65-1212 EHTOOLLINEN (Communion), Tucson, Arizona, USA, 12.12.1965

FIN/ENG

65-1212 EHTOOLLINEN
(Communion)

Tucson, Arizona, USA, 12.12.1965

 

1       Sävähdyttävä sanoma, jonka veli Pearry julisti meille juuri silloin Jumalan Sanasta.  Kuinka  totta  se  on,  että “Me rajoitamme Jumalaa ja asetamme Jumalalle määräaikoja; ja Hän on Iankaikkinen, me emme voi tehdä sitä.” Sitten tänä iltana me kohtaamme nyt jotakin muuta, se on ehtoollinen.

2       Kolme vuotta minä odotin seurakunnan nousevan Tucsoniin, mutta täällä se on. Kyllä, me olemme–me olemme täällä. Niinpä me kiitämme Herraa, sillä Hän antoi meidän odottaa, kunnes me nyt osaamme arvostaa sitä.

3       No niin, on yksi asia, jonka minä haluaisin  sanoa  juuri ennen kuin me aloitamme ehtoollisen, se on tämä, että minä uskon, että me olemme nähneet tarpeeksi omassa ajassamme, jossa me elämme, että meidän pitäisi todella antaa (jokaisen) koko olemuksemme Jumalalle. Me–meidän  tulisi  todella palvella Jumalaa. Minä uskon, että Hän on siunannut meitä suoralla  vastauksella  Kirjoituksiin.  Niin  kuin  veli  Pearry julisti siitä muutamia hetkiä sitten, että me–me olemme–me olemme siinä ajassa. Me emme ole  sokeita,  me–me–me näemme, että me olemme siinä, me–me olemme saapuneet siihen.

4       Ja me voimme myös katsoa ympärillemme ja nähdä sen vauhdin, miten inhimillinen mieli on jättämässä ihmiset. Että, me–me emme voi viipyä paljoa pidempään, muutoin me olisimme täysin mielisairaalassa,  koko  maailma  olisi. Näettekö? Niinpä me–me olemme lopun ajassa.

5       No niin, kuten veli Pearry lopetti siihen, nähden näiden asioiden olevan totta, nähdä, että ne ovat totta, ne eivät ole tarua. Ne eivät ole vain jotakin, mitä me kuvittelemme. Ne ovat jotakin, mikä on suoraan annettu meille Jumalan Sanan kautta ja julkisesti selvästi osoitettu meidän edessämme, että me tiedämme olevamme täällä. Me–me emme tiedä, kuinka kauan vielä, koska me jälleen tulemme takaisin kelloon, näettehän, siihen, mikä aika on. Mutta me olemme… me tiedämme, että me–me olemme täällä, me olemme oikeassa ajassa. Olipa Jumalan aika, minä kuvittelisin…

6       Joku esitti kerran pienen tutkielman, jossa  sanottiin,  että jos Jumala toimisi hänen kanssaan sen mukaan… jos Hän määräisi  ajan,  tuhat  vuotta  on  vain  yksi  päivä.  Niinpä  jos ihminen eläisi seitsemänkymmentä vuotta vanhaksi, se  olisi vain muutamia minuutteja Jumalan ajassa. Näettekö? No niin, sanottiin, että se olisi neljäkymmentä vuotta, se ei edes merkitsisi  aikaa,  tuskin,  Hän  saattaisi  räpäyttää  silmäänsä. Näettekö? Katsokaa, juuri niin nopeata se olisi, koko asia, jos–jos se olisi määrätty aika; joka, Hänellä ei ole mitään aikaa. Niinpä Hän vain on Iankaikkinen.

7       Luullakseni se oli Sarah tuolla… tai  ei,  Joseph,  joka eräänä iltana, sanoi minulle ja veli Pearrylle, hän sanoi: “Isi, mistä, milloin Jumala tuli näyttämölle? Mistä Hän tuli?” Näettekö? “Hänellä täytyi olla alku, eikö ollutkin? Eikö Hänellä pitänyt olla alku?”

8       Minä sanoin: “Ei. Kaikella, jolla on alku, on loppukin, mutta sillä, millä ei ole alkua, ei ole loppuakaan.” Mutta tietysti hän on vain kymmenen vuotta vanha, se oli hänelle melkoinen suupala. Ymmärrättehän? Ja kuinka hän voisi käsittää sen, tietäen, että jokin ei koskaan alkanut? Eikä ainoastaan hänelle, se on sitä minulle. No niin, katsokaahan, se vain on suuri annos minulle, miten se alkoikaan.

9       Nyt me tulemme tekemään täällä jotakin, mikä on todella pyhää.

10   Minä kävin muutama päivä sitten tapaamassa joitakin erittäin hienoja kristittyjä herrasmiehiä, jotka–jotka eivät ole koskaan nauttineet sitä, ja hän ymmärsi, että me nautimme ehtoollista kirjaimellisesti. He viettävät sitä tavalla, jota he kutsuvat “hengelliseksi ehtoolliseksi.” Ja mikä, sikäli kuin on kyse kommuuniosta, [kommuunio = ehtoollinen–Toim.] minä sanoisin sen olevan oikein, koska kommunikoida merkitsee “puhumista jollekin,” näettehän. Ja tämä veli antoi minulle tämän raamatunpaikan, sanoen: “Veli Branham, etkö sinä nyt ajattele… ”

11   Nyt, syy, miksi minä sanon tämän… Sopiiko se, veli Pearry? [Veli Pearry Green vastaa: “Totta kai.”–Toim.] Katsokaahan, siitä syystä minä sanon tämän, niin että te ymmärtäisitte, mitä te teette. Te ette… jos te menette johonkin sokeasti, te ette tiedä missä, mitä te teette. Teillä ei voi edes olla luottamusta, jos te ette tiedä, mitä te teette. Mutta teidän täytyy ymmärtää, mitä te teette, ja miksi te teette sen.

12   Hän sanoi: “Nyt jos me otamme Jumalan Sanan, eikö se ole Jumala, jonka me otamme?”

13   Minä sanoin: “Tarkalleen oikein, herra, se on totta. Mutta me luemme täällä, että he todella… Paavali opetti ottamaan kirjaimellisesti Herran ehtoollisen. ‘Tehkää tämä minun muistokseni,’ sanoi Jeesus. ‘Niin usein kuin te teette sen Minun muistokseni, te julistatte  Herran  kuolemaa,  kunnes  Hän tulee.’” Näettekö? No niin, meidän tulee nauttia se.

14   Me ymmärrämme, että Pyhä Paavali, joka asetti sen seurakuntaan, oli Uuden  Testamentin  profeetta.  Pietari, Jaakob,   Johannes,   he   kaikki,   he   kirjoittivat   (siis   Matteus, Markus, Luukas) mitä Jeesus teki, kirjureina. Mutta Paavali asetti sen järjestykseen, hän oli–hän oli Uuden Testamentin profeetta. Samoin kuin Mooses meni erämaahan saadakseen innoituksen  kirjoittaa  viisi  Kirjaa… Raamatun   ensimmäiset viisi Kirjaa, no, Paavali myös meni erämaahan  ja  sai innoituksen Jumalalta, asettaakseen Uuden Testamentin seurakunnan järjestykseen ja rinnastaakseen Sen Vanhaan.

15   Sen alla heillä oli siellä uhrilammas, jota Israel noudatti muistona. Sitä oli itseasiassa käytetty yhden kerran, tultaessa ulos Egyptistä. Mutta sitten he viettivät sitä muistona aina läpi koko ajanjakson. No niin, “jos laki oli varjo tulevista asioista,” kuten näette.

16   Nyt, minä uskon, että ehtoollinen (mitä me kutsumme “kommuunioksi,” nyt) on… on “Herran ehtoollinen.”

17   No niin, meillä on vain  kolme  fyysistä  Jumalallista säädöstä, jotka jätettiin meille: yksi niistä on–on ehtoollinen; jalkojen pesu; vesikaste. Nämä ovat nuo ainoat kolme asiaa. Siinä on täydellisyys, noissa kolmessa, katsokaahan. Ja ne ovat ainoat kolme säädöstä, jotka meillä on. Me ymmärrämme, että se oli määräys, jonka Pyhä Paavali antoi  Uudessa Testamentissa.

18   Nyt, jos me sanoisimme, että “ehtoollisen pitäisi olla vain Sanan vastaanottaminen,” minä en usko, että kenelläkään on oikeutta nauttia Herran ehtoollista ennen kuin hän on vastaanottanut Herran Sanan sydämeensä. Ymmärrättekö? Koska minä tulen… Minä tulen lukemaan teille jotakin muutaman hetken päästä ja te tulette näkemään. No niin, pankaa merkille. Sitten, miksi sitten me–me…

19   Samalla perusteella me voisimme ehdottomasti vanhurskauttaa Pelastusarmeijan. He eivät usko mihinkään vesikasteen muotoon, sanoen: “Me emme tarvitse sitä.” No niin, jos me emme tarvitse vesikastetta, miksi  meidät kastetaan? Sanotaan: “Vesi ei voi pelastaa teitä, Veri pelastaa teidät.”

20   Minä olen samaa mieltä siitä. Se–se on totta, Veri pelastaa teidät, ei vesi. Mutta meidän täytyy ottaa vesi ulkonaisena ilmauksena siitä, että armon sisäinen työ on tapahtunut. Näettekö? Samoin täytyy meidän ehtoollisessa!

21   Kun me olemme ottaneet Herran, meidän Uhrimme, itseemme, hengellisenä syntymänä  meihin  ja  Hänen Ruumiinsa, me elämme Hänen kauttaan Sanan kautta, meidän pitäisi myös esittää se, koska se on käsky. “Tehkää parannus, jokainen teistä ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksisaamiseksi.”

22   Paavali sanoi: “Minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, ‘että Herra Jeesus sinä samana yönä, jona Hänet kavallettiin, otti leivän ja mursi sen ja antoi opetuslapsilleen, ja–ja sanoi: “Ottakaa ja syökää, tehkää tämä Minun muistokseni.” Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää, te julistatte Hänen kuolemaansa, kunnes Hän tulee.’” Nyt me huomaamme, että siinä, heillä oli ihmisiä, jotka tulivat ja…

23   Tämä rakas veli, erittäin rakas veli, hän tuli ja hän sanoi: “Minä en–minä en koskaan ole  ottanut  sitä,  veli  Branham, minä en ymmärrä, mitä se on.” Hän sanoi: “Minulle on opetettu siitä toisin.”

24   Minä sanoin: “Mutta muista, meidän pitää myöntää, että Pyhä Paavali asetti sen järjestykseen varhaiskristillisessä seurakunnassa. He menivät seurakunnasta… kodista kotiin, murtaen leipää sydämen yksinkertaisuudella, ja niin edespäin. Nyt,” minä sanoin: “hän  asetti  sen  seurakuntaan. Galatalaiskirje 1:8, hän sanoi: ‘Jos enkeli taivaasta  tulee  ja sanoo jotakin muuta, se  olkoon  kirottu,’  te  näette, katsokaahan, se sama, joka käski  kastaa  uudestaan  ne,  joilla oli Johanneksen kaste, että heidät piti kastaa Jeesuksen Kristuksen nimessä.”

25   Te näette, että on kolme asiaa, jotka meidän täytyy tehdä esikuvina: Herran ehtoollinen, jalkojen pesu, vesikaste. Näettekö? Siinä on…

26   Te sanotte: “No,… ” No niin,  Pelastusarmeija  ottaa  sen tältä kannalta: “Kuoleva ryöväri, kun hän kuoli, häntä ei ollut kastettu, kuitenkin Jeesus sanoi, että hän tulisi olemaan Taivaassa.” Se on aivan totta. Se on oikein. Mutta, katsokaahan, hän–hän–hän vasta tunnisti Jeesuksen juuri sinä hetkenä, jolloin hän oli kuolemassa. Näettekö? Se oli ainoa–se oli ainoa mahdollisuus, joka hänellä oli. Hän–hän oli varas, hän oli poissa, hän oli ulkopuolella. Ja hän, niin pian kuin hän näki tuon Valon, hän tunnisti Sen: “Herra, muista minua!” Ja Jeesus… Se oli totta.

27   Mutta sinulle ja minulle, jotka tiedämme, että meidät tulisi kastaa, ja kieltäydymme tekemästä sitä, silloin se  on  oleva sinun ja Jumalan välillä. Sama asia ehtoollisen suhteen!

28   Nyt, kun me nautimme tätä ehtoollista, se ei ole vain sitä. että sanotaan: “Minä tulen sinne ja aion syödä vähän leipää, ja minä uskon, että minä olen kristitty.” Mutta jos te panitte merkille, Raamattu sanoi: “Joka syö ja juo kelvottomasti on oleva vikapää Herran Vereen ja Ruumiiseen.” Näettekö? Sinun täytyy elää elämää, joka–joka… ihmisten edessä, joka… ja Jumalan ja ihmisten edessä, joka osoittaa että sinä olet–että sinä olet vilpitön.

29   No niin, vielä hetken aikaa. Nyt, Vanhassa Testamentissa, kun uhrista annettiin säädös tai määräys. Ja samoin  on vesikaste määräys; samoin on jalkojen pesu määräys; samoin on  Herran  ehtoollinen  määräys.  “Autuas  on  se,  joka  täyttää kaikki Hänen määräyksensä, pitää kaikki Hänen säädöksensä. kaikki Hänen käskynsä, että hänellä olisi oikeus tulla Elämän Puun tykö.”

30   No niin, pankaa nyt tämä merkille, että tuossa ensimmäisessä, kun se ensiksi oli Jumalan säädös tuoda uhri seurakuntaan, ja temppeliin ja alttarille ja uhrata lahjanne, ja–ja teidän syntienne tähden, karitsa uhrina. No, minä voin vain kuvitella jonkun juutalaisen veljen tulevan tietä pitkin, tietäen, että hän on syyllinen, ja hän menee alttarille; tai tuo lihavan härkänsä tai mullikan, tai mitä hänellä olikin, tai oinaan, karitsan, jotakin. Hän oli tuonut sen tietä pitkin juuri niin vilpittömänä kuin saattoi tulla, hän käveli sinne, pitäen Jumalan määräyksen juuri niin vilpittömästi, kuin  hän saattoi.

31   Sitten hän laittoi kätensä sen päälle, tunnustaen syntinsä, ja pappi laittoi ne (hänen syntinsä) karitsan päälle, ja karitsan kurkku leikattiin auki, ja–ja silloin se kuoli hänen puolestaan. Ja kun hän oli siinä, tuo pieni karitsa potki  ja  vuosi  verta, hänen kätensä olivat verta täynnä,  ja  sitä  lensi  kaikkialle hänen päälleen, (tuo pieni karitsa määki, tehden kuolemaa) hänen tajutessaan, että hän oli tehnyt syntiä ja jonkun täytyi kuolla hänen puolestaan. Sen vuoksi hän oli uhraamassa karitsan kuoleman oman kuolemansa sijasta. Katsokaahan, karitsa kuoli hänen sijastaan. Silloin kun tuo mies teki sen vilpittömyydellä, sydämensä pohjasta.

32   Lopulta se tapahtui uudestaan ja uudestaan, sitä jatkui yhä uudelleen, kunnes siitä lopulta tuli perinnäistapa. Jumalan käskystä tuli ihmisille perinnäistapa. Ja täällä hän sitten tulee: “No niin, katsotaanpa, tänään on se-ja-se päivä, ehkä minun on parasta mennä sinne. Joo, parasta uhrata mullikka.” Hän meni sinne: “No, Herra, tässä on minun mullikkani.” Katsokaapa, siinä ei ole mitään vilpittömyyttä, siinä ei ole mitään ymmärrystä.

33   No niin, me emme halua ottaa ehtoollista sillä tavalla. Se on sama asia, kun me tulemme Herran pöytään.

34   Jesaja 35… ei, pyydän anteeksi,  Jesaja  60… Sallikaa minun perua se. Minä–minä–minä uskon, että se on Jesaja 28, se on se, mistä me löydämme tämän. Minä olen melko varma, että se on oikea luku. Hän sanoi: “Käsky käskyn päälle; läksy läksyn päälle; täällä vähän, tuolla vähän. Pitäkää lujasti kiinni siitä, mikä hyvää on. Sopertavin huulin ja vierailla kielillä Minä puhun tälle kansalle. Ja tässä on Lepo.”

35   Hän sanoi: “Kaikki Herran pöydät ovat oksennusta täynnä. Kenelle minä voin opettaa Oppia? Kenet minä saan ymmärtämään?” Näettekö? Minä luulen, että tämä oli oikea raamatunpaikka, Jesaja 28. “Kenet minä saan ymmärtämään Oppia?” Katsokaa: “pöydät.”

36    No niin, me näimme tänään, että tämä suuri asia, jonka me olemme aikeissa tehdä tänä iltana, Hänen kuolemansa ja Hänen Ruumiinsa muistoksi, josta me uskomme, että me syömme sitä päivittäin, tai, juuri olemme syöneet,  kun veljemme saarnasi meille. Ottaen Jumalan Sanan, me uskomme Sen koko sydämestämme. Me näemme Sen julkituotuna; me näemme sen annettuna meille; me näemme Sen vahvistettuna; me tunnemme Sen elämässämme. Ja meidän täytyy tulla tähän syvällä tietoisuudella siitä, mitä me teemme, ei vain sen vuoksi, että se on käsky.

37   Te menette seurakuntaan, ja usein he antavat vanhan voileipäkeksin tai jotakin muuta sellaista, murtavat sen, ja vaaleaa leipää tai–tai jotakin, ja–ja murtavat sen; ja ihmiset, jotka tupakoivat, juovat, ynnä muuta, koska he ovat tuon seurakunnan jäseniä, he tulevat ja ottavat Herran ehtoollista. No niin, se on saastaisuutta Jumalan edessä!

38   Jopa uhrista sanottiin: “Teidän pyhäpäivänne ja teidän uhrinne ovat tulleet löyhkäksi Minun  nenässäni.”  Kuitenkin Hän oli määrännyt heidät uhraamaan tuon uhrin. Mutta sen johdosta, miten he pitivät sitä, siitä tuli löyhkä, lemu Hänen nenäänsä (Hänen sieraimiinsa), juuri siitä uhrista, jonka Hän oli määrännyt.

39   Tällä tavalla me otamme Jumalan Sanan, liian monet kristityt tänä päivänä (niin kutsutut) tekevät sen. Me seisomme täällä ja opetamme tätä Sanaa, ja sanotaan: “Jeesus Kristus ei ole sama eilen, tänään ja iankaikkisesti,” ja opetetaan asioista, jotka Hän lupasi meille, että Hän tekisi, ja sanotaan: “Oi, no, ne olivat jotakin muuta varten,” meidän juhlallinen palvontamme vain tulee löyhkäksi Hänen nenässään. Hän ei vastaanota sitä, ei suinkaan. Siinä on syy, meidän perinnäistapojemme johdosta!

40   Te ette ota Herran ehtoollista perinteen vuoksi. Te otatte sen, koska Jumalan rakkaus on teidän sydämessänne Jumalan käskyjen pitämiseksi. Katsokaa, tämän vuoksi te otatte sen.

41   Niinpä jos te ette ota sitä vilpittömyydessä, vaan se on vain perinne: “No, meidän seurakuntamme viettää ehtoollista joka sunnuntai, tai kerran kuussa, tai kahdesti vuodessa,” ja te menette sinne ja sanotte: “No niin, nyt on minun aikani,” ja–ja sitten otatte ehtoollista, no, se on lemu Jumalan edessä! Katsokaahan, se on vain perinne.

42   Aivan niin kuin kaikessa muussakin, teidän–teidän täytyy olla vilpittömiä. Jumala haluaa teidän sydämenne syvyydet. Muistakaa, että se Jumala, joka  toi  teidät  tänne  maan  päälle, on Se, jota te palvelette. Näettekö?

43   Te teette tämän, koska Hän sanoi niin, koska se on Hänen määräyksensä. Sitten me haluamme tulla syvällä vilpittömyydellä, tietäen, että Jumalan armon kautta me olemme pelastettuja. Ja me–me rakastamme Häntä ja me olemme tunteneet Hänen läsnäolonsa, ja me–me näemme Sen muuttavan elämämme. Meidän–meidän koko olemuksemme on muuttunut. Me–me–me olemme erilaisia ihmisiä. Me emme elä niin kuin meillä oli tapana, me emme ajattele, niin kuin meillä oli tapana.

44   Niin kuin tässä Kirjassa täällä, ja se kohta siellä, josta me puhuimme koskien sitä, että nuo kaksi  Kirjaa  ovat  Yksi, Elämän Kirja. Ensimmäinen elämän Kirja tulee esiin, se oli silloin kun te synnyitte, se oli teidän luonnollinen syntymänne. Näettekö? Mutta sitten kerran, kaukana siellä, siellä oli pieni Elämän jyvä, kuten minä selitin joillekin nuorille  sisarille kotona tänään iltapäivällä.  Katsokaahan,  siellä  on  pieni Elämän jyvä makaamassa, josta te ihmettelette: “Mistä Se tuli? Mitä–mitä ovat nämä oudot asiat?”

45   Minä sanoin tämän, puhuen itsestäni, aivan kuin  te aikoisitte sanoa: “William Branham, no, neljäkymmentä vuotta sitten, se William Branham, se ei ole sama kuin tänä iltana.” Jos joku täällä sanoisi:  “William  Branham,  hän  oli  suuri lurjus,” katsokaahan, koska minä synnyin Charles ja Ella Branhamille. Heidän luonteensa  mukaisesti  minä  olin syntinen, minä tulin maailmaan valehtelijana ja  kaikki maailman tavat olivat jo minussa. Mutta siellä syvällä myös oli läsnä toisenlainen Luonne, katsokaa, ennaltamäärätty, se oli siellä Jumalan toimesta.  Tässä  samassa  ruumiissa, katsokaahan, siellä oli kaksi luonnetta.

46   No, minä ainoastaan ravitsin toista. Kun se kasvoi, minä jokeltelin vauvana: “Ii-ti.” Pian te huomaatte, että minusta tuli valehtelija, tuli kaikkea muutakin, mitä syntinen on, koska minut kasvatettiin sillä tavalla. Mutta siellä syvällä oli pieni hiukkanen Elämää koko ajan.

47   Minulla oli tapana muistaa, pienenä poikana… (Minä toivon, etten pidättele teitä liian pitkään. Mutta tietäen… ) Istuessani siellä… puron rannalla, ja minä istuskelin siellä ja katselin ympärilleni yöllä. Isä ja äiti, he ovat nyt menneet lepoonsa. Ja noina päivinä he olivat syntisiä, meidän kodissamme ei ollut mitään kristillisyyttä ollenkaan. Ja, oi voi, oli juomista ja juhlia ja tohinaa; se teki minut sairaaksi, niin että otin lyhtyni ja koirani ja menin metsiin, viipyäkseni siellä koko yön. Talvisaikaan metsästin, kunnes juhlat oli ohitse, ehkä päivän koittaessa aamulla. Kotiin tullessani, jos ne eivät olleet ohitse, minä makasin vajan katolla ja nukuin, odottaen päivänvalon koittavan.

48   Sitten minä ajattelin, kuinka toisinaan sitten olin siellä kesäisin, otin keppini ja laitoin niillä pystyyn pienen tuulensuojan,  missä,  jos  satoi;  siellä  minä  makasin  ja  pidin vapoja  vedessä,  kalastaen;  vanha  pesukarhukoirani  makasi siinä. Minä saatoin sanoa: “Katsohan  tänne.  Tiedätkö,  että viime talvena minä leiriydyin juuri tässä  eräänä  yönä,  minä tein valkean tänne, kun minä odotin vanhan koirani tulevan tänne puun tykö, ja minulla oli valkea täällä. Maa oli jäätynyt viiden tuuman syvyyteen asti. Mutta, pikku kukka, mistä sinä tulit?” Näettekö? “Niin, ja mistä sinä tulit? Kuka tuli tänne ja istutti sinut? Ja mistä kasvihuoneesta he toivat sinut.  Tai–tai entä se, mistä sinä tulit?” Näettekö? Tuo pieni kukka, minä saatoin sanoa. “No, se oli jäistä ja kaikkea ja minä tein valkean siihen päälle. Jäädyttävän tekijän lisäksi siellä  oli kuumuustekijä, siellä oli tuo kuumuustekijä tuosta vanhasta tukista, missä minä poltin sinua. Ja kuitenkin tässä sinä olet, ja sinä olet elossa. Mistä sinä tulit?”

49   Mitä se oli? Oli toinen William Branham. Näettekö? Pieni täplä Iankaikkista Elämää siellä syvällä, Jumalan geeneistä, Jumalan Sana, joka oli laitettu sinne. Jokainen teistä voi ajatella samanlaisia asioita. Katsokaa, Se teki työtänsä.

50   Sitten katsokaa ylös puita, ja minä ajattelen: “Lehti, minä näin sinun putoavan alas viime vuonna, ja sinähän olet jälleen täällä takaisin? Mistä sinä tulet? Mikä toi sinut tänne?” Katsokaa, Se oli tuo Iankaikkinen Elämä, joka tekee työtään rungossa.

51   No niin, sitten eräänä päivänä, kun minä vaelsin eteenpäin, tuo Ääni puhui: “Älä koskaan tupakoi, juo ja niin edelleen.” Ja nuo nuoret miehet ja kaikki tulivat vanhemmiksi. Katsokaahan, siellä oli Jotakin vaikuttamassa.

52   Mutta silti yhtäkkiä minä katsoin ylös, ja minä sanoin: “Minä en ole Charles ja Ella Branhamin poika. Jokin kutsuu.” Niin kuin minun pieni kotkani: “Minä en ole kananpoika. Tuolla ylhäällä on Jotakin, jossakin. Oi Suuri Jehova, Kuka hyvänsä Sinä oletkin, avaa! Minä haluan tulla kotiin. Minussa on Jotakin, joka kutsuu.”

53   Sitten minä uudestisynnyin. Tuo pieni Elämä oli siellä, elämän vesi vuodatettiin Sen päälle, silloin  Se  alkoi  kasvaa. Nyt, tuo vanha elämä oli anteeksiannettu, laitettu Jumalan unohduksen mereen, ettei sitä enää koskaan muistettaisi minua vastaan. Näettekö? Nyt me seisomme vanhurskautettuina (niin kuin me emme koskaan olisi tehneetkään syntiä) Jumalan Läsnäolossa.

54   Sitten kun me tulemme Herran pöytään, meidän täytyy tulla kunnioittaen, rakkaudella ja kunnioituksella, ajatellen “Katsokaa, missä me olisimme olleet, jos Häntä ei olisi ollut.” Ymmärrättekö? Katsokaa, missä se olisi…

55   Sen vuoksi, Paavali, minä ajattelen, sanoessaan tämän: “Sentähden, kun kokoonnutte aterioimaan,  odottakaa toisianne.”  Se  on,  toisin  sanoen,  odottakaa  vain  muutama hetki, rukoilkaa, tutkikaa itseänne. Ja jos te tiedätte, että siellä on veli, joka on juuri aikeissa tehdä jotakin, mikä on väärin, tai jotakin, ja te rukoilkaa hänen puolestaan, myös. Näettekö? Katsokaahan: “odottakaa toisianne,” odottakaa vain hetki, rukoilkaa. Jos siellä on jotain tunteita teidän välillänne tai jotakin, älkää–älkää tehkö sitä–älkää tehkö sitä, menkää ja oikaiskaa se ensin. Näettekö? Menkää oikaisemaan se ensiksi, koska he haluavat tulla tänne niin puhtaina kuin me voimme olla, ja meidän ajatuksemme toinen toisistamme ja Jumalaa kohtaan ja toisiamme kohtaan, ja sitten me tulemme yhteyteen Herran pöydän ympärille. Näettekö?

56   Ja me teemme tämän, sen vuoksi että me annamme kiitoksen Hänelle, ja keskuudessamme. Me syömme leipää keskenämme, juoden viinin keskenämme, Hänen Verenään ja Lihanaan.

57   “Ellette syö Ihmisen Pojan Lihaa ja juo Hänen Vertansa, ei teillä ole Elämää itsessänne.” Näettekö? Katsokaahan, tämä on se, mitä Raamattu sanoi. Ellette te tee sitä, ei ole Elämää. Ymmärrättekö te? Te olette silloin, enemmän tai vähemmän, osoittamassa, että te häpeätte osoittaa olevanne kristittyjä, sen elämän tähden, jota te elätte. Ja silloin tämä  on  todella ratkaisun paikka. Sitten jos te ette tee sitä, teillä ei ole Elämää. Jos te teette sen kelvottomasti, te olette vikapäät Herran Ruumiiseen.

58   Sama asia vesikasteessa. Jos me sanomme: “Me uskomme Jeesukseen Kristukseen, Hän pelasti meidät synnistä, ja meidät on kastettu Jeesuksen Kristuksen nimessä,” no, me tuotamme–me tuotamme häpeää Hänelle, kun me teemme asioita, jotka ovat väärin ja me–meidän täytyy maksaa siitä. Ja toinen asia, kun me teemme niin, me koetamme väittää yhtä ja teemme toista.

59   Se on meidän vikamme tänä päivänä. Mitä minä ajattelen…  Minä sanon “meidän,” minun, ja sen seurakunnan, jolle Herra Jumala on suonut minun puhua näinä viimeisinä hetkinä, joista me uskomme, että me olemme lopunajassa. Me uskomme, että Jumala on antanut meille Sanoman. Se on Jumalan määräämä, Jumala on vahvistanut Sen, Jumala on tuonut Sen julki. Nyt meidän täytyy tulla Hänen tykönsä kunnioituksella ja rakkaudella, ja sydämen, mielen ja sielun puhtaudella.

60   Te tiedätte, että se hetki on pian tuleva, kun–kun aivan meidän keskellämme on oleva… Pyhä Henki on puhuva niin kuin Se teki Ananiaan ja Safiran kohdalla. Muistakaa, katsokaa, tuo hetki on tulossa. Näettekö? Ja me olemme… No niin, muistakaa vain se, katsokaa, että Jumala tulee asumaan kansansa keskellä. Se on se, mitä Hän haluaa tehdä nyt.

61   Me voimme vastaanottaa  Sanoman,  niin  sanoaksemme…  Jos minä olisin nuori mies ja etsimässä vaimoa,  ja  minä löytäisin vaimon, minä sanoisin: “Hän on aivan täydellinen. Hän on kristitty. Hän on hieno nainen. Hän on tätä  kaikkea, minä olen luottavainen.” Riippumatta siitä, kuinka paljon luottamusta, miten minä ajattelen hänen olevan kunnollinen, minun täytyy hyväksyä hänet, hänen täytyy hyväksyä minut; katsokaahan, näiden vihkivalojen perusteella.

62   No niin, se on sama asia, minkä  me  huomaamme Sanomasta. Me näemme, että Se on oikein.  Me  näemme Jumalan vahvistavan Sen oikeaksi. Se on täydellisesti oikein. Vuosi vuoden jälkeen, vuosi vuoden jälkeen, Se jatkuu oikeana, jatkuu oikeana. Kaikki,  mitä  Se  sanoo,  tapahtuu  juuri  niin kuin Hän sanoi. No niin, me tiedämme,  että  Se  on  oikein, mutta, katsokaahan, älkää tehkö sitä järkiperäiseltä kannalta. Jos te teette, teillä on muilta lainattu uskonto. Näettekö? Me emme halua muilta lainattua uskontoa, jotakin, mitä joku toinen on kokenut siitä, ja me elämme heidän todistuksestaan.

63   Niin kuin minä uskon, että se oli Jeesus, joka sanoi Pilatukselle jotakin, sana, jota minä ajattelin, ja Hän sanoi siellä muutamia hetkiä aikaisemmin: “Kuka kertoi sen sinulle?” Tai “Paljastettiinko se sinulle? Kuinka sinä tiedät näistä asioista?” toisin sanoen. Minä en osaa sanoa, mikä tuo sana nyt on, siitä on kauan aikaa, kun luin sen, mutta: “Miten sinä–miten sinä tiedät tämän? Mitä? Kuinka? Kuka paljasti sen sinulle?” Siitä, että Hän on Jumalan Poika. “Kuka ilmoitti sen Sinulle? Kertoiko joku ihminen sen sinulle? Tai,” niin kuin Jeesus sanoi: “onko Minun Taivaallinen Isäni se, joka paljasti sen sinulle?” Näettekö? Näettekö? “Kuinka sinä sait sen selville, lainasitko sen muilta vai onko se täydellinen ilmestys Jumalalta?”

64   Onko tämä ehtoollinen vain jotakin, jota  varten  minä menen sinne, säädös, sanoen: “No, he muutkin ottavat sen, minäkin otan”? Se on ilmestys siitä, että minä olen osa Häntä ja minä olen osa teitä, ja minä rakastan teitä ja minä rakastan Häntä, ja me otamme tämän yhdessä vertauskuvana meidän rakkaudestamme Jumalaan, ja rakkaudestamme ja yhteenkuuluvaisuudestamme toisiamme kohtaan.

65   Nyt minä haluan lukea jotakin Kirjoituksista. Ja sitten minä luulen… Missä sinä… Millä tavalla veli Pearry sitten haluaakin tänään. Minä toivoisin, että te lukisitte sen minun kanssani, jos teillä on Raamattunne. 1.  Korinttolaiskirje  11. luku ja alkaen 23. jakeesta.

66   Ja sitten myös meidän tabernaakkelissamme, me olemme aina viettäneet tätä ja jalkojen pesua, aina, koska ne kulkevat yhdessä, käsi kädessä. Uskoakseni veli ilmoitti, että “keskiviikkoiltana” väentungoksen tähden ja koska teillä ei ole tarpeeksi… tilaa saadaksenne ihmiset sisälle  jalkojen pesua varten, he aikovat viettää–viettää sitä tänä keskiviikkoiltana.

67    No niin, 23. jae 1. Korinttolaiskirjeen 11. luvusta, kuunnelkaa nyt Paavalia. Nyt muistakaa ja pitäkää tämä mielessänne, Galatalaiskirje 1:8: “Jos me taikka enkeli taivaasta saarnaa jotakin muuta evankeliumia teille,” (kuin tämä Evankeliumi, jonka hän oli saarnannut) “olkoon hän kirottu.” Näettekö?

Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona Hänet kavallettiin, otti leivän,

Ja kun Hän oli antanut kiitoksen, hän mursi sen, sanoen: “Ottakaa ja syökää: tämä on minun ruumiini, joka on murrettu teidän edestänne: tehkää tämä minun muistokseni.”

68   No niin, pysähtykäämme juuri tähän sanoaksemme: mutta Herran Jeesuksen Kristuksen ruumiin ottaminen tällä ehtoollisella ei tarkoita sitä, että ehtoollinen on kirjaimellisesti Kristuksen ruumis. Se on katolisuutta. Minä en usko, että se on oikein. Minä uskon, että se on vain määräys, jonka Jumala antoi meille, katsokaahan, se ei ole varsinainen ruumis. Se on… No niin, se on oikeastaan pieni pala kosher leipää. Se on vain määräys.

69   Minä en myöskään usko, että Jeesuksen Kristuksen kaste (Jeesuksen Kristuksen nimessä) vedessä antaa anteeksi teidän syntinne. Minä en usko, että te… Minä uskon, että teitä voitaisiin kastaa koko päivän ajan… No niin, minä tiedän, että täällä on ehkä istumassa ihmisiä, jotka tulevat Apostolisesta kirkosta, minä tarkoitan, tai Yhtyneestä Helluntaikirkosta, missä he opettavat sitä. Mutta, katsokaahan, minä–minä en usko, että vesi antaa synnit anteeksi. Tai, jos niin olisi, silloin Jeesus kuoli turhaan. Näettekö? Minä uskon, että se on vain Jumalan määräys, katsokaahan, osoittamaan, että teille on annettu anteeksi. Mutta kastaa uudestisyntymiseksi, ei, minä–minä–minä en usko sitä. Minä en usko, että vesi antaa anteeksi syntejä.

70   Minä en myöskään usko, että tällä leivällä ja viinillä on mitään tekemistä teidän kanssanne, se on ainoastaan sen määräyksen täyttämistä, jonka Jumala on määrännyt meidät täyttämään. Näettekö? Aivan oikein. Minä uskon, että vesikasteen suhteen on sama asia. Minä uskon, että meidän on pakko tehdä se, koska Hän teki sen kaiken meille esimerkiksi. Ja Hän teki tämän meille esimerkiksi. Ja Hän pesi jalat meille esimerkiksi.

71   No niin: “Samoin hän otti myös,” 25. jae:

Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni”. Sillä   niin   usein (Muistakaa   nyt!) Sillä   niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. (Kuinka kauan? “Siihen asti kuin Hän tulee!” Näettekö? Näettekö?)

Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.

72   Sallikaa minun pysähtyä hetkeksi. Syy, miksi hän sanoi tämän, te huomasitte sen toisessa jakeessa täällä, toisessa luvussa, että hän sanoi: “Käsittääkseni, kun te–kun te tulette yhteen ja olette syömässä, jotkut tulevat  jopa  juovuksiin Herran pöydässä.” He ymmärsivät sen väärin, näettehän. He vain ahmivat itseensä, näettehän. Samoin kuin ihmiset tekevät tänään, eläen millaista elämää tahansa ja nauttivat sen. Näettekö? Hän sanoi: “Teillä on kodit syödäksenne siellä, katsokaahan. Mutta tämä on määräys, jota meidän pitäisi noudattaa, näettehän.” No niin:

Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin  syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;

sillä joka syö ja juo kelvottomasti, erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. (Näettekö?)

73   Mitä sinä olet? Sinä olet kristitty, sinä elät kaikkien edessä kristittynä. Ja jos sinä otat sen etkä elä niin kuin kristitty, sinä et erota Herran Ruumista. Sinä laitat kompastuskiven jonkun toisen tielle, näethän, kun he näkevät sinun  koettavan  tehdä sitä ja sitten sinä et elä niin kuin sinun pitäisi elää. Katsokaa, te ette erota Herran Ruumista. Tarkatkaa nyt, mitä se… mikä sen kirous on:

Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. (Oikea käännös tuosta sanasta, veli Pearry, on “kuollut.” Näettekö? Katsokaahan: “monet ovat kuolleet.”)

Mutta jos me–mutta jos me tuomitsisimme itsemme, ei meitä tuomittaisi. (Katsokaa, jos me tuomitsisimme itsemme, ei meitä tuomittaisi. Näettekö?)

Mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä tuomittaisi maailman kanssa. (Katsokaapa, ei mitään siteitä maailmaan.)

Sentähden, veljeni, kun kokoonnutte aterioimaan, odottakaa toisianne. (Näettekö?)

Ja jos kenellä on nälkä, syököön kotonaan, ettette kokoontuisi tuomioksenne. Ja muun minä asetan järjestykseen, sitten kuin tulen. (Näettekö?)

74    No niin, toisin sanoen, älkää vain tulko ottamaan sitä jonakin… Niin kuin minä sanoin hetki sitten, mikä koski juutalaisia, heidän uhriansa, he… Se oli  ihmeellistä,  Jumala oli antanut sen, mutta se tuli sellaiseksi, missä he eivät tehneet sitä vilpittömyydellä ja kunnioituksella ja järjestyksessä, silloin siitä tuli vain… se tuli löyhkäksi Hänen nenässään.

75   No niin, sama asia on  meidän  tulossamme  ottamaan Herran ehtoollista, että, meidän täytyy tulla tietäen, mitä me olemme tekemässä. Aivan samoin kuin te menette veteen tullaksenne kastetuiksi Jeesuksen Kristuksen nimessä, te tiedätte, mitä te olette tekemässä, te olette  pukemassa päällenne seurakuntaan sen, mitä Jumala on pannut teihin, Kristuksen.

76   Kun me otamme tämän, se osoittaa seurakunnalle, että: “Minä uskon jokaisen  Jumalan  Sanan.  Minä  uskon,  että  Hän on Elämän Leipä, joka tuli Jumalalta Taivaasta. Minä uskon, että jokainen Sana, jonka Hän sanoo, on Totuus. Ja minä elän sen mukaan parhaan tietoni mukaan Jumalan ollessa minun Tuomarini. Sen vuoksi, veljieni edessä, sisarteni edessäMinä–minä en sadattele, minä en kiroile, minä en tee noita asioita, koska minä rakastan Herraa, ja Herra tietää sen ja todistaa puolestani. Sen  tähden,  teidän  edessänne,  minä otan tämän palan Hänen ruumistansa, tietääkseni, ettei minua tuomita maailman kanssa.” Katsokaa, siinä se on, silloin se on siunaus.

77   Ja, muistakaa, minä voisin antaa tästä monia todistuksia, missä minä olen ottanut tämän ja  selittänyt  sen sairashuoneissa ja nähnyt heidän paranevan.

78   Muistakaa, kun Israel oli nauttinut tämän esikuvan,  he olivat vaeltaneet neljäkymmentä vuotta erämaassa eivätkä heidän vaatteensa koskaan edes kuluneet, ja he tulivat sieltä pois ilman, että heidän keskellään oli yhtään heikkoa, kahden miljoonan ihmisen ollessa esikuvana tästä. No niin, mitä onkaan sen täyttymys tekevä? Jos uhrieläimen ruumis teki sen heille, mitä onkaan Jeesuksen Kristuksen, Immanuelin, Ruumis tekevä meille? Olkaamme todella kunnioittavia, kun me tulemme. Olkaamme niin kunnioittavia, kuin me vain voimme olla, tullessamme.

65-1207 JOHTAJUUS (Leadership), Covina, California, USA, 7.12.1965

FIN

65-1207 JOHTAJUUS
(Leadership)

Covina, California, USA, 7.12.1965

1       Kiitos sinulle, veli Williams. Tervehdys veljelle ja hänen vaimolleen ja kaikille, jotka ovat läsnä näillä juhlapäivällisillä tänä iltana. On todella suuri etuoikeus olla täällä. Olen odottanut tätä hetkeä siitä asti, kun lähdimme tälle matkalle.

2       Haluan kiittää tuota naista. En voi muistaa hänen nimeään, mutta Billy juuri kertoi minulle heidän antaneen minulle laatikollisen joulumakeisia. He olivat tuoneet ne sinne autolle muutama hetki sitten. Tuo sisar, en voi muistaa hänen nimeään, mutta hän on täältä Kaliforniasta. Se oli minun ensimmäinen joululahjani, joten minä kiitän sinua siitä.

3       No niin, tällä hetkellä Tucsonin aika on kymmenen minuuttia yli yhdeksän, mutta luulisin sen olevan vain kymmentä yli kahdeksan täällä. Joten me… Minusta tuntuu, että ihmisten mielestä olen saarnatessani jokseenkin pitkäveteinen, joten minä toivon… [Yleisö taputtaa.] Kiitoksia. Ihmiset ovat niin mukavia täällä. Minä kiitän teitä.

4       Olen melkeinpä hieman väsynyt saarnaamiseen tänä iltana. Olen matkustanut niin pitkän matkan Shreveportista. Ja kaikkialla muuallakin (tullessani tännepäin) ilta illan jälkeen, ja se saa teidät hieman sekaisin, tiedättehän, ja on kylmä, ja kurkkunne tulee käheäksi. Lähdin Shreveportista. Menetin hiukseni ollessani… joitakin vuosia sitten. Ja minulla on pieni peruukki, jonka panen päähäni saarnatessani maan pohjoisosissa välttyäkseni kylmettymiseltä. Ja unohdin sen mennessäni Shreveportiin, ja todella vilustuin siellä. Kun tuuli puhaltaa sillä lailla, te ette voi kuvitella, mitä se tekee minulle. Menetin hiukseni onnettomuudessa, ja iho on vielä pehmeä, ja pienikin hikoileminen saa sen heti tuntumaan kurkussani, joten minun on täytynyt peruuttaa monia kokouksia. Ja niinpä minä olen hieman käheä tänä iltana.

5       Haluamme sanoa, että meillä on ollut ihmeellistä aikaa kokouksissa ja matkatessamme kukkuloiden yli. Eilen illalla meillä oli ihmeellinen aika veljien kanssa siellä. Siellä oli suuri väenpaljous, ja ihmiset olivat ihmeellisen tarkkaavaisia ja kunnioittavia ja mukavia. Joten se saa minut tuntemaan todella hyvältä ollessani osana Täyden Evankeliumin Liikemiehiä.

6       Minulla on Sanoma, ja tunnen sen olevan Jumalalta. Se on hiukan outoa joillekin ihmisille. En voi ole enempää… Minun on oltava se, mikä minä olen. Ja me.. Tarkoitukseni ei ole olla erilainen, se vain johtuu siitä, että elän muuttuvassa ajassa.

7       Niin kauan kuin rakennatte suoraa seinää, se on hienoa, muurarit voivat jatkaa suoraan. Mutta kun teidän on käännyttävä kulman ympäri, niin silloin… Ja me emme rakenna seinää. Me rakennamme taloa, näettehän, joten näiden käännösten on tultava. Ne tulivat Martin Lutherin, John Wesleyn ja helluntailaisten ajanjaksossa, ja nyt se on jälleen täällä. Joten me… On vaikeata tehdä käännöstä nurkassa. Mutta minä olen niin kiitollinen Jumalalle, että vaikka se onkin ollut niin karkeata, ihmiset ovat reagoineet siihen sataprosenttisesti. Joten me olemme kovasti kiitollisia; kiitoksia jokaiselle teistä.

Ja nyt ennen kuin avaamme Kirjan, puhukaamme sen Tekijälle, tekisittekö niin hetkeksi, kun me kumarramme päämme.

8       Rakas Jumala, me olemme kiitollisia Sinulle tänä iltana etuoikeudesta tuntea Jeesus Kristus, meidän pelastajamme, Sinun Poikasi, ja meidän syntiemme anteeksi antaminen, ja tietää, että Hänen verensä riittää peittämään kaikki meidän syntimme ja vääryytemme. Ne ovat niin pyyhityt pois ja heitetyt Jumalan unohduksen mereen, ja Hänen Morsiamensa on seisova Hääaterialla, puhtaana ja koskemattomana, tullakseen vihityksi Jumalan Pojan kanssa. Kuinka me kiitämmekään Sinua tästä kaikesta, ja uskomme olevamme tietoisia siitä, ettemme luota omiin ansioihimme vaan yksin Hänen ansioonsa, siihen mitä Hän on tehnyt meitä varten. Olemme niin kiitollisia.

9       Kiitos siitä menestyksestä, jota näillä veljillä oli meren takana ja maissa siellä, missä he isoavat ja janoavat Jumalaa. Minä rukoilen, Herra, että jos he menevät sinne takaisin, niin nämä lapset, jotka he toivat Valtakuntaan, tulisivat olemaan iso-isoäitejä ja isoisiä lapsille, jotka he myös tuovat sisälle. Suo se, Isä.

10   Siunaa meitä yhdessä tänä iltana, ja antakoon Pyhä Henki meille asiat, joita me tarvitsemme. Sulje suumme asioille, joita meidän ei tule sanoa, ja avaa sydämemme vastaanottamaan se, mitä Sinä haluat sanoa meille. Suo se, Isä. Jeesuksen nimessä me rukoilemme. Aamen.

11   No niin, menkäämme nyt Raamattuun ja pieneen tekstiin, josta haluaisin hetkisen puhua tänä iltana. Te löydätte sen Markuksen 10. luvusta.

12   Joitain vuosia sitten ei minun puhuessani tarvinnut kirjoittaa muistiinpanoja, sillä kykenin muistamaan sen. Enkä tarvinnut laseja lukeakseni sitä Raamatusta. Mutta nyt täytettyäni kaksikymmentäviisi vuotta, toiseen kertaan, niin minun on vaikeampi tehdä se samalla tavalla kuin minulla oli tapana tehdä se. Niin kuin on käytetyn autonkin kanssa: olen vielä toimintakunnossa. Kyllä, ja haluan vielä jatkaa matkaani, kunnes minun on aika tulla romuläjäksi tullakseni muotoilluksi uudestaan. Niin on luvattu.

13   Aloittakaamme Luukkaan 10. luvusta, 21. jakeesta. jos vain voin löytää sen täältä jostakin. Olen erehtynyt, se on Markuksessa. Olen pahoillani.

14   Pyhän Markuksen 10. luku, ja haluan lukea aloittaen 21. jakeesta. Aloittakaamme mieluumminkin 17. jakeesta:

Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan mies hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?”

Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

Käskyt sinä tiedät: ‘Älä tapa’, ‘Älä tee huorin’, ‘Älä varasta’, ‘Älä sano väärää todistusta’, ‘Älä varasta’, ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’.”

Mutta hän sanoi hänelle: “Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti.”

Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: “Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua.”

Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Siunatkoon Herra oman Sanansa lukemisen.

15   Nyt me tulemme puhumaan tänä iltana tästä aiheesta. Haluan tekstini olevan Seuraa Minua, ja aiheeni on: Johtajuus.

16   No niin, on outoa, mutta minä ajattelin, että ehkäpä, tänään rukoillessani… Ja minulta on kulunut pitkän aikaa, jokaisena iltana, koko matkan aikana, puhuessani Sanomaa, joka minulla on, ja jonka Herra on antanut minun puhuttavakseni. Minä ajattelin, että kun nyt olemme täällä uudessa paikassa tänä iltana, lähestyväni sitä erilaisesta suunnasta. Ja monasti puhuessamme tästä olemme kutsuneet sitä: Rikas nuori hallitsija. Ja monet minun veljistäni, jotka ovat sananpalvelijoita täällä, ovat varmasti lähestyneet sitä monella eri tavalla. Minä haluan yrittää lähestyä sitä erilaisella tavalla tänä iltana, kuin mitä milloinkaan ennen olen tehnyt, aiheenani Johtajuus.

17   Muistakaa tämä, että jokaisen meistä nuoren tai vanhan, ottaessamme ensimmäistä askelta elämässä, jonkun on täytynyt johtaa teitä. Tämä on oikein. Ja ottaessasi viimeisen askeleesi, joku tulee johtamaan sinua. Jonkun on johdettava.

18   Jumala vertaa meitä lampaisiin. Ja jos joku tietää lampaiden kasvattamisesta ja lampaiden luonteesta, niin te tiedätte, ettei se voi johtaa itseään, sitä pitää johtaa. Jopa teurastamoissa me näemme, että vuohi johtaa lampaita teurastettavaksi. Vuohi johtaa niitä, tuota käytävää ylös, ja sen loppuessa se itse hyppää pois, ja lampaat menevät suoraan teurastettaviksi. Joten me näemme, ettei lammas kykene menemään minnekään itsenäisesti.

19   Muistan kokemukseni, joka minulla kerran oli yhden lampaan kanssa. Ollessani riistanvartijana Indianan osavaltiossa ja ollessani siellä ulkona niityllä minä kuulin jotakin, joka oli mitä säälittävin huuto. Se oli pieni karitsa, joka oli eksynyt äidistään. Eikä se voinut löytää tietään äitinsä luo eikä äiti karitsansa luo. Minä nostin tuon pikku karitsan ylös, ja kuinka hiljaa se lepäsikään ruumistani vasten. Minä kävelin edelleen pitäen käsissäni tuota pikku kaveria. Se itki, ja minä kuuntelin sitä. Kuinka se ainoastaan nojasi pientä päätään minua vasten ja näytti tietävän, että minä tulisin auttamaan sitä.

20   Minä ajattelin: “Oi, Ikiaikojen Kallio, halkeama minua varten, nosta minut ylös, Herran Jeesuksen käsivarsilla, ja anna minun olla tyytyväinen tietäessäni olevani matkalla kotiin ollakseni rakkaitteni kanssa.” Ja minä ajattelin: “Elämäni matkan päässä, vain ota minut Sinun käsivarsillesi, Herra, että voin tietää tulevani kuljetetuksi tuon virran ylitse sinne toiselle puolelle, missä ei tule olemaan surua eikä sairautta, ja missä tulen olemaan rakkaitteni kanssa, joita olen rakastanut.”

21   Jos tutkitte luontoa, te huomaatte suuria asioita luonnossa. Kaiken minkä näen, on Jumala tehnyt. Hän on luonnon Tekijä. Luonto toimii jatkuvaisuudessa. Koko luonto toimii sillä tavalla. Huomatkaa, kaikki… Kuten olen sanonut, uskoakseni se oli eilen illalla: “Luonto todistaa Jumalasta.” Jos sinulla ei koskaan ole ollut Raamattua, voit silti seurata luontoa ja tulla tietämään, että tämä Raamattu on Totuus.

22   Minulla on ollut etuoikeus olla ympäri ja ympäri maailman. Olen nähnyt erilaisia uskontoja ja lukenut niiden vaiheista. Muhamettilaiset, olen lukenut Koraanin, ja nähnyt shikhiläiset, jainsilaiset ja  muhamettilaiset sekä buddhalaiset ja kaikkia sellaista, mutta kaikilla niillä on omat filosofiansa, uskontunnustuksensa ja lakikirjansa ja niin edelleen. Mutta meidän Raamattumme on Totuus, ja meidän Jumalamme on ainoa oikea, sillä joka ainoan heistä on näytettävä hauta jossakin, jossa heidän perustajansa yhä makaa. Mutta kristillisyys voi osoittaa tyhjää hautaa ja elää Hänen Läsnäolossaan, joka sinne pantiin. Hän on elossa! Se ei ole Jumala, joka oli, vaan Jumala, joka on. Ei “Minä olin” tai “tulen olemaan”, vaan “MINÄ OLEN.”

23   Koko luonto on jatkuvuudessa, kuten olen sanonut, puhuessani Seurakuntajaksoista, joka meillä on kirjasina nyt. Osoitin sen Seurakuntajaksoissa. Kuinka me näemme Seurakunnan tulevan kypsyyteensä, kuinka se kasvaa tarkalleen, niin kuin kaikki muukin luonnossa tekee.

24   Me puhuimme eräänä päivänä siitä, kuinka aurinko nousee pienenä vauvana, todella heikkona; sillä ei ole paljoakaan voimaa. Ja kun päivä menee eteenpäin, tulee se vahvemmaksi ja vahvemmaksi. Kahdeksalta se on kuin nuori poika tai tyttö aloittaessaan koulunkäynnin. Sitten noin yhdentoista aikaan se pääsee koulusta ja on valmis suorittamaan palveluksensa. Sitten se kulkee edelleen, kunnes noin kello kolmelta se muuttuu keski-iästä vanhukseksi. Ja sitten illalla se kuolee. Onko se auringon loppu? Ei. Se palaa takaisin seuraavana aamuna todistamaan siitä, että on olemassa elämä, kuolema, hautaus ja ylösnousemus. Näettekö? Ymmärrättekö?

25   Me katselemme puita, kuinka ne muuttuvat ja mitä ne tekevät. Minä olin jonkin aikaa sitten tuolla alhaalla Kentuckyssa. Minä pidän oravien metsästyksestä, ja menin sinne syksyllä ystäväni kanssa metsästämään oravia. Ja oli äärettömän kuivaa.

26   Jos te olette koskaan metsästänyt harmaaoravia, silloin tiedätte kuinka vaikeata on lähestyä niitä lehtien rapistessa jalkojen alla. Houdini on amatööri pakenemistaiteilija niihin verrattuna, ne todella osaavat sen taidon. Ja sitten kun yrittää ampua silmään viideltäkymmeneltä metriltä, tarvitaan hyvää metsästystaitoa saadakseen ammutuksi päivässä määrän, jonka laki sallii.

27   Joten minun ystäväni herra Wood, kääntynyt jehovantodistaja, oli minun kanssani. Hän sanoi: “Tunnen miehen tuolla, jonka tilalla on paljon…” Me kutsumme niitä siellä “huutajiksi”.

28   Kuinka moni tietää, mikä “huutaja” on? No niin, riippuu mistä osasta Kentuckya tulet. Näettehän, minä olen kotoisin sieltä päin.

29   Aivan kuten yhdessä näistä kokouksista jokin aika sitten. Olen kertonut tämän jo veli Williamsille ja muutamille muille, kuinka he siellä sanoivat: “Nouskaamme ylös ja laulakaamme kansallislaulu.”

30   Ja minä lauloin: “Minun vanha Kentuckyn kotini.” Joten kukaan ei yhtynyt siihen minun kanssani. Se oli ainoa kansallislaulu, jonka tunsin. Joten me olimme…

31   Hyvä on. [Veli Branhamille ojennetaan paperi.] “Olkaa hyvä ja rukoilkaa naisen puolesta täällä, jonka nenästä juuri nyt vuotaa verta.” Rukoilkaamme.

32   Rakas Jumala, minä pyydän Sinua Herra, Sinä olet suuri Parantaja. Ja minä pyydän, että Sinun armosi ja laupeutesi koskettaisi tätä naista juuri nyt ja pysäyttäisi tuon verenvuodon. Me olemme uskovia ihmisiä kokoontuneena yhteen. Tuo nainen on tullut tänne nauttiakseen Herran Sanasta ja ihmisten seurasta, ja minä pyydän Sinua Herra, juuri nyt, nuhtelemaan vihollista ja lopettamaan tuon verenvuodon. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Ja me uskomme sen.

33   Menkäämme eteenpäin tämän pienen kertomuksen kanssa päästäksemme vireeseen, ennen kuin aloitamme näiden raamatunpaikkojen kanssa, joita minulla on kirjoitettuna tänne.

34   Niinpä hän sanoi: “Menkäämme sinne tapaamaan tätä vanhaa miestä. Hänen maillaan on paljon huutajia.” Ja hän jatkoi: “Mutta hän ei ole uskovainen, ja saattaa olla, että hän ajaa meidät kiroten ulos, jos menemme sinne.”

35   Minä sanoin: “Me olemme olleet leiriytyneinä tänne jo kaksi viikkoa emmekä ole saaneet yhtään oravaa.” Ja me olimme likaisia ja kasvoiltamme parroittuneita.

36   Hän sanoi: “Hyvä on, menkäämme sitten sinne.”

37   Joten me menimme sinne, noin kahdenkymmenen mailin päähän. Olin ollut sielläpäin kerran aikaisemmin, metodistien leirintäalueella. Herra teki siellä silloin suuria asioita, ja meillä oli suuri parantamiskokous metodistien keskuudessa. Ja sitten me ajoimme sinne kauas noiden mäkien ja rinteiden taakse. Teidän on tunnettava Kentucky tietääksenne, minkälaisesta paikasta oli kysymys. Ja kun sitten tulimme tuohon taloon, siellä istui vanha mies, tai kaksi vanhaa miestä, jotka istuivat siellä hatut kasvojen yli vedettyinä. Sitten hän sanoi: “Tuolla hän on, hän on kova pala. Hän vihaa sanaa ‘saarnaaja’.”

38   Joten minä sanoin: “Hyvä on, minun on sitten parempi istua autossa, tai emme pääse ollenkaan metsästämään. Mene sinä ja pyydä häneltä lupa metsästykseen.”

39   Joten hän meni ulos, käveli sinne ja puhui heille. Ja Kentuckyssa on aina tapana kuten tiedätte “kutsua sisälle”. Ja niinpä hän meni sinne ja sanoi: “Minä ajattelin kysyä, että voisimmeko metsästää jonkin aikaa sinun maillasi.”

40   Vanha mies, noin seitsemänkymmentäviisivuotias, istui siellä jauhaen tupakkaa suussaan, sylkäisi sen ja sanoi: “Mikä sinun nimesi on?”

Hän sanoi: “Minun nimeni on Wood.”

Hän kysyi: “Oletko sinä sukua vanhalle Jimille, joka ennen asui…”

Hän vastasi: “Kyllä, minä olen Jimin poika. Minun nimeni on Banks.”

41   “Hyvä on”, hän sanoi, “vanha mies Jim oli rehellinen mies. Joten sen kun vaan metsästät.” Sitten hän kysyi: “Oletko sinä yksinäsi?”

Hän sanoi: “Ei, minun pastorini on tuolla mukanani.”

Hän sanoi: “Mitä?”

Hän sanoi: “Minun pastorini on mukanani, hän metsästää kanssani.”

42   Mies kysyi: “Wood, ethän vain tarkoita, että olet vajonnut niin alas, että sinun on kuljetettava saarnaajaa kanssasi kaikkialle minne menet?”

43   Hän oli raaka vanha kaveri, joten ajattelin, että minun olisi parasta mennä ulos autosta, tiedättehän. Joten kun kävelin sinne, hän sanoi: “No niin, sinä olet saarnaaja, häh?”

44   Sanoin: “Kyllä, herra.” Hän katseli minua päästä kantapäähän. Oravanverta ja likaa. Sanoin: “Enpä taida paljoa näyttää sellaiselta.”

45   Hän sanoi: “Oi, minä tavallani pidän siitä.” Hän sanoi: “Tiedätkö, minä haluan sanoa sinulle jotakin. Minua pidetään täysin uskosta osattomana!”

46   Sanoin: “Kyllä, herra, ymmärsin sen niin olevan. Kuitenkaan en ajattele, että se olisi mikään ylpeilyn aihe. Ajatteletko sinä niin?”

47   “No niin”, hän sanoi, “enpä tiedä. Minäpä kerron sinulle, mitä ajattelen sinun kaltaisistasi kavereista.”

Sanoin: “Hyvä on.”

48   Hän sanoi: “Te haukutte väärän puun juurella.” Ja kuinka moni tietää sen merkityksen? Näettekö? Se tarkoittaa, että koira valehtelee, näettekö. Pesukarhu ei ole ensinkään siinä puussa. Ja hän sanoi: “Sinä haukut väärän puun juurella.”

Sanoin: “Se on sinun mielipiteesi.”

49   “Kyllä”, hän sanoi, “katso, näetkö tuon vanhan savupiipun tuolla?”

“Kyllä.”

50   “Minä synnyin siellä seitsemänkymmentäviisi vuotta sitten”, hän sanoi, “ja minä olen elänyt näillä kukkuloilla koko sen ajan. Ja olen katsellut taivasta kohden, ja olen katsellut sinne ja tänne, ja varmasti näiden seitsemänkymmenenviiden vuoden aikana minun olisi pitänyt nähdä jotakin, mikä näyttäisi Jumalalta. Etkö sinäkin ajattele niin?”

51   Sanoin: “No, sehän riippuu siitä, mitä sinä katsot. Näetkö, mitä sinä tahdot nähdä.”

52   Ja hän sanoi: “Minä en varmastikaan usko sellaisen olennon olemassaoloon. Ja minä uskon teidänlaistenne kaverien ainoastaan ottavan petoksella rahat ihmisiltä. Tästä siinä vain on kysymys.”

53   Minä sanoin:” Sinä olet Amerikan kansalainen, joten sinulla on oikeus omiin ajatuksiisi.”

54   Hän sanoi: “Kerran oli yksi kaveri, josta olen kuullut, ja jos milloinkaan voisin päästä keskustelemaan tuon kaverin kanssa, minä haluaisin kysyä häneltä muutamia kysymyksiä.”

Minä sanoin: “Kyllä, herra.”

55   Hän sanoi: “Se oli saarnaaja, ja sinä saatat tuntea hänet. Hänellä oli kokous jokin aika sitten täällä Campbellsvillessä, tuolla kirkon leirintäalueella. Olen unohtanut hänen nimensä, hän oli Indianasta.”

Ja minä sanoin: “Oi, niinkö, herra.”

56   Veli Wood aikoi sanoa jotakin: ”Minä, tuota..” (“Älä sano sitä.”) Ja niin hän sanoi…

Minä sanoin: “Mitä hänestä?”

57   Hän sanoi: “Tuolla oli eräs vanha nainen tuolla mäellä, ja tiedätkö, hän oli kuolemassa syöpään, ja minä kävin siellä aamuisin vaimoni kanssa siivoamassa hänen vuoteensa. Sillä häntä ei voitu enää kohottaa tarpeeksi korkealle, jotta ulostusastia olisi voitu panna vuoteeseen hänen alleen, joten hänen vuodevaatteensa piti vaihtaa.” Sitten hän jatkoi: “Hän oli kuolemassa. Hän oli ollut Louisvillessä, ja lääkärit siellä eivät enää voineet auttaa häntä, vaan sanoivat, että ‘hän tulisi kuolemaan’.”

58   “Ja hänen sisarensa meni tuohon kokoukseen, jossa tuo saarnaaja seisoi siellä puhujanlavalla katsoen sinne perälle yli yleisön ja kutsuen tuota naista nimeltä ja sanoi hänelle: ‘Kun lähdet, ota nenäliinasi, joka sinulla on käsilaukussasi.’ Ja hän kutsui tätä naista, joka oli siellä kahdenkymmenen mailin päässä, nimeltä ja sanoi hänen kärsivän syövästä, ja mikä hänen nimensä oli, ja mitä hänelle oli tapahtunut. Hän käski hänen ottaa tuo nenäliina ja panna se tämän naisen päälle, ja hän tulisi paranemaan tuosta syövästä.”

59   Sitten hän jatkoi: “He tulivat tänne tuona yönä. Ja rehellisesti sanoen, kuulin kauheata kirkumista tuolta mäeltä. Minä ajattelin Pelastusarmeijan olevan irti siellä ylhäällä. Ja minä sanoin: ‘Kaiketi tuo vanha sisar on kuollut.’ Huomenna me tulemme ottamaan vankkurit ja kuljetamme hänet tuonne valtatien reunalle, josta he voivat viedä hänet hautausurakoitsijalle. Joten me jäimme odottamaan, sillä ei ollut mitään tarvetta mennä sinne ylös tuohon aikaan yöstä. Se oli noin mailin päässä siellä mäellä.” Hän sanoi: “Me menimme sinne ylös seuraavana aamuna, ja arvaapa, mitä oli tapahtunut?”

Minä sanoin: “En, herra.”

60   Hän sanoi: “Hän istui siellä syöden paistettua omenapiirakkaa ja joi kahvia miehensä kanssa.”

Ja minä sanoin: “Tarkoitatko sitä todella?”

Hän sanoi: “Kyllä, herra.”

“Oh”, minä sanoin, “no niin, herra, ethän sinä todella tarkoita sitä.”

61   Hän sanoi: “Se, mikä minua vaivaa… Kuinka tuo mies, joka ei ollut milloinkaan aikaisemmin ollut täällä, tiesi nuo asiat.” Näettekö?

Ja minä sanoin: “Oi, ethän sinä sellaista usko.”

Hän sanoi: “Se on totta.”

Minä kysyin: “Uskotko sinä sen?” Näettekö?

62   Hän sanoi: “Hyvä, mene vain ylös tuonne mäelle. Minä kykenen todistamaan sen sinulle.” Hän oli nyt saarnaamassa minulle, näettekö?

63   Joten minä sanoin: “Hmm.” Minä nostin maasta omenan ja sanoin: “Voinko ottaa yhden näistä omenista?” ja puhdistin sitä vaatteisiini.

64   Hän sanoi: “No, nuo madot syövät ne kuitenkin, joten arvelisin sinun voivan ottaa yhden.” Ja sitten… Ja nyt minä sanoin purtuani sitä: “Tämä on hyvä omena.”

65   Hän sanoi: “Kyllä vaan. Tiedätkö mitä? Minä istutin tuon puun noin neljäkymmentä vuotta sitten.”

Sanoin: “Oi, niinkö?”

“Kyllä, herra.”

66   Ja minä sanoin: “Hyvä, ja joka vuosi nuo lehdet putoavat pois puusta, ja tietääkseni meillä ei ole vielä ollut pakkasta, koska on vasta elokuun alku.”

67   “Kyllä, herra, se tapahtuu syksyllä, ja uskoisin sen tulevan aikaisin tällä kertaa.”

68   Muutin puheenaihetta, näettehän. Ja minä sanoin:” Tiedäthän, että on käsittämätöntä, kuinka tuo mahla poistuu tuosta puusta, ja lehdet putoilevat pois, vaikkei vielä ole ollut yhtään pakkasta tappaakseen nuo lehdet.”

69   Ja hän sanoi:” No, mitäs sillä on sen kanssa tekemistä, mistä me puhumme?”

70   Sanoin: “Minä vain ihmettelen.” (Tiedättekö, että äidilläni oli tapana sanoa: “Anna lehmälle tarpeeksi köyttä, niin se hirttää itsensä”. Joten minä vain annoin hänelle paljon köyttä.)

71   Hän kuitenkin jatkoi sanoen: “Mitä sillä on tekemistä tämän kanssa.”

72   Sanoin: “Tiedätkö, että Jumala kasvattaa nuo omenat niin kuin lehdetkin, jotta voit istua sen varjossa ja nauttia noista omenoista. Ja joka vuoden syksyllä tuo elämä menee sinne alas ja tulee uudelleen omenien ja lehtien kanssa?”

73   Ja hän sanoi:” Sehän on vain luonto, näethän, se on luonto.”

74   “Tietenkin se on luonto”, sanoin, “se on luonto, mutta Jonkun on hallittava luontoa.”

Näettekö, ja sitten minä sanoin: “Kerropa sinä minulle, mikä tekee sen?”

75   Hän sanoi: “Niin, kyseessä on vain luonto, joka saa sen aikaan.”

76   Sanoin: “Kuka on se, joka käskee tuota pientä lehteä?” Jatkoin:” No niin, nuo lehdet putoavat pois, jotta mahla menisi alas juuriin. Ja jos tuo mahla pysyisi puussa yli talven, mitä silloin tapahtuisi?”

77   Hän vastasi: “Se tappaisi puun.”

78   “Hyvä”, sanoin. “Mikä älykkyys juoksuttaa tuon mahlan sinne juuriin, ja mikä käskee sitä sanoen: ‘0n aika lähteä nyt, koska syksy on tulossa. Menehän sinne alas juuriin piiloon?” Sitten se pysyy siellä juurissa kuten haudassa, ja seuraavana keväänä se tulee jälleen takaisin ylös ja tuo tullessaan omenat ja lehdet.”

79   Hän sanoi: “Luonto vain sen tekee. Hän sanoi: “Sää! Sinähän tiedät, kuinka se muuttuu syksyn tullessa.”

80   Sanoin:” Panehan ämpärillinen vettä tuon tolpan nokkaan tuolla ulkona, ja tulet näkemään juoksuttaako luonto sen tuon pylvään alapäähän, ja tuoko se sen ylös uudestaan. Ymmärrätkö?”

“No niin”, hän sanoi, “saatat olla oikeassa.”

Minä sanoin: “Ajattelehan sitä sillä aikaa, kun me olemme metsästämässä.”

Hän sanoi: “Voitte metsästää missä haluatte.”

81   Sitten minä sanoin: “Kun tulen takaisin, niin voit kertoa minulle, mikä älykkyys juoksuttaa mahlan puusta alas juuriin ja pitää sen siellä koko talven. Se on se sama älykkyys, joka kertoi minulle tuosta naisesta tuolla.”

Hän kysyi: “Kertoi sinulle?”

Sanoin: “Kyllä, herra.”

Hän sanoi: “Et kai sinä ole tuo saarnaaja!”

Minä sanoin: “Tiedätkö hänen nimensä?”

Hän vastasi: “Kyllä.”

Minä sanoin: “Branhamko?”

Hän sanoi: “Juuri hän.”

Sanoin: “Se on oikein.” Näettekö?

82   Ja tiedättekö mitä? Minä johdatin tuon vanhan miehen Kristuksen luo, juuri siellä hänen oman todistuksensa johdosta.

83   Ja vuotta myöhemmin olin siellä ja pysäytin sinne pihalle autoni, jossa oli Indianan rekisterikilvet. He olivat muuttaneet pois; mies oli kuollut. Ja kun sitten palasin metsästämästä, siellä seisoi hänen vaimonsa ollen todella raivoissaan minulle. Ja minä ajattelin, että minullahan oli lupa metsästykseen. Ja tuo nainen tuli sinne ulos sanoen: “Etkö osaa lukea?”

84   Sanoin: “Kyllä, rouva.” Hän kysyi: “Näitkö nuo laput, joissa lukee: ‘Ei metsästystä!’?”

85   Sanoin: “Kyllä, rouva, mutta minulla on lupa.”

86   “Sinulla ei ole lupaa”, hän sanoi. “Nuo kieltolaput ovat olleet paikoillaan monta vuotta.”

87   Minä sanoin: “Siinä tapauksessa olen ollut väärässä, sisar, olen pahoillani.”

88   Hän sanoi: “Pahoillaanko, vielä mitä! Nuo Indianan rekisterikilvet tuolla, ja pysäköitte tänne, te olette mitä röyhkeimpiä ihmisiä!”

Sanoin: “Voisinko saada selittää asian?”

“Kyllä! Kuka antoi sinulle luvan?”

89   Sanoin: “En oikein tiedä, se oli vanhemmanpuoleinen mies, joka istui täällä verannalla, kun olin täällä viime vuonna, ja me keskustelimme Jumalasta.” Näettekö?

Sitten hän katsoi ja sanoi: “Oletko sinä veli Branham?” Sanoin: “Kyllä rouva.”

90   Hän sanoi: “Anna minulle anteeksi, en tiennyt, kuka sinä olit.” Sitten hän jatkoi: “Minä haluan kertoa sinulle hänen todistuksensa. Kuolemansa hetkellä hän nosti kätensä ylös ja ylisti Jumalaa. Hän kuoli uskovana kristittynä ja meni Jumalan luo.” Näettekö?

91   “Jos he olisivat hiljaa, niin kivet huutaisivat.” Luonnossa on jotakin.

92   Katsokaa lintuja, katsokaa eläimiä, katsokaa kaikkea, ja te katselette luontoa.

93   Katsokaa pientä kyyhkystä, kuinka se lentää. Sillä ei ole sappea, joten se ei voi syödä, mitä korppi syö, sillä se on erilainen lintu. Näettehän? Sillä ei ole sappea. Sen ei tarvitse kylpeä vedessä, koska sillä on jotakin sisäpuolella, joka puhdistaa sen sisältäpäin ulos, näettehän.

94   Samalla tavalla on kristityn kanssa. Sillä tavalla Jumala on esittänyt itsensä, kyyhkysenä. Näettekö. Ja Jeesus esitettiin Karitsana. Luonnossa te tulette aina löytämään Jumalan. Ja Jumala on verrannut meitä lampaisiin, joita tulee johtaa. Oletteko ennen huomanneet sitä, saarnasin jokin aika sitten, kuinka Kyyhkynen tuli alas Karitsan ylle johtaakseen Karitsaa ja Se johti Hänet teurastettavaksi. Tuo Kyyhkynen! Tuo Kyyhkynen ei olisi voinut laskeutua minkään muun kaltaisen eläimen ylle, koska niillä molemmilla täytyi olla samankaltainen luonne. Ymmärrättekö? Kyyhkynen ei olisi voinut tulla suden ylle, sillä se olisi murissut, ja Kyyhkysen olisi täytynyt paeta sitä.

95   No niin, samoin on nytkin, meidän ilkeät tapamme saavat Pyhän Hengen kaikkoamaan ja pakenemaan pois. On oltava saman kaltaiset luonteet. Taivaallinen lintu, kyyhkynen, ja nöyrin maallinen eläin, karitsa, soveltuvat yhteen. Kun Pyhä Henki tulee yllemme ja tekee meistä uusia luomuksia, silloin Hän voi johtaa meitä. Mutta kun me yritämme elää samaa vanhaa elämäämme, se ei tule onnistumaan! Se ei toimi.

96   No niin, kun te otitte ensimmäisiä askelianne elämässä, ehkä jonkun ystävällisen vanhan äidin kädet johtivat teitä silloin. Nuo kädet saattavat levätä tänä iltana liikkumattomina jossakin hautausmaalla, mutta tuo käsi tuki sinua ottaessasi ensi askeliasi.

97   Sitten sen jälkeen, kun äiti oli opettanut sinut kävelemään, sinä kävelit ehkä muutamia askelia ja kaaduit ja nousit jälleen ylös ja luulit tekeväsi jo suuria asioita. Tuli opettajan vuoro koulussa johtaa sinua opintielle, miten sinun tuli toimia ja mitä sinun tuli oppia ja niin edelleen.

98   Sitten kun opettaja koulussa oli lopettanut sinun kohdallasi, tuli ehkä isäsi vuoro opettaa sinulle ammatti tai kuinka olla menestyvä liikemies, kuinka tehdä asiat oikein. Ehkäpä äitisi opetti sinulle, kuinka tulisi olla perheenemäntä, kuinka tehdä ruokia ja niin edelleen.

99   Sitten kun he olivat lopettaneet kohdallasi, tuli ehkä jonkun saarnaajan tai papin vuoro johtaa sinua.

100   Mutta kuka johtaa sinua nyt? Tästä on kysymys juuri tällä hetkellä. Kaikkia meitä johtaa joku tänä iltana. Niin täytyy olla. Meitä johdetaan. Pankaapa merkille.

101   Katsokaamme nyt tätä nuorta kaveria… Mistä hän oli saanut vaikuttimensa. Katsokaamme nyt tätä nuorta liikemiestä, joksi me kutsumme häntä, sillä hän oli liikemies. Hän oli menestynyt mies. Katsokaamme hänen johtajiaan.

102   Ehkäpä hänen äitinsä ensin opetti hänen ollessaan pieni poika, kuinka hänen tuli toimia. Hänen isänsä oli tehnyt hänestä menestyksekkään miehen ja ehkäpä jättänyt hänelle perinnön, koska hän itsekin oli kansan johtomiehiä. Ehkäpä hänen isänsä oli kuollut, ja hän oli nyt liikkeen johdossa. Me voisimme kutsua häntä tänään kristityksi liikemieheksi, tai uskonnolliseksi liikemieheksi, uskoisin sen kuvaavan häntä parhaiten.

103   Tämä mies oli uskonnollinen. Missään tapauksessa hän ei ollut uskosta osaton. Ja hänen äitinsä oli opettanut hänet käyttäytymään oikein, kuinka kävellä ja pukeutua. Hänen isänsä oli opettanut hänelle liikkeenhoitoa ja kuinka olla menestyvä mies; ja hänen liikkeensä menestyi. Isä ja äiti olivat kasvaneet kirkossa ja esittelivät hänet papille, joka oli tehnyt hänet todella uskonnolliseksi mieheksi. Niinpä hän oli hienosti sivistynyt mies. Hän oli hieno poika ja hänellä oli hyvä luonne.

104   Jos kerran Jeesus Kristus katsoi häntä ja rakasti häntä, hänessä täytyi olla jotakin todellista. Kyllä. Sillä Raamattu sanoo täällä Markuksen Evankeliumissa: “Ja Jeesus katsoi häneen, ja rakasti häntä.” Kyllä, “Jeesus katsoi häneen, ja rakasti häntä.” Joten tässä nuoressa kaverissa on täytynyt olla jotakin huomiota herättävää. Hänen luonteensa oli havaittu hyväksi. Hän oli oikein kasvatettu mies, järkevä, lahjakas, älykäs, menestyväinen ja uskonnollinen mies. Hänellä oli paljon hyviä, huomiota herättäviä luonteenominaisuuksia. Niin paljon, että se kiinnitti Jeesuksen Kristuksen, Pelastajan huomion puoleensa. Mutta kun hän nyt joutui kasvotusten, ollen menestyvä kaikissa näissä muissa asioissa.

105   Mitään ei ollut mennyt vialle. Hän oli täydellisesti oikein mitoitettu, älykäs, oikean koulutuksen saanut, menestyvä terävä-älyinen, hieno liikemies ja ehkäpä hän kuului liikemiesten ryhmään jossakin siellä Palestiinassa. Hän ehkä kuului tämänkaltaiseen liikemiesten ryhmään, joka täällä on tänä iltana, epäilyksettä asia oli niin, sillä liikemiehet ovat aina yhteydessä toinen toistensa kanssa.

106   Koska he ovat “samanlaisia lintuja”, he puhuvat samoista asioista. Ja tämä uskonnollinen mies ei olisi halunnut olla yhteydessä miehen kanssa, joka pitää kapakkaa, sillä heillä ei ollut mitään yhteistä. Meillä on oltava yhteisiä asioita. Joten kristityillä on yhteistä kristittyjen kanssa; syntisillä on yhteisiä asioita syntisten kanssa, klubinsa ja kaikkea muuta sellaista. Ja tämä nuori poika todennäköisesti kuului liikemiesten yhteyteen.

107   Hän oli niin uskonnollinen kuin vain voi olla, koska hän Jeesuksen kysyessä vastasi hänelle: “Minä olen pitänyt nämä käskyt ja noudattanut niitä nuoruudestani lähtien.” Näin oli.

108   Näettekö, hänet oli kasvatettu oikein ja häntä oli opetettu oikein kaikessa. Mutta kun hän joutui kasvotusten Iankaikkisen Elämän kanssa… Nyt minä haluan teidän panevan merkille, että vaikka hänellä olikin tällainen luonne, hän tiesi, ettei hän omistanut Iankaikkista Elämää.

109   No niin, kaikki meidän yhdistyksemme, meidän seurakuntamme, meidän jäsenyytemme ja muut asiat, jotka ovat meille niin rakkaita, meidän amerikkalaisissa seurapiireissämme. Se on hyvin hienoa, eikä sitä vastaan voida sanoa mitään. Ja meidän liikemiestemme yhdistys täällä on hieno asia, se on pitänyt ovea avoinna minulle, minun kirkkokunnan vastaiselle ajatukselleni, että “me olemme kristittyjä”.

110   Ei yksikään kirkkokunta voi omistaa meitä, todellisia kristittyjä, sillä te kuulutte Jumalalle. Kirkkokunnat ovat ihmistekoisia, mutta kristillisyys on lähetetty Taivaasta. Mutta kaikista näistä asioista huolimatta, joita meillä on, miten hyviä ne ovatkin, ja miten hienoa se onkin, kun tulemme yhteen näissä hienoissa kokouksissa, joita meillä on, ja vaikka meillä onkin sosiaalinen ymmärryksemme, kuitenkin joka ainoan meistä on tultava kasvokkain Iankaikkisen Elämän kanssa. Ei väliä sillä, miten menestymme liikeasioissa, kuinka olemme menestyneet, miten hyvä seurakunnan jäsen me olemme, ja kuinka me työskentelemme ja yritämme tehdä asiat oikein, kuitenkin, jos ette ole tehneet sitä oikealla tavalla, on Jumalan palvontanne turhaa.

111   Jeesus luokitteli sen samalla tavalla kuten minäkin. Pysähtykäämme tässä hetkeksi. Hän sanoi: “Turhaan te palvotte minua, opettaen ihmisten käskyjä.” Ajatelkaahan nyt vilpitöntä, rehellistä palvontaa, vilpittömällä sydämellä Jumalaa kohtaan, ja kuitenkin turhaan! Se alkoi samalla tavalla Kainin kanssa, Eedenin puutarhassa. Se oli vilpitöntä palvontaa, mutta se tuli hylätyksi! Hyvin uskonnollista; silti se hyljättiin!

112   Toista viikkoa sitten Shreveportissa, Liikemiesten aamiaiskokouksessa, jossa oli läsnä useita satoja ihmisiä, puhuin kaksi ja puoli tuntia aiheesta: Tehdä Jumalalle palvelus ilman, että se on Jumalan tahto. Nyt tämä kuulostaa oudolta, mutta meidän on kanavoitava itsemme Jumalan valmistamalle kanavalle ja Jumalan tavalle tehdä se. Ei merkitse mitään, kuinka paljon me ajattelemmekin sen olevan oikein, sen on oltava Herran Sanan mukaisesti, tai se on turhaa. Kain palvoi, mutta ei Herran Sanan mukaisesti. Fariseukset palvoivat, mutta eivät Herran Sanan mukaisesti. Ja minä opetin tuossa sanomassa sitä liikemiehille.

113   Daavid halusi tehdä palveluksen Herralle ja hän oli oikeassa, siinä mitä hän sanoi. Hän sanoi: “Ei ole oikein, että Herran arkki on tuolla alhaalla. Tuokaamme se tänne ylös.” He eivät koskaan kysyneet Herralta, mitä on tehtävä arkille, vaan sanoivat, että meidän on tehtävä se. No niin, se oli oikein, ja se heidän olisi ollutkin tehtävä. Hän sanoi: “Meidän tulee noutaa arkki tänne, että voimme neuvotella Herran kanssa.” Ja se oli aivan oikein, sillä se oli siellä toisessa maassa. He sanoivat: “Meidän on tuotava se tänne ja pantava se meidän omaan taloomme täällä, ja sitten palvomme Herraa.”

114   Nyt huomatkaa, että hän käytti väärää kanavaa tehdessään sen. Hän neuvotteli viidenkymmenen, sadan, ja tuhannen päämiesten kanssa. Hän neuvotteli jokaisen heidän kanssa, ja näytti että se olisi Herran tahto, se näytti Herran Sanalta.

115   Herran sana, joskus teidän on pantava sana omalle paikalleen, tai se ei ole Herran tahto. Ymmärrättekö? Antakaa sen nyt imeytyä syvälle, niin tulette saamaan käsityksen siitä, mitä minä yritän sanoa.

116   En halua seurakunnan lankeavan sellaiseen, mitä näemme tuolla Englannissa: pitkähiuksisia ja maalattu-kasvoisia miehiä, vääristyneitä. Me emme halua sellaista! Ei väliä sillä, kuinka uskonnolliselta se kuulostaa, ja kuinka paljon Elvis Presley laulaa uskonnollisia lauluja, hän on silti perkele. Minä en ole tuomari, mutta “heidän hedelmistään te tunnette heidät”. Ymmärrättekö? Hän on helluntailainen, mutta se ei merkitse yhtään mitään. Näettekö, teidän hedelmänne todistavat, mitä te olette.

117   Ei ole väliä, jos Henki tulee hänen ylleen, ja hän puhuu kielillä ja huutaa ja voi parantaa sairaita. Jeesus sanoi: “Monet heistä tulevat minun tyköni tuona päivänä ja sanovat: ‘Herra, emmekö me tehneet tätä ja tuota?’ Ja minä olen sanova: ‘Menkää pois minun tyköäni, te, jotka teette laittomuutta. En ole koskaan tuntenut teitä.’” Ymmärrättekö?

118   Meidän on oltava todellisia, aitoja kristittyjä. Ja ainoa tapa meidän tehdä se, on tulla kasvokkain tämän kysymyksen kanssa Iankaikkisesta Elämästä.

119   On ainoastaan yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se tulee Jumalalta. Ja Hän ennalta määräsi jokaisen luomuksen, jolla tulisi olemaan Se. Samalla tavalla kuin olit alkiona isässäsi, sinä olit alkiona Jumalassa ollen Hänen ominaisuutensa alusta alkaen, tai et koskaan tule olemaan siellä. Sinä tulet esiin äitisi kasvualustan kautta; isäsi ei tuntenut sinua, kun olit hänen kupeissaan. Ja kun tulet esiin äitisi kautta, tulee sinusta ihmisolento ja tulet isäsi kuvaksi ja voit olla yhteydessä hänen kanssaan. Ja samoin on Jumalan kanssa, jos sinulla on Iankaikkinen Elämä.

120   Tulonne fyysiseen, luonnolliseen elämään tapahtui isänne kautta. Ja ainoa tapa, jolla teistä voi tulla uudestisyntyneitä, on että saatte Taivaalliselta Isältänne Hänen luonteenominaisuutensa. Se on ainoa tie. “Kaikki, jotka Isä on antanut minulle, tulevat minun luokseni.” Ymmärrättehän?

121   Sinä olet täällä, koska sinun nimesi oli pantu Karitsan Elämän Kirjaan, ennen kuin edes maailmaa oli perustettu. Se on tarkalleen oikein. Sinä olet alkio, Taivaallisen Isäsi hengellinen alkio, osa Jumalan Sanaa. Jos on niin, kuten olen sanonut, silloin sinä olit Jeesuksen kanssa, kun Hän oli täällä, koska Hän oli Sana. Sinä kärsit Hänen kanssaan, kuolit Hänen kanssaan, tulit haudatuksi Hänen kanssaan, ja nousit ylös Hänen kanssaan, ja nyt istut Taivaallisissa, Hänessä!

122   Huomatkaa, Daavid ajatteli kaiken olevan hienosti, kun hän oli neuvotellut kaikkien näiden ihmisten kanssa, ja he kaikki alkoivat tanssia ja huutaa ja kirkua. Heillä oli kaikki heidän omat uskonnolliset liikehdintänsä, mitä silloin oli, mutta kuitenkaan ei ollut Jumalan tahto mennä sillä tavoin noutamaan Jumalan Sana takaisin Jumalan huoneeseen. Mutta te näette, että Jumala aina, kaikkina ajanjaksoina, työskentelee samalla tavalla. Hänen ensimmäinen päätöksensä on Hänen ainoa päätöksensä. Koska Hänen päätöksensä ovat täydelliset, Hän ei tee milloinkaan mitään, ellei Hän ole ensin ilmoittanut sitä Hänen palvelijoillensa profeetoille. Se on tarkalleen näin.

123   Tästä syystä, tässä seurakunta jaksossa, jossa me elämme, ei ole yhtään seurakuntaa, ei metodisteja, baptisteja, helluntailaisia, eikä ketään muitakaan heistä, jotka kykenisivät tekemään tästä Seurakunnasta Morsiamen. Malakia 4 :n vastauksena Hän lähettää profeetan, jolle Hän paljastaa sen, sillä se on ainoa tie. Meidän seurakuntamme muodostuvat kirkkokunniksi ja ne saattavat kaiken sekasortoon, ja ne ovat aina tehneet niin. Niin myös Jumala aina lähettää profeetan.

124   Ja maassa oli silloin Naatan, Jumalan vahvistama profeetta; hänen kanssaan he eivät neuvotelleet.

125   Kun he menivät sinne ja ottivat arkin, aiheutti se rehellisen miehen kuoleman. Sen asemesta, että leeviläiset olisivat kantaneet sen takaisin olkapäillään, he toivat sen vankkureissa, täydellisesti pilaten koko asian!

126   Ja te huomaatte, että jos te ette mene Jumalan tahdon mukaisesti  tietä, jonka Jumala on antanut meidän kuljettavaksemme, te aina pilaatte Sen, tehden Siitä jonkun organisaation, kirkkokunnan tai jonkinlaisen sanoman, ja siinä sitä sitten ollaan. Näettekö? Se on aina tapahtunut tällä tavalla.

127   Tämän saman asian kanssa tämäkin poika tuli kasvotusten. Hän oli farisealaisten tai saddukealaisten jäsen tai jossakin muussa suuressa tuon päivän ryhmässä. Hän oli niin uskonnollinen, kuin vain voi olla. Hän sanoi: “Olen pitänyt kaikki nuo käskyt, joita minulle on opetettu siitä asti, kun olin nuorukainen.” Ymmärrättekö tämän? Ja siksi Jeesus rakasti häntä. Hän ei halunnut tulla johdetuksi, vaan kieltäytyi vastaanottamasta todellista Jeesuksen Kristuksen johtajuutta, joka olisi antanut hänelle Iankaikkisen Elämän.

128   Pankaapa merkille, että hän uskoi olevan olemassa jotakin erilaista, kuin mitä hänellä oli, muutoin hän ei olisi koskaan sanonut: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä nyt?”

129   Näettekö, hän itse halusi tehdä jotakin. Tällä tavalla mekin teemme: me haluamme itse tehdä jotakin. Jumalan lahja on ilmainen lahja. Jumala antaa Sen sinulle, ja sinä itse et tee yhtään mitään saadaksesi Sen. Hän on säätänyt Sen sinulle, ja sinulla tulee olemaan Se. Ymmärrättekö?

130   Huomatkaa, hän tiesi, että Se oli olemassa. Hän uskoi Sen ja halusi Sen, mutta kun hän tuli vastatusten sen kanssa, mitä hänen olisi tehtävä, se oli erilaista kuin, mihin hän oli tottunut. Se oli erilaista. Hän saattoi pitää rahansa ja niin edelleen, kuuluessaan tuohon kirkkoon, johon hän kuului. Mutta Jeesus tiesi, että hän oli kerännyt itselleen paljon rahaa, ja siksi Hän sanoi: “Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille. Ja tule ja ota ristisi ja seuraa Minua, ja sinulla on oleva aarteet Taivaassa.” Mutta hän ei kyennyt siihen.

131   Noilla johtajilla, joita hänellä oli ollut nuoruudessaan, oli sellainen vaikutus häneen, että hän kieltäytyi hyväksymästä Jumalan valmistamaa tietä, joka oli Jeesus Kristus. Ainoa, jonka käsissä on Iankaikkinen Elämä. Ainoa, joka voi antaa Sen sinulle. Kirkko ei voi antaa sinulle Iankaikkista Elämää, sen paremmin kuin naapurisi, pastorisi, pappisi tai uskontunnustuksesi. Vain Jeesus Kristus itse voi antaa sinulle Iankaikkisen Elämän.

132   Ei ole väliä sillä, kuinka hyviä te olette, mitä tekemästä olette lakanneet, ja mitä olette alkaneet tehdä, teidän on vastaanotettava Henkilö, Herra Jeesus Kristus. Ja Hän on Sana. Ja kun te vastaanotatte Hänet, silloin teidän elämänne on yhtä Sanan kanssa, ja se tuo ilmi itsensä tälle ajanjaksolle, jossa te elätte.

133   Nooan täytyi tehdä se, jotta Sana olisi tuonut ilmi itsensä hänen ajassaan. No niin, mitä jos Mooses olisi tullut ja sanonut: “Me tiedämme, mitä Nooa teki. Me otamme Nooan sanan. Me teemme samoin kuin Nooakin teki sen. Me rakennamme arkin ja lähdemme pois Egyptistä seilaamalla alas Niilin virtaa”? Se ei olisi käynyt päinsä. Näettekö, se oli toinen ajanjakso.

134   Jeesus ei olisi voinut tulla Mooseksen sanoman kanssa. Luther ei voinut tulla katolisen sanoman kanssa. Wesley ei voinut tulla Lutherin sanoman kanssa. Helluntailaiset eivät voineet tulla Wesleyn aikaisen sanoman kanssa. Ja Morsian ei voi muodostua helluntaikirkkokunnassa, se ei voi tehdä sitä. Ja tämä on tarkalleen oikein. Se on organisoitunut ja siitä on tullut aivan samanlainen kuin loputkin niistä. Se on kuori. Elämä vain kulkee nyt sen lävitse. Ymmärrättehän?

135   Tuon kirjan kirjoittaja, josta puhuin eräänä iltana, en siksi, että hän arvosteli minua siinä niin pahasti sanoen minun olevan “paholainen, jos sellainen oli olemassa.” Hän sanoi, ettei hän uskonut Jumalaan. Hän sanoi: “Jumala, joka saattoi istua kädet ristissä rinnallaan, ja katsella noita marttyyreita läpi ajanjaksojen, ja joka väittää, että Hänellä  on voima avata Punainen meri, ja joka kuitenkin antoi leijonien repiä nuo naiset ja lapset kappaleiksi ja niin edelleen, ja sitten Hän sanoo olevansa rakastava Jumala.” Hän sanoi: “Sellaista ei ole olemassakaan.” Näettehän, mies ilman Sanan innoitusta ei voi nähdä sitä.

136   Ensimmäisen vehnänjyvän, Sulhasen, täytyi pudota maahan, jotta se voisi nousta uudelleen. Niin teki myös ensimmäinen Morsian, joka syntyi Helluntaina. Sen täytyi käydä haudattuna tuon pimeän ajanjakson lävitse kuten kaikkien muidenkin siementen. Heidän täytyi kuolla. Mutta se alkoi kasvaa uudelleen Lutherissa, ensimmäisessä uskonpuhdistuksessa. Se ei näyttänyt siemeneltä, joka meni maahan, mutta se oli tuon päivän Valo. Sen jälkeen varteen tuli tähkä, Wesley. Ja tähkään muodostui helluntai, kuori, akana.

137   Kun te katselette, kuinka vehnä kasvaa vehnänjyväksi… Mies, joka kasvattaa vehnää näkee, kuinka vehnä muodostuu pellolla, näkee silloin sen näyttävän tarkalleen jyvältä. Mutta jos otatte pinsetit ja tuon vehnän ja avaatte sen kuoren, ette löydä sieltä jyvää. Se on ainoastaan kuori. Ja mitä sen jälkeen? Se on muodostunut sinne pitääkseen sisällään jyvän. Ymmärrättekö? Sitten aluksi huomaatte elämän lähteneen varresta mennäkseen tähkään. Jätettyään tähkän se meni kuoreen ja, kun se jättää kuoren, se menee jyvään. Näette siinä kolme vaihetta. Ja sitten näiden kolmen vaiheen (Luther, Wesley, helluntai) jälkeen muodostuu jyvä. Aivan tarkalleen. Näettekö, ei epäilystäkään. Ette voi keskeyttää luonnon järjestystä.

138   Nyt huomatkaa joka kerta, kun Jumala lähetti sanoman, se organisoitui kolmessa vuodessa. Tätä on nyt jatkunut kaksikymmentä vuotta, eikä siitä ole tullut organisaatiota. Se ei tule siksi. Ymmärrättekö? Nyt kuoren täytyy vetäytyä pois antaakseen jyvälle mahdollisuuden levätä Pojan edessä ja kypsyä Sanomassa tullakseen takaisin Seurakunnaksi, muodostuakseen Jeesuksen Kristuksen ruumiiksi, aivan samalla tavalla kuin ensimmäinen, maahan pudonnut jyvä teki, ja nähdäkseen Iankaikkisen Elämän.

139   Elämä, varmasti tuossa varressa siellä aikaisemmin oli Elämä. Tietenkin siinä oli. Mutta kun tuo varsi oli kasvanut, siitä tuli organisaatio, ja Elämä jätti sen ja meni Wesleyhin. Katsokaahan jokaista niistä. Ensimmäinen iso lehti ei näyttänyt jyvältä. Mutta kun tuohon varteen tuli tähkä siitepölyineen, se alkoi näyttää paljon enemmän jyvältä. Ja kun se tulee kuoreksi, akanaksi, se on jo melkein jyvä.

140   Eikö Jeesus sanonutkin Matt. 24:24: “Viimeisinä päivinä nuo kaksi tulisivat olemaan niin lähellä toisiaan, että se voisi eksyttää jopa ennalta valitut alkiot, valitut, jos se olisi mahdollista”? Se on aivan todellisen kaltainen, näettekö. Joten nyt viimeisinä päivinä on jyvän aika. On tulossa elonkorjuun aika. Tämä ei ole Lutherin ajanjakso eikä helluntailaisten ajanjakso, vaan tämä on Morsiamen ajanjakso.

141   Mooses kutsui kansan ulos kansasta. Kristus tänä päivänä kutsuu Seurakunnan ulos seurakunnasta. Kuten näette, ne kuvaavat toisiaan. Ja vieden heidät tuohon ihanaan Iankaikkiseen, Luvattuun Maahan.

142   Nyt jos kiellätte tuon Henkilön, Kristuksen, joka kutsuu… Ei ole väliä sillä, olitteko helluntailaisia, metodisteja, luterilaisia ja mitä sitten olettekin, teidän täytyy… Tässä ajanjaksossa! Minulla ei ole yhtään mitään heitä vastaan, mutta tässä ajanjaksossa teidän on nyt vastaanotettava, kuten hekin tekivät omassa ajanjaksossaan, Kristuksen persoona, joka on Sana.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala, ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Hebr. 13:8. Näettekö, teidän on vastaanotettava tuo Iankaikkisen Elämän Persoona!

143   Se Elämä, joka Lutherilla oli, oli vanhurskauttaminen. Wesleyllä siihen oli lisätty pyhitys. Helluntailaisilla siihen oli lisätty lahjojen ennalleen asettaminen. Nyt ruumis on tulossa täydelliseksi, näiden kolmen vaiheen kautta. Kun nyt ylösnouseminen tulee, se Elämä, joka eli luterilaisissa, ja sen jälkeen metodisteissa, ja joka meni helluntailaisiin, tulee kokonaisuudessaan nousemaan maasta ja tulee temmatuksi ylös Morsiamen ruumiissa ja asetettavaksi Jeesuksen Kristuksen eteen. Kunnia Jumalalle! Oi, se on niin jännittävää! Se on Totuus!

144   Me olemme kääntyneet kulman ympäri! Me katselemme taivasta kohden, kuten me sanoisimme ja odotamme pyramidin huippukiven tulemista. Hän tulee takaisin! Seurakunnan täytyy olla ylösnoussut pian, ja meidän täytyy valmistautua.

145   Se ei tapahdu sanomalla: “No niin, minä kuulun helluntailaisiin. Minä kuulun ykseyteen tai kakseuteen”, tai mihin tahansa heistä. Eikä sanomalla: “Minä kuulun Jumalan Kirkkoon.” Se ei merkitse yhtään mitään. “Meidän isämme huusivat ja tanssivat.” Se oli aivan oikein heidän päivinään. Mutta tänään te olette kasvotusten, ette ihmistekoisen organisaation kanssa, vaan eteenpäin liikkuvan Elämän kanssa, joka on Jeesus Kristus.

146   Sama asia tapahtui tämän nuoren miehen kohdalla. Mooses kirjoitti nuo käskyt. Mutta kuten näette, se sama Jumala, joka kirjoitti profeettansa kautta käskyt, oli sama, joka profetoi, että tulee päivä, jolloin “Minä olen herättävä teille profeetan minun kaltaiseni. Ja on tapahtuva, että kaikki, jotka eivät häntä kuule, pitää hävitettämän kansasta.” Entisten kirkkokunnallisten kuorien ja tähkien täytyy mennä eteenpäin Elämään. Tänä päivänä ette voi sanoa: “Minä olen helluntailainen, kuulun tähän, kuulun tuohon.” Se ei merkitse yhtään mitään. Teidän täytyy vastaanottaa Kristuksen Persoona, iankaikkinen elämä. Olemme kaikki vastatusten sen kanssa!! Älkää unohtako sitä.

147   Siellä olivat nuo johtajat, joilla oli sellainen vaikutusvalta häneen, kun ihmiset sanoivat: “Me kuulumme tähän ja me kuulumme tuohon”, ja se oli saanut otteen hänestä. Mutta miten kuolettava asia onkaan hyljätä Iankaikkisen Elämän johtajuus!

148   Tuo Elämä on läsnä tänä iltana. Tämä on totta. Pyhä Henki on täällä ollen Kristus Hengen muodossa, Hänen Henkensä; voitelu on täällä.

…vähän aikaa ja maailma ei enää näe minua, kuitenkin te tulette näkemään minut, sillä minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä maailman loppuun asti.

149   Jeesus yksin voi johtaa sinut Iankaikkiseen Elämään. Ei yksikään seurakunta, ei kirkkokunta, ei saarnaaja, ei pappi eikä mikään muukaan voi johtaa sinua siihen. Hänen täytyy johtaa sinua ja Hän on ainoa, joka voi johtaa sinua.

150   Voitteko kuvitella Hänen johtavan teitä pois omasta Sanastaan, sillä Hän on se Sana? Ja jos Hän on Sana, ja te olette osa Hänestä, ettekö silloin ole osa Sanasta? Sana, jonka ylle Jumala haluaa vuodattaa pelastuksen vedet tänään ja tehdä itsensä tunnetuksi tänään kuten apostolit tunnistivat Hänet, kuten Luther ja Wesley ja muut ihmiset noina päivänä tunnistivat Hänet. Tämä on toinen ajanjakso. Se on Sana! Sana on sanonut, että tulee tapahtumaan nämä asiat, joiden me nyt näemme tapahtuvan. Sen on ennustettu tapahtuvan tässä ajassa. Joten ottakaa vastaan Jeesus Kristus ja antakaa Hänen johtaa itseänne Iankaikkiseen Elämään.

151   Vaikka tämä nuori mies olikin… Hän oli saanut aikaan paljon hyviä asioita. Hän oli menestynyt koulussa. Ei ollut epäilystäkään, etteikö hän olisi ollut hyvä poika. Hän oli todella kuunnellut isäänsä liikeasioissa, hän oli ollut hyvä poika, hyvä vanhempiaan kohtaan. Hän oli ollut uskollinen papilleen. Hän oli ollut uskollinen kirkolleen. Hän oli ollut uskollinen Jumalan käskyille. Mutta hän menetti suurimman asian. Nuo muut asiat eivät merkinneet kovinkaan paljoa hänelle, kun hän kieltäytyi Iankaikkisen Elämän, Jeesuksen Kristuksen johtajuudesta.

152   Pankaapa merkille! Me olemme kaikki kasvokkain tämän johtajuuden kanssa tänään. Saman asian kanssa kuin tuo nuori mieskin oli… Eikä ole väliä sillä, kuinka uskonnollisia me olemme. Te voitte olla katolilainen, voitte olla baptisti, metodisti tai helluntailainen tai jotakin muuta. Te olette kuitenkin vastakkain tämän saman asian kanssa tänä iltana. Iankaikkinen Elämä on se, että otatte vastaan Jeesuksen Kristuksen. Meille on annettu tämä tilaisuus.

153   Johonkin aikaan elämässämme meidän täytyy kohdata tämä sama asia, jonka tuo nuori mieskin kohtasi, koska te olette kuolevaisia, ja teille on annettu valinnan mahdollisuus. Teillä on valinnan mahdollisuus. Jumala antaa teille mahdollisuuden valita. Hän asetti Adamin ja Eevan vapaan moraalisen valinnan pohjalle, jotta he voisivat valita, ja he tekivät väärän valinnan. Ja näettehän, ettei Hän voi tehdä enempää teille kuin Hän teki heille. Hänen täytyy panna teidät samalle perustalle, joten voitte vastaanottaa tai kieltäytyä. Teillä on valinnan mahdollisuutenne. Katsokaamme nyt joitakin niistä.

154   Nuorena miehenä sinulla on valinnan mahdollisuus valita tuletko koulutetuksi vai et. Sinun on valittava se. Voi olla ettet halua sitä, silloin sinä voit kieltäytyä siitä.

155   Voitte valita miten käyttäydytte. Tulen tässä nyt vähän loukkaamaan, näettehän? Te voitte antaa hiustenne kasvaa pitkiksi ja olla kuten “beatles” tai jokin muu näistä tolvanoista.

156   Tai te naiset, te voitte näyttää säädyllisiltä ihmisolennoilta, tai joltakin noista kaameista luomuksista, joita meillä on tuolla kaduilla, noine sinisiksi maalattuine silmineen. Vesipää kampaukset ja kaikki muut ovat täydellisesti Jumalan Sanan vastaisia. Niin täydellisesti vastaan, ettei edes rukouksenne tule vastaanotetuksi. Tämä on totta. Tarkalleen oikein. Näin sanoo Raamattu.

157   Mutta mitä onkaan tapahtunut sinulle seurakunta? Olette katselleet niin paljon televisiota, niin paljon maailmallisia asioita. Teidän vanhan Aataminne luonteen on niin helppo ajautua siihen ja toimia kuten loputkin heistä.

158   Saisinko minä kerrata tämän uudelleen? Tuossa kosher-leivässä, Mooseksen päivien sovitus-uhrissa, Mooseksen tuodessa lapset ulos, ei heidän keskuudessaan saanut olla mitään hapanta seitsemään päivään. Jokainen tietää tämän. “Ei mitään hapanta saa löytyä sinun leiristäsi seitsemään päivään.” Nuo seitsemän päivää edustivat näitä “seitsemää seurakuntajaksoa”. Ymmärrättekö?

159   “Ei hapanta.” No niin mitä se merkitsee? Ei uskontunnustuksia, ei maailmaa. Jeesus sanoi: “Jos rakastatte maailmaa tai maailman asioita, ei Jumalan rakkaus ole teissä.” Näettekö? Ja me yritämme sekoittaa niitä. Te ette voi tehdä niin! Teidän on uskottava ainoastaan toiseen niistä. Joko te uskotte Jumalaa tai omaa kirkkoanne, jolloin te tulette uskomaan maailmaa. Ette voi sekoittaa niitä yhteen. Ettekä voi riippua kiinni niissä vanhoissa asioissa, joita seurakunta ennen teidän aikaanne teki. Teidän on otettava vastaan aikanne Sanoma.

160   Hän sanoi: “Mitä jäi siitä ylitse, älkää säilyttäkö sitä aamuun”, se tapahtui tuossa toisessa ajassa, “polttakaa se tulella, hävittäkää se.” Tämän ajanjakson Sanoman, tänä aikana, on oltava Kirjoitusten mukainen, ja Jumalan on vahvistettava ja todistettava, että se on Jumalasta. Sitten te joko vastaanotatte Sen tai hylkäätte Sen. Sitä on Iankaikkinen Elämä, Pyhän Hengen johtajuus johtaen omaa Seurakuntaansa.

161   Me voisimme puhua tästä asiasta pitkän aikaa, mutta menkäämme eteenpäin.

162   Käytöksenne valitseminen. Voitte… Te ette voi sekoittaa niitä. Te joko olette Jumalan puolesta tai Jumalaa vastaan. Ja se, mitä te ilmaisette ulospäin, osoittaa tarkalleen sen, mitä on sisäpuolella. Ymmärrättekö? Rikkaruohona me saatamme ajatella: “Minut on kastettu Pyhällä Hengellä; minä menen Taivaaseen.” Se ei merkitse ollenkaan sitä, että olisitte menossa Taivaaseen. Ei, ei. Voitte tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä jokaisena tuntina elämänne aikana ja silti olla kadotetut ja mennä helvettiin. Raamattu sanoo niin. Ja se on tarkalleen oikein.

163   Katsokaapa tänne, teidän ulkopuolinen olemuksenne. Teillä on viisi aistia, joilla olette yhteydessä ulkonaisen ruumiinne kanssa. Jumala antoi teille viisi aistia, ei ollaksenne yhteydessä Häneen, vaan maalliseen majaanne: näkö, maku, tunto, haju, kuulo.

164   Ja sitten sen sisäpuolella teillä on henki, ja sillä on viisi kanavaa: omatunto, rakkaus ja niin edelleen. Viisi kanavaa, joilla sinun henkesi on yhteydessä henkisen maailman kanssa.

165   Teidän ruumiinne on yhteydessä ulkonaisten kanssa. Teidän henkenne on yhteydessä hengellisen kanssa. Mutta sen sisäpuolella teillä on sielu, ja tuo sielu on se alkio, joka tulee Jumalasta.

166   Samoin on vauvan muodostuminen äitinsä kohdussa. Vauva tulee äidin kohtuun, tuon pienen siittiön ryömittyä munaan, eikä siihen muodostu yhtä solua ihmisestä, toista koirasta, seuraavaa kissasta ja sitten hevosesta. Ne ovat kaikki ihmissoluja, koska se rakentuu kaikki tuosta alkuperäisestä ihmissolusta, solu solun päälle.

167   Ja kun mies syntyy uudestaan Jumalan Sanan kautta ollen ennalta määrätty Iankaikkiseen Elämään, nimitetty “valituksi”, silloin se on oleva Jumalan Sana Sanan päälle, Sana Sanan päälle! Ei kirkkokunnallinen uskontunnustus ja sitten Sana ja sitten taas uskontunnustus; se ei tule onnistumaan. Teillä ei saa olla tuota hapanta siinä! On vain yksi Iankaikkinen Elämä, Jeesus Kristus, joka on Sana.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskellämme.

168   Ystävät, te ruokitte minun lapsiani. Te lähetätte minut maailman lähetyskentille viemään Sanomaa. Minun on oltava vilpitön teidän kanssanne. Te ette ehkä näe sitä, mitä minä näen. Siksi minä olen täällä yrittäen kertoa sitä teille. Tämä ei ole siksi, etten rakastaisi ihmisiä, vaan siksi, että minä rakastan ihmisiä. Korjaavaa. Kun minä näen seurakunnan horjuvan, menevän pois sanoen: “No niin, me teimme tämän ja me teimme tuon.” Ja kun katson kaikkialle seurakunnassa ja näen heidän… Se ei voi onnistua.

169   Sitten katson tänne Raamattuun ja näen, että sillä tavalla on oleva lopunaikana, on oleva penseä Laodikean seurakunta-aika, joka panee Jeesuksen, Sanan, ulkopuolelle. Hän ei milloinkaan kutsu seurakuntaa. Hän sanoi: “Kaikkia niitä, joita Minä rakastan, Minä nuhtelen. Minä kuritan heitä.” Ottaen Sanan ja lyöden Sillä ja sanoen: “Sinä olet väärässä siinä!” Tästä syystä minä rakastan teitä. “Jos sinä avaat oven ja päästät Minut sisälle, Minä tulen sisälle ja aterioitsen sinun kanssasi.” Ei seurakunnan, Hänet on pantu sen ulkopuolelle.

170   Seurakunta on menossa Kirkkojen Maailmanneuvostoon. Sinne se on mennyt. Suoraan takaisin Roomaan, josta se oli tullut. Ja näin tarkalleen on. Minulla on kirjoitettuna se paperille kolmekymmentäkolme vuotta sitten, ja siellä se on. Eikä yksin tämä, se on kirjoitettuna myös Raamatussa. Seurakunta on mennyt takaisin. Ei ole mitään tietä pelastaa sitä, se on mennyttä! Se on oleva sillä lailla.

171   Jumala kutsuu yksilöitä. “Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku, joku henkilö….” Yksi ainoa yksilö tuhannesta, se saattaa olla yksi miljoonasta.

172   Kuten sanoin joitakin iltoja sitten. Kun Israel tuli ulos Egyptistä, heitä tuli ulos noin kaksi miljoonaa. Vain kaksi ihmistä meni sisälle. Yksi miljoonasta. Tiesittekö sen? Kaaleb ja Joosua.

173   Kun he sanoivat Jeesukselle Hänen ollessaan maailmassa: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa. Me pidämme perinnäissäännöt. Ja me teemme tätä. Me tiedämme missä seisomme.”

174   Hän vastasi heille: “Minä tiedän teidän isienne syöneen mannaa erämaassa, ja he ovat joka ainoa iankaikkisesti kadotettuja. He ovat kuolleet.”

175   Kun siemenneste tulee uroksesta tai muna naaraasta, niitä on noin miljoona, kumpiakin on miljoona alkiota. Ja jos on kyse sonnista tai miehestä tai jostakin muusta, on siellä noin miljoona alkiota, jotka elävät. Ja ainoastaan yksi noista alkioista on määrätty elämään, sillä siellä on vain yksi hedelmöittyvä muna sitä varten. Näin on, vain yksi muna sitä varten. Aivan kuten tämän ruumiin tässä odottaessa sitä elämän itua, joka tulee Jumalasta. Näettekö? Ja voitte nähdä, kuinka yksi noista siittiöistä tulee muiden joukosta ja menee muiden ohitse ja löytää tuon hedelmöittyvän munan ja ryömii siihen, ja muut niistä kuolevat.

176   Mitä jos on samalla tavalla seurakunnan kohdalla tänään, yksi miljoonasta? Näettekö missä se silloin olisi? “Ahdas on portti, ja kapea on tie, ja vain muutamat tulevat löytämään Sen. Sillä leveä on tie, joka johtaa kadotukseen, ja monet ovat ne, jotka sitä tietä menevät.” Onko se totta, veli Branham? En tiedä, mutta minä vain lainaan Kirjoituksia. Ymmärrättekö?

177   No niin, teidät on määrätty Elämään. Te tulette näkemään Sen, jos teidät on määrätty näkemään Se. Jos teitä ei ole määrätty näkemään sitä, te ette tule näkemään Sitä. Hän sanoi: “Heillä on silmät, mutta he eivät voi nähdä, korvat, eivätkä voi kuulla.” Miten sinun tulisikaan olla, seurakunta! Kuinka sinun tulisikaan oikaista itsesi näistä asioista! Kuinka sinun tulisikaan olla tulessa Jumalalle! Kun silmänne näkee, mitä te näette, ja korvanne kuulevat niitä asioita, jotka te näette. Johtajuus! Miksi olet tullut tänne tänä iltana kuulemaan tämänkaltaista sanomaa? Kirkot ovat polttomerkinneet minut ympäri maailman “fanaatikoksi”. Miksi sinä olet tullut? Pyhä Henki johti sinut tänne, ymmärrätkö, kuuntelemaan. Ympärileikattavaksi! Leikkaa pois maailman asiat ja ota vastaan Jeesuksen Kristuksen johtajuus, tai sinä tulet kuolemaan yhtä varmasti kuin maailmakin.

178   Voit valita käyttäytymisesi. Se, mitä tulet tekemään itsesi kanssa, riippuu itsestäsi.

179   Sinulla on mahdollisuus valita vaimosi. Kun otat vaimon, sinä haluat vaimon, joka soveltuu sinulle ja ajattelee samalla tavalla, millaisen sinä haluat tulevan kotisi olevan. Voisitteko kuvitella miehen, joka on kristitty mies, ottavan yhden näistä nykyaikaisista ricketoista vaimokseen. Näettekö? Voisitteko edes kuvitella sellaista? Mitä mies ajattelee? Millainen hänen tuleva kotinsa tulee olemaan, jos hän ottaa riisuuntujattaren, tuollaisen ilveilijän, joka jäljittelee muita tuolla kadulla, katuprostituoidun? Te sanotte: “Odotahan nyt hetkinen.” Kuinka hän pukeutuu? Näettekö? Näettekö? Käyttää shortseja ja senkaltaisia; hän on katuprostituoitu. “Oh-hoh”, te sanotte, “veli Branham!” Oi, nuo pienet tiukat hameet. Näyttää kuin teidät olisi valettu niihin sisälle. Katuprostituoitu.

180   Jeesus sanoi: “Kuka hyvänsä, joka katsoo naista himoiten häntä, on tehnyt huorin hänen kanssaan sydämessään.” Sitten miehen on vastattava siitä. Ja mitä nainen tulee tekemään? Hän esitteli itsensä sillä tavalla. Kuka on syyllinen? Ajatelkaapa sitä.

181   Te sanotte: “He eivät valmista muunlaisia vaatteita.” On olemassa kangasta ja ompelukoneita. Näettekö, se ei kelpaa tekosyyksi. Oi, näin on.

182   No niin, minä en halua loukata teitä. Ja tämä ei ole vitsi, tämä on NÄIN SANOO HERRA Kirjoituksista. Se on tarkalleen totta, ystäväni. Minä olen vanha mies, eikä minulla ole paljon enempää aikaa jäljellä, mutta minun täytyy kertoa teille Totuus. Jos tämä on minun viimeinen sanomani, se on Totuus. Ymmärrättekö? Älkää tehkö sellaista sisareni ja veljeni.

183   Ja te kaverit, jotka pidätte kiinni uskontunnustuksista, ja tiedätte Jumalan Sanan tulleen vahvistetuksi suoraan edessänne, Pyhän Hengen kasteen ja nämä todellisuudet, joita meillä on tänään, ja sitten oman uskontunnustuksenne vuoksi te käännytte pois Siitä? Kuinka sinä voisit olla Jumalan poika ja kieltää Jumalan Sanan, joka on määrätty tälle viimeiselle ajalle, jossa me elämme? Kuinka sinä voit tehdä sen?

184   Kuten kerroin eilen illalla tuosta värillisestä kaverista kerran tuolla etelässä, joka oli myyty orjaksi. Ja se oli aivan kuin olisitte ostaneet käytetyn auton: te saitte kauppakirjan heistä. Luin eräänä päivänä orjanostajasta, joka tuli ostamaan heitä. He olivat siellä hyvin murheellisen näköisinä, ja heidän täytyi lyödä heitä saadakseen heidät työskentelemään, sillä he olivat poissa kotoaan. Heidät oli myyty orjiksi. Ja he olivat vieraassa maassa eivätkä tienneet tulisivatko he koskaan pääsemään kotiinsa takaisin ja siksi he olivat murheissaan. Ja heitä täytyi lyödä, jotta he olisivat työskennelleet. Sitten tämä ostaja tuli tälle maatilalle, jossa he olivat.

185   Siellä oli yksi nuori kaveri rinta ulkona ja leuka pystyssä, eikä häntä tarvinnut lyödä. Hän oli oikeassa vireessä ja hän piti muidenkin moraalia ylhäällä.

Tuo ostaja sanoi: “Minä ostan hänet.”

186   Hän sanoi: “Hän ei ole myytävänä. Eikä tule olemaankaan. Et voi ostaa häntä, koska hän ei ole myytävänä.”

187   Hän kysyi: “Mikä tekee hänestä niin paljon erilaisen? Onko hän noiden muiden pomo?”

“Ei”

“Syötättekö hänelle jotakin erilaista?”

188   “En, Kyllä hän on orja ja syö muiden kanssa tuolla parakeilla.”

Ostaja kysyi: “Mikä tekee hänestä niin erilaisen?”

189   Isäntä vastasi: “Ihmettelin itsekin sitä, kunnes sain sen selville. Siellä Afrikassa, josta hän tulee, josta hänet on tuotu tänne ja myyty orjaksi, siellä hänen isänsä on heimon kuningas. Ja vaikka hän onkin täällä muukalaisena poissa kotoaan, hän tietää olevansa kuninkaan poika., joten hän käyttäytyy sen mukaisesti.

190   Millainen nuhde kristityille! Meidän oletetaan edustavan Jumalaa, ja Iankaikkista Elämää. On olemassa vain yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se on Jumala. Hänellä yksin on Iankaikkinen Elämä. Ja me olemme lähtöisin Hänestä, koska me olemme Hänen Henkensä alkioita. Silloin, naiset ja miehet, meidän tulisi käyttäytyä niin kuin Raamattu käskee meidän tehdä. Ei olemaan katu-iisebelejä eikä organisaatioiden rickejä, vaan kristittyjä herrasmiehiä, Jumalan poikia ja tyttäriä. Jumalan Hengestä syntyneitä tuoden ilmi ja levittäen meidän päivämme Valoa. Näin sen pitäisi olla.

191   Mutta kuinka pitkälle me olemmekaan ajautuneet pois Siitä! Miksi? Samasta syystä kuin tämä poikakin teki siellä. Hän hylkäsi, kieltäytyi vastaanottamasta Iankaikkista Elämää, koska se olisi maksanut hänelle hänen asemansa. Se olisi maksanut hänelle hänen rahansa ja ylellisyytensä. Se olisi maksanut hänelle hänen kirkkonsa yhteyden. Se olisi maksanut hänelle niin monia asioita. Hän tiesi, mitä se tulisi maksamaan hänelle. Hän oli ymmärtäväinen poika ja hänestä tuntui, ettei hän kykenisi maksamaan hintaa. Kuitenkin hän ajatteli: “Minä luotan omaan uskontooni ja jatkan entiseen malliin.” Mutta syvällä sydämessään hän tiesi, että Jeesuksessa Kristuksessa oli jotakin erilaista, kuin mitä hän näki sen päivän papeissa.

192   Ja jokainen Sanoma, joka tulee aidosti, Jumalasta syntyneenä Sanomana, on erilainen kuin tuo vanha suuntaus. Kun jumalallinen parantuminen tuli jokin aika sitten, panitteko merkille, kuinka jäljittelijät seurasivat sitä? Näettekö? Ja jokainen heistä meni suoraan noihin organisaatioihin ja pysyi siellä. Tietääkö kukaan, että sitä tuli myös seurata Sanoma? Miksi? Jumalan tarkoitus ei ole huvittaa meitä! Hän kiinnittää meidän huomiomme jollakin, ja kun Hän on saanut meidän huomiomme, sitten Hän antaa Sanomansa..

193   Katsokaa, kuinka Hän ensi kertaa maahan tullessaan alkoi palvelustehtävänsä. “Oi, nuori opettaja, me haluamme sinut tänne meidän kirkkoomme. Tule meidän luoksemme.” Hän oli nuori profeetta. “Oi, me haluamme sinut tänne. Tule tänne.”

194   Mutta eräänä päivänä Hän seisoi ja sanoi: “Isä ja minä olemme yksi.”

195   “Oi, mitä, hänhän tekee itsestään Jumalan.”

196   “Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, teillä ei ole Elämää itsessänne.”

197   “Hänhän on vampyyri. Me emme halua olla missään tekemisissä tuollaisen kanssa.”

198   Nuo apostolit istuivat siellä. Tuhannet jättivät Hänet, mutta nuo apostolit olivat määrätyt elämään. Hän sanoi niin. He eivät kyenneet selittämään sitä. He uskoivat sen. He pysyivät Sen kanssa, koska he tiesivät, ettei kukaan ihminen voinut tehdä noita tekoja

199   Jopa papit tiesivät sen. Nikodeemus sanoi: “Me”, Sanhedrinin Neuvosto, “tiedämme, ettei kukaan ihminen kykene tekemään tällaisia tekoja, ellei se ole Jumalasta.” Näettekö?

200   Pietari sanoi helluntaina: “Jeesus Nasaretista, Jumalan vahvistama mies teidän keskuudessanne. Jumala oli Hänen kanssaan.”

201   Katsokaa Kirjoituksiin, mitä Kirjoitukset ovat käskeneet tehdä. Jeesus sanoi: “Tutkikaa kirjoituksia. Te ajattelette, että niissä on teille Iankaikkinen Elämä. Ne juuri todistavat Minusta. Jos olisitte tunteneet Mooseksen, olisitte tunteneet minut, sillä Mooses kirjoitti, että Minä tulisin ja missä muodossa Minä tulisin tulemaan.” Hän tuli Ihmisen Poikana.

202   Jumalana Hän tulee kolmessa nimessä. Kolme, kuten Isä, Poika ja Pyhä Henki, sama Jumala, ne ovat Hänen luonteenominaisuuksiaan.

203   Nyt myöskin vanhurskauttaminen, pyhittäminen: Luther, Wesley. Ja helluntai. Kolme ominaisuutta, kolme vaihetta, kolme seurakunnan ajanjaksoa.

204   Sama asia: vesi, veri, ja henki. Te vaellatte koko ajan eteenpäin kolmen vaiheen kautta takaisin ruumiiseen. Samoin luonnollinen syntymänne on esikuva hengellisestä syntymästänne. Lapsen syntyessä ensimmäinen asia on vesi, seuraava veri ja sitten elämä. Se on tie, jota te tulette Jumalan Valtakuntaan, samaa tietä. Näettekö? Se on sama tie, jonka kautta Seurakunta tulee sisälle. Sama asia. Huomatkaa nyt nämä kolme asiaa, joiden päälle Jumala muodostaa oman Ruumiinsa.

205   Nyt huomaamme, että täällä teillä on oikeus omaan valintaanne, kuten valitessanne tyttö, jonka kanssa haluatte mennä naimisiin. Ja tytön valinta on hyväksyä sinut. Hyvä on.

206   Sitten toinen asia, jonka voit valita, on haluatko elää vai etkö halua elää. Sinun on nyt valittava Elämän ja kuoleman välillä. Sinä voit elää.

207   Tuolla pojalla oli tämä valittavanaan. Hän oli uskonnollinen mies ja menestynyt kaikessa muussa, mutta hän tiesi… Hän puhui siitä itse: “Minä olen noudattanut kaikkia näitä käskyjä nuoruudestani asti.” Mutta hän tiesi, ettei hänellä ollut Iankaikkista Elämää. Ymmärrättehän? Ja hänen valittavanaan oli joko Sen vastaanottaminen tai kieltäytyminen Siitä, ja hän kieltäytyi Siitä. Tämä oli kaikista kuolettavin virhe, jonka hän saattoi tehdä. Kaikilla niillä muilla ei ollut merkitystä. Eikä sillä ole merkitystä sinullekaan, ellet tee tätä valintaa.

208   Seuratkaamme nyt, minne hänen valintansa vei hänet. No niin, nähkää, mitä hän valitsi. Katsokaahan, hän oli rikas mies. Hän oli liikemies. Hän oli johtaja ja hän oli uskonnollinen mies. Hän oli kaikkea sitä.

209   Tänään me voisimme sanoa: “Pojat, hän on aito metodisti, tai baptisti tai helluntailainen. Hän on niin todellinen. Todella mukava poika. Hieno mies!” Ette voisi sanoa hänestä mitään pahaa. Ystävällinen, mukava, seurallinen ja kaikkea muuta. Hänessä ei ollut mitään moraalittomuutta. Ehkäpä hän ei tupakoinut eikä ryypännyt eikä hän juoksennellut ympäriinsä huveissa ja tansseissa, ja miksi me niitä tänään kutsummekin. Hän oli sellainen, miksi me kristityn luokittelemme. Mutta se ei vielä merkitse Iankaikkista Elämää. Tämä ei ole se, mistä me puhumme. Hän saattoi olla uskollinen seurakunnalleen, johon hän ehkä kuului. Mutta näettekö, mihin se johti hänet? Suosion tavoitteluun. Sanokaamme, että jos hän oli saarnaaja, hänellä olisi saattanut olla parempi seurakunta. Hän olisi saattanut olla ylivalvoja tai piispa. Näettehän? Se tekee sinut suosituksi. Ja se johti hänet rikkauteen ja maineeseen.

210   Se saattaa tehdä saman tänään, jos sinulla on suuri laulamisen lahja. Minä ajattelin tätä nuorta miestä, joka hetki sitten lauloi tuon laulun täällä. Kuinka suuri ero onkaan hänen ja Elvis Presleyn ja noiden muiden välillä. Pat Boone ja Ernie Ford ja muut senkaltaiset, suuria laulajia, jotka ottavat lahjakkuutensa, joka on Jumalan antama lahjakkuus, ja käyttävät sitä paholaisen työn eteenpäin viemiseksi. Näin se on. Jotkut suuret laulajat myyvät Jumalan antaman lahjakkuutensa tullakseen joksikin kuuluisuudeksi tässä maailmassa. Kuinka voisit tulla enemmän “joksikin”, kun sinulla on mahdollisuus olla “joku” olemalla Jumalan poika?

211   Ei ole väliä sillä, vaikka omistaisit koko kaupungin tai koko maailman, jos et ole vastaanottanut Iankaikkisen Elämän johtajuutta, Pyhää Henkeä (Kristusta) kuinka sinä tulet… Kuka sinä loppujen lopuksi olet? Sinä olet kuollut, kuolevainen, kuollut synnissä ja rikkomuksissa! Niin uskonnollinen kuin haluatkin olla, niin uskollinen kuin haluat olla seurakunnallesi. Saarnaaja, jos haluat olla puhujanlavalla, mutta kieltäytyä tästä, se merkitsee kuolemaa!

212   Hänellä oli suuri menestys. Hän oli menestynyt täällä tässä elämässä. Varmasti. Me näemme seuratessamme tätä kaveria Raamatusta, kuinka hän oli suuresti menestynyt ja tullut rikkaaksi mieheksi. Hänellä oli sellaisia suuria palatseja, ja hänen kutsuissaan kävivät tuomarit ja kaupunginjohtaja ja muut sellaiset. Hän oli todella uransa huipulla. Hän piti suuria juhlapäivällisiä; runsaasti tarjoilijoita, naisia ja tyttöjä ja kaikkea muuta hänen ympärillään. Ja siellä makasi kerjäläinen hänen ovensa ulkopuolella nimeltään Lasarus. Hän heitti ruuan tähteet hänelle. Me tunnemme kertomuksen. Ja hän jatkoi edelleen menestyen, aivan kuten kirkot tänään tekevät.

213   Täällä istuu liikemies joka sanoi minulle: “Kirkon pitäisi sanoa täällä Kaliforniassa noille työntekijöiden liitoille, mitä tulisi tehdä.” Näettekö, se on tulossa siihen jälleen, kirkko ja valtio. Se on aivan oven edessä. Näettehän, te olette jo siinä, ja te otatte pedon merkin tietämättä sitä.

214   Jos milloinkaan olette ostaneet yhtäkään minun nauhoistani, hankkikaa tämä, jonka tulen nauhoittamaan kotiin päästyäni: Käärmeen polku, ja tulette näkemään, mihin tämä kaikki on päättyvä. Menen nyt kotiin puhuakseni sen, jos se on Herran tahto. Se tulee kestämään noin neljä tuntia, joten en voi puhua sitä tämänkaltaisissa kokouksissa. Minun täytyy mennä sinne, missä seurakunta voi kuunnella minua kärsivällisesti niin pitkään. Ja te voitte kuunnella nauhaa joskus omassa kodissanne.

215   Huomatkaa tämä. Voimme nähdä, että hän oli suuresti menestynyt. Sitten me näemme hänen menestyneen niin pitkälle, että hän sanoi: “Minulla on niin paljon.” Oi pojat, hän olisi ollut todella jotakin tänä päivänä. Eikö vaan? “Jopa vilja-aittani ovat halkeamaisillaan. Ja minulla on niin paljon, että lopulta sanoin: ‘Oi sielu, nauti lepoa.’”

216   Mutta mitä hän teki alussa? Hän hylkäsi Jeesuksen Kristuksen johtajuuden. Hänen kirkkonsa, hänen kyvykkyytensä, hänen koulutuksensa ja kaikki muu olivat johtaneet hänet menestykseen. Kaikki juutalaiset rakastivat häntä. Hän oli ollut antelias ja auttanut heitä ja hän oli saattanut tehdä tätä tuota ja jotakin muuta. Mutta te näette hänen kieltäneen Jeesuksen Kristuksen johtajuuden, Iankaikkisen Elämän. Mutta Raamattu sanoo: “Sinä hullu, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta.”

217   Seuraava paikka, mistä me löydämme hänet, on helvetissä. Siellä hän nostaa katseensa ja näkee Aabrahamin helmassa tuon kerjäläisen, jonka hän oli ajanut kadulle. Millainen kuolettava virhe! Kuinka nuo seurakunnat olivat olleet oikeassa sillä tiellä, jota he kulkivat, mutta silti heillä ei ollut Iankaikkista elämää.

218   Se muistuttaa minua saarnasta, jonka saarnasin täällä jokin aika sitten: Ajattelevan miehen suodatin. Te olette voineet saada sen. Puhuin siitä, kuinka kävelin metsän läpi ollessani tänä syksynä oravia metsästämässä, ja kuinka katsoin maahan. Tietenkään en voi mainita tuon savuketehtaan nimeä, kuten tiedätte. Siellä tuo savukerasia oli maassa. Ja ohittaessani sen siellä metsässä näin tuon rasian siellä ja katsoin sitä uudelleen ja siinä luki: “Ajattelevan miehen suodatin; tupakoivan miehen maku.” Minä jatkoin kävelyä metsän lävitse.

219   Ja Pyhä Henki sanoi: “Käänny ympäri ja nosta se ylös.”

220   Minä kurottauduin ja otin sen ylös. “Ajattelevan miehen suodatin; tupakoivan miehen maku.” Minä ajattelin: “Amerikkalainen tehdas myy kuolemaa valepuvussa Amerikan omille kansalaisille. Ajattelevan miehen suodatin? Te… Tupakoivan miehen maku?

221   Olin Mailmannäyttelyssä, missä Yul Brynner ja nuo muut siellä tekivät näitä kokeita. Kuinka he suodattivat tuosta savukkeesta nikotiinin ja pyyhkivät sen valkoisen rotan selkään, ja seitsemässä päivässä se oli niin täynnä syöpää, ettei se kyennyt kävelemään. Ja he sanoivat: “Tehän tiedätte, mitä he sanovat ‘suodattimesta’. Kuitenkin se on vain mainoskikka myydä enemmän savukkeita.”

222   Tarvitaan määrätty määrä nikotiinia tyydyttämään tuo paholainen. Näin on. Ja kun poltatte suodatinsavukkeita, te tarvitsette neljä savuketta tuon yhden asemesta. Se on mainoskikka myydä teille enemmän savukkeita. Ei ole savua ilman tervaa, ja tervasta saatte syövän. Näettekö kuinka se on? Ja sokeat amerikkalaiset nähdessään kaniinin tulevan ulos hatusta jossakin lankeavat siihen. Teillä ei voi olla sitä. Se on kuolema. En välitä kumman valitsette, kumpikin on kuolemaksi. “Ajattelevan miehen suodatin.” Ajatteleva mies ei lainkaan tupakoi, näin on, jos hän ollenkaan ajattelee.

223   No niin, minä ajattelen, että sitä voidaan soveltaa myös seurakuntiin. Ymmärrättekö? Minä ajattelen, onko Jumalalla suodatin? Kyllä.

224   Ja jokaisella seurakunnalla on suodatin. Kyllä. Ja he suodattavat jokaisen sisään tulijan ja päästävät sisälle myös paljon kuolemaa.

225   Kuinka voitte koskaan vetää kirkkokuntia Jumalan suodattimen lävitse? Kuinka voitte tehdä sen? Kuinka voitte vetää käherrettyhiuksisen naisen tämän Suodattimen läpi? Kertokaa se minulle. Kuinka voitte vetää naisen, joka käyttää pitkiä housuja, Sen lävitse, kun “on kauhistus, jos nainen laittaa ylleen miehen tamineita”? Näettekö, Jumalan suodatin tulisi pysäyttämään hänet sinne. Se ei tulisi päästämään häntä sisälle. Mutta seurakunnilla on heidän omat suodattimensa. Joten voin sanoa että on olemassa ajattelevan miehen suodatin, Jumalan Sana, ja Se sopii pyhän miehen makuun. Näin on oikein. Pyhän miehen, ei kirkon miehen, vaan pyhän miehen maku. Koska Se on puhdas, pyhä, koskematon Jumalan Sana! On olemassa Suodatin ajattelevaa miestä varten. Ja sinua seurakunnan jäsen, minä neuvon käyttämään Sitä.

226   Koska maailman tullessa sisälle, vähäinenkin osa sitä on kuolemaksi. Pieni hapatus hapattaa koko taikinan. “Kuka hyvänsä ottaa yhden Sanan pois tästä tai lisää siihen yhden Sanan, hänen osansa otetaan pois Elämän Kirjasta.”

227   Mikä Eedenin puutarhassa aiheutti kuoleman, kaiken tämän murheen, jokaisen päänsäryn, jokaisen kuolevan lapsen, jokaisen käheän kurkun, jokaisen huutavan ambulanssin, jokaisen sairaalan ja jokaisen hautausmaan? Se, että Eeva epäili yhtä Sanaa, ei kaikkea Siitä, vääristäen vähän Sitä. No niin, Jumala oli sanonut miehelle siellä, että “hänen tuli pitää jokainen Jumalan Sana.” Näin oli Raamatun alussa.

228   Keskellä Raamattua Jeesus tuli sanoen: “Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Ei vain joistakin niistä, vaan jokaisesta.

229    Sitten Raamatun lopussa, Ilmestyskirjan 22, Jeesus antaa todistuksen itsestään. Raamatun ilmestys on Jeesus Kristus. Ja Hän sanoi: “Kuka hyvänsä ottaa yhden Sanan pois tästä, tai lisää yhden Sanan siihen, hänen osansa tullaan ottamaan pois Elämän Kirjasta.”

230    Jos nyt menette tämän ajattelevan miehen suodattimen lävitse, sen jälkeen teillä tulee olemaan pyhän miehen maku. Kyllä. Teillä on oleva pyhä maku.

231   Sisar, sinä, joka käytät tuonkaltaisia vaatteita, ajattelehan sitä. Sanot ehkä: “Minä olen puhdas miehelleni. Minä olen puhdas poikaystävälleni. Minä olen puhdas tyttö.” Mutta entä sitten tuo syntinen, joka katsoo sinua? Kun hänen on vastattava aviorikoksesta, kuka aiheutti sen? Näethän, sinä tulet olemaan syyllinen. Näet sen kirjoitettuna Sanassa, niin se on… Ymmärrätkö? Oi, ole ajatteleva nainen. Ole ajattelevainen.

232   Saatat ehkä sanoa: “Saattaa olla…” No niin, mitä jos se tulee tapahtumaan sillä lailla? Hän sanoi niin, ja yksikään Sana ei voi epäonnistua. Ymmärrätkö?

233   Eräs suuri mies kutsui minut jokin aika sitten huoneeseensa ja sanoi: “Minä tulen laskemaan käteni sinun yllesi, veli Branham. Sinä pilaat palvelutehtäväsi, kun saarnaat jotakin tuonkaltaista.”

234   Minä vastasin hänelle: “Jokainen palvelustehtävä, jonka Jumalan Sana tulee pilaamaan, tuleekin olla pilattu.” Ymmärrättehän?

235   Hän sanoi: “Minä lasken käteni sinun päällesi. Sinut on lähetetty rukoilemaan sairaiden puolesta.”

236   Sanoin: “Uskotko sinä tuollaisten asioiden olevan oikein, veli?” Hän sanoi: “En. Mutta se asia ei kuulu meille.”

Sanoin: “Kenen asia se sitten on?”

“No”, hän sanoi, “se on paimenen velvollisuus.”

237   Minä sanoin: “Katsohan tuota seurakuntaa.” Uh huh. Niin se on. Ymmärrättekö?

238   Joka vuosi minä kuljen tätä kautta saarnaten näistä asioista ja ajattelen: “Aivan varmasti he tulevat ymmärtämään sen.” Seuraavana vuonna, kun tulen takaisin, sitä on enemmän kuin milloinkaan ennen. Ymmärrättekö? Se vain osoittaa, että “monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut.”

239    Johtajuus on Pyhä Henki, ystäväni. Se johtaa ja opastaa sinut kaikkeen Totuuteen, kun Hän, Pyhä Henki, on tullut. Nyt ajatelkaahan sitä. Ottakaa ajattelevan miehen Suodatin, joka on Raamattu. Jos otatte uskontunnustuksenne tai seurakuntanne,    te tulette kadotetuksi. Ottakaa ajattelevan miehen Suodatin.

240   Tätä tuo poika ei ajatellut. Hän otti seurakunnan suodattimen.  Hänestä tuli suosittu, suuri mies. “Mutta helvetissä hän tuskissaan nosti katseensa.”

241   Jos nyt otatte ajattelevan miehen Suodattimen, Jeesuksen Kristuksen, Sanan, silloin tulette haluamaan sitä, mikä on pyhän henkilön makuun, koska Se on tyydyttävä halunne. Jos sinulla on Pyhä Henki itsessäsi, Sana tyydyttää sen.

242   Jos Pyhä Henki ei ole siellä, te sanotte: “Oi niin, minä en usko siinä olevan mitään eroa.” Katsokaa mitä juuri silloin teette. Saman asian jonka Eeva teki. Olette aivan samassa asemassa.

243   Menkäämme nyt hieman pidemmälle. Jättäkäämme nyt sinne tuo mies, joka ei käyttänyt ajattelevan miehen Suodatinta. Hän kieltäytyi vastaanottamasta Jeesusta Kristusta ja Iankaikkisen Elämän johtajuutta.

244   Ottakaamme nyt toinen rikas, nuori liikemies, johtaja, jolle tarjoutui sama mahdollisuus kuin tälläkin miehellä oli ollut, ja joka vastaanotti Sen. Hän vastaanotti Kristuksen johtajuuden. No niin Raamattu puhuu kahdesta heistä. Tuon toisen me näimme kieltäytyneen Siitä. Ottakaamme nyt tämä toinen rikas nuori liikemies ja johtaja, joka vastaanotti johtajuuden.

245   Jos haluatte kirjoittaa sen ylös, niin Kirjoitukset kertovat meille tästä kaverista Hebrealaiskirje 11:23-29. Mooses uskossa kieltäytyi siitä, että häntä kutsuttiin faaraon tyttären pojaksi.

Arvostaen Kristuksen pilkan suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet…

246   Näettekö, hän vastaanotti Iankaikkisen Elämän. Mooses arvosti Kristuksen pilkan suuremmaksi aarteeksi kuin kaikki aarteet, joita maailmalla oli. Mooses arvosti Sen suurimmaksi, ja tämä toinen rikas mies ei tehnyt niin.

247   Mooses oli rikas nuori hallitsija, tuleva faarao. Hän oli faaraon poika ja valtaistuimen perillinen. Hän katsoi tuota mahdotonta, mudassa tonkivaa orja joukkoa. Mutta uskossa hän näki Jumalan lupauksen Sanan kautta, joka sanoi: “Hänen kansansa tulisi vaeltamaan vieraalla maalla neljäsataa vuotta, mutta tulisi tuoduksi ulos väkevällä kädellä.” Hän arvosti Sen, hallelujaa, suuremmaksi rikkaudeksi kuin kaikki Egyptin aarteet, sillä hän hylkäsi Egyptin tietämättä, minne hän oli menossa. Häntä johti Kristus. Hän hylkäsi kaiken muun.

248   Valtaistuin olisi voinut olla hänen, hän olisi voinut olla seuraava Egyptin faarao, mutta hän arvosti Kristuksen pilkkaa. Pilkkaa! Tulla kutsutuksi “omituiseksi” tai “fanaatikoksi” ja ottaen paikkansa mudassa tonkivien fanaatikkojen kanssa, koska hän oli nähnyt, että Raamatun lupausten täyttymisen aika oli tullut.

249   Ja oi seurakunta, herätkää! Ettekö voi nähdä samaa asiaa tänä iltana. Luvattu hetki on edessämme. Arvostakaa Kristuksen pilkka suuremmaksi rikkaudeksi kuin kaikki muut yhteytenne, vaikka se olisi isä, äiti, seurakunta tai jotakin muuta. Seuratkaa Hengen johtajuutta!

250   Seuratkaamme tätä Moosesta pieni hetki. Minä tein sen. Katsokaamme hänen elämäänsä. Ensimmäinen asia sen jälkeen kun hän oli vastaanottanut Kristuksen pilkan, oli että hän hylkäsi oppineisuutensa, hylkäsi kaiken oman viisautensa… Ja hänet oli koulutettu kaikkeen Egyptin viisauteen. Kaikki hänen suosionsa, valtaistuimensa, valtikkansa, kuninkuutensa, kruununsa ja kaikki mitä hänellä oli, hän kieltäytyi siitä!

251   Tämä toinen kaveri halusi sitä ja kieltäytyi Kristuksesta. Tämä taas kieltäytyi siitä ja vastaanotti Kristuksen. Ja mitä ensimmäiseksi tapahtui? Hänen täytyi erottaa itsensä kaikesta.

252   Hallelujaa! Tuo sana merkitsee: “Ylistäkää meidän Jumalaamme!” On huono asia, että olemme unohtaneet sen.

253   Hän kieltäytyi valtaistuimesta ja suosiosta. Hänellä olisi voinut olla nuoria tyttöjä sadoittain vaimoinaan, ja Egyptin valtikalla hän olisi hallinnut maailmaa! Maailma oli hänen jalkojensa juuressa, ja hän olisi perinyt sen kaiken. Mutta katsomalla Kirjoituksiin hän näki päivän, jossa hän eli. Se oli tuo jokin hänessä, tuo ennalta määrätty Jumalan Siemen, joka alkoi elää.

254   Sillä ei ole väliä, kuinka suosittu sinä voit olla. Voit olla ylivalvoja tai pastori, sitä tai tätä, mutta jos tuo Iankaikkisen Elämän Sana Jumalan Sanan perusteella on ennalta määrätty sinuun, ja kun näet hetken tulleen, se alkaa toimia tuoden sinut ulos samalla tavalla. [Veli Branham napsauttaa sormiaan useita kertoja.] Ulostuleminen alkaa! Te alatte ymmärtää Sitä!

255   Ja hän kieltäytyi tulemasta kutsutuksi faaraon tyttären pojaksi, koska hän piti Kristuksen pilkkaa suurempana aarteena kuin kaikki Egyptin tai maailman aarteet. Hän arvosti Sitä. Katsokaa, mitä hän teki: hän seurasi Sitä. Nopeasti hänen kansansa heitti hänet ulos, kansa, joka kerran rakasti häntä.

256   Se saattaa maksaa sinulle kaiken, mitä sinulla on. Se saattaa maksaa sinulle kotisi. Se saattaa maksaa sinulle ystäväsi. Se saattaa maksaa sinulle ompelukerhosi. Ja se saattaa maksaa sinulle paikkasi kuorossa. Se saattaa tehdä niin. En tiedä, mitä se tulee maksamaan sinulle, mutta se on maailmallista tai kuuluu maailmaan. Teidän on erotettava itsenne kaikesta maailmallisesta. Teidän täytyy tehdä se.

257   Mooses pani kaiken syrjään ja meni erämaahan keppi kädessään. Aamen! Päivä toisensa jälkeen kului. Ja ihmettelenpä, ajatteliko hän tehneensä virheen? Ei.

258   Usein ihmiset aloittavat jotakin sanoen: “Oi, minä tulen tekemään sen. Kunnia Jumalalle, minä näen Sen!” Ja kun sitten joku nauraa sinulle tai tekee pilaa sinusta, sinä sanot: “Ehkäpä minä olin väärässä.”

259   Hän on sanonut: “Ne, jotka eivät kestä kuritusta, ovat äpärä-lapsia, eivätkä Jumalan lapsia.” Näettekö, he ovat aloittaneet jonkin tunnekuohun perusteella. Näettekö, se siemen, josta puhuin jokin aika sitten, tuo sielu, ei ollut siellä. Se oli Hengen voitelema, ja hän teki kaikenlaisia asioita. Oi, te voitte tehdä niin kun henkenne on voideltu. Se on todellinen, aito Pyhä Henki, ja kuitenkin sinä saatat olla paholainen.

260   “Oi”, te sanotte, “veli Branham!”

261   Väärät profeetat! Raamattu sanoo: “Viimeisinä päivinä tulee olemaan vääriä profeettoja. Jeesus sanoi: “Tulee nousemaan vääriä kristuksia.” Ei “vääriä Jeesuksia”; kukaan ei hyväksyisi sellaista, vaan “vääriä kristuksia”. Kristus merkitsee “voideltu”. He ovat voideltuja, mutta pohjimmaltaan he ovat vääriä ja tekevät suuria merkkejä ja ihmeitä puhuen kielillä, tanssien Hengessä ja saarnaten Evankeliumia.

262   Juudas Iskariot teki niin! Myös Kaifas profetoi. Bileam, tekopyhä. Varmasti, he tekivät kaikenlaisia merkkejä, kaikkia uskonnollisia eleitä.

263   Mutta te huomaatte, että jos panette rikkaruohon ja vehnän siemenet samaan maahan ja voitelette ne kaatamalla vettä niiden päälle, ne tulevat molemmat iloitsemaan. Ne tulevat molemmat kasvamaan saman veden avulla. “Aurinko paistaa niin vanhurskaille kuin väärillekin, ja sade lankeaa niin vanhurskaille kuin väärille, mutta heidän hedelmistään te tulette tuntemaan heidät.” Kuinka voisit välttää oikaisemasta itseäsi Sanan mukaan? Aamen. Näettekö mitä tarkoitan? “Vesi lankeaa vanhurskaan ja väärän ylle”, voidellen sen.

264   Jeesus sanoi: “He tulevat minun luokseni tuona päivänä sanoen: ‘Herra! Herra! Emmekö me ajaneet ulos riivaajia? Enkö minä ole profetoinut? Enkö minä tehnyt suuria asioita Sinun Nimessäsi?’ Hän on sanova: “Te vääryydentekijät, menkää pois Minun luotani. Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää iankaikkiseen helvettiin, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen.” Näettekö te? Millainen Sana! Vääriä! He palvovat turhaan, ponnistellen turhaan. Miksi teette niin kuin teidän ei tulisi tehdä? Miksi ottaa korvike, kun Taivaat ovat täynnä aitoa? Ymmärrättekö? Teidän ei ole pakko tehdä niin.

265    Me näemme voidellun Mooseksen. Mikään ei saanut häntä kääntymään takaisin. Hänen omat veljensä hylkäsivät hänet. Se ei pysäyttänyt häntä. Hän meni suoraan erämaahan. Ja eräänä päivänä hän kohtasi siellä Jumalan kasvoista kasvoihin, tuon Tulipatsaan ollessa siellä pensaassa, joka sanoi: “Mooses, ota pois kenkäsi. Maa, jolla seisot, on pyhä. Sillä minä olen kuullut kansani huudon ja olen kuullut heidän vaikerointinsa ja Minä muistan lupaukseni Sanan. Minä olen tullut alas ja lähetän sinut sinne tuomaan heidät ulos.” Varmasti. Hän kohtasi Jumalan kasvoista kasvoihin ja puhui Hänen kanssaan. Hän sai tehtävänsä Jumalalta.

266   Ja Jumala tuli uudelleen ja vahvisti tuon profeetan, joka seisoi siellä ulkona vuorella. Hän todisti sen tekemällä hänen käsiensä kautta kaikenkaltaisia ihmeitä ja asioita. Oi, heillä oli jäljittelyänsä, varmasti. Siellä olivat Jambres ja Jannes tehden samoja asioita, joita hänkin teki. Mutta kuka oli alkuperäinen? Näettekö? Mistä se alkoi? Tuliko se Sanan mukaisesti? Oliko sen aika?

267   Ja tiedättekö, että sama asia on luvattu toistuvan viimeisinä päivinä? “Kuten Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin tulevat tekemään nämäkin miehet, joilla on kelvoton mieli Totuutta kohtaan.” Näettekö, viimeisinä päivinä. Ja he tekevät saman asian, jäljittelevät kaikkea, ja jatkaen samassa kuopassa: “Sika palaa mutakuoppaan ja koira oksennukselleen.”

268   Ja te helluntailaiset, joiden isät ja äidit tulivat ulos noista organisaatioista kiroten niitä, käännytte ympäri tehden samoin kuin nekin ja menette aivan samaan mutaan ja oksennukseen. Näettekö? Jos seurakunta oksensi sen ulos ensimmäisen helluntain ajanjaksossa, Se on oksentava sen ulos uudelleen tänään. Ymmärrättekö? Niin on oltava, sillä se on kuori. Sen on tapahduttava. Se ei voinut pysyä tähkänä; kuoren oli tultava, näettekö, elämän kuljettajan. Nyt me elämme viimeisissä päivissä. Pankaa merkille asiat, jotka on luvattu tälle ajalle.

269   Katsokaa, kuinka Mooses vahvistettiin. Tiedättekö? Kun he olivat tulleet ulos, jotkut hänen omista veljistään kääntyivät häntä vastaan haluten tehdä siitä organisaation. He sanoivat: “Sinä toimit niin kuin olisit ainoa pyhä mies meidän keskuudessamme.” “Koko seurakunta on pyhä”, Koora ja Datan sanoivat. “Valitkaamme keskuudestamme mies ja tehkäämme jotakin.”

270   Minä tunsin sääliä Moosesta kohtaan. Hän meni sinne alas ja lankesi alttarin eteen sanoen: “Herra…”

271   Jumala sanoi: “Erottaudu heistä. Minä olen saanut tarpeekseni siitä.” Hän avasi maan ja nielaisi heidät. Näettekö, Mooses tiesi oman tehtävänsä.

272    Jumala ei toimi organisaatioiden kanssa. Hän ei toimi ryhmien kanssa. Hän toimii yksilöiden kanssa. Näin se on aina. Ei ryhmien kanssa, vaan yksilöissä, yhdessä henkilössä. Viimeisinä päivinä Hän sanoo: “Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku…” Ei mikään ryhmä. “Joku tulee kuulemaan Minun Ääneni ja kuulee Minua, Minä tulen hänen luokseen aterioimaan.” Näettekö? “Jos joku voi kuulla.”

273   Kuinka voi tämä mikrofooni välittää minun ääneni sinne saliin, ellei sitä olisi tehty siten? Voisin huutaa tuota lautaa päin kaikella voimallani, eikä se tekisi sitä. Mutta koska tämä on määrätty olemaan, valmistettu, tehty mikrofooniksi, se tekee sen. Ja jos Jumalan Sana on sinussa Jumalan ennalta määräämänä, silloin “Minun lampaani kuulevat minun ääneni. He tuntevat Minun huutoni. Vierasta ne eivät seuraa.” Ymmärrättekö? Sen on oltava ensimmäinen. “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat tulemaan.” Joka ainoa heistä.

274   Nyt hän menee eteenpäin elämän päättyessä täällä. Huomatkaa, minne hän siirtyi, kun hän tuli tiensä päähän.

275   Me lopetamme nyt, koska on tulossa myöhä, kahtakymmentäviittä vailla kymmenen. Huomatkaapa. Siellä kotona tämä on aikaista. Siellä me joskus kahden kolmen aikaan yöllä alamme sanoa: “Hei, on tulossa hiukan myöhäinen.” Näettekö? Näettehän, minä olen saarnannut monena yönä, koko pitkän yön.

276   Paavalin saarnatessa tätä samaa Evankeliumia omana aikanaan, nuori mies putosi siellä ja sai surmansa. Ja Paavali, tämän saman voitelun ja saman Evankeliumin kanssa, ojensi ruumiinsa hänen ylleen, ja hän tuli takaisin elämään. He kiinnostuivat… Seurakunta muodostettiin. Jotakin oli tapahtumassa. Pankaapa merkille mitä täällä on tapahtunut.

277   Mooses, kun hän tuli tiensä päähän…

278   Tämä rikas mies, kun hän tuli tiensä päähän, nuori johtaja, josta olemme puhuneet, kaikella tavoin uskonnollinen ja kuului seurakuntaan, hienosti oppinut, hieno liikemies, ja kaikkea muuta, kun hän tuli tiensä päähän, hän alkoi huutaa: “Ei ole mitään minne astua!” Missä olivat hänen johtajansa? Hänen seurakuntansa oli johtanut häntä, ja se merkitsi kuolemaa. Häntä oli johtanut kuollut maailma, eikä ollut mitään, minne hän olisi voinut astua kuin se, mitä maailma oli valmistanut itseään varten: helvetti.

279   Mutta tässä tulee Mooses, uskollinen palvelija, joka arvosti Kristuksen pilkan suuremmaksi aarteeksi kuin Egyptin rikkaudet. Hän tuli tiensä päähän vanhana miehenä, satakaksikymmentävuotiaana. Hän käveli ylös vuorelle tietäen kuoleman odottavan häntä ja hän katseli luvattuun maahan. Ja hänen katsellessaan siellä hänen sivullaan oli hänen Johtajansa, Kallio. Hän astui tuolle Kalliolle, ja Jumalan Enkelit veivät hänet Kirkkauteen, kunnia Jumalalle, Jumalan helmaan. Ja mitä? Kahdeksansataa vuotta myöhemmin häntä vielä johti hänen Johtajansa.

280   Me löydämme hänet Kirkastusvuorelta Elian kanssa puhumassa Jeesukselle, ennen kuin Hän meni ristille. Kahdeksansataa vuotta kuolemansa jälkeen… Hän, joka arvosti palvelustehtävänsä pilkan suuremmaksi aarteeksi kuin kaiken maailmallisen suosion ja kaiken rahan, oli vielä Johtajansa johtamana. Häntä johdettiin! Hänen Johtajansa johti hänet kuoleman varjojen lävitse. Hänet johdettiin hautaan. Satoja vuosia myöhemmin hän seisoi siellä uudestaan, koska hän nuoruudessaan valitsi Pyhän Hengen johtajuuden. Hänen nimensä tulee olemaan suuri silloin, kun ei enää ole olemassa Egyptiä eikä sen aarteita. Kun pyramidit ovat tomua, ja kun Egyptiä ei enää ole, Mooses on oleva kuolematon ihmisten keskuudessa, koska hän vastaanotti Kristuksen johtajuuden sen asemesta, että olisi mennyt sitä tietä, jota hänen seurakuntansa meni.

281   Siellä on muitakin jotka tekivät samoin. Katsokaa Eenokia. Hän vaelsi Jumalan kanssa viisisataa vuotta ja sitten hän sai todistuksen, että “hän miellytti Jumalaa”. Jumala vahvisti sen ja sanoi: “Ei ole tarpeellista sinun kuolla. Tule vain ylös Kotiin tänä iltapäivänä.” Ja hän meni ylös.

282   Samoin Elia. Sen jälkeen kun hän oli haukkunut kaikki lyhythiuksiset naiset omana aikanaan sekä maalattukasvoiset Iisebelit. Hän oli saanut siitä niin tarpeekseen. Ja kun hän oli tehnyt kaiken voitavansa, kaikkien noiden pappien pitäessä hauskaa hänen kustannuksellaan, hän käveli alas joelle eräänä päivänä. Ja siellä joen takana olivat nuo tuliset hevoset valjastettuna tulisten vaunujen eteen. Hän astui niihin ja heitti viittansa pois seuraavalle profeetalle, joka seuraisi häntä, ja meni ylös Taivaaseen. Hän oli vastaanottanut Iankaikkisen Elämän johtajuuden, koska Kristus oli Eliassa. Oi! Kyllä!

283   Mitä se oli? Se oli: “Seuraa Minua.” Nyt sinun täytyy valita oma johtajasi. Sinun täytyy valita se, ystäväni. Katso Jumalan peiliin, Raamattuun, ja näe, missä olet tänä iltana.

284   Pieni tarina pienestä pojasta, joka kerran eli maaseudulla. Hän ei ollut milloinkaan nähnyt peiliä ja hän tuli kaupunkiin tapaamaan tätiään. Tädillä oli tuollainen vanhanaikainen talo, jossa oli peili ovessa. En tiedä, voitteko muistaa sellaista tapaa vai ette. Mutta tämä pieni poika ei ollut koskaan nähnyt peiliä. Ja sitten yhtäkkiä, hänen kulkiessaan ympäri taloa, hän näki pienen pojan. Hän heilutti kättään, ja pieni poika heilutti kättään. Hän veti korvaansa, ja pieni poika veti omaa korvaansa. Ja niin se jatkui. Sitten hän käveli lähemmäksi, kääntyi ympäri ja sanoi: “Äiti, se olen minä! Se olen minä.”

285   Miltä sinä näytät? Mitä sinä seuraat? Mitä me olemme tehneet? Sinun täytyy valita oma johtajasi. Valitse tänään. Valitse Elämä tai kuolema. Se minkä sinä valitset, on päättävä sinun iankaikkisen määränpääsi. Muista, että Jeesus sanoi: “Seuraa Minua.” Ja sinulle on annettu tänä iltana kutsu tehdä samoin. Ja seurataksesi Häntä iankaikkiseen Elämään sinun on tultava Hänen ehdoillaan. Näin on oikein, ja se on Sana. Ei mitä uskontunnustus tai yleinen mielipide sanoo, eikä mitä joku muu ajattelee Siitä, vaan mitä Jumala on sanonut Siitä.

286   Te sanotte: “Veli Branham, minä tunnen naisen, joka on niin hyvä kuin vain voi olla, ja hän tekee tällä tavalla. Tai minä tunnen miehen, joka meni tällaisen lävitse.”

287   En voi auttaa sitä, mitä he ovat tehneet. Se on Jumalan Sana, Hän sanoi: “Olkoon jokaisen ihmisen sana valhe ja Minun Totuus.” Sinun on tultava Hänen ehdoillaan, Hänen sääntönsä mukaisesti, Sanan mukaisesti. Ette voi tulla uskontunnustuksen kautta ettekä kirkkokunnan kautta. Ette voi sekoittaa sitä sillä lailla. On ainoastaan yksi asia, jonka te voitte tehdä: ottaa Se vastaan Hänen ehdoillaan, niin että olette valmis kuolemaan itsellenne ja kaikille omille ajatuksillenne ja seuraamaan Häntä. “Luovu kaikista maailman asioista ja seuraa minua.”

288   Minä tiedän, että tämä on ankara ja leikkaava Sanoma, veli. Minä en tullut tänne ja valinnut sanomaani yrittääkseni saada ihmisiä laulamaan ja huutamaan. Olen ollut pakanoiden kokouksissa, joissa he ovat tehneet samoja asioita. Minua kiinnostaa teidän elämänne. Minä olen Jumalan palvelija, jonka on vastattava Jumalalle jonakin päivänä. Ja tämä palvelustehtävä, jonka Jumala on antanut minulle, on todistanut itsestään tuhansia kertoja teidän edessänne.

289   Muistakaa, Jeesus sanoi: “Seuraa Minua. Seuratkaa Minua. Luovu kaikesta, mitä itselläsi on, ja seuraa Minua.” Ja se on ainoa tie saada Iankaikkinen Elämä. Se oli ainoa ohje, jonka Hän antoi tälle miehelle, ainoa ohje, jonka Hän antoi tälle liikemiehelle. Ja se on ainoa ohje, jonka Hän antaa kenellekään meistä. Hänen valintansa, kun Hän on tehnyt päätöksensä, on joka kerta täydellinen. Meidän täytyy seurata Häntä, sillä se on ainoa tie saada Iankaikkinen Elämä. Joten Jumalan johtajuus on: seuraa Pyhän Hengen vahvistamaa Sanaa tälle ajalle. Kumartakaamme päämme.

290   Tulen kysymään teiltä kysymyksen ja haluan teidän olevan todella vilpittömiä. Haluaisin sisaren soittavan minulle tuon: Minä voin kuulla Pelastajani kutsuvan. Minä haluan vanhanaikaisen alttarikutsun, ja veli, sisar, kuten voimme nähdä, katsokaa, mitä on tapahtumassa tänään. Nyt, päänne ollessa kumarrettuina ajatelkaa hetkinen. Nähkää, mitä on tapahtumassa.

291   Luitteko sanomalehdestä viime viikolla, mitä tuo mies Englannissa sanoi? Hän sanoi, että “Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitseminen oli vain petosta. Pilatus ja Hän olivat vain sopineet siitä yhdessä.”

292   Oletteko nähneet, mitä tämä amerikkalainen jumaluusoppinut sanoi? Hän sanoi että, “Jeesus vain nukutettiin tuolla narkoottisella mandrake-kasvilla.” Monet teistä teologeista olette lukeneet siitä ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, missä siitä puhutaan. Se saa sinut nukkumaan kuin kuollut noin kahdeksi tai kolmeksi päiväksi, ja sydämesi tuskin lyö silloin. “Ja kun he antoivat Hänelle tuota hapanviiniä”, hän sanoi, “se oli tätä mandrake-kasvia. Kun ne sitten panivat Hänet hautaan, Hän vain nukkui siellä kolme päivää. Ja tietenkin, kun he menivät sinne, he löysivät Hänet siellä kävelemässä ympäriinsä.” Voitteko kuvitella sellaista! Jumaluusoppineet, seminaarit, tekousko [Tyhjä kohta nauhassa.] Kun he panivat tuon hapanviinin Hänen suuhunsa.

293   Ja sitten on toinen asia. Jos se olisi ollut sillä tavalla, niin miksi nuo opetuslapset, jotka varastivat Hänen ruumiinsa, miksi he antoivat oman elämänsä marttyyreina Hänen vuokseen. He eivät pitäneet itseään arvollisina edes kuolemaan niin kuin Hän. Heitä ristiinnaulittiin ylösalaisin ja kyljittäin ja kaikenlaista. Ja jos he olisivat tienneet Hänen olleen teeskentelijän, ja itsekin olleet teeskentelijöitä, niin kuinka he silloin olisivat antaneet oman elämänsä Hänen vuokseen sillä tavalla?

294   Oi, te näette tämän olevan älyniekkojen päivän, jossa me elämme. Koulutus sivilisaatio ja tämän päivän nykyaikainen suuntaus on kaikki paholaisesta. “Sivilisaatioko paholaisesta?” Kyllä. Raamattu sanoo sen olevan. Tässä sivilisaatiossa on kuolema. “Tuleeko meillä olemaan tällainen sivilisaatio toisessa maailmassa?” Varmasti ei! Meillä tulee olemaan erilainen sivilisaatio. Koulutus ja kaikki tällaiset asiat ovat Paholaisesta. Tiede vääristelee luonnollista tehden siitä jotakin muuta.

295   Katsokaa, mitä he ovat tehneet teille. Uskoisin sen olleen pari kuukautta sitten, kun Valitut Palat kirjoitti, että “nuoret miehet ja nuoret naiset tulevat keski-ikäisiksi. Ja naisilla on vaihdevuodet, kun he ovat kaksikymmentä- tai kaksikymmentäviisivuotiaita.” Yksi sukupolvi lisää, ja he tulevat näyttämään kauhistuttavilta. Heistä ei ole silloin jäljellä enää yhtään mitään. Näettekö? Minkälaisia luontokappaleet tulevat olemaan, pehmenneitä ja törkyisiä. Katsokaa sielua ja henkeä, kuinka seurakunnan henki on risteytynyt maailman kanssa. Oi mikä hetki! Paetkaa! Paetkaa, lapset! Paetkaa ristille! Tulkaa Kristuksen luo ja antakaa Hänen johtaa itseänne.

296   Kun meidän päämme ovat kumarretut ja silmämme suljetut, niin olkaa hyvät ja kumartakaa sydämenne samanaikaisesti. Tekisittekö niin? Haluan kysyä teiltä kysymyksen. Katsotteko nyt todella itseänne Jumalan edessä? Tuntuuko teistä, ettette ole sillä paikalla, jossa teidän tulisi olla tällä hetkellä? Sillä Ylöstempaus saattaa tulla milloin hyvänsä. Näettehän, se on tuleva.

297   Siinä tulee olemaan, jos se, mitä sanoin hetki sitten, on totta, että vain noin viisisataa ihmistä, jotka nyt elävät, tulisivat olemaan siinä ja tulisivat muutetuiksi. Jos otamme koko kristikunnan yhdessä, katolilaiset mukaan luettuina. On noin viisisataa miljoonaa ihmistä, jotka väittävät olevansa kristittyjä. Ja yksi miljoonasta olisi viisisataa ihmistä. Niin monta ihmistä katoaa päivittäin maailmanlaajuisesti, emmekä me tiedä heistä mitään. Näettekö, se on tuleva, ettekä te tule edes tietämään sitä. Ihmiset tulevat jatkamaan saarnaamistaan tietämättä, että se on jo tapahtunut.

298   Kuten opetuslasten kysyessä Jeesukselta: “Miksi kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää tulla ensin?”

299   Hän vastasi: “Hän on jo tullut, mutta te ette tunteneet häntä. Ja he tekivät hänelle, mitä halusivat.”

300   Te tiedätte, etteivät välinne ole oikein Jumalan kanssa, ja haluaisitte tulla muistetuksi Jumalan edessä, että Jumala korjaisi sydämenne asenteen Jumalaa kohtaan. Voisitteko nyt nöyrästi, tässä hiljaisessa hetkessä, nostaa kätenne? En välitä, kuka sinä olet, voisitko tehdä sen? Sanokaa: “Nostan käteni Jumalalle.” Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua.

301   Katsotteko Peiliin? Minä kysyn teiltä Kristuksen Nimessä, katsotteko te Jumalan Peiliin? [Eräs veli puhuu kielillä ja toinen veli antaa selityksen.] Aamen.

302   Haluan kysyä yhtä asiaa. Kuinka moni täällä on helluntailainen? Helluntailaiset nostakaa kätenne. Käytännöllisesti katsoen jokainen teistä. Nyt kuinka moni täällä väittää olevansa kristitty? Nostakaa kätenne, missä olettekin, te, jotka väitätte olevanne kristittyjä. Tiesittekö Raamatun puhuneen, että tämä tulisi tapahtumaan?

303   Tämä tapahtui samoin Vanhassa Testamentissa, kun he ihmettelivät, mitä heidän tulisi tehdä, ja kuinka he voisivat paeta tulevaa piiritystä. Henki lankesi erään miehen ylle, ja hän profetoi kertoen heille, missä ja kuinka kohdata vihollinen, ja kuinka voittaa vihollinen. Tämä tapahtui Vanhassa Testamentissa, ja samoin on Uudessa.

304   Nyt joku saattaa sanoa: “Tuo mies, oi, eihän se ollut niin.” Mutta mitä jos se on niin? Te sanotte: “Oi, minä olen kuullut tuon aikaisemminkin.” Mutta mitä jos tämä on niin? Silloin te näette sen todistavan, että täällä on monia, jotka tarvitsevat sydämen muutoksen, jos tuo oli Pyhä Henki, joka puhui. On asioita, joita pitää tehdä, joten nyt se on teidän käsissänne.

Juuri niin kuin olen, ilman yhtäkään puolustusta,
Vain että Sinun veresi vuodatettiin minun edestäni.
Ja että Sinä kutsut…

Tuo oli Hänen kutsunsa sinulle juuri äsken.

 Sinulle,oi, Jumalan Karitsa…

“Minä otan pois tuon itsepäisen sydämen ja panen tilalle lihasydämen, jotta te tulette taipumaan Minun tahtooni.” Ymmärrättekö?

 Minä tulen!
Aivan kuten olen, Sinä tulet vastaanottamaan,
Haluatko…

Tekisittekö valintanne tänä iltana? Voitte valita kumman haluatte.

 …puhtaaksi.

Sanotte: “Olen kuullut sen aikaisemmin.” Mutta tämä voi olla sinun viimeinen kertasi kuulla se.

…koska Sinun lupauksesi minä uskon.

Vanhanaikaiset alttarikutsut ovat poissa muodista tänään, mutta Jumala vielä käyttää niitä. Ettekö voi tuntea Sen liikehdintää keskuudessanne, seurakunta?

…Minä tulen.

305   [Veli Branham alkaa hyräillä laulua Juur niin kuin olen.] Oi ajatelkaahan, tänä päivänä sydämet tulevat kivisiksi, maailman täyttämiksi, välinpitämättömiksi, seurakunnan jäseniksi ja penseiksi, kuten tuo rikas nuori johtaja, eivätkä tiedä, että suuri Pyhä Henki seisoo ovella ja kolkuttaa tässä Laodikean ajanjaksossa. “Hän, joka kuulee Minun Ääneni, Sanan, avaten sydämensä, minä tulen häneen ja aterioin hänen kanssaan.”

306   Ja Henki puhui tämän veljen kautta muutama minuutti sitten sanoen: “Minä olen ottava tuon kivisydämen ulos sinusta ja annan sinulle lihasydämen, joka on arka Jumalaa kohtaan.” Katsokaa, mihin se on tullut nyt: on vain älykkyyttä ja tunteita. Näettekö? Ei yhtään hellää sydäntä täynnä rakkautta ja suloisuutta Kristusta kohtaan.

307   [Veli Branham alkaa hyräillä kertosäettä.] Ettekö haluaisikin senkaltaisen sydämen? Kuinka tulette kohtaamaan Kristuksen kasvoista kasvoihin järjellisen käsityksenne kanssa Hänestä? Teidän täytyy ottaa vastaan iankaikkinen Elämä.

….oli vuodatettu…

Kaikki on tehty valmiiksi Veren kautta.

Ja että Sinä kutsut…

Mitä Hän teki? Vuodatti oman Verensä. Ja nyt kutsuu sinua: “Tule.”

 …Hänelle,
Oi Jumalan Karitsa, Minä tulen! Minä tulen!

308    Nostakoon nyt jokainen kristitty kätensä ollen hiljaa ja rukoillen.

309   Oi Jumala, ole niin hyvä, Herra, ota tämä päivä, jossa me elämme. Oi, on niin vaikeaa, Isä. Saatana on tehnyt niin paljon ihmisille. Heidän sydämensä ovat kivettyneet. Sinun Henkesi puhuu, Sinun Sanasi tulee esiin ja vahvistetuksi, mutta he ovat vaihtaneet vanhanaikaisen uudestisyntymiskokemuksen kirkkokunnallisuuteen, älylliseen käsitykseen; paljon musiikkia ja paljon huutamista ja paljon kaikkea muuta. Mutta todellinen lihasydän, tuo Henki, Iankaikkinen Elämä on tullut täydellisesti vieraaksi seurakunnalle.

310   Jumala, se särkee minun sydämeni, ja minä olen syntinen, Sinun armostasi pelastettu. Se saa minusta tuntumaan niin pahalta, Isä, katsoessani seurakuntaa, jonka vuoksi Sinä kuolit, seurakuntaa, jota Sinä yrität lunastaa. Minä ajattelen näkyä, jonka jokin aika sitten annoit minulle Amerikan ja muiden maiden seurakunnista. Miten hirvittävältä näyttävää rock‘n’rollia ja stripteasea se oli. Mutta jostakin sieltä näin tulevan esiin toisen, siunatun.

311   Minä rukoilen, Isä, jos täällä on joku niistä tänä iltana, jotka ovat määrätyt Elämään, tai joka haluaisi vastaanottaa sen, että nyt olisi heidän aikansa tehdä Se. Suo se, Herra. Särje tuo vanha maailmallinen kivisydän nyt. Ja jos he haluavat rauhaa, jotakin mikä tyydyttää, jotakin mikä antaa vakuuden, voikoot he vastaanottaa Kristuksen johtajuuden tänä iltana johtaakseen heidät rauhaan, joka käy yli kaiken ymmärryksen, sanoin puhumattomaan iloon, joka on täynnä kirkkautta, johonkin, jota ei itse kuolemakaan voi vahingoittaa. Suo se, Isä.

312   Nyt kätemme ollessa kohotettuina… Kuinka moni rakennuksessa nyt haluaisi sanoa: “Minä nousen seisomaan.” En välitä siitä, kuka istuu vierelläsi, Jumala puhuu sinulle nyt. Ja sinä todella haluat olla todellinen kristitty. Ymmärrätkö? Jos se ei ole enempää kuin jäljittelyä, oi, niin minä mieluimmin menen ulos ollakseni maailmassa. Minä uskon, että sinä tekisit myös niin.

313   Nyt tutkikaa itseänne Sanalla, Sanomalla. Tutkikaa minkälainen todellisen kristityn tulisi olla:    karski, rakastavainen, eikä tällainen nykyaikaisen kristillisyyden mukainen. Sehän on pehmeä, taipuvainen, puolikuollut, mädäntynyt ja risteytynyt. Näettekö, se ei ole todellista kristillisyyttä. He elävät millä tavalla haluavat ja kuuluvat seurakuntaan. Ettekö haluaisi tuota ihanaa yhteyttä Kristuksen kanssa, Pyhän Hengen, joka saa sydämenne yhdenmukaiseksi Sanan kanssa? Tulkaa suoraan Kristukseen. Jos te haluatte sitä, ja jos haluatte Jumalan näkevän teidän seisovan tässä ihmisryhmässä, niin voisitteko tehdä sen.

314   Sanotte: “Merkitseekö se yhtään mitään, veli Branham?”

315    Oi, kyllä, varmasti se merkitsee. “Jos te häpeätte Minua ihmisten edessä, Minä olen häpeävä teitä Isäni ja pyhien Enkelien edessä. Mutta hän, joka tunnustaa Minut ja seisoo Minun puolestani tässä maailmassa, Minä olen seisova hänen puolestaan tuossa maassa. Minä tulen tunnustamaan hänet Minun isäni edessä.”

316   Nyt ei ole väliä sillä, kuka sinä olet, nainen, mies, poika tai tyttö. Kuka sitten oletkin, kristitty tai ei, sananpalvelija tai seurakuntapalvelija, mikä sitten olet, jos uskoisit hetkisen kokosydämelläsi ja tekisit näin tänä iltana antaaksesi Jumalan tietää, että olet vilpitön.

317   “Katsohan nyt, minä olen helluntailainen”, te sanotte. “Minä olen tätä”, tai mitä sitten olettekin. “Minä olen tanssinut Hengessä. Ja veli Branham, minä ajattelin, että niin kauan kuin teemme niin, meillä on Se.” Teillä ei ole sitä.

318   Jos te uskotte minun olevan Jumalan profeetan, silloin te kuuntelette minun Sanojani. Ymmärrättekö? Tuo on tämän päivän petos. Eikö Raamattu sanokin sen tulevan olemaan niin lähellä, että se pettäisi Valitutkin, jos se olisi mahdollista? Valitut, “syvällä sielussa.”

319   Jos olet tanssinut Hengessä, ja sinulla vielä on maailman asioita, silloin jotakin on väärin. Jos sinä puhut kielillä, Paavali sanoi: “Minä voin puhua ihmisten ja enkelien kielillä, enkä vielä ole edes pelastettu.“ Uh-huh, molempia laatuja, näettekö. “Minulla voi olla kaikenlaisia tunne-elämyksiä, minulla voi olla usko, saatan saarnata Evankeliumia, minä voin antaa kaikki tavarani köyhien ruuaksi ja voin viedä Sanan maailman lähetyskentille, ja kuitenkaan minä en ole mitään.” Ymmärrättekö? Se on sisäpuolen sisin, veli. Kuollessasi sinun henkesi hajoaa, se katoaa, mutta sinun sielusi elää. Ymmärrättekö?

320   Katsokaa nyt itseänne. Oletko sinä todellakin aito, raamatullinen kristitty täynnä Jumalan rakkautta? Muistakaa, että Raamattu sanoo viimeisinä päivinä tulevan tapahtumaan, että “merkitsevä enkeli meni läpi seurakuntien ja kaupunkien ja sinetöi ainoastaan ne, jotka murehtivat ja valittivat niitä kauhistuksia, joita oli tehty Kaupungissa.” Onko se näin? Hesekiel 9. mukaan me tiedämme sen totuudeksi. Merkitsevä enkeli kulki ja laittoi merkin heidän otsiinsa, sinetöi heidät. “Heidät, jotka murehtivat ja valittivat.”

321   Sen jälkeen tulivat tappajaenkelit neljältä maan kulmalta, ja se on  juuri nyt. Me näemme sen tulevan: sodat, jotka tulevat hävittämään koko maailman pois, ovat tulossa. Ainoat, joihin he eivät saaneet koskea, olivat nuo Merkityt.

322   Katsokaahan nyt onko teidän sydämenne niin huolestunut syntisistä ja siitä, mitä seurakunta ja ihmiset tekevät, että valitatte ja murehditte sitä päivin ja öin? Jos ei näin ole, ihmettelen, sillä Kirjoitukset sanovat, että niin tulisi olla.

323   Voisitteko nousta seisomaan ja sanoa: “Rakas Jumala, minä en seiso, koska veli Branham sanoo niin, vaan minä kuulin Sanan sanovan sen, ja minä tulen tekemään sen Sinulle. Sinulle Herra minä seison. Minä olen tarpeessa, Herra. Täyttäisitkö tarpeeni tässä paikassa tänä iltana seisoessani?” Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. “Minä olen tarpeessa, ja haluan Sinun armosi ylleni.” Jumala siunatkoon sinua. “Minä haluan olla todellinen kristitty.”

324   Nyt, muistakaa, henkilöt, jotka seisovat vieressänne, ovat samanlaisia kuin tekin olette. Minä haluan teidän ottavan heitä kädestä ja sanovan: “Veli, sisar, haluan sinun rukoilevan puolestani.” Sanokaa se kaikella kristillisellä vilpittömyydellä: “Rukoile puolestani. Minä haluan olla oikeassa suhteessa Jumalan kanssa. Rukoile sinä minun puolestani, minä tulen rukoilemaan, että Jumala antaisi sinullekin tilaisuuden.”

325   Minä tiedän, että me emme tule olemaan täällä paljon pidempään. Te voitte nähdä sen. Me olemme lopun ajassa. Jokainen, joka uskoo sen, sanokoon: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mitään ei ole jäljellä, kaikki on mennyttä. Seurakunnat ovat menossa suoraan Kirkkojen Maailmanneuvostoon.

326   Katsokaahan tänne! Tiedättekö, mitä Herra sanoo Los Angelesista ja näistä paikoista täällä? “Se on mennyttä!” Muistatte minun kertoneen teille noin kaksi vuotta sitten, kuinka tuo maanjäristys olisi tuleva, joka tuli Kanadaan ja Alaskaan? Minä myöskin sanon teille, että “Hollywood ja Los Angeles liukuvat valtamereen. Kalifornia, sinä olet tuomittu! Eikä ainoastaan Kalifornia, mutta sinä, maailma, sinä olet tuomittu! Seurakunta, jos et sinä korjaa välejäsi Jumalan kanssa, sinä olet tuomittu!” NÄIN SANOO PYHÄ HENKI!

327   Oletteko te koskaan kuulleet minun käyttävän tuota Nimeä, niin ettei niin olisi tapahtunut? Minä kysyn teiltä! Olette tunteneet minut kaksikymmentä vuotta. Olenko koskaan sanonut teille mitään Herran Nimessä kuin sen, mitä on tullut tapahtumaan? Jos kaikki, mitä milloinkaan olen sanonut tulevan tapahtumaan, on tapahtunut, sanokaa: “Aamen”. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettekö? Minä sanon teille, että nyt on se hetki, jolloin teidän täytyy oikaista itsenne, kaikkien meidän. Rukoilkoon nyt jokainen toistensa puolesta.

328   Rakas Jumala, kun me kuolevat ihmiset nyt seisomme tässä tänä iltana kasvomme käännettyinä maan tomua kohden. Sinä olet antanut meille tämän leikkaavan saarnan, Herra. Meillä on esimerkkinä kaksi miestä. Yksi heistä, ollen uskonnollinen mies, meni seurakuntaan ja kieltäytyi vastaanottamasta Iankaikkisen Elämän johtajuutta. Toinen kieltäytyi maailmallisesta kunniasta ja vastaanotti iankaikkisen Elämän. Ja me näemme, missä he molemmat ovat tänä iltana. Raamatun mukaan tuo rikas mies on vaivassa ja Mooses on Kirkkaudessa.

329   Isä, me haluamme olla Mooseksen kaltaisia. Me haluamme Sinun Pyhän Poikasi, Jeesuksen Kristuksen johtavan meidät Iankaikkiseen Elämään. Anna Se meidän sydämiimme tänä iltana, Herra. Repäise pois vanha kivisydän ja pane meihin uusi lihasydän, sydän, jolle Sinä voit puhua ja jota Sinä voit käsitellä, niin ettemme olisi ylpeitä tai erilaisia. Älköön Pyhä Henki milloinkaan jättäkö meitä, Herra. Tulkoon Se ja johtakoon näitä ihmisiä. Puhu heille. Murskaa heidän kivinen tahtonsa ja pane heihin Jumalan tahto. Pelasta joka ainoa, Isä. Anna meille Rakkauttasi. Pane meidät sille paikalle, Herra, että me pääsemme eroon kaikesta siitä osasta, mikä on tunnekuohua ja tulisimme todelliseen ehjään osaan, sydämessä tuntuvaan osaan, Hengen syvyyteen, Jumalan rikkauteen, sydämemme tullessa Hengen Valtakunnaksi. Suo se, oi Suuri Johtaja, suuri Pyhä Henki, ennenkuin lennät taivaisiin Sinun Seurakuntasi kanssa.

330   Oi Jumala, anna minun mennä, Herra. Älä jätä minua tänne, Jeesus. Anna minun mennä kanssasi, Isä. En halua jäädä tänne maahan näkemään näiden ahdistusten tulemista. Minä en halua pysyä täällä tässä mielettömyydessä. Minä en halua seistä täällä, kun nuo hirvittävät näyt… ihmisten menettäessä järkensä. Me näemme miesten yrittävän toimia eläinten tavalla ja näyttää eläimiltä ja naisten yrittävän näyttää eläimiltä maalia kasvoillaan. Tietäen, että näiden asioiden on ennustettu tapahtuvan, että asia tulee saamaan heidät niin mielenvikaisiksi, kunnes heinäsirkat, joilla on hiukset kuten naisilla, tulevat ahdistelemaan naisia leijonankaltaisine hampaineen. Ja muut asiat, jotka Sinä olet sanonut tulevan. Ihmisten mielen tila tulee olemaan täydellisesti mennyttä. Me näemme sen olevan tapahtumassa juuri nyt, Herra. Auta meitä. Tuo meidät takaisin Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme selkeään mielenlaatuun.

331   Oi suuri Iankaikkisen Elämän Johtaja, me otamme vastaan Sinun lupauksesi tänä iltana, Isä. Minä ajan näiden ihmisten asiaa, jokaisen heidän puolestansa, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, Herra. Minä rukoilen, että Kristus, Jumalan Poika, tulisi jokaisen meidän sydämeemme, Herra, ja muovaisi meitä tehden meistä uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Suo se, Herra Jumala.

332   Me rakastamme Sinua. Ja me haluamme sellaisen muutoksen tulevan itseemme, että me voimme olla Sinun lapsiasi ja tuntea Sinun Henkesi liikkuvan sydämissämme, Herra, pehmittäen meitä ja saaden meidät huomaamaan tämän mielenvikaisen ajan, jossa me elämme. Suo se Jumala. Me näemme nuorten naisten jääneen kiinni Saatanan verkkoon. Nuoret miehet, kieroutuneet mielet, lapset, huumausaineiden käyttäjinä, tupakoitsemisen ja juomisen ja moraalittomuuden, se on Saatanan Eeden.

333   Jumala, Sinulta kesti kuusituhatta vuotta, Raamatun mukaan, rakentaa Eeden. Ja Sinä panit poikasi ja hänen vaimonsa, morsiamensa, hallitsemaan sitä. Ja Saatana tuli ja vääristeli sen. Hänellä on ollut kuusituhatta vuotta aikaa rakentaa oma älyllinen Eedeninsä, tieteen, koulutuksen ja niin kutsutun älykkyyden kautta. Ja hän on rakentanut sen kuoleman sekasorroksi.

334   Oi Jumala, ota meidät takaisin Eedeniin, Herra, uudelleen sinne, missä ei ole kuolemaa eikä surua. Suo se, Herra. Me seisomme nöyrinä odottaen toisen Aadamin tuloa noutamaan Hänen Morsiantaan. Tee meidät osaksi Hänestä, Isä. Me rukoilemme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

335   Rakastatteko te Jumalaa? Käsitättekö, mitä minä olen yrittänyt sanoa teille? Jos te voitte ymmärtää sen, nostakaa kätenne ja sanokaa: “Minä ymmärrän, mitä sinä yrität sanoa.” Voitteko nähdä tämän ajan mielenvikaisuuden? Katsokaa, mihin se on mennyt: ei ole enää mitään järkevyyttä ihmisten keskuudessa. Se on kadonnut! Missä on meidän omamme… ? jopa johtajien.

336   Katsokaa presidenttiämme! “Jos he haluavat kommunismia, saakoot he sen. Saakoot ihmiset mitä tahansa he haluavatkin.” Missä ovat meidän Patrick Henrymme ja George Washingtonimme? Missä ovat johtajamme, jotka seisoisivat periaatteiden puolesta? Meillä ei enää ole heitä.

337   Missä ovat seurakuntamme ja sananpalvelijamme? He ottavat ihmisiä vastaan joidenkin koeaikojen perusteella tai sanovat: “Tule ja liity seurakuntaamme ja tee tätä.” Tai jollakin tunne-elämyksellä tai sen kaltaisella. Missä ovat nuo Jumalan miehet, nuo profeetat, jotka seisoisivat ulkona ja uskaltaisivat uhmata, uhmata kaikkia maailman asioita?

338   Missä on noiden miesten rehellisyys? Mistä löydätte heidät? He ovat niin pehmentyneet järjellisen ymmärryksen ja muun sellaisen kautta, ettei heitä enää ole täällä. Oi Jumala, ole meille armollinen.

339   Nämä hirvittäviltä näyttävät asiat, jotka ovat tulossa maailmaan. Te näette ihmisten olevan menossa suoraan siihen. Se on mielenvikaisuutta. Mutta kun nämä asiat tulevat lyömään maailmaa, Seurakunta on silloin poissa.

340   Jumala, päästä meidät sinne. Tämä on minun rukoukseni suurelle Yliluonnolliselle Olennolle, joka on tässä rakennuksessa tänä iltana, suurelle Kristukselle, jolla yhä on Iankaikkinen Elämä. Minä rukoilen Sinua, Kristus, kun olen tässä silmät avoinna katsellen seurakuntaa, jonka Sinä olet omalla Verelläsi lunastanut. Jumala, älä anna yhdenkään meistä tulla kadotetuksi. Me haluamme välimme oikeiksi Sinun kanssasi. Joten puhdista meidät, oi Herra, kaikista vääryyksistämme. Ota pois syntimme.

341   Olemme nähneet Sinun parantavan sairaamme ja tuovan kuolleemme takaisin elämään rukouksen kautta. Me olemme nähneet kaikkien näiden asioiden tapahtuvan, Isä. Tuo meidät nyt takaisin Elämään hengellisesti. Tuo meidät takaisin käsittämään Iankaikkinen Elämä Jeesuksen Kristuksen kautta. Suo tämä, Isä. Minä annan sen kaiken Sinulle, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme
kunnes tapaamme Jeesuksen jalkojen juuressa;
Kunnes tapaamme!

Katsokaa Häneen ja antakaa Hänen pehmittää itsenne.

Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme!

342   Nostakaamme kätemme nyt.

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme.

Veli Salano, kuka onkin seuraavana. [Joku sanoo: “Eikö muuta?”] Ei. Jumala siunatkoon teitä.

65-1206 NYKYISET TAPAHTUMAT SELVITETÄÄN PROFETIALLA (Modern Events Made Clear By Prophecy), San Bernardino, California, USA, 6.12.1965

FIN

65-1206 NYKYISET TAPAHTUMAT SELVITETÄÄN PROFETIALLA
(Modern Events Made Clear By Prophecy)

San Bernardino, California, USA, 6.12.1965

 

1       Kumartakaamme päämme. Rakas taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua tänä iltana, koska Sinä vastaat rukouksiimme. Tämä rakas nainen, joka makaa täällä, jonka kohdalla leikkaus ei ole onnistunut. Mutta, oi Jumala, me muistamme tuon ensimmäisen leikkauksen, joka tehtiin maan päällä; Sinä itse teit sen. Otit Adamin kyljestä kylkiluun, suljit haavan, ja teit vaimon. Oi Isä, rukoilen tänä iltana, että kätesi tulisi nyt alas ja tekisi tämän suuren asian, jota pyydämme. Ja nämä muut, Herra, tämä nainen, joka kärsii henkisestä ahdistuksesta, kaikki muut, joilla on pyyntöjä, me vain luovutamme heidät Sinulle, Isä, koko sydämestämme. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen

On todella etuoikeus olla täällä tänä iltana ja katsella tätä hienoa kuulijakuntaa. Ja kuunnella tämän ihmeellisen pienen kuoron hienoa laulamista. Ajattelin juuri eroa nähdessäni nuo pojat seisomassa siellä… siistin näköisiä miehiä, hiukset siististi leikattuina. Ajattelin sitä paikkaa, jossa olin viime yön. Joukko huligaaneja tuli sinne ja yritti hukuttaa erästä poikaa uima-altaaseen. Heidän täytyi kutsua apua saadakseen heidät ulos sieltä. Mikä ero onkaan nähdä poikien laulavan Evankeliumin lauluja, minkälainen ero.

2       Ajattelin, niin kuin veli Henry sanoi: “Nuo miehet, joilla on naisille kuuluvat hiukset.” Kyllä, näyttää kuin… Näen näiden poikien, joilla on sellainen tukka, jopa panevan päähänsä papiljotteja. En oikein tiedä… Joskus tulen masentuneeksi. Näyttää todella olevan vääristyneisyyden aika. Miehet yrittävät käyttää naisten vaatteita, ja naiset käyttävät miesten vaatteita. Ja miehet antavat hiustensa kasvaa kuin naiset, ja naisilla on hiukset kuin miehellä. Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa? Onko todella viimeinenkin säädyllisyyden ja kunnian hiven hävinnyt tästä kansakunnasta ja näistä ihmisistä, tästä maailmasta?

3       Tämä on hirvittävä aika, mutta se on kaikkein loistavin aika maailmassa saarnata Evankeliumia. Jos olisin voinut seistä siellä ennen ajan alkamista, ja Isä olisi katsonut minua ja sanonut: “Minä aikana, kautta näiden ajanjaksojen, haluaisit saarnata?” Olisin halunnut tehdä sen juuri nyt. Juuri nyt, juuri ennen Hänen tulemustaan.

4       Katsoessani kuulijakuntaa, joka istuu täällä edessämme… Eräs sananpalvelija ystäväni Tucsonissa oli eilen ratsastamassa hevosella. (Ajattelen tätä naista, jolla on selkänikamavaiva). Tämä hevonen heitti hänet maahan. Eräs toinen mies soitti minulle kello yhdeltä tänä aamuna hotelliini ja sanoi: “Tuo mies on Veteraanien Sairaalassa, ja hänen silmänsä ovat lasittuneet, hänen selkänsä on murskana, ja hänen munuaisensa ovat työntyneet ulos, ja hänen sydämensä on pysähtymäisillään.” Ja siellä minä painuin lattialle polvilleni, otin puhelimen, sain hänet toiseen päähän ja rukoilin hänen puolestaan. Ja täällä hän istuu tänä iltana. Se oli viime yönä. Bob, nousisitko seisomaan siellä? Tuolla on tuo mies. [Seurakunta taputtaa.] Jumala vastaa rukoukseen aamulla, illalla, keskipäivällä, keskiyöllä, tai mihin aikaan tahansa.

5       No niin, minä olen niin ”pitkä-vieterinen” saarnaaja, niin kuin minä sitä kutsun. Minä en jotenkin haluaisi aloittaa tähän aikaan illasta ja ajattelin, että vain tulisin tänne… Eräänä iltana, kun olin puhumassa täällä eräässä paikassa, niin viisitoista minuuttia sen jälkeen, kun olin aloittanut, alkoivat tuon paikan tarjoilijat kerätä astioita ja antaa merkkejä minulle: “Lopeta! Sulje suusi. Teidän täytyy lähteä ulos täältä.” He polttivat samalla savukkeita ja muuta sellaista. Se ei ollut noiden juhlapäivällisten järjestäjien vika, vaan ihmisten, joilta he sen vuokrasivat. Ja puheenjohtajan vaimo meni tuon paikan johtajan luo…

6       Hän sanoi: “Teidän piti olla ulkona täältä kello 9:30.”

7       Hän sanoi: “Sinä et pannut sellaista vuokrasopimukseen.”

8       Tämä rouva tänä iltana, todella mukava nainen, tuli ja sanoi: “Me ymmärsimme, että sinä haluat sitä”, hän sanoi, “käytä vain niin paljon aikaa kuin haluat.” Niinpä olen kiitollinen siitä. Se on hienoa.

9       Veli Henry, minä todella arvostan ystävällisyyttäsi, kun kutsuit minut tänne.

10   Minulla oli eilen illalla etuoikeus olla täällä Assemblies of Godin seurakunnassa, jossa uskon veli Boonen olevan pastorina. Meillä oli siellä hienoa aikaa tuon ihmisryhmän kanssa. Ja huomenillalla me menemme jonnekin teidän kanssanne, johonkin toiseen Liikemiesryhmään, en tiedä, missä se tulee olemaan. He huolehtivat siitä. Minä vain rukoilen, luen ja kuljen mukana, ja siinä suunnilleen kaikki, mistä minä olen tietoinen.

11   Mutta nyt, me näemme outoja asioita tänä päivänä. Olen muistellut sitä, kun viimeksi olin täällä telttakokouksissa. Muistan puhuneeni siitä eilen illalla, eräästä pienestä pariskunnasta, joka toi sinne kuolleen vauvansa. Se oli jossakin täällä, ne olivat ajaneet koko päivän ja yön. Tuo pieni äiti istui murheellisena pitäen tuota pientä vauvaa käsivarsillaan. Hän saattaa olla täällä nyt, en tiedä. Hän ja hänen miehensä ja pari muuta avioparia heidän kanssaan. Ja hän, tuo mies, pyysi minua, että tulisinko sinne auton luo. Otin tuon pienen vauvan ulos autosta, ja vain pidin sitä käsissäni, pieni kuollut, jäykkä ja kylmä, ja aloin rukoilla. Ja kun rukoilin, tuo ruumis alkoi tuntua lämpimältä. Niinpä… minä vain jatkoin rukoilemista, ja se alkoi potkia ja liikkua, voiden hienosti ja alkaen itkeä. Annoin sen takaisin äidilleen ja tämä meni kotiin sen kanssa. Niinpä, en edes tiedä olivatko he kristittyjä. Näettehän? Se oli ihmeellistä.

12   Mutta minä ajattelen tänä iltana, että tunnen seurakunnan, joka myös on kuolemassa: meidän helluntailaisemme. Meidän täytyy ravistella itsemme ulos tästä, uh-huh, siinä kaikki. Ja ainoa tapa, miten te tulette tekemään sen, on rukous ja ojentautuminen Jumalan Sanan mukaan. Se on ainoa tapa, miten me tulemme tekemään sen. On vain yksi tie ulos, Hän on tuo tie, Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti. Haluaisimmeko me seurakunnan tulevan sellaiseen tilaan kuin Englannissa? Siitä syystä olen ollut, niin kuin te ajattelette, niin epäkohtelias huutaen teille. Enkä tarkoita tehdä sitä, mutta en halua nähdä seurakunnan tulevan tuon kaltaiseen tilaan. Te ette halua olla sellaisessa tilassa. Mutta kuitenkin teidän täytyy upottaa se niin syvälle, saadaksenne naulattua sen pitämään. Se täytyy tehdä.

13   Niinpä minulla nyt tänä iltana on täällä joitakin Kirjoituksia ja teksti, josta haluan puhua hetken. En tule panemaan sille mitään määrättyä aikarajaa. Jos te väsytte… Voin selviytyä siitä kolmessakymmenessä minuutissa, ja riippuu vain siitä… Minä aina vain jätän sen Pyhälle Hengelle, minne päin tahansa Hän johtaakin kokousta.

14   Kumartakaamme päämme vain hetken pidempään puhuaksemme Tekijälle, ennen kuin avaamme Hänen Kirjansa.

15   Kaikkivaltias Jumala, tämän Kirjan Tekijä, Jeesuksen Kristuksen kautta me rukoilemme. Me olemme kiitolliset siitä, mitä jo olemme kuulleet tänä iltana. Jos me vahvistaisimme tämän kokouksen sanomalla: “Aamen,” ja menisimme kotiin, niin olisi ollut hyvä olla täällä, sillä me tiedämme, että Sinä olet ollut kanssamme. Ja Isä, kun me nyt avaamme tämän Sanan, puhu meille suoraan tästä Sanasta, niin että voisimme tuntea sen hetken jossa elämme, Jos me tunnemme hetken, jossa elämme, niin silloin me voimme valmistautua tuota hetkeä varten. Mutta jos me menemme sokeasti, tietämättä mitä tai minne, silloin emme tiedä, kuinka valmistautua. Niinpä Isä, jospa Sinä antaisit meidän nähdä Arkin ja avoimen Oven ja Sanoman kutsumassa meitä sisälle. Suo se Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Aamen.

16   Pyhistä Kirjoituksista haluan lukea tekstin. Se löytyy Luukkaan Evankeliumin 24. luvusta. Tulen aloittamaan 13:sta jakeesta ja luen osan siitä:

Ja, katso, kaksi heistä meni tuona samana päivänä kylään nimeltä Emmaus, joka oli Jerusalemista noin kuudenkymmenen vakomitan päässä.

Ja he puhuivat keskenään kaikista näistä asioista, joita oli tapahtunut.

Ja tapahtui, että, heidän keskustellessaan ja pohtiessaan, Jeesus itse lähestyi heitä, ja kulki heidän kanssaan.

Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.

Ja hän sanoi heille: Mistä te keskustelitte toistenne kanssa kävellessä, kun olette niin murheellisia?

Ja yksi heistä, jonka nimi oli Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka ei ole tietoinen asioista, joita on tapahtunut siellä näinä päivinä?

Ja hän sanoi heille: Mitä asioita? Ja he sanoivat hänelle: Koskien Jeesusta Nasaretista, joka oli profeetta, mahtava teossa ja sanassa Jumalan ja koko kansan edessä:

Ja kuinka ylipapit ja meidän hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan, ja ovat ristiinnaulinneet hänet.

Mutta me luotimme, että se olisi ollut hän, joka olisi lunastanut Israelin: ja kaiken tämän lisäksi, tänään on kolmas päivä siitä, kun nämä asiat tapahtuivat.

Kyllä, ja myös eräät varhain haudalla olleet naiset joukostamme ovat saattaneet meidät hämmästyksiin;

Ja kun he eivät löytäneet hänen ruumistaan, he tulivat ja sanoivat, että myös he olivat nähneet näyn enkeleistä, jotka sanoivat Hänen elävän.

Ja eräät heistä, jotka olivat kanssamme, menivät haudalle, ja löysivät sen niin kuin naiset olivat sanoneet: mutta häntä he eivät nähneet.

Silloin hän sanoi heille: Oi hullut ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea, mitä profeetat ovat puhuneet:

Eikö Kristuksen pitänyt kärsiä näitä asioita, ja menemän kirkkauteensa?

Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista, hän selitti heille kaikissa kirjoituksissa häntä itseään koskevat asiat.

Lisätköön Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle.

17   Nyt otan… jos kutsuisin sitä aiheeksi, haluaisin ottaa tämän: Nykyiset tapahtumat selvitetään profetialla. On aina ollut muuttumattoman Jumalan tapa antaa kansansa ennalta tietää, ennen kuin määrätyt tapahtumat tapahtuvat.

18   Jos ihmiset Herran Jeesuksen päivissä vain olisivat etsineet Jumalaa, ja tienneet mitä oli juuri tapahtumaisillaan, he eivät olisi tuominneet Jeesusta kuolemaan. Mutta se tapahtui siksi, että Kirjoitusten täytyi täyttyä, sillä juutalaisten täytyi olla sokaistuja. Me olemme kaikki tietoiset siitä.

19   Käsitättekö te, että niin on luvattu tapahtuvan uudestaan juuri tässä ajanjaksossa, jossa me elämme? Laodikean Seurakunta-ajanjakso, tämä seitsemäs seurakunta-ajanjakso, jossa me nyt olemme, on alaston, viheliäinen, sokea, eikä tiedä sitä. Samoin kuin Hän sokaisi heidät silloin, tarkoituksenaan saada Sanomansa valituille ihmisille, Hän on luvannut tehdä saman asian tänään.

20   Ja sanoisin tämän kunnioituksella kaikkia veljiäni ja sisariani kohtaan Kristuksessa, että yhtenä näistä päivistä joku tulee sanomaan: “Eikö ole kirjoitettu, että näiden asioiden pitäisi tapahtua ensin?”

21   Ja tulee olemaan samalla tavalla kuin silloin: “Totisesti, minä sanon teille, hän on jo tullut, ja he ovat tehneet hänelle, mitä tahtoivat.”

22   Kun he kysyivät Häneltä ja sanoivat: “Miksi kirjanoppineet sanovat, ja Kirjoitukset sanovat, että ‘Elian täytyy ensin tulla?’” He sanoivat sen Jeesukselle.

23   Hän sanoi: “Hän on jo tullut, ja te ette tunteneet häntä.” Näettekö? Ja sillä tavalla se ehkä tulee jälleen päättymään.

24   Nyt me haluamme olla ajan tasalla tietääksemme, mitä on tuleva tapahtumaan tällä ajanjaksolla, jossa me elämme. Jumala on jakanut Sanansa kullekin ajanjaksolle, niin ja niin paljon kullekin ajanjaksolle, ja meidän täytyy huomata, että yksi ajanjakso ei voi ulottua toiseen ajanjaksoon. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Esimerkiksi, niin kuin sanoin, uskoisin että se oli eilen illalla, tai… Minä jatkuvasti puhun ilta illan jälkeen eri paikoissa, ja joskus teen jonkun huomautuksen toiseen kertaan. Tarkoitukseni ei ole kerrata itseäni. Mutta sanoin tämän: mitä hyötyä olisi Mooseksen ollut yrittää saarnata Nooan sanomaa? Tai mitä hyötyä olisi ollut Jeesuksen yrittää saarnata Mooseksen sanomaa? Tai mitä hyötyä olisi ollut Martin Lutherin jatkaa katolisen sanoman kanssa? Mitä hyötyä olisi Wesleyn ollut jatkaa Lutherin sanoman kanssa? Mitä hyötyä olisi ollut helluntailaisten jatkaa metodistien sanoman kanssa? Tai mitä hyötyä on helluntailaisuuden jatkua edelleen, kun Morsianta kutsutaan? Katsokaahan, me olemme tulleet siemenen aikaan, me olemme täällä lopunajassa. No niin, ellei vehnänjyvä putoa maahan, se pysyy yksinään.

25   Kuten tuo arvostelija, niin kuin olen huomauttanut siitä asti, kun tuo kirja tuli julkisuuteen, teillä on se ehkä täällä kaupungissanne, tuon saksalaisen kirjoittamana, joka kirjoitti yhden kaikkein arvostelevimmista artikkeleista. Hän on jumalankieltäjä. Tietenkään minä en tuomitse häntä siksi, että hän niin tuomitsi minut, mutta koska hän on jumalankieltäjä, ei tuon kirjan olisi koskaan tullut olla myynnissä. Ja hän sanoi: “Jumala, joka voi istua ylhäällä, ja sanoa, että Hän voi avata Punaisen Meren ja vapauttaa kansansa, istuu sitten kädet ristissä vatsansa päällä ja näkee, kuinka Pimeiden Ajanjaksojen aikana leijonat repivät palasiksi noita kristittyjä. Noita äitejä joiden hiukset kastettiin tervaan, ja heitä ripustettiin ristille ja poltettiin, ja heidän lapsensa… He halkaisivat odottavilta äideiltä vatsat ja löivät vetoa lapsen sukupuolesta. Ja Jumala vain istuu siellä ylhäällä antaen sen tapahtua ihmisille, joiden oletettiin olevan tämän Jumalan palvelijoita.”

26   Katsokaahan, Kirjoitus on innoitettu. Te ette ole koskaan kykenevä ymmärtämään Kirjoitusta vain istumalla alas ja lukemalla sitä teologiselta pohjalta, tai koulutukselliselta pohjalta. Se ei tule koskaan onnistumaan.

27   Keskustelin erään baptisti-sananpalvelijan kanssa äskettäin, ja hän sanoi: “Kunnes me opimme oikean kreikankielisen merkityksen, kunnes me…”

28   Minä sanoin: “Nikean kirkolliskokouksessa, ennen sitä, he väittelivät kreikankielisistä sanoista Raamatussa.” Sillä tavalla te ette koskaan tule tuntemaan Sitä.

29   Raamatun tulee olla paljastettu innoituksen kautta. Se on ainoa asia, ilmestys. Jeesus sanoi Pietarille: “Tälle kalliolle.” Tämä ilmestyksen kallio paljastaa, kuka Hän on. “Siunattu olet sinä Simon, Joonan poika, liha ja veri eivät ole paljastaneet tätä sinulle, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle: Tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani.” Ei Pietarin päälle, ei itsensä päälle, vaan hengelliselle ilmestykselle siitä, kuka Hän oli.

30   Ja Hän on Sana! Johannes 1: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” Hebrealaiskirje 13:8: “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.”

31   Sen vuoksi me elämme päivässä, jolloin Jumalan Sanan julkitulemisen täytyy tulla eri ajanjaksolle kuin helluntailaisten ajanjaksolle. Ja se on totta. Muistakaa, minä olen kouluttamaton henkilö, mutta te ette voi voittaa luontoa, koska Jumala toimii luonnon jatkuvuudessa. Aivan niin kuin olen sanonut, aurinko nousee ja laskee ja kulkee läpi päivän, aivan kuin menisi kouluun aamulla ja kuolisi illalla, noustakseen jälleen seuraavana aamuna. Puiden mahla menee juuriin talven ajaksi, ja tulee takaisin keväällä.

32   Huomatkaa, Hän vertasi Sitä, Morsianta, vehnänjyvään, ja siksi Jumalan täytyi sallia sen tapahtua sillä tavalla. Tuo hieno, todellinen, aito Seurakunta, joka perustettiin Helluntaipäivänä, oli kasvanut ja kasvanut Helluntaipäivästä lähtien suureksi seurakunnaksi, ja sen täytyi pudota maahan tuossa Pimeässä Ajanjaksossa tullakseen haudatuksi niin kuin kaikki muutkin siemenet. Sen täytyi kuolla voidakseen tulla jälleen esiin uskonpuhdistuksessa. Se tuli esiin uskonpuhdistuksen persoonassa, Martin Lutherissa. Ja on siitä alkaen kasvanut vehnän varren lailla ylöspäin. Ensimmäiseksi nousee esiin kaksi pientä lehteä, ja sitten tulee lisää lehtiä. Esiin tuli Martin Luther, ja sitten Zwingli, ja niin edelleen, Calvin, niiden liikkuessa eteenpäin.

33   Lopulta se muodostaa tähkän. No niin, se oli John Wesley, Wesleyn ajanjaksossa. Siinä riippui heteet siitepölyineen.

34   Siitä se tuli helluntaiajanjaksoon, joka on niin lähellä, aivan kuin todellinen vehnän jyvä, jos te vertaatte sitä varteen. Mutta jos te otatte tuon vehnän ja avaatte sen, siinä ei ole yhtään ainoata jyvää. Se on ainoastaan kuori jyvän-muodossa. Mutta se on siellä tarkoitusta varten suojellakseen tuota jyvää, kunnes… Jos aurinko osuisi siihen siinä vaiheessa, se tappaisi sen.

35   Sen täytyy pysyä siellä määrättyyn aikaan asti. Ja sitten kaikki Elämä jättää kuoren, aivan niin kuin Se jätti varren ja jätti heteet. Se jättää kuoren ja menee vehnänjyvään ja muodostuu jälleen sellaiseksi kuin se, joka meni maahan.

36   No niin, kaikki me tiedämme, että milloin tahansa sanoma on annettu, muodostavat he siitä kolmessa vuodessa organisaation. Kun he tekevät sen, se tappaa sen juuri siihen: Niin tapahtui Lutherin päivinä, ja niin tapahtui Wesleyn päivinä. Niin tapahtui Aleksander Campbellin päivinä, ja samoin kaikkien muiden, ja niin tapahtui helluntailaisten päivinä. Tarkalleen! Näettekö? Te tulette paikalle, jossa jokainen tulee kankeaksi ja menee pois, eivätkä he voi vastaanottaa uutta ilmestystä. He ovat asettuneet paikoilleen, ja siellä he ovat, ja siellä he kuolevat. Ja Elämä kulkee suoraan sen lävitse mennen suoraan eteenpäin ja muodostaen vehnänjyvän. Kun jyvä tulee, niin elämä, joka kulki vehnän kautta, tulee ylösnousemuksessa tuoden koko asian mukanaan ulos, kyllä, tuoden sen ylös Ylöstempausta varten.

37   Muistakaa nyt, tämä Sanoma alkoi aluksi Jumalallisen parantamisen ja ihmeiden tekemisen kanssa. Nyt jos Jumala olisi antanut sen tulla tavallisen seurakunnan kautta, joka meillä jo oli, silloin se ei olisi ollut Jumala. Jumalan ei tarvitse näytellä. Hänen ei tarvitse tehdä näitä asioita huvittaakseen meitä, niin kuin me amerikkalaiset olemme tottuneet huvittamiseen, vaan Hän tekee sen kiinnittääkseen ihmisten huomion siihen, että Hän on valmistautumassa tekemään jotakin.

38   Katsokaa, miten Hän itse tuli. “Ihmeellinen pikku profeetta, rabbi, profeetta Galileasta.” Hänellä oli ihmeellinen palvelustehtävä, ja Hän oli tervetullut jokaiseen seurakuntaan.

39   Mutta yhtenä päivänä Hän istuutui sanoen: “Minä ja Minun Isäni olemme yksi.”

40   “Oi, hyvänen aika!” Sitä he eivät voineet vastaanottaa. “Pois sellainen mies!”

41   “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertaan, teillä ei ole Elämää itsessänne.”

42   “Mitä, hänhän on vampyyri! Karttakaa sellaista henkilöä!” Näettekö?

43   Näettehän, siellä oli jotakin, jonka täytyi seurata tuota merkkiä.  Näettekö, jotakin seurasi sitä.

44   Kuori on pitänyt sen sisällään, mutta nyt kuori vetäytyy pois, sen täytyy. Ja muistakaa, kaksikymmentä vuotta on kulunut, eikä siitä ole syntynyt mitään kirkkokuntaa, eikä tule syntymäänkään. Me olemme kirkkokuntien lopussa, vehnä on ottanut muodon. Mutta vehnänjyvän täytyy nyt levätä Pojan läsnäolossa kypsyäkseen, ennen kuin leikkuupuimuri poimii sen ylös.

45   No niin, jokaisen ajanjakson tapahtumat, joiden näemme tapahtuvan, ovat ehdottomasti osoitettu Raamatussa. Me luulemme olevamme kokonaan poissa paikaltamme, mutta me emme ole, kaikki liikkuu eteenpäin aivan täsmälleen Jumalan Sanan mukaisesti.

46   Raamattu on erilainen kirja kuin mikään muu pyhä kirja. Ei ole mitään Raamatun kaltaista kirjaa, koska Raamattu on Jumala Sanan muodossa. Näettekö? Se on… Sana on ajatus ilmaistuna. Jumalan ajatukset ilmaistiin Hänen Sanoinaan profeettojen kautta, ja he kirjoittivat Raamatun, joka on sanan muodossa. Ja Jeesus kutsui Sanaa “Siemeneksi”. Ja mikä tahansa siemen tuottaa kaltaistaan, jos se on oikeassa tilassa ja oikeassa ilmapiirissä. No niin, tämä Kirja on profetia, Se kertoo ennalta tulevat tapahtumat. Tämä Kirja sisältää koko Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen. Te ette lisää Siihen tai ota Siitä pois, ja jokaisen ilmestyksen täytyy tulla Sen mukaan. Näettehän, sen täytyy olla Sana.

47   Niinpä ihmiset sanovat: “Minulla oli ilmestys.” Kyllä, me tiedämme Jofeph Smithilla ja monilla olleen ilmestyksiä ja muita asioita, mutta vastakkaisena Sanalle.

48   Sen täytyy tulla Sanan mukaisesti, jos se tulee Jumalalta, koska sen tulee vahvistaa tai todistaa Jumalan Läsnäolo. Ja Hän tiesi ennalta kaikki nämä asiat, ollen… Ennalta tietämisensä kautta Hän ennalta määräsi, sitä kutsutaan Raamatussa, “ennalta valinnaksi”, jokaisen ajanjakson paikallensa ja jokaisen miehen paikallensa ja jokaisen sanansaattajan omalle paikallensa. Hän on Jumala, ja perkele ei voi missään mennä Hänen edelleen. Ja Hän on Jumala ja Hän on määrännyt kaiken paikallensa, ja ne tapahtuvat tarkalleen Hänen Sanansa mukaisessa linjassa.

49   Niinpä jos me voimme Hänen Sanansa mukaan nähdä, missä ajanjaksossa ja missä ajassa me elämme, niin silloin te tulette näkemään täältä Raamatusta, mitä tässä ajanjaksossa ja tässä ajassa oletetaan tapahtuvan.

50   Nyt, nuo muut kirjat, me löydämme paljon kirjoja , joita he kutsuvat pyhiksi kirjoiksi”, ja niin edelleen, ja minä olen lukenut Koraanin ja monia muita. Mutta katsokaahan, heidän pyhät kirjansa ovat vain siveysopin, moraalin ja teologian sääntöjä.

51   Mutta tämä Kirja on Profeetta. Se on erilainen kuin mikään toinen kirja. Raamattu on Jumalan Sana kertoen ennalta tulevaisuuden. Se kertoo ennalta, koska se ennalta varoittaa.

52   Kun Jumala lähettää mitä tahansa, niin Hän sanoo ja lupaa Raamatussa, että Hän ei tulisi tekemään mitään maan päällä, ennen kuin Hän ensin paljastaa sen palvelijoillensa profeetoille. Se on Aamos 3:7. Ja Jumala ei voi valehdella. Hän paljastaa Sen, se on ollut Hänen tapansa tehdä se koko matkan kautta ajanjaksojen. Hän ei ole koskaan jättänyt tekemättä sitä.

53   Nyt meille on luvattu viimeisissä päivissä, että tämä tulee ennalleen asetetuksi. Ei tule olemaan mitään seurakuntaa, ei kirkkokuntaa, metodistit, baptistit, presbyteerit, helluntailaiset, he eivät koskaan nykyisessä tilassansa voi viedä tätä seurakuntaa Morsiameen. He eivät voi tehdä sitä, he epäonnistuvat. He ovat liiaksi toistensa kurkussa, ja maailmallisuus on hiipinyt sisälle, ja niin edelleen, ja he ovat kuolleet suoraan omille jalansijoilleen. Ja niinpä Jumala tietää sen.

54   Ja paljastaakseen tämän Sanan yksi sanoo: “Minulla on tämä. Ja siunattu olkoon Jumala, Se on sillä tavalla.” Se on juuri niin kuin se oli Jeesuksen tullessa ensimmäisen kerran: jokaisella on jokin oppi, jokaisella oli sitä ja tätä. Sen täytyy olla jotakin, mikä on lähetetty meille Jumalalta. Ja Jumala on luvannut sen. Ja ainoa tapa, miten Hän tulee tekemään sen, on tehdä se samalla kaavalla. Hän lupasi lähettää meille maan päälle viimeisinä päivinä Malakia 4. mukaan profeetan, joka kääntäisi ihmisten sydämet takaisin, “lasten sydämet jälleen takaisin apostolisien isien puoleen.” Hän lupasi sen Sanassansa. Luukas 17 ja monissa muissa paikoissa Hän lupasi, että Hän tulisi tekemään sen näissä viimeisissä päivissä tuodakseen tämän asian vahvistettuun Sanaan.

55   Katsokaahan, ihminen voi sanoa mitä tahansa, mutta ellei Jumala tulkitse tuota Sanaa… Näettehän nyt, meillä on omat tulkintamme, me sanomme Sen merkitsevän tätä. Ja metodistit sanovat Sen merkitsevän tätä, baptistit tätä, helluntailaiset tätä, Ykseys tätä, Kakseus tätä. Ja voi hyvänen aika, näin se on. Mutta Jumala ei tarvitse mitään tulkkia. Hän on oma tulkkinsa. Hän tulkitsee oman Sanansa vahvistamalla Sen siinä ajanjaksossa, jota varten Se on tarkoitettu, ajanjaksossa, jota varten Se on annettu.

56   Me emme elä helluntaiajanjaksossa, me elämme toisessa ajanjaksossa. Me emme elä metodistien ajanjaksossa, me elämme toisessa ajanjaksossa. Me elämme täällä ylhäällä Morsian-ajanjaksossa, Seurakunnan uloskutsumisessa ja Sen yhteen kokoamisessa Ylöstempausta varten. Siinä ajanjaksossa me nyt elämme. Uskon vilpittömästi, että se on tarkalleen Totuus.

57   Ja tämä Kirja on profetian kirja. Sen uskovaisia on käsketty kunnioittamaan sitä ja lukemaan Sitä ja uskomaan Sen Tekijää, sillä jokaisen Sanan, joka on kirjoitettuna siellä, täytyy tapahtua. Kaiken, mitä on luvattu, täytyy tapahtua, koska se on Jeesus Kristus jokaisessa ajanjaksossa. Sama eilen. Se oli Jeesus Kristus Nooassa. Se oli Jeesus Kristus Mooseksessa. Se oli Jeesus Kristus Daavidissa. Se oli Jeesus Kristus Joosefissa. Se on Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti. Se on Jeesus Kristus kansansa keskuudessa tänään tehden niitä asioita, joita Hän lupasi tehdä tässä ajanjaksossa. Se on Jeesus Kristus.

58   Mutta seurakunta on tullut niin jäykäksi ollen niin kaukana, kuten veli sanoi täällä. Ja meidän seurakuntamme ovat tulossa samanlaisiksi, kunnes meillä täytyy olla jotakin, joka ravistelee meidät takaisin Sanaan. Kuinka me tiedämme, että se tulee tekemään sen? Sen täytyy tulla Jumalan oman suunnitelman mukaisesti. Se ei tule jonkun maallikon mukaan, se ei ole tuleva liikemiesten mukaisesti, se ei voi tulla seurakuntien mukaisesti. Jumala on asettanut oman suunnitelmansa.

59   Puhuin täällä Shreveportissa eräänä päivänä ympäri maata lähetetyssä radiolähetyksessä, että me voimme Yrittää tehdä Jumalalle palveluksen ilman, että se olisi Jumalan tahto. Daavid yritti tuoda takaisin Jumalan arkin. Hän oli voideltu kuningas ja niinpä hän neuvotteli valtuutettujensa kanssa, tuhansien ja kymmenientuhansien päämiestensä kanssa, ja niin edelleen. Ja he kaikki sanoivat: “Se on Herran Sana.” Ja hän kysyi neuvoa papilta, joka sanoi: “Se on hienoa.” Ja he kaikki tulivat niin innoittuneiksi, että he huusivat ja tekivät kaikki uskonnolliset eleet, mitä vain oli. Ja he olivat ehdottomasti vastoin Jumalan tahtoa, koska maassa oli profeetta nimeltä Naatan, eikä hänen kanssaan edes neuvoteltu siitä. Näettekö? Ja me tulimme näkemään, ettei se onnistunut, vaikka he olivatkin vilpittömiä yrittäessään tehdä Jumalalle palvelusta.

60   Ja te voitte olla miten vilpitön tahansa, mutta, ennen kuin me tiedämme mitä olemme tekemässä, te vain hosutte ilmaan. Tulkaa takaisin Jumalan Sanaan ja ojentautukaa, ja vasta sitten menkää. Silloin te tiedätte. Kuten sotilas ei tiedä mitä tehdä, ennen kuin hän saa määräyksen sen tekemiseen. Meidän täytyy olla kristittyjä sotamiehiä ja saada määräykset Raamatusta tätä hetkeä varten, ei eilispäivän tai toissapäivän määräystä, vaan tämän päivän määräys näyttämään minne päin mennä. Ottakaa selville hetki, jossa me elämme.

61   Ja nämä nykyiset tapahtumat livahtavat ohitsemme liian nopeasti, ja yhtenä päivänä tulemme näkemään, että olemme jätetyt tänne jäljelle ilman mitään ja joutuneemme ansaan tullen sinetöidyksi pedon merkillä ennen kuin tiesimmekään.

62   No niin, meidän täytyy odottaa kärsivällisesti tätä, luvattuja profetioita. Jokaisen niistä täytyy täyttyä omassa ajanjaksossansa. Sillä Se kertoo ennalta meille, että Tekijä on aikaisemmin tehnyt tämän, ja me odotamme nähdäksemme Hänen tekevän sen uudestaan. Millaista aikaa me elämmekään! Se on kuin kalenteri. Te katsotte kalenterista nähdäksenne, missä vuodenpäivässä te elätte. Ja te katsotte Jumalan Raamattuun nähdäksenne, missä ajanjaksossa me elämme. Me emme elä metodistien ajanjaksossa, baptistien ajanjaksossa. Me elämme Morsiamen ajanjaksossa, kutsumisjaksossa, jossa tullaan takaisin Jumalan luo Hänen lupaamansa kanavan kautta. Hän lupasi tehdä sen.

63   Mutta niin kuin on ollut jokaisessa ajanjaksossa, ihmiset antavat sille omat tulkintansa oman teologiansa mukaan, eivätkä halua uskoa sitä, minkä Jumala jumalallisesti vahvistaa, minkä Jumala on tulkinnut. Ei, mitä minä sanon, mitä joku muu sanoo, vaan mitä Jumala on luvannut ja mitä Jumala tekee, ja se todistaa, että Jumala on tulkitsemassa omaa Sanaansa.

64   Te helluntailaiset, 45 – 50 vuotta sitten, teidän isänne ja äitinne, kun he olivat aitoja helluntailaisia, tulivat ulos organisaatiosta ja kirosivat tuon asian ja lähtivät ulos siitä. Sitten niin kuin koira oksennuksellensa, te menitte uudestaan siihen takaisin. Tekemällä saman asian, joka tappoi tuon seurakunnan, te tapoitte omanne tekemällä samoin. Minulla ei ole mitään siellä olevia ihmisiä vastaan, ei mitään sitä vastaan. Tuon asian liittyvät systeemit sen tekevät.

65   Kotona, minä… mennessäni kotiin… En sano tätä toisen miehen kokouksessa, mutta menen kotiin ja aion saarnata aiheesta Käärmeen polku, ja kuunnelkaa sitä, jos otatte ääninauhoja.

66   Ja pankaa merkille tämä näyttämö, Jumalan Sanan profetioiden vahvistaminen on täyttymässä. Jos nuo papit… He olivat selittäneet aivan tarkalleen, millä tavalla Messias tulisi. He tiesivät, mitä tulisi tapahtumaan. Fariseuksilla oli oma ideansa, saddukeuksilla, herodialaisilla ja heillä kaikilla oli omat ideansa. Mutta Hän ei tullut sillä tavalla. Hän tuli vastoin jokaista niistä, mutta tarkalleen Sanan mukaisesti. Jeesus sanoi saman asian: “Jos olisitte tunteneet Minut, niin te olisitte tunteneet Minun päiväni. Jos te olisitte tunteneet, te olisitte… Te sanotte: ‘Mooses! Meillä on Mooses.’” Hän sanoi: “Jos te olisitte uskoneet Moosesta, te uskoisitte Minua, koska Hän kirjoitti minusta.”

67   Mutta näettekö, kun Jumala oli vahvistamassa tarkalleen sen, mitä Hän oli luvannut, he ajattelivat Jeesuksen tulevan jonkinlaisella arvokkaalla tavalla… tarkoitan Messiaan. Messiaan täytyi tulla juuri heidän ryhmäänsä, tai Hän ei ollut Messias. No niin, melkein sillä tavalla on tänäänkin, “Jos et näe minun lasieni lävitse, et näe ollenkaan.” Näettehän, juuri sillä tavalla se on. Se on totuus. Me vihaamme ajatella, että niin olisi, mutta se on ehdottomasti Totuus.

68   Hebrealaiskirje 1:1: Jumala muinaisina aikoina kirjoitti Raamatun omalla valitsemallansa tavalla. Hän ei koskaan kirjoituttanut sitä teologeilla, eikä Hän myöskään tulkitse sitä teologien kautta. Koskaan ei ole ollut sellaista aikaa, että teologeilla olisi koskaan ollut Jumalan Sanan tulkintaa. Tulkinta tulee ainoastaan profeetalle. Ja ainoa tapa, miten me koskaan tulemme pääsemään ulos tästä sekasotkusta, on se, että Jumala lähettää meille profeetan, aivan tarkalleen, ainoa tapa, miten se tullaan tekemään. Se on uskottu, sitä on odotettu, sitten tulee sen täyttymys.

69   Näettekö, sitä eivät ole ihmiset kirjoittaneet, vaan Sen kirjoitti Jumala. Se ei ole jonkun ihmisen kirja, se ei ole jonkun teologin kirja. Se on Jumalan Kirja, joka on profetian Kirja, profeettojen kirjoittama ja profeettojen tulkitsema. Raamattu sanoo: “Herran Sana tulee profeetoille.” Tarkalleen!

70   Kuinka kauniisti se olikaan kuvattu, tai esitetty, kun Jeesus oli tullut maan päälle, ja Johannes oli tuon päivän profeetta, ja hän oli profetoimassa. He sanoivat: “Oi, tarkoitatko sanoa, että Jumala tulee repimään alas meidän suuret yhdistyksemme täällä ja kaikki nämä asiat? Ja että tulisi aika, jolloin meidän temppelissämme ei enää palvottaisi?”

71   Hän sanoi: “On tulossa aika, jolloin Jumala tulee uhraamaan Jumalan Karitsan, miehen.” Ja hän oli niin varma sanomastansa, että hän sanoi: “Hän seisoo juuri nyt teidän keskuudessanne, ettekä te tiedä sitä.” Hän on juuri nyt keskuudessanne, ja te ette tiedä sitä.

72   Ja eräänä päivänä, kun Jeesus käveli sinne, Johannes katsoi ylös ja näki tuon merkin hänen yläpuolellaan ja sanoi: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Tuolla samalla hetkellä Jeesus tiesi, että Hänet oli vahvistettu ihmisten edessä. No niin, Hän oli Sana, epäilisimmekö me sitä? Raamattu sanoo, että Hän oli Sana: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” Ja tässä Hän on… Tässä Sana on maan päällä, katsokaa, täydellisesti, tullen suoraan veteen profeetan luo.

73   Niin se on, Sana tulee aina Hänen profeetallensa. Niinpä me emme voi odottaa Sen tulevan teologeille. Sen täytyy nyt tulla Jumalan kanavalle, josta Hän on ennalta kertonut meille, ja se on ainoa tapa, miten Se koskaan on tuleva. Se tulee olemaan vihattu, halveksittu, hyljätty. Kun Se tulee, se tullaan heittämään sivuun ja kaikkea muuta, mutta Jumala tulee tekemään sen joka tapauksessa. Se oli hyljätty Jeesuksessa Kristuksessa, Se oli hyljätty Johanneksessa, Se oli hyljätty Jeremiassa, Se oli hyljätty Mooseksessa. Se on aina sillä tavalla. Mutta Jumala liikkuu suoraan edelleen tavalla, jolla Hän lupasi tehdä sen. Kyllä, Hän ei koskaan jätä tekemättä sitä samalla tavalla.

74   Mies, joka näki näyn tai kuuli Hänen äänensä, ei koskaan kokonaisuudessaan ymmärtänyt Sitä. Monissa tapauksissa hän ei tiennyt sitä, koska hän oli vain Jumalan työkalu. Se on Jumalan ajatus ilmaistuna miehen huulten kautta, sana, tietenkin se on ajatus ilmaistuna. Jumala tekee oman valintansa, ennalta määrätyn valintansa. Hän teki sen jokaisessa ajanjaksossa. Hän asetti miehen kutakin ajanjaksoa varten. Aivan kuten Mooses, jonka tuli täyttää se, mitä Hän oli sanonut Aabrahamille. Mooses syntyi soveliaana lapsena, hän ei voinut mitään sille, mitä hän oli. Hän syntyi sillä tavalla, koska hän syntyi tuota tarkoitusta varten.

75   Ja niin me näemme, että Jumala tekee sen jokaisessa ajanjaksossa. Jumala tekee oman valitsemisensa. Oman ennalta määrätyn valintansa mukaan Hän valitsee profeettansa ja asiat kutakin ajanjaksoa varten. Hän järjestää miehen luonteen, miehen saarnaamistyylin, niin että se soveltuu hänen lahjaansa, ja kaikki mitä hän tekee, on kohtaamaan tuon päivän haasteen. Jumala luo tuon miehen ja lähettää hänet. Ja Hänen mielessänsä, niin kuin saarnasin eilen illalla, me olemme Jumalan geenin alkio. Hän tiesi, että tuo mies tulisi olemaan siellä tuossa ajanjaksossa, ennen kuin maassa oli edes molekyyliä, valoa tai mitään muuta.

76   Sillä te olette alkio isästänne, ja te olitte isässänne, vaikka isällänne ei ollutkaan yhteyttä kanssanne, koska… Te olitte siellä, mutta te ette tienneet sitä, eikä hänkään tiennyt sitä, mutta te tulitte julki, että hän voisi olla yhteydessä kanssanne. Ja te olette syntyneet uudestaan, olette syntyneet Iankaikkisesta Elämästä. Ja on ainoastaan yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se on Jumalan Elämä, Z o e, tuo kreikkalainen sana “Zoe”, ainoa Iankaikkisen Elämän muoto.

77   Sitten jos te olette Jumalan poika tai Jumalan tytär, te olitte Jumalassa koko ajan. Mutta Hän tiesi, minne ja mihin aikaan teidät tultaisiin istuttamaan. Niinpä teidät on nyt tehty luomukseksi, Jumalan pojaksi, julkituoduksi Jumalan pojaksi tai tyttäreksi kohtaamaan tämän hetken haasteen, vahvistamaan tämän hetken todellisen ja elävän Jumalan, sen Sanoman, joka tulee esiin tässä ajassa. Kyllä! Teidät oli tehty siellä ennen maailman perustamista. Jos teitä ei ole valittu sillä tavalla, niin ei ole väliä sillä, kuinka paljon te yritätte jäljitellä Sitä, te ette tule koskaan onnistumaan. Kuinka voitte saada verta lantusta, kun siinä ei ole mitään verta?

78   Siksi yritän sanoa koskien… Sitten ihmiset ajattelevat, että me huudamme naisille heidän lyhyistä hiuksistaan, ja ihmiset sanovat minulle, kun sanon noista asioista: “Sinä tulet pilaamaan palvelutehtäväsi.” Pilaamaan palvelutehtävänkö, jonka Jumala itse on määrännyt? Olkoon se kaukana! Ja kun ihmiset kuulevat Jumalan Sanan… Kun lapsi on siinnyt äitinsä kohdussa, kun tuo yksi solu menee sinne, kasvaa toinen solu sen päälle. Se ei ole yksi solu ihmisestä, seuraava koirasta ja seuraava kissasta ja seuraava jostakin muusta. Se on kokonaan, pelkästään, inhimillinen olento. Ja kun joku on syntynyt Jumalan Hengestä, hän ei ruiskuta mitä tahansa elämäänsä, vaan Se on väärentämätön Jumalan Sana, joka on vahvistettu tuota hetkeä varten. Hän ottaa koko Jumalan Sanan, hän ei pane mitään uskontunnustuksia, eikä mitään muuta Siihen. Se on puhtaasti väärentämätön Jumalan Sana, joka on julkituotu keskuudessamme.

79   Katsokaa Raamattuun, niin näette, missä ajanjaksossa me elämme, kun näette näitä suuria asioita tuotavan julki. Kun Jumala lupasi tehdä sen, Hän aina tekee sen kunkin ajanjakson lopulla, kun seurakunta on tullut käännekohtaan, ja on kääntynyt Sanasta takaisin syntiin ja maailmallisuuteen. Maailmallisuus on synti. Raamattu sanoo: “Jos te rakastatte maailmaa tai maailman asioita, Jumalan rakkaus ei edes ole teissä.”

80   Puhuessani eilen illalla, puhuin uhrista, Karitsasta, joka uhrattiin. Sen tuli olla seitsemän päivää, esittäen seitsemää seurakunta-ajanjaksoa. Mitään hapanta ei tullut löytyä ihmisten keskuudesta, ei mitään hapatusta seitsemään päivään. Se merkitsee, että Sen kanssa ei ole sekoitettu mitään. Se on happamatonta, jatkuvasti. Ja me emme halua mitään uskontunnustuksia, hapatuksia ja asioita sekoitettuna meihin. Me emme halua maailman sekoittuvan kanssamme. Sen täytyy olla happamaton Jumalan Leipä, Jumalan Sana, väärentämätön Jumalan Sana: “Ihminen on elävä jokaisen Sanan mukaan, joka Jumalan suusta lähtee.”

81   Meidän kirkkokunnalliset systeemimme ja eroavaisuutemme ja muut asiat ovat panneet hapatuksen meihin, ja sitä ja tätä ja maailmaa ja muotia. Ja se on tullut sellaiseksi, että Hollywood on melkein kaikkialla. Se on lopuksi tuleva sellaiseksi kuin on Englannissa, ja alttarikutsu tulee olemaan hävettävää. Oi! Niin kuin veli sanoi: “Kuinka te voitte saada kalan veneeseen?” Näin on.

82   Meillä täytyy olla Evankeliumi saarnattuna Sen täyteydessä, Jumalan voiman kanssa, vahvistamaan Se tuon ajanjakson lupauksen mukaisesti ja todistamaan, että se on tarkalleen Jumalan tahto. Sen ulkopuolella te olette vain seurakunnan jäsen, eikä ole väliä sillä, kuinka paljon yritätte tehdä Jumalalle palvelusta. Te voitte käydä ompeluseurassa, te voitte olla niin uskollinen seurakunnalle kuin vain mahdollista, mutta ellei tuota Iankaikkisen Elämän alkiota ole määrätty teihin ennalta ollaksenne Jumalan poika tai tytär, te tulette kasvamaan joksikin epämuodostumaksi, mutta ette koskaan tule olemaan todellinen, aito Jumalan poika tai tytär.

83   Usein olen kertonut pikku kertomukseni pienestä kotkasta. Kuinka eräällä maanviljelijällä oli kerran hautova kana… Toivon, ettei se kuulosta teistä pyhyyden loukkaukselta. Mutta eräällä maanviljelijällä oli hautova kana, ja häneltä puuttui yksi muna pesällisestä. Epäilen josko kukaan täällä tietää, mitä pesällinen munia on, kuinka paljon siihen kuuluu. Mutta, joka tapauksessa, häneltä puuttui yksi muna, hänellä ei ollut niitä tarpeeksi. Niinpä hän ryösti kotkan pesän, jolla oli kaksi munaa. Ja hän pani tuon munan kanansa alle.

84   Kun tuo kotka kuoriutui kaikkien kananpoikien keskelle, oli se hassunkurinen lintu. Se ei voinut ymmärtää kanan kotkotusta, joka ei kuulostanut… se ei kuulosta sellaiselta, miltä olisi olettanut sen kuulostavan. Ja kanaemon raapiessa kanatarhaa ja syödessä siitä, se ei ollut hänen ruokaansa. Se oli “ruma ankanpoikanen” heidän joukossaan. Se ei ymmärtänyt kanan kotkotusta. Kana meni sinnepäin ja tännepäin, syöden sitä ja tätä, mutta kotkanpoika ei ymmärtänyt sitä. Niinpä yhtenä päivänä sen äiti…

85   Sen äiti tiesi munineensa kaksi munaa, ja vain yksi niistä oli pesässä, joten se lähti etsimään toista. Se kierteli kaikkialla… ympäri maata ja lopulta se lensi tuon kanatarhan ylitse. Se näki poikansa siellä seuraamassa tuota vanhaa kanaa. Se huusi: “Poikani! Sinä et ole mikään kananpoika, sinä olet kotka!” Se kuulosti kotkanpojasta aivan oikealle. Miksi? Hän oli kotka alusta alkaen.

86   Ja kun joku mies tai nainen on istunut uskontunnustusten ja kylmän, muodollisen uskonnon alla, niin jos hänet on määrätty olemaan Jumalan poika, ja hän näkee Jumalan Sanan saarnattavan Sen voimassa, ja Jumalan vahvistavan Sen; hän on kotka alun pitäen, hän tulee juoksemaan Sen luo niin varmasti kuin kaksi kertaa kaksi on neljä. Hän ei voi sille mitään, koska itse hänen luonteensa rakastaa Jumalan Sanaa. Minä en välitä siitä, mitä joku muu sanoo, kun hän näkee Jumalan Sanan julkituoduksi, hän lentää sitä kohden, koska hän oli pieni kotka.

87   Ja heidän jatkaessa keskustelua hän sanoi: “Äiti, kuinka minä tulen pääsemään täältä ylös?”

88   Tämä vastasi: “Vain hyppää, ja minä tulen sieppaamaan sinut.”

89   Ja ainoa asia, mitä teidän täytyy tehdä, on hypätä jaloillenne, tehdä yksi hyppy Jumalaa kohti, antaa yksi lupaus: “Herra Jeesus, minä uskon Sinuun koko sydämestäni. Minä uskon tämän hetken Sanoman. Minä näen Sen vahvistetuksi ja tiedän, että Se on oikein.” Hypätkää jaloillenne. Äiti tulee sieppaamaan teidät. Älkää murehtiko, te olette kotka. Hän on oleva siellä vastaanottaakseen teidät.

90   No niin, me käsitämme, että elämme valtavassa ajassa, suuressa ajassa, mutta se on yksi tämän Raamatun totuuksista. Uskovaiset ovat nähneet Sen vahvistetuksi, ja juuri Sen vahvistaminen on todiste siitä, että Jumala on Siinä. Ehdottomasti! Se on silloin, kun luvattu Sana… Jumalan lupaus on tehty tunnetuksi. Siemen on murtautunut esiin, ja he näkevät Sen, ja he uskovat Sen. Toiset yksinkertaisesti eivät voi nähdä Sitä, jotenkin he vain istuvat ja katsovat Sitä.

91   Tiedättehän, olen saarnannut tarpeeksi kovasti ympäri tätä maata, ettei koko maassa tulisi olla yhtään lyhythiuksista naista. Mutta joka kerta kun tulen tälläisiin, niitä on enemmän. Missä on vika? Jotakin on vialla! Te tiedätte, että Sana sanoo sen! Te sanotte: “No niin, ei sillä ole merkitystä.” Sillä on merkitystä!

92   Siellä oli eräs hieno veli, hän sanoi: “Minä tulen laskemaan käteni sinun päällesi, veli Branham. Minä rakastan sinua. Sinä pilaat palvelutehtäväsi.” Hän sanoi: “Ei ole sinun tehtäväsi puhua siitä noille naisille.” Hän sanoi: “Anna pastoreiden tehdä se.”

93   Minä sanoin: “He eivät kuitenkaan tee sitä.”

94   Hän sanoi: “Mutta ei se ole sinun asiasi. Rukoile sinä vain sairaiden puolesta.”

95   Minä sanoin: “Kenen asia se sitten on? Minut kutsuttiin saarnaamaan Evankeliumia.”

96   Hän sanoi: “Minä lasken käteni sinun päällesi ja pyydän Jumalaa ottamaan sen pois.”

97   Minä sanoin: “Jos sinä myös annat minun laskea kädet päällesi.” Näettekö? Ja minä sanoin: “Minä tulen rukoilemaan, että Jumala tulisi avaamaan silmäsi ja tulisit näkemään sen.” Niinpä, se on oikein!

98   Hän sanoi: “Sinun tulisi saarnata… Ihmiset uskovat sinun olevan palvelijan, Jumalan profeetan.” Hän sanoi: “Sinun tulisi opettaa noille naisille, kuinka saada suuria lahjoja, profetoida ja muuta sellaista.”

99   Minä sanoin: “Kuinka voin opettaa heille algebraa, kun he eivät edes usko aakkosiaan?” Niin se on, te ette voi tehdä sitä. Sehän on vain joka… Oikein. Jos te ette osaa tehdä tavallisia asioita, niin kuinka te osaisitte tehdä hengellisiä asioita? Veli, sisar, se voi kuulostaa pilalta, mutta Se on Evankeliumi! Se on Evankeliumin Totuus. Oikein!

100   Huomatkaa, me näemme tänään, että ihmiset… On monia ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti voi uskoa sitä, jopa Hengellä täytettyjä ihmisiä. Tulen nyt sanomaan jotakin, mikä tulee järkyttämään teitä. Pyhän Hengen kaste ei merkitse sitä, että menette sisälle, ei ollenkaan, ei sen perusteella, sillä ei ole mitään tekemistä teidän sielunne kanssa. Se on kaste, näettehän. Siellä sisäpuolella on sielu, jonka täytyy tulla Jumalalta. Mutta ulkopuolella teillä on viisi aistia, viisi kanavaa, joilla te olette kosketuksessa maallisen kotinne kanssa. Sisäpuolella teillä on henki, ja siinä teillä on viisi kanavaa: teidän omatuntonne, ja rakkaus ja niin edelleen, viisi kanavaa tuohon henkeen. Muistakaa, tuossa hengessä te voitte olla kastetut aidolla Jumalan Hengellä ja yhä olla kadotettu. Sielu on se, joka elää, sielu joka oli Jumalan määräämä.

101   Eikö Jeesus sanonutkin: “Moni on tuleva Minun luokseni tuona päivänä ja sanova: ‘Enkö minä ajanut ulos perkeleitä, ja tehnyt suuria ja mahtavia tekoja, profetoinut ja eikö minulla ollut suuria Jumalan lahjoja?”’ Hän sanoo: “Menen pois Minun tyköäni, sinä vääryyden tekijä, Minä en koskaan edes tuntenut sinua.” Moni on tuleva tuona päivänä.

102   Eikö Kaifas profetoinut? Hän oli perkele. Me näemme siellä… Ja nuo papit, nuo suuret miehet, joiden oletettiin olevan suuria johtajia noina päivinä, nöyriä ja kaikkea muuta, mutta he eivät nähneet Jumalan Sanaa itseään julkituotuna edessään.

103   Me voisimme ottaa heitä koko joukon, joita olen kirjoittanut tänne. Miten oli Bileamin kanssa? Hän oli… Te sanotte: “Jumala muuttaa mielensä.” Hän ei muuta mieltään!

104   Kun Bileam meni sinne profeettana, piispana, saarnaajana, tai miksi tahansa haluattekin kutsua häntä, hän oli suuri mies. Mutta kun hän kysyi neuvoa Jumalalta sinne menemisestä ja Israelin kiroamisesta. Hän ei alusta alkaenkaan pitänyt heistä, joten hän pyysi Jumalalta lupaa mennä. Jumala sanoi: “Älä mene!”

105   Sitten he lähettivät arvohenkilöitä, ehkä piispoja tai vanhimpia tai jotain sellaista hänen luokseen, paremmin koulutettuja taivuttelemaan häntä. Hän meni kysymään Jumalalta uudestaan. Teidän ei tarvitse kysyä Jumalalta toista kertaa! Mitä Jumala sanoo ensin, niin sitä Hän tarkoittaa! Teidän ei tarvitse odottaa mitään muuta.

106   Rebekka ei odottanut toista kysymystä. He kysyivät häneltä: “Tahdotko sinä mennä?”

107   “Antaa hänen itsensä päättää.”

108   Hän sanoi: “Minä menen!” Hän oli lujasti Jumalan innoittama. Hän tuli yhdeksi Raamatun kuningattarista toimimalla Jumalan Hengen sykinnän mukaan, joka liikkui hänen yllään, saaden hänet vastaanottamaan sen, mikä oli ehdoton totuus, ja hän uskoi Sen.

109   Me näemme, että Bileam tietenkään ei voinut nähdä. Hän meni ulos, katseli tuota kansaa ja sanoi: “Hetkinen nyt vain! Me olemme suuri kansa täällä ylhäällä. Te olette vain hajanainen joukko.” Näettekö te? “Ja me kaikki uskomme samaan Jumalaan.”

110   Se on totta. He kaikki uskoivat samaan Jumalaan, ja he kaikki palvoivat Jehovaa. Katsokaa Bileamin uhria: seitsemän alttaria, Jumalan täydellinen luku. Seitsemän seurakuntaa, näettehän. Seitsemän oinasta, puhuen Herran tulemuksesta. Periaatteessa hän oli aivan yhtä fundamentaalinen kuin Mooseskin, mutta katsokaahan, siellä ei ollut Jumalallista vahvistusta, vaikka he molemmat olivatkin profeettoja.

111   Mutta Mooseksen palvelustehtävän alla oli yliluonnollinen Tulipatsas, Valo, joka riippui leirin yllä. Siellä oli jumalallinen parantaminen, siellä oli Kuninkaan huuto leirissä, suuria merkkejä, jumalallinen parantaminen, ihmeitä ja muita asioita suoritettiin heidän keskuudessaan. Se oli merkki elävästä Jumalasta kansansa keskuudessa.

112   Periaatteessa he molemmat olivat oikeassa. Mutta Bileam yritti suostutella ihmisiä, ja lumosi heidät siihen. Milloin? Juuri ennen kuin he saavuttivat Luvatun Maan. Vielä päivä tai kaksi, ja he olisivat olleet Luvatussa Maassa.

113   Mutta nyt minä pelkään, että… Tätä on vaikeaa sanoa, ja jonakin päivänä minut tullaan ampumaan Sen tähden. Mutta muistakaa tämä, että tämä Ekumeeninen Neuvosto on lumonnut kirkot vieden teidät suoraan siihen sanomalla: “Te olette samaa joukkoa.” Te ette ole samaa joukkoa! Tulkaa ulos sen keskeltä, olkaa erotetut! Se on totta. Meidän on pysyttävä poissa tuosta asiasta, pysykää niin kaukana kuin voitte siitä.

114   Bileam sanoi: “Antaa lastemme mennä naimisiin keskenään, koska, loppujen lopuksi, mehän uskomme samaan Jumalaan.”

115   “Kuinka voi kaksi kulkea yhdessä, elleivät he ole keskenään sopineet?” Kuinka te voitte kulkea Jumalan kanssa, ellette ole samaa mieltä Hänen Sanansa kanssa? Kuinka te voitte lisätä Siihen uskontunnustuksia ja niin edelleen, kun teidän on määrätty olemaan tekemättä sitä tai käsketty olemaan tekemättä sitä? Te ette voi tehdä sitä. Ei ole mitään tapaa tehdä sitä, veli, sisar. Te ette voi sekoittaa tuota hapatusta happamattoman kanssa. Öljy ja vesi eivät sekoitu. Pimeys ja valo eivät tule sekoittumaan. Valo on niin paljon voimakkaampi. Se yksinkertaisesti työntää pimeyden ulos.

116   Ja niinpä me emme voi sekoittaa sitä yhteen. Ette myöskään te voi sekoittaa maailman syntiä yhteen Sen kanssa. Te ette voi sekoittaa Seurakuntaa ja kirkkokuntaa toisiinsa. Te ette voi sekoittaa Seurakuntaa ja uskontunnustusta yhteen. Te ette voi sekoittaa maailmaa ja Evankeliumia yhteen. Ne eivät sekoitu! “Tulkaa ulos heidän keskuudestaan, olkaa erotetut”, sanoo Jumala, “ja Minä tulen vastaanottamaan teidät. Te tulette olemaan Minun poikiani ja tyttäriäni. Minä tulen olemaan teidän Jumalanne.” Me emme voi koskaan tehdä sitä, ennen kuin nämä asiat on julkituotu, ja tämän hetken Jumalan Sana on todistettu Totuudeksi. Seuratkaa jalanjäljissä.

117   Helluntailaiset, sen tähden Luther kadotti sanomansa. Sillä tavoin Wesley kadotti sanomansa. Näettehän, jos wesleyläinen kirkko olisi jatkanut eteenpäin, olisivat he olleet helluntailaisia. Jos luterilaiset olisivat jatkaneet eteenpäin, he olisivat olleet metodisteja. Näettehän? Ja nyt jos helluntailaiset menevät eteenpäin, ovat he Morsian. Jos te jarrutatte ja menette jatkuvasti maailmaan niin kuin nyt olette menemässä, te tulette olemaan kadotettuja! Te tulette olemaan vain kuori, joka poltetaan varren mukana. Te tiedätte sen. Hän kokoaa vehnänsä aittaan. Mutta kuoret Hän tulee polttamaan sammuttamattomalla tulella, vaikkakin se oli Elämän kuljettaja. Varmasti se oli Elämän kuljettaja, mutta Elämä jätti sen niin pian kuin se oli muodostunut lehdeksi mennen eteenpäin ja muodostaen jotakin muuta, kunnes se tuli täydelliseen muotoonsa.

118   Ja niin tulee Seurakunta vanhurskauttamisen, pyhittämisen ja Pyhän Hengen kasteen, lahjojen ennalleen asettamisen kautta jatkaen suoraan ja muodostuen Kristuksen kuvaksi. Kristus on Ylkä, ja Seurakunta on Morsian, ja Morsian on osa Yljästä. Sen on pakko olla Sana-Seurakunta, eikä joku kirkkokunnallinen seurakunta. Se tulee olemaan Sana-Seurakunta, Sana, joka on tehty tunnetuksi vahvistetun Jumalan Sanan mukaisesti.

119   Bileam, hän ei voinut nähdä eroa. Monet eivät voi.

120   Faarao ei voinut nähdä Sitä, vaikka Se vahvistettiinkin suoraan hänen edessään.

121   Daatan ei voinut nähdä Sitä. Daatan oli tullut ulos ja hän oli nähnyt Mooseksen ja tiesi asian. Hän meni sinne ja sanoi: “Sinä yrität ajatella, että olet jotain erikoista. Koko seurakunta on pyhä!” Jumala ei koskaan toiminut sillä tavalla. Hänen olisi tullut tietää se paremmin. Ja hän sanoi: “Mutta koko seurakuntahan on pyhä. Sinä yrität tehdä itsesi…”, niin kuin tänään sen sanottaisiin kadun kielellä ilmaistuna, “ainoaksi kiveksi rannalla.”

122   Ja Mooses tiesi, että Jumala oli lähettänyt hänet sinne sitä varten. Hän vain sanoi: “Herra…”, langeten maahan telttamajan ovelle.

123   Ja Jumala sanoi: “Erota itsesi hänestä.” Ja Hän nielaisi heidät.

124   Ja muistakaa, tuo synti jonka Israel teki, Bileamin mukaan hänen sanoessa, että “he olivat kaikki samoja”, tuota syntiä ei koskaan annettu anteeksi Israelille. Ja kuulkaahan, sallikaa minun antaa teille hätkähdyttävä luku. Niistä kahdesta ja puolesta miljoonasta, jotka lähtivät Egyptistä, vain kaksi meni Luvattuun Maahan. Joka ainoa heistä söi samaa ruokaa, he kaikki tanssivat Hengessä, heillä kaikilla oli kaikki yhteistä, mutta kun tuli erottamisen aika, Sana teki erottamisen. Niin se on tänäänkin! Sana on tehnyt erottamisen! Kun se tuli tuohon aikaan, hän sanoi: “Mehän olemme kaikki…”

125   Niin lähellä, katsokaahan, Raamattu sanoo: “Viimeisissä päivissä nuo kaksi henkeä”, Matteus 24:24, “olisivat niin lähellä toisiaan, että se pettäisi jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Tuo kuori näyttää aivan tarkalleen vehnänjyvältä, mutta se ei ole vehnää. Näettekö? Se ei ole vehnää, mutta se näyttää tarkalleen sen kaltaiselta. Näettehän? Niin lähellä, että se pettäisi jopa Valitunkin. Te tulitte kirkkokunnallisiksi ja lankesitte tuohon kirkkokuntaan ja kuivuitte ja kuolitte, mutta vehnä liikkuu suoraan edelleen sen lävitse… Näettekö? Niin se on tarkalleen! Se on kuljettaja, mutta ei vehnää.

126   Muistakaa, vehnä jatkaa eteenpäin menemistä. Ylösnousemuksessa koko tuo vehnän voima on tuleva suoraan ylös vehnään, kun se muodostuu pääksi tullakseen ulos suuressa ylösnousemuksessa.

Milloinkaan anteeksi saamatta!

127   Pysähtykäämme tässä hetkeksi. Toivon, etten järkytä teitä. Mutta kuulkaahan, sallikaa minun kysyä teiltä jotakin. Ottakaamme vain se. Otaksukaamme esimerkiksi, että tämä laskelma pitää paikkansa. Kun sperma tulee uroksesta ja naaraasta, jos olette koskaan nähneet sitä koeputkissa, nautojen jalostamisessa ja niin edelleen, te tulette näkemään, että uroksen siemensyöksyssä tulee noin miljoona alkiota, ja naaraalta noin miljoona munasolua. Mutta tiesittekö, että vain yksi niistä on hedelmällinen? Nuo pienet vasikat, tai mitä tahansa ne ovatkin, noiden miljoonan alkion joukossa on vain yksi, joka tulee työskentelemään tiensä muiden ohitse löytäen tuon hedelmällisen munasolun ja on ryömivä siihen, ja loput niistä kuolevat. Yksi niistä on määrätty elämään, toiset eivät ole, vaikka ne ovatkin kaikki samanlaisia. Yksi miljoonasta!

128   Mitä jos niin on tänä iltana. Luulisin, että maailmassa pitäisi olla noin viisisataa miljoonaa kristittyä, suunnilleen se määrä, pyöreästi. Jos ylöstempaus sitten tulisi tänä iltana, niin elossa olevia, jotka tulisivat menemään sen mukana, olisi vain viisisataa ihmistä. Niin paljonhan melkein katoaa joka päivä, joista ei voida pitää lukua. Morsian tulee olemaan otettu pois, ja me ihmettelemme, mitä se kaikki oikein on. Ja ihmiset jatkavat suoraan edelleen saarnaten ja sanoen, että “he saavat sitä ja tätä”. Ja katsokaa, millainen petos se olisi. Otaksukaamme, että jos niin olisi. En sano, että niin on. En tiedä, minä en määrää sitä. Jumala on sen tuomari. Mutta katsokaa, kuinka helposti se voisi tapahtua, kuinka kaikki luvut ja asiat todistavat siitä.

129   Miksi ei Koora nähnyt sitä? Miksi ei Daatan nähnyt Sitä?

130   Miksi ei Ahab nähnyt Sitä? Kun Joosafat tuli Ahabin luo, tämä sanoi: “Me olemme vaikeuksissa. Etkö tiedä Jumalan antaneen meille tätä maata ja Joosuan jakaneen sitä meille? Tiedätkö, että tämä maapala, jonka syyrialaiset ovat ottaneet, eikö se ole meidän maatamme?” “Kyllä!”

131   “Meidän lapsillamme on nälkä, ja syyrialaiset, meidän vihollisemme, ruokkivat omia lapsiaan täyttäen heidän vatsansa sillä vehnällä, joka tulisi olla meidän.” Se oli kirjoitustenmukaisesti oikein. Hän sanoi: “Tahtoisitko auttaa minua menemään sinne ja ottamaan sen pois?”

132   No niin, joskus hyvä mies pahan vaikutuksen alaisena antaa periksi. Parasta olla hyvin tarkkaavainen, seurakunta, olkaa todella tarkkaavaisia.

133   No niin, ensimmäiseksi tiedättehän, Joosafat, ollen suuri uskonnollinen mies sanoi: “Varmasti meidän pitäisi mennä sinne yhdessä, meidän seurakuntamme. Me olemme kaikki samoja ihmisiä.” Mutta he eivät olleet samoja ihmisiä! Ei! Hän sanoi: “Meidän seurakuntamme on sinun seurakuntasi. Meidän kansamme on sinun kansasi. Varmasti me tulemme menemään yhdessä kanssasi”, hän sanoi, “mutta kysykäämme neuvoa Herralta ensin.”

134   Niinpä Ahab sanoi: “Ilman muuta, meidän olisi pitänyt ajatella sitä.”

135   “Onko täällä Herran profeettaa?”

136   Hän sanoi: “Minulla on niitä koko seminaari täynnä. Minulla on täällä neljäsataa, parhaita mitä on olemassa. Heillä jokaisella on Ph.D., L.L.D., kaksois -L.D.:nsä, ja kaikkea muuta mitä siihen kuuluu. He ovat jokainen…” Muistakaa nyt, he olivat heprealaisia profeettoja, profeettojen koulusta.

137   Joosafat sanoi: “Tuo heidät tänne. Kuulkaamme heitä.”

138   No niin, uskon että se oli Sidkia, kaikkien heidän yläpuolella oleva pääpiispa, joka tuli sinne, ja hänellä oli innoitus. Hänellä oli innoitus, ehdottomasti. Hän tuli sinne ja valmisti itselleen kaksi suurta rautasarvea. Hän sanoi: “Tiedättekö, NÄIN SANOO HERRA: ‘Sinä tulet ottamaan nämä sarvet ja puskemaan syyrialaiset suoraan ulos maasta.’”

139   Sitten kaikki loput heistä profetoivat: “Se on tarkalleen oikein!” Joka ainoa heistä, koko seminaari, yksimielisesti. Näettekö?

140   Ahab sanoi: “Näetkö nyt?”

141   Joosafat, ollen jotenkin hengellinen, tiedättehän, hän ei ollut vielä kokonaan kuivettunut. Hän sanoi: “Mutta eikö olisi vielä yhtä jossakin, jolta voisimme kysyä neuvoa?”

142   “Miksi sinä haluat kysyä neuvoa muilta, kun koko Ekumeeninen… koko Neuvosto sanoo, että se on oikein?” Suokaa anteeksi. “Koko joukkohan sanoo: ‘Se meidän tulee tehdä.”’ Näettekö? “Se meidän tulee tehdä.”

143   Hän sanoi: “Mutta eikö vielä olisi yhtä jossakin?” Tuota ylimääräistä, tiedättehän.

144   Hän sanoi: “Kyllä siellä on. Siellä on yksi, Miika, Imlan poika, mutta minä vihaan häntä.” Niin on aina. “Minä vihaan häntä, koska hän on aina huutamassa ihmisille ja kiroamassa minua, ja sanoo minulle kaikenlaista pahaa koskien minua. Minä vihaan tuota miestä! ”

145   Joosafat sanoi: “Älköön kuningas sanoko niin.” Hän sanoi: “Menkää noutamaan hänet”

146   Niinpä jotkut piispoista tai vanhimmista menivät sinne Imlan pojan luo ja sanoivat: “Kuulehan nyt, haluatko päästä jälleen takaisin organisaatioon? Sano samalla tavalla kuin he sanovat, niin he ottavat sinut takaisin.”

147   Mutta sattui olemaan niin, että Jumalalla oli siellä mies, jonka päälle he eivät voineet laskea käsiään. Jumalalla oli kätensä hänen yllään. Hän oli vain Jumalan Totuuden heijastaja. Hän sanoi: “Tietenkin minä tulen, mutta tulen sanomaan vain sen, mitä Jumala panee minun suuhuni.” Siinä on Jumalan mies. Hän sanoi: “Antakaa minulle tämä yö aikaa. Niinpä yö tuli ja Herra puhui profeetalle, tuolle mitättömälle miehelle. Ja sitten seuraavana aamuna hän tuli sinne ulos.

He kysyivät: “Miten sen kanssa on, Imla?”

148   Hän sanoi: “Menkää, mutta minä näin Israelin hajallaan kuin lampaat kukkulalla ilman paimenta.”

149   Ahab sanoi: “Mitä minä sinulle sanoinkaan! Mitä minä kerroin sinulle siitä! ”

150   Sitten tuo suuri piispa käveli sinne ja läimäytti häntä suulle sanoen: “Mitä tietä Jumalan Henki meni? Koska minä tiedän, että minulla oli Henki. Minä tanssin Siinä, minä tein kaikkia näitä asioita. Katsohan, minulla oli Henki ylläni. Mitä tietä Se meni?”

151   No niin, näettekö, Imla, ollen Jumalan poika, tai todellinen Jumalan profeetta, tutki näkynsä Sanalla. Jos se ei ollut Sanan mukainen, se on väärin. Näettekö? Tuon hetken Sanan mukainen, näettehän. No niin, hän sanoi Kirjoitusten mukaisesti, että tuo maa kuului heille. Tuo maa oli heidän. Kirjoitusten mukaisesti kaikki näytti olevan oikein, paitsi yksi asia.

152   Muistakaa, yksi Sana aiheutti koko sekasotkun tulon, kun Eeva ei uskonut yhtä Jumalan Sanaa Raamatun alussa. Yksi Sana aiheutti vaikeudet. Jeesus tuli keskellä Raamattua sanoen: “Ihmisen tulee elää jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Ja Raamatun lopussa sanotaan: “Kuka tahansa ottaa yhden Sanan pois tai lisää yhden sanan Siihen.”

153   Se ei ole osa Evankeliumista… Metodisteilla on osa, baptisteilla, presbyteereillä ja niin edelleen, heillä oli osa Siitä. Katolilaisilla oli osa Siitä. Jehovan Todistajilla ja kaikilla muilla heistä.

154   Mutta Se on koko Sana, kaikki Sana, hetken Sana. Se on se, joka jotakin merkitsee. Me emme tule koskaan tekemään sitä, ennen kuin Jumala voitelee profeetan, joka voi seistä ja puhua Sen, ja Hän vahvistaa hänet ja todistaa Siitä, että Se on oikein. Se tulee livahtamaan suoraan ihmisten ohitse, eivätkä he tule koskaan tietämään Siitä, aivan niin kuin aina on ollut.

155   Te katolilaiset, kuten Joan deArch, te poltitte hänet paalussa noitana. Kaksisataa vuotta myöhemmin te kaivoitte noiden pappien ruumiit ylös ja heititte ne virtaan. Te ette tunteneet Pyhää Patrickia ja muita heistä.

156   Se tulee menemään suoraan käsienne lävitse uudestaan. Jumala tulee tekemään sen, ettekä te koskaan tule edes tietämään, että se on tehty. Hän vain livahtaa suoraan lävitse saa Morsiamensa ja ottaa hänet ylös varastaen hänet pois suoraan ihmisten keskeltä.

157   Me näemme, että tämä pikku Miika sanoi tutkineensa näkynsä. Hän tiesi, mitä Jumala oli sanonut eräälle todelliselle profeetalle ennen häntä. Tuo profeetta ennen häntä, mitä hän sanoi? Hän sanoi: “Ahab, koska sinä vuodatit vanhurskaan Naabotin veren, tulevat koirat nuolemaan myös sinun ja Iisebelin veren.” Ja niin tarkalleen oli. Sen täytyi tapahtua, koska Jumala oli sanonut sen. Kuinka olisi tuo profeetta voinut profetoida hyvää, kun se päinvastoin oli pahaa?

158   Kuinka minä voisin sanoa tälle Laodikean seurakunta-ajanjaksolle hyviä asioita, kun Jumala on puhunut sitä vastaan? Te olette alastomat, viheliäiset! Te sanotte: “Minä olen rikas, minulla on parempia seurakuntia kuin metodisteilla, baptisteilla ja presbyteereillä. Minulla on tätä, minulla on tuota; parasta tätä, tuota ja muuta.” Kyllä, mutta et tiedä, että olet alaston, sokea, viheliäinen sille todelliselle asialle, jonka Jumala tuo julki. Hän on tekevä aivan samoin teille siirtyen suoraan ulos. Näettekö? Uskokaa, ihmiset, ennen kuin se on liian myöhäistä.

159   Nyt me näemme, kuinka hän löi häntä suulle ja sanoi: “Mitä tietä Jumalan Henki…?”

160   Miika sanoi: “Minä näin Jumalan istumassa Valtaistuimella. Ja Hän kutsui koko Taivaan edustuston ja sanoi: ‘Kenet me voimme saada menemään alas ja pettämään Aahabin?’” Hän sanoi: “Ja yksi valehteleva henki tuli ja lankesi Jumalan eteen, valehtelija.” Ja kun tuo valehteleva henki tuli noihin profeettoihin, heidän olisi tullut tietää, ettei tuo henki heidän yllään ollut Sanan mukainen. Mutta he olivat niin innoissaan, koska he olivat kuninkaan profeettoja, koska heillä oli kaikki hienosti.

161   Ja niin on seurakunta tehnyt tänään. Te olette menneet pois tuosta vanhanaikaisesta kokemuksesta, joka teillä oli vuosia sitten, kun te seisoitte kadun kulmassa ja saarnasitte Evankeliumia. Kun te tulitte ulos noista organisaatioista ja kutsuitte itseänne “vapaiksi ihmisiksi”. Nyt te olette kietoutuneet siihen uudestaan, aivan kuin sika mutakuoppaansa ja koira oksennukselleen. Jos se sai sen oksentamaan ensimmäisellä kerralla, saa se sen oksentamaan uudestaan. Oikein! Jumala oksensi teidät suustansa. Hän sanoi: “Sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä.” Teillä on joitakin kokouksia, soitetaan muutama… Musikantit laulavat hieman, vaikka se on ehdottomasti… Siitä on melkein tullut häpeä kristillisyydelle.

162   Poikani kutsui minut eräänä päivänä katsomaan televisiosta jotakin, minkä oletettiin olevan jonkinlainen laulutilaisuus, jonne ihmiset tulevat. Tuo joukko pieniä Rickyjä seisoi siellä täristen kuin tässä rock‘n’rollissa ja lauloivat noita hengellisiä lauluja, se on häpeäksi Jeesukselle Kristukselle! Seurakunnassa ei ole enää minkäänlaista juhlallisuutta. Näyttää kuin se kaikki olisi tullut jonkinlaiseksi rock‘n’rolliksi ja muotinäytökseksi, sen sijaan että se olisi elävän Jumalan Seurakunta, missä Jeesus Kristus voi julkituoda itsensä voimassa. Niin ei tulisi olla! Jotakin on vialla jossakin. Te olette luisumassa pois. Ja Raamattu sanoo, että tulisi olemaan sillä tavalla. Näettekö? Katsokaa missä te olette. Olkaa varovaisia, herätkää ennen kuin se on liian myöhäistä.

163   Nyt me huomaamme, Hän sanoi: “Kenet me voimme saada menemään sinne ja pettämään Ahab saadaksemme hänet menemään, jotta hän täyttäisi tuon profeetan sanat?” Näettekö, jos profeetta oli sanonut Sanan, niin taivaat ja maa tulevatkatoamaan pois, mutta Se ei voi pettää. Sen täytyy tapahtua. Niinpä sen täytyi tapahtua.

164   Hän sanoi: “Pankaa tämä mies sisimpään vankihuoneeseen ja ruokkikaa häntä murheen leivällä ja murheen vedellä. Kun minä palaan rauhassa, tulen huolehtimaan hänestä.”

165   Miika seisoi siellä lujana tietäen, että hänellä oli Jumalan Henki. Hänen profetiansa ja näkynsä olivat oikein. Hänen Sanomansa oli oikein, koska se oli NÄIN SANOO HERRA näyistä, NÄIN SANOO HERRA Sanasta. Sen täytyi olla oikein. Se oli NÄIN SANOO HERRA. Hän sanoi: “Jos sinä lainkaan palaat, ei Jumala ole koskaan puhunut minulle.” Ja te tiedätte, mitä tapahtui, varmasti. Katsokaahan, te…

166   Ymmärrä, veli. Kuuntele.

167   Varmasti, Kaifas, hän ei voinut nähdä Sitä. Miksi hän ei katsonut… Hän oli piispa. Hän oli kaikkien seurakuntien yhteinen paavi. Miksi tuo mies ei voinut nähdä Jeesuksen seisovan siellä? Miksi hän ei voinut ymmärtää? Kun he olivat laulamassa 22. psalmia siellä kirkossa: “Jumalani, Jumalani, miksi olet hyljännyt Minut?”, ja siellä Hän riippui ristillä. Juuri sen Kirjoituksen, juuri sen Jumalan, jota he palvoivat, he tuomitsivat ja tappoivat Hänet “fanaatikkona.” Siinä se on teille.

168   Teitä järkyttäisi, jos kertoisin teille, että se on toistumaisillaan uudestaan. Raamattu sanoi, että Hän oli ulkopuolella yrittäen kolkuttaa päästäkseen sisälle, eikä kukaan päästä Häntä sisälle. “Häntä, jota Minä rakastan, Minä kuritan ja nuhtelen. Minä torun häntä. Minä ravistelen häntä, koska Minä rakastan häntä. Avatkaa ja antakaa Minun tulla sisälle.” Kyllä. Hän ei voinut… “Muistakaa. En halunnut tulla sisälle seurakuntaan. Kyseessä on yksilö.” Hän ei voinut päästä seurakuntaan, he olivat lukinneet Hänet ulos. Ainoa seurakunta-ajanjakso, jossa Hän oli seurakunnan ulkopuolella, on tämä nykyinen. Laitettuna ulos! Evättynä! Hylättynä! Koska… Hänet oli tuotu esille muissa seurakunnissa vain väliaikaisesti vanhurskauttamisen, ja niin edelleen, muodossa, mutta tässä tulevassa ajanjaksossa, Jeesus Kristus vahvistetaan täysin ja tuodaan julki samana eilen, tänään ja ikuisesti. Oi, myönnän, että meillä on paljon jäljittelijöitä, mutta tutkikaa ensimmäistä, alkuperäistä.

169   Mooses meni alas Jumalan käskyjen kanssa vapauttamaan Israelin. Ja niin tehdessään hän teki joitakin ihmeitä. Jäljittelijät seurasivat häntä. Jos he olisivat olleet ensin, olisi hän ollut jäljittelijä. Katsokaahan, hänellä oli Herran Sana, ja Herra vahvisti Sen. Hän vain oli hiljaa.

170   Ja tiedättekö, että tuo sama asia on luvattu viimeisissä päivissä? “Niin kuin Jambres ja Jannes vastustivat Moosesta, niin tulevat tekemään nämä miehet, joilla on kelpaamaton mieli Totuuden nähden.” Ja se meni organisaatioon, pitäen… Tuoden miehen tuon organisaation kautta ja osoittaen, ettei se tullut Jumalalta, koska Jumala tekee nuo asiat kiinnittääkseen ihmisten mielenkiinnon, ja sitten Sanoma seuraa sitä. Ellei se seuraa, silloin se ei ole Jumala. Se ei ole Jumala! Jumala aina tekee sen.

171   Juudas ei voinut ymmärtää Sitä. Hän vaelsi aivan Hänen kanssaan, eikä hän nähnyt Sitä.

172   Mutta todellinen, Jumalan määräämä, tuo todellinen geeni, tuo todellinen alkio, Jumalan sielu, joka oli Jumalassa ennen maailman perustamista. Muistakaa, te, joilla todella on Jumalan Henki itsessänne tänä iltana, te olitte Kristuksessa, koska Hän oli Sanan täyteys. Hän oli Jumaluuden täyteys ruumiillisesti. Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa. Uskotteko te sitä? Kuulkaahan, Hän oli Kristuksessa. Sitten jos te olitte Jumalassa, geeninä, sanana, Hänen ominaisuutenaan alusta alkaen, silloin te vaelsitte Hänen kanssaan täällä maan päällä, te keskustelitte Hänen kanssaan maan päällä, te kärsitte Hänen kanssaan maan päällä, te kuolitte Hänen kanssaan Golgatalla, ja te nousitte jälleen ylös Hänen kanssaan. Ja nyt te istutte taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa seurustellen Hänen kanssaan, Sanan, Sen ruokkiessa teidän sielujanne, koska “ihminen elää jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”

173   Ei metodistien sanan mukaan, baptistien sanan mukaan. Muistakaa, jos uhrista oli jäänyt mitään jäljelle, täytyi se polttaa ennen aamua, koska huomenna on toinen seurakunta-ajanjakso. Onko se oikein? 2. Mooseksen kirja, se on totta. Se on symboli, Uhrin esikuva.

174   Tuo Ovi. Sanottiin: “Minä tulen valmistamaan yhden paikan. Te ette tule palvomaan Minua jokaisella ovella, jonka Minä teille annan. Mutta siellä on yksi Ovi, ja tuohon Oveen Minä tulen panemaan Nimeni.” Ja minne Herra panee Nimensä, siinä Jumala tulee vastaanottamaan teidän uhrinne. Me olemme tehneet kaiken kaltaisia ovia, mutta Jumala valmisti Oven. Jumala valmisti Oven, ja tuo Ovi oli… Johanneksen 10. luku, Jeesus sanoi: “Minä olen tuo Ovi.”

175   Jumala pani Nimensä Jeesukseen. Uskotteko te sitä? Hän oli Jumalan Poika. Jokainen poika tulee isänsä nimessä. Hän sanoi: “Minä olen tullut Isäni Nimessä, ettekä te vastaanota Minua.” Minä tulen isäni nimessä, te tulette isänne nimessä. Jeesus tuli Isänsä Nimessä, joten Hänen Isänsä Nimi on Jeesus. Tarkalleen, koska Hän tuli Isänsä Nimessä.

176   “Ettekä te vastaanota Minua. Toinen on tuleva, ja hänet te tulette vastaanottamaan.” Te tulette ottamaan kirkkokuntanne ja menemään niiden mukana. Menkää vain edelleen, Raamattu sanoo: “Heidät nostettiin esiin täyttämään tämä paikka. Sokeita, alastomia, ja eivät tiedä sitä.” Seurakunta, uskonto, oh, hyvin hurskaita, aivan samalla tavoin kuin Kain oli. Hän uhrasi ja teki kaiken aivan samoin kuin Aabelkin. Mutta ilmestyksen mukaan hänelle oli paljastettu mitä sakramentti tarkoitti. Ei kedon hedelmiä tai jotakin, mitä te teette omin käsin.

177   Uskovainen voi nähdä Sanan tehtynä lihaksi, muut eivät voi tehdä sitä.

178   Kaikki nuo israelilaiset, sen jälkeen kun he olivat nähneet Mooseksen suorittavan sen, he tulivat tuohon suureen neuvostoon, joka pidettiin, ja jokainen heistä sanoi: “Me tulemme menemään Bileamin mukaan, koska meidän mielestämme tohtori Bileam on oikeassa.” Hän on älykkäämpi, hän on koulutetumpi ja kaikkea muuta, joten me valitsemme sen.”

179   Ja Jumala ei koskaan antanut sitä heille anteeksi. Hän hävitti heidät siellä erämaassa. Ja Jeesus itse sanoi: “He eivät ole koskaan tuleva, yksikään heistä ei ole pelastunut.”

180   He sanoivat: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa neljäkymmentä vuotta.”

181   Hän sanoi: “He ovat joka ainoa kuolleita, iankaikkisesti erotettuja Jumalasta. He ovat kaikki kuolleita.” Varmasti! Koska he kuuntelivat väärää asiaa. Vaikka Mooses oli Jumalan vahvistama ja johtaja näyttämään heille tien Luvattuun Maahan, ja vaikka he jo olivatkin tulleet niin pitkälle, mutta silloin he eivät halunneet mennä eteenpäin hänen kanssaan.

182   No niin, uskovaiset voivat nähdä Sen, mutta uskomattomat eivät voi nähdä sitä vahvistettuna.

183   Katsokaa, kuinka hurskas Kaifas oli. Katsokaa kaikkia noita pappeja, kuinka hurskaita he olivat. Ja Jeesus kääntyi ympäri sanoen: “Te olette isästänne perkeleestä, ja hänen tekojansa te teette.”

184   Mutta siellä oli muutamia uskovaisia istumassa. Uskotteko noiden opetuslasten voineen ymmärtää sitä, kun Jeesus sanoi: “Minä ja Minun Isäni olemme yksi”? He eivät osanneet selittää Sitä. Kun Hän sanoi: “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen Vertansa, teillä ei ole Elämää.” Osasivatko he selittää sitä? Eivät. Mutta he uskoivat Sen, koska he olivat nähneet Jumalan vahvistetuksi ja tehtynä lihaksi.

185   Jeesus sanoi: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua. Mutta jos Minä teen Isäni tekoja, joita Sana on ennustanut Minun tehtäväkseni, silloin te… Jos te ette voi uskoa Minua, uskokaa niitä tekoja, joita Minä teen, voidaksenne pelastua.” Näettekö? Jeesus sanoi: “Minun lampaani tuntevat Minun Ääneni. He tuntevat Minun Sanani. He näkevät Sen, kun Se on vahvistettu tuota ajanjaksoa varten.”

186   “Mutta, Kaifashan myös tunsi Sanan!” Mutta ei Sanaa tuolle ajanjaksolle. Hänellä oli se sana, jonka fariseukset olivat puhuneet hänelle, mutta ei tuon hetken vahvistettua Sanaa.

187   “He tuntevat Minun Ääneni. He tuntevat Minun merkkini. He tuntevat Minun ihmeeni.”

188   Oi, menkäämme takaisin tekstiimme, koska tulemme menettämään paljon tästä Kirjoituksesta, jos emme tee sitä, sillä minun täytyy lopettaa muutaman minuutin kuluttua joka tapauksessa, koska kello tulee kymmenen muutaman minuutin kuluttua. Minä rakastan Häntä. Aamen.

189   Ystävät, te ihmiset, jotka kävelitte tuota käytävää ja panitte tuon uhrin sinne hetki sitten. Te ihmiset, jotka ruokitte ja vaatetatte minun lapseni. Te ihmiset, jotka panette vaivalla ansaitsemanne rahat uhri lautaselle. Tiedättekö, minne se menee? Se auttaa viemään minut meren ylitse pakanain luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet mitään Jumalasta. Sitä minä teen jokaisen pennin kanssa, Jumala on tuomarini. Täällä istuu eräs mies, joka on yksi seurakuntani varainhoitajista. Minä saan sata dollaria viikossa, ja siinä kaikki. Loput siitä menee merentakaisten kokousten kustannuksiin, joita he siellä eivät voi maksaa.

190   Seurakunnat eivät vastaanota minua. He eivät halua minua. Ei. Niin se on! He luokittelevat minut nyt… He sanovat: “Hän on ‘Jeesus Yksin’, tai hän on jonkinlainen harhaoppinen, fanaatikko, ja kaikkea sen kaltaista, Iisebel.” Ja minä odotankin sitä, sillä he kutsuivat minun Herraani “Iisebeliksi”, ja he kutsuivat Häntä… eivät Iisebeliksi, vaan “Beelsebuliksi.” He kutsuivat Häntä kaikilla noilla pahoilla nimillä. “Jos he ovat kutsuneet talon Herraa ‘Beelsebuliksi’, niin kuinka paljon enemmän he tulevat nimittelemään siten Hänen opetuslapsiaan?” Niinpä se ei merkitse mitään.

191   Ja te myöskin, Jumalan avulla, ajattelisitteko minun seisovan täällä jonakin suurena tekopyhänä ja kertovan teille jotakin, mikä on väärin? Tai enkö olisi tarkoin sen mukaisesti, jonka uskon olevan Jumalalta?

192   Mutta jos minä rakastan teitä ja tiedän, että se on Totuus… Oletteko koskaan kuulleet minun sanovan mitään Herran Nimessä, niin ettei se olisi tapahtunut? Ette. Kysyn sitä keneltä tahansa. On tuhansia asioita, joita on sanottu, ja ne kaikki ovat tapahtuneet. Muistatteko tuota aikaa, kun Samuel kutsui Israelin kokoon? Israel halusi tehdä itsestään muiden kansojen kaltaisen. Ja siihen te helluntailaiset olette tulossa. Te haluatte toimia niin kuin muutkin ihmiset. Te ette ole sen kaltaisia ihmisiä. Pysykää poissa siitä, suurista kirkoista ja suurista hienoista asioista, Oi veli, älkää tehkö sitä. Me saarnaamme, että Herran tulemus on käsillä. Menkäämme sinne kentille ja antakaamme pakanoiden tietää siitä. Näettehän, tehkää jotakin sen hyväksi.

193   Mutta, näettehän, Samuel sanoi: “Olenko minä koskaan yhtään kertaa ottanut teiltä mitään teidän rahoistanne omaa elämääni varten?”

194   He sanoivat: “Ei, Samuel, sinä et ole koskaan tehnyt sitä.”

195   Hän sanoi: “Olenko koskaan kertonut teille mitään Herran Nimessä, mikä ei olisi tapahtunut?”

196   “Oi, se on totta, Samuel. Me uskomme, että sinä olet Jumalan lähettämä profeetta. Kyllä vaan. Kaikki, mitä olet sanonut, on tapahtunut, Samuel. Mutta me haluamme sen joka tapauksessa.” Te näette, mitä on tapahtunut. Kirjoitus vain jatkuvasti toistaa itseään edes takaisin kautta Kirjoituksen, koska Jumala tekee niin, näettehän. Katsokaahan, te osutte tämän kaltaisiin aikoihin.

197   Menkäämme nopeasti takaisin tekstiimme. Olen nyt käyttänyt koko tämän ajan, enkä vielä ole päässyt tekstiini.

198    Se on minun sydämelläni! Minä rakastan teitä! Älkää tuhoutuko maailman mukana! Jos te olette maailmasta, te tuhoudutte maailman mukana. Jos te olette Jumalasta, te tulette menemään Hänen kanssaan ylösnousemuksessa. Niinpä muuttakaa luonteenne tänä iltana maailman rakkaudesta ja maailman asioista ja kaikista näistä uskontunnustuksista ja asioista ja katsokaa suoraan Golgatalle, uhriinne. Kohdatkaa Hänet siellä sillä maaperällä, koska se on ainoa paikka, missä Hän koskaan tulee kohtaamaan teitä.

199   Metodistit sanovat: “Hän on meidän kirkossamme.” Baptistit sanovat niin, helluntailaiset, presbyteerit ja muut sanovat niin.

200   Mutta Hän sanoi: “Minä tulen kohtaamaan heidät yhdessä paikassa, paikassa, johon Minä panen Nimeni.” Se on Jeesuksessa Kristuksessa. Siihen Jumala pani Nimensä. Se on ainoa paikka, missä Hän tulee kohtaamaan teidät, ja se on Kristus, Sana, sama eilen… Se on kasvanut jalkateristä lantioihin. Ja nyt se on päässä valmistautuen menemään, julkituoden Morsiamen täydessä mitassa samana kuin Ylkä.

201   No niin, menkäämme nyt nopeasti tekstiimme noin kymmeneksi minuutiksi ja sitten tulemme lopettamaan. Nyt meidän tekstimme, me olemme… Harkitkaamme onko se tapahtunut uudestaan, niin kuin on tekstissämme, niin kuin se tavallisesti on tapahtunut.

202   Jumala lähetti profeettansa, niin kuin Sana oli luvannut Malakia 3: “ Minä tulen lähettämään sanansaattajani kasvojeni edellä edeltämään Hänen tuloaan.”

203   Nyt jos haluatte vahvistuksen sille, todistuksen sille, niin Matteuksen luku vahvistaa saman asian. Kun Johanneksen opetuslapset tulivat katsomaan Jeesusta, he sanoivat: “Johannes on vankilassa, ja me olemme tulleet kysymään sinulta josko… “

204   Johanneksen kotkansilmä oli hämärtynyt. Ja hän oli vankilassa valmistautuen kuolemaan ja hän sanoi opetuslapsilleen: “Menkää ja kysykää Häneltä.”

205   Näettekö, Johannes oli sanonut: “Oi, Hänellä on viskimensä kädessään. Hän tulee täysin puhdistamaan puimatantereensa.” Hän ajatteli Tuhatvuotisvaltakunnan alkavan juuri silloin. Hän ajatteli jyvän olevan valmiina. Mutta sen täytyi kuolla ja muodostua varreksi, tulla ylös jälleen muodostaakseen todellisen Morsiamen. Niin hän oli sanonut: “Hän tulee kokoamaan vehnänsä aittaan, ja muut Hän tulee polttamaan tulella.” Tarkatkaa tuota Kristuksen edelläkävijää tuossa ajassa, mitä hän sanoi tulevan tapahtumaan? Tuo jyvä…

206   Ja toivon, että ette ole unessa. Tuo jyvä on täällä! Se tulee kootuksi aittaan. Se oli tuo Morsian, tuo osa Siitä. Mutta mitä hän sanoi tulevan tapahtumaan varrelle? Se tulee poltetuksi sammuttamattomalla tulella. Etsikää pelastusta nyt kun voitte. Olkaa jyvä varren sijasta. Näettekö? Menkää sisälle Elämään, eikä johonkin vanhaan kuolleeseen muotoon. Menkää Kristuksen Elämään, Sanaan joka on julkituotu, joka on julkituotu ja vahvistettu olevan niin. Tämä on kokoamisen aika, leikkuupuimuri on tulossa. Teidän on parasta tulla jyvään, koska kuori tullaan jättämään jälkeen.

207   No niin, me näemme sen tapahtuneen… Jeesus… Päättääkseni lainaukseni tästä Matteuksen 11. luvusta. Näettehän, Hän ei antanut Johannekselle… Hän ei sanonut: “Hetkinen vain, Minä annan Johannekselle kirjan Uskovainen vankilassa, niin että hän tietää, kuinka käyttäytyä.” Ei! Hän sanoi: “Seiskää täällä ja tarkkailkaa, mitä tapahtuu. Menkää sitten takaisin ja näyttäkää Johannekselle, mitä tapahtuu: rammat kävelevät, sokeat saavat näkönsä, kuolleita herätetään ja Evankeliumia saarnataan köyhille.” Aivan tarkalleen mitä tuo profeetta oli sanonut tulevan tapahtumaan. “Ja siunattuja olette te, jotka ette ole loukkaantuneet Minuun.”

208   Ja Johanneksen opetuslasten mennessä yli mäen Hän kääntyi ja sanoi: “Mitä te menitte ulos nähdäksenne, kun te menitte katsomaan Johannesta?” “Menittekö te nähdäksenne miestä hienoihin vaatteisiin puettuna ja niin edelleen, ympärikäännetyin kauluksin ja kaikkea sitä, tiedättehän?” Hän sanoi: “He ovat kuningasten palatseissa. He suutelevat vauvoja ja hautaavat kuolleita, eivätkä tiedä, kuinka käsitellä kaksiteräistä miekkaa.” Näettekö? Hän sanoi: “Mitä te menitte nähdäksenne? Minkä tahansa tuulen heiluttamaa ruokoako: ‘Tulehan nyt Johannes, minä annan sinulle enemmän rahaa jos tulet tänne’? No niin, se on sama kuin: “Minä en enää ole metodisti. Minä tulen olemaan helluntailainen. Minä tulen olemaan presbyteeri. Minä tulen olemaan sitä tai tätä, kuka vaan maksaa paremmin.” Hän sanoi: “Te ette koskaan nähneet mitään tuulen heiluttamaa ruokoa.” Hän sanoi: “Mitä te menitte katsomaan sinne, profeettaako?” Hän sanoi: “Kyllä, ja enemmänkin kuin profeetta.”

209   Johannes oli juuri antanut kehnoimman mahdollisen tunnustuksen Jeesukselle. Tietäen, että sen täytyi tulla sillä tavalla. Ja sen jälkeen kun hän oli esitellyt Hänet ja nähnyt tuon merkin Hänen yläpuolellaan ja sanottuaan, että “tämä on Messias”, hän sitten tulee ja kysyy: “Oletko Sinä Hän, vai tuleeko meidän odottaa toista?”

210   Mutta katsokaahan, tietäen sen Jeesus kääntyi ja antoi hänestä tunnustuksen sanoen: “Mitä te menitte katsomaan, tuulen heiluttamaa ruokoako?” Hän sanoi: “Ei ole koskaan tähän päivään mennessä naisesta syntynyt miestä niin suurta kuin Johannes.” Se on totta! Mikä kohteliaisuus sanottavaksi miehestä!

211   Mutta katsokaahan, siinä se oli, tuo profetia oli täyttynyt aivan heidän kasvojensa edessä, edelläkävijän tullessa tarkalleen niin kuin Malakia oli sanonut. No niin, se oli Malakia 3, ei Malakia 4.

212   Johannes Kastaja oli Malakia 3, Jeesus sanoi niin. Kun he kysyivät Häneltä sanoen: “Miksi kirjanoppineet sanovat…?”

Hän sanoi: “Hän on jo tullut.” He tekivät, mitä oli sanottu heidän tekevän.

213   Mutta muistakaa, välittömästi Malakia 4 profeetan jälkeen, Elian neljännen tulemuksen jälkeen… Viides tulemus on Ilmestyskirjan kaksi todistajaa, kun hän tulee juutalaisten jäännöksen luo. Mutta Jumala käyttää tuota samaa Henkeä viisi kertaa: armo J-e-s-u-s [englanniksi], se on kaikki ollut Jeesus koko ajan; f-a-i-t-h [usko], g-r-a-c-e [armo] ja niin edelleen. Ymmärrättekö te? Luku viisi on armon luku, ja Hän käyttää sitä viisi kertaa. Hän ei käytä vain kolmea varoitusta. Kaksi, kolme neljä, viisi kertaa Hän käyttää sitä.

214   Huomatkaa nyt nopeasti, kun päätämme. Hän sanoi: “Tämä on hän, josta on puhuttu: ‘Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä.’”

215   Mutta Malakia 4:ssä välittömästi sen jälkeen, kun tuo profeetta on profetoinut, koko maa tullaan polttamaan ja vanhurskaat kävelevät pahojen tuhkien päällä. Näettekö? Tarkalleen! Näettekö, se on Malakia 4. profetia.

216   Ja huomatkaa Luukas 17, missä Hän sanoi: “Viimeisinä päivinä tulisi jälleen olemaan niin kuin oli Sodomassa ja Gomorrassa.” Eikö meillä ole niin? Meillä on Sodoma ja Gomorra uudestaan, eikö niin? Kaikki kansakunnat, katsokaa sitä. Katsokaa, mitä juuri sanottiin Englannista, koko asia on vääristynyt. Jopa ruoka on vääristeltyä. Ja katsokaa, mitä tiede sanoo… Uskoisin sen olleen viime kuun Valituissa Paloissa, jossa he sanoivat: “Pienet pojat ja tytöt menevät läpi keski-iän 20-, 25-vuotiaina.” Minä tapaan heitä kokouksissa, pieniä tyttöjä vaihdevuosissa, kaksikymmentä-, kaksikymmentäkaksivuotiaita, vaihdevuosissa. Mistä se johtuu? Vääristelystä, risteyttämisestä. Se juuri se on turmellut koko asian, koko tuo asia on turmellut ruumiin. Me emme ole mitään muuta kuin… aivan kuin joku risteytetty kasvi.

217   Ottakaa risteytetty kasvi ja asettakaa se sinne ulos, niin jokainen bakteeri tulee käymään sen kimppuun. Mutta aito, alkuperäinen kasvi, bakteerit eivät mene siihen, se on kestävä. Ja se on vikana seurakunnalla, me olemme risteyttäneet sen.

218   Se oli vikana Pearry Greenin vanhalla hevosella, joka heitti tuon pojan maahan. Se ei ole mitään muuta kuin vanha Quarter-hevonen. Näettekö? Ainoa asia mitä se on… Se on aivan kuin muuli. Muuli ei tiedä, kuka sen isä on, tai äiti on. Se ei tiedä yhtään mitään. Se on puoliksi sitä ja puoliksi tätä, puoliksi hevonen ja puoliksi aasi. Se ei tiedä, mikä se on. Te ette voi koskaan… Se tulee odottamaan koko elämänsä ajan saadakseen potkaista teitä. Se on totta! Te ette voi kutsua sitä ja sanoa: “Tulehan nyt, poika. Tulehan nyt, poika.” Se tulee vain heristämään korviaan ja sanomaan: “Haw! Haw! Haw!” Näettekö?

219   Kuten jotkut näistä sanonnoista: “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Haw! Haw!” Kaikki nämä puoliveriset niin kutsutut seurakunnan jäsenet ja kristityt. Minä en sano sitä vitsinä. Se on Totuus. Mutta aito puhdasverinen, veli, se tietää, kuka sen isä oli, kuka sen äiti oli, kuka sen isoisä, iso-äiti oli. Te voitte opettaa sille jotakin, se on lauhkea.

220   Ja aito kristitty, joka on syntynyt Pyhästä Hengestä ja on täytetty Jumalan voimalla ja Sanalla, hän tietää, kuka hänen isänsä oli, kuka hänen äitinsä oli, kuka hänen isoisänsä, isoäitinsä oli. Hän tietää Siitä kaiken. Te voitte opettaa hänelle jotakin.

221   Mutta puoliveriset, niitä on tullut seurakuntiin. He ovat risteyttäneet maailman ja uskonnolliset organisaatiot ja panneet vähän Sanaa siihen, sinne ja tänne vähän Sanaa, juuri tarpeeksi pettämään. Oikein. Vaikka te näette todellisen Jumalan Sanan olevan julkituodun, niin kuin Kaifas ja he muut, he kääntyvät Siitä pois, he eivät tunne Sitä. He ovat risteytettyjä!

222   Nyt me näemme että myös Jesaja 40:3 vahvisti Johanneksen. Hän lähetti äänen profeetan ylle, joka huusi erämaassa: “Valmistakaa Herran tie, tehkää Hänen polkunsa suoriksi.” Seurakunta ei uskonut häntä, sillä hän ei tullut heidän ryhmästään. Tuo profeetta oli kasvatettu erämaassa, ja hän tuli sinne tuntematta ketään. Hänellä oli yllään sama Henki, kuin Eliallakin oli. Hän oli erämaan mies. Hän vihasi moraalittomia naisia.

223   Muistakaa kuinka Elia… Mikä aiheutti, että hän menetti päänsä? Se oli Iisebel. Iisebel oli hänen kuolemansa aiheuttaja. Se ajoi hänet erämaahan.

224   Johannes Kastaja, toinen erämaan-rakastaja, metsästäjä, metsien mies. Tarkatkaa häntä. Hänellä ei ollut koulutusta. Tarkatkaa hänen tekstiään, se ei ollut samanlaista kuin jollakin teologilla. Hän sanoi: “Oi te kyykäärmeiden sukupolvi!” Saastaisin asia, mitä te voitte löytää erämaasta, oli käärme. Ja hän kutsui noita pappeja: “Te kyykäärmeiden sukupolvi! Kuka on varoittanut teitä pakenemaan tulevaa vihaa? Älkää alkako sanomaan: ‘Me kuulumme tähän, ja meillä on sitä ja tätä, sillä minä sanon teille, että Jumala on näistä kivistä kykenevä herättämään heidät. Myös on kirves”, jollaista hän käytti, “laskettu puun juurelle. Ja jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, hakataan maahan ja heitetään tuleen.” Aamen.

225   Hän oli luonnonmukainen saarnaaja. Suuri Jumalan mies, joka eli lyhyen ajan, mutta todella sytytti liekkeihin koko maan. Hän järkytti tuota sukupolvea noina palvelutehtävänsä kuutena kuukautena. Jumala kasvatti häntä kolmekymmentä vuotta saadakseen käyttää häntä kuusi kuukautta. Mutta Jumala tekee asiat omalla tavallansa. Hän tietää, minkälainen Hänen elonkorjuunsa on.

226   Ja me näemme nyt, että tämä tarkalleen tapahtui. He eivät uskoneet häntä, koska hän ei ollut heikäläisiä. He eivät nähneet Sitä… Ja kuten tavallista, he eivät nähneet Sitä. He eivät uskoneet Jumalan Sanaa Malakia 3:ssa, vaikka he olivatkin selvästi nähneet kirjaimen mukaan, että tämä oli edelläkävijä. Heillä ei ollut ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen, ja tässä yksi nousee yhtäkkiä näyttämölle. Näettekö? Ja nuo ihmiset, uskovaiset, uskoivat hänen olevan sen. Katsokaahan, he eivät uskoneet Sitä. He eivät uskoneet, vaikka he näkivät kirjaimen täydellisesti vahvistetuksi sen osalta, mitä Hän sanoi tulevansa tekemään ja kaiken muun, ja he näkivät Sen selvästi vahvistetuksi, kun Sana tuli veteen profeetan luo. Ja siellä he seisoivat.

227   Tässä on Kirjoitus Johanneksesta, josta monet väittelevät. Näettekö, Johannes sanoi: “Minun tarvitsee tulla Sinun kastamaksesi, ja miksi Sinä tulet minun tyköni?”

228   Jeesus sanoi: “Salli niin tapahtua, sillä näin on meidän soveliasta täyttää koko vanhurskaus. Johannes, sinä olet profeetta, sinä tiedät, että uhri täytyy pestä, ennen kuin se tuodaan uhrattavaksi. Ja minä olen tuo Uhri, ja sinä olet profeetta ja tiedät sen.” Silloin hän salli sen Hänelle ja hän kastoi Hänet. Näettekö? Ja hän tiesi, että niin oli.

229   Kuulkaahan, he nauroivat häntä, kutsuivat häntä “villiksi, kirkuvaksi, oppimattomaksi fanaatikoksi”, kuten yleensäkin, tuota profeettaa, Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen edelläkävijää.

230   En sano, että olisi… Eikö meillä ole tänä päivänä samoja, aidon jäljittelijöitä? He tekevät, he ehdottomasti tekevät niin. Mutta muistakaa, kun te näette väärän dollarin, täytyy olla olemassa todellinen dollari, jonka mukaan se on tehty. Ja kun te näette kristittyä jäljiteltävän, täytyy jossakin olla todellinen kristitty, koska jos niin ei olisi, silloin se olisi alkuperäinen. Teidän täytyy tulla alkuperäiseen. Mutta tarkistakaa tuo ensimmäinen, nähdäksenne onko tuo alkuperäinen aivan tarkalleen lupauksen mukaisesti. Jos se on, silloin uskokaa Se: lupaus tätä ajanjaksoa varten.

231   Silloin Johanneksen profetia oli vahvistettu Jumalan järjestyksessä. Sana tuli profeetalle ja se vahvisti hänet täydellisesti tuoksi henkilöksi.

232   Jälleen Jeesus tuli toisella tavalla, kuin mitä he ymmärsivät tuosta profetiasta. He eivät ymmärtäneet sitä sillä tavalla. No niin, me olemme menossa loppuun nyt. Mutta profeetan Sanan mukaisesti, Se täytettiin kirjaimellisesti. Tuo profetia täyttyi, muttei niin kuin he ajattelivat sen olevan. Se ei ollut sillä tavalla. No niin, kuinka he olisivat voineet ymmärtää ja tietää, mikä oli oikein ja mikä väärin? Katsomalla jos Jumala vahvistaisi Sen. Oliko Jumala tulkitsemassa sen, mitä Hän oli sanonut. Oli noussut esiin vääriä jeesuksia, ja joku oli vienyt neljäsataa miestä erämaahan ja muuta sellaista, mutta hän ei koskaan todistanut itseänsä Sanassa, näettehän, niin kuin Hän oli sanonut.

233   Kun Jeesus tuli, niin Hänen tuli olla profeetta. Kyllä! Ja tänään, ennen kuin Jeesus tulee uudestaan, täysi Jeesuksen Kristuksen persoonan julkituleminen  on oleva julkituotu lihassa. Ajatelkaa sitä! Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivissä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa, kun Ihmisen Poikaa ollaan paljastamassa.” Mikä on paljastaminen? Avaaminen, tunnetuksi tekeminen. Salaisuus on tuotu esiin, paljastettu. “Päivänä, jolloin Ihmisen Poika tulee olemaan paljastettu, maailma tulee olemaan Sodoman tilassa. Meillä on se, eikö niin? Kyllä! Kuinka moni uskoo sen? Se on Sodoman tilassa. Ja se on tarkalleen oikein! Katsokaa, miten se on nyt.

234   Muistakaa, on aina kolme ihmisryhmää jokaisessa ihmisjoukossa jonka te kokoatte: tekouskovaiset, uskomattomat ja uskovaiset. Meillä on heitä jokaisessa ryhmässä. Heitä on ollut kaikkina aikoina. Siellä olivat sodomalaiset, siellä olivat lootilaiset, ja siellä oli Abraham.

235   Abraham oli uloskutsuttu ryhmä, hän ei alusta pitäenkään ollut Sodomassa. Nyt tarkatkaa heidän Sanomaansa! He olivat odottaneet luvattua poikaa, odottaneet sitä vuosia. Jumala oli näyttänyt Abrahamille monia suuria merkkejä ja ihmeitä, mutta tässä Jumala tuli itse alas kuin mies!

236   Te sanotte: “Se oli Enkeli.”

237   Abraham kutsui Häntä: “Herra”, isolla kirjaimella H-e-r-r-a. Jokainen raamatunlukija tietää, että isolla kirjaimella kirjoitettu H-e-r-r-a on Elohim. “Alussa Jumala…” Herra Jumala, Elohim, Kaikki riittävä. Abraham kutsui Häntä: “Herra Jumala, Elohim.”

238   Nyt huomatkaa, siellä oli kaksi miestä, jotka menivät alas Sodomaan sanoman kanssa ja he saarnasivat sodomalaisille. He eivät suorittaneet mitään, vaan sokaisivat heidät, samalla tavalla kuin Evankeliumin saarnaaminen sokaisee uskomattoman.

239   Mutta tarkatkaa, minkä kaltaisen merkin Abrahamin ryhmä sai!

240   No niin, meidän pitäisi olla Abrahamin kuninkaallinen Siemen, Iisak oli tuo luonnollinen siemen. Mutta uskon Siemen, joka uskoi luvattuun Sanaan, luvattuun Sanaan, älkää kadottako Sitä, se oli kuninkaallinen Siemen. Se oli tuo Siemen, Abrahamin usko. “Me olemme kuolleita Kristuksessa, me olemme Abrahamin Siemen, perilliset hänen kanssaan lupauksen mukaisesti.”

241   Huomatkaa, kun kaikki se oli tapahtumassa, siellä alhaalla Sodomassa oli kaksi saarnaajaa saarnaamassa suurta sanomaa.

242   Siellä ylhäällä istui yksi Abrahamin ryhmän kanssa, joka ei hullutellut tuon joukon kanssa siellä alhaalla. Nyt tarkatkaa sitä yhtä, joka pysyi Abrahamin ryhmän kanssa, minkä kaltaisen merkin Hän antoi heille. Hän sanoi… Muistakaa nyt, muutama päivä ennen sitä hänen nimensä oli Abram, ja S-a-a-r-a-i, ei S-a-a-r-a, prinsessa. Ja tämä mies, selkänsä käännettynä telttaan päin…

243   Silloin naiset olivat erilaisia, kuin mitä he ovat nyt. Heidän täytyy päästä ulos ja sekaantua aviomiehensä asioihin ja kaikkea muuta, tehän tiedätte miten on, mutta he eivät tehneet sitä silloin, he pysyivät taustalla.

244   Niinpä he… Nuo enkelit olivat siellä. Tuo sanansaattaja, Hän sanoi: “Abraham, missä on vaimosi, S-a-a-r-a, Saara?” Kuinka Hän tiesi sen? Kuinka Hän tiesi sen?

245   Abraham sanoi: “Hän on teltassa Sinun takanasi.”

246   Hän sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi sen ajan mukaisesti, jonka lupasin sinulle.” Ja Saara vähän naurahti itseksensä.

247   Selkänsä käännettynä telttaan päin Hän sanoi: “Miksi Saara nauroi sanoen: ‘Kuinka voisivat nämä asiat olla niin?”’ Jos hän ei olisi ollut Abrahamissa, hänen morsiamensa tuolla hetkellä, olisi Jumala surmannut hänet. Niin tapahtuisi myös meille tänään kaiken epäuskomme kanssa, jos emme olisi Kristuksessa. Se juuri pitää meidät elossa, näettehän. Hän ei voinut ottaa Saaraa vahingoittamatta Abrahamia. Näettekö?

248   Ja niinpä muistakaa, Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Me näemme jokaisen myöntävän, että maailma on Sodoman tilassa. Luin Los Angelesin sanomalehteä täällä äskettäin, ja siinä sanottiin, uskon että se oli: “Homoseksuaalisuus on lisääntymässä 20 tai 30 prosenttia vuosittain Los Angelesissa.” Se on… Oi, se on hirvittävää! Hallituksessamme ja kaikkialla, kaikki on tullut vääristyneeksi. Se on totta! Tuo koko asia, koko systeemi, seurakunta ja kaikki muu on vääristynyt. Se on vääristyneisyyden ajanjaksossa.

249   Nyt haluan kysyä teiltä teologeilta jotakin, veljeni. Minä en puhu sinua vastaan kallis veljeni, minä olen täällä auttaakseni sinua, veli. Minä olen täällä seistäkseni sen pohjalla, mitä Jumalan Sana sanoo, pitäessäni kiinni kädestäsi ja tuodakseni tämän ihmisjoukon ulos tästä asiasta. Niin se on.

250   Mutta kuulkaahan, meillä ei ole koskaan aikaisemmin ollut sanansaattajaa Sodomassa, jonka nimi päättyisi kirjaimiin h-a-m ennen kuin vasta nyt. Meillä on ollut Spurgeon, Wesley, Luther ja kaikkea muuta, mutta ei milloinkaan aikaisemmin kansainvälistä sanansaattajaa jonka nimi päättyisi h-a-m. Se on totta. Näettekö G-r-a-h-a-m, kuusi kirjainta, G-r-a-h-a-m, Billy Graham, tuo tunnettu evankelista, tehden suurta Jumalan työtä, tuo mies on lähetetty Jumalalta. Hänellä on tuo vanhurskauttamisen sanoma, ja hän ravistelee kansakuntaa sillä, näettehän, sillä tavalla. Ei ole…

251   Katsokaa Oral Robertsia helluntaikirkkokunnalle. Milloin siellä oli koskaan ketään sen kaltaista?

252   Kuusi kirjainta, ei seitsemää. Abraham on A-b-r-a-h-a-m, seitsemän kirjainta. Billy Graham on G-r-a-h-a-m, kuusi kirjainta.

253   Nyt katsokaa sanansaattajia. Katsokaa aikaa, jossa olemme, milloinkaan ei historiassa ollut sellaista aikaa. Katsokaa samoja merkkejä, jotka Hän lupasi annettavaksi kullekin ryhmälle. Katsokaa, missä ne ovat. Tarkalleen samoja, oikeassa asemassa, ollen oikealla paikalla. Luonto, maailma, kaikki, aivan tarkalleen ajallansa.

254   Älkää nyt kadottako Sitä, kun hahmottellemme lopun tästä Kirjoituksesta. Nopeasti nyt, koska pidättelen teitä liian pitkään. Kutsu… Kuulkaahan. Profeetan mukaisesti, Hän tuli tarkalleen Sanan mukaan, tarkalleen ajallansa.

255   Nyt katsokaa aikaa, jossa me elämme. Emmekö me elä aivan Sodoman ajassa? Tarkatkaa sanansaattajaa Abrahamin ryhmälle. Tarkatkaa numeroita, kirjaimia, hänen nimensä numerologiaa. Te sanotte: “Ei nimellä ole mitään merkitystä.” Älkää koskaan antako kenenkään sanoa teille mitään sellaista. Miksi Hän muutti Abramin nimen Abrahamiksi? Saarain Saaraksi? Miksi Hän muutti Simonin Pietariksi, ja kaikki nuo toiset? Näettekö? Varmasti sillä on merkitystä. Ehdottomasti!

256   Siitä syystä sanon, että älkää koskaan kutsuko lastanne nimellä “Ricky” tai “Elvis” tai jotakin sellaista. Elvis merkitsee “kissa”, Ricky on “rotta”. Näettehän, kun te sanotte… Se on tarkalleen oikein. Les, tai jotakin sellaista, älkää koskaan kutsuko lastanne siksi. Jos hänellä on sellainen nimi, muuttakaa se nopeasti, ihmiset. Älkää te… Te jotka… Jos te uskotte minut Jumalan palvelijaksi, niin älkää kiinnittäkö tuollaista nimeä lapsiraukkaanne. Näettekö? Ei koskaan, antakaa hänelle toinen nimi sen tilalle. Oi! Minun ei olisi tullut mennä siihen, koska olen poissa aiheestani, mutta minä sanoin sen, ja se on tullut sanotuksi. Minä… Siten te teette, te ette tiedä, koska te sanotte sen. Näettekö?

257   He kutsuivat Häntä: “Muukalainen, ennustelija, perkele, Beelsebul”, ja sanoivat, “Hän tekee itsensä Jumalaksi..” Oi!

258   Eikö profeetta Jesaja sanonutkin: “Häntä kutsutaan: ‘Mahtava Jumala’”? Jesaja 9:6: “Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, hallitus on oleva Hänen hartioillaan, ja Häntä kutsutaan nimellä Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala, ja iankaikkinen Isä.” Kyllä! Ja myöskin Johannes 1:1: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” Uskotteko te sen? Hän ei ollut vain… Hän oli profeetta, mutta Hän oli enemmän kuin profeetta. Hän oli Jumala-profeetta. Miksi Hänen täytyi tulla?

259   Muistakaa, Hän tulee kolmessa pojan nimessä. Hän tuli ensin Ihmisen Pojan nimessä. Hän ei koskaan kutsunut itseänsä “Jumalan Pojaksi”. Te tiedätte sen. Näettekö, Hän tuli ihmisen Pojassa, profeetassa, Jehova itse, Isä. Hän kutsui Jeremiaa “ihmisen pojaksi”, – profeetta on ihmisen poika.

260   Nyt Helluntaipäivän jälkeen Hän tuli takaisin Pyhän Hengen muodossa, yliluonnollisena Henkenä, ja on nyt Jumalan Poika.

261   Tuhatvuotisvaltakunnassa Hän tulee olemaan Daavidin Poika istuen Daavidin valtaistuimella. Näettekö, Hän tuli… Hän on Jumalan Poika, Ihmisen Poika, Daavidin Poika.

262   Oi, Raamattu on täynnä näitä kultakimpaleita. Emme voi saada niitä kaikkia yhtenä iltana. Mutta on sopivaa sanoa tämä nyt. Huominen ei ehkä milloinkaan koita. Me voimme olla menneet ennen huomista. Minä ehkä saarnaan jollekin henkilölle, joka on kuollut ennen aamua. Minä voin olla mennyt ennen aamua. Veli, sisar, se ei ole mitään tarua, se on todellisuutta! Me emme tiedä lähtömme aikaa, eikä teillä tule olemaan mitään mahdollisuutta sen jälkeen, kun viimeinen henkäys jättää ruumiinne. Pankaa se kuntoon nyt, älkää odottako aamuun, se voi olla liian myöhäistä.

263   Huomatkaa nyt, he olivat tehneet Hänelle aivan tarkalleen, mitä profeetat sanoivat heidän tulevan tekemään, aivan niin kuin he ovat tekemässä juuri tänä päivänä Laodikean Ajanjaksossa. Jos haluatte katsoa sitä, lukekaa Ilmestyskirja 3: “Sokeita, alastomia ja eivät tiedä sitä. Kääntäen Kristuksen pois…” Kun Hän alkaa paljastaa itseänsä jälleen siemenen muotoon, samana, joka meni maahan ja tulee takaisin ollakseen Morsian, niin että Morsian ja Ylkä ovat sama liha ja veri, sama palvelustehtävä ja samat asiat, tehden aivan tarkalleen, mitä Hän, Henki, teki.

264   Ja täällä he jäljittelevät ja tekevät kaikenlaista muuta, ja jokaisella on kirjansa, ja he juoksevat ja tekevät sitä ja tätä. Ja oi, te ette ole koskaan kuulleet sellaisista sensaatioista. Ja… [Veli Branham vetää henkeä nenänsä kautta.] “Minä haistan sen”, tai jotakin muuta, sitä ja tätä. Juuri niin epäraamatullista kuin se vain voi olla!

265   Ja aito asia on aivan heidän edessänsä, ja he kävelevät pois sanoen: “He eivät kuulu minun organisaatiooni, minun opillisiin periaatteisiini.” Näettekö, se on vain sokea johtamassa sokeaa! Eivätkö he kaikki putoa kuoppaan? Ihmisten kirkkokunnallisten perinteiden sokaisemina he panivat Hänet ulos seurakunnastansa, aivan niin kuin Jumala sanoi heidän tulevan tekemään Ilmestyskirja 3:ssa, kuten tavallisesti, niin kuin on profetoitu.

266   Huomatkaa, kuinka harvoin Jeesus teki itsensä tunnetuksi näille opetuslapsille. Nämä kaksi opetuslasta, Kleopas ja hänen ystävänsä. Me olemme nyt ensimmäisen ylösnousemuksen jälkeisessä aamussa. Kuinka kaunis aamu, Jeesus on noussut ylös kuolleista, eläen kansansa keskuudessa. Kuinka kaunis ajatus!

267   Hän on täällä samana tänään niin kuin Hän oli tuona päivänä, koska Hän on sama eilen tänään ja ikuisesti. Ja Hän paljastaa itsestänsä enemmän tänään kuin missään toisessa ajanjaksossa tuon päivän jälkeen tullen läpi vehnän varren ja kuoren. Se on kaikki nyt takanapäin, me olemme tulleet jälleen vehnänjyvään. Näettekö, me olemme jälleen jyvässä.

268   Tunnettuna niin kuin… Tunnetuksi… Tarkatkaa, kuinka Hän teki itsensä tunnetuksi näille ihmisille. Muistakaa nyt, tuon ajanjakson luvatun Sanan Messiaana. Huomatkaa! Hän ilmestyi heille niin kuin Hän oli sanonut profeetalle, että Hän tulisi tekemään. Huomatkaa: “Hullut ja hitaat sydämeltä uskomaan, että kaiken sen, mitä profeetat olivat kirjoittaneet Hänestä, täytyi täyttyä.”

269   Tarkatkaa Häntä! Hän viittaa suoraan takaisin Jumalan Sanaan. Hän ei koskaan sanonut heille suoraan: “Ettekö te tunne Minua? Minä olen ylösnoussut Messias.” Hän ei koskaan sanonut sitä. Näettekö, Hän vain antoi heille Kirjoituksen, kuten Johannes teki, ja he muutkin. Näettekö? Hän vain… Heidän täytyi itsensä käsittää se. Heidän täytyi itsensä tuomita se. No niin, älkää nyt nukahtako, tuomitkaa itse.

270   “Hullut, hitaat sydämeltä uskomaan, että kaikki, mitä profeetat ovat sanoneet, on tapahtunut.” Millainen nuhde heille, jotka väittivät tuntevansa Hänet. Näettekö?

271   Huomatkaa, kuinka Hän lähestyi aihetta. Hän ei koskaan tullut suoraan, niin kuin sanoin hetki sitten, ja sanonut: “Hei, ettekö te tunne omaa Messiasta tälle ajanjaksolle? Ettekö te tiedä, että Minä olen Hän?” Todellinen Jumalan palvelija ei koskaan tunnista itseänsä sillä tavalla. Kirjoitus tunnistaa, kuka hän on. Varmasti. Mutta Hän kiinnitti heidän huomionsa siihen, mitä profeetat olivat käskeneet odottaa Messiaan ajanjaksossa. Näettekö sitä? Mennen suoraan takaisin: “Hullut ja hitaat sydämeltä, kun ette usko, että kaiken, mitä profeetat sanoivat Messiaasta, pitää tapahtua.”

272   Hän, kuten Johanneskin, antoi Raamatun Sanan tunnistaa itsensä, mitä Hän oli heille. Sen olisi pitänyt olla tarpeeksi selvää. Jos Sana oli tunnistanut Hänet, olisi pitänyt olla selvää, kuka oli se lupaus, jota he odottivat. He tiesivät, että jonkun täytyi tulla näyttämölle tuohon aikaan.

273   Sitten te sanotte: “Annahan kun näytän sinulle, mitä Sana sanoo tulevan tapahtumaan tässä päivässä.”

274   Enkö minä tänä iltana yritäkin kertoa teille Sana Sanalta, jopa asemallisesti, paikallisesti, nimet ja numerot ja kaiken muun, ja kaikki merkit, ajat ja kaiken, että me olemme aivan lopun ajassa? Varmasti te voitte nähdä, mistä minä olen puhumassa. Näettekö? Katsokaa! Se on niin selvää, ettei siihen pitäisi tarvita enempää tunnistamista. Hän sanoi, kun Hän oli täällä maan päällä: “Tutkikaa Kirjoituksia, etsikää tarkoin Kirjoituksista, niissä te ajattelette teillä olevan Iankaikkisen Elämän, ne juuri todistavat, mitä Minä olen, näettekö, kuka Minä olen.”

275   Huomatkaa, Hän alkoi profeetta Mooseksen kanssa, 5. Moos. 18:15. No niin, minä katselen Kirjoituksia täällä. 5. Moos. 18:15. Mooses sanoi: “Herra teidän Jumalanne…”

276   Katsokaahan, Jumala puhui hänelle vuorella. Ja, oi, tuo ukkosenjylinä. He sanoivat: “Puhukoon Mooses, eikä Jumala, ettemme tuhoutuisi.”

277   Hän sanoi: “He ovat sanoneet oikein. Minä en enää tule puhumaan heille tällä tavalla, vaan Minä tulen herättämään heille profeetan.” Ja se on ollut Hänen sanomansa koko ajan. Se juuri tulee selvittämään koko asian lopussa. Sen yksinkertaisesti täytyy, koska Herran Sanan täytyy tulla profeetalle. Se on ainoa, jolle Se voi tulla. Jos se ei tee sitä, se rikkoo Jumalan Sanan ja panee Hänet sanomaan jotakin väärää. Näettekö? Se ei tule koskaan menemään seminaarin luo, se menee profeetan luo! Ja profeetta on Jumalan lähettämä, määräämä. Ja kuinka te tiedätte, että se on, eikä mitä ihmiset sanovat…

278   Meillä on ollut Elioita, ja viittoja, ja kaikenlaista muuta, ja mantteleita ja kaikenlaista hölynpölyä, joka on mennyt organisaatiollisuuteen kaiken muun mukana.

279   Mutta on tuleva tämän maan päälle, Jumalan lupauksen mukaisesti, aito Jumalan palvelija Jumalan Sanallansa tunnistama ja ollen tälle päivälle asetettu vastaus, joka tulee asettamaan Morsiamen järjestykseen, todella pienen seurakunnan vähemmistön, ja ottaa sen ylös. Se on totta. Hän tulee esittelemään: “Katso, siellä on tuo Yksi, josta olen puhunut, näettekö, joka on tuleva.”

280   Ja kaiken, mitä profeetat olivat sanoneet Hänestä ja tätä ajanjaksoa varten, olisi ollut mielenkiintoista kuulla Hänen puhuvan siitä. Haluaisitteko te kuulla Hänen puhuvan siitä? Kaikesta, mitä profeetat olivat sanoneet Hänestä. Muistakaa, Hän sanoi, mitä profeetat olivat sanoneet Hänestä itsestään, lainaten omaa itseänsä, sitä mitä Hän oli sanonut, ja Hän oli Sana, lainaten Sanaa.

281   Kuunnelkaamme niitä Sanoja, joita Hän lainasi. Haluaisitteko kuulla, mitä Hän sanoi heille. Seuratkaamme nyt tuota keskustelua ennen kuin lopetamme.

282   No niin, he olivat tietoisia kaikista viimeaikaisista ristiinnaulitsemisen tapahtumista. He tiesivät, mitä kerrottiin tapahtuneen haudalla, ja että naiset olivat nähneet Hänet, ja jotkut toiset olivat sanoneet nähneensä Hänet ja niin edespäin. He olivat kertoneet sen kaiken Hänelle. Ja Hän menee suoraan eteenpäin Sanan kanssa… lainaten itseänsä Sanan kautta:

Katsokaahan nyt Sakarian 12. Hänen on täytynyt lainata Sakaria 11:12.: “Hänet oli myyty kolmestakymmenestä hopearahasta.” Eikö Messiasta olisi pitänyt myydä kolmestakymmenestä hopearahasta?

Psalmissa 41:9: “Hänen ystävänsä pettivät Hänet.” Näettekö?

Sakaria 13:7: “Opetuslastensa hylkäämä.”

Psalmissa 35:11: “Väärien todistajien syyttämä.”

Jesaja 35:7 mukaan: “Ääneti syyttäjiensä edessä, avaamatta suutaan.”

Jesaja 50:6: “Häntä ruoskittiin.”

Psalmi 22: “Hän huusi ristillä: ‘Jumalani, miksi olet hyljännyt Minut. Voin lukea kaikki luuni, he tuijottavat Minua. He lävistivät käteni ja jalkani.” Katsokaa profetioita, joista Hän voi puhua!

Jesaja 9;6: “Lapsi on meille syntynyt, neitsyt tulee raskaaksi”, ja niin edelleen.

Ja myös Psalmissa 22:18: “He jakoivat Hänen vaatteensa keskenään.”

Jesajassa, 7:14: “Neitsyt tulee raskaaksi.”

Psalmissa 22 jälleen: “Vihollistensa, seurakunnan pilkkaama, joiden oletettiin olevan Hänen ystäviään.”

Psalmissa 22: “Luutakaan ei tullut rikkoa, mutta he lävistivät Hänen kätensä ja jalkansa.”

Jesaja 53:12: “Kuoli pahantekijäin kanssa.”

Jesajassa, 53:9: “Runneltu, haudattu rikkaiden veljien joukkoon.”

Psalmissa 16:10: “Hänet oli ylösnostettu kuolleista. Daavid sanoi niin, ‘Minä en tule sallimaan Pyhäni nähdä turmeltumista, en myöskään tule jättämään Hänen sieluansa helvettiin.’” Hän nousisi kuolleista.

Malakia 3:“Johannes Kastaja oli Hänen edelläkävijänsä.”

283   Ja kaikki esikuvat, joihin Hän olisi voinut mennä! Jopa siihen kuinka Iisak oli esikuva Hänestä vuorella, jonne hänen isänsä Abraham hänet vei, l. Moos. 22.

284   Silloin he alkoivat nähdä, kuka oli täyttänyt nämä Kirjoitukset, jotka oli luvattu tuota päivää varten. Kun se oli jo tapahtunut, niin he alkoivat nähdä. “Oi, hetkinen vain! Tiedätkö mitä?” He tiesivät silloin, että heidän ristiinnaulittu ystävänsä Jeesus oli tuo Profeetta, joka oli luvattu. He tiesivät koska… Näettekö, heille ei oltu selvitetty Kirjoituksia.

285   “Mutta kuulkaahan, kaikkien näiden asioidenhan pitikin tapahtua ristillä. Te hullut, hitaat sydämestä ymmärtämään kaikkea, mitä profeetat ovat sanoneet, kuinka Messiaan tuli kärsiä ja mennä Kirkkauteensa ja nousta ylös kolmantena päivänä.” Yhä he eivät voi ymmärtää.

286   “Oi, kyllä. Se on totta. Eikö sydämemme palanutkin sisimmässämme?”, he sanoivat. Ei ihme että heidän sydämensä paloivat! Kun Hän antoi heille kaikki nuo täyttyneet profetiat.

287   Silloin he alkoivat ymmärtää, että heidän ystävänsä, mies, jonka kanssa he olivat syöneet, jonka kanssa he olivat keskustelleet, jonka kanssa he olivat olleet yhteydessä, jonka kanssa he olivat kalastelleet ja maanneet metsissä, Hän oli se, joka oli täyttänyt jokaisen tuolle hetkelle profetoidun Sanan. Siinä se oli! He olivat kävelleet kuusi mailia, niin kuin siltä näytti, hyvin lyhyessä ajassa, olettaisin, ja he olivat kuulleet kuuden tunnin saarnan koskien vahvistettua profetiaa. Hieman pidempään kuin, mitä me olemme olleet tänä iltana. Oli tulossa jotenkin myöhäinen iltahetki, ehtoovalot olivat tulleet.

288   Nyt on sama hetki, seurakunta! Ehtoovalot ovat tulleet! Hebrealaiskirje 13:8: “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Oi, tapahtumat on selvitetty profetialla, samoin tänään. Ehtoovalo, jonka Jumalan profeetta on luvannut Sakaria 14:7, voi jälleen avata todellisen uskovaisen silmät niille tapahtumille, jotka tapahtuvat tänä päivänä, profetioiden todistaessa, että me olemme lopun ajassa. Jeesus tulee.

289   Se on…

290   Hän sanoi: “Tulee olemaan päivä, jota ei voida kutsua yöksi eikä päiväksi.” Hän sanoi: “Mutta ehtoolla on oleva valoisaa.” No niin, me tiedämme maantieteellisesti, että aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Nyt profeetta sanoi: “Tulee olemaan pitkä ajanjakso, joka on oleva synkkää… jota ei voida kutsua päiväksi eikä yöksi. Se on jonkinlainen hämärä, synkkä päivä.”

291   No niin, mistä Poika nousi? [Englanniksi son=poika, sun= aurinko. Molemmat äännetään samalla tavalla] Me puhumme nyt P-o-j-a-s-t-a. Luonnollinen aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Aivan samoin Poikakin. Jumalan Poika nousi ensin idässä, idän ihmisille.

292   Ja nyt sen jälkeen, kun Hän lähti, mitä he tekivät? Kolmesataa vuotta myöhemmin he alkoivat ensimmäisen organisaationsa, roomalaiskatolisen kirkon. He menivät läpi pimeän ajanjakson ja tulivat siitä ulos. Mitä he tekivät? Sama asia, päivä, jota ei ole voitu kutsua päiväksi tai yöksi. Heillä oli tarpeeksi sääntöjä ja he uskoivat, että Hän oli Jumalan Poika, ja he vaelsivat siinä valossa, joka heillä oli, ja muodostivat kirkkojaan ja rakensivat sairaaloita ja kouluja ja niin edelleen, ja seminaareja ja lähettivät lapsensa kouluun.

293   Mutta profeetta sanoi: “Ehtoolla on oleva Valo. Poika tulee jälleen pilkistämään esiin. On oleva valoisaa.” Mikä? Tuo sama Poika, joka paljastettiin lihassa siellä aamulla, tulee olemaan paljastettu jälleen ehtoolla.

294   Nyt verratkaa Luukas 17:30: “Tuona päivänä on maailma oleva niin kuin se oli Sodoman päivinä, silloin kun Ihmisen Poika paljastetaan.”

On oleva Valo ehtooajalla,
Polun kirkkauteen tulette varmasti löytämään.

295   Oi! Ihmiset, missä me olemme?

Kansakunnat ovat hajoamassa, Israel on heräämässä,
Nuo merkit, jotka profeetat ennalta kertoivat;
pakanain päivät ovat luetut, kauhujen täyttämät; (Tarkatkaa sen luisumista mereen!)
Palatkaa, oi hajotetut, omienne luo.
Lunastuksen päivä on lähellä,
Miesten sydämet pysähtyvät pelosta;
Olkaa täytetyt Hengellä, pitäkää lamppunne kunnossa ja kirkkaana,
Katsokaa ylös! lunastuksenne on lähellä. (Teidän on parasta tehdä se.)

296   Veli, sisar, on pelottava aika. Tarkatkaa asioita, jotka on profetoitu. Tarkatkaa niitä asioita, joita tapahtuu. Tarkatkaa, kuinka kaikki profetiat ovat täyttymässä, silloin näemme, mitä tämä kaikki on. Se ei ole jotakin fanaattisuutta. Se on Jumala vahvistamassa Sanojansa tarkalleen, tarkalleen. Kalliota on lyöty, ystävät, paetkaa Sen luo niin nopeasti kuin voitte. Profetia vahvistaa sen päivän, jossa me olemme.

297   Kumartakaamme päämme. [Eräs veli puhuu kielillä. Eräs sisar antaa tulkinnan. Eräs veli puhujanlavalla sanoo: “Voisimmeko hetken pysyä rauhallisina? Jumala on puhunut meille veli Branhamin kautta, ja voitelu on veli Branhamin yllä, eikä hän ole vielä lopettanut. Ja…”]

298   Rakas Jumala! Käsitättekö päivän, jossa me elämme, ystävät? Uskaltaisitteko te väitellä Jumalan kanssa? Tahtoisitteko sanoa: “Hän ei ole oikeassa?”, kun Hän on todistanut Sen. Hän on oma tulkkinsa. Tahdotteko palvella Häntä?

Nyt päänne kumarrettuina ja sydämenne kumarrettuina, veli sisar.

299   Tämä voi olla viimeinen kerta, kun tapaamme. Me emme ehkä koskaan… Jos tulisin takaisin vuoden kuluttua, jos elän, niin monet täällä nyt olevista eivät tulisi olemaan täällä silloin. Ja minun täytyy kohdata teidät Tuomiolla ja vastata kaikesta, mitä olen sanonut tänä iltana.

300   Jumalan edessä jos tiedätte, että ette ole… Vain katsokaa itseänne Jumalan peilistä, Raamatusta, ei ole väliä sillä, kuka olette, ja sanokaa: “Tiedän, että olen kaukana siitä, että olisin Jumalan tytär, näyttäessäni miltä näytän. Olen kaukana siitä, että olisin Jumalan poika, näyttäessäni miltä näytän. Mutta Jumala, minä en halua olla tässä tilassa, minä haluan pyrkiä tuohon asemaan.” Haluan että kohotatte kätenne Jumalalle, kuka oletkin, missä oletkin, ympäri rakennusta: “Kyllä, minä haluan olla Jumalan poika. Minä haluan olla Jumalan tytär. Haluan täyttää kaiken, mitä Herrani on käskenyt.” Nyt… Jumala siunatkoon teitä. Arvelisin että yhdeksänkymmentä prosenttia kuulijakunnasta.

301   Kuulkaahan nyt, ystäväni. Mitä jos te olisitte eläneet niissä päivissä ja kuulleet Johanneksen saarnaavan? Mitä jos te olisitte eläneet silloin, kun Jeesus oli täällä? Kenen puolella sinä olisit ollut? Jos olisitte eläneet Jeesuksen… Muistakaa, jos Hän… Jos te olisitte eläneet silloin, olisi ollut aivan niin kuin on nytkin. Sama Jeesus tekee itsensä tunnetuksi Sanansa mukaan, näettekö, ja se on hyvin epäsuosittua.

302   Mutta sallikaa minun sanoa teille, minä en yritä käskeä ihmisiä jättämään seurakuntaa tai… Minähän haluan teidän käyvän kirkossa: “Älkää jättäkö yhteen kokoontumistanne.” Mutta se mitä minä yritän käskeä teitä tekemään, on ponnistella sisälle Jumalan Valtakuntaan. Saada nämä asiat, maailma, seurakunta…

303   Helluntailaiset, te ihmiset olette tulossa liian maailmallisiksi. Te olette tulossa liian paljon maailmanmielisiksi. Se tapahtuu niin helposti, te katselette jatkuvasti televisiota ja kaikkia näitä asioita, ja millä tavalla he tekevät, ja kaikkea sellaista, ja ennen kuin huomaattekaan… Seminaarit ja koulut alkavat tekemään kompromisseja siellä ja täällä, on sitä ja tätä, ja ennen kuin huomaattekaan… Sen on pakko tulla siihen. Helluntaikirkko on ollut suurin kannattajani, en voi sanoa mitään sitä vastaan. Mutta sitä minä huudan: “Veljeni, tulkaa ulos!” Teillä ei ole sellaisia kokouksia, joita teillä tapasi olla. Ihmiset eivät ole niin kuin heillä oli tapana olla. Mutta Jeesus Kristus on sama, muuttakaamme Häneen.

304   Nyt, kätenne ollessa kohotettuina, muistakaa, siellä oli lyöty Kallio erämaassa, ja tuo lähde on yhä avoinna tänä iltana. Heidän Kalliotaan on lyöty, Kristusta, Hän on tuo lyöty Kallio.

305   Ja tänä iltana, niin pitkälle kuin tiedän, seurakunta voi olla… Kutsumisen aika voi jo olla ohitse, minä en tiedä, en osaa sanoa sitä. Muistakaa, ihmiset jatkoivat edelleen pitäen kokouksia aivan niin kuin ennenkin Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Ja kaikki ihmiset, he tulevat, he… Tarkatkaa! He tulevat edelleen jatkamaan saarnaamista ja sanovat, että he “pelastuvat” ja kaikkea sellaista, aivan niin kuin… “Maailma jatkuu aivan niin kuin se on ollutkin”, he sanovat. Mutta se tulee olemaan liian myöhäistä silloin.

306   Kun sinulla vielä on tilaisuus, veljeni. Kun sinulla on tilaisuus, sisareni, tule sisälle Jumalan Valtakuntaan. Sinun ei tarvitse tulla millään muulla tavalla kuin vain yksinkertaisella uskolla Hänen Sanaansa. Hän on tuo Sana! “Herra Jeesus, tiedän katselevani nyt itseäni Jumalan Sanan peilistä. Oi, kuinka puutteellinen minä olenkaan. Mutta rakas Jumala, tänä maanantai-iltana, täällä San Bernardinossa, Kaliforniassa, täällä auditoriolla, tässä on kaikki, mitä minulla on, Herra, mutta tulen antamaan sen Sinulle. Tahtoisitko ottaa minut niin kuin olen, Herra? Tahdotko antaa minun paeta ristille nopeasti? Minä jopa näen sanansaattajat. Minä näen ajan, näen Sodomasta ulos kutsumisen. Minä näen merkit. Minä näen Abrahamin ryhmän saavan Valon. Minä näen julkitulemisen, Jeesuksen ollessa jälleen julkituotu keskuudessamme, aivan kuten oli silloinkin. Näen kaikki asiat, jotka Sinä lupasit. Minä näen jäljittelijät. Näen Sinun sanoneen: ‘Niin kuin oli Mooseksen päivinä’, kuinka tämä Jambres ja Jannes tulisivat takaisin jäljittelemään, ja yhä pysyisivät siinä samassa kaatopaikassa, jossa he olivat.”

307   Näettekö, he eivät voineet seurata Moosesta tuon Sanan lävitse ja viedä noita Israelin lapsia sieltä ulos erämaahan, koska he olivat yhteydessä Egyptin kanssa. He eivät voineet tehdä sitä, vaikka he tekivätkin samoja tekoja, joita hän teki. Mutta heidän mielettömyytensä tuli julkituoduksi. Ja Raamattu sanoo: NÄIN SANOO HERRA: “Niin tulee tapahtumaan uudestaan viimeisessä päivässä.”

308   Ja te näette sen omilla silmillänne, jos olette hengellinen. Minä en voi selittää Sitä. Minun ei tarvitse selittää Sitä. “Minun lampaani kuulevat Minun Ääneni.” Menkäämme Hänen luoksensa nyt, kun meillä on tilaisuus. Tahtoisitteko tehdä sen?

309   Jos teillä on Pyhän Hengen kasteen tarve, jos teillä on uudelleen vihkiytymisen, uuden elämän, tarve, teidän pastorinne ei tule halveksimaan teitä, hän tulee rakastamaan teitä sen tähden. Vain antakaa itsenne täydellisesti Jumalalle tänä iltana, ollessamme täällä… Tiedän kyllä, että se on ollut kovaa, leikkaavaa, outoa, mutta en tee sitä ollakseni ilkeä. Teen sen ollakseni rehellinen. Teen sen, koska rakastan teitä, minä rakastan Jumalaa, ja teen sen yrittääkseni auttaa teitä. Ja todellakin, ystävät, minä uskon… Ja koko sydämestäni, kaikella uskollani, minä uskon, että minun Sanomani tulee Jumalalta. Se on todistettu teille siksi kautta vuosien.

310   Kuunnelkaa nyt, luovuttakaa tänä iltana kaikki, mitä teillä on, kaikki, mistä teillä on tarve. Minä uskon, totisella, antautuneella sydämellä, jos tahdotte nousta seisomaan ja kohottaa kätenne Jumalan puoleen ja sanoa: “Rakas Jumala, tässä minä olen. Ota minut, Herra. Minä en enää yritä käyttää omaa mieltäni ja omia tulkintojani. Sinun Sanasi sanoo, että minun täytyy olla pyhä, minun täytyy olla uudestisyntynyt, minun täytyy olla täytetty Hengellä, ja sitten Henki tulee johtamaan minut koko Totuuteen. Rakas Jumala, tässä minä olen, johda minua.” Tahtoisitteko tehdä niin paljon? Jos teette sen verran, että kohotatte kätenne ja sanotte: “Minä tahdon tehdä sen, minä olen halukas siihen.”

311   Silloin nouskaamme kaikki seisomaan.

Juuri niin kuin olen, ilman yhtäkään puolustusta,
Mutta Sinun Veresi vuodatettiin minun tähteni,
Ja Sinä kutsut minua tulemaan luoksesi,
Oi Jumalan Karitsa (Jumalan ainoa ovi),minä tulen, minä…

Jättäkää nyt kaikki omat tekonne, kaikki muu, väsyneisyytenne, kaikki… Mitä jos olisitte kuolemassa nyt?

Aivan niin kuin olen, Sinä tulet vastaanottamaan,
Toivotat tervetulleeksi, armahdat, puhdistat, vastaanotat;
Koska minä…

Tahdotteko kohottaa kätenne tässä kohden nyt?

… minä lupaan, minä tulen uskomaan,
Oi Jumalan Karitsa, minä tulen! minä tulen!

312   Nyt urkurin jatkaessa — jatkaessa soittamista, voikoon jokainen meistä…

313   Nuoret teini-ikäiset, ettehän halua tulla sellaisiksi kuin tämä huligaanijoukko täällä ulkona kaduilla?

314   Sisar, ethän halua käyttää lyhyitä hiuksia, kun sinun nasiiri-kunniasi Jumalalle on se, että sinulla on pitkät hiukset? “On häpeäksi naiselle hänen leikata hiuksiaan.” Tahdotko käyttää näitä pieniä hameita, joita he käyttävät tänään ja näitä muita moraalittomia pukuja, joista ruumiisi näkyy lävitse täällä ulkona kadulla? Tiesitkö, että jokainen mies, joka katsoo sinua, tekee sydämessään aviorikoksen sinun kanssasi? Ja sinä esittelit itsesi sillä tavalla. Tiedättekö te naiset, jotka käytätte make-uppia, että Raamatussa on vain yksi nainen, joka koskaan käytti make-uppia? Ja Jumala ruokki hänet koirille. Iisebel, nimi, joka siitä asti on ollut vihattu, sen vuoksi mitä hän teki. Tiedättekö, että profeetta Elia kirosi sen ja nimesi hänet sillä tavalla? Tiedättekö että Herodias oli Johannes Kastajaa vastaan? Te ette halua tuota Hollywoodin maailmallista asiaa. “Jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita, ei Jumalan rakkaus ole teissä.”

315   Veli, saarnaaja ystävä, ei mitään… Ole hyvä ja ymmärrä minua, minä olen sinun veljesi. Haluatko sinä kuulua, ja samoin te seurakuntien jäsenet, metodistit, baptistit tai mitä olettekin, haluatteko pitää kiinni tuosta kirkkokunnasta siksi, että teidän äitinne ja teidän isoäitinne kuuluivat siihen? Hän tuli ulos jostakin tullakseen siihen, se oli tuon päivän Valo, aivan niin kuin oli Nooan aikana. Tämä on toinen päivä.

316   Te sanotte: “Mutta, minulla oli…”

317   Tämä ei ole Helluntaipäivä. Helluntailais-ajanjakso on ohitse. Helluntai on mennyt, tämä on elonkorjuun aika. Näettekö? Ja elonkorjuun aika on jyvän aika, vedet on jo vuodatettu, jyvä on kypsymässä. Tule jyvään, kallis veljeni. Kuule minua, usko minua. Jos uskotte, että minä olen Jumalan palvelija, niin kumartakaamme päämme nöyryydessä ja uhratkaamme rukouksemme jokainen omalla tavallamme, kun tiedämme mitä meidän pitää tarjota: “Jumala, ota minut niin kuin minä olen.”

318   Ja veli, sisar, minä lasken myös itseni alttarille tänä iltana. Jumala, muovaa minua ja tee minut erilaiseksi. Tee jotakin, Jumala, tee minut Sinun kaltaiseksesi.

319   Luuletteko, että on helppoa seistä täällä ja leikellä ihmisiä palasiksi sillä tavalla? Sitä on vaikea tehdä. Mutta voi minua, jos en tee sitä.

320   Rakas Jumala, tämän kuulijakunnan kumartaessa päänsä ja sydämensä, tässä juhlallisessa hetkessä tämän Raamatun opetuksen lopuksi, kun me näemme Pyhän Hengen vahvistuksen, joka on ravistellut tätä kansakuntaa ristiin rastiin suurissa herätyksissä osoittaen ja tietäen, että jonkin täytyy seurata sitä. Ja sitten nähdä noiden seitsemän Enkelin tulevan alas siellä vuoren huipulla Arizonassa, josta aikakauslehdet ympäri kansakuntaa kirjoittivat. Nähdä Jeesus Kristus itse siellä taivaissa katsomassa alas ja sanovan: “Ilmestyskirjan 10. luvun 7. jakeessa, seitsemännen enkelin Sanomassa, nämä Sinetit avattaisiin ja Jumalan salaisuudet tehtäisiin tunnetuksi.” Että uskonpuhdistajat eivät eläneet tarpeeksi pitkään tuodakseen sitä esiin. Ja täällä, nämä seitsemän Sinettiä, jotka sinetöivät koko asian, tulisivat avatuiksi tässä ajassa. Nähdä kaikki nämä suuret merkit ja ihmeet, joita on tehty, vahvistettuna, ennalta kerrottuna ennen kuin se tapahtui. Ja yhtään kertaa Sinä et ole pettänyt meitä, vaan sait sen tapahtumaan aivan niin kuin oli sanottu.

321   Rakas Jumala, me käsitämme, että Jeesus Kristus on meidän keskellämme. Me tiedämme, että Hän on täällä. Hän on täällä tänä iltana. Näkymätön Jumala on täällä kanssamme ja voi vahvistaa jokaisen lupauksen, jonka Hän on antanut Sanassansa. Kuinka Sinä olet seissyt ja todistanut heille, selkä käännettynä, alkuperäisessä alkuhetkessä ennen kuin jäljittelijät edes tulivat mukaan kehiin, Herra, tai tulivat mukaan kilpailuun, kuten tapahtui. Sinä osoitit ja todistit, profetoit ja kerroit tarkalleen, millä tavalla se tulisi tapahtumaan, ja me näemme, että se on tapahtunut sillä tavalla. Ja Isä, Jumala, me tiedämme, ettei kyseessä voi olla ihminen, vaan sen täytyy olla Jumala. Niin me tiedämme, että Sinä olet täällä tänä iltana. Anna anteeksi meille meidän syntinne.

322   Rakas Jumala, Sinä olet parantanut meidän sairautemme, nyt anna anteeksi meidän syntimme, Herra, että emme ole olleet sen kaltaisia kristittyjä, joita meidän pitäisi olla… Me tunnustamme olevamme täyden Evankeliumin miehiä tai naisia, ja täältä me löydämme itsemme torkkumassa kuin kirkkokunnallinen kananpoika. Auta meitä, rakas Jumala, ota meidät ja ravistele meitä Pyhällä Hengelläsi. Ja jos meissä on jotakin, mikä ei ole Sinun kaltaistasi, ota se ulos meistä, Herra. Istuta jalkamme Jumalan Pyhälle Sanalle, ja anna Pyhän Hengen polttaa syvälle sydämiimme ja ottaa pois kaikki epäuskon kuona ja tämän päivän uneliaisuus, oi, niin että nousemme ja ravistelemme itseämme. Suo se, Jumala. Puhdista meidät! Muovaa meidät! Valmista meidät! Jumala, suo se.

323   Jos täällä tänä iltana on joku, Herra, joka pitää sydämessään tuota jyvää, tuota Jumalan alkiota, joka on säädetty Elämään maailman perustamisesta. Minä tiedän, Herra, että he ovat kuuleva tällä hetkellä. Niinpä minä rukoilen, Jumala, että Sinä täyttäisit heidän sielunsa ja valaisisit heidät tuoreella Pyhän Hengen kasteella ja lähettäisit heidät matkaan iloiten ja onnellisina.

324   Herra Jumala, minä luovutan heidät Sinulle. Minä en tiedä, keitä he ovat. Sinä tiedät. Minä olen vastuussa vain Sinun Sanasi saarnaamisesta, Herra, niin kuin Sinä paljastat Sen. Sinä olet vastuussa siitä, minne siemen lopulta putoaa. Minä vain kylvän Sen. Herra Jumala, minä rukoilen, että Se olisi pudonnut hyvään, rikkaaseen multaan tänä iltana. Että moni tulisi näkemään Sen, Herra, ja nousisi loistaakseen kristittyinä tässä viimeisessä päivässä, niin että se suuri asia, jota me odotamme tulevaksi, tulisi nopeasti. Suo se, Herra. Ja Sinä tulet ottamaan Seurakuntasi, Morsiamesi, ja viemään Hänet kotiin. Me näemme Sen kaiken olevan järjestyksessä. Tule, Herra Jeesus. Me jätämme sen kaiken Sinulle nähdäksemme tulokset, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni…

325   Rakastatteko te häntä? Hyvä on, silloin teidän täytyy rakastaa toisianne. Puristakaa toistenne kättä kun laulamme sen uudestaan:

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Puul’…

326   Antakaamme Hänelle ylistys. Kuinka moni tuntee tämän laulun:

Ylistän Häntä, ylistän Häntä,
Ylistän syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

327   Laulakaamme se nyt:

Ylistän Häntä, ylistän Häntä,
Ylistän syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran

328   Ettekö tunne itseänne puhtaaksi hangatuiksi? Kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Oi, se saa minusta tuntumaan hyvältä.” Veli, minä rakastan noita vanhanaikaisia lauluja. Ettekö tekin? Ne menevät syvälle sydämeen.

Ylistän Häntä, ylistän Häntä,
Ylistän syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

329   Kohottakaamme nyt vain kätemme ja ylistäkäämme Jumalaa, jokainen meistä, omalla tavallaan:

330   Herra Jeesus, me kiitämme Sinua. Me ylistämme Sinua, Herra. Me annamme Sinulle ylistyksen ihmisistä, jotka on kutsuttu ulos Babylonista. Me kiitämme Sinua Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen Verestä. Me kiitämme Sinua, koska Hän tekee meidät puhtaiksi tällä hetkellä. Me pyydämme, että annat anteeksi väärintekomme ja typeryytemme, Herra, pimeässä kompastelumme. Oi Jumala, voikaamme me nousta ja loistaa ja vaeltaa ehtoovalossa, ja olla tuon Puun hedelmiä, jotka ehtoovalo tuo esiin. Suo se, rakas Jumala. Me jätämme itsemme Sinulle, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

331   Nyt, päidenne ollessa kumarrettuina, minä annan teidät takaisin kokousta johtaville pastoreille.

65-1205 ASIAT, JOTKA TULEVAT OLEMAAN (Things That Are To Be), Rialto, California, USA, 5.12.1965

FIN

65-1205  ASIAT, JOTKA TULEVAT OLEMAAN
(Things That Are To Be)

Rialto, California, USA, 5.12.1965

1       Veli Boone ja seurakunta, minusta on todella suuri etuoikeus olla jälleen San Bernadinossa. Tähän paikkaan liittyy monia valtavia muistoja menneiltä päiviltä. Ja kuulla, että vierailuni tänne yhä vaikuttaa elävöittävästi, todella tekee mielen iloiseksi siitä, että Herra johti meidät tännepäin vuosia sitten.

2       Olin juuri istumassa ulkona pysäköintialueella koettaen muistaa tapahtuneita asioita. Rouva Iisacson, joka oli tulkkini Suomessa, Suomessa käydessämme, tuli autolle juuri, kun olin lähdössä pois. Ja hän sanoi: “Sinun Suomen äänesi.” Ihmettelenpä asuisiko rouva Isacson jossain tässä lähellä. En tiedä. Onkohan hän ehkä läsnä täällä tänä iltana? May Isacson, hän on Suomesta.

3       Sitten toinen erikoinen asia, joka tuli mieleeni, oli pikku tarjoilija Antlers hotellin ravintolassa, jossa söin tässä lähellä. Uskoisin sen olevan oikein. Ja tämä pikku nainen… Minä rukoilin hänen kanssaan. Hän oli miellyttävä pikku nainen, mutta hän ei ollut kristitty. Kutsuin häntä kokoukseen. Hän oli menettänyt vauvan, ja uskoisin, että hän asui erillään miehestään. Ja me rukoilimme, että hän sopisi miehensä kanssa, tai että he voisivat sopia toistensa kanssa. Ihmettelenpä olisiko tämä pikku nainen nyt läsnä täällä?

4       Ja sitten vielä toinen asia joka tapahtui. Pikkuvauva, joka oli tuotu jostakin, noin päivän ajomatkan päästä, oli kuollut ja lepäsi äitinsä käsivarsilla ja heräsi takaisin eloon. Olisikohan tämä henkilö läsnä täällä? Ja uskoisin sen tulleen tänne toisesta osavaltiosta. Ja pikku äiti oli ajanut koko pitkän yön isän kanssa, ja pikku äiti istui siellä surullisena pitäen pientä kuollutta vauvaansa käsivarsillaan. Minä ajattelin: “Millainen usko.” Vaikka olisin ollut maailman suurin tekopyhä, Jumala olisi kunnioittanut tämän äidin uskoa.

Pitäessäni vauvaa käsissäni tällä lailla ja rukoillessani, se lämpeni ja alkoi liikkua ja avasi pienet silmänsä. Ojensin sen takaisin äidilleen. He olivat jostakin. En uskoisi heidän olleen helluntailaisia. Uskoisin kuitenkin, että he kuuluivat johonkin kirkkoon. En tiedä, olivatko he kristittyjä vai eivät. En kysynyt sitä heiltä, olin niin haltioissani tuon pienen vauvan palatessa takaisin elämään.

Sen jälkeen, veli Boone, on paljon vettä ehtinyt virrata alas jokea, mutta me yhä palvelemme samaa Jumalaa, joka pysyy samana eilen, tänään ja iankaikkisesti.

5       Katsoessani ympärilleni näen veli Leroy Koppin istumassa täällä. Ensimmäistä kertaa näen hänet pitkästä aikaa. [Veli sanoo: “Tässä on Paul Kopp.”] Paul. Näin on. Leroy oli sinun isäsi. Todellakin. [“Ja hän on Venäjällä tänä iltana, joten rukoile hänen puolestaan.”] Oi, Venäjällä. Minä tiedän, että jos tämä urhoollinen sotilas on siellä, hän on siellä kuninkaan palveluksessa. [“Kyllä.”] Niinpä minä olen todella iloinen ollessani täällä ja kuullessani tämän nuoren sananpalvelijan sanovan, kuinka hän tuli innoitetuksi sen palvelutehtävän kautta, joka meillä oli ollessamme täällä. Se on valtavan sävähdyttävää. Tietäen, että ihmiset seisovat täällä, me emme halua pidätellä heitä liian kauaa. Me muistamme nämä valtavat parantamiskokoukset.

6       Ymmärtääkseni täällä lähistöllä on eräs veli, joka pitää parantamiskokouksia, veli Leroy Jenkins. Uskoakseni asia on niin. Joten olen kovasti kiitollinen ja luotan siihen, että Herra on siunaava häntä ja antava hänelle suuren suuret kokoukset.

Minusta tuntui etuoikeutetulta tulla tänä iltana tämänkaltaiseen kirkkoon. Minusta tuntuu aina paremmalta kirkoissa kuin noissa suurissa halleissa. Minulla ei ole mitään noita suuria halleja vastaan. Mutta te tiedätte, se saattaa olla taikauskoa, mutta minulle se on tosiasia. Mennessänne noihin halleihin, joissa on nyrkkeilyä ja painia ja kaikenlaista muuta raakuutta, pahat henget näyttävät pysyttelevän sellaisissa paikoissa. No niin se saattaa näyttää taikauskolta, mutta sitä se ei ole. Mutta tullessanne kirkkoon, jossa on hengellinen seurakunta, te tavallisesti tunnette itsenne vapautuneemmaksi, kuten täällä. Siellä on jotain erilaista, Jumalan läsnäolo on siellä, siinä on jotain erilaista. En tiedä, mitä vaikutusta rakennuksella on, mutta se on se paikka, jossa ihmiset ovat kokoontuneet yhteen. Tietenkin samat ihmiset ovat toisissakin paikoissa, mutta noilla pahoilla maaperillä. Ehkä se on vain minä, joka ajattelen sillä lailla, mutta kuitenkin, olen iloinen ollessani täällä tänä iltana.

7       Ja nyt, näiden seisovien ihmisten takia, me emme halua pidätellä teitä liian pitkään. Huomenillalla me menemme jonnekin toiseen paikkaan täällä. En edes tiedä, missä se tulee olemaan. Jossakin täällä lähellä. [Veli sanoo: “Orange Hall Auditoriossa.”] Missä? [“Orange Hall Auditoriossa.”] Orange Hall Auditoiriossa on kokous huomenillalla. Tämä on tullut väliin. Olen itse asiassa saarnamatkalla Täyden Evankeliumin Liikemiesten ryhmän kanssa, joille minulla on ollut etuoikeus puhua ympäri maailman. Ja ollessamme siellä rakas ystäväni antoi meille kutsun tulla tänne, ja olemme iloiset ollessamme koolla tänä iltana.

8       Ennen kuin avaamme Raamatun… No niin, jokainen, jolla on fyysistä voimaa, saattaa avata Sen tällä tavalla, ymmärrättekö? Mutta tarvitaan Pyhä Henki avaamaan Sana meille, avaamaan ymmärryksemme ja paljastamaan Kirjoitukset. Minä uskon Raamattuun. Uskon, että Se on Jumalan Sana. Ja minä uskon, että maa, tai paremminkin maan ihmiset, tullaan tuomitsemaan jonakin päivänä tällä Sanalla. Saattaa olla, että tämä tuntuu oudolta. No niin, on olemassa monia, jotka ovat siitä eri mieltä.

9       Ei ole pitkääkään aikaa, kun keskustelin erään hyvin uskollisen ystäväni kanssa, joka on katolilainen ja hän sanoi: “Jumala tulee tuomitsemaan maailman katolisen kirkon kautta.” Jos se olisi niin, niin minkä katolisen kirkon? Näettekö, jos Hän tuomitsee metodistien kautta, niin miten käy baptisteille. Ja jos Hän tuomitsee yhden kautta, toinen tulee kadotetuksi. Siinä on liikaa sekaannusta.

Meidän täytyy tutkia sitä löytääksemme oikean tavan, ja Raamattu sanoo, että Jumala on tuomitseva maailman Jeesuksen Kristuksen kautta, ja Hän on Sana. Joh 1: “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi iankaikkisesti.” Ja minä uskon sen olevan Totuus.

10   No niin, minä uskon, että Jumala, alussa, ollen ääretön Jumala, Hän on rajoittamaton, me olemme rajoitettuja. Hänen mielensä on niin paljon suurempi, ja me pienessä rajoitetussa mielessämme emme voi ymmärtää Hänen valtavaa, ääretöntä viisauttaan. Mutta sen vuoksi, kun Hän puhuu mitä hyvänsä, se saattaa kyllä tuntua meistä oudolta, kuulla Hänen sanovan joitakin määrättyjä asioita kirjoituksissa, mutta sen on tapahduttava. Minä uskon, että Hänen sanansa eivät koskaan katoa. Sen vuoksi minä uskon, että Jumala tietäen, että me pienessä rajoitetussa mielessämme emme olisi kykenevät tulkitsemaan Hänen valtavaa mieltään, Hän tulkitsee itse oman Sanansa. Hän ei tarvitse ketään tulkitsijaa; Hän tulkitsee oman Sanansa toteuttamalla tuon Sanan sille määrättynä aikana.

11   Minä uskon, että Jumala alussa… Että Nooa oli Sana tuota päivää varten, Hänen sanomansa.

Sen jälkeen tuli Mooses. Mooses ei olisi voinut ottaa Nooan Sanaa. Hän ei olisi voinut rakentaa laivaa, jossa he olisivat ajelehtineet ulos Egyptistä Niilin virtaa pitkin luvattuun maahan ja niin edelleen. Hänen sanomansa ei olisi toiminut Nooan päivinä. Se oli osa Jumalan Sanaa, jonka Mooses vahvisti Totuudeksi. Ei myöskään Jeesuksella olisi voinut olla Mooseksen Sanaa. Luther ei olisi voinut jatkaa katolisen kirkon Sanan Kanssa. Wesley, hän ei olisi voinut jatkaa Lutherin Sanalla. Ja helluntailaiset, he eivät voineet ottaa metodistien Sanaa. Näettekö?

Seurakunta kasvaa. Jokainen ajanjakso on määrätty täällä Kirjoituksissa. Joten siis Jumala, Pyhän Hengen kautta, paljastaa oman Sanansa ilmoittamalla Sen ja toteuttamalla Sen itse osoittaen, että Hänen Sanansa on toteutuva sille luvattuna aikana.

12   Jeesus sanoi tämän. Hän sanoi: “Jos te ette voi uskoa minua, uskokaa niitä tekoja, joita minä teen”, sillä ne todistivat, kuka Hän oli. Ymmärrättekö? Jos joku olisi tuntenut Kirjoitukset… Hän tuli niin epätavallisella ja oudolla tavalla, että ihmiset eivät halunneet uskoa Häntä, koska Hän, joka oli mies, teki itsestään Jumalan.

Hänessä oli Jumalan muoto: “Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa.”

“Ja kukaan ei voi tehdä näitä tekoja, jollei Jumala ole hänen kanssaan”, kuten me tiedämme Nikodemuksen sanoneen, ja että myös Neuvosto uskoi näin.

13   Joten me tiedämme, että jos he olisivat tunteneet Sanan… Hän sanoi: “Jos te olisitte tunteneet Mooseksen, te olisitte tunteneet Minut, koska Mooses kirjoitti Minusta.” Jos he olisivat katsoneet Kirjoituksista ja nähneet, mitä Messiaan tuli tehdä, olisivat he tunteneet Hänet Hänen tekojensa kautta, että Jumala Kristuksen kautta oli sovittamassa maailman itsensä kanssa ja täyttämässä kaikki ne lupaukset, jotka koskivat Messiasta ja sitä, mitä Hänen tuli tehdä. Jeesus todisti tuosta Sanasta, tehden tuon Sanan eläväksi tuona aikana. Ja minä uskon meidän elävän samanlaisessa tilanteessa tänään. Jumala todistaa oman Sanansa toteuttamalla sen, mitä Hän sanoi tulevansa tekemään.

14   Nyt me siis tiedämme tämän olevan pelastuksen päivän, jona Jumala kutsuu ihmisiä maailmasta, synnin elämästä, palveluksen elämään. Myöskin on Jumala tänä aikana vuodattanut Henkensä korkeudesta suurien merkkien ja ihmeiden seuratessa palvelutehtävää tänä aikana. Tämä on myös aika, jolloin aikaisempi ja myöhäisempi sade lankeavat yhdessä. Ja me tiedämme, että suuria merkkiä ja ihmeitä on luvattu tulevaksi. Kuitenkin monet suuret kirkkokunnat ovat ne hyljänneet.

Mutta minä olen hyvin kiitollinen näistä avoimista ovista, joiden kautta voin mennä ja siitä innoituksesta, jonka se on vaikuttanut tässä nuoressa miehessä, teidän pastorissanne täällä. Kun alan vanheta ja tiedän päivieni olevan luetut ja tiedän, että nämä nuoret miehet voivat ottaa tämän sanoman ja levittää sitä Herran tulemukseen asti, jos Hän ei tule minun ajassani… Toivoisin näkeväni Hänet… Odotan Häntä päivittäin ja valvoen pidän itseni valmiina tuota hetkeä varten.

15   Puhukaamme nyt kirjan tekijälle ennen kuin luemme Hänen Kirjaansa kumartaessamme päämme.

Taivaallinen Isä, olemme kiitollisia Sinulle ollessamme elossa tänä iltana ja voidessamme palata takaisin tänään suurenmoiseen kaupunkiin. Katsoessamme tätä vuoristoista näköalaa ylöspäin näemme lunta ja samanaikaisesti appelsiinipuita, jotka kukkivat. Minkä suurenmoisen maailman Sinä olet antanut meille elääksemme siinä. Ja kuinka me näemme ihmisten sotkeneen ja muutenkin toimineen tässä maailmassa, se saa meidät häpeämään itseämme, Isä.

Me olemme täällä tänä iltana nähden vaivaa yrittäessämme saada ihmisiä näkemään näitä suurenmoisia asioita, joita Jumala on tehnyt, ja tietäen, että rajan ylitettyämme siellä on vielä suurenmoisempaa. Tarkatkaamme sitä tänä iltana, Isä, katsoessamme Sinun Sanaasi ja lukiessamme Sitä. Me voimme lukea sitä tänä iltana, Isä, katsoessamme Sinun Sanaasi ja lukiessamme Sitä. Me voimme lukea Sitä, Isä, mutta paljastakoon Pyhä Henki sen meille ilmestyksen kautta. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

16   No niin, te, jotka tahdotte kirjoittaa ylös raamatunpaikkoja, ja lukea niitä sananpalvelijoiden kanssa, kuten he yleensä lukevat Sitä. Vuosia sitten minun ei tarvinnut kirjoittaa ylös raamatunpaikkoja ja niin edelleen, mutta olen jo vähän vanhempi kuin silloin. Olen juuri äskettäin täyttänyt kaksikymmentäviisi vuotta – kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Joten se tekee siitä vähän haastavampaa. Mutta minä vielä yritän pitäytyä kaikkeen, minkä tiedän, täyttääkseni Hänen Sanansa siihen asti, kun Hän kutsuu minut kotiin.

17   Menkäämme nyt Johanneksen 14. lukuun. Hyvin tuttu raamatunpaikka, jonka me haluamme lukea tänä iltana saadaksemme siitä sisällön sanomallemme, jos Herra suo. Melkein kaikki tuntevat tämän. Sitä on useasti käytetty hautajaistilaisuuksissa. Jos koskaan olisin halunnut pitää hautajaissaarnan, niin se koskisi tätä maailmaa. Antakaamme sen kuolla ja syntyä uudelleen. Johannes 14:1-7. Uskoisin tämän olevan minulla kirjoitettuna täällä.

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Jos te uskotte Jumalaan, niin uskokaa myös minuun.

Minun Isäni talossa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, olisin minä sen teille kertonut. Minä menen ja valmistan paikan teitä varten.

Ja jos minä menen ja valmistan paikan teitä varten, Minä tulen uudelleen takaisin ja vastaanotan teidät luokseni; jotta myös te olisitte siellä, missä minä olen.

… minne minä menen, tien sinne te tiedätte.

Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö, kuin minun kauttani.

Jos olisitte tunteneet minut, niin te olisitte tunteneet myös minun Isäni. Tästä lähtien te tunnette Hänet, ja olette nähneet Hänet.

Lisätköön Herra siunauksensa Hänen Sanansa lukemiselle. Me haluamme viitata Siihen uudelleen muutamia kertoja, kun menemme eteenpäin ja pidämme tämän pienen oppitunnin seurakunnalle.

18   Edellisenä iltana olin Yumassa, Arizonassa, joka on kotivaltioni nyt. Kun olin täällä viime kerralla, niin asuin Jeffersonvillessä, Indianassa. Ja nyt olen ollut Arizonassa, koska tulin sinne näyn lähettämänä muutamia vuosia sitten. Ja me olemme nyt asukkaita siellä. Minulla ei ole siellä seurakuntaa.

Veli Green, meidän veljemme, joka on täällä meidän kanssamme, on perustanut seurakunnan siellä. …Assemblies of God, seurakunta, pari helluntaiseurakuntaa. He liittyivät yhteen, ja luulen, että he kaikki menivät veli Brockin ja veli Gilmoren kanssa ja jättivät tämän rakennuksen tyhjäksi. Ja veli Pearry Green, Texasista, tuli ja otti paikan, ja ovat yhteydessä meidän kanssamme. Olemme iloiset tietäessämme veli Greenin avanneen tämän suljettuna olleen kirkon.

19   Eilen illalla puhuessani Yumassa Kristityille Liikemiehille minä puhuin aiheesta Ylöstempaus. Se oli ehkä outo puheenaihe juhlapäivällisille, mutta melkein jokainen siellä olevista oli kristitty. Ja näin yleensä on tämäntapaisissa kampanjoissa ja seurakunnassa. Voisin esittää kysymyksen: “Kuinka moni teistä on kristitty?” Todennäköisesti jokaisen käsi nousisi ylös. Sinä olet kristitty. Joten, jos me olemme kristittyjä, minä ajattelen, että meidän tulisi tietää näistä asioista etukäteen. Meidän ei tarvitse arvailla sitä, vaan me olemme tietoisia tulevasta määränpäästämme.

20   Ja sen vuoksi minä haluaisin puhua siitä tänä iltana. Aiheenani on: Asiat, jotka tulevat olemaan. Ja koska eilen illalla puhuin ylöstempauksesta, tänä iltana haluan puhua tästä aiheesta, jotta voin sitoa tämän yhteen eilen iltaisen sanomani kanssa. No niin, on tapahtuva ylöstempaus. Me tiedämme tämän. Se on tapahtuva tulevaisuudessa.

21   Nyt Jeesus tässä siis puhuu siitä. Hän on mennyt edellä valmistamaan paikkaa meitä varten. “Älköön teidän sydämenne olko murheellinen”. Hän osoitti puheensa juutalaisille. Hän sanoi: “No niin te olette uskoneet Jumalaan, uskokaa myös minuun. Ja kuten te olette uskoneet Jumalaan, uskokaa Minuun, koska Minä olen Jumalan poika.” Ymmärrättekö? Toisin sanoen: “Minä ja Isä olemme yksi. Minun Isäni asuu Minussa, ja se, mitä te näette minun tekevän, ei ole minusta, vaan Minun Isäni, joka asuu Minussa, tekee nuo teot.”

“Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.”

22   Se oli helppoa noille juutalaisille, joille oli opetettu monien sukupolvien ajan uskomaan, että oli olemassa suuri yliluonnollinen Jumala. Mutta ajatella, että Jumala oli tullut alas ja ilmoittanut itsensä henkilöityneenä omassa Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala lihan ruumiissa asuen majassaan. Se oli hiukan liian paljon heidän uskottavaksi.

Mutta Hän sanoi: “Nyt kuten te olette uskoneet Jumalaan, uskokaa myös Minuun. Sillä Minun Isäni talossa on monta asuinsijaa, ja Minä menen valmistamaan paikan teitä varten.” Jeesuksen elämä maanpäällä oli päättymässä.

Hän näytti ja todisti ihmisille, että Hän oli suurien ihmeiden ja merkkien ja häneen viittaavien Raamatun lainauksien kanssa lihassa ilmitullut Jehova.

Nyt Hän sanoi: “Kun näette minun elämäni päättyvän; sen päättymisellä on tarkoitus. Ja minä menen pois valmistamaan paikkaa teitä varten, jotta, missä minä olen, myös tekin tulisitte olemaan siellä.” Jeesus siis todisti opetuslapsilleen, että tämä elämä ei loppuisi kuolemaan.

23   No niin, sanoin tätä hautajaistekstiksi. Muistakaa, me, kuolema on suoraan edessämme, ja me emme tiedä onko tässä rakennuksessa joku, joka ei lähde täältä ulos elävänä tässä fyysisessä muodossa. Niin epävarmaa kaikki tämä voi olla. Viiden minuutin kuluttua joku nuori, terve ihminen saattaa olla ruumiina, vain viiden minuutin kuluessa. Tämä on totuus. Ja myöskin viiden minuutin kuluttua me kaikki saatamme olla kirkkaudessa. Me emme voi tietää sitä. Se on Jumalan käsissä. Jeesus sanoi, ettei Hän tiennyt itsekään, milloin tuo aika tulisi olemaan, vaan se oli ainoastaan Isän käsissä.

24   Mutta nyt Hän oli kertomassa heille, että kuoleman jälkeen oli olemassa elämä. Koska: “Minä menen valmistamaan paikan”, se tarkoittaa, vastaanottamaan heidät. Puhuessaan heille Hän näytti, että oli olemassa elämä, kun tämä elämä päättyy. Ja millainen lohdutus tämä onkaan meille tietäessämme, että tämän elämän jälkeen on olemassa elämä, johon me menemme. Vanhentuessanne tämä tulee aina vaan todellisemmaksi teille. Kun te alatte nähdä elämänne lähestyvän loppuaan, silloin se alkaa tuntua läheisemmältä, valmistautuessamme tuota suurta hetkeä varten. Tämä sama elämä siis tulee jatkumaan toisessa maailmassa toisessa paikassa.

25   Teidän syntymänne tänne oli ennalta suunniteltu. Arvelisin teidän uskovan tämän. Joka ainoa teistä tietää, että syntymänne oli ennalta suunniteltu. Tiesittekö, että olemisenne täällä ei koskaan saanut alkuaan jostakin jumaluustarusta? Kaikki oli Jumalan ennalta suunnittelemaa ennen maailman perustamista, sen te ymmärrätte. Ääretön Jumala tiesi… Ollakseen ääretön Hänen täytyi tietää jokainen kirppu, joka koskaan tulisi olemaan maan päällä, ja kuinka monta kertaa se räpäyttäisi silmiään. Tällainen on ääretön. Ymmärrättekö? Meidän pienessä mielessämme emme voi käsittää, mitä ääretön merkitsee. Ääretön Jumala. Hän tiesi kaikki asiat, ja juuri siksi ei mikään ole poissa paikaltaan.

26   Jos me tunnemme Jumalan Sanan. Me tunnemme sen hetken, jossa me elämme. Me tunnemme hetken, jossa elämme, Me tiedämme, mitä on edessämme. Me näemme, minkä olemme ohittaneet. Jumalan Kirja on Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Hänen tekonsa läpi ajanjaksojen Ilmestyskirjaan asti ja Hänen lupauksensa siitä, mikä on tuleva… Joten kaikki Hänen lupauksensa ovat totta. Jumala ei voi puhua yhtään sanaa vahvistamatta sitä. Kaikki, mitä Hän on sanonut, tulee tapahtumaan.

27   Ennen maailman perustamista… Jotkin ihmiset menevät harhaan, kun he sanovat, että “Jumala toistaa itseään” ensimmäisen Mooseksen kirjan alussa. He vain ymmärtävät sen väärin. Näettekö?

Jumala sanoi alussa: “Tulkoon tämä. Tulkoon tämä. Tulkoon tämä!” Maailma oli pimeä ja ilman muotoa. Sitten Hän sanoi: “Tulkoon valo.” Saattoi kulua satoja vuosia, ennen kuin valo tuli olemassaoloon, mutta kun Hän oli sanonut sen, sen täytyi tapahtua. Sen täytyy olla näin, ymmärrättekö? Hän oli puhunut Sanansa. Siemenet jo olivat veden alla. Kun Hän kuivasi maan, silloin siemenet alkoivat kasvaa. Mitä Hän sanoo, sen täytyy tapahtua.

28   Hän puhui profeettojen kautta. Viittasin siihen eilen illalla. Kuten, ottakaamme Jesaja, hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Kuka olisi ajatellut, että miehen, jolla oli sellainen asema ihmisten keskuudessa, voisi sanoa: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Mutta koska Hän…

Profeetta on Jumalan heijastaja. Hänet on tehty niin, jottei hän voi puhua omia sanojaan, vaan hänen puhumiensa sanojen täytyy olla Jumalan Sanoja. Hän on heijastimen kaltainen. Ja hän on Jumalan suukappale. Ja sen tähden hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Hän ei ehkä voinut ymmärtää sitä, mutta Jumala puhui hänen kauttaan, koska Hän oli luvannut olla tekemättä mitään paljastamatta sitä ensin palvelijoilleen profeetoille. Sitten hän sanoi sen kahdeksansataa vuotta ennen kuin se tapahtui. Mutta sen täytyi tapahtua. Lopulta nuo Jumalan Sanat ankkuroituivat neitsyen kohtuun, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti Immanuelin. “Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, ja Häntä kutsutaan nimellä Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Rauhanruhtinas, Iankaikkinen Isä.” Sen täytyi olla näin, koska Jumala oli puhunut profeettansa suun kautta. Ja kaikkien Jumalan Sanojen täytyy toteutua.

Siitä syystä me tiedämme Jeesuksen menneen valmistamaan paikkaa vastaanottaakseen ihmiset luokseen. Ja keitä nuo ihmiset ovat; toivoisin, että me täällä tänä iltana olisimme osa heistä. Jos ei näin ole ystäväni, niin Jumala on valmistanut tien ja asettanut ehtonsa, joiden kautta halutessasi voit tulla osalliseksi siitä. Sinä olet vapaan valinnan pohjalla; voit valita tahtomallasi tavalla. Mutta pankaapa merkille! No niin, tässä maailmassa, joka on tuleva. Sillä on tuleva toinen maailma.

29   Juuri kuten oli syntymäsi kanssa tänne: sanoin sinun olleen valmistetun. Jumala tiesi, että sinä tulisit olemaan täällä.

Tiedättekö, että nuo asiat, joita vanhempanne ovat tehneet. No niin, ihmiset ajattelevat, ettei Jumala kosta tuleville sukupolville, mutta kuitenkin niin on.

30   Hebrealaiskirjeessä puhutaan, uskoisin sen olevan 7:ssä luvussa, uskon Paavalin olevan sen kirjoittaja, hän puhui suuresta tapahtumasta, joka tapahtui Aabrahamille hänen maksaessa kymmenykset Melkisedekille, kun hän palatesi kuninkaita teurastamasta. Ja nyt hän sanoi Leevin olleen Aabrahamin kupeissa, kun tämä tapasi Melkisedekin palatessaan kuninkaiden teurastuksesta, ja hän sanoo myös Leevin maksaneen kymmenyksiä, vaikka hän olikin vielä Aabrahamin kupeissa, joka oli hänen, iso, iso, iso-isänsä. Ja hän myös kostaa niiden ihmisten synnit, jotka eivät pidä Hänen Sanaansa, heidän lapsilleen sukupolvesta sukupolveen.

31   Näettekö, miten Jumala on kaiken ennalta suunnitellut. Jumalan kanssa mitään ei tapahdu sattumalta. Hän tietää kaiken kaikesta. On ennalta suunniteltu monia sukupolvia aikaisemmin, että te olisitte täällä tänä iltana. Tiesittekö tämän? [“Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Ajatelkaahan sitä! Että kerran sinä, kertaan tämän uudelleen, sinä kerran olit isässäsi alkiona. No niin, hän ei tuntenut sinua silloin, etkä myöskään sinä silloin vielä tuntenut häntä. Mutta huomaatte, että kun teidät oli istutettu äitinne kohtuun pyhän avioliiton kautta, ja teistä tuli henkilö, joka on isänne kuvan kaltainen. Ja näin teillä voi olla yhteys.

32   No niin ainoa tapa, miten te voitte olla Jumalan poika tai tytär… ja jotta teillä voisi olla iankaikkinen elämä… Ja on olemassa vain yksimuoto iankaikkista elämää, ja se on Jumalan Elämä. Ainoastaan yksi iankaikkisen elämän muoto, joka on Jumala. Ollaksesi Jumalan poika, sinun on aina täytynyt olla hänessä. Sinun elämäsi alkio, hengellinen elämäsi, oli Jumalassa, Isässä, ennen kuin oli olemassa edes molekyyliä. Ymmärrättekö? Ja te ette ole mitään muuta kuin ilmitullut elämän alkio, joka oli Jumalassa Jumalan poikana.

Nyt olette tulleet esille, kun Hänen Sanansa tuli teihin tässä ajanjaksossa. Te tuotte esiin Jumalan elämää itsessänne, koska olette Jumalan poikia tai tyttäriä. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Te istutte tässä kirkossa tänä iltana, koska teidän velvollisuutenne on tuoda ilmi Jumala tälle kansakunnalle ja näille ihmisille, naapureillenne, joiden kanssa olette kosketuksessa.

Missä tahansa olettekin, Jumala tiesi, että te tulisitte olemaan täällä, koska teidän täytyy olla yksi Hänen alkioistaan tai Hänen ominaisuuksistaan, Näin on täytynyt olla. Jos teillä on iankaikkinen elämä, niin sen on aina täytynyt olla iankaikkinen elämä. Ja Jumala tiesi ennen maailman perustamista, että tulisitte olemaan täällä. Ja kun Sana, tai vesi, “Sanan vedellä pesten” tuli yllenne, se toi esiin teidän olemuksenne. Nyt teillä on yhteys Isänne, Jumalan, kanssa aivan kuten maallisen isännekin kanssa. Ymmärrättekö? Te olette Kuninkaan lapsia, Elävän Jumalan poikia ja tyttäriä, jos kerran iankaikkinen elämä asuu teissä.

32a Nyt, jos Se oli, Jeesus oli Jumalan täyteys tuotuna ilmi. Hän oli Jumaluuden koko täyteys ruumiillisessa muodossa. Sen vuoksi, kun Hän tuli maahan ja ilmoitettiin lihassa, te olitte Hänessä silloin, koska Hän oli Sana. “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä, Ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui meidän keskellämme…” Sana tehtiin lihaksi. Sen vuoksi te kävelitte Hänen kanssaan. Te olitte Hänessä, kun Hän oli maan päällä. Te kärsitte Hänen kanssaan. Te kuolitte Hänen kanssaan. Teidät haudattiin Hänen kanssaan. Ja nyt te olette ylösnousseet Hänen kanssaan ja tuotte ilmi Jumalan ominaisuuksia, ja istutte taivaallisissa, jo nyt ylösnousseena, ylösnousseena uuteen elämään, istuen taivaallisissa Kristuksessa Jeesuksessa. Oi miten paljon tämä merkitseekään seurakunnalle tänä aikana. Se merkitsee meille todella paljon, kun näemme itsemme asetettuina omalle paikallemme Jeesuksessa Kristuksessa.

33   No niin, jos me olemme noita Jumalan ominaisuuksia, me emme voi elää mistään uskontunnustuksesta emmekä mistään kirkkokunnallisuudesta. Meidän pitää elää Sanasta, koska Morsian on osa Ylkää, kuten vaimo on osa miehestään. Siitä syystä meidän tulee olla Sanamorsian. Ja mikä on Sanamorsian? Tämän hetken ilmituleminen, Morsian, ei mikään uskontunnustus, tai mikään kirkkokunta, vaan Jumalan elävä jumalallinen paljastus, Jumalan elävä ominaisuus, paljastaen maailmalle Jumalan ominaisuudet Morsiamen muotoutumisen kautta, joka tuli esiin tässä ajassa, jossa me nyt elämme.

34   Martti Luther ei voinut tuoda esiin niitä ominaisuuksia, joita me tuomme ilmi, koska tuo oli vasta ylösnousemuksen alku sille vehnänjyvälle, joka meni maahan.

35   No niin ottakaamme uudelleen tämä lainaus. Olette mahdollisesti lukeneet tuon kirjan, jossa tuo saksalainen teki minusta pilaa kutsuen minua kiihkoilijaksi. Hän vastusti täydellisesti kaikkea sitä, mitä Jumalaksi kutsutaan, ja jopa teki pilaa Jumalasta sanoen: “Jumala, joka kykeni avaamaan Punaisen Meren”, ja jatkoi sitten, “tuoden kansansa ulos, ja istui kädet ristissä vatsansa päällä läpi pimeän ajan ja antoi noiden ihmisten kuolla ja kärsiä kaikkien noiden leijonien syödessä pieniä lapsia.”

36   Näettekö, kuinka koko ohjelma, koko seurakunta, on rakennettu Jumalalliselle ilmestykselle. Jeesus sanoi Matteuksen 16. luvussa: “Liha ja veri ei ole tätä sinulle paljastanut, vaan minun Isäni, joka on taivaassa, on paljastanut tämän sinulle.” Mikä se oli? Ilmestys siitä, kuka Hän oli. “Ja tälle kalliolle Minä rakennan seurakuntani, ja helvetin portit eivät sitä voita.” Näettekö sen?

Jeesuksen Kristuksen ilmestys tässä ajassa: ei se, mitä Hän oli toisessa ajassa, vaan se, mitä Hän on nyt. Raamattu tulee ilmi kasvaessaan Morsiamessa täyteen miehuuteensa. Jos vehnänjyvän, Kristuksen, täytyi pudota maahan, niin täytyi myös Morsiamen pudota maahan pimeässä ajanjaksossa. Jokaisen jyvän, joka putoaa maahan, täytyy kuolla tai se ei kykene tuottamaan itseään uudelleen. Ja se suuri seurakunta, jonka Hän perusti helluntaina lähettämällä Pyhän Henkensä, sen täytyi kärsiä marttyyrikuolema ja maatua Pimeässä ajanjaksossa syntyäkseen uudelleen Lutherin ajanjaksossa ja kasvaakseen edelleen Jeesuksen Kristuksen Morsiamen täyteen miehuuteen tässä viimeisessä ajassa. Näettekö, ei ole muuta mahdollisuutta?

37   Sen vuoksi ylöstempauksessa Morsian on tuleva esiin, ja se kaikki tulee olemaan täydellisesti Jumalan ennalta asetetun suunnitelman mukaisesti. Alusta alkaen Hän jo tunsi jokaiselle henkilölle kuuluvan paikan siinä. Se on kaikki ennalta suunniteltu. Jumala tiesi, että se tulisi olemaan täällä. Ja Hän on tehnyt sen tuolla lailla, jotta kun me tulemme sinne… Hän on mennyt valmistamaan paikkaa meitä varten. Ja kun me tulemme sinne, se tulee olemaan valmisteltua, kuten tämä iltakin on valmistettu. Kuten tämä hetki on valmistettu. Hänen suuri ennalta tietämisensä mahdollistaa sen, että Hän tietää kaikki nämä asiat, ennalta tietämisen kautta.

38   Hän on kaikkialla läsnä oleva, koska Hän on kaikkitietävä; kaikkitietävä, koska Hän on kaikkialla läsnä oleva. No niin, Hän ei kuitenkaan voi olla tuulen kaltainen, koska Hän on olento. Eikä Hän voi olla mikään myytti. Hän on olento. Hän asuu. Hän jopa asuu talossa. Hän asuu paikassa nimeltään Taivas, ja koska Hän on kaikkitietävä ja tietää kaiken. Hän voi olla kaikkialla läsnä oleva, koska Hän tietää kaiken.

39   No niin, Te olette kasvaneet syntymänne jälkeen, sen jälkeen kun synnyitte ja tulitte tähän maailmaan. Jumala tiesi ennalta, että te tulisitte olemaan tämän maan päällä, ja niin te kasvoitte syntymänne jälkeen täysi-ikäisiksi. Monet asiat, jotka näyttivät niin oudoilta teistä nuorina tyttöinä ja poikina ollessanne lapsia, näyttävät nyt todellisilta. Ette voineet ymmärtää sitä kun olitte lapsia, mutta nyt tultuanne aikuiseksi, te aloitte ymmärtää ja huomasitte kaiken olevan kuitenkin aivan tarkoin kohdallanne. Nyt sillä on teille todellinen merkitys.

40   Näin on myös teidän hengellisen syntymänne laita. Te teette asioita, joita ette ymmärrä ollessanne pieni lapsi ja tullessanne alttarille ja antaessanne elämänne Kristukselle. Asiat tuntuvat teistä kovasti oudoille ja ihmettelette, miksi te teitte sen. Mutta jonkin ajan kuluttua tultuanne täysikasvuisiksi, aikuisiksi kristityiksi, silloin te ymmärrätte sen. Näettekö sen? Jotakin on tapahtunut teissä, ja te näette, miksi teidän täytyi tehdä se. Teidän hengellisessä syntymässänne… Teidän luonnollinen syntymänne on esikuva hengellisestä.

Kuinka se sopiikaan teihin kasvaessanne tässä elämässä, kaikki asettui tarkalleen kohdalleen, koska te olitte ennalta valmistetut siihen. Eikö ollutkin outo asia, mitä tapahtui sinä iltana, kun tulitte telttakokoukseen, tai pieneen kirkkoon jossain kadunkulmauksessa, ja saarnaajan saarnatessa jostakin määrätystä aiheesta, jotakin tapahtui, te lankesitte suoraan alttarille? Näettekö? Jumala tiesi sen ennen maailman perustamista. Se näytti teistä oudolta ettekä tienneet miksi teitte niin, mutta nyt te käsitätte sen. Te tiesitte mitä tapahtui. Kaikki asettui kohdalleen teitä varten tässä elämässä, ja näin on tapahtuva myös tulevassa elämässä. Tämä maailma ja sen elämä näyttää menevän eteenpäin kasvaessanne aikuiseksi. Kaikki teidän elämässänne näyttää menevän oikein.

41   En usko, että ihminen on täällä sattuman kautta. No niin ajatelkaahan. Kun te tulitte maailmaan, kaikki täytyi olla ennalta valmisteltua teitä varten ennen tuloanne. Minä tuskin voin ymmärtää meidän ajattelevan, että emme voi panna luottamustamme Jumalaan, joka on valmistanut kaikki nämä hyvät asiat meitä varten. Jos Hän on nyt tuonut meidät tähän kaaokseen, jossa olemme,  ja valmistaessaan kaikki hyvät elämän asiat meitä varten täällä, kuinka paljon enemmän me emme voisi luottaa Hänen valmistavan tulevia asioita, ymmärrättekö, iankaikkisia asioita. Se tuntuisi, sanoisinko, kovasti oudolta.

42   Ja minä en usko taivaan olevan paikan, jollaisesta äidilläni oli tapana kertoa minulle. Uskon seurakunnan kasvaneen ulos siitä. Ja ajatella, että sata- tai kaksisataa vuotta sitten sen ajan ihmiset ajattelivat, että jokainen, joka kuoli, meni taivaaseen ja sai harpun ja sitten istui pilvissä ja soitteli harppua. No niin, he tiesivät, että oli olemassa paikka, jota kutsutaan taivaaksi, mutta he… Jos näin olisi ollut, meidän kaikkien olisi oltava musikantteja. Näettekö? Mutta se ei ole tämän kaltainen paikka. Se ei ole mitään harppujen soittelemista. Minä en usko Raamatun opettavan sellaista. Mutta tämä oli heidän käsityksensä siitä, ennen kuin Sanan täyteys tuli tai Seitsemän Sinetin avaaminen, joka oli luvattu meille tässä ajanjaksossa, jotta me nyt voisimme ymmärtää.

Minä uskon, että taivas on todellinen paikka samalla tavalla kuin tämäkin on todellinen paikka, näettekö, sillä Jumala on aloittanut meidän hengellisen kasvumme tässä paikassa. Ja minä uskon, että taivas on aivan yhtä todellinen paikka kuin tämäkin, emmekä me siellä istu pilven päällä iankaikkisesti. Emme me siellä jatkuvasti näppäile harppujamme, vaan me olemme menossa todelliseen paikkaan, jossa me tulemme tekemään asioita, me tulemme elämään. Me tulee työskentelemään. Me tulemme nauttimaan. Me tulemme elämään. Me tulemme menemään todelliseen elämään, iankaikkiseen elämään. Me menemme Taivaaseen, paratiisiin. Aivan kuten Aadam ja Eeva työskentelivät, elivät ja söivät ja nauttivat Eedenin puutarhassa ennen syntiinlankeemusta, me olemme tiellämme takaisin sinne, uudelleen. Näin on… Ensimmäinen Aadam synnin kautta toi meidät ulos sieltä. Toinen Aadam vanhurskauden kautta tuo meidät uudelleen takaisin sinne, vanhurskauttaa meidät ja tuo meidät takaisin sinne.

43   Teille ihmisille, jotka otatte nauhoja nyt, vanhurskauttamisen sanoma, haluan teidän saavan sen. Ja te otatte nauhoja, ettekö otakin, saadaksenne sen? Puhuin siitä täällä jonkin aikaa sitten.

44   Huomatkaa, kuinka teidän maalliset vanhempanne ennen tänne tuloanne, ennenkuin he tiesivätkään teidän tulostanne, valmistautuivat teidän tuloanne varten. Ajatelkaahan sitä nyt. Teidän maalliset vanhempanne. Ja kuitenkin he ovat vain esikuva taivaallisesta Vanhemmasta. “Jos me pystymme antamaan hyviä lahjoja lapsillemme, kuinka paljon enemmän teidän taivaallinen Isänne pystyy antamaan hyviä lahjoja omille lapsillensa.” Jeesus sanoi nämä sanat. Näettekö Kuinka he valmistautuivat tuloanne varten? He tekivät pienen korin, pienet kengät ja pieniä vaatteita, ja niin edes päin.

He tekivät kaiken valmiiksi tuloasi varten, valmistautuen ennen kuin sinä tulit maan päälle.

45   Jeesus on mennyt tehdäkseen kaiken valmiiksi meidän tuloamme varten sinne. Nyt huomatkaa: “Isäni talossa on monta asuinsijaa.”

No niin, tarkoitukseni ei ole lisätä Sanaan tai ottaa siitä pois, sillä meidän ei tule tehdä sitä. Ilmestyskirja 22 sanoo: “Kuka hyvänsä lisää siihen sanan tai ottaa sanan pois Siitä…” Mutta antakaa minun nyt tehdä tämä, ei kuitenkaan lisäyksenä, vaan tuodakseni esiin erään asian.

“Minun Isäni talossa on monenlaisia asumuksia.” En usko, että kun me tulemme Taivaaseen, niin jokainen tulee näyttämään tarkalleen samanlaiselta. En usko, että kaikki tulevat olemaan valkopäisiä tai punapäisiä tai pieniä tai isoja tai kaikki jättiläisiä.

Minä uskon, että Jumala on erilaisuuksien Jumala. Maailma todistaa siitä. Siinä on isoja vuoria ja pieniä vuoria. Siinä on tasankoja ja erämaita. Siinä on erilaisia asioita, koska Jumala teki sen juuri niin kuin Hän halusi tehdä sen. Ja Hän asetti vuodenajat: kesän, talven, kevään, syksyn. Hän teki vuodenajat. Se osoittaa, että Hän on erilaisuuksien Jumala. Hän teki teidät erilaisiksi. Jotkut miehet ovat todella ujoja, toiset ovat todella määrääviä, ja toiset ovat hienoja miehiä, ja toiset taas ystävällisiä. Joten te huomaatte, että Hänen valtakunnassaan on monta erilaista ihmistyyppiä.

46   Katsokaahan Pietaria ja verratkaa häntä Andreakseen. Näettekö, Andreas on rukoussoturi pysyen kaiken aikaa polvillaan. Ja apostoli Pietari oli yksi noista todella tulessa olevista saarnaajista, ja niin edespäin. Ja Paavali vaikutti enemmän opettajalta tai enemmänkin kuten profeetalta, tai jotain muuta senkaltaista.

47   Huomaamme, että Mooses kirjoitti neljä ensimmäistä Vanhan Testamentin kirjaa. Loppu on laeista, ja kuninkaista ja psalmeista ja niin edelleen, ja mitä joku kirjoitti profeetoista. Mutta Mooses kirjoitti lait, Raamatun neljä ensimmäistä kirjaa: Genesis [1 Mooseksen kirja], Exodus [2 Mooseksen kirja], Leviticus [3 Mooseksen kirja] ja Deuteronomy [5 Mooseksen kirja]. Ja sitten Paavali kirjoitti Uuden Testamentin. Tämä on totta.

48   Matteus, Markus, Luukas ja Johannes kirjoittivat niistä teoista, joita silloin tapahtui, ja niin edelleen. Mutta Paavali erotti lain ja armon ja asetti ne omille paikoilleen. Ymmärrättekö? Hän oli Uuden Testamentin kirjoittaja. Hän antoi meille Uuden Testamentin kirjoitukset asettaen Jumalan Sanan käskyt paikalleen.

49   Nyt huomatkaa monta, monta asuinpaikkaa, monenkaltaisia asuinpaikkoja, kuten monenlaisia mäkiä ja monenlaisia jokia, puroja, järviä. Ne olivat täällä ennen sinun tänne tuloasi koska taivaallisen isänne ystävällisyys oli asettanut ne tänne. Koska jotkut miehet rakastavat vuoria, toiset vesistöjä ja jotkut erämaita. Joten te näette, että Hän tiesi teidän luonteenne, ja mitä te tulisitte olemaan. Ja Hän valmisti kaiken juuri sillä tavalla, että te voisitte nauttia siitä. Oi minä ajattelen, että Hän on ihmeellinen Isä, näettekö? Ajatella, että Hän valmisti kaiken tällä lailla.

Minä olen iloinen, että Hän teki vuoret. Minä pidän vuorista. Ja minä pidän siitä. Joku toinen saattaa sanoa: “Oi, minä en voi kestää kaikkia näitä. Hänen on täytynyt tyhjentää koko laastivarastonsa tehdessään ne.” No niin, Hän teki näin, jotta minä voisin nauttia siitä. Näettekö sen?

Sinä saatat sanoa: “Minä pidän tasangoista, missä voin nähdä pitkälle.” No niin, on vain kaksi toisistaan eroavaa luonnetta, kuitenkin me olemme molemmat kristittyjä. Mutta Isä tiesi teidän tulevan olemaan täällä ja valmisti kaiken teitä varten ennen tänne tuloanne. Aamen! Ensikertaa tänne tullessanne Hänellä oli kaikki valmiina teitä varten. Eikö olekin ihmeellistä ajatella, mitä Hän on tehnyt?

50   Mutta nyt muistakaa, että nämä ovat vain väliaikaisia, esikuvallisia lahjoja. Nyt me tiedämme, että Mooses rakentaessaan majaa erämaassa, valmistaessaan sen, hän sanoi valmistaneensa sen kaavan mukaan, jonka hän näki Taivaassa. Näettekö? Joten siis maalliset asiat ainoastaan ilmaisevat, minkä kaltaisia iankaikkiset ovat. Ja jos tämä maa, jossa me nyt asumme, joka on niin suuri, meidän rakastaessamme sitä ja hengittäessämme ilmaa, ja nähdessämme kukat ja muut asiat, niin tämä kuolevainen täällä on ainoastaan ilmaus siitä, mikä on iankaikkista. Kun näette puun taistelevan elämänsä puolesta, se merkitsee, että jossakin on puu, jonka ei tarvitse sitä tehdä.

Kun te näette ihmisen taistelevan täällä elääkseen, joku on sairaalassa tai sairasvuoteella tai onnettomuudessa, taistellen kuoleman kolkutellessa, kääntyillen ja itkien ja huutaen saadakseen elää, mitä se merkitsee? Sitä että on paikka jossakin, jossa on ruumis, jonka ei enää tarvitse taistella sen vuoksi? Ymmärrättekö? Se ei yksinkertaisesti tee sitä.

51   Nyt siis nämä asiat ovat väliaikaisia lahjoja meille, ainoastaan tehden meille tiettäväksi, että jossain on paikka, jossa ne ovat iankaikkisia. Tätä Jeesus on mennyt valmistamaan, iankaikkista paikkaa meitä varten. Nyt nämä siis ainoastaan tuovat ilmi sen, että on olemassa jotain valtavampaa, vaikka nämä ovatkin samankaltaisia.

52   Nyt muistakaa, että Raamattu on sanonut: “Jos tämä maallinen asuinmajamme häviää, meillä on jo toinen odottamassa.” Juuri samalla tavoin kuin pieni vauva kääntyilee äitinsä kohdussa. Pankaapa merkille, että nainen, kun hän tulee äidiksi, riippumatta siitä kuinka paha hän sitten onkin ollut aikaisemmin, juuri vähän ennen lapsen syntymää, te huomaatte erikoista hellyyttä hänen olemuksessaan. Tullessanne hänen läheisyyteensä, te voitte panna sen merkille. Hän on pehmeämpi. Miksi? On pieni enkeli-henki odottamassa tullakseen tähän luonnolliseen ruumiiseen. Sillä hetkellä kun se on syntynyt, elämän henki tulee siihen, ja Jumala hengittää sen sinne, ja siitä tulee elävä sielu. Ja juuri kun lapsi syntyy, siellä on hengellinen ruumis ottamassa sen vastaan.

Ja nyt kun tämä ruumis tulee maaksi jälleen, kuten lapsen syntymässä, myöskin on kuolematon ruumis odottamassa ottaakseen hengen jälleen takaisin itselleen. Oi, mikä valtava asia! Me olemme nyt Kristuksessa Jeesuksessa, aamen, lapsia. Lapsia Kristuksessa, Jumalan lapsia, odottaen vapautustamme Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun Hän tulee ottamaan meidät luoksensa, kun tämä kuolevainen ruumiimme pukee ylleen kuolemattomuuden.

53   Samalla tavoin kaikki Hänen tekemänsä asiat ovat tuova ilmi tulevat asiat. Aivan kuten tämä ruumis, jonka Hän on antanut teille elääksenne siinä, se ainoastaan ilmoittaa teille, että jotakin suurempaa on vielä tulossa. Ymmärrättekö? Jos meissä on maallisen kuva, meissä myös tulee olemaan taivaallisen kuva, jossa ei enää tule olemaan mitään pahuutta. Tämä nykyinen pitää sisällään pahuutta, sairautta, kuolemaa ja surua.

54   Jokin aika sitten täällä saarnatessani aiheesta Jumalan sanan muuttava voima sanoin, että tämä ruumis kaikkine pahuuksineen ja kaikki tämä nykyaikainen sivilisaatio, jossa me elämme, on paholaisesta. Vai ettekö usko sitä? Raamattu sanoo niin. Tämä maailma ja kaikki hallitukset, me emme halua uskoa sitä, mutta Raamattu selvästi sanoo sen, että jokainen hallitus ja jokainen valtakunta maan päällä on paholaisen omistuksessa ja hallinnassa. Saatana vei Jeesuksen vuorelle ja näytti Hänelle kaikki maailman valtakunnat, jotka olivat, ja jotka koskaan tulisivat olemaan, ja Saatana sanoi omistavansa ne, eikä Jeesus koskaan väitellyt hänen kanssaan siitä, koska hän on tämän maailman jumala. Näettekö? Ja hän sanoi: “Annan ne sinulle, jos kumarrat maahan edessäni ja palvot minua.” Kuten näette, hän yritti antaa niitä Jeesukselle ilman uhria. Ymmärrättekö? Hän yritti tehdä Hänen kanssaan kauppoja.

Mutta maailma oli tehnyt syntiä, joten rangaistus synnistä oli kuolema, ja Hänen täytyi kuolla. Tästä syystä Jumala ilmoitettiin lihassa, että Hän voisi ottaa kuoleman ylleen ja maksaa hinnan. Se ei enää voi tulla takaisin. Se ei ole korvamerkitty. Se on ehdottomasti vapaaehtoisesti maksettu! Koko velka on maksettu. Se kuuluu Hänelle nyt. Ja me olemme Hänen valtakuntansa edustajia kokoontuneina tänne yhdessä tänä iltana Jeesuksen Kristuksen meidän Kuninkaamme nimessä ja ollen taivaallisissa.

55   Tässä maailmassa, jossa me elämme… Minä haluan todistaa teille, että koulukasvatus, tiede, sivilisaatio ja kaikki nämä muut asiat, joista me niin tunnumme nauttivan tänä päivänä, ovat Saatanasta, ja ne tulevat häviämään. Sanotte ehkä: “Veli Branham, sivilisaatioko?” Kyllä varmasti! Tämä sivilisaatio on saanut alkunsa Saatanasta. l Moos. 4. todistaa sen. Kainin poika, ymmärrättekö, alkoi tämän sivilisaation ja rakensi kaupunkeja ja soittimia ja niin edelleen. Sivilisaatio on saanut alkunsa tiedosta. Tieto, jota paholainen myi Eevalle Eedenin puutarhassa, sai aikaan sen, että hän rikkoi Jumalan käskyt. Tulevassa maailmassa, jonne me menemme, on oleva sivilisaatio, mutta se ei tule olemaan tämän kaltainen sivilisaatio. Sillä tässä sivilisaatiossa meillä on sairautta, surua, himoitsemista ja kuolemaa. Kaikki tässä sivilisaatiossa on väärää. Mutta tuossa sivilisaatiossa ei tule olemaan mitään näistä asioista. Me emme tule tarvitsemaan tiedettä.

Tiede on ainoastaan alkuperäisen vääristelyä. Ymmärrättekö? Te jaatte molekyylejä ja atomeja ja teette yhtä ja toista räjäyttääksenne itsenne niillä. Otatte ruutia ja räjäytätte sen ja tapatte jotakin. Otatte auton ja bensiiniä, jota tulee maassa olevista aineista, ja sitten te ajatte maantiellä 150 kilometriä tunnissa ja tapatte jonkun. Näettekö? Oi niin hermostuttavaa, puskemista ja kiirehtimistä, meidän täytyy aina olla menossa ja… Näette sen kaiken olevan paholaisesta.

Jumalan valtakunnassa ei tule olemaan autoja, lentokoneita eikä muitakaan tieteellisiä saavutuksia. Ei! Siellä ei tule olemaan kerta kaikkiaan minkäänlaisia kouluja. Se tulee olemaan niin paljon tämän nykyisen yläpuolella, ettei tätä enää edes ajatella. Huomattehan, koulutus sivilisaatio ja kaikki tämä muu tulee Saatanasta.

56   Saatatte ehkä sanoa: “Veli Branham, miksi sinä sitten luet?” Ymmärrätteö, aivan sama asia kuin, miksi te käytätte vaatteita? Siinä sivilisaatiossa, joka oli alussa, he eivät ensinkään tarvinneet vaatteita, he olivat verhottuja. Heillä ei ollut mitään syytä käyttää vaatteita, koska he eivät tienneet olevansa alasti. Huomaatte, että kun me tiedämme olevamme alasti, synti on täällä, ja siksi meidän täytyy käyttää vaatteita. Mutta niin ei ollut alussa, koska ei ollut syntiä. Ymmärrättekö?

57   Nyt aivan sama asia koskee sivilisaatiota. Kuitenkin me luemme ja kirjoitamme ja teemme näitä asioita, mutta älkää koskaan sopeutuko niihin. Älkää koskaan tehkö siitä jumalaanne, sillä se on kommunismin jumala. Näettekö? Se ei ole Jeesus Kristus. Jeesus Kristus on uskosta, ei, mitä sinä voit tieteellisesti todistaa, vaan mitä sinä uskot.

58   En voi tieteellisesti todistaa teille, jotka tässä rakennuksessa olette tänä iltana, että on olemassa Jumala, mutta kuitenkin minä tiedän Hänen olevan täällä, sillä uskoni vahvistaa sen minulle.

Aabraham ei olisi voinut tieteellisesti todistaa, että hän tulisi saamaan lapsen tuosta lähes satavuotiaasta naisesta, mutta hänen uskonsa vahvisti sen hänelle. Näettekö, hän ei tarvinnut mitään tieteellistä todistusta. Lääkärithän olisivat sanoneet: “Tuo vanha mieshän on hullu väittäessään saavansa lapsen tuosta yhdeksänkymmentävuotiaasta naisesta ja on itse satavuotias.” Mutta näemme, että Jumala sanoi niin, joten siinä ei tarvita tiedettä. Jumalan Sanan uskomisessa tarvitaan uskoa eikä tiedettä.

59   Niinpä siis meidän koulumme ja muut sellaiset asiat ovat turhia. Jumala ei koskaan sanonut: “Menkää ja rakentakaa kouluja”, tai että pitäisi olla raamattukouluja? Tiesittekö tämän? Hän sanoi: “Saarnatkaa Sanaa.” Näin tarkalleen on. Meidän koulutussysteemimme on vienyt meidät kauemmaksi Jumalasta kuin mikään muu tietämäni asia, näin on, kauemmaksi pois Jumalasta. Ei koulujen ja sairaaloiden rakentamista ja niin edelleen. Tämä kaikki kuuluu maailmaan. Eikä minulla ole mitään niitä vastaan. Ne täyttävät tarkoituksensa, mutta kuitenkaan niitä ei tule olemaan siellä.

Me rakennamme parhaat sairaalat ja meillä on parhaat mahdolliset lääkärit, mutta kuitenkin tuhannet kuolevat päivittäin. Mutta, oi, Jumalan valtakunnassa ei ole kuolemaa eikä surua! Aamen! Siellä eivät nämä maailmalliset asiat ole tarpeellisia! Mutta me olemme ohittaneet nämä asiat ja menneet Jumalan todellisuuksiin. Kun me yritämme löytää näitä asioita tieteen kautta, ja mitä enemmän tieteellisiksi me tulemme, sitä enemmän me tuotamme kuolemaa itsellemme. Me taistelemme hävinneen puolella, joten kääntykää siitä pois, ja uskokaa, uskokaa Jeesukseen Kristukseen, Jumalan poikaan ja ottakaa Hänet vastaan, sillä Hän on ainoa, mitä me tarvitsemme.

60   Mitä tiede on valmistanut teitä varten? Enemmän kuolemaa. Näin on. Sputnikit ja muut saavutukset sekä kaikki nämä muut asiat, jotka levittävät kuolemaa yli maan. Älkää katsoko näihin, vaan kääntäkää päänne korkeammalle kuin nämä, kohti Taivasta. Katsokaa sinne, missä Jeesus istuu Jumalan oikealla kädellä tänä iltana eläen aina ja rukoillen meidän puolestamme meidän tunnustuksemme perusteella. Minkä perusteella? Sen, minkä me uskomme Hänen Sanansa olevan, Totuuden.

61   Nyt me näemme, että tässä elämässä on kaikenlaista pahuutta, joten siellä tulevassa elämässä sitä ei tule olemaan. Tässä on himoa, sairautta, kuolemaa. Mistä syystä? Koska tämä ei ole se asumus, jota hän on mennyt valmistamaan. Tämä on kuin kulkutautisairaala. Kuinka moni tietää, mikä kulkutautisairaala on? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kyllä. Sellaisessa me elämme. Kulkutautisairaala on paikka, johon he panevat tarttuvien tautien vaivaamat ihmiset. Tämän on synti tehnyt meille, pannut meidät maalliseen kulkutautisairaalaan. He eivät anna kenenkään muun tulla sisälle kulkutautisairaalaan, koska siellä on ilma täynnä kaikenlaisia basilleja, ja ihmiset voisivat tulla sairaiksi saatuaan basillin itseensä. Ja synti on tuonut meidät tähän paholaisen kulkutautisairaalaan.

62   Oi, mutta tuota toista kutsutaan minun Isäni Taloksi. “Minä menen valmistamaan paikan teitä varten. Vapautan teidät tästä kulkutautisairaalasta ja otan teidät Isäni Taloon.” Aamen! Tätä se on! Hän ottaa minut ulos tästä vanhasta maallisesta kulkutautisairaalasta. Hän on mennyt valmistamaan paikan, täydellisen paikan, missä ei ole mitään pahaa, ei sairautta, ei vanhenemista, eikä kuolemaa. Se on täydellinen paikka, joka kutsuu teitä täydellisyyteen Ja teidän täytyy olla täydelliset päästäksenne sinne. Raamattu sanoo niin. Jeesus sanoi: “Olkaa sen tähden täydelliset, niin kuin teidän Isänne taivaassa on täydellinen.” Ja se on täydellinen Valtakunta, joten sinne tulevat ainoastaan täydelliset ihmiset, koska te tulette vihityiksi täydelliselle Jumalan Pojalle. Ja teidän on oltava täydellinen morsian. Ja kuinka te voisitte tehdä sen jonkin muun kautta kuin ainoastaan täydellisen Jumalan Sanan kautta, joka on se erottava vesi, joka pesee meidät synneistämme. Aamen! Näin on oikein. Jeesuksen Kristuksen veri. Ajatelkaahan sitä! Verta tihkuva, verinen Sana! Aamen! Veri, Jumalan Sana vuotaen verta, Morsiamen pesemiseksi! Aamen! Kyllä! Morsian seisoo täydellisenä, neitsyenä, tahrattomana. Morsian ei ole koskaan tehnyt syntiä. Aamen! Hänet vain vieteltiin ansaan. Ymmärrättekö?

On olemassa Isän talo, jota Hän on mennyt valmistamaan.

63   Tämä on tullut seksin kautta, ja lankeemuksen kautta, ja sen täytyy tulla täydellisesti hävitetyksi. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon paikkailette vanhaa, se tulee kuitenkin häviämään. Tämä on lopussa, koska se on tuomittu, koska Jumala sanoi niin! Tämä on lopussa! Jumala on hävittävä sen. Hän sanoi niin. Koko asia tulee uusittavaksi. Uskotteko tämän? Alussa, kun maailma syntyi, kun Jumala veti vesiä pois maan päältä, samalla tavoin kuin Hän laittoi veden tulemaan äidin kohdusta, syntyi maailma. Kyllä! Ja ihmiset alkoivat elää siinä, kun Jumala asetti heidät sinne. Ja he alkoivat tehdä syntiä. Se kastettiin upottamalla Nooan päivinä. Sitten se pyhitettiin Luojan veren tippuessa sen ylle.

Ja nyt, myös te tulette tällä tavalla, vanhurskauttamisen kautta, uskoaksenne Jumalaan. Teidät kastettiin syntien anteeksi saamiseksi. Te tunnustitte syntinne Jumalan edessä, ja Hän antoi sen teille anteeksi. Ja sinut kastettiin todistukseksi, että olet saanut anteeksi, todistukseksi ihmisille, ja näyttääksesi maailmalle, että sinä uskot Jeesuksen Kristuksen kuolleen sinua varten. Hän on ottanut sinun paikkasi, ja nyt sinä seisot Hänen paikallaan. Hän tuli sinuksi, jotta sinä voisit tulla Häneksi. Sitten Jumalan pyhityksen voima puhdisti sinut kaikista elämäntavoistasi. Sinulla oli tapana polttaa ja juoda ja tehdä asioita, jotka eivät olleet oikein, kertoa valheita ja kaikenlaista muuta.

Sitten kun Jeesuksen Kristuksen veren pyhittävä voima tulee sinun elämääsi, se ottaa nämä kaikki pois sinusta. Jos satut sanomaan jotain väärää, sinä nopeasti sanot: “Hetkinen, anna anteeksi, en tarkoittanut sanoa sitä tällä lailla.” Ymmärrättekö? Paholaisella oli ansansa valmiina, mutta teillä on halu tulla takaisin, jos olette todellinen kristitty. Te sanotte: “Minä olin väärässä.” Näin on!

64   Nyt seuraava asia, jonka te vastaanotitte, oli Pyhän Hengen kaste ja Tuli.

Sen jälkeen kun tuhatvuotinen valtakunta on ohitse, Jumala on antava maailmalle tulikasteen. Se tulee räjähdysmäisesti muuttamaan kaiken. Taivaat ja maa tulevat olemaan tulessa. Pietari sanoi niin. Ja maa tulee saamaan tulikasteen, täydellisen uudistamisen, ja tulee olemaan Uudet Taivaat ja Uusi Maa, jossa vanhurskaus asuu.

Siinä me olemme. Me olemme tulleet kuolevista olennoista, ajallisista olennoista, iankaikkisiksi olennoiksi, kun Jumalan Sana valaisi sielumme, ja meistä tuli Jumalan poikia ja tyttäriä Hänen ominaisuuksineen. Jumalan alkio oli meissä tehden meistä Taivaassa olevan Jumalamme ja Isämme poikia ja tyttäriä, ja me huudamme: “Abba, Isä, Jumalani, Jumalani!”

65   Nyt siis tämän vanhan maailman täytyy kadota, koska se on tullut seksin kautta ja on saanut alkunsa tottelemattomuudessa silloin alussa. Ja me synnyimme tänne seksin kautta, syntiinlankeemuksen kautta, ja niin tämä maailma siis tulee katoamaan. Mutta se paikka, jota Hän on valmistamassa teitä varten, ei voi kadota, koska Hän valmistaa sen sillä lailla. Olen mennyt…

Mitä tapahtuisi, jos meidän pitäisi pysyä tämänkaltaisessa ruumiissa? Ettekö olekin iloisia, että on olemassa sellainen asia kuin kuolema? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] No niin, eikö tämä olekin outoa? Sanokaamme esimerkiksi, muutamia vuosia sitten… Olin pieni poika ja nyt olen keski-ikäinen mies. Minulla on ystävä, joka istuu täällä, herra Dauch, ja hän täytti juuri yhdeksänkymmentäkolme vuotta. Katsokaa häntä nyt. Neljäkymmentä- tai neljäkymmentäviisi vuotta lisää ja minä tulen näyttämään samanlaiselta. Pankaapa toiset neljäkymmentä vuotta hänen ikäänsä. Mihin te silloin päätyisitte? Olen iloinen, että on olemassa jotakin, joka vie meidät ulos tästä kulkutautisairaalasta. On avoin ovi, ja sen nimi on kuolema. Jeesus seisoo tuolla ovella. Aamen! Hän on vievä minut joen ylitse! Hän on vievä minut tuon oven kautta.

66   On suuri ovi odottamassa nimeltään kuolema. Ja joka kerta, kun sydämenne lyö, te olette yhden lyönnin lähempänä sitä. Ja jonain päivänä minun on tultava tuolle ovelle. Myös teidän on tultava sinne. Mutta kun minä tulen sinne, en halua olla pelkuri. En halua huutaa ja kääntyä siitä pois. Minä haluan tulla tuolle ovelle, pukeutua hänen vanhurskautensa viittaan, en omaani, vaan Hänen!

Tästä tiedän tuntevani Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Hänen kutsuessaan minä olen tuleva esiin muiden kuolleitten joukosta ollakseni Hänen kanssaan, päästen ulos tästä kulkutautisairaalasta. Missä hyvänsä tämä ruumis putoaakin maahan, missä hyvänsä ja mitä tahansa se sitten onkin, minä olen tuleva esiin jonain päivänä, koska Hän on luvannut sen minulle, ja me uskomme sen. Kyllä varmasti! Hän valmistaa sellaisen, joka ei voi kadota.

67   Huomatkaa kuinka odottava äiti, maailmassa tänään, kuinka äidin ruumis kaipaa jotakin. Toivoisin kaikkien aikuisten, joille puhun, ymmärtävän. Äidin odottaessa lapsen syntymää, jos hänen ruumiistaan puuttuu jotakin, hän alkaa kaivata sitä. Katsokaa silloin isää…

Muistan kuinka meidät kasvatettiin köyhässä perheessä, ja meillä oli tuskin mitään syötävää ollessamme lapsia. Monet teistä menivät samojen kärsimysten lävitse.

Joten, ennen kuin lapsi syntyy, äiti kaipaa jotakin, ja isä yrittää tehdä kaikkensa saadakseen sen hänelle. Näettekö, hänen ruumiissansa on puute kalkista tai vitamiineista, joita hän tarvitsee. Koska lapsi on tulossa, ja se kaipaa niitä. Ymmärrättekö? Hänen ruumiinsa kaipaa asioita, ruokaa tulevalle lapselle. Ja kuinka vanhemmat yrittävät saada sitä, jotta lapsi syntyisi mahdollisimman täydellisenä ja onnellisena. Näettekö, kuinka vanhempanne tekevät sen. Kun jostakin on tarve, se voidaan nähdä äidistä. Ymmärrättekö? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hänen elimistönsä on valmistettu silla tavalla. Te ymmärrätte, että kun tuleva lapsi tarvitsee jotakin, äiti alkaa kaivata sitä.

68   Pysähtykäämme hetkeksi. Miksi meillä on herätyskokouksia? Miksi me kokoonnumme yhteen? Miksi minä aina nuhtelen ihmisiä? Miksi minä aina saarnaan helluntailaisnaisille: “Lopettakaa kasvojenne maalaaminen ja hiustenne kähertäminen ja kaikki muu sellainen”? Miksi minä sanon sen? Koska vanhanaikaiset helluntailaiset eivät tehneet niin. Todellinen raamatullinen tie on olla tekemättä niin. Te käytätte shortseja ja muita vaatteita, jotka kuuluvat miehelle. Tiedättekö Raamatun sanovan, että se on kauhistus Jumalalle? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mutta me annamme suostumuksen sille! Miksi Pyhä Henki huutaa sitä vastaan? Hän tietää jotakin puuttuvan. Meidän täytyy olla täydellisiä Jeesuksen Kristuksen kuvia. Meidän on oltava Jumalan poikia ja tyttäriä. Meidän täytyy toimia kuin Jumalan lapset.

69   Kauan sitten kerrottiin tarinaa. Huomasin erään värillisen veljen istuvan siellä takana Etelässä, kun heillä oli orjia. Heillä oli tapana myydä niitä, ennen orjien vapauttamislakia. Ja he menivät ja ostivat niitä, itsensä kaltaisia ihmisiä, aivan kuten ne olisivat olleet käytettyjä autoja, autonmyyjiä. Heillä oli myyntilupa, ja he myivät niitä ihmisiä, aivan kuten he olisivat olleet käytettyjä autoja. Te saitte kuitin tehdessänne kauppaa heidän kanssaan.

70   Kerran eräs ostaja, välittäjä, kulki ohitse. Hän kulki ympäri näillä suurilla maatiloilla ostellen orjia. Hän tuli eräälle suurelle maatilalle, missä heillä oli paljon orjia. Ja hän halusi nähdä, miten paljon heillä oli niitä. Ne olivat kaikki siellä työskentelemässä. He olivat murheellisia, koska he olivat poissa kotoaan. He olivat Afrikasta. Heidät oli tuotu tänne. Puurilaiset olivat tuoneet heidät tänne ja myyneet orjuuteen. Ja siitä syystä he olivat murheellisia. He tiesivät, etteivät he koskaan tulisi pääsemään takaisin kotiinsa. He eläisivät ja kuolisivat täällä. Monesti he käyttivät piiskoja ja piiskasivat heitä. He olivat omistajansa omaisuutta, ja tämä teki heidän kanssaan mitä hän halusi. Jos hän halusi tappaa hänet, hän tappoi hänet, ja mitä tahansa hän halusi, hän teki. Sellaista on orjuus. Samoin Israelkin oli, ja monet muutkin kansat, ovat olleet orjuudessa.

71   Ja heillä oli nuo kurjat orjat ainoastaan palvelemassa heitä. Te tiedätte, kuinka he itkivät kaiken aikaa ja olivat murheellisia. Mutta he panivat merkille yhden orjan, nuorukaisen, jolla oli rinta pystyssä, ja hänen päänsä oli pystyssä tällä tavalla. Heidän ei koskaan tarvinnut piiskata häntä. Eikä sanoa hänelle, mitä hänen tuli tehdä. Niin tuo välittäjä sanoi: “Minä haluan ostaa tuon orjan.”

Toinen sanoi: “Hän ei ole myytävänä.”

Hän sanoi: “Minä haluan ostaa hänet.”

Toinen sanoi: “Ei, hän ei ole myytävänä.”

Välittäjä kysyi: “Onko hän noiden muiden työnjohtaja.”

Vastaus kuului: “Ei, ei, hän ei ole työnjohtaja. Hän on orja.”

Hän sanoi: “No niin, ehkä sinä annat hänelle toisenlaista ruokaa kuin noille toisille?” Vastaus oli: “Ei, he syövät kaikki yhdessä samaa ruokaa.”

Silloin hän kysyi: “Mikä tekee tuon pojan niin erilaiseksi toisiin verrattuna?”

Hän vastasi: “Tämä on syynä siihen. Minäkin ihmettelin jonkin aikaa tuota poikaa, muukalaista Afrikasta, mutta Afrikassa hänen isänsä on heimon kuningas. Ja kuitenkin, vaikka hän on muukalainen kaukana kotoaan, hän käyttäytyy kuten kuninkaan poika. Hän on tietoinen, että jossain siellä hänen isänsä on heimon kuningas. Ja nyt hän käyttäytyy sillä lailla, koska hän tietää olevansa kuninkaan poika.”

72   Oi, veli, sisar, te ja minä tässä maailmassa, jossa elämme, käyttäytykäämme kuten Jumalan poikien ja tyttärien tulee! Me olemme muukalaisia täällä, mutta meidän käytöksemme tulee olla Jumalan käskyjen mukaista ollaksemme Jumalan poikia ja tyttäriä! Meidän käyttäytymisemme, meidän tekomme ja toimintamme, tulee olla kaikessa Jumalan lain mukaisia.

“Ja on kauhistus Jumalalle, kun nainen käyttää miehelle kuuluvia vaatteita.” On väärin ja synti, “jos hän katkaisee hiuksensa”. Raamattu sanoo niin. Hänen ei ole soveliasta edes rukoilla.

Saatatte sanoa: “Mitä väliä sillä on.”

73   Vähän aikaa sitten eräs tunnettu sananpalvelija hyökkäsi minua vastaan sanoen: “Veli Branham, minä haluan laskea käteni sinun päällesi, koska sinä pilaat palvelustehtäväsi.”

Sanoin: “Miten?”

Hän vastasi, “Kun huudat näitä ihmisiä vastaan tuolla lailla.”

Hän jatkoi: “Oi, minä uskon sen, olenhan minäkin helluntailainen. Minä uskon, ettei naisilla pitäisi olla lyhyitä hiuksia, eikä käyttää pitkiä housuja, eikä tehdä noita muitakaan asioita kuten kasvojensa maalaamista.” Hän sanoen lisäksi: “Heidän ei pitäisi tehdä niin, mutta Jumala on kutsunut sinut rukoilemaan sairaiden puolesta.”

Minä sanoin: “Hän kutsui minut saarnaamaan evankeliumia.” Näettekö?

Ja hän kyllä sanoi uskovansa sen.

Joten minä jatkoin: “Katsohan vähän, mitä kaikkea teillä on, kuten nämä suuret ohjelmat televisiossa ja kaikenlaista muuta senkaltaista. Minun ei tarvitse vastata kenellekään muulle kuin Jumalalle.” Näin on. Sanoin: “Minulla ei ole ketään muuta kuin Jumala, jolle vastata.”

Hän sanoi: “Sinä tulet pilaamaan palvelustehtäväsi.”

Vastasin: “Mikä hyvänsä palvelustehtävä, jonka Jumalan Sana tuhoaa, sen täytyykin tulla tuhotuksi.” Näin on oikein! Tietenkin. Tarkalleen näin.

Hän jatkoi kuitenkin: “No niin, sinä tulet tuhoamaan sen.”

74   Sanoin: “Kuka sitten kertoisi ne asiat heille? Jonkun on se sanottava! Jonkun on seistävä Totuuden puolesta välittämättä siitä, ketä se loukkaa.” Ja kristityt ystävät, jotka uskomme menevämme Taivaaseen, Pyhä Henki itse on tekevä meistä Jumalan Sanan kaltaisia.

Hän sanoi: “Tiedät, mitä sinun olisi tehtävä. Ihmiset uskovat sinun olevan profeetan, joten sinun tulisi opettaa näille naisille, kuinka saada profetoimisen lahjoja ja muita suurempia asioita näiden pikkuasioiden sijasta.”

75   Vastasin: “Kuinka voisin opettaa heille algebraa, kun he eivät edes halua opetella aakkosiaan, kun he eivät edes halua tehdä näitä yleisesti tunnettuja asioita, luonnollisia asioita. Kuinka heille voisi opettaa korkeampia asioita, kun he eivät halua edes aloittaa. Te haluatte päästä tikkaiden latvaan, ennen kuin astutte ensimmäiselle askelmalle. Tästä syystä te kompastelette.

Aloittakaa pohjalta ja kiivetkää huipulle, niin kuin Jumala teitä johdattaa. Käsitättekö? Pitäkää huoli, että elämänne seuraa jokaista pientä Sanaa, jonka Jumala on määrännyt teidän tehtäväksenne.

76   Niinpä meidän tulee käyttäytyä ja toimia kristittyjen tavoin. Meidän tulee käyttäytyä, kuten kristittyjen tulee, koska me olemme muukalaisia täällä. Tämä ei ole meidän kotimme. Ei, me olemme täällä ainoastaan väliaikaisesti. Meidän on kerran mentävä, jokaisen meistä.

77   Nyt ajatelkaahan, jos Jumala armossaan, ennen kuin lapsi syntyy, panee äitiin kaipauksen näihin vitamiineihin, ja äiti puhuu siitä isälle: “Minä haluaisin hunajamelonin tai vesimelonin, tai haluaisin jotain muuta. Isä on tekevä kaikkensa saadakseen sitä hänelle, koska hän haluaa lapsensa syntyvän niin täydellisenä kuin mahdollista. Näettekö, hän on tekevä kaikkensa, mihin hän vain kykenee, saadakseen sen.

78   Kuinka paljoa enemmän Jumala on kykenevä tekemään sen? Hän on Luoja. Ajatelkaahan, kuinka paljon enemmän Hän on kykenevä valmistamaan meille Hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaiset ruumiit elääksemme niissä, jos me vain haluamme elää. Jokin meissä kutsuu meitä elämään. Ja meissä on jotakin, joka kutsuu meitä tekemään oikein. Jumala on kutsuva jonkun puhujanlavalle, joka saarnaa ainoastaan täydellistä Totuutta! Miksi? Se on osoittava sinulle, oletko todellinen Jumalan lapsi. Sinä tulet itkemään: “Jumala, ota se pois minusta, ympärileikkaa minut, ota nämä asiat pois minusta.” Miksi? Se tapahtuu sinun taivaallisen kotisi tähden, jota Hän on mennyt valmistamaan, ja johon sinä olet menossa. Sinun on oltava todellinen Kristuksen Sana- Morsian.

79   Saarnasin joitakin iltoja sitten sovitusuhrien päivistä. Saarnasin siitä ainoasta paikasta, ainoasta seurakunnasta, jossa Jumala kohtaa ihmisen, ja sen Hän sanoi olevan paikan, johon Hän panee nimensä. Hän sanoi: ‘En kohtaa heitä missään muualla kuin portissa, johon minä panen nimeni.” No niin, Hän ei ole kohtaava sinua metodistien portissa, baptistien portissa tai helluntailaisten portissa eikä missään niissä. Vaan Hän pani nimensä Poikaansa. Hän sanoi: “Minä tulin Isäni nimessä.”

Jokainen lapsi tulee isänsä nimessä. Minä olen tullut Branhamin nimessä, koska isäni nimi oli Branham. Ja te olette tulleet teidän isänne nimessä.

Ja Jeesus, Poika, tuli Isänsä nimessä. Ja Hän sanoi: “Uhratakaa tässä portissa, johon panen Nimeni.” Ja Jeesuksessa Kristuksessa on ainoa paikka, jossa te koskaan voitte palvoa Jumalaa ja löytää yhteyden.

Te sanotte: “No niin, minä kuulun kirkkoon.” Se ei merkitse yhtään mitään. Sinun on oltava Kristuksessa.

Eräs kirkkokunnallinen saarnaaja eräänä iltana sanoi minulle: “Herra Branham, katsohan, Jeesus sanoi: ‘Kuka tahansa, joka uskoo.’ Raamattu sanoo: ‘Jokainen, joka uskoo, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, on syntynyt Jumalan Hengestä.’”

80   Ja minä sanoin: “Eikö Raamattu sano, ettei kukaan voi kutsua Jeesusta Kristukseksi, kuin ainoastaan Pyhässä Hengessä?” Näettekö, te ette voi saada Raamattua valehtelemaan. Kaiken on sovittava yhteen. Joten teidän siis on ehdottomasti synnyttävä uudelleen Pyhästä Hengestä, ja Henki teissä todistaa itsestään, että Hän on Jumalan Poika. Jos siis olette Jumalan lapsi Jumalan Sanassa, kuinka te voisitte kieltää Jumalan Sanan? Kuinka voisi Pyhä Henki saada teidät uskomaan johonkin opinkappaleeseen, joka käskee teidän tehdä jotain sellaista, josta Raamattu on eri mieltä. “Meidän on liityttävä kirkkoon tai tehtävä sitä tai tätä,” Kun Raamattu selvästi sanoo, mitä tulee tehdä. Näettekö? Ja sitten, kun te näette tämän, te otatte sen vastaan ja vaellatte sen kanssa. Ei hapatusta, ei uskontunnustuksia, ei mitään lisättynä siihen.

Sen on tultava kuten siemen, joka tapaa äidin kohdussa munan. Ja sitten, kun tämä pieni muna alkaa kasvaa ja tuottaa soluja, se ei tuota joitakin ihmisen soluja, joitakin koiran soluja ja joitakin lehmän soluja, vaan ne ovat kaikki ihmisen soluja.

81   Ja kun ennalta valittu Jumalan lapsi… Se on huono sana käytettäväksi, mutta minun on käytettävä Jumalan Raamattua. Jumalan ennalta tietäminen voi ennalta määrätä, saada kaiken työskentelemään Hänen kunniakseen. Kun tämä ennalta määrätty siemen, joka sinun tuli olla, Jumalan kutsuessa sinua, tuon pienen kotkan siemenen sinussa kuullessa Jumalan Sanan, se alkoi kasvaa yksi Sana toisen päälle, ja yksi toisensa päälle, yksi toisensa päälle. Se ei tule sekoittumaan minkään uskontunnustuksen kanssa.

82   Pankaapa merkille, että näissä porteissa heidän tuli joka päivä syödä happamatonta leipää, ja heidän keskuudessaan ei saanut olla mitään hapanta seitsemän päivän aikana. Oliko näin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja sitten seitsemässä seurakuntajaksossa, sitten, ei hapanta, ei uskontunnustusta, ei mitään siihen lisättyä. Sen täytyy olla täysin happamatonta leipää. “Teidän keskuudessanne ei tule olla mitään hapanta.” Ainoastaan happamatonta leipää, itse Sana. Ja tämä Sana on Jumala. Ja Jumala tehtiin lihaksi Jeesuksen Kristuksen persoonassa, ja tämä on se portti. “On portti, jossa Minä kohtaan sinut, palvoessasi, kun seuraat Jumalan käskyjä.”

83   Sen tähden, jos tänä iltana tulisitte ja sanoisitte: “Minä tarjoan elämäni Jeesukselle Kristukselle”, ettekä ole koskaan vastaanottaneet Pyhää Henkeä, tulkaa siihen sisälle. Teidän on tehtävä se. Teidän on kasvettava siihen sisälle. Pyytäkää Jumalaa panemaan Sana Sanan päälle, kunnes tulette täyteen kypsyyteen Jumalan poikina ja Jumalan tyttärinä.

Ottaen maailman asioita? 1. Johanneksen kirjeessä sanotaan: “Jos te rakastatte maailmaa, tai maailman asioita, niin teissä ei ole Jumalan rakkautta.” Teitä on petetty. Teissä on maailman rakkautta, ja se on pettänyt teidät, ja se on paholaisen aikaansaannosta. Ette voi jättää yhtään Jumalan Sanaa pois Raamatusta! Mikä aiheutti ensimmäisen synnin? Se ei ollut mikään suuri ja ilmeinen valhe, vaan koska Eeva tulkitsi väärin yhden Sanan, ja paholainen teki sen hänelle. Yksi sana katkaisi ketjun, kun Eeva kieltäytyi tuosta Sanasta. Tämä oli Raamatun alussa.

Jeesus tuli Raamatun keskellä ja sanoi: “Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Ja se merkitsee koko Jumalan Sanaa. Uskotteko sen olevan Hänen ilmestyksensä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kokonainen ehjä Jumalan sana.

Sitten Ilmestyskirjan 22. luvussa Jeesus sanoi Johannekselle Patmoksen saarella: “Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelini todistamaan näitä asioita. Kuka tahansa ottaa yhden sanan pois siitä, tai lisää yhden sanan siihen, Minä tulen ottamaan pois hänen osansa Elämän Kirjasta.” Monet heistä sanovat: “Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.” Se on hyvä, mutta lisätkää sitten loppukin siihen.

84   Te sanotte: “Minut on vanhurskautettu. Olen puristanut kättä saarnaajan kanssa. Minä uskon Jeesukseen Kristukseen.” Sitten teidän on synnyttävä uudestaan! Ja täytyttävä Pyhällä Hengellä! Ymmärrättekö? Teidän on lisättävä siihen koko ajan vaeltaessanne eteenpäin. Te kasvatte täydellisyyteen Jumalan poikina ja tyttärinä.

Jumala on kykenevä valmistamaan meidät antamalla meille kaipauksen saada enemmän. Kuinka moni täällä olevista haluaisi enemmän Jumalalta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Miksi? Se osoittaa, että on olemassa enemmän, jotta voisitte olla onnellisia ja vapaita ja täydellisiä. Ja sellaisia meidän on oltava. Pienen elämän alun kaltaisia Jumalan rinnalla, juuri samalla tavoin kuin elämän alku on äidin rinnalla.

85   Jumala on viemässä eteenpäin. Hän on mennyt valmistamaan paikkaa meitä varten, iankaikkista paikkaa itsensä luona. Ei paikkaa, jossa voisitte kuolla, tai jossa olisi syntiä, aviorikoksia ja tämän maailman saastaa. Jos mielenne on näissä, se osoittaa, ettette ole koskaan tulleet kosketuksiin Jumalan kanssa. Se on omatekoista. Teillä on mielessänne harhakuva.

Olette ainoastaan liittyneet kirkkoon ja sanotte: “Minä kuulun tähän. Minun äitini kuuluu siihen. Se on ehkä ollut oikein äitisi aikana, mutta me elämme toisessa ajassa.

86   Wesley ei olisi voinut ottaa Lutherin sanomaa. Luther uskoi vanhurskauttamiseen. Mutta Wesleyllä oli pyhitys. Helluntailaisten tullessa he eivät voineet ottaa ainoastaan vanhurskauttamista ja pyhitystä, koska oli lahjojen ennalleen asettamisen aika. Nyt me menemme siitä eteenpäin. Ymmärrättekö?

Viinipuu kasvaa kolmessa vaiheessa. Alussa se on pieni lehti. Luther tuli esiin uskonpuhdistuksessa. Hyvä on, se oli varsi. Tarkatkaa luontoa: Jumala ja luonto työskentelevät jatkuvuudessa, koska Jumala on luonnossa. Sitten tulee tähkä ja siitepöly metodistien ajanjaksossa. Sitten tulevat helluntailaiset. Oi, näettekö kuinka täydellistä se on? Se on aivan kuten alkuperäinen. Vehnänjyvä, joka näyttää täydelliseltä vehnänjyvältä. Avatkaa se, ja siellä ei ole mitään jyvää. Se on kuori, elämän kuljettaja, mutta elämä jatkaa eteenpäin. Näettekö sen?

87   Silloin Lutherin ajassa he hyväksyivät hänet. Elämä kulki sen kautta, mutta siitä muodostui kirkkokunta. Ensimmäinen asia, jonka huomaatte tapahtuvan, on kirkkokunnan muodostuminen, jonka loppu on tulla poltetuksi. Varsi kuivaa, se oli ainoastaan elämän kuljettaja. Jotkut heistä vielä yrittävät pysyä tuossa vanhassa varressa kuolleina, tietämättä mitään Jumalasta. He sanovat: “Katsokaa, me olemme lehti. Me olemme luterilaisia.” Näin on, mutta katsokaahan, missä se on nyt.

Sanotaan: “Me olemme metodisteja.”

Ja jopa: “Me olemme helluntailaisia.” Mutta katsokaa helluntailaisia, kuinka kylmäksi ja muodolliseksi se on tulossa, kuinka jokainen on menossa poispäin. Näettekö? Mistä on kyse? Se oli todellisen siemenen kantaja. Kaikki ne ovat olleet elämän kantajia ja muodostuneet kirkkokunniksi.

88   Jos sanotte: “Minä olen helluntailainen.” Se ei merkitse Jumalalle yhtään enempää kuin, jos sanoisitte olevanne roomalaiskatolilainen tai juutalainen, tai mitä sitten olettekin. Teidän on synnyttävä. Elämä, joka kulki varren kautta, ei pysy varressa, eikä se pysy tähkässä, vaan se kulkee eteenpäin täydellisyyteen.

89   Nyt muistakaa, jokaisessa uskonpuhdistuksessa, joita meillä on ollut, luterilaiset ja niin edespäin, kolmessa vuodessa niistä on tullut organisaatioita. Näin on. Jokainen herätys sai aikaan organisaation kolmessa vuodessa.

Ajatelkaahan, kuinka kauan tämä on mennyt eteenpäin, yli kaksikymmentä vuotta, ilman organisoitumista! Miksi? Se on muodostumassa siemeneksi kuoren alla. Sen on levättävä auringon läsnäolossa kypsyäkseen sen ihanan jyvän kaltaiseksi, joka putosi maahan. Todellinen seurakunta, joka alussa putosi maahan, on tulossa takaisin varren kautta tullakseen uudelleen seurakunnaksi. Leikkuupuimuri on tulossa. Elämä, joka kulki Lutherin lävitse; elämä, joka kulki metodistien lävitse; elämä, joka kulki helluntailaisten lävitse, on nyt muodostumassa jyväksi, ja se kaikki on muodostumassa jyväksi ja tulossa ulos muodostaakseen täydellisen Jeesuksen Kristuksen Ruumiin.

90   Niin kuin aurinko nousee aamulla. Ette voi katsoa luontoa toteamatta, että se todistaa Jumalasta. Ette tarvitse edes Raamattua tietääksenne, että on olemassa Jumala. Aurinko syntyy pienenä lapsena kello seitsemältä aloittaen koulunkäynnin. Kello yhdeltätoista se lopettaa koulunsa, on vahvimmillaan kahdeltatoista, ja kolmelta iltapäivällä se tulee vanhaksi. Seitsemän kahdeksan aikaan se on kumaraharteinen ja kuolee. Onko tämä sen loppu? Ei! Se nousee uudelleen seuraavana aamuna. Elämä, kuolema, hautaus ja ylösnousemus.

91   Katsokaahan lehtien tulemista puuhun. Ensin tulevat kauniit lehdet tuottaen varjoa. Sitten on vuorossa hedelmä. Ensimmäinen asia, jonka huomaamme, on syksyn tuleminen tuoden kuoleman ja ajaen elämän alas juuriin ja maahan jälleen. Onko tämä sen loppu? Seuraavana keväänä se palaa takaisin antaen todistuksen elämän jatkuvuudesta.

Mutta veljet ja sisaret, meillä on iankaikkinen elämä. Meillä on iankaikkinen elämä Hänen kauttansa, joka tuli ja on mennyt, ja joka on kykenevä valmistamaan meille ruumiin. Ja nämä kasvukivut, joita me tunnemme, kuten te naiset tunnette syyllisyyttä siitä, mitä te teette väärin, kuten myös te miehet, jotka pidätte kiinni jonkin seminaarin opeista ja niin edespäin. Kaikki, mitä te haluatte sanoa, on: “Minä lausun tämän uskontunnustuksen.” Tai: “Minä teen sitä tai tätä.” Mutta syvällä sisimmässä on tapahtuva jotakin, kun te näette Sanaa saarnattavan voimassaan, joka voi muuttaa prostituoidun pyhäksi, ja joka voi ottaa juopon ja tehdä hänestä todellisen Jumalan pyhän. Oi, te huomaatte, että siinä on jotakin. Siinä on elämä. Se saa teidät tuntemaan, ettei teidän olisi pitänyt tehdä noita kaikkia asioita. Mutta te huomaatte, että tämä on jotakin sellaista, mitä teidän tuleva ruumiinne tarvitsee. Eikö olekin näin? Mutta Jumalalla on vitamiinit tässä Sanassa kaikkiin tuon ruumiin tarpeisiin. Ja Jeesus on mennyt valmistamaan paikkaa Jumalan luona. Kyllä! Olemme pieniä alkioita, Jumalan pieniä poikia ja tyttäriä.

92   Jeesus pyysi ainoastaan yhtä asiaa rukouksessaan Isältä. Tiedättekö, mikä se oli? Kaiken sen jälkeen, mitä Hän teki maan päällä ollessaan antaessaan uhrin, elämänsä, jota Hän eli. Ja kaiken vaelluksensa jälkeen Hän pyysi ainoastaan yhtä asiaa: “Että, missä Minä olen, siellä myös he olisivat.” Hän pyysi meidän seuraamme. Tämä oli ainoa asia, jota Hän pyysi Isältä rukouksessaan: teidän seuraanne iankaikkisiksi ajoiksi. Jos haluatte lukea tämän, se on Joh. 17:24. Kuinka paljon sitten meidän tulisi kaivata Häntä?

Kuulkaahan nyt, jos te todella olette syntyneet Jumalan Pyhästä Hengestä, niin tämä ainoastaan merkitsee teille jotakin. Näettekö? Se ei ole mikään sääntökirja. Te ette elä laista, vaan te elätte Jumalan armosta, Jumalan Pyhästä Hengestä.

93   Olen usein sanonut tämän. Lähetyssaarnaajana minä matkustan usein ulkomaille. Mitä jos ottaisin vaimoni ja lapseni, ja sanoisin heille: “No niin lapset… Kuulehan rouva Branham. Minä olen sinun miehesi. Sinulla ei tule olla muita miehiä poissa ollessani. Jos niin teet, tulen minä nylkemään sinut palattuani kotiin!” Näettekö?

Löisin jalkaani maahan! “Lapset kuulkaahan, mitä minä sanon.”

“Kyllä. Kyllä, isä. Kyllä isä.”

“Jos olette olleet kerrankin tottelemattomia.” Ymmärrättekö? Näettekö? Näyttäisikö tämä kodilta?

No niin, mitä jos vaimoni sanoisi: “No niin herra, minäpä sanon sinulle jotakin. Herra Branham, minä olen sinun vaimosi. Sinulla myöskään ei saa olla yhtään tyttöystävää poissa ollessasi.” Olisiko tällainen koti? Tällainenhan ei olisi oikein.

Me emme tee sillä tavalla. Minä rakastan häntä, ja hän rakastaa minua. Hän tietää, etten menisi minnekään, ellei Herra kutsuisi minua sinne. Me polvistumme lattialle lasten kanssa ja rukoilemme. Minä sanon: “Rakas Jumala, huolehdi Sinä minun pikku kumppanistani ja lapsistani.” He sanovat: “Jumala, huolehdi sinä isästä, kun hän on matkoilla.”

94   Jos nyt olisin tehnyt jotakin väärää ollessani siellä? Mitä jos olisin tehnyt jotakin väärää ja kotiin tultuani menisin pienen vaimo raukkani luokse, katselisin hänen ryppyisiä kasvojaan ja harmaita hiuksiaan ja sanoisin: “Kulta, minä haluan kertoa sinulle jotakin. Sinä tiedät minun rakastavan sinua.”

“Varmasti Bill, tiedän sinun rakastavan minua.”

95   “Kerronpa mitä olen tehnyt. Vein erään tytön kotiin.” Ja sanoisin: “Annatko sen minulle anteeksi?” Uskoisin, että hän tekisi niin. Uskoisin sen todella. Mutta tekisinkö minä jotakin sellaista? Katsellessani häntä ja nähdessäni hänen hiustensa tulevan harmaiksi, ja tietäessäni, kuinka hän on seissyt minun ja ihmisten välillä, ja tietäessäni, miten todellinen vaimo hän on ollut minulle. Voisinko tehdä jotain sellaista? Kuolisin mieluummin kuin loukkaisin häntä. Niin tekisin.

Jos näin on phileo-rakkauteni kanssa vaimoani kohtaan, niin kuinka paljon suurempi on agape-rakkauteni oltava Jumalaa kohtaan. En tekisi mitään loukatakseni Häntä. Tietenkään en, Koska rakastan Häntä. Haluan tehdä kaiken, mitä Hän haluaa minun tekevän. Haluan noudattaa jokaista Hänen sanomaansa Sanaa. En välitä yhtään, mitä maailma sanoo siitä. He eivät kuitenkaan tule sitä uskomaan. Haluan tietää, mitä Hän on käskenyt minun tehdä. Ja jos minä tarvitsen jotakin, haluan Hänen antavan sen minulle. Eläkäämme Häntä varten erottaen itsemme maailmasta.

96   Tämän vanhan maallisen ruumiimme on mentävä. Minäpä kerron teille: tämä maallinen ruumis, josta te ajattelette niin suuria, että teette sen Hollywoodin mallin mukaiseksi. Se on teille niin rakas, mutta se ei tule olemaan täällä paljoa pidempään. Te muistatte, te olette kuulleet profetian, jonka Herra antoi minulle. Se tulee uppoamaan! Näin on. Huomatkaa! Se tulee uppoamaan, seuratkaa sitä. Hän ei ole koskaan sanonut minulle mitään väärää. Ja haastan kenet hyvänsä sanomaan, jos niin on. En tiedä, milloin tai missä, mutta sen on tapahduttava. Tuomio on peruuttamattomasti sen yllä. Se on mennyttä. Ymmärrättekö?

97   Nyt, huomatkaa tämä. Eläkää Häntä varten ja pitäkää itsenne erossa maailman asioista. Nyt pankaa merkille. Te katselette televisiota, jotkut teistä sisarista. Ja sitten te haluatte sitä tai tätä. Te nuoret naiset, minä tiedän, että te olette nuoria, mutta te olette kristittyjä. Huomaatteko? Te olette erilaisia. Te ette halua olla kuten maailma. Te rakastatte maailmallisia, ettekä ainoastaan te nuoret, vaan jotkut teistä vanhemmistakin. Näettekö, mitä se saa aikaan? Te katselette televisiota, ja sitten te menette ostoksille ja näette noita pieniä jumalattomia vaatekappaleita, joita naiset käyttävät.

Tiedättekö, mitä on tapahtuva tuomion päivänä? Te saatatte olla täysin puhtaita aviomiehiänne kohtaan, mutta tuomiopäivänä teidän on vastattava aviorikoksesta. Jeesus sanoi: “Kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Kuka on syyllinen siihen? Te! Ymmärrättekö? Te esiinnyitte noissa shortseissa ja pitkissä housuissa.

Jokin aika sitten eräs nainen sanoi minulle: “Minä en käytä shortseja, veli Branham. Olen kiitollinen siitä Herralle. Minä käytän pitkiä housuja.”

98   Sanoin: “Se on pahempaa, se on pahempaa.” Näin on!

99   Tuskin voitte ostaa kunnon mekkoa naisille nykyään. Eräs nainen sanoi minulle: “Olet kertonut totuuden. Ei niitä ole ostettavissa.” Mutta kuitenkin he yhä myyvät kankaita ja ompelukoneita, ymmärrättehän. Se ei riitä tekosyyksi.

Se osoittaa sen sinulle, sisar. Olen sinun veljesi ja olen Kristuksen palvelija, jonka on vastattava tuomiolla siitä, mitä puhun täällä tänä iltana. Ymmärrätkö? Sinä tulet tuomittavaksi aviorikoksesta, koska Jumalan rakkaus on vuotanut pois sinun sydämestäsi. Sinä voit käydä kirkossa ja tanssia Hengessä sekä puhua kielillä. Ja nämä asiat ovat kyllä hienoja, mutta tämä ei vielä ole sitä. Ei koskaan!

100   Muistatte Raamatun sanovan: “Viimeisinä päivinä on oleva vääriä kristuksia.” Ei vääriä Jeesuksia. He eivät koskaan hyväksyisi sitä. Mutta vääriä kristuksia, vääriä voideltuja. He ovat ehdottomasti Pyhällä Hengellä voideltuja, ja kuitenkin vääriä. Käsitättekö?

101   Sinussa on kolme ihmistä. Ulkopuoli on ruumis. Sinulla on viisi aistia, joilla sinä huolehdit tästä maallisesta kodistasi. Sisällä on henki, jolla on viisi aistia: rakkaus, omatunto ja niin edelleen, jotka johtavat sitä. Mutta sen sisäpuolella on sielu.

102   Muistakaa sade lankeaa oikeiden ja väärien ylle. Sama sade, joka kasvattaa vehnän, kasvattaa myös rikkaruohon. Näettekö mitä se on? Siemenen sisäpuolella on sen luonne, ja luonne tuo itsensä esiin. Se voi olla samalla pellolla rikkaruohojen kanssa. Vehnä ja rikkaruoho kasvavat yhdessä ja ne iloitsevat samalla lailla sateesta. He lakastuvat yhdessä kärsiessään janoa. Sitten tulee sade, ja rikkaruoho iloitsee yhtä äänekkäästi kuin vehnäkin. Mutta hedelmistään te heidät tunnette. Näettekö?

103   Kristityt, en ehkä koskaan näe teitä uudelleen. On vuosia siitä, kun olin täällä viimeksi, ja voi olla, etten näe teitä uudelleen. Oikaiskaa itsenne Jumalan Sanalla. Katsokaa peiliin.

Kuten eräs pieni maalaispoika kerran. Hän ei ollut koskaan nähnyt peiliä. Hän tuli tätinsä taloon. Kävellessään portaita ylös hän näki peilin ja pienen pojan peilissä. Hän jatkoi kävelemistään ja katselemistaan. Hän heilutti kättään, ja pieni poika teki samoin. Ja hän piti sitä silmällä. Hän ei ollut koskaan nähnyt itseään peilistä. Ja tultuaan tarpeeksi lähelle sitä hän kääntyi ympäri ja sanoi: “Mutta äiti, sehän olen minä.”

104   Miltä te näytätte Jumalan peilissä? Heijastaako se Jumalan tytärtä tai poikaa? Onko sydämessäsi jotakin, joka saa sinut vihaamaan miestä, joka sanoo nämä asiat sinulle, vai tunnetko vetoa sydämessäsi, joka sanoo: “Tiedän tuon miehen olevan oikeassa, koska se on Raamatussa.” Ja nämä ovat ne vitamiinit, jotka on määrätty tätä ruumista varten, joka on määrätty olemaan siellä, se talo, jota tulette tarvitsemaan tullessanne sinne.

105   Nyt muistakaa, me ajattelemme niin paljon tästä ruumiista. Me puemme sitä niin monella tapaa. Me teemme niin monia tarpeettomia asioita, muutoksia ja muutoksia ja muuta sellaista… Ja miksi jokainen tekee niin?

Joku vain aloittaa jotakin. Maalaatte portaanne punaisiksi ja huomaatte Jonesien tekevän samoin. Te vaihdatte Chevroletinne Fordiin, ja he eivät voi kestää sitä. Halutaan olla samanlaisia. Kun kirkkoon tulee joku nainen määrätynlainen hattu päässään, pian on muillakin samanlaiset erikoisesti, jos se sattui olemaan pastorin vaimo. Näettekö, mitä tapahtuu? Tämä on ehdottomasti totta. On aika, kun halutaan olla samanlaisia. Veli, tämän tulisikin olla aika, kun halutaan olla samanlaisia. Kaikki nuo asiat, niillä on tarkoituksensa.

Minä en välitä, sopiiko takkini housujeni kanssa, se on minulle usein vaikeata. Vaimoni tai miniäni tai jonkun muun on sanottava minulle minkälaista solmiota käyttää sen kanssa. Minä en välitä, sopivatko ne ollenkaan yhteen. Minä haluan minun kokemukseni sopivan yhteen Jumalan Sanan kanssa. Sillä tämän kanssa tulen elämään. En tuolla jossakin Jonesien kanssa, vaan siellä kirkkaudessa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan paikkaa meille. Kyllä, sitä me haluamme!

106   Pysykää poissa siitä kaikesta… Te tiedätte, millainen tämä vanha maallinen majamme on? Tämä ruumis on kuin vanha takki, jota käytätte. Takki, jota kerran käytätte. Mutta nyt teillä on niin paljon parempi, että te ette tarvitse vanhaa enää. Mitä te teette? Te ripustatte sen komeroon, koska teillä nyt on parempi. Parempi takki, joka on ajankohtaisempi kuin tuo käytössä kulunut. Mikä se on? Se on tuo vaate, ja sinä olet sen sisällä.Mitä  mitä tuo vaate vain on tehnyt? Se kantoi sinun kuvaasi. Näettekö? Et tarvitse sitä enää. Olet heittänyt sen pois. Se on riepu.

Ja samoin on tämä vanhan ruumiimmekin laita. Se on kantanut taivaallisen kuvaa. Kuitenkaan se ei ole sinä. Sinä olet ruumiin sisäpuolella. Sinä, Jumalan Henki, on tuon ruumiin sisäpuolella. Ja tämä sisäpuoli saa ulkopuolen alamaiseksi ja on yhtä mieltä Jumalan Sanan kanssa, sinun sisäpuolesi, sinä, sinä itse, sinun olemuksesi.

Tämä ruumis on vanhan takin kaltainen. Ja jonain päivänä, mitä sinä olet tekevä sen kanssa, sillä se on vain vaate vähän aikaa? Tämä ruumis on kuten maallinen vaate. Sinun todellinen ruumiisi, sinun todellinen minuutesi, on tämän vanhan vaatteen sisällä, jota sinä kutsut William Branhamiksi tai Susie Jonekseksi tai joksikin muuksi. Näettekö? Jonain päivänä se on menevä maahan, ja sinä olet vain muisto. Se pannaan hautaan, ja joku kirjoittaa hautakiveen: “Tässä lepää saarnaaja se-ja-se tai John se-ja-se…” Se lepää siellä muistona sinusta. Ihmiset näkevät sinut tässä vain sellaisena, kuin sinä olit. Ja mitä sinä olit, todellinen sinä, oli sen ruumiin sisäpuolella. Vanha takki kantoi ainoastaan taivaallisen kuvaa.

Oi ihmiset, oletteko tehneet varauksenne vaihtaaksenne vaatteenne? Oletteko tehneet varauksenne Taivasta varten? Muistakaa, teillä on oltava varaus. Ette voi päästä sisälle ilman sitä. Puhun nyt nykykielellä. Tiedätte, että jos menette hotelliin ja sanotte: “Minä olisin halunnut…”

107   “Oliko teillä huone varattuna? Olemme pahoillamme, mutta kaikki on varattu.” Jäätte ulos kylmään, koska olitte jättäneet varauksen tekemättä.

Ja jos te tulette elämänne matkan päähän ilman varausta, ei ole ketään vastaanottamassa teitä. Teidän on astuttava pimeään iankaikkisuuteen, jossa on oleva huutoa ja itkua ja valittamista ja hammasten kiristelyä. Teidän on tehtävä varaus, koska ette voi päästä tuohon kaupunkiin ilman sitä. Teillä täytyy olla varaukset päästäksenne tuohon kaupunkiin, jonne Jeesus on mennyt valmistamaan paikkaa teitä varten. Muistakaa, että teillä on oltava varaus ja pelastuksen puku yllänne.

108   Minulla on Kirjoitettuna tänne ylös Matteus 22:1-14. Minulla ei ole aikaa lukea sitä, koska on tulossa myöhä. Olen puhunut liian kauan teille. Mutta muistakaa, Kuningas on lähettänyt kutsun ja valmistanut aterian. Hän on teurastanut härkänsä ja syöttiläänsä, ja kaikki on valmiina suurta ateriaa varten. Ja Hän lähetti lähettiläänsä kutsuen monia tulemaan.

Yksi sanoi: “No niin, sinähän tiedät, kaikesta huolimatta, minä kuulun tähän.” ”Ja minulla on tämä.” ”Ja minun on mentävä katsomaan maatilaani”, ja kaikkea muuta sellaista. Ja Hän lähetti lähettiläänsä uudelleen, mutta he pahoinpitelivät heidät. Tällä juutalaisten sukupolvella, jolle Jeesus puhui, oli muuta tehtävää.

Ja sitten lopuksi Hän lähetti heidät sanoen: “Menkää kaduille ja teille kaikkialla ja pakottakaa heitä tulemaan sisälle.” Ja sen jälkeen Hän määräsi talonsa täytettäväksi hääateriaa varten ja siellä tarvittiin vieraita.

Sitten Hän löysi miehen, jolla ei ollut häävaatetta yllään. Hän halusi pitäytyä vanhaan vaatteeseensa. Ja näettekö, mitä Hän sanoi: “Ystäväni, Minä olin kutsunut sinut Minun hääaterialleni ja olen antanut sinulle kutsun tulla…”

109   Jos olette koskaan olleet Itämailla, olen saarnannut siellä monasti, hääaterian vietto siellä tapahtuu vielä samalla tavalla kuin se on aina ennenkin tehty. Ylkä kutsuu niin monta vierasta kuin hän haluaa. Todennäköisesti sinä, veli Kopp, huomioit sen ollessasi Intiassa. Heillä on ainoastaan niin monta vierasta kuin hän, ylkä, kutsuu. Sanokaamme, että hän antaa kutsun kolmellekymmenelle.

Ja yljän on hankittava viitta heille jokaiselle. Sen tähden kun tulet tuon paikan ovelle, siellä on mies, joka tarkistaa sinun kutsukorttisi ja sen jälkeen pukee sinut tuohon viittaan. Jotkut kutsutuista ovat rikkaita ja toiset köyhiä, he eroavat toisistaan, mutta tuossa viitassa he kaikki näyttävät samanlaisilta. He näyttävät samanlaisilta.

Ja niin on teidänkin kaikkien oltava samanlaisia. Siellä ette voi sanoa: “Minä olen täälläkin metodisti”, tai “minä olen täälläkin prespyteeri.” Oi ei! Tällä lailla te ette voi ylipäätänsäkään päästä sinne. Ymmärrättekö?

Teidän on tultava oven kautta. Jeesus sanoi: “Minä olen lammastarhan ovi.”

“Minä olen helluntailainen. Minä olen sitä tai tätä.” Sillä ei ole mitään merkitystä.

Sinun on tultava ovesta. Ja jos te tulette tästä Ovesta, te saatte viitan.

110   Ja Hän sanoi tälle miehelle: “Kuinka sinä pääsit tänne, ystävä?” Näettekö?

Se osoittaa hänen tulleen jotain muuta tietä. Hän tuli ikkunasta tai takaovesta, mutta ei tuon Oven kautta. Sen Oven kautta, josta Jeesus tuli uhraamalla itsensä. Antakaa kaikkenne Jumalalle ja menkää Golgatalle ja tulkaa ristiinnaulituksi Hänen kanssaan ja nouskaa uudelleen pukeutuneena Hänen viittaansa, joka osoittaa, että olette antaneet uhrinne ja kuolleet maailman asioille.

111   Jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita, Jumalan rakkaus ei ole teissä. Ymmärrättekö? Jos teissä edelleen on rakkaus maailmaan, haluatte tehdä ja toimia maailman tavalla ja kuitenkin yritätte käydä kirkossa, olette kuin rikkaruoho vehnäpellossa. Voitte huutaa heidän kanssaan ja iloita heidän kanssaan ja olla osalliset kaikista hengellisistä siunauksista.

Te voitte sanoa: “Minä profetoin.” Niin tekivät Kaifas ja Bileamkin. Tämä ei merkitse mitään.

112    Te sanotte: “Minä olen kastettu Pyhällä Hengellä.” Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Se on ainoastaan väliaikainen lahja sinua varten. Todellinen lahja on teidän sielunne syntyminen Jumalasta, ja tämä tuo teidät Jumalan Sanan luo ja Jumalan tahdon tekemiseen antaen teille kasvun, jota tarvitsette. Sitten te olette Jumalan poika tai tytär, olette Jumalan lapsi. Luonnollisen syntymän tavoin te synnytte Jumalan lapsena, kun näette Sanan sanovan: “Minun on tehtävä tämä. Minun on synnyttävä uudelleen.”

“Minä kuulun kirkkoon.” Se ei merkitse yhtään mitään. Ymmärrättekö?

“Olen metodisti, äitinikin oli…” Se oli hyvää äidillesi.

113   “Hyvä, minä olen helluntailainen, minä kuulun…” Jos ette ole Sanan mukaisia, siinä on jotain väärää. Näettekö? Teidän oikea isänne ei ollutkaan Jumala. Teidän sielunne, vaikka se olikin sielunne, ennen kuin siinä oli henki, ei ollut tullut Jumalasta. Se ei alun pitäenkään ollut Jumalan siemen. Teitä on petetty. Te olette vehnäpellossa, mutta tuotatte maailmaa rikkaruohoina, toimien maailman lailla ja rakastaen maailmaa, koska Jumalan rakkaus ei ollut teissä.

114   No niin, on oleva vääriä voideltuja viimeisinä päivinä, ei vääriä Jeesuksia, he eivät hyväksyisi sitä, mutta vääriä voideltuja. He ovat voideltuja. Aivan varmasti! Mutta he ovat anti-Kristus. He ovat Hengellä voideltuja tehden merkkejä ja ihmeitä, kuten Kristuskin teki, mutta eivät ole yhtä Hänen Sanansa kanssa. Ymmärrättekö?

“Moni on tuleva Minun luokseni sinä päivänä sanoen: ‘Herra enkö minä ole profetoinut ja ajanut ulos riivaajia Sinun nimessäsi?’”

Hän on sanova: “Menkää pois luotani, te, jotka teette vääryyttä. Minä en koskaan edes tuntenut teitä.”

“Minä olin helluntailainen, Herra. Kunnia Jumalalle! Minä huusin ja puhuin kielillä. Laskin käteni sairaiden päälle ja paransin heidät. Ajoin ulos riivaajia.

“Menkää pois luotani, te, jotka teette vääryyttä. Minä en koskaan tuntenut teitä. “Näettekö, mitä minä tarkoitan?

115   Oi pienet lapset, tunnetteko tarvitsevanne tuota vitamiinia tänä iltana? Siellä on ruumis odottamassa. Siellä on ruumis odottamassa tullakseen vastaan otetuksi. Ihmiset, älkää antako pettää itseänne! Älkää olko petettävissä! Paholainen on pettäjä. Teidän on pukeuduttava häävaatteeseen. Näin on oltava.

116   Nyt me olemme ehtooajassa. Maallinen ruumiimme on nyt häviämässä, ja me valmistaudumme nyt mennäksemme taivaalliseen. Ja nyt me tunnemme Jumalan oudon kutsun mennäksemme tähän suureen Eedeniin. Ja ennen kuin me synnyimme tänne, meidän pieni ruumiimme itki jotakin, mitä sille oli annettava, ja jota ilman me olisimme syntyneet vajavaisina. Jumalan luona ei ole vajavaisuuksia. He ovat kaikki täydellistyneitä Morsiamessa aivan tarkalleen, kuten ylkä oli, Sana ilmoitettuna omassa ajassaan. Jumala suokoon sen tänä iltana, lapset, jokaiselle teistä. On olemassa Taivas, mennäksemme sinne, ja on olemassa Helvetti, pysyäksemme sieltä poissa.

117   Nyt, moni teistä on tietoinen, että Herra on antanut minulle tuhansia näkyjä. Suurin niistä… Minulla oli tapana pelätä kuolemaa. Ja kolme vuotta sitten, olette nähneet Kristillisten Liikemiesten julkaisu nimeltä Ajan esiripun takana. Minä ymmärrän, että voin kuolla ennen aamua. En ehkä koskaan enää näe teitä tämän elämäni aikana. Mutta tämä on totta. En tiedä, mitä se oli, en tiedä voinko kutsua sitä näyksi.

Eräänä aamuna hiljattain, kun olin juuri herännyt. Minulla oli ollut tapaamisia ja olin juuri tullut sisälle, ja vaimoni oli unessa. Kysyin: “Kulta, oletko hereillä?” Hän ei ollut hereillä. Tiesin, että meidän oli noustava ylös lähettääksemme lapset kouluun.

Panin käteni niskan taakse tällä lailla ja sanoin: “No niin, Bill Branham, sinähän tiedät olevasi yli viidenkymmenen? Jos haluat tehdä jotakin Herralle, on parasta, että pidät kiirettä, koska sinulla ei ole kovin paljoa enempää aikaa.” Minä ajattelin: “Toivoisin saavani elää nähdäkseni Herran Jeesuksen tulemisen.”

Minulla oli aina mielikuva siitä, mitä tapahtuisi kuoltuamme. Kuten ottakaamme veli tässä. Hän voisi sanoa: “Hei, sinähän saarnasit minun kirkossani eräänä iltana maan päällä, veli Branham.” Mutta hän olisi henki, ja minä en voisi puristaa hänen kättään, koska hänen kätensä olisi mädäntyneenä siellä haudassa, kuten minunkin. Näin oli minulla tapana ajatella.

118   Mutta tuona aamuna, kun tunsin jotakin tulevan ylitseni, tuntui kuten tavallisesti näyn tullessa. Minä katsoin ja katsoin ja ajattelin: “Mitähän tämä mahtaa olla?” Minä katselin vihreitä kukkuloita, ja kymmeniä tuhansia ja satojatuhansia nuoria naisia tuli kaikkialta minua kohden. Ja he tulivat pitkät hiukset riippuen alhaalla selässä, valkoisissa viitoissa ja paljain jaloin huutaen: “Meidän veljemme!”

119   Ajattelin: “No niin, tämäpä on outoa.” Ja käännyin ja näin itseni ja vaimoni makaamassa siellä vuoteella. Sanoin: “No niin, nyt olen kuollut, sen on täytynyt tapahtua, olen kuollut. Ja ajattelin: “Se on saattanut olla sydänkohtaus, ja nyt olen kuollut. Ja tuolla makaa minun ruumiini.” Näin itseni makaamassa siellä kädet niskan takana tällä lailla aivan kuin olisin ollut kuollut. Ajattelin: “Tuohan ei ole edes kahdenkymmenen jalan päässä minusta.” Ja katselin siellä ja ajattelin: “Tuolla on minun vaimoni, ja siellä oli paitani riippumassa sängyn pylväästä.” Ja ajattelin: “Tässä minä nyt olen.”

120   Katselin ympärilleni uudelleen ja näin näiden naisten tulevan. Ja sitten katsoin tuonne päin ja näin veljien tulevan. Oi, he olivat todellisia. He kaikki näyttivät nuorilta miehiltä. Ja he huusivat: “Kallis veljemme!” Hyvänen aika, en tiennyt mitä ajatella.

121   Ajattelin: “Tämäpä on outoa.” Katsoin itseäni enkä ollut enää vanha mies. Olin nuori. Ajattelin: “Tämäpä on outoa. Mahtaako tämä olla näky?” Puraisin sormeani ja ajattelin: “Ei. Se ei ollut senkaltainen näky, joita minulla on ollut.”

122   Ja sitten jokin alkoi puhua minulle yläpuoleltani sanoen: “Sinut on otettu kansasi tykö.”

Ja minä ajattelin: “Minun kansani? Ovatko kaikki nämä Branhameita?”

123   Hän sanoi: “He ovat sinun käännynnäisiäsi Kristukselle.” Ja nämä naiset…

No niin, tehän tiedätte, että minua on aina pidetty naistenvihaajana, mutta minä en ole sellainen. Näettekö, en vain pidä epämoraalisista enkä säädyttömistä naisista, vaan todellisista aidoista sisarista.

124   No niin minulla on joitakin arpia lapsuudestani. Tiedän, että tuolloin tapahtuneet asiat ovat tehneet minusta tällaisen. Mutta uskon sen kaiken olevan Jumalan tekoa muokatakseen minut tätä hetkeä varten. Ymmärrättekö?

125   Minä ajattelen, ettei ole mitään hienompaa kuin todellinen aito sisar. Seuraavaksi paras asia, mitä Jumala on miehelle antanut pelastuksen lisäksi, on hänen vaimonsa. Joten, jos Hän olisi voinut antaa jotakin parempaa, olisi Hän tehnyt sen. Ja sitten näemme, etteivät jotkut heistä edes toimi vaimon lailla. He ovat uskottomia avioliittolupauksellensa, ja sama koskee heidän miehiään. Pitäkää mielessänne, te olette sidottuja toisiinne niin kauan kuin elätte. Minkä Jumala yhdistää maassa, se on yhdistetty myös Taivaassa. Ymmärrättekö?

126   Ja sitten minä näin näiden, kun nämä naiset juoksevat luokseni, he panivat kätensä ympärilleni ja halaten he sanoivat: “Veli.” He olivat naisia, mutta siellä ei voi olla mitään syntiä. Näettekö, he olivat naisia. Meidät on tehty niin, että naisilla on naaraspuoliset rauhaset ja miehillä urospuoliset, mutta se on lisääntymistä varten. Siellä ei tule olemaan näin, he ovat samankaltaisia, vaikka he ovatkin siellä maallisen kuvansa näköisinä. Mutta siellä ei koskaan voi olla syntiä. Te olette kaikki samanlaisia, koska siellä ei enää kasvateta lapsia. Näettekö, millaista se kaikki tulee olemaan?

127   Sitten katsellessani eräät näistä veljistä nostivat minut eräälle paikalle. Kysyin: “Miksi teette tämän?” Hän vastasi: “Maan päällä sinä olit johtaja.” Hän sanoi: “Sinä… Nämä ovat kansaa.”

128   Ja sitten eräs nainen tuli ja sanoi: “Kallis veljemme.” Erittäin kaunis nainen, ja kun hän oli mennyt ohitse, tämä ääni jostakin sanoi: “Etkö muista häntä?”

Sanoin: “En.”

Hän sanoi: “Sinä johdit hänet Kristuksen luo, kun hän oli yli yhdeksänkymmenen. Ymmärrättekö? Te saatatte ymmärtää, miksi hän sanoi: “Kallis veli?”

Kysyin: “Menettekö te…”

He vastasivat: “Ei, me odotamme täällä.”

Sanoin: “Jos kerran olen tullut rajan yli, minä haluan nähdä Jeesuksen.”

Hän sanoi: “Et voi nähdä Häntä nyt. Tämä on paikka, josta Kirjoitukset puhuvat ‘sieluina alttarin alla’. Hän on vähän korkeammalla. Jonakin päivänä Hän on tuleva, ja me tulemme menemään takaisin maan päälle. Täällä me emme syö emmekä juo.

129   Ja kysyin itseltäni: “Tätäkö olen pelännyt?”

Ei ole olemassa sanoja kuvaamaan sitä, ystävät. Sana ”täydellinen” ei edes kosketa sitä. Ylevää… Ei, en voi löytää englanninkielestä yhtään sanaa, jolla kykenisin kuvailemaan sitä. Se ohittaa kaiken tietämäni. Siellä he olivat, ja siellä ei ollut mitään sairautta eikä surua. Ette voi kuolla ettekä tehdä syntiä. Se oli täydellistäkin täydellisempää. Ystävät, te ette saa kulkea sen ohitse.

130   Muistatte, kuinka minä pienenä poikana näin näyn Helvetistä. Ja te tiedätte, kuinka naiset tänä päivänä, hienot naiset eivät kuitenkaan tekisi niin, maalaavat silmiänsä ja näyttävät sudelta tai joltakin senkaltaiselta. Ja tuota sinistä ainetta silmien alla. Olen nähnyt sen. Ollessani pieni poika minua ammuttiin ja makasin kuolevana sairaalassa. Ja minä tiesin aina, että oli olemassa Jumala.

Muistan ensimmäisen rukoukseni, jota koskaan olen yrittänyt rukoilla, ja ainoa asia, minkä saatoin sanoa… En ole koskaan kertonut tätä aikaisemmin, mutta nyt minusta tuntuu, että kerron sen teille. Minua oli ammuttu ja makasin siellä niityllä kuolevana ja ainoa puolustukseni, jonka saatoin tuoda Jumalalle, oli: “Sinä tiedät, Herra, etten ole koskaan tehnyt aviorikosta.” Näettekö? Pienenä poikana, noin viisitoistavuotiaana, olin yrittänyt elää oikein. Ja sanoin: “Olen elänyt puhtaasti.” Ja se oli kaikki, mitä pystyin sanomaan. Se oli ainoa ansioni, jota saatoin tarjota Hänelle.

131   Ja sitten maatessani siellä, kun tohtori oli mennyt pois luotani, tunsin itseni vajoavan pimeään ikuisuuteen. Minä huusin Isää. “Oi, Isä, auta minua!” Siellä ei ollut isää. “Äiti, auta minua!” Siellä ei ollut äitiä. “Jumala, auta minua!” Siellä ei ollut Jumalaa. Se oli kuin loppumaton hirvittävä painajainen. Sen rinnalla olisi ilo olla polttavassa ja liekehtivässä helvetissä. Ja pudotessani alaspäin ajattelin: “Voi minua!” Ja sitten tulin paikkaan, missä oli savua ja pimeyttä ja sairautta, ja voi miltä se tuntui. Se oli kuolema ylläni.

Ja saatoin nähdä noilla naisilla, jotka tulivat luokseni, olevan tuonkaltaiset maalatut silmät. Muistakaa nyt, se tapahtui noin neljäkymmentä vuotta sitten. He tulivat äännellen: “Oooh, ooh, oooh…”

Sanoin: “Tulenko minä olemaan täällä iankaikkisesti?”

“Iankaikkisesti.”

132   Sanoin: “Oi, Jumala, jos sinä päästät minut täältä pois, en enää koskaan tule häpeämään Sinua. Jumala, ole niin hyvä ja anna minulle mahdollisuus.”

Ja heti sen jälkeen tunsin palaavani takaisin ylös. Ja tohtori oli hälytetty, koska sydämeni löi vain seitsemäntoista kertaa minuutissa. Kaikki vereni oli vuotanut ulos ja makasin omassa veressäni. Ja olen ihmetellyt, tuleeko niin tapahtumaan jonakin päivänä.

133   Noin kaksi vuotta sitten, kun muutin Tucsoniin, olin vaimoni kanssa Penneysin tavaratalossa. Istuin siellä pää kumartuneena odottamassa. Tehän tiedätte, miten kauan naiset tekevät ostoksiaan. Ja rullaportaita pitkin oli tulossa ylös joitakin naisia, joilla oli maalatut silmät ja suuret tukkalaitteet. Tehän tiedätte, millaisia ne ovat. He puhuivat espanjaa. Ja silloin näin tuon näyn uudelleen. Siinä se oli. [Veli Branham kuvailee jälleen tuota ääntä.]

134   Veljeni ja sisareni, sallikaa minun sanoa teille jotakin. Se ehkä kuulostaa hassulta juuri nyt, mutta se on vakava asia. Älkää milloinkaan menkö tuota tietä.

135   Olen saarnannut ympäri maailman, ja minulla on miljoonia ystäviä, mutta vanhana miehenä ja sananpalvelijana tiedän, että minun on seistävä teidän kanssanne tuolla toisella puolella. Tulkaa pois maailman asioista. Jos sinussa on jotakin, joka saa sinut toimimaan niin kuin toimit ennen, silloin maailman asiat vielä ovat sinussa. Muistakaa, silloin te ette ole yksi Jumalan omista. Olette ainoastaan kirkon jäsen. Siihen kutsuun asti, jossa syvyys syvyydelle huutaa. Käsitättekö?

136   Ennen kuin kalalla oli evät selässään, on ensin täytynyt olla vettä, jotta se voisi uida siinä, muutoinhan sillä ei olisi eviä.

Ennen kuin puu kasvoi maan päällä, on täytynyt olla maa, muutoinhan se ei voisi kasvaa siinä. Ei olisi ollut mitään syytä valmistaa puuta ennen maata. Ja ennen kuin voi olla mitään luotua, on oltava Luoja.

137   “Siunattuja ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta.” Siinä on jotakin, joka sai teidätkin nostamaan kätenne jokin aika sitten, kun te sanoitte: “Haluan lisää Jumalalta.” Näettekö, on tarve jostakin.

Ja jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita ja kuljette maailman tietä, niin te kuoltuannekin tulette menemään tuota tietä. Käsitättekö? Tulkaa ulos! Te olette Kuninkaan poikia ja tyttäriä. Olkaa oikeita aitoja naisia ja miehiä. Vaeltakaa ja eläkää ja toimikaa, kuten kristittyjen tulee. Muistakaa, että minä olen tapaava teidät tuomiolla näiden sanojeni kanssa. Käsitättekö tämän?

138   Katsokaa peiliin tänä iltana ja kysykää itseltänne: “Mitä tietä minä olen menossa. Onko Jeesus mennyt valmistamaan tuota paikkaa, ruumista, minua varten? Tuo ruumis on täydellinen vaeltaen ohjeiden mukaisesti, sillä se on Jumalan poika tai tytär. Ja minä olen synnytystuskissa täällä syntyäkseni tuohon ruumiiseen siellä. Ja jos minä yhä rakastan maailmaa, se osoittaa minulle, ettei minulla ole ruumista siellä. Silloin en ollutkaan Jumalan siemen. Hän ei olekaan minun Isäni.”

139   Hän sanoi: “Jos te ette kestä kuritusta, ja tämä on sitä, jota te nyt saatte, te olette äpärä-lapsia ettekä Jumalan lapsia.” Eikö se olekin näin? [Seurakunta sanoo: “Kyllä.”] Sanooko Raamattu tämän? [“Aamen.”]

Jos te ette kestä Jumalan kuritusta, kun näette Raamatun oikaisevan teitä, ja te vain sanotte: “Minä olen kristitty. Tuollaista roskaa minä en halua kuulla.” No niin voitte tehdä, kuten haluatte. Se on varma merkki siitä, että te ette ole Jumalan lapsi.

Mutta todellinen Jumalan lapsi isoaa ja janoaa. Miksi? Jos sydämessänne jokin sanoo teille, että teillä on sisäinen tarve, se osoittaa, että siellä jokin sykkii vetäen teitä. Siellä on tämän ruumiinne kaltainen ruumis. Mihin tarkoitukseen käytätte tätä ruumistanne? Kirkastatteko sillä paholaista, maailmaa ja sen muita, vai onko katseenne suunnattuna Taivaaseen? Tunnette, että siellä ylhäällä on jotakin, joka saa teidät kirkastamaan Jumalaa elämällänne.

Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, olisin kertonut sen teille. Ja minä menen ja valmistan paikan teitä varten ja tulen uudelleen ja otan teidät luokseni, että missä minä olen, siellä tekin voisitte olla.

140   Asiat jotka tulevat olemaan. Nämä asiat, jotka nyt ovat, vain osoittavat niihin asioihin, jotka tulevat olemaan.

141   Rukoilkaamme. Ajattele todella vakavasti kristitty ystäväni. Ajattele todella vakavasti pieni hetki. Olkaamme hetkinen täysin hiljaa ja antakaamme Pyhän Hengen puhua.

Pitkän aikaa sitten Herra Jeesus lähetti minut teidän helluntailaisten luokse. Tässä on yksi pojistanne, josta on tullut pastorinne ja joka sanoo olevansa ”Palvelustehtävän tulos”. Kun hän oli nähnyt Herran Jeesuksen avaavan sokeain silmät ja vesipäiden supistuvan. Minulla on vielä parantamiskokouksia ja olen rukoillut monien hyvin pahasti sairaiden ihmisten puolesta. He ovat parantuneet Herran vastatessa rukoukseen parantamalla sairaat. Mutta te tiedätte, että jotkut noista parantuneista ovat jo kuolleet. Eikä ole väliä sillä, mistä sairaudesta sinä olet parantunut, sinun on kuitenkin kerran kuoltava.

Mutta tuo sielu, kallis veljeni ja kallis sisareni, ettekö ajattelisi sitä nyt? Se on iankaikkinen. Ja jos Jumalan rakkaus ei ole siellä, siellä ei ole mitään vetämässä. Etkö nyt pyytäisi Jumalalta: “Oi Jumala, tee minut uudeksi tänä iltana. Minä rakastan sinua Herra. Minä haluan rakastaa sinua. Jokin sydämessäni sanoo, että minun tulee elää lähempänä Sinua. Minä haluan tulla juuri nyt, Herra, ja tehdä tämän.” Jos tässä rakennuksessa tai ulkopuolella on sellaisia henkilöitä, minä pyydän Kristuksen palvelijana, Jeesuksen Kristuksen nimessä, ettekö voisi kaikkien päiden ollessa kumarrettuina Jumalaa kohden sanoa: “Rakas Jumala, vedä minua lähemmäksi. Minä haluan oikaista itseni kaikessa, mitä Sinun Sanasi sanoo.” Nostakaa kätenne nyt ja olkaa todella rehellisiä.

142   Ajatelkaahan. Saatatte sanoa: “Oi minä olen huutanut Hengessä tai minä olen puhunut kielillä, mutta huomaan jonkin puuttuvan elämästäni. Katsoessani Jumalan Sanan peiliin tiedän, että on olemassa jotakin. Käyn kirkossa, mutta en ole sitä, mitä minun tulisi olla.” Ymmärrättekö?

Nyt, jos voitte katsoa itseänne ja näette, ettette ole sopusoinnussa Jumalan Sanan kanssa, ettekä kuitenkaan voi nostaa kättänne, silloin tiedätte, että siellä on jotakin väärin. Äidilläni oli tapana sanoa: “Et voi saada verta nauriista, koska siinä ei ole verta.” Ajatelkaahan todella vakavasti. Tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuutenne. Kolme tai neljäkymmentä kättä on ylhäällä tässä pienessä ryhmässä, ja jotkut heistä jopa saarnaajia.

143   Olkaa hyvin kunnioittavia hetkinen. Ja ajatelkaa todella tarkoin. Rakas Jumala, minä voisin kuolla tänä iltana onnettomuudessa. Voisin kuolla sydänkohtaukseen. Jonain aamuna voin tarvita tohtoria ja hänen mitatessa pulssiani, hän kertoisi minulle, että aikani on tullut. Olisin mennyttä. Sitten poski tyynyä vasten sanoisin: “Oi Jumala, oi Jumala:” Sydämenne lyötyä viimeisen kerran, te tulette tuolle suurelle ovelle. Ette voi koskaan selviytyä siitä, ellette ole syntyneet uudelleen Jumalan Hengestä. Ette voi selviytyä, ellei teissä ole jotakin, joka isoaa ja janoaa vaellusta Jumalan kanssa, ellette ole syntyneet Jumalan Hengestä. Näin on oltava. Näettekö sen? Te olette lapsia maassa, maan kohdussa odottaen vielä syntymistänne Jumalan valtakuntaan, sillä Hän on mennyt valmistamaan teille toisen ruumiin, joka on täydellinen ruumis.

Nyt ajatelkaa siis todella syvällisesti ja rukoilkaamme yhdessä.

144   Rakas Jumala, minä tiedän, että tämä on talletettuna Raamatun sivuilla. Me olemme tieteen kautta tietoisia, Herra, tulleet herätetyksi todellisuuteen, ja tiedämme, että jokainen liike, jonka me teemme, kulkee ympäri maailman samanaikaisesti, kun teemme sen. Me ymmärrämme sen televisiosta. Me huomaamme Isä, ettei televisio itse valmista kuvaa, vaan kanavoi nuo värähtelyt tuohon kuvaputkeen, johon kuva tulee. Jopa vaatteittemme värit tulevat näkyviin noiden ilmassa olevien värähtelyjen kautta ja näkyvät ympäri maailman. Mitä sitten tekevät sisaremme tuollaiset vaatteet yllään, toimien tuolla lailla, maalattuine kasvoineen ja katkaistuin hiuksin.

Saarnaajat, jotka ottavat jonkin seminaarin teologian ja miesten sanan, ja tekevät niiden kautta Jumalan käskyt tehottomaksi ihmisille. Perinnäissääntöjensä kautta he sanovat, että riittää, jos he kuuluvat kirkkoon.

Oi, Jumala, huomatkoot he, että tiedekin todistaa jokaisen puhumamme sanan olevan talletettuna, Ja se kaikki alkaa, kun me alamme elämään maan päällä, ja loppuu, kun me kuolemme. Se on talletettuna Jumalan ääninauhalla ja tulee soitettavaksi uudelleen tuomiolla.

Kuinka me voisimme paeta sitä, Jumalan tuomiota, jos tämä asia on tehty selväksi edessämme, ja käännymme siitä pois.

Oi rakas Jumala, nämä sanat eivät koskaan kuole. Ne tulevat esiin tuomion päivänä. Olet nähnyt nuo kohotetut kädet, Isä. Se kaikki on tuleva ilmi tuomiopäivänä. Myöskin heidän sydäntensä ajatukset ovat siellä tuomiopäivänä.

145   Nyt Isä Jumala, Sinun palvelijanasi minä pyydän ja rukoilen, että Sinä otat kaiken väärän pois omiltasi. Vääryys on jotakin, josta tiedämme, että meidän tulisi tehdä se, mutta emme tee. Daavid sanoi: “Jos minun sydämessäni on vääryyttä, ei Jumala vastaa minun rukouksiini.” Minä rukoilen Jumala, että otat pois meidän vääryytemme, sillä Sana on Sinun peilisi, joka näyttää meille, kuinka kaukana olemme siitä, että olisimme Kuninkaan poikia ja tyttäriä. Isä, minä rukoilen, että sinä teet sen tänä iltana.

146   Ja tee heidän sydämensä alttariksi, koska alttari on täynnä ihmisiä. Tee heidän sydämensä alttariksi juuri siellä, missä he istuvat. Poistukoon maailmallisuus jokaisesta täällä olevasta veljestä ja sisaresta. Ja voikoon tämä elämän alkio, tämä Jumalan alkio, josta olemme juuri puhuneet, tulkoon Jumalalta tulevat ominaisuudet ilmi täällä Jumalan kunniaksi. Jumala, ota maailma pois heistä.

147   En voi rukoilla toisten puolesta, Herra, koska sairaus on kuolemaksi, eikä heissä ole mitään, mikä saisi heidät liikkeelle. Mutta noiden puolesta, jotka voivat liikkua ja tietävät, että se on väärää, puhdista heidän sydämensä ja sielunsa tänä iltana, Isä, ja tulkoot he täytetyiksi Sinun Hengelläsi ja vaeltakoot he Sinun Valossasi.

148   Siunaa tätä rakasta, nuorta, tervettä, vahvannäköistä pastoria täällä, Herra, tätä nuorta miestä, joka kuten hän sanoi, tuli vaikutetuksi nähtyään, mitä Sinä teit. Tämä hieno nuori mies, oi Jumala, sytytä hänen sielunsa tuleen. Suo se, Herra. Olkoon hän todellinen paimen ja ruokkikoon hän jatkuvasti sitä laumaa, jota Pyhä Henki on pannut hänet kaitsemaan. Suo se, Herra. Älköön hän kääntykö oikealle tai vasemmalle, ei minkäänlaisiin uskontunnustuksiin, vaan lähteköön hänen suustaan ainoastaan väärentämätön Jumalan Sana. Siunaa häntä ja hänen rakkaitaan, Jumala, sekä hänen pientä seurakuntaansa täällä. Ole heidän kaikkien kanssa, Isä.

149   Jätän tämän sinulle, Isä. Siemen on kylvetty. Pudotkoon se tuon siemenen päälle, joka on määrätty elämään, ja kasvakoon heistä voimakkaita kristittyjä tähän seurakuntaan ja niihin toisiin, joista he tulevat. Suo se, Herra. Jätän sen Sinulle Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä.

Ja Isä: “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, jotta meillä rauha olisi. Ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.”

150   Näin hetki sitten erään hermostuneen naisen kulkevan ovesta. Oi Jumala, ne suuret asiat, jotka Sinä olet tehnyt hänen perheessään. Kuinka Sinä olet tuonut ilmi itsesi. Rukoilen, Herra, tämän naisen puolesta. Ota pois kaikki asiat, jotka ovat hänen menneisyydessään, ja paranna hänet tänä iltana. Teethän sen, Herra? Ota hänet itsellesi.

151   Näen nämä pienet lapset istumassa täällä, Herra, jotka tarvitsevat parantamista. Rukoilen, että sinä parannat heidät, Isä, suo se. Tulkoon Sinun suuri parantava voimasi ja parantakoon meidän sielumme sekä ruumiimme.

152   Ja nyt te, jotka olette täällä sisällä tai ulkopuolella ja jotka tarvitsette parantumista, pyydän teitä nostamaan kätenne ja sanovan: “Minä tarvitsen parantumista, veli Branham,” Näyttää kuin jokaisella olisi tarve. Hyvä on. Jos uskotte minun olevan Kristuksen palvelijan, sanokaa: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Laskekaa nyt kätenne toinen toistenne päälle, te kaikki, jotka nostitte kätenne, sisällä tai ulkona. Te nostitte kätenne osoittaaksenne, että uskotte Jumalaan.

Jeesus Kristus sanoi viimeisessä käskyssään seurakunnalle: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Ja joka ei usko, tulee tuomittavaksi. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, he puhuvat uusilla kielillä, jos he ottavat käsin käärmeitä tai juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita. Ja jos he laskevat kätensä sairaiden ylle, ne tulevat paranemaan.” Jeesus sanoi tämän. Muistakaa, se on Hänen sanansa! Näin täytyy olla! Hän ei olisi sanonut sitä ilman, että jotkut tulisivat sen uskomaan ja vastaanottamaan Sanan.

152a Samoin kuin Marian kohtu saattoi vastaanottaa siemenen: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Samoin kuin palmun tai tammen luomisessa Hänen Sanansa teki sen.

Sana voi painua sinun sydämeesi juuri nyt. “Minä olen uskovainen, Herra. Tämä mies tai nainen, jonka yllä käteni on, hän kärsii. En rukoile itseni puolesta, koska hän rukoilee minun puolestani, ja minä rukoilen hänen puolestansa. Oi Jumala, paranna hänet. Me olemme kokoontuneet yhteen uskovina. Meille on juuri opetettu, että me vaelsimme Kristuksen kanssa, Hänen ollessaan maan päällä, koska me olemme osa Hänen Sanastansa. Me kärsimme Hänen kanssaan, me vuodatimme veremme Hänen kanssaan, me kuolimme Hänen kanssaan, meidät haudattiin Hänen kanssaan, me ylösnousimme Hänen kanssaan, ja nyt me olemme taivaallisissa Kristuksessa Jeesuksessa. Suuri kuningas on täällä keskellämme. Minä olen Kuninkaan poika tai tytär, ja minun käteni on Kuninkaan pojan tai tyttären yllä, joka rukoilee minun puolestani, ja minä rukoilen hänen puolestaan. Nyt, Herra, vastaa rukoukseeni ja paranna tämä Jumalan poika tai tytär.

Rukoilkaamme yhdessä nyt toinen toisemme puolesta.

153   Herra Jeesus, me tulemme nöyrinä tunnustaen vääryytemme. Me tunnustamme ansainneemme sairautemme, kuoleman ja murheemme, mutta me vastaanotamme Sinun sovitustyösi meidän syntiemme ja sairauksiemme edestä. Ja tänä iltana nämä Jumalan pojat ja tyttäret ovat täällä tulleet Jumalan Sanan oikaisemiksi ja kohottaen kätensä osoittavat haluavansa läheisempää vaellusta Sinun kanssasi. Nyt he ovat laskeneet kätensä toinen toisensa ylle, koska he uskovat, että Sinun Sanasi on totuus. He uskovat, että me nyt olemme ylösnousseet Kristuksen kanssa ja olemme nyt taivaallisissa Hänen kanssaan. Heidän kätensä ovat toistensa yllä ja he rukoilevat toinen toisensa puolesta.

Sinä olet sanonut, että uskon rukous pelastaa sairaan, ja Jumala on nostava hänet ylös, ja jos hän on tehnyt syntiä, se annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa vikanne toinen toisillenne ja rukoilkaa toinen toisenne puolesta, että parantuisitte. Sillä vanhurskaan rukous saa paljon aikaan, kun se on harras. Oi Iankaikkinen Jumala, kuule palvelijasi rukous.

On myös kirjoitettu: “Jos minun nimiini otetut ihmiset kokoontuvat yhteen rukoilemaan, niin Minä kuulen taivaasta.” Oi, Jumala, kuule lastesi rukous tänä iltana taivaasta. Lähetä Pyhä Henkesi tämän kuulijakunnan ylle väkevän tuulispään tavoin.

154   Tuomme nyt nämä ihmiset Jumalan eteen. Saatana, sinut on voitettu. Sinä olet hävinnyt. Jeesus Kristus voitti sinut Golgatalla. Sinulla ei ole valtaa. Sinä olet pettäjä. Me paljastamme sinut tänä iltana. Jeesuksen Kristuksen nimessä tule ulos näistä ihmisistä, vapautukoot he sairauksista ja taudeista Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä.

155   Hallelujaa! Tunnetteko Jumalan läsnäolon, ja että rukouksiinne on vastattu? Uskotteko Jumalan vastanneen naapurienne rukoukseen? Kuinka moni uskoo sen, nostakoon ylös kätensä? [Seurakunta iloitsee.] Siinä sen näette! Oi, kuinka ihmeellistä.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,

Kätenne ylhäällä laulakaa se nyt Hänelle koko sydämestänne.

Koska Hän ensin rakasti minua,

Tarkoitatteko sitä koko sydämestänne nyt?

156   Kuinka monesta teistä tuntuu, että Jumala on antanut anteeksi kaikki nuo väärät asiat, joita olette tehneet? Ja nyt tästä illasta alkaen: “Oi Jumalan Karitsa, minä lupaan vaeltaa oikein. Kristittynä haluan vaeltaa tämän nimen kunniaksi, jolla minua kutsutaan. Kristuksen kaltaisena. Nostan ylös käteni, Jumala ja pyhitän itseni Sinulle uudelleen tänä iltana. Minä tulen vaeltamaan Valossa.” Aamen!

Me vaellamme valossa,
Kauniissa Valossa,
Tule sinne missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista ympärillämme päivin ja öin.
Jeesus, maailman Valo.
Me vaellamme Valossa,
Se on niin kaunis Valo.
Se tulee sieltä missä armon
Kastepisarat ovat kirkkaat.

Jonne Hän on mennyt valmistamaan paikkaa meille.

Loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Tulkaa kaikki Valon pyhät ja julistakaa
Jeesus, maailman Valo,
Totuus ja armo Hänen nimessään,
Jeesus, maailman Valo

Mitä me sitten teemme?

Me vaellamme Valossa;
Niin kauniissa Valossa;
Se tulee sieltä, missä armon kastepisarat ovat kirkkaat
Loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

Oi, ettekö tunne tulleenne puhdistetuiksi. Tuntuuko teistä hyvältä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Oi, puristakaamme toistemme käsiä, kun me laulamme uudelleen.

Me vaellamme Valossa,
Niin kauniissa Valossa
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.

Jumala siunatkoon sinua, veljeni.

Loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

Sulkekaamme nyt silmämme ja hyräilkäämme se. [Veli Branham ja seurakunta alkavat hyräilemään laulua Maailman valo.] Me toimimme lasten tavalla, me olemme lapsia.

Oi se on niin kaunis Valo,
Ja se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat,
Oi, loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

Ettekö rakastakin Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Uskoni katsoo Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa,

Sulkekaa nyt silmänne ja laulakaa se palvoen Hengessä.

Jumalallinen Pelastaja!
Kuule nyt minua rukoillessani,
Ota kaikki syntini pois,
Anna minun tästä päivästä alkaen
Olla kokonaan Sinun!
Kun elämän pimeitä sokkeloita kuljen,
Ja suru ympärilläni on,
Oi, ole sinä minun Oppaani,
Muuta pimeys päiväksi,
Pyyhi pois surun kyyneleet,
Äläkä anna minun koskaan harhailla Sinun luotasi pois.

157   Oi, te tiedätte minun olevan sellainen vanhanaikainen kaveri. Minun mielestäni tämä voittaa kaikki nuo nykyaikaiset rock’n’roll musiikit miljoonakertaisesti. Noiden vanhojen runoilijoiden kirjoittaessa näitä lauluja, Pyhä Henki tarttui tuohon kynään ja kirjoitti. Oi niin, mieleeni tulee Eddie Pruitt ja Fanny Crosby ja muut heistä.

Älä kulje ohitseni, Oi hellä Pelastaja,
Kuule minun nöyrää huutoani.

158   Kerran he yrittivät saada Fanny Crosbyä kirjoittamaan maailmallisia lauluja, mutta hän ei myynyt esikoisoikeuttaan, kuten helluntailainen Elvis Presley teki Cadillacien vuoksi. Hän sanoi: “Minä en tekisi sitä mistään hinnasta.”

He sanoivat hänelle: “Sinähän olet sokea. Kuinka luulet tuntevasi Hänet, kun tulet Taivaaseen?”

Hän kääntyi ympäri saaden innoituksen ja sanoi:

Minä tulen tuntemaan Hänet, minä tulen tuntemaan Hänet,
Ja lunastettuna Hänen vierellään tulen seisomaan.
Tulen tuntemaan Hänet, tulen tuntemaan Hänet, (Kuinka?)
Naulanjäljistä Hänen Käsissään.

Toisin sanoen: “Jos en näe Häntä, tulen koskettamaan Hänen käsiään.”

Tulen tuntemaan Hänet, tulen tuntemaan Hänet
Ja lunastettuna Hänen vierellään tulen seisomaan.
Tulen tuntemaan Hänet, tulen tuntemaan Hänet,
Naulanjaljistä Hänen käsissään.

159   Eikö se saakin teidät rakastamaan Häntä? Hän on mennyt valmistamaan paikkaa meille. “Ja jos minä menen ja valmistan paikan, Minä tulen takaisin ja otan teidät luokseni.”

160   Pienet lapset nyt synnytystuskissanne, totelkaa Jumalan käskyjä. Jos joku ei vielä ole kastettu, vesi on oleva valmiina. Jos olette seurakunnan jäsen, tai mitä hyvänsä haluatte tehdä tai olette tekemässä, jos teitä ei vielä ole kastettu Pyhällä Hengellä, voitte vastaanottaa sen tänä iltana. Ettekö uskokin niin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

161   Te sanotte: “veli Branham, on myöhäistä, ja sinä olet saarnannut liian pitkään.”

Paavali kerran saarnasi koko yön tämän kaltaista Sanomaa, ja siellä oli tuo nuori mies, joka putosi ja kuoli. Mutta Paavali oli niin voideltu tämänkaltaisella Sanomalla, että Hän laski ruumiinsa hänen ylleen, ja elämä palasi häneen takaisin. Hän on yhä Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Ettekö rakastakin Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Laulakaamme vielä kerran, kätemme kohotettuina Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä.

Missä on pianisti? Olisitko hyvä ja tulisit antamaan meille sävelen, sisar.

Kuinka moni rakastaa Häntä? Nostakaa nyt kätenne ja sanokaa: “Minä todella rakastan Häntä. Minä rakastan Häntä koko sydämestäni. Minä rakastan Häntä.”

162   Laulakaamme se nyt Jumalan kunniaksi silmämme suljettuina ja kätemme kohotettuina Taivasta kohden: “Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä.” Palvokaamme Häntä. Tällaisen leikkaavan ja repivän saarnan jälkeen tämä on Jumalan parantavaa balsamia. Gileadissa on balsamia sieluja varten. Laulakaamme se nyt. Antaisitteko sävelen siihen.

Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti minua,
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

163   “Ja tästä kaikki tuntevat teidät Minun opetuslapsikseni, kun teillä on rakkaus toisianne kohtaan.” Näin on oikein. Jos me emme voi rakastaa toisiamme, jotka me näemme, kuinka voisimme rakastaa Jumalaa, jota emme näe.

Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä,

164   [Veli Branham puhuu puhujankorokkeella olevalle veljelle.] Jumala siunatkoon sinua. [Veli sanoo: “Täällä olo on suuri Taivaasta annettu kunnia.”] Kiitos, veljeni. [“Se oli tosi hienoa.”] Nyt, luulen, että seurakunta, kaikki, tulivat vahvistetuiksi, vai mitä? [“Kyllä. Todella.”] Jumala siunatkoon sinua, veli Boone. Annan seurakunnan sinulle. Jumala siunatkoon sinua.

65-1204 YLÖSTEMPAUS (Rapture, The), Yuma, Arizona, USA, 4.12.1965

FIN

65-1204 YLÖSTEMPAUS
(Rapture, The)
Yuma, Arizona, USA, 4.12.1965

1       Osasto täällä Yumassa, on suuri etuoikeus saada tämä kutsu tulla jälleen takaisin Yumaan. Meillä oli täällä viime kerralla ihmeellistä aikaa, ja sitten kun tiesin tulevani jälleen takaisin, minusta tuntui todella hyvältä. Saada kuulla nämä hienot todistukset näiltä ihmisiltä, se aivan kuin työntäisi teitä eteenpäin hieman.

2       Billy kertoi minulle, että tuo Las Vegasista tullut veli, joka halusi kokousta sinne, on täällä. Mene tapaamaan Billyä välittömästi tämän kokouksen jälkeen. Hän sanoo, että meillä on heti tammikuussa, juuri ennen Phoenixin kokouksia, aikaa sujahtaa käymään siellä ja tulla Las Vegasiin. Ja me olemmekin aina halunneet päästä sinne.

Uskon, että veli Art Wilsonilla oli tapana asua siellä pitkän aikaa sitten, ja hän saattaa yhä olla siellä. Hän pyysi minua tulemaan, hän ja sisar Wilson. Enkä saanut siihen tilaisuutta, joten ehkä tämä tulee olemaan aika, jolloin voin tulla.

3       Ota yhteyttä Billy Pauliin tai veli Roy Bordersiin, uskon hänen olevan täällä jossakin. Joku sanoi veli Royn olevan täällä, veli Pearry, Lee tai joku heistä, kykenee sanomaan sen sinulle ja sopimaan tulopäivästä.

4       No niin, tapasin monia sanapalvelijoita täällä hetki sitten ja olen hyvin onnellinen tavatessani veljiäni. Toivoisin, että minulla olisi aikaa mennä kotiin kanssanne, koska tiedän, että teillä on paras kokki, mitä maassa on. Se on hienoa. Ja minä…

5       Veli Pearryllä on nyt jo kaksi asiaa itseään vastaan tänä iltana: ensimmäiseksi hän katkaisi tuon mikrofoonin pois päältä siellä. Sinua pidetään syyllisenä siihen, veli Pearry. En usko, että todella olit syyllinen, mutta sinä… Joku valmistautui puhumaan. Se herätti hilpeyttä.

6       Ja sitten toisen kerran puhuessaan veli Collinsille ja joillekin heistä, hän sanoi: “Päivällinen oli hyvä, mutta”, hän sanoi, “sanon teille, että tuon miehen täytyy olla espanjalainen tai meksikolainen tai jotakin sellaista. Se oli väkevintä pippuria, mitä koskaan olen maistanut!”, ja niin edelleen sillä tavalla, ja hän oli puhumassa itse kokille.

Hän sanoi: “Minä olen kokki.”

7       Sellainen on Texas. Me tulemme panemaan hänet järjestykseen täällä Arizonassa, jos hän vaan viipyy täällä, vai mitä?

8       On todella mukava olla täällä. Ja oletan, että nuo asiat eivät kuulosta pilalta vaan huumorintajulta. Ja Herralla itselläänkin oli huumorintajua, tiedättehän. Hän sanoi: “Herodes”, menkää sanomaan sille ketulle, näettekö, “tänään Minä ajan ulos, ajan ulos perkeleitä, huomenna olen tehty täydelliseksi.” Niinpä jos Hänellä oli huumorintajua, niin en usko sen meitäkään vahingoittavan, silloin tällöin.

9       Ja nyt, on hieman myöhä. Ja tavallisesti minä saarnaan noin neljä tuntia. Niinpä kohteliaisuudesta veljeä ja sisarta kohtaan täällä alaosastossa, me lyhennämme sitä paljon tänä iltana.

Ja juuri.. Sanoin Terrylle… Sanoin…

Hän sanoi: “Mitä… Panemmeko päälle kahden tunnin nauhan?”

10   Minä sanoin: “Ei, Terry. Nämä ovat juhlapäivälliset.” Minä sanoin: “Tulen puhumaan ihmisille vain noin kolmekymmentä, neljäkymmentä minuuttia jostakin.” Tai ainakin yritän, joka kerta, tietäen sen.

11   Kun olin pieni poika, ihmisillä oli tapana tulla kuuntelemaan minua, koska olin vain poika-saarnaaja. Olin vain nuori mies. Ja he sanoivat: “No niin, Billy Branham, tiedättehän, joka ei lapsena käynyt koulua eikä saanut sivistystä.” Ja he tulivat kuulemaan murteellisia sanojani, Kentuckyn englantiani, ja niin he… sanoessani “hits”, “hain’ts” ja “totes” ja “carry”.

Kuten yhdessä kokouksista täällä äskettäin he sanoivat: “Nouskaamme kaikki seisomaan ja laulakaamme Kansallislaulu.”

12   Ja minä nousin seisomaan ja sanoin: “Vanha Kentuckyn kotini, siellä kaukana.” Se oli ainoa kansakunta, josta olin tietoinen, joten niin pitkälle kuin minusta oli kysymys, se oli Kansallislaulu.

13   Niinpä nyt, tultuanne vanhemmaksi, täytyy teillä olla jotakin enemmän kuin se. Katsokaahan, meidän tulee… Niin kuin Paavali sanoi: “Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi ja ajattelin kuin lapsi.” Te toimitte kuin lapsi, mutta kasvaessanne vanhemmaksi, te alatte ottaa ensiaskeleitanne, horjutte ja kaadutte ja nousette ylös ja yritätte uudestaan. Ja sitten, jonkin ajan kuluttua, te osaatte kävellä suoraan. Ja niin meidän täytyy tehdä ristin sotilaina. Nyt on aika kävellä suoralinjaisesti, suoraan tuota valtatietä kirkkauteen.

14   Minä uskon, että me elämme tämän maailman historian loppunäytöksissä. Minä totisesti uskon, että Herran tulemus on lähempänä, kuin me ehkä luulemmekaan. Niinpä nyt, vain noin kolmeksikymmeneksi minuutiksi ajastanne, haluaisin kiinnittää huomionne Kirjoitukseen, jota haluan käyttää tekstinä, ja haluan myös viitata joihinkin muihin Kirjoituksiin täällä.

Istuessani kotona hiljattain ajattelin tätä aihetta. Sitten ajattelin: “Enpä tiedä, puhua kaikesta tästä Kirjoituksesta. Tulen ottamaan vain osan siitä näitä tämän kaltaisia pieniä lyhyitä kokouksia varten, joka meillä on tänä iltana.” Haluan sanoa yhden asian sillä aikaa, kun etsitte esiin Psalmin 27, josta haluan lukea viisi ensimmäistä jaetta.

15   Haluaisin sanoa tämän koskien näitä Täyden Evankeliumin Liikemiesten osastoja.

Veli Pearry puhui jotakin koskien kirjoja ja niin edelleen, näitä uusia kirjoja, joita heillä on. Kuinka monet muistavat, kun meillä oli ääninauha ja saarnasimme siitä täällä Phoenixissa yhdessä konventeista Miehet, mikä aika nyt on?” No niin, se oli alku tuolle kirjalle, näettehän, kun tämä tapahtui.

16   On tapahtunut aivan liian paljon yliluonnollisia vahvistuksia Jumalan tämän hetken kirjoitetulle Sanalle, niin ettei jotakin nyt olisi lähestymässä meitä. Me olemme juuri… Se on liian todellista. Katsokaahan, ne asiat, joita te… Te olisitte ällistyneitä, jos vain tietäisitte, mitä todella on tapahtumassa. Monet teistä vieraista ehkä kuulette näiden miesten nousevan ylös ja tekevän näitä huomautuksia koskien tämän hetken Sanomaa ja niin edelleen. Se, mistä he puhuvat, on Jumalan lupaus tälle hetkelle siitä, mitä Hän lupasi tehdä. Ja me näemme Hänen Kirjoituksensa vahvistavan aivan tarkalleen, mitä Hän on luvannut tehdä. Ennalta kerrottu tapahtuen aivan tarkalleen, täydellisesti joka kerta, koska se on Jumala, joka sanoo sen.

17   Jos joku mies, en välitä siitä kuka hän olisi, yrittäisi ennustaa jotakin sen kaltaista. Olisi yksi mahdollisuus miljoonasta, että tuon miehen kertoma asia tapahtuisi, ja sitten jonakin tiettynä aikana, se olisi yksi kymmenestä miljoonasta. Sitten paikka, jossa se tulisi tapahtumaan, mahdollisuudet olisivat noin yksi sadasta miljoonasta.

Ja miksi se tapahtuu ja millä tavalla ja niin edelleen, se ei ole arvattavissa. Kun me näemme sen tapahtuvan niin täydellisesti joka kerta, silloin se on Jumala.

Sitten menemme suoraan takaisin Kirjoituksiin. Se voi näyttää meistä oudolta, mutta me menemme suoraan takaisin Kirjoituksiin tietämättä edes minne mennä, ja Pyhä Henki tuo sen esiin ja vain pannen koko Sanan yhteen muodostaen kuvan ja osoittaen meille juuri sen hetken, jossa me elämme. Me muutumme ajanjaksosta toiseen.

18   Me olemme nurkkauksessa. On helppoa, kun joku kääntää nurkan, kun muurari kääntää nurkan. Aloittaa, jokainen voi muurata tiiliä samaan riviin, aivan niin kuin tietyt kirkkokunnat alkavat mennä eteenpäin samaa riviä, ja sehän sopii, mutta kun te tulette noihin nurkkiin, joissa teidän on käännyttävä toiseen suuntaan.

No niin, Jumala ei ole rakentamassa mitään seinää. Hän rakentaa rakennusta. Ymmärrättekö? Ja siinä on monia leikkauksia ja käännöksiä, jotka Hän on ennustanut täällä Raamatussa. Ja ne ovat nuo käännökset. Kuka tahansa voi yrittää tehdä käännöstä, mutta sen täytyy olla piirustuksen mukaisesti. Jos se ei ole, se täytyy repiä alas uudestaan.

19   Niinpä me ylistämme Jumalaa Hänen hyvyydestänsä ja yhdessäolosta teidän ihmisten keskuudessa ja niistä avoimista ovista, jotka Herra on antanut meille. Ja näiden Liikemiesten kautta… Olen aina sanonut, että en usko… Minä uskon ihmisiin kirkkokunnissa, mutta minulla ei ole paljoakaan aikaa kirkkokunnille, koska jokainen rakentaa aitoja ympärilleen ja…

20   Ja se on aivan kuin… Uskon veli Davidilla olleen tapana sanoa, koskien sitä, kuinka hän kasvatti ankkoja, hän sanoi veden joessa nousseen, ja jokainen ankka, tiedättehän, halusi olla yhteydessä toistensa kanssa eivätkä ne voineet tehdä sitä, koska ne olivat aitausten sisällä. Mutta kun veden pinta oli noussut tarpeeksi korkealle, kelluivat ankat ulos aitauksistaan.

Niinpä uskon, että sillä tavalla se tapahtuu. Vesi nousee, näettehän, ja me voimme päästä ulos aitauksista ja seurustella toistemme kanssa, tiedättehän. Meillä voi olla todellinen Kristuksen rakkaus sydämissämme.

21   Ja tämä Täyden Evankeliumin Liikemiehet on ollut keidas minulle, koska monesti… Minulla on kokouksissani veljiä, hienoja veljiä, arvelen tavanneeni heitä jokaisesta kirkkokunnasta, presbyteerejä, luterilaisia, baptisteja, helluntailaisia, erityyppisiä helluntailaisia, Jumalan Kirkosta, nasarealaisista, Pyhyyden Pyhiinvaeltajista, hienoja veljiä kaikkialla. Mutta monasti he eivät voi vastaanottaa minua yhteisöönsä, koska… Näettekö? Ei niin, etteivätkö he uskoisi sitä, mutta katsokaahan, se tulisi leikkaamaan heidät pois kirkkokunnastansa. Ja kun te teette sen, niin siinä sitä ollaan.

22   Täällä hiljattain eräs metodistiveli tuli luokseni. En sano hänen nimeänsä, hän on hieno mies. Hän oli kirjoittamassa väitöskirjaa Jumalallisesta Parantamisesta, ja hän tuli luokseni vähän keskustelemaan. Me istuuduimme ja puhelimme hetken. Ja hän sanoi: “Ainoa asia, mitä meillä on sinua vastaan, on se, että sinä riiput noiden helluntailaisten ympärillä koko ajan.”

Minä sanoin: “Tulkoon sitten metodistikirkko tukemaan sitä, niin kyllä minä tulen.”

Se oli eri asia, näettehän? Hän sanoi: “Minä en ole metodistikirkko. Minä vain kuulun heidän joukkoonsa.”

23   Minä sanoin: “Siinäpä se!” Näettekö? “Helluntailaiset ovat avanneet ovensa.” Ja niin monen luo heistä, jotka tahtovat avata ovensa, me olemme valmiit tulemaan.

Aivan niin kuin Hän sanoi Ilmestyskirjan 3. Luvussa: “Minä seison ovella ja kolkutan, jos joku tahtoo avata oven, tulen Minä sisälle ja aterioin hänen kanssaan.” Ja se oli Jeesus. Tiesin aina, että se oli Kristus. Ja Hän on Sana. Se on totta. Hän on Sana.

24   Ja niinpä Täyden Evankeliumin Liikemiehet on ollut keidas, missä me olemme voineet tulla yhteen. Mitkään seurakunnat eivät tue sitä. He ovat kaikki vain miehiä eri seurakunnista, ja me tulemme yhteen ympäri maailman, kaikkialla.

25   Ja minä olen auttanut perustamaan monia, monia, monia Täyden Evankeliumin Liikemiesten osastoja kautta koko maailman. Olen kiitollinen tilaisuudesta, joka annettiin minulle. Siellä Liikemiehet kustantavat sen, ja silloin kaikki seurakunnat tahtovat tulla.

Mutta sitten en koskaan halua yrittää vetää ketään pois seurakunnastaan. Pysykää vain omassa seurakunnassanne ja levittäkää Valoa. Näettekö? Olkaa todellinen kristitty. Pastorinne tulee arvostamaan teitä. Todellinen, uskollinen, aito pyhä, kuka tahansa, joka uskoo Jumalaan, tulee arvostamaan sen kaltaista henkilöä. Kyllä!

26   No niin, kiitän tätä veljeä täällä ja hänen vaimoaan ja tätä osastoa täällä tästä tilaisuudesta. Ja voikoon tämä osasto kasvaa. Levätköön Jumalan siunaukset sen yllä, ja olkoon se työkalu Jumalan käsissä pelastamaan satoja ja satoja ihmisiä ennen Herran tulemusta. Ja kaikkia muita teistä, jotka edustatte täällä muita osastoja.

27   Psalmien kirjassa, no niin, haluan puhua eräästä todella oudosta aiheesta tänä iltana vain pienen hetken. Minulla on joitakin Kirjoituksia kirjoitettuna muistiin täällä ja ajattelin, että ehkä… Tänä iltana aikomukseni oli puhua jostakin toisesta asiasta, mutta näin, ettei aika riittäisi, enkä halunnut viipyä niin pitkään, joten käännyin tänne ja otin toisen Kirjoituksen. Ja haluan puhua aiheesta Ylöstempaus. Ymmärrättekö?

28   No niin, me uskomme, että tulee olemaan ylöstempaus. Kaikki kristityt uskovat sen. Kaikki raamatunlukijat uskovat, että tulee olemaan ylöstempaus.

29   Ja nyt, lukeaksemme taustaksi, me luemme Psalmista 25, tarkoitan, suokaa anteeksi, Psalmista 27 jakeet 1-5.

HERRA on minun valoni ja minun pelastukseni; ketä minä pelkäisin? HERRA on minun elämäni voima; kenestä olisin peloissani?

Kun paha, minun viholliseni ja vihamieheni, tulivat kimppuuni syömään lihaani, he kompastuivat ja kaatuivat.

Vaikka sotajoukko leiriytyisi minua vastaan, minun sydämeni ei pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siitä huolimatta olen varma.

Yhtä asiaa olen halunnut HERRALTA, sitä minä etsin; että voisin asua HERRAN huoneessa kaikki elämäni päivät katsellakseni HERRAN kauneutta ja tutkistellakseni hänen temppelissänsä.

Sillä vaikeuden ajassa hän kätkee minut telttakatokseensa: hänen majansa salaisuudessa hän kätkee minut; hän asettaa minut kalliolle.

Lisätköön Herra siunauksensa tälle Sanansa lukemiselle.

30   Nyt tänään, puhuttaessa tästä aiheesta… Ja jotkut teistä voivat ottaa sen erilaiselta kannalta kuin minä sen otan, mutta kuinka monet täällä uskovat Raamatun opettavan, että tulee olemaan Seurakunnan ylöstempaus? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kyllä, tietenkin! Se on totta, todella, seurakunnan poistempaaminen. Olette sitten metodisti, baptisti, presbyteeri, tai kuka sitten olettekin, helluntailainen, tulee olemaan poistempaaminen.

31   Ja uskon, että puhuessani en yritä tulla tänne vain sanoakseni jotakin, jonka ajattelen miellyttävän ihmisiä. En ole koskaan syyllistynyt siihen. Haluan tulla tänne ja sanoa jotakin juuri niin kuin tunnen johdatusta sanoa se. Jotakin, jonka uskon olevan avuksi teille. Jotakin, joka edistäisi kokemustanne Jumalan kanssa, jos olette kristitty, ja jos ette ole kristitty, saamaan teidät niin häpeämään itseänne, että haluatte tulla kristityksi. Ja sen mukaisesti olen aina yrittänyt johtaa ajatuksiani, niin kuin Herra on minua johdattanut.

32   No niin, meitä on varoitettu, että tätä oppia tultaisiin viimeisissä päivissä pilkkaamaan. Jos haluatte… Lukekaamme siitä hetken. Se on 2. Pietarin kirjeen 3 luku, jakeet 3 ja 4. Katsokaamme, josko tämä on oikein.

Tietäen tämän ensin, että on tuleva viimeisissä päivissä pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan,

Ja sanovat: Missä on hänen tulemuksensa lupaus? Sillä siitä asti kun isät ovat nukkuneet pois, kaikki asiat ovat jatkuneet, niin kuin ne ovat olleet luomakunnan alusta.

Sillä tästä he mielellään [kernaasti] ovat tietämättömiä, että Jumalan sanalla taivaat olivat vanhastaan voimassa, ja maa pistäen esiin vedestä ja seisten vedessä:

Jolla maailma, joka silloin oli, vedellä peittäen tuhoutui:

33   No niin, me näemme syyn, miksi tähän aiheeseen suhtaudutaan niin kevyesti. Se johtuu siitä, että profeetta tässä sanoi, että näissä viimeisissä päivissä nämä pilkkaajat tulisivat sanomaan näitä asioita. Näettekö? Se on ennustettu. Se on syy miksi ihmiset toimivat tänään sillä tavalla kuin toimivat. Tehän varmasti voitte odottaakin sitä, koska Raamattu on sanonut: “Viimeisissä päivissä he tulisivat olemaan itsepäisiä, ylpeitä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia, rauhan rikkojia, vääriä syyttäjiä, tyytymättömiä ja halveksivat niitä, jotka ovat hyviä, omaavat jumalisuuden muodon, mutta kieltävät sen voiman; sen kaltaisista kääntykää pois.” Voimmeko me odottaa näkevämme Totuuden jäljittelyä? Tietenkin!

34   Kun Mooses meni alas Egyptiin vapauttamaan Israelin lapsia, hänellä oli kädessään vahvistuksena vain keppi, ja Taivaan Jumala takanaan hän teki ihmeen. Siellä tulivat jäljittelijät hänen jäljessään tehden saman asian kuin hänkin teki. Näettekö? No niin, he tulivat perässä sen jälkeen, kun hän teki sen ensin. He tulivat vasta sen jälkeen, koska he jäljittelivät sitä, mitä hän teki. He jäljittelivät alkuperäistä. Me huomaamme sen.

Ja nyt te sanotte: “Mutta sehän tapahtui Mooseksen päivinä.”

Mutta sama Kirjoitus sanoo, että he tulisivat uudestaan viimeisissä päivissä. “Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin tulevat tekemään nämä miehet, joilla on kelpaamaton mieli koskien Totuutta.” Näettekö? Jäljittelyjä, kaiken kaltaisia asioita järkyttämään ihmisiä. Ja sitten, jos…

35   Tämä ylöstempaus, joka tulee tapahtumaan, ja mitä tahansa Jumalalla on varattuna Sanassansa, tulee aina esiin jotakin järkyttämään Sitä, jos he vain pystyvät siihen. Saatanan tarkoitus on tehdä niin.

36   Niin kuin tämä veli täällä sieltä Las Vegasista sanoi: “Saatana”, hän sanoi, “maailma on hänen valta-alueensa, ja se siellä hänen päämajansa.”

Minä tiedän, että Saatana on tämän maailman jumala. Hänellä on hallinnassaan jokainen kansakunta Taivaan alla. Tarkalleen! Tämä maailma kuuluu Saatanalle. Mutta Jeesus tulee ottamaan sen hallintaansa. Saatana tarjosi sitä Hänelle kerran, ja Hän kieltäytyi siitä, koska Hän tiesi olevansa sen perillinen tulevina aikoina.

37    “Pilkkaajia.” Ottakaamme tuo yksi sana muutamaksi minuutiksi ennen kuin menemme eteenpäin. Pilkkaajia!

Noin kaksi viikkoa sitten luin Tucsonissa sanomalehdestä siitä, kuinka joku englantilainen oli antanut lausunnon, se oli lehdessä pääotsikkona, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitseminen oli vain huijausta Pilatuksen ja Jeesuksen kesken, että Hän vain tuli tehdäkseen itsestään jotakin. Eikä ole mitään tapaa, kuinka voisimme todistaa sen heille, koska kaikki Jumalan asiat täytyy vastaanottaa uskossa. Meidän täytyy uskoa se. No niin, hän jatkoi edelleen kuvaillen, kuinka se olisi voinut tapahtua.

38   Siellä äskettäin, tuossa suuressa kansakunnassa, Lontoossa, Englannissa, missä John ja Charles Wesley ja monet noista suurista varhaispäivien saarnaajista, Spurgeon ja muut heistä, olivat saarnanneet Evankeliumia heinänmyyntipaikoilla ja kaikkialla siellä, he hylkäsivät tuon heidän päivänsä sanoman, ja katsokaa, mitä he ovat tänä päivänä.

Siinä veli Williams ja he tänä iltana ovat. Se on yksi alhaisimmiksi vajonneista maista maailmassa. Olen ollut kaikkialla maailmassa, mutta en tiedä mitään niin alhaista kuin Englanti. Se on… Billy Graham sanoi saman asian. Hänenhän täytyi viedä vaimonsa pois puistoista sen vuoksi, mitä miesten ja naisten välillä julkisesti tapahtui puistoissa. Kun olin siellä, en ollut koskaan nähnyt mitään, mikä vaivaisi henkilön sydäntä enemmän kuin se, mitä tapahtui Englannissa, jolla kerran oli tilaisuus johtaa maailmaa uskonpuhdistuksessa. Se osoittaa, kuinka voidaan langeta.

39   Mutta te näette, mikä saa sen aikaan, tuo sanoma, joka lähti liikkeelle silloin, englantilaiset yrittävät pitää kiinni tuosta samasta sanomasta tälle päivälle kuuluvana. Se ei tule toimimaan tänään. Se ei onnistu. Kuinka olisi…

40   Mitä jos Mooses olisi tullut ja tuonut Nooan sanoman: “Me tulemme rakentamaan arkin ja ajelehdimme alas Niiliä”? Se ei olisi onnistunut. Ei myöskään Jeesuksen sanoma olisi koskaan toiminut Mooseksen mukaisesti. Ja myöskään ei Wesleyn sanoma toiminut Lutherin sanoman mukaan, tai Lutherin päinvastoin.

Ja tänään, meidän viimeinen suuri uskonpuhdistuksemme oli helluntailiike. Ja tänään me liikumme pois siitä, sillä helluntailaisten sanoma ei sekoitu tämän kanssa, koska se oli toinen aika. Se kaikki on Jumalan Sanaa, mutta se rakentuu. Aivan kuten jalat, käsivarret, tullen ylöspäin ja muodostaen Morsiamen ylöstempausta varten. Näettekö, se ei, älkää syyttäkö noita aikaisemmin olleita ihmisiä. He elivät oman sanomansa mukaan.

Kaikki ne tulevat esiin, jotka olivat Morsiamessa.

Aivan niin kuin elämän kulkiessa viljankorren lävitse. Se jättää varren, kuoren, ja muodostuu vehnäksi, sen vehnänjyvän kaltaiseksi, joka putosi maahan.

41   Täällä äskettäin luin erästä kirjaa, jonka joku saksalainen oli kirjoittanut arvostellen. Hän sanoi: “Kaikista maailman fanaatikoista William Branham on kaiken huippu.” Hän sanoi: “Hänhän ei ole mitään muuta kuin… Hän on taikuri. Hän tekee näitä asioita…” Näettekö, tuo mies ei vain tiedä.

42   Ja sitten, tuo mies oli arvostelija. Hän ei edes uskonut Jumalaan. Hän sanoi: “Jumala, joka voi istua pimeiden ajanjaksojen aikana kädet ristissä vatsansa päällä ja nauraa tuota kristittyjen äitien joukkoa, joiden piti olla Hänen omia opetuslapsiaan, äitejä pienten lasten kanssa, ja voi antaa leijonien syödä heitä, liikauttamatta edes kättään.” Näettekö kuinka lihallinen mieli, kuinka koulutus ja muut asiat, eivät voi käsittää näkyä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

43   Tuon vehnänjyvän täytyi pudota maahan. Aivan niin kuin Jeesuksen täytyi pudota maahan ja nousta uudestaan, niin myös helluntaiseurakunnan täytyi pudota maahan. Sen täytyi mennä maahan, noiden Pimeiden Ajanjaksojen aikana. Ja jokaisen jyvän, joka menee maahan, täytyy levätä tuon pimeän ajan ylitse voidakseen tuoda esiin jotain.

Mutta se alkoi itää Martin Lutherissa. Kulki sitten Wesleyn kautta helluntailaisiin. Nyt se menee siitä ulos jyvään. Ja nyt, nuo kirkkokunnalliset järjestelmät, jotka he jättivät taakseen, ne ovat varsia. Siinä kaikki. Se tullaan polttamaan, tuo kirkkokunnallinen järjestelmä. Mutta todellinen vehnänjyvä, joka tuli ulos jokaisessa noista uskonpuhdistuksista, tullaan tempaamaan ylös Morsiamessa. Se tulee kokonaisuutena muodostamaan Morsiamen.

44   Nyt me näemme, kuinka he jäljittelivät ristiinnaulitsemista Englannissa, joukko noita pitkätukkaisia, jokin aika sitten, he huusivat ja nimittivät Jeesusta “isiksi” ja kaikkea sellaista. Sellaista roskaa.

45   Nyt te sanotte: “Se tapahtui Lontoossa, Englannissa.”

Tarkatkaa, mitä oli sanomalehdessä viime viikolla täällä Amerikassa. Joku suuri jumaluusopin tohtori jostakin hienosta koulusta sanoi, että ristiinnaulitseminen oli huijausta. Hän sanoi, että Jeesus vain yritti tehdä itsestään jotakin, että Hän oli juonut tätä mandrake-ruohoa.

Me löydämme l. Mooseksen kirjassa puhutun siitä. Se on marijuanan kaltainen kasvi. Sitä löytyy sieltä Itämailta. Ja jos te juotte sitä, se saa teidät nukkumaan kuin kuollut kahden tai kolmen päivän ajaksi.

46   Hän sanoi, että heidän antaessaan Hänelle viinietikkaa, on ollut täysin mahdollista, että se on ollut tätä mandrake-kasvia. Ja kun he antoivat sitä Hänelle, Hän nukkui kuin kuollut. He panivat Hänet hautaan, ja mentyään takaisin kahden tai kolmen päivän kuluttua Hän oli jälleen hereillä, ja kaikki oli kunnossa. Hän sanoi: “Hän meni Intiaan ja kuoli siellä jossakin tavallisen kuoleman yrittäen huijata ja aikaan saada uskonnon.”

Ensinnäkin, tuo arvostelija… Mikä on vikana ihmisillä? Näettekö? Se johtuu vain tästä päivästä, jossa me elämme, näettekö, pilkkaajat tänä päivänä täyttävät profetian.

47   Jumala jakoi Sanansa kullekin ajanjaksolle. Ja kunkin noista ajanjaksoista täytyy julkituoda Se. Hän myös ennalta määräsi miehet kutakin ajanjaksoa varten täyttämään tuon Sanan. Joka kerta jakaessaan Sanaansa Hän määräsi miehen sitä varten. Säätäessään Mooseksen ajan Hän sääti Mooseksen siihen. Kun Hän määräsi ajan Jumalan Pojan syntymiselle, Hän määräsi Hänet siihen. Jokaisessa ajanjaksossa Hän ennalta määräsi miehensä siihen. Niin kuin Raamattu sanoo, ei mikään…

48   Jos Jumala on ääretön, kaikkivaltias, omaten kaiken voiman, kaikkialla läsnä oleva, kaikkitietävä, silloinhan Hän tiesi kaikki asiat alusta alkaen. Mikään ei ole poissa paikaltaan. Me vain ajattelemme niin olevan. Katsokaa takaisin Hänen Sanaansa ja nähkää, mitä Hän on tekemässä. Silloin me tulemme ymmärtämään.

49   No niin, ajatelkaa vain. Ensinnäkin, jos tuo saarnaaja olisi ajatellut, kun he panivat tuota etikkaviiniä Hänen suuhunsa, Hän sylkäisi sen ulos. Hän ei alkuunkaan niellyt sitä. Näettekö? Pilkkaajia vain nousee. Toiseksi. Kuinka tämä Nasaretista oleva Jeesus, kuinka Hänen elämänsä sopi jokaiseen Vanhan Testamentin profetiaan? Miten niin voi olla? Niin ei olisi voinut olla ilman Jumalan ennalta määräämistä. Hänen elämänsä sopi jokaiseen Vanhan Testamentin profetiaan. Toiseksi. Jos nuo opetuslapset olisivat yrittäneet huijata sillä tavalla, niin miksi jokainen heistä kuoli marttyyrikuoleman? Ja apostoli Pietari jopa sanoi: “Kääntäkää minut pää alaspäin. Minä en ole arvollinen kuolemaan niin kuin Hän.” Kuinka… He ottivat Andreaksen ja käänsivät hänet kyljittäin ristille. Jokainen heistä sinetöi todistuksensa omalla verellään. He uskoivat Häneen ja rakastivat Häntä ja antoivat elämänsä Hänen vuokseen. Jos Hän oli huijari, niin kuinka he olisivat koskaan tehneet sitä? Katsokaahan, tuo hengellinen sovellutus, ihmiset eivät tajua sitä.

50   Täällä oli eräs suuri mies äskettäin, joku suuri rabbi, joka kirjoitti Mooseksen kulkemisesta Punaisen Meren halki. Hän sanoi: “ Se ei ollut itse asiassa vettä. Vedet eivät koskaan olleet seisoneet heidän ympärillään.” Hän sanoi: “Se, mitä tapahtui, oli, että siellä Kuolleen Meren toisessa päässä kasvaa kaisloja, ja hän kulki Kaislameren lävitse. Ei siellä ollut mitään vettä, vaan kaislameri, jonka halki he kulkivat.” Ja monet kirkonmiehet uskovat sen, ja hyväksyvät sen.

51   Tässä jokin aikaa sitten, kun tämä ensimmäinen astronautti meni ylös, hän tuli takaisin eikä ollut nähnyt minkäänlaista Jumalaa. Se jopa käänsi sananpalvelijoita ympäri. He ajattelivat Jumalan elävän siellä jossakin sadanviidenkymmenen mailin korkeudessa.

52   Voi hyvänen aika kuinka… Koulutus ja tämän maailman viisaus on muuttanut seurakunnan joukoksi rikkaruohoja. Se on… Koulutus, koulutukselliset järjestelmät, tiede ja sivilisaatio ovat perkeleestä. Se on perkeleen sivilisaatio.

Ja meidän tulossa olevalla sivilisaatiollamme ei tule olemaan mitään tekemistä tämän sivilisaation kanssa. Tässä sivilisaatiossa ja tässä tieteellisessä maailmassa meillä on… Mitä tieteellisemmäksi me tulemme, sitä pidemmälle me menemme kuolemaa tuottaviin asioihin. Tuossa uudessa sivilisaatiossa ei tule olemaan mitään kuolemaa, ei sairautta, murhetta, eikä kipua. Näettekö? Siellä ei tule olemaan mitään sellaista. Niinpä tämän sivilisaation täytyy tulla hävitetyksi, koska se on perkeleestä.

53   Me näemme l. Mooseksen kirja 4:ssä, että Kainin jälkeläiset alkoivat sivilisaation ja rakensivat kaupunkeja ja niin edelleen, musiikki instrumentteja ja tulivat tieteellisiksi. Ja ihmiset menivät kauemmaksi pois Jumalasta ollen kuitenkin uskonnollisia. Mutta kun Seetin jälkeläiset tulivat, alkoivat he huutaa avukseen Herran Nimeä.

Ja puhukaapa kavalasta yksilöstä.

54   Minä en ole täällä loukatakseni kenenkään tunteita tai sanoakseni mitään jostakin seurakunnasta. Ja jos täällä on joku, joka kuuluu tähän kirkkoon, niin en sano tätä loukatakseni tunteitanne, koska siellä on aivan yhtä paljon hyviä ihmisiä kuin muissakin seurakunnissa. Mutta luin viime viikolla Shreveportissa katolisen kirkon antamasta lausunnosta.

Ja me näemme, kuinka he nyt ovat kaikki tulossa yhteen tuossa suuressa ekumeenisessa neuvostossa, ja niin edelleen, täyttäen tarkalleen sen, mitä Raamattu sanoi heidän tekevän. Aivan tarkalleen…

55   Nyt me näemme heidän sanovan: “Miksi jotkut protestantit tahtoisivat pitää kiinni Raamatusta. Raamattuhan ei ole mitään muuta kuin kirja kirkon historiasta, eikä heillä ollut sitä kirjoitettuna ennen kuin vasta noin 250 vuotta sitten. Kirkko on aina ollut olemassa.” Hän sanoi: “Se oli kirkko eikä Raamattu, ja Raamattu on vain historia siitä, mitä kirkko teki.” Mikä ovela valhe se onkaan. Meillähän on ollut Raamattu kolmetuhatta vuotta. Vanha Testamentti oli kirjoitettuna Kirjoituksessa satoja ja satoja vuosia ennen Kristuksen tulemusta. Se on vain perkeleen ovela valhe.

56   Ja me näemme tänä päivänä, kun on tämä suuri pilkkaaminen, tehdään pilaa Raamatusta ja yritetään työntää sitä ulos, Jumalan täytyy tuomita seurakunta jonkin mukaan. Hän ei voisi olla oikeudenmukainen… He eivät voi pidättää minua täällä kadulla siitä, että ajan kolmenkymmenen mailin tuntinopeudella kahdenkymmenen mailin rajoitusalueella, jollei siellä ole jotakin sanomassa minulle, että on lupa ajaa vain kaksikymmentä mailia tunnissa. Sen täytyy olla siellä.

Ja Jumala tulee tuomitsemaan seurakunnan, tulee tuomitsemaan ihmiset jonakin päivänä. Me tiedämme sen. Tuomio on tulossa. Niinpä jos Hän tulee tuomitsemaan sen katolisen kirkon mukaan, niin minkä katolisen kirkon? Jos Hän tulee tuomitsemaan sen metodistien mukaan, ovat baptistit kadotettuja. Jos Hän tuomitsee sen ykseyden mukaan, on kakseus kadotettu. Näettekö? Minkä mukaan Hän tulee tuomitsemaan sen? Hän sanoi, että Hän tulisi tuomitsemaan sen Kristuksen mukaan, ja Kristus on Sana. Niinpä Jumalan Sanan mukaan Jumala tulee tuomitsemaan sen. “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme. Sama eilen, tänään ja iäti.” Näettekö? Niinpä Hän tulee tuomitsemaan sen Sanansa mukaan.

57   Ja nyt, me näemme, että tänä päivänä, kun he yrittävät työntää Raamattua ulos: “Hyväksykää seurakunta.” Raamattu, sitä he eivät halua. Seurakunta, he vain tekevät kaiken kaltaisia uskontunnustuksia, ja jotakin muuta, ja vaeltavat sen mukaan.

58   On aivan kuin puhuessani Shreveportissa eräänä iltana siitä, kuinka he tappoivat tuon uhrikaritsan. Siellä heidän keskuudessaan ei tullut olla mitään hapanta kokonaiseen seitsemään päivään. Ei mitään hapanta leipää. Kaiken täytyi olla happamatonta. Se esitti Seitsemää Seurakunta Ajanjaksoa, jonka saamme kirjana kohta. Eikä se ole happamatonta, kun jotakin on sekoitettuna siihen. Ja me olemme sekoittaneet uskontunnustuksia ja kirkkokuntia ja kaikkea muuta Sanan kanssa ja yhä yritämme kutsua sitä Sanaksi. Kokonaiseen seitsemään päivään ei tullut olla mitään hapanta.

59   Ja jopa se, mitä ei syödä tänään, älkää yrittäkö säilyttää sitä huomiseen. Polttakaa se tulella ennen päivänkoittoa, sillä uusi sanoma on tulossa esiin, ja uusi asia. Näettekö, he yrittävät säilyttää sitä seuraavaan päivään. Se on ollut seurakunnan asenne. Herätyksen syttyessä niin ensimmäiseksi, tiedättehän, noin kolmen vuoden sisällä he aloittavat siitä organisaation. Kirkkokunta aloittaa organisaation.

Mutta oletteko huomanneet, tämä on pyyhkäissyt nyt maata kaksikymmentä vuotta, eikä ole tullut mitään organisaatiota. Eikä koskaan tule olemaankaan! Tämä on loppu. Vehnänjyvä on jälleen tullut vehnänjyväksi. Vehnä on tullut takaisin jyväänsä. Kuori on vetäytynyt pois siitä. Ja vehnän täytyy maata auringon läsnäolossa kypsyäkseen.

60   Eikö olekin outo asia, kuinka Itärannikolla oli äskettäin tämä suuri pimennys. He eivät voineet ymmärtää sitä. Texas pimeni viime viikolla. He eivät voi ymmärtää sitä. Ettekö te käsitä, että se on merkki? Ettekö te tiedä, että kansakunnat hajoavat? Israel on kotimaassaan, ja nämä merkit osoittavat, että me olemme lopussa! Samaan aikaan, kun se pimenee, ettekö te tunne tuota merkkiä profeetan sanoessa: “Mutta on oleva Valo ehtooajalla”, että Valo on tuleva esiin ehtoo ajassa, kun pimennykset ja asiat tapahtuvat sillä tavalla, kuin ne ovat nyt.

61   Katsokaa vain kuinka se pimeni. Paavi juuri tuli tänne.

Muistatteko siellä tabernaakkelissa, kuinka nuo, teillä on ääninauhat, arvaan teidän kaikkien tilaavan niitä, kuinka Herra siellä tabernaakkelissa näytti meille tarkalleen, kuinka ja missä nuo Seurakunta ajanjaksot tulisivat olemaan. Ja olin piirtänyt ne sinne taululle, nuo seurakunta-ajanjaksot, jotka näette piirrettynä täällä kirjassa. Ja eikö Pyhä Henki tullutkin alas suurena Tulipatsaana ja mennyt sinne seinälle ja piirtänyt niitä itse kolmen tai neljänsadan ihmisen istuessa katselemassa sitä.

Ja juuri kun paavi lähti tänne, kuu jostakin syystä pimeni, ja he ottivat siitä valokuvia, samalla tavalla kuin se oli piirrettynä siellä puhujanlavalla. No niin, hän teki matkansa tänne kolmantenatoista päivänä, käveli 13 askelta, tarjosi ehtoollista 13:sta, kansakunnassa. joka on numero 13, ja pimennyksiä tulee kaikkialla. Ettekö te näe, missä me olemme? Me olemme lopunajassa.

62   “Pilkkaajia on nouseva viimeisissä päivissä sanoen: ‘Aika ei ole mitenkään erilainen, kuin silloin kun isämme nukkuivat pois.’”

Mutta kun te näette näiden asioiden alkavan tapahtua, nostakaa päänne ylös. Valmistautukaa! Jotakin voi tapahtua millä hetkellä tahansa. Kristus tulee noutamaan Seurakuntaansa.

63   No niin, he eivät usko sitä, koska he eivät käsitä, että juuri he ovat niitä, jotka täyttävät Kirjoitukset. Ihmiset todella eivät käsitä tehdessään näitä asioita ja sanoessaan näitä asioita, että he ovat täyttämässä Kirjoituksia.

Kuinka vähän Kaifas ja nuo papit olivat siitä tietoisia sinä päivänä, kun he pilkkasivat ja tekivät pilaa Hänestä. He eivät tienneet, että itse Jumala, josta he lauloivat: “Jumalani, miksi hylkäsit Minut”, Psalmi 22, “He lävistivät käteni ja jalkani…” He lauloivat sitä siellä temppelissä Hänen kuollessa siellä ulkona ristillä. Vähän he tiesivät, että olivat tekemässä sitä. Jeesus jopa rukoili: “Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä ovat tekemässä.” Koska Kirjoitukset itse asiassa olivat ennustaneet heidän olevan sokeita.

64   Tiesittekö, että protestanttisten ja katolisten kirkkojen on ennustettu viimeisissä päivissä olevan sokeita, aivan Kirjoitusten mukaisesti, Kristuksen ollessa ulkopuolella yrittäen päästä sisälle? “Koska sinä sanot: ‘Minä olen rikas enkä mitään tarvitse.’ Etkö tiedä, että sinä olet viheliäinen, köyhä, kurja, alaston ja sokea, ja et ole siitä tietoinen!” Ilmestyskirja 3. Siinä se on teille, uudelleen sokeana, polkien jalkoihinsa Jumalan asiat, aivan niin kuin ne eivät merkitsisi heille mitään, pilkaten ja tehden siitä pilaa. Raamattu on sanonut niin.

65   Mutta Seurakunnalle, Morsiamelle, ylöstempaus on ilmestys. Hänelle on paljastettu, että se on ilmestys. Todellinen Kristuksen Morsian tulee odottamaan tuota ylöstempausilmestystä.

66   No niin, se on ilmestys, sillä ilmestys on usko. Teillä ei voi olla ilmestystä ilman uskoa. Usko on ilmestys, koska se on jotakin, mitä on paljastettu teille. Usko on ilmestys. Usko on jotakin, mikä on paljastettu teille samalla tavalla kuin Abrahamille, joka saattoi kutsua kaikkia asioita, jotka olivat vastoin hänelle paljastettuja asioita, että niitä ei olisi olemassakaan. Nyt usko… Sitä usko on, se on ilmestys Jumalalta. Seurakunta, koko ruumis kokonaisuudessaan, on rakennettu ilmestykselle.

67   Keskustelin tässä muutama viikko sitten erään hienon baptistisaarnaajan kanssa. Hän tuli keskustelemaan kanssani. Hän sanoi: “Minä pidän sinusta miehenä, mutta”, hän sanoi, “sinä olet kokonaan sekaisin.”

Minä sanoin: “Silloin pyydän sinua, että autat minua oikaisemaan itseni Kirjoituksella.”

Hän sanoi: “Me emme ole koskaan kykenevät, veli Branham, saamaan asioita yhteen, ennen kuin saamme jokaisen sanan sanasta sanaan tarkalleen sopimaan kreikankielen kanssa ja niin edelleen.”

68   Minä sanoin: “Oi, hyvä herra, sinä kyllä tiedät asian paremmin.” Minä sanoin: “Jopa Nikean kirkolliskokouksessa, jopa niin kauan aikaa sitten, kolmesataa vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen, he yhä väittelivät siitä, kuka kreikkalainen oppinut oli oikeassa. Sitä ei voi tehdä… Tuo koko asia on… Se on ilmestys.”

Hän sanoi: “En voi hyväksyä ilmestystä.” Minä sanoin: “Kuinka sitten voit hyväksyä Kristuksen?”

Hän sanoi: “Mutta Raamattuhan sanoo: ‘Joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, hänellä on Iankaikkinen Elämä.’”

69   Minä sanoin: “Se on totta. Mutta Se myöskin sanoo, ettei kukaan voi kutsua Jeesusta Kristukseksi muuten kuin Pyhän Hengen antaman ilmestyksen perusteella, joka on paljastettu hänelle.” Näettekö? Ja siinä se on teille päätyen suoraan takaisin ilmestykseen. Sen täytyy olla paljastettu, Raamatussa.

70   Kain ja Aabel eivät omistaneet Raamattua lukeakseen sitä, mutta Aabelille se paljastettiin uskon kautta, joka on ilmestys. Aabel uhrasi Jumalalle paremman uhrin kuin Kain. Ja Jumala todisti, että hän oli vanhurskas.

Kun Jeesus kysyi täällä Matteus 16:17 ja 18. Meillä ei ole aikaa lukea sitä, mutta jos haluatte kirjoittaa sen muistiin. Hän sanoi: “Kenen ihmiset sanovat Minun, Ihmisen Pojan, olevan?”

Yksi heistä sanoi: “He sanovat, että olet Mooses, Elia, tai joku muu.”

Hän sanoi: “Mutta kenen te sanotte minun olevan?”

71   Hän sanoi: “Sinä olet Kristus, Elävän Jumalan Poika.”

72   Hän sanoi: “Siunattu olet sinä Simon, Joonan poika, sillä liha ja veri eivät ole paljastaneet tätä sinulle, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle. Tälle kalliolle, hengelliselle ilmestykselle siitä, kuka Jumala on, kuka Jeesus on, ja Hän on Jumalan ilmestys, Jumala tehtynä lihaksi ja paljastettuna maailmalle.”

“Hän oli maailmassa. Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa paljastaen, mitä Jumala oli lihan ruumiissa.”

“Sinä olet Kristus, Voideltu, Jumalan Poika.”

73   Hän sanoi: “Liha ja veri ei ole koskaan paljastanut tätä sinulle, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle. Tälle kalliolle Minä rakennan Seurakuntani, Sanan ilmestykselle omalle ajallensa, Minä rakennan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit voi sitä voittaa.”

74   Ilmestyskirja on Raamatun viimeinen Kirja. Se on sinetöity uskomattomille. Siellä Raamattu sanoo 22:ssa luvussa: “Kuka tahansa ottaa yhden Sanan pois Siitä tai lisää yhden sanan Siihen, Minä tulen ottamaan hänen osansa pois Elämän Kirjasta.” Me käsitämme, että Se siten annettiin kokonaan uskovaisia varten. Ja Ilmestyskirja paljastaa, kuka tämän koko Kirjan Tekijä on. Hän on näöltään kuin Alpha ja Omega l. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, Jeesus Kristus, sama koko ajan. Ja Hän paljastaa itsensä täydellisen salaisuuden ja Hänen suunnitelmansa Hänen seurakuntansa ajanjaksoja varten, jotka olivat tulossa ja olivat sinetöidyt siellä Seitsemällä Sinetillä.

75   No niin, Kirja oli kirjoitettu, mutta muistakaa, että Se oli sinetöity Seitsemällä Sinetillä. Ja näiden Seitsemän Sinetin ei tullut olla avattuja, Ilmestyskirja 10, ennen viimeisen maallisen enkelin äänen kuulumista maan päällä, Ilmestyskirja 10:7. Näettekö? “Ja viimeisen enkelin Sanoman kuulumisen päivinä, seitsemännen enkelin, Jumalan salaisuus tulee päätökseensä tuossa ajassa.” Ja se on se aika, jossa me elämme.

76   Me kaikki tiedämme elävämme Laodikean ajanjaksossa. Seurakunnalla ei tule koskaan olemaan mitään toista ajanjaksoa. Sitä ei voi olla. Niinpä me elämme Laodikean ajanjaksossa, ja näiden Seitsemän Sinetin, jotka pitivät tuon Kirjan salaisuutena ihmisille, tulevat avatuksi tuona päivänä. Hän lupasi sen. No niin, se ei tule olemaan lainkaan Sanan ulkopuolelta, koska te ette voi lisätä Sanaan tai ottaa pois Sanasta. Sen on aina pysyttävä Sanana. Mutta ilmestys on paljastava Totuuden siitä, mitä Se [Sana] on, sovittaen Sen yhteen muun Kirjoituksen kanssa. Ja sitten Jumala vahvistaa, että se on Totuus.

77   Katsokaahan, Jumala ei tarvitse mitään tulkkia. Hän on oma tulkkinsa. Hän tulkitsee itse saattamalla tapahtumaan ne asiat, jotka Hän on sanonut tulevan tapahtumaan. Aivan niin kuin Hän alussa sanoi: “Olkoon siellä valo!”, ja siellä oli valo. Se ei tarvitse mitään tulkintaa. Se vahvistettiin.

78   No niin, Hän lupasi Kirjoituksessa tiettyjä asioita tässä viimeisessä päivässä. Ja siinä se oli.

Sillä tavoin Jeesus oli Jumalan Poika. Hän lupasi lähettää Hänet. Kun Hän aikanaan oli täällä maan päällä, eivätkä ihmiset voineet uskoa Häntä, Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä te ajattelette, että teillä on niissä Iankaikkinen Elämä, ja juuri ne todistavat Minusta. Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua. Mutta jos te ette voi uskoa Minua, uskokaa tekoja, joita Minä teen, koska ne todistavat, kuka Minä olen.”

79   Sitten, Wesleyn ajanjaksossa, ne teot, joita hän teki, todistivat kuka hän oli.

Lutherin uskonpuhdistuksen ajassa, varmasti ne todistivat, kuka hän oli.

80   Helluntailaisten päivissä, lahjojen ennalleen asettaminen, kielilläpuhuminen, perkeleiden ulos ajaminen, ja nuo lahjat, nehän todistivat. Se ei ollut mitään leikinlaskua. Ihmiset sanoivat, kun se ensin alussa nousi esiin… Luin kirjoja helluntailiikkeen historiasta. He sanoivat: “Se ei voi kestää pitkään. Se on palava loppuun.” Se palaa yhä. Miksi? Siksi että te ette voi koskaan sammuttaa sitä. Jumala sanoi, että se olisi siellä. Se on tuo osa Sanasta, ettekä te voi sammuttaa sitä.

Ja sitten kun Morsianta kutsutaan ulos, kuinka te voisitte sammuttaa sen? Se on Sanan julkitulemisen ilmestys todeksi tehtynä. Ja me elämme tuossa päivässä. Ylistys Jumalalle! Salaisuuden paljastaminen Hänestä itsestään.

81   No niin, ylöstempaus on vain… Tämä ylöstempaus, josta me puhumme, on vain Morsianta varten. Muistakaa, että Raamattu sanoo: “Ja muut kuolleet eivät eläneet tuhanteen vuoteen.” Tämä suuri ylöstempaus… Jos ei ole ylöstempausta, ystävät, missä me silloin olemme? Mitä me tulemme tekemään? Missä ajassa me elämme? Mikä lupaus meillä on? Tulee olemaan ylöstempaus. Raamattu sanoo, että tulee olemaan, ja se tulee tapahtumaan ainoastaan Valituille, valitulle rouvalle, näinä viimeisinä päivinä ulos vedetylle Morsiamelle, Seurakunnalle.

82   Itse tuo sana seurakunta merkitsee “kutsuttu jostakin ulos”. Ja niin kuin Mooses kutsui kansan ulos kansasta, samoin Pyhä Henki on kutsumassa Morsiamen ulos seurakunnasta. Seurakunnan ulos seurakunnasta, jäseniä jokaisesta kirkkokunnasta, joka muodostaa Morsiamen, Morsiuspuun. Se on ääninauhalla Morsiuspuu. Morsian tulee uloskutsutuksi, ja Morsian tulee olemaan ylöstempauksessa, se yksin, ei mitään muuta kuin Morsian, valitut, jotka Jumala on ennalta tuntenut alusta alkaen, Isän hengellinen geeni

Sallikaa minun pysähtyä tähän minuutiksi. Tulen hermostuneeksi ajatellessani, että pidättelen teitä liian pitkään.

83   Mutta huomatkaa, kuulkaahan, jokainen teistä ihmisistä. Tiesittekö, että vuosia ennen syntymäänne te olitte isässänne geeninä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se on totta! Siemenen alkio oli isässänne, se tulee uroksesta, ei naaraasta. Näettekö? Naaras tuottaa munan, maaperän, mutta elämän siemen tulee uroksesta. Sanokaamme nyt, isässäni…

84   Tai, poikani istuu täällä. Kun olin kuusitoistavuotias, poikani oli minussa. En tuntenut häntä, mutta hän oli siellä. Maaperän kautta, pyhän avioliiton kautta, hän tulee minun kuvakseni. Minä tunnen hänet. Voin seurustella hänen kanssaan. Ja hän tuli juuri oikealla ajalla.

85   No niin, niin olitte tekin, jos teillä on Iankaikkinen Elämä, te olitte Jumalassa, ennen kuin maailmaa edes oli. Te olette osa Hänestä, Jumalan poika, Jumalan ominaisuus. Hän tiesi ajan, jona te tulisitte. Hän ennalta määräsi teidät tuohon aikaan ottamaan tuon paikan, eikä kukaan muu voi ottaa sitä, ei väliä kuinka monia jäljittelijöitä ja asioita on. Teidän täytyy olla siellä, koska Hän tiesi, että te tulisitte olemaan siellä. Nyt teidät on julkituotu. Nyt te voitte seurustella Hänen kanssaan, ja sitä Hän haluaa. Hän kaipaa seuraa, olla palvottu. Mutta jos elämänne ei aina ole ollut Jumalan ominaisuus, te olette vain kristillisyyden matkija. Näettekö? On miljoonia ja miljardeja, jotka vain matkivat kristillisyyttä.

86   Eräs huomautus, jonka tein äskettäin. Katselin veli Demos Shakarianin kanssa karjanjalostusta katsellen noita koeputkia, ja niin edelleen, joita lääkärit toivat sinne.

87   Uroksen siemensyöksyssä tulee esiin kirjaimellisesti noin miljoona alkiota joka kerta. Ja suunnilleen miljoona munaa tulee naaraasta samaan aikaan. Mutta tiesittekö, että kaikista noista miljoonasta pienestä alkiosta, jotka liikkuvat ympäri, vain yksi niistä on säädetty elämään, ja on vain yksi hedelmällinen munasolu? Ja tuo pieni alkio ryömii ohitse ja ylitse kaikkien muiden pienten alkioiden, jotka ovat aivan sen itsensä näköisiä, ja tulee tänne ja löytää tuon hedelmällisen munasolun ja ryömii siihen. Ja kaikki loput niistä kuolevat. Puhutaan neitseellisestä syntymästä, eikä se ole puoliksikaan niin salaperäinen kuin fyysinen syntymä, kuinka se on Jumalan ennalta säätämä, ennalta määräämä.

88   No niin, alussa, kauan sitten, vuosia ennen ajan alkua, te, jos olette uudesti syntynyt kristitty tänä iltana, te olitte silloin Jumalassa, Isässänne. Ja siksi te tullessanne tähän elämään täällä tunnustaudutte kristityiksi, no niin, kaiken mennessä vikaan, te olette ihmetelleet, miksi niin on, ja miksi kaikki tämä on. Te olette ihmetelleet sitä. Mutta yhtenä päivänä jokin kosketti teitä. Mikä se oli? Tuo elämä, joka oli siellä sisimmässä alusta alkaen. Ja jos…

89   Kuten pieni kertomukseni kotkasta, jonka sen äiti löysi. Te olette kuulleet minun saarnaavan siitä, kuinka tuo pieni kotka oli haudottu kanan alla. Mutta tuon kanaemon tavat ruokkia noita kananpoikia, tuo pieni kotka ei voinut sietää sitä, koska se alusta alkaenkaan ei ollut mikään kananpoika, vaikka se olikin aitauksessa kananpoikien kanssa ja seurasi niiden mukana. Kanaemon raapiessa kanapihalla, ja muuta sellaista, sitä ei tuo pieni kotka voinut kestää. Mutta joka kerta kun kanaemo kotkotti, ja kaikki pienet kananpojat menivät, meni se myös mukana.

90   Mutta yhtenä päivänä sen äiti tiesi munineensa kaksi munaa, ei yhtä. Toisen täytyi olla jossakin. Se lähti etsimään sitä. Lentäen ympäri kaarrellen se lopulta tuli kanatarhan ylle ja löysi lapsensa. Ja se huusi hänelle. Se oli ääni, jonka se käsitti olevan sopivan juuri itseänsä varten. Sitä hän oli odottanut. Näettekö? Ja hän käsitti silloin, ettei hän ollut mikään kananpoika. Hän oli kotka.

Ja sillä tavalla on jokaisen uudestisyntyneen kristityn kanssa. Kun te tulette, en välitä siitä, kuinka moniin kirkkokuntiin te liitytte tai kuinka moniin kirjoihin te panette nimenne, kun tuo todellinen Jumalan Sana on vahvistettu ja osoitettu todeksi teidän edessänne sillä tavalla, te käsitätte juuri sillä hetkellä olevanne kotka. Koska kaikki tämä kanankotkotus: “Liity tähän ja liity tähän ja mene tuonne päin ja tänne päin”, se on hölynpölyä. On kyse aidosta Sanan lisäämisestä Sanaan.

91   Ja kun alkio tulee naisen kohtuun. Te ette saa inhimillistä solua isästänne ja sitten seuraavaa solua koirasta ja seuraavaa kissasta ja seuraavaa kananpojasta. Ne ovat kaikki ihmissoluja.

Ja Jeesuksen Kristuksen Ruumis, Morsian, on oleva osa Hänen ruumiistansa, joka tulee. Hän oli Sana, ja Morsiamen täytyy olla Sana, Sana lisättynä Sanaan, lisättynä Sanaan. Lutherin vanhurskauttaminen, Wesleyn pyhittäminen, helluntailaisten Pyhän Hengen kaste, lahjojen ennalleen asettaminen ja kaikki loppu, mikä kuuluu siihen. Sen täytyy olla Sana Sanan päälle, solu solun päälle, elämä elämän päälle tuodakseen esiin Herran Jeesuksen Kristuksen Morsiamen täysi miehuus. Muistakaa nyt, te olitte ominaisuus.

92   Ja nyt kysymys on siitä, sen jälkeen kun näemme nämä asiat, Kristuksen tulosta noutamaan Morsiantaan, niin kuinka me nyt pääsemme tuohon Morsiameen? No niin, siitä on kysymys. Monet sanovat: “Liittymällä meidän seurakuntaamme.” Joku haluaa jonkun tietyn tyyppisen kasteen. Joku haluaa sitä tai tätä. Joku sanoo, että teidän täytyy puhua kielillä tai teillä ei ole sitä. Toinen sanoo, ettei teidän tarvitse puhua kielillä. Tämä sanoo, että teidän täytyy tanssia Hengessä. Ja tämä sanoo, että teidän täytyy huutaa. Teillä täytyy olla mielenliikutus. Se on kaikki hyvää, ja silti se yhtäkaikki on väärin.

Kuinka voisi joku mies tai nainen, Jumalan lapsi, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, kieltää Jumalan Sanan, kun Jumala itse tulkitsee Sen ja sanoo: “Tätä se on. Minä lupasin sen. Tässä se on”, osoittaen sen niin selvästi kuin vain voi olla. Heidänhän on pakko nähdä se. Näettekö? Kuinka voisi Kristus kieltää oman Sanansa? Jos Kristus on teissä, Hän ei voi kieltää Sanaansa.

93   Kuinka me sitten pääsemme tähän Ruumiiseen? l. Kor. 12: “Yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut tähän Ruumiiseen”, yhden Pyhän Hengen kasteen kautta. Jos haluatte merkitä sen muistiin, niin se on 1. Kor. l2:13: “Ja yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut…” Ja tuo Henki on Kristuksen Elämä, onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kristuksen Elämä. Ja minkä tahansa siemenen elämä… Joka, Hän oli Sana Siemen tuoden siemenen elämään. Ymmärrättekö sitä? Jos tuo elämä on siemenessä, ja tämä Pyhän Hengen kaste tulee sen ylle, on sen pakko tuoda tuo siemen elämään.

94   Kuten kerroin teille täällä Phoenixissa jokin aika sitten. Keskustelin veli John Sharritin kanssa. Olin siellä ulkona, ja hän näytti minulle erästä puuta, sitruspuuta. Hän kasvatti paljon sitrushedelmiä. Ja hän näytti minulle erästä puuta, jossa oli kahdeksan tai yhdeksän erilaatuista hedelmää. Ja minä sanoin: “Veli Sharrit, minkälainen puu se on?”

Hän sanoi: “Appelsiinipuu.”

Minä sanoin: “Miksi siinä on sitruunoita, tangeloita, tangeriineja ja greippihedelmiä?”

Hän sanoi: “Ne ovat kaikki sitrushedelmiä. Ne on oksastettu siihen.”

“Oi”, minä sanoin, “ymmärrän. Ja ensi vuonna ne kaikki tulevat olemaan appelsiineja.”

95   “Oi, ei, jokainen oksa tulee tuottamaan kaltaistansa hedelmää.”

96   Monet teistä hedelmän kasvattajista tiedätte sen täällä sitruslaaksossa. Kukin oksa tuottaa kaltaistansa hedelmää. Kun te panette sitruunapuun oksan appelsiinipuuhun, se tuottaa sitruunoita, koska se on luonteenomaista sitrushedelmille. Kuitenkaan se ei tuota alkuperäistä hedelmää.

Ja sen me olemme tehneet. Me olemme oksastaneet mukaan uskontunnustuksia ja niin edespäin, oksastaen kaikki siihen. Kuinka voisi metodisti tuottaa mitään muuta kuin metodistilapsen? Kuinka voisi mikään kirkkokunta tuottaa mitään muuta kuin kirkkokunnallisen lapsen?

97   Mutta jos tuo puu koskaan työntää esiin alkuperäisen oksan, tulee se tuottamaan appelsiineja.

Ja sitten, jos Jumala koskaan tekee mitään Seurakunnassa, se tulee olemaan jälleen alkuperäinen, jälleen Sanan kanssa. Sen täytyy olla, koska elämä on puussa, ja se tuottaa kaltaisiaan.

98   Nyt kun tuo suuri seurakunta on liikkunut eteenpäin kautta ajanjaksojen tuottaen hedelmäänsä, ja kun oksat lakkasivat tuottamasta, ne karsittiin pois. Johanneksen 15. Luvussa, Hän ei koskaan leikannut viinipuuta pois, Hän leikkasi pois oksat, koska ne eivät tuottaneet lainkaan hedelmää.

99   Ja Jeesus haluaa hedelmää itselleen. Hänen vaimonsa täytyy synnyttää Hänen kaltaisia lapsia.

Sitten jos he eivät synnytä lapsia, Morsian-lapsia, Sana-lapsia, silloin ne ovat kirkkokunnallisia lapsia. Sitten hänen ensirakkautensa, maailma ja kirkkokunta, hän menee takaisin siihen. Eivätkä he voi tuottaa todellisia, aitoja, uudestisyntyneitä kristittyjä, koska siellä ei ole mitään tuottamaan sitä.

100   Aivan niin kuin jos te otatte sitruunapuun oksan ja oksastatte sen siihen, se tulee tuottamaan sitruunoita, mutta se ei voi tuottaa appelsiineja, koska se ei ollut siellä alusta. Mutta jos se oli määrätty alusta, jos Jumalan ennalta tietäminen ennalta määräsi sen, niin synnyttyään sen täytyy tuottaa appelsiineja. Se ei voi tuottaa mitään muuta.

101   Sillä tavalla on Elävän Jumalan Seurakunnan kanssa. Kun hetki tulee, jokainen… Antakaa Jumalan aloittaa jotakin, niin jokaisella on pallo ja he kuljettavat sitä. Näettekö? Se on aina ollut sillä tavalla.

Luin äskettäin Martin Lutherin historiaa. Siinä sanottiin, ettei ollut vaikeata uskoa, että Martin Luther kykeni protestoimaan katolista kirkkoa vastaan ja kykeni selviytymään siitä. Mutta siinä sanottiin, että se oli outoa, että hän saattoi pitää päänsä kaiken sen fanaattisuuden yläpuolella, joka sitä seurasi, ja saattoi yhä pysyä suoraan vanhurskauttamisen linjallaan. Näettekö? Kaikenlaista, jäljittelyä ja kaikkea muuta seurasi häntä.

102   Katsokaa rouva Semple McPhersonia, Aimee Semple McPhersonia, jolla oli tämä temppeli täällä. Jokaisella naissaarnaajalla oli nuo siivet ja kantoi Raamattuaan samalla tavalla. Vain lihallisia jäljittelijöitä.

He eivät voi olla alkuperäisiä. Sillä tavalla eivät seurakunnatkaan voi olla. Antakaa yhden seurakunnan kaupungissa saada jotakin, niin toinen seurakunta ei voi kestää sitä ennen kuin hekin saavat sen. Näettekö? He eivät enää ole alkuperäisiä.

Jumalan Sana on alkuperäinen. Se on Sana ja Sen täytyy tuottaa kaltaistaan Sille kuuluvana aikana, valitut, Isän Jumalan ennalta määräämät.

103   No niin, kuinka me pääsemme tuohon Seurakuntaan? Yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut tähän yhteen Ruumiiseen, Kristuksen Ruumiiseen, joka on Morsian, Sana. Me olemme kastetut siihen Pyhällä Hengellä.

104   No niin, pankaamme nyt merkille olemmeko me tuossa viimeisessä ajanjaksossa vai emme. Nyt nähdäksemme se, menkäämme takaisin l. Mooseksen kirjaan suunnilleen 5. Lukuun. Te voitte katsoa sitä myöskin Luukkaasta ja nähdä, että Eenok oli seitsemäs Adamista.

Siinä tulee esiin käärmeensiemen, sillä jos Kain oli Adamin poika, olisi hän silloin kahdeksas. Näettehän? Mutta missään Raamatussa ei sanota, että Kain oli Adamin poika, koska Raamattu sanoo, että hän oli tuosta pahasta. Ja Adam ei ollut paha. Näettekö? Hän oli pahasta.

105   No niin, me näemme, että Eenok oli seitsemäs Adamista, joka oli esikuva seurakunta-ajanjaksoista. Nyt kaikki nuo kuusi miestä ennen häntä kuolivat, mutta Eenok muutettiin, Eenok ylöstemmattiin, seitsemäs, osoittaen, että Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa ylöstempaus tapahtuu. No niin, ei ole epäilystäkään siitä, ettemme olisi Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa. Me kaikki tiedämme sen.

106   No niin, Seitsemäs Seurakunta-ajanjakso näkee ylöstempauksen. Kaikki toiset kuusi kuolivat. Eenok muutettiin, koska häntä ei löydetty. Jumala otti hänet. He kaikki muut kuolivat, mutta Eenok ylöstemmattiin ollen esikuva siitä, että lopunajan Morsian tulee olemaan uloskutsuttu ylöstempaukseen eikä tule kuolemaan. Se tulee olemaan uloskutsuttu Seitsemännestä Seurakunta-ajanjaksosta. Ja me olemme juuri nyt todistamassa tuosta ajanjaksosta. Oi! Kaivautukaamme nyt todella syvälle. Näettekö?

107   No niin, tässä myös on esikuva Seitsemästä Seurakunta-ajanjaksosta, joka on Ilmestyskirja 10:7, että seitsemännen enkelin Sanoman tuli avata tuo Kirjan suuri salaisuus.

108   No niin, siellä on Sanansaattaja kaikkien näiden yläpuolella ja sanansaattaja maan päällä. Englanninkielinen sana enkeli merkitsee “sanansaattaja”. Ja seitsemännen enkelin Sanomassa, hänen valmistautuessa julistamaan palvelutehtäväänsä, hänen alkaessa kuuluttamaan palvelutehtäväänsä, ei silloin kun hän aloitti.

Jeesus, kun Hän aloitti, Hän aloitti parantaen sairaita ja vaivattuja. Ja sanottiin: “Oi, tuo suuri Rabbi, Hän on profeetta!” Ja jokainen halusi Hänen tulevan seurakuntaansa.

Mutta kun Hän istui alas yhtenä päivänä ja sanoi: “Minä ja Minun Isäni olemme Yksi”, se oli eri juttu. Se oli eri juttu. Ja “ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.”

“Mitä, hänhän on vampyyri.” Se oli erilaista.

Hän ei selittänyt sitä. He olivat jo nähneet julkituomisen, Jumalan Sanan vahvistaminen Hänen ajanjaksoaan varten oli tehty todelliseksi, ja heille oli todistettu, että Hän oli tuo tuon ajanjakson Sanansaattaja, joten Hänen ei tarvinnut selittää mitään.

109   Nuo opetuslapset eivät ehkä kyenneet selittämään sitä, mutta he uskoivat sen huolimatta siitä osasivatko he selittää sitä tai eivät. He istuivat hiljaa ja uskoivat sen. Miten he olisivat osanneet selittää, kuinka syödä Hänen lihaansa ja juoda Hänen Vertaan? Heidänhän oli mahdotonta tehdä sitä, mutta he uskoivat sen, koska heidät oli määrätty uskomaan. Jeesus sanoi valinneensa heidät ennen maailman perustamista. Näettekö? He uskoivat sen. Huolimatta siitä kykenivätkö he selittämään sitä tai eivät, he kuitenkin uskoivat sen.

110   Tarkatkaa nyt! Nyt, Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa, kun seitsemäs enkeli alkaa puhaltaa, Jumalan salaisuuksien tuli tulla tunnetuksi juuri silloin, nuo Sinetit. Nuo uskonpuhdistajat… Heillä ei ollut heidän aikanansa… Luther ei elänyt tarpeeksi pitkään, ei myöskään Wesley. Ajanjaksot eivät kestäneet tarpeeksi pitkään. Nuo uskonpuhdistajat, heillä oli tuon päivän sanomansa, ja ihmiset ottivat sen ja muodostivat siitä kirkkokunnan. Ja mitä se on?

111   Te ette voi koskaan voittaa luontoa. Luonto aina antaa todistuksensa. Jumala toimii jatkuvuudessa luonnon kanssa. Sen on oltava.

Niin kuin on auringon kanssa. Auringon noustessa aamulla se on kuin pieni vastasyntynyt lapsi. Se on heikko. Sillä ei ole paljoakaan lämpöä. Kello kymmeneltä se päättää keskikoulun. Keskipäivällä se alkaa elää. Kello kolmelta iltapäivällä se on tulossa vanhaksi. Kello viideltä se on jälleen vanha ja heikko ja on kuolemassa, ollen menossa takaisin hautaan. Onko se sen loppu? Se nousee jälleen seuraavana aamuna. Näettehän?

112   Katsokaa puita, kuinka ne työntävät esiin lehtensä, ja kaikkea mitä ne tekevät. Me näemme lehtien putoavan puusta, menevän takaisin maahan. Mitä tapahtuu? Elämä menee alas puun juuriin. Onko se sen loppu? Se tulee takaisin keväällä uuden elämän kanssa.

113   No niin, tarkatkaa seurakuntia, kuinka siinä on tapahtunut sama asia uskonpuhdistuksien yhteydessä, kuinka se on kasvanut. Tuo vehnänjyvä putosi maahan ja kuoli Pimeän Ajan vainojen aikana. Se meni maahan. Sen täytyi kuolla. Jokainen, joka on hengellinen, voi nähdä sen. Ellei tuo siemen kuole ja mätäne, se pysyy yksin. Ja sen täytyi mennä maahan Pimeässä Ajanjaksossa. Se makasi siellä ja mädäntyi ja tuli esiin luterilaisen kirkon kahtena pienenä sirkkalehtenä. Luterilaisesta kirkosta tuli esiin lisää lehtiä, Zwingli ja niin edespäin. Siitä se tuli tähkään, joka oli John Wesley, suuri lähetyssaarnaajien ajanjakso. Se tipahti takaisin. Ja sieltä tuli esiin tuo petollinen ajanjakso, tuo helluntailaisten ajanjakso. Tuo vehnänjyvä, joka…

114   Onko täällä ketään, joka on kasvattanut vehnää? Katsokaa tuota vehnää. Kun te menette sinne ulos, te katsotte sitä ja sanotte: “Minulla on vehnää.” Teistä näyttää kuin teillä olisi siellä vehnää. Avatkaa se ja katsokaa sitä todella tarkasti. Teillä ei ole siellä minkäänlaista vehnää. Teillä on vain kuori. Eikö Jeesus varoittanutkin meitä Matteus 24: 22-24, että viimeisissä päivissä nuo kaksi henkeä olisivat niin lähellä toisiaan, että se pettäisi jopa itse valitun vehnänkin, jos se olisi mahdollista. Näettekö? Tarkatkaa nyt, se oli elämän kantaja.

115   No niin, Elämä, joka tuli Lutherin kautta, muodosti Wesleyn. Elämä, joka tuli ulos Wesleystä, muodosti helluntain. Elämä, joka tulee ulos helluntaista, muodostaa vehnän. Mutta ne olivat Elämän kantajia. Näettekö? Todellinen Elämä kulkee sen kautta. Sanoma kulkee lävitse, mutta se päättyy ylhäällä vehnään. Siitä syystä vehnä kasvaa ja tuo tuon koko asian esiin ylöstempauksessa, täällä huipussa. Itse Morsian tulee jokaisesta ajanjaksosta, mutta tuo kirkkokunnallinen varsi kuolee, se kuivuu ja kuolee. Oletteko huomanneet viime aikoina, kuinka se nyt on alkanut vetäytyä pois? Kun tuo vehnänjyvä alkaa kasvaa, silloin kuori alkaa vetäytyä siitä pois.

116   Katsokaa jälleen tuota pientä vehnää. Vetäkää se auki tällä tavalla ja katsokaa sinne sisälle, niin te näette, että teillä on aivan pieni vehnänjyvän silmu siellä pohjalla. Näettekö?

Se on siellä aivan pohjalla, mutta se alkaa kasvaa. No niin, tuon kuoren täytyy olla siellä suojelemassa sitä ja antamassa sille mahdollisuuden tulla esiin. Mutta sitten kun se alkaa kasvaa, ja Sanoma alkaa levitä, silloin kuori vetäytyy pois siitä. Ja elämä menee suoraan ulos tuosta kuoresta ja menee suoraan vehnänjyvään mennen eteenpäin. Sillä tavalla tapahtuu kussakin ajanjaksossa. Te ette yksinkertaisesti voi voittaa luontoa. Siinä on Jumalan jatkuvuus, tapa miten Hän tekee asiat.

117   Ja nyt, tuossa ajanjaksossa me elämme juuri nyt, Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa. Nyt se on kaikki lopussa oleva julkituotu vehnänjyvässä.  Jos te nyt otatte Luukkaan 17. luvun ja 30. jakeen, niin Hän sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivissä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa, kun Ihmisen Poika alkaa paljastaa itseään.” Mitä tarkoittaa ‘paljastaa’? Paljastaa Hänen ilmestyksensä siitä, mitä Hän on tänä päivänä, tulla paljastetuksi ihmisille. Sana, joka on tehty tunnetuksi tätä päivää varten, tulee paljastetuksi ihmisille Pyhän Hengen julkitulemisen kautta saaden Jeesuksen elämään keskuudessamme. Ja muistakaa, Hän esiintyi siellä Miehenä, Miehenä. Hän sanoi: “Niin kuin oli.” No niin, Hän luki samaa Raamattua kuin mekin 1. Mooseksen kirjaa. Me huomaamme tuosta 1. Mooseksen kirjan luvusta, josta Jeesus oli puhumassa.

118   Me näemme, että Hänen selkänsä oli siellä käännettynä telttaan päin, ja Saara oli siellä teltassa. Hän kysyi erään kysymyksen. Ja Saara siellä teltassa ei uskonut, että voi tapahtua se, mitä tapahtui. Hän sanoi: “No niin, Abraham, Minä tulen vierailemaan luonasi elämän ajan mukaisesti…” Ja Saara siellä teltassa nauroi sille. Hän sanoi: “Miksi Saara nauroi siellä teltassa sanoen: ‘Miten nämä asiat voisivat tapahtua?”’

119   Jeesus lupasi. Ja se oli Hän. Abraham kutsui Häntä Elohimiksi, Kaikkivaltiaaksi. Se oli Hän. Nyt Raamattu ennustaa, että se tulee tapahtumaan uudelleen viimeisessä päivässä. Jeesus sanoi niin. Ja kun te näette näiden asioiden alkavan tapahtua, vain muistakaa tämän alkaessa tapahtumaan sillä tavalla, niin silloin te tiedätte, että aika on lähellä, oven edessä.

120   Katsokaa maailmaa itseään. Katsokaa maailmaa, Sodomaa, jos koskaan on ollut Sodomaa. Katsokaa ihmisiä, niin kieroutuneita, niin kieroutuneessa tilassa. Heidän mielensä ovat kieroutuneet. He eivät tiedä, mitä aivan tavallinen säädyllisyys on. Katsokaa lainsuojattomia… [Tyhjä kohta nauhassa] …homoseksuaaleja ja kaikkea muuta.

Ja katsokaa naisiamme, miten se on päässyt valtaan. Katsokaa säädyttömyyden ja moraalittomuuden leviämistä naistemme keskuudessa, eikä vain meidän… Te sanotte: “Ne ovat metodisteja.” Niin myös helluntailaiset. Sellaisia ovat kaikki.

121   Katsokaa miehiämme. He riippuvat, Jumalan Sanan sijasta, kiinni jossakin pienessä kirkkokunnan perinteessä sen sijaan, että tulisivat ulos nähdessään Jumalan tekevän itsensä täydellisesti tunnetuksi. Syynä on se, että he ovat sokeita, eivätkä voi nähdä sitä. He eivät tule koskaan näkemään sitä.

No niin, tarkatkaa, mitä tapahtuu täällä tässä meidän kiirehtiessä.

Uskon, että tuo rouva haluaa meidän lähtevän. Näin hänen antavan merkkejä käsillään, jotakin sellaista, että hän haluaisi meidän lähtevän ulos. Niinpä meidän on parasta pitää kiirettä.

122   Niinpä nyt, huomatkaa Eenok, esikuva Seurakunnasta. Hän on myös esikuva Seitsemännestä Seurakunta-ajanjaksosta. Voisitteko ajatella sitä? Seitsemäs Seurakunta-ajanjakso. Huomatkaa, Seitsemännen enkelin äänen…

123   Kuinka monet uskovat, että on ollut seitsemän sanansaattajaa seitsemälle seurak… Oi, me kaikki uskomme sen, jos uskomme Raamattua. Jos me emme usko Raamattua, silloin me tietenkään emme usko sitä. Mutta on ollut…

124   No niin, me elämme Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa. Ja Raamattu sanoo, että tässä Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa, kun Seitsemännen Seurakunta-ajanjakson sanansaattaja alkaa tuoda esiin Sanomaansa, kaikkien näiden asioiden salaisuudet, jotka ovat olleet väännettyinä koko matkan kautta ajan, paljastettaisiin tuona aikana. Ja täällä me näemme sen. Ihmisen Poika tulee kansansa keskuuteen ja tekee sen aivan tarkalleen, vahvistaen oman Sanomansa, niin kuin Hän sanoi tulevansa tekemään sen. Täällä me näemme sen nyt tässä viimeisessä ajanjaksossa.

125   Ja nuo seitsemän vartiota, kuin seitsemän vartiota, joista yksi on tulossa. Hän ei tullut ensimmäisellä vartiovuorolla, toisella, kolmannella, neljännellä, vaan Hän tuli seitsemännessä vartiovuorossa. Se oli Eenok, seitsemäs, joka muutettiin. Ja Nooa oli esikuva juutalaisten jäännöksestä, joka tulee kuljetettavaksi ahdistuksen yli. Nyt, Raamatun aikoina, vartiovuoroista puhuttaessa, Raamatun aikana yötä ei ollut jaettu tunteihin.

126   Kuunnelkaa nyt tarkasti, kun tulen pitämään kiirettä, koska he tahtovat huoneen. Yötä ei Raamatun aikana ollut jaettu tunteihin. Se oli jaettu vartioihin.

Nyt kuunnelkaa. Minun täytyy kiirehtiä, koska he haluavat huoneen. Ei. Raamattu ei ollut jaettu, tai…

127   Yö oli jaettu kolmeen vartiovuoroon. Ensimmäinen vartio alkoi kello yhdeksästä kahteentoista, toinen vartio oli kello kahdestatoista kolmeen, ja kolmas yön vartio laskettiin kello kolmesta kuuteen. Nyt meillä on kolme kolmea, joka tekee yhdeksän, epätäydellinen luku. Sitten me tulemme takaisin seitsemään Ylöstempausta varten, jonka uskon tulevan tapahtumaan kello kuuden ja kello seitsemän… tai kello kuuden ja yhdeksän välillä, jonakin aamuna. “Sillä Herran pasuuna on soiva…”

Tuona kirkkaana ja pilvettömänä aamuna kun Kristuksessa kuolleet nousevat,
Ja Hänen ylösnousemuksensa kirkkauden jakavat;
Kun Hänen valittunsa kokoontuvat koteihinsa taivaan taa,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä, olen siell’

128   Tuota sanaa ylöstempaus ei ole ollenkaan edes käytetty Raamatussa. Me vain panemme tuon sanan sinne. Raamattu sanoo: “Temmataan ylös”, meidät temmataan ylös. Me luemme täältä 2. Tessalonikalaiskirjeestä… Tai 1. Tessalonikalaiskirjeestä missä järjestyksessä tämä suuri, viimeisissä päivissä tapahtuva ylöstempaus tulee tapahtumaan. Me tulemme aloittamaan täältä 13. jakeesta.

Mutta minä en halua pitää teitä tietämättöminä, veljet, koskien niitä jotka nukkuvat, ettette murehtisi, niin kuin toiset, joilla ei ole toivoa.

Sillä jos me uskomme, että Jeesus kuoli ja nousi ylös jälleen, niin myös ne, jotka nukkuvat Jeesuksessa, on Jumala tuova kanssaan.

Sillä tämän me sanomme teille Herran Sanan mukaan, että me, jotka olemme elossa ja jäämme tänne Herran tulemukseen, emme estä niitä, jotka nukkuvat.

Sillä Herra itse laskeutuu…

No niin, kuunnelkaa tarkasti.

Sillä Herra itse laskeutuu taivaasta [käsky]huudon kanssa, arkkienkelin äänen kanssa, ja Jumalan pasuunan kanssa: ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin.

129   No niin, haluan teidän huomaavan erään suuren asian tapahtumisen tässä nyt. Älkää kadottako tätä. Ymmärrättekö? Huomatkaa nyt, Sana sanoo täällä Tessalonikkalaiskirjeessä, että on kolme asiaa… Huomatkaa, kolmannestatoista kuudenteentoista jakeeseen siellä on kolme asiaa, joiden täytyy tapahtua, ennen kuin Herra itse ilmestyy. Nopeasti nyt, niin että voimme lopettaa. Ensimmäinen asia, joka tapahtui, huomatkaa: huuto, ääni, pasuuna. Lukekaamme se nyt nähdäksemme, onko se oikein.

Sillä Herra itse…(16. jae) …laskeutuu taivaasta huudon kanssa, ja arkkienkelin äänen kanssa, ja Jumalan pasuunan kanssa:…

130   Tapahtui kolme asiaa. Ääni… Huuto, ääni, pasuuna, joiden täytyy tapahtua, ennen kuin Jeesus ilmestyy. No niin, Jeesus tekee nuo kaikki kolme asiaa, kun Hän on laskeutumassa.

Huuto, mikä on huuto? Se on Sanoma, joka lähtee liikkeelle ensiksi; elävä Elämän Leipä tuoden esiin Morsiamen.

131   Nyt, Jumalalla on tapa tehdä asioita, eikä Hän koskaan muuta menettelytapaansa. Niin ei koskaan muuta… Hän on muuttumaton Jumala. Aamos 3:7:ssä Hän sanoi, ettei Hän tulisi tekemään mitään maan päällä ennen kuin Hän ensin paljastaa sen palvelijoillensa profeetoille. Ja aivan yhtä varmasti kuin Hän lupasi sen, Hän myös tulee tekemään sen.

132   No niin, me olemme tulleet seurakunta-ajanjaksojen lävitse, mutta meille on luvattu Malakia 4. mukaan, että viimeisissä päivissä tulisi jälleen profeetta palaamaan takaisin maan päälle. Kyllä! Huomatkaa hänen luonteensa ja minkä kaltainen hänen pitäisi olla. Hän on aina…

Jumala käyttää tuota henkeä viisi kertaa: kerran Eliassa, Elisassa ja Johannes Kastajassa kutsumaan ulos Seurakunnan ja kutsumaan juutalaisten jäännöksen. Viisi kertaa, armo [grace], Jeesus [Jesus], usko [faith] [Englanninkielisissä sanoissa on viisi kirjainta.], ja se on armon luku. Näettekö? Hyvä on.

133   Muistakaa nyt, Sanoma on luvattu. Ja kun kaikki nämä salaisuudet ovat olleet niin kirkonmiesten niputtamia, tarvitaan profeetta suoraan Jumalalta paljastamaan se. Ja sen juuri Hän on luvannut tehdä. Näettekö?

134   Muistakaa nyt, Herran Sana tulee profeetalle, ei teologille, profeetalle. Hän on Jumalan Sanan heijastaja. Hän ei voi sanoa mitään… Hän ei voi sanoa omia ajatuksiaan. Hän voi puhua vain sen, mitä Jumala paljastaa. Niin oli jopa profeetta Bileamin kanssa, kun hän yritti myydä lahjaansa. Hän sanoi: “Kuinka voi kukaan profeetta sanoa mitään muuta kuin sen, mitä Jumala panee hänen suuhunsa?” Se on asia, jonka Jumala tekee, te ette voi sanoa mitään muuta. Ja te olette syntyneet sillä tavalla. Ette sen enempää, kuin voisitte…

135   Jos te sanoisitte: “En voi avata silmiäni”, kun te katselisitte. Ymmärrättekö? Te ette kykene siihen. Te ette voisi ojentaa kättänne, vaikka kuitenkin voisitte. Ymmärrättekö? Te ette voi olla koira, kun olette ihminen. Näettehän? Teidät on vain tehty sillä tavalla.

Ja Jumala on aina kaikkina menneinä ajanjaksoina, kun kirkolliset ryhmät ovat saaneet kaiken sekaisin, lähettänyt profeetan ja nostanut hänet esiin aivan kuin tyhjästä. Hän ei kuulu mihinkään heidän asioihinsa, vaan puhuu Hänen Sanansa. Hänet kutsutaan pois näyttämöltä, ja hän on mennyt. He vain ovat karskeja Jumalan Totuuden miehiä. Ja se on aina… Siitä te voitte tuntea hänet. Hän sanoi: “Jos keskuudessanne on joku hengellinen tai profeetta…”

136   Nyt profeetat. On olemassa sen kaltainen asia kuin profetian lahja seurakunnassa, mutta profeetta on ennalta määrätty, ennalta säädetty tuohon aikaan. Näettekö? Kyllä vaan! No niin, jos joku profetia tulee esiin, täytyy kahden tai kolmen istua ja arvostella, onko se oikein vai ei, ennen kuin seurakunta voi vastaanottaa sitä.

137   Mutta ketään ei asetettu profeetan edelle, koska hän oli ehdottomasti Jumalan Sana. Hän oli tuo Sana omana aikanansa. Hän näki Jumalan heijastavan… Nyt, Jumala on luvannut lähettää sen meille jälleen viimeisissä päivissä tuomaan Morsiamen ulos tästä kirkollisesta sekasotkusta, ja vain sillä tavalla se voidaan tehdä.

138   Sitä ei koskaan tulla tekemään… Seurakunta ei tule vastaanottamaan Kristusta. Me, helluntailaiset, me emme voi viedä eteenpäin tätä Sanomaa tilassa, jossa seurakunta on tänään. Kuinka me voisimme viedä eteenpäin sitä lopun aikana tilassa, jossa he ovat tänään, kun jokainen on toinen toistaan vastaan, ja kaikkea muuta, kirkollisesti. Oi, armoa! Se on sekasotku? Seurakunta on täysin kirkkokunnallistunut. Ja joka kerta, pyydän ketä tahansa historioitsijaa osoittamaan, ettei niin ole. Joka kerta kun sanoma lähti liikkeelle, ja he organisoivat sen, se kuoli juuri siihen. Ja helluntailaiset ovat tehneet saman asian aivan niin kuin he kaikki, helluntailaiset jotka tulivat ulos.

139   Te, Assemblies of God [Eräs helluntailiike.], kun teidän esi-isänne ja äitinne tulivat ulos noista organisaatioista, silloin tuossa vanhassa Yleisneuvostossa, huutaen ja ylistäen Jumalaa ja puhuen noita asioita vastaan. Ja te olette kääntyneet kuin koira oksennukselleen ja sika mutakuoppaansa kieriskelemään, ja olette tehneet saman asian, jonka hekin tekivät. Ja nyt olette niin kirkollisia ja suljette sydämenne, että teidän kanssanne voi tuskin olla yhteydessä ilman jäsenkorttia.

140   Ja te, Ykseys, Jumala antoi teille sellaisen sanoman, ja sen sijaan että olisitte pysyneet nöyrinä ja menneet eteenpäin, täytyi teidän villiintyä ja organisoida oma ryhmänne. Ja missä te kaikki nyt olette? Samassa ämpärissä. Niin se on tarkalleen!

Ja Jumalan Henki liikkuu edelleen. “Minä, Herra, olen istuttava. Minä kastelen sitä päivin ja öin, ettei kukaan…” Hän sääti nämä asiat olemaan, ja Hänen täytyy lähettää tämä.

141   Ensimmäinen asia, joka tulee, kun Hän aloittaa laskeutumisen Taivaasta, on huuto! Mikä se on? Se on Sanoma kootakseen ihmiset yhteen. Sanoma tulee esiin ensin. No niin, on lamppujen kunnostamisen aika: “Nouskaa ja kunnostakaa lamppunne.” Missä vartiossa se oli? Seitsemännessä, ei kuudennessa, seitsemännessä. “Katso Ylkä tulee. Nouskaa ja kunnostakaa lamppunne.” Ja he tekivät niin. Jotkut huomasivat, ettei heillä ollut öljyä lampuissaan. Näettekö? Mutta on lampun kunnostamisen aika.

On Malakia 4:n aika… On Luukas 17. On Jesaj… Kaikki nuo profetiat, että tulisi asetetuksi täydellisesti järjestykseen tätä päivää varten, Kirjoituksissa, ja me näemme sen elävän juuri siinä. Ei ole…

142   Nähdä näiden asioiden tapahtuvan, kallis veljeni, sisareni, kun Jumala Taivaassa tietää, että voin kuolla tälle korokkeelle juuri nyt. Teidän, teidän vain tulee vaeltaa vielä hetki. Minä… Se on… Se on suunnatonta. Kun te näette Jumalan tulevan Taivaasta, seisovan ihmisjoukkojen edessä, ja seisovan siellä ilmaisten itsensä juuri niin kuin Hän aina teki… Ja se on Totuus, tämä Raamattu avoinna. Näettekö? Me olemme täällä!

143   Ja kirkkokunnallinen järjestelmä on kuollut. Se on mennyttä. Se ei tule koskaan nousemaan uudestaan. Se tullaan polttamaan. Sen te teette akanoille pellolla. Paetkaa pois siitä. Menkää Kristukseen. Älkää sanoko: “Minä kuulun metodisteihin. Minä kuulun baptisteihin. Minä kuulun helluntailaisiin!” Hakeutukaa Kristukseen.

Ja jos te olette Kristuksessa, silloin tänne ei ole kirjoitettuna sanaakaan, jota te ette uskoisi. En välitä siitä, mitä kuka tahansa muu sanoo. Ja sitten Jumala tuo tuon asian julki, koska te… Kun Hän vuodattaa Henkensä Sanan ylle, mitä tapahtuu? Aivan samalla tavoin kuin kaadettaessa vettä jonkun toisen siemenen päälle. Se tulee elämään, ja on tuottava kaltaistaan.

144   Te sanotte: “Minulla on Pyhän Hengen kaste.” Se ei merkitse sitä, että olette pelastunut, ei lähestulkoonkaan.

145   Kuulkaahan nyt, te olette kolminainen olento. Te olette… Sisimpänä täällä ihmisessä on sielu, seuraavana on henki, ja seuraavana on ruumis. Nyt teillä on viisi aistia tässä ruumiissa ollaksenne yhteydessä maallisen kotinne kanssa. He eivät ole yhteydessä muun osan kanssa siitä. Teillä on täällä hengen viisi aistia: rakkaus, omatunto ja niin edelleen, sillä tavalla. Mutta täällä sisimpänä on se, missä te elätte. Se, mikä te olette.

146   Eikö Jeesus sanonutkin sateen lankeavan sekä vanhurskasten että väärien ylle? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Pankaa tänne pellolle takiainen ja vehnä ja vuodattakaa vettä niiden päälle ja lannoittakaa niitä ja niin edelleen, niin eivätkö ne molemmat tule elämään samasta vedestä? Varmasti! Mutta miten on? Yksi niistä tulee tuottamaan takiaisia, koska se ei ole muuta kuin takiainen. Takiainen nostaa päänsä ja huutaa aivan samoin kuin vehnäkin.

147   Eikö Raamattu sano, että viimeisissä päivissä on tuleva vääriä kristuksia. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ei vääriä Jeesuksia, vaan kristuksia, voideltuja, jotka ovat väärällä tavalla voideltuja Sanalle, kirkkokunnallisesti voideltuja, mutta ei Sanalle.

Sillä Sana tulee todistamaan itsestänsä. Se ei tarvitse mitään muuta. Se tulee todistamaan itsestään.

“Ja on tuleva vääriä voideltuja.” Teillä on siitä ääninauha. Ja tuo voitelu…

Oi, jos kysyisitte heiltä: “Hei, oletko sinä Jeesus?”

“Oi, tietenkään en!” Sitä he eivät hyväksyisi.

148   Mutta kun tulee kysymys: “Oi, kunnia. Minulla on voitelu…” Ja se on aito voitelu. Muistakaa, myös Kaifaksella oli se ja hän profetoi. Niin oli myös Bileamillakin ja hänkin profetoi.

Mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämän sisäpuolen kanssa. Ellei se ollut Jumalan siemen, Hänen alkionsa alusta pitäen, te olette lopussa. En välitä siitä, kuinka paljon te huudatte, puhutte kielillä, juoksette ja huudatte. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Takiainen kykenee siihen aivan yhtä paljon kuin kuka tahansa heistä. Olen nähnyt pakanoiden nousevan ylös ja huutavan ja puhuvan kielillä ja juovan verta ihmiskallosta ja huutavan avuksi perkelettä. Näettekö? Niinpä te ette halua mitään noista aistimuksista ja asioista. Unohtakaa se.

Se on teidän sydämenne tuossa Sanassa, ja Se on Kristus. Tuokaa Se sinne sisälle ja tarkatkaa, kuinka Se tekee itsensä tunnetuksi Sen avautuessa juuri niin kuin joku toinenkin siemen ja ilmoittaessaan itsensä sitä aikaa varten, jossa Se elää.

149   Luther ei voinut tuoda mitään muuta kuin sirkkalehtiä. Nämä toiset voivat tuottaa näitä toisia asioita. Me olemme vehnän ajassa nyt. Se on tarkalleen niin!

Luterilaisten, aitojen luterilaisten, täytyi tuottaa aitoa Lutheria. Aidon helluntain täytyi tuottaa aito helluntai. Siinä kaikki. Mutta me olemme ohittaneet tuon ajan ja menemme eteenpäin.

150   Tiedättekö katolisen kirkon alkaneen helluntailaisena? Ja jos helluntaiseurakunta pysyisi kaksituhatta vuotta, tulisi se olemaan pahemmassa tilassa, kuin mitä katolilaiset ovat nyt. Se on juuri niin! No niin, sanon sen veljilleni ja sisarilleni, joita rakastan. Jumala tietää sen. Mutta muistakaa, ystävät, minun täytyy kohdata teidät siellä tuomiolla. Ja siihen ei ehkä mene kovinkaan pitkää aikaa. Minun täytyy todistaa siitä, mikä on Totuus.

151   Kun menin kokouksiin teidän kanssanne rukoillen sairaiden puolesta, se oli hienoa, mutta kun tulin Sanoman kanssa! Jos mikä tahansa sanoma tulee esiin, niin se on todellinen sanoma…

Jos ne ovat todellisia, aitoja Jumalan ihmeitä, ja ne riippuvat kiinni tuossa organisaatiossa, te tiedätte, ettei se ole Jumalasta, koska tuo asia on jo ilmoitettu.

Jeesus lähti ja paransi sairaita saadakseen ihmisten huomion, ja sitten Hänen Sanomansa. Se on oikein!

Siinä täytyy olla jotakin, minkä Jumala tulee esittelemään. Hän vain… Jumalallinen parantaminen… Sen kaltaiset ihmeet, ne vain vetävät ihmisten huomion puoleensa. Sen ytimenä on Sanoma. Siinä se on. Se tulee täältä. Hän yrittää saada ihmisten suosion, niin että he istuisivat ja kuuntelisivat Häntä. Näettekö? Sillä siellä sisäpuolella on joku, joka on säädetty Elämään.

Jotkut jyvistä putosivat maahan, ja linnut söivät ne. Ja toiset putosivat orjantappuroiden sekaan, ja jotkut menivät ennalta valmistettuun maahan ja tuottivat sadon. Ei, se on…

152   Ensimmäinen asia on äänen kuuluminen. Ensimmäinen asia on pasuuna ja… tai ääni… Huuto ja sitten on ääni ja sitten pasuuna.

Huuto: sanansaattaja saadakseen ihmiset valmiiksi.

Toinen on ylösnousemuksen ääni. Sama ääni, voimakas ääni, joka Joh. 11:38-44 kutsui Lasaruksen haudasta. Morsiamen kutsuminen yhteen, ja sitten kuolleiden ylösnouseminen, näettekö, tullakseen temmatuksi ylös sen kanssa. No niin, tarkatkaa näiden kolmen asian tapahtumista. Seuraavana oli mikä? Pasuuna. Ääni… Huuto, ääni, pasuuna.

153   No niin, kolmas asia on pasuuna, joka aina Pasuunoiden Juhlassa kutsuu ihmisiä pitoihin. Ja se tulee olemaan Karitsan Hääateria Morsiamen kanssa taivaalla.

154   Näettekö, ensimmäinen asia, joka tulee esiin, on Hänen Sanomansa kutsuen Morsiamen kokoon. Seuraava asia on nukkuvan Morsiamen ylösnousemus, niiden, jotka kuolivat aikaisemmin toisissa ajanjaksoissa, heidät temmataan yhdessä. Ja pasuuna, pidot taivaissa, taivaalla. Se tulee tapahtumaan, ystävät.

155   Me olemme juuri siinä, valmiina nyt. Ainoa asia, Seurakunta on tulossa ulos, sen täytyy levätä Pojan edessä kypsyäkseen.

Suuri leikkuupuimuri on tuleva ohitse jonkin ajan kuluttua. Varret tullaan polttamaan, mutta vilja kootaan aittaan. Näettekö?

156   Te ette ole sokeita. Te olette järkeviä ihmisiä.

Ja seisoinko täällä ja sanoin nämä asiat vahingoittaakseni? Minä sanon sen, koska se on Elämä, koska olen vastuussa Jumalalle sen sanomisesta. Ja minun täytyy sanoa se, ja minun Sanomani. Koko ajan olen ollut tietoinen, siellä aikaisemmin, että parantumiset, ja niin edespäin sillä tavalla, olivat vain kiinnittääkseen puoleensa ihmisten huomion, tietäen, että tulisi Sanoma. Ja tässä se on. Ja nuo Seitsemän Sinettiä avasivat nuo salaisuudet ja näyttivät nuo tapahtuneet asiat. Minä en tiennyt sitä.

157   Mutta täällä seisoo miehiä juuri nyt, jotka olivat kanssani. Ja te kaikki kuulitte minun saarnaavan tuon saarnan Miehet, mikä aika nyt on?” Ja tuona aamuna tarkalleen siellä, missä Se oli sanonut sen tulevan olemaan, siellä seisoivat nuo seitsemän Enkeliä suoraan Taivaasta. Ja kun ne menivät ylös, ja tuo pyörretuuli oli vienyt ne sinne ylös, me seisoimme katselemassa niiden poismenoa, ja tiede otti siitä valokuvia koko matkan yli kansakuntien, aina Meksikoon asti.

158   Ja siellä kun katselin, eräänä päivänä, aloittaessani saarnaamaan näistä Seitsemästä Seurakunta-ajanjaksosta, soitin Jack Moorelle, joka on suuri teologi. Minä sanoin: “Jack, kuka on tämä Henkilö, joka seisoo siellä, Ihmisen Pojan kaltainen, hiukset valkoisina kuin villa.” Minä sanoin: “Hän oli nuori mies. Kuinka Hänellä voisi olla villanvalkoiset hiukset?”

159   Hän sanoi: “Veli Branham, se oli Hänen kirkastettu ruumiinsa.” Se ei saanut kelloja soimaan.

Mutta kun menin huoneeseen ja aloin rukoilla, Hän antoi minun tietää, mitä se oli.

160   Katsokaahan, olen aina saarnannut, että Hän oli Jumaluus, eikä vain joku mies. Hän oli Jumala julkituotuna lihassa: Jumala, Jumalan ominaisuus rakkaudesta; nuo suuret Jumalan ominaisuudet, jotka tulivat alas ja esiteltiin täällä maan päällä. Jeesus oli Jumalan rakkaus, joka rakensi ruumiin, jossa Jehova itse eli. Hän oli Jumaluuden täyteys ruumiillisesti. Se mitä Jumala oli, sen Hän julkitoi tuon ruumiin kautta. Tuon ruumiin täytyi kuolla, niin että Hän saattoi pestä Morsiamen Verellänsä.

161   Ja huomatkaa, Morsian ei ole ainoastaan pesty, hän ei ole vain anteeksiannettu, vaan hänet on vanhurskautettu. Näettekö? Oletteko koskaan yrittäneet katsoa, mitä tuo sana vanhurskauttaa merkitsee?

Nyt, esimerkiksi, jos veli Green saisi kuulla, että minä olen ryypännyt ja tehnyt pahoja asioita, ja sitten saisi tietää, etten ollutkaan tehnyt sitä, ja sitten hän tulisi ja sanoisi: “Minä annan sinulle anteeksi, veli Branham.”

162   “Sinäkö annat minulle anteeksi? En ole koskaan tehnytkään sitä. Mistä syystä sinä annat minulle anteeksi?” Näettekö? Mutta jos olen syyllinen, silloin minulle voidaan antaa anteeksi, mutta kuitenkaan en silti ole vanhurskas, koska tein sen.

Mutta tuo sana vanhurskautettu merkitsee “niin kuin te ette olisi koskaan tehneetkään sitä”. Te olette vanhurskautettu. Ja sitten Jeesuksen Kristuksen Veri puhdistaa meidät synneistä niin, että se on pantu Jumalan unohduksen kirjaan. Hän on ainoa, joka voi tehdä sen.

163   Me emme voi. Me voimme antaa anteeksi, mutta emme voi unohtaa. Minä voin antaa anteeksi teille, mutta olen aina muistava, että te olette tehneet nämä pahat asiat. Silloin teitä ei ole vanhurskautettu: te olette saaneet anteeksi.

Mutta Jumalan silmissä Morsian on vanhurskautettu. Hän ei ole alun pitäenkään tehnyt sitä. Aamen. Seisten siellä ollen naimisissa siveellisenä Jumalan Pojan kanssa, hän ei ollut alun pitäenkään koskaan tehnyt syntiä. Miksi? Hän oli ennalta määrätty. Hänet oli vain houkuteltu tähän. Ja nyt kun hän kuuli Totuuden ja tuli esiin, puhdisti Veri hänet. Ja Morsian seisoo siellä siveänä. Näettekö? Hänen päällään ei ole minkäänlaista syntiä.

164   Sen vuoksi Sanoma kutsuu Morsiamen kokoon, ymmärrättekö, huuto.

Ja pasuuna…

Tuona aamuna Hän huusi voimakkaalla äänellä ja herätti Lasaruksen. Voimakkaalla äänellä Hän huusi: “Lasarus, tule esiin.” Näettekö? Ja tuo ääni herättää nukkuvan Morsiamen, nukkuvat kuolleet.

165   Ja tuo pasuuna, “pasuunan äänen kanssa”. Ja kun se tapahtuu, se kutsuu. Pasuuna aina kutsui Israelin Pasuunoiden Juhlaan, näettekö, joka oli Helluntaijuhla, suuri juhla taivaalla, ja Pasuunoiden Juhla… Ja nyt, pasuuna ilmoitti kutsun tulla yhteen: “Tulkaa juhlaan.” Ja nyt se on Karitsan hääateria taivaassa.

Tarkatkaa nyt, kokoontuminen yhteen, Morsian, Pasuunoiden Juhla, Hääateria. Me olemme nähneet sen esikuvissa. Tarkatkaa nyt vain hetken, ennen kuin lopetamme. Huomatkaa, me olemme nähneet sen esikuvissa.

166   Nyt jos haluatte lukea Matteus 18:16, siellä sanotaan, että kolme on, jotka todistavat. Näettekö? Myös l. Joh. 5:7, ja niin edelleen… Kolme on aina todistaja. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se on vahvistus jostakin, mikä on oikein. “Kahden tai kolmen todistajan suulla olkoon jokainen sana vahvistettu.”

167   Huomatkaa nyt, meillä on ollut kolme todistajaa. Kolme on todistus. No niin, meillä on jo ollut kolme ylöstempausta Vanhassa Testamentissa Todistuksena. Tiesittekö sitä? Tarkatkaa nyt! Eenok oli yksi, Elia oli toinen ja Jeesus oli kolmas.

Jeesus, ollen Huippukivi, Hän todistaa. Näettekö, Hän oli Huippukivi Vanhan ja Uuden Testamentin välillä, koska Hänen täytyi ensin kuolla ja tulla sitten ylöstemmatuksi. Hän kuoli, palasi takaisin elämään ja kulki täällä kanssamme, ja sitten Hänet temmattiin ylös, koska Hän oli tuo Huippukivi, joka sitoi nuo kaksi yhteen. Ylösnousemuksensa ja ylöstempauksensa jälkeen… Kuulkaahan, sen jälkeen kun Hän oli tehnyt sen ja todistanut, että Vanha Testamentti siellä. Me kaikki tiedämme, että Eenok muutettiin. Me tiedämme, että Elia otettiin ylös pyörretuulessa, onko se oikein, tulisissa vaunuissa. Ja Jeesus kuoli, haudattiin, nousi ylös ja eli täällä maan päällä, ja sitten temmattiin ylös, tuo Huippukivi. Siinä on kolme todistajaa. Onko se oikein?

168   No niin, yksi ylöstempaus on jo tapahtunut. Tiesittekö sitä? Katsokaamme voisimmeko lukea sen nopeasti. Ottakaamme Matteuksen 27. Luku ja 45. jae. Katsokaamme voimmeko löytää sen nopeasti ja nähdä voimmeko saada tästä hieman apua. 27 ja 45, uskon että olen kirjoittanut tänne. Lukekaamme.

Nyt kuudennesta hetkestä alkaen oli pimeys yli koko maan yhdeksänteen hetkeen asti.

Ja noin yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä, sanoen: Eeli, Eeli, lama, sabaktani? Se on, Jumalani, Jumalani, miksi sinä olet hylännyt minut?

Jotkut niistä, jotka seisoivat siellä, kun he kuulivat sen, sanoivat: Tämä mies kutsuu Eliasta.

Ja kohta yksi heistä juoksi ja otti sienen ja täytti sen etikalla ja pani sen ruo’on päähän, ja antoi hänen juoda.

Muut sanoivat: Anna olla, katsokaamme, josko Elias tulee pelastamaan hänet.

Jeesus, kun hän oli huutanut uudestaan suurella äänellä, antoi…

“Suurella äänellä.” Voimakkaalla äänellä, tarkatkaa.

Kun Jeesus kuollessaan huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.

Ja, katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa vapisi, ja kalliot halkesivat.

Ja haudat aukenivat, ja monta pyhien ruumista, jotka nukkuivat, nousivat ylös

Ja tulivat ulos haudoista hänen ylösnousemuksensa jälkeen ja menivät pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.

169   Yksi ylöstempaus on ohitse.

Kolme on tapahtunut Vanhassa Testamentissa niille valmistetuille, joille Herran Sana tuli. Näettekö? Herran Sana tuli Eenokille. Herran Sana tuli Elialle. Hän oli profeetta. Näettekö? Herran Sana oli Jeesus. Näettehän?

170   Tarkatkaa Vanhassa Testamentissa noita Vanhan Testamentin pyhiä nyt, kun tämä ylöstempaus ensin tapahtui. Huomatkaa jae 50. Hänen voimakas äänensä herätti Vanhan Testamentin pyhät aivan tarkalleen samoin, kuin tuo voimakas ääni herätti Lasaruksen. Näettekö, tuo voimakas ääni herätti heidät.

Ja toinen täyttyy 2. Tess. 4. luku. Me luimme sen juuri. Näettehän?

En halua teidän olevan tietämättömiä, veljet, koskien niitä, jotka nukkuvat, ettette murehtisi, niin kuin…

Se on 1. Tess. 4:12-18. Se tulee olemaan toinen ylöstempaus. Toinen ylöstempaus tulee olemaan Morsiamen pois tempaaminen.

171   Vanhan Testamentin pyhät ovat menneet Hänen läsnäoloonsa, paratiisi on hävitetty. Ja Vanhan Testamentin pyhät nousivat ylös Hänen voimakkaan äänensä kutsumina, kun Hän huusi ja antoi henkensä. Minkä vuoksi? Uhri, heidän syntiensä sovitus, jota he olivat odottaneet uskoen, että täydellinen Karitsa oli tulossa. He olivat uhranneet uhrikaritsan. Ja kun Hän kuoli ja antoi henkensä, Hän huusi suurella äänellä, ja Vanhan Testamentin pyhät heräsivät.

Tarkatkaa huutoa ja ääntä tässä, sama asia Hänen tulemuksessaan. Näettekö?

“Hän antoi henkensä.” Ja sen tehtyään oli uhri täydellinen, ja paratiisi tyhjeni. Ja Vanhan Testamentin pyhät tulivat maan päälle, kulkivat jälleen ympäriinsä maan päällä ja menivät sisälle Hänen kanssaan Hänen ylöstempauksessansa.

172   Daavid sanoi siellä: “Nostakaa päänne, te ikuiset portit, nostakaa päänne.” “Hän sai vangitut vangeikseen ja antoi lahjoja ihmisille”, kun Vanhan Testamentin pyhät menivät sisälle Hänen kanssaan.

173   He sanoivat: “Kuka on tämä vanhurskauden Kuningas?”

174   “Kirkkauden Herra, mahtava taistelussa.” Tässä he tulivat marssien. Jeesus johtaen vangittuja vankeinaan, ja tässä Hän tuli Vanhan Testamentin pyhien kanssa. Ja he menivät sisälle uusista porteista siellä ylhäällä ja sanoivat: “Nostakaa päänne, te ikuiset portit, nostakaa päänne, ja antakaa kirkkauden Kuninkaan tulla sisälle.”

Ääni sisäpuolelta sanoi: “Kuka on kirkkauden Kuningas?”

175   “Herra, mahtava taistelussa.” Portit lensivät auki. Ja Jeesus, Voittaja, johti vangitut vankeinaan, ne, jotka olivat uskoneet Häneen, ne, joille Sana oli tullut. Siellä Vanhan Testamentin pyhät lepäsivät odottamassa. Hän johti vangitut vankeinaan, nousi ylös korkeuteen, otti Vanhan Testamentin pyhät ja meni sisälle. Yksi ylöstempaus on jo ohitse.

176   Toinen ylöstempaus tapahtuu 2. Tessalonikalaiskirjeen mukaan Seurakunnalle, Morsiamelle, joka tulee nousemaan ylös ja tulee temmatuksi kirkkauteen. “Me, jotka olemme elossa ja jäljellä”, ruumis, joka on jäljellä täällä maan päällä, “emme tule estämään niitä, jotka nukkuvat, sillä Jumalan pasuuna on soiva ensin, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös.” Näettekö? “Ja me, jotka olemme elossa ja jäljellä, tulemme temmatuiksi ylös yhdessä heidän kanssaan.”

177   Eräänä päivänä olin seisomassa kadunkulmassa katselemassa Aselevon vuosipäivän paraatia sen kulkiessa katua ylös. Seisoin siellä pienen poikani Josephin kanssa. Ensin tulivat ohitse vanhat pienet ensimmäisen maailmansodan tankit. Sen jälkeen tulivat Toisen maailmansodan Sherman tankit suurine tykkeineen, joiden tykinsuut olivat murtuneet, ja niin edelleen.

Sen jälkeen tuli sotilaita ja kultaisen tähden äidit. Sitten aivan lopuksi tuli kuorma-auton päälle rakennettu lava, jonka etuosassa oli tuntemattoman sotilaan hauta, ja siellä haudan kummallakin puolella seisoi sotilas vartiossa. Toisella puolella seisoi sotamies, ja toisella puolella seisoi merimies. Sitten siihen oli vedetty väliseinä, jonka toisella puolella istui kultaisen tähden äiti. Hän oli menettänyt poikansa. Siellä oli nuori vaimo nojaten päätään pöytään ja itkien. Pieni resuinen poika istui sivuttain kyynelten vieriessä alas kasvoja. Hän oli menettänyt isänsä.

Minä ajattelin: “Miten surullista.” Kun seisoin siellä katselemassa näin nuo vanhat sotilaat, joista vain muutamia oli jäljellä, marssimassa katua alas vanhoina ja rampoina, sillä tavalla, sotilaspuvussaan, ylpeänä esitellen niitä, koska he olivat amerikkalaisia.

Minä ajattelin: “Oi, Jumalani.”

178   Eräänä päivänä on tuleva törähdys Taivaasta, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Nuo Vanhan Testamentin pyhät siellä aikaisemmin, jotka ovat odottamassa sitä, tulevat sieltä esiin ensin ja menevät ylösnousemukseen. Me liitymme jonoon ja menemme taivaille nämä kuolevaiset ruumiit muutettuina ja tehtyinä Hänen oman kirkastetun ruumiinsa kaltaisiksi. Millainen paraati se tuleekaan olemaan, kun se lähtee taivasta kohden jonakin näistä päivistä tuossa ylöstempauksen ajassa, joka odottaa edessäpäin, oi, ylpeinä esitellen Jeesuksen Kristuksen Verta rintansa päällä, Jumalan Sanoma ajalle, jossa he elivät. Se on tuo hetki, jota me odotamme, veli.

179   Kuulkaahan, juuri nyt lopettaessamme. Toinen ylösnousemus, kaikki… Ensimmäinen on ohitse. Toinen on käsillä, juuri nyt, tullen esille nyt.

180   No niin, kolmas on Ilmestyskirjaa 11:11 ja 12 nuo kaksi todistajaa, jotka tulevat takaisin Kristuksen Hengessä todistamaan juutalaisille, niin kuin Joosef teki veljillensä. Ja te muistatte, kuinka heidän kuolleet ruumiinsa makasivat kadulla kolme ja puoli päivää, sitten elämän henki tuli heihin, ja heidät ylöstemmattiin, otettiin ylös Taivaaseen.

Siinä ovat teidän kolme Uuden Testamentin ylöstempaustanne.

Kolme ylöstempausta Vanhassa Testamentissa, jotka kaikki ovat jo tapahtuneet.

181   No niin, me olemme valmiit, odotamme ylöstempausta, pyhien ylöstempausta. Se on puhuttu, ja niin on tuleva olemaan. Kun Jumala sanoo mitä tahansa, niin sekä taivaat että maa tulevat katoamaan pois, mutta tuo Sana ei tule koskaan pettämään.

182   Kun Jumala siellä aikaisemmin l. Mooseksen kirjassa Hän sanoi: “Olkoon siellä valo”… On voinut kestää satoja vuosia, ennen kuin oli mitään valoa. Niin Hän sanoi: “Olkoon siellä palmupuu. Olkoon siellä tammipuu. Olkoon siellä erämaa. Olkoon siellä vuori. Olkoon siellä tämä.” Hän puhui sen. Ymmärrättekö? Ja niin kauan kuin se oli lähtenyt Hänen suustaan Sanana, sen täytyi tulla julkituoduksi. Sen täytyy tulla. Kun…

183   Sitten yhtenä päivänä, kun Hän kutsui kansansa ulos, Hän puhui Tulipatsaana, Valona, pyhänä Tulena eräälle miehelle, jonka nimi oli Mooses. Ja ihmiset eivät halunneet uskoa Moosesta, joten Hän sanoi: “Tuo heidät ulos tämän vuoren luo.”

184   Tuona aamuna tuo vuori oli täynnä tulta ja välähtelyä ja ukkosenjylinöitä, sillä tavalla, ja kansa sanoi: “Älköön Jumala puhuko. Puhukoon Mooses”, näettekö, “ettemme kuolisi.”

185   Jumala sanoi: “Minä en enää tule puhumaan heille tällä tavalla. Minä tulen herättämään heille profeetan. Ja Minä tulen puhumaan hänen kauttansa, ja jos se, mitä hän sanoo, tulee tapahtumaan, silloin kuulkaa sitä, koska Minä olen hänen kanssansa.” No niin, Hän puhui sen. Hän sanoi, että se tulisi tapahtumaan.

186   Katsokaa tätä profeettaa, Jesajaa seisomassa siellä; miestä, viisasta miestä, no, josta kuningas ajatteli hyvää sillä hän eli Ussian kanssa. Kuningas, joka oli suuri mies, yritti kerran ottaa saarnaajan paikan ja meni temppeliin ja tuli lyödyksi pitaalilla.

Ja siitä puhuin Liikemiehille. Älkää koskaan yrittäkö ottaa saarnaajan paikkaa. Ei koskaan! Pysykää juuri sillä paikalla, missä olette. Ymmärrättekö? Tehkää omaa työtänne, jota Jumala on pannut teidät tekemään. Jos olette sormi, te ette koskaan voi olla korva. Jos olette korva, ette koskaan voi olla nenä tai silmä. Näettekö? Pysykää omassa asemassanne.

187   Te kuulitte tuon sanoman eräänä päivänä radiolähetyksessä: Yrittää tehdä Jumalalle palvelus. Daavid oli voideltu kuningas, ja koko kansa huusi, että se oli oikein, mutta hän ei koskaan kysynyt neuvoa Jumalan profeetalta. Ja eräs mies kuoli, ja koko asia meni pilalle. Älkää yrittäkö tehdä Jumalalle palvelusta. Odottakaa, kunnes se tapahtuu Jumalan ehdoilla. Antakaa sen tulla Hänen tekemällä tavalla. “Minä aloitan tämän suuren asian, minä tulen tekemään tämän.” Ole varovainen, veli.

188   No niin, Daavid tiesi asian paremmin. Siellä oli Naatan maassa tuona päivänä. Häneltä ei edes kysytty neuvoa. Näettekö? Daavid neuvotteli sadan ja tuhannen päämiesten kanssa. Koko kansa huusi ja kirkui ja tanssi. Sen sijaan… Heillä oli kaikki uskonnolliset eleet, mutta se ei ollut linjassa ja järjestyksessä Jumalan Sanan kanssa, ja se epäonnistui.

Mikä tahansa muu, mikä ei ole linjassa ja järjestyksessä Jumalan Sanan kanssa, tulee epäonnistumaan. Ja Jumalan Sana tulee pysymään iäti. “Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani eivät.”

189   Huomatkaa, Jesaja, tuo älykäs nuori mies seisoi siellä. Äkkiä Henki kosketti häntä. Hän ei voinut sanoa mitään muuta. Hän oli profeetta. Hän sanoi: “Katso neitsyt tulee raskaaksi. Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu. Häntä kutsutaan nimellä Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, Mahtava Jumala, Iankaikkinen Isä. Loppu… Hallitus on oleva Hänen harteillaan. Loppu… Eikä Hänen hallitusajalleen ole oleva loppua.” Kuinka voi tuo järkevä mies sanoa, että neitsyt tulisi raskaaksi?

Jokainen odotti sitä. Se oli puhuttu. Se oli NÄIN SANOO HERRA. Sen täytyi tapahtua, koska se oli Jumalan Sana. Aivan samoin kuin l. Mooseksen kirjassa, kun Hän istutti nuo siemenet sinne meren pohjalle, kun maa oli ilman muotoa ja tyhjä, ja vesi oli syvyyden päällä. Näettekö, sen täytyi tapahtua. Ja yhtenä päivänä kahdeksansataa vuotta myöhemmin erään neitsyen kohdussa sikisi Jumalan Siemen, luotu Siemen. Hän synnytti Pojan.

190   Tuo sama Poika seisoi siellä yhtenä päivänä ja sanoi: “Lasarus, tule esiin.” Ja mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää ja oli mädäntynyt, jonka nenä oli painunut sisään, ja joka jo haisi, tuli esiin. Hän sanoi:

 Älkää tätä ihmetelkö, sillä hetki on tulossa, aamen, kun kaikki, jotka haudoissa ovat, tulevat kuulemaan Jumalan Pojan äänen.

Niinpä sitten se on puhuttu. Sen täytyy tulla. Tulee olemaan ylöstempaus. Oi!

191   Muistan juuri viimeisen sanomani Kaliforniassa, jonne en koskaan enää ajatellut palaavani takaisin, kun ennustin, että Los Angeles tulisi menemään valtameren pohjaan. NÄIN SANOO HERRA.” Se on menevä! Se on lopussa. Se on huuhtoutunut. Se on lopussa. Minä hetkenä? En tiedä milloin, mutta se tulee uppoamaan. Heti sen jälkeen maanjäristykset alkoivat ravistella sitä.

192   Te muistatte, monet teistä miehistä, jotka seisoitte siellä tuolla kalliolla tuona päivänä, kun tuo Enkeli tuli alas siellä, ja tuo Valo ja Tuli lankesi Taivaasta kallion ympärille meidän seistessämme siellä kivien sinkoillessa ulos vuoresta ja putoillessa sinne. Ja räjähti kolme kertaa voimakkaasti. Minä sanoin: “Tuomio iskee Länsirannikkoon.” Kaksi päivää sen jälkeen Alaska melkein upposi.

193   Muistakaa, tuo sama Jumala, joka sanoi sen, sanoi, että Los Angeles on tuomittu. Ja se on sen loppu. En tiedä milloin. En osaa sanoa sitä teille.

194   En tiennyt sanoneeni sitä. Mutta tämä veli tässä, uskon sen olleen… Ei, uskon että se oli yksi Mosleyn veljeksistä, joka oli vienyt minut sinne ulos kadulle. En tiennyt, mitä se oli, ennen kuin katsoin sitä Kirjoituksesta.

Ja Jeesus sanoi: “Kapernaum, Kapernaum, kuinka usein…” tai mieluumminkin, “sinä, joka olet korottanut itsesi Taivaaseen, tulet tuoduksi alas helvettiin. Sillä jos ne mahtavat teot, jotka sinussa on tehty, olisi tehty Sodomiassa, seisoisi se tänä päivänä.” Ja noin sata viisikymmentä vuotta sen jälkeen, (Sodoma oli jo maassa), myös Kapernaum oli veden vallassa, tänään.

195   Ja tuo sama Jumalan Henki, joka sanoi kaikki nämä asiat ja on tehnyt kaikki nämä asiat, sanoi siellä: “Oi kaupunki, Kapernaum, joka kutsut itseäsi enkelien nimellä, Los Angeles. Kuinka sinä oletkaan korottanut itsesi Taivaaseen”, itse Saatanan juuri ja istuin, näettekö, “sinä olet korottanut itsesi.”

196   Saarnaajat, se on hautuumaa heille. Hyvät miehet menevät sinne ja kuolevat kuin rotat. Mikä hävitys!

197   “Sinä, joka kutsut itseäsi enkelien nimellä. Jos ne mahtavat teot olisi tehty Sodomassa, jotka on tehty sinussa, seisoisi se tänä päivänä. Mutta sinun hetkesi on tullut.” Tarkatkaa vain ja nähkää. Jos niin ei ole, minä olen väärä profeetta. Näettekö? Siellä se on, se lepää siellä.

198   Muistan tuon illan ennen kuin näin sen. Näin Morsiamen katselmuksen. Seisoin siellä ja näin kauniiden pikku naisten juuri oikealla tavalla pukeutuneina, ja niin edelleen, marssivan tähän suuntaan. Näyssä, jonka näin, joku seisoi vierelläni ja sanottiin: “Morsiamen katselmus.” Näin Hänen kulkevan ohitse. He tulivat tältä puolelta ja menivät ympäri.

199   Ja kuulin sen tulevan. Seurakunta oli tulossa tältä toiselta puolelta. Siellä tuli Aasian seurakunta. Oi, te puhutte saastaisesta. Tässä tuli Euroopan seurakunta. Voi hyvänen aika! Ja sitten kuulin rock’n’rollin olevan tulossa, ja se oli Neiti Amerikka, seurakunta. Hänellä ei ollut yllään edes vaatteita. Hänellä oli paperia, aivan kuin sanomalehtipaperia, harmaata, jota hän piti edessään, tanssien rock‘n’rollin mukaan, Neiti Amerikka, seurakunta.

200   Seisoin siellä Hänen läsnäolossansa. Minä ajattelin: “Oi Jumala, sananpalvelijana, jos tämä on parasta, mitä olemme osanneet tehdä, niin oi voi!” Tehän tiedätte miltä teistä tuntuu. Sitten ajattelin: “Jumala, kätke minut. Jos vain voisin päästä pois täältä. Jos kaiken sen jälkeen, mitä olemme tehneet, olemme saaneet aikaan vain tämän.”

201   Ja sitten kun nuo naiset kulkivat ohitse ja jokainen teki kaiken kaltaisia nytkähtelyjä ja asioita, ja heillä oli lyhyet hiukset ja maalatut kasvot. Ja he kulkivat ohitse sillä tavalla, ja heidän pitäisi olla neitsyitä Kristukselle… Ja kun hän kulki ohi sillä tavalla, minä käänsin pääni, tiedättehän, pitäen tätä ylhäällä edessäni. Se oli häpeällistä, heidän takapuolensa. Ja siellä he olivat menossa sillä tavalla. Ja minä käänsin pääni itkeäkseni sillä tavalla.

202   Sanoin: “En voinut kestää sitä. Hän seisoi siellä, ja minä, tietäen olevani seurakunnan palvelija, olin saanut aikaan sen Hänelle.  Minä sanoin: “Oi Jumala, en voi katsoa sitä. Salli minun kuolla. Anna minun häipyä pois”, ja sillä tavalla.

203   Ja niin pian kuin se oli mennyt ulos, joka kerta yhden niistä tullessa, he menivät ulos erääseen tiettyyn paikkaan ja tipahtivat pois. Kuulin vain sen äänen sen mennessä pois.

Ja sitten kuulin jotakin sen kaltaista kuin: “Eespäin kristityt sotilaat”. Ja katsoin, ja tässä tuli tuo pyhitetty pienten tyttöjen joukko aivan tarkalleen sillä tavalla kuin he olivat olleet kaikki oikealla tavalla puettuina, hiukset riippuen alhaalla selässä, pehmeästi, puhtaasti, marssien tällä tavalla Evankeliumin tahdissa. Hän, Morsian oli Sana. Ja näytti kuin jokaisesta kansakunnasta olisi ollut yksi. Katselin sitä heidän kulkiessaan ja näin heidän menevän ohitse. Sen sijaan, että olisivat menneet alas, he alkoivat mennä ylös.

Ja huomasin yhden heistä yrittävän, kahden tai kolmen heistä, yrittävän mennä pois jonosta. Minä huusin: “Pysykää linjassa!” Ja tuo näky jätti minut, ja olin seisomassa tässä huoneessa ja huusin: “Pysykää linjassa!”

204   Ihmettelenpä, voisiko se jo olla tapahtunut? Voisiko Morsian jo olla kutsuttu? Senkö lävitse me olemme menossa tänään?

Hänen täytyy tulla muovatuksi ja valmistetuksi Kristuksen kuvaksi, ja Kristus on Sana. Se on ainoa asia. Näettekö, se on siellä, se on Sanassa, se on vain… Katsokaahan, siihen ei voida lisätä yhtään asiaa. Se ei voi olla nainen, jolla on yksi käsi kuin ihmisellä ja toinen käsi kuin koiran tassu. Sen on oltava tarkalleen Herran Sana, niin kuin Hän on Sana. Morsian on osa Yljästä. Nainen on osa aviomiehestänsä, koska hänet on otettu ulos miehestä. Eeva oli osa Adamista, hänen kyljestänsä. Ja niin on Morsian, ei otettu jostakin kirkkokunnasta, vaan otettuna tätä päivää varten olevan Jumalan Sanan helmasta.

205   Ylöstempaus!

Jumalan pasuuna on soiva;
Kristuksessa kuolleet nousevat,
Ja Hänen ylösnousemuksensa kirkkauden jakavat;
Kun valitut kokoontuvat kotiinsa taivaan taa,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä.

Yrittäkäämme kaikki olla siellä, ystävät. Jumala siunatkoon teitä.

206   Se on puhuttu, sen täytyy tapahtua. Se tulee tapahtumaan! Ja pieni… [Tyhjä kohta nauhassa.]

Ihmiset, kukaan ei halua kuolla. Kukaan ei halua olla kadotettu. Sallikaa minun sanoa teille. Mitä tahansa teettekin… En välitä siitä, kuinka hyviä kirkossakävijöitä te olette ja kuinka uskollisia te olette seurakunnalle. Se on hienoa. Ei mitään sitä vastaan. Teidän tuleekin käydä kirkossa. Tehkää niin. Jatkakaa kirkossa käymistä, mutta mitä tahansa se onkin, heittäkää pois perinnäissääntönne ja liikkukaa suoraan eteenpäin ylös Kristukseen. Koska Herran pasuuna on soiva yhtenä näistä päivistä, ja te tulette yllätetyiksi pedon merkki yllänne, ettekä tiedä, mitä se on, ennen kuin on liian myöhäistä. Se on tarkalleen oikein!

207   Jumala siunatkoon teitä. Olen pahoillani pidäteltyäni teitä. Ja muistakaa, olen pitänyt heitä liian pitkään täällä. Se on totta. Ja se uhri, jonka keräsitte minulle, jota en pyytänyt teitä tekemään, veli… Se oli kohteliasta. Ottakaa se ja maksakaa tälle motellille yliajasta, koska minä pidin sen. Minulla vain oli vielä muutamia asioita täällä. Minulla on noin kahdeksan tai kymmenen sivua lisää koskien tuota ylöstempausta siellä, mutta minulla vain ei ollut aikaa antaa sitä. Jumala siunatkoon teitä!

208   Rakastatteko te Herraa Jeesusta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Seiskäämme nyt vain hiljaa minuutin verran, tyynesti, kunnioittavasti. Ja muistakaa, mitä olen sanonut. Muistakaa, me olemme viimeisissä hetkissä.

Nämä kansakunnat hajoavat;
Israel herää;
Merkit, jotka Raamattu ennalta kertoi,
pakanain päivät luetut kauhujen täyttämät.
Palatkaa, oi hajotetut, omienne luo.
Lunastuksen päivän on lähellä.
Miesten sydämet pysähtyvät pelosta.
Olkaa täytetyt Hengellä,
Lamppunne puhdistettuina ja kirkkaina.
Katsokaa ylös, lunastuksenne on lähellä.

Tiedättekö sen?

Väärät profeetat valehtelevat.
Jumalan Totuuden he kieltävät.

Me tiedämme, että se kaikki on totta, emmekö tiedäkin? [Tyhjä kohta nauhassa.]

Minä rakastan Häntä,
Minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni Puul’ Golgatan.

209   Kuinka moni todella rakastaa Häntä, kohottakaa kätenne? Nyt laulaessamme tämän uudestaan haluan teidän puristavan kättä jonkun lähellänne olevan kanssa ja sanovan: “Jumala siunatkoon sinua, pyhiinvaeltaja!” Me olemme pyhiinvaeltajia, emmekö olekin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Pyhiinvaeltajia ja muukalaisia?

Minä rakastan Häntä,

Juuri niin, suoraan pöydän ylitse.

Minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni puul’ Golgatan.

210   Haluatteko olla ylöstempauksessa? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jokainen, joka on kiinnostunut olemaan ylöstempauksessa, sanokoon: “Jumala, haluan olla siinä koko sydämestäni.”

Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä. Tunnetteko tuon laulun? Tunnetko sen sisar? Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä. Mitä siihen sisältyykään? Oi.

Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne iankaikkisille asioille,
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

Pidättekö siitä?

Kun matkamme on saatettu päätökseen,
Jos Jumalalle olet ollut uskollinen,
Kaunista loistavaa kotianne kirkkaudessa,
Ylöstemmattu sielunne on katseleva!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne iankaikkisille asioille,
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

Haluan teidän nyt kumartavan päänne hetkeksi.

Älkää himoitko tämän maailman turhia rikkauksia,
Jotka niin nopeasti rappeutuvat,
Tavoitelkaa voittaaksenne taivaallisia aarteita,
Ne eivät tule koskaan katoamaan pois!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne iankaikkisille asioille,
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

211   Nyt päänne kumarrettuina ja tämä mielessänne tietäen, että kumarramme päämme sitä tomua kohden, josta meidät on tuotu ja johon jonakin päivänä palaamme. Tietäen, että teillä on siellä sielu, jonka täytyy vastata Jumalalle. Ja jos teistä tuntuu, ettette ole aivan valmis tuohon ylöstempaukseen, jos se tapahtuisi tänä iltana, ja haluaisitte teitä muistettavan rukouksessa, niin kohottakaa vain kätenne. Meillä ei ole paikkaa alttarikutsua varten. Ja teidän alttarinne onkin teidän sydämessänne. Kohottakaa kätenne. Jumala siunatkoon sinua, sinua ja sinua. Oi!

“Tunnen etten ole valmis, veli Branham. Minä todella haluan olla kristitty. Olen yrittänyt olla, mutta aina on jotakin puuttunut. Tiedän etten ole aivan siinä, missä minun pitäisi olla.”

“Ole laupias, Jumala. Minä kohotan käteni, ole minulle armollinen.”

No niin, noin kaksi- tai kolmekymmentä kättä on jo noussut tässä pienessä ryhmässä. Lisää on nousemassa.

212   Rakas Jumala, Sinä tiedät, mitä tuon käden takana on siellä sydämessä. Minä rukoilen rakas Jumala. On vain yksi asia, josta olen vastuussa: Totuuden kertominen. Ja rakas Jumala, he tahtovat olla pelastuneita. He todella tahtovat. He eivät halua vain jonkinlaista mielenliikutusta, jotakin kiihotusta, jotakin kirkkokunnallista järjestelmää, jotakin uskontunnustusta, jotakin lisättyä opinkappaletta. He ymmärtävät, Isä, että siihen tarvitaan puhdas, väärentämätön Jumalan Sana. Kaikki muu tulee katoamaan pois, jopa taivaat ja maa, mutta Se ei katoa. Ja jos me olemme tuo Sana, niin maa tulee katoamaan altamme, mutta me emme voi koskaan kadota pois, koska me olemme Sana, Yljän Morsian.

213   Minä rukoilen jokaisen puolesta, että Sinä soisit sen heille, Isä, se on vilpitön rukoukseni. Ja suo minulle anteeksi, Isä, oltuani niin hermostunut tänä iltana ja tulin tänne myöhässä ja olin vapiseva ja sanoin sanat hajanaisesti ja katkonaisesti. Tavalla tai toisella, suuri Pyhä Henki, liitä ne yhteen omalla Jumalallisella tavallasi ja toimita ne ihmisten sydämiin sydämeltäni, ja anna heidän ymmärtää vaikutin ja tavoite, joka sydämessäni on sitä kohtaan. Teethän sen, Herra. Ja pelasta ne, jotka voidaan pelastaa. Vedä puoleesi, Herra. Ja voikaamme olla valmiit tuota ylöstempaushetkeä varten, joka pian on käsillä. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon teitä.

Nyt kokouksen puheenjohtaja.

CAB-10 LUKU 10 – SEURAKUNTAJAKSOJEN YHTEENVETO (Chapter 10 – A Resume of the Ages)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 10: Yhteenveto seurakuntajaksoista

 

Sen tosiasian johdosta, että meidän tutkistelumme on ollut jae jakeelta tapahtuvaa selitystä noista Kirjoituksista, jotka käsittelevät näitä seitsemää ajanjaksoa, me emme ole tuoneet julki yhtenäistä historiallista kaavakuvaa seurakunnasta sillä tavalla, kuin meidän olisi pitänyt tehdä. Sen vuoksi meidän tarkoituksenamme on nyt ottaa tämä luku, ja alkaen Efeson seurakuntajaksosta, seurata läpi kaikkien ajanjaksojen seurakuntaa ja sen historiaa, sellaisena kuin ne annettiin Johannekselle Jumalan Hengen kautta. Me emme niinkään lisää uutta aineistoa, vaan yhdistämme sitä, mitä meillä jo on.

Tutkisteluistamme olemme jo havainneet, että suuri osa Ilmestyskirjasta on ymmärretty täysin väärin, koska emme ole aiemmin tienneet, että se “seurakunta”, josta puhutaan, ja jolle puhutaan tässä kirjassa, ei viittaa tuohon puhtaaseen “eklesiaan”, “valittuihin”, “Kristuksen ruumiiseen”, “morsiameen”, vaan se puhuu koko sille ihmisjoukolle, joita kutsutaan kristityiksi, olivatpa he sitten todellisia tai ainoastaan nimellisiä. Aivan kuten koko Israel EI ole Israel, niin kaikki kristityt EIVÄT ole kristittyjä. Näin me olemme saaneet tietää, että seurakunta muodostuu kahdesta viinipuusta, todellisesta ja väärästä. Nämä viinipuut ovat kahden eri hengen vaikutuksen alaisia; toisella on Pyhä Henki, kun taas toisella on antikristuksen henki. Molemmat vakuuttavat tuntevansa Jumalan, ja Jumalan tuntevan heidät. Molemmat väittävät puhuvansa Jumalan puolesta. Molemmat uskovat tietyt perustotuudet ja ovat taas eri mieltä toisissa. Mutta koska molemmat kantavat Herran nimeä, heitä kutsutaan Kristityiksi, ja kantaen tällaista nimeä ne selvästikin väittävät olevansa suhteessa Hänen kanssaan (Jumala kutsuu sitä avioliitoksi), Jumala pitää nyt niitä molempia vastuussa Itselleen ja siksi puhuu kummallekin.

Lisäksi me opimme, että nämä kaksi viinipuuta kasvaisivat vierekkäin ajanjaksojen loppuun saakka, jolloin molemmat kypsyisivät ja molempien elonkorjuu tapahtuisi.

Väärä viinipuu ei voittaisi ja tuhoaisi todellista viinipuuta, mutta sitten, ei myöskään todellinen viinipuu kykenisi tuomaan väärää viinipuuta pelastavaan suhteeseen Jeesuksen Kristuksen kanssa.

Me opimme mitä ihmeellisimmän totuuden, että Pyhä Henki voisi ja tulisi lankeamaan uudestisyntymättömien väärän viinipuun kristittyjen päälle, ja ilmenisi voimakkaasti erilaisissa merkeissä ja ihmeissä, aivan niin kuin Juudaksella oli selvä palvelustehtävä Pyhässä Hengessä, vaikka hänen itsensä oli ilmoitettu olevan perkele.

Nämä periaatteet mielessä me alamme seurata seurakuntaa läpi noiden seitsemän eri ajanjakson.

Seurakunta syntyi helluntaina. Niin kuin ensimmäiselle Aadamille annettiin morsian, joka oli juuri tullut Jumalan käsistä, ja joka pysyi tahrattomana lyhyen hetken, niin Kristuksellekin, viimeiselle Aadamille, annettiin morsian puhtaana ja raikkaana helluntaina, ja hän pysyi erottautuneena ja tahrattomana jonkin aikaa. “Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä” (Apostolien teot 5:13) ja “Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Apostolien teot 2:47. Kuinka kauan tätä jatkui, sitä me emme tiedä, mutta eräänä päivänä, aivan kuten Eeva joutui kiusaukseen ja saatanan viettelemäksi, samoin seurakunta saastui antikristuksen hengen sisäänpääsyn kautta. “Tämä on se antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.” 1. Johanneksen kirje 4:3. Ja Jeesus sanoi morsiantaan koskien tuossa ensimmäisessä ajanjaksossa: “Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus.” Ilmestyskirja 2:4-5. Seurakunta oli jo tuossa ensimmäisessä ajanjaksossa “langennut nainen”. Aivan niin kuin saatana oli päässyt Eevan luo ennen Aadamia, niin nytkin oli saatana vietellyt seurakunnan, Kristuksen morsiamen, ennen “Karitsan hääateriaa”. Ja mikä hänen keskuudessaan tarkalleen ottaen aiheutti lankeamisen? Mikäpä muu kuin Ilmestyskirja 2:6, “NIKOLAIITTAIN TEOT.” Jo tuo ensimmäinen ajanjakso oli kääntynyt pois seuraamasta Jumalan puhdasta Sanaa. He kääntyivät pois Jumalan vaatimuksesta, että seurakunnan tulee olla ehdottomasti Hänestä riippuvainen (ollen kokonaan riippuvainen siitä, että Jumala täyttää Sanansa alusta loppuun saakka erillään inhimillisestä hallinnosta), Nikolaiittaisuuteen, joka on inhimillisen hallinnon organisoiminen seurakunnan sisällä, joka, niin kuin kaikki hallitukset tekevät, säätää lakeja ihmisille. He tekivät tarkalleen sen, mitä Israel teki. He ottivat inhimillisen hallituksen tarkoituksenmukaisuuden Sanan ja Hengen sijasta.

Kuolema oli astunut sisään. Kuinka me tiedämme sen? Emmekö me kuule Hengen ääntä korotettuna tuossa ensimmäisessä seurakuntajaksossa kaikille niille, jotka kuulevat, kun Hän kutsuu: “Sen, joka voittaa, minä annan syödä Elämän Puusta Jumalan paratiisissa.” Seurakunta oli jo imenyt itseensä liian syvälti kuoleman puusta, (tai kirkkokunnallisesta väärästä viinipuusta), jonka loppu on tulinen järvi. Mutta nyt siellä ei ole kerubeja leimuavien miekkojen kanssa vartioimassa Elämän Puuta. Jumala ei nyt lähde seurakunnan keskuudesta, kuten Hän lähti Eedenistä. Oi, ei, Hän tulee olemaan seurakuntansa keskuudessa viimeiseen ajanjaksoon asti. Ja siihen asti Hän kutsuu kaikkia tulemaan.

No niin, olkaamme varovaisia täällä. Tämä sanoma sen seurakunnan enkelille, joka on Efesossa, ei ole sanoma varsinaiselle Efeson paikallisseurakunnalle. Se on sanoma sille AJANJAKSOLLE. Ja tuossa ajanjaksossa oli totuuden siemen ja väärä siemen, tarkalleen niin kuin on tuotu julki vertauksessa vehnästä ja lusteesta. Seurakuntajaksot ovat tuo pelto ja siinä ovat vehnät ja lusteet. Väärä seurakunta organisoi, inhimillisti hallinnon ja Sanan, ja taisteli todellisia kristittyjä vastaan.

Lusteet kukoistavat aina voimakkaammin kuin vehnä tai mikään muu viljelty kasvi. Lusteseurakunta kasvoi nopeasti tässä ensimmäisessä seurakuntajaksossa. Mutta vehnäseurakunta kukoisti myös. Ensimmäisen ajanjakson loppuun mennessä Nikolaiittain teot kukoistivat paikallisissa väärän viinipuun seurakunnissa yrittäen yhä lisääntyvässä määrin levittää vaikutusvaltaansa oman ryhmänsä ulkopuolelle. Sen vaikutus tuntui todellisen seurakunnan päällä, sillä miehet, kuten kunnianarvoisa Polycarpus, kutsuivat itseään piispoiksi, viitaten tuohon titteliin tavalla, joka ei ollut siihen luonnostaan kuuluva Sanan mukaan. Samaten tuossa ajanjaksossa oli oikea seurakunta kadottanut ensimmäisen rakkautensa. Tuota rakkautta kuvattiin morsiamen ja sulhasen välisenä rakkautena heidän hääaikanaan ja avioliiton alkuvuosina. Siellä tapahtui tuon täydellisen rakkauden kylmeneminen ja Jumalasta luopuminen.

Mutta huomatkaa. Ilmestyskirja 2:1 kuvaa Herraa Jeesusta seurakuntansa keskellä ja pitämässä sanansaattajia oikeassa kädessään. Vaikka tämä morsian on langennut, koska seurakuntayhteisö on nyt sekoitus oikeaa ja väärää, Hän ei jätä sitä. Se on Hänen. Ja Room. 14:7-9 mukaan se on tarkalleen oikein. “Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sen tähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.” Ristillä Hän osti KOKO maailman ihmiset. He ovat Hänen. Hän on elävien ja kuolleitten Herra. (Koskien omistusoikeutta, EI suhdetta.) Ja Hän kulkee tuon ruumiin keskellä, jonka sisällä on elämä ja kuolema.

Se, mikä istutettiin ensimmäisessä ajanjaksossa, kehittyy toisessa ajanjaksossa ja kaikissa muissa ajanjaksoissa, kunnes se kypsyy ja tulee elonkorjuuseen. Siten me odotamme Smyrnan ajanjaksossa seurakuntayhteisön historian avartumista ja valaistusta Hengen ilmestyksen kautta.

Tässä ajanjaksossa väärän viinipuun viha lisääntyy. Katsokaahan, he ovat (jae 9) erottautuneet todellisten seurasta. He lähtivät ulos heistä. He olivat valehtelijoita. He kutsuivat itseään siksi, mitä he eivät ole. Mutta tuhosiko Jumala heidät? Ei. “Antakaa niiden olla ja yhdessä kasvaa elonkorjuuseen asti.”

“Mutta Herra, heidät pitäisi tuhota, sillä he tuhoavat Sinun kansaasi. He tappavat heitä.”

“Ei, antakaa heidän olla. Mutta morsiamelleni Minä sanon, ‘Ole sinä uskollinen kuolemaan asti. Rakasta Minua vieläkin enemmän’.”

Me huomaamme varsin selväsanaisesti, että tämä väärä viinipuu on saatanan viinipuu. Heidän kokoontumisensa on hänestä (saatanasta). He kokoontuvat Jumalan Nimessä ja valehtelevat olevansa Kristuksen omia. He saarnaavat, he opettavat, he kastavat, he palvovat, he ottavat osaa Kristuksen seurakunnalle antamiin erilaisiin rituaaleihin, kuitenkaan he eivät ole Jumalasta. Mutta koska he sanovat olevansa, Jumala pitää heitä vastuullisina, ja jokaisessa ajanjaksossa Hän puhuu heistä ja heille. He muistuttavat meitä tarkalleen Bileamista. Hänellä oli profeetallinen virka. Hän tunsi oikean tavan lähestyä Jumalaa, mitä osoittaa hänen uhraamansa uhri puhtaita eläimiä. Kuitenkaan hän ei ollut todellinen SANAN PROFEETTA, sillä kun Jumala kielsi häntä menemästä kunnioittamaan Baalakia läsnäolollaan, hän koetti mennä joka tapauksessa, sillä hän oli kullan- ja arvovallanhimonsa vaikuttama. Niinpä Jumala salli hänen mennä. Jumalan täydellinen tahto antoi tietä Jumalan sallivalle tahdolle, Bileamin “sydämen halun” tähden. Jumala itse asiassa sanoi: “Mene vain.” Muuttiko Jumala mieltänsä? Ei varmasti. Jumala vei tahtonsa läpi Bileamin menemisestä riippumatta. Bileam ei mitätöinyt Jumalan tahtoa. Jumala vei tahtonsa läpi siitä huolimatta. Se oli Bileam, joka oli häviäjä, sillä hän sivuutti Sanan. Ja tänä päivänä meillä on aivan sama tilanne. Naissaarnaajia, organisaatio, väärä oppi, jne., ja ihmiset palvovat Jumalaa, Hengen vaikutuksessa ja mennen suoraan eteenpäin niin kuin Bileam, väittäen, että Jumala on puhunut heille, vaikka saatu tehtävä on ilmoitetun Sanan vastakohta. Enkä minä kiellä sitä, etteikö Jumala olisi puhunut heille. Mutta se oli aivan niin kuin silloin, kun Hän puhui Bileamille tuon toisen kerran. Koska Hän tiesi, että Bileam halusi enemmän sitä, mitä hänen sydämensä halusi, kuin Sanaa, niin Hän antoi sen hänelle, silti koko ajan pitäen OMAN tiensä loppuun asti; samalla tavalla tänäkin päivänä Jumala käskee ihmisiä menemään eteenpäin sydäntensä halun mukaan, sillä he ovat jo hylänneet Sanan. MUTTA JUMALAN TAHTO TULEE TAPAHTUMAAN KAIKESTA HUOLIMATTA.

Aamen. Minä toivon, että te näette tämän. Se ei ainoastaan tule selventämään suurta osaa siitä, mitä on nähtävissä kaikissa ajanjaksoissa, vaan se tulee erityisesti auttamaan tässä viimeisessä ajanjaksossa, jossa on niin paljon merkkejä ja ulkoisia siunauksia, kun koko ajanjakso on niin Jumalan “Sanan ilmoittamaa tahtoa” vastaan.

Jos koskaan jokin ajanjakso on saanut sanoman selväsanaisesti, niin tämä seurakuntajakso sai. Se oli, ja on, tuo Vanhan Testamentin totuus: “Orjattaren poika vainoaa vapaan vaimon poikaa, kunnes orjattaren poika ajetaan pois.” Tämä kertoo meille, että saatanan viha ja pilkka todellisia kristittyjä kohtaan tulee purkautumaan nimellisten, väärien kristittyjen joukon kautta, ja tämä tulee lisääntymään, kunnes Jumala kiskoo juuriltaan tuon väärän viinipuun Laodikean ajanjakson lopussa.

Kolmas ajanjakso paljasti profetian Hengen kautta, että maailmallinen seurakunta tulisi omaksumaan Nikolaismin oppina. Papiston erottaminen maallikoista kasvoi siitä raamatullisesta totuudesta, että vanhimmat (paikallisten laumojen paimenet) hallitsevat laumaa Sanan kautta, ‘Nikolaiittain teoiksi’, missä papisto asetti itsensä arvoasteisiin toinen toisensa yläpuolelle, mikä epäraamatullinen kaava sitten kehittyi pappeuteen, joka asetti papiston ihmisen ja Jumalan väliin, antaen papistolle tiettyjä oikeuksia samalla kieltäen maallikoilta heidän Jumalan antamat oikeutensa. Tämä oli anastus. Tässä ajanjaksossa siitä tuli oppi. Se vakiinnutettiin seurakunnassa Jumalan varmana Sanana, mitä se ei todellakaan ollut. Mutta papisto kutsui sitä Jumalan Sanaksi, ja siksi tuo oppi oli antikristus.

Koska inhimillinen hallinto on pelkkää politiikkaa eikä mitään muuta, tuli seurakunta osalliseksi politiikkaan. Tämä osallistuminen ilahdutti diktaattori-keisaria, joka yhdisti kirkon politiikan valtion politiikan kanssa ja pakolla vakiinnutti väärän kirkon (saatanan valheuskonnon) oikeaksi uskonnoksi. Ja eri keisarien antamien eri julistusten voimin me näemme väärän kirkon tuhoavan todellista viinipuuta valtion mahdilla jopa vieläkin innokkaammin.

Valitettavasti oikea viinipuu ei ollut aivan immuuni tälle opille. Tällä minä en tarkoita, että oikea viinipuu koskaan olisi vakiinnuttanut nikolaiittain aatteet oppina. Kaukana siitä. Mutta tuo pieni kuoleman mato jatkoi oikean viinipuun imemistä toivoen, että se saattaisi kaatua. Jopa oikean seurakunnan sisällä miehet, jotka Jumala oli kutsunut valvojiksi, katsoivat tämän virkanimen tarkoittavan hiukan enemmän kuin vain paikallista vastuuta. Paavalin selvää ymmärrystä ei ollut seurakunnassa tuona aikana. Sillä Paavali oli sanonut: “Ja he ylistivät Jumalaa minussa.” Olipa Paavalilla sitten mitä valtuuksia tahansa, piti hän ihmisten katseet Jumalassa, Jolta on kaikki valtuudet. Mutta papisto katsoi aina jumalalliseen johtajuuteen SEKÄ INHIMILLISEEN, ja näin antaen kunnian sinne, minne kunnia ei kuulunut, me huomaamme, että todellinen seurakunta oli inhimillisyyden tahraama. Kun nikolaiittain oppi oli perustettu — apostolinen seuraanto — virkaan asetetut papit — äänestyksellä valitut pastorit, jne., se oli vasta yksi askel väärälle seurakunnalle bileanismia kohti. Toinen askel “saatanan syvyyksiin” oli nyt täysillä meneillään.

Tämä toinen askel oli Bileamin oppi, (kuvattuna Ilm. 2:14) missä Bileam opetti Baalakille, kuinka langettaa Israelin lapset “yhteisen kokouksen” kautta. Siellä vieraat tekisivät vielä kaksi asiaa vastoin Jumalan Sanaa. Te muistatte, kuinka Baalak tarvitsi apua säilyttääkseen valtakuntansa. Hän kääntyi aikansa hallitsevimman hahmon, Bileamin, puoleen. Bileam antoi neuvon, joka sai ansaan ja tuhosi Israelin. Se oli ennen kaikkea ehdotus, että he kaikki kokoontuisivat yhteen ja keskustelisivat asioista, ja söisivät yhdessä ja saisivat asiat silotelluiksi. Loppujen lopuksi toinen toistensa ymmärtäminen auttaa jo pitkälle. Kun se on saavutettu, siitä voidaan jatkaa eteenpäin. Seuraava askel olisi yhdessä palvominen, ja tietenkin, isännän pieni painostus saa yleensä vieraat menemään paljon pidemmälle, kuin he aikoivat. No niin, näin ei käynyt ainoastaan Vanhan Testamentin Jumalan seurakunnalle, vaan niin kävi Uuden Testamentin seurakunnalle, sillä siellä oli keisari, joka Baalakin tavoin tarvitsi apua turvatakseen valtakuntansa. Joten Konstantinus kutsui nimikristityt, Rooman ensimmäisen kristityn seurakunnan, auttamaan itseään saadakseen kristityt taakseen, koska he olivat todella suuri ryhmä. Seuraus oli Nikean kirkolliskokous vuonna 325. Siellä kristityt, sekä todelliset että nimelliset, tulivat yhteen Konstantinuksen kutsusta. Todellisilla kristityillä ei ollut mitään asiaa edes mennä koko kokoukseen. Kaikesta siitä huolimatta, mitä Konstantinus teki yhdistääkseen heidät kaikki, todelliset uskovaiset tiesivät, etteivät he kuuluneet sinne ja he lähtivät. Mutta niille, jotka jäivät, Konstantinus antoi valtion rikkauksia yhdessä poliittisen ja fyysisen voiman kanssa. Ihmiset tutustutettiin epäjumalanpalvontaan ja spiritismiin, sillä pyhimyksien nimillä varustettuja patsaita sijoitettiin rakennuksiin ja ihmiset opetettiin seurustelemaan kuolleiden kanssa, tai rukoilemaan pyhimyksiä, joka ei ole mitään muuta kuin spiritismiä. Sillä sen ruoan sijasta, jota ihminen todella tarvitsee, Jumalan Sanan sijaan, heille annettiin uskontunnustuksia ja opinkappaleita ja rituaaleja, jotka saatettiin väkisin voimaan valtion toimesta, ja ennen kaikkea heille annettiin kolme jumalaa yhdessä Yhden Totisen Jumalan kolmiosaisen yhdysnimen kanssa, ja vesikaste Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä antoi tietä pakanalliselle kasteelle kolmeen arvonimeen.

Todellisten uskovaisten ei olisi pitänyt mennä sinne. He olivat jo kadottaneet paljon totuutta, ja nyt he kadottaisivat myös ymmärryksensä Jumaluudesta ja menettäisivät nimet arvonimiin vesikasteessa.

Nyt tarkatkaa tätä Bileamin oppia erittäin huolellisesti. Huomatkaa ennen kaikkea, että se on tuon turmeltuneen papiston häikäilemätön taktinen toimenpide ihmisten sitomiseksi heihin, johtamalla ihmiset tarkoituksellisesti epäuskon syntiin. Nikolaiittain oppi oli papiston turmelus, kun he tavoittelivat poliittista valtaa itselleen, kun taas bileanismi on ihmisten alistamista heidän uskontunnustustensa järjestelmään ja palvontaansa, heidän hallitsemisekseen. Nyt tarkatkaa tätä huolellisesti. Mikä oli se, joka sitoi ihmiset nimelliseen seurakuntaan ja siten tuhosi heidät? Se oli uskontunnustukset ja opinkappaleet muovattuina kirkon periaatteiksi. Se oli Rooman katolisen kirkon oppi. Heille ei annettu todellista ruokaa, Sanaa. Heille annettiin ruokaa, joka tuli epäjumalan palvonnasta, Babylonian pakanuutta pakattuna kristilliseen terminologiaan. Ja juuri tuo sama henki ja oppi on aivan kaikkien Protestanttien keskuudessa ja sitä kutsutaan KIRKKOKUNNAKSI. Nikolaismi on organisaatio, inhimillistäen seurakunnan johtajuuden, ja siten syösten Hengen vallasta. Bileanismi on kirkkokunnallisuutta, joka ottaa kirkon käsikirja raamatun sijasta. Ja aivan tähän hetkeen asti, monet Jumalan kansasta ovat olleet kirkkokunnallisessa ansassa, ja Jumala huutaa heille: “Lähtekää siitä ulos, te Minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” Te huomaatte, että he ovat tietämättömiä. Mutta jos ylöstempaus tapahtuisi juuri tällä hetkellä, tietämättömyys ei riittäisi vapautukseksi Jumalan tuomiosta väärissä riveissä olemisesta.

Papiston järjestäytyminen siten, että he ovat arvoasteissa toinen toisensa yläpuolella, kunnes heitä lopulta johtaa presidentti, on merkki antikristuksen hengestä, huolimatta siitä kuinka ihmeelliseltä tai tarpeelliselta se saattaa näyttää. Se ei ole mitään muuta kuin inhimillistä järkeilyä ottamassa Sanan paikan. Ja jokainen henkilö, joka on järjestäytyneissä kirkkokunnissa, on aivan antikristillisen järjestelmän keskellä. Sallikaa minun nyt sanoa tämä ja tehdä se todella selväksi. MINÄ EN OLE IHMISIÄ VASTAAN. MINÄ OLEN JÄRJESTELMÄÄ VASTAAN.

Valtion ja kirkon liiton kautta on valmistettu näyttämö pimeää keskiaikaa varten. Ja todellakin noin 1000 vuoden ajaksi seurakunta meni pimeyden syvyyksiin, tullen tuntemaan saatanan syvyydet. Kun ketkä tahansa uskonnolliset ihmiset omaksuvat sekä Nikolaismin että Bileanismin, ja heillä on poliittinen, taloudellinen ja fyysinen valta tukenaan, on vain yksi suunta, minne he voivat mennä. Tuo suunta on suoraan Iisebelin oppiin. Miksi me nyt sanomme tämän? Koska, kuten me osoitimme neljännen ajanjakson tutkistelussa, että Iisebel oli siidonilainen, Ethbalin tytär, joka oli Astarten pappiskuningas. Hän oli murhaaja. Tämä nainen meni naimisiin Aahabin (Israelin kuninkaan) kanssa poliittisen edun tähden. Sitten hän otti johtoonsa kansan uskonnon ja murhasi leeviläiset, ja pystytti temppeleitä, joissa hän sai ihmiset palvomaan Astartea (Venusta) ja Baalia (auringonjumalaa). Hän muotoili opin ja laittoi pappinsa opettamaan sitä, ja he puolestaan saivat ihmiset vastaanottamaan sen. Tässä te voitte nähdä tarkalleen sen, mitä nimellinen seurakunta oli pimeällä keskiajalla. He jättivät kokonaan Jumalan Sanan jumaluuden nimiä ja arvonimiä sekä muutamia raamatullisia periaatteita lukuun ottamatta. He vääristelivät sitä, minkä ottivat raamatusta muuttamalla sen merkityksen. Heidän piispojen virkakuntansa, jne., kirjoittivat laajoja tutkielmia, heidän paavinsa julistivat itsensä erehtymättömiksi ja sanoivat vastaanottaneensa ilmestyksen Jumalalta ja puhuivat Jumalana ihmisille. Kaikki tämä opetettiin papeille, jotka pelon kautta saivat ihmiset uskomaan siihen. Olla eri mieltä tarkoitti kuolemaa tai pannaan julistamista, joka saattoi olla pahempaa kuin kuolema. Nyt se oli varmaääninen kirkko, joka otti vallan, ja villiintyneinä voimasta, he joivat marttyyrien verta, kunnes todelliset kristityt oli melkein tuhottu ja siellä oli tuskin yhtään Sanaa jäljellä, ja vähän merkkejä Pyhästä Hengestä. Mutta todellinen viinipuu kamppaili ja selvisi. Jumala oli uskollinen tuolle pienelle laumalle ja huolimatta siitä, mitä Rooma saattoi tehdä heidän ruumiilleen, Rooma ei voinut tappaa Henkeä heissä ja Totuuden valo loisti edelleen, Pyhän Hengen ja voiman tukemana.

Tämä on sopiva paikka tehdä valaiseva havainto. Katsokaa. Nikolaiittain teot ja opit, Bileamin oppi, ja väärän naisprofeetan, Iisebelin, opetukset eivät muodosta kolmea henkeä tai ole kolme hengellistä periaatetta. Nämä kolme ovat saman hengen eri ilmenemismuotoja sen kulkiessa syvyydestä syvyyteen. Mitä se kaikki on, on organisaation antikristuksen henki sen kolmessa eri vaiheessa. Heti kun papisto erotti itsensä ja organisoi itsensä, he sortivat kansaa johtaen heitä ja sitoen myös heidät organisaatioon. Tämä organisaatio perustui uskontunnustuksiin ja opinkappaleisiin, joita he opettivat kansalle puhtaan Jumalan Sanan sijasta. Rituaalille ja seremonialle annettiin kasvava osa palvonnassa, ja pian tämä koko järjestelmä oli sotaisa ja pirullinen voima, joka teki parhaansa hallitakseen kaikkia, puheilla ahdistamalla tai kirjaimellisella väkivallalla. Se sai voimansa omista vääristä profetioistaan eikä Jumalan Sanasta. Se oli nyt ehdottomasti antikristus, vaikka se tuli Kristuksen nimessä.

Loputtomalta tuntuvan ajan jälkeen, jossa Totuuden on varmasti kuoltava, ihmiset alkoivat vastustaa roomalaiskatolisen kirkon kelvottomuutta, koska edes mielikuvitusta venyttämällä Jumala ei voisi olla mukana sellaisessa opetuksessa ja menettelytavoissa. Nämä protestit joko jätettiin huomiotta ja ne kuolivat siihen etteivät pystyneet herättämään huomiota, tai ne tukahdutettiin Rooman toimesta. Mutta sitten, Jumala mahtavassa armossaan lähetti Martti Luther-nimisen sanansaattajan aloittamaan uskonpuhdistuksen. Hän työskenteli ilmapiirissä, missä roomalaiskatoliselle kirkolle oli annettu niin paljon köyttä, että se oli hirttämäisillään itsensä. Joten kun Luther saarnasi vanhurskauttamista uskon kautta, alkoi todellinen viinipuu ensimmäistä kertaa moneen vuosisataan kasvaa runsaasti. Vaikka nimellinen kirkko oli käyttänyt valtion voimaa tukenaan, niin nyt valtion voima alkoi virrata sitä vastaan. Ja tässä on se, missä Luther teki virheensä, ja todelliset uskovaiset tekivät virheensä. He antoivat valtion avustaa heitä. Niinpä tämä ajanjakso ei edistynyt kovin pitkälle Sanassa. Kiitos Jumalalle, että se meni niin pitkälle kuin meni, mutta koska se suuressa määrin nojautui poliittiseen voimaan, tämä ajanjakso päättyi organisaatioon, ja juuri se ryhmä, joka Lutherin sukupolvessa oli murtautunut ulos väärästä viinipuusta, kääntyi nyt takaisin tullakseen porton tyttäreksi, sillä se meni suoraan nikolaismiin ja bileamismiin. Tällä aikakaudella oli joukoittain riiteleviä ryhmiä, ja sen todistamiseksi, kuinka kaukana he olivat todellisesta siemenestä, tarvitsee vain lukea historiaa, ja nähdä kuinka he vainosivat toisiaan, jopa kuolemaan saakka joissakin tapauksissa. Mutta siellä oli muutamia nimiä heidän keskuudessaan, niin kuin on jokaisessa ajanjaksossa.

Me iloitsemme tässä ajassa tästä yhdestä asiasta. Uskonpuhdistus oli alkanut. Se ei ollut ylöstempaus, vaan uskonpuhdistus. Se ei myöskään ollut ennalleen asettaminen. Mutta vehnänjyvä, joka oli kuollut Nikeassa ja oli mädäntynyt pimeänä keskiaikana, tuotti nyt totuuden verson ilmaisten, että jonakin tulevaisuuden päivänä, Laodikean seurakuntajakson lopussa, juuri ennen Jeesuksen tuloa, seurakunta tulisi olemaan jälleen Vehnänsiemen-Morsian, kun taas lusteet korjattaisiin ja poltettaisiin tulisessa järvessä.

Koska viides ajanjakso oli valtavasti levittänyt Sanaa kirjapainotyön kautta, kuudes ajanjakso nopeasti käytti sitä hyväkseen. Tämä ajanjakso oli ennalleen asettamisen toinen aste ja kuten aikaisemmin totesimme, se oli tähkäpään ajanjakso. Koulutusta oli runsaasti. Tämä oli älykkäiden miesten ajanjakso, jotka rakastivat Jumalaa ja palvelivat Häntä. Lähetyssaarnaajia oli runsaasti ja Sana levisi ympäri maailman. Se oli veljellisen rakkauden ajanjakso. Se oli avoimen oven ajanjakso. Se oli viimeinen pitkään kestävä ajanjakso, ja sen jälkeen tulisi Laodikean Seurakuntajakso, joka olisi lyhyt.

Todellinen viinipuu kukoisti tässä ajanjaksossa enemmän kuin missään muussa, kun ajatellaan lukuja kotimaassa ja ulkomailla. Tämä ajanjakso toi pyhiä miehiä eturintamaan. Todellinen viinipuu levisi ja väärä viinipuu perääntyi. Kaikkialle, mihin todellinen viinipuu meni, Jumala antoi valoa ja elämää ja onnea. Väärä viinipuu paljastettiin siksi, mikä se oli: pimeys, kurjuus, köyhyys, oppimattomuus ja kuolema. Ja niin kuin väärä viinipuu ei voiman päivänään voinut tappaa todellista viinipuuta, ei oikea viinipuukaan nyt voinut tuoda väärää viinipuuta takaisin Jeesukselle Kristukselle. Mutta väärä viinipuu kaivautui taisteluhautoihinsa, odottaen viimeisen ajanjakson viimeistä osaa, jolloin se voittaisi kaiken takaisin itselleen lukuun ottamatta tuota pientä laumaa, jotka olivat valitut, Jumalan todellinen viinipuu.

Mutta kuinka surullisiksi tämä ajanjakso meidät tekee, kun huomaamme, että jokainen Jumalan suuri liike (ja siellä oli monia) jätti karistamatta Nikolaiittain opin harteiltaan, sillä ne kaikki organisoituivat ja kuolivat. Sitten ne muuttuivat kirkkokunniksi pitääkseen hengellisesti kuolleet ravinnottomilla laitumilla. Vähänpä he siitä tiesivät, mutta jokainen ryhmä oli tuon saman virheen tahraama, ja kun herätyksen tuli paloi heikosti, organisaatio astui johtoon ja ihmisistä tuli kirkkokuntia. He olivat vain nimikristittyjä, vaikka jokainen ryhmä väitti täsmälleen samalla varmuudella kuin roomalaiskatolinen kirkko, että he olivat oikeassa ja kaikki muut väärässä. Näyttämö oli totisesti valmistettu tyttärille mennä takaisin kotiin viimeisessä ajanjaksossa, takaisin Roomaan, äitikanan alle.

Ja niinpä me tulemme viimeiseen ajanjaksoon: Laodikean ajanjaksoon. Se on meidän ajanjaksomme. Me tiedämme, että se on viimeinen ajanjakso, sillä juutalaiset ovat takaisin Palestiinassa. Riippumatta siitä, kuinka he sinne pääsivät; he ovat siellä. Ja tämä on elonkorjuun aika. Mutta ennen kuin voi olla elonkorjuu, täytyy olla kypsyminen, molempien viinipuiden kehittyminen.

Luterilainen ajanjakso oli kevään aika. Wesleyn ajanjakso oli kasvun kesä. Laodikean ajanjakso on elonkorjuun aika, lusteiden kerääminen sitomista ja polttamista varten; ja vehnän kerääminen aittaan Herraa varten.

Elonkorjuun aika. Oletteko huomanneet, että elonkorjuun ajassa, vaikka siellä on todellista kiihtymistä kypsymisessä, niin vastaavasti kasvu hidastuu, kunnes ei ole kasvua ollenkaan? Eikö se ole tarkalleen se, mitä me näemme nyt? Väärä viinipuu on menettämässä suuria joukkoja kommunisteille ja erilaisille muille uskoille. Sen jäsenmäärät eivät kasva, niin kuin se haluaisi meidän uskovan. Sen ote ihmisiin ei ole sitä, mitä se oli ennen, ja niin monissa tapauksissa kirkkoon meneminen on vain näytös. Ja todellinen viinipuu? Mitä siitä? Kasvaako se? Missä ovat nuo valtavat ihmisjoukot, jotka tulevat yhä uudelleen herätyskokouksiin ja vastaavat alttarikutsuihin? Eivätkö useimmat heistä ole vain tunneperäisiä lähestymisessään, tai he haluavat jotakin fyysistä enemmän kuin he haluavat sitä, mikä on aidosti hengellistä? Eikö tämä ajanjakso ole kuin se päivä, jona Nooa meni arkkiin, ja ovi suljettiin, mutta silti Jumala viivytti tuomiota seitsemän päivää? Kukaan ei kirjaimellisesti kääntynyt Jumalan puoleen noina hiljaisina päivinä.

Ja silti se on elonkorjuun aika. Sitten tässä ajanjaksossa täytyy tulla näyttämölle niitä, jotka tuovat vehnän ja lusteet kypsyyteen. Lusteet kypsyvät jo todella nopeasti turmeltuneiden opettajien alaisina, jotka kääntävät ihmiset pois Sanasta. Mutta myös vehnän täytyy kypsyä. Ja sille Jumala on lähettämässä Profeetta- Sanansaattajan vahvistetun palvelustehtävän kanssa, jotta valitut voisivat ottaa hänet vastaan. He kuulevat häntä samoin kuin ensimmäinen seurakunta kuuli Paavalia, ja se kypsyy Sanassa, kunnes siitä tulee Sana-Morsian, hänestä löydetään ne mahtavat teot, jotka aina seuraavat puhdasta Sanaa ja uskoa.

Väärät seurakuntaryhmät tulevat yhteen kirkkojen maailmanneuvostossa. Tämä kirkkojen maailmanneuvosto on tuo PEDOLLE RAKENNETTU KUVA. Ilm. 13:11-18,

“Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niin kuin karitsan sarvet, ja se puhui niin kuin lohikäärme. Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se eksyttää maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sillä oli voima tehdä pedon nähden; sanoen heille, jotka asuvat maan päällä, että heidän pitää tehdä sen pedon kuva, jossa oli miekanhaava, ja joka virkosi. Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisi ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, ottamaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa: Eikä kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku; ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.” Nyt muistakaa, se oli keisarillinen, pakanallinen Rooma, joka kaatui miekasta. Mutta se parani kuolettavasta haavastaan, kun se liittyi Rooman nimikristittyyn kirkkoon ja yhdisti pakanuuden ja kristinuskon, ja tuli siten Pyhäksi Rooman Keisarikunnaksi, mikä tulisi kestämään, kunnes Jeesus tulee ja tuhoaa hänet. Mutta Rooma ei mene siihen yksin. Sen tyttäret ovat täysin sen kanssa, ja se ottaa täydellisen vallan Kirkkojen Maailmanneuvoston kautta. Tämä saattaa näyttää joistakin kaukaa haetulta, mutta itse asiassa se on todella selkeästi kaikkien nähtävissä, koska juuri nyt kirkot hallitsevat politiikkaa ja otollisena aikana ne tuovat julki tarkalleen, kuinka mahtava tuo valta on. Tämä ekumeeninen liike tulee päättymään siihen, että Rooma on johdossa, vaikka ihmiset eivät sitä niin kuvitelleet. Tämä on niin, koska Ilm. 17:3-6 sanotaan, että tuo portto, Babylonin salaisuus istuu pedon päällä. Se hallitsee viimeistä, tai neljättä keisarikuntaa. Tämä Rooman kirkko tekee sen. Maailman kirkkojärjestelmä alaisenaan Rooma tulee hallitsemaan, ja tämä kuva (kirkkojärjestelmä) tulee olemaan kuuliainen Roomalle, koska Rooma hallitsee maailman kultaa. Täten kaikkien ihmisten täytyy kuulua maailman kirkkojärjestelmään tai olla luonnonvoimien armoilla, sillä he eivät voi ostaa eivätkä myydä ilman pedon merkkiä kädessä tai päässä. Tämä merkki päässä tarkoittaa, että heidän täytyy ottaa maailman kirkkojärjestelmän oppi, joka on kolminaisuusoppi, jne., ja merkki kädessä, joka tarkoittaa toimimista maailman kirkon tahdon mukaan. Tämän suuren voiman kanssa kirkkojärjestelmät tulevat vainoamaan todellista morsianta. Tämä kuva tulee yrittämään estää morsianta saarnaamasta ja opettamasta, jne. Hänen sananpalvelijoitaan tullaan kieltämään antamasta lohdutusta ja totuutta ihmisille, jotka sitä tarvitsevat. Mutta ennen kuin antikristus (henkilökohtaisesti) ottaa hallintaansa tämän koko kirkkojen maailmanjärjestelmän, todellinen seurakunta tullaan ottamaan pois tästä maailmasta, olemaan Herran kanssa. Jumala tulee tempaamaan morsiamensa Karitsan suurelle hääaterialle.

Nyt kun tämä päätösluku omistettiin näiden kahden seurakunnan ja kahden hengen jäljittämiseksi helluntaista täyttymykseensä, me käytämme tämän loppuajan osoittaaksemme tämän Laodikean ajanjaksossa.

Tämä ajanjakso alkoi aivan kahdennenkymmenennen vuosisadan vaihteen jälkeen. Koska sen tuli olla se ajanjakso, jona todellinen seurakunta tulisi olemaan jälleen se morsian, joka se oli helluntaina, me tiedämme, että siellä täytyy välttämättä tapahtua dynaamisen voiman paluu. Uskovat tunsivat tämän hengessään ja alkoivat huutaa Jumalalta uutta vuodatusta, samanlaista kuin oli ensimmäisellä vuosisadalla. Mikä näytti vastaukselta, tuli kun monet alkoivat puhua kielillä ja tuoda julki Hengen lahjoja. Silloin uskottiin, että tämä todellakin oli se kauan odotettu ENNALLEEN ASETTAMINEN. Sitä se ei ollut, sillä myöhäissade voi tulla ainoastaan varhaissateen jälkeen, joka on kevätsade tai OPETUKSEN sade. Myöhäissade, sitten, on ELONKORJUUN sade. Kuinka tämä saattoi olla tuo aito asia, kun opetuksen sade ei ollut vielä tullut? Profeetta-Sanansaattajaa, joka piti lähettää OPETTAMAAN ihmisiä ja kääntämään lasten sydämet takaisin helluntain isien puoleen, ei ollut vielä tullut. Täten se, minkä ajateltiin olevan ennalleen asettaminen ja lopullinen elävöittäminen ylöstempausta varten, ei ollut tullut. Siinä oli sekoitus epävanhurskasta osallistumista hengellisiin siunauksiin ja Pyhän Hengen ilmenemiseen, kuten olemme jatkuvasti näyttäneet teille. Siinä oli myös perkeleen voima, sillä ihmiset olivat riivaajien hallinnan alla, vaikka kukaan ei tuntunut huomaavan sitä. Sitten, osoittaakseen, että se ei ollut tuo TODELLINEN, nämä ihmiset (jopa ennen kuin toinen sukupolvi oli saapunut) organisoituivat ja kirjoittivat epäraamatulliset oppinsa ja rakensivat omat aitansa juuri niin kuin jokainen ryhmä ennen heitä teki.

Muistakaa, kun Jeesus oli maan päällä, niin oli myös Juudas. Kumpikin tuli eri hengestä, ja kuolemassa kumpikin meni omaan paikkaansa. Kristuksen Henki tuli myöhemmin todellisen seurakunnan päälle, ja Juudaksen henki tuli väärän seurakunnan päälle. Se on tarkalleen siellä Ilm. 6:1-8: “Ja minä näin, ja katso: valkoinen hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin kruunu, ja hän lähti voittajana ja voittamaan. Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: ‘Tule ja katso!’ Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka. Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan: ‘Tule ja katso!’ Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka. Ja minä kuulin ikään kuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: ‘Koiniks-mitta nisuja yhden denaarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denaarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä.’ Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan: ‘Tule ja katso!’ Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja hänen valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.” Katsokaa, kuinka tuo Juudas-henki tuli takaisin ratsastajana valkoisella hevosella. Se oli valkoinen. Niin lähellä todellista, aivan niin kuin Juudas oli niin lähellä Jeesusta. Hänelle annettiin kruunu (valkoisen hevosen ratsastajalle). Kuinka? Tuo henki oli nyt Nikolaiittain järjestelmän johtajassa ja hän oli kolmikruunuinen paavi, joka istui kuin Jumala temppelissään, kutsuen itseään Kristuksen sijaiseksi. Jos Kristuksen sijainen tarkoittaa “Kristuksen sijaan” tai “tilalla” tai “Jumalan puolesta”, silloin paavi kutsui itseään Pyhäksi Hengeksi, tai syrjäytti Pyhän Hengen, toimien Hänen puolestaan. Se oli tuo Juudas-henki hänessä tehden sen. Huomatkaa, kuinka hän voitti — mennen eteenpäin voittaen ja voittaakseen. Kristus ei tehnyt sitä. Ainoat, jotka tulivat Hänen luokseen, olivat jo Isän ennalta määräämät. Ja niin edelleen, ja edelleen tuo henki meni eteenpäin, ja eräänä päivänä se tulee todella ruumiillistumaan miehessä, joka johtaa kirkkojen maailmanneuvostoa, aivan niin kuin me olemme sanoneet. Ja kultansa avulla (muistakaa, että Juudas piti rahapussia) hän tulee hallitsemaan koko maailmaa, ja tuo antikristillinen järjestelmä tulee omistamaan kaiken ja yrittää hallita kaikkia. Mutta Jeesus tulee takaisin ja tuhoaa heidät kaikki tulonsa kirkkaudella. Ja heidän loppunsa tulee olemaan tulinen järvi.

Mutta entä sitten todellinen siemen? Se tulee tapahtumaan aivan niin kuin me olemme sanoneet. Jumalan kansa valmistetaan Totuuden Sanalla, joka tulee tämän ajanjakson sanansaattajalta. Jumalan kansassa tulee olemaan helluntain täyteys, sillä Henki tulee viemään ihmiset tarkalleen takaisin siihen, missä he olivat alussa. Se on “Näin sanoo Herra.”

Se on “Näin sanoo Herra”, sillä se on, mitä Jooel 2:23-26 sanoo: “Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, varhaissateen ja myöhäissateen, niin kuin entisaikaan. Ja puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurna-altaat pursuvat viiniä ja öljyä. Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan. Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään, iankaikkisesti.” Nyt siinä sanotaan, että Jumala tulee “asettamaan ennalleen”. Luterilainen ajanjakso ei asettanut seurakuntaa ennalleen; se aloitti uskonpuhdistuksen. Wesleyn ajanjakso ei asettanut ennalleen. Helluntailaisten ajanjakso ei asettanut ennalleen. Mutta Jumalan täytyy asettaa ennalleen, sillä Hän ei voi kieltää Sanaansa. Tämä ei ole seurakunnan ylösnousemus; se on “Ennalleen asettaminen”. Jumala vie seurakunnan suoraan takaisin alkuajan helluntaihin. Nyt huomatkaa, että jakeessa 25 kerrotaan, miksi me tarvitsemme ennalleen asettamista. Heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka ovat syöneet kaiken muun paitsi juuren ja pienen osan vartta. Nyt meille kerrotaan, että kaikki nämä hyönteiset ovat yksi ja sama eri vaiheessa. Aivan oikein. Ne ovat antikristillinen henki julkituotuna organisaatiossa, kirkkokunnassa ja väärässä opissa läpi ajanjaksojen. Ja tuo pieni juuri parka ja varsi tullaan asettamaan ennalleen. Jumala ei aio istuttaa uutta seurakuntaa, vaan aikoo tuoda alkuperäisen istutuksensa takaisin alkuperäiseen siemeneen. Hän on tekevä sen niin kuin jakeessa 23 sanotaan, opetuksen kautta, tai “varhaissateen” kautta. Seuraavaksi tulee elonkorjuun sade tai ylöstempaava usko.

Täten juuri tässä hetkessä me olemme täydessä Matt. 24:24 toteutumisessa “niin että, jos se olisi mahdollista, he eksyttäisivät valitutkin.” Ja kuka on se, joka on koettava eksyttää valitutkin? Sehän on antikristuksen henki tämän lopunajan “väärissä voidelluissa”. Nämä väärät ovat jo tulleet “Jeesuksen nimessä” väittäen, että he ovat olleet Jumalan voideltuja lopun aikaa varten. He ovat vääriä Messiaita (voideltuja.) He väittävät olevansa profeettoja. Mutta ovatko he yhtä Sanan kanssa? Ei koskaan. He ovat lisänneet siihen tai ottaneet siitä pois. Kukaan ei kiellä sitä, etteikö Jumalan Henki julkituoden itsensä lahjoissa, olisi heidän päällään. Mutta kuten Bileam, heillä kaikilla on ohjelmansa, he vetoavat saadakseen rahaa, käyttävät lahjoja, mutta kieltävät Sanan tai ohittavat sen pelosta, että oppikiista saattaisi pienentää heidän mahdollisuuksiaan suurempaan hyötyyn. Silti he julistavat pelastusta ja vapautusta Jumalan voiman kautta, aivan kuin Juudas, Kristuksen antaman palvelustehtävän kanssa. Mutta koska he ovat väärää siementä, heissä vaikuttaa väärä henki. Uskonnollisiako? Oi voi! He jättävät varjoon valitut ponnistuksissa ja innossa, mutta se on laodikealaista, ei Kristuksesta, sillä se etsii suuria kansanjoukkoja, suuria ohjelmia ja hämmästyttäviä merkkejä heidän keskeltään. He julistavat Kristuksen toista tulemista, mutta kieltävät profeetta-sanansaattajan saapumisen, vaikka voimassa ja merkeissä ja todellisessa ilmestyksessä saattaa hän varjoon heidät kaikki. Oi kyllä, tämä väärä henki, joka lopun aikana on niin lähellä todellista, voidaan erottaa vain sen Sanasta poikkeamisen kautta, ja joka kerta, kun se saadaan kiinni siitä, että se on anti-Sana, se palaa tuohon yhteen perusteluun, jonka me jo olemme osoittaneet vääräksi: “Me saamme tuloksia, eikö vain? Meidän täytyy olla Jumalasta.”

Nyt ennen kuin me lopetamme, haluan esittää tämän ajatuksen. Kaiken aikaa me olemme puhuneet Vehnän Siemenestä, joka on haudattu, joka sitten pistää esiin kaksi orasta, sitten tähkäpään, sitten todellisen tähkän. Tämä saattaa saada jotkut ihmettelemään, sanommeko me, että luterilaisilla ei ollut Pyhää Henkeä, vain koska he opettivat pääasiassa vanhurskauttamista. Se saattaisi saada jonkun ihmettelemään metodisteja, jne., Ei varmasti, me emme sano sitä. Me emme puhu yksilöistä tai ihmisistä, vaan AJANJAKSOSTA. Lutherilla oli Jumalan Henki, mutta hänen aikansa ei ollut täyden ennalleen asettamisen ajanjakso toisen vuodatuksen kautta niin kuin alussa. Samoin oli Wesleyn kanssa, Boothin, Knoxin, Whitefieldin, Brainardin, Jonathan Edwardsin, Müllerin kanssa, jne. Varmasti he olivat täynnä Pyhää Henkeä. Kyllä, he epäilemättä olivat. Mutta ajanjakso, jossa kukin heistä eli, ei ollut ennalleen asettamisen ajanjakso, eikä mikään muukaan ajanjakso, lukuun ottamatta tätä viimeistä ajanjaksoa, ja tämä on täydellisen pimentymisen ajanjakso luopumuksessa. Tämä on luopumisen ajanjakso, ja tämä on ennalleen asettamisen ajanjakso, se on päättyneen kiertokulun ajanjakso. Tämän kanssa, se kaikki on ohitse.

Joten me päätämme Seitsemän Seurakuntajaksoa, sanoen ainoastaan sen, mitä Henki sanoi jokaiselle ajanjaksolle, “Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.”

Minä vilpittömästi uskon, että Jumalan Henki on puhunut meille, ei ainoastaan opettaen meille ajanjaksojen totuudet, mutta Hän on uskollisesti käsitellyt sydämiä, että ne kääntyisivät Hänen puoleensa. Se on syy kaikelle saarnaamiselle ja opettamiselle, sillä Sanan saarnaamisessa ja opettamisessa lampaat kuulevat Jumalan äänen ja seuraavat Häntä.

Hetkeäkään minä en tuo sanomaa ihmisille, että he seuraisivat minua, tai liittyisivät minun seurakuntaani, tai aloittaakseni jonkun yhteisön ja organisaation. Minä en ole koskaan tehnyt sitä enkä tule tekemään sitä nytkään. Minulla ei ole mitään mielenkiintoa sellaisiin asioihin, mutta minä olen kiinnostunut Jumalan asioista ja ihmisistä, ja jos minä voin saada aikaan edes yhden asian, minä tulen olemaan tyytyväinen. Tuo yksi asia on nähdä todellisen hengellisen yhteyden muodostuvan Jumalan ja ihmisten välille, missä ihmiset tulevat uusiksi luomuksiksi Kristuksessa, täytetyiksi Hänen Hengellään ja elävät Hänen Sanansa mukaan. Minä haluan kutsua, pyytää ja varoittaa kaikkia, että he kuuntelisivat Hänen ääntään tänä aikana, ja antaisivat elämänsä täydellisesti Hänelle, niin kuin minä luotan sydämessäni, että olen antanut kaikkeni Hänelle. Jumala siunatkoon teitä, ja ilahduttakoon Hänen tulemuksensa teidän sydäntänne.

CAB-07 LUKU 7 – SARDEEN SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 7 – The Sardisean Church Age)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 7: Sardeen seurakuntajakso

 

Ilmestyskirja 3:1-6

Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.

Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.

Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.

Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.

Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.’

SARDEEN KAUPUNKI

Sardee oli muinaisen Lyydian pääkaupunki. Se joutui Lyydian hallitsijoiden käsistä persialaisille ja sitten Aleksanteri Suurelle. Sen jälkeen Antiokus Suuri ryösti sen. Tämän jälkeen Pergamon kuninkaat vallitsivat sitä kunnes roomalaiset ottivat sen heiltä. Tiberiuksen aikana maanjäristykset ja kulkutaudit hävittivät sen. Nykyään se on asumaton rauniokasa.

Tämä kaupunki oli kerran hyvin tärkeä kaupallisesti. Plinyn mukaan villan värjäys keksittiin siellä. Se oli villanvärjäyksen ja matonkudonnan keskus. Sen alueella oli runsaasti kultaa ja hopeaa, ja sanotaan, että kultakolikoita lyötiin ensimmäiseksi täällä. Siellä pidettiin myöskin orjamarkkinoita.

Tämän kaupungin uskonto oli jumalatar Cybelen saastainen palvonta. Temppelin mahtavat rauniot voidaan vieläkin nähdä.

Palauttakaapa mieliinne, että Pergamon seurakuntajaksolla mainitsin, että babylonialainen käsite ”äidistä ja pojasta”, joka tunnettiin nimellä Semiramis ja Ninus, tuli Aasian Cybeleksi ja Deoiukseksi. Näiden kahden tuntomerkit ovat hyvin valaisevia, kun tarkastelemme niitä vierekkäin.

Miespuolinen oli aurinkojumala; naispuolinen kuunjumalatar.

Miespuolinen oli taivaan herra; naispuolinen taivaan kuningatar.

Miespuolinen toi esiin hyvyyden ja totuuden; naispuolinen lempeyden ja armon.

Miespuolinen oli välittäjä; naispuolinen välittäjätär.

Miespuolisella oli avain, joka avaa ja sulkee näkymättömän maailman portit; naispuolisella oli samanlainen avain.

Miespuolinen on kuolleitten tuomari; naispuolinen seisomassa hänen vierellään.

Miespuolinen on tapettu, noussut ylös kuolleista ja noussut taivaaseen; naispuolinen on viety sinne ruumiillisesti pojan kautta.

Nyt Roomassa tälle samalle epäjumalalle annettiin meidän Herramme nimi: miespuolista kutsutaan Jumalan Pojaksi, kun taas naispuolista kutsutaan Jumalan äidiksi.

Tämä on sama, minkä huomasimme kahdessa aikaisemmassa seurakuntajaksossa, joissa käsite ”äiti ja poika” saavutti sellaiset valtavat mittasuhteet. Huomatkaa nyt, että samoinkuin Babylonissa, jossa pojan palvonta alkoi menettää suosiota äidin palvonnan tullessa sen sijaan, niin että hän kirjaimellisesti alkoi ottaa pojan paikan. Näemme tällä aikakaudella, että pakanallinen palvonta Sardeessa oli naisen palvontaa. Siellä oli Cybele yksin, ei Cybele ja Deoius. Äiti oli kirjaimellisesti ottanut pojan paikan, varustettuna jumaluuden ansioilla. Kaikki mitä meidän täytyy tehdä, on käydä lävitse hänen erilaiset nimityksensä ja palauttaa mieliin ne rakastettavat ominaisuudet, jotka Rooman kirkko on antanut Marialle. Tämä vain ymmärtääksemme, mistä tämän seurakuntajakson uskonto on tullut.

Kaksi asiaa todellakin vaikuttivat minuun voimakkaan iskun tavoin tutkiessani tätä Cybelen palvontaa. Yksi oli se, että hän oli Januksen tavoin varustettu avaimella, joka antoi hänelle saman vallan kuin Januksellakin (avain taivaaseen ja maahan ja salaisuuksiin), ja se, että palvojat ruoskivat itseään, kunnes verta vuotaa heidän ruumiistansa, kuten katoliset tekevät tänä päivänä, jolloin he tuntevat kärsivänsä niinkuin Herra.

Epäilemättä se, että tämä seurakuntajakso oli ensimmäinen todellinen murtuma paavillisen Rooman kirkossa, joka todella kukoisti tuohon aikaan, aiheutti naisprofeetta Iisebelin lujittamaan ja korostamaan oppiaan Mariasta, vastustaen päättäväisesti protestantteja, jotka kielsivät sen, että Marialla olisi ollut mitään osuutta pelastussuunnitelmassa erillään Jumalan suosiosta häntä kohtaan siinä, että tämä oli valinnut hänet kantamaan neitsyenä Jeesusta. Kuten Luther kiteytti opin vanhurskautumisesta uskon kautta, he pitäytyivät tekoihin, katumusharjoituksiin, rukouksiin ja muihin epäraamatullisiin keinoihin. Ja kun vapautetut kristityt kirkastivat Poikaa, roomalaiskatoliset lisäsivät Marian jumaloimistaan, kunnes kahdeskymmenes vuosisata näki (vastoin useimpia korkea-arvoisia Rooman teologeja) paavi Piuksen kirjaimellisesti nostavan Marian kunniaan ylösnousemusruumiissa. Tämä oppi on ehdottomasti tuo äsken mainittu babylonialainen oppi, jossa poika vie äidin ruumiillisesti taivaaseen.

Ei ihme, että tämä viides seurakuntajakso kulkee samaa tietä edellisten jaksojen kanssa ja tulee tekemään niin, kunnes se päättyy tulijärveen, missä portto ja hänen lapsensa tapetaan toisessa kuolemassa. Siinä se on, Marian palvonta, Cybelen palvonta. Tiesittekö muuten, että Cybele oli se Astarte, jonka papitar Iisebel oli ja joka sai Israelin kompastumaan irstailevilla rituaaleilla, joita hän johti? No niin, tämä on se, mikä hän oli Raamatussa.

SEURAKUNTAJAKSO

Sardeen tai viides seurakuntajakso kesti vuodesta 1520 vuoteen 1750. Sitä kutsutaan tavallisesti uudistuksen aikakaudeksi.

SANANSAATTAJA

Tämän jakson sanansaattaja on kaikkien seurakuntajaksojen sanansaattajista tunnetuin. Hän oli Martti Luther. Luther oli lahjakas opiskelija, jolla oli lempeä luonne. Hän oli opiskelemassa lakimieheksi, kun läheisen ystävän pitkäaikainen sairaus ja kuolema sai hänet pohtimaan vakavasti hengellistä tilaansa. Hän meni Augustinin luostariin Erfurtiin vuonna 1505. Siellä hän opiskeli filosofiaa ja myöskin Jumalan Sanaa. Hän eli elämää, johon kuuluivat kaikkein ankarimmat katumusharjoitukset, mutta kaikki nämä ulkonaiset teot eivät voineet karkoittaa hänen synnintuntoaan. Hän sanoi: ”Minä kidutin itseni melkein kuoliaaksi päästäkseni rauhaan Jumalan kanssa, mutta olin pimeydessä enkä löytänyt sitä.” Staupitz, piispan apulainen, auttoi häntä pääsemään selvään käsitykseen siitä, että pelastuksen tuli olla ennemminkin sisäinen kokemus kuin jokin rituaali. Näin rohkaistuna hän yhä edelleen etsi Jumalaa. Myöhemmin hänestä tuli pappi. Kuitenkaan hän ei vielä ollut pelastettu. Hänestä tuli innokas ja syvällinen Sanan ja jäljellä olevien suurten teologisten teosten opiskelija. Hän oli tavoiteltu opettajana ja saarnaajana syvällisen tietonsa ja suuren vilpittömyytensä tähden. Täyttääkseen luostarilupauksen, jonka hän oli tehnyt itselleen, hän meni Roomaan. Siellä hän näki niiden kirkon määräämien tekojen turhuuden, joiden tuli tuoda pelastus, ja tämä Jumalan Sana iskeytyi hänen sydämeensä: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. Kotimatkallaan tämän Kirjoituksen evankelinen totuus tulvi hänen mieleensä, ja hän vapautui synnistä ja syntyi Jumalan valtakuntaan. Pian tämän jälkeen hänet ylennettiin jumaluusopin tohtoriksi ja hänelle annettiin tehtäväksi ”omistaa koko elämänsä opiskelemaan ja selittämään ja puolustamaan uskollisesti pyhiä Kirjoituksia. Tämän hän tekikin, vieläpä sellaisella vaikutuksella, että hänen sydämensä ja hänen ympärilläänkin olevien sydämet syvästi kiinnittyivät Sanan totuuteen. Sana joutui pian avoimeen ristiriitaan kirkon uskontunnustuksien ja oppien väärinkäytön kanssa.

Kun nyt Leo kymmenennestä tuli paavi ja John Tetzel tuli myymään synnin päästöjä, Lutherilla ei ollut valinnan varaa, vaan hänen täytyi nousta tätä epäraamatullista opetusta vastaan. Aluksi hän jyrisi saarnatuolista sitä vastaan ja sitten kirjoitti kuuluisat 95 teesiänsä, jotka hän lokakuun 31, 1517 naulasi linnankirkon oveen.

Pian Saksa oli ilmitulessa, ja uudistus oli käynnissä. Muistettakoon nyt, että Martti Luther ei ollut ainoa, joka oli protestoinut Rooman katolista kirkkoa vastaan. Hän oli vain yksi monista. Muut olivat kieltäneet paaveilta näiden itse myöntämänsä maallisen ja hengellisen vallan, ja jopa paavien keskuudessa oli esiintynyt pienempiä, väliaikaisia uudistuksia. Niin, oli monia, jotka olivat nousseet vastaan, mutta Lutherin tapauksessa Jumalan aika oli kypsä lopulliselle liikkeelle, joka olisi seurakunnan ennalleen asettaminen ja johtaisi Pyhän Hengen vuodatukseen paljon myöhemmin.

Martti Luther itse oli herkkä, Hengellä täytetty kristitty. Hän oli ehdottomasti Sanan mies, sillä hänellä ei ollut ainoastaan syvällistä mieltymystä tutkia sitä, vaan myöskin saattaa se muiden käsiin, jotta kaikki voisivat elää siitä. Hän käänsi Uuden Testamentin ja antoi sen ihmisille. Tämän raskaan työn hän teki itse, korjaten jotakin tekstin kohtaa jopa kaksikymmentä kertaa. Hän keräsi ympärilleen ryhmän heprealaisia oppineita, joiden joukossa oli juutalaisia, ja käänsi Vanhan Testamentin.

Tämä Lutherin valtava työ on vieläkin se, jolle myöhemmät Kirjoitusten käännökset Saksassa ovat perustuneet.

Hän oli voimallinen saarnaaja ja Sanan opettaja, ja erikoisesti ensimmäisinä julkisen esiintymisensä vuosina hän vaati, että Sana olisi ainoa perusta, jolla asiat voidaan arvostella. Siten hän oli sitä vastaan, että teoilla ansaittaisiin pelastus ja kasteella uudestisyntyminen. Hän opetti, että Kristuksen välitystyö tapahtui ihmisten teoista erillään, niinkuin alkuperäinen ja helluntain kaava oli. Hän oli mies, joka rukoili paljon, ja hän oli oppinut, että mitä enemmän työtä hänellä oli ja mitä enemmän ajanpuute ahdisti häntä, sitä enemmän hän antoi ajastaan Jumalalle rukouksessa varmistaakseen tyydyttävät tulokset. Hän tiesi, että taistelu oli Saatanaa vastaan, ja kerrotaan, että Saatana eräänä päivänä näkyvästi ilmestyi hänelle. Hän heitti sitä mustepullolla käskien sitä menemään tiehensä. Toisen kerran kaksi fanaatikkoa tuli hänen luokseen taivuttaakseen hänet liittymään heihin, karkoittaakseen kaikki papit ja Raamatut. Hän erotti heissä olevat henget ja lähetti heidät pois.

Sauersin Historian kolmannessa osassa, sivulla 406 on kirjoitettu tohtori Martti Lutherista, että hän oli ”profeetta, evankelista, kielilläpuhuja, tulkitsija, kaikki yhdessä persoonassa, joka oli varustettu yhdeksällä Hengen lahjalla.”

Se, mikä liikutti hänen sydäntään Pyhän Hengen kautta, ja mikä oli se pieni vihreä oras, joka merkitsi sitä, että totuus oli tulossa seurakuntaan takaisin sellaisena, kuin se tunnettiin helluntaina, oli oppi vanhurskauttamisesta: pelastus armon kautta, erillään teoista. Huomaan, ettei tohtori Luther uskonut ja saarnannut ainoastaan vanhurskauttamisesta, mutta tämä oli hänen pääasiallinen aiheensa, kuten sen todella, täytyikin olla, sillä tämä on Sanan totuuden perusoppi. Hänet tullaan ikuisesti tuntemaan sellaisena välineenä Jumalan kädessä, joka elvytti tämän totuuden. Hän oli viides sanansaattaja ja hänen sanomansa oli: ”VANHURSKAS ON ELÄVÄ USKOSTA”. Varmasti me tunnustamme sen, että hän tiesi ja opetti, että me elämme uskosta uskoon. Hänen valtava ymmärtämisensä kaikkivaltiudesta, valinnasta, edeltämääräämisestä ja muista totuuksista osoittavat hänen olleen suuri Sanan mies, mutta kuitenkin minä sanon uudelleen, kuten historioitsijat, että Jumala käytti häntä tuomaan ihmisille esiin Jumalan käyttämän normin, joka ei perustu tekoihin. ”Vanhurskas on elävä uskosta.”

Kuten jo aikaisemmin olen maininnut, tätä jaksoa ovat historijoitsijat kutsuneet uudistuksen ajaksi. Se on aivan oikein. Täytyikin olla niin, että Martti Luther oli uudistaja, eikä profeetta. Tiedän, että historian kirjat kutsuvat häntä profeetaksi, mutta se ei merkitse sitä, että ne ovat oikeassa, sillä Martti Lutherista ei ole tietoja, jotka kelpuuttaisivat hänet Jumalan todelliseksi profeetaksi tuon sanan raamatullisessa mielessä. Hän oli hyvä opettaja, jonka elämässä tuli ilmi muutamia Hengen lahjoja, ja me ylistämme Jumalaa siitä. Hän ei siis kyennyt johtamaan seurakuntaa takaisin koko totuuteen, kuten teki esim. Paavali, joka oli sekä apostoli että profeetta.

Kun aika kului, huomaamme suuren muutoksen tavassa, jolla hän johti niitä asioita, joiden kanssa hän oli tekemisissä. Aluksi hän oli ollut lempeä, peloton, niin kärsivällinen, jatkuvasti odottaen Jumalaa selvittämään ongelmat. Mutta sitten suuret numerot alkoivat tulla hänelle tärkeimmiksi. Niiden tarkoitus ei ollut todellisesti hengellinen. Paremminkin niillä oli poliittiset tarkoitusperät. He halusivat rikkoa paavin kahleen. He eivät halunneet lähettää rahaa Roomaan. Fanaatikot nousivat esiin. Hänet vedettiin mukaan poliittisiin asioihin ja päätöksen tekoihin, jotka itse asiassa ovat seurakunnan asioiden ulkopuolella. Rukouksen, saarnaamisen ja käyttäytymisen olisi tullut opettaa normi, joka tuli ottaa huomioon. Nämä poliittiset ongelmat kasvoivat, kunnes hänet pakotettiin kestämättömään asemaan välittäjäksi herrojen ja talonpoikien välillä. Hänen päätöksensä olivat niin vääriä, että seurasi yleisiä levottomuuksia ja tuhansia tapettiin. Hän tarkoitti hyvää, mutta annettuaan johtaa itsensä jälleen kirkkovaltioevankeliumiin, hänen täytyi kärsiä seurauksista.

Mutta kaikesta tästä huolimatta Jumala käytti Martti Lutheria. Älköön sanottako, että hänen aikomuksensa olivat väärät. Sanottakoon ainoastaan, että hänen arvionsa oli väärä. Todellakin, jos luterilaiset voisivat päästä takaisin hänen opetuksiinsa ja Jumalan palvelemiseensa, kuten tämä rakastettava veli palveli Häntä, silloin ihmiset varmastikin olisivat kunniaksi ja ylistykseksi suurelle Jumalalle ja Pelastajalle Jeesukselle Kristukselle.

TERVEHDYS

Ilm. 3:1: ”’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä.'”

Jälleen kerran, kuten aikaisemmissakin neljässä jaksossa, Henki tuo ilmi armollista Herraamme asettamalla eteemme Hänen ihmeellisiä ominaisuuksiaan. Tällä kertaa, kun Hän seisoo seurakunnan keskellä, näemme Hänet sinä, jolla on seitsemän Jumalan Henkeä ja seitsemän tähteä. Me tiedämme, ketkä nuo seitsemän tähteä ovat, mutta meidän täytyy saada selville, mihin nuo seitsemän henkeä viittaavat.

Tämä sama lause esiintyy neljä kertaa Ilmestyskirjassa. Ilm. 1:4: ”Ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä.'”’ Ilm. 3:1: ”Näin sanoo ”hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä.” Ilm. 4:5: ”Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää; ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä.” Ilm. 5:6: ”Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ”ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat he seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.”

Ensinnäkin me tiedämme varmasti, että nämä jakeet eivät opeta meille uutta ja sellaista oppia, joka olisi vastoin Joh. 4:24: ”Jumala on (yksi) Henki.” Mutta tämä on kuten 1. Kor. 12:8-11 jakeet, jossa löydämme YHDEN Hengen ilmaisevan itseään YHDEKSÄLLÄ tavalla. Täten me tiedämme, että nämä Jumalan seitsemän Henkeä merkitsevät sitä, että yksi ja sama Henki esiintyy seitsemällä eri tavalla. Ilm. 4:5 nämä samat seitsemän Henkeä esiintyvät seitsemänä palavana soihtuna Herran edessä. Koska Johannes käytti aina Vanhan Testamentin symboleja Ilmestyskirjassa, me menemme Vanhaan Testamenttiin ja löydämme San. 20:27, että ”ihmisen henki on Herran lamppu.” Huomaamme näiden seitsemän hengen olevan yhteydessä ihmisen kanssa. Johannes Kastajaa kutsutaan Joh. 5:35 ’palavaksi lampuksi’. Jälleen Ilm. 5:6 seitsemän Henkeä samaistetaan seitsemään silmään. Sak. 4:10: ”Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?'” On hyvin todennäköistä, että sana ”he” viittaa ihmisiin. Näemme siis, että Herran silmät tässä yhteydessä merkitsevät ihmisiä – tietysti he tulevat olemaan voideltuja miehiä, täynnä Pyhää Henkeä, sillä Jumalan palvelustehtävät eivät ole ihmisten vaan Pyhän Hengen voimassa. Kun asetamme nämä Kirjoitusten kohdat yhteen, on ilmeistä, että nuo Jumalan seitsemän Henkeä viittaavat saman Pyhän Hengen jatkuvaan palvelustehtävään niiden seitsemän miehen elämässä, joiden kanssa Jumala samaistaa itsensä hyvin läheisesti. He ovat Hänen silmänsä ja he ovat Hänen lamppunsa. Keitä nämä seitsemän miestä ovat, voidaan helposti nähdä, koska seuraava lause kutsuu heitä seitsemäksi tähdeksi, joiden me jo tiedämme olevan seitsemän sanansaattajaa seitsemälle seurakuntajaksolle. Kuinka kaunista tuo onkaan. Näettehän, tähden tarkoitus on heijastaa valoa yöllä, sillä aurinko on laskenut. Samoin jokaisen seurakuntajakson sanansaattajan (jota tähti edustaa) tehtävänä oli heijastaa Pojan valoa. He kaikki tekivät tämän Pyhän Hengen avulla.

Paavali oli ensimmäinen sanansaattaja, ja hän sanoi Gal. 1:8, että jos enkeli, sanansaattaja, kirkkoherra, kuka tahansa hän olikaan – jos hän saarnaisi jotakin muuta evankeliumia kuin mitä Paavali oli saarnannut, hän olkoon kirottu. Paavali tiesi, että hänen lähtönsä jälkeen raatelevat sudet tulisivat seurakuntaan. Hän tiesi, että itse Saatana voisi ilmestyä valon enkelinä, kuinka paljoa ennemmin sitten hänen palvelijansa. Sentähden hän varoittaa, että tämän evankeliumin tulee aina olla sama. Nyt Paavali oli kastanut Jeesuksen nimeen ja kastanut uudelleen siellä, missä ihmisiä ei oltu näin upottamalla kastettu. Hän asetti seurakunnan järjestykseen ja opetti Hengen lahjojen oikeaa käyttöä ja vahvisti, että niiden tuli säilyä seurakunnassa, kunnes Jeesus tulisi. Samoin seuraavat sanansaattajat, kaikki jäljellä olevat kuusi, tulisivat saman Pyhän Hengen kautta palamaan samasta tulesta ja välittämään samaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin valoa, ja merkit tulisivat seuraamaan heitä. Täyttikö Irenaeus nämä ehdot? Kyllä. Täyttikö Martin? Kyllä. Täyttikö Golumba? Kyllä. Täyttikö Martti Luther? Aivan varmasti. Täyttikö Wesley? Kyllä, hänellä oli suuri palvelustehtävä ja hän jopa rukoili hevosensa puolesta, että se tulisi terveeksi ja se tuli. Siinä me olemme. Seitsemän seurakuntajaksoa ja seitsemän sanansaattajaa, jotka ovat kaikki samanlaisia, ja Paavali julisti kirouksen jokaiselle, joka sanoo olevansa sanansaattaja, mutta jolla olisi erilainen evankeliumi ja joka eläisi erilaisessa valossa.

Täsmääkö tämä viimeinen lausuntoni muun Sanan kanssa? Kyllä. Sana sanoo, että jos kuka tahansa ihminen lisää tähän kirjaan tai ottaa siitä pois jotakin, Jumala tuomitsee hänet kadotukseen. Jumala sanoi: ”Minä olen paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan.” Ilm. 22:18.

Näemme siis, että nuo seitsemän Henkeä itse asiassa viittaavat yhteen Jumalan Henkeen, joka toteuttaa Jumalan tahdon ja Sanan eri sukupolvien aikana. Haluaisin valaista tätä Sanasta. Jumalan Henki oli voimallisesti Elian yllä. Sitten sama Henki tuli Elisan ylle kaksinkertaisena. Vuosisatoja myöhemmin sama Henki, jota me kutsumme Eliaan Hengeksi, kuvataksemme sen palvelustehtävää, tuli Johannes Kastajan ylle. Eräänä päivänä sama Henki, joka tunnistetaan samalla tavalla palvelustehtävän perusteella on tuleva miehen päälle pakanaseurakunnan ajan lopussa. Jälleen; Kirjoitukset sanovat, että Jumala voiteli Jeesus Nasaretilaisen Pyhällä Hengellä ja voimalla, ja Hän kulki ympäriinsä tehden hyvää, parantaen kaikki, jotka olivat Saatanan sitomia. Ennen poismenoaan Jeesus käski opetuslastensa odottaa helluntaihin asti, jolloin sama Henki, joka oli Hänen yllänsä, oli tuleva takaisin ja lankeava heidän päällensä ja täyttävä heidät. Sitten tämä ’uloskutsuttu’ ruumis (seurakunta) tulisi olemaan Hänen sijaisenaan maailmassa, ottaen Hänen paikkansa. Ja koska tuo sama Henki, joka oli Hänessä, tulisi heihin, he tulisivat tekemään aivan samoja tekoja. Ja kuka tahansa, joka on todella Jeesuksen Kristuksen ruumis, todellinen seurakunta, tulee tuomaan julki samoja tekoja, mitä Jeesus teki ja joita helluntain seurakunta teki, koska sama Henki tulee olemaan heissä. Mikä muu tahansa seurakunta, jolla ei ole Henkeä ja Hengen ilmaisemista, joutuu vastaamaan siitä Jumalalle.

Tässä sanotaan myös, että nuo seitsemän tähteä tai nuo seitsemän sanansaattajaa seitsemälle seurakuntajaksolle ovat Hänen kädessään. Hän pitää heitä kädessään. Tiedätte ilman muuta, että jos he ovat Hänen kädessään, he ovat yhteydessä Hänen voimaansa. Tätä tuo käsi merkitsee. Se ilmaisee Jumalan voimaa! Ja Jumalan valtuuksia. Ei ainoakaan heistä tullut omassa voimassaan ja valtuudessaan. Näin Paavali sanoi. Ei yksikään ihminen uskaltaisi tehdä sitä. Tarvitaan Jumalan valtuudet ja Pyhän Hengen voima. Evankeliumia saarnataan Jumalan valtuuttamana Hengen voimassa. Kaikki nämä miehet olivat varustettuja Pyhän Hengen voimalla. He kaikki seisoivat maailmaa vastaan. He saattoivat tehdä tämän. He olivat täynnä Jumalaa. Jumala oli LÄHETTÄNYT ja valtuuttanut heidät; EIVÄT he itse tai muut ihmiset.

Nyt heillä oli, mitä maailmalla ei voinut olla. Jeesus sanoi, että kun Hän menee pois, Hän lähettää Henkensä, jota maailma ei voi ottaa vastaan. Niin se on. Maailma, tai maailman järjestelmät eivät voi ottaa Häntä vastaan. Tämä on se, mitä organisaatio on – se on maailman järjestelmä. Näyttäkää minulle vaikkapa vain yksikin maailman järjestelmän mukainen seurakunta, joka on täynnä Pyhää Henkeä. Minä haluan nähdä sen. Jos voitte näyttää minulle sellaisen seurakunnan, silloin olette löytäneet virheen Sanasta. Ei ainoakaan näistä sanansaattajista ollut organisoitu. Heidät joko potkittiin ulos tai he itse lähtivät siitä, koska he vakuuttuivat organisaation synnistä. Kuinka Pyhä Henki saattaisi olla organisaatiossa, kun organisaatio ottaa Hengen paikan ja kirkkokunnat ottavat Sanan paikan? Muistakaa, ”organisaatio” on ”KUOLEMA”. Se ei voi olla toisin. Jos maailma ottaa johdon, Henki lähtee.

No niin, Henki ei ole seitsemän henkeä vaan YKSI. Hän tulee aina olemaan sama ja toimimaan samalla tavalla. Ja seitsemän sanansaattajaa omaavat saman Hengen ja opettavat samaa Sanaa ja heillä on sama voima. Ja jos seurakunta on todellinen seurakunta, sillä tulee olemaan aina Henki ja Sana ja samat voimateot kuin helluntain seurakunnalla. Se tulee olemaan helluntain seurakunta kokemusperäisesti; ja siinä tulee esiintymään kielilläpuhumista, selitystä ja profetoimista ja parantamista. Jumala tulee olemaan sen keskellä ja Jumala tulee ilmoittamaan itseään sen keskellä, niinkuin Hän on aina tehnyt. Halleluja! Ja seurakunta tulee olemaan organisoimaton. Älkää unohtako tätä.

Nyt voimme nähdä, että Jeesus Kristus ilmoittaa itseään läpi aikakausien Henkensä kautta, joka on sanansaattajissa. He ovat kuten Mooses oli Israelin lapsille. Ja hänellä oli ilmestys omaa aikaansa varten, samoin jokaisella sanansaattajalla oli Jumalan ilmestys ja palvelustehtävä tuota päivää varten. Kun me siis näemme, että nämä sanansaattajat ovat Hänen kädessänsä, näemme, että Herra samaistaa itsensä näiden miesten kanssa ja suo heille voimaansa. Ei ole tarpeeksi, että Hän samaistaa itsensä koko seurakunnan kanssa, jonka me näimme, kun Hän seisoi noiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä. Ei edes ole tarpeeksi, että me näemme viisinkertaisen palvelustehtävän Efesolaiskirjeen 4. luvussa (apostolit, profeetat, opettajat, evankelistat, paimenet). Sillä jokaisessa jaksossa seurakunta menee harhaan, ja näin ei tapahdu ainoastaan maallikkojen keskuudessa, vaan papiston ryhmässä – paimenet ovat yhtä väärässä kuin lampaatkin. Silloin Jumala tuo itsensä esiin Johtavana Paimenena näiden seitsemän miehen palvelutehtävissä johtaakseen kansansa takaisin totuuteen ja tuon totuuden runsaaseen voimaan. Jumala on omassa kansassaan – koko kansassaan, sillä jos jollakulla ei ole Kristuksen Henkeä, hänellä ei ole mitään osuutta Kristukseen. Ja Hän on Sana. Tämä tulee olemaan Sana, joka on tunnettu kansassa. Mutta Hän on asettanut erityisen johtajuuden näille miehille oman valintansa ja oman tahtonsa päättämän mukaisesti. He tulevat esiintymään kerran jokaisessa seurakuntajaksossa. Sama Henki tulee olemaan heissä jokaisessa. Miten etäinen tämä onkaan Rooman harhaoppisuudelle. Heillä on mies oman valintansa mukaan – yksi toisensa jälkeen – kenelläkään heistä ei ole Jumalan voimaa – yksikään heistä ei pitäydy Jumalan Sanaan – jokainen heistä eroaa edeltäjästään ja lisää mitä haluaa, aivan kuin hän olisi Jumala. Jumala ei ole mukana siinä. Mutta Hän on sanansaattajassaan, ja se, jolla on Jumalan täyteys, seuraa sanansaattajaa, kuten sanansaattaja seuraa Herraa Hänen Sanansa mukaisesti.

”Hän, jolla on ne seitsemän Jumalan henkeä ja ne seitsemän tähteä.” Ilm. 3:1. Kuten tämä sama Herra samaisti itsensä ihmisen kanssa tulemalla lihaksi, Hän jälleen samaistaa itsensä sen ihmisen kanssa, jossa on Hänen Henkensä. ”Nämä ovat minun”, sanoo Herra. Seitsemän Hengellä täytettyä sanansaattajaa ovat Jumalan. Ihmiset saattavat kieltäytyä tunnustamasta heitä. Heitä saatetaan epäillä. Todellakin, inhimillisesti ajatellen he eivät ehkä täytä vaatimuksiakaan – yhtä kaikki, he ovat oman aikansa sanansaattajia. Jumala käytti Aabrahamia (tämä valehteli), Hän käytti Moosesta (tämä kapinoi), Joonaa (hän oli tottelematon), Simsonia (hän teki syntiä), Daavidia (hän teki murhan). Hän käytti myös Joosuaa ja Joosefia. Ja niitä, joiden elämä oli virheellistä, on paljon enemmän kuin niitä, joiden menneisyys näyttää olevan täydellinen. KAIKKI OLIVAT JA OVAT HÄNEN. Kukaan ei uskalla kieltää sitä. Hän käytti heitä Pyhässä Hengessä ja Pyhän Hengen kautta, jolla Hän oli täyttänyt heidät. Omalle Herrallensa he seisoivat tai kaatuivat. Ja kaikissa heissä täytettiin kaikkivaltiaan Jumalan tahto. Yrittäköön ulkopuolinen historia kieltää tämän, se pysyy silti voimassa. Iankaikkinen Jumala vielä käyskentelee kultaisten lampunjalkojen keskellä ja lähettää sanansaattajiansa Henkensä kautta Sanan kanssa jokaisen seurakuntajakson ihmisille.

TUOMIO

Ilm. 3:1: ”Minä tiedän sinun tekosi; sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Ilm. 3:2: ”Sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.” Tässä me näemme hyvin omituisen seikan. Jokaisessa seurakuntajaksossa tähän asti Henki on ensinnäkin kiittänyt todellisia uskovia, ja sitten tuominnut väärän viinipuun. Mutta tässä jaksossa esiintyy selvästi niin kevytmielistä Herran ja Hänen Sanansa hylkäämistä, että koko sanoma tälle viidennelle jaksolle kuulostaa tuomiolta.

”Minä tiedän sinun tekosi.” Mitkä olivat nämä teot, jotka nousivat Herran eteen ja aiheuttivat Hänen tyytymättömyytensä? No niin, te tiedätte, että jokainen jakso sulautui seuraavaan, niinpä neljännen jakson teot jatkuivat viidenteen. Nämä teot, kuten hyvin tiedätte, ovat seuraavat:

1. Pyhän Hengen johto korvattiin inhimillisellä järjestelmällä.

2. Puhdas Jumalan Sana ja sen vapaa hyväksikäyttö kaikille ihmisille oli korvattu uskontunnustuksilla, opinkappaleilla, kirkon määräyksillä jne.

3. Jumalan palvonta Hengessä ja Hengen lahjat ja kaikki, mitä kuuluu todelliseen pyhien yhteyteen, oli pantu syrjään liturgian ja kirjaimellisen epäjumalanpalveluksen, pakanallisten juhlien, yms. tieltä.

4. Marian palvonta saavutti suurempaa sijaa kristittyjen jumalanpalveluksessa, kunnes Maria itse asiassa anasti Jumalan paikan, ja Poika tuotiin alas korkeasta asemastaan, jossa Hän oli kaikkien yläpuolella, asemaan, jossa Hän oli paaviksi kutsutun miehen alaisena, miehen, joka kutsui itseään Kristuksen sijaiseksi.

Ne, jotka taistelivat tätä kauheaa antikristillistä kirkkoa vastaan, tuhottiin. Ne, jotka olivat sen puolella, huomasivat olevansa kirkon pelinappuloita, olivatpa he sitten kuninkaita tai talonpoikia. Heidän elämänsä ei ollut heidän omansa, eikä heidän elämänsä myöskään ollut Kristuksen, vaan ne kuuluivat ruumiineen, sieluineen ja henkineen Rooman kirkolle. He puhuivat Kristuksen verestä, mutta silti he ostivat pelastuksensa rahalla, ja ostivat syntiensä anteeksiantamuksen jopa kullalla tai katumusharjoituksilla. Varakkaimmat heistä totesivat tilanteen miellyttäväksi, kun paavi Leo X salli heidän ostaa niiden syntien anteeksiannon, joita ei oltu vielä tehtykään, niin että he kevyellä omallatunnolla saattoivat suunnitella kauheita rikoksiansa, ja sitten edetä toteuttaakseen ne, tietäen, että paavi oli jo sovittanut heidän syntinsä. Jumalan Sana pidätettiin heiltä, kukapa siis olisi tiennyt totuuden! Koska totuus tulee ainoastaan Sanasta, ihmiset teljettiin Rooman kirkon tunkkaiseen vankihuoneeseen, odottaen kuolemaa ja kuoleman jälkeen tuomiota. Mutta suuri portto, juopuneena marttyyrien verestä ja ilman ajatustakaan tuomiosta, hoiperteli villisti eteenpäin tappaaksensa ihmiset sekä hengellisellä että fyysisellä kuolemalla.

Neljännen jakson loppupuolella, mikä voisi olla myös viidennen jakson alku, turkkilaisten suorittama Konstantinopolin valloitus lähetti idän oppineet kreikkalaisten käsikirjoitustensa kanssa länteen. Sanan puhtaus ja todellisten uskovien opetukset levisivät tällä tavoin. Eivätkä nämä hyvät opettajat ainoastaan olleet hyvin tärkeitä, vaan näihin aikoihin tehtiin myös keksintö, josta tuli meidän nykyaikaisten painokoneittemme edeltäjä, helpottaen kirjojen painamista. Näin huomaamme, että suureen Raamatun nälkään ja tarpeeseen voitiin vastata. Jumala nostatti monia voimallisia miehiä, joista Luther oli ainoastaan yksi. Calvin ja Zwingli olivat kaksi muuta loistavaa valoa, ja heidän lisäkseen oli monia, monia muita, jotka eivät ole niin hyvin tunnettuja. Vaikka kaikki tämä ei mennytkään hukkaan, Jumalan voimallinen työ tosiasiallisesti estyi juuri näiden miesten tähden. Esim., he EIVÄT vastustaneet kirkon ja valtion avioliittoa, joka solmittiin Nikean kirkolliskokouksessa, vaan itse asiassa edistivät tätä liittoa. Valtion suorittama evankeliumin puolustaminen toivotettiin tervetulleeksi, vaikka Jumalan Sana ei millään tavoin ollut sen takana. Ja vaikka me näemme ”ihmisen vihan ylistävän Jumalaa”, sellaisissa tapauksissa kuin Henry XIII, joka otti esille uudistuksen ja paavillisen vallan hylkäämisen, oli se vielä kaukana helluntain totuudesta ja kaikkivaltiaan Jumalan suojeluksesta.

Huolimatta Lutherin jatkuvasta opetuksesta ulkopuolisten paikallisseurakunnan asioihin puuttumista vastaan, hän ei kyennyt puhdistamaan ihmisten mieliä käsitteestä, jossa piispa ja arkkipiispa hallitsivat seurakuntaa. Täten siis seurakunta otti yhden askeleen oikeaan suuntaan, mutta pysyi silti kahlehdittuna, niin että lyhyen ajan kuluttua se oli jälleen vankina samassa tunkkaisessa vankilassa, mistä se oli yrittänyt paeta.

Kuitenkaan iljettävien tekojen malja ei ollut vielä täynnä. Ei vain Luther huonon arviointikykynsä kautta yllyttänyt taisteluun ja siten aiheuttanut lukemattomien ihmisten kuolemaa, vaan Zwinglin ryhmä tuomitsi vankilaan jumalallisen tohtori Hubmeyerin, ja vaikka se ei tuominnutkaan häntä polttoroviolle, se oli itse asiassa suuressa määrin vastuussa hänen lopulta polttoroviolla tapahtuneesta kuolemastaan. Ja Calvin ei tehnyt yhtään vähempää, sillä hän vaati Servetuksen pidättämistä, joka oli nähnyt ja opetti jumaluuden ykseyttä. Kirkko sitten kidutti tätä veljeä, ja Calvinin kauhuksi hänet poltettiin roviolla.

Jos koskaan oli kirkkokunnallista innostusta, niin tänä kohtalokkaana aikana sitä oli. Comeniuksen sanat kuvaavat paljon tätä aikakautta. Hän kirjoitti teoksen ”YKSI TARPEELLINEN ASIA”. Hän vertaa maailmaa labyrinttiin ja osoittaa, että tie ulos löydetään jättämällä kaikki, mikä on tarpeetonta, ja valitsemalla yksi asia, joka on tarpeellinen – Kristus. Opettajien suuri määrä, hän sanoo, on syy useiden uskonlahkojen paljouteen, joille ei kohta edes löydy nimiä. Jokainen kirkko luulee olevansa se ainoa totinen tai ainakin puhtain, todellisin osa siitä, samalla kun he keskenään tuomitsevat toinen toisiaan mitä katkerimmalla vihalla. Mitään sovintoa ei voida toivoa heidän välillensä; heidän välillään on sovittamaton vihamielisyys. Raamatusta he väärentävät itselleen erilaiset oppinsa; nämä ovat heidän linnoituksensa ja vallituksensa, joiden taakse he kaivautuvat ja torjuvat kaikki hyökkäykset. En halua sanoa, että nämä uskontunnustukset ovat pahoja sinänsä, vaikka useissa tapauksissa onkin syytä niin olettaa. Niin tehdessään he kuitenkin ruokkivat vihamielisyyden tulta; ainoastaan panemalla ne kokonaan pois saattaisi olla mahdollista asettua työskentelemään seurakunnan haavojen parantamiseksi. ”Tämä uskonlahkojen labyrintti ja erilaiset ryhmät joihin ihmiset kuuluvat, johtuu mieltymyksestä väittelyyn. Mitä sillä saavutetaan? Onko mitään kiistaa koskaan saatu ratkaistuksi siten? Ei koskaan. Ne ovat vain lisääntyneet. Saatana on suurin saivartelija; häntä ei ole koskaan voitettu sanakiistassa. Jumalanpalveluksessa ihmisten sanoja kuullaan tavallisesti enemmän kuin Jumalan Sanaa. Jokainen tarinoi niinkuin häntä huvittaa, tai tappaa aikaa opituilla tutkielmilla ja osoittaa vääräksi toisten näkökohtia. Uudesta syntymästä ja siitä, kuinka ihmisen tulee muuttua Kristuksen kaltaiseksi tullakseen osalliseksi jumalallisesta luonnosta (2. Piet.1:4), sanotaan tuskin mitään. Avaimien voimasta kirkko on kadottanut melkein kokonaan voiman sitoa, ainoastaan voima päästää irti on säilynyt. Sakramentit, jotka on annettu ykseyden, rakkauden ja meidän elämämme Kristuksessa esikuviksi, on muutettu mitä katkerimmaksi epäsovuksi, keskinäisen vihan aiheeksi, lahkolaisuuden keskukseksi. Lyhyesti, kristillisyydestä on tullut labyrintti. Usko on silvottu tuhansiksi pieniksi palasiksi, ja ellet hyväksy yhtä niistä, sinusta tehdään harhaoppinen. Mikä voi auttaa? Yksi ainoa tarpeellinen asia, palaaminen Kristuksen luo, katsominen Kristukseen ainoana Johtajana ja kulkeminen Hänen jalanjäljissään, asettaen sivuun kaikki muut tiet, kunnes me kaikki saavutamme päämäärän, ja olemme tulleet uskon yhteyteen (Ef. 4:13). Koska taivaallinen Mestari rakensi kaiken Kirjoitusten perustalle, tulisi meidän jättää kaikki erikoiset uskontunnustuksemme ja tyytyä paljastettuun Jumalan Sanaan, joka kuuluu meille kaikille. Raamattu kädessämme meidän pitäisi huutaa: Minä uskon, mitä Jumala on ilmoittanut tässä Kirjassa; minä haluan tottelevaisesti pitää Hänen käskynsä; minä toivon sitä, mitä Hän on luvannut. Kristityt, kuunnelkaa! On ainoastaan yksi elämä, mutta kuolema tulee luoksemme tuhannessa eri muodossa. On ainoastaan yksi Kristus, mutta tuhat antikristusta. Tiedät siis, oi kristikunta, mikä on tuo ainoa tarpeellinen asia. Joko käännyt takaisin Kristuksen luo tai menet tuhoon antikristuksen lailla. Jos olet viisas ja haluat elää,seuraa Elämän Johtajaa.”

”Mutta te kristityt, iloitkaa siitä, että teidät temmataan ylös… kuule taivaallisen Johtajan sanat: ’Tulkaa minun tyköni’… Vastatkaa yhteen ääneen: ’Mestari, me tulemme’.”

Sanoin juuri, että tämä aikakausi kasvatti suunnattomasti kirkkokunnallista henkeä. Jos korinttolainen asenne ”minä olen Paavalin, minä Keefaan puolta” koskaan tuli esille, se tapahtui nyt. Oli luterilaisia, hussilaisia, Zwinglin puolta olevia jne. Sellainen ruumiin pirstoutuminen oli valitettavaa. Heillä oli nimi, että he elivät, mutta he olivat kuolleita. Varmasti he olivat kuolleita. He kuolivat sillä hetkellä, kun he organisoituivat. Suuret ryhmät organisoituivat ja sitoivat itsensä avioliittoon valtion kanssa. Siinä se oli. Heidän aikansa oli ohitse. Tässä olivat nuo luterilaiset, jotka olivat arvostelleet Rooman kirkkoa. He tiesivät poliittisten ja hengellisten liittojen vääryyden – silti Luther (kuten Pietari kääntyi juutalaisten puolelle) meni ja teki valtion uskonsuojelijaksi Jumalan sijasta. Tämä on ensimmäinen arvostettu kirkkokunta, joka tuli ulos portosta, mutta kun Luther kuoli, ei kestänyt kauan, kunnes heillä oli sama hierarkia, jota vastaan he olivat taistelleet. Tämä Jumalan synnyttämä liike, siihen aikaan kun toinen sukupolvi tuli esiin, oli palannut suoraan äitinsä siiven alle. Se oli palannut takaisin eikä edes tiennyt sitä. He olivat ottaneet oman nimensä Hänen nimensä yläpuolelle. He myöskin elivät omaa nimeään. Ja kaikki kirkkokunnat tekevät juuri tuota samaa tänä päivänäkin. He elävät omaa nimeään, eivätkä Herran Jeesuksen Kristuksen nimeä. Tämä voidaan helposti nähdä, sillä jokainen kirkko tunnetaan sen jumalanpalvelustavasta, mutta ei ainoatakaan tunneta Jumalan voimasta. Tässä on teidän testinne. Ja haluan teidän huomaavan juuri tässä, että tällä aikakaudella heillä ei ollut keskuudessaan merkkejä eikä ihmeitä. He luopuivat Jumalan voimasta valtion voiman tähden. He takertuivat omaan nimeensä; he tekivät oman nimensä suuriksi. Se oli tuo sama vanha henki, joka halusi saada jokaisen helmaansa. Tänään baptistit haluavat metodistien tulevan baptistien luokse. Metodistit käännyttävät presbyteerejä. Ja helluntailaiset haluavat niiden kaikkien tulevan luokseen. Jokainen väittää tarjoavansa eniten ja omaavansa suurimman toivon – tavallaan oven taivaaseen, tai ainakin tien leveämpään sisäänkäyntiin. Kuinka kohtalokasta tämä kaikki onkaan.

Tämä kirkkokunnallinen henki on saanut kaikki kirkkokunnat kirjoittamaan käsikirjansa ja opettamaan opinkappaleitaan, perustamaan toimistojaan ja kirkkohallituksiaan ja sitten väittämään, että se, ja se yksin todella puhuu Jumalan puolesta ja että se on parhaiten tehtävään sopiva. Eikö tämä olekin täsmälleen sitä, mitä paavi ja Rooman kirkko tekevät! He ovat palanneet takaisin äitinsä, porton luokse, eivätkä tiedä sitä.

Päättäessämme ajatuksiamme tästä jakeesta: ”Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut” en voi liian voimakkaasti kiinnittää huomiotanne siihen, että tätä jaksoa, vaikka se toikin esiin uudistuksen, Jumala nuhteli mitä ankarimmin sen sijaan, että sitä olisi kiitetty, koska SE KYLVI SEN KIRKKOKUNNALLISEN SIEMENEN, JOKA ORGANISOITUI TAKAISIN PORTON LUOKSE, sen jälkeen kun Jumala oli avannut oven pakenemista varten. Kun muuttoliike katolisesta kirkosta tapahtui, se ei ollut todella kokonaan hengellinen, vaan enemmänkin poliittinen. Useimmat ihmiset liittyivät protestantismiin, koska, kuten olen sanonut, he vihasivat roomalaisen järjestelmän poliittista ja taloudellista orjuutta. Siten, sen sijaan, että se olisi ollut suuri hengellinen liike kaikkine Pyhän Hengen vaikutuksen tunnusmerkkeineen, niinkuin Jumala käytti puhtaasti hengellisiä keinoja täyttääkseen työnsä helluntaina, se todellakin oli TEKO, JOSSA IHMISEN VIHA YLISTI JUMALAA, ja tulokset ovat verrattavissa Israelin historiaan, kun se jätti Egyptin ja harhaili erämaassa, pääsemättä Kanaanin maahan. Paljon oli kuitenkin saatu aikaan sillä, että Rooman ies oli osaksi murrettu; ihmiset saattoivat nyt vastaanottaa Jumalan Sanan ja antautua Hengen vaikutukseen ilman sellaista suurta pelkoa kuin aikaisemmin. Tämä avasi oven suurelle lähetystyön aikakaudelle, joka nyt seurasi.

Tyatiran Iisebelillä ei ollut aikomustakaan päästää otettaan ihmisistä ja niinpä me näemme hänen tyttärensä Ataljan nostavan päätänsä Sardeen aikakaudella toivoen, että hän kykenisi tukahduttamaan todellisen siemenen organisaation järjestelmillään.

VAROITUS

Ilm. 3:2: ”Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ”ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.”

Toivoisin, että Sardeen ajasta voitaisiin sanoa, että se oli ennalleen asettaminen uudistuksen sijasta. Minä en voi sanoa sitä. Sana ei kutsu sitä ennalleen asettamiseksi, vaan varmastikin uudistukseksi. Jos se olisi ollut ennalleen asettaminen, tuo aika olisi ollut toinen helluntain aika. Mutta se ei ollut. Paras, mitä siitä voitiin sanoa, oli tämä: ”Vahvista jäljellejääneitä, niitä jotka ovat olleet kuolemaisillaan.” Jotakin puuttui. Tällä jaksolla oli vanhurskauttaminen mutta siltä puuttui pyhitys ja Pyhän Hengen kaste. Se oli Jumalan alkuperäinen suunnitelma. Tämä heillä oli helluntaina. He olivat vanhurskautetut, pyhitetyt ja täytetyt Pyhällä Hengellä. Niin, kuunnelkaapa, vanhurskauttamisen ja pyhityksen syy on lopullisesti se, että voisit tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä. Tämän tähden on olemassa seurakunta. Se on Jumalan temppeli, joka on täytetty Jumalalla, niin, Pyhällä Hengellä. Sama Henki, joka oli Jeesuksessa, kun Hän oli täällä maan päällä, saaden Hänet tekemään ne voimalliset teot, jotka Hän teki, tuo sama Henki palasi seurakunnan päälle helluntaina, niin että he tekivät samoja tekoja joita Hän teki. Tällä seurakuntajaksolla ei ollut noita tekoja. Heillä oli kirjoitettu Sana (mutta ei paljastettua Sanaa). Tämä oli uudistuksen aika. Mutta älä pelkää pieni lauma, Jumala sanoi: ”Minä olen asettava ennalleen”, ja tämä uudistus oli oleva sen alku. Hän oli (lupauksensa mukaan) ottava seurakuntansa takaisin Saatanan syvyyksistä pimeänä aikana Jumalan syvyyksiin, jossa he olivat helluntaina ja muutamina ensimmäisinä vuosina seurakunnan alkuaikoina.

Tarkatkaapa nyt huolellisesti ja huomatkaa tämä erässä lukemassani toisessa jakeessa sanotaan: ”Minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.” Tiedättekö, mikä sanonnan ’ei täydellinen’ merkitys todella on? Se on ’täyttymätön’. Tämä oli täyttymätön jakso. Se oli ainoastaan takaisin palaamisen alku. Tämän vuoksi sanoin, että Raamattu kutsui sitä uudistukseksi – ei ennalleen asettamiseksi. Se alkoi vanhurskauttamisopilla, mikä merkitsi, että pelastus oli kokonaan Jumalasta. Oi, kuinka Luther saarnasikaan Jumalan kaikkivaltiutta ja valintaa. Hän tiesi, että se oli kaikki armosta. Hän eroitti seurakunnan papillisen järjestelmän alaisuudesta. Hän repi alas epäjumalankuvat. Hän heitti ulos ripitykset papeille. Hän tuomitsi paavin. Se oli ihmeellistä, tuo alku, mutta Jumala oli sanonut tuhat viisisataa vuotta aikaisemmin: ”Luther, sinä tulet aloittamaan asiat, mutta sinun aikakautesi tulee näkemään sen kaiken täyttymättömänä, minä jätän sen myöhemmäksi.”Halleluja, meidän Jumalamme hallitsee! Hän tietää lopun alusta alkaen. Niin, Luther oli Hänen sanansaattajansa. Se ei näyttänyt siltä, kun me tutkimme virheitä. Mutta oli mies nimeltä Joona, ja hänen elämässään oli myös virheitä. Hän oli profeetta, vaikka sinä ja minä emme ehkä tahtoisikaan sanoa niin sillä perusteella, miten hän toimi. Mutta Jumala tuntee omansa, ja Hänellä on omat tiensä, aivan niinkuin Joonankin suhteen. Hänellä oli oma tiensä Lutherin suhteen tässä jaksossa, ja Hänellä tulee olemaan omat tiensä kaiken päätökseen asti.

Tämä oli siis täyttymätön jakso. Se oli uudistuksen aika. Mutta Jumala halusi sen olevan näin. Haluaisin kuvata sen teille samalla tavalla, kuin tein sen eräälle loistavalle luterilaiselle veljelle, joka on erään oikein hyvän seminaarin johtaja lännessä. Minut oli kutsuttu hänen kotiinsa päivälliselle ja puhumaan hänelle Pyhästä Hengestä. Monet asiat askarruttivat häntä, ja hän sanoi minulle: ”Mitä meillä luterilaisilla on?”

Sanoin: ”Niin, teillä on Kristus.”

Hän sanoi: ”Me haluamme Pyhän Hengen. Luuletko, että me olemme saaneet sen?”

Minä sanoin: ”Osittaisesti, tehän uskotte siihen.”

Hän sanoi: ”Mitä tarkoitat, osittaisesti? Me olemme nälkäisiä Jumalan puoleen. Luimme kirjan helluntaista ja Hengen lahjoista ja niinpä muutamat meistä lensivät Kaliforniaan nähdäkseen kirjoittajan. Päästyämme sinne hän kertoi meille, että vaikka hän oli kirjoittanut kirjan, hänellä ei ollut lahjoja. Nyt kun me näimme lahjojen toimivan sinun palvelustehtävässäsi, me halusimme puhua sinun kanssasi, sillä sinun täytyy tietää jotakin niistä.”

Tämän veljen seminaari on maaseudulla ja sitä ympäröi monen eekkerin maa-alue, jolla oppilaat voivat työskennellä ja siten maksaa oleskelunsa seminaarissa. Hänellä on myöskin tehtaita, jotka työskentelevät farmin rinnalla antaakseen lisätyöpaikkoja. Niinpä käyttäen hänen peltojaan apunani kuvatakseni asiaa sanoin: ”Kerran oli mies, joka meni omalle maalleen viljelemään maatansa. Hän poisti kannot, puhdisti pellot kivistä, kynti ja äesti maan ja sitten kylvi siemenet. Joka aamu hän katseli peltoansa, mutta yhtenä aamuna sen sijaan, että siellä olisi ollut pelkkä maa näkyvissä, hän näki lukemattomia pieniä vihreitä lehtiä tulevan ylös maasta. Hän sanoi: ”Ylistys Jumalalle minun viljapellostani.” Sitten minä kysyin häneltä: ”Oliko tuolla miehellä viljaa?”

Hän vastasi: ”No niin, tavallaan hänellä oli.”

Minä sanoin: ”Osittaisesti kyllä; ja samalla tavalla teillä luterilaisilla on uudistus, ja te olette työntäneet esiin lehden, oraan. Ymmärrättekö? Vilja alkoi kasvaa. (Sen jälkeen kun se oli lahonnut maassa pimeänä aikana.) Useiden korren liitoskohtien jälkeen oli hieno korsi, ja eräänä päivänä silkkinen tähkäpää ilmaantui. Tämä tähkäpää katseli alaspäin lehtiä ja sanoi: ”Teillä muodollisilla luterilaisilla ei ole mitään. Katselkaa meihin, me olemme kasvattajia, suuria lähetyssaarnaajia. Meidän päivämme on lähetyksen aikakausi.” Tämä tähkäpään aika oli Wesleyn aika (Filadelfian seurakuntajakso). He olivat suuria lähetyssaarnaajia ja jopa ylittivät meidät tänä aikakautena. Mitä tuo aikakausi teki? Se hajaantui kuin siitepöly tuulenpuuskassa.

”Mikä onkaan nyt seuraava askel? Loogisesti ajatellen luulisimme, että se on jyvänmuotoutumisen ja sadonkorjuun aika – viljan täysi kierto. Mutta ei niin. On vielä toinenkin vaihe. Tämä on se vaihe, jolloin kuori tai akana muodostuu suojaamaan jyvää. Ja tämä on täsmälleen se, mitä tapahtui tässä hengellisessä kiertokulussa. Kahdennenkymmenennen vuosisadan vaihteessa, Laodikean seurakuntajakson alussa, esiintyi laajalle levinnyttä uskoa, että Pyhän Hengen vuodatusta tapahtui täsmälleen samalla tavalla kuin helluntaina. Ihmiset puhuivat kielillä ja väittivät tulleensa kastetuiksi Pyhällä Hengellä. Todisteena pidettiin kielillä puhumista. Mutta minä olen kävellyt viljapelloilla monta kertaa, ja siellä kävellessäni olen myöhään kesällä poiminut muutamia vehnän tähkiä ja hangannut niitä käsieni välissä saadakseni muutamia jyviä, mutta yllätyksekseni NOISSA KUORISSA EI OLLUT YHTÄÄN AINOATA VEHNÄNJYVÄÄ, VAIKKA TODELLAKIN NÄYTTI SILTÄ, ETTÄ SIELLÄ OLISI VEHNÄÄ. Tämä on ”’täydellinen kuva niinkutsutusta helluntailiikkeestä. Se, että tämä on tosiasia, voidaan osoittaa sillä, että nämä ihmiset ORGANISOITUIVAT OPIN PERUSTALLE, ja sitoivat itsensä jälleen aivan samoin kuin organisaatio heidän edellään, osoittaen näin, että sen sijaan, että he olisivat todellinen jyvä, he olivat akana tai suojeleva kuori vehnänjyvälle, joka oli tuleva. Tämä akanakausi oli se vaarallinen aika, josta Jeesus puhui Matt. 24:24: ”…eksyttäen, jos mahdollista, valitutkin.” Niin, ihmiset ajattelivat, että tämä kuori, niinkutsuttu helluntain aikakausi, oli todellinen siemen. Mutta se osoitti olevansa vain kantaja kantaakseen elämän seuraavaan aikakauteen, jossa todellinen ennalleen asettaminen tulee, ja jossa vehnänjyvä morsian tuodaan ilmi voimassa, josta puhutaan Hes. 47:2-5: ”Sitten hän toi minut ylös pohjoisportin kautta ja kierrätti minut ulkopuolitse ulkoportille, joka antoi itää kohden; ja katsoi vesi virtasi oikeapuoliselta sivuseinämältä päin. Mennessänsä itää kohti mies, mittanuora kädessään, mittasi tuhat kyynärää ja antoi minun käydä veden poikki: vettä oli nilkkoihin asti. Sitten hän mittasi tuhat ja antoi minun käydä veden poikki: vettä oli lanteisiin asti. Sitten hän mittasi tuhat: tuli virta, jonka poikki minä en voinut käydä, sillä vesi nousi uimavedeksi, virraksi, josta ei voinut käydä poikki.”

”Ja tapa, jolla tämä kaikki tapahtui, oli Jumalan täydellisen tahdon ja ohjauksen mukainen. Luterilaisilla oli Pyhä Henki osittaisesti vanhurskauttamisessa; metodisteilla se oli osittaisesti pyhityksessä, ja tänään Se on tuotu takaisin, ennalleen asettaminen – Pyhä Henki on täällä.”

”Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan.” Nyt ajatukset, jotka on ilmaistu kahdessa sanassa ’heräjä valvomaan’ ja ’vahvista’, ovat nämä. Herätä valvomaan tarkoittaa ei ainoastaan valveilla olemista, vaan myös valppaana olemista. Oleminen muulla tavoin merkitsee vaaraa ja tappiota. Vahvistaa merkitsee enemmän kuin vain antaa voimaa, se merkitsee pysyvää asettamista ja perustamista. Nämä kaksi käskyä viittaavat siihen, mitä on jäljellä TOTUUDESTA, joka itsessään on valmis tai ”lähes” kuolemaisillaan. Tämä Hengen ilmaisu tuo eteeni kuvan. Ryhmä orjia, jotka ovat fyysisesti ja moraalisesti täysin sidottuja, ovat nousseet kapinaan ja paenneet orjuuttajiaan (todellakin tämä on sitä, mitä Sardee tarkoittaa: paenneet). He ovat takaa-ajettuja ja heidän suuret ja loistavat saavutuksensa ovat aivan menetettyjä. Heitä ei ole uudelleen otettu kiinni, mutta suunnilleen kaikki, mitä voidaan sanoa, on, että he ovat paenneet – eivät puhtaasti paenneet kuten jotkut olivat Sanan mukaisesti. He olivat kadottaneet paljon vapauksistaan. Nyt Herra sanoo: ”Te olette jälleen vankeudessa, vaikka se on vielä täyttymättä; katsokaa, ettette mene takaisin. Säilyäksenne joutumasta takaisin tulkaa valppaiksi ja pysykää aina valppaina niihin asioihin nähden, jotka koskevat teidän orjuuttanne, tai tulette jälleen menettämään kaiken. Vahvistakaa itseänne nyt siinä, mitä teillä on jäljellä, sellaisella tavalla, että pysyvästi vahvistatte sen, mitä teillä on, ja siten varmistatte sen, ettei tule uusia menetyksiä. Tämä on oleva teidän tilaisuutenne täyttää se, mitä ette ole täyttäneet.” Mutta tekivätkö he näin? Eivät. He eivät ottaneet huomioon Hengen ääntä, ja toinen seurakuntajakso meni takaisin orjuuteen, ja niin Jumala nosti esiin toisia, jotka toteuttaisivat Hänen tahtonsa. Jumala sivuutti luterilaisen kirkkokunnan, kuten Hän on sivuuttanut kaikki muutkin, ja he eivät koskaan tule tulemaan takaisin. Jumalan täytyy mennä eteenpäin, ja tuoda uudessa seurakuntajaksossa edelleen totuutta, ja vähän enemmän ennalleenasettamista.

TUOMIO

Ilm. 3:3: ”Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.”

Haluan lukea toisen käännöksen (Wuest) tästä jakeesta: ”Muista sentähden, millä tavalla sinä olet vastaanottanut (totuuden pysyvästi talletettavaksi) ja millä tavalla sinä kuulit (sen) ja varjele (sitä); ja tee mielenmuutos heti paikalla.” Tästä jakeesta tulee esille hyvin, että ilmeisesti Jumala on antanut heille totuuden pysyvästi talletettavaksi. Se oli vastaanotettu ja oli peruuttamattomasti heidän. Nyt jää nähtäväksi, mitä he tulisivat tekemään sillä, tulisivatko he välittämään siitä, vai eivät. Ja tämä on totta. Heille oli annettu koko evankeliumin perustotuus: ”Vanhurskas on elävä uskosta”, ”Pelastus on Herrasta”. He olivat kuulleet Raamatun totuuden, joka hajoitti maahan Rooman opit ja teki tyhjäksi kaiken paavillisen vallan. He tiesivät totuuden, että kirkko ei pelasta. He ymmärsivät Herran ehtoollisen. Heillä oli valo vesikasteesta. He panivat epäjumalankuvat pois. Eikö tämä ole totta? Miksi ei koskaan ollut sellaista aikaa, jolloin olisi ollut enemmän miehiä, joilla oli niin paljon valoa jaettavana. Heillä oli tarpeeksi valoa korjatakseen täydellisesti vanha järjestelmä, tai aloittaa kokonaan uudestaan ja antaa Jumalan johtaa heitä rivi riviltä ja käsky käskyltä. He vastaanottivat totuuden. He halusivat sitä ja kuulivat sen. Mutta kysymys oli siitä, kuinka he kuulivat sen? Kuulivatko he sen perustaaksensa sen päälle jotakin vai kuulivatko he samalla mielialalla kuin monet kreikkalaiset – jotakin, mistä väitellä ja muodostella teorioita? Ilmeisesti rikas totuuden Sana oli kuultu ennemmin akateemisella tavalla kuin käytännön toimenpiteitä synnyttävänä, sillä Jumala vaati mielenmuutosta näiden asioiden suhteen. Jos tämä on Jumalan Sana, mikä se todellakin on, silloin sitä tulee totella. Tottelematta jättäminen toisi mukanaan tuomion. Kun Pyhän temppelin Vartijat löydettiin nukkumasta, heitä lyötiin ja heidän vaatteensa poltettiin. Mitä tulee Herra tekemään noille, jotka tuossa seurakuntajaksossa veltostuivat vartioidessaan?

”Minä tulen sinun päällesi niinkuin varas.” Rosvot ahdistivat jatkuvasti muinaista Sardeeta, ja he syöksyivät alas vuorenrinteitä ja ryöstivät ihmisiä. Siten he tiesivät liiankin hyvin, mitä Henki tarkoitti sanoessaan, että Herran tulo on kuin varas. Jotta oltaisiin valmiina Hänen tuloonsa, vain yöllinen valvonta ja valmistautuminen tulisivat riittämään. Nyt tiedämme, että tämä on sanoma väärälle viinipuulle, sillä Herran tulemus on oleva niinkuin oli Nooan päivinä. Nuo kahdeksan pelastunutta olivat hyvin tietoisia lähestyvästä tulvasta, ja ollen valppaina he olivat valmistautuneita ja pelastuivat, mutta jumalaton maailma pyyhkäistiin pois. Vaikka he olivat päivittäin yhteydessä vanhurskaisiin ja kuulivat totuuden, he työnsivät sen pois, kunnes oli liian myöhäistä. Nuo täysin lihalliset ihmiset tuona muinaisena aikakautena esittävät tämän päivän nimikristittyjä, joiden elämä on täynnä maallisia asioita, ja he iloitsevat niistä siinä määrin, että heillä ei ole mitään halua hengelliseen, eivätkä he ole ollenkaan tietoisia eivätkä valmistautuneita Hänen ilmestymistään varten.

KIITOSMAININTA

Ilm.3:4: ”Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.”

Tietysti sana ’nimiä’ tarkoittaa tässä ’ihmisiä’. Mutta minun mielestäni se tarkoittaa paljon enemmänkin kuin vain ihmisiä; se tuo esiin sen totuuden, joka esiintyy jokaisessa seurakuntajaksossa, ja josta Herramme puhuu meille suuresti painottaen. Se on tämä. Näiden seurakuntajaksojen kirkkojärjestelmä on muodostunut kahdesta viinipuusta, oikeasta ja väärästä. Jumala on omalla kuninkaallisella tarkoituksellaan pannut ne kaikki yhteen kutsuen niitä seurakunnaksi. Katso, kuinka Hän tässä jaksossa nuhtelee heitä sanoen: ”Seurakunnalle, joka on” – ei ”seurakunnille, jotka ovat Sardeessa – vaan pannen ne yhteen – ”seurakunnalle, joka on”… ”Minä tiedän sinun tekosi… sinä olet kuollut… sinun tekosi eivät ole täydelliset…” Ja sitten Hän jatkaa – ”Sinulla (tällä seurakunnalla Sardeessa) on muutamia nimiä, jotka ovat oikeassa, eivätkä väärässä kuten enemmistö. Nämä kulkevat valkeissa vaatteissa ja ne ovat arvollisia minulle.” Nämä ihmiset, jotka olivat todellisia Jumalan pyhiä, kävelivät siellä ”tyydyttäen kaikessa Herran”, Heidän vaatteensa olivat puhtaat. Tiedäthän, että noiden aikojen vaatteet saattoivat pyyhkiä tietä ja kerätä pölyä ja saastaa. Nämä tarkkasivat kuinka he kulkivat, jotta he eivät olisi tulleet maailman saastuttamiksi. He olivat Hengessä ja vaelsivat Hengessä. He olivat pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään. Siten he täyttivät tarkoituksensa, sillä tämä on se, mitä Ef. 1:4 sanoo: ”Että me olisimme pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään.”

Tästä jakeesta, joka osoittaa Jumalan valittujen olevan ”muutamia nimiä”, voit selvästi nähdä, mitä olemme opettaneet tästä seurakuntajaksosta. Se oli sekasortoinen. Se oli TÄYTTYMÄTÖN. Se oli jakautunut lukemattomilla tavoilla, ja Jumala nuhteli sitä melkein kokonaisuudessaan. Se oli heikko ja sairas ja kuolemaisillaan. Se ei ollut mikään loistava aikakausi, jollaiseksi lihallismieliset protestanttiset historijoitsijat ovat yrittäneet sen tehdä. Yhdellä nopealla silmäyksellä tuohon puuhun nähtiin, että se oli toukkainen ja tuhotautien vaivaama, lehtensä pudottanut puu ja hedelmätön, lukuunottamatta muutamia epämuodostuneita ja matoisia hedelmiä, jotka olivat aivan putoamaisillaan maahan. Mutta odotahan hetki! Katso tarkemmin. Tuolla latvassa, auringonvalossa, siellä oli muutamia ’ensimmäisiä hedelmiä’ – ’muutamia nimiä’ – täydellisiä Hänessä, sillä he olivat Hänestä syntyneitä, Hänellä täytettyjä ja kulkivat Hänen kanssaan Hänen Sanansa mukaisesti.

Kiitos Jumalalle noista ’muutamista nimistä’.

”Ja he saavat käyskennellä minun kanssani.” Tämän Jumala lahjoittaa heille tästä oikeamielisestä vaelluksesta. Tämä on osa perintöä, jonka Hän on varannut heille. Jos he olisivat halukkaita kulkemaan Hänen kanssaan läpi elämän vaarojen ja ansojen ja olemaan Hänelle kunniaksi, Hän olisi palkitseva heidät. Hän ei unohda meidän rakkaudentyötämme. Jumala tulee aina palkitsemaan meille meidän yrityksemme miellyttää Häntä.

Niin, he olivat kulkeneet maailman läpi eivätkä olleet tulleet siitä osallisiksi. He eivät olleet antaneet maailman järjestelmien voittaa itseänsä. Kun tuon ajan kuuluisat nimet olivat taipuneet valtion suostutteluun ja valinneet poliittisen mielen hengellisen mielen sijaan ja olivat matkalla takaisin maailmaan, nämä muutamat seisoivat Jumalan Sanan puolesta, ja niin kunnioittivat Herraa. Nyt Hän kunnioittaisi heitä vuorollaan. Sillä he tulisivat kävelemään Hänen kanssaan valkeissa vaatteissa. He olivat samaistaneet itsensä Hänen kanssaan maan päällä ja nyt Hän tulisi samaistamaan itsensä heidän kanssaan Uudessa Jerusalemissa. Ja kuinka ihmeellinen tuleekaan olemaan tuo samaistaminen! Hänen alentumisensa saa minut iloitsemaan ja silti se saa minut itkemään, sillä huomaatte, että Hän ei ole pukeutunut jonkin muun värisiin vaatteisiin kuin pyhät, niinkuin maalliset johtajat tekisivät. Ei, he ovat Hänen kaltaisiaan; Hän on heidän kaltaisensa. He ovat Hänen kaltaisiaan, niinkuin Johannes sanoi, sillä ”He näkevät Hänet sellaisena kuin Hän on.”

”Sillä he ovat siihen arvolliset.” Tajuatteko, kuka sanoo tämän? Se on Jeesus, tuo Arvollinen, Hän itse. Tämä on se ainoa, joka on katsottu arvolliseksi ottamaan kirjan Hänen kädestään, joka istuu valtaistuimella. Ja nyt tämä Arvollinen sanoo pyhillensä: ”Te olette arvolliset.” Tässä on tämä Yksi ainoa, joka on arvollinen tuomitsemaan, (ja todellakin kaikki valta tuomita on annettu Hänelle) ja Hän sanoo: ”Te olette arvolliset”. Nämä sanat ovat hämmästyttäviä, niinkuin nuo sanat Room. 8:33: ”Jumala sanoo, että minä olen vanhurskas.” (Way’n käännös). Siellä Jumalan vanhurskauttamisen valkeassa valossa, kuulkaa Jeesuksen suloista ääntä, kun Hän sanoo: ”Nämä ovat minun. He ovat vanhurskaat. He ovat arvolliset. He tulevat kävelemään minun kanssani valkeissa vaatteissa.”

LUPAUS VOITTAJALLE

Ilm. 3:5: ”Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.”

”Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin.” Tämä on itse asiassa neljännen jakeen toisto, missä on viitattu muutamiin, jotka eivät ole saastuttaneet vaatteitaan. Meillä oli vuosia sitten tavallisesti sanonta, että tästä jakeesta ei ole epäilystäkään. Se kuuluu: ”Pitäkää paitanne puhtaina.” Se tarkoitti: älkää sekaantuko kyseenalaisiin asioihin; toiset tulevat sekaantumaan ja te voitte joutua kiusaukseen sekaantua, tai joku saattaa jopa koettaa saada teidät sekaantumaan; mutta pysykää siitä erossa ohjaamalla kurssinne siitä poispäin. Nyt Jumala tulee palkitsemaan nuo, jotka seuraavat tätä ohjetta. Heidät tullaan pukemaan valkoisiin, niinkuin Hänkin on puettu valkoisiin. Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät Hänet ilmestysvuorella ja Hänen vaatteensa olivat valkoiset kuin valo. Tällä tavoin tullaan pyhät vaatettamaan. Heidän vaatteensa tulevat olemaan loistavat, tavattoman valkoiset.

Tiedätte, että me elämme lopun ajassa. Tällä ajanjaksolla tapahtuu kirkkojen yhteentuleminen. Ja kuten ne jo nyt kontrolloivat maailman politiikkaa, ne tulevat pian kontrolloimaan maailman rahavaroja. Ellette silloin kuulu maailman kirkkojen organisaatioon, ette saa ostaa ettekä myydä. Te tulette menettämään kaiken. Ne, jotka pysyvät uskollisina Jumalalle ja pitävät vaatteensa puhtaina tämän ’maailmanjärjestelmän’ kirkkosäännösten saastutuksesta, tullaan jättämään fyysisesti turvattomiksi. Heille tullaan esittämään suuri kiusaus antaa periksi. Saarnaajat tulevat antamaan periksi sillä puolustuksella, että he palvelisivat Jumalaa antikristuksen petosysteemin sisäpuolella. He tulevat antamaan periksi hierarkian mairittelulle ja suostuttelulle. Ja ihmiset tulevat seuraamaan noita valheellisia paimenia suoraan teurastettaviksi. Mutta tuomiolla heidät kaikki tullaan havaitsemaan alastomiksi. Heille ei tulla antamaan noita valkeita vaatteita; eivätkä he myöskään tule kulkemaan Hänen kanssaan. Te ette voi kulkea maailman tahraisissa vaatteissa, pitäen kättänne perkeleen kädessä täällä, ja sitten olettaa olevanne Jumalan kanssa siellä. On aika herätä ja kuulla Jumalan äänen huutavan: ”Lähtekää siitä ulos (organisoidusta uskonnosta), te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” Amen. Jumala puhuu. Karta tämän maailman uskontoja kuten kartat ruttoa. Lakkaa kulkemasta maailman kanssa ja valkaise vaatteesi katumuksen ja Karitsan veren kautta. Mutta tee se nyt, sillä huomenna saattaa olla liian myöhä.

”Enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta.” Jälleen kerran me tulemme mitä vaikeimpaan Sanan kohtaan. Tätä jaetta pintapuolisesti katsellen käyttävät sekä armenianistit että calvinistit omiin tarkoituksiinsa. Armenianistit julistavat, että tämä jae varmasti kumoaa raamatunpaikan, joka on kirjoitettu Joh. 6:37-44: ”’Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että, minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.’ Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: ’Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta’; ja he sanoivat: ’Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: ”Minä olen tullut alas taivaasta”?’ Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Älkää nurisko keskenänne. Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.'” Armenianismi tekee Isän tahdosta ei itsevaltiaan tarkoituksen, vaan ainoastaan hyväntahtoisen toivomuksen, kun Hän seisoo taka-alalla nähdäkseen, mitä kaikki ihmiset tekevät Hänen hyvien ja armollisten lahjojensa kanssa, jopa iankaikkisen elämän kanssa.

Calvinistit eivät näe tätä. He näkevät tässä jakeessa voimakkaan lohdutuksen, joka on annettu kärsiville, taakkojen rasittamille pyhille, niin että kuinka paha lieneekään aika, kuinka kauhea vaino, voittaja on se, ”joka uskoo, että Jeesus on Kristus”, ja hänen nimeään ei pyyhitä pois tuosta kirjasta. Jotkut sanovat myös, että tämä ’Elämän kirja’ ei ole ’Karitsan elämänkirja’. Mutta kuten tavallista, jos katsellaan asiaa pintapuolisesti, ymmärretään asia pintapuolisesti.

Mahdollisuus nimen pyyhkimisestä Jumalan kirjoista ansaitsee enemmän kuin vain pintapuolista tutkimista, sillä tähän asti useimmat tutkijat ovat ainoastaan tehneet sen johtopäätöksen, että Jumala asettaa uudestisyntyneiden nimet Karitsan elämänkirjaan heidän uudestisyntymisensä hetkellä; ja jos jostain syystä nimi täytyy poistaa, tuo paikka kirjassa tulee olemaan yksinkertaisesti tyhjä, kuten se oli ennenkuin nimi oli asetettu siihen. Tämä on sataprosenttisesti päinvastaista sille, mitä Sana itse asiassa opettaa.

Tehtäköön heti tutkistelumme alussa selväksi, että EI YKSIKÄÄN Kirjoitus opeta, että Jumala nyt parhaillaan asettaisi nimiä kirjaan. Tämä kaikki tehtiin jo ennen maailman perustamista, kuten tulemme lyhyesti osoittamaan. Kysymys ei ole myöskään siitä, että me yksinkertaisesti sotkemme itsemme kahteen ryhmään ihmisiä, joilla molemmilla oli mahdollisuus vastaanottaa iankaikkinen elämä, joista toinen ryhmä vastaanotti sen ja heidän nimensä asetettiin elämän kirjaan, kun taas niiden nimiä, jotka kieltäytyivät, ei asetettu elämän kirjaan. Nyt me tulemme osoittamaan Kirjoituksista, että on joukko, joiden nimet on asetettu tuohon kirjaan ennen maailman perustamista, ja JOIDEN NIMIÄ EI MISSÄÄN OLOSUHTEISSA VOIDA POISTAA TUOSTA KIRJASTA; mutta tulemme myös osoittamaan, että on toinen ryhmä, JOIDEN NIMET OLIVAT TUOSSA KIRJASSA ENNEN MAAILMAN PERUSTAMISTA, JA JOIDEN NIMET TULLAAN PYYHKIMÄÄN SIITÄ POIS.

Aivan aluksi, ei ole mitään perustetta väitteelle, etteikö Karitsan elämänkirja ole sama kuin elämän kirja. Elämän kirjaa voidaan kutsua Karitsan elämänkirjaksi, tai Kristuksen elämänkirjaksi, tai vain kirjaksi ja elävien kirjaksi. Siihen on kirjoitettu ainoastaan nimiä. Ilm. 13:8: ”Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.” Ilm. 17:8: ”Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.” Ilm. 20:12-15: ”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” Voit huomata, että vaikka siellä mainitaan muita kirjoja, on siellä aina viittaus YHTEEN kirjaan, joka sisältää nimiä, Ilmestyskirjassa sitä kutsutaan ’Karitsan elämänkirjaksi’ tai ’elämän kirjaksi’.

Missä tämä kirja sijaitsee? Luuk. 10:17-24: ”Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ,ja sanoivat: ’Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden”. Silloin hän sanoi heille: ’Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman. Katso”, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava. Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.’ Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: ’Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Ja hän kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi:’ ’”Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette. Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.'” Elämän kirja sijaitsee ehdottomasti taivaassa, ja tulee ilmestymään suuren, valkean valtaistuimen edessä tuomiolla. Näissä jakeissa Jeesus sanoi, että heidän NIMENSÄ olivat kirjoitettuina taivaassa. Ne olivat elämän kirjassa, sillä sinne nimet on asetettu. Jeesus puhui seitsemällekymmenelle (jae 17), mutta Hän puhui myös kahdelletoista (jae 23). Nämä kaikki iloitsivat siitä, että riivaajat olivat alamaisia heille Jeesuksen nimen tähden. Kristuksen vastaus oli; ”Älkää iloitko siitä, että henget ovat teille alamaisia, vaan siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaassa (elämän kirjassa),” Huomaatte tässä, että Juudas oli yksi noista, jotka ajoivat ulos riivaajia Jeesuksen nimessä, mutta me tiedämme, että hän oli perkele, kadotuksen poika. Joh. 6:70-71: ”Jeesus vastasi heille: ’Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele. Mutta sen hän sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta; sillä tämä oli hänet kavaltava ja oli yksi niistä kahdestatoista.” Joh.17: 12: ”Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen.'” Joh. 13:10,18: ”Jeesus sanoi hänelle: ’Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki. En minä puhu teistä kaikista; minä tiedän ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: ”Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.'” Nyt jos kieli merkitsee mitään, meidän kaikkien täytyy myöntää, että Juudas oli Jeesuksen valitsema (Joh. 13:18), mutta silti hän ei ollut puhdas (Joh. 13:10,11). Isä oli antanut myös Juudaksen Jeesukselle. Joh. 17:12. (Huomattakoon tässä yhteydessä, että ”valitseminen” ja antaminen ovat tarkka vertauskuva, kuten kuvauksessa Mooseksesta ja faaraosta, Jaakobista ja Eesausta, sillä vaikka Eesau ja faarao olivat molemmat edeltätiedettyjä, he olivat edeltämäärättyjä vihaan, kun taas Mooseksen ja Jaakobin loppu oli kirkastus. 1. Piet. 2:8-9 tulevat esiin molemmat ryhmät, uskosta osattomat sekä valitut ”koska he eivät tottele Sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. Mutta te olette ’valittu suku.”) Juudas luettiin noiden kahdentoista joukkoon, ja itse asiassa hänellä oli palvelustehtävä heidän kanssaan ennen helluntaita. Ap.t. 1:16-17: ”’Miehet, veljet, sen raamatunsanan piti käymän toteen, jonka Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut Juudaasta, joka rupesi niiden oppaaksi, jotka ottivat kiinni Jeesuksen. Sillä hän oli meidän joukkoomme luettu ja oli saanut osalleen tämän viran.” Se osa, johon Juudas pääsi noiden kahdentoista keskuudessa ja sitten menetti sen, ei ollut vähempiarvoinen kuin muiden yhdentoista, eikä se myöskään ollut perkeleellinen, sinne kuulumaton palvelustehtävä, joka oli sujutettu muiden palvelustehtävien joukkoon. Ap.t. 1:25: ”Ottamaan sen paikan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, mennäkseen omaan paikkaansa’.” Juudas, perkele, menetti Jumalan antaman Pyhän Hengen palvelustehtävän, ja tappoi itsensä ja MENI OMAAN PAIKKAANSA. Hänen nimensä oli jopa elämän kirjassa. Mutta hänen nimensä pyyhittiin pois.

Nyt ennenkuin jatkamme tätä ajatusta Juudaksesta, menkäämme takaisin Vanhaan Testamenttiin ja katsokaamme, missä Jumala teki samalla tavalla. 1. Moos. 35:23-26 Jaakobilla oli kaksitoista poikaa, ja heidän nimensä olivat seuraavat: Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon; Joosef ja Benjamin; Daan ja Naftali; Gaad ja Asser. Näiden kahdentoista pojan jälkeläisistä tuli sitten Israelin kaksitoista heimoa sillä poikkeuksella, että Joosefilla ei ollut nimensä mukaan nimitettyä heimoa, sillä Jumalan kaitselmuksen mukaan tuli olla kolmetoista sukukuntaa, ja Joosefin kahdelle pojalle annettiin kunnia lisätä kahdestoista ja kolmastoista. Tietenkin te tiedätte, että tämä oli tarpeellista, koska Leevi oli erotettu Jumalalle pappistehtävää varten. Niinpä kun Israel jätti Egyptin ja Jumala antoi heille temppelin erämaassa, huomaamme Leevin sukukunnan palvelevan kahtatoista sukukuntaa, joiden nimet ovat Ruuben, Simeon, Isaskar, Juuda, Sebulon, Benjamin, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Efraim ja Manasse. Sotajoukon järjestyksessä heitä nimitetään siten. 4. Moos. 10:11-28. Siinä ei ole mitään mainintaa Joosefista tai Leevistä. Mutta kun katsomme Ilm. 7:4-8, jossa sanotaan ”sinetillä merkittyjen luku oli sata neljäkymmentäneljä tuhatta merkittyä KAIKISTA Israelin lasten sukukunnista”, heidät nimitetään seuraavasti: Juuda, Ruuben, Gaad, Asser, Naftali, Manasse, Simeon, Leevi, Isaskar, Sebulon, Joosef, Benjamin. Olemme siis takaisin kahdessatoista sukukunnassa Leevin ja Joosefin nimien ollessa heidän joukossaan, mutta Daanin ja Efraimin puuttuessa.

Nyt herää kysymys, minkä tähden nämä kaksi heimoa on pyyhitty pois? Vastaus löytyy 5. Moos. 29:16-20: ”Sillä te tiedätte, kuinka me asuimme Egyptin maassa ja kuinka me kuljimme niiden kansojen keskitse, joiden kautta te olette kulkeneet. Ja te näitte heidän iljetyksensä, ne puu-, kivi-, hopea- ja kultajumalat, jotka heillä on. Älköön siis teidän joukossanne olko ainoatakaan miestä tai naista, sukua tai sukukuntaa, jonka sydän tänä päivänä kääntyisi pois Herrasta, meidän Jumalastamme mennäkseen palvelemaan noiden kansojen jumalia; älköön teidän keskuudessanne olko juurta, josta kasvaa koiruohoa ja marunaa, niin että se, joka kuulee tämän valan sanat, siunaisi itseänsä sydämessään sanoen: Minun käy hyvin, vaikka vaellankin sydämeni paatumuksessa”. Siten hän hukuttaisi kaikki, sekä kostean, että kuivan maan. Herra ei tahdo antaa hänelle anteeksi, vaan, silloin suitsuaa Herran viha ja kiivaus sitä miestä vastaan, ja kaikki se kirous, joka on kirjoitettu tähän kirjaan, laskeutuu hänen päällensä, ja Herra pyyhkii pois hänen nimensä taivaan alta.” Tässä on julistettu kirous epäjumalanpalvelusta, tai hengellistä haureutta vastaan. Epäjumalanpalvelukseen kääntyneen sukukunnan nimi tultaisiin pyyhkimään pois. Ja näiden kahden sukukunnan historia, joiden nimet pyyhittiin pois epäjumalanpalveluksen takia, löytyy 1. Kun. 12:25-30: ”Mutta Jerobeam linnoitti Sikemin Efraimin vuoristossa ja asettui sinne. Sitten hän lähti sieltä ja linnoitti Penuelin, Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: ’Nyt valtakunta joutuu takaisin Daavidin suvulle. Jos tämä kansa menee ja uhraa teurasuhreja Herran temppelissä Jerusalemissa, niin tämän kansan sydän kääntyy jälleen heidän herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan puolelle; ja he tappavat minut ja palaavat takaisin Rehabeamin, Juudan kuninkaan, luo.’ Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: ’Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.’ Ja hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin. Ja tämä koitui synniksi. Ja kansa kulki sen toisen kuvan luo Daaniin saakka.” Hoos. 4:17: ”Efraim on liitossa epäjumalain kanssa – anna hänen olla.”

Huomatkaa erityisesti, että rangaistus epäjumalanpalveluksesta oli se, että sukukunnan nimi tultaisiin pyyhkimään pois ’taivaan alta’. 5. Moos. 29:20. Siinä ei sanota, että se tultaisiin pyyhkimään ’taivaassa’, vaan taivaan alta. Ja asia on juuri näin, sillä nyt Israel on jälleen Palestiinassa, ja pian on Herra sinetöivä sataneljäkymmentäneljä tuhatta heistä. Mutta Daan ja Efraim puuttuvat tuosta luvusta.

Ilm. 7:4-8: ”Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä KAIKISTA Israelin lasten sukukunnista: Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä.” (Huomatkaa, että Daan ja Efraim puuttuvat) Nyt huomatkaa tämän yhteydessä Dan. 12:1, joka viittaa näihin sataan, neljäänkymmeneen neljään tuhanteen, jotka on sinetöity kuudennen sinetin ja suuren ahdistuksen, tai Jaakobin painin aikana. ”Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, JOTKA KIRJAAN KIRJOITETUT OVAT.”

Kuitenkin, tämän ahdistuksen ajan jälkeen (tuhatvuotisessa valtakunnassa), kuten näemme Hes. 48:1-8 ja 22-29, ovat heimot jälleen kerran takaisin jumalallisessa järjestyksessä. Mutta siitä lähtien, kun Efraim ja Daan liittoutuivat epäjumalien kanssa, he kuolivat, ja noita sukukuntia ei enää laskettu mukaan. Ymmärrän kyllä nyt, että Jerusalemin tuhon jälkeen kaikki muistiinpanot noista heimoista ovat kadonneet, niin ettei kukaan voi varmasti sanoa, mistä sukukunnasta hän on, MUTTA JUMALA TIETÄÄ. Tuo suuri Jumala, joka tuo Israelin takaisin Palestiinaan, tietää tarkalleen, mistä sukukunnasta kukin todellinen israelilainen on, ja kaikista näistä kokoontuneista sadasta neljästäkymmenestä neljästä tuhannesta Daan ja Efraim tulevat puuttumaan.

Tässä ovat Israelin heimot. Hes. 48:1-8 ja 22-29: ”Ja nämä ovat sukukuntien nimet: Pohjois-äärellä, pitkin Hetlonin tien vartta siihen asti, mistä mennään Hamatiin, ja siitä Hasar-Eenaniin – Damaskon alue jää pohjoiseen Hamatin sivulle -; tämä tulee hänelle idän puolelta lännen puolelle asti: Daan, yksi osa. Daanin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Asser, yksi osa. Asserin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Naftali, yksi osa. Naftalin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Manasse, yksi osa. Manassen alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Efraim, yksi osa. Efraimin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Ruuben, yksi osa. Ruubenin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Juuda, yksi osa. Juudan alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti, on oleva se antimaa, joka teidän on annettava, kahtakymmentäviittä tuhatta leveä ja niin pitkä kuin yksi sukukuntaosa idän puolelta lännen puolelle; ja pyhäkkö olkoon sen keskellä…” ”Leeviläisten perintömaasta ja kaupungin perintömaasta asti, jotka ovat ruhtinaalle tulevan maan keskellä, tulee RUHTINAALLE se, mikä on Juudan alueen ja Benjaminin alueen välissä. Sitten muut sukukunnat: Idän puolelta lännen puolelle asti: Benjamin, yksi osa. Benjaminin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Simeon, yksi osa. Simeonin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Isaskar, yksi osa. Isaskarin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Sebulon, yksi osa. Sebulonin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Gaad, yksi osa. Ja Gaadin alueen sivua, etelän puolella, ….”

Toinen kuvaus, minkä voisimme ottaa, on kertomus Israelin lähtemisestä Egyptistä Kanaanin maahan. Jumalan tarkoitus tuona aikana oli tuoda Israel ULOS ja tuoda heidät SISÄÄN, niin että he lopulta voisivat palvella Häntä. Sitten kun he jättivät Egyptin, he KAIKKI tulivat ulos uhrikaritsan veren alla; he KAIKKI menivät läpi Punaisen Meren vesikasteen; he KAIKKI kokivat voimallisia ihmeitä; KAIKKI söivät mannaa; KAIKKI joivat kalliosta; ja sikäli kuin ilmeiset ulkonaiset siunaukset ja Jumalan voiman ilmaantumiset olivat kysymyksessä, he KAIKKI olivat siitä osallisia samalla tavalla. Mutta kun he tulivat Mooabiin, kaikki ne, jotka liittyivät Baal-Peorin pitoihin, kuolivat. He kuolivat erämaassa, sillä siellä he kielsivät Jumalan Sanan ja kääntyivät siitä pois. Tämä on se, mistä Hebr. 6:1-9 puhuu, joka tuotiin niin varovaisesti esiin Pergamon seurakuntajakson aikana. Et voi elää ottamalla Sanasta vain osan, sinun täytyy ottaa KOKO Sana. On ihmisiä, jotka näyttävät olevan Jumalan asioiden kanssa tekemisissä lähes sataprosenttisesti. He ovat Juudaksen kaltaisia. Ainoastaan Jeesus tiesi täsmälleen, minkälainen henkilö Juudas oli. Niinpä tuli päivä, jona Juudas teki täsmälleen sen, mitä Israel teki Baal-Peorissa. Hän päätti haluavansa liittoutua väärän viinipuun voimien kanssa – liittyä taloudelliseen, poliittiseen, Sanan vastaiseen organisaatioon, antikristuksen uskontoon, ja hän teki niin, Hänet eksytettiin! Niitä yhtätoista ei eksytetty. Heitä ei voitu, sillä he olivat kaikki valittuja. Kun siis Juudas lähti ja petti Herran, hänen nimensä poistettiin elämän kirjasta (Ilm. 22:19).

Nyt olen varma, että olette huomanneet, että nuo, joiden nimet olivat elämän kirjassa, olivat osa tuon päivän uskonnollista järjestelmää, jonka keskipisteenä oli todellinen Jumala ja Hänen palvomisensa, vaikkakaan he eivät palvelleet Häntä totuuden (Sanan) mukaisesti. Juudaksen tavoin he eivät kulkeneet koko tietä. Katsokaa, kuinka Juudas oli Jumalan valitsema. Häntä ohjailtiin totuuteen. Hän oli osallisena salaisuuksien tietämisestä. Hänellä oli voiman palvelustehtävä ja hän paransi sairaita ja ajoi ulos riivaajia Jeesuksen nimessä. Mutta kun loppuratkaisu tuli, hän myi sen kullasta ja poliittisesta vallasta. Hän ei päässyt helluntaihin asti vastaanottaakseen Jumalan Henkeä. Hän oli vailla Henkeä. Älkää tehkö mitään virhettä tässä; henkilö, joka on todella kastettu Pyhällä Hengellä Kristuksen ruumiiseen vastaanottaen Hengen täyteyden, tulee olemaan SANASSA KOKO TIEN. Tämä on todiste Pyhän Hengen kasteesta. Juudas epäonnistui. Suuret joukot epäonnistuvat juuri tässä. Kun he eivät onnistu jatkamaan tuossa Sanassa, heidän nimensä otetaan pois elämän kirjasta.

Selvittääksemme vielä enemmän tätä nimen poistamista elämän kirjasta, meidän tulisi viedä ajatuksemme Israeliin Mooseksen päivinä. 2. Moos. 32:30-34: ”Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: ’Te olette tehneet suuren synnin. Minä nousen nyt Herran tykö – Jos ehkä voisin sovittaa teidän rikoksenne.’ Ja Mooses palasi Herran tykö ja sanoi: ’Voi, tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta. Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi, johon kirjoitat.’ Mutta Herra vastasi Moosekselle: ’Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani. Mene nyt ja johdata kansa siihen paikkaan, josta minä olen sinulle puhunut; katso, minun enkelini käy sinun edelläsi. Mutta kostoni päivänä minä kostan heille heidän rikoksensa.'” On enemmän kuin todennäköistä, että nimiä on poistettu ja tullaan poistamaan elämän kirjasta, kunnes aikaa ei enää ole oleva. Se tapahtui tässä erityisessä paikassa epäjumalan palveluksen takia, aivan kuten Daan ja Efraim menettivät oikeutensa sukukuntina kultaisten vasikoiden palvelemisen takia. Kaikkien nimet, jotka palvelivat epäjumalia, poistettiin elämän kirjasta.

Kun Israel hylkäsi Jumalan johdon tulipatsaan muodossa ja kääntyi palvelemaan kultaisia vasikoita, heidän nimensä poistettiin elämän kirjasta. 2. Moos. 32:33 (Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani.) Jos kääntyminen epäjumalien puoleen vaatii rangaistuksena nimien poistamisen elämän kirjasta, silloin aivan varmasti Israelin Jeesuksen Kristuksen hylkääminen Messiaana tulisi vaatimaan yhtä ankaran rangaistuksen. Se on täsmälleen näin. Psalmissa 69, joka asettaa meidän eteemme Jeesuksen nöyryytyksen, se sanoo jakeissa 21-29: ”Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt. Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä. Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille. Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lähteensä alati horjumaan. Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku. Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko. Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut. Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskasten lukuun he älkööt pääskö. Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.” Kun juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, Jumala kirjaimellisesti kääntyi pois heistä pakanoiden puoleen. Ap.t. 13:46-48: ”Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: ’Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: ”Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti.”’ Sen kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.”

Tällä en halua esittää sellaista, etteikö Israelin sukukunnista olisi enää enempää nimiä jäljellä elämän kirjassa, sillä monet näistä (mutta eivät suuret kansanjoukot) tulevat olemaan pakanain ajan seurakuntajaksossa valinnan periaatteen kautta ja tulemaan Jeesuksen Kristuksen ruumiiseen, osoittaen, että heidän nimensä todellakin pysyivät elämän kirjassa. Kuten tulemme osoittamaan, viidennen sinetin mukaan tulee Herra antamaan myös suurelle määrälle marttyyreina kuolleita juutalaisia valkoiset viitat ja iankaikkisen elämän. Myöskin nuo sata neljäkymmentä neljä tuhatta tullaan sinetöimään Hänen tulemuksessaan, todistaen, ettei heidän nimiään oltu pyyhitty pois. Psalmissa 69 on mitä tarkimmin tuotu esiin se, että pahat tai epävanhurskaat Kristuksen hylkääjät sekä Hänen kansansa tuhoajat ovat niitä, joiden nimet poistetaan elämän kirjasta.

Kuten Israelin (Jumalan valitun kansan) enemmistö menetti oikeutensa elämän kirjaan hylkäämällä Jeesuksen, samoin pakanaseurakunnan enemmistö tulee myös menemään kadotukseen ja seuraavana poistetaan heidän nimensä elämän kirjasta, koska he ovat hyljänneet Sanan ja sitä kautta astuneet maailman ekumeeniseen liikkeeseen, joka on se pedolle tehty kuva.

Tässä meillä on myös toinen kohta. Suuren, valkean valtaistuimen edessä tuomiolla, tulee myös tapahtumaan ihmisten erottelu. Elämän kirja avataan ja avataan toinen kirja. Matt. 25:31-46: ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa, lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda: minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’ Silloin hekin vastaavat sanoen ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’ Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

Ilm. 20:11-15: ”Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” Tällä tuomiolla tulevat olemaan sekä vanhurskaat että syntiset. Siinä sanotaan näin. NÄMÄ VANHURSKAAT EIVÄT TULE OLEMAAN MORSIAN, SILLÄ MORSIAN ISTUU HÄNEN KANSSAAN TUOMIOLLA. 1. Kor. 6:2-3; ”Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita? Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä, emmekö sitten maallisia asioita?” Ilm.5:21: ”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.” Katsokaa, morsian on Hänen kanssaan valtaistuimella. Koska morsian tulee tuomitsemaan maailman, hänen täytyy istua tuomiolla Hänen kanssaan. Tämä on täsmälleen se, minkä Daniel näki. Dan. 7:9-10: ”Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.” Näettehän, se on sama tapahtumapaikka, sillä nuo tuhannen tuhatta, jotka palvelevat Häntä, ovat morsian, sillä kuka muu kuin vaimo palvelee aviomiestä?

Nyt herää kysymys, miksi nämä vanhurskaat ovat tuomiolla? Ei ole olemassa muuta paikkaa, jossa he voisivat tulla esiin, sillä on olemassa vain kaksi ylösnousemusta, ja koska he eivät kelvanneet ensimmäiseen, heidän täytyy nousta ylös toisessa, joka on tuomion ylösnousemus. Ne, jotka kelpuutetaan ensimmäiseen ylösnousemukseen (morsian) eivät ole tuomiolla. Joh. 5:24: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä (tämä tarkoittaa sitä, että uskova on jo iankaikkisen elämän vastaanottaja, joka on nyt hänen hallinnassaan) eikä hän joudu tuomittavaksi (ei tule tuomiolle, näin tässä itse asiassa sanotaan), vaan on siirtynyt (pysyvästi) kuolemasta elämään.” Mutta huomaapa tarkoin, Jeesuksella täytyy olla vielä toinen ryhmä mielessään, joka tietyssä ylösnousemuksessa tulee vastaanottamaan iankaikkisen elämän. He tulevat vastaanottamaan sen ylösnousemuksessa, EIVÄTKÄ OLE VASTAANOTTANEET SITÄ AIKAISEMMIN MORSIUSSEURAKUNNAN JÄSENINÄ. Joh. 5:28-29: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin KAIKKI, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” Nyt me kaikki tiedämme, että Joh. 5:28-29 EI OLE YLÖSTEMPAAMINEN, sillä ainoastaan Kristuksessa kuolleet nousevat haudoista tuona aikana yhdessä silloin elävän morsiamen kanssa, joka vielä on maan päällä. 1. Tess. 4:16-17: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan” yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” Mutta Joh. 5:28-29 sanotaan, että KAIKKI nousevat ylös haudoista. Tämä on juuri tuo sama ylösnousemus, josta on puhuttu Ilm. 20:11-15, jossa KUOLLEET tuotiin Herran eteen ja tuomittiin tekojensa mukaan, ja kaikki, joiden nimet eivät ole kirjoitettuna elämän kirjassa, heitetään silloin tuliseen järveen.

Nyt me olemme kasvokkain sen kysymyksen kanssa, että miksi heille pitäisi antaa iankaikkinen elämä tuomiolla, kun apostolien kirjeet näyttävät niin johdonmukaisesti tuovan esiin sen, että ihmisellä täytyy olla Kristuksen Henki tai hän on kadotettu. Vaikka näyttää siltä, emme saa epäillä Jeesuksen sanoja, joka mitä selvimmin sanoo, että elämän kirjassa on joitakin, jotka tulevat vastaanottamaan iankaikkisen elämän joko ennen yleistä ylösnousemusta tai sen jälkeen. Paavali ei vältä tätä totuutta, sillä hän sanoo selvästi Fil. 3:11: ”Jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.” Nyt tämä lausunto on mitä erikoisin. Me kaikki tiedämme, että me KAIKKI tulemme olemaan ylösnousemuksessa halusimmepa sitä tai emme. Kaikki tulevat nousemaan ylös. Tuskin siis Paavali voisi sanoa: ”Jos minä EHKÄ pääsen ylösnousemiseen kuolleista”. Totuus tästä asiasta on näin, hän ei sano sitä. Kirjaimellinen teksti kuuluu: ”Jos minä ehkä voisin päästä ’ulos-ylösnousemukseen’ kuolleitten joukosta.” Tämä ei ole toiseen tai yleiseen ylösnousemukseen osallistumista, vaan pääsemistä ensimmäiseen ylösnousemukseen, josta Ilm. 20:6 sanotaan: ’Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” Ensimmäisellä ylösnousemuksella ei ole mitään tekemistä toisen kuoleman kanssa. Tämä tapahtuu tuhannen vuoden lopussa, kun KAIKKI MUUT kuolleista elävät jälleen. Ja tuona päivänä tulee olemaan niitä, jotka tulevat esiin iankaikkiseen elämään ja niitä, jotka toinen kuolema tavoittaa. Nyt meidän ei tarvitse arvailla niistä, joille toisessa ylösnousemuksessa annetaan iankaikkinen elämä. Meille on kerrottu, että se annetaan heille sillä perusteella, että he ovat olleet ystävällisiä ja hyviä ”veljille”. Noita, jotka ovat nousseet ylös ja jotka on syösty tuliseen järveen, kohdellaan siten, koska he kohtelivat väärin ”veljiä”. Koska tämä on Jumalan Sana, me yksinkertaisesti hyväksymme sen. Tässä ei ole mitään järkeilyjä, vaan ainoastaan yksinkertainen asian toteaminen.

Selvittääksemme tätä edelleen, huomatkaa erityisesti sanat Matt. 25:31-46. Tässä ei sanota, että paimen kirjaimellisesti erottaa lampaat vuohista, vaan NIINKUIN paimen erottaa lampaat vuohista. Tässä erikoisessa ajankohdassa nämä eivät ole lampaita (valkean valtaistuimen tuomiolla). Lampaat ovat Hänen helmassaan, he kuulivat Hänen äänensä (Sanan) ja he seurasivat Häntä. HEILLÄ ON JO IANKAIKKINEN ELÄMÄ EIVÄTKÄ HE VOI TULLA TUOMIOLLE. Mutta näillä EI ole iankaikkista elämää, ja he ovat tuomiolla. Heidän sallitaan MENNÄ SISÄLLE iankaikkiseen elämään. Mutta millä perusteella he astuvat sisälle iankaikkiseen elämään? Varmasti eivät sillä perusteella, että heillä jo on Hänen elämänsä kuten morsiamella, vaan he vastaanottavat sen, koska he olivat ystävällisiä Hänen veljilleen. He eivät ole Hänen veljiään: se tekisi heistä kanssaperillisiä Jeesuksen kanssa. He EIVÄT ole perillisiä mihinkään muuhun paitsi elämään. He eivät jaa valtaistuinta, jne. Hänen kanssaan. HEIDÄN NIMENSÄ ON TÄYTYNYT OLLA ELÄMÄN KIRJASSA, EIKÄ NIITÄ OLE POISTETTU. Nyt heidät huomioidaan ja pelastetaan heidän rakkautensa tähden Jumalan lapsiin. Epäilyksettä nämä palvelivat ja auttoivat Jumalan lapsia. Ehkä kuten Nikodeemus ja Gamaliel he seisoivat Jumalan lasten puolesta ahdistuksen aikana.

Jos tämä näyttää lyövän korville ”ennalleen asettamista”, tarkatkaa varovasti nyt, sillä jumalattomia EI aseteta ennalleen, vaan syöstään tuliseen järveen. Noiden monien tuhottujen nimet olivat myöskin elämän kirjassa; mutta ne pyyhittiin pois, koska he eivät kunnioittaneet Jumalan kansaa, joka oli elävä, ilmoitettu Sana (eläviä kirjeitä) omalle ajallensa.

Tehkäämme tämä nyt hyvin selväksi tässä. Nämä eivät ole kansoja, joita tuomitaan, ja jotka menevät tuhatvuotiseen valtakuntaan, koska he ovat antaneet turvapaikan ja auttaneet juutalaisia. Tämä on hyvin selvää seuraavista jakeista tehtävän johtopäätöksen perusteella: ”Ja nämä (jumalattomat) tulevat menemään iankaikkiseen rangaistukseen (tuliseen järveen), mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” Tässä ei ole mainittu KAHTA tuomiota, jossa jumalattomat heitetään tuliseen järveen. Vain peto ja väärä profeetta tuomitaan suuren ahdistuksen ajan lopussa. Ei, tämä on valkean valtaistuimen tuomio, ja heidät tuomitaan sen mukaan, mitä on kirjoitettu kirjoihin.

Toisessa ylösnousemuksessa ”alttarin alla olevat sielut”, kuten on kerrottu viidennessä sinetissä (Ilm. 6:9-11), saavat valkeat viitat ja tietysti iankaikkisen elämän, muussa tapauksessahan ei olisi mitään mieltä valkeissa viitoissa. ”Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?’ Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijoidensa, ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.” Huomatkaa nyt erityisesti, että ”ei ketään näistä alttarin alla olevista sieluista oltu tapettu Jeesuksen todistuksen tähden. He eivät olleet kuten Antipas, joka tapettiin, koska hän pitäytyi lujasti Hänen nimeensä. Nämä eivät ole uudestisyntyneitä, jotka omistavat iankaikkisen elämän. He tulevat esiin ylösnousemuksessa ja vastaanottavat elämän, koska he ovat pysyneet Sanassa. Ja huomatkaa kuinka nämä huutavat kostoa. He eivät voi olla morsianainesta. Morsian kääntää poskensa ja huutaa: ”Anna heille anteeksi, Isä, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.” Nämä ovat juutalaisia. Heidän täytyy olla, koska he ovat viidennessä sinetissä, ja neljännen sinetin aikana tapahtui, että pakanamorsian on temmattu ylös. Niinpä nämä juutalaiset eivät ole syntyneet Hänen Hengestään. He eivät edes usko, että Jeesus on Messias. Mutta koska he ovat Jumalan sokaisemia pakanoiden tähden, Jumala antoi heille iankaikkisen elämän sillä perusteella, että vaikka he eivät voineet tulla Hänen luokseen, he olivat kuitenkin todella uskollisia kaikelle, mitä he tiesivät Sanasta ja heitä kuoli sen tähden suurin joukoin Hitlerin, Stalinin jne. aikana, ja tulee vielä kuolemaan.

Juuri toisessa ylösnousemuksessa viisi tyhmää neitsyttä nousevat ylös. Huomatkaa, että he olivat neitsyitä. Heillä ei ollut Pyhää Henkeä ja niin he eivät päässeet morsiameen, kun taas viisi viisasta neitsyttä, joilla oli öljyä, tulivat osaksi tuosta morsiamesta. Mutta nämä ihmisetovat erotettuja, Jumalaa rakastavia ihmisiä, ja yrittäen pitäytyä Sanaan, sen mukaan mitä he tiesivät siitä, ja ollen apuna Herran työssä, tulevat nousemaan ylös lopun ajalla. He eivät tule pääsemään tuhatvuotiseen valtakuntaan, jonka alatte nähdä näiden totuuksien mukaan olevan paljon tärkeämpää ja ihmeellisempää kuin me koskaan olemme ajatelleet tai uskoneet.

Kaikkien näiden nimet olivat elämän kirjassa, ja heidän nimensä pysyivät. Mutta keiden nimet eivät pysyneet? Noiden, jotka olivat maailmanjärjestelmän kirkossa, joka taisteli morsianta vastaan, heidän nimensä tullaan poistamaan. Nämä ovat niitä, jotka menettävät osansa. Heidät tullaan heittämään tuliseen järveen.

Menkäämme nyt eteenpäin toinen askel, mutta ennenkuin teemme näin, tarkastelkaamme tätä tapausta tähän asti. Ensiksi me tiedämme mitä varmimmin, että Jumalan tarkoitus toteutuu valinnan kautta. Se oli tarkoitettu Hänessä itsessään. Oli Jumalan tahto valmistaa Hänen kaltaisensa kansa, joka tulisi olemaan Sana morsian. Hän oli valittu ennen maailman perustamista HÄNESSÄ. Hän oli edeltätiedetty ja rakastettu ennenkuin hän edes tuli esiin ajanjaksojen aikana maan päällä. Hänet oli lunastettu Hänen verensä kautta, eikä hän KOSKAAN tule kadotukseen. Hän ei koskaan voi olla tuomiolla, koska syntiä ei lueta syyksi hänelle. Room. 4;8: ”Siunattu on se mies, jolle Herra ei lue syntiä”. Mutta todellakin hän tulee olemaan Hänen kanssaan Hänen tuomioistuimellansa, tuomiten maailman ja jopa enkeleitä. Hänen nimensä (jokaisen hänen jäsenensä) oli kirjoitettuna Karitsan elämänkirjan erityisessä osassa ennen maailman perustamista. Toiseksi, on olemassa toinen ryhmä. Heidän nimensä ovat myöskin elämän kirjassa, ja he tulevat ylös toisessa ylösnousemuksessa. Sellaisia ovat tyhmät neitsyet ja vanhurskaat niinkuin on sanottu Matt. 25. Tässä ryhmässä ovat myös ne, jotka eivät palvele petoa tai sekaannu antikristilliseen järjestelmään, vaan kuolevat uskonsa tähden, vaikka he eivät olekaan morsiamessa, eivätkä ole syntyneet uudesti. Mutta he tulevat esiin toisessa ylösnousemuksessa ja menevät sisälle iankaikkiseen elämään. Kolmanneksi on olemassa rajalinjan kristittyjen ryhmä, jollaisia me näimme Israelissa sen tullessa pois Egyptistä. Näiden nimet oli kirjoitettu elämän kirjaan ja heidän tekonsa olivat kirjoitettuina kirjoissa. Koska he eivät totelleet Jumalaa, ja olivat vailla Hänen Henkeään, vaikka jopa merkit ja ihmeet olivat heidän keskuudessaan, heidän nimensä tullaan poistamaan elämän kirjasta. Tässä ryhmässä ovat sellaiset kuin Juudas, jotka, vaikka ovat täysin vailla Hänen Henkeänsä, ovat uskonnollisia, ja heillä on tunnusmerkkejä elämässään, ja vaikka he ovat kirjoitettuina kirjoissa, he eivät silti ole valittuja HÄNESSÄ. Sellaiset kuin Bileam tulevat myös olemaan tuossa ryhmässä. Neljänneksi ja viimeiseksi ovat ne, joiden nimiä ei koskaan ole ja joiden nimiä ei koskaan tule olemaankaan kirjoitettuna kirjoissa. Sellaiset löydetään Ilm. 13:8 ja Ilm. 17:8. ”Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.” ”Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.” Jeesus sanoi, että tietty ryhmä tulisi hyväksymään sen, joka tulisi omassa nimessään. Tämä henkilö on antikristus. Ja tämä on täsmälleen se, mitä sanotaan Ilm. 13:8 ja 17:8. Nämä olivat Jumalan määräämiä, mutta eivät valintaan määrättyjä. Ja tämän ryhmän keskuudessa ovat sellaiset kuin faarao. Hänestä sanotaan: ”Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin”, ja ”vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön”. Room. 9:17 ja 22. Ainoatakaan näistä ei tultaisi asettamaan elämän kirjoihin. En sano sitä, etteikö olisi olemassa mainintaa heistä. Epäilyksettä heistä on jonkinlainen maininta, MUTTA EI ELÄMÄN KIRJOISSA. Heidän olemassaolonsa tarkoitusta on jossain määrin käsitelty tämän kirjan loppuosassa, mutta voimme lisätä tässä kaksi muuta raamatunkohtaa. San. 16:4: ”Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle.”

Koska tämä sananpaikka on inhimilliselle mielelle vaikea ymmärtää, se täytyy hyväksyä ja uskoa uskossa. Jotkut tulevat loukkaantumaan siitä, mitä minä olen puhunut, koska he eivät ymmärrä Jumalan kaikkivaltiutta, joka tuo esiin sen, että JUMALA ON JUMALA, ja koska Hän on Jumala, kukaan ei voi kumota Hänen ajatuksiaan tai tehdä tyhjäksi Hänen tahtoaan ja tarkoitustaan; vaan Hän, ollen kaikkivaltias, hallitsee KAIKKIA asioita ja tekee mitä tahansa Hän haluaa kaikkien luotujensa kanssa, koska kaikki on luotu Hänen suureksi iloksensa. Sentähden, kuten Paavali sanoo: ”Jos Jumala ottaa palan savea ja tekee tuosta samasta savesta yhden astian kunniaan ja toisen astian häpeään, kuka voi loukkaantua ja huutaa Häntä vastaan?” [engl. käännös] Me emme voi kieltää sitä, että Hänellä on oikeus tehdä tämä pelkästään luomisenkin perusteella. Menipä Hän vielä pidemmälle, sillä Room. 14: 7-9 mukaan meillä on kieltämätön todiste siitä, että Jeesus maksoi lunastushinnan koko maailmasta, ja sen tähden Hän voi tehdä niinkuin haluaa omansa kanssa. ”Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi SEKÄ KUOLLEITTEN ETTÄ ELÄVIEN Herra.” (Tässä tarkoitetaan omistussuhdetta, EI sukulaisuhdetta). Tämä nähdään myös Joh. 17:2: ”Koska sinä olet antanut hänen valtaansa KAIKEN LIHAN, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut.”

Nyt jos me myönnämme Jumalan kaikkitietäväksi, meidän täytyy myös hyväksyä se, että Hän on täydellinen viisaudessa ja vanhurskaudessa. Tämän valinnan ja kadotustuomion suunnitelma on Jumalan viisautta, joka on paljastettu yhtäläisesti kaikissa jaksoissa, kuten sanotaan Ef. 1:3-11: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi VIISAUDEKSI ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä – siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan.” Siten jos Jumala on niin suunnitellut, että on niitä, joiden nimet on asetettu johonkin Karitsan elämänkirjan osaan, eikä niitä voida pyyhkiä pois, koska ne ovat Hänen morsiamensa nimiä, silloin meidän täytyy hyväksyä se. Jos se myöskin ilmaisee, että on niitä, joiden nimet on asetettu elämän kirjaan, mutta jotka Jumalan edeltätietämisen mukaan tulevat lankeamaan, jolloin heidän nimensä pyyhitään pois, täytyy meidän hyväksyä se. Ja jos on niitä, joiden nimiä ei KOSKAAN ole asetettu elämän kirjaan, meidän täytyy hyväksyä myöskin se. Ja jos on niitä, jotka tulevat astumaan sisälle iankaikkiseen elämään valkoisen valtaistuimen tuomion jälkeen pelkästään sillä perusteella, että he ovat olleet hyviä ja ystävällisiä ja oikeudenmukaisia Jumalan valittuja kohtaan, jotka ovat Hänen veljiään, silloin emme voi muuta kuin hyväksyä sen. SILLÄ KUKA TIETÄÄ HERRAN MIELEN, ETTÄ HÄN VOISI NEUVOA HÄNTÄ? Olkaamme mieluummin Hänelle uskossa alamaisia, joka on meidän Isämme ja elämämme.

Ymmärtääksemme tämän aiheen vieläkin selvemmin, olisi meidän nyt viisasta lähestyä sitä kaikkien aikojen seurakunnan näkökannalta. Tähän asti me olemme ajatelleet yksittäisten nimien poistamista. Nyt me haluamme käsitellä, ei yksittäisiä, vaan seurakunnassa edustettuja ryhmiä. Tehdäksemme niin vertaamme seurakuntaa läpi aikojen vehnäpeltoon. Vehnänjyvä kylvetään sillä seurauksella, että yksittäinen vehnänjyvä kasvaa jälleen ja lisääntyy tietyn prosessin kautta tietyn ajanjakson aikana. Tuo yksittäinen siemen tulee kuolemaan, mutta kuollessaan siinä ollut elämä tulee ylös kasviin, joka vuorostaan tulee olemaan siinä olevan elämän kantaja, elämän, joka on tuleva takaisin alkuperäisen kaltaiseksi moninkertaistuneena. Jeesus, suuri kuninkaallinen Siemen kuoli. Tuo vertaansa vailla oleva, joka on seurakunnan elämä, seisoo seurakunnan keskellä, sillä kaikki seitsemän seurakuntajaksoa antavat Hänen elämäänsä seurakunnalle (elämän kantajalle) sillä seurauksella, että Hänen itsensä elämä tulee olemaan uudelleen tuotettuna ruumiissa (monikko), jotka ovat ylösnousemuksessa Hänen ruumiinsa kaltaisia. Ylösnousemuksessa Kuninkaallinen Siemen tulee näkemään monia kuninkaallisia siemeniä, jotka ovat Hänen itsensä kaltaisia, ja he tulevat olemaan jopa sellaisia kuin Hän on, sillä Johannes sanoo: ”Me tulemme olemaan sellaisia kuin Hän on”. Tähän Johannes Kastaja viittasi, kun hän sanoi, että Jeesus tulisi kokoamaan vehnän aittoihin. Se oli ylösnousemus, jossa lunastetut, jotka on valittu iankaikkiseen elämään, tulivat sisään.

Nyt kertomus tästä vehnäkasvista, jonka loppu tulee olemaan alkuperäinen siemen moninkertaistuneena, on ELÄMÄN KIRJASSA. Toistan: Tämän vehnäkasvin historia tai kertomus on elämän kirja, josta kirjasta osa on IANKAIKKISEN ELÄMÄN KIRJA (elämän kirjan osa). Tämä nähdään vakuuttavasti tutkimalla vehnäkasvia. Paljas siemen kylvetään. Pian oras voidaan nähdä. Mutta tämä ei ole vielä vehnä. Sitten se kasvaa korreksi. Tämä ei ole vieläkään vehnä. Elämä on siinä, mutta ei vielä vehnää. Sitten korren päässä on pieni piikki, josta nousee tähkäpää. Vieläkin vehnäkasvi, mutta ei vielä vehnää. Sitten kasvi pölyttyy ja me näemme vehnänjyvän kuoren kasvavan. Tämä muistuttaa erittäin suuressa määrässä vehnää, mutta se ei ole vielä siemen. Sitten muotoutuu vehnä kuoren sisässä. Nyt se on jälleen sama, mitä se oli alunperin. Sitten kypsynyt vehnä korjataan talteen.

Jeesus Kristus kuoli. Hän antoi elämänsä. Tuo elämä oli tuleva takaisin seurakunnan päälle, ja valmistaa monia poikia Hänen kaltaisikseen ylösnousemuksen kirkkauteen. Mutta kuten vehnän siemenellä tuli olla kantaja tuodakseen esiin moninkertaisen vehnänjyvän, samoin täytyy olla seurakunta, joka olisi Kristuksen elämän kantaja. Kuten oras, korsi, tähkäpää ja akanat olivat siemenen kantajia, mutta EIVÄT itse siemen, samoin seurakuntajärjestelmä läpi aikojen on ollut todellisen SIEMENEN kantaja, vaikkakaan se ei ole ollut itse siemen. Tämän takia voimme sanoa, että elämän kirja on KOKO VEHNÄkasvi.

Kerratkaamme tämä vielä uudestaan. Tässä on tuo alkuperäinen siemen, joka kylvettiin. Se tuotti oraan. Se ei kuitenkaan ollut tämä. Se tuotti korren. Ei ollut vielä tämäkään. Tässä tulee esiin muutamia jyvän kuoria, joissa vehnä tulee muotoutumaan. Tämäkään ei ole se. Tähkäpää ilmestyy. SITTEN SIITEPÖLYÄ PUTOAA NOIHIN VEHNÄNKUKKIEN EMEIHIN. OSA TUOSTA KASVISTA KYPSYY. JOTAKIN TUOSTA ALKUPERÄISESTÄ SIEMENESTÄ, JOKA TULI YLÖS LÄPI KOKO KASVIN, MUUTTUU SIEMENEKSI. Miksi ei koko kasvi muuttunut siemeneksi? Koska se luotiin tällaiseksi. Vain osa tuosta kasvista voi tulla takaisin siemeneksi, koska vain osa tuosta VEHNÄKASVISTA ON IANKAIKKISEN ELÄMÄN VEHNÄÄ.

Teillä on tästä täydellinen esikuva Israelin jättäessä Egyptin. He tulivat ulos noin kahden miljoonan vahvuisena joukkona. KAIKKI pakenivat läpi pyhittävän veren. KAIKKI kastettiin Punaisessa Meressä; KAIKKI tulivat ylös vedestä nauttien Pyhän Hengen ilmoituksesta ja siunauksista; KAIKKI söivät enkelien ruokaa; KAIKKI joivat vettä heitä seuranneesta kalliosta. Kuitenkin muutamia harvoja lukuunottamatta he olivat vain kantajia lapsia varten, jotka seuraisivat heitä ja menisivät Kanaanin maahan. Kaikki Israel EI ole Israel. Pientä vähemmistöä lukuunottamatta heidän kaikkien nimet pyyhittiin pois elämän kirjasta.

Tämä sama oikeus on meillä tänä päivänä seurakunnassa. Nimiä tullaan pyyhkimään pois elämän kirjasta. Yhtään nimeä ei tulla pyyhkimään pois iankaikkisen elämän kirjasta, sillä tämä on toinen kirja, vaikkakin se sisältyy osana elämän kirjaan. On kirjoitettu: JUMALA ON ANTANUT MEILLE IANKAIKKISEN ELÄMÄN, JA TÄMÄ ELÄMÄ ON HÄNEN POJASSAAN. JOLLA ON POIKA, HÄNELLÄ ON MYÖS ELÄMÄ (IANKAIKKINEN) JA JOLLA EI OLE POIKAA, EI OLE ELÄMÄÄ (IANKAIKKISTA). Ja nuo, joilla on tuo Elämä, olivat HÄNESSÄ ennen maailman perustamista. HEIDÄT OLI VALITTU HÄNESSÄ ENNEN MAAILMAN PERUSTAMISTA. Tuo SUURI KUNINKAALLINEN SIEMEN, Jeesus Kristus, kylvettiin (Hän kuoli) ja tuo elämä, joka oli Hänessä, tuli ylös läpi vehnäkasvin ja kasvattaa jälleen suuressa määrin vehnän siemeniä, joissa on sama elämä ja jotka ovat Alkuperäisen kaltaisia, sillä Hengen kautta he ovat alkuperäisiä.

Nyt voimme nähdä, miksi lunastetun, alkuperäisen omistajan takaisin ostaman morsiamen (hän oli Hänessä niinkuin Eeva oli Aadamissa) ’jäsennimiä’ ei voida koskaan poistaa tuosta kirjasta. Hän on osa Hänestä. Hän on valtaistuimella. Häntä ei voida koskaan tuomita. Jokainen jäsen morsiamessa on Hänen jäsenensä, eikä Hän kadota heistä ainoatakaan. Mutta tämä ei tarkoita ”kaikkia” elämän kirjassa. Sillä niiden joukossa ovat jopa nuo, kuten Juudas jne., joilla on osa tuossa kirjassa, mutta heidän nimensä pyyhitään pois. Me voimme nähdä nuo, jotka tulevat sisälle viimeisinä päivinä ja heidän tehtyään ihmeellisiä tekoja Jeesus on sanova, ettei ole koskaan tuntenut heitä. Se ei tarkoita, etteikö Hän olisi ollut tietoinen heistä. Hänen kaikkitietävyytensä poistaa tämän mahdollisuuden; mutta he eivät olleet edeltätiedettyjä morsiamessa; myöskään he eivät olleet edeltätiedettyjä vanhurskaiden joukossa toisessa ylösnousemuksessa. He eivät kantaneet hedelmää (koska he olivat Sanan ulkopuolella – eivät pitäytyneet siihen) ja sentähden heidät tuomitaan kuolemaan. Sitten, kuten olemme aikaisemmin osoittaneet, on niitä, jotka olivat morsiamen puolella ja avustivat ja lohduttivat häntä. Noiden nimet säilyvät elämän kirjassa ja he menevät iankaikkiseen elämään. Lopuksi on niitä, sellaisia kuin faarao, joiden nimet eivät ole koskaan olleet elämän kirjassa, ja nämä heitetään myös tuliseen järveen.

Täten vehnänjyvä, josta tuli kasvi elonkorjuuta varten, on seurakunnan historia. Ja kuten ei kaikki vehnäkasvi ole siementä, ja kuten ei koko kasvia käytetä elonkorjuussa, samoin on seurakunnan suhteen – koko seurakunta ei ole morsian, kaikille ei myöskään anneta iankaikkista elämää, mutta OSA kerätään aittoihin, ja OSA siitä säilytetään, niin että se voisi astua iankaikkiseen elämään toisessa ylösnousemuksessa, ja OSA siitä lasketaan akanoihin, jotka poltetaan tulijärvessä. Tämä on täsmälleen sitä, mitä Johannes Kastaja ja Jeesus sanoivat, sillä Johannes sanoi, että vehnä tultaisiin kokoamaan aittoihin ja akanat polttamaan. Jeesus sanoi: ”Sitokaa lusteet, ja sitten kootkaa vehnä.” Ekumeeninen liike tulee sitomaan lustekirkot yhteen, sillä lusteet tullaan sitomaan ENSIN, ja vaikka niiden loppu onkin polttaminen, heitä ei polteta sidottaessa, vaan se varataan myöhempään ajankohtaan, joka on tuhannen vuoden lopussa, tai toisessa ylösnousemuksessa. Mutta kerran kun lusteet on sidottu yhteen, ylöstempaaminen voi tapahtua ja tapahtuu johonkin aikaan sitomisen ja antikristuksen ilmestymisen välillä. Sitten on tuleva päivä, jolloin KAIKKI seisovat yhdessä, kuten nähdään Danielin kirjassa. Kuningas tulee olemaan siellä morsiamensa kanssa ja heidän edessään tulevat olemaan ne suunnattomat kansanjoukot, jotka tullaan tuomitsemaan. Niin. KAIKKI ovat siellä. Kaikki kirjat avataan. KAIKKIEN lopullinen sijoitus tehdään. Elonkorjuu on todellakin ohitse. Kirjat, jotka kerran avattiin, suljetaan.

Päättäessäni tätä aihetta tällä kertaa, sallikaa minun viitata lausuntooni, jonka tein alussa, jossa sanoin, että ei yksikään Kirjoitus puhu Herrasta TÄLLÄ HETKELLÄ keräämässä nimiluetteloa. Näin se todella on. Kuitenkin on olemassa Kirjoitus osoittaen nimien keräämistä tapahtuvan tulevaisuudessa. Se on Psalmissa 87. Tämä psalmi puhuu Herrasta, joka kirjoittaa ylös kaikkien nimet, jotka ovat syntyneet Siionissa. Missään tapauksessa ei voida olettaa, että Jumalan täytyy odottaa, kunnes kaikki aikakaudet tai Siionia käsittelevät ajanjaksot ovat kuluneet loppuun, tietääkseen, ketkä kaikki saattaisivat olla syntyneet Siionissa. Tämä tulisi jälleen kieltämään kaikkitietävyyden. Varmasti Hän tietää, ketkä kaikki kuuluvat tuohon lukuun. Mutta mitä se on? Eikö se ole yksinkertaisesti tarkistettu kirjakäärö, mihin Jumala yksinkertaisesti asettaa uuden merkinnän noista nimistä, jotka säilyivät toisen ylösnousemuksen jälkeen ja kuuluivat Siioniin? Varmasti se on näin.

”Ja minä olen tunnustava hänen nimensä minun Isäni ja hänen enkeliensä edessä.” Kutsu taivaassa! ”Jos mies kuolee, tuleeko hän elämään jälleen? Läpi kaikkien minulle määrättyjen päivien olen minä odottava, kunnes minä muutun. Sinä olet kutsuva ja minä olen vastaava Sinulle: Sinulla on oleva halu sinun kättesi työhön.” Suuri Paimen kutsuu lampaitaan nimeltä. Jumalan luova ääni kutsuu heitä esiin maan tomusta tai muuttaa heidän atominsa, vaikka he eivät olisi vielä nukkuneetkaan. Se on ylöstempaaminen. Se on Karitsan ja Hänen morsiamensa suuri hääateria.

Mutta ylöstempaaminen ei ole ainoa kutsu. Toisessa ylösnousemuksessa, suuren valkean valtaistuimen tuomiolla, tullaan tunnustamaan nimiä Isän ja Hänen enkeliensä edessä. Ne, jotka tietävät, ovat kertoneet minulle, että kaikkein kaunein ääni inhimilliselle korvalle on tuon henkilön nimen ääni. Kuinka ihmiset rakastavatkaan nähdä nimensä julkisuudessa. Kuinka ihmiset rakastavat suosionosoituksia. Mutta mikään maallinen ääni ei soinnu koskaan sinun korvaasi niin suloiselta, kuin Jumalan ääni, jos sinun nimesi on elämän kirjassa ja säilyy siellä tullakseen paljastetuksi pyhien enkelien edessä. Mikä päivä se tuleekaan olemaan, kun me kuulemme Jeesuksen sanovan: ”Isä, he tunnustivat minun nimeni ihmisten edessä, heidän maallisen pyhiinvaelluksensa päivinä. Nyt minä olen tunnustava heidän nimensä Sinun ja kaikkien taivaallisten enkelien edessä.”

”Jolla on korva, se kuulkoon mitä Henki seurakunnille sanoo.” Jälleen kerran on Henki puhunut. Jälleen kerran me olemme tarkastelleet, mitä Henki sanoi yhdelle seurakuntajaksolle. Ja me havaitsimme tämän oikeaksi. Jälleen kerran yksi jakso oli mennyt, ja se täyttyi täsmälleen, niinkuin Hän sanoi sen täyttyvän. Mikä lohdutus se onkaan meille, jotka toivomme olevamme lopunajan morsiamessa, sillä se saattaa meidän sydämemme hypähtämään siitä ilosta, että Hän on uskollinen ja tulee täyttämään jokaisen lupauksensa. Jos Hän oli uskollinen ja totinen noille Sardeen seurakuntajakson aikana, silloin Hän on aivan yhtä totinen meidän seurakuntajaksomme aikana. Jos heidät vastaanotetaan ja Hän ylistää heitä armonsa ja voimansa kautta, silloin meille tulee tapahtumaan samoin. Menkäämme sentähden täydellisyyteen ja kohdatkaamme Herra pilvissä ja olkaamme iankaikkisesti Hänen kanssansa.

CAB-05 LUKU 5 – PERGAMON SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 5 – The Pergamean Church Age)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 5: Pergamon seurakuntajakso

 

Ilmestyskirja 2:12-17:

Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka:

Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu.

Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat.

Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista.

Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.’

PERGAMO

Alkuperäiseltä nimeltään Pergamum, sijaitsi Mysiassa, alueella, jonka halki virtasi kolme jokea, joista yhden kautta oli yhteys merelle. Sitä on kuvailtu Aasian maineikkaampana kaupunkina. Se oli kulttuurikaupunki, jonka kirjasto oli toiseksi suurin Aleksandrian jälkeen. Se oli myöskin suurten syntien kaupunki, jota hallitsi hillittömät Aesculapiuksen palvontamenot, jota palvottiin elävän käärmeen muodossa, joka asui ja jota ruokittiin temppelissä. Tässä kauniissa keinokasteltujen lehtojen, yleisten kävelypaikkojen ja puistojen kaupungissa eli pieni pyhittäytyneiden uskovien ryhmä, joita pinnallinen kauneus ei ollut lumonnut, ja jotka kammoksuivat sitä saatanallista palvontaa, joka täytti tuon paikan.

AJANJAKSO

Pergamon seurakuntajakso kesti noin kolmesataa vuotta, vuodesta 312 vuoteen 606 jälkeen Kristuksen syntymän.

SANANSAATTAJA

Käyttäessämme Jumalan meille antamaa sääntöä sanansaattajan valitsemisessa jokaiselle ajalle, valitsemme sellaisen, jonka palvelustehtävä kaikkein eniten muistuttaa ensimmäisen sanansaattajan, Paavalin, palvelustehtävää, ja epäilyksettä me sanomme Pergamon sanansaattajan olevan Martinin. Martin syntyi vuonna 315 Unkarissa. Elämäntyönsä hän teki kuitenkin Ranskassa, missä hän työskenteli Toursissa ja sen ympäristössä piispana. Hän kuoli vuonna 399. Tämä suuri pyhä oli erään toisen suurenmoisen kristityn, St. Patrickin (Irlannissa) setä.

Martin kääntyi kristityksi ollessaan ammattimaisen sotilaan uralla. Hänen ollessaan vielä kiinnostunut tästä ammatistaan tapahtui erittäin huomattava ihme. Muistiinpanoissa mainitaan, että eräs kerjäläinen makasi sairaana sen kaupungin kadulla, missä Martin toimi sotilaana. Talvipakkaset olivat kovemmat kuin hän saattoi kestää, sillä hän oli huonosti puettu. Kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota hänen tarpeisiinsa ennenkuin Martin kulki ohitse. Nähdessään tämän mies raukan ahdingon, ja kun hänellä ei ollut ylimääräistä vaatetta, otti hän päällystakkinsa ja leikkasi sen miekallaan kahtia, ja kietoi sen palelevan miehen ympärille. Martin piti hänestä niin hyvän huolen kuin saattoi ja jatkoi sitten matkaansa. Sinä yönä Herra Jeesus ilmestyi hänelle näyssä. Hän seisoi siinä kuten kerjäläinen kiedottuna Martinin vaatteen puolikkaaseen. Hän puhui Martinille ja sanoi: ”Martin, vaikka hän on ainoastaan katukumeeni, niin sinä olet pukenut minut tällä vaatteella.” Siitä hetkestä lähtien Martin koetti palvella Herraa koko sydämestään. Hänen elämästään tuli sarja ihmeitä, jotka julistavat Jumalan voimaa.

Jätettyään armeijan ja tultuaan seurakunnan Johtajaksi, hän otti hyvin sotaisan kannan epäjumalan palvelusta vastaan. Hän kaatoi maahan uhrilehdot, tuhosi epäjumalankuvat ja hajotti alttarit. Joutuessaan vastakkain pakanoiden kanssa tekojensa vuoksi hän haastoi heidät paljolti samalla tavoin kuin Elia Baalin profeetat. Hän tarjoitui sidottavaksi puun sille puolelle, jolle se kaadettaessa kaatuisi ja murskaisi hänet, jollei Jumala puuttuisi asiaan ja kääntäisi puuta toiseen suuntaan sen kaatuessa. Ovelat pakanat sitoivat hänet mäen rinteessä kasvavaan puuhun vakuuttuneina siitä, että maan luonnollinen vetovoima saisi puun kaatumaan niin, että se murskaisi hänet. Juuri puun alkaessa kaatua käänsi Jumala sen kaatumaan vastamäkeen vastoin kaikkia luonnon lakeja. Kaatuessaan puu murskasi useita pakenevista pakanoista.

Historioitsijat myöntävät Hänen ainakin kolmessa tapauksessa herättäneen kuolleen uskon kautta Jeesuksen nimeen. Eräässä tapauksessa hän rukoili kuolleen lapsen puolesta. Elisan tavoin hän kumartui lapsen päälle ja rukoili. Lapsi heräsi henkiin ja tuli terveeksi. Toisessa tapauksessa häntä kutsuttiin auttamaan erään veljen vapauttamisessa, jota vietiin surmattavaksi suuren vainon aikana. Hänen saapuessaan paikalle oli tämä mies raukka jo kuollut. Hänet oli hirtetty erääseen puuhun. Hänen ruumiinsa oli eloton ja hänen silmänsä olivat työntyneet ulos silmäkuopista. Mutta Martin otti hänet alas ja rukoiltuaan miehen puolesta tämä palasi takaisin elämään ja iloitsevan perheensä tykö.

Martin ei koskaan pelännyt vihollista, olipa se kuka tahansa. Niinpä hän meni henkilökohtaisesti tapaamaan jumalatonta keisaria, joka oli vastuussa monen hengellä täytetyn pyhän kuolemasta. Keisari ei suvainnut ottaa häntä vastaan, joten Martin meni tapaamaan erästä keisarin ystävää, Damasusta, julmaa Rooman piispaa. Mutta väärästä viinipuusta oleva nimiknistitty piispa ei halunnut tulla välittäjäksi. Martin meni takaisin palatsiin, mutta portit olivat nyt lukossa ja hänen ei sallittu tulla sisälle. Hän paneutui maahan; kasvoilleen Herran eteen ja rukoili, että hän voisi päästä palatsiin. Hän kuuli äänen käskevän Häntä nousemaan ylös. Näin tehdessään hän näki porttien avautuvan itsestään. Hän meni sisälle valtaistuinsaliin. Mutta ylpeä hallitsija ei kääntänyt päätään puhuakseen hänelle. Martin rukoili jälleen. Yhtäkkiä ilmestyi valtaistuimesta itsestään tuli ja onneton keisari pakeni nopeasti. Herra todellakin nöyryyttää ylpeät ja korottaa alhaiset.

Hänen intonsa palvella Herraa oli sellainen, että perkele nousi voimallisesti sitä vastaan. Totuuden viholliset palkkasivat salamurhaajia tappamaan Martinin. He tulivat varkain hänen kotiinsa ja juuri heidän ollessaan tappamaisillaan hänet, hän nousi pystyyn ja paljasti kurkkunsa miekalle. Heidän harpatessaan eteenpäin paiskasi Jumalan voima heidät yhtäkkiä huoneen toiselle puolelle. Niin tämän pyhän ja peljättävän ilmapiirin voittamia he olivat, että he ryömivät lattialla käsiensä ja polviensa varassa pyytäen anteeksiantamusta Martinin henkeen kohdistuneen hyökkäyksen vuoksi.

Liian usein Herran erityisesti käyttämät miehet tulevat ylpeiksi. Mutta niin ei ollut Martinin laita. Hän pysyi aina nöyränä Jumalan palvelijana. Eräänä iltana hänen valmistautuessaan saarnaamaan, tuli sinne kerjäläinen, joka pyysi häneltä joitakin vaatteita. Martin neuvoi hänet johtavan diakoninsa tykö. Ylpeä diakoni käski häntä poistumaan. Sen takia hän meni takaisin nähdäkseen Martinin. Martin nousi ja antoi kerjäläiselle oman hienon viittansa ja pyysi diakonia tuomaan hänelle toisen, huonomman viitan. Sinä iltana Martinin saarnatessa Sanaa näkivät Jumalan lapset pehmeän valkoisen valonhohteen hänen ympärillään.

Hän oli todella suuri mies, tuon ajan todellinen sanansaattaja. Ainoana halunaan miellyttää Jumalaa hän eli mitä pyhitetymmän elämän. Koskaan ei häntä voitu taivuttaa saarnaamaan ennen kuin hän oli rukoillut ja oli sellaisessa hengellisessä tilassa, että hän saattoi tietää ja julistaa Jumalan täydellisen suunnitelman taivaasta lähetetyn Pyhän Hengen kautta. Usein hän saattoi antaa ihmisten odottaa rukoillakseen täyttä varmuutta asiasta.

Jos tiedämme vain Martinista ja hänen valtavasta palvelustehtävästään, niin saatamme ajatella, että pyhien vainoaminen oli vähentynyt. Mutta niin ei ollut. Jumalattomat, joita saatana käytti aseenaan, tuhosivat kuitenkin yhä heitä. Heitä poltettiin roviolla. Heitä naulattiin pölkkyihin pää alaspäin ja villikoiria päästettiin heidän kimppuunsa, niin että ne repisivät pois lihan ja suolet jättäen uhrit kuolemaan kauheisiin kärsimyksiin. Lapset revittiin pois odottavien äitien vatsoista ja heitettiin karjujen eteen. Naisten rinnat, leikattiin pois ja heidät pakotettiin seisomaan pystyssä jokaisen sydämenlyönnin valuttaessa verta pois ruumiista, kunnes he kuolivat. Ja tämä murhenäytelmä on vielä suurempi, kun huomaamme ettei se ollut kokonaan pakanoiden työtä vaan usein siihen olivat syypäitä niinkutsutut kristityt, jotka tunsivat tekevänsä palveluksen Jumalalle hävittäessään näitä uskollisia ristin sotilaita, jotka puolustivat Sanaa ja tottelevaisuutta Pyhää Henkeä kohtaan. Joh. 16:2: ”He erottavat teidät synagogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.” Matt. 24:9: ”Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.”

Merkkien, ihmeiden ja Pyhän Hengen kautta Martin oli tämän ajan todellinen, vahvistettu sanansaattaja. Hänellä ei ollut lahjana ainoastaan suurta palvelustehtävää, vaan hän oli myös aina uskollinen Jumalan Sanalle. Hän taisteli järjestöjä vastaan. Hän vastusti syntiä myös ylhäisten keskuudessa. Hän puolusti totuutta sanoin ja teoin ja eli voitokkaan kristityn elämän.

Eräs elämänkerrankirjoittaja kirjoittaa hänestä: ”Kukaan ei nähnyt häntä milloinkaan vihaisena, tai rauhattomana, tai murheellisena, tai nauravana. Hän oli aina samanlainen, tavallaan hän näytti Jotenkin yli-inhimilliseltä kasvoillaan heijastus taivaallisesta ilosta. Hänen huulillaan ei koskaan ollut muuta kuin Kristus, hänen sydämessään oli ainoastaan Jumalan pelkoa, rauhaa ja sääliä. Usein hän itki jopa panettelijoidensa syntien takia, vaikka he hänen ollessaan hiljaa ja poissa hyökkäsivät häntä vastaan myrkyntäyteisin puhein. Monet vihasivat häntä niiden hyveiden vuoksi, jotka heiltä puuttuivat ja joita he eivät voineet jäljitellä; ja hänen katkerimmat ahdistajansa olivat piispoja.”

TERVEHDYS

Ilm. 2:12: ”Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka.”

Sanoma kolmannelle seurakuntajaksolle on tulossa esille. Kolmas näytös tästä esittämättömästä draamasta ”Kristus seurakuntansa keskellä” on lähellä paljastamistaan. Pasuunan kaltaisella äänellä Henki esittelee Hänet, jolla ei ole vertaistaan: ”Hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka!” Kuinka suunnattoman erilainen tämä onkaan kuin se esittely, jonka Pilatus suoritti esitellessään Jumalan Karitsan puettuna herjaavaan purppuraviittaan, lyötynä ja piikkien kruunaamana, sanoen: ”Katso, teidän kuninkaanne.” Nyt Hän, ylösnoussut Herra, ”Kristus, Jumalan voima” seisoo kuninkaallisesti vaatetettuna ja kirkkaudella kruunattuna.

Näissä sanoissa: ”Hän, jolla on se kaksiteräinen terävä miekka”, on toinen ilmestys Jumaluudesta. Efeson seurakuntajaksossa Hänet esitettiin muuttumattomana Jumalana, niinkuin muistanette. Smyrnan seurakuntajaksossa me näemme Hänet YHTENÄ TOSI Jumalana, jonka rinnalla ei ole ketään toista. Nyt tässä Pergamon seurakuntajaksossa on täydellisempi ilmestys Hänen jumaluudestaan, jossa Hänet esitellään yhdessä sen terävän, kaksiteräisen miekan kanssa, joka on Jumalan Sana. Hebr. 4:12: ”Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” Ef. 6:17: ”Ja ottakaa vastaan Hengen miekka, joka on Jumalan Sana.” Ilm. 19: 13 ja 15: ”Ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsuttiin, on Jumalan Sana. Ja Hänen suustaan lähtee terävä miekka.” Joh. 1:1-3: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän (Sana) oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttansa, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” 1. Joh. 5:7: ”Sillä kolme on, jotka todistavat taivaassa, Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme ovat YKSI.” [edellisen kirkkoraamatun mukaan]

Nyt me voimme nähdä Hänen yhteytensä Sanan kanssa. HÄN ON SANA. Juuri se Hän on. SANA ON HÄNEN NIMENSÄ.

Johanneksen evankeliumin 1:1 sanotaan: ”Alussa oli Sana.” ’Sana’ -sanan kantamuoto, mistä me saamme käännöksemme, on ’LOGOS’, joka merkitsee ’ajatusta tai käsitettä’. Sillä on kaksinainen merkitys: ’ajatus’ ja ’puhe’. ’Ilmaistu ajatus’ on ’sana’, tai ’sanoja’. Eikö tämä olekin ihmeellistä ja kaunista? Johannes sanoo, että Jumala ilmaistiin Jeesuksessa. Ja Paavali sanoo aivan saman asian Hebr. 1:1-3: ”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan (LOGOS) kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.” Jumala tuli ilmaistuksi Jeesuksen Kristuksen hahmossa. Jeesus oli ilmaistu kuva Jumalasta. Jälleen Johanneksen evankeliumin 1:14: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” Jumala itse tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Suuri Henki-Jumala, jota kukaan ei voinut lähestyä, Jota kukaan ei ollut nähnyt tai voinut katsoa, asui nyt lihassa ja vaelsi ihmisten keskuudessa ilmaisten Jumalan täyteyden ihmisille. Joh. 1:18: ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” Jumala, joka ajoittain ilmensi läsnäolonsa pilvessä tai tulipatsaassa, joka aiheutti pelkoa ihmisten sydämissä; tämä Jumala, jonka sydämen ominaisuudet profeetat tekivät tiettäviksi sanallisen ilmestyksen kautta, tuli nyt Immanueliksi (Jumala meidän kanssamme) ilmaisten itsensä. Englanninkielen sana ”ilmaista” on alunperin kreikkalainen ja käännetään usein sanalla ”selittää tekstiä”, joka tarkoittaa: selittää täydellisesti ja tehdä ymmärrettäväksi. Juuri näin Elävä SANA, Jeesus, teki. Hän toi Jumalan meille, sillä Hän oli Jumala. Hän ilmaisi Jumalan meille niin täydellisellä selvyydellä, että Johannes saattoi sanoa Hänestä 1. Joh. 1:1-3: ”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, (LOGOS merkitsee puhetta) minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.” Kun Jumala todella ilmaistiin, ilmoitettiin Hänet lihassa. ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.”

Hebr. 1:1-3 me huomasimme, että Jeesus oli ilmaistu kuva Jumalasta. Hän oli Jumala, joka ilmoitti itsensä ihmisenä ihmisille. Mutta meidän tulisi huomata jotakin muutakin näissä jakeissa, erikoisesti jakeissa yksi ja kaksi. ”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta.” Haluan teidän panevan merkille raamattunne marginaalissa erään korjauksen. (Eräissä raamatunpainoksissa on marginaalimerkintöjä, suomentajan huomautus). Sana ’kautta’ ei ole oikea käännös. Sen pitäisi olla ’profeetoissa’, eikä ’profeettain kautta’. Oikein käännettynä siinä tulisi lukea: ”Sittenkuin Jumala muinoin oli puhunut isille profeetoissa Sanan kautta.” 1. Sam. 3:21: ”Sillä Herra ilmestyi Samuelille Siilossa Herran sanan kautta.” Tämä tekee täysin ymmärrettäväksi 1. Joh. 5:7: ”Henki ja Sana ovat YKSI.” Jeesus ilmaisi Isän. Sana ilmaisi Isän. Jeesus oli elävä Sana. Ylistys Jumalalle, tänäänkin Hän on yhä tuo Elävä Sana.

Ollessaan maan päällä Jeesus sanoi: ”Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.” Joh. 14:10. Tässä on mitä selvimmin esitetty, että Jumalan täydellinen ilmoittaminen Pojassa tapahtui Pojassa asuvan Hengen kautta sanoin ja teoin. Juuri tätä me olemme koko ajan opettaneet. Kun morsian tulee jälleen olemaan Sana-Morsian, on hän tekevä samoja tekoja kuin Jeesuskin teki. Sana on Jumala. Henki on Jumala. He ovat kaikki YKSI. Yksi ei voi työskennellä erillään toisista. Jos jollakin todella on Jumalan Henki, niin hänellä on myös Jumalan Sana. Näin oli profeettainkin laita. Heissä asui Jumalan Henki ja Sana tuli heille. Näin oli Jeesuksenkin laita. Hänessä oli Henki rajoittamattomana ja Sana tuli Hänelle. (Jeesus alkoi tehdä ja OPETTAA. Minun oppini ei ole minun vaan Hänen, joka on minut lähettänyt. Ap.t.1:1 ja Joh. 7:16.)

Muistakaa, että Johannes Kastaja oli sekä profeetta, että oman aikansa sanansaattaja. Hän oli täytetty Pyhällä Hengellä äitinsä kohdusta alkaen. Kun hän oli Jordanilla kastamassa tuli Jumalan Sana (Jeesus) hänen tykönsä. Sana tulee aina todella Hengellä täytetylle. Tämä on | todiste Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Tämän Jeesus sanoi olevan todisteena. Hän sanoi: ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan.” Me tiedämme, mikä on Totuus. ”Sinun Sanasi on Totuus.” Joh. 17:17. Johanneksen evankeliumin 8:43 sanotaan: ”Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani.” Huomasitteko, että Jeesus sanoi, ettei maailma voisi vastaanottaa Pyhää Henkeä. Tämän jakeen mukaan, jonka juuri luin, he eivät myöskään voi vastaanottaa Sanaa. Miksi? Koska Henki ja Sana ovat yksi, ja jos sinulla on Pyhä Henki niinkuin profeetoillakin, niin Sana tulee sinulle. Silloin sinä myöskin vastaanotat sen. Joh. 14:26: ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän OPETTAA teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” Tässäkin me huomaamme Sanan tulevan meille Pyhän Hengen vuoksi. Joh. 16:13: ”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki (SANA), johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen (Sinun Sanasi on Totuus). Sillä se mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkähän kuulee (Jumalan Sanan), sen hän puhuu (Sanan), ja tulevaiset hän teille julistaa.” (Henki julistaa profetian Sanaa) Haluan teidän erittäin huolellisesti panevan merkille, ettei Jeesus sanonut, että kielillä puhuminen, selittäminen, profetoiminen, huutaminen tai tanssiminen ollut todiste siitä, että olette Pyhällä Hengellä kastettu. Hän sanoi todisteen olevan, että te pysytte TOTUUDESSA, että te pysytte Jumalan Sanassa, joka on teidän ajallenne. Todiste on yhteydessä tuon Sanan vastaanottamisen kanssa.

1. Kor. 14:37: ”Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky.” Huomatkaa tämä. Todiste siitä, että Henki asui ihmisessä, oli, että hän tunnusti ja SEURASI sitä, minkä Jumalan profeetta julisti ajalleen asettaessaan seurakuntaa järjestykseen. Paavalin oli sanottava niille, jotka väittivät heille olevan toisen ilmestyksen (jae 36): ”Teistäkö Jumalan Sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut?” Todiste siitä, että olette Hengellä täytettyjä kristittyjä ja uskovaisia ei ole se, että teette totuutta (Sanaa), vaan että vastaanotatte totuuden (Sanan), ja uskotte ja tottelette sitä.

Oletteko huomanneet Ilm. 22:17:stä ”Ja Henki Ja morsian sanovat: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule!'” Huomatkaa, että morsian sanoo saman Sanan kuin Henkikin. Hän on Sana-Morsian todistaen täten, että hänellä on Pyhä Henki. Jokaisessa seurakuntajaksossa me kuulemme nämä sanat: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Henki antaa Sanan. Jos sinulla on Henki, niin sinä kuulet sen Sanan, joka on sinun ajallesi, kuten nuokin todelliset kristityt ottivat vastaan sen Sanan, joka oli heidän ajalleen.

Ymmärsittekö tämän viimeisen ajatuksen? Toistan vielä, että jokainen seurakuntajakso päättyy samanlaiseen kehoitukseen. ”Jolla on korva, se (on kysymys yksilöstä) kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Henki antaa Sanan. Hänellä on totuus jokaiselle ajanjaksolle. Jokaisella ajanjaksolla on ollut omat valittunsa, ja tuo valittujen ryhmä on aina ’kuullut sanan’ ja vastaanottanut sen osoittaen, että heillä on ollut Siemen itsessänsä. Joh. 8:47: ”Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.” He kielsivät Sanan (Jeesuksen) ja Hänen. Sanansa heidän ajalleen, mutta todellinen siemen vastaanotti Sanan, koska he olivat Jumalasta. ”Ja KAIKKI sinun lapsesi tulevat Jumalan (Pyhän Hengen) opettamiksi.” [engl. käännös Jes. 54:13] Jeesus sanoi saman asian Joh. 6:4-5:ssä. Se, että olette YHTÄ SANAN KANSSA, osoittaa oletteko Jumalasta ja Hengellä täytettyjä. Muuta tunnusmerkkiä ei ole.

Mutta mitä sitten on kielillä puhuminen ja selittäminen ja muut lahjat? Ne ovat Pyhän Hengen ilmenemismuotoja. Näin Sana opettaa. Lue siitä 1. Kor. ’12:7: ”Mutta kullekin annetaan Hengen ILMOITUS yhteiseksi hyödyksi. Sitten Paavali nimeää nuo ilmenemismuodot.

Nyt seuraa tämä erittäin hyvä kysymys, jota tiedän teidän kaikkien olevan halukkaita kysymään. Minkä tähden Pyhän Hengen ilmenemismuodot eivät ole todiste Pyhän Hengen kasteen saamisesta, koska ette varmastikaan saa aikaan Pyhän Hengen ilmoitusta, jollette ole todella täytettyjä Hengellä? Toivoisin voivani sanoa, että näin on oikein, sillä en haluaisi loukata ketään tai tehdä tyhjäksi kenenkään oppia; mutta en olisi uskollinen Jumalan palvelija, jos en kertoisi teille koko Jumalan suunnitelmaa. Tämä on oikein, eikö vain. Vilkaiskaamme hieman Bileamia. Hän oli uskonnollinen ja palveli Jumalaa. Hän tiesi oikean tavan uhrata ja lähestyä Jumalaa, mutta hän ei ollut todellista Siementä oleva profeetta, sillä hän otti vastaan palkkaa jumalattomilta, ja mikä pahinta, hän johti Jumalan kansan haureuden ja epäjumalan palvelemisen synteihin. Kuitenkaan ei kukaan uskaltaisi kieltää, että Jumalan Henki vaikutti hänen kauttaan tuoden esiin ehdottoman tarkan ja erään kauneimmista profetian osista, mitä maailma koskaan on nähnyt? Mutta koskaan ei hänellä ollut Pyhää Henkeä. Mitä sitten ajattelette Kaifaasta, ylipapista? Raamattu sanoo hänen profetoineen millaisella kuolemalla Herran tulisi kuolla. Me kaikki tiedämme, ettei missään mainita hänen olleen Hengellä täytetty tai Hengen johtama kuten vanha rakas Simeon tai suloinen pyhä, nimeltään Hanna. Kuitenkin hänellä oli alkuperäinen Pyhän Hengen ilmoitus. Sitä me emme voi kieltää.’ Missä siis on Pyhän Hengen ilmoitusmuotoa käytetty todisteena? Ei missään. Jos te todella olette Jumalan Hengellä täytettyjä niin Sana on oleva todisteena teidän elämässänne.

Sallikaa minun osoittaa teille kuinka syvällisesti minä tunnen ja ymmärrän tämän totuuden Jumalan minulle antaman ilmestyksen kautta. Ennenkuin kerron sen teille, haluan sanoa seuraavaa. Monet teistä uskovat minun olevan profeetan. Minä en sano olevan! sitä. Te olette sanoneet niin. Mutta te tiedätte, etteivät Jumalan minulle antamat näyt ole KOSKAAN PETTÄNEET. EIVÄT KERTAAKAAN. Jos joku voi osoittaa näyn, joka ei ole pitänyt paikkaansa, niin haluaisin tietää siitä. Niille, jotka ovat yhtä mieltä tästä, haluan kertoa tarinani.

Monta vuotta sitten ollessani ensi kertaa tekemisissä helluntailaisten kanssa, olin mukana eräässä heidän telttakokouksessaan, missä esiintyi paljon kielillä puhumista ja kielten selittämistä sekä profetoimista. Erikoisesti sitä harrastivat kaksi saarnamiestä enemmän kuin muut veljet. Nautin todella niistä kokouksista ja olin hyvin kiinnostunut erilaisista Pyhän Hengen ilmenemismuodoista, sillä niissä oli todellisuuden tuntu. Vilpitön haluni oli oppia kaikki, mitä voisin, näistä lahjoista, niinpä päätin puhua niistä näille kahdelle miehelle. Minussa olevan Jumalan lahjan avulla koetin tunnistaa ensimmäisessä miehessä olevan hengen, tietääkseni oliko hän todella Jumalasta vai ei. Keskusteltuani hetken tämän suloisen, nöyrän veljen kanssa, tiesin, että hän oli alkuperäinen, vakaa kristitty. Hän oli todellinen kristitty. Toinen nuori mies ei ollut, lainkaan ensimmäisen kaltainen. Hän oli kerskaileva ja ylpeä, ja puhuessani hänen kanssaan alkoi näky, jossa näin hänen olevan naimisissa vaaleaverisen naisen kanssa, mutta hän asui yhdessä tummaverisen naisen kanssa, jonka kanssa hänellä oli myös kaksi lasta. Jos joku on tekopyhä, niin hän oli sellainen.

Voin kertoa teille olleeni järkyttynyt. Kuinka olisi voinut toisin ollakaan? Siinä oli kaksi miestä, toinen oli todellinen uskovainen ja toinen syntinen jäljittelijä. KUITENKIN MOLEMMISSA VAIKUTTIVAT HENGEN LAHJAT. Olin hämmentynyt tämän epäselvyyden vuoksi. Lähdin kokouksesta saadakseni Jumalalta vastauksen. Menin yksin salaiseen paikkaan ja rukoilin siellä Raamattuni äärellä odottaen, että Jumala vastaisi minulle. En tiennyt, mitä osaa minun tulisi lukea Raamatustani vaan sattumalta avasin Raamatun jostakin Matteuksen evankeliumin kohdalta. Luin hetken ja laitoin sitten Raamatun syrjään. Hetken kuluttua tuuli puhalsi huoneeseen ja käänsi Raamatustani esiin Hebrealaiskirjeen kuudennen luvun. Luin sen lävitse ja erityisesti minuun vaikuttivat nuo oudot jakeet: Hebr. 6:4-9: ”Sillä mahdotonta on niitä, Jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan. Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi – vaikka puhummekin näin.”

Suljin Raamatun, laitoin sen syrjään ja mietin hetkisen ja rukoilin. Kuitenkin olin yhä ilman vastausta. Avasin taas Raamatun päämäärättä, mutta en lukenut sitä. Yhtäkkiä puhalsi tuuli taas huoneeseen ja vielä kerran sivut kääntyivät auki Hebrealaiskirjeen kuudennen luvun kohdalta ja jäivät siihen tuulenpuuskan mentyä ohitse. Luin jälleen nuo sanat ja niin tehdessäni Jumalan Henki tuli huoneeseen ja minä näin näyn. Näyssä näin miehen, joka oli pukeutunut puhtaimpaan valkoiseen, kulkevan juuri kynnetyllä pellolla kylvämässä siementä. Kylväminen tapahtui erään kirkkaan päivän aamuna. Mutta myöhään illalla, kun valkopukuinen kylväjä oli lähtenyt pois, tuli mustapukuinen mies ja kylvi salaa jotakin muuta siementä valkopukuisen miehen kylvämän siemenen sekaan. Päivät kuluivat – aurinko ja sade siunasivat maata; eräänä päivänä ilmestyivät oraat. Kuinka hienoa se olikaan. Mutta päivää myöhemmin tuli esiin luste.

Vehnä ja luste kasvoivat yhdessä. Ne saivat samaa ravintoa samasta maaperästä. Ne saivat samaa auringonpaistetta ja tulivat osallisiksi samasta sateesta.

Sitten eräänä päivänä taivas ei antanutkaan sadetta ja kaikki kasvit alkoivat nuokkua ja kuolla. Kuulin, kuinka vehnä nosti päänsä anoen Jumalalta sadetta. Myöskin luste kohotti äänensä ja rukoili sadetta. Silloin taivas tummeni ja sade tuli ja vehnä kohotti taas äänensä ja täynnä voimaa se huusi palvoen: ”Ylistys Herralle.” Ja ihmeekseni kuulin, että myöskin virkistynyt luste katsoi ylöspäin ja sanoi: ”Halleluja!”.

Silloin tiesin totuuden telttakokouksesta ja näystäni. Vertaus Kylväjästä ja Siemenestä, Hebrealaiskirjeen kuudes luku ja ilmeiset Hengen lahjojen ilmenemiset sekalaisen yleisön joukossa tuli silloin ihmeellisen selväksi. Valkopukuinen kylväjä oli Herra. Mustapukuinen kylväjä oli perkele. Pelto oli maailma. Siemenet olivat ihmiset, valitut ja kadotuksen lapset. Molemmat saivat samaa ravintoa ja vettä ja sama aurinko paistoi niille. Molemmat rukoilivat. Molemmat saivat avun Jumalalta, sillä Hän antaa auringon paistaa ja sateen langeta niin vanhurskaille kuin väärillekin. Ja vaikka heillä molemmilla oli samat ihmeelliset siunaukset ja molemmilla ilmeni samoja ihmeellisiä lahjoja, OLI KUITENKIN YKSI SUURI ERO; NE OLIVAT ERI SIEMENTÄ.

Tässä oli myös vastaus Matt. 7:21-23 sanoihin: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” Jeesus ei kiellä heidän tehneen valtavia tekoja, joita ainoastaan Pyhä Henki voi saada aikaan ihmisten kautta. Mutta Hän kielsi koskaan tunteneensa heitä. Nämä eivät olleet luopioita. Nämä olivat pahoja, uudestisyntymättömiä, kadotuksen lapsia. He olivat saatanan siementä.

Tässä se on. Te ETTE VOI väittää, että Pyhän Hengen ilmenemismuodot ovat todiste siitä, että olette Hengestä syntyneitä ja Hengellä täytettyjä. Ette todellakaan. Myönnän kyllä, että todellisten Hengen lahjojen ilmeneminen on todiste siitä, että Pyhä Henki tekee ne valtavat teot, mutta se EI ole todiste siitä, että te olette Hengellä täytettyjä, vaikka teillä olisi runsaastikin näitä lahjoja.

Todiste Pyhän Hengen vastaanottamisesta on tänä aikana aivan sama kuin se oli Herrammekin aikana. Se on sen ajan totuuden Sanan vastaanottaminen, jossa me elämme. Jeesus ei koskaan painottanut tekojen tärkeyttä niin kuin Hän painotti Sanan tärkeyttä. Hän tiesi, että jos ihmiset vastaanottavat SANAN, niin teot seuraisivat sitä. Näin sanoo Raamattu.

Jeesus tiesi, että Pergamon seurakuntajaksossa tulisi tapahtumaan hirvittävä ajautuminen pois Sanasta, vaikka siihen olikin vielä kaksisataa vuotta aikaa tuosta Patmos-näystä. Hän tiesi tuon ajautumisen saavan heidät liukumaan pimeään keskiaikaan. Hän tiesi, että tapa, jolla ihmiset alunperin joutuivat eroon Jumalasta, oli se, että he hylkäsivät ensin Sanan. Jos te hylkäätte tuon Sanan, niin te olette hyljänneet Jumalan. Näin Hän esittää itseään Pergamossa olevalle seurakunnalle ja tosiasiassa kaikille seurakunnille kaikkina aikoina: ”Minä olen Sana. Jos te haluatte jumaluuden olevan keskellänne, niin toivottakaa silloin Sana tervetulleeksi ja vastaanottakaa se. Älkää antako kenenkään tai minkään päästä tuon Sanan ja itsenne väliin. Tämä minkä minä annan teille (Sana), on ilmestys Minusta. MINÄ OLEN SANA. Muistakaa tämä!”

Ajattelen, onkohan Sana saanut riittävästi vaikuttaa meidän keskuudessamme. Sallikaa minun esittää tässä teille eräs ajatus. Kuinka me rukoilemme? Me rukoilemme Jeesuksen nimessä, eikö niin? Jokaisen rukouksen esitämme Jeesuksen nimessä, muutoin emme saa vastausta. Kuitenkin 1. Joh. 5:14 sanotaan: ”Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä.” Me voimme kysyä: ”Mikä sitten on Jumalan tahto?” On ainoastaan YKSI TAPA, jolla me voimme tuntea Jumalan tahdon ja se on JUMALAN SANA. Valitusvirret 3:37: ”Onko kukaan sanonut ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?” Näin se on. Jos se ei ole Sanan mukaista, niin te ette voi saada sitä. Me emme voi pyytää mitään ellei se ole Sanan mukaista ja jollemme rukoile tai pyydä sitä Hänen nimessään. Tässä se taas on. Jeesus (Nimi) on SANA (tahto). Te ette voi erottaa Jumalaa ja Sanaa. He ovat YKSI.

Siispä tämä Sana, jonka Hän on jättänyt jälkeensä painettuna tekstinä on osa Häntä, kun se uskon kautta saa sulautua Hengellä täytettyyn elämään. Joh.6:63. Hän sanoi Sanansa olevan Elämän. Juuri sitä Hän on: Joh.14:6: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Room. 8:9 ’Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.” Tässä se on; Hän on Henki ja Hän on Elämä. Juuri tätä on Sana; juuri tällainen Jeesus on. Hän on Sana. Siispä kun Hengestä syntynyt ja Hengellä täytetty ihminen uskossa vastaanottaa tuon Sanan sydämeensä ja julistaa sen suullaan, niin se on sama kuin jos Jumala puhuisi. Jokaisen vuoren on väistyttävä. Sellaista ihmistä ei saatana voi vastustaa.

Jos seurakunta tuon kolmannen seurakuntajakson aikana vain olisi pitänyt kiinni siitä elävän Sanan ilmestyksestä, joka oli heidän keskellään, niin Jumalan voima ei koskaan olisi häipynyt niinkuin se teki noina pimeinä aikoina. Ja tänäkin aikana, kun seurakunta palaa uskossa Sanaan, voimme epäilyksettä sanoa, että Jumalan kirkkaus ja Hänen ihmeelliset tekonsa tulevat jälleen olemaan sen keskellä.

Eräänä yönä etsiessäni Herraa, käski Pyhä Henki minun ottaa kynäni ja kirjoittaa. Tarttuessani kynään kirjoittaakseni antoi Hänen Henkensä minulle sanoman seurakuntaa varten. Haluan esittää sen teille. Se käsittelee Sanaa ja morsianta.

”Tätä minä olen yrittänyt teille sanoa. Lisääntymisen lain mukaan jokainen laji tuo esiin kaltaisiaan kuten 1. Moos. 1:11 sanookin: ”Ja Jumala sanoi: ’Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on.’ Ja tapahtui niin. ”Millainen elämä siemenessä sitten olikin, tuli se esiin ensin kasvina ja sitten hedelmänä. Tämä sama laki koskee nykyajan seurakuntaakin. Se siemen, mistä seurakunta lähti kasvamaan on tuleva jälleen esiin ja oleva alkuperäisen siemenen kaltainen, koska se on samaa siementä. Näinä viimeisinä päivinä todellinen morsiusseurakunta (Kristuksen siemen) on kasvava huippukiveen asti, ja se on oleva yliluonnollinen seurakunta, yliluonnollinen rotu, lähestyessään Ylkäänsä. Morsiameen kuuluvat tulevat olemaan niin paljon Hänen kaltaisiaan, että he tulevat jopa olemaan Hänen kuviaan. Tämä tulee tapahtumaan, jotta he voisivat liittyä Häneen. He tulevat yhdeksi. He tulevat olemaan todellinen ilmentymä elävän Jumalan Sanasta. Kirkkokunnat (väärä siemen) ei voi tuottaa tätä. Ne tuottavat uskontunnustuksiaan ja opinkappaleitaan, joihin on sekoitettu Sanaa. Tämä sekoittaminen saa aikaan sekamuotoja.

Ensimmäinen poika (Aadam) oli Jumalan puhuttu siemen-Sana. Hänelle annettiin morsian, jotta hän lisääntyisi. Tässä on syy, miksi hänelle annettiin morsian – jotta hän tuottaisi toisia itsensä kaltaisia; tuottaakseen toisen Jumalan pojan. Mutta Eeva lankesi. Hän lankesi sekaristeytykseen. Hän toi kuoleman ihmiskuntaan.

Toiselle Pojalle (Jeesukselle), joka oli myöskin Jumalan puhuttua siemen-Sanaa, annettiin morsian kuten Aadamillekin. Mutta ennenkuin Hän ehti mennä naimisiin morsiamensa kanssa, lankesi tämäkin morsian. Hän, niin kuin Aadaminkin vaimo laitettiin koetukselle, uskoisiko hän Jumalan Sanan ja saisi elää, vai epäilisikö hän Sanaa ja kuolisi. Hän epäili ja jätti Sanan. Hän kuoli.

Tuon pienen joukon todellista Sanan siementä Jumala esittää Kristukselle rakastettuna Morsiamena. Hän on Jumalan Sanan mukainen neitsyt. Hän on neitsyt, koska hän ei tunne mitään ihmisten tekemiä uskontunnustuksia tai opinkappaleita. Morsiamen jäsenten välityksellä tulee täytetyksi kaikki, mitä Jumala on luvannut ilmoittaa neitsyessä.

Lupauksen sana tuli neitsyt Marialle. Mutta tämä lupauksen Sana oli Hän, Jumala itse, joka tulisi ilmoitetuksi. Jumala tuli lihaksi. Hän itse toimi sinä aikana ja täytti oman lupauksen Sanansa neitsyessä. Enkeli oli tuonut Marialle sanoman. Kuitenkin enkelin sanoma oli Jumalan Sana. Jes. 3:6. Tuona aikana Hän täytti kaiken, mitä Hänestä oli kirjoitettu, koska Maria hyväksyi Hänen Sanansa itselleen.

Neitsytmorsiamen jäsenet rakastavat Häntä, ja heillä on oleva Hänen työkykynsä, sillä Hän on heidän päänsä, ja kaikki voima kuuluu Hänelle. He ovat Hänelle alamaisia samoin kuin ruumiinjäsenemmekin ovat alamaisia päällemme.

Huomatkaa Isän ja Pojan välinen sopusointu. Jeesus ei koskaan tehnyt mitään ennenkuin Hän näki Isän tekevän niin. Joh. 5:19. Tämä sopusointu tulee nyt ilmenemään Yljän ja Hänen morsiamensa välillä. Ylkä on näyttävä morsiamelleen elämän Sanansa. Morsian ottaa sen vastaan. Hän ei koskaan tule epäilemään sitä. Sen vuoksi ei mikään voi vahingoittaa häntä, ei edes kuolema. Sillä jos siemen on kylvetty, niin vesi saa sen jälleen tulemaan esiin. Tässä on sen salaisuus. Sana on morsiamessa (niin kuin se oli Mariassa). Morsiamella on Kristuksen mieli, sillä hän tietää, mitä Ylkä haluaa Sanalleen tehtävän. Morsian panee täytäntöön Sanan määräykset Ylkänsä nimessä, koska hänellä on ”näin sanoo Herra”. Silloin Henki elävöittää Sanan ja se tulee tapahtumaan. Niinkuin siemen, joka on kylvetty ja jota on kasteltu, tulee se täyteen elonkorjuukypsyyteensä täyttäen tarkoituksensa.

Ne, jotka ovat morsiamessa, tekevät ainoastaan Hänen tahtonsa. Kukaan ei saa heitä tekemään toisin. Heillä on oltava ”näin sanoo Herra” tai muutoin he ovat hiljaa. He tietävät, että Jumalan täytyy olla heissä tekemässä teot, täyttämässä omaa Sanaansa. Hän ei suorittanut kaikkia töitään maanpäällisen palvelutehtävänsä aikana joten Hän nyt työskentelee morsiamessa ja morsiamen kautta. Morsian tietää, että silloin Hänen ei ollut vielä aika tehdä tiettyjä tekoja, jotka Hänen nyt on tehtävä. Mutta nyt Hän on täyttävä morsiamensa kautta sen työn, jonka Hän jätti nimenomaan tätä aikaa varten.

Olkaamme siis niinkuin Joosua ja Kaaleb. Meidän luvattu maamme on tulossa näkyviin niinkuin heilläkin. Joosua tarkoittaa ”Jehova-Pelastaja” ja hän esittää sitä lopunaikaista johtajaa, joka on tuleva seurakunnalle niinkuin Paavalikin tuli ensimmäisenä johtajana. Kaaleb esittää niitä, jotka pysyivät uskollisina Joosuan kanssa. Muistakaa, Jumalan alkaessa johdattaa Israelia, oli se Hänen Sanansa mukainen neitsyt. Mutta sitten he halusivat jotakin muutakin. Niin teki lopunajan seurakuntakin. Huomatkaa, kuinka Jumala ei siirtänyt Israelia tai antanut sen mennä luvattuun maahan ennenkuin oli Hänen asettamansa aika. Ihmiset ovat saattaneet painostaa Joosuaa, johtajaa, ja sanoa: ”Maa on meidän, menkäämme ja ottakaamme se. Joosua, sinä olet aivan kelvoton, sinun on täytynyt menettää valtuutesi, sinulla ei ole enää sitä voimaa, joka sinulla yleensä ennen oli. Yleensä sinä kuulit Jumalan äänen ja tiesit Jumalan tahdon, ja toimit nopeasti. Sinussa on nyt jotakin vialla.” Mutta Joosua oli Jumalan lähettämä profeetta ja tiesi Jumalan lupaukset ja odotti niitä. Hän odotti selvää päätöstä Jumalalta ja kun tuli aika lähteä liikkeelle, asetti Jumala täyden johtajuuden Joosuan käsiin, koska hän oli pitänyt yhtä Sanan kanssa. Jumala saattoi luottaa Joosuaan, muttei muihin. Tämä on toistuva myös tänä lopun aikana. Samat ongelmat, sama painostus.

Tarkastelkaamme Mooseksen esimerkkiä. Tällä voimallisella, Jumalan voitelemalla profeetalla, oli erikoinen syntymä, sillä hän syntyi juuri oikeana aikana Aabrahamin siemenen vapauttamiseksi Egyptistä. Hän ei koskaan viipynyt Egyptissä kiistelläkseen heidän kanssaan Kirjoituksista tai kiusatakseen pappeja. Hän meni erämaahan siksi aikaa kunnes ihmiset olivat valmiita vastaanottamaan hänet. Jumala kutsui Mooseksen erämaahan. Odotus ei ollut Mooseksen takia, vaan niiden ihmisten vuoksi, jotka eivät olleet valmiita vastaanottamaan häntä. Mooses luuli ihmisten ymmärtävän, mutta sitä he eivät tehneet.

Sitten on myöskin Elija, jolle Herran Sana tuli. Saarnattuaan totuuden ja kun se ryhmä, joka on tämän Amerikan Iisebel-ryhmän edelläkävijä, ei vastaanottanut Sanaa, kutsui Jumala hänet pois kentältä ja antoi ahdistusten kohdata sitä sukupolvea profeetan ja Jumalan antaman sanoman hylkäämisen vuoksi. Jumala kutsui hänet erämaahan eikä hän tullut sieltä pois edes kuninkaan käskystä. Ne, jotka koettivat taivutella häntä niin tekemään, kuolivat. Mutta sitten Jumala puhui uskolliselle profeetalleen näyn kautta. Silloin hän tuli pois kätköpaikastaan ja toi Israelille jälleen Sanan.

Sitten tuli Johannes Kastaja, Kristuksen uskollinen edelläkävijä, voimallinen profeetta ajalleen. Hän ei mennyt isiensä kouluihin, eikä fariseusten kouluihin – hän ei mennyt mihinkään kirkkokuntaan, vaan Jumalan kutsumana erämaahan. Siellä hän viipyi kunnes Jumala lähetti hänet sanoman kanssa julistamaan: ”Messiaan tulo on käsillä.”

Tähän liittyy myöskin raamatullinen varoitus. Eikö se ollut Mooseksen päivinä, hänen, jonka Jumala oli voidellut, kun Koora nousi vastustamaan tätä voimallista profeettaa? Hän kiisteli Mooseksen kanssa ja väitti, että hän oli saanut Jumalalta yhtä paljon kuin Mooseskin johtaakseen ihmisiä ja että toisetkin ovat osallisia jumalallisesta ilmestyksestä niinkuin Mooseskin. Hän kielsi Mooseksen arvovallan. Nyt ne ihmiset siellä, jotka olivat kuulleet todellisen Sanan ja olivat hyvin perillä siitä tosiasiasta, että oli todellinen profeetta, joka oli Jumalan voitelema, niin kuitenkin nuo ihmiset ihastuivat Kooraan ja hänen vastaväitöksiinsä. Koora ei ollut raamatullinen profeetta, mutta suuret ihmisjoukot johtajineen menivät hänen puolelleen. Kuinka Kooran kaltaisia ovatkaan nykyajan evankelistat kultainen vasikka asetelmineen. Ihmisistä se tuntuu hyvältä samoin kuin Koorakin silloin. Heillä on verta otsallaan, öljyä käsissään ja tulipalloja puhujakorokkeilla. He sallivat naissaarnaajia, hyväksyvät sen, että naiset leikkaavat hiuksensa, pitävät pitkiä housuja ja shortseja, ja syrjäyttävät Jumalan Sanan omien uskontunnustustensa ja oppiensa hyväksi. Tämä osoittaa millainen siemen heissä on. Mutta eivät kaikki ihmiset kääntyneet Moosesta vastaan ja hyljänneet Jumalan Sanaa. Ei. Valitut pysyivat hänen kanssaan. Tämä tulee tapahtumaan uudelleen tänä aikana. Monet ovat jättämässä Sanan, mutta muutamat tulevat pysymään siinä. Mutta muistakaa vertaus vehnästä ja lusteesta. Luste tullaan keräämään yhteen polttamista varten. Nämä luopiokirkkokunnat tulevat sidotuiksi yhä tiukemmin ja tiukemmin yhteen, valmiiksi Jumalan tuomion tulta varten. Mutta vehnä kerätään Mestarin tykö.

Tahtoisin teidän olevan nyt erittäin tarkkaavaisia ja ymmärtävän tämän. Jumala on luvannut, että lopun aikana Malakian kirjan 4. luvun lupaukset tulevat täytetyiksi. Näin on tapahduttava, koska se on Hengen elävöittämää Jumalan Sanaa, jonka profeetta Malakia on puhunut. Jeesus viittasi siihen. Se tulee tapahtumaan juuri ennen Kristuksen toista tulemista. Sinä aikana kun Jeesus tulee on kaikkien Kirjoitusten tultava täytetyiksi. Pakanain ajasta tulee silloin olemaan menossa viimeinen seurakuntajakso, kun tuo Malakian kirjan sanansaattaja tulee. Hän tulee pitämään yhtä Sanan kanssa. Hän tulee aloittamaan käärmeen siemenestä ja jatkamaan aina myöhemmän sateen sanansaattajaan asti. Mutta hän tulee olemaan kirkkokuntien hylkäämä.

Näin on oltava, sillä historia toistaa itseään Aahabin ajoista. Niinkuin tapahtui Israelin historiassa Aahabin aikana, tulee tapahtumaan täällä Amerikassa Malakian kirjan profeetan ilmestyessä. Kun Israel lähti Egyptistä palvellakseen Jumalaa vapaudessa, työnsi se syrjään kaikki alkuasukkaat ja kasvoi kansaksi, jolla oli suuria johtajia kuten Daavid jne. ja sitten tuli valtaistuimelle Aahab, jonka päätöksiä Iisebel ohjasi, näin me olemme tehneet myöskin täällä Amerikassa. Esi-isämme tulivat tähän maahan palvellakseen Jumalaa ja elääkseen vapaudessa. He valloittivat sen alkuasukkailta. Ilmestyi sellaisia mahtavia miehiä kuten Washington ja Lincoln, mutta hetken kuluttua tuli esiin sellaisia kelvottomia miehiä näiden arvollisten tilalle, että pian laitettiin Aahab presidentiksi ja Iisebel oli taustalla häntä määräämässä. Tällaisena aikana täytyy Malakian kirjan sanansaattajan tulla. Sitten myöhemmässä sateessa tulee tapahtumaan Karmel-vuoren näytös. Tarkkailkaa nyt tätä huolellisesti nähdäksenne sen Sanasta. Johannes oli se sanansaattaja, josta Malakian kirjan 3. luku kertoo. Johannes toi esiin aikaisemman sateen ja sen ajan järjestöt hylkäsivät hänet. Jeesus tuli ja hänellä oli Kirkastusvuori-kohtauksensa. Jeesuksen toisen tulemisen edeltäjä tuo esiin myöhemmän sateen. Jeesus tulee esittämään loppuratkaisun kirkkokuntien ja uskontunnustusten suhteen, sillä Hän tulee vahvistamaan Sanansa ja tempaamaan morsiamensa ylös. Ensimmäinen näytös tapahtui Karmel-vuorella, toinen Kirkastusvuorella, ja kolmas tulee tapahtumaan Siionin vuorella.

Monet ihmiset jäivät hämmentyneiksi Mooseksen, Elian ja Johanneksen oudon käytöksen vuoksi, heidän vetäytyessään yksinäisyyteen. He eivät tajunneet, että se tapahtui heidän sanomansa hylkäämisen vuoksi. Mutta siemen oli kylvetty, istutus oli ohitse. Seuraavana olisi tuomio. He olivat täyttäneet tehtävänsä toimien merkkinä ihmisille, joten seuraavana oli tuomio.

Uskon Ilm. 13:16 mukaan, että morsiamen on lopetettava saarnaaminen pedon vaatiessa merkkiä käteen tai otsaan siitä, että ihmisille annetaan lupa saarnata. Kirkkokunnat tulevat ottamaan merkin tai niiden on pakko lakata saarnaamasta. Sitten Karitsa tulee noutamaan morsiantaan ja tuomitsemaan tuon suuren porton.

Muistakaa, että Mooses syntyi tiettyä tarkoitusta varten, mutta hän ei voinut suorittaa tuota tehtävää ennenkuin hän oli vastaanottanut lahjat, jotka saivat hänet kykeneviksi tuon tehtävän suorittamiseen. Hänen oli mentävä erämaahan ja odotettava siellä sitä aikaa, jonka Jumala oli määrännyt. Silloin täytyi olla tietty faarao valtaistuimella, ja ihmisten täytyi huutaa elämän leivän nälässä, ennenkuin Jumala saattoi lähettää hänet takaisin. Tämä on totta meidänkin päivinämme.

Mutta mitä meillä onkaan tänä aikana? Monet esittävät merkkejä, niin että meillä on kokonainen sukupolvi ihmeiden etsijöitä, jotka tietävät vähän tai ei mitään Sanasta tai todellisesta Jumalan Hengen liikkeestä. Jos he näkevät verta, öljyä ja tulta, niin he ovat onnellisia; sillä mitä Sana sanoo, ei ole heille mitään merkitystä. He hyväksyvät jokaisen merkin, jopa epäraamatullisetkin. Mutta Jumala on varoittanut meitä siitä. Matt. 24. luvussa Hän sanoo, että viimeisinä päivinä nuo kaksi henkeä tulisivat olemaan niin lähellä toisiaan, että ainoastaan valitut voivat erottaa ne toisistaan, sillä he ovat ainoat, jotka eivät tule eksytetyiksi.

Kuinka te voitte erottaa nämä henget? Laittakaa ne Sanan testiin. Jos ne eivät puhu tätä Sanaa, niin ne ovat pahasta. Niinkuin paholainen kerran eksytti kaksi ensimmäistä morsianta, niin hän tulee myöskin koettamaan eksyttää tätä lopunajan morsianta, koettaen saada häntä sekaantumaan uskontunnustuksiin, tai saada hänet yksinkertaisesti kääntymään pois Sanasta tunnusmerkkeihin, jotka ovat hänelle mieleisiä. Mutta Jumala ei koskaan asettanut merkkejä Sanan edelle. Merkit seuraavat Sanaa, aivan niinkuin Elia käski naista leipomaan hänelle ensin kaltiaisen, Jumalan Sanan mukaan. Kun sitten nainen teki niinkuin Sana sanoi, seurasi todellinen merkki. Tulkaa ensin Sanan tykö ja sitten odottakaa ihmeitä. Siemen-Sana on Hengen voimistuttamaa.

Kuinka voi kukaan Jumalan lähettämä sanansaattaja uskoa osan Sanasta ja kieltää toisen osan? Todellinen Jumalan profeetta tulee tänä lopun aikana julistamaan koko Sanan. Kirkkokunnat vihaavat häntä. Hänen sanansa saattavat olla yhtä karkeita kuin Johannes Kastajankin, joka kutsui heitä kyykäärmeiksi. Mutta valitut kuulevat häntä ja ovat valmiit ylöstempausta varten. Aabrahamin kuninkaallinen siemen, jolla on samanlainen usko kuin Aabrahamillakin tulee pysymään hänen kanssaan Sanassa, sillä heidät on edeltä käsin määrätty yhteen.

Tämä lopunajan sanansaattaja tulee ilmestymään Jumalan määräämänä aikana. Nyt on lopunaika, kuten me kaikki tiedämme, sillä Israel on kotimaassaan. Malakian mukaan hän voi nyt tulla milloin tahansa. Kun näemme hänet, on hän oleva omistautunut Sanalle. Hänestä on edeltä käsin kerrottu (Sana viittaa häneen Ilm. 10:7) ja Jumala tulee vahvistamaan hänen palvelustehtävänsä. Hän tulee saarnaamaan totuutta niinkuin Eliakin ja hän on valmis Siionin vuoren näytöstä varten.

Monet käsittävät hänet väärin, koska heille on opetettu Sanaa tietyllä tavalla, jonka he pitävät totuutena. Kun hän asettuu sitä vastaan, eivät he usko häntä. Jopa muutamat todelliset Jumalan palvelijat tulevat ymmärtämään väärin tämän sanansaattajan, koska eksyttäjät ovat kutsuneet niin monia asioita Jumalan totuudeksi.

Mutta tämä profeetta tulee, ja niinkuin Kristuksen ensimmäisen tulemuksen edelläkävijä huusi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”, niin on myöskin hän epäilyksettä huutava: ”Katsokaa, Jumalan Karitsa tulee kunniassaan!” Näin hän tulee tekemään, sillä niinkuin Johannes oli totuuden sanansaattaja valituille, niin tämä on oleva viimeinen sanansaattaja valituille ja Sanasta syntyneelle morsiamelle.

KRISTUS YLISTÄÄ SEURAKUNTAA

Ilm. 2:13: ”Minä tiedän sinun tekosi, ja missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu.” [engl. käännös]

”Minä tiedän sinun tekosi.” Nämä sanat on lausuttu samanlaisina kaikille seitsemälle sanansaattajalle annettaviksi Jumalan kansalle kussakin ajassa. Koska ne on puhuttu kahdelle viinipuulle (todelliselle ja väärälle) tuottavat ne iloa toisen ryhmän sydämissä, mutta niiden tulisi saada aikaan pelkoa toisten sydämissä. Vaikka me pelastumme armosta, ilman tekoja, niin kuitenkin todellinen pelastus saa aina aikaan tekoja, jotka miellyttävät Jumalaa. 1. Joh. 3:7: ”Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin Hän on vanhurskas.” Jos tällä jakeella on jotakin merkitystä, niin se tarkoittaa, että mitä joku TEKEE, sellainen hän ON. Jaak. 3:11: ”Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?” Room. 6:2: ”Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?” Matt. 12:33-35: ”Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tai tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan. Te kyykäärmeiden sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.” Jos nyt ihminen on syntynyt Sanasta (uudestisyntynyt, ei katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta. 1. Piet. 1:25) tulee hän tuottamaan Sanaa. Hänen elämänsä hedelmät tai teot tulevat olemaan sen siemenen tai elämän tuote, joka on hänessä. Sen vuoksi tulevat hänen tekonsa olemaan Pergamon seurakuntajaksoa vastaan. Siellä seisoo Hän, jonka vertaista ei ole, kädessään terävä, kaksiteräinen miekka, joka on Jumalan Sana. Tuo Sana on tuomitseva meidät viimeisenä päivänä. Tosiasiassa Sana tuomitsee jo nyt, sillä se on sydämen ajatusten ja aivoitusten erottaja. Se erottaa lihallisen hengellisestä. Se tekee meidät eläviksi kirjeiksi, jotka kaikki ihmiset lukevat ja tuntevat Jumalan kunniaksi.

”Minä tiedän sinun tekosi.” Jos joku pelkää, ettei hän miellytä Jumalaa, niin täyttäköön silloin Sanan. Jos joku ihmettelee, mahtaako hän saada kuulla nuo sanat: ”Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija”, niin täyttäköön hän silloin Jumalan Sanan elämässään, niin hän saa varmasti kuulla nuo kiitoksen sanat. Totuuden Sana oli silloin arvosteluperuste ja se on sitä nytkin. Ei ole toista suuntaviivaa; ei ole toista luotinuoraa. Jos maailma tullaan tuomitsemaan Jeesuksen Kristuksen kautta, niin silloin se tuomitaan Sanan kautta. Jos joku haluaa tietää, kuinka selviytyä, tehköön hän niinkuin Jaakob ehdotti: ”Katsokaa Jumalan Sanan peiliin.”

”Minä tiedän sinun tekosi.” Kun Hän seisoi siellä tarkastellen heidän elämäänsä sen suunnitelman valossa, jonka Hän oli heille antanut, on Hänen täytynyt olla erittäin tyytyväinen, sillä he, niinkuin toisetkin, jotka olivat eläneet ennen heitä, kärsivät jumalattomien vainon ja pysyivät silti iloisesti Herrassa. Vaikka ajoittain olikin vaikeata palvella Herraa, niin kuitenkin he palvelivat Häntä ja palvoivat Häntä Hengessä ja totuudessa. Mutta väärän viinipuun laita ei ollut näin. Voi, he olivat hyljänneet elämän, joka perustui Sanaan ja nyt he kulkivat yhä kauemmas pois totuudesta. Heidän tekonsa todistivat siitä syvyydestä, johon he olivat vajonneet.

SINÄ PIDÄT MINUN NIMESTÄNI KIINNI

”Kenen tykö me menisimme? Sinulla yksin on iankaikkisen elämän sanat!” He pitivät silloin lujasti kiinni, samoin tekevät he nytkin, mutta eivät sellaisella kohtalokkaalla tavalla kuin ne, jotka elävät hedelmättömän elämän. He pysyivät lujina Hänen voimassaan Hengen todistaessa, että he olivat yhtä Hänen kanssaan. Heillä oli varma tieto syntien anteeksisaamisesta ja he kantoivat ”kristityn” nimeä todistuksena siitä. He tunsivat ja rakastivat tuota Nimeä, joka oli kaikkien muiden nimien yläpuolella. He polvistuivat tuon Nimen edessä. Heidän kielensä tunnustivat sen. Mitä tahansa he tekivätkin, tapahtui se kaikki Herran Jeesuksen nimessä. He olivat tunnustautuneet tuohon Nimeen ja erottautuneet pahasta ja nyt otettuaan tämän kannan, he olivat valmistautuneet kuolemaan tuossa Nimessä vakuuttuneina paremmasta ylösnousemuksesta.

Jeesus-nimi ota myötäs’
Murheen laakson matkamies!
Tee sen turvissa sun työtäs’,
Ohjatkoon se kaikki ties!
Kallis oi, nimi soi;
Ilo taivaan, autuus maani

Jo toisella vuosisadalla nuo sanat ”Isä, Poika ja Pyhä Henki” ovat monille merkinneet ”kolminaisuutta” ja monijumalainen ajatus kolmesta Jumalasta oli tullut opiksi väärässä seurakunnassa. Enää ei kestänyt kauan kun tuo Nimi otettiin pois, niinkuin tässä ajassa oli jo tapahtunut ja tuon NIMEN, Herra Jeesus Kristus korvasivat YHDEN SUUREN JUMALAN arvonimet. Monet luopuivat ja omaksuivat kolminaisuusopin ja kastoivat jumaluuden arvonimiä käyttäen, tuo pieni lauma kastoi kuitenkin Jeesuksen Kristuksen nimeen ja niin pysyi totuudessa.

Niin monien häpäistessä Jumalaa, muuttaen Hänet kolmeksi Jumalaksi ja vaihtaen Hänen suloisen nimensä arvonimiin, niin saattaa joku ihmetellä vieläkö merkit ja ihmeet, jotka seurasivat tuota suurta Nimeä, esiintyivät ihmisten keskuudessa. Todellakin noita ihmeitä tapahtui voimallisina ja ihmeellisinä, vaikkakaan ei väärän viinipuun parissa. Martinin kaltaiset miehet olivat suuressa käytössä ja Jumala todisti heidän kanssaan merkeillä, ihmeillä ja Pyhän Hengen lahjoilla. Tuo Nimi oli yhä voimallinen niinkuin se aina on ollut ja aina tulee olemaan siellä missä pyhät tulevat kunnioittamaan Häntä Sanassa ja uskossa.

SINÄ ET OLE KIELTÄNYT MINUN USKOANI

Kun Pietarilta kysyttiin kuinka tuo suuri ihme oli tapahtunut tuolle rammalle Kauniin portin luona, selitti hän sen tällä tavoin: ”Ja .uskon kautta hänen (Jeesuksen) nimeensä on hänen (Jeesuksen) nimensä vahvistanut tämän miehen (aikaisemmin ramman), ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.” Katsokaa, tässä se on. Jeesuksen nimi ja Jeesuksen usko saivat aikaan ihmeen. Pietari ei väittänyt, että hänen oma inhimillinen uskonsa sai sen aikaan sen paremmin kuin että se olisi ollut hänen oma nimensä. Hän sanoi, että Jeesuksen nimi, kun sitä käytettiin Jeesuksen antamassa uskossa, sai aikaan tuon suuren teon. Tästä uskosta Herra puhui Ilm. 2:13. Se oli HÄNEN uskonsa. Se ei ollut uskoa HÄNEEN, Mutta se oli HÄNEN OMA uskonsa, jonka Hän oli antanut uskoville. Room. 12:3: ”Sen uskon määrän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut (ensimmäisen jakeen mukaan sana ”kullekin” tarkoittaa VELJIÄ).” Ef. 2:8: ”Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se (usko) on Jumalan lahja.” Ja myöskin Jaakobin kirjeessä sanotaan (Jaak. 2:1): ”Veljeni (huomatkaa, että tässäkin puhutaan veljille) älköön se meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen usko, joka teillä on, olko sellainen, joka katsoo henkilöön (heillä oli Jeesuksen usko – ei usko Jeesukseen).” [engl. käännös]

Tässä Pergamon seurakuntajaksossa ihmiset olivat alkaneet inhimillistää pelastusta käännyttyään pois siitä totuudesta, että ”Pelastus on Herrasta” – he olivat hyljänneet opin valinnasta ja avanneet seurakunnan oven selko selälleen ja ottivat jäseniksi kenen tahansa, joka kannatti heidän opinkappaleitaan (Sanasta ei ollut väliä), mutta tämän nopean rappeutumisen aikana siellä kuitenkin oli vielä muutamia harvoja, joilla oli meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen usko, ja jotka eivät ainoastaan käyttäneet tätä uskoa voimatekoihin vaan sen kautta vastustivat niitä, jotka uskalsivat sanoa, että he olivat pelastettuja pelkästään seurakuntaan liittymisen perusteella. He tiesivät, ettei kukaan voinut todella uskoa iankaikkiseen elämään ja Jumalan vanhurskauteen ilman Jeesuksen Kristuksen uskoa. Niinkuin tämän ajan seurakunta on täynnä järkeisuskovia, jotka tunnustavat neitseestä syntymän, vuodatetun veren ja menevät kirkkoihin ja nauttivat ehtoollista olematta silti uudestisyntyneitä, sama ongelma oli tuossa kolmannessa seurakuntajaksossa. Inhimillinen usko ei silloin ollut riittävä, eikä se ole sitä nytkään. Tarvitaan todellista Jumalan Pojan uskoa ihmisen sydämessä, jotta hän voisi vastaanottaa kirkkauden Herran siihen temppeliin, joka ei ole käsillä tehty.

Tämä oli elävää uskoa. ”Minä elän Jumalan Pojan uskon kautta.” Paavali ei sanonut elävänsä uskon kautta Jumalan Poikaan [engl. käännös]. Jumalan Pojan usko oli antanut hänelle elämän ja sai hänet elämään kristityn voittoelämää.

He eivät olleet kieltäneet sitä, että pelastus oli yliluonnollinen alusta loppuun asti. He pitivät elossa totuutta Hänen Nimestään samoin kuin Hänen uskoaankin ja Herra siunasi heitä katsoen heidät itselleen arvollisiksi.

ANTIPAS, MINUN USKOLLINEN TODISTAJANI

Sanassa tai missään maallisessa historiassa ei löydy toista mainintaa tästä veljestä. Mutta varmasti ei tarvitse ollakaan. Siinä on yllin kyllin, että hän oli edeltä tiedetty ja Herran tuntema. Siinä on enemmän kuin tarpeeksi, kun näemme hänen uskollisuutensa Herraa kohtaan, mainittuna elävässä Sanassa. Hän oli kristitty. Hän piti kiinni Jeesuksen nimestä. Hänellä oli meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen usko, ja hän oli niiden joukossa, jotka elivät siitä. Hän eli sopusoinnussa Jaakobin sanojen kanssa: ”Älköön se meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen usko, joka teillä on, olko sellainen, joka katsoo henkilöön.” [engl. käännös Jaak. 2:1]Täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa niinkuin Stefanuskin, hän ei katsonut henkilöön eikä peljännyt ketään; ja kun kaikille niille, jotka ottaisivat tuon nimen ja vaeltaisivat Jeesuksen Kristuksen uskossa, julistettiin kuolemantuomio, teki hän ratkaisunsa yhdessä niiden kanssa, jotka eivät luopuisi. Tosin hän kuoli, mutta Aabelin tavoin hän sai todistuksen Jumalalta (Raamattu mainitsee hänen nimensä), ja kuolleenakin hän vielä puhuu Jumalan Sanan sivuilla. Jälleen oli yksi marttyyri päässyt lepoonsa. Mutta saatana ei saanut siinä mitään riemuvoittoa, sen paremmin kuin silloinkaan kun hän tappoi Rauhan Ruhtinaan, sillä saatana ryöstettiin ristiltä käsin, samoin tulee nyt Antipaan veri julistamaan sadoille muille, jotka ottavat ristinsä ja lähtevät seuraamaan Herraa.

SIELLÄ, MISSÄ SAATANAN VALTAISTUIN ON

Syy siihen, että tämä on osa Hengen ylistystä, on että nämä urhoolliset ristin sotilaat voittivat saatanan hänen oman valtaistuinhuoneensa keskellä. He kävivät voittavaa taistelua Jeesuksen nimessä ja uskossa pimeyden johtajien leirissä. Miten valtava kiitos. Kuten Daavidin voimakkaat miehet, jotka valtasivat vihollisen leirin tuodakseen Daavidille vettä, jotta hän voisi sammuttaa janonsa, samoin nämä uskon jättiläiset valtasivat saatanan maallisen valtakunnan saarnaamalla ja kehoittamalla toivat pelastuksen vettä niille, jotka elivät kuoleman varjossa.

Yhtä suuressa määrin kuin nämä sanat saatanan valtaistuimesta ja valtakunnasta ovat osa Jumalan ylistystä valituillensa, ovat ne tosiasiallisesti tuomion sanat sille pahalle, joka on saavuttanut valta-aseman seurakunnassa.

PERGAMO: Saatanan valtaistuin ja asuinpaikka. Monille nämä lauseet ovat olleet ennemminkin ainoastaan kuvaannollisia kuin todella historiallisia. Mutta ne ovat varmasti todellisia ja historia todistaa sen. Pergamo oli todella Saatanan valtaistuin ja asuinpaikka. Näin se tapahtui:

Pergamo ei ollut alunperin se paikka missä saatana asui (ollessaan tekemisissä ihmisten kanssa). Babylon on aina ollut sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti hänen päämajansa. Saatanan palvonta alkoi Babylonin kaupungissa. 1. Moos. 10:8-10: ”Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on, sananparsi: ’Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod’. Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkadj a Kalne Sinearin maassa.” 1. Moos. 11:1-9: ”Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. Ja he sanoivat toisillensa: ’Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi.’ Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. Ja he sanoivat: ’Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan.’ Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: ’Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heillä ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä. ’ Ja niin Herra hajoitti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.”

Baabel oli Babylonin alkuperäinen nimi. Se tarkoittaa sekoitusta. Sen varsinainen perustaja oli Kuus, Haamin poika, mutta voimalliseksi ja loisteliaaksi kuningaskunnaksi sen saattoi Kuusin poika Nimrod, joka oli mahtava metsämies. 1. Mooseksen kirjan 11. luvun ja myös maallisten historioiden mukaan hän asetti itselleen kolme päämäärää. Hän halusi rakentaa voimakkaan kansakunnan, jonka hän tekikin. Hän halusi saada aikaan oman uskonnon, niinkuin hän tekikin. Hän halusi tehdä itsellensä (muistettavan) nimen, minkä hän toteuttikin. Hänen saavutuksensa olivat niin suunnattomat, että Babylonian kuningaskuntaa kutsuttiin kultaiseksi pääksi kaikkien maailman hallitusten joukossa. Sen, että hänen Uskontonsa saavutti huomattavan aseman, todistaa se tosiasia, että Raamattu samaistaa sen täydellisesti saatanan kanssa sekä Jesajan 14. luvussa että Ilmestyskirjan 17-18 luvuissa. Ja historian avulla me voimme osoittaa sen valloittaneen koko maailman ja olevan perustana jokaiselle maailman epäjumalanpalvelusjärjestelmälle, ja jumaluustaruille, vaikkakin jumalien nimet eroavat toisistaan eri puolilla maailmaa riippuen ihmisten kielestä. Se, että hän teki itselleen ja seuraajilleen mahtavan nimen, on ilman muuta selvää, sillä niin kauan kuin tämä nykyinen aika kestää (kunnes Jeesus ilmoittaa itsensä veljilleen) tullaan häntä palvomaan ja kunnioittamaan , tosin toisella nimellä kuin Nimrod, ja hiukan erilaisessa temppelissä kuin se, jossa häntä alunperin palvottiin.

Koska Raamattu ei yksityiskohtaisesti käsittele muiden maiden historiaa, meidän on välttämätöntä tutkia muinaisia maallisia historiankirjoja löytääksemme vastauksen siihen kuinka Pergamo tuli Babylonian saatanallisen uskonnon tyyssijaksi. Päätietolähteinä ovat muistiinpanot Egyptin ja Kreikan kulttuurista. Syy tähän on se, että Egypti sai kulttuurinsa ja matematiikkansa kaldealaisilta ja Kreikka sai ne puolestaan Egyptiltä. Koska papit olivat velvollisia opettamaan näitä tieteitä, ja koska tieteitä käytettiin uskonnon osana, meillä onkin jo avain siihen miten babylonialainen uskonto pääsi valtaan näissä kahdessa maassa. On myöskin totta, että kun jokin kansa pystyi voittamaan toisen kansan, niin jonkin ajan kuluttua voittajan uskonto tuli voitetun uskonnoksi. On hyvin tunnettu tosiasia, että kreikkalaisilla oli aivan samat tähtitaivaan eläinradan merkit kuin babylonialaisillakin; ja muinaisegyptiläisissä muistiinpanoissa kerrotaan kreikkalaisten saaneen egyptiläisiltä tietonsa monijumalaisuudesta. Täten Babylonian mysteerit levisivät kansakunnasta toiseen kunnes sitä esiintyi Roomassa, Kiinassa, Intiassa ja jopa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa pohjimmiltaan samanlaisena palvontana.

Muinaiset historiat ovat yhtä mieltä Raamatun kanssa siitä, että tämä babylonialainen uskonto ei varmastikaan ollut maan ensimmäisten ihmisten alkuperäinen uskonto. Se oli ensimmäinen siirtymä pois alkuperäisestä uskosta, mutta alkuperäinen uskonto se ei ollut. Sellaiset historijoitsijat kuten Wilkinson ja Mallet ovat johdonmukaisesti osoittaneet ikivanhoihin; todistuskappaleisiin nojautuen, että kerran kaikki maan ihmiset uskoivat YHTEEN JUMALAAN, Kaikkivaltiaaseen, iankaikkiseen, näkymättömään, joka suunsa sanalla loi kaiken, ja joka luonteeltaan oli rakastettava, hyvä ja oikeudenmukainen. Mutta kuten saatana aina haluaa turmella kaiken, mitä se vain voi, löydämme hänet turmelemasta ihmisten mieliä ja sydämiä niin, että he hylkäsivät totuuden. Niinkuin aina hän on yrittänyt tulla palvonnan kohteeksi niinkuin hän olisi Jumala eikä palvelija ja Jumalan luotu, käänsi hän palvonnan pois Jumalasta, jotta hän voisi sen lopulta kohdistaa itseensä ja tulla siten korotetuksi. Hän todellakin täytti halunsa levittää oma uskontonsa kautta koko maailman. Jumala on osoittanut sen oikeaksi Roomalaiskirjeessä: ”Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet, vaan ovat ajatuksiltaan turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt niin, että he ovat omaksuneet turmeltuneen uskonnon siinä määrin, että he ovat alkaneet palvella luotua enemmän kuin Luojaa.” Muistakaa, saatana oli Jumalan luoma (Aamuruskon Poika). Täten me huomaamme, että siellä missä totuus oli kerran levinnyt kaikkien ihmisten joukkoon, ja missä kaikki pysyivät tuossa totuudessa, tuli lopulta aika jolloin suuri joukko kääntyi pois Jumalasta ja levitti saatanallisen palvontamuodon kaikkialle maailmaan. Historia todistaa, että Seemin sukukunnan jäsenet, jotka pysyivät muuttumattomassa totuudessa, tekivät lujaa vastarintaa haamilaisille, jotka kääntyivät pois totuudesta saatanan valheeseen. Meillä ei ole enempää aikaa keskustella tästä, olemme ainoastaan tutustuneet siihen niin, että huomaatte silloin olleen kaksi uskontoa, siis ainoastaan kaksi, ja siitä, joka oli paha, tuli maailmanlaaja.

Yksijumalaisuus muuttui monijumalaisuudeksi Babylonissa. Perkeleen valhe ja hänen salaisuutensa nousivat vastustamaan Jumalan totuutta ja Hänen salaisuuksiansa tuossa kaupungissa. Saatanasta tuli todellakin tämän maailman jumala ja hän vaati palvontaa niiltä, joita hän oli pettänyt, saaden heidät uskomaan siihen, että hän todella oli Herra.

Vihollisen monijumalainen uskonto alkoi opilla kolminaisuudesta. Jo siellä muinaisuudessa tuli esiin ajatus ”yksi Jumala, kolmessa persoonassa”. Miten outoa onkaan, etteivät meidän uudenaikaiset teologimme ole huomanneet tätä; mutta ilmeisesti saatanan pettäminä niinkuin esi-isänsäkin, he uskovat yhä jumaluuden kolmeen persoonaan. Näyttäkää meille edes yksi raamatunkohta, joka jotenkin tukee tätä oppia. Eikö ole outoa, että Haamin jälkeläisten jatkaessa saatanallista palvontaansa, joka sisälsi peruskäsitteet kolmijumalaisuudesta, ettei ole olemassa jälkeäkään siitä, että Seemin jälkeläiset olisivat uskoneet sellaiseen asiaan tai että heillä olisi ollut edes jonkinlainen seremoniallinen palvontameno, joka sisältäisi esikuvan siitä? Eikö ole outoa, että hebrealaiset uskoivat: ”Kuule, Israel, Herra sinun Jumalasi on YKSI JUMALA”, jos kerran jumaluus oli kolmipersoonainen? Aabraham, Seemin jälkeläinen, näki 1. Moos. 18. luvun mukaan ainoastaan YHDEN Jumalan kahden enkelin kanssa.

Kuinka tämä kolminaisuus sitten ilmaistiin? Se ilmaistiin tasasivuisella kolmiolla samoin kuin Roomassa tehdään tänä päivänäkin. Kummallista, ettei hebrealaisilla ollut sellaista käsitettä. Kuka sitten on oikeassa? Hebrealaiset vaiko babylonialaiset? Monijumalainen ajatus kolmesta jumalasta yhdessä esiintyi Aasiassa kuvana, jossa yhdessä ruumiissa oli kolme päätä. Hänet ilmaistiin kolmena älykkyytenä. Intiassa he ymmärsivät hänet niin, että hänet ilmaistiin yhtenä jumalana, jolla oli kolme muotoa. Tämä on todellakin hyvää, nykyaikaista jumaluusoppia. Japanissa on suuri Buddhan kuva, jolla on kolme päätä kuten edellä kuvatulla patsaallakin oli. Mutta kaikkein paljastavin niistä on se, joka esittää kolminaisuusopin mukaisen käsityksen Jumalasta kolmiyhteisessä muodossa: 1. Vanhan miehen pää joka kuvaa Isää Jumalaa, 2. Ympyrä, joka salaisuuksissa kuvaa ”Siementä”, joka puolestaan merkitsee Poikaa, 3. Linnun siivet ja pyrstö (kyyhkynen). Tässä oli oppi Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, jumaluuden kolmesta persoonasta; todellinen kolminaisuus. Saman asian voitte nähdä Roomassa. Sallikaa minun nyt taas kysyä, eikö olekin outoa, että saatana ja hänen palvelijansa tietävät todellisuudessa enemmän paljastettua totuutta kuin uskon isä Aabraham ja hänen jälkeläisensä? Eikö olekin outoa, että saatanan palvojat tiesivät Jumalasta enemmän kuin Jumalan lapset? Juuri tätä nykyaikaiset jumaluusoppineet koettavat kertoa meille puhuessaan,’ kolminaisuudesta. Tästälähin muistakaa tämä yksi asia: nämä historian tiedot ovat tosiasioita, ja tämä on tosiasia – saatana on valehtelija ja valheen isä, ja vaikka hän tuo esiin jotakin valoakin, niin se edelleen on valhetta. Hän on murhaaja. Ja hänen kolminaisuusoppinsa on tuhonnut suuria kansanjoukkoja ja tulee tuhoamaan edelleenkin siihen asti kunnes Jeesus tulee.

Historian mukaan ei kestänyt kauaa ennenkuin tähän käsitykseen Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä tuli muutos. Saatana vei heitä askel askeleelta pois totuudesta. Kehitelty käsitys jumaluudesta oli nyt seuraava: 1. Iankaikkinen Isä, 2. Jumalan Henki INHIMILLISEN äidin lihaan, tulleena (Eikö tämä saa teitä ajattelemaan?), 3. Jumalallinen Poika, joka oli tuon lihaantulemisen hedelmä (Naisen Siemen).

Mutta saatana ei ole tyytyväinen. Häntä itseään ei kuitenkaan vielä palvota muutoin kuin epäsuorasti. Niinpä hän vie ihmiset yhä kauemmas totuudesta. Salaisuuksien kautta hän paljastaa ihmisille, että koska suuri, näkymätön Isä Jumala ei puutu ihmisten asioihin, vaan pysyttelee hiljaisen välinpitämättömänä niiden suhteen, niin sen vuoksi voidaan häntä hyvin palvoa hiljaisuudessa. Todellisuudessa tämä merkitsee, että hänestä tulee välittää mahdollisimman vähän tai ei lainkaan. Tämä oppi levisi myöskin ympäri maailmaa, ja nykyään voitte nähdä Intiassa, että noita suurelle luojalle, hiljaiselle jumalalle, omistettuja temppeleitä on hämmästyttävän vähän.

Koska ei ollut tarpeellista palvoa luoja-isää, niin oli luonnollista, että palvonnan kohteiksi tulivat ”Äiti ja Lapsi”. Egyptissä oli sama äiti- ja poika-yhdistelmä nimeltään Isis ja Osiris. Intiassa niminä olivat Isi ja Iswara. (Huomatkaa jopa nimien samanlaisuus.) Aasiassa sitä kutsuttiin nimellä Cybele ja Deoius. Roomassa ja Kreikassa seurattiin samoja jälkiä samoin kuin Kiinassakin. Todellakin, kuvitelkaa niiden roomalaiskatolisten lähetyssaarnaajien hämmästystä heidän tullessaan Kiinaan, kun he näkivät siellä madonnan ja lapsen, jonka päästä lähti valonsäteitä. Kuva olisi aivan hyvin voitu vaihtaa johonkin Roomassa olevaan kuvaan paitsi kasvonpiirteiden eroavuuden vuoksi.

Meidän asiamme on nyt löytää alkuperäinen äiti ja lapsi. Alkuperäinen Babylonin jumalatar-äiti oli Semiramis, jota itämailla kutsuttiin Rheaksi. Käsissään hän piti poikaa, joka siitä huolimatta, että hän oli lapsi, kuvattiin kookkaaksi, vahvaksi, komeaksi ja erityisesti naisia kiehtovaksi. Hes. 8:14 häntä kutsuttiin Tammukseksi. Klassiset kirjoittajat kutsuivat häntä Bacchukseksi. Babylonialaiset tunsivat hänet nimellä Ninus. Syy siihen miksi häntä kuvattiin käsivarsilla olevana lapsena ja toisaalta suurena ja voimakkaana miehenä, on se, että hänet tunnettiin ”aviomies-poikana”. Eräs hänen arvonimistään oli ”Äidin aviomies”, ja Intiassa, missä nämä kaksi tunnettiin nimillä Iswara ja Isi, on aviomies esitetty lapsena oman vaimonsa rinnoilla.

Sen että tämä Ninus oli Raamatun Nimrod, voimme todistaa vertaamalla historiaa 1. Mooseksen kirjaan. Pompeius sanoi: ”Assyrian kuningas Ninus muutti muinaisajan maltillisen elämäntavan valloitushalullaan. HÄN OLI ENSIMMÄINEN, JOKA ALOITTI SODAN NAAPUREITAAN VASTAAN. Hän valloitti kaikki kansakunnat Assyriasta Libyaan saakka, koska nämä eivät tunteneet sotataitoa. Diodorus sanoi: ”Ninus oli maineikkain historian mainitsemista muinaisen Assyrian kuninkaista. Sotaisena luonteenlaadultaan hän harjoitti nuoria miehiä huolellisesti sotataidossa. Hän valloitti Babylonian siihen aikaan kun ei vielä ollut Babylonin kaupunkia. Täten huomaamme, että tästä Ninuksesta tuli suurmies Babylonissa ja hän rakensi Baabelin ja valloitti Assyriaan tullen sen kuninkaaksi, ja sitten hän ryhtyi valtaamaan toisia suuria alueita, joiden kansa oli taitamatonta sodankäynnissä ja eli vaatimattomalla tavalla kuten Pompeius sanoi. 1 .Moos. 10 puhuu Nimrodin kuningaskunnasta: ”Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad, ja Kalne Sinearin maassa. Siitä maasta hän lähti Assyriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin jne.” Tultuaan vahvaksi Nimrod (hän perusti kuningaskuntansa varustamalla maailman ensimmäisen armeijan, jota hän koulutti ankaralla harjoituksella ja metsästyksellä) meni voimakkaan armeijansa kanssa Sinearin maan ulkopuolelle valloittaen kansakuntia ja rakensi sellaisia kaupunkeja kuten Niinive, joka sai nimensä hänen mukaansa, ja vielä tänäkin päivänä tuon kaupungin raunioiden pääosaa kutsutaan nimellä Nimroud!

Nyt kun olemme saaneet selville kuka Ninus oli, on välttämätöntä saada selville, kuka oli hänen isänsä. Historian mukaan se oli Bel, Babylonin perustaja. (Huomattakoon, että Bel oli tämän koko liikkeen alullepanija ja siinä mielessä Babylonin perustaja, mutta hänen poikansa sai sen toteutettua ja oli sen ensimmäinen kuningas jne.) Mutta Raamatun mukaan Nimrodin isä oli Kuus: ”Ja Kuusille syntyi Nimrod.” Huomaamme myös, että Kuusin isä oli. Haam. Egyptiläisessä kulttuurissa Beliä kutsuttiin Hermekseksi, joka tarkoittaa: ”HAAMIN POIKA”. Historian mukaan Hermes oli suuri epäjumalain profeetta. Hän oli jumalien tulkki. Toiselta nimeltään häntä kutsuttiin Merkuriukseksi. (Lue Ap.t. 14:11-12)

Puhuessaan tästä jumalasta, jolla oli monta nimeä, kuten esimerkiksi Bel, Hermes ja Merkurius sanoo Hyginus: ”Pitkän aikaa ihmiset, elivät Joven hallituksen alaisina (ei roomalaisen Joven vaan heprealaisten Jehovan, joka edeltää roomalaista historiaa) ilman kaupunkeja ja lakeja kaikkien puhuessa samaa kieltä. Mutta sen jälkeen Merkurius (Bel, Kuus) tulkitsi ihmisten puheet (tämän vuoksi tulkkia on kutsuttu nimellä Hermeneut) ja jakoi kansakunnat. Silloin alkoi epäsopu.” Tästä näemme, että Bel tai Kuus, Nimrodin isä oli pääasiallinen johtaja, joka vei ihmiset kauas todellisesta Jumalasta ja rohkaisi ihmisiä ”jumalten tulkkina” hyväksymään toisen uskonnon. Hän rohkaisi heitä tornin rakentamiseen, jonka hänen poikansa varsinaisesti teki. Tämä rohkaisu sai aikaan sekaannusta ja ihmisten jakaantumisen, niinpä hän oli sekä ”tulkki että sekaannuksen aikaansaaja”.

Täten Kuus oli monijumalaisen järjestelmän luoja ja ihmisten korottaessa toisiaan jumaliksi tuli hänestä luonnollisesti jumalien isä. Nyt Kuusia alettiin kutsua Beliksi. Ja roomalaisessa jumalaistarustossa Bel oli Janus. Häntä kuvataan kaksikasvoisena ja hän kantoi nuijaa, jolla hän kirosi ja ”hajoitti” ihmiset. Ovid kirjoittaa Januksen sanoneen itsestään: ”Muinaiset ihmiset kutsuivat minua Kaaokseksi.” Täten huomaamme, että Raamatun Kuusia, alkuperäistä yksijumalaisuuden vihollista muinaisajan ihmiset kutsuivat nimillä Bel, Belus, Hermes, Janus, jne. Hän väitti tuovansa ilmestyksiä ja tulkintoja jumalilta ihmisille. Näin tehdessään hän sai Jumalan vihan hajoittamaan ihmiset aiheuttaen jakaantumista ja sekaannusta.

Tähän mennessä olemme saaneet selville, mistä polyteismi tai monien jumalien palvonta on peräisin. Mutta huomasitteko, että löysimme myöskin maininnan Kuus-nimisestä miehestä, jolle annettiin arvonimi ”jumalten isä”? Huomasitteko tässä muinaistarujen vanhan aiheen siitä, että jumalat samaistivat itsensä ihmisten kanssa? Tästä johtuu esi-isien palvonta. Niinpä meidän tarvitsee vain tutkia historiaa saadaksemme selvyyden esi-isien palvonnasta. Olemme saaneet selville, että Kuus pani alulle kolmen jumalan, isän, pojan ja hengen palvonnan. Nämä kolme jumalaa olivat kaikki yhdenvertaisia. Mutta Kuus tiesi tulevasta vaimon siemenestä, joten täytyisi olla nainen ja hänen siemenensä, jotka tulisivat kuvaan mukaan. Tämä tapahtui Nimrodin kuoltua. Hänen vaimonsa Semiramis korotti hänet jumalaksi ja teki siten itsensä pojan äidiksi ja samalla myöskin jumalten äidiksi. (Juuri samoin kuin roomalaiskatolinen kirkko on korottanut Marian jumalaksi. He väittävät hänen olleen synnitön ja että hän on Jumalan äiti.) Hän (Semiramis) kutsui Nimrodia nimellä ”Zeroasta”, joka tarkoittaa: ”naisen luvattu siemen”.

Mutta ei kestänyt kauaakaan kun nainen alkoi herättää enemmän huomiota kuin poika ja pian häntä alettiin kuvata sinä, joka polki käärmeen jalkainsa alle. He kutsuivat häntä ”taivaan kuningattareksi” ja tekivät hänestä jumalallisen. Kuinka samanlaista se onkaan kuin tänä aikana, kun Maria, Jeesuksen äiti, on korotettu kuolemattomaksi ja juuri nyt syyskuussa 1964 Vatikaanin kirkolliskokous on aikeissa antaa Marialle arvon, joka ei hänelle kuulu, sillä he haluaisivat kutsua häntä nimillä: ”Maria Välittäjä”, ”Maria, kaikkien uskovaisten äiti”, tai ”Seurakunnan äiti”. Jos koskaan uskontoon on kuulunut Babylonialaista esi-isien palvontaa, niin se on Rooman kirkon uskonto.

Esi-isien palvonnan lisäksi myöskin luonnon palvonta sai alkunsa Babylonissa. Juuri Babylonissa jumalat samaistettiin kuun ja auringon kanssa jne. Pääkohde luonnossa oli aurinko jolla oli valoa ja lämpöä antava ominaisuus ja ilmestyi ihmisille tulipallona taivaalla. Täten oli pääjumalana aurinkojumala, jota he kutsuivat Baaliksi. Usein aurinko kuvattiin liekkiympyränä ja pian ilmestyi käärme tuon liekin ympärille. Ei kestänyt kauaa kun käärmeestä tuli auringon symboli ja sitä niin muodoin myös palvottiin. Siten oli saatanan sydämen halu tullut täysin täytetyksi: häntä palvottiin jumalana. Hänen valtaistuimensa oli perustettu. Hänen orjansa kumarsivat häntä. Pergamossa häntä palvottiin elävän käärmeen muodossa. Hyvän ja pahan tiedon puu, jota nyt esitti elävä käärme ei ollut pettänyt ainoastaan Eevaa, vaan suurimman osan ihmisiä.

Mutta kuinka Pergamo tuli saatanan valtaistuinpaikaksi, jos Babylon jo oli sitä? Vastaus on jälleen historiassa. Kun Babylon joutui Meedo-Persian valtaan, pappikuningas Attalus pakeni Pergamoon pappiensa ja salattujen mysteeriensä kanssa. Sinne hän pystytti kuningaskuntansa Rooman keisarikunnan ulkopuolelle, ja se kukoisti saatanan huolenpidon alaisena.

Tämä on ollut erittäin lyhyt katsaus babylonilaisen uskonnon historiaan ja sen tuloon Pergamoon. Monia kysymyksiä on varmaan jäänyt vastausta vaille ja epäilemättä vielä enemmän olisi voitu sanoa tämän asian selvittämiseksi meille, mutta tämän ei ole tarkoitus olla mikään historian tutkimus, vaan tämä on tarkoitettu auttamaan meitä Sanan tutkimisessa.

TUOMIO

Ilm. 2:14-15: ”Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään, Israelin lapsille sen viettelyksen, että he söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat. Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista, jota minä vihaan.”

Tässä Pergamon seurakuntajaksossa Herra tuomitsee kaksi oppia, joita Hän vihaa: 1. Bileamin oppi, joka sai langetetuksi Israelin epäjumalan palvelemiseen ja synnilliseen irstailuun Baal-Peorissa ja 2. nikolaiittain oppi,, joka oli vielä ollut ilman tekoja Efeson seurakuntajaksossa. Jos yhdistämme tämän tuomion sen tosiasian kanssa, että Hän korosti Pergamoa saatanan asuinsijana, niin on hyvin helppoa ja asianmukaista päätellä, että Babylonin uskonto jollakin tavoin oli sekoittunut kristinuskon kanssa.

Tämä ei ole vain olettamus vaan historiallinen tosiasia, jonka me näytämme toteen menemällä historiassa takaisin noin vuoteen 36 jKr. ja siitä edelleen vuoden 325 Nikean kirkolliskokoukseen. Kun kristityt (syntyperältään pääasiassa juutalaisia) hajoitettiin ulkomaille Jerusalemista, menivät he kaikkialle saarnaten evankeliumia, erityisesti synagoogissa. Täten kolmen vuoden kuluessa, eli noin vuonna 36 jKr. Junius ja Andronikus, jotka Room. 16:7 mukaan olivat apostoleja, olivat tuoneet evankeliumin Roomaan. Työ kukoisti siellä useita vuosia kunnes alituiset kiistelyt juutalaisten keskuudessa saivat keisari Klaudiuksen karkoittamaan heidät Roomasta. Juutalaisten Roomasta karkoittamisen takia tuon pienen seurakunnan selkä käytännöllisesti katsoen murtui. Ehkäpä seurakunnan vanhimmatkin olivat olleet juutalaisia ja joutuivat lähtemään. Lauma jäi yksin ja koska Sanaa ei vielä ollut kirjoitettu oppaaksi, niin tuon pienen lauman oli hyvin helppo ajautua harhaan tai tuon ajan filosofien ja pakanoiden tulvia siihen sisään. Raatelevien susien hiiviskellessä ja antikristuksen hengen vaikuttaessa, me löydämme historiasta, että tästä pienestä Rooman seurakunnasta tuli toivottomasti luopio, ja se alkoi ottaa käyttöön pakanallisia juhlamenoja kristillisillä nimillä varustettuina.

Karkoitusajan kestäessä 13 vuotta, perustajat, Junius ja Andronikus tulivat takaisin vasta vuonna 54 jKr. Kuvitelkaa heidän kauhuaan heidän löytäessään kristillistä nimeä kantavan seurakunnan, joka oli surkealla tavalla pakanallinen. Kirkossa oli alttareita, joille he asettivat suitsutusta ja viettivät pakanallisia seremonioita. Tuon seurakunnan vakiintuneita johtajia ei voitu lähestyä, joten niiden muutamien kanssa, jotka olivat yrittäneet pysyä uskollisina, he perustivat uuden seurakunnan, tai Toisen Rooman Seurakunnan. Jumala työskenteli armollisesti heidän keskuudessaan ihmeiden ja merkkien kautta niin että perustettiin kolmaskin seurakunta. Ja vaikka ensimmäistä seurakuntaa moitittiin siitä, että se oli pakanallinen EIKÄ kristillinen palvonnassaan, se ei luopunut nimestään vaan pysyi ja PYSYY EDELLEENKIN Ensimmäisenä Rooman Seurakuntana – Roomalaiskatolisena Kirkkona.

Useimmilla meistä on ollut se väärä käsitys, että jokainen itseään kristityksi kutsuva tuli perkeleen maalitauluksi ja siten hallituksen tyrannian voimakkaiden hyökkäysten kohteeksi. Mutta niin ei ollut. Tämä ensimmäinen kirkko oli alkanut kukoistaa ja lisääntyä siinä määrin, että keisarit ja hallituksen eri virkamiehet todellisuudessa suosivat tuota kirkkoa poliittisista syistä. Kun ensimmäisen Rooman kirkon johtajat huomasivat olevansa suosiossa, ottivat he tilaisuudesta vaarin kääntääkseen hallituksen todellisia uskovia vastaan ja vaatiakseen heidän vainoamistaan, jolleivät he tulisi heidän huostaansa. Eräs sellainen ensimmäisen Rooman kirkon piispa oli Anicetus, joka eli toisella vuosisadalla ja oli Polykarpuksen aikalainen. Kun kunnianarvoisa Polykarpus kuuli ensimmäisen Rooman kirkon sekaantuneen pakanallisiin seremonioihin ja turmelleen evankeliumin totuuden, meni hän sinne pyytäen hartaasti heitä muuttumaan. Hän näki heidän heittäytyvän maahan kuvien edessä, joille oli annettu nimet apostolien ja pyhien mukaan. Hän näki heidän sytyttävän kynttilöitä ja polttavan suitsutusta alttarilla. Hän näki heidän juhlivan juutalaisten Egyptistä lähdön muistoa pääsiäisen nimellä, jolloin he nauttivat pyöreätä, levymäistä leipää, joka oli osoituksena aurinkojumalan kunnioittamisesta , ja sen jälkeen he ottivat viinin juomauhrina jumalille. Mutta tämä ikääntynyt pyhä, joka oli matkustanut 1 500 mailia, ei voinut estää heidän syöksyään alaspäin. Jumala puhui hänen kauttaan juuri hänen lähtiessään sanoen: ”Efraim on naimisissa epäjumaliensa kanssa – anna hänen olla.” Hoos. 4:17. Polykarpus ei koskaan enää palannut .

Seuraava Anicetuksen kaltainen oli turmeltunut Rooman piispa nimeltään Victor. Hän toi ensimmäiseen kirkkoon vielä pakanallisempia juhlia ja palvelusmenoja ja ryhtyi parhaansa mukaan taivuttamaan todellisia kristittyjä seurakuntia omaksumaan samat ajatukset. He eivät kuitenkaan tehneet hänen tahtonsa mukaan ja niinpä hän taivutti hallituksen virkamiehet vainoamaan uskovia, raastaen heitä oikeuteen, heittäen vankeuteen ja jopa tappaen monia. Sellainenkin esimerkki hänen inhottavista teoistaan löydetään historiasta jossa Victorin ystävä, Callistus, suostutteli keisari Septimus Severuksen tappamaan Tessalonikassa 7 000 kristittyä, koska nämä todelliset uskovat viettivät pääsiäistä Herran Jeesuksen asettamalla tavalla, eikä Astartea palvoen.

Jo nyt alkoi väärän viinipuun viha elävää Jumalaa kohtaan päästä valloilleen heidän tappaessaan valittuja, niinkuin heidän esi-isänsä Kain tappoi Aabelin.

Todellinen seurakunta jatkoi yrityksiään saadakseen ensimmäisen kirkon tekemään parannuksen. Se ei kuitenkaan tehnyt sitä. Sen koko ja vaikutusvalta kasvoi. Se aloitti pysyvän kampanjan häpäistäkseen oikeata siementä. He väittivät, että he ja yksin he olivat Herran Jeesuksen Kristuksen todellisia edustajia, ja mahtailivat sillä tosiasialla, että he olivat alkuperäinen Rooman seurakunta, ja että yksin he olivat ensimmäinen kirkko. He todellakin olivat ensimmäinen kirkko ja HE TODELLA OVAT SITÄ YHÄ.

Siten meillä tässä kolmannessa seurakuntajaksossa on kaksi samaa nimeä kantavaa seurakuntaa, joilla kuitenkin on katkeria erimielisyyksiä. Toinen on hyljännyt totuuden ja on naimisissa epäjumalien kanssa eikä sillä ole elämää. Se on sekoittunut ja kuoleman (eikä elämän) merkit seuraavat hänen jäljessään. Se on voimakas monien jäsentensä vuoksi. Se on maailman suosima. Toinen on pieni vainottu ryhmä. Mutta se seuraa Sanaa ja merkit seuraavat sitä. Sairaat paranevat ja kuolleet heräävät. Se elää Jumalan Elämän ja Sanan kautta. Se ei rakasta elämäänsä, vaan pitää Hänen nimensä ja uskonsa jopa kuolemaan asti.

Näin virallisen Rooman hirvittävä vaino tuli todellisten uskovien osaksi kunnes tuli Konstantinus ja takasi uskonnonvapauden. Näyttää olleen kaksi syytä tämän vapauden myöntämiseen. Ensiksikin useat hyvät keisarit eivät olleet sallineet kristittyjen vainoja, mutta heidän jälkeensä tuli niitä, jotka tappoivat kristittyjä. Se oli niin järjetöntä, että yleisesti alettiin toivoa, että kristityt jätettäisiin rauhaan. Toinen ja kaikkein huomattavin syy on, että Konstantinuksella oli edessään hyvin vaikea taistelu hänen ottaessaan, keisarikuntaa hallintaansa. Eräänä yönä hän näki unessa valkoisen ristin ilmestyvän hänen eteensä. Hän tunsi, että tämä oli hänelle merkki siitä, että jos kristityt rukoilisivat hänelle voittoa, niin hän voittaisi taistelun. Hän lupasi heille vapauden siinä tapauksessa, että hän voittaisi. Hän voitti ja uskonnonvapaus suotiin Nantesin julistuksella vuonna 312 jKr.

Mutta tämä vapaus vainoista ja kuolemasta ei ollutkaan niin jalomielinen kuin miltä aluksi vaikutti. Konstantinus oli nyt suojelija. Suojelijana hänellä oli hieman enemmän mielenkiintoa asiaan kuin pelkällä tarkkailijalla, sillä hän päätti, että kirkko tarvitsi asioissaan hänen apuansa. Hän oli, nähnyt heidän erimielisyytensä monissa asioissa, kuten siinä joka koski Aleksandrian piispaa Ariusta, joka kannattajilleen opetti, ettei Jeesus todellisuudessa ollut Jumala vaan vähempiarvoinen olento, jonka Jumala oli luonut. Lännen kirkolla oli asiasta vastakkainen käsitys, sillä he uskoivat Jeesuksen olevan olennainen osa Jumalaa ja niinkuin he sanoivat ”yhdenvertainen Isän kanssa”. Näiden asioiden sekä pakanallisten juhlamenojen palvontaan tunkeutumisen takia, kutsui keisari vuonna 325 koolle Nikean kirkolliskokouksen ajatuksenaan saattaa kaikki ryhmät yhteen jolloin he voisivat tasoittaa erimielisyytensä ja päästä yhteisymmärrykseen sekä olla yhtä keskenään. Eikö olekin merkillistä, että vaikka tämä alkoi Konstantinuksesta, niin se ei kuollut, vaan on yhä erittäin elävä ”Kirkkojen Maailmanneuvostona”. Ja siinä missä hän epäonnistui sitä saavuttamaan, se tullaan tänä aikana ekumeenisen liikkeen avulla saavuttamaan.

Tällainen valtion puuttuminen seurakunnan asioihin on typerä asia, sillä maailma ei ymmärrä sen enempää Sanan totuutta kuin seurakunnan elämäntapaakaan. Tuon kirkolliskokouksen päätöksen siitä, että Arius oli väärässä, muutti keisari kaksi vuotta myöhemmin ja monien vuosien ajan väärä oppi eksytti ihmisiä.

Mutta Herra tiesi todellakin jo edeltäkäsin, että kirkko ja valtio tulisivat yhtymään. Itse nimi Pergamo tarkoittaa: ”auttamattomasti naimisissa”. Ja valtio ja kirkko olivat todellakin naimisissa; politiikka ja uskonto olivat yhtyneet. Tämän liiton jälkeläiset ovat järjestään olleet hirvittävimpiä sekasikiöitä mitä maailma koskaan on nähnyt. Totuus ei ole heissä, vaan kaikki Kainin (ensimmäisen sekasikiön) pahat tavat.

Eivät ainoastaan valtio ja kirkko yhtyneet tässä jaksossa, vaan babylonialainen uskonto liitettiin virallisesti ensimmäiseen kirkkoon. Saatanalla oli nyt pääsy Kristuksen nimeen ja hänet asetettiin palvonnassa Jumalaksi. Valtion avun turvin kirkot perivät kauniita rakennuksia, jotka oli sisustettu valkoisilla marmorialttareilla ja poisnukkuneiden pyhien kuvilla. Juuri tänä aikana Ilmestyskirjan 13:3 peto, joka oli kuoliaaksi haavoitettu (pakanallinen Rooman keisarikunta) heräsi henkiin ja tuli voimakkaaksi ”Pyhänä Rooman Keisarikuntana”. Rooma oli aineellisena kansakuntana kutistunut ja pian tulisi täydellisesti painumaan kokoon; mutta sillä ei nyt ollut merkitystä, sillä sen uskonnollinen keisarikunta voisi sisältä käsin pitää sen maailmanhallituksen johdossa, mitä se ei ulkokautta voisi tehdä.

Sallikaa minun näyttää teille tarkka raamatullinen totuus tästä asiasta, sillä minä en halua kenenkään ajattelevan, että tämä on minun oma ilmestykseni – sellainen, joka ei perustu Raamattuun. Dan. 2:31-45: ”Sinä näit, kuningas, katso, oli iso kuvapatsas. Se kuvapatsas oli suuri, ja sen kirkkaus oli ylenpalttinen. Se seisoi sinun edessäsi, ja se oli hirvittävä nähdä. Kuvan pää oli parasta kultaa, sen rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea. Sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea. Sinun sitä katsellessasi irtautui kivilohkare – ei ihmiskäden voimasta – ja iski kuvapatsasta jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Silloin musertuivat yhdellä haavaa rauta, savi, vaski, hopea ja kulta, ja niiden kävi kuin akanain kesäisillä puimatantereilla; tuuli vei ne, eikä niistä löydetty jälkeäkään. Mutta kivestä, joka oli kuvapatsaan murskannut, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maan. Tämä oli se uni, ja nyt sanomme kuninkaalle sen selityksen. Sinä, kuningas, olet kuningasten kuningas, jolle taivaan Jumala on antanut vallan, voiman, väkevyyden ja kunnian ja jonka käteen hän on antanut ihmiset, missä ikinä heitä asuu, ja kedon eläimet ja taivaan linnut, asettaen sinut kaikkien niiden valtiaaksi, sinä olet se kultainen pää. Mutta sinun jälkeesi nousee toinen valtakunta, joka on halvempi kuin sinun; ja sitten kolmas valtakunta, joka on vaskea ja joka hallitsee kaikkea maata. Ja neljäs valtakunta on tuleva, luja kuin rauta; niinkuin rauta musertaa ja särkee kaiken, niinkuin rauta murskaa, niin se on musertava ja murskaava ne kaikki. Ja että sinä näit jalkain ja varvasten olevan osittain savenvalajan savea, osittain rautaa, se merkitsee, että se on oleva hajanainen valtakunta; kuitenkin on siinä oleva raudan lujuutta, niinkuin sinä näit rautaa olevan saven seassa. Ja että jalkojen varpaat olivat osaksi rautaa, osaksi savea, se merkitsee, että osa sitä valtakuntaa on oleva luja, osa sitä on oleva hauras. Että sinä näit rautaa olevan saven seassa, se merkitsee, että vaikka ne. sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä, ne eivät yhdisty toinen toiseensa, niinkuin ei rautakaan sekaannu saveen. Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti, niinkuin sinä näit, että kivilohkare irtautui vuoresta – ei ihmiskäden voimasta – ja murskasi raudan, vasken, saven, hopean ja kullan. Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Ja uni on tosi ja sen selitys luotettava.” Tässä on paljastettu tarkka kuvaus tulevaisuudesta, täyttymättömästä historiasta joka tulisi tapahtumaan maan päällä Danielin ajasta siihen aikaan mennessä, jolloin Jeesus tulisi ja hallitsisi Daavidin Poikana. Se tunnetaan ”Pakanain aikana”. Se sisältää neljä historiallista ajanjaksoa, jotka tunnetaan jokaisen ajanjakson hallitsevan valtakunnan mukaan: Babylonia, Meedo-Persia, Kreikka, Rooma. Suurin ja täydellisin valtakunta oli Babylonia, jota kuvattiin kultaiseksi pääksi. Seuraava loistossa oli Meedo-Persia, josta historia kertoo, että se oli vähemmän loistelias ja jota kuvaa hopeiset käsivarret ja rinta. Sitten seurasi kreikkalainen aika, jonka kuningas oli kaikkien aikojen loistavin armeijan johtaja ja niinpä sitä sopivasti kuvataan vaskisena vatsana ja reisinä. Se ei ollut niin loistava kuin nuo kaksi sitä edeltänyttä valtakuntaa. Lopulta tuli viimeinen kuningaskunta, joka oli Rooman keisarikunta, jota kuvataan jalkoina ja varpaina. Mutta siinä missä aikaisempia valtakuntia kuvattiin puhtaina metalleina (puhtaana kultana, hopeana, vaskena) niin tässä viimeisessä keisarikunnassa oli puhdasta rautaa ainoastaan jaloissa, sillä varpaissa oli raudan ja saven sekoitusta, ja metalli ja multa eivät sekoitu keskenään eivätkä ole kestäviä ja voimakkaita. Tämän lisäksi kaikkein hämmästyttävin asia oli se, että tämä viimeinen valtakunta (roomalainen) tulisi kestämään tuossa merkillisessä ”sekoitetussa” tilassaan aina Jeesuksen tuloon asti.

Tämä rautainen Rooman keisarikunta (rauta kuvaa voimaa ja suurta vähemmistöön kohdistuvaa hävitysvoimaa) koostui kahdesta pääosasta. Ja se todella oli sitä, sillä tämä valtakunta jakaantui kirjaimellisesti kahtia – itään ja länteen. Molemmat olivat hyvin voimakkaita murskaten kaiken edessään.

Mutta niinkuin kaikkien valtakuntien loisto ja voima heikkeni, niin alkoi tämäkin valtakunta kukistua. Täten Rooma kukistui. Pakanallinen, keisarillinen Rooma ei ollut enää rautaa. Se murtui. Se oli kuolettavasti haavoittunut. Rooma ei voinut enää hallita. Kaikki oli ohitse. Näin maailma ajatteli. Mutta kuinka väärässä maailma olikaan, sillä tuo pää (Rooma) vaikka se olikin haavoittunut, ei ollut kuoliaaksi haavoitettu. (Wuestin käännös Ilm. 13:3:sta: ”Ja yksi sen päistä näytti olevan kuoliaaksi haavoitettu, sen kurkku oli auki viilletty. Ja sen kuolinhaava parani. Ja koko maa seurasi hämmästyksissään villiä petoa.”)

Ihmiset katsovat Roomaan. He katsovat Italian kansakuntaa. Ja katsellessaan he eivät tajua, että Rooma tiukkoine rajoineen, missä paavilla on tosiasiallisesti eräs alue omana valtapiirinään ja se on kirjaimellisesti valtio valtiossa, ja sillä on suurlähettiläitä ja se vastaanottaa niitä. PAAVILLINEN VALHEKRISTILLINEN ROOMA (sitä jopa kutsutaan ikuiseksi kaupungiksi – miten pilkkaavaa) HALLITSEE USKONNON AVULLA JOPA VIELÄ TAITAVAMMIN KUIN SILLOIN KUN PAKANALLINEN ROOMAN KEISARIKUNTA HALLITSI PUHTAAN RAUDAN VOIMALLA. Rooma sai uutta elinvoimaa Konstantinuksen liittäessä kirkon ja valtion toisiinsa tukien sitä sotavoimillaan. Henki, joka vaikutti pakanallisessa Roomassa, on sama, joka nyt vaikuttaa valhekristillisessä Roomassa. Voitte ymmärtää asian olevan näin, koska tiedätte, ettei neljäs keisarikunta koskaan hävinnyt; se vain muutti ulkomuotoaan.

Sen jälkeen kun Nikean Kirkolliskokous oli siirtänyt poliittisen Rooman vallan kirkolle, näytti ettei mikään voisi rajoittaa sitä mitä tämä ensimmäinen kristillinen kirkko voisi tehdä. Kristityn nimi, joka alunperin sai aikaan vainoa, muuttui nyt vainoajien nimeksi. Juuri tähän aikaan Augustinus Hippolainen (joka eli 354 – 430 jKr.) esitti määräyksen, että kirkon pitäisi ja TÄYTYY käyttää väkivaltaa, jos se on tarpeellista saattaakseen lapsensa takaisin huomaansa, ja että oli sopusoinnussa Jumalan Sanan kanssa tappaa harhaoppiset ja luopiot. Väitellessään Donatistien kanssa hän kirjoitti: ”On todellakin parempi, että ihmiset johdettaisiin opettamalla palvelemaan Jumalaa, kuin että heidät johdetaan siihen rangaistuksen pelon tai kivun avulla, mutta tämä ei merkitse sitä, että vaikka tuo ensimmäinen tapa tuottaa parempia tuloksia, että niihin jotka eivät alistu, suhtauduttaisiin välinpitämättömästi. Sillä on osoittautunut edulliseksi monien kohdalla (niinkuin olemme todistaneet ja päivittäin käytännössä todistamme), että heitä aluksi pakotetaan pelolla tai tuskilla, niin että he jälkeenpäin tulevat opetuksen vaikutuksen alaisiksi niin että he sitten saattavat käytännössä tehdä niinkuin he jo ovat Sanasta oppineet. Vaikka ne joita on rakkaudella ohjattu oikeaan ovat parempia, niin niiden lukumäärä, joita on pelon avulla ohjattu oikeaan, on varmasti paljon suurempi. Sillä kuka voi mahdollisesti rakastaa meitä enemmän kuin Kristus, joka antoi elämänsä lampaiden edestä? Kuitenkin kutsuttuaan Pietarin ja muut apostolit pelkästään Sanallaan, tullessaan kutsumaan Paavalia, ei hän pakottanut häntä ainoastaan äänellään, vaan paiskasi hänet maahan voimallaan; ja jotta Hän voisi pakolla saada sellaisen, joka riehuu epäuskon pimeydessä, tavoittelemaan sydämen valoa, iski Hän Paavalia ensiksi ruumiillisella sokeudella. Miksei kirkko sen vuoksi käyttäisi väkivaltaa pakottaakseen kadonneet poikansa palaamaan? Herra itse sanoi: ”Menkää teille ja aitovierille ja pakottakaa heitä tulemaan sisälle. ”Miksi ei sitä valtaa, jonka kirkko aikanaan on jumalallisen määräyksen mukaan kuninkaiden uskonnollisen luonteen ja uskon vaikutuksesta saanut, käytettäsi aseena, jolla teillä ja aitovierillä olevat – toisin sanoen harhaoppiset ja lahkolaiset – pakotettaisiin tulemaan sisälle, älkööt he sitten enää pitäkö pakottamista vääränä.

Veren jano oli nopeasti kasvamassa. Väärä viinipuu houkutteli nyt Espanjassa keisari Maximusta liittymään hyökkäykseen todellisia uskovia vastaan, joilla oli Sana ja ihmeet ja merkit keskuudessaan. Tämän vuoksi muutamia Priscillianisteja tuotiin Trevesiin piispa Ithacuksen toimesta (vuonna 385). Hän syytti heitä noituudesta ja moraalittomuudesta ja monia heistä teloitettiin. Toursin Martin ja Milanon Ambrose vastustivat sitä ja rukoilivat tuskaisina vainon loppumista. Vainon jatkuessa nämä kaksi piispaa kieltäytyivät yhteistyöstä piispa Hydatuksen ja toisten hänen kaltaistensa kanssa. Kuulostaa oudolta sanoa, että Trevesin kirkolliskokous hyväksyi murhat.

Tästä ajasta lähtien ja erikoisesti pimeällä keskiajalla me näemme lihan lasten vainoavan ja tuhoavan Hengen lapsia, vaikka molemmat väittivät olevansa saman Isän lapsia samoin kuin oli laita Ismaelin ja Iisakin tapauksessa. Hengellisen turmeltuneisuuden aiheuttama pimeys tulee yhä syvemmäksi ja todellinen Jumalan valo häipyy, kunnes se hädin tuskin enää loistaa. Silti Jumalan lupaus pysyy totena: ”Valo loistaa pimeydessä ja pimeys ei voi sille mitään.” [engl. käännös]

Vielä en ole esittänyt historiasta sitä, minkä lupasin, nimittäin Nimrodin uskonnon ja kristillisen uskon toisiinsa sekoittumista. Muistanette, että ylipappi Attalus pakeni Babylonista Pergamoon ja pystytti kuningaskuntansa Rooman valtakunnan ulkopuolelle. Se kukoisti vuosien kuluessa tämän maailman jumalan hoidossa. Sarja pappikuninkaita seurasi Attalusta kunnes Attalus III: n aikana, syistä, jotka ainoastaan Kaikkivaltias Jumala tietää, hän testamenttasi kuningaskuntansa Roomalle. Silloin Julius Caesar otti haltuunsa sekä maallisen ja hengellisen kuningaskunnan, sillä hänestä tuli babylonialaisen uskonnon Pontiff Maximus ja siten pappikuningas. Tämä arvonimi siirtyi häntä seuraaville keisareille, kunnes Maximus III kieltäytyi siitä. Stevenin historian mukaan paavi otti silloin tuon keisarin hylkäämän johtoaseman ja niin on vielä tänäkin aikana tässä maailmassa pontiff, ylipappi, ja hän on todellakin ylimmäinen pappi, Pontiff Maximus. Hän kantaa kolmoiskruunua ja asuu Roomassa. Ja Ilmestyskirjan 17. luvussa Jumala ei enää viittaa Pergamoon saatanan hallituspaikkana, eikä sano saatanan asuvan siellä. Ei, valtaistuinsali ei enää ole Pergamo, vaan se on SALATTU Babylon. Se ei ole Babylonissa, vaan SALATUSSA Babylonissa. Se on seitsemän kukkulan kaupungissa. Sen pää on antikristus, sillä hän on anastanut itselleen Kristuksen aseman, Hänen, joka yksin on välimies ja joka yksin voi antaa synnit anteeksi. Todellakin, Ylimmäinen Pappi, Pontifex Maximus, on kanssamme tänäänkin.

NIKOLAIITTAIN OPPI

Ilm. 2:15: ”Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista, jota minä vihaan.”

Sana nikolaiitta tulee kahdesta kreikkalaisesta sanasta: nikoa, joka merkitsee hallita, ja lao, joka merkitsee maallikkokansa. Nikolaiitta merkitsee ”maallikkokansan hallitseminen”. Minkätähden tämä sitten on jotain hirveää? Koska Jumala ei ole koskaan asettanut seurakuntaansa sellaisten johtajien käsiin, joilla on poliittinen mieli. Hän on asettanut kutsumiansa, Hengellä täytettyjä miehiä huolehtimaan seurakunnastaan, sellaisia, jotka elävät Sanasta ja johtavat seurakuntalaisia ruokkimalla heitä Sanalla. Hän ei ole jakanut kansaansa eri luokkiin, niin että pyhän papiston tulisi johtaa joukkoja. Tosin johtaminen olkoon pyhä asia, mutta silloin olkoon myös koko seurakunta pyhä. Sitäpaitsi ei missään Sanassa lue, että papit ja saarnaajat olisivat välittäjiä Jumalan ja kansan välillä. Eikä siinä lue, että heidän tulisi olla erillään jumalanpalveluksensa aikana. Jumala tahtoo, että kaikki yhdessä rakastaisivat ja palvelisivat Häntä. Nikolaiittain oppi on näitä säännöksiä vastaan, sillä se erottaa saarnaajat kansasta ja tekee johtajista yliherroja eikä palvelijoita. Tämä oppi alkoi tekona ensimmäisenä seurakunta-aikana. Näyttää siltä, että ongelma kätkeytyy kahteen sanaan: vanhimmat ja kaitsijat. Vaikka itse Raamattu osoittaa, että joka seurakunnassa on monta vanhinta, alkoi joku opettaa, että yhdellä piispalla on korkeampi virka kuin toisilla ja arvovaltaa ja määräämisvaltaa vanhimpien yli. Totuus on se, että sana ’vanhin’ osoittaa, kuka ko. henkilö on, jota vastoin sana ’kaitsija’ merkitsee saman miehen virkaa eli tehtävää. Vanhin on mies, ja hänen virkansa on kaitsija. ’Vanhin’ merkitsee hyvin yksinkertaisesti miehen ikää Herrassa. Hän on vanhin, ei sentähden, että hänet olisi valittu äänestämällä tai asetettu siihen tehtävään, vaan koska hän on vanhempi. Hän on kypsempi, harjaantuneempi – ei vasta-alkaja. Hän on luotettava kokemuksen perusteella ja hänessä on todistettavasti kristityn ominaisuuksia. Mutta ei, piispat eivät pysyneet Paavalin kirjeiden opissa, vaan väärensivät hänen sanansa ihan sitä kokemusta vastaan, josta Paavali kertoi Efeson vanhimmille Miletossa (Ap.t. 20:18-36). Jakeessa 17 luemme, että vanhimmat kutsuttiin paikalle, ja jakeessa 18 heitä nimitetään kaitsijoiksi. Ja nämä piispat, joilla epäilemättä oli poliittinen mieli ja vallanhimoa väittivät, että Paavali olisi tarkoittanut sellaista, että kaitsijat olivat jotain enemmän kuin paikalliset vanhimmat, joiden virallinen tehtävä koski ainoastaan omaa seurakuntaa. Heille ’piispa’ tuli merkitsemään miestä, jolla oli laajennettu arvovalta paikallisten johtajien yli. Tällainen käsite ei ole raamatullinen eikä historiallinen, kuitenkin sellainen mies kuin Polykarpuskin, piti kiinni sellaisesta järjestöstä. Se, mikä näin ollen alkuaikana alkoi tekona, muodostui kirjaimellisesti opiksi, ja näin on tänäkin päivänä. Piispat jatkuvasti vaativat valtaa toisten yli saadaksensa heidät toimimaan omien toivomustensa mukaisesti. Tämä kieltää Pyhän Hengen johtajuuden. Pyhä Henki sanoi esim. (Ap.t. 13:2): ”Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut.” Matt. 20:25-28 luemme: ”Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: ’Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” Ja edelleen Matt. 23:8-9: ”Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.”

Valaistakseni tätä asiaa vielä enemmän sallittakoon minun antaa seuraava selitys. Muistatte, että Ilmestyskirjassa 13:3 lukee: ”Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.” Tiedämme, että haavoitettu pää oli pakanallinen Rooman valtakunta, suuri poliittinen maailmanvalta. Tämä pää nousi uudestaan roomalais-katolisena maailmanvaltana. Huomioikaa tämä tarkoin mitä poliittinen pakanallinen Rooma teki? Mikä oli sen menestymisen perusta? Se hajoitti ja hallitsi. Rooman tapana oli hajoittaa ja hallita. Sen rautaiset hampaat repivät ja tuhosivat, ja se, jonka Rooma tuhosi, ei pystynyt enää nousemaan, minkä myös Kartagon tuho todistaa. Tämä sama rautainen luonne jatkui, kun se nousi valheellisena kirkkona, ja sen politiikka on jatkuvasti ollut sama: hajoittaa ja hallita. Se on nikolaiittain oppi, ja sitä Jumala vihaa.

On tunnettu historiallinen tosiasia, että kun tämä harhaoppi pesiytyi seurakuntaan, muutamat rupesivat tavoittelemaan piispan virkoja sillä tuloksella, että nämä virat annettiin poliittismielisille miehille, joilla oli enemmän koulutusta ja aineellista menestystä kuin muilla. Inhimillinen tieto ja ihmisten laatimat ohjelmat ottivat sen paikan, joka oli kuulunut jumalalliselle viisaudelle, ja Pyhä Henki ei saanut enää pitää valvontaa. Tämä oli todella järkyttävää ja pahaa. Piispat rupesivat väittämään, että näkyvä kristityn vaellus ei ollut tarpeellinen Sanan palveluksessa tai kirkon menoissa, sillä juhlamenot ja ulkomuodot olivat ne, jotka jotain merkitsivät. Näin pääsivät pahat miehet turmelemaan laumaa.

Tämän ihmisten laatiman opin mukana, joka merkitsi sitä, että piispat korotettiin sellaiseen arvoon, jota Raamattu ei anna heille, tuli seuraava askel: niiden tittelien jakaminen arvoasteisiin, jotka rakentuivat uskonnollisen pappisvallan perustalle. Sillä pian saatiin arkkipiispoja piispojen yli, ja kardinaaleja arkkipiispojen yli, ja Bonifatius III:n aikana saatiin paavi, pontifex, joka hallitsi heitä kaikkia.

Kun nikolaiittain oppi sai vallan ja kristinusko sekoittui babylonismiin, tuloksen täytyi olla sellainen kuin Hesekiel sen näki (Hes. 8:10) ”Niin minä menin ja näin, ja katso: kaikenkaltaisia inhottavia matelijain ja karjaeläinten kuvia ja kaikenkaltaisia Israelin heimon kivijumalia oli piirretty seinään yltympäri.” Ja Ilmestyskirjasta luemme (Ilm. 18:2): ”Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: ’Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaijain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet. ”

Tämä nikolaiittain oppi, tämä periaate, jota kirkko seurasi, ei miellyttänyt suurta osaa kansasta, sillä he saattoivat lukea apostolien kirjeitä ja Jumalaa pelkääväisten miesten Sanan selityksiä. Mitä kirkko silloin teki? Se julisti pannaan vanhurskaat opettajat ja poltti kirjarullat. He sanoivat, että erikoinen koulutus oli välttämätön Sanan lukemiselle ja ymmärtämiselle, ja he olivat sitä mieltä, että sentähden Pietari oli sanonut, että Paavalin kirjeissä on yhtä ja toista vaikeatajuista. Kun he olivat ottaneet kansalta pois Sanan, täytyi kansan pian kuunnella vain sitä, mitä pappi sanoi ja tehdä niinkuin hän käski. Tätä he kutsuivat Jumalan järjestykseksi ja Hänen pyhäksi Sanakseen. He vangitsivat kansan mielen ja elämän ja tekivät kansasta hirmuvaltaisen papistonsa palvelijan.

Jos vaadit todistuksia siitä, että katolinen kirkko vaati itselleen ihmisten mielen ja elämän voit lukea Theosidus X:n ensimmäisen julistuksen.

Tämä julistus annettiin tiettäväksi välittömästi sen jälkeen kuin hänet oli kastettu ensimmäiseen roomalaiseen kirkkoon: ”Me kolme keisaria toivomme, että alamaisemme lujasti pysyvät siinä uskonnossa, jonka Pyhä Pietari opetti roomalaisille, joka on uskollisesti säilytetty perinteen kautta ja jonka nyt tunnustavat Pontifeks Damasus Roomasta ja Pietari, Aleksandrian piispa, mies, joka omistaa apostolista pyhyyttä apostolien järjestyksen ja evankeliumin opetuksen mukaan. Uskokaamme yhteen jumaluuteen, joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki, jossa pyhässä kolmiyhteydessä on sama majesteetti. Me annamme käskyn, että kaikki tämän uskon kannattajat nimitetään katolilaisiksi kristityiksi. Me leimaamme kaikki turhat toisten uskontojen kannattajat häpeällisiksi kerettiläisiksi ja kiellämme heidän hartauskokouksensa ottamasta kirkon nimeä. Sitäpaitsi he voivat ottaa huomioon, että saavat kärsiä niitä suuria rangaistuksia, joita viranomaisemme jumalallisen oikeuden kautta ja oikeasta syystä, taivaallisen viisauden johtamina, katsovat hyväksi määrätä heille…”

Ne viisitoista rikoslakia, jotka tämä keisari julisti monen vuoden aikana, riistivät evankelisilta uskovilta kaikki oikeudet harjoittaa uskoaan, erottivat heidät maallisista viroista ja rankaisivat heitä sakoilla, takavarikoimisella, maasta karkoituksella ja monissa tapauksissa jopa kuolemalla.

Tiedättekö, että meitä tänä päivänä johdetaan ihan samaa tietä?

Roomalaiskatolinen kirkko kutsuu itseään äitikirkoksi. Se kutsuu itseään ensimmäiseksi ja alkuperäiseksi kirkoksi. Tämä on ihan oikein. Alkuperäinen ensimmäinen roomalainen kirkko oli se, joka lankesi ja teki syntiä. Se oli ensimmäinen, joka järjestäytyi. Siellä nikolaiittain oppi ja teot olivat löydettävissä. Kukaan ei kiellä tämän kirkon olevan äiti. Se on äiti, joka on saanut tyttäriä. Tytär on naisen synnyttämä. Helakanpunaan puettu nainen istuu seitsemällä vuorella Roomassa. Hän on portto, ja hän on synnyttänyt tyttäriä, ja nämä tyttäret ovat protestanttiset kirkot, jotka erosivat hänestä ja sen jälkeen palasivat suoraan takaisin järjestyneisyyteen ja nikolaiittain oppiin. Tätä tytärkirkkojen äitiä kutsutaan portoksi. Hän on nainen, joka uskottomuudessa on rikkonut aviolupauksensa. Hän oli antanut aviolupauksensa. Hän oli antanut aviolupauksen Jumalalle ja lähti sitten pois tehden huorin paholaisen kanssa, ja tässä huoruudentilassaan hän on synnyttänyt tyttäriä, jotka ovat hänen kaltaisiaan. Tämä äidin ja tyttärien välinen yhteys on Sanaa vastaan ja Henkeä vastaan, siis antikristus. Niin, ANTIKRISTUS.

Katson tärkeäksi mainita, että ensimmäiset piispat katsoivat olevansa Sanan yläpuolella. He kertoivat ihmisille, että he saattoivat antaa ihmisille heidän syntinsä anteeksi sen edestä, että he tunnustivat syntinsä. Tämä ei milloinkaan ollut totta. Toisella vuosisadalla he rupesivat kastattamaan pieniä lapsia. He tekivät näin ja kutsuivat sen uudestisynnyttäväksi kasteeksi. Ei ole mikään ihme, että ihmiset ovat tänään niin hämmentyneitä. Jos he olivat silloin jo hämmentyneitä, – niin lähellä ensimmäistä helluntaipäivää – niin he ovat tänä päivänä äärettömän hämmentyneessä tilassa.

Oi, Jumalan seurakunta, on olemassa vain yksi toivo. Palatkaa takaisin Sanaan ja pysykää siinä.

BILEAMIN OPPI

Ilm. 2:14: ”Sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat .”

Te ette voi omata tätä nikolaiittain oppia ja samalla estää tämän toisen opin tuloa seurakuntaan. Ymmärrättehän, että jos otatte pois Jumalan Sanan ja Hengen vaikutuksen palvonnan välineenä (niiden, jotka palvelevat Minua, tulee palvella Minua Hengessä ja totuudessa), niin silloin teidän täytyy antaa ihmisille toinen palvonnan muoto vastikkeeksi, ja vastiketta kutsutaan Bileamin opiksi.

Jos aiomme ymmärtää, mitä Bileamin oppi on Uuden Testamentin seurakunnassa, niin meidän on paras palata Vanhan Testamentin seurakunnan aikaan ja katsoa, mitä se siellä oli, ja sovittaa se tähän kolmanteen ajanjaksoon ja sitten esittää sen kulku aina nykypäiviin asti.

Kertomus löytyy 4. Mooseksen kirjan luvuista 22-25. Me tiedämme, että Israel oli Jumalan valittu kansa. He olivat aikansa helluntailaisia. He olivat paenneet veren alle, ja heidät kaikki oli kastettu Punaisessa Meressä ja he astuivat pois vedestä laulaen Hengessä ja tanssien Pyhän Hengen voiman alla, naisprofeetta Mirjamin soittaessa vaskirumpua. Jonkin aikaa kuljettuaan nämä Israelin lapset tulivat Mooabiin asti. Muistanette kuka Mooab oli. Hän oli Lootin poika, jonka tämä oli saanut toisen tyttärensä kanssa, ja Loot puolestaan oli Aabrahamin veljenpoika, joten Israel ja Mooab olivat sukulaisia. Haluan teidän tietävän tämän. Mooabilaiset tunsivat totuuden elivätpä he sitten sen mukaan tai eivät.

Niin Israel tuli Mooabin rajoille lähettäen sanansaattajia kuninkaan luokse sanomaan: ”Me olemme veljiä. Salli meidän kulkea maasi läpi. Jos me tai meidän eläimemme syövät tai juovat jotakin, niin mielihyvin me maksamme siitä.” Mutta kuningas Baalak tuli hyvin jännittyneeksi. Tuon nikolaiittain joukon johtaja ei aikonut sallia seurakunnan kulkea maan halki ihmeineen ja merkkeineen sekä Pyhän Hengen ilmoituksineen, kasvot Jumalan kirkkautta loistaen. Se oli aivan liian vaarallista, sillä hän saattaisi menettää joitakin laumastaan. Niinpä Baalak kieltäytyi päästämästä Israelia kulkemasta siitä. Tosiasiassa hän pelkäsi heitä siinä määrin, että hän meni Bileam-nimisen palkkaprofeetan tykö ja pyysi häntä välittämään itsensä ja Jumalan välillä ja pyytämään, että Kaikkivaltias kiroaisi Israelin ja tekisi heidät voimattomiksi. Ja Bileam, joka oli innokas ottamaan osaa poliittisiin asioihin ja’ tulemaan suurmieheksi, oli erittäin iloinen saadessaan tehdä niin. Mutta koska hän tiesi, että hänen oli lähestyttävä Jumalaa ja päästävä Hänen puheilleen, saadakseen ihmiset kirotuiksi, sillä itsestään hän ei sitä voinut tehdä, meni hän pyytämään Jumalalta, antaisiko tämä hänelle luvan mennä. Eivätkö meidänkin aikamme nikolaiitat tee juuri näin? He kiroavat jokaisen, joka ei tahdo vaeltaa heidän tietään.

Kun Bileam pyysi Jumalalta lupaa mennä, kielsi Jumala sen häneltä. Mahtoi se kirvellä! Mutta Baalak pysyi vaatimuksessaan ja lupasi hänelle jopa suurempia palkkioita ja kunniaa. Niinpä Bileam meni takaisin Jumalan eteen. Sen olisi pitänyt riittää, että Jumala oli kerran vastannut siihen asiaan. Mutta se ei riittänyt itsepäiselle Bileamille. Kun Jumala näki hänen turmeltuneisuutensa, käski Hän Bileamin nousta ylös ja mennä. Nopeasti hän satuloi aasin ja lähti matkaan. Hänen olisi pitänyt tajuta, että tämä oli yksinkertaisesti Jumalan salliva tahto ja ettei hän kykenisi kiroamaan heitä vaikka hän menisi kaksikymmentä kertaa ja yrittäisi sitä kaksikymmentä kertaa. Kuinka Bileamin kaltaisia ovatkaan tämän päivän ihmiset! He uskovat kolmeen jumalaan, heidät kastetaan kolmeen arvonimeen, sen sijaan että heidät kastettaisiin NIMEEN, ja kuitenkin Jumala lähettää Henkensä heidän päälleen niinkuin Hän teki Bileamillekin, ja he jatkavat eteenpäin uskoen olevansa täysin oikeassa, ja todellisuudessa he ovat täydellisiä bileamilaisia. Huomatkaa Bileamin oppi. Tehkää niinkuin tahdotte. Tehkää se omalla tavallanne. Sitten he sanovat: ”Niin, Jumala on siunannut meitä. Tämän täytyy olla oikein.” Minä tiedän, että Hän on siunannut teitä. Minä en kiellä sitä. Mutta te kuljette samaa järjestöllistä tietä, jonka Bileamkin valitsi. Se on Jumalan Sanan vastustamista. Se on väärää opetusta.

Bileam meni hurjasti tietä eteenpäin kunnes Jumalan enkeli seisahtui hänen tielleen. Mutta tuo profeetta (piispa, kardinaali, puheenjohtaja, presidentti tai yleinen esimies) oli niin sokea hengellisille asioille, ajatellessaan kunniaa, mainetta ja rahaa, ettei hän voinut nähdä paljastetun miekan kanssa seisovaa enkeliä. Siinä hän seisoi tukkiakseen hullun profeetan tien. Pieni aasi näki hänet ja puikkelehti edestakaisin kunnes se lopulta rutisti Bileamin jalan kiviaitaa vasten. Aasi pysähtyi eikä suostunut lähtemään liikkeelle. Se ei voinut. Niin Bileam hyppäsi pois sen selästä ja alkoi lyödä sitä. Silloin aasi alkoi puhua Bileamille. Jumala antoi tuon aasin puhua kielillä. Tuo aasi ei ollut mikään sekasikiö; se oli alkuperäistä siementä. Se sanoi sokaistulle profeetalle: ”Enkö minä ole sinun aasintammasi, jolla olet ratsastanut kaiken aikaa tähän päivään asti? Onko minun ollut tapana tehdä sinulle näin?” Bileam vastasi: ”Kyllä, kyllä, sinä olet minun aasini ja olet kantanut minua tähän asti uskollisesti; ja jos minä en saa sinua kulkemaan, niin minä tapan sinut … hei! mitäs tämä on, minähän puhun aasille? Tämäpä hassua, olin kuulevinani aasin puhuvan ja minä vastasin sille.”

Jumala on aina puhunut kielillä. Hän puhui Belsassarin pidoissa ja sitten helluntaina. Samoin Hän tekee nytkin. Se on varoitus lähestyvästä tuomiosta.

Sitten enkeli tuli Bileamille näkyväksi. Hän kertoi Bileamille, että ilman aasia hän nyt olisi kuollut, sen takia, että hän oli kiusannut Jumalaa. Mutta kun Bileam lupasi mennä takaisin, lähetettiin hänet eteenpäin ja käskettiin puhua ainoastaan se, mitä Jumala hänelle antoi .

Niin Bileam meni sinne ja rakensi seitsemän alttaria puhtaita eläinuhreja varten. Hän tappoi oinaan esikuvana Messiaan tulosta. Hän tiesi miten tulisi lähestyä Jumalaa. Hänellä oli oikea tekniikka, muttei voimaa; samoin on nytkin. Ettekö te nikolaiitat voi nähdä tätä. Israel oli siellä laaksossa ja uhrasi samoja uhreja ja teki samoja tekoja, mutta ainoastaan toista seurasivat merkit. Ainoastaan toisella oli Jumala keskuudessaan. Muoto ei hyödytä mitään. Se ei voi ottaa Hengen ilmoitusten paikkaa. Näin kuitenkin tapahtui Nikeassa. He asettivat Bileamin opin Jumalan opin yläpuolelle. Ja he kompastuivat; niin, he kaatuivat. Heistä tuli kuolleita.

Uhrattuaan oli Bileam valmis profetoimaan. Mutta Jumala sitoi hänen kielensä niin ettei hän voinut kirota heitä. Hän siunasi heidät.

Baalak oli hyvin vihainen, mutta Bileam ei voinut tehdä mitään profetian suhteen. Pyhä Henki oli puhunut sen. Sitten Baalak käski Bileamin mennä alas laaksoon ja katsella Israelin kansan reuna-alueita nähdäkseen olisiko jokin toinen mahdollisuus kirota heidät. He käyttävät samaa taktiikkaa myös tänä päivänä kuin Baalak. Suuret kirkkokunnat katsovat alas pikkuryhmiä, ja kaiken mitä he löytävät heidän keskuudestaan, josta voi saada aikaan skandaalin, he tuovat esiin ja julistavat suurella äänellä. Jos nämä nykyaikaiset seurakuntalaiset elävät synnissä, ei kukaan puhu siitä mitään; mutta jos joku valituista joutuu vaikeuksiin niin jokainen sanomalehti kaiuttaa sitä ympäri maan. Kyllä, Israelilla oli reuna-alueensa (lihallinen). Heillä oli puolensa, jotka eivät olleet ylistettäviä; mutta huolimatta heidän epätäydellisyydestään Jumalan aivoituksen kautta, joka vaikuttaa valinnan mukaan, armosta eikä töiden vuoksi, HEILLÄ OLI PILVI PÄIVÄLLÄ JA TULIPATSAS YÖLLÄ, HEILLÄ OLI LYÖTY KALLIO, VASKIKÄÄRME JA IHMEET JA MERKIT. He olivat vahvistettuja – eivät itsessään vaan Jumalassa.

Jumala ei kunnioittanut noita nikolaiittoja millään tavalla filosofian, lakitieteen ja jumaluusopin tohtorin arvoineen sekä kaikkine hienoine organisaatioineen sen paremmin kuin sen parhaankaan mukaan, mitä ihminen voi saada aikaan; mutta Hän kunnioitti Israelia, sillä heillä oli keskuudessaan vahvistettu Sana. Varmastikaan ei Israel näyttänyt kovin hienostuneelta paettuaan kiireisesti Egyptistä, mutta se oli kuitenkin siunattu kansa. Yli kolmesataa vuotta sen ainoana työnä oli ollut karjalaumojen paimentaminen, peltotyöt ja orjuus kuolemanpelossa egyptiläisten alaisina. Mutta nyt se oli vapaa. Jumalan kaikkivaltiuden kautta se oli siunattu kansa. Varmasti Mooab katseli sitä. Kaikki muutkin kansat tekivät niin. Järjestöt tarkkaavat aina järjestäytymättömiä ja he tulevat päättäväisesti tuomaan heidät mukaan järjestöön tai tuhoamaan heidät, jos he eivät tule mukaan.

Nyt joku saattaa kysyä minulta: ”Veli Branham, mikä saa sinut ajattelemaan, että Mooab oli järjestäytynyt kun taas Israel ei ollut? Mistä sinä sellaisen ajatuksen saat?” Minä saan sen täältä Raamatusta. Se kaikki on kirjoitettu tänne. Kaikki mitä on kirjoitettu Vanhassa Testamentissa kertomuksen muodossa, on kirjoitettu meille opetukseksi, niin että voimme oppia siitä. Täällä se on, 4. Mooseksen kirjan 23. luku, jae 9: ”Minä näen sen kallioiden huipulta, minä katselen sitä kukkuloilta: katso, se on ERILLÄÄN asuva kansa, SE EI LUKEUDU PAKANAKANSOJEN JOUKKOON.” Tässä se on. Jumala katselee alas kallioiden huipulta, eikä mistään laaksosta etsien heidän huonoja puoliaan ja tuomiten heitä. Jumala näki heidät sillä tavoin kuin Hän halusi nähdä heidät – rakkauden ja armon korkeudesta. He asuivat ERILLÄÄN eivätkä olleet järjestäytyneet. Heillä ei ollut kuningasta. Heillä oli profeetta, ja Jumala oli profeetassa Hengen kautta; ja Jumalan Sana tuli profeetalle ja siten ihmisille. He eivät kuuluneet Yhdistyneisiin Kansakuntiin. He eivät kuuluneet Kirkkojen Maailmanneuvostoon, baptisteihin, presbyteereihin, helluntailaisiin tai mihinkään muuhun ryhmään. Heidän ei tarvinnut kuulua. He olivat liittyneet Jumalaan. He eivät tarvinneet neuvoja miltään neuvostoilta – heidän keskuudessaan oli ”Näin sanoo Herra”. Halleluja!

Vaikka Bileam tiesi oikean tavan lähestyä Jumalaa ja saattoi saada ilmestyksen Herralta erityisen voimavarustuksen kautta, oli hän siitä huolimatta valhejoukon piispa. Sillä mitä hän nyt teki voittaakseen Baalakin suosion? Hän muodosti suunnitelman, jonka avulla Jumala saataisiin rankaisemaan Israelia kuolemalla. Niinkuin saatanakin tiesi, että jos hän voisi vietellä Eevan (saada hänet lankeamaan lihalliseen syntiin) saisi hän siten Jumalan lausumaan Eevalle edeltä tiettäväksi tehdyn kuolemanrangaistuksen syntiä vastaan, samoin Bileamkin tiesi, että jos hän saisi Israelin tekemään syntiä, täytyisi Jumalan rangaista heitä kuolemalla. Niinpä hän suunnitteli, miten saisi israelilaiset tulemaan heidän luokseen ja tekemään syntiä yhdessä heidän kanssaan. Hän lähetti kutsut tulla Baal-Peorin juhliin (tulkaa tänne ja palvokaa meidän kanssamme). Epäilemättä Israel oli nähnyt egyptiläisten juhlia, joten he eivät pitäneet sitä erityisemmän vääränä, jos he menisivät vain katsomaan ja ehkä söisivät heidän kanssaan. (Mitä väärää on ystävyyssuhteissa? Meidän odotetaan rakastavan heitä, eikö vain, vai kuinka sitten voimme voittaa heidät?) Ystävällisyys ei ainakaan tuota vahinkoa – tai niin he ajattelivat. Mutta kun nuo seksikkäät mooabilaiset naiset alkoivat tanssia ja riisuutua samalla kun he pyörivät ympäriinsä twistaten ja tanssien rock-and-roll -tanssejaan, heräsi israelilaisissa himo ja he harjoittivat haureutta ja vihassaan Jumala surmasi heitä 24 000.

Samoin tekivät Konstantinus ja hänen seuraajansa Nikeassa ja sen jälkeen. He kutsuivat Jumalan kansan neuvotteluun. Ja kun seurakunta istui syömään ja alkoi leikkiä (ottaen osaa seurakuntajärjestelmään, seremonioihin ja pakanallisiin juhliin, jotka oli nimetty kristillisten jumalanpalvelusmenojen mukaan) se meni ansaan; se oli harjoittanut haureutta. Ja Jumala poistui sen keskeltä.

Jos joku kääntyy pois Jumalan Sanasta ja liittyy seurakuntaan Pyhän Hengen vastaanottamisen sijasta, niin hän kuolee. Kuollut! Sitä hän silloin on. Älä liity kirkkoon. Älä liity järjestöihin ja tule uskonkappaleilla perinnäissäännöillä kiedotuksi sen paremmin kuin millään muullakaan, mikä ottaa Jumalan Sanan ja Hengen paikan, tai sinä kuolet. Silloin on kaikki ohitse. Sinä olet kuollut. Iankaikkisesti Jumalasta eroitettu.

Näin on tapahtunut jokaisessa ajanjaksossa sen jälkeen. Jumala vapauttaa ihmiset. He tulevat vapaiksi veren kautta, Sanalla pyhitettyinä, tulevat kastetuiksi vedellä ja täyttyvät Hengellä; mutta hetken kuluttua ensimmäinen rakkaus kylmenee ja joku saa ajatuksen, että heidän tulisi järjestäytyä säilyäkseen ja saadakseen itselleen nimen ja he järjestäytyvät sitten toisessa sukupolvessa ja joskus ennen sitäkin. Heillä ei enää ole Jumalan Henkeä, ainoastaan palvontamuoto. He ovat kuolleita. He ovat sekoittuneet uskonkappaleiden ja muodollisuuksien kanssa, eikä heissä enää ole elämää.

Näin sai Bileam Israelin harjoittamaan haureutta. Tiesittekö, että ruumiillisen haureuden aiheuttaa sama henki, joka on järjestäytyneessä uskonnossa? Sanoin, että haureuden henki on järjestöjen henki. Ja kaikkien haureuden harjoittajien paikka on tulijärvessä. Näin Jumala ajattelee järjestöistä. Kyllä, portto ja hänen tyttärensä tulevat olemaan tulijärvessä.

Kirkkokunnat eivät ole Jumalasta. Ne eivät ole koskaan olleet eivätkä koskaan tule olemaankaan. Väärä henki erottaa Jumalan kansan pappissäätyyn ja maallikoihin; siksi se on väärä henki, koska se erottaa ihmiset toisistaan. Näin järjestöt ja kirkkokunnat tekevät. Järjestäytyessään he erottavat itsensä Jumalan Sanasta ja alkavat harjoittaa siten hengellistä haureutta.

Huomatkaa nyt, että Konstantinus antoi ihmisille erilaisia juhlia vietettäviksi. Ne olivat vanhoja pakanallisia juhlia, joille oli annettu uudet, seurakunnalta otetut nimet, tai joissakin tapauksissa ne olivat kristillisiä palvelusmenoja, jotka otettiin mukaan ja joita väärinkäytettiin pakanallisissa seremonioissa. Hän otti aurinkojumalan palvonnan ja muutti sen Jumalan Pojan palvonnaksi. Sen sijaan, että he olisivat juhlineet joulukuun 21. päivää, jolloin heillä oli tapana viettää aurinkojumalan juhlaa, muuttivat he sen joulukuun 25. päiväksi ja nimittivät sen Jumalan Pojan syntymäpäiväksi. Mutta me tiedämme Hänen syntyneen huhtikuussa, jolloin elämä tulee maassa esiin, eikä joulukuussa. Ja he ottivat Astarten juhlan ja kutsuivat sitä pääsiäisjuhlaksi, jolloin kristittyjen oletetaan juhlivan Herran kuolemaa ja ylösnousemusta. Tosiasiassa se oli pakanallinen Astarten juhla.

He sijoittivat alttareita kirkkoon. He sijoittivat sinne kuvia. He antoivat ihmisille sen, mitä he kutsuivat apostoliseksi uskontunnustukseksi, vaikka ette voi löytää sitä Raamatusta. He opettivat ihmisille esi-isien palvonnan, tehden siten roomalaiskatolisen kirkon maailman suurimmaksi spiritistiseksi kirkoksi. Kaikki saastaiset linnut olivat siinä häkissä. Ja protestantit järjestöineen tekevät samoin.

He söivät epäjumalille uhrattua. En sano, että tämä todella tarkoittaa, että he olisivat syöneet sellaista lihaa, joka oli uhrattu epäjumalille. Sillä vaikka Jerusalemin kokous oli vastustanut sitä, Paavali ei kuitenkaan välittänyt siitä paljoa, sillä hän sanoi, etteivät epäjumalat olleet mitään. Se oli omantunnon asia, paitsi silloin jos se loukkasi heikompaa veljeä ja silloin se ei ollut sallittua. Sitäpaitsi tämä ilmestys koskee pakanoita eikä juutalaisia, sillä nämä olivat pakanaseurakuntia. Minä ymmärrän tämän samalla tavoin kuin ymmärrän seuraavat Herran sanatkin: ”Ellette syö minun lihaani ja juo minun vertani, ei teillä ole elämää itsessänne. Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Voitte nähdä, että tosiasiallisesti syöminen on hengellisessä mielessä osallistumista johonkin. Niinpä kun nämä ihmiset kumarsivat kuvia, sytyttivät kynttilöitä, viettäen pakanallisia juhlapäiviä, ja tunnustivat syntinsä ihmisille (mikä kaikki kuuluu perkeleen uskontoon) olivat he osallisia perkeleeseen eivätkä Herraan. He olivat epäjumalanpalvelijoita, myönsivätpä he sen tai eivät. He voivat puhua vaikka kuinka paljon siitä, että alttarit ja suitsutus ovat ainoastaan muistuttamassa heitä Herran rukouksista tai mitä he sitten ajattelevatkin sen tarkoittavan; ja he voivat sanoa, että kun he rukoilevat kuvien edessä, tapahtuu se ainoastaan asian korostamiseksi; ja että kun he tekevät synnintunnustuksia papille, niin he todellisuudessa tekevät sen Jumalalle sydämissään, ja kun he sanovat papin antavan ne heille anteeksi, se tapahtuu vain siksi, että pappi tekee niin Herran nimessä; he voivat sanoa mitä tahansa, mutta he ovat osallisia hyvin tunnetusta babylonialaisesta, saatanallisesta uskonnosta ja ovat yhtyneet epäjumaliin ja harjoittaneet hengellistä haureutta, joka merkitsee kuolemaa. He ovat kuolleita.

Näin kirkko ja valtio avioituivat. Kirkko yhtyi epäjumaliin. Valtion voiman ollessa heidän tukenaan, heistä tuntui, että ”Jumalan valtakunta on tullut ja Hänen tahtonsa on tapahtunut maan päällä.” Ei ole mikään ihme, ettei roomalaiskatolinen kirkko odota Herran Jeesuksen tuloa. He eivät usko tuhatvuotiseen valtakuntaan. Heidän tuhatvuotinen valtakuntansa on nyt täällä. Paavi hallitsee juuri nyt ja Jumala hallitsee hänen kauttaan. Kun Hän sitten heidän mukaansa ilmestyy, täytyy sen tapahtua silloin kun uudet taivaat ja uusi maa valmistetaan. Mutta he ovat väärässä. Paavi on valheseurakunnan pää, ja tuhatvuotinen valtakunta on oleva, mutta sen tapahtuessa hän ei tule olemaan siellä. Hän on oleva Jossakin muualla.

VAROITUS

Ilm. 2:16: ”Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.”

Mitä muuta Hän voi sanoa? Voiko Jumala katsoa läpi sormiensa niiden synnin, jotka ovat maininneet Hänen nimensä turhaan. On ainoastaan yksi tapa saada osakseen armo synnin hetkellä, se on KATUMINEN. Tunnusta, että olet väärässä. Tule Jumalan luo saadaksesi anteeksiannon ja Jumalan Hengen. Tämä on Jumalan käsky. Sen tottelematta jättäminen merkitsee kuolemaa, sillä Hän sanoo: ”Minä sodin sinua vastaan suuni miekalla.” Peto aloitti sodan pyhiä vastaan, mutta Jumala alkoi sotia petoa vastaan. Ne, jotka taistelivat Sanaa vastaan, tulevat huomaamaan eräänä päivänä Sanan sotivan heitä vastaan. On vakava asia ottaa pois tai lisätä jotakin Jumalan Sanaan. Mikä muu tulee olemaan niiden kohtalo, jotka muuttivat sen ja tekivät sille niinkuin heitä miellytti, kuin kuolema ja turmio? Mutta vielä Jumala armossaan huutaa: ”Katukaa!” Oi, kuinka suloiset ovat katumuksen ajatukset. Tulen tyhjin käsin ja tartun yksinkertaisesti ristiisi. Tuon Sinulle sukuni. Kadun sitä, että olen sellainen kuin olen sekä sitä, mitä olen tehnyt. Nyt turvanamme on veri, ei mitään muuta kuin Jeesuksen veri. Kumpi on meidän osamme? Katumus vaiko kuoleman miekka? Se riippuu sinusta.

PALKINTO

Ilm. 2:17: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.”

Jokaisessa sanomassa, kunakin aikana on kannustus uskovalle, rohkaisten häntä olemaan voittaja ja sen kautta tulemaan Herran palkitsemaksi. Tässä jaksossa Henki lupaa salattua mannaa ja valkoiseen kiveen kirjoitetun uuden nimen.

Koska jokainen näistä sanomista on osoitettu ”enkelille” – (inhimilliselle sanansaattajalle) on hänen osanaan erittäin suuri vastuu samoin kuin ihmeellinen etuoikeus. Näille miehille Jumala antaa erityiset lupaukset, kuten kahdentoista apostolin tapauksessa oli, niin että he tulevat istumaan kahdellatoista valtaistuimella ja tuomitsemaan Israelin kahtatoista sukukuntaa. Sitten, muistakaa, että Paavalille annettiin erikoinen lupaus, että hän saisi esittää aikansa morsiuskansan Jeesukselle, 2. Kor. 11:2: ”Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.” Näin tulee olemaan jokaisen sanansaattajan laita, joka on ollut uskollinen oman hetkensä ja aikakautensa Sanalle. Näin tulee olemaan viimeisenäkin aikana. Tulee olemaan sama erityinen palkinto, joka annettiin Paavalille. Luulen, että useimmat teistä muistavat minun sanoneen, että olen aina pelännyt kuolla ja kohdata Herran, jos Hän ei olisikaan tyytyväinen minuun, koska niin monta kertaa olen pettänyt Herran. Ajattelin sitä eräänä aamuna ollessani vuoteessa, ja yhtäkkiä näin mitä erikoisemman näyn. Sanon, että se oli erikoinen, sillä minulla on ollut tuhansia näkyjä, mutta ainoassakaan niistä en ole näyttänyt jättävän ruumistani. Mutta siinä minut temmattiin ylös; ja katsoin taakseni nähdäkseni vaimoni ja näin ruumiini makaavan siinä hänen vieressään. Sitten huomasin olevani kauneimmassa paikassa mitä koskaan olen nähnyt. Se oli paratiisi. Näin joukoittain kauneimpia ja onnellisempia ihmisiä, mitä koskaan olen nähnyt. He kaikki näyttivät niin nuorilta – noin 18 – 21 vuoden ikäisiltä. Heidän joukossaan ei ollut harmaapäisiä, epämuodostuneita eikä yhtään ryppyistä. Nuorten naisten tukka ulottui heidän vyötäisilleen asti ja nuoret miehet olivat niin komeita ja voimakkaita. Oi, kuinka he toivottivat minut tervetulleeksi. He syleilivät minua ja kutsuivat minua rakkaaksi veljekseen ja kertoivat minulle kuinka iloisia he olivat nähdessään minut. Ihmetellessäni keitä nämä ihmiset olivat, joku minun vierelläni sanoi: ”He ovat sinun väkeäsi.”

Olin niin hämmästynyt, että kysyin: ”Ovatko nämä kaikki Branhameita?”

Hän sanoi: ”Ei, he ovat sinun käännyttämiäsi.” Sitten hän osoitti erästä naista ja sanoi: ”Katsopa tuota nuorta naista, jota hetki sitten ihaillen katselit. Hän oli 90 vuotta vanha, kun voitit hänet Herralle.”

Minä sanoin: ”Voi, ajatelkaa, että tätä minä pelkäsin.”

Sitten mies sanoi: ”Me lepäämme täällä odottaessamme Herran tuloa.”

Minä vastasin: ”Minä haluan nähdä Hänet.”

Hän sanoi: ”Sinä et voi nähdä Häntä juuri nyt, mutta Hän tulee pian, ja Hän tulee silloin ensiksi sinun tykösi, ja sinut tuomitaan julistamasi evankeliumin mukaan, ja me tulemme olemaan sinun alaisiasi.”

Minä sanoin: ”Tarkoitatko, että minä olen vastuussa näistä kaikista?”

Hän sanoi: ”Jokaisesta. Sinä synnyit johtajaksi.”

Minä kysyin häneltä: ”Tuleeko jokaisella olemaan sama vastuu? Kuinka on pyhän Paavalin laita?”

Hän vastasi minulle: ”Hän on vastuussa omasta ajastaan.”

”No”, minä sanoin, ”minä olen saarnannut samaa evankeliumia kuin Paavalikin.” Ja kansanjoukko huusi: ”Me luotamme siihen.”

Ymmärrän, että Jumala tulee antamaan erityisen palkkion sanansaattajilleen, jotka ovat uskollisesti suorittaneet velvollisuutensa, jotka Hän on antanut heille. Jos he ovat vastaanottaneet Sanan ilmestyksen omalle ajalleen ja saarnanneet sen uskollisesti aikanaan ja eläneet saarnaamansa mukaan, tulevat he saamaan suuren palkkion.

Ajatellessamme nyt tätä, katsokaamme taas tätä jaetta: ”Minä annan hänelle salattua mannaa.” Me kaikki tiedämme , että manna oli enkelien ruokaa, sitä Jumala lähetti alas maan päälle Israelille heidän vaelluksensa aikana. Se oli täydellistä ruokaa. Oli hämmästyttävää, kuinka tuo pieni ruokamäärä piti heidät täydellisesti terveinä. Kukaan ei sairastunut. Siinä oli kaikki, mitä he tarvitsivat. Kun liitonarkki valmistettiin, laittoivat he hieman tuota mannaa siihen. Sitten arkki pantiin esiripun taakse ja ainoastaan ylimmäinen pappi uskalsi lähestyä sitä ja silloin hänellä täytyi olla uhriverta mukanaan. Taivaan leipä, jota manna kuvasi, tuli eräänä päivänä alas ja tuli elämäksi kaikille, jotka uskoivat Häneen. Hän sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.” Lähtiessään pois jätti Hän meille Sanansa: ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”

Hänen Sanansa oli leipä. Se oli täydellinen manna; jos joku sen mukaan elää, ei hän koskaan kuole. Mutta pian apostolien kuoleman jälkeen kukaan ei näyttänyt tuntevan tarkkaa totuutta ja lyhyessä ajassa tämä manna näytti tulleen kätketyksi ihmisiltä. Mutta tänä aikana Jumala alkoi ilmestyksen kautta antaa takaisin sitä, mikä oli Ilmestyskirjan 10:7 jakeen mukaan salattua tähän lopunaikaan asti, jolloin tulisi profeetta, joka paljastaisi kaikki nämä salaisuudet ja sen jälkeen Herra tulee. Sanon, että jokaisessa jaksossa sanansaattajat vastaanottivat salatun totuuden. Mutta he eivät saaneet sitä ainoastaan itselleen. Vaan oli niinkuin silloin kun opetuslapsia käskettiin ruokkimaan kansanjoukot leivillä ja kaloilla; Jeesus antoi heille murretun leivän, ja he antoivat sen vuorostaan ihmisille. Jumala antaa salattua mannaa voittajille. Toisin ei voi olla. Hän ei paljasta aarteitaan niille, jotka halveksivat sitä, mikä jo on paljastettu.

Se, mitä olen sanonut kunkin seurakuntajakson sanansaattajista ja siitä, että he vastaanottivat Jumalalta osan helluntain alkuperäisestä totuudesta, on kuvattu Vanhassa Testamentissa, jossa Moosesta käskettiin ottamaan goomermitallinen mannaa ja asettamaan se kultaisessa astiassa esiripun taakse kaikkeinpyhimpään. Jokaisen sukupolven ylipappi saattoi astua sinne uhriveden kanssa. Sitten hän saattoi ottaa pienen palan tuota mannaa (sillä se ei turmeltunut) joka oli osa alkuperäistä mannaa ja syödä sen. Nyt annettiin jokaisessa jaksossa Herran sanansaattajalle Jumalan ilmestys tuota erityistä ajanjaksoa varten. Kun sanansaattaja oli valaistu totuudella, saattoi hän julistaa tuon totuuden ihmisille. Ja ne, joiden korvat Henki oli avannut, kuulisivat tuon totuuden, uskoisivat sen ja eläisivät sen mukaan.

Sitten siihen sisältyy ajatus osallistumisesta salattuun mannaan tulevaisuudessa. Ajattelen, että se tulee olemaan ikuinen osallisuus Jeesuksen Kristuksen ilmestykseen, ikuisuudessa. Kuinka muutoin me alkaisimme tuntea Hänen olemuksensa tutkimattomia rikkauksia? Kaikki, mitä me olemme halunneet tietää, kaikki meidän vastauksettomat kysymyksemme, kaikki tämä tullaan paljastamaan. Me tulemme vastaanottamaan tämän Kristukselta, joka on meidän elämämme. Oi, joskus me ajattelemme tunteaksemme hieman Häntä ja Hänen Sanaansa täällä alhaalla, ja se on hyvä, se saa meidät iloitsemaan; mutta silloin kun ruumiimme muuttuu, tuo Sana ja Hän tulevat olemaan edessämme sellaisia, ettemme koskaan ole uneksineetkaan sellaista mahdolliseksi.

Tässä sanotaan myöskin, että Hän antaa voittajalle valkoisen kiven ja sen sisälle (ei sen päälle) kirjoitetun uuden nimen, jonka ainoastaan sen omistaja tietää. Ajatus uudesta nimestä on tuttu. Abramista tuli Aabraham, Saaraista Saara, Jaakobista tuli Israel, Simonista Pietari, ja Sauluksesta tuli Paavali. Nämä nimet joko toivat muutoksen tai ne annettiin tapahtuneen muutoksen takia. Vasta kun Herra oli antanut Abramille ja Saaraille uudet nimet olivat he valmiit vastaanottamaan tulevan pojan. Jaakobin tapauksessa, hänen oli ensin voitettava, ja sitten häntä kutsuttiin ruhtinaaksi. Simonin ja Sauluksen tapauksessa, heidän nimensä muutettiin, kun he olivat vastaanottaneet Herran. Ja tänäkin päivänä on jokaisen todellisen uskovaisen nimi muutettu. Me olemme kristittyjä. Se on meille kaikille yhteinen. Mutta eräänä päivänä tapahtuu vielä toinenkin muutos, tulemme aivan varmasti vastaanottamaan uuden nimen. Se voi hyvinkin olla meidän todellinen ja alkuperäinen nimemme, joka oli kirjoitettuna Karitsan Elämän Kirjassa maailman perustamisesta lähtien. Hän tietää tuon nimen, vaikka me emme tiedäkään. Kuitenkin eräänä päivänä Hänen hyvän mielisuosionsa mukaan tulemme mekin tietämään sen.

Valkoinen kivi. Kuinka kaunista. Tämä on toinen kuvaus pyhästä, joka Jumalan kädestä saa hyvityksen maan päällä häntä kohdanneista koettelemuksista. Tiedättehän, että Konstantinuksen jälkeen valheseurakunta saattoi ojentaa kätensä valtion aarteisiin ja siten aikaansaada kauniita rakennuksia, jotka olivat täynnä kauniita patsaita. Nämä valkoisesta marmorista tehdyt patsaat olivat todellisuudessa roomalaisia epäjumalankuvia, jotka oli nimetty uudestaan pyhien mukaan. Kirkot ja kalustus olivat poikkeuksellisen kauniita, kuten saatamme tänäkin päivänä havaita. Mutta Jumala ei ollut siellä. Missä Jumala oli? Hän oli pyhiensä kanssa jossakin pienessä kodissa tai luolassa, tai jollakin koskemattomalla vuoristoalueella, missä he piileskelivät valheseurakunnan jäseniä. Heillä ei ollut kauniita rakennuksia, viittapukuisia kuoroja, hienoja vaatteita, tai muuta maailmallista vetovoimaa. Mutta tässä erityisessä lupauksessaan kaikkien aikojen Jumala julistaa, että Hän antaa heille suuren ja kauniin palkinnon, joka kestää iankaikkisesti. Halveksikoot rikkaat köyhiä. Antakoot he suuria summia seurakunnille, että se puolestaan kunnioittaisi lahjoittajaa asettaen marmorilaatan tai jonkin kuvapatsaan yleisön nähtäväksi, jotta kaikki häntä kiittäisivät. Eräänä päivänä kaikkinäkevä ja kaikkitietävä Jumala on vielä kerran ylistävä leskeä, joka antoi kaikkensa, vaikka se olikin vain kaksi ropoa, ja Hän itse on palkitseva hänet taivaan aarteilla.

Niin, salattu manna ja valkoiseen kiveen kirjoitettu uusi nimi. Kuinka hyvä Herra onkaan meille palkitessaan meidät niin ihmeellisesti, vaikka me olemme niin ansiottomia. Oi, minä haluan olla joka hetki valmis tekemään Hänen tahtonsa ja keräämään aarteita taivaaseen.

CAB-08 LUKU 8 – FILADELFIAN SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 8 – The Philadelphian Church Age)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 8: Filadelfian seurakuntajakso

 

Ilmestyskirja 3:7-13

Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa:

Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.

Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.

Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.

Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.’

FILADELFIAN KAUPUNKI

Filadelfia oli n. 120 km kaakkoon Sardeesta. Se oli Lyydian toiseksi suurin kaupunki. Se oli rakennettu useille kukkuloille kuuluisalla viiniä kasvavalla alueella. Sen kolikoissa oli Bacchuksen pään ja Baccanden (Bacchuksen papittaren) kuva. Kaupungin väestö käsitti juutalaisia, juutalaiskristittyjä ja kääntyneitä pakanoita. Kaupunki kärsi useista maanjäristyksistä, mutta silti sen kestoaika oli seitsemästä Ilmestyskirjassa kuvatuista kaupungeista pitkäaikaisin. Itse asiassa kaupunki vieläkin on olemassa turkkilaisella nimellä Alasehir, joka tarkoittaa Jumalan Kaupunki.

Painetuista kolikoista voi päätellä, että kaupungin jumala oli Bacchus. Bacchus on sama kuin Ninus tai Nimrod. Hän on surkuteltava, vaikka useimmat meistä ajattelevat häntä juominkien ja humaltumisen yhteydessä.

Minkä kuvan tämä tuokaan mieliimme. Tässä on kolikko, jonka toisella puolella on jumala ja toisella papitar tai naisprofeetta. Heitäpä nyt kolikko ilmaan. Onko sillä merkitystä, mikä puoli edellä se tulee alas? Ei varmasti, se on yhä sama kolikko. Sellainen on roomalainen uskonto Jeesuksesta ja Mariasta.

Mutta me emme ajattele ainoastaan Roomaa. Ei, ei ole olemassa ainoastaan suurta porttoa. Varmasti ei; sillä hän, haureutensa kautta, on tullut äidiksi. Hänen tyttärensä ovat nyt saman rahanlyönnin kolikkoja. Kolikon toiselle puolelle he ovat piirtäneet kuvan Jeesuksen palvonnasta ja toiselle puolelle heidän papittarensa tai myös naisprofeettansa kuvan. Ja hän kirjoittaa uskontunnustuksensa ja oppinsa ja myy ne ihmisille pelastuksen sijasta väittäen, että hänellä ja yksin hänellä on todellinen valo.

Kuinka merkittävää onkaan se, että kolikko luonnehtii tätä seurakuntajaksoa. Sillä äiti ja tyttäret ostavat taivaspaikkoja. Ei veri vaan raha on lunastushinta. Ei Henki vaan raha on se voima, joka kuljettaa heitä eteenpäin. Tämän maailman jumala (mammona) on sokaissut heidän silmänsä.

Mutta heidän kaupankäyntinsä on pian päättyvä, sillä tämä on se seurakuntajakso, jossa Henki huutaa: ”Katso, minä tulen pian.” Niinpä, tule pian, Herra Jeesus!

SEURAKUNTAJAKSO

Filadelfian seurakuntajakso kesti vuodesta 1750 noin vuoteen 1906. Tätä ajanjaksoa on kutsuttu kaupungin nimen mukaan veljellisen rakkauden ajanjaksoksi, kuten Filadelfia merkitsee: ”Veljesrakkaus”.

SANANSAATTAJA

Tämän ajanjakson sanansaattaja oli epäilyksettä John Wesley. Hän syntyi Epworthissa kesäkuun 17. päivänä 1703, ja oli yksi niistä yhdeksästätoista lapsesta, jotka syntyivät Samuel ja Susanna Wesleylle. Hänen isänsä oli Englannin kirkon kappalainen; mutta on enemmän kuin todennäköistä, että Johnin uskonnollinen mielenmuutos perustui enemmän hänen äitinsä esimerkilliseen elämään kuin hänen isänsä teologiaan. John oli lahjakas oppilas. Hänen ollessaan Oxfordissa hän ja Charles liittyivät erääseen ryhmään, joka oli hengellisesti harjoitettu palvelemaan Jumalaa, paremminkin kokemuksellisen totuuden elämisen perusteella kuin opin tekemisellä mittapuukseen. He kehittivät hengellisen ohjeen teoista, kuten esim. köyhien avustamisesta ja sairaiden ja vankien luona vierailemisesta. Tästä syystä heitä kutsuttiin metodisteiksi, ja muilla vastaavilla nimityksillä. Nyt John oli riittävän vakuuttunut näkynsä kautta siitä, että maailman kansat tarvitsivat uskontoa, niin että hän meni Amerikkaan (Georgia) lähetyssaarnaajaksi intiaanien keskuuteen. Matkallaan sinne hän havaitsi, että monet laivan matkustajista olivat moraviaaneja. Näiden sävyisyys, rauhallisuus ja rohkeus kaikissa olosuhteissa tekivät häneen syvän vaikutuksen. Huolimatta itsekieltäymyksistä ja kovasta työstä hänen työskentelynsä Georgiassa epäonnistui. Hän palasi Englantiin itkien: ”Minä menin Amerikkaan käännyttämään intiaaneja, mutta voi, kuka käännyttää minut?”

Lontoossa hän tapasi jälleen moraviaanit. Peter Boehler osoitti hänelle pelastuksen tien. Hän todella syntyi uudesti veljensä Charlesin kauhuksi ja ilmeiseksi ärtymykseksi, joka ei voinut ymmärtää, kuinka sellainen hengellinen mies kuin John saattoi sanoa, että hänen välinsä Jumalan kanssa eivät aikaisemmin olleet kunnossa. Ei kuitenkaan vienyt kauan, kun myös Charles pelastui Jumalan armosta.

Wesley alkoi nyt saarnata evankeliumia noissa saarnatuoleissa Lontoossa, joihin hänellä aikaisemmin oli pääsy, mutta pian hänet potkittiin niistä pois. Tähän aikaan hänen vanha ystävänsä, George Whitefield, tuli hänelle hyväksi avuksi, sillä hän kutsui Johnin auttamaan häntä saarnaamisessa kentillä, missä tuhannet kuuntelivat Sanaa. Aluksi Wesley suhtautui epäluuloisesti ajatukseen, että hänen tulisi saarnata ulkona jossakin rakennuksessa saarnaamisen sijasta, mutta kun hän näki väkijoukot ja evankeliumia saarnattavan Hengen voimassa, hän alkoi kokosydämisesti saarnata tällä tavoin.

Työ alkoi pian laajeta sellaisiin mittasuhteisiin, että hän alkoi lähettää useita maallikkoja saarnaamaan Sanaa. Tämä näytti samanlaiselta kuin helluntaina, jolloin Henki herätti miehiä voimalla saarnaamaan ja opettamaan Sanaa melkein yötä päivää.

Väkivaltainen vastustus kohdistui hänen työhönsä, mutta Jumala oli hänen kanssaan. Hengen vaikutus tuli mahtavalla tavalla esiin, ja usein sellainen vakuuttuneisuuden henki sai valtaansa ihmiset, niin että heiltä katosi voima ja he saattoivat kaatua maahan itkien syntejänsä suuressa hädässä.

Wesley oli huomattavan vahva mies. Hän sanoo itsestään, että ei voi muistaa, että hän olisi tuntenut heikkoutta edes neljännestuntia syntymänsä jälkeen. Hän ei nukkunut enempää kuin kuusi tuntia vuorokaudessa; koko palvelutehtävänsä ajan hän nousi ajoissa käytännöllisesti katsoen joka päivä kello viiden aikaan, ja hän saarnasi jopa neljä kertaa yhtenä päivänä, niin että hänellä vuoden kuluessa oli yli 800 saarnaa.

Hän matkusti useita tuhansia kilometrejä samoin kuin hänen avustajansa, jotka veivät evankeliumia lähelle ja kauas. Itse asiassa Wesley matkusti yli 7000 km vuodessa hevosella.

Hän oli uskovainen Jumalan voimassa, ja hän rukoili sairaitten puolesta suurella uskolla ja ihmeellisillä tuloksilla.

Monissa hänen kokouksissaan nähtiin hengellisten lahjojen ilmenevän.

Wesley ei suosinut organisaatiota. Hänen työtoverinsa muodostivat ”Yhdistyneen Seuran”, joka koostui ryhmästä miehiä, joilla oli muoto, ja jotka etsivät jumalallista voimaa, kokoontuneina yhteen rukoillakseen yhdessä, vastaanottaakseen kehoituksen Sanan ja tarkkaillakseen toinen toisiaan rakkaudessa, niin että he auttaisivat toinen toisiaan kasvamaan pelastukseen. ”Ainoa ehto niille, jotka tulivat mukaan oli se, että heidän tulisi olla niitä, joilla oli halu paeta tulevaista vihaa, ja pelastua synneistänsä.” Ajan kuluessa he kehittivät itselleen jyrkkiä sääntöjä, joita he käyttivät itsekuriin sielujensa parhaaksi. Wesley tajusi, että hänen kuolemansa jälkeen tämä liike saattaisi organisoitua, ja Jumalan Henki saattaisi jättää heidät kuolleeseen muotoon. Hän huomautti kerran, että hän ei pelännyt sitä, että metodisti-nimi tulisi häviämään, vaan sitä, että Henki saattaisi jättää heidät.

Elämänsä aikana hän olisi voinut saavuttaa paljon rikkautta; mutta sitä hän ei tehnyt. Hänen suosituin sanontansa raha-asioissa oli: ”Pidä kaikki, minkä voit, säästä kaikki, minkä voit ja anna kaikki, minkä voit.” Kuinka outoa Wesleylle olisikaan tulla takaisin ja nähdä tuo kirkkokunta, joka tänään kantaa metodistien nimeä. He ovat rikkaita – äärettömän rikkaita. Mutta John Wesleyn elämä ja voima puuttuvat.

Huomioitakoon myös, että Wesley ei koskaan halunnut rakentaa mitään kirkkokunnalliselle tai lahkolaisperustalle. Vaikka hän itse oli Armenialainen uskossaan, hän ei halunnut erottaa itseään veljistä opin perusteella. Hän oli Jaakobin hyvä oppilas: Hän perusti iankaikkisen elämänsä uskoon ja töihin, tai elämän elämiseen, mieluummin kuin yksinkertaisesti hyväksymällä uskontunnustuksen tai opillisen rakennelman.

John Wesley kuoli 88 vuoden ikäisenä, palveltuaan Jumalaa tavalla, jolla vain harvat edes uskaltaisivat ajatella palvelevansa Häntä.

TERVEHDYS

Ilm. 3:7: ”Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa:”

Oi, kuinka kauniit nuo sanat ovatkaan. Kuinka majesteetillinen on jo niiden sointukin. Kuinka sävähdyttävää onkaan ajatella, että kaikki nuo kuvaukset voidaan soveltaa yhteen henkilöön. Kuka uskaltaisi sanoa itsestään sellaisia asioita paitsi Jeesus Kristus, kirkkauden Herra. Uskon, että avain noiden ihmeellisten, kuvaavien lauseiden tulkintaan löytyy jakeesta yhdeksän: ”Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.” Sanon, että tämä jae on avain, koska se käsittelee juutalaisia, jotka ovat aina kutsuneet itseään Jumalan lapsiksi siinä mielessä, että se sulkee pois kaikki muut. He ristiinnaulitsivat ja tappoivat Herran Jeesuksen Kristuksen. Heidän kauhea tekonsa tuotti heidän oman verensä heidän päänsä päälle vuosisatojen ajaksi. Kaikki tämä sen tähden, että he kielsivät Jeesuksen Messiaanaan, joka Hän todella oli. Heille Hän ei ollut se tuleva, Daavidin Poika; heille Hän oli Beelsebul, tai joku epävanhurskas, joka oli sopiva vain tuhoa varten. Mutta ei niin. Hän oli todella Immanuel, lihassa julkitullut Jumala. Hän on todellakin Messias. Varmasti Hän oli täsmälleen se, jonka Hän nyt sanoo itsensä olevan. Siinä Hän on, sama Jeesus – JEESUS KRISTUS, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tuo Pyhä, joka seisoi lampunjalkojen keskellä on aivan sama Jeesus, joka käveli Galilean rannoilla, joka paransi sairaat, joka herätti kuolleet, ja joka huolimatta kiistämättömistä todisteista ristiinnaulittiin ja tapettiin. Mutta Hän nousi jälleen, ja istuu nyt Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa.

Juutalaiset eivät silloin kutsuneet Häntä pyhäksi. He eivät kutsu Häntä pyhäksi nyt. Mutta Hän on se PYHÄ. Psalmi 16:10: ”Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.”

He etsivät vanhurskauttansa laista, ja epäonnistuivat surkeasti, sillä lain kautta ei mikään liha voi tulla vanhurskaaksi. Lain kautta ei kukaan ihminen voi tulla pyhäksi. Pyhyys on Herrasta. 1. Kor. 1:30: ”Mutta HÄNESTÄ on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi.” 2. Kor. 5:21: ”Että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” Asetelma oli Kristus tai tuho, ja he tulivat tuhon omiksi, koska he kielsivät Hänet.

Ja tuon ajan kuten tämänkin päivän ihmiset ovat tekemässä saman erehdyksen. Kuten juutalaiset etsivät turvaa synagoogan palvelusmuodosta, niin Filadelfian seurakuntajakson aikana he etsivät turvapaikkaa seurakunnasta. Mutta seurakuntaan liittymisellä ei ole merkitystä. Elämä ei ole seurakunnassa. Elämä on Kristuksessa. 1. Joh. 5:11-12: ”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.” Ihminen tulee pyhäksi Hengen kautta. Pyhyyden Henki, joka nosti Jeesuksen kuolleista, on se, joka asuu meissä, ja tekee pyhyydellään meidät pyhiksi.

Siinä Hän seisoo, tuo PYHÄ. Ja me tulemme seisomaan Hänen kanssaan puettuina Hänen vanhurskaudellaan, pyhinä Hänen pyhyydessään.

Tämä on kuudes seurakuntajakso. Jumalan silmissä aika on kulumassa loppuun. Pian Hän on tuleva takaisin. Pian kuuluu huuto, kun Hän tulee: ”Joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.” Ilm. 22:11.

Oi, minä olen niin iloinen, että minun pyhyyteni ei ole minusta itsestäni. Olen iloinen, että minä olen Kristuksessa, ja että kaikki Hänen ihmeellisen vanhurskautensa ominaisuudet on suotu minulle, niin todellakin annettu minulle. Siunattu olkoon Jumala iankaikkisesti!

”Näin sanoo Pyhä, Totinen.” Nyt tämä sana: ”Totinen”, on hyvin ihmeellinen sana. Se ei merkitse totuutta vastakohtana valheelle. Se ilmaisee täydellistä tajuamista vastakohtana osittaiselle tajuamiselle. Esimerkiksi muistutamme mieliin, mitä Jeesus sanoi Joh. 6:3: ”Ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän.” Joh.15:1″Minä olen totinen viinipuu.” Hebr. 9:24: ”Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.” 1. Joh. 2:8: ”Koska pimeys on jo kadonnut ja totinen valkeus loistaa.”

Koska tämä Sana todellakin ilmaisee täydellistä tajuamista vastakohtana osittaiselle tajuamiselle kuten näissä jakeissa kuvataan, me voimme nyt ymmärtää paremmin kuin milloinkaan ennen eron vertauskuvan ja todellisen välillä, todellisuuden ja varjon välillä. Otetaanpa esimerkiksi taivaallinen manna. Jumala lähetti enkelien leipää Israelille alas taivaasta. Mutta tuo leipä ei tyydyttänyt. Se oli hyvää vain yhden päivän ajan. Ne, jotka söivät, olivat taas nälkäisiä jo seuraavana päivänä. Jos sitä jätettiin jäljelle, se pilaantui. Mutta Jeesus on TOTINEN leipä taivaasta, josta manna oli vain esikuva. Ja jos joku syö sitä LEIPÄÄ, joka tuli alas taivaasta, hän ei enää koskaan ole nälkäinen. Hänen ei tarvitse tulla takaisin ja syödä uudestaan. Sillä hetkellä, kun hän tuli osalliseksi siitä, hänellä oli iankaikkinen elämä. Tässä todellakin oli TODELLISUUS. Enää ei tarvittu varjoa. Ei tarvittu osittaista pelastumista. Tässä se on KOKONAAN. Aivan niinkuin Jeesus ei ole osa Jumalasta; Hän ON Jumala.

Kukaan ei voi kieltää, että Israelilla oli valo. He olivat ainoa kansa, jolla oli valo kansakuntana. Oli kuin Egyptissä, silloin kun siellä oli niin pimeää, että sen saattoi tuntea. Mutta israelilaisten kodeissa oli valo. Mutta nyt totinen valo on tullut. Jeesus on maailman valo. Mooses ja profeetat toivat valon Kirjoitusten avulla, ja heitä voidaan verrata Messiaaseen. Näin Israelilla oli valo. Mutta nyt valon Täyttymys on tullut, ja itse Sana on nyt murtautunut esiin Jumalan kirkkaudessa ilmoitettuna Hänen kansansa keskellä. Kuten tulipatsas valaisi yöllä, ja se oli ihmeellistä, nyt valo ja elämä olivat ilmoitetut Jumaluuden täyteydessä ruumiillisesti.

Israelilaisilla oli tapana ottaa hieho ja uhrata se alttarilla syntien anteeksisaamiseksi. Vuoden ajaksi syyllisen synnit olivat peitetyt. Mutta tuo peite ei voinut ottaa pois halua syntiin. Se ei ollut täydellinen uhri. Se oli varjo, kunnes todellinen tuli esiin. Niin joka vuosi ihmisen piti uhrata ja tulla joka vuosi takaisin, koska hänellä yhä oli sama halu syntiin. Eläimen elämä hyvitti hänen syntinsä, mutta koska se oli eläimen veri, joka vuodatettiin ja eläimen elämä, joka annettiin, se ei voinut tulla takaisin ihmisen ylle. Jos se olisikin tullut takaisin, se ei kuitenkaan olisi hyödyttänyt. Mutta kun Kristus, täydellinen uhri, oli annettu, ja Hänen verensä oli vuodatettu, niin se elämä, joka oli Kristuksessa, tuli takaisin katuvan syntisen ylle ja koska tämä elämä oli Kristuksen täydellinen elämä, synnitön ja vanhurskas, silloin syyllinen saattoi olla vapaa, sillä hänellä ei ollut enää halua syntiin. Jeesuksen elämä oli tullut takaisin häneen. Tämä on se, mitä Room. 8:2 merkitsee: ”Elämän hengen laki Jeesuksessa Kristuksessa on tehnyt minut vapaaksi synnin ja kuoleman laista. ”

Mutta Jeesuksen aikaiset juutalaiset eivät halunneet hyväksyä tätä uhria. Härkien ja vuohien veri ei tehnyt ketään täydelliseksi. Se oli kerran Jumalan määräämä menettelytapa. Mutta nyt, kun Kristus ilmestyi lihassa, ja vuodatti oman verensä, on Hän poistanut synnin ja uhraamalla itsensä on tehnyt meidät täydellisiksi. Juutalaiset eivät ottaneet tätä vastaan. Mutta kuinka oli Filadelfian seurakuntajakson aikana, ja myöskin muina jaksoina? Hyväksyivätkö he todellakin tämän todellisuuden Kristuksessa? Eivät. Vaikka Luther toi esiin vanhurskauttamisen totuuden, Roomalaiskatolinen kirkko, ja sen itäinen kumppani, Ortodoksinen kirkko, silti pitäytyivät tekoihin. Teothan ovat hieno asia, mutta ne eivät pelasta. Ne eivät tee täydelliseksi. Asetelma on edelleen: Kristus tai tuho. Eikä se ole edes Kristus ja teot. Se on Kristus yksin. Tämä aika aloitti vuodet, jolloin ei uskota Kristukseen TODELLISUUTENA. Tämä aika ei laula: ”Ei mitään muuta kuin Veri”, sillä se laulaa: ”Ei mitään muuta kuin veri JA minun oma käytökseni (teot).” Minä uskon hyvään käytökseen (tekoihin). Jos olet pelastettu, sinä toimit vanhurskaasti. Me olemme jo menneet tämän ohitse. Mutta salli minun kertoa sinulle nyt: pelastus EI ole Jeesus PLUS jotakin. Se on Jeesus YKSIN. PELASTUS ON HERRASTA. Alusta loppuun se on kaikki JUMALASTA. Olkoon Hänen elämänsä minussa. Olkoon se Hänen verensä, joka puhdistaa minut. Olkoon se Hänen Henkensä, joka täyttää minut. Olkoon Hänen Sanansa minun sydämessäni ja suussani. Olkoot ne Hänen haavansa, jotka parantavat minut. Olkoon se Jeesus, ja yksin Jeesus. Eivät minun vanhurskaat tekoni. Ei. Kristus on minun elämäni. Aamen.

Minusta tuntuu siltä, että voisin vain jatkaa ja jatkaa näiden totuuksien kanssa, mutta annan sinulle vielä yhden ajatuksen. Se on eräästä ihmeellisestä laulusta, jonka A.B. Simpson on kirjoittanut:

Kerran oli siunaus,
Nyt on Herra.
Kerran oli tunne,
Nyt on Hänen Sanansa.
Kerran toivoin Hänen lahjaansa,
Nyt lahjan Antajaa.
Kerran etsin parantumista,
Nyt yksin Häntä.
Kaikki kaikessa ikuisesti;
Jeesuksesta laulan.
Kaikki Jeesuksessa,
Ja Jeesus kaikki on.

Tässä elämässä ei ole mitään, niin tyydyttävää kuin se saattaa ollakin, niin hyvää ja hienoa kuin se saattaa ollakin, mikä olisi täydellistä, mutta löydät koko täydellisyyden huipun Kristuksessa. Kaikki menettää merkityksensä Hänen rinnallaan.

”Hän, jolla on Daavidin avain.” Tämä kaunis lause seuraa ja johtuu edellisestä lauseesta: ”Hän, joka on totinen.” – Kristus, täydellinen tajuaminen osittaisen tajuamisen vastakohtana. Tässä se on. Mooses oli eräs Jumalan profeetta, mutta Jeesus (Mooseksen kaltainen) oli SE Jumalan Profeetta. Daavid (Jumalan oman sydämen mukainen mies) oli Israelin kuningas, mutta Jeesus, suurempi Daavid, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, itse Jumala. Nyt Daavid oli syntynyt Juudan heimosta, josta ei tullut pappeja, silti hän söi uhrileipää, joka oli varattu pappeja varten. Hän oli suuri soturi, joka voitti vihollisen, perustaen kansan; hän istui valtaistuimelle kuninkaana. Hän oli profeetta. Hän oli Kristuksen ihmeellinen esikuva. Jesaja 22:22 sanoo: ”Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa.” Henki käyttää tätä Vanhan Testamentin viittausta, joka koskee Herraa Jeesusta Kristusta ja Hänen tehtäväänsä seurakunnassa. Se, mitä Daavidin avain tarkoitti tuona aikana, on pelkkä varjo, joka on nyt täyttynyt Jeesuksen seisoessa lampunjalkojen keskellä. Se käsittelee meidän Herraamme Hänen ylösnousemuksensa JÄLKEEN eikä Hänen maallisen vaelluksensa aikana. Mutta mitä tämä avain tarkoittaa? Vastaus löytyy avaimen ASEMASSA. Se EI ole Hänen kädessään. Se ei ole kiedottuna Hänen kaulansa ympärille. Sitä ei ole asetettu toisten ihmisten käsiin, tai muuten jae ei voisi sanoa, että HÄN YKSIN KÄYTTÄÄ TUOTA AVAINTA – SILLÄ HÄN YKSIN AVAA JA SULKEE, EIKÄ KENELLÄKÄÄN IHMISELLÄ ole tuota oikeutta paitsi Jeesuksella itsellään. Eikö tämä olekin oikein? Mutta missä tuo avain on? SE ON HÄNEN OLALLANSA. Mutta mitä tekemistä OLKAPÄÄLLÄ on tämän kanssa? Luepa Jesaja 9:5: ”Herraus on oleva Hänen hartioillaan.” Mutta mitä tämä tarkoittaa? Vastaus on tämä. Lause: ”Herraus Hänen harteillaan” johtuu idän hääseremonioista. Kun morsian on annettu yljän haltuun, hän ottaa pois huntunsa ja asettaa sen yljän hartioille, tarkoittaen tällä ei ainoastaan sitä, että hän on miehensä vallan alla – että hän on siirtänyt oikeutensa miehelleen – että mies on hänen päänsä – vaan myös, että yljällä on vastuu ja huolenpito ja että HÄN JA HÄN YKSIN – EI KUKAAN MUU – EI KUKAAN MUU MIES – EI MIKÄÄN MUU VOIMA – OMAA MITÄÄN OIKEUTTA JA VASTUUTA. Ja tämä, rakkaat ystävät, on Daavidin AVAIN. Koska Jumala on kaikkivaltias, Hän tiesi jumalallisella tarkkuudella täsmälleen, kenestä tulisi Hänen morsiamensa. Jumala valitsi hänet. Morsian ei valinnut Häntä. Hän kutsui hänet. Morsian ei tullut omine avuineen. Ylkä kuoli hänen puolestaan. Hän pesi morsiamen omalla verellään. Hän maksoi hinnan hänen puolestaan. Morsian kuuluu Hänelle ja Hänelle yksin. Morsian on annettu kokonaan Hänelle ja Hän hyväksyy tämän velvollisuuden. Ylkä on hänen päänsä, sillä Kristus on seurakuntansa pää. Niinkuin Saara kutsui Aabrahamia Herraksi, samoin myös morsian on onnellinen, että Hän on hänen Herransa. Hän puhuu ja morsian tottelee Häntä, sillä se on hänen ilonsa.

Mutta ovatko ihmiset ottaneet huomioon tämän totuuden? Ovatko he pitäneet arvossa Hänen Persoonansa, jolla yksin on täysi itsevaltius seurakuntaansa nähden? Minä sanon: ”EIVÄT”. Sillä jokaisena ajanjaksona seurakuntaa on hallinnut pappisvalta – papisto – apostolinen suksessio (seuraaminen) – sulkien armon oven siltä, jolle se kuuluisi, ja sen sijasta, että se olisi omaksunut rakkauden ja vastuun seurakunnasta, se on armottomalla kiihkolla saalistanut sitä ja tuhonnut sen. Papisto eli ylellisyydessä sillä aikaa kun taas köyhä seurakunta eli jätteistä. Eikä yksikään seurakuntajakso tehnyt toisin. Jokainen niistä sitoi itsensä organisaatioon ja antoi hallinnon ihmisille ja antoi seurakunnan tämän hallinnon alaiseksi. Jos ihmiset uskalsivat nousta tätä vastaan, heidät tukahdutettiin julmasti tai heitettiin ulos. Jokaisella kirkkokunnalla on sama henki. Jokainen kirkkokunta vannoo, että sillä on avain seurakunnan hallintoon. Jokainen kirkkokunta väittää, että se avaa oven. Mutta se ei ole totta. Se on Jeesus ja Jeesus yksin. Hän asettaa jäsenet ruumiiseen. Hän antaa heille heidän palvelustehtävänsä. Hän asettaa lahjat heidän käyttöönsä. Hän huolehtii heistä ja ohjaa heitä. Seurakunta on Hänen yksinomaisuuttaan eikä Hänellä ole ketään muuta kuin hän.

Miten kaukana todellisuudesta onkaan tämä seurakunta-aika, jossa me elämme. Ja pian lähitulevaisuudessa nämä miehet, jotka nyt väittävät puhuvansa seurakunnan puolesta, tulevat kokoontumaan yhteen ekumeniseen liikkeeseen ja asettavat elävän antikristuksen organisaationsa johtoon, mikä syrjäyttää Herran ja me tulemme löytämään Hänet (Kristuksen) seurakunnan ulkopuolelta sanomassa: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” Ilm. 3:20.

Mutta salli minun sanoa tämä: Meidän Herramme ei ole voitettu. Ihmiset väittävät avaavansa oven Jumalan luokse ja sulkevansa tuon oven, mutta he ovat valehtelijoita. Kaikki, minkä Isä on antanut Hänelle, tulee Hänen luoksensa, ja sitä, joka Hänen luoksensa tulee, Hän ei heitä ulos; Hän ei kadota heistä YHTÄKÄÄN. Joh. 6:37-39. Ja kun tuo viimeinen Kristuksen ruumiiseen valittu jäsen tulee sisälle, silloin meidän Herramme ilmestyy.

Daavidin avain. Eikö Daavid ollutkin Israelin kuningas – koko Israelin? Ja eikö Jeesus olekin Daavidin Poika sen tosiasian mukaan, että Hän on istuva Daavidin valtaistuimella tuhatvuotisessa valtakunnassa ja hallitseva perintöosaansa? Varmasti. Näin siis Daavidin avain merkitsee sitä, että juuri Jeesus on tuova tuhatvuotisen valtakunnan. Hän, jolla on kuoleman ja tuonelan avaimet on nostava omansa ylös, niin että he saavat olla osallisia Hänen vanhurskaaseen hallitukseensa maan päällä.

Kuinka ihmeellistä onkaan, että meidän Herrallamme on kaikki vastaukset. Hänessä totisesti ovat kaikki Jumalan lupaukset täytetyt. Todellakin olemalla HÄNESSÄ me olemme sen perilliset, mitä Hän on ansainnut meitä varten.

No niin, siinä Hän seisoo, Kirkkauden Herra. Kerran Isänä Hän eli enkelien, arkkienkelien, kerubien ja serafien, ja koko taivaan joukon ympäröimänä, jotka huusivat: ”Pyhä, Pyhä, Pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias.” Hänen pyhyytensä oli niin suuri, ettei yksikään ihminen voinut lähestyä Häntä. Mutta nyt me näemme Hänet seurakunnassa, Hänen jakaessansa oman pyhyytensä meidän kanssamme, kunnes me Hänessä tulemme Jumalan vanhurskaudeksi. No niin, ja siinä Hän seisoo, ”Jeesus, Koko Täydellisyys”, – Laakson Lilja, Kirkas Aamutähti, kymmentätuhatta jalompi, Alfa ja Omega, Daavidin Juurivesa, Isä, Poika ja Pyhä Henki – Kaikki Kaikissa. Jes. 9:5: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.” Hänessä on kaiken täyttymys (täydellisesti). Vaikka me emme kerran kunnioittaneet Häntä, nyt me rakastamme Häntä sanomattomalla ilolla ja täynnä ylistystä. Hän seisoo seurakunnan keskellä, ja me laulamme Hänen ylistystänsä, sillä Hän, Mahtava Valloittaja, on seurakunnan pää, seurakunnan, joka on Hänen morsiamensa. Hän osti tuon morsiamen. Hän omistaa hänet. Morsian on Hänen omansa ja Hänen yksin ja Hän pitää hänestä huolen. Hän on meidän kuninkaamme ja me olemme Hänen kuningaskuntansa, Hänen ikuinen omaisuutensa.

Nyt ehkä muistatte mainintani 7. jakeen alusta, kun sanoin, että jae 9 auttaisi meitä ymmärtämään sitä. Toivon, että näitte, mitä tarkoitin. Jeesus asetti itsensä eteemme pyhänä, totisena (tai ainoana todellisuutena) Daavidin avaimen haltijana, joka avaa ja sulkee. Ja se on täsmälleen totta. Nuo lauseet kuvaavat Häntä täydellisesti. Mutta Hänen päiviensä juutalaiset hylkäsivät Hänet ja kaiken, mitä Hän oli. He hylkäsivät Pelastajansa ja kaiken, mitä Hän merkitsi heille. Ja nyt nimikristityt ovat tehneet saman. He ovat tehneet tarkalleen sen, mitä juutalaiset tekivät. Juutalaiset ristiinnaulitsivat Hänet ja kääntyivät sitten todellisia uskovaisia vastaan. Nimikristityt ovat ristiinnaulinneet Hänet jälleen ja kääntyneet todellista seurakuntaa vastaan tuhotakseen sen. Mutta Jumala on totinen, ja Hän, joka on kaiken yläpuolella on vielä palaava, ja kun Hän palaa, on Hän näyttävä, kuka on ainoa Ruhtinas. Ja kun Hän osoittaa itsensä maailmalle, ja koko maailma polvistuu Hänen jalkojensa juureen, tuona aikana koko maailma tulee polvistumaan pyhien jalkojen juureen, todistaen, että nämä olivat oikeassa, kun he seisoivat Hänen kanssansa. Siunattu olkoon Jumala iankaikkisesti!

AVOIMEN OVEN AIKA

Ilm. 3:8: ”Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.”

Tämän jakeen ensimmäinen lause: ”Minä tiedän sinun tekosi” eritellään jakeen loppuosassa, sillä heidän tekonsa ovat yhteydessä sanontojen: ’avoin ovi’, ’vähäinen voima’, ’sana ja nimi’ kanssa.

Ymmärtääksemme lauseen ”Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea”, merkityksen runsauden, meidän täytyy palauttaa mieliimme, mitä olemme sanoneet seurakuntajaksojen sulautumisesta toinen toisiinsa. Seurakuntajaksojen välillä tapahtuu sulautumista, tai häipymistä toinen toisiinsa, eikä jotain terävää alkua ja loppua. Erikoisesti tämä seurakuntajakso ulottuu seuraavaan eli viimeiseen seurakuntajaksoon. Eikä se ainoastaan ulotu seuraavaan jaksoon, vaan viimeinen jakso tulee monessa suhteessa yksinkertaisesti olemaan jatkoa tälle kuudennelle seurakuntajaksolle. Seitsemäs (hyvin lyhyt seurakuntajakso) kokoaa itseensä kaiken lyhyessä ajassa; jokaisen seurakuntajakson pahuuden, mutta myöskin koko helluntain todellisuuden. Kun Filadelfian seurakuntajakso on päättymäisillään, astuu Laodikean seurakuntajakso nopeasti esiin, kooten sekä lusteen että vehnän sadonkorjuuseen: ”Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani”. Matt. 13:30. Muistakaamme, että Sardeen seurakuntajakso aloitti uudistamisen, jonka täytyi jatkua, kunnes se jyvä, joka istutettiin helluntaina, kulkee täyden kiertokulun alkaen istuttamisesta, kastelemisesta, ravitsemisesta jne., kunnes se tulee takaisin täsmälleen samanlaisena, kuin alkuperäinen siemen. Sillä aikaa kun tämä tapahtuu, luste, joka myös oli kylvetty, tulee myöskin menemään oman kasvukautensa läpi ja tulee elonkorjuuseen samalla tavalla. Tämä on juuri sitä, mitä me näemme tapahtuvan. Ajatelkaamme vuodenaikoja, niin saamme oikein hyvän kuvan tästä. Kasvi, jonka näemme kasvavan täydessä voimassaan kesällä, alkaa äkkiä tehdä siementä. Emme voi aivan tarkasti sanoa, millä hetkellä kesä vaihtuu syksyyn – se vain yksinkertaisesti sulautuu siihen. Tällä tavoin myöskin seurakuntajaksoissa tapahtuu, ja erikoisesti näissä kahdessa viimeisessä.

Juuri tälle seurakuntajaksolle Jeesus sanoo: ”Minä tulen PIAN” jae 11. Tämä tekee viimeisestä jaksosta hyvin lyhyen. Laodikean jakso on nopean toiminnan jakso. Se tulee loppumaan lyhyeen.

Nyt me kiinnitämme erikoisesti huomiomme AVOIMEEN OVEEN, jota kukaan ei voi sulkea. Ensiksi haluan sanoa avoimen merkitsevän tuon ajan valtavaa lähetystyötä. Paavali kutsui uutta lähetystyö-yritystä avoimeksi oveksi. 2. Kor. 2:12: ”Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia avautui minulle ovi työhön Herrassa.” Näin vertaamalla Kirjoituksiin näen, että tämä avoin ovi merkitsi evankeliumin suurinta leviämistä, mitä maailma koskaan on nähnyt.

Haluan teidän huomaavan jotakin tässä yhteydessä. Jumala toimii luvussa kolme, eikö vain? Kolmannen eli Pergamon seurakuntajakson aikana seurakunta avioitui valtion kanssa. Nikolaiittain teot olivat tulleet nikolaiittain opiksi. Tuo aika oli AVOIN OVI väärälle viinipuulle. Kun valtio kerran tuki sitä, tuli siitä tosiasiassa maailman järjestelmä, vaikka se kantoi kristillistä nimeä. Täten se levisi kuin kulovalkea. Mutta nyt, kolme seurakuntajaksoa myöhemmin, uskon pitkän ja kovan olemassaolon taistelun jälkeen tulee AVOIN OVI totuudelle. Nyt on Herran Sanan aika. Tietenkin viides seurakuntajakso asetti näyttämön tätä voimakasta liikettä varten, aivan kuten se pani alulle tutkimusmatkat, siirtomaiden asuttamisen, kirjojen painamisen jne.

Olisi ollut valtavaa, jos tämä ’avoin ovi’ olisi seurannut helluntain jumalallista esikuvaa, joka asetettiin Hebr. 2:1-4: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?” Nyt tiedätte, että tämä on tuo esikuva, sillä Jeesus itse sanoi niin. Mark. 16: 15-20: ”Ja hän sanoi heille: ’Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.’ Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle. Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.”

Hän ei koskaan käskenyt heidän mennä kaikkeen maailmaan, ja perustaa raamattukouluja; Hän ei myöskään käskenyt heidän jakaa kirjallisuutta. Nuo asiat ovat hyviä, mutta se, mitä Jeesus käski heidän tehdä oli SAARNATA EVANKELIUMIA – pitäytyä SANAAN – ja silloin merkit seuraisivat heitä. Aivan ensimmäinen suositus siitä, miten Jumalan Valtakuntaa tuli saarnata, annettiin silloin kun Jeesus lähetti nuo kaksitoista opetuslasta. Matt.10: 1-8 Hän antoi heille tehtävän ja ohjasi heitä tällä tavoin: ”Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäinen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, ja Andreas, hänen veljensä, sitten Jaakob, Sebedeuksen poika, ja Johannes, hänen veljensä, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, publikaani, Jaakob, Alfeuksen poika, ja Lebbeus, lisänimeltä Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka hänet kavalsi. Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: ’Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” Tämä palvelustehtävä, jonka Hän heille antoi, merkitsi tosiasiassa Hänen oman palvelustehtävänsä jakamista heidän kanssaan, sillä Matt. 9:35-38 sanotaan: ”Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.'”

Monet ovat nykyään sitä mieltä, että vain apostoleilla oli tämä palvelustehtävä, jonka Herra Jeesus heille antoi, ja kun he kuolivat, tehtävä oli suoritettu. Näin ei kuitenkaan ole. Luuk. 10: 1-9 me huomaamme, että jo maallisen vaelluksensa päivinä Hän alkoi jakaa voimallisia palvelustehtäviä omilleen: ”Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä. Ja hän sanoi heille: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa. Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä. Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle talolle!’ Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille. Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon. Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, missä teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan, ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle’.”

Kukapa uskaltaisi kieltää Filippuksen voimallisen palvelustehtävän? Kukapa uskaltaisi kieltää Irenaeuksen, Martinin, Columban, Patrikin ja lukemattomien muiden voimalliset palvelustehtävät, joilla on ollut Jumalan voitelu yllään?

Kyllä. Raamatun tie on todellinen avoimen oven tie. Ja minä haluan lisätä oman todistukseni tähän. Syy, miksi minun täytyy tehdä näin, on se, että minä voin puhua varmuudella ainoastaan siitä, mitä Jumala on tehnyt minun omassa elämässäni. Jos siis sallitte minun sanoa henkilökohtaisen huomautukseni tässä yhteydessä, kerron teille, kuinka minä varmuudella tiedän, että Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja että Jumalan voima on vielä niiden käytettävissä, jotka uskovat ja vastaanottavat sen.

Lähetysmatkani aikana Etelä-Afrikassa Jumala siunasi niin, että kun tulin Durbaniin, ainoa paikka, mihin saatoin sijoittaa ihmisiä, oli valtava, maailman toiseksi suurin ravirata. Ihmisiä oli hyvinkin yli 100 000. Pitääkseen yllä lakia ja järjestystä heidän täytyi pystyttää aitoja erottaakseen eri heimot toisistaan. He sijoittivat satoja poliiseja pitääkseen väkijoukot aloillaan. Nuo nälkäiset sielut olivat tulleet monien kilometrien takaa. Sinne oli tullut eräs kuningatar Rodesiasta mukanaan 27 junavaunullista afrikkalaisia alkuasukkaita. He ponnistelivat yli peltojen ja kukkuloiden kantaen selässään monia monia kilometrejä jotakuta rakasta lähimmäistään, Joka tarvitsi apua. Koko maa oli liikkeellä voimallisten tekojen johdosta, jotka Pyhä Henki oli tuonut julki.

Eräänä iltapäivänä, kun aloin saarnata, yksi tuhansista muhamettilaisista tuli ylös korokkeelle. Kun hän seisoi edessäni, eräs muhamettilaisten keskuudessa ollut Lähetyssaarnaaja alkoi hiljaa rukoilla Herraa: ”Oi tuota rakasta sielua. Oi tuota rakasta sielua.” Hän oli ollut siellä monia vuosia, ja hänen oman todistuksensa mukaan hän oli nähnyt ainoastaan YHDEN muhamettilaisen ottaneen Jeesuksen Kristuksen vastaan Pelastajanaan. He olivat alun perin meedo-persialaisia, joiden lait eivät muutu. He ovat hyvin vaikeita voittaa. Näyttää siltä, että ”kerran muhamettilainen, aina muhamettilainen” on laki heidän keskuudessaan. No niin, kun hän seisoi edessäni, aloin puhua hänelle ja kaikille noille tuhansille tulkkien kautta. Sanoin: ”Eikö olekin niin, että lähetyssaarnaajat ovat kertoneet teille JEESUKSESTA, joka tuli pelastamaan teitä?” Teidän olisi pitänyt nähdä ihmisten katsovan toinen toisiinsa sanoessani tämän. Kun he olivat vastanneet, että asia on näin, jatkoin eteenpäin ja sanoin: ”Mutta lukivatko lähetyssaarnaajat teille tästä Kirjasta (pidin Raamattuani heidän nähtävissään), että tämä sama Jeesus oli voimallinen parantaja, ja että Hän tulisi elämään omissansa kautta aikojen, kunnes Hän tulee uudestaan ottamaan heidät luokseen? Kertoivatko he teille, että tuon saman Hengen kautta, joka oli Jeesuksessa, ja joka nyt oli heissä, he saattoivat tehdä voimallisia tekoja aivan niin kuin Jeesuskin teki? Kertoivatko he teille, että te voitte parantua, samalla tavalla kuin te voitte pelastua? Kuinka monet teistä haluaisivat nähdä tämän saman Jeesuksen tulevan alas meidän keskuuteemme, ja tekevän samoja tekoja, joita Hän teki kauan sitten ollessaan maan päällä?” He kaikki halusivat sitä. Tämä on yksi asia, josta he kaikki olivat varmasti yksimielisiä.

Sitten minä jatkoin: ”Jos Jeesus Henkensä kautta tekee sen, mitä Hän teki ollessaan maan päällä, uskotteko Hänen Sanansa silloin?” Ja siinä tuo muhamettilainen nainen seisoi minun edessäni. Henki alkoi liikehtiä minun lävitseni.

Sanoin hänelle: ”No niin, tiedät, että minä en tunne sinua. En osaa edes puhua sinun kieltäsi.” Hän myönsi tämän. Jatkoin: ”Ja mitä tulee sinun parantumiseesi, sinä tiedät, että minä en voi sitä tehdä. Mutta sinä kuulit sanoman tänä iltapäivänä ja ymmärsit minut.” Hänen intialainen tulkkinsa vastasi hänen puolestaan, että hän oli ymmärtänyt, sillä hän oli lukenut Uuden Testamentin.

Muhamettilaiset ovat Aabrahamin jälkeläisiä. He uskovat yhteen Jumalaan. Mutta he hylkäävät Jeesuksen Jumalan Poikana, ja sen sijaan he pitävät Muhammedia Jumalan profeettana. He sanovat, ettei Jeesus koskaan kuollut ja noussut uudestaan ylös. Heidän pappinsa ovat opettaneet tätä, ja he uskovat sen.

Sanoin: ”Mutta Jeesus kuoli ja nousi ylös haudasta. Hän lähetti Henkensä takaisin seurakuntaan. Tuo Henki, joka oli Hänessä, on nyt seurakunnassa, ja Se voi ja Se tulee tuottamaan samaa, mitä Jeesuskin. Hän sanoo Joh. 5:19: ”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.” Nyt siis, jos Jeesus tulee ja näyttää minulle, mikä sinun vaivasi on tai minkä takia sinä olet täällä – jos Hän voi kertoa minulle, mikä sinun menneisyytesi on, varmasti silloin voit uskoa tulevaisuuteen?”

Hän sanoi tulkkinsa kautta: ”Kyllä, minä voin.”

Minä sanoin: ”Hyvä on, saakoon Hän tehdä sen.”

Nuo muhamettilaiset tarkkailivat häntä hyvin kiinteästi. He nojautuivat kaikki eteenpäin nähdäkseen, mitä tapahtuisi.

Sitten Pyhä Henki puhui: ”Sinun miehesi on lyhyt ja painavahko, ja hänellä on mustat viikset. Sinulla on kaksi lasta. Sinä olit lääkärien luona noin kolme päivää sitten ja tohtori suoritti sinulle tarkastuksen. Sinulla on kysta kohdussasi.”

Hän kumarsi päänsä ja sanoi: ”Se on totta.”

Kysyin häneltä: ”Kuinka sinä tulit minun, kristityn luokse? Minkä tähden et mennyt Muhammedin profeetan luokse?”

Hän sanoi: ”Ajattelen, että sinä voit auttaa minua.”

Minä sanoin: ”Minä en voi auttaa sinua, mutta jos vastaanotat Jeesuksen Kristuksen Pelastajanasi, Hänet, joka on täällä nyt ja tietää kaiken sinusta, niin Hän auttaa sinua.”

Hän vastasi: ”Minä hyväksyn Jeesuksen minun Pelastajanani.” Tämä teki sen. Hän parantui ja noin kymmenen tuhatta muhamettilaista tuli Kristuksen luokse tuona päivänä, koska evankeliumia saarnattiin sekä Sanalla että voimalla. Jumala ei ole koskaan käskenyt ihmisen työskennellä kolmeakymmentä vuotta ilman tuloksia. Hän antoi meille Sanan avoimen oven ja voiman, ja meidän odotetaan käyttävän näitä. Tämä antoi Paavalille hänen suuren ja vaikuttavan palvelutehtävänsä. 1 Kor. 2:4: ”Ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista.”

Kuunnelkaapa nyt minua. Samalla matkalla, josta äsken mainitsin, olin nousemassa lentokoneeseen New Salisburyssa Rodesiassa, kun näin neljän ihmisen ryhmän, joilla oli amerikkalaiset passit. Menin heidän luokseen ja sanoin: ”Hei siellä, näen, että teillä on amerikkalaiset passit. Matkustatteko jonnekin?”

Nuori mies vastasi minulle: ”Emme, me kaikki olemme lähetyssaarnaajina täällä.”

”Sehän mukavaa”, minä vastasin. ”Työskentelettekö te omaan laskuunne vai jonkin organisaation kanssa?”

”Me olemme metodisteja. Olemme Wilmoresta, Kentuckysta”, hän sanoi.

”Todellako, sehän on melkein minun takapihallani”, minä vastasin.

”Ette kai te vain ole tuo veli Branham, joka tulee tätä kautta?”

”Olen kyllä”, vastasin. Se hiljensi hänet. Hän ei sanonut enää sanaakaan – ja millä tavalla hän ja nuo kolme tyttöä katselivatkaan edestakaisin ja toinen toisiaan. Niinpä sanoin: ”Odottakaahan hetkinen, minä haluaisin puhua teille kaikille muutamista periaatteista, koska me kaikki olemme kristittyjä ja olemme täällä suuren asian takia. Sanoitte, että te kaikki neljä olette olleet täällä kahden vuoden ajan. Voitteko nyt sanoa Jeesuksen nimessä, että voitte osoittaa edes yhtä sielua, josta te tiedätte, että olette voittaneet hänet Herralle?” He eivät voineet tehdä sitä.

”En halua loukata tunteitanne, tytöt”, minä sanoin, ”mutta teidän kaikkien pitäisi olla kotona auttamassa äitejänne astioidenpesussa. Teillä ei ole mitään asiaa kentälle, ellette ole täyttyneet Pyhällä Hengellä ja saarnaa todellista evankeliumia Pyhän Hengen voimassa. Ellette näe tuloksia, joita Jeesus sanoi teidän tulevan näkemään, niin se johtuu siitä, että te ette saarnaa todellista evankeliumia.”

Menkäämme askel eteenpäin, ja katsokaamme, kuinka asiat saattavat olla lähetyskentällä. En sano, että se olisi näin kaikkialla, mutta pelkään, että liian monessa paikassa se on näin. Ollessani samalla matkalla kiertämässä Durbanin ympäri pormestarin kanssa, satuin näkemään alkuasukkaan, jolla oli lappu kaulansa ympärillä ja siinä hänellä oli epäjumalan kuva. Kysyin ystävältäni, mitä varten hän kantoi tuota nimilappua, ja hän sanoi, että kun alkuasukas ottaa kristinuskon vastaan, he panevat tuon lapun hänen kaulaansa. Se todellakin hämmästytti minua, sillä tässä oli mies, joka kutsui itseään kristityksi ja kantoi tuota epäjumalankuvaa. Minä kysyin: ”Kuinka se voi olla mahdollista?”

Hän sanoi: ”Minä osaan puhua hänen kieltään. Mennään kysymään häneltä.”

Niin me menimme hänen luokseen ja pormestari toimi minun tulkkinani. Minä kysyin alkuasukkaalta, oliko tämä kristitty. Hän vakuutti, että hän varmasti oli kristitty. Silloin kysyin häneltä, miksi hän kantoi epäjumalankuvaa jos hän kerran oli kristitty. Hän vastasi, että se oli epäjumalankuva, jota hänen isänsä oli kantanut ja sitten jättänyt hänelle. Kun kerroin hänelle, ettei yhdenkään kristityn pitäisi kantaa epäjumalia, hän vastasi, että tämä epäjumala oli ollut erittäin hyödyllinen hänen isälleen. Olin utelias tietämään, millä tavalla, ja hän sanoi, että eräänä päivänä kun hänen isänsä joutui leijonan väijymäksi, niin hän rakensi tulen ja puhui epäjumalalle poppamiesten opettamalla tavalla. Silloin leijona jätti hänet. Kerroin hänelle, että leijona pakeni tulta, niinkuin kaikki villieläimet. En koskaan unohda hänen vastaustaan. Hän sanoi: ”No niin, se on sillä tavalla, että jos Amoyah (henki) epäonnistuu, silloin tämä epäjumala ei epäonnistu.”

(Yksityiskohtainen selostus Afrikan kiertueelta on esitetty kirjassa: Profeetta vierailee Afrikassa.)

Tässä on suurin piirtein kaikki voima, joka suurilla määrillä kristittyjä on, koska Sanaa ei oltu tuotu heille helluntain alkuperäisen avoimen oven kautta.

Palaamme nyt takaisin Filadelfian seurakuntajakson avoimeen lähetystyöoveen. Sillä ei ollut avointa ovea voimaan, joka sillä olisi tullut olla. Huomatkaa, että tässä samassa jakeessa Hän mainitsee tämän avoimen oven. Hän sanoo: ”Sinun voimasi on vähäinen.” Se on totta. Hengen VOIMA puuttui tuona seurakuntajaksona. Sanaa kyllä saarnattiin. Se kykeni tekemään ihmisille selväksi pelastuksen tien. Mutta Jumalan suuri voima, joka toi esiin Hänen voimalliset tekonsa ja joka paljasti Hänen käsivartensa Hänen omiensa puolesta, puuttui muutamia hajanaisia ryhmiä lukuunottamatta. Kuitenkin, ylistetty olkoon Jumala, se kasvoi ja oli lisääntynyt siitä, mitä se oli ollut uskonpuhdistuksen (Lutherin) aikana.

Tämän seurakuntajakson aikana esiintyi mies, jota usein kutsutaan lähetystyön isäksi. William Carey, kyläsuutari, joka saarnasi eräässä baptistiseurakunnassa Moultonissa, Englannissa, herätti voimallisesti ihmisiä saarnaamalla: ”Jos apostoleille annettu käsky opettaa kaikkia kansoja oli kaikkia jälkeenpäin seuraavia sananpalvelijoita velvoittava maailman loppuun asti, niin oliko sitä seuraava lupaus yhtä suuressa määrin voimassa?” Häntä vastaan taistelivat calvinistit, jotka olivat menneet äärimmäisyyteen valintaopin suhteen uskoon, että kaikki, jotka on määrätty pelastumaan, TULEVAT pelastetuiksi, ja lähetystyö olisi näin ollen Hengen työtä vastaan. Mutta Andrey Fuller auttoi Careytä hänen saarnaamisessansa ja varojen hankkimisessa. Niin suuri oli heidän vaikutuksensa, että v. 1792 perustettiin yhdistys levittämään evankeliumia kaikille kansoille. Tämä seura lähetti lähetyskentälle Careyn, jota Jumala erityisesti siunasi sielujen voittamisessa Intiassa. Vuonna 1795 herännyt kristillisyys muodosti Lontoon Lähetysseuran, joka, kuten hyvin tiedämme, keräsi miljoonia puntia ja lähetti tuhansia lähetyssaarnaajia vuosien mittaan täyttämään Herran tahdon. Jumalan Henki liikkui, ja vilpittömien uskovien sydämen huuto kuului ”muidenkin lampaiden” puolesta.

”Minä olen avannut sinun eteesi oven.” Haluan katsella näitä sanoja uudestaan. Vaikka aikomukseni ei olekaan erottaa näitä sanoja lähetystyön yhteydestä, aion tällä kertaa tuoda teille ajatuksen, joka luotaa syvälle viimeiseen seurakuntajaksoon. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, tämä jakso sulautuu viimeiseen jaksoon. Juuri tässä jaksossa Jeesus sanoi: ”Minä tulen pian” (jae 11), ja viimeisessä seurakuntajaksossa Hän tulisi tekemään sen, mitä Room. 9:28 sanoo: ”Sillä Sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti.” Huomaa nyt, kuinka tämä Ilm. 3:8 kuuluu – ”Avoin ovi – vähäinen voima, Sana, Nimi.” Tällä avoimella ovella on tekemistä kaikkien näiden kolmen kanssa. Mitä ovi sitten merkitsee? Joh. 10:7: ”Niin Jeesus vielä sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: MINÄ OLEN LAMMASTEN OVI.” Näin se on: ’MINÄ OLEN’ ON lammasten ovi. Tämä ei ole vain hyvä vertaus. Tämä todellakin on sillä tavalla. Huomaa, että Joh. 10., kun Jeesus antaa tämän vertauksen, Hän kutsuu itseään lammasten paimeneksi. Sitten Hän kutsuu itseään oveksi. Hän on juuri se, mitä paimen on lampaille. Hän tosiaankin on heidän ovensa.

Ollessani Idässä huomasin, että illalla paimen kokosi kaikki lampaansa yhteen. Hän vei ne lammastarhaan. Sitten hän laski ne ja kun hän oli varma, että ne kaikki olivat sisällä, hän asettui makaamaan lammastarhan avoimeen oviaukkoon, ja tuli kirjaimellisesti lammastarhan oveksi. Ei kukaan voinut päästä sisään eikä ulos paitsi hänen kauttaan. Hän oli ovi. Seuraavana päivänä ollessani ajelulla jeepillä erään ystävän kanssa, huomasin, että eräs paimen alkoi johtaa laumaansa kaupunkiin. Aivan heti koko liikenne pysähtyi antaakseen lammaslauman kulkea lävitse. Idässä kaupungit eivät ole samanlaisia kuin täällä. Me pidämme kaikki tavarat kaupoissa sisällä;mutta siellä on kuin suuren farmarin pihalla: kaikki tavarat ovat ulkona jalkakäytävillä, niin että kaikki ohikulkijat voivat nähdä ja ostaa niitä. Minä ajattelin: ”Pian tässä syntyy meteli. Odotetaanpa, kun kaikki nuo lampaat näkevät tuon ruuan katukäytävillä.” Mutta kun paimen kulki edellä, nuo lampaat vain seurasivat tarkalleen paimenen joka askelta. Ne vilkuilivat kaikkia noita herkkuja, mutta ei yksikään lammas koskettanut niihin. Oi, jos vain olisin osannut heidän kieltään, olisin itse pysäyttänyt liikenteen ja saarnannut heille siitä, mitä juuri olin nähnyt.

Kun sinä olet lammas, joka kuuluu Suurelle Lammaspaimenelle, sinä seuraat tarkalleen Hänen jokaista askeltaan, aivan kuten nuo lampaat tekivät. Sinä et tunne kiusausta kääntyä syrjään jonkun suuren kirkon kukkasen takia, tai kuunnella jonkun teologian tai filosofian tohtorin ääntä, vaan sinä pysyt Lammaspaimenen kanssa. Raamattu sanoo, että lampaat tuntevat Hänen äänensä ja ne seuraavat HÄNTÄ, mutta muukalaisen ääni saa ne ainoastaan pakenemaan ja juoksemaan heidän todellisen Lammaspaimenensa luokse. Ylistys Jumalalle.

Mutta tässä ei ollut kaikki, mitä näin ja opin siellä. Eräänä päivänä sain ajattelemisen aihetta nähdessäni miehiä ulkona kaitsemassa erilaisia eläimiä. Joku kaitsi joitakin sikoja, toinen joitakin vuohia, kolmas kameleita, neljäs muuleja, jne. Niinpä minä kysyin eräältä ystävältä, joka asui siellä, miksi he kutsuivat noita miehiä. ”He ovat paimenia”, hän vastasi.

Minä en voinut hyväksyä tätä. Sanoin: ”Sinä et voi tarkoittaa, että he KAIKKI ovat paimenia. Paimenethan kaitsevat ainoastaan lampaita, eikö niin?” [englannin kielessä sana paimen johdetaan sanasta lammas – suomentajan huomautus]

”Ei”, hän sanoi, ”karjan kaitsija ja kasvattaja on paimen, siis kuka tahansa, joka kaitsee eläimiä, on paimen. ”

No niin, tämä todella yllätti minut. Mutta huomasin eron noiden karjan kaitsijoiden ja lampaiden kaitsijoiden välillä. Illan tullen kaikki muut, paitsi lammasten paimenet jättivät eläimensä pelloille ja menivät kotiinsa, lammaspaimen otti lampaat mukaansa ja pani ne lammastarhaan ja sitten meni makuulle ja tuli lampaitten oveksi. Oi, ylistys Jumalalle, meidän Lammaspaimenemme ei koskaan jätä eikä hylkää meitä. Kun yö tulee, minä haluan olla Hänen lammastarhassaan. Minä haluan olla Hänen huostassaan.

Nyt siis näemme, että JEESUS ON OVI. Hän on lammasten ovi. Ja huomaa, että Hän puhuu nyt avautuvasta ovesta. Mitä muuta tämä on, kuin ilmestys Hänestä itsestään. Ja tuo Ilmestys avautuu tuodakseen meille Voimaa, valaistakseen Sanaa, ja kirkastaakseen Hänen nimeään. Juuri näiden kahden seurakuntajakson keskellä Ilmestys Jeesuksen Kristuksen Jumaluudesta avautuu meidän eteemme. Niin, me tiesimme Hänen olevan Jumalan. Kuinka Hän muutoin Saattaisi olla meidän Pelastajamme? Mutta tieto siitä, että Hän oli AINOA JUMALA, TAI JUMALA YKSIN, että Hän oli Alfa ja Omega, että tämä Jeesus oli SEKÄ HERRA ETTÄ KRISTUS – TEHDEN HÄNESTÄ, HERRASTA JEESUKSESTA KRISTUKSESTA; ISÄSTÄ, POJASTA JA PYHÄSTÄ HENGESTÄ, KAIKISTA YHDEN PERSOONAN – tieto tästä oli kadonnut ensimmäisistä seurakuntajaksoista alkaen, mutta nyt me näemme sen jälleen. Ilmestys siitä, KUKA HÄN OLI, on tullut takaisin. Todellakaan jumaluus ei ole kolmesta persoonasta koostunut jumala, jolla on yksi persoonallisuus, sillä persoonan muodostamiseen tarvitaan persoonallisuus. Jos on YKSI persoonallisuus, silloin on ainoastaan yksi persoona. Mutta niillä, jotka uskovat kolmeen persoonaan, on kolmen jumalan jumaluus, ja he ovat syyllisiä ensimmäisen käskyn rikkomiseen.

Mutta ilmestys jumaluudesta on tullut takaisin. Nyt todellinen seurakunta voi jälleen kasvaa voimassa. Koko tämän ajan jälkeen hän lopultakin tietää, kuka hänen Herransa on. Jälleen kerran me KASTAMME HERRAN JEESUKSEN KRISTUKSEN NIMEEN juuri niinkuin helluntaina tehtiin.

Sallikaa minun kertoa teille Jumalan antamasta unesta, joka minulla oli kolmeen nimeen kastamisesta. Tämä ei ole näky, vaan uni. Tiedättekö, olen varma siitä, että yksi seurakunta-aikojen siunauksista oli unien vastaanottaminen Pyhän Hengen kautta, aivan samalla tavoin kuin voidaan vastaanottaa näkyjä. Näin sen noin klo 3 aamulla lauantaiaamuna. Olin juuri päässyt ylös antaakseni Joosefille juotavaa. Kun kävin jälleen vuoteeseen, vaivuin välittömästi uneen ja näin tämän unen. Näin miehen, jonka oletin olevan isäni. Hän oli suuri, lihaksikas mies. Näin myöskin naisen, jonka oletin olevan äitini, mutta hän ei näyttänyt äidiltäni, niinkuin ei myöskään mies näyttänyt minun isältäni. Tämä mies oli hyvin halpamainen vaimolleen. Hänellä oli suuri kolmikulmainen keppi. Tiedättehän, että kun otatte pölkyn, panette sen pystyyn ja lyötte sitä kirveellä, siitä tulee kolmikulmainen kiilamainen polttopuu. Tällainen tuo keppi oli. Tällä kepillä hän löi vaimoaan niin, että tämä kaatui maahan. Kun hän makasi siinä huutaen, mies käveli ympärinsä rinta pystyssä ja hänen kasvoillaan oli ylpeä, kerskaileva ilme, jolla hän näytti suurta ylpeyttään ja tyydytystään siitä, että hän hakkasi tuota heikkoa, pientä vaimoa. Joka kerta, kun tämä yritti nousta ylös, mies löi häntä. Minä en pitänyt siitä, mitä hän teki, mutta kun harkitsin hänen pysäyttämistään, ajattelin: ”En voi lyödä tuota miestä maahan – hän on liian suuri.” Ja hänenhän pitäisi olla minun isäni.” Mutta sisimmässäni minä tiesin, ettei hän ollut minun isäni, ja tiesin myöskin, ettei kenelläkään miehellä ollut oikeutta kohdella naista tuolla tavalla. Menin hänen luokseen ja tartuin häntä kauluksesta ja käänsin hänet ympäri ja sanoin: ”Sinulla ei ole mitään oikeutta lyödä häntä.” Ja kun sanoin sen, minun lihakseni kasvoivat ja minä näytin jättiläiseltä. Mies näki ne, ja hän pelkäsi minua. Sanoin: ”Jos lyöt häntä uudestaan, joudut tekemisiin minun kanssani.” Hän epäröi lyödä vaimoa uudelleen, ja sitten heräsin tuosta unesta.

Heräsin välittömästi tuon unen jälkeen. Ajattelin, kuinka omituista se oli. Ihmettelin, minkä tähden olin nähnyt unta tuosta naisesta, kun yhtäkkiä HÄN tuli, ja tunsin Jumalan läsnäolon ja unen tulkinta tuli Häneltä. (Te tiedätte, että en ole ainoastaan tulkinnut teidän unianne täsmällisesti, vaan olen monta, monta kertaa kertonut teille, mitä te olette uneksineet, niin ettei teidän ole tarvinnut kertoa niitä minulle.) Nainen edustaa tämän päivän maailmankirkkoa. Minä olin syntynyt suoraan tähän sekasotkuun – sotkuun, jossa seurakunta on. Naisen oletettiin olevan eräänlainen äiti (hän on porttojen äiti). Hänen aviomiehensä ovat kirkkokunnat, jotka hallitsevat häntä. Kolmikulmainen keppi on väärä kolmiyhteinen kaste kolminaisuuteen. Joka kerta, kun hän aloitti nousta siitä, (tämä tarkoittaa seurakuntaa, joka alkoi hyväksyä totuutta), tämä mies löi hänet aina uudelleen maahan tuolla väärällä opilla. Mies oli niin suuri, että minä aluksi pelkäsin häntä, mutta kun menin häntä vastaan, huomasin, että minulla oli suuret mahtavat lihakset. Ne olivat USKON LIHAKSET. Unen selitys oli tämä: ”Kun Jumala on minun kanssani ja voi antaa minulle sellaisen vahvuuden, niin minä nousen seurakunnan puolesta maailman kirkkokunnallista voimaa vastaan, ja saatan sen lopettamaan seurakunnan lyömisen.”

Minulla ei ole tarkoitusta rakentaa oppia unen perustalle. En myöskään yritä todistaa mitään oppia, jota puolustan, unen perusteella. Jumaluuden ykseys esiintyy Raamatussa ensimmäisestä jakeesta viimeiseen jakeeseen asti. Mutta ihmiset on sokaistu Kirjoitusten vastaisella opilla kolmiyhteisestä Jumalasta, ja tuo oppi on niin yleismaailmallisesti hyväksytty, että yritys nähdä jumaluudessa vain yksi persoona on lähes mahdoton. Elleivät ihmiset voi nähdä TOTUUTTA jumaluudesta, vaan taistelevat sitä vastaan, he eivät koskaan voi nähdä loppuosaakaan totuudesta, koska ILMESTYS ON JEESUS KRISTUS SEURAKUNNASSANSA JA HÄNEN TEOISTAAN SEURAKUNNAN KESKELLÄ SEITSEMÄN SEURAKUNTAJAKSON AIKANA. Ymmärsittekö tämän? Nyt olen varma, että te ymmärsitte.

”Sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun Sanastani, etkä ole minun nimeäni kieltänyt.” Jo aikaisemmin olemme maininneet, kuinka voima oli palaamassa. Se todella oli. Inkvisition valta oli häipynyt. Ihmiset olivat jättäneet kotimaansa ja vaatineet jumalanpalveluksen vapautta. Hierarkian valjaita rikottiin. Hallitukset tajusivat, ettei yhden osan ollut viisasta taistella toista vastaan. Itse asiassa hyvää tarkoittavat, mutta huonosti johdetut ihmiset, olivat halukkaita jopa sotaan puolustaakseen uskonnollisia oikeuksiaan. Kenties suurin uskonnollisen voiman näyttö tällä seurakuntajaksolla oli se, että vaikka Ranska joutui vallankumouksen pyörteisiin, wesleyläinen suuri herätys piti kumouksen poissa Isosta Britanniasta ja säästi sen olemaan aseena Jumalan kädessä monien loistavien vuosien ajan.

Sanan saarnaaminen ei koskaan ollut laajempaa. Samalla kun saatana nosti omaa vapaa-ajattelijoittensa laumaa, kun kommunismin perustajat aloittivat työnsä, kun vapaamieliset teologit levittivät saastaisia oppejaan, niin Jumala herätti uskonsotureita, ja kristillisen kirjallisuuden ja opetuksen ja saarnaamisen suurimmat työt tulivat esiin tällä aikakaudella. Ei koskaan ole tuon aikakauden saarnaajien ja opettajien tasoa saavutettu, eikä koskaan tulla saavuttamaan. Spurgeonit, Parkersit, McClarensit, Edwardsit, Bunyanit, Meullerit, Brainardit, Barnesit, Bishopit, kaikki nämä tulivat tältä aikakaudelta. He saarnasivat, opettivat ja kirjoittivat Sanaa. He kirkastivat Hänen nimeään.

VÄÄRIEN JUUTALAISTEN TUOMIO

Ilm. 3:9: ”Katso, minä annan sinulle saatanan synagogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.”

Tästä voimme välittömästi huomata, että tämä väärien juutalaisten tai väärien uskovien ongelma oli jo olemassa toisella seurakuntajaksolla. Nämä, jotka valheellisesti kutsuivat itseään juutalaisiksi, ilmestyivät kohta ensimmäisen seurakuntajakson Hengen vuodatuksen jälkeen ja nyt he ilmaantuvat uudelleen toisella seurakuntajaksolla uudistuksen jälkeen. Tämä tuskin on sattuma. Todellakaan, se ei ole sattuma. Se on Saatanan periaate. Tämä periaate on organisoida ja väittää olevansa alkuperäisyydessä ja tulla sillä perusteella oikeutetuksi erikoisiin oikeuksiin ja etuoikeuksiin. Näytän teille mitä tarkoitan. Jos palaamme takaisin Smyrnan aikakauteen, niin siellä nuo ihmiset valehtelivat ja sanoivat, että he todella olivat juutalaisia (tai uskovia), kun he ehdottomasti eivät olleet. He olivat saatanan synagooga. He olivat Saatanan organisoitu joukko, sillä juuri tällä aikakaudella me näemme ihmisten ottavan ilman valtuutusta johtavan aseman kanssapalvelijoihinsa nähden. (Piispoja asetettiin piirien kaitsijoiksi, vanhinten yläpuolelle.) Seuraavaksi huomaamme, että kolmannella seurakuntajaksolla oli epäilyksettä paikka, jota kutsuttiin ”Saatanan istuimeksi”. Tuolla aikakaudella tapahtui valtion ja kirkon avioliitto. Valtion voima taustatukenaan seurakunta oli nyt kirjaimellisesti fyysisesti voittamaton. Mutta Jumala rikkoi tuon tuen huolimatta valtion voimasta ja uudistus toi esiin suuren valon. Mutta mitä tapahtui? Luterilaiset organisoituivat ja yhdistyivät valtion kanssa ja jälleen me näemme Saatanan synagoogan esiin tuotuna tässä kuudennessa seurakuntajaksossa. Tietenkään tämä synagoogaryhmä ei myönnä, että he ovat Saatanasta. Eivätpä tietenkään. He sanovat, että he ovat Jumalasta. Mutta he valehtelevat. Sillä todellinen juutalainen (se, mitä he väittävät olevansa) on se, joka on juutalainen sisäisesti – Hengessä. Niinpä siis jos he ovat vääriä juutalaisia, merkitsee se, että he ovat kuten Juuda 19 sanoo: ”Heillä EI OLE henkeä.” Jumalan lapset ovat Hengestä syntyneitä. Näillä ei ole henkeä, ja siitä syystä he EIVÄT OLE Jumalan lapsia, riippumatta lainkaan siitä, kuinka tiukasti he protestoivat, ja kuinka pitkälle he menevät yrittäessään osoittaa olevansa Jumalan lapsia. He ovat KUOLLEITA. He ovat organisaation lapsia, ja todelliset hedelmät puuttuvat. ’He ovat rakentaneet omille uskontunnustuksilleen, opeilleen ja uskonkappaleilleen, ja totuus ei ole heissä, sillä he ovat asettaneet omat neuvostonsa Jumalan Sanan yläpuolelle.

Sallikaa minun näyttää teille, mitä olen koko ajan yrittänyt opettaa kahdesta viinipuusta, jotka kasvavat kahdesta eri hengestä. Ottakaamme esimerkiksi Jeesus ja Juudas tällä kertaa. Jeesus oli Jumalan Poika. Juudas oli kadotuksen poika. Jumala tuli Jeesukseen. Saatana tuli Juudakseen. Jeesuksella oli täydellinen Pyhän Hengen palvelustehtävä, sillä: ”te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.” Ap.t. 10:38. Sanotaan: ”Sillä hän Juudas) oli meidän joukkoomme luettu ja oli saanut päälleen tämän viran.” Ap.t. 1:17. Matt. 10:1: ”Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.”

Tuo henki, joka oli Juudaksessa, oli mukana koko Jeesuksen maallisen palvelustehtävän ajan. Sitten he molemmat tulivat ristin luokse. Jeesus ripustettiin ristille ja antaen ilomielin oman elämänsä syntisten puolesta Hän luovutti Henkensä Jumalalle. Hänen Henkensä meni Jumalan luo, ja vuodatettiin helluntaina seurakuntaan. Mutta Juudas hirtti itsensä ja hänen henkensä meni takaisin Saatanan luo, mutta helluntain jälkeen tuo sama henki, joka oli Juudaksessa, tuli takaisin väärään viinipuuhun, joka kasvaa aivan rinnakkain oikean viinipuun kanssa. Mutta huomatkaa, Juudaksen henki ei koskaan saavuttanut helluntaita. Se ei koskaan vastaanottanut Pyhää Henkeä. Se ei voinut. Mutta mitä varten tämä Juudaksen henki meni? Se meni rahakukkaron takia. Kuinka se rakastikaan rahaa. Se rakastaa vieläkin rahaa. Jos se kulkee ympäriinsä Jeesuksen nimessä tehden voimallisia tekoja ja pitäen suuria kokouksia, se kokoaa vieläkin yhä enemmän rahaa ja rakennuksia, koulutusta ja kaikkea, mikä on aineellisen näkökannan mukaista. Tarkatkaapa vain tuota henkeä, joka on heidän yllänsä, älkääkä antako pettää itseänne. Juudas kulki noiden kahdentoista mukana, ja hän (myös teki ihmeitä. Mutta hänellä EI ollut Jumalan Henkeä itsessään. Hänellä oli kyllä palvelustehtävä. Hän ei koskaan päässyt helluntaihin, koska hän ei ollut oikeaa siementä. Hän ei ollut todellinen Jumalan lapsi. Ja juuri nyt on tilanne aivan sama Saatanan synagoogassa. Älä anna pettää itseäsi. Sinä et tule eksymään, jos kuulut valittuihin. Jeesus sanoi, että sinua ei voida eksyttää.

No niin, nämä ihmiset sanovat olevansa kristittyjä, mutta he eivät ole.

”Minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.” 1. Kor. 6:2: ”Ettekö tiedä, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman?” Eivät ainoastaan kaksitoista apostolia kahdellatoista valtaistuimella tule tuomitsemaan Israelin kahtatoista sukukuntaa, vaan myöskin pyhät tulevat tuomitsemaan maailmaa. Tällöin ne, Jotka väittävät kuuluvansa Jumalalle ja että Jumala rakastaa heitä, tulevat tarkalleen huomaamaan, kuka on Jumalan lapsi, ja ketä Poika rakastaa. Niin, tuo päivä tulee, jolloin kaikki tuodaan julki. Nämä, jotka nyt hallitsevat maailmaa jossakin määrin, ja jotka viimeisen seurakuntajakson aikana tulevat pystyttämään pedolle kuvan, jonka kautta he tosiasiassa hallitsevat maailmaa, tulevat eräänä päivänä nöyryytetyiksi, kun Jeesus tulee pyhiensä kanssa tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa. Tämä on tarkalleen se, minkä me näimme Matt.25, kun ”kaikki” ne, jotka eivät päässeet ensimmäiseen ylösnousemukseen, tulevat seisomaan Tuomarin ja Hänen morsiamensa edessä.

KIITOSMAININTA JA LUPAUS

Ilm. 3:10: ”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.”

Mitä Hän tarkoittaa ”kärsivällisyytensä sanalla”? Hebr. 6:13-15: ”Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa, ja sanoi: ’Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän’; ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.” Näette, että Henki puhuu Jumalan Sanasta, joka on annettu meille. Tämän Sanan täyttymisen odottaminen vaatii kärsivällisyyttä, aivan kuin se vaati Aabrahaminkin tapauksessa. Hän kesti aivan kuin olisi nähnyt Hänet, joka on näkymätön. Hän oli kärsivällinen, ja näin Sana lopulta täyttyi. Tällä tavalla Jumala opettaa kansalleen kärsivällisyyttä. Jos Hän täyttäisi Sanansa fyysisesti ilmaisten juuri sillä hetkellä, kun te rukoilette, ette koskaan oppisi kärsivällisyyttä, vaan tulisitte jopa vielä kärsimättömämmiksi. Sallikaa minun näyttää teille tämä totuus vielä selvemmin. Hebr. 11:17: ”Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut.” Siinä se on: Aabrahamia koeteltiin SEN JÄLKEEN, kun hän oli vastaanottanut lupauksen sanan. Useimmat luulevat, että niin pian kuin me rukoilemme Jeesuksen nimessä Jumalan hyvien lupausten perusteella, ei enää voisi olla koettelemuksia. Mutta tässä sanotaan, että Aabrahamia koeteltiin sen jälkeen, kun hän vastaanotti lupauksen. Myöskin psalmista vahvistaa tämän viitatessaan Joosefiin. Psalmi 105:19: ”Siksi kunnes hänen sanansa tuli, Herran Sana koetteli hänet”. [engl. käännös]. Jumala antaa meille ylivuotavan suuret ja kallisarvoiset lupaukset. Hän on luvannut täyttää ne, ja hän tulee ne täyttämään. Mutta rukouksen ja rukouksen täyttymisen välillä meidän täytyy oppia kärsivällisyyttä sielussamme, sillä ainoastaan kärsivällisyydessä meillä on elämä. Auttakoon Jumala, että me oppisimme tämän läksyn, niinkuin tiedämme tämän kuudennen seurakuntajakson ihmisten oppineen kärsivällisyyttä. Me luemme historiasta noiden suurten kristittyjen elämästä; minkälaisen vastakohdan näemmekään heidän elämänsä ja oman elämämme välillä, sillä he olivat niin kärsivällisiä ja hiljaisia, ja tänään me olemme niin kärsimättömiä ja kiireisiä. Hän jatkaa sanoen heille: ”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.” Tässä me näemme jälleen kahden seurakuntajakson sulautuvan toisiinsa; sillä tämä lupaus käsittelee pakanain aikakauden loppujaksoa, joka saavuttaa huippunsa suuressa ahdistuksessa.

”Minä otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.” Tämä jae ei ole julistus siitä, että todellinen seurakunta tulisi astumaan ahdistukseen ja menemään sen kautta. Jos se tarkoittaisi tätä, se sanoisi sen. Mutta se sanoo: ”Minä pelastan sinut koetuksen hetkestä.” Tämä koetus on täsmälleen samanlainen kuin Eedenissä. Se tulee olemaan hyvin houkutteleva ehdotus, joka on aivan vastoin Jumalan antamaa Sanaa, ja silti inhimillisen järjen kannalta ajatellen se tulee olemaan niin oikea, niin valaiseva ja elämää antava, että se tulee pettämään maailman. Ainoastaan valittuja ei eksytetä. Koetus tulee seuraavalla tavalla: Ekumeeninen liike, joka on alkanut tavalla, joka näyttää niin kauniilta ja siunatulta periaatteelta (täyttäen Kristuksen rukouksen, että me kaikki olisimme yhtä), tulee niin voimakkaaksi poliittisesti, että se tulee painostamaan hallitusta saadakseen kaikki liittymään siihen joko suoraan tai pitäytymällä lakiin perustuviin periaatteisiin, ettei ketään hyväksyttäisi todelliseksi seurakunnaksi, elleivät ne ole tämän neuvoston joko suorassa tai epäsuorassa johdossa. Pienet ryhmät tulevat menettämään eri- ja etuoikeutensa jne., kunnes ne menettävät omaisuutensa ja hengelliset oikeutensa työskennellä ihmisten kanssa. Esimerkkinä voidaan mainita, että jo nyt meillä Amerikassa useissa, ellei useimmissa kaupungeissa, on voimassa sääntö, ettei rakennusta voida vuokrata uskonnollisia tilaisuuksia varten, ellei paikallinen sananpalvelijoiden yhdistys ole sitä hyväksynyt. Tullakseen sananpalvelijaksi armeijan palveluksiin, sairaaloihin, jne., on miltei välttämätöntä olla tunnettu ekumeenisten kolminaisuusopin kannattajien hyväksymänä. Kun tämä paine kasvaa, ja se tulee kasvamaan, tulee yhä vaikeammaksi vastustaa sitä, sillä sen vastustaminen merkitsee etuoikeuksien menettämistä. Ja niin monet tulevat kiusatuiksi menemään tähän mukaan, sillä he ajattelevat, että on parempi palvella Jumalaa julkisesti tämän organisaation muodossa, kuin se, ettei palvele Jumalaa julkisesti ollenkaan. Mutta he erehtyvät. Saatanan valheen uskominen merkitsee Saatanan palvelemista, vaikka sitten haluaisit kutsua häntä Jehovaksi. Mutta valittuja ei eksytetä.

Edelleen, valitut eivät ainoastaan tule pelastetuiksi, vaan kun tästä liikkeestä tulee ”PEDON KUVA”, pyhät temmataan ylös pilviin. Tämä pieni ilahduttava, hellyttävä liike, joka alkoi Efesossa kaikessa toverillisuudessa, tulee Saatanan hirviöksi, joka häpäisee ja pettää koko maailman. Sillä Rooman katolinen kirkkosysteemi ja myös protestanttinen tulevat yhdessä kontrolloimaan koko maailman hyvinvointisysteemiä, ja pakottamman koko maan sen uskonnolliseen ansaan, tai se tulee tappamaan heidät kieltämällä heiltä elämiselle välttämättömät ostamisen ja myymisen oikeudet. Tämä yksinkertaisesti tulee toteutumaan, sillä porton tyttäret ovat jo lähes kaikki palanneet äitinsä helmaan. Tällä välin Rooma on hankkinut lähes kaikki kultavarastot haltuunsa. Juutalaisilla taas on obligaatiot ja kaikki muut arvopaperit. Sopivana ajankohtana portto tulee tuhoamaan nykyisen rahasysteemin vaatimalla itselleen kaiken arvopaperin ja kullan. Ilman kultaa systeemi kaatuu. Juutalaiset joutuvat ansaan ja menevät yhteistyöhön hänen kanssaan, ja porttokirkko ottaa yliotteen koko maailmasta.

LUPAUS HÄNEN OMILLEEN

Ilm. 3:11-12: ”Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi. joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.”

Meidän ei tarvitse kommentoida ajatusta, että Hän tulee pian. Tiedämme Hänen tulevan pian, sillä me olemme viimeisten päivien lopussa, eikö vain? Mutta Hän jatkaa sanoen: ”Pidä, mitä sinulla on ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.”

Jeesuksen tulemus tapahtuu suurten vaikeuksien keskellä. Ja Hänen tullessaan tapahtuu myös ylösnousemus. Monet tulevat esiin maan tomusta ja nousevat ylös niiden kanssa, jotka ovat elossa odottaen Hänen tuloaan. Ja näille tullaan antamaan kruunut. Miksi? Koska he ovat Jumalan Poikia. He ovat kuninkaita Hänen kanssaan. He hallitsevat Hänen kanssaan. Tätä kruunu ilmaisee – hallitsemista tuon suuren Kuninkaan kanssa. Tämä lupaus kuuluu kaikille, jotka kärsivät Hänen kanssaan maan päällä – kaikille noille, jotka kestivät kärsivällisesti tietäen, että Jumala, oikeamielinen Tuomari, tulee palkitsemaan heidät. Nuo, jotka luovuttivat kaikkensa Hänelle, tulevat istumaan Hänen valtaistuimellaan ja jakamaan Hänen ihanan kuningaskuntansa.

Oi, meille kaikille on tänä aikana sana. Se on: Pidä mitä sinulla on. Älä luovuta. Pue Jumalan koko sota-asu yllesi – käytä jokaista asetta, joka on annettu meidän käyttöömme ja katso eteenpäin ilolla, koska meidät tullaan kruunaamaan Hänen kanssansa, joka on kuningasten Kuningas ja herrojen Herra.

Hän ei ainoastaan anna kruunua, vaan Hän sanoo, että nämä, jotka ovat morsiamessa, tullaan tekemään Jumalan temppelin pylväiksi. Mutta mikä on Jumalan temppeli? Jeesus puhui ruumiistaan sanoen sen olevan temppelin. Niin se olikin. Se oli Jumalan temppeli. Mutta nyt, kun me olemme Hänen ruumiinsa, todellinen seurakunta on Jumalan temppeli Pyhän Hengen kautta, joka on meissä. Nyt Hän tulee tekemään voittajista pylväitä tuohon temppeliin. Mutta mikä on pylväs? Pylväs on tosiasiassa osa perustuksesta, sillä se kannattaa ylempiä rakenteita. Ylistys Jumalalle, tämä asettaa voittajan aivan apostolien ja profeettojen rinnalle, sillä Ef. 2:19-22 sanotaan: ”Niin ette enää siis ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” No niin, jae sanoo, että meidät on rakennettu yhdessä heidän kanssaan. Jokainen meni OVEN (Jeesuksen) kautta, ja on osa tästä ruumiista eli temppelistä. Nyt kun Jumala asettaa ihmisen pylvääksi temppeliin ja tekee hänestä osan tuosta perustajaryhmästä, niin mitä Hän silloin tekee?Hän antaa hänelle ilmestyksen Sanasta ja Hänestä itsestään, koska tämä on täsmälleen sitä, mitä apostoleilla ja profeetoilla oli. Matt. 16:17- Hän on tuossa Sanassa. Siinä Hän seisoo. Ei kukaan voi saada häntä pois siitä.

Mietipä tuota sanaa: ”Voittaja”. Johannes tekee kysymyksen: ”Kuka on se, joka voittaa?” Ja vastaus tulee siinä samassa: ”Se, joka uskoo, että Jeesus on Kristus.” Hän ei sano, että voittaja on se, joka uskoo JOHONKIN Jeesukseen ja JOHONKIN Kristukseen, vaan joka uskoo siihen, että Jeesus on TUO KRISTUS – YKSI persoona – ei kahta. Hän on se, joka on kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Tässä Jumala puhuu morsiamesta. Haluatteko nähdä toisen kuvan Hänestä? Se on Ilm. 7:4-17: ”Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista: Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: ’Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!’ Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ’Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?’ Ja minä sanoin hänelle: ’Herrani, sinä tiedät sen’. Ja hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.'” Jeesus on tullut. Hän on sinetöinyt nuo sata neljäkymmentä neljä tuhatta. Hän otti kaksitoista tuhatta jokaisesta heimosta. Mutta on toinen ryhmä, joka ei kuulu tähän sataan neljäänkymmeneenneljään tuhanteen, joka on kuvattu jakeissa 9-18. Keitä he ovat? He ovat niitä, jotka ovat pakanoista kootussa morsiamessa. He ovat Hänen valtaistuimensa edessä päivät ja yöt. He palvelevat Häntä temppelissä. He ovat Herran erityisessä huolenpidossa. He ovat Hänen morsiamensa.

Morsian menee kaikkialle, missä Ylkä on. Ylkä ei tule koskaan jättämään häntä. Morsian ei tule koskaan väistymään Hänen viereltään. Hän tulee jakamaan valtaistuimen Hänen kanssaan. Morsian tullaan kruunaamaan Hänen kirkkaudellaan ja kunniallaan.

”Ja minä kirjoitan Häneen minun Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen.” Mikä on Jumalan nimi? Noniin, Hän oli Jumala meidän kanssamme, tai Immanuel, mutta tämä ei ollut tuo nimi, joka oli annettu Hänelle. ”Sinun pitää antaa Hänelle nimi Jeesus”. Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ottaneet minua vastaan.” Siksi Jumalan nimi on JEESUS, sillä tuossa nimessä Hän tuli maailmaan. Hän on HERRA JEESUS KRISTUS. Minkä nimen nainen saa, kun hän menee naimisiin? Hän saa miehensä nimen. Se tulee olemaan Hänen nimensä, joka annetaan morsiamelle, kun Hän ottaa hänet itselleen.

Ilm. 21: 1-4: ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja Hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.'” Kuinka ihmeellistä! Kaikki Jumalan ihmeelliset lupaukset ovat täyttyneet. Kaikki on tapahtunut. Muutos on täydellinen. Karitsa ja Hänen morsiamensa ovat iankaikkisesti Jumalan täydellisyydessä. Voitko kuvata sen? Kuka kykenee tekemään sen? Ei kukaan. Ajatteletko sitä? Näetkö siitä unta? Luetko, mitä Sana sanoo siitä? Niin, me voimme tehdä kaiken tämän, ja silti me voimme tietää ainoastaan rajoitetun osan siitä, kunnes se muuttuu todellisuudeksi ensimmäisessä ylösnousemuksessa.

”Ja minä kirjoitan häneen minun UUDEN nimeni.” [engl. käännös] Minun uuden nimeni. Kun KAIKKI tulee uudeksi, silloin Hän ottaa itselleen uuden nimen, ja tuo nimi tulee olemaan myöskin morsiamen nimi. Mikä tuo nimi on, sitä ei kukaan uskaltane arvailla. Se vaatisi Hengessä annetun ilmestyksen niin vakuuttavasti, ettei kukaan uskaltaisi kieltää sitä. Mutta ei ole epäilystäkään, etteikö Hän jättäisi tätä ilmestystä siihen päivään, kun Hän haluaa antaa tämän nimen tiedoksi. Riittää, kun tiedämme, että se tulee olemaan ihmeellisempää, kuin me koskaan voisimme kuvitella.

LOPULLINEN KEHOTUS TÄLLE SEURAKUNTAJAKSOLLE

Ilm. 3:13: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Jokainen seurakuntajakso päättyy tällä samalla varoituksella. Se on jatkuva vetoomus seurakunnille, että ne kuuntelisivat Herran ääntä. Tässä jaksossa vetoomus on jopa voimakkaampi kuin aikaisemmissa, sillä tässä jaksossa Herran tulemus on todella tullut lähelle. Ehkä nousee kysymys: ”Jos kerran vielä tämän jälkeen on yksi seurakuntajakso, miksi sitten kiirehtiä?” Vastaus on se, että tämä viimeinen jakso tulee olemaan hyvin lyhyt – kaiken nopea päättyminen. Eikä ainoastaan tästä syystä, vaan meidän tulee aina muistaa, että Jumalan silmissä aika kuluu niin nopeasti; niin, tuhat vuotta on kuin yksi päivä. Ja jos Hän tulee muutaman tunnin kuluttua Hänen ajanlaskunsa mukaan, silloin Hänen varmasti täytyy varoittaa meitä kiireellisesti ja Hänen äänensä täytyy jatkuvasti kuulua meidän sydämissämme, että olisimme valmiit, kun Hän tulee.

Oi, maailmassa on niin monia ääniä – niin monia ongelmia ja tarpeita vaatien huomiota; mutta ei koskaan tule olemaan ääntä, joka olisi niin tärkeä ja huomion arvoinen kuin Hengen ääni. Siispä: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.”

CAB-03 LUKU 3 – EFESON SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 3 – The Ephesian Church Age)

FIN

William Marrion Branham

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 3: Efeson seurakuntajakso

 

JOHDATUS SEURAKUNTAJAKSOIHIN

 

Jotta voisitte ymmärtää täysin Sanoman seurakuntajaksoista, haluaisin selittää erilaisia periaatteita, jotka sallivat minun päätyä sanansaattajien nimiin, seurakuntajaksojen pituuteen, ja muihin tähän liittyviin seikkoihin.

Koska tämä tutkistelu oli kaikkein vakavin, jonka tähän asti olin ottanut suorittaakseni, etsin Jumalaa monien päivien ajan saadakseni Pyhän Hengen innoituksen, Luin silloin ainoastaan Kirjoituksia seurakuntajaksoista ja tutkin perinpohjaisesti monia kaikkein ennakkoluulottomimpien historioitsijoiden kirjoittamia kirkkohistorioita, mitä saatoin löytää. Jumala ei jättänyt vastaamatta rukoukseeni, sillä lukiessani Sanaa ja historioita, saatoin Pyhän Hengen kautta nähdä paljastettuna kuvion, joka kulkee läpi vuosisatojen aina tähän nykyiseen, viimeiseen aikaan saakka.

Avain, jonka Herra antoi minulle voidakseni määritellä kunkin seurakuntajakson sanansaattajan, on mitä raamatullisin. Itse asiassa sitä voitaisiin kutsua Raamatun ytimeksi. Se on ilmestys siitä, ettei Jumala koskaan muutu, ja että Hänen tiensä ovat yhtä muuttumattomia kuin Hän itse on. Hebr. 13:8 sanotaan: ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” Saarn. 3:14-15: ”Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin. Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.” Tässä se on: Muuttumaton Jumala muuttumattomine teineen. Mitä Hän teki ALUSSA, sitä Hän tulee tekemään, kunnes se on tehty VIIMEISEN kerran. Siinä ei koskaan tule olemaan muutosta. Sitten tämä sovitetaan seurakuntajaksoihin. Sellainen mies, jonka Jumala valitsi ensimmäistä seurakuntajaksoa varten, ja kuinka Jumala ilmaisi itsensä tämän miehen palvelustehtävässä, tulisi olemaan esimerkki kaikkia muita seurakuntajaksoja varten. Mitä Jumala teki ensimmäisessä seurakuntajaksossa, sitä Hän haluaa tehdä kaikissa muissakin seurakuntajaksoissa.

Nyt me tiedämme täsmälleen Sanasta, joka on talletettu Pyhän Hengen kautta, kuinka ensimmäinen, alkuperäinen seurakunta perustettiin ja kuinka Jumala ilmaisi itsensä sen keskuudessa. Sana ei voi muuttua eikä sitä voida muuttaa, koska Sana on Jumala. Joh. 1:1: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.” Yhden Sanan muuttaminen, kuten Eeva teki, tuo synnin ja kuoleman, kuten sanotaan Ilm. 22:18-19: ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Siten se, mitä seurakunta oli helluntaina, on esikuva. Se on esikuva, eikä ole muuta esikuvaa. Ei merkitse mitään, mitä oppineet sanovat, Jumala EI ole muuttanut tuota esikuvaa. Mitä Jumala teki helluntaina, sitä Hänen täytyy tehdä, kunnes seurakuntajaksot päättyvät.

Vaikka oppineet saattavat kertoa teille, että apostolinen aikakausi on ohitse, niin älkää uskoko sitä. Sellainen lausunto on väärä kahdella perusteella. Aivan aluksi on väärin olettaa, ettei ole enää apostoleja vain siksi, että alkuperäiset kaksitoista ovat kuolleet. Apostoli merkitsee ’lähetetty’; ja nykyäänkin on monia lähetettyjä, mutta heitä kutsutaan lähetyssaarnaajiksi. Niin kauan kuin miehiä kutsutaan ja lähetetään Elämän Sanan kanssa, jatkuu apostolinen aikakausi. Toiseksi he viittaavat ’julkituodun Pyhän Hengen voiman kauteen ikäänkuin se olisi ollut ohitse sen jälkeen, kun Raamattu oli kirjoitettu loppuun. Tämä ei ole totta. Ei ole ainoatakaan Kirjoitusten paikkaa, joka tukisi tätä, mutta sen sijaan on monia, jotka ratkaisevasti esittävät päinvastaista. Tässä on meidän todisteemme, että molemmat näistä syytöksistä ovat vääriä. Ap.t. 2:38-39: ”Niin Pietari sanoi heille: ’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu’.” Voiman lupaus, joka annettiin apostoleille helluntaina on ”teille (juutalaisille) ja teidän lapsillenne (juutalaisille) ja kaikille, jotka kaukana ovat (pakanoille), ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu (sekä juutalaiset että pakanat)”. Siihen asti, kun Hän lakkaa kutsumasta. Helluntain sanoma ja voima eivät tule lakkaamaan.

Mitä seurakunnalla oli helluntaina, on sen luovuttamaton oikeus. Alunperin sillä oli puhdas Jumalan Sana. Sillä oli Hengen voima, joka oli ilmaistu erilaisissa merkeissä ja ihmeissä ja Pyhän Hengen lahjoissa. Hebr. 2:1-4: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?” Tuo alkuperäinen seurakunta ei ollut ihmisten organisoima. Se oli Pyhän Hengen johtama. Se ei myöskään ollut kovin suuri. Se oli vihattu, halveksittu ja ahdistettu. Sitä vainottiin kuolemaan saakka. Mutta se oli uskollinen Jumalalle. Se pysyi alkuperäisen Sanan antamassa kaavassa.

Älkää menkö tässä harhaan. Kun sanoin, että Jumala ja Hänen tiensä eivät koskaan muutu, en sanonut, että seurakunta ja sen sanansaattajat eivät voisi muuttua. Seurakunta ei ole Jumala. Sentähden se voi muuttua. Sanon, että koska Jumala on muuttumaton ja Hänen tiensä ovat muuttumattomat, me voimme mennä takaisin alkuun ja nähdä ensimmäisen ja täydellisen Jumalan teon ja sen perusteella arvioida muita. Näin se on tehty. Todellinen seurakunta tulee aina kilvoittelemaan ollakseen helluntain alkuperäisen seurakunnan kaltainen. Nykyajan todellinen seurakunta koettaa olla tuon aivan ensimmäisen seurakunnan kaltainen. Ja seurakuntien sanansaattajat, joissa on sama Jumalan Henki, pyrkivät olemaan apostoli Paavalin kaltaisia. He eivät tule olemaan täysin hänen kaltaisiaan; mutta todelliset sanansaattajat tulevat muistuttamaan eniten Paavalia, joka oli vapaa kaikista ihmisistä, myyty Jumalalle, ja joka levitti ainoastaan Jumalan Sanaa, ja ilmaisi Pyhää Henkeä voimassa. Mikään muu ei tulisi kelpaamaan. Teidän täytyy toimia alkuperäisen pohjalta. Alkuperäisten tavalla, todellinen seurakunta tulee aina olemaan se, joka yrittää kulkea helluntain aikaisten perustajiensa jalanjäljissä, ja sen sanansaattajat tulevat seuraamaan apostoli Paavalia, ensimmäistä sanansaattajaa ensimmäiselle seurakuntajaksolle. Se on näin yksinkertaista ja näin ihmeellistä.

Tämän yksinkertaisen, mutta kuitenkin niin ihmeellisen avaimen avulla, minä kykenin Pyhän Hengen avulla lukemaan Ilmestyskirjaa ja historioita ja löytämään niistä jokaisen seurakuntajakson, jokaisen sanansaattajan, jokaisen seurakuntajakson keston ja sen osan, jota kukin esitti Jumalan tarkoituksessa helluntaista asti noiden seurakuntajaksojen päättymiseen asti.

Kun nyt ymmärrätte, kuinka me arvioimme, millainen todellinen seurakunta oli (millainen se oli helluntaina ja millainen se oli apostolisena aikakautena, kuten on esitetty Raamatussa apostolien teoissa), me voimme soveltaa samaa sääntöä nähdäksemme, kuinka seurakunta lankesi. Perusvirhe, tai virheet, jotka hiipivät ensimmäisen seurakunnan keskuuteen ja jotka on ilmoitettu apostolien teoissa ja Ilmestyskirjassa sekä myös Kirjeissä, tulevat yhä näkyvämmin julki toinen toistaan seuraavissa seurakuntajaksoissa, kunnes tulemme totuuden täydelliseen pimentymiseen viimeisessä, eli Laodikean seurakuntajaksossa.

Nyt tästä ensimmäisestä avaimesta, jonka olemme saaneet Herralta, seuraa toinen ja hiukan vähemmän ihmeellinen totuus. Mainitsin, että todellinen seurakunta pyrkisi aina olemaan senkaltainen kuin se oli Apostolien teoissa. Tämä on täsmälleen oikein. Mutta olemme huomanneet, että Sana opettaa myös väärän sisääntunkeutumisesta, kunnes tapahtuu totuuden täydellinen pimentyminen, juuri ennen Herran ilmestymistä. Nyt mielissämme herää kysymys; hylkääkö Jumala omansa ja antaa heidän langeta täydellisen eksytyksen valtaan? Ei missään tapauksessa, sillä Kirjoitukset sanovat hyvin selvästi, että valittuja EI VOIDA eksyttää, ”Sillä on nouseva vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja ja he tekevät suuria merkkejä ja ihmeitä; jopa siinä määrin, että JOS SE OLISI MAHDOLLISTA he eksyttäisivät jopa valitutkin.” [engl. käännös] Mitä sitten? Vastaus on selvänä meidän edessämme. On olemassa sekä Oikea Seurakunta että väärä seurakunta. On olemassa Oikea Viinipuu ja väärä viinipuu. Mutta tietenkin tuo väärä seurakunta, väärä viinipuu koettaa aina anastaa oikean seurakunnan paikan ja väittää, että se eivätkä valitut, on oikea ja aito. Väärä koettaa tappaa oikean. Näin oli apostolien teoissa, näin on esitetty seitsemässä seurakuntajaksossa samoin kuin eri kirjeissäkin. Näin on ollut. Näin on nytkin, ja näin tulee olemaan. Toisin ei voi olla.

Olkaamme nyt hyvin huolellisia, ettemme hämmentyisi tässä vaiheessa. Tämän vuoksi me etsimme Sanasta vahvistusta tälle väitteelle. Menkäämme takaisin alun Kirjaan, ensimmäiseen Mooseksen kirjaan. Eedenin puutarhassa oli KAKSI PUUTA. Toinen oli hyvä; toinen oli paha. Toinen tuotti ELÄMÄÄ, toinen kuolemaa. Oli kaksi lasta, jotka alunpitäen uhrasivat Jumalalle. Sallikaa minun toistaa tämä; he MOLEMMAT uhrasivat Jumalalle. 1. Moos. 4:3-5: ”Ja jonkun ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle; ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi.” Mutta toinen (Kain) oli paha. Hän oli isästään (paholaisesta), kun taas Aabel oli vanhurskas Herran edessä. Jälleen oli kaksi lasta samojen vanhempien lihasta. He olivat Iisakin ja Rebekan kaksoset. Toinen oli Jumalan valittu ja toinen oli kirottu. Molemmat palvelivat Jumalaa. Jokaiseen yksittäiseen tapaukseen liittyi Jumalan palveleminen. Jokaisessa eri tapauksessa paha vihasi ja vainosi vanhurskasta. Joissakin tapauksissa paha tuhosi vanhurskaan. Mutta huomatkaa. Heidät istutettiin yhdessä. He elivät yhdessä. He molemmat esittivät pyyntöjä Jumalalle ja palvelivat Jumalaa.

Nämä esimerkit kuvaavat täydellisesti Herran Jeesuksen Kristuksen vertausta, kun Hän sanoi, että taivasten valtakunta oli miehen kaltainen, joka kylvi hyvän siemenen, ja sitten vihollinen tuli ja istutti lustetta hyvän siemenen joukkoon. Jumala ei istuttanut lustetta. Saatana istutti tuon lusteen aivan Jumalan hyvän siemenen joukkoon. Nuo kaksi eri kasvilajia (ihmiset), kahdesta eri siemenlajista, kasvoivat yhdessä. Molemmat saivat ravinnon samasta maasta, ne olivat osallisia samasta auringon paisteesta, sateesta ja kaikista muista eduista, ja molemmat leikattiin elonkorjuussa vuorollaan. Ymmärrättekö nyt sen? Älkää koskaan unohtako näitä totuuksia, tutkiessamme seurakuntajaksoja ja myöhemmin sinettejä. Ja ennen kaikkea älkää unohtako, että tässä viimeisessä seurakuntajaksossa, jolloin luste kerätään yhteen polttamista varten, ne tulevat tuomaan ulos vehnän, jonka Herra on korjaava aittaansa.

Haluan selvittää tämän ajatuksen läpikotaisin, siispä menkäämme askel pidemmälle. Oletteko koskaan tutkineet herätysten historiaa? Herätys merkitsee Jumalan liikkumista voimassa, ja joka kerta, kun Jumala liikkuu, on saatanakin siellä liikkuakseen. Näin tapahtuu aina. Suuren Walesin herätyksen aikana (ja useimmat ihmiset eivät tiedä tätä) mielisairaalat täyttyivät nopeasti, ja esiintyi suurta perkeleellisen voiman näytöstä, jonka tarkoituksena oli vetää huomio pois Jumalasta. On kirjoitettu muistiin, että Wesleyn aikana ihmiset tekivät mitä merkillisimpiä asioita, jotka ehdottomasti olivat saatanasta koettaen tehdä tyhjäksi Jumalan hyvyyden ja voiman. Lutherin päivistä sanotaan, että hänen palvelustehtävänsä ihme ei ollut siinä, että hän menestyksellisesti vastusti roomalaiskatolista kirkkoa, vaan on ihme, että hän saattoi pysyä lujana ja järkevänä fanaatikkojen keskellä, jotka usein olivat täytetyt väärillä hengillä, jotka johtivat heitä. Ja jos olette olleet tietoisia tästä viimeisen päivän palvelustehtävästä, olette huomanneet saman väärien ja pahojen henkien hyökkäyksen. Sen täytyy olla näin. Toivon ja uskon, että te olette kyllin hengellisiä ymmärtääksenne tämän ja käyttääksenne sitä hyväksenne .

Vahvistaaksemme tämän kohdan toisiinsa kietoutuneista oikeasta ja väärästä viinipuusta, ja osoittaaksemme todeksi kaksi henkeä, jotka työskentelevät, katsokaamme I Joh. 4:l-4 ja Juuda 3,4,5: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevat tulossa, ja se on JO NYT maailmassa. Lapsukaiset, te olette voittaneet heidät; (antikristuksen henki) sillä hän (Jumalan Henki), joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.” Juuda 3, 4, 12: ”Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on PYHILLE annettu. Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut ERÄITÄ IHMISIÄ (ei pyhiä), (nämä eivät ole tulleet OVEN kautta ja ovat sentähden ryöväreitä) joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, JUMALATTOMIA, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen. He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne (teidän KANSSANNE) julkeasti kemuilevat ja…” Näiden Kirjoitusten kohtien pohjalla ei voida kieltää sitä, että oikea ja väärä seurakunta ovat kietoutuneet yhteen, sillä ne on istutettu yhdessä, mutta ne ovat lähtöisin eri siemenestä.

On vielä jotakin, mitä teidän pitäisi tietää. Nämä seitsemän seurakuntaa, joille Johannes puhui, ovat kaikki Vähässä Aasiassa ja ne kaikki ovat pakanaseurakuntia. Hän ei puhu Jerusalemin seurakunnalle, joka oli pääasiassa juutalainen; ehkä joitakin pakanoita oli siinä. Syy siihen on se, että Jumala oli kääntynyt pois juutalaisista pakanoiden puoleen. Täten Jumala koko seurakunta- jaksojen ajan toimii pakanoiden kanssa kutsuen itselleen pakanamorsianta. Tämän mukaan ilmaisut ’seurakuntajaksot’ ja ’pakanoiden täysi luku’ merkitsevät yhtä ja samaa asiaa. Ap.t. 13:44-48: ”Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa. Mutta nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: ’Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: ”Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti.”.’ Sen kuultuaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.” Room. 11:1-8: ”Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa. Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut. Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo kertomuksessa Eliaasta, kuinka hän Jumalan edessä syyttää Israelia: ”Herra, he ovat tappaneet sinun profeettasi ja hajottaneet sinun alttarisi, ja minä yksin olen jäänyt jäljelle, ja he väijyvät minun henkeäni”? Mutta mitä sanoo hänelle Jumalan vastaus? ”Minä olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polvea Baalille.” Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan. Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo. Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet, niinkuin kirjoitettu on: ”Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti”.”

Room. 11:25-29: ”Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: ’Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.’ Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden. Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.”

Näillä seitsemällä Vähässä Aasiassa sijaitsevalla seura-kunnalla oli tuona muinaisena aikana tiettyjä ominais-piirteitä, jotka kypsyivät hedelmäksi myöhempinä aikoina. Se, mikä oli vain kylvetty siemen silloin, tuli myöhemmin esiin kypsänä satona, kuten Jeesus sanoi: ”Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle tapahtuu?” Luuk. 23:31.

SANOMA EFESON SEURAKUNTAJAKSOLLE

Ilmestyskirja 2:1-7:

”Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskentelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä:

Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi;

ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.

Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.

Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.

Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.’

SANANSAATTAJA

Efeson seurakunnan sanansaattaja (enkeli) oli apostoli Paavali. Sitä, että hän oli pakanain aikakauden ensimmäisen seurakuntajakson sanansaattaja, ei voida kieltää. Vaikka Pietarille annettiin valtuudet avata ovet pakanoille, oli Paavali kuitenkin heidän apostolinsa ja profeettansa. Hän oli profeetta-sanansaattaja pakanoille. Hänen profeetallinen virkansa, jonka kautta hän sai täyden ilmestyksen Sanasta pakanoita varten, todistaa hänet heidän apostoliseksi sanansaattajakseen. Tämän myönsivät toiset apostolit Jerusalemissa. Gal. 1:12-19: ”Enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta. Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä Julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta Ja vereltä, enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon. Sitten, kolmen vuoden kuluttua, minä menin ylös Jerusalemiin tutustuakseni Keefaaseen ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi. Mutta muita apostoleja minä en nähnyt; näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen.” Gal. 2:2: ”Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan.” Gal. 2:6-9: ”Ja nuo, joita jonakin pidettiin – millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön – nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään, vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille – sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa – ja kun olivat tulleet tuntemaan sen armon, mikä oli minulle annettu, niin Jaakob ja Keefas ja Johannes, joita pidettiin pylväinä, antoivat minulle ja Barnabaalle yhteisen työn merkiksi kättä, mennäksemme, me pakanain keskuuteen ja he ympärileikattujen.” Room. 11:13: ”Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa.”

Paavali perusti Efeson seurakunnan suunnilleen ensimmäisen vuosisadan puolivälissä. Tämä antaa meille mahdollisuuden määritellä Efeson seurakuntajakson alun; noin 53 j.Kr.

Hänen palvelustapansa antoi esikuvan, johon kaikkien tulevien sanansaattajien oli pyrittävä, ja tosiasiallisesti se on esikuva jokaiselle todelliselle Jumalan palvelijalle, vaikkakaan nämä eivät tule saavuttamaan sellaisia profeetallisia korkeuksia, kuin Paavali. Paavalin palvelustehtävällä oli kolminainen olemus, joka oli seuraavanlainen:

Ensinnäkin Paavali oli ehdottoman uskollinen Sanalle. Hän ei koskaan poikennut siitä kustannuksista huolimatta. Gal. 1:8-9: ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.” Gal. 2:11-14: ”Mutta kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: ’Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?'”

1. Kor. 14:36-37: ”Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut? Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky.”

Huomatkaa, että Paavali oli järjestäytymätön, mutta Hengen johtama, aivan kuten oli silloinkin kun Jumala toimi Mooseksen kautta johtaakseen Israelin ulos Egyptistä. Jerusalemin neuvosto ei koskaan lähettänyt Paavalia, eikä sillä ollut minkäänlaista valtaa häneen. Jumala, ja Jumala yksin, lähetti hänet ja johti häntä. Paavali ei ollut ihmisistä vaan Jumalasta. Gal. 1:1: ”Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt.” Gal. 2:3-5: ”Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä. Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.”

Toiseksi, hänen palvelustehtävänsä tapahtui Hengen voimassa tuoden siten esiin puhuttua ja kirjoitettua Sanaa. 1. Kor. 2:1-5: ”Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.” Ap.t. l4:8-10: ”Ja Lystrassa oli mies, joka istui siellä, hervoton jaloistaan ja rampa äitinsä kohdusta saakka, eikä ollut koskaan kävellyt. Hän kuunteli Paavalin puhetta. Ja kun Paavali loi katseensa häneen ja näki hänellä olevan uskon, että hän voi tulla terveeksi, sanoi hän suurella äänellä: ’Nouse pystyyn jaloillesi’. Ja hän kavahti ylös ja käveli.” Ap.t. 20:9-12: ”Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui hän sikeään uneen ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet nostettiin ylös kuolleena. Mutta Paavali meni alas, heittäytyi hänen ylitsensä, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: ’Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki’. Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle. Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.” Ap.t. 28:7-9: ”Lähellä sitä paikkaa oli saaren ensimmäisellä miehellä, jonka nimi oli Publius, maatiloja. Hän otti meidät vastaan ja piti meitä ystävällisesti kolme päivää vierainansa. Ja Publiuksen isä makasi sairaana kuumeessa ja punataudissa; ja Paavali meni hänen luoksensa, rukoili ja pani kätensä hänen päälleen ja paransi hänet. Kun tämä oli tapahtunut, tulivat muutkin sairaat, mitä saarella oli, ja heidät parannettiin.” 2. Kor. 12:12:”0nhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla.”

Kolmanneksi, Jumalan hänelle antama palvelustehtävä tuotti silminnähtävää hedelmää. 2. Kor. 12:11: ”Olen joutunut mielettömyyksiin! ja te olette minut siihen pakottaneet. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole missään ollut noita isoisia apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mitään.” l. Kor. 9:2: ”Jos en olekaan apostoli muille, olen ainakin teille; sillä te olette minun apostolinvirkani sinetti Herrassa.” 2. Kor. 11:2: ”Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.” Paavalin kautta saatettiin suuret joukot pakanalampaita sisälle; hän ruokki heitä ja huolehti heistä, kunnes he tuottivat vanhurskauden hedelmää ja olivat osana pakanamorsianta valmiina kohtaamaan Herran.

Johanneksen ilmestyksen antamisen aikoihin, perintötiedon kertoman mukaan, Paavali oli jo kuollut marttyyrina, mutta Johannes jatkoi hänen tilallaan täsmälleen kuten Paavali oli tehnyt oman palvelustehtävänsä päivinä. Paavalin kuolema ennen Johanneksen ilmestyksen saamista ei lainkaan kumoa sitä seikkaa, että hän oli Efeson seurakuntajakson sanansaattaja, sillä jokaisen jakson sanansaattaja – riippumatta siitä, milloin hän ilmestyy tai poistuu – on se, joka vaikuttaa tuossa jaksossa Jumalan puolesta Sanan julkituovan palvelustehtävän kautta. Paavali oli tuo mies.

EFESON KAUPUNKI

Efeson kaupunki oli yksi Aasian kolmesta suurimmasta kaupungista. Sitä kutsuttiin usein kristillisen uskon kolmanneksi kaupungiksi Jerusalemin ollessa ensimmäinen ja Antiokian toinen. Se oli hyvin rikas kaupunki. Hallitus oli roomalainen, mutta kieli oli kreikka. Historioitsijat uskovat, että Johannes, Maria, Pietari, Andreas ja Filippus haudattiin kaikki tähän kauniiseen kaupunkiin. Paavali, joka laski perustuksen todelliselle uskolle tässä kaupungissa, saarnasi siellä vain noin kolmen vuoden ajan; mutta ollessaan poissa lauman luota hän jatkuvasti huolehti heistä rukoillen. Timoteus oli sen ensimmäinen paimen. 1. Tim. 1:1-3: ”Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, Jumalan, meidän vapahtajamme, ja Kristuksen Jeesuksen, meidän toivomme, asettama, Timoteukselle, oikealle pojallensa uskossa. Armo, laupeus ja rauha Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta, meidän Herraltamme! Niinkuin minä Makedoniaan lähtiessäni kehoitin sinua jäämään Efesoon, käskeäkseni eräitä kavahtamaan, etteivät vieraita oppeja opettaisi.”

Itse nimellä Efeso on yhdistetty merkitys ’pyrkiä jonnekin’ ja ’rentoutua’. Nämä korkeat pyrkimykset tämän jakson aikana, joka oli alkanut. Hengen täyteyden, ”Jumalan syvyyksien” kautta, jonka avulla he pitivät päämääränään Jumalan korkeaa kutsumusta, alkoivat antaa tietä vähemmän tarkkaavaiselle mielialalle. Vähemmän palava Jeesuksen Kristuksen seuraaminen alkoi tuoda itseään esiin enteenä siitä, että tulevina aikoina fyysinen äänitorvi jota kutsutaan seurakunnaksi, tulisi vajoamaan ”saatanan syvyyksien” kauheuksiin. Se oli alkanut rentoutua ja liukua pois. Koko seurakuntajakso oli jo luopumassa. Se oli jättänyt ensimmäisen rakkautensa. Tuo Efeson seurakuntajakson aikana istutettu pieni taimi tulisi eräänä päivänä kasvamaan valheen hengessä, kunnes kaikki taivaan saastaiset linnut tulisivat lepäämään sen oksilla. Inhimillisen ajattelun mukaan tulisi tämä pieni kasvi näyttämään tuosta uudesta Eevasta (uudesta seurakunnasta) niin viattomalta, että hän jälleen tulisi saatanan pettämäksi. Efeson seurakuntajakso oli suonut hänelle tilaisuuden toimia Jumalan parhaaksi, ja hetkeksi hän pääsi voitolle, mutta sitten hän rentoutui, ja tuona varomattomuuden hetkenä saatana istutti täydellisen tuhon siemenen.

Efeson uskontokin kuvaa täydellisesti tätä ensimmäistä seurakuntajaksoa ja sanelee seuraavien seurakuntajaksojen suunnan. Ensinnäkin, suurenmoisen ja niin monia vuosia rakennetun Dianan temppelin pyhitetyissä saleissa oli kaikkein loistottomin ja vaatimattomin Dianan kuva, mitä kukaan voisi kuvitella. Se oli ehdottomasti erilainen kuin mikään muu hänen kuvistaan, jotka oli sijoitettu muihin hänelle pyhitettyihin temppeleihin. Se oli yksinkertaisesti melkein muodoton naisen kuva, joka lopulta yhtyi puupalaseen, josta se oli veistetty. Ja sen kaksi kättä oli yksinkertaisesti tehty kahdesta rautatangosta. Kuinka täydellisesti tämä kuvaakaan antikristuksen henkeä, joka pääsi vapaaksi tällä jaksolla. Siellä hän pääsi vapaaksi ihmisten keskellä, mutta ei vielä ottanut mitään muotoa, joka olisi saanut ihmiset varuilleen. Kuitenkin nuo kaksi rautatankokättä osoittivat, että hänen tarkoituksensa oli murskata Jumalan työ, kun hän valmisti itselleen sisäänpääsyä. Eikä kukaan näyttänyt huomaavan häntä tai sitä, mitä hän oli tekemässä. Mutta eräänä päivänä he tulisivat huomaamaan sen, kun noiden kahden rautakäden ’teot’ tulisivat ’opiksi’, ja hänen oppinsa tulisi keisarikunnan laiksi.

Temppelipalveluksen järjestys on myöskin hyvin paljastava. Ensiksikin siellä oli pappeja, jotka olivat eunukkeja. Tämä steriili pappeus ennakoi niiden ihmisten steriilisyyttä, jotka tulevat luopumaan Sanasta, sillä ihmiset, jotka väittävät tuntevansa Jumalan erillään Sanasta, ovat yhtä hedelmättömiä elämältään kuin steriili eunukki. Toiseksi, temppelillä oli rajojensa sisäpuolella neitsytpapitar, joka suoritti temppelin uskonnolliset toimet. Tämä osoitti edessäpäin olevia päiviä, jolloin seremonia ja muoto, rituaalit ja teot, tulisivat ottamaan Pyhän Hengen paikan eikä armolahjojen ilmeneminen enää tulisi täyttämään Jumalan temppeliä. Heidän yläpuolellaan oli ylimmäinen pappi, mies, jolla oli poliittista voimaa ja julkista vaikutusvaltaa, kuvaten sitä, mikä jo oli meneillään, vaikkakaan ei vielä liian näkyvästi, toisin sanoen, että seurakunta pian luovutettaisiin ihmisjohtoon ihmissuunnitelmineen ja ihmisen kunnianhimoineen ja ”näin sanoo Pyhä Henki” ei enää tulisi olemaan elävää todellisuutta. Ja heidän kaikkien alapuolella olivat temppeliorjat, joilla ei ollut muuta valinnanvaraa kuin tottelevaisuus uskonnollista pappisvaltaa kohtaan. Mitä muuta tämä merkitsee kuin sitä, että on tuleva päivä, jolloin vakiintunut papisto poliittisen keinottelun ja valtion avulla ja syrjäyttämällä Sanan ja Hengen uskonkappaleilla, opinkappaleilla ja inhimillisellä johtajuudella, tulisi orjuuttamaan maallikot samalla kun johtajat eläisivät väärin saadussa ylellisyydessä ja nautiskelisivat saastaisista huvituksistaan, ja kurjat ihmiset, joita Jumalan Sanan mukaan tulisi palvella, tulevat nyt palvelijoiksi.

JEESUS, HÄNEN SANANSAATTAJANSA JA SEURAKUNNAT

Ilm. 2:1: ”Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä’.” Tämä on Hän, josta on sanottu: ”Tämä sama Jeesus on SEKÄ Herra että Kristus.” Siellä Hän on yksi ja ainoa Herra Jumala Kaikkivaltias, paitsi Häntä ei ole ketään muuta. Siellä Hän on, pelastaja (”…pelastus on Herrasta”, Joona 2:9), käyskennellen seurakuntien keskellä kautta seitsemän seurakuntajakson. Mitä Hän oli ensimmäisessä jaksossa, sitä Hän on kaikkina aikoina. Jokaiselle uskovalle Hän on Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Mitä Hän kerran teki, sitä Hän tekee vielä ja tulee tekemään edelleenkin.

Huomaatte nyt, että Jeesus käyskentelee yksin seurakuntansa keskellä. Ei ole ketään muuta Hänen kanssansa. Eikä siellä todella voi ollakaan, sillä Hän yksin toi pelastuksen, ja ostettuaan morsiamensa omalla verellään Hän omistaa hänet. Hän on hänen Herransa ja Mestarinsa. Morsian antaa Hänelle kaiken kunnian ja tuota kunniaa. Hän ei jaa kenenkään muun kanssa. Siellä ei ole paavia Hänen kanssaan. Siellä ei ole arkkipiispaa Hänen kanssaan. Maria, hänen maallisen ruumiinsa äiti, ei ole Hänen kanssansa. Hän ei puhu ja käänny Isän puoleen, sillä Hän on Isä. Hän ei käänny antaakseen määräyksiä Pyhälle Hengelle, sillä Hän on Jumala, iankaikkinen Henki, ja Hänen elämänsä virtaa ja sykkii seurakunnassa antaen sille Elämän, ja ilman Häntä siinä ei olisi Elämää. Pelastus on Herrasta.

Hänen kanssaan ei ollut ketään, kun Hän polki jalkoihinsa tulisen pätsin vihan kiivauden. Se ei ollut kukaan muu kuin HÄN, joka riippui ristillä ja antoi verensä. Hän on meidän uskomme alkaja ja täydelliseksi tekijä. Hän on meidän pelastuksemme Alfa ja Omega. Meidät on vihitty Hänelle, eikä kenellekään muulle. Me emme kuulu kirkolle. Me kuulumme Hänelle. Hänen Sanansa on laki. Opinkappaleet, uskonkappaleet, lait ja perustuslait eivät vaikuta meihin. Jeesus YKSIN käyskentelee seurakuntien keskellä. Se on Jumala Hänessä (morsiamessa), joka vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen Hänen oman hyvän tahtonsa mukaan. Älkää koskaan unohtako tätä. Teillä on ainoastaan yksi yhteys Jumalaan ja Jumalalla on ainoastaan yksi yhteys teihin – se on JEESUS, ja YKSIN JEESUS.

Siellä Hän on pitäen seitsemää tähteä oikeassa kädessään. Oikea käsi tai käsivarsi merkitsee Jumalan voimaa ja arvovaltaa. Ps. 44:4: ”Sillä eivät he miekallansa valloittaneet maata, eikä heidän käsivartensa heitä auttanut, vaan sinun oikea kätesi, sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus, koska sinä olit heihin mielistynyt.” Tässä voiman oikeassa kädessä ovat nuo seitsemän tähteä, jotka Ilm. 1:20 mukaan ovat seitsemän seurakunnan sanansaattajaa. Tämä ilmaisee sen, että Jumalan voima ja arvovalta ovat Hänen sanansaattajiensa tukena jokaisessa seurakuntajaksossa. He kulkevat eteenpäin Pyhän Hengen tulessa ja voimassa Sanan kanssa. He ovat tähtiä, koska he heijastavat valoa. Valo, jota he heijastavat, on Hänen valoaan. Heillä ei ole omaa valoa. He eivät pala omaa tultaan, jotta ihmiset voisivat kulkea heidän kipinöidensä valossa. Jes.50:11. On yö, sillä silloin tähdet tulevat esille. Se on synnin pimeyden yö, sillä kaikki (koko maailma) ovat syntiä tehneet ja ovat pysyvästi Jumalan kirkkautta vailla, Room. 3:23 [engl. käännös].

Nämä seitsemän sanansaattajaa tekevät Jumalan tunnetuksi ihmisille. Joka vastaanottaa heidät, ottaa vastaan Hänet, joka lähetti heidät, Joh. 13:20. He puhuvat ja toimivat Hänen valtuuttaminaan. Hän tukee heitä jumaluuden koko voimalla. Matt. 28:18-20: ”Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ’Minulla on annettu KAIKKI VALTA taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, MINÄ OLEN TEIDÄN KANSSANNE JOKA PÄIVÄ maailman loppuun asti’.” [engl. käännös]: ”aikakausien loppuun asti”. Siellä he siis ovat, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa, palaen Jumalan tulesta, tarjoten totuuden Sanaa, ja siellä Hän seisoo tukeakseen heitä. Ja ajatelkaapa sitä, ettei yhdenkään uskovan minkään jakson aikana tarvitse huutaa sydämessään: ”Oi, olisinpa minä ollut siellä ensimmäisessä seurakuntajaksossa, jolloin apostolit ensimmäisinä lähetettiin.” Ei ole MITÄÄN tarvetta katsella taaksepäin. KATSO YLÖS! Katso Häneen, joka nytkin käyskentelee seurakuntien keskellä kaikkina aikoina. Katso Häntä, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti; ja jonka olemus ja tiet eivät koskaan muutu. Missä kaksi tai kolme on koolla Hänen nimessään, siellä Hän on heidän keskuudessaan. Ei ainoastaan hyväntahtoisena katselijana heidän keskellään tai muistikirjaa pitävänä enkelinä, vaan siellä Hän seisoo ilmaisten täsmälleen, mitä Hän on – Elämä ja Ylläpitäjä ja kaikkien hyvien lahjojen Antaja seurakunnalle. Halleluja!

”Joka käyskentelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä.” Kuinka merkitykselliset ovatkaan nuo Sanat, kun niitä katsellaan Kirjoitusten valossa, jotka kuvaavat Hänet ”Kristuksena, joka on meidän Elämämme.” Sillä todellakin, Kristus on seurakunnan Elämä. Seurakunnalla ei ole muuta Elämää. Ilman Häntä se on yksinkertaisesti uskonnollinen yhdistys, kerho, tarkoitukseton joukkokokous. Kuten ruumis, joka on puettu ja jalokivin koristettu, on silti kuollut, samoin seurakuntakin, huolimatta siitä, mitä sen ohjelmat ja hyvät pyrkimykset voivat saada aikaan, on ilman Kristusta pelkkä ruumis. Mutta kun Hän on sen keskellä, vaikuttaen siinä, tulee se kaikkien ihmetyksen kohteeksi, ”Hänen ruumiinaan, Hänen täyteytenään, joka kaikki kaikissa täyttää.” Ja juuri tänä hetkenä Hän käyskentelee viimeisen jakson kultaisen lampunjalan kohdalla. Mitä Hän oli käyskennellessään siellä ensimmäisen jakson aikana, sitä Hän on nyt viimeisessä jaksossa. Jeesus Kristus SAMA EILEN, TÄNÄÄN ja IANKAIKKISESTI.

”Seitsemän kultaista lampunjalkaa.” 2. Moos. 25:31 sanotaan: ”Ja tee myös seitsenhaarainen lamppu PUHTAASTA kullasta. Tee lamppu jalkoineen ja varsineen KOHOTAKOISTA tekoa; sen kukkakuvut, nuput kukkalehtineen, olkoot samaa kappaletta kuin se.” Todellista Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa, morsianta, verrataan PUHTAASEEN kultaan. Morsiamen vanhurskaus on HÄNEN vanhurskauttaan. Morsiamen ominaisuudet ovat HÄNEN omia loistavia ominaisuuksiansa. Morsiamen tunnusmerkit löydetään Hänessä (Jeesuksessa). Mitä Jeesus on, sitä morsiamen tulee tuoda julki. Morsiamessa ei ole yhtään virhettä. Hän on kauttaaltaan loistava ja ihana. Alusta loppuun asti hän on Herransa työtä, ja kaikki Hänen työnsä ovat täydelliset. Itse asiassa morsiamessa yhdistyvät ja paljastetaan Jumalan iankaikkinen viisaus ja tarkoitus. Kuinka joku voisi luodata sitä? Kuinka joku voisi ymmärtää sitä? Vaikka me emme voi tehdä sitä, me voimme hyväksyä sen uskon kautta, sillä Jumala on puhunut sen.

Mutta kynttilänjalka ei ole ainoastaan kultaa, vaan se on TAOTTUA kultaa. Taotusta kullasta käsin kaiverrettuja, Hengen antamien piirustusten mukaan. Lukuunottamatta hänen Herraansa ja Mestariansa, Jeesusta Kristusta, onko koskaan löytynyt kansaa, joka olisi niin lyöty ja puhdistettu kuin Jeesuksen Kristuksen morsian? Aivan varmasti hän täyttää Kristuksen kärsimysten mitan, jonka Kristus jätti jälkeensä. Hänen tavaransa ovat ryöstetyt, hänen elämänsä on vaarassa. Häntä pidetään teuraslampaana. Häntä tapetaan kaiken päivää. Hän kärsii paljon, mutta ei maksa takaisin, eikä myöskään tuota toisille kärsimyksiä. Tämä ihana Kristuksen morsian on evankeliumin arvon mukainen. Ja niin kuin kulta on takomiskelpoista, vaikka messinki särkyykin siitä taottaessa, tämä Jumalan kulta kestää kärsimyksensä Herran tähden, ei alistettuna, ei särjettynä, ei hävitettynä, vaan muotoutuneena kauneuden ja ilon astiaksi, iankaikkisesti tämän elämän koettelemusten ja koetusten kautta.

KRISTUS YLISTÄÄ OMIAAN

Ilm. 2:2,3: ”Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.”

Kuinka kauniisti Pelastaja kiittää ja ylistääkään lapsiansa. Hän ottaa täysin huomioon heidän hienot hengelliset asenteensa ja käyttäytymisensä. Hän tietää, että heidän keskuudessaan on heikkoutta, mutta vielä Hän ei huuda sitä vastaan. Eikö tämä ole juuri kuten Herra? Hän tietää, kuinka rohkaista meitä oikeissa asioissa ja kuinka estää meitä väärissä asioissa. Me voisimme kaikki oppia hyvän läksyn tässä siitä, kuinka hoitaa seurakuntaa ja perheitämme. Ja vielä enemmän, me voisimme oppia hyvän läksyn siitä, kuinka Jumala kohtelee jokaista meistä täsmälleen tällä tavalla. Älkää koskaan olko masentuneita, Jumalan pyhät, sillä Jumala ei ole epäkiitollinen unohtaen teidän rakkaudentyönne. Mitä tahansa me teemme, jopa siitäkin, että annamme kupin kylmää vettä jollekin, tulee palkinto ja siunaus Herralta.

”Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi.” Kun Hän kulkee seurakuntansa keskellä, on Hän tietoinen kansansa kärsimyksestä ja Hän huolehtii heistä. Niinkuin oli Egyptin orjuuden päivinä, jolloin Hän kuuli heidän huutonsa, Hän, joka ei koskaan muutu, kuulee yhä ahdistettujen huudon, kulkiessaan heidän keskellänsä. Itse tämä sana ”kärsivällisyytesi” ilmaisee ahdistusten aikaansaamaa väsymystä. Jumalan kansa ei ainoastaan työskentele Hänelle rakkauden työssä, vaan he myös kärsivät Hänen kanssaan ilolla. He ovat kärsivällisiä kantaessaan iestään. Tämä ensimmäinen jakso kärsi suuresta vainosta. Sen täytyi työskennellä kovasti saarnatakseen evankeliumia ja levittääkseen totuutta. Heidän elämänsä korkeana kutsumuksena oli palvella Jumalaa, ja kun heidän toiveensa tässä elämässä tehtiin tyhjäksi, he olivat kärsivällisiä ja luovuttivat kaikki Hänelle, joka oli luvannut kestävän palkinnon taivaassa kaikesta, mistä he olivat luopuneet Hänen tähtensä maan päällä.

Uskon, että meidän tulisi pysähtyä tähän hetkeksi ja käsitellä ajatusta, että Jumalan ihmiset ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan vainottuja. Te tiedätte, että 1. Mooseksen kirja on kirja kaiken alkamisesta, ja minkä näette alkaneen siellä, se tulee jatkumaan aina Ilmestyskirjan loppuun asti, eikä se koskaan tule muuttumaan. Siellä me näemme, että Kain vainosi Aabelia ja tappoi hänet, koska Aabel miellytti Jumalaa. Sitten me näemme täydellisen kuvan Aabrahamin lihan mukaan syntyneessä pojassa, Ismaelissa, joka kiusasi lupauksen poikaa Iisakia ja taisteli häntä vastaan. Ja oli myös Eesau, joka vihasi Jaakobia ja olisi tappanut hänet, ellei Jumala olisi puuttunut asiaan. Uudessa Testamentissa me löydämme Juudaksen pettämässä Jeesusta, ja ensimmäisen vuosisadan uskonnolliset määräykset koettivat hävittää sen aikaiset uskovat. Tämän maailman lapset, joita saatana hallitsee, vihaavat Jumalan lapsia, jotka ovat Hengen valvonnassa.

Ei ole väliä sillä, kuinka vanhurskas ja oikeamielinen kristitty on julkisuuden edessä, ja kuinka ystävällinen hän on lähimmäisilleen, tehden vain hyvää, todistakoonpa hän vain Kristuksesta pelastajanaan ja hyväksyköön Pyhän Hengen lahjojen toiminnan kielien, profetian, parantamisen ja ihmeiden kautta, niin hänet tullaan tuomitsemaan. Tämän maailman henki vihaa Jumalan Henkeä,ja koska se ei voi voittaa Jumalan Henkeä, se yrittää tuhota astian, jossa totuuden Henki asuu.

Vaino ja koetukset ovat luonnollinen, normaali osa kristityn elämää. On vain yksi asia, joka voidaan tehdä niiden suhteen. Luovuttakaa ne kaikki Jumalalle, älkää tuomitko, jättäkää heidän tekonsa ja lopullinen tuomio Hänelle.

”Sinä et voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi.” Nämä efesolaiset uskoivat, että Jumalan ihmisten tuli olla pyhiä. Tämän jakeen mukaan he ryhtyivät toimenpiteisiin pitääkseen seurakuntaruumiin puhtaana synnin hapatuksesta. Mitä todennäköisimmin luopumus oli jo alkanut. Synti oli astunut seurakuntaan. Mutta he olivat tottelevaisia Paavalin sanoille, kun hän käski poistaa pahat keskuudestaan. He olivat erotettu kansa. He olivat tulleet ulos maailmasta, eivätkä he nyt aikoneet antaa maailman astua heidän keskuuteensa. He eivät hyväksyneet syntiä seurakunnassansa. Pyhyys ei ollut vain sanonta tai puheenparsi heidän keskuudessaan, se oli elämäntapa.

”Sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi.” No, tämäpä vasta suorasukainen lausunto on. ”Sinä olet koetellut niitä, jotka kutsuvat itseään apostoleiksi.” Eikö tämä ole julkeaa? Mitä oikeutta on ihmisillä koetella niitä, jotka kutsuvat itseään apostoleiksi? Ja kuinka he koettelivat heitä? Oi, minä rakastan tätä. Täällä se on Gal. 1:8: ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.” Juuri apostolit toivat alkuperäisen Sanan ihmisille. Tuo alkuperäinen Sana ei voinut muuttua. Ei edes pilkku tai viiva siitä. Paavali tiesi, että se oli Jumala, joka oli puhunut hänelle, ja niinpä hän sanoi: ”Vaikka jos minä tulisin, ja yrittäisin antaa teille toisen ilmestyksen, yrittäisin tehdä yhden pienen muutoksen siihen, minkä minä aluksi annoin, niin minä olisin kirottu.” Ymmärrättehän, että Paavali tiesi, että ensimmäinen ilmestys oli oikea. Jumala ei voi antaa ensimmäistä ilmestystä, sitten toisenlaista ilmestystä. Jos Hän tekisi näin, Hän muuttaisi mieltään. Hän voi antaa ilmestyksen ja sitten lisätä siihen, kuten Hän teki Eedenin puutarhassa, kun Hän lupasi vaimolle siemenen, ja sitten myöhemmin määräsi, että tuo siemen oli tuleva Aabrahamin kautta, ja sitten myöhemmin sanoi, että se tulisi saman suvun kautta Daavidissa. Mutta se oli sama ilmestys. Se ainoastaan antoi ihmisille enemmän tietoa auttaakseen heitä vastaanottamaan ja ymmärtämään sen. Mutta Jumalan Sana ei voi muuttua. Siemen tuli täsmälleen niinkuin oli ilmoitettu. Halleluja. Ja nähkää, mitä nuo väärät apostolit tekivät. He tulivat oman Sanansa kanssa. Efesolaiset tunsivat Sanan sellaisena, kuin Paavali oli opettanut sen. He olivat täynnä Pyhää Henkeä Paavalin kätten päällepanemisen kautta. He katsoivat noita vääriä apostoleja silmiin ja sanoivat: ”Te ette sano samaa mitä Paavali sanoi. Sentähden te olette vääriä.’ Oi, tämä saa minun sydämeni syttymään. Palatkaa takaisin Sanaani Te ette todellisuudessa koettele noita apostoleja, profeettoja ja opettajia, vaan SE ON SANA, JOKA KOETTELEE HEIDÄT. Näinä päivinä on tuleva profeetta Laodikean seurakuntajaksolle, ja te tulette tietämään, onko hän todellinen, Jumalan lähettämä vaiko ei. Niin tulee tapahtumaan, sillä jos hän on Jumalasta, TULEE HÄN OLEMAAN SANASSA TÄSMÄLLEEN SELLAISENA, KUIN JUMALA ANTOI SEN PAAVALILLE. HÄN EI TULE POIKKEAMAAN TUOSTA SANASTA HETKEKSIKÄÄN, EI EDES YHDEN PILKUN VERTAA. Tänä viimeisenä aikana, jolloin tulee ilmestymään monia vääriä profeettoja, tarkkailkaa ja nähkää, kuinka he kertovat teille, että ellette usko heitä ja mitä he sanovat, te tulette kadotetuksi; mutta kun tuo VIIMEISEN PÄIVÄN PROFEETTA tulee näköpiiriin, jos hän on todella se profeetta, hän huutaa: ”Palatkaa takaisin Sanaan tai olette kadotetut.” Hän ei tule rakentamaan yksityiselle ilmestykselle tai tulkinnalle, vaan Sanalle. Amen ja Amen!

Nämä väärät apostolit ovat julmia susia, joista Paavali puhui. Hän sanoi: ”Kun minä olen mennyt, he yrittävät tulla ja väittävät saaneensa yhtäläisen ilmestyksen; mutta heidän tarkoituksensa ei ole auttaa teitä, vaan tuhota teidät.” Ap.t. 20:27-32: ”Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa. Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat (omia sanojansa ja ajatuksiansa, eivät Jumalan), vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sentähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.”

Johannes tiesi heistä myöskin, sillä hän sanoi 1. Joh.4: 1: ”…monta väärää profeettaa on (jo) lähtenyt maailmaan.” Tuo antikristuksen henki oli jo soluttautumassa seurakuntaan, ja se teki sen asettumalla Sanaa vastaan. Niin, täällä se kaikki alkoi. Aivan täällä ensimmäisessä seurakuntajaksossa. Jo tällöin he kielsivät Sanan, ja asettivat omia opinkappaleitaan ja filosofioitaan Sanan sijaan. Tämä on antikristus, sillä Jeesus on Sana. Olla anti-Sana merkitsee olla anti-Jeesus. Olla anti-Sana merkitsee olla antikristus, sillä Henki ja Sana ovat YKSI. Jos sinä olet anti-Sana, sinä tulet olemaan antikristus. JOS SE ALKOI ENSIMMÄISESSÄ SEURAKUNTAJAKSOSSA SE TULEE KASVAMAAN, KUNNES LOPUSSA SE OTTAA VALLAN. Ja tarkalleen tämän te tulette näkemään, kun me käymme näiden seurakuntajaksojen läpi. Se alkaa todella pienenä Efeson seurakuntajaksossa, ja kasvaa jokaisessa jaksossa, kunnes anti-Sana, antikristuksen järjestelmä ottaa kokonaan vallan ja väärän kirkon väärät apostolit kiistävät Sanan erehtymättömyyden.

Nyt on helppo saada väärä käsitys siitä, mitä me olemme puhuneet, koska olen ilmaissut sen niin voimakkaasti. Saattaa kuulostaa siltä, että tämä anti-Sana, antikristuksen henki kieltää kokonaan Sanan, kieltää Raamatun, tullen juuri tässä hylkäämisessä huippuunsa. Näin ei kuitenkaan ole. Mitä se sen sijaan on, ilmenee Ilm. 22: 18,19: ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Se on vaikkapa vain YHDEN Sanan muuttamista ottamalla jotain pois tai lisäämällä siihen jotakin. Se on saatanan alkuperäinen temppu Eedenin puutarhassa. Hän vain lisäsi yhden pienen sanan siihen, mitä Jumala oli sanonut. Siinä se oli. Se toi kuoleman ja hävityksen. Ja aivan samoin oli Efesossa. Vain sana lisättiin, vain sana otettiin pois, ja niin anti-Sana, antikristuksen henki alkoi kukoistaa.

Käsitättekö tämän nyt? Siinä ovat jälleen nuo kaksoset. Siinä ovat nuo kaksi puuta jälleen, kasvaen kylki kyljessä samassa maassa, ollen osalliset samasta ravinnosta, juoden samasta sateesta, ja hyötyen samasta auringosta. Mutta ne tulevan ERI siemenestä. Yksi puu on Jumalan Sanan PUOLESTA, täsmälleen sellaisena kuin Jumala sen antoi ja se rakastaa ja tottelee sitä. Toinen puu on siemenestä, joka on vastakkainen Jumalan Sanalle ja muuttaa sitä, missä se vain haluaa. Se korvaa Jumalan elävän, todellisen Sanan omilla uskontunnustuksillaan ja opinkappaleillaan aivan kuten teki Kain, joka lopuksi tappoi Aabelin. Mutta älä pelkää pieni lauma. Pysy Sanassa. Pidä tuo Sana itsesi ja perkeleen välissä. Eeva ei tehnyt tätä ja hän epäonnistui. Ja kun seurakunta hellittää Sanasta, menee se saatanallisen pimeyden syvyyksiin.

”Ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon olet sinä saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.” Tämä on melkein sama, mitä sanottiin jakeessa kaksi. Mutta Jakeessa kaksi työ, teot ja kärsivällisyys olivat heille annetun Pyhän Sanan vartioimisen vuoksi. Kuinka he pitivätkään viholliset loitolla! Mikä tunnustus he olivatkaan Paavalille. Mutta tässä jakeessa heidän vainonsa, koetuksensa ja kärsivällisyytensä ovat siunatun Jeesuksen nimen tähden.

Te tiedätte, että tämä ei ole lainkaan outoa, sillä se on Sana ja nimi, joka tuo vihollisen meidän peräämme niinkuin tulvan. Tuo voimallinen Sana, mikä tuotiin julki parantamisessa, merkeissä, ihmeissä ja muilla tavoin, sai fariseukset vaatimaan kuolemaa todellisille uskoville. Ja nyt tuo juutalaisten vihaama ja halveksima nimi on sivistyneiden pilkkaama, heidän nauraen ajatellessaan jokaista, joka voisi olla niin hölmö, että uskoisi mieheen, joka kuoli ja nousi ylös jälleen ja istuu nyt taivaassa. Tässä siis olivat uskonnolliset vainoojat, juutalaiset, kiroamassa tätä Jeesusta, joka heille oli väärä Messias; ja tässä olivat toiset nauramassa, ilakoimassa ja purevasti ivaamassa uuden Jumalan nimeä, joka heille ei ollut lainkaan Jumala.

On jotakin muutakin, joka alkoi tänä jaksona, ja tulee jatkumaan aivan läpi kaikkien jaksojen, muuttuen syvemmäksi ja pimeämmäksi. Toisin sanoen ihmiset kielsivät tuon nimen. Se ei ollut todellinen Efeson seurakunta, joka näin teki. Ei, ne olivat väärät apostolit. Ne olivat ulkopuoliset, jotka yrittivät päästä sisään ja saastuttaa uskovat. Efesolaiset tiesivät tuon nimen, ja rakastivat sitä. Muistakaamme Efeson seurakunnan alkuperää. Pieni ryhmä ihmisiä, jotka odottivat Messiasta, kuulivat, että profeetta, joka kutsui itseään Messiaan edelläkävijäksi, oli ilmaantunut Palestiinan erämaahan ja kastoi ihmisiä parannukseen synneistä. Silloin nämä kastettiin Johanneksen kasteella. Mutta kun Paavali tuli heidän luoksensa, osoitti hän heille, että profeetta oli kuollut, ja että Jeesus oli tullut ja täyttänyt elämänsä syntiuhrina, ja että NYT Pyhä Henki oli tullut ja täyttäisi kaikki todelliset uskovat Jeesuksessa, Messiaassa. Kun he kuulivat tämän, KASTETTIIN HEIDÄT HERRAN JEESUKSEN KRISTUKSEN NIMEEN, ja kun Paavali pani kätensä heidän päällensä, täytettiin heidät kaikki Pyhällä Hengellä. He tiesivät, mitä oli totella Sanaa, ja tulla kastetuksi Hänen nimessään (Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä) ja tällä tavoin he tiesivät, että he tulisivat täytetyiksi Pyhällä Hengellä. Te ette voisi saada näitä ihmisiä muuttumaan. He tiesivät totuuden Ap.t. 19: 1-7.

He tiesivät tämän nimen vallan. He näkivät, että tämä nimi oli niin voimallinen, että jopa hikiliinat, joita otettiin Paavalin ruumiin päältä ja lähetettiin Jeesuksen nimessä kärsiville ihmisille, saattoivat vapauttaa sairaat kaikenlaisista sairauksista ja ajaa ulos pahat henget. Niin ihmeellisesti tämä nimi vaikutti, että turmeltuneet juutalaiset Efesossa yrittivät käyttää sitä ajaakseen ulos riivaajia. Ap.t. 19:11-17: ”Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois. Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ’Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa’. Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan seitsemän poikaa; mutta paha henki vastasi heille sanoen: ’Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?’ Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta. Ja tämän saivat tietää kaikki Efeson asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset; ja heidät kaikki valtasi pelko, ja Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti.”

He tiesivät sen vanhurskaan elämän, joka seurasi tämän Nimen mainitsemista, sillä kuka ikinä mainitsee Herran nimeä luopukoon hän synnistä. Olkaa pyhät te, jotka olette Pyhän Hengen astioita. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä. Nämä efesolaiset olivat KRISTITTYJÄ. He kantoivat erästä nimeä, ja tuo nimi oli Kristus, joka oli Jumalan Henki heissä ja joka oli yksi osa heidän Herransa kolmiosaisesta nimestä.

”…ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.” Nämä uskovat eivät tehneet työtä Paavalin tai järjestöjen hyväksi. He eivät olleet sitoutuneet ohjelmille tai laitoksille, joiden varaan he olisivat rakentaneet. He työskentelivät Herralle. He olivat Hänen palvelijoitaan, eivätkä järjestöjen pelinappuloita. He eivät menneet kirkkoon sunnuntaina ja puhuneet tuosta Nimestä ja sitten unohtaneet sitä loppuviikoksi. He eivät palvelleet tuota nimeä huulillaan. Ei, he antoivat elämänsä.

Kaikki, minkä he tekivät, he tekivät tuossa Nimessä. Tuossa Nimessä he toimivat, mutta jos he eivät voineet tehdä jotakin tuossa Nimessä, niin sitä he eivät tehneet lainkaan. Nämä olivat taivaallisiin paikkoihin asetettuja kristittyjä, joiden käytös oli Herran käytöksen kaltaista

Mutta tuo väärän viinipuun joukko, joka tahtoi saastuttaa tuon nimen, oli kuin hiiviskelevät sudet pimeässä, odottaen päästäkseen sisään ja repiäkseen kaiken maahan. Mutta pyhät kestivät koetuksen ja pitivät Sanan ja tuon Nimen.

JUMALAN SYYTE

Ilm. 2:4: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.” Ymmärtääksenne tämän täytyy teidän tajuta, että henki ei puhu ainoastaan Efeson alkuperäisille pyhille. Tämä sanoma on koko seurakuntajaksolle, joka kesti noin 120 vuotta. Sen sanoma on siis kaikille tuon ajanjakson sukupolville. Historiahan toistaa itseään. Israelin sukupolvissa me näemme herätyksen yhdessä sukupolvessa, vain nähdäksemme tulen sammuvan seuraavassa. Kolmannessa sukupolvessa hiillos saattaa hehkua himmeästi mutta neljännessä ei ehkä löydy enää jälkeäkään tuosta alkuperäisestä tulesta. Silloin Jumala sytyttää tulen jälleen, ja sama tapahtumasarja toistuu. Tämä ilmoittaa yksinkertaisesti sen totuuden, että Jumalalla ei ole lastenlapsia. Pelastus ei siirry eteenpäin luonnollisen syntymän kautta sen enempää kuin on totta apostolisessa vallanperimysväitteessä. Se ei ole Sanassa. Te aloitatte todellisten, uudestisyntyneiden uskovien kanssa, ja kun seuraava sukupolvi tulee, he eivät ole enää pelkästään kristittyjä, vaan he ovat ottaneet kirkkokunnallisen nimen ja ovat nyt baptisteja, metodisteja jne. Tätä he juuri ovat. He eivät ole kristittyjä. Teidän täytyy syntyä Jumalan, eikä miehen tahdosta pelastuaksenne. Mutta nämä ihmiset ovat nyt tulossa yhteen miehen tahdosta. En sano, etteivätkö jotkut heistä olisi oikeassa suhteessa Jumalaan. En väitä hetkeäkään, että niin olisi, mutta alkuperäinen tuli on sammunut. He eivät enää ole samanlaisia.

Palava halu miellyttää Jumalaa, intohimo tuntea Hänen Sanansa, pyynnöt päästä lähemmäs Hengessä, kaikki tämä alkaa vaimentua ja sensijaan, että tuo seurakunta palaisi Jumalan tulesta, on se kylmentynyt ja tullut hiukan muodolliseksi. Juuri tämä oli tapahtumassa efesolaisille. He olivat tulossa hiukan muodolliseksi. Jumalalle jättäytyminen oli häviämässä pois, ja ihmiset eivät olleet niin tarkkaavaisia sen suhteen, mitä Jumala ajatteli heistä, alkaessaan huolehtia siitä, mitä maailma ajatteli heistä. Tämä toinen, kasvava sukupolvi, oli aivan kuten Israel. He vaativat kuningasta ollaksensa kuten toiset kansat. Näin tehdessään he hylkäsivät Jumalan. Mutta he tekivät niin joka tapauksessa. Tämä on kirkon historia. Kun se ajattelee enemmän maailman kuin Jumalan miellyttämistä, ei kestä kauan ennenkuin näette, että he lakkaavat tekemästä sitä, mitä heillä ennen oli tapana tehdä, ja alkavat tehdä sitä, mitä he ennen eivät olisi tehneet. He muuttavat pukeutumistyyliään, asennoitumistaan ja käytöstään. He tulevat leväperäisiksi. Tätä tarkoittaa sana Efeso: ”rentoutunut” – ”liukumassa oleva”.

Tämä heräämisen ja kuolemisen jaksoittelu ei ole koskaan muuttunut. Teidän tarvitsee ainoastaan palauttaa mieleenne tämä viimeinen Jumalan Hengen liike, jolloin miehet ja naiset pukeutuivat kuten kristityt, menivät kirkkoon ja rukoilivat kaiken yötä, menivät katujen kulmiin eivätkä olleet häpeissään Hengen ilmenemismuodoista. He jättivät vanhat kuolleet kirkkonsa ja palvoivat kodeissa ja vanhoissa varastorakennuksissa. Heillä oli todellisuus. Mutta ei kestänyt kauan, kun he alkoivat saada tarpeeksi rahaa rakentaaksensa uusia, hienoja kirkkoja. He valitsivat kuoron sensijaan, että olisivat itse laulaneet Jumalalle. He antoivat kuorolaisille viitat. He organisoivat liikkeen ja ohjasivat sitä ihmisen voimalla. Pian he alkoivat lukea kirjoja, jotka eivät olleet sopivia lukea. He avasivat veräjän ja vuohet tulivat sisään ja ottivat vallan. Ilohuuto oli hävinnyt. Hengen vapaus oli mennyt. Niin, he säilyttivät muodon; mutta tuli oli sammunut ja tuhkien mustuus on melkein kaikki, mitä on jäljellä.

Vähän aikaa sitten mainitsin, että Johannes ymmärsi, mitä oli rakastaa Jumalaa. Tuo suuri rakkauden apostoli saattoi varmasti nähdä, kun seurakunta alkoi kadottaa ensimmäistä rakkauttaan Jumalaan. l. Joh. 5:3 hän sanoo: ”Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä (Hänen Sanansa).” Yksi pieni poikkeama tästä Sanasta oli askel poispäin Kristuksesta. Ihmiset sanovat rakastavansa Jumalaa, menevät kirkkoon, he jopa huutavat ja iloitsevat ja heillä on valtava tunteellinen tuokio. Mutta kun se kaikki on ohi, katsokaa, näettekö heidän olevan tuossa SANASSA, vaeltaen sen mukaan, eläen siinä. Jos he tekevät kaiken muun, mutteivät vaella tuossa Sanassa, he voivat sanoa rakastavansa Jumalaa, mutta heidän elämänsä kertoo toista. Ihmettelenpä, ellei Johannes nähnyt paljonkin tätä ennen kuolemaansa; ihmiset sanoivat rakastavansa Jumalaa, mutta eivät totelleet Hänen Sanaansa. Oi Efeson seurakunta, jotakin on tapahtumassa sinulle. Joku yrittää joko lisätä, tai ottaa pois tuosta Sanasta. Mutta he tekevät sen niin ovelasti, ettet sinä voi nähdä sitä. He eivät ole tehneet tuosta liikkeestä niin suurta, että voisit nähdä sen avoimesti. Se on peitteen alla, ja he tuovat sitä sisään järkeilemällä ja inhimillisellä ymmärryksellä ja se tulee ottamaan vallan, ellette torju sitä. Palatkaa takaisin helluntaihin, ennenkuin se on liian myöhäistä!

Mutta kuten tavallista, ihmiset eivät ota huomioon Jumalan varoitusta. Tuo herätyksen tuli, joka on rakennettu pyhitetyn Sanan päälle, on niin ihmeellistä ja Hengen ilmeneminen niin siunattua, että aavistuksenomainen pelko hiipii sisään ja sydämessä kuuluu kuiskaus: ”Kuinka me voimme suojella tätä totuutta, joka meillä on? Mitä me voimme tehdä, että tämä herätys jatkuisi?” Tämä tapahtuu silloin, kun ”antikristillinen henki” tulee sisään ja kuiskaa: ”Katsokaa, teillä on totuus nyt, pitäkää huoli siitä, ettei se tule häviämään. Organisoitukaa ja muodostakaa uskontunnustuksenne siitä, mitä te uskotte. Pankaa se kaikki kirkkokäsikirjaan.” Ja he tekevät sen ja organisoituvat. He lisäävät Sanaan. Ja he kuolevat aivan kuten Eeva ottaessaan vastaan yhden väärän sanan. Jumalan Sana antaa elämän. Eikä merkitse mitään, mitä me sanomme Sanasta, vaan mitä Jumala sanoo.

JUMALAN VAROITUS

Ilm. 2:5: ”Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lamppusi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.”

Jumala käskee heitä MUISTAMAAN. Ilmeisesti jotakin on poistunut heidän mielestään. He ovat unohtaneet jotakin. Hän käski heidän kääntyä takaisin mielessään lähtökohtaansa. Ensimmäisen jakson alku oli helluntai. He olivat langenneet siitä pois. He olivat unohtaneet helluntain kirkkauden ja ihmeen. Oli aika palata takaisin ajatuksissa ja sitten todellisuudessa. Takaisin tilaan, jossa he voivat sanoa: ”Elämä on minulle Kristus.” Takaisin siihen puhtauteen, jolla Ananiasta tai Safiiraa kohdeltiin. Takaisin Kauniille Portille. Mikä syytös onkaan se, että on ajautunut erilleen Jumalasta ja hyväksynyt ne teot, jotka häpäisevät Hänen nimeänsä. Lakatkoot ne, jotka mainitsevat Hänen nimeään, synnistä ja pitäkööt itsensä puhtaana Jumalaa varten. Katso, mitä olit kerran sydämessäsi, mielessäsi ja elämässäsi ja palaa sitten takaisin siihen.

Ja mikä sitten on tie takaisin? Se tie on katumuksen tie. Jos syntisen täytyy tulla Jumalan luo katumuksen kautta, silloin penseän tai luopuneen on kaduttava sitä enemmän. Tehkää parannus! Tehkää parannuksen hedelmiä. Osoittakaa se elämällänne. ”Jos te ette tee parannusta”, sanoi Jumala, ”minä siirrän teidän lampunjalkanne paikaltaan.” Näin on. Tässä tilassa oleva seurakunta ei voi antaa valoa maailmalle. Sen valo on muuttunut pimeydeksi. Silloin Jumala ottaa pois sen uskollisen sanansaattajan ja sen uskolliset paimenet ja jättää heidät omaan varaansa, ja he kulkevat eteenpäin puhuen kristillisyydestä, vaikka heillä ei sitä ole.

Tee parannus pian! Älä epäröi! Ilmeisesti Efeso epäröi, sillä sen ajanjakso ei ollut kovin pitkä. Jumalan kirkkaus väheni nopeasti. Ei kestänyt kauan, ennenkuin kaupunki oli raunioina. Sen loistava temppeli tuli muodottomaksi massaksi. Maa muuttui vesilintujen asuttamaksi suoksi; asutus oli hävinnyt lukuunottamatta muutamia uskottomia eräässä surkeassa kylässä. Siellä ei ollut edes YHTÄ kristittyä jäljellä. Lamppu oli riistetty pois paikaltaan.

Tämä ei nyt merkitse sitä, että se ei olisi voinut tehdä parannusta. Se ei merkitse sitä, että me emme voi tehdä parannusta. Me voimme. Mutta sen täytyy tapahtua nopeasti. Sen täytyy olla todellinen murheinen sydämen huuto Jumalan puoleen ja silloin Jumala asettaa kaiken ennalleen. Kirkkaus tulee palaamaan.

NIKOLAIITTAIN OPIN SIEMEN

Ilm. 2:6: ”Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan.”

On olemassa kaksi käsitystä siitä, mitä nikolaiitat olivat. Toiset sanovat, että he olivat luopioiden ryhmä, jonka perustaja oli Nikolaus, antiokialainen käännynnäinen, josta tuli yksi Jerusalemin seitsemästä diakonista. Heillä oli pakanallisia juhlia ja he olivat käytökseltään mitä epäsiveellisimpiä. He opettivat, että hallitakseen aistillisuuden kunkin täytyi ensin tuntea se kokemuksesta, laidasta laitaan. Luonnollisesti he antoivat periksi sellaiselle hillittömyydelle, että heidän rappeutumisensa oli täydellinen. Täten on heihin sovitettu kaksi vanhan Testamentin nimeä, jotka symbolisoivat sellaista mielettömyyttä: Bileam ja Iisebel. Koska Bileam turmeli ihmiset ja siten voitti heidät, sanottiin Nikolauksen tehneen samoin. Oletettavasti tämä ryhmä pakotettiin poistumaan Efesosta ja sen vakiintumispaikaksi tuli Pergamo.

Tämän käsityksen ongelmana on se, että se ei ole totta. Ei ole olemassa mitään historiaa, joka tukisi sitä. Parhaimmillaan se on perimätietoa. Tällaisen käsityksen hyväksyminen tekisi Efeson seurakuntajakson ehdottomasti historialliseksi, niin ettei sillä ole vaikutusta tähän aikaan. Tämä ei ole totta, sillä kaikki mikä alkoi alku- seurakunnassa , tulee jatkumaan jokaisessa jaksossa, kunnes Jumala siunaa ja korottaa sen lopullisesti tai se epäpuhtaana tuhotaan tulijärvessä. Havaitaksesi, että tämä perimätieto on tosiasiallisesti Kirjoituksia vastaan, pane merkille, että ilm. 2:2 mukaan Efeson seurakunta EI SIETÄNYT pahoja. Siten heidän täytyi panna heidät ulos, muutoin ei olisi ollut mitään järkeä sanoa, etteivät he voineet heitä sietää. Jos he eivät panneet heitä ulos, silloin he sietivät heitä. Kuitenkin jakeessa kuusi sanotaan, että he vihasivat heidän tekojansa. Niinpä tämä nikolaiittain ryhmä pysyi osana ensimmäistä seurakuntajaksoa tehden tekojaan. Heidän tekojansa vihattiin, mutta nämä ihmiset eivät kuitenkaan jääneet vaikutuksettomiksi. Täten me näemme siemenet Efesossa, jotka jatkavat eteenpäin ja joista tulee oppi, joka tulee menemään suoraan tulijärveen.

Mitä nämä nikolaiitat ovat? Sana tulee kahdesta kreikkalaisesta sanasta. Nikao, joka merkitsee ’voittaa’, laos, joka merkitsee ’maallikko’. Yksinkertaisesti sanottuna, joku oli tekemässä alkuseurakunnassa sellaista, mikä oli pääsemässä voitolle maallikoista. Jos maallikot voitettiin, silloin jonkin arvovaltaisen on täytynyt olla siellä tekemässä sitä.

Mitä sellaista tuossa seurakunnassa oli tapahtumassa, mitä Jumala vihasi? Se mitä oli tapahtumassa silloin, ja mikä jatkuu tänä päivänäkin, on täsmälleen sitä, mitä sana nikolaiitta tarkoittaa. Ihmisiä alistettiin jollakin tavalla, joka oli ehdottomasti Jumalan Sanan vastaista.

Saadaksemme nyt todellisen käsityksen siitä, mitä aiomme käsitellä, minun täytyy kehoittaa teitä pitämään mielessä, että uskonto (hengelliset asiat, jos pidätte siitä enemmän), on koostunut kahdesta osasta, jotka ovat kiertyneet toisiinsa, mutta jotka ovat yhtä vastakkaisia kuin musta ja valkoinen. Uskonto ja hengellinen maailma on peräisin noista kahdesta puusta, joiden juuret ovat Eedenissä. Sekä Elämän puu että hyvän- ja pahantiedon puu olivat puutarhan keskellä ja ilman epäilystäkään niiden oksat kietoutuivat toinen toisiinsa. Siten Efeson seurakunnassa on tämä sama paradoksi. Seurakunta koostuu hyvästä ja pahasta. Kaksi viinipuuta muodostavat seurakunnan. Ne ovat kuten vehnä ja luste, kasvaen vieri vieressä. Mutta yksi niistä on OIKEIN. Toinen on VÄÄRÄ. Nyt Jumala puhuu MOLEMMILLE ja Hän puhuu MOLEMMISTA. Hän kutsuu niitä seurakunnaksi. Ja ainoastaan valitut tietävät todella, mikä on oikea henki. Ainoastaan valittuja ei voida eksyttää. Matt. 24:24: ”Sillä nousee vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja ja he tekevät suuria merkkejä ja ihmeitä; jopa siinä määrin, että jos se olisi mahdollista, he eksyttäisivät valitutkin.” [engl. käännös] Näin siis siellä alkuseurakunnassa (hyvin lyhyt ajanjakso helluntain jälkeen) väärä viinipuu kietoi itsensä oikean viinipuun ympärille, ja me löydämme nuo nikolaiittain teot. Ja tuo henki tulee taistelemaan oikeata viinipuuta vastaan, kunnes Jumala tuhoaa sen. Oletteko nyt ymmärtäneet tämän?

No niin. Mikä oli tuon seurakunnan hengellinen ilmapiiri? Se oli jättänyt ensimmäisen rakkautensa. Meille on ilmaistu, että lankeaminen ensimmäisestä rakkaudesta Jumalan Sanaan merkitsee poikkeamista alkuperäisestä, joka oli helluntai. Selvästi sanottuna tämä merkitsee, että tämä seurakunta oli vaarassa tulla otetuksi pois Pyhän Hengen johdosta, Hengen valvonnasta. Juuri samoin tapahtui silloin, kun Mooses johti Israelin ulos Egyptistä. Jumalan tie oli johtaa heitä pilvessä ja tulenpatsaassa, profeetallisessa sanomassa ja Jumalan antamissa ihmeissä ja merkeissä. Tämän tuli tapahtua ”Jumalan valitsemien” ja ”Jumalan määräämien” ja ”Jumalan varustamien” ja ”Jumalan lähettämien” miesten kautta, koko leirin ollessa Pyhän Hengen liikkeen hallitsema. He kapinoivat ja he halusivat sääntö- ja uskontunnustuskokoelman vaeltaakseen sen mukaan. Sitten he halusivat kuninkaan. Sitten he halusivat olla tarkalleen kuten maailma ja he menivät täydelliseen luopumukseen ja unohdukseen. Juuri näin ensimmäinen seurakuntajakso alkoi, ja se tulee menemään pahemmaksi ja pahemmaksi, kunnes Pyhä Henki on täydellisesti hyljätty ja Jumalan täytyy tuhota ihmiset.

Katsokaa, kuinka se alkoi alkuseurakunnassa. Sitä kutsuttiin teoiksi. Sitten se tuli opiksi. Se tuli mittapuuksi. Se tuli muuttumattomaksi tavaksi. Se otti lopulta vallan ja Jumala työnnettiin sivuun. Oi, se alkoi niin pienenä, hiljaisesti, niin viattomana. Se näytti niin hyvältä, ja niin moitteettomalta. Sitten se sai otteen ja python-käärmeen tavoin se kuristi hengityksen ja tappoi kaiken hengellisyyden, joka oli jäljellä seurakunnassa. Oi, tuo väärä viinipuu on niin ovela. Se on kuin valon enkeli, kunnes se saa otteen sinusta. Haluan sanoa, että uskon johtajuuteen. Mutta minä en usko ihmisten johtajuuteen. Minä uskon Pyhän Hengen johtajuuteen, joka tulee Sanan kautta. Uskon myöskin, että Jumala on asettanut seurakuntaan miehiä, joilla on Hengen lahjoja; ja he tulevat pitämään seurakunnan järjestyksessä. Minä uskon tämän. Minä uskon myös, että seurakuntaa johtavat miehet, jotka Jumala lähettää ottamaan vastuuta. Mutta tuo kaitseminen tapahtuu SANAN MUKAAN, joten ihminen ei todellisuudessa johda, vaan JUMALAN HENKI sillä Sana ja Henki ovat YKSI. Hebr. 13:7 ”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.”

Mutta katsokaamme, mitä on tapahtumassa tuolla Efesossa. Tuo väärä viinipuu oli saamassa otetta, ja se opetti, että ihmisen johtajuus oli oikein. Se opetti, että seurakunnan täytyi olla hallittu. Se opetti ihmisten valvontaa, mutta sensijaan, että se olisi tehnyt sen Jumalan tavalla, he yksinkertaisesti ottivat valtuudet ja vakiinnuttivat kaiken hengellisen vallan omiin käsiinsä ja tuloksena oli pyhä papisto, joka seisoi Jumalan ja ihmisten välissä. He palasivat suoraan takaisin vanhaan Aaronin järjestelmään. He tulivat antikristilliseksi, sillä he panivat syrjään Hänen välittäjäasemansa ja panivat sijaan omansa. Jumala vihasi sitä. Efesolaiset vihasivat sitä myöskin ja jokainen todellinen uskova tekee samoin. Meidän täytyy olla umpisokeita, ellemme näe sitä samaa toiminnassa läpi kaikkien jaksojen ja juuri nyt se on kaikkein pahimmillaan. Se oli organisaatio, ja se erotti ihmiset. Jumalan kansan otaksutaan olevan yksi. YHDEN Hengen kautta heidät KAIKKI kastettiin yhteen ruumiiseen, ja JOKAINEN on Pyhän Hengen kuljettama, ja JOKAINEN ottaa osaa Jumalan palvontaan. Mutta miehet halusivat olla parempia ja niin he ottivat vallan ja piispat tulivat arkkipiispoiksi ja käyttämällä hyväkseen arvonimiä he sivuuttivat Jumalan Sanan ja opettivat omia oppejaan. He saivat ihmiset tottelemaan itseään, kunnes tuli aika, jolloin heidän jumalanpalvelustapansa ei millään tavalla muistuttanut alkuajan jumalanpalvelusta helluntain jälkeen. Nämä teot olivat apostolisen perimyksen alkua. Apostolisesta perimyksestä oli helppo ja lyhyt askel ”kirkon jäsenyyteen”, joka merkitsi pelastusta. Sana muutettiin uskontunnustukseksi. Antikristus hallitsi henkensä kautta seurakuntaa.

Katselkaapa sitä tänään. Jos luette Ap.t. 2:4- sillä tavalla kuin jotkut sen tekevät, voisitte lukea sen näin: ”Nyt kun helluntaipäivä oli täysin tullut, tuli pappi ehtoollisleivän kanssa ja sanoi: ’Pistä ulos kielesi’, ja hän pani vohvelikeksin sille ja joi itse hiukan viiniä: ’Nyt sinä olet vastaanottanut Pyhän Hengen’.” Uskomatonta? Juuri tähän on nikolaiittain oppi johtanut. He sanovat: ”Älkää välittäkö mitä Jumalan Sana sanoo. Te ette voi sitä ymmärtää. Meidän täytyy tulkita se teille. Sitäpaitsi Raamattu ei ole vielä päättynyt. Sen täytyy muuttua ajan kanssa ja me kerromme teille, mitä nuo muutokset ovat.” Kuinka vastakkaista tämä onkaan Jumalan Sanalle, joka nimenomaan sanoo: ”Olkoon Jumala totinen mutta jokainen ihminen valehtelija.” aina kun on ristiriitaa totuudesta. Taivas ja maa tulevat katoamaan, mutta EI AINOAKAAN Jumalan Sana tule katoamaan. Näin siis kansaa ohjaavat sellaiset ihmiset, jotka olettavat olevansa sellaista, mitä he eivät ole. He sanovat olevansa Kristuksen sijaisia, vaikka he tosiasiassa ovat antikristuksesta.

Tässä meillä on toinenkin surullinen kertomus. Se on kertomus vesikasteesta. Jeesuksen päivinä ja helluntain jälkeen ihmiset upotettiin veteen. Kukaan ei voi kieltää tätä. Oppineet miehet sanovat, että he ainoastaan kaatoivat vettä heidän päällensä, koska oli helppo löytää pieniä vesikuoppia monissa paikoissa. Ja kaataessaan vettä heidän päälleen he tekevät sen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aivan kuin nuo arvonimet olisivat todellisia nimiä, ja aivan kuin olisi kolme Jumalaa sensijaan, että on vain yksi. Mutta pysy tuossa organisaatiossa ja koetapa saarnata totuutta upottamisesta Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen ja sinut heitetään ulos. Sinä et voi olla Jumalan johtama ja pysyä siellä. Se on mahdotonta.

Paavali oli Pyhän Hengen opettama profeetta. Jos Paavali kastoi Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen ja sanoi, että kuka tahansa teki eri tavalla kuin hän saarnasi, oli kirottu, silloin on meidän aika herätä ja nähdä, että Pyhä Henki ei vallitse seurakuntaa, vaan se on nikolaiittain valvonnassa. Ap.t. 20:27-30: ”Sillä minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa. Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijaksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.”

Paavali näki sen tulevan. Mutta hän varoitti heitä tästä kavalasta pappeudesta, joka tulisi ja ottaisi ylivallan väärine oppeineen. Hän tiesi, että he saattaisivat voimaan jumalanpalvelustavan, joka erottaisi ihmiset kaikesta Pyhän Hengen toiminnasta. Ja jopa tänäkin aikana niiden keskuudessa, jotka väittävät olevansa vapaita ja täynnä Henkeä, ei maallikoilla ole kovinkaan paljon vapautta, ja parasta, mitä me voimme nähdä, ovat muutamat innoitetut saarnaajat saarnaamassa lauman vain istuessa ja koettaessa sulattaa sitä. Tämä on kaukana Paavalin antamasta esikuvasta, sillä hän sanoi, että kun he tulevat yhteen, ovat kaikki Hengen johdossa, ja ottavat osaa hengelliseen palvontaan.

Ja kirkkojärjestö ei ole koskaan oppinut tätä läksyä Kirjoituksista eikä historiastakaan. Joka kerta, kun Jumala vierailee Pyhän Henkensä kautta ja asettaa ihmiset vapaiksi, he hetken kuluttua sitovat itsensä takaisin juuri siihen samaan, mistä he ovat tulleet ulos. Kun Luther tuli ulos katolisuudesta, ihmiset pysyivät vapaina hetken aikaa. Mutta kun hän kuoli, ihmiset yksinkertaisesti organisoivat sen, mihin he ajattelivat hänen uskoneen ja asettivat omat uskontunnustuksensa ja ajatuksensa ja torjuivat jokaisen, joka sanoi jotakin vastoin sitä, mitä he olivat sanoneet. He menivät suoraan takaisin katolisuuteen, vain hiukan erilaisessa muodossa. Ja tänä päivänä monet luterilaiset ovat valmiita menemään kokonaan takaisin.

Aivan oikein: Ilmestyskirjan 17. luvussa sanotaan, että tuolla vanhalla portolla oli monia tyttäriä. Nämä tyttäret ovat aivan äitinsä kaltaisia. He asettavat Sanan syrjään, kieltävät Jumalan Hengen työn, alistavat maallikot valtaansa ja tekevät heille mahdottomaksi palvella Jumalaa, elleivät he tee sitä heidän kauttaan tai heidän tavallaan, joka ei ole mitään muuta kuin itsensä saatanan antama epäuskon rakennelma.

Missä me olemme hengellisesti? Me olemme pimeyden erämaassa. Kuinka kauaksi me olemmekaan vaeltaneet alkuseurakunnasta. Helluntaita ei ole missään näkyvissä eikä Sanaa voida löytää. Apostolista perimystä, jota tänään tavataan runsaasti, ei ole Sanassa. Se on ihmisten keksimä. Se panee laittomasti syrjään totuuden, että JUMALA, EIKÄ IHMINEN, asettaa johtajat seurakunnassa. Pietari ei edes ollut Roomassa. Kuitenkin he valehtelevat, että hän oli. Historia osoittaa, ettei hän ollut. On ihmisiä, jotka lukevat historiaa, mutta kohauttavat olkapäitään ja palaavat takaisin uskoen valheeseen. Mistä te voitte löytää ”Kristuksen sijaisen” Sanassa? Kukaan ei ota Hänen paikkaansa, kuitenkin se on tehty, ja ihmiset hyväksyvät sen. Mistä te voitte löytää, että ”lisätty ilmestys” on Jumalan hyväksymä, erikoisesti ilmestys, joka on ristiriidassa jo annetun ilmestyksen kanssa? Kuitenkin he hyväksyvät sen ja luottavat siihen. Mistä te voitte löytää ”kiirastulen”? Mistä te voitte löytää ”messun”? Mistä voitte löytää sen, että ”tulee maksaa rahaa päästäkseen pois helvetistä”? Se ei ole Sanassa, mutta ihmiset laittavat sen omiin kirjoihinsa ottaen sen avulla ihmiset valtaansa, halliten heitä pelon avulla. Mistä voitte löytää sen, että ”ihmisellä on voima antaa meille anteeksi, aivan kuin hän olisi Jumala”? ”Raatelevat sudet” on tuskin tarpeeksi voimakas sana heitä kuvaamaan. Nikolaiitat. Järjestö. Ihminen hallitsemaan ihmistä.

Palatkaa takaisin Jumalan luokse. Tehkää parannus ennenkuin on liian myöhäistä. Nähkää käden kirjoitus seinällä. Se kirjoittaa tuomiota. Samoin kuin silloin kun pyhitettyjen astioiden pyhyyttä loukattiin ja se sai Jumalan vihan lankeamaan (Dan. 5), on nyt loukattu pyhitettyä Sanaa ja Pyhä Henki saatettu murheelliseksi, ja tuomio on lähellä, aivan ovella. Tehkää parannus! Tehkää parannus! Palatkaa takaisin helluntaihin. Takaisin Pyhän Hengen johtoon. Takaisin Jumalan Sanaan, sillä miksi te kuolisitte?

HENGEN ÄÄNI

Ilm. 2:7: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.”

”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Saattaa olla, että miljoonat kuulevat tai lukevat nämä sanat. Mutta kuinka monet ottavat vaarin niistä? Sitä me emme tiedä. Mutta se, joka kallistaa korvansa ja haluaa tietää totuuden sanat, tulee huomaamaan, että Jumalan Henki valaisee häntä. Jos sinun korvasi on avoin Sanalle, Jumalan Henki tekee Sanan todelliseksi sinulle. Tämä on Hengen työ. Minä voin opettaa sinulle totuuden, mutta ellet sinä avaa korvaasi kuulemaan ja sydäntäsi vastaanottamaan sitä, sinä et saa siitä ilmestystä.

Huomatkaa nyt, että jae sanoo Hengen puhuvan seurakunnille. Tämä on monikko, ei yksikkö. Henki ei käskenyt Johannesta kirjoittamaan tätä muistiin ainoastaan paikallista Efeson seurakuntaa varten, eikä ainoastaan ensimmäistä jaksoa varten. Se on kaikkia seurakuntajaksoja varten. Mutta kaikki alkoi tässä seurakunnassa. Täten se on samanlainen kuin Raamatun ensimmäinen kirja. Mikä alkoi Raamatun ensimmäisessä kirjassa, pysyy totena kautta koko Raamatun ja päättyy lopullisesti Ilmestyskirjassa. Täten Apostolien tekojen alkuseurakunta on Jumalan suunnitelma kaikille ajanjaksoille, kunnes ne päättyvät Laodikean jaksossa. Tarkkaa sitä huolellisesti. Ottakoon jokainen seurakuntajakso tästä vaarin, sillä se, mitä on meneillään täällä, on ainoastaan alku. Tuo pieni puu, joka istutettiin, tulee kasvamaan. Se tulee kasvamaan kautta kaikkien seurakuntajaksojen. Tämä on siis sanoma jokaiselle kristitylle jokaisena jaksona aina siihen asti, kunnes Jeesus tulee. Kyllä, näin se on. Sillä se on Henki, joka puhuu. Amen.

LUVATTU PALKINTO

Ilm. 2:7: ”Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” Tämä on kaikkien aikojen voittajille tuleva palkinto. Kun viimeinen taistelukutsu on kuulunut, kun haarniskamme on riisuttu, sen Jälkeen me lepäämme Jumalan paratiisissa ja Elämän Puu on oleva osamme iankaikkisesti.

”Elämän Puu.” Eikö olekin kaunis ilmaisu! Se mainitaan kolme kertaa ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ja kolme kertaa Ilmestyskirjassa. Kaikissa kuudessa kohdassa se on sama puu ja symbolisoi aivan samaa asiaa.

Mutta mikä on Elämän Puu? Ensimmäiseksi meidän tulee tietää, mitä puu tässä merkitsee. 4.Moos. 24:6, missä Bileam kuvasi Israelia, hän sanoi heidän olevan ”niinkuin aloepuut, Herran istuttamat.” Kautta Kirjoitusten kuvataan ihmisiä, persoonia, puina. Tämän voimme nähdä esim. Psalmissa yksi. Siten elämän puun täytyy olla Elämän persoona; ja Hän on Jeesus.

Eedenin puutarhan keskellä oli kaksi puuta. Toinen oli Elämän Puu, toinen oli Hyvän ja Pahan Tiedon puu. Ihmisen tuli elää ELÄMÄN PUUSTA, mutta hän ei saanut koskea toiseen puuhun, sillä silloin hän kuolisi. Mutta ihminen otti tästä toisesta puusta ja sen johdosta kuolema saapui häneen hänen syntinsä tähden ja hänet erotettiin Jumalan yhteydestä.

Tuo puu Eedenissä, elämän lähde, oli Jeesus. Johanneksen evankeliumissa luvuissa kuudesta kahdeksaan Jeesus esittää itsensä iankaikkisen elämän lähteenä. Hän kutsui itseään taivaasta tulleeksi Leiväksi. Hän puhui itsensä antamisesta ja sanoi, että joka Häntä söisi, ei koskaan kuolisi. Hän sanoi tuntevansa Aabrahamin ja että HÄN OLI ennen Aabrahamia. Hän ennusti, että Hän itse antaisi heille elävää vettä, ja että joka sitä joisi, ei enää koskaan janoaisi, vaan eläisi iankaikkisesti. Hän osoitti olevansa ”SUURI MINÄ OLEN”. Hän on Elämän Leipä, Elämän Lähde, Iankaikkinen. Hän on Elämän Puu. Hän oli keskellä Eedenin puutarhaa niinkuin Hän tulee olemaan keskellä Jumalan paratiisia.

Jotkut ajattelevat niiden kahden puun paratiisin keskellä olleen aivan niinkuin muutkin puut, jotka Jumala oli sinne asettanut. Mutta tarkkaavaiset tutkijat tietävät, ettei niin ole. Kun Johannes Kastaja saarnasi, että kirves oli asetettu puiden juurelle, hän ei puhunut tavallisista luonnon puista, vaan hengellisistä periaatteista. 1. Joh. 5:11 sanotaan: ”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.” Jeesus sanoi Joh. 5:40: ”…ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.” Tämä on todistus. Jumalan Sana toteaa yksinkertaisesti ja selvästi, että ELÄMÄ, IANKAIKKINEN ELÄMÄ, on Pojassa. Ei ole mitään muuta paikkaa, missä olisi elämää. l. Joh. 5:12: ”Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä EI ole elämää.” Koska tämä todistus ei voi muuttua, siitä ei voida ottaa mitään pois eikä lisätä siihen — ELÄMÄ ON POJASSA — siksi PUUN PARATIISISSA TÄYTYY OLLA JEESUS.

Hyvä on. Jos siis Elämän Puu on persoona, silloin myöskin Hyvän ja Pahan Tiedon Puu on persoona. Ei voi olla toisin. Siten Vanhurskas ja Väärä olivat vierekkäin keskellä Eedenin puutarhaa. Hes. 28:13: ”Eedenissä, Jumalan puutarhassa sinä (saatana) olit.”

Tässä meillä on todellinen ilmestys ”Käärmeen siemenestä”. Näin todella tapahtui Eedenin puutarhassa. Sana sanoo, että käärme petti Eevan. Itse asiassa käärme vietteli hänet. 1. Moos. 3:1 sanotaan: ”Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt.” Tämä eläin oli niin lähellä ihmisolemusta, vaikka olikin eläin, että hän kykeni ajattelemaan ja puhumaan. Hän oli pystyssä kävelevä luontokappale, joka oli jotakin simpanssin ja ihmisen väliltä, mutta lähempänä ihmistä. Hän oli niin lähellä ihmistä, että hänen siemenensä hedelmöitti naisen ja teki hänet raskaaksi. Kun tämä tapahtui, kirosi Jumala käärmeen. Hän muutti jokaisen luun käärmeen ruumiissa niin, että sen täytyi kiemurrella ja ryömiä. Tiede saa tehdä kaikkensa, mutta se ei tule löytämään puuttuvaa rengasta. Jumala on pitänyt siitä huolen. Ihminen on viisas ja hän näkee yhteyden ihmisen ja eläimen välillä ja hän yrittää todistaa sen kehityksen avulla. Mutta ei ole olemassa mitään kehitystä. Ihminen ja eläin sekoittuivat. Tämä on yksi Jumalan kätkettynä olleista salaisuuksista, mutta joka nyt on paljastettu. Se tapahtui keskellä Eedenin puutarhaa Eevan kääntyessä pois Elämästä vastaanottaakseen kuoleman.

Huomaa, mitä Jumala sanoi heille puutarhassa. l. Moos. 3:15: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Jos me uskomme Sanaa, kun se sanoo naisella olevan siemenen, täytyy silloin myöskin käärmeellä olla siemen. Jos naisen Siemen oli poikalapsi, joka syntyi ilman miestä, silloin myöskin käärmeen siemenen täytyy olla saman esikuvan mukainen. Siksi täytyy myöskin toisen poikalapsen syntyä ilman miehen vaikutusta. Ei ole ketään Raamattua tuntevaa, joka ei tietäisi, että naisen Siemen oli Kristus, joka syntyi Jumalan vaikutuksesta, Ilman inhimillistä yhdyntää. On myöskin tunnettu tosiasia, että käärmeen pään murskaaminen oli todellisuudessa profetia siitä, mitä Kristus tuli tekemään Saatanaa vastaan Golgatan ristillä. Siellä ristillä Kristus murskasi Saatanan pään, samalla kun Saatana pisti Herraa kantapäähän.

Tämä Kirjoitusten osa on ilmestys siitä, miten luonnollisella tavalla käärmeen siemen kylvettiin maan päälle. Aivan siten, kuin meillä on selostus (Luuk. 1:26-35), jossa ilmaistaan tarkoin, kuinka vaimon siemen tuli ja ilmestyi lihassa ilman miehen vaikutusta. ”Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: ’Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi.’ Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. Niin enkeli sanoi hänelle: ’Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.’ Niin Maria sanoi enkelille: ’Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä? Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ’Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi’.” Kuten naisen Siemen oli itse asiassa Jumala, joka itse tuli lihaan, niin myöskin käärmeen siemen on se luonnollinen tie, jonka Saatana keksi avataksensa itsellensä oven ihmissukuun. Saatanalle oli mahdotonta tulla lihaan samalla tavalla kuin Jumala, sillä hän on vain luotu henkiolento. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa meille kerrotaan, kuinka hän sen teki. Siten alkoi hänen siemenensä ihmiskunnassa. Älkää myöskään unohtako, että Saatanaa kutsutaan usein käärmeeksi. Nyt me puhumme sen siemenestä ja sen tulosta ihmissukuun.

Ennenkuin Aadam oli yhtynyt Eevaan, oli käärme tehnyt sen ennen häntä. Ja se, joka tästä yhdynnästä syntyi, oli Kain. Kain oli pahasta (”paholaisesta”). l.Joh.3:12. Pyhä Henki Johanneksessa ei voinut toisessa kohden kutsua Aadamia ”pahaksi”, joka hän olisi ollut, jos hän olisi ollut Kainin isä, ja taas toisessa kohden Jumalan pojaksi. Sillä siksi hänet oli luotu (Luuk. 3:38). Kain osoittautui luonnoltaan isänsä kaltaiseksi, kuoleman tuottajaksi, murhaajaksi. Hänen tavaton uhmansa Jumalaa kohtaan, kun hän oli vastatusten Hänen kanssansa (1. Moos. 4:5,9,13-14) osoittaa hänen olleen täysin epäinhimillisen luonteeltaan, näyttäen jopa ylittävän kaikki Kirjoitusten kuvaukset Saatanan ja Jumalan vastakkainasettelusta. ”Mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin ja hänen hahmonsa synkistyi. Niin Herra sanoi Kainille: ’Missä on veljesi Aabel?’ Hän vastasi: ’En tiedä; olenko minä veljeni vartija?’ Ja Kain sanoi Herralle: ’Syyllisyyteni on suurempi, kuin että sen kantaa voisin. Katso, sinä karkoitat minut nyt pois vainiolta, ja minun täytyy lymytä sinun kasvojesi edestä ja olla kulkija ja pakolainen maan päällä; ja kuka ikinä minut kohtaa, se tappaa minut’.”

Huomatkaa, millaisella tarkkuudella Jumalan Sana esittää Kainin ja Aabelin ja Seetin syntymät. (l. Moos. 4:1-2): ”Ja mies yhtyi vaimoonsa Eevaan; ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin ja sanoi: ’Minä olen saanut pojan Herran avulla’. Ja taas hän synnytti pojan, veljen Kainille, Aabelin.” l. Moos. 4:25: ”Ja Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Seet…” Aadamin kahdesta yhdynnästä syntyi KOLME poikaa. Koska Raamattu on Jumalan tarkka ja täydellinen Sana, tämä ei ole virhe, vaan kertomus, joka antaa meille ymmärrystä. Koska Aadamin KAHDESTA yhdynnästä syntyi KOLME poikaa, silloin tiedätte ehdottomasti, että YKSI noista kolmesta EI voinut olla Aadamin poika. Jumala on antanut kertoa tämän näin tarkasti näyttääksensä meille jotakin. TOTUUS ON, ETTÄ EEVALLA OLI KOHDUSSAAN KAKSI POIKAA (KAKSOSET), JOTKA OLIVAT ERI YHDYNNÖISTÄ. Hän oli ensin yhteydessä käärmeen kanssa, jonka kautta hän tuli raskaaksi ja sitten hän oli toisen kerran yhteydessä Aadamin kanssa, josta myöskin hän tuli raskaaksi. Tässä teillä on kaksoset. Täydellinen esikuva kuten aina! Tulkoon sanotuksi niille, jotka ajattelevat, ettei tällainen ole mahdollista, että on kylliksi lääketieteellisiä kertomuksia, joista selviää, että nainen voi kantaa kaksosia, jotka ovat kahdesta eri yhdynnästä, jolloin munasolujen hedelmöittymisen välillä on useampi päivä. Eikä vain niin, vaan jotkin tiedoista osoittavat, että kaksoset ovat eri henkilöiden siittämät. Äskettäin kerrottiin maailmanlaajuisesti eräästä norjalaisesta äidistä, joka vaati mieheltään elatusapus itselleen ja kaksosilleen, joista toinen oli valkoinen ja toinen musta. Hän myönsi, että hänellä oli neekeri rakastaja. Hedelmöittymisillä oli pitkä aikaero. Beaumontissa, Teksasissa, vuonna 1963, kerrotaan olleen synnytyksen, jossa raskauksilla oli useiden päivien ero. Ero oli niin suuri, että nainen melkein kuoli toisen lapsen synnytykseen.

Mutta miksi näin piti tapahtua? Miksi käärmeen siemenen täytyi tulla tällä tavoin? Ihminen luotiin Jumalaa varten. Ihmisen tuli olla Jumalan temppeli. Ihmisen tuli olla paikka, jossa Jumala voi levätä (Pyhä Henki), temppeli. Ap.t. 7:4-6-51: ”Hän sai armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi valmistaa majan Jaakobin Jumalalle. Mutta Salomo hänelle huoneen rakensi. Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa, sillä näin sanoo profeetta: ’Taivas on minun jalkaini astinlauta; minkä kaltaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä paikka olisi minun leposijani? Eikö minun käteni ole tätä kaikkea tehnyt?’ Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – niinkuin teidän isänne, niin tekin.” Saatana tiesi tämän. Hän myöskin tahtoi asua ihmisessä niinkuin Jumalakin. Mutta Jumala on varannut tämän oikeuden itsellensä. Saatana ei voi tehdä sitä. Jumala yksin ilmestyi ihmisenä lihassa. Saatana ei voi tehdä sitä. Hänellä ei ole luovaa voimaa. Ainoa keino Saatanalle toteuttaa tahtonsa oli mennä käärmeeseen Eedenissä aivan samoin kuin hän meni pahoina henkinä sikoihin Gadarassa. Jumala ei koskaan mene eläimiin, mutta Saatana on aina valmis tekemään sen saavuttaaksensa tarkoitusperänsä. Hän ei voinut saada lasta suoraan Eevan kautta niinkuin Jumala Marian kautta, ja siksi hänen täytyi mennä käärmeeseen ja vietellä Eeva. Hän houkuttell hänet ja hänen kauttaan Saatana sai lapsen. Synnyttyään Kainilla oli Saatanan luonteenominaisuudet ja käärmeen eläimelliset (aistilliset, lihalliset) ominaisuudet. Ei ole mikään ihme, että Pyhä Henki sanoi Kainin olevan pahasta (paholaisesta). Sillä hän todellakin oli sitä.

Nyt tahdon esittää varman todisteen siitä, että on varma yhteys ihmisen ja eläimen välillä. Se on lääketieteellisen tutkimuksen tulos. Tiedättekö, että voitte ottaa alkiosoluja syntymättömästä eläimen sikiöstä ja liittää ne ihmiseen? Silloin nuo kilpirauhassolut kulkevat suoraan ihmisen kilpirauhaseen. Ymmärrättekö, kuinka hämmästyttävää se on? Jokin voima ohjaa nuo eläimen solut tarkalleen oikeaan paikkaan. Ihmisen ja eläimen välillä on yhteys. Ne eivät voi sekoittua tai lisääntyä keskenään. Se on kokeiltu. Mutta kerran Eedenin puutarhassa tapahtui tuo sekoittuminen ja kemialliset kokeet osoittavat sen. Eedenin puutarhassa käärme oli pystyssä kävelevä luontokappale. Hän muistutti hyvin paljon ihmistä; hän oli melkein ihminen. Saatana käytti hyväkseen käärmeen fyysisiä ominaisuuksia ja saattoi hänet viettelemään Eevan. Silloin Jumala tuhosi alkuperäisen käärmeen. Mikään muu eläin ei voi sekoittua ihmiseen. Mutta yhteys säilyy.

Nyt kun olemme tulleet näin pitkälle, niin sallikaa minun yrittää keskittää ajatuksenne tähän aiheeseen, niin että voisitte ymmärtää, miksi meidän on tärkeätä mennä tähän ”käärmeen siemen oppiin”. Lähtökohtana on se tosiasia, että puutarhan keskellä oli kaksi puuta. ELÄMÄN PUU OLI JEESUS. TOINEN PUU OLI SAATANA. Sen näemme niistä hedelmistä, joita puu kantoi. Tiedämme myöskin, että molemmilla puilla oli jonkinlainen yhteys ihmiseen, sillä muuten ne eivät olisi olleet siellä. Niiden täytyi olla osa Jumalan kaikkivaltiasta suunnitelmaa ja tarkoitusta. Niillä oli yhteys ihmiskuntaan ja Häneen itseensä, tai me emme koskaan voisi pitää Jumalaa kaikkitietävänä. Kaikki tämä on totta, eikö vain? Sana esittää mitä suurimmalla varmuudella, että Jumala jo ENNEN maailman luomista oli tehnyt suunnitelmansa antaa Iankaikkista Elämäänsä ihmisille. Ef. 1:4-11: ”…niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän on nähnyt hyväksi itsessään tehdä – siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan.” Ilm. 13:8: ”Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä (Saatanaa), jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.” Mutta tuota Elämää ei voinut, eikä voi saada muuta kuin sen kautta, että ”Jumala tuli lihaksi”. Tämä oli osa Hänen iankaikkista ja ennaltamäärättyä suunnitelmaansa. Sen tuli olla Hänen armonsa kirkkauden ylistykseksi. Se oli pelastussuunnitelma. Kuunnelkaa nyt tarkoin. Jumalan, joka on Lunastaja, täytyi ennalta määrätä ihminen, joka tarvitsisi lunastusta, jotta tulisi vahvistetuksi, kuka Hän on. Tämä on sataprosenttisesti totta ja monet raamatunkohdat todistavat sen puolesta. Niin myöskin jae: Room. 11:36: ”Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on KAIKKI; hänelle KUNNIA iankaikkisesti! Aamen.” Ihminen ei voinut suoraan vain mennä ja ottaa tuosta Elämän Puusta, joka oli keskellä puutarhaa. Tuon Iankaikkisen Elämän täytyi ensin tulla lihaan. Mutta ennenkuin Jumala saattoi pelastaa syntisen, Hänellä täytyi olla syntinen, jonka pelastaisi. Ihmisen täytyi langeta. Ja jotta Saatana olisi voinut langettaa, hänellä täytyi olla liha, jonka kautta tuo lankeemus tulisi. Niin täytyi myöskin Saatanan tulla lihaksi. Mutta Saatana ei voinut tulla lihaksi samalla tapaa kuin Kristus tuli. Hän tuli nostaaksensa jälleen ylös langenneet. Mutta oli eräs eläin, käärme, joka oli niin ihmisen kaltainen, että Saatana saattoi mennä tuohon eläimeen ja siten tulla lihaan ja aiheuttaa lankeemuksen, sekä sen kautta päästä ihmissukuun niinkuin Jeesuskin eräänä päivänä tulisi ja liittyisi ihmissukuun. Hän tulisi asumaan ihmisiin ylösnousemukseen asti, jossa meillä tulisi olemaan Hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaiset ruumiit. Siten se, mitä Jumala antoi tapahtua Eedenin puutarhassa, oli Hänen ennaltamäärätty suunnitelmansa. Ja kun Saatana oli saanut aikaan sen, mikä oli välttämätöntä Jumalan tarkoitukselle, sen jälkeen ihminen ei enää voinut mennä Elämän Puulle puutarhassa. Ilman muuta ei. Ei ollut sen aika. Mutta eläin (eläin olisi aiheuttanut lankeemuksen, siksi eläimen veren tuli vuotaa) uhrattiin ja sen veri vuodatettiin, ja sitten oli jälleen yhteys Jumalan ja ihmisen välillä. Sillä oli tuleva päivä, jolloin Jumala ilmestyisi lihassa ja Hänen nöyryytyksensä kautta Hän uudistaisi langenneen ihmisen ja tekisi hänet osalliseksi tuosta Iankaikkisesta Elämästä. Jos voitte nähdä tämän oikein, voitte ymmärtää käärmeen siemenen ja tietää, että Eeva ei syönyt mitään omenaa. Ei, se oli ihmisyyden rappeutuminen siementen sekaantumisen johdosta.

Tiedän, että kun yhteen kysymykseen on vastattu, nousee heti esiin toinen kysymys. Ja nyt ihmiset kysyvät minulta: ”Jos kerran Eeva lankesi sellaisella tavalla, niin mitä sitten Aadam teki, sillä Jumala syyttää Aadamia samalla tapaa?” Asia on yksinkertainen. Jumalan Sana pysyy iankaikkisesti vahvana taivaassa. Ennenkuin yksikään tomuhiukkanen luotiin, oli tuo Sana siellä TARKALLEEN SELLAISENA KUIN SE ON KIRJOITETTUNA RAAMATUSSAMME. Sana opettaa meille, että jos nainen jättää miehensä ja menee toisen miehen kanssa, on hän avionrikkoja eikä enää ole naimisissa, eikä mies enää saa ottaa häntä takaisin. Tuo sana oli totta Eedenissä niinkuin se oli totta silloin kun Mooses kirjoitti sen lakiin. Sana ei voi muuttua. Aadam otti hänet takaisin. Hän tiesi tarkoin mitä teki, mutta hän teki sen kuitenkin. Eeva oli osa häntä ja hän oli halukas ottamaan päällensä hänen vastuunsa. Hän ei antanut hänen mennä. Niinpä Eeva tuli raskaaksi hänestä. Aadam tiesi, että hän tulisi. Hän tiesi tarkoin,mitä tulisi tapahtumaan ihmissuvulle ja hän myi koko ihmissuvun synnille voidakseen pitää Eevan, sillä hän rakasti häntä .

Ja niin nuo kaksi poikaa syntyivät. Pojat, jotka tulivat olemaan juuri saastutetun ihmissuvun isät. Ja mitä Sana sanoo heistä? Lukekaapa Juuda 14: ”Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut sanoen: ’Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä.'” l.Moos. 5:ssä on selvitetty Eenokin (Hanokin) sukuperä. Se antaa seuraavanlaisen järjestyksen: 1. Aadam, 2. Seet, 3. Enos, 4. Keenan, 5. Mahalael, 6. Jered, 7. Hanok. Huomatkaa se seikka, että Kainia ei mainita. Aadamin suku kulkee Seetin kautta. Jos Kain olisi Aadamin lapsi, lain mukaan Kainilla olisi esikoisena ollut oikeus päästä sukuluetteloon. Tulee siis tarkoin huomata, että 1. Moos.5:3 sanotaan, että ”kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.” MISSÄÄN KOHDEN EI SANOTA, ETTÄ KAIN OLISI OLLUT AADAMIN KALTAINEN, mitä hänen olisi tullut olla, jos kerran oli hänen poikansa. Lisääntymisen laki vahvistaa sen, että jokainen tuottaa kaltaisiaan. Meidän tulee siis uskoa se tosiasia, että sekä 1. Mooseksen Kirjan että Luukkaan evankeliumin sukuluetteloista puuttuu Kain. Jos Kain olisi Aadamin poika, sanottaisiin hänestä jossakin: ”Kain joka oli Aadamin poika, joka oli Jumalan poika.” Sitä ei sanota, sillä sitä ei voi sanoa.

Tietenkin tutkijat ovat jo kauan esittäneet ihmiskunnan kahtena sukuhaarana; toinen on jumalallinen sukuhaara perustuen Seetiin ja toinen jumalaton perustuen Kainiin. Ja on outoa, mutta totta, että nämä samat tutkijat eivät ole koskaan kertoneet meille, miksi Kain oli sellainen henkilö kuin oli, kun taas Aabel ja Seet olivat hengellisiä. Itseasiassa Kainin olisi tullut olla hengellisempi kuin Aabel ja Seetin puolestaan taas vähemmän hengellinen ja niin edelleen, koskapa aina seuraavat sukupolvet ovat etääntyneet kauemmaksi Jumalasta. Mutta ei, Kain on pahempi kuin mitä ketään on koskaan kuvattu,sillä hän vastustaa kiihkeästi Jumalaa ja Sanaa.

Meidän tulee tietää, että Kirjoitukset eivät leiki sanoilla. Mitä niihin on talletettu, se on siellä voideltujen silmien nähtävänä. Se on siellä tiettyä tarkoitusta varten. Samassa Sanassa sanotaan 1. Moos. 3:20: ”Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti.” Mutta missään kohden Raamattua ei sanota, että Aadam olisi kaiken elävän isä. Jos tätä sivumerkitystä ei voitaisi antaa l. Moos. 3:20:lle, niin miksi mainittaisiin, että Eeva on kaiken äiti, mutta ei sanaakaan Aadamista? Tosiasia on, että vaikka Eeva oli kaiken elävän äiti, AADAM EI OLLUT KAIKEN ELÄVÄN ISÄ.

1. Moos. 4:1 Eeva sanoi: ”Minä olen saanut pojan Herran avulla.” Hän ei usko Aadamia Kainin isäksi. Mutta 1. Moos. 4:25 hän sanoo: ”Jumala on määrännyt minulle TOISEN siemenen Aabelin sijaan, koska Kain hänet surmasi.” [engl. käännös] Hän ei sano, että Jumala olisi ANTANUT hänelle toisen siemenen – joka olisi ollut Kristus – sillä Hänet ANNETAAN. Tämä poika, Seet, MÄÄRÄTTIIN Aabelin sijaan. Hän tunnustaa poikansa, joka tuli Aadamin kautta; mutta hän ei tunnusta Kainia, sillä hän tuli käärmeen kautta. Kun hän sanoo TOINEN SIEMEN Aabelin sijaan, hän osoittaa sillä, että Kain ja Aabel olivat kaksi eri siementä, sillä jos he olisivat olleet samasta isästä, hänen olisi pitänyt sanoa: ”Olen saanut LISÄÄ SIEMENIÄ.”

Minä en usko kaikkeen, mitä luen, mutta on hyvin kummallista se, mitä ”LIFE”-lehden maaliskuun 1963 numero kertoo. Psykiatrit sanovat aivan samaa kuin mitä me täällä puhumme. Tiedän, etteivät kaikki psykiatrit ole yksimielisiä, mutta tämä on jotakin: käärmeen pelko ei ole tiedostettu, vaan tiedostamaton (alitajuinen). Jos se olisi luonnollinen pelko, seisoisivat ihmiset aivan yhtä lumoutuneina gorilla- tai leijonahäkin edessä. Heidän alitajuiset ajatuksensa pakottavat heidät tuijottamaan käärmeitä. Käärmeiden vetovoima on tiedostamattomasti seksuaalinen. Näin on ollut kautta aikojen ja sama on huomattu sukupolvesta toiseen. Käärmeet ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan vastenmielisiä ja kuitenkin puoleensavetäviä. Käärmeet symbolisoivat aina molempia, sekä hyvää että pahaa. Käärme on seksuaalisuuden symboli. Aivan kuten kuvaus Eedenin puutarhasta, samoin voimme nähdä käärmeen kiihkeän pahan ruumiillistumana.

Eri alkukantaisten heimojen parissa on yleistä, että käärme on yhdistetty seksiin ja että sitä myöskin palvotaan sen yhteydessä. Seksologian lähempi tutkistelu tuo tämän esiin monissa tapauksissa. Nyt haluaisin tietää, mistä nämä ihmiset ovat sen saaneet, sillä me tiedämme heidän olevan sivistymättömiä eivätkä he ole koskaan lukeneet Raamattua. Mutta aivan samoin kuin kertomus vedenpaisumuksesta on tunnettu kaikkialla maailmassa, samoin on myöskin totuus ihmisen lankeemuksesta. He tietävät, mitä Eedenin puutarhassa tapahtui.

Nyt joku esittää minulle kysymyksen: ”Oliko Jumala sanonut Eevalle, että hänen tulisi varoa käärmettä, ettei tämä viettelisi häntä. Jumalan ei tarvinnut sanoa mitään siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Meidän tulee vain nähdä tämän kertomuksen sisältö. Hän vain antoi Sanansa. Hän sanoi, etteivät he saa ottaa TIEDON puusta. ”Ottakaa ELÄMÄSTÄ. ELÄMÄ OLI JUMALAN SANA. KAIKKI, MIKÄ EI OLE JUMALAN SANAA, ON KUOLEMAA. Eeva salli vääristellä yhden Sanan ja jo silloin Saatana sai hänet. Jumala olisi voinut sanoa: ”Älkää ottako puista enemmän hedelmiä, kuin mitä jaksatte syödä.” Saatana olisi silloin voinut sanoa: ”Katsokaahan, se pitää kyllä paikkansa. Jos te poimitte liian paljon hedelmiä, pilaantuvat ne. Tässä on kuitenkin menetelmä, jolla voitte poimia niin paljon kuin haluatte. Te voitte tehdä niinkuin itse haluatte ja samalla voitte tehdä sen, mitä Jumala sanoi.” Myöskin tällä tavalla Saatana olisi saanut hänet heti. Joka rikkoo YHDEN lain kohdan, hän on rikkonut KOKO lain. Älkää leikkikö Sanan kanssa! Juuri näin tapahtui Efeson ajanjaksolla ennenkuin se päättyi vuonna 170 j.Kr.

Mitä tämä puu on tuottanut? Tiedon puu on tuottanut kuoleman. Kain tappoi veljensä Aabelin. Paha tappoi vanhurskaan. Siten vahvistui esikuva. Niin tulee olemaan siihen asti, kun kaikki asetetaan kohdallensa niinkuin profeetat ovat luvanneet.

Tiedon puu tuotti viisaita ihmisiä, kuuluisia, maineikkaita ihmisiä. Mutta heidän tiensä ovat kuoleman teitä. Jumalan kansa on yksinkertaista, mutta sillä on hengellinen mieli. He kääntyvät Jumalan Sanan ja luonnon puoleen. He viljelevät uskollisesti maata. Heille totuus merkitsee enemmän kuin rikkaus. ”Käärmeen siemen” on tuottanut uskomattoman kauppa- toiminnan-, ihmeellisiä keksintöjä, mutta kaiken sen mukana tuli kuolema. Heidän atomipomminsa tappavat sodassa ja rauhan aikana tappavat mekaaniset keksinnöt, kuten autot, jotka tappavat rauhan aikana enemmän kuin sotakeksinnöt sodan aikana. Kuolema ja tuho ovat heidän työnsä hedelmiä.

Mutta kuitenkin he ovat uskonnollisia. He uskovat Jumalaan. He ovat isänsä Perkeleen ja esi-isänsä Kainin kaltaisia. Molemmat heistä uskovat Jumalaan. He käyvät kirkossa. He ovat vanhurskaitten joukossa kuten rikkaruohot vehnän seassa. Siten he vaikuttavat ja tuovat nikolaiittain uskonnon. He levittävät myrkkyänsä kaikin mahdollisin tavoin tuhotaksensa Jumalan siemenen, niinkuin Kainkin teki Aabelille. Heidän silmäinsä edessä ei ole mitään jumalanpelkoa.

Kuitenkaan Jumala ei kadota yhtäkään omistansa. Hän pitää heistä huolen kuolemassakin. Hän on luvannut herättää heidät viimeisenä päivänä.

JOHTOPÄÄTÖS

”…sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” Mikä ihana ajatus tämä onkaan. Elämän Puu Eedenin puutarhassa, jota ei voitu lähestyä Aadamin lankeamisen takia, annetaan nyt voittajalle. Vartioivan kerubin leimuava miekka on pantu tuppeen. Mutta sitä ei pantu tuppeen, ennenkuin sen terä oli verinen Karitsan verestä. Miettikäämme tätä totuutta hetken, tarkastellessamme miksi puu kiellettiin Aadamilta ja hänen jälkeläisiltään, mutta sallitaan nyt jälleen.

Jumalan tarkoitus luotuunsa, ihmiseen, nähden on ilmaista Hänen Sanansa. Luomiskertomuksessa Aadamille annettiin Sana, jonka mukaan hänen tulisi elää. Sanan mukainen elämä olisi Sana ilmaistuna. Tämä on totta, eikö olekin? Mutta elikö Aadam tuon Sanan mukaan? Ei, koska hänen tuli elää JOKAISEN Sanan mukaan, mutta hän ei onnistunut ottamaan vaarin jokaisesta Sanasta. Sitten nousi Mooses. Mikä suuri ja voimallinen mies hän olikaan. Kuitenkaan hänkään ei onnistunut elämään jokaisesta Sanasta, ja tuo profeetta, joka oli esikuva suuresta, tulevasta profeetasta, ei vihoissaan onnistunut tottelemaan Sanaa. Oli myöskin Daavid, Israelin suuri kuningas, Jumalan oman sydämen mukainen mies. Kiusauksessa ollessaan hän sortui aviorikokseen. Mutta lopulta ajan täyttyessä tuli Yksi, Pää, Jeesus, jonka myös täytyi tulla kiusatuksi, jotta nähtäisiin, voisiko Hän elää JOKAISESTA Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Silloin Saatana epäonnistui. Sillä tässä oli Hän, joka eli ”näin on kirjoitettu” mukaan ja tuo Jumalan mestarityö voitti heijastamalla Jumalan Sanaa. Sitten tämä ilmituotu Täydellinen naulittiin ristille, täydellisenä Jumalan Karitsana, täydelliseksi Uhriksi. Ja ristillä Hän sai kuolettavat haavat, että me Hänen kauttansa ja Hänen vuoksensa voisimme syödä Elämän Puusta ja että tuo ilmaiseksi annettu elämä tekisi meidät kykeneviksi voittamaan ja ilmaisemaan Jumalan Sanaa.

Ja nyt näille Jumalan pojille, jotka Hänen kauttaan voittavat, annetaan etuoikeus Jumalan paratiisiin, ja pysyvä yhteys Jeesukseen Kristukseen. He eivät tule enää koskaan eroamaan Hänestä. Minne Hän menee, sinne menee Hänen morsiamensa. Mitä Hän on, sen Hän jakaa rakkaimpansa kanssa yhteisellä perintösuhteella. Salaiset asiat tullaan paljastamaan. Pimeät asiat tehdään näkyviksi. Me tulemme tuntemaan, niinkuin meidät tunnetaan. Ja me tulemme olemaan kuten Hän. Tässä on sen voittajan perintö, joka on voittanut Karitsan veren ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen Sanan kautta.

Kuinka me kaipaammekaan tuota päivää, jolloin kaikki mutkaiset tiet suoristetaan ja me tulemme olemaan Hänen kanssaan loppumattomasti. Rientäköön tuo päivä ilmestyäkseen ja rientäkäämme me seuraamaan Hänen Sanaansa, ja siten todistaen arvollisuutemme Hänen kirkkautensa osuuteen.

”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Kuinka traagista onkaan, ettei tämä ensimmäinen seurakuntajakso kuunnellut Henkeä. Sensijaan se kuunteli ihmistä. Mutta kiitos Jumalalle, että viimeisenä aikana on nouseva ryhmä, lopunajan Todellinen Morsian, ja hän kuuntelee Henkeä. Tuona suuren pimeyden aikana palaa valo takaisin puhtaan Sanan kautta ja me palaamme helluntain voimaan toivottaaksemme Herran Jeesuksen Kristuksen tervetulleeksi takaisin.

CAB-01 LUKU 1 – JEESUKSEN KRISTUKSEN ILMESTYS (Chapter 1 – The Revelation of Jesus Christ)

FIN

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

William Marrion Branham

Yksityiskohtainen esitys seitsemästä seurakuntajaksosta ja monista merkittävistä opeista, jotka esiintyvät Ilmestyskirjan luvuissa yhdestä kolmeen.

ESIPUHE

Vaikka käsittelemmekin tässä kirjassa myöskin pääoppeja, kuten Jumaluutta, kastetta jne., on kuitenkin pääaiheenamme tutkia Ilmestyskirjan kolmea ensimmäistä lukua samoin kuin seitsemää seurakuntajaksoa. Tämä on välttämätöntä Ilmestyskirjan muiden lukujen ymmärtämiseksi, sillä seurakuntajaksoista lähtevät sinetit, sineteistä pasuunat ja pasuunoista vihan maljat. Toinen luo valoa toisellensa. Sen jälkeen kun seurakuntajaksot ovat tulleet paljastetuiksi meille jumalaisen ilmestyksen kautta, seuraa nyt selvyys selvyyden jälkeen, kunnes koko ilmestys avautuu meidän ihmettelevien silmiemme eteen ja tulemme puhdistetuiksi ja Hengen kautta valmistetuiksi Herramme ja Lunastajamme, TOTISEN JUMALAN, JEESUKSEN KRISTUKSEN kunniakasta ilmestymistä varten!

Esitys tapahtuu ensimmäisessä persoonassa, sillä se on sanoma sydämeltäni ihmisten sydämelle.

Erityistä vaivaa on nähty kirjoittaa isolla alkukirjaimella kaikki nimet ja tittelit, substantiivit ja pronominit jne., jotka liittyvät Jumaluuteen, ja myös sanat kuten Raamattu, Kirjoitukset, ja Sana, koska pidämme tätä ainoana oikeana tapana puhua Jumalan majesteettisuudesta ja persoonasta ja Hänen pyhästä Sanastansa.

Rukoilen Jumalan siunausta jokaiselle lukijalle. Voikoon jokainen aivan erikoisella tavalla tulla osalliseksi Pyhän Hengen valaisusta.

 William Marrion Branham

SISÄLLYSLUETTELO

Luku 1  Jeesuksen Kristuksen ilmestys
Luku 2  Patmosnäky
Luku 3  Efeson seurakuntajakso 
Luku 4  Smyrnan seurakuntajakso
Luku  5 Pergamon seurakuntajakso
Luku 6  Tyatiran seurakuntajakso
Luku 7  Sardeen seurakuntajakso
Luku 8  Filadelfian seurakuntajakso
Luku 9  Laodikean seurakuntajakso
Luku 10 Seurakuntajaksojen yhteenveto

 
 

Luku 1: Jeesuksen Kristuksen ilmestys

Johanneksen ilmestys, 1 luku:

1. Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle,

 2. joka tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt.

 3. Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!

 4. Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä,

 5. ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä

 6. ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.

 7. Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.

 8. ”Minä olen A ja O”, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.

 9. Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos.

 10. Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,

 11. joka sanoi: ”Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan”.

 12. Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,

 13. ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.

 14. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;

 15. hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.

 16. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.

 17. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,

 18. ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

 19. Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva.

 20. Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.”

 

JOHDANTO ENSIMMÄISEN LUKUUN

Ilm. 1:1-3: ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle, joka tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt. Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!”

Tämän kirjan kirjoittaja (ei tekijä) on Johannes. Historijoitsijat ovat yhtä mieltä siitä, että hän eli elämänsä loppuosan Efesossa, vaikka hän tätä kirjaa kirjoittaessaan olikin Patmoksen saarella. Kysymyksessä ei ole Johanneksen elämäkerta, vaan Jeesuksen Kristuksen ilmestyminen tulevina seurakuntajaksoina. Jakeessa kolme sitä kutsutaan profetiaksi, ja sitä se itseasiassa onkin.

Tätä kirjaa kutsutaan tavallisesti Johanneksen ilmestykseksi. Se ei kuitenkaan ole oikein. Se on Jeesuksen Kristuksen ilmestys, joka Johanneksen kautta annettiin kaikkien aikojen kristityille. Se on ainoa kirja koko Raamatussa, jonka Jeesus itse on kirjoittanut ilmestymällä henkilökohtaisesti kirjoittajalle.

Se on Raamatun viimeinen kirja, ja kuitenkin se kertoo evankeliumin leviämisen alusta loppuun.

”Ilmestystä” vastaava kreikankielinen sana on ”apocalypse” ja se merkitsee ”paljastamista”. Tämä paljastaminen tulee parhaiten esille sellaisessa esimerkissä, jossa kuvanveistäjä paljastaa valmiiksi tekemänsä patsaan katsojien katseltavaksi. Siinä tapahtuu peitteen poisottaminen ja sen paljastaminen, mikä aikaisemmin oli kätkettyä. Paljastaminen ei ole vain ilmestys Jeesuksen Kristuksen persoonasta, VAAN MYÖSKIN ILMESTY HÄNEN TULEVISTA TEOISTANSA SEURAAVIEN SEITSEMÄN SEURAKUNTAJAKSON AIKANA.

Hengen antaman ilmestyksen tärkeyttä todellisella uskovalle ei voida koskaan korostaa liikaa. Ilmestys merkitsee sinulle ehkä enemmän kuin ymmärrätkään. En puhu nyt tästä Ilmestyskirjasta ja teistä, vaan KAIKESTA ilmestyksestä, joka on suunnattoman tärkeä seurakunnalle. Muistatteko kysymyksen, jonka Jeesus esitti opetuslapsilleen (Matt.16): ”’Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?’ Niin he sanoivat: ’Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista’. Hän sanoi heille: ’Kenenkä te sanotte minun olevan?’ Simon Pietari vastasi ja sanoi: ’Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika’. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.'” Katolilaiset sanovat, että seurakunta on rakennettu Pietarin varaan. Se on todella inhimillistä. Kuinka Jumala voisi rakentaa seurakuntansa ihmisen varaan, joka oli niin horjuva, että hän kielsi Herran Jeesuksen ja kirosi niin tehdessään? Jumala ei voi koskaan rakentaa seurakuntaansa kenenkään synnissä syntyneen ihmisen varaan. Eikä sillä paikalla ollut jotakin kalliota, ikäänkuin Jumala olisi pyhittänyt maan tuolla kohtaa. Eikä se ole niinkään kuten protestantit sanovat, että Jeesus tarkoitti itseään ja että seurakunta on rakennettu Jeesuksen varaan. Se on ILMESTYS. Lue tuo kohta niinkuin se on kirjoitettu: ”Ei liha eikä veri ole sitä sinulle ILMOITTANUT, VAAN MINUN ISÄNI, JOKA ON TAIVAISSA… JA TÄLLE KALLIOLLE (ILMESTYKSELLE) MINÄ RAKENNAN SEURAKUNTANI.” Seurakunta ON RAKENNETTU ilmestykselle: ”Näin sanoo Herra!”

Kuinka Aabel osasi uhrata oikean uhrin Jumalalle? Uskon kautta hän sai ilmestyksen verestä. Kain ei saanut sellaista ilmestystä (vaikka hänellä oli käsky) ja siksi hän ei voinut uhrata oikeaa uhria. Jumalalta tullut ilmestys teki eron näiden kahden välille ja antoi Aabelille iankaikkisen elämän. Sinä saatat hyväksyä sen, mitä joku saarnaaja sanoo tai mitä joku raamattukoulu opettaa ja vaikka se opetettaisiin sinulle kuinka taitavasti tahansa, et voi saada iankaikkista elämää, ennenkuin Jumala paljastaa sinulle, että Jeesus on Kristus ja että veri puhdistaa sinut ja että Jumala on sinun Vapahtajasi.

Sanoin jo aikaisemmin, että tämä Ilmestyskirja on Jeesuksen ilmestys ja kirja siitä, mitä Hän tekee seurakunnassa noiden seitsemän seurakuntajakson aikana. Se on ilmestys, koska opetuslapsetkaan eivät tunteneet näitä totuuksia. Sitä ei oltu aikaisemmin paljastettu heille. Muistatko, että he tulivat (Ap.t.1:6) Jeesuksen luo ja kysyivät Häneltä: ”Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” Ja Hän sanoi: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä.” Nämä miehet ajattelivat vieläkin, että Jeesus perustaisi maallisen valtakunnan. Mutta valtakunta, jonka Hän oli rakentava, oli hengellinen. Eikä Hän voinut sanoa omasta asemastaan siinä mitään, sillä Isä ei ollut paljastanut sitä vielä Hänelle. Mutta nyt, kuolemansa ja ylösnousemisensa jälkeen, tänä erikoisena aikana, jolloin Hän palvelee välimiehenä, voi Hän tässä omassa ilmestymisessään Johannekselle paljastaa sen, mitä Hänen kirkkautensa ja läsnäolonsa seurakunnassa merkitsisi ja tulisi saamaan aikaan.

Tässä ilmestyksessä Hän kertoo, mikä tulon olemaan perkeleen loppu. Hän kertoo, että perkele heitetään tulijärveen. Hän paljastaa niiden jumalattomien lopun, jotka seuraavat saatanaa. Tätä kaikkea saatana vihaa.

Oletteko koskaan huomanneet, kuinka saatana vihaa kahta Raamatun kirjaa enemmän kuin muita? Hän hyökkää aina liberaaliteologien ja valhetieteilijöiden kautta ensimmäistä Mooseksen kirjaa ja Ilmestyskirjaa vaataan. Näistä molemmista kirjoista löydämme saatanan alkuperän, hänen kauheat tiensä ja hänen tuhonsa. Siksi hän hyökkää niitä vastaan. Hän vihaa paljastetuksi tulemista, ja noissa kirjoissa hänet paljastetaan juuri siksi, mitä hän onkin. Jeesus sanoi saatanasta: ”Hänellä ei ole mitään osuutta minuun eikä minulla ole mitään osuutta häneen.” Saatana haluaisi osoittaa tuon asian toisenlaiseksi, mutta hän ei voi, ja niinpä hän tekee kaiken voitavansa hävittääkseen luottamuksen Sanaan. Mutta kun seurakunta ei usko saatanaa, vaan uskoo Hengen ilmoitukseen Jumalan Sanasta, eivät helvetin portit voi sitä voittaa.

Tässä yhteydessä haluaisin mainita jotakin omasta palvelutehtävästäni. Te kaikki tiedätte, että tämä lahja elämässäni on yliluonnollinen. Se on lahja, jonka kautta Pyhä Henki ilmaisee minulle sairauksia, ihmisten sydämen ajatuksia ja muita salattuja asioita, jotka vain Jumala voi tietää ja ilmaista minulle. Toivoisin, että voisitte olla vierelläni ja nähdä ihmisten kasvot, kun saatana tietää, että hänet tullaan paljastamaan. En puhu nyt ihmisistä, vaan saatanasta, joka on saanut otteen heidän elämästään synnin, välinpitämättömyyden ja sairauden kautta. Teidän pitäisi nähdä heidän kasvonsa. Saatana tietää, että hänet tullaan paljastamaan ja ihmisten ulkomuodossa tapahtuu eriskummallisia muutoksia. Saatana pelkää. Hän tietää, että Jumalan Henki tulee juuri paljastamaan hänen tekonsa ihmisille. Siksi hän vihaa näitä kokouksia niin kovasti. Saatana vihaa sitä, että nimet mainitaan ja sairaudet paljastetaan. Mitä tämä sitten on? Se ei ole ajatusten lukemista, ei telepatiaa eikä noituutta, vaan kyseessä on Pyhän Hengen antama ilmestys. Tämä on ainoa tapa, jolla minä voin tietää sen. Tietysti ihmisymmärrys selittää sen miksi muuksi tahansa, mutta ei Pyhän Hengen työksi.

Sallikaa minun osoittaa teille toinen syy, miksi saatana vihaa tätä kirjaa Jeesuksen Kristuksen ilmestyksestä seurakunnassa. Hän tietää, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti ja ettei Hän muutu. Saatana tietää sen paljon paremmin kuin 90     % teologeista. Hän tietää, että koska Jumala on olemukseltaan muuttumaton, niin Hän on muuttumaton myöskin toimintatavoissaan. Saatana tietää varmasti, että alkuseurakunta helluntaina Jumalan voimalla täytettynä (Mark. 16 toteutuneena) on se TODELLINEN SEURAKUNTA, jonka Jeesus esittää omakseen. Kaikki muu on väärää! Sen täytyy olla!

Muistakaa tämä. Kristus TODELLISESSA SEURAKUNNASSA on jatkoa apostolien teoille. Mutta Ilmestyskirja osoittaa meille, kuinka antikristuksen henki on tuleva seurakuntaan, turmeleva sen tekemällä sen haaleaksi (penseäksi), muodolliseksi ja voimattomaksi. Se tuo ilmi saatanan paljastamalla hänen tekonsa (hän yrittää tuhota Jumalan kansan ja luottamuksen Jumalan Sanaan) aina siihen asti, kunnes hänet heitetään tulijärveen. Hän taistelee tätä vastaan; hän ei voi sietää sitä. Hän tietää, että jos ihmiset saavat TODELLISEN ILMESTYKSEN TODELLISESTA SEURAKUNNASTA ja siitä, mitä se on ja mitä se edustaa ja että SE VOI TEHDÄ SUUREMPIA TEKOJA (Joh. 14-12), tulee se olemaan voittamaton armeija. Jos he saavat todellisen ilmestyksen kristillisessä seurakunnassa vaikuttavista kahdesta hengestä ja Jumalan Hengen avulla erottavat ja vastustavat antikristuksen henkeä, tulee saatana olemaan voimaton seurakunnan edessä. Hänen suunnitelmansa raukeavat tyhjiin, niinkuin silloin kun Kristus vastusti hänen jokaista yritystään saada Hänet valtaansa erämaassa. Niin, saatana vihaa ilmestystä, mutta me rakastamme sitä. Kun meillä on elämässämme todellinen ilmestys, eivät helvetin portit voi meitä voittaa, vaan me voitamme ne.

Kuten muistatte, mainitsin tämän sanoman alussa, että Kirja, jota tutkimme, on todellisuudessa Jeesuksen itsensä ilmestys seurakunnassa ja Hänen tekonsa tulevina aikakausina. Mainitsin myös, että tarvitsemme Pyhän Hengen antamaan meille ilmestyksen, tai muuten jäämme siitä osattomiksi. Kun yhdistämme nämä kaksi asiaa, huomaatte, ettei tämä Kirja voi tulla todelliseksi pelkän tavallisen tutkimisen ja ajattelun avulla, vaan siihen tarvitaan Pyhän Hengen toimintaa. Lisäksi se merkitsee sitä, että tämä Kirja ei voi tulla paljastetuksi kenellekään muulle, kuin erityiselle ihmisryhmälle. Tarvitaan henkilö, jolla on profeetallista näkökykyä ja kyky kuulla Jumalan ääntä. Tarvitaan yliluonnollista opetusta eikä pelkästään henkilöä, joka vertaa jaetta toiseen, vaikka sekin on hyvä. Salaisuuden selvittämiseen tarvitaan Pyhän Hengen opetusta tai se ei koskaan selviä. Kuinka paljon tarvitsemillekaan sitä, että kuulemme Jumalan äänen, avaamme Hänelle sydämemme ja alistumme Pyhän Hengen johtoon voidaksemme kuulla ja oppia.

Kuten jo sanoin, on tämä (ilmestys) Kirjoitusten päätös ja se on sijoitettu täsmälleen oikeaan paikkaan Kirjoitusten kanoonisessa järjestyksessä; loppuun. Nyt tiedätte, miksi on kirjoitettu, että jokainen, joka lukee tai vain kuulee sen, on siunattu. Jumalan ilmestys on se, mikä antaa teille vallan saatanan yli. Ja te voitte myöskin nähdä, miksi jokainen, joka panee siihen jotakin lisää tai ottaa pois siitä jotakin, on oleva kirottu. Niin täytyy olla, sillä kuka voi lisätä tai ottaa pois jotakin Jumalan täydellisestä ilmestyksestä ja sitten voittaa saatanan? Tämä on yksinkertaista, sillä ei ole mitään niin voittavaa voimaa, kuin Sanan ilmestys. Huomatkaa, että jakeessa kolme sanotaan autuaaksi niitä, jotka ottavat vaarin tästä kirjasta. Oletan, että tämä viittaa siihen vanhatestamentilliseen tapaan, kun papit lukivat Sanaa kansalle aamulla. Useat heistä eivät osanneet lukea, joten pappien oli luettava heille. Niin kauan kuin se oli Sanaa, oli siunaus siellä ja oli samantekevää kuultiinko sitä vai luettiinko.

”Aika on lähellä!” Aikaisemmin se ei ollut. Viisaudessaan ja suunnitelmansa mukaisesti Jumala ei antanut tätä valtavaa ilmestystä aikaisemmin, vaikka Hän itse tiesi sen täysin. Tästä opimme välittömästi periaatteen: Jumalan ilmestys jokaiselle aikakaudelle voi tulla vain tuona määrättynä aikakautena ja määrättyyn aikaan. Katso Israelin historiaa. Jumalan ilmestys Moosekselle tuli tiettyyn historian aikaan, sillä tähän aikaan ihmiset huusivat Jumalan puoleen. Jeesus itse tuli, kun aika oli täynnä ja Hän on täydellinen jumaluuden ilmestys. Ja tänä aikana (Laodikean) Jumalan ilmestys tulee sille määrättyyn aikaan. Se ei tule liian varhain, eikä se myöhästy. Ajattele tätä ja ota siitä vaarin, sillä me elämme tänään lopun ajassa.

TERVEHDYS

Ilm. 1:4-6: ”Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.”

Vähä-Aasia on kooltaan pieni, suunnilleen Indianan osavaltion kokoinen. Nuo seitsemän seurakuntaa on poimittu kaikkien muiden joukosta niiden piirteiden vuoksi, jotka tulisivat ilmenemään myöhempinäkin vuosisatoina.

Seitsemän henkeä valtaistuimen edessä on henki, joka oli kussakin seitsemässä sanansaattajassa antaen heille heidän palvelutehtävänsä tuolle määrätylle ajalle, jossa kukin heistä eli.

Kaikki nämä ilmaukset: ’Hän, joka on’ ja ’Hän, joka oli’ ja ’tuleva on’ ja ’uskollinen todistaja’ ja ’kuolleitten esikoinen’ ja ’maan kuningasten hallitsija’ ja ’A ja O’ ja ’Kaikkivaltias’ ovat YHDEN JA SAMAN PERSOONAN, Jeesuksen Kristuksen nimiä ja kuvauksia, Hänen, joka päästi meidät synneistämme verellänsä.

Jumalan Henki Johanneksessa ilmaisee täten ja osoittaa korkeimman auktoriteetin, Jeesuksen Kristuksen jumaluuden ja paljastaa jumaluuden YHTENÄ JUMALANA. Nykyaika on erehtynyt suuresti, kun sanotaan, että YHDEN Jumalan sijasta on kolme. Tämä ilmestys, sellaisena kuin Jeesus itse antoi sen Johannekselle, korjaa tuon erehdyksen. Ei ole kolmea Jumalaa, vaan YKSI JUMALA, joka ilmaisee itsensä kolmella eri tavalla. On YKSI Jumala, jolla on kolme arvonimeä, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Alkuseurakunnalla oli tämä valtava ilmoitus ja se täytyy saada palautetuksi takaisin tänä viimeisenä päivänä samoin kuin vesikaste oikeassa muodossaan.

Modernit teologit eivät ole yhtä mieltä kanssani. Eräs suuri kristillinen aikakauslehti kirjoitti: ”Oppi kolminaisuudesta on Vanhan Testamentin varsinainen sydän ja ydin. Samoin se on Uuden Testamentin sydän ja ydin. Uusi Testamentti on täsmälleen Vanhan Testamentin tavoin sitä ajatusta vastaan, että on enemmän kuin yksi Jumala. Kuitenkin Uusi Testamentti opettaa yhtä selvästi, että Isä on Jumala ja Poika on Jumala ja että Pyhä Henki on Jumala ja että nämä kolme EIVÄT ole saman persoonan kolme ilmaisumuotoa, vaan kolme persoonaa, jotka ovat todellisessa sukulaisuussuhteessa toisiinsa. Tämä on tuo suuri oppi kolmesta persoonasta, mutta yhdestä Jumalasta.”

He toteavat edelleen: ”Raamatun mukaan Jumala ei ole vain yksi persoona, vaan Hän on kolme persoonaa yhdessä Jumalassa. Se on kolminaisuuden suuri mysteerio.”

Sitä se varmasti on. Kuinka voi kolme persoonaa olla yhdessä Jumalassa? Sitäpaitsi ettei sitä ole Raamatussa, osoittaa se myöskin järkevän ajattelukyvyn puuttumista. Kolme eri persoonaa, joskin olemukseltaan samanlaisia, merkitsee kolmea jumalaa, tai sitten kieli on menettänyt merkityksensä.

Kuuntelepa vielä uudelleen nämä sanat: ”Minä olen A ja 0, alku ja loppu, sanoo Herra, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.” Tässä on jumaluus eikä vain profeetta. Tässä on Jumala, eikä kolmen jumalan ilmestys, vaan YHDEN Jumalan, Kaikkivaltiaan.

Seurakunnan alkuaikana ei uskottu kolmeen jumalaan. Apostolien joukosta ei sellaista uskoa voi löytää. Tämä teoria tuli seurakuntaan apostolisen ajan jälkeen ja Nikean kirkolliskokouksessa siitä tuli pääopinkappale. Oppi jumaluudesta aiheutti kahtiajakautumisen Nikeassa ja tuosta jakautumasta syntyi kaksi äärimmäisyyttä. Toinen meni itseasiassa monijumalaisuuteen, uskoen kolmeen jumalaan ja toinen meni unitarismiin. Tämän kehittyminen kesti luonnollisesti jonkin aikaa, ja tällaisena se on tänäänkin keskuudessamme. Mutta Hengen antama ilmestys seurakunnille Johanneksen kautta oli: ”Minä olen Herra Jeesus Kristus, ja minä olen kaikki kaikissa. Ei ole muuta jumalaa.” Ja Hän pani sinettinsä tähän ilmestykseen.

Huomatkaa seuraava: Kuka oli Jeesuksen isä? Matt.1:18 sanoo: ”Hänen huomattiin olevan raskaana Pyhästä Hengestä.” Mutta Jeesus itse sanoo, että Jumala oli Hänen Isänsä. Jumala Isä ja Jumala Pyhä Henki, kuten nämä käsitteet usein ilmaistaan, Isä ja Pyhä Henki ovat yksi. Todellakin he ovat yksi, muuten Jeesuksella olisi kaksi isää. Mutta huomatkaa, että Jeesus sanoi: ”Minä ja Isä olemme yhtä” [engl. käännöksen mukaan ”olemme yksi”] ei kaksi. Kaikki tämä merkitsee, että on YKSI Jumala.

Koska tämä historiallisesti ja Raamatun mukaan on totta, niin ihmiset ihmettelevät, mistä kolminaisuus on saatu. Siitä tuli perustavaa laatua oleva opinkappale Nikean kirkolliskokouksessa v. 325 j.Kr. Kolminaisuus on ehdottomasti epäraamatullinen sana, ja se pohjautuu Rooman moniin jumaliin. Roomalaisilla oli monia jumalia, joita he rukoilivat. He rukoilivat myös esi-isiään välimiehinään. Siitä oli vain askel uusien nimien antamiseen vanhoille jumalille. Jotta kaikki olisi enemmän Raamatun mukaista, otettiin Jupiterin, Venuksen, Marsin jne. tilalle Paavali, Pietari, Fatima, Kristopher jne. jne. He eivät voineet saada pakanauskontoaan toimimaan vain yhdellä jumalalla, joten he jakoivat Hänet kolmeksi ja tekivät pyhimyksistä välimiehiä, niinkuin aikaisemmin esi-isistänsä.

Tuosta lähtien ihmiset eivät ole ymmärtäneet, että on vain yksi Jumala, joka ilmaisee itsensä kolmella eri tavalla. He tietävät, että Kirjoitusten mukaan on yksi Jumala, mutta he yrittävät tehdä teoriaa, että Jumala on kuin rypäleterttu; kolme persoonaa, jotka kukin ovat samalla tavalla osallisia jumaluudesta. Kuitenkin Ilmestyskirjassa selvästi sanotaan, että Jeesus on ’Hän, joka on’, ’Hän, joka oli’ ja ’Hän joka tuleva on’. Hän on ’A ja 0’, mikä merkitsee, että Hän on ’A:sta 0:hön’ eli KAIKKI KAIKISSA. Hän on kaikki – Kaikkivaltias. Hän on Saaronin Ruusu, Laakson Lilja, Kirkas Aamutähti, Vanhurskauden Vesa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hän on Jumala, kaikkivaltias Jumala. YKSI JUMALA.

1. Tim.3:16 sanotaan: ”Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.” Näin Raamattu sanoo. Tässä ei sanota sanaakaan ensimmäisestä, toisesta tai kolmannesta persoonasta. Siinä sanotaan, että ’Jumala on ilmestynyt lihassa’. Yksi Jumala. Tämä YKSI JUMALA on ilmestynyt lihassa, – ja sen pitäisi tehdä asia selväksi. Jumala tuli ihmishahmoon. Se ei kuitenkaan tee Hänestä TOISTA JUMALAA. HÄN OLI JUMALA – SAMA JUMALA. Tämän asian ymmärtämiseen tarvittiin ilmestys silloin, ja sitä ilmestystä tarvitaan nytkin. YKSI JUMALA.

Menkäämme takaisin Raamattuun ja katsokaamme mitä Hän oli alussa sen ilmestyksen mukaan, jonka Hän antoi itsestään. Suuri Jehova ilmestyi Israelille tulipatsaassa. Liitonenkelinä Hän asui tuossa tulipatsaassa ja johti päivittäin Israelia. Temppelissä Hän ilmaisi suurella pilvellä tulonsa. Sitten tuli päivä, jolloin Hän ilmaisi itsensä neitseestä syntyneessä ruumiissa, joka oli Hänelle valmistettu. Jumala, joka asui Israelin telttojen yläpuolella, otti nyt asumuksekseen liharuumiin ja oli ihmisenä ihmisten keskellä. Mutta Hän oli SAMA JUMALA!

Raamattu opettaa, että JUMALA OLI KRISTUKSESSA (2. Kor. 9:15), RUUMIS oli Jeesus. ”Hänessä asui jumaluuden koko täyteys RUUMIILLISESTI (Kol. 2:9). Mikään ei ole selvempää kuin tämä. Salaisuus – kyllä! Mutta totuus – se ei voi olla yksinkertaisempi. Niinpä koska Hän ei silloin ollut kolme persoonaa, ei Hän voi sitä olla nytkään. YKSI JUMALA; ja tämä sama Jumala tuli lihaksi.

Jeesus sanoi: ”Minä olen lähtenyt Isästä… ja menen Isän tykö.” (Joh.16:28). Täsmälleen näin tapahtui. Hän jätti maailman kuolemansa, hautaamisensa, ylösnousemisensa ja taivaaseenastumisensa kautta. Sitten Paavali tapasi Hänet Damaskon tiellä, ja Hän puhui Paavalille ja sanoi: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?” Paavali sanoi: ”Kuka olet, Herra?” Hän sanoi: ”Minä olen Jeesus.” Hän oli tulipatsas, sokaiseva valo. Hän oli palannut takaisin täsmälleen niinkuin Hän oli sanonut – takaisin samaan hahmoon, joka Hän oli ennenkuin Hän asui ihmisruumiissa. Juuri tällaisena Johanneskin asian näki. ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on Hänet ilmoittanut.” (Joh. 1:18) Huomaa, missä Johannes sanoo Jeesuksen olevan! Hän on Isän helmassa.

Luukkaan evankeliumissa (2:11) sanotaan: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Hän syntyi Kristuksena ja kahdeksantena päivänä hänet ympärileikattiin ja hänelle annettiin nimi Jeesus, niinkuin enkeli oli käskenyt. Minä synnyin Branhamina ja minulle annettiin William -nimi. Hän oli KRISTUS, mutta täällä ihmisten keskuudessa Hänelle annettiin nimi. Ulkonaista olemusta, jonka ihmiset voivat nähdä, kutsuttiin Jeesukseksi. Hän oli kirkkauden Herra, Kaikkivaltias, lihassa ilmestynyt. Hän on Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hän on sitä kaikkea.

Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat vain arvonimiä. Ne eivät ole nimiä. Siksi me kastamme Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, sillä se on nimi eikä arvonimi. Se on noiden kolmen arvonimen nimi. Aivan kuten vastasyntyneelle lapselle, joka on poika, annetaan nimi. ”Lapsi” merkitsee sitä, mitä se on. Poika on arvonimi ja siksi annamme pojalle nimen John Henry Brown. Ette kasta ”Jeesuksen nimeen”, koska maailmassa on tuhansia Jeesus -nimisiä ja on ollut jo ennen Jeesuksen, meidän Vapahtajamme syntymää. Mutta on vain yksi, joka syntyi Kristuksena, ”Herra Jeesus Kristus”.

Ihmiset sanovat Jeesuksen olevan Jumalan iankaikkinen Poika. Eikö tämä ole ristiriitaista? Kuka on milloinkaan kuullut, että Poika on ikuinen? Pojilla on alku, mutta sillä, mikä on iankaikkista, ei ole koskaan ollut alkua. Hän on iankaikkinen Jumala (Jehova), joka ilmestyi lihassa.

Johanneksen evankeliumissa sanotaan: ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” Hän oli Isän iankaikkisen Sanan totinen ja uskollinen Todistaja. Hän oli profeetta ja saattoi sanoa sen, mitä Isä Hänen käski sanoa. Hän sanoi: ”Minun Isäni on minussa.”

Jumalalla on monta arvonimeä: ’Meidän vanhurskautemme’ ja ’aina läsnäoleva’ ja ’Isä’ ja ’Poika’ ja ’Pyhä Henki’, mutta Hänellä on vain yksi inhimillinen nimi, ja se nimi on Jeesus.

Älkää antako sen, että Hänellä on kolme erilaista virkaa, tai että Hän ilmaisee itsensä kolmella eri tavalla, hämmentää mieliänne. Maan päällä Hän oli profeetta; taivaassa Hän on ylimmäinen pappi ja tullessaan takaisin maan päälle Hän on oleva ’Kuningasten Kuningas’. ’Hän joka oli’ – siinä on Jeesus, profeetta. ’Hän joka on’ – siinä on ylimmäinen pappi, joka rukoilee puolestamme – Hän, joka voi sääliä meidän heikkouksiamme. ’Joka tuleva on’ – siinä on Jeesus, tuleva Kuningas. Maan päällä Hän oli Sana – profeetta. Mooses sanoi Hänestä: ”Herra, teidän Jumalanne on herättävä profeetan, minun kaltaiseni ja on tapahtuva, että jos he eivät kuule tuon profeetan sanoja, heidät leikataan erilleen kansasta.”

Huomaa tämä Jeesuksesta. Maan päällä Hän oli profeetta, Karitsa ja Poika, mutta tämä ei tee Hänestä kolmea. Nämä kaikki ovat yhden persoonan, Jeesuksen tehtäviä, tai ilmestysmuotoja.

Kirjoituksissa on eräs kolminaisuuden kannattajien suosima kohta, joka heidän mielestään todistaa jumaluuteen kuuluvan enemmän kuin yhden todellisen Persoonan. Ilmestyskirjassa (5:6-8) sanotaan: ”Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan. Ja se tuli ja otti kirjan valtaistuimella-istuvan oikeasta kädestä. Ja kun se oli ottanut kirjan, niin ne neljä olentoa ja kaksikymmentä neljä vanhinta lankesivat Karitsan eteen, ja heillä oli kantele kullakin, ja heillä oli kultaiset maljat täynnä suitsutuksia, jotka ovat pyhien rukoukset.” Nämä jakeet näyttäisivät todellakin todistavan heidän näkökantansa puolesta, ’jos ne otettaisiin erilleen yhteydestään. Huomaa, että sanoin: ”Nämä yhteydestään erilleen otetut jakeet”. Luen kuitenkin Ilm. 4:2-3 ja 9-11 ”Ja kohta minä olin hengessä. Ja katso, taivaassa oli valtaistuin, ja valtaistuimella oli istuja. Ja istuja oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen; ja valtaistuimen ympärillä oli taivaankaari, näöltänsä smaragdin kaltainen.” ”Ja niin usein kuin olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen hänelle, joka valtaistuimella istuu, joka elää aina ja iankaikkisesti, lankeavat ne kaksikymmentä neljä vanhinta hänen eteensä, joka valtaistuimella istuu, ja kumartaen rukoilevat häntä, joka elää aina ja iankaikkisesti, ja heittävät kruununsa valtaistuimen eteen sanoen: ’Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan, ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut’.” Lukiessasi tarkkaan jaetta kaksi, huomaat, että siinä puhutaan YHDESTÄ (ei kahdesta tai kolmesta, vaan YHDESTÄ) valtaistuimella istujasta. Jakeessa kolme sanotaan: ”Ja ISTUJA (ei istujat) oli näöltänsä jaspis- ja sardionkiven kaltainen.” Jakeessa yhdeksän sanotaan: ”HÄNELLE (EI heille), joka valtaistuimella istuu, olennot antavat ylistyksen, kunnian ja kiitoksen. ”Jakeessa kymmenen sanotaan: ”Ne kaksikymmentäneljä lankeavat HÄNEN (ei heidän) eteensä, joka valtaistuimella istuu.” Jakeessa yksitoista sanotaan, että he huusivat: ”Sinä, meidän HERRAMME (ei Herrat), olet arvollinen”. Ja vielä jakeessa yksitoista sanotaan, että tämä valtaistuimella ISTUJA oli ’Luoja’. Jeesus on sitä Joh. 1:3 mukaan ja Hän on Vanhan Testamentin Jehova – Jumala – Henki (1. Moos.1:1).

Mutta älkäämme pysähtykö vielä tähän. Lue Ilm. 3:21: ”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.” Lue myös Hebr. 12:2: ”Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” Huomaa, että Jeesus, joka itse kirjoitti Ilmestyskirjan, sanoi, että Hän istuu Isänsä KANSSA valtaistuimella. Henki, joka oli Paavalissa (ja joka oli Kristuksen Henki), joka on myös profetian henki, jonka kautta Sana tulee, sanoi:     ”Hän istui Jumalan OIKEALLE puolelle.” Mutta kun Johannes katsoi, näki hän vain YHDEN valtaistuimella. Vasta Ilm. 5:6-8 (joka aikajärjestyksessä seuraa Ilmestyskirjan kohtaa 4:2-3) sanoo, että me näemme ’Karitsan’ ottavan kirjan HÄNELTÄ, joka istuu valtaistuimella. Ilm. 4:2-3 ja 9-10. Mitä tämä on? Se on salaisuus ’YHDESTÄ JUMALASTA’ . Hän (Jeesus) lähti Jumalasta, ilmoitettiin lihassa, kuoli ja nousi ylös ja palasi ’Isän helmaan’. Niinkuin Johannes sanoi: ”Ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on Hänet ilmoittanut” (Joh. 1:18).Nyt oli tullut Jumalan (Messiaan) aika tulla esittämään vaatimus morsiamesta ja sen jälkeen aika ilmaista itsensä Israelin kansalle. Näin näemme Jumalan astuvan uudelleen esiin fyysisessä sukulaisuussuhteessa ihmiseen, Daavidin Poikana, Kuninkaitten Kuninkaana, Herrain Herrana ja pakanamorsiamen Ylkänä. Ei ole kysymys kahdesta jumalasta, vaan yksinkertaisesti YHDESTÄ JUMALASTA, joka ilmaisee omaa valtavaa kolmiosaista virkaansa ja arvonimiään.

Ihmiset tiesivät, että Hän oli profeetta. He tiesivät Messiaan merkin, joka saattoi tulla ilmi vain profeetan kautta. Johanneksen evankeliumissa (1:44-51) sanotaan: ”Ja Filippus oli Beetsaidasta, Andreaan ja Pietarin kaupungista. Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: ’Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista’. Natanael sanoi hänelle: ’Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?’ Filippus sanoi hänelle: ’Tule ja katso’. Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä ja sanoi hänestä: ’Katso, oikea israelilainen, jossa, ei vilppiä ole!’ Natanael sanoi hänelle: ’Mistä minut tunnet?’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla näin minä sinut’. Natanael vastasi ja sanoi hänelle: ’Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas’. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Sentähden, että minä sanoin sinulle: ”minä näin sinut viikunapuun alla”, sinä uskot. Sinä saat nähdä suurempia, kuin nämä ovat’. Ja hän sanoi hänelle: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle.'” Kyky erottaa ihmisten ajatukset sai Jumalan valitut ymmärtämään, että tässä oli Messias, Jumalan Voideltu Sana. ”Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja se tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” (Hebr. 4:12).

Kun nainen kaivolla kuuli Hänen erottavan hänen sydämensä ajatukset, kutsui hän Jeesusta profeetaksi sanoen, että Messiaan tuntomerkkinä piti olla tuo suuri kyky. Joh. 4:7-26: ”Niin tuli eräs Samarian nainen ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: ’Anna minulle juoda’. Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan. Niin Samarian nainen sanoi hänelle: ’Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?’ Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: ”Anna minulle juoda”, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.’ Nainen sanoi hänelle: ’Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi? Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään’. Nainen sanoi hänelle: ’Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa’. Jeesus sanoi hänelle: ’Mene, kutsu miehesi ja tule tänne’. Nainen vastasi ja sanoi: ’Ei minulla ole miestä’. Jeesus sanoi hänelle: ’Oikein sinä sanoit: ”Ei minulla ole miestä”, sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden.’ Nainen sanoi hänelle: ’Herra, minä näen, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla.’ Jeesus sanoi hänelle: ’Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme;. Sillä pelastus on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.’ Nainen sanoi hänelle: ’Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki’. Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi’.”

Ilm.15:3 sanotaan: ”Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan virttä ja Karitsan virttä, sanoen: ’Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas.” Ymmärrätkö tämän? Karitsa, ylimmäinen pappi, joka toi verensä sovituksena syntiemme puolesta armoistuimelle on Herra Jumala Kaikkivaltias. Tämä on Hänen nykyinen tehtävänsä. Tätä Hän tekee nyt. Hänen verensä sovittaa syntimme. Mutta eräänä päivänä tuosta Karitsasta tulee Leijona Juudan sukukunnasta. Hän tulee esiin voimassa ja kunniassa ja on hallitseva arvovallassaan kuninkaana. Hän on tämän maan tuleva Kuningas. Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, että Hän ei olisi nyt Kuningas, sillä Hän on meidän Kuninkaamme, pyhien Kuningas. Juuri nyt tämä on hengellinen kuningaskunta. Sillä ei ole mitään tekemistä tämän maailman järjestelmän kanssa, kuten mekään emme ole tästä maailmasta. Sentähden me myöskin toimimme eri lailla kuin tämä maailma. Meidän kansalaisuutemme on taivaassa. Me heijastamme uudestisyntymisemme maailman henkeä, maailman, jossa Jeesus on Kuninkaana. Sentähden naisemme eivät pukeudu miesten vaatteisiin tai leikkaa hiuksiansa tai käytä kaikkia noita kosmeettisia aineita ja muita sellaisia asioita, joista maailma niin kovin pitää. Sentähden miehemme eivät juo, polta eivätkä harjoita syntiä. Meidän valtamme on ylivaltaa synnistä ja se on voimassa sen voiman kautta, joka on Kristuksen Hengessä ja joka asuu meissä. Jokainen maan kuningaskunta tullaan repimään alas, mutta meidän tulee pysymään.

Nyt olemme puhuneet yhden todellisen Jumalan tehtävistä ja ilmestymismuodoista ja olemme tarkastelleet Hänen kunniaansa Kirjoitusten tutkimisessa. Mutta Häntä ei tulla tuntemaan älyllisesti, Hänet tunnetaan hengellisesti; hengellisen ilmestyksen kautta. Tämä sama YKSI, joka tunnettiin Jeesuksena lihan mukaan meni jälleen tulipatsaaseen. Mutta Hän lupasi, että Hän tulisi jälleen ja asuisi kansansa keskellä Hengen kautta. Ja helluntaipäivänä tämä tulipatsas tuli alas ja jakaantui tulisiksi kieliksi heidän jokaisen päälle. Mitä Jehova oli tekemässä? Hän jakoi itseänsä seurakunnassa, antaen kaikille noille miehille ja naisille osan itsestään. Hän jakoi itseänsä seurakuntansa keskellä juuri niinkuin Hän oli luvannut. Joh.14:16-23: ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä. Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.’ Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: ’Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan’.” Hän sanoi, että Hän rukoilisi Isää, joka lähettäisi toisen Puolustajan, joka jo oli heidän KANSSAAN (opetuslasten) mutta ei HEISSÄ. Tämä oli Kristus. Sitten jakeessa 23 Hän sanoo puhuen itsestään ja Isästä: ”ME tulemme.” Se tarkoittaa: ”Henki on tulossa; Sama Jumalan Henki, joka on ilmestynyt Isänä ja Poikana, ja tulee vielä ilmestymään monissa – YKSI JUMALA, joka on Henki.

Sentähden ei kukaan ihminen voi koskaan tulla sanomaan, että paavi, piispa tai pappi on pyhä mies. PYHÄ MIES on Kristus, Pyhä Henki meissä. Kuinka uskaltavat papillisessa arvoasteikossa olevat sanoa, ettei maallikoilla ole mitään sanottavaa? Jokaisella on jotakin sanottavaa. Jokaisella on jokin työ, jokaisella on jokin palvelustehtävä. Pyhä Henki tuli helluntaina ja jakaantui jokaisen päälle, että täyttyisi se, mitä Kristus sanoi: ”Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.”Joh.14:20. Suuri MINÄ OLEN, Kaikkivaltias Jumala, on tullut Henkenä täyttämään todellisen seurakuntansa. Hänellä on oikeus liikkua minne tahansa Hän haluaa ja kenen ylle Hän haluaa. Me emme tee ketään ’pyhiksi miehiksi’ keskuudessamme, vaan Herran koko todellinen seurakunta on pyhä Pyhän Hengen läsnäolon tähden. Hän se on, Pyhä Henki, joka on pyhä; ei seurakunta itsessään.

Tämä on nyt ilmestys: Jeesus Kristus on Jumala. Vanhan Testamentin Jehova on Uuden Testamentin Jeesus. Vaikka kuinka kovin yrität, et voi todistaa, että on KOLME jumalaa. Mutta tarvitaan Pyhän Hengen ilmestys saamaan sinut ymmärtämään se totuus, että Hän on yksi. Tarvitaan ilmestys, jotta voidaan nähdä, että Vanhan Testamentin Jehova on Uuden Jeesus. Saatana soluttautui seurakuntaan ja sokaisi ihmiset tälle totuudelle. Ja kun heidät oli sokaistu sille, ei kestänyt kauan, kun Rooman kirkko lakkasi kastamasta Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Myönnän, että tarvitaan Pyhän Hengen todellinen ilmestys, jotta voitaisiin nähdä totuus jumaluudesta näinä päivinä, kun elämme keskellä niin suurta Kirjoitusten vääristelyä. Mutta voittava seurakunta on rakennettu ilmestyksen varaan, niin että voimme odottaa Jumalan paljastavan totuutensa meille. Kuitenkaan ei todellisuudessa tarvita ilmestystä vesikasteesta. Se on Raamatussa aivan silmienne edessä. Olisiko mahdollista, että apostolit olisivat edes hetkeksi voineet tulla harhaanjohdetuiksi Herran suoranaisesta käskystä kastaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja tavata heidät tietoisesta tottelemattomuudesta. He tiesivät, mikä tämä nimi oli, eikä Kirjoituksissa ole yhtään kertaa, jossa he olisivat kastaneet jollakin muulla tavalla kuin Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Jo normaali järki ilmaisee sinulle, että apostolien teot ovat seurakunta toiminnassa. Ja jos he kastoivat tuolla tavalla, niin se on se tapa, jolla tulee kastaa. Nyt jos ajattelet, että tämä on liian vahvaa, niin mitä sitten ajattelet tästä: Kenen tahansa, joka ei ole kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, on tultava kastetuksi uudelleen.

Ap.t.19:1-6: ”Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: ’Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?’ Niin he sanoivat hänelle: ’Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan’. Ja hän sanoi: ’Millä kasteella te sitten olette kastetut?’ He vastasivat: ’Johanneksen kasteella’. Niin Paavali sanoi: ’Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen’. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.” Tässä se on. Nämä Efesossa olevat hyvät ihmiset olivat kuulleet tulevasta Messiaasta. Johannes oli saarnannut Hänestä. Heidät oli kastettu parannukseen synneistä;     katsoen uskossa ETEENPÄIN Jeesukseen. Mutta nyt olikin aika katsoa TAAKSEPÄIN Jeesukseen, ja tulla kastetuiksi syntien ANTEEKSISAAMISEKSI. Oli aika vastaanottaa Pyhä Henki Kun heidät oli kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, laski Paavali kätensä heidän päällensä ja Pyhä Henki tuli heidän yllensä.

Oi, nuo rakkaat ihmiset Efesossa olivat hienoa väkeä, ja jos jollakin oli oikeus tuntea olonsa varmaksi, niin heillä oli. Huomaa, miten pitkälle he olivat päässeet. He olivat kulkeneet koko tien ottaakseen vastaan tulevan Messiaan. He olivat valmiina Häntä varten. Mutta huomaatko, että siitä huolimatta he eivät tunteneet Häntä. Hän oli tullut ja mennyt. Heidän täytyi tulla kastetuiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Heidän täytyi tulla täytetyiksi Pyhällä Hengellä.

Jos sinut on kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, on Jumala täyttävä sinut Hengellänsä. Näin vakuuttaa Sana. Ap.t. 19:6, jonka luimme, oli Ap.t.2:38 täyttyminen: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”. Katsokaahan, Paavali sanoi Pyhän Hengen vaikutuksesta täsmälleen sen, mitä Pietari sanoi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Sitä mikä on sanottu, EI VOIDA muuttaa. Sen on oltava sama helluntaista aina siihen asti, kunnes viimeinen valittu on kastettu. Gal. 1:8: ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.”

Nyt muutamat teistä Ykseyden Kannattajista [Oneness People] kastavat väärin. Te kastatte uudestisyntymiseksi, ikäänkuin veteen upottaminen pelastaisi teidät. Uudestisyntyminen ei tule veden kautta; se on Hengen työ. Mies, joka Pyhän Hengen vaikutuksesta antoi käskyn: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen” ei sanonut, että vesi uudestisynnyttäisi. Hän sanoi, että se oli vain todistus hyvästä omastatunnosta Jumalaa kohtaan. Tämä oli kaikki. 1.Piet.3:21: ”Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.’! Uskon tämän.

Jos jollakulla on vääriä ajatuksia sen suhteen, että historia voisi näyttää toteen vesikasteen jollakin muulla tavalla kuin Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, neuvoisin häntä lukemaan historian kirjoja ja näkemään itse, kuinka asia on. Seuraava on todenperäinen kertomus kasteesta, joka on tapahtunut Roomassa v.100 ja se on julkaistu Time-lehdessä joulukuun 5. päivänä v.1955. ”Diakoni kohotti kätensä ja Publius Decius astui kasteovesta. Altaassa seisoi vyötäisiään myöten vedessä Marcus Vasca, puunmyyjä. Hän hymyili, kun Publius kahlasi altaaseen hänen vierelleen. ’Uskotko?’, hän kysyi. ’Uskon’ vastasi Publius. ’Uskon, että pelastukseni tulee Jeesukselta Kristukselta, joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana. Hänen kanssaan olen kuollut, jotta minulla Hänen kanssaan olisi iankaikkinen elämä. ’Sitten hän tunsi voimakkaiden käsien kannattavan häntä, kun hän antoi itsensä kaatua taaksepäin altaaseen, ja hän kuuli korvissaan Marcuksen äänen: ’Kastan sinut Herran Jeesuksen nimeen’ – kun kylmä vesi peitti hänet.

Aina siihen asti, kunnes totuus kadotettiin (eikä se ole palannut ennenkuin tänä viimeisenä aikana – Nikean ajoista tämän vuosisadan vaihteeseen asti) he kastoivat Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Mutta nyt totuus on palannut. Saatana ei voi estää ilmestystä silloin, kun Henki haluaa antaa sen.

Niinpä jos olisi kolme jumalaa, voitaisiin laivan yhtä hyvin kastaa Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä varten. Mutta JOHANNEKSELLE ANNETUN ILMESTYKSEN mukaan oli vain YKSI JUMALA ja Hänen nimensä on HERRA JEESUS KRISTUS ja teidän tulee kastaa YHTEEN JUMALAAN ja vain yhteen. Tämän tähden Pietari kastoi juuri sillä tavalla kuin hän kastoi helluntaina. Hänen tuli olla uskollinen tälle ilmestykselle: ”Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet HERRAKSI JA KRISTUKSEKSI tehnyt, TÄMÄN JEESUKSEN, jonka te ristiinnaulitsitte.” Tässä Hän on: ”HERRA JEESUS KRISTUS”.

Jos Jeesus on SEKÄ Herra että Kristus, niin Hän (Jeesus) on, eikä voi olla muuta kuin Isä, Poika ja Pyhä Henki YHDESSÄ HENKILÖSSÄ (PERSOONASSA) ILMESTYNEENÄ lihassa. Se EI OLE ’Jumala kolmessa persoonassa, siunattu kolminaisuus’, vaan YKSI JUMALA, YKSI PERSOONA, jolla on kolme pääarvonimeä, jolla on kolme tehtävää, joita nuo arvonimet ilmentävät. Kuuntelepa vielä kerran. Tämä sama Jeesus on SEKÄ Herra että Kristus. Herra (Isä) ja Kristus (Pyhä Henki) ovat Jeesus, sillä Hän (Jeesus) on näitä molempia (Herra ja Kristus).

Jos tämä ei osoita meille todellista ilmestystä jumaluudesta, niin ei mikään muukaan tule osoittamaan sitä. Herra ei ole jokin toinen, Kristus ei ole jokin toinen. Tämä Jeesus on Herra Jeesus Kristus – YKSI JUMALA.

Filippus sanoi eräänä päivänä Jeesukselle: ”Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme.” Jeesus sanoi hänelle: ”Enkö ole jo niin kauan ollut teidän kanssanne, ettekä te tunne minua? Hän, joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; miksi sitten sanot: ’Näytä meille Isä’? Minä ja minun Isäni olemme yhtä (yksi).” Kerran kun viittasin näihin sanoihin, sanoi eräs nainen: ”Hetki vain, herra Branham. Te ja teidän vaimonne olette yksi.”

Sanoin: ”Ei sillä tavoin.”

Hän sanoi: ”Anteeksi, miten?”

Sanoin hänelle: ”Näettekö te minut?”

Hän sanoi: ”Kyllä.”

Sanoin: ”Näettekö te vaimoni?”

Hän sanoi: ”En.” Sanoin: ”Niinpä tämä ykseys on erilaista, sillä Hän sanoi: ”Kun te näette minut, näette te Isän.”

Profeetta sanoi, että ehtoolla tulisi olemaan valoisaa. Laulussa on kirjoitettuna:

Ehtoolla tulee olemaan valoisaa,
tulet varmasti löytämään polun kirkkauteen.
Vesi-tiellä on tänään valkeus,
haudattuna Jeesuksen kalliiseen nimeen.
Vanha ja nuori, kadu kaikkia syntejäsi,
Pyhä Henki on varmasti saapuva.
Ehtoovalo on tullut –
on tosiasia, että Jumala ja Kristus ovat yksi.

Jokin aikaa sitten keskustelin erään juutalaisen rabbiinin kanssa. Hän sanoi minulle: ”Te pakanat ette voi leikata Jumalaa kolmeen osaan ja antaa Häntä juutalaiselle. Me tiedämme asian paremmin.”

Sanoin hänelle: ”Niin juuri, rabbi, emme voi paloitella Jumalaa kolmeen osaan. Sinähän uskot profeettoihin, etkö vain?”

Hän sanoi: ”Varmasti uskon.”

”Uskotko Jes. 9:5?”

”Kyllä, uskon.”

”Kenestä profeetta puhui?”

”Messiaasta.”

Sanoin: ”Missä suhteessa Messias tulee olemaan Jumalaan?”

Hän sanoi: ”Hän on oleva Jumala.” Sanoin: ”Oikein, amen.”

Ette voi silpoa Jumalaa kolmeksi henkilöksi tai kolmeksi osaksi. Ette voi sanoa juutalaiselle, että on yksi Isä ja yksi Poika ja yksi Pyhä Henki. Hän kertoo teille aivan heti, mistä tämä ajatus tuli. Juutalaiset tietävät, että tämä opinkappale vahvistettiin Nikean kirkolliskokouksessa. Eipä ole ihme, että he pilkaten sanovat meitä pakanoiksi.

Me puhumme Jumalasta, joka ei muutu. Juutalaiset uskovat tämän myös. Mutta kirkko (seurakunta) on muuttanut muuttumattoman Jumalan YHDESTÄ KOLMEKSI. Mutta valo on palaamassa ehtooaikana. Kuinka hämmästyttävää onkaan, että tämä totuus on tullut esiin sinä ajankohtana, kun juutalaiset ovat palaamassa Palestiinaan. Jumala ja Kristus ovat YKSI. Tämä Jeesus on SEKÄ HERRA ETTÄ KRISTUS.

Johanneksella oli ilmestys ja Jeesus oli tuo ilmestys ja Hän esitti itsensä juuri näin Kirjoituksissa – ”MINÄ OLEN” se, joka oli, joka on ja joka tuleva on, Kaikkivaltias. Amen.”

Jos näky on sinulle ylivoimainen ymmärtää, niin katso ylöspäin, etsi Jumalaa sentähden. Tämä on ainoa tapa, jolla koskaan saat sen selville. Ilmestyksen on tultava Jumalalta. Se ei koskaan tule inhimillisen, luonnollisen lahjakkuuden avulla, vaan hengellisen varustuksen kautta. Saatat oppia ulkoa Kirjoituksia, ja vaikka tämä onkin ihanaa, ei se saa aikaan sitä. On oltava ilmestys Jumalalta. Sanassa sanotaan, ettei kukaan voi sanoa, että Jeesus on Kristus paitsi Pyhässä Hengessä. Sinun on vastaanotettava Pyhä Henki, ja sitten, vasta sitten, voi Henki antaa sinulle ilmestyksen siitä, että Jeesus on Kristus: Jumala, Voideltu.

Kukaan ei tiedä Jumalan asioita paitsi Jumalan Henki ja se kenelle Jumalan Henki paljastaa ne. Enemmän kuin mitään muuta maailmassa on meille tarpeen vedota Jumalaan saadaksemme ilmestyksen. Me olemme hyväksyneet Raamatun, olemme hyväksyneet siitä suuret totuudet, mutta monelle Raamattu ei ole todellinen, koska ei ole Hengen antamaa ilmestystä. Sana ei ole tullut eläväksi. Raamattu sanoo 2. Kor. 5:21, että me olemme Jumalan vanhurskaus Jeesuksessa Kristuksessa. Ymmärsittekö? Tässä sanotaan, että ME OLEMME JUMALAN ITSENSÄ TOSI VANHURSKAUS OLLEN KRISTUKSESSA. Sanotaan, että Hän (Jeesus) tuli SYNNIKSI meidän tähtemme. Ei sanota, että Hänestä tuli syntinen, vaan että Hän tuli SYNNIKSI, jotta me saattaisimme Hänen yhteydessään tulla Jumalan vanhurskaudeksi. Jos hyväksymme sen tosiasian (meidän tulee se tehdä), että Hän kirjaimellisesti tuli synniksi puolestamme asettautuen meidän asemaamme, silloin meidän täytyy myöskin hyväksyä se tosiasia, että me Hänen yhteydessään olemme tulleet Jumalan TODELLISEKSI VANHURSKAUDEKSI. Toisen totuuden kieltäminen merkitsee toisenkin kieltämistä. Toisen totuuden vastaanottaminen merkitsee toisenkin vastaanottamista. Me tiedämme, että Raamattu sanoo tämän. Sitä ei voida kieltää. Mutta ilmestys tästä puuttuu. Tämä ei ole todellisuutta suurimmalle osalle Jumalan lapsia. Sitä pidetään vain hyvänä raamatunlauseena, mutta meidän on tarpeellista saada se ELÄVÄKSI itsellemme. Tarvitaan ilmestys.

Sallikaa minun lisätä tähän vielä vähän sellaista, joka sekä hämmästyttää että auttaa teitä. On tuskin ketään tutkijaa, joka ei uskoisi, että Uusi Testamentti oli alunperin kreikankielinen. Kaikki suuret raamatuntutkijamme ovat sanoneet, että Jumala antoi maailmalle kolme suurta kansakuntaa, joilla oli kolme suurta avua evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Hän antoi meille kreikkalaiset, jotka antoivat meille yleismaailmallisen kielen. Hän antoi meille juutalaiset, jotka antoivat meille oikean uskonnon ja oikean tiedon Jumalasta Vapahtajan kautta. Hän antoi meille roomalaiset, jotka antoivat meille yhtenäisen valtakunnan, jossa oli hyvät tiet ja lait. Täten meillä on oikea uskonto, kieli ilmaista sitä monille kansoille ja hallinto ja tiet levittää sitä. Historiallisesti puhuen tämä näyttää olevan aivan oikein. Tänään kreikankielen taitajat sanovat, että Raamatun ajan kreikan kieli on niin täydellistä ja täsmällistä, että jos kreikankielen tutkija on hienostunut ja täsmällinen kieliopin taitaja, voi hän todella täsmällisesti tietää sen, mitä Uuden Testamentin Sana opettaa. Mutta onko tämä vain teoriaa? Onko tämä totta? Eikö olekin niin, että jokainen arvossapidetty kreikankielen taitaja jostakin kirkkokunnasta väittelee toisen tutkijan kanssa toisesta kirkkokunnasta ja eivätkö heidän väitteensä perustu aivan samoihin kreikankielen sanoihin ja aivan samoihin kieliopin sääntöihin? Varmasti näin on. Jopa Pergamon ajanjaksossa, juuri ennen Nikean kirkolliskokousta v. 325 oli kaksi suurta tutkijaa Arius ja Athanasius, jotka joutuivat vakavaan opilliseen kiistaan yhdestä kreikankielen sanasta. Niin kiihkeä ja niin maa-ilmanlaaja tuli heidän väittelystänsä, että historijoitsijat sanovat, että yksi diftongi (äänne, jossa on kaksi eri vokaalia yhdessä tavussa) jakoi maailman. Jos nyt kreikankieli on niin täydellistä ja niin Jumalan säätämää, niin miksi sitten tämä väittely? Varmastikaan Jumala ei ole tarkoittanut, että meidän kaikkien tulisi osata kreikankieltä. Juuri tänä aikana meillä on väittelyjä kreikankielestä. Otetaanpa esimerkiksi tohtori McCrossanin kirjoittama kirja: ”Christ’s      Paralyzed Church X-rayed”. Kirjassaan hän esittää monien tunnettujen kreikankielen tutkijoiden lukuisia otteita, ja todistaa omaksi tyydytyksekseen, että kreikan kielioppi osoittaa sitovasti, että ihminen kastetaan Pyhällä Hengellä uudestisyntymisen jälkeen. Hän myös esittää suorastaan, että nainen voi ottaa haltuunsa saarnatuolin, koska sana profecy – profetoida merkitsee saarnata. Mutta onko hän saanut vakuuttuneeksi ne muut kreikankielen tutkijat, jotka ovat yhtä taitavia kuin hän? Ei koskaan. Teidän tarvitsee vain lukea noita tutkijoita, jotka pysyvät vastakkaisessa käsityskannassa ja kuunnella heidän oppineita viisauksiaan.

Ei vain se, mitä juuri olen sanonut, ole totta; menkäämme askel pidemmälle. Nykyään on muutamia tutkijoita jotka väittävät, että alkuperäiset käsikirjoitukset olisi kirjoitettu arameaksi. Aramea oli Jeesuksen ja Hänen aikansa kansan kieli. Nämä tutkijat ovat väittäneet, että kansa ei osannut puhua eikä kirjoittaa kreikkaa niinkuin yleisesti on arveltu. Tosiasia on se, että tämä kysymys jakaa meidän historijoitsijamme. Esimerkiksi tohtori Scofield, mitä lahjakkain tutkija, on tutkimuksilla todistanut tyydytykseksensä, että Uusi Testamentti oli kirjoitettu tuon ajan kreikankieltä puhuvien ihmisten kansankielellä. Hän rakentaa asian hyvin uskomuksillensa, jotka perustuvat eri asiakirjoihin, jotka hänellä on ollut käytössänsä. Mutta toisaalta meillä on toinen tunnettu tutkija tohtori Lamsa, joka on vakuuttunut siitä, että Uusi Testamentti on kirjoitettu arameaksi, ja hän perustaa väitteensä, ei kehenkään muuhun kuin loistavaan historioitsijaan Toynbeehen, perustellakseen väitettään, että aramea EIKÄ KREIKKA oli kansankieli, ja siten näyttää mahdolliselta, että Uusi Testamentti ensiksi kirjoitettiin arameaksi.

Kuitenkin ennenkuin tulemme liian vakuuttuneiksi tästä, lukekaamme kuningas Jaakon käännöstä ja tohtori Lamsan käännöstä. Iloksemme huomaamme molemmissa sanat hämmästyttävästi samoiksi, joten todellisuudessa ei ole eroa sisällössä eikä opissa. Saatamme jopa päätellä, että Jumala on sallinut näiden äskettäin löydettyjen käsikirjoitusten ja uusien julkaisujen jo tunnetuista kirjoituksista tulla eteemme todistamaan sen luotettavuuden, joka meillä jo on. Havaitsemme, että vaikka kääntäjät taistelevat toisiaan vastaan, niin Kirjoitukset eivät sitä tee.

Huomaatte nyt, ettemme voi perustaa tulkintaa tutkijoiden syvälliselle tiedolle siitä, miten Raamattu on kirjoitettu. Mutta ellet vieläkään ymmärrä, koska mielesi pimentää perinnäisopetuksen verho, niin vielä yksi kuvaus. Kukaan ei epäile, etteivätkö kirjanoppineet ja fariseukset ja suuret tutkijat vuodelta 33 j.Kr. olisi tietäneet täsmälleen kieliopin säännöt ja niiden sanojen täsmällisen merkityksen, jolla Vanha Testamentti oli kirjoitettu; mutta kaikesta suurenmoisesta tietämyksestään huolimatta he menettivät ilmestyksen Jumalan luvatusta Sanasta, joka oli julkituotu Pojassa. Hänet oli tuotu esiin ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Malakiaan; jopa kokonaisia lukuja on omistettu Hänelle ja Hänen tehtävällensä, ja lukuunottamatta harvoja, joille Henki Hänet valaisi, he kokonaan kadottivat Hänet.

Joudumme nyt tekemään sellaisen johtopäätöksen, jonka olemme jo löytäneet Sanasta. Kuinka paljon tahansa uskomillekin mahdolliseksi yrityksen löytää vanhimmat ja parhaimmat käsikirjoitukset antamaan meille parhaan tiedon Sanasta, emme tule koskaan saamaan selville Sanan todellista tarkoitusta tutkimalla ja vertailemalla Kirjoituksia, vaikka olisimme kuinka vilpittömiä. TARVITAAN ILMESTYS JUMALALTA TUOMAAN ASIA ESIIN. TÄMÄ ON TÄSMÄLLEEN SE, MITÄ PAAVALI SANOI: ”HENGELLINEN IHMINEN; SITÄ VASTOIN TUTKISTELEE KAIKEN, MUTTA HÄNTÄ ITSEÄÄN EI KUKAAN KYKENE TUTKISTELEMAAN.” 1. Kor. 2:15.Todellinen ilmestys on sitä, että Jumala tulkitsee omaa Sanaansa ja näyttää toteen sen, mitä Hän on luvannut.

Älköön nyt kukaan tulko harhaanjohdetuksi sen johdosta, mitä olen sanonut ja ajatelko, etten uskoisi Sanan täsmällisyyteen sellaisena kuin meillä Raamattu nyt on. Uskon, että tämä Raamattu on täsmällinen ja tarkka. Jeesus täydellisesti todenperäisti Vanhan Testamentin täällä maan päällä ja tämä on täsmällisesti koottuna Uudessa Testamentissa. Älkäämme erehtykö; meillä on Jumalan erehtymätön Sana tänään eikä kukaan uskalla ottaa siitä pois tai lisätä siihen. Mutta tarvitsemme samaa Henkeä, joka sen antoi, opettamaan meille sitä.

Oi, kuinka me tarvitsemmekaan Hengen ilmestystä. Emme tarvitse uutta Raamattua, emme tarvitse uutta käännöstä, vaikka muutamat ovat sangen hyviä, en ole niitä vastaan, MUTTA ME TARVITSEMME HENGEN ILMESTYKSEN. Kiitos Jumalalle, me voimme myös saada sen, mitä tarvitsemme, sillä Jumala haluaa paljastaa meille Sanaansa Henkensä kautta.

Alkakoon Jumala Henkensä kautta antaa meille jatkuvaa elämää antavaa ja voittoon vievää ilmestystä. Oi, jospa seurakunta (kirkko) vain voisi saada tuoreen ilmestyksen ja tulla sen avulla eläväksi ilmitulleeksi Sanaksi, voisimme tehdä suurempia tekoja ja kirkastaa Jumalaa, meidän Isäämme taivaassa.

VAPAUTETTUNA SYNNISTÄ

Ilm. 1:5: ”Hänelle, joka meitä on rakastanut ja pessyt meidät synneistämme verellään.” [Engl. käännös] Sana ’pessyt’ merkitsee todellisuudessa ’päästänyt’ [vapauttanut]. – ”Päästänyt meidät synneistämme omalla verellään.” Eikö tämä olekin ihmeellistä? Mutta onko sinulla hengellistä mieltä? Ymmärrätkö tämän? Hänen oma verensä vapautti meidät täydellisesti synneistämme. Kysymyksessä ei ollut inhimillinen veri. Se oli Jumalan veri. Pietari kutsuu sitä Kristuksen vereksi. Paavali kutsuu sitä Herran vereksi ja Jeesuksen vereksi. Ei kolmea henkilöä, vaan YKSI henkilö. Jälleen on kysymys ilmestyksestä – YKSI Jumala. Tuo Kaikkivaltias Jehova Jumala tuli alas ja valmisti itselleen ruumiin neitseestäsyntymisen kautta ja asui siinä niin, että Jumalan veri vapauttaisi meidät (päästäisi meidät kokonaan) synneistämme ja toisi meidät esiin tahrattomina Hänen eteensä ylitsevuotavan suuresti iloitsevina.

Pitäisitkö Vanhan Testamentin esikuvasta? Palatkaamme Eedenin puutarhaan. Kun ensimmäiset uutiset tulivat kirkkauteen siitä, että poika, Aadam, oli kadotettu, lähettikö Jumala enkelin? Lähettikö Hän Pojan? Lähettikö Hän jonkun muun meidän kaltaisemme? Ei, Hän tuli ITSE lunastaaksensa tuon kadotetun pojan. Halleluja! Jumala oi uskonut pelastussuunnitelmaansa kenellekään toiselle. Hän luotti vain itseensä. Me olemme pelastetut ”Jumalan veren” kautta. Iankaikkinen Jumala asui kuolevaisessa ruumiissa tarkoituksenaan ottaa synti pois. Hän tuli Karitsaksi vuodattaakseen verensä ja mennäkseen esiripun taakse se mukanaan.

Mietiskele tätä. Koska kysymyksessä on Jumalan veri, on se täydellinen veri; ja jos täydellinen veri vapauttaa meidät synnin vallasta. ja vankeudesta ja saastasta niin vapauttaminen on täydellistä ja kokonaista. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa (selittää meidät vanhurskaiksi). Kuka voi tuomita? Kristus on kuollut. Room. 8:33-34. Näin asia on. Hänen kuolemansa antoi meille veren. Tämä veri on vapauttanut meidät. Nyt ei ole enää mitään tuomiota. Kuinka voisi olla? Ei ole mitään syytä tuomita, koska veri on vapauttanut meidät synneistämme. Olemme vapaita, syyttömiä. Älkää kuunnelko ihmistä kuunnelkaa Sanaa. Olette verellä vapautetut.

Älkää enää antako perinnäisoppien, uskonkappaleiden ja järjestelmien sitoa itseänne. Älkää tulko harhaanjohdetuiksi kuuntelemalla niitä, jotka kieltävät Sanan voiman, ja kieltävät sen, että Jeesus pelastaa, parantaa, ja täyttää Pyhällä Hengellä ja voimalla. Te olette vapaita Jumalan ihmisiä, Hänen omalla verellään vapautettuja. Jos uskosi yhä pitäytyy opinkappaleisiin ja kirkkokuntiin, on se varmasti todiste siitä, että olet menettänyt uskosi Sanaan.

KUNINKAIKSI JA PAPEIKSI

Ilm. 1:6: ”Ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen.”

”Hän on tehnyt meidät!” Oi, tässä on tiettyjä totuuksia, joita meidän tulee korostaa. Yksi on tämä: HÄN! HÄN ON TEHNYT MEIDÄT! Pelastus on Hänen tekonsa. Pelastus on Herrasta. Kaikki armosta. Hän lunasti meidät määrättyä tarkoitusta varten. Hän osti meidät määrättyä tarkoitusta varten. Me olemme kuninkaita, hengellisiä kuninkaita. Oi, meistä tulee kuninkaita maan päälle Hänen kanssaan, kun Hän istuu valtaistuimellaan. Mutta nyt olemme hengellisiä kuninkaita ja hallitsemme hengellistä kuningaskuntaa. Room.5:17 sanotaan: ”Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta” ja Kol. 1:13: ”Häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.” Juuri nyt hallitsemme Kristuksen kanssa, meillä on valta synnin, maailman, lihan ja paholaisen yli, tuoden esiin Hänen ylistystään ja kunniaansa, tuoden esiin HÄNTÄ, sillä Kristus meissä vaikuttaa kaiken oman hyvän tahtonsa mukaan. Niin todellakin, me olemme jo nyt asetetut taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa.

”Ja Hän on tehnyt meidät papeiksi.” Niin, papeiksi Hänelle, uhraamaan hengellistä kiitosta pyhitetyiltä huulilta. Käyttämään elämämme, suloisena uhrina Hänelle. Palvomaan Häntä Hengessä ja totuudessa. Rukoilemaan toisten puolesta ja anomaan. Papeiksi ja kuninkaiksi meidän Jumalallemme. Ei ihme, ettei maailma viehätä meitä ja olemme kummallista väkeä, jolla on halu tehdä hyviä töitä. Me olemme luodut uudesti Hänessä ollaksemme taivaallisen Isämme lapsia.

TULEVA JUMALA

Ilm. 1:7: ”Katso, Hän tulee pilvissä ja kaikkien silmät saavat nähdä Hänet, niidenkin, jotka Hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat Hänen tähtensä. Totisesti. Amen.” [engl. käännös].

Hän on tulossa. Jeesus on tulossa. Jumala on tulossa. Profeetta on tulossa. Pappi ja Kuningas on tulossa. KAIKKI KAIKISSA on tulossa. Totisesti, Herra Jeesus, tule pian. Amen.

Hän on tulossa. Hän on tulossa pilvissä, kirkkauden pilvissä, kuten Hänet nähtiin kirkastusvuorella ja Hänen vaatteensa loistivat, kun Jumalan voima ympäröi Hänet. Ja KAIKKIEN silmät tulevat näkemään Hänet. Tämä ei tarkoita ylöstempaamista. Nyt on kysymys siitä ajasta, kun Hän tulee ottamaan Hänelle kuuluvan paikan maailman hallitsijana. Silloin ne, jotka ovat lävistäneet Hänet uskonkappaleillaan ja kirkkokunnallisilla opinkäsityksillään ja kaikki ihmiset valittavat pelosta Hänen tähtensä, joka on Sana.

Tästä on ilmestyksen kautta kertomus Sakarjassa 12:9-14. Sakarja profetoi tämän noin 2 500 vuotta sitten. Nyt se on toteutumaisillaan. Kuulkaapa: ”Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet.” Milloinka sitten evankeliumi palaa takaisin juutalaisille? Sitten kun pakanain aika on lopussa. Evankeliumi on valmis palaamaan takaisin juutalaisille. Oi, jospa voisin vielä kertoa teille jotakin siitä, mitä on tapahtumassa aivan meidän päivinämme. Tämä suuri asia, joka on melkein tapahtumassa, johtaa Ilmestyskirjan yhdenteentoista lukuun ja tuo esille nuo kaksi todistajaa, nuo kaksi profeettaa, Mooseksen ja Elian, jotka kääntävät evankeliumin takaisin juutalaisille. Me olemme valmiita siihen. Kaikki on kunnossa. Aivan niinkuin juutalaiset toivat pakanoille sanoman, samoin pakanat vievät sen takaisin juutalaisille ja ylöstempaaminen tapahtuu.

Muistakaapa nyt, mitä olemme lukeneet Ilmestyskirjasta ja Sakarjasta. Molemmat tulevat aivan ahdistuksen jälkeen. Esikoisseurakunnan ei tarvitse käydä ahdistuksen lävitse. Tiedämme tämän. Raamattu opettaa näin.

Tällä ajalla sanotaan Jumalan vuodattavan Henkensä Israelin huoneen päälle. Kysymyksessä on sama Henki, joka vuodatettiin pakanoiden päälle heidän päivinään. ”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista. Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset, niinkuin olivat Hadadrimmonin valittajaiset Megiddon laaksossa. Ja maa pitää valittajaisia, kukin sukukunta erikseen: Daavidin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, Naatanin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen” ja jokainen huonekunnista erikseen, kun Hän tulee toisen tulemisensa kunnian pilvissä. Ne juutalaiset, jotka lävistivät Hänet, tulevat näkemään Hänet, niinkuin sanotaan toisessa kohdin Kirjoituksia: ”Mistä sait nuo haavat?” Ja Hän sanoo: ”Ystävieni huoneessa.” Ei vain juutalaisilla, jotka kielsivät Messiaan, tule olemaan valittamisen aika, vaan myös niillä pakanoista, jotka ovat hyljänneet Hänet tämän ajan Pelastajana.

Silloin on oleva itku ja valitus. Nukkuvat neitsyet valittavat. He kuvaavat kirkkoa, joka kieltäytyi hankkimasta öljyä (Pyhän Hengen vertauskuva) lamppuihinsa (ruumiin vertauskuva eli öljyastia) kunnes oli liian myöhäistä. Syy ei ollut siinä, etteivätkö he olisi olleet hyviä ihmisiä. He olivat neitsyitä ja tämä kuvaa korkeata moraalia. Mutta heillä ei ollut öljyä lampuissaan ja niinpä heidät heitettiin ulos sinne, missä on itku ja hammasten kiristys.

Ottakaamme esimerkki tälle kaikelle ensimmäisestä Mooseksen kirjasta luvusta 45, jossa Joosef kohtaa veljensä Egyptissä ja ilmaisee itsensä heille. 1. Moos. 45:1-7: ”Silloin Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään kaikkien niiden nähden, jotka seisoivat hänen ympärillään. Hän huusi: ’Antakaa kaikkien mennä pois minun luotani!’ Niin ei ollut ketään saapuvilla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen. Ja hän purskahti ääneensä itkemään, niin että egyptiläiset ja faraon hoviväki sen kuulivat. Ja Joosef sanoi veljilleen: ’Minä olen Joosef. Vieläkö minun isäni elää?’ Mutta hänen veljensä eivät voineet vastata hänelle, niin hämmästyksissään he olivat hänen edessään. Mutta Joosef sanoi veljilleen: ’Tulkaa tänne luokseni’. Ja he tulivat. Niin hän sanoi:          ’Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka myitte Egyptiin. Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä. Kaksi vuotta on nyt nälänhätä ollut maassa, ja vielä on jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata. Niin Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksi monille.'”

Eikö tämä kuvaakin kauniisti samaa, kuin Sak. 12. Asettaessamme nämä kaksi yhteen, ymmärrämme asian aivan oikein.

Kun Joosef oli hyvin nuori, vihasivat hänen veljensä häntä. Miksi he vihasivat häntä? Sentähden, koska hän oli hengellinen. Ei hän voinut mitään sille, että hän näki näkyjä, eikä hän voinut mitään sille, että hän uneksi unia ja sai selityksen. Tämä kaikki oli hänessä. Sentähden hänen veljensä vihasivat häntä syyttä Mutta hänen isänsä rakasti häntä. Hänen isänsä oli profeetta ja hän ymmärsi. Meillä on Joosefissa täydellinen esikuva Kristuksesta. Jumala, Isä rakasti Poikaa, mutta veljet (kirjanoppineet ja fariseukset) vihasivat Häntä, koska Hän voi parantaa sairaita, tehdä ihmeitä ja kertoa tulevaisuudesta, edeltäkäsin nähdä näkyjä ja tulkita ne. Ei ollut mitään syytä vihata Häntä, mutta he silti vihasivat, ja kuten Joosefin veljet, he vihasivat häntä syyttä.

Muistatteko, kuinka nuo Jaakobin pojat kohtelivat Joosefia. He heittivät hänet kaivoon, ottivat hänen monivärisen viittansa, jonka hänen isänsä oli hänelle antanut, ja kastoivat sen vereen ja saivat hänen isänsä ajattelemaan, että joku eläin oli surmannut pojan. He myivät hänet orjakauppiaille, jotka kuljettivat hänet Egyptiin ja siellä hänet myytiin uudelleen eräälle kenraalille. Kenraalin vaimo aiheutti vääryydellä hänen vangitsemisensa, mutta jonkin ajan kuluttua hänen profeetankykynsä herätti faaraon huomion ja hänet korotettiin faaraon oikeaksi kädeksi, jolla oli sellainen arvovalta, ettei kukaan voinut lähestyä faaraota tulematta ensin Joosefin kautta.

Tutkikaamme nyt Joosefin elämää sinä aikana, kun hän oli Egyptissä, koska silloin näimme hänessä täydellisen Kristuksen esikuvan, koska häntä kenraalin talossa syytettiin väärin ja rangaistiin ja pidettiin vankilassa syyttä, aivan kuten Jeesukselle tehtiin. Vankilassa hän tulkitsi juomanlaskijan ja leipurin unen, jotka myös olivat hänen kanssansa vankeina. Juomanlaskija palasi uudelleen elämään, mutta toinen tuomittiin kuolemaan. Kristus oli vangittuna ristillä, Jumalan ja ihmisten hylkäämänä. Hänen molemmilla puolillaan oli ryöväri – toinen kuoli hengellisesti puhuen, mutta toiselle suotiin elämä. Huomaa, kun Jeesus otettiin ristiltä, korotettiin Hänet taivaaseen ja nyt Hän istuu Jehovan, Suuren Hengen, oikealla puolella, eikä kukaan ihminen voi tulla Jumalan luo muuta kuin Hänen kauttansa. On vain YKSI välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ja Hän on kaikki mitä me tarvitsemme. Mitään Marioita tai pyhimyksiä ei ole, vain Jeesus.

Pysyen tässä esikuvassa, jonka löydämme Joosefissa, huomaamme, kuinka kaikki, mitä Hän teki Egyptissä, menestyi. Hänen ensimmäinen tehtävänsä kenraalin talossa menestyi. Jopa vankilaankin hän toi menestyksen. Kun Jeesus palaa, tulee erämaa kukoistamaan kuin ruusu. Hän on ’ilmestymisen Poika’. Hän on ’menestyksen Poika’. Minään aikana ei ole ollut sellaista kukoistusta kuin Joosefin aikana, mutta tämän maan päällä on oleva sellainen siunauksen aika, jollaista maailma ei ole milloinkaan nähnyt. Voimme jokainen istua oman viikunapuumme alla ja nauraa ja iloita ja elää iankaikkisesti Hänen läsnäolossaan. Hänen läsnäolossaan on ilon täyteys ja Hänen oikeassa kädessään on mielihyvää iankaikkisesti. Ylistys Jumalalle.

Huomatkaa myös, että minne tahansa Joosef menikin, hänen saapumisensa ilmoitettiin pasuunan puhalluksin. Ihmiset huusivat: ”Polvistukaa Joosefin edessä!” Ei ollut mitään väliä sillä, mitä joku oli tekemässä; kun tuo pasuuna soi, hän polvistui. Hän saattoi olla myymässä jotakin kadulla, ottamassa juuri vastaan rahaa, mutta hänen oli lopetettava ja polvistuttava, kun tuohon pasuunaan puhallettiin. Jos hän oli vaikkapa esiintyjä tai näyttelijä olisi hänen ollut lopetettava ja polvistuttava Joosefin edessä silloin, kun tämän läsnäolosta oli ilmoitettu pasuunan puhalluksella. Ja eräänä näistä päivistä kaikki tässä ajassa pysähtyy liikkumattomaksi, kun Jumalan pasuuna soi ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ja aamu puhkeaa iankaikkisen kirkkaana ja kauniina. Kaikki polvistuvat silloin, sillä on kirjoitettu Fil. 2:9-11: ”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.”

Mutta huomaa vielä, että tässä Joosefin esikuvassa on toinenkin loistava ilmestys. Kun Joosef oli Egyptissä, annettiin hänelle pakanavaimo ja tämän kautta hän sai perheen, jossa oli kaksi poikaa, Efraim ja Manasse. Joosef pyysi isäänsä siunaamaan nuo kaksi poikaa. Hän asetti heidät Jaakobin eteen, niin että Manasse, esikoinen, oli Jaakobin oikealla ja Efraim vasemmalla puolella. Kun Jaakob oli siunaamaisillaan heidät, panikin hän kätensä ristikkäin siten, että oikea käsi oli nuoremman päällä. Joosef huudahti: ”Ei niin, isä, tämä oikealla puolellasi oleva on esikoinen.” Mutta Jaakob sanoi: ”Jumala pani käteni ristikkäin.” Tässä näemme esikuvan siitä, että siunaus, joka kuului esikoiselle (juutalaisille) annettiin nuoremmalle (pakanoille) Herran Jeesuksen Kristuksen ristin kautta (ristiin asetetut kädet). Siunaus tulee ristin kautta. Gal. 3:13-14: ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu’ – että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.” Aabrahamin siunaus tuli ristin kautta pakanoille. Juutalaiset hylkäsivät ristin; sentähden Jeesus sai pakanamorsiamen.

Nyt jälleen takaisin kertomukseen siitä, kun Joosef kohtaa veljensä. Voitte palauttaa mieleenne, että kaikki veljet eivät tulleet. Joosef tiesi tämän, ja vaati, että kaikkien veljien oli tultava hänen eteensä tai muuten hän ei voisi ilmaista itseään heille. Lopulta he toivat hänet, joka puuttuu, pienen Benjaminin. Tämä pieni Benjamin, Joosefin täysi veli, sytytti hänen sielunsa tuleen. Ja kun meidän Joosefimme, Jeesus, tulee kansalleen, joka on pitänyt Jumalan käskyt ja jotka ovat palanneet Palestiinaan, Hänen sielunsa syttyy tuleen. Pieni Benjamin kuvaa sataa neljääkymmentä neljäätuhatta israelilaista kaikkialta maan päältä, jotka ovat palanneet Palestiinaan pelastukseksensa. He ovat siellä valmiina vastaanottamassa Hänet, jonka tunteminen on iankaikkinen elämä. He sanovat: ”Tämä on meidän Jumalamme, jota olemme odottaneet.” Silloin he näkevät Hänet, jonka ovat lävistäneet. Ja he huutavat tyrmistyneinä: ”Mistä nuo kauheat haavat ovat tulleet? Kuinka tuo on tapahtunut?” Ja he valittavat ja itkevät jokainen perhe erikseen, jokainen erikseen suuressa tuskassa.

Missä sitten pakanaseurakunta on silloin, kun Jeesus ilmaisee itsensä veljillensä? Muistakaa, että Joosefin morsian kahden lapsen kanssa oli palatsissa, sillä Joosef oli käskenyt: ”Lähteköön jokainen pois luotani; menköön kaikki pois edestäni.” Niin siis pakanamorsian oli kätkettynä Joosefin palatsissa. Minne pakanamorsian menee ylöstemmattaessa? Palatsiin. Morsian otetaan pois maan päältä. Hänet otetaan ylös ennen suurta ahdistusta kohtaamaan Herra yläilmoissa. Kolmen ja puolen vuoden ajan, kun Jumalan kostava viha vuodatetaan, on hän oleva suurella Karitsan hääaterialla. Sitten Hän palaa jättäen morsiamensa Isänsä kotiin, sillä aikaa kun Hän ilmaisee itsensä veljilleen. Juuri tähän aikaan se antikristuksen liitto, jonka juutalaiset ovat tehneet Rooman kanssa, murtuu. Rooma ja sen liittolaiset lähettävät silloin joukkonsa tuhotaksensa kaikki jumalaapelkäävät ja Sanassa pysyvät juutalaiset. Mutta kun ne hyökkäävät kaupunkia vastaan tuhotaksensa sen, silloin ilmestyy taivaissa takaisintulevan Ihmisen Pojan merkki, ja Hän saapuu mahtavine armeijoineen tuhoamaan ne, jotka ovat maata tuhonneet. Lyötyään viholliset Jeesus tulee ja ilmaisee itsensä noille 144 000:lle. Nähtyään Hänen mahtavat pelastustekonsa he ovat tulleet tuntemaan Hänen voimansa. Mutta Hänen haavainsa näkeminen ja sen tietäminen, että he ovat kieltäneet Hänet aina tähän hetkeen asti, saa heidät huutamaan kauhun ja pelon tuskasta, aivan samoin kuin heidän veljensä muinoin tekivät, kun he seisoivat Joosefin edessä, kovasti pelätessään, että heidät surmattaisiin. Mutta niinkuin Joosef sanoi: ”Älkää syyttäkö itseänne, kaikki on hyvin. Jumala oli mukana tässä kaikessa. Hän teki tämän säilyttääkseen elämän.” Aivan samoin tulee Jeesus puhumaan rauhaa ja rakkautta heille.

Miksi juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen? Jumala oli siinä kaikessa. Ainoastaan tällä tavalla Hän saattoi tuoda ulos pakanamorsiamen. Hän kuoli ristillä turvatakseen pakanaseurakunnalle elämän.

Nämä 144 000 eivät kuulu morsiameen. Ilm. 14:4 heitä kutsutaan neitsyiksi ja he seuraavat Karitsaa minne ikinä Hän meneekin. Se tosiasia, että he eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa, osoittaa että he ovat eunukkeja (Matt.19:12). Eunukit olivat morsiushuoneiden vartijoita. He olivat henkivartijoita. Huomaa, etteivät he istu valtaistuimella, vaan ovat valtaistuimen edessä. He eivät ole morsiamessa, mutta he tulevat olemaan ihanassa tuhatvuotisessa valtakunnassa.

Sitten näemme, että kun nämä viimeiset Israelista ovat liittyneet rakkaudesta Herraan, ja vihollinen on tuhottu, valmistaa Jumala pyhän vuorensa, uuden Eedenin puutarhansa morsianta, Häntä itseään ja morsiamen henkivartijoita varten tuhannen vuoden kuherruskuukautta varten maan päällä. Niinkuin Aadam ja Eeva olivat puutarhassa eivätkä saaneet päätökseen tuhatta vuotta, niin nyt Jeesus, meidän viimeinen Aadamimme ja Hänen Eevansa (todellinen seurakunta, kirkko) on täyttävä koko Jumalan suunnitelman.

Oi, kuinka Raamattu toistaakaan itseään. Näytelmä Joosefista ja hänen veljistään on miltei toistumassa, sillä Jeesus palaa pian.

Jos nyt jätämme Joosef-esikuvan, on vielä yksi seikka, johon haluan kiinnittää huomionne tästä lopunajasta. Muistatte, että kun Joosef seisoi veljiensä edessä silloin, kun Benjamin ei vielä ollut heidän kanssansa, hän puhui tulkin kautta, vaikka hän osasi hepreaa hyvin. Hän puhui veljilleen toisella kielellä. Tiesittekö, että ensimmäinen pakanain aika (kultainen pää, Babylonin aika) loppui kielillä kirjoitettuun sanomaan seinällä? Tämä aika tulee loppumaan samoin. Tämä kielten runsaus tänään on edelleen todistuksena siitä, että pakanain ajat ovat ohi ja Jumala on kääntymässä jälleen Israelin puoleen. 

Hän tulee pian. Alfa ja Omega, Profeetta, Pappi ja Kuningas, Kaikki kaikessa, Herran sotajoukkojen Jumala, palaa pian. Niin, tule Herra Jeesus, yksi ja ainoa totinen Jumala, tule pian!

CAB-06 LUKU 6 – TYATIRAN SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 6 – The Thyatirean Church Age)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 6: Tyatiran seurakuntajakso

 

Ilmestyskirja 2:18-29

Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät niinkuin tulen liekki ja jonka jalat ovat niinkuin kiiltävä vaski:

Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset.

Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua.

Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan.

Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa;

ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.

Mutta teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia, teille, jotka ette ole tulleet tuntemaan, niinkuin ne sanovat, saatanan syvyyksiä, minä sanon: en minä pane teidän päällenne muuta kuormaa;

pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen.

Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita,

ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään – niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain –

ja minä annan hänelle kointähden.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.’

TYATIRA

Historiallisesti Tyatira oli kaikkein vähäpätöisin kaupunki kaikista Ilmestyskirjan seitsemästä kaupungista. Se sijaitsi Mysian ja Ionian rajoilla. Se oli monien jokien ympäröimä, mutta ne olivat täynnä iilimatoja. Sen huomattavin piirre oli, että se tuli taloudellisesti hyvin toimeen savenvalajien, nahkurien, kankaankutojien, värjärien, viitantekijöiden, jne. yhdistyneiden ammattikuntien ansiosta. Juuri tästä kaupungista oli purppuranmyyjä Lyydia. Hän oli Paavalin ensimmäinen eurooppalainen käännynnäinen.

Syy siihen, että Henki valitsi tämän kaupungin sellaisena, jolla jo oli hengelliset ainekset neljättä seurakuntajaksoa varten, oli sen uskonnon takia. Tyatiran pääuskonto oli Apollo Tyrimnaioksen palvonta, joka oli liitetty keisarin palvonnan kanssa. Apollo oli auringonjumala, ja seuraava voimassa isäänsä Zeukseen nähden. Hänet tunnettiin ’pahan torjujana’; hän hallitsi uskonnollista lakia ja sovitusta (sovituksen välineitä tehden hyvitystä väärintekemisestä tai syyllisyydestä). Platon sanoi hänestä: ”Hän selittää ihmisille temppelien uhrien ja jumalien palvomisien käsitteitä, ja sen lisäksi rituaaleja, jotka ovat yhteydessä kuoleman ja kuoleman jälkeisen elämän kanssa.” Hän välitti tietonsa tulevaisuudesta ja hänen ’isänsä tahdosta’ ihmisiin nähden profeettojen ja oraakkelien kautta. Tyatirassa tämän rituaalin ohjasi naisprofeetta, joka istui kolmijalkaisella tuolilla ja esitti sanomat transsitilassa.

Tämän uskonnon ote oli huomattava. Sen suunnaton voima ei ollut yksinomaan salaperäisyyden maailmassa, vaan se perustui siihen tosiasiaan, ettei kukaan voinut kuulua ammattikuntiin, jotka tarjosivat ihmisille heidän elatuksensa, elleivät he kuuluneet temppeliin, jossa palveltiin Apolloa. Jokainen, joka kieltäytyi liittymästä epäjumalanpalvelusjuhliin ja hillittömiin orgioihin, suljettiin pois näistä ensimmäisen vuosisadan liitoista. Ollakseen osallisena sosiaaliseen ja kaupalliseen elämään, ihmisten täytyi harjoittaa pakanallista epäjumalanpalvelusta.

On mitä huomionarvoisinta, että tuo nimi Tyatira tarkoittaa ”Hallitseva nainen”. Niinpä tätä aikakautta on luonnehdittu hallitsevalla voimalla, voimalla, joka säälittä hyökkää kaikkien kimppuun, valloittaa kaikki ja kontrolloi mielivaltaisesti. Nythän hallitseva naishahmo on suurin kirous maailmassa. Viisain mies, jonka maailma koskaan näki, oli Salomo, ja hän sanoi: ”Minä ryhdyin sydämessäni oppimaan, miettimään ja etsimään viisautta ja tutkistelun tuloksia, tullakseni tuntemaan jumalattomuuden typeryydeksi ja tyhmyyden mielettömyydeksi. Ja minä löysin sen, mikä on KUOLEMAA KATKERAMPI: NAISEN, joka on verkko, jonka sydän on paula ja jonka kädet ovat kahleet. Se, joka on otollinen Jumalan edessä, pelastuu hänestä, mutta SYNNINTEKIJÄ häneen takertuu. Katso, tämän minä olen löytänyt, sanoi saarnaaja, pyrkiessäni asia asialta löytämään tutkistelun tulosta; mitä sieluni on yhäti etsinyt, mutta mitä en ole löytänyt, on tämä: olen löytänyt tuhannesta yhden miehen, mutta koko siitä luvusta en ole löytänyt yhtäkään naista.” Saarn. 7:26-29. Paavali sanoi: ”Minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän VALLITSEE.” Eedenin puutarhasta lähtien nainen on jatkuvasti ja menestyksellisesti yrittänyt ottaa miehen hallintaansa, ja juuri tänä päivänä tämä on naisten maailma Amerikan jumalattaren ollessa alaston nainen. Kuten taivaalta alas lankeava naispuolinen epäjumala (muista hänen käsivartensa olivat rautatangot) luonnehti ensimmäistä tai Efeson aikakautta, niin on hänen voimansa kasvanut kunnes hän on saavuttanut täydellisen vallan, jonka hän on riistänyt rautaisilla toimenpiteillään.

Naista ei ole tarkoitettu omistamaan rautaista määräysvaltaa. Pyhien Kirjoitusten mukaan hänen tulee olla alamainen miehelle. Tämä on käsky hänestä. Nainen, joka todella on nainen, koko naisellisuudessaan tulee omaamaan tämän asenteen olematta kuitenkaan mikään ovimatto. Kukaan todellinen mies ei tee naisesta ovimattoa. Mutta hän tulee haluamaan sitä, että hän olisi vallan alla eikä hallitsisi miestä, sillä mies on perheen pää. Jos hän ei pysy siinä asemassa, johon Jumala on hänet tarkoittanut, on hän mennyt harhaan. Jokainen mies, joka sallii naisen ottaa määräysvallan on myös jättänyt asemansa ja hän on mennyt harhaan. Siksi nainen EI VOI PUKEUTUA VAATTEISIIN, JOTKA KUULUVAT MIEHELLE, TAI LEIKATA HIUKSIANSA. Hänen ei koskaan tule pukeutua vaatteisiin, jotka kuuluvat miehelle, tai leikata hiuksiaan. Jos hän tekee näin, hän tunkeutuu miehen alueelle ottaen määräysvallan ja harhauttaen itsensä. Ja kun nainen valloittaa saarnatuolin, josta on KÄSKETTY, ETTEI HÄN SAA TEHDÄ NIIN, hän osoittaa, mistä hengestä hän on. Olla hallitseva naishahmo on yhtä kuin antikristus ja roomalaiskatolisen kirkon siemen on hänessä, vaikka hän saattaa kieltää tämän erittäin kiivaastikin. Mutta MITÄ SANAAN TULEE, olkoon Jumala totinen ja jokaisen ihmisen sana valhe. Amen.

Menkäämme takaisin alkuun. Alkuperäisessä fyysisessä luomisessa, sellaisena kuin me tunnemme sen tänään, Jumala teki kaiken parittain; uroksen ja naaraan. Oli kaksi kananpoikaa – kukko ja kana. Oli kaksi nautakarjaa, lehmä ja sonni. Ja kaikki tätä linjaa noudattaen. Mutta kun tultiin ihmisen kohdalle, oli vain yksi. He eivät olleet pari. Aadam oli tehty Jumalan kuvaksi. Hän oli Jumalan poika. Jumalan, poikana hän ei voinut tulla kiusatuksi ja langeta. Se olisi ollut mahdotonta. Niinpä Jumala otti miehestä sivutuotteen aiheuttaakseen lankeamisen. Nainen ei koskaan tullut suoraan Jumalan kädestä kuten todellinen Jumalan tuote. Hänet tehtiin miehestä. Ja kun Jumala vaikutti hänen tulemisensa miehestä, oli hän hyvin erilainen kuin muut naaraat, jotka Hän oli luonut. Hänet voitiin vietellä. Mikään muu naaras luomakunnassa ei voi olla moraaliton; mutta inhimilliseen naiseen saattaa koskea melkein milloin tahansa. Ja tuo heikkous hänessä antoi saatanalle mahdollisuuden vietellä hänet käärmeen muodossa, ja se on saattanut naisen hyvin erikoiseen asemaan Jumalan ja Hänen Sanansa edessä. Hän on toisaalta kaiken alhaisen, likaisen ja inhottavien, ja toisaalta kaikkien puhtaiden ja kauniiden asioiden esikuva, ja Pyhän Hengen ja Jumalan siunauksien astiana. Toisaalta häntä kutsutaan portoksi, joka on juopunut haureutensa viinistä. Toisaalta häntä kutsutaan Kristuksen morsiameksi. Toisaalta häntä kutsutaan Babylonin salaisuudeksi, kauhistus Jumalan edessä; ja toisaalta häntä kutsutaan Uudeksi Jerusalemiksi, meidän äidiksemme. Toisaalta hän on niin huono ja paha ja säädytön, niin että hänet lopulta heitetään tuliseen järveen, joka on ainoa sopiva paikka hänelle; ja toisaalta hänet, kohotetaan taivaaseen, missä hän jakaa Jumalan valtaistuimen ainoana kuningattarelle sopivana paikkana.

Ja tässä Tyatiran seurakuntajaksossa hän on HALLITSEVA NAINEN. Hän on Babylonin salaisuus. Hän on suuri portto. Hän on Iisebel, väärä naisprofeetta. MIKSI? Koska todellinen nainen on alamainen Jumalalle. Kristus on hänen päänsä. Hänellä ei ole mitään muuta kuin Hänen Sanansa, ei muita ajatuksia kuin Hänen, ei muuta kuin Hänen johtonsa. Mutta entä tämä (kirkko) seurakunta? Se on heittänyt Sanan ulos, hävittänyt pyhät Kirjoitukset. Se on tappanut ne, jotka saarnaavat totuutta. Se on ottanut valtaansa kuninkaat, ruhtinaat ja kansakunnat – valvoo armeijoita ja väittää olevansa Kristuksen todellinen ruumis ja paaviensa olevan Kristuksen sijaisia. Hän on täysin paholaisen viettelemä, kunnes hänestä vuorostaan on tullut toisten viettelijä. Hän on Saatanan morsian ja on tuottanut hänen äpärälapsi-uskontonsa.

Kautta koko pimeän ajan hän on hallinnut. Yli yhdeksänsataa vuotta hän on raivonnut ja tuhonnut. Hän tappoi taiteet, hävitti luonnontieteen, eikä tuottanut muuta kuin kuolemaa, kunnes Totuuden valo oli mennyt melkein täysin ja vain mitä vähäisin valonpilkahdus jäi jäljelle. Öljy ja viini olivat melkein lakanneet vuotamasta; mutta vaikka hän hallitsi maailman kuningaskuntia ja vaati, että kaikkien tulisi olla kansalaisuussuhteessa hänen kanssaan, oli kuitenkin pieni ryhmä, joka kuului Jumalalle ja heidän kansalaisuutensa oli taivaassa, ja heitä hän ei voinut tuhota. Jumala säilytti pienen laumansa; heitä ei voitu tuhota. Tämä Rooman kirkko oli yhtä pakanallinen ja paha niinkuin kuningatar Atalia, joka yritti tuhota koko kuninkaallisen siemenen ja melkein onnistuikin siinä Mutta JUMALA SÄILYTTI YHDEN, ja hänestä tuli lisää uskollisia. Niinpä Jumala säilytti pienen lauman tuona pitkänä pimeänä yönä ja heidän totuutensa pohjalta nousi lopulta Luther.

Jokainen, joka tietää edes jotain roomalaiskatolisesta kirkosta ja sen jumalanpalvelusmuodosta, voi kertoa, miksi Henki valitsi tämän Tyatiran kaupungin edustamaan pimeän ajan seurakuntaa. Siinä se on, aivan teidän silmienne edessä.

SEURAKUNTAJAKSO

Tyatiran seurakuntajakso kesti kaikkein kauimmin, noin 900 vuotta, vuodesta 606 vuoteen 1520.

SANANSAATTAJA

Kirkko oli ollut kauan jakautuneena kahteen ryhmään, läntiseen ja itäiseen. Aina silloin tällöin uudistaja heräsi toisessa tai molemmissa suunnissa ja johti joksikin aikaa jonkun kirkon osan syvempään yhteyteen Jumalan kanssa. Sellainen mies lännessä oli Franciscus Assisialainen. Rooman hierarkia lopulta tukahdutti hänen toimintansa, joka oli ollut jonkin aikaa todella menestyksellistä. Lyonin Peter Waldosta, kauppiaasta, joka luopui maallisesta elämästään, tuli erittäin aktiivinen Herran palvelemisessa ja hän veti monia Hänen luokseen; mutta paavi lannisti hänen työnsä ja julisti hänet pannaan .Lännen eikä idän ryhmien keskuudessa ei ollut miestä, joka ehkä olisi voinut olla sanansaattaja tälle ajalle, kun asiaa tutkitaan Kirjoitusten valossa. Kuitenkin Britannian saarilla oli kaksi miestä, joiden palvelustehtävä Sanassa ja teot voisivat kestää totuuden testin. He olivat Patrick ja Columba. Columballe lankesi sanansaattajan osa.

Vaikka sanansaattaja Tyatiran seurakuntajaksolle oli Columba, haluan viipyä hetkisen Patrickin elämässä esimerkkinä meille ja myöskin osoittaakseni valheeksi Rooman väitteen, että Patrick olisi kuulunut heihin sen enempää kuin Jean de’Arc. Patrick syntyi Martinin sisarelle pienessä Bonavernin kaupungissa Clyde-joen rannalla. Eräänä päivänä, kun hän oli leikkimässä rannalla kahden sisarensa kanssa, laskivat merirosvot maihin ja kidnappasivat kaikki kolme. Minne sisaret joutuivat, sitä ei kukaan tiedä, mutta Patrick (hänen nimensä oli Succat) myytiin eräälle päällikölle Pohjois-Irlantiin. Hänen tehtävänsä oli paimentaa sikoja. Tehdäkseen tätä hän valmensi koiria. Hänen koiransa olivat niin hyvin opetettuja, että monet ihmiset tulivat läheltä ja kaukaa ostamaan niitä. Yksinäisyydessään hän kääntyi Jumalan puoleen ja pelastui. Sitten hänelle tuli polttava halu paeta ja palata kotiin vanhempiensa luokse. Hän teki suunnitelman, jossa hänen kykynsä valmentajana oli suureksi hyödyksi. Hän opetti koirat makaamaan päällänsä ja peittämään hänen ruumiinsa huolellisesti, ja olemaan liikkumatta ilman käskyä. Niinpä eräänä päivänä, kun hänen omistajansa myi useita koiria, Patrick käski koirien, paitsi johtajakoiran, mennä veneeseen. Lauman johtaja, jolle hän sitten antoi salaisen merkin, juoksi pois ja kieltäytyi tulemasta kannelle. Sillä aikaa kun isäntä ja ostaja yrittivät saada koiraa kiinni, Patrick meni veneeseen ja antoi koirille merkin peittää hänet. Sitten hän sai lauman johtajan vihellyksellä tulemaan veneeseen ja päällimmäiseksi hänen päällensä. Koska Patrickia ei näkynyt missään, nosti ostaja purjeet ja lähti merelle. Varmistuttuaan siitä, että kapteeni oli liian kaukana merellä kääntyäkseen takaisin, Patrick antoi toisen merkin koirille, joka sai ne pitämään meteliä. Sitten hän tuli esiin ja sanoi kapteenille, että jos tämä ei veisi häntä kotinsa rannalle, hän käskisi koirien jatkaa meteliä, ja hän ottaisi laivan haltuunsa. Kapteeni oli kuitenkin kristitty, ja kun hän kuuli pojan kertomuksen, hän ilomielin vei hänet hänen kotirantaansa. Siellä Patrick meni raamattukouluun ja palasi Irlantiin, missä hän Sanan ja Jumalan voiman kautta monilla merkeillä ja ihmeillä voitti tuhansia Herralle. Hän ei koskaan mennyt Roomaan, eikä häntä myöskään koskaan määräilty Roomasta. Totuus asiasta on se, että kun Rooma lopulta saavutti jalansijaa saarella, ja kun he näkivät, että aika oli otollinen, he surmasivat yli 100 000 kristittyä, jotka olivat vuosien mittaan kasvaneet siitä alkuperäisestä ryhmästä, joka oli tullut Herran luokse Patrickin aikana.

Noin kuusikymmentä vuotta Patrickin kuoleman jälkeen Columba syntyi County Donegalissa, Pohjois-Irlannissa, Ferguksen kuninkaalliseen perheeseen. Hänestä tuli loistavaälyinen, pyhittynyt oppinut muistaen ulkoa suurimman osan Kirjoituksista. Jumala kutsui häntä korvinkuultavalla äänellä lähetyssaarnaajaksi. Kun hän oli kuullut Jumalan äänen, ei mikään voinut pysäyttää häntä, ja hänen yliluonnollinen palvelustehtävänsä on saanut monet historioitsijat asettamaan hänet seuraavaksi apostolien jälkeen. Niin suuri oli hänen palvelustehtävänsä, jota yliluonnolliset merkit seurasivat, että jotkut (erityisesti Roomassa) ovat ajatelleet kertomusten olevan liioiteltuja.

Eräällä lähetysmatkallaan, kun hän saapui erääseen muurien ympäröimään kaupunkiin, hän huomasi, että portit oli suljettu häneltä. Hän kohotti äänensä rukoukseen, että Jumala tarttuisi asiaan ja sallisi hänelle pääsyn ihmisten luokse voidakseen saarnata heille. Mutta kun hän rukoili, alkoivat taikurit ahdistaa häntä kovalla metelillä. Sitten hän alkoi laulaa psalmia. Kun hän lauloi, Jumala lisäsi niin hänen äänensä vahvuutta, että hän hukutti pakanoiden huudot. Yhtäkkiä portit lennähtivät auki itsestään. Hän astui sisään ja saarnasi evankeliumia voittaen monia Herralle.

Eräässä toisessa tapauksessa kun hänet oli myös suljettu ulos eräästä kylästä, hänen kääntyessään lähteäkseen, päällikön poika sairastui vakavasti, aivan kuolemansairaaksi. Columbaa etsittiin nopeasti ja kutsuttiin takaisin. Kun hän rukoili uskonrukouksen, parantui poika välittömästi. Silloin kylä avautui evankeliumille.

Puhdas evankeliumi, jota Columba ja hänen toverinsa saarnasivat, levisi yli koko Skotlannin, kääntäen sen Jumalan puoleen. Se meni myös Irlantiin ja Pohjois-Eurooppaan. Hänen evankeliumin levittämiskeinonsa oli sellainen, että luultavasti kaksitoista miestä johtajan alaisina meni uudelle alueelle ja kirjaimellisesti rakensi evankeliumikeskeisen kaupungin. Näiden kahdentoista miehen keskuudessa oli puuseppiä, opettajia, saarnaajia, jne., kaikki hyvin perehtyneitä Sanaan ja pyhään elämään. Tämä pieni yhdyskunta ympäröitiin muurilla. Pian muutkin perheet rakensivat kotinsa tämän aidatun alueen ympärille opiskellen Sanaa ja valmistautuen lähtemään ja palvelemaan Herraa lähetyssaarnaajina, johtajina ja saarnaajina. Miehet olivat vapaat menemään naimisiin, vaikka monet eivät menneetkään, voidakseen paremmin palvella Jumalaa. He pysyivät erossa valtion avusta ja siten pysyttelivät kaukana politiikasta. Sen sijaan, että he koskaan olisivat hyökänneet toisia uskontoja vastaan, he opettivat totuutta, sillä he uskoivat, että totuus oli tarpeeksi vahva ase saattamaan päätökseen sen, mitä Jumalalla oli mielessään heitä varten. He olivat täysin riippumattomia Roomasta.

Columba oli suuren raamattukoulun perustaja Hy’n saarella (poispäin Skotlannin lounaisrannikolta). Kun hän meni sinne, oli saari niin karu ja kallioinen, että se ei voinut tuottaa tarpeeksi ruokaa heille kaikille. Mutta Columba istutti siementä toisella kädellä pitäen samalla toista kättä kohotettuna rukoukseen. Tänään saari on yksi maailman hedelmällisimmistä. Tältä. Raamattukeskeiseltä saarelta lähti mahtavia oppineita varustettuina viisaudella ja Jumalan voimalla.

Kun luin tämän suuren Jumalan palvelijan historian ja siitä ihmeellisestä työstä, jonka hän teki, tuli sydämeni murheelliseksi huomatessani, että paavillinen valta, haluten saada kaikki otteeseensa, tuli ja lopulta turmeli nämä lähetyskentät ja hävitti totuuden, jonka Columba oli opettanut.

TERVEHDYS

Ilm. 2:18: ”Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät niinkuin tulen liekki ja jonka jalat ovat niinkuin kiiltävä vaski.”

Jumaluuden ilmestys Tyatiran seurakuntajaksolle on se että Jeesus on Jumalan Poika. Kerran lihansa päivinä Hänet tunnettiin Ihmisen Poikana. Mutta tästä lähtien me emme tunne Häntä enää lihan mukaan. Hän ei enää ole Ihmisen Poika, Suuri Profeetta, jossa kaikki profetiat yhdistyivät. Ainokainen Poika on jälleen Isän helmassa. Nyt me tunnemme Hänet ylösnousemuksen voiman mukaan. Hän on ylösnoussut ja on ottanut itselleen valtavan voimansa ja on kaikkien yläpuolella oman kirkkautensa kiitokseksi. Hänen kunniaansa ei jaeta kenenkään muun kanssa. Johtajuuttansa seurakunnassa Hän ei luovuta kenellekään.

Hän katsoo alas Tyatiran ylle, ja tässä kaupungissa ja tuossa neljännessä ajanjaksossa Hän näkee tuon kunnian, joka kuuluu yksin Hänelle, annettuna toiselle. Hänen silmänsä leimuavat vihan ja tuomion tulesta, kun Hän näkee Apolloa kunnioitettavan Jumalan Poikana, vaikka Hän yksin on Isän Ainokainen Poika. Kuinka kauhea täytyykään Hänen tuomionsa olla Tyatiran seurakuntajakson uskonnon takia, jossa kirkon jäsenet kuin pakanalliset jumalan pojan palvojat (Zeuksen poika Apollo), ylentävät inhimillisen hallitsijan palvonnan kohteeksi, taustanaan valtion voima. Sillä tämä on täsmälleen se, mitä Hän näki. Roomalaiskatolinen kirkko, täysin uppoutuneena epäjumalien palvontaan, perustautuneena aurinkojumalan (Apollon) rituaaleihin oli ylentänyt ihmisen varsinaiseen jumaluuteen (paavi) kirkon ja valtion avioliiton kautta. Sillä Thomas Aquinas ja Alverus Pelagius muodostivat seuraavan lausuman: ”Paavi on niille, jotka katselevat häntä hengellisellä silmällä, ei ihminen, vaan Jumala. Hänen vallallansa ei ole mitään rajoja. Hän voi julistaa oikeaksi mitä hän haluaa ja voi ottaa keneltä tahansa pois heidän oikeutensa, jos hän näkee sen sopivaksi. Tämän maailmanlaajuisen vallan epäileminen johtaa siihen, että ihminen suljetaan pois pelastuksesta. Kirkon suuria vihollisia ovat harhaoppiset, jotka eivät halua olla todellisen kuuliaisuuden ikeen alla.”

”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus (Jumalan Poika).” 1. Tim. 2:5. Mutta Rooman paavi on muuttanut Sanan. Hän teki siitä: ”…yksi välimies Jumalan ja ihmisen (ei ihmisten) välillä.” Niinpä hän nyt toimii välittäjänä välittäjän ja ihmisten välillä. Mutta ei ole muuta välittäjää kuin Poika. Paavi julistaa, että pelastus tulee Rooman kirkon kautta. Mutta ei ole mitään pelastusta muuta kuin Jumalan Pojan kautta. Ei ihme, että Hänen silmänsä leimuavat tulista tuomiota. Ei ihme, että Hänen jalkansa ovat kuin kiiltävä vaski, kun Hän seisoo valmiina tallaamaan jalkoihinsa pölyyn ja tomuun tämän maailman pahat kuningaskunnat. Kiitos Jumalalle noista vahvoista vaskijaloista. Ne ovat kulkeneet läpi tuomion meidän puolestamme. Ne ovat nyt meidän perustuksemme, sillä se, mitä Hän on hankkinut, on meidän. Me olemme samaistuneina Hänessä, Jeesuksessa, Jumalan Pojassa.

Tällä aikakaudella me näemme muhamettilaisuuden nousun, joka kielsi Jumalan Pojan ja tuomitsi kuolemaan kaikki, jotka kutsuivat itseään kristityiksi.

Tällä aikakaudella myös väärä kirkko uhmasi Kaikkivaltiaan Jumalan ensimmäistä käskyä ja lähti nopeasti rikkomaan toista käskyä, sillä se pani paavinsa Jeesuksen Kristuksen paikalle ja perusti ja vahvisti epäjumalanpalveluksen sellaisessa määrin, että se merkitsi kuolemaa niille, jotka kielsivät ikonien aseman kirkossa. Yksin jo keisarinna Theodoran aikana, vuodesta 842 vuoteen 867 yli 100 000 pyhää surmattiin, koska he eivät pitäneet epäjumalankuvia minkäänlaisessa arvossa.

Varmasti tämän aikakauden täytyy katua tai menettää kaikki. Siinä seisoo kirkkauden Herra, itse Jumala – Hänen Sanansa syrjään heitettynä, Hänen persoonansa hyljättynä. Mutta inhimilliset kädet ja inhimilliset sydämet eivät voi panna häntä viralta. Vaikka he kieltäisivät Hänet, pysyy Hän uskollisena. ”Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. Ja kun minä tulen takaisin vaskijaloin ja silmin, jotka ovat kuin tulen liekki, olen minä rankaiseva; tuomio on minun, minä olen maksava takaisin”, sanoo Herra.

KIITOSMAININTA

Ilm. 2:19: ”Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset.”

Tässä me jälleen huomaamme saman alustavan maininnan: ”Minä tiedän sinun tekosi.” Itse Jumalan Poika sanoi: ”Uskokaa minua tekojen tähden.” Hän painotti omia tekojansa maan päällä ollessaan. Ne teot, joita Hän teki, olivat Jumalan säätämät vaikuttamaan uskoa Häneen. Se oli suuri osa Hänen palvelustehtäväänsä. Hänen Pyhä Henkensä apostoli Paavalissa sanoi: ”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” Ef. 2:10. Näiden tekojen tarkoitus oli innoittaa usko Häneen ja osoittaa yhteys Häneen, jota Paavali kuvasi sanoen: ”Luodut Hänessä”.

Nythän teot eivät koskaan tule korvaamaan uskoa Jumalaan pelastukseemme nähden. Mutta teot osoittavat sen uskon, joka meillä jo on Häneen. Hyvät työt eivät pelasta sinua, mutta ne tulevat esille pelastetun henkilön elämästä hedelmänä Herralle. Minä uskon hyviin tekoihin. Vaikka joku ei olisikaan pelastunut, tulisi hänen tehdä hyviä töitä ja tehdä parhaansa. Jumalan silmissä on hirvittävää se, että ihmiset tekevät pahoja tekoja ja sitten sanovat, että he tekevät Herran tahtoa. Juuri sitä tekivät piispat ja paavit ja Rooman hierarkia. He surmasivat, silpoivat ja tekivät kaikenlaista pahaa Herran nimessä. He elivät elämäänsä aivan päinvastoin, kuin mitä Sana opettaa. Kuitenkin tuona pahana aikana nuo todelliset uskovat loistivat kuin valo pimeässä, kun he jatkuvasti tekivät hyvää; sillä he käänsivät kirouksen siunaukseksi ja toimivat totuuden mukaisesti Jumalan kunniaksi, vaikka monet kuolivatkin sen takia.

Tässä jakeessa Hän kiittää lapsiansa, koska he elivät muuttunutta elämää. Heidän tekonsa todistivat uuden Hengen olevan heidän sisimmässänsä. Ihmiset näkivät heidän hyvät tekonsa ja ylistivät Jumalaa. Niin, jos sinä olet kristitty, sinä tulet tekemään sitä, mikä on oikein. Sinun tekosi osoittavat, että sinun sydämesi on oikealla paikalla. Eikä se ole jotakin, jonka vedät yllesi, sillä sinä teet Hänen tahtonsa, kun ei kukaan muu kuin Jumala näe sinua, ja sinä teet Hänen tahtonsa, vaikka se maksaisi sinulle sinun elämäsi.

”Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi.” Huomaatte, että heidän rakkautensa on teoissa ja palveluksessa. Ja se on oikea paikka sille, koska ilman rakkautta meidän tekojamme ei hyväksytä Jumalan edessä eikä myöskään palvelusta. Paavali sanoi puhuessaan korinttolaisille: ”Ilman rakkautta minä en olisi mitään, ja vaikka tekisin mitä tahansa, ei se minua mitään hyödyttäisi, jos ei minulla olisi rakkautta.” Nyt voit nähdä juuri tässä, että nämä uskovat eivät olleet tuossa nikolaiittain ryhmässä, joka teki tekoja pelastuksen välikappaleina tai tullakseen ihmisten ihailemaksi. He tekivät tekonsa Jumalan rakkaudessa, joka oli vuodatettu heidän sydämiinsä Pyhän Hengen kautta. Tuo rakkaus heidän sydämissään oli Jumalan rakkautta omiansa kohtaan. Jeesus sanoi: ”Siitä kaikki tietävät, että te olette MINUN opetuslapsiani, että teillä on keskinäinen rakkaus.” Pakanat, jotka näkivät alku kristittyjen elämän, sanoivat: ”Katsokaa, kuinka he rakastavat toinen toistaan.” Johannes sanoi: ”Jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt.” 1. Joh. 4:7.

Juuri tässä haluaisin antaa teille varoituksen. Viimeisiä päiviä koskien sanotaan, että koska laittomuus lisääntyy, kylmenee useimpien rakkaus. Laodikean, tai viimeisen seurakuntajakson aikana, itserakkaus ja rakkaus materiaalisiin asioihin tulee ottamaan Jumalan todellisen rakkauden paikan. Meidän tarvitsee olla varuillamme synnin vallan suhteen näinä viimeisinä päivinä. Hyvin monet tulevat niin koviksi, koska he eivät ole tajunneet tämän viimeisen ajan hengen vaikutusta. On aika vetäytyä lähelle Jumalaa ja antaa Hänen täyttää elämämme rakkaudellansa, tai muuten me tulemme, tuntemaan viimeisen ajan seurakunnan kylmyyden, ja hylkäämme Jumalan totuuden, joka yksin kykenee auttamaan meitä.

Noina pimeinä ja kauheina vuosina todellinen viinipuu säilytti rakkautensa Jumalaan ja rakkauden veljiin. Jumala ylisti heitä siitä.

”Minä tiedän sinun palveluksesi.” Jeesus sanoi: ”Joka tahtoo olla suurin, se olkoon kaikkien palvelija.” Eräs viisas mies kommentoi tuota sanontaa. Hän sanoi: ”Vain historia tulee osoittamaan, totuuden siitä.” Tuo mies oli oikeassa. Kaikki historian todella suuret miehet ovat olleet palvelijoita. Ne, jotka vaativat tulla palvelluiksi; ne, jotka painoivat maahan ihmisiä; ne, jotka aina pyrkivät olemaan johdossa, ovat menneet alas häpeään. Juuri hyvin rikkaat Jumala tuomitsi, kun he eivät olleet käyttäneet rikkauttaan oikein. Mutta katsokaapa historiaa, niin tulette huomaamaan, että todella suuria olivat ne, jotka palvelivat toisia. Historia ei voi koskaan osoittaa suosiota niille, joiden edestä oli tehty paljon, mutta se tulee ikuisesti kiittämään niitä, jotka tekivät paljon toisten edestä. Nyt soveltakaamme tämä itseemme. Niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan, niin meidän tulee seurata tuota esimerkkiä. Katsokaa Häntä, kun Hän kumartuu apostolien jalkojen juureen ja pesee heidän väsyneet ja likaiset jalkansa. Hän sanoi: ”Te ette tiedä nyt, mitä minä teen, mutta te tulette tietämään tämän jälkeen. Mutta mitä te näette minun tekevän, se myös teidän tulee tehdä.” Hän tuli palvelijaksi sentähden, että Jumala korottaisi Hänet korkeimpiin korkeuksiin. Ja eräänä päivänä pyhien tuomiolla me kuulemme Hänen sanovan: ”Hyvin teit, sinä hyvä ja uskollinen PALVELIJA, mene Herrasi iloon.” On vaikeaa olla aina palvelija. Mutta nuo, jotka kuluttavat itsensä ja jotka kulutetaan toisten tähden, tulevat eräänä päivänä istuutumaan Hänen kanssaan Hänen valtaistuimellensa. Silloin se tulee olemaan kaiken sen arvoista. ”Tehkäämme työtä Herrallemme aamuhämärästä auringonlaskuun, Puhukaamme Hänen ihmeellisestä rakkaudestaan ja huolenpidostaan, Ja kun elämämme on ohitse ja työmme maan päällä on tehty, Herralta kun kutsu soipi, valkoistuimelle riemuin rientelen.”

”Minä tiedän sinun uskosi.” Nyt tässä Hän ei sano, kuten Hän sanoi Pergamon seurakunnalle: ”Sinä pidät MINUN uskoni.” Hän ei puhu uskostaan nyt, vaan Hän kiittää heitä heidän uskollisuudestaan. Hän myös mainitsee heidän ’kärsivällisyytensä’. Uskollisuus ja kärsivällisyys kulkevat käsi kädessä. Itse asiassa kärsivällisyys on tulos uskollisuudesta, sillä sanotaan Jaak. 1:3: ”Tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.” Ei ole olemassa mitään muuta tietä, millä saavutetaan kärsivällisyyttä. Se täytyy tulla meidän uskomme koetuksen kautta. Room. 5:3: ”Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä.” Kuinka korkealle Jumala arvostaa tämän kärsivällisyyden vaikutuksen, nähdään Jaak. 1:4: ”Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.” Jumalan tahto meihin nähden on täydellisyys. Ja tuo täydellisyys on kärsivällisyyttä – odottaen Jumalassa ja odottaen Jumalaa. Tämä on luonteen kehityksen kehityskulku. Kuinka suuresti Jumala onkaan kiittänyt näitä pyhiä pimeinä vuosisatoina. Kärsivällisinä kuin lampaat, joita viedään teurastettaviksi, rakastaen, uskollisesti he palvelivat Jumalaa. Siinä oli kaikki, mitä he halusivat elämältä; vain palvella Herraansa. Kuinka suuri olikaan oleva heidän palkintonsa.

”Minä tiedän sinun tekosi, ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset.” Tämä on varmasti hyvin huomionarvoista. Kun tämän seurakuntajakson pimeys lisääntyi, kun marttyyrien sankaririvistön pituus kasvoi päivä päivältä, he työskentelivät aina vain kovemmin, he palvelivat aina vain enemmän; heidän uskonsa lisääntyi. Kuinka murheellista se olikaan, että Efeson seurakuntajakson aikana rakkaus väheni. Ja todellakaan ei ole sanottu mitään lisääntyneestä rakkauden työstä muissa jaksoissa; mutta tässä jaksossa, pimeimmässä kaikista seurakuntajaksoista, he palvelivat Häntä vielä enemmän. Millainen opetus tämä onkaan. Ei nähdä näiden Herralle tehtyjen laupeudentekojen vähenemistä vaan paremminkin niiden lisääntymistä. Tämä on salaisuus. Yrittäköön vihollinen tehdä tyhjäksi meidän palveluksemme Herralle – meidän vastauksemme on lisääntynyt palvelus. Kun heikot huutavat pelosta, silloin on aika huutaa voittoa.

”Minä tiedän sinun tekosi, ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset.” Nyt, kuten olemme jo sanoneet, tätä jaksoa kutsutaan pimeäksi aikakaudeksi, koska se todellakin oli pimein ajanjakso koko historiassa. Se oli paavi Innocent III:n aika, joka väitti olevansa Kristuksen sijainen – ylin itsevaltias kirkossa ja maailmassa”, ja joka perusti INKVISITION, joka hänen johtonsa alla vuodatti enemmän verta kuin mikään muu aika, lukuunottamatta uskonpuhdistuksen aikaa. Se oli pornografian aika, porttojen hallinnon aika. Sagarius III:lla oli rakastajatar ja hän ”täytti paavillisen kuoron rakastajattarilla ja aviottomilla pojilla ja muutti paavillisen palatsin ryövärien luolaksi.” Marozia, Sagariuksen rakastajatar, tukehdutti Anastasius III:n kuoliaaksi. Johannes XI oli Marozian avioton poika. Johannes XII oli Marozian pojanpoika ja hän ”teki väkivaltaa leskille ja neitsyille, ja erään naisen raivostunut aviomies surmasi hänet aviorikoksen tapahtuessa”. Se oli paavillisen hajaannuksen aika, jolloin oli kaksi paavia (toinen hallitsi Avignonista ja toinen Roomasta) ja jotka kirosivat toisiaan ja taistelivat toinen toisiaan vastaan. Nämä paavit eivät olleet syyllisiä ainoastaan moraalittomiin seksitapahtumiin (ollen lukuisten aviottomien lasten isiä, harjoittaen homoseksuaalisuutta jne.), vaan he olivat syyllisiä papillisten virkojen myymiseen eniten tarjoavalle.

Se oli aikaa, jolloin valo loisti heikommin kuin koskaan, ja kuitenkin nuo muutamat uskovaiset työskentelivät sitä palavammin mitä enemmän pimeys lisääntyi, kunnes ajanjakson loppua kohti monet nousivat yrittäen uudistuksia. Heidän vaivannäkönsä oli niin harrasta, että he tasoittivat tien tulevalle uudistukselle. Siksi Sana sanoo tuota ajanjaksoa koskien: ”Sinun viimeiset (ajanjakson lopussa) tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset.”

Sanalla Tyatira on erilaisia merkityksiä, joiden joukossa on ”Jatkuva Uhri”. Monet uskovat tämän olevan profetian, joka koskisi messua, jossa on jatkuva Kristuksen uhrin läsnäolo. Se on erinomainen ajatus, mutta se saattaisi myös tarkoittaa jatkuvaa uhria todellisten Herraan uskovaisten elämässä ja työssä.

Varmasti nämä Tyatiran pyhät olivat koko sadon parhaat, täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa, luodut hyviä tekoja varten, tuoden esiin Hänen kiitostaan, ei pitäen elämäänsä rakkaana itselleen, vaan ilolla antaen kaikkensa suloisena uhrina Herralle.

NUHTELU

Ilm. 2:20: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista, Iisebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja opettaa ja eksyttää minun palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syömään epäjumalille uhrattua.”

Nyt haluan tämän jakeen pohjalta kiinnittää huomionne jakeeseen 23 nähdäksenne todisteen sille suurelle totuudelle, johon olen koko ajan kiinnittänyt huomiotanne. ”Ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet.” Olen sanonut koko ajan, että tosiasiassa on kaksi seurakuntaa, vaikka Henki puhuu niille molemmille jokaisena ajanjaksona, ikäänkuin ne olisivat vain yksi. Tässä on selvästi sanottu, että on seurakuntia ja yhtä selvästi tuodaan esille, että jotkut noista seurakunnista mitä ilmeisemmin EIVÄT tiedä, että Hän on Se, Joka tutkii sydämet ja munaskuut. Hän todistaa heille, että näin on. No niin, mitkä seurakunnat tulevat olemaan ne, jotka eivät tiedä tätä totuutta? Tietenkin se on väärän viinipuun ryhmä, koska todelliset uskovat varmasti tietävät, että tuomio alkaa Jumalan huoneesta, ja he, ollen jumalaapelkääväisiä, tuomitsevat itsensä, niin ettei heitä tuomittaisi.

Miksi nyt Jumala sitten kutsuu näitä seurakuntia seurakunniksensa vaikka ne ovat väärä viinipuu? On tosiasia, että he ovat kristittyjä. Mutta he eivät ole hengellisiä kristittyjä. He ovat lihallisia kristittyjä. He kantavat tuota Nimeä turhaan. Mark. 7:7: ”Mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä”. Mutta todellakin he ovat kristittyjä, sillä mitä muuta he voisivat olla? Muhamettilainen on muhamettilainen. Se on hänen uskontonsa, eläköön hän sen sitten miten tahansa, koska hän kannattaa teoriassa sitä, mitä Koraani opettaa. Samalla tavoin kristitty on kristitty niin kauan kuin hän pitäytyy siihen tosiasiaan, että Jeesus on Jumalan Poika, joka syntyi neitsyestä, ristiinnaulittiin ja kuoli ja nousi ylös, että Hän on ihmiskunnan Vapahtaja, jne. (Tosiasiassa Laodikean seurakuntajaksossa on oleva niitä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, koska he ihannoivat Jeesuksen hienoja ominaisuuksia samalla kun he varaavat itsellensä oikeuden kieltää Hänen jumaluutensa. Kristillinen Tiede on tehnyt sen jo niinkuin myöskin suuret joukot, jotka saarnaavat yhteiskunnallista evankeliumia.) Hän on nimikristitty ja kuuluu kirkkoon. Mutta hän ei ole TODELLINEN tai hengellinen uskovainen. Senkaltainen uskovainen on ihminen, joka on kastettu Kristuksen ruumiiseen ja on Hänen jäsenensä. Mutta kaikesta huolimatta on Jumalan järjestys, että rikkaruohot kasvavat yhdessä vehnän kanssa eikä niitä kiskota irti.. Se on Jumalan käsky. Niiden sitomisen ja palamisen päivä on tulossa; mutta ei vielä.

Niinpä Henki puhuu tälle sekalaiselle joukolle. Toisaalta Hän kiittää, ja toisaalta Hän nuhtelee. Hän on sanonut, mikä on oikein todellisen uskovan kohdalla. Nyt Hän varoittaa, mitä väärän viinipuun on tehtävä jos se aikoo seisoa vanhurskautettuna Herran edessä.

TUO NAINEN IISEBEL

Apostoli Jaakob osoittaa meille synnin etenemistavan. Jaak. 1:14-15: ”Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” Tässä on täsmällinen kuva siitä, mitä tapahtuu seurakuntajaksoissa. Kun synti aloitti vain tunteena, niin seurakunnan kuolema alkoi yksinkertaisilla, tuskin huomattavilla nikolaiittain teoilla. Teoista se muuttui opiksi. Opiksi tulemisen jälkeen se sulki piiriinsä valtiovallan ja toi mukanaan pakanuuden. Nyt tänä aikakautena he menevät oman profetissansa (opettajan) luokse ja niin he jatkavat eteenpäin kunnes löytävät itsensä tulisesta järvestä, sillä se on täsmälleen se paikka, minne he menevät päätökseensä, toiseen kuolemaan.

Nyt Jumalan koko huuto tätä neljättä ajanjaksoa vastaan löydetään tämän profetissan, Iisebelin, tuomitsemisessa. Ja ymmärtääksemme tarkalleen miksi Hän tuomitsee hänet sillä tavoin, on meidän luettava hänen historiansa Raamatusta ja kun me näemme, mitä hän teki, niin tulemme tietämään, mitä on tapahtumassa tänä aikana.

Ensimmäinen ja hyvin tärkeä asia, jonka me opimme Iisebelistä, on se, että hän EI ole Aabrahamin tytär, eikä hänen astumisellaan Israelin heimoihin ole hengellistä myönnytystä niinkuin oli Ruut mooabilaisella. Ei. Tämä nainen on Etbaalin, Siidonin kuninkaan, Astarten papin tytät (1. Kun. 16: 31). Hän oli saanut valtaistuimen murhaamalla edeltäjänsä. Niinpä me näemme heti, että hän oli murhaajan tytär. (Tämä varmasti muistuttaa meitä Kainista.) Ja tapa, jolla hän tuli osaksi Israelia, ei ollut niiden hengellisten uomien mukaan, jotka Jumala oli määrännyt pääsyksi pakanoille; vaan hän tuli sinne AVIOLIITON kautta Aahabin kanssa, joka oli Israelin kymmenen sukukunnan kuningas. Nyt tämä liitto, kuten me olemme nähneet, ei ollut hengellinen; se oli poliittinen. Ja niin tällä naisella, joka oli kyllästetty epäjumalanpalveluksella, ei ollut pienintäkään halua tulla Ainoan Totisen Jumalan palvelijaksi, vaan hän tuli pikemminkin avoimilla aikeilla kääntää Israel pois Herrasta. Nyt Israel (nuo kymmenen sukukuntaa) olivat jo tunteneet, mitä oli palvella kultaista vasikkaa, mutta vielä he eivät olleet myytyjä epäjumalanpalvelukselle, sillä Jumalaa palveltiin ja Mooseksen laki tunnettiin. Mutta Aahabin ja Iisebelin avioliitosta lähtien epäjumalanpalvelus kehittyi kuolettavaan muotoon. Silloin kun tästä naisesta tuli papitar temppeleihin, jotka hän omisti Astartelle (Venus) ja Baalille (auringonjumala), Israel tuli elämänsä kriisikohtaan.

Tämä mielessämme me voimme nyt alkaa nähdä, mitä Jumalan Henki ilmaisee tässä Tyatiran seurakuntajaksossa. Tässä se on.

Aahab meni naimisiin Iisebelin kanssa ja hän teki sen poliittisena juonitteluna vahvistaaksensa kuningaskuntaansa ja turvatakseen sen. Tämä on tarkalleen se, mitä kirkko teki kun se avioitui Konstantinuksen hallitessa. He molemmat menivät yhteen poliittisista syistä vaikka he antoivat sille hengellisen leiman. Kukaan ei voi saada minua vakuuttuneeksi siitä, että Konstantinus olisi ollut kristitty. Hän oli pakana, joka omaksui kristillisiä piirteitä. Hän maalasi valkoisia ristejä sotilaiden kilpiin. Hän oli Kolumbuksen Ritareiden alullepanija. Hän pystytti ristin St. Sophian kirkontornin huipulle aloittaen siten perinnäissäännön.

Oli Konstantinuksen idea saada kaikki yhteen, pakanat, nimikristityt ja todelliset kristityt. Ja vähän aikaa näytti siltä, kuin hän onnistuisi, sillä todelliset uskovat tulivat mukaan nähdäkseen, voisivatko he saada takaisin ne, jotka olivat ajautuneet pois Sanasta. Kun he näkivät, että he eivät voineet tuoda heitä takaisin totuuteen, olivat he pakotetut lähtemään tiehensä poliittisesta ruumiista. Kun he tekivät sen, heitä kutsuttiin harhaoppisiksi ja heitä vainottiin.

Sallikaa minun sanoa juuri tässä kohden, että meillä on menossa sama asia, juuri nyt. Kaikki ihmiset ovat tulossa yhteen. He kirjoittavat Raamattua, joka sopisi jokaiselle, olkoonpa sitten juutalainen, katolinen tai protestantti. Heillä on oma Nikean kirkolliskokouksensa, mutta he kutsuvat sitä Ekumeeniseksi Neuvostoksi. Ja tiedättekö, ketä vastaan kaikki nämä organisaatiot taistelevat? He taistelevat todellisia helluntailaisia vastaan. Minä en tarkoita, organisaatiota, jota kutsutaan helluntailiikkeeksi. Tarkoitan niitä, jotka ovat helluntailaisia, koska he ovat täytetyt Pyhällä Hengellä ja heidän keskuudessaan ovat merkit ja lahjat, koska he vaeltavat totuudessa.

Kun Aahab avioitui Iisebelin kanssa poliittisista syistä, hän möi esikoisoikeutensa. Sinä liityt organisaatioon ja myyt esikoisoikeutesi, veli, tahdoitpa sinä sitten uskoa sitä tai et. Jokainen protestanttinen ryhmä, joka koskaan tuli ulos ja meni sitten takaisin, myi esikoisoikeutensa, ja kun sinä myyt esikoisoikeutesi, olet juuri kuin Eesau – sinä voit itkeä ja katua kaikkea mitä haluat, mutta se ei tule hyödyttämään sinua yhtään. On vain yksi asia, jonka voit tehdä, ja se on: ”Tule ulos hänestä, minun kansani, ja lakkaa osallistumasta hänen synteihinsä!” [engl. käännös] Nyt jos ette ajattele minun olevan oikeassa, vastatkaa vain tähän yhteen kysymykseen. Voiko kukaan elävä ihminen kertoa minulle, millä seurakunnalla tai millä Jumalan liikkeellä koskaan oli herätys ja tuli takaisin senjälkeen kun se meni organisaatioon ja siitä tuli kirkkokunta? Lukekaa historianne. Ette voi löytää yhtään – ette edes yhtä ainoata.

Se oli Israelille keskiyön hetki, kun se yhdistyi maailman kanssa ja jätti hengellisen poliittisen takia. Se oli keskiyön hetki Nikeassa, kun seurakunta teki saman asian. Nyt on keskiyön hetki, kun kirkot ovat tulossa yhteen.

Kun nyt Aahab avioitui Iisebelin kanssa, salli hän tämän ottaa valtion rahaa ja Rakentaa kaksi valtavaa rakennusta Astarten ja Baalin palvontaan. Se, joka rakennettiin Baalia varten oli niin suuri, että koko Israel voi tulla palvomaan sinne. Ja kun Konstantinus ja kirkko avioituivat, antoi hän kirkolle rakennuksia, ja pystytti alttareita ja kuvia, ja organisoi hierarkian, joka oli jo ollut muodostumassa.

Kun Iisebel sai valtiovallan taaksensa, pakotti hän ihmiset ottamaan hänen uskontonsa ja tappoi Jumalan profeetat ja papit. Tilanne muuttui niin huonoksi, että Elia, oman aikansa sanansaattaja, ajatteli, että hän oli ainoa jäljelläoleva; mutta Jumalalla oli vielä 7 000, jotka eivät olleet notkistaneet polveansa Baalille. Ja juuri nyt noiden baptisti-, metodisti- ja presbyteeri- jne. kirkkokuntien joukossa on joitakin, jotka tulevat tulemaan ulos ja takaisin Jumalan luokse. Minä haluan teidän tietävän, että minä en ole nyt enkä koskaan ollut ihmisiä vastaan. Se on kirkkokunta – organisaation järjestelmä, jota vastaan minä olen. Minun on oltava sitä vastaan, sillä Jumala vihaa sitä.

Pysähtykäämme tähän nyt hetkiseksi ja toistakaamme se, mitä olemme tuoneet esiin jumalanpalvonnasta Tyatirassa. Sanoin, että he palvelivat Apolloa (joka oli auringonjumala) sekä keisaria. Tätä Apolloa kutsuttiin ’pahan torjujaksi’. Hän käänsi pahan pois kansasta. Hän siunasi heitä ja oli todellinen jumala heille. Hänen oletettiin opettavan ihmisiä. Hän selitti palvomista ja temppelirituaaleja, palveluksia jumalille, uhreja ja kuolemaa ja elämää kuoleman jälkeen. Hän teki tämän profetissan kautta, joka istui transsitilassa kolmijalkaisella tuolilla. Oi! Näettekö sen? Tässä on profetissa, jota kutsutaan Iisebeliksi ja hän opettaa kansaa. Ja hänen opetuksensa on Jumalan palvelijoiden harhaanjohtamista ja saaden heidät harjoittamaan haureutta. Haureus tarkoittaa ’epäjumalan palvelemista’. Se on sen hengellinen merkitys. Se on laiton yhteys. Aahabin yhteenliittyminen ja Konstantinuksen yhteenliittyminen olivat molemmat laittomia. Molemmat harjoittivat hengellistä haureutta. Jokainen haureudenharjoittaja heitetään tuliseen järveen. Jumala sanoi niin.

Nyt sitten katolisen kirkon opetus (kirkko on naispuolinen, se on nainen) kieltää Jumalan Sanan. Paavi, joka sananmukaisesti on Apollo nykyaikaisena versiona, on opettanut ihmisiä liittymään yhteen epäjumalien kanssa. Rooman kirkosta on nyt tullut väärä profetissa ihmisille, koska se on ottanut Herran Sanan pois ihmisiltä ja antanut omat ajatuksensa siitä, minkä kautta synnit annetaan anteeksi, mikä tuo Jumalan siunaukset; ja papit ovat menneet niin pitkälle, että he väittävät ehdottoman varmasti, että heillä on valta, ei ainoastaan elämässä vaan myöskin kuolemassa. He opettavat omana oppinaan, että on kiirastuli, mutta te ette voi löytää sitä Sanasta. He opettavat, että rukoukset ja messut ja raha saavat sinut pois kiirastulesta ja taivaaseen. Koko systeemi, joka on perustettu sen opetukselle on väärä. Se ei lepää varmalla perustuksella Jumalan ilmestyksestä Sanassansa, vaan se lepää sen omien pirullisten valheellisuuksien pettävällä, vajoavalla hiekalla.

Kirkko meni suoraan organisaatiosta kirkkokuntaan ja senjälkeen väärään opetukseen. Niin se on. Roomalaiskatoliset eivät usko, että Jumala on Sanassansa. Ei. Jos he uskoisivat, he tekisivät parannuksen, mutta he sanovat, että Jumala on seurakunnassansa. Se tekisi Raamatusta katolisen kirkon historian. Näin ei kuitenkaan ole. Katsokaa, mitä he tekivät jo yksin vesikasteelle. He ottivat sen pois kristillisen kasteen asemasta ja tekivät siitä pakanallisiin titteleihin kastamisen. Sallikaa minun kertoa teille kokemuksesta, joka minulla oli erään katolisen papin kanssa. Eräs tyttö, jonka olin kerran kastanut, kääntyi katoliseksi, ja niin pappi halusi puhua minun kanssani hänestä. Hän kysyi, millaisella kasteella hänet oli kastettu. Kerroin hänelle, että olin kastanut hänet kristillisellä kasteella, joka on ainoa sellainen minun tietoni mukaan. Olin haudannut hänet veteen Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Pappi huomautti minulle, että johonkin aikaan katolinen kirkko teki niin. Kysyin heti häneltä, milloin katolinen kirkko teki sen, sillä olin lukenut heidän historiaansa, enkä ollut huomannut sitä, mitä hän sanoi. Hän sanoi, että se oli löydettävissä Raamatusta, ja että Jeesus oli organisoinut katolisen kirkon. Kysyin häneltä, ajatteliko hän Pietarin todella olleen ensimmäisen paavin. Hän sanoi ponnekkaasti, että Pietari oli sitä. Kysyin häneltä, oliko messut sanottu latinankielellä, jotta taattaisiin, että ne olivat oikein eivätkä koskaan muuttuisi. Hän sanoi, että se oli totta. Kerroin hänelle, että ajattelin heidän ajautuneen kauas siitä, mitä he olivat alussa. Annoin hänen tietää, että jos katolinen kirkko todella uskoi Apostolien Tekoihin, silloin minä olin vanhanaikainen katolinen. Hän kertoi minulle, että Raamattu oli muistiinpano katolisesta kirkosta ja että Jumala oli kirkossa. Olin hänen kanssaan eri mieltä, sillä Jumala on Sanassansa. Olkoon Jumala totinen, ja jokainen ihminen valehtelija. Jos sinä otat pois tai lisäät tuohon Kirjaan, on Jumala luvannut, että Hän panee sen päälle vitsaukset joka lisää jotakin ja ottaa pois heidän osansa Elämän Kirjasta, jos he uskaltavat vähentää siitä. Ilm. 22:18,19.

Sallikaa minun osoittaa, kuinka katolinen kirkko uskoo, että Jumala on kirkossa Sanan sijasta. Tässä on ote Paavi Johannes 23:n päiväkirjasta. ”Minun kokemukseni, näiden kolmen vuoden aikana, jolloin olen ollut paavina, siitä lähtien kun minä ’pelolla ja vavistuksella’ otin vastaan tämän palveluksen puhtaassa kuuliaisuudessa Herran Tahdolle, jonka minulle välitti Pyhä Kardinaalikollegio kardinaalihuoneessa, on todisteena tälle perusohjeelle ja on liikkuva ja kestävä syy minulle olla uskollinen sille; täydellinen luottamus Jumalaan, kaikessa mikä koskee nykyistä, ja täydellinen rauha mitä tulevaisuuteen tulee.” Tämä paavi ilmaisee, että Jumala puhui kirkon kautta paljastaen tahtonsa. Kuinka väärin tämä onkaan. Jumala on Sanassansa ja puhuu Sanansa kautta paljastaen tahtonsa. Hän myös ilmaisi, että hän asetti täydellisen luottamuksen ihmisten sanaan ja sen kautta totteli sitä tyyneydellä. Se kuulostaa niin kauniilta, mutta se on niin väärin. Aivan niinkuin turmelus Eedenin puutarhassa.

Menkäämme nyt Ilm. 17 ja katsokaamme tätä naista, kirkkoa, joka elää väärien profetioiden eikä Jumalan Sanan perustalla. Ensimmäisessä jakeessa Jumala kutsuu sitä suureksi portoksi. Miksi se on portto? Koska se palvelee epäjumalia. Se on saanut ihmiset mukaan samaan asiaan. Mikä on puhdistus epäjumalanpalvonnasta? Jumalan Sana. Niinpä tämä nainen on portto, koska hän on jättänyt Sanan. Siellä hän istuu paljojen vetten päällä, mikä tarkoittaa kansanjoukkoja. Tämän varmasti täytyy olla väärä kirkko, koska Jumalan seurakunta on pieni – harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

Huomatkaa, millainen se on Jumalan silmissä, näyttäköön se sitten kuinka ihmeelliseltä tahansa ihmisten silmissä ja kuinka filosofiselta se kuulostaakaan. Se on saastainen juoppo haureudenharjoittamisessaan. Nyt hän oli juopunut marttyyrien verestä. Aivan niinkuin Iisebel, joka tappoi papit ja profeetat ja hävitti Jumalan kansan, joka ei halunnut polvistua ja palvoa Baalia. Ja se on täsmälleen, mitä katolinen kirkko teki. He tappoivat ne, jotka eivät polvistuneet paavillisen hallinnon eteen. Ne jotka halusivat Jumalan Sanan ihmisten sanojen sijasta surmattiin, tavallisesti julmilla tavoilla. Mutta tämä kirkko, joka tappoi niin monia, oli itse kuollut eikä tiennyt sitä. Siinä ei ollut elämää eivätkä mitkään merkit koskaan seuranneet sitä.

AIKAA PARANNUKSEN TEKOON

Ilm. 2:21: ”Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä.”

Tiedättekö, että tämä kirkko on tosiasiassa pahempi kuin Aahab? Tiedättekö, että hän (Aahab) katui jonkin aikaa ja vaelsi hyvin Jumalan edessä? Te ette voi sanoa sitä roomalaiskatolisesta kirkosta. Ei. Se ei ole koskaan tehnyt parannusta, vaan on itsepäisesti hävittänyt jokaisen, joka on yrittänyt auttaa sitä tekemään parannuksen. Se on historiaa. Jumala ei herättänyt ainoastaan sanansaattajaa jokaiselle ajanjaksolle, vaan hän herätti joitakin ihmeellisiä auttajia noita sanansaattajia varten. Hän antoi jokaiselle ajanjaksolle joitakin ihmeellisiä Jumalan miehiä ja he tekivät kaiken voitavansa tuodakseen seurakunnan takaisin Jumalan luokse. Jumala varmasti antoi sille mahdollisuuden ja auttoi tekemään parannuksen. Katuiko se koskaan ja näytti sitä hedelmillään? Ei. Se ei koskaan katunut eikä koskaan tule katumaan. Se on juopunut. Se on menettänyt aistinsa hengellisissä asioissa.

Älkää nyt hämmentykö älkääkä alkako ajatella, että Rooman kirkko on katunut pyhien murhaamistansa, koska se yrittää yhdistyä protestanttien kanssa tehden uskonkappaleensa protestanttisten uskonkappaleiden kanssa sopusointuisiksi. Kertaakaan se ei ole pyytänyt anteeksi ja sanonut, että oli väärässä massamurhissaan. Eikä se tule tekemään sitä. Ja kuinka hillityltä ja hienolta se näyttääkin tänä erikoisena aikana, se tulee vielä nousemaan tappaaksensa, sillä murha on sen pahassa ja katumattomassa sydämessä.

PORTTOA VASTAAN LANGETETTU TUOMIO

Ilm. 2:22-23: ”Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa; ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.”

Mitä? Tällä naisellako on lapsia? Ja hän on portto? Jos asia on niin, että hänellä oli lapsia haureuksistansa, silloin hänet on poltettava tulessa niinkuin Sana on sanonut. Se on täsmälleen totta. Se on hänen loppunsa, sillä hän on palava tulessa. Hänen loppunsa on tulinen järvi. Mutta pysähdypä ja ajattele näitä lapsia hetken. Nainen on se, josta lapset tulevat. On ilmeistä, että tällä naisella oli lapsia, jotka tulivat hänestä, mutta he tekivät saman asian kuin hän. Näyttäkää minulle yksi kirkko joka koskaan on tullut ulos organisaatiosta, joka ei olisi mennyt suoraan takaisin siihen. Ei ole yhtään. Ei ainoatakaan. Luterilaiset tulivat ulos ja sitten organisoituivat heti takaisin ja tänään he ovat kuin käsi hansikkaassa tämän ekumeenisen liikkeen kanssa. Metodistit tulivat ulos ja he organisoituivat heti takaisin. Helluntailaiset tulivat ulos ja he organisoituivat heti takaisin. Vielä on yksi tulossa ulos, ja kiitos Jumalalle he eivät tule organisoitumaan takaisin, koska he tietävät totuuden. Tuo ryhmä on oleva viimeisen päivän morsian.

Nyt tässä sanottiin, että tällä portolla oli lapsia. Mitä he olivat? He olivat tyttäriä, sillä he olivat kirkkoja niinkuin hänkin. Tässä on nyt hyvin mielenkiintoinen kohta. Iisebelillä ja Aahabilla oli tytär. Tuo tytär avioitui Jooramin, Joosafatin pojan kanssa ja 2. Kun. 8:16 sanotaan, että ”Jooram vaelsi appensa teitä”. Hän meni suoraan takaisin epäjumalanpalvelukseen tämän avioliiton kautta. Hän johti jumalaapelkääväisen ja Jumalaa palvelevan Juudan epäjumalanpalvontaan. Tämä on tarkalleen se, mitä kaikki nämä tytärkirkot ovat tehneet, niinkuin olen osoittanut teille. He aloittavat totuudessa ja avioituvat organisaatioon ja jättävät Sanan perinnäissääntöjen, uskonkappaleiden jne. takia. Menkäämme nyt tämän yli. Hebr. 13:7 sanotaan: ”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa.” [Englanninkielisen käännöksen mukaan: ”Totelkaa niitä, jotka ovat hallinneet teitä.”] Sana hallitsee meitä, eivät ihmiset. Mies aviomiehenä on naisen pää. Hän hallitsee häntä. Mutta seurakunta on myöskin nainen ja hänen hallitsijansa on Sana. Jeesus on Sana. Jos seurakunta hylkää Sanan ja ottaa jonkin muun johtajakseen, silloin hän on avionrikkoja. Nimetkää minulle nyt yksi kirkko, joka ei ole antanut Sanaa perinnäissääntöjen ja uskonkappaleiden takia. Ne ovat kaikki avionrikkojia – niinkuin äiti, niin tytärkin.

Mikä on oleva porton ja hänen lastensa rangaistus? No niin, se on oleva kaksiosainen. Ensinnäkin Hän sanoi: ”Minä syöksen hänet tautivuoteeseen.” Jakeen 22 jälkimmäisen osan mukaan se on oleva ahdistuksen vuoteen aikaa, tai suuri ahdistus. Tämä on täsmälleen se, mitä Jeesus sanoi Matt. 25:1-13. Oli kymmenen neitsyttä. Oli viisi viisasta ja viisi tyhmää. Viidellä viisaalla oli öljyä (Pyhä Henki) mutta toisilla viidellä ei ollut. Kun huuto kuului: ”Katso, Ylkä tulee”, oli viiden tyhmän neitsyen juostava etsimään öljyä sillä aikaa kun nuo viisi viisasta neitsyttä menivät häihin. Nuo viisi, jotka jäivät ulkopuolelle, jäivät suureen ahdistukseen. Tämä tulee tapahtumaan kaikille, jotka eivät pääse mukaan ylösnousemukseen. Tämä tulee tapahtumaan portolle ja hänen tyttärilleen. Toiseksi sanotaan, että hän tulee tappamaan heidät kuolemalla tai kuten sananmukainen käännös sanoo: ”Minä tappamalla tapan heidät.” Tämä on outo sanonta. Saatamme sanoa: ”Tappakaamme ihminen hirttämällä, tai sähköllä tai jollakin muulla tavoin.” Mutta tässä sanotaan: ”Minä tappamalla tapan heidät.” Kuolema itsessään on heidän kuolemansa syy. Nyt minä haluan teidän näkevän tämän selvästi, ja niin minä otan jälleen kuvamme Iisebelin tyttärestä, kun tämä avioitui Juudan sukukunnan kanssa ja sitä kautta vei heidät suoraan epäjumalanpalvelukseen ja sai aikaan sen, että Jumala antoi Juudan kuolemaan. Bileam teki myös sen. Niinpä tässä oli Iisebel pakanuutensa kanssa. Siellä oli Juuda palvellen Jumalaa oikein ja eläen Sanan alla. Sitten Iisebel naittaa tyttärensä Jooramille. Sillä minuutilla, kun se tapahtuu, Jooram saa kansansa tulemaan epäjumalanpalvojiksi. Sillä hetkellä, kun häät olivat, Juuda kuoli. Hengellinen kuolema tuli sisään. Sillä hetkellä, kun Rooman ensimmäinen kirkko organisoitui, se kuoli. Sillä hetkellä, kun luterilaiset organisoituivat, tuli kuolema ja he kuolivat. Helluntailaiset tulivat viimeiseksi mukaan ja he organisoituivat. Henki jätti heidät, vaikkakaan he eivät usko sitä. Mutta Hän lähti. Tuo avioliitto toi kuoleman. Sitten tuli valo Jumaluuden Ykseydestä. He organisoituivat ja he myös kuolivat. Sen jälkeen kun Jumalan tuli lankesi Ohio-joella v. 1933, pyyhkäisi parantamisherätys maailmaa, mutta se ei koskaan tullut minkään organisaation kautta. Jumala kulki helluntailaisryhmien ulkopuolella, organisaation ulkopuolella, ja se mitä Hän on tekevä tulevaisuudessa, on myös oleva organisaation ulkopuolella. Jumala ei voi työskennellä kuolleitten kautta. Hän voi työskennellä vain ELÄVIEN jäsenten kautta. Nuo elävät jäsenet ovat Babylonin ulkopuolella.

Niinpä te näette: ”Kuolema” tai ”Organisaatio” tuli, ja seurakunta kuoli, tai tehdäksemme sen selvemmäksi, kuolemasta tuli vakituinen asukas sinne, missä vähän aikaisemmin vain ELÄMÄ hallitsi. Kuten alkuperäinen Eeva tuotti kuoleman ihmiskunnalle, niin on nyt organisaatio tuonut kuoleman, sillä organisaatio on kaksinkertaisen turmelijan tuote, Nikolaiittain ja Bileamin opin, joita profetissa Iisebel levitti. Eeva olisi tullut polttaa käärmeen kanssa heidän kauhean tekonsa tähden. Mutta Aadam tuli väliin, ottaen hänet nopeasti itselleen, niin että hän pelastui. Mutta kun tämä saatanallinen uskonto on kulkenut aikakausien täyden kiertokulun, ei ole oleva ketään välittäjää, ja hänet (kirkko) poltetaan viettelijänsä kanssa, sillä portto ja hänen lapsensa ja antikristus ja saatana tulevat löytämään paikkansa tulisessa järvessä.

Juuri tässä kohden minä menen ehkä hieman edelle ja ehkä minun pitäisi säästää tämä viimeisen ajanjakson sanomaa varten, mutta näyttää aivan oikealta tuoda se nyt, koska se käsittelee niin selvästi organisaatiota ja mitä sen kautta on tuleva tapahtumaan. Ja minä haluan varoittaa teitä. Ilm. 13:1-18: ”Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä. Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa. Ja he kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: ’Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?’ Ja sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita, ja sille annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta. Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen nimeänsä ja hänen majaansa, niitä, jotka taivaassa asuvat. Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot. Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta. Jos kenellä on korva, hän kuulkoon. Jos kuka vankeuteen vie, niin hän itse vankeuteen joutuu; jos kuka miekalla tappaa, hänet pitää miekalla tapettaman. Tässä on pyhien kärsivällisyys ja usko. Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme. Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi. Ja Sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki; pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.”

Tämä luku näyttää Rooman katolisen kirkon vallan ja mitä se on tekevä organisaation kautta. Muistakaa, että tämä on väärä viinipuu. Jos se mainitsee Herran Nimen, niin se tekee sen vain valheessa. Sen johtaja ei ole Herra vaan saatana. Lopulta se päättyy täydellisesti samaistettuna pedon kanssa. Portto, joka ratsastaa purppuranpunaisella eläimellä, osoittaa selvästi, että hänen voimansa on sotajoukkojen jumala (saatana) eikä meidän Jumalamme, Herra Jeesus Kristus.

Jakeessa 17 osoitetaan voimakkaasti, että hän on saava täydellisen hallinnan maan kaupankäynnistä, sillä kukaan ei voi ostaa tai myydä erillään hänestä. Tämä tulee esille Ilm. 18:9-17, mikä osoittaa hänen sekaantumisensa kaikkien kuningasten, ruhtinaitten ja kauppiaittensa kanssa.

Ilm. 13:14 me opimme, että peto levittää vaikutusvaltaansa kuvan kautta, joka rakennettiin häntä varten. Tuo kuva, joka on tehty, on maailmanlaajuinen kaupallinen neuvosto, johon kaikki organisoituneet kirkot tulevat menemään yhdessä roomalaiskatolisten kanssa (he tekevät sitä jo nyt). On melkoisen mahdollista, että tämä yhdistys on tuleva pysäyttääkseen kommunismin vallan. Mutta koska kommunismi Nebukadnessarin tavoin on nostettu esiin polttamaan porton liha, Rooma tulee voitetuksi ja hävitetyksi. Huomatkaapa, että kaikkialle, minne roomalainen kirkko meni, seurasi kommunismi. Sen on oltava sillä tavoin. Ja sallikaa minun varoittaa teitä nyt, älkää ajatelko, että kommunismi on teidän ainoa vihollisenne. Ei. Myös katolinen kirkko on sitä, ja vieläpä enemmän.

Lukekaamme nyt Ilm. 13:1-4, ja verratkaamme tätä Ilm. 12:1-5 kanssa. Ilm. 13:1-4: ”Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä. Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa. Ja he kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: ’Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?'” Ilm.12:1-5: ”Ja näkyi suuri merkki taivaassa: vaimo, vaatetettu auringolla, ja kuu hänen jalkojensa alla, ja hänen päässään seppeleenä kaksitoista tähteä. Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan, ja hänen oli vaikea synnyttää. Ja näkyi toinen merkki taivaassa, ja katso: suuri, tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua; ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi. Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö.” Saatana ja hänen saatanallinen uskontonsa ovat molemmat näistä pedoista. Ilm. 13:ssa peto joka oli haavoitettu ikäänkuin kuoliaaksi, mutta joka virkosi jälleen, on keisarivallan aikainen pakanallinen Rooma, joka kaatui barbaarien ankaraan hyökkäykseen ja menetti siten maallisen valtansa. Mutta se saavutti sen jälleen paavillisessa Roomassa. Näettekö sen? Kansakunta, joka hallitsi murskaamalla kaiken ja josta tuli vahvin keisarikunta mitä koskaan on tunnettu, lopulta haavoitettiin kuoliaaksi. Sen fyysinen valta oli mennyt, sen armeija ei enää hallinnut. Mutta Konstantinuksen hallitessa se tuli takaisin elämään, sillä paavillinen Rooma on tunkeutunut koko maailman läpi, ja sen valta on täydellinen. Se käyttää kuninkaita ja kauppiaita ja kuolettavassa uskonnollisessa ja kaupallisessa voimassaan. Se hallitsee tämän nykyisen ajan jumalattarena. Se on myös tuo lohikäärme, joka seisoi odottaen nielläkseen poikalapsen. Herodes yritti tappaa Herran Jeesuksen ja epäonnistui. Myöhemmin roomalaiset sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen, mutta on nyt otettu ylös valtaistuimelle.

Nyt sen ohessa, mitä olen juuri sanonut, palauttakaamme mieliimme Danielin näky. Kuvapatsaan viimeinen osa, viimeinen maailmanvalta, oli jaloissa. Se oli rautaa ja savea. Näettehän, rauta on roomalainen keisarikunta, mutta nyt se ei ole enää pelkkää rautaa. Siihen on sekoitettu savea. Kuitenkin se on siellä ja johtaa maailman asioita sekä demokraattisissa kansoissa että niissä, joilla on itsevaltias hallitsija. Roomalainen kirkko on jokaisessa kansassa. Se on sekaantuneena niihin kaikkiin.

Sallikaa minun sanoa jotakin raudasta ja savesta. Muistatteko, kun Hrutschev löi kengällään pöytää YK:ssa? No niin, siellä oli viisi itäistä kansaa ja viisi läntistä. Hrutschev puhui idän puolesta ja pres. Eisenhower lännen puolesta. Venäjäksi Hrutschev on savi ja Eisenhower tarkoittaa rautaa. Kaksi maailman suurta johtajaa, kaksi suurta rautaisen ja savisen jalan varvasta olivat vieri vieressä. Me olemme kaiken lopussa.

Jakeessa 4 kysytään: ”Kuka voi sotia petoa vastaan?” Juuri nyt maailmassa on joitakin suuria nimiä. On joitakin mahtavia kansoja, mutta juuri nyt Rooma hallitsee. Paavi on ajajan istuimella ja hänen valtansa on lisääntyvä. Kukaan ei voi sotia häntä vastaan.

Jae 6: ”Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan.” (Opettaen oppina ihmisten käskyjä, pöyhkeitä, ylpeitä, mukavuutta rakastavia, heillä on jumalisuuden muoto mutta he kieltävät sen voiman.) Hän pilkkasi Jumalan Nimeä – muuttaen tuon Nimen titteleiksi ja kieltäytyen tekemästä toisin.

Jae 7: ”Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan.” Vaino – kuolema todelliselle uskovaiselle ja kaikki Herran nimessä, niin että Jumalan Nimi tuli pilkatuksi, niinkuin on Neuvostoliitossa, sentähden mitä katolinen uskonto siellä teki.

Jae 8: ”Ja kaikki maan päällä asuvaiset (kaikki, joiden nimeä ei ole kirjoitettu teurastetun karitsan elämän kirjaan maailman perustamisesta asti) kumartavat sitä.”

Kiitos Jumalalle, lampaat eivät tule kumartamaan sitä. Kaikki muut paitsi todella valitut tulevat eksytetyiksi. Mutta heitä ei eksytetä, sillä he kuulevat Paimenen äänen ja he seuraavat Häntä.

Nyt sitten nähkää tämä, mitä olen yrittänyt osoittaa teille. Tämä kuoleman siemen, joka sai alkunsa ensimmäisessä seurakuntajaksossa – tämä organisaation siemen, on lopulta kasvanut puuksi, johon jokainen saastainen lintu asettuu asumaan. Siitä huolimatta, että hän väittää olevansa elämän antaja, on hän kuoleman antaja. Hänen hedelmänsä on KUOLEMA. Ne, jotka osallistuvat häneen ovat kuolleita. Tämä valtava maailmankirkon järjestelmä, joka petkuttaa maailmaa sanoen, että hänessä on fyysinen ja hengellinen pelastus, eksyttää ja hävittää kansanpaljoudet. Mutta hän ei ole ainoastaan kuolema persoonallistuneena, vaan itse tämä kuollut raato tullaan tappamalla tappamaan, mikä on tulinen järvi. Oi, että ihmiset tajuaisivat, mikä heidän loppunsa on oleva, jos he jäävät häneen. ”Tulkaa ulos hänestä, sillä miksi te kuolisitte?”

LOPULLINEN VAROITUS

Ilm. 2:23: ”Ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.”

Jumala katsoo sydämeen. Se ei ole koskaan muuttunut. Eikä se tule koskaan muuttumaan. Täällä, kautta kaikkien näiden ajanjaksojen, on kaksi ryhmää, molemmat julistaen ilmestystänsä Jumalalta ja sukulaisuussuhdettaan Jumalaan. ”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ’Herra tuntee omansa’ ja ’Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee’.” 2. Tim. 2:19. ”Herra tutkii munaskuut.” Sana ’tutkia’ tarkoittaa ’seurata’. Jumala seuraa meidän ajatuksiamme (munaskuut); Hän tietää, mitä meidän sydämissämme on. Hän näkee meidän tekomme, jotka ovat tarkka ilmaisu siitä, mitä meidän sisimmässämme on. Sydämestä lähtee joko vanhurskaus tai pahuus. Meidän motiivimme, meidän tarkoituksemme – Hän tuntee kaikki, sillä Hän tarkkaa jokaista liikettä. Ja jokainen teko, jokainen sana tuodaan tuomiolle, kun tilinteko meidän elämästämme suoritetaan. Väärällä viinipuulla ei ollut minkäänlaista jumalanpelkoa ja sen he saavat maksaa kalliisti. Eläköön jokainen, joka lausuu Hänen Nimensä, niinkuin pyhien tulee. Me saatamme pettää ihmisiä, mutta me emme koskaan tule pettämään Herraa.

LUPAUS NOINA PIMEINÄ PÄIVINÄ

Ilm. 2:24-25: ”Mutta teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia, teille Jotka ette ole tulleet tuntemaan, niinkuin ne sanovat, saatanan syvyyksiä, minä sanon: en minä pane teidän päällenne muuta kuormaa; pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen.” Nyt ennenkuin menemme lupaukseen, sallikaa minun osoittaa jälleen, että seurakunnassa, niinkuin Henki on puhunut tässä kirjassa, on kaksi viinipuuta, joiden yhteenkietoutuneet oksat muodostavat sen. ”Mutta teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia.” Tässä se on. Hän puhuu kahdelle ryhmälle. Toisella on tuo oppi, toisella ei. Siinä ne ovat, hajaantuneina yli kansojen ja jokaisen opin ollessa toistansa vastaan. Toinen on Jumalasta, tuntien Hänen syvyytensä, toinen saatanasta, tuntien saatanan syvyydet.

”En minä pane teidän päällenne muuta kuormaa.” Sana kuorma on paino tai paine. Pimeän ajan paine oli niin suuri, että täytyi taipua tai murtua – kumartaa tai kuolla. Se oli inkvisitio, keisarikunnan valta kannattamassa saatanallista palvontaa. Organisoidu tai maksa hengelläsi. Jokaisella ajanjaksolla oli omat paineensa. Esimerkiksi viimeisen ajan suuri kuorma on rikkauden, mukavan elämisen ja hermojännityksen paine tänä sekavana aikana, jossa me näytämme olevan soveltumattomia elämään. Tällä neljännellä ajanjaksolla näyttää olleen selvä kuorma. Se oli uhmata Roomaa, seisoa Sanan puolesta vaikkapa kuolemaan asti.

”He eivät ole tulleet tuntemaan saatanan syvyyksiä.” Näyttää siltä, että raamatunselittäjät ovat jättäneet tämän jakeen selvittämättä, sillä he eivät kyenneet ymmärtämään, mitä oppia tai mitä kokemuksia tällä sanonnalla tarkoitetaan. Tosiasiassa on yksinkertaista tietää, mitä on tarkoitettu. Ensin meidän täytyy tietää mikä on Jumalan syvyys, ja vastakohta tulee varmasti olemaan saatanan syvyys. Ef. 3:16-19: ”Että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” Näiden jakeiden mukaan, kun ihminen kokee Jumalan syvyyden elämässänsä, on se todellinen henkilökohtainen kokemus Jumalan Hengestä joka asuu hänessä, ja hänen mielensä on valaistu Jumalan viisaudella ja tiedolla Sanan kautta. Mutta saatanan syvyys on oleva se, että hän yrittää hävittää tämän. Hän on aina yrittävä tehdä jonkin korvikkeen tämän Jumalan todellisuuden sijaan. Kuinka hän tekee sen? Hän ottaa pois tiedon Jumalan totuudesta – hävittää Sanan tuoden julki omansa: ”Onko Jumala todella sanonut?” Sitten hän korvaa omakohtaisen Kristuksen meidän hengessämme. Hän tekee sen, niinkuin hän sai Israelin tekemään saman; inhimillisen ollessa hallitsemassa kuninkaana Jumalan sijasta. Uudestisyntymisen kokemus tulee hyljätyksi kirkkoon liittymisen kunnian takia. Saatanan syvyydet olivat saapuneet tuohon aikakauteen. Ja tuon saatanan syvyyden hedelmät, jotka ovat valheet, murhat ja hirvittävät rikokset, tulivat siitä esiin.

PALKINTO

Ilm. 2:26-29: ”Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään – niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain – ja minä annan hänelle kointähden. Jolla on’ korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.”

”Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin.” Hengen tekoihin kohdistuvista huomautuksista käy selvästi ilmi, että Herra yrittää saada omansa näkemään Hänen käsityksensä vanhurskaista teoista. Neljä kertaa Hän mainitsee teot. Ja nyt Hän sanoo, että sille, joka tekee Hänen tekojansa uskollisesti loppuun asti, annetaan valta yli kansojen, ja hän tulee olemaan vahva, taitava, taipumaton hallitsija, joka osaa selviytyä voimallisesti mistä tahansa tilanteesta, niin että jopa kaikkein hirvittävin vihollinen tulee murtumaan jos tarvitaan. Hänen hallintavaltansa tulee olemaan Pojan hallintavallan kaltainen. Tämä on hyvin hämmästyttävää. Mutta katsokaamme tätä lupausta ajanjakson valossa. Voimakas Rooma, valtio taustanaan, tuhoten kuninkaita ja sotajoukkoja ja lainsäätäjiä, murtaa ja sortaa kaikki edessänsä. Se on tappanut miljoonia ja haluaa tappaa vielä miljoonia, jotka eivät kumarru sen edessä. Kärsimättömästi se asettaa tai syöksee vallasta kuninkaita milloin tahansa hän voi. Niin, sen sekaantuminen asioihin on tosiasiassa aiheuttanut monien kansojen kaatumisen, koska se on päättänyt hävittää Jumalan valitut. Sen teot ovat paholaisen tekoja, sillä se murhaa ja valehtelee niinkuin tämäkin. Mutta on tuleva päivä, jolloin Herra on sanova: ”Tuokaa nämä Minun viholliseni Minun eteeni ja lyökää heidät.” Silloin vanhurskaat tulevat olemaan Herransa kanssa, kun Hänen vanhurskas suuttumuksensa on lankeava Jumalan pilkkaajien ylle. Vanhurskaat, tullen Hänen kanssansa kirkkaudessa, tulevat hävittämään nuo, jotka hävittivät maan ja hävittivät Jumalan pyhiä. Tämä oli posken kääntämisen, kauhean ahdistuksen aikaa; mutta päivä on tuleva, jolloin totuus on vallitseva ja kuka on kestävä sen tulessa? Ainoastaan Herran lunastamat.

”Ja minä annan hänelle kointähden (aamutähden).” Ilm. 22:16 ja 2. Piet. 1:19 mukaan Jeesus on Aamutähti [engl. käännös]. ”Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas (aamutähti) kointähti.” ”Kunnes päivä valkenee ja (aamutähti) kointähti koittaa teidän sydämissänne.” Siksi Henki antaa lupauksen Pimeän ajan valituille, jotka ovat Hänelle kuuluvia, ja myöskin tulevissa ajanjaksoissa eläville.

Niinkuin olemme jo maininneet, samaistaa Jeesus itsensä jokaisen ajanjakson sanansaattajan kanssa. He vastaanottavat Häneltä ilmestyksen Sanasta jokaista aikakautta varten. Tämä Sanan ilmestys tuo Jumalan valitut ulos maailmasta ja täydelliseen yhteyteen Jeesuksen Kristuksen kanssa. Näitä sanansaattajia kutsutaan tähdiksi, koska he loistavat Pojan, Jeesuksen, lainattua tai heijastettua valoa. Heitä kutsutaan myös tähdiksi, koska he ’antavat valoa’ yöllä. Täten synnin pimeydessä he tuovat Jumalan valon Hänen kansallensa.

Tämä on Pimeä aika. Se on erityisen pimeä, sillä Herran Sana on melkein kokonaisuudessansa kätketty ihmisiltä. Tieto Korkeimmasta on melkein kadonnut. Kuolema on voittanut suuren joukon uskovia, kunnes heidän rivinsä ovat suureksi osaksi hävitetyt. Jumalan asiat olivat laskusuunnassa tänä aikana, ja näytti siltä, kuin saatana varmasti valloittaisi Jumalan kansan.

Jos koskaan ihmiset ovat tarvinneet lupausta koskien sitä maata, missä ei ole yötä, niin se oli Pimeän ajan ihmiset. Ja siksi Henki lupaa heille aamutähden. Hän kertoo heille, että Päätähti, Jeesus, Joka asuu Valossa, jota kukaan ihminen ei voi lähestyä, on tulevassa kuningaskunnassa valaiseva heidät Hänen omalla henkilökohtaisella läsnäolollansa. Hän ei ole käyttävä tähtiä (sanansaattajia) antamaan valoa pimeydessä enää pidempään. Jeesus itse on puhuva heille kasvoista kasvoihin, kun Hän jakaa kuningaskuntansa heidän kanssansa.

Aamutähti on silloin näkyvissä, kun aurinko alkaa loistaa. Kun meidän Aurinkomme (Jeesus) tulee, ei enää tarvita sanansaattajia; Hän on itse tuova rohkaisun sanomaa; ja kun Hän hallitsee kuningaskuntaansa, ja me elämme Hänen läsnäolossansa, on Sanan valo tuleva kirkkaammaksi ja kirkkaammaksi täyteen päivään asti.

Mitä muuta me voisimme kaivata kuin Jeesusta itseänsä? Eikö Hän olekin kaikki, niin Täydellisesti Kaikki.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Amen. Niin, Herra Jumala, salli meidän kuulla Sinun totuutesi Sinun Henkesi kautta.

CAB-09 LUKU 9 – LAODIKEAN SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 9 – The Laodicean Church Age)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 9: Laodikean seurakuntajakso

 

Ilmestyskirja 3:14-22

’Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:

Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!

Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.

Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.

Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.

Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.

Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.’

LAODIKEAN KAUPUNKI

Nimi Laodikea oli hyvin yleinen ja oli annettu useille kaupungeille samannimisten kuninkaallisten naisten kunniaksi, ja se merkitsee ”kansan oikeudet”. Tämä kaupunki oli yksi poliittisesti tärkeimpiä ja taloudellisesti kukoistavimpia kaupunkeja Vähä-Aasiassa. Tunnetut kansalaiset testamenttasivat suunnattomia summia kaupungille. Siellä oli suuri lääketieteellinen koulu. Sen asukkaat olivat huomattavia taiteissa ja tieteissä. Usein sitä kutsuttiin ”metropoliksi”, koska se oli kahdenkymmenenviiden muun kaupungin hallintopaikka. Siellä palvottiin pakanallista Zeus- jumalaa. Itseasiassa kaupunkia kerran kutsuttiin Diapolikseksi (Zeuksen kaupungiksi) heidän jumalansa kunniaksi. Neljännellä vuosisadalla siellä pidettiin tärkeä kirkolliskokous. Lukuisat maanjäristykset aiheuttivat lopullisesti sen täydellisen hylkäämisen.

Kuinka sopivia olivatkaan sen ominaisuudet edustamaan aikaa, jossa me elämme. Esim. he palvoivat yhtä jumalaa, Zeusta, joka oli jumalien johtaja ja isä. Tämä ennusti kahdennenkymmenennen vuosisadan ”yksi Jumala, kaikkien meidän isä” – uskonnollista perustetta, joka vie eteenpäin ihmisten veljeyttä, ja on jo nyt tuomassa yhteen protestantteja, katolisia, juutalaisia, hinduja jne, tarkoituksella, että yhteinen jumalanpalveluksen muoto voisi lisätä rakkauttamme, ymmärtämystämme ja huolenpitoamme toinen toisistamme. Katoliset ja protestantit ovat jo nyt kiihkeästi tavoittelemassa ja tosiasiassa voittamassa maaperää tälle liitolle sillä julkisesti tunnustetulla aikomuksella, että kaikki toiset seuraisivat. Juuri tämä asenne nähtiin YK:ssa, kun maailman johtajat kieltäytyivät tunnustamasta mitään hengellisen palvonnan yksilöityä kaavaa, vaan suosittelivat kaikkien erillisten kaavojen panemista syrjään toivoen, että kaikki uskonnot tulisivat tasoitetuiksi yhteen, sillä kaikki haluavat samoja päämääriä, kaikilla on samat tarkoitukset ja kaikki ovat pohjimmaltaan oikeassa.

Huomatkaa nimi – Laodikea – ”kansan oikeus”. Onko koskaan ollut sellaista aikaa, kuin kahdennenkymmenennen vuosisadan seurakuntajakson aika, joka on nähnyt KAIKKIEN kansojen nousevan ja vaativan tasa-arvoisuutta; yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti. Tämä on kommunistien aika, jossa kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, vaikka se on niin vain teoriassa. Tämä on poliittisten puolueiden aika, jotka kutsuvat itseään kristillis-demokraateiksi, kristillis-sosialisteiksi, kristilliseksi valtioliitoksi jne. Meidän vapaamielisten teologiemme mukaan Jeesus oli sosialisti, ja varhaiskirkko harjoitti Hengen johdossa sosialismia, joten meidän siis pitäisi tehdä samoin nykyäänkin.

Kun entisajan ihmiset kutsuivat Laodikeaa metropoliksi, oli tämä esikuvana yhdelle maailmanhallitukselle, jota me nykyään olemme saamassa aikaan. Kun ajattelemme kaupunkia suuren kirkolliskokouksen pitopaikkana, näemme esikuvan ekumeenisesta liikkeestä tänä päivänä, jossa tulemme hyvin pian näkemään kaikkien niin sanottujen kristittyjen tulevan yhteen. Todellakin, kirkko ja valtio, uskonto ja politiikka ovat tulossa yhteen. Lusteita sidotaan yhteen. Vehnä tulee olemaan pian valmista aittoihin.

Se oli maanjäristysten kaupunki; sellaisten, jotka viimein tuhosivat sen. Tämä seurakuntajakso tulee päättymään siihen, että Jumala ravistelee koko maailmaa, joka on mennyt rakastelemaan vanhan porton kanssa. Eivät ainoastaan maailmanjärjestelmät murene, vaan itse maata tullaan ravistelemaan ja sitten uudistamaan tuhatvuotista valtakuntaa varten.

Kaupunki oli rikas, hyvinvoinnin lahjalla varustettu. Se oli täynnä kulttuuria; runsaasti tieteen harjoitusta. Juuri niinkuin nytkin on. Kirkot ovat rikkaita. Jumalanpalvelus on kaunista ja muodollista, mutta kylmää ja kuollutta. Kulttuuri ja kasvatus ovat ottaneet Hengen antaman Sanan paikan, usko on korvattu tieteellä, niin että ihminen on materialismin uhri.

Joka suhteessa muinaisen Laodikean huomataan uudelleen syntyneen kahdennenkymmenennen vuosisadan Laodikean seurakuntajaksossa. Voikoot Jumalan armosta ne, joilla on korva kuulla, tulla ulos hänestä, niin etteivät he olisi osallisia hänen synneistänsä ja johdonmukaisesta tuomiostansa.

LAODIKEAN SEURAKUNTAJAKSO

Laodikean seurakuntajakso alkoi noin kahdennenkymmenennen vuosisadan vaihteen jälkeen, ehkä 1906. Kuinka kauan se tulee kestämään? Jumalan palvelijana, jolla on ollut paljon näkyjä, ja joista YKSIKÄÄN ei ole koskaan ollut pitämättä paikkaansa; sallikaa minun sanoa ennalta (en sano profetoida, vaan sanoa ennalta) että tämä seurakuntajakso tulee loppumaan noin vuoden 1977 vaiheilla. Suottehan anteeksi henkilökohtaisen huomautuksen tässä. Minä perustan tämän ennustuksen seitsemälle, yhtämittaiselle näylle, jotka tulivat minulle eräänä sunnuntaiaamuna kesäkuussa 1933. Herra Jeesus puhui minulle ja sanoi, että Herran tulemus oli lähestymässä, mutta että ennenkuin Hän tulisi, seitsemän suurta tapahtumaa tulisi tapahtumaan. Kirjoitin ne kaikki ylös ja tuona aamuna annoin eteenpäin Herran ilmestyksen. Ensimmäinen näky oli se, että Mussolini tulisi miehittämään Etiopian ja tämä kansakunta tulisi lankeamaan hänen jalkoihinsa. Tietenkin tuo näky synnytti joitakin jälkikaikuja, ja jotkut olivat hyvin vihaisia, kun sanoin sen, eivätkä halunneet uskoa sitä. Mutta se tapahtui tuolla tavoin. Hän vain meni sinne uudenaikaisine aseineen ja otti komennon. Maan asukkailla ei ollut mitään mahdollisuutta vastustaa. Mutta näky myöskin kertoi, että Mussolinilla tulisi olemaan kauhea loppu hänen oman kansansa käännyttyä häntä vastaan. Kävi niin, että se tapahtui tarkasti siten, kuin olin sanonut sen tapahtuvan.

Seuraava näky kertoi etukäteen, että itävaltalainen, nimeltään Adolf Hitler, nousisi Saksan diktaattoriksi ja että hän tulisi vetämään maailman sotaan. Näky näytti Siegfrid-linjan, ja kuinka meidän joukoillamme tulisi olemaan kauhea aika sen ylittämisessä. Sitten näky näytti, että Hitlerin loppu tulisi olemaan salaperäinen.

Kolmas näky käsitteli maailmanpolitiikkaa, sillä se näytti minulle, että tulisi olemaan kolme suurta ISMiä; fasismi, natsismi ja kommunismi, mutta että kolmas tulisi nielemään kaksi ensimmäistä. Ääni kehoitti: ”TARKKAILE VENÄJÄÄ, TARKKAILE VENÄJÄÄ. Pidä silmäsi pohjoisen kuninkaassa.”

Neljäs näky näytti suuria edistysaskeleita tieteessä, jotka tulisivat toisen maailmansodan jälkeen. Se päättyi näyllä autosta, jossa oli kattona muovikupla, ja se kiisi kauniita valtateitä pitkin kauko-ohjauksen alaisena, niin että ihmiset näyttivät istuvan tässä autossa ilman ohjauspyörää ja he pelasivat jonkinlaista peliä huvitellaksensa.

Viides näky käsitteli aikamme moraaliongelmaa, keskittyen enimmäkseen naisten ympärille. Jumala näytti minulle, että naiset alkoivat tulla ulos asemastaan silloin, kun heille annettiin äänioikeus. Sitten he leikkasivat hiuksensa, mikä merkitsi sitä, etteivät he enää olleet miehen alaisia, vaan vaativat joko tasavertaisia, tai useissa tapauksissa enemmän kuin tasavertaisia oikeuksia. He omaksuivat miehen vaatetuksen, ja edelleen he vähensivät vaatetustaan, kunnes viimeinen kuva, jonka näin, oli nainen, joka oli alaston lukuunottamatta pientä viikunapuunlehden tapaista esiliinaa. Tämän näyn yhteydessä näin hirvittävää turmeltuneisuutta ja koko maailman moraalisen tilanteen.

Sitten kuudennessa näyssä nousi USA:ssa esiin mitä kaunein, mutta julma nainen. Hän piti ihmisiä täydellisessä hallinnassaan. Uskoin, että tämä mahdollisesti oli roomalaiskatolisen kirkon nousu, vaikka tiesinkin, että se saattoi olla mahdollisesti näky jostakin naisesta, joka nousisi suurella voimalla USA:ssa naisten äänestämänä.

Viimeinen, eli seitsemäs näky, oli se, jossa kuulin mitä kauheimman räjähdyksen. Kun käännyin katsomaan, en nähnyt muuta kuin pirstaleita, kraatereita ja savua yli koko Amerikan.

Näiden näkyjen perusteella, yhdessä nopeiden muutosten kanssa, jotka ovat pyyhkäisseet maailmaa viimeisinä viitenäkymmenenä vuotena, MINÄ SANON ENNALTA (en profetoi), että nämä näyt tulisivat kaikki täyttymään vuoteen 1977 mennessä. Ja vaikka moni voi ajatella, että tämä on edesvastuuton lausunto kun tiedetään, että Jeesus sanoi, ettei kukaan ihminen tiedä päivää eikä tuntia, minä silti pidän kiinni tästä ennustuksesta vielä nyt kolmenkymmenen vuoden päästä. Sillä Jeesus EI sanonut, ettei kukaan ihminen tiedä vuotta, kuukautta tai viikkoa, jolloin Hänen tulemuksensa täyttyy. Minä siis toistan: minä vilpittömästi uskon ja ylläpidän käsitystäni, miehenä, joka tuntee Jumalan Sanan jumalallisen innoituksen kanssa, että vuoden 1977 pitäisi päättää maailmanjärjestelmät, ja ennakoida tuhatvuotista valtakuntaa.

Sallikaa minun nyt sanoa tämä: Voiko kukaan osoittaa, että jokin noista näyistä on ollut väärä? Eivätkö ne olekin kaikki täyttyneet? Kyllä, jokainen niistä on täyttynyt, tai on kehittymässä täyttyäkseen. Mussolini valloitti Etiopian menestyksellisesti, kaatui sitten ja menetti kaiken. Hitler aloitti sodan, jota hän ei voinut lopettaa ja kuoli salaperäisesti. Kommunismi voitti nuo kaksi muuta ISMiä. Muovikupuinen auto on rakennettu ja odottaa vain parempia tieverkkoja. Naiset ovat jo kaikkea muuta paitsi aivan alastomia, ja pukeutuvat jo nyt yläosattomiin uimapukuihin. Ja aivan hiljattain eräänä päivänä näin aikakauslehdessä juuri sen puvun, jonka näin näyssä (jos sitä yleensä voi kutsua puvuksi). Se oli muovinen läpinäkyvä vaate, jossa oli kolme tummennettua täplää, jotka peittivät molemmat rinnat pieneltä alalta, ja sitten siinä oli tumma paikka, kuin pieni esiliina alapuolella. Katolinen kirkko on nousussa. Meillä on ollut yksi katolinen presidentti, ja ilman epäilystä tulee olemaan toinenkin. Mitä on jäljellä? Ei mitään, paitsi Hebr. 12:26: ”Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin.” Vielä kerran tulee Jumala ravistelemaan maata ja sen mukana kaikkea irrallista, mitä vain ravistella voidaan. Sitten Hän tulee uudistamaan sen. Juuri viime maaliskuussa, 1964, pitkänäperjantaina Alaskassa sattunut maanjäristys vavisutti koko maailmaa, vaikkakaan ei saattanut sitä pois tasapainosta. Mutta Jumala antoi varoituksensa kuulua siitä, mitä Hän tulee pian tekemään suuremmassa mittakaavassa. Hän tulee tärisyttämään ja heiluttamaan tätä synnin kiroamaa maailmaa. Veljeni, sisareni, on vain yksi paikka, joka voi kestää tämän ravistelun, ja se on Jeesuksessa Kristuksessa. Ja minä pyytäisin sinua, kun Jumalan armo vielä on tarjolla sinulle, että antaisit koko elämäsi varauksetta Hänelle, Jeesukselle Kristukselle, joka uskollisen paimenen tavoin tulee pelastamaan sinut ja huolehtimaan sinusta ja esittämään sinut syyttömänä kunniassa, ylitsevuotavan suuressa ilossa.

SANANSAATTAJA

Epäilen suuresti, tokko mikään seurakuntajakso todella tunsi sanansaattajaa, jonka Jumala sille lähetti, lukuunottamatta ensimmäistä ajanjaksoa, jossa Paavali oli sanansaattaja. Ja myöskään tuona aikana monet eivät tunteneet häntä siksi, mikä hän oli.

Tämä seurakuntajakso, jossa me elämme, tulee olemaan hyvin lyhyt jakso. Tapahtumat tulevat etenemään hyvin nopeasti. Siksi sanansaattajan Laodikean seurakuntajaksolle täytyy olla keskuudessamme jo nyt, vaikka me emme ehkä tunne häntä vielä. Mutta tulee varmasti olemaan aika, jolloin hän tulee tunnetuksi. Nyt voin osoittaa tämän, koska meillä on sanankohta, joka kuvaa hänen palvelustehtäväänsä.

Ennenkaikkea tämä sanansaattaja tulee olemaan profeetta. Hänellä tulee olemaan profeetan tehtävä. Hänellä tulee olemaan profeetallinen palvelustehtävä. Se tulee olemaan kiinteästi Sanan perustalla, koska kun hän profetoi tai kun hänellä on näky, tulee se AINA tapahtumaan. Hän tulee vahvistetuksi profeettana tarkkuutensa tähden. Vakuus siitä, että hän on profeetta, löytyy Ilm. 10:7: ”…vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.” Nyt tämä henkilö, jota tässä jakeessa kutsutaan enkeliksi, EI ole taivaallinen olento. Kuudes trumpettia puhaltava enkeli, joka on taivaallinen olento, on Ilm. 9:13 ja seitsemäs on Ilm. 11:15. Tämä Ilm. 10:7 on seitsemännen seurakuntajakson sanansaattaja, ja on mies, ja hänen tulee tuoda sanoma Jumalalta, ja hänen sanomansa ja palvelustehtävänsä tulee päättämään Jumalan salaisuuden, kuten on selvitetty Hänen palvelijoilleen, profeetoille. Jumala tulee kohtelemaan tätä viimeistä sanansaattajaa profeettana, SILLÄ HÄN ON PROFEETTA. Sama oli Paavali ensimmäisellä seurakuntajaksolla, ja niin on myöskin tällä viimeisellä jaksolla. Aamos 3:6-7: ”Puhalletaanko pasunaan kaupungissa, niin ettei kansa peljästy? Tahi tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut? Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.”

Mitä nuo seitsemän ukkosenjylinää sanoivat, ei kukaan tiedä. Mutta meidän tarvitsee tietää se. Ja tarvitaan profeetta, joka saa ilmestyksen, sillä Jumalalla ei ole muuta tapaa tuoda esiin raamatullisia paljastuksia paitsi profeetan kautta. Sana tuli aina profeetan kautta ja tulee aina olemaan niin. Jopa satunnaisella Kirjoitusten selaamisella käy selväksi, että tämä on Jumalan laki. Muuttumaton Jumala muuttumattomine teineen poikkeuksetta lähetti profeetan joka ajanjaksossa, jossa ihmiset olivat poikenneet jumalallisesta järjestyksestä. Molempien, sekä teologien että kansan, ollessa poikenneena Sanasta, lähetti Jumala aina palvelijansa näille ihmisille (mutta erillään teologeista, jumaluusoppineista) korjatakseen valheellisen opetuksen ja johtaakseen ihmiset takaisin Jumalan luo.

Näemme siis seitsemännen seurakuntajakson sanansaattajan tulevan, ja hän on profeetta.

Emme näe tämän profeetan tuloa ainoastaan tässä Ilm. 10:7, vaan huomaamme, että Sana ilmoittaa Elian tulosta ennenkuin Jeesus palaa. Matt. 17:10: ”Ja Hänen opetuslapsensa kysyivät Häneltä sanoen: ’Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää tulla ensin?’ Jeesus vastasi ja sanoi: ’Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen.'” Ennen Herramme tuloa Eliaan täytyy tulla takaisin ennalleenasettamistyöhön seurakunnassa. Tämä on se, mitä Mal. sanoo: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.” Ehdottomasti ei ole epäilystä sen suhteen, että Eliaan täytyy tulla takaisin ennen Jeesuksen tuloa. Hänellä on erityinen työ täytettävänä. Tämä tehtävä on Mal. 4:6, joka sanoo: ”Ja hän on kääntävä lasten sydämet heidän isiensä puoleen.” Tiedämme tämän olevan hänen erityisen tehtävänsä tällä ajalla siitä, että se Kirjoitusten osa on jo täyttynyt, joka sanoo: ”Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen.” Se täyttyi silloin, kun Elian palvelustehtävä oli täällä Johannes Kastajassa. Luuk. 1:17: ”Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan.” Johanneksen palvelustehtävässä ”isien sydämet tulivat käännetyiksi lasten puoleen.” Me tiedämme sen, koska Jeesus sanoi niin. Mutta ei sanota, että lasten sydämet tulivat käännetyiksi isien puoleen. Tämä on vielä tapahtumatta. Viimeisten päivien lasten sydämet tullaan kääntämään takaisin heidän helluntain aikaisten isiensä puoleen. Johannes valmisti isät Jeesukselle, jotta Tämä voisi toivottaa lapset tervetulleiksi lammastarhaan. Nyt tämä profeetta, jonka ylle Elian Henki lankeaa, tulee valmistamaan lapset toivottamaan Jeesus tervetulleeksi takaisin.

Jeesus kutsui Johannes Kastajaa Eliaaksi. Matt. 17:12: ”Mutta minä sanon teille, että Elias on jo tullut. Mutta he eivät tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat.” Syy siihen, miksi Hän kutsui Johannesta Eliaksi, oli se, että sama Henki, joka oli Eliaan yllä, oli tullut takaisin Johanneksen ylle, aivan kuten tuo Henki oli tullut Elisan ylle kuningas Ahabin hallituskauden jälkeen. Nyt jälleen kerran tuo Henki on tuleva takaisin toisen miehen ylle juuri ennenkuin Jeesus tulee. Hän tulee olemaan profeetta. Jumala tulee osoittamaan, että hän on profeetta. Koska Jeesus itse lihassa ei tule olemaan täällä todistamassa hänen palvelustehtäväänsä (kuten Hän teki Johannes Kastajan ollessa kyseessä), sen tulee tekemään Pyhä Henki. Siten tämän profeetan palvelustehtävään on liittyneenä suuri ja ihmeellinen Pyhän Hengen tekojen ilmituominen. Profeetan tehtävän ollessa kyseessä, jokainen ilmestys tulee täyttymään, toteutumaan. Ihmeelliset voimateot tulevat tapahtumaan hänen käskystänsä. Sitten hän tulee tuomaan esiin sanoman, jonka Jumala on hänelle antanut Sanassa: kääntää ihmiset takaisin totuuteen ja Jumalan todelliseen voimaan. Jotkut tulevat kuuntelemaan, mutta enemmistö tulee kulkemaan kaavan mukaan ja hylkäämään hänet.

Koska tämä profeetta-sanansaattaja Ilm. 10:7:ssä tulee olemaan sama kuin Mal. 4:5-6, tulee hän luonnollisesti olemaan kuin Elias ja Johannes Kastaja. Molemmat miehet olivat asetetut erilleen heidän päiviensä hyväksytyistä uskonnollisista kouluista. Molemmat olivat erämaan miehiä. Molemmat toimivat vain silloin, kun heillä oli ”Näin sanoo Herra” suoraan Jumalalta ilmestyksen kautta. Molemmat olivat uskonnollisia määräyksiä ja sen päivän uskonnollisia johtajia vastaan. Mutta ei ainoastaan tätä, vaan he sivalsivat ruoskan tavoin jokaista, joka oli turmeltunut tai turmeli toisia. Ja huomatkaa, että molemmat profetoivat paljon moraalittomia naisia ja heidän tapojaan vastaan. Elia kohotti äänensä Iisebeliä vastaan ja Johannes nuhteli ankarasti Herodiasta, Filippuksen vaimoa.

Vaikka hän ei tulekaan olemaan suosittu, tulee Jumala vahvistamaan hänet. Kuten Jeesus vahvisti Johanneksen toiminnan ja Pyhä Henki vahvisti Jeesuksen, voimme hyvin odottaa, että ensinnäkin Pyhä Henki vahvistaa hänet toimimalla hänen elämässään voimatekojen kautta, jotka ovat vastaansanomattomia ja joita ei tavata muualla, sekä toiseksi, että Jeesus itse palatessaan tulee vahvistamaan hänet, aivan kuten Hän vahvisti Johanneksenkin. Johannes todisti, että Jeesus oli tulossa; samoin tulee tämäkin mies todistamaan Jeesuksen tulosta. Ja juuri Jeesuksen Kristuksen paluu tulee osoittamaan, että tämä mies todella oli Hänen toisen tulemuksensa edelläkävijä. Tämä on lopullinen todiste siitä, että tämä todellakin on Mal. 4:ssä mainittu profeetta, sillä Jeesuksen itsensä ilmestyminen tulee olemaan pakanain aikakauden loppu. Silloin tulee olemaan liian myöhäistä niille, jotka ovat hyljänneet Hänet.

Vielä enemmän selventääksemme esitystämme tästä viimeisen ajan profeetasta, huomatkaamme erityisesti, että Matt. 11:12 mainittu profeetta oli Johannes Kastaja, josta oli edeltä kerrottu Mal. 3:1: ”Katso, minä lähetän sanansaattajani, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton enkeli, jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo Herra Sebaot.” Matt. 11:9-11: ”Vai mitä te lähditte? profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. Tämä on se, josta on kirjoitettu: ’Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi’. Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.” Tämä on jo tapahtunut. Tämä on kaikki ohitse. Mutta huomatkaa nyt Mal. 4:1-6: ”Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa. Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat ja tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot. Muistakaa minun palvelijani Mooseksen laki, jonka minä Hoorebilla hänelle säädin koko Israelia varten käskyiksi ja oikeuksiksi. Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.” Katsokaa, välittömästi tämän Elian tulon jälkeen maa tullaan puhdistamaan tulella ja jumalattomat poltetaan tuhkaksi. Tietenkään tämä ei tapahtunut Johannes Kastajan aikana (sen aikakauden Elia). Jumalan Henki, joka profetoi sanansaattajan lähettämisestä Mal. 3:1 (Johannes) toisti ainoastaan aikaisempaa profeetallista lausuntoaan Jes. 40:3, joka oli annettu n. 300 vuotta tätä ennen: ”Huutavan ääni kuuluu: ’Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme’.” Nyt Johannes Pyhän Hengen kautta toi sekä Jesajan että Malakian äänen kuuluviin Matt. 3:3: ”Sillä hän on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: ’Huutavan ääni kuuluu erämaassa: Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi’.” Täten voimme hyvin nähdä näistä Sanan kohdista, että profeetta Mal.3:ssa, joka oli Johannes Kastaja, EI ollut Mal. 4:ssä mainittu profeetta, vaikka todellakin sekä Johannes Kastajan että tämän viimeisen päivän profeetan yllä on sama Henki, joka oli Elian yllä.

Nyt tämä Mal. 4 ja Ilm. 10:7 mainittu sanansaattaja tulee tekemään kaksi asiaa: Ensinnäkin: Mal. 4 mukaan hän tulee kääntämään lasten sydämet isien puoleen. Toiseksi: Hän tulee paljastamaan seitsemän ukkosenjylinän salaisuudet, Ilm. 10, jotka ovat seitsemän sinetin sisältämät salaisuudet. Juuri nämä jumalallisesti paljastetut salatut totuudet tulevat kirjaimellisesti kääntämään lasten sydämet heidän ensimmäisen helluntain aikaisten isiensä puoleen. Täsmälleen näin on.

Tarkastelkaapa myöskin seuraavaa: Tämä profeetta-sanansaattaja tulee olemaan luonteeltaan ja tavoiltaan kuten Elia ja Johannes kastaja. Tämän sanansaattajan päivänä ihmiset tulevat olemaan samanlaisia kuin he olivat Ahabin (Elian aikaisen kuninkaan) ja Johannes Kastajan päivinä. Ja koska ne tulevat olemaan VAIN LAPSET, joiden sydämet käännetään, ainoastaan he tulevat kuuntelemaan. Ahabin päivinä löytyi ainoastaan seitsemäntuhatta oikean siemenen israelilaista. Johannes Kastajan päivinä oli myös vain harvoja. Enemmistö harjoitti haureutta epäjumalien kanssa molempina aikoina.

Haluan vielä tehdä yhden vertailun Laodikean ajan sanansaattajan ja Johanneksen, Jeesuksen ensimmäistä tulemusta edeltäneen profeetta-sanansaattajan välillä. Ihmiset erehtyivät pitämään häntä Messiaana. Joh. 1:19-20: ”Ja tämä on Johanneksen todistus, kun juutalaiset lähettivät hänen luoksensa Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ’Kuka sinä olet?’ Ja hän tunnusti eikä kieltänyt; ja hän tunnusti: ’Minä en ole Kristus’.” Nyt tämä viimeisen päivän profeetta-sanansaattaja tulee omaamaan sellaisen voiman Herran edessä, että tulee olemaan niitä, jotka erehtyvät pitämään häntä Messiaana. (Maailmassa tulee lopunaikana olemaan henki, joka johtaa joitakin harhaan ja saa heidät uskomaan tämän. Matt. 24:23-26: ”Jos silloin joku sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus’, tahi: ’Tuolla’, niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. Sentähden, jos teille sanotaan: ’Katso, hän on erämaassa’, niin älkää menkö sinne, tahi: ’Katso, hän on kammiossa’, niin älkää uskoko.”) Mutta älkää te uskoko sitä. Hän ei ole Jeesus Kristus. Hän ei ole Jumalan Poika. Hän on YKSI VELJISTÄ, PROFEETTA, SANANSAATTAJA, JUMALAN PALVELIJA. Hän ei tarvitse suurempaa kunniaa kuin sen, minkä Johannes vastaanotti, kun hän huusi: ”Minä en ole se, MUTTA HÄN TULEE MINUN JÄLKEENI.”

Ennenkuin lopetamme tämän osan Laodikean seurakuntajakson sanansaattajasta, täytyy meidän vakavasti tarkastella kahta ajatusta. Ensiksikin: Tällä ajalla tulee olemaan YKSI profeetta-sanansaattaja. Ilm. 10:7 sanoo: ”…vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen (yksikkö)…” Ei koskaan ole ollut aikaa, jolloin Jumala olisi antanut kaksi suurta profeettaa samanaikaisesti. Hän antoi Eenokin yksin, Nooan yksin; Hän antoi Mooseksen, jolla yksin oli Sana, vaikka toisetkin profetoivat. Johannes Kastaja tuli YKSIN. Nyt viimeisenä päivänä tulee olemaan PROFEETTA (ei naisprofeetta, vaikka tällä ajalla onkin enemmän naisia, jotka ilmoittavat antavansa Jumalan ilmestyksen kuin miehiä), ja horjumaton Sana sanoo, että hän (profeetta) tulee paljastamaan salaisuudet lopunajan ihmisille ja kääntämään lasten sydämet isien puoleen. On niitä, jotka sanovat, että Jumalan kansa tulee kerääntymään yhteen kootun ilmestyksen kautta. Minä vastustan tätä lausuntoa. Se on pelkkä epäpätevä olettamus Ilm. 10:7 valossa. En kiellä, että tulee esiintymään profeettoja, aivankuin Paavalinkin päivinä oli Agabus, profeetta, joka profetoi tulevasta nälänhädästä. En kiellä, että ihmiset tulevat profetoimaan tässä lopunajassa, ja että heidän palvelustehtävänsä voi olla ja onkin oikea. Olen samaa mieltä siitä, että asia on näin. MUTTA KIELLÄN SANAN HORJUMATTOMAN TODISTUSAINEISTON NOJALLA, ETTÄ ON USEAMPI KUIN YKSI PROFEETTA-SANANSAATTAJA, JOKA TULEE PALJASTAMAAN SANAN SISÄLTÄMÄT SALAISUUDET, JA JOLLA ON PALVELUSTEHTÄVÄNÄÄN KÄÄNTÄÄ LASTEN SYDÄMET ISIEN PUOLEEN. ”Näin sanoo Herra” kestää pystyssä Hänen erehtymättömän Sanansa kautta; se tulee kestämään ja tullaan vahvistamaan ja osoittamaan oikeaksi. On olemassa yksi profeetta-sanansaattaja tälle ajalle. Pelkästään inhimillisen käytöksen perustalta jokainen tietää, että missä on monia ihmisiä, siellä mielipiteet jakaantuvat heidän kaikkien kannattamansa pääopin pienemmissä yksityiskohdissa. Kenellä sitten on tuleva olemaan erehtymättömyyden voima, joka tullaan ennalleenasettamaan tänä viimeisen seurakuntajakson aikana, sillä tänä viimeisenä ajanjaksona tullaan jälleen ilmituomaan Puhdas Sana-Morsian? Tämä tarkoittaa sitä, että meillä tulee olemaan jälleen kerran SANA sellaisena, kuin se oli täydellisesti annettu ja täydellisesti ymmärretty Paavalin päivinä. Kerron teille, kenellä se tulee olemaan. Se tulee olemaan profeetalla, joka on yhtä perinpohjaisesti vahvistettu (Pyhän Hengen työn kautta), tai jopa perusteellisemminkin vahvistettu, kuin kuka tahansa profeetta kaikkina aikoina Eenokista tähän päivään asti, koska tällä miehellä pakostakin on oltava profeetallinen palvelustehtävä, ja Jumala tulee tuomaan hänet julki. Hänen ei tarvitse puhua itsensä puolesta; Jumala tulee puhumaan hänen puolestaan merkkien äänellä. Amen.

Toinen ajatus, joka meidän täytyy painaa sydämiimme, on se, että seitsemän seurakuntajaksoa alkoivat, lähtivät alkuun, yhtä hyvin antikristillisen hengen kuin Pyhän Hengen (joka olkoon siunattu iankaikkisesti) saattamina. 1. Joh. 4:1: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta, sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.” Huomasitteko? Antikristuksen henki on samaistunut väärien profeettojen kanssa. Seurakuntajaksot alkoivat väärillä profeetoilla ja ne tulevat päättymään väärillä profeetoilla. Nyt tietysti tulee olemaan TODELLINEN VÄÄRÄ PROFEETTA suuressa mittakaavassa, se, joka mainitaan Ilmestyskirjassa. Mutta nyt ennen hänen ilmestymistään tulee ilmestymään monia vääriä profeettoja. Matt. 24:23-26: ”Jos silloin joku sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus’, tahi: ’Tuolla’, niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. Sentähden, jos teille sanotaan: ’Katso, hän on erämaassa’, niin älkää menkö sinne, tahi: ’Katso, hän on kammiossa’, niin älkää uskoko.” Nämä profeetat on tunnistettu meitä varten monissa muissa raamatunkohdissa, kuten seuraavissa: 2. Piet. 2:1-2: ”Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi.” 2. Tim. 4:3-4: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.” 1. Tim. 4:1: ”Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja.” Jokaisessa tapauksessa huomaatte, että väärä profeetta on sellainen, joka on Sanan ulkopuolella. Aivan kuten osoitimme teille, että antikristus merkitsee anti-Sanaa, siten nämäkin väärät profeetat tulevat turmellen Sanaa, antaen sille merkityksen, joka soveltuu heidän omiin saatanallisiin päämääriinsä. Oletteko koskaan huomanneet kuinka ihmiset, jotka johtavat toisia harhaan, sitovat heidät tiukasti itseensä pelon avulla? He sanovat, että jos ihmiset eivät tee, mitä he sanovat, tai jos he jättävät heidät, niin siitä seuraa tuho. Tällaiset ovat valheprofeettoja, sillä oikea profeetta tulee aina johtamaan ihmiset Sanaan ja sitomaan ihmiset Jeesukseen Kristukseen, ja hän ei käske ihmisiä pelkäämään häntä tai sitä, mitä hän sanoo, vaan pelkäämään sitä, mitä Sana sanoo. Huomatkaa, kuinka nämä ihmiset Juudaksen tavoin ovat liikkeellä rahan tähden. He saavat teidät myymään kaiken, mitä teillä on ja antamaan sen heille ja heidän ohjelmilleen. He kuluttavat enemmän aikaa uhrien keräämiseen kuin Sanaa varten. Nuo, jotka yrittävät käyttää lahjoja, käyttävät niitä hyödykseen, jolloin ollaan virheellisen toiminnan tuntumassa, ja sitten pyytävät rahaa, ja laiminlyövät Sanan ja sanovat sitten, että se on Jumalasta. Ja ihmiset tulevat menemään heidän luokseen, kannattavat ja tukevat heitä, uskovat heitä, tietämättä, että se on kuoleman tie. Niin, maa on täynnä lihallisia jäljittelijöitä. Tuona viimeisenä aikana he koettavat matkia tuota profeetta-sanansaattajaa. Skeuaan seitsemän poikaa koettivat matkia Paavalia. Simon-noita koetti matkia Pietaria. Heidän jäljittelynsä tulee olemaan lihallista. He eivät kykene saamaan aikaan sitä, mitä todellinen profeetta voi saada aikaan. Kun hän sanoo, että herätys on ohitse, tulevat he kulkemaan ympäriinsä puhuen suuresta herätyksestä sanoen, että mitä ihmisillä on, on täysin oikein ja että Jumala on tekevä suurempia ja ihmeellisempiä tekoja kansan keskuudessa. Ja ihmiset tulevat lankeamaan siihen. Nämä samaiset väärät profeetat tulevat väittämään, että viimeisen ajan sanansaattaja ei ole jumaluusoppinut (teologi), ja sentähden häntä ei tulisi kuunnella. He eivät kykene aikaansaamaan sitä, mitä sanansaattaja; Jumala ei tule vahvistamaan heitä, kuten Hän vahvistaa tuon viimeisen ajan profeetan. Suurilla, pöyhkeillä sanoillaan ja maailmanlaajuisen arvostuksensa painolla he varoittavat ihmisiä kuuntelemasta tuota miestä ja he sanovat, että hän opettaa väärin. He seuraavat tarkoin isiään, fariseuksia, jotka olivat perkeleestä, sillä he väittivät, että sekä Jeesus että Johannes Kastaja opettivat väärin.

Miksi nyt sitten nämä väärät profeetat nousevat oikeaa profeettaa vastaan ja mitätöivät hänen opetuksensa? Koska he noudattavat niiden esivanhempiensa jälkiä, jotka Ahabin päivinä vastustivat Miikaa. Silloin heitä oli siellä neljäsataa ja kaikki olivat yksimielisiä; ja puhumalla kaikki samalla tavalla, he harhauttivat kansan. Mutta yksi profeetta – vain yksi – oli oikeassa ja kaikki muut väärässä, koska Jumala oli uskonut ilmestyksen YHDEN AINOAN haltuun.

Varokaa vääriä profeettoja, sillä he ovat raatelevia susia.

Jos vielä olet jollakin tavoin epäileväinen tämän suhteen, niin pyydä Jumalaa Henkensä kautta täyttämään sinut ja opastamaan sinua, sillä TODELLISIA VALITTUJA EI VOIDA JOHTAA HARHAAN. Ymmärsitkö tämän? Ei ole olemassa ketään ihmistä, joka voisi johtaa sinut harhaan. Paavali ei olisi voinut johtaa harhaan yhtään valittua siinä tapauksessa, että hän olisi ollut väärässä. Ja tuossa ensimmäisessä, Efeson seurakuntajaksossa, valittuja ei voitu johtaa harhaan, sillä he koettelivat väärät apostolit ja profeetat ja huomasivat heidät valehtelijoiksi ja ajoivat heidät ulos. Halleluja! HÄNEN lampaansa kuulevat Hänen äänensä ja ne seuraavat HÄNTÄ. Amen. Minä uskon sen.

TERVEHDYS

Ilm. 3:14: ”Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku.”

Eikö tämä olekin mitä ihmeellisin kuvaus meidän Herramme ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen ominaisuuksista? Nämä sanat herättävät minussa halun huutaa. Ne tuovat sellaisen todellisuuden hengen sydämeeni. Pelkkä niiden lukeminen, jopa ennen Hengen läpikotaista paljastusta niistä, värisyttää minua.

Jeesus antaa tämän kuvauksen itsestään viimeiseen ajanjaksoon nähden. Armon päivät ovat kulumassa loppuun. Hän on katsonut ensimmäisestä vuosisadasta suoraan kahdenteenkymmenenteen vuosisataan ja kertonut meille kaikki näitä ajanjaksoja koskevat asiat. Ennenkuin Hän paljastaa viimeisen kauden luonteenpiirteet meille, Hän suo meille yhden viimeisen silmäyksen omaan suloiseen ja korkeimpaan Jumaluuteensa. Tämä on korkein (capstone) ilmestys Hänestä itsestään.

Näin sanoo ”AMEN”. Jeesus on Jumalan Amen. Jeesus on Jumalan ”Niin Se Olkoon”. Amen merkitsee lopullisuutta. Se merkitsee hyväksymistä. Se merkitsee voittavaa lupausta. Se merkitsee muuttumatonta lupausta. Se merkitsee Jumalan sinettiä.

Haluan teidän tarkkailevan tätä nyt huolellisesti ja näkevän jotakin todella suloista ja kaunista. Minä sanoin, että tämä on Hänen lopunajan ilmestyksensä Hänestä itsestään. Kun armon päivä loppuu, silloin tuhatvuotinen valtakunta tulee hyvin pian sen jälkeen; eikö olekin niin? No niin, lukekaa kanssani Jesaja 65:16-19: ”Joka maassa itsensä siunaa, siunaa itsensä totisen Jumalan nimeen, ja joka maassa vannoo, vannoo totisen Jumalan nimeen; sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut ja peitossa minun silmiltäni. Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu;vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon. Sillä katso, iloksi luon minä Jerusalemin, riemuksi sen kansan. Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.” Tämä koskee tuhatvuotista valtakuntaa. Mutta ennenkuin menemme siihen, niin kuulkaa, mitä Hän sanoo jakeessa 16: ”Joka maassa itsensä siunaa, siunaa itsensä totisen Jumalan nimeen.” Niin, tämä on totta, mutta oikea käännös ei ole ”totinen Jumala”, vaan AMENEN Jumala. Niinpä kyseinen kohta voidaan lukea: ”Joka maassa itsensä siunaa, siunaa itsensä AMENEN Jumalan nimeen, ja joka maassa vannoo, vannoo AMENEN Jumalan nimeen; sillä entiset ahdistukset ovat unhotetut ja peitossa minun silmiltäni.” Halleluja. Tässä on Vanhan Testamentin Jehova, ”Amenen Jumala”. Tässä on Uuden Testamentin Jeesus, ”Amenen Jumala”. Kuule, oi Israel, Herra, sinun Jumalasi, on YKSI Jumala. Siinä se on jälleen. Vanhan Testamentin Jehova on Uuden Testamentin Jeesus. Kuule, oi Israel, Herra, sinun Jumalasi, on YKSI Jumala. Uusi Testamentti ei paljasta TOISTA Jumalaa; se on lähempi ilmestys YHDESTÄ JA SAMASTA JUMALASTA. Kristus ei tullut alas tehdäkseen itsensä tunnetuksi. Hän ei tullut tuomaan ilmi Poikaa. Hän tuli ilmituomaan ja tekemään tunnetuksi Isää. Hän ei koskaan puhunut kahdesta Jumalasta; Hän puhui YHDESTÄ Jumalasta. Ja nyt tässä viimeisessä seurakuntajaksossa me olemme tulleet takaisin korkeimpaan (capstone) ilmestykseen, kaikkein tärkeimpään Jumaluuden ilmestykseen koko Raamatussa: JEESUS ON JUMALA; HÄN JA ISÄ OVAT YKSI; ON YKSI JUMALA, JA HÄNEN NIMENSÄ ON HERRA JEESUS KRISTUS.

Hän on Amenen Jumala. Hän ei koskaan muutu. Mitä Hän tekee, ei koskaan muutu. Hän sanoo sen, ja se pysyy lujana. Hän tekee sen, ja se on tehty iankaikkisesti. Kukaan ei voi ottaa pois eikä lisätä siihen, mitä Hän sanoo. Niin se olkoon. Amen. Niin se olkoon. Ettekö olekin iloisia senjohdosta, että palvelette tällaista Jumalaa? Voitte tietää tarkasti missä olette Hänen kanssaan kunakin hetkenä ja koko ajan. Hän on AMENEN Jumala, eikä tule muuttumaan.

”Näin sanoo AMEN.” Minä pidän tästä. Se merkitsee, että mitä hyvänsä Hän sanoi, on pysyvää. Se merkitsee sitä, että mitä tahansa Hän sanoi ensimmäiselle seurakuntajaksolle ja toiselle ja kaikille muillekin omasta todellisesta seurakunnastaan ja väärästä viinipuusta, on tarkasti oikein, eikä tule muuttumaan. Se merkitsee sitä, että mitä Hän aloitti Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, Hän tulee päättämään Ilmestyskirjassa. Hänen täytyy, sillä Hän on Amen; NIIN SE OLKOON. Nyt voimme jälleen nähdä, miksi perkele vihaa Ensimmäistä Mooseksen kirjaa ja Ilmestyskirjaa. Hän vihaa totuutta. Hän tietää, että totuus tulee voittamaan. Kuinka hän taisteleekaan sitä vastaan.’ Hän tietää, mikä hänen loppunsa tulee olemaan. Mutta me olemme voittavalla puolella. Me (minä tarkoitan ainoastaan Sanaan uskovia) olemme Amenen puolella.

”Näin sanoo uskollinen ja totinen todistaja.” Nyt minä haluan näyttää teille, mitä minä löydän ajatuksessa ”uskollinen”. Te tiedätte, että me usein puhumme suuresta, muuttumattomasta Jumalasta, jonka Sana ei muutu. Ja kun me puhumme Hänestä tällä tavoin, saamme usein Hänestä sellaisen kuvan, joka saa Hänet näyttämään hyvin persoonattomalta. Näyttää siltä, kuin Jumala olisi tehnyt koko maailmankaikkeuden ja kaikki siihen liittyvät lait, ja sitten astunut syrjään ja tullut suureksi, persoonattomaksi Jumalaksi. On kuin Jumala olisi valmistanut pelastuksen tien kadotetulle ihmiskunnalle, tien, joka on risti, ja sitten kun Kristuksen kuolema sovitti syntimme ja Hänen ylösnousemuksensa antoi meille avoimen oven Hänen luokseen, Jumala vain pani kätensä ristiin ja astui syrjään. On niinkuin me enimmäkseen uskoisimme suureen Luojaan, joka luomisensa jälkeen kadotti persoonallisen kiinnostuksensa luomistyöhönsä. Nyt sanon, että liian useat ihmiset ovat taipuvaisia ajattelemaan tällä tavoin. Mutta tämä on väärää ajattelua, sillä JUMALA HALLITSEE IHMISTEN ASIOITA JUURI NYT. HÄN ON SEKA LUOJA ETTÄ YLLÄPITÄJÄ. Kol. 1:16-17: ”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” Hän on Kaikkivaltias Jumala. Oman päätöksensä mukaan Hän suunnitteli omien valittujensa pelastussuunnitelman, jotka Hän edeltä tunsi. Poika kuoli ristillä asettaen perustan pelastukselle, ja Pyhä Henki huolellisesti toteuttaa Isän tahdon. Hän toimii tällä hetkellä ohjaten kaikki asiat siten, että Hänen tahtonsa ja Hänen omat tarkoitusperänsä toteutuvat. Hän on aivan keskellä kaikkea tätä. Hän on seurakuntansa keskellä. Tämä suuri Luoja, Pelastaja – Jumala työskentelee uskollisesti omiensa keskellä juuri nyt suurena lampaiden Paimenena. Hänen koko olemassaolonsa on Hänen omiansa varten. Hän rakastaa heitä ja huolehtii heistä. Hänen silmänsä on aina heidän yllään. Kun Sana sanoo, että ”teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”, se tarkoittaa täsmälleen sitä, mitä se sanoo. Oi, minä olen niin iloinen, että minun Jumalani on ja pysyy uskollisena. Hän on totuudellinen itseänsä kohtaan, Hän ei valehtele. Hän on totuudellinen Sanaansa kohtaan; Hän pysyy Sen takana. Hän on totuudellinen meitä kohtaan; Hän ei tule kadottamaan ainoatakaan meistä, vaan nostaa meidät ylös viimeisenä päivänä. Olen iloinen siitä, että lepään Hänen uskollisuudessaan. Fil. 1:6: ”…varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.”

”Hän on totinen todistaja.” Nyt tämä sana, todellinen, on sama, jonka näimme aikaisemmin Ilm. 3:7. Te muistatte, ettei se tarkoita oikeata väärän vastakohtana, vaan sillä on rikkaampi, syvempi merkitys. Se ilmaisee täydellistä todelliseksi tekemistä vastakohtana osittaiselle. Nyt muistamme, että Filadelfian seurakuntajakson aikana Herran tulemus oli lähenemässä. Mitä suurta rakkautta tuo jakso ilmaisikaan Häntä kohtaan! Se muistuttaa minua kauniista sanoista 1. Piet. 1:8: ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla.” Heidän kanssaan myös me iloitsemme. Emme ole nähneet Häntä,, mutta olemme tunteneet Hänet. Me tunnemme Hänet nyt niin paljon kuin meidän rajoitetut aistimme sallivat. Mutta eräänä päivänä tulee olemaan ”kasvoista kasvoihin”. Tämä on tätä seurakuntajaksoa varten. Hän tulee tämän seurakuntajakson lopussa. Osittain tunteminen tullaan muuttamaan TÄYDELLISEKSI TUNTEMISEKSI. Halleluja! Olemme katselleet tummennetun lasin lävitse, mutta pian olemme näkevä kasvoista kasvoihin. Olemme kulkeneet kirkkaudesta kirkkauteen, mutta pian tulemme olemaan itse kirkkaudessa; JA HÄNEN KIRKKAUDESSAAN ME TULEMME LOISTAMAAN. TULEMME OLEMAAN KUTEN HÄN; IHMEELLISESTI HÄNEN KALTAISIAAN, JEESUS, MEIDÄN JUMALALLINEN PELASTAJAMME! Eikö tämä olekin ihmeellistä? Me olemme täydelliset Hänessä. Tämä on totta. Hän ei valehtelisi meille tästä asiasta. Mutta eräänä päivänä tulemme muuttumaan atomeissa. Meidät tullaan muuttamaan katoamattomuuteen. Meidät tullaan kaikki ”nielemään” elämään. Sitten me tulemme käsittämään TODELLISEKSI TEKEMISEN.

”Hän on uskollinen ja totinen todistaja.” Nyt ajattelemme sanaa ”Todistaja”. Tämä on se sana, josta sana ”marttyyri” saadaan. Raamattu puhuu Stefanuksesta ja Antipaksesta ja muista marttyyreinä. He olivat marttyyrejä; he olivat myöskin todistajia. Jeesus oli uskollinen marttyyri. Pyhä Henki todistaa tämän. Maailma vihasi Jeesusta. Se tappoi Hänet. Mutta Jumala rakasti Häntä ja Hän meni Isän tykö. Todiste siitä, että Hän meni Isän tykö, on se, että Pyhä Henki tuli. Ellei Isä olisi vastaanottanut Jeesusta, ei Pyhä Henki olisi tullut. Lukekaa siitä Joh. 16:7-11: ”Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän. Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.” Pyhän Hengen läsnäolo tässä maailmassa Jeesuksen sijasta osoittaa, että Jeesus oli vanhurskas ja meni Isän tykö. Mutta Hän myös sanoo Joh. 14:18: ”En minä jätä teitä ORVOIKSI; minä tulen teidän tykönne.” Hän lähetti Puolustajan, Lohduttajan. Hän ON TUO PUOLUSTAJA. Hän tuli takaisin HENGESSÄ todellisen seurakunnan ylle. Hän on uskollinen ja totinen TODISTAJA seurakunnan keskellä. Mutta eräänä päivänä Hän on tuleva takaisin samalla tavoin kuin Hän menikin. Hän tulee silloin osoittamaan, kuka on ainoa viisas hallitsija, – se on Hän, Jeesus Kristus, Kirkkauden Herra.

Uskollinen ja totinen Todistaja, Luoja ja Ylläpitäjä, täydellinen todelliseksi tekeminen, Amenen Jumala.

Oi, kuinka minä rakastankaan Häntä, kuinka jumaloinkaan Häntä, Jeesusta, Jumalan Poikaa.

Haluan lopettaa ajatukseni tästä tervehdyksen osasta toisen Korittolaiskirjeen sanoilla, jotka ovat 2. Kor. 1:18-22: ”Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole ’on’ ja ’ei’. Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen ’on’ ja ’ei’, vaan hänessä tuli ’on’. Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä ’on’; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden ’amen’, Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme. Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.”

”Jumalan luomakunnan alku.” Siksi Herra Jeesus sanoo itseänsä. Mutta nämä sanat eivät merkitse täsmälleen sitä, miltä ne kuulostavat. Näiden sanojen ottaminen sellaisena, miltä ne kuulostavat, on antanut monille ihmisille (itse asiassa suurille joukoille) sen käsityksen, että Jumala loi Jeesuksen ensimmäiseksi, tehden Hänestä alemman kuin itse Jumaluus. Sitten tämä ensimmäinen luotu loi maailmankaikkeuden ja kaiken mitä se sitten sisältääkään. Mutta asia ei ole näin. Te tiedätte, ettei se täsmää muiden Kirjoitusten kanssa. Sanat kuuluvat: ”Hän on Jumalan luomakunnan ALOITTAJA eli ALKUUNPANIJA. Nyt me tiedämme varmasti, että Jeesus on Jumala, tosi Jumala. Hän on Luoja. Joh. 1:3: ”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” Hän on se, josta on sanottu 1. Moos. 1:1: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” Myös sanotaan 2. Moos. 20:11: ”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.” Katsokaahan, ei ole epäilystäkään sen suhteen, että Hän on Luoja. Hän oli PÄÄTTYNEEN FYYSISEN LUOMISEN LUOJA.

Varmastikin voimme nyt nähdä, mitä nämä sanat merkitsevät. Annettaessa niille mikä tahansa muu tulkinta, merkitsee se sitä, että Jumala loi Jumalan. Kuinka voitaisiin Jumala luoda, kun Hän itse on Luoja?

Mutta nyt Hän seisoo seurakunnan keskellä. Seisoessaan siellä ja paljastaessaan, kuka Hän on tässä viimeisessä jaksossa, Hän kutsuu itseään ”Jumalan luomakunnan Alkuunpanijaksi”. Tämä on TOINEN LUOMINEN. Tämä koskee seurakuntaa. Tämä on erikoinen määritelmä Hänestä itsestään. Hän on tämän seurakunnan LUOJA. Taivaallinen Ylkä loi oman morsiamensa. Jumalan Henkenä Hän tuli alas ja loi neitsyt Mariassa solut, joista Hänen ruumiinsa syntyi. Haluan toistaa tämän. Hän loi itse solut Marian kohtuun tuota ruumista varten. Ei ollut Pyhälle Hengelle riittävää yksinkertaisesti antaa elämä Marian ruumiin aikaansaamalle munasolulle. Tämä olisi merkinnyt sitä, että syntinen ihmiskunta tuotti ruumiin. Se ei olisi tuottanut ”viimeistä Aadamia”. Hänestä oli sanottu: ”…mutta ruumiin sinä (Isä) minulle valmistit.” Jumala (ei Maria) kehitti ja aikaansai tuon ruumiin. Maria oli inhimillinen hautomakone ja hän kantoi tuon Pyhän Lapsen ja synnytti Hänet. Hän oli Jumala-ihminen. Hän oli Jumalan Poika. Hän oli UUDESTA luomisesta. Jumala ja ihminen kohtasivat ja yhtyivät; Hän oli tämän uuden rodun ensimmäinen. Hän on tämän uuden rodun Pää. Kol. 1:18: ”Ja hän on ruumiin, se on seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.” 2. Kor. 5:17: ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” Tässä voitte nähdä, että vaikka ihminen olikin VANHASTA JÄRJESTYKSESTÄ eli luomisesta, nyt LIITOSSA KRISTUKSEN KANSSA hän on tullut Jumalan UUDEKSI LUOMUKSEKSI [LUODUKSI]. Ef. 2:10: ”Sillä me olemme hänen tekonsa, LUODUT KRISTUKSESSA JEESUKSESSA hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” Ef. 4:24: ”…ja pukea päällenne UUSI IHMINEN, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.” Tämä uusi luomus (luotu)ei ole uudestaan tehty vanha luomus (luotu), sillä sitä ei voitaisi katsoa uudeksi luoduksi. Tämä on täsmälleen se, mitä se sanoo sen olevan, UUSI LUOMUS. Tämä on toinen luominen, erillään vanhasta luomisesta. Enää Hän ei toimi lihan mukaan. Siten Hän toimi Israelin kanssa. Hän valitsi Aabrahamin, ja hänen jälkeläistään kautta jumalallisen Iisakin linjan. Mutta nyt, koostuneena kaikista kielistä, heimoista ja kansoista Hän suunnitteli uuden luomistyön. Hän on ensimmäinen tuosta luomistyöstä. Hän oli ihmisen muotoon luotu Jumala. Nyt Hän on Henkensä kautta luomassa monia poikia itsellensä. Jumala, Luoja, luomassa itsensä osaksi Hänen luomistyötään. Tämä on Jumalan todellinen ilmestys. Tämä oli Hänen tarkoituksensa. Tämä tarkoitus sai muodon valinnan kautta. Tästä syystä Hän saattoi katsoa suoraan viimeiseen seurakuntajaksoon, jolloin kaikki tulisi olemaan ohitse ja vieläkin nähdä Itsensä seurakunnan keskellä tämän Jumalan uuden luomisen alkajana. Hänen ehdoton valtansa saattoi sen tapahtumaan. Oman säädöksensä mukaan Hän valitsi tämän uuden luomisen (luomakunnan) jäsenet. Hän edeltä valitsi heidät lapseksiottamiseen oman hyvän tahtonsa mukaan. Kaikkitietäväisyytensä ja kaikkivaltiutensa kautta Hän saattoi sen tapahtumaan. Kuinka muuten Hän voisi tietää, että Hän tulisi seisomaan seurakunnan keskellä vastaanottaen ylistystä veljiltään, ellei Hän olisi varmistanut sitä? Hän tiesi kaikki asiat ja Hän suunnitteli kaiken sen perusteella, mitä Hän tiesi, jotta Hänen tarkoituksensa ja hyvä tahtonsa tulisi tapahtumaan. Ef. 1:11: ”Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan.” Halleluja! Ettekö olekin iloisia, että kuulutte Hänelle!

SANOMA LAODIKEAN SEURAKUNTAJAKSOLLE

Ilm. 3:15-19: ”Minä tiedän sinun tekosi; sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.”

Koska olemme lukeneet tämän yhdessä, olen varma, että olette huomanneet, että Henki ei ole sanonut yhtään ystävällistä sanaa tästä seurakuntajaksosta. Hän lausuu kaksi syytöstä ja julistaa rangaistuksensa niistä.

Ensimmäinen syytös. Ilm. 3:15,16: ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.”

Tarkastelemme tätä nyt huolellisesti. Se sanoo, että tämä Laodikean seurakuntajakson ryhmä on haalea [englanninkielisen käännöksen mukaan, suomalaisessa käännöksessä penseä, suomentajan huomatus]. Tämä haaleus vaatii rangaistuksen Jumalalta. Rangaistus on se, että heidät tullaan oksentamaan ulos Hänen suustansa. Tässä kohdassa emme halua lähteä harhateille kuten hyvin monet tekevät. Hyvin tyhmästi he sanovat, että Jumala voi oksentaa sinut ulos suustaan, ja tämä osoittaa, ettei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin totuus pyhien kestävyydestä. Haluan korjata tätä ajatusta nyt heti. Tämä jae ei ole kohdistettu yksilöön. Se on annettu seurakunnalle, kirkolle. Hän puhuu seurakunnalle. Edelleen, jos pidätte Sanan mielessänne, niin muistatte, ettei missään sanota, että me olemme Jumalan SUUSSA. Meidät on kaiverrettu Hänen kämmeniinsä. Meitä kannetaan Hänen rinnallaan, helmassaan. Kauan sitten, tuntemattomina aikoina, ennen aikaa, me olimme Hänen mielessään. Me olemme Hänen lammaslaumansa ja Hänen laitumillaan, mutta emme koskaan Hänen suussaan. Mutta mitä on Herran suussa? Sana on Hänen suussaan. Matt. 4:4: ”Mutta Hän vastasi ja sanoi: ‘Kirjoitettu on: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee’.” Sanan otaksutaan olevan meidänkin suussamme. Me tiedämme, että seurakunta on Hänen ruumiinsa. Se on täällä Hänen sijassansa. Mitä tulee olemaan seurakunnan suussa? SANA. 1. Piet. 4:11 ”Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja.” 2. Piet. 1:21: ”…sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” Mikä sitten on vikana näissä viimeisen ajan ihmisissä? HE OVAT JOUTUNEET POIS SANASTA. HE EIVÄT ENÄÄ OLE PALAVIA SIINÄ. HE OVAT HAALEITA SEN SUHTEEN. Aion osoittaa tämän aivan heti.

Baptisteilla on uskontunnustuksensa ja uskonkappaleensa Sanaan perustuvina, eikä heitä voi siinä järkyttää. He sanovat, että apostolien ajat ovat ohi eikä Pyhän Hengen kastetta ole uskomisen jälkeen. Metodistit sanovat, ettei ole vesikastetta (vihmominen ei ole kaste) ja että pyhitys on kaste Pyhällä Hengellä. Kristuksen Kirkko [amerikkalainen kirkkokunta] päätyy uudestisynnyttävään kasteeseen, ja aivan liian monissa tapauksissa he menevät veteen kuivina syntisinä ja tulevat ylös märkinä syntisinä. Kuitenkin he väittävät oppinsa perustuvan Sanaan. Mennään läpi koko kirkkokuntien rivistön ja tullaan helluntailaisiin. Onko heillä Sana? Testataan heidät Sanalla ja katsotaan. He tulevat myymään Sanan lähes poikkeuksetta sensaation tähden. Jos joku saa aikaan yliluonnollista, kuten öljyä ja verta ja kieliä ja muita merkkejä, ovat ne Sitten Sanan mukaisia tai eivät, tai Sanasta asianmukaisesti tulkittuna tai eivät, tulee enemmistö hyväksymään sen. Mutta mitä on tapahtunut Sanalle? Sana on syrjäytetty ja niinpä Jumala sanoo: ”Minä olen kaikkia teitä vastaan. Minä tulen oksentamaan teidät ulos suustani. Tämä on loppu. Seitsemänä seitsemästä seurakuntajaksosta Minä en ole nähnyt muuta kuin sitä, että ihmiset kunnioittavat omaa sanaansa Minun Sanani yläpuolella. Niinpä tämän jakson lopussa Minä oksennan teidät ulos suustani. Se on nyt päättynyt. Minä tulen kyllä puhumaan teille. Niin, Minä olen täällä seurakunnan keskellä. Jumalan Amen, uskollinen ja totinen tulee paljastamaan Itsensä ja se tulee tapahtumaan MINUN PROFEETTANI KAUTTA.” Aivan niin, näin se on. Ilm. 10:7: ”..vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.” Siinä se on. Hän lähettää vahvistetun profeetan. Hän lähettää profeetan lähes kahdentuhannen vuoden jälkeen. Hän on lähettävä jonkun, joka on kaukana organisaatioista, sivistyksestä ja uskonnon maailmasta kuten Johannes Kastaja ja Elias muinoin. Hän on kuunteleva ainoastaan Jumalaa ja hänellä tulee olemaan ”Näin sanoo Herra”, ja hän puhuu Jumalan puolesta. Hän on oleva Jumalan suu ja HÄN, KUTEN ON ILMOITETTU MALAKIAN 4:6, ON KÄÄNTÄVÄ LASTEN SYDÄMET ISIEN PUOLEEN. Hän on tuova takaisin viimeisen ajan valitut, ja he kuulevat vahvistetun profeetan antavan täsmällisen totuuden sellaisena kuin se oli Paavalilla. Hän asettaa totuuden ennalleen sellaisena kuin se oli heillä. Ja nuo valitut hänen kanssansa tuona päivänä tulevat olemaan nuo, jotka todella ilmituovat Herran ja ovat Hänen ruumiinsa ja ovat Hänen äänensä ja tekevät Hänen tekojaan. Halleluja! Näettekö sen?

Hetkellinen kirkon historian tarkastelu osoittaa, kuinka tarkka tämä ajatus on. Pimeänä aikana Sana melkein kokonaan katosi kansalta. Mutta Jumala lähetti Lutherin SANAN kanssa. Luterilaiset puhuivat Jumalan puolesta tuona aikana. Mutta he organisoituivat (järjestäytyivät kirkkokunnaksi), ja jälleen puhdas Sana oli kadotettu, sillä organisaatio pyrkii kohti uskontunnustuksia ja uskonkappaleita eikä kohti pelkkää Sanaa. He eivät voineet kauempaa puhua Jumalan puolesta. Sitten Jumala lähetti Wesleyn, ja hän oli Sanan ääni aikanansa. Ihmiset, jotka ottivat hänen ilmestyksensä Jumalalta, tulivat eläviksi kirjeiksi, joita kaikki heidän päiviensä ihmiset voivat lukea ja jotka he tunsivat. Kun metodistit (Wesleyn opetuksen perustalle järjestäytynyt kirkkokunta) epäonnistuivat, Jumala nosti esiin muita, ja niin on läpi vuosien tultu tähän aikaan, jolloin maassa on taas toinen kansa, joka heidän sanansaattajansa alaisena tulee olemaan lopullinen ääni viimeiselle seurakuntajaksolle.

Niin, kirkko ei enää ole Jumalan äänitorvi. Se on vain oma äänitorvensa. Niinpä Jumala kääntyy sitä vastaan. Hän saattaa sen häpeään profeetan ja morsiamen kautta, sillä Jumalan ääni tulee olemaan hänessä. Se tulee olemaan, sillä Ilmestyskirjan viimeisen luvun jae 17 sanoo: ”Henki ja morsian sanovat: ’Tule’.” Vielä kerran maailma tulee kuulemaan suoraan Jumalalta kuten helluntaipäivänä; mutta tietysti tämä Sana-Morsian tullaan hylkäämään kuten ensimmäisenkin seurakuntajakson aikana.

Nyt Hän on huutanut tälle viimeiselle ajalle: ”Teillä on Sana. Teillä on Raamattuja enemmän kuin koskaan ennen, mutta te ette tee Sanalle muuta kuin jaatte sitä ja hakkaatte sitä kappaleiksi ottaen mitä haluatte ja jättäen pois sen, mitä ette halua. Teitä ei kiinnosta sen ELÄMINEN, vaan siitä väitteleminen. Haluaisin mieluummin, että olisitte kylmiä tai kuumia. Jos olisitte kylmä ja hylkäisitte sen, voisin kestää sen. Jos tulisitte valkohehkuisen kuumiksi tunteaksenne sen totuuden ja elääksenne sen, Minä ylistäisin teitä siitä. Mutta kun te yksinkertaisesti otatte Minun Sanani ettekä kunnioita sitä, täytyy Minun vastavuoroisesti kieltäytyä tunnustamasta teitä. Minä oksennan teidät ulos suustani, sillä te kuvotatte Minua.”

Jokainen tietää, että juuri haalea vesi tekee vastenmielisen olon jos sitä juodaan. Jos haluatte oksennuslääkettä, on haalea vesi yksi parhaita asioita tähän. Haalea [suomekielisessä Raamatussa ”penseä”] seurakunta, kirkko, on saanut Jumalan sairaaksi, ja Hän on julistanut oksentavansa sen ulos. Tämä muistuttaa meitä siitä, mitä Hän tunsi juuri ennen vedenpaisumusta, eikö vain?

Oi, Jumala haluaisi, että seurakunta olisi kylmä tai kuuma. Paras tietenkin olisi, että se olisi kuuma. Mutta se ei ole. Rangaistus on jo langetettu. Se ei enää ole Jumalan ääni maailmalle. Se tulee pitämään kiinni siitä, että se on, mutta Jumala sanoo, ettei se ole.

Oi, Jumalalla on vielä ääni maailman ihmisiä varten, sillä Hän on antanut äänen morsiamelle. Tuo ääni on morsiamessa, kuten olemme sanoneet ja tulemme puhumaan siitä enemmän tuonnempana.

Toinen syytös. Ilm. 3:17-18: ”Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.”

Katsotaanpa nyt tämän jakeen ensimmäistä lausetta: ”Sillä sinä sanot.” Katsokaahan, he puhuivat. He puhuivat Jumalan äänitorvena. Tämä vahvistaa sen, mitä sanoin jakeiden 16-17 merkitsevän. Mutta vaikka he sanovatkin niin, ei se saa asiaa olemaan niin. Katolinen kirkko sanoo, että se puhuu Jumalan puolesta, sanoen olevansa Jumalan varmistettu ääni. Kuinka kukaan ihminen voi olla niin hengellisesti turmeltunut, on enemmän kuin saatan käsittää, mutta he tuottavat hedelmää sen siemenen mukaan, joka heissä on, ja me tiedämme, mistä tuo siemen tuli, emmekö tiedäkin?

Laodikean seurakunta sanoo: ”Minä olen rikas ja minulle on lisääntynyt tavaraa, enkä minä tarvitse mitään [engl.käännös].” Tämä oli sen oma arviointi itsestään. Se katseli itseään ja tämä oli se, mitä se näki. Se sanoi: ”Minä olen rikas.” Se tarkoittaa, että se on hyvinvoipa tämän maailman asioiden suhteen. Se kerskailee Jaak. 2:5-7 edessä: ”Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat? Mutta te olette häväisseet köyhän. Eivätkö juuri rikkaat teitä sorra, ja eivätkö juuri he vedä teitä tuomioistuimien eteen? Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?” Minä EN väitä, etteikö rikas ihminen voisi olla hengellinen, mutta me kaikki tiedämme Sanan sanovan, että hyvin harvat ovat. Ne ovat köyhät, jotka ovat vallitsevina todellisessa seurakuntaruumiissa. Jos nyt sitten seurakunta (kirkko) tulee täyteen hyvinvointia, tiedämme me vain yhden asian: ”Ichabod” on kirjoitettu sen porttien ylle! Ette voi kieltää tätä, sillä se on Sana.

Puhuttaessa kirkon, seurakunnan, hyvinvoinnista – miksi ei koskaan aikaisemmin ole ollut sellaista hyvinvoinnin esiinmarssia? Kauniit pyhäköt lisääntyvät lukumääräisesti enemmän kuin koskaan ennen. Eri ryhmät kilpailevat keskenään nähdäkseen, kuka voi rakentaa suurimman ja kauneimman. Ja he rakentavat sivistyskeskuksia, lukemattomien miljoonien arvoisia, ja noita rakennuksia käytetään vain tunti tai kaksi viikossa. Se itsessään ei nyt olisi niin kauhea asia, mutta he odottavat tämän pienen ajan, minkä heidän lapsensa viettävät näissä sivistyslaitoksissa, korvaavan ne tunnit, jolloin koulutusta tulisi antaa kotona.

Rahaa on virrannut kirkkoon, kunnes eri kirkkokunnat omistavat osakkeita ja arvopapereita sekä tehtaita, öljylähteitä ja vakuutusyhtiöitä. Ne ovat kaatamalla sijoittaneet rahaa hyvinvointiin ja eläkerahastoihin. Nyt tämä kuulostaa hyvältä, mutta se on tullut ansaksi sananpalvelijoille, sillä jos he päättävät jättää ryhmänsä Jumalan rakkauden tai suuremman valon tähden, he menettävät eläkkeensä. Useimmat eivät voi kestää sellaista ja pysyvät painostusryhmänsä kanssa.

Älkäämme unohtako, että tämä on viimeinen seurakuntajakso. Tiedämme, että se on, sillä Israel on mennyt takaisin Palestiinaan. Jos me uskomme, että Hän on todella tulossa, niin täytyy olla jotain väärin noiden kohdalla, jotka rakentavat niin äärettömästi. Se saa ajattelemaan, että nämä ihmiset suunnittelevat pysyvänsä täällä iankaikkisesti, tai että Jeesuksen tulemus on vasta satojen vuosien päässä.

Tiedättekö, että uskonto tänään tunnetaan suurena liiketoimintana? On tosiasia, että he asettavat talousjohtajia kirkkoihin ja seurakuntiin hoitamaan talousasioita. Tätäkö Jumala haluaa? Eikö Hänen Sanansa Apostolien teoissa opetakin meitä, että seitsemän miestä täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa palvelivat Herraa liikeasioissa? Te voitte varmaan nähdä, miksi Jumala sanoi: ”SINÄ sanot, että olet hyvinvoipa, mutta Minä en ole koskaan sitä sanonut.”

On radio-ohjelmia, TV-ohjelmia ja lukuisia kirkon yrityksiä, jotka maksavat miljoonia ja taas miljoonia. Hyvinvointi tulvii kirkkoon, seurakuntaan, jäsenmäärä lisääntyy yhdessä rahan kanssa, mutta kuitenkaan työtä ei tehdä siten kuin sitä tehtiin silloin, kun ei ollut rahaa, mutta ihmiset olivat yksinomaan sen varassa, mitä Pyhä Henki heille antoi.

Heillä on palkatut saarnaajat, palkatut apulaiset, palkattu musiikin ja kasvatuksen henkilökunta, palkatut kuorot, palkatut valvojat, ohjelmat, huvitukset – kaikki maksaa suuret summat rahaa, mutta kaikesta tästä huolimatta voima on vähenemässä. Kyllä kirkko, seurakunta on rikas, mutta voima ei ole siellä. Jumala liikkuu Henkensä kautta; ei kirkossa olevien rahamäärien tai lahjakkuuksien avulla.

Nyt haluan näyttää teille, kuinka pahaksi tämä mieltymys rahaan on tullut. Seurakunnat ovat lähteneet liikkeelle kaikin voimin saadakseen jäseniä, erikoisesti varakkaita kansalaisia. Joka puolelta kuuluu huuto, että uskonto pitää tehdä niin vetäväksi ja vetoavaksi, että rikkaat ja sivistyneet ja kaikki ne, joilla on maailmassa arvovaltaa, tulisivat seurakuntaan ja olisivat aktiivisia siinä. Eivätkö he voi ymmärtää, että jos hyvinvointi on hengellisyyden mitta, silloin maailmalla jo on Jumala; sillä on kaikki, mitä Jumalalla on, ja kirkolla, seurakunnalla, ei ole mitään?

”Sinä sanot: ’Minulle on lisääntynyt tavaraa.” Kirjaimellisesti tämä merkitsee: ” Minulla on hengellisiä rikkauksia.” Tämä kuulostaa kuin tuhatvuotiselta valtakunnalta kultakatuineen ja Jumalan läsnäoloa. Mutta minä ihmettelen, onko asia näin. Onko seurakunta todellakin rikas Jumalan hengellisistä rikkauksista? Tarkastelkaamme tätä kahdennenkymmenennen vuosisadan Laodikean kerskailua Jumalan Sanan valossa.

Jos seurakunta, kirkko, olisi hengellisesti rikas, sen vaikutus tunnettaisiin yhteiskunnan elämässä. Mutta minkälaista elämää todellisuudessa elävät nämä yhteiskunnan niinkutsutut hengelliset ja vaikuttavat miehet? Ulkona esikaupungeissa, parempien piirien asuinalueilla, on runsaasti vaimon vaihtamista, prostituutiota ja lapsijoukkojen rajuja juhlia, jotka aiheuttavat suuria aineellisia kuluja. Moraalittomuus on saavuttanut kaikkien aikojen huipun tilapäisissä sukupuolisuhteissa, huumausaineiden orjuudessa, uhkapelissä, varkauksissa ja kaikenkaltaisessa pahassa. Ja seurakunta kulkee mukana julistaen, kuinka hieno tämä sukupolvi on, kuinka täysiä kirkot ovat, ja kuinka vastaanottavaisia ovat jopa alkuasukkaat lähetyskentillä. Kirkko, seurakunta, on kääntänyt ihmiset luotaan lääkäreille, erikoisesti psykiatreille. Kuinka se saattaa lörpötellä, että se on hengellisesti rikas, on enemmän kuin mitä saatan ymmärtää. Se ei ole totta. He ovat vararikkotilassa, eivätkä tiedä sitä.

Silmäilkääpä ympärillenne. Tarkastelkaa ihmisiä, kun he kulkevat ohitse kadulla. Voitteko poimia esiin ne, joilla on kristityn ulkonäkö, siitä ihmispaljoudesta, jonka näette? Tarkkailkaa, kuinka he pukeutuvat, kuinka he käyttäytyvät, kuunnelkaa, mitä he sanovat, katsokaa, mihin he menevät. Varmasti pitäisi olla jotakin todellista osoitusta uudesta syntymästä noiden kaikkien joukossa, joiden näemme kulkevan ohitsemme. Mutta vähän heitä löytyy. Kuitenkin tänä päivänä suuret kirkkokunnat kertovat meille, että heillä on miljoonia pelastuneita jäseniä ja jopa Pyhällä Hengellä täyttyneitä. Hengellä täyttyneitä? Voitteko kutsua naisia Hengellä täyttyneiksi, kun he kulkevat kokonaan käherretyissä, leikatuissa hiuksissa, lyhyissä housuissa (shortseissa) ja pitkissä housuissa, yläosattomissa ja bikineissä, kaikki maalattuina kuin Iisebel? Jos nämä ovat koristautuneet kohtuullisella vaatetuksella, kuten kristittyjen naisten tulee, minä vihaisin ajatusta, millaista olisi, jos minun pitäisi olla todistamassa vähemmän kohtuullista näkyä.

Tiedän kyllä, etteivät naiset luo muotia. Hollywood tekee sen. Mutta kuulkaapa, naiset, vielä nyt myydään kangasta ja ompelukoneita. Teidän ei tarvitse ostaa mitä tahansa sitten myydäänkin tavarataloissa ja sitten käyttää sitä anteeksipyyntönä. Tämä on kuolemanvakava asia, josta nyt aion puhua. Ettekö ole lukeneet Kirjoituksista, että kun mies katsoo naista ja himoitsee häntä sydämessään, hän on jo tehnyt huorin sydämessään. Oletetaan nyt, että sinä pukeudut sellaisella tavalla, että aiheutat tämän. Tämä tekee sinusta hänen syntitoverinsa, vaikka sinä olisitkin ehdottomasti tietämätön sen suhteen, ollen todellinen neitsyt, jolla ei ole sellaisia haluja. Kuitenkin Jumala pitää sinua mukanaolijana ja sinut tullaan tuomitsemaan.

Minä tiedän kyllä, että te naiset ette pidä tämänkaltaisesta saarnaamisesta, mutta sisar, sinä olet kuolettavan väärässä siinä, mitä sinä teet. Raamattu kieltää sinua leikkauttamasta hiuksiasi. Jumala antoi ne pitkiksi. Hän antoi sinulle käskyn pitää hiuksesi pitkinä. Ne ovat sinun kunniasi. Kun sinä leikkaat hiuksesi, sinä sinetöit sen, että olet hyljännyt aviomiehesi perheenpään aseman. Niinkuin Eeva sinä kävelit ulos ja menit omia teitäsi. Sinä sait äänioikeuden. Sinä otit miesten töitä. Sinä lakkasit olemasta nainen. Teidän tulisi tehdä parannus ja tulla takaisin Jumalan luo. Ja niinkuin kaikki tämä ei olisi jo tarpeeksi pahaa, koko joukko teitä otti esille ajatuksen, että te voisitte valloittaa saarnatuolit ja seurakuntien toimistot, jotka Jumala varasi miehille, ja miehille ainoastaan. Oi, enkö vain koskettanutkin kipeätä paikkaa? No niin, näyttäkää minulle yksi paikka Raamatusta, jolloin Jumala koskaan on määrännyt kenenkään naisen saarnaamaan tai ottamaan valtuuksia miehen yli, mieheen nähden, ja minä tulen pyytämään anteeksi, mitä olen sanonut. Te ette voi osoittaa minun olevan väärässä. Minä olen oikeassa, sillä minä seison Sanan kanssa ja Sanassa. Jos olisitte hengellisesti rikkaita, tietäisitte, että se on totta. Mikään muu kuin Sana ei ole totta. Paavali sanoi: ”…mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä.” Sinä et voi ottaa paikkaa Ef. 4:ssä mainitussa viisikohtaisessa palvelustehtävässä, etkä ottaa valtuuksia miehen yli. Sisar, sinun on parasta kuulla tätä Sanaa. Se ei ollut Jumalan Henki, joka käski sinua saarnaamaan, koskapa Henki ja Sana ovat YKSI. Ne sanovat saman asian. Joku teki erehdyksen. Joku petettiin. Herää, ennenkuin on liian myöhäistä. Saatana petti Eevan, sinun äitisi; hän pettää tyttäriä nyt. Auttakoon Jumala sinua.

”Minä en tarvitse mitään.” Jos nyt joku sanoo: ”Minä en tarvitse mitään”, hän voisi yhtä hyvin sanoa: ”Minulla on kaikkea”, tai ”Minä en halua mitään enempää, sillä minä olen nyt täysi.” Voit ilmaista sen miten tahansa haluat, ja se kaikki tuo esiin sen tosiasian, että kirkko, seurakunta, on tyytyväinen itseensä. Se on tyytyväinen siihen, mitä sillä on. Se joko laskeskelee, että sillä on se kaikki, tai että sillä on tarpeeksi. Ja tämä on tarkalleen se, mitä me havaitsemme tänä päivänä. Mikä kirkkokunta ei väittäisi, että SILLÄ on ilmestys ja voima ja totuus? Kuuntele baptisteja, ja heillä on se kaikki. Kuuntele metodisteja, ja heillä on se kaikki. Kuuntele ”Kristuksen kirkkoa”, ja kaikki muut ovat väärässä paitsi he. Kuuntele, mitä helluntailaiset sanovat, ja heillä on täyteyksien täyteys. Nyt he tietävät, että minä kerron totuuden heistä, sillä ei yksikään heidän käsikirjoistaan sano mitään erilaista. He kirjoittivat sen kaikki niin sievästi, panivat nimensä siihen ja lopettivat sen siihen. Jumalalla ei ole enää mitään muuta. Ja on niitä, jotka eivät halua mitään muuta. He eivät usko parantumiseen, eivätkä haluaisi sitä, vaikka se on Sanassa. On niitä, jotka eivät ottaisi vastaan Pyhää Henkeä, vaikka Jumala avaisi taivaat ja näyttäisi heille merkin.

Nyt he kaikki sanovat ja koettavat osoittaa, että heillä on se kaikki, tai että heillä on tarpeeksi. Onko tämä silti totuus? Vertaa tätä kahdennenkymmenennen vuosisadan seurakuntaa ensimmäisen vuosisadan seurakuntaan. Jatka; tee se. Missä on voima? Missä on rakkaus? Missä on puhdistettu seurakunta, joka vastusti syntiä ja kulki uskossa kohti Jeesusta? Missä on yhteys? Et voi löytää sitä. Jos tällä kirkolla (seurakunnalla) on kaikki, mitä se tarvitsee, niin miksi he huusivat Jumalalta enemmän Apostolien teoissa aivankuin heillä ei olisi ollut vielä kaikkea, ja kuitenkin heillä oli huomattavasti enemmän kuin seurakunnilla on tänä päivänä?

JUMALAN MÄÄRITELMÄ

Nyt se, mitä Jumala näki, oli kokonaan erilaista kuin se, mitä he sanoivat näkevänsä. He sanoivat olevansa tavaroista rikkaita ja hengellisesti rikkaita. He olivat saavuttaneet päämääränsä. Heillä ei ollut minkään tarvetta. Mutta Jumala näki asian eri tavalla. Hän sanoi: ”Sinä et tiedä sitä, mutta sinä olet kurja, viheliäinen, köyhä, sokea ja alaston.” Kun ihmiset ovat tuollaisessa tilassa, etenkin alastomia, EIVÄTKÄ TIEDÄ SITÄ, täytyy jonkin olla kauhealla tavalla vinossa. Varmastikin jotakin täytyy tapahtua. Eikö olekin niin, että Jumala on sokaissut heidän silmänsä, kuten Hän teki juutalaisille? Onko evankeliumi menossa takaisin juutalaisille? Toistaako historia itseään? Minä sanon, että toistaa.

Jumala sanoo, että tämä Laodikean seurakunta on kurja. Tämä sana tulee kahdesta kreikankielen sanasta, jotka merkitsevät ”kärsimistä” ja ”koettelemista”. Ja tällä ei ole mitään tekemistä niiden koettelemusten kanssa, jotka tulevat todelliselle kristitylle, sillä Jumala kuvaa koettelemuksissa olevaa kristittyä ”siunatuksi” ja hänen mielialansa iloksi, kun taas tämä kuvaus on ”kurja ja viheliäinen”. Kuinka outoa!

Tänä yltäkylläisyyden aikana, tänä kehityksen aikana, kuinka voi olla koettelemuksia? No niin, se on outoa, mutta runsauden ja mahdollisuuksien aikana, jolloin jokaisella on niin paljon ja on vielä niin paljon, mitä voisi saada, jolloin kaikki nuo keksinnöt tekevät työtä puolestamme, ja niin monet asiat antavat meille iloa, YHTÄKKIÄ me huomaamme henkisten sairauksien ottavan sellaisen veron, että se hälyttää koko kansakunnan. Kun jokaisen tulisi olla iloinen; kun ei todellakaan luulisi olevan mitään syytä olla onneton, ottavat miljoonat rauhoittavia lääkkeitä illalla, ”rohkaisu-tabletteja” aamulla, ryntäävät lääkäreille, menevät sisään laitoksiin, ja yrittävät hälventää tuntemattomia pelkoja alkoholilla. Niin, tämä aika kerskailee valtavilla tavarataloillaan, jotka ovat täynnä maallisia tavaroita, mutta ihmiset ovat tyytymättömämpiä kuin koskaan ennen. Tämä aika kerskailee hengellisillä saavutuksillaan, mutta ihmiset ovat epävarmempia itsestään kuin koskaan aikaisemmin. Tämä aika kerskailee paremmilla moraalisilla arvoilla ja on turmeltuneempi kuin koskaan vedenpaisumuksen jälkeen. Se puhuu tiedoistaan ja tieteistään, mutta se taistelee häviävää kamppailua kaikilla aloilla, sillä inhimillinen mieli, sielu ja henki ei voi pysyä mukana kaikissa niissä muutoksissa, jotka ovat tulleet maan päälle. Yhden sukupolven aikana me olemme menneet koko matkan hevos- ja kärryajasta avaruusaikaan, ja me olemme ylpeitä ja kerskailevia siitä, mutta sisäpuolella on pimeä, tyhjä tila, joka huutaa ahdistuksessa, ja ILMAN TUNNETTUA SYYTÄ ihmisten sydämet nääntyvät pelosta, ja maailma on niin pimentynyt, että tätä aikakautta voitaisiin hyvin kutsua neurootikkojen aikakaudeksi. Se kerskailee, mutta se ei pysty kerskailuaan osoittamaan todeksi. Se huutaa rauhaa, ja rauhaa ei ole. Se huutaa, että sillä on suuri määrä kaikkia asioita, mutta se palaa halusta niinkuin tyydyttämätön tuli! ”Rauhaa ei ole”, sanoo minun Jumalani jumalattomille.

”He ovat viheliäisiä.” Tämä tarkoittaa, että he ovat säälin kohteita. Säälin? He halveksivat sääliä. He ovat täynnä ylpeyttä. He kerskailevat sillä, mitä heillä on. Mutta mitä heillä on, ei tule kestämään ajan koetusta. He ovat rakentaneet juoksuhiekalle paremminkin kuin Jumalan Sanan ilmestyksen kalliolle. Pian tulee maanjäristys. Pian tulevat Jumalan vihan myrskyt Hänen tuomioissaan. Silloin tulee äkillinen hävitys, tuho, ja huolimatta kaikista heidän lihallisista valmisteluistaan he tulevat olemaan silti valmistautumattomia siihen, mikä on tuleva maan päälle. He ovat niitä, jotka huolimatta kaikista maailmallisista yrityksistään itse asiassa vastustavat itseään eivätkä sitä tiedä. Säälin kohteita he todella ovat. Sääli kurjia ihmisiä, jotka ovat tässä viimeisen päivän ekumeenisessa liikkeessä, sillä he kutsuvat sitä Jumalan työksi, vaikka se on saatanan. Sääli noita, jotka eivät tiedä organisaation kirousta. Sääli noita, joilla on kauniita kirkkoja, pappiloita, hyvin harjoitettuja kuoroja, sellainen hyvinvointi ja sellainen hillitty ja kunnioitettava jumalanpalveluksen muoto. Sääli heitä, älä heitä kadehdi. Takaisin vanhoihin varastorakennuksiin, takaisin himmeästi valaistuihin huoneisiin, takaisin kellareihin, takaisin ”vähemmän maailmaa ja enemmän Jumalaa”:n. Sääli noita, jotka esittävät suuria väitteitään ja puhuvat lahjoistaan. Pidä heitä säälin kohteina, sillä pian he tulevat olemaan vihan kohteita.

”He ovat köyhiä.” Tämä tietysti merkitsee, että he ovat hengellisesti köyhiä. Tämän aikakauden tunnus, samalla kun se päättyy, on suurempia ja parempia kirkkoja, joissa on enemmän ja enemmän ihmisiä, enemmän ja enemmän sellaista ilmituontia, jonka oletetaan olevan osoitus Pyhästä Hengestä. Mutta täyttyneet alttarit, Hengen lahjat toiminnassa, huomattava toimintaan osallistuminen ei ole vastaus Jumalalta, sillä nuo, jotka tulevat alttarille, hyvin harvoin pysyvät ja jatkavat Jumalan kanssa. Sen jälkeen, kun suuret kokoussarjat ovat loppuneet, – missä ovat kaikki nuo, jotka tulivat esille? He kuulivat ihmistä, he kuulivat vetoomuksen, he tulivat verkkoon, mutta he eivät olleet kaloja, ja kilpikonnan tavoin he ryömivät takaisin omiin vesiinsä.

Sitten kaikki tämä puhe kielillä puhumisesta – sen oletetaan olevan todiste Pyhän Hengen kasteesta, ja ihmiset ajattelevat, että me olemme suuren herätyksen keskellä. Herätys on ohitse. Amerikalla oli viimeinen tilaisuutensa vuonna 1957. Nyt kielet ovat Jumalan merkki lähestyvästä tuhosta, kuten ne olivat ilmestyessään seinälle Belsassarin pidoissa. Etkö tiedä, että moni tulee viimeisenä päivänä ja sanoo: ”Herra, Herra, emmekö me tehneet monta ihmeellistä tekoa Sinun nimessäsi; jopa ajoimme ulos riivaajia?” Ja Hän on sanova: ”Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät. Minä en ole koskaan teitä tuntenut.” Matt. 7:22-23. Jeesus sanoi, että he olivat laittomuuden tekijöitä. Kuitenkin voit nähdä jonkun tulevan ja rukoilevan sairaan puolesta, saavan ilmestymään öljyä ja verta seurakunnassa, profetoivan ja saavan aikaan kaikkia muita yliluonnollisia asioita, ja ihmiset kerääntyvät hänen ympärilleen ja vannovat, että hän on Herrasta, vaikka hän tosiasiassa tekee rahaa uskonnon varjolla ja elää synnissä. Ainoa vastaus, mikä heillä on, on ehdottomasti Raamatun vastainen toteamus: ”No niin, hän saa aikaan tuloksia, hänen siis täytyy olla Herrasta.” Kuinka kauheata! Kuinka tosiasiallisesti köyhä tämä aika onkaan Jumalan Hengestä, ja nuo poloiset köyhyyden kohtaamat eivät edes tiedä sitä.

”Sinä olet sokea ja alaston.” Nyt tämä on todella epätoivoista. Kuinka voi joku olla sokea ja alaston ja ei tiedä sitä? Kuitenkin sanotaan, että he ovat sokeita ja alastomia, eivätkä voi sitä tajuta. Vastaus on: he ovat hengellisesti sokeita ja hengellisesti alastomia. Muistatteko, kun Elisa ja Geehasi olivat syyrialaisten armeijan ympäröiminä? Muistanette silloin, että Elisa löi heidät sokeudella Jumalan voimasta. Kuitenkin heidän silmänsä olivat täysin avoimet ja he voivat nähdä, minne he olivat menossa. Sokeus oli sikäli erikoista, että he saattoivat nähdä tiettyjä asioita, mutta toisia asioita, kuten Elisaa, palvelijaa, ja Israelin leiriä he eivät voineet nähdä. Se, mitä tämä armeija voi nähdä, ei heitä hyödyttänyt. Mitä he eivät nähneet, johti heidät vankeuteen. Mitä tämä merkitsee meille? Se merkitsee tarkalleen samaa, kuin se merkitsi varhain Jeesuksen palvelustehtävän aikana. Hän koetti opettaa heille totuutta, mutta he eivät halunneet kuulla. Joh. 9:40-41: ”Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: ’Olemmeko mekin sokeat?’ Jeesus sanoi heille: ’Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’; sentähden teidän syntinne pysyy’.” Tämän aikakauden suhtautuminen on tarkalleen sama kuin silloin. Ihmisillä on kaikki. He tietävät kaiken. Heitä ei voida opettaa. Jos totuuden kohta Sanasta tulee esiin ja joku koettaa selittää näkemyksensä toiselle, jolla on vastakkainen näkökanta, ei kuunteleva osapuoli kuuntele ollenkaan, jotta hän voisi oppia, vaan kuuntelee ainoastaan voidakseen kieltää sen, mitä sanotaan. Haluan nyt kysyä reilun kysymyksen. Voiko yksi Kirjoitusten kohta taistella toista kohtaa vastaan? Onko Raamattu ristiriidassa itsensä kanssa? Voiko siinä olla kaksi oppia totuudesta siten, että he sanovat niiden olevan vastakkaisia tai vastustavan toinen toistaan? EI. NIIN EI VOI OLLA. Kuitenkin, kuinka monella Jumalan lapsella on avoimet silmät tämän totuuden suhteen? Ei edes yksi prosentti, sikäli kuin minä tiedän, ole oppinut, että KAIKKI Kirjoitukset ovat Jumalan antamia ja KAIKKI on hyödyllistä opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi. Jos kaikki Kirjoitukset ovat siten annetut, silloin jokainen jae liittyy saumattomasti yhteen toisten kanssa, jos niille annetaan tilaisuus. Mutta kuinka moni uskoo edeltä määrättyyn armon valintaan ja kadotustuomioon tuhossa? Nuo, jotka eivät usko – tulevatko he kuuntelemaan? Ei, he eivät tule kuuntelemaan. Kuitenkin molemmat asiat ovat Sanassa, ja mikään ei voi sitä muuttaa. Mutta oppiakseen siitä ja saadakseen tietyn totuuden yhteisymmärykseen muiden totuuksien kanssa, jotka näyttävät osoittavan vastakkaista; siihen he eivät ota aikaa. He sulkevat korvansa, kiristelevät hampaitansa ja kadottavat sen. Tämän seurakuntajakson lopussa on tuleva profeetta, mutta he tulevat olemaan sokeita kaikelle, mitä hän tekee tai sanoo. He ovat niin varmoja siitä, että he ovat oikeassa, että tulevat sokeudessaan kadottamaan kaiken.

Nyt Jumala sanoo, että he ovat alastomia ja sokeita. En voi kuvitella mitään niin traagista kuin mitä on mies, joka on sokea ja alaston, eikä tiedä sitä. On vain yksi vastaus siihen: hän on järjiltään. Hän on jo syvällä unohduksessa. Hänen kykynsä ovat menneet; hengellinen muistinmenetys on astunut sijalle. Mitä muuta se voi merkitä? Voiko se merkitä sitä, että Pyhä Henki on väistynyt tästä viimeisen päivän seurakunnasta? Voiko se merkitä sitä, että ihmiset ovat hyljänneet Jumalan mielistään siinä määrin, että on tapahtumassa sama, mitä sanotaan Room. 1:28 ”Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.” Varmasti jotakin tämäntapaista on tapahtumassa. Tässä on kansa, joka sanoo, että he ovat Jumalasta ja tuntevat Jumalan, ja että heillä on Pyhä Henki, ja kuitenkin he ovat alastomia ja sokeita, eivätkä tiedä sitä. He ovat JO EKSYTETYT. HEILLÄ ON VÄÄRÄ HENKI. VALITTUJA EI VOIDA EKSYTTÄÄ, MUTTA ON ILMEISTÄ, ETTÄ NÄMÄ TOISET OVAT EKSYTETYT. Nämä ovat niitä, jotka ovat tulleet sokeiksi, koska he kielsivät Jumalan Sanan. Nämä ovat niitä, jotka ovat riisuneet itsensä alastomiksi jättämällä Jumalan huolenpidon ja suojelun ja ovat mieluummin rakentaneet oman pelastuksen tiensä, oman Baabelin torninsa organisaationsa avulla. Oi kuinka kauniisti ja ihanasti pukeutuneita he olivatkaan omissa silmissään, kun he muodostivat yleiskokouksensa, neuvostonsa jne. Mutta nyt Jumala riisuu kaikki pois ja he ovat alastomia, sillä nämä organisaatiot eivät ole tehneet muuta kuin johdattaneet heitä antikristuksen leiriin, valhevehnää kasvavalle pellolle, suoraa päätä sidottavaksi yhteen ja poltettavaksi. Säälin kohde he todella ovat. Niin, sääli heitä, varoita heitä, pyydä heitä hartaasti, ja yhtä kaikki he menevät tietään suoraa päätä tuhoon, vihaisesti kääntyen pois kaikista yrityksistä pelastaa heidät polttamiselta. Surkuteltavia he todella ovat, mutta he eivät tiedä sitä. Paatuneina ja ulkopuolella toivon he ylistävät sitä, mikä itse asiassa on heidän häpeänsä. Kielteisinä Sanaa kohtaan heidät kuitenkin tullaan tuomitsemaan Sen mukaan ja heille maksetaan Sen kauheiden syytteiden mukainen palkka.

SEURAKUNTAJAKSOJEN LOPULLINEN PÄÄTÖS

Ilm. 3:18-19: ”Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.”

Jumalan päätös on selkeä. Se menee suoraan asiaan. Hän ohjaa tämän viimeisen päivän seurakunnan yhteen toivoon. Tämä toivo on HÄN ITSE. Hän sanoo: ”Tule Minun luokseni ja osta.” On tosiasia tämän lauseen perusteella ”osta Minulta”, että Laodikean seurakunta ei ollenkaan toimi Jeesuksen kanssa Jumalan valtakunnan hengellisten tuotteiden tuottamiseksi. Heidän toimintansa ei voi olla hengellistä. He saattavat ajatella, että he ovat hengellisiä, mutta kuinka he voisivat olla? Teot heidän keskellään eivät varmasti voi olla Paavalin sanojen mukaisia, Fil. 2:13 ”…sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.” Miten siis on kaikkien näiden kirkkojen, koulujen, sairaaloiden, lähetysseikkailujen jne. kanssa? Jumala ei ole niissä niin kauan kuin he ovat kirkkokunnallista siementä ja henkeä, eikä Jumalan siementä ja Henkeä.

”Osta Minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit.” Näillä ihmisillä oli runsaasti kultaa, mutta väärää lajia. Se oli sitä kultaa, joka ostaa ihmisten sieluja ja tuhoaa niitä. Se oli kultaa, joka pyydystää ja kietoo ihmisten luonteen, sillä sen rakkaus on kaiken pahan alku ja juuri. Ilm. 18:1-14: ”Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa vaikeni hänen kirkkaudestaan. Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: ’Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta.’ Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ’Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synteihinsä ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa. Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin. Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä’, sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut.’ Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun; he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat ’Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!’ Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa, kaupaksi tuotua kultaa ja hopeata ja jalokiviä ja helmiä ja pellavakangasta ja purppuraa ja silkkiä ja helakanpunaa ja kaikkinaista hajupuuta ja kaikenlaisia norsunluu-esineitä ja kaikenlaisia kalleimmasta puusta ja vaskesta ja raudasta ja marmorista tehtyjä esineitä, ja kanelia ja hiusvoidetta ja suitsuketta ja hajuvoidetta ja suitsutuspihkaa ja viiniä ja öljyä ja lestyjä jauhoja ja viljaa ja karjaa ja lampaita ja hevosia ja Vaunuja ja orjia ja ihmissieluja. Ja hedelmät, joita sinun sielusi himoitsi, ovat menneet, ja kaikki kalleutesi ja komeutesi ovat sinulta hävinneet, eikä niitä enää koskaan löydetä.” Tämä on täsmälleen viimeisen päivän organisoidut kirkot, sillä se sanoo jakeessa 4: ”Lähtekää siitä ulos, te MINUN KANSANI.” Ylöstempaaminen ei ole vielä tapahtunut. Morsian ei ole silloin vielä mennyt, kun nämä kauheat olosuhteet esiintyvät tässä rikkaassa valheseurakunnassa.

Mutta on olemassa Jumalan kultaa. 1. Piet. 1:7: ”…että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.” Jumalan kulta on Kristuksen kaltainen luonne, joka on syntynyt kärsimysten ja koettelemusten tulisessa pätsissä. Se on oikeanlaatuista kultaa.

Mutta minkä kaltaista kultaa seurakunnalla on tänä päivänä? Sillä on vain maallista kultaa, joka katoaa. Se on rikas. Se on itseensä tyytyväinen. Se on tehnyt yltäkylläisyydestä hengellisyyden pääasiallisen mitan. Todiste Jumalan siunauksesta, opin oikeudesta jne. on nyt siinä, kuinka paljon rikkaita ihmisiä on siinä mukana.

”Sinun on parasta tulla ennenkuin on liian myöhä”, sanoo Herra, ”ja ostaa tulessa puhdistettua kultaa ja sitten sinä tulet olemaan todella rikas.” Saammeko me sitä nyt? Kuulkaa. ”Alastomina (fyysisesti) me tulimme maailmaan, mutta alastomina (hengellisesti) me EMME jätä sitä.” Oi ei, me tulemme ottamaan jotakin mukaamme. Mitä tämä jokin on, onkin sitten KAIKKI, mitä me otamme mukaamme; ei yhtään enempää eikä vähempää. Meidän on siis nyt parasta olla todella varovaisia nähdäksemme, että me otamme jotakin, joka tekee meidät oikeiksi Jumalan edessä. Mitä me siis tulemme ottamaan mukaamme? Me tulemme ottamaan LUONTEEMME, veli; tämä on se, minkä me otamme mukaamme. Millaisen luonteen sinä aiot ottaa mukaasi? Tuleeko se olemaan samanlainen kuin HÄNEN, jonka luonne muokattiin kärsimysten ja koetusten tulisessa pätsissä, vai tuleeko se olemaan tämän luonteettoman kansan pehmeyttä? Tämä riippuu meistä jokaisesta itsestämme, sillä tuona päivänä ihminen on kantava oman taakkansa.

Sanoin, että Laodikean kaupunki oli hyvinvoiva. Se painoi kultakolikoita, joissa oli kaiverrukset molemmilla puolilla. Kultakolikot olivat luonteenomaisia tälle aikakaudelle; kauppa kukoisti sen vuoksi. Tänä päivänä on kultakolikko kanssamme. Me ostamme itsemme sisään ja itsemme ulos. Seurakunnassa me yritämme saada aikaan saman. Me ostamme itsemme ulos synnistä ja ostamme itsemme taivaaseen – näin me sanomme. Mutta Jumala ei sano näin.

Kirkko (seurakunta) omaa sellaisen ilmiömäisen hyvinvoinnin, että se voisi ottaa käsiinsä millä hetkellä tahansa koko maailman hengelliset järjestelmät, ja todellakin kirkkojen maailmanneuvoston johtaja on avoimesti profetoinut, että kirkon nähtävissä olevassa tulevaisuudessa sen pitäisi, se voisi ja se myös tulee tekemään näin. Mutta heidän kultainen Baabelin torninsa tulee kaatumaan. Vain tulessa koeteltu kulta tulee kestämään.

Ja näin kirkko on jatkuvasti tehnyt kautta aikojen. Se on jättänyt Jumalan Sanan ja ottanut sijalle omat oppinsa ja uskonkappaleensa; se on organisoitunut ja liittänyt itsensä maailmaan. Täten se on alaston ja Jumala tuomitsee sen irstauden. Ainoa tapa, jolla se voi päästä ulos tästä hirveästä tilanteesta, on totella Herraa ja palata takaisin Hänen Sanaansa. Ilm. 18:4, 2. Kor. 6:14-18: ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: ’Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ’Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.’ Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias’.” On olemassa hinta, joka täytyy maksaa noista viitoista, ja se hinta on erottautuminen.

”Ja voitele silmäsi silmävoiteella, että voisit nähdä.” Hän ei sano, että sinun täytyy ostaa tämä silmävoide. Oi, ei. Pyhässä Hengessä ei ole hintalappua. ”Lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?” Gal. 3:2. Ilman Pyhän Hengen kastetta sinun silmäsi eivät koskaan voi avautua todelliselle Sanan hengelliselle ilmestykselle. Ihminen ilman Henkeä on sokea Jumalalle ja Hänen totuudelleen.

Kun ajattelen tätä silmiä avaavaa silmävoidetta, en voi mitään sille, että mieleeni tulee aika, jolloin olin pikkupoika Kentuckyssä. Veljeni ja minä nukuimme ullakkohuoneessa olkipatjalla. Raot talon seinissä päästivät tuulenpuuskat puhaltamaan läpi. Joskus talvella saattoi olla niin kylmää herätessämme aamulla, että emme saaneet silmiämme auki, koska ne olivat niin tulehtuneet. Huusimme äitiä, ja hän tuli mukanaan jotakin kuumaa rasvaa ja voiteli silmämme, kunnes voimme taas nähdä. Tiedätte, että jotkut kauhean kylmät tuulet ovat puhaltaneet kirkkojen ja seurakuntien läpi meidän sukupolvemme aikana, ja minä pelkään, että niiden silmät ovat tavallaan jäätyneet kiinni, ja ne ovat sokeita sille, mitä Jumalalla on niitä varten. Ne tarvitsevat Hengen kuumaa öljyä Jumalalta saadakseen silmänsä auki. Elleivät ne vastaanota Jumalan Henkeä, ne tulevat kasvamaan voiman ohjelmalla ja Sanan opinkappaleilla. Ne laskevat numeroilla menestystä sensijaan, että katsoisivat hedelmiä. Teologian tohtorit ovat sulkeneet uskon oven ja kieltävät kaikkia käymästä sisälle. He eivät mene itse sisälle, eivätkä salli muiden mennä. Heidän teologiansa (jumaluusoppinsa) syntyy psykologian oppikirjasta, jonka on kirjoittanut joku uskosta osaton. On yksi psykologian oppikirja, jota me tarvitsemme: Raamattu. Se on Jumalan kirjoittama ja sisältää Jumalan psykologian. Et tarvitse ketään tohtoria sitä selittelemään. Vastaanota Jumalan Henki ja salli Hänen antaa selitys. Hän kirjoitti kirjan ja Hän voi kertoa sinulle, mitä se merkitsee. 1. Kor. 2:9-16: ”…vaan, niinkuin kirjoitettu on:’ mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat’. Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: ’kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä? Mutta meillä on Kristuksen mieli.”

Jos nyt kaikki asiat, jotka Henki huutaa tätä aikaa vastaan ovat totta, on meidän tarpeemme saada joku, joka astuu esiin kuten Johannes Kastaja ja asettaa seurakunnat ratkaisun eteen tavalla, jota ei ennen ole tapahtunut. Ja näin juuri tulee tapahtumaan meidän aikanamme. Toinen Johannes Kastaja tulee ja hän tulee toimimaan juuri siten, kuten edellinenkin. Että näin on, tiedämme sen perusteella, mitä seuraava jae sanoo.

”Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.” Ilm. 3:19. Tämä on sama sanoma, joka Johanneksella oli, kun hän huusi fariseusten ja saddukeusten ja pakanoiden uskonnollisessa erämaassa: ”TEHKÄÄ PARANNUS!” Ei ollut olemassa muuta mahdollisuutta; ei myöskään ole muuta mahdollisuutta tänään. Ei ollut muuta tietä Jumalan luo silloin, eikä muuta tietä ole tänä päivänä. Se on TEHKÄÄ PARANNUS. Muuttakaa mielenne. Kääntykää ympäri. TEHKÄÄ PARANNUS, sillä miksi te kuolisitte?

Tutkistelkaamme ensimmäistä lausetta, ”Kaikkia joita minä rakastan.” Kreikassa korostus on persoonapronomilla ”Minä”. Hän ei sano, niinkuin monet saattavat tuntea, että Hänen tulisi sanoa: ”Kaikkia, jotka Minua rakastavat.” Ei, ystävät. Emme saa koskaan yrittää tehdä Jeesuksesta inhimillisen rakkauden KOHDETTA tässä jakeessa. Ei. Sen sisältö kuuluu: KAIKKI, jotka ovat JUMALAN RAKASTETTUJA. Kyseessä on HÄNEN rakkautensa, EI meidän rakkautemme. Siis jälleen kerran löydämme itsemme ylistämässä Hänen pelastustyötään, Hänen tarkoitustaan, ja suunnitelmaansa ja olemme yhä vakuuttuneempia Jumalan kaikkivaltiuden opin totuudesta. Hän sanoo Room. 9:13: ”Jaakobia Minä rakastin.” Merkitseekö se nyt sitä, että koska Hän rakasti VAIN noita ”KAIKKIA”, Hän välinpitämättömästi odottaa niiden rakkautta, jotka eivät ole tulleet vedetyiksi Hänen luokseen. Missään tapauksessa asia ei ole niin, sillä Hän julisti myös Room. 9:13: ”Eesauta minä vihasin.” Ja 11:ssä jakeessa Henki selväpiirteisesti ilmoittaa: ”…ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – ETTÄ JUMALAN VALINNAN MUKAINEN AIVOITUS PYSYISI, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden…” Tämä rakkaus on valitsevaa rakkautta. Se on Hänen rakkauttaan Hänen valittujansa kohtaan. Ja Hänen rakkautensa heitä kohtaan on erillään INHIMILLISESTÄ ANSIOSTA, sillä se sanoo, että Jumalan tarkoitus ”seisoo valinnan perustalla” [engl. käännös], mikä on täsmälleen vastakkainen teoille ja kaikelle, mitä ihmisellä on itsessään. Koska ”ENNENKUIN LAPSET OLIVAT SYNTYNEET”, Hän oli JO sanonut: ”Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta Minä vihasin.”

Nyt Hän sanoo omilleen: ”Kaikkia niitä, joita Minä rakastan, Minä NUHTELEN JA KURITAN.” Nuhteleminen merkitsee moittimista, mikä taas tarkoittaa ”tuoda esiin ja ilmoittaa samalla, mikä on oikein.” Kuritus ei merkitse rankaisemista. Se merkitsee ”kurittamista, kohteen parannus (kurituksen kautta).” Juuri tämän löydämme Hebr. 12:5-11: ”…ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille, niinkuin lapsille; ’Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa’. Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota ei isä kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.”

Tässä on nyt asetettu esiin Jumalan rakkaus. Hän halusi rakkaudessaan omaa perhettä – poikia kuten Hän itse. Tässä on Hänen edessään koko ihmiskunta kuten YKSI möhkäle savea. Tuosta samasta savesta Hän on nyt tekevä astioita kunniaan ja häpeään. VALINTA tulee olemaan Hänen oma valintansa. Sitten nuo valitut, Hänen Hengestään syntyneet, tullaan kouluttamaan Hänen kuvansa mukaisiksi heidän vaelluksensa aikana. Hän NUHTELEE kaikella kärsivällisyydellä, lempeydellä ja armolla. Hän KURITTAA naulojen lävistämällä kädellä. Joskus tämän Savenvalajan täytyy ottaa astia, jota Hän on muovailemassa, ja rikkoa se perinpohjin kappaleiksi, jotta Hän voisi rakentaa siitä tarkalleen sellaisen kuin Hän haluaa. MUTTA SE ON RAKKAUTTA. TÄMÄ ON HÄNEN RAKKAUTTAAN. MUUNLAISTA RAKKAUTTA EI OLE. EI VOI OLLA.

Oi, pieni lauma, älä pelkää. Tämä aika päättyy pian. Kun näin tapahtuu, tullaan nuo valhevehnät sitomaan yhteen, ja kuten kolmisäikeinen nuora ei helposti katkea, tulee heillä olemaan suunnaton poliittinen, fyysinen (ruumiillinen) ja hengellinen (saatanallinen) voima, ja he tulevat yrittämään Kristuksen morsiamen tuhoamista. Morsian tulee kärsimään, mutta kestämään. Älä pelkää noita asioita, jotka ovat tulossa maan päälle, sillä Hän, ”joka oli rakastanut omiansa, osoitti heille rakkautta loppuun asti” Joh. 13:1.

”Ahkeroitse siis ja tee parannus.” Nyt on niin, että tällä valhekirkolla (valheseurakunnalla) on intoa, älä tee erehdystä tässä suhteessa. Sen into on kirjaimellisesti ollut sama kuin juutalaisten. Joh. 2:17: ”Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: ’Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut’.” Mutta se on väärää intoa ja kiivautta. Se on heidän omaa rakennustansa varten. Se on heidän omia uskonkappaleitaan, dogmejaan, organisaatioita ja heidän omaa vanhurskauttaan varten. He ovat panneet Sanan syrjään omien mielipiteittensä tieltä. He ovat syrjäyttäneet Pyhän Hengen ja tehneet ihmisistä johtajia. He ovat panneet syrjään Iankaikkisen Elämän persoonan ja ottaneet tilalle hyviä töitä tai jopa kirkon sopusoinnunkin mieluummin kuin hyviä töitä.

Mutta Jumala haluaa toisenlaista intoa. Se on palava into huutaa: ”MINÄ OLEN VÄÄRÄSSÄ.” Kuka nyt sitten aikoo sanoa, että hän on väärässä? Mikä se onkaan, jolle kaikki nämä kirkkokunnat on perustettu? – Väite siitä, että he ovat alkuperäisiä, ovat Jumalasta, että he ovat oikeassa. Kuitenkaan ne eivät KAIKKI voi olla oikeassa. Itse asiassa EI YKSIKÄÄN niistä ole. He ovat valkeaksi kalkittuja hautakammioita, täynnä kuolleiden luita. Heillä ei ole elämää. Heillä ei ole (Jumalan) vahvistusta. Jumala ei ole koskaan tehnyt itseään tiettäväksi missään organisaatiossa. He sanovat, että he ovat oikeassa, koska he ovat niitä, jotka sen sanovat, mutta sen sanominen ei tee asiaa siksi. He tarvitsevat vahvistetun ’Näin sanoo Herra’ Jumalalta, ja sitä heillä ei ole.

Sallikaa minun sanoa tässä tämä asia: en usko, että Jumala kutsuu ainoastaan valhekirkkoa parannukseen. Tässä jakeessa Hän puhuu valituilleen. Myöskin näillä on parannuksen tekemistä jostakin. Monet Hänen lapsensa ovat vieläkin noissa väärissä kirkoissa ja seurakunnissa. He ovat niitä, joille Hän puhuu Ef. 5:14: ”Sentähden sanotaan: ’Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!'” Nukkuva ei ole sama kuin kuollut. Nämä nukkuvat kuolleiden keskuudessa. He ovat siellä ulkona kuolleissa kirkkokunnissa. He ajelehtivat yhdessä heidän kanssansa. Jumala huutaa: ”HERÄÄ! Tee parannus mielettömyydestäsi.” He täten antavat vaikutuksensa, aikansa ja rahansa, tosiasiallisesti koko elämänsä näille antikristillisille organisaatioille, ja kaiken aikaa he ajattelevat, että se on oikein. Heidän täytyy tehdä parannus. Heidän täytyy muuttaa mielensä ja kääntyä kohti totuutta.

Niin, tämä on se seurakuntajakso, joka kaikkein eniten tarvitsee parannuksen tekoa. Mutta tuleeko se tekemään niin? Tuleeko se palauttamaan Sanan? Tuleeko se jälleen palauttamaan Pyhän Hengen valtaistuimelle ihmisten elämässä? Tuleeko se jälleen palauttamaan Jeesuksen (asemaansa) AINOANA Pelastajana? Minä sanon, että ei, sillä seuraava jae paljastaa ällistyttävän ja järkyttävän totuuden tämän aikakauden päättymisestä.

KRISTUS SEURAKUNNAN ULKOPUOLELLA

Ilm. 3:20-22: ’Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo’.”

On olemassa melkoisesti sekaannusta tämän jakeen tiimoilta, koska niin monet käyttävät sitä henkilökohtaisessa evankelioimisessa, aivankuin Jeesus olisi jokaisen syntisen sydämen ovella kolkuttaen sisäänpääsyä varten. Siten voitaisiin siis sanoa, että jos syntinen aukaisisi ovensa, Herra tulisi sisälle. Mutta tässä jakeessa ei puhuta yksilösyntisille. Tämä koko sanoma on yhteenveto, kuten jokainen muukin sanoma muille seurakuntajaksoille. Jae 22 sanoo: ”Kenellä on korva, se kuulkoon, mitä Henki SEURAKUNNILLE sanoo.” Tämä on siis sanoma viimeisen jakson seurakunnalle. Tämä on Laodikean seurakunnan tila, kun sen loppu lähenee. Se ei ole henkilökohtainen sanoma yhdelle henkilölle; tässä Henki kertoo meille, missä Jeesus on. KRISTUS ON JÄTTÄNYT SEURAKUNNAN. Eikö se olekin johdonmukainen tulos, jos Sana on pantu syrjään uskonkappaleiden tieltä, Pyhä Henki syrjäytetty paavien, piispojen, presidenttien, kanslerien yms. tieltä, ja Vapahtaja asetettu syrjään työohjelmien, kirkkoon (seurakuntaan) liittymisen tai jonkinlaisen kirkkojärjestelmän hyväksymisen tieltä? Mitä vielä voidaan tehdä Häntä vastaan? Tämä on luopuminen. Tämä on poislankeaminen. Tämä on avoin ovi antikristukselle, sillä jos Eräs tuli Isänsä nimessä (Jeesus), eikä Häntä otettu vastaan vaan hyljättiin, silloin on tuleva toinen omassa nimessään (valehtelija, kruununtavoittelija), ja hänet he tulevat vastaanottamaan, Joh. 5:43. Tuo synnin ihminen, tuo kadotuksen lapsi tulee ottamaan vallan.

Matt. 24 mainitsee merkit taivaalla viimeisenä aikana juuri ennen kuin Jeesus tulee. Huomasittekohan ’tällaisen merkin täyttyvän äskettäin aivan kuin kuvastaakseen sitä totuutta, josta olemme keskustelleet. Tämä totuus on se, että Jeesusta on jatkuvasti työnnetty syrjään, kunnes tässä viimeisessä jaksossa Hänet on työnnetty seurakunnan ulkopuolelle. Muistanette, että ensimmäisen seurakuntajakson aikana (Efeson) oli miltei täyden totuuden seurakunta. Kuitenkin oli pieni virhe, jota kutsuttiin Nikolaiittain opiksi, ja tämä esti ympyrän olemasta aivan täysi. Sitten seuraavan seurakuntajakson aikana lisää pimeyttä tunkeutui sisään, kunnes valo heikkeni, ja pimeys peitti suurimman osan ympyrästä. Näin tapahtui edelleen, kunnes neljännessä jaksossa, joka oli pimeä aika (keskiaika), valo oli lähes kokonaan kadonnut. Ajatelkaamme nyt tätä. Seurakunta loistaa Kristuksesta lähtevästä valosta. Hän on AURINKO. Seurakunta on KUU. Siten tämä valoympyrä on kuin kuu. Se oli pienentynyt ensimmäisen jakson miltei täydestä kuusta aivan mitättömäksi neljännellä jaksolla. Mutta viidennellä se alkoi kasvaa. Kuudennella se otti pitkän askeleen eteenpäin kasvussa. Osassa seitsemättä se vielä kasvoi, kunnes se yhtäkkiä pysähtyi ja pieneni jälleen olemattomiin niin, että valon sijasta oli luopumuksen pimeys, ja jakson lopussa se oli lakannut loistamasta, sillä pimeys oli ottanut vallan. Kristus oli nyt seurakunnan ulkopuolella. Tässä on merkki taivaalla. Viimeinen kuunpimennys oli täydellinen. Se vajosi täydelliseen pimeyteen seitsemässä vaiheessa. Seitsemässä vaiheessa tuli täydellinen pimennys, kun Rooman paavi (Paavali VI) meni Palestiinaan tehdäkseen pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin. Hän oli ensimmäinen paavi, joka koskaan meni Jerusalemiin. Paavin nimi on Paavali VI. Paavali oli ensimmäinen sanansaattaja ja tämä mies käyttää hänen nimeänsä. Huomatkaa, että hän on kuudes. Se on ihmisen luku. Tämä on enemmän kuin sattuma. Ja kun hän meni Jerusalemiin, joutui kuu, seurakunta, täydelliseen pimeyteen. Tässä se on! Tämä on loppu. Tämä sukupolvi ei tule katoamaan, ennenkuin kaikki on täyttynyt. Niin, Herra Jeesus, tule pian!

Nyt me voimme nähdä, miksi oli kaksi viinipuuta, todellinen ja väärä. Nyt me voimme nähdä, miksi Aabrahamilla oli kaksi poikaa; toinen lihan mukaan (joka vainosi Iisakia) ja toinen lupauksen mukaan. Nyt me voimme nähdä myöskin, että samoista vanhemmista syntyi kaksoset, joista toinen tunsi ja rakasti Jumalan asioita, ja toinenkin tiesi paljon samasta totuudesta, mutta ei ollut samasta Hengestä, vaan sentähden vainosi tuota valittua lasta. Jumala ei hyljännyt hylkäämisen tähden, vaan valittujen tähden. VALITTU EI VOI vainota valittua. VALITTU EI VOI vahingoittaa valittua. Hyljätyt vainoavat ja tuhoavat valittuja. Oi, nuo hyljätyt ovat uskonnollisia. He ovat viisaita.

Kuun täydellinen pimennys Paavin vieraillessa Jerusalemissa.

He ovat Kainin linjaa, käärmeen siementä. He rakentavat Baabeleitansa, he rakentavat kaupunkejansa, he rakentavat kuningaskuntiansa ja koko ajan huutavat Jumalan puoleen. He vihaavat todellista siementä, ja he haluavat tehdä kaikkensa (myöskin Herran nimessä) tuhotaksensa Jumalan valitut. Kuitenkin heitä tarvitaan. ”Mitä on ruumenilla tekemistä vehnän kanssa?” Ilman ruumenia (akanoita) ei ole vehnää. Mutta mitä tapahtuu lopussa noille ruumenille? Ne poltetaan sammumattomassa tulessa. Entä vehnä? Missä se on? Se kootaan Hänen aittaansa. Se on siellä, missä Hänkin on.

Oi Jumalan valitut, olkaa varuillanne. Tutkistelkaa tarkoin. Olkaa varovaisia. Kilvoitelkaa pelolla ja vavistuksella pelastukseksenne. Luottakaa Jumalaan ja olkaa vahvat Hänen voimassansa. Teidän vastustajanne, paholainen, kulkee juuri nyt ympäri kuin kiljuva leijona etsien kenet voisi nielaista. Valvokaa rukouksessa ja olkaa lujat. Tämä on lopunaika. Sekä todellinen että väärä viinipuu saavuttavat kypsyytensä, mutta ennenkuin vehnä kypsyy, täytyy noiden kypsyneiden rikkaruohojen tulla sidotuksi yhteen polttamista varten. Katsokaa, he kaikki liittyvät Kirkkojen Maailmanneuvostoon. Juuri se on tuota sitomista. Pian tulee vehnän kokoaminen. Mutta juuri nyt nuo kaksi henkeä tekevät työtänsä molemmissa viinipuissa. Tulkaa ulos rikkaruohojen keskeltä! Alkakaa voittamaan niin että teidät katsottaisiin arvollisiksi Herrallemme ja sopiviksi vallitsemaan ja hallitsemaan Hänen kanssansa.

VOITTAJAN VALTAISTUIN

Ilm. 3:21: ”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.”

Mitä meidän nyt sitten tulee voittaa? Tämä on tässä kohden normaali kysymys. Mutta tämä ei ole tämän jakeen olennaisin ajatus, sillä ei ole niinkään paljon kysymys siitä, MITÄ meidän tulee voittaa, vaan KUINKA meidän tulee voittaa. No niin, tämä on loogista, sillä onko väliä sillä, MITÄ meidän tulee voittaa, ennenkuin tiedämme KUINKA voimme voittaa?

Nopea silmäys niihin Sanan kohtiin, jotka kertovat Herrasta Jeesuksesta voittavana, tuo esiin oikealla tavalla totuuden tässä asiassa. Matt. 4, missä paholainen kiusasi Jeesusta, Hän voitti saatanan persoonalliset kiusaukset Sanalla, ja yksin Sanalla. Kaikki kolme pääkiusausta, jotka ovat täsmälleen yhteydessä Eedenin puutarhan kiusaukseen; – lihan himo, silmän himo ja elämän korskeus – ne Jeesus voitti Sanalla. Eeva lankesi saatanan persoonalliseen kiusaukseen, kun ei käyttänyt Sanaa. Aadam lankesi suoranaiseen tottelemattomuuteen Sanaa kohtaan. Mutta Jeesus voitti Sanalla. Ja juuri nyt, sallikaa minun sanoa, että tämä on ainoa tie, jolla voi olla voittaja. Myöskin se on ainoa mahdollisuus tietää, että olette voittajia, sillä Sana EI VOI pettää.

Huomatkaa edelleen, kuinka Jeesus voitti uskonnon maailmanjärjestelmät. Kun Hänen aikansa teologit jatkuvasti ahdistelivat Häntä, Hän aina viittasi Sanaan. Hän puhui ainoastaan sen mitä Isä antoi Hänelle puhuttavaksi. Ei ollut hetkeä, jolloin maailma ei olisi ollut täysin hämmentynyt Hänen viisaudestaan, sillä se oli Jumalan viisautta.

Omassa henkilökohtaisessa elämässänsä, Häntä Itseään koskevissa asioissa, Hän voitti kuuliaisuudella Jumalan Sanaa kohtaan. Hebr. 5:7 sanotaan: ”Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.” Mille hän oli kuuliainen? Jumalan Sanalle.

Niinpä ei sitten tule olemaan yhtään henkilöä, joka istuisi Herran Jeesuksen Kristuksen valtaistuimella, joka ei ole elänyt tuota Sanaa. Teidän rukouksenne, paastoamisenne, parannuksentekonne – ei ole väliä sillä, mitä esitätte Jumalalle – mikään niistä ei suo teille etuoikeutta istuutua tuolle valtaistuimelle. Se suodaan ainoastaan SANA- morsiamelle. Aivan niinkuin kuningas jakaa valtaistuimensa kuningattaren kanssa, koska kuningatar on yhtä hänen kanssansa, samoin vain ne, jotka ovat tuosta Sanasta niinkuin Hänkin, tulevat osallisiksi tuosta valtaistuimesta.

Muistakaa, että olemme osoittaneet selvästi kautta seurakuntajaksojen, että aivan niinkuin Aadam ja Eeva lankesivat hyljätessään Sanan, samoin Efeson seurakuntajaksokin lankesi; lankesi kääntyessään pois Sanasta. Jokaisessa ajanjaksossa jatkui samalla tavalla, kunnes voimme nähdä täydellisen Sanan hylkäämisen maailmallisessa kirkkojärjestelmässä. Tämä Laodikean ajanjakso päättyy täydelliseen Sanan pimentämiseen, ja sentähden on Herra poistunut sen keskeltä. Hän seisoo ulkopuolella kutsuen omiansa, jotka seuraavat Häntä totellen Sanaa. Lyhyen ja voimallisen Pyhän Hengen ilmauksen jälkeen tämä pieni ahdistettu ja vainottu ryhmä tulee nousemaan ylös ollaksensa Jeesuksen kanssa.

PAKANOIDEN AJANJAKSON PÄÄTTYMINEN

Tämä ajanjakso on viimeinen seitsemästä seurakuntajaksosta. Sen, mikä alkoi ensimmäisessä Efeson ajanjaksossa, täytyy tulla ja tuleekin saavuttamaan täyden kypsyyden ja hedelmät viimeisessä Laodikean ajanjaksossa. Molemmat viinipuut tulevat tuottamaan lopulliset hedelmänsä. Molemmat henget tulevat saattamaan loppuun ilmaisunsa lopullisessa päämäärässänsä. Kylväminen, kasteleminen ja kasvaminen ovat kaikki ohitse. Kesä on päättynyt. Sirppi lähetetään nyt elonleikkaamiseen.

Jakeissa 15-18, jotka juuri olemme käyneet lävitse, näimme todellisen kuvan kypsyneestä väärästä viinipuusta, väärästä hengestä, vääristä seurakuntalaisista. ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että Juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston. Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.” Ilm. 3:15-18. Koskaan aikaisemmin ei ole sanoin tuotu julki niin katkeraa arvostelua ja moitetta, eikä mikään ylpeä ja pöyhkeä uskonnollinen kansa ole ansainnut sitä enemmän kuin tämä viimeinen ajanjakso. Kuitenkin jakeessa 21 sanotaan: ”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellansa.” Tässä näemme, että todellinen viinipuu, todellinen Henki, todellisen Seurakunnan kansa tulee korotetuksi Jumalan valtaistuimelle asti korkeimmalla kunnian osoituksella, mikä koskaan on suotu nöyrälle, uskolliselle hengelliselle ryhmälle.

Ne Johannes Kastajan sanat, joissa niin täsmällisesti esitetään Kristuksen suhde todelliseen ja väärään seurakuntaan täyttyvät nyt. Matt. 3:11-12: ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatantereensa, ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa.” Kristus, suuri Elonkorjaaja kokoaa nyt maan hedelmiä. Hän kokoaa vehnän aittaan noutaessaan omansa ja ottamalla heidät luoksensa ikuisuudeksi. Sitten Hän palaa tuhotakseen pahat ja väärät sammumattomalla tulella.

Lusteiden ja vehnän salaisuus, Matt. 13:24-30:ssä tulee nyt täyttymään: ”Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ’Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois. Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin. Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?’ Hän sanoi heille: ’Sen on vihamies tehnyt.’ Niin palvelijat sanoivat hänelle: ’Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?’ Mutta hän sanoi: ’En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin. Antakaa molempien kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani’.”

Vehnä ja lusteet, jotka ensimmäisestä ajanjaksosta tähän asti ovat kasvaneet vierekkäin, tullaan korjaamaan. Mitä Nikeassa yritettiin toteuttaa, tapahtuu nyt. Kaikella organisaation mahdillaan väärä seurakunta (kirkko) kääntyy pois jokaisesta totuudesta ja valtion tukemana poliittisella vallalla tunkeutuu valtaan hävittääkseen perin pohjin todelliset uskovaiset. Mutta juuri kun se on aikeissa toteuttaa tämän, kootaan vehnä aittoihin. Vehnä ja lusteet eivät enää kasva vierekkäin. Lusteet eivät saa enää vastaanottaa Jumalan siunauksia, sillä se tapahtui vehnän tähden; nyt vehnä tulee olemaan poissa kun Jumalan viha vuodatetaan, kuten on kuvattu kuudennessa sinetissä, joka tulee päättymään lopulliseen tuhoon.

No niin, minä sanoin hetki sitten, että väärä viinipuu tulee saavuttamaan täyden kypsyyden tänä aikana. Sen hedelmä kehittyy ja kypsyy. Näin on. Tämä pahahenkinen seurakunta (kirkko), täynnä vääryyttä, kasvaa esiin kuin sinapinsiemenestä kasvanut puu, jonka oksilla taivaan linnut pesivät. Sen päänä tulee olemaan antikristus, pahuuden salaisuus. Kaikki tämä on totta. Ja jos tämä on totta, silloin täytyy myöskin olla totta, että Kristuksen morsian, seurakunta, saavuttaa täydellisen kypsyyden. Hänen kypsyytensä on oleva samaistettu hänen Herransa kanssa Sanan kautta ja hänen Päänsä, joka on tuleva hänelle, on Jumalisuuden salaisuus, joka todellisuudessa on Kristus. Ja aivan kuten väärä seurakunta (kirkko) kaikkine viisaine ja pirullisine voiminensa, poliittisen mahdin, fyysisen voiman ja pimeyden paholaisten muodostamana nousee tätä todellista viinipuuta vastaan, tulee todellinen viinipuu Hengen ja Sanan täyteydessä tekemään niitä voimatekoja, joita Jeesus teki. Kun hän lähestyy Huippukiveänsä, tullen Hänen kaltaiseksensa Sanan kautta, on Jeesus tuleva, jotta morsian ja Ylkä tulisivat yhdistymään ainaisesti.

Sen näkyvät ilmenemismuodot, mistä olen puhunut teille, ovat jo nähtävissä kaikkialla ympärillämme. Lusteiden ekumeeninen liike on tosiasia. Samoin on myöskin tosiasia, että tämän viimeisen ajanjakson profeetta on tuova Jumalalta sanoman, joka on edeltävä Herran toista tulemusta, sillä hänen sanomansa kautta tulevat lasten sydämet käännetyksi takaisin helluntain isien puoleen, ja Sanan ennalleenasettamisen myötä on tuleva voiman ennalleenasettaminen.

Oi, millaisessa kriittisessä ajassa me elämmekään! Kuinka tarkkaavaisia meidän tuleekaan olla, että pysymme uskollisina tälle Sanalle, niin ettemme siitä ota mitään pois tai lisää siihen, sillä joka puhuu siinä, missä Jumala ei ole puhunut, tekee Hänet valehtelijaksi. Mitä minulla erikoisesti on mielessäni, on tämä: Vuosisadan vaihteen vaiheilla Jumala-nälkä, joka sai alkunsa Filadelfian seurakuntajakson aikana, sai aikaan huudon Jumalan Hengen puoleen. Kun Jumala vastasi tähän huutoon lähettämällä ilmestyksiä, kielilläpuhumista ja profetoimista, ilmestyi heti ryhmä, joka aivan vastoin Sanaa julkitoi opin, jonka mukaan kielet olivat merkki Pyhän Hengen kasteesta. Mutta kielet ovat kaukana todisteesta. Ne ovat ilmenemismuoto, mutta eivät todiste. Tämän opin valheellisuus ei ole nähtävissä ainoastaan siinä, ettei ole sitä vahvistavia sanankohtia, vaan myöskin siinä, että nuo, jotka kannattivat tätä oppia, organisoituvat välittömästi sen pohjalle osoittaen siten, etteivät he olleet totuudessa niinkuin olisivat halunneet ihmisten uskovan. Oi, se vaikutti hyvältä! Se näytti aivankuin helluntain paluulta. Mutta sen, ettei näin ollut, osoitti se, että he organisoituivat. Se on kuolema, ei elämä. Se näytti niin todelliselta, että ihmisjoukot tulivat eksytetyiksi. Jos se ei nyt sitten ollut todellista, niin mitä se sitten oli? Se oli kuori, akana. Vihreässä, pehmeässä alkumuodossansa se näytti aivan todelliselta. Mutta joku saattaa mennä pellolle ja katsella sitä, mikä näyttää aivan vehnältä, mutta kuitenkin on vain kuoria, ruumenia (sillä vehnä ei ole vielä muodostunut). Se ei ole muuta kuin pehmeä kuori, joka näyttää siltä todelliselta jyvältä, joka on vasta tuleva. Alkuperäisen helluntain vehnänjyvän oli tultava takaisin viimeisessä ajanjaksossa. Se haudattiin Nikeassa, ja alkoi itää Sardeen seurakuntajakson aikana. Filadelfian seurakuntajakson aikana se kasvoi varren ja sen tuli saavuttaa täysi kypsyys Laodikean ajanjaksossa. Mutta se ei voinut palata takaisin alkuperäiseen ennenkuin Sana oli palautettu ennalleen. Profeetta ei ollut vielä tullut näyttämölle. Mutta sen ajan mukaan, jossa me nyt elämme Laodikean ajanjaksossa, Ilm. 10:7:n profeetta- sanansaattajan täytyy jo olla maassa. Vielä kerran ”Näin sanoo Herra:n” täytyy olla täällä, valmiina ilmituotavaksi erehtymättömän vahvistamisen kautta. Siten on jo Todellinen Siemen saavuttamassa täydellisen kypsyytensä, ja sitten seuraa ELONKORJUU.

Elonkorjuuaika, niin, elonkorjuuaika! Ne kaksi viinipuuta, jotka kasvoivat yhdessä ja joiden oksat tarttuivat toisiinsa, tulee nyt erottaa toisistansa. Näiden niin erilaisten viinipuiden hedelmät tullaan kokoamaan eri aittoihin. Nuo kaksi henkeä tulevat menemään eri määränpäihinsä. Nyt on aika kuunnella viimeistä kutsua, joka tulee ainoastaan Vehnä-Morsiamelle: ”Tulkaa ulos hänestä, te minun kansani, niin ettette olisi osallisia hänen synteihinsä, ja ettette te (vehnä) joutuisi vastaanottamaan hänen (akanoiden) vitsauksia (kuudennen sinetin ja Matt. 24:n suuri ahdistus).

VIIMEINEN HENGEN VAROITUS

Ilm. 3:22: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.”

Tämä on VIIMEINEN varoitus. Ei tule enää toista. Kaikki valtaistuimen ympärillä on järjestetty. Kaksitoista perustusta on asetettu. Kultakadut on päällystetty. Jättimäiset helmiportit on kohotettu ja avattu. Pyramidin kaltaisena kaupunki seisoo niin kauniina ja ihanana. Taivaalliset olennot, jotka ovat auttaneet sen valmistamisessa, katselevat henkeään pidätellen, sillä se kimaltelee ja loistaa ylimaallisella kirkkaudella. Kaupungin kauneuden jokainen yksityiskohta kertoo kertomuksen hämmästyttävästä armosta ja Jumalan rakkaudesta. Se on valmistetulle kansalle valmistettu kaupunki. Se vain odottaa asukkaitansa, ja pian he tulevat täyttämään sen kadut ilolla. Niin, se on viimeinen kutsu. Henki ei enää puhu millekään muulle ajanjaksolle. Ajanjaksot ovat ohitse.

Mutta kiitos Jumalalle, että tällä hetkellä tämä ajanjakso ei vielä ole ohitse. Hän huutaa yhä vielä. Ja Hänen huutonsa ei ole ainoastaan ihmisten hengellisten korvien kuultavana Hänen Henkensä kautta, vaan vielä kerran on profeetta maassa. Vielä kerran Jumala on paljastava totuuden niinkuin Hän teki Paavalille. Seitsemännen sanansaattajan päivinä, Laodikean ajanjakson päivinä, sen sanansaattaja on paljastava Jumalan salaisuudet sellaisina kuin ne paljastettiin Paavalille. Hän on puhuva, ja ne, jotka ottavat tämän profeetan vastaan profeettana, tulevat vastaanottamaan tämän profeetan palvelustehtävän siunauksellisen vaikutuksen. Ja ne, jotka kuuntelevat häntä, tulevat olemaan siunatut ja he tulevat olemaan osa siitä viimeisten päivien morsiamesta, joka on mainittu Ilm. 22:17: ”Ja Henki ja morsian sanovat: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” Vehnänjyvä (morsianvehnä), joka putosi maahan Nikeassa, on jälleen tullut takaisin alkuperäiseen Sana-siemeneen. Ylistys Jumalalle iankaikkisesti! Niin, kuunnelkaa vahvistettua Jumalan profeettaa, joka ilmaantuu tässä viimeisessä ajanjaksossa. Mitä hän sanoo Jumalalta, samaa sanoo morsiankin. Henki, profeetta ja morsian sanovat samaa. Ja mitä he sanovat, on sanottu jo Sanassa. He sanovat nyt: ”Tulkaa ulos hänen keskuudestansa ja olkaa erotetut.” Huuto on kuulunut. Huuto kuuluu yhä. Kuinka kauan ääni huutaa? Me emme tiedä sitä, mutta sen me tiedämme, ettei se kuulu kauan. Sillä tämä on viimeinen ajanjakso.

Se, jolla on korva, kuulkoon mitä Henki sanoo seurakunnille. Henki on puhunut. Laskeva aurinko on katoamaisillaan iankaikkisuuteen seurakuntajaksoilta. Silloin kaikki on oleva ohitse. Silloin on liian myöhäistä tulla. Mutta jos Jumala on puhutellut sinua näiden tutkistelujen aikana, niin käänny Hänen puoleensa juuri nyt parannuksessa, niin että Hän Henkensä kautta antaisi sinulle iankaikkisen elämän.

CAB-04 LUKU 4 – SMYRNAN SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 4 – The Smyrnaean Church Age)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 4: Smyrnan seurakuntajakso

 

Ilmestyskirja 2:8-11

Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään:

Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – sinä olet kuitenkin rikas – ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga.

Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.’

JOHDANTO

Haluaisin palauttaa mieliinne jälleen sen tavan, millä päädyimme eri seurakuntajaksojen sanansaattajien nimiin. Jumala kaikkivaltiudessansa on pitänyt huolen siitä, että Uuden Testamentin seurakunnan historia ei ole kadonnut, aivan kuten Hän piti huolen siitä, että Israelin historia ei katoaisi asettamalla sen Raamattuun ja antamalla sille vahvistuksen tänä päivänä lukuisista kirjakääröistä, saviastioista ja muista tuotteista, jotka arkeologit ovat löytäneet ja tulkinneet. Itseasiassa meillä on jatkuva Raamatun historian selitys ensimmäiseltä sivulta tähän asti. Siten lukemalla historiaa voimme nähdä, kuka mies tai ketkä miehet eri seurakuntajaksoissa olivat lähinnä Jumalan alkuperäistä esikuvaa, apostoli Paavalia. Ne, joita Jumala käytti tuodakseen kansansa takaisin Totuuden Sanaan olisivat niitä, joita tulee tutkia. Näiden joukosta tulisi löytymään jokaisessa seurakuntajaksossa yksi, joka näkyisi selvimpänä ja läheisimpänä Sanan asettamalle esikuvalle ja voimalle. Tämä tulisi olemaan sanansaattaja. Seurakuntajaksot löydetään myös tutkimalla historiaa. Tarvitsee ainoastaan lukea seurakuntajaksot sellaisena, kuin ne ovat Ilmestyskirjassa, ja kaikki asettuu täydellisesti historiaan, kuten SEN TODELLA TÄYTYYKIN. Koska Jumala oli kertonut seurakuntajaksot etukäteen ja jopa paljastanut niiden olosuhteet, silloin, välttämättä sitä seuraavan historian tulee olla sellainen, kuin Raamattu on sen kuvannut. Se on näin yksinkertaista – mutta niinpä yksinkertaisuus on avain Sanaan. Tämän kaiken kanssa en ole ollut yksinomaan tutkija enkä historijoitsija; olen yrittänyt olla hengellismielinen ja vain Jumalan Hengen ehdottomalla hyväksymisellä olen valinnut ne miehet, jotka olen valinnut. Tämä on totta, ja Jumala tuntee minun sydämeni.

SANANSAATTAJA

Käyttäen Jumalan antamaa ohjetta sanansaattajan valitsemiseksi kullekin jaksolle, me epäröimättä julistamme, että Irenaeus oli Herran tähän asemaan korottama. Hän oli tuon suuren pyhän ja uskon soturin, Polykarpuksen, opetuslapsi. Ja istuessaan tuon suuren miehen jalkojen juuressa hän ilman epäilystäkään oppi kristilliseen elämään liittyvät asiat hänen pyhän elämänsä kautta, sillä Polykarpus oli yksi kaikkien aikojen todella loistavista pyhistä, kun häntä katsellaan moitteettoman elämän valossa. Muistanette oman lukemisenne perusteella, että Polykarpus oli marttyyri. Liian vanhana paetakseen ja liian vilpittömänä salliakseen toisen piilottaa hänet ja sitten kärsiä rangaistus sen johdosta, hän antoi itsensä kuolemaan. Mutta ennenkuin hän kuoli, hän pyysi ja sai luvan rukoilla kaksi tuntia veljiensä puolesta Herrassa, kuvernöörin, vihollistensa ja kiinniottajiensa puolesta. Kuten kaikkien aikojen suuret pyhät, haluten parempaa ylösnousemusta, hän seisoi lujana kieltäytyen kieltämästä Herraansa, kuollen puhtaalla omallatunnolla. Hänet asetettiin roviolle (sitomattomana omasta pyynnöstään) ja tuli sytytettiin. Tuli taipui hänen ruumiistaan kieltäytyen koskettamasta häntä. Silloin hänet lävistettiin miekalla. Kun näin tehtiin, vesi suihkusi hänen kyljestään sammuttaen liekit. Hänen henkensä nähtiin eroavan valkoisen kyyhkysen muodossa, vapautettuna hänen rinnastaan. Kuitenkin huolimatta tästä suuresta todistuksesta, tämä Ilmestyskirjan Johanneksen oppilas ei sotinut nikolaiittain järjestelmää vastaan, sillä hän itse kallistui organisaatiota kohti, eikä tajunnut, että halu veljesyhteyteen ja siihen, mikä näytti hyvältä suunnitelmalta Jumalan työn vaalimiseksi oli ainoastaan vihollisen juoni.

Irenaeuksen suhteen ei ollut näin. Hän taisteli kaikkia organisaation muotoja vastaan. Myöskin hänen elämäkertansa oli suuressa määrin Pyhän Hengen ilmituomista; ja hän opetti Sanaa epätavallisella selvyydellä ja sen alkuperäisiin määräyksiin perustuvana. Tiedetään, että hänen seurakunnissaan Ranskassa oli Hengen lahjat, sillä pyhät puhuivat kielillä, profetoivat, herättivät kuolleita ja paransivat sairaita uskon rukouksen kautta. Hän näki vaaran minkälaisessa tahansa järjestetyssä veljesyhteydessä vanhinten, pappien jne. keskuudessa. Hän seisoi lujana yhtenäisen, Hengen täyttämän, lahjoja omaavan paikallisen seurakunnan puolesta. Ja Jumala kunnioitti häntä, sillä Jumalan voima tuli julki pyhien keskuudessa.

Hänen ymmärtämyksensä jumaluuden olemuksesta oli myöskin kirkas. Ja koska hän oli Polykarpuksen oppilas, joka puolestaan oli Johanneksen opetuslapsi, voimme olla varmoja siitä, että hänellä oli niin täydellinen opetus tästä aiheesta kuin mahdollista. Teoksessa ”Ante Nicene Fathers” osan 1 sivulla 412 meillä on tällainen hänen antamansa lausunto Jumaluudesta. ”Kaikki muut ilmaisut, samalla tavoin, ovat yhden ja saman olemuksen arvonimiä: Voiman Herra, Herra, Kaikkien Isä, Kaikkivaltias Jumala, Kaikkein Korkein Luoja, jne. Nämä eivät ole nimiä tai arvonimiä eri olennoille, vaan koskevat yhtä ja samaa.” Hän osoitti selvästi, että nämä ovat ainoastaan arvonimiä, kuten ovat Saaronin Lilja, Kirkas Aamutähti, Kymmentätuhatta Jalompi jne. Ei myöskään ole muuta kuin YKSI Jumala. Hänen nimensä on Herra Jeesus Kristus.

Täten sen johdosta, että hän tiukasti pitäytyi Sanaan, ihmeellisesti ymmärsi Kirjoituksia, ja että Jumalan voima lepäsi hänen palvelustehtävänsä yllä, hän on oikea valinta tälle seurakuntajaksolle. On vain valitettavaa, että muut seurakuntajaksot eivät saaneet sanansaattajaa, jolla olisi ollut sellainen tasapaino hedelmän, voiman ja Pyhän Hengen ja Sanan antaman johtajuuden kesken.

SMYRNA

Smyrnan kaupunki oli hiukan pohjoiseen Efesosta Smyrnan lahden suulla. Erittäin hyvän satamansa tähden se oli kaupallinen keskus, joka tunnettiin vientituotteistaan. Se oli myös tunnettu retorisista, filosofisista, lääketieteellisistä ja tieteellisistä kouluistaan sekä kauniista rakennuksistaan. Siellä asui monia juutalaisia, ja he vastustivat katkerasti kristillisyyttä; jopa enemmän kuin roomalaiset. Itseasiassa Polykarpus, Smyrnan ensimmäinen piispa, kuoli marttyyrina juutalaisten kätten kautta ja kerrotaan, että juutalaiset saastuttivat pyhän päivänsä (lauantai) kantaakseen puita, jotka muodostaisivat hänen hautajaisrovionsa.

Sana Smyrna merkitsee ”katkera”, mikä johdetaan sanasta ”myrrh”. Mirhaa käytettiin kuolleen voitelemiseen. Täten tämän jakson nimestä löydetään kaksinkertainen merkitys. Se oli katkera jakso täynnä kuolemaa. Nuo kaksi viinipuuta seurakunnan puitteissa ajelehtivat kauemmaksi toisistaan, samalla kun katkeruus oikeata viinipuuta kohtaan väärän viinipuun taholta lisääntyi. Kuolema ei ollut ainoastaan väärän viinipuun siemen, vaan jopa oikeassa viinipuussa oli hiipivä halvaantuminen ja voimattomuus, koska he jo olivat ajautuneet pois väärentämättömästä totuudesta, joka heillä oli muutamana ensimmäisenä vuotena helluntain jälkeen. Jokainen todellinen uskova on voimakas ja hengellisesti terve ja elävä vain niin kauan, kuin hän tuntee puhtaan Jumalan Sanan ja seuraa sitä. Tämän voi nähdä lukemattomista Vanhan Testamentin esimerkeistä. Järjestelmä, organisaatio, kasvoi nopeasti vahvistuen ja lisäten jäsenten kuolemaa, sillä Pyhän Hengen johto oli syrjäytetty ja Sana oli korvattu uskontunnustuksilla, dogmeilla ja ihmistekoisilla rituaaleilla.

Kun Israel teki laittomia liittoja maailman kanssa, ja muodosti ystävyyssuhteita avioliiton kautta, tuli lopulta päivä, jolloin maailma otti ylivallan ja Babylon vei Jumalan kansan vankeuteen. Kun he menivät vankeuteen, oli heillä pappeus, temppeli ja Sana. Mutta kun he tulivat takaisin, oli heillä rabbit, fariseusten teologinen järjestys, synagoga ja Talmud. Kun Jeesus tuli, olivat he niin turmeltuneita, että Hän kutsui heitä heidän isänsä, perkeleen, lapsiksi ja näin siitä huolimatta, että he lihan mukaan olivat Aabrahamin lapsia. Tässä seurakuntajaksossa me näemme saman asian tapahtuvan. Kuitenkaan, kuten ’koko Israel’ ei ole Israel, vaan pieni ryhmä oli todellisia, hengellisiä israelilaisia, samoin tulisi aina olemaan pieni ryhmä todellisia kristittyjä, Kristuksen morsian, kunnes Hän tulisi noutamaan omiansa.

Tässä kaupungissa oli kaksi kuuluisaa temppeliä. Toinen oli temppeli, joka oli pystytetty Zeuksen palvelemista varten, ja toinen oli pystytetty Cybelelle. Näiden kahden temppelin välillä sijaitsi eräs kauneimmista muinaisajan teistä, nimeltään kultainen katu. Minulle tämä kuvaa tuonnempaa pakanuuden hyökkäystä, joka jo oli alkanut ensimmäisellä jaksolla, mutta jonka tiedettiin esiintyvän ainoastaan Roomassa. Näiden kahden temppelin, Jumalan ja jumalattoman yhteen liittäminen, on Marian palveluksen siemen, jossa Mariaa kutsutaan Jumalan äidiksi ja hän vastaanottaa kunniaa, arvonimiä ja voimaa, mikä antaa hänelle tasavertaisuuden Jeesuksen Kristuksen kanssa. Kultainen katu, joka liittää heidät, on kuva ahneudesta, joka aiheutti nikolaiittain organisaattorit liittämään valtion ja kirkon, koska he tiesivät sen hyvinvoinnin ja vallan, jota se tarjosi heille. Kuten Efeson seurakuntajakso oli vain siemenen maaperä kohtalokkaalle Pergamon jaksolle, joka oli vielä tulevaisuudessa, tämä Smyrnan jakso oli sade, aurinko ja ravinto, joka varmisti häpeällisen turmeluksen, joka vahvistaisi seurakuntaa epäjumalanpalveluksessa, mikä on hengellistä haureutta, josta se ei tulisi koskaan nousemaan. Kuolema oli vallannut sen juurista oksiin asti, ja ne, jotka osallistuivat siihen, osallistuivat katkeruuteen ja kuolemaan.

Tämä jakso kesti vuodesta 170 vuoteen 312 j.Kr.

TERVEHDYS

Ilm. 2:8: ”Ja Smyrnan seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka kuoli ja virkosi elämään.'”

”Ensimmäinen ja viimeinen, joka oli kuollut ja virkosi elämään.” Nämä sanat eivät ole ihmisen sanoja. Ihminen (jos hän voisi puhua haudasta) voisi vain sanoa: ”Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, joka oli elävä ja joka on kuollut.” Ensimmäinen asia, mikä tapahtuu ihmiselle, on se, että hän syntyy (on elävä) ja viimeinen asia, joka tapahtuu hänelle on se, että hän kuolee. Tässä siis ei ole kysymys ihmisestä, joka puhuu. Tämä on jumaluus. Ihminen (Aadam) otti elämän ja käänsi sen kuolemaksi, mutta tässä ihminen (Jeesus) otti kuoleman ja muutti sen elämäksi. Aadam otti syyttömyyden ja muutti sen syyllisyydeksi. Tämä otti syyllisyyden ja muutti sen syyttömyydeksi (vanhurskaudeksi). Aadam otti Paratiisin ja muutti sen autioksi, synkäksi erämaaksi; mutta tämä tulee takaisin muuttaakseen hävityksen kanssa kamppailevan maan toiseksi Eedeniksi. Aadam otti elämänyhteyden ja ilon Jumalan kanssa ja muutti sen hengellisen pimeyden erämaaksi, joka tuotti kaiken synnin, moraalisen rappeutumisen, tuskan, kärsimyksen, harhaluulot ja turmeluksen, joka sotii ihmisten sieluissa. Mutta Tämä, kaiken sen järkyttävän kuoleman ja alennustilan keskelle, joka täytti ihmiskunnan, toi kauniin ja vanhurskaan elämän, niin että kuten synti kerran hallitsi kuolemaa, samoin ihmiset nyt voisivat hallita vanhurskaudessa Yhden, Jeesuksen Kristuksen kautta; ei kuten rikkomus oli, niin hirvittävä kuin se todella olikin, vaan nyt miten paljon enemmän on Hänen lahjansa iankaikkiseen elämään.

Ja tässä Hän on, käyskennellen niiden keskellä, jotka Hän on lunastanut, nimittäin seurakunnassansa. Ja keitä olivat nuo, jotka olivat lunastetut? Eivätkö monet olleetkin kuten Paavali, murhaajia ja turmeltuneita? Eivätkö monet olleetkin kuten kuoleva ryöväri, rosvoja ja ihmisten tappajia? Kaiken on Hänen armonsa voittanut. Kaikki tuotiin takaisin kuolemasta. Kaikki tehtiin eläväksi Jeesuksessa Kristuksessa, Herrassa.

Ihmettelenpä, huomasitteko tervehdyksen ensimmäiselle jaksolle ja panitteko sitten merkille tervehdyksen tälle jaksolle. Pankaapa ne yhteen. ”Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskentelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä. Näin sanoo ensimmäinen ja viimeinen, joka oli kuollut ja elää.” Tämä on yksi ja sama persoona. Ja Hän antaa meidän tietää, että seurakunta on Hänen. Kuten hedelmän siemen on hedelmän keskustassa, samoin on Hänkin, Kuninkaallinen Siemen, seurakunnan keskellä. Kuten siemenellä yksin on elämä itsessään samoin on Hän elämän luoja seurakunnalle. Tämä kävely kuvaa merkitsevästi Hänen väsymätöntä huolenpitoansa siitä. Hän on lammasten Pääpaimen, joka tarkkailee omiaan. Tämä on hänen oikeutensa, sillä Hän osti seurakunnan omalla verellään. Tämä veri on Jumalan veri. Hän, joka omistaa seurakunnan on Jumala, Jumala itse. Hän on ’ensimmäinen ja viimeinen’. Tuo arvonimi tarkoittaa iankaikkisuutta. Hän oli kuollut ja elää. Hän maksoi hinnan, niinpä Hänellä yksin on omistusoikeus Jumalan temppeliin ja Hän hallitsee sitä. Häntä palvotaan siinä. Hän paheksuu ketä tahansa, joka ottaa Hänen auktoriteettinsa ja herrautensa paikan. Epäilyksettä siksi Hän esittelee itsensä jokaiselle seurakuntajaksolle jumaluutena, jotta Hän varoittaisi ja lohduttaisi ihmisiä. Hän varoittaa väärää viinipuuta ja Hän lohduttaa oikeata viinipuuta. Tämä on SE YKSI TODELLINEN KAIKKIVALTIAS JUMALA. Kuule Häntä ja elä.

SEURAKUNTAJAKSON OLOSUHTEET

Ilm. 2:9: ”Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – sinä olet kuitenkin rikas – ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagoga.”

Avain tähän jaksoon on mitä ilmeisimmin ahdistus. Jos jo ensimmäisen jakson aikana oli vainoa, niin nyt ennustetaan vahvistunutta vainoa kautta koko toisen seurakuntajakson. Ei liene epäilystäkään sen suhteen, mitä seuraavat Paavalin sanat merkitsevät sovitettuna kristittyjen joukkoihin kaikkina aikoina jokaisessa seurakuntajaksossa. Hebr. 10:32-38: ”Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla. Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi .tavara, joka pysyy. Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä ’vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos häh vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen’.”

Pelkkä hyväsydämisten ihmisten liitto todellisen kristityn uskovaisen kanssa saattaa hyvinkin tuoda kuoleman vastalahjaksi heidän hyväsydämisyydelleen.

Nyt Herra Jumala, Kaikkivaltias, sanoo: ”MINÄ TIEDÄN.” Siellä Hän käyskentelee kansansa keskellä. Siellä Hän on, suuri lammasten Paimen. Mutta estääkö Hän vainon? Tyrehdyttääkö Hän sen? Ei, Hän ei tee niin. Hän yksinkertaisesti sanoo: ”MINÄ TIEDÄN sinun ahdistuksesi – minä en ole lainkaan välinpitämätön sinun kärsimyksiesi suhteen.” Mikä kompastuskivi tämä onkaan niin monille ihmisille. Kuten Israel, he ihmettelevät, rakastaako Jumala todella heitä. Kuinka Jumala voi olla oikeudenmukainen ja rakastaa, jos Hän seisoo ja katselee, kun Hänen kansansa kärsii? Tätä he kysyivät Mal. 1:1-3: ”Ennustus, Herran sana Israelille, Malakian kautta. Minä olen teitä rakastanut, sanoo Herra. Mutta te sanotte: ’Missä sinä olet osoittanut rakkautesi meihin?’ Eikö Eesau ollut Jaakobin veli, sanoo Herra. Ja Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin; ja minä tein hänen vuorensa autioiksi ja annoin hänen perintöosansa erämaan aavikkosusille.” Kuten näette, eivät he kyenneet ymmärtämään Jumalan rakkautta. He ajattelivat, että rakkaus ei merkinnyt mitään kärsimystä. He ajattelivat, että rakkaus merkitsi senkaltaista rakkautta kuin vanhemmilla on lastansa kohtaan. Mutta Jumala sanoi, että Hänen rakkautensa oli ”valitsevaa” rakkautta. Hänen rakkautensa tae on VALINTA – mitä tahansa tapahtuikaan, Hänen rakkautensa oli täysin osoitettu sen seikan nojalla, että heidät oli valittu pelastukseen (koska Jumala oli valinnut sinut pelastukseen hengen pyhityksen kautta ja totuuden uskon kautta). Hän voi luovuttaa sinut kuolemaan, kuten Hän teki Paavalille. Hän voi sallia sinulle kärsimystä kuten Hän teki Jobille. Tähän Hänellä on oikeus, sillä Hän on Kaikkivaltias. Mutta sillä kaikella on tarkoitus. Ellei Hänellä olisi ollut tarkoitusta, silloin Hän olisi pettymyksen eikä rauhan aikaansaaja. Hänen tarkoituksensa on, että sen jälkeen, kun me olemme hiukan kärsineet, meidät tehtäisiin täydellisiksi, perustettaisiin, vahvistettaisiin ja asetettaisiin. Kuten Job sanoi: ”Hän panee voiman meihin.” (Job 23:6) Näette, että Hän itse kärsi. Hän oppi kuuliaisuuden kärsimysten kautta. Itseasiassa Hänet tehtiin täydelliseksi kärsimysten kautta. Hebr. 5:8-9: ”Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset.” Toisin sanoen Jeesuksen Kristuksen todellinen luonne tehtiin täydelliseksi kärsimyksen kautta. Ja Paavalin mukaan Hän jätti seurakunnalle tietyn määrän kärsimyksiä, että he myös, uskon kautta Jumalaan, kärsiessään Hänen tähtensä voisivat tulla täydellisiksi. Miksi Hän halusi tätä? Jaak. 1:2-4: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.”

Miksi Hän vain odottaa? Syy on Room. 8:17-18: ”Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.” Ellemme kärsi Hänen kanssaan, emme voi hallita Hänen kanssaan. Sinun täytyy kärsiä voidaksesi hallita. Syy tähän on se, että luonnetta ei koskaan voida tehdä ilman kärsimystä. Luonne on VOITTO, ei lahja. Mies ilman luonnetta ei voi hallita, koska valta ilman luonnetta on saatanallista. Mutta valta oikealle luonteelle sopii hallitsemaan. Ja koska Hän haluaa jakaa meidän kanssamme jopa valtaistuimensa samalla perusteella kuin Hän voitti ja on asetettu Isänsä valtaistuimelle, silloin meidän täytyy voittaa istuaksemme Hänen kanssansa. Ja se pieni väliaikainen kärsimys, jonka läpi me nyt kuljemme, ei ole vertailukelpoinen sen suunnattoman kirkkauden kanssa, joka meihin ilmestyy Hänen tullessaan. Voi, mitkä aarteet ovatkaan odottamassa noita, jotka ovat halukkaita astumaan Hänen kuningaskuntaansa läpi suuren vainon.

”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotain outoa.” 1. Piet. 4:12. Pietari sanoi: Onko omituista, että Jumala haluaa meidän kehittävän Kristuksen kaltaisen luonteen, joka tulee kärsimyksen kautta? Ei ole. Meillä kaikilla on koettelemuksia. Ja meitä kaikkia koetellaan ja kuritetaan poikina. Jokainen kulkee tämän saman tien. Seurakunta, joka ei kärsi, ja jota ei koetella, ei ole Jumalasta. Hebr. 12:6: ”Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.”

Tämä erikoinen olosuhde Smyrnassa täytyy soveltaa jokaiseen jaksoon. Ei mikään jakso ole siitä vapaa. Ei ole todellista uskovaa, joka olisi siitä vapaa. Tämä on Jumalasta ja Jumalan tahto. Se on tarpeellista, me tarvitsemme Jumalaa opettamaan meille sitä totuutta, että meidän täytyy kärsiä ja olla Kristuksen kaltaisia kärsimyksissämme. Rakkaus on pitkämielinen ja lempeä. Matt. 5:11-12: ”Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”

Pilvinen taivas ja myrskyt elämässä eivät ole merkkejä Jumalan epäsuosiosta. Samoin eivät kirkas taivas ja tyyni vesi ole merkkejä Hänen rakkaudestansa ja hyväksymisestänsä. Hänen hyväksymisensä kaikkien meidän kohdallamme on ainoastaan tuossa rakastetussa. Hänen rakkautensa on valitsevaa rakkautta, joka Hänellä oli meitä kohtaan ennen maailman perustamista. Rakastaako Hän meitä? Kyllä, mutta kuinka me tiedämme sen? Me tiedämme, koska Hän SANOI NIIN ja ilmaisi rakkautensa siinä, että Hän toi meidät itsensä luokse ja antoi meille Henkensä asettaen meidän lapsiksensa. Ja kuinka minä osoitan rakkauteni Häneen? Uskomalla mitä Hän sanoi ja käyttäytyen niin, että kuljen ilolla koetusten keskellä, joiden Hän viisaudessaan sallii tapahtua.

”Minä tiedän sinun köyhyytesi (mutta sinä olet rikas).” Siinä se on jälleen. Huomaa, kuinka Hän käyskentelee edestakaisin seurakuntansa keskellä. Isän tavoin Hän katselee perhettään. Hän on talonsa pää. Hän on ylläpitäjä. Hän on suojelija. Kuitenkin Hän katsoo heitä heidän köyhyydessään. Oi, kuinka ymmärtämätön uskova kompastelee tässä. Kuinka saattaa Jumala katsella omiaan aikana, jona nämä tarvitsevat jotakin eikä pysäytä sitä kaikkea – anna myöten ja tuhlaillen anna kaikkea materiaalista heille?

Tässä sinun täytyy jälleen uskoa Jumalan rakkauteen, hyvyyteen ja viisauteen. Tämä on myös tarpeellista. Muista kuinka Hän varoittaa Matt. 6:31-33: ”Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi ’Mitä me juomme?’ tahi ’Millä me itsemme vaatetamme?’ Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää kaikkea tätä teidän tarvitsevan.” Jumalan kansa ei ole materiaalismielistä, vaan Kristusmielistä. Se ei etsi aarteita, jotka ovat alhaalla; se etsii niitä, jotka ovat ylhäällä. On ehdottoman totta, että kristittyjen enemmistö EI ole rikkaita. Useimmat heistä ovat köyhällä puolella, kuten oli Jeesuksenkin päivinä. Se oli totta Paavalin päivinä ja sen tulisi olla totta tänään. Oi, se ei ole liian totta tänään, sillä Laodikean aika on sellainen, että hengellisyyden mitta on usein maallisten tavaroiden runsaus. Kuinka tavaroista rikas kirkko onkaan, mutta kuinka köyhä Hengessä. ”Autuaat ovat köyhät, sillä heidän on Jumalan valtakunta.””Jumalan valtakunta EI OLE syömistä ja juomista.” Se ei ole materiaalista, vaan se on MEIDÄN SISÄPUOLELLAMME. Rikas mies on rikas Jumalassa, ei tämän maailman asioissa.

”Oi”, huutaa Henki, ”Minä näen sinun köyhyytesi, minä näen sinun tarpeesi. Sinulle ei ole kovin paljon, jos lainkaan, millä kerskailla. Mitä sinulla oli, se on otettu sinulta pois. Sinä annoit iloisesti hallussasi olevan vaihtaaksesi ne iankaikkisiin tavaroihin. Sinulle nauretaan ja sinua pilkataan. Sinulla ei ole aineellisia varoja, joihin voisit palata takaisin. Mutta sinä olet tästä huolimatta rikas. Sinun turvallisuutesi on Hänessä, joka on sinun suojasi ja ylitsevuotavan suuri palkintosi. Sinun valtakuntasi on tulevaisuudessa, mutta se on tuleva ja se tulee olemaan iankaikkinen valtakunta. Niin, Minä välitän sinun koettelemuksistasi ja tuskastasi. Minä tiedän, kuinka vaikeaa se on kestää. Mutta Minä muistan kaiken tämän kun palaan ja vaadin sinua omakseni, ja sitten Minä palkitsen sinut.”

Tämä ei ole tarkoitettu rikasta ihmistä vastaan, koska Jumala voi pelastaa myös rikkaan miehen. Jotkut Jumalan lapsista ovat rikkaita. Mutta raha voi olla ansa, ei ainoastaan niille, joilla sitä on, vaan myös niille, joilla sitä ei ole. Siellä ensimmäisen jakson aikana Jaakob korotti äänensä noille, jotka turvasivat varakkaisiin ihmisiin: ”Älköön teidän uskonne meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen olko sellainen, joka katsoo henkilöön.” Köyhät siellä yrittivät olla mieliksi rikkaille saadakseen apua, sensijaan että olisivat luottaneet Jumalaan. ”Älkää tehkö sitä”, sanoo Jaakob. ”Älkää tehkö sitä; raha ei ole kaikkea, raha ei ole vastaus.” Ja tänä päivänä myöskään se ei ole vastaus. Meillä on enemmän varakkuutta kuin mitä meillä koskaan on ollut, ja kuitenkin tulee hengellisesti vähemmän suo-ritettua. Jumala ei työskentele rahan kautta. Hän liikkuu Henkensä kautta. Ja tuo Hengen liikkuminen tulee ainoastaan elämään, joka on pyhitetty Sanalle.

SAATANAN SYNAGOGA

Ilm. 2:9: ”… ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagoga.”

Tässä meillä on jae, joka ansaitsee huomiota, ei ainoastaan sen vuoksi, että se on mitä erikoislaatuisin sisällöltään, vaan myöskin, koska se tosiasiallisesti toistetaan seurakuntajaksossa, joka on yli tuhat vuotta myöhemmin.

Ilm. 2:9: ”Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – sinä olet kuitenkin rikas – ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagoga.” Aivan aluksi sanottakoon, että tämä sana, juutalaiset, ei kuvaa juutalaisen kansan uskontoa. Se viittaa ainoastaan Juudan kansaan ja sillä on aivan sama täsmällinen merkitys kuin jos sanoisin, että minä olen irlantilaista syntyperää. Nämä ihmiset sanoivat, että he ovat tosiasiallisesti juutalaisia, todellisia juutalaisia syntymänsä kautta. He olivat valehtelijoita. He eivät olleet juutalaisia syntyjään eivätkä juutalaisia uskonnoltaan.

Jos kaikki tämä on totta, niin mitä he olivat? He olivat petetty joukko, joka jo oli osa kirkosta. He kuuluivat väärään viinipuuhun.

He eivät olleet oikeasta seurakunnasta, vaan väärästä, koska Jumala sanoi, että ”he ovat saatanan synagoga”. Nyt sana synagoga ei ole sama sana, jota me käytämme seurakunnasta. Raamatussa seurakunta merkitsee ”uloskutsutut”, tai ”yhteentuodut”. Psalmista sanoi näistä valituista ihmisistä: ”Autuas se, jonka sinä valitset ja otat tykösi, esikartanoissasi asumaani'” (Ps. 65:5) Synagogan merkitys on ”kokoontulo tai kerääntyminen”. Se voi olla hyvää tai pahaa, mutta tässä tapauksessa se on pahaa, sillä nuo, jotka kokoontuvat, eivät ole Jumalasta vaan omasta itsestään. Jesaja sanoi heistä Jes. 54:15: ”Jos sinun kimppuusi karataan, ei se ole minusta; joka kimppuusi karkaa, se eteesi kaatuu.” Ja koska nämä olivat varmasti oikeata viinipuuta vastaan, tulee Jumala eräänä päivänä hävittämään heidät.

Miksi sitten oli kansa sekaantuneena ulkopuoliseen seurakuntaan, kansa, joka kutsui itseään juutalaisiksi? Syy on tämä: Koska he olivat valehtelijoita, voivat he väittää mitä tahansa halusivat. He voivat sanoa, mitä halusivat aivankuin se olisi totta ja sitten pitäytyä siihen. Ja tässä tapauksessa he voivat valehdella hyvin väkevä ajatus mielessään. Eikö ollutkin niin, että alkuseurakunta lähes, ellei kokonaan, koostui juutalaisista, jotka siten olivat Jeesuksen ruumiin alkuperäisiä jäseniä? Kaksitoista apostolia olivat juutalaisia, ja myöhemmät apostolit olivat joko juutalaisia tai käännynnäisiä. Kun siis nämä miehet vannoivat olevansa juutalaisia, antoi tämä heille tietyn paremmuusaseman ja antoi heille tietyn alkuperäisyyden leiman. Kerro valhe, pitäydy siihen äläkä ajattele tosiasioita tai historiaa jos haluat ihmisten uskovan valheen. Ainoastaan sanokaa se ja toistakaa sitä ihmisille, niin pian he ottavat sen vastaan.

Ymmärsittekö nyt jotakin tässä? Eikö tuo sama henki olekin meidän keskuudessamme kirkossa tänä päivänä? Eikö olekin ryhmä, joka väittää olevansa alkuperäinen ja todellinen kirkko, seurakunta, ja että pelastus löytyy ainoastaan heidän keskuudessaan? Eivätkö he väitäkin omistavansa valtakunnan avaimet, jotka he vastaanottivat Pietarilta? Eivätkö he väitäkin, että Pietari oli heidän ensimmäinen paavinsa ja että hän asui Roomassa, vaikka ei ole kerrassaan mitään historiallista tosiasiaa, mikä todistaisi sen? Jopa sen kaikkein sivistyneimmät ja tietävimmät kannattajat uskovat nämä valheet. Saatanan synagoga! Ja jos saatana on heidän isänsä, ja hän on valheen isä, silloin ei ole outoa, että nuo hänen synagogassansa myös ovat valehtelijoita.

Tarkastelepa ajatusta pilkasta. Nämä saatanan synagogasta olevat eivät pilkanneet Jumalaa tässä tapauksessa (se ajatus on jo ilman muuta selvä), vaan he pilkkasivat todellista seurakuntaa. Aivan varmasti. Kuten Kain vainosi ja tappoi Aabelin, siksi että hän (Kain) oli tuosta pahasta, ja kuten kuolleet, muodolliset juutalaiset seuraajat (Jeesus sanoi, että he olivat isästänsä perkeleestä) koettivat tuhota kristityt ensimmäisen jakson ensimmäisinä vuosina, siten tämä sama ryhmä (väärä viinipuu) nyt vielä voimakkaammin yrittää tuhota todelliset uskovaiset tässä toisessa jaksossa. Tuo antikristuksen henki kasvaa.

Tuo ryhmä, joka solutti itsensä seurakuntaan niin hitaasti TEKOJENSA (nikolaitanismi) kautta, ei enää pelkää paljastamista, vaan on organisoitu avoimesti omaksi ryhmäkseen omine kokoontumisineen ja nousee oikeata seurakuntaa vastaan peittelemättömällä vihamielisyydellään.

Sanoessani, että tämä oli organisoitu antikristuksen kirkko, ilmoitan teille autenttisen historiallisen totuuden. Ensimmäinen Roomassa perustettu kirkko (tulemme jäljittämään sen historian Pergamon seurakuntajaksossa) oli jo kääntynyt Jumalan totuudesta valheeseen esittelemällä pakanallisen uskonnon kristillisillä nimillä ja merkityksillä. Toisen jakson aikana se oli niin pakanallinen (vaikka se väitti olevansa todellinen seurakunta), että Polykarpus tuli noin 2 400 kilometriä jo vanhana miehenä pyytääkseen heitä kääntymään. He eivät halunneet tehdä sitä. Heillä oli niin kiinteä hierarkia ja organisaatio sekä täydellinen erkaantuminen Sanasta, etteivät he sitä tehneet. Tämä on siis saatanan synagoga, täynnä pilkkaa; he olivat nikolaitismin opin siemen ja joka pian tuli olemaan todellinen saatanallisen uskon valtaistuin. Ja näin asia on, sillä Ilmestyskirjan 2:9 jälkiosa EI sano, että nämä ihmiset ovat saatanan SYNAGOGASTA, vaan se sanoo, että HE OVAT SAATANAN SYNAGOGA.

Tämä antikristuksen henki ei ole uusi. Tämä ei ole jotakin, joka juuri tuli seurakuntajaksoihin. Se on ollut koko ajan. Ymmärtääksemme täysin, kuinka se työskentelee, kuinka se käy Jumalaa vastaan ja ottaa ylivallan seurakunnassa, katselkaa Vanhaa Testamenttia ja nähkää se siellä. Tarkastelkaamme tätä henkeä, kun se tuli Israelissa ilmi sen tullessa ulos Egyptistä, ollakseen seurakunta erämaassa.

Aivan kuten alkuseurakunta aloitti Pyhän Hengen puhtaan johdon alaisena, merkkien, ihmeiden ja Pyhän Hengen lahjojen, kuten profetian, kielien, kielten selittämisen, viisauden, tiedon, parannuksen seuratessa, samoin Israelin päivinä. He jättivät Egyptin. He olivat Jumalan Hengen johdon alaisina, joka henki ilmitoi itsensä lahjoissa. Jumala oli kansan johtaja. Tosiasiallisesti Hän oli heidän Kuninkaansa, Hän oli Isä – Kuningas. Hän huolehti Israelista kuten mies huolehtii perheestään. Hän ruokki heidät, taisteli heidän taistelunsa, vaimensi heidän vaikeutensa ja ratkaisi heidän ongelmansa. Hän huolehti heistä. He olivat ainoa kansakunta, jolle Hän oli todellinen Jumala. Mutta eräänä päivänä he alkoivat katsella ympärilleen ja he näkivät filistealaiset ja muut kansat, joilla oli kuningas. Se sattui heidän silmiinsä ja he päättivät, että heidän tulisi inhimillistää johtajuutensa, niinpä he halusivat kuninkaan. Nyt Jumalalla oli tarkoitus inhimillistää johtajuus itsessään, Herran Jeesuksen Kristuksen persoonassa, mutta he menivät Hänestä edelle. Saatana tiesi Jumalan suunnitelman; niinpä hän pani ihmisten sydämiin, että he menisivät Jumalan edelle (Sanan edelle).

Kun he tulivat Samuelin luokse ja pyysivät uutta kuningasta, oli Samuel niin kauhistunut, että hänen sydämensä melkein pysähtyi hänessä. Jumala oli johtanut kansaansa tämän pyhittyneen, Kirjoitusten vahvistaman profeetan kautta ja hän tunsi, että hänet oli hyljätty. Hän kokosi kansan, ja vetosi heihin, etteivät he kääntyisi pois Jumalasta, joka oli kantanut heitä kuin lapsia, johtanut heidät menestykseen ja siunannut heitä. Mutta he pysyivät järkähtämättä kannassansa. He sanoivat Samuelille: ”Sinä et ole ollut koskaan väärässä johtaessasi meitä. Sinä et ole koskaan ollut epärehellinen taloudellisissa asioissa. Sinä olet tehnyt parhaasi pitääksesi meidät Herran Sanan mukaan ojentautuneina. Me arvostamme Jumalan ihmeitä, viisautta, huolenpitoa ja suojelusta. Me uskomme siihen. Me pidämme siitä. Emmekä edelleenkään halua olla ilman sitä. Me vain haluamme kuninkaan johtamaan meitä taistelussa. Tietenkin, kun me menemme taisteluun, meidän tarkoituksenamme on silti, että papit kulkevat edellä Juudan seuratessa, ja me puhallamme pasuunoihin ja huudamme ja laulamme. Meillä ei ole aikomus lopettaa mitään tuosta. MUTTA ME HALUAMME KUNINKAAN, JOKA ON YKSI MEISTÄ, JOHTAMAAN MEITÄ.”

Ja Jumala sanoi Samuelille: ”Katso, he eivät ole hyljänneet sinua, vaan he ovat hyljänneet MINUT, että en enää hallitsisi heitä.”

Kuinka traagillista tämä olikaan. Vähän he ymmärsivät siitä, että kun he pyysivät Jumalaa, että tämä antaisi heidän olla, kuten muu maailma, he hylkäsivät Hänet, koska Jumala oli määrännyt, että Hänen kansansa toimii eri tavalla kuin maailma. He eivät ole maailmasta, ja he eivät näytä sellaiselta kuin maailma, eivätkä he toimi kuten maailma. He ovat ristiinnaulitut maailmalle ja maailma on ristiinnaulittu heille. 2.Kor. 6:17-18: ”Sentähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias’.”

Ero Israelin ja muiden kansakuntien välillä oli Jumala. Jos Jumala pannaan sivuun, niin Israel on kuin mikä tahansa muu kansakunta. Kun Simson katkaisi pois hiuksensa, oli hän kuten kuka tahansa muu mies. Pankaa Pyhän Hengen johtajuus sivuun, ja seurakunta EI OLE MITÄÄN MUUTA KUIN MAAILMA, JOHON ON LIITETTY JUMALAN NIMI.

Maailma ja seurakunta ovat molemmat samaa savea, aivan kuten Jaakob ja Eesau olivat samoista vanhemmista, mutta Jumalan Henki saa aikaan eroavuuden.

Ei merkitse mitään, jos sinä kutsut itseäsi kristityksi. Kuka tahansa voi tehdä sen. Kysymys on siitä, onko sinulla Jumalan Henki itsessäsi, sillä ilman tuota Henkeä sinä olet tuomittu; sinä et ole Hänen omansa. Arne n.

Vähän aikaa sitten kysyin eräältä naiselta, oliko tämä kristitty. Hän vastasi minulle: ”Kerron teille hyvä herra, että poltan kynttilää joka ilta.” Mitä ihmettä tällä on tekemistä sen kanssa? Minä olen metodisti, minä olen baptisti, minä olen helluntailainen. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Kysymys on joko Pyhästä Hengestä tai tuhosta.

No niin, siellä ensimmäisessä seurakunnassa ihmiset alkoivat ajatella ja järkeillä, kuinka parantaa Jumalan asioita. Nikolaiitat alkoivat kylvää itseään. Sitten muodostui ryhmä. He ajautuivat sivuun Sanan pohjalta. Kaikki mitä tarvitaan, on yksi ainoa sana, joka muutetaan, ja tuo pieni hapatus hapattaa koko taikinan. Hän, joka rikkoo yhden kohdan laissa, on syyllinen koko lain rikkomiseen. Eeva muutti vain yhden sanan. Tämä teki sen.

Ja kun tuo saatanakeskeinen ryhmä oli muodostunut, alkoi se vihata ja taistella todellisia uskovia vastaan, väittäen, että he (vieraat) olivat Jumalan seurakunta.

Huomatkaapa, kuinka organisaatio synnyttää vihan. Se tuhoaa yhteyden ja aiheuttaa katkeruutta. Tätä sana mirha merkitsee. Tämä oli se, mitä Smyrna oli; täynnä katkeruutta, karvautta. Katkeruuden juuri saastuttaa monet. Niinpä yhä enemmän ja enemmän saastutusta tuli sisään. Muut jaksot tulisivat tuntemaan sen arvet.

Smyrnan seurakunta oli ajautunut kauas alkuperäisestä. Siitä oli tullut sekoitus. Se oli sekoittanut itsensä samalla tavalla kuin Eeva oli tehnyt. Te tiedätte, että tällainen sekoitus tulee, kun kaksi lajia sekaantuu. Tulos ei ole enää puhdas kuten alkuperäinen. Se on sekasikiö. No niin, kun Eeva salli eläimen sekoittaa siemenensä hänen siemenensä kanssa, tuotti hän olennon, jota kutsuttiin Kainiksi ja joka ei ollut puhdas ihminen. Hän oli PAHOLAISESTA. Huomaa, kuinka erilainen hän oli kuin Aabel. Huomaa, kuinka erilainen hän oli kuin Seet. Hän vihasi Jumalaa eikä halunnut totella Sanaa ja hän vainosi ja tappoi vanhurskaan. Hän asetti itsensä Jumalan Sanan yläpuolelle.

Myös kirkko, seurakunta, on muuttunut siitä, mitä se alunpitäen oli. Se on sekoitus. Tällä tarkoitan, että muodollinen kirkko on sekoitus. Ihmiset sanovat: ”Minä olen baptisti.” Näin ei ollut alussa. ”Minä olen metodisti.” Täten ei ollut alussa. Suoran Jumalan Sanan sijasta, Hengellä täytettyjen miesten sijasta, jotka vaelsivat Hengen antaman ilmestyksen mukaan, on seurakunnassa nyt uskonkappaleita, sääntöjä ja sivistyneiden miesten sivistyneitä arveluja. Opiskelu on ottanut ilmestyksen paikan. Järki on korvannut uskon. Kaava on korvannut välittömän, spontaanin ylistyksen Pyhässä Hengessä. Näin ei ollut alussa. Koko laji on muuttunut. Siitä on tullut sekoituskirkko.

Nyt siis, kun kirkko tulee sekoitukseksi, tuottaako se puhtaita kristittyjä? Se ei voi. Elämä tai siemen, joka tuottaa kristittyjä, ei ole heissä. Kukin laji tuottaa kaltaisiaan. Baptistit tuottavat enemmän baptisteja ja he toimivat kuten baptistit. Metodistit tuottavat metodisteja, ja he toimivat kuten metodistit. Mitään näistä ei tunneta Jumalan voimasta, eikä niin voikaan olla, sillä se ei ole heidän keskellänsä. Heidät tunnetaan heidän seremonialisesta jumalanpalveluksestaan ja heidän uskon- ja opinkappaleistaan.

Katsellaanpa tätä sekoitusta. Tiedättekö, mikä on kuuluisin sekoitus maailmassa? Se on ollut keskuudessamme kauan aikaa. Muuli. Se on hevosen ja aasin sekoitus. Se on hassunkurinen eläin, joka ei voi saada jälkeläisiä. Siinä ei ole elämää, joka voisi saada sen aikaan. Mutta se voi työskennellä kovemmin kuin hevonen tai aasi. Mutta tarkkailepa sen luontoa. Se on uppiniskainen, etkä koskaan voi luottaa siihen. Se on täydellinen kuva sekoitususkonnosta. Totuuden ja pimeyden risteytys, sillä hevonen on todellisen uskovan tyyppikuva ja aasi on epävanhurskaan uskovan tyyppikuva. Sekoita nämä keskenään, niin siinä on sinulla steriili, muodollinen uskonto. Siinä ei ole elämän siementä, vaan se on kuollut. Se voi puhua totuudesta, mutta se ei voi tuottaa sitä. Sillä ei ole Jumalaa keskuudessaan. Silti se kokoontuu yhteen ja puhuu Jumalasta, kuitenkin koko ajan järjestelmällisesti kieltäen sen voiman. He tulevat kieltämään Sanan Herran itsensä nimessä. Ja heillä ei ole mitään toivoa olemassa. Ymmärrättekö, ettei millään organisoidulla uskonnolla koskaan ole ollut herätystä? Ei koskaan! Kun he kerran järjestäytyivät, he kuolivat. He eivät koskaan voi tulla takaisin. Voin näyttää tästä teille esikuvan 2. Moos. 13:13: ”Mutta jokainen aasin ensiksisynnyttämä lunasta lampaalla; mutta jos et sitä lunasta, niin taita siltä niska. Ja lunasta jokainen ihmisen esikoinen poikiesi seassa.” Kuten näemme, aasi voidaan lunastaa Jeesuksen Kristuksen veren uhrilla tai hyljätessään Kristuksen hän itse tulee hyljätyksi. Mutta ette voi lunastaa muulia. Sillä ei ole olemassa lunastusta. Sille ei ole olemassa verta. Ei voi olla, koska muuli ottaa kirkon pakopaikaksensa, kun taas aasi ottaa veren pakopaikaksensa. Muulilla ei ole ’siementä itsessään’, joka voisi kypsyä, mutta aasilla on siemen.

Muutama viikko sitten luin artikkelin eräästä aikakauslehdestä. Se oli pelastumattoman liikemiehen kirjoittama artikkeli, ei kristityn. Hän sanoi olevansa hämmästynyt kirkkojen takia. Hän ei voinut ymmärtää niitä. Heidän seminaarinsa ovat täytetyt professoreilla, jotka opettavat Jumalan Sanaa tuhotakseen sen. Nyt tämä mies ei voinut ymmärtää sitä. Hän oli kauhistunut sen suhteen. Hän sanoi, että hän ymmärtäisi, jos ateisti tai kommunisti tai vapaa-ajattelija tai joku tällainen tekisi sen. Mutta kun kirkko itse tuhosi Jumalan Sanaa, oli se samaa kuin harkittu murha. TÄSSÄ ON TEIDÄN SEKOITUSUSKONTONNE; HERÄÄ AMERIKKA, ENNENKUIN ON LIIAN MYÖHÄISTÄ.

Kun kirkko joutuu pois Sanasta, uskoo se mitä tahansa. Se on kuten Eeva. Kun Kain oli syntynyt, sanoi hän: ”Minä olen saanut pojan Herralta. ” [engl. käännös] Ymmärrättekö nyt, että hän todellakin tarkoitti tätä? Hän ajatteli, että hänellä oli poika Herralta. Näettehän, kun hänet oli kerran petetty ottamaan saatanan sana Jumalan Sanan sijaan, ajatteli hän, että mitä ikinä hän sanoi, oli se oikein. Jos hän sanoi, että hänellä oli poika Jumalalta, silloin hänellä oli poika Jumalalta. Mutta Jumala on asettanut lakinsa maailmankaikkeuteensa. Hyvä siemen voi tuottaa ainoastaan hyvää hedelmää ja paha siemen voi tuottaa ainoastaan pahaa hedelmää. Nyt molemmat siemenet, vaikkakin erilaiset, tulevat käyttämään samaa maata, ravintoa, kosteutta, auringonvaloa, mutta se tulee tuottamaan omaa lajiaan. Tarkkailkaapa Kainin linjan historiaa. Tarkkaile Seetin linjan historiaa. Ainoastaan yksi eroavaisuus niiden välillä – alkuperäinen siemen. Ei mitään muuta.

Jos tarkastelet tätä Eevan lausuntoa todella tarkkaavaisesti, tulet huomaamaan, että hänellä oli enemmän ymmärrystä kuin useimmat tajuavat. Hän ei nimittänyt poikaa saatanan pojaksi, sillä tämä olisi tehnyt saatanasta Jumalan vertaisen. Ainoastaan Jumala saattoi luoda munasolun Marian kohtuun. Saatana ei voinut tehdä tätä. Eeva tiesi tämän. Saatana voi ainoastaan vääristellä. Niinpä se petti hänet väärällä siemenellä. Se oli käärmeen siemen, josta Kain syntyi. Aabel ja Seet syntyivät Aadamin siemenestä. Nuo siemenet kulkivat tarkalleen saman kehitysvaiheen läpi, mutta lapset olivat erilaisia, sillä he olivat erilaisesta siemenestä.

Hän uskoi, että Kain oli Jumalalta saatu. Hän hyväksyi paholaisen valheen Jumalan totuutena. Tämä on täsmälleen sama, mitä meillä on tänä päivänä. Kirkot asettavat itsensä totuuden lähteeksi, mutta totuus ei ole heissä; kuitenkin heidän synnyttämänsä lapset vannovat heidän kauttaan ja jopa tappavat pitääkseen yllä virheitään.

Jos ajattelet tämän olevan liioittelua, lue 2. Tim. 3 ja 2. Tim. 4:1-5. 2. Tim. 4:1-5: ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.”

Kun kirkko salli itsensä siirtyä sivuun alkuperäisestä, kuten Aadam ja Eeva, asettui kuolema sisälle.

Siinä ei ole voimaa. Siitä on tullut epäsikiö. Sillä minuutilla kun kirkko suuntasi muodollisuutta ja seremoniaa kohti, ja kohti pappeutta organisoimalla sananpalvelijat ryhmään, joka päätti johtajuudestaan erillään Pyhästä Hengestä ja Hänen Sanastansa, sillä samalla hetkellä kuolema astui sisään ja kirkosta alkoi tulla sairas, ja kun siitä tuli sairas, muuttui se voimattomaksi ryhmäksi ihmisiä, joiden ainoa ase oli järkeily. Se ei voinut tuottaa mitään Hengessä, vaan sen toivo oli rakennettu ohjelmalle eikä uskolle Hänen Sanaansa. He kylvivät ohjelmaa, ja niin he myös niittivät ohjelmaa. He kylvivät turmelusta, niinpä he niittivät turmeltuneita lapsia.

Muuttele Jumalan Sanaa, niin sinä niität täsmälleen sitä, mitä olet kylvänyt. Ihmisen pitäisi oppia tämä luonnosta. Hän on mennyt peukaloimaan luontoa. Hän on pannut omia ajatuksiaan ja ideoitaan luontoon, järjestellyt uudelleen molekyylejä jne., ja nyt hän niittää pyörretuulta. Katsokaa esimerkiksi, kuinka he kasvattavat kananpoikia. Sitä ruokitaan niin korkeatasoisesti, että se on munimiskone, joka munii itsensä loppuun. Siitä ei tule hyvää ruokaa. Se on pehmeää ja huonon makuista. He ruiskuttavat lisäaineita lihaan, ja tästä syystä ihmisruumis muuttuu siten, että naiset tulevat kapeammiksi lanteilta ja leveämmiksi olkapäiltä ja miehet taas kehittyvät juuri päinvastoin. Jos te leikitte luonnon kanssa ja saatte epäsikiöitä ja päinvastaisia tuloksia kuin luulitte, niin mitä tulee tapahtumaan, jos muutatte totuuden valheeksi? Vastaus on: te ruokitte antikristillistä, jumalatonta uskontojärjestelmää, joka on niin turmeltunut, että se ei tule näyttämään alkuperäiseltä eikä tuottamaan alkuperäisen kaltaista. Ainoa vastaus, joka Jumalalla on tällaiselle tilanteelle, on tulijärvi.

Tuo kurja Smyrnan aikajakso oli kuolemassa. Kun se kuoli, ei se koskaan tullut takaisin. Ei mikään herätys koskaan tule takaisin. Sillä ei voi olla Jumalan elämää luonnollisen syntymän kautta. Tarvitaan uudestisyntyminen ylhäältä. Tämä viimeinen seurakuntajakso alkoi helluntain herätystulilla, ja he organisoivat sen heti uudelleen. Sen sijaan, että he olisivat ottaneet Sanan, ottivat he omat ajatuksensa ja tekivät aivan samoin, mitä jokainen seurakuntajakso on tehnyt, laittoivat käsikirjansa Sanan sijaan. Astukaapa vain tuon käsikirjan ulkopuolelle, niin näette mitä tapahtuu. Huomaat olevasi ulkona, veli. Ja he tulevat vainoamaan sinua ja väittävät sen olevan Jumalasta. Ja kuinka he rakastavatkaan järjestelmäänsä. Eikä ihmekään. He ovat toisen polven helluntailaisia, ja koska Jumalalla ei ole lastenlapsia, ovat he ainoastaan isiensä lapsia, jotka tunnetaan uskonkappaleistaan ja jumalanpalvelusmenoistaan. He voivat puhua siitä, mitä ennen oli, mutta he eivät voi tuottaa sitä. Kerran heillä oli salama, mutta kaikki, mitä on jäljellä, on jyrinä. Mutta antakaapa heidän kertoa liikkeensä ensiloistosta. He tulevat sanomaan: ”Haluamme kertoa, että tämä on liike, jota ei kukaan ihminen aloittanut. Se tuli spontaanisti. Henki vuodatettiin koko maailman ylle. Niin me saimme sen, mitä heillä oli helluntaina. Tämä ei ollut ihmisistä vaan Jumalasta.” MIKSI HE SITTEN EIVÄT JATKANEET SILLÄ TAVOIN? JOS JUMALA KERRAN ALOITTI SEN, NIIN KUINKA JUMALA EI SITTEN VOINUT JATKAA SITÄ JA VIEDÄ PÄÄTÖKSEEN? Jos Jumala ei kirjoittanut käsikirjaa uskonkappaleista ja kaavoista ja opinkappaleista aloittaessaan sen, niin mitä oikeutta heillä oli tehdä se? Jumala vuodatti Henkensä baptistien päälle, metodistien, nasaretilaisten, adventistien, presbyteerien, Jumalan kirkon (useita tämän nimisiä) jne. Kaikki nämä veljet olivat tulleet suureksi erilaisten oppien, ohjesääntöjen, kirkkokäsikirjojen jne. keskellä. Jumala pyyhkäisi ne kaikki sivulle; Hän tuhosi heidän kirkolliset teoriansa ja palautti Hengen lahjat osoittaen, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Mutta oppivatko nuo helluntailaiset, mitä organisaatiosta seuraa? Eivät. He järjestäytyivät samoin kuin nuo aikaisemmat, ja ovat kirjoittaneet omat tekstikirjansa, ohjesääntönsä ja kirkkokäsikirjansa, jäsenkirjan jne.; yksi ajatus mielessään: osoittaa, että heillä on nyt koko totuus, että he tietävät kaikki vastaukset, ja ovat sentähden Jumalan valiojoukko, joka tuntee tien, ja voi näyttää sitä toisille Jumalan asettamana oppaana. Mutta heillä ei ole sitä. He ovat sekoittaneet itsensä, aivan samoin kuin ne ryhmät, josta he tulivat ulos. Jos he haluavat olla morsiamessa, täytyy heidän tulla ulos järjestöstä täsmälleen samoin, kuten tekivät heidän esi-isänsä.

He ovat kuten kaikki muutkin. Herätys on ohitse. He yrittävät elää nimen mukaisesti ja ovat kuolleita. He ottivat järjestelmän, koko ajan puhuen Jumalan Hengestä. He puhuvat Pyhän Hengen todistusta, mutta he unohtavat, että perkele voi puhua myös kielillä. Täydellinen Baabelin sekoitus on heidän keskuudessaan ja he kutsuvat sitä Jumalan Hengeksi. Jälleen kerran me näemme ihmisen käskevän Jumalaa sen sijaan, että Jumala käskisi ihmistä.

Nyt te ehkä haluaisitte nuhdella minua heti tässä siitä, mitä olen sanonut. Hyvä on. He kutsuvat itseään helluntailaisiksi ja täyden evankeliumin saarnaajiksi. Antakaa heidän osoittaa se. Helluntaina tuli laskeutui pilvessä ja jakaantui tulikielinä jokaisen heidän yllensä. Missä on tuli? He puhuivat kielillä helluntaina ja ihmiset, jotka kuuntelivat, ymmärsivät. Missä tämä on? Koko uskovien joukko toimi kuten yksi perhe. Helluntailaiset ovat yhtä pahasti jakautuneita kuin mikä tahansa ryhmä historiassa. Ei kukaan uskaltanut liittyä heihin alkuseurakunnassa, ainoastaan Jumala lisäsi heitä. Näillä on yhtä monta vuohta keskuudessaan kuin millä tahansa muulla. He väittävät olevansa täyden evankeliumin asialla, mutta he eivät voi osoittaa sitä toteen. Heidän seurakuntansa ovat yhtä tyhjiä voimasta kuin minkä tahansa muun ryhmän. Jos he ovat täyden evankeliumin sanansaattajia, niin silloin meidän on parempi myöntää, että Raamattu teki virheen, kun se kuvaa täyden evankeliumin miehiä helluntaina. He laulavat: ”Silloin ihmeinen muutos sai syömmessäni.” He ovat oikeassa. Mutta muutos ei ole tapahtunut parempaan päin. On aika palata takaisin Jumalan luo. Heillä on se nimi, että he elävät, mutta he ovat kuolleita. Kielet eivät ole todiste herätyksestä. Se on todiste kuolemasta. Kielet julistivat todistusta siitä, että juutalaisten seremoniallinen uskonto oli ohitse, ja että uusi aikakausi oli alkanut. Kielet tänään ovat: merkkinä esiripun laskeutumisesta pakanaseurakunnalle. Evankeliumi on menossa takaisin juutalaisille. Ihmiset puhuvat, että kielet toimivat sanansaattajina suuressa hengellisessä liikkeessä. He ovat nousseet väärään laivaan. Totuus on, että ne kirjoittavat loppua kaikille ihmisajatuksille, ohjelmille ja kuningaskunnille ja Jumalan valtakunta tunkeutuu esiin. Herää Jumalan kansa. Herää.

Jos ajattelet, että tämä ei ole totta, niin kuuntelepa tätä. Kaikkialla maailmassa sekä helluntailaiset että evankeliset ryhmät organisoivat liikemiehiä. Nämä ovat valloittaneet saarnatuolin ilman kutsua Jumalalta. Nämä ovat laittautuneet ihmisten kalastajiksi ja Jumalan liikkeen perustajaksi, ja he sanovat, että Efesolaiskirjeen neljännessä luvussa jakeissa 10-13 annettu Pyhän Hengen lahjoilla varustettu palvelustehtävä, jonka Jumala antoi seurakunnalle, on epäonnistunut, niinpä he ottavat ylivallan. Tässä me olemme aivan profetian täyttymyksen keskellä, jota kutsutaan Kooran niskoitteluksi ja he eivät edes tiedä täyttäneensä sitä. He kulkevat sokeasti eteenpäin saarnaten kokemusta totuuden sijasta. Sääliköön Jumala heitä. Avautukoon heidän silmänsä, ennenkuin on liian myöhäistä. Oi kuunnelkaa minua. Milloin rahan arvovalta, yhteiskunnallinen johtoasema, kyvykkyys liike-elämässä tai pelkkä henkinen kyvykkyys koskaan on kelpuuttanut miestä hengelliseen johtoasemaan tai antanut mitään painoa Jumalan Sanalle? Ja milloin materiaalisuus tai inhimilliset arvot millään tavalla alkavat näyttäytyä välikappaleina, joita Jumala käyttää työssään, niin ettei olekaan kysymys YKSINOMAAN Pyhästä Hengestä, silloin me taistelemme Jumalaa vastaan, emme Hänen puolestaan.

Haluan nyt tuoda esiin tässä erään seikan. Minä en puhu vanhimpia vastaan seurakunnassa. En suinkaan. Ja vanhin voi olla kuinka köyhä tahansa, tai rikkain mies maailmassa niin kauan kuin hän on vanhin sydämeltä ja teoissa. Minä en epäröisi määrätä ketä tahansa miestä, jolla on todellista hengellistä kyvykkyyttä vanhemmistoon tai diakoniksi riippumatta hänen yhteiskunnallisesta tai taloudellisesta asemastaan. Mutta kun näette yhteiskunnallisen tai taloudellisen rakenteen tulevan sisään seurakuntaan, ja jakavan ihmisiä jollakin tavoin – se ei ole Jumalasta. Se on toinen ajan merkki tänä fyysisesti rikkaana, mutta hengellisesti köyhtyneenä Laodikean seurakunta-aikana, jossa me nyt elämme.

”Minä tiedän sinun köyhyytesi.” Huomasitteko, että heidän köyhyytensä liittyy saatanan synagogaan samassa jakeessa? Niin, se on rikas, voimallinen järjestö, jolla on hyvinvointi ja joka aina työntää ulos Jumalan pienet ihmiset, jotka palvelevat Jumalaa. Kun Jumalan Henki liikkuu ihmisten sydämissä, kuka on se, joka jättää rakennukset ja omaisuuden? Pieni lauma jää aina toiseksi suurelle organisaatiolle. Ja minne ihmiset sitten menevät? He palvelevat kodeissa, vanhoissa varastorakennuksissa ja pohjakerroksissa, aivan kuten he menivät katakombeihin.

Nämä ihmiset olivat köyhiä tämän maailman asioissa. Varmasti. Mutta he olivat rikkaita hengessä.

”Minä tiedän heidän pilkkaamisensa.” Ajatus tässä ei ole se, että nämä valehtelijat pilkkaavat Jumalaa, vaikka sekin sisältyy tähän. Mutta he pilkkaavat todellista seurakuntaa. Näin on aina. Jerusalemin juutalaiset häpäisivät seurakuntaa alussa. Monijumalaiset pakanat tekivät samoin. Jos kenestä ikinä tullaan puhumaan pahaa, on se aina todellinen siemen. Neron päivinä kristittyjä syytettiin jokaisesta suuresta onnettomuudesta – jopa Rooman polttamisesta. Kommunistisissa maissa tämä pieni lauma on aina ensimmäinen hävityksen kohde, vaikkakin tosiasiallisesti merkityksettömän pieni kooltaan. Vaikka kristityt ovat hienoja, luotettavia ihmisiä, jotka tekevät ainoastaan hyvää, tullaan heitä aina vainoamaan siihen määrään saakka, että heidät voitaisiin ruumiillisesti tuhota.

Syy tähän on se, että he ovat nuhde jumalattomalle. Kuten kipeä peukalo he seisovat pahojen edessä. Ja vaikka vanhurskaat eivät halua minkäänlaista vahinkoa pahoille, vaan haluavat tehdä ainoastaan hyvää, aina he huomaavat joutuneensa vaikeuksiin, kuten Johannes Kastaja Herodeksen kanssa. Johannes ei halunnut aiheuttaa harmia Herodekselle eikä hänen vaimolleen, vaan säästää heidät Jumalan vihalta. Tätä ei ainoastaan perinpohjaisesti väärinymmärretty ja ehdottomasti torjuttu, vaan Johannes tapettiin sen tähden. Ja kaiken hyvän tähden, mitä Jumalan ihmiset tekevät, asetetaan heidät silti julkiseen häpeään ja kuolemaan. Varmasti täytyy olla joku kauhistava voima niiden ihmisten takana, jotka ovat niin vailla omaatuntoa, että he aina maksavat pahalla niille, jotka tekevät heille hyvää. Niin, on olemassa sellainen voima. Se on saatana. Vastaus on seuraavassa jakeessa.

KYMMENEN AHDISTUKSEN VUOTTA

Ilm. 2:10: ”Älä pelkää sitä, mitä tulet kärsimään. Katso, perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät pantaisiin koetukselle, ja teidän on oltava ahdistuksessa kymmenen päivää. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.”

Joka kerta, kun Herra käyttää sanoja: ”Älä pelkää”, on käsillä tilanne, jossa tulee esiintymään suurta vaaraa, kärsimystä ja riistoa. Hän ei sano suorasukaisesti ja lyhytsanaisesti: ”Ahdistus on tulossa,” Tämä saattaisi pelottaa. Vaan äidin tavoin, joka on sammuttamaisillaan valon pois, hän sanoo lempeästi lapselleen ettei tämä pelkäisi: ”Älä pelkää, minä sammutan valon ja tulee pimeä. Muista, että minä olen tässä sinun kanssasi.” Nyt Hän siis sanoo: ”Älä pelkää ihmistä tai mitähän voi sinulle tehdä. Minä olen sinun kanssasi, ja minun armoni on sinulle riittävä. Kun sinä vetten läpi kuljet, eivät ne tule sinua peittämään. Edes kuolemassa ei sinua voiteta. Te olette enemmän kuin voittajia.”

Suuri apostoli, Paavali, tiesi kokemuksesta noiden sanojen todellisuuden ja hän kirjoitti Room. 8:35-39: ”Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? tuskako vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Niinkuin kirjoitettu on: ”Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina.” Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Ei, meidän ei tule peljätä. Sillä rakkaus karkoittaa kaiken pelon.

Huomaa nyt, mitä Hän sanoo: ”Perkele on heittävä muutamia teistä vankeuteen, että teidät koeteltaisiin.” Juutalaiset tekivät tätä juuri silloin. Kuvernöörit, jotka yrittivät kalastella yleisön suosiota, koska yleisö piti areenasta, heittivät kristittyjä tuhansittain kuolemaan, tuhoten heitä leijonien ja gladiaattorien kautta. Mitä perkeleellä on tämän .kanssa tekemistä? Miksi syyttää häntä? Aivan niin, mutta perkeleen viha on kaiken tämän takana. Hän on kaiken takana, sillä hän vihaa Jumalaa. Mihin Jumala on kiinnittänyt sydämensä, sen saatana yrittää tuhota. Mutta katsokaamme, tässä on eräs kuva. Jos saatana on juutalaisten takana, jotka raahaavat kristittyjä oikeussaliin, silloin nuo juutalaiset eivät ole Jumalan uskontoa, vaan perkeleen. Heidän kokoontumisensa on myös saatanan synagogasta. Ja jos roomalaiskatolinen kirkko tappoi suuria uskovaisten joukkoja pimeinä aikoina, samoin kuin kaikkina aikoina, silloin he ovat perkeleestä ja kuuluvat samaten saatanalle.

Ja jos ajattelet, että tämä on järkyttävää, niin odotapa vain, kun Ilm. 13 luvussa oleva profetia on täyttynyt. On hätkähdyttävän totta, että Amerikan Yhdysvallat esiintyvät tässä luvussa. Itse tämä numero 13 on tämän kansakunnan symboli. Se alkoi kolmellatoista siirtomaakunnalla. Sen lipussa oli kolmetoista tähteä ja kolmetoista viirua. Samaten sen kohtalo on kolmannessatoista luvussa. Kuvassa, joka mainitaan tässä luvussa, löydetään kaikki pedon pahuus, joka oli ennen sitä. Kuten peto nousi Nikean kirkolliskokouksessa, samaten kuva tulee täyttymään Maailman Kirkkojen Neuvostosta kaikella jumalattomuudella ja saatanallisella voimalla, jolla tavalla perkele purkaa kiukkuaan Jumalan oikean viinipuun ylle. Siinä tulee toistumaan koko perkeleellinen oveluus ja julmuus koko oveluudessaan.

Anna noiden, jotka taistelevat Jumalan nöyriä vastaan, ja pilkkaavat ja tuhoavat – anna heidän tehdä niin. Ja niin he tulevat tekemään. Ja kaiken Jumalan ja uskonnon nimeen. Mutta he valehtelevat, sillä he eivät ole Jumalasta. He ovat isästään, perkeleestä. Tekojensa kautta ketä ihmistä vastaan tahansa, he tuovat ilmi, mitä he ovat. Ahtaa heidän organisoitua ja häväistä pientä laumaa. Sen selvemmin he tuovat julki kaikille, että he ovat isästään perkeleestä. He ovat väärä viinipuu – viinipuu, joka murhaa. Heidän vihansa osoittaa toteen,, mitä he ovat. Nikolaiittain antikristillinen kirkko on se, mitä he ovat.

”Heitä tullaan heittämään vankilaan.” Niin, heitä vedetään oikeuksiin ja väärin syytetään ja koetellaan ja vangitaan. Ja tietenkin tämä kaikki tehdään uskonnon ja säädyllisyyden ja törkeän tietämättömyyden nimessä. Kaikki tehdään hyvän syyn tähden. Tämä saa minut ajattelemaan korkeimman oikeuden määräystä Raamatun lukemisesta ja rukouksista kouluissa. Kuka on sen takana? Saatana. Se on vain eräs kiukun purkaus Jumalaa vastaan.

”Te joudutte koettelemukseen kymmenen päivän ajaksi.” Tässä on profetia. Sen yhteydessä se merkitsee Smyrnan seurakuntajakson lyhyemmän ajan päättymistä. Diocletian, keisareista julmin, aloitti terrorikampanjan Jumalan pyhiä vastaan, ja ilman Jumalan armoa hän olisi pyyhkäissyt pois kaikki uskovat. Se oli historian verisin ja kesti 10 vuotta (kymmenen päivää, kymmenennessä jakeessa), vuodesta 302 vuoteen 312.

”Ole uskollinen kuolemaan.” [engl. kiel. käännös] Hän ei sano, että uskollinen kuolemaan saakka, vaan uskollinen kuolemaan. Sinun ehkä täytyy sinetöidä todistuksesi verelläsi. Tuhannet, niin, miljoonat, ovat kuolleet kaikkina ajanjaksoina. He kuolivat uskossa. Kuten Antipas, uskollinen marttyyri, he eivät pitäneet elämäänsä liian hyvänä kuolemaan. Usein me ajattelemme että olisi melkein mahdotonta olla marttyyri. Mutta uskaltaisin muistuttaa mieliin, että usko, jota me päivittäin käytämme voittaaksemme Jeesuksessa Kristuksessa, on sama usko, joka kannatti Polykarpusta ja kaikkia marttyyrejä. Äärimmäinen usko on antava äärimmäisen armon äärimmäistä hetkeä varten. Siunattu olkoon Jumala iankaikkisesti!

”Ja minä annan sinulle elämän kruunun.” Koska ei edes maljallinen kylmää vettä annettuna Jeesuksen Kristuksen nimessä jää palkkaansa vaille, niin kuinka suuri tuleekaan olemaan niiden palkinto, jotka antavat elämänsä marttyyrinä Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Ehkä saamme pienen kuvan asiasta, jos vertaamme tätä kruunua kruunuun, joka voitetaan kilpailussa. 1. Kor. 9 luvussa jakeessa 24 Paavali sanoo: ”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.” Olympiakisojen voittajille annettu palkinto oli oliivin oksista tehty seppele. Mutta tuo Ilmestyskirjassa mainittu kruunu, joka annetaan marttyyrille, on kuninkaallinen kruunu. Jeesus kutsuu sitä elämän kruunuksi. Yksi kruunu on niille, jotka ovat tavoitelleet sitä kiihkeästi; toinen on niille, jotka ovat antaneet itsensä. Molemmat kruunut ovat katoamattomat. Ne eivät tule katoamaan. Maallisen kilpailun voittajat tulevat pian kadottamaan tämän maailman .suosionosoitusten tuottaman ilon, ja heidän kunniansa katoaa. Mutta ne, jotka antavat elämänsä Jumalalle joko päivittäisessä kilvoituksessa tai vuodattamalla verensä heidän elämänsä kruunaavaksi uhriksi, tulevat saamaan elämän kruunun.

Aivan liian vähän vietetään aikaa tekemällä työtä Jumalan iankaikkisten palkintojen tähden. Jumalan maksama palkka arvioidaan liian kevyesti. Jos me uskomme ruumiin ylösnousemuksen todellisuuteen, ja omaisuuteen iankaikkisessa kuningaskunnassa, silloin meidän tulisi kerätä taivaaseen noita hyviä aarteita, jotka ovat uskollisten pyhien saatavilla.

VOITTAJAN PALKINTO

Ilm.2:11: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.”

Jälleen kerran Henki puhuu kaikille seurakuntajaksoille. Tämä sanoma on meidän lohduttamiseksemme tänä päivänä niinkuin se on lohduttanut veljiämme kaikkina muina kausina. Ja Hän sanoo, ettei toinen kuolema voi meitä vahingoittaa.

Me kaikki tiedämme, että toinen kuolema on tulijärvi Ilm. 20:14: ”Ja Kuolema ja Tuonela [engl. helvetti] heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.” Tietysti se merkitsee, että kaikki ne, jotka olivat niissä, syöstiin helvetin tulijärveen. Tässä kohden haluan tuoda jotakin esille sinua varten. Ei ole epäilystäkään sen suhteen, etteikö se saisi ihmisiä arvostelemaan minun outoa oppiani. Mutta minä seison tässä Jumalan Sanan valtuutuksella ja kiellän, että uskosta osaton menee iankaikkiseen helvettiin ja palaa siellä iankaikkisesti. Aivan aluksi tuo paikka, helvetti, tai tulijärvi, tai miksi ikinä haluatte sitä kutsua, ei ole iankaikkinen. Kuinka se voisi olla, jos sillä oli alku? Matt. 25:41:ssä sanotaan, että iankaikkinen tuli oli valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Jos se nyt oli valmistettu, silloin sillä oli alku. Jos sillä oli alku, silloin se ei voi olla iankaikkinen. Tietenkin voit kompastella tämän sanan, iankaikkinen, ympärillä. Mutta tämä sana merkitsee ”ajoista aikoihin” [mailmanajasta mailmanaikaan, Saarisalon käännös. Suom. huom.] ja sillä on erilainen merkitys itsessään. 1. Samuel 3:13-14 Jumala kertoi Samuelille, että tämä oli tuomitseva Eelin suvun iankaikkisesti ja että he eivät enää tulisi tarjoamaan uhreja ”iankaikkisesti” Hänen pappeinaan. Ja 2. Kun. 2:27 Salomo poisti viimeiset Eelin jälkeläiset pappeudesta. Tämä oli suunnilleen neljä sukupolvea myöhemmin. [Tässä englanninkielisessä tekstissä esiintyy kolme eri sanaa, jotka kaikki tarkoittavat iankaikkista, mutta joilla on erilainen merkitys kullakin. Suom. huom.] Tästä voimme nähdä, että sana iankaikkinen, eri yhteyksissä merkitsee eri asiaa. Iankaikkisella ei ole alkua eikä loppua. Tässä tapauksessa sana iankaikkinen, merkitsee ”katoamishetkeen asti”. Tämä on se, mitä tapahtui. He katosivat.

Tarkastellaanpa sanaa ”kadotus”, [destruction engl. = hävitys, tuho, turmio, perikato] 2. Tess. 1:9: ”Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen ”kadotus” Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.” Kreikan kielessä kadotus-sanaa tarkoittava sana merkitsee tässä yhteydessä lopullista tyhjäksi tekemistä. Se EI merkitse jatkuvaa tuhoamista. Sillä jatkuva tuhoaminen merkitsee taas jotakin, joka jatkuu, ja jatkuu. Mitä siis iankaikkinen tyhjäksi tekeminen merkitsee? Se ei merkitse jatkuvaa tyhjäksitekemistä. Jos se merkitsisi, meillä olisi tässä tuo sana ’kadotuksen’ sijasta. Se merkitsee tuhoamista päätepisteeseen asti. Lopettaa se.

Te saatatte nyt ihmetellä, milloin tätä iankaikkinen-sanaa voidaan käyttää, ja milloin sitä ei tulisi käyttää siten, kuin meitä on opetettu. Se on helppoa. Kun sillä viitataan Jumalaan, se merkitsee olemista ilman alkua ja loppua, iankaikkisesti olemista eikä koskaan päättymistä. Ja kun puhutte iankaikkisesta elämästä, teillä on mielessänne se elämä, joka on Jumalan elämä. 1. Joh. 5:11: ”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.” Nyt siis ainoastaan Jumalan pojilla on iankaikkinen elämä, sellainen, jolla ei koskaan ollut alkua, vaan joka aina on ollut. Näin on asia. Sinulla on juuri nyt jotakin, mikä on iankaikkista – ilman alkua tai loppua. Se on Jumalan Henki. Se on osa Jumalasta itsestään. Se on Jumalan elämä.

Jos nyt syntinen menee helvettiin ja kärsii yhtä kauan, kuin sinä olet taivaassa ja nautit taivaasta, silloin hänellä on samankaltainen elämä kuin sinulla nyt jo on.

No niin, sitten saattaa olla niitä, jotka sanovat iankaikkisen elämän merkitsevän Jumalan lasten hyvinvointia. Että se on heidän hyvinvointinsa ja ilonsa. Toisaalta syntinen menee rangaistukseensa, niin että meidän täytyisi myöskin tehdä toinen paikka kuolemanrangaistukselle. Iankaikkinen elämä merkitsee taivasta, ja iankaikkinen rangaistus merkitsee helvettiä. Saattaisitte olla yllättyneitä miehistä, jotka ovat kohonneet jumaluusoppineiksi, ja jotka uskovat tuohon. Tiedättekö, mitä siitä seuraa? Se tekee iankaikkisen elämän maantieteelliseksi paikaksi Henkilön sijasta. Iankaikkinen elämä on Jumala – Herra Jeesus Kristus. Kuinka joku saattaa uskoa sellaisen asian, että iankaikkinen elämä on paikka, on enemmän kuin mitä minä jaksan ymmärtää. Se saa minut tyrmistymään.

On olemassa vain yksi laji iankaikkista elämää. Se on Jumalalla. Jos meillä on Jumala, on meillä iankaikkinen elämä Hänessä ja Hänen kauttansa.

Näette siis, että sana iankaikkinen voidaan sovittaa monilla eri tavoilla, mutta kun sitä sovitetaan Jumalaan, siihen mitä Hän on, sillä on yksi merkitys. Se on Jumalan kestoaika. Et voi sovittaa sitä millään muulla tavalla tai muuhun asiaan. Jumala yksin on iankaikkinen, ja koska Hän elää, elämme me Hänen kanssansa.

Älköön nyt kukaan sanoko, että minä en usko helvetin tuleen ja rangaistukseen. Minä uskon. Minä en tiedä, kuinka kauan se tulee kestämään, mutta se tulee joskus loppumaan, Ilm. 21:8 sanotaan, että siinä mainituilla syntisillä on osansa tulijärvessä, Mutta sanan ”osa” oikea tulkinta on ”aika”. Näettehän, siinä se on.

Siis jumalattomat tullaan heittämään helvettiin (Hades tai tuonela) ja helvetti tulijärveen. Erotettuna Jumalasta, Mikä kauhea asia se tuleekaan olemaan.

Mutta näin ei ole vanhurskaiden suhteen eikä heidän tarvitse pelätä. He ovat Jumalan lunastamia ja ovat Hänen helmassaan. He ovat voittajia. Ja kuka on se, joka voittaa? Hän, joka uskoo, että Jeesus on Kristus.

Miksi tulee tämä voittaja, tämä uskova pelastumaan ja menemään iankaikkisen elämän ja autuuden valtakuntaan? Koska Jeesus maksoi hinnan lunastaaksensa meidät synnistä. Hän täytti erottavan kuilun, ja me, jotka olimme kaukana, olemme nyt lähellä veren kautta.

He eivät koskaan tule tuomittavaksi, eivätkä he koskaan tule olemaan tuossa tulijärvessä. He eivät voi tulla kadotetuiksi, sillä Hän ei ole kadottava heistä yhtäkään. Ei ainoakaan lunastetuista tule olemaan missään muualla kuin siellä, missä Jeesus on.

Tiedättekö, miksi näin on? Minä havainnollistan sen teille. Minulla on pieni poika, Joosef. Hän on osa minua, tapahtukoon sitten mitä tahansa. Jos minä olisin rikas mies, pahin mitä voisin tehdä, olisi tehdä hänet perinnöttömäksi, mutta ei ole olemassa mitään, minkä perusteella voisin kieltää hänet. Minä en voisi, koska hän on osa minua. Ottakaamme verikoe. Verratkaamme hänen vertansa minun vereeni. Se todistaa, että Joosef on minun poikani.

Veritesti osoittaa, kuulutteko Jumalalle vai ette.

Ajattelen joskus aikaa, jolloin minulla oli tapana paimentaa karjaa kaukana Coloradossa. Ennen oli tapana tuoda tuota karjaa tarkistettavaksi, jos halusimme paimentaa sitä hallituksen alueella. Mutta he eivät sallineet yhdenkään eläimen, jolla ei ollut veren merkkiä korvassaan tulla laidunnettavaksi. Tuo merkki vahvisti, että eläin oli puhdasrotuinen. Lauman hoitajat, jotka huolehtivat laumasta, eivät lainkaan katsoneet lajia. He ainoastaan katsoivat nähdäkseen, että oli tuo merkki korvassa todisteena verikokeesta. Halleluja. Jos se on oikeaa verta, silloin on kaikki kunnossa.

Te tiedätte, että Jumala katsoi alas ja julisti: ”Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava. Se on erotettu minusta. Se ei voi lähestyä minua.” Me tiedämme, että kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla. Tämä merkitsi, että kaikki kuolivat, jolloin viimeinenkin elämän liekki olisi sammunut ja kaikki tulisi olemaan ohitse. Mutta Jumala rakkaudessaan otti eläimen ja otti sen elämän syntisen elämän sijasta.

Vanhassa Testamentissa syntinen toi karitsan. Hän asetti kätensä tuon karitsan päälle, kun pappi katkaisi lampaan kaulan. Hän tunsi kädessään veren vuotavan ja kuuli määkimisen. Hän tunsi ruumiin jäykkenevän sen kuollessa. Hän näki pirskotetun veren savun nousevan Jumalan luo. Hän tiesi, että karitsa oli ottanut hänen paikkansa. Hän tiesi, että karitsan elämä oli annettu hänen edestänsä. Mutta lampaan elämä oli eläimen elämä, ja se ei voinut tulla takaisin syntisen päälle tehdäkseen hänet puhtaaksi. Niin hänelle jäi jäljelle sama halu syntiin. Hän lähti synti mielessään ja tuli takaisin vuotta myöhemmin uhraten saman asian tähden.

Mutta Uudessa Testamentissa asia ei ole näin. Meidän kuoleva karitsamme on Jumalan Poika, joka antoi verensä lunnaiksi monen edestä. Uskon kautta me tulemme ja asetamme kätemme tuon Karitsan päälle – me näemme Hänet verisine haavoineen, ruoskittuine selkineen, ja julmat piikit repien Hänen otsaansa – me tunnemme Hänen tuskansa ja kuulemme Hänen huutavan: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Ja mitä tapahtui? Elämä, joka jätti tuon rikotun verisolun, tuli takaisin katuvan päälle. Tuo elämä, joka Hänessä oli, tuli takaisin meidän yllemme. Me palaamme tältä paikalta ilman synnin halua, ja nyt meillä on viha lihan tekoja ja haluja kohtaan.

Katsellaanpa meitä itseämme. Mitä on meidän elämämme? Yksi pieni solu tuli isästämme. Elämän siemen ei tule naisesta. Hän tuottaa munasolun; hän on ’hautoja’. Mutta veri tulee miespuolesta. Tästä syystä nainen ottaa miehen nimen. Tästä syystä lapset ottavat hänen nimensä. Äiti on ’hautoja’ lapselle, jonka hän tuottaa miehelle.

Tämä on se, mitä tapahtui meidän lunastukseksemme. Pyhä Henki tuli Marian ylle ja hän synnytti pojan ja kutsui Häntä Jeesukseksi. Suuri Luoja tuli alas ja tuli uhriksi meidän syntiemme tähden. Hänen verensä oli Jumalan verta. Asia oli aivan tarkasti näin. Tuo Jumalan veri tuli vuodatetuksi ja Henki jätti Hänet, kun Hän kuoli kärsimyksessä. Sitten SAMA ELÄMÄ (HENKI) tuli takaisin katuvan syntisen ylle ja teki hänet vapaaksi. Tuo syntinen ei tule takaisin vuosi vuoden jälkeen, uhraa uhraamisen jälkeen, sillä hänellä ei ole tarvetta siihen. YHDEN uhrin kautta, kerran ja kaikkien puolesta, on hänet päästetty vapaaksi synnin vallasta, ja hän on vastaanottanut Kristuksen elämän, jossa hän hallitsee voitossa synnin ylitse, maailman, lihan ja perkeleen ylitse.

Jumala teki sen, teki sen kokonaan. Hän huusi synnin tähden kirotulle maailmalle: ”Minä annan teille merkin. Neitsyt tulee raskaaksi. Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. Se tulee olemaan merkki teille, se tulee olemaan iankaikkinen merkki. Mitä hän synnyttää, tulee olemaan Immanuel, Jumala meidän kanssamme.”

Jumala tuli alas verisolussa, ei ihmisen kautta, vaan. Pyhän Hengen kautta, ja tuossa neitsyen kohdussa rakennettiin pyhäkkö, jonka tarkoitus oli kuolla. Vaimon siemen tuli, jotta me Hänen haavojensa kautta saisimme pelastuksen. Kun Pyhä Henki tuli Marian ylle, loi Hän tuohon kohtuun solun, joka tulisi kasvamaan ja josta tulisi meidän Herramme ruumis. Tuo solu luotiin. Se oli Jumalan luomakunnan alku. Tämä on se, mitä Jeesus on. Ja tuo pyhä täytettiin pyhällä verellä, itse Jumalan verellä. Tuo Temppeli syntyi, ja Hän kasvoi mieheksi. Hän meni Jordanille, ja siellä Johannes pesi (kastoi) Uhrilampaan Jordanin joessa. Kun tuo otollinen Uhri nousi vedestä, tuli Jumala ja vaelsi Hänessä, täyttäen Hänet Hengellä ilman mittaa. Ja kun Hän kuoli ja vuodatti verensä, Jumalan täydellinen elämä tuli vapautetuksi, että se voisi tulla syntisen ylle, kun tämä vastaanottaa Kristuksen uhrilampaanaan, pelastajanaan.

Oi, kuinka hätkähdyttävää tämä onkaan. Jehova, joka syntyi ja itki syöttökaukalossa. Jehova, joka syntyy olkiseimeen. Siinä on teidän iankaikkinen merkkinne ylpeälle ja pöyhistyneelle älymystölle, joka on kehittänyt omat jumaluusoppinsa ja kieltänyt Jumalan totuuden. Jehova Jumala, huutava lapsi haisevassa ladossa. Sitten me ajattelemme, että meillä on oikeus olla ylpeitä, pitäen nenämme pystyssä, arvostella ja toimia aivan kuin olisimme jotakin erikoista. Tässä on teille todellinen merkki. Tämä on se oikea merkki. Jehova, leikkivä poika. Jehova työskentelemässä puusepän verstaassa. Jehova pesemässä kalastajien jalkoja.

”Minä tulen antamaan teille merkin”, sanoi Jumala, ”en valkokauluksisen pappeuden merkkiä. En hyvinvoinnin ja vallan merkkiä. Tässä merkissä ei ole mitään, mitä te haluatte tai ajattelette sopivaksi. Mutta se on iankaikkinen merkki. Se on kaikista merkeistä suurin.” Jehova seisomassa oikeussalissa runneltuna ja vertavuotavana, orjantappurat otsallansa ja sylkeä kasvoillansa, pilkattuna ja häväistynä. Jehova, halveksittuna ja hyljättynä, riippuen alastomana ristillä, tekopyhien ilkkuessa ja kehoittaessa Häntä tulemaan alas ristiltä. Jehova kuolemassa. Jehova rukoilemassa eikä mitään tapahdu. Sitten Jehova kuoli. Tämä on merkki kaikille ihmisille. Ei ole toista sen kaltaista, tämä on se suuri merkki.

Sitten tuli pimeys maan ylle. He panivat Hänet hautaan. Siellä Hän makasi nuo kolme päivää ja yötä, kunnes maanjäristys hajoitti yön pimeyden ja Hän tuli ulos. Jehova tuli esiin. Jehova nousi ylös korkeuteen. Sitten Jehova palasi vaeltaaksensa seurakuntansa keskellä. Jehova palasi takaisin voimallisessa tuulenpuuskassa ja tulenliekissä. Jehova tuli takaisin vaeltaakseen seurakuntansa keskellä ja antaaksensa voiman kansalleen. Vielä kerran tuli Jehova ja tällä kertaa pysyäkseen kansassansa. Ja jälleen Jehova parantaa sairaita ja herättää kuolleita ja ilmaisee itseään Hengen kautta. Jehova tuli takaisin, puhuen kielillä ja antaen vastauksen tulkinnan kautta.

Jehova tuli alas ja Hän nosti prostituoidun, jotta tämä ei enää tekisi syntiä. Hän tuli alas juopon luo, kun tämä makasi tajuttomana katuojassa kärpäspilvet kasvoillaan, Jehova tuli ilmaistakseen itsensä lihassa ja lihan kautta. Jehova tuli – Jumala meissä, kirkkauden toivo.

Niin, Jeesus tuli ja vuodatti verensä ja vapautti vangitut. Hän tuli ja lunasti kadotetut lampaansa. Hän antoi heille iankaikkisen elämän eivätkä he koskaan tule kadotetuiksi. Hän ei ole kadottava yhtään heistä, vaan on nostava heidät ylös viimeisenä päivänä.

Halleluja, toinen kuolema ei voi heitä vahingoittaa. Sillä ei ole mitään valtaa heihin, sillä he ovat Karitsan ja he seuraavat Häntä minne ikinä Hän menee.

PYHÄ HENKI JOKAISESSA SEURAKUNTAJAKSOSSA

Ilm. 2:11: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.” Ei ole ainoatakaan seurakuntajaksoa, missä tätä lausetta ei olisi mainittu. Jokaisen jakson kaikille ihmisille kuuluu sama kehoitus. ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki sanoo o” Mutta on ehdottomasti mahdotonta kaikkien ihmisten kuulla, mitä Henki sanoo eri jaksoille. 1. Kor. 2:6-16: ”Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltä määrännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet – vaan niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut, ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.’ Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hulluus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä; ’kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa Häntä?’ Mutta meillä on Kristuksen mieli.” Matt. 13:13-16: ”Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: ’Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi. ’Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.” Joh. 8:42-44: ”Jeesus sanoi heille: ’Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt. Minkä tähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.'” On mitä ilmeisintä näiden Kirjoitusten mukaan, ettei kukaan ihminen itsestään voi kuulla Jumalaa. Jumalan täytyy antaa tämä kyky hänelle. Matt. 16:17: ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.'” Kun yhdistämme nämä jakeet, näemme, että on olemassa vain yksi ihmisryhmä, ja tuo hyvin erikoinen ihmisryhmä kykenee kuulemaan, mitä Henki sanoo kussakin seurakuntajaksossa. On olemassa yksi erityinen ryhmä, joka vastaanottaa ilmestyksen kullekin jaksolle. Tämä ryhmä on Jumalasta, koska se ryhmä, joka ei voi kuulla, ei ole Jumalasta. Ryhmä, joka voi kuulla ja kuulee, mitä Henki sanoo ja vastaanottaa ilmestyksen, on se ryhmä, jota kuvataan 1. Kor. 2:6-16. He ovat niitä, joilla on Jumalan Henki. He ovat niitä, jotka ovat Jumalasta syntyneitä. Heidät on kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen ruumiiseen Hänen Henkensä kautta. He ovat Pyhällä Hengellä kastettuja.

Selvittääksemme edelleen sitä, mitä juuri olemme sanoneet, ja myöskin käyttääksemme raamatunkohtaa, joka meidän tulisi pitää mielessä, kun me keskustelemme siitä, kuka on kastettu Pyhällä Hengellä, katsokaamme, mitä Jeesus sanoo Joh. 6:45: ”Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat KAIKKI Jumalan opettamiksi’. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.” Mutta ottakaamme esiin Jes. 54:13, mistä tämä on otettu ja näemme siinä lukevan: ”Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opettamia.” Jumalan KAIKKI ovat Jumalan LAPSIA. Täten siis todiste siitä, että joku on todellinen Jumalan lapsi (Hän, johon Henki on tullut ja jossa Hän asuu) on jälleen tuotu tässä esiin: Se, jolla Pyhä Henki opettaa Sanaa.

Varmaankin alatte nyt nähdä, miksi kielet eivät ole Pyhän Hengen kasteen todiste. Ei sanota millekään jaksolle: ”Hän, joka puhuu kielillä, hän kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo”. Tämä panee kielet, näiden selityksen, jne. syrjään todisteena. Todiste on KUULEMINEN mitä Henki sanoo. Henki puhuu. Niin, Henki opettaa. Tämä on täsmälleen sitä, mitä Jeesus sanoi, että Hän tulisi tekemään, kun Hän tulee. Joh. 14-:25: ”Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen se, minä joka puhun sinun kanssasi.” Juuri näin tapahtui. Tällä tavoin evankeliumit kirjoitettiin. Nämä miehet muistivat mielessään Pyhän Hengen kautta Jeesuksen puhumat sanat. Tämän tähden evankeliumit ovat tarkkoja. Ne ovat täydelliset. Mutta Henki ei ainoastaan palauttanut heidän mieliinsä kaikkia näitä asioita, vaan Hän opetti lisää heille totuudesta, joka heillä jo oli. Tällä tavoin Paavali vastaanotti ilmestyksensä. Hän sanoi siitä: ”Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal. 1:11-12) Hän oli Pyhän Hengen opettama.

Eräänä päivänä, kun Jeesus oli maan päällä, tietty tärkeä mies tuli vierailulle Hänen luoksensa. Tämä mies sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja.” Mutta huomaamme, että Jeesus keskeytti hänet lyhyeen. Hän kääntyi Nikodeemuksen puoleen ja sanat, jotka Hän puhui, voitaisiin hyvin tulkita näin: ”Minä EN OLE opettaja. Minä olen uhrilammas synnin tähden. Minä teen mahdolliseksi uuden syntymän Henkeni kautta. Mutta on tulossa Eräs, joka on opettaja. Hän on Pyhä Henki.” Kun Jeesus oli maan päällä, tuli Hän lampaana ja profeettana. Mutta kun Hän tuli takaisin seurakuntansa ylle Henkensä kautta, tuli Hän opettajana.

Ja jokaiselle jaksolle me kuulemme saman totuuden: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Mutta ainoastaan Hengellä täytetty ihminen voi kuulla ilmestyksen tälle jaksolle. Ei kukaan muu voi. Ei todellakaan. He eivät voi, koska tämä on juuri se, mitä Paavali sanoi 1. Kor. 2:6-16.

Tämän tulisi saada teidät iloitsemaan. On olemassa mitä erikoisin oppi, joka aiheuttaa paljon väärinymmärrystä ja pahaa mieltä. Sillä kun helluntailaiset sanovat, että teidän TÄYTYY puhua kielillä tai ette ole kastettuja Pyhällä Hengellä, he joko kieltävät, että suuret miehet, kuten Knox, Moody, Taylor, Goforth ja muut eivät olleet vastaanottaneet Pyhää Henkeä, tai sitten he sanovat, että he kaikki puhuivat salaisesti kielillä eivätkä olleet tietoisia siitä, mitä oli tekeillä. Nyt tämä kuitenkaan ei ole totta. Tämä on suuri erehdys. Kielet eivät ole todiste Hengellä täyttymisestä. Ne ovat yksinkertaisesti yksi yhdeksästä Hengen armolahjasta, jotka on mainittu 1. Kor. 12:ssa. Ei ole olemassa yhtään Raamatunkohtaa, joka sanoisi, että sinä vastaanotat Pyhän Hengen kielilläpuhumisen kautta. Mutta Kirjoitukset sanovat , että ”sen jälkeen, kun he kaikki olivat täyttyneet Pyhällä Hengellä, he puhuivat kielillä”, ja jälkeenpäin sanotaan, että he profetoivat.

Tänään monien ihmisten keskuudessa hyväksytään yleisesti, että kaikki, jotka väittävät vastaanottaneensa Pyhän Hengen puhuen kielillä, puhuvat alkuperäisellä hengellisellä kielellä, mutta näin ei ole, sillä monet ihmiset puhuvat tunnetulla kielellä, mutta väärän hengen vaikutuksen alaisena. Sanokaamme nyt, että olemme kokouksessa ja kaikki ihmiset puhuvat kielillä. Kuinka nyt voimme tietää, mitkä kielet ovat Hengestä ja mitkä perkeleestä? Minä olen ollut pakanoiden keskuudessa, missä heidän poppamiehensä joivat verta pääkallosta, puhuivat kielillä, selittivät kieliä ja profetoivat. He pystyvät jopa kirjoittamaan kielillä. Jos nyt kielet ovat TODISTE Pyhän Hengen vastaanottamisesta, silloin jokaisen kielen tulisi olla Jumalasta. Mutta kieliä todisteena pitävät ihmiset ovat myöntäneet, että on olemassa vääriä ja oikeita kieliä, sillä Jumalalla ovat oikeat ja saatanalla väärät kielet. Niinpä kysymykseni kuuluu: ”Kuka tietää, mikä on todellista? Kuka ymmärsi kielen, tietääkseen mitä puhuttiin? Kenellä on henkien erottamisen lahja?” Kun nyt saamme näihin vastaukset, meillä on jotakin edetäksemme, mutta siihen saakka meidän täytyy vain arvailla kielten lähdettä. Voitte nyt nähdä, että jos pidätte kieliä todisteena ettekä tiedä, mitä sanotaan, tulette lopullisesti pisteeseen, jossa kaikkien kielten täytyy olla Jumalasta. Tämä johtaisi meidät uskomaan, ettei paholainen osaa puhua kielillä. Näin asia ei ole; ei, ei hetkeäkään. Kuka tahansa todellinen lähetyssaarnaaja lähetyskentillä tietää, tietää liiankin hyvin, että paholaiset puhuvat muilla kielillä; saman tiedän minä kokemuksesta.

Helluntailaiset teologit myöntävät, ettei heillä ole mitään Kirjoitusten kohtaa, joka sanoisi ihmisten puhuvan kielillä, kun heidät kastetaan Pyhällä Hengellä. He myöntävät, että he johtavat tämän kokemuksista, jotka on tuotu esiin Apostolien teoissa, missä kolmessa viidestä kerrasta ihmiset puhuivat kielillä. Myöskin he sanovat ilman yhtään Kirjoitusten tukea, että on olemassa kahta kielten lajia. Toista kieltä sinä puhut, kun vastaanotat Pyhän Hengen, ja se on ’todiste’, kun taas myöhemmin, jos uskot, sinä voit vastaanottaa kielten puhumisen lahjan, jolloin voit puhua useasti kielillä. Kuitenkin, he sanovat, kun olet kerran puhunut kielillä todisteeksi Pyhän Hengen vastaanottamisesta, sinä et ehkä koskaan puhu jälleen uudestaan. Jälleen kerran me haluaisimme tietää, missä tämä löytyy Sanasta. Ellei se ole siellä, silloin Jumala ei ole puhunut sitä, ja voi sitä, joka lisää jotakin Sanaan. Mutta Sanassa on jotakin tästä aiheesta, jonka he unohtavat täydellisesti. 1. Kor. 13:ssa puhutaan ihmisten ja enkelien kielistä. Nämä ovat tunnetut ja tuntemattomat kielet. Modernit helluntailaiset sanovat, että he voivat’ vastaanottaa Pyhän Hengen puhuen tuntemattomilla tai enkelien kielillä. Heillä on kärryt hevosen edessä, sillä Ap.t. 2:ssa ihmiset puhuivat täydellisellä kielimurteella, jonka jopa uskosta osattomat kuulivat ja ymmärsivät.

Jos Jumala on hiljaa, on meidänkin parasta olla hiljaa.’ Mutta kun Hän puhuu, silloin on meidänkin parasta puhua ja sanoa, mitä Hän jo on sanonut. Hän ilmoitti meille todisteen, eli mitä tulisi tapahtumaan Pyhällä Hengellä kastamisen jälkeen: ”Opettaja tulee, ja opettaa koko totuuden.” Mutta opettaja on SISÄPUOLELLA oleva opettaja, ei ulkopuolinen opettaja. Ellei Henki ole sisäpuolella, sinä et tule kuulemaan totuutta ja vastaanottamaan sitä ilmestyksen kautta, vaikka kuulisit sitä koko päivän. Tämä oli Hengen asumisen merkki Paavalin päivinä. Hengellä täyttyneet kuulivat Sanan, vastaanottivat sen ja elivät sen mukaan. Ne, jotka eivät olleet täyttyneet Hengellä, kuulivat sen ainoastaan lihallisena ihmisenä, antoivat sille väärän selityksen ja menivät takaisin syntiin.

Jokaisessa jaksossa (ja jokainen jakso on Pyhän Hengen jakso todelliselle uskovalle) – minä sanon, jokaisessa jaksossa todiste oli sama. Ne, joilla oli Henki, Opettaja, kuulivat Sanan, ja Henki heissä otti Sanan ja opetti sen (antoi siitä ilmestyksen) heille; ja he olivat se ryhmä, joka kuuli sanansaattajaa ja hänen sanomaansa, otti sen ja eli sen mukaan.

Tiedän kyllä, että on suuri kiusaus viitata takaisin helluntain päiviin ja myöskin siihen päivään, jolloin Pyhä Henki lankesi Korneliuksen talossa ja asettaa nämä kaksi identtistä kokemusta sitten todisteeksi Pyhän Hengen kasteesta. Mutta kummassakin tapauksessa kuulijat ymmärsivät kielet. Tämä on kaukana nykyisistä helluntailaisten kokouksien baabelin sekoituksista. Ja ellei tämä ole tarpeeksi saattamaan meitä vakuuttuneeksi, niin että jätämme sellaisen päättelyn, niin mitä me teemme, kun tulemme sen tosiseikan eteen, että ihmisillä, jotka koskaan eivät ole puhuneet kielillä, on joku muu noista jäljelläolevista kahdeksasta armolahjasta elämässään, kuten esimerkiksi viisauden sanat, henkien erottamisen lahja, tiedon sana, usko, terveeksitekeminen ja jopa ihmeet? Tämä havainto on vielä mielenkiintoisempi siinä valossa, että kielet ovat vähin yhdeksästä armolahjasta; kun siis näemme ihmisten, jotka eivät puhu eivätkä ole koskaan puhuneet kielillä, käyttävän suurempia lahjoja kuin nuo, jotka puhuvat kielillä, niin meidän täytyy hyljätä sellainen oppi jopa täydellisemmin kuin aikaisemmin.

Näemme siis nyt, ettei meillä ole varaa sanoa, mitä Raamattu ei ole sanonut. Kun Kirjoitukset opettavat meitä, että Pyhän Hengen työn ja tuon siunatun Persoonan julkituomisen tarkoitus on tuoda kunkin jakson totuus tuon ajan todelliselle siemenelle, niin me tiedämme, että Hengen täytyy olla pysyväisesti tuossa henkilössä tai hän ei voi ottaa vastaan totuutta tuolle ajalle. Amen. Tämä on täsmälleen oikein. Ja jos nämä jaksot yleensä tuovat esiin mitään, ne varmasti tuovat esiin tämän totuuden.

Nyt ennenkuin jätämme tämän aiheen, haluan tehdä hyvin selväksi, mitä Pyhän Hengen kaste Sanan mukaan on. Se ei ole minun mukaani, ja se ei ole sinunkaan mukaasi. Sen täytyy olla ”näin sanoo Herra” mukaan tai me tulemme väärin johdetuiksi. Amen.

Huomaatte, että näissä kokouksissa, kun olen lopettanut saarnaamisen tai evankelisen palveluksen, tai jonkun opetussaarnan, minä heitän verkon ja kutsun ihmisiä vastaamaan tuohon kutsuun. Pyydän heitä tulemaan eteen ja vastaanottamaan Pyhän Hengen. Kuultuaan tämän minun helluntailaiset veljeni uskovat, että kutsun ihmisiä tulemaan eteen kastettavaksi Pyhällä Hengellä, koska he ovat jo syntyneet uudestaan. Kun siis kutsun Hengellä täyttyneitä tulemaan ja auttamaan niitä, jotka ovat vastaanottaneet kutsun tullakseen vastaanottamaan Hengen, nämä rakkaat veljet tulevat ja auttavat ihmisiä siten, että he rohkaisevat heitä jättäytymään Jumalalle ja uskomaan puhuakseen kielillä. Tämä on aiheuttanut suurta sekaannusta ja minä haluan kertoa teille täsmälleen, mitä tarkoitan. Minä tarkoitan, että syntinen tulisi eteen ja syntyisi uudelleen, mikä tarkoittaa sitä, että hän tulee kastetuksi Kristuksen ruumiiseen Pyhän Hengen kautta, mikä on täsmälleen sitä, mitä tapahtui helluntaina, kun seurakunta perustettiin. Toisin sanoen, syntyminen Hengestä on sama asia kuin tulla todellisesti kastetuksi Pyhällä Hengellä. Se on yksi ja sama.

Ymmärrän nyt, että tämä tulee aiheuttamaan sekaannusta lyhyeksi ajaksi täällä, sillä useimmat ihmiset tietävät, että minä olin baptistisaarnaaja ja että minä olen järkkymättömästi julistanut, että baptistit ovat erehtyneet sanoessaan, että sinä vastaanotat Pyhän Hengen KUN sinä uskot, sillä asia ei ole näin. Sinä vastaanotat Hänet KUN SINÄ ENSIN olet uskonut. Ap.t. 19:2-6: ”Ja hän sanoi heille: ’Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?’ Niin he sanoivat hänelle: ’Emme ole edes kuulleet, että Pyhä Henki on olemassakaan’. Ja hän sanoi heille: ’Millä kasteella te sitten olette kastetut? ’ He vastasivat: ’Johanneksen kasteella’. Niin Paavali sanoi heille: ’Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen’. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällenne Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.” Tässä se on. Paavali kysyy: ”Oletteko vastaanottaneet SEN JÄLKEEN, EI SILLOIN KUN te uskoitte.” [engl. kielisessä Raamatussa] Ja siinä on suuri ero, sillä se on SEN JÄLKEEN, kun me ensin uskomme, jolloin me vastaanotamme Pyhän Hengen. Ef. 1:13 on tarkkasanainen toisto siitä, mitä tapahtui Efesossa Ap.t. 19:n mukaan: ”Hänessä on teihinkin, SITTEN KUN OLITTE KUULLEET totuuden Sanan, pelastuksenne evankeliumin, USKOVIKSI TULTUANNE (ei kun te uskoitte) pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.” Tässä on nyt se, mitä minä ajan takaa. Liian monet meidän modernisteistamme ja jopa niinkutsutuista fundamentalisteista [raamatullinen, oikeaoppinen, suom. huom.] uskovat pelastukseen tietyllä, erityisellä hetkellä, mikä monissa tapauksissa on nimitetty ”päätöksen tekemiseksi” ja tätä on kutsuttu Kristuksen vastaanottamiseksi ja uudeksi syntymäksi. Kristuksen vastaanottaminen merkitsee Hänen Henkensä vastaanottamista. Hänen Henkensä vastaanottaminen merkitsee uudelleen syntymistä. Hänen Henkensä vastaanottaminen merkitsee tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä. Amen. Nämä joukot uskovat, se on ihanaa. Mutta he pysähtyvät siihen. Te vastaanotatte Pyhän Hengen SEN JÄLKEEN kun te uskotte. Se on aina ollut näin ja tulee aina olemaan näin. Aivan ensimmäinen opetuksen sana ihmisille oli kun Pietari puhui helluntaina ja sanoi (Ap.t. 2:38): ”Niin Pietari sanoi heille: ’Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”

Nämä ohjeet tulivat suorana vastauksena Pietarilta siihen, mitä oli tosiasiallisesti tapahtunut helluntaina. Mitä tapahtui, oli se, että Jumala Jooelin mukaan vuodatti luvattua Henkeä kaiken lihan ylle. Häntä ei ollut vuodatettu ennen tuota aikaa tai annettu ennen sitä. Mutta TÄMÄ oli tuleva vastedes parannuksen kautta, ja tulemalla kastetuksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, ja sen jälkeen oli Jumala vuorostaan velvollinen täyttämään ne, jotka tulivat. Pietari tai joku muu apostoli ei koskaan sanonut: ”Teidän täytyy syntyä uudelleen, ja sitten te tulette täytetyksi Hengellä.”

Koska tämä on esikuva Pyhän Hengen vastaanottamisesta, niin huomaa tarkkaavaisesti heti seuraava kerta, jolloin Henki lankesi ihmisten ylle, Apt. 8:5-17: ”Ja Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi heille Kristusta. Ja kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki. Sillä monista, joilla oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella äänellä: ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä kaupungissa. Mutta ennestään oli kaupungissa muuan mies, nimeltä Simon, joka harjoitti noituutta ja hämmästytti Samarian kansaa sanoen olevansa jokin suuri; ja häntä kuuntelivat kaikki, pienet ja suuret, ja sanoivat: ”Tämä mies on se Jumalan voima, jota kutsutaan ’suureksi’.” Ja he kuuntelivat häntä sen tähden, että hän kauan aikaa oli noituuksillaan heitä hämmästyttänyt. Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet, että naiset. Ja Simon itsekin uskoi, ja kasteen saatuaan hän pysytteli Pilippuksen seurassa; ja nähdessään ihmeitä ja suuria, voimallisia tekoja hän hämmästyi. Mutta kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli vastaanottanut Jumalan Sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne he rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen; sillä hän ei ollut tullut vielä yhteenkään heistä, vaan he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.” kahdennentoista jakeen mukaan HE USKOIVAT SANAN. Sitten heidät kastettiin Herran Jeesuksen nimeen. Mutta kuudennentoista jakeen mukaan, tästä kaikesta huolimatta, he EIVÄT VIELÄ OLLEET VASTAANOTTANEET PYHÄÄ HENKEÄ. Vasta SEN JÄLKEEN, kun he olivat uskoneet ja tulleet kastetuiksi oikealla tavalla, he vastaanottivat Pyhän Hengen. Tämä on tarkka esikuva, Pietarin esittämä Apostolien teoissa, 2:38 ja 39.

Toinen kirjoitus, joka luo ihmeellistä valoa tälle aiheelle, löytyy Galataiskirjeen 3:13-14: ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu’ – että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.” Ei millään muotoa voida sanoa, että ”Aabrahamin siunaus” on uudelleen syntyminen, ja ”Hengen lupaus” on Pyhän Hengen kaste, kumpikin erillisenä tapauksena. Sillä Kirjoitukset merkitsevät tätä: ”Jeesus kuoli ristillä, ja tämän kuoleman ja ylösnousemuksen kautta Aabrahamin siunaus tuli pakanoille, jättäen juutalaiset. Tämä tapahtui, että Henki tulisi pakanoiden saataville.”

Tuon äsken sanomani ymmärtäminen selvittää, miksi Raamatun tutkijat eivät ole löytäneet Paavalin sanovan kertaakaan: ”Syntykää uudelleen ja SEN JÄLKEEN täyttykää Hengellä.” He ovat päätelleet sen olevan siellä ja panneet omat merkityksensä saadakseen Sanan sanomaan sen. MUTTA KIRJOITUKSET EIVÄT SANO SITÄ. Jeesus ei myöskään sanonut sitä koskaan. Katso Johanneksen 7:37-39, ja lue se nyt ymmärryksen kanssa. ”Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ’Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.’ Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus oi vielä ollut kirkastettu.” Tässä sanotaan selvästi, että uskova juomalla, tulemalla Jeesuksen luo uskossa, tulisi olemaan elävien vetten kanavana, jotka vuotaisivat ulos hänestä. Ja se sijoittaa tämän kokemuksen helluntaihin. Pitäen tämän ajatuksen mielessä me luemme Joh. 4:10-14: ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: ’Anna minulle juoda’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.’ Nainen sanoi hänelle: ’Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi? Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään’.” Tämä sama elävä vesi on mainittu, mutta tällä kertaa sitä ei kutsuta virraksi; sitä kutsutaan lähteeksi. Tässä ihmiset tekevät erehdyksen. Koska sitä kutsutaan lähteeksi ja virraksi, he ajattelevat, että yhdessä kohden se on iankaikkinen elämä, jonka Henki on antanut, ja seuraavassa kohden, missä sitä kutsutaan virraksi (merkiten suurta voimaa), sen täytyy nyt olla Henki, joka on annettu voimaa varten. Näin ei ole. Tämä on yksi ja sama asia. Se on henki, joka antaa elämän ja voiman, ja tämä tuli helluntaina.

Mikä on aiheuttanut tämän väärinymmärryksen? Vastaus on: KOKEMUS. Me olemme kulkeneet kokemuksen mukaan emmekä Sanan mukaan. Pois se meistä, että pitäisimme kokemusta mittakeppinä. On olemassa vain yksi mittanuora, vain yksi mittakeppi, ja se on SANA. Tarkkaapa nyt huolellisesti ja ymmärrä tämä. Pietari sanoi: ”Tehkää parannus ja ottakaa kaste Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksi saamiseksi, niin te tulette ottamaan vastaan Pyhän Hengen lahjan.” Paavali^ sanoi: ”Oletteko vastaanottaneet Pyhän Hengen SEN JÄLKEEN, kun uskoitte?” Tässä juuri on meidän koko ongelmamme. Ihmiset katuvat syntejänsä, ja he tulevat kastetuksi vedessä, MUTTA HE EIVÄT MENE ETEENPÄIN JA VASTAANOTA PYHÄÄ HENKEÄ. TE USKOTTE PYHÄN HENGEN VASTAANOTTAMISEEN ASTI. Uskominen Jeesukseen on askel oikeaan suuntaan, mikä on Pyhän Hengen suuntaan. Mutta ihmiset pysähtyvät tähän. He menevät veteen asti ja sitten pysähtyvät. He uskovat ja sitten pysähtyvät. Raamattu ei sano, että sinä vastaanotat SAMALLA KUN sinä uskot. Se sanoo: ”Vastaanotitteko Pyhän Hengen SEN JÄLKEEN, kun uskoitte?” Tarkka ja kirjaimellinen käännös on: ”Oletteko te, aikaisemmin uskottuanne, vastaanottaneet Pyhän Hengen?” Ihmiset uskovat ja sitten pysähtyvät. Sinä et vastaanota Pyhää Henkeä, kun sinä uskot HÄNEEN, ollen aikaisemmin katunut. Sinä menet eteenpäin ja vastaanotat Pyhän Hengen. Näettekö tämän? Tämä on se, missä meidän Raamattuun tunkeutuvat ihmisemme menevät harhaan. Heillä ei ole voimaa, sillä he pysähtyvät ennen helluntaita.

He ovat kuten Israelin lapset, jotka tulivat Egyptistä ja pysähtyivät aivan luvatun maan rajalle. Nyt nuo Israelin lapset lähtivät Egyptistä noin kahden miljoonan joukkona. He kaikki matkasivat yhdessä, kaikki näkivät samat Jumalan ihmeet, kaikki saivat osansa siitä mannasta ja vedestä, joka tuli lyödystä kalliosta, kaikki seurasivat samaa pilveä päivällä ja tulipatsasta yöllä, mutta VAIN KAKSI saavutti luvatun maan. AINOASTAAN KAKSI OLI TODELLISIA USKOVIA. Näin on, koska Sana kertoo meille, että loput kuolivat epäuskon tähden; ja epäuskon tähden he eivät voineet sitä saavuttaa. (Hebr. 3:19) Koska näin on, ja ainoastaan KAKSI PÄÄSI PERILLE, silloin loput eivät olleet todellisia uskovia. Missä he erosivat? Nuo kaksi pysyivät Sanassa. Kun noiden kymmenen vakoojan sydämet vapisivat pelosta Kadesh Barneassa, niin Joosua ja Kaaleb eivät vapisseet, sillä he uskoivat Sanan ja sanoivat: ”Me olemme enemmän kuin kykeneviä ottamaan maan. ” He tiesivät kykenevänsä siihen, sillä Jumala oli sanonut: ”Minä olen antanut teille maan.” Vaikka kaikki nuo israelilaiset olivat nähneet Jumalan voiman, hyvyyden ja vapautuksen, eivät he astuneet sisään lepoon, mikä on esikuva Pyhästä Hengestä. Voitte siis nähdä tästä, että vain harvat tulevat koskaan uskomaan koko tien vastaanottaakseen Jumalan Hengen.

No niin, me olemme tulleet tähän asti. Nyt haluan mennä pidemmälle, ja sentähden tiedän nostattavani hiukan tunteita täällä. Mutta tämä on jotakin sellaista, mistä minä en ole vastuussa. Minä olen vastuussa Jumalalle ja Hänen Sanalleen ja ihmisille, joiden luo Jumala on minut lähettänyt. Minun täytyy olla uskollinen kaikessa siinä, mitä Hän antaa minun sanottavakseni.

Joh. 6:37,44: ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Ei kukaan voi tulla minun tyköni ellei isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh. 1:12-13: ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta. Ef. 1:4-5: ”joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaani Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.'” Ilman, että nyt menisimme liian syvälle aiheeseen Jumalan kaikkivaltiudesta (sillä tämä vaatisi kirjan itsessään). Suotakoon minun huomauttaa, että näiden jakeiden mukaan Jeesus Kristus valitsee morsiamensa juuri samalla tavoin kuin miehet valitsevat morsiamensa tänä päivänä. Morsian tänään ei yksinkertaisesti päätä, että hän ottaa tietyn miehen aviomiehekseen. Ei, vaan ylkä on se, joka päättää ja valitsee tietyn naisen morsiamekseen. Joh. 15:16: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.” Nyt Jumalan Sanan mukaan morsian oli valittu jo ennen maailman perustamista. Tämä morsiamen valinta oli tapahtunut Hänessä itsessään. Ef. 1:9. Room. 9:11: ”…että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi…” Te ette voi lukea tätä millään muulla tavalla. Jumalan sisin, iankaikkinen tarkoitus oli ottaa morsian, jonka Hän ITSE oli valitseva, ja tämä tarkoitus oli Hänessä itsessään, ja ollen iankaikkinen se oli säädetty ennen maailman perustamista.

Tarkkaapa nyt huolellisesti tätä. Ennen kuin oli tähtisumun alkuakaan; ennenkuin Jumala oli Jumala (Jumala on jumaloinnin kohde eikä ketään ollut silloin palvelemassa Häntä, Hän oli siis ainoastaan potentiaalisesti Jumala.) Ja Hänet tunnettiin ainoastaan iankaikkisena Henkenä, jo silloin morsian oli Hänen mielessään. Niin, Hän oli. Hän esiintyi Hänen ajatuksissaan. Ja entä Jumalan ajatukset? Ne ovat iankaikkiset, eivätkö olekin?

Jumalan iankaikkiset ajatukset! Sallikaa minun kysyä teiltä: ”Ovatko Jumalan ajatukset iankaikkiset? Jos voitte nähdä tämän, voitte nähdä monia asioita. Jumala on muuttumaton sekä olemukseltaan että käyttäytymiseltään. Me olemme jo aikaisemmin opiskelleet tätä ja osoittaneet sen. Jumala on rajoittamaton kyvyissään, sen tähden Hänen Jumalana täytyy olla kaikkitietävä. Jos Hän on kaikkitietävä, silloin Hän ei opi tällä hetkellä, Hän ei myöskään neuvottele itsensä kanssa, eikä Hän myöskään millään hetkellä lisää mitään tietoonsa. Jos Hän voi lisätä jotain tietoonsa, silloin Hän ei ole kaikkitietävä. Parasta mitä voisimme sanoa, on että Hän jonakin päivänä tulisi olemaan. Mutta tämä ei ole kirjoitusten mukaista. Hän ON kaikkitietävä. Hänellä ei ole koskaan ollut ajatusta mistään, koska kaikki ajatukset ovat olleet aina Hänellä ja tulevat olemaan, ja Hän tietää lopun alusta alkaen, koska Hän on Jumala. SITEN JUMALAN AJATUKSET OVAT IANKAIKKISET. NE OVAT TODELLISET. Ne eivät ole yksinkertaisesti samanlaiset kuin ihmisen, joka piirtää luonnoksen jostakin, ja eräänä päivänä ne muutetaan aineeksi ja muodoksi, vaan ne jo ovat todellisia ja iankaikkisia, ovat osa Jumalasta.

Katsokaapa, kuinka tämä toimii. Jumalalla oli aina Hänen ajatuksensa Aadamia varten. Aadam, ollen Hänen ajatuksissaan, oli vielä ilmaisematta. Psalmi 139:15,16 antaa teille jonkinlaisen kuvauksen tästä: ”Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.” Tuo, kuten mainitsin, ei ollut kirjoitettu Aadamista, mutta antaa teille idean ja tiedon, että ajatus oli Hänen mielessään, ja tuo ajatus oli iankaikkinen ja sen täytyi tulla ilmaistuksi. Kun siis Aadam luotiin maan tomusta ja Jumala loi hänestä hengellisen olennon, silloin Aadam tuli Jumalan ilmaistuksi ajatukseksi, ja nuo iankaikkiset ajatukset tulivat nyt julkituoduiksi.

Näin kuljemme läpi vuosisatojen. Me näemme, että Mooses, Jeremia, Johannes Kastaja, ja jokainen näistä oli Jumalan iankaikkinen ajatus, joka ilmaistiin aikanansa. Sitten me tulemme Jeesukseen, LOGOKSEEN. Hän oli aivan täydellisesti ilmaistu AJATUS ja Hän tuli tunnetuksi Sanana. Se on se, mitä Hän ON, ja iankaikkisesti TULEE OLEMAAN.

Nyt sanotaan, ”Hän on valinnut meidät HÄNESSÄ (Jeesuksessa) ennen maailman perustamista”. Tämä merkitsee, että me olimme Hänen KANSSAAN Jumalan mielessä ja ajatuksissa ennen maailman perustamista. Tämä antaa IANKAIKKISEN ominaisuuden valituille. Te ette voi päästä tästä mihinkään.

Sallikaa minun liittää tähän eräs ajatus. Myöskin meidän luonnollinen syntymämme perustuu valintaan. Naisen munasarja muodostaa monia, monia munasoluja. Mutta miksi on niin, että määrättynä aikana määrätty munasolu tulee eikä joku toinen? Ja sitten miehen puolelta, aivan tuntemattomasta syystä tietty siittiösolu tunkeutuu munasoluun, kun taas muut, jotka aivan yhtä hyvin olisivat voineet tehdä sen ja joilla olisi ollut parempi mahdollisuus siihen, eivät tehneet sitä ja kuolivat. Kuitenkin kaiken tämän takana on järki, joka määrää syntyykö poika vai tyttö, vaalea vai ruskea, vaalea vai tummasilmäinen jne. Nämä ajatukset mielessänne ajatelkaa Joosuaa ja Kaalebia. Eikö Jeesus sanonutkin Joh. 6:49: ”Eivätkö isänne syöneetkin mannaa erämaassa ja kuolleet?” Nuo vanhemmat, jotka kuolivat, olivat eittämättä niiden ihmisten esi-isiä, joille Jeesus puhui. He hävisivät, mutta he olivat Jumalan valinnassa luonnollisesti, kuten Joosua ja Kaaleb hengellisesti.

Mutta menkäämme eteenpäin. Nämä valitut eivät olleet ainoastaan Jumalan iankaikkiset ajatukset, joiden tuli tulla ilmaistuiksi lihassa oikealla ajallansa, vaan näitä samoja valittuja kutsutaan toisella nimellä. Room. 4:16: ”Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä.” Room. 9:7-13: ”Eivät kaikki ole lapsia sentähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: ’Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset’; se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi. Sillä lupauksen sana oli tämä: ’Minä palaan tulevana vuonna tähän aikaan, ja silloin Saaralla on oleva poika’. Eikä ainoastaan hänelle näin käynyt, vaan samoin kävi Rebekallekin, joka oli tullut raskaaksi yhdestä, meidän Isästämme Iisakista; ja ennenkuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennenkuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden – sanottiin hänelle: ’Vanhempi on palveleva nuorempaa’, niinkuin kirjoitettu on: ’Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin’.” Gal. 3:16: ”Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ’Ja siemenille’, ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: ’Ja sinun siemenellesi’, joka on Kristus.” Gal. 3:29: ”Mutta, jos te olette. Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Room. 4:16. jakeen mukaan huomaamme, että Jumala on antanut varman lupauksen KAIKELLE Aabrahamin siemenelle, ja Paavali panee itsensä ja kaikki uskovat tuon määritelmän alle, koska hän sanoo: ”Aabraham, joka on meidän KAIKKIEN isä”. Sitten hän jatkaa, ei ainoastaan kaventaakseen määritelmäänsä, vaari paremminkin saattaakseen sen loppuun, sillä Gal. 3:ssa hän samaisti SIEMENEN (yksikkö) Jeesuksen kanssa, ja luki ”siemenen lapset” lupauksen lapsiksi, ja lupaus on tekemisissä valinnan tai Jumalan valitsemisen kanssa. Ja tämä on täsmälleen sitä, mitä olemme edellä sanoneet. Nämä, jotka ovat kuninkaallisesta siemenestä, ovat Jumalan valittuja; he ovat Jumalan edeltä määräämiä, edeltä tietämiä, ja he olivat Jumalan mielessä ja Hänen ajatuksissaan. Hyvin selväkielisesti sanottuna Kristuksen todellinen morsian oli Jumalan mielessä iankaikkisesti, vaikkakaan ei ilmaistuna, ennenkuin kukin tuli esiin määrättynä, säädettynä kautena. Jokaisen jäsenen tultua esiin se tuli ILMAISTUKSI, ja otti paikkansa ruumiissa. Siten tämä morsian on kirjaimellisesti PUHUTUN SANAN SIEMENMORSIAN. Ja vaikka hän on määritelmältään naisellinen, häntä myöskin kutsutaan ”Kristuksen ruumiiksi”. On hyvin ilmeistä, että häntä tulee kutsua täten, sillä hänet oli ennaltamäärätty Hänessä. Hän tuli samasta lähteestä, oli iankaikkinen Hänen kanssaan, ja nyt julkituo Jumalaa monijäsenisessä ruumiissa, kun taas kerran Jumala oli tuotu julki YHDESSÄ JÄSENESSÄ, itsessään meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Nyt olemme siis tulossa päätökseen. Kuten iankaikkinen Logos (Jumala) julkituotiin Pojassa, ja Jeesuksessa vaelsi ruumiillisesti koko jumaluuden täyteys, ja tuo iankaikkinen oli Isä, julkituotuna lihassa, ja sentähden sai arvonimen Poika ja samaten me, iankaikkisesti Hänen ajatuksissaan, vuorollamme tulimme monijäseniseksi Puhutun Sanan siemeneksi, julkituotuna lihassa, ja nuo iankaikkiset ajatukset, jotka nyt julkituodaan lihassa, ovat Jumalan poikia, juuri niinkuin meitä kutsutaankin. ME EMME TULLEET SIEMENEKSI UUDEN SYNTYMÄN KAUTTA, ME OLIMME SIEMEN JA SENTÄHDEN ME UUDESTISYNNYIMME, SILLÄ AINOASTAAN VALITTU VOI UUDESTISYNTYÄ. Sentähden, että me OLIMME SIEMEN, me voimme tulla eläväksi. SIEMENETTÖMÄSSÄ ei ole mitään elävöittämistä.

Pitäkääpä tämä nyt huolellisesti mielessänne. Nyt ottakaamme seuraava askel. Lunastus merkitsee takaisinostamista. Se merkitsee palauttamista alkuperäiselle omistajalle. Jumala, kuolemansa kautta ja vuodatetun veren kautta OSTI TAKAISIN HÄNEN OMANSA. Hän osti takaisin Puhutun Sanan siemenmorsiamen. ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni (Sana) ja seuraavat minua.” Te olitte aina lampaita. Te ette koskaan olleet sikoja tai koiria, jotka muutettiin sitten lampaiksi. Tämä on mahdotonta, sillä jokainen elämän laji tuottaa samaa lajia, ja ei ole olemassa lajin muuttumista. Koska me olimme Jumalan ajatuksissa, ja sitten tulimme ilmaistuksi lihassa, täytyi tulla kerran päivän, jolloin me voisimme kuulla Hänen äänensä (Sanan), ja kuullessamme tuon äänen tulisimme tietoiseksi Isästämme, joka kutsuu meitä, ja tajuaisimme, että me olemme Jumalan poikia. Me kuulimme Hänen äänensä ja huusimme kuten tuhlaajapoika: ”Pelasta minut, oi minun isäni. Minä palaan sinun luoksesi.”

Jumalan poika voi kulkea pitkän matkaa, ennenkuin hän tajuaa, että hän on poika. Itseasiassa monet todelliset kristityt ovat kuten tarina kotkanpojasta, jonka kana oli hautonut. Tietänette, että kotka on esikuva todellisesta uskovasta. No niin, farmari otti munan kotkan pesästä ja laittoi sen kanan alle. Määrättynä aikana kaikki munat tulivat haudotuiksi ja poikaset tulivat esiin. Kananpoikaset tulivat hyvin toimeen äitikanan kanssa, mutta tuo pieni kotkanpoikanen ei osannut ruuan nokkimista ja etsimistä lautakasasta. Hän kykeni juuri elättämään itsensä, mutta oli hyvin sekaisin kaikesta tästä. Mutta eräänä päivänä, ylhäällä ilmassa äitikotka, joka oli muninut tuon munan, huomasi pienen kotkanpojan maassa. Se syöksyi alas suunnattomalla nopeudella ja huusi koko äänellään poikasta nousemaan ylös ilmaan hänen luoksensa. Poikanen ei koskaan ollut kuullut kotkan huutoa, mutta kun se kuuli tuon ensimmäisen huudon, jotakin siinä liikahti ja se kaipasi syöksähtää sitä kohti ilmaan. Mutta sitä pelotti yrittää. Jälleen äitikotka huusi sitä nousemaan ilmaan ja seuraamaan sitä. Poikanen huusi takaisin, että se oli peloissaan. Vielä kerran äiti huusi, kehoittaen sitä koettamaan. Hakaten siipiään se räpytti itsensä ilmaan ja vastaten äitinsä huutoon se kaarsi pois siniselle taivaalle. Näettehän, se oli aina kotka. Se käyttäytyi kuin kananpoika vähän aikaa, mutta oi voinut olla tyytyväinen. Mutta kun)se kuuli suuren kotkaemon huudon, se tuli omaan paikkaansa. Ja kun todellinen Jumalan poika kerran kuulee Hengen huudon Sanan kautta, hän myös tulee huomaamaan, kuka hän on ja rientämään suuren Profeetta Kotkan luo ja olemaan Hänen kanssaan iankaikkisesti, asetettuna taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa.

NYT TULEE MEIDÄN VOITTOISA KOHOKOHTAMME Pyhän Hengen kasteessa. Gal. 4:4-7: ”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ’Abba! Isä!1 Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta , jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.” Siinä se on. Jeesus Kristus tuli maailmaan, kuoli ristillä, ja suoritti lunastuksen (palauttaen meidät alkuperäiselle omistajalle ostamisen kautta tai hinnan maksamisen kautta) siten ASETTI MEIDÄT POJAN ASEMAAN. Hän ei tehnyt meistä poikia, sillä me jo olimme Hänen poikiaan, vaan Hän asetti meidät pojan asemaan; sillä niin kauan kuin me olimme maailmassa, lihassa, meitä ei voitu tunnistaa Hänen pojikseen. Paholainen piti meitä kahleissaan, mutta me olimme poikia. Ja kuulkaa tämä: JA KOSKA TE OLETTE POIKIA, ON JUMALA LÄHETTÄNYT POIKANSA HENGEN SYDÄMIINNE, JOSSA TE HUUDATTE, ISÄ, ISÄ.” Kenen ylle Henki lankesi helluntaina? Poikien. Korintossa? Poikien, KUN HE KUULIVAT SANAN.

Mitä on Pyhän Hengen kaste? Henki kastaa sinut silloin Kristuksen ruumiiseen. Se on uusi syntymä. Se on Jumalan Henki, joka tulee ja täyttää sinut senjälkeen, kun olet tehnyt parannuksen (kuultuasi Hänen Sanansa) ja tullut kastetuksi vedessä hyvän omantuntosi osoitukseksi Jumalaa kohtaan.

Mitä olemme juuri tuoneet esiin, olisi paljon helpompi kaikille ymmärtää, jos kaikki uskoisivat Jumaluuden ykseyden. Sillä Jumaluudessa ei ole kolmea persoonaa vaan ainoastaan YKSI. Täten me EMME syntyneet uudelleen Jeesuksen elämän Hengestä, joka tuli meihin, emmekä tämän jälkeen sitten täyttyneet Pyhällä Hengellä, joka olisi antanut meille voiman. Jos tämä olisi totta, miksi me emme sitten anna kunniaa Isälle antamalla Hänelle osaa täydellisessä pelastuksessamme, sillä jos pelastus on Herrasta ja on olemassa kolme Herraa, silloin HÄNELLÄ (Isällä) täytyy olla jotakin tekemistä myöskin. Mutta varmasti voidaan nähdä, että Jeesus teki tässä kohden hyvin selväksi, että se on Hän ja Hän yksin, joka tulee uskovaiseen. Joh. 14:16 sanotaan, että Isä on lähettävä toisen Lohduttajan. Mutta jae 17 sanoo, että Hän ^(Jeesus) on heidän kanssansa ja tulisi olemaan HEISSÄ myöhemmin. Jakeessa 18 Hän sanoo, että Hän ön tuleva heihin. Jakeessa 23 puhuessaan opetuslapsille Hän sanoi: ”Me (Isä ja Poika) tulemme häneen.” Täten on niin, että Isä, Poika ja Pyhä Henki kaikki tulevat yhdellä hetkellä, sillä asia on niin, että ON YKSI PERSOONA, JOSTA JUMALUUS MUODOSTUU. Tuo tuleminen tapahtui helluntaina. Ei ole olemassa kahta Hengen tulemista, ainoastaan yksi. Ongelma on se, että ihmiset eivät tiedä todellista totuutta ja he yksinkertaisesti uskovat Jeesukseen syntien anteeksisaamiseksi, mutta eivät koskaan mene eteenpäin vastaanottaakseen Hengen.

Ennenkuin lopetan tämän aiheen, tiedän että mielessänne on kysymys. Te haluatte kysyä minulta, uskonko minä sellaiseen oppiin, että sielut ovat olleet olemassa jo aikaisemmin. Minä en usko tuohon mormoonioppiin, jossa sielut ovat olleet olemassa jo aikaisemmin sen enempää kuin uskon jälleensyntymiseen tai sielunvaellukseen. Olkaa tarkkaavaisia ja nähkää tämä. Se ei ole persoona, joka tulee edeltä määrätyksi ikuisesti Jumalasta, SE ON SANA TAI SIEMEN. Näin se on. Kauan sitten, liian kauan inhimilliselle mielelle ymmärtää, iankaikkinen Jumala iankaikkisine ajatuksineen ajatteli: ”JAAKOBIA MINÄ RAKASTIN, MUTTA EESAUTA MINÄ VIHASIN (Room. 9:13) ENNENKUIN KUMPIKAAN OLI SYNTYNYT, JA ENNENKUIN KUMPIKAAN OLI TEHNYT HYVÄÄ TAI PAHAA.” Näettehän, se oli AJATUS, ja sitten tuo ajatus tuli ilmaistuksi, ja Jumala osti takaisin Jaakobin, koska Jaakob yksin oli SIEMEN. Jaakobilla yksinään oli siemen; tästä syystä hänellä oli kunnioitus syntymäoikeutta ja Jumalan liittoa kohtaan. Jos sinä olet todellinen siemen, tulet sinä kuulemaan tuon Sanan; Henki kastaa sinut Kristuksen ruumiiseen, täyttäen sinut ja antaen sinulle voiman, ja sinä tulet vastaanottamaan Sanan sinun päivääsi ja jaksoasi varten. Näettehän, kuinka kirkkaaksi todellinen todistus tulee, kun Sana on ilmituotu teille? Jälleen, huomatkaa, että Jeesus oli kuninkaallinen Siemen. Hän asui inhimillisessä ruumiissa. Kun Henki kutsui Häntä (Sanan Ilmaisemaa Ajatusta) meni Hän Jordanille ja siellä Hänet kastettiin vedessä. Koska Hän oli kuuliainen Sanalle, tuli Pyhä Henki Hänen yllensä ja ääni sanoi: ”Tämä on minun rakas poikani, kuulkaa häntä.” Ääni ei sanonut: ”Tästä on tullut minun poikani.” Jeesus OLI Poika. Pyhä Henki asetti Hänet Pojaksi ennen kaikkia muita. Sitten tultuaan täten täytetyksi (ja sama esikuva pätee helluntaina ja aina tämän jälkeen), kulki Hän Hengen voimassa vastaanottaen täyden Jumalan ilmestyksen Jumalalta tuota aikaa varten.

Nyt me olemme jatkuvasti sanoneet, että todellinen todiste siitä, että on tullut kastetuksi Pyhällä Hengellä, on se, että uskova vastaanottaa Sanan sille ajalle, jossa hän elää. Sallikaa minun näyttää tämä teille täysin selvästi.

Seitsemän seurakuntajaksoa, jotka on tuotu esiin Ilm. 2 ja 3:ssa luvussa, sisältävät koko pakanoiden täyteyden, eli koko ajan, jona Jumala toimii pakanoiden kanssa näiden pelastukseksi. Jokaisessa yksityisessä jaksossa, ilman poikkeusta, sanotaan sama asia aivan sanoman alussa ja lopussa kullekin jaksolle. ”(Efeson, Smyrnan, Perkamon, Tyatiran, Sardeen, Filadelfian, Laodikean) kirjoita näin sanoo Hän, jne. jne.” ”…se, (yksikkö) jolla on korva kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.” Huomatkaa tässä, että Jeesus (Hengen kautta) JOKAISESSA jaksossa osoittaa puheensa AINOASTAAN YHDELLE henkilölle, mitä tulee Sanaan tuolle seurakuntajaksolla Ainoastaan YKSI sanansaattaja kullekin jaksolle vastaanottaa sen, mitä Hengellä on sanottavaa tuolle jaksolle, ja TUO YKSI SANANSAATTAJA on sanansaattaja oikealle seurakunnalle. Hän puhuu Jumalan puolesta ilmestyksen seurakunnille sekä oikealle että väärälle. Sanoma on siten levitetty kaikille. Mutta vaikka se on saatettu kaikille, jotka tulevat sanoman tavoituspiiriin, tuon sanoman vastaanottavat yksityisesti ainoastaan tietyt, siihen soveliaat henkilöt tietyllä tavalla. Jokainen tuon ryhmän yksilö on sellainen, jolla on kyky kuulla, mitä Henki sanoo sanansaattajan kautta. Ne, jotka kuulevat, eivät saa yksityistä ilmestystä, eikä myös tuo ryhmä saa yhteistä ilmestystä, VAAN JOKAINEN HENKILÖ KUULEE JA VASTAANOTTAA SEN, MITÄ SANANSAATTAJA ON JO VASTAANOTTANUT JUMALALTA.

Älkää nyt ajatelko, että tällainen tapahtumakulku on outoa, sillä Paavali asetti tämän esikuvan Jumalan käden alaisena. Paavalilla yksistään oli täysi ilmestys hänen päiväänsä varten, kuten tulee todistetuksi hänen yhteenotostaan toisten apostolien kanssa, jotka myönsivät, että Paavali oli profeettasanansaattaja tuota päivää varten. Ja huomatkaa myöskin Sanan kuvauksesta, että kun Paavali halusi mennä Aasiaan, Jumala kielsi häntä, sillä lampaat (Hänen lapsensa) olivat Makedoniassa ja he (Makedonialaiset) tulisivat kuulemaan, mitä Hengellä oli sanottavaa Paavalin kautta, kun taas Aasialaiset eivät haluaisi kuulla.

Jokaisessa seurakuntajaksossa meillä on täsmälleen samanlainen esikuva. Tämän tähden valo tulee Jumalan antaman sanansaattajan kautta tietyllä alueella, ja sitten tuosta sanansaattajasta valo leviää muiden palvelutehtävien kautta, joita on uskollisesti opetettu. Mutta tietysti kaikki nuo, jotka lähtevät sanomaa levittämään, eivät aina ymmärrä, kuinka tärkeää on puhua AINOASTAAN, mitä sanansaattaja on puhunut. (Muistakaa, Paavali varoitti ihmisiä sanomaan ainoastaan, mitä hän sanoi 1. Kor. 14:37: ”Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on HERRAN KÄSKY.” 1. Kor. 14:36: ”Vai teistäkö Jumalan Sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut?” He lisäävät tänne, ottavat pois tuosta, ja pian sanoma ei ole enää puhdas, ja herätys kuolee pois. Kuinka varovaisia meidän täytyykään olla kuullaksemme YHDEN ÄÄNEN , SILLÄ HENGELLÄ EI OLE KUIN YKSI ÄÄNI, JA SE ON JUMALAN ÄÄNI. Paavali varoitti heitä, että heidän tuli sanoa mitä hän sanoi, ja Pietari teki samoin. Hän varoitti heitä, ettei EDES HÄN (Paavali) voinut muuttaa yhtään sanaa siitä, mitä hän oli heille puhunut ilmestyksen kautta. Oi, kuinka tärkeää onkaan kuulla Jumalan ääni Hänen sanansaattajiensa kautta, ja sitten sanoa, mitä on annettu heille sanottavaksi seurakunnille.

Minä toivon, että te alatte nähdä sen nyt. Ehkä te voitte ymmärtää nyt, minkä tähden minä en pidä yhtä fundamentalistien ja helluntailaisten kanssa. Minun täytyy pysyä Sanassa ja tuoda se esiin sillä tavalla, jolla Herra on sen minulle ilmaissut. Nyt minä en kattanut tätä aihetta kokonaan. Se tarvitsisi erillisen kirjan, mutta Herran avulla me koetamme saada monia saarnoja ja ääninauhoja ja sanomia kaikista näistä kohdista auttamaan teitä ymmärtämään ja jäljittämään nämä asiat kirjoituksesta.

”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Jokaiselle jaksolle tuli tämä sama huudahdus. Kuulkaa, mitä Henki sanoo. Jos te olette todellisia kristittyjä, te tulette palaamaan siihen, mitä Henki opettaa, toisin sanoen tämän jakson Sanaa. Jokaisen jakson sanansaattaja on saarnaava tuota Sanaa. Jokainen tuore ja todellinen herätys tulee, koska ihmiset ovat palanneet takaisin Sanaan heidän aikaansa varten. Hengen ääni jokaiselle jaksolle on nuhde: ”Te olette jättäneet Jumalan Sanan. Tehkää parannus ja palatkaa takaisin Sanaan.” Raamatun ensimmäisestä kirjasta viimeiseen kirjaan on ainoastaan yksi syy Jumalan epäsuosioon – Sanan jättäminen; on olemassa ainoastaan yksi tapa jälleen voittaa Hänen suosionsa – takaisin Sanaan.

Efeson seurakuntajaksossa ja tässä jaksossa, ja jokaisessa jaksossa, jota me tutkistelemme, me näemme, että tämä on totta. Ja tässä viimeisessä jaksossa, joka on meidän jaksomme, me tulemme löytämään Sanan pimennyksen, täydellisen luopumuksen, joka päättyy suureen ahdistukseen.

Jos sinä olet todellinen siemen, jos sinä olet todella kastettu Pyhällä Hengellä, niin sinä asetat Hänen Sanansa yläpuolelle tarpeellisen ruokasikin, ja kaipaat elää JOKAISESTA Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.

Tämä on minun vilpitön rukoukseni meidän kaikkien puolesta: Kuulkaamme, mitä Henki tuo Sanasta meille tänä päivänä.

CAB-02 LUKU 2 – PATMOSNÄKY (Chapter 2 – The Patmos Vision)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 2: Patmosnäky

 

Ilmestyskirja 1:9-20:

9. Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos.

10. Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,

11. joka sanoi: ”Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan”.

12. Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa,

13. ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.

14. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;

15. hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.

16. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.

17. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,

18. ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

19. Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva.

20. Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.”

JOHANNES PATMOKSELLA

Ilm. 1:9: ”Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan Sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saarella, jonka nimi on Patmos.”

Tämä näkyjen sarja Jeesuksen Kristuksen persoonan ilmoittamisesta annettiin Johannekselle hänen ollessaan karkotettuna Patmoksen saarella. Tämä pieni saari on Aigeian merellä kolmenkymmenen mailin päässä Vähän Aasian rannikosta. Koska se oli kallioinen ja käärmeiden, sisiliskojen ja skorpionien vaivaama, sillä oli vähän kaupallista arvoa, joten Rooman keisarikunta käytti sitä rangaistussiirtokuntana, jonne oli sijoitettu kaikkein hurjimmat rikolliset, poliittiset vangit, jne.

Te huomaatte, että Johannes osoitti itseään kristityille heidän veljenään ahdistuksissa. Juuri tänä aikana kulki alkuseurakunta suurten vainojen läpi. Kaikkialla ei ainoastaan puhuttu heidän uskontoaan vastaan, vaan itse näitä ihmisiä vangittiin ja tapettiin. Johannes, niinkuin joukoittain muitakin, kärsi vankeusrangaistusta Jumalan Sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen tähden. Ollessaan pidätettynä he yrittivät turhaan tappaa häntä keittämällä häntä kaksikymmentäneljä tuntia öljyssä. Raivostuneet ja voimattomat virkamiehet lähettivät hänet silloin Patmokselle noitana. Mutta Jumala oli hänen kanssaan ja hän säästyi lähteäkseen saarelta ja palatakseen takaisin Efesoon, missä hän jälleen jatkoi paimenena kuolemaansa asti.

Johannes sai nämä näkynsä kahden vuoden aikana, vuosina 95 – 96 j.Kr. Ne ovat kaikkein huomattavimmat kaikista näyistä Sanassa. Koko kirja on ilmaistu esikuvina, ja sen vuoksi se on suuressa määrin arvostelun ja kiistelyn kohde. Kuitenkin siinä on Jumalan sinetti sen päällä. Tämä tekee sen luotettavaksi ja suunnattoman arvokkaaksi kaikille, jotka lukevat tai kuuntelevat sen pyhiä sivuja.

HENGESSÄ HERRAN PÄIVÄNÄ

Ilm. 1:10: ”Minä olin Hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasuunan äänen.”

”Minä olin Hengessä.” Eikö tämä olekin kaunista? Oi, minä rakastan sitä. Te voisitte oikeutetusti sanoa noita sanoja: ”Kristityn elämän kokonaisuus.” Jos me aiomme elää kristittyinä, niin meidän on oltava HÄNEN Hengessään. Johannes ei puhunut omassa hengessään olemisesta. Se ei olisi aiheuttanut näitä näkyjä. Sen täytyi olla Jumalan Henki. Meidänkin kanssamme täytyy olla Jumalan Henki, tai muutoin kaikki meidän yrityksemme ovat turhia. Paavali sanoi: ”Minä rukoilen Hengessä, minä laulan Hengessä, minä elän Hengessä.” Jos on jotakin hyvää, mikä tulee minulle, täytyy sen tulla ilmoitetuksi Hengen kautta, vahvistetuksi Sanan kautta, ja julkituoduksi sen tuottamien tulosten kautta. Aivan yhtä varmasti kuin Johanneksen täytyi olla Hengessä saadakseen nämä suunnattomat ilmestykset suoraan Jeesukselta, tarvitsee meidän olla Hengessä ymmärtääksemme ne ilmestykset, jotka Jumala on Sanassaan antanut meille elääksemme niiden mukaan, sillä siinä on sama Henki.

Katsokaamme sitä tällä tavoin. Aivan liian monet lukevat Raamattua, jossa Ap.t. 2:38 sanotaan: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”, ja menevät vain eteenpäin. He eivät ymmärrä sitä. Jos he ymmärtäisivät sen Henkeen pääsemisen kautta, he tietäisivät, että jos he haluavat vastaanottaa Pyhän Hengen, heidän täytyy tehdä parannus ja tulla kastetuksi Herran Jeesuksen nimeen ja silloin Jumala olisi velvollinen täyttämään Sanansa täyttämällä heidät Pyhällä Hengellä. He eivät koskaan tule Hänen Henkeensä tai muutoin heille tapahtuisi juuri niin kuin Sana sanoo. Rukoile Jumalalta ilmestystä Hänen Henkensä kautta. Tämä on ensimmäinen askel. Tulkaa Henkeen.

Sallikaa minun esittää toinen esimerkki. Olettakaamme teidän tarvitsevan parantumista. Mitä sanoo Sana? No niin, me olemme lukeneet sen lukemattomia kertoja, mutta emme ole olleet Hengessä sitä lukiessamme. Pyysimmekö me Jumalalta Hänen Henkeänsä opettamaan meille siitä varsinaisen totuuden? Jos teimme niin, me voimme kutsua vanhimmat, tunnustaa syntimme, meidät voideltaisiin ja puolestamme rukoiltaisiin, ja se tapahtuisi. Se ei ehkä tapahtuisi heti, mutta Hänen Hengessään kaikki olisi loppuun suoritettu. Ei ole toista tuomioistuinta, johon voisimme vedota. Jumala täyttää Sanansa. Oi, meidän täytyy päästä Henkeen, ja silloin kaikki tapahtuu. ÄLKÄÄ TEHKÖ ENSIN TEKOJA. TULKAA HENKEEN JA SITTEN TEHKÄÄ TEOT JA KATSOKAA SITTEN, MITÄ JUMALA TEKEE.

Kuinka maailma pääsee niiden asioiden henkeen, jotka ovat maailmassa? He menevät pallopeleihinsä, urheilukilpailuihinsa ja tansseihinsa. He tulevat osallisiksi niiden hengestä. He eivät istu siellä niinkuin seinäkukat, vanhoina ja pystyynkuivuneina oksina. He saavat otteen asioista ja tulevat osaksi niitä. Mutta kuinka he vihaavatkaan kristittyjä, kun nämä pääsevät Jumalan Sanan Henkeen. He nimittävät meitä fanaatikoiksi ja pyhiksi kieriskelijoiksi. Ei ole mitään, mitä he eivät tekisi osoittaakseen vihamielisyyttään ja paheksumistaan. Mutta älkää välittäkö siitä. Te voitte odottaa sitä tietäen, mistä se tulee. Menkää vain eteenpäin ja tulkaa palvonnan Henkeen.

Meidän henkemme on puhdas. Se on raikas. Se on todellinen. Se on harras ja vakava ja kuitenkin täynnä Herran iloa. Kristityn tulisi olla yhtä elämäniloinen ja täynnä mielihyvää Herrassa kuin maailma on nauttiessaan ja iloitessaan huveissaan. Sekä kristityt että maailma ovat inhimillisiä; molemmilla on tunteet. Ero on kristittyjen sydämissä ja tunteissa, jotka ovat täysin Herran kirkkauden ja Hänen rakkautensa valtaamia, kun taas maailma tyydyttää lihaa.

Nyt sanotaan, että Johannes oli Hengessä Herran päivänä. Oi, tässä on jae, joka todella aiheuttaa erimielisyyksiä. En tarkoita, että sen täytyy tai että sen pitäisi tehdä niin, mutta jotkut eivät vain näe mitä Sana todella sanoo.

Ensinnäkin löydämme muutamia hienoja ihmisiä, jotka kutsuvat Herran päivää sapatinpäiväksi, joka heille on lauantai. Sitten on toisia, jotka kutsuvat Herran päivää sunnuntaiksi, viikon ensimmäiseksi päiväksi. Mutta kuinka se voisi olla kumpikaan näistä päivistä tai molemmat yhdessä, sillä Johannes oli Hengessä vastaanottaessaan nuo näyt kahden vuoden aikana. Tosiasiassa tapahtui niin, että Johannes temmattiin ylös Hengessä ja vietiin Herran Päivään, joka vielä on edessäpäin. Raamattu puhuu Herran Päivästä, joka on tuleva, ja nyt Johannes näkee tuon tulevan päivän asioita. Mutta sillä välin, saadaksemme mielemme asettumaan, tutkikaamme tarkkaan, mitä sapatti merkitsee tänä päivänä.

Sapatti sellaisena kuin tunnemme sen Uudesta Testamentista EI ole tietyn päivän pitämistä. Meille ei ole mitään käskyä pitää lauantaita sapattina, eikä meillä ole mitään käskyä viikon ensimmäisen päivän pitämisestä, joka on sunnuntai. Tässä on totuus sapatista, mikä sana tarkoittaa ”lepoa”. Hebr. 4:8: ”Sillä jos Joosua olisi saattanut heidät lepoon (tai lepopäivään), niin hän ei puhuisi toisesta, senjälkeisestä päivästä. Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistaan.” Kuulitteko tuon avainsanonnan jakeen loppuosassa? ”On saanut levon, niin kuin Jumala omista teoistaan.” Jumala antoi Israelille seitsemännen päivän heidän sapatinpäiväkseen, oman työnsä muistopäivänä, jolloin Hän loi maailman ja kaiken, mitä siinä on, ja sitten päätti luomistyönsä. Hän päätti työnsä. Hän lepäsi. Oli suurenmoista antaa Sapatinlepo kansalle, joka oli yhdessä paikassa samaan aikaan, niin että he saattoivat pitää tietyn päivän. Tänään puolet maailmaa on valossa toisen puolen ollessa pimeässä, niinpä se ei lainkaan toimisi. Mutta tämä on ainoastaan todiste luonnosta.

Katsokaamme mitä Raamattu opettaa meille tästä sapatin-levosta. ”Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa.” Tämä pääseminen ei tarkoita ainoastaan lepoon pääsemistä, vaan levossa pysymistä. Se on ”iankaikkinen lepo”, josta seitsemäs päivä oli vain esikuva. ”Seitsemän” merkitsee täydellistämistä. ”Kahdeksas” on jälleen ”ensimmäinen” päivä. Jeesuksen ylösnouseminen tapahtui viikon ensimmäisenä päivänä antaen meille iankaikkisen elämän ja iankaikkisen sapatinlevon. Täten me ymmärrämme, miksi Jumala ei voinut antaa meille mitään tiettyä viikonpäivää sapattina (lepona). Me olemme ”päässeet” ja ”pysymme” levossamme, mitä Israel ei voinut tehdä, koska sillä oli ainoastaan varjo siitä todellisesta käsitteestä, josta me nautimme. Miksi palaisimme takaisin ”siihen, mikä on varjo, kun meillä nyt on todellisuus?

Se, miten me saavutamme tämän levon tai jatkuvan sapatin, ilmoitetaan Jeesuksen kutsussa. Hän sanoi Matt. ll:28,29: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta; …niin te löydätte levon (tai sapatinvieton, ei jonkin päivän, vaan iankaikkisen elämän, sapatin) sieluillenne.” Se ei merkitse mitään kuinka kauan sinä olet ponnistellut syntitaakkasi alla, on se sitten ollut kymmenen, kolmekymmentä tai viisikymmentä vuotta tai vielä kauemmin, tule väsyneenä uuvuttavan elämäsi kanssa ja silloin sinä löydät Hänen leponsa (todellisen sapatin). Jeesus antaa sinulle levon.

Mitä sitten tämä lepo tarkkaan sanottuna on, jonka Jeesus on antava? Jes. 28:8-12: ”Sillä täynnä oksennusta ja saastaa ovat kaikki pöydät — ei puhdasta paikkaa! ’Keitähän tuokin luulee taitoon neuvovansa, keitä saarnalla opettavansa? Olemmeko me vasta maidolta vieroitettuja, äidin rinnoilta otettuja? Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä!” — Niin, sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle, hän, joka on sanonut heille: ’Tässä on lepo (sapatti); antakaa väsyneen levätä (tai viettää Hänen Sapattiaan); tässä on levähdyspaikka’. Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla.” Juuri täällä Jesajan kirjassa siitä on profetoitu. Ja se toteutui noin 700 vuotta myöhemmin helluntaina, kun heidät täytettiin Pyhällä Hengellä aivan kuten oli sanottu tapahtuvan. Tämä on se todellinen sapatti, joka oli luvattu. Täten kun heidät täytettiin Pyhällä Hengellä, he lakkasivat maailmallisista töistään ja tekemisistään sekä pahoista teistään. Pyhä Henki otti huostaansa heidän elämänsä. He pääsivät lepoon. Tässä on teidän leponne. Tämä on teidän sapattinne. Se ei ole mikään päivä, eikä vuosi, vaan iankaikkisuus täytettynä Pyhällä Hengellä ja Pyhän Hengen siunaamana. Se on sitä kun sinä lopetat työsi ja Jumala tekee sitä. Se on Jumala teissä vaikuttaen oman hyvän tahtonsa mukaan tahtomisen ja tekemisen.

Sallikaa minun tehdä vielä yksi huomautus koskien näitä lauantain kannattajia, jotka väittävät, että me kokoonnumme yhteen vääränä viikonpäivänä, kokoontuessamme sunnuntaina, ensimmäisenä päivänä. Näin sanoi Justinus toisella vuosisadalla: ”Sunnuntaisin pitävät kokouksen kaikki ne, jotka asuvat kaupungeissa ja kylissä ja he lukevat kappaleen apostolien muistiinpanoista ja Kirjoituksia niin pitkään kuin aika sallii. Sitten kun lukeminen on lopetettu neuvoo ja kehoittaa johtaja saarnassaan seuraamaan näitä jaloja asioita. Tämän jälkeen me kaikki nousemme yhdessä rukoilemaan. Rukouksen lopussa niinkuin olemme esittäneet, tuodaan eteemme leipä ja viini, ja kun kiitosrukous on rukoiltu vastaa seurakunta: ”Amen”. Sitten ehtoollinen jaetaan jokaiselle ja he nauttivat sen ja diakonit vievät siitä poissa olevien taloihin. Varakkaat ja ne, jotka haluavat niin tehdä, antavat sitten uhrilahjan oman vapaan tahtonsa mukaan ja se mitä on kertynyt, uskotaan johtajan haltuun, joka sillä tyydyttää orpojen, leskien, vankien ja puutteessa olevien muukalaisten tarpeet.” Täten me näemme, että ne jotka väittävät alkuseurakunnan jatkaneen juutalaista perinnettä kokoontua yhteen viikon viimeisenä päivänä, ovat erittäin tietämättömiä siitä, mitä historia todellisuudessa esittää eivätkä he sen vuoksi ole luottamuksen arvoisia.

Oi, jospa ihmiset tulisivat Hänen tykönsä ja löytäisivät tuon levon. Kaikkien sydämissä on kaipaus tuohon lepoon, mutta valtaosa ei tiedä vastausta. Niinpä he yrittävät vaientaa tuota kaipausta uskonnollisella toiminnalla: viettämällä tiettyä päivää tai hyväksymällä kirkkokunnallisia uskontunnustuksia ja opinkappaleita. Mutta epäonnistuessaan siinä, kokeilevat monet juomista, mässäilyä, ja kaikkea ruumiillista kohtuuttomuutta ajatellen maailmallisten nautintojen kautta saavuttavansa jonkin verran tyydytystä. Mutta sellaisessa ei löydy lepoa. He tupakoivat ja ottavat pillereitä rauhoittaakseen hermojaan. Mutta maallisista lääkkeistä ei saada mitään lepoa. He tarvitsevat Jeesusta. He tarvitsevat taivaallista parantamista, Hengen lepoa.

Sitten useimmat heistä menevät seurakuntaan sunnuntaisin. Se on hyvä, muttei heillä sielläkään ole mitään käsitystä siitä, kuinka lähestyä Jumalaa ja kuinka palvoa Häntä. Jeesus sanoi, että todellinen palveleminen tapahtuisi Hengessä ja totuudessa, Joh. 4:24: Mutta millaista palvontaa voit löytää sellaisesta seurakunnasta, joka tietää niin vähän Jumalasta, että se esittää jouluna joulupukkia ja pääsiäisenä pupujusseja? Mistä he ovat saaneet tämän? He saivat sen pakanoilta ja tekivät sen osaksi seurakunnan opista. Mutta kun joku kääntyy Herran puoleen ja tulee täytetyksi Pyhällä Hengellä, luopuu hän kaikista sellaisista asioista. Hänellä on sielussaan lepo. Hän alkaa todella elää ja rakastaa Jumalaa ja palvoa Häntä.

Palatkaamme nyt takaisin tekstiimme. Me tiedämme nyt, mitä Herran päivä ei ole. Jos se ei ole lauantai eikä sunnuntai, niin mikä se on? No niin, esittäkäämme se nyt tällä tavoin. Tänään ei varmaankaan ole Herran Päivä. Tämä on ihmisten päivä. Ihmiset tekevät ja työskentelevät, on ihmisten seurakunta, ihmisten jumalanpalvelustavat, kaikki on ihmisen, sillä tämä on ihmisen maailma (kosmos). MUTTA HERRAN PÄIVÄ ON TULOSSA. Kyllä, se on totta. Se oli juuri tuona Jeesuksen Kristuksen Ilmestyksen aikana, kun Johannes temmattiin Hengessä ylös ja kuljetettiin Hengessä tuohon Suureen Tulevaan Päivään. Herran päivä on silloin kun ihmisten päivät ovat ohitse. Silloin tämän maailman kuningaskunnat tulevat meidän Jumalamme kuningaskunniksi. Herran päivä on silloin kun tuomiot lankeavat ja sen jälkeen tulee tuhatvuotinen valtakunta. Juuri nyt tekee maailma kristityn suhteen niinkuin se haluaa. He kutsuvat häntä kaikenlaisilla pahoilla nimillä tehden hänestä pilaa. Mutta tulossa on tuo suuri ja merkittävä päivä, jolloin he tulevat itkemään ja valittamaan, sillä Karitsa tulee vihassaan tuomitsemaan maailman. Juuri silloin viettävät vanhurskaat päiväänsä Herran kanssa, sillä silloin jumalattomat palavat ja vanhurskaat kulkevat heidän tuhkiensa ylitse suoraan tuhatvuotiseen valtakuntaan. Mal. 4:3: ”Ja te tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot.”

IKÄÄNKUIN PASUUNAN ÄÄNI

Ilm. 1:10: ”…ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasuunan äänen.” Johannes oli Hengessä ja silloin hän näki tuon suuren ja ihmeellisen Herran Jeesuksen päivän ja kaiken Hänen pyhän voimansa. Tulevaisuus oli paljastumassa, sillä Jumala aikoi opettaa häntä. Johannes ei sanonut, että se oli pasuuna. Se oli ikäänkuin pasuuna. Nyt kun pasuunaan puhalletaan, merkitsee se jotakin tärkeää. Se on kuin airut, kuninkaan sanansaattaja, joka tulee ihmisten tykö. Hän puhaltaa pasuunaan. Se on hätäkutsu. Ihmiset kokoontuvat kuuntelemaan. (Israel kokoontui .aina pasuunan soidessa.) Jotakin tärkeää on käsillä. ”Kuunnelkaa sitä.” Tällä äänellä oli siis sama tärkeä vetoomus kuin pasuunallakin. Se oli selvä ja voimallinen, pelottava ja herättävä. Oi, jospa me kuulisimme Jumalan äänen ikäänkuin pasuunana tänä päivänä, sillä se on ’evakeliumin pasuuna’, joka julistaa ’Profetian Sanaa’ tehdäkseen meidät tietoisiksi siitä, ja valmistaakseen meitä siihen, mikä on kohtaava maata.

KÄSKY KIRJOITTAA

Ilm. 1:11: ”Joka sanoi: ’Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen; kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan.” Tässä se on. Ensimmäinen ja viimeinen, A ja 0; tämä on KAIKKI siitä. Yksi todellinen Jumala. Jumalan Ääni ja Sana. Todellisuus ja totuus on käsillä. Millainen asia onkaan olla Hengessä. Oi, olla Jumalan läsnäolossa ja kuunnella Häntä… ”Mitä näet, kirjoita kirjaan ja lähetä se seitsemälle seurakunnalle.” Se ääni, joka julisti Hänen Sanansa Eedenin puutarhassa ja Siinain vuorella, ja joka ääni kuului myöskin siltä ylhäisemmältä kirkkaudelta kirkastusvuorella oli vielä kerran kaikuva, ja tällä kertaa seitsemälle seurakunnalle tuoden lopullisen ja täydellisen ilmestyksen Jeesuksesta Kristuksesta .

”Kirjoita nämä näyt, Johannes. Merkitse ne muistiin tulevia aikoja varten, sillä ne ovat tosia profetioita, joiden TÄYTYY tapahtua. Kirjoita ja lähetä ne, tehden ne tiettäviksi.”

Johannes tunnisti tuon äänen. Oi, sinäkin tunnistat tuon äänen, kun Hän kutsuu, jos olet yksi Hänen omistansa.

KULTAISET LAMPUNJALAT

Ilmestyskirja 1:12: ”Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa.” Johannes ei sano, että hän kääntyi katsomaan sitä, jonka äänen hän kuuli, vaan hän kääntyi katsomaan ääntä. Oi, minä pidän tästä. Hän kääntyi katsomaan ääntä. Ääni ja tuo henkilö ovat yksi ja sama. Jeesus on SANA. Joh. 1:1-3: ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. ”Jos vain suinkin voit nähdä Sanan, niin silloin sinä katselet Jeesusta.

Kääntyessään Johannes näki seitsemän kultaista lampunjalkaa. Ja jakeen 20 mukaan ne ovat seitsemän seurakuntaa: ”Ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.” Esittääkseen seurakuntia ne tuskin saattoivat olla kynttilöitä [engl. käännöksessä lampunjalka on käännetty kynttilänjalaksi. Suom. huom.]. Kynttilä palaa ainoastaan vähän aikaa ja sitten se on palanut loppuun. Se kuolee. Sitä ei enää ole. Mutta lampunjalalla on kestävä arvo, jota kynttilöillä ei ole.

Jos haluatte saada kauniin kuvauksen lampusta, niin lukekaa siitä Sak. 4:1-6: ”Ja Herran enkeli, joka puhutteli minua, palasi ja herätti minut, niinkuin joku herätetään unestansa. Ja hän sanoi minulle: ’Mitä sinä näet?’ Minä vastasin: ’Minä näen, katso: lampunjalka, kokonansa kultaa, ja sen yläpuolella sen öljyastia, ja lampunjalassa sen seitsemän lamppua, ja seitsemän öljyputkea lamppuihin, jotka ovat siinä ylimpänä. Ja kaksi öljypuuta sen ääressä, toinen öljyastian oikealla, toinen vasemmalla puolella.’ Minä lausuin ja sanoin näin enkelille, joka puhutteli minua ’Mitä nämä ovat, Herra?’ Niin enkeli, joka puhutteli minua, vastasi ja sanoi minulle: ’Etkö tiedä, mitä ne ovat?’ Minä sanoin: ’En, Herra.’ Ja hän lausui ja sanoi minulle näin: ’Tämä on Herran sana Serubbaabelille, näin kuuluva: Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot.’ ”Tässä on toinen lamppu puhtaasta kullasta. Se palaa kirkkaasti, koska sillä on runsaasti öljyä, jota se saa kahdesta öljypuusta, jotka ovat sen kummallakin sivulla. Nämä kaksi puuta esittävät Vanhaa ja Uutta Testamenttia, ja öljy tietysti merkitsee Pyhää Henkeä, Joka yksin voi antaa Jumalan valon ihmisille. Enkeli, joka puhui Sakarjalle, tarkoitti tätä: ”Tämä mitä sinä näet, merkitsee sitä, että seurakunta ei voi suorittaa mitään omalla mahdillaan tai voimallaan, vaan Pyhän Hengen kautta.”

Tutkikaamme nyt tätä lampunjalkaa. Te huomaatte, että siinä on suuri syvennys tai säiliö, joka on siitä lähtevien seitsemän haaran keskuksena. Tämä malja on täytetty öljypuun öljyllä, joka kulkee niiden seitsemän lampunsydämen kautta, jotka ovat niissä seitsemässä haarassa. Se on samaa öljyä, joka palaa ja aikaansaa valon noiden seitsemän lampun ylle. Tämä valo ei koskaan sammunut. Pappi kaatoi aina öljyä maljaan.

Tämä lamppu sytytettiin erikoisella tavalla. Ensiksi pappi otti tulen uhrialttarilta, jonka tulen oli Jumalan tuli alunperin sytyttänyt. Kaikkein ensimmäiseksi hän sytytti lampun, joka sijaitsi ensimmäisenä säiliön reunalla. Toisen lampun hän sytytti ensimmäisen lampun liekistä. Kolmas lamppu sai tulensa toisesta lampusta niin kuin sitten neljäskin sai omansa kolmannesta ja niin edelleen, kunnes kaikki tuli, joka siirrettiin lampusta lamppuun, on ihana esikuva Pyhästä Hengestä Seitsemässä Seurakuntajaksossa. Alkuperäinen helluntain hengenvuodatus (joka tuli suoraan Jeesukselta armoistuimelta) varustaa Hänen Seurakuntaansa kaikkina näinä seitsemänä ajanjaksona, ja osoittaa täydellisesti, että Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti, muuttumaton Jumala olemukseltaan ja teiltään muuttumattomana .

Joh. 15:5 Jeesus sanoo: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Hän on Viinipuun runko, joka tulee esiin alkuperäisestä juuresta, joka on kasvanut alkuperäisestä siemenestä, jolla on elämä itsessään. Viinipuun runko ei kanna hedelmää; sen tekevät oksat. Tarkkailkaa nyt tätä: te voitte ottaa sitruspuun, sellaisen kuin appelsiinipuun, ja oksastaa siihen grapepuun oksan, sitruunapuun oksan, klementtiinipuun oksan, ja muita näiden kaltaisia muunnoksia, ja kaikki nuo oksat kasvavat. Mutta nuo oksastetut oksat eivät tuota appelsiineja. Eivät tosiaankaan. Sitruunapuun oksa tuottaa sitruunoita, ja grapepuun oksa tuottaa grapehedelmiä ja niin edelleen. Kuitenkin nuo oksat kukoistavat puussa olevan elämän voimasta. Mutta jos tuo puu joskus tuottaa itsestään toisen oksan, niin se on oleva appelsiinipuunoksa ja se on tuottava appelsiineja. Miksi? Koska elämä oksassa ja elämä rungossa ovat samanlaiset, kun taas oksastettujen oksien laita ei ollut näin. Noilla oksastetuilla oksilla oli lähteenään toisenlainen elämä toisista puista, toisista juurista, toisista siemenistä. Oi, ne kyllä tuottivat hedelmää, mutta ne eivät tuottaneet appelsiineja. Ne eivät voineet tehdä sitä, koska ne eivät olleet alkuperäisiä.

Näin on myöskin laita seurakunnassa. Viinipuu on lohkottu ja siihen on oksastettu oksia. He ovat oksastaneet baptistioksia, metodistioksia, presbyteerioksia, ja helluntailaisoksia. Ja nuo oksat kantavat baptistien, metodistien, helluntailaisten ja presbyteerien hedelmää. (Ne ovat kirkkokunnallisesta siemenestä, jonka mukaan ne tuottavat hedelmää.) Mutta jos viinipuu joskus tuottaa oksan itsestään, niin se oksa on oleva tarkalleen viinipuun itsensä kaltainen. Se on oleva samankaltainen oksa, kuin se joka tuli esiin helluntaina. Se on puhuva kielillä, profetoiva ja siinä on oleva ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen voima ja merkit. Miksi? Koska se kasvaa itse viinipuun luonnollisten voimavarojen turvin. Näet tehän, ettei sitä ollut oksastettu viinipuuhun; se oli SYNTYNYT viinipuuhun. Kun nuo toiset oksat oli oksastettu, oli kaikki se mitä ne saattoivat tehdä, että ne kantoivat omaa hedelmäänsä, sillä ne eivät olleet syntyneet tuosta viinipuusta. Ne eivät tunne tuota alkuperäistä elämää ja alkuperäistä hedelmää. Ne eivät voi tuntea sitä, koska ne eivät olleet syntyneet siitä. Mutta jos ne olisivat syntyneet siitä, se sama elämä, joka oli alkuperäisessä rungossa (Jeesuksessa) olisi tullut heidän kauttansa ja olisi ilmennyt heidän kauttaan. Joh. 14:12: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille, joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö.”

Kirkkokunnat, jotka ovat ihmisten ohjaamia, eivät voi syntyä Jumalasta; sillä se on Henki, EIKÄ IHMINEN, joka antaa elämän.

Kuinka sykähdyttävää onkaan ajatella noita seitsemää lamppua, jotka vetävät elämää ja valoa tuon päämaljan voimavaroista, koska niiden sydämet on upotettu siihen. Tässä on kuvattu jokaisen seurakuntajakson sanansaattaja. Hänen elämänsä on tulessa Pyhästä Hengestä. Hänen sydämensä (elämänsä) on upotettu Kristukseen. Tuon sydämen kautta hän on osallinen Kristuksen elämästä ja sen kautta hän antaa seurakunnalle valoa. Minkäkaltaista valoa hän antaa? Juuri samanlaista valoa, joka oli ensimmäisessä lampussa, joka sytytettiin. Ja suoraan kautta aikojen nykyiseen lopunajan sanansaattajan päivään asti sama elämä ja sama valo on tullut julkituoduksi Kristuksen kanssa Jumalaan kätketyn elämän kautta.

Me emme voi täten puhua ainoastaan sanansaattajista, vaan jokainen todellinen uskovainen on näytelmänomaisesti kuvattu tässä. He ovat kaikki osallisia samasta lähteestä. Heidät kaikki on upotettu samaan maljaan. He ovat kuolleet itsellensä ja heidän elämänsä on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalaan. He ovat sinetöidyt Pyhällä Hengellä. Ef. 4:30: ”Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi, lunastuksen päivään asti.” Kukaan ei voi ryöstää heitä Hänen kädestään. Heidän elämäänsä ei voida sotkea. Heidän näkyvä elämänsä palaa ja loistaa, antaen valoa ja tuoden julki Pyhän Hengen ilmoituksia. Heidän sisäinen, näkymätön elämänsä on kätkettynä Jumalaan ja se saa ruokansa Herran Sanasta. Saatana ei voi koskea heihin. Ei edes kuolema voi koskea heihin, sillä kuolema on menettänyt myrkkypistimensä ja hauta on menettänyt voittonsa. Kiitos olkoon Jumalalle, heillä on tämä voittonsa Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen kauttansa. Amen ja Amen.

EI ENÄÄ PAPPI

Ilm. 1:13: ”Ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.”

Siellä Hän seisoo, Hän joka on Ihmisen Pojan muotoinen. Samoin kuin sormuksen reunus kaunistaa jalokiven, niin on Hän kirkastettu seurakuntien keskellä. Se on Herran päivä; sillä Johannes näki Hänet seisomassa, ei enää pappina, vaan tulevana Tuomarina. Kultainen vyö ei ole enää vyötettynä vyötärön kohdalta, missä papin tuli pitää sitä suorittaessaan palvelusta Jumalalle kaikkeinpyhimmässä, vaan se on nyt Hänen harteillaan, sillä Hän ei ole nyt pappi vaan TUOMARI. Nyt tulee toteutumaan Joh 5:22: ”Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle.” Hänen palvelustehtävänsä oli suoritettu. Pappeuden aika oli ohi. Profetian päivät ovat täyttyneet. Hän seisoo vyötettynä niinkuin TUOMARI.

HÄNEN OLEMUKSENSA SEITSENKERTAINEN KIRKKAUS

Ilm. 1:14-16: ”Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustansa lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.”

Kuinka syvästi vaikuttava ja innoittava olikaan Jeesuksen ilmestyminen Johannekselle, joka oli maanpaossa Sanan tähden, ja katso, Elävä SANA seisoi nyt hänen edessään. Miten valaiseva näky, sillä jokaisella kuvatulla ominaisuudella on merkityksensä. Millainen ilmestys se olikaan Hänen loistokkaasta Olemuksestaan.

1. Hänen hiuksensa olivat valkoiset kuin lumi.

Johannes huomaa ja mainitsee ensiksi Hänen hiuksiensa valkoisuuden. Ne olivat valkoiset ja loistavat niinkuin lumi. Tämä ei johtunut Hänen iästään. Ei todellakaan. Loistavan valkoiset hiukset eivät merkitse ikää vaan kokemusta, kypsyneisyyttä ja viisautta. Hänellä, joka on Iankaikkinen, ei ole ikää. Mitä on aika Jumalalle? Jumalalle merkitsee aika hyvin vähän, mutta viisaus merkitsee paljon. On samoin kuin silloin kun Salomo pyysi Jumalalta viisautta tuomitakseen Israelin kansaa. Nyt Hän on tulossa, koko maan Tuomari. Hän on oleva viisaudella kruunattu. Tätä merkitsevät valkoiset ja kimmeltävät hiukset. Katsokaa sitä Dan. 7:9-14: ”Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin. Minä katselin, ja silloin, niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, minun katsellessani peto tapettiin ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan. Ja muiltakin pedoilta otettiin valta pois; niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten. Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” Tässä se on. Daniel näki hänet valkoisine hiuksineen. Hän oli Tuomari, joka avasi kirjat, ja tuomitsi niiden mukaan. Daniel näki Hänen tulevan pilvissä. Tämä on aivan tarkalleen sama mitä Johanneskin näki. He molemmat näkivät Hänet tarkalleen samanlaisena. He näkivät Tuomarin, jolla oli tuomarinvyönsä olkapäi1lään, seisomassa puhtaana ja pyhänä, täynnä viisautta, täysin pätevänä tuomitsemaan maailman vanhurskaudessa. Halleluja!

Jopa maailma ymmärtää tämän symboliikan, sillä muinaisina aikoina tuomari tuli esiin ja kutsui oikeuden koolle, pukeutuneena valkoiseen peruukkiin ja pitkään viittaan, joka kuvasi hänen täydellistä arvovaltaansa jakaa oikeutta (hänen viittansa ulottui päästä jalkoihin).

2. Hänen silmänsä, jotka olivat niinkuin tulen liekki.

Ajatelkaa sitä. Nuo silmät, jotka kerran olivat sameat surun ja säälin kyynelistä. Nuo silmät, jotka vuosivat säälin kyyneliä Lasaruksen haudalla. Nuo silmät, jotka eivät nähneet niiden murhaajien pahuutta, jotka ripustivat Hänet ristille, vaan huusivat: ”Isä, anna heille anteeksi.” Nyt nuo silmät ovat tulenliekki, sen Tuomarin silmät, joka on rankaiseva ne, jotka hylkäsivät Hänet.

Kaikista niistä inhimillisistä tunteista, joita näkyi Hänen esiintyessään Ihmisen Poikana, tuli eniten esille tämä; Hän itki usein. Kuitenkin tuon itkun ja surun takana oli yhä Jumala.

Nuo samat silmät näkivät näkyjä. Ne katsoivat syvälle ihmisten sydämiin ja tunsivat heidän kaikki ajatuksensa ja kaikki heidän monenlaiset tiensä. Noiden kuolevaisten silmien takana oli Jumala, joka huusi niille, jotka eivät tunteneet Häntä, sinä joka Hän oli: ”Ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.” Joh. 3:24. ”Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä (Isäni tekoja) teen, niin vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani.” Joh. 10:37,38. Samoin kuin Vanhan Testamentin Jeremiakin, oli Hän itkevä profeetta, sillä ihmiset eivät vastaanottaneet Jumalan Sanaa vaan työnsivät ilmestyksen syrjään.

Nuo Tuomarin tulisina leimuavat silmät ovat nytkin tarkkaamassa kaiken lihan elämää. Vaikka kulkisitte edestakaisin kautta koko maan, niin siellä ei ole mitään, mitä Hän ei tiedä. Hän tietää sydämen toiveet ja sen mitä kukin aikoo tehdä. Ei ole mitään salattua Hänen edessään, jota ei paljastettaisi, sillä kaikki on alastonta Hänen edessään, jolle meidän on tehtävä tili. Ajatelkaa sitä; Hän tietää jopa nytkin, mitä sinä ajattelet.

Siellä Hän seisoo Tuomarina leimuavin silmin jakaakseen tuomioita. Armon aika on ohitse. Oi, jospa ihmiset tekisivät parannuksen ja etsisivät Hänen kasvojaan vanhurskaudessa, vielä kun on aikaa. Jospa he tekisivät Hänen helmansa päänalusekseen ennenkuin maailma hajoaa tulessa.

3. Vaskiset jalat

”Hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset.” Vaski on merkittävää huomattavan kovuutensa vuoksi. Ei ole mitään tunnettua ainetta, joka voitaisiin laittaa yhteen sen kanssa sekoitettavaksi. Mutta tämä vaski, joka kuvaa Hänen jalkojaan, on vielä huomattavampaa siksi, että se on kestänyt koetuksen tulisessa ahjossa, koetuksen, jonka lävitse kukaan toinen ei ole käynyt. Tämä on tarkalleen oikein. Sillä vaski kuvaa Jumalallista Tuomiota: tuomiota, jonka Jumala julisti ja pani täytäntöön. Joh. 3:14-19: ”Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi lankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.” 4. Moos. 21:8,9: ”Silloin Herra sanoi Moosekselle: ’Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon.’ Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon.”Israel oli tehnyt syntiä. Synti täytyi tulla tuomituksi. Niinpä Jumala käski Moosesta sijoittamaan vaskikäärmeen tangon päähän, ja se joka katsoi, pelastui syntinsä rangaistuksesta.

Vaskikäärme tangon päässä on vertauskuva Eedenin puutarhan synnistä, missä käärme vietteli Eevan, saaden hänet tekemään syntiä. Vaski kuvaa tuomiota, niinkuin nähdään vaskialttarista, jolla synnin rangaistus kohtasi alttarilla olevaa uhria. Kun Jumala tuomitsi Israelin synneistään Elian päivinä, pidätti Hän sateen ja polttavan kuuma taivas tuli kuin vaskeksi. Näemme nyt tästä esimerkistä, että käärme tangon päässä esittää syntiä jo tuomittuna, sillä se on vaskesta, osoittaen, että jumalallinen tuomio oli jo langetettu synnille. Kuka tahansa silloin katsoikin tangon päässä olevaa käärmettä, hyväksyen sen merkityksen, tuli terveeksi, sillä se oli Herran suorittama pelastustyö.

Käärme tangon päässä on esikuva siitä, mitä Jeesus tuli suorittamaan maan päällä. Hän tuli lihaksi ottaakseen päälleen Jumalan tuomion synnin vuoksi. Uhrialttarin perustus oli kauttaaltaan vaskea, joka oli esikuva Karitsasta, joka oli teurastettu ennen maailman perustamista. Tuomio oli jo kohdannut Häntä ennenkuin oli yhtään syntistä. Koska pelastus on kokonaan Herrasta, polki Hän yksin Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Hänen vaatteensa värjäytyivät karmosiinin punaisiksi Hänen omasta verestään. Jumalan vanhurskaan tuomion ja vihan tulinen pätsi oli Hänen osansa. Hän kärsi, vanhurskas vääräin puolesta. ”Sinä olet arvollinen, oi Jumalan Karitsa, sillä Sinä olet lunastanut meidät omalla verelläsi.” Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden, rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta me olemme parannetut. Herra oli laittanut Hänen päällensä kaikkien meidän syntimme. Hän kärsi niin, ettei kukaan ihminen ole koskaan siten kärsinyt. Jopa ennen ristiä Hän oli vuodattanut ruumiistaan veren kaltaisia suuria hikipisaroita edessä olevan ankaran koetuksen kärsimyksissä veren suodattuessa Hänen suonissaan. Luuk. 22:44: ”Ja kun hän oli suuressa tuskassa, rukoili hän yhä hartaammin. Ja hänen hikensä oli niin kuin veripisarat, jotka putosivat maahan.”

Mutta jonakin päivänä nuo vaskiset jalat tulevat seisomaan maan päällä. Ja Hän on oleva kaiken maan Tuomari, joka tulee tuomitsemaan ihmiskunnan oikeudenmukaisuudella ja täydellisyydellä. Kukaan ei voi välttää sitä tuomiota. Se on muuttamaton tuomio. Sitä ei lievennetä. Joka on väärä, se on yhä oleva väärä; joka on saastainen, se on yhä oleva saastainen. Hän, joka on muuttumaton, ei muutu silloinkaan, sillä Hän ei ole muuttunut eikä tule koskaan muuttumaan. Nuo vaskijalat tulevat murskaamaan vihollisen. Ne tuhoavat antikrsituksen, pedon ja kuvan ja kaiken sen, mikä on kelvotonta Hänen silmissään. Hän on tuhoava seurakuntajärjestelmät, jotka ovat ottaneet Hänen Nimensä ainoastaan turmellakseen sen loiston. Hän on murskaava heidät antikristuksen kanssa. Kaikki vääryydentekijät, jumalankieltäjät, agnostikot, modernistit, liberaalit, he kaikki tulevat olemaan siellä. Näin on tapahtuva. Sillä silloin kun Hän tulee, avataan kirjat. Silloin tulevat esiin penseä seurakunta ja viisi tyhmää neitsyttä. Hän on erottava lampaat vuohista. Tullessaan Hän on ottava valtakunnan, sillä se on Hänen, ja Hänen kanssansa on tuhansia kertoja kymmenet tuhannet, Hänen Morsiamensa, jotka palvelevat Häntä! Kunnia! Nyt on aika tai ei koskaan. Tehkää parannus ennenkuin se on liian myöhäistä. Herätkää kuolleiden joukosta ja etsikää Jumalaa tullaksenne täytetyksi Hänen Hengellänsä tai kadotatte iankaikkisen elämän. Tehkää se nyt kun on aikaa.

4. Hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.

Mitä nämä vedet esittävät? Ilm. 17:15 sanoo: ”Vedet, jotka sinä näit, …ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä.” Hänen äänensä oli niinkuin kansanjoukkojen ääni. Mitä se on? Se on tuomio. Sillä nämä ovat todistajien joukkojen äänet, niiden, jotka Pyhän Hengen kautta läpi kaikkien aikojen ovat todistaneet Kristuksesta ja saarnanneet Hänen evankeliumiansa. Se on oleva jokaisen miehen ääni, joka on tuomiolla nouseva syntistä vastaan, joka ei ole ottanut varoituksesta vaarin. Seitsemän sanansaattajan äänet kuullaan voimakkaina ja selvinä. Nuo uskolliset saarnaajat, jotka saarnasivat Jeesuksen pelastavaa voimaa, jotka saarnasivat vesikastetta Jeesuksen Nimessä, jotka saarnasivat Pyhällä Hengellä täyttymistä ja Pyhän Hengen voimaa ja jotka pysyivat Sanassa välittäen siitä enemmän kuin omasta elämästään; he kaikki olivat Jeesuksen Kristuksen ääni Pyhän Hengen kautta läpi aikain. Joh. 17:20: ”En minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun.”

Oletko koskaan ajatellut kuinka kauhistuttavaa onkaan ihmisen ajautua auttamattomasti kohti vesiputousta? Ajatelkaa nyt sen pauhua, kun hän lähestyy varmaa ja epäämätöntä kohtaloaan. Ja aivan samalla tavoin on tulossa tuomion päivä, jolloin kansanjoukkojen äänten pauhina tuomitsee sinut siitä, että et ole välittänyt siitä ennenkuin oli liian myöhäistä. Ottakaa vaarin tästä hetkestä. Sillä tällä hetkellä sinun ajatuksesi merkitään muistiin taivaassa. Siellä sinun ajatuksesi kuuluvat kovempaa kuin sanasi. On niinkuin fariseuksen, joka suullaan väitti niin monia asioita, mutta ei kuunnellut Herraa ja hänen sydämensä turmeltui ja tuli pahaksi, kunnes oli liian myöhäistä. Ja nytkin voi tämä olla sinun viimeinen kutsusi kuulla Sana ja vastaanottaa se iankaikkiseksi elämäksi. Silloin kun lähestytte monien tuomion äänten pauhua ja tuhoa, on se liian myöhäistä.

Oletteko koskaan huomannut, kuinka suloinen ja rentouttava voi veden ääni olla? Minä pidän kalastamisesta ja haluan mielelläni löytää paikan missä vesi pikku laineina liplattaa. Voin silloin nojautua taaksepäin ja kuunnella kuinka se puhuu sydämelleni rauhasta, ilosta ja tyydytyksestä. Kuinka iloinen olenkaan ollessani ankkuroituna levon satamaan, missä Herran ääni julistaa rauhaa, niinkuin erotuksen vesien Sana on vakuuttanut. Kuinka kiitollisia meidän tulisikaan olla kuullessamme Hänen rakkautensa ja huolenpitonsa, johdatuksen ja suojeluksensa äänen. Ja jonakin päivänä me kuulemme tuon saman suloisen äänen puhuvan, ei tuomiten, vaan toivottaen tervetulleiksi meidät, joiden synnit on annettu anteeksi Hänen verensä kautta, ja joiden elämät ovat olleet Pyhän Hengen täyttämiä, ja jotka ovat vaeltaneet Sanassa. Mikä voisi olla ihanampaa kuin kuulla kansanjoukkojen tervetulotoivotusten äänet ja olla heidän ympäröimänään,jotka ovat uskoneet iankaikkiseksi elämäkseen? Oi, ei ole mitään sen kaltaista. Minä rukoilen, että te kuulisitte Hänen äänensä, ettekä kovettaisi sydäntänne, vaan vastaanottaisitte Hänet Kuninkaananne.

Oi, jospa vain voisit nähdä sen. Vedet tuhosivat maailman, mutta samat vedet pelastivat Nooan ja myös koko maan Nooaa varten. Kuunnelkaa Hänen ääntänsä, Hänen palvelijainsa ääntä, kun se kutsuu teitä parannukseen ja elämään.

5. Hänen oikeassa kädessään oli seitsemän tähteä.

”Ja Hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä.”Nyt me jo tietysti tiedämme jakeesta kaksikymmentä, mitä nämä seitsemän tähteä tosiasiassa ovat. ”Ja seitsemän tähden salaisuus ovat ne seitsemän seurakunnan enkelit (sanansaattajat).” Me emme voi tässä missään kohden erehtyä, sillä Hän selittää sen meille. Nämä seitsemän tähteä ovat sanansaattajat seitsemälle peräkkäiselle seurakuntajaksolle. Heitä ei mainita nimeltä. Heidät esitetään seitsemänä, yksi kullekin ajalle. Efeson ajasta tähän Laodikean aikaan toi jokainen sanansaattaja totuuden sanoman ihmisille, pitäen sitä aina Jumalan Sanana tuolle tietylle seurakuntajaksolle. Jokainen piti siitä kiinni. He olivat järkkymättömän uskollisia alkuperäiselle valolle. Kun jokainen ajanjakso vetäytyi pois Jumalasta, Hänen uskolliset sanansaattajansa käännyttivät tuon ajanjakson takaisin Sanaan. Heidän väkevyytensä oli Herrasta; muutoin he eivät olisi koskaan voineet pysäyttää tuota suunnanmuutosta. He olivat turvassa Hänen huolenpidossaan, sillä mikään ei voinut ryöstää heitä Hänen kädestään, eikä mikään voinut erottaa heitä Jumalan rakkaudesta, oli se sitten sairaus, vaara, alastomuus, nälänhätä, miekka, elämä tai kuolema. He olivat todella Hänelle antautuneita ja pysyivät Hänen läsnäolossaan. He eivät olleet huolissaan siitä vainosta, joka heitä kohtasi. Kärsimys ja pilkka saivat heidät antamaan kunnian Jumalalle siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään Hänen tähtensä. Ja kiitollisina Hänen antamastaan pelastuksesta he loistivat Hänen elimiänsä valoa ja heijastivat Hänen rakkauttaan, kärsivällisyyttään, nöyryyttään, itsehillintäänsä, lempeyttään ja uskollisuuttaan. Ja Jumala tuki heitä ihmeillä, merkeillä ja ihmetöillä. Heitä syytettiin siitä, että he olivat fanaatikkoja ja pyhiä kieriskelijöitä. Järjestöt tuomitsivat heidät ankarasti ja tekivät heidät naurunalaisiksi, mutta he pysyivät uskollisina Sanalle.

Ei ole vaikea kestää ja pysyä uskollisena jollekin uskontunnustukselle. Se on helppoa, sillä saatana on kaiken sen takana. Aivan toista on pysyä uskollisena Jumalan Sanalle ja palata takaisin siihen, mitä Sana alunperin sai aikaan helluntain jälkeen.

Jokin aika sitten eräs mies sanoi minulle, että roomalaiskatolisen kirkon täytyy olla todellinen seurakunta, koska se on pysynyt uskollisena sille, mitä se on uskonut kautta kaikkien vuosien, ja se on kasvanut edelleen eikä ole muuttunut. Asia ei ole lainkaan näin. Jokainen seurakunta, jonka takana on hallitus, ja jolla on oma uskontunnustuksensa, joka ei ole lainkaan Sanan mukainen, ja jolla ei ole mitään selvää palvelustehtävää, joka saisi saatanan kiivastumaan, voi aivan varmasti jatkua. Tämä ei ollut mikään arvosteluperuste. Mutta kun ajattelette sitä pientä joukkoa, jonka jäseniä sahattiin kappaleiksi, syötettiin leijonille, vainottiin ja joita ajettiin sinne ja tänne ja jotka kuitenkin pysyivät uskollisina todelliselle Sanalle — ilman muuta sen on täytynyt olla Jumala. Miten he kestivätkään tuon uskon taistelun ja jatkoivat edelleen: SE on ihme.

Tämä lohdutus ei ole ainoastaan noille seitsemän seurakuntajakson sanansaattajille. Jokainen todellinen uskovainen on Jumalan kädessä ja voi ammentaa Hänen rakkaudestaan ja voimastaan, ja saada täyden hyödyn kaikesta siitä, mitä Jumalalla on uskovaiselle annettavana. Se, mitä Jumala antaa sanansaattajalle, ja kuinka HÄN siunaa ja käyttää sanansaattajaa, on esimerkki kaikille uskovaisille Hänen hyvyydestään ja huolenpidostaan KAIKKIA Hänen ruumiinsa jäseniä kohtaan. Amen.

6 . Kaksiteräinen Miekka

”Ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka.” Hebr. 4:12 sanotaan: ”Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” Hänen suustaan lähti terävä, kaksiteräinen miekka, joka on Jumalan Sana. Ilm. 19:11-16: ”Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Ja hänen suustaan lähti terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Ja hänellä on vaipassaan kupeellaan kirjoitettuna nimi: ’KUNINGASTEN KUNINGAS JA HERRAIN HERRA’.”

Joh. 1:48: ”Natanael sanoi hänelle: ’Mistä minut tunnet?’ Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Ennen kuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut.'” Tässä se on. Kun Hän tulee, silloin tämä Sana tulee kaikkia kansoja ja kaikkia ihmisiä vastaan. Eikä kukaan voi vastustaa sitä. Se paljastaa, mitä oli jokaisessa sydämessä, niinkuin Hän teki Natanaeliile. Jumalan Sana tulee osoittamaan, kuka teki Jumalan tahdon ja kuka ei sitä tehnyt. Se tekee tiettäväksi jokaisen ihmisen salaiset työt ja sen, miksi hän teki ne. Se on jakava kappaleiksi. Tämä on sitä mistä Room. 2:3 puhuu: ”Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaista tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion?” Sitten se jatkuu puhuen siitä, kuinka Jumala tulee tuomitsemaan ihmiset. Se on täällä jakeissa 5-17. Kova ja katumaton sydän tuomitaan. Teot tuomitaan, samoin kuin niiden vaikuttimetkin. Jumalan edessä ei osoiteta kunnioitusta millekään, vaan kaikki tuomitaan tuon Sanan mukaan, eikä kukaan vältä sitä. Ne, jotka kuulivat eivätkä kuunnelleet sitä, tuomitaan sen mukaan, mitä he kuulivat. Ne, jotka luottivat siihen sanoen uskovansa, mutta eivät eläneet sen mukaan, tullaan tuomitsemaan. Jokainen salaisuus paljastetaan ja huudetaan katonharjalta. Oi, silloin me todella tulemme ymmärtämään historian kulkua. Mikään ei jää salaisuudeksi kaikista ajoista.

Mutta tiedätkö, että Hän paljastaa miesten ja naisten sydänten salaisuuksia tässä ajassa, jossa me elämme? Kuka muu voisi paljastaa sydämen salaisuudet kuin itse Sana? Hebr. 4:12: ”Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen , nivelet sekä ytimet, ja on sydänten ajatusten ja aivoitusten erottaja.” [Engl. käännös] Se on Sana. Se suorittaa sen, mitä varten se lähetettiin, sillä Se (Sana) on täynnä voimaa. Se sama Henki, joka oli Jeesuksessa (Sanassa), on jälleen läsnä tässä lopunajan seurakunnassa viimeisenä merkkinä koettaen ohjata ihmisiä poispäin tuomiosta, sillä ne, jotka hylkäävät Hänet (Sanan) ovat jo nyt tulleet tuomiolle, ristiinnauliten Hänet uudestaan. Hebr. 6:6: ”Ja sitten ovat luopuneet — taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.”

Paavali sanoi, että Sana tuli esiin voimassa samoin kuin äänikin. Saarnattu Sana tosiasiassa havainnollistaa itsensä. Niinkuin leimuava, leikkaava miekka, se pisti ihmisten omiintuntoihin, ja niinkuin kirurgin veitsi se leikkasi pois sairaudet ja vapautti vangitut. Kaikkialla mihin nuo alkuajan uskovat menivät, he menivät saarnaten evankeliumia (Sanaa) ja Jumala vahvisti Sanan sitä seuraavien merkkien kautta. (Mark. 16:20) Sairaat paranivat, riivaajia ajettiin ulos ja he puhuivat uusilla kielillä. Se oli Sana toiminnassa. Tuo Sana ei ole koskaan rauennut tyhjiin uskovien kristittyjen suussa. Ja tässä viimeisessä ajassa se on voimakkaampi ja suurempi kuin koskaan todellisessa Sana-morsiamessa. Oi, pieni lauma, te pieni vähemmistö, pitäkää kiinni Sanasta, täyttäkää suunne ja sydämenne sillä, ja jonakin päivänä Jumala on antava teille valtakunnan.

7. Hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko.

”Ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.” Matt. 17:1-13: ”Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Ja Hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja Hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo. Ja katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssaan. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: ’Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden’. Ja heidän vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi ; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä’. Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin. Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: ’Nouskaa, älkääkä peljätkö’. Ja kun he nostivat silmänsä, eivät, he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään. Ja heidän kulkiessaan alas vuorelta Jeesus varoitti heitä sanoen: ’Älkää kenellekään kertoko tätä näkyä, ennenkuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista’. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: ’Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää tulla ensin?’ Jeesus vastasi ja sanoi: ’Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta minä sanon teille, että Elias on jo tullut. Mutta he eivät tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat. Samoin myös Ihmisen Poika saa kärsiä heiltä.’ Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen puhuneen heille Johannes Kastajasta.”

Matt. 16:28 Jeesus oli sanonut johdatukseksi Matt. 17:1- 13: ”… Tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan.” Ja kolme apostolia näkivät juuri sen — hänen toisen tulemuksensa järjestyksen. He näkivät Hänet siellä vuorenhuipulla kirkastettuna. Hänen vaatteensa olivat hohtavan valkoiset ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, kun se on korkeimmillaan taivaalla. Ja siellä hänen ilmestyessään seisoivat Mooses ja Elia Hänen sivuillaan. Juuri näin Hän on jälleen tuleva. Totisesti on Elia tuleva ensin ja kääntävä lasten (morsiamen) sydämet takaisin isien Apostoliseen Sanan Oppiin. Mal. 4:5,6: ”Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä. Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi.”

Israel on jo kansakunta. Se on nyt perustettu ja sillä on armeija, laivasto, postilaitos, lippu, ja kaikki mikä kuuluu kansakunnalle. Mutta vielä on täytyttävä Kirjoituksen, joka sanoo: ”… tahi synnytetäänkö kansa yhdellä kertaa?…” Jes. 66:8. Se päivä on tuleva pian. Viikunapuu on työntänyt esiin silmunsa. Israelilaiset odottavat Messiasta. He odottavat Häntä ja heidän odotuksensa on täyttymäisillään. Israel on uudestisyntyvä hengellisesti, sillä sen Valo ja Elämä on paljastumassa sille.

Ilm. 21:23: ”Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen ja sen lamppu on Karitsa.” Tämä on uusi Jerusalem. Karitsa on oleva siinä kaupungissa ja Hänen läsnäolonsa vuoksi siellä ei tarvita mitään valoa; Aurinko ei nouse eikä paista siellä, sillä Hän on sen Aurinko ja Valo. Kansat, jotka sinne tulevat, vaeltavat Hänen valkeudessansa. Ettekö olekin iloisia siitä, että tuo päivä on pian kohtaava meitä? Johannes näki tuon päivän tulevan. Siispä, Herra Jeesus, tule nopeasti!

Mal. 4:1-3: ”Sillä katso: se päivä en tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa. Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat ja tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot.” Tässä se on jälleen. AURINKO paistamassa täydellä voimakkuudellaan. Oi, Jumalan Pojan voima loistamassa seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä. Siellä Hän seisoo, Tuomari, Hän, joka kärsi ja kuoli meidän puolestamme. Hän otti jumalallisen tuomion vihan päällensä. Hän yksinään polki Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan. Niinkuin jo totesimme, syntiselle Hänen äänensä on kuin vesiputouksen ääni tai kuin tyrskyjen iskeytyminen kuolettavina aaltoina kallioiselle rannalle. Mutta pyhälle, Hänen äänensä on niinkuin suloisesti laulava puron ääni maatessasi levossa, varmana Kristuksessa. Loistaessaan meidän päällemme lämmittävinä rakkautensa säteinä, Hän sanoo: ”Älkää peljätkö, minä olen se, joka oli, joka on, ja joka tuleva on; minä olen kaikkivaltias. Minun lisäkseni ei ole ketään toista. Minä olen Alfa ja Omega, minä olen kaikki siitä.” Hän on Laakson Lilja, se kirkas Aamutähti. Hän on kymmentätuhatta ihanampi minun sielulleni. Tuo suuri päivä on jo valmiina valkenemaan ja vanhurskauden aurinko on nouseva mukanaan parantuminen Hänen siipiensä alla.

VOITTOISA KRISTUS

Ilm. 1:17-18: ”Ja kun minä näin hänet, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: ’Älä pelkää.’ Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.”

Ei mikään inhimillinen olento voi kestää tämän näyn täyttä vaikutusta. Hänen voimansa oli ”kertakaikkiaan mennyt, Johannes vaipui kuin kuolleena Hänen jalkoihinsa. Mutta Herran käsi kosketti Häntä rakkaudessa ja siunaava ääni sanoi: ”Älä pelkää. Älä ole peloissasi. Minä olen Ensimmäinen ja Viimeinen. Minä elän, ja minä olin kuollut; ja katso, minä elän iankaikkisesti.” Mitä on pelättävää? Tuomio, joka tuli Hänen osakseen ristillä, haudassa ja Hänen laskeutuessaan alas, olisi kuulunut meille. Hän otti kantaakseen synnin haavan koko turmion ja sen vuoksi ei nyt ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Ja varmuuden vuoksi meidän ”asianajajamme” on meidän ”tuomarimme”. Tuomarille ”tapaus on selvä” — se on loppuun käsitelty. Tämän vuoksi ei ole mitään tuomiota. Miksi seurakunnan tulisi pelätä? Minkä lupauksen Hän milloinkaan on jättänyt täyttämättä? Miksi seurakunnan tulisi pelätä rangaistusta tai kuolemaa? Ne kaikki on voitettu. Täällä on mahtava voittaja. Hän voitti sekä näkyväisen että näkymättömän maailman. Hän ei ole niinkuin Aleksanteri Suuri, joka valloitti maailman kolmenkymmenenkolmen vuoden ikäisenä ja kun hän ei tiennyt mitään muuta tietä jatkaa valloituksiaan, hän kuoli syntisen ja hurjan elämänsä uhrina. Hän ei ole myöskään sellainen kuin Napoleon, joka valloitti koko Euroopan, mutta joka lopulta lyötiin Waterloossa ja karkoitettiin Elban saarelle ainoastaan havaitakseen itsensä voitetuksi. Mutta mikään ei voi voittaa Kristusta. Hän, joka laskeutui alas on nyt noussut kaikkien yläpuolelle, ja Hänelle on annettu nimi, joka on yläpuolella kaikkien nimien. Kyllä, Hän voitti kuoleman, tuonelan ja haudan, ja hänellä on niiden avaimet. Minkä Hän avaa, se on avattu ja minkä Hän sitoo, se on sidottu. Siihen ei ole mitään muutosta. Hänen edessään ei ollut ketään voittajaa eikä Hänen sivuillaankaan ole. Hän yksin on Pelastaja, Lunastaja. Hän on ainoa Jumala; ja ”Herra Jeesus Kristus” on Hänen Nimensä.

”Älä pelkää Johannes. Älä pelkää pieni lauma. Kaikki mitä Minä olen, sen perijöitä te olette. Kaikki Minun voimani on teidän. Minun kaikkivaltiuteni on teidän, kun olen teidän keskellänne. Minä en ole tullut tuomaan pelkoa ja epäonnistumista, vaan rakkautta ja rohkaisua ja kyvykkyyttä. Kaikki voima on annettu minulle ja se on teidän käytettävissänne. Te sanotte Sanan ja Minä teen sen. Tämä on Minun liittoni eikä se voi koskaan pettää.”

SEITSEMÄN TÄHTEÄ JA LAMPUNJALKAA

Ilm. 1:20: ”Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.”

Me olemme huomanneet totuuden näistä kahdesta salaisuudesta. Me emme ole vielä paljastaneet, keitä nämä seitsemän sanansaattajaa olivat, mutta Jumalan avulla me tahdomme sen tehdä, ja tämä salaisuus tulee selvitetyksi. Seitsemän ajanjaksoa me tiedämme. Ne on lueteltu Sanassa, ja me käsittelemme jokaista kunnes tulemme tähän viimeiseen aikaan, jossa me elämme.

Yhdessä viimeisistä tämän luvun loppuvälähdyksissä me näemme kun Hän seisoo kultaisten lampunjalkojen keskellä oikeassa kädessään seitsemän tähteä. On henkeäsalpaavaa nähdä Hänet seisomassa Kaikkivaltiaassa Jumaluudessaan. Hän on Tuomari, Pappi, Kuningas, Kotka, Karitsa, Lei jona, A ja O, Alku ja Loppu, Isä, Poika, Pyhä Henki, Hän joka oli, Hän joka on, Hän joka tuleva on, Kaikkivaltias, KAIKKI KAIKESSA. Siinä Hän on, Aloittaja ja Täydelliseksi Tekijä. Arvollinen Karitsa. Hän osoitti arvonsa ostaessaan meidän lunastuksemme itsensä kautta. Nyt Hän seisoo kaikessa voimassaan ja kunniassaan Tuomarina, jonka haltuun kaikki asiat on jätetty.

Hän seisoo lampunjalkain keskellä tähdet kädessään. On yö, sillä silloin me käytämme lamppuja saadaksemme valoa, ja silloin tähdet loistavat ja heijastavat auringon valoa. On pimeää. Seurakunta kulkee uskon kautta pimeydessä. Hänen Herransa on jättänyt tämän maan, mutta Pyhä Henki loistaa yhä seurakunnan kautta antaen valoa tähän synnin kiroamaan maailmaan. Ja myöskin nuo tähdet heijastavat Hänen valoansa. Ainoa valo mitä heillä on, on Hänen valonsa. Kuinka pimeää onkaan — kuinka kylmää hengellisesti. Kuitenkin kun Hän tulee keskellemme, silloin on valoisaa ja lämmintä, ja silloin seurakunta saa voiman Hänen kauttaan tekemään samoja tekoja kuin Hänkin teki .

Oi, jospa me saisimme nähdä Hänestä väläyksen niinkuin Johannes. Millaisia ihmisiä meidän tulisikaan olla seisoessamme Hänen edessään sinä päivänä!

Jos te ette ole vielä antaneet elämäänne Hänelle, kääntäkää sydämenne tänä hetkenä Jumalan puoleen ja polvistukaa siinä, missä olette, ja pyytäkää Häneltä syntienne anteeksiantamusta ja luovuttakaa elämänne Hänelle. Sitten me yritämme lähestyä yhdessä Seitsemää Seurakuntajaksoa; ja niin tehdessämme minä rukoilen, että Jumala auttaisi tätä arvotonta palvelijaa paljastamaan Sanansa teille.

65-1128M JUMALAN AINOA TARJOAMA PALVONTAPAIKKA (God’s Only Provided Place Of Worship), Shreveport, Louisiana, USA, 28.11.1965

FIN

65-1128M JUMALAN AINOA TARJOAMA PALVONTAPAIKKA
(God’s Only Provided Place Of Worship)
Shreveport, Louisiana, USA, 28.11.1965

 

1             Hyvää huomenta! Olen iloinen voidessani olla täällä tänä aamuna. Ja me olemme iloisia, kun nautimme tästä suuresta yhteydestä näiden vanhojen uskonlaulujen äärellä. Me rakastamme sitä. Ettekö tekin? Aamen-kuoro. Sellainen Hän on, Aamen, katsokaa. Hänellä on viimeinen sana sanottavana.

2             Istuin tuolla ja juttelin vanhan ystäväni Veli Brownin kanssa, kun lauluja esitettiin. Hän sanoi: ”Veli Branham, en ole ennen eilistä ymmärtänyt, mistä olet puhunut.” Hän sanoi: ”Jos ihmiset vain ymmärtäisivät sen, mistä puhut, kaikki esteet siirtyisivät pois tieltä.” Hän sanoi: ”Jos ihmiset vain ymmärtäisivät sen, mistä puhut, kaikki esteet siirtyisivät pois tieltä.” Se on aivan oikein. Aivan oikein. Se on aivan oikein. Jos vain voisitte tarttua siihen, saisitte siitä kiinni. Näettekö?

3             Puhun pienelle ystävälleni Ernie Fandlerille. Luulen, että jotkut teistä, jotka olette yhteyksissä, muistavat Ernien, kuinka hän tuli uskoon, kuinka hänet johdatettiin Herran luo. Hän ei puhu hyvää englantia, tai toivoisin, että hän tulisi sanomaan sanasen. Ja hän sekoittaa me:t ja W:t keskenään. Hän kysyi minulta, muistanko, tapahtuiko se Shawanossa, jossa hän asuu. Mies kuoli juuri kokouksessa, kaatui istuimeltaan kuolleena, luterilainen. Kaikkien piti olla hiljaa. Sanoin Herran Sanan hänen ylitseen, ja hän heräsi henkiin ja palasi heti töihin. Um-hum. He eivät ole koskaan toipuneet siitä, haluavat meidän palaavan takaisin.

4             Käsittääkseni Ranskassa on tänä aamuna yli kaksituhatta ranskalaista usean päivän paastossa, jotta me tulisimme tuomaan Sanoman Ranskaan, Ranskaan, koko protestanttiselle kansalle, Ranskan kansan protestanttiselle osalle. Ja niin me olemme…

5             Se on juuri alkanut kukoistaa nyt, juuri alkanut, kuori on vetäytymässä pois, jotta vehnä voi nyt levitä sinne. Näettekö? Joten pysykää vain kunnioittavana, jatkakaa rukoilemista. Näettekö? Muistakaa: ”Ne, jotka odottavat Herraa, uudistavat voimansa.”

6             Nyt… minä olin… olen tulossa melko vanhaksi, ja ajattelin: ”Tuleeko… tuleeko vielä uusi herätys, näenkö vielä uudelleen”? Ja muistakaa vain, lännestä on tuleva valkoinen ratsastaja. Me tulemme ratsastamaan tätä polkua uudelleen. Aivan oikein. Heti kun olemme valmiita. Se on lupaus.

7             Haluan sanoa veli Leolle… Puhuin eilen illalla veli Woodista, hänen veljestään, joka on täällä. Veli Leo, jos sinä ja se pieni ryhmä, joka on kytkeytynyt siellä tänä aamuna, sisar Mercier, isäsi on täällä. Näin hänet eilen illalla. Hän on täällä jossain rakennuksessa ja näyttää oikein hyvältä.

8             Sinä aamuna, kun hänet parannettiin tabernaakkelissa, siellä oli kaksi vakavaa syöpätapausta, jotka olivat kuolemassa, ja he molemmat paranivat. Ja hänen isänsä, sydänkohtaukseen sairastunut vanhus, tuotiin ulos Jumalan kunniaksi. Ja hän on kokouksessa täällä jossain. En näe häntä nyt väkijoukossa, mutta hän oli täällä eilen illalla.

9             Tervehdys teille kaikille maan eri puolilla; täällä tässä ihanassa paikassa, Life Tabernaclessa täällä Shreveportissa, jossa on tungokseen asti täynnä väkeä pyhäkoulua varten. Tiedättekö, jos asuisin Shreveportissa, eikä minulla ole mitään ketään vastaan sanottavaa, mutta tulisin kirkkoon juuri tähän paikkaan, tänne Life Tabernacleen. Tämä ei ole kirkkokunta. Life Tabernacle on nykyään kirkkokuntien välinen tabernaakkeli. He tulivat ulos kirkkokunnasta, koska he hyväksyivät minut ja tämän Sanoman, jota saarnaan. Veli Jack Moore, veljeni ja ystäväni, poistettiin kirkkokunnasta, koska hän liittyi minuun. Ja niinpä luulen, että hän on ansainnut jonkinlaisen tunnustuksen. Aivan oikein. Jumala siunatkoon häntä. Ja pitäkää hänen kätensä ylhäällä rukouksessa ja uskokaa hänen kanssaan.

10         Ja nyt sisar Moore, en näe häntä missään, hän, kyllä, täällä takana, hän näyttää siltä kuin pieni tyttö olisi asettunut tuonne tänä aamuna, pukeutuneena, uuteen, tähän, se näyttää pääsiäisasulta. Ja se näyttää… Veli Jack ei edes tuntenut häntä itse. No niin, sisar Moore!

11         Meillä on todella ikävä Anna Jeannea ja Donia ja kaikkia heitä. Hauska tavata veli Nolan, yksi työtovereista täällä.

12         Ja veli Ernie, kysyin häneltä eilen, laulaisiko hän tuon Aamenen. Minulla on se levyllä, ja olen kuunnellut sen puhki vain kuunnellessani sitä, Aamen. Luulen, että hän omaa siihen sopivan äänen; se voittaa kenet hyvänsä heistä. Ja pikku Judy, huomasin hänet; he kaksi näyttävät aivan sisaruksilta. Eivätkö olekin? He ovat mies ja vaimo. Katsokaa kumpaakin, näettekö, ovat ihan samannäköisiä. Näettekö? Todella ihana pieni pariskunta. Tuo on, tiedättehän, tuo on… Veli Palmer, joka juuri kiipesi kultaisia portaita, tuo on hänen tyttärensä ja vävynsä. Ja se on… Hän on varmasti seurausta hänen lapsensa hyvästä kasvatuksesta. Ja hänellä on muitakin, naimisissa olevia saarnamiehiä myös, ja nämä ovat evankelistoja ja ovat heidän kentällään ja muita. Joten se on aivan mahtavaa.

13         En ole nähnyt sisar Palmeria. En oikeastaan tiedä, tuntisinko hänet, jos näkisin hänet, vai en. Hän on ehkä jossain (tietysti) kokouksessa. Hän on aivan takana; Jumala siunatkoon sinua, sisar Palmer.

14         Sydämeni vapisee joka kerta, kun ajattelen sitä. Veli Palmer oli juuri noussut portaita, mutta vain muutama hetki aikaisemmin, ja sitten sain viestin, että hän oli lähtenyt. En voinut uskoa sitä. Billy soitti minulle, ja joku oli saanut otteen… ja he tiesivät. Olimme niin ihania ystäviä, ja tieto siitä, että hän oli poissa, oli todella järkyttävää. Mutta meidän kaikkien on lähdettävä, riippumatta siitä, keitä olemme, meidän on lähdettävä yksi kerrallaan. Mutta on vain yksi asia: ”Loppupäätös kaikesta: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä se on ihmisen koko velvollisuus”, Saarnaaja 12.

15         Minulla ei ole paljon aikaa tähän pyhäkouluopetukseen, ja olen käheä.

16         Veli Pearry Green teki jalon teon. Hän kuuli minun sanovan eilen illalla: ”Kaipasin pientä hiuspalaani, joka pitää minut…”. Hän soitti sinne ja yritti saada jonkun lennättämään sen minulle. Sanoin: ”Olet myöhässä, olen jo käheä.” Yritin vuosia löytää jotain menestystä, mutta kun sain sen, se paransi sen. Mutta tällä kertaa unohdin sen, joten olen hieman käheä. Joten kärsikää kanssani, jos tahdotte, kun puhun.

17         Kuinka moni pitää pyhäkoulusta? Juuri niin. On hyvä asia lähettää lapset sinne. Ei, korjaanpa, hyvä asia tuoda lapset sinne. Aivan oikein, tuoda lapsenne; tulkaa tekin. Kuinka moni tietää, miten pyhäkoulumme sai alkunsa? Mistä se sai alkunsa? Englannista. Mikä sen ensimmäinen nimi oli? Ryysyläiskoulu. Aivan oikein, ” ryysyläiskoulu”. Unohdan nyt sen perustajan nimen. Mikä hänen nimensä oli? [Joku sanoo: ”Robert Raikes.”] Aivan oikein, aivan oikein. Ja hän otti pieniä kavereita kadulta (he olivat ryysyläisiä, eikä heillä ollut paikkaa, minne mennä, ja he olivat hyvin huonossa kunnossa), ja hän toi heidät tänne ja alkoi antaa heille oppitunteja Raamatusta. Ja siitä on kasvanut yksi seurakunnan suurimmista toimista, nykypäivänä, pyhäkoulu. Sinne on hyvä mennä. Muistakaa tulla, tuokaa lapsenne. Luulen, että täällä tabernaakkelissa on opettajia, varustettuja huoneita, ikäryhmiä ja niin edelleen. Ja te uudet käännynnäiset, jotka olette juuri tulleet Kristuksen luokse, seuratkaa suoraan Sanomaa; tulkaa tänne Elämän Tabernaakkeliin, ja ne tekevät teille hyvää.

18         Tänä iltana meillä tulee olemaan vanhanaikainen rukousjono. Rukoilemme sairaiden puolesta niin kuin ennenkin, veli Jack ja veli Brown.

19         Muistan nähneeni veli Brownin yrittävän jakaa niitä rukouskortteja, ja kuinka hän oli itse pastori, ja siihen aikaan järjestössä, jossa häntä painostettiin: ”Minä olen veljesi tässä asiassa”, ”sinun on saatava minut sinne”. Voi, hänellä oli varmasti vaikeaa, mutta hän pysyi niin uskollisena kuin oli mahdollista. Veli Brown on hieno mies. Ja me rakastamme häntä.

20         Ja kun näen meidän kaikkien, meidän kolmen, lähestyvän, hiipivän kohti vanhuutta, loppua. Olisi hyvin surullista, jos emme olisi sisäistäneet sitä suurta asiaa, jonka tiedämme olevan Totuus. Me vain aiomme jonain päivänä muuttua takaisin, takaisin nuoreen miehuuteemme jälleen, ettei koskaan … meidän ruumiimme muuttuu, tehdään Hänen kaltaisekseen, voidaksemme seistä. ”Sillä kun tämä meidän maallinen asumuksemme hajotetaan, siellä odottaa jo toinen.”

21         Ja kiitollista on se, rakas ystävä, että rakas Herra Jeesus… Te, jotka luotatte siihen, että kerron teille Totuuden; rakas Herra Jeesus antoi eräänä aamuna kahdeksan aikaan minun nähdä tuon Maan. Se ei ollut… se ei ollut näky, mutta en halua sanoa sitä sellaiseksi. Mitä se ikinä olikin, se oli aivan yhtä todellista kuin se, että puhun teille tässä. Näin noiden ihmisten kasvot, enkä voinut tunnistaa heitä, he olivat muuttuneet taas nuoriksi. Ja he olivat yhtä todellisia kuin… pitelin heistä kädestä kiinni ja muuta. Yhtä todellisia…

22         Ja se auttoi minua, koska minulla oli ennen sellainen käsitys, että kun ihminen kuolee, hänen sielunsa menee pois. Mutta sitten kun Hän siteerasi tuota minulle, että ”Jos tämä maallinen asumuksemme on… meillä on jo asumus.”. Näettekö? Ja meillä on oltava kaikki kolmessa, jotta se olisi täydellistä. Ymmärrättekö? Ja meillä on yksi ruumis täällä, sitten tuo ruumis siellä, joka on taivaallinen ruumis, ja sitten kirkastettu ruumis ylösnousemuksessa. Se tekee siitä täydellisen. Näettekö? Se ei ole myytti, se ei ole ajatus, se ei ole henki. Kyseessä on mies ja nainen, kuten te olette, aivan kuten te olette.

23         Ja sitten, vuosia sitten, näin kadotettujen alueet ja olin siellä. Sanon teille, ystäväni, vanhana miehenä, saanen vakuuttaa teille tämän, tänä aamuna koko kansakunnan kautta, älkää ikinä haluatko nähdä tuota paikkaa. Ei ole mitään tapaa, miten voisin … Jos olisin taiteilija siveltimen kanssa, en voisi maalata sitä kuvaa. Sananpalvelijana en pystyisi kuvailemaan sitä teille. Jos puhutaan helvetistä palavana paikkana, se on miljoona kertaa pahempi kuin se, ne kauhut, jotka siihen kuuluvat.

24         Ja Taivas… tai tämä paikka, missä se sitten olikin, en tiedä, miksi sitä kutsuisin. Hän viittasi siihen nimellä ”sielut alttarin alla”. Mutta kun se oli, en ole koskaan… Ei ole mitään keinoa selittää, miten hienoa se on. On… Teidän täytyy vain uskoa minua, olen vain ihminen. Ymmärrättekö? Mutta nämä näyt, jotka ovat aina toteutuneet juuri niin kuin olen kertonut teille, ja tiedätte, että ne kaikki ovat olleet totta, se on myös totta. Mitä ikinä teettekin, jos teiltä puuttuu kaikkea muuta (terveyttä, voimaa, näköä, mitä ikinä se onkaan), älkää jättäkö sitä väliin. Mikään ei ole verrattavissa siihen. Se on… Englannin kielessä ei ole mitään sanaa, jonka tietäisin voivan ilmaista sitä. Jos sanoisitte ”täydellinen”, se on sen yläpuolella; ”upea”, se on sen yläpuolella; ”ylevä”… Ei ole mitään sanoja, jotka voisivat ilmaista sitä, koska se oli niin… Ja sitten ajattelen, että se ei ole vielä loppu. Ajattelin: ”Minua pelottaa tulla tähän?”

25         Sanoin: ”Syöttekö te?”

26         Sanoin: ”Emme täällä. Me emme syö täällä, mutta kun palaamme maan päälle, saamme ruumiin, jossa syömme.”

27         No, minä saatoin tuntea heidät. Ne olivat aivan tuollaisia. Näettekö? Ja he… Minä sanoin: ”No, teillä on…”. Kyllä, heillä on ruumis. Se ei ole vain myytti, vaan ruumis. Me tunnemme toisemme. He kaikki tunsivat minut, halasivat minua, miljoonat heistä.

28         Ja minä sanoin: ”No, haluan nähdä Hänet, joka toi minut tänne.”

29         Hän sanoi: ”Et voi nähdä Häntä nyt, sinun täytyy odottaa.”

30         Kysyin: ”Miksi laitoit minut … tänne ylös?”.

31         Hän sanoi: ”Sinä olit elämässäsi johtaja.”

32         Minä sanoin: ”Tarkoitatko, että he kaikki ovat Branhameja?”

33         Hän sanoi: ”Ei! Se on sinun käännynnäisiäsi Kristukselle.” Näettekö?

34         Katsoin ympärilleni, ja kaikki vaikeat yöt ja koettelemukset menivät ohi, kun näin heidän kasvonsa. Eräs nuori nainen juoksi sinne, yksi kauneimmista naisista, ja hän vain kietoi kätensä ympärilleni ja sanoi: ”Rakas veli.” Ja kun hän meni ohi… Hän oli nainen. Joten… Mutta siellä ei koskaan ole syntiä. Rauhasemme ovat muuttuneet siellä. He eivät enää kasvata lapsia siellä. Näettekö? Näetkö, kaikki on samanlaista.

35         Se joka tekee eron, on tunne. Siksi en usko lattialla tanssimiseen. Kukaan ihminen… Minä, Jumalan ja Raamatun edessä, olen elänyt puhtaasti, niin kuin olen elänyt koko elämäni ajan, kun olin pieni poika, koko nuoren miehuuteni ajan. Jokaisen tytön kanssa, jonka kanssa olen koskaan lähtenyt ulos, voin kävellä suoraan takaisin Tuomiolle hänen kanssaan. Näettekö? Mutta ei ole miestä, en välitä siitä, kuka olet, joka voi antaa naisen (naisen muodossa) halata sinua läheltä; jos olet todellinen terve mies, siinä on tunnetta. Mutta sellaista ei siellä ollut; ei ollut rauhasia. Kaikkissa teissä on samanlaisia rauhasia. Näettekö? Vain puhdasta, väärentämätöntä sisarellista ja veljellistä rakkautta, enemmän kuin se olisi teidän … jopa teidän … halatessanne omaa pientä tytärtänne. Näettekö? Omaa tytärtänne, vaikka hän on tehty… hän on nainen ja te olette mies. Katsokaa, se voisi luoda jotain, mutta siellä se ei ole mahdollista, synti on loppunut, kaikki on ohi. Näettekö? Todellista… vain todellista, pyhää rakkautta.

36         Ja minä katselin tuota naista. Siellä oli… siellä näytti olevan miljoonia naisia, ja heillä kaikilla oli pitkät hiukset ja valkoiset vaatteet. Ja – ja tämä Yksi, joka puhui minulle, sanoi: ”Etkö tunnista häntä?”.

37         Minä sanoin: ”En.”

38         Hän sanoi: ”Hän oli yhdeksänkymmentä vuotta täyttänyt, kun johdatit hänet Kristuksen luo.”

39         ”Ihmeellinen armo, kuinka suloinen ääni.” Näettekö? Ei voida koskaan selittää, millaista se on. Luottakaa vain sanaani, jos uskotte minua. Varmistakaa, että teette… poltatte kaikki maailman sillat takananne.

40         Uskon, että seurakunta on alkamassa kuulemaan Sanomaa ja alkamassa ymmärtää. Mutta, ystävät, kuunnelkaa, meidän täytyy olla Pojan läsnäolossa, meidän täytyy kypsyä. Meidän uskomme ei ole kypsynyt. Älyllisesti me kuulemme Sanoman, jonka Jumala on antanut meille, ja näemme ne merkit, jotka Hän on meille näyttänyt, ja todistamme sen Raamatun avulla, että se on olemassa, mutta, voi, kuinka seurakunnan täytyy olla Hänen Läsnäolossaan, kunnes se kypsyy ja tulee makeaksi Hengessä, jotta se voi puhdistautua Joskus Sanomaa puhuessanne joudutte olemaan ankara, teidän on iskettävä se sisään, koska teidän on lyötävä naula kiinni, jotta se kestää. Mutta kun Seurakunta kerran ymmärtää Sen, Valitut on kutsuttu ja erotettu, silloin Jumalan läsnäolossa, tiedän, että se tulee olemaan jotakin sellaista kuin ihmiset olivat Siellä, kun Se kokee Ylöstempauksensa.

41         Aioin puhua tänä aamuna Ylöstempauksesta, mutta minulla ei vain ole tarpeeksi ääntä siihen, joten kärsikää kanssani vähän aikaa. Haluan puhua aiheesta: Jumalan ainoa tarjoama palvontapaikka.

42         Se on suuri ja iso teksti. Rukoilkaamme siis nyt. Ja tänä aamuna, missä ikinä olettekin, kumartakaa päänne vain hetkeksi. Olkaa nyt todella vilpittömiä, kun lähestymme Jumalan Sanaa, joka on Jumala kirjaimen muodossa.

43         Tämän Kirjan suuri Kirjoittaja: ”Se on siemen”, meille on opetettu, ”jonka kylväjä kylvi”, niin sanoi Kirjoittaja. Me ymmärrämme, että siemen kasvaa, jos se on oikeanlaisessa maassa. Niinpä, Isä, ottaisitko tänä aamuna pois kaikki orjantappurat ja ohdakkeet, epäuskon ja epäilevät ajatukset sydämistämme, jotta Jumalan Sana voisi kasvaa vapaasti, Hengen kastelemana sydämissämme, jotta meistä tulisi Jumalan kansaa. Suo se, Isä. Se tulee meidän sydämestämme. Ei vain meidän, jotka olemme tunnistaneet tämän, vaan olkoon kaikkialla maassa muitakin, joiden jokaisen sydän palaa rakkaudesta ja hellyydestä, jotka menevät yrittämään voittaa eksynyt veli, eksynyt sisar. Suo se tänään, Jumala. Me katsomme kokonaan Sinuun, sillä Sinä olet meidän Oppaamme ja Herramme. Niinpä rukoilemme, että ohjaat meitä tänään Sanassasi ja annat meille siunauksiasi. Sinun armosi kautta ja Sinun Nimessäsi me pyydämme sitä. Aamen.

44         Ottakaamme nyt tekstiksemme… Haluan lukea Vanhan testamentin 5. Mooseksen kirjasta, vain asetelmaksi Raamatusta. Minulla on muutamia muistiinpanoja, jotka kirjoitin nopeasti sen jälkeen, kun olin palannut aamiaiselta veli Vaylen kanssa.

45         En koskaan ehtinyt kiittää sitä miestä siinä hotellissa… siinä ravintolassa sinä iltana, joka maksoi illallisemme. Vaimo, minä ja pieni tyttöni olimme siellä, ja kun menin maksamaan laskua, joku oli maksanut sen. Kuka hän sitten olikaan, kiitän sinua. Hän sanoi: ”Se mies, joka istui penkin päässä.” Siellä oli tietysti kokonainen ryhmä, jonka tunsimme. Minä… jokin Kickapoo, tai jotain sellaista, se paikka täällä, ravintola jossa olimme… Kiitos, kuka ikinä se olikaan, joka sen teki. Jumala siunatkoon teitä kaikkia.

46         Mooseksen kirjan 16. luvussa on pääsiäisjuhla. Haluamme siis lukea muutaman ensimmäisen jakeen, ensimmäiset neljä tai viisi, kuusi jaetta tästä.

Huomioi Abib-kuukausi ja pidä pääsiäinen… (Se tarkoittaa ” huhtikuu.”)...Herran, sinun Jumalasi; sillä tässä Abib-kuukaudessa Herra, sinun Jumalasi, vei sinut yöllä pois Egyptistä.

Uhratkaa siis pääsiäisuhri Herralle, Jumalallenne, laumasta ja karjasta siinä paikassa, jonka Herra valitsee nimensä paikaksi…

Syö silloin happamatonta leipää; seitsemänä päivänä on sinun syötävä happamatonta leipää, leipää, jolla… olet lähtenyt Egyptin maasta kiireesti;… jotta sinä muistaisit sen päivän, jona lähdit Egyptin maasta, koko loppuelämäsi ajan.

Eikä happamatonta leipää saa näkyä sinun luonasi koko alueella seitsemään päivään, eikä mitään lihaa, jonka olet uhrannut ensimmäisenä päivänä illalla, saa jättää jäljelle koko yöksi aamuun saakka.

Älä uhraa pääsiäisuhria yhdessäkään niistä porteista, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle:

Mutta siinä paikassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, on valinnut Nimensä paikaksi, siellä sinun on uhrattava pääsiäislammas illalla, auringon laskiessa, siihen vuodenaikaan, jolloin lähdit Egyptistä.

Lisätköön nyt Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle.

47         Onko mikrofoneissa häiriö? Eilen illalla kuulin, että niissä oli sitä. Kuuletteko hyvin, kaikkialta? Ei kuulu. [Veli Branham korjaa mikrofoneja – toim.] Onko nyt parempi? Onko tämä parempi, kun puhun mikrofonien ollessa alhaalla näin? Olen vain hieman käheä, joten seison lähellä tänä aamuna sitä varten, ja toivon, että veli Pearry saa sen kuulumaan. Kuuletteko sen nyt? Luulen, että se on korjattu. Hyvä on. Hyvä on.

48         Haluan puhua tänä aamuna siitä, että Jumalalla on vain yksi paikka, jossa palvoja voi kohdata Jumalan, vain yksi paikka. Kautta aikojen monet ovat etsineet tätä Jumalan salaista paikkaa, kaikkina aikakausina. Jopa Job halusi tietää, missä Hän asuu: ”Jospa minä vain voisin mennä Hänen talolleen ja koputtaa Hänen ovelleen”. Job halusi löytää Jumalan asuinpaikan, sillä siellä Jumala ja Hänen perheensä palvovat yhdessä.

49         Kuten eilen, eilisaamun sanomassa, saimme selville, että ihminen voi palvoa Jumalaa turhaan, vilpittömästi palvoen. Jumalalla on kaikki nämä asiat valmiina meitä varten, mutta kyse on siitä, että meidän on etsittävä löytääksemme, missä ne ovat. Paavali käski Timoteusta etsimään ja toimimaan sopivaan aikaan ja sopimattomaan aikaan, valmiina antamaan sanan tai… toivosta, joka oli hänen sisällään.

50         Kaikki nämä asiat ovat siellä. Ja me löydämme… Joskus haluaisin tulla Shreveportiin, jossa meillä olisi vain noin kaksi tai kolme viikkoa aikaa käyttää kolmekymmentä minuuttia joka ilta ja vain opettaa, pysyä Sanassa, näissä salaisissa kohdissa, ja selvittää, miten pääsemme sisään. Ja katsokaahan vain, seuratkaa Jumalan ohjeita, jokaiseen oveen on vain yksi avain. Aivan oikein. Eikä ole mitään muuta avainta, vaikka se näyttäisikin siltä, Jumalalla ei ole yleisavainta; on vain yksi avain. Ja teillä on oltava tuo avain, tai ovi ei aukea. Vaikka olisitte kuinka vilpittömiä, ette silti saa tuota ovea auki.

51         Kuinka moni oli eilisellä aamiaisella, toissa aamuna? Hyvä on, luulen, että suurin osa, ainakin yhdeksänkymmentä prosenttia teistä, tai enemmän. Taustoittaakseni tämän, mitä aion sanoa, Daavid oli voideltu kuningas (Jumalan voideltu), suurin kuningas, joka Israelilla on koskaan ollut, Herran Jeesuksen (joka on Jumala), Voidellun, ulkopuolella. Daavid on Hänen poikansa, tai Jeesus oli Daavidin poika sukupuun, lihan mukaan. Ja Hänen on määrä asettua Daavidin valtaistuimelle niin kuin yksi perii, kuten – prinssi perii aina – kuninkaan valtaistuimen.

52         Huomatkaa nyt, että kun Daavid oli voideltu, mutta kuitenkin sen voitelun kanssa, joka hänellä oli, hän meni pois Herran tahdosta tuon voitelun kanssa; ja kaikki ihmiset, jotka eivät ottaneet Raamatun johdatusta tai avainta tähän ilmestykseen, he kaikki olivat myös voideltuja, he kaikki yhdessä huusivat ja ylistivät Jumalaa asiasta, joka näytti täsmälleen oikealta: Jumalan Sanan palauttamisesta takaisin Jumalan temppeliin. Mutta Daavid oli kuningas, ei profeetta. Näettekö? Hän… Maassa oli profeetta, jonka avulla se voitiin tehdä, ja Jumala saattoi koko liikkeen häpeään, koska he eivät koskaan käyttäneet oikeaa avainta. Ovi ei auennut. Ja nyt meidän on muistettava se ja pidettävä se mielessä. On olemassa… Kaikissa Jumalan asioissa on yksi tietty tapa, jolla se on tehtävä, ja se ratkaisee asian. Jumalalla on yksi tietty Seurakunta, jossa Hän kohtaa ihmiset, ja Hän ottaa teidät vastaan tuossa Seurakunnassa eikä missään muussa seurakunnassa.

53         Olen sanonut tämän, koska minut on niin monta kertaa ymmärretty väärin, ja ihmiset ovat sanoneet minulle….

Kysyin: ”Oletko kristitty?” ”Olen baptisti.”

”Oletko sinä kristitty?” ”Olen metodisti.”

”Oletko kristitty?” ”Olen helluntailainen.”

54         Katsokaas, se ei merkitse Jumalalle yhtään mitään. Sinä vain yrität väärällä avaimella.  Mutta on olemassa oikea avain, on olemassa sellainen, jossa Jumala… Jumala ei ole koskaan luvannut kohdata teitä metodistina, baptistina, helluntailaisena tai minkään muunkaan kirkkokunnan jäsenenä. Hän ei edes ota huomioon kirkkokuntia, ne ovat Häntä vastaan.

55         Tuosta pitkästä Sanomasta, teen sen aika pian tabernaakkelissa. Ja sitten veli Jack kuulee sen, ja sitten voitte katsoa, mitä haluatte tehdä sen suhteen, koska se nauhoitetaan.

56         Ihmiset käyttäytyvät niin, kuin Jumala olisi velvollinen kohtaamaan heidät vain heidän teologiansa perusteella. Ihmiset käyttäytyvät niin. He eivät ole edes tekemisissä toistensa kanssa. Helluntai-Kolminaisuus ei ole yhteydessä Ykseyden kanssa, eikä Ykseys ole yhteydessä Kolminaisuuden kanssa. Metodistit eivät ole yhteyksissä baptistien kanssa, koska toinen on legalisti ja toinen kalvinisti, joten heillä ei ole minkäänlaista yhteyttä. Ja he pyörittelevät ihmisten mieliä niin pahasti, että he ovat jopa toisiaan vastaan.

57         Menin jokin aika sitten rukoilemaan sairaalahuoneeseen. Siellä makasi eräs nainen, joka oli hyvin sairas, menossa leikkaukseen, ja he odottivat hänen kuolevan. Toinen nainen makasi siellä (minut kutsuttiin rukoilemaan hänen puolestaan), sanoin hänelle: ”Voisinko rukoilla hetken?”.

58         Ja hän sanoi: ”Vedä tuo verho eteen!”

59         Ja minä sanoin: ”Olen pahoillani.” Sanoin: ”Aioin juuri esittää rukouksen.”

60         Hän sanoi: ”Vedä tuo verho eteen!”

61         Sanoin: ”Kyllä, rouva.” Hän ja hänen poikansa istuivat siinä, tavallinen pieni ricky-ilme. Kysyin: ” Ettekö te ole kristittyjä?” ” Emme.”

62         Hän sanoi: ”Me olemme metodisteja!”

63         Sanoi: ”No, en ole koskaan kysynyt sinulta sitä, vaan kysyin, oletteko ’kristittyjä’.” Näettekö?

64         Ja niin hän sanoi: ”Vedä tuo verho eteen!”

65         Katsokaas, koska joku, joka ei ollut metodisti, aikoi rukoilla kuolevan naisen puolesta, ja hänkin oli. Mutta koska se ei kuulunut hänen omaan organisaatioonsa, hän ei edes halunnut kuulla sitä tai olla missään tekemisissä sen kanssa. Jos tuo ei ole fariseus, en ole koskaan nähnyt sellaista!

66         Odottakaa, kunnes kuulette Käärmeen polku. Huh. No niin… Ajatelkaa nyt, että heidän uskontokuntansa on ainoa, joka on yhteydessä Jumalaan: ”Jumala ei kuule sinua, ellet ole metodisti, baptisti, Kolminaisuus tai Ykseys” tai jotain sellaista. Se on väärin!

67         Ja se on minun tarkoitukseni; mutta jos ihmisten mielissä ja sydämissä on sellainen halu olla oikeassa… En usko, että nainen teki sen, koska… tai kukaan muukaan. Metodisti ei nousisi ja asettuisi puolustamaan metodistikirkkoa, koska hän – hän tietäisi, että se oli väärin. Ihminen ajattelee, että se on oikein. En usko, että kolminaisuus tuomitsisi ykseyttä tai ykseyttä, kolminaisuutta, helluntaissa, sen takia, että hän haluaa olla erilainen, hän ajattelee olevansa oikeassa, ja teidän on kunnioitettava hänen ajatuksiaan. Tiedättekö, huopa ulottuu molempiin suuntiin. Mutta muistakaa, kaikessa tuossa, jos miehen tai naisen sydämessä on jotain, jonka he uskovat olevan ”oikein”, niin jossakin täytyy olla jotain, mikä on oikein. Kuten olen usein sanonut: ”Kun syvyys kutsuu syvyyttä, on oltava syvyys, joka vastaa tuohon kutsuun.”

68         Tiedättekö, meille on kerrottu, että hylje käveli kerran meren rannalla jaloillaan. Mutta nyt sillä ei ole jalkoja, vaan ne muuttuivat läpiksi, koska se pystyi… tarvitsi läpät, kun se siirtyi maalta, turkiseläimestä, mereen; luonto muodosti sille läpät jalkojen sijaan, koska se pystyi uimaan paremmin kuin kävelemään.

69         En nyt muista tätä suurta miestä, joka meni Etelänavalle. Mikä hänen nimensä olikaan? Byrd. Sanotaan, että hänellä oli takkeja, jotka oli tehty joillekin karjoille, tässä näyttelyssä; että hän oli ottanut karjaa saadakseen maitoa. Ja hän teki turkistakkeja, jotta karja ei jäätyisi kuoliaaksi. Mutta kun hän tuli sinne, ne eivät tarvinneet turkista, luonto oli kasvattanut niille sellaisen. Näettekö? Miksi? Ennen kuin kalan selässä oli evä, kalalla täytyi olla vettä, jossa se saattoi uida, muuten sillä ei olisi koskaan ollut evää. Ennen kuin oli puu, joka kasvoi maassa, oli ensin oltava maa, jossa se kasvoi, tai muuten puuta ei olisi ollut.

70         Niin kauan kuin jokin ihmissydämessä kutsuu jotakin, siellä on oltava jotakin, joka vastaa tuohon kutsuun, joka täyttää tuon kutsun.

71         Eräs nainen… Täällä tehtiin jokin aika sitten ruumiinavaus eräälle naiselle, joka kuoli.Ja syy, jonka vuoksi hän kuoli, oli kuulemma se, että hän söi sipuleita jatkuvasti, koko ajan.  Jos hän ei olisi syönyt sipuleita, hänen päänsä olisi kutissut ja kaikkea muuta; he eivät voineet ymmärtää sitä. Ruumiinavauksessa naisesta löytyi jonkinlainen solukasvain, jolle oli nimi. Ja he saattoivat ottaa tuon kasvaimen ja laittaa sen kulhoon täynnä sipuleita, ja se liuotti sipulit yhden yön aikana. Näettekö? Mistä oli kyse? Naisessa oli jotain, joka vaati sipulia, ja jos sipulia ei olisi ollut, kasvainta ei olisi ollut.

72         Toisin sanoen, ensin on oltava Luoja, ennen kuin voi olla luominen. Näettekö?

73         Jos ihmissydämessä on kaipaus… Kuten metodistit, baptistit, presbyteerit, katolilaiset, kaikki nämä muut, jotka yrittävät löytää sen yhden oikean tien, ja heidän pappinsa ja pastorinsa ja niin edelleen kertovat heille, että ”tämä on oikea tie”. He sanovat, pappi sanoo: ”Katolisen kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.” He sanovat: ”Ei ole pelastusta katolisen kirkon ulkopuolella.”

74         No, jokainen kirkko ottaa… oman ajatuksensa. Jotkut heistä eivät myönnä sitä, mutta toteuttavat sitä toiminnallaan. Teot puhuvat kovempaa kuin sanat. Se on vain… Muutoin he olisivat vain enemmän tekopyhiä kuin katolinen on. Katolilainen tunnustaa sen suoraan: ”Uskon, että vain tämä on ainoa asia”, mutta he eivät tee niin. He salaavat sen, mutta heidän tekonsa todistavat sen, mitä he ajattelevat. Näettekö?

75         Nyt on oltava yksi paikka, koska ihmissydämessä on halu löytää se. Ja uskon, että Jumalan Sana on vastaus kaikkeen, mitä tarvitsemme. Jumalalla on siis vastaus, ja etsikäämme sitä nyt Raamatusta. Ja sitten, jos Jumala näyttää meille Raamatun kautta ainoan paikan, ainoan perusteen (ainoan kirkkokunnan, jos niin on), ainoan tavan, jolla Jumala kohtaa ihmisen, silloin meidän pitäisi pitää kiinni siitä, koska olemme löytäneet Raamatun totuuden, sen, mitä Se sanoo.

76         Sana Deuteronomia [Viides Mooseksen kirja], sana itsessään tarkoittaa ”kahta lakia”, sana Deuteronomia. Ja Jumalalla on kaksi lakia. Kaksi lakia: toinen niistä on tottelemattomuus Sanalle, ja kuolet; ja toinen on kuuliaisuus Sanalle, ja elät. Siinä on kaksi lakia, ja Deuteronomia tarkoittaa noita kahta lakia. Ne molemmat on ehdottomasti osoitettu meille Raamatussa. Toinen niistä on kuolema, toinen on Elämä; Elämä ja kuolema. Jumala käsittelee vain Elämää, Saatana vain kuolemaa. Ja nämä osoitettiin maailmalle julkisesti, avoimesti kaikkien silmien edessä, eikä meille ole mitään tekosyytä. Toinen niistä näytettiin Siinain vuorella, kun laki annettiin, joka tuomitsi koko ihmissuvun kuolemaan; toinen annettiin Golgatalla, joka toi koko ihmissuvun Elämään, kun rangaistus maksettiin Jeesuksessa Kristuksessa. Viidennen Mooseksen kirjan kaksi lakia täyttyivät näissä kahdessa, suuressa asiassa.

77         Haluan teidän jälleen huomaavan, että annettiin myös kaksi liittoa. Yksi liitto annettiin Aadamille, ja se oli ehdollinen, kuten laki: ”Jos et koske tähän, saat elää, mutta jos kosket tähän, kuolet.” Se oli laki. Sitten oli toinen laki, joka annettiin Aabrahamille, joka oli armosta, ehdoitta: ”Minä olen pelastanut sinut ja sinun jälkeläisesi.” Aamen! Se on Golgatan tyyppinen, ei Aatamin liiton tyyppinen, se on Abrahamin liitto.

78         Mutta nyt kuulemme Hänen sanovan, että on vain yksi paikka, jossa Hän tulee kohtaamaan ihmisen palvonnan. Me luemme sen juuri tästä tekstistä. Palaamme siihen muutaman hetken kuluttua.

79         Jos siis on vain yksi paikka, jossa Jumala kohtaa ihmisen, meidän on parasta olla hyvin varovaisia. Jättäkäämme nyt tänä aamuna perinteemme syrjään ja… tällä pyhäkoulutunnilla ja olkaamme hyvin varmoja, että löydämme tuon yhden paikan. Sillä Jumala on sanonut tässä, ettei Hän vastaanota teitä missään muussa paikassa.

Missään muussa seurakunnassa Hän ei ota teitä vastaan. Vain Hänen Seurakunnassaan, se on ainoa paikka, jossa Hän ottaa teidät vastaan.

80         ”Mitä sinä sanoit, veli Branham? Jos olen vilpitön?” Ei.

81         Muistakaa, että Jeesus puhui joillekin vilpittömille ihmisille, oman aikansa palvojille, ja Hän sanoi: ”Turhaan te minua palvotte.” Todellista, aitoa palvontaa sydämen pohjasta. ”Turhaan te palvotte Minua, kun opetatte oppina ihmisten käskyjä” tai heidän uskontunnustuksiaan. Vilpittömästi, kunnioittavasti, juuri niin uskonnollisesti kuin he voivat olla. Eikä se ollut uutta vain fariseusten kohdalla. Kain ja Aabel, kaksi ensimmäistä palvojaa, jotka syntyivät, luonnollisen syntymän kautta tänne maan päälle, edustivat ehdottomasti samaa asennetta.

82         Kain oli aivan yhtä uskonnollinen kuin Abel. He molemmat rakensivat alttareita. He molemmat rakastivat Jumalaa. He molemmat uhrasivat. He molemmat palvoivat. Molemmat maksoivat kymmenykset. Molemmat tekivät kaiken samalla tavalla. Mutta Abel, uskon kautta, joka on ”ilmestys”, Jumalan Sana paljastettuna, selvennettynä, osoitettuna ja vahvistettuna. Kunnia! Kain toi uhrilahjan, mutta Jumala ei vahvistanut sitä. Jumala vaati palvontaa, ja Kain toi uhrin, mutta Jumala ei vahvistanut sitä. Mutta todellisen kanavan kautta…

83         Sanotte: ”No, minun seurakuntani on Se. Minun…”

84         Odota hetki. Jumala tulkitsee omaa Sanaansa niillä termeillä, joilla Hän puhui. Kain sanoi: ”Minä olen uskonnollinen. Olen Luojani rakastaja. Tarjoan Sinulle tämän hienon alttarin. Tarjoan Sinulle tämän uhrin. Rakensin kaikki nämä asiat, Herra, koska rakastan Sinua.” Abel sanoi samoin. Mutta nyt se on se, joka on osoitettu oikeaksi, se, joka on todistettu. Ja Jumala laskeutui alas ja otti vastaan Aabelin uhrin, koska hän oli ilmestyksen kautta osunut Jumalan todelliseen kanavaan, joka oli hyväksytty.

85         Katsokaa nyt, kuinka Kainin henki kulkee läpi Raamatun aina tähän viimeiseen päivään asti. Perustavanlaatuista? Aivan yhtä perustavanlaatuinen kuin se toinenkin oli.

86         Katsokaa profeetta Bileamia ja profeetta Moosesta. Molemmilla oli seitsemän alttaria, Jehovan alttareita, ja jokaisella niistä oli veri, eikä ainoastaan se, vaan jokaisella oli myös oinaita. Numerologiassa täsmälleen oikea luku, seitsemän, ”täydellinen”, seitsemän oinasta. Aivan täsmälleen samanlaisia, molemmat alttarit. Yhtä perustavanlaatuinen kuin toinen oli, toinenkin oli. Mutta kenet Jumala osoitti oikeaksi? Näettekö? Näettekö? Sen, joka oli Hänen Sanansa mukainen. Fundamentaalinen ei tarkoita paljoakaan; sen on oltava Jumalan ilmestys.

87         Ajatelkaa nyt! Nämä miehet, joita Jeesus kutsui ja asetti tähän tilaan (nämä fariseukset), kun Hän sanoi: ”Turhaan te minua palvotte”? Palvoivat Häntä: aitoa palvontaa, todellista palvontaa sydämestään. ”Te… Turhaan te palvotte minua.” Miksi? Opettamalla oppina ihmisten perinteitä. ” Sentähden te teette Jumalan käskyistä hyödyttömiä kansalle.”

88         Jos opettaisin teille metodistisen sanomaa, sillä ei olisi mitään vaikutusta teihin, nyt on Morsiamen aika. Jos Mooses opettaisi Nooan sanomaa, sillä ei olisi vaikutusta. Jos Jeesus opettaisi Mooseksen sanomaa, sillä ei olisi vaikutusta. Koska ennalta määrätty siemen makaa siellä, ja sitä kastelee vain sellainen vesi, joka on annettu kyseiselle siemenelle. Näettekö? Se ei kasva missään muissa olosuhteissa. Täytyy olla sellaiset olosuhteet, jotka kasvattavat sen.

89         Voitte ottaa kananmunan ja laittaa sen hautomoon, vaikka sen pitäisi olla kanan alla, mutta se kuoriutuu joka tapauksessa. Laittakaa se pennun alle, niin se kuoriutuisi. Se on lämpö, olosuhteet, jotka saavat sen kuoriutumaan. Sen on siis oltava kunnossa. Voitte ottaa hyvän elävän munan ja laittaa sen kuolleen kanan alle, se ei kuoriudu. Ymmärrättekö? Kyse on olosuhteista.

90         No, näin se on tässä ajassa, jossa elämme, teidän on löydettävä, mikä on Jumalan tapa tehdä se tässä ajassa. Sen löysi Martin Luther, sen löysi John Wesley, sen löysivät helluntailaiset heidän aikakaudellaan. Jumalan aikakausi ja aika tehdä se.

91         Nyt helluntailaiset. Tuo veli, yksi… luulen, että hänen… toinen silmistään oli poissa, värillinen veli, joka todella aloitti helluntaisanoman Kaliforniassa, vanhalla Azusa Streetillä. Hänelle naurettiin, koska hän oli neekeri. Häntä pilkattiin, mutta hän toi sanoman tuolle ajalle. Hän oli vain pieni ruumiiltaan, kaveri, joka pystyi tuskin kirjoittamaan oman nimensä, mutta Herra oli ilmoittanut hänelle, että tämä oli aika noiden lahjojen palauttamiselle, ja ne tulivat. Ei ole väliä, mitä sanotaan, se tulee. Mutta kaikki pääsivät sen ilmapiiriin ja näkivät, että se oli tuo aika ja näkivät, että Jumala vahvisti, että nuo ihmiset pystyivät puhumaan kielillä ja niin edelleen, ja niin tapahtui. Mutta sitten kun hän meni ja totesi, että ”tämä on ainoa todiste”, se tappoi sen. Näettekö? Se menee suoraan eteenpäin, näettekö. Se teki sen. Sitten he alkoivat erottelemaan sitä ja tätä ja tekemään kirkkokuntia, ja yksi on tulossa pilvessä ja toinen pensaassa. Ja siinä se menee.

92         Niin kirkkokunnat tekevät. Näettekö? Jumala ei ole kirkkokuntien tekijä, koska kirkkokunnat ovat Babylonia, eikä Hän ole hämmennyksen tekijä. Me näemme hänet kaikki… Teidän ei tarvitse olla edes älyllinen nähdäksenne sen. Se on Babylon! Näettekö? Perinne (ajatelkaa sitä), vilpittömät ihmiset. Koska he uskovat siihen, on silti oltava yksi vilpitön paikka, jossa Jumala kohtaa.

93         Huomaa nyt jae 2. ”Palvokaa siinä paikassa, jonka minä olen valinnut.” Uhripaikalla, tietenkin, jossa he palvoivat uhrin äärellä. ”Paikka, jonka minä olen valinnut; ei se, minkä te valitsitte, minkä ihminen valitsi. Mutta sen, minkä minä olen valinnut, siinä paikassa te palvotte.” Se osoittaa, että silloin on vain yksi paikka, muut ovat turhia. Sen ei pidä olla teidän valintanne, vaan sen pitää olla Hänen valintansa.

94         ”No, minun ei tarvitse mennä seurakuntaan”. Tai: ”Olet niin ahdasmielinen! Miksi, te jopa kiukuttelette naisille saarnaamisesta ja… tai naisille hiusten kihartamisesta ja miehille näistä muista asioista. Olette niin ahdasmielisiä!”

95         Hyvä on, teidän ei tarvitse valita Jumalan tietä, vaan menkää sinne, missä tehdään noin. Näettekö? Ja huomaatte, että se on Raamatussa: ”Turhaan he palvovat minua.” Jeesus puhui samasta asiasta. Näetkö?

96         Joka ikinen pikku pikku juttu, kaikki, teidän on oltava uskollisia sen kanssa. Se on aina pieni – pieni viinipuu, pieni – pieni kettu, joka pilaa viinipuun. Joskus jätätte… Ei ole kyse suurista asioista, joita teette, vaan pienistä asioista, jotka jätätte tekemättä. Muistakaa, että ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki on. ”Autuaita ovat ne, jotka täyttävät kaikki Jumalan käskyt, jotta heillä olisi oikeus päästä sisään.” Tee kaikki, mitä Jumala on sanonut.

97         Jos Se sanoi, että naisilla pitää olla pitkät hiukset, te sanotte… Eräs mies sanoi minulle vähän aikaa sitten: ”Minä en saarnaa pyykkinaru-uskontoa”.

98         Sanoin: ”Sitten te ette saarnaa Evankeliumia Niin.

99         Jumala on sanonut, mitä pitää tehdä. Ja te joko teette sen… Se on teidän luonnollinen, järkevä asianne. Mikä pieni asia… mikä… se pieni vähäpätöinen asia. Jeesus sanoi: ”Autuaita ovat ne, jotka ottavat kaikki pienet asiat, tekevät pienet asiat.” Ja jos nainen antaa hiustensa kasvaa, se on vain… miksi, se on vain jotain, mitä hän voi tehdä, eikä hän edes tee sitä. Hän ei edes tee sitä.

100      ”Oi, opeta meille suuria asioita.”

101      Kuinka teille voi voi opettaa suuria asioita, kun ette tee yksinkertaisia, tavallisia asioita? Koska motiivinne ja tavoitteenne on ovat vääriä.

102      Kyse on rakkaudestasi Jumalaa kohtaan: ”Herra, en välitä siitä, mitä haluat minun tekevän, olen valmis tekemään sen.” Silloin pääsette jo jonnekin, mutta jos ette tee sitä sillä tavalla, niin kuin Hän käski tehdä…

103      Se on Hänen valintansa: ”Paikka, jonka minä olen valinnut.” Siellä te palvotte uhrinne kanssa.

104      Laitatte… Kain toi uhrinsa, Aabel toi omansa, se riippuu siitä, mihin paikkaan viette sen. Jos viette sen paikkaan, jonka Hän on valinnut, kaikki on kunnossa, Hän hyväksyy sen; jos ei, Hän ei hyväksy sitä. Sillä ei ole väliä, se on sama uhri, olipa se mikä tahansa, se silti hylätään, ellei sitä viedä tuohon tiettyyn paikkaan.

105      Nyt haluamme selvittää, minne haluamme tuoda tämän uhrin. Voisimme selvittää… Me kaikki haluamme päästä Taivaaseen. Emmekö haluakin? Ja me kaikki tiedämme, että olemme tehneet väärin. Me kaikki uskomme, että Jeesus on uhri. Nyt haluamme tietää, minne viedä Hänet, jotta se hyväksytään.

Näetkö? Aivan oikein. Raamattu kertoo meille, minne se pitää viedä, ja se tulee hyväksytyksi; sen ulkopuolella sitä ei hyväksytä.

106      Huomatkaamme tässä myös paikka, jonka hän valitsi uhrin asettamista varten, paikka, jonka hän valitsi uhrin asettamista varten. Sitä ei voi laittaa mihinkään näistä porteista; vaan siihen paikkaan, jonne Hän sen valitsi laittaa, Hän pani myös Nimensä tuohon paikkaan. Niin Hän sanoi tässä. Hän valitsi laittaa Nimensä siihen. Etsikäämme nyt Kirjoituksista tätä paikkaa, sillä se on se paikka, johon Hän pani Nimensä.

107      Luetaanpa nyt tekstistä. Minulla oli tässä pieni muistilappu, joka… tänä aamuna tuli mieleeni. Otetaanpa tämän luvun 2. jae. En halua viivytellä liian kauan, ihmisten takia, noiden yhteyksien takia täällä. Tämän 16. luvun 2. jae..:

Uhraa siis Herralle, Jumalallesi, pääsiäisuhri lampaistasi ja karjoistasi siinä paikassa, jonka Herra valitsee asettaakseen sinne nimensä.

108      Ette voi viedä tätä… vilpittömyyttänne ja kaikkea sitä, mitä haluatte tunnustaa, ette voi viedä sitä metodistien alttarille, baptistien alttarille, helluntailaisten alttarille, mutta jossain on alttari, jonka Hän valitsi, että Hän… että Hän… että Hän laittaa Nimensä siihen, ja Hän tapaisi teidät siinä paikassa. Jos saatte kaiken toimimaan oikein, se tulee toimimaan; kaikki on järjestyksessä. Jos siinä johdossa on oikosulku, valo ei syty, koska se on maadoitettu. Ja kun otatte yhden Jumalan Sanan tai yhden Hänen paikoistaan ja teillä on omassa sydämessänne itsekkäitä tavoitteita, se maadoittaa Jumalan voiman juuri siinä. Jos teette sen siksi, että haluatte olla fiksu, haluatte olla erilainen kuin joku muu tai jotain muuta, juuri siinä kohtaa se on maadoitettu, se laukaisee sulakkeen. Olette väärässä. Teidän on tultava vilpittömästi, koko sydämestänne, motiivinne ja tavoitteenne on kohdistettava oikein Jumalaan. Etsikää sitten Hänen paikkansa, etsikää, josta Hän puhui, ja tuokaa se sinne. Näettekö?

109      Katsokaa Marttaa ja Mariaa. Kun Jeesus oli palannut takaisin, sen jälkeen kun Hän oli opettanut heille tätä Evankeliumia (Hänen aikansa Valoa, että Hän oli Messias), Häntä vihattiin, Hänet hylättiin. Fariseukset ja kirkot halveksivat Häntä. Mutta Lasarus oli kuollut, hänen veljensä, joka oli Hänen läheinen ystävänsä. Hän antoi hänen maata siinä, ja he kutsuivat Häntä, eikä Hän edes tullut.

110      Mutta katsokaa Marttaa, hänen asennettaan. Hän sanoi: ”Herra, jospa Sinä olisit ollut täällä.” Antakaa Hänelle Hänen oikea tittelinsä: Herra, iso H-e-r- r- a, Jahve, Jehova. Kunnia! ”Jos Sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” ”Jos Sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.” Elämä ja kuolema eivät voi olla yhdessä samassa kanavassa tai samassa talossa. ”Jos Sinä olisit… Hän ei olisi kuollut.”

111      Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja Elämä”, sanoo Jumala. Näettekö? Kun Hän sanoi ensin: ”Sinun veljesi on jälleen elävä.”

112      Hän sanoi: ”Kyllä, Herra, minä todella uskon sen. Juutalaisena uskon, että kuolleiden yleinen ylösnousemus tapahtuu; ja uskon, että veljeni oli yhtä uskollinen ja vilpitön palvonnassaan. Ja minä uskon, että Sinä olet se Messias, josta Raamatussa kerrotaan, koska se, että Jumala vahvistaa sanansa Sinussa, osoittaa, että Sinä olet tämän hetken Sanansaattaja. Sinä olet tuo Messias. Minä uskon, että Sinä olet se Kristus, jonka oli määrä tulla, koska Sinun tekosi todistavat, että Jumala on lähettänyt Sinut tänne olemaan se Messias.” Voi sentään! Katsokaa, kuinka hammasrattaat alkavat nyt tulla paikoilleen. Näettekö?

113      Hänellä oli oikeus sanoa: ”Miksi et tullut herättämään veljeäni? Mikset parantanut häntä? Sinä paransit muita. Paras ystäväsi, ja katso nyt, mitä tapahtui.” Ei, ei, tuollainen pyrkimys ei johda mihinkään.

114      ”Uskon, että Sinä olet juuri se, miksi Sinut on Raamatussa määritelty. Uskon, että tämä on se päivä, jolloin Messiaan pitäisi tulla; olemme odottaneet sitä. En välitä siitä, mitä muut sanovat. Minä uskon koko sydämestäni sen perusteella, mitä olen nähnyt ja kuullut Sanan kautta, että Sana on Sinussa vahvistettu, että Sinä olet tuo Messias.” Hänellä oli syvällä sisimmässään jotain pyydettävää, mutta hänen oli tultava oikean kanavan luo.

115      Entä jos hän olisi juossut sinne ja sanonut: ”Ja sitten Sinä sanot minulle, että Sinä olet se Messias!”. Eikä edes tarpeeksi kohteliaisuutta, herrasmiestä edes vastaamaan pyyntöömme; kun me ruokimme Sinua ja majoitimme Sinut ja kaikkea muuta, ja asetuimme Sinun puolellesi ja jätimme seurakuntamme, niin kuin Sinä käskit meidän lähteä pois niistä kirkkokunnista.” Näettekö? ”Ja tässä me olemme jättäneet sen, ja nyt meidät lasketaan hylkiöiksi ja luopioiksi. Ja kaikki se, mitä olemme tehneet Sinun vuoksesi, eikä sitten löydy edes kohteliaisuutta vastata kutsuuni?” Itse asiassa hän oli oikeassa.

116      Kuten te sanotte lyhyistä hiuksistanne: ”Olen Amerikan kansalainen. Voin pitää shortseja, tehdä mitä haluan, se ei ole laitonta.” Se on teidän oikeutenne, mutta lammas menettää aina oikeutensa. Aivan. Jos olet lammas! Sillä ei ole muuta kuin villaa, se menettää sen. Se on hänen Jumalan antama oikeutensa, mutta hän menettää sen.

117      ”Minulla on oikeus liittyä mihin tahansa kirkkokuntaan.” Aivan oikein, mutta sinä menetät sen. Näettekö?

118      Hän menetti kaiken sen, mihin hänellä oli oikeus, tunnustaakseen Jumalan Sanan, joka ilmeni juuri hänen edessään.

119      Hän sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja Elämä. Joka uskoo Minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Joka elää ja uskoo Minuun, ei koskaan kuole. Uskotko sinä tämän?” Näettekö, oli vielä yksi pieni hammasratas, jonka kanssa hän ei ollut linjassa. Näetkö?

120      ”Kyllä, Herra! Minä uskon, että Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika!” Voi veli, kaikki oli valmiina syttymään juuri silloin. Näetkö?

121      ”Mihin olette laittaneet hänet?” Näetkö? Ja tiedätte, mitä tapahtui.

122      Katsokaa, teidän on päästävä tuohon oikeaan paikkaan, ennen kuin Hän ottaa uhrinne vastaan. Katsokaa, teidän on tultava sinne. Katsokaa nyt.

…siinä paikassa, jonka Herra valitsee asettaakseen sinne nimensä.

Älä syö siellä hapatettua leipää;…

123      Mitä se symbolisoi uhrissa? Älkää sekoittako sitä mihinkään uskontunnustukseen, sen on oltava Sana. ”Ei hapatettua leipää.” Hapate on… Tiedätte, millaista hapate on missä tahansa. ”Pieni hapate hapattaa koko leivän.” Koko leipä on Ruumis. Kristukseen ei voi laittaa hiukkaakaan kirkkokuntaa tai uskontunnustusta. Ei, herra, se ei toimi.

124      Muistatteko viime torstai-illan sanoman? Vanhan aviomiehenne täytyy olla kuollut. Aivan oikein. Uusi aviomiehenne on Sana.

… seitsemänä päivänä on sinun syötävä happamatonta leipää siellä….

125      Seitsemän päivää”, mitä se tarkoittaa? Täydelliset Seitsemän Seurakuntajaksoa, seitsemän päivää. Miksi heidän piti syödä sitä seitsemän päivää? Ennen mitä? Ennen ulos lähtemistä. Ja koko seurakunta-ajan, alusta loppuun, on elettävä vain tuon ajan Jumalan Sanalla. Joten roomalaiskatolinen, metodistinen, baptistinen ja helluntailainen uskontunnustus ovat kaikki kuolleita.

126      Katsokaa nyt.

…siinä, kurjuuden leipää;…

Luther, Wesley, helluntailaiset; heitä kaikkia vainottiin sen takia, ja niin tullaan vainoamaan sinuakin.

…sillä sinä lähdet Egyptin maasta kiireellä;…sinä voit kestää sinä päivänä, jolloin… muistaa sitä päivää, jolloin lähdit Egyptin maasta, koko elämäsi ajan.

Eikä hapatettua leipää saa näkyä…sinun kanssasi koko sinun alueellasi seitsemänä päivänä;…

127      Kristuksen kauniissa Morsiamessa sen jälkeen, kun Hän oli kuollut Rooman valtakunnan pimeän keskiajan läpi, jolloin Hänen oli kuoltava: ”Ellei vehnänjyvä putoa maahan.” Sulhasen oli tultava, Jumalan täydellisen Mestariteoksen. Te kaikki kuulitte saarnani siitä.

128      Seisoin tuolla Los Angelesissa Forest Lawnissa eräänä päivänä, ja sydämeni hypähti. Kuinka moni on koskaan käynyt Forest Lawnissa? Siellä on… Mooseksen patsas, jonka on tehnyt… – uskoakseni Michelangelo. Se on täydellinen patsas, lukuun ottamatta oikeaa polvea, jossa on noin puolen tuuman syvyinen lovi. Ja opas… minä katselin, ja hän osoitti sitä minulle. Hän sanoi: ”Michelangelo oli käyttänyt koko elämänsä yrittäessään tehdä… Hän oli kuvanveistäjä, ja hän yritti tehdä Mooseksen kuvaa.

Hänellä oli mieleessään, miltä Mooseksen pitäisi näyttää. Hänellä oli se sydämessään, miltä Mooseksen pitäisi näyttää. Ja sitten hän käytti koko elämänsä; talttaisi vähän tästä, hieroi sitä, seisoi ja katsoi sitä. Vuosi toisensa jälkeen hän työsti sitä. Lopulta, kun se oli valmis, hän astui taaksepäin ja laski rätinsä ja vasaransa, hän katsoi patsasta. Se oli niin täydellinen kuva Mooseksesta, joka hänellä oli sydämessään, kunnes hän meni aivan tolaltaan, tarttui vasaraan ja löi sitä ja huusi: ”Puhu!””.” Sitä kutsutaan Michelangelon mestariteokseksi. Tuo suuri jokin tuossa kuvanveistäjässä, tuo visio, joka hänellä oli siitä, minkä kaltainen Mooseksen pitäisi olla, oli vain kuvaamassa esikuvallisesti suurta Isä-Jumalaa.

129      Hänellä oli sydämessään, ennen maailman perustamista, Poika, koska Hän on Isä. Mutta se oli vielä Hänen Sanansa geeneissä. Ja Hän loi ihmisen, ja Hänen piti antaa hänelle vapaa moraalinen tahto, mutta tuo ihminen lankesi. Mutta suuri kuvanveistäjä, Jumala, joka loi ihmisen maan tomusta, Hän ei tyytynyt siihen, vaan Hän alkoi tehdä ihmistä uudelleen. Ja Hän teki Nooan, joka kuoli humalassa. Hän teki Mooseksen, joka ei pitänyt Hänen Sanaansa. Hän teki profeettoja, jotka pakenivat hädän hetkellä. Ja Hän jatkoi rakentamista ja muovailua, kunnes jonkin ajan kuluttua Hän halusi mestariteoksen, joka kuvastaa Häntä, Hänen luonnettaan, sitä, mitä Hänen sydämessään oli, millainen pojan pitäisi olla.

130      Eräänä päivänä, alhaalla Jordanilla, sen jälkeen kun tuo Mestariteos oli muotoiltu ja tehty, Hän tuli alas… Kyyhkysen siivillä, ja sanoi: ” Hän se on!”. Hän oli niin innostunut tästä Mestariteoksesta, kunnes Hän löi Häntä Golgatalla, että Hän kuolisi meidän muiden puolesta, jotka olemme epätäydellisiä; että Hän voisi Verensä vuodattamisen kautta tuoda monia Mestariteoksia (Morsiamena oleminen) Poikansa luo. Mestariteos on haavoittunut, koska Jumalan innostuksesta nähdessään tällainen Mestariteos, Hän löi Häntä meidän kaikkien tähden. Näettekö? Siinä Hän kuoli, tehdäkseen täydelliseksi meidät, jotka olemme epätäydellisiä. Mestariteos.

131      Huomaa, tässä Hän sanoi:

…Syö tätä happamatonta leipää seitsemänä päivänä…

132      Nyt leipä on esikuva. Jeesus sanoi: ”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta”. Ei vain – vain Sana siellä ja täällä, kuten kirkkokunnat haluaisivat teidän uskovan. Mutta Jumalan Sana on täydellinen! Se on Jumala itse kirjaimen muodossa, jota kutsutaan ”Siemeneksi”. Ja oikeanlainen puhdas usko tuohon Sanaan saa tuon Siemenen elämään.

133      . Juuri sen näette iltaisin erottamisessa ja kaikissa näissä muissa asioissa, koska se on Jumalan antama lupaus. Ja Hän seisoi rinnallani ja kertoi minulle sen ja sanoi minulle, että nämä ”teeskentelijät nousevat, mutta pysy paikallasi”. Minä uskon Sen. Eikä minulla ole mitään itsekästä motiivia, että haluaisin loukata ketään, vaan kunnioitan Jumalaa ja teen sitä työtä, jota Hän kutsui minut tekemään, siksi sanon nämä asiat. Ja Jumala vahvistaa sen ja hyväksyy uhraamisen ja uhrin, vahvistamalla sen olevan Totuus. Ei ole epäilystäkään siitä! Katsokaa nyt tuota Sanaa!

134      Huomaamme tässä, että ”seitsemän päivää” koskee jokaista seurakuntajaksoa. Nyt, kun tuon Mestariteoksen täytyi kuolla, jotta se nousisi ylös lunastaakseen meidät kaikki. Sitten Hänellä oli seurakunta, joka asetettiin järjestykseen helluntaina, mutta tuon Seurakunnan täytyi joutua uhratuksi; ja roomalainen maailma tappoi sen, hautasi sen maahan.

135      Kuten tämän kirjan kirjoittaja, en muista sitä nyt, teki minusta niin paljon pilaa ja sanoi: ”Kaikista paholaisista kaikkein pahin on William Branham”. Katsokaa, niin paholainen yrittää sanoa. Hän sanoi: ”Näkyjä ja asioita”, hän sanoi: ”Se on paholaisesta”, hän sanoi: ”Tai hän on jonkinlainen hypnotisoija tai työskentelee yliluonnollisten asioiden parissa”. Älymystö yrittää aina päästä selville siitä.

136      Tuolla tavoin he yrittivät saada selville, kuka on Jeesus. ”Miten Sinä teet nämä asiat? Mikä sai sen aikaan?”

137      Hän sanoi: ”Kysyn teiltä kysymyksen. Oliko Johannes Kastajan toiminta… Oliko se Jumalasta vai ihmisestä?”. Näettekö?

138      Hän sanoi: ”Emme pysty sanomaan.”

139      Hän sanoi: ”En minäkään kerro teille.” Aivan oikein. He jatkoivat. ”Siitä lähtien kukaan ei kysynyt häneltä mitään.” Näettekö? Hän vain keskeytti heidät, Hän ei kertonut heille mitään siitä, se ei kuulunut heille. Hänellä oli työ tehtävänä, ja hän sai sen päätökseen.

140      Jumala auttakoon meitä tekemään samoin. Meidän ei tarvitse vastata paholaisen kysymyksiin, aivan oikein: ”Jos olet, tee niin ja niin.” Te olette vastuussa tuosta Evankeliumista, saarnaaja on, ja siinä kaikki; ei se, miten se on kirjoitettu, hän on vain vastuussa sen sanomisesta.

141      Ja palvelijana, jos olet profeetta, olet vastuussa Jumalalle. Ja jos näky, joka tulee, valaisee tätä Raamattua ja osoittaa, mistä Siinä on kyse, olet vastuussa jokaisesta Sanasta, joka on tuossa Raamatussa, koska kaiken sen ovat kirjoittaneet samanlaiset ihmiset kuin sinä olet. ”Jumala muinoin liikkui, profeettojen kautta, ja kirjoitti Py-… Pyhän Raamatun.” Näettekö? Eikä yksikään aito Jumalan profeetta voisi kieltää yhtään Sanaa siitä, vaan uskoisi jokaiseen Sanaan ja saarnaisi samaa. Ja sitten Jumala on velvollinen tuosta kanavasta käsin toteuttamaan tuon Sanan juuri niin kuin se on luvattu, ja siemen tulee kasvamaan.

142      Huomatkaa nyt taas nopeasti, että tässä sanotaan, että jokaisena seitsemänä päivänä, jolloin tätä leipää piti syödä, läpi seitsemän Seurakuntajakson. Nyt, kun sen piti kuolla ja mennä maahan.

143      Ja tämä kriitikko, joka puhui minusta, sanoi: ”Jumalasta, jota te ihmiset palvotte, joka saattoi asettaa pimeän keskiajan ja katsoa, kuinka ne äidit, raskaana olevat, jotkut heistä pienet vauvat sylissään, vilpittömät ihmiset, heitettiin areenalle, ja leijonat repivät heidät palasiksi, ja he huusivat; ripustivat heidät ristille ja polttivat heidät; riisuivat naiset alastomiksi, nuoret neitsyet, ja heittivät itsensä takaisin näin, ja käänsivät leijonat heidän kimppuunsa”. Sanoi: ”Jumala, joka voi istua Taivaassa, oletettavasti valtaistuimellaan, ja katsoa alas ja sanoa, että Hän nauttii siitä”, hän sanoi.

144      Se on siis älyllinen käsitys, joka on paholaisesta. Jos mies olisi ollut hengellinen, hän olisi tiennyt, että tuon vehnänjyvän on kuoltava, sen piti tulla haudatuksi roomalaiseen katedraaliin.

145      Mutta sitten Martti Lutherin reformaatiossa tuli esiin ensimmäinen pieni elämän itu, että: ”Vanhurskas ei elä papin tekemästä siunatusta kosherista, vaan Jumalan Sanasta.” Tämä on totta. ’Vanhurskas on elävä uskon kautta!”” Hän kohotti esiin kaksi oksaa. Vehnänjyvä alkoi kasvaa.

146      Sitten tuli John Wesley ja lisäsi siihen. (Oli monia muita, että… Zwingli ja muut tulivat esiin ja kielsivät neitseestä syntymisen, ja se vain hiljeni.) Mutta sitten tulivat metodistit, tähkä, siitepöly, lähetyspäivä. Ja he saarnasivat pyhitystä; lisäsivät tähkän.

147      Sitten tulevat helluntailaiset kuoressa, niin paljon, eksyttämään valittuja. Näyttää oikealta vehnänjyvältä, kun se avataan, siinä ei ole lainkaan vehnää. Mutta Elämä kulkee kuoren läpi.

148      Oletteko huomanneet, mitä tapahtuu joka kolmas vuosi suuren kokouksen jälkeen? Kirkkokunta. Tämä on kestänyt kaksikymmentä vuotta, eikä yhtään kirkkokuntaa ole syntynyt. Rakas kuoleva Karitsa, älköön koskaan tapahtuko niin. Jos minä menen tämän sukupolven aikana, eivätkö ihmiset, jotka uskovat tähän Sanomaan, koskaan pysähtyisi kirkkokunnaksi! Jumala tekee sen… Te kuolette suoraan tiellänne! Muistakaa se! Sillä hetkellä, kun mainitsette keskuudessanne kirkkokunnan, en välitä siitä, kuinka vilpittömiä olette, otatte ihmisen johtajaksenne Pyhän Hengen sijasta vahvistamaan tämän Sanan, sillä hetkellä te kuolette! Aito Siemen ei voi, koska siemenen jälkeen ei ole mitään jäljellä, se on sama asia, joka oli alussa. Se on Morsian, joka putosi maahan synnyttääkseen jälleen vehnänsiemenen.

149      Huomatkaa:

… seitsemänä päivänä on teidän syötävä happamatonta leipää…

150      Ja Morsiamen kanssa on oleva…

151      Te ihmiset, joilla oli se vanha huutava metodistiäiti ja niin edelleen, mietitte: ”Jos hän ei puhu kielillä, hän ei tule olemaan siellä.” Se on valhe! Hänellä oli tuo sama Pyhä Henki, joka teillä on nykyään, mutta se oli tähkän muodossa, ei lahjojen palauttamisen muodossa. Mutta kaikkina seitsemänä päivänä, syökää vain happamatonta leipää, Sanaa. Nuo, takaisin, ne, jotka muodostivat kirkkokunnan, he ovat kuolleita. He ovat varsi, heidät vain kerätään ja poltetaan. Mutta elämä jatkaa eteenpäin. Ja mitä tapahtuu? Kaikki elämä, joka oli varressa, tähkässä, kuoressa, päätyy vehnänjyvään. Ja sama Pyhä Henki, joka toi Lutherin, toi Wesleyn, toi helluntailaiset, päätyy ylösnousemuksessa Morsiameen.

152      ”Syö seitsemänä päivänä happamatonta leipää”. Morsiamen keskeltä ei löydy yhtään hapatetta, ei yhtään lisättyä sanaa, ei mitään. Muistakaa, että yksi sana aiheutti jokaisen kuoleman, joka on maan päällä; jokaisen aviottoman lapsen syntymisen syynä oli se, että Eeva, ensimmäinen seurakunta, ensimmäisen Aatamin morsian, epäili Jumalan Sanaa ja hyväksyi siitä kirkkokunnan tai älymystön tai koulukunnan esittämät poikkeukset; koska se perusteltiin sillä, että ”Totisesti Jumala on hyvä Jumala”. Jumala on hyvä Jumala, mutta Hän on myös oikeudenmukainen Jumala. Meidän on pidettävä Hänen Sanansa! Koulu, hän hyväksyi sen.

153      Jotkut teistä seminaaripojista, joilla on epäilemättä kutsumus elämässänne, mutta te juoksette johonkin raamattukouluun saadaksenne tämän opin ruiskutettavaksi sisäänne, ja siellä te kuolette… Pysykää Jumalan ja Hänen Sanansa kanssa. He eivät päästä teitä, tai ette voi edes kuulua heidän seurakuntaansa, he eivät hyväksy teitä puhujakorokkeelle. Antakaa siis heidän saada se, antakaa kuolleiden haudata kuolleet, seuratkaamme Kristusta, Sanaa.

154      Nyt, seitsemänä päivänä ei saa olla hapatetta sekoittuneena Morsiamessa, Seurakunnassa, seitsemänä päivänä.

155      Huomaa nyt. Nyt kun ei ole…

Eikä sinussa saa näkyä hapatettua leipää koko maassasi seitsemänä päivänä… (Uhri on tässä kuva: Morsian, joka tulee ulos Uhrista, joka on Kristus.)...Eikä saa jäädä mitään lihaa, jonka sinä uhrasit ensimmäisenä päivänä illalla….

156      Ja muistakaa – muistatteko, kuinka me juuri kävimme läpi Seurakuntajaksot? Seurakunnan sanansaattaja tulee aina juuri silloin, kun toinen seurakuntajakso on päättymässä, aina. Helluntain kuolema tuo esiin Morsiamen ylöstempauksen. Näettekö? Lutherin kuolema synnytti Wesleyn. Näettekö? Wesleyn kuolema synnytti helluntain. Helluntain kuolema tuo nyt esiin Sanoman. Se on tässä, se on juuri tässä, se on kuvattu koko Raamatun läpi. Raamatussa ei ole yhtään raamatunkohtaa, joka ei ole suoraan yhteydessä toisiinsa. Näettekö? Kaikki nämä esikuvat. Minulla ei ole koulutusta, mutta minulla on Pyhä Henki, joka näyttää minulle toisen kanavan kautta opettaa sitä luonnosta, ja se on Sanan kautta. Sen on oltava Sana, asiat on luvattu.

…lihaa,…uhri ensimmäisenä päivänä…jopa, saa jäädä koko yöksi aamuun asti.

157      Jopa Luther, jolla oli Totuus ja joka opetti seurakunnalle, että ”vanhurskas on elävä uskosta”. Ette halua pitää kiinni siitä, että se olisi täysi oppi, metodismin aikakaudella. Mitä teidän pitäisi tehdä? Polttakaa se tulella. Mistä se oli esikuva? Tuosta Sanasta syntyvä kirkkokunta on kuori, varsi, kuoret, ne on poltettava tulella. Tuo kirkkokunnan osa, jonka kautta se on tullut, ei saa jäädä, sen on kuoltava. Älkää jättäkö sitä toisen aikakauden puhkeamiseen, polttakaa se! Hän puhuu nyt Morsiamelle tässä, vain Morsiamelle, joka tulee jokaisen aikakauden läpi.

158      Huomatkaa, kuinka kaunista on ”karitsan veri”. Tässä on Kristuksen Ruumis, Uhri: karitsan veri ovella. Muistakaa, että karitsa teurastettiin, mikä oli Kristuksen esikuva.

159      Tai voisimme ottaa runsaasti aikaa, mutta minulla ei ole … vain muutama minuutti aikaa jäädä tänne. Minun on ehkä lopetettava ja aloitettava alusta tänä iltana, koska meiltä menee liian kauan. Minulla on… minulla on täällä kaksikymmentä sivua muistiinpanoja tästä yhdestä aiheesta.

160      Huomatkaa nyt, että tässä kohtaa karitsa oli Kristus kuvaannollisesti. Vai sanoinko sen oikein? Esikuva; Kristus oli Karitsa. Hänen piti olla urospuolinen, ensimmäinen vanhasta emo-uuhesta; tai uuhesta, miksi ikinä haluatte sitä kutsua. Sen oli oltava ensimmäinen. Ja hänet oli ensin koeteltava, jotta nähtäisiin, onko hänessä mitään moitteen sijaa.

161      Nyt, Kristusta koeteltiin, karitsaa, joka oli ensimmäinen emo-uuhista, neitsyt Mariasta. Ja millä koeteltiin? Saatana Sanaa vastaan. Kun hän löi Eevaa, tämä kaatui; kun hän löi Moosesta, tämä kaatui; mutta kun hän ryntäsi Kristusta vastaan ja yritti lainata Kirjoituksia Hänelle väärin, huh-huh, hän huomasi, että se ei ollut Mooses. Näettekö? Häntä koeteltiin. Mitä… hän kääntyi ympäri ja sanoi: ”Jos Sinä olet Jumalan Poika. Nyt minulle sanotaan, että Sinä teet ihmeitä, ja minulle sanotaan, että Messiaan on määrä tehdä niin. Nyt, jos niin on, Sinulla on nälkä, et ole syönyt, muuta nämä leivät leiviksi tai nämä kivet leiviksi ja syö.”

162      Hän sanoi: ”On kirjoitettu: ’Ihminen ei elä ainoastaan leivästä’.” Teidän uskontunnustuksenne ja niin edelleen. Mutta mistä? Jokaisesta Sanasta! Sanan osasta? ”Jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Siitä ihminen elää. Näetkö? Karitsaa koeteltiin, jotta nähtäisiin, olisiko Hän jossain kohtaa langennut.

163      Fariseukset: ”Oi rabbi, sinä nuori Profeetta, meidän mielestämme sinä olet ihmeellinen. Sinä olet hyvä.”

164      ”Miksi sanotte minua hyväksi? On vain yksi Hyvä, ja se on Jumala. Uskotteko te sen?”

165      ”Oi, kyllä. Jumala.”

166      ”No, minä olen siis Hän.” Uh-huh. ”Sanoit, että on vain yksi Hyvä. Miksi sanotte Minua ’hyväksi’, kun ette usko, että olen Jumala?” Huh-huh. ”Miksi sitten kutsutte Minua hyväksi? Mikä saa teidät tekemään niin? Mikä inspiroi teitä sanomaan niin, kun tiedätte, että on vain yksi hyvä, ja se on Jumala?”

167      ”Me tiedämme, että Sinä et kunnioita ihmisten arvokkuutta etkä heidän asemaansa liittyvää sanaa. Me tiedämme sen.” Koeta… Hän tunnisti tuollaisen tekopyhyyden. Näettekö?

168      Häntä koeteltiin sen selvittämiseksi, missä Hän seisoi, näettekö, koeteltiin kaikin tavoin, koeteltiin niin kuin meitä koetellaan. Mutta Hän ei antanut periksi, ei ollenkaan. Ei, herra! Se oli Jumalan Poika.

169      Ja karitsaa koeteltiin, ja sitä säilytettiin neljätoista päivää. Se tarkoitti kahta sapattia tai kahta aikakautta. Toinen oli juutalaisille, jotka uhrasivat karitsan esikuvana; toinen oli pakanoille, joilla oli oikea Karitsa, ja heidät kaikki tehtiin täydelliseksi uskomalla, että tämä Karitsa tulisi. Mutta Häntä kiusattiin neljätoista… tai tutkittiin neljätoista päivää, Hän oli Sana.

170      Ja voitte tutkia Vanhaa testamenttia ja sanoa: ”Se tuomitsee Uuden.” Olette väärässä! Vanha Testamentti vain todistaa Uudesta.

171      Eräs mies aikoi haastaa minut vähän aikaa sitten ja sanoi: ”Mikä häntä vaivaa?”. Sanoi: ”No, hän jopa opettaa Vanhasta Testamentista”. Kristitty saarnaaja, ajatelkaa sitä. Sanoi: ”Vanha Testamentti on kuollut ja mennyttä.” Voi ei! Voi ei! Se on vain opettaja, joka näyttää meille, mitä seinälle on kirjoitettu. Näettekö? Näin on.

172      Katsokaa, neljätoista päivää sitä koeteltiin, se oli Kristus. Nyt huomaa, sitten hänet tapettiin illansuussa, hänet piti tappaa, karitsa tapettiin. Kristus kuoli illalla, iltapäivällä. Ja sitten huomaa, sitten hän oli myös…

173      Veri piti laittaa ovenpieliin, näettekö, veri on eläimen elämä. ” Syökää sen lihaa, mutta sen veri, jossa on elämä, kaatakaa se maahan.” Näettekö? Veri oli laitettava sen talon ovenpieliin, jossa uhri otettiin vastaan. Kunnia! Mikä on elämä? Nimi. Se… Hän laittoi henkilön nimen… Menkää ovelle ja katsokaa, mikä nimi ovessa on, ennen kuin soitatte kelloa. Näettekö? Veri laitettiin oven karmiin kuvaamaan sitä, minkälainen uhri oli sisäpuolella.

174      Nyt me löydämme jumalanpalveluspaikan, joka on tuolla, tulossa tuon Veren läpi. Huomatkaa, veri ovessa puhui sen nimestä, mikä oli menossa… oli sisällä, he olivat siellä. Meidän palvontamme paikka, Karitsa, on Sana. Me tiedämme sen.

175      Nyt, jae 4, huomaa: ”Älkää jättäkö leipää, älkää jättäkö mitään uhria”, tai, siirtäkää sitä yhdestä ajasta toiseen.

176      Jos yritätte palata takaisin ja sanoa: ”No, nyt me olemme luterilaisia, haluamme tulla tänne ylös”, teidän on kuoltava luterilaiselle aikakaudelle, jotta voitte syntyä Wesleyn aikakaudelle. Teidän on kuoltava Wesleyn aikakaudelle, jotta voitte syntyä helluntaiaikaan. Ja teidän on kuoltava helluntaiaikakaudelle, teidän ei tule jättää siitä mitään jäljelle, polttakaa se tulella, koska se poltetaan kuin varsi, josta vehnä nousee. Varsi, kirkkokunta, se on poltettava. Älkää siis tuoko uskontokuntaanne uuteen Sanomaan. Tämä on nyt Sana. Siitä on tullut kirkkokunta, varsi; se kantoi sitä, aivan oikein, mutta se tuli tänne, ja sitten varsi kuoli. Se oli kantaja, kirkkokunta, mutta Sana jatkaa eteenpäin. Niin, Sana jatkaa eteenpäin.

177      Katsokaa nyt 5. ja 6. jaetta. Huomaa: ”Ei…” Otetaan nyt 5. ja 6. jae.

Et saa uhrata pääsiäisuhria yhdessäkään niistä porteista, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle:

178      Muistakaa: ”Ei missään näistä porteista”. Herra sallii, että teillä on näitä kirkkokuntia, näetkö, ”näissä porteissa”.

Mutta siinä paikassa, jonne Herra… Jumala valitsee asettaa nimensä,…

179      Se on portti, ainoa paikka. ”Ei missään näistä porteista.” Mutta Jumalalla on Portti.

180      Sanotte: ”Joka aamu menen metodistien portista.” Se on kirkko. ”Joka aamu menen katoliseen porttiin.” Aivan. No, Herra antaa kansansa mennä sisään ja ulos niistä porteista. Jumalalla on ihmisiä katolisessa kirkossa, metodistikirkossa, presbyteerisessä kirkossa, kaikissa niissä, helluntailaisissa. Toki, mutta älä… sinun ei pidä palvoa Herraa siinä portissa. Ymmärrättekö? Mutta Herralla on tietty portti. Kunnia! Hänellä on portti.

Mutta siinä paikassa, jonne Herra, sinun Jumalasi… on valinnut nimensä, siellä… teidän tulee uhrata pääsiäislammas illalla,…

181      Milloin Rebekka löysi Iisakin? Milloin Elieser kutsui hänet morsiameksi? Illansuussa!

Valoisaa tulee olemaan illalla,
tien kirkkauteen löydät varmasti;
Tuossa vesitiessä on Valo tänään,
haudattuna Jeesuksen kallisarvoisessa Nimessä;
Nuoret ja vanhat, tehkää parannus kaikista synneistänne,
Pyhä Henki tulee varmasti sisälle; Ehtoovalot ovat tulleet,
On tosiasia, että Jumala ja Kristus ovat yksi.

182      Se oli sen alku, ja nyt hän on hiipunut Morsiamen Valoon. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

183      Minun on parasta lopettaa tähän, aloittaa uudelleen tänä iltana, koska en halua teidän menevän tästä ohi, ymmärrättehän. Ei, ei, nyt on päivällisen aika. No, no, minulla on liikaa muistiinpanoja kirjoitettuna. Hyvänen aika! Miten olisi tänä iltana, olisiko se parempi? [”Ei. Nyt.” – toim.] Huh? No, jos te… Haluatteko yrittää vielä vähän pidemmälle? [”Kyllä. Aamen.”] Hyvä on, mennään sitten vähän pidemmälle, kiirehdimme nopeasti. Sopiiko?

184      Mennä nyt sisään mistä? ”Älkää menkö mistä tahansa portista, jonka Herra Jumala on antanut teille, vaan siitä portista, johon Herra asettaa Nimensä.” Älä mene sisään sen taloon – siitä portista, joka on ovi. Eikö niin? Jumala laittaa Nimensä ovelle, ettekä te saa… Se on portti, joka johtaa palvonnan paikkaan, pyhäkköön. Te ette mene sinne uhrinne kanssa mihinkään näistä porteista, vaan siitä portista, jonka Herra Jumala valitsee asettaakseen Nimensä siihen. Näettekö?

185      Onko Hän tehnyt niin? Missä se portti on? Johanneksen evankeliumin 10. luvussa Jeesus sanoi: ”Minä olen Portti, Ovi. Minä olen Ovi Jumalan Huoneeseen. Minä olen Ovi lammastarhaan.” Ei vuohitarhaan, vaan lammastarhaan. Näettekö? ”Minä olen Ovi lammastarhaan. Ihminen voi astua tästä Ovesta sisään ja olla turvassa.”

186      Ja nyt voisimme viipyä siinä pitkään. Mutta säästääkseni aikaa, Hän on Ovi tuohon lammastarhaan. Haluamme nyt huomata, että varjot ja esikuvat ovat todella näkyvissä tässä, mutta minä… jos otan tuon sivun, minä… siinä menee hetken aikaa.

187      Hyvä on, huomatkaa, tämä tuo täydellisen näkymän, Jeesuksesta Kristuksesta. Sillä koko Vanha Testamentti on esikuva Hänestä, kaikki juhlat, kaikki jumalanpalvelukset ja kaikki. Ja olen kirjoittanut tänne, näiden raamatunkohtien alle, ”Selitä se”. Siinä kohtaa se veisi kauan aikaa. Selitä, miten kaikki juhlat… Jopa ruokauhri oli Kristuksen esikuva. Otetaanpa vain tuo yksi.

188      Kerran oli koulu, jota kutsuttiin palvelijoiden kouluksi tai profeettojen kouluksi. He kouluttivat, kouluttivat profeettoja. Ja kerran eräs aito, Jumalan kutsuma profeetta kävi heidän luonaan. He halusivat osoittaa vanhalle profeetalle hieman kohteliaisuutta, joten yksi heistä meni ulos ja poimi ison kasan herneitä, joita hän luuli herneiksi, mutta ne olivatkin myrkkykurkkuja, ja hän aikoi tarjota heille kaikille ruokaa niistä.

189      Voi, kuinka monta seminaarin sylillistä meillä onkaan ollut! Näetkö? Aivan. He keksivät jotain. Näetkö? Heillä on metodisteja, baptisteja, helluntailaisia ja helluntailaisia. Mutta ne ovat toista kasvustoa, sellaista, joka voidaan karsia pois puusta. He eivät kuulu varsinaiseen Viiniköynnökseen. Ne kantavat sitruunoita, greippejä ja niin edelleen; eivät appelsiineja, vaikka väittävätkin olevansa sitrushedelmiä.

190      Huomatkaa jälleen. Kun Elia tuli ja katsoi heitä ja näki, että ne olivat myrkkykurkkuja, jotka tappaisivat jokaisen heistä, he sanoivat: ”Voi, meillä on kuolema padassa!”.

191      Hän sanoi: ”Tuokaa minulle kourallinen jauhoja.” Ja hän heitti siihen jauhoja ja sanoi: ”Nyt on kaikki hyvin, syökää mitä haluatte.” Se muutti kuoleman elämäksi.

192      Ja ruokauhri, joka annettiin Kristukselle… Hän oli Ruokauhri, ja ruokauhri täytyy jauhaa tietyllä jyrsimellä, joka teki jokaisesta pienestä jauhonpalasesta samanlaisen, mikä osoittaa, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on sama asia, jonka voitte laittaa kirkkokuntaanne ja se eläisi: Sana! Kristus on Sana, kaiken esikuva: ilmestysmaja, näkyleivät, kaiken. Murrettu kosher lautasella oli Hänen murrettu ruumiinsa, eivätkä juutalaiset osaa vielä selittää, miksi he tekevät niin. Näettekö? Ja kaikki nämä muutkin asiat olivat Hänen esikuviaan.

193      Nyt siis, kun Häntä tarkastelemme, näemme nyt, että kaikki kirkkokunnat ja uskontunnustukset jäävät taakse, sillä Hän on Jumalan puhdas, muuttumaton Sana, joka on happamaton leipä, Pyhän Johanneksen evankeliumi 1. Aivan oikein, Hän on happamaton leipä. Kun siis lisäätte tätä tai lisäätte tuota, se on hapanta, joka on lisätty siihen, mikä on jo alun perin annettu teille.

194      Katsokaa tätä. Mikä tappaa rodun tänään? He ottavat ja risteyttävät asioita. Ja kun se risteytetään, se tappaa sen. ”Voi, se näyttää kauniimmalta.” Toki! Risteytetty maissi: maissihiutaleet, kaikki muut viljat, jotka tulevat maissista. Risteytetty maissi: upeat, isot, mukavan pitkät varret ja isot tähkät, jotka näyttävät tuplasti paremmilta kuin muut. Mutta se on kuolema! Tiede jopa huomasi sen. Näettekö? Älä risteytä sitä, se tappaa sinut.

195      Nyt, minäpä osoitan teille. Eräänä päivänä kastelin kukkia pihallani. Ja naisella oli joitakin risteytettyjä kukkia, jotka olivat pienessä ruukussa tässä, tai pienessä istutusastiassa talon vieressä. Niitä täytyy kastella vähintään kolme kertaa viikossa, tai neljä, tai ne kuolevat. Alkuperäinen kasvi oli pihalla. Ei ole satanut kuuteen kuukauteen, yhtä kuivaa… Jos sataa, niin kymmenessä minuutissa voi puhaltaa pölyä. Mutta tuo pieni kaveri oli tuolla ulkona, vain kauniimpana ja kirkkaampana kuin risteymä oli kaiken veden keskellä. Jos pidät veden poissa siitä, se kuolee. Mutta mistä se sai vettä? Ja toinen asia on se, että niitä pitää suihkuttaa koko ajan parin päivän välein, jotta täit pysyvät poissa niistä. Täit syövät sen, koska se on niin herkkä ja pehmeä. Mutta tuohon alkuperäiseen ei pysty tarttumaan yksikään täi. Ei, ei! Se ryömii sen luokse ja ryömii pois. Se on alkuperäinen! Näetkö, mitä risteytys on tehnyt?

196      Sama juttu seurakunnassa. He yrittävät sekoittaa kirkkokunnan ja Sanan keskenään, jotta… he yrittävät saada Sanan sanomaan sen, mitä kirkkokunta sanoo. Ja kun teette niin, teidän täytyy suihkuttaa heitä ja vaalia heitä ja – ja antaa heille kultatähtiä, jotta he tulisivat pyhäkouluun ja kaikkea muuta. Aivan oikein. Kun aito, uudestisyntynyt kristitty, joka on syntynyt Jumalan Sanasta, hän on karu. Sellainen olet sinä. Täit ja maailman asiat eivät häiritse häntä. Hän on kotka, hän lentää niiden ohi. Näetkö, hän kohoaa taivaallisiin. Näetkö? Se on totta. Mikään…

197      Ilmoitus. Meidän on ymmärrettävä, että tässä yhteydessä kirkkokunnat, uskontunnustukset ja kaikki, mitä hapatettuun leipään on lisätty, eivät voi sekoittua happamattoman leivän kanssa. Ja Raamattu ennalta osoittaa tässä sakramentissa, kun mennään jumalanpalvelukseen, että mitään happamatonta leipää ei saa ottaa mukaan, ja Jumala ottaa sen vastaan.

198      Sinä sanot: ”Olen metodisti.” Siihen sinä kuolet! ”Olen helluntailainen.” Sinä kuolet!

199      Olen Kristuksesta. Aivan oikein. Teidän on seisottava jossakin. Juuri niin. Te seisotte jonkin päällä.

200      Churchill sanoi kerran, kohottaen kaksi sormea ylöspäin ja sanoen: ”Me olemme voittaneet.” Ja Englanti seisoi sen takana, he uskoivat Churchilliä.

201      Ja uskokaa tai älkää, tänä aamuna te seisotte jonkin takana. On vain yksi asia, jonka varassa voitte elää ja seistä, ja se on Kristus, Sana. Totta!

202      Huomatkaa, että mikään Raamatussa ei esikuvaa kirkkokuntia niin kuin tekee Babylonia. Ja Babylonin perusti Nimrod, ja Nimrod oli luopio. Ja hänellä oli siellä joukko naisia, joiden piti olla hänen kuningattariaan, jotka olivat profeettoja. He jopa ajattelevat, että vanha Bileam oli kotoisin tuosta lahkosta, heillä oli juurensa ja niin edelleen. He palvoivat, tiedättehän (monet teistä tutkijoista, jotka olette lukeneet Hislopin Kaksi Babylonia ja niin edelleen, ja kirkon historiaa), ja miten he – he toimivat. Ja heillä oli naisia, jotka tekivät näin, ja naisia… jumalatar, ja kaikkea, ja se oli pakko-uskonto. Kaikki, jokainen Babylonia ympäröivä kaupunki pakotettiin tulemaan Babyloniaan palvomaan Nimrodia tornissa. Näettekö? Aivan oikein. Heidät pakotettiin siihen, Baabeliin. Siitä sekaannus tulee.

203      Ja juuri sellainen seurakunta on nykyään: ”Jos et käy pyhäkoulua, jos et tee tätä ja jos et tee tätä, meidän täytyy palkata sinut tekemään sitä ja tätä ja tätä ja tuota, olet ulkona kuvioista.”

204      Tuolla Tucsonissa, jotka kuuntelevat tänä aamuna, olen kerran miettinyt… Olen aina patistanut ihmisiä: ”Menkää kirkkoon, riippumatta siitä, minne menette.” Ja olen nähnyt ihmisten tavallaan vetäytyvän takaisin ja menevän tähän suuntaan. Ja ajattelin: ”Mikä on vialla?”

205      Menin joidenkin luo: ”Ensimmäisenä päivänä, kun olet siellä, he lähestyvät sinua: ’Liity seurakuntaamme’. Jos et tee sitä, et ole tervetullut.” Näettekö? Näettekö? Se on pakottamista, teitä pakotetaan siihen, ja se on Babylonia. Mutta Kristuksessa te tulette mukaan valinnan perusteella, ei väkisin, sydämenne vetää teidät mukaan.

206      Jumala ei asettanut nimeään silloin Babyloniin. Tarkasti nyt. Hän ei voi laittaa nimeään Babyloniin, seurakuntiin. Voi, he, he laittavat Hänen Nimensä sinne, mutta Hän ei milloinkaan. Ei.

207      207 Te sanotte: ”No niin, Veli Branham!” Odotahan, odotahan, istu vain hetki paikoillasi. Pyysitte minua viipymään vielä hetken. Ettekö te näe? Huomatkaa, että he laittoivat Hänen Nimensä sinne, mutta Hän ei laittanut.

208      Hän sanoi: ”Paikka, jossa aion tavata teidät ja ottaa vastaan uhrinne, on se, johon päätän asettaa Nimeni. Te tulette sisään tästä portista, tästä ovesta, jonne Minä valitsen asettaa Nimeni. Sinne te tulette.”

209      No, he sanoivat: ”Tämä on Kristuksen seurakunta.” Jos tuossa julistuksessa on jotakin vikaa, on se, että siitä jätettiin yksi sana pois: ”anti”. Aivan, he ovat eri mieltä kaikesta siitä, mitä Hän opetti. Nykyaikaisia fariseuksia.

210      Mutta meidän on löydettävä, mihin Hän asetti nimensä, sillä siinä on Hänen ainoa varattu porttinsa. Aamen! Kunnia! Katsokaa! Mihin Hän asetti nimensä? Hänen Poikaansa.

211      ”Voi”, sanotte, ” odotahan nyt hetki, veli Branham. Se oli Poika, ei Isä.”

212      Poika ottaa aina isänsä nimen joka tapauksessa. Minä tulen tähän maailmaan Branhamin nimisenä, koska isäni nimi oli Branham.

213      Jeesus sanoi: ”Minä tulin Isäni Nimessä, ettekä te ota Minua vastaan”. Haluatteko raamatunkohdan siitä? Johannes 5:43. Näettekö? ”Minä tulin Isäni Nimessä, ettekä te ota Minua vastaan.” Sitten Isä laittoi oman nimensä, joka on ”Jeesus”, Poikaan. Ja Hän on Tie, Hän on Ovi, Hän on Talo, Hän on se paikka, johon Jumala päätti laittaa Nimensä. Jumala ei koskaan laittanut Nimeään minuun, Hän ei koskaan laittanut sitä kirkkoon, Hän ei koskaan laittanut sitä metodisteihin, baptisteihin, katolilaisiin, vaan Hän laittoi sen Kristukseen, voideltuun Immanueliin.

214      Ja nimi on Sanassa, koska hän on Sana. Aamen! Mikä Hän sitten on? Tulkittu Sana on Jumalan Nimen ilmentymä. Ei ihme. ” Liha ja veri ei ole ilmoittanut teille tätä, vaan Isäni, joka on Taivaassa, on ilmoittanut teille tämän, kuka Minä olen. Ja tälle kalliolle Minä rakennan palvontapaikkani, eivätkä helvetin portit voi sitä horjuttaa.” Aamen! Oi elävä Jumalan Seurakunta, seisokaa lujalla perustuksella yksin Jeesuksen Kristuksen varassa. Voitte laulaa lauluja, mutta jos ette ole Kristuksen Sanan varassa, olette keinuvaa, horjuvaa hiekkaa. ”Mutta tämän Kallion päälle”, Kristus, ” Minun Sanani”.

215      Hän rakensi luterilaisen sanoman, ja he tekivät siitä kirkkokunnan. Se oli kasvamassa, jalkatuki. Sitten hän kasvoi ylöspäin jalkaosaksi, metodistiksi, ja niin edelleen. Siinä Hän rakensi Seurakuntaansa, Hänen Sanansa varaan! Nyt Hän ei ole pelkkä jalka tai pelkkä reisi, Hän on ruumis; ja nyt on yläosa. Huomasitteko tämän pyramideissa? En nyt saarnaa pyramidiuskontoa.

216      Mutta ensimmäinen Raamattu, joka koskaan kirjoitettiin, kirjoitettiin taivaalle, zo-… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Huomasitteko sen? Se alkaa neitsyestä, eläinradan ensimmäisestä hahmosta. Viimeinen hahmo on leijona Leo. Hän tulee ensimmäisenä neitsyt, Hän tulee seuraavaksi Juudan heimon Leijonana. Juuri ennen sitä, ravun aikakausi, kalat, kaikki loput jaksot. Jos meillä olisi aikaa käydä se läpi, kuten meillä on, tabernaakkelissa.

217      Ja pyra-… pyramidissa on nuo perustukset, ylös kuninkaan kammioon asti. Ja juuri ennen seitsemättä seinää siellä on pieni johdatuslauta, josta lähetti tulee tuomaan teidät kuninkaan luo. (Sanansaattaja, Johannes Kastaja, joka esitteli sinut Kuninkaalle.) Mutta Huippukivi hylättiin. Ja he eivät tiedä, Sconen kivi, tai mikä se onkaan, he eivät tiedä, missä se on, koska se on hylätty kivi. Mutta se on se kivi, joka kruunaa koko asian, joka tekee siitä pyramidin läpi koko Seitsemän Seurakuntajakson. Lisätään armo, lisätään tämä, lisätään tämä, on seitsemän lisäystä, viimeinen on Kristus. Lisätkää tämä armoonne, lisätkää armo, lisätkää armoonne jotain muuta, ja jotain muuta, kunnes se nousee siihen, että Kristus on Huippukivi: ”Ja minä olen Ovi

218      Poika tulee aina isänsä nimissä. Jokainen poika tulee isänsä nimissä. Ja Jeesus sanoi: ”Minä tulin Isäni Nimessä.” Mikä sitten on Isän Nimi? Mikä on Pojan Nimi? Ja Hän sanoi: ”Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe Minua, mutta te tulette näkemään Minut.” Niin, Hän on tullut Pyhän Hengen muodossa, Sen nimi on Jeesus. Se oli syynä siihen, että he palvoivat: ”Oi Jeesus!” Näettekö? Näettekö? Isä, Poika ja Pyhä Henki: Se on Herra Jeesus Kristus. Siinä kaikki. ”Minä tulen Isäni Nimessä, ettekä te ota Minua vastaan.”

219      Muistakaa, että Hän myös lisäsi tähän ja varoittaa meitä: ”on tuleva toinen”, kirkkokunta, uskontunnustus. ”He tulevat omassa nimessään, ja te otatte heidät vastaan. Te ette ota vastaan Minua, teidän edessänne vahvistettua ja todistettua Sanaa.”

220      Sellainen kuin hän oli silloin, on Hän myös tänään. Älkää menettäkö sitä, ihmiset ympäri tätä kansaa! ”Toinen tulee, seurakunta, ja te uskotte sen, koska voitte toimia miten vain. Minä en vahvista sitä.” Hän ei ole koskaan (missään vaiheessa, koskaan) vahvistanut mitään (missään kirkossa) sen Sanoman ulkopuolella, joka annettiin: Lutherin, vanhurskauttaminen; Wesleyn, pyhitys; helluntailaiset, lahjojen palauttaminen. Sen jälkeen… Ja heti kun siitä tehtiin kirkkokunta, se kuoli siihen paikkaan. Tutkikaa Kirjoituksia.

221      Mutta Hän sanoi: ”Minä valitsen paikan, johon Nimeni laitan.” Ja se Nimi oli Jeesus. Ja Jeesus on Sana, Pyhä Johannes 1. Onko näin? Se on palvonnan paikka, Kristuksessa, Sanassa. ”Minä tulen Isäni Nimessä.”

222      Profeetta sanoi: ”Hänen Nimensä on oleva Immanuel.” Se on Matt. 1:23, jos haluatte kirjoittaa sen ylös. Jeesus, Jehova, Vapahtaja.

223      Viides jae osoittaa, että Hän on Ovi. Tähän mennessä monet muut näkymättömät todisteet, tämä Portti, ja Nimi, ja paikka voidaan todistaa, että on vain yksi paikka, jossa Jumala kohtaa ihmisen palvonnan, ja se tapahtuu silloin, kun hän on Kristuksessa.

224      Nyt, nyt kysymys kuuluu: ”Miten me pääsemme Häneen?”. Tämä saattaa hieman nipistää, mutta tiedättehän, kuten lääkkeittenkin ottamisessa, jos ne eivät tee teitä sairaaksi, niistä ei ole mitään hyötyä. Näettekö?

225      Luterilaiset halusivat päästä sisään yhdellä tavalla, liittymällä luterilaiseen kirkkoon. Metodistit halusivat päästä sisään huutamalla. Helluntailaiset halusivat päästä sisään puhumalla kielillä. Se ei vieläkään ole sitä! Näettekö? Ei, se liittyy lahjoihin ja niin edelleen. Mutta 1. Korinttilaiskirjeen 12:ssa sanotaan: ”Yhden Hengen kautta.” Jumalan Henki, joka on Sanan ( Siemenen) Elämän antaja, joka vahvistaa tuon Siemenen tuolle ajalle. Näettekö?

226      Tässä on metodistien aikakauden siemen, joka makaa siellä, ja tarvittiin Pyhä Henki tekemään tuosta siemenestä elävä ja puhdas… puhdistamaan seurakunta pyhityksen kautta; Luther ei saarnannut sitä, koska hän ei tietänyt sitä. Helluntailaiset halusivat puhua kielillä lahjojen palauttamiseksi. Jokainen heistä julistaa: ”Tämä on Siitä! Tämä on Siitä!” Näettekö?

227      ”Mutta yhden Hengen kautta me kaikki olemme kastetut yhdeksi Ruumiiksi”, ja tuo Ruumis on perhe, Jumalan perhe. Ja se on Jumalan Talo, ja Jumalan Talo on Jeesuksen Kristuksen Nimi. ”Herran Nimi on väkevä Torni, vanhurskaat juoksevat Sinne ja ovat turvassa.”

228      Miten aiot tulla sisään tittelin perusteella? Kuinka shekkisi otettaisiin vastaan sanomalla: ”Maksettu pastorin, tohtorin, ministerin tilauksesta”? Ymmärrättekö? Ymmärrättekö? Saatatte olla pastori, lääkäri tai ministeri. Mutta Herran nimi on ”Jeesus Kristus”. Näettekö?

229      ”Olen valinnut laittaa Nimeni Palvontahuoneeni ovelle, sillä perheeni kootaan sinne Veren alle; aivan kuten Egyptissä oli, kaikki ulkopuolinen kuoli. Ja siellä ei ole hapatettua leipää! Siellä ei ole mitään kirkkokuntien sekoitusta missään, Minun talossani! Minun lapseni, jotka ovat syntyneet Minun geeneistäni!” Aamen! Kunnia Jumalalle! ”Minun geenini ovat heissä! Minun… Minä panen Sanani heihin. Kirjoitan ne heidän sydämensä tauluihin. Se on Minun perheeni, Jeesuksen Kristuksen Ruumiin perhe; perhe. Ja tämän oven kautta te tulette sisään, ette metodistien, baptistien tai helluntailaisten ovesta, vaan siitä ovesta, johon Minä laitan Nimeni.” Se ei ole metodisti. Jumalan nimi ei ole metodisti. Jumalan nimi ei ole helluntailainen. Jumalan nimi ei ole baptisti. Jumalan nimi ei ole katolinen. Pysykää sitten poissa noista ovista. Näettekö? Näettekö? Näetkö?

230      ”Mutta paikassa, johon Minä valitsen laittaa Nimeni.” Raamatussa ei ole toista paikkaa, johon Jumala olisi koskaan laittanut Nimeänsä, ainoastaan Jeesukseen Kristukseen, sillä Hän on Jumalan Poika, joka ottaa Jumalan Nimen ja Jumalan inhimillisen Nimen. ”Eikä taivaan alla ole annettu toista nimeä, jonka kautta te pelastuisitte.” En välitä, metodisti, baptisti, presbyteerinen, katekismus tai mitä ikinä haluatte tehdä; vain Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta, jonka edessä jokainen polvi kumartuu ja jokainen kieli tunnustaa, että Hän on Herra. Näin te tulette sisään.

231      Ja jos teidät on vain kastettu vedessä oikein-oikealla tavalla ja sitten kiellätte Sanan, silloin olette avioton; syntymänne ei ollut oikea. Väitätte, että silloin uskoitte Häneen, ja te kiellätte Hänet.

232      Miten voisin kieltää perheeni? Miten voisin kieltää Charles Branhamin olevan isäni? Verikoe ovella osoittaa sen. Aivan.

233      Toimintani ja Jumalan Sanan vahvistus elämässäni osoittaa, olenko Jumalan lapsi vai en. Tuossa on Jumalan ainoa paikka. Näettekö sen? Ainoa paikka, jossa Jumala ottaa vastaan uhrinne (en välitä siitä, kuinka vilpitön olette), on Kristuksessa.

234      Ja muistakaa… Sanotte: ”No, minä uskoin; minäkin tulen sisään.” Muistakaa, että Raamattu sanoo… Sanotte: ”No, Raamattu sanoi: ’Jokainen, joka uskoo, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, on pelastettu, pelastuu’.”

235      Niin siinä sanotaan, mutta muistakaa, että myös on kirjoitettu, myös on kirjoitettu: ”Kukaan ei voi kutsua Jeesusta Kristukseksi, paitsi Pyhässä Hengessä.” Näettekö? Voitte sanoa ”Hän on”, mutta Hän ei ole, ennen kuin Pyhä Henki itse, joka antaa Sanalle elämän, todistaa sen vahvistamalla, että olette Jumalan poika. Näin sanoo Kirjoitukset.

236      ”Paikka, jonne olen valinnut asettaa Nimeni”. Te ette saa palvoa missään muussa portissa, vaan siinä portissa, johon minä panen Nimeni; silloin minä otan teidät vastaan, te kuulutte perheeseeni.”

237      Nyt Jumalan perhe tottelee perheen Isän määräystä. ”Ja hän on Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala, iankaikkinen Isä, ja hänen valtakunnalleen ja vallalleen ei tule loppua, hallintavalta on oleva hänen hartioillaan.” Ja koska Hän on Hallitsija, Kuningas, Immanuel, Ensimmäinen, Viimeinen, Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala, iankaikkinen Isä, jokainen Hänen lapsistaan tottelee jokaista Sanaa käskystä, koska he ovat osa Häntä.

238      Me elämme kodissamme niin kuin Branhamit elävät. Te asutte kodissanne, Jonesit, niin kuin Jonesit elävät.

239      Ja Jumalan Kodissa me elämme Jumalan Sanan mukaisesti, ja jokaisen Jumalan suusta lähtevän Sanan mukaisesti; ja jos on muita, huijareita, me emme kuuntele heitä. Näettekö? ”Teidän on syötävä happamatonta leipää, joka seurakuntajaksossa, niin kuin Minä annan Sitä teille.” Mutta älkää yrittäkö palata ja ruiskuttaa sitä Tähän, koska se on tullut varteen. ”Ottakaa uhrin luut ja muut uhrin tähteet ja polttakaa ne.” Mennyt, seurakuntajakso kuoli, meni pois; olemme nyt toisessa. Aamen!

240      ”Paikka, jonka Minä valitsen asettaakseni Nimeni sinne.” Voi sentään! Ensimmäinen Korinttilaiskirje 12.

241      Huomatkaa, Efesolaiskirje 4:30.

…älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity.

…seuraavaan…(seuraavaan herätykseen?)…lunastuksenne päivään asti.

…älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity

…lunastuksenne päivään asti.

242      Huomaa nyt. Sovelletaanpa tätä Raamatun oppituntiimme. Sitten meidän on parasta lähteä; luulen, että väsytän ihmiset. Näettekö? [Joku sanoo: ”Etkä väsytä, veli Branham.”] Katsokaa, ihmiset nousevat ylös ja menevät kotiin, joten heillä on – heillä on päivällinen valmiina ja joku, jonka he haluavat tavata. He eivät odottaneet tulevansa tänne kuuntelemaan koko päivää. Näettekö? Mutta tiedättehän…

243       [Veli Ben Bryant sanoi jotakin – toim.] Ben, minun pitäisi työskennellä sinun kanssasi! Ole siunattu! Kiitos, veli Ben. Rakastan sinua, veli Ben.

244      Jos tietäisitte, mitä tuo poika on kärsinyt meidän puolestamme tuossa sodassa; hänet on ammuttu palasiksi ja räjäytetty ja kaikkea muuta. Hän on kokenut kaikenlaista, mutta Jumala on siunannut häntä. Hän pysyi uskollisena. Hänen vaimonsa jätti hänet, karkasi ja meni uudelleen naimisiin ja vei hänen lapsensa. Voi, en voi ajatella sitä.

245      Mutta joka tapauksessa, Jumala siunatkoon sinua, Ben.

246      Hän makaa juuri nyt täynnä sirpaleita, jotka painavat hänen hermojaan ja kaikkea muuta. Teidän on tiedettävä asioiden taustat. Jumala siunatkoon tuota poikaa. Niin.

…jolla teidät on sinetöity lunastuksenne päivään asti.

247      Ilmoitus! Tämä saattaa hieman nipistää, mutta huomatkaa. Älkää suuttuko minulle. Muistakaa vain.

248      Kun Israel kerran katsoi tuota ovea, jossa oli tuo veri ovessa, nimi (veri, elämä), ja astui sisään tuon veren alle, he eivät enää koskaan menneet ulos, ennen kuin he lähtivät Egyptistä.

…älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, jonka kautta te menette sisään ettekä enää lähde ulos siihen päivään asti, jona teidät lunastetaan ulos.

249      Raamattu on aina oikeassa. Hän laittaa Sanat sinne, teidän on asetettava ne sinne, minne Ne kuuluvat, jotta Ne muodostavat koko lunastuksen kuvan. Näettekö? Näettekö?

…älkää tehkö murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity lunastukseenne asti. (Kunnes teidät lunastetaan.)

250      Sinut on sinetöity sinne, olet veren alla. Et pääse enää ulos. Ja mikä sinä sitten olet? Jumalan poika Jumalan perheessä, Pyhän Hengen sinetöimänä. Paholainen ei voisi saada sinua kiinni, vaikka hänen olisi pakko, sillä olet kuollut, vanha aviomies osasi on kuollut, ja sinut on haudattu, ja elämäsi on kätketty Jumalaan Kristuksen kautta ja sinetöity Pyhällä Hengellä. Näettekö? Miten hän voisi saada teidät kiinni? Kuinka pääset ulos? Sinä olet siellä! Kunnia! Jätän sen nyt sikseen; vain tarpeeksi, jotta tiedätte, mistä puhun.

251      Sitten uusi luomus, ei kirkkokuntaan vaan Sanaan. Olette Sanan luomus. Koska peruskivi on laskettu teihin jo ennen maailman perustamista, teidät on ennalta määrätty Jumalan pojiksi ja tyttäriksi.

252      Ja tämän päälle tulee kivi toisensa jälkeen, jokaisena aikakautena, vahvistamaan sen Sanan, joka on tulossa, aivan kuten Jeesus teki aikakaudellaan, joka on kaiken Huippukivi. Hänessä perustettiin jokainen aikakausi. Jeesuksessa oli Mooses. Jeesuksessa oli Daavid. Jeesuksessa olivat profeetat. Onko näin? Katsokaa Joosefia, hänet myytiin lähes kolmellakymmenellä hopearahalla, hänet heitettiin vankilaan, hänen piti olla kuollut, hänet otettiin pois, hän meni ja tuli faraon oikealle puolelle. Katsokaa, Jeesus oli… Joosef oli Jeesuksessa.

253      Ja kun Hän tuli, Hän oli kuninkaiden, profeettojen (halleluja), jumaluuden täyteys, joka oli ruumiillisesti Hänessä. Hän tuli lunastaakseen sieltä Morsiamen, Mestariteoksen. Mestariteos, joka sanoo Saatanalle, että…

254      Kun hän sanoo: ”Ihmeiden aika on ohi. Näitä asioita, joista puhutte, ei ole olemassa.”

255      ”Mene taakseni, Saatana.” ”Mene taakseni, Saatana.” Näettekö? Mestariteos seisoo ja vartioi.

256      Jonain hetkenä Huippukivi palaa, kaiken pää, ja ottaa Morsiamen luokseen; nainen on otettu miehestä, osa miehestä. Kaikki… miehen geenit ovat naisessa, se, mikä tekee naisen. Ja samalla tavalla Jumalan Sana on Seurakunnassa, mikä tekee Seurakunnasta Morsiamen. Ei mikään kirkkokunta, se on paholaisesta, jokainen niistä. En kutsu ihmisiä siellä sellaisiksi; he ovat köyhiä petettyjä ihmisiä, kuten Jeesus sanoi: ”Sokeat johtavat sokeita.” Ja Hän ei voinut kutsua heitä ulos.

257      Ja he sanoivat: ”Sinähän olet aviorikoksesta syntynyt! Kuka sanoo sinulle, siellä, on tullut luoksesi? Mikä koulu, mikä seminaari tunnistaa sinut?” Sanoivat: ”Meillä on Mooses. Me tiedämme…”

258      Hän sanoi: ”Jos olisitte tunteneet Mooseksen, olisitte tunteneet Minut.”

259      Koska Mooses kirjoitti Hänestä neljässä kirjassaan: ”Herra, teidän Jumalanne, herättää Sanan Antajan tai profeetan, joka on minun kaltaiseni, ja joka ei kuuntele tuota Profeettaa, se hävitetään kansasta.” Siinä kaikki. Ja mikä Hän on? Sana. Ja mikä Se on? Älkää jättäkö yhtään hapatetta jäljelle… Älkää vain laittako mitään hapatetta sen sekaan. Älkää lisätkö mitään uskontunnustusta, mitään kirkkokuntaa, sillä se on saastunut juuri siinä, teidän uhrinne on mennyttä.

260      Kiirehditään nyt, nopeasti, jotta voitte mennä syömään.

261      Huomio! Nyt olet siis Jumalan poika, Jumalan huoneessa, olet osa Jumalan taloutta. Room. 8:1: ”Niin ei siis ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa.” Sillä he ovat kuolleet maailmalle, elävät Hänessä, ja elävät tässä nykyhetkessä ja tekevät sen Sanan, jonka mukaan Jumala on käyttänyt heitä, tai ennalta määrännyt heidät, asettamalla heidän nimensä tähän Morsiuskirjaan. Ja kun Vedet tulevat tuohon siemeneen, joka on sydämessä, se nostaa sen Kristuksen Morsiameksi. Voi sentään! Niin täydellistä kuin se vain voi olla. Jokaisena aikakautena se on ollut niin.

262      Luterilaiset nostivat sen vanhurskauttamisessa, jaloissa; Wesley pyhityksessä. Helluntailaiset käsissä, töissä ja teoissa ja niin edelleen, heidän täytyi olla kalvinisteja… tai heidän täytyi olla arministeja, heidän täytyi olla legalisteja. Mutta nyt tulemme päähän, Huippukiveen. ”Armo! Armo!” huudettiin.

263      Mitä Huippukivi huusi? ”Armo! Armo!” Siirtynyt kuolemasta ja uskontunnustuksesta elävän Jumalan elävään Sanaan. Jumalan ainut säädetty suunnitelma aikakaudelleen, Hänen poikansa Sanan aikakaudella Hengen elävöittämänä kuin kipinä, joka on sytytetty pois jostakin, jotta se tulisi eläväksi; ja istuvat nyt taivaallisissa paikoissa (preesensissä), jo elävinä ja jokaisen Sanan lupauksen alaisina. Minkä se sitten saa aikaan? Te, jotka olette osa Jumalan geeniä, osa Sanaa, muut ovat osa Jumalan Sanaa, jotka istuvat yhdessä, ilmentävät koko Kristuksen ruumista, koska teidän keskuudessanne ei ole hapatusta. (Näetkö, mistä Hän puhuu, veli Brown?) Teidän keskuudessanne ei ole hapatetta, vain Sana yksin, istutte taivaallisissa paikoissa, siinä ovessa, johon Hän pani Nimensä: Kristuksessa Jeesuksessa.

264      Ei mitään hapatetta teidän keskuudessanne, jonka kautta koko jumaluuden täyteys on ruumiillisesti teidän keskuudessanne. Se ei onnistunut Lutherin aikana, se ei onnistunut Wesleyn aikana, se ei onnistunut helluntaiaikana; mutta sinä päivänä, jolloin Ihmisen Poika tulee ilmi, paljastuu, tuodaan Seurakunta takaisin yhteen Jumalan koko Jumaluuden kanssa kansansa keskellä, näytetään samoja näkyviä merkkejä, ilmoittaen itsensä, niin kuin Hän teki alussa, kun Hän ilmestyi maan päällä Profeetta-Jumalan muodossa. Oi! Kunnia! Se on luvattu Malakia 4:ssä, se on luvattu muissakin kirjoituksissa. Missä te palvotte? Jumalan temppelissä, istumassa (preesensissä).

265      Katsotaanpa nyt nopeasti, ja jatketaan sitten… Kymmenen minuutin kuluttua lähdemme, jos Herra suo.

266      Katsokaamme nyt joitakin, jotka on elävöitetty tähän Jumalan temppeliin, heidän aikakautenansa

267      Hanok! (Kymmenen minuutin kuluttua me lähdemme, jos vain jaksatte kärsiä niin kauan.) Katsokaa, Hanok oli aikakautensa elävä Jumalan Sana, hän oli profeetta.

268      Profeetta on Jumalan heijastin. Kuinka moni tietää sen? Heijastin ei heijasta itseään, heijastin ei ole itse heijastus. Heijastimeen on osuttava jotain, jotta se heijastuisi. Profeetta on siis Jumalan valittu astia, joka ei voi heijastaa itse mitään, vaan hän on suorassa linjassa tuon heijastuksen, Jumalan, kanssa heijastaakseen Kristuksen, Sanan, kuvaa. Katsokaa, mikään muu ei voi tehdä sitä. Te olette heijastaja, siksi profeetan oli syötävä kirja. Se oli syynä siihen, miksi hänen täytyi syödä kirjakäärö. Hänen oli heijastettava tuota Sanaa tuolle aikakaudelle. Ymmärrätkö?

269      Huomaa Hanok, Jumalan täydellinen heijastajan esikuva. Kun Jumala oli valmis hänen kanssaan, Hän vain muutti hänet, otti hänet ylös. Mekaniikka, jota hän oli heijastanut, muuttui dynamiikaksi Hengen kanssa ja otti hänet ylös.

270      Sama tapahtui Elian päivinä. Elia, jopa hänen luuytimiään myöten, oli tuo heijastus… Jumalan heijastin hänen ruumiissaan, jossa Jumalan Sana tuli ilmi. He panivat kuolleen miehen sen päälle, ja hän heräsi jälleen henkiin. Me olemme hänen lihaansa ja luutaan, niin kauan kuin olemme Kristuksen Morsian. Uskotteko te sen? Uskotko sen? Hän kuoli puolestamme, ja me kuolimme itsellemme ja meidät on haudattu Hänen Nimessään, jotta me ”emme enää olisi maailmasta, vaan Hänessä”, minkä vuoksi myös taivaassa oleva perhe on nimetty Jeesuksen Kristuksen mukaan. Se on Ef. 1:21. Molempien Taivaan… perhe Taivaassa. Mikä on Taivaan perheen nimi? Jeesus. Mikä on maanpäällisen perheen nimi? No, se on Jumalan talo, jossa Veri on. Eikö niin? Se on ovi, se on portti, se on paikka, johon Hän pani Nimensä, ja Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme. Se on Sana, joka heijastaa ja sytyttää sen ajan, jossa elätte. Sellainen Hän oli, sellainen oli Mooses, sellainen oli Jaakob, sellaisia olivat kaikki muutkin, he sytyttivät tuon Jumalan Sanan, heijastimen, jossa Jumala heijasti itseään. Ja tulkaa tuohon täydelliseen Jumalan kuvaan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Mestariteokseen, jota lyötiin, jotta Hän voisi ottaa heidät muutkin Morsiameksi, jotka olivat heijastajia.

271      Mooses oli Hänessä. Joosua oli Hänessä. Ja jos sinä olet Hänessä, olit Hänessä ennen maailman perustamista, Jumalan perheessä; kärsit Hänen kanssaan, kuolit Hänen kanssaan, menit ristille Hänen kanssaan, nousit ylös Hänen kanssaan; ja nyt olet edelleen Hänen kanssaan, istumassa taivaallisissa paikoissa, heijastaen aikakauden Sanomaa maailmalle, maailman Valoa. ”Te olette maailman valkeus”, mutta jos se on piilotettu kirkkokunnan vakan alle, miten he voivat nähdä sen? Perinteillänne teette Valosta vaikutuksettoman! Yrittämällä… Te kirkkokuntien edustajat yritätte pitää Valon poissa kirkostanne; te ette mene sisään ettekä anna muidenkaan mennä. Aamen.

272      Lopettakaamme tähän. Hyvänen aika, minulla on tässä liikaa. Voisimme jatkaa… Voi sentään! Viisi minuuttia aikaa.

273      Näettekö, kuka on ovella? Mihin Jumala pani Nimensä? Jeesukseen. Miten pääset Hänen nimeensä? Miten pääset sinne? Tulemalla kastetuksi sinne! Miten? Vedellä? Hengellä! ”Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.” Se on Pyhän Hengen kaste.

274      Vesikaste vain asetti sinut yhteyteen ihmisten kanssa, jolloin tunnustit, että olet ottanut Kristuksen vastaan. Se on totuus. Mutta kyseessä on Hengen kaste. Voin lausua Jeesuksen Nimeä ylitsesi ja kastaa sinut, mutta se ei saa sitä aikaan.

275      Mutta kun kerran tuo Pyhä Henki todella… aito Sana tulee sinuun (Sana, Jeesus), silloin, veli, silloin Sanoma ei ole sinulle mikään salaisuus; sinä tiedät sen, veli, se on kaikki kirkkaana edessäsi. Halleluja! Ylistetty olkoon Jumala! Aamen!

Rakastan Häntä, rakastan Häntä,
koska Hän ensin rakasti minua
ja osti minun pelastukseni….

Rakas Jumala, rukoilen, että parannat nämä ihmiset, Herra, ja teet jokaisen heistä terveeksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

276      Oi! Rakkaus! Oi!

Siitä lähtien, kun uskon kautta näin tuon virran
Sinun virtaavat haavasi, (tuosta Mestariteoksesta).
Lunastava rakkaus on ollut teemani,

277      Kuinka voitte…Jumala on Rakkaus. ”Joka rakastaa, on Jumalasta”, jumalallinen, pyhä rakkaus, ei likainen rakkaus; puhdas, puhdas, pyhä rakkaus, Jumalan Sanan rakkaus. ”Sinun lakisi minä olen kätkenyt sydämeeni, etten tekisi syntiä Sinua vastaan.” Voi voi, tuo Daavidin huuto. Eikö Hän olekin ihmeellinen? Ettekö te rakasta Häntä?

278      Nyt on tie, puhdas, pyhä tie, ainoa kohtaamispaikka, jossa Jumala kohtaa teidät. Ei siksi, että sanotte: ”Jumala, olen hyvä metodisti. Olen hyvä baptisti. Olen hyvä helluntailainen.” Ei! Koska olette Jeesuksessa, Sanassa, siinä Sanan osassa, joka on ilmoitettu tänä päivänä, tämän päivän Sanomassa; ei Lutherin, Wesleyn, helluntailaisten, vaan teidän Jeesuksenne, heijastuksenne, joka on ilmestynyt tähän. Ette voi palata siihen, se on hapatuksen lisäämistä pyhään leipäänne, sillä ”…ihminen elää jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta, oikeaan aikaan.”.

279      Oi tule, Herra Jeesus, suuri Huippukivi. Katsokaa tuolla makaa, niiden luterilaisten tomu, jotka kuolivat tuolla marttyyrikuoleman alla; katsokaa noita metodisteja.

280      Nuo helluntailaiset ja niin edelleen, jotka tulevat nyt esiin, se alkuperäinen vehnä, joka tulee esiin.

281      Te Jumalan Seurakunnat menitte ja järjestäytyitte, kun juuri siihen, mistä Jumala toi teidät pois, te käännyitte takaisin kuin siat rapakkoonsa.

282      Te Ykseys, Yhdistyneet, vanha J.C. … Jeesuksen Kristuksen Helluntaiseurakunnat. Yksi värillisten puolesta, ja erositte toisistanne rotuerottelun takia. Te, jotka teitte niin, ja yhdistyitte sitten ja kutsuitte sitä ” Yhdistyneet” . Ja sitten organisoiduitte ja kiistelitte Assembliesin kanssa: ”Kuin koira kääntyy oksennukseensa.” Jos oksennus sai koiran sairaaksi alun perin, eikö se sairastu uudelleen? Vaihtakaa ruokavalionne kirkkokunnasta Sanaan ja eläkää Kristuksen kanssa. Hävetkää!

Minulla on Isä tuolla, minulla on Isä tuolla, minulla on Isä tuolla, minulla on Isä tuolla, toisella rannalla.

Jonain kirkkaana päivänä menen tapaamaan Häntä, Jonain kirkkaana päivänä…menen tapaamaan Häntä, Jonain kirkkaana päivänä menen tapaamaan Häntä, toisella rannalla.

Minulla on Isä tuolla,
Minulla on Isä tuolla,
Minulla on Isä tuolla,
Toisella rannalla.

Jonain kirkkaana päivänä menen tapaamaan häntä,
Jonain kirkkaana päivänä… menen tapaamaan Häntä,
Jonain kirkkaana päivänä menen tapaamaan häntä,
Toisella rannalla.

Oi, eikö se olisikin onnellinen tapaaminen,
Eikö se olekin… (Sana menee Sanan luo!) tapaaminen,
(Kun morsian nousee ylös, Sana sanalta.)...onnellinen… tapaaminen,
Toisella rannalla.

Voi, se kirkas päivä voi olla huomenna,
Se kirkas päivä voi olla huomenna,
Tuo kirkas päivä voi olla huomenna,
Toisella rannalla.

283      Sanotte: ”Tarkoitatko sitä, Veli Branham?”

284      Kyllä, sir! Kun tuon aikakauden luterilaiset, oman aikakautensa Wesleyt, oman aikakautensa helluntailaiset (oikeat, eivät kirkkokunnalliset); helluntailaiset, se, joka lisäsi hapatetta (heidän kirkkokuntansa), kuoli. Mutta tämä tosi Sana liikkuu eteenpäin, näettekö. Aivan kuten Jeesus sanoi: ”Sinä päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä ja Isä on Minussa, ja Minä teissä ja te Minussa.” Se kaikki on Sanaa!

Voi, eikö se olekin iloinen tapaaminen…(kun Hänen poikansa kokoontuvat hänen portilleen)
…iloinen tapaaminen,
Eikö se olekin onnellinen tapaaminen,
Toisella rannalla.

285      Nyt, seurakunta, opetamme nyt. Mutta muistakaa, kun lähdette täältä, alkakaa nyt siirtymään pois kuoresta; menkää jyvään, mutta pysykää Pojan Läsnäolossa. Älkää lisätkö siihen, mitä olen sanonut; älkää ottako pois siitä, mitä olen sanonut. Koska puhun totuuden niin pitkälle kuin tiedän Sen, niin kuin Isä on sen minulle antanut. Näettekö? Älkää lisätkö siihen mitään, sanokaa vain, mitä sanoin.

286      Asia on niin, että käskekää ihmisten tulla etsimään Herraa Jeesusta. Ja sitten te itse olette Hänen Läsnäolossaan ja rakastatte Häntä: ”Oi Herra Jeesus, Jumalan Poika, minä rakastan Sinua. Pehmennä sydämeni, Herra. Ota pois kaikki saastaisuus ja maailman rakkaus, ja anna minun elää pyhästi tässä nykyisessä maailmassa Sinun edessäsi.”

287      Kumarretaan päämme rukoukseen. Katsotaanpa, onko meillä ketään, joka on valittu päästämään meidät pois rukouksessa? Tai sitten minä. Olkaa todella kunnioittavia.

288      Rakas Jumala, kiitämme Sinua siitä, että olemme saaneet hengellisen ravintomme. Kiitämme Sinua, Herra, että Sanan vitamiinista kasvaa Jumalan poikia. Se ei vaikuta mihinkään muunlaisiin luonteisiin, ainoastaan Jumalan poikiin ja tyttäriin. Niinpä me kiitämme Sinua siitä. Ja me rukoilemme, Jumala, että me hyötyisimme siitä, emmekä vain kiittäisi Sinua. Kiitämme Sinua siitä, mutta käyttäkäämme sen voimaa yrittäessämme (rakkauden avulla) saada ihmisiä uskomaan Jumalaan; eksyksissä olevia, syntisiä, naisia, miehiä, poikia, tyttöjä, tänä aikana.

289      Kun näemme, Herra, että henkinen ilmapiiri, hermostollinen aikakausi, jossa ihmiset elävät, saa heidät pois tolaltaan; se täyttää tarkalleen sen, mitä Kirjoitukset sanoivat ja lupasivat, että suuria kammottavia asioita tulisi maan päälle; kuin heinäsirkkoja vainoamaan naisia, jotka leikkaavat hiuksensa, ja heillä on pitkät hiukset kuin naisilla. Ja erilaisia kammottavia näkyjä, joita he voivat nähdä, Herra, tuossa mielenterveydellisessä, harhaisessa tilassa, jossa he ovat, ja sitten huutavat kallioiden ja vuorten perään. Naisia, jotka ovat koirien ja kissojen äitejä, eivätkä kasvata lapsia kunnioittaakseen Sinua. Ne, joille Sinä annoit lapsia ja jotka synnyttivät heidät, päästävät heidät kaduille tekemään, mitä he haluavat. Ei ihme, että Sinä sanoit, Herra, kun olit menossa ristille: ” Silloin he alkavat huutamaan, että kalliot ja vuoret lankeaisivat heidän päälleen.”

290      Näemme kaikkien muiden asioiden liikkuvan aivan tähän aikaan asti. Me näemme, että Kirjoitukset tulevat vahvistetuiksi, todistetuiksi. Ja aivan kuten me näemme Sen, Herra, Sinut omilla silmillämme (tulevan ilmi), jonain päivänä tulee tapahtumaan Ylöstempaus ja me näemme tuon Sanan ilmenemisen: ”Sillä Ihmisen Poika on tuleva kirkkauden pilvissä, Hänen pyhät enkelinsä mukanaan, ja meidät temmataan ylös kohtaamaan Häntä taivaassa.” Se tapahtuu sitten… Me kuulemme siitä nyt, silloin me tulemme näkemään sen omin silmin.

291      Löydettäköön meidät Hänessä, Herrassa, ainoassa säädetyssä paikassa. Ja Hän on uhri. Me tuomme Hänet, josta olemme kuulleet, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan huoneeseen Pyhän Hengen kasteen kautta, Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Ja siellä meidän Uhrimme hyväksytään ja meidät tuodaan perheeseen, sillä vaikka olimme eksyksissä maailmassa, meidät oli määrätty Jumalan pojiksi ja tyttäriksi jo ennen maailman perustamista. Kiitos siitä, Isä. Voi, kuinka kukaan voisi koskaan kääntyä takaisin jostain sellaisesta, kun on löytänyt Totuuden, että Jumala oli valinnut heidät maailmasta? Sinä päivänä, jolloin minut pelastettiin, miljoonat joutuivat kadotukseen.

292      Oi kuoleva Karitsa, kuinka voin koskaan kiittää Sinua? Kuinka sydämeni voi koskaan olla riittävän kunnioittava Sinun edessäsi? Auta minua, rakas Jumala, elämään totuudellisesti. Auta kansaani elämään totuudellisesti. Rukoilen heidän puolestaan, Herra, jokaisen puolesta, että Sinä, Jumala, jotenkin, en… en tietäisi miten… en tiedä miten, vain miten pyytää, Herra; ja ehkä en edes pyydä sitä oikealla tavalla. Mutta anna anteeksi tietämättömyyteni, Herra, ja katso vain sydäntäni. Rukoilen, ettei yksikään heistä joudu kadotukseen, ei yksikään heistä, Isä. Vaadin heitä, jokaista, Sinulle. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Minä rakastan Häntä, minä…

Ja jos rakastatte Häntä, rakastakaa toisianne. Kätelkää toisianne.

65-1128E LUMIVALKOISEN KYYHKYSEN SIIVIN (On The Wings Of A Snow-White Dove), Shreveport, Louisiana, USA, 28.11.1965

FIN

65-1128E LUMIVALKOISEN KYYHKYSEN SIIVIN
(On The Wings Of A Snow-White Dove)
Shreveport, Louisiana, USA, 28.11.1965

Kumartakaamme päämme.

1             Rakas Herra, me kiitämme Sinua tänä iltana Herran Jeesuksen tulemisen lupauksesta, jossa me tapaamme suuressa kokouksessa, jossa se ei koskaan lopu, iloiten ja laulaen, kun me ylistämme Sinua tulevien loputtomien aikojen kautta. Pyydämme siunaustasi tämän illan kokoukselle. Pyydämme siunaustasi tälle tabernaakkelille, sen henkilökunnalle, sen pastoreille, sen työtovereille, apulaispastoreille ja kaikille.

2             Pyydämme sinua, Herra, siunaamaan näitä, jotka ovat tulleet monien kilometrien päästä osallistuakseen kokoukseen, laske armollinen kätesi heidän päälleen, kun he palaavat koteihinsa. Suo se, Herra. Anna meidän kokoontua palvomaan vielä monta kertaa yhdessä tässä paikassa, jota kutsutaan Jumalan huoneeksi. Herra, siunaa niitä, jotka ovat tänään puhelimen välityksellä mukana. Löytäköön jokainen pelastumaton ihminen tänä iltana Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen; paranna kaikki sairaat ja kärsivät, Isä, palvelijasi ilmoittautuu palvelukseen Jeesuksen nimessä. Aamen!

3             Herra siunatkoon teitä kaikkia. Olen niin iloinen saadessani olla täällä tänä iltana. Tulin juuri sisään, kun veli Ernie lauloi laulunsa Kyyhkysen siivillä viimeistä osaa. Todella kaunis runo, todella kaunis, ja tiedän, että se on ajankohtainen. Joten nyt olemme hyvin kiitollisia.

4             Ja kaikille teille, jotka olette kytkeytyneet tänä iltana eri puolilla maata, toivon, että olisitte täällä nähdäksenne tämän odotuksen, odotuksen ihmisten kasvoilla, kun he ovat ahtautuneet rakennukseen tänä iltana; heillä on hienoa aikaa.

5             Haluamme kiittää veli Jack Moorea ja sisar Moorea ja veli Nolania, veli Boutlierea, veli Brownia, kaikkia näitä työtovereita täällä, koko tabernaakkelia, koko henkilökuntaa siitä, että kutsuitte meidät takaisin.

6             Se oli… todella… eräänlainen… ei voisi sanoa sattuma, se oli yksinkertaisesti vain Jumalan käsi, joka teki sen. Täällä on eräs veli, joka näki unta jokin aika sitten tästä tapahtumasta, sanoi, että ”seisoin valkoisissa housuissa, intiaanimokkasiineissa”. Ja juuri sillä tavalla seisoin, kun soitin veli Jackille koskien tätä kokousta täällä, juuri niin, (Carsonissa, Coloradossa) intiaanimokkasiineissa ja valkoiset levi-housut jalassa; veli Leo, jos kuuntelet, olin juuri tapaamassa sinua hetken päästä. Silloin kokous sai alkunsa, juuri siellä.

7             Nyt on sunnuntai-ilta; tiedän, että monet teistä ajavat tänä yönä koko yön kotiin, jotkut teistä ajavat aamulla. Minulla on kahden päivän ajomatka edessäni. Ja niinpä me… me emme pidättele teitä kovin kauan. Olen yrittänyt tehdä tästä illasta vanhanaikaisen illan, illan, jolloin veli Brown ja veli Jack ja kaikki me, jotka rukoilimme sairaiden puolesta vuosia sitten, rukoilisimme sairaiden puolesta samalla tavalla kuin silloin.

8             Nyt, kuuletteko minua takana? Alennan jatkuvasti näitä mikrofoneja, koska olen käheä.

9             Ja niinpä haluan … Vain pieni asia, tällainen pieni tapaus on tapahtunut. Minulle kerrottiin jokin aika sitten, että oli eräs veli, ehkä täällä kokouksessa tänä iltana, joka oli juuri tullut pois kirkkokunnasta; hän oli tullut Shreveportiin ja halusi kuulla Sanomasta. Ja hän eksyi, hän ei tiennyt, missä oli, joten hän meni keskustaan. Hän näki ihmisiä kokoontuneena ja kysyi: ”Täälläkö Billy Branham aikoo saarnata?” 

10         Hän sanoi: ”Ei, täällä Billy Graham saarnaa elokuvan välityksellä”.

11         Hän sanoi: ”No, olen pahoillani, olen väärässä paikassa.” 

12         Hän sanoi, että hän tuli ylös ja sanoi: ”Minne minä nyt voin mennä, Herra?”. Hän lähti kävelemään tätä pääkatua pitkin. En tiedä, mikä se on, mutta täällä päässä on iso kirkko. Texas katu. Ja siellä oli iso valkoinen risti kirkon päällä. Herra sanoi hänelle: ”Jatka vain kävelemistä.” Hän sanoi… kun hän pääsi sinne, siellä oli… Hän sanoi: ”No, tässä sen täytyy olla, täällä on paljon autoja.” Ja sanoi: ”Morsian ja sulhanen kävelivät ulos kirkosta.” Se oli eilen illalla, siellä oli häät, näin sen tulevan ulos. Herra sanoi: ”Nyt, niin se on. Te tulette ulos kirkkokunnasta astuaksenne Morsiameen, mennäksenne Sulhasen kanssa.” Näettekö? Näettekö?

13         Huomautin vaimolleni kadulla kulkiessani, kuinka kuu ja tähti olivat aivan tuon ristin yläpuolella, kun menimme sitä kohti. Luulen, että kiinnitän huomiota tällaisiin pieniin asioihin, jotka ehkä tavallaan vahvistavat uskoani Jumalaan ja palvelustehtävääni.

14         Ajattelin tänä iltana Tucsonissa, että Victor Le Doux, hän oli ranskalainen… hän on aito ranskalainen. Taisin kertoa teille toissapäivänä, että kun olin lopettanut puhumiseni, jossa yritin erottaa kirkkokunnallisuuden aidosta kristillisyydestä… Ja eräs mies piti minulle… tavallaan lyhyen puheen siitä, kuuluisasta kirkkokunnallisesta helluntaiseurakunnasta.

15         Danny Henry, joka oli kai jonkun filmitähden serkku tai jotain, ja hän oli baptisti, juoksi lavalle, syleili minua ja sanoi: ”Veli Branham, toivottavasti tämä ei kuulosta pyhäinhäväistykseltä, mutta tuo voisi olla Ilmestyskirjan 23. luku.”  Ja kun hän alkoi sanoa jotain muuta, hän alkoi puhua kielillä.

16         Ja tämä, kolme ranskalaista… Eräs ranskalainen nainen (iso, roteva nainen, tummaihoinen, Louisianasta, hän saattaa istua täällä tänä iltana) kirjoitti paperille, mitä hän sanoi. Sitten Victor Le Doux, sananpalvelija, kirjoitti saman asian ylös; ja he vertasivat muistiinpanojaan, tai aikoivat. Eräs vaaleahiuksinen mies (sellainen vaaleatukkainen), joka seisoi kaukana takana, aivan takana, käveli ylös ja halusi nähdä nuo muistiinpanot. Hän oli YK:n ranskan kielen tulkki. Ja kaikki kolme muistiinpanoa olivat samanlaisia.

17         Ja siinä luki näin:

Sinä valitsit tämän vaikeamman tien… Sinä valitsit sen, sinä otit… valitsit sen omasta tahdostasi.

Tietysti me tiedämme sen. Mooseksen oli tehtävä valintansa.

Siinä sanottiin:

Tämä on tarkka ja oikea tie, koska se on MINUN TIENI. Ja minkä… minkä loistavan päätöksen sinä oletkaan tehnyt!

Siinä sanottiin:

Tämän vuoksi sinua odottaa suuri osa taivaasta.

Ja tämä itsessään on se, mikä tekee ja saa aikaan valtavan voiton Jumalallisessa Rakkaudessa.

18         Kaikki kolme olivat samanlaisia. Luulin, että minulla oli se Raamattuni välissä tänä iltana (katsoin sinne, mutta en löytänyt), sen alkuperäistä kopiota.

19         Danny Henry ei tiedä… kuten en minäkään, hän tuskin osaa hyvää englantia, saati sitten ranskaa. Jos huomaatte tuossa, se on kuten ranskan kielessä, he laittavat verbin ennen adverbia. Ja kaikkien kolmen tulkinta oli täsmälleen samanlainen.

20         Danny Henry, jokin aika sitten hän teki… Danny saattaa olla kuulolla tänä iltana. Victor Le Doux ehkä on, koska käsittääkseni hän on Tucsonissa. Ja te ihmiset Tucsonissa seurakunnassa, tabernaakkelissa, Tucsonin tabernaakkelissa, jossa veli Green on pastorina; veli Victor Le Doux on käsittääkseni telttakokouksessa aivan Park Avenuen juurella, jossa se yhtyy valtatie 80:een, kun tulette tästä suunnasta. Ja jos olette siellä huomeniltana ja sitä seuraavana iltana, milloin hän on siellä, menkää kuuntelemaan häntä, ja Danny voi olla hänen kanssaan. Ja voi olla, että he kuuntelevat tänä iltana tabernaakkelista, en tiedä.

21         Danny meni Jerusalemiin heti sen jälkeen ja sanoi, että hän makasi siellä haudassa laudan päällä… kivilaudan päällä, jonka päällä Jeesus makasi, ruumiina juuri ennen Hänen ylösnousemustaan. Ja hän sanoi, että yhtäkkiä tulin hänen mieleensä; ja hän sanoi, että hän juoksi ulos, alkoi itkeä ja käveli ulos. Ja hänet ohjattiin… Hän on mies, joka tekee asioita kivistä; käsittelee kiviä, tarkoitin. Hän sanoi menneensä sinne, missä ristin sanottiin olleen, ja hän vain pudotti… löi irti pienen kivenpalan, joka oli noin… noin tuuman kokoinen tai jotain; laittoi sen taskuunsa ja oli vaikuttunut tuodessaan sen kotiin.

22         Kun hän teki niin, jokin sanoi hänelle: ”Tee siitä veli Branhamille kalvosinnapit.” Niinpä hän upotti sen happoon, ja se muutti sen värin tavallisesta kalkkikiven näköisestä kivestä verikiveksi. Ja hän teki kalvosinnapit.

23         Kun hän antoi ne minulle, hän ei ollut huomannut sitä, mutta aivan molempien kalvosinnappien keskellä kulkee suora, kapea kaistale. Minulla on ne tänä iltana, kun rukoilen sairaiden puolesta. Katsokaa, verikiven värinen, kuin tippuva veri, ja sen läpi kulkee suora, kapea viiva. Juuri niin kuin hänen profetiassaan sanottiin, ”suoraa ja kapeaa tietä”; näettekö, profetiassa. Minä näytin sen hänelle.

24         Danny, jos kuuntelet, sinä tai veli Le Doux, jompikumpi, tänä iltana on vanhanaikainen ilta, jolloin meidän on rukoiltava sairaiden puolesta. Olen iloinen voidessani kulkea tätä suoraa, kapeaa tietä, evankeliumin tietä, Sanan tietä, Herramme Jeesuksen Kristuksen kanssa.

25         Jumala siunatkoon teitä kaikkia. Nyt, teidän kanssanne on niin mukava puhua, että puhun vielä pitkään, ja olette täällä liian kauan. Billy sanoi, että rukoiltavana on kolmesta neljään sataa ihmistä, joten minun täytyy kiirehtiä sanomamme kanssa mahdollisimman nopeasti ja sitten rukoilla sairaiden puolesta.

26         Nyt, Arizonassa asuville ihmisille, seuraavana lauantai-iltana olemme juhlapäivällisillä (en koskaan muista sen kaupungin nimeä) Yumassa, Arizonassa. Sitten Kaliforniassa seuraamme heti sunnuntaiaamuna Los Angelesiin ja paikkoihin, joita on ennakoitu olevan siellä.

27         Tänä iltana haluan ottaa tekstin Raamatusta.

28         Muuten, olin tänään istumassa kahvilassa, Morrisonin kahvilassa; veli Jack, hänen vaimonsa, minä ja vaimoni. Menimme Morrisonin kahvilaan viettämään vähän aikaa yhdessä, emme olleet olleet ulkona, naiset eivät olleet koskaan olleet yhdessä. Eräs nuori mies tuli luokseni, hänen nimensä oli Green, veli Pearry Greenin isä. Ja hän sanoi: ”Tiedätkö, veli Branham, puhuit toissa iltana ’johnny pinistä'”. Se on todella… Mikä se on? Bobby pin. Hän sanoi: ”Sinä puhuit ’johnny pinistä'”, ja sanoi: ”Minä hankin sinulle ’johnny pinin’.” Hän antoi sen minulle.

29         Nyt, se on ”johnny pin”, naiset, se ei toimi hiuksissa. Hän sanoi käyttäneensä sitä vuosia pitääkseen Raamatun sivujaan paikoillaan. Joten hän sanoi: ”Annan sinulle aidon pikku ’johny pinin’.” Joten, veli Green, jos olet täällä jossain tai kuuntelet, tuo ”johnny pin” on loistava, se pitää sen oikein.

30         Haluamme nyt heti siirtyä Raamatun kirjoituksiin. Ja haluan teidän kääntävän kanssani nyt Psalmin 55 ja sitten myös Matteus 3:n. Ja aiheeni tänä iltana oli veli Ernien aihe: Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä. Nyt en pysty käyttämään kaikkia muistiinpanoja ja pyhiä Kirjoituksia, joita minulla on tässä, koska minä vain tavallaan ohitan muutamia niistä, ja koska lupasin sanoman.

31         Jos Herra suo, haluan saarnata ensi lauantai-iltana Yumassa: Ylöstempauksen edellytykset, jos Herra tahtoo.

32         Psalmissa 53… pyydän anteeksi, Psalmissa 55.

Kuule… (Anteeksi? 55, kyllä, herra.)

Kuule rukoukseni, oi Jumala… ,älä kätke itseäsi rukoukseltani.

Kuuntele minua ja kuule minua: Minä suren valituksissani ja korotan ääntäni;

Vihollisen äänen tähden, jumalattomien sorron tähden, sillä he syyttävät minua vääryydellä ja vihaavat minua vihassaan.

Minun sydämeni on syvästi kipeä sisälläni, ja kuoleman kauhu on langennut minun päälleni.

Pelonsekainen ja vapiseva tuleminen on tullut minun päälleni, kauhu on vallannut minut.

Ja minä sanoin: ”Oi, kunpa minulla olisi siivet kuin kyyhkysellä, sillä silloin minä lentäisin pois ja saisin olla rauhassa”.

Katso, silloin minä vaeltaisin kauas ja jäisin erämaahan. Sela. (Selah tarkoittaa ”Aamen”.)

33         Kun Daavid, erämaan rakastaja, joutui ahdistukseen, eikä kansa uskonut häntä ja viholliset olivat tulleet hänen kimppuunsa, hän sanoi: ”Jos minulla olisi kyyhkyn siivet, lentäisin erämaahan ja jäisin sinne.” Kuinka monta kertaa olenkaan ajatellut samoin! Jos voisin ottaa kiväärini seinältä, leirikassini, lähteä erämaahan enkä enää koskaan palaisi takaisin. Olen kysynyt Herralta, voisinko elää… En halua koskaan hautajaisia, sanoin: ”Jos voisin vain mennä jonnekin metsään, asettaa vanhan ’Blondin’ puuta vasten…”.

34         Se on minun kiväärini, anteeksi, minä… minä… minä sanon sen sen takia, että vaimoni istuu siellä. Tiedättekö, tuon kiväärin, jonka eräs veli antoi minulle vuosia sitten, olen tappanut sillä viisikymmentäviisi riistaeläintä ampumatta ohi, jotkut niistä seitsemän tai kahdeksansadan metrin päästä. Kutsun sitä ”Blondieksi [vaaleaveriköksi]”, koska vaimoni on ruskeaverikkö, joten hän sanoi, että arvostan kivääriä enemmän kuin häntä. Mutta…

35         Haluaisin asettaa sen puuta vasten ja sanoa: ”Herra, anna Joosefin löytää se jonain päivänä.” Haluaisin ottaa kyyhkyn siivet ja lentää pois.

36         Mutta aivan kuten erään kerran ylhäällä vuorilla, kun katselin kotkaa ja näin sen lentävän pois (tiedätte tarinani siitä), sanoin: ” Täällä on hyvä olla, Herra; niin kuin Pietari sanoi: ’Voisimme rakentaa kolme majaa’. Mutta alhaalla vuoren juurella odottavat sairaat ja kärsivät, eksyneet ja kuolevat.” Tehkäämme siis, mitä voimme, kun vielä on päivä, ja jonain päivänä tulee… valkoisen kotkan siivet laskeutuvat alas, Hän kantaa meidät pois.

37         Nyt, Matteuksen evankeliumin kohdasta 3:16, haluaisin lukea jakeet 16 ja 17.

Ja kun Jeesus oli kastettu, nousi hän heti vedestä, ja katso, taivaat avautuivat hänelle, ja hän näki Jumalan Hengen laskeutuvan alas kuin kyyhkynen ja laskeutuvan hänen päällensä”:

Ja katso, taivaasta kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt”. (Toisin sanoen, ”jossa minä olen mielistynyt asumaan”.)

38         Nyt haluamme puhua muutaman hetken tästä linnusta. Kyyhkynen on aina ollut yksi lempilinnuistani. Ja ajatellen kyyhkyä, kyyhkynen on todella… ja pulu on sama lintu. Pulu on kesykyyhkynen. Ne ovat molemmat samaa sukua. Olen tarkistanut sen ja se on samaa sukua. Pulu ja kyyhkynen, ne ovat molemmat samaa sukua. Näiden lintujen tavat ovat erinomaiset.

39         Saarnasin täällä muutama vuosi sitten telttakokouksessa veli Mooren kanssa: Karitsa ja Kyyhkynen. Muistatte varmaan kaikki sen ja sen, että kyyhkynen on puhtain lintu, mitä meillä on, ja karitsa on nöyrin eläin, mitä meillä on. Molemmat ovat uhrilintuja ja -eläimiä.

40         Kuinka kaunista onkaan, että Jeesus on Karitsa ja Jumala on Kyyhkynen. Ja kyyhkynen ei olisi asettunut suden päälle, sillä sen luonne ei ole oikea. Se ei olisi voinut asettua koiran päälle, sen luonne ei ole oikea. Sen täytyi asettua karitsan päälle; molempien luontojen täytyi olla samat. Ja niin meidänkin on oltava, meidän luontomme on muututtava karjuvasta syntisestä karitsan lempeydeksi.

41         Ja huomasitteko, että Kyyhkynen johti Karitsaa? Ja huomaa, että Karitsa luopui kaikesta, mitä Hänellä oli, Kyyhkylle. Ja katsokaa, mihin Kyyhkynen johti Hänet: ristiinnaulitsemiseen meidän kaikkien syntien tähden.

42         Nyt, Kyyhkynen… Jumala halusi tuoda esille Poikansa, Häntä kuvasi kaikkein puhtain ja nöyrin eläin maan päällä, maanpäällinen olento; mutta kun Jumala toi itsensä esille taivaassa, se oli kaikkein nöyrin ja puhtain lintu, mitä taivaassa on, kyyhkynen.

43         Nyt, kyyhkyset ovat erilaisia, niistä on monia eri muunnoksia. Tavallisesti meidän tunturikyyhkyläisemme on sellainen harmaan näköinen lintu. Sitten on vaikertajakyyhky ja sitten on iltakyyhky. Meillä on kotona myös niin sanottu sonora-kyyhky, joka on pieni, harmaa kaveri; pieni, pikkuinen kaveri, jolla on punaisia raitoja siivissään. Kyyhkyjä on monenlaisia, ja niiden värit vaihtelevat. Niin on sama asia kyyhkyissä.

44         Nyt, kyyhkynen on hyvin erikoisesti rakentunut kyyhkynen, koska sen tapoihin kuuluu, että se ei voi syödä mitään epäpuhdasta; se ei vain voisi tehdä sitä, koska sillä ei ole sellaista rakennetta.

45         Nyt,olen aina puhunut siitä, että kyyhkynen on Jumalan symboli ja varis on tekopyhän symboli. Varis voi asettua vanhalle kuolleelle raadolle ja syödä, koko päivän, ja lentää suoraan pellolle ja syödä vehnää kyyhkyn kanssa. Mutta kyyhkynen voi kyllä syödä vehnää, mutta se ei voi syödä kuollutta raatoa. Näettekö? Se ei vain pysty siihen, se ei voi syödä sitä. Ja minä ihmettelin, miksei se voinut tehdä niin; ne ovat molemmat lintuja, molemmat lintuja. Mutta mistä syystä? Se johtuu niiden rakenteesta.

46         Näin on aidon kristityn kohdalla. A… vain kirkkokuntaan kuuluva kristitty voi ottaa mitä tahansa, mutta aito, uudestisyntynyt kristitty ei voi ottaa maailman asioita. Hänet on tehty eri tavalla.

47         Sain selville, että kyyhkysellä ei ole sappea. Kyyhkysessä ei ole sappea, koska se ei tarvitse sitä.

48         Samoin on kristityn laita, hän ei tarvitse mitään katkeruutta, koska hän voi syödä vain Jumalan ruokaa. Ja sen liuottamiseen ei tarvita katkeruutta, vaan tarvitaan rakkautta, jotta hän… jotta ruoka liukenisi. Katkeruus: He sanovat: ”Voi”, he sanovat: ”No…” He ovat erimieltä sen kanssa. Mutta rakkaus ottaa aina vastaan sen, Jumalan Sanan.

49         Nyt sillä ei ole sappea, joten se ei voisi… se ei vain voisi syödä mitään pahaa. Ja jos se söisi, se tappaisi sen. Mutta ei ole olemassa mitään vaaraa, se ei aio syödä sitä (huh-huh), koska sillä ei ole siihen ruokahalua.

50         Ja niin on todellisen kristityn laita. Tiesitkö, että todellisella kristityllä ei ole edes mitään syntiä, joka voitaisiin lukea hänen syykseen? Daavid sanoi: ”Autuas se mies, jolle Jumala ei lue syntiä.” Kun teidät on pesty Karitsan Veressä (ei teeskentelemällä, vaan oikeasti Karitsan Veressä), Jumala ei syytä teitä mistään teoistanne, koska olette Veren alla eikä Hän näe sitä. On olemassa Veriuhri; ainoa asia, miten Hän voi nähdä sinut, on se, miten Hän näki sinut ennen maailman perustamista, kun Hän pani nimesi Karitsan Elämänkirjaan. Siinä on kaikki, mihin Hän voi katsoa, koska teidät on lunastettu kaikesta, mitä on koskaan tehty, teidät on pesty Karitsan Veressä. Siksi teissä ei ole sappea, teissä ei ole epäpuhdasta tapaa, koska Karitsan Veri on tehnyt tämän; eikä Jumala voi lukea teille syntiä, kun teillä on syntiuhri, joka on odottamassa teitä.

51         ”No”, te sanotte, ”silloin minulla on paljon liikkumatilaa, veli Branham, voin tehdä, mitä haluan.” Minä teen aina; aina. Mutta kun ihminen todella näkee, mitä Jeesus on tehnyt hänen hyväkseen, ja kääntyy ympäri ja tekee jotain vastoin Häntä, se osoittaa, ettei hän ole koskaan vastaanottanut Kristusta.

52         Minulla on pieni vaimo tuolla takana. Hän on minua kymmenen vuotta nuorempi ja yhtä harmaa kuin minä. Syynä on se, että hän on ollut minun ja ulkomaailman välissä. Jos olisin lähdössä ulkomaille ja minä… Eikö tämä olisi aikamoinen perhe, jos kokoaisin perheeni ympärilleni ja sanoisin: ”Katsokaa, rouva Branham, haluan sinun ymmärtävän, että olet rouva William Branham. Sinulla ei saa olla muita aviomiehiä, kun minä olen poissa. Älä vilkuile ketään muita miehiä”, ja kaikkia näitä asioita. ”Älä flirttaile kenenkään kanssa. Jos flirttailet, niin kun tulen takaisin, otan sinusta eron.”

53         Sitten hän kääntyisi ympäri ja sanoisi: ”Nyt, hyvä mies, haluan myös kertoa sinulle jotain. Älä ota ketään muuta naista, kun olet poissa. Älä tee sitä ja tätä. Jos teet niin, pidä itseäsi eronneena, kun palaat kotiin.”

54         Nyt, olisiko se sitten rakastava perhe? Näettekö? Ei! Jos todella rakastan häntä… Vaikka uskon, että jos tekisin virheen ja lipsahtaisin ja tekisin jotain väärää, uskon, että hän antaisi sen minulle anteeksi, koska hän rakastaa minua. Ja jos hän tekisi niin, uskon, että antaisin hänelle anteeksi; varmasti, koska rakastan häntä. Mutta jos rakastan häntä sillä tavalla, niin kauan kuin rakastan häntä sillä tavalla, hänellä ei ole mitään hätää. Vaikka hän antaisi minulle anteeksi, en loukkaisi häntä mistään syystä. Minä… minä… minä tuntisin itseni maailman syyllisimmäksi mieheksi, en malttaisi odottaa sitä hetkeä, että kertoisin hänelle siitä, mitä olen tehnyt, koska rakastan häntä. No, se on… Jos rakastan häntä tuollaisella fileo-rakkaudella, kuinka paljon suurempi agapao-rakkauteni olisi Jeesusta Kristusta kohtaan?

55         Jos polttaisin savukkeen, en ole koskaan elämässäni polttanut; mutta jos polttaisin, Hän voisi antaa minulle sen anteeksi, uskon, että Hän antaisi. Jos ottaisin ryypyn, sitä en ole koskaan elämässäni tehnyt, mutta uskon, että Hän antaisi sen minulle anteeksi. Ja rakastan Häntä liikaa, (Jumala, auta minua) en halua tehdä mitään sellaista, koska rakastan Häntä. Sellainen on lähtenyt minusta, koska kun Hän muutti minut variksesta kyyhkyseksi, se sai aikaan muutoksen, ruokahaluni ja muut asiat lähtivät minusta; silloin syntiä ei lueta minulle, koska en pyri tekemään sitä, se ei ole minussa, että tekisin sitä.

56         Nyt vielä yksi hieno asia tässä kyyhkysessä. Se on outo lintu. Oletteko koskaan nähneet kaikkia lintuja…

57         Yksi lempilinnuistani on punarinta. Nyt, pojat, älkää ampuko minun punarintoja, koska en halua teidän tekevän niin. Tiedättekö, miten se sai punaisen rintansa? Tiedättekö, eräänä päivänä oli Mies kuolemassa ristillä, kukaan ei auttanut Häntä, Jumala oli hylännyt Hänet, ja Hän oli kuolemassa. Hänen käsissään oli nauloja, Hänen jalkansa ja kylkensä vuotivat verta, Hänen päässään oli kruunu ja orjantappuroita, veri valui Hänen kasvoillaan. Ja ohi kulki pieni lintu, pieni, ruskea lintu. Ja se katsoi sitä, oli… ajatteli, että se oli säälittävin näky, jonka se oli koskaan nähnyt. Ja se tiesi, että se oli vain pieni lintu, mutta se katsoi niitä suuria, vanhoja, julmia roomalaisia nauloja, jotka oli isketty Hänen käteensä, ja se lensi sinne pienen nokkansa kanssa ja yritti vetää niitä irti. Se sai rintansa täyteen verta, ja siitä lähtien se on ollut punainen. Minäkin haluan, että rintani on suojattu Hänen verellään ja että se puolustaa Sitä, kun tulen kohtaamaan Hänet. Rakastan pientä punarintaa.

58         Mutta tiedättehän, että pienen punarinnan täytyy kylpeä, mutta kyyhkysen ei tarvitse kylpeä, ei. Sen sisällä on jonkinlaista öljyä, joka voitelee sen ja pitää sen puhtaana sisältä ulospäin. Tiesittekö sen? Kyyhkysellä on! Kyyhkynen öljyää itsensä. Oletteko koskaan ottaneet kyyhkyä, haistaneet sen tuoksua, kyyhkyä tai jotain? Kyse on öljystä, jota syntyy sen sisältä. Sen kehossa on öljyrauhanen, joka pitää sen höyhenet aina puhtaina ulkopuolelta, koska se on puhdas sisältä ulospäin. Aivan oikein. Se on ihmeellinen pikkulintu.

59         Nyt, tiedän, että niitä voi metsästää täällä Louisianassa. Älkää tehkö sitä! En voisi tehdä sitä. Jos olisin nälkäinen, se olisi kai oikein, mutta en vain pystyisi vetämään liipaisinta, jos minun täytyisi.

60         Kyyhkynen on hyvin outo asia perheessämme. Eräänä päivänä, kun isoäitini… Hän tuli täältä Kentuckysta, Cherokee-reservaatista. Hän oli kuolemaisillaan, pieni nainen, ja hänellä oli… Heillä oli… Luulen, että sitä sanotaan skrofulaksi [imusolmuketulehdus] tai joksikin, hän oli kuolemaisillaan. Isoisä polvistui sängyn viereen, äiti, Birtie-täti ja Howlie-täti polvistuivat sängyn ympärille, Charlie-setä (pieni, nelivuotias poika) oli vauva, äiti oli vanhin, noin kaksitoistavuotias. Hän oli kammannut mustat hiuksensa sängyn päälle ja alkoi laulaa: ” Aikojen Kallio, halkeama minulle, anna minun kätkeytyä Sinuun”, kun hän oli kuolemaisillaan. Isoisä ei siihen aikaan ollut kristitty. Kastoin hänet kahdeksankymmentäseitsemänvuotiaana Jeesuksen Kristuksen Nimessä, joen juurella siellä, missä Herran Enkeli ilmestyi.

61         Mutta kun hän lauloi tätä laulua, hänen heikot pienet kätensä ylhäällä, kyyhkynen lensi ovesta sisään, kiersi ympäri, laskeutui sängyn päähän ja alkoi kujertaa. Jumala otti hänen sielunsa.

62         Kävin Lontoossa Englannissa veli Jackin ja veli Gordon Lindsayn kanssa, ja siellä oli ollut eräs Florence Nightingale -niminen nainen (väittää olevansa, luulenpa, edesmenneen Florence Nightingalen lapsenlapsenlapsenlapsi tai jotain), joka kirjoitti minulle monia kirjeitä. Hän oli Etelä-Afrikassa kuolemaisillaan syöpään. Ja hänellä oli kuva, jonka näitte kirjassa. En ole koskaan elämässäni nähnyt sellaista kuolevaista. Veli Jack taisi olla kanssani sinä päivänä. Menimme erään papin taloon, pappilaan, aivan kirkon taakse, jonne hänet oli tuotu.

63         Kun olimme vielä ulkona… missä kone laskeutui, he kutsuivat meitä, ja hän oli silloin ambulanssissa; hänet oli lennätetty Etelä-Afrikasta, koska hän tiesi, että olin tulossa Englantiin tuohon aikaan. Pappi vei hänet pappilaan, joten menimme sinne rukoilemaan hänen puolestaan.

64         Olen nähnyt paljon sairaita ihmisiä, mutta hänen pienet kätensä eivät näyttäneet enempää kuin tuuman levyisiltä, ja hänen kallonsa, missä se kiinnittyy toisiinsa, sen saattoi nähdä. Ja hän… hänen raajansa täällä ylhäällä hänen lantionsa ympärillä eivät olleet enempää kuin kaksi tuumaa halkaisijaltaan, pelkkää luuta. Hän ei pystynyt nostamaan käsiään, hän oli liian heikko nostamaan käsiään. Hän yritti sanoa jotain, enkä ymmärtänyt häntä. Ja kun lopulta kuulin, luulen, että hoitajan kautta, hän sanoi: ”Veli Branham, rukoile, että Jumala antaisi minun kuolla”. Hän ei voinut… hän ei halunnut elää. Huomasin, että kyyneleet valuivat hänen kasvojensa luisevasta sivusta. En tiedä, mistä hän sai tarpeeksi kosteutta itkemiseen, sillä hänen suonistonsa oli romahtanut, ja hän oli kauheassa tilassa. Koska tulin rukoilemaan sairaiden puolesta, en voinut rukoilla hänen kuolemansa puolesta. Mutta hän näytti siltä, ettei voinut kuolla, hän vain pysyi elossa.

65         Minä polvistuin alas pastorinne kanssa, huoneessa rukoilemaan. Ja kun polvistuin rukoilemaan, pieni kyyhkynen lensi ikkunan viereen; se alkoi kujertaa. Kun lopetin rukoilemisen, ajattelin, että se oli lemmikkikyyhkynen jossain siellä. Ulkona oli sumuista, sellaista on Englanti, Brittein saaret siellä. Ja tämä pieni kyyhkynen lopetti kujertelun ja lensi pois. Kävelin hänen luoksensa, laskin käteni hänen päällensä ja kutsuin Herran nimeä. Ja se nainen on tänään suuri, vahva ja terve nainen, Kyyhkysen siivillä.

66         Se pitää itsensä puhtaana sisältäpäin. Kristitty myös tekee niin, hän puhdistautuu sisältäpäin. Se pitää pahuuden… Se ei tarvitse sappea sulattamaan mitään, koska se ei syö sellaista. Näettekö? Se on puhdas sisältä ulospäin.

67         Nyt huomaamme, että tämä lintu… Minulla on tähän kirjoitettuna useita asioita, mutta kello menee koko ajan eteenpäin. Tätä lintua käytettiin Vanhassa testamentissa myös uhrina, sovituksena ja puhdistuksena. Viitatkaamme tässä vain yhteen 1. Mooseksen kirjassa 15:9. Ajatelkaamme tätä jaetta vain hetki. Nyt Aabraham oli… kysyi Jumalalta tässä, miten Hän tekisi tämän. Ja Jumala antaa Sanansa takaisin Aabrahamille, ja Hän tekee sen oudolla tavalla. Aloitetaan noin… Aloitetaan ensimmäisestä jakeesta. Minusta ei ole hyvä kiirehtiä tässä asiassa.

Tämän jälkeen tuli Aabrahamille Herran sana.

näyssä,…

Aabraham oli profeetta, joten hän näki näkyjä.

…Älä pelkää, Aabraham: minä olen sinun kilpesi ja… ylenpalttinen palkka. (Jehova-Manasse, näettekö.)

Ja Aabraham sanoi: ”Herra Jumala…” (Huomaa, iso H, ”Herra Jumala”. Elohim! Näettekö?)… Herra Jumala,… (näyssä)... mitä sinä annat minulle, kun minä jään lapsettomaksi, ja taloni taloudenhoitaja on tämä Elieser Damaskosta?

Ja Abram sanoi: ”Katso, minulle et ole antanut yhtään jälkeläistä, ja katso, yksi, joka on syntynyt minun talossani, on minun perilliseni.

Ja katso, Herran sana tuli hänelle ja sanoi: ” Tämä ei ole oleva sinun perillisesi, …”.

Hän teki hänelle lupauksen, tiedättehän. Ei… Näettekö, juuri silloin Aabraham olisi epäonnistunut, mutta lupaus on ehdoton; liitto on ehdoton.

…vaan se, joka tulee sinun ruumiistasi, on oleva sinun perillisesi. (Ja hän on nyt satavuotias.)

Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso nyt taivaalle ja laske tähdet, jos pystyt ne laskemaan”, ja hän sanoi hänelle: ”Niin on sinun jälkeläisesi oleva”. (Mies, jolla ei ollut lasta, ja nyt satavuotias.)

Ja hän uskoi Herraan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.

Ja hän sanoi hänelle: ”Minä olen Herra, joka vein sinut Uurista, kaldealaisten luota, antaakseni sinun periä maan”.

Ja hän sanoi hänelle: ”Herra… Herra… tai Herra… mistä minä tiedän, että minä saan sen periä?”.

68         Kuunnelkaa nyt tätä.

Ja hän sanoi hänelle: ”Ota minulle kolmevuotias hieho ja kolmevuotias vuohi... (katsokaa nyt kolmosia, ”kolmevuotias”)… ja kolmevuotias oinas, ja tunturikyyhkynen ja nuori kyyhkynen”. (Molemmat ovat samoja ihmisiä, molemmat ovat sama asia. Katsokaa, sitä käytettiin uhrissa, jossa hän esikuvasi Jeesusta.)

69         Liitto tehtiin… Tiedättehän, kuinka hän erotti heidät toisistaan ja kuinka tämä…

70         Tai ennen vanhaan, kun he tekivät … tekivät liiton, he ottivat ja kirjasivat sopimuksen ylös. Ja tappoivat eläimen, asettuivat sen väliin; repivät liitonkirjan kahtia, yksi henkilö otti yhden osan…

71         Kuten kiinalaisessa pesulassa oli tapana tehdä. Kiinalainen ei osannut kirjoittaa englantia, joten hän kirjoitti paperille ja repi palan paperia ja antoi sinulle osan. Muistatteko kiinalaiset pesulat, kun he tekivät niin. Ja niiden molempien päiden piti vastata toisiinsa, jotta sait vaatteesi. Häntä ei voinut huijata, koska hänellä oli toinen pää. Voit kopioida nimesi uudelleen, mutta et voi repiä paperia uudelleen. Ymmärrätkö? Hänellä oli siis… sen täytyi olla sama paperinpala.

72         Näin se siis tehtiin itämaisina aikoina, kauan… tai kauan sitten itämaisina aikoina. He tappoivat eläimen, asettuivat sen väliin, repivät vuohennahan palan kappaleiksi, yksi otti yhden… Ja kun liitto oli vahvistettava, he panivat palat yhteen, ja niiden piti olla täsmälleen samansuuntaisia.

73         Nyt, Jumala osoittaa hänelle tässä, että näissä uhreissa puhutaan Kristuksesta; kuinka Jumala otti Jeesuksen Golgatalle ja repi Hänet kappaleiksi ja otti ruumiin vastaan Taivaaseen ja lähetti Hengen meidän päällemme, että saman Hengen, joka oli Hänen päällään, on oltava myös teidän päällänne, jotta voitte liittyä Ruumiiseen, jotta voitte olla Morsian lopun aikana. Näettekö? Näettekö? Aivan oikein. Näettekö? Nyt ei ole enää mitään kirkkokuntaa. Se tulee olemaan Sana, jota Hän oli. Näettekö?

74         Mutta niin kuin tuon Sanan on tultava Sanaan, kuten solu ihmisessä. Kun kehoasi rakennetaan, se ei koostu yhdestä ihmisen solusta, seuraavasta koiran solusta ja seuraavasta sian solusta. Voi ei, ei, ei. Se on kokonaan ihmisen soluja. Sellainen on Kristuksen ruumis, koko Jumalan Sana. Ei vain osa Siitä, johon on lisätty jokin perinne; ei, se on koko Kristuksen Ruumis.

75         Nyt, näemme tässä, että hän käytti sekä tunturiikyyhkyä että kyyhkysenpoikasta, koska ne ovat samaa sukua. Nyt, te aina…

76         Huomatkaa siis (viittaan vain pariin näistä raamatunkohdista) 3. Mooseksen kirjan 12. luvun 6. jae. Siellä sanotaan, että jos naisella oli lapsi, hänen oli odotettava, että hänet puhdistetaan. Jos lapsi oli poika, hänen oli odotettava kolmekymmentäkolme päivää, ennen kuin hän saattoi mennä seurakuntaan kyyhkyjen kanssa puhdistautumista varten. Jos hän sai tytön, hänen oli odotettava yhdeksänkymmentäkuusi päivää, ennen kuin hän pääsi seurakuntaan.

77         Tässä on nyt 6. jae.

Ja kun hänen puhdistuspäivänsä ovat täyttyneet, tuokoon hän pojasta tai tyttärestä yksivuotiaan karitsan polttouhriksi ja nuoren kyyhkysen tai tunturikyyhkyn syntiuhriksi seurakunnan majan ovelle papille.

78         Katsokaahan, hän ei voi vielä tulla sisään, koska hänen päivänsä eivät ole vielä täyttyneet, mutta hän voi antaa tämän papille ovella uhrilahjaksi. Katsokaahan, joko turturikyyhkynen tai nuori kyyhkynen. Ne ovat molemmat samaa sukua.

79         Nyt sitä – nyt sitä käytettiin sovitusuhrina, ja synnin sovittamisessa, yksi kyyhkynen. Tai spitaalin, joka kuvaa syntiä, sovitukseen tuotiin kaksi kyyhkystä: toisen pää katkaistiin, käännettiin ylösalaisin ja vuodatettiin veri toisen päälle; ja sitten toinen kyyhkynen päästettiin vapaaksi. Ja kun kyyhkynen lensi, se kasteli maan kumppaninsa verellä, ja veri huusi Jumalalle: ”Pyhä! Pyhä! Pyhä on Herra Jumala!”

80         Ettekö näe kuolevaa Kumppania, Jeesusta Kristusta? Hänet tapettiin ja vihmottiin meidän päällemme, jotta me pääsisimme vapaiksi ja huutaisimme: ”Pyhä!”. Pyhä! Pyhä! Herralle!” Miten kauniita esikuvia. Kunpa minulla olisi vähän ääntä.

81         Tämä kyyhkynen oli nyt suuren Pyhän Hengen esikuva, kuten juuri luimme Ilmestyskirjan 3:16:sta; Jumala käytti sitä tunnusmerkkeinä.

82         Nooalle annettiin merkki, kuten veli juuri lauloi siitä. Jumala oli vihastunut, eikä mikään voinut pysäyttää Hänen vihaansa, sillä Hän sanoi: ”Sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä päivänä sinä kuolet.” Hän sanoi: ”Sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä päivänä sinä kuolet”. Ja Nooa oli löytänyt Jumalan armon ja oli rakentanut arkin niiden rakennelmien… pikemminkin ohjeiden mukaan, jotka Hän oli antanut hänelle. Ja hänet oli nostettu ylös.

83         Voin kuvitella hänen… mitä tapahtui niinä päivinä, kun sanottiin: ”Tämä vanha mies ylhäällä kukkulalla, vanha fanaatikko, rakentaa arkkia ja sanoo: ’Tulee satamaan’, eikä ole koskaan satanutkaan.” Niin. Mutta se…

84         Nooa sanoi: ” Joka tapauksessa tulee satamaan.”

85         Ja sitten tiedän, että se päivä, jolloin hän meni sisään, luulen, että… en muista, mikä päivä se oli, luulen, että toukokuun seitsemästoista päivä. Nooa meni arkkiin, ja Jumala sulki oven.

86         Ja pilviä alkoi tulla, sateet alkoivat sataa, viemärit alkoivat täyttyä, syvyyksien lähteet puhkesivat, kaikki lähteet purskuttivat vetensä. Lopulta ihmiset pääsivät taloihin, kiipesivät ylös. Vanha arkki seisoi paikallaan aivan kuten ennenkin.

87         Jonkin ajan kuluttua, kun sen ympärille alkoi kerääntyä tarpeeksi väkeä, se alkoi nousta korkeammalle ja korkeammalle. Ihmiset koputtelivat oviin ja huusivat, mutta se ei auttanut, Nooa ei saanut ovea auki. Jumala sulki sen, Jumala on ainoa, joka voi avata sen.

88         Samoin on meidän Arkkimme, Jeesus Kristus; Jumala avasi oven meille Golgatalla, ja Hän sulkee sen yhtä varmasti kuin avasi sen.

89         Ja se kellui ja kellui ja kellui, ehkä kilometrien korkeudella maan päällä, kun tämä maa horjui pois tieltään, tavalliselta kiertoradaltaan.

90         Ja kun tuulet alkoivat tyyntyä…

91         Jumalan viha on kauhea. Hänen rakkautensa on puhdasta ja jumalallista, ja Hänen vihansa on yhtä jumalallista – yhtä jumalallista kuin Hänen Rakkautensa on, koska, Hänen on annettava tuomio, koska Hän on tuomari. Hän on lain antaja, ja laki ilman rangaistusta ei ole laki. Laissa on siis oltava rangaistus. Ja jos rikotte Jumalan lakeja, silloin kärsitte rangaistuksen.

92         Nyt huomaamme, että sen jälkeen kun Nooa kellui siellä, epäilemättä merisairaana kaikesta siitä jylinästä ja paukahtelusta ja Jumalan vihan myllerryksestä ja murskauksesta, huudoista ja niin edelleen. Sen jälkeen kaikki alkoi rauhoittua, eikä mitään tapahtunut. Kului päiviä, eikä mitään tapahtunut. Ehkä eläinten ruokavarastot ja niin edelleen loppuivat, mutta mitään ei tapahtunut. Niinpä hän ajatteli: ” Onpa ihme… En näe ulos.”

93         Arkki oli niin rakennettu (kun kerran olit siinä), että siinä oli vain yksi ikkuna, ja se oli aivan yläosassa. Et voinut katsoa sivulle, et voinut katsoa muualle kuin suoraan ylöspäin. Ja sellainen on Arkki, Jeesus Kristus. Arkissa ollessasi et voi katsoa vieressäsi olevaan kaveriin, et voi katsoa mihinkään muuhun kuin Kristukseen, koska siellä on vain yksi Ovi, ja Hän on se Ovi, josta puhuimme tänä aamuna. Teidän on jatkuvasti katsottava ylöspäin: ”Sillä se, joka laittaa kätensä auraan ja kääntyy edes katsomaan taaksepäin, ei ole sen arvoinen, että kyntää.”

94         Nyt, kuten tässä arkissa… Ja hän näki valoa, ehkä auringonvaloa, mutta hän ihmetteli, missä hän oli. Arkki kellui yhä, hän saattoi kuulla aaltojen lyövän kylkiä vasten, mutta hän tiesi, että oli kulunut monta päivää, varmasti vesi oli jo vetäytynyt siihen mennessä. Niinpä hän meni ja haki epäluotettavan linnun, petollisen, ja hän testasi sellaista ja lähetti sen ulos. Se oli varis, eikä se varis koskaan palannut, koska se löysi mielihyvää tuolla ulkona, Jumalan arkin ulkopuolella. Se lensi vanhalta ruumiilta toiselle, söi raatoja ja haaskoja, jotka kelluivat vedessä, ja se oli täysin tyytyväinen.

95         Niin hän yritti useiden päivien kuluttua uudelleen, sillä hän tiesi… Hän ei halunnut astua Jumalan vihan keskelle. Niinpä hän päästi kyyhkysen vapaaksi. Ja tämä kyyhkynen oli luonteeltaan erilainen kuin… Se ei ollut korppikotka, eikä se ole haaskalintu, se voi syödä vain puhtaita, puhtaita asioita. Ja se oli niin tyytyväinen, koska se ei löytänyt mitään muuta, mihin se olisi voinut laskea jalkansa, joten se palasi takaisin arkkiin. Nooa sanoi: ”No, tulva jatkuu yhä.”

96         Sitten hän odotti vielä useita päiviä ja lähetti sen uudelleen liikkeelle, ikään kuin rukoillen: ”Oi Jumala, onko sinun vihasi tyynnytetty?”. Onko vihasi ohi, Herra? Onko kaikki ohi?” Ja hän sanoi: ”Nyt, jos lähetän hänet tällä kertaa ulos, hän voi jäädä sinne, jos tulvavedet ovat laskeneet, hän voi jäädä sinne.”  Mutta hän lähetti sen ulos rukouksella, ja sitten kun se meni sinne Jumalan ohjaamana, se poimi oliivinlehden puusta, lensi takaisin ja nokkasi taas ikkunaa.

97         Jumala käytti kyyhkystä merkkinä. Kyyhkynen palasi ja sanoi, että ”tulva on ohi”, ja sitten Jumala avasi oven, ja he menivät ulos. Näin lukee 1. Mooseksen kirjan 8:8.

98         Sitä käytettiin myös Matteus 3:16:ssa, jälleen kun Jumalan viha oli maan päällä. Eikä ollut mitään keinoa, pimein yö, keskiyö, seurakunnat olivat saaneet asiat niin sekaisin, kunnes ei ollut mitään keinoa päästä pois siitä. Ja siellä oli vääriä opettajia, kaikenlaisia asioita oli tulossa esiin, kaikenlaisia julistuksia oli tulossa esiin, mutta Jumala käytti taas kyyhkyä. Hänelle oli mieluisaa, Hänen Poikansa Jeesus oli miellyttänyt Häntä niin hyvin, että Hän tunnisti Hänet.

99         Nyt, he eivät voineet uskoa, että tämä vauva, joka oli syntynyt tuolla alhaalla tallissa heinäsuovassa seimessä… ennen kuin Hänen isänsä ja äitinsä, oletettavasti, olivat naimisissa. He eivät voineet kuvitella Jumalan käyttävän mitään sellaista. Niinpä Hänet oli osoitettava maailmalle; ja sinä päivänä alhaalla joella, kun Hän käveli alas todistaakseen olevansa Jumalan Mestariteos (josta puhuin tänä aamuna)… Kun Hän oli kuuliainen kävelemään veteen…

100      Nyt, jos huomaatte, tässä on suuri opetus. Johannes oli tuohon aikaan suurin mies maan päällä. Jeesus sanoi: ”Ei ole koskaan syntynyt naisesta ketään niin suurta miestä kuin hän” siihen aikaan. Ja hän oli profeetta. Uskotteko sen? Nyt, muistakaa, että jos Jumalan Sana tulee jollekin maan asukkaalle, se on profeetta. Se on ollut aina Jumalan tapa. Uskotteko, että Jeesus oli lihaksi ilmestynyt Sana? Joten on vain yksi tapa, miten Hän voi tulla esitellyksi; ei pappien kautta.

101      Hän ei mennyt ylös ja sanonut: ”Kaifas, esittelisitkö minut?”. Jos hän olisi tehnyt niin, hän olisi tehnyt saman virheen kuin Daavid teki edellispäivän oppitunnissamme; jos hän olisi mennyt seurakunnan luo ja sanonut: ”Esitteletkö sinä minut?”

102      Huomatkaa, jopa silloin, kun Hän syntyi. Kun Hän syntyi, Hän syntyi seurakunnan varjossa. Ja he luultavasti soittivat kelloja ja kaikkea muuta, mutta paimenet tunnistivat Hänet, ja tietäjät. Näettekö?

103      Ja tässä Hän on nyt, valmiina palvelustyöhönsä. Ja jos Hän on Sana…

104      Jumalan suuren suunnitelman mukaan Sana voi vain… ”Herra Jumala ei tee mitään, ennen kuin Hän ensin ilmoittaa sen palvelijoilleen profeetoille.” Se on aina Hänen kaavansa, niin on oltava; kun Sinetit avattiin, kaikessa. Kaikki suuret tapahtumat, jotka tapahtuvat maan päällä, Jumala paljastaa ne profeetoilleen.

105      Ja Johannes oli profeetta, sillä hän profetoi ”Hän oli tuleva”.

106      Sitten eräänä päivänä kukkulan rinteessä… kun keskustelu oli käynnissä, joukko pappeja seisoi ympärillä. Ja he sanoivat: ” Yritätkö sanoa minulle, että sinä sanot olevasi ’profeetta’ ja seisot tuolla mudassa?”. (ei kirkossa, koska he eivät olisi vastaanottaneet häntä) ” Seisot tuolla mudassa ja sanot minulle, että tulee hetki, jolloin suuri Jehova, joka määräsi nämä uhrit, kun suuri Jehova, joka rakensi tämän temppelin, joka tuli siihen Tulipatsaana, `on tulossa päivä, jolloin tuo jokapäiväinen uhri otetaan pois’?”

107      Hän sanoi: ” On tuleva Ihminen, ja Hän on nyt teidän keskuudessanne (jossain tuolla ulkona), ja Hän ottaa pois synnin.” Pappi keskusteli siitä hänen kanssaan.

108      Johannes katsoi ylös! Nyt, mikä hän nyt on? Profeetta! Ja tässä on Sana, sieltä tulee Sana, joka tulee suoraan profeetan luo, suoraan veteen. Johannes sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Siinä Hän on, se on Hän.” Jeesus ei puhunut sanaakaan, hän käveli suoraan veteen. Ja näen siellä, seisomassa tuossa vedessä (ajatelkaa draamaa), kaksi suurinta, jotka koskaan ovat vaikuttaneet maan päällä: Jumalan Sana ja Hänen profeettansa.

109      Huomatkaa, että Sana tuli profeetan luo tässä armon ajassa, vedessä (uh-huh). Ajattelin, että tajuaisitte sen (uh-huh). Vedessä! Sanan ensimmäinen ilmestys oli vedessä. Näettekö nyt, missä Morsian aloitti, Ehtoovalon Sanoman? Vedessä! Sana, todellinen Sana, jota ei ole sekoitettu uskontunnustuksiin, vaan se tuli profeetalle vedessä, veden kautta.

110      Huomatkaa! Voisitteko kuvitella Sanan silmien ja profeetan silmien kohtaavan vedessä? Voi, siinä on liikaa minulle. Siinä seisoi profeetta, siinä seisoi Sana, ja he katsoivat toistensa silmiin. Ja profeetta sanoi: ”Minulla on tarve saada Sinulta kaste, miksi Sinä tulet minun luokseni?”

111      Ja Sana sanoi… Sen täytyy olla totta. Antakaa minun nyt esittää tässä draama:

112      ”Johannes, sinä olet profeetta, sinä tunnet Sanan”. Näettekö? ”Tunnistat Minut, tiedät, kuka Minä olen.”

113      ” Minun on tarpeellista saada Sinulta kaste”, Johannes sanoi.

114      Jeesus sanoi: ” Salli sen tapahtua niin. Se on aivan oikein, sinun on kyllä tarpeellista saada kaste Minulta. Mutta muista, Johannes, että koska olet profeetta, meille kuuluu tai meille (Sanana ja profeettana) kuuluu, että täytämme jokaisen Sanan. Aivan. Sillä, Johannes,” (tässä on nyt ilmestys) ”Johannes, sinä tiedät, kuka Minä olen, Minä olen uhri. Ja Jumalan Sanan mukaan uhri on pestävä, ennen kuin se esitetään uhrattavaksi.” Onko näin? Sana… ”Karitsa pestiin ja tuotiin sitten uhrattavaksi, ja Minä olen tuo Karitsa. Ja minut on pestävä, ennen kuin minut voidaan esittää maailmalle uhriksi. Salli sen tapahtua niin, Johannes, sillä näin meistä on tulossa Sana ja profeetta yhdessä.”

115      No, tämä ei voi olla erehdys. Nyt jokainen näistä asioista…

116      Nyt, katsokaas, jos ei olisi ollut juuri tuollaista asetelmaa, Johannes olisi ollut samanlainen kuin me muutkin; he siis sanovat: ” Kyllä, minä… minä tiedän, kuka Sinä olet, Herra.”

117      ”No”, Hän sanoi, ” odotahan hetki, minä olen Sana. Uh-huh. ’Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta.’ Eeva jätti pois yhden uh-huh, mutta sinun täytyy ottaa jokainen Sana. Ja Minä olen tuo uhri, ja Minut on pestävä, ennen kuin Minut esitellään. Mutta se, mitä sanoit, Johannes, on totta.”

118      Johannes, joka oli profeetta ja tiesi, että Sana oli täytettävä, hän kesti sen ja kastoi Hänet. Ja kun Hän nousi ylös vedestä, tuli Sanoma Taivaasta kyyhkysen siivillä: ”Tämä on Minun rakas Poikani”. Hän lähetti armon Lunastusviestin Kyyhkysen siivillä, joka laskeutui alas taivaasta. ”Rauha maan päällä, hyvä tahto ihmisiä kohtaan.” Uhri oli valmis juuri silloin; hänet oli kasvatettu, ruokittu, Hänen palvelutyönsä oli valmis, Sana, joka lunastaisi koko maailman, ” Se on valmis!”

119      Kyyhkyä käytetään Raamatussa rauhan symbolina, ja myös kansat käyttävät sitä rauhan symbolina. Meillä on kansakuntia… Kansaamme kuvataan kotkalla. Ja muillakin kansoilla on muita lintuja, Roomalla on kotka, Saksalla on kotka; monet niistä ovat suuria taivaan lintuja. Mutta niissä kaikissa kyyhkynen symboloi rauhaa kaikissa kansakunnissa. Se on yleismaailmallinen asia.

120      Aivan kuten veli Green sanoi eräänä iltana, veli Pearry Green sanoi: ”Antautumisen symboli on ’nostakaa kätenne ylös'”. Mikä tahansa kansakunta, nostakaa kätenne ylös, se on antautumisen merkki.” Hän sanoi: ”Kun laulatte, nostakaa kätenne ylös, antaudutte kokonaan”.

121      Ja kyyhkynen on rauhan symboli jokaisessa kansakunnassa. Minkä vuoksi niin toimitaan? Sen lempeyden ja viattomuuden vuoksi. Siitä syystä se symboloi rauhaa.

122      Toinen asia kyyhkystä: se on kotia rakastava lintu. Se rakastaa olla kotona.

123      Ja toinen asia on, että se on aina uskollinen kumppanilleen. Kyyhkynen, uros tai naaras, eivät koskaan jätä toisiaan. Tuo naaras löytää kumppaninsa paritteluaikana. Näettekö, se ylistää Jumalan suurta luomistyötä. Siksi Hän teki Eevasta sivutuotteen. Näettekö? Jos hänet olisi luotu kuten muut naaraat, hän olisi löytänyt kumppaninsa, kun paritteluaika olisi tullut, mutta hän saattoi tehdä sen milloin tahansa. Näettekö? Ja niin se on, niin se on. Minä vain… Emme halua mennä siihen, koska minulla on se Avioliitto ja Avioero ja niin edelleen. Ja miten se… Mutta silti hän on kunniallinen ja toi esille tuon hyveen, ja tiedätte, kuinka saarnasin siitä eräänä iltana. Huomatkaa, että hänellä on suuri vastuu.

124      Mutta kyyhkynen on aina uskollinen kumppanilleen. Aina! Se ei koskaan jätä häntä.

125      Ja voinko pysähtyä tähän vain hetkeksi sanoakseni tämän: todellinen Morsian, naaraskyyhkynen, on myös uskollinen puolisolleen. Se ei syötä mitään dogmeja, mitään kirkkokuntien oppeja, mitään maailmasta. Se pysyy uskollisena puolisolleen, Sanalle, aina uskollisena.

126      Ja tämän kotirakkaan käytöksensä, kotirakkaan käytöksensä ansiosta sitä on käytetty menestyksekkäästi kirjekyyhkynä. Koska se rakastaa kotia, jos sen päästätte vapaaksi minne tahansa, se palaa aina takaisin kotiin. Se palaa aina takaisin kotiin.

127      Haluaisimme painottaa tätä vähän aikaa, jotta te kristityt ymmärtäisitte, mitä tarkoitan. Se löytää aina tiensä takaisin kotiin, joten siksi sitä on käytetty kirjekyyhkysenä. Sitä käytetään sodan aikana, käytettiin ennen, niitä käytetään yhä, kirjekyyhkysiä viestin kuljettamiseen. Näette siis, että se tekee kyyhkystä sekä Jumalan että ihmisen sanansaattajan; kyyhkynen on sanansaattaja. Se oli sanansaattaja Nooalle, kertoakseen Nooalle, että ”on taas rauha”. Jumala käytti sitä osoittaakseen, että tämä oli Hänen Poikansa, ”uhri, joka tuo rauhan maan päälle ja hyvän tahdon ihmisille”. Sitä käytettiin sanansaattajana.

128      Minulla on mielessäni pieni tarina, jonka luin kerran kirjasta. Nyt, en halua sanoa, että tämä on varmaa, se saattaa olla Ensimmäisen maailmansodan päättyminen nimisessä kirjassa. En ole siitä nyt varma; jos teiltä jää sen havaitsematta, niin olen väärässä. Joko luin sen jostain kirjasta… siitä on jo monta vuotta. Mutta se oli varmasti… todella… dramaattinen asia, joka tapahtui.

129      Amerikkalaiset sotilaat olivat saksalaisten konekivääritulen saartamina, ja he olivat eräänlaisessa kuopassa. Te sotilaat varmaan ymmärrätte, että he olivat tiedustelutehtävissä jossain. He olivat jumissa, ja heillä oli vain vähän ammuksia jäljellä. Saksalaiset etenivät suurina yksikköinä kaikkialle. Ja he tiesivät, että elleivät he saisi vahvistusta, apua, he kaikki kuolisivat pian; (heidän oli pakko) saksalaiset tulivat suoraan alas vuorelta, katsoen suoraan heidän niskaansa, käyden suoraan heidän kimppuunsa.

130      Ja yksi heistä sattui muistamaan, että hänellä oli pieni maskotti, pieni kyyhkynen. Niinpä hän tiesi, että tämä kyyhkynen, jos se pääsisi pois sieltä, veisi viestin päämajaan, jonne heidät oli sijoitettu. Ja niin he asettuivat alas ja kirjoittivat lapulle: ”Olemme juuttuneet tiettyyn paikkaan tietylle alueelle. Ammukset ovat loppu, muutaman tunnin sisällä meidän on antauduttava tai muuten meidät teurastetaan.” Ja he kiinnittivät tämän tai sitoivat sen tämän pienen kyyhkysen jalkaan ja päästivät sen vapaaksi.

131      Nyt, se on kotia rakastava lintu, joten se… mitä se tekee? Se palaa kotiinsa… tapaamaan, löytämään parinsa. Se oli huolissaan siitä, sen pitäisi palata kotiin.

132      Ja kun se nousi ylös, saksalaiset näkivät, mitä oli tapahtunut. He alkoivat ampua kyyhkyä. Ja yksi heistä osui siihen .30-kaliiperisella konekiväärillä tai luodilla, ja se mursi sen jalan. Toinen repi ison palan sen selästä. Sen rintakehä oli ruhjoutunut joka puolelta. Yksi siivistä oli rampa, sen kärki oli ammuttu irti, ja se lensi sivuttain. Mutta se jatkoi nousemista rampautuneena, haavoittuneena, murtuneena, mustelmilla, mutta se putosi leiriin viestin kanssa. Se oli suuri kyyhkynen.

133      Mutta, voi veli, Jesaja 53 kertoo meille yhdestä, joka laskeutui alas Kotoa ja kaikesta joka on hyvää.

Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, hänet ruhjottiin meidän rikkomustemme tähden; meidän rauhamme rangaistus oli hänen päällänsä, ja hänen haavojensa kautta me parannuimme.

134      Sairaus, taikausko ja perkeleet pitivät meidät puristuksissa, ei ollut ulospääsyä, seurakunta oli mennyt harhaan, he olivat lähteneet liikkeelle kirkkokunnallisista asioista (ja fariseuksista, saddukeuksista ja kattiloiden pesusta), ja Jumalan Sanalla ei ollut enää mitään vaikutusta. Mutta tämä pieni Kyyhkynen laskeutui alas, ja vain yksi asia saattoi toteutua: oli oltava lunastaja.

135      Mutta haavoittuneena, murtuneena, lyötynä, revittynä, mutta Hän tiesi tiensä takaisin Kotiin. Niinpä Golgatan ristiltä, jossa Häntä ruhjottiin, murskattiin, revittiin kuin susilauma Hänen kimpussaan, Hän pakeni Golgatalta ja laskeutui Taivaan oville sanoen: ”Se on ohi! Se on ohi! He ovat vapaita! Sairaudet voidaan nyt parantaa! Syntiset voidaan pelastaa! Vangit voidaan vapauttaa!”

136      Vaikka Hänet oli ruhjottu ja haavoitettu, siinä suuressa taistelussa siellä, kun jopa kaikki oli Häntä vastaan… Jopa runoilija huusi:

Keskellä murenevia kallioita ja pimeneviä taivaita,
Vapahtajani painoi päänsä ja kuoli;
mutta avautuva esirippu paljasti tien.

Taivaan iloon ja loputtomaan päivään.

137      Olen ollut neuroottinen koko ikäni. Pikkupoikana minuun iski jokin, joka pelotti minua, noin seitsemän vuoden välein minulle tapahtui jotain. Veli Jack muistaa, että kun aloitin, tulin pois kentältä vuodeksi; jotain vain tapahtui.

138      Muistan päivän, jolloin Juanita Hemphill… Hänen nimensä taitaa olla nyt Juanita Kelly, hän meni naimisiin veli Kellyn kanssa miehensä kuoleman jälkeen. Anna Jeanne, minulla on heidän kuviaan ja muita juttuja, he olivat sellaisia… Ja hän… Ja ne kaksi tyttöä ja sisar Moore olivat pieni kolmikko. He lauloivat sen laulun, jota en koskaan unohda: Katsoa auringonlaskun taakse. Muistat varmaan veli Jackin, kun hän tuli Floridasta. Hienoja pikkutyttöjä.

139      Ja muistan, että sinä aamuna pieni helluntailaisryhmä täältä maan pohjoisosasta, jostain Michiganista, nuo tytöt seisoivat siellä, kun veli Hooper… Näin hänet täällä yhtenä iltana, minä… hän ei ehkä ole enää täällä, veli Ed Hooper. Oletko täällä, veli Ed? En usko, että hän… Hän oli täällä yhtenä iltana. Ei kukaan… Monet teistä tuntevat hänet. Hän ja minä ja veli Hooley olimme lähdössä. Ja nuo tytöt, jotka seisoivat tuolla kulmassa ja lauloivat, antoivat meille jokaiselle keltaisen ruusun, jonka he olivat ottaneet hiuksistaan. (Siellä se mielenvikainen parantui, siellä oli tapahtunut suuria asioita.)

140      Tulin tietä pitkin niin onnellisena kuin vain pystyin olemaan, ja yhtäkkiä se iski minuun; vuotta myöhemmin, ennen kuin menin taas kentälle, se melkein tappoi minut.

141      Pikkupojasta lähtien olen aina sanonut, etten tiedä, mikä on näky. Pikkupoikana sanoin aina: ” Minä… jos minä vain joutuisin sellaiseen transsiin ja näkisin sen, niin paranisin.” Silloin… Halusin aina mennä Mayosille selvittämään, mikä oli vialla. Lääkärit siellä…

142      Vatsani happamoituu; ja voi voi! Veli Jack on auttanut minua kotona. Kävelin ympäri taloa, ja suustani lensi kuumaa, rasvaista vettä. Ja kävelin saarnastuoliin ja rukoilin ihmisten puolesta, jotka olivat kaksi kertaa niin pahassa kunnossa, ja parantuivat. Olen pyytänyt heitä laskemaan käteni miehen päälle, jolla oli syöpä kasvoissa, ja syöpä lähti hänen kasvoistaan, kun hän seisoi siinä, ja minä olin niin sairas, etten pystynyt seisomaan.

143      Ja te ette tiedä, mitä olen kärsinyt; sellaista henkistä ahdistusta. Se on tullut joka seitsemäs vuosi, koko elämäni ajan. Olen nyt siinä vaiheessa, seitsemän kahdeksikkoa.

144      Niin minä olin niin ahdistunut; huusin, rukoilin, anelin, rukoilin.

145      Ja muistan, kun vihdoin luulin, että minulla oli tarpeeksi rahaa, jotta voisin mennä Mayosiin tutkimuksiin; he sanoivat: ”He löytävät, mikä sinun vaivasi on.” Vaimo ja minä, ja Becky siellä takana… Sarah oli pieni, pikkuinen kaveri. Olin juuri aloittanut parantamispalveluni. Ja me lähdimme Mayosin luo.

146      Kävin klinikan läpi. Ja yönä ennen kuin löysin… Minulla oli loppukokeet seuraavana aamuna, heräsin vain ja asetuin sinne sängylle katselemaan ympärilleni. Ja katsoin edessäni oli pieni poika, joka näytti aivan minulta, noin seitsemänvuotias; ja katsoin sitä, ja se olin minä. Ja hän seisoi vanhan puun vieressä. Ja siinä puussa…

147      Kaikki oravanmetsästäjät tietävät, että jos tikkua hieroo ylös ja alas tuollaista puun runkoa vasten, se pelästyttää oravan ja ajaa sen ulos, jos se on kolossa.

148      Minä näin, missä se orava oli ollut, ja ajattelin: ”Millainen orava se on?” ja hankasin sitä. Ja kun tein sen, katsoin sinne, ja se olin minä silloin noin kolmekymmentäkahdeksanvuotias, pikkupoika oli poissa. Niinpä hieroin tuota oksaa, ja ontosta puunrungosta, pylväästä, tuli pieni orava, noin tuon pituinen, tumma, melkein musta, ja näytti siltä kuin siitä lentäisi pieniä virtoja; pienet, pikkuiset silmät, ilkeimmän näköinen otus, jonka olin koskaan nähnyt, näytti enemmän näädältä kuin oravalta.

149      Ja se katsoi suoraan minuun. Avasin suuni sanoakseni: ”No…” Ja kun tein niin, se… Ennen kuin olisit ehtinyt silmääsi räpäyttää, se lensi suoraan suuhuni, meni alas vatsaani ja repi minua palasiksi. Ja kun tulin ulos näystä, kädet ylhäällä, katsoen, huusin: ”Oi Jumala, armahda! Se tappaa minut!”

150      Kuulin Äänen kaukana huoneessa sanovan: ”Muista, että se on vain 6 tuumaa pitkä.”

151      Kuinka moni on kuullut tuon tarinan? Olen kertonut sen teille monta kertaa, ihmisille tabernaakkelin ympärillä.

152      No, se jatkui ja jatkui, ja kärsin yhä edelleen.

153      Mayon lääkärit tutkivat minut seuraavana päivänä. Hän sanoi: ”Isäsi oli irlantilainen, hän joi. Äitisi oli puoliksi intiaani, joten olet melkein puoliverinen. Joten sinusta tulee… olet… olet… olet niin hermoraunio, ettet koskaan pääse siitä pois.” Hän sanoi: ”Muuten olet terve. Mutta se, se on jotakin sielussa, jota ihminen ei voi hallita.” Hän sanoi: ”Sinä tulet…” He sanoivat: ”Kun ihminen kuolee, ruumiinavausta ei voi tehdä, koska hänen sielunsa on poissa.” Hän sanoi: ”Et koskaan pääse eroon siitä.”

154      Ja se kaveri sanoi, vanha lääkärini, sanoi: ”Isälläni oli se, hän kuoli noin kahdeksankymmenenviiden, yhdeksänkymmenen vuoden iässä”, jossain siellä päin, hän sanoi. Ja sanoi: ”Kuukausi tai kaksi ennen kuin hän kuoli, minä tutkin hänet; hänellä oli ollut se aina koko elämänsä ajan, hän sai niitä”, hän sanoi: ”kohtauksia.”

155      ”Jotkut ihmiset”, hän sanoi, ”he saavat sen, he ovat äkkipikaisia”; hän sanoi, ”se on sen tyyppinen, joka tappaa sinut.” Hän sanoi: ” Ja toiset, kuten naiset vaihdevuosien aikaan, he itkevät. Sinulla on sellainen, sellainen väsynyt olo.” Hän sanoi: ” Ennen vanhaan sitä kutsuttiin masennukseksi, koska se ei jättänyt heitä.” Hän sanoi: ”Kun se iskee, vatsa happamoituu, olet poissa tolaltasi.”

156      Sanoin: ”Mutta, herra, minähän en tee mitään.” Sanoin: ”Olen onnellinen.”

157      Hän sanoi: ”Aivan oikein. Se on vain ihmisen ulottumattomissa. Hän sanoi: ”Sinulla tulee olemaan se aina.” Voi, kuinka lannistava asia!

158      Mutta sanat, kun ajattelen sitä: ”Muista, että se on vain 6 tuumaa pitkä”, se on jäänyt mieleeni, kuten rakas vaimoni siellä takana voi kertoa teille. Vuosi toisensa jälkeen olen ajatellut sitä.

159      Ja sitten, kun menin viime kerralla ulkomaille, olin… ennen. No, olin kotona, ja olin oravanmetsästysmatkalla. Hyppäsin ulos autosta veli Banks Woodin kanssa, joka kuuntelee tänä iltana, ja aloin juosta mäkeä ylös, ja näytti siltä, että sydämeni olisi hypännyt ulos minusta.

160      Kysyin tohtori Sam Adairilta: ” Mikä aiheuttaa tuon?”

161      Hän sanoi: ”Seuraavan kerran, kun sinulla on se, ota sydänfilmi.”

162      Sanoin: ”Hyvä on.”

163      Niinpä se tapahtui uudelleen seuraavana vuonna, ja menin ja otin sydänfilmin. Hän sanoi: ”Sydämessäsi ei ole mitään vikaa”, hän sanoi: ”Olet vain hermostunut.” Se oli alkanut tulemaan silloin.

164      Eräs toinen lääkäri, hyvä ystäväni, sanoi minulle: ” Se johtuu sydämestäsi, poika”, ja sanoi: ” Ole varovainen.” Sinä vuonna soitin veli Moorelle, ja hän hankki jonkun saarnaamaan puolestani, kun menin veli Fredin kanssa pässijahtiin. Menin vuorten yli aivan kuten kuusitoistavuotiaana, kilometri toisensa jälkeen, juoksin; se ei haitannut minua yhtään. Näettekö?

165      Tulin takaisin ja kerroin Samille. Hän sanoi: ”Jotain on vialla, sinun on parasta olla varovainen.”

166      Sitten näin näyn vanhasta lääkäristä, joka seisoi noiden… vanhanaikaisten lääkäreiden kanssa, joilla oli stetoskoopit käsivartensa päällä. Hän sanoi… Hän seisoi edessäni eräänä päivänä ja sanoi: ”Älkää antako heidän sanoa teille: `Se johtuu sydämestäsi`, se johtuu vatsastasi`.”

167      Niinpä minä ajattelin: ”No, hyväksyn sen sanan, koska se oli näky. Antaa tulla.”

168      Lähdin Afrikkaan, otin muutaman kuvan. Minun piti ottaa joukko rokotuksia ennen Afrikkaan lähtöä, sellainen on laki. Kun olin ottamassa näitä kuvia, hän sanoi: ”En löydä sinusta mitään väärää.” Hän sanoi: ”Hemoglobiinisi, veresi on 96, se on 96.” Hän sanoi: ”Jos olisit 16-vuotias, se ei olisi yhtään parempi.” Ja hän sanoi: ” Tarpeeksi kova, että saisit elää sata vuotta. Keuhkot, kaikki”, hän sanoi, ”olet kunnossa, ei sokeria, ei mitään.”

169      Sanoin: ”Kiitos.” Niinpä kävin lääkärintarkastuksessa ja vein terveystodistukseni lautakuntaan.

170      Hän kysyi: ” Osaatko sanoa mitään siitä?”.

171      Sanoin: ”En mitään muuta kuin jatkuvaa happamuutta vatsassa koko ajan.”

172      Hän sanoi: ”No, minäpä kerron sinulle.” Hän sanoi…

173      Sanoin: ”Minua on tutkittu. Olen käynyt Mayo Brothersissa ja kaikkialla.”

174      Hän sanoi: ” Mutta hetkinen.” Hän sanoi: ”Joskus haavauma on niin pieni, ettei sitä voida näyttää bariumjauholla, ja joskus se on liian suuri, jotta se näkyisi, koska röntgenkuva on vain varjo. Ja pientä haavaumaa ei voi nähdä, se ei pysy tarpeeksi näkyvissä. Aika moni pikkuruinen haavauma voi sen aiheuttaa.” Hän sanoi: ”Tunnen täällä erään vanhan lääkärin, joka on keksinyt välineen, heillä on se nyt; he voivat nukuttaa sinut pienellä määrällä natriumpentotalia, laittaa putken kurkkuusi, ja he katsovat vatsaasi ja näkevät, mikä on vialla.” Hän sanoi: ”Hän…” Hän sanoi: ”Hän on sinun tyyppisiäsi ihmisiä, hän on kristitty.” Hän sanoi: ” Mikset menisi tapaamaan häntä.”

175      Otin hänen nimensä: tohtori Van Ravensworth. Kun tulin takaisin, menin tapaamaan vanhaa lääkäriä. Hän on hieno vanha mies Hollannin Itä-Intiasta, isosta lähetyssaarnaajien suvusta. Hän oli kuullut minusta ja lukenut kirjani, ja hän vain kätteli minua ja sanoi: ”Veli Branham, tekisin sen mielelläni sinulle”. Hän sanoi: ”Minäpä kerron sinulle, mitä sinun pitää tehdä; ensi viikolla käyt täällä sairaalassa”, ja hän sanoi: ”Ja soita minulle, ennen kuin lähdet.” Ja hän sanoi: ”Minun täytyy antaa sinulle pieni pistos pentotalia.” Ja hän sanoi: ”Sitten kun teen sen”, hän sanoi, ”se nukuttaa sinut viideksi minuutiksi.”

176      Minun pikku tyttöni oli juuri ottanut sen, kun häneltä oli vedetty hammas, ja veli Normanin pikku tyttö. ”Viiden minuutin uni”, ajattelin, ”ei se minua haittaa.” Niinpä ajattelin, että olisin silloin tyytyväinen, kun katsottaisiin sitä.

177      Seuraavana aamuna nousin ylös sängyssä ja katselin ympärilleni, katsoin parisänkyyn; vaimoni tuolla, hän ei ollut vielä herännyt. Ja katsoin ikkunasta ulos kohti suuria Catalina-vuoria siellä, missä asun, ja katsoin sinne ylös, missä Herran Enkeli laittoi Miekan käteeni, missä ne seitsemän Enkeliä, jotka näette kuvassa, ilmestyivät, suuria asioita tapahtui.

178      Ja minä katsoin, ja kun katsoin, seisoin taas tuon puun luona, juuri siellä, missä tuo orava oli. Katsoin sinne ylös ja ajattelin: ”Tuo on tuon oravan pesä.” Ja ajattelin näyssä: ”Onkohan se vielä siellä ylhäällä?” Minä raapaisin puun kylkeä, ja se tuli ulos. Ja ennen kuin ehdin edes räpäyttää silmääni… Se oli oudoimman näköinen orava, jonka olen koskaan nähnyt; nyt, teidän täytyy tuntea palvelustehtäväni tunteaksenne nämä symbolit ja asiat. Se hyppäsi minua kohti, mutta se ei osunut minuun; se ei osunut suuhuni, se osui rintaani ja putosi pois.

179      Ja heti kun se teki niin, kuulin Jonkin sanovan: ”Mene Catalina-vuorille.”

180      Käännyin ympäri ja sanoin: ”Meda, oletko hereillä, kulta?”. Ja herätin hänet.

181      Hän sanoi: ”Mikä hätänä?” Kello oli noin viisi aamulla.

182      Sanoin: ”Katselin ulos ja näin taas sen oravan, kulta.”

183      ”Minkä oravan?”

184      Sanoin: ”Sen, jonka näin tuolla Mayosin luona”. Sanoin: ”Tiedätkö mitä? Tällä kertaa se ei osunut suuhuni, se ei osunutkaan minuun, vaan lensi rintaani vasten.” Sanoin: ”Ylistetty olkoon Jumala! Olen odottanut, oi, pienestä pojasta asti, olen odottanut näkeväni tuon tapahtuvan. Jos voisin koskaan nähdä sen tapahtuvan, en edes… Ennen kuin tiesin, mistä näyssä oli kyse, jos voisin koskaan nähdä sen tapahtuvan, silloin sanoin: ’Minulle kävisi hyvin. Mitä ikinä se kertookin minulle, sellainen minä olisin. Ja neljäkymmentä vuotta olen etsinyt sitä, ja siinä se tapahtui.”

185      Ennen, kun olin Mayosissa, samaan aikaan kun olin siellä ylhäällä, kun he antoivat minulle tuon viestin, ja näin näyn…

186      Vanha äitini on nyt mennyt kirkkauteen, hyvin outo nainen. Hän näki elämässään noin kolme tai neljä unta, ja ne olivat aina totta. Hän kertoi minulle, ja… Hän alkoi kertoa minulle, ja minä sanoin… Sanoin: ”Lopeta heti… Äiti, minä kerron sinulle, mistä se loppuosa kertoo.” Ymmärrättekö?

187      Koska aina kun kerrotte minulle unen tulkittavaksi, ette aina kerro minulle tarkalleen, mitä se on. Sitten kun näen sen uudestaan, näen tarkalleen sen, mistä uneksitte, ja sitten Hän kertoo minulle, mistä on kyse. Näettekö? Teidän ei tarvitse kertoa minulle, siitä, mistä unessa on kyse, Hän näyttää unen itse. Näettekö? Ja sitten minä näen, sanon: ”No, sinä et kertonut minulle tätä ja kerro minulle tuota.” Ymmärrättekö? Ja niin Jumala, joka voi tulkita unen, voi näyttää unen; Hän voi näyttää unen, Hän voi tulkita sen. Ja niin sitten…

188      No, eikö Raamatussa sanottu vastaavaa: ”Jos sinä voit…”? Minä… Minä… Se vain sattui tulemaan mieleeni. Daniel, eikö se ollutkin? Ei, vaan Joosef-Jooseph. Se on jossain Raamatussa. Muistin sen ja sanoin: ”Jos voisit näyttää minulle… Jos voisit kertoa, mitä…” Kuningas Nebukadnessar, aivan. Hän sanoi: ”Jos voit… Jos et voi…”

189      Taikurit sanoivat: ”Kerro minulle uni”.

190      Hän sanoi: ” Minä en enää muista sitä.” Aivan oikein, se, muistin sen; ajattelin sitä juuri silloin.

191      Huomatkaa nyt. Äiti sanoi: ”Billy”, kun palasin, hän sanoi: ”Tule tänne, poika, ja istu alas.” Hän sanoi: ”Näin outoa unta. Näin unta, että sinä makasit sairaana ja olit kuolemaisillaan, vatsasi oli aivan samanlainen kuin aina ennenkin.” Kuinka monta ruokavaliota hän onkaan valmistanut minulle! Ja hän sanoi: ”Sinä olit rakentamassa taloa kukkulalle.” Ja hän sanoi: ”Näin kuusi valkoista kyyhkyä laskeutuvan taivaasta, jotka kujersivat S-kirjaimen muodossa, ja ne asettuivat rintasi päälle. Ja sinä katsoit, ja yksi edessä oleva yritti kertoa sinulle jotain.” Hän sanoi: ”Ne olivat todella kiiltäviä, valkoisia kyyhkysiä. Ja ne ottivat pienet päänsä ja painoivat ne poskeasi vasten, ja sanoivat: ’kuu, kuu, kuu’.” Ja hän sanoi: ” En pystynyt ymmärtämään sitä.” Hän sanoi: ”Ne vain jatkoivat: ’kuu, kuu, kuu’.”

192      Sanoin: ”Voi, minä näen sen, kiitos Herralle!” Ja sanoin: ”Ne muodostivat uudelleen kirjaimensa ’S’ ja menivät takaisin taivaalle ja sanoivat: ’kuu, kuu, kuu, kuu, kuu’, menivät takaisin kotiin.”

193      No, se pieni eläin, jonka näin, oli kuusi tuumaa pitkä. Äidin näkemä kyyhkyjen ketju oli kuusi, kuusi on epätäydellinen. Tiesin, että jonain päivänä näkisin sen seitsemännen. Se oli kärsimystä; niin se vain jatkui ja jatkui.

194      Sinä aamuna nousin ylös nähtyäni tämän näyn; tottelin Herraa. Vein pienen poikani Joosefin kouluun. Hän kuuntelee minua nyt Tucsonissa. Vein hänet kouluun ja sanoin Medalle, etten tiennyt, milloin palaisin.

195      Sitten lähdin Catalinaan, vuorten juurelle, ja menin sinne, missä Herran Enkeli laittoi Miekan käteeni. Todella aikaisin; ja aloin kiivetä vuorta ylös.

196      No, sen sijaan, että olisin noussut huipulle tähän suuntaan (jossa on paljon käärmeitä, skorpioneja, tiedättehän, millainen Arizona on), käännyin oikealle; Jokin sanoi: ”Käänny oikealle.” Menin ylös huipuille, kiersin ja kiersin nuo suuret, valtavat kalliot, jotka olivat monta kertaa suurempia kuin tämä tabernaakkeli, ja jotka olivat siellä huipulla, jonne harvoin ihminen pääsi.

197      Ja noin kello yhdentoista aikaan olin menossa pieneen poukamaan, jossa oli… pieni paikka, joka kääntyi näin pienen peurapolun yli. Ja minulla oli paita pois päältä, hattu kädessä, koska olin aivan märkänä hiestä. Käännyin sinne, ja kun käännyin tuohon pieneen poukamaan, tunsin Herran läsnäolon. Otin hattuni pois ja katselin ympärilleni. Ajattelin: ”Hän on täällä jossain. Tiedän, että Hän on täällä.” Ajattelin: ” Mistä on kyse?” Otin vielä muutaman askeleen. Sanoin: ”Herra, olet täällä jossain.”

198      Katsoin, kun olin polulla, ja siellä makasi se pieni orava; se oli hypännyt jotain kohti ja epäonnistunut, ja se osui joukkoon cholla-kaktuksia (se on hyppykaktus). Se tunkeutui sen pään, rintakehän ja vatsan läpi, ja se oli kuollut. Tuo oudon näköinen pikku orava ei ollut osunut suuhuni ja osui chollaan. Ja Herran ääni sanoi: ”Vihollisesi on kuollut.” Seisoin siinä ja vapisin. Otin jalkani ja ma-….

199      Yleensä varikset olisivat syöneet sen. Tapoin käärmeen pari päivää myöhemmin, se makasi tiellä noin puoli tuntia. Siellä lentää aina kotkia ja variksia, ja ne poimivat sen heti. Tapoin korallikäärmeen, se on vaarallisin käärme, joka makasi aivan vieressäni, pari päivää sen jälkeen. Olin tulossa takaisin hakemaan sitä näyttääkseni sitä, mutta varikset ja korpit olivat jo saaneet sen.

200      Ja se oli maannut siellä siitä lähtien, kun olin nähnyt näyn, kaksi päivää aikaisemmin; se taisi olla lauantaina, ja menin sinne maanantaina. Siinä se makasi kuolleena. Murskasin sen jalallani.

201      Palasin takaisin, laskeuduin taas alas, istuin siinä ja itkin hetken ja rukoilin katsellen alas Tucsoniin, joka oli kilometrien päässä alapuolellani.

202      Käännyin takaisin ja tulin takaisin, se makasi yhä siellä. Kun menin tuohon poukamaan, Jumalan Henki tuli jälleen päälleni.

203      Käännyin ympäri, menin alas vuorta. Menin sisään ja sanoin vaimolleni: ”Kulta, en tiedä miten, mutta aion päästä tämän yli”.

204      Tohtori Ravensworth, kun hän tutki minut, hän sanoi: ”On täysin mahdotonta, että voisit parantua.” Hän antoi minulle ruiskeen pentotalia, jonka piti kestää viisi minuuttia, ja nukuin kymmenen tuntia. Joten se aine, jopa aspiriini vain tyrmää minut. Joten he antoivat minulle pistoksen ja työnsivät putken kurkkuuni. Kun tulin tajuihini, ja hän kertoi minulle seuraavana aamuna, hän sanoi: ”Pastori, en haluaisi kertoa teille tätä, mutta” hän sanoi ”vatsanne seinämät ovat jopa niin kovia, että ne ovat kuivuneet.” En ollut koskaan nähnyt sitä; hän käytti nimitystä mahakatari, ja menin ja katsoin sanakirjasta, ja siinä sanottiin: ”jotain, mikä on kuivunut pois.” Ja hän sanoi: ” Et pääse siitä eroon.” Hän sanoi: ”Sinulla on se aina.” Ja olisin ollut lannistunut poika, ellei olisi ollut Herran näkyä.

205      Seuraavana päivänä Jokin sanoi: ”Mene takaisin vuorelle.”

206      Ja sinä päivänä sen sijaan, että olisin mennyt samaan suuntaan, minut johdatettiin menemään toiseen suuntaan. Ja minä seisoin siellä; ja katselin, siellä edessäni istui se seitsemäs pieni, valkoinen kyyhkynen, joka katsoi suoraan minuun. Hieroin silmiäni ja sanoin: ”Varmasti kyseessä on näky; varmasti se on näky.” Katsoin ja sanoin: ”Pieni kyyhkynen, mistä sinä tulet?”. Se oli ihana ja valkoinen, se olisi voinut olla kyyhkynen, mikä se sitten olikin, kaukana erämaassa.

207      Kaikkivaltias Jumala, joka herätti Jeesuksen Kristuksen kuolleista, jonka palvelija minä olen, ja hänen Sanansa, joka on tässä, avoimena edessäni, tietää, että minä puhun totta enkä valehtele.

208      Kyyhkynen asettui sinne ja katsoi minua. Kävelin ympäriinsä ja ajattelin: ”Varmasti kyseessä on näky.” Käänsin päätäni, katsoin taaksepäin, ja siellä se istui; nuo pienet, valkoiset siivet, juuri niin lumiset kuin ne vain voivat olla; sen pienet, keltaiset jalat; ja pieni, keltainen nokka; se istui siellä ja katsoi minua. Se katseli suoraan länteen. Kävelin sen ympäri, enkä olisi koskenut siihen mistään hinnasta. Kävelin polkua pitkin, katsoin taaksepäin, ja se katseli minua yhä.

209      Veli, Aabrahamin poikana en välitä siitä, mitä lääkäri sanoi minulle, joka tapauksessa minä tulen terveeksi!

210      Kolmantena päivänä palasin takaisin, kiipesin korkealle. Ja monet teistä tuntevat näyn siitä intiaanipäälliköstä, joka ratsasti tuolla pienellä muurilla länteen. Jokin veti minua suuren kallion luo, noin keskipäivän aikaan, ja sanoi: ”Laita kätesi sitä vasten ja rukoile.” Taivaan Jumala tietää, että tämä on totta.

211      Laskin käteni kiveä vasten ja katsoin ylös kohti taivasta ja aloin rukoilla. Kuulin Äänen tulevan sieltä kallion päältä ja sanovan: ” Mihin sinä nojaat, sydämen kohdalla?”. Ja kohottauduin taaksepäin tällä tavalla, hartiani paljaina; alasti vyötäröstä ylöspäin, oli kuuma. Katsoin taaksepäin. Kvartsiin, kiveen, oli kirjoitettuna ”Valkoinen kotka”; juuri se, mitä näyssä sanottiin, että seuraava viesti tulisi esiin.

212      Olin niin innoissani, että juoksin kotiin, otin kameran ja palasin seuraavana päivänä ja otin siitä kuvan. Se oli yhä siellä, kirjoitettuna kiveen: ”Valkoinen Kotka”. (Kyyhkynen johtaa kotkaa.)

213      Jotenkin minä… minä tiedän. Kerron sen teille ennen kuin se tapahtuu. Tohtori on hyvä tohtori… hyvä tohtori, epäilemättä; minä… minä pidän häntä hienona miehenä. Mutta tiedän, että pääsen siitä yli. Se on ohi! Se on ohi, ja minä tulen parantumaan!

214      Ajattelin, kun Ernie lauloi tuota laulua hetki sitten, Kyyhkysen siivillä. Millainen melodia siinä on? Voisitko aloittaa sen minulle, Ernie.

…siivin…lumivalkoisen kyyhkysen, (laula kanssani) Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa,
Se oli merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

215      Käsittääkseni Ernie teki siihen kaksi säkeistöä. Minä teen sinulle kolme säkeistöä.

Noah oli ajelehtinut Tulvissa monta päivää,
hän etsi maata, monin tavoin;
ongelmia hänellä oli, mutta ei ylhäältä päin,
Sillä Jumala antoi hänelle merkkinsä kyyhkysen siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti puhtaan, suloisen rakkautensa, Se oli merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

Jeesus, Vapahtajamme, tuli eräänä päivänä maan päälle;
Hän syntyi tallissa, heinäsuovassa seimessä,
vaikka täällä hänet hylättiin, Mutta ei ylhäältä,
Sillä Jumala antoi meille merkkinsä kyyhkysen siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Oi, merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

Vaikka olen kärsinyt monin tavoin,
Huusin parantumista yötä päivää;
Mutta uskoa ei Isä ylhäältä unohtanut,
Hän antoi minulle merkkinsä kyyhkysen siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä, Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Oi, merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

216      Rakas Jumala, kiitän sinua näistä asioista, Isä. Sinä annoit Nooalle merkin, Sinä annoit maailmalle merkin, ja Sinä annoit minulle merkin. Ja seuraavana päivänä, kun näin tuon kotkan lentävän, oi Jumala, nyt on Sanoma tulossa esiin, ja rukoilen, Jumala, että annat Kyyhkyn johtaa. Suo se, Herra. Se on johdattanut minut uskoon, jota minulla ei ole koskaan ennen ollut. Tiedän, Jumala, tiedän, että kaikki menee hyvin, joten kiitän Sinua siitä, Isä.

217      Ja tänä iltana lähetä jälleen Sanomasi, Herra, Sanan Kyyhkysen siivillä. Suo se, rakas Taivaallinen Isä. Ja jokainen, joka kulkee tänä iltana tämän puhujalavan kautta ja tuolla kokouksissa eri puolilla maata, laskeutukoon suuri uskon Kyyhkysi heidän sydämiinsä ja anna heille usko, Herra, että he parantuisivat. Muistakaa, että Jumala ei katso henkilöön. Hän saattoi antaa Sanoman Nooalle, saattoi antaa sen Johannes Kastajalle, saattoi antaa sen minulle, Hän voi antaa sen muille.

218      Rukoilen, että tuo Kyyhkynen lentää juuri nyt jokaiseen sydämeen, Herra, ja pienellä, kultaisella nokallaan kuiskaa, että ”Hänen haavojensa kautta… Minun haavoittumiseni ja haavojeni kautta te olette parantuneet.” Jumala, suo, että meidän rikkomuksemme pyyhitään pois, että meidän pahat tekomme annetaan meille anteeksi ja että meidän sairautemme parannetaan. Se on sinun käsissäsi, Isä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Päänne kumartuneina vain minuutin pidempään.

219      Kuinka moni täällä haluaisi sanoa, jos voitte ja haluatte sanoa tämän: ”Veli Branham, olen ollut väärässä koko elämäni ajan. Olen halunnut palvella Jumalaa, mutta tänä iltana olen valmis antautumaan. Rukoile Jumalaa, että tuo kyyhkynen lentäisi sydämeeni tänä iltana. Voin tuntea sen lepattavat siivet, kun se tulee sisään.”? Nostakaa kätenne ylös. Täällä näkyvissä olevan yleisön joukossa, kaikkialla rakennuksessa.

220      Kaukana yleisössä eri puolilla maata, veli Huntin ja veli Colemanin luona, veli Leon ja heidän luonaan, Tucsonissa, Branham tabernaakkelissa, koko Länsirannikolla, nostakaa kätenne kaikkialla: ”Haluan, että Kyyhkynen lentää sydämeeni tänä iltana. Tulkoon minulle Jumalan suloinen rakkaus lumivalkoisen Kyyhkysen siivillä, Pyhässä Hengessä. Tuo se minulle tänä yönä, Herra, ja pudota sydämeeni usko, jota tarvitsen.”

221      Jeesuksen Kristuksen nimessä rukoilen, Jumala, anna syntimme anteeksi. Haavoittunut Kyyhkynen on tuonut Sanoman takaisin, oi Jumala: ”Se on täytetty!” Me uskomme sen. Anna meille vain usko uskoa siihen, me rukoilemme. Jeesuksen nimessä. Aamen.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Se oli merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

222      Mistä tuo kyyhkynen tuli? Minä en tiedä. Se ei olisi ollut tuolla erämaassa tuolla tavalla. Ei, ei, ei! Ei, se ei olisi ollut siellä. Ja miksi se oli valkoinen? Taivaallinen Isä tietää, että se oli yhtä valkoinen kuin minun paitani. Siinä se istui.

Mutta lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Oi, merkki ylhäältä, kyyhkysen siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, Oi, merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

223      Voi, ettekö tunne oloanne todella nöyräksi? Kätellään toisiamme ja lauletaan se.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti alas puhtaan, suloisen rakkautensa, merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

224      Nostakaamme kätemme Häntä kohti ja laulakaamme se.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

Nooa oli ajelehtinut tulvissa monta päivää,
Hän etsi maata, Monin eri tavoin;
vaikeuksia hän sai, mutta ei ylhäältä,
Jumala lähetti merkkinsä kyyhkyn siivillä.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti puhtaan, suloisen rakkautensa, Oi, merkki ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

Jeesus, Vapahtajamme, tuli kerran maan päälle, syntyi talliin,
Vaikka täällä hylättiin, mutta ei ylhäältä,
Jumala antoi meille merkkinsä kyyhkysen siivillä.

Kyyhkysen siivillä, lumivalkoisen kyyhkysen siivillä, Jumala lähettää alas puhdasta, suloista rakkauttaan, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

225      Miksi minä vanha mies, joka olen kärsinyt koko elämäni ajan, miksi hän nyt paransi minut? Uskon, että ratsastan tämän polun uudelleen, minun on tuotava Sanoma! Ja sanon Isälleni tänä yönä (kuten Junior näki unessa toissa yönä tämän Kyyhkysen siivet, jotka liikkuivat näissä ikkunoissa): Herra, palvelijasi ilmoittautuu palvelukseen. Aamen, olen valmis!

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää minulle puhtaan, suloisen rakkautensa, merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

226      Uskotaan nyt, että Hän on siirtymässä yleisön päälle.

Lumivalkoisen siivillä… (Me odotamme, Herra.) Jumala lähettää alas puhdasta, suloista rakkauttaan, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

227      Te, joilla on rukouskortit, tällä käytävällä tässä, astukaa eteenpäin tähän; nouskaa ylös, astukaa eteenpäin tällä käytävällä tässä, tähän suuntaan.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää puhdasta, suloista rakkauttaan, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

228      Ne, joilla on rukouskortti tässä rivissä, astukaa vasemmalle.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä, Jumala lähettää puhtaan suloisen rakkautensa, merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

229      Ne… [Tyhjä kohta nauhalla-toim.]

Oi, lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähetti minulle puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

230      Mistä kyyhkynen tuli siellä ylhäällä erämaassa? Sanoisin näin: Hän on Jehova-jireh, ”Herra voi hankkia itselleen uhrin”. Ajatelkaa sitä! Sama Jumala, saman inspiraation vaikutuksesta, samantyyppisten ihmisten toimesta, lähetti kyyhkysen. Hän on yhä Jumala, Jehova-jireh voi hankkia mitä tahansa, mitä Hän tarvitsee.

231      Voisitteko nyt, kun tulette tämän rukousrivin läpi, pyytää Jumalaa huolehtimaan teistä Kyyhkysen siivillä? Kyyhkynen, Pyhän Hengen Henki, että Hän antaisi teille uskon sydämeenne, jotta uskoisitte, että teidät tullaan parantamaan.

232      Yritän saada heidät kaikki seisomaan. Minä pyydän nyt. Veli Brown on hänen luonaan. Veli Jack… Mitä sanot? [Joku puhuu veli Branhamille-toim.] Hyvä on, hyvä. Tämä osa tulee tästä a-käytävästä ensin, joka on asetettu riviin. Nämä osastot tulevat suoraan heidän perässään. Nämä tulevat välittömästi siiven jälkeen. Ja te tulette suoraan näiden perässä, kun tulette suoraan ympäri, jotta teidän puolestanne voidaan rukoilla.

233      Nyt, olen varma, että tämä ei tule olemaan mikään nopea jono, mutta otamme vain jonkin verran aikaa, jotta voimme todella rukoilla jokaisen puolesta, niin pitkään kuin voimme.

234      Nyt, minä lyhensin sanomaani hieman (ja te kaikki huomasitte sen, näettekö), jotta voisin aloittaa tämän rukousjonon. Tämä on muistojono niiden päivien kunniaksi, jolloin veli Jack Moore, veli Young Brown, vaimonne päästivät teidät menemään, ja te tulitte tänne, ja me lähdimme Kaliforniaan ja läpi Arizonan (yhdessä, läpi aavikon) ja rukoilimme sairaiden puolesta.

235      Tiedättekö mitä? Nykyään elää ihmisiä, jotka silloin olivat kuolemaisillaan ja jotka ovat yhä elossa tuon ponnistelun ansiosta. Mitä se sai aikaan? Se synnytti jumalallisia parantumisia kaikissa maan kirkoissa, nyt jopa presbyteereissä ja niin edelleen. He… Se hiljensi heidän suunsa, sillä Jumalan täytyi voidella joku tappamaan Goljat, näyttääkseen, että se oli mahdollista, ja sitten muut saivat rohkeutta (aivan oikein) ja jatkoivat. Se voidaan tehdä uudelleen, sillä Hän lähettää edelleen rakkautensa Kyyhkysen siivillä.

236      Kristityt, haluan teidän kuuntelevan. Jos seisoisin tässä ja yrittäisin kertoa teille niistä yliluonnollisista asioista, joita olen nähnyt tapahtuvan jopa viimeisten kolmen vuoden aikana, olisin täällä tähän aikaan ensi lauantai-iltana kertomassa teille. En edes puhu siitä niin paljon, koska se kuulostaa melkein mahdottomalta, mutta kerron teille Totuuden. Se on täsmälleen Totuus. Elämme Suuren Mahtavan Jehovan johdossa, saman, joka oli profeettojen kanssa Vanhassa Testamentissa, seurakunnan kanssa Uudessa Testamentissa, Hän on täällä tänään ottamassa Morsianta pakanoista Hänen Nimensä tähden. Uskokaa siihen! Ettekö te usko, ihmiset? Jos olette koskaan uskoneet Sen, uskokaa Se nyt heti. Se on se, joka… Haluan teidän tekevän sen. Emme tiedä, mitä tänä iltana tapahtuu. Emme tiedä, mitä tapahtuu. Me vain odotamme odotuksen vallassa.

237      Pyydän teitä Herran Jeesuksen Nimessä Hänen palvelijanaan. Tiedän, että kun olette tekemisissä seurakuntien kanssa, siellä on kaikki sekaisin. Mutta jos uskotte minua Hänen palvelijanaan, jos sydämessänne on yksikin epäilyksen pilkahdus (tai synti on – on ”epäily, epäusko”), jos sydämessänne on yksikin pilkahdus, pyytäkää Isää ottamaan se pois juuri nyt. Näettekö? ”Herra…” Ja sitten kun te tulette aidon uskon kanssa… Nyt, minun käteni eivät merkitse mitään, ellei Se osu teihin ensin; sitten kun se tulee, se sytyttää sen, te paranette. Aivan oikein, tiedätte, että paranette. Näettekö, te uskotte sen.

238      Nyt, rukoilen nyt jokaisen teidän puolestanne. Ja nyt… Kun teette näin, panette kätenne myös toistenne päälle, niin että me… Ja rukoilette sen henkilön puolesta, jonka päällä kätenne ovat, ja sitten tuon teidät jonon läpi. Laittakaa kätenne jonkun kanssa jonossa olevan päälle.

239      Rakas Jumala, en tiedä muuta tapaa sanoa näitä asioita, Herra. Voin vain kertoa sen, minkä tiedän olevan Totuus, ja Sinä olet tänä iltana todistajani siitä, että puhun Totuuden. Minun uskoni, Herra, ja oma parantumiseni tulevaisuudessa; en tiedä milloin, en tiedä miten, en ymmärrä sitä, mutta uskon Sen, Herra, että sain merkin ylhäältä. Tuo seitsemäs kyyhkynen tuli vihdoin tänne, seitsemäs tuuma on kohta lopussa eläimen osalta. Se on ohi!

240      Jumala, minä haluan palvella Sinun kansaasi. Niinpä rukoilen, Jumala, että Sinä voitelet meidät tänä iltana niin, että kuka tahansa, jonka päälle panemme kätemme, parantuisi; ei siksi, että se johtuu meistä, vaan siksi, että noudatamme Sinun käskyäsi. Sinä sanoit: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Herra, auta minua uskomaan, ja auta heidän sydämiään olemaan uskon kasvualusta. Ja tulkoot yhdessä, Jumalan kunniaksi, jokainen sairas ja kärsivä ihminen tässä rakennuksessa (tai rakennuksissa kaikkialla maassa), joka tottelee nyt näitä käskyjä, terveeksi. Jeesuksen Kristuksen nimessä pyydän sitä. Aamen.

241      Uskokaa; rukoilkaa kaikki kanssamme. Nyt, tämä ei ole erottamisjono.

242       [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Masennus, pelko, tiedän, mitä tämä… [Sisar puhuu veli Branhamille.] Pikku raukka, hän sanoi, ettei ole koskaan elämässään nähnyt rauhaa. Sama asia kuin minulla… En voi nukkua, olen hermostunut, jännittynyt.

243      Rakas Jumala, Herra, anna minun todistaa, että olen kertonut Totuuden. Kuinka paljon minussa onkaan tunteita tätä pientä naista kohtaan! Rukoilen, Jumala, että lähetät hänelle tänä iltana sen uskon säikeen ylhäältä, joka tietää, että Sinä sitoudut sanoihisi, ja Sinä pidät jokaisen Sanasi. Ottakoon Taivaan Jumala tämän pelon pois sisarestani. Ja minä tottelen Sinua laskemalla kädet hänen päälleen ja tuomitsemalla sen. Jeesuksen Kristuksen nimessä, lähteköön se hänestä. Aamen.

244      Nyt, katso, sisar, sinä uskot minua nyt, jos voit aloittaa juuri tästä, ristin luota. Tästä yöstä lähtien, kiellä että sinulla on se. Sano vain: ”Minulla ei ole sitä enää”, niin se lähtee sinusta.

245      Sisar Palmer. [Sisar Palmer puhuu veli Branhamille – toim.] Kyllä. Sisaremme, sisar Palmer; hänen miehensä on hyvin rakas ystäväni, pastori Georgiasta tai Alabamasta, Georgiasta-Georgiasta. Ja hän oli tulossa tabernaakkeliin… Kun minä saarnaan tabernaakkelissa, he ajavat tuhatviisisataa kilometriä kuullakseen yhden jumalanpalveluksen. Veli Palmer menetti autonsa hallinnan, tai poika, yksi, kun he olivat kääntymässä mutkassa, ja he joutuivat kolariin. Se on vaikuttanut häneen.

Rukoilkaamme.

246      Rakas Jumala, vapauta tämä palvelijasi, hänen pieni vaimonsa, uskollinen, uskollinen, pieni palvelija Kristuksessa, rukoilen, Jumala, kun lasken käteni hänen päälleen, veljeni Jack Mooren ollessa täällä, että Sinä parantaisit hänet ja tekisit hänet terveeksi. Jeesuksen nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua!…?….

247      Oikeassa jalassa, ja sinä seisot hänen puolestaan? Hänen pikkupoikansa on rampa, hänellä on kipuja vatsassa ja selässä.

Rukoillaan.

248      Rakas Jumala, anna tuon lumivalkoisen Kyyhkysen uppoutua hänen sydämeensä juuri nyt: ”Haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, ruhjottu meidän rikkomustemme tähden, hänen haavojensa kautta me olemme parantuneet.” Pyydän, että näin tapahtuisi veljellemme ja hänen pienelle pojalleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

249      Voimakkaat päänsärkykivut ja jalkavaiva, joka vaivaa häntä hänen työskennellessään.

250      Rakas Jumala, suo parantava siunauksesi tälle nuorelle miehelle, kun me Jumalan palvelijoina laskemme kätemme hänen päälleen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

251      Hänellä on naisvaiva, nainen, ja hän haluaa myös Pyhän Hengen kasteen.

252      Rakas Jumala, kun esitän sinulle tämän uskon rukouksen tämän pienen naisen puolesta, niin poistukoon naisvaiva, tulkoon Pyhän Hengen Kaste Kyyhkyn siivillä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisar.

253      Kasvain hänen silmässään, ja hänen rakkaalla seuralaisellaan.

254      Rakas Jumala, Sinä tunnet ihmisten sydämet. Rukoilen Sinua, Isä, Jeesuksen Nimessä, että täytät tämän pyynnön, jota tämä veli on pyytänyt, ja kun olemme kuuliaisia Sanallesi, laittaessamme kädet hänen päälleen. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, veli.

255      Hänellä on kasvain vasemmassa kyljessään, ja myös hänen äänensä on huono.

256      256 Rakas Jeesus, rukoilen, että parantaisit tämän sisaren; lasken käteni hänen päälleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että hänen paranemisensa tapahtuisi. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisareni.

257      Tietysti, sisar, näen vaivasi, turvonneen raajasi. [Sisar puhuu veli Branhamille – toim.] Munuainen, virtsarakko ja nilkka pois paikaltaan.

258      Oi Isä Jumala, paranna tämä kallisarvoinen nainen, Herra, minä rukoilen, kun lasken käteni hänen päälleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

259      Jumala siunatkoon sinua, sisar, juuri näin se tapahtuu.

260      Kuuletteko tuon mikrofonista? Jokainen, joka on … insinööri, jos nostatte sitä vähän kovemmalle, yleisö voi kuulla heidän todis- … tai mitä he sanovat, kun he tulevat paikalle. Rukoilkaa heidän puolestaan, kun kuulette sen; kun minä alan rukoilla, rukoilkaa te kanssani.

261      Rakas Jumala, rukoilen tämän sisaremme puolesta, että parannat hänet, rakas Jumala. Teemme tämän, koska se on Sinun käskysi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Siunausta sinulle, sisar.

262      Rakas Jumala, Sinä kuulet tuon todistuksen, Sinä kuulet, mitä vihollinen on tehnyt hänelle. Yritämme ottaa Jeesuksen Nimen ja voittaa tämän vihollisen; hänet on jo lyöty, koska ruhjoutunut, raidallinen Kyyhkynen putosi Jumalan huoneen lattialle Sanoman kanssa: ”Se on ohi!”. Suo se, uskokoon hän sen, Isä, Jeesuksen Nimessä.

263      Rakas Jumala, rukoilen, että parannat tämän sisaremme. Todistakoon Jumalan Kyyhkynen hänelle tänä iltana, että Hän teki sen hänen hyväkseen, jotta hän voisi parantua. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

264      Rakas Jumala, lasken käteni tässä seisovan veljeni päälle. Hänellä oli tarpeeksi uskoa tullakseen tänne asti, Herra, ja nyt hän vastaanottakoon parantumisensa ja menköön istuimelleen terveenä. Jeesuksen Nimessä.

265      Rakas Jumala, rukoilen veljemme puolesta ja lasken käteni hänen päälleen. Auta, rakas Jumala, että Jumalan usko uppoaisi juuri tällä hetkellä; ja ollen Aabrahamin kaltainen, kutsuen niitä asioita, jotka ovat, ikään kuin niitä ei olisi, sillä Jumala on antanut lupauksen. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua.

266      Rakas Jumala, Sinä olet Se, joka voi tehdä todellisen päätöksen. Rukoilen, rakas Jumala, että koska tämä nuori nainen pyysi tätä, hän saisi sen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

267      Rakas Jumala, lasken käteni sisaremme päälle totellakseni sitä, minkä Sinä käskit tehdä. Tämä vie meidät monta vuotta taaksepäin, Herra, koska pidämme tällaista rukousjonoa; mutta tiedämme, mitä silloin tapahtui, tiedämme, että Sinä olet sama Jumala tänään, jos ihmisillä voi olla sama usko tänään. Rukoilen Jeesuksen Nimessä sisaremme parantumisen puolesta. Aamen.

268      Rakas Jumala, lasken käteni tässä olevan veljeni päälle ja pyydän hänen parantumistaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

269      Isä, tuon tänä iltana eteesi tämän sisaremme ja lasken käteni hänen päälleen todistaakseni, että seison Sinun voimasi todistajana, seison Sinun näkyjesi, Sinun Sanasi todistajana, ja olen todistaja siitä, että Sinä olet Jumala. Ja minä lasken käteni hänen päälleen kuuliaisena Jumalani Sanalle ja pyydän hänen parantumistaan. Aamen.

270      Rakas Jumala, lasken käteni veljeni päälle samalla tavoin, Sinun voimasi todistajana pyydän hänen parantumistaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

271       [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] ”Mitä?”

272      Hän sanoi: ”Parantaja.” Sanoi, että ”Eräs mies jostain Arkansasista oli parantunut sinä aamuna, sokea kenkäsuutari”. Tiedätte tarinan. Se oli ollut radiossa.

273      Ja minä sanoin… Ajattelin… Esitin tekopyhää. Sanoin: ” Et kai usko, että se on Totuus?”

274      Hän sanoi: ”Kyllä, herra, uskon.”

275      Sanoin: ”Uskotko sinä tänä päivänä, että Jumala tekisi jotain sellaista, kun…”.

276      Hän sanoi: ”Herra, minä kuuntelin uskonnollista ohjelmaa.” Hän sanoi: ”Olen kristitty.” Hän sanoi: ”Kuuntelin ohjelmia, kuulin tuosta miehestä tuolla ylhäällä, joka parani tänä aamuna, tuosta sokeasta suutarista. Hänet heitettiin ulos kirkosta, koska hän piti niin paljon meteliä, kirkosta toiseen. Hänellä oli hattu kepin päässä, hän heilutti sitä, juoksi ylös ja alas kirkkoja pitkin, huutaen jokaiselle kaupungissa: `Olen parantunut! Olen parantunut! Sokea kenkäsuutari.”

277      Kysyin: ”Uskotko sinä tuohon?”

278      Hän seisoi siinä vähän aikaa, ja satoi tihkusadetta, ja hän sanoi: ”Herra, jos viette minut sinne, missä hän on, niin löydän isäni.” Silloin minusta tuntui suunnilleen siltä.

279      sanoin: ”Ehkä minä olen se, jota etsit.”

280      Hän sanoi… tarttui minua takkini liepeistä ja sanoi: ”Oletko sinä se Parantaja?”

281      Sanoin: ”En, sisar, mutta olen veli Branham.”

282      Hän sanoi: ”Armahda!”

Ajattelin vanhaa sokeaa Fanny Crosby-parkaa: ”Kun Sinä kutsut muita, älä mene ohitseni.” Katso, Hän oli parantanut yhden, Hän voisi parantaa hänetkin.

283      Laitoin käteni hänen silmilleen ja sanoin: ”Rakas Jeesus, eräänä päivänä vanha karkea risti tuli pomppien pitkin katua, olkapäistä valui verta, ja pieni hauras ruumis, joka sitä kantoi, kaatui kuorman alla. Värillinen mies nimeltä Simon Kyreneläinen tuli paikalle, otti ristin ja auttoi Häntä kantamaan sitä. Olen varma, että Sinä muistat sen, Isä. Ja yksi hänen lapsistaan horjuu täällä pimeydessä, olen varma, että Sinä ymmärrät.”

284      Hän sanoi: ”Kunnia Jumalalle! Minä näen!” Uh-huh.

285      Kysyin: ”Näetkö sinä?”

286      Hän sanoi: ”Kyllä, herra.”

287      Sanoin: ”Laske nuo valot.” Ja hän laski ne. Kysyin: ”Minkä värinen puku minulla on?”

288      Hän sanoi: ”Sinulla on harmaa puku ja keltainen solmio.” Siinä se oli, hän pystyi näkemään.

289      Oi, Jumala kunnioittaa nöyryyttä. Uh-huh.

Tämä itsessään on se, mikä tekee ja saa aikaan valtavan voiton Jumalallisessa Rakkaudessa.

290      Rakas Jumala, armahda ja paranna sisareni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

291      Rakas Jumala, kun otan tämän heikon, ryppyisen käden, vain Sinä tiedät, mitä kaikkea tämän läpi on kulkenut. Rukoilen, rakas Jumala, että sama käsi, joka on tänään kädessäni, syleilee kuten nuo Simeonin heikot kädet tuona päivänä: ”Herra, anna palvelijasi lähteä rauhassa, sillä nyt minä olen nähnyt sinun pelastuksesi.” Tulkoon se hänen päälleen, Herra, Sinun pelastuksesi, ja tehköön hänet terveeksi Jeesuksen Nimessä. Aamen.

292       [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Oikeudenkäynnissä, miksi, herra Epäusko syytti Jeesusta Kristusta. Muistatteko Oikeudenkäynnin? Miten… Heillä oli… asianajajat ja kaikki, ja kuka edusti ketä. Ja meillä oli… syyttäjä, Saatana, joka aikoi nostaa syytteen; miten oikeudenkäynti käytiin.

293      Ja hän sanoi, eräs, herra Epäilijä, tuli paikalle ja sanoi: ”Kuulin erään saarnamiehen sanovan: Voidelkaa sairaat öljyllä, Raamattu käskee niin. Minut voideltiin öljyllä, mutta en parantunut. Toinen sanoi: ’Pankaa kädet sairaiden päälle, niin he paranevat’.” Hän yritti nostaa syytteen.

294      Mutta kun todistaja tuli esiin, tässä se oli: ”Jumala sanoi heille, hän sanoi: ’Sinä olit ollut…’.” Hän sanoi: ”Siitä on kuusi kuukautta, kun minun päälleni laskettiin kädet, ja Sinun Sanasi sanoo: Laittakaa kätenne sairaiden päälle, niin he paranevat”. Ja yksi voidelluista palvelijoistasi laski kädet minun päälleni, enkä ole vielä parantunut. Sen vuoksi Sinä olet väärä teeskentelijä, koska Sinun Sanasi ei tarkoita sitä, mitä siinä sanotaan.”

295      Kun siis todistaja tuli esiin, totuus oli tämä: ”Hänen Sanansa on totta. Hän ei koskaan sanonut, milloin Hän tekisi sen, Hän sanoi: ’Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat; jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, niin he paranevat’. Näettekö? Näettekö, niin Hän sanoi: ’He tulevat toipumaan’. Onko se siis jokin ihme, joka tapahtuu juuri tällä tavalla, vai onko se vain Jumalan tottelemista, se on Hänestä kiinni yksittäisen ihmisen kohdalla. Näettekö? Mutta jos yksittäinen ihminen uskoo siihen, en välitä, kuinka kauan se kestää. Hän sanoi Aabrahamille: ”Sinä saat lapsen Saaran kanssa. Vauva ei koskaan tullut kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Hän sanoi Nooalle, että ’tulee satamaan’. Nooa oli rakentanut tulvan… arkin tulvaa varten monta, monta vuotta ennen tulvaa, mutta hän tiesi, että sataisi. Raamattu sanoo: ”Uskon rukous parantaa sairaat, ja Jumala nostaa heidät ylös. Milloin? Hän ei sanonut. Jumala on oikeudenmukainen, Hän on totuudenmukainen, lukekaa vain, mitä Hänen Sanansa sanoo.”

296      Niin olen tehnyt tänä iltana, laskenut käteni sairaiden päälle. Nyt, uskon, että jokainen heistä paranee. Uskon, että jokainen heistä. Uskotteko te samoin? Uskokaa nyt näiden kärsivien puolesta.

297      Täällä on eräs pieni nainen, joka minun pitäisi tuntea, rukoilin hänen puolestaan eilen illalla, tuolla rukousjonossa. Mikä hänen nimensä on? Chambers… Chambless. Jos tuo pieni nainen olisi elänyt – olisi elänyt normaalisti, ei olisi kärsinyt, hän olisi varmasti ollut kaunis nainen. Ja nyt hän istuu siellä ja tärisee. Ihana, hieno henki tytössä. Ja hän istuu siinä nykien. Voi, miten se särkee sydämeni. Kuinka olenkaan toivonut… kuinka tahtoisinkaan!

298      Tässä on pieni vauva, nainen istuu tässä pitelemässä sitä. Sen pieni kieli roikkuu ulospäin, sen pieni ruumis kärsii. Entä jos se olisi minun pikku Josephini? Entä jos se olisikin minun pikku pojanpoikani Paul? Entä jos se olisi Rebekka, joka istuu tuolla takana, tai Saara? Entä jos rouva Simpson olisi vaimoni Meda? Jos tämä nuori mies olisi Billy Paul? Jos tämä vanha nainen olisi äitini? Muistakaa, se on jonkun vauva, jonkun sisar, jonkun tytär ja jonkun poika. Näettekö? Minä olen heidän veljensä, Hän on meidän Vapahtajamme. Kaikki, mitä voin tehdä, on… se usko, joka minulla on, tarjoan sen heidän puolestaan. Muuta en tiedä.

299      Herra voi näyttää minulle näyn, Hän voi kertoa minulle, mikä kutakin heistä vaivaa. Voin todistaa sen teille, tiedättehän sen. Mutta se ei paranna heitä. Se ei paranna heitä. Ei, sen täytyy olla jotain, joka on vajonnut heihin. Ja toivon…

300      Kuten voisin mennä tänne ja ottaa jokaisen teistä ja kastaa teidät Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, se ei anna anteeksi syntejänne. Ei, ei! Ei, en usko vesikasteeseen Jeesuksen Kristuksen Nimessä uudestisyntymiseksi; uskon, että Veri on uudestisyntyminen, näettekö, ei – ei vesi. Mutta, näettekö, minä voisin kastaa ja kastaa, mutta te menette alas kuivana syntisenä ja tulette ylös märkänä; katsokaahan, kunnes olette tehneet perusteellisen parannuksen. Tehkää parannus, ja sitten tulkaa kastetuksi Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Näettekö? Ja siinä olen eri mieltä ykseys-liikkeen kanssa. En kasta uudestisyntymiseen, en; uskon, että Veri puhdistaa, ei vesi. Näettekö? Katumus, ja sitten kastetaan Jeesuksen Kristuksen Nimeen.

301      Nyt menen alas rukoilemaan. Ja nämä ihmiset merkitsevät teille yhtä paljon kuin minulle, ehkä jopa enemmän siinä suhteessa.

302      Liitytään nyt kaikki yhteen, ja teidän kätenne uskossa ja minun käteni uskossa, ja tuodaan alas Herran Jeesuksen kädet laskeutumaan näiden rampojen ihmisraukkojen päälle. Rukoilisitteko te kanssani?

303       [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Ne, joilla on nenäliinoja sairaita ja kärsiviä varten, voitte saada ne heti jumalanpalveluksen jälkeen. Auttakaa minua nyt rukoilemaan näiden puolesta.

304      Jumala, me kiitämme sinua, Herra, siitä, mitä olet tehnyt tänä iltana. Kiitämme Sinua etukäteen jokaisen jonon läpi tulevan ihmisen parantumisesta. Rakas Jumala, rukoilen näiden nenäliinojen puolesta, ehkä joidenkin puolesta, jotka eivät voineet edes tulla kokoukseen, ja heidän läheisensä toivat nenäliinat. Raamatussa meille opetetaan, että he ottivat Paavalin ruumiilta nenäliinoja tai esiliinoja. Nyt, nuo ihmiset siellä taannoin olivat eläneet Sinun läsnäolossasi, he olivat nähneet Sinut kadulla, he olivat nähneet Sinut kokouksessaan ja he olivat nähneet saman Henkesi Paavalin päällä. Ja he tiesivät, ettei kyseessä ollut tuo mies, vaan Sinun Henkesi hallitsi hänen elämäänsä, sillä me näemme Paavalin tehneen samoja asioita kuin Sinä teit.

305      Ja nyt, Herra, tämän päivän kansa näkee saman Jumalan elävän seurakunnassaan kansansa kanssa. Ja he ovat tuoneet nämä nenäliinat, jotta ne vietäisiin täältä heidän rakkailleen. Suo, Jumala, että jokainen heistä paranee omalla tavallasi. Me emme pyydä mitään tiettyä asiaa tehtäväksi jollakin tietyllä tavalla tai jollakin tietyllä lailla; me vain pyydämme: ”Omalla tavallasi, Isä, paranna heidät.” Jumalan kunniaksi esitän tämän uskon rukouksen sen puolesta. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

306      Minulla on ollut ihanaa yhdessäoloa teidän uskonne, teidän seuranne kanssa Jeesuksessa Kristuksessa. Tästä tapaamisesta tulee tapaaminen, jonka muistan pitkään siitä, mitä tapahtui: rakkautta, yhteistyötä, yhteyttä.

307      Ja nyt, kunnes tapaamme jälleen, Taivaan Jumala johdattakoon teitä. Hän, joka saa tähdet loistamaan kirkkaina yöllä valaistakseen polun, kun se alkaa hämärtyä, valaiskoon Hän teidän polkunne Betlehemin tähdellä johdattaakseen teidät täyteen antautuneeseen elämään Hänen Sanassaan, se on minun rukoukseni.

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme,
Kunnes tapaamme Jeesuksen jalkojen juurella;
Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme,
Jumala olkoon kanssanne, kunnes tapaamme jälleen.

308      Nouskaamme nyt seisomaan. Uskoni katsoo sinuun!…?…Minä…no, minä muutan sen. Uskon, että se on hyvä. (Anteeksi.)

Uskoni katsoo Sinuun, Sinä Golgatan Karitsa, Jumalallinen Vapahtaja!
Kuule minua nyt, kun rukoilen, ota pois kaikki syntini,
Anna minun tästä päivästä lähtien olla kokonaan Sinun!

309      Nyt kätellään toisiamme, kun he laulavat.

Elämän pimeässä labyrintissa kuljen,
ja surut ympärilläni levittäytyvät, ole Sinä opastajani;
Anna pimeyden muuttua päiväksi, pyyhi surun kyyneleet pois,
äläkä anna minun ikinä eksyä Sinusta pois.

310      Tuntuuko nyt paremmalta?

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää puhdasta, suloista rakkauttaan, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.
Nyt lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää puhdasta, suloista rakkauttaan, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

311      Tämä on tämän kampanjan loppusanomamme.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

312      Kumartakaamme päämme. Kun pyörät hurisevat laulua kotiinpäin, Luotan siihen, että… kuulisit pyörien hurinan, moottorin jyrinän.

Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä Jumala lähettää puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

(Veli Branham alkaa hyräillä kertosäettä.)

…kyyhkysen siivillä,
Jumala lähettää puhtaan, suloisen rakkautensa, Merkin ylhäältä, Kyyhkysen siivillä.

313      Kun päänne ovat kumartuneina, annan teidät teidän… Veli Nolan.Nyt, 

65-1127B YRITTÄÄ TEHDÄ JUMALALLE PALVELUS ILMAN, ETTÄ SE OLISI JUMALAN TAHTO (Trying To Do God A Service Without It Being God’s Will), Shreveport, Louisiana, USA, 27.11.1965

FIN

65-1127B YRITTÄÄ TEHDÄ JUMALALLE PALVELUS ILMAN, ETTÄ SE OLISI JUMALAN TAHTO
(Trying To Do God A Service Without It Being God’s Will)
Shreveport, Louisiana, USA, 27.11.1965

1       Sananpalvelijaveljet, ja te ystävät siellä, sanon, että on etuoikeus olla täällä tänä aamuna. Äskeisen kaltaisen esittelyn jälkeen en tiedä kuinka voisin koskaan elämälläni täyttää sitä.

2       Mutta istuessani siellä keskustelemassa veli Noelin kanssa, enkä usko koskaan tavanneeni henkilöä, joka olisi aivan tarkalleen… Meidät kaikki on tehty erilaisissa muoteissa, mutta meidän valmistajamme on sama Jumala. Veli Jack Moore on ollut… Veli Noel oli juuri sanomassa: “Siitä asti kun olen ollut täällä hänen kanssaan…” Se on hänen vävynsä, ja kuinka hän oli oppinut rakastamaan häntä ja kunnioittamaan hänen viisauttansa. Ja siihen minä voin sanoa: “Aamen”. Monet hienot asiat… Niinä kertoina joina olemme olleet yhdessä, hän ja minä, ja veli Brown, veli Bootlayer täällä. Hienoja jumalanmiehiä, joita todella rakastan koko sydämestäni.

3       Ja nyt huomatessani, ettei meistä kukaan tule yhtään nuoremmaksi, no niin, ajatellessani aikaa ja tarkatessani muuttumistamme siitä asti, kun me noin kaksikymmentä vuotta sitten yhdessä nuorina miehinä kuljimme erämaiden halki. Mutta me tiedämme, että on Maa, jossa emme koskaan vanhene, ja me tulemme jälleen kohtaamaan siellä jonakin päivänä.

4       Eilen illalla ollessani lähdössä tabernaakkelista eräs pieni nainen makasi siellä paareilla ja sanoi minulle: “Veli Branham, vuosia sitten…” Oletan, että hän oli halvaantunut. Hän sanoi: “Sinä sanoit minulle…” Olen unohtanut, mitä tuo nainen sanatarkasti sanoi, ja toivon, etten lainaa sitä väärin, mutta hän sanoi jotakin tähän tapaan: “Sinä sanoit minulle, että tällä minulla olevalla vaivalla olisi jokin tarkoitus”, tai jotakin sellaista, ja että hän tulisi saamaan lapsen. Eikä hän voinut ymmärtää, kuinka se voisi tapahtua, kun hän oli sellaisessa tilassa.

5       Siellä seisoi eräs nuori mies, komean näköinen nuori mies, ja hän sanoi: “Minä olen tuo lapsi, jonka hän sai.”

6       Ja on niin monia asioita tapahtunut matkan varrella, ettei meillä ole edes aikaa puhua niistä täällä. Mutta me tulemme puhumaan niistä siellä toisella puolella.

7       Ja tämä Kristittyjen Liikemiesten alaosasto. Minä en kuulu mihinkään organisaatioon, ja oletan, että te kaikki tiedätte sen, mutta… Tämä on ainoa ryhmä, jossa olen mukana, ja jonka jäsenkorttia kannan. He eivät ole kirkkokunta, he ovat vain liikemiehiä. He ovat olleet suureksi avuksi minulle ja sille palvelus tehtävälle, jonka Herra, meidän Isämme, on antanut minulle. Kysymys ei ollut siitä, ettenkö pitäisi organisaatiosta, on vain kysymys palvelustehtävästä, joka on annettu minulle, ja jos en ole uskollinen tuolle kutsumukselle, silloin olisin uskoton Jumalalle.

8       Ja tuli mieleeni, juuri ennen lähtöni Tucsonista, ehkä monet teistä olivat siellä, kun minä eräänä päivänä olin Los Angelesissa puhumassa liikemiehille. Ja olin juuri puhunut organisaatioita vastaan ehkä hieman liiankin voimakkaasti. Tarkoitukseni ei ollut tehdä sitä sillä tavalla. Jos tekisitte sen ollaksenne ilkeä, silloin olisin tekopyhä. Teidän ei tule tehdä sitä, ei, se vain käännyttää joitakin pois. Mutta olin puhunut puusta, jonka olin nähnyt veli Sharritin pihalla. Se kantoi noin viittä erilaista hedelmää. Ja sanoin: “En ole koskaan elämässäni nähnyt tuonkaltaista puuta.” Siinä oli greippejä, siinä oli sitruunoita, siinä oli tengeriineja, tangeloja, appelsiineja ja kaikki ne kasvoivat tuossa samassa puussa. Minä sanoin: “Tuota minä en voi käsittää. Minkä lajin puu se on?”

“Se on appelsiinipuu.”

Ja minä kysyin: “Entä tuo greippi? Miten se voi olla siinä?”

Hän sanoi: “Se on oksastettu siihen.”

Ja minä sanoin: “Ai, nyt minä käsitän.”

9       Hän sanoi: “Ne kuuluvat kaikki sitrus-perheeseen, ja mikä tahansa sitruspuu voidaan oksastaa siihen.”

10   Minä sanoin: “Nyt minä ymmärrän.” Sitten aloin huutaa hieman, tiedättehän, koska olen hermostunut ja tunneherkkä.

11   Niinpä hän kysyi: “Mikä hätänä?”

12   Ja minä sanoin: “Minä vain satuin ajattelemaan jotakin.” Ja minä sanoin: “Nyt haluan kysyä sinulta erään kysymyksen.” Minä sanoin: “Nyt seuraavana vuonna, kun kukat jälleen tulevat, siinä ei enää tule olemaan sekaisin appelsiineja, tangeloja, greippejä ja sitruunoita. Ne tulevat kaikki olemaan appelsiineja, koska se on appelsiinipuu, eikö niin?”

13   Hän sanoi: “Ei, ei. Ei, jokainen oksa tuottaa kaltaistaaan.”

14   Sanoin: “Ymmärrän.”

15   Niinpä se yhä kuulosti todella hyvältä… Tiedättehän, ettei minulla ole minkäänlaista päästötodistusta näistä yliopistoista, ja niinpä minä tarkkaan luontoa. Se on paras yliopisto, minkä koskaan olen voinut löytää, Luojan yliopisto. Niinpä minä tarkkaan sitä, ja saarnani syntyvät tavasta, jolla näen luonnon toimivan.

16    Ja minä sanoin: “Minusta tuntuu todella hyvältä.”

17   Hän sanoi: “Mikä hätänä?”

18   Minä sanoin: “Mieleeni tuli juuri jotakin.”

19   Niinpä tuona päivänä saarnasin siitä ja sanoin: “Katsokaahan, kun seurakunta ensin alkoi… Jeesus sanoi…” Olin saarnaamassa Joh.l5:sta: “Minä olen Viinipuu, ja te olette oksia. Ja jokainen oksa, joka ei tuota hedelmää, tullaan leikkaamaan pois ja polttamaan.’”

20   Ja joku hyökkäsi kimppuuni todella raskaasti sen johdosta ja sanoi: “Katsohan, minä ajattelin sinun sanoneen, että jos he ovat kerran todellisuudessa täytetty Pyhällä Hengellä ja pelastuneet, niin se ei tulisi koskaan jättämään heitä.”

21   Sanoin: “Se on oikein.”

22   Hän sanoi: “Entä miten sitten on tämän kanssa?”

23   Minä sanoin: “Nyt sinä puhut eri aiheesta. Jeesus puhuu siellä hedelmän kantamisesta eikä Viinipuusta. Hän puhuu hedelmänkantamisesta eikä Elämästä. Hän sanoi: ‘Puuta karsitaan, jotta se kasvaisi ja tuottaisi hedelmää.’”

24   Hän sanoi…

25   Ja minä sanoin: “No niin, katsohan, tämä puu, kun se alkoi, se oli kaikin tavoin aito, raamatullisia kristittyjä. Sitten tuli mukaan oksa nimeltään luterilaiset ja metodistit, baptistit, presbyteerit, sitruunoita ja mitä kaikkea.” Ja minä sanoin: “ Katsohan, se kasvaa kristillisyyden nimissä, se saa elämänsä tuosta Puusta, mutta se tuottaa kirkkokunnallista hedelmää. Näetkö? Mutta”, minä sanoin, “jos tuo appelsiinipuu koskaan työntää esiin uuden oksan itsestänsä, niin se tulee tuottamaan appelsiineja, niin kuin se teki alussa.”

26   Tuo mies siellä oli erään meidän suurimman helluntaiorganisaatiomme johtaja. En tiedä, kuinka minun tulisi sanoa se, jotta jokainen ymmärtäisi, ettei tarkoitukseni ole olla noita veljiä ja sisaria vastaan. Sellainen on väärin. Minä olen niin väärinymmärretty, enkä tiedä miksi. Näettekö? Ihmiset ajattelevat, että minä en edes usko kirkossa käymiseen. Se on miljoonien mailien päässä Totuudesta. “Meidän täytyy kokoontua yhteen, kuta enemmän me näemme tuon päivän lähestyvän.” Näettekö? Meidän täytyy tulla yhteen yksimielisinä. Me emme ehkä…

27   Jos minä asuisin jossakin kaupungissa, jossa heillä ei olisi mitään muuta kuin, no niin, jokin kirkko, en halua sanoa mitään nimeä, mutta mikä tahansa kirkko, ja jos ainoa asia, jonka he uskoisivat, olisi että Jeesus on jumalallinen, ja kaikki loput olisivat väärin, niin minä menisin tuohon kirkkoon. Jos en voi saada koko leipää, niin otan siitä viipaleen. Näettekö? Minä menisin kuuntelemaan, palvomaan Herraa ja näyttämään Hänelle, että teen oman osuuteni. Haluan Hänen tietävän, että olen elossa. Haluan jokaisen tietävän, millä puolella minä olen. Minä kokoonnun yhteen kristittyjen kanssa palvoen ja palvellen siellä Herraa.

28   Mutta se on niin vaikeata, minä… Sen oli tapana vaivata minua kovasti, kunnes totesin, että jopa meidän Herramme oli väärinymmärretty niin monissa asioissa. Hän saattoi sanoa jotakin, ja he ymmärsivät sen väärin. Luulen, että yksinkertaisesti niin täytyy olla. Mutta viisaat tulevat ymmärtämään. Näettekö? Raamattu sanoo niin. He tulevat käsittämään Sen.

29   Niinpä tänä aamuna sanoessani tämän… Ja sitten minä sanoin: “Katsohan, he elävät kristillisyyden nimen alla, mutta tuottavat väärän kaltaista hedelmää. Sillä on kirkkokunnallinen hedelmä. He asettavat jonkin asian ja he elävät siitä, he elävät samasta Elämästä.

30   Siitä yritin eilen illalla puhua: voi olla kastettu hengessä Pyhällä Hengellä, mutta silti hän ei vielä ole kristitty. Näettekö? Te elätte samasta Elämästä, mutta kantamanne hedelmä ilmaisee, mitä te olette. Se on totta. Katsokaahan, he voivat tehdä kaikenlaisia merkkejä ja rukoilla sairaiden puolesta ja avata sokeain silmät ja ajaa ulos perkeleitä ja tehdä kaikkia näitä asioita eläen tuosta samasta Elämästä, joka siellä on, mutta kuitenkin se on sitruuna. Näettekö? Se on totta. “Hedelmistänne teidät tunnetaan”, Jeesus sanoi.

31   Ja kun tulin pois puhujanlavalta, tämä suuri johtaja nousi ylös ja sanoi: “Sinä et tarkoittanut sitä. Me kaikki tiedämme olevamme oksastettuja.” Kyllä, on totta, että meidät on oksastettu, mutta ei Viinipuun oksina. Niinpä sitten sanoi… alkoi puhua minulle hieman loukkaavaan sävyyn.

32   Ja siellä oli eräs nuori mies, jonka uskoisin olleen jonkun filmitähden sukulainen. Hänen nimensä oli Danny Henry, ja hän oli baptisti. No niin, hän tuli puhujanlavalle ja pani käsivartensa ympärilleni ja sanoi: “Veli Branham, toivon, ettei tämä kuulosta rienaavalta, mutta uskon, että se voisi olla melkeinpä Ilmestyskirjan 23:s luku.”

33   Ja minä sanoin: “Kiitos.”

34   Ja hänen aikoessaan sanoa jotakin muuta tämä baptistipoika alkoi puhua kielillä. Ja hänen tehdessään niin, siellä oli eräs ranskalainen nainen täältä Louisianasta, hieman iso ja raskasrakenteinen nainen, ja hän kirjoitti muistiin sen tulkinnan.

35   No niin, ja sitten siellä oli eräs toinen ranskalainen nuori mies, ja hän kirjoitti muistiin sen, mitä sanottiin. He vertasivat muistiinpanoja, ja ne molemmat olivat yhtenevät.

36   Ja sitten eräs suuri, vaaleapäinen poika, joka seisoi siellä aivan Clifton’s Cafeterian takaosassa, käveli esiin. Hän sanoi: “Saanko nähdä nuo muistiinpanot.”

37   Minä menin katsomaan, mitä heillä oli, ja kaikkien kolmen tulkinta oli yhtenevä. Hän oli tulkkina YK:ssa, ranskankielen tulkki. Ja siinä sanottiin näin:

Koska sinä olet valinnut tämän suoran ja kapean tien, vaikeamman tien; sinä olet tehnyt sen oman valintasi perusteella.

Mutta minkä kunniakkaan päätöksen sinä oletkaan tehnyt, koska se on Minun tieni.

Näettekö? Ja hän sanoi… ja jatkoi edelleen ja sanoi:

Juuri tämä tulee tuomaan sen esille, valmistamaan ja saamaan sen aikaan, tuon suunnattoman voiton Jumalallisessa Rakkaudessa.

38   Katsokaahan, niin kuin ranskankielessä aina on, tuossa tulkinnassa verbi on adverbin edellä. Niinpä siinä minä en voisi sanoa… Mooses, hän teki valintansa, hänen täytyi tehdä oma valintansa. Meidän kaikkien täytyy tehdä valintamme ja tehdä parhaamme. Ja Jumala… Minä kunnioitan jokaisen miehen sanomaa, jonka Jumala on hänelle antanut. Mitä tahansa se onkin, minä kunnioitan sitä koko sydämestäni.

39   Eräs nuori veli, veli Stringer, luulisin hänen olevan Lousianasta tai Missisipistä, tuli hetki sitten ja toi meille joitakin valokuvia, joita olette nähneet meidän katselevan. Se oli Herran Enkeli. Tulkaa katsomaan Sitä. Kuinka monet ovat kuulleet tuon kertomuksen? Arvelen jokaisen teistä kuulleen sen. Teillä on se ollut nauhalla ja niin edespäin.

40   No niin, se kerrottiin minulle yhtenä aamuna kello kymmeneltä seistessäni huoneessani Indianassa. Sanottiin, että tulisin olemaan Tucsonissa, ja tulisi olemaan aikainen aamu, ja minä olisin irrottamassa takiaista housuni lahkeesta. Ja tuli seitsemän Enkeliä ja räjähdys, maa huojui ja kaikkea muuta, kivien vieriessä alas kallioista, ja nuo seitsemän Enkeliä seisoivat siellä.

41   Minä olin sanonut vaimolleni, joka istuu täällä jossakin tänä aamuna: “Laita kaikki valmiiksi, sillä ihmisellä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta säilyä sellaisesta hengissä. Minä menen Tucsoniin, minun työni täällä maan päällä on lopussa. Minä menen kotiin ollakseni Herran Jeesuksen kanssa.

42   “Hyvä on”, hän sanoi, “mutta oletko varma siitä?”

43   Minä sanoin: “Kyllä. Kukaan ei voisi kestää sitä. Ei ole minkäänlaista mahdollisuutta selvitä siitä.”

44   Kun saarnasin Seitsemästä Seurakunta-ajanjaksosta, soitin urhoolliselle pienelle veljellemme, Jack Moorelle, kysyäkseni häneltä tästä Ilmestyskirjan 1. luvussa olevasta Jeesuksesta, joka seisoo siellä valkoisin hiuksin.

45   Minä sanoin: “Hän oli nuori mies.” Ja juuri silloin tuli tuo ilmestys, että se oli tuo peruukki Hänen päässään, eikä Hän itse. En voinut ymmärtää, että Hänellä oli peruukki osoittamassa Korkeinta Jumaluutta. Tapana oli, että vanhojen tuomareiden Israelissa täytyi olla valkopäisiä. Ja valkoinen kuvaa puhtautta. Ja englantilaiset tuomarit tuomitessa Englannin korkeimmassa oikeudessa yhä tänäkin päivänä panevat päähänsä valkoisen peruukin, koska heidän yläpuolellaan ei maan päällä ole korkeampaa lakia. Ymmärrättekö? He ovat ylimmät tuomarit.

46   Ja muistan kuinka menin Arizonaan ja yritin parhaani, etten… pelkäsin kuollakseni. Menin Phoenixin kokoukseen. Ja muistatteko, kun saarnasin tuon saaman: Miehet, mikä aika nyt on? Muistatteko te sen? Minä sanoin nähneeni sen. Minä sanoin: “Ennen kuin se tulee tapahtumaan, niin muistakaa, NÄIN SANOO HERRA: ‘Jotakin tulee tapahtumaan.’” Teillä luultavasti on nyt nuo nauhat nauhakokoelmissanne. Ja siellä minä sanoin: “Muistakaa nyt, että näyt eivät koskaan petä. Jotakin on tapahtuva. Muistakaa se!”

47   Ja muutamia päiviä sen jälkeen tulin hermostuneeksi ja ajattelin: “Mitä tämä on? Tulenko kuolemaan? Jos niin on, niin toivon, että se tapahtuisi nopeasti, jotta se olisi ohi. Minä en halua vitkastella.”

48   Ja yhtenä aamuna Herra sanoi: “Mene ylös Sabino Kanjonin huipulle.”

49   Ja minä olin siellä ylhäällä pitäen käsiäni ylhäällä ja rukoillen. Tunsin jonkun osuvan käteeni. Se oli miekka. No niin, te ette voi edes kuvitella miltä teistä tuntuisi, jos seisoisitte siellä yksinänne, ja yhtäkkiä kädessänne olisi suunnilleen näin pitkä miekka. Vedin sen alas ja katsoin sitä. Se oli vain miekka, yksi senkaltaisista… ja minä pelkään puukkoa. Ja sen metalli oli aivan kuin näissä miekoissa, joita käytetään miekkailussa. Se oli todella terävä ja kapea. Sen ympärillä oli suojus, kuten kaksintaistelijoilla oli estämässä toistensa käsien haavoittumista, ja siinä oli tässä helmi kädensijassa. Se sopi käteeni tarkalleen. Hieroin kasvojani ja katsoin uudestaan.

Juuri tuossa samassa paikassa, muutama päivä sitten, minä näin pienen valkoisen kyyhkysen tulevan alas. Minä tulen kertomaan teille siitä myöhemmin.

50   Ja minä olin pitämässä sitä kädessäni ja ajattelin: “Tämäpä outoa. Herra, olenko minä nyt menettämässä järkeni? Täällä ei ole ketään. Olen mailien päässä ihmisistä, ja tässä on miekka. Minulla oli käteni ylhäällä, ja mistä se tuli?” Ja minä ajattelin: “Onpa outoa. Katsohan nyt tätä, se on miekka, ymmärrättekö, löin sitä, ja se oli miekka.” Ja minä sanoin: “Täällä ei ole ketään muuta, ja minä olen täällä aivan vuoren huipulla näiden kallioiden päällä.” Ja sieltä ei voinut edes nähdä Tucsonia, se oli niin kaukana alhaalla.

51   Minä ajattelin: “No niin, tämäpä on outo asia. Tässä lähistöllä täytyy olla joku, joka voi luoda, valmistaa miekan ja panna sen minun käteeni.” Ja minä sanoin: “Se voi olla vain sama Jumala, joka loi tuon oinaan Abrahamille, ja joka voi luoda nuo oravat”, joista te olette kuulleet. Ja minä sanoin: “Tämä on materiaa, siinä on kolmea erilaatuista materiaalia, ja minä pidän sitä kädessäni aivan yhtä todellisesti kuin voisin pitää mitä muuta tahansa kädessäni.”

52   Ja kuulin Äänen sanovan: “Se on Kuninkaan Miekka!”

53   Ja minä ajattelin: “No niin, mistähän se tuli. Se tuli suoraan täältä näiden kallioiden välissä jostakin.” Ja minä pidin kättäni ylhäällä tällä tavalla ja sanoin: “Kuninkaan Miekka.” Ja katsoin ympärilleni, ja miekka oli kadonnut. Ja minä sanoin: “Kuninkaan Miekka.” He lyövät ritariksi miekalla, uskoisin, että he tekevät niin armeijassa, he lyövät ritariksi sen kanssa. Sitten sanoi: “Hyvä on, ehkä se on sitä varten. Se merkitsee, että minun ehkä tulee laske käteni sananpalvelijoiden ylle, tai jotakin senkaltaista, ja asettaa heidät palvelijoiksi.”

54   Ääni puhui jälleen, sanoen: “Kuninkaan Miekka!” Ei jonkun kuninkaan, vaan Kuninkaan Miekka! Ymmärrättekö?

55   Minä ajattelin: “Minä olen joko poissa tolaltani, minun järkeni on seonnut, tai sitten jotakin on tapahtumassa, ja jonkun täytyy olla täällä minun lähelläni.”

56   Ja veljet, nämä asiat ovat totta. Minä en tiedä kuinka sanoisin sen teille, te olette aina nähneet sen tapahtuvan tällä tavalla. Näettekö? Enkä minä voinut ymmärtää sitä. Mitä oudoin tunne.

57   Juuri silloin minä ajattelin: “No niin, kuka se sitten onkin, joka on puhunut minulle koko elämäni ajan siitä asti kuin olin vain pieni poikanen, seisoo juuri nyt täällä, enkä minä voi nähdä Häntä.” Minä sanoin: “Kuninkaan Miekka?” Se olisi… Jumala on Kuningas. “Ja mikä miekka tämä oikein on?”

58   “Sana. Se on annettu sinun käteesi.” Sanottiin: “Älä pelkää kuolemaa, on kysymyksessä sinun palvelustehtäväsi.”

59   Voi pojat! Menin alas vuorta itkien, kirkuen koko voimallani, hyppien kivenlohkareiden ylitse. Menin alas kertomaan vaimolleni ja sanoin: “Minä en tulekaan kuolemaan, katsohan, kysymyksessä on minun palvelutehtäväni.” Olin sanonut hänelle, että noutaisi Billy Paulin tänne ja myös lapset. Ja sanoin heille: “No niin, minulla ei ole yhtään mitään, mutta seurakunta tulee huolehtimaan teistä kaikista, niin että ette näe nälkää, ja minä tulen kohtaamaan teidät rajan toisella puolella.” Ja nyt sanoin vaimolleni: “Ei, minä en tulekaan kuolemaan, se on jotakin, joka koskee minun palvelutehtävääni.”

60   Muutamia päiviä sen jälkeen olin tulossa kokouksesta. Ja minulle oli tullut kolmesivuinen sähkösanoma täältä Houstonista, Texasista. Ja tuo sama mies, joka oli arvostellut minua niin kovasti tuona yönä, jolloin tuo valokuva Herran Enkelistä otettiin siellä Houstonissa, hän lähetti sähkösanoman. Siinä sanottiin: “Minä tiedän, veli Branham, että sinulla on kiire. Minun poikani, Ted Kippermannin sisarenpoika, istuu kuolemaantuomittuna kuollakseen sähkötuolissa.” Vaimoni sanoi: “Entä jos se olisi Billy Paul?” Hän jatkoi: “Hänen ja erään pienen tytön täytyy kuolla.” Ja te kaikki olette tietenkin lukeneet siitä lehdistä. Ja hän sanoi: “Meidän ainoa toivomme on, että sinä tulet pitämään kokousta ja kokoat ihmiset yhteen.”

61   Ja Raymond Hoekstra oli jo kirjoittanut minulle useita kertoja, mutta tiedättehän, minä olin suunnitellut tuon kokouksessa jälkeen mennä metsästysmatkalle herra MacAnallyn ja eräiden muiden kanssa. Ja minä ajattelin: “Jos minä jätän nuo lapset kuolemaan enkä tee jotakin asian edestä, niin minä en enää koskaan kykene menemään uudestaan metsästysmatkalle.”

62   Niinpä minä sanoin: “Hyvä on, minä tulen.” Tulin Houstoniin, pidin kokouksen, ja koska… He eivät tappaneet heitä, he vain antoivat heille elinkautisen. Ja sen he halusivat tehdä heille, antaa vain elinkautisen. Ja luulisin sen olevan noin kaksikymmentä yksi vuotta Texasissa.

63   Niinpä sitten, mentyäni takaisin, menin ylös vuorille veli Fred Sothmannin kanssa. Hän on täällä jossakin. Veli Fred, missä sinä olet? Juuri tässä. Veli Fred Sothmann, veli Gene Norman, eräänä päivänä, eräänä toisena päivänä istuessamme siellä, kun Herran Enkeli tuli suoraan alas leiriin, jossa me olimme istumassa, ja alkoi kertoa heidän lapsistansa ja niistä asioista, joita he tekivät.

64   Minä lähdin sieltä ja menin kukkulan toiselle puolelle. Olin jo saanut oman javelina-sikani, ja tarkoitukseni oli ajaa yksi niistä veli Fredin suunnalle. Niinpä löysin paikan, jossa ne olivat ruokailleet toisella puolella mäkeä ja minä sanoin: “Sanonpa sinulle, mitä tulen tekemään, veli Fred. Mene sinä siihen paikkaan aamulla.” Niinpä me menimme sinne päivän noustessa, kiipesimme ylös tuon vuoren ylitse. Sanoin: “Mene sinne auringon noustessa, ja minä tulen menemään toiselta puolelta. Enkä aio ampua sitä, vaan jos ne juoksevat tähän suuntaan, niin minä tulen ampumaan niiden eteen ja kääntämään ne takaisin. Ja valitse sitten niistä suurin itsellesi.”

65   “Hyvä on”, hän sanoi.

66   Niinpä veli Fred meni sinne toiselle puolelle. Ja veli Gene Norman, en usko veli Genen tulleen tänne, vai tuliko hän, hän oli toisella puolella. Monet teistä tuntevat Gene Normannin, monien hyvä ystävä ja hieno veli. Niin meni hieman alemmaksi rinteeseen. Kuitenkaan nuo siat eivät olleet siellä tuona aamuna. Ja minä saatoin nähdä veli Fredin. Heilutin hänelle kättä. Hän oli noin mailin päässä minusta. No niin, minä ajattelin: “Minnehän ne ovat voineet mennä?” Menin alas erääseen suureen rotkoon, tulin sen pohjalle ja ajattelin: “Katsonpa voinko löytää niiden olinpaikan.” Aloin nousta takaisin ylös. Se oli vain hieman päivännousun jälkeen, aurinko alkoi juuri nousta.

67   Kiersin erään valtavan suuren kuilun ympäri, oi, se oli useita satoja metrejä leveä, vain valtavia kallionlohkareita siellä tuossa suuressa kanjonissa. Nuo suuret seinämät. Ja aurinko oli nousemassa, ja luulen, että kello oli noin seitsemän. Ja minä istahdin maahan ja olin katselemassa ympärilleni. Satuin katsomaan alas housuni lahjetta, ja siellä oli tuo takiainen. Minä sanoin: “Tämäpä näyttää oudolta. Tuo Herran Enkelihän kertoi minulle, että tulisin olemaan noin neljäkymmentä mailia koilliseen Tucsonista ja olisin irrottamassa takiaista housuni lahkeesta.” Muistatteko sen? Muistatteko? Kyllä. Näettekö? Ja minä sanoin: “Tämäpä outoa.” Ja pidin sitä kädessäni.

68   Ja katsoessani ylös näin kuinka noin kaksikymmentä sikaa noin viidensadan metrin päässä oli tulossa syömään, ja minä laskeuduin maahan ja ajattelin: “Nyt jos vain voin päästä veli Fredin luo ja tuoda hänet tuohon paikkaan siellä, niin hän tulee saamaan sikansa juuri sieltä. Mutta tiedän hänen olevan noin kahden tai kolmen kilometrin päässä minusta nyt. Niinpä jos vain voin ylittää tämän pienen harjanteen niiden näkemättä minua sen katajapensaan vieressä siellä.”Sanoin: “Jos pääsen ympäri tälle puolelle, niin siellä on peurapolku, joka tulee alas tätä sivua, ja minä voin juosta sinne ylös ja päästä pois tieltä. Ripustan pienen palan paperia tänne tietääkseni mitä haaraa mennä kanjoniin ja noudan veli Fredin sinne juuri sopivaan aikaan.”

69   Heitin tämän pienen takiaisen maahan ja olin kokonaan unohtanut sen. Ja aloin ylittää mäkeä todella varoen ja katsoessani taakseni, ne eivät olleet nähneet minua. Juoksin alaspäin ja löysin tämän peurapolun. Minulla oli suuri musta hattu päässäni. Aloin juosta ylös tätä kanjonia todella nopeasti, ja se tapahtui.

70   Koko maa kaikkialla vapisi. Kivenlohkareita, tämän kokoisia, vieri alas, ja pölyä lentäen tällä tavalla. Ja minä katsoin, ja edessäni seisoi seitsemän Enkeliä juuri tarkalleen samalla tavalla niin kuin oli näytetty. Tunsin kuin olisin seissyt korkealla irti maasta. Ensin ajattelin jonkun ampuneen minua, tiedättehän, koska minulla oli musta hattu päässäni. Näytin aivan javelina-sialta, tiedättehän, ne ovat melkein mustia. Ajattelin jonkun ampuneen minua hyvin läheltä. Ja silloin minä ymärsin, mitä se oli. No niin, niin pian kuin… Sain tehtäväni ja Kirjoituksen: “Seitsemän Sinettiä, jotka ovat seitsemän salaisuutta.” Näettekö?

71   Joku sanoi minulle: “No niin, koska sinä näet näkyjä, veli Branham, niin jonakin päivänä Herra mahdollisesti tulee paljastamaan sinulle, mitä nämä asiat ovat. Me voimme kaikki päästä lähemmäksi Jumalaa ja meillä voi olla enemmän voimaa kuin, mitä me saamme kielillä puhumisessa.”

72   Minä sanoin: “Se ei voi olla sillä tavoin.”

73   Koska, katsokaahan, minä uskon, että Sana on Totuus. Ja Raamattu sanoo: “Kuka tahansa lisää yhden sanan tai ottaa yhden sanan pois Siitä.” Sen täytyy olla Sanassa. Näettekö? Se on nuo salaisuudet, joita ihmiset eivät ole huomioineet. No niin, juuri sieltä tuli Sanomani Käärmeen Siemenestä ja todellinen Usko uskovaisen varmuudesta.

74   Minä en halua puhua mitään sitä vastaan, millainen presbyteeriveljieni ja joidenkin teidän baptistiveljieni varmuus on. Minä en sano tätä ollakseni erilainen, mutta te ette ole ymmärtäneet sitä aivan oikein. Näettekö? Niin se on. Katsokaahan, mutta minä myöskin käsitin sen väärin. Mutta kun Herran Enkeli Taivaasta seisoo ja kertoo sen teille, ja se on tässä suoraan Kirjoituksessa, niin silloin Se on totta. Näettekö? Niin se on. Katsokaahan, Hän puhuu aina tarkalleen Kirjoituksen mukaisesti.

75   Tarkkasin sitä siellä, kunnes tuo kehä nousi ylös alkaen laajeta ylöspäin, ja ne muuttuivat jonkinlaiseksi mystilliseksi valoksi, kuin sumuksi. Aivan tarkalleen sillä tavalla… Kuinka monet ovat nähneet valokuvan, joka otettiin siitä Houstonissa? Muistatteko sen? Näettekö? No niin, juuri sillä tavalla tämä oli. Se muuttui tuoksi samaksi nousten korkeammalle ja korkeammalle.

76   Minä juoksin ja juoksin ja yritin löytää veli Frediä ja heitä. Jonkin ajan kuluttua, noin puoli tuntia myöhemmin, saatoin nähdä hänet kaukana alhaalla heiluttamassa käsiään. Ja veli Gene oli tulossa heiluttaen käsiään. He tiesivät, että jotakin oli tapahtunut. Ja sitten tulin heidän luoksensa. Tämä on veli Fred, joka istuu juuri siellä.

77    Sen mennessä ylös minä en tiennyt, että havaintoasemat aina Meksikoon asti ottivat valokuvia siitä. Life-lehdessä oli kuva siitä, kun Se meni ylös. Ja monet teistä… Tässä on Life-lehti, valokuvineen Siitä. He sanovat, että se on salaperäinen asia, eivätkä he tiedä, mistä se tuli. Se on liian korkea. Se on liian korkealla kaiken yläpuolella… Se on liian korkealla ollakseen sumua, koska se on 48 kilometriä korkea ja 43 kilometriä leveä, eikä siinä korkeudessa ole mitään kosteutta eikä mitään, tiedättehän.

78   He ajattelivat lentokonetta. Niinpä he tarkistivat kaikista paikoista, eikä siellä ollut mitään lentokoneita tuona päivänä. Katsokaahan, heidän täytyi tehdä niin, koska se oli ravistellut ikkunoita ja kaikkea. He sanoivat: “Siellä ei ole mitään lentokoneita.” Tässä se on kuvalehdessä kertoen teille saman asian. Ja se jatkui edelleen ja edelleen.

79   Tässä on Science-lehti, jossa he eivät voi ymmärtää sitä, he eivät tiedä, mikä Se on.

80   Eräs ystäväni meni yhtenä päivänä Tucsonin yliopistoon puhumaan siitä heidän kanssaan. He sanoivat: “Me emme voi ymmärtää, mikä…”

81   Minä sanoin: “Älä sano yhtään mitään, siitä ei ole mitään hyötyä. ‘Älkää heittäkö helmiänne sikojen eteen.’” Näettekö? Se on Seurakunnalle, Valituille, uloskutsutuille. Ymmärrättekö?

82   Ja sitten kaikki tulivat sanoen: “Veli Branham, minä näen sinun kuvasi tässä. Minä näen tämän…” Tehän tiedätte miten sen kanssa on. Mutta tuo pitkä laajeneminen niin kuin tällä veljellä on täällä, missä se… Suokaa anteeksi [Veli Branham noutaa valokuvan.] Tällä tavalla se alkoi nousta ylös laajeten noustessaan. Itse asiassa tämä oli oikea puoli. Ja te kaikki muistatte minun sanoneen: “Tuo huomiota herättävä Enkeli, joka puhui minulle, oli oikealla puolella”, jopa ennen kuin se tapahtui. Muistatteko te? Siipensä taaksepäin tällä tavalla. Nämä ovat tarkalleen tuon Enkelin siivet, kun se meni ylös. Niinpä he alkoivat ottaa valokuvia, koska se oli niin salaperäinen. Ja viimeinen valokuva, kun Se muodostui taivaalle, se on tässä Look-lehdessä. Te näette, kuinka se nousi ylös juuri, kun he alkoivat nähdä sen, näettehän. Ja siitä tulee tuo varsinainen ja viimeinen valokuva, kun se oli muodostunut.

83   He eivät tiedä, mistä se tuli tai minne se meni. He eivät vieläkään tiedä sitä. Tiede on täysin ymmällä siitä, he eivät tiedä, mitä tapahtui. Mutta me tiedämme: “On oleva merkkejä ylhäällä taivaalla.” Me tiedämme sen. Näettekö? Ja Hän lupasi nämä asiat. Ja ainoa asia, miksi nämä kuvat sallittiin otettavaksi…

84   Mutta minä tiedän, että me olemme kaikki tuttuja täällä tänä aamuna. Jos minä annan veljille ja sisarille sellaisen kuvan, että tiedän-sen-kaiken, niin olkaa hyvä ja antakaa minulle anteeksi. Tarkoitukseni ei ole olla sitä. Olen täällä tänä aamuna puhumassa miesten edessä, jotka ovat oppineita, miesten, jotka ovat älykkäitä. Minä olen lukutaidoton, en osaa edes lausua Raamatun kirjoituksia oikein. Minulla on luku luettavaksi tänä aamuna ja tarkoitukseni oli pyytää yhtä veljistä lukemaan se puolestani, koska en kykene edes lausumaan noita nimiä siinä. 1. Aikakirja 13, haluaisitko etsiä sen valmiiksi, veli Jack aihettani varten. Minä en osaa edes lausua noita nimiä. Minä annan hänen tehdä sen, koska hän osaa lausua ne.

85   Ja minä tiedän puhuvani älykkäille miehille. Mutta veljet, näitä asioita ei ole tapahtunut siksi, että te voisitte katsoa minun lukutaidottomuuttani, vaan uskoaksenne, että kerron teille Totuuden. Jumala on kertomassa teille Totuuden. Se on Totuus. Näettekö?

86   Ja nyt kun puhun kirkkokunnista, niin en tarkoita, että te ette menisi omaan seurakuntaanne. Menkää seurakuntaanne, teidän oletetaan tekevän niin. Mutta älkää liittykö heidän organisaatioihinsa, koska voin sanoa teille ja todistaa oikeaksi Kirjoituksella, että se on pedon merkki. Ja te vain muistakaa se, se on tuo merkki.

87   Minä saarnaan… En saarnaisi sitä veli Jackin seurakunnassa, vaikka hän käskeekin minua ja sanoo: “Jatka vain ja tee se”, mutta minä tulen menemään Tabernaakkeliin, sillä se on noin neljän tunnin mittainen. Ja aiheeni on: Eläin alussa ja eläin lopussa, käärmeen polun kautta. Näettekö? Siihen tarvitaan noin neljä tuntia. Minulla on kaikki raamatunpaikat valmiina. Eläin alusta alkaen, hän oli eläin [peto] Eedenin Puutarhassa, hän on eläin, ja osoitamme, että hän oli uskonnollinen henkilö (aloittaen kirkkokunnan) ja on tullut tuon polun kautta, ja todistamme teille Kirjoitusten kautta, että niin on. Minä en tiennyt sitä, ennen kuin Pyhä Henki äskettäin näytti sen minulle siellä ylhäällä.

88   Nyt tässä, tarkkasin tätä yhtenä päivänä, ja seistessäni jokin sanoi minulle… katsoin sitä, ja ajattelin… Veli Hickerson, yksi diakoneista Jeffersonvillen seurakunnassa… Jos en usko seurakunnassa käymiseen, niin miksi minulla sitten on seurakuntia? Meillä oli juuri eräänä iltana ne kaikki puhelinyhteydessä kanssamme ympäri maata. Jokaisella kahdensadan neliömailin alueella oli yksi minun seurakunnistani.

89    No niin tämä valokuva, seisoin katselemassa sitä, ja jokin… Seisoin omassa huoneessani. Jokin sanoi: “Käännä sitä oikealle.” Pysähdyin kuuntelemaan.

90   Tiedän sen kuulostavan siltä, kuin joku olisi vähän mielenvikainen, mutta katsokaahan, kuten sanoin eräänä iltana, kaikki nämä suuret asiat ovat niin koulutettua… No niin, minä en ole koulunkäyntiä vastaan. Muistakaa, meillä täytyy olla… Lähettäkää lapsenne kouluun saamaan koulutusta ja niin edespäin, mutta sanon teille juuri nyt, että siitä ei tule olemaan heille mitään hyötyä tulevassa maailmassa, koska siellä tulee olemaan toinen sivilisaatio. Se tulee olemaan niin paljon tämän kaiken yläpuolella. Tuossa sivilisaatiossa ei tule olemaan minkäänlaisia kouluja. Siinä ei tule olemaan lainkaan kuolemaa eikä syntiä. Tässä maailmassa on kaikkea sitä. Ei ole väliä sillä, kuinka sivistyneiksi me tulemme, kuolema lisääntyy koko ajan. Näettekö? Se tulee olemaan ilman kuolemaa. Mutta nyt meillä täytyy olla koulu, meidän täytyy käyttää vaatteita, meidän…

91   Tarkoitukseni oli tänä aamuna puhua Saatanan Eedenistä, (useimmilla teistä on siitä nauha), Saatanan Eeden. Hän on valmistanut toisen Eedenin puutarhan, ja häneltä on kulunut sen valmistamiseen kuusituhatta vuotta, aivan kuten Jumalakin teki omaansa alussa. Jumala valmisti Eedeninsä, ja Saatana turmeli sen. Nyt Saatana on valmistanut oman Eedeninsä, ja Jumala tulee hävittämään sen ja pystyttämään omansa.

Jokin sanoi minulle: Käännä sitä oikealle.”

Minä ajattelin: “Uskon, että katselen sitä oikein.”

Sanottiin: “Käännä sitä oikealle.” Näettekö?

92   Minä ajattelin: “Ehkä tuo Ääni tarkoittaa, että sitä tuli kääntää oikealle päin.” Ja kun tein sen, te näette, mikä se on: Hofmannin maalaus Kristuksen pää, kolmekymmentäkolmevuotiaana. Katsokaapa tätä tässä, näettekö Hänen tumman partansa, Hänen kasvonsa, Hänen silmänsä, Hänen nenänsä ja kaiken muun? Te näette osan Hänen hiuksistansa tässä ylhäällä. Ja Hänellä on päässään tuo valkoinen enkeli-peruukki osoittaakseen, että Hänen Jumalansa Sanoma on Totuus. Hän on maailmankaikkeuden Ylin Tuomari, Taivaan ja maan Ylin Tuomari. Hän on Jumala, ja ei vähempää kuin Jumala. Hän on Jumala ilmaistuna inhimillisessä muodossa, jota kutsuttiin Jumalan Pojaksi, jonka Poika oli Mies. Ja eikö juuri se teekin Sanomaamme tarkalleen oikeaksi, Kirjoituksen tunnistamaksi, palveluksen tunnistamaksi, Hänen Läsnäolonsa tunnistamaksi, samaksi eilen, tänään ja iankaikkisesti. Sen vuoksi nuo Seitsemän Sinettiä ovat Totuus, veljet. Te saatatte olla eri mieltä niistä, mutta istukaapa kerran tutkimaan niitä avoimella sydämellä, ja antakaa Pyhän Hengen johtaa teidät pois…

93   Veli Jack tässä… Soitin hänelle ennen kuin saarnasin tästä ja kysyin häneltä tästä valkoisesta peruukista.

94   Hän sanoi: “No niin, veli Branham, minä olisin sitä mieltä, että se oli Hänen ylösnousemuksensa jälkeinen kirkastettu ruumis. Puhuin siitä veli Jackille. Enkä tiedä ketään maailmassa, jonka opetuksiin ja teologiaan luottaisin enemmän kuin veli Jack Mooren ja veli Vaylen, tuonkaltaisten miesten, todellisten teologien, jotka ovat lukeneet kaikenlaisia kirjoja ja tutkineet kaikkia asioita eri kulmilta. Mutta, katsokaahan, kaikesta siitä huolimatta, ja vaikka hän onkin hyvä ystäväni, minä en voinut hyväksyä sitä, siinä oli jotakin, jota en yksinkertaisesti voinut ottaa vastaan.

95   Ja sitten kun tämä kuva tuli, silloin ymmärsin, mitä se on. Tässä on Hänen tumma partansa. Uskoisin teidän näkevän Sen. Näettekö? Hänen tumma partansa ja tummat hiuksensa, Hänen silmänsä, nenänsä, kaikki aivan tarkalleen, ja jopa osa Hänen hiuksistansa näkyy tällä puolella. Hän on Jumala. Näettekö? Ja Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja tämä on Life-lehti, toukokuun 17. päivän numero, 1963. Se julkaistiin silloin, jos joku haluaa saada tämän lehden. Se on sama numero, jonka takakannessa on Rockefellerin ja hänen vaimonsa kuva. Ja tämä on uusi Science-lehti, joka sanoo: “Se on yhä mysteeri.”

96   Miksi olen puhunut nämä asiat? Jotta se voisi avata silmiänne asioille, joista me yritämme puhua, ja miten Jumala on osoittanut sekä taivaissa että maassa näiden erottamisten ja näkyjen olevan oikein. Meillä on paljon jäljittelyä, meillä on sitä aina. Mutta muistakaa, ennen kuin voi olla väärää dollaria, täytyy ensin olla olemassa aito dollari. Ensin täytyy olla olemassa aito dollari, josta he sen valmistavat. Aivan kuten meillä oli aito Mooses ja aito Aaron, ja sitten heidän jälkeensä meillä oli Jambres ja Jannes. Huomaatteko, kuinka se kaikki tapahtuu? He näkevät sen ja sitten he yrittävät jäljitellä sitä, vaikka todellisuudessa on olemassa vain yksi alkuperäinen. Se on totta. En sano sitä vahingoittaakseni tai halventaakseni tai asettaakseni jotakin väärälle paikalle, mutta sanon sen vain Totuutena.

97   Olen tulossa vanhaksi mieheksi ja tiedän, ettei minulla ei ole aikaa enää kovin paljoa. Jos Jeesus viipyy, minä ehkä voin viipyä pienen hetken, mutta tiedän, että jonakin päivänä tämän sydämen täytyy lyödä viimeisen kerran, ja minä menen sisälle suureen pimeään kammioon, jota kutsutaan kuolemaksi. Mutta kun sen aika tulee, minä en halua katsoa taaksepäin yrittääkseni katua jotakin. Haluan, että tuon hetken tullessa olen puhdas Jumalan armosta. Mennessäni sisälle haluan kietoa itseni Hänen vanhurskautensa viittaan mielessäni vain tämä yksi asia: minä tunnen Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Ja kun Hän kutsuu minua, minä olen tuleva ulos kuolleiden joukosta ja elävä Hänen kanssaan iankaikkisesti. Ja minun tarkoitukseni nyt on täällä yrittää saada jokainen mies… en muuttaakseni teidän teologiaanne tai jotakin muuta, vaan lisätäkseni teidän uskoanne Jumalan lupaukseen tälle päivälle.

Rukoilkaamme nyt:

98   Rakas Jumala, me olemme kiitollisia ihmisiä tänä aamuna, mutta kuitenkin, Herra, me elämme pimeässä maailmassa. Kukaan meistä tänä aamuna, Isä, ei ole sellainen, joka ei tuntisi haluavansa vaeltaa läheisemmin Sinun kanssasi. Me haluamme elämässämme Sinun kosketuksesi, joka voi pehmittää meidät ja tehdä meidät taipuisiksi, niin että Sinä voit milloin tahansa muuttaa meidät ja muuttaa meidät Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. Se on tarkoituksemme täällä, Isä, se on ainoa tavoite, joka minulla on: elää Sinun edessäsi, saada Sinun Sanasi ja puhua Se miehille ja naisille, en ollakseni erilainen henkilö, vaan Hänen kunniakseen, joka on antanut minulle Elämän. Suo se, Herra.

99   Alkoon täällä olko yhtään henkilöä tänään… Tai jos me… Me olemme jälleen puhelinyhteydessä ympäri maan. Älköön äänemme ulottuvilla olko yhtään henkilöä, jonka koskaan täytyisi mennä sisälle tuohon suureen kammioon tuntematta Sinua ylösnousemuksesi voimassa. Jos jossakin ympäri maan on syntisiä, tai tässä rakennuksessa, tässä suuressa juhlasalissa, istumassa täällä tänä aamuna. Jos on sellaisia, jotka eivät tunne Sinua, niin voikoon heidän omatuntonsa tulla ravistetuksi hereille, niin että he käsittävät, että he eivät tiedä millä minuutilla heidät ehkä kutsutaan vastaamaan elämästään, Korkeudessa. Ja jos meidän nimemme yhä ovat tuossa seurantakirjassa, niin tulemme olemaan tuomittuja, mutta jos se on Karitsan Elämänkirjassa, todellisessa Elämässä, silloin me olemme pelastettuja.

100   Ja voikoon, Herra, kun tuo Elämä kulkee lehdestä tähkään, kuoreen ja sitten jyvään niiden kulkiessaan ohitse tänä aamuna, jos siellä varressa vielä on jotain Elämää, joka on tuleva jyvään, niin tuo se ulos tänään, Herra, voikoon se seurata jyvän liikettä, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

101   Olen pahoillani ottaessani niin paljon aikaa. Unohdin jopa, että he ovat puhelinyhteyksissä siellä ulkopuolella.

102   Aloittakaamme nyt lukemisemme. Veli Jack, onko sinulla Raamattusi käsillä? Sillä aikaa kun etsin oman Kirjoituksen kohtani, minä pyydän veli Jackiä lukemaan tämän Kirjoituksen, koska minä en osaa lausua näitä nimiä. Hyvä on. [Veli Jack Moore lukee l. Aikakirjan 13. luvun.]:

Ja Daavid neuvotteli tuhansien ja satojen päämiesten kanssa ja jokaisen johtajan kanssa.

Ja Daavid sanoi koko Israelin seurakunnalle: Jos se näyttää hyvälle teistä, ja se olisi HERRASTA meidän Jumalastamme, lähettäkäämme sana veljillemme kaikkialla, jotka ovat jäljellä koko Israelin maassa ja heidän kanssaan myöskin papeille ja leeviläisille, jotka ovat heidän kaupungeissansa ja esikaupungeissansa, että he kokoontuisivat meidän luoksemme.

Ja tuokaamme jälleen meidän Jumalamme Arkki luoksemme, sillä me emme kysyneet neuvoa Saulin päivinä.

Ja koko seurakunta sanoi, että he tulisivat tekemään niin, sillä asia oli oikein koko kansan silmissä.

Niin Daavid kokosi koko Israelin yhteen Egyptin Siihorista aina Hemathin asti tuomaan Jumalan arkin Kirjat-Jearimista.

Ja Daavid ja koko Israel menivät ylös Baalhiin, se on Kirjat-Jearimiin, joka kuului Juudalle, tuodakseen sieltä Jumalan Arkin, HERRAN, joka asuu kerubien välissä, jonka nimi on siinä.

Ja he kuljettivat Jumalan arkin uusissa vaunuissa Abinadabin talosta, ja Ussa ja Ahjo ajoivat vaunuja

Ja Daavid ja koko Israel karkeloivat Jumalan edessä kaikin voimin laulaen ja soittaen harppuja ja psalmeja ja vaskirumpuja ja kymbaaleja ja torvia.

Ja kun he tulivat Kiidonin puimatantereelle, Ussa ojensi kätensä pitääkseen kiinni arkista, sillä härkä kompastui.

Ja HERRAN viha syttyi Ussaa vastaan ja hän löi hänet, koska hän ojensi kätensä arkkiin, ja siellä hän kuoli Herran edessä.

Ja Daavid pahastui, koska HERRA oli murtanut Ussan, jonka vuoksi tuon paikan nimenä on Perez-Ussa, aina tähän päivään asti.

Ja Daavid pelkäsi Jumalaa tuona päivänä ja sanoi: Kuinka minä voisin tuoda Jumalan Arkin kotiin luokseni?

 Niinpä Daavid ei tuonut Arkkia kotiin luoksensa Daavidin kaupunkiin, vaan kuljetti sen syrjään gatilaisen Obed-Edomin taloon.

Ja Jumalan Arkki viipyi Obed-Edomin perheen kanssa talossa kolme kuukautta. Ja HERRA siunasi Obed-Edomin taloa ja kaikkea, mitä hänellä oli.

103   Kiitos, veli Moore, että luit Kirjoituksen puolestani. No niin, olen pahoillani, etten voinut lukea sitä itse, mutta minä en osannut tehdä sitä.

104   Nyt haluan teidän menevän kanssani Markuksen seitsämänteen lukuun, ja me tulemme lukemaan sen seitsemän ensimmäistä jaetta.

Sitten hänen luokseen tulivat yhdessä fariseukset ja muutamat kirjanoppineet, jotka tulivat Jerusalemista.

Ja kun he näkivät joidenkin hänen opetuslapsiensa syövän leipää tahraantunein, se on pesemättömin käsin, he moitittivat sitä.

Sillä fariseukset, ja kaikki juutalaiset, eivät syö elleivät he pese käsiänsä usein noudattaen vanhinten perinnäissääntöä.

Ja kun he tulevat markkinapaikalta, he eivät syö, ennen kuin ovat peseytyneet. Ja on monia muita asioita, joita he ovat ottaneet noudattaakseen, kuten kuppien ja patojen, kuparisten astioiden ja pöytien pesemisen.

Sitten fariseukset ja kirjanoppineet kysyivät häneltä: Miksi eivät sinun opetuslapsesi vaella vanhinten perinnäissäännön mukaan, vaan syövät leipää pesemättömin käsin?

Hän vastasi ja sanoi heille: Hyvin on Jesaja profetoinut teistä tekopyhistä, niin kuin on kirjoitettu: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillansa, mutta heidän sydämensä on kaukana minusta.

Mutta turhaan he palvovat minua opettaen oppeina ihmisten käskyjä.

Rukoilkaamme.

105   Rakas Jumala, kunnioita Sanaasi nyt, ja voikoon Se saada aikaan sen, mitä varten Se on tarkoitettu. Käytä meitä instrumentteina puhumaan Se ja korviamme kuulemaan Se Sinulta ja meidän sydämiämme vastaanottamaan Se. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä, Jumalan kunniaksi. Aamen.

106   Nyt minun aiheenani muutamiksi hetkiksi on tämä…

107   Meillä on puhelinyhteydet auki ympäri kansakuntaa tänä aamuna. Ja ymmärrän, että hyvä ystäväni Roy Borders on myöskin kuuntelemassa jossakin hyvin rasittuneena eilisen illan takia. Unohdin, että meillä oli tämä puhelinyhteys eilen illalla, Roy, missä sitten oletkin, jos olet San Josessa olevassa seurakunnassa, tai sitten alhaalla veli McHughesin seurakunnassa, tai missä oletkin, älä pelkää veljeni, kaikki tulee olemaan hyvin. Istu vain hiljaa… Hän tulee kertomaan siitä minulle, Roy, älä huolehdi, poikani, pidä usko Jumalaan.

108   Minun aiheenani tänä aamuna on: Yrittää tehdä Jumalalle palvelus ilman, että se olisi Jumalan tahto. No niin, se on outo aihe, ja luotan siihen, että Herra tulee nyt paljastamaan tämän meille. Muistakaa: “Yrittää tehdä Jumalalle palvelus ilman, että se olisi Jumalan tahto.” No niin, se näyttää hyvin oudolta. Mutta ehkä Jumala voi tässä auttaa meitä.

109   Toinen asia, jonka haluan sanoa tänä aamuna on, että olemme iloisia, kun keskuudessamme on tänä aamuna eräs hyvin kallis ystäväni, eräs nuori mies. Monet teistä ihmisistä puhelinyhteyksien takana tiedätte, kuka hän on. Tänään on hänen yhdeksäskymmeneskolmas syntymäpäivänsä. Veli Bill Dauch istuu täällä edessäni. Hän on yhdeksänkymmenenkolmen.

110   Useita vuosia sitten lääkäri sanoi: “Hän ei voi elää.” Huomasin hänet juuri istumassa täällä. Hän oli happiteltassa, ja hänen miellyttävä vaimonsa soitti minulle ja sanoi: “Veli Branham, jos odotat näkeväsi vanhan ystäväsi Billin elossa, niin sinun on parasta tulla heti.”

111   Ja minä… Yksi autoni renkaista oli repeytynyt sivusta. Kulutin renkaani puhki autostani yrittäessäni päästä hänen luokseen. Ja olin juuri tulossa ulos miestenhuoneesta huoltoasemalla, jonne olin pysähtynyt Ohiossa matkallani hänen luokseen, ja kävellessäni sieltä ulos minä näin näyn. Ja siinä seisoi veli Dauch seurakunnassa käsi ojennettuna. Sitten se muuttui, ja minä näin sinun tulevan alas katua ja puristavan kättäni. Sanottiin: “Mene ja kerro hänelle: ‘NÄIN SANOO HERRA.’”

112   Hän oli silloin noin yhdeksänkymmentävuotias. Hänellä oli sydänkohtaus ja veritulppa sydämessä, ja täydellinen sydämen vajaatoiminto. Hyvin terävä lääkäri. Tuo mies ei ole… hän ei halua… Ei, minä en sano sitä. Hän vain on mies, joka pystyy kustantamaan itselleen kenen lääkärin hän vain haluaa. Hänellä oli erittäin hieno juutalainen lääkäri, joka tapasi minut siellä eteishallissa ja sanoi: “Hänellä ei ole mitään mahdollisuutta elää.”

113   Minä menin sisälle ja työnsin käteni happitelttaan ja sanoin: “Bill, voitko kuulla minua?” Hän nyökäytti päätään. Minä sanoin: “NÄIN SANOO HERRA: ‘Sinä et tule kuolemaan nyt.’”

114   Viikko sen jälkeen, ollessani saarnastuolissa saarnaamassa Sanomaani, veli Dauch tuli sinne kävellen läpi rakennuksen. Ja kun menin Furrin ravintolaan… Tarkoitan Blue Boariin, joen takana Louisvillessa, niin siellä hän tuli ulos autosta ja tuli katua pitkin käsi ojennettuna aivan tarkalleen Herran Sanan mukaisesti. Ja se oli kolme tai neljä vuotta sitten, ja täällä hän istuu tultuaan koko matkan tänne Shreveportista läpi koko maan eikä millään lentokoneella vaan autolla. Kyllä, hän on istumassa täällä tänä aamuna. “Hyvää syntymäpäivää, veli Dauch.” Se on jokaiselta ympäri koko maan. “Jumala siunatkoon sinua!” ”

115   Minä kastoin hänet, hän oli kolminaisuusoppinen, kun hän oli yhdessä minun ensimmäisistä kokouksistani siellä veli Banks Woodin täytyessä lainata hänelle vaatteitaan. Hän on suurikokoinen mies, niin kuin näette. Ja hän meni altaaseen, ja minä kastoin hänet noin kahdeksankymmenenviiden tai yhdeksänkymmenen ikäisenä Herran Jeesuksen Nimessä. Hän sanoi, ettei hän koskaan voinut tuntea oloansa oikeaksi, ennen kuin hän löysi tuon turvallisuuden. Silloin hän sai syntymäpäivän, jona hän ei tule koskaan vanhenemaan. Niin se on, tuossa suuressa Maassa. Hän jopa odottaa elävänsä nähdäkseen Herran tulemuksen. Se myös on mahdollista. Mutta jos hän sattuu nukkumaan, hän… ja me olemme heräävä tuona aikana, ja hän tuleva esiin ensin. Oikein. Niinpä, veli Dauch, ei ole mitään tapaa menettää sitä. Sinä olet tarkalleen linjassa. Pysy siinä veljeni, ja Jumala siunatkoon sinua. Ja minä kiitän Herraa senkaltaisesta hyvästä miehestä ja siitä, että Hän on antanut hänelle kaikki nämä vuodet.

116   Aikakirjassa: “Yrittää tehdä Jumalalle palvelus ilman, että se olisi Hänen tahtonsa.” Ensiksikin, Jumala on yksinvaltias, ja me haluamme ymmärtää sen. Ihmiset tänään ihmettelevät, miksi meillä ei voi olla herätystä. Uskotteko te, että Jumala on yksinvaltias? Katsokaahan, Raamattu puhuu tällä tavalla.

117   Ja me yritämme… Niin kuin keskustellessani erään hienon veljesryhmän kanssa, baptisti veljien kanssa äskettäin, he sanoivat: “Veli Branham, meillä voi olla herätys, jos vain otamme Sanan, sana sanalta, sivu sivulta, kirjain kirjaimelta.”

118   Ja minä sanoin: “Minä myös uskon, sivu sivulta.” Minä sanoin: “He ovat yrittäneet tehdä sitä koko ajan.”

119   Hän sanoi: “Mutta meidän täytyy löytää kreikankielinen tulkinta Sanasta, mitä siinä kreikankielellä sanotaan.”

120   Minä sanoin: “Minä en ole lukenut kovinkaan paljoa, mutta luettuani seurakunnan historiasta, Nikean Neuvoston, ja Esi-Nikean Neuvoston, ja Nikealaiset isät, ja niin edespäin, he väittelivät jo siellä kreikankielisten sanojen merkityksestä. Se oli kaksituhatta vuotta sitten. Yksi sanoi: ‘Se merkitsee tätä’, ja yksi sanoi: ‘Se merkitsee tuota. Tuo kreikkalainen sana merkitsee tätä.”’

121    Kuten meidän kielellämme sana: see [nähdä]. Kun te käytätte tätä sanaa see, te voitte tarkoittaa sillä “merta”, tai minä ”ymmärrän” tai monia muita asioita. Tai sana bored [kyllästynyt], se voi tarkoittaa reiän “poraamista”, tai sinä “kyllästytät” minua, tai sinä ”maksoit ylöspitoni”, tai se voi merkitä monia muita asioita. Nuo pienet vokaalit ja niin edelleen, ne yksinkertaisesti muuttavat koko tarkoituksen. Te ette tule koskaan tekemään sitä sillä tavalla. Jumala kirjoitti Sen sillä tavalla koska…

122   Ja koko Sana on innoitettu, ja Hän sanoi: “Minä kiitän Sinua Isä, että Sinä olet kätkenyt nämä asiat viisaiden ja harkitsevien silmiltä ja tulet paljastamaan” (aamen) “pienille lapsille, jotka tahtovat oppia.” Se on ilmestys Hänestä, niin kuin sanoin eilen illalla. “Hän paljastaa Sen pienille lapsille.”

123   Minä sanoin: “Se ei onnistu, herra. Herätys ei tule koskaan, ennen kuin Jumala, yksinvaltias Jumala, lähettää sen. Ja silloin Hän saattaa ottaa jonkun pienen typeryksen, joka ei osaa edes kirjoittaa nimeänsä, ja tekee sen hänen kanssansa, joka ei osaa edes hyvää englantia saati sitten kreikkaa.”

124   Sen Hän teki silloin, kun Pietari saarnasi Helluntaina, tiedättehän. Hän ei osannut edes kirjoittaa nimeään; hän oli tietämätön ja oppimaton. Mutta Jumala tekee asiat niin oudolla tavalla meidän järkiperäisen ajattelumme kannalta katsottuna. Se tekee siitä Jumalan. Jos Hänellä olisi ollut joukko teologeja ja arvohenkilöitä, ja niin edelleen, he olisivat sanoneet: “Tuo Kaifas on älykäs mies. Hän on juuri sopiva siihen.” Mutta Jumala meni ja otti kalastajan, joka ei osannut edes kirjoittaa nimeänsä. Sillä tavoin Jumala toimi. Jumala on sellainen. Hän ottaa jotakin, joka ei ole yhtään mitään, ja tekee siitä jotakin omaksi kunniaksensa. Hän otti kaaoksen ja valmisti siitä Eedenin. Kyllä, sellainen on Jumala.

125   No niin, jos on olemassa joku, jolla on herätyksen mekaniikka, niin sellainen on meidän hieno veljemme Billy Graham. Mekaniikka on kyllä hyvä, mutta mekaniikka ei saa sitä liikkeelle. Tarvitaan dynamiikka panemaan se liikkeelle. Te voitte rakentaa auton, panna siihen parhaat mahdolliset osat, ja todistaa tieteellisesti, mitä se voi tehdä, mutta ellei siinä ole dynamiikkaa, se on vain kuollut esine.

126   Kuten Walesin herätyksessä, joka on yksi viimeisistä herätyksistä ennen helluntaiherätystä, kukaan ei tiennyt, mikä alkoi tuon herätyksen. Oli vain joukko ihmisiä.

127   Nyt kun ystävämme Billy Graham menee kaupunkiin ja kokoaa kaikki presbyteerit, luterilaiset, ja helluntailaiset ja kaikki yhteen, ja heitä on koolla tuhansia. Ja kolmekymmentä tuhatta on tullut kahden viikon aikana ja antanut sydämensä Kristukselle. Menkää takaisin kahden viikon kuluttua eikä teillä ole yhtään. Katsokaahan, se on mekaniikka. Mutta antakaa Jumalan puhua yksinomaan armosta jollekin pienelle typerykselle, niin sanoaksemme, jollekin pienelle mitättömälle, antakaa Hänen Henkensä langeta kaupunkiin, niin miehet eivät voi mennä työhönsä, naiset eivät voi tiskata, kotiapulainen ei voi valmistaa vuodetta. He vain kirkuvat ja itkevät kädet kohotettuina ilmaan. Sellainen on Jumalan tahdon mukainen herätys.

128   Kerrotaan, että joitakin korkea-arvoisia kirkonmiehiä meni Walesin herätyksen aikana Walesiin tutkiakseen herätyksen mekaniikkaa. Ja noustuaan maihin laivasta korkeine hattuineen ja ympärikäännettyine kauluksineen he näkivät erään pienen poliisin tulevan alas katua, joka pyöritteli patukkaansa ja vihelteli, he sanoivat: “Kuulehan hyvä mies, voisitko sinä kertoa meille, missä on Walesin herätys?”

129   Hän sanoi: “Kyllä, veljeni, te seisotte aivan sen keskellä!” Uh-huh, uh-huh. Hän sanoi: “Katsokaahan, minä olen Walesin herätys”, hän sanoi, “koska Walesin herätys on minussa.”

130   Sellainen on Jumalan yksinvaltius! Sillä tavoin Jumala toimii ja Hänellä yksin on oikeus lähettää herätys. Ei niin, että me kokoamme mekaniikan yhteen, vaan että me rukoilemme Jumalaa lähettämään dynamiikan.

131   Hän paljastaa Sanansa ainoastaan ennalta määrätyille. Nyt kun käytän sanaa ennalta määrätä… Se on paha sana käyttää julkisesti erityisesti, kun meillä on sekalainen joukko armenialaisia ja kalvinisteja ja kaikkea siltä väliltä. Olen pyytänyt teitä ettette ajattelisi, että tietäisin siitä kaikkea, mutta Kirjoitusten mukaan ne molemmat ovat väärässä. Armo on sitä, minkä Jumala antoi minulle. Teot ovat niitä, joita minä teen Hänelle. Näettekö? Silloin teillä on Se. Jos kiipeätte kummalle tahansa noista oksista, niin te olette varmasti löytävä itsenne oksan huipusta ettekä voi päästä takaisin. Uskoisin että Efesolaiskirje tuo sen kaiken yhteen.

132   No niin, mutta tuo sana ennalta määrätyt, kun käytän sitä, niin älkää ajatelko, että minä… Se on ainoa tuntemani sana millä ilmaista se… On kysymyksessä Jumalan ennalta tietäminen, näettehän, ne, jotka Hän on tuntenut. Hän ei voi sanoa… Hän kuoli, että kaikki voisivat pelastua, sen Hän teki, mutta ennalta tietämisen perusteella Hän tiesi kuka tulisi ja kuka ei. Ymmärrättekö? Vain Hän tietää sen, minä en tiedä sitä, ettekä te tiedä sitä, niinpä me ahkeroitsemme oman pelastuksemme pelolla ja vavistuksella.

133   Mutta Jumalalla on ollut Sanansa kaikkina ajanjaksoina. Ennalta tietämisen perusteella Hän on asettanut seurakuntaan ja ihmisiin määrätyt asiat, jotka Hän teki alussa. Ja sitten evankeliumi, joka saarnataan tuolle ajanjaksolle, paljastetaan vain noille määrätyille ihmisille, ja loput heistä eivät näe Sitä. Näettekö? “Kiitän Sinua Isä, että olet salannut nämä asiat viisaiden ja harkitsevien silmiltä ja paljastanut Sen pienille lapsille, sellaisille, jotka tahtovat oppia.” Katsokaahan, sitä on ennalta määrääminen. Ei niin että Hän olisi tehnyt sen, niin kuin te sanoisitte: “Minä valitsen sinut, ja sinua minä en valitse.” Mutta ennalta tietämisen perusteella Hän tiesi, mitä te tulisitte tekemään.

134   Hän ollen ääretön… Uskotteko te, että Hän on ääretön? Jos Hän ei ole ääretön, Hän ei ole Jumala. Sitten ajatelkaa sitä, että ollen ääretön, Hän tiesi jokaisen kirpun, joka koskaan tulisi olemaan maan päällä, kuinka monta kertaa nuo kirput tulisivat räpäyttämään silmiään, kuinka paljon talia olisi jokaisessa kirpussa, ja jokaisen ruohonlehden, jolla ne koskaan tulisivat istumaan. Sellainen on ääretön. Me olemme rajallisia, me kompastelemme pimeydessä. Jumala on verrannut meitä lampaisiin, ja meillä täytyy olla johtaja. Ja tuo johtaja ei ole joku mies, tuo johtaja on Pyhä Henki, Kristuksen Henki keskuudessamme. “Pieni hetki eikä maailma enää näe Minua.” Hänen fyysinen olemuksensa nostettiin ylös Jumalan Valtaistuimelle, missä Henki oli Valtaistuimella. Nyt Kristus, Jeesus, on Valtaistuimella. “Pieni hetki eikä maailma enää näe Minua, kuitenkin te näette Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä, maailman loppuun asti.” Jumalan, Kristuksen, Valtaistuin on pystytetty teidän sydämiinne, ja Hän istuu Jumalan Valtaistuimella, mutta Tuhatvuotisvaltakunnassa Hän istuu omalla Valtaistuimellansa, josta Hän vannoi, että Hän nostaisi esiin tämän miehen, Hänen Poikansa, Daavidin Pojan, istumaan Valtaistuimellansa.

135   No niin, Hän paljastaa nämä asiat ennalta tietämisensä kautta noille, jotka Hän on säätänyt näihin asioihin, muussa tapauksessa he eivät näe Sitä. He voivat seistä siellä ja katsoa suoraan Sitä, eivätkä he voi nähdä Sitä.

136   Kuinka monet ovat nähneet tuon kuvan lehmästä pensaassa, jota teidän täytyy katsoa ja katsoa? Oletteko koskaan nähneet sitä? Tai nähneet tuota kuvaa Kristuksesta pensaassa, tai taivaalla, tai pilvissä? Katsokaahan, tuo maalari on tehnyt sen niin, että teidän täytyy katsoa sitä vain tietyllä tavalla. Ja sitten kun te olette kerran nähneet sen, te ette voi nähdä mitään muuta kuin sen. Joka kerta katsoessanne, se on siellä. Kuinka monet ovat nähneet noita kuvia? No niin, varmasti te olette nähneet.

137   Samalla tavalla on Kristus, Hän itse on, Evankeliumi on, Sanoma on. Kun te kerran olette nähneet hetken Sanoman, te ette voi nähdä mitään muuta kuin Sen. Siinä kaikki. Kaikki muu on mennyttä, loppu siitä on vain täytettä, kun te kerran näette Sanoman!

138   Niin se oli Nooan aikana. Kun Nooa ja hänen ryhmänsä… näettehän kuinka se oli… Kun he näkivät Sanoman, niin millään muulla ei ollut merkitystä. Kun Mooseksen ryhmä näki Sen, ei millään muulla ollut merkitystä. Kun Johanneksen ryhmä näki Sen, ei millään muulla ollut merkitystä. Kun Jeesuksen ryhmä näki Sen, ei millään muulla ollut merkitystä. Kun Lutherin ryhmä näki Sen, kun Wesleyn ryhmä näki Sen, kun helluntailaisten ryhmä näki Sen, ei millään muulla ollut merkitystä. He erottautuivat kaikesta. Miksi? Ennalta tietämisen perusteella Hän ennalta määräsi nämä asiat tapahtumaan.

139   Hän valitsee omat henkilönsä ennalta tietämisen perusteella. Kuten Hän sanoo Roomalaiskirjeen 8 luvussa, että Eesau… jotta Jumalan valinta voisi pysyä varmana. Kun Eesau ja Jaakob, nuo kaksoset, syntyivät pyhistä vanhemmista, niin jotta Hänen valintansa voisi pysyä varmana ja totena, Hän sanoi: “Minä vihaan Eesauta, ja rakastan Jaakobia”, ennen kuin kumpainenkaan poika oli syntynyt. Näettekö? Hän tietää, mitä on ihmisessä. Hän tiesi sen alusta alkaen, mitä se oli. Sen vuoksi Hän voi saada kaiken toimimaan aivan tarkalleen kuin kellon. Me tulemme hermostuneiksi. Te ette nähneet Hänen koskaan hermostuvan, he eivät tee sitä. Näettekö? Kaikki työskentelee oikein, aivan tarkalleen, niin kuin kellon tikitys.

140   Nämä asiat, joiden tulee tapahtua, kaikki nämä naiset lyhyine hiuksineen, ja nämä miehet, joiden hiukset ovat samalla tavalla kuin heidän vaimoillaan on. Minä olen itse nähnyt heillä nämä papiljontit hiuksissaan kierrettynä tähän eteen. Minkälaista vääristyneisyyttä! Se on Saatanan Eedenin tuloksia. Ja katsokaahan, kuinka nainen yrittää leikata hiuksensa sellaisiksi kuin hänen miehellänsä on. Hänen miehensä antaa hiustensa kasvaa samanlaisiksi kuin naisilla on. Ja nainen käyttää miehen vaatteita, ja mies käyttää naisen alusvaatteita. Katsokaa, siinä se on teille. Nainen on tulossa maskuliiniseksi ja mies feminiiniseksi. Näettekö, se on Saatanan Eeden vastakohtana sille, mitä Jumala teki alussa. Se on Totuus.

141   Jos minä en nyt aloita, niin me emme koskaan pääse tähän asiaan. Mutta nämä asiat, ja Jumalan tapa tehdä se, ja kuka tulee tekemään sen, se tapahtuu Hänen omalla valitsemallaan tavalla. Hän valitsee sen. Sillä tavalla Hän haluaa sen tulla tehdyksi.

142   Niin kuin kuulin veli Pearry Greenin, meidän pastorimme Tucsonissa, saarnaavan siitä, kuinka Jumala tekee asiat jollakin tavalla, ja hän sanoi: “Sillä tavalla kuin Jumala haluaa sen tulla tehtäväksi, niin sillä tavalla Jumala tekee sen.” Ja se on oikein.

143   No niin, kuka meidän keskuudessamme on se, joka voisi sanoa Hänelle, että Hän on väärässä? Kuka uskaltaisi seistä Jumalan kasvojen edessä ja sanoa: “Sinä olet väärässä, Herra. Sinun tulisi tehdä se sillä tavalla, kuin minä haluan sen tulla tehdyksi, sillä tavalla kuin tohtori se-ja-se sanoi, että se tulisi tehdä”? Kuka on niin pitkälle menettänyt järjelliset kykynsä, että sanoisi jotakin sen kaltaista? Ei, te ette halua tulla esiin ja sanoa sitä, mutta te ajattelette sillä tavoin!

144   Kuten tuossa sanomassani Antikristuksesta: “On nouseva esiin vääriä kristuksia.” No niin, Hän ei sanonut vääriä jeesuksia. Näettehän, kukaan ei sallisi sitä, että häntä kutsuttaisiin “Jeesukseksi”, se on Herran Nimi. Mutta “vääriä kristuksia” merkitsee “vääriä voideltuja”.

145   Oi, jokainen heistä ajattelee, että heillä on voitelu: “Kunnia Jumalalle.” Hän voi tehdä sitä tai tehdä tätä! Mutta koetelkaapa hänet Sanalla, tämän hetken Sanomalla, nähdäksenne, miten hän selviytyy siitä.

146   Heillä oli voitelu Jeesuksen aikana, mutta se ei ollut Häneltä.

147   Heillä oli voitelu… Jopa Daatanilla oli voitelu Mooseksen aikana. Hän sanoi: “Älä nyt ajattele, että sinä olet ainoa pyhä meidän keskuudessamme. Jumalalla on niitä paljon. Me tulemme aloittamaan organisaation tässä, tämä ryhmä miehiä.”

148   Jumala sanoi Moosekselle: “Erota itsesi heistä”, ja Hän avasi maan ja nielaisi heidät. Hän oli antanut alkuperäisen Sanansa Moosekselle, profeetallensa, ja se on ainoa tapa, miten Hän koskaan teki sen, ja ainoa tapa, miten Hän koskaan tulee tekemään sen. Hän ei muuta suunnitelmaansa, näettehän.

149   Niinpä meidän ideamme ovat väärät, ja Hänen ideansa ovat aina oikeat. Ja älkää yrittäkö sanoa Hänelle, että Hän on “väärässä”. Ei väliä sillä, kenen me ajattelemme täyttävän vaatimukset parhaiten. Meidän sanottavissa ei ole, kenellä on siihen parhaat edellytykset. No niin, siihen te päädytte organisaatioissanne.

150   Joku pieni Hengellä täytetty veli menee johonkin kaupunkiin ja rakentaa mukavan ihmisryhmän, ja sitten he pitävät neuvottelun, ja kaikki pyhät veljet tulevat mukaan, tiedättehän, ja sanotaan: “Tiedättekö mitä? Minä uskon, että pikku Jones tässä,” (hän on jonkinlaista parempaa väkeä heidän keskuudessaan) “minun mielestäni hänellä tulisi olla tuo suuri mukava tabernaakkeli. Ettekö tekin ole samaa mieltä, että se olisi oikein?” Niin se menee. Ja sitten seurakunta hajaantuu. Näettekö? Se erottaa heidät! Jumala tekee erottamisen. Hän on se, joka tekee sen. Mutta jokainen heistä, joka ainoa, haluaa ottaa tämän miehen ja panna hänet tänne ja tämän tänne. Sellainen on ihmisen ajatus.

151   Ihmisellä on avaimet, mutta tosiasiassa, Jumalalla on avaimet. Avaimet annettiin opetuslapsille, pyhälle seurakunnalle. Ja tarkatkaa, ensimmäistä kertaa, kun he käyttivät sitä, kun Juudas oli langennut pois. He kokoontuivat yhteen ja heittivät arpaa, ja pyhät veljet… Kuka voisi sanoa, etteivät he olleet pyhiä veljiä? Kuka sanoisi, etteivät he olleet pyhiä?. Mutta he heittivät arpaa, ja arpa lankesi Mattiaalle. Ja mitä hän koskaan teki? Ei mitään. Mutta Paavali oli valittu! Aamen. Se oli Jumalan valinta: pieni, koukkunenäinen, pisteliäs, äkkipikainen juutalainen. Ei Mattias, jolla oli D.D., tiedättehän, vaan Paavali. Jumala valitsi Paavalin, seurakunta valitsi Mattiaan. Näettekö? Teillä ei ole mitään oikeutta sanoa Jumalalle, että Hän on “väärässä”. Hän tietää, mitä tehdä. Hän tietää, mistä mies on valmistettu.

152   Kuka olisi koskaan… Olisiko tuo seurakunta koskaan valinnut Paavalia? Oi, ei, ei koskaan. He sanoivat: “Tuo kaverihan on se, joka panee meidät kaikki vankilaan.”

153   Mutta Jumala sanoi: “ Minä tulen näyttämään hänelle, kuinka paljon hän tulee kärsimään Minun tähteni.” Tiedättehän, eikö niin?

154   Hyvä on, ei väliä sillä, kenet me ajattelemme oikeaksi, Jumala tietää, kenellä on parhaat edellytykset, koska Hän tuntee miehen sydämen. Hän tietää sen.

155   Niin eivät myöskään nämä asiat tapahdu sinä aikana, jolloin me ajattelisimme, että niiden tulisi tapahtua. Me ajattelemme: “Se on juuri tämä aika nyt, kunnia Jumalalle!” Olen pannut merkille meidän kuinka Kristittyjen Liikemiesten alaosastoissa sanotaan: “Juuri nyt on tulossa, halleluja, suuri herätys!

156   Älkää tulko petetyiksi. “Hän on jo tullut, ja he tekivät Hänelle mitä halusivat.” Näettekö? Mutta he luulevat, että herätys on tulossa. Onko se tapahtumassa? Ei! Se on lopussa, se on kuollut, se on ohitse (uh-huh). Huomatkaa, tämä on lamppujen kunnostamisen aika. Tämä on ulostulemisen ja sisään menemisen aika. “He, jotka odottavat Herraa, uudistavat voimansa.”

157   Pankaa merkille tässä tekstissämme, huomatkaa Daavid, Israelin kuningas, hän oli se, joka sai ilmestyksen tuoda Jumalan arkki takaisin Daavidin kaupunkiin,koska he eivät olleet kysyneet neuvoa siitä Saulin päivinä, sillä Saul oli luopio. Niinpä ne eivät koskaan kysyneet neuvoa Liiton Arkilta Saulin päivinä, koska hän oli luopio ja oli mennyt pois Jumalasta. Niinpä Daavid nopeasti, inspiraationsa kanssa… Pankaa nyt merkille tämä, se on hyvin vaarallinen aihe, jos te ette käsitä sitä oikein. Ja minusta tuntuu, että on tulemassa hetki, jolloin meidän tulee olla miehiä vauvojen asemesta (uh-huh). Meillä tulee olla vahvaa ruokaa maidon asemesta.

158   Huomatkaa Daavid, Israelin kuningas, valittu kuningas, jonka Samuel juuri oli voidellut kuninkaaksi Jumalan tahdosta. Ja hän oli ehdottomasti Jumalan valitsema kuningas, siitä ei ole epäilystäkään. Ja tässä hän on, ja hän saa inspiraation. Se oli paljastettu Daavidille. Hän sai ilmestyksen, kukaan muu ei ollut sanonut mitään siitä. “Menkäämme ja noutakaamme Arkki, koska Jumalan tahto on, että Arkki on täällä meidän kanssamme, jotta voimme kysyä neuvoa Jumalalta tämän Arkin kautta.” Se oli hyvin, hyvin komea juttu. Ettekö tekin ajattele niin? Hyvä on.

159   Muistakaa, hän oli kuningas, mutta saatuaan ilmestyksen hän ohitti oman asemansa. Maassa oli silloin profeetta nimeltä Naatan, ja hän oli se, joka oli säädetty saamaan ilmestys. Mitä tahansa tulee sanottavaksi, niin Hän sanoi: “Herra ei tee mitään ennen kuin Hän paljastaa sen palvelijoillensa profeetoille.” Mutta katsokaahan, Daavid ollen kuningas, voitelu yllään… No niin, onko se Kirjoitus? Voitelu oli hänen yllään, ja hän sai todellisen ilmestyksen, mutta se oli väärin. Koska Naatan oli tuon ajanjakson profeetta, ja kun ilmestys tuli Daavidille, hän ei koskaan edes neuvotellut Naatanin kanssa siitä. Hän vain meni eteenpäin ja teki, mitä hän tahtoi tehdä.

160   Mutta pankaa merkille, kenen kanssa Daavid täällä 13. luvussa neuvotteli. “Mutta hän neuvotteli sadan- ja tuhannenpäämiesten kanssa”, seurakuntansa kanssa. Näettekö? “No niin, ettekö tekin uskoisi, että meidän tulisi tehdä…?” Niin se ei ole. Hän oli yrittämässä tehdä Jumalalle palvelusta, mutta häntä ei oltu säädetty tekemään sitä, ymmärrethän, koska Jumalalla oli tiensä.

161   Aivan samalla tapaa Jumala olisi voinut puhua tuolle kuninkaalle hänen paiseistaan ja paranemisesta, mutta Hän ei tehnyt sitä. Hän oli säätänyt tavan sen tekemiseksi, ja se oli Hänen profeettansa. Niinpä Hän puhui profeetta Jesajalle käskien häntä menemään ja kertomaan Hiskialle, mitä tulisi tapahtumaan.

162   No niin, Hiskia keskusteli kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa, ja tietenkin Jumala olisi voinut puhua Hiskialle, mutta Hän oli valmistanut määrätyn kanavan! Ymmärrättekö te sitä? Jumalalla on oma vakiintunut tapansa tehdä asiat: lähettää herätyksiä, puhua jollekin, mitä se sitten onkin. Hänellä on oma tapansa tehdä se, ja me emme ole mitään voidaksemme sanoa Hänelle, kuinka tehdä se. Hän tekee sen sillä tavalla kuin Häntä miellyttää tehdä.

163   Katsokaahan, Daavid, ollen innoitettu… No niin, muistatteko, mitä sanoin väärästä voitelusta? Muistakaa, että Pyhä Henki voi tulla ja voidella henkilön, ja silti se on poissa Jumalan tahdosta. Raamattu vahvistaa sen juuri tässä. Näettekö? Meidän täytyy tehdä se sillä tavalla, kuin Jumalan tapa on tehdä se, eikä omalla tavallamme. Daavid oli voideltu kuningas, voideltu Jumalan Hengellä, joka oli hänen yllään (esikuvana Jeesuksesta Kristuksesta), mutta se ei ollut Jumalan kanava.

164   Raamattu sanoo, että se “miellytti koko seurakuntaa”. Pankaa merkille, tuhannen- ja sadanpäämiehet ja myöskin papit ja teologit ajattelivat, että se oli “hienoa”. Siinä ovat teidän raamattukoulunne ja kaikki muut. He ajattelivat, että se oli “ihmeellistä.” Koko kansa ja papit ja kaikki olivat yksimielisiä siitä, että kuninkaan voitelu oli oikein. Mutta huomatkaa! Jumala ei ollut luvannut paljastaa Sanaansa tuolle Sanalle kuuluvana aikana heille. Jumalalla on oma tapansa paljastaa Sanansa, mutta ei heille. Muistakaa, se oli Jumalan vastaista.

165   Samalla tavalla kuin oli Miikan, Imlan pojan päivinä. Muistatteko tuon kertomuksen? Juuda ja Israel olivat erossa toisistaan, ja heillä oli kaksi eri kuningaskuntaa, ja uskoisin, että Ahab oli Israelin kuningas ja Joosafat Juudan, ja Ahab hallitsi Israelia.

166   Sitten siellä tuli joukko vierasmaalaisia ja he ottivat haltuunsa osan Jumalan antamasta maasta, jonka Jumala oli antanut Israelille. Ja nuo syyrialaiset pitivät hallussansa tätä maata ja ruokkivat lapsiansa siitä maasta. Ja he tarvitsivat tuota maata ruokkiakseen omia lapsiaan ja omia perheitään. Jumala oli antanut sen heille. Se oli heidän Jumalan antama oikeutensa.

167   Ja niinpä Ahab lähettää kutsun Joosafatille ja sanoo: “Katsohan, mitä meidän vihollisenne ovat tekemässä. Eikö ole oikein, että meillä, Jumalan kansalla, jolla on Jumalan antama oikeus siihen, tulisi olla tämä maa. Se kuuluu meille. Jumala profeettansa Joosuan kautta jakoi tämän maan. Sen tulisi kuulua meille. Se kuuluu meille ja meidän lapsillemme, ja tässä kommunistit ovat ottaneet sen haltuunsa… ja meillä on nälkä, ja heillä on hallussaan meidän Jumalan antamat oikeutemme. Etkö ajattelekin, että meidän tulisi mennä sinne ja ottaa tuo maa takaisin? Jos sinä liityt yhteen meidän sotavoimiemme kanssa, jos te metodistit ja presbyteerit ja kaikki luterilaiset ja niin edespäin liitytte nyt tähän ekumeeniseen neuvostoon, niin me tulemme kaikki istumaan yhdessä ja me tulemme hallitsemaan koko asian.” (Minä puhun nyt vertauskuvallisesti) “Me menemme ja valtaamme sen takaisin itsellemme.”

168   “Tietenkin”, hän sanoi, “mehän olemme kaikki yhtä.” (Uh-huh)

169   No niin, Raamattu sanoo: “Kuinka kaksi voi vaeltaa yhdessä, elleivät he ole sopineet siitä keskenään?”

170   Siellä oli tuo suuri mies, tuo suuri helluntailaismies, Joosafat, sekoittunut yhteen väärän joukon kanssa. Ja sitä on tapahtunut meidän helluntailaisillemme tänään. Siellä on joitakin todellisia miehiä, mutta he ovat sekoittuneet tuohon kirkkokunnalliseen joukkoon. Tulkaa ulos siitä! Herra on kironnut tuon asian.

171   Huomatkaa nyt! Siellä hän oli ja hän sanoi: “Kyllä, se kuulostaa järkevältä.” Hän sanoi: “Teidän seurakuntanne täällä on meidän kansaamme. Loppujen lopuksi, mehän olemme kaikki juutalaisia. Tietenkin me lähdemme sinun kanssasi.” Mutta Joosafatissa oli vielä tarpeeksi uskonnollisuutta jäljellä sanoakseen: “Etkö sinäkin usko, että meidän tulisi kysyä neuvoa Herralta ensin?” Näettekö? “Uskoisin, että se on hyvä idea.”

172   “Tietenkin”, Ahab sanoi, “kyllä varmasti, minun olisi tullut ajatella sitä.”

173   “No niin, onko täällä jossakin Jumalan miestä? Onko sinulla yhtään profeettaa?”

174   “Oi, minulla on heitä neljä sataa. Minulla on niitä täällä kokonainen neuvosto, koko kirkkokunnallinen. He ovat heprealaisia profeettoja.”

175   Muistakaa nyt, Raamattu sanoo, että he olivat “profeettoja, heprealaisia profeettoja”, ei mitään pakana profeettoja, vaan heprealaisia profeettoja. Koko koulullinen niitä, teologinen seminaari täynnä.

176   “Hyvä on, tuokaa heidät tänne! ”

177   Ja kuninkaat pukivat itsensä ja istuivat siellä tehdäkseen vaikutuksen profeettaan. Ja tässä tuli, uskoisin, että se oli Sidkia, tuo suuri alueneuvoston johtaja, tai mitä hän sitten olikin heidän keskuudessaan. Hän valmisti itsellensä kaksi suurta sarvea ja sanoi: “Olen kuullut Jumalalta, NÄIN SANOO HERRA: ‘Näillä sarvilla sinä tulet puskemaan syyrialaiset ulos maasta.’”

178   “Oi kunnia!” jokainen ajatteli, että se oli ihmeellistä, kerrassaan hienoa.

179   Tarkatkaa, kuinka lähelle se nyt tulee, se on kuin partaveitsen terä, oikean ja väärän välillä. Ja muistakaa, että se putoaa toiselle tai toiselle puolelle, kunnes oikean ja väärän välillä on erona vain jotakin sellaista kuin teroitettu partaveitsen terä. Sen täytyy olla jokainen Jumalan Sana. Ei vain melkein jokainen Sana, vaan jokainen Sana! Ja se on tullut tänään ei luterilaisiin, ei metodisteihin, ei helluntailaisiin, vaan tuohon teroitettuun ajanjaksoon, tähän ajanjaksoon, jossa antikristuksen voitelu on niin täydellinen, että se pettäisi jopa Valitutkin, niin että he tulisivat putoamaan väärälle puolelle tuota terää, jos he eivät tarkkaisi sitä. Tarkatkaa! Olkaa varovaisia! Me emme elä helluntailaisten ajanjaksossa nyt. Me olemme ohittaneet tuon ajanjakson, aivan samoin kuin se ohitti luterilaiset ja se ohitti… Ymmärrättekö?

180    Huomatkaa. Nyt nämä kaikki neljäsataa hyvin syötettyä, hyvin hoidettua heprealaista profeettaa profetoivat ja todistivat heille yksimielisesti: “NÄIN SANOO HERRA: ‘Menkää, Herra on teidän kanssanne.’”

181   Joosafat sanoi: “Hyvä on, se kuulostaa oikealta. Mutta, eikö sinulla ole vielä yhtä?”

182   “Vieläkö yhtä? Meillähän on koko kirkkokunnallinen tässä. Meillä on neuvosto kokonaisuudessaan koolla täällä. Miksi me vielä tarvitsisimme yhtä?”

183   “Hän sanoi: “Oi, minä ajattelin, että ehkä siellä vielä olisi yksi.”

184   Ahab sanoi: “Kyllä vaan, on siellä vielä yksi, mutta hän ei kuulu tähän neuvostoon. Hän on hylkiö. Se on Miika, Imlan poika, ja minä vihaan häntä.” Näettekö? Hän sanoi: “He eivät hyväksy häntä seuraansa, ja muutenkin hän on vain tavallinen hylkiö. Ja jatkuvasti, kaikessa, mitä hän profetoi, hän ei hiukkaakaan rohkaise minun seminaariani” (uh-huh). “Ja hän tekee kaikkia näitä pahoja asioita. Hän aina profetoi pahaa minua vastaan vain ollakseen erilainen.”

185   “Oh”, Joosafat sanoi, “älköön kuningas sanoko senkaltaista asiaa. Mutta minä haluaisin kuulla, mitä tällä miehellä on sanottavana.”

186   Hän sanoi: “Hyvä on, minä lähetän noutamaan hänet.” Niinpä he lähettivät miehen sinne jonnekin erämaahan.

187   Ja heidän ollessaan matkalla takaisin tämä sanoi hänelle: “Minä haluan nyt sanoa sinulle jotakin. Haluatko sinä päästä takaisin kirkkokuntaan?” Näettekö? “Haluatko sinä olla jälleen yhdessä heidän kaikkien kanssa? Jos haluat, niin sano sama asia niin kuin aluevalvojakin sanoo, sano samoin kuin piispa sanoo, ja he ottavat sinut takaisin. Nyt on aika tehdä se.”

188   Voitteko kuvitella, että voideltu, todellinen Jumalan profeetta, tekisi kompromissia Jumalan Sanan kanssa? Ei todellakaan!

189   Niin vastasi: “Niin totta kuin Herra elää, minä tulen sanomaan vain sen, mitä Jumala sanoo!” Me tarvitsemme Imlan poikaa. “Niin totta kuin Herra elää, minä tulen sanomaan vain sen, mitä Hän sanoo.” Se on oikein. “Mitä Hän sanoo.”

190   Niinpä kun he sitten tulivat sinne kansan ja noiden profeettojen eteen, he sanoivat: “No niin, sano sinä…”

191    Hän sanoi: “Odottakaa hetki, antakaa minulle yö aikaa, antakaa minun nähdä, mitä Herra tulee sanomaan.” Niinpä tuona yönä Herra ilmestyi hänelle näyssä ja käski, mitä hänen tuli sanoa.

192   Seuraavana aamuna he kysyivät: “Mitä sinä nyt sanot, Miika? Me olemme nyt kaikki täällä yhdessä, kaikki papit, ja kaikki profeetat, ja kaikki kuninkaat, ja kaikki me istumme täällä yhdessä. Mitä sinä nyt sanot tämän suuren neuvoston edessä?”

193   Hän sanoi: “Menkää, mutta minä näen Israelin hajotettuna kuin lampaat ilman paimenta.”

194   Ja Ahab sanoi: “Mitä minä sanoin sinulle! Tuo luopio profetoi ainoastaan pahaa minua vastaan!”

195   Kuinka hän voi sanoa mitään muuta, kun Jumala sanoi saman asian? Profeetan tulee olla Jumalan suu, joka ei puhu omia ajatuksiansa. Katsokaahan, hän on niin täydellisesti antautunut Jumalalle. Hän ei halua loukata ketään, mutta hänen täytyy sanoa se, mitä Jumala sanoo, koska hän ei itse hallitse itseänsä. Näettekö?

196   Ahab sanoi: “No niin, enkö minä sanonut sitä sinulle?”

197   Ja sitten sinne astui tuo suuri mies sarviensa kanssa ja löi häntä suulle sanoen: “Mitä tietä Jumalan Henki meni, kun Se meni ulos minusta?” Toisin sanoen: sallikaa minun yrittää näyttää se teille: “Katsohan tänne, Miika, minä haluan sanoa sinulle jotakin. Etkö sinä käsitä, että minä olen mestari Kirjoituksissa? Käsitätkö sinä, että minulla on voitelu?” Tai, “Kaste”, niin kuin me sanoisimme tänään, “etkö sinä käsitä, että minulla on Se?”

198   Miika sanoi: “Minä en epäile sitä.”

199   Hän sanoi: “Mutta kuuntelehan! Jumalan Henki on kertonut minulle, ja siitä todistavat myöskin kaikki nämä neljäsataa tässä, että ‘me tulemme puskemaan syyrialaiset ulos maasta’. Ja kuka sinä olet tulemaan tänne ja sanomaan, että meidän suuri kuninkaamme tulee tapetuksi?” Hän sanoi: “Jumalan Henki kertoi sen minulle.”

200   Sallikaa minun sanoa se toisilla sanoilla, niin että tulette ymmärtämään sen. Ja ehkä me näemme Miikan sanovan: “Viime yönä näyssä, hyvä herra, minä näin Jumalan istumassa Valtaistuimella. Ja minä näin kaikki Taivaan joukot kokoontuneina Hänen ympärilleen, ja heillä oli neuvosto koolla Taivaassa. He sanoivat: ‘Kenet me voimme saada menemään alas ja pettämään Ahabin? Koska täällä Valtaistuimen alla on profeetta, todellinen profeetta, ja hänen nimensä on Elia. Ja hän on profetoinut Minun Sanani sanoen tuolle pahalle Ahabille, että koska hän tappoi Naabotin, niin koirat tulevat nuolemaan tuon pahan miehen veren, ja meidän täytyy saada se tapahtumaan, koska Se on jo puhuttu, ja Se on NÄIN SANOO HERRA! Sen täytyy tapahtua, hänet täytyy saada sinne. Ja kuinka me tulemme tekemään sen?”

201   “Sitten tuli alhaalta syvyydestä, kadotettujen valtakunnasta, ylös henki ja hän sanoi: ‘Minä olen petkuttaja. Ja jos saan tehdä palveluksen teille, niin minä menen alas ja menen hänen profeettoihinsa.’” Koska he olivat niin organisoituneita, että he tulevat ymmärtämään vain yhden asian, ja se on jokin pieni tunne-eläymys. “‘Ja minä saan heidät profetoimaan valheen. Ja minä saan Ahabin kuuntelemaan noita kuuluisuuksia Sinun todellisen profeettasi asemesta, sillä Sinun profeettasi tutkii kaiken, mitä hän sanoo Sinun Sanallasi. Hän tutkii näkynsä Sanalla, hän tutkii kaiken Sanalla, ja jos se ei ole yhtäpitävä Sanan kanssa, hän ei tule kuuntelemaan sitä. Mutta jos minä voin pettää nämä toiset… ja Ahabilla on niin paljon luottamusta heidän yksimielisyyteensä ja heidän turvaansa, kun he menevät ja kokoontuvat yhteen. Ja minä saan Ahabin kuuntelemaan heitä ja lähtemään sinne. Ja tällä tavoin me tulemme tekemään sen.”’

202   “Jumala sanoi: ‘Sinä voit tehdä sen, sinä olet todellinen pettäjä. Mene sinä sinne alas.”’

203   “Sitten Sidkia löi häntä suulle ja sanoi: “Missä sinä olit..?”

204   Hän sanoi: “Sinä tulet näkemään sen silloin, kun istut sisimmässä vankilassa.”

205   Sidkia sanoi kuninkaalle: “Mene ja palaa rauhassa”’

206   Ahab sanoi: “Ottakaa tuo mies ja pankaa hänet vankilaan. Pankaa hänet kahleisiin ja syöttäkää hänelle murheen leipää ja murheen vettä. Ja kun minä palaan sieltä takaisin voittajana, niin kuin profeettani ovat kertoneet minulle, että ‘tämä herätys on varmasti tuleva’, sitten minä tulen huolehtimaan tuosta miehestä!”

207   Kuunnelkaapa Miikan viimeisiä sanoja tuolle miehelle: “Jos sinä lainkaan palaat, silloin Jumala ei ole koskaan puhunut minulle.” Oh!

208   Katsokaahan, Jumalalla on oma tapansa tehdä asioita. Nämä miehet ajattelivat, että he olivat tekemässä Jumalalle palvelusta. Olkaa varovaisia! Se ei saa olla mitään tunnekuohua, ei mitään innostumista, eikä mielikuvitusta, vaan sen täytyy olla “NÄIN SANOO HERRA”, sen täytyy olla oikein. Hyvä on, me ymmärrämme, että nämä asiat ovat niin.

209   Huomatkaa, nyt kun Daavid oli antanut tämän suuren julistuksen, ja se näytti siltä kuin se olisi hyvä asia tehtäväksi, vaikka me näemmekin että… (Väsytänkö minä teitä? Onko liian myöhäistä ottaa vielä eräs toinen?) Daavid antoi tämän julistuksen neuvottelematta profeetan kanssa.

210   No niin, jokainen tietää, että Aamos 3:7 sanoo Jumalan luvanneen, ettei Hän koskaan tekisi mitään ennen kuin Hän ensin paljastaisi sen profeetallensa. Seurakuntajaksojen aikana meillä on ollut uskonpuhdistajia, mutta Hän lupasi Malakia 4:ssä, että maassa tulisi olemaan profeetta viimeisinä päivinä (koska sen täytyy sopia tuohon kaavaan, näettehän), ennen kuin lopunaika tulee.

211   Ennen kuin Jeesus tuli ensimmäisen kerran, tuli Malakian kolmannen luvun Elia. Matteus 11 sanoo niin: “Jos te voitte ymmärtää sitä, niin tämä on hän, josta on puhuttu: ‘Katso, Minä lähetän sanansaattajani edelläni.”’ No niin, Hän on profetoinut, ja kaikki teologit uskovat sen, että Elian henki tulisi myös viimeisinä päivinä. Sen täytyy tulla viisi kertaa. Jumala käyttää tuota Henkeä viisi kertaa: Elia, Elisa, Johannes Kastaja, ja sitten pakanaseurakunnalle, ja lopuksi juutalaisille Ilmestyskirjan 11. luvussa. Se on Jumalan g-r-a-c-e [armo], f-a-i-t-h [usko], J-e-s-u-s [Jeesus], viisi kirjainta. Se ei voi pysähtyä neljään kertaan, sen täytyy olla viisi. Näettekö? Huomatkaa nyt!

212   Hän lupasi sen, Raamatun puhuessa tarkalleen tästä päivästä, joka on kuin Sodoma ja Gomorra. Eikä se ollut Elia, vaan se oli Jumalan Henki Elian yllä. Elia oli vain mies. Nyt meillä on ollut Elioita, Elian vaatteita ja Elian mantteleita, ja Elian kaikenlaisia. Mutta tämän päivän Elia on Herra Jeesus Kristus. Hän on tuleva Luukas 17:30 mukaisesti, joka sanoo, että Ihmisen Poika on paljastava itsensä kansansa keskuudessa. Ei mies, vaan Jumala! Mutta se on tuleva profeetan kautta. Eikä Hänellä koskaan, milloinkaan ole ollut maailmassa kahta merkittävää profeettaa samanaikaisesti. Näettekö? Ei väliä sillä, kuinka paljon siellä on… kahta päätä ei voi olla… Täytyy olla vain yksi pää. Jumalan täytyy saada yksi mies hallintaansa. Näettekö? On yksi Jumala. Oli Isä, Poika ja Pyhä Henki, mutta yksi Jumala ylitse sen kaiken. Huomatkaa, Hän vain käytti noita virkoja. Niin Hän on myös tehnyt Elian Hengen kanssa. Hän on käyttänyt tuota Henkeä, mutta sama Jumala on hallinnut sitä koko ajan täyttääkseen Sanansa.

213   No niin, huomatkaa nyt tässä, että Daavid ajatteli kaiken olevan järjestyksessä. Hän oli innoitettu. Näettekö, kuinka Pyhä Henki kykenee voitelemaan miehen? Mutta sen täytyy olla oikealla tavalla voideltu. Ulkopuolinen henki voi olla voideltu Pyhällä Hengellä, ja sielu voi olla sysimusta. Takiainen kasvaa samasta vedestä, joka antaa elämän vehnälle, mutta pohjimmaltaan se on takiainen. Siinä on takiaisen elämä. Se iloitsee ja kukkii ja sillä on elämä ja se tekee kaikkea, mitä vehnäkin tekee, mutta sen sielu on takiainen. Näettekö? Vääriä opettajia voi nousta, jotka opettavat kaikenkaltaisia kolminaisuuksia ja kaikkea muuta, ja he voivat olla voideltuja Pyhällä Hengellä ja tehdä aivan yhtä monia ihmeitä kuin todellinenkin Evankeliumi. Mutta tämä Sana tässä, Se ratkaisee asian. Näettekö mitä tarkoitan? No niin, uskon, että on sopivaa opettaa tätä, koska olen kirkkokuntien ulkopuolisessa kokouspaikassa tänä aamuna, täällä hotellissa.

214   Huomioikaa nyt ja tarkatkaa, mitä me sanomme. Kuunnelkaa nyt hyvin. Daavidilla oli kaikki tunne-elämykset niin kuin todellisella herätykselläkin. Pankaa merkille! He huusivat, he kirkuivat ja tanssivat. He todella saivat jotakin tuosta voitelusta. Varmasti he saivat! Kaikki oli todellisen herätyksen kaltaista, mutta pankaa merkille, Jumala ei ollut siinä. Jumala ei ollut siinä. Hänellä oli silloin profeetta siellä maassa, ja heidän olisi tullut tietää se. Näettekö? Daavidin olisi tullut tietää se.

215   Sama asia tänäänkin, meillä on kaikki mekaniikka, kuten suuret kirkkokunnat ja suuret kampanjat, mutta tulokset näyttävät samalta kuin silloin. Tulokset meidän suurista kampanjoistamme, ja kaikki meidän suuret ja hienot asiamme, suuret rakennuksemme, ja tuhansien jäsenten lisääntymiset, se kaikki päättyy samalla tavalla: se kaikki mätkähtää maahan. Minä en sano sitä ollakseni erilainen, vaan ollakseni rehellinen Jumalan edessä, kenen Kirjan kanssa minä seison tänä aamuna. Näettekö? Se kaikki on nollan arvoista, samoin tuloksin.

216   Katsokaamme nyt, mitä tapahtui, kun Jumalaa ja Hänen profeettojaan ei huomioitu (Hänen ajallaan ja ajanjaksossa), vaan oltiin riippuvaisia teologiasta, papeista ja kirkkokunnallisuudesta samalla tapaa, kuin me teemme tänään. Olkaa tarkkaavaiset nyt. Se kaikki päätyy sekasotkuun. Jos todellinen Jumalan Henki on siellä, Se tulee johtamaan sen Sanaan. Eikä vain yhteen paikkaan Sanassa, vaan kokonaiseen Sanaan tuota koko ajanjaksoa varten. Näettekö?

217   Helluntaipäivänä Henki johti sen suoraan Sanaan, Joel 2:38:aan. Lutherin päivänä Se johti sen suoraan Sanaan, samoin Wesleyn päivänä ja tässä viimeisessä helluntailiikkeessä, mutta tämä on toinen ajanjakso. Tämä on Morsiamen uloskutsuminen. Ei kahdentuhannen vuoden takainen helluntai, tai sen kertautuminen tai toistuminen.

218   Pyhä Henki oli Lutherissa, Pyhä Henki oli Wesleyssä; se tarkoittaa Jumalan Sanaa voideltuna. Ja Pyhä Henki palasi ihmisten luo helluntailaisten ajanjaksossa, ja heillä alkoivat kokea lahjojen ennalleen palauttamista. He totesivat, että alistamalla itsensä Jumalalle, Pyhä Henki puhui kielillä heidän kauttansa. He laskivat kätensä sairaiden päälle, ja he parantuivat. He tanssivat Hengessä. Näettekö? Se oli kaikki uskonpuhdistuksen aikaa tuomaan seurakunta takaisin järjestykseen. Ja viimeinen niistä oli lahjojen asettaminen seurakuntaan. Aivan niin kuin Luther asetti vanhurskauttamisen ja Wesley pyhityksen, samoin helluntailiike asetti seurakuntaan lahjat. Mutta mitä he tekivät? Saman virheen, aivan niin kuin luonto on osoittanut sen vehnän varressa, he muodostivat kirkkokuntia (mikä on vastoin Jumalaa, vastakohta Jumalalle).

219   Nyt me näemme, että kokoontuessaan yhteen he muodostavat omia ideoitaan. Kun “uusi virtaus”, niin kuin he sitä kutsuvat, tuli esiin Assemblies of Godista, niin mitä he tekivät? He eivät voineet vastaanottaa Sitä. Ei väliä sillä, kuinka paljon siinä oli Totuutta, tämä kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä, heillä jo oli Yleisneuvosto. Miehet olivat ottaneet vallan, ja Henki oli jättänyt heidät. Oikein! Ja sitten kun tämä tuli esiin… Minä olen puhunut joillekin teidän parhaista johtajistanne. He sanovat: “No niin, mutta mitä ne voimme tehdä nyt?” Se saattaisi heidät hämilleen. He tietävät sen olevan Totuus. Jos he eivät tiedä, he ovat hengellisesti sokeita ja eivät tunne Raamattua. En sano sitä ollakseni ilkeä, vaan sanon sen kunnioituksella. Koska Raamatussa ei ole yhtään paikkaa, missä ketään olisi koskaan kastettu käyttämällä noita titteleitä: “Isä, Poika, Pyhä Henki.” Eikä sitä koskaan ollut käytetty ennen kuin vasta ekumeenisen neuvoston jälkeen roomalaiskatolisessa kirkossa. Heidän oma katkismuksensa todistaa saman asian. Se on roomalaiskatolinen opinkappale! Se ei ole Raamatun oppi, vaan katolinen opinkappale. Ja te metodistit toitte sen omaan katkismukseenne, ja kaikki aivan niin kuin heilläkin oli, vain vähitellen kasvaen siitä ulos. Ja nyt kun tullaan teihin helluntailaisiin, siellä yhä on joitakin noita opinkappaleita, te yhä pidätte niistä kiinni.

220   Mutta nyt on Morsiamen kutsuminen, nyt kun Seitsemän Sinettiä on avattu, nyt kun tuo koko asia, joka oli jäänyt uskonpuhdistajilta, on avattu, ja ainoastaan Malakia 4 voi tehdä sen, koska tarvitaan ilmestys suoraan Jumalalta yksilölle sen tapahtumiseksi. Se on totta! Se ei voi tulla jollekin ryhmälle. Se ei koskaan tehnyt sitä. Yksi mies. Se Jumala on luvannut tulemuksen varjoissa Morsiamellensa, Elieserin. Ymmärrättekö?

221   Pankaa merkille nuo papit ja saarnaajat ja niin edelleen, kuinka heillä oli omat innoituksensa ja todellinen voitelu. Daavid oli voideltu. Raamattu sanoo niin. Mutta katsokaahan, hän meni väärän lähteen kautta, hän meni väärän kanavan kautta. Hän kanavoi voitelunsa väärälle puolelle, kansan puolelle, ja siihen, mitä he ja päämiehet ajattelivat, sen sijan että olisivat käyttäneet Jumalan pyhää kanavaa nähdäkseen, mikä oli NÄIN SANOO HERRA: “Onko tämä aika sitä varten? Onko tämä ajankohta tätä varten? Onko tämä Jumalan tahto?”

222   Sitten jos hän on todellinen Jumalan profeetta, hän tulee menemään ensin Jumalan eteen ja sanomaan: “Isä, mitä se on?” Niin kuin Naatan myöhemmin teki Daavidille.

Daavid sanoi: “Onko oikein, että minä elän setripuisessa talossa, ja minun Jumalani Arkki teltassa täällä ulkona?”

223   Ja katsokaa, mitä Naatan sanoi: “Daavid, tee kaikki, mitä sydämessäsi on, sillä Jumala on sinun kanssasi. Sinä olet voideltu Jumalan astia.”

224   Mutta se oli profeetta, ja hänen virheensä, mutta Jumalalla on velvollisuus profeettaansa kohtaan. Tuona yönä Hän ilmestyi hänelle sanoen: “Mene ja sano palvelijalleni Daavidille: ‘Minä ihailen hänen rohkeuttaan ja Minä rakastan häntä sen vuoksi, koska hän on Minun oman sydämeni mukainen mies. Ja Minä tiedän, että Minun Arkkini oli aika olla sillä tavalla, mutta sen tapahtumisen ajankohta ei ole nyt. Minä annan hänen poikansa tehdä sen, mutta Minä en anna hänen tehdä sitä.”

225   Sitten tässä Naatan tuli sanoen: “NÄIN SANOO HERRA: ‘Daavid, se suuri ilmestys, joka sinulla oli, on aivan yhtä väärin kuin se, joka sinulla oli, kun sinä lähetit noutamaan Arkkia.” (Uh-huh! Ymmärrättekö?) “Älä tee sitä! Älä yritä sitä! Mutta Jumala sanoi, että Hän antaa sinun poikasi tehdä sen.” Siinä se on! Näettekö? Siinä se on teille!

226   Daavid oli voideltu sanomaan se, koska hän saattoi nähdä sen etukäteen aivan niin kuin Aabraham, joka etsi tuota Kaupunkia maan päällä. Tiedättekö, että hän etsi sitä, koska hän tulisi elämään Siinä jonakin päivänä täällä maan päällä. Ja hän kierteli ympäriinsä etsien sitä. Ja juuri sillä kohdalla, mistä hän sitä etsi, se oli silloin hänen yläpuolellansa, ja se tulee palaamaan Tuhatvuotisvaltakunnassa, ja hän tulee elämään tuossa kaupungissa. Mutta ollen profeetta hän oli innoitettu ja hän tiesi, että jossakin oli Kaupunki, ja hän etsi sitä. Mutta katsokaahan, sen kokonaisilmestys oli kätketty häneltä, koska se ei ollut hänen ajanjaksoansa varten… [Tyhjä kohta nauhassa.] …vasta Johannes näki sen tulevan alas Jumalan luota Taivaasta. Se oli tuo Kaupunki.

227   Katsokaahan, kaiken täytyy tapahtua sille kuuluvana ajankohtana. Te istutatte vehnän keväällä… tai syksyllä ja leikkaatte sen seuraavana kesänä. Näettekö? Sen täytyy tulla ensin varren kautta, sitten tähkän kautta kuoreen ja sitten edelleen jyvään. Sen täytyy tapahtua määrättynä vuodenaikana. Koko luonto toimii jatkuvuudessa. Jumalan Henki valmisti luonnon, ja koko Jumala ja luonto on jatkuvuudessa. Kaikki ne asiat, jotka tehtiin temppeliin, tehtiin sen kaavan mukaan, jonka Mooses näki Taivaassa.

228   Kun te näette puun taistelevan elämästään, se merkitsee sitä, että jossakin on puu, jonka ei tarvitse kuolla. Kun te näette ihmisen taistelevan elämänsä puolesta, se osoittaa, että jossakin on maja odottamassa, joka ei kuole. “Jos tämä maallinen maja hajotetaan, niin meillä on jo toinen odottamassa.” Hyvä taivaallinen Isä salli minun eräänä päivänä kävellä tuon esiripun taakse ja nähdä sen. Kuinka monet ovat kuulleet siitä? Katsoessani ajan esiripun taakse, he olivat siellä aivan yhtä todellisina kuin minä nyt olen saarnaamassa teille. Siellä he seisoivat, sielut alttarin alla, huutaen: “Kuinka kauan vielä?” Ei vain jonakin myyttinä vaan älyllisinä olentoina: “Kuinka kauan, Herra?” Näettekö? Nyt me voimme tuntea ikämme, kuten veli Dauch, joka istuu täällä ja on yhdeksänkymmenenkolmen. On jotakin, joka kaipaa olla jälleen nuori mies. On jotakin… ja te antaisitte mitä tahansa, veli Jack, ja kaikki loput meistä, jos voisitte mennä takaisin tuohon nuoreen miehuuteen, kuten veli Gerholtzer tässä. Minkä vuoksi te haluatte tehdä sen? Ollaksenneko nuori ja juostaksenne jälleen ympäriinsä? Ei koskaan! Koska meistä tuntuu, että meillä olisi enemmän aikaa kirkastaa tätä Jumalaa, jota me rakastamme.

229   Ja kalliit veljeni, minulla on tämä Sanoma tänä aamuna: siellä virran takana on Maa, jota he kutsuvat suloiseksi ikuisuudeksi. Siellä me tulemme kirkastamaan Häntä kautta aikakausien ja Iankaikkisesti. Miksi me tunnemme niin? Koska syvyys huutaa syvyydelle. Ja niin kauan kuin syvyys kutsuu, täytyy olla syvyys vastaamassa tuohon kutsuun, tai ei olisi mitään kutsua. Ennen kuin voi olla luomakuntaa, täytyy ensin olla Luoja luomaan se, ja se itsessään on todiste Luojan olemassaolosta.

230   Pankaa merkille nämä papit, kuinka he olivat kokonaan poissa linjasta. Huomatkaa voitelu, kaikki oli kunnossa, voitelussa ei ollut mitään vikaa. Samoin on teidän helluntailaisten kanssa, mutta tarkatkaa, millä kanavalla te liikutte nyt. Aika on muuttunut helluntailiikkeen ajasta. Meitä varten on jotakin muuta. Jos ei olisi ollut profeettaa maassa, niin ehkäpä Daavid olisi ollut oikeassa. Se on totta, mutta siellä oli Naatan, Jumalan vahvistama ja säätämä profeetta.

231   Tarkatkaa! Arkki Raamatussa on aina meille esikuva Sanasta, koska Jumalan Sana oli tuossa Arkissa. Pankaa merkille, kuinka he kuljettivat tuon Arkin, katsokaa kuinka he tekivät sen. Sitä ei tehty Jumalan määräämällä alkuperäisellä tavalla. Jumala oli sanonut siellä. Laissa kuinka se täytyi tehdä, kuinka tätä Arkkia täytyi siirrellä, ja kenen se täytyi tehdä. Mutta Daavid, oman voitelunsa alla…

232   Veljeni, älkää ohittako tätä, ja sisareni, te, jotka haluatte olla naissaarnaajia, ja niin edelleen, älkää kadottako tätä. Ei väliä sillä, kuinka suuri teidän voitelunne on, teidän täytyy tulla Jumalan säätämälle paikalle. Daavidilla oli voitelu kunnossa, mutta tehdessään sen, hän oli innostunut ja astui rajalinjan ylitse. Mitä hän teki? Hän astui rajalinjan ylitse. Sen sijaan, että olisi pannut Arkin sen alkuperäiselle paikalle, hän kuljetti sen uusilla vankkureilla eikä leeviläisten sydänten päällä. Se olisi tullut kuljettaa leeviläisten olkapäillä, joka on sydämen päällä. Sana ei ole mielessä, vaan Se on sydämessä! “Ei uusilla vankkureilla.” Mitä se oli? Se, mitä Daavid teki siellä, edusti jotakin uutta kuvaten jokaista kirkkokuntaa, joka koskaan tulisi olemaan. Jumalan Sanaa ei tule kuljettaa joku kirkkokunnallinen ylivalvoja tai piispa ja niin edelleen. On kyseessä Pyhän Hengen kaste miehen sydämessä eikä jokin kirkollinen liike. Pyhä Henki on Jumalan rakkauden aarre miesten ja naisten sydämissä saadakseen heidät tottelemaan. Näettekö?

233   Se oli Hänen palvelijoittensa olkapäillä, ja Hänen palvelijansa olivat leeviläisiä. He asettivat sen vasemmalle olkapäälleen ja kuljettivat arkkia sillä tavalla, koska se oli heidän sydäntensä yllä. Heillä oli Sanan taakka sydämillänsä. Aamen! Nyt teillä on oman kirkkokuntanne taakka sydämellänne. Teillä on seurakuntanne taakka: tuletteko te rakentamaan tätä tai tuota, tai jotakin muuta. Teillä on taakka siitä, kuinka monta te saatte lisättyä omaan kirkkokuntaanne Herran Sanan taakan asemesta, niin että ihmiset tulisivat näkemään ainoastaan Jumalan Sanan eikä mitään muuta. Mutta nyt se on teillä uusilla vankkureilla. Näettekö? He kuljettavat sitä jopa täällä kirkkojen maailmanneuvoston olkapäillä. En halua tulla arvostelevaksi, ja Jumala auttakoon minua. Minä vain kerron teille Totuuden.

234   No niin, uskontunnustusten ja kirkkojen neuvostojen vaikutuksesta Sana, todellinen Sana tuota ajanjaksoa varten jätettiin huomiotta, koska heillä oli niin paljon mielenliikutusta. Mutta Daavid, tuo voideltu kuningas… Hän oli kuningas, mutta hän oli myös voideltu kuningas. Te sanotte: “Minä olen sananpalvelija, voideltu.” Pysykää silloin sananpalvelijana, älkääkä yrittäkö olla profeetta. Ymmärrättekö? Jos olette evankelista, pysykää evankelistana.

235   Muistakaa Ussiaa, profeetan Jesajan päivinä, tuo nuori kuningas… Ussia oli suuri mies, voideltu mies, ja Jumala siunasi häntä. Kyllä, minä saarnasin siitä teille kerran. Ja yhtenä päivänä hän tunsi itsensä niin ylhäiseksi, että hän ajatteli voivansa ottaa papin viran, ja lopulta hän meni Herran eteen, vaikka nuo papit olivat sanoneet hänelle: “Älä tee sitä, Ussia!” Mutta hän oli tullut ylpeäksi. Profeetta ei voinut sanoa hänelle mitään. Nuo papit tiesivät tehtävänsä, ja he huolehtivat tehtävästään. He sanoivat: “Se ei ole sinun tehtäväsi, Ussia. Älä tee sitä!”

236   No niin, hän ehkä sanoi heille: “Suu kiinni!” Ja hän meni tulen kanssa uhraamaan ottaen papin viran. Hän oli voideltu Kuningas, mutta ei ollut pappi. Ja nuo papit yrittivät sanoa hänelle: “Sinä olet hieno kuningas, sinä olet voideltu, ja Jumala on siunannut meitä nyt, mutta sinä olet kuningas etkä pappi.”

237   Ja teidän pastorien ei tulisi koskaan sanoa profeetalle, miten tulisi toimia, eikä teidän evankelistojen sanoa sitä pastorille. Katsokaahan, jokaisella on oma virkansa, jos se on täydellisesti tunnistettu.

238   Niinpä hän meni tulen kanssa, ja hänet lyötiin maahan pitaalilla, ja hän kuoli.

239   Nyt tässä on kuningas Daavid yrittäen tehdä samaa asiaa. Hän oli valtuuttanut itsensä siihen. “Hyvä on, se on hienoa, täytyy mennä. Katsohan kuinka paljon ihmisiä. Mitä sinä siihen sanot, kapteeni? Sinä, jolla on kymmenentuhatta.”

240   “Kunnia Jumalalle, Daavid, minä voin tuntea Hengen.” Oi, aivan varmasti hän tunsi Sen! “Mitä sinä sanot, Daavid? Tunnetko sinä Henkeä?”

241   “Kunnia Jumalalle, Se on kaikkialla ylläni! Tarkistakaamme se nähdäksemme onko se oikein. Minne Arkki kuuluu?”

242   “Se kuuluu meille! Se kuuluu keskellemme.”

243   “Keneltä me kysyisimme neuvoa? Tietenkin Arkilta. Aivan samoin kuin tuo maa, joka kuuluu Israelille eikä filistealaisille. Se on totta, ne kuuluvat meille. Ja minä myös voin tuntea voitelun.”

244   Sadanpäämiehet ja koko seurakunta huusivat: “Kunnia Jumalalle!” He taputtivat käsiänsä ja he huusivat ja he tanssivat ja he hyppivät ylös ja alas.

245   Heillä oli Henki, mutta mitä te ajattelette Isän ajatelleen? “Kuinka Minä lähetinkään Naatanin, tuon profeetan heidän luoksensa! He tietävät mitä tehdä, samoin myös Daavid, mutta nyt hän on niin täynnä intoa, että hän on astunut rajalinjan ylitse ja mennyt tekemään tämän.”

246   Hyvä on, huomatkaa nyt: “Kantakaa Sitä olkapäillä.” Se oli Jumalan alkuperäinen suunnitelma. On viisi asiaa, jotka “täytyy tehdä”. Haluan teidän kirjoittavan ne muistiin, jos te… Huomaan joidenkin teistä kirjoittavan. (Kello on kaksikymmentä yli kymmenen, joten yritän päästä loppuun kello yhdeksitoista. Kiirehdin niin nopeasti kuin osaan.) Ei ole väliä sillä, kuinka vilpitön joku saattaa olla tehdessään Jumalalle palvelusta; ei väliä sillä, kuinka vilpitön, tai kuinka paljon hän on voideltu, kuinka paljon hän on presbyteeri, baptisti tai helluntailainen; ei ole väliä sillä, oletteko te piispa, diakoni, pastori, evankelista, profeetta, tai mitä tahansa te olettekin; on viisi asiaa, jotka täytyy ottaa huomioon ensin. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon on voitelua, kuinka hyvältä se näyttää, kuinka paljon ihmiset huutavat, tai mitä tahansa Henki on tekemässä, on jotakin, mitä täytyy tehdä.

247   Nyt veljeni, sillä aikaa kun valmistaudutte kirjoittamaan, voitteko te nyt ymmärtää miksi? Muistakaa nyt, teille kaikille on opetettu ja teidän keskuudessanne on opetettu… (Katsokaahan, minä puhun nyt kaikkialle maassa)… että minä en usko kielillä puhumiseen. Minä uskon kielillä puhumiseen, mutta te voitte kyllä puhua kielillä, vaikka teillä ei ole Pyhää Henkeä. l. Kor. 13 sanotaan: “Vaikka minä puhuisin ihmisten tai enkelien kielillä, en minä silti olisi mitään.” Näettekö? Se on Pyhän Hengen voitelu, eikä sillä ole mitään tekemistä teidän sisäpuolellanne olevan sielun kanssa. Te voitte puhua kielillä ja kieltää Sanan. Minä olen nähnyt sen tapahtuvan, ja te myös olette nähneet sitä. Näettehän? Nainen voi saarnata Evankeliumia ja… Näettekö? He voivat tehdä kaikenlaista, he leikkaavat hiuksensa ja yhä huutavat ja puhuvat kielillä ja kaikkea muuta. Uh-huh, se on tarkalleen totuus. Teidän täytyy ojentautua Sanan Totuuden kanssa.

248   Huomatkaa! Ei väliä sillä, kuinka vilpitön mies saattaa olla; eikä väliä sillä, kuinka suuresti hän on Jumalan käyttämä; ei väliä sillä, mitä hän on, hänen täytyy olla… Hänen puhumansa asian täytyy olla Raamatun mukaisesti ajoitettu. Joku sanoo: “No niin, Mooses teki silloin…” Minä tiedän, mitä Mooses teki, mutta Jumala ei ole tekemässä sitä tänään. “Mutta kolmesataa vuotta sitten Luther sanoi…” Se saattaa olla hienoa, mutta sitä Hän ei ole tekemässä tänään. “No niin, neljäkymmentä vuotta sitten, kun Helluntai lankesi…” Mutta sitä Hän ei ole tekemässä tänään. Näettekö? Sen täytyy olla oikeana aikana.

249   Sen täytyy tapahtua Kirjoituksen mukaisesti. Toiseksi, sen täytyy tapahtua oikeana aikana. Kolmanneksi, sen täytyy olla sillä tavalla, kuin Jumalan Sana on sanonut sen tulevan olemaan.

250   Ja te sanotte: “Kunnia Jumalalle! Pyhä Henki lankesi ylleni, halleluja, aivan niin kuin Se teki Helluntaipäivänä.” Mutta se voi olla erilaista tänään. Se lankesi myös Daavidin ylle, eikö niin? Varmasti Se teki sen. Se lankesi Ussian ylle, mutta se oli väärin! Katsokaahan, nyt teidän täytyy mennä sitä syvemmälle. Näettekö? Teidän täytyy mennä syvemmälle kuin se. No niin, älkää nyt loukkaantuko, olkaa vain kunnioittavia.

251   Ja huomatkaa, sen täytyy myös tulla Jumalan valitsemalle miehelle. Ei kirkkokuntien valitsemalle, ei ihmisten valitsemalle, vaan Jumalan valitsemalle. Ja jos se on sanoma Jumalalta, suuri ilmestys Jumalalta, sen täytyy tulla Hänen profeetallensa. Jos haluatte raamatunpaikan siitä, se on Aamos 3:7. Näettekö? No niin, sen täytyy.

252   On viisi asiaa, joiden mukainen sen täytyy olla: sen täytyy tapahtua oikeana aikana. Sen täytyy olla aikana, jolloin Jumala sanoi, että se tulisi olemaan. Sen täytyy olla kirjoitettuna Jumalan Sanassa. Sen täytyy tapahtua Jumalan määräämänä aikana. Ja sen täytyy tapahtua Jumalan valinnan mukaan.

253   Eikä Jumala tarvitse ketään meistä selittämään Sanaansa. Jumala on oma selittäjänsä. Hän ei tarvitse meidän seminaarejamme. Hän ei tarvitse meidän viisauttamme, se on mieletöntä. Ymmärrättekö? Eevalla oli sitä, ja viisautensa kautta hän kadotti sen selityksen.

254   Sanotaan: “Voi pojat, tuo kaveri on älykäs mies.” No niin, sillä ei ole mitään merkitystä. Ahab oli varmasti älykäs mies. Beltsassar oli älykäs mies. Saatana oli kaikkein ovelin ja terävin, eikä kukaan voinut vastustaa häntä, ei kukaan.

255   Älkää olko riippuvaiset mistään viisaudesta, luottakaa vain Jumalaan. Ymmärrättekö? Kuka on Jumala? Hän on Sana. Ja kuinka sitten Jumala selittää oman Sanansa. Kuunnelkaa nyt tarkasti, älkää nyt kadottako näitä asioita. Kuinka Jumala tulkitsee oman Sanansa? Toteuttamalla Sen, eikä vain yhtä osaa täällä, vaan kaiken Sen sille kuuluvana ajankohtana.

256   Sanokaamme nyt, että Nooa meni ulos saarnaamaan ja hän oli innoitettu, mutta hän rakensi arkin ja teki siihen oven ja asensi sen tällä tavalla. Mitä jos hän olisi asettanut sen sinne ylös eikä pohjalle? Mitä jos hän olisi asettanut ikkunan pohjalle ja oven sinne ylös? Ymmärrättekö? Sen täytyy olla tuolle ajalle kuuluvien ohjeiden mukaisesti, koska juuri sillä tavalla Jumala tulee sitä käyttämään. Sen täytyy olla sillä tavalla, ja sen täytyy tulla innoituksen kautta.

257   Kuulin kuinka eräs kaveri kerran sanoi: “Minä uskon, että tuo mies rukoilee sairaiden puolesta, mutta että hän olisi profeetta…” Sanotaan: “Minä uskon, että hän on Jumalan profeetta, mutta opettajana, hänhän on ‘Jeesus yksin’.” Minkä kaltaiseksi henkilöksi te kutsuisitte häntä? Mieheksi, joka ei tiedä, mistä hän puhuu.

258   Jo tuo sana profeetta merkitsee, että “hän on Jumalan Sanan paljastaja”, jonka tulkinta tulee vain profeetalle. Siksi me niin suuresti tarvitsemme tätä suurta henkilöä, jonka tulee olla lähetetty meille Elian muodossa, koska se tulee olemaan Jumalan ilmestys tehtynä tunnetuksi meille vahvistuksen kautta osoittaen tuon päivän, tuon hetken, tuon ajankohdan, jolloin Jumala lupasi sen olevan. Ja muistakaa, häntä vastaan tullaan puhumaan. Niin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Hänet tullaan hylkäämään, aivan niin kuin kuori, joka vetäytyy… Ensiksi hänet tullaan ottamaan vastaan, koska kuori suojelee jyvää siihen asti, kunnes se kykenee tulemaan aurinkoon. Helluntailaiset tulevat ainoastaan suojelemaan Sanomaa antaen sille avoimen oven, kunnes Se tulee levitetyksi, ja sitten kuori tulee vetäytymään pois, ja vehnänjyvä tulee lepäämään Pojan Läsnäolossa kypsyäkseen.

259   Siellä ei tule olemaan mitään kirkkokuntaa, muistakaa vain se. Veli Jack, tässä, on historioitsija, niin kuin monet muutkin teistä täällä. Koskaan ei ole ollut herätystä ilman, etteivät he noin kolme vuotta herätyksen jälkeen olisi aloittaneet siitä kirkkokuntaa. Onko se oikein? Ja tämä viimeinen suuri Jumalan ihmeiden liike näinä viimeisinä päivinä on jatkunut kaksikymmentä vuotta ja on miljoona mailia kirkkokunnasta ja menee pidemmälle poispäin koko ajan. Kuori on vetäytymässä pois, ei mitään yhteistyötä, ei mitään tekemistä Sen kanssa. Näettekö? Aina se vetäytyy pois Siitä. Sitä ei voi enää olla, se on tullut vehnäksi nyt. Mutta me olemme kovasti vihreitä. Kyllä, se on totta. Meidän täytyy levätä Pojan Läsnäolossa kypsyäksemme, siinä kaikki. On paljon vihreätä. Meillä ei ole sitä vilpittömyyttä, pyhittyneisyyttä, asiaa, joka meillä tulisi olla keskellämme, tietääksemme, että elävän Jumalan Henki liikkuu Hänen Sanassansa ja vielä näyttää meille asioita.

260   Meillä on vääriä jäljittelijöitä, jotka ovat nousseet esiin. Tekemään mitä? Pettämään. Raamattu sanoo, että niin tulisi olemaan. “Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, samoin tulevat nämä tekemään viimeisinä päivinä.” Näettekö? He tekevät saman asian, tulevat suoraan mukaan jäljitellen Sitä, aivan tarkalleen. Näettekö? Olkaa varovaisia! Tarkatkaa Raamatun oppia. Tarkatkaa sanomaa, joka seuraa noita merkkejä! Onko se yhä saman vanhan koulun sanoma? Silloin unohtakaa se!

261   Jumala lähetti ihmeet ja merkit kiinnittämään Hänen kansansa huomion. Kun Jeesus tuli ja vain paransi sairaita ja niin edespäin, he ajattelivat: “Oi, kunnia, Hän tulee olemaan fariseus. Hän tulee olemaan saddukeus.”

262   Mutta Hän sanoi: “Te kyykäärmeiden sukupolvi.” Hän sanoi: “Te olette isästänne perkeleestä ja hänen tekojansa te teette.” Sitten Hän sanoi: “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertaan, teissä ei ole Elämää itsessänne.” Hän ei selittänyt sitä. Hänen ei tarvinnut selittää Sitä. (Halleluja!) Se oli toista ajankohtaa varten. Hän vain sanoi, mitä Hänen täytyi sanoa: “Minä teen aina sitä, mikä miellyttää Isää, Hänen Sanansa pitäminen. Jos Minun elämäni ja Minun tekoni eivät ole verrattavissa Hänen Sanansa kanssa, joka sanoo, mitä Minun tulisi tehdä, silloin älkää uskoko Minua, silloin Minä en ole Hän, mutta jos niin on, niin uskokaa silloin tekoja, jos ette voi uskoa Minua”, Hän sanoi.

263   Huomatkaa nyt nämä asiat, jotka tulee tehdä.

264   Katsokaahan nyt, Jumala ei ollut paljastanut tuota asiaa heille Hänen valmistamallaan tavalla, Hän oli paljastanut sen innoituksen kautta, mutta se tuli väärällä kanavalla. Katsokaahan, innoitus on hienoa, mutta jos se tulee väärän kanavan kautta, se tulee kanavoiduksi väärin. Kuten jos te ammutte luodin suoraan maalitauluun, ja se on matkalla suoraan maaliin, mutta tuulenpuuska voi työntää sen sivuun. Kuten jos te ajatte autoa tiellä kuusi- tai seitsemänkymmentä mailia tunnissa, ja tuulenpuuska heilauttaa teitä, niin te voitte oikaista pyörät jälleen, ja palautta se omalle kaistalle. Mutta sitä te ette voi tehdä luodille. Ei ole mitään millä oikaista sitä, se ohittaa maalin. Katsokaahan, sen täytyy kulkea sen alkuperäistä kanavaa myöden.

265   Niin täytyy myös Jumalan Sanan kulkea Sen alkuperäisessä kanavassa, niin ettei mikään pieni tuulenpuuska puhalla sitä sivuun; niin ettei mikään pieni kirkkokunnan puhallus puhalla sitä sivuun; niin ettei mikään pieni vaino tule puhaltamaan sitä pois linjasta. Se on suunnattuna maaliin! Ja Se tulee myöskin osumaan sinne. Ja kun se osuu tuohon pisteeseen, tulee Jumala vahvistamaan Sen “napakympiksi”! Kyllä, tarkalleen näin Hän on sen sanonut tekevänsä sen. Tässä Kirjoitukset sanovat: “NÄIN SANOO HERRA: ‘Se on tapahtuva!”’ Ja tässä se on. Näettekö? Siinä se on teille.

266   No niin, Jumala ei ollut paljastanut sitä Hänen antamallaan tavalla. Niinpä he tekivät sen irrallaan Hänen Sanastansa ja vääränä ajankohtana, aivan samoin kuin he ovat tehneet nyt. Kun miehet, huolimatta siitä kuinka vilpittömiä he ovat, yrittävät tehdä Hänelle palveluksen Hänen valmistamansa tien ulkopuolelta, he aina sekoittavat sen. Kuten Bileam, Bileam ajatteli tekevänsä Jumalalle palvelusta.

267   Ajatteletteko te Jumalan valehtelevan? Muuttaako Jumala koskaan mieltänsä? Ihmiset toimivat tänään, aivan niin kuin Hän tekisi sen. Kun Hän sanoi naisille, etteivät leikkaa hiuksiansa, he sanovat: “Me voimme leikata ne, Tohtori se-ja-se sanoo, että me voimme. Veli se-ja-se sanoo, että te olette vain liian ahdasmielisiä.” Uh-huh, uh-huh. Näettekö?

268   “No niin, voiko tämä tapahtua? Tämä tapahtua?

269   “Kyllä, se-ja-se sanoi niin.”

270   Jumala ei muuta mieltänsä.

271   Uskotteko te, että Bileam oli profeetta? Raamattu sanoo, että hän oli. Muistakaa nyt, Baalak tuli hänen luoksensa ja sanoi: “Mene ja kiroa tämä kansa, sillä he peittävät koko maan pinnan. He eivät ole kirkkokunta, he eivät ole kansakunta, he ovat vain järjestäytymätön joukko, ja me olemme maan kuuluisuuksia. Mene sinä sinne ja kiroa nuo ihmiset, ja minä tulen maksamaan sinulle siitä.”

272   Ja Bileam teki tarkalleen, mitä profeetan tulee tehdä. Hän sanoi: “En mene, mutta odottakaa täällä yli yön, antakaa minun nähdä, mitä Jumala käskee tehdä.”

273   Niin hän meni sisälle ja sanoi: “Herra, täällä on joitakin ihmisiä, jotka haluavat minun menevän ja kiroavan joitakin ihmisiä siellä. Mitä Sinä haluat minun tekevän sen kanssa?’

274   Jumala sanoi: “Älä sinä mene, sillä he ovat Minun kansani!”

275   Bileam meni ulos ja sanoi: “ Menkää takaisin kotiinne, minä en voi tulla kanssanne. Jumala käski minun olla tekemättä sitä.” No niin, siinä on Jumalan alkuperäinen Sana: “Älä mene!”

276   Sitten he palasivat kuninkaan luo ja sanoivat: “Tiedätkö, sinun piispasi ei halua kuunnella.”

277   “Hyvä on”, sanoi kuningas, “minäpä sanon, mitä me teenne. Hän tarvitsee vähän rahaa. Uskon, että se tulee taivuttamaan hänet. Tai ehkä minä teen hänestä osavaltion ylivalvojan, ehkä minä annan hänelle jonkin suuren tehtävän. Ehkä minä tulen tekemään hänestä piispan. Te ette voi sanoa, mitä minä saatan tehdä. Mutta kuulkaapa, minäpä sanon, mitä minä teen. Oikeastaan teillä miehillä ei ole tarpeeksi koulutusta suostutellaksenne hänet. Te ette osaa lausua kaikkia sanojanne aivan oikein. Hän ei halua kuunnella teitä. Mutta me tulemme lähettämään sinne todella koulutetun ryhmän, vähän arvokkaampia henkilöitä.”

278   He menivät sinne ja sanoivat: “Tohtori Bileam, tohtori Bileam, terveiset sinulle. Me tuomme tervehdyksen kuninkaalta.”

279   “Hyvää huomenta, veljet.” Näettekö?

280   “No niin tohtori Bileam…” Ja oi, minkälainen sanasto ja kuinka se vuodatettiinkaan hänen ylleen. Ja he sanoivat: “No niin, kuningas on sanonut, että hän tulee korottamaan sinut, ja hän tulee myöskin antamaan sinulle suuren kunnian. Ja tiedätkö, he tarjosivat sinulle vain niin-ja-niin paljon rahaa ottaaksesi tämän tehtävän, mutta kuningas sanoi, että hän tulee kolminkertaistamaan sen, nelinkertaistamaan sen, jos sinä vain tulet tekemään sen.” Ja silloin Bileam sai typeriä ajatuksia, ja se kiihotti hänen mieltään.

281   Muistakaa nyt, hän kysyi Jumalalta sitä, hän oli voideltu, mutta heti kohta hän erkani Jumalan alkuperäisestä suunnitelmasta. Ja sen helluntailaiset ovat tehneet! Ollakseen suosittuja, te ykseyden kannattajat, te kolminaisuuden kannattajat, suosion vuoksi te muodostitte itsestänne kirkkokunnan ollaksenne erilaisia, te organisoiduitte ja te olette kuolleita! Te ette enää koskaan tule nousemaan. Mutta, katsokaahan, teidän olisi tullut pysyä Jumalan alkuperäisen suunnitelman kanssa. Hän veti teidät ulos tuosta Assemblystä tehdäkseen teidät kansaksi, mutta te organisoiduitte ja menitte takaisin samaan “yrjöönne” (suokaa minulle anteeksi), josta olitte tulleet ulos. Tuohon samaan asiaan, josta olitte tulleet ulos. “Niin kuin koira palaa oksennukselleen ja sika mutakuoppaansa.” Olen pahoillani, että sanoin sen. Suokaa minulle anteeksi, se ei ole oikein sanottavaksi täältä puhujanlavalta. Näettekö? Minä vain sanoin sen lihassa. Huomatkaa nyt, että sitä minä tarkoitan, takaisin oksennukseensa. Minun olisi tullut sanoa se sillä tavalla. Tuo sana oli oikein, mutta minä käytin sitä väärin. Näettekö? Sitä käytettiin oikein, mutta se kuulosti väärältä…?… Oksennus, “Niin kuin koira palaa oksennukselleen.”

282   Jos Assemblies of God, Yleisneuvosto, he organisoivat helluntain aluksi ja saivat heidät siihen, niin että he eivät voineet vastaanottaa ilmestystä, niin ettekö te tiedä, ykseyden kannattajat, että te olette tehneet saman asian. Kuinka te olisitte voineet vastaanottaa Sanoman käärmeen siemenestä, iankaikkisesta varmuudesta ja näistä muista asioista, joita on tullut esiin? Te olette niin tiukasti organisoituneet, että te ette edes päästä sitä sisään ovestanne (uh-huh), sama asia jonka Bileam teki. Mutta Jumala ei muuttanut mieltänsä.

283   Niinpä Bileam meni ja sanoi: “Herra, katsohan nyt, nyt minulla todella olisi mahdollisuus olla joku. Tiedäthän, etten ole ollut yhtään mitään, mutta nyt minulla olisi tilaisuus olla joku. Mitä Sinä nyt siitä sanot, Herra?” No niin, hänen ei olisi tullut koskaan sanoa sitä! Hän tiesi tarkalleen, mitä Jumala oli käskenyt hänen tehdä!

284   Samoin tekee jokainen teistä, joka on kastettu “Isän, Pojan ja Pyhän Hengen” nimessä, ja nämä toiset uudet asiat Raamatusta, joiden tulee olla tässä päivässä, te tiedätte, että se, mitä Sen kanssa pitäisi tehdä, olisi vastaanottaa Se! Kun te näette Jumalan selvästi vahvistavan: “Se on Totuus”, niin siinä Jumala on tulkitsemassa omaa Sanaansa. Mutta tahdotteko te tehdä sitä? Ei, teidän organisaationne ei salli teidän tehdä sitä!

285   Monet sananpalvelijat siellä Tucsonissa, jotka kuuntelette tänä aamuna. Veli Gilmore, minulla ei ole mitään sinua vastaan, veli Brock, First Assembly, ja tuliterä kirkko. Te miehet, minä olin siellä koko ajan, ettekä te edes antaneet minun tulla sisälle. Varmasti te ette voineet, te ette voi tehdä sitä ja pysyä sellaisina, mitä te olette. Te ette voi vastaanottaa ilmestystä, koska te olette kirkkokunnallistuneet. Ja kuunnelkaa, aivan niin kuin Ussia kuoli, koska hän oli väärän innoituksen alla, niin myös monet todelliset kristityt kadottavat kokemuksensa noissa vanhoissa kuolleissa kirkkokunnissa, koska he laskevat kätensä Arkin päälle, vaikka heitä ei ole määrätty tekemään sitä. Nyt te voitte uskoa Sen tai olla uskomatta Sitä. Se riippuu teistä. Jumala on teidän Tuomarinne. Jumala ei koskaan ole perunut Sanaansa. Sen, mitä Hän sanoi ensimmäisen kerran, sen Hän sanoo joka kerta.

286   Hän käski Bileamia: “Älä sinä mene!”

287   Ja sitten Bileam tuli takaisin ja kysyi: “Mutta Herra, enkö minä voisi mennä?”

288   Katsokaahan nyt! Jumala sanoi: “Mene!” No niin, Hän antoi hänelle luvan mennä. Siinä on Jumalan salliva tahto eikä Jumalan alkuperäinen tahto. Te huomaatte, minkälaisiin vaikeuksiin hän joutui, eikö niin?

289   Ja kuka tahansa, joka rakentaa mitään, mitään organisaatiota tai mitään, Jumalan Sanan ulkopuolelle, on rakentanut sen hiekalle ja se tulee sortumaan! Se on kuoleva aivan varmasti, koska Jumalan Sana on Morsiamen kasvava Ruumis. Teillä ei voi olla sitä, niin että se kaikki olisi pelkkää jalkaa tai kaikki kättä tai kaikki lantiota. Nämä asiat tulevat niille määrättyinä ajankohtina.

290   Ja helluntailaiset, te teitte sen kaiken yhdeksi asiaksi ja sen vuoksi te ette voi vastaanottaa uutta ilmestystä. Siitä syystä te pysytte juuri siellä, missä te olette ja kuolette, mutta liike jatkuu. (On niin paljon asiaa, en tahtoisi väsyttää teitä.) Mutta Jumala ei muuta mieltänsä, Hänen ensimmäinen päätöksensä on tarkalleen oikea. Niinpä Jumala ei muuta mieltänsä, Hän vain antaa teidän mennä eteenpäin sallivassa tahdossa. “Jumala on hyvä Jumala”, niin kuin Oral Roberts sanoo. Mutta Hän on myöskin peljättävä Jumala.

291   Katsokaahan, on aivan niin kuin te sanotte: “Kunnia Jumalalle, minä haluan puhua kielillä!” Hän sallii teidän tehdä sen, mutta se ei ole mikään merkki, että teillä olisi Pyhä Henki.

292   Muistakaa, mitä Tuomas sanoi, tuo vanha epäilijä? “Ellei minulla ole jotakin todistetta, ellen voi työntää sormeani naulanreikiin Hänen käsissänsä ja Hänen kylkeensä, niin minä en usko Sitä.” No niin, siinä se on teillä, se on sama asia.

293   Jeesus sanoi: “Ole hyvä Tuomas, työnnä sitten kätesi tänne, jos se on se, minkä haluat tietää.” Näettekö? No niin, jos te nyt olette Tuomas, niin menkää vain eteenpäin. Mutta mitä Jeesus sanoi? “Kuinka paljon suurempi onkaan heidän palkkionsa, jotka eivät ole koskaan nähneet, ja kuitenkin uskovat.”

294   Pankaa nyt merkille, tekemällä tämän Daavid aiheutti vilpittömän miehen kuoleman hänen laskettuaan kätensä arkin päälle, vaikka hänen ei olisi tullut tehdä sitä. Hyvä, vilpitön mies, ajatelkaa, kuinka voitelu ja kaikki muu oli aivan oikein, mutta Arkkia kuljetettiin väärällä tavalla. “Härät kompastuivat”, sanoo Raamattu, eivät leeviläiset. Härät kompastuivat ja vaunut olivat kaatumassa, ja eräs vilpitön mies, sydän täynnä rakkautta, ojensi kätensä tukeakseen Arkkia, ja hänet lyötiin kuoliaaksi, koska Arkkiin ei voinut koskea kukaan muu kuin leeviläinen. Näettekö, kuinka Jumala pitää Sanansa, kuinka Hän pitää kanavansa, kuinka Hän pitää määräyksensä? Ussiaa lyötiin pitaalilla. Ja siellä Daavid aiheutti erään miehen kuoleman ja suuren onnettomuuden, vaikka he olivatkin molemmat Hengen voitelemia, mutta Jumalan kanavan ulkopuolella. Onko se oikein? Hän kuoli. Oi, Daavid pelästyi kuollakseen ja antoi tuolle paikalle nimen, niin kuin veli Jack juuri luki. Näettekö? Hän merkitsi hänet siellä.

295   Kuinka monta kertaa kirkkokunnat ovatkaan tehneet saman asian vilpittömille uskovaisille. Katolinen kirkko, metodistit, baptistit, Kristuksen kirkko, jopa helluntailaiset, ovat aiheuttaneet monta hengellistä kuolemaa tuolla samalla asialla. Kun Se tuli näiden asioiden kanssa, he huomasivat, etteivät he voineet mennä yhtään pidemmälle, koska sillä tavalla heidän kirkkokuntansa uskoo.

296   Katsokaa tänään näitä suuria kampanjoita, se on sama asia. He eivät tee mitään muuta kuin tekevät heistä “kaksi kertaa pahemman helvetin lapsen kuin mitä he aikaisemmin olivat.” Heidän on todellakin paljon vaikeampaa tulla Totuuteen. Heillä on näitä suuria herätyksiä, ja jokainen heistä, joka tulee sisälle, jatkaa pienen aikaa ja menee takaisin ja aloittaa jälleen synnin tekemisen. Sitten kun he kuulevat toisesta herätyksestä, he sanovat: “Ah, minä olen saanut tarpeekseni siitä. Minä yritin sitä, eikä siinä ole yhtään mitään.” Näettekö? He eivät tunne tuota kanavaa.

297   Kuulin, kuinka meidän suuri evankelistamme Billy Graham istuessaan eräänä aamuna tämänkaltaisella aamiaisella kohotti ylös Raamatun täällä Louisvillessä, Kentuckyssa, ja sanoi: “Siellä on Jumalan esimerkki.” Ja se on totta, tuo mies kertoi totuuden. Hän sanoi: “Paavali meni kaupunkiin ja hänellä oli yksi käännynnäinen, ja mentyään takaisin vuotta myöhemmin hänellä oli kolmekymmentä tuosta yhdestä käännynnäisestä.” Hän sanoi: “Mutta kun minä menen kaupunkiin ja minulla on kolmekymmentätuhatta käännynnäistä, niin tultuani takaisin kuuden kuukauden kuluttua, en löydä kolmeakymmentä.” Hän sanoi: “Tiedättekö, missä on vika? Teissä laiskoissa saarnaajissa. Te vain istutte jalat pöydällä ja soittelette näille ihmisille puhelimella sen sijaan, että vierailisitte heidän luonaan päivällisen jälkeen ja puhuisitte heille.”

298   Oi, sydämeni oli tulessa. Minä ajattelin: “Mikä suuri Jumalan mies, kuinka vihaankaan olla eri mieltä kanssasi tässä, sillä keitä olivat nuo laiskat saarnaajat tuon Paavalin yhden käännynnäisen aikana? Se mitä Paavali teki, oli että hän vei hänet sisälle Sanaan, hän vei hänet sisälle Sanomaan, hän vei hänet sinne, mistä hän löysi Jumalan. Hänen sydämensä oli tulessa ja hän sytytti koko lähiseudun tuleen! Ja ainoa asia, minkä te teette, on se, että te panette heidät baptisti- tai metodistikirkkoon, tai jonnekin, eikä ihme, koska siellä ei ole mitään palavaa.”

299   Sitten katsokaa, mitä Sana on luvannut tätä päivää varten. Katsokaamme onko se metodistit, baptistit, helluntailaiset, tai mitä tälle päivälle on luvattu. Nyt te voitte mennä ja lukea Kirjoituksenne. Ottakaa nämä Kirjoitukset, joita olen lainannut teille.

300   Jos minulla olisi aikaa, niin minä lukisin sen teille. Minulla on enää vain kaksitoista tai neljätoista minuuttia, sillä minun täytyy lopettaa ajoissa, kello yhdeltätoista, jotta pääsisimme ulos oikeaan aikaan.

301   Huomatkaa Malakia 4, Ilmestyskirja 10, Seitsemän Sinettiä. Eikö Raamattu sanokin… Tarkatkaa nyt! Siellä oli Enkeli, Sanansaattaja ylhäältä, ja maallinen sanansaattaja. Ja jokainen sanansaattaja oli määrättyä seurakunnan ajanjaksoa varten. Hän sanoi: “Niinä päivinä…” hän on puhumassa nyt, kuinka “siellä tuli enkeli, sanansaattaja”… [Englantilainen sana enkeli merkitsee “sanansaattajaa”.] “…tuli alas Taivaasta ja asetti jalkansa maan ja meren päälle ja vannoi Hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, että enää ole oleva aikaa.” Onko se oikein? Sateenkaari päänsä ympärillä ja kaikki nämä asiat tapahtuvat. Tuo Enkeli oli Kristus! Varmastikin! Mutta mitä Hän sanoi? “Mutta seitsemännen enkelin päivinä, seitsemännessä seurakuntajaksossa.”

302   Se on aina aivan seurakunnan ajanjakson lopussa, jolloin heillä on koko asia sellaisessa kirkollisessa sekasotkussa, että Jumala lähettää heille sanansaattajan, ja se on Sanoma tuolle seurakunnan ajanjaksolle. Sitten he ottavat hänen sanomansa, koska hän elää vain pienen hetken… ja sitten he ottavat hänen sanomansa ja sen sijaan, että kuljettaisivat sitä eteenpäin se lopun kanssa, mitä siihen kuuluu, he tekevät kirkkokunnan. Ja sitten he tulevat ja tekevät toisen kirkkokunnan, toinen sanansaattaja, ja he tekevät toisen.

303   Te olette kaikki nähneet sen piirrettynä kirjassani Seitsemän Seurakuntajaksoa tavalla, miten Hän sen minulle kertoi, jonka rinnalla minä seison Jumalan todistajana tullakseni tuomiolle Tuomion päivänä sen kanssa. Se tuli Jumalalta eikä omista ajatuksistani. Huomatkaa tässä, minä olin ajatellut sen olleen eri tavalla, jos olisin pitänyt oman ajatukseni. Aivan kuten veli Jack kertoessa minulle tuosta Enkelistä siellä ja sanoen, että se oli Kristus kirkastetussa ruumiissa. Niin ei kuitenkaan ollut, ja se osoittaa että Sanoma Hänen Ylimmästä Jumaluudestansa on oikein. Hän oli Jumala. Näettekö? Se on aivan sama asia, jota olin saarnannut Sanasta. Sana aina todistaa Sanasta.

304   No niin, kiiruhtakaamme nopeasti nyt, kun olemme lopettamassa muutaman minuutin kuluttua.

305   Nyt Hän sanoi: “Seitsemännen enkelin Sanoman päivinä, tämän maallisen enkelin, seitsemännessä seurakuntajaksossa, silloin tulisi paljastetuiksi kaikki nämä salaisuudet, jotka oli kadotettu kuuden seurakuntajakson aikana. No niin, juuri tarkalleen sen nuo Enkelit sanoivat. Tässä ovat Seitsemän Sinettiä, tai näiden salaisuuksien avaaminen. Ja yrittäkääpä asettaa Se näiden kirkkokuntien eteen. Se on vastoin sitä, mitä he… Pojat, he sulkeutuvat kuin simpukka kuoreensa, mutta niinhän he ovat aina tehneet. Kuitenkin se on ajankohtaista!

306   Kuinka monet tietävät, että tämä on seitsemäs seurakunnan ajanjakso? Sanokaa “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Laodikean ajanjakso, niin penseä, että Jumala oksentaa sen ulos suustansa. Ja he oksentavat Jumalan ulos suustansa. Ei ole mitään toista ajanjaksoa Raamatussa, jossa Jeesus on ulkopuolella kolkuttamassa yrittäen päästä takaisin sisälle. He panivat Hänet ulkopuolelle eivätkä ole missään yhteistyössä. Kuka on Jeesus? Sana! Sana oli pantu ulkopuolelle. Kuori oli heittänyt ulos vehnän! Hän sanoi: “Minä seison ovella ja kolkutan, ja jos joku noissa kahleissa siellä sisäpuolella kuulee Minun Ääneni.” Oi Jumala, ole meille armollinen.

307   Juuri sillä hetkellä, kun tuo mies kuoli, Daavid voitelun kanssa näki, missä hän oli tehnyt väärin. Oi Daavid, te pastorit, ettekö te voi nähdä noita kuolleita uskontunnustuksianne ja kirkkokuntianne, joista te pidätte kiinni? Se on Ussian tappaminen, se on hengellisesti kuollut, ja te ihmettelette, miksi ei ole mitään herätystä, ja sitten te annatte naisten leikata hiuksensa, maalata kasvonsa ja käyttää näitä shortseja, ja te lähetätte poikanne näihin rickey-kouluihin, ja niin edelleen sillä tavalla, joista puolet heistä tulee takaisin homoseksuaaleina, ja sillä tavalla.

308   Pankaa merkille Daavidin tavoite: hän oli tuomassa Arkkia omaan taloonsa. Se ei ollut pääkaupunki, se ei ollut se paikka, se kuului Jerusalemiin. Mutta Daavid oli tuomassa sitä omaan kaupunkiinsa, hän halusi herätyksen olevan omassa kirkkokunnassansa. “Jos te kuulutte Assemblyyn, niin hyvä on. Jos olette ykseyden kannattaja, hyvä on. Jos olette helluntailainen, niin hyvä on.”

309   Niin kuin joku sanoi: “Veli Branham, kuinka koskaan voit saada ketään kuuntelemaan sinua? Minä näen Billy Grahamin, ja kuinka jokainen kirkkokunta maassa on hänen kanssaan. Näen Oral Robertsin, ja kuinka jokainen helluntailainen riippuu hänessä kiinni. Mutta”, hän sanoi, “sinä olet koko asiaa vastaan.” Uh-huh. Hän sanoi: “Kuinka maailmassa sinä voit koskaan saada ketään kuuntelemaan sinua?”

310   Minä sanoin: “Se on Jumala!”

311   “Minä Herra olen istuttanut sen ennen maailman perustamista. Minä tulen kastelemaan sitä päivin ja öin, ettei joku heistä tempaisi sitä Minun kädestäni”, sanotaan Jesajassa. “Minä olen kasteleva. Minä istutin sen. Minä ennalta määräämisen perusteella panin heidän nimensä Kirjaan ennen maailman perustamista. Minä tulen kastelemaan sen. Jatkakaa vain eteenpäin. Minä varustan teidät vedellä, ja te vain suihkutatte Sen ulos.” Oikein! Näettekö? “Minä tulen kastelemaan sitä päivin ja öin, ettei yhtään heistä temmattaisi pois Minun kädestäni.” Siinä se on teille.

312   Hän halusi sen tulevan Daavidin kaupunkiin Jerusalemin asemesta. Siellä ei ollut mitään paikkaa valmiina sitä varten, ja niin on tänäänkin. Nämä suuret Seitsemän Sinetin salaisuudet, jotka on avattu, sille ei ole paikkaa yhdessäkään kirkkokunnassa, koska sen täytyisi lakata olemasta kirkkokunta ottaakseen Sen. Koko matkan Lutherista asti ykseyden kannattajista helluntailaisiin, siellä ei ole yhtään paikkaa, joka voisi vastaanottaa Sitä. Niin ei myöskään kukaan mies voi vastaanottaa sitä ja pysyä kirkkokunnassansa. Hänen on pakko joko seurata vehnää tai sitten mennä kuoren mukana, kummin päin hän vain haluaa.

313   Kristus on meidän Arkkimme, Sana. He haluavat kirkkokuntansa. Häntä ei voida, huomatkaa, Häntä ei voida kuljettaa kirkkokuntien uusilla vaunuilla. Hänen Sanomansa ei voi mennä uuden kirkkokunnan vaunuilla, kun Sen tulee olla kannettu ja tulla profeetan sydämellä. Hän lupasi, että Se tulisi olemaan näin, ja sillä tavalla Sen täytyy olla.

314   Niinpä kirkkokunta ei tule koskaan saamaan Sitä, eivätkä he myöskään tule vastaanottamaan Sitä. Ja he ovat aivan yhtä sokaistut Sille niin kuin juutalaiset olivat, kun he ripustivat Jeesuksen ristille Jeesuksen sanoessa: “Isä, anna heille anteeksi. He eivät edes tiedä, mitä he ovat tekemässä.” Älkää halveksiko heitä, vaan ainoastaan rukoilkaa. Sillä mitä jos te itse olisitte tuossa samassa tilassa, silmänne niin sokeina, että ette voisi herätä ja nähdä, mitä on tapahtumassa?

315   Niinpä eivät hekään voineet nähdä, että juuri heidän Jumalansa oli riippumassa siellä ristillä, ja he olivat kahdensadan metrin päässä temppelissä laulamassa Psalmia 22. “Jumalani, Jumalani, miksi Sinä olet hylännyt Minut? He lävistivät jalkani ja käteni.” Näettekö? “Voin lukea kaikki luuni. He tuijottavat Minua. Miksi Sinä olet hyljännyt Minut?” Ja siellä he olivat tarpeeksi sokeita ristiinnaulitakseen tuon saman Jumalan, josta he olivat laulaneet, eivätkä he tienneet sitä.

316   No niin, eikö Raamattu sanokin, että Laodikean seurakunta, joka ajattelee olevansa niin suuri kirkkokunta jäsenmääränsä perustella, olisi “alaston köyhä, kurja ja sokea, eikä tietäisi sitä”? Mitä tuo sokeus merkitsee? Tuo sokeus merkitsee tälle Laodikean seurakunnalle samaa kuin, mitä se merkitsi juutalaisten seurakunnan lopussa. He ovat sokeita juuri sille Kristukselle, joka heillä on ulkopuolella kolkuttamassa ja yrittämässä päästä sisälle. “Alaston, viheliäinen, köyhä, kurja, sokea, ja eikä tiedä sitä.” Oi Jumala, ole armollinen!

317   Miksi ei vehnä voi levätä Pojan valon Läsnäolossa ja nähdä sitä hetkeä, jossa me elämme? Kyllä, Kristus on meidän Arkkimme, mutta sen täytyy tapahtua Hänen alkuperäisellä tavallansa. Sitten tässä Hän on… Heillä todella oli Hänen Henkensä, me tiedämme sen. He odottivat Herraa nähdäkseen Hänen suunnitelmansa Hänen alkuperäisen Sanansa mukaisesti vahvistettuna Sille kuuluvana ajankohtana, ja se meidän tulisi tehdä juuri nyt. Ja Hän paljastaa heille uskon Sanansa kautta, kun he näkevät Hänen vahvistavan jokaisen suunnitelman, jonka Hän on luvannut. Ei ihmisten kirkkokunnallisia suunnitelmia tehdä jäseniä omia arkkejamme varten.

318   Heillä on metodisti-arkki, baptisti-arkki, presbyteeri-arkki, ja jokainen on menossa tähän arkkin tuota suurta tulossa olevaa ahdistusta varten. “Kunnia Jumalalle! Minut kastettiin metodistien arkissa, presbyteerien arkissa, helluntailaisten arkissa.” On vain yksi Arkki, ja se on Jeesus Kristus, ja Hän on Sana!

319   Huomatkaa, kuinka Jumala sanoi tuolle profeetalle Vanhassa Testamentissa: “Syö kirjakäärö”, ja profeetalle Uudessa Tesatamentissa Hän sanoi: “Syö tuo pieni kirja.” Miksi? Jotta profeetta ja Sana olisivat yksi! Näettekö? Se on Arkki, Jumalan Sana.

320   Jumala on luvannut Sanassansa, kuinka Se täyttyisi ja kuinka se tulisi tapahtumaan Hänen valitessaan Morsiamensa, ja kuinka se tulisi tehdyksi. Se on nyt tapahtumassa suoraan edessänne, Herran Nimessä, ja se on alkuperäisen Sanan mukaisesti. Ehtooajan Sanoma on täällä.

321   Kuinka monet muistavat Haywoodin, joka kirjoitti:

On oleva Valo ehtooajalla,
Polun Kirkkauteen tulette varmasti löytämään.

322   Kyllä, se on ehtoolupaus Seitsemästä Sinetistä, Ilmestyskirja 10:stä, Malakia 4:stä, ja Luuk. 17:30:stä. Lukekaa 5. Mooseksen kirja 4, 4:1-4 ja sitten jakeet 25 ja 26, ja nähkää, mitä Hän sanoi siitä tätä viimeistä päivää varten. Tämä oli Mooses, joka käski Israelia: “Pitäkää jokainen Sana, älkääkä lisätkö Siihen mitään!” Mooses, tuo profeetta oli ollut siellä ylhäällä ja nähnyt Herran Sanan. Ja Jumalan oma käsi oli kirjoittanut Sen hänelle. Hän sanoi: “Pitäkää jokainen Sana, älkää lisätkö yhtään asiaa Siihen tai ottako yhtään asiaa pois Siitä.” Te voitte lukea sen 5. Mooseksen kirjan 4. luvusta, jakeet 25 ja 26.

323   Huomatkaa! Älkää te lisätkö Siihen, älkää te ottako pois Siitä, koska, jos te sen teette, Jumala tulee ottamaan teidän osanne pois Elämän Kirjasta. Ja se osoittaa, että te ette olleet Hänen siemenensä.

324   Muistakaa! Kaikki mitä Jumala on luvannut meille, kaikki mitä Jumala on puhunut meille, kaikki mitä on kerrottu teille Herran Nimessä, on tapahtunut! Jumala ei ole koskaan mitätöinyt yhtäkään lupausta, vaan Hän on pitänyt jokaisen lupauksen, jonka Hän on antanut ja kertonut meille. Se on ollut Totuus nämä kaksikymmentä vuotta, te shreveportilaiset. Minä olen saarnannut teille Jumalan Voiman kautta, ja teidän pastorinne vieraanvaraisuuden ansioista, ja minä otan teidät todistajiksi tänään. Jopa naisille, synnytysiän ohittaneille, miehet, lapset, ahdistukset, parantumiset, profetiat, asiat jotka tulisivat tapahtumaan, eikä yksikään niistä ole koskaan pettänyt! Pysykää nyt poissa noista kirkkokunnista, ne johtavat teitä kuolemaan.

325   Eräänä päivänä heidän sanoessaan Samuelille: “Me haluamme kuninkaan. Me haluamme olla niin kuin muukin maailma.”

326   Samuel sanoi: “Älkää ottako kuningasta. Hän tulee ottamaan teidän poikanne ja tyttärenne, ja hän on tekevä tätä ja tekevä tuota.”

327   He sanoivat: “Kyllä, me tiedämme, että sinä olet oikeassa.”

328   Samuel sanoi: “Kuunnelkaa minua. Olenko minä koskaan ottanut yhtään teidän rahaanne? Olenko koskaan kerjännyt teiltä elämääni varten? Sanoinko minä koskaan, että teidän täytyisi antaa minulle niin ja niin paljon palkkaa pitääkseni teille kokouksen?” No niin, tuomitkaa itse, jopa nytkin! Näettekö? Hän sanoi: “Olenko koskaan kertonut teille mitään Herran Nimessä, mikä ei olisi tapahtunut?” Ei yhtään asiaa.

329   Oi, kyllä Samuel, et sinä koskaan kerjännyt meiltä rahaa, etkä sinä koskaan halunnut suuria asioita, Samuel, se on totta. Ja kaikki, mitä sinä olet kertonut meille Herran Nimessä, on tapahtunut, mutta Samuel, me haluamme kirkkokunnan joka tapauksessa!”

330   “Silloin menkää ja ottakaa se. Se riippuu teistä.” Niin se on.

331   Te voitte ajatella tekevänne Jumalalle palveluksen, mutta jos te teette sen Jumalan tavan ulkopuolella, te vain jatkatte sen sotkemista edelleen ja edelleen. Oi elävän Jumalan seurakunta! Antakaa minulle anteeksi minun irlantilainen tapani ja minun huumorintajuni, mutta sydämeni vilpittömyydessä ja pyhyydessä, te Assemblies of God, te ykseyden kannattajat, te presbyteerit, metodistit, tai mitä olettekin, paetkaa elämänne puolesta! Muistakaa, tulkaa ulos sieltä.

Kansakunnat särkyvät, Israel on heräämässä, (valmistautumassa tuota jäännöstä varten)
Merkit, jotka profeetat ennustivat;
Kirkkokunnalliset päivät ovat luetut sydäntä repivin rasituksin,
Palatkaa, oi hajotetut omienne luo.
Lunastuksen päivä on lähellä,
Ihmisten sydämet pettävät pelosta,
Olkaa täytetyt Hänen Hengellänsä,
Pitäkää lamppunne puhtaina ja kirkkaina,
Katsokaa ylös, teidän lunastuksenne on lähellä.

332   Uskotteko te sen? Me olemme lopun ajassa, me olemme täällä. Kirjoitus on seinällä, toinen tulemus on käsillä, Morsianta valitaan ja kastellaan ja tuodaan ulos.

333   No niin, se ei tarkoita, että olisi vedetty ulos seurakunnasta, vaan se merkitsee olla vedetty ulos kirkkokunnallisuudesta. Teidän täytyy mennä seurakuntaan, mutta älkää liittykö organisaatioon. Jeesus kulki kaikkien organisaatioiden mukana, mutta Hän ei koskaan liittynyt yhteenkään niistä. Niin ei Hän myöskään ollut yhdenkään niiden puolella, ei todellakaan, mutta Hän oli heidän keskuudessaan. Siellä Valoa täytyy levittää. Ja pysykää te juuri siellä, missä olette levittäen Valoa. Ymmärrättekö? Sitä varten Jumala käyttää teitä. Antakaa ihmisten, joilla on nälkäinen sydän, tietää, että Jeesus Kristus on todellinen, aivan sama kuin Hän oli eilen, Hän on tänäänkin, ja tulee olemaan ikuisesti.

334   On mahdollista, että miehet ja naiset kaikessa vilpittömyydessä yrittävät parastaan tehdäkseen Jumalalle palveluksen ja tekevät sen väärällä tavalla. Aito Pyhä Henki on heidän yllään, mutta he liikkuvat Jumalan tuolle ajanjaksolle olevan suunnitelman vastaisesti ja saavat koko asian kaaokseen. Nyt jos te uskotte, että se on Totuus, sanokaa: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Me olemme juuri lukeneet Sen. He saivat tuon koko asian kaaokseen, koska he eivät tulleet Jumalan valmistamalla tavalla tehdäkseen sen.

Rukoilkaamme.

335   Oi seurakunta, te täällä ja ympäri maan, kuunnelkaa nöyrää palvelijaanne tänä aamuna. Haluatteko tehdä sen? Katsokaa, missä te olitte muutamia vuosia sitten, kun tämä ensin alkoi, ja katsokaa nyt, kuinka jäljittelijät ovat hyötyneet Siitä, ja kuinka miljoonia ja miljardeja dollareita on virrannut organisaatioihin. Näettekö? Ja ne yhä ovat poissa Jumalan Sanasta. Rakennukset ja organisaatiot eivät ole se tapa, miten Jumala liikuttaa Henkeänsä. Hän liikuttaa Sen suoraan Sanaansa saadakseen Sen elämään. Ja jos teidät on maailman alusta määrätty tuohon Sanaan, niin jokainen Sana tulee suoraan toisen Sanan päälle. Niin kuin ihmisessä ei ole yksi solu ihmisestä, seuraava koirasta ja sitä seuraava solu kissasta, vaan ne ovat kaikki ihmissoluja. Mutta täytyy ensin olla solu, josta aloittaa. Onko se oikein? Sanokaa “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Hyvä on, jos se alusta on Sana-solu, niin toiset Sana-solut ovat määrätyt muodostamaan koko ruumiin.

336   Älkää olko lapsia, ainoastaan rakkaudessa, mutta olkaa aikuisia Hengessä ja arvostelussanne. Arvostelkaa itse, olenko kertonut teille Totuuden tai en. Arvostelkaa, onko Se Jumalan Sana tai ei. Arvostelkaa, onko se tuo hetki, josta me puhumme tai ei. Arvostelkaa itse, onko näitä asioita luvattu. No niin, onko niitä vahvistettu? Asioita, joita ei yksikään inhimillinen olento maailmassa voisi tehdä. Mutta siitä on tullut meille niin tavanomaista, että me annamme sen virrata suoraan ohitsemme. Odottakaa, seurakunta, odottakaa.

337   Jos täällä on yksi tänä aamuna, joka ei tunne Jeesusta Kristusta, joku, joka ei seiso vanhurskautettuna tänä aamuna, niin että syntinne ovat kaikki poissa, niin kuin te ette koskaan olisikaan tehneet syntiä, ja jos te haluatte olla sillä tavalla… Koska muistakaa, yhtenä päivänä, ehkä tänään tai ehkä seuraavan viiden minuutin sisällä, mutta kuitenkin yhtenä päivänä, sydämenne on pysähtyvä. Ja tuo sisäpuolen sisäpuoli on menevä seisoakseen Jumalan läsnäolossa ja tullakseen tuomituksi sen mukaan, mitä te teette tämän Sanoman kanssa tänä aamuna, tämän Sanoman mukaan, jonka te ymmärrätte. Ei… Se en ole minä, minä olen vain suukappale. Aivan niin kuin tämä mikrofooni, se ei voi sanoa mitään, ellen minä ole puhumassa siinä. Samoin en minäkään voi sanoa yhtään mitään, ellei Jumala puhunut sen kautta, ja te näette Jumalan vahvistavan sen Totuudeksi. Te haluatte olla todellinen kristitty.

338   No niin, meillä ei ole paikkaa alttarikutsulle, mutta olkoon se juuri siellä pöydässä, jossa olette istumassa. Paikka on täyteen ahdettu, yli äyräidensä. Minä en voisi kutsua teitä alttarille, koska täällä ei ole alttaria, jonne kutsua teitä. Mutta alttari on teidän sydämessänne. Ettekö antaisi tuon pienen vakaumuksen, joka sanoo: “Jeesus Kristus on todellinen”, tulla hyvin lähelle tänään ja kutsua loput Hänen ruumiistansa luoksenne, sydämenne seimeen? Jos Hän ei ole siellä, niin nostaisitteko kätenne merkiksi Hänelle ja sanoisitte: “Herra, täytä minut, täytä minut Sinun Sanallasi ja Sinun Läsnäolollasi, että minä voisin elää Sinun kauttasi”?

339   Jokaisen pään ollessa kumarrettuna ja jokaisen silmän suljettuna, kaikkialla ympäri maan, kohottakaa kätenne täällä näkyvissä olevassa kuulijakunnassa, ja siellä kaikkialla ympäri maan, ja minä tulen rukoilemaan teidän puolestanne. Siinä on kaikki, mitä minä voin tehdä, minä en voi täyttää teitä. Jumala siunatkoon teitä. Käsiä nousee ylös kaikkialla täällä näkyvissä olevassa kuulijakunnassa. “Täytä minut, oi Jumala. Täytä minut.” Ja nyt, sen jälkeen kun minä… Kiitos, sisar. Kiitos, veli. Jumala siunatkoon teitä. Sen jälkeen kun minä… Jumala siunatkoon sinua kallis sisar. Hän näkee sen. Sen jälkeen… Uskon, että olen nyt saanut kiinni useimmat vilpittömistä, jotka yrittävät olla, ja minä haluan kohottaa käteni teidän kanssanne.

340   Oi Herra, älä anna minun koskaan pysähtyä paikalleni. Jatkuvasti, Herra, älä anna minun pysähtyä yhteen asiaan, vaan anna minun vain liikkua eteenpäin, Herra, kunnes olen täyttänyt kaiken, minkä Sinä olet määrännyt minun tehtäväkseni. Hinnasta välittämättä, huolimatta siitä, mitä se maksaa, arvostelusta välittämättä, ja välittämättä siitä, kuinka rakas risti on, minä tulen muistamaan sitä ristiä, jonka Sinä kannoit. Niinpä tätä pyhitettyä ristiä tulen kantamaan, kunnes kuolema on vapauttava minut mennäkseni kotiin käyttämään kruunua, Siellä on kruunu minua varten.

Täytyykö Jeesuksen kantaa ristiä yksin,
Ja koko maailman kulkea vapaana?
Ei, on risti jokaiselle Hänen pojistansa,
Siellä on risti myös minulle.

341   Rakas Jumala, Sana on saarnattu. Se ei voi palata tyhjänä. Se tulee löytämään paikkansa jossakin. Jos siemen on jo istutettu, Se tulee kastelemaan sitä, kunnes se kasvaa. Eikä kukaan voi temmata sitä Sinun kädestäsi: “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minun luokseni, eikä kukaan voi temmata heitä pois Minun kädestäni. Minun Isäni on antanut heidät Minulle ennen maailman perustamista”, silloin kun kaikki suunnitelmat tehtiin ja Jeesukselle annettiin Hänen Seurakuntansa, Hänen Morsiamensa.

342   Maailman väärä avioliitto, näiden kirkkokuntien kanssa. Sinä tulit maailmaan ja kuolit. Sinä lunastit Morsiamen. Sinä vanhurskautit Hänet. Hän ei koskaan edes tehnytkään sitä. Morsian oli vain sokeasti vietelty siihen. Ja niin kuin tuo laulu sanoo:

Minä kerran olin kadotettu ja nyt olen löydetty,
Minä olin kerran Laodikeassa, sokeana, mutta nyt voin nähdä.
Ja se oli armo, joka opetti sydämeni pelkoon,
Se oli armo, joka pelkoni huojensi;
Kuinka kallisarvoiselta tuo armo näyttikään, 
Hetkenä jona ensi kertaa uskoin.

Ja kun Jumalan vesi lankesi minun sieluni ylle. Minä olin korventumassa.

343   Jumala, jokaisen sydämen pikku alttarille, joka on läsnä täällä ja ympäri maan, voikoot vedet Jumalan alttarin alta ryöpytä Sinun Seurakuntasi ylle tänä aamuna kastellakseen sitä, Herra, koska sille kuuluva aika on melkein lopussa. Anna sille Elämä, Elämän Vedet, että se voisi olla kykenevä lepäämään Pojan läsnäolossa kypsyäkseen Sinun suurta aittaasi varten.

344   Isä, minä rukoilen heidän puolestansa. Mutta varren täytyy kuivua, niinpä minä en voi rukoilla sen puolesta, sen täytyy kuolla, ja niinpä se on kuollut. Mutta minä rukoilen vehnän puolesta, Herra, joka on muodostumassa Kristuksen Ruumiiksi. Suo Herra, että tuoreet vedet Jumalalta tulisivat pitämään sen posket ilon kyynelten kylvettäminä, ja anna sille ymmärrystä, kunnes puimakone tulee ottamaan sen Kotiin. Jeesuksen Nimessä minä jätän sen kaiken Sinulle, Herra. Tulokset ovat Sinun. Aamen.

345   [Eräs sisar seurakunnassa antaa sanoman.] Aamen.

346   Niinpä Isä Jumala, me kiitämme Sinua. Ja Isä, me rukoilemme pikku sisaremme, Sinun palvelijattaresi, puolesta tässä, anna hänelle voimaa. Ajattelen tuota kertaa, kun tulin hänen luoksensa, ja kuinka Henki tuli hänen yllensä ja antoi tuon saman sanoman, jonka tuo Herran Enkeli antoi siellä joella tuona päivänä: “Niin kuin Johannes Kastaja oli lähetetty edeltämään Herran Jeesuksen ensimmäistä tulemusta, samoin sinut on lähetetty kulkemaan edeltä ennen Hänen toista tulemustansa.”

347   Nähdessämme sen nyt olevan muodostumassa vehnänjyväksi, Jumala, me kiitämme Sinua kaikesta, mitä Sinä olet tehnyt. Meidän sydämemme ovat täytetyt, niin ettemme voi sanoin sitä ilmaista. Minusta tuntuu niin täydeltä, Herra, etten tiedä sanoa mitään muuta. Mutta kiitos Sinulle Isä, jälleen kaikesta, mitä Sinä olet tehnyt meille. Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta.

Minä rakastan Häntä…

Laulakaamme Hänelle nyt. Muistakaa, että Hän on täällä.

Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

348   Eikö se saakin teidät tuntemaan itsenne todella pieniksi? Kaiken ollessa tyhjennetty ulos, ja olla vain valmiina Henkeä varten, ymmärrättekö. 

Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne Iankaikkisille asioille,
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Älkää ahnehtiko tämän maailman rikkauksia,
Jotka niin nopeasti katoavat,
Pankaa toivonne Iankaikkisille asioille, (eikä mihinkään kirkkokuntaan.)
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne Iankaikkisille asioille,
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

349   Kuinka monet yrittävät tehdä sen? Kohottaisitteko kätenne. Ottakaa nyt toisianne kädestä pöydän ylitse sillä tavalla. Yhdessä… Te voitte pysyä istumassa, tai mitä haluattekin tehdä. Kuunnelkaa tarkasti. Laulakaamme se nyt yhdessä. Tämä edustaa meidän rikkoutumatonta Jumalan rakkauden ketjua. Me pidämme toisiamme käsistä, koska me uskomme Jumalaan. Me kosketamme toisiamme, koska me olemme veljiä ja sisaria, ja sama Hengen värinä, Jumalan Iankaikkinen Sana, asuu sydämissämme ja on tuotu julki.

Kun matkamme on lopussa,
Jos me olemme olleet uskolliset Jumalalle.
Kaunista loistavaa kotiamme Kirkkaudessa,
Ylöstemmattu sielumme on katseleva.
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne Iankaikkisille asioille,
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä! (Herran Henki)
 Pitäkää kiinni Jumalan…

Vain keskittäkää mielenne Häneen. Tällaisissa kokouksissa meidän täytyy istua tulevaisuudessa.

….muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne Iankaikkisille asioille, (Sana on ainoa asia joka on Iankaikkinen)
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Älkää ahnehtiko tämän maailman turhia, suosiota, koulutusta.
Jotka niin nopeasti katoavat, (katsokaa mitä se on tehnyt tänään)
Etsikää omaksenne taivaallisia aarteita,
Ne eivät koskaan katoa pois.
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne Iankaikkisille asioille,
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

350   [Eräs sisar antaa sanoman toisella kielellä. Veli Branham alkaa hyräillä laulua. Eräs toinen sisar antaa tulkinnan sanomalle.]

351   Kuinka me kiitämmekään Sinua, Herra. Kun me istumme tässä juhlallisessa hetkessä melkein kuin hautajaisissa, sillä me olemme kasvokkain kuolevan, kuolleen maailmaan hautaamisen kanssa, kuolevan, kuolleen seurakunnan hautauksen kanssa.

Oi Jumala, kokoa Sinun vehnäsi nopeasti, Isä. Tule nopeasti Herra Jeesus.

352   Siunaa Sinun kansaasi, Isä. Tuo vilpittömyyden syvyys ihmisten sydämiin. Voikaamme lakata tanssimasta noilla särkyvillä kuplilla ja asettautua aloillemme Jumalan hunajan syviin rikkauksiin. Suo se, Herra. Pidä sydämemme vakiintuneena rakkaudessa ja vilpittömyydessä.

353   Siunaa omiasi kaikkialla, Isä. Kun me lähdemme tästä paikasta, voikaamme me lähteä Herran Jeesuksen Nimessä puhuaksemme sitä, mikä on vilpitöntä, ja mikä on Totuus, ja mikä on oikein, ja voikaamme me välttää kaikkea, mikä on väärin, Herra. Kun joku alkaa valehdella meille, voikaamme nopeasti kääntää selkämme hänelle, kääntää selkämme kaikelle likaiselle, saastaisille vitseille ja maailman asioille, niin että me vain käännämme selkämme ja kävelemme pois. Auta meitä, rakas Jumala. Muovaa meidät, valmista meidät, särje meidät ja valmista meidät Jumalan poikien ja tyttärien kuviksi, että me voisimme toimia Pyhän Hengen voimalla. Me jätämme itsemme Sinulle kädet toistemme käsissä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Nouskaamme seisomaan. Veli Noel.

65-1127E OLEN KUULLUT, MUTTA NYT MINÄ NÄEN (I Have Heard But Now I See), Shreveport, Louisiana, USA, 27.11.1965

FIN

65-1127E OLEN KUULLUT, MUTTA NYT MINÄ NÄEN
(I Have Heard But Now I See)
Shreveport, Louisiana, USA, 27.11.1965

1       Voitte istuutua. On hyvä olla täällä jälleen tänä iltana. Olemme kiitolliset, että meillä on nyt tämä tilaisuus palvella Herraa. Ja sen jälkeen kun pidin teitä niin pitkään eilen illalla, niin minusta tuntuu, ettei olisi oikein pitää teitä jälleen pitkään tänä iltana.

2       Kuuntelin juuri äsken tuolla takana veljeämme, joka on yhteistyössä kanssamme Herrassa, ja joka on juuri tullut Indianasta. Hän ei koskaan aikaisemmin elämässään ole ollut Shreveportissa auton kanssa. Mutta hän näki, jossa hän tuli Shreveporttiin, mutta ei autollaan. Ja hän tuli jonnekin, seurakuntaan, jossa minä olin puhumassa. Hän sanoi: “Sen jälkeen kun olin saarnannut ja rukoillut ihmisten puolesta, olin sanonut: ‘Jotakin tulee tapahtumaan.’” Ja hän sanoi: “Tulin takaisin seuraavana päivänä.” Ja hän sanoi: “Tunnistin rakennuksen.” Hän sanoi: “Tien toisella puolella oli kunnallinen auditorio, mutta ihmiset eivät menneet sinne.” Hän sanoi: “Tällä puolella tietä oli kivinen rakennus, jossa oli siipirakennus, aivan tämän kaltainen rakennus.” Tuo poika on unen näkijä. Minä olen nähnyt hänen unensa ja tiedän, että ne ovat totta.

3       Ja hän sanoi: “Viimeisenä iltana, kun olit rukoillut sairaiden puolesta, sinä sanoit: ‘Jotakin tulee tapahtumaan.’ Ja se kuulosti aivan kuin ukkosen räjähdykseltä.” Ja hän sanoi: “Ihmiset alkoivat kirkua.” Hän sanoi: “Kun tuo ukkosen ääni vaimeni, se sai aikaan äänen, joka puhui.” Hän sanoi: “Tuon puheen jatkuessa näiden täällä olevien ikkunoiden lävitse tuli sisälle Jumalan Kirkkaus Tulipatsaan muodossa.” Hän ei ollut koskaan nähnyt sitä. Hän oli kuullut meidän puhuvan Siitä, mutta hän ei ollut koskaan itse nähnyt Sitä. Ja hän sanoi: “Siellä Se oli tullen ikkunasta ja muodostaen tuon Valon, jonka te olette nähneet valokuvassa kuulijakunnan yläpuolelle täällä.” Hän sanoi: “Se jyrisi jotakin.” Hän sanoi: “Ja sinä nousit seisomaan ja sanoit: ’Se on Jehova Jumala.’”

4       Ja hän sanoi, että “häntä muistutettiin (ajatellessaan sitä), kuinka Mooses toi ihmiset ulos Egyptistä. Ja kuinka he sanoivat: ‘Puhukoon Mooses, eikä Jumala, ettemme kuolisi.’”

5       Hän sanoi: “Kaikki makasivat lattialla kädet kohotettuina, kirkuen.” Hän sanoi: “Minäkin huusin: ‘Herra Jumala, minä rakastan Sinua! Minä rakastan Sinua!’” Ja sitten hänen vaimonsa ravisteli hänet hereille.

6       Näen hänen kävelevän alas käytävää juuri nyt, veli Jackson, entinen metodistisaarnaaja. Hän tuli niin levottomaksi, että hänen täytyi tulla tänne. Ja hän sanoi kävellessään sisälle: “Olin niin ällistynyt”, kun kaikki oli tarkalleen sillä tavalla, kuin hän näki sen olleen unessa. Minä en tiedä, mitä se merkitsee. Jumala ei ole ilmaissut sitä minulle. Mutta jotakin voisi tapahtua, koska se oli veli Jackson, joka näki tuon unen, ja tiedän, että hän on rehellinen, todellinen mies, Jumalan palvelija.

7       Minä tiedän, kuinka hän on nähnyt unia ja tullut minun luokseni, ja Herra on antanut minulle selityksen, ja se on aina ollut tarkalleen sillä tavalla. Jopa erään kerran hänellä oli uni minun menostani Arizonaan.

8       Ja hän on kovin levoton. Hän on täällä vaimonsa kanssa, joka on juuri tällä hetkellä tulossa äidiksi, joten saattoivat tulla ainoastaan lentokoneella. Hänellä ei ollut penniäkään tullakseen, ja sitten joku antoi hänelle rahan. Ja niinpä se on tapahtunut jotenkin salaperäisesti, joten jotakin voi tapahtua; me toivomme niin. Me emme tiedä, mitä Herra tulee antamaan meille.

9       Me olemme kiitolliset Herralle siitä, että elämme juuri tänä päivänä, juuri Herran tulemuksen edellä. Kuten olen sanonut aikaisemmin, se on koko historian suurin aika. Eläisin maan päällä mieluummin juuri nyt kuin minään muuna aikana.

10   Näen täällä aivan edessä, jälleen tänä iltana, hyvän ystäväni veli Dauchin. Mainitsin hänestä aamulla tuolla auditoriossa. Veli Dauch on tänään yhdeksänkymmentäkolmevuotias, kuinka siunattua se onkaan. Hän on antanut koko pitkän elämänsä Jumalan kirkkaudeksi ja ylistykseksi, yhdeksänkymmentäkolme tänään. Onnittelut syntymäpäivänäsi, veljeni! Ja minä tiedän, että kaikkialla maassa, missä he kuuntelevat tänä iltana, he myös toivottavat veli Bill Dauchille onnellista syntymäpäivää. Hän on Oral Robertsin hyvä henkilökohtainen ystävä, ja hän on auttanut niin monia Evankeliumissa. Hän on suuri ystävä meille.

11   Olen iloinen nähdessäni veli Mannin täällä, erään toisen metodistisaarnaajan, joka on pelastunut ja kastettu sekä Pyhällä Hengellä että vedessä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Hän myös yksi kanssapalvelijamme Indianasta. Ja uskon, että veli Hickerson istuu täällä hänen vieressään, yksi diakoneistamme siellä Jeffersonvillessä (he kuuntelevat siellä Indianassa tänä iltana). Ja olen ymmärtänyt, että toinenkin diakoni, veli Wheeler, on täällä jossakin. En ole vielä nähnyt häntä, mutta joku osoittaa sormellaan tuolle toiselle puolelle, ja siellä hän onkin, aivan oikeassa laidassa, kyllä.

Veli Banks Wood, jos kuuntelet tänä iltana, niin sinun veljesi oli täällä eilen illalla. Näin veli Lylen, kun hän oli menossa ulos. Jehovan Todistajia, tuo koko joukko kääntyi. Veli Lyle tuli sisälle Herralta tulleen näyn vuoksi.

12   Lyle istui veneessä siellä tuona päivänä, kun päivää aikaisemmin oli sanottu, että “jotakin” tulisi tapahtumaan, joka koskisi “ylösnousemusta elämään”. Hän myös oli todellinen Jehovan Todistaja. Tuona aamuna hän istui siellä kalastamassa ja hänellä oli kentuckylaisen tyylin mukaan, tiedättehän, suurikokoinen koukku, ja pienen pieni kala nielaisi sen. Ja hän veti kidukset ja sisälmykset ja kaiken ulos ja heitti sen veteen, tuon pienen pienen aurinkokalan, ja sanoi: “Potkaisitpa viimeisen kerran, pikku kaveri.” Siinä se kellui vedessä kuolleena, ja tuuli kuljetti sen joidenkin lumpeenkukkien sekaan.

13   Ja edellisenä päivänä olin sanonut: “Pyhä Henki sanoo minulle että, tulee olemaan jonkun pienen luontokappaleen ylösnousemus.” Ehkäpä se tulee olemaan kissanpoikanen, kun pääsen takaisin kotiin, koska juuri…”

14   Kun olimme kaivamassa kalastussyöttejä, veli Wood ja minä, niin pieni tyttäreni, joka nyt on nuori nainen ja kihloissa tämän hontelon sotilaan kanssa, ja joka nyt istuu täällä, tuli luokseni ja sanoi, hän ja eräs toinen pieni tyttö. Hän sanoi: “Isä, me olemme…” No niin, kenellä tahansa voi olla minkälaisia lemmikkieläimiä he vain haluavat pitää, mutta minä en todellakaan pidä kissasta, eikä kukaan Branham. Niinpä hän sanoi: “Me löysimme vanhan kissaparan täältä, isä. Se on syönyt jotakin… Joku on myrkyttänyt sen, ja se on kokonaan turvoksissa. Isä, se tulee kuolemaan, joten voimmeko me pitää sitä pienessä laatikossa pari päivää?”

15   Minä sanoin: “Antakaahan minun nähdä tuo kissa.” He menivät ja hakivat tuon kissan. Minä näin, mitä oli tulossa tapahtumaan, joten annoin hänelle laatikon. Ja seuraavana aamuna siellä oli seitsemän tai kahdeksan kissanpoikaa, tiedättehän. Sitten minun pieni poikani, Joe, nosti yhden niistä ylös, puristi sitä ja pudotti sen maahan. Ja tuo pikku kaveri potki siellä ja kuoli.

16   Ja minä sanoin veli Lylelle ja hänen veljelleen: “Tiedättekö, se voi olla tuo pieni kissanpoika, joka nousee ylös, niin kuin me olemme nähneet Herran tekevän asioita.”

17   Veli Lyle oli aivan uusi tällä tiellä. Pyhä Henki oli juuri kertonut hänelle, että hän oli naimisissa, ja mitä hän oli tehnyt, ja mitä pahoja hän oli tehnyt, ja mitä asioita hän oli tehnyt. No niin, hän ajatteli veli Banksin kertoneen minulle nuo asiat. Mutta kun Se todella paljasti hänet ja kertoi hänelle, mitä hän oli tehnyt edellisenä yönä, niin se oli liikaa hänelle. Hän ei voinut ymmärtää sitä.

18   Sitten seuraavana aamuna… No niin, me kalastimme koko yön niillä pikkukaloilla, joita olimme saaneet syöteiksi. Mutta tuon pikkukalan hän heitti takaisin veteen, jossa se nytkähti ja kääntyi ympäri. Noin puoli tuntia myöhemmin me olimme istumassa siellä, ja minä olin… Minä sanoin: “Veli Lyle, sinä annoit kalan nielaista koukun vatsaan asti. Ymmärrätkö?” Sanoin: “Ota siimasta näin, käännä se ympäri, syötti tällä tavalla, niin pian kuin se koskettaa sitä.” Sanoin: “Sitten pidä siitä kiinni ja vedä se luoksesi.” Sanoin: “Älä vedä sitä sillä tavalla, älä anna sen niellä sitä pyydystäessäsi kalaa.”

19   Hän sanoi: “ No niin…” Hän käytti paksua vanhaa siimaa ja sanoi: “Tällä tavalla me teemme sen”, tällä tavoin.

20   Sitten suunnilleen samaan aikaan minä kuulin Jotakin tulevan sieltä vuoren huipulta, pyörretuulen, joka pyöri ympäri ja ympäri. Tässä Se tuli tällä tavalla, ja Jumalan Henki tuli veneen ylle ja sanoi: “Nouse seisomaan. Puhu tuolle kuolleelle kalalle ja sano: ‘Minä annan sinulle takaisin elämäsi.’”

21   Ja tuo pieni kala oli maannut siellä puoli tuntia sisälmykset ja kidukset suussaan. Minä sanoin: “Pieni kalanen, Jeesus Kristus antaa sinulle takaisin elämäsi. Elä Jeesuksen Kristuksen Nimessä.” Se kääntyi ympäri ja ui alas pohjaa kohden niin lujaa kuin pystyi.

22   Veli Lyle, oletko sinä täällä jossakin? Näin sinut eilen illalla. Onko hän sisällä tai ulkona, missä oletkin, kohottaisitko kätesi, niin että voin nähdä sinut. [Joku seurakunnasta sanoo: “Parvekkeella.”] Mitä sinä sanoit? Parvek… Kyllä, siellä hän on ylhäällä parvekkeella, tuolla ikkunoiden luona siellä takana. Se on tuo mies, Jehovan Todistaja.

23   Hän sanoi: “Veli Branham!” Hän oli hyvin kiihtynyt ja sanoi: “On hyvä olla täällä, eikö olekin? Luuletko sinä, että se oli minua varten, kun sanoin tuolle kalalle: ‘Olet potkaissut viimeisen kerran?’ Onko sillä jotain merkitystä minulle?”

24   Minä sanoin: “Ei, ei, se oli vain vahvistus.” Hän oli kovin kiihtynyt sen johdosta.

25   No niin, me kuljemme eteenpäin, ja te näette noiden asioiden tapahtuvan, tietäen… Ajatelkaa, mitä se osoittaakaan? Minulla oli monia pieniä liikuntakyvyttömiä lapsia rukouslistallani rukoillakseni niiden puolesta, mutta näky tuli pientä kalaa, noin kahden kolmen tuuman mittaista kalaa, varten. Näytti siltä kuin koukku olisi ollut yhtä suuri kuin kalakin. Mutta sen tuli osoittaa teille, että Jumala katsoo myös pieniin asioihin. Näettekö?

26   Eräänä päivänä kun spitaalisia oli kaikkialla maassa, Hän käytti voimaansa kirotakseen erään puun. Se alkoi kuihtua, vaikka siellä oli kaikkialla ihmisiä, jotka olisivat tarvinneet tuota parantavaa voimaa. Mutta, näettehän, Hän tahtoi osoittaa, että Hän on Jumala yli kaiken, olkoon se pieni tai suuri, tai mitä se onkin. Hän on yhä Jumala yli kaikkien asioiden, yli kaiken luomakunnan. Niinpä me rakastamme Häntä, koska se antaa meidän tietää, että jos Hän on kiinnostunut puhumaan elämän Sanan pieneen merkityksettömään kalaan, joka oli ollut siellä vedessä kuolleena puoli tuntia, niin Hän voi aivan varmasti jonakin päivänä puhua Elämän Hänen lapsiinsa. Ei väliä sillä, vaikka ruumiistanne ei olisi jäljellä kuin lusikallinen tomua, Hän tulee puhumaan, ja me tulemme vastaamaan Hänelle jonakin päivänä. Hän on Jumala, joka on kiinnostunut kaikesta, kaikesta mitä me teemme, kaikesta mitä me sanomme. Hän on kiinnostunut aivan kaikesta.

Kumartakaamme nyt päämme, kaikkialla.

27   Ihmettelenpä nyt, ennen kuin rukoilemme, että onko täällä ketään, joka on kiinnostunut Hänestä, mutta kuitenkaan sinulla ei vielä ole varausta tuota toista Maata varten, jossa me tulemme näkemään Hänet. Tiedättehän, että te ette voi tulla ilman varausta. Ja jos ette vielä ole tehneet sitä, mutta haluaisitte tulla muistetuiksi rukouksessa nyt, niin että kaikki tulisi järjestykseen teidän ja Jumalan välille tänä iltana, niin kohottaisitteko kätenne. Sanokaa: “Muista minua, Herra.” Antakaa vain Hänen nähdä kätenne. Jumala suokoon sen.

28   Taivaallinen Isä, kun me tänä iltana seisomme elävien ja kuolleiden välissä, ja kun nämä salaperäiset asiat tapahtuvat näinä päivinä. Varmasti ne ovat salaperäisiä, mutta Jumala Sinä tiedät, ovatko ne totta vai ei. Sinä olet taivaiden ja maan vakaa Tuomari. Ja me sanomme tämän, Herra, rohkaistaksemme ihmisiä, joitakin näistä asioista, joita Sinä olet näyttänyt meille, niin että se rohkaisisi heitä rakastamaan ja uskomaan Sinua ja palvelemaan Sinua ja tietämään, että ei ole väliä sillä kuinka pieni teko on, hyvä tai paha, niin Sinä näet sen. Minä rukoilen, rakas Jumala, että sinä siunaisit jokaista noista käsistä tänä iltana, sitä sielua ja henkeä, joka sai tuon käden kohoamaan ylös. Ja minä rukoilen, Jumala, että tämä tulisi olemaan se ilta, jolloin he tekevät varauksensa tuota Maata varten virran takana. Suo se.

29   Paranna sairaat ja vaivatut, Herra, sekä täällä että kaikkialla maassa, minne tämä lähetys puhelimen välityksellä tulee. Siunaa noita siellä ulkona, jotka ovat pelastumattomia, koko matkan Kaliforniasta New Yorkiin ja Kanadasta Meksikoon. Suo se, Herra, että jokainen henkilö tänä iltana, joka on äänemme ulottuvilla, tulisi pelastumaan synneistään ja parantumaan sairauksistaan Sinun Jumalallisen läsnäolosi vuoksi.

30   Ja tätä veli Jacksonia, joka lensi koko matkan tuhansia maileja tänne ollakseen täällä, koska jokin niin oudolla tavalla kiihdytti hänen sydäntään. “Ja he uneksivat unia ja näkevät näkyjä.” Rakas Jumala, Sinä olet salannut sen minulta sen merkityksen; minä en tiedä sitä. Mutta jos vierailet luonamme, Herra, niin valmista sydämemme nyt tuota vierailua varten, niin että voisimme olla odotuksen vallassa tietämättä, mitä Sinä tulet tekemään, ja tietämättä, oletko Sinä luvannut vierailla luonamme tämän unen kautta. Me emme tiedä sitä. Mutta me vain viittaamme noihin asioihin, joita me ymmärrämme, Sinun luvatessa vierailla kansasi luona. Ja me rukoilemme, että Sinä tulisit tekemään itsesi todelliseksi meille täällä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

31   Nyt tänä iltana, sen jälkeen kun pidin teitä niin pitkään eilen illalla ja tänä aamuna, tunnen tulevani hieman käheäksi. Minulla on pieni tekotukka, jota käytän tässä kaljun kohdan päällä saarnatessani. Mutta unohdin sen tällä kerralla, ja tämä ilma, joka puhaltaa ikkunoista, saa aikaan pienen käheytymisen. Minulla oli tapana… Minun piti lopettaa kokoukset, mutta hankittuani sen, se ei enää vaivannut minua, ja saatoin jatkaa edelleen. Ja minä unohdin ottaa sen mukaani ja… Ja minä jotenkin alan tuntea sen, joten teidän rukouksianne tullaan arvostamaan. Ja täällä on kaksi kokousta päivässä, että ne ovat… jotenkin tulee.. Tehän tiedätte, kun olette vanhenemassa, te huomaatte sen.

32   Niinpä te ihmiset siellä Kaliforniassa ja Arizonassa, me kaikki lähetämme tervehdyksemme ympäri maan. Veli Leo ja ryhmä, joka odottaa Herraa Prescottissa, ja te kaikki ihmiset Phoenixin ympäristössä, teidät kutsutaan viikon päästä Yumaan juhlapäivällisillä. He ovat myyneet loppuun kaikki lippunsa siellä, ja heillä on suurempi juhlasali, jonne he voivat sijoittaa ihmiset. Niinpä tulkaa aikaisin, te kaikki, päästäksenne sisälle. Sitten me jatkamme sieltä Los Angelesiin seuraavana sunnuntai-iltana. Ja me odotamme näkevämme teidät kaikki siellä. Jumalan runsaat siunaukset levätköön kaikkien teidän yllänne.

33   Teille New Yorkissa, ja teille, jotka olette Ohion ympäristössä ja eri paikoissa, haluan pian saarnata Tabernaakkelissa sanoman Käärmeen polku. Peto [eläin] alussa, ja peto [eläin] lopussa. Billy tulee lähettämään teille tiedon, milloin tulemme puhumaan sen, ja minä tulen tekemään sen Tabernaakkelissa, koska se tulee kestämään vähintään neljä tuntia ja ehkä enemmänkin.

34   Nyt minä haluan teidän täällä, ja missä olettekin, kääntävän esiin Jobin kirjan. Se on hyvin outo kirja saarnattavaksi, mutta haluan käyttää joitakin muistiinpanoja tässä nyt.

35   Ja sitten, huomenaamulla, täällä tabernaakkelissa, tulee olemaan pyhäkoulu… Mihin aikaan me aloitamme täällä? [Eräs mies vastaa: “Puoli kymmenen.”] Puoli kymmenen. Ja sitten minulla on etuoikeus jälleen puhua täällä huomenna. Ja sitten, jos Herra tahtoo, niin minä haluan puhua aiheesta… Jos on Hänen tahtonsa, niin kuin sitä tutkin tänään iltapäivällä, osoittaakseni teille, että “on vain yksi paikka, jossa Jumala tulee kohtaamaan palvojan”. Kyllä. Ja voin kertoa teille, mikä tuo paikka on, ja mikä on tuon paikan nimi, missä Jumala tulee kohtaamaan palvojan.

36   Ja sitten, huomenillalla, minä tulen pyytämään suosiotanne parantumiskokousta varten. Haluan vanhanaikaisen parantumiskokouksen. Ja jos Herra tahtoo, minä haluan puhua aiheesta, joka saattoi minut levottomaksi tänään… Kun veli Moore ja minä olimme keskustelemassa ulkona yhdessä, kalliit ystävät, me keskustelimme Kirjoituksista. Ja kuinka mukavaa olikaan olla noiden veljien kanssa aivan kuten entisaikaan. Ja hän sanoi: “Tiedätkö, veli Branham, kaikesta, mitä sinä koskaan olet saarnannut meille täällä Shreveportissa, tuo Karitsa ja Kyyhkynen oli yksi kaikkein huomiota herättävimmistä sanomista, mitä milloinkaan olet saarnannut meille täällä Shreveportissa.” Hän sanoi: “Luulen, että koska Sanomasi ottaa sinulta tänään voimia niin paljon, sinä et enää koskaan saarnaamaan mitään sen kaltaista.”

37   Sanoin: “Jos en onnistu Siinä, niin menetän Sanomani.”

Rakkaus on, kallis kuoleva Karitsani, Sinun kallis Veresi
Ei koskaan menetä voimaansa,
Kunnes koko Jumalan lunastettu seurakunta
On pelastettu, eikä enää tee syntiä.
Siitä asti kun uskossa, minä näin tuon virran
Joka Sinun haavoistasi virtaa,
On lunastava rakkaus ollut aiheenain,
Ja on oleva siihen asti kunnes kuolen.

38   Huomenillalla, jos on Herran tahto, haluan saarnata aiheesta Lumivalkoisen kyyhkysen siivillä. Huomenillalla: “Herra tulee alas kyyhkysen siivillä”, jos on Herran tahto, eikä ääneni tule liian huonoksi. Niinpä rukoilkaa puolestamme.

39   Sitten haluan vanhanaikaisen rukouskokouksen, niin kuin meillä oli alussa, ei erottamista, vaan yksinkertaisesti jaetaan rukouskortit niille, jotka tahtovat rukousta puolestaan. Teillä täytyy olla kortti, joten tulkaa ajoissa, jotta Billy voi antaa teille kortin ja pitää asian järjestyksessä. Jos te ette tee sitä, niin ihmiset vain tulevat uudestaan ja uudestaan, eikä rukousjonolle ole mitään loppua. Kuka hyvänsä voi saada kortin. Haluan veli Jackin seisovan rinnallani rukousjonossa, niin kuin sinulla oli tapana, ja haluan veli Brownin johdattavan ihmiset luokseni Billy Paulin asemesta. Haluan vanhanaikaisen rukousjonon, ja me tulemme rukoilemaan siten kuin meillä oli tapana tehdä vuosia sitten.

40   Olen iloinen, että meillä on kanssamme tänä iltana eräs toinen yhteydessämme oleva veli, näin hänet juuri ja tunsin hänet muutamia minuutteja sitten, veli Gordon Lindsay. Hän on yksi vanhoista, joka oli kanssamme pitkän aikaa sitten. Hän tekee suurta painotyötä, hän on nyt painamassa kirjaani Seitsemän Seurakuntajaksoa. Me toivomme saavamme sen valmiiksi ja myös Seitsemän Sinettiä. Jos hän sattuu lukemaan sen ennen kuin hän painaa sen, niin meillä tulee olemaan teologinen keskustelu. Voin tuntea sen olevan tulossa. Mutta hän tietää, etten minä ole teologi, joten… Mutta me odotamme huomeniltaa. Jos olet kaupungissa, niin ole täällä huomenillalla. Jos olet, niin tule kanssamme korokkeelle vanhanaikaista rukouskokousta varten.

41   Kuinka monet haluaisivat nähdä yhden noista vanhanaikaisista [kokouksista], kun me tuomme ihmiset korokkeelle? Se tulee olemaan hienoa. Tuokaa sairaanne ja vaivattunne huomenillalla sitten sitä tarkoitusta varten.

42   Nyt jos teillä on esillä Jobin kirjan 42 luku ja ensimmäiset kuusi jaetta. On hyvin outoa, veli Ted Dudley, jos kuuntelet tänä iltana Phoenixissa, niin muistatko, kun me viikko pari sitten keskustellessamme viittasimme tähän? Minä sanoin sinulle: “Jonakin päivänä käytän sitä tekstinäni.” Ja haluan käyttää sitä tänä iltana.

Sitten Job vastasi Herralle, ja sanoi,

Kuunnelkaa tarkasti nyt tämän lukemista.

Minä tiedän, että sinä voit tehdä kaiken, eikä yhtään ajatusta voida kätkeä sinulta.

Kuka on hän, joka kätkee neuvon ilman tietoa? Sen vuoksi olen puhunut, mitä en ymmärtänyt; liian ihmeellisistä asioista minulle, joita en tiennyt.

Kuule, minä rukoilen sinua, ja minä tulen puhumaan: Minä tulen vaatimaan sinulta, ja selitä sinä minulle.

Minä olen kuullut sinusta korvakuulolta: mutta nyt silmäni näkee Sinut.

Sen vuoksi minä inhoan itseäni, ja kadun tomussa ja tuhkassa.

43   Haluan nyt ottaa tekstin tuosta 5. jakeesta:

Minä olen kuullut sinusta korvakuulolta: mutta nyt silmäni näkee sinut.

Siunatkoon Herra oman Sanansa.

44   Katsokaamme hieman Jobin elämää. Job oli profeetta. Hän oli mies, joka eli ennen kuin Raamattu oli kirjoitettu. Yleisesti ajatellaan, että Job on yksi vanhimmista kirjoista Raamatussa, koska se kirjoitettiin ennen 1. Mooseksen kirjaa. Job, tämä suuri soturi ja profeetta, oli väkevä mies aikanansa. Epäilemättä hänet oli kasvatettu palvelemaan Herraa, ja hän oli palvellut Herraa koko elämänsä ajan. Ja hän oli elänyt niin urhoollisen elämän ihmisten edessä, että kaikki kunnioittivat häntä.

45   Mutta hän oli tullut sille paikalle, josta hän sanoo täällä, että Herra kiusasi häntä. Mutta haluan käyttää siitä sanaa:           olla Herran koettelema. Ja totisesti: “Jokainen poika, joka Jumalan luo tulee, täytyy ensin koetella, koulutetuksi, saada lapsen koulutusta.” Ja sitten jos koettelemus tulee raskaaksi, ja me ajattelemme, että se on liian kovaa, emmekä halua kuunnella, tehdä sen mukaan, sitten Hän sanoo, että me “olemme tulleet aviottomiksi lapsiksi, emmekä Jumalan lapsiksi.” Koska mikään ei voi liikuttaa todellista, uudestisyntynyttä Jumalan lasta pois Vanhemmastaan, näettehän, hän on osa Häntä. Te ette voi kieltää sitä sen enempää kuin itseännekään. Näettehän, teillä on ollut kokemus; teidät on koulutettu ja koeteltu.

46   Ja nyt tällä miehellä, joka oli profeetta, oli pääsy Jumalan armoon, mutta Jobilla ei ollut Raamattua, jota lukea. Raamattua ei silloin ollut kirjoitettu, mutta hänellä oli pääsy Jumalan tykö ilmestyksen ja näyn kautta. Se oli ennen kuin Raamattua oli kirjoitettu.

47   Nyt me katsomme jotakin hänen elämästään, kun Jumala oli siunannut häntä ja tehnyt hänet suureksi mieheksi. Kaikki kunnioittivat häntä, ja jopa hänen viisautensa oli tullut niin suureksi. Hänen Jumalasta tullut innoituksensa oli vahvistanut hänet Jumalan palvelijaksi niin selvästi, että ihmiset tulivat kaikkialta kuulemaan häntä. Ja sitten Saatana alkoi syyttää tuota miestä. Ja sillä tavalla hän tekee jokaiselle innoitetulle Jumalan palvelijalle. Saatana on aina siellä syyttämässä häntä kaikesta, mitä hän tekee, kaikesta, mikä ei ole oikein.

48   Ja me näemme hänen suuren elämänsä ja koettelemukset ja hänen suuren uskonsa. Jopa Jeesus, tullessaan maan päälle, viittasi Jobin pitkämielisyyteen. Hän sanoi: “Ettekö ole lukeneet Jobin kärsivällisyydestä?” Usko odottaa kärsivällisesti luvatun Sanan täyttymistä.

49   Nyt me näemme tässä, että Job, sen jälkeen kun hän oli käynyt koettelemustensa ja ahdistustensa lävitse… Hänellä oli hieno perhe, joka otettiin pois häneltä. Häneltä otettiin kaikki, mitä hän elämässään omisti. Ja hän istui tuhkaläjässä raapien paiseitaan ruukunkappaleella. Ja jopa hänen vaimonsa puhui häntä vastaan sanoen: “Miksi et kiroa Jumalaa ja kuole?”

50   Hän sanoi: “Sinä puhut niin kuin hullu nainen.” Hän sanoi: “Herra antoi, ja Herra otti pois, siunattu olkoon Herran Nimi!”

51   Saatana oli tullut Jumalan eteen, koska hän saattoi tulla Jumalan eteen ja syyttää kristittyjä (tai uskovaisia) koko ajan. Niinpä hän syytti Jobia monista asioista ja sanoi: “Syy, miksi Job voi palvella Jumalaa, oli se, että hänellä oli kaikki niin hyvin.” Mutta se sanoi: “Jos Sinä annat hänet minulle, minun käsiini, niin minä saan hänet kiroamaan Sinua vasten kasvojasi.”

52   Haluan teidän laittavan merkille minkälainen luottamus Jumalalla oli uskovaiseen. Näettekö? Toisin sanoen Jumala sanoi Saatanalle tällä tavalla: “Sinä et voi tehdä sitä! Hän on vanhurskas mies (vanhurskautettu). Hän on hyvä mies. Maan päällä ei ole toista hänen kaltaistaan.” Millainen mies! Niin että Jumala itse saattoi sanoa viholliselleen: “Minun palvelijani on niin täydellinen, ettei maan päällä ole toista hänen kaltaistaan miestä.” Oi! Jospa me vain voisimme olla senkaltainen mies! Niin että Jumalalla voisi olla sellainen luottamus meihin! Että Hän tietäisi, ettemme me tulisi kääntymään Hänen Sanastaan tai Hänen olemuksestaan mihinkään suuntaan! Pysyisimme siinä niin tarkalleen, että Hän voisi panna luottamuksensa meihin.

53   Job oli mies, joka suoritti Jumalan käskyt kirjaimellisesti, aivan tarkalleen. Ja Saatana tiesi sen, mutta hän sanoi: “Jos Sinä vain annat minun saada hänet, niin minä saan hänet kiroamaan Sinua vasten kasvojasi.”

54   Ja Jumala sanoi hänelle: “Hän on sinun käsissäsi, mutta älä ota hänen elämäänsä.” Ja Saatana meni niin pitkälle kuin saattoi sen kanssa. Hän otti jokaisen ystävän ja kaiken, mitä hänellä oli, melkein hänen koko elämänsä, mutta hän ei voinut ottaa hänen elämäänsä. Mutta Job yhä piti kiinni, ei ollut mitään paluun mahdollisuutta.

55   Näettehän, kun mies tai henkilö on kerrankin todella tullut kosketukseen Jumalan kanssa, tuon aidon, paljastetun uskon kanssa siitä, että “Jumala on!” Ei ole mitään, mikä minään aikana tai missään voisi erottaa tuota henkilöä Jumalastansa. Uskon Paavalin sanoneen: “Ei mikään, ei nälkä, ei perikato, ei elävät luomukset tai kuolema tai mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” Te olette turvallisesti ankkuroidut Hänessä, koska teidät oli määrätty Elämään.

56   Mutta Saatana ajatteli, että hän voisi vääntää häntä hieman ympäri ja saisi hänet tekemään sen. Mutta näettehän, Job, täydellisen ilmestyksen kanssa Jumalasta, siitä kuka Jumala oli, ja kuinka Jumala rakasti häntä, hän odotti! Ei väliä sillä, minkä kaltaisia olosuhteet olivat, hän odotti uskonsa tulevan vahvistetuksi, koska hänellä oli ote Jumalaan, tuo ilmestys, josta puhuin eilen illalla.

57   Nyt kun te rakennuksessa olevat sairaat ihmiset, raajarikot tai te, joilla on tarve Jumalalta, kun te voitte saada tuon tyyppisen ilmestyksen, että te olette “vanhurskautettu”, ja että te olette itse asiassa oikeutettu pyytämään niitä asioita, joita te pyydätte, ja uskotte, että “Hän palkitsee ne, jotka Häntä ahkerasti etsivät”, niin mikään ei voi erottaa teitä tuosta uskosta, joka on ankkuroituna teihin. Ymmärrättekö? Mutta ensiksi sen täytyy tulla paljastetuksi teille.

58   Eräs miesryhmä, josta jotkut kuuntelevat tänä iltana, tuli jokin aika sitten ja… Minä olin jatkuvasti sanonut heille: “Menkää Kentuckyyn, siellä on öljyä.” Minä tiesin niin olevan, koska olin nähnyt sen näyssä.

59   No niin, veli Demas ja muut heistä eivät menneet pitkään aikaan. Lopulta he sanoivat sen jälkeen, kun texasilaiset olivat jo tulleet sinne… He sanoivat: “Nyt me menemme.”

60   Minä sanoin: “Teidän olisi tullut mennä pitkän aikaa sitten.” Mutta he eivät tehneet sitä.

61   Demas sanoi: “Minä tein suuren virheen, kun en tehnyt sitä, veli Branham.”

62   Minä sanoin: “Jos olisit mennyt sinne, sinulla olisi se kaikki.”

63   No niin, he eivät halunneet kuunnella sitä. Sitten, ennen kuin me lähdimme tuona iltana paikasta, jossa olimme olleet syömässä, Pyhä Henki näytti minulle suuren halkeaman maassa, ja se oli täynnä öljyä, ja nämä sieltä ylivuotaneet öljyalueet Kentuckyssa olivat vain pieniä öljysuonia, joista he pumppasivat, mutta tämä tuli päävirrasta. Ja minä sanoin: “Veli Demas, se on siellä.”

64   Niinpä he lähtivät etsimään sitä. He sanoivat: “ Rukoile ja kerro meille, missä tuo öljylähde on.”

65   Minä sanoin: “Oi, ei! Ei, ei!”

66   Näettehän, me emme käytä Jumalan lahjaa kaupalliseen tarkoitukseen. Ei! Ei! Hän voi kertoa minulle, missä se oli, mutta minä en tarvitse sitä. Minulla ei edes ole tarpeeksi uskoa pyytääkseni sitä Häneltä. Näettehän? Jos minulla olisi tarve siitä, niin uskon, että jos pyytäisin sitä Häneltä, Hän kertoisi sen minulle. Mutta ensiksi teidän vaikuttimenne ja tavoitteenne täytyy olla oikeat. Teillä täytyy olla syy siihen. Jumala ei anna teille noita asioita vain siksi, että te pyydätte sitä. Ettekä te voi pyytää uskossa, ellei teillä ole todellista tavoitetta, että se olisi Jumalan tahdossa. Näettehän, jos te haluatte olla terve, niin minkä vuoksi te haluatte olla terve? Näettekö, jos te haluatte parantua, niin minkä vuoksi te haluatte parantua? Mitä te kerrotte Jumalalle? Mitä te haluatte tehdä elämänne kanssa parannuttuanne? Näettehän, teillä täytyy olla motiivi eli vaikutin ja tavoite, ja niiden täytyy olla aivan Jumalan tahdon mukaiset. Ja sitten, kun usko on paljastettu teille, ja Jumala ylimmän armonsa kautta asettaa tuon uskon sinne, niin sitten se on ohitse. Näettekö sen nyt?

67   Nyt todistaaksemme tuon Sanan todeksi, kun nuo veljet menivät sinne, niin eräs mies meni ja osti maata ja vuokrasi siitä osia ja petti muita tällä tavalla. Minä sanoin: “Te näette, että se ei käy.” Nyt, varmistaaksemme tuon profetian oikeaksi niin sata metriä siitä, missä nämä miehet kaivoivat, eräs mies osui suureen öljykaivoon. Ja se on siellä, tuhatsata tynnyriä öljyä puolessa päivässä, tai jotakin sellaista. He yhä ovat pyrkimässä siihen, suoraan tuohon päävirtaan. Mutta todistaakseen profetian, tuon Sanan, että se oli siellä, se oli siellä. Melkein kaikki loput niistä kuivuivat, kaikkialla kautta Kentuckyn. Ne ovat vain pieniä altaita, joita he pumppaavat hetken aikaa, ja ne kuivuvat. Vain tästä vuotanut ylitse, näettehän?

68   Mutta itsekkyyden takia heidän keskuudessaan heidän tavoitteensa olivat vääriä. He allekirjoittivat papereita, että “se tulisi olemaan tällä tavalla”, vaikka he olivat luvanneet tehdä sen Jumalan Valtakuntaa varten, mutta näytti siltä, kuin se olisi ollut heitä itseään varten.

69   Ja se ei tule toimimaan. Mikään itsekäs pyrkimys ei tule toimimaan. Teidän vaikuttimenne ja tavoitteenne täytyy olla tarkalleen, täydellisesti oikeat, ja sitten teillä on uskoa. “Jos meidän sydämemme ei tuomitse meitä, silloin meillä on luottamus.” Näettehän, meillä täytyy olla luottamus. “Minä haluan tämän Jumalan kunniaksi ja kirkkaudeksi.” Sitten uskolla on kanava tulla sisälle. Jos se ei tee sitä, silloin teillä on järjellinen usko eikä aito Jumalalta tuleva usko. Tuo järjellinen usko ei vie teitä minnekään. Se voi saada tunteenne kuohumaan, mutta se ei tuo teille parantumista, jota te odotatte.

70   Niinpä Job tarkisti itsensä aidon uskon kanssa, jonka Jumala oli antanut hänelle, että hän oli “vanhurskas”, että hän oli tehnyt kaiken, mitä Jumala vaati häntä tekemään. Nyt kun me tulemme rukoiltavaksi sairautemme vuoksi, niin ihmettelenpä, jos me olemme tehneet kaiken, mitä Jumala vaatii meitä tekemään. Olemmeko me seuranneet jokaista Kirjoitusten osaa? Olemmeko me antaneet sydämemme ja elämänne Hänelle palvelusta varten? Mistä syystä sinä haluat parantua? Tästä syystä te ette voi saada tarpeeksi uskoa, näettehän, koska te ette ehkä ole tehneet tätä asiaa Jumalalle vilpittömästä sydämestä. Kuten Hiskia teki, kun hän antoi Jumalalle syyn: hän halusi asettaa valtakuntansa järjestykseen. Ja Jumala lähetti profeettansa takaisin ja kertoi hänelle, että hän oli parantunut. Näettekö? Mutta teillä täytyy ensin olla nuo asiat oikeassa järjestyksessä.

71   Niinpä sitten niin pian kuin te tulette sille paikalle ja tiedätte, että se on paljastettu teille Jumalan Sanan kautta, ilmestyksen kautta, Sanalla, mitä Jumala vaatii teitä tekemään, niin sitten teillä on uskoa, aitoa uskoa.

72   Aivan kuten Aabrahamin kohdalla oli, kun hän oli yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden ikäinen, Jumala ilmestyi tälle vanhalle, melkein satavuotiaalle miehelle, joka oli odottanut tuota lupausta kaikki nämä vuodet. Hän ilmestyi hänelle nimellä El Shaddai, “Se, jolla on rinnat.” Mikä rohkaisu se olikaan, vaikka lupausta ei vielä silloin ollut täytetty. Mutta: “Aabraham, Minä olen Kaikkivaltias Jumala, El Shaddai, ‘Voimanantaja, Jumala, jolla on rinnat.’”

73   Kuten olen kertonut teille aikaisemmin pienestä äitinsä rinnoilla itkevästä vauvasta. Se imee voimansa takaisin hänestä, ja se on tyytyväinen imiessään, koska ainoa sen tietämä tie siihen on äidin rinta. Se ei tunne mitään lääkeannosta. Te saatatte antaa sille lääkeannoksen, ja se jatkaa itkemistä. Jos annatte sille pistoksen käsivarteen, se jatkaa yhä. Mutta ainoa, mikä tyydyttää sitä, on pääsy äidin rinnalle.

74   Ja Hän sanoi: “Aabraham, sinä olet vanha, sinun voimasi ovat menneet, sinun käsivartesi ovat kuihtuneet, ja miehisyytesi on mennyt, mutta minä olen sinun Äitisi. Ota vain kiinni Minun lupauksestani ja ole tyytyväinen odottaessasi. Ole levollinen!”

75   Sillä tavalla on jokainen uskovainen, ei väliä sillä, kuinka pahaksi syöpä on teissä tullut, tai kuinka kauan te olette istuneet pyörätuolissa, jos te vain voitte saada otteen tuosta ilmestyksestä Jumalalta! Silloin te olette tyydytetty tietäen, että se tulee tapahtumaan, koska usko odottaa kärsivällisesti lupausta. Näettehän?

76   Job tiesi olevansa oikein. Sitten me näemme täällä Kirjoituksissa kuinka nämä miehet, hänen seurakuntansa jäsenet, tulivat hänen luokseen. Kaikki, mikä kerran oli näyttänyt hänestä kalliilta, oli kääntynyt häntä vastaan ja yritti syyttää, että hän oli salasyntinen, koska kaikki nämä asiat olivat tapahtuneet hänelle. Te kuulette ihmisten vielä tänäänkin sanovan: “Minähän sanoin sinulle. Katso häntä! Näetkö mitä…?” Se ei ole laisinkaan totuus. Joskus Jumala koettelee Hänen kansaansa. Tässä tapauksessa se oli Jumala, joka koetteli Jobia, parasta miestä maan päällä tuohon aikaan. Jumala piti hänestä kiinni silloin, koska Hän tiesi, että Job oli profeetta, jolla oli näky Jumalalta siitä, että hän oli tehnyt tarkalleen sen, mitä Jumala oli käskenyt hänen tehdä, ja Jumala oli velvollinen pitämään lupauksensa hänelle.

77   Oi! Kaikkien kristittyjen täytyy olla samalla tavalla. Kun viimeinen taistelu elämässämme tulee, ja kuolema ravistelee kurkussamme, meidän täytyy yhä pysyä vakaana ja muistaa, että Jumala sanoi: “Minä tulen nostamaan sinut jälleen ylös viimeisenä päivänä.” Meidän täytyy pitää kiinni todistuksestamme, meidän paikastamme Kristuksessa, meidän asemastamme, siitä, mitä me olemme, ja tietää, että me olemme pitäneet jokaisen Sanan, minkä Hän on käskenyt. “Siunattuja ovat ne, jotka tekevät Hänen käskyjensä mukaan, jotta heillä voisi olla oikeus mennä sisälle.” Näettekö? Ja kun me tiedämme, että sillä ei ole merkitystä, mitä kuka tahansa on sanonut, vaan me olemme pitäneet jokaisen käskyn, jonka näemme Raamatussa, mitä Jumala on käskenyt meidän tehdä kunnioituksella ja rakkaudella. Kunnioituksella Luojaa kohtaa, joka kirjoitti Raamatun.

78   Me sanomme: “Ihmiset kirjoittivat Sen.”

79   “Entisajan miehet, Pyhän Hengen liikuttamina, kirjoittivat Sen.” Näettehän, Jumala kirjoitti Sen miesten kautta. Kuten silloin kun profeetta puhuu Hänen Sanansa, se ei ole profeetan sana, vaan Se on Jumalan Sana, näettehän, profeetan kautta. Tästä syystä Sen täytyy tapahtua, jos Se todella on Totuus.

80   Me näemme nyt tämän suuren miehen. Ja muistakaa, Jobilla ei ollut omana aikanaan Raamattua, jota hän olisi voinut lukea. Ei! Hän toimi ainoastaan innoituksen kautta. Hän oli profeetta, jolle Herran Sana tulee. Hänen täytyi olla innoitettu, koska hän tunsi asemansa, että hän oli Jumalan profeetta. Ainoa asia, jonka täytyi tapahtua, oli se, että innoitus iski häneen. Ja sitten hän tiesi, että se, mitä hän sanoisi, tapahtuisi, koska se oli innoituksesta.

81   Sellainen seurakunnan, jos se on asetettu järjestykseen, tulee olla. Sillä on mekaniikka valmiina, ja sitten se tarvitsee vain dynamiikkaa. Tänä iltana, jos me saamme mekaniikan valmiiksi, jos te saatte sydämenne oikeaan tilaan, olemme tehneet asiat, joita voimme tehdä, seuranneet jokaista Sanaa, seuranneet Häntä kasteessa, seuranneet jokaista määräystä, jonka Hän on käskenyt meidän tehdä, jos olemme panneet mekaniikan valmiiksi, niin silloin me olemme valmiit dynamiikkaa varten, niin että jotakin tapahtuu. Ja vain Jumala voi tehdä sen. Panna teidän sydämeenne uskon, joka sanoo: “Minä olen nyt parantunut.” Silloin olosuhteet eivät merkitse mitään. Te olette parantunut joka tapauksessa, koska on kyse uskosta, ja uskon kautta te olette parantunut.

82   Hänellä oli innoituksen kautta saatu kanava olla yhteydessä Jumalan kanssa. Hän tiesi, miten siirtää itsensä sivuun ja antaa Jumalan tulla sisälle. Ja hän tiesi olevansa vanhurskautettu. Se oli lahja. Se oli lahja ihmisiä varten, ei Jobia varten, vaan ihmisiä varten. Sellaisia kaikki Jumalalliset lahjat ovat, tarkoitettu palvelemaan Jumalan ihmisiä Sen kanssa. Jokaista ei ole määrätty olemaan profeetta. Kaikkia teitä ei ole määrätty rukoilemaan sairaiden puolesta. Heitä kaikkia ei määrätty pastoreiksi ja niin edelleen. Mutta se on kanava, jonka Jumala on avannut heille. Ja aivan niin kuin opetimme tänä aamuna, että kenenkään asia ei ole poiketa toisen kanavalle huolimatta siitä, kuinka innoitettua se on, tai kuinka hyvältä se näyttää… Kuinka moni oli tämän aamuisessa kokouksessa? Kohottakaapa kätenne. Näettehän, te ette voi tehdä sitä.

83   Siellä oli Daavid aivan niin innoitettuna kuin vain saattoi olla. Kaikki ihmiset huusivat ja ylistivät Jumalaa syystä, joka näytti tarkalleen Kirjoitusten mukaiselta, mutta hän oli väärä henkilö tekemään sitä. Tuon innoituksen olisi tullut tulla Naatanille eikä Daavidille. Näettehän, hän ei edes neuvotellut Naatanin kanssa. Näettekö mitä tapahtui? Jumala oli sanonut, ettei “Hän tee mitään ennen kuin Hän paljastaa sen palvelijoillensa profeetoille.”

84   Ja Job oli tuo profeetta tuossa päivässä. Ja ainoa asia, mitä Jumala oli tehnyt Jobille, oli se, ettei hän voinut saada innoitusta Häneltä, joka aina oli antanut hänelle viisauden ja Hänen Sanansa. Mutta hän tiesi, että kaikki hänen mekaniikkansa oli järjestyksessä, hän oli uhrannut polttouhrin ja tehnyt kaiken oikein minkä tiesi), mutta hän ei kyennyt saamaan sanaa Jumalalta. Mutta perkele ei voinut liikauttaa häntä! Siinä se on teille.

85   No niin, siinä se on teille, kun teidän puolestanne rukoillaan. Teidän ei tarvitse tulla uudelleen rukousjonon kautta, tai antaa jonkun muun rukoilla puolestanne. Kun te tiedätte tehneenne tarkalleen sen, mitä Jumala on käskenyt teidän tehdä, näettehän, niin sitten odottakaa tuon innoituksen kanavan avautumista, joka sanoo: “Nyt minä olen parantunut!” Kun se tipahtaa sinne, silloin se on kaikki ohitse! Se on paljastettu teille!

86   Samoin kuin tuo vanha profeetta Herran Jeesuksen tullessa. Me näemme, että hänelle oli paljastettu, tuolle vanhalle viisaalle, että “hän ei näkisi kuolemaa ennen kuin hän olisi nähnyt Herran Kristuksen.” Ja hän uskoi Sen ja hän odotti Sitä. Ja ihmiset ajattelivat, että hän oli hullu, että tuo vanha mies oli menettänyt järkensä. Mutta hän yhä uskoi Sen! Mikään ei voinut ravistella häntä irti Siitä. Hän tiesi, että Jumala oli paljastanut sen hänelle, sillä Raamattu sanoo, että “Pyhä Henki oli paljastanut Sen hänelle.”

87   Simeon tuli Temppeliin tuolla hetkellä, käveli sinne ylistäen Jumalaa ja sanoi: “Anna palvelijasi mennä rauhassa.” Kun hän nosti syliinsä vauvan, hän sanoi: “Minun silmäni ovat nähneet Sinun pelastuksesi.” Näettekö, hän tiesi, että hän tulisi näkemään Sen. Ei väliä sillä, kuinka monia vauvoja siellä oli joka päivä, hän tiesi Jumalan paljastaneen hänelle, että hän tulisi näkemään Kristuksen ennen kuolemaansa. Simeon uskoi sen.

88   Nyt kun teille on paljastettu, että te itse olette saaneet vastaanottaa Jumalan lupauksen, kun tuo innoitus, että te olette kristitty, iskee teihin, niin te ette edes tarvitse rukousjonoa. Ainoa asia, jonka te tarvitsette, on avoin sydän, kun kaikki mekaniikka on valmiina, ja te annatte innoituksen tipahtaa sisälle sinne. Sen jälkeen ei mikään voi muuttaa teidän mieltänne. Teillä on se. Millään muulla ei tule olemaan vaikutusta.

89   Nyt, huomatkaa, Job tarvitsi innoituksen kanavaa. Hänellä oli se avoinna. Hänellä oli kanava olla yhteydessä Jumalan kanssa Jumalan innoituksen kautta. Hän kykeni siirtämään itsensä sivuun ja antamaan Jumalan Sanan tulla sisälle. Huomatkaa, kuinka he tulivat neuvottelemaan hänen kanssaan idästä ja lännestä. Ihmiset etsivät häntä, koska he tiesivät, että se, mitä Job sanoi, oli Totuus. He tiesivät, että tuo mies kertoi Totuuden. Koska se, mitä hän profetoi, tapahtui! Ja niinpä ihmiset tulivat idästä ja lännestä.

90   Hän sanoi, että hänen mennessään markkinapaikoille nuoret prinssit idästä kumarsivat hänen edessään vain kuullakseen yhden lohdutuksen sanan häneltä hänen suuressa väkevässä viisaudessaan, koska he tiesivät, että tuo mies oli rehellinen. Hän ei halunnut ylpeillä itsestään, hänellä ei ollut naruja, joista vetää, hän oli ainoastaan rehellinen profeetta Jumalan edessä. Ja heillä oli luottamus häneen, ja kaikki tulivat idästä ja lännestä vain puhuakseen hänen kanssaan hetkisen. Hänestä puhutaan täällä Raamatussa. Mutta, näettehän, häneltä puuttui innoitus, joka olisi kertonut hänelle, mitä se kaikki merkitsi. Jumala salli sen tapahtua, kertomatta sitä hänelle.

91   Sitten yhtenä päivänä me näemme, että se aika. joka… Jokainen, niin kauan kuin te voitte auttaa heitä: “Kaikki hyvin.” Mutta kun he tahtovat olla eri mieltä kanssanne, niin silloin vaikeudet tulevat. Mutta hän yksin tiesi olevansa oikeassa. Hänen uskonsa sykki, kun hän kuuli Jumalan Sanan puhuvan hänelle, ja hän tiesi, että Se oli Totuus. Kyllä vaan! Hän tunsi Jumalan Äänen. Kukaan ei voinut pettää häntä siinä, sillä hän tunsi Sen. Mutta milloin tahansa te… jotakin on paljastettu teille, joka saattaa olla vastoin sitä, mitä ihmiset ajattelevat… No niin, minä puhun profeetoista. Kun Jumala paljastaa jotakin, ja jos koskaan on jokin salaisuus, joka tulee Jumalalta, ja täytyy tehdä tunnetuksi ihmisille, niin se ei koskaan tule seminaarin kautta, se ei koskaan tule ihmisryhmän kautta. Niin ei koskaan tapahtunut. Se on aina tullut, ja aina tulee tulemaan, yhden yksilön, profeetan kautta! Aamos 3:7, “Herra ei tee mitään paljastamatta sitä ensin Hänen profeettojensa kautta.”

92   Ja nyt Jobin kohdalla oli jotakin vialla, mutta hän ei voinut saada innoitusta ylleen, ja se kiusasi häntä. Ja kun te tulette sellaiseen tilaan, niin silloin vihollinen menee melkeinpä jokaiseen ystäväänne, mitä teillä on. Ja he alkoivat syyttää häntä. Oi, hänestä on täytynyt tuntua kurjalta tietää ystäviensä syyttävän häntä, ja sitten Saatana menevän ja liittyvän yhteen vihollisen kanssa. Silloin Saatana tulee sisälle: “Anna hänet minulle. Minä saan hänet kiroamaan Sinua vasten… Minä saan hänet kieltämään oman Sanomansa. Minä saan hänet kiroamaan Sinua. Minä saan hänet perumaan ja sanomaan: ‘Se oli kaikki väärin.’” Sitten hän koetteli häntä kaikella millä voi, kaikilla suurilla miehillä ja ystävillä, joita hänellä oli ollut. Mutta Job seisoi tiukasti aloillaan, sillä hän tiesi, että hän oli kuullut Jumalan Äänen.

93   Oi, Jumala, auta, huomenillalla, että voin puhua tuon Kyyhkysen siivillä. Näettehän, minä kuulin Jumalan Äänen, joka sanoi jotakin, ja se tulee tapahtumaan sillä tavalla! Aivan samalla tavalla kuin nämä toisetkin asiat ovat tapahtuneet, sekin tulee tapahtumaan!

94   No niin, Job tiesi, että se tulisi tapahtumaan. Ja hän tiesi Jumalan kertoneen hänelle, että hän oli “vanhurskas”. Mutta he tekivät hänestä syntisen, ja niinpä hän sitten odotti inspiraatiota. Saatana toi ympärille kaikki ihmiset… hänen niin kutsutut lohduttajansa, syyttämään häntä, mutta se ei liikuttanut häntä hitustakaan. Mutta kun Jumalan Sana tuli vahvistetuksi hänelle… Hän oli kuullut Jumalasta korvakuulolta, mutta eräänä päivänä istuessaan siellä alhaisimmassa tilassaan… Ja hänen istuessaan siellä jokainen syytti häntä, jopa hänen vaimonsa kertoi hänelle, että hän oli väärässä, hänen raapiessa siellä paiseitaan. Ja Elihu tuli ja nuhteli häntä itsekkääksi siitä tavasta, jolla hän syytti Jumalaa ja niin edelleen.

95   Ja sitten juuri tuohon aikaan inspiraatio iski häneen, silloin salamat alkoivat välähdellä ja ukkonen jylistä, se oli hetki, jolloin inspiraatio iski tuohon profeettaan, ja hän nousi seisomaan ja sanoi: “Minä tiedän Lunastajani elävän! Ja viimeisinä päivinä Hän tulee seisomaan tämän maan päällä. Ja vaikka ihomadot hävittävätkin tämän ruumiin, niin kuitenkin lihassani olen minä näkevä Jumalan, jonka minä itse tulen näkemään.”

96   He olivat puhuneet puista, kasvien elämästä, kuinka se kuolee ja elää jälleen, kuinka vesi tuo sen takaisin veden tuoksun vetäessä sitä, veden, joka oli kaadettu puun tai siemenen ylle, joka oli mennyt maahan. Hän sanoi: “Mutta mies laskeutuu vuoteelle ja antaa henkensä, ja hänen lapsensa tulevat osoittamaan kunniaa hänelle, eikä hän tiedä siitä mitään. Oi, jospa Sinä kätkisit minut hautaan”, Job 14, “kunnes Sinun vihasi on ohitse.” Hän sanoi: “Mutta jos mies kuolee, elääkö hän jälleen? Koko minulle määrätyn elämäni ajan minä tulen odottamaan, kunnes minun tilaisuuteni tulee. Sinä tulet kutsumaan minua, ja minä tulen vastaamaan. Sinä olet asettanut minulle rajat, joita en voi ylittää”, ja niin edelleen. Hän tiesi kaikki nämä asiat. Hän katseli puun elämää, mutta mitä tapahtuu miehelle, kun hän kuolee? Hän ei noussut ylös jälleen. Niinpä Jumala oli näyttämässä hänelle tämän Lunastajaa.

97   Hän halusi nähdä, oliko siellä joku, joka välittäisi hänen puolestaan. Hän oli ollut välittäjänä niin monien ihmisten puolesta, mutta nyt hän tahtoi tietää, olisiko siellä joku, joka puhuisi hänen puolestaan? Voisiko siellä joku panna kätensä Jobin käteen, tai syntisen miehen ja Pyhän Jumalan, ja valmistaa sillan välille? Voisiko hän mennä Hänen asunnolleen ja kolkuttaa ovelle? Tulisiko Jumala avaamaan oven ja puhumaan hänelle hetken?

98   Mutta sitten kun inspiraatio putosi hänen sydämeensä, silloin hän saattoi nähdä Jumalan. Salamat välähtelivät ja ukkoset jylisivät. Ja sen tapahduttua hän nousi jaloilleen ja sanoi: “Minä tiedän, että minun Lunastajani elää! Minun Lunastajani, ja viimeisissä päivissä Hän tulee seisomaan maan päällä.” Näettekö, hän oli alkanut nähdä, kuinka Jumala reagoi hänen uskoonsa.

99   Nyt me ihmettelemme, että voisimmeko me nähdä Jumalan. Onko olemassa jokin tapa, miten me voisimme nähdä Hänet? Ainoa tie, mikä Jumalalla oli, oli koetella Jobia. Hän sanoi: “Olen kuullut Sinusta korvakuulolta, mutta nyt minä näen Sinut. Mutta nyt minä näen Sinut omilla silmilläni.” Näky näkymättömästä oli tehty selväksi. Hän näki pilvien pyörivän ympäri, hän näki salaman välähtävän. Hän kuuli ukkosen jylinän ehkä kirkkaana päivänä ja hän näki Jumalan tuossa pilvessä ja tuossa salamassa. Hän saattoi nähdä Jumalan luonnollisilla silmillään. Näettehän, koska näkymätön oli tehty näkyväiseksi. Näkyvä näky näkymättömästä oli vahvistettu, tehty selväksi luonnolliselle silmälle.

100   Samoin on uskon ja tekojen kanssa, niin kuin puhuimme eilen illalla. Aabrahamillakaan ei ollut Raamattua lukeakseen sitä, mutta hän oli profeetta ja hänellä oli näkynsä ja uskonsa. Ja muista näytti väärältä, kun hän ajatteli, että he tulisivat saamaan lapsen. Mutta he saivat lapsen, koska hänen lasta koskeva näkynsä oli se, mistä hän puhui sanoessaan: “Minulla tulee olemaan se! Minulla tulee olemaan se.” Mutta kun lapsi oli syntynyt, niin silloin muut ihmiset saattoivat nähdä silmillään sen, mitä hän oli nähnyt näyssä. Ja kun te alatte toimia sen pohjalta, mitä te uskotte sydämessänne, silloin ihmiset tuntevat Jumalan ja sen, mitä teille tapahtuu, siitä tavasta, miten te toimitte. Sillä tavoin te näette Jumalan silmillänne. Mutta hänelle vaikkakin hän oli tehnyt sitä, mikä oli hyvää, ja kaikki, mitä hän oli tehnyt toisille, hän tarvitsi jonkun välittämään puolestaan. Kun tuo lapsi, Iisak, oli syntynyt, vahvisti se hänen näkynsä ja sen inspiraation, joka oli johtanut hänet tähän, kun ihmiset saattoivat nähdä, että se, mitä hän oli nähnyt näyssä, oli itse asiassa Totuus.

101   Joskus nämä suuret uskon sykinnät tulevat kriisitilanteissa. Tavallisesti jokin kriisi ajaa meidät siihen. Kriisi ajoi Jobin siihen. Hänen elämänsä oli lopussa. Hänen lapsensa ja kamelinsa olivat kuolleita. Ja hänen kaikki tavaransa oli hävitetty. Hänen oma elämänsä, hän oli murtunut päälaelta jalkapohjiin. Hän oli joutunut kriisitilanteeseen, ja siinä inspiraatio iski häneen.

102   Oi, miehet ja naiset tänä iltana, jos te voisitte katsoa ympärillenne ja nähdä, kuinka lähellä me olemme Herran tulemusta. Te, jotka olette siirtäneet Pyhän Hengen kasteen vastaanottamista. Te olette ehkä luottaneet johonkin tunne-elämykseen tai johonkin, jota te olette tehneet, ja jota Saatana voi jäljitellä, eikä teillä ole todellista Henkeä itsessänne mennäksenne täydellisesti Jumalan lupauksiin. Kuinka voi mies, joka väittää omaavansa Pyhän Hengen, voi kieltää yhden Sanan tästä Raamatusta sanomalla, että “Se ei ole oikein.”? Te ette voi tehdä sitä!

103   Ei väliä sillä, kuinka uskonnollinen te olette, kuinka moneen seurakuntaa te kuulutte, tai kuinka monessa kirjassa teidän nimenne on, jos tuo aito Pyhä Henki on teissä, mikä on Sana julkituotuna, niin te tulette näkemään tämän hetken Sanoman, koska Pyhä Henki tekee sen. Mutta siellä täytyy olla jotakin sytyttääkseen sen. Inspiraation on osuttava teihin. Ja jos te kaadatte vettä maahan, eikä siellä ole siementä, johon se osuisi, niin kuinka se voisi koskaan tuottaa yhtään mitään? Siellä ei ole mitään, mikä kasvaisi. Se merkitsee, että vain Jumalan Valittu tulee näkemään Sen.

104   Jumalan Valitut näkivät Sen Nooan aikana, Mooseksen aikana, Jeesuksen aikana, apostolien aikana, Lutherin aikana, Wesleyn aikana, ja helluntailaisten aikana, koska tuo Siemen oli maassa silloin, kun tämä inspiraatio vuodatettiin. Nyt kun inspiraatiota vuodatetaan kokoamaan Morsian yhteen, niin vain nuo Valitut tulevat näkemään Sen. Jeesus sanoi: “Minä kiitän Sinua, Isä, että Sinä olet kätkenyt nämä asiat viisaiden ja harkitsevien silmiltä ja olet paljastanut Sen pienille lapsille, sellaisille, jotka oppivat.” No niin, inspiraation täytyy osua siihen.

105   Nyt kun tuo inspiraatio osui häneen, niin se sai sen aikaan. Silloin hänellä oli Se! Me näemme, että tulee nämä kriisiajat, jolloin paine on yllämme. Katsokaa ympärillenne tänään, katsokaa sitä tilaa, jossa me elämme. Emmekö me eläkin nykyaikaisessa Sodomassa ja Gomorrassa? Eikö maailma olekin tullut takaisin siihen? Se oli pakanamaailma, joka silloin hävitettiin tulella. Eikö Jeesus sanonutkin, Luukas 17:28-30: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa, kun Ihmisen Poika paljastetaan.”? Mitä tarkoittaa “paljastetaan”? Se on salaisuuden tunnetuksi tekeminen, ilmestys. Se on paljastaminen, salaisuuden tunnetuksi tekeminen.

106   Nämä asiat, jotka ovat olleet kätkettyjä kautta seurakuntajaksojen, tulevat nyt paljastetuksi, ne tehdään tunnetuksi. No niin, me voimme sanoa sen, ja jos Jumala ei vahvista sitä, silloin se on väärin. Näettehän, Jumala ei tarvitse ketään selittämään Hänen Sanaansa. Hän on oma selittäjänsä. Hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi”, ja niin tapahtui. Hän sanoi: “Tulkoon valo”, ja siellä oli valo. Ja me emme elä Lutherin ajanjaksossa, Wesleyn ajanjaksossa tai helluntailaisten ajanjaksossa. Helluntailaisajanjakso oli ainoastaan lahjojen ennalleen palauttaminen seurakunnalle. Mutta nyt me elämme ehtooajassa, me elämme Morsiamen uloskutsumisen ajassa.

107   Ja aivan niin kuin katolilaisten oli vaikeata nähdä Lutherin aikaa ja luterilaisten nähdä Wesleyn aikaa ja wesleyläisten nähdä helluntailaisten ajanjaksoa, samoin on helluntailaisten vaikeata nähdä tätä ajanjaksoa. Niin on aina ollut, koska Se on vuodatettu Valitun Siemenen ylle, ja ainoastaan Sen ylle. Näin Raamattu opettaa. He eivät voi nähdä Sitä. Jeesus jopa rukoili heidän puolestaan sanoen, että he olivat sokeita eivätkä tienneet sitä. Ilmestyskirja kertoo meille, että tässä Laodikean Seurakuntajaksossa, kun Hänet oli pantu seurakunnan ulkopuolelle, että he ovat “alastomia, köyhiä, viheliäisiä, sokeita, eivätkä tiedä sitä.” Se on tapahtunut jälleen uudelleen, eivätkä he voi nähdä Sitä, eivätkä he voi ymmärtää Sitä. He ovat niin perinnäissääntöjen sitomia.

108   Mutta muistakaa Jumalan luvattu Sana Jeesuksen Kristuksen suun kautta, saman Jumalan, joka puhui luomakunnan olemassaoloonsa. Hän oli tuo Yksi, joka ennen maailman perustamista puhui sanat: “Ja olkoon siellä”, ja siellä oli. Sillä Hänestä sanotaan: “Hän oli maailmassa, ja Hän oli tehnyt maailman, ja maailma ei tuntenut Häntä. Mutta jokaiselle, joka tunsi Hänet, Hän antoi voiman tulla Jumalan pojiksi.” Tuo sama Luoja, Luoja itse, kun Hän nosti Lasaruksen kuolleista, sanoi: “Älkää tätä oudoksuko, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudassa ovat, tulevat kuulemaan Ihmisen Pojan äänen ja tulevat esiin.” Tuo sama Jumala, joka sanoi: “Olkoon siellä Valo”, sanoi myöskin, että “Ihmisen Pojan Ääni tulee herättämään nuo, jotka ovat haudassa.” Sen on tapahduttava omalla ajallaan. Hän puhui: “Olkoon siellä uros ja naaras”, ja niin edespäin, ja kaikki tämä, vuosia ja satoja vuosia ennen kuin se tapahtui.

109   Inspiraatio iski profeetta Jesajaan, ja hän sanoi: “Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen Nimensä on: Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala, iankaikkinen Isä.” Vuosia kului, kuukausia, vuosia, päiviä, viikkoja, vuosia vieri ja kului satoja vuosia. Kahdeksansataa vuotta myöhemmin Immanuel syntyi neitsyen kautta! Miksi? Koska se oli puhuttu Jumalan voiteleman profeetan suulla, siemen oli kylvetty. Näettekö? “Ja tuona suurena hetkenä”, hän sanoi, “tulette te etsimään… kysymään Minulta näkyä tai merkkiä.”

110   Hän sanoi: “Minä tulen antamaan heille merkin, iankaikkisen merkin: ‘Neitsyt tulee raskaaksi’, iankaikkinen merkki.”

111   No niin, me näemme, että noina hetkinä, jolloin olemme todellisen stressin alla, silloin tavallisesti Jumalan Henki tulee sisälle. Hän salli noiden Hebrealaiskirjeen lasten kävellä suoraan tuliseen pätsiin ennen kuin Hän liikautti kättään. Mutta sitten kun Hän liikkuu, Hän liikkuu.

112   Me panemme merkille tässä Luukkaan 17 luvussa ja 30. jakeessa, että Hän sanoi: “Viimeisissä päivissä Ihmisen Poika tulee paljastamaan itsensä aivan niin kuin Hän teki ennen Sodoman ja Gomorran polttamista, ja että tilanne tulisi olemaan samanlainen.” Hän kertoi myöskin Nooan ajasta, kuinka ihmiset “söivät, joivat, ja niin edelleen, naivat ja naittivat.” Sitten Hän kääntyi ympäri ja sanoi: “No niin, niin kuin oli Lootin päivinä, niin on oleva sinä aikana, jolloin Ihmisen Poika paljastetaan.” Tarkatkaa nyt, Ihmisen Poika oli paljastettu Aabrahamin ryhmälle miehenä, profeettana ihmisen muodossa, tavallisena miehenä, pölyä vaatteissaan, ja Aabraham kutsui Häntä nimellä “Elohim”.

113   Nyt Jeesus lupaa tässä, että viimeisissä päivissä Ihmisen Poika tulee jälleen olemaan paljastettu tuolle samankaltaiselle joukolle, Aabrahamin kuninkaalliselle Siemenelle, juuri ennen kuin tuli lankeaa. Muistakaa, Seurakunta, Aabraham ja hänen joukkonsa, ei saanut enää sen jälkeen mitään muuta todistusta, vaan luvattu poika, jota he olivat odottaneet tuli välittömästi sen jälkeen. Ja Seurakunta odottaa Luvattua Poikaa. Hän on tuleva välittömästi tämän palvelutehtävän päivien jälkeen. Hän tulee olemaan paljastettu taivaista. Me näemme sen nyt liian selvästi, sen täytyy olla. Ainoa asia, mikä siellä täytyy olla, on että jokin sykkii, tulee ihmiseen, Jumalan vahvistaessa ja kertoessa hänelle ja näyttäessä hänelle, että se on asia, jonka tulee tapahtua.

114   Kuten Mooses teki, hän ei tahtonut mennä vapauttamaan noita Israelin lapsia, mutta Jumala puhui hänelle palavassa pensaassa. Hän ei tahtonut mennä, mutta hänen täytyi mennä. Mooses oli kuullut, että Hän oli tuo suuri Jehova. Mutta kun hän saattoi nähdä Hänet, Hän oli Tulipatsaan muodossa. “Minä olen kuullut Sinusta, mutta nyt minä näen Sinut.” Missä Hänet nähtiin? Hänen vahvistetussa Sanassansa.

115   Jumala oli kertonut Aabrahamille, että “hänen jälkeläisensä tulisivat vaeltamaan vieraalla maalla neljäsataa vuotta, mutta Hän toisi heidät ulos väkevällä kädellä.”

116   Ja pankaa merkille, että tämä palava pensas vahvisti sen, mitä profeetta Aabraham oli sanonut tulevan tapahtumaan. Mooses sanoi: “Olen kuullut siitä, mutta nyt minä näen sen!”

117   Me olemme kuulleet, että viimeisissä päivissä Ihmisen Poika tulisi tulemaan ihmistensä keskuuteen ja olisi paljastava itsensä samalla tavalla kuin Hän teki juuri ennen Sodoman hävitystä. Mitä Ihmisen Poika teki? Hän tiesi salaisuudet, jotka olivat Saaran sydämessä. Myöskin Hän antoi lupauksen Aabrahamille. Aabraham oli kuullut Jumalan Äänen. Hän saattoi nähdä Hänet monella erilaisella tavalla. Minä en tiedä, kuinka Hän puhui hänelle, unien tai profetioiden kautta, mutta tällä kerralla hän näki Hänet. “Olen kuullut Sinusta, mutta nyt minä näen Sinut.”

118   Ja seurakunta on kuullut Jumalasta, he ovat lukeneet Hänestä ja siitä mitä Hän teki ja Hänen antamistaan lupauksista, mutta nyt me näemme Hänet omin silmin aivan kuten Jobkin: “Olen kuullut Sinusta, mutta nyt minä näen Sinut.” Mikä ero siinä onkaan.

119   Mooses huusi ahdistuksessaan. Me näemme 2. Mooseksen kirjassa 14:13-16, kuinka Mooses tuossa suuressa ahdistuksessa Israelin lasten kanssa inspiraation osuessa häneen sanoi, mitä hänen oletettiin sanovan tietämättä sanovansa sitä. “Pysykää aloillanne ja nähkää Jumalan pelastus.” Jumala ei ollut vielä edes puhunut hänelle. Näettehän, inspiraatio osui häneen.

120   He sanoivat: “Miksi sinä toit meidät tänne? Meidän olisi pitänyt kuolla Egyptissä. Eikö siellä olisi ollut hautoja meille? Sinä toit meidät tänne ja annat meidän kuolla. Me olisimme voineet elää rauhassa orjina kuolemaamme asti, mutta sinä olet tuonut meidät tänne ulos.”

121   Mooses, tuo profeetta, tietäen että hänellä oli pääsy Jumalan tykö, oli innoitettu ja sanoi: “Pysykää aloillanne ja te tulette näkemään Jumalan pelastuksen, sillä egyptiläisiä, joita te näette tänään, te ette tule enää koskaan näkemään uudelleen.” Mistä hän tiesi, että se tulisi tapahtumaan? Miten hän tiesi sen? Hän ei tiennyt mitä hän puhui.

122   Mutta “välittäjän” työssään hän puhui sen, ja Jumala kertoi hänelle kuinka tehdä se. Hän sanoi: “Mooses, älä huuda Minulle. Ota sauvasi, joka on kädessäsi, ja ojenna se meren ylitse ja käske Israelin lapsia kävelemään eteenpäin!” Aamen!

123   Se on inspiraatio! Sillä tavalla se iskee teihin, jos olette sairas. Sillä tavalla se iskee teihin, jos olette ahdistettu. Jotakin on paljastettu teille, ja kun te näette, että se on paljastettu, sanokaa: “Minä olen parantunut!”

124   Sitten Jumala sanoo teille mitä tehdä: “Nouse ja ala kävellä.” Aamen! Sitten se kaikki on ohitse, kun voitte tehdä sen sillä tavalla. Sillä tavalla Jumala tekee sen, ja sitten te näette Jumalan julkituotuna itsenne kautta.

125   Jumala käski häntä tekemään sen. Ja sitten kaikki, jotka olivat läsnä, koko Israel, joka oli läsnä, näki tuon inspiraation, joka iski Moosekseen. He näkivät Jumalan omilla silmillään, kun Hän puhalsi vedet puolelta toiselle. Ja tuo Tulipatsas johti heidät suoraan meren ylitse. He olivat kuulleet Jumalasta ja sitten he näkivät Jumalan.

126   Joosualla oli kriisin hetki, kun armeijoiden taistellessa aurinko oli laskemassa. Joosua oli profeetta ja hän tiesi, että jos noilla armeijoilla olisi mahdollisuus liittyä jälleen yhteen ja tulla häntä vastaan, niin hän menettäisi lisää miehiä, joten tuona kriittisenä hetkenä, kun jotakin täytyi tehdä… Oli vain yksi asia: jos hän voisi pitää heidät liikkeellä, hän tavoittaisi heistä joka ainoan. Mutta ei ollut tarpeeksi päivänvaloa sen tekemiseen, joten Joosua nousi seisomaan, kohotti kätensä ylös ja sanoi: “Aurinko, pysy paikallasi! Ja kuu, pysy siellä Aijalonin yllä, kunnes saan tämän taistelun päätökseen.” Ja aurinko pysyi aloillaan. He kuulivat Joosuan puhuvan, ja sitten he omilla silmillään näkivät Jumalan toiminnassa. Totta!

127   Tietenkin oli paradoksaalista nähdä jotakin, joka näytti mahdottomalta, mutta joka kuitenkin oli totta. “Aurinko pysyi aloillaan”, sanoo Raamattu. Minä en tiedä, mitä te ihmiset, joiden mielestä maailma on pyöreä, ajattelette, mutta joka tapauksessa “aurinko pysyi aloillaan”. Luultavasti Joosua ei koskaan yrittänyt ymmärtää, kuinka hän tulisi tekemään sen, kuinka Jumala tulisi tekemään sen. Ja ainoa asia, mitä hän sanoi, oli: “Aurinko pysy paikallasi!” Hän sanoi sen ehkä tietämättä mitä sanoi, koska se oli Jumala, joka antoi sen hänelle, ja hän teki sen mukaisesti.

128   Sama asia on Markus 11:23: “Jos te sanotte tälle vuorelle: ‘Siirry’, ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte, että se, mitä olette sanoneet, tulee tapahtumaan, niin te voitte saada sen, mitä olette sanoneet.” Mutta te ette voi seistä siellä epäröiden mielessänne ja sanoa sitä, vaan teillä täytyy olla inspiraatio sen sanomiseksi. Aamen!

129   Suokaa anteeksi tämä ilmaus, mutta tuona päivänä istuessani siellä metsässä, (ja Jumala on tuomarini, ja minä voisin pudota kuolleena tänne saarnastuoliin), tuo raamatunpaikka oli koko elämäni ajan hämmentänyt minua. Ja istuessani siellä metsässä tuona aamuna minä ajattelin sitä, ja tuo Ääni puhui minulle sanoen: “Tuo Kirjoitus, kuten kaikki Kirjoitukset, on totta.”

130   Ja minä ajattelin: “Kuinka se voisi olla?”

131   Ja Hän sanoi: “Puhu, ja tulee tapahtumaan sillä tavalla. Älä epäile Sitä.”

132   Ja minä puhuin Jonkun kanssa, istuessani siellä kaukana metsässä. Olin ollut siellä kolme päivää, eikä siellä ollut oravia. Istuin siellä amerikanplataani-tiheikössä, ja oravat eivät tule… Kuka tahansa, joka on metsästänyt oravia, tietää, etteivät ne ole amerikaplataani-puissa. Istuin siellä, tuulen puhaltaessa voimakkaasti ja kellon ollessa noin kymmenen aamulla, ja ajattelin jälleen.

133   Ja Se sanoi: “Sinä olet metsästämässä ja tarvitset oravia, aivan samoin kuin Aabraham tarvitsi oinasta.”

134   Minä ajattelin: “Se on aina kertonut minulle Totuuden, mutta tämä kuulostaa hassulta.” Nousin seisomaan siitä, missä olin istunut, ja katselin ympärilleni. “Missä on tuo Henkilö, joka puhui minulle?” Siellä ei ollut mitään. Vain tuuli puhalsi todella voimakkaasti. Ja minä ajattelin: “Saatoinko nukahtaa ja uneksia sen?” Ei, minä en ollut unessa. Olin istunut siellä nojaten puuhun ja tarkkaillen. Minun tuli tavata veli Wood ja veli Sothmann siellä noin kello kymmeneltä. Maanviljelijät olivat kaikki siellä työssään korjaten maissia.

135   Ja kuulin Sen jälleen sanovan: “Sinä olet metsästämässä ja sinä tarvitset riistaa. Kuinka monta tarvitset?”

136   Ja minä ajattelin: “No niin, minä en halua mennä liian pitkälle tämän kanssa. Minä tulen pyytämään vain kolmea, kolme oravaa. Minä haluan kolme nuorta punaoravaa. Ne minä haluan.”

137   Hän sanoi: “Sitten puhu se.”

138   Ja minä sanoin: “Minä tulen saamaan kolme nuorta punaoravaa.”

139   Hän sanoi: “Mitä kautta ne ovat tuleva?”

140   ‘Hyvä on”, minä ajattelin, “olen mennyt näin pitkälle, täällä on Joku, joka puhuu minulle.” Aivan samoin kuin te kuulette minun puhuvan. Ja Jumala Taivaassa, tämä Raamattu sydämeni päällä, tietää, että se on totta. Ja minä valitsin kaikkein naurettavimman paikan, vanhan kuivuneen oksan siellä noin viidenkymmenen metrin päässä, mille matkalle kiväärini oli kohdistettu.

141   Minä sanoin: “Ensimmäinen tulee olemaan juuri siellä”, ja siellä se oli.

142   Hieraisin silmiäni ja katsoin uudestaan, käänsin päätäni ja ajattelin: “Minä en halua ampua näkyä.” Niinpä käännyin jälleen katsomaan ja siellä istui orava. Vedin panoksen piippuun, tähtäsin, ja saatoin nähdä sen mustan silmän. Se oli nuori punainen orava. Minä ajattelin: “Ehkä minä nukun ja tulen heräämään muutaman minuutin kuluttua. Näyttää, että uneksin tämän.” No niin, minä tähtäsin ja ammuin tuon oravan, ja se putosi pois oksalta. Minä ajattelin: “Enpä tiedä. Tulisiko minun mennä etsimään sitä?” Kävelin sinne, ja siellä se makasi. Nostin sen ylös, ja siitä juoksi verta. Näky ei vuoda verta, tiedättehän. Niinpä minä nostin sen ylös, ja se oli orava. Minun koko ruumiini meni todella tunnottomaksi.

143   Katselin ympärilleni ja sanoin: “Jumala, se olit Sinä!” Minä sanoin: “Kiitos Sinulle tästä. Nyt minä lähden ja…”

144   Hän sanoi: “Mutta sinä sanoit! Epäiletkö mitä sanoit? Sinä sanoit, että sinä tulet saamaan ‘kolme’. No niin, mistä suunnasta seuraava on tuleva?”

145   Minä ajattelin: “Minä uneksin, mutta minä tulen jatkamaan.”

146   Niinpä minä valitsin vanhan pylvään, joka oli kokonaan tämän myrkkymuratin peitossa. Te ette milloinkaan saa oravaa menemään sellaiseen. Niinpä minä sanoin: “Seuraava tulee tulemaan suoraan tuosta myrkkymuratista” ja siellä istui tuo nuori punainen orava katsellen suoraan minua. Minä laskin aseeni maahan ja hieroin silmiäni. Käännyin ympäri, ja sillä se istui pää sivuttain käännettynä. Minä ammuin tuon oravan, ja sitten aloin mennä kotiin.

147   Mutta sanottiin: “Sinä sanoit ‘kolme’! Epäiletkö mitä sanoit?”

148   Minä sanoin: “En, Herra, en epäile mitä sanoin, koska Sinä vahvistat sen.”

Tämä on eräs raamatunpaikka, joka hämmensi minua: “Ei jos minä sanon, vaan jos te sanotte.” Ei jos Jeesus sanoo sen, vaan jos te sanotte sen itse.

149   Ja minä ajattelin: “Jotenkin minä olen murtautunut tuohon kanavaan sisälle ja minä tiedän, että Hän on täällä, koska minä olen melkein poissa tolaltani.” Minä ajattelin: “Minä tulen tekemään tämän aivan mahdottomaksi.”

Minä sanoin: “Punainen orava on tuleva alas tuolta mäeltä ja tuleva suoraan tänne päin ja aivan minun vierestäni ja sitten menevä ja istuutuva tuolle oksalle ja katsova alas tuota maanviljelijää.” Tässä se tuli mäkeä alas, meni suoraan ohitseni, istuutui ja katseli tuota maanviljelijää. Ja minä ammuin sen.

150   Saatana sanoi minulle: “Tiedätkö mitä? Metsä on aivan täynnä niitä nyt.” Ja minä istuin siellä kello yhteentoista asti, eikä mitään tapahtunut. Se osoittaa, että kun Jumala… Hän on Taivaiden ja maan Luoja!

151   Jeffersonvillessä kuuntelee tätä juuri nyt eräs perhe, jonka nimi on Wright. Veli Wood ja minä menimme sinne tapaamaan heitä. He tekevät ehtoollisviinin seurakuntaa varten. Pieni Edith istui siellä tuossa huoneessa. Pieni rampa tyttö, joka oli ollut sairas koko elämänsä ajan, ja niinpä me aina odotimme Jumalan parantavan hänet. Hänen sisarensa oli leski, jonka mies oli kuollut, ja hänen nimensä oli Hattie, hyvin nöyrä pikku nainen. Ja sillä aikaa kun minä ja veli Banks menimme noutamaan hänelle kaniinia, he olivat valmistaneet suuren kirsikkapiirakan, ja he panivat minut istumaan alas ja syömään.

152   Me olimme kaikki istumassa pöydän ympärillä ja puhumassa tästä, koska se oli juuri tapahtunut muutamia päiviä aikaisemmin. Ja istuessamme siellä pöydän ympärillä puhumassa tästä, minä yhtäkkiä sanoin: “Mitä on voinut tapahtua?” Minä sanoin: “Veli Wright, sinä olet vanha mies ja olet metsästänyt oravia koko ikäsi. Veli Shelby, sinä olet erikoistunut oravien metsästykseen. Ja niin olet sinäkin, veli Wood. Minä olen metsästänyt niitä lapsesta alkaen. Oletteko koskaan nähneet oravaa amerikanplataanissa ja myrtti-tiheikössä?”

153   “Ei koskaan.”

154   Minä sanoin: “Niitä ei yksinkertaisesti ollut siellä. Ainoa asia minkä tiedän on se, että Se on tuo sama Jumala. Kun Aabraham tarvitsi oinasta, Hän oli Jehova-jireh, Hän voi ‘valmistaa sen itseänsä varten’.” Minä sanoin: “Ja minä uskon, että se oli sama asia.”

155   Ja pikku Hattie siellä sanoi: “Veli Branham, se ei ole mitään muuta kuin Totuus!”

156   Hän sanoi oikean asian. Kun hän oli sanonut sen, Pyhä Henki laskeutui jälleen tuolle kanavalle, ja jokainen heistä tunsi Sen. Minä nousin seisomaan ja sanoin: “Sisar Hattie, NÄIN SANOO HERRA, sinä sanoit oikean sanan samoin kuin tuo syyrofoinikialainen nainen. Pyhä Henki puhui minulle juuri ja käski antamaan sinulle mitä sydämesi halajaa.” Minä sanoin: “Nyt, jos minä olen Jumalan palvelija, jos niin on, se tulee tapahtumaan. Jos en ole Jumalan palvelija, niin silloin olen valehtelija, ja se ei tapahdu, vaan minä olen pettäjä.” Minä sanoin: “Koettele nyt ja näe, onko Se Jumalan Henki vai ei.”

157   Hän sanoi: “Veli Branham”, (jokainen itki), hän sanoi: “mitä minun tulee pyytää?”

158   Minä sanoin: “Tässä istuu rampa sisaresi.”

159   Minulla oli taskussani annettavaksi hänelle kaksikymmentä dollaria, jotka hän oli pannut uhriin. Tuo nainen ei ansaitse kuin noin kaksisataa dollaria vuodessa tuolla pienellä farmillaan, hän ja hänen kaksi poikaansa. Hänen pojistaan oli tullut tavallisia “rickyjä” kouluaikanaan, tiedättehän, ja he vain pilailivat äitiänsä. He olivat noin viisitoista- tai kuusitoistavuotiaita. Ja he seisoivat siellä naureskelemassa sitä, mistä minä puhuin.

160   Ja minä sanoin: “Sinun isäsi ja äitisi tässä ovat vanhoja. Sinulla ei ole yhtään rahaa. Pyydä rahaa ja näe, josko se tulee syliisi. Pyydä sisaresi puolesta ja näe, nouseeko hän kävelemään.” Tiesin silloin kuten Job. On jotakin, jonka te tiedätte, kun te osutte siihen. Sanoin: “Minä tiedän sen! Tässä minä seison noin kymmenen ihmisen edessä, ja jos tämä ei tapahdu, niin silloin minä olen väärä profeetta.”

161   Hän sanoi: “Mitä minun tulee pyytää?

162   Minä sanoin: “On sinun asiasi tehdä päätöksesi. Minä en voi päättää sinun puolestasi.”

163   Tuo pieni nainen katsoi ympärilleen ja yhtäkkiä hän sanoi: “Veli Branham, sydämeni suurin halu on kahden poikani pelastuminen.”

164   Minä sanoin: “Minä annan sinulle sinun poikasi Jeesuksen Kristuksen Nimessä.” Ja nuo tirskuvat ja naureskelevat, pilaa tekevät pojat lankesivat äitinsä syliin ja luovuttivat elämänsä Jumalalle ja tulivat Pyhällä Hengellä täytetyiksi juuri silloin. Juuri sillä hetkellä!

165   Miksi? Se on Totuus! Jumalalla on valta tappaa minut kaikkien näiden ympäri maata olevien ihmisten edessä. Monet teistä täällä ja Jeffersonvillessä, voin kuulla Tabemaakkelista kuuluvan juuri nyt: “Aamen!”, koska he istuvat siellä nyt kuuntelemassa sitä. Näettehän, koska se on Totuus! Mitä se on? Näin on silloin kun Jumala tekee sen ylimmästä armostaan, se tapahtuu! Sen ulkopuolella, se ei tapahdu.

166   Tuossa kriittisessä hetkessä… Ajatelkaa miehiä ja ihmisiä, jotka tunnen. Jumala ohittaa kaikki kuuluisuudet ja kaiken antaakseen köyhälle, pienelle nöyrälle naiselle, joka tuskin osaa kirjoittaa omaa nimeään. Ja Hän tiesi, mitä hän tulisi pyytämään. Ja se oli suurin asia, koska hänen sisarensa on nyt kuollut, ja hänen äitinsä ja isänsä on kuoltava, ja raha olisi kadonnut, mutta hänen poikiensa sielut ovat iankaikkisia! Ja heidän aikansa oli saada Se. Ja niin pian kuin olin sanonut: “Minä annan sinulle poikasi Jeesuksen Kristuksen Nimessä”, he lankesivat äitinsä syliin. Kuinka moni täällä tietää, että se on Totuus, tiedättekö te sen? Näettehän, siinä se on. Kyllä. Miksi? Inspiraatio!

167   No niin: “Olen kuullut Sinusta, että Sinä voit luoda oravia. Olen kuullut Sinusta, että Sinä voit luoda oinaan, mutta nyt minä näen Sinut omilla silmilläni!” Se on julkituleminen, näky tehtynä näkyväksi. Mitä tahansa Jumala on luvannut, sen Hän tulee tekemään.

168   Huomatkaa, kun teillä on tarve, ehkä kuten Joosualla. Hänellä oli tarve, hän ei koskaan ajatellut olosuhteita, hän puhui sen, ja se oli Jumala! Uskotteko te, että aurinko pysyi paikallaan? Niin uskon minäkin. Kuinka se tapahtui? Minä en yritä laskeskella sitä, mutta niin tapahtui. Joosua teki sen ja kohotti kätensä. Tuolla kriittisellä hetkellä hänellä oli pääsy Jumalan tykö, ja se tapahtui. Se oli ajankohtaista. Elävän Jumalan Henki oli nähnyt sen tarpeelliseksi ja se laittoi Joosuan sanomaan sen. Tuo sama Jumala oli nähnyt myös Aabrahamin tarpeen. Tuo sama Jumala näki tarpeelliseksi vahvistaa minulle tämä Kirjoitusten kohta. Että myös tuo Kirjoitusten kohta on oikein ja totta! Tuo sama Jumala oli nähnyt noiden kahden ennalta määrätyn pojan tarpeet ja tuona hetkenä Hän todisti sen ja vahvisti Sanansa.

169   Markus 14, me näemme kuinka eräs nainen uskoi Häneen. Hänellä oli tarve ja hän oli nähnyt, että Hänen jalkansa tulisi pestä. Hänen vain täytyi saada innoitus alkaakseen toimia. Kuunnelkaa nyt tarkasti ennen kuin lopetamme. Hänen täytyi vain saada inspiraatio alkaakseen toimia, koska hän oli jo kuullut Hänestä. Hän oli kuullut, että “Hän oli antanut anteeksi eräälle naiselle hänen syntinsä, joka oli portto, ja sanonut: ‘Kuka teistä on synnitön? Hän heittäköön ensimmäisen kiven.’” Hän oli kuullut Hänestä, mutta nyt hän oli nähnyt Hänet. Hän oli innoitettu palvelemaan Häntä. Ja sellainen teidänkin ainoastaan täytyy olla.

170   Sallikaa Pyhän Hengen kertoa teille, että “te olette syntinen”. Sallikaa Pyhän Hengen kertoa teille, että “te olette väärässä”. Sallikaa Pyhän Hengen todistaa teille Kirjoituksilla, että “te olette Kirjoitusten mukaisesti väärässä”, koska Se tulee liikkumaan jokaisen Jumalan Kirjoituksen kohdalla vain yhden suoran kanavan kautta, eikä sitä mitenkään voida ohittaa. Jos teette niin, ei Skoskaan tule tekemään teille mitään hyä. Koska Pyhä Henki voi innoittaa Sen teille, mutta jos sielu ei ole oikeassa suhteessa Jumalan kanssa, kuten olemme puhuneet tällä viikolla, niin siitä ei ole mitään hyötyä. Muistakaa, väärät voidellut tulevat esiin viimeisissä päivissä, eivät väärät Jeesukset, vaan väärät kristukset (voidellut) ja tulevat pettämään jopa Valitunkin, jos se olisi mahdollista.

171   Huomatkaa, tuo nainen halusi tehdä palveluksen Hänelle. Hän oli kuullut Hänestä, mutta nyt hän oli nähnyt Hänet omilla silmillään. Hän halusi tehdä palveluksen, mutta hän tiennyt miten olisi tehnyt sen. Niinpä hän siitä huolimatta ryntäsi eteenpäin tehdäkseen tuon palveluksen, ja Jumala varusti hänet vedellä ja pyyhkeellä, jotta hän saattoi pestä Hänen jalkansa. Hän oli kuullut Elävästä Jumalasta koko elämänsä ajan, mutta nyt hän oli nähnyt Hänet omin silmin. Hän tiesi, että se oli Hän, ja innoitus iski häneen, ja hän sanoi: “Tämä on tuo Sanansaattaja!” Hän tarvitsi palveluksen, (eikä tuolla naisella ollut mitään millä palvella Häntä); Hänen jalkansa olivat likaiset. Mutta hän ryntäsi eteenpäin siitä huolimatta tehdäkseen Hänelle palveluksen, koska hän oli innoitettu tekemään se.

172   Oi sinä seurakunnan luopiojäsen, kirkkokunnallinen mies tai nainen, etkö voi nähdä tarvetta, joka Jeesuksella on tänä iltana? Jospa vain innostus voisi iskeä teihin, että nyt on hetki sen tekemiseen. Mutta tuo nainen oli nähnyt Hänet omin silmin. Muut siellä olevat tekivät jopa pilaa Hänestä. He eivät uskoneet Hänen Sanomaansa. Suoraan sanoen tuo isäntä, pastori-isäntä, vanha Simon, oli kutsunut Hänet sinne tehdäkseen pilaa Hänestä. He eivät uskoneet, että Hän oli profeetta.

173   Niinpä kuin perkele olisi sen vaikuttanut hänessä, hän sanoi itsekseen: “Jos tämä mies olisi profeetta, Hän tietäisi minkälainen nainen hänen jaloissaan on. Jos hän olisi profeetta!” Katsokaahan, hänelle ei oltu edes paljastettu, kuka Hän oli. Mikään innoitus ei voinut iskeä häneen, koska siellä ei ollut mitään mihin iskeä. Mutta se oli iskenyt tuohon naiseen!

174   Tuon naisen silmät olivat nähneet Simonin arvostelun ohitse. Hän uskoi, että Hän oli profeettojen Sana! Hän tiesi, että kaikki profeettojen Sanat olivat vahvistettu Hänessä. Hän oli kuullut, että Hän oli maan päällä, mutta nyt hän oli nähnyt Hänet. Tarkatkaa, mitä hän teki. Hän oli nähnyt Sanan tehtynä lihaksi, Messiaan, Immanuelin. Kun hän päästi ilmoille uskonsa sykinnän (ilmestyksen siitä, että Hän oli Jumalan Karitsa hänen kaltaisiaan syntisiä varten, jotka elivät hänen elinaikanaan), hän meni palvellakseen Hänen tarpeitaan edes tietämättä, kuinka hän tulisi tekemään sen.

175   Sillä tavalla aito parantuminen tapahtuu, kun teille paljastetaan, että “Hän oli haavoitettu teidän rikkomustenne vuoksi, runneltu teidän vääryyksienne vuoksi, ja Hänen haavojensa kautta teidät parannettiin.” Kun te olette innoitettu näkemään Hänen Läsnäolonsa Markus 11… tai Luukas 17:30 mukaisesti, että Hän tulee paljastamaan itsensä viimeisissä päivissä (kansansa keskuudessa, inhimillisessä lihassa), kuten Hän teki ennen Sodoman hävitystä. Kun te näette sen, niin jokin iskee teihin!

176   “Lääkäri saattaa sanoa: “Tuo syöpä on yhä siellä.”

177   Potilas ehkä sanoo: “Minä en tiedä, kuinka minä tulen kävelemään, mutta minä tulen kävelemään joka tapauksessa.” Me emme tiedä, kuinka se tulee tapahtumaan.

178   Tuo nainen meni eteenpäin palvellakseen Häntä, koska innoitus osui häneen, että tuo oli se hetki; että tuo oli se Sanansaattaja, tuo oli se Messias, joka tulisi parantamaan, ja hän uskoi Sen. Ja Hänellä oli tarve tehdä tuo palvelus Hänelle, ja hän meni eteenpäin ilman mitään, mikä osoittaisi, että hän kykenisi tekemään sen. Hän vain meni innoituksen perusteella. Tarkatkaa! Jumala avasi hänen kyyneltensä lähteet. Nuo samat silmät, jotka olivat nähneet Hänet, vuotivat ilosta. Sitten tuo toinen, Jumalan antama pitkä tukka, kyynelten valuessa alas. Jumala varusti hänet pyyhkeellä (hiuksilla) ja kyynelillä. Hän palveli Hänen tarpeitaan, Elävän Jumalan tarpeita. Hän oli kuullut Siitä, mutta nyt hän oli nähnyt Hänet, ja saattoi tehdä Hänelle palveluksen.

179   Oi syntinen! Miksi et tekisi samoin, kun näet tarpeet nyt? Että Hän tarvitsee sinua, sinun palvelustasi! Nyt te näette tuon Yhden, josta te kerran kuulitte Raamatussa. Me näimme Hänen eilen illalla tulevan tänne, ja sen mitä Hän teki. Me näemme Hänet kokouksessa toisensa jälkeen ja joskus me istumme vain kylminä ja välinpitämättöminä ja sanomme: “Kyllä, minä tiedän, että Kirjoitukset sanovat niin. Oi, minä olen nähnyt sen tapahtuvan.” Meillä ei ole innostusta. Näyttää siltä kuin se ei osuisi meihin oikealla tavalla. Näyttää siltä kuin jotakin puuttuisi, on kuin kaataisi vettä ankan…

180   Ottakaa tulitikkuja ja sytyttäkää se. Jos sen päässä ei ole rikkiä, se ei voi syttyä. Te voitte raapia ja raapia ja raapia, mutta jos joku kemiallinen aine on tuhonnut tuon rikin, se ei tule syttymään. Mutta jos tuo kemiallinen aine, rikki, on siellä raapaistessanne, se tulee syttymään.

181   Ja kun todellinen, aito tämän viimeisen päivän Sanoman Kirjoitusten mukainen vahvistaminen, ja te näette Jeesuksen Kristuksen Läsnäolon, ja olette kuulleet, mitä Hän teki elämänsä aikana, ja kuulette Kirjoitusten sanovan: “Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”, ja juuri ennen kuin sodomalainen tila tulee poltetuksi Jumalan vihalla, te näette Jeesuksen palaavan takaisin ihmistensä keskuuteen inhimillisen lihan muodossa ja tekevän samoin kuin Hänkin teki. Oi! Sen tulisi iskeä meidän sielumme Kirkkauteen! Sen tulisi tehdä jotakin meille. Miksi? Se osuu juuri tarkalleen siihen.

182   Te olette kuulleet Raamatussa, mitä Hän teki, kuinka tuo nainen kosketti Hänen viittaansa. Hän kääntyi ympäri ja kertoi hänelle, mikä hänen vaivansa oli, ja että hänen uskonsa oli parantanut hänet. No niin, Hän lupasi, että Hän tulisi tekemään tuon saman asian uudelleen juuri ennen maailman polttamista, ja että maailma tulisi olemaan sodomalaisessa tilassa. Uusi Testamentti, Profeetta, Jumala-Profeetta, profeettojen Profeetta, kaikkien profeettojen Jumala, jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, Jumala julkituotuna lihassa, Luoja, 1. Mooseksen kirjassa. Hallelujaa! Se on Hänen Sanansa! Niin sanoi, että se tulisi tapahtumaan! Ja me näemme sodomalaisen tilan, me näemme maailman tuossa tilassa, ja nyt me näemme Hänen tulevan alas ja tekevän aivan tarkalleen, mitä Hän sanoi tulevansa tekemään. Me olemme kuulleet Hänestä, nyt me näemme Hänet! “Olen kuullut Sinusta korvillani, nyt minä näen Sinut silmilläni.” Aamen! “Minä näen Hänet omin silmin.” Millainen hetki sen tulisikaan olla! Millainen aika sen tulisikaan olla! Hänen Sanansa vahvistaminen! Aina kun Sana vahvistetaan, Jumala puhuu Sanassansa tehden itsensä näkyväksi, niin että te voitte nähdä.

183   No niin, tässä on pieni prostituoitu kadulta. Hän lankeaa alttarille Jeesuksen eteen ja pesee Hänen jalkansa kyynelillään ja pyyhkii ne hiuksillaan. Jumala kunnioitti sitä. Hän sanoi: “Missä tahansa tätä Evankeliumia saarnataan, kerrottakoon tämä hänen muistokseen.” Miksi? Katsokaa kuinka likainen tuo nainen oli, mutta jokin osui häneen. Hän oli nähnyt lupauksen Sanan, joka annettiin Eedenin Puutarhassa: “Naisen Siemen on murskaava käärmeen pään.” Hän oli nähnyt Messiaan, joka oli syntynyt neitsyestä.

184   Hän oli kuullut, että Hänen tuli syntyä neitsyestä, ja oli kuullut, että tuo mies oli maan päällä. Hän oli kuullut, että siellä oli nuori opettaja, Profeetta, joka paransi sairaita. Hän uskoi sen! Ja tässä hän tuli katua alas katsellen ympärilleen. Ja hän katsoi tuonne päin ja näki, että siellä oli suuret kutsut. Hän pujahti sinne aidan viereen ja katsoi sen lävitse, ja siellä Hän oli! Jokin sanoi: “Se on Hän!” Näettekö, hän ei tarvinnut muuta ollakseen innoitettu. Näettekö mitä tapahtui? Hän näki Jumalan Sanan lihaksi tehtynä. Hän oli kuullut korvillaan, mutta nyt hän näki silmillään.

185   No niin, jokainen tietää, että meillä on lupaus siitä, minkälaisessa tilassa seurakunta on viimeisenä päivänä. Seurakunta nykyisessä tilassaan ei voi koskaan täyttää Jumalan käskyjä, tuota suurta tehtävää. Se ei voi koskaan kutsua Morsianta ulos. Mikä niistä tekisi sen? Helluntailaisetko? Minä en sanoisi niin. Ei muutkaan heistä. Se on vehnän ympärillä oleva kuori, joka tuli ja näytti tarkalleen vehnältä, mutta se ei ollut vähääkään vehnää. Se avautuu, ja jyvä tulee ulos siitä. He organisoivat ja tappavat itsensä. Ja siihen he kuolevat. He ovat varsia. Mutta vehnä on tullut ylös niiden kautta ja on nyt muodostumassa Morsiamen muotoon. Vehnänjyvän, joka putosi maahan, täytyi kuolla pimeän ajanjakson aikana.

186   Tuo arvostelija sanoi: “Miksi armon Jumala, joka saattoi avata Punaisen Meren, seisoi ja antoi noiden kristittyjen tulla leijonien syömiksi ja poltetuiksi, ja kaikkea muuta? Vain istui ja nauroi sille!” Tietämätön mies parka! Eikö hän tiennyt: “Ellei vehnänjyvä putoa maahan”? Sen täytyi kuolla tuon pimeän ajanjakson aikana, pudota maahan ja tulla haudatuksi, niin kuin minkä tahansa vehnänjyvän, tullakseen esiin muodostaakseen varren ensimmäisessä uskonpuhdistuksessa muutamana Lutherin sirkkalehtenä. Sen täytyi tulla esiin Wesleyn aikana, tuossa suuressa lähetyssaarnaajien ajanjaksossa, tuottaakseen siitepölyn, tähkän. Sen täytyi tulla eteenpäin helluntailaisten ajassa lahjojen ennalleen palauttamiseksi, niin että se, näyttämällä vehnänjyvältä, melkein pettäisi Valitutkin. Mutta avatkaa se, niin siellä ei ole lainkaan vehnää. Se on vain kuori. Mutta se oli siellä alussa, ja sitten he alkoivat muodostaa ykseys-organisaation, kolminaisuus-organisaation, kakseus-organisaation ja Jumalan seurakunta-organisaation, ja ne kaikki organisoituivat ja ovat aivan kuolleita! Ja mitä nyt tapahtuu? Mutta se on suoja vehnää varten. Se on kasvanut sen kautta koko ajan.

187   Nyt se alkaa vetäytyä pois, ja vehnä on tulossa näkyviin. Tämä ei ole helluntaiajanjakso, tämä on viimeisten päivien ajanjakso, tämä on Morsian-ajanjakso, tämä on Ehtoovalo. Tämä on Malakia 4, jonka täytyy täyttyä Jumalan kaavan mukaisesti. Tämä on Luukas 17:30 täyttymys. Tästä Joel on puhunut koskien näitä päiviä. Tämä on tuo päivä! “Minä olen nähnyt, Herra, että Se oli tulossa, mutta nyt minä näen Sen omilla silmilläni!”

188   Vaikka monia… kuinka monia vääriä jäljittelijöitä nousikin, nuo Jannekset ja Jambrekset kaikkine kikkoineen, tehden kaikkea, mitä Mooseskin teki, niin se ei silti koskaan heiluttanut häntä tai Aaronia. Job kaltaisesti he tiesivät keneltä heidän innoituksensa tuli. He tiesivät, että se oli NÄIN SANOO HERRA! Ja sama Raamattu, joka puhui heistä, sanoi: “He tulisivat ilmestymään viimeisissä päivissä, nuo jäljitteljät!” Nuo uskonnolliset kirkkokunnat, kun jotakin alkaa… Kuka oli ensin? Mooses vaiko he? Jos he olisivat alkaneet ensin, niin Mooses olisi ollut jäljittelijä.

189   Nyt meillä on kaikenlaisia erottajia ja kaikkea muuta, mikä yrittää vetää teidän mieltänne pois aidosta Jumalan asiasta, jonka Jumala on Kirjoituksillaan todistanut Totuudeksi. “Me olemme kuulleet sen korvillamme, mutta nyt me näemme sen silmillämme.” Aamen! Uskotteko te Sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Koko sydämestämme? Se on innoitus! Ja tuona päivänä, kun Ihmisen Poika paljastetaan, Ihmisen Poika, Jeesus Kristus tuodaan julki Hänen kansansa keskuudessa.

190   Eräs mies käveli sinne Aabrahamin ja hänen ryhmänsä eteen, tavalliselta näyttävä mies tomua vaatteissaan. Hänellä oli selkänsä käännettynä telttaan päin ja Hän sanoi: “Missä on vaimosi Saara?” (ei S-a-r-a-i, vaan S-a-a-r-a; A-b-r-a-h-a-m, ei A-b-r-a-m). Hän kutsui häntä nimeltä ja kysyi: “Missä hän on?”

191   Aabraham sanoi: “Hän on teltassa takanasi.”

192   Hän sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi ensi vuonna tähän aikaan”, ja Saara nauroi hihaansa. Hän kysyi: “Miksi hän nauroi?” No niin, Hän lupasi sen. Juuri nuo ihmiset odottivat luvattua poikaa.

193   Nyt minä en välitä siitä, kuinka paljon ihmiset näyttelevät näissä kirkkokunnissa ja sanovat, että he “odottavat Kristusta”, heidän toimintansa todistaa, että he eivät tee sitä! Niin se on. Teidän tekonne puhuvat äänekkäämmin kuin sananne. Kaikki, mitä he ajattelevat, on tehdä kirkkokunnallisia jäseniä, mutta siellä on joitakin ihmisiä, yksi täällä ja yksi tuolla, jotka odottavat Herran tulemusta. He tarkkaavat… Vain noille Hän tulee paljastamaan itsensä, vain nuo tulevat ymmärtämään.

194   Vain Valitut ymmärsivät, kuka Hän oli. Ajatelkaapa vain: siellä oli noin kolme miljoonaa juutalaista maan päällä, eikä edes kolmasosa heistä tiennyt Hänen olevan siellä, ennen kuin Hän oli jo tullut ja mennyt. Ymmärrättekö? Mutta Hän paljasti itsensä noille, jotka odottivat Häntä: Johannes Kastajalle ja apostoleille, jotka Johannes oli kutsunut, sokealle Annalle temppelissä, Simeonille, tuolle papille. Pyhä Henki oli paljastanut hänelle, että hän tulisi näkemään Kristuksen. Kaikki nuo suuret uskonnolliset johtajat, teologit ja muut, olivat niin sokeita kuin vain voi olla.

195   Sade voi kasvattaa siemenen vain, jos siemen jo on siellä. Te olitte siemenenä isässänne, eikä hän tuntenut teitä, mutta kuitenkin te olitte isässänne. Mutta äitinne kasvualustan kautta te tulitte julki isänne kaltaisina, ja sen jälkeen hän saattoi puhua teille. Jumala, Suuri Jumala; jos teillä on Iankaikkinen Elämä, niin silloin tuo Iankaikkisen Elämän alkio oli Jumalassa alussa. Ja te olitte siellä, te olitte Hänen ajatuksissaan, teidän nimenne ja kaikki muu. Ja Hän, ennalta tietämisen kautta määräsi teidät näkemään Tämän. Ja te, joita ei ole määrätty, te ette tule koskaan näkemään Sitä. Mutta muistakaa, Herran Jeesuksen Nimessä: “Tuo hetki on täällä.” Ettekö uskoisi Häntä? Antakaa elämänne Hänelle. Minun täytyy nyt lopettaa, kello on yli yhdeksän.

Kumartakaamme päämme.

196   “Olen kuullut, Herra, Sinusta, nyt minä näen Sinut!” Herra Jeesus, siunaa näitä ihmisiä, kun he odottavat.

197   Nyt minä tulen kysymään teiltä kysymyksen. Minä annan Pyhän Hengen tutkia mielenne ja luotan siihen, että Hän tulee tekemään sen, koettelemaan teitä, koettelemaan sieluanne nähdäkseen, uskotteko te todella. Ja jos löydätte hivenenkin epäilystä sieltä, niin ettekö kohottaisi kättänne? Sanokaa: “Herra Jeesus, salli minun nähdä Sinut. Olen kuullut Sinusta, mutta en ole koskaan todella nähnyt Sinua. Salli minun nähdä Sinut, ja minä tulen uskomaan.” Hyvä on. Se on hienoa.

198   Onko täällä joku, joka ei tunne Häntä Pelastajanaan? Kohota kätesi ja sano: “Minä olen syntinen. Mutta salli vain minun nähdä Sinun, Herra Jeesus, julkituovan tämän Sanan, josta he puhuvat. Minä tiedän, että sillä tavalla Job näki Sinut. Minä tiedän, että sillä tavoin Aabraham näki Sinut. Minä tiedän, että miten muutkin heistä näkivät Sinut, koska oli kyse luvatusta Sanastasi, joka vahvistettiin. Olen kuullut kaiken kaltaisia asioita ja kikkoja ja kaikkea, mutta minä ymmärrän, että maan päällä on viimeisen päivän Sanoma, josta tuo Enkeli puhui joella vuonna 1933. Olen kuullut parantumiskokousten alkaneen ja tiedän, että kun se tapahtuu, niin minä en voi viipyä tuossa samassa vanhassa kirkkokunnallisuudessa.” Sitä ei lähetetty sitä varten, Se ei koskaan jäänyt sinne. [Tyhjä kohta nauhassa.]…?…

199   Mitä jos Mooses olisi tullut ja sanonut: “Rakentakaamme arkki, niin kuin Nooakin teki, ja ajelehtikaamme siinä Egyptin virtaa alas.” Oi, ei. Näettekö? Ei! Hänellä oli Sanoma Jumalalta, hän oli Sen julkituleminen. Tuon profeetan näyttämölle tuleminen olisi tullut olla todistus Israelille juuri silloin, kun heillä ei ollut ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen, ja tässä profeetta nousi näyttämölle. Heidän olisi tullut tietää, että jotakin oli tulossa tapahtumaan.

200   Israelilla ei ollut ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen, ja tässä Jeesus tuli näyttämölle. Ja tuo nainen kaivolla sanoi: “Herra, minä ymmärrän, että Sinä olet profeetta. Eikä meillä ole ollut profeettaa satoihin vuosiin”, koska Hän tiesi, mitä hänen sydämessään oli.

201   No niin, meille on luvattu seurakuntajaksot uskonpuhdistajien kautta, ja ne ovat olleet meillä. Mutta Hän lupasi Malakia 4:ssä, että Hän tekisi omaan kaavaansa mukaan viimeisinä päivinä sen, mitä tulisi tapahtumaan: “Kääntääkseen lasten sydämet takaisin apostolisten isien Uskoon.” Juuri tuon takia! Ja seurakunta on niin hajallaan kirkkokunnissa ja ismeissä. Se on niin kappaleiksi revitty, että se on kuollut. Se on ollut vain elämän kantaja. Ja sitten Hän lupasi, että seitsemännen enkelin Sanoman hetkenä Seitsemän Sinettiä tultaisiin paljastamaan ja Jumalan salaisuudet tultaisiin paljastamaan Ilmestyskirja 10. mukaisesti seitsemännen enkelin alkaessa tuoda esiin Sanomansa, ei parantumiskokouksia, vaan Sanomaa, joka seuraa parantumiskokouksia.

202   Jeesus oli “mahtava kaveri” niin kauan kuin Hän saattoi parantaa sairaita. Mutta kun Hän sanoi: “Minä ja Minun Isäni olemme yksi.”

203   “Hoh-oh! Se oli väärin!”

204   Job oli “mahtava” siihen asti, kunnes jotakin tapahtui hänelle, näettekö. Niin on aina ollut.

205   Uskokaa! Otatteko Hänet vastaan nyt? Kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Minä uskon Häneen. Minä haluan vastaanottaa Hänet.” Jumala siunatkoon teitä. Jumala siunatkoon teitä. Se on hienoa. Istukaa nyt todella hiljaa ja rukoilkaa hetkinen.

206   Rakas Jumala, tänä juhlallisena hetkenä, tulee olemaan tämänkaltainen hetki, kun siellä jonakin päivänä ukkonen todella tulee jyrähtämään, ja Jumalan Poika on laskeutuva alas taivaista käskyhuudon kanssa Arkkienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kanssa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös. Ja joka ainoa meistä tietää, ja on tietoinen tänä iltana, Isä, että meidän täytyy vastata jokaisesta antamastamme sanasta ja jokaisesta puhumastamme sanasta. Me tulemme vastaamaan jopa niistä ajatuksista, joita on sydämissämme. Minä rukoilen Sinua, Jumala, Jeesuksen Nimessä, että Sinä puhdistaisit jokaisen täällä olevan sydämen. Ja voikaamme me olla valmistautuneet, Herra, ja voikoon hengelliset silmämme olla avoimet tänä iltana näkemään Kaikkivaltiaan Jumalan Kirkkauden. Me olemme kuulleet Hänestä, oi Isä, Jumala. Me rukoilemme, että Sinä antaisit meidän nähdä Hänet. Suo se, Isä. Suo nämä siunaukset. Minä rukoilen Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Aamen.

207   Muistakaa: tehkää sydämenne pieneksi alttariksi siellä missä istutte ja sanokaa: “Herra Jeesus, tule minun sydämeeni nyt. Anna minulle jotakin, josta voin pitää kiinni. Anna minun tuntea tuo innoitus, joka kertoo minulle, että Sinä olet läsnä.”

208   Kuinka suurta onkaan sanoa niin ihmisille! Kuinka merkittävä asia on tehdä se! Minä tulen nyt pyytämään Herralta Jumalalta, pyytämään…

209   Kuinka moni teistä ottaa nauhoja? Oletteko kuunnelleet tuon Mikä aika nyt on, herrat? Emmekö me kertoneet siitä vuotta, ennen kuin se tapahtui? Tiede on ymmällään sen vuoksi. Siellä oli Herra Jeesus kruunattuna valkoinen peruukki päässään, samoin kuin näette Raamatusta Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa ja Danielissa, Taivaan ja maan Ylin Tuomari. Juuri siellä, eikä tiede voi käsittää Sitä. Ja Arizonan Yliopiston havaintoasema, ja kautta Meksikon, he tutkivat, ja ovat tutkineet sitä viimeiset kaksi vuotta. Ja teille oli kerrottu aikaisemmin, että se tulisi tapahtumaan.

210   Entä tuo Alaskan maanjäristys? Tarkatkaa Hollywoodin luisumista mereen! Ah-hah, tarkatkaa ja nähkää, eikö se tulekin menemään. Hän ei ole koskaan vielä kertonut minulle mitään väärää. Se tulee tapahtumaan. Näettekö? Ja katsokaa vain ja nähkää, emmekö eläkin historian viimeisissä hetkissä. Ei kukaan tiedä minä hetkenä Hän tulee. Mutta minä tiedän yhden asian. Minä uskon, että jos olisin järjissäni, enkä olisi kristitty, niin minä varmasti haluaisin olla todellinen Raamatun mukainen kristitty, en kirkkokunnallinen. Älkää luottako siihen, että olette huutaneet. Me kuulimme sitä tänä aamuna, se todistettiin Jumalan Sanalla. Se oli kerta kaikkiaan Jumalan tahdon ulkopuolella eikä saanut aikaan mitään muuta kuin kuoleman. Älkää olko varressa, olkaa Elämässä. Olkoon teillä usko Jumalaan.

211   Uskotteko, että tuo sama Jumala antoi tämän lupauksen, tuo joka itse ilmestyi 1. Mooseksen kirjassa Aabrahamille, ja teki ihmeen… Tuo sama Jumala tehtiin lihaksi, ihmislihaksi, neitseellisen syntymän kautta. Se siellä oli tietenkin theophany, mutta kun Hän sitten tuli ihmislihassa ja oli sama mies, ja teki samoja asioita… Ettekö usko, että jos Jumala voi saada henkilön kanavaksi, jonka kautta Hän voi puhua, ja minkä Hän lupasi tehdä Malakia 4:n mukaan, niin Hän tulisi tekemään saman asian, jonka Hän siellä sanoi tulevansa tekemään? Uskotteko te sen? Minä myös uskon niin.

212   Uskotteko te, että teillä voi olla usko, joka koskettaa Hänen viittaansa, Hänen uskonsa sen koskettamiseen? Uskotteko te juuri nyt, että jokin puhuu teidän sydämellenne kertoen, että teillä on usko koskettaa Hänen viittaansa? Uskotteko voivanne tehdä sen? Kurottautukaa silloin ja koskettakaa sitä uskonne kanssa, ei tunnekuohulla, vaan ehdottomasti puhtaalla, väärentämättömällä uskolla. Ainoastaan sanokaa: “Herra, minä uskon. Minä uskon koko sydämestäni. Haluan Sinun koskettavan minua, koska olen kuullut Sinun tehneen sen, ja nyt minä haluan nähdä sen omilla silmilläni.”

213   No niin, minä en voi koskettaa teitä. Jumala täytyy koskettaa teitä. Uskotteko te, että Hän tulee tekemään sen?

[Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

214   Katson suoraan vasemmalle puolelleni taakseni täällä. Näyttää kuin siellä olisi jonkinlainen kanava, kuten olen puhunut, joka vetäisi tuohon suuntaan. Suuntautuneena tuohon suuntaan, se tulee nyt ihmeellisesti. Se on tuo rouva, joka istuu siellä miehensä kanssa. Hän ei ole täältä, hän on Texasista, Dallasista. Hän kärsii. Myöskin hänen miehensä kärsii. Hän kärsii komplikaatioista, hänellä on ollut leikkaus. Se on oikein. Hänen miehensä kärsii selästään, se on selkävaiva. Herra ja rouva Corbet, Taxasista, Dallasista, Texasista. Jos niin on, niin kohota kätesi ylös. Minä olen vieras teille. Onko se niin? Ei ole mitään tapaa maailmassa, miten minä voisin tietää sitä. Mitä se on? “Olen kuullut Sinusta korvakuulolta, mutta nyt minä näen Sinut.” Näettekö mitä tarkoitan? Kysykää sitä nyt tuolta avioparilta. En ole koskaan elämässäni nähnyt heitä. “Olen kuullut Sinusta korvillani, mutta nyt minä näen Sinut silmilläni.”

215   Jos te voitte uskoa, niin Jumala voi antaa sen, mistä teillä on tarve.

216   Tuo mies, joka istuu siellä käsi poskella korkeine verenpaineineen. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut, herra? Uskotko sen? Sinä, joka istut siellä käsi tällä tavalla, uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut tuosta korkeasta verenpaineesta? Kohota kätesi, jos uskot Sen. Hyvä on, Hän tekee sen. En ole koskaan elämässäni nähnyt tuota miestä, enkä tiedä mitään hänestä. Mutta te kuulitte, mitä Jeesus sanoi täällä Raamatussa, että Hän tulisi tekemään näitä asioita, ja nyt te näette sen! Näettekö mitä tarkoitan? “Jos voit uskoa, niin kaikki asiat ovat mahdollisia.” Ainoastaan niille jotka uskovat! Tarvitaan todellinen, aito usko tekemään sen. Mutta jos voitte uskoa Sen, Jumala tulee antamaan sen.

217   Siellä istuu rouva aivan takana katsellen minua. Hänellä on struuma kaulassaan.

218   Naisella, joka istuu hänen vieressään, jotta hän tulisi ymmärtämään, tuolla naisella siellä on myös korkea verenpaine. Se on oikein.

219   Hänen vieressään olevalla rouvalla on myös vaiva. Ja hän ei ole täältä. Hän on Arkansasista. He eivät huomaa sitä. Neiti Phillips, usko Herraan Jeesukseen Kristukseen ja ole terve! Uskotko Häneen? Koko sydämestäsi? Vastaanotatko Sen? Sitten sinä voit saada sen.

Nyt te sanotte: “Se on salaperäistä.” Ei! Ei!

220   Jeesus sanoi: “Sinun nimesi on Simon, sinä olet Joonaan poika.” Onko se oikein?

221   “Olen kuullut sinusta korvillani, nyt minä näen Sinut silmilläni.” Ettekö te nyt näe, mitä on tapahtunut? Joku vain istuu siellä katsellen, uskoen, luottaen, ja yhtäkkiä se tapahtuu. Näettekö?

222   Tuntuuko sinusta, poikaseni, paremmalta tänä iltana kuin eilen illalla? Istuutuako? Kaikki kunnossa nyt, sinä tulet olemaan terve. (Ah-hah.) Hän istui täällä eilen illalla hakaten päätään ja kaikkea muuta. Nyt, tänä iltana, hän näyttää herrasmieheltä. Hän oli hieman ymmällään asioista, mutta se kaikki on nyt oikaistu. Näettekö? Se tulee olemaan kunnossa. Näettekö? “Ja tuona päivänä Ihmisen Poika tulee paljastetuksi, näettekö, juuri ennen kuin Sodoma tullaan polttamaan.”

223      “Olen kuullut Sinusta korvillani, nyt minä näen Sinut silmilläni. Olen kuullut Jeesuksen Kristuksen luvanneen sen, ja minä näen tuon lupauksen elävän juuri nyt.” Näettekö? “Olen kuullut Sinusta korvillani, nyt minä näen Hänet silmilläni.” Kuinka monet uskovat että Se on Hän? (Oi Jumala.)

224   Nyt on tulossa myöhäinen. Huomen illalla meillä tulee olemaan suuri parantumiskokous. Me odotamme, että veli Moore ja minä seisomme täällä ja rukoilemme jokaisen henkilön puolesta, joka haluaa tulla jonoon. Puhuessani tästä tänä iltana olin aikeissa antaa alttarikutsun. Mutta sitten minä ajattelin: “Ei.” Se sanoi: ”Olen kuullut Sinusta korvillani, nyt haluan nähdä Sinut silmilläni.” Nyt Hän on täällä. Uskotteko te sen?

225   Laskekaamme nyt kätemme toinen toistemme päälle. Muistakaa nyt. Tuo sama Yksi, joka lupasi, että Hän tulisi tekemään tämän, sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Sanoiko Hän Sen? Oletko sinä uskovainen? Sano: “Aamen.” Hyvä on sitten, tuo sama Jumala, joka antoi tämän lupauksen, jonka te näette Hänen täyttävän juuri nyt… Kysykää keneltä tahansa noista ihmisistä, minä en ole milloinkaan nähnyt heitä enkä tiedä mitään heistä. Minä en tunne heitä juuri nyt, näettehän, se on mahdotonta minulle. Mutta tuon Kirjoituksen täytyy täyttyä! Jos se on täyttynyt, niin se osoittaa, että me olemme viimeisessä ajassa. Me tiedämme, että Ihmisen Poika on valmis tulemaan, koska Hän paljastaa itsensä ihmislihassa. Onko se oikein?

226   Sitten me tiedämme, että se on totta, ja te sanotte uskovanne Häneen ja kätenne ovat toistenne yllä. Ja jos kätenne ovat toistenne yllä, niin tuo sama Jumalan Poika, joka on täällä todistaen tämän todeksi teidän silmienne edessä, tuo sama Poika on täällä sanoakseen: “He tulevat paranemaan!” Tuo sama Jumalan Poika! “Olen kuullut, että Hän sanoi: ‘Jos uskovaiset laskevat kätensä sairaiden ylle, he paranevat.’ Olen kuullut sen korvillani, nyt salli minun nähdä se silmilläni. Hän lupasi tehdä sen.” Nyt sillä aikaa kun minä rukoilen, rukoilkaa tekin.

227   Herra Jeesus, Taivaan Herran Jumalan Nimessä, anna Sinun Henkesi langeta näiden ihmisten sydämiin. Tuon aidon Jumalan uskon, joka tulee vahvistamaan tämän lupauksen heille heidän totellessaan Sinun käskyäsi laskemalla kätensä toistensa päälle. Suo sen olla niin, Herra. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, suo, että tulee olemaan niin Sinun kunniaksesi.

228   No niin, uskotteko saaneenne sen mitä olette pyytäneet? Kertooko jokin sydämessänne sen teille? Tunnetteko tuon pienen innoituksen hitusen sanovan: “Hei, se on ohitse! Se on tehty!”?

229   Jumalan käsky sanoi, että me voimme kuulla sen korvillamme. Nyt me voimme nähdä sen silmillämme. Job sanoi: “Olen kuullut Sinusta korvakuulolta, mutta nyt minä näen Sinut silmilläni.”

230   Nyt te kuulitte sen Sanan kautta, Sanan kuulemisen kautta: “Usko tulee kuulemisen kautta, Sanan kuulemisen kautta.” Nyt te näette omin silmin Sen toimivan! Tuo sama Jumala, joka sanoi, että nämä asiat tulisivat tapahtumaan: “Ne, jotka uskovat Tämän, tulevat laskemaan kätensä sairaiden ylle, ja he tulevat paranemaan.” Onko sydämeenne langennut se, että te olette parantuneet? Nostakaa kätenne jos niin on. Aamen! Se on todellinen apostolinen parantuminen. Tarkoitatteko te sitä? Uskotteko sen koko sydämestänne? Hallelujaa! Sitä me ainoastaan tarvitsemme.

Nouskaamme sitten seisomaan ja antakaamme Hänelle ylistys.

231   Kiitos Sinulle, Herra Jeesus. Siunattu olkoon Herran Nimi.

Tulen ylistämään Häntä! Tulen ylistämään Häntä!
Ylistämään syntisten puolesta tapettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia, te kaikki ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

232   Rakastatteko te nyt Häntä? Antakaamme nyt kaikki yhdessä Hänelle kunnia, kaikki te ihmiset. Katsokaahan nyt, jos Jumala on paljastanut teille tuon kanavan kautta, että te olette pelastunut, niin tuo sama kanava, joka kertoi teille: “Sinä olet pelastunut”, tuo sama kanava, jonka kautta Jumala liikkui Jobin ja profeettojen kautta, jonka kautta Hän on liikkunut teidän kauttanne, tuon kanavan kautta kristittyinä, Jumalallisen ilmestyksen kautta, että “te olette parantunut”, niin silloin mikään ei voi estää sitä tapahtumasta.

Niinpä me annamme Hänelle kunnian, kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen… 
(Jokaisen epäilyksen; pessyt pois jokaisen epäilyksen.)
Tulen ylistämään Häntä!
Tulen ylistämään Häntä!
Ylistämään syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia, te kaikki ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

233   Oi, ettekö te rakastakin Häntä? Oi, kuinka ihmeellistä. “Olen kuullut Sinusta, Herra, korvillani, ja usko tulee kuulemisen kautta, mutta nyt minä näen Sinut, Jumalan, joka tekee itsensä tunnetuksi ihmistensä keskuudessa niin kuin Hän teki Aabrahamille. Hänen lupauksensa täällä on, että Ihmisen Poika tulee paljastamaan itsensä päivinä, jolloin maailma on sodomalaisessa tilassa.”

234   Ja siellä oli kolme Taivaasta tullutta sanansaattajaa.

235   Ja siellä oli kirkkokunnallinen ryhmä alhaalla Sodomassa, ja Billy Graham ja Oral Roberts menivät sinne alas. Ja muistakaa, samoin kuin olen kertonut teille, että milloinkaan aikaisemmin ei seurakunnan historiassa ole ollut maailmanlaajuista seurakuntaa varten lähetettyä sanasaattajaa, jonka nimi päättyisi Aabrahamin tavalla, h-a-m. G-r-a-h-a- m, kuusi kirjainta, maailmaa varten, ihmisen luku.

236   Mutta Abrahamin nimessä oli seitsemän kirjainta, Jumalan täysi ja täydellinen luku.

237   Ja huomatkaa, mitä tekivät nuo sanansaattajat, jotka menivät sinne. He saarnasivat Sanaa, kutsuivat heidät ulos ja käskivät heitä tekemään parannuksen.

238   Mutta tuo Yksi, joka jäi Abrahamin kanssa, näettekö, Hän suoritti ihmeen kertomalla Aabrahamille, mitä Saara teki ja ajatteli teltassa Hänen takanaan. Ja Jeesus, joka oli tuo Yksi, joka oli tässä persoonassa, sanoi: “Maailman tullessa samalla tavalla sodomalaiseen tilaan, tullaan Ihmisen Poika jälleen paljastamaan.” Ja kaikki muut Kirjoitukset vahvistavat sen olevan niin. “Alussa oli” [Seurakunta sanoo: “Sana!”] “Ja Sana oli”, [“Jumalan kanssa.”] “Ja Sana oli, “ [“Jumala!”] “Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme.” Onko se oikein? Nyt me näemme tuon saman luvatun Sanan, joka on luvattu Luukkaassa ja Malakiassa, ja kaikki nämä muut lupaukset tätä päivää varten, lihaksi tehtynä asuen keskuudessamme, josta olimme kuulleet korvillamme. Nyt me näemme Hänen (omilla silmillämme) tulkitsevan Hänen oman Sanansa, emmekä me tarvitse mitään ihmisten selityksiä. Oi, Elävän Jumalan Seurakunta, täällä ja puhelinyhteyksien päässä! Herätkää nopeasti, ennen kuin on liian myöhäistä! Jumala siunatkoon teitä.

Rakastan Häntä, Rakastan Häntä
koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

239   Voitteko te ajatella, seurakunta, että te katselette omilla silmillänne, kuinka Jumalan Elävä Sana tuodaan julki, tämän hetken lupaus, viimeisissä päivissä, kuinka te katselette omilla silmillänne, miten Elävän Sanan tulkittaan luonnollisessa muodossa. Jumala keskuudessamme! “Minä näen Hänet omilla silmilläni, tuon Yhden, josta olin kuullut, että Hän tulisi tekemään sen.” Kaikki vanhat viisaat odottivat tätä päivää, ja nyt me näemme sen julkituotuna omin silmin. Kuinka monet huutavista metodisteista, baptisteista, ja todellisista, aidoista helluntailaisista omana aikanaan kaipasivat nähdä tämän tapahtuvan. Mutta me näemme sen tapahtuvan tänä iltana! Oi! Ettekö rakastakin Häntä?

240   No niin, Jeesus sanoi: “Tästä tulevat kaikki tietämään, että te olette Minun opetuslapsiani, kun te rakastatte toinen toistanne.” Niinpä kun me rakastamme Häntä, puristakaamme toistemme käsiä ja laulakaamme Tulen ylistämään Häntä! Tulen ylistämään Häntä! Hyvä on.

Tulen ylistämään Häntä!
Tulen ylistämään Häntä!
Oi, ylistäkää syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia, te kaikki…
 (Kuinka teette sen?)…ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

241   Mitä tuo kuningatar sanoi kuningas Beltsassarin edessä tuona yönä? “Sinun valtakunnassasi on mies, joka on epäilysten selvittäjä.” Ja Pyhä Henki tänä iltana on epäilysten selvittäjä! Uskotteko te sen? [Veli Branham puhuu jollekin henkilölle.] Epäilysten selvittäjä! Kristuksen Veri ottaa pois jokaisen tahran, epäilyksen tahran. Mitään suurempaa syntiä maailmassa ei ole kuin epäusko: “Sillä hän, joka ei usko, on jo tuomittu!” Onko se oikein? “Hän, joka ei usko, on jo tuomittu.” On vain yksi synti, ja se on epäusko. Tupakoiminen ei ole synti, kiroileminen ei ole synti, aviorikoksen tekeminen ei ole synti, valehteleminen ei ole synti. Ne eivät ole synti, ne ovat epäuskon seurauksia. Epäusko! Te teette sitä, koska te ette usko.

Jos te uskotte Sen, te ette tee niitä.

242   Oh! Oh! Mitä… Ihmeellistä! Ja Karitsan Veri on pessyt pois jokaisen epäilyksen. Me uskomme Hänen Sanansa, painokkaasti. Me uskomme, että      Sana oli tehty lihaksi. Ja me uskomme, että Sana on tehty lihaksi Hänen Läsnäolonsa vahvistaessa Hänen Sanansa. Uskotteko te sen? Jumala siunatkoon teitä.

243   Toivomme näkevämme teidät täällä aamulla suurta aikaa varten Herrassa. Kumartakaa nyt päänne, ja minä annan kokouksen veli Lindsaylle.

65-1126 TEOT ON USKO ILMAISTUNA (Works Is Faith Expressed), Shreveport, Louisiana, USA, 26.11.1965

FIN

65-1126 TEOT ON USKO ILMAISTUNA
(Works Is Faith Expressed)
Shreveport, Louisiana, USA, 26.11.1965

1       Kiitos. On hyvä olla uudestaan täällä tänä iltana. En tiedä, kuinka he saivat tietää, että tulisin rukoilemaan sairaiden puolesta. Jokainen on tullut rukoiltavaksi. Tiedättehän, uskon, että jos te seuraatte Hengen johdatusta, kaikki on hyvin. Niin on parasta, sitä on Sanoma, joka ei koskaan petä.

2       No niin, istuin huoneessani tänään, sen jälkeen kun… Eräs sananpalvelija, joka on hyvin lähellä sydäntäni (kolme heistä), kolme todella hyvää ystävääni, he sanoivat, että he tulisivat ja veisivät minut lounaalle. Ja minä ajattelin: “Hyvä, sehän on hienoa”, tiedättehän.

3       Niinpä söin vain hyvin vähän aamiaista, koska olin varma, että he tulisivat maksanaan sen, näettehän, ja voisin syödä hyvän täyden päivällisen. Niinpä kello tuli kaksitoista, ja tuli yksi, ja tuli kaksi, eikä ketään ollut tullut. Sitten siellä pihalla poliisi ajoi takaa jotakin rikollista, joten menin alas katsomaan tuota tapausta. En voinut lainkaan löytää veli Jackiä. Niinpä sain tietää, että tuo mies hotellissa oli antanut hänelle väärän numeron, ja hän soitti ovikelloa väärällä ovella, jossa minä en ollut. Minä annan hänelle tilaisuuden maksaa se joku toinen kerta. Hän ja veli Tracy, olin todella iloinen nähdessäni heidät ja veli Brownin tänä iltana. Tuntuu siltä kuin meidän pitäisi jälleen mennä takaisin Arizonaan.

4        Voin muistaa, tullessamme eräänä päivänä erämaan halki, kuinka sanoin vaimolleni: “Tässä on se paikka, jossa veli Jack istui pienen Chevrolettinsa takaistuimella.” Veli Brown ja hän väittelivät alkuperäisestä luomisesta, oliko se tapahtunut kuudessa päivässä tai kuudessa miljoonassa. Se oli jotakin.

5        He kiihtyivät väitellessään niin, että menivät ulos ja ottivat kourallisen kiviä, ja toinen yhden pylvään takana ja toinen toisen takana, he heittelivät kivillä toisiaan niin lujaa kuin voivat. He eivät voineet selvittää sitä sillä tavalla, joten he sanoivat: “Minä pystyn voittamaan sinut juoksussa.” Ja alas tietä he menivät. Veli Jack, pieni lyhyt mies, niin lujaa kuin hän vain pystyi, ja veli Young noine pitkine jalkoineen, tiedättehän. En ole koskaan elämässäni nauranut niin paljon.

6        Sitten veli Jack tuli takaisin autoon ja riisui kenkänsä. Veli Sharritt oli antanut meille suuren pussillisen appelsiineja, ja hän teki selvää puolikkaasta niistä ennen kuin pääsimme Shreveportiin.

7        Tiedättehän, nuo kultaiset päivät. Kyllä vaan, ne olivat kultaisia päiviä. Tiedän, että se kuulostaa vitsikkäältä, hassunkuriselta, mutta se on totuus. Mutta siinä on jotain, kun te tulette vanhemmaksi, ja nuo asiat tulevat mieleenne. Te ajattelette noita päiviä ja toivotte voivanne elää ne uudestaan, kyllä, nuo nuoruuden päivänne. Ja tullessamme vanhoiksi, niistä kaikista tulee mielikuvia. Olen niin iloinen, että se oli puhdasta ja pyhää, veljellistä seurustelua, rakkaudessa. Tietoisina siitä, että olemme menossa maahan, jossa emme koskaan vanhene, missä… tuohon suureen Maahan, tuonpuoleiseen, missä me emme tule koskaan vanhenemaan tai kuolemaan.

8        Yksi kalliista veljistämme, joka oli niin rakas meille kaikille, on juuri mennyt ylitse tuohon Maahan. Ja joka kerta tullessani tälle puhujanlavalle uskon, että tulen ajattelemaan veli Lyleä. Eilen illalla näin pienen Jydyn istumassa siellä, ja se sai sydämeni jyskyttämään, kun ajattelin sitä, miltä hänestä tuntui. Ja minä tiedän, kun isä kuoli, kuinka… Mutta meidän täytyy mennä noiden kärsimysten koulujen lävitse tietääksemme, miltä muista tuntuu.

9        Uskon katselevani erästä vanhaa sananpalvelijaystävääni, joka istuu täällä. En voi muistaa hänen nimeään. Onko se oikein? Eikö sinulla ollut tapana rukoilla sairaiden puolesta täällä, kaiken aikaa, vuosia sitten? Gerholtzer, tuo saksalainen nimi, en ole koskaan pystynyt lausumaan sitä aivan oikein. Veli Tracy tapasi hänet siellä ulkona. Olen tuntenut hänet noin kymmenen vuotta ja sanoin: “Sinä et ole vanhentunut kuutta kuukautta noina kymmenenä vuotena.” Me elämme maailmassa, jonka täytyy loppua jonakin päivänä.

10    Nyt, tänä iltana minä olin… Pidin teitä todella myöhään eilen illalla ja tulen yrittämään, etten tekisi sitä tänä iltana. Lopuksi: ajattelin tänä iltana saarnata seurakunnalle aiheesta Ylöstempaus. Mitkä ovat vaatimukset, niin kuin minä sen näen Kirjoituksessa, missä tilassa Seurakunnan täytyy olla Ylöstempausta varten, ja mitä tulee tapahtumaan juuri ennen kuin Ylöstempaus tapahtuu, ja kuinka se tulee tapahtumaan. Ja me kaikki uskomme Ylöstempaukseen, emmekö uskokin? Me uskomme siihen. Ja sitten, yhtäkkiä, jokin vain sanoi: “Rukoile sairaiden puolesta tänä iltana.” Ja söin juuri päivällistä erään meksikolaisen veljen kanssa siellä, mistä menin noutamaan häntä. Arvelisin, että hän on täällä tänä iltana, hän ja hänen vaimonsa.

11    Ja sitten joku tuli ja antoi minulle todistuksen. Hän sanoi… “Jos… Sen perusteella, tai seurakunnassa”, hän sanoi, “tuolla on eräs mies, jolla… Uskon sen olleen vuosi sitten, kun hän oli tullut erottamisjonoon.” Ja ajattelin, että meillä tänä iltana olisi vain sellainen vanhanaikainen rukousjono, niin kuin veli Jack ja veli…

12    Veli Young Brownilla oli tapana jakaa rukouskortteja. Ja totesin hänet todella rehelliseksi enkä koskaan saanut häntä kiinni kortin myymisestä tai minkään väärän tekemisestä, hän oli todella suora. Ja me olemme saaneet heitä kiinni siitä, että he ovat yrittäneet tehdä sitä, tiedättehän. Niinpä me… Veli Young, hän oli aina suorittamassa tehtävää koko ajan ja uskollisesti. Ja muistan, kuinka hänellä oli tapana seistä kokoamassa kortteja, ja kuinka hän toi heidät jonon lävitse. Minä rukoilin heidän puolestaan, ja niin me menimme edelleen. Noilla ihmisillä oli tuo väärentämätön usko, että jos he vain voisivat päästä lähelle teitä, he tulisivat terveiksi. Ja uskon, että siellä tapahtui kaksikymmentä parantumista jokaista meillä nyt tapahtuvaa parantumista kohden.

13    Sitten kuulin tämän kertomuksen tästä miehestä tänään iltapäivällä, ja hän mahdollisesti on täällä nyt. Kuinka hän oli rukousjonossa vuosi sitten jossakin, ja silloin erottamisessa hänelle kerrottiin, että hänellä oli ollut sikotauti ja lääkärit olivat sanoneet hänelle turvotuksen laskemisen jälkeen, ettei hän koskaan voisi saada tyttölasta, ja hän halusi sellaista. Luulisin, että hänellä oli poika. Mutta Herran antamassa näyssä hänelle sanottiin: “Sinä tulet saamaan tuon tyttölapsen.”

14    Ja hän sanoi, että hänellä on tuo pieni tyttö täällä tänä iltana. En tunne tuota miestä… Olisiko hän kuulijakunnassa, tai tuo henkilö, josta olen puhumassa? Onko hän jossakin? En tiedä, joku vain kertoi minulle siitä ulkopuolella. Oi, tässä tuo lapsi onkin, siellä he istuvat. Se on hienoa. Se on oikein hienoa. Mikä suloinen pienokainen. Todella soma pieni vauva. Haluaisin, että hänen äitinsä tulisi tänne antamaan todistuksen. Ehkä hän tulee tekemään sen huomenna, tai joskus kun meillä on kokouksia.

15    Nyt, huomen aamulla on Liikemiesten aamiainen. Oletteko vielä ilmoittaneet siitä? Luulen, että se kaikki… Sepä hienoa.

16    Ja nyt pitäkäämme pieni oppitunti Jumalallisesta parantamisesta. Kuinka moni uskoo siihen? Oi, tulee olemaan suuri ilta, kun teillä on tuon kaltainen usko. Siihen tarvitaan ihmisiä, jotka uskovat sen. Se on uskovaista varten.

17    Nyt sitten, kun olin ottanut kynän ja alkanut kirjoittamaan muistiin joitakin tekstejä ja niin edelleen, Billy kolkutti ovelle ja sanoi: “Isä?”

18    Minä sanoin: “Odota pieni hetki, en ole vielä lopettanut sitä.”

19    Hän sanoi: “Mutta veli Jack odottaa sinua.” Niinpä minun täytyi tulla. Minulla ei ollut paperinliitintä, joten otin yhden Medan “johny-pinneistä” tai jonkinlaisen pinnin, kutsuvatko he sitä “bobby-pinniksi”. En tiedä paljoakaan noista asioista, tiedättehän, olin vain nähnyt sen siellä pöydällä. Niinpä tein siitä paperinliittimen erottaakseni toisistaan joitakin muistiinpanojani, joita minulla oli tätä aamua varten.

20    Ja kun te tulette vanhemmaksi… Minulla oli tapana helposti muistaa nuo Kirjoitukset ja muut asiat. Mutta tiedättekö, nyt se on jotenkin vaikeaa. Oletko sinä vielä tullut huomaamaan sellaista vaikeutta, veli Jack? Niin se on, kyllä. Kerroin siitä täällä äskettäin veli Jackille. Minä sanoin: “Tiedätkö, veli Jack, minä olen tulossa huonomuistiseksi.” Sanoin: “Aloitan sanomaan jotakin ja sitten minun täytyy odottaa.”

Hän sanoi: “Etkö ole sen pitemmälle siinä?”

Minä sanoin: “Mutta eikö se ole tarpeeksi pitkällä?”

21    Hän sanoi: “Ei.” Hän sanoi: “Minä soitan jollekin puhelimella ja sanon: ‘Mitä sinä haluat?” Ajattelin sinun silloin pilailevan kanssani, veli Jack, mutta tulin toteamaan, että se on hyvinkin totta.

22    Kyllä vaan. Kuinka te tulettekaan huonomuistiseksi. Mutta tehkäämme kaikki tekomme oikein, koska ne ovat kirjassa, äänilevyllä, joka tullaan soittamaan tuomiopäivänä.

23    No niin, me olemme kuin yksi suuri perhe. Enkä usko, että me olemme puhelinyhteydessä ympäri maata tänä iltana, niin kuin eilen illalla, kun saarnasin sanomani. Luulen, että täällä on vain paikallinen kokous. Niinpä, eilen illalla… Minä todella arvostan teidän kohteliaisuuttanne kestäessänne… Minä en yritä… En yrittänyt käyttää hyödykseni veli Jackiä. Mutta hän on aina sanonut minulle: “Sano mitä tahdot.” Ja niinpä minä tulin tänne lavalle ja saarnasin vähän oppia. Mutta uskon, että se on vain… jotkut kirkkokunnallisista veljistäni…

24    Minulla oli uni eräänä aamuna. En näe unia kovin usein; en ole unennäkijä. Mutta näin unta, että näin erään nuoren miehen kahleissa, ja hän yritti päästä vapaaksi, ja joku sanoi minulle: “Nuo ovat hirvittäviä ihmisiä, älä ole missään tekemisissä heidän kanssaan.”

25    Ja minä näin, kuinka tämä nuori mies pääsi ulos kahleistansa, joten minä vain jätin hänet rauhaan. Minä ajattelin: “Haluanpa nähdä, mitä hän tekee.” Niin hän tuli ulos, ja hän oli mukava mies. Ja näin muiden yrittävän päästä ulos.

26    No niin, tämä on vain uni. Ja minä kävelin tähän suuntaan nähdäkseni erään veljen, Roy Bordersin, erään hyvän ystäväni, joka elää Kaliforniassa. Näytti kuin jokin olisi ollut vialla. Hänen silmänsä olivat puoliksi suljetut, ja näytti kuin jokin suuri… Ehkä syöpä tai jotakin sellaista oli hänen silmiensä päällä. Ja joku yritti vetää minua pois hänen luotaan. Minä huusin: “Veli Borders! Herran Jeesuksen Nimessä, tule ulos siitä!”

27    Ja hän saattoi tuskin puhua sanoessaan: “Veli Branham, siihen tarvitaan enemmän kuin tämä. Minä yksinkertaisesti en voi tarttua siihen, veli Branham. Minä en voi käsittää sitä.”

28    Minä sanoin: “Oi veli Borders.” Minä rakastan häntä.

29    Ja joku oli vetämässä minua pois, ja katsoin, ja se oli eräs rouva, joka seisoi tässä. Kun olin pieni poika, minulla oli tapana kuljetella ihmisille tavaroita eräästä sekatavarakaupasta. Ja hänen nimensä oli rouva Fenton. Hän elää yhä Jeffersonvillessä ja on minun ja vaimoni henkilökohtainen ystävä.

30    Ja hän sanoi: “Veli Branham, vapauta meidät tästä.” Hän sanoi: “Tämä on helvetin huone.” Ja hän sanoi: “Sinä olet ollut väärinymmärretty. Ja sinä olet myös väärinymmärtänyt näitä ihmisiä.” Hän sanoi: “Nämä ovat hienoja ihmisiä, mutta…” Ja katsoin sinne, ja se oli kuin valtavan suuri kellari, tai suuret muurit, maanalainen suuri luola, ja suuret rautakalterit, kahdeksan tai kymmenen tuumaa paksut. Ja ihmiset olivat poissa järjiltään väännellen käsiään ja jalkojaan ja hakaten päitään sillä tavalla. Ja hän itki ja sanoi: “Vapauta ihmiset, veli Branham.” Hän sanoi: “Auta meitä, me olemme vaikeuksissa.” Tämä rouva itse, minä tunnen hänet. Uskon, että hän kuuluu Kristuksen Kirkkoon, tai erääseen kristilliseen seurakuntaan, jota kutsutaan nimellä Veljien Seurakunta.

31    Katsoin ympärilleni ja sanoin: “Toivoisin että voisin.” Ja jatkoin katselemista ympärilleni. Ja katsoin vähäistä pientä ruumistani ja sitten noita suuria rautakaltereita. Ja nuo ihmisraukat olivat siellä sisällä. Ettekä te voineet päästä heidän tykönsä, nuo rautakalterit olivat niin lähellä toisiaan. Ja minä katsoin, ja he hakkasivat päitään aivan kuin olisivat olleet poissa järjiltään.

32    Ja minä näin joidenkin valojen välähtelevän siellä. Ja katsoessani ylös siellä seisoi Herra Jeesus sateenkaaren valot ympärillään. Hän katsoi suoraan minuun ja sanoi: “Vapauta nuo ihmiset.” Ja Hän meni pois.

33    Ja minä ajattelin: “Mutta kuinka minä voisin vapauttaa heidät? Minulla ei ole tarpeeksi voimaa käsivarsissani murtaakseni noita tankoja.”

34    Niin minä sanoin: “Helvetin huone, väisty Jeesuksen Kristuksen Nimessä.”

35    Ja kaikki alkoi kitistä ja naksahdella, ja kivet alkoivat pyöriä ja rautatangot kaatuilla. Ja ihmiset juoksivat ja huusivat: “Me olemme vapautetut!”. He huusivat koko äänensä voimalla ja olivat kaikki vapautetut.

36    Ja minä huusin silloin: “Veli Roy Borders, missä sinä olet? Missä sinä olet? Jumala on vapauttamassa kansansa! Missä sinä olet, veli Borders?” Ja olen ihmetellyt sitä.

37    Tiedättekö, veli Borders on hyvin pelästynyt. Te kaikki tiedätte tuon profetian, monet teistä, jotka otatte ääninauhoja ja niin edelleen, joka koski Länsirannikkoa.

38    Täällä istuu mies tänä iltana, joka oli siellä, kun se tapahtui (kun seisoimme siellä ollessamme metsästysmatkalla), eräs sananpalvelija, joka kuunteli eilen illalla. Hänellä oli sokea silmä ja hän tuli sinne ja sanoi… esitteli itsensä. Hän käytti värillisiä laseja siellä ylhäällä vuorella. Hän sanoi: “Veli Branham, minä olen veli McHughes.” Hän sanoi: “Minä autoin kustantamaan yhden sinun kokouksistasi kerran Kaliforniassa.”

39    Minä sanoin: “Hauska tutustua, veli McHughes.”

40    Ja meitä oli siellä noin kaksikymmentä miestä. Me olimme metsästämässä javelina-sikoja. Ja minä sanoin, noin päivää ennen vuorille menemistä, minä sanoin veli Banks Woodille… Te kaikki tunnette hänet, hän on henkilökohtainen ystäväni. Minä sanoin: “Veli Wood…” Nostin ylös kiven ja heitin sen ilmaan, ja se tuli alas. Ja minä sanoin: “NÄIN SANOO HERRA: ‘Jotakin on aikeissa tapahtua.”’

41    Sitten hän sanoi: “Mitä se on, veli Branham?”

42    Minä sanoin: “Minä en tiedä, mutta kahdenkymmenen neljän tunnin sisällä sinä tulet näkemään. Jotakin on valmiina tapahtumaan. Se on suuri merkki.”

43    Ja seuraavana päivänä.. se oli yhtenä myöhäisenä iltapäivänä. Seuraavana päivänä noin kello kymmeneltä me olimme valmistautumassa poislähtöön. Jokaisella oli javelina-sikansa ja me seisoimme siellä. Ja veli McAnally, tiedättehän, ja kaikki heistä, he olivat puhdistamassa niitä, ja veli Borders ja minä. Ja veli Roy Roberson, rampa sotaveteraani, hyvin rakas, kallis ystäväni, seisoi siellä. Ja minä katsoin ylös, ja veli McHughes sanoi: “Veli Branham, ilmestyykö Herran Enkeli sinulle, kun olet näillä metsästysmatkoilla?”

44    Minä sanoin: “Veli McHughes, kyllä. Se on totta. Mutta minä tulen tänne hieman levätäkseni.”

45    Hän sanoi: “Hyvä on, veli Branham”, hän sanoi, “tarkoitukseni oi ollut häiritä sinua.”

46    Minä sanoin: “Et sinä häirinnyt minua.”

47    Ja vain katsoin ja näin lääkärin katsomassa hänen silmäänsä. No niin, en tuntenut häntä, hänellä oli tummat lasit, koska Arizonassa on hirvittävän kirkasta ja aurinkoista. Ja minä katsoin sitä ja näin lääkärin sanovan hänelle: “Hyvä herra, olen hoitanut tuota silmää vuosia, kaksi vuotta”, tai jotakin sellaista. Hän sanoi: “Tuo silmässäsi oleva allergia, sinä tulet menettämään silmäsi. Se on syömässä näkösi, eikä ole mitään tapaa pysäyttää sitä.”

48    Ja minä sanoin: “Sinä kysyit minulta juuri silmäsi tähden. Nuo aurinkolasit ovat vain siksi, että sinulla on huono silmä.”

49    Hän sanoi: “Se on totta.”

50    Minä sanoin: “Sinun lääkärisi” (kuvailin hänet) “kertoi sinulle muutama päivä sitten, että ‘Sinä tulet menettämään tuon silmän, koska allergia on syömässä tuosta silmästä näön.’ Ja hän on hoitanut sitä pari vuotta, eikä hän voi pysäyttää sitä.”

51    Hän sanoi: “Veli Branham, se on totuus.”

52    Ja aloin kääntyä ympäri ja katsoin ja näin erään naisen paljon häntä itseään vanhemman, jotenkin tummaverisen. He ovat alkujaan jostakin täältä Arkansasista. Ja hän kohotti hamettansa ja näytti jalkaansa pojallensa ja sanoi: “Poikani, jos tapaat veli Branhamin, pyydä häntä rukoilemaan jalkojeni puolesta.” Ja hänellä oli varpaittensa välissä riippumassa pitkiä kasvaimia.

53    Minä sanoin: “Sinun äitisi on harmaapäinen nainen, ja hän kohotti hamettansa, veti alas sukkansa ja näytti sinulle jalkojansa ja sanoi, että jos tapaisit minut, sanoisit minulle, että rukoilisin hänen puolestaan.”

54    Ja hän sanoi: “Oi, ole armollinen.”

55    Minä katsoin takaisin ja näin hänet siellä näyssä seisovan ilman laseja. Minä sanoin: “NÄIN SANOO HERRA: Jumala paransi sinun silmäsi ja parantaa myös sinun äitisi.”

56    Suunnilleen sillä hetkellä minä käännyin ympäri… No niin, täällä istuu mies, joka seisoi siellä. Minä sanoin veli Roy Bordersille… tai veli Roy Robersonille, laskin käteni hänen olalleen, sillä hän on sotaveteraani. Minä sanoin: “Veli Roy, mene jonkin alle, nopeasti nyt, jotakin on tapahtumaisillaan.”

57    Hän sanoi: “Veli Branham, mitä sinä tarkoitat?”

58    Minä sanoin: “Älä puhu! Mene jonkin alle, nopeasti!” Ja minä käännyin ja nostin ylös lapion, joka oli siellä sivullani, ja kävelin pois heidän luotaan, koska tiesin, että se tulisi sinne, missä minä olin.

59    Aivan erään suuren kanjonin reunassa, joka oli kahdeksan tai kymmenen kertaa korkeamman kuin tämä rakennus, se oli hevosenkengänmuotoinen kanjoni [umpinainen]. Siellä tuli alas Taivaista tuli kuin pyörretuuli vain muutamia jalkoja sen paikan yläpuolella, jossa minä seisoin. Ja se repi kiviä irti vuoresta ja meni lävitse ja katkaisi mesquite-puiden latvoja sadan metrin säteellä. Jokainen juoksi ja yritti päästä kuorma-autojen alle ja kaikkea sellaista. Se meni jälleen takaisin ylös ja räjähti kuin suuri ukkonen. Se meni uudestaan ylös taivaalle ja tuli jälleen alas. Ja se teki sen kolme kertaa. Ja kun kaikki oli ohitse, he tulivat ja kysyivät: “Mitä se merkitsi?”

60    Minä sanoin: “Haluan kertoa teille, että se oli tuomion merkki. Muutaman päivän sisällä suuri maanjäristys tulee iskemään Länteen. Ja se ei tule pysähtymään. Kalifornia, Los Angeles tulee uppoamaan. Se on painuva alas. Se tulee luisumaan suoraan valtamereen.” Ja kaksi päivää sen jälkeen tuo Alaskan maanjäristys ravisti Alaskaa.

61    Ja sitten viimeisessä kokouksessa, joka minulla oli Kaliforniassa, ollessani puhumassa tietämättä, mitä oli tapahtunut, ennen kuin olin tullut ulos kadulle. Sanoin: “Kapernaum, Kapernaum, kaupunki, jota kutsutaan enkelien nimellä”, (se on Los Angeles) “sinä olet korottanut itsesi taivaaseen, mutta sinut tullaan tuomaan alas helvettiin. Sillä jos ne mahtavat teot, jotka on tehty sinussa, olisi tehty Sodomassa, se seisoisi vielä tänä päivänä.”

62    Nyt, viimeisinä muutamana päivänä, tuo suuri jyrähtely ja heiluminen. Sitten tässä tulee tieteellinen julkaisu, jossa sanotaan: “Se on kokonaan kuin hunajakennoja; sen on pakko upota.” He yksinkertaisesti tietävät sen.

63    Ja tarkatkaa, vesi on tuleva suoraan Salton-järvelle asti. Los Angeles on tuomittu tuomiota varten. Kerron sen, ennen kuin se tapahtuu, niin että voisitte tietää, kun se tapahtuu. Minä en sanonut sitä itsestäni. Eikä Hän ole koskaan kertonut minulle yhtään asiaa, mikä ei olisi tapahtunut. Ja te voitte todistaa sen. Se on oikein. Milloin? Minä en tiedä.

64    Menin ulos, ja he kertoivat minulle, mitä olin sanonut. Ja minä kuuntelin ja menin ja tutkin Kirjoituksia. Tiedättekö, että Jeesus sanoi melkein samat sanat Kapernaumista, ja oletan, että Sodoma ja Gomorra olivat silloin Kuolleen Meren pohjassa. Ja myöhemmin, noin sata vuotta myöhemmin, Kapemaum luisui mereen, ja se on meren pohjassa. Tuo sama Jumala, joka pani Sodoman mereen sen syntien tähden, sama Jumala, joka pani Kapernaumin mereen sen syntien tähden, tuo sama Jumala tulee panemaan Los Angelesin mereen sen syntien tähden, tuon turmeluksen kaupungin.

65    Veli Roy Borders pelkää kuollakseen. Minä en tiedä josko… Mitä se merkitsi, tai mitä. Minä en tiedä.

Rukoilkaamme:

66    Herra, on niin hyvä todistaa todellisille kuuntelijoille. Me uskomme Sinua, Herra, auta meidän epäuskoamme. Ja me käsitämme olevamme menossa suoraan tietä alas maailman loppuun. Tarkalleen mihin aikaan, me emme tiedä. Mutta tuo salainen Morsiamen pois tempaaminen: yhtenä näistä päivistä, Herra, meidät tullaan ylöstempaamaan Hänen kanssaan. Ja me odotamme tuota päivää. Valmista sydämenne, Herra.

67    Me näemme monet makaamassa täällä näillä telttavuoteilla ja paareilla, miehiä ja naisia, jotka ovat vihollisen sitomia. Siellä ehkä istuu ihmisiä, jotka tulevat kuolemaan sydänkohtaukseen, jos Sinä et kosketa heitä. Ehkä jotkut heistä ovat syövän syömiä.

68    Ja Isä, Sinä tunnet jokaisen sydämen. Sinä tiedät, onko se totta tai ei totta. Ja me sanomme nämä asiat, koska ne tiedämme, mitä Sinä olet tehnyt. Sinun suuri voimasi on vapauttanut niin monia. Me olemme sen todistajia, vaikka he yrittävätkin sanoa meille, että “noita asioita ei ole tapahtunut”. Mutta ne tapahtuvat, Herra. Me olemme todistajia.

69    Minä rukoilen tänä iltana, Herra, että jollakin tavalla Sinä rakentaisit uskon näiden ihmisten sydämissä, niin että joka ainoa heistä tulisi olemaan vapautettu, kaikki nämä sairaat ja vaivatut ihmiset. Voikoon se olla niin yksinkertaista, Herra, kun me yritämme opettaa Sanaa, niin ottakoon Pyhä Henki minun virheeni ja oikaiskoon ne ihmisten sydämissä. Ja tee se niin todelliseksi illaksi, että… että Hän voi upottaa itsensä jokaisen uskovaisen sydämeen täällä. Me olemme varanneet tämän illan sitä tarkoitusta varten, Herra. Voikoot ne, jotka eivät ole pelastuneet, yli kaiken, olla valmiit, valmistautua nyt, kun armon ovet yhä ovat avoinna. Me pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

70    Nyt tulemme menemään Kirjoituksiin aluksi ja…

71    Joku asetti tänne pienen lappusen jossa sanotaan, että he ovat keränneet minulle uhrin tänä iltana. Se ei ollut tarpeellista, älkää tehkö sitä. Sitä ei voida palauttaa. Muistan kerran Calgaryssä, Kanadassa, kuinka he keräsivät siellä tällaisen uhrin. Veli Jack yritti sanoa minulle… Vaimoni istui siellä takana; hänellä ja lapsilla oli kaksi vanhaa huonetta, jossa me asuimme ja hänen täytyi panna huopia oveen estääkseen lapsia saamasta keuhkokuumetta. Ja veli Jack sanoi minulle: “Veli Branham, ei ole reilua kohdella häntä sillä tavalla.” Niinpä te muistatte tuon tapauksen. He keräsivät, olen unohtanut kuinka monia tuhansia dollareita.

72    Ja minä sanoin: “Oi, ota se takaisin, veli Jack.”

73    Hän sanoi: “Kuinka me voisimme tehdä sitä?” Niinpä minä ostin tuon paikan, ja se on siellä, Jumalan kirkkaudeksi ja kunniaksi. Me pidimme sitä pari vuotta, vaimoni ja minä, lahjana seurakunnan ihmisiltä.

74    Ja sitten minä ajattelin: “Se ei kuulosta oikealta. Minä en tuonut mitään tähän maailmaan, ja on varmaa, etten tule viemään mitään mukanani.” Niinpä käännyin ympäri ja siirsin sen Tabernaakkelin omaisuudeksi. Niin että, kun minä olen lopussa, ja jos vielä on huominen, voi joku toinen Jumalan palvelija käyttää sitä silloin. Näettekö? Niinpä, sydämelliset kiitokset teille, ystävät. Jumala siunatkoon teitä sen vuoksi.

75    Nyt, Jaakobin kirjeen toinen luku. Me haluamme lukea alkaen jakeesta 21.

76    Ja nyt, pieneksi hetkeksi opetukseen, ja sitten alamme rukoilla sairaiden puolesta niin pian kuin voimme saadaksemme niin monia ihmisiä rukousjonon lävitse kuin mahdollista. Ja muistakaamme myös… En halua unohtaa sisar Anna Jeania ja veli Donia ja heitä. Luulen, että he ovat jossakin Thaimaassa. Eivätkö olekin? Missä? Bangkokissa, lähetyskentillä. On niin monia asioita, joita te ajattelette päiväsaikaan, joita te haluaisitte mainita ihmisten edessä. Sitten kun tulette tänne, te ette voi muistaa niitä.

77    Ja nyt, täällä Jaakobin toisesta luvussa, me aloitamme jakeesta 21 ja luemme siitä osan. 21. jae ja toinen luku.

Eikö Abraham meidän isämme ollut vanhurskautettu teoista, kun hän oli uhrannut poikansa Iisakin alttarilla?

Näetkö kuinka usko toimi hänen tekojensa kanssa, ja tekojen kautta usko oli tehty täydelliseksi?

Ja täytetyksi tuli kirjoitus, joka sanoi: Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi ja häntä kutsuttiin Jumalan ystäväksi.

78    Nyt aiheeni tänä iltana… Pitäkää nyt Raamattunne esillä, koska minulla on useita Kirjoituksia kirjoitettuna tänne. Jos emme viivy liian pitkään, tulen viittaamaan moniin niistä. Minun aiheeni on: Teot on usko ilmaistuna. Muistakaa nyt: Teot on usko ilmaistuna. Teot osoittavat, että usko on jo ottanut otteen, näettehän? Me valitsimme tämän, koska uskon, että se voi auttaa meitä ymmärtämään. Kuunnelkaa nyt todella tarkoin, ja me perehdymme siihen niin kuin pyhäkoulutunnilla.

79    Tässä Jaakob opetuksessansa ilmaisee, mitä ihminen näki Abrahamissa, l. Mooseksen kirja 22:1-9.

80    Menkäämme siihen takaisin. Minulla on Kirjoituksia merkittynä tänne. 1. Mooseksen kirja, 22. Luku, jakeet 1-9:

Ja tapahtui näiden asioiden jälkeen, että Jumala koetteli Abrahamia, ja sanoi hänelle: Abraham, ja hän sanoi hänelle: Katso, tässä minä olen.

Ja hän sanoi: Ota nyt poikasi, ainoa poikasi Iisak, jota rakastat.

Mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka tulen sinulle osoittamaan.

Näettekö, Hän ei edes sanonut hänelle, mikä se niistä oli. Te vain menette eteenpäin, kun Jumala puhuu, te lähdette liikkeelle. Näettekö?

Ja Abraham nousi ylös varhain aamulla ja satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi nuorta miestänsä ja poikansa Iisakin ja halkoi puut polttouhria varten ja nousi ylös ja lähti menemään paikkaan, josta Jumala oli puhunut hänelle.

Sitten kolmantena päivänä Abraham nosti silmänsä ja näki sen paikan kaukaa.

Ja Abraham sanoi nuorille miehillensä: Pysykää te tässä aasin kanssa, ja minä ja poika menemme edemmäksi ja palvomme ja tulemme jälleen luoksenne.

81    No niin, hänellä oli nyt mielessänsä mennä sinne ylös surmaamaan poikansa, koska Jumala oli käskenyt häntä tekemään sen. Mutta katsokaa Kirjoitusta tässä.

…minä ja poika menemme edemmäksi ja palvomme ja tulemme jälleen luoksenne, (hän sekä poika)

Ja Abraham otti polttouhripuut ja laski ne poikansa Iisakin selkään ja otti tulen käteensä ja veitsen, ja he molemmat kävelivät yhdessä.

Ja Iisak puhui Abrahamille, isällensä sanoen: Isäni. Ja hän sanoi: Tässä olen, poikani. Ja hän sanoi: Katso tuli ja puut, mutta missä on lammas polttouhriksi?

Ja Abraham sanoi: Poikani, Jumala on hankkiva itsellensä lampaan polttouhriksi. Niin he molemmat kävelivät yhdessä.

Ja he tulivat paikkaan, josta Jumala oli hänelle puhunut, ja Abraham rakensi alttarin sinne, latoi puut paikoilleen, sitoi poikansa Iisakin, ja asetti hänet alttarille puiden päälle.

Ja Abraham ojensi kätensä ja otti veitsen surmatakseen poikansa.

Ja Herran enkeli kutsui häntä taivaasta ja sanoi: Abraham, Abraham. Ja hän sanoi: Tässä olen.

Ja hän sanoi: Älä satuta kättäsi poikaan, äläkä tee mitään hänelle, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et ole evännyt poikaasi, ainoaa poikaasi minulta.

82    No niin, me näemme tässä, että Jaakob vanhurskautti Abrahamin hänen tekojensa mukaan.

83    Mutta nyt Paavali Roomalaiskirjeen neljännessä luvussa, 4:1-8. En lue sitä kaikkea, vaan vain osan siitä.

Mitä me sanomme sitten, että Abraham meidän isämme, lihan mukaan, saavutti?

Sillä jos Abraham oli vanhurskautettu… (muistakaa, me otimme eilen illalla tuon sanan “vanhurskautettu”) …tekojen mukaan, hänellä olisi mistä kerskata, mutta ei Jumalan edessä.

Sillä mitä sanoo Kirjoitus? Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.

Nyt hänelle, joka työtä tekee, ei palkkiota lasketa armosta vaan ansiosta [velasta]

84    Nyt Paavali viittaa tässä siihen, mitä Jumala oli nähnyt Abrahamissa.

85    Jos me nyt menisimme takaisin l. Mooseksen kirjan 15. lukuun ja kuudenteen jakeeseen, 15:6, uskon sen olevan oikein. Aloittakaamme viidennestä jakeesta.

Ja hän toi hänet ulos ja sanoi: Katso nyt taivasta kohden ja lue tähdet,, jos kykenet ne lukemaan. Ja hän sanoi hänelle: Niin on sinun siemenesi oleva.

Ja hän uskoi HERRAAN, ja Hän luki sen hänelle vanhurskaudeksi

86    Nyt nuo kaksi miestä puhuivat uskosta. Paavali vanhurskautti Abrahamin sen mukaan, mitä Jumala näki Abrahamissa, kun taas Jaakob vanhurskautti Abrahamin sen mukaan, mitä ihminen näki Abrahamissa.

87    Näettekö nyt, Jaakob sanoi: “Hän oli vanhurskautettu tekojensa kautta.”

88    Paavali sanoi: “Hän oli vanhurskautettu uskonsa kautta.”

89    Mutta katsokaahan, Abraham uskoi Jumalaa, ja Jumala huomasi, että hän uskoi Sen. Mutta kun hän alkoi toimia aivan niin kuin se jo olisi tehtynä, niin silloin ihminen huomasi sen hänessä.

90    Ja samoin on meidän kohdallamme, koska meidän tekonne ilmaisevat, minkälainen usko meillä on. Mutta jos me pelkäämme toimia uskomme mukaan, silloin me emme usko Sitä. Näettekö, teidän täytyy uskoa Se.

91    Abrahamin teot ilmaisivat hänen uskonsa, joka hänellä oli Jumalan lupaukseen. Abraham, muistakaa nyt, hän oli satavuotias ja Saara yhdeksänkymmentävuotias. Ja he olivat nyt hyvin ikääntyneitä, ohittaneet lasten synnyttämisen ajan monilla, monilla vuosilla. He olivat eläneet miehenä ja vaimona nuoruudestaan alkaen eikä heillä ollut lapsia. Mutta kuitenkin, Jumala sanoi hänelle hänen ollessaan seitsemänkymmenenviiden ja Saaran ollessa kuudenkymmenenviiden: “Te tulette saamaan lapsen.” Ja hän uskoi Jumalan lupauksen. Hän uskoi Sen. Ja hän teki kaiken valmiiksi tätä lasta varten. Näettekö? Sen Jumala näki, kun hänen uskoessa Jumalaa, ja ihminen näki sen, mitä hän teki ilmaistessaan uskoansa. (Ja sama asia on tänä iltana. Se toimii samalla tavalla meidän kohdallamme.) Se oli paljastettu hänelle, joten hän uskoi sen sillä tavalla ja toimi, aivan niin kuin se jo olisi tapahtunut.

92    No niin, pysähtykäämme siihen minuutiksi. Joskus me ymmärrämme sen väärin. Ihmiset tulevat liikutetuiksi ja yrittävät toimia sen mukaan. Se ei onnistu.

93    Minä aivan niin kuin veli Gerholzerkin täällä, me olemme vanhoja miehiä ja olemme tehneet tätä pitkän aikaa ja olemme nähneet sen hyvät ja pahat puolet ja kaiken. Ja olemme rukoilleet sairaiden puolesta ympäri maailman ja nähneet ihmisten pettymykset ja nähneet “hallelujat” joka puolelta. Sitten, tästä kaikesta me opimme. Tämän kanssa on aivan sanalla tavalla, veli Gerholtzer, aloittaessamme saarnaamaan tätä, kuin me poikina aloimme uimaan. Aivan alussa, tiedättehän, ulos tultuani veli Brownin täytyi kävelyttää minua kadulla, ilta illan jälkeen, yrittäessäni palautua takaisin omaksi itsekseni. Seisoin siellä aivan kuin pieni poika, joka loiskahtaa veteen, nähden näkyjä, tiedättehän. Ja vain viivyin siellä, kunnes veli Brownin täytyi…

94    Muistan eräänkin illan, en tule koskaan unohtaman sitä, ylhäällä San Josessa tai jossakin siellä. Hän tuli herättämään minua. En ollut nukkunut useihin päiviin enkä tiennyt puhuvani tuolle miehelle. Mutta hän sanoi, että aloin itkeä ja sanoin: “Minä menen kotiin.” Näettekö?

95    Hän sanoi: “Mutta ethän sinä voi mennä kotiin. Siellä on kokous meneillään.”

96    Minä sanoin: “Hyvä, olen valmis muutamassa minuutissa lähtemään kotiin.” Näettekö, olin melkein poissa tolaltani. Katsokaahan, olin vain poikanen silloin.

97    Aivan niin kuin opetellessanne uimaan te läjähdätte veteen ja polskutatte altaan halki: “Huhhh, huhhh, huhhh, selvisinhän siitä!” No niin, kun olette oppineet uimaan, sitä sulavammiksi vedot tulevat eikä se enää “uuvuta” teitä niin paljon. Näettekö, siinä se on. Te opitte miten se tehdään ja te hiotte sitä joka tavalla parantaaksenne sitä, ja se käy yhä helpommaksi. Näettekö?

98    Jos joku pieni poika, joka koskaan ei ole kävellyt, yrittäisi kävellä tätä käytävää alas täällä, hän ehkä kaatuisi noin tusinan kertaa ja uupuisi ennen kuin hän pääsisi sinne. Mutta jokainen, joka tietää kuinka kävellä, joku urheilija, hän kävelisi suoraan alas tuota käytävää eikä edes huomaisi tekevänsä sitä. No niin, hänenkin täytyi kerran aloittaa ja sellainen hän nyt on.

99    Ja samalla tavalla on Jumalallista parantumisen tai minkä tahansa muun saarnaamisen kanssa. Mennessänne eteenpäin te alatte oppia. Jos te ette opi, silloin jokin on vialla. Näettehän, teidän täytyy oppia ja teidän täytyy oppia, miten vastaanottaa Jumala, ja mitä se todella merkitsee.

100    Me sallimme sen. Joskus me sanomme: “Hyvä on, tällä kaverilla ei ollut tarpeeksi uskoa. Tämä kaveri ei tehnyt tätä ja tätä.” Siihen on syynsä, on olemassa syy. Joskus se on tunnustamaton synti. Te voitte kaataa gallonan öljyä jonkun henkilön päälle ja huutaa, kunnes tulette käheäksi, eikä se tule ajamaan ulos tuota perkelettä. Ei! Teidän täytyy tunnustaa se. Sen erottaminen tekee, kun sanotaan: “Mene ja oikaise se”, se tuo sen esiin.

101    Mutta se tekee sen niin hitaasti, näettehän. Ja sitten muut käyvät kärsimättömiksi ja he sanovat: “Uh, minun puolestani ei edes rukoiltu.” Mutta me haluamme nähdä nyt, millä tavalla se… mitä tapahtuu, mikä on Jumalallisen parantumisen todellinen perusta.

102    Nyt lahja, niin kuin sanoin eilen illalla: “Lahja on ihmeellinen, mutta te ette voi perustaa Iankaikkista määränpäätänne lahjojen varaan.” Te ette voi pitää vähäpätöisempää suurempana, ja lahja on vähäpätöisempi. Ja Saatana voi jäljitellä jokaista lahjaa, mitä Jumalalla on. Hän voi tehdä jotakin aivan tarkalleen saman kaltaista, näettekö, aivan tarkalleen. Sen vuoksi, meidän täytyy tarkata sitä.

103    Kuten joskus, mitä olen ilmaisut huutamisesta: olen nähnyt demonien huutavan, näettekö. Kielilläpuhuminen, olen nähnyt demonien puhuvan kielillä. Todellakin, hän jäljittelee Sitä. Se ei ole aitoa, vaan se jäljittelee Sitä, näettehän, saaden sen näyttämään aivan siltä, kuin se olisi todellinen. Ja joskus ihmiset, jotka eivät tiedä eroa, julistavat tämän todelliseksi, vaikka se ei sitä olekaan.

104    Ja saman asian he tekevät Jumalallisen parantumisen kanssa. He ajattelevat: “Se on jotakin ‘hokkus-pokkusta’, tai jotakin sellaista.” Sitä se ei ole. Se on aito, väärentämätön usko siihen, minkä Jumala sanoi olevan Totuus. Ja se ankkuroi sen! Ja kun se on ankkuroitu, ei mikään voi liikuttaa sitä. Se tulee pysymään siellä.

105    No niin, “usko” on “ilmestys Jumalalta”. “Usko” on “ilmestys”. Haluan viipyä siinä hetkisen. Se on ilmestys. Hän on armossansa paljastanut sen teille. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä te teitte. Te ette kiihdyttäneet itseänne uskomaan. Teillä ei koskaan ollut uskoa, se annettiin teille Jumalan armosta. Ja Jumala paljastaa sen teille, ja sen vuoksi usko on ilmestys. Ja koko Jumalan Seurakunta on rakennettu ilmestyksen varaan!

106    Eräs baptistisaarnaaja sanoi minulle äskettäin: “Minä en voi hyväksyä ilmestystä.”

107    Minä sanoin: “Silloin sinä et voi hyväksyä Raamattua. Sinä et voi hyväksyä Kristusta, koska Hän on Jumalan Ilmestys. Hän on Jumala paljastettuna lihassa.” Siksi koko Seurakunta on rakennettu Jumalallisen ilmestyksen varaan.

108    Jeesus sanoi: “Kenen ihmiset sanovat minun, Ihmisen Pojan olevan?”

109    Hän oli puhumassa opetuslapsillensa. Ja he sanoivat: “Jotkut sanovat, että sinä olet ‘Elias’ ja ‘Mooses’ tai ‘yksi profeetoista’ tai ‘Jeremia.’”

110    Hän sanoi: “Mutta kenen te sanotte minun olevan?”

111    Uskon sen olleen Pietarin, joka sanoi: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”

112    Nyt roomalaiskatolinen kirkko sanoo Hänen puhuneen Pietarista, kun Hän sanoi: “Tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani.”

113    Protestantit taas sanoivat: “Hän rakentaisi sen itsensä päälle.”

114    No niin, he voivat olla oikeassa. Mutta minusta he molemmat ovat väärässä. Se on hengellisen ilmestyksen päälle siitä, kuka Hän oli. “Liha ja veri eivät ole paljastaneet tätä sinulle, Pietari, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle. Ja tälle kalliolle” (paljastukselle siitä, kuka Hän on; ilmestykselle: Hän on Sana, ja koko Sana). “Tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit voi sitä voittaa.” Se osoitti, että helvetin portit tulisivat olemaan sitä vastaan.

115    Abel, uskon kautta, ilmestyksen perusteella (mitään osaa Raamatusta ei ollut kirjoitettuna noina päivinä)… Mutta Abel, uskon kautta, uhrasi Jumalalle paremman uhrin kuin Kain. Kenestä Jumala todisti, että “hän oli vanhurskas”. Miten? Uskon kautta. Miten? Ilmestyksen perusteella! Ilmestyksen perusteella Abel uhrasi Jumalalle paremman uhrin, koska hänelle oli paljastettu, ettei se ollut kedon hedelmiä, vaan että se oli veri.

116    Siksi jotkut voivat uskoa Sen, ja jotkut eivät voi uskoa Sitä, ja jotkut yrittävät olla uskovinaan Sen.

117    Kun ihmiset tulevat rukousjonon lävitse, niin joskus te näette… ja he ovat kaikki hyviä ihmisiä. Mutta jotkut yrittävät kovasti uskoa Sen, yrittävät aikaan saada uskoa voidaksensa uskoa Siihen. Jotkut eivät voi tehdä sitä lainkaan. Ja toiset taas, se vain on armosta annettu heille. No niin, siinä on ero. Näettekö? Se saa sen aikaan. Se on todellinen ilmestys, koska usko on Jumalalta tullut ilmestys. Se täytyy ensin tulla paljastetuksi.

118    Jeesus selvästi ilmaisi tämän, kun Hän sanoi: “Ei kukaan voi tulla Minun tyköni, ellei Minun Isäni häntä ensin vedä, tai paljasta Minua hänelle ensin.” Teidän tulisi lukea Se. Se on Johannes 6:44-46. He eivät tienneet, kuka Hän oli. He ajattelivat, että Hän oli vain joku tavallinen mies. He ajattelivat, aivan niin kuin ihmiset tänäänkin, että Hän oli vain joku profeetta. Hän oli Profeetta. Hän oli tavallinen mies, mutta hän oli paljon muutakin.

119    Aivan niin kuin puhuin eilen illalla… Kun te saatte tuon kirjan [Seitsemän Seurakunta-ajanjaksoa], te ehkä tulette näkemään siinä pienen ristiriidan sen kanssa, mitä sanoin noista “kahdesta Elämänkirjasta”. Se on sama Kirja, mutta yksi niistä oli teidän luonnollinen syntymänne, toinen teidän hengellinen syntymänne. Yksi johtaa toiseen aivan niin kuin varsi vehnänjyvään. Milloin tahansa te puhutte minulle, te puhutte minulle elävänä henkilönä. Mutta siellä on osa minusta, se on tuo persoona, jonka täytyy kuolla. Se on tuo Kirja, josta nimi tulee otetuksi pois. Mutta iankaikkinen, ennalta määrätty, valittu, hänen nimeänsä ei koskaan voi tulla ottamaan pois sieltä, koska se oli siinä aina. Sitä ei voida koskaan ottaa pois. Te tulette huomaamaan sen tuossa kirjassa, joten me ajattelimme säästää teidät sekaannukselta. Te tulette näkemään, että se on sillä tavalla. Koska uskoisin, että veli Vayle, joka muotoili sen kieliopillisesti oikeaan muotoon, muistutti minua siitä tänään. Minä sanoin: “Se on oikein.”

120    Baptistit uskovat että siellä on kaksi erillistä kirjaa. Ja yhdellä tavalla se onkin kaksi erillistä kirjaa, ja toisaalta se ei ole kaksi erillistä kirjaa. Minä olen kaksi erillistä ihmistä… Minä olen ruumis, sielu ja henki, kolme erillistä ihmistä, mutta minä olen… ne tekevät minut vain yhdeksi olennoksi.

121    On ainoastaan yksi todellinen Elämänkirja. Aivan niin kuin oli yksi elämänalkio vehnässä, joka tuli ylös varren, tähkän ja kuoren kautta jyvään. Se oli siellä koko ajan, ja te voitte sanoa: “Siellä on vehnää.” Se ei ole vehnänjyvä, se on varsi, mutta yhdessä ne muodostavat vehnän. Näettekö, se on vehnää, koska se kaikki on yhdessä varressa, mutta se vehnä, josta te puhutte, on vehnänjyvä aivan sen lopussa. Muut osat olivat elämän kuljettajia, joiden täytyy kuolla. Ja sitten yhdessä paikassa se kuulostaa siltä, kuin teidän nimenne voitaisiin ottaa pois Karitsan Elämänkirjasta, ja toisessa paikassa sanotaan, ettei sitä voi tehdä. Niinpä, niin se on. Se on kaikki tuossa suuressa ilmestyksessä siellä, joka tehtiin tunnetuksi noiden Seitsemän Sinetin aikana. Miksi niin on, miksi ihmisten on vaikea uskoa Sitä.

122    Jeesus sanoi, että “ei kukaan voi tulla Minun tykösi, ellei Minun Isäni häntä ensin vedä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minun tyköni. Ei kukaan voi ymmärtää, kuka Hän on, tai miten se on, ellei sitä ole paljastettu teille Jumalan ilmestyksen kautta. Ja sen uskon perusteella te toimitte sen mukaisesti. Näettekö? Tässä me näemme selvästi, että Jumala on paljastettu Jeesuksessa, ja vain nuo, jotka olivat ennalta määrätyt näkemään sen, tulevat näkemään sen. Olkaa varmat, että luette tämän Kirjoituksen. Jätin sen pois, mutta se on Johannes 6:44-46. Jätin sen pois, koska ajattelin, ettei meillä olisi tarpeeksi aikaa käydä sitä lävitse, sillä tuo kello tuolla näyttää menevän eteenpäin.

123    Ja pankaa merkille: “Ei kukaan, ei kukaan voi tulla, ellei Minun Isäni häntä ensin vedä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva.” He tulevat tunnistamaan Sen. Kukaan muu ei voi tehdä sitä, ei kukaan toinen henkilö. Ei ole väliä sillä, kuinka hyvä tai kuka te olette, sen täytyy olla paljastettu teille. Silloin te näette, kuka Jeesus Kristus on.

124    Nyt tässä on ennalta määrätty suunnitelma selvästi näkyvissä. Aivan niin kuin mikä tahansa siemen, Jumalan Sana on siemen ja sillä täytyy olla ennalta valmistettu maaperä. Jos te kylvätte siementä ja vain heitätte sen sinne maahan, ei siitä ole hyötyä. Linnut tulevat syömään sen. Jos te heitätte sen orjantappuroiden ja ohdakkeiden sekaan, ne tulevat pian tukahduttamaan sen. Jeesuksen vertauksessa sanottiin niin. Niinpä maa täytyy ensin muokata valmiiksi. Niin Jumala armossansa muokkaa ensin sydämen. Hän valmisti teidät ennen maailman perustamista vastaanottamaan Hänet tässä ajanjaksossa. Hän tunsi ennalta teidät ennalta tietämisensä perusteella ja määräsi teidät Iankaikkiseen Elämään. Hän tunsi teidät, sen vuoksi Hän muokkasi teidät valmiiksi.

125    Siksi te olette hoippuneet ulos näistä asioista ja tulleet siihen, mitä teillä nyt on. Jumala oli se, joka johti teidät sille paikalle, johon Hän oli säätänyt, että te tulisitte olemaan. Tai… Jos tätä maata ei ole muokattu etukäteen, se ei voi kasvaa. Siitä syystä uskonsiemen, saarnatessanne uskoa, näkee Herran erottamiset; ja näkee, mitä tapahtuu; ja näkee kaikkien Raamatun lahjojen toimivan. Ihmiset yrittävät saada itsensä uskomaan ja sanovat: “Oi, halleluja, minä uskon Sen.” Ja tulevat löytämään itsensä pettyneinä. Näettekö, maaperän täytyy olla ennalta määrätty. Ja te kyllä tiedätte, kun Se osuu siihen.

126    Kuten pikku kotkani, eilen illalla. Hän tiesi kuullessaan tuon äitikotkan huudon, että se oli täysin erilaista tuosta kanan kotkotuksesta. Näettekö, koska hän oli kotka munasta alkaen. Häntä ei tehty kotkaksi sillä hetkellä, hän oli aina ollut kotka. Ja kristitty on aina ollut! Sen vuoksi te olitte erotetut, ollessanne erotetut, koska te olitte sidotut siihen ensimmäisten vanhempienne, Adamin ja Eevan, tähden. Te olitte luonnoltanne syntinen. Te ette halunneet olla, mutta nyt te kuulitte Evankeliumin, ja “usko tulee kuulemisesta”, ilmestys tulee kuulemisen kautta. Siellä on tuo jokin pieni teidän sisäpuolellanne.

127    Joku toinen vieressänne istuva voi sanoa: “Uh, minä en usko tuota asiaa. Hölynpölyä! Minä en usko sitä. Ei siinä ole mitään!”

128    Samalla tavalla he tekivät Helluntaipäivänä. He nauroivat ja sanoivat: “Nämä miehet ovat täynnä uutta viiniä.” He tiesivät, että… Se oli suuri asia niille, joille se tapahtui. Miksi? Se oli Jumala paljastamassa itsensä yksilöille. Muiden nauraessa nämä iloitsivat. Se oli henkilökohtainen ilmestys, joka on usko; usko, joka on paljastettu. Jos se ei ollut usko, silloin sitä ei edes olisi siellä. Se oli usko.

129    Siemenillä täytyy ensin olla ennalta valmistettu maa. “Sen vuoksi, kaikki ne, jotka Hän on ennalta tuntenut, Hän on kutsunut. Kaikki, jotka Hän on kutsunut… Kaikki, jotka n ennalta tunsi, ennalta määräsi.” Jos haluatte lukea sen, se on Roomalaiskirje 8:28-54, ja myös Efesolaiskirje 1:1-15. Näettekö, kaikki, jotka Hän ennalta tunsi, Hän kutsui. Ja ne, jotka Hän kutsui, Hän vanhurskautti. Ja kaikki ne, jotka Hän on vanhurskauttanut, Hän on jo kirkastanut. Mikään ei ole poissa järjestyksestä. Me ajattelemme, että niin olisi, mutta katsokaa Kirjoituksia. Se on aivan tarkalleen sillä tavalla kuin Jumalan Sana sanoi sen tulevan olemaan. Me näemme, että Sanoma on hylätty tänään. Eikö Kirjoitus sanokin, että he tulevat tekemään niin? Varmasti, kaikki nämä asiat ovat Jumalan määräämiä.

130    Oi, sen pitäisi saada teidät vaeltamaan onnellisina. Se on vaikeuutena tänään: ollaan niin paljon erilaisia kuin entisajan kristityt. Kun todella aito ilmestys siitä, että Jeesus Kristus on Immanuel, asui noiden miesten sydämissä, he olivat karskeja ihmisiä. Mutta tänään me olemme kirkkokuntien taputeltavia: “Oi, sanon sinulle, ei heillä ole ilmestystä. Tule sinä tänne.” Silloin te olette riippuvaiset heidän ilmestyksestään. Jos heidän ilmestyksensä ei ole Jumalan Sanan mukainen, silloin se on väärä, oli se sitten minun tai kenen tahansa muun, siten se lopullisesti ratkaistaan. Jumalan Sana kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin.

131    Jokaisella siemenellä täytyy tietenkin olla sille sopiva maa. “Sen vuoksi, kaikki ne, jotka Hän on ennalta tuntenut…” Näettekö, Hän jo tiesi, mitä tulisi tapahtumaan. Jeesus myös sanoi Siementä koskien: “Jotkut putosivat kalliolle, toiset sekalaiseen maahan.” Näettekö, paikkaan, jossa kasvoi orjantappuroita, ohdakkeita ja kaikkea muuta, Se ei voinut kasvaa. Toiset taas hyvään maahan, hyvään multaan, joka oli muokattu valmiiksi, joka oli jo valmistettu.

132    Täällä ulkona olevat ihmiset ovat kuin kananpoikanen, joka kulkee mukana ja yrittää löytää, osuen tähän ja osuen tuohon, ja jonkin ajan kuluttua hän kuulee äkkinäisen kirkaisun Taivaasta. Hän tuntee sen nopeasti: “Se on Jumalan Sana!” Näettekö, hän tuntee Sen, koska hänen sydämessään on jotakin, mikä on paljastanut Sen hänelle.

133    Huomatkaa, profeetta Jesaja sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Kuinka outo sanonta. Kuinka joku järjissään oleva mies voisi sanoa niin? Koskaan ei ollut neitsyt tullut raskaaksi. “Neitsyt tulee raskaaksi!” Hän ei ollut huolissaan sen sanomisesta, hän vain sanoi sen. Kuinka neitsyt tulisi tekemään sen? Se ei ollut hänen asiansa! Hänen tuli vain sanoa, mitä Jumala sanoi tulevansa tekemään. Jumala paljasti sen hänelle, näytti hänelle näyn, paljasti sen, ja se oli oikein.

134    Tuo sama Jumala kertoi minulle, että tuo mies, joka ei voinut saada tyttölasta, saisi tytön. Kuten muutkin asiat, kuinka oudolta se kuulostaakaan, kun lääkäri on jo sanonut, että “se ei voi tapahtua”.

135    Mutta kun Jumala sanoo: “Se tulee tapahtumaan”, niin riippuu siitä, minkälaiseen maahan se tulee putoamaan. Muistakaa, profeetta seisoi siellä ja puhui Hänen Sanansa.

136    Kuten Jumala l. Mooseksen kirjassa sanoi: “Olkoon siellä valo. Olkoon siellä tämä. Olkoon siellä tuo.” Hän loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi Hän loi heidät, miespuoliseksi ja naispuoliseksi, eikä maan päällä ollut vielä mitään. Sitten me näemme täältä l. Mooseksen kirjan toisessa luvussa, kun Hän oli tehnyt miehen omaksi kuvaksensa, eikä kuitenkaan ollut ketään ihmistä maata viljelemässä, sen jälkeen kun hänet jo oli luotu. Mitä se oli? Se oli Hänen Sanansa, Hän puhui Sen. Ja kun Hän puhui, Hän sanoi: “Olkoon siellä valo.” Siellä ei ehkä ollut valoa kahdeksaansataan vuoteen sen jälkeen, ehkä ei ole ollut valoa, mutta Hän oli sanonut Sen! Ja niin pian kuin Hän oli sanonut sen: “Olkoon siellä palmupuu. Olkoon siellä tammipuu. Olkoon siellä tämä”, alkoivat nuo siemenet muodostua siellä veden alla. Ja omana aikanaan ne toivat itsensä esiin! Se ei voi pettää, Se on Jumalan Sana. Se yksinkertaisesti ei voi pettää, koska se oli jo ilmaistu.

137    No niin, kerran oli aika, jolloin Jumala puhui ihmisille kasvoista kasvoihin. Mutta Mooseksen aikana, tulen langetessa, he sanoivat: “Puhukoon Mooses, ei Jumala, ettemme tuhoutuisi.”

138    Sen vuoksi Hän sanoi: “Minä en enää tule puhumaan heille sillä tavalla. Minä tulen herättämään heille profeetan.” Sillä tavalla Jumalan systeemi aina toimi.

139    Nyt, tässä seisoo profeetta. Hän on innoituksen alla. Hän ei järkeile: “Hetkinen vain, jos minä sanoisin sen, silloinhan ihmiset ajattelisivat, että olen hullu.” Näettekö, hänen järkensä sanoisi niin. Siinä hän kuuntelisi Saatanaa, aivan niin kuin Eeva teki.

140    Kun lääkäri sanoo, että “te ette voi elää. Te ette voi tulla terveeksi. Te ette voi tehdä sitä tai tätä.” Niin kauan kuin te kuuntelette sitä, ei tuo Siemen, pudotessaan sen kaltaiseen maahan, voi koskaan saada aikaan mitään hyvää. Se ei voi. Mutta kun jokin repii kaiken sen pois, ja Se putoaa muokattuun maahan, silloin mikään ei voi repiä sitä ulos.

141    Ei ole väliä siitä, kuinka kauan se kestää, se tulee tapahtumaan. Nyt Hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Tiesittekö, että kului kahdeksansataa vuotta, ennen kuin se tapahtui? Jumala tiesi ennalta tuon naisen, kuka hän tulisi olemaan, mikä hänen nimensä oli, johon tuo Siemen tulisi putoamaan. Uskotteko te sitä? Varmasti Hän tiesi! Ja kirjaimellisesta kohdusta tulisi esiin tämä suuri ihme. Jumala tiesi sen ja Hän vain paljasti sen profeetallensa, joka oli uskollinen ja puhui Sanan. Edes ajattelematta, mitä se oli, hän vain sanoi Sen eikä yrittänyt koskaan järkeillä Sitä.

142    Jos te yritätte ajatella sitä johdonmukaisesti… Mitä jos tämä mies tai tämä nainen, joka istuu täällä, yrittäisi johdonmukaisesti ajatella sitä: “Minä olen ollut rampa kaikki nämä vuodet. Lääkäri on sanonut, ettei ole mitään mahdollisuutta muutokseen”? No niin, se saattaa olla totta niin pitkälle, kuin hän sen tietää.

143    Mutta jos jokin voi repiä pois nuo rikkaruohot, jos Jumala armossansa tekee sen; ei jokin saarnaaja, eikä kukaan muu. Mutta jos Jumala voi panna sydämeenne ilmestyksen, joka sanoo: “Te tulette olemaan terve!” Silloin ei mikään voi pitää teitä istumassa siellä, te tulette olemaan terve! Mutta siihen asti kunnes se tapahtuu, te tulette istumaan juuri siinä, missä lääkäri sanoi teidän tulevan istumaan siihen asti, kunnes se tapahtuu. Sen täytyy tulla paljastetuksi. Jumalan armo paljastaa sen.

144    Huomatkaa nyt, Jumala tiesi tuon naisen, jonka luokse se tulisi. Pankaa merkille Jesaja, hän ei kysellyt mitään. Jesaja ei sanonut: “Hetkinen vain, Herra! Odotahan hetkinen! Mitä Sinä sanoitkaan minulle? Neitsytkö tulisi raskaaksi? Uh-huh! Mitä? Hetkinen nyt, Isä, sellaista asiaa ei ole koskaan tapahtunut.”

145    Hän ei epäröinyt. Hän vain sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi!” Oikein.

146    Huomatkaa Maria: “No, no Herra, hetkinen vain. Sinä tiedät, etten ole koskaan ollut miehen kanssa. Se on mahdotonta! Mitään sellaista ei ole koskaan tapahtunut. Ohhh ei, mitään sellaista ei ole koskaan tapahtunut. Kuinka minä voisin saada tämän lapsen? Minä en ole ollut kenenkään miehen kanssa, joten se ei voi tapahtua! Oi, enkeli, sinä olet erehtynyt. Minulla täytyy olla näköharha. Tiedätkö, minun seurakuntani sanoo, että ‘nämä päivät ovat menneet’.” Ei! Se ei olisi koskaan langennut sen kaltaiseen maahan. Maria ei koskaan esittänyt mitään kysymyksiä.

147    Hän vain sanoi: “Kuinka se voi tapahtua? Minä en tunne ketään miestä.”

148    Hän sanoi: “Pyhä Henki tulee varjostamaan sinut. Sillä tavoin se tulee tapahtumaan.”

149   Hän sanoi: “Katso, Herran palvelijatar!” Ei mitään kysymyksiä!

150    Katsokaahan Jesaja, kun Jumala tuotti tuon Sanan ajatuksen kautta (ilmestyksen kautta) Jesajan sydämeen, lankesi Se oikeaan maahan, koska hän oli profeetta. Tuo profeetta ei välittänyt mistään ihmisviisaudesta. Hän ei välittänyt kenestäkään henkilöstä. Hän oli vihkiytynyt kanava Jumalalle, ja Jumala puhui, ja hän puhui. Siinä kaikki. Vaikka se loukkasi, tai mitä se tekikin; kuulosti se sitten hullulta tai ei, sillä ei ollut merkitystä hänelle. Kyseessä oli Jumala, ei tuo mies.

151    Ja kun tuo Sana lähti liikkeelle, siitä tuli Siemen ja Sen täytyi pudota jonnekin. Jos Jumala sanoi Sen, silloin jossakin tulisi olemaan kohtu, johon Se voisi pudota. Aivan niin kuin Hän sanoi: “Kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat. Jos te sanotte tälle vuorelle: ‘Siirry’, ettekä epäile sydämessänne, te voitte saada sen, mitä olette sanoneet.” Näettekö, täytyy olla jossakin jotakin, mikä on oikein!

152    Huomatkaa! Nyt me näemme, kuinka Jesaja tässä puhui Sen.

153    Neitsyt Maria, niin pian kuin… Maa oli jo muokattu. Hän oli neitsyt. Hän ei ollut “juoksennellut ympäri”. Maaperä oli jo valmistettu, tai ennalta määrätty, Jumalan ennalta tietämisen kautta.

154    Jopa silloin kun sanottiin, että “hän olisi neitsyt”, Jumala tiesi, mikä hänen nimensä tulisi olemaan. Hänen nimensä oli Elämänkirjassa Taivaassa.

155    Sitten Se oli vahvistettu. Ihmiset silloin näkivät Sen julkitulemisen tekojen kautta sen tullessa ilmi. Nyt me katsomme taaksepäin ja sanomme: “Varmasti, niin tapahtui”, koska me näemme ne teot, joita tehtiin.

156    Nooan teot toivat julki ihmisille millainen hänen uskonsa Jumalan lupaukseen oli. Jumala oli kohdannut Nooan ja sanonut: “Nooa, tulee satamaan. Minä tulen hävittämään koko maan vedellä.” No niin, ei ollut koskaan satanut, ja se oli mahdottomuus. Sanottiin: “Valmista arkki niiden mittojen mukaan, jotka Minä tulen antamaan sinulle.” Ja hän ollen kirvesmies, otti mittansa ja alkoi laskeskella mittoja ja valmistaa lankkuja, koota sitä yhteen ja tervata sitä sillä tavalla, kuin Hän oli sanonut. Ja voitteko kuvitella, mitä ihmiset ajattelivat tuosta miehestä?

157    He sanoivat: “Tuo mies on itse asiassa hullu, koska hän sanoo, että taivaalta tulee satamaan, eikä siellä ylhäällä ole mitään vettä.” Mutta katsokaahan, Nooa ei ajatellut sitä. Hänen tekonsa ilmaisivat ihmisille, millainen hänen uskonsa oli, ja mitä Jumala sanoi tulevan tapahtumaan.

158    Siitä syystä aito kristitty erottaa itsensä kaikesta muusta paitsi Jumalan Sanasta, eikä ole väliä sillä, mitä ihmiset ajattelevat, tai mitä joku muu sanoo. Hän on erottautunut, koska… Hän ei vain sano sitä; jos hän sanoisi, ei kestäisi kauaa, ennen kuin hänen tekonsa tulisivat tunnetuiksi. Jos hän ei ole erottautunut, tulee hän lankeamaan takaisin, luisumaan tähän suuntaan, liittymään tähän ja tuohon, aloittamaan… Hän tulee osoittamaan millainen hän on. Mutta jos hän on aito, jos Jumalan Sana on uponnut häneen, silloin Se tulee tuottamaan kaltaistansa, ja te tulette näkemään tuon miehen valmistautuvan tuota suurta hetkeä varten. Näettekö, sillä tavalla Nooa toimi.

159    Mooses, keppi kädessänsä, tuli ottaakseen ihmiset pois faaraolta. Voisitteko te nyt kuvitella sitä? Mooses, Raamattu sanoo, että hänet oli opetettu kaikkeen Egyptin viisauteen. Hän oli älykäs, hän saattoi opettaa heidän järkiperäisiä asioitaan. Hänet oli opetettu kaikkeen heidän viisauteensa. Hänellä ei ollut tarvetta lisäkoulutukseen. No niin, ajatelkaa nyt miestä siellä ulkona erämaassa kaiken tuon koulutuksen kanssa, ja sitten Jumala ilmestyi hänelle ja sanoi: “Mooses, ota tämä keppi, joka sinulla on kädessäsi, mene sinne alas Egyptiin ja tuo Minun lapseni ulos tämän risun kanssa, joka sinulla on kädessäsi. Vain mene ja voita koko tuo asia tällä risulla.”

160    No niin, mitä jos Mooses olisi sanonut: “Kuulehan, hetkinen vain, minä ajattelin puhuvani älylliselle olennolle, tälle suurelle ‘MINÄ OLEN’, joka sanot olevasi. Kuinka maailmassa minä voisin tällä pienellä vanhalla käyrällä kepillä, joka on kädessäni, voittaa miljoonan miehen armeijaa, joka on aseistettu keihäillä, ja jotka ovat taistelijoita? Enkä minä ole taistelija, minä olen paimen. Kuinka voisin koskaan tehdä sitä?”

161    Siellä ei ollut mitään kysyttävää! Miksi? Miksi? Tuo Perustus oli hänen sydämessänsä! Hän oli ennalta määrätty henkilö. “Lahjat ja kutsumukset ovat ilman parannuksen tekemistä [katumusta].” Jumala oli sanonut Abrahamille, että Hän tulisi tekemään sen, ja siellä oli tuo valmistettu maaperä.

162    Ja Mooses otti tämän kepin ja meni sinne alas ja otti tuon kansan ulos kansasta. Kun hän tuli keppi kädessänsä ja sanoi faaraolle: “Anna heidän mennä!” Faarao näki Mooseksen teoista, että hänellä oli usko siihen, mitä hän tulisi tekemään, tai yrittäisi tehdä. Hänellä oli usko Jumalan lupaukseen, Häneen, joka oli antanut lupauksen, ja hän meni ja otti johdon käsiinsä. Kukaan toinen mies ei olisi voinut tehdä sitä, hänet oli määrätty tekemään se. Jumala oli etukäteen sanonut Abrahamille, että juuri niin tulisi tapahtumaan. Ja kun lupauksen aika lähestyi, syntyi pieni poika, kaunis lapsi. Ja hänen vanhempansa Amram ja Jookebed eivät pelänneet kuninkaan käskyä. Näettekö, siellä oli jotakin, maaperä oli jo valmistettu.

163    Oi Jumala, toivon, että olen puhumassa valmistetulle maaperälle tänä iltana! Jos Siemen voi pudota oikeaan paikkaan, se tulee tapahtumaan. Jos ei, niin se ei tapahdu.

164    Se on sama asia. Te sanotte: “Veli Branham, se tavallaan ottaa sen meiltä pois.” Jos se tekee sen, se myös ottaa sen pois kristillisyydestä. Näettekö, te voitte jäljitellä mitä tahansa. Mutta jos Se todella putoaa sisälle, jos Jumalan Sana putoaa oikean kaltaiseen maaperään, se tulee tuottamaan itsensä kaltaista. Sen täytyy tehdä se, koska Se on siemen.

165    Mooses, hänen tekonsa ilmaisivat uskon Jumalan lupaukseen, jonka hän uskoi. Ihmisenä faarao ei voinut nähdä, kuinka Mooses tulisi tekemään sen, mutta hän tiesi Mooseksen uskovan siihen, mistä hän puhui, tai muussa tapauksessa hän ei olisi seissyt siellä palatsissa tuo keppi kädessänsä ja sanonut: “Tällä kepin avulla minä tulen ottamaan heidät pois sinulta.” Vanha mies, kahdeksankymmentävuotias, eikä mikään atleetti, vanha mies, kumaraisin hartioin, parta riippuen alhaalla, mahdollisesti vyötäisille asti, harmain hiuksin, jos hänellä olikaan sellaisia. Ja siellä hän seisoi tuo keppi kädessänsä ja sanoi: “‘Minä tulen viemään heidät ulos. Anna ihmisten lähteä’, NÄIN SANOO HERRA. Ja jos et tee sitä, tulee Jumala tuomitsemaan sinut.” Aamen! Miksi? Se oli… Näettekö sitä… Oliko hän peloissaan? Vain yksi nuoli, yksi keihäs, mikä tahansa, olisi lopettanut sen. Mutta hän oli peloton! Hän tiesi tarkalleen missä seisoi. Hän sanoi: “Jumala tulee lyömään sinua, faarao.” Kyllä vaan.

166    Sillä Jumala oli sanonut hänelle: “Sinä tulet tälle vuorelle uudestaan”, ja hän tiesi, että hän tulisi olemaan siellä.

167    Halleluja! Me myös tiedämme minne olemme menossa tämän matkan lopulla. Jumala on luvannut! Siellä on Maa virran takana. Olkaa pelottomat todistuksessanne. Aamen. Jos se on paljastettu teille, te olette peloton. Te ette välitä, vaikka koko maailma… mitä he sanovatkin, te olette peloton. Kun se on paljastettu teille: “Tämä on Totuus ja tulee Jumalalta”, silloin voitte olla peloton. Jos sitä ei ole paljastettu teille, te ette voi olla.

168    Daavid paimenlingon kanssa ilmaisi koko Israelin armeijalle sen uskon, joka hänellä oli heidän Jumalaansa. No niin, siellä toisella puolella seisoi Goljat kerskuen. Monta kertaa Daavidia suurempi, hänen sormensa olivat neljätoista tuumaa pitkät. Hän oli mammuttimainen suuri mies, filistealainen jättiläinen. Ja pankaa merkille, että Daavid oli pienin, hän oli liian pieni ollakseen edes armeijassa, liian pieni ruipelo, he eivät voineet käyttää häntä. Hänen veljensä, he olivat siellä armeijassa, ja siten Goljat astui siellä esiin kerskuakseen.

169    Mutta Daavid, muistakaa, se oli paljastettu Daavidille. Hän ajatteli: “Tässä seisoo elävän Jumalan sotajoukko omalla maallansa, ja siellä on tuo ympärileikkaamaton filistealainen kerskumassa.” Tänä iltana me kutsuisimme häntä “syöväksi” tai “halvaukseksi”.

170    Eihän Daavidista ollut minkäänlaista vastusta miehelle, ei edes minkäänlaisen aseen kanssa hän olisi ollut hänen veroisensa. Tuon miehen hartiat olivat luultavasti kymmenen jalkaa leveät, ja luultavasti hän oli neljätoista, viisitoista jalkaa pitkä. Hänen keihäänsä oli kuin kangastukki, luultavasti kahdenkymmenen jalan pituinen, jossa ehkä oli neljän jalan levyinen kärki.

171    Ja pieni Daavid seisoi siellä pienen vuohen- tai lampaannahan palasen kanssa, johon oli sidottu pari narunpätkää. Mutta se oli paljastettu hänelle. Ilmestys iski häneen! Aamen! Hän sanoi: “Se Jumala, joka vapautti minut karhun käpälistä ja vapautti minut leijonan käpälistä, kuinka paljon kykeneväisempi Hän onkaan antamaan tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen minun käsiini!”

172    Hänen veljensä olivat häntä paljon kykeneväisempiä tekemään se. Saul, hänen päänsä ja hartiansa sotajoukkonsa yläpuolella. Mutta katsokaahan, sitä ei ollut paljastettu heille. Aamen. Siinä se on. He uskoivat, että se voitaisiin tehdä. He uskoivat, että Jumala voisi tehdä sen, mutta sitä ei ollut paljastettu heille. Se oli paljastettu Daavidille. Niinpä juuri siinä on sen ero. Jos teille on  totisesti paljastettu, että Jumala tulee parantamaan teidät, silloin te tulette saamaan sen. [Tyhjä kohta nauhassa.] Te tulette saamaan sen. Minä en välitä siitä, mikä teillä on vikana, mitkä mahdollisuudet ovat, se voi olla pahempaa kuin Daavidin ja Goljatin tapauksessa. Mutta jos se on paljastettu teille…

173    Ja huomatkaa, kun se oli paljastettu, Daavidista tuli peloton. Hän sanoi: “Tänään minä katkaisen sinulta pään pois!” Aamen! Nopeasti! Meidän Jumalamme armossansa tuolla kriitillisellä hetkellä, kun ratkaisu täytyi tehdä, tuo sama Jumala, joka tuotti tuon armon tuona päivänä ja pudotti tuon uskon siemenen tuon pienen kyttyräselkäiseltä näyttävän pojan sydämeen, tuo sama Jumala, tällä ratkaisevalla hetkellä, voi ottaa tuon naisen pois pyörätuolista ja tuon miehen siellä, jos vain voit uskoa kaikkien vaikeuksiesi keskellä. Kun tuo pieni uskon jyvänen paljastetaan teille. Ja minä en välitä siitä, kuinka kauan se ottaa…

174    Ja pankaa nyt merkille, että tuo jättiläinen siellä toisella puolella ei uskonut sitä, niin ei myöskään syöpä tule uskomaan. Hän nauroi ja sanoi: “Olenko minä joku koira? Lähetättekö te lapsen tänne taistelemaan minun kanssani?” Hän sanoi: “Minä ripustan sinut keihääni kärkeen ja annan lintujen syödä lihasi.” Miten niin, hänellä oli kaikki edut puolellansa.

175    Mutta näettekö, se ei lainkaan horjuttanut Daavidia. Miksi? Se oli paljastettu hänelle. Hänellä oli usko siihen, mitä hän oli tekemässä. Hän tiesi, että hän tulisi tekemään sen. Ja hän teki sen, koska se oli paljastettu hänelle ja hän tiesi, missä seisoi.

176    Ja jos Jumala vain voisi puhua sen syvälle teidän sydämeenne tänä iltana ja sanoa: “Sinä et tule makaamaan siinä vuoteessa. Sinä et tule istumaan siinä pyörätuolissa. Sinä tulet olemaan terve.” niin ei ole mitään, mikä voisi muuttaa teidän mieltänne siitä.

177    Mutta kunnes se on tapahtunut, jokainen saarnaaja maailmassa voi rukoilla… enkä sano, ettei se auttaisi teitä, se tulisi rohkaisemaan teitä. Mutta kunnes tuo usko… Katsokaahan, tuo parantamisvoima on teissä. Se ei tule saarnaajalta. Se tulee teille ilmestyksen kautta, uskosta. “Ei voimalla eikä mahdilla, vaan Minun Hengelläni”, sanoo Herra. “Minun Henkeni, armosta, paljastaa tämän sinulle.” Eikä ole mitään, mikä voisi ottaa sitä pois. Se tapahtuu uskon kautta, ilmestyksen kautta! Sitten Daavid todistaakseen teoillansa…

178    No niin, jotkut heistä sanoivat: “Minä tiedän, että sinä olet paha poika.” Hänen veljensä sanoi: “Sinä olet tullut tänne katselemaan taistelua. Mutta juoksehan nyt takaisin sinne, missä lampaat ovat.”

179    Hän sanoi: “Antakaa minun puhua Saulille, kenraalille.” Näettekö?

180    Ja Saul sanoi: “No niin, poika, minä ihailen sinun rohkeuttasi, mutta katsohan, sinä et ole muuta kuin nuorukainen. Ja hän on sotilas nuoruudestansa. Sinusta ei ole vastusta hänelle.”

181    Hän sanoi: “Minä olin paimentamassa isäni lampaita…” Hän saattoi perustaa sen johonkin! Aamen! Oi veli! Ja Jumala, joka pelasti sinun sielusi, eikö Hän voi parantaa sinun ruumistasi? Se on aivan sama asia. Paljastaa sinulle, että Hän on sinun Parantajasi, aivan niin kuin Hän oli sinun Pelastajasi. Näettekö? Mutta se täytyy olla paljastettu ensin, siinä on se ero. Hänellä oli jotakin, mille perustaa uskonsa.

182    He sanoivat: “No niin, tällaista ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut.”

183    Mutta Daavid sanoi: “Sama Jumala, joka vapautti minut leijonan kynsistä, tulee vapauttamaan minut tuosta ympärileikkaamattomasta filistealaisesta.”

“Kuinka sinä sen tiedät, Daavid?”

“Minä uskon sen.”

“Miksi?”

“Se on paljastettu minulle.” Ja hän sanoi…

184    Hän tiesi mistä oli puhumassa. Koska kun tuo jättiläinen sanoi: “Minä tulen ruokkimaan sinut linnuille”, hän sanoi: “Minä tulen katkaisemaan sinulta pään pois.” Siinä oli ero, näettekö? Ja hän teki sen!

185    Simson, hänet yllätettiin siellä tasangolla yhtenä päivänä, kun hän ei ollut varuillaan, ja tässä oli tuhat filistealaista tulossa hänen kimppuunsa. Ja hän katsoi alas, ja siellä oli kuollut muuli, ja hän nosti ylös vanhan leukaluun, kuivan kuin vain olla voi, ja niin pitkälle kuin tiedän, ei edes yhtä hammasta koskaan irronnut siitä. Ja nuo filistealaisten kypärät olivat mahdollisesti tuuman paksuiset estääkseen päähän kohdistuvat iskut, koska noina päivinä he löivät toisiaan sotanuijilla. Mutta hän otti tuon muulin leukaluun ja löi maahan tuhat filistealaista, eikä tuo leukaluu edes hajonnut. Hän vain jatkoi heidän lyömistään sillä tavalla sitä mukaan, kun he tulivat. Sitten loput heistä pakenivat kallioille, näettekö, he pakenivat häntä. Miksi? Hän uskoi sen!

186    Joskus, osoittaakseni teille… Haluan kertoa teille jotakin muuta. Toimikaa tuon sykkeen mukaan, tuolla sekunnin murto-osalla, niin kuin Joosua teki, niin kuin Maria Magdaleena, ja kaikki nuo tekivät. Juuri tuolla hetkellä, kun jotakin on paljastettu teille, tarttukaa siihen. Pitäkää kiinni siitä, juuri tuolla hetkellä.

187    Kyllä, se oli paljastettu hänelle. Hän meni kohdatakseen nämä tuhat filistealaista. Mitä te nyt ajattelette noiden filistealaisten sanoneen: “Katsokaa tuota pikku ruipeloa, joka tulee tuolla, tuskin puolentoista metrin mittainen. Seitsemän pientä palmikkoa riippumassa niskassaan kuin jollakin pienellä mammanpojalla, näettekö. Ja siellä hän tulee muulin leukaluun kanssa. Ja katsokaa meitä, mikä suuri sotajoukko me olemmekaan! Eikö se olekin hullunkurista?” Mutta mitä hän oli tekemässä? Hän oli ilmaisemassa noille filistealaisille, mitä Jumala oli paljastanut hänelle. Hän nappasi tuon leukaluun ja lähti liikkeelle, koska sen Jumala oli pannut hänen käteensä. Hän pani sen hänen käteensä, hän uskoi siihen, hän uskoi voivansa tehdä sen! Ja tekemällä niin, hän ilmaisi noille filistealaisille sen, mitä Jumala oli pannut hänen sydämeensä tehtäväksi.

188    Johannes Kastaja ilmaisi uskonsa tekojensa kautta ja sanoi: “Siellä seisoo Yksi teidän keskuudessanne nyt.” Vain ajatelkaa sitä. Minulla on tuo Kirjoitus. Se on Johannes 1:26, näettekö. Hän sanoi…

189    He sanoivat: “Sanotko sinä, että Messias on tulossa? Mikä sinulla oikein on vikana mies? Mehän olemme odottaneet Häntä neljätuhatta vuotta.”

190    Hän sanoi: “Hän seisoo aivan teidän keskellänne nyt.” Halleluja! Samoin Hän on tänäkin iltana!

191    Hän ilmaisi uskonsa ilmestyksensä kautta, koska se oli paljastettu hänelle. Hän tiesi, että hän tulisi kastamaan Messiaan. Hän oli mies, kolmekymmentävuotias. Hän tiesi, että Hänen täytyi olla siellä jossakin. Hän ei tiennyt, kuka Hän oli, ja siellä Hän seisoi heidän keskellään. Hän sanoi: “Siellä seisoo teidän keskuudessanne nyt Yksi, jota te ette tunne, ja jonka kengän nauhoja minä en ole arvollinen päästämään, mutta Hän tulee kastamaan teidät Pyhällä Hengellä. Ja Hän on aivan teidän keskuudessanne nyt.” Hän ilmaisi sen uskonsa kautta, koska hän tiesi, että omana aikanaan tulisi näkemään sen ja kastamaan Jumalan Messiaan. Niinpä te voitte nähdä, että ihmiset saattoivat nähdä hänen ilmaisevan sen siinä tavassa, miten hän saarnasi ja millä tavalla hän toimi, ilmaisevan, että hänellä oli todellinen ilmestys Jumalalta.

192    Nyt, jotta se tuli todistetuksi, suoraan väkijoukosta käveli ulos Messias. Aivan tavallinen nuori mies käveli sinne alas pukeutuneena niin kuin muutkin miehet. Johannes sanoi: “Katso, siellä on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”

193    “Kuinka sinä tunnet Hänet?”

194    Hän sanoi: “Hän, joka sanoi minulle erämaassa: ’Kenen ylle sinä näet Hengen laskeutuvan, Hän on se, joka tulee kastamaan Pyhällä Hengellä.”’

195    Näettekö, hän tunsi Hänet, koska suunnilleen tuohon aikaan siellä tuli olla merkki. (Saatteko te kiinni ajatuksesta?) Johannes tiesi, että oli suunnilleen sen aika, koska hän oli profeetta. Hänelle oli paljastettu, että suunnilleen tuohon aikaan hän tulisi näkemään merkin. Ja kun hän oli nähnyt tuon merkin, hän sanoi: “Hän seisoo teidän keskellänne.” Hän tiesi, että Se oli siellä.

196    Oi, minä näen merkin, että lopun aika on täällä. Minä näen tapahtuvan [avautuvan] niiden merkkien, jotka on luvattu tätä lopunajan Sanomaa varten, aivan tarkalleen niin kuin Kirjoitus sanoi. Ja minä tiedän, että tuo aika on käsillä. Minä sanon sen ilman epäröintiä. Minä uskon, että se on aivan käsillä, sillä minä näen ne merkit, jotka Hän sanoi tulevan tapahtumaan juuri ennen tuota aikaa. Se on valmiina tapahtumaan nyt.

197    Johannes ilmaisi uskonsa siihen, mitä Jumala oli paljastanut hänelle. Sen vuoksi teot ovat uskon todistus. Kun he näkevät teidän toimivan niin kuin olisitte parantunut, silloin he tulevat tietämään teidän uskostanne, että olette parantunut.

198    Mitä todistus sanoo? Se sanoo tämän: “Minulla on se nyt, koska vastaanotin Jumalan lupauksen. Se työskentelee nyt minussa. Minä valmistaudun sen tapahtumista varten.” Näettekö, teidän tekonne tekevät sen. Aivan varmasti!

199    Täällä, jokin aika sitten, ennen viimeistä Afrikan-matkaani, olin siellä juuri tänä keväänä, mutta se oli sitä edellisellä matkalla. Siellä oli pieni lapsi, jolla oli kampurajalka… toinen jalka lyhyempi kuin toinen. Hän ei ollut koskaan elämässään käyttänyt kenkiä. Se oli mitä hirvittävimmällä tavalla epämuodostunut. Ja minä rukoilin tuon lapsen puolesta tuona iltana. He olivat katselleet ja nähneet noita asioita tapahtuvan, he rukoilivat lapsen puolesta. Ja seuraavana aamuna kuljin erään kenkäkaupan ohitse. Menin sinne sisälle, ja siellä oli tuo mies ostamassa tuolle lapselle kenkiä. Hän uskoi sen!

200    Kuten tämä mies tässä, joka uskoi, että Jumala antaisi hänelle tuon lapsen. Varmasti, hän uskoi, että se tulisi tapahtumaan, ja hän valmistautui sitä varten. “Minä valmistaudun siihen.” Vaikka mitään fyysisiä tuloksia ei ollut vielä näkynyt, ei sillä ollut mitään merkitystä. Hän uskoi sen, kuten Abraham, “pitäen kaikkea, mikä oli sitä vastaan, niin kuin sitä ei olisikaan.” Siinä se on teille!

201    Sen vuoksi, jos teidän järkenne sanoo teille… Uhhh, tässä onkin se vaikea asia. Jos teidän järkenne sanoo teille, että “tämä on Totuus. Jumala on sairauksien parantaja”, teidän mielenne voi todistaa sen, että “se on Totuus”, mutta jos teidän sydämessänne ei ole maaperää, johon usko voi pudota ilmaisemaan sen, se ei tule tapahtumaan. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon tämä ulkonainen ihminen voi järkeillä sen Kirjoitusten kanssa ja sanoa: “Se on oikein”, se ei vielä tee sitä oikeaksi.

202    Kuinka monet saavat ääninauhoja? Saitteko te äskettäin minun saamani Lopunajan voidellut? Uskoitteko te sen? Näettekö, sanotaan: “Tulee olemaan antikristuksia. Antikristuksia, jotka pettäisivät jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Niin ei voi tapahtua, koska se on mahdotonta, he ovat valittuja. Näettekö? Hyvä on.

203    Mutta Hän sanoi: “Voideltuja.” Näettekö, Kristus merkitsee “voideltu”, mutta nämä olivat anti [vastaan]. He olivat voideltuja, mutta anti, heidän opetuksensa on vastoin Kristusta. No niin, he voivat tehdä kaikkea, mitä he muutkin voivat tehdä.

204    Muistakaa nyt, te olette kolmena renkaana, mutta te olette yksi henkilö. Kuten Isä, Poika, Pyhä Henki, kolmena renkaana, mutta yksi Persoona. Kolme saman Jumalan ominaisuutta: isyys, poikuus, ja Pyhä Henki Ja te olette: ruumis, henki ja sielu.

205    Nyt, ulkopuoliseen ruumiiseen on viisi sisäänkäyntiä, joiden avulla te voitte olla kosketuksessa maalliseen kotiin; näkö, maku, tunto, haju ja kuulo. Sen sisäpuolella on henki, jolla on viisi aistia: omatunto, rakkaus ja niin edelleen. Mutta sen sisäpuolella, tuo sielu, sillä on vain yksi asia. Siinä te elätte.

206    Tuo Henki voi tulla tähän ulkopuolelle ja voidella teidät tekemään jonkun määrätyn asia, ja te teette sen, mutta se ei merkitse, että te olette pelastunut. Ajatelkaa sitä. Kaifas profetoi. Juudas ajoi ulos perkeleitä. Näettekö, Henki voiteli hänet. Sade lankeaa vanhurskaiden ja epävanhurskaiden päälle, rikkaruohot voivat iloita vehnän kanssa. Mutta on kysymys siitä, mitä on sen ytimessä. Te voitte siten järkiperäisesti hyväksyä ja sanoa: “Oi, varmasti, se näyttää hyvältä. Minä uskon sen.” Se ei kuitenkaan vielä tee sitä. Ei. Ja henki voi itse asiassa todistaa siitä, ja silti niin ei ole. Koska, jos tuo sielu ei ole tullut Jumalasta, se voi ulkonaisesti saada aikaan kaikkea jäljittelyä, mutta se ei voi olla todellinen. Te voitte näytellä parantumista, te voitte toimia niin kuin teillä olisi se. Te voitte toimia niin kuin vastaanottaisitte sen. Kristityt voivat esiintyä niin kuin olisivat kristittyjä ja toimia ja olla mitä parhaita siinä, mutta se ei merkitse, että he olisivat pelastuneita. Se on tarkalleen oikein, näettehän. Pyhä Henki voi olla siellä, todellinen, aito Henki. Pyhä Henki voi voidella teidät, se ei vielä merkitse, että olette pelastunut. Tuolla sisäpuolella oleva sielulla, joka ei koskaan kuole, sillä on Iankaikkinen Elämä. Se on aina ollut Iankaikkinen Elämä. Näettekö? Se tuli Jumalan luota, se menee Jumalan luo, tuo sielu.

207    Nyt huomatkaa, täytyy olla viisi: u-s-k-o [Engl. “faith“ viisi kirjainta.], ulkopuolella ruumiissa; henki, J-e-s-u-s [Engl.], sisäpuolella, te. Näettekö? Sen takia voin seistä täällä enkä tunne ketään teistä. Henki voi voidella minut, enkä vieläkään tunne ketään teistä. Mutta kun tuo sisäpuolen sisäpuoli tulee esille, se on Jumala.

208    Siinä ulkopuoli voi järkeillä. Ottakaa joku mies, joka sanoo: “Minä tiedän, ettei minun tule tehdä aviorikosta. Mutta, tiedättehän, henki sanoo minulle, ettei minun tulisi tehdä aviorikosta. Mutta katsokaahan, siellä syvällä sisimmässä, tuo asia on yhä siellä. Näettekö, teidän on parasta tarkata sitä.

209    Mutta kun sitä ohjataan suoraan sisäpuolelta, se vetää kaiken muunkin siitä yhteen. Se on tuo opastin. Se on hallintotorni, tuo sisäpuolen sisäpuoli. Sielu hallitsee henkeä, henki hallitsee ruumista.

210    Niinpä ulkopuolen valkaisemisella ei ole mitään merkitystä. Nuo uskonnolliset ihmiset siellä, Paavali kutsui heitä “valkaistuiksi seiniksi”, ja niin edelleen. Ulkonaisesti he olivat kaikin tavoin uskovaisia ja heillä oli profetioita keskuudessaan, ja kaikkea muuta, mutta tuo sisäpuolen sisäpuoli (tuo “sielu joka ei usko”).

211    Siksi sanon, että ihmiset voivat hyppiä ylös ja alas ja puhua kielillä, ihmiset voivat huutaa ja laskea kätensä sairaiden päälle ja parantaa sairaita ja niin edespäin, uskon kautta, kaikkia näitä suuria asioita Hengen mukaan, ja yhä olla kadotettuja. He voivat olla voideltuja.

212    Huomatkaa, Jeesus on sanonut: “Usko ainoastaan, sillä kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat.” Usko ja teot ovat mies ja vaimo, ne työskentelevät yhdessä. Mies työskentelee vaimon kanssa, vaimo miehen kanssa, he ovat yhtä toisensa kanssa.

213    Kuten miehen kohdalla, joka sanoo, että hän on “naimisissa”, mutta ei pysty osoittamaan, että hänellä on vaimo, silloin te epäilette hänen väitettään. Näettekö? Mies sanoo: “Minä olen naimisissa.”

“Missä vaimosi on?”

“Oi, oi, siitä minulla ei ole tietoa.” Näettekö? On vähän vaikeata minun uskoa häntä.

Minä sanon: “Mutta, missä vaimosi on?”

“No niin, minä en tiedä.” Minä en tule uskomaan sitä.

214    Niinpä te näette, että jos teillä on se, mitä te sanotte teillä olevan: “Minulla on usko”, niin miten te voitte osoittaa minulle uskonne? Tekojenne kautta. Näettekö?

“Minä olen naimisissa.”

“Mistä voin tietää, että olet naimisissa?”

“Tämä on minun vaimoni.” Näettekö? Siinä se on teille.

“Minä olen naimisissa, tämä on minun mieheni.”

“Minä olen parantunut.”

“Kuinka sinä sen tiedät?”

215    “Minun tekoni ilmaisevat minun uskoni.” Näettekö? Nyt se, mistä te puhutte, on tämä: Jumala näkee teissä teidän uskonne, ihmiset näkevät teissä teidän tekonne.

216    Se tässä on erona Jaakobin ja Paavalin välillä, kun he selvittävät Abrahamia. He eivät koskaan olleet ristiriidassa toistensa kanssa, he puhuivat molemmat sama asiaa; olivat naimisissa.

217    Niinpä jos usko ei tuota tekoja, on kenellä tahansa oikeus epäillä teidän todistustanne. Kuulitteko nyt sen, ennen kuin aloitamme rukousjonon? Jos teidän uskonne ei tuota tekoja sen mukana, te ette voi saada ketään uskomaan, että olette parantunut. Jos te sanotte: “No niin, en oikein tiedä.” Näettekö? “Kyllä vaan, varmasti, minulla on kaikki usko, mitä maailmassa on.” Teillä ei ole. Koska jos teillä on usko, silloin usko on naimisissa tekojen kanssa. Ne ovat mies ja vaimo, toinen on yhtä toisen kanssa.

218    Ajatelkaamme Abrahamia muutaman minuutin ajan. Abrahamilla oli tuo pyhä liitto täydellisenä, näettekö, hänellä oli koko asia yhtenä kokonaisuutena. Hän kutsui asioita, jotka olivat vastoin hänen uskoansa, niin kuin niitä ei olisikaan, ja toimi saman periaatteen mukaan. Voin kuvitella noin kahdenkymmenen vuoden kuluttua jonkun kulkeneen ohitse ja sanoneen: “Kansakuntien isäkö? Huh! Abram, sinähän sanoit, että nimesi oli ‘Abraham, joka merkitsee kansojen isää. Sanohan kuinka monta lasta sinulla nyt on, Abraham?” Näettekö?

219    Se ei saanut häntä kompastumaan. Raamattu sanoo: “Hän ei epäuskossa horjunut Jumalan Sanan kanssa.” Hän jatkoi suoraan eteenpäin tehden valmisteluja, pitäen kaikki pienet tossut ja helistimet valmiina, sillä hän oli “saava tuon lapsen”. Siinä kaikki.

220    Jopa Saara sanoi: “Tiedätkö mitä tulee tapahtumaan? Sinä kyllä tulet saamaan tuon lapsen, mutta minäpä sanon, millä tavalla me tulemme tekemään sen. Haagar on minun palvelijattareni, minä tulen antamaan hänet sinulle.” (Koska moniavioisuus oli laillista silloin.) “Ja hän tulee saamaan lapsen, ja sitten minä otan tuon lapsen itselleni.” Mutta Abraham ei uskonut sitä. Ei, hän ei olisi halunnut tehdä sitä. Mutta Saara oli innoitettu tekemään se.

221    Niin Jumala sanoi Abrahamille: “Tee se, kuuntele häntä, mutta tämä ei ole kuitenkaan se, mitä Minä lupasin sinulle. Tämä ei ole se, tapa miten Minä lupasin sen.”

222    Tarkatkaa nyt, hän kutsui kaikkea sen vastaista, niin kuin sitä ei olisikaan, ja hänen ruumiinsa oli silloin kuollut ja samoin Saaran kohtu. Hän oli nyt vanha mies, satavuotias.. Saara oli yhdeksänkymmenen. Nyt huomatkaa! Saaran kohdun kuolettuneisuutta tai hänen oman ruumiinsa kuolettuneisuutta ei otettu edes harkittavaksi.

223    Kuunnelkaapa tätä:

Sillä lupaus, että hän olisi maailman perillinen, ei tullut Abrahamille tai hänen siemenellensä lain kautta, vaan uskon vanhurskauden kautta.

Sillä jos ne, jotka lain perusteella ovat perillisiä, niin usko on tehty tyhjäksi, ja lupaus tehty tehottomaksi.

Sillä laki saa aikaan vihaa: ja missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomusta.

224    Kuunnelkaa tätä nyt:

Joka vastoin toivoa…

“Vastoin toivoa”, kaikki toivo oli mennyttä! Oi, joka kerta kun tunnen itseni vähän alakuloiseksi, niin tätä lukua alan lukea, Roomalaiskirje 4, näettekö.

(Niin kuin se on kirjoitettu, Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi,) hänen edessänsä, johon hän uskoi, Jumalaan, joka tekee eläväksi kuolleet, ja kutsuu niitä asioita, joita ei ole ollut, niin kuin ne olisivat olleet. (“Jumala sanoi niin!” Näettekö?)

Joka vastoin toivoa uskoi toivossa, että hän voisi tulla monien kansojen isäksi; sen mukaan mitä oli puhuttu: Niin on sinun siemenesi oleva.

225    Nyt kuunnelkaa, 19. jae:

Ja heikentymättä uskossa, hän ei ottanut huomioon omaa ruumistansa, joka nyt oli kuollut hänen olleessaan noin satavuotias, eikä myöskään Saaran kohdun kuolettuneisuutta.

Hän ei epäuskossa horjunut Jumalan lupauksessa, vaan oli vahva uskossa antaen kunnian Jumalalle.

226    Satavuotiaanako? Katsokaa hänen ruumistansa, joka nyt oli kuollut, (hänen miehuutensa oli kuollut), ja Saaran kohtu oli kuollut. Sitä ei edes otettu huomioon. Kun se oli paljastettu hänelle, kuolettuneisuutta ei edes otettu huomioon. Jos olette halvaantunut, tai mitä olettekin, sitä ei oteta huomioon. Pyörätuolia ei oteta huomioon. Tai tämä pieni poika, ehkä halvaantunut, mitä se onkin (minä en tiedä), sitä ei oteta huomioon. Älkää edes harkitko sitä.

227    “Mutta lääkäri sanoi: ‘Hän ei tule koskaan…”’ Sitä ei edes huomioida.

228    “Mutta katsohan nyt, minä olen vanha, minä olen tulossa keski-ikäiseksi.” Minä en edes huomioi sitä.

229    Ja me olemme Abrahamin lapsia (Halleluja!), ei Iisakin tavoin, vaan hänen Kuninkaallinen Siemenensä (Jeesuksen Kristuksen kautta) hänellä olleen uskon mukaisesti. Abrahamin Siemen tulee esiin viimeisinä päivinä loistaakseen kuin tähdet. Abrahamin lapset! “Hän ei ottanut huomioon ruumistansa, joka nyt oli kuollut.” Hän ei edes harkinnut sitä! Ei edes kysytty, että tulisiko Jumala tekemään sen tai ei. Jumala sanoi, että hän tulisi tekemään sen! Miksi? Se oli paljastettu hänelle. Eikö niin?

230    Kun se on paljastettu teille, kun se todella… jotakin… te ette voi saada sitä tapahtumaan, se täytyy olla paljastettu teille. Silloin te ette edes harkitse mitään muuta. Kuinka mahdotonta se onkin, te ette huomioi, mitä lääkäri on sanonut, te ette huomioi, mitä äiti on sanonut, mitä isä on sanonut, mitä saarnaaja on sanonut, mitä kuka tahansa muu on sanonut. Te huomioitte vain sen, mitä Jumala on sanonut!

231    “Hän ei ottanut huomioon omaa ruumistaan, joka nyt oli kuollut, eikä Saaran kohdun kuolettuneisuutta.” Sitä ei edes otettu harkittavaksi. Oi, se saa minut vapisemaan. Hänen kuollutta ruumistaan ja Saaran kohdun kuolettuneisuutta ei edes otettu harkittavaksi.

232    Mitään asianhaaroja ei huomioida, kun usko löytää kasvualustansa! Kun elämän alkio miehestä löytää munasolun naisessa, ja ne molemmat ovat hedelmällisiä, niin jotakin tulee tapahtumaan. Halleluja! Lääkäri voi sanoa: “Sinä et tule saamaan lasta. Minä voin todistaa, että siittiöt ruumiissasi ovat kuolleita, ja hänen munasolunsa eivät koskaan tule olemaan hedelmällisiä.” Mutta antakaapa tuon siittiön löytää tiensä tuohon munasoluun kerran, niin tarkatkaa, mitä tapahtuu: tuo pieni poika tai tuo pieni tyttö tulee näyttämölle. Miksi? Usko on löytänyt kasvualustansa. Teot alkavat toimia, solu syntyy solun päälle, ja tässä tulee pikku kaveri. Aamen. Jumala, ole meille armollinen. Oi Jumala, millaisia karskeja kristittyjä meidän pitäisi ollakaan! Jos olisimme miehiä ja naisia, te voisitte ottaa Jumalaa Hänen Sanastansa. Te ette voi tehdä sitä, ennen kuin se on paljastettu teille.

233    Huomatkaa, Jumalan pyhä usko oli yhdistetty profeetan pyhien tekojen kanssa. Muistakaa, Jumalan pyhä usko oli paljastettu Abrahamille. Hän sai sen ja sen mukaisesti hän aloitti pyhät tekonsa, uskon kautta. Lupauksen siemenellä oli paikka missä kasvaa. Mitä jos hän, Abraham, olisi sanonut: “Mutta tiedätkö Saara, loppujen lopuksi siitä on jo kaksikymmentäviisi vuotta, kun Jumala antoi tuon lupauksen?” Huh! “Jos jotakin olisi voinut tapahtua…” Näettekö. Mutta niin ei ollut. Jumala tiesi, että niin ei ollut.

234    Mitä jos neitsyt Maria olisi sanonut: “Mutta, hetkinen nyt, neitsytkö tulisi raskaaksi? Hehän tulevat heittämään minut ulos seurakunnasta, jos menen ja sanon jotakin sen kaltaista.”? No niin, hän olisi voinut ajatella tuon kaltaisia ajatuksia, jos siellä ei olisi ollut tuota valmistettua maaperää.

235    Kun tuo profeetta sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi”, se selvitti sen. Näettekö?

236    “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Jos maaperä on valmiina, niin tuon Sanan tipahtaessa sinne, se ottaa otteen. Mikään ei voi pysäyttää sitä.

237    (Nopeasti nyt, lopettaessamme.) Näettekö, siemenellä oli paikka, minne kätkeytyä. Jumala tiesi sen, tai muuten Hän ei olisi koskaan antanut tuota lupausta Abrahamille. Kuunnelkaa todella tarkasti nyt. Jumala tiesi, minne tuo lupaus menisi. Hän ei koskaan edes kutsunut Abrahamia, ennen kuin tämä oli jo seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen, mutta hän oli alusta alkaen Hänen ennalta määrätty palvelijansa, ja niin oli Saarakin.

238    Muistakaa nyt, hänellä ei ollut minkäänlaista Raamattua, mistä olisi voinut lukea sitä. Hänelle se ei ollut niin helppoa kuin meille tänään, kun voimme lukea Hänen Sanaansa ja nähdä, miten muut ottivat Sen. Muistakaa, hänellä oli Se vain ilmestyksen perusteella, ja se on todellinen asia. Samoin kuinka se oli Joosefilla 1. Mooseksen kirjassa, siellä ei ollut mitään Raamattua. Muistakaa, Mooses kirjoitti nuo kirjat, ensimmäisen, toisen, kolmannen ja viidennen Mooseksen kirjan. Yhdelläkään noista henkilöistä siellä ei ollut minkäänlaista Raamattua luettavanaan ennen kuin vasta Mooseksen jälkeen. Onko se oikein? Heillä ei ollut Raamattua, niin kuin meillä on auttamassa meitä eteenpäin kurjassa tilassamme. He olivat karskeja miehiä, joille Jumala oli paljastanut sen, ja he pysyivät juuri siinä. Mikään ei voinut liikuttaa heitä. No niin, uskotteko, että meillä yhä voisi olla tuon kaltainen karski usko? Jos Se on paljastettu teille!

239    Suokaa anteeksi tämä ilmaus, tai todistus tähän väliin, juuri ennen kuin lopetamme. Muistan sen täällä “Twin Cityssä”, luulisin, että veli Brown ja he olivat kanssani, ja minä luin Joosefin elämän Raamatusta. Ja minä luin tuosta Raamatusta: siinä oli mies, jota vastaan ei ollut mitään sanottavaa! Abrahamia, Iisakia, Jaakobia ja jokaista heistä vastaan oli jotain sanomista, mutta ei Joosefia. Mikä mies, täydellinen mies, täydellinen Kristuksen esikuva!

240    Kun eräänä päivänä luin sen, aloin itkeä siellä pienessä hotellihuoneessani. Ja menin vaatekomeroon, jossa vaatteeni riippuivat, suljin oven ja sanoin: “Jumala, minä haluan kiittää Sinua Joosefin kaltaisesta miehestä, miehestä, joka kerran eli maan päällä, miehestä lihassa niin kuin minäkin olen, miehestä, joka saattoi uskoa Sinua ja ottaa Sinun Sanasi.” Hän oli veljiensä vihaama. Hän ei voinut mitään sille, että oli hengellinen, näki näkyjä ja kykeni tulkitsemaan unia. Kaikki he vihasivat häntä sen vuoksi. Hän ei voinut sille mitään, hän vain oli sellainen.

241    Näettekö, se ei yksinkertaisesti ollut muita varten. Heidän olisi tullut rakastaa häntä, mutta sen sijaan… Kun hän kertoi heille asioita, jotka joskus olivat heitä vastaan, he sanoivat: “Oi, tässä tulee tuo unennäkijä.” Näettekö? Ja he vihasivat häntä ilman syytä.

242    Minä sanoin: “Miksi he tekivät niin?” Ja kuitenkaan tuo mies ei koskaan liikahtanut siitä, hän pysyi juuri siinä. Näettekö? Minä sanoin: “Kiitos Sinulle Herra. Oi Jumala, kiitos senkaltaisesta miehestä.”

243    Ja juuri silloin Pyhä Henki paljasti minulle ja sanoi: “Sinulla tulee olemaan poika ja sinä tulet antamaan hänelle nimen ‘Joosef.’” Nousin sieltä ylös ja kiitin Herraa.

244    Becky, joka istuu siellä takana, oli juuri syntynyt… hän oli noin vuoden vanha. Hän syntyi keisarinleikkauksella, niin tapahtuu vaimoni suvussa, koska he eivät avaudu sillä tavalla kuin naisen pitäisi, luut ovat kiinteät niin kuin miehellä, ja Becky täytyi synnyttää äidistänsä leikkaamalla. Ja tuo lääkäri kertoi minulle ja sanoi: “Veli Branham, älä enää koskaan hanki lasta tästä naisesta.” Hän sanoi: “Hänen kohtunsa on ohut kuin ilmapallo.” Hän sanoi: “Sinun on parasta antaa minun sitoa nuo tiehyet.”

245    Minä sanoin: “Ei, minä en… älä ajattelekaan tehdä sitä, tohtori.”

246    Hän sanoi: “Mutta, sinun tulisi… Hänen ei pitäisi saada enää lasta.” Hän sanoi: “Sinä tulet pilaamaan hänet, hän tulee kuolemaan.” Hän sanoi: “Meillä oli hirvittävä aika siellä, hän juuri ja juuri selvisi hengissä.”

247    Ja sitten Herra kertoi minulle, että minä “tulisin saamaan pojan”, ja hänelle tulisi antaa nimi “Joosef”. Minä en milloinkaan ollut peloissani siitä. Kaikki teistä… monet teistä muistavat sen.

248    Aloin julistaa: “Minä tulen saamaan lapsen, ja hänen nimensä tulee olemaan “Joosef”. Kuinka moni muistaa sen? Varmasti. Kaikkialla, ympäri maata, kaikkialla kerroin ihmisille: “Tulen saamaan lapsen, ja hänen nimensä tulee olemaan Joosef.”

249    Aivan samoin kuin tuon pienen pojan tapauksen kohdalla, joka herätettiin kuolleista Suomessa. Veli Jack oli siellä, kun se tapahtui. Kerroin teille kaksi tai kolme vuotta ennen sen tapahtumista, että “tulee olemaan pieni poika”, kuinka hän tulisi olemaan puettu, ja missä hän makaisi. “Jumala sanoi niin!”

250    “Kuinka se voi tapahtua?”

251    “Minä en tiedä! Mutta minulle paljastettiin, että se tulee tapahtumaan!”

252    Minulle oli paljastettu: “Minä menisin Arizonaan, ja tulisin kohtaamaan siellä seitsemän enkeliä. Ja he kertoisivat minulle silloin, mitä… Sanoman, joka minun tulisi saarnata.” Ja se oli Seitsemän Sinettiä. Se tapahtui! Kuinka monet muistavat minun sanoneen sen? Ääninauhat tulevat todistamaan sen. Ja se tapahtui! Aikakauslehdet ja kaikki muu, he ottivat valokuvia Siitä. Tuosta Valosta siellä ilmassa, he eivät voi vieläkään ymmärtää Sitä. Se oli siellä.

253    Muistan soittaneeni veli Jackille ja kysyneeni häneltä siitä, kuinka Kristus seisoi siellä, ja veli Jack sanoi: “Se on Hän kirkastetussa tilassansa.” Näettekö? Minä rakastan veli Jackia. Hän on yksi parhaista teologeista, joita tunnen. Minä en yksinkertaisesti voinut saada sitä sopimaan siihen oikein.

254    Seisoin siellä ja sanoin: “Herra, miten tämän kanssa on? Hän oli nuori mies, ja tässä Hänen hiuksensa ovat kuin villa.”

255    Ja Hän sanoi: “Hänellä on peruukki.” Katsokaa kirjasta, ennen kuin se edes tapahtui, minä sanoin sen. Ja tuona päivänä kun se tapahtui, se kohosi ylös. Ja sitten kun te käännätte tuon valokuvan sivuttain, jos teillä on Look tai Life lehti, kääntäkää se sivuttain. Siinä Hän on aivan tarkalleen: Hoffmannin maalaus Kristuksen pää katselemassa alas sinne, missä minä olin seisomassa. Siellä Se on lehdissä! Kuinka monet ovat nähneet Sen? Tietenkin, te kaikki olette nähneet Sen. Siellä, katsellen suoraan takaisin, todistaen tarkalleen, että ilmestys oli oikein.

256    Miksi peruukissa? Koska englantilaisilla ja juutalaisilla tuomareilla oli tapana käyttää peruukkia. He tekevät niin vieläkin Englannissa. Perukin käyttäminen merkitsee ylintä arvovaltaa. Ja se osoitti, että Hän seisoi siellä enkelten siivet peruukkinaan. Hän on Alpha ja Omega. Hän on Ylin Tuomari, eikä ole toista Hänen kaltaistaan. Häntä katsellaan kuin Alphana ja Omegana. Ja siellä Hän oli nuorena miehenä, ei yli kolmenkymmenen, käyttäen valkoista peruukkia osoittaen, että Hän oli Kaikkein Korkein, Jumala. “Isä oli antanut kaiken tuomion Pojan käsiin.” Halleluja! Ilmestys ei ole koskaan väärin! Se puhutaan joka tapauksessa huolimatta siitä, miltä se kuulostaa, se kuitenkin on Sanan mukaan.

Nyt te muistatte, neljä vuotta myöhemmin vaimoni…

257    Me tiesimme, että vaimoni tulisi saamaan lapsen. Jokainen kysyi: “Onko tämä se Joosef, joka on tulossa?”

258    Minä sanoin: “Arvelen että olisi. Minä en tiedä, mutta minulla tulee olemaan Joosef.”

259    Kun hän syntyi, niin se oli Saara. Silloin eräs mies soitti minulle ja nauroi vasten kasvojani. Hän sanoi: “Hei, tiedätkö mitä? Sinä taisit tarkoittaa Joosefiinaa!” (Tuo mies kuoli. Tuo mies kuoli.)

260    Minä sanoin: “Hyvä herra, Jumala sanoi minulle, että ‘minä tulisin saamaan pojan’, ja tulisin antamaan hänelle nimen ‘Joosef’”

261    Siellä oli kolme ihmistä, jotka olivat jättäneet erään määrätyn kirkkokunnan, ja kuulivat minun sanovan sen. Kun Saara syntyi, he sanoivat: “Mitä, hänhän on väärä profeetta.”

262    Minä sanoin: “Hetkinen vain, hyvä rouva, minä en koskaan sanonut milloin, myöskään ei Jumala sanonut milloin. Hän sanoi minulle, että tulisin saamaan… Hän sanoi Abrahamille, että he tulisivat saamaan Iisakin, mutta Ismael syntyi siinä välissä, eikä se tehnyt tyhjäksi lupausta.” Minä sanoin: “Jumala sanoi, että minulla tulee olemaan tämä poika, ja me tulenne kutsunaan häntä nimellä ‘Joosef’.”

263    Kun tuo lääkäri tuli, hän sanoi: “Pastori, minä tulen sitomaan nuo munatorvet…”

264    Minä sanoin: “Katsokin ettet tee sitä!” Minä sanoin…

265    Hän sanoi: “Mutta sinähän voit vielä mennä uudelleen naimisiin ja saada tuon pojan.”

266    Minä sanoin: “Minä tulen saamaan sen hänestä! Jumala sanoi niin!” Minä en voinut lukea sitä Raamatusta, mutta se oli kirjoitettuna sydämeeni ilmestyksen kautta, uskon kautta. Jumala soi niin! En halunnut epäuskossa horjua Jumalan lupauksessa.

Jotkut heistä sanoivat: “Sinä tarkoitit Joosefinaa.’”

Minä sanoin: “Minä tarkoitin ‘Joosefia’.”

Lääkäri sanoi: “Hän ei voi saada toista lasta.”

Minä sanoin: “Hän tulee saamaan toisen lapsen.”

267    Neljä vuotta kului, lopulta hän oli jälleen tulossa äidiksi.

268    Sitten eräs nainen (väärä profetia kiersi ympäri maata) kirjoitti sanoen: “Nyt Meda tulee kuolemaan, tämän aikana, koska minut lähetettiin johtamaan Billiä.” Ja siinä sanottiin, että “hän ei kuuntele minua, koska minä olen nainen, ja Jumala tulee kostamaan sen hänelle nyt surmaamalla hänen vaimonsa.”

269    Minä sanoin: “Jumala lähetti Jeesuksen Kristuksen johtamaan minua.” Näettekö? Ja minä sanoin: “Minä olen Hengen johtama.”

270    Pikku Meda parka. Meillä oli eräs sairaanhoitajatar, joka parantui eräässä kokouksessa, te kaikki tunnette hänet, rouva Morganin, (yksi Mayon hoitamista pahimmista tapauksista). Lousvillen baptistisairaalan rekisterien mukaan Hän “oli kuolemassa syöpään” noin kaksikymmentä vuotta sitten, sarkoidosis-syöpään. Hän on nyt hoitajana Jeffersonvillen sairaalassa. Hän on ollut siellä kaikki nämä vuodet, koska Jumala sanoi: “Hän on elävä.”

271    Ja Meda rakasti häntä, joten hän sanoi: “Haluan Margien tulevan kanssani, Bill, minä en haluaisi mennä sairaalaan.”

272    Minä sanoin: “Me rakastamme Margieta, mutta Margie ei ole meidän Jumalamme. Margie on sisaremme.” Ja minä menin ylös Green’s Millille. Meda oli saanut minut kokonaan rikkirevityksi, koska rakastan häntä, joten minä menin Green’s Milliin.

273    Ja hän kysyi: “Bill, luuletko että tulen kuolemaan?”

274    Minä sanoin: “En tiedä, mutta lapsi on syntyvä joka tapauksessa. Sinä tulet saamaan Joosefin.”

275    Hän sanoi: “Onko tämä hän?”

276    Minä sanoin: “Minä en tiedä, kulta. En osaa sanoa, mutta Jumala sanoi, että me “tulemme saamaan Joosefin’, ja me tulemme saamaan Joosefin. Minä en välitä mistään mitä sanotaan, me tulemme saamaan Joosefin. Sama Jumala, joka on kertonut minulle kaikki nämä ilmestykset, sanoi minulle sen. Hän ei ole koskaan pettänyt muiden kohdalla eikä Hän tule pettämään siinäkään.”

277    Menin sinne ylös myllylle rukoilemaan. Ja ollessani siellä näin tuon Valon riippuvan kahden puun välissä ja sanottiin, “Mene takaisin, mene kirjasi tykö.” Menin takaisin…

278    Raamattu oli autossani. Ja tehdessäni niin tuuli oli avannut sen paikasta, jossa kerrottiin Naatanista ja Daavidista. Siinä sanottiin: “Mene ja sano Minun palvelijalleni Daavidille: Minä otin hänet lammastarhasta ruokkimasta isänsä muutamaa lammasta ja tein hänelle suuren nimen, sellaisen kuin suurilla miehillä on.” (Ei kaikkein suurinta nimeä, mutta samankaltaisen kuin suurilla miehillä on. Hän ei tehnyt hänestä mitään Billy Grahamia, mutta… antoi hänelle nimen, tehän tiedätte.) Hän sanoi: “Minä tein sen, mutta minä en voi antaa hänen rakentaa Minulle Temppeliä, vaan hänen poikansa…” Ja niin pian kuin Se sanoi: “Hänen poikansa”, oi, siinä se oli.

279    Minä sanoin: “Joosefko?”

280    Ja lähdin sillä hetkellä kotiin. Ja siellä Meda, pikku kaveri, niin suurena… hän oli niin suuri, että saattoi tuskin kävellä, hän oli menossa pellon poikki. Minä juoksin hänen luoksensa, kiedoin käteni hänen ympärilleensä ja sanoin: “Kultaseni! Joosef on tulossa. Joosef on matkalla.”

281    Jokainen tietää, että keisarinleikkauksessa te ette voi antaa lapsen laskeutua alas. Tuona yönä lapsi laskeutui, lapsivesi tuli, ja kaikkea muuta.

282    Seuraavana aamuna kello seitsemältä me menimme sairaalaan, ja lääkäri sanoi: “Oi, voi hyvänen aika.”

283    Suutelin häntä hyvästiksi ja sanoin: “Kultaseni, ei kestä kauaa, kun Joosef on täällä.” Menin portaat ylös, ja hän meni sillä tavalla leikkauspöydälle.

284    Muutama minuutti ja hoitaja palasi takaisin sanoen: “Pastori Branham?”

285    Minä sanoin: “Kyllä, rouva.”

286    Hän sanoi: “Sinulla on hieno, noin kolmen ja puolen kilon painoinen poika.”

287    Minä sanoin: “Joosef, poikani, tervetuloa.” Kyllä. Miksi? Miksi? Mistä oli kysymys? Raamatussa ei ollut kirjoitettuna, että se tapahtuisi, mutta tuo sama Raamatun Jumala, joka paljasti sen Abrahamille, me emme harkinneet hänen kohtunsa kuolettuneisuutta ja asian mahdottomuutta. Te ette horju epäuskoisena Jumalan lupauksessa, vaan te annatte ylistyksen Jumalalle tietäen, että sen täytyy tapahtua! Minä en välitä siitä, mitä lääkäri sanoo, kaikenlaista on tapahtuva monella tapaa, mutta älkää te uskoko sitä, se on perkeleen valhe. Kyllä vaan, totta. Usko käy eteenpäin yhdessä tekojen kanssa tuottaakseen lupauksen. (Kiirehtikäämme.)

288    Aivan tarkalleen samoin sanottiin portto Raahabista. Jaakob sanoi: “Hän oli vanhurskautettu tekojen kautta.” Mutta miksi? Hänen uskonsa!

289    Hän sanoi: “Olen kuullut, että Jumala on kanssanne.” Hän ei halunnut nähdä, kuinka Joosua kampasi hiuksensa, tai minkälaisia vaatteita hän käytti. Hän sanoi: “Minä ymmärrän, että Jumala on teidän kanssanne.” Siinä kaikki mitä tarvittiin. Hän valmistautui.

290    Samalla tavoin todellisen näyn kanssa tänään, (lopetan aivan kohta), Jumalalta tänään saatujen todellisten näkyjen kanssa, siinä on kyse luvatusta Sanasta tätä päivää varten. Sanotaan: “Nämä näyt, veli Branham, mistä sinä saat sen?” Ihmiset kompastuvat siihen. Mutta eikö Apt. 2:17 sano: “On tapahtuva viimeisinä päivinä, että teidän nuoret miehenne näkevät näkyjä ja vanhat miehenne unia uneksuvat”? Eikö se ole oikein? Niin Raamattu sanoo.

291    Hyvä on, nyt jos niin on, niin katsokaa myös Malakian neljättä lukua ja nähkää, eikö näin olekin luvattu tälle päivälle. Kuinka teillä voi olla uskoa Siihen? Raamattu sanoo niin!

292    Nyt ottakaa Luukas 17:30 ja lukekaa se. Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, samoin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Aivan samoin kuin oli Sodoman ajassa. Katsokaa maailman tilannetta nyt tänään: sodomalaisia. Katsokaa Billy Grahamia ja Oral Robertsia, noita kahta todistajaa, siellä alhaalla todistamassa kirkkokunnallisille seurakunnille. Yksi metodisteille, baptisteille ja presbyteereille, toinen helluntailaisille. Tämä, tuo, ja eräs toinen.

293    Mutta muistakaa, Abraham ei ollut Sodomassa, hänet oli jo kutsuttu ulos. Ja siellä oli Yksi, joka jäi hänen luokseen ja puhui hänelle! Ja tuo Yksi, joka jäi ja puhui hänelle, näytti hänelle erään merkin. Selkänsä käännettynä Hän sanoi, että Saara tulisi saamaan sen lapsen, jota hän oli odottanut. Aamen. Selkänsä käännettynä. Ja Abraham kutsui häntä “Jumalaksi, Elohimiksi”.

294   Nyt, se tapahtuu tänään, koska meillä on usko. Ja minä tiedän, että tämä on Jumalasta, koska tämä ja muutkin Kirjoitukset osoittavat tähän hetkeen. Ilmestyskirja 10 sanotaan, että “seitsemännen enkelin Sanoman hetkessä, kun hän alkaa kuuluttaa Sanomaansa”, ei parantumiskokouksessa, vaan Sanomassa, joka seuraa parantamiskokousta.

295    Jeesus lähti ja saarnasi. Hän paransi sairaita ja teki kaikenlaista. Sanottiin: “Oi, tuo nuori rabbi, tuo profeetta, hän on suuri mies. Me haluamme hänen tulevan seurakuntaamme.”

296    Mutta yhtenä päivänä Hän nousi seisomaan ja sanoi: “Minä ja Minun Isäni olemme yksi.” Hyvänen aika. Silloin he eivät enää halunneet Häntä. Kyllä! Oi!

297    “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa!” Hän ei selittänyt Sitä. Hän vain sanoi: “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, teillä ei ole Elämää itsessänne.”

298    Voin kuvitella noiden lääkärien ja hoitajien sanoneen: “Tämä mieshän on vampyyri. Hän yrittää saada meidät juomaan hänen vertaan.” Näettekö he eivät ymmärtäneet sitä. Hän tiesi sen.

299    Mutta nuo opetuslapset eivät ehkä olleet kykeneviä selittämään Sitä, mutta he istuivat siellä ja uskoivat Sen joka tapauksessa, aamen, sillä Se oli paljastettu heille. Kyllä. He tiesivät Sen, Kirjoitukset olivat ilmoittaneet Sen.

300    Minulta voitaisiin sitten kysyä, te voisitte kysyä: “Kuinka sinulla voi olla usko näihin näkyihin, kun niin monia vääriä jäljittelyjä tulee esiin?”

301    Tulen puhumaan hieman jotakin vahvaa muutaman minuutin verran. Kun niin monia vääriä jäljittelyjä on ympärillä, muistakaa, veljeni, on myös sanottu, että heidän tulisikin olla täällä tähän samaan aikaan. Näin tarkalleen on, aivan kuten Mooseksen aikoina oli. Mooses meni tehdäkseen Jumalan tekoja ihmisten edessä, ja siellä seisoivat myös Jannes ja Jambres. Mutta kuka ensimmäisenä teki sen? Silloin nämä toiset olivat jäljittelijöitä, koska täytyi olla ensin alkuperäinen, jota he saattoivat jäljitellä. Jos he olisivat olleet alkuperäisiä… (uhuh) Ei, me emme ole menneet harhaan, me tiedämme missä olemme. Näettekö? Näettekö, se on Kirjoitusten mukaisesti, ja Jumalan ilmestyksen mukaisesti, siksi te yhä olette pystyssä.

302    “Mutta tämä mieshän, hän näkee näkyjä ja niin edelleen. Hän tekee niin ja juoksee ympäri tämän miehen vaimon kanssa. Hän uskoo kolmeen jumalaan ja kaikkiin näihin asioihin.” Se ei horjuta hiukkaakaan Sitä. Ja tätä yhtä asiaa he eivät voi jäljitellä: Sanaa! Ei. Heillä voi olla kaikkia näitä asioita, he voivat puhua kielillä, he voivat huutaa, tanssia Hengessä ja silti olla perkeleitä (uhhuh). Se on totta. Se on oikein. Mutta tämä Sana mittaa heidät. Näettekö? Niin se on. Tähän se päättyy, niin kuin Jannes ja Jambres…

Ja muistakaa, Hän sanoi: “Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin tulisivat nämä jäljittelijät jälleen nousemaan maan päälle viimeisinä päivinä.” Sanoiko Hän niin? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”] Niinpä meillä on sellaisia.

303    Mutta se ei horjuttanut Moosesta. Kun Mooses teki jonkun ihmeen Herran Nimessä, seisoivat siellä nämä jäljittelijät ja tekivät saman asian. Se ei saanut häntä sanomaan: “No niin, luulenpa, että on parasta lopettaa ja mennä pois kentältä.” Hän pysyi juuri siinä. Minkä tähden? Se oli paljastettu hänelle. Hän tiesi, että Sana tulisi lopulta paljastamaan heidät. Hän tiesi, että tulisi aika, jolloin Sana tulisi julkituomaan itsensä, eivätkä he voisi mennä yhtään pidemmälle.

304    Niin olen minäkin tiennyt tämän, kaikki nämä vuodet. Näettekö? Kyllä, että tulisi aika. Kun Jumala lähettää minkä tahansa ihmeen, todellisen ihmeen, koko systeemissä tapahtuu aina muutos. Jos Jumala lähettää jotakin seurakuntaan, eikä tuo vanha systeemi ole muuttunut, silloin Hän lähetti sen turhaan. Kun sanoma tulee esiin merkkien ja ihmeiden kanssa, Sanoma tulee seuraamaan sitä. Kun Jeesus lähti liikkeelle, Hän paransi sairaita, ja sitten tuli Hänen Sanomansa: “Minä ja Minun Isäni olemme yksi. Minä olen Hän.” Näettekö? Katsokaahan, he eivät uskoneet Sitä. He uskoivat Hänen ihmeitään. Hän sanoi: “Jos te ette voi uskoa Minua, uskokaa noita ihmeitä.” Hän sanoi: “Ne todistavat teille, kuka Minä olen.” Oi! Kunnia! Kuka oli ensin? Mooses! Sitten he jäljittelivät häntä. Mutta tuo suuri Totuus yhä pysyy samana oikean ja väärän välillä, he eivät voi vastaanottaa Sanomaa! He eivät voi vastaanottaa tuota väärentämätöntä Sanomaa, joka on peräisin Jumalan Sanasta.

305    Minä en välitä, vaikka Juudas oli voinut tehdä kaiken kaltaisia merkkejä ja ihmeitä, mutta kun tuli aika vastaanottaa Pyhä Henki Helluntaipäivänä, hän osoitti värinsä. Tuo perkele voi tulla loppuun asti ja jäljitellä aivan todellista asiaa aina siihen asti, kunnes se tulee tähän Sanaan, mutta hän ei voi vastaanottaa kaikkea tuosta Sanasta. Hän voi tulla aivan tuohon yhteen Sanaan asti, niin kuin perkele teki Eevalle, mutta hän ei voi vastaanottaa sitä kaikkea. Koska tuo koko asia on Kristuksen Ruumis. Näettekö, Sana nyt. Eivätkä voineet… He eivät voineet, eivät voi vastaanottaa Sanomaa nyt, aivan kuten eivät Jambres ja Janneskaan voineet vastaanottaa Mooseksen Sanomaa. He eivät voineet tehdä sitä. Heidän jäljittelynsä oli tehty tunnetuksi, koska he eivät kyenneet seuraamaan Jumalan Sanaa, jonka Hänen voideltu profeettansa vahvisti. Näettekö?

306    He eivät voineet seurata Israelia ulos. Miksi? He olivat kirkkokunnallisia, egyptiläisvauvoja! He eivät voineet seurata tuota Sanaa. Jos he olisivat tehneet niin, heidän olisi täytynyt jättää Egypti. Niili… se kaikki oli heille niin hyvää, etteivät he voineet tehdä sitä. Vaikkakin he pystyivät jäljitelemään Sanaa ja tekemään saman, minkä Mooses teki, mutta heidän hulluutensa tuli julki, kun tuli aika lähteä. Sitten Jumala todella vuodatti sen heidän päälleen.

307    Sama nytkin! He voivat tehdä kaiken kaltaisia vääriä jäljittelyjä ja asioita, mutta se ei tee mitään muuta kuin korostaa oikean asian. Ja jokainen uskovainen lapsi tietää, että se on Totuus. Tässä te selvästi näette heidän jäljittelyjensä hulluuden. Jos teidän tekonne on todellinen Sana ja Sen vahvistama Jumalan lupaus, teidän uskonne mukaisesti, se tulee tuomaan julki alkuperäisen kirjoitetun Sanan.

308    Jeesus sanoi: “Jos Minä en tee…” (Kuunnelkaa tarkasti!) “Jos Minä en tee tekoja…” (Sallikaa minun lisätä tämä siihen.) Se on: “Jos Minä en tee tekoja, joita Kirjoitukset kertovat Minun tulevan tekemään, silloin… Jos en omana aikanani, kun olen tullut, tee mitä Messiaan oletetaan tekevän, kun Hän tulee. Jos ne asiat, joita Minä teen, jos Jumala ei vahvista sitä Sanaa, minkä Hän sanoi tulevan tapahtumaan, jos Minun elämäni ei saa tuota Sanaa elämään aivan tarkalleen, samalla tavoin kuin Se sanoi Sen tulevan tekemään.” (Älkää nyt kadottako tätä! ) Jeesus sanoi: “Te tiedätte, mitä Messiaan oletetaan tekevän. Sitten, jos tuo Sana, joka on kirjoitettu, jos Se ei sitten tuo julki itseänsä Minun kauttani, silloin Minä en ole Hän.” (Aamen!) “Silloin päivä, josta puhun, on väärin, ja se, mitä Johannes sanoi Minusta, ei ollut totta. Ja sitten, jos Minä en ole tuo Messias, jos nuo teot, joita Messiaan oletettiin tekevän… Hän on oleva ‘Herra teidän Jumalanne on nostava esiin profeetan minun kaltaiseni’, eikä teillä ole ollut profeettaa satoihin vuosiin. Ja jos ne teot, joita Minä teen, ja jotka Jumala lupasi, jos ne eivät ole tule julki Minun nykyisessä elämässäni, silloin Minä en ole Hän. Mutta jos tämän ajanjakson luvattu Sana on vahvistettu Minussa, silloin Minä olen Hän, ja lupaus on tullut teidän luoksenne.” (Oi, ettekö te näe, kuinka paljon selvempää Se voisi olla!) “Jos lupaus ei ole…” (Oi!)

309    “Sitten jos tuon päivän lupaus on tuotu julki Minun palvelustehtäväni kautta”, Jeesus sanoi, “silloin Minä olen Hän. Niinpä jos teidän on vaikeaa uskoa, kuka Minä olen, katsokaa silloin tekoja, jotka on luvattu tätä päivää varten.” (Aamen!) “Katsokaa tekoja, jotka on luvattu. Jos ei joka ainut noista teoista ole täyttynyt Minussa, älkää silloin uskoko Minua, koska olen puhunut teille väärin. Jos te ette voi uskoa Minua, katsokaa vain, mitä Raamattu sanoi tulevan tapahtumaan näinä päivinä. Jos niin ei tapahdu, silloin se ei ole oikein. Jos näitä vääriä asioita ei ole täällä, ja kaikkia näitä muita asioita ja asioita, joiden pitäisi tapahtua, jos se ei ole täällä, silloin Minä olen väärässä. Mutta jos niin on”, Jeesus sanoi, “silloin Minä olen Hän.” (Aamen!) “Minä olen Hän, joka oli luvattu tulevaksi.” (Oi, samat teot, jotka olivat luvatut tapahtuvaksi Hänen päivinään, vahvistivat Hänet tuoksi Messiaaksi. Ettekö te usko sitä?)

310    No niin, nyt veli, jos teot, jotka Jeesus Kristus lupasi Luukkaan 17 luvun 30:ssa jakeessa juuri ennen Hänen tulemustaan; että maailma tulisi jälleen Sodomaksi, ja sanansaattajat lähtisivät liikkeelle, ja asiat, joita tulisi tapahtumaan aivan tarkalleen. Jos niin ei ole tapahtumassa, älkää silloin uskoko, että minä olen kertonut teille Totuuden. Mutta jos niin on tapahtumassa, silloin uskokaa, että Se on Hän: “Tuona päivänä Ihmisen Poika tullaan paljastamaan.” Aamen! Ihmisen Poika tullaan paljastamaan lihan ruumiissa teille ihmisille, Seurakunnalle, aivan tarkalleen kuten tapahtui ennen Sodoman päiviä. Uloskutsuttu ryhmä oli siellä erillään heistä kaikista uskoen Jumalan lupauksen. Kunnia.

311    Sitten, teot, joita Pyhä Henki on tekemässä tänä päivänä, näiden koskaan pettämättömien näkyjen kautta, koskaan pettämättömien lupausten kautta, kaikki apostoliset merkit, mitkä on luvattu Raamatussa, ja Malakia 4, ja oi, Ilmestyskirja 10:7, ne ovat täyttymässä ja ovat todistettu tieteen avulla ja kaikilla muilla tavoilla. Ja jos minä en ole kertonut teille Totuutta, ei näitä asioita olisi tapahtunut. Mutta jos minä olen kertonut teille Totuuden, ne todistavat, että minä olen kertonut teille Totuuden. Hän on yhä sama eilen, tänään ja ikuisesti, ja Hänen Henkensä julkituleminen tempaa pois Morsiamen. Antakaa tuon uskon (ilmestyksen) tulla sydämeenne, että “nyt on tuo hetki”.

Rukoilkaamme nyt.

312    Rakas Jumala, joka olit tuotu julki lihassa, Jeesuksen Kristuksen persoonassa, joka nousit ylös kuolleista kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaisesti ja astuit ylös Korkeuteen ja lähetit opetuslapset tekemään opetuslapsia koko maailmaan ja sanoit: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

313    Jumala, tämän päivän helluntaiseurakunnalle, lahjojen ennalleen asettaminen; voikoot Herra, nuo miehet, ehkä jotkut heistä ovat läsnä täällä, jotkut heistä kuulevat ääninauhan ympäri maailman, voikoot he käsittää, että nyt on Morsiamen uloskutsumisen aika, ei helluntailaissanoman aika. Helluntailaissanoman tarkoitus oli palauttaa lahjat takaisin Seurakuntaan. Mutta tämä on Morsiamen esiin kutsumisen aika, toinen Sanoma, jonka tuli tulla juuri ennen kuin Sodoma tulisi poltetuksi. Anna heidän ymmärtää se, rakas Jumala. Usko, minä uskon tämän, koska Sinun Henkesi on Jumalan Sanan kautta paljastanut Sen, ja on Se vahvistettu ja tuotu julki koko maailmalle. Tietenkin, Herra, vähemmistönä, Sinun ryhmäsi ovat aina sillä tavalla. Mutta Sinä sanoit: “Ala pelkää, pikkuinen lauma, teidän Isänne hyvä tahto antaa teille Valtakunta.”

314    Niinpä minä rukoilen, Jumala, että miehet eivät katsoisi omaan älykkyyteensä, vaan katsoisivat siitä poispäin siihen, minkä he voivat ajatella olevan oikein, ja katsoisivat Kirjoitukseen. Ja niin kuin eilen illalla sanottiin, anna ihmisten täällä ajatella samoin kuin tuo kuningatar teki Babylonin suuren hävityksen päivinä sanoessaan: “Teidän keskuudessanne on mies nimeltä Daniel, joka oli isäsi valtakunnassa. Helluntailais-isä oli hänen valtakunnassansa, ja Hän on kaikkien epäilysten selvittäjä.”

315    Ja nyt, Herra, salli Pyhän Hengen, joka oli helluntai-valtakunnassa, Martin Lutherin, John Wesleyn, John Smithin, Alexander Campbellin aikana, ja kautta aikojen. Hän on selvittäjä, Hän selvittää ajatukset. Ja ihmiset Martin Lutherin päivinä, tuon miehen, joka sanoi: “Vanhurskas on elävä uskosta.” Metodistit, Hän selvitti kaikki epäilykset, että heidän “tulisi olla pyhitettyjä”. Ja helluntailaisten päivinä he puhuivat kielillä tuoden julki Hengen ilmenemisen Jumalallisen parantumisen kautta ja niin edelleen, Se selvitti kaikki epäilykset helluntailaisten sydämistä. Mutta, oi Jumala, he tulivat kirkkokunnallisiksi. He menivät suoraan takaisin ulos ottakseen ihmisten ideat. Sen vuoksi, nyt kun Morsianta kutsutaan, niin kuin Sinä sen lupasit täällä Kirjoituksessa, niin kuin me olemme lukeneet Sen maailman edessä ilta illan jälkeen, ja me katselemme sitä omin silmin. Jumala, voikoon Se selvittää kaikki epäilykset ihmisten sydämissä. Voikoot he paeta nopeasti Pojan suojaan kypsyäkseen ja tullakseen otetuksi talteen aittaan eivätkä tulisi jätetyksi varteen tullakseen poltettavaksi, vaan voikoot he mennä aittaan tänä iltana. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Kiitos tarkkaavaisuudestanne. Antakaa Jumalan käsitellä sydäntänne.

316    No niin, me olemme jakaneet rukouskortteja. Me tulemme nyt ottamaan noin kaksikymmentä minuuttia rukousjonoa varten. Me haluamme muodostaa jonon nopeasti päästäksemme rukoilemaan. Ja nyt, en tiedä, kuinka monta korttia on jaettu. En edes kysynyt Billyltä mitään. Minä vain sanoin: “Mene ja anna ihmisille joitakin rukouskortteja.” Ja vain hetki sitten hän tuli takaisin noutamaan äitiään ja minua ja muita.

317    No niin, aloititko sadalla tai ensimmäisestä, yhdestä sataan, vai miten? [Billy Paul sanoo: “Yhdestä sataan.”] Yhdestä sataan. Hyvä on.

318    Hyvä on, ottakaamme rukouskortti numero yksi. Jos teillä on se, kohottakaan kätenne, niin että voin nähdä. Jos ette voi… Jos ette voi nousta seisomaan… jos ette voi, tulemme kantamaan teidät. Rukouskortti numero yksi, nopeasti nyt. Kenellä se on? A, numero yksi… Tämä rouva tässä, onko sinulla se kortti? Tahtoisitko tulla tänne? A, numero kaksi. Onko se jollakin? Kohota kätesi nopeasti. Kyllä, täällä tämä nainen, tule. Numero kolme. Onko sinulla korttia? Te kaikki… Eikö teillä ole kortteja? Hyvä on, teillä ei tarvitse olla sitä. Kolme, neljä, viisi. A, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Katsokaamme nyt, siellä on, yksi, kaksi, kolme, neljä viisi. Hyvä on… tässä he ovat… Viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, alkakaa vain muodostaa jonoa.

319    Nyt, jos ette voi tulla, heiluttakaa vain kättänne tällä tavalla, niin että he voivat kantaa teidät. Olen pyytänyt näitä ihmisiä täällä, joilla ei ole kortteja… Teillä ei tarvitse olla, minä vain kysyn teiltä. Katsokaa nyt, te rammat ihmiset täällä, oletan, että teidän täytyi tulla aikaisin, koska käskin häntä tulemaan “aikaisin”. No niin, teillä ei tarvitse olla korttia, jos teillä on sen kaltainen usko, josta opetin. Näettekö, jos se on paljastettu teille, hyvä on. Jos sitä ei ole paljastettu, niin ei ole väliä sillä, vaikka olisitte tusinassa rukousjonossa, siitä ei olisi hiukkaakaan apua. Tiedättekö te sen? Uskotteko te sen? Katsokaahan, minä voin rukoilla, tehdä kaikki mitä voin, mennä polvilleni, laskea kädet teidän päällenne, voidella teidät öljyllä, miten vain tahdotte, ja rukoilla… Kunnes Jumala armostaan paljastaa teidän sydämessänne sen, että “se on ohitse”, silloin se on tehty. Teidän ei edes tarvitse olla rukousjonossa, se on tehty joka tapauksessa.

320    Hyvä on, neljä… 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15. Hyvä on, 16, 17, 18, 19, 20. Onko joku, jonka olen kutsunut, jolla on kortti, eikä voi nousta seisomaan? Kohota kätesi, jos sinulla on kortti, etkä voi nousta ylös. Hyvä on.

…usko se vaan, …

Voin nähdä pienen Anna Jean raukan, kuinka hän joskus istuu soittamassa lähes koko illan. Haluan, että jokainen täällä on todella hiljaa ja kunnioittavasti.

… usko se vaan,

Nyt, rukouskortit yhdestä viiteentoista, uskon sen olleen.

…usko se vaan,

Tänne on tulossa hieman tungosta, joten aloittakaamme. Mitä te sanotte?

 … mahdollista,

321     1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10.. Nyt teitä tulee liian useita, enemmän kuin mitä kutsuimme. Se kyllä sopii. Seiskää hiljaa, juuri siellä missä olette. Älköön kukaan… Teidän puolestanne tullaan rukoilemaan, mutta vain odottakaa, kunnes numeronne kutsutaan, ja sillä tavoin ei liian moni ole seisomassa täällä. Jos Herra tulee tekemään jotakin, te estätte ihmisiä näkemästä sitä, näettehän. Jumala siunatkoon teitä.

Rukoilkaamme nyt näiden nenäliinojen puolesta sillä aikaa, kun he hankkiutuvat valmiiksi.

322    Rakas Jumala, tässä on nenäliinoja, jotka tulevat sairailta ja vaivatuilta. Tämä usko, josta me juuri olemme puhuneet, Herra, muistan Sinun sanoneen Raamatussa, Juudan kirjassa: “Tosissanne taistelkaa sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan pyhille annettiin.” Ja he ottivat nenäliinoja pyhien ruumiilta, ei siksi, että he olivat erikoisia ihmisiä, vaan koska he olivat uskovaisia ihmisiä. He olivat samanlaisia palavia miehiä kuin mekin. Elia, hän oli sen kaltainen ja hän “rukoili hartaasti, ettei tulisi satamaan”. Ja Jumala, hän rukoili, jotta ihmiset katuisivat. Sinä paljastit hänelle, että hänen tulisi rukoilla heidän puolestaan, rukoilla sillä tavalla täyttääkseen Sinun Sanasi. Epäilemättä Sinä näytit tuolle profeetalle näyn. Ja Herra, tänä iltana minä rukoilen näiden ihmisten parantumisen puolesta. Minä en ole Elia, hänet otettiin Taivaaseen, mutta hänen Elämänsä ja Henkensä yhä elää. Niin me rukoilemme, rakas Jumala, että Sinä kunnioittaisit kansasi rukouksia. Ja kunnioittaisit meitä kaikkia nyt, kun rukoilemme näiden nenäliinojen puolesta, että kun ne lasketaan sairaiden päälle, he tulevat parantumaan.

323    Me käsitämme Isä, että me olemme kuoleva sukupolvi. Me olemme menossa… kohtaamme kasvotusten Iankaikkisuuden. Maailma on tullut mielenvikaiseksi. Murhia, pieniä tyttöjä leikellään kappaleiksi ja raiskataan. Ihmiset, miehet pitävät hiuksiaan kuten naiset ja naiset kuten miehet, he ovat vääristyneitä. Ihmissuku on kuolemassa. Maailma on kuolemassa. Kaikki on kuolemassa. Seurakunta on kuolemassa.

324    Oi Jumala, tuo Elämä. Tuo Elämä, oi Jumala, uskon tuottama Elämä. Paljasta se näille ihmisille, Herra. Minä voin vain rukoilla ja laskea käteni heidän päälleen. Mutta Sinä yksin voit parantaa heidät. Minä rukoilen, että Sinä, Isä tekisit sen jokaiselle. Suo se, kun käteni ovat niiden päällä ja pyydän koko sydämestäni. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, paranna nämä ihmiset. Aamen.

325    No niin, toimiiko tämä mikrofooni, veli? Voitteko nyt kuulla sen hyvin? Kuuleeko jokainen sen? Kohottakaa kätenne. Nyt, joku oli sydämelläni, mennä näiden ihmisten luo, jotka ovat täällä pyörätuoleissa, telttavuoteilla, paareilla, jotka sanoivat “etteivät edes saaneet rukouskorttia”. Näettekö? Mutta kuulehan, veli, näillä ihmisillä on rukouskortit, mutta se ei merkitse, että he tulisivat parantumaan. Siellä ehkä istuu ihmisiä kuulijakunnassa… Se ei merkitse, että he tulevat parantumaan. Se ei merkitse, että he tulevat tai eivät tule parantumaan. Se kaikki riippuu heidän uskostansa Jumalaan. Kuinka moni tietää, että se on totta? Siinä kaikki, on kyse vain teidän uskostanne Jumalaan. No niin, kuinka moni tietää, että se on totta? Ei ole väliä sillä, kuinka uskonnollinen te olette, kuinka hyvä tai kuinka paha te olette, ellei Jumalan armo laske sitä teidän sydämeenne, te ette koskaan tule parantumaan. Kuinka moni tietää, että Jumalan täytyy tehdä se? Että Hän on tehnyt koko ajan suuria merkkejä ja ihmeitä. Ja nyt, tänä iltana te tulette tähän jonoon, seisotte tässä jonossa, ette siksi, että Jumala valitsi teidät seisomaan tässä jonossa, niin ei ole, te vain saitte rukouskortin, te vain satuitte olemaan… [Tyhjä kohta nauhassa.]

326    Juuri niin kuin arvoisa veljeni Gerholtzer tässä aloittaessaan palvelustehtävänsä monia vuosia sitten… [Tyhjä kohta nauhassa.] …uskon kanssa Jumalaan, uskoen Jumalaa, uskoen, että Jumala uskon kautta parantaa sairaat. Eikä se ole koskaan muuttunut, mutta Jumala on lisännyt tänä viimeisenä päivänä lahjoja, lahjoja, jotka Hän lupasi. Jumala teki sen, ei siksi että Hänen olisi tarvinnut tehdä, vaan koska Hän lupasi tehdä. Ja jos Hän lupasi, silloin Hänen täytyy tehdä se, koska Hänen täytyy pitää Sanansa.

327    Ja Hän lupasi teille saman asian, eli: “Jos te voitte uskoa, että se tulee tapahtumaan.” Jos te ette voi uskoa Sitä, se ei yksinkertaisesti tule tapahtumaan. No niin, minä en voi saada teitä uskomaan, ettekä te voi itse saada itseänne uskomaan. Jumalan täytyy antaa se teille. Se on jumalan lahja, uskoa. Ei teidän uskonne, Jumalan usko. Teidän järkiperäinen uskonne saattaa hyvinkin uskoa sen, mutta ennen kuin Jumalan usko on teidän sydämessänne… Katsokaahan, teidän järkiperäinen uskonne voi hyväksyä sen, tehdä sen. Jatkakaa vain uskoen se koko sydämestänne, kunnes Jumala tulee paljastamaan sen teille. Näettekö? Jatkakaa vain uskomista, kunnes Jumala paljastaa sen. Mutta siihen asti, kunnes Hän paljastaa sen…

328    Te sanotte: “Veli Branham, mitä sinä oikein sanot?”

329    “Kyllä vaan.” Jumala lähetti profeetan Hiskian luo sanomaan hänelle: ‘“Sinä et nouse siltä vuoteelta.’ NÄIN SANOO HERRA: ‘Sinä tulet kuolemaan siihen vuoteeseen.”’ Oliko se oikein?

330    Mutta tuo kuningas käänsi kasvonsa seinää päin ja itki katkeria kyyneliä ja sanoi: “Herra, minä tarvitsen viisitoista vuotta lisää. Minä anon Sinua, Herra, kuule minua.” No niin, kuningas oli suurin mies maailmassa, poliittisesti, mutta profeetta oli sellainen Jumalan silmissä. Hän oli Jumalan kuningas, mutta hän oli Jumalan profeetta. Jumala paljasti profeetalle… [Tyhjä kohta nauhassa.] Tiedättekö? Ymmärrättekö?

331    No niin, jotta voisitte ymmärtää sen nyt, koska minä olen saarnannut täällä Kirjoituksista: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, samoin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Päivinäkö jolloin seurakunta paljastetaan? Ei! “Päivinä jolloin Ihmisen Poika paljastetaan.” Mitä on paljastaa? Tehdä tunnetuksi! Onko se oikein? Paljastaa! Päivät, jolloin Ihmisen Poika tullaan paljastamaan, tulevat olemaan Sodoman ja Gomorran päivien kaltaiset. Onko se oikein?

332    Katsokaa nyt mitä tapahtui. Heillä oli kaksi pääsanansaattajaa siellä alhaalla Sodomassa ja Gomorrassa, koska siellä alhaalla oli joukko penseitä kristittyjä. Onko se oikein? Ja heillä oli kaksi pääsanansaattajaa (kuunnelkaa nyt tarkasti) saarnaamassa alhaalla Sodomassa ja Gomorrassa. Mutta yksi heistä seisoi siellä ulkopuolella Abrahamin ryhmän kanssa. Eikö niin ollut?

333    Katsokaahan nyt! Meillä ei ole koskaan koko seurakunnan historian aikana ollut yleismaailmallista sanansaattajaa seurakunnalle, jonka nimi olisi päättynyt h-a-m ennen kuin vasta nyt: G-r-a-h-a-m , jossa on kuusi kirjainta, G- r-a-h-a-m. Mutta Abrahamin nimi tavataan: A-b-r-a-h-a-m, seitsemän kirjainta. Näettekö? Niinpä yleismaailmallinen seurakunta, ollen ihmisen luku (kuusi, ihmistekoinen organisaatio), on saanut sanansaattajansa. Heillä oli Sankey, Moody, Finney, Knox, Calvin ja niin edelleen, mutta ei koskaan “h-a-m” päätettä. Onko se niin? Mutta nyt heillä on se, ja hän on sanansaattaja, Jumalalta lähetetty, ja hän jyskyttää noita muureja niin lujaa kuin pystyy: “Lähtekää ulos täältä! Katukaa tai tuhoutukaa!”

334    Mutta muistakaa, Valitut, ennalta määrätyt, Abraham ja hänen ryhmänsä, saivat myös sanansaattajan. Tarkatkaa, mitä Hän teki. Hän antoi heille merkin, että lähellä oli aika tulen langeta. No niin, sitä tulta me nyt odotamme, atomitulta, Jumalan vihaa.

335    No niin, tuo sanansaattaja teki jotakin. Hän puhui eräästä naisesta, selkänsä käännettynä Hän kertoi hänelle, että hän epäili sitä, mistä Hän oli puhumassa, ja kertoi hänelle hänen tilansa, ja mitä tulisi tapahtumaan. Onko se oikein? Sanoiko Hän, että Ihmisen Poika tulisi paljastamaan itsensä samalla tavalla kuin tuonakin päivänä? Hyvä on, uskotteko te, että se on Totuus?

No niin, tässä seisoo joku nainen…

336    Ja Seurakunnan näkymättömässä liitossa, Morsian Kristukselle, tuo Sanansaattaja on täällä nyt, joka on Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja ikuisesti.

337    Nyt Hän puhuu ainoastaan profeettojensa kautta. Raamattu sanoo niin! “Hän ei tee mitään ennen kuin Hän ensin tekee sen tiettäväksi profeetoillensa”, Aamos 3:7. Hän on aina tehnyt sen. Hän ei koskaan muuta kaavaansa. Näettekö? Ja profeetta, jos hän on todellinen, voi puhua ainoastaan sen, mitä Jumala kertoo hänelle. Onko se oikein? Se on totta.

338    Uskotteko te nyt, että Hän voisi kertoa minulle, mikä tällä naisella on vikana, ennen kuin edes katson häntä? Uskotteko te sen? No niin, hän kärsii syövästä. Kyllä. Se on hänen rinnassaan. Hänellä on mielessään eräs poika, hän kärsii jonkinlaisesta mielenhäiriöstä, hermostuneisuudesta ja komplikaatioista. Kyllä. Uskotteko sitä? Ja se on totta, eikö olekin? Uskotko nyt, että sen sanominen ankkuroi sinun uskosi, ja sinulla on se, sinä tulet saamaan sen? Silloin mene, ja Herra Jeesus tulee tekemään sinut terveeksi. Näettekö? Uskotteko te? Koko sydämestänne?

339    Uskotteko te, että katsomatta tähän naiseen Herra Jeesus voi kertoa minulle, mikä hänen vaivansa on? Kuinka moni uskoo sen? No niin, te tiedätte… enkä minä ole edes… ainoa asia, jonka olen nähnyt, on hame. En tiedä, en voinut sanoa, oliko se mies tai nainen, hän vain seisoo siellä. Haluan hänen uskovan. Uskotko sinä? Kuulehan, potilas, uskotko sinä? Kohota kätesi, jos uskot. Jos uskot koko sydämestäsi, sinä voit saada tuon lapsen, jota pyydät Jumalalta. Näettekö? Uskotteko te? Onko teillä usko Jumalaan? No niin, se ei paranna, se vain tunnisti sen. Ne ovat tekoja, jotka tuovat esiin uskon Jumalan Läsnäoloon, se on Hänen Sanansa julkituotuna.

340    Tämä nainen haluaa myös jotakin suurta. Se ei ole lapsi, vaan hän haluaa Pyhän Hengen kasteen. Minä sanon sinulle, mitä sinun tulee tehdä. Jos lakkaat tupakoimasta, Jumala tulee antamaan sinulle Pyhän Hengen kasteen. Mene, usko se. Uskotteko te? Onko teillä usko Jumalaan?

341    Tämä mies, joka seisoo tässä, on mies, jota en ole koskaan elämässäni nähnyt. Minä en tunne häntä, mutta hän kärsii jostakin, mikä on vialla hänen rinnassansa. Hänen putoaminen sai sen aikaan, ei kovin kauan aikaa sitten. Hän ei ole täältä, hän on Arkansasista. Hän on saarnaaja. Mene kotiin ja saarnaa Evankeliumia. Näettekö? Näettekö? En koskaan nähnyt tuon miehen kasvoja.

342    Tässä seisoo nainen, en ole koskaan elämässäni nähnyt tuota naista, en tunne häntä. Jumala tuntee hänet.

343    Jos Hän voi paljastaa, mikä hänen vaivansa on, tai jotakin siitä, niin tahdotteko te uskoa? Kaikki teistä? Tämä on vain teko, joka tuo esiin uskon, joka minulla on saarnatakseni siitä, mistä olen teille kertonut tänä iltana. Jumala paljasti sen, ja nämä teot todistavat Sen. No niin, teillä täytyy olla usko tullaksenne terveeksi.

344    Tämä nainen tässä, en usko tuntevani häntä. Kyllä, en tunne häntä, mutta tunnen jonkun, jonka hän tuntee, koska näen miehen seisomassa tässä edessäni. Hän kärsii päänsärystä. Onko se oikein, rouva? Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut? Pearry Greenin sisar. Kyllä, ja minä en ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Näin Pearry Greenin seisomassa tässä katsoen minuun. Se on totta. En tiedä, missä Pearry Green on. Uskotteko te? Kuinka paljon te voitte uskoa? Jos voitte uskoa, kaikki asiat ovat mahdollisia. Jos ette voi uskoa, mitään ei voi tapahtua.

345    Tuo pieni harmaahiuksinen nainen, joka istuu siellä katsoen minuun, juuri tässä, uskotko sinä Jumalaan? Uskotko, että Jumala voi paljastaa minulle, mitä sinä ajattelet siellä? Sinulla on kasvain rinnassa. Uskotko, että Jumala voi ottaa sen pois sinulta? Se on totta. Pidä uskosi ja usko. No niin, mitä hän kosketti?

346    Tuo nainen, joka kosketti Hänen vaatteensa lievettä… Raamattu sanoo… Te, jotka haluatte saada raamatunpaikan siitä. Hän sanoi: “Hän on Ylipappi, jota voimme koskettaa heikkouksiemme tunnolla.” Onko se oikein? Hän on tuo Ylipappi, ja Hän seisoo juuri täällä, ja nyt ihmiset koskettavat Häntä.

347    Siellä on eräs pieni laiha nainen, joka kohotti kätensä, istuen juuri tässä. En ole koskaan elämässäni nähnyt häntä, mutta juuri silloin hän kosketti jotakin. Tästä on kyse. Hän rukoilee Jumalaa. Hänellä on vaiva rinnassansa, hänellä myös on vatsavaiva. Jumala parantaa sinut, jos uskot sen. Teidän täytyy uskoa. “Kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat.”

348    Siellä aivan takana istuu eräs mies, katsellen tähän suuntaan (noin toinen rivi tännepäin tultaessa) ja kärsii astmasta. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut? Jos uskot Sen, Jumala tulee tekemään sinut terveeksi. Sinä voit saada mitä pyydät, jos uskot sen.

349    Siellä istuu eräs nainen, katsellen minua, tässä vastapäätä, harmaapäinen. Jos uskot koko sydämestäsi… Uskotko sinä Sen? Hyvä on, silloin tuo virtsarakkovaiva tulee jättämään sinut, jos uskot Sen.

350    Mitä sinä ajattelet Siitä, sinä joka makaat tässä telttavuoteella? Uskotko, että Jumala voi parantaa sinut? Jos Jumala tulee kertomaan minulle sinun vaivasi, niin tahdotko sinä uskoa Häntä. Jos sinä uskot, tulee tuo syöpä jättämään sinut, ja sinä tulet menemään kotiin. Miksi et nouse ylös ja ota vuodettasi ja mene kotiisi? Uskotteko te? Uskotteko te kaikki? Miten on juuri nyt? Onko Jumala laskenut tuon uskon teidän sydämeenne? Jokainen täällä, kohottakaa kätenne. Jos Jumala on laskenut tuon uskon sydämeenne, niin laskekaa kätenne toistenne päälle, te kaikki täällä jonossa. Pankaa kätenne toistenne päälle… Juuri nyt, nopeasti, Pyhän Hengen liikkuessa, pankaa kätenne toistenne päälle. Tuo mies on noussut ylös ja kulkee jonoa pitkin rukoillen toisten puolesta.

351    Nouskaamme seisomaan ja antakaamme Jumalalle ylistys, jokainen meistä. Ei ole tarvetta jatkaa yhtään pidemmälle. Tunnistakaa Jeesus Kristus samana eilen, tänään ja ikuisesti, te, mikä teidän vaivanne onkin, mikä tahansa se on. Jos te uskotte Häntä, nouskaa seisomaan, juuri nyt, ja uskokaa.

352    Kaikkivaltias Jumala, Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala, Jaakobin Jumala, lähetä Voimasi ja paranna tämä ihmisryhmä juuri nyt, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Kunnia olkoon Jumalalle! Jumala siunatkoon teitä.

65-1125 KRISTUKSEN MORSIAMEN NÄKYMÄTÖN LIITTO (Invisible Union Of The Bride Of Christ), Shreveport, Louisiana, USA, 25.11.1965

FIN

65-1125 KRISTUKSEN MORSIAMEN NÄKYMÄTÖN LIITTO
(Invisible Union Of The Bride Of Christ)
Shreveport, Louisiana, USA, 25.11.1965

1       Peruutin metsästysmatkan voidakseni palvella Herraa, ja olemme iloiset voidessamme olla täällä. Uskoisin, että ollessamme täällä viime kerralla, sanoin, että joka kerta tullessamme tänne joku puuttuu. Ja jos tulemme takaisin ensi vuonna, ja jos Herran tulemus viipyy, niin joku on silloinkin puuttuva.

2       On yksi, joka oli sydämessäni ja hengessä minulle hyvin, hyvin läheinen, veli Lyle. Olen aina tuntenut itseni tervetulleeksi tullessani sisälle ja seisoessani tuolla takana ja kuunnellessani veli Jackin ja vanhan kvartetin laulua. He laulavat tänä iltana Kirkkaudessa. Yksi noista äänistä on jo mennyt sinne toiselle puolelle odottaen muita kolmea. Luulen, etten enää koskaan kuulemaan sitä tämän maan päällä. Mutta varmastikin odotan sitä hetkeä, kun kuulen sen uudelleen, veli ja Sisar Moore. Tuossa maassa se ei ole koskaan himmenevä.

3       Veli Palmer oli suuri Kristuksen palvelija. Voin muistaa veli Jackin kertoneen minulle hänen Jumalalle pyhitetystä elämästään. He työskentelivät kirvesmiehinä yhdessä, ja hän kertoi minulle kuinka hänellä oli eväsleipä kädessään, kuinka hän soi leipää ja luki Raamattua. Näettehän, hän, veli Palmer, teki joitakin voimallisia suuria asioita. Hän oli hyvä kirvesmies, hän oli hyvä isä lapsilleen ja hänellä oli mukava perhe. Hän kasvatti heidät kaikki palvelemaan Herraa. Ja niin pitkälti kuin tiedän, he ovat kaikki pelastuneita ja täytettyjä Pyhällä Hengellä. Ja se on suuri saavutus kenelle hyvänsä miehelle näinä päivinä. Mutta me näemme kaiken, mitä he ovat tehneet, olevan turhaa, elleivät he palvele Jumalaa, ellette te palvele Jumalaa. Tänä iltana hän on mennyt vastaanottamaan palkintonsa ollakseen niiden hyvien tekojen kanssa, joita hän teki täällä maan päällä. Jumala antakoon levon veljemme sielulle.

4       Minä tiedän, että niin kauan kuin tämä rukoushuone on täällä, hänen äänensä on oleva täällä. Sisar Anna Jeanne ja hänen sisarensa soittavat harmonia ja pianoa, kuinka heitä ei koskaan tarvinnut odottaa. Veli Palmer vain seisoi täällä ja alkoi laulun, ja he ovat heti mukana soittamassa sitä. Odotin niin voivani kuulla hänen johtavan lauluja.

5       Hänen lapsilleen ja hänen vaimolleen, ja veli Jackille, hänen sydänystävälleen, he ovat olleet ystäviä kaikki nämä vuodet, ja veli Brownille ja Sisar Brownille, ja koko tälle rukoushuoneelle, Jumala siunatkoon teitä. Minä kaipaan häntä myös. Jumala antakoon hänen urhealle sielulleen levon, kunnes me tapaamme hänet rauhassa.

Kumartakaamme päämme.

6       Armollinen Taivaallinen Isä, olen juuri puhunut tästä suuresta palvelijastasi. Kaipaan häntä tänä iltana, hänen kädenpuristustaan ja hänen ovelannäköistä pikku hymyään, kun hän sanoi: “Jumala siunatkoon sinua, veli Branham”, ja kuinka hän käveli sinne ovelle. Minä tiedän, että hän on tullut Sinun Huoneeseesi tänä iltana. Niinpä minä rukoilen, rakas Jumala, että Sinä antaisit hänen töittensä hedelmät, jotka seuraavat häntä, olla suuria ja anna niiden jatkua hänen lastensa ja vaimonsa kanssa. Rukoilemme, että Sinä siunaisit hänen vaimoaan, Herra. Sinä sanoit, että Sinä olisit oleva aviomies leskille, jotka ovat todellisia leskiä. Minä rukoilen nyt Sisar Palmerin ja kaikkien hänen lastensa puolesta. Minä tunnen myötätuntoa heitä kohtaan menetettyäni itse kumppanini ja isäni.

7       Joten Isä, kun me vielä olemme täällä tänä iltana, me rukoilemme, että Sinä valmistaisit myös meidän sydämemme tuota hetkeä varten. Me emme tiedä, milloin se on tapahtuva. Se saattaa tulla yhtä äkkiä kuin se tuli hänellekin. Emme tiedä, koska se tulee, mutta me tiedämme, että sen on tultava. Joten me rukoilemme Jumala, että Sinä tutkisit jokaisen sydämen täällä tänä iltana. Jumala, älä unohda minuakaan, tutki myös minun sydämeni ja koettele minua. Herra, jos meissä on jotakin pahaa, ota se pois meistä. Me haluamme palvella Sinua. Meidän koko pyrkimyksemme on palvella Sinua.

8       Vuodata Sinun Henkesi meidän yllemme tänä iltana ja loppuviikon ajaksi. Siunaa tätä rukoushuonetta, jolla on nimenä Elämän Rukoushuone. Voikoon se vastaanottaa täydellisesti nimensä mukaiset siunaukset ja olla täynnä Jumalan Elämää tällä viikolla. Pelasta jokainen kadotettu sielu. Täytä jokainen uskova Pyhällä Hengellä ja, Herra, uudista uudelleen se toivo, joka meissä on. Me rukoilemme, että Sinä myös parantaisit kaikki sairaat ja kiusatut, jotka ovat tulleet keskuuteemme. Voikoon Sinun suuri Pyhä Henkesi olla täällä, Herra, ja parantaa ja voidella jokainen uskomaan. Suo nämä asiat Isä.

9       Jumala, auta minua nyt, kun minun vuoroni on tullut saarnata. Minä rukoilen, Jumala, että Sinä antaisit meidän astua sivuun, ja tulkoon Pyhä Henki sisälle ja liikkukoon yllämme, Herra. Ottakoon Pyhä Henki tämän kokouksen hallintaansa, Herra. Me tiedämme olevamme niin kykenemättömiä. Me emme voi tehdä sitä, ei kukaan meistä. Me emme väitä, että kykenisimme tekemän sen. Herra, me tiedämme, että Sinä olet tuo Ainoa. Joten me katsomme Sinuun, Herra. Liiku, Jumalan Henki, ja lankea tuoreena yllemme. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

10   Nyt minä haluan tervehtiä kaikkia seurakuntia, jotka ympäri maata ovat puhelinyhteydessä kanssamme. Meillä on puhelinyhteys, ja se on hieno pikku järjestelmä, jonka me olemme saaneet veljemme Pearry Greenin avulla, joka on Beaumonista Texasista. Ja kaikki seurakunnat, täydellisesti, jotka seuraavat Sanomaa, ympäri Yhdysvaltoja, ovat puhelinyhteydessä kanssamme tänä iltana. Me lähetämme tervehdyksemme ylös ja alas länsirannikkoa koko matkan Vancouverista alas Tiuanaan, Meksikoon, San Joseen ja Los Angelesiin. Kaikki ryhmät siellä, me tervehdimme teitä Shreveportista. Myöskin sinne Prescotiin Arizonaan, ja ryhmälle siellä, joka odottaa Herraa. Myöskin Tucsoniin, Sierra Vistaan ja koko matkan New Yorkiin, ristiin rastiin koko maata. Jumala siunatkoon teitä joka ainoaa. Toivoisin teidän olevan täällä tänä iltana. Tässä kauniissa vanhassa Louisianan osavaltiossa, joka näyttää olevan minun toinen kotini.

11   Tiedättekö te ihmiset siellä New Yorkissa, minä tavallani naurahdan hieman tavalle, miten te puhutte. Tänä iltana minä olen kotonani. Jokainen täälläpäin sanoo: “Hei siellä, veli Branham. Tuo Sisar Branham ja kaikki nuoret ja tule käymään luonamme.” [Veli Branham puhuu paikallisella murteella.] Oi, se saa minusta tuntumaan hyvälle. Minusta se on todellista englanninkieltä. Ei mitään täitä ihmisiä vastaan siellä idässä, pohjoisessa ja eri paikoissa, mutta tiedättekö, minä luulen syntyneeni sellaiseksi ja tulen pysymään sellaisena. Minä tavallaan pidän siitä itsekin. Se on todellista englanninkieltä.

12   Minä olin Liikemiesten aamiaisella täällä jokin aika sitten. Kun he sanoivat: “Nouskaamme seisomaan ja laulakaamme kansallislaulu.” Minä nousin ylös ja sanoin: “Vanha kotini siellä kaukana Kentuckyssä.” Minulle se oli kansallislaulu. Minä en tiennyt muuta. Jotenka me tervehdimme teitä.

13   Ja nyt uskon, että he yrittävät radioida myös Liikemiesten aamiaisen ensi lauantaiaamuna. Veli Green kertoo siitä teille. Hän on tuolla mikrofonien luona juuri nyt. Joten hän tulee kertomaan teille, mihin aikaan aamiainen alkaa, ja mihin aikaan kunakin iltana voitte kuunnella niitä radioistanne. Me kiitämme teitä ystävällisyydestä, ja rukoilkaa meidän puolestamme.

14   Nyt tälle paikalliselle seurakunnalle täällä ja veli Jackin rukoushuoneelle: tulen pyytämään suosionosoitustanne tänä iltana. Kun nyt tulen saarnaamaan Kiitospäivän-sanomani tänä iltana ympäri maata kaikille seurakunnille, jotka seuraavat tätä Sanomaa, saatan olla hieman pitkäveteinen, ja voi olla, että tulen saarnaamaan hiukan oppia. Joten jos ette ole yhtä mieltä sen kanssa…

15   Tehkää samoin, kuin olen aina sanonut kirsikkapiirakan syömisestä. Kun puraisen siementä, en heitä piirakkaa pois. Heitän siemenen pois ja jatkan piirakan syömistä.

16    Joten jos satun mainitsemaan jotakin tänä iltana, minä… No niin, yksi syy, miksi otin vastaan kutsun olla täällä tänä iltana saarnatakseni Kiitospäivän-sanomani ryhmille ympäri maata, oli se, että veli Jack aina avaa ovensa niin vapaasti ja sanoo: “Saarnaa mitä sinun sydämelläsi on.” Joten tunnen oloni todella kotoiseksi.

17   Niinpä saattaa olla että täällä tässä paikallisessa seurakunnassa, joka on täällä veli Jackin kanssa, saattaa olla sananpalvelijoita tai joitakin ihmisiä, jotka tulevat olemaan eri mieltä opista. Tavallisesti olen tarpeeksi kohtelias ollakseni mainitsematta oppia sen miehen saarnastuolista, joka on kutsunut minut puhumaan. Joten tämän illan jälkeen luulen, että tulen vain rukoilemaan sairaiden puolesta ja palvelevani tavallisen tapaan. Mutta ajattelin antaa teidän tietää ennalta, että jos satun sanomaan jotakin, josta olette eri mieltä, niin pankaa se minun tietämättömyyteni tilille, etten tiedä sitä sen paremmin, ja rukoilkaa minun puolestani.

18   Menkäämme nyt Sanaan, tähän lukuun täällä. Haluan viitata tänä iltana moniin Kirjoitusten paikkoihin ja muistiinpanoihini, joita olen kirjoittanut tälle paperille.

19   Muistan kuinka ensi kertaa kiivetessäni Elämän Rukoushuoneen puhujanlavalle kaksikymmentä vuotta sitten, minun ei tarvinnut silloin kirjoittaa ylös Kirjoitusten kohtia eikä muistiinpanoja. Olin silloin kaksikymmentä vuotta nuorempi. Mutta nyt olen ohittanut kaksikymmentäviisi, toisen kerran, joten en pysty muistamaan niin kuin minulla oli tapana. Minun täytyy kirjoittaa raamatunpaikat ylös, ja joskus tehdä muistiinpanoja, joihin haluan viitata.

20   Ja nyt, antakoon Herra siunauksensa, kun me luemme Jumalan Sanasta, Roomalaiskirjeen 7. luvusta. Nyt minä haluan opettaa tätä aivan niin kuin pyhäkoulussa tehdään.

21   Tiedän, että ihmiset seisovat. Ja Tabernaakkelissa, kuten tavallista, Jeffersonvillessä, me haluamme tervehtiä myös teitä kaikkia tänä iltana tietäen, että te siellä Tabernaakkelissa kuuntelette tätä puhelinyhteyden avulla. Näyttää aivan kuin olisimme siellä Tabernaakelissa tänä iltana, jos te olisitte täällä. ihmisiä seinien vierillä ja tupaten täynnä. Luulen, että myös samalla tavalla ovat kaikki muut ihmiset, jotka asuvat siinä osassa maata, ja ovat tulleet sinne sisälle kuuntelemaan tätä sanomaa.

22   Nyt me tulemme tekemään tämän pyhäkoulun lailla. Ja sitä ei ole kohdistettu mihinkään, eikä määrätyille henkilöille, vain Seurakunnalle, Kristuksen Ruumiille, jota me yritämme johtaa syvempiin ajatuksiin ja korkeampiin päämääriin uskoen, että Herran Jeesuksen tuleminen on käsillä. Uskomme siihen paljon enemmän kuin kaksikymmentä vuotta sitten ensi kertaa tullessani Shreveportiin. Oi, niin paljon on tapahtunut tuon ajan jälkeen! Nyt me odotamme Herran tulemusta meidän sukupolvemme aikana. Minä en odota herätystä meidän sukupolvemme aikana. Minä odotan Herran tulemusta meidän sukupolvemme aikana.

23   Nyt Roomalaiskirje 7. Uskon, että olette avanneet Raamattunne kaikkialla ympäri maata. Me haluamme lukea tarkkaavaisesti. Nyt näyttäisi siltä kuin tämä aihe koskisi avioliitoa ja avioeroa, mutta todellisuudessa niin ei ole. Minulle se on profetia viimeisten päivien seurakuntaa varten. Lukekaamme.

Ettekö tiedä veljet, (sillä minä puhun niille jotka tuntevat lain) kuinka laki vallitsee miestä niin kauan kuin hän elää?

Sillä naista, jolla on aviomies, sitoo laki aviomieheensä niin kauan kuin hän elää, mutta jos aviomies on kuollut, hänet on vapautettu laista aviomiehensä.

Niinpä sitten jos aviomiehensä eläessä, hän menee naimisiin toisen miehen kanssa, häntä tulee kutsua avionrikkojavaimoksi, mutta jos hänen aviomiehensä on kuollut, hän on vapaa tuosta laista, niin ettei ole avionrikkojavaimo, vaikka hän meneekin naimisiin toisen miehen kanssa.

Minkä vuoksi, veljeni, myös teidät on kuoletettu laille Kristuksen ruumiin kautta, jotta olisitte naimisissa toisen kanssa, hänen joka on nostettu kuolleista, jotta toisimme esiin hedelmää Jumalalle.

Sillä kun me olimme lihassa, synnin teot, jotka laki sai aikaan, työskentelivät jäsenissämme tuodakseen esiin hedelmää kuolemalle.

Mutta nyt meidät on vapautettu laista, kun olemme kuolleet sille, joka hallitsi meitä, jotta palvelisimme hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa tilassa.

24   Ja nyt, rukoilkaamme.

25   Rakas Jumala, me olemme juuri lukeneet sellaista, jonka uskomme olevan pyhän Jumala Sanaa. Ja me uskomme, ettei yksikään pilkku tai kirjaimen osa siitä tule häviämään, ennen kuin kaikki on täytetty. Ja me uskomme, mitä meidän Herramme sanoi meille Ilmestyskirjan 22. Luvussa, että “kuka hyvänsä ottaa yhden Sanan pois Siitä, tai lisää Siihen yhden sanan, häneltä otetaan hänen osansa pois elämän Kirjasta”.

26   Ja me ymmärrämme, että tämän Sanan tuominen esiin väärällä tavalla, kuten Saatana vääristeli sitä Eevalle saaden hänet epäilemään yhtä sanaa, saattoi koko ihmissuvun langenneeseen sekaannukseen vain yhden sanan vuoksi.

27   Sitten me näemme keskellä Kirjan meidän Herramme ja Pelastajamme tulevan ja sanovan sen, mikä koskee sitä. “Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.”

28   Sitten vakava varoitus viimeisessä kirjassa, Jeesuksen Kristuksen Ilmestystä, sanoo: “Kuka hyvänsä tulee lisäämään sanan tai ottamaan sanan pois siitä, häneltä otetaan hänen osansa pois Elämän Kirjasta?

29   Oi Jumala, tietäen ja nähden kuinka hauraita me olemme, tietäen että me kuljemme kuolevaisen elämän hauraita elämänlankoja pitkin emmekä tiedä, minä hetkenä meidät kutsutaan vastaamaan Korkeudessa, voikaamme, oi Herra, panna syrjään kaiken, mikä on sydämissämme, ja kaiken, mikä on mielessämme, ja katsoa suoraan Sinun Sanaasi tänä iltana ja pyytää Sinua tulemaan ja tulkitsemaan Sen elävien sanojen kautta. Suo se.

30   Voikoon Sinun Henkesi langeta yllemme ja voidella Sanan meidän sydämillemme, niin että me voimme lähteä täältä tänä iltana parempina ihmisinä kuin mitä me nyt olemme, jotta voisimme lähemmin tuntea Jeesuksen Kristuksen. Suo se, Herra, jotta voisimme tuntea sen päivän, jossa me elämme, ja sen minkä Jumala on valmistanut omilleen tässä hetkessä, tässä ratkaisevassa suuressa pimeässä ajassa, jossa me nyt elämme. Jumala, voitele meidät, ei vain puhuja, vaan myös kuulijat, ja saa meidän kaikkien sydämet vapisemaan Sinun Sanasi edessä. Sillä “Jumalan pelko on viisauden alku”. Suo nämä asiat Isä, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

31   Haluan antaa otsikon näille muutamille huomautuksilleni, joita tulen tekemään täällä, ja joillekin Kirjoituksille, joita tulemme tutkistelemaan, jos Herra suo. Tämä Kiitospäivän sanoma tulee olemaan: Kristuksen Morsiamen näkymätön liitto. Se ei kuulosta Kiitospäivän sanomalta. Me olemme kuitenkin kiitolliset kaikista Kirjoituksista.

32   Olen kiitollinen Jumalalle voidessani elää tässä ajassa, jolloin maailmanhistorian näyttämö on sulkeutumassa. En tiedä. Jos minulla olisi ollut tilaisuus valita ennen maailman perustamista, ja jos Jumala olisi esittänyt koko ohjelmansa minulle ja sanonut: “Haluan sinun saarnaavan. Missä ajanjaksossa haluaisit mennä maan päälle saarnaamaan?” Olisin valinnut tämän ajanjakson, sillä mielestäni tämä on kultainen ajanjakso.

33   Olisin varmasti rakastanut olla täällä silloin, kun Hän vieraili maan päällä. Mutta kuitenkin minä ajattelen juuri tämän hetken olevan suuremman ajan, koska se on aika, jolloin Hän tulee noutamaan ihmiset, jotka Hän on lunastanut. Olemme lähestymässä ylösnousemusta, jolloin kaikki lunastetut tulevat esiin. Mikä kunniakas mahdollisuus meillä onkaan puhua kuoleville ihmisille. On suuri aika. Olemme innostuneita siitä.

34   Ja me tiedämme, että historia on loppumassa. Maailman historia on pian oleva ohitse. Sitten me tulemme astumaan uuteen päivään, suureen Tuhatvuotiskauteen. Uskovaisena minä uskon… Tuhatvuotiseen, Tuhatvuotishallitukseen Kristuksen kanssa. Tuhannen vuotta maan päällä. Herran Jeesuksen fyysiseen paluuseen, ottaakseen fyysiset ihmiset, jotka on kirkastettu Hänen puhdistavalla Verellään.

35   Paavali kuvailee tässä Kirjoituksen paikassa lakia ja armoa kuvaten niitä avioliiton ja avioeron kaltaiseksi. Tästä raamatunpaikasta saarnataan hyvin harvoin, koska se, enemmän tai vähemmän, kuuluu avioliiton ja avioeron yhteyteen. Mutta se myös kuvaa merkittävämpää osaan avioliitosta ja avioerosta. Hän tässä yrittää asettaa järjestykseen sen, ettemme Seurakuntana voi laillisesti olla naimisissa maailman ja Kristuksen kanssa saman aikaan, sen enempää kuin nainenkaan ei voi elää toisen aviomiehen kanssa, niin kauan kun hänen entinen aviomiehensä on elossa. Minulla on omat ajatukseni siitä ja minä uskon, että se, mitä Raamattu sanoo, on Totta.

36   Minä uskon myös uskoni mukaan, että se paljastaa yhden profetian suurista salaisuuksista. Toivon, että Herra auttaisi meitä tänä iltana, kun me puhumme tästä ihmisille, jotka odottavat kaikkialla maassa.

37   Erään kerran sanottiin (Luin sen kirjoittaessani muistiinpanoja tätä varten. En voi tarkalleen muistaa missä kirjassa se oli, mutta olen varma, että lukemani kirja käsitteli herra Moodya, Lwight Moodya, Chicagossa. Myös Chicagossa meitä kuuntelee suuri seurakunta tänä iltana.), että herra Moody, sen jälkeen kun hän oli lukenut Roomalaiskirjeen 7 luvun, juoksi kadulle ja kysyi ensimmäiseltä tapaamaltaan mieheltä: “Tunnetko armon?” [Englanninkielinen sana grace [armo], on myös naisen nimi.]

Ja mies kysyi: “Ketä Gracea?”

Herra Moody sanoi: “Jumalan armoa.”

38   Hän tuli niin innoittuneeksi nähdessään, kuinka armo erottaa meidät laista, ja mikä osa armolla siinä on. Olen aina sanonut ihmisille, että kun kuljen rajan ylitse toiselle puolelle, haluan seistä ja laulaa:

Ihmeellinen armo! Kuinka suoloiselta se kuulostaa.
Pelastaessaan minun kaltaiseni kurjan!
Armo, kallis armo.
Kunpa tuntisin armoa aina vain enemmän.

39    “Sillä armosta me olemme pelastetut, ei sen kautta, mitä me voimme tehdä.” Mitä hyvänsä me teemmekin, sitä lasketa meidän hyväksemme. Armo meidät pelastaa. Armosta te olette pelastetut uskon kautta.

40   Voisinko lisäksi sanoa tästä naisesta, nimeltään Grace [Armo]. Voisinko paikallistaa hänet Raamatussa. Siellä häntä kutsutaan valituksi rouvaksi, tätä neiti Gracea [Armoa], josta minä tulen puhumaan. Te tiedätte Raamatun sanovan: “Valitulle rouvalle.” Jos huomioisitte tuo sana “valittu” tulee sanasta “valittu rouva”. Yksi nainen kaikkien muiden joukosta oli valittu.

41   Niin kuin neitsyt oli tuova esiin Jumalan ruumiin maan päällä. Hän oli valittu nainen. Jumala valitsi Marian.

42   Ja myöskin Jumala on valinnut Valitun Rouvan, joka on Hänen Morsiamensa. Hän on valittu. Minä toivon, että me, kaikkialla maassa, olemme sen jäseniä.

43   Tämä kuva, jonka me näemme tässä, tuo esiin Morsiamen suhteen Kristukseen, hän on Valittu Rouva, ja kuinka hänet tuodaan Hänen luokseen, ja mistä hän on tuleva, ja kuinka hänet tuodaan Hänen luoksensa. Seurakunta tässä kuvassa, jota me katselemme, on kuvattu naisena. Nainen on aina esikuva Seurakunnasta, koska Seurakuntaa pidetään Morsiamena. Seurakunta on Herran Jeesuksen, Jumalan Pojan, Morsian.

44   Aina, jos haluatte nähdä, missä tilassa Seurakunta on, katsokaa, missä tilassa ja miten naiset käyttäytyvät.

45   No niin, jotkut näistä huomautuksista saattavat joistain teistä näyttää oudoilta, mutta ne selventävät sanomaa, joka minulla on Herralta, ja jonka yritän tuoda ihmisille. Kun katsotte kaikkea luonnollista, ja miten se tapahtuu luonnossa, ja kun huomioitte sen, näette, että se on aivan yhtä todellista hengellisen kanssa…

46   Nyt, jos te voitte nähdä, miten naiset käyttäytyvät maailmassa tänään, niin huomioikaa, miten maailmallinen seurakunta tänään käyttäytyy. Teidän ei tarvitse kuin katsoa. Tietenkin on olemassa myös hengellisen Morsiamen, Seurakunnan, käyttäytyminen. Näettekö? Huomioikaa myös tämä. [Tyhjä kohta nauhassa.] Koska luonnollinen, niin kutsuttu seurakunta, väittää olevansa Morsian.

47   Olkaa hyvät ja antakaa minun sanoa uudelleen tälle paikalliselle seurakunnalle. Älkää nyt loukkaantuko. Minä puhun kaikille ympäri maata siitä, mitä minä ajattelen Valitusta Rouvasta. Joten, jos täällä sattuu olemaan sananpalvelijoita, jotka eivät ole samaa mieltä, niin vain olkaa hetki hiljaa. Huomioikaa, kuunnelkaahan…

48   Pankaa merkille tämä luonne. Kun te näette naisten riehuvan ja tehden kaikkea, mitä he haluavat tehdä, niin te huomaatte seurakunnan tekevän saman asian. Huomioikaa se!

49   Mutta katsokaa hengellistä Morsianta, kun se alkaa herätä, kun se alkaa tulla takaisin ja oikaista itsensä Jumalan Sanan kansaa. Katsokaa sitä silloin. Te ymmärrätte, että Kirjoitusten mukaan silloin tulee olemaan sanoma, joka pyyhkäisee kaikkialle kootakseen tuon Morsiamen, kootakseen tuon naisen, valitun.

50   Sillä samalla tavoin maailma, Saatana, pettäjä, joka petti ensimmäisen morsiamen, sai hänet tekemään syntiä Jumalaa vastaan, epäilemään Hänen Sanaansa.

51   Ja nyt tänään, kun katsomme luonnollista seurakuntaa, joka, teidän järjellisen evankeliuminne kanssa, menee kauemmaksi ja kauemmaksi Jumalan Sanasta “sosiaalisen evankeliuminsa” kanssa. Me huomaamme, että ulkona kaduilla olevat maailmalliset naiset, jotka ovat jäseninä näissä seurakunnissa, kuljettavat mukanaan samanlaista ilmapiiriä. Te ette voi puhua heidän kanssaan siitä. Ihmiset ovat menettäneet kaiken yleisen säädyllisyyden tunnon. Ja niin on seurakunnankin kohdalla. Ja te voitte nähdä sen olevan menossa suoraan Kirkkojen Maailmanneuvostoon yhtä varmasti kuin mikään maailmassa on varmaa, ja suoraan Roomaan niin kovaa kuin se vain pääsee. Näettekö? Koska sen on profetoitu tapahtuvan, ja siellä se on. Sillä tavoin hän käyttäytyy.

52   Mutta sen jälkeen, katsokaa uudelleen hengellistä Seurakuntaa, tuota “uloskutsuttua” ihmisryhmää, joka on valittu jokaisen herätyksen aikana. Se tapahtui Martin Lutherin aikana uskonpuhdistuksessa. Sama asia tapahtui John Wesleyn aikana. Sama asia tapahtui, kun helluntailaiset alussa tulivat. He asettivat naiset omalle paikallensa Sanan kanssa, ja sitten he ajautuivat siitä pois. Ja on menossa takaisin sekasortoiseen tilaan. Mutta kun ihmiset ovat valmiit oikaisemaan itsensä, tulee esiin sanoma, ja he ottavat paikkansa sen kanssa.

53   Luther oli vanhurskauttamisen sanansaattaja omana aikanaan, ja seurakunta otti paikkansa sen kanssa, jotkut heistä, ja loput jatkoivat niin kuin ennenkin. Wesley tuli pyhityksen kanssa, ja seurakunta otti paikkansa sen kanssa. Helluntailaiset tulivat lahjojen ennalleen asettamisen kanssa, ja seurakunta otti paikkansa siinä, tuon päivän valitut, ja sitten he väistyivät siitä pois. He menivät suoraan takaisin kirkkokunnallisuuteen ja menivät ulos ollakseen siellä, missä loputkin heistä ovat, he kaikki kautta koko linjan.

54   Te voitte nyt panna merkille, että kun ihmiset yrittävät oikaista itseään Sanan kanssa, tulee uusi sanoma Jumalan Sanasta ihmisille, ja tuo sanoma saa joka kerta aikaan oikaisun. Se on Jumalan… Meillä on se.

55   Meillä on perheemme. Jokaisella perheellä täällä on kokemukset siitä. Joskus kaikki asiat ovat hyvin kohdallanne vuosikausia. Sitten yhtäkkiä teille tulee aika, jolloin kaikki menee vikaan, ja me kutsumme sitä täällä etelässä: “Kun se sataa, sataa kaatamalla.” Te olette kulkemassa yön lävitse. Sitten aamu valkenee, ja tulee taas yö. Kaikki jatkaa kulkemistaan.

56   Profeetta Paavali tässä sanoo, ettei nainen voi mennä uudelleen naimisiin, ennen kuin hänen ensimmäinen aviomiehensä on kuollut. Hän ei voi avioitua uudelleen, niin kauan kun hänen ensimmäinen aviomiehensä on elossa. Ei minkäänlaisissa olosuhteissa. Hänen täytyy pysyä yksinäisenä, niin kauan kuin hänen ensimmäinen aviomiehensä elää. Ja jos hän tekee sellaisen synnin, häntä tulee kutsua avionrikkojavaimoksi. Puhun nyt luonnollisesta verratakseni sitä hengelliseen. Jos tämä nainen tekee sellaisen synnin, silloin hänet on merkitty avionrikkojavaimoksi, koska hänellä on samanaikaisesti kaksi elävää aviomiestä. Sen vuoksi tehdessään niin, hän on menettänyt oikeutensa Jumalaan ja Taivaaseen, tehdessään niin, hän on varmasti tehnyt sen. Kirjoitusten mukaisesti hänet on pantu Jumalan suunnitelman ulkopuolelle, juuri niin kuin olen lukenut.

57   Niin on seurakunnan kohdalla, kun se yrittää sekoittaa uskontunnustuksia ja kirkkokunnallisuutta Jumalan Sanan kanssa. Se ei voi olla naimisissa kirkkokunnan kanssa ja olla samanaikaisesti Kristuksen Morsian. Sen on oltava kuollut toiselle tai toiselle. Laki sanoo niin tässä. Jumalan Sanassa on paljon lakeja, ja se on Hänen lakinsa. Paavali puhuu tässä samasta asiasta. Hän ei voi olla naimisissa maailmallisen uskontunnustuksellisen seurakunnan kanssa ja olla Kristuksen Morsian, koska toinen niistä on vastakohta toiselle.

Muistakaa nyt te sanotte: “Hyvä, me uskomme tämän, mutta me emme usko tuota.”

58   Ja sitten olette vihityt Kristukselle, Kristus on Jumalan Sana. Johanneksen Evankeliumin ensimmäisessä luvussa sanotaan: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala.” “Ja tuo sama Sana tehtiin lihaksi ja asui meidän keskuudessamme.” Kristus oli elävä Sana. Hän on aina ollut Sana. Hän on yhä Sana. Hän tulee aina olemaan Sana. Hän vain tuli Jumalan ominaisuudet julki, sillä Hän oli Jumalan Poika.

59   Ja jokainen poika tuo julki isänsä ominaisuudet. Ja sinä olit geeninä isässäsi, hänen ruumiissaan, kun hän oli nuori poika. Sinä olit hänessä, ja kuitenkaan hänellä ei voinut olla yhteyttä sinun kanssasi, koska hän ei tuntenut sinua. Mutta sitten äitisi kasvualustan kautta sinä synnyit maan päälle ja tulit isäsi kuvaksi. Sen jälkeen hän saattoi olla yhteydessä Sinun kanssasi.

60   Ja samalla tavalla te olitte Jumalan poikia ja tyttäriä, ennen kuin oli kuuta tähtiä tai molekyylejä. Te olitte Jumalan poikia ja tyttäriä. Sillä te olette ainoastaan niiden ominaisuuksien fyysinen ilmituleminen, jotka alussa olivat Jumalassa. Sillä on vain yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se olit sinä ennen kuin. Sinä et tiedä siitä mitään. Niin kuin et tiennyt sitäkään, kun olit maallisessa isässäsi. Mutta teidät on tuotu ilmi Hänen kuvanaan. Teidät on tehty Jumalan kuvaksi ja teidät on tuotu ilmi Jumalan kunniaksi ollaksenne yhteydessä Jumalan kanssa.

61   Ja sen vuoksi, aivan yhtä varmasti kuin teidän alkionne oli isässänne ennen luonnollista syntymäänne, teidän hengellinen alkionne on täytynyt olla Jumalassa, koska te olette Hänen ajatustensa julkitulleita ominaisuuksia, jotka Hänellä oli ennen maailman perustamista. Te ette pääse sen ylitse mitenkään. Se on oikein. Nyt me huomaamme, että teissä oleva Elämä, teissä oleva Jumalan Elämä, on ollut sinussa maailman perustamisesta alkaen.

62   Te ette voi sekoittaa kirkkokunnan uskontunnustusta Sanan kanssa, koska ne ovat liian vastakkaisia toinen toisillensa.

63   Juuri näin Saatana yritti esittää järkevän käsityksensä Eevalle. Hän myönsi että Jumala oli sanonut sen, mutta hän sanoi: “Varmastikaan te ette kuole.” Näettekö, ja he uskoivat sen.

64   Ja saman asian on uskontunnustus tehnyt tässäkin ajassa. Kirkkokunta on erottanut ihmiset Jumalan Sanasta. Eikö Jeesus sanonutkin: “Perinnäissääntöjenne kautta te olette saaneet Jumalan käskyt raukeamaan tyhjiin ihmisten suhteen”? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja uskontunnustustemme kautta me olemme erotetut Pyhän Hengen yhteydestä, joka voitelisi tälle sukupolvelle annetun Jumalan Sanan. Me olemme erottaneet ihmiset kirkkokuntiemme avulla, niin ettei heillä ole mahdollisuutta nähdä sitä.

65   Nyt Jumala, Hän, antaa jokaiselle sukupolvelle uuden osan Hänen Kirjastaan. Se muodostuu yhdeksi.

66   Se tapahtuu samalla tavalla kuin ruumiinikin rakentuu. Minulle on kerrottu, että se alkoi selkärangasta, mutta ei se kaikki ollut selkärankaa. Siitä se jatkui kylkiluihin, keuhkoihin, käsivarsiin, jalkoihin ja niin edelleen. Ja siitä se muodostui henkilöksi, joka minä olen.

67   Ja samoin Jumala tuotiin ilmi alussa. Ja lopuksi Hän tuli ilmi Jehovana, Isä Jumalana. Sitten hän ilmaantui Poika Jumalana Jeesuksessa Kristuksessa. Nyt Hän on ilmaantunut Pyhä Henki Jumalana. Sama Jumala koko ajan, saman Jumalan kolme ilmitulemista.

68   Nyt me huomaamme tästä, että jokaiselle sukupolvelle Jumala jo alussa jakoi oman Sanansa.

69   Aivan kuten tapahtuu luonnon kehittymisessä. Ensimmäinen asia, minkä Jumala loi, oli todennäköisesti… Sanokaamme, että Hän loi kasvikunnan, sen jälkeen eläinkunnan ja sen jälkeen ihmiselämän, jonkinlainen kehittyminen, nousten korkeammalle.

70   Samoin on tapahtunut Jumalan Seurakunnassa, vanhurskauttaminen Lutherin aikana. Pyhit… Hänen Morsiamensa ulosvetäminen nyt. Hän on luomassa omaa Morsiantaan. Vanhurskauttaminen Lutherin aikana, pyhitys Wesleyn aikana ja niin edelleen, näettehän. Tapahtuu kehitystä, kun Henkeä annetaan enemmän ja enemmän, koska Ruumis on rakentumassa ja tulossa Päähän, joka on Kristus, Kristuksen Ruumis.

71   Nyt Morsian, kuten nainen, jos se on vihitty Kristukselle, joka on Sana, ei voi olla naimisissa kirkkokunnan kanssa samanaikaisesti, koska hän olisi sidottu siihen. Hän ei voi elää molempien aviomiesten kanssa samanaikaisesti. Ne ovat vastoin toinen toistaan. Yksi on Jumalan lähettämä, ja toinen on ihmistekoinen. Joten ne ovat toisillensa vastakkaiset. Hän sanoi: “Olkoon jokaisen miehen sana valhe ja Minun Sanani Totuus.” Jumala sanoi sen.

72   Ne ovat aivan yhtä vastakkaiset toisillensa kuin laki ja armo, joista Paavali puhuu tässä. Ensimmäisen täytyy olla kuollut, jotta toinen voisi olla olemassa. Ja jos seurakunta yrittää sekoittaa ne, häntä tulee kutsua avionrikkojavaimoksi. Oi, ajatelkaa sitä! New York, Arizona, kaikkialla maassa, ajatelkaa sitä! Jumala sanoi, että jos nainen yrittää olla naimisissa kahden kanssa samanaikaisesti, häntä tulee kutsua avionrikkojavaimoksi. Voisiko avionrikkojavaimo mennä taivaaseen? Menisikö Jumala naimisiin avionrikkojavaimon kanssa? Varmastikaan ei. Hän on pyytänyt, ettemme tekisi sitä. Häntä tulee kutsua avionrikkojavaimoksi.

73   Sitten hänen lapsensa, jos hän on avionrikkojavaimo, hänen lapsensa ovat aviottomia. Aviottomia. Aviottomia mille? Ei seurakunnalle vaan Sanalle. Hän on avioton. Minkälainen kuva siitä onkaan täällä Ilmestyskirjan kolmannessa luvussa, viimeisen päivän Laodikean Seurakunnan ajanjaksosta! Mikä avioton joukko! Minkälainen penseä kirkkokunnallinen sekoitus. Tekevät kaikenlaista ja kutsuvat itseään kristityiksi ja kieltävät Jumalan Sanan. “Heillä on jumalisuuden muoto, mutta he kieltävät sen voiman”, niin kuin profeetta sanoi heidän tulevan tekemään.

74   Avioliitto on maailman vanhin instituutio. Avioliitto tuli voimaan, tuli perustetuksi, alussa Eedenin Puutarhassa.

75   Naiselle on luotettu määrättyjä ominaisuuksia, joita hän ei saa tahrata. Naisen on säilytettävä ne. Ei ole toista luomusta maan päällä, joka olisi naisen kaltainen. Ei naaraspuoliselle koiralle, eikä millekään muullekaan naaraalle, ole luotettu sellaista luonnetta, joka naisella on.

76   Naista ei edes ollut luomisen alussa, koska Jumala tiesi, että hän tulisi lankeamaan. Mitkään muut naaraat eivät voi tehdä aviorikoista. Jos hänet olisi luotu alkuperäisessä luomisessa, se olisi ollut loukkaus Jumalan suurelle viisaudelle. Näettekö? Hänet tehtiin sivutuotteena miehestä.

77   Mutta koska hänelle on annettu sellainen osa, hänelle on annettu pyhä luottamustehtävä Jumalalta lunastusta varten. Hänellä on ominaisuuksia, joita hän ei saa saastuttaa.

78   Jos hän pilaa ne, hän on tahrainen koko elämänsä ajan. Ei väliä sillä, kuinka paljon hänelle on annettu anteeksi, hän ei voi olla vanhurskautettu. Haluan lyödä sitä hieman syvemmälle. Hänelle voidaan antaa anteeksi hänen tahraantumisensa, mutta hän ei voi olla vanhurskautettu tässä elämässä. Se on aina hänen kanssaan. Huomatkaa nyt, että hänelle on annettu tämä. Hän on ehkä saanut anteeksi, mutta häntä ei ole vanhurskautettu.

79   Hänen ruumiinsa on annettu hänelle pyhänä luottamuksena Jumalalta. Mikään muu luontokappale, ei naaraspuolinen koira, ei lintu eikä mikään muukaan eläin, ole sen kaltainen, ei. Nainen on ainoa. Syy miksi hän on, ja miksi se on niin pyhää, on se, että hänen tulee synnyttää elämä maan päälle. Hänen ruumiinsa on elämän kasvualusta. Sen vuoksi, tästä syystä, hänelle on annettu tämä toinen luottamus.

80   Nyt, tässä on jotakin, josta voitte olla erimieltä, monet teistä jumaluusoppineista. Aviorikos siellä alussa tahrasi koko ihmissuvun. Hänen kasvualustansa oli turmeltu. Hän synnytti nuo kaksoset, Kainin ja Aabelin. Yksi teko, kaksi lasta. Tutkikaa Kirjoituksia. Uh-huh.

81   Huomatkaa nyt, me huomaamme, että hänen ruumiinsa on elämän kasvualusta, ja sen vuoksi se on pidettävä pyhänä, eikä hän saa tahrata sitä. Minä puhun tästä nyt tuodakseni esiin kuvan, näyttääkseni teille, missä Seurakunta seisoo. Minä en puhu teistä naisista tai teistä miehistä, mitä hyvänsä te olettekin. Se on teidän ja Jumalan välinen asia. Minä puhun Kristuksen Seurakunnasta.

82   Hänelle on annettu tämä, jotta hän tuo esiin elämän, jonka vain Jumala, Hän itse, voi antaa. Hänen aviomiehensä voi olla siemenen kantaja, mutta Jumalan täytyy tuottaa elämä. Niin on oikein, sillä kaiken elämän täytyy tulla Jumalalta. Se on vääristelty ja tekee siitä syntisen, mutta elämän täytyy tulla Jumalalta. Hän on elämän. Alkuunpanija. No niin, naisella on pyhä…

83   Minä haluaisin mainita kolme asiaa, jotka hänen on säilytettävä. Nyt kun minä puhun, pitäkää mielessänne Seurakunta, sillä aikaa kun puhun tästä luonnolliselle naiselle, niin kuin Paavalikin tekee täällä Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa.

84   Hänelle on annettu pyhä luottamustoimi. Herra on antanut hänelle hyveen, määrätyn hyveen. Millään muulla ei ole sitä kuin naisella. Tämä on oikein. Jumala on antanut sen hänelle. Hänen ei tule tahrata tuota hyvettä.

85   Jos hän tekee jotakin väärin, hänen täytyy tunnustaa ja sovittaa se miehensä kanssa ennen menee naimisiin hänen kanssaan. Aivan sanoin on seurakunnan, joka on ollut naimisissa lain kanssa, tultava Kristuksen eteen ja tunnustettava se Hänelle ennen toista avioliittoa. Jos nainen ei tee niin, ja vaikka hän olisi ollut naimisissa miehensä kanssa kymmenen vuotta ennen kuin hän tunnustaa sen, miehellä on oikeus panna hänet pois ja mennä naimisiin toisen naisen kanssa. Näin sanovat Kirjoitukset. Haureellisuus on epäpuhdasta elämää.

86   “Joosef, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.” Hän suunnitteli panevansa hänet pois salaa, näettehän, sen jälkeen kun hän jo oli mennyt kihloihin hänen kanssaan. Kun te olette menneet kihloihin hänen kanssaan, niin Jumalan kannalta katsoen, te olette naimisissa hänen kanssaan.

87   Huomatkaa nyt. Hänelle on annettu pyhällä luottamuksella hyve, Herra on luottanut sen hänelle. Jumala antoi hänelle tämän hyveen. Aivan samoin oli Eedenin Puutarhassa. Nainen voi sanoa “Kyllä” tai “Ei”. Hänelle on pyhänä luottamuksena annettu naisellisuus, jota hänen ei tule turmella. Naisellisuus, josta minä tässä puhun, on hänen käytöksensä, hänen luonteensa, kun hän on miesten kanssa. Ettei anna jokaisen miehen…

88   Katsokaa noita filmitähtiä noilla valkokankailla, kuinka he suutelevat halaavat ja lääppivät näitä naisia. Naisella, joka sellaista tekee, on huono luonne. Hän voi muutoin olla hyveellinen, mutta hänen sydämessään… Kun nuo rauhaset, sukupuolirauhaset, jotka ovat huulissa, ja kun mies suutelee naista, hän itse asiassa, tekemättä varsinaista tekoa, tekee aviorikoksen. Naisen huulissa ja miehen huulissa on sukupuolirauhaset. Hän voi suudella häntä kädelle, eikä se saa aikaan sukupuolista halua, mutta sukupuolirauhaset ovat huulissa. Ja näette kaiken tämän mielettömyyden ja tämän päivän hollywoodilaisen lääppimisen ja rakastelun näiden naisten kanssa ja niin edelleen, ja pienet tytöt katselevat kaikkea sitä. Ei ihme että moraalimme on mädäntynyt ja rappeutunut ja saastainen. Syynä on se, että sitä kaikkea esitetään lasten silmien edessä. Näin on. Sen on oltavakin sillä lailla, koska olemme viimeisissä päivissä.

89   Pitäkää nyt seurakunta mielessänne. Se suutelee ja lääppii ja sekoittuu kaikkien muiden asioiden kanssa, mutta ei Sanan kanssa, antaen perkeleen ja koulutuksen ja tieteellisen tutkimuksen ja niin edelleen.

90   Tieteellinen koulutus ja senkaltainen on ehdottomasti Jumalan vastaista! Koko sivilisaation järjestelmä, joka meillä nyt on, on ehdottomasti antikristus. Koulutusjärjestelmä on antikristus. Sivistys on antikristus. Se on kaikki Jumalaa vastaan. Sinä sanot: “Vastoin sivistystä?” Jumalalla tulee olemaan sivilisaatio eräänä näistä päivistä, jonka yhteydessä ei ole lainkaan kuolemaa. Tämä nykyaikainen sivistys on Saatanan tuotetta. Minä tulen todistamaan sen teille Raamatusta tänä iltana, jos se on Herran tahto. Kaikki nämä asiat ovat Saatanasta. Meidän uudessa sivilisaatiossamme ei tule olemaan mitään tästä.

Naisella on tämä pyhitetty naisellisuus.

91   Ei ihme että miehet toimivat naisten läheisyydessä niin kuin he toimivat. Se johtuu siitä, miten naiset toimivat miesten ollessa lähellä. Hän tuo luonteensa esiin shortseissa ja vartalonmyötäisellä pukeutumisella ja pukeutumalla miehen vaatteisiin ja kävelemällä kadulla keinutellen itseään. Ei ole väliä sillä, mitä hän itse sanoo… Hän saattaa olla omalle aviomiehelleen niin puhdas kuin vain olla voi , mutta Jumala näkee hänet avionrikkojavaimona. “Kuka tahansa, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo tehnyt sydämessään aviorikoksen hänen kanssaan.” Koska hän esitti itseänsä sellaisena.

Juuri tämän on seurakunta tehnyt maailman kanssa.

92   Huomatkaa, se on annettu hänen haltuunsa pyhitettynä hyveenä, pyhitettynä naisellisuutena ja sitten pyhitettynä äitiytenä, jotta se toisi kunniaa aviomiehelleen.

93   Mutta katsokaa, mitä tapahtuu tänään. Monissa kaupungeissa heillä on suuria kutsuja, ja sellaista kutsutaan seurapiirielämäksi, jopa seurakunnan jäsenetkin. He panevat hatun lattialle, ja kun he kaikki ovat tulleet humalaan, he heittävät avaimensa sinne. Sitten jokainen nainen menee ja ottaa yhden avaimen hatusta saadakseen itselleen miehen, jonka kanssa hän elää viikonlopun ajan. Kaikkia senkaltaisia kutsuja, jotka… Minulla on paljon sanottavaa tästä, jos Herra suo, mutta minulla ei ole nyt aikaa mennä siihen. Sellaista saastaa.

94   Ja seurakunta on aivan yhtä paha, näin on, se tekee aviorikoksen kaiken kanssa tehden kaikenlaista, mitä sen ei tulisi tehdä. Seurakunnan tulee pysyä Sanan kanssa.

95   Rakennukset ovat hyviä. Sairaalat ovat hyviä. Kaikki nämä muut asiat ovat hyviä. Koulutusohjelmat ovat hyviä, sillä meidän on elettävä täällä. Meidän tulen osata lukea ja kirjoittaa. Se kuuluu elämään.

96   Alussa ei ollut tarkoitus, että me olisimme pukeutuneet vaatteisiin. Tulen saarnaamaan siitä myöhemmin tällä viikolla, jos Herra suo. Heidän on käytettävä vaatteita, koska Jumala antoi meille vaatteet. Mutta alussa me emme tarvinneet niitä, me olimme verhotut.

97   Nyt hänen syntinsä ovat kätketty häneltä. Nainen ei edes tiedä tekevänsä syntiä. Ero on siinä, että nyt perkele on verhonnut hänet, kun taas silloin hänellä oli Jumalan antama verho.

98   Nyt me olemme tulleet huomaamaan, että hänelle on annettu tämä pyhä luottamustehtävä, ettei hän rikkoisi naisellisuutta. Hänellä tulee olla luonne, jonka mukaan toimia, kasvattaa lapsensa ja olla kunniallinen miestään kohtaan.

99   Nykypäivinä he eivät enää anna sille minkäänlaista merkitystä. Teidän tulisi istua minun toimistossani joskus ja nähdä, kun miehet tuovat vaimonsa sinne. Kuinka he yrittävät saada välinsä selviksi Jumalan kanssa ja tunnustavat kuinka monien miesten kanssa he ovat eläneet naimisiinmenonsa jälkeen. Oi, te sanotte: “Ne ovat…” Ei, ne ovat helluntailaisia. Muut eivät tule.

100   Minä puhun siitä, kuinka pitkälle he saattavat mennä seurakunnan sekoittuessa maailman kanssa ja kaiken muodin ja muiden asioiden kanssa, joita meillä on. Me emme ole sen enempää alkuperäisen helluntain kaltaisia, kuin päivä on yön kaltainen. Me olemme ajelehtineet jonnekin pimeään sekaannukseen ja eksyneet.

101   Mikä pyhä luottamustehtävä! Mikä velvollisuus naiselle. Nyt voitte nähdä, miksi hän on esikuva Seurakunnasta, jolla on samanlainen velvollisuus, kuin naisella on pyhä velvollisuus äitiyttä kohtaan, hänen hyveitään ja hänen aviomiestään kohtaan. Seurakunnalla on pyhä velvollisuus rukousta, Sanaa ja Kristusta kohtaan, aivan samoin kuin naisella miestään kohtaan!

102   Ja niin kuin nainen ajautuu jonkun toisen miehen mukaan, niin seurakuntakin ajautuu näihin laitosohjelmiin ja rakennusohjelmiin ja kouluihin ja niin edelleen. Minulla ei ole mitään niitä vastaan. Ne ovat kaikki hyviä. Ne palvelevat tarkoitustaan. Mutta ne eivät ole, mitä…

103   Jeesus ei koskaan sanonut: “Menkää ja tehkää kouluja.” Hän sanoi: “Saarnatkaa Sanaa!”

104   Tämän he lyövät laimin. Ei käsketty tekemään laitoksia, sairaaloita ja niin edelleen. Ne ovat kaikki hyviä. Mutta se ei ole Seurakunnan velvollisuus! Heidän velvollisuutensa on saarnata Evankeliumia. Mutta me olemme tehneet kaikkea muuta. Ja me olemme ajautuneet tekemään samoin kuin Saatanakin teki. Olemme sekoittaneet sen kanssa hiukan Evankeliumia ja jotakin muuta ja taas jotakin muuta, kunnes siitä on tullut tyhjän yhteen kasautuma. Se on turmeltunut! Katsokaa, mihin maailma on menossa.

105   Luin Valituista Paloista jokin aika sitten, kuinka nuoret tytöt ovat menossa vaihdevuosien lävitse, samoin kuin miehet, ovat elämän muutoksessa kahdenkymmenen ja kahdenkymmenenviiden ikäisinä. He menevät keski-iän lävitse. Mädännäisyyttä! Miksi? Koska tiede on saanut aikaan sen, että ruokamme ei ole enää luonnonmukaista, jota meidän tulisi panna ruumiiseemme. Me emme ole mitään muuta kuin kasa kuolevaa turmeltuneisuutta.

106   No niin, se on se. Sellainen Seurakunta myös on. Se on samanlaisessa tilassa.

107   Se on esikuva. Sillä on samanlaiset kalliit hyveet, jotka Henki on antanut hänelle, jotta hän säilyttäisi Hengen ja Sanan eikä koskaan tekisi aviorikosta minkään kanssa, mikä on maailmasta, vaan pysyisi puhtaana Sanalle, niin kuin naisenkin tulee pysyä puhtaana omalle aviomiehelleen. Se on pyhä luottamustehtävä. Kunnioittaa Herransa Sanaa yli kaikkien ihmistekoisten uskontunnustusten, viisauden ja kirkkokunnallisuuden, mitä on olemassa. Seurakunnalle on annettu tämä luottamustehtävä.

108   Jos he sanovat: “Minun seurakuntani…” Minä en välitä siitä, mihin sinun seurakuntasi uskoo. Jos se on vastoin Jumalan Sanaa, pysy erossa siitä! Raamattu sanoo niin.

109   Raamattu sanoo: “Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Mark. 16 sanoo: “Nämä merkit tulevat seuraamaan niitä, jotka uskovat.” Jos seurakunta saarnaa erilailla kuin tämä, niin kuolkaa sellaiselle asialle ja syntykää uudestaan Jumalan Sanaan. “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumi jokaiselle luodulle.” Niin pitkälle sen tuli mennä. Ja: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat, jokaista luotua, joka uskoo, kaikkialla maailmassa.” Näettekö, kuinka me olemme etääntyneet pois siitä? Totisesti, mutta seurakunta on vastuussa siitä.

110   Mutta katsokaahan nyt, kuinka Hollywood on ottanut hyveelliset asiat pois naisiltamme.

111   Istun täällä ja katselen tuota vanhaa rakastettavaa naista, sisar Schraderia. Monet vanhemmista naisista siellä takana, ja sisar Moore täällä, te voitte muistaa, kuinka muutamia vuosia sitten, jos teidän äitinne, tai jopa te itse olisitte kävelleet tuolla ulkona kadulla, niin kuin jotkut tämän päivän naisista tekevät, jotka ovat seurakunnanan jäseniä, niin he olisivat panneet tuollaisen naisen lukkojen taakse mielisairaana, koska hän unohti panna hameen ylleen! No niin, jos se oli mielisairautta silloin, on se mielisairautta nytkin!

112   Katsokaa, kuinka koko maailma osoittaa olevansa mielisairas. Katsokaa murhia ja muita asioita, joita nyt tapahtuu maailmassa. Se on mielenvikaisuutta!

113   Koko asia on tulossa vahvistamaan Ilmestyskirjan. Me saarnaamme siitä tällä viikolla. Nuo kauhistuttavat asiat eivät ole luonnollisia. Hengelliset asiat saavat ihmiset huutamaan kallioille ja vuorille, että ne lankeaisivat heidän ylleen.

114   Tämä maailma on menossa suoraan täydelliseen mielenvikaisuuteen. Se on jo melkein siinä tilassa. Te voitte nähdä, minne se on menossa. Ja siinä se on. Se marssii ulkona kaduilla ja tulee sisälle kirkonpenkeille, täydellistä mielenvikaisuutta. Tehden asioita, joita sivistyneen ihmisolennon ei voitaisi ajatellakaan tekevän.

115   Katsokaa, mitä Hollywood on tehnyt naiselle. Katsokaa kuinka Hollywood on ryöstänyt pyhät hyveet naisesta. Edelleen ja edelleen me voisimme jatkaa. Näettekö?

116   Kaiken tämän hän on menettänyt. Kuinka se tapahtui hänelle? Koska siellä oli ovela työkalu, jota kutsutaan seurakunnaksi, aivan niin kuin Eedenin Puutarhassakin oli. Ovela henkilö, perkele, käveli seurakuntaan, niin kuin hän teki Eedenin Puutarhassakin ja petti hänet tekemään sen. Hänet on petetty. Nainen ei ajatellut olevansa väärässä.

117   Eevan ei ollut tarkoitus tehdä väärin. Se ei ollut tahallista. Mutta Raamattu sanoo 2. Tim. 3, että “hänet petettiin”. Ja petetyksi ei tulla, jos tahallisesti tehdään jotain. Sinut on petetty, jos sinut petollisesti saadaan tekemään se.

118   Näin juuri on tapahtunut tänään. Nainen on tullut petetyksi televisiolla, aikakauslehdillä ja näillä ihmisillä, kaikilla näillä hienoilla asioilla, joita tapahtuu kaduilla. Nykyaikaiset tytöt katsovat viikkolehtiä ja elokuvia. He katselevat kaduilla. He näkevät kaupoissa olevat vaatteet. Kuinka Saatana, tuo Helvetin suuri työkalu, onkaan tullut alas ihmisten keskuuteen ja pettänyt heidät tekemään näitä asioita. Ja nainen ajattelee olevansa oikeassa. Ja hän on kuollut eikä tiedä sitä. Hän on kaukana Jumalasta. Huomatkaa, kuinka hän on menettänyt kaiken tämän, ja kuinka ovelaa se on.

119   Haluan teidän kiinnittävän huomionne tähän tänään. Jeesus puhui siitä. Jos myös haluatte lukea siitä. Jeesus mainitsi, että näin tulisi olemaan. Tiesittekö sen? Viimeisinä hetkinään juuri ennen ristiinnaulitsemistaan. Lukekaamme se. Luukkaan 23 luku, hetkinen vain, niin kuin tekisimme pyhäkoulutunnilla. Aloittakaamme 27. jakeesta. Minä olen merkinnyt sen tänne. Jeesus on menossa Golgatalle. Kuunnelkaahan, kun luen sen. Hyvä on. Uskoisin sen olevan Luukas 23:27. Minä olen kirjoittanut sen muistiin. Kyllä, tässä se on.

Ja häntä seurasi suuri joukko kansa, myös naisia, jotka valittivat ja itkivät häntä.

Niin Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne.

Sillä katso päivät tulevat, jolloin sanotaan: Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet.

120   Ajatelkaa millainen häpeä tänään onkaan naiselle saada lapsi. Näettekö?

Silloin he rupeavat sanomaan vuorille: Langetkaa meidän päällemme, ja kukkuloille: Peittäkää meidät, sillä jos tämä tehdään tuoreessa puussa, mitä sitten kuivalle tapahtuukaan?

121   Tässä puhutaan päivästä, jolloin naiset eivät enää halua lapsia. He haluavat koiran tai kissan tai jotakin muuta sellaista, mutta hän ei enää halua lasta. Hän on vanha, hupsu äiti, jos hänellä on lapsi. Miksi? Sillä tavalla Hollywood kutsuu heitä. Nainen ei halua olla vanha, hupsu äiti, joten hän teettää itselleen leikkauksen, joka estää häntä saamasta lapsia. He eivät enää halua lapsia.

122   Jeesus puhui siitä? “Tuona aikana he alkaisivat huutaa vuorille ja kallioille, jotta ne lankeaisivat heidän ylleen.”

123   Hän tulee harjoittamaan syntyvyyden säännöstelyä, jotta hän voi käydä kutsuissa. Hän ei halua vaivata itseään vauvan imettämisellä. Hän menettää muotonsa, kun hän tulee raskaaksi. Hän menettää muotonsa. Hän ei enää näytä sellaiselta kuin ennen. Ja hänen aviomiehensä on tarpeeksi ymmärtämätön antaakseen hänen tehdä niin. Nainen ei halua antaa hänelle lasta.

124   Jeesus puhui siitä. Hän sanoi, että kun he alkavat tehdä niin, niin se on aika, jolloin “he alkaisivat huutaa vuorille, jotta ne lankeaisivat heidän ylleen.” Se on Herran tulemuksen aika.

125   He maksavat suuria summia kissoista ja koirista hoitaakseen niitä. Näin on. Hänen on oltava äiti jollekin, koska se on Jumalan hänelle antama luonne.

126   Panin merkille. Minä metsästän suurriistaa, ja olen pannut merkille, miten vanha karhu toimii syksyllä sen jälkeen, kun se on yhtynyt uroskarhun kanssa. Poikaset, jotka ovat silloin sen kanssa, ovat jo melkoisen suuria painaen ehkä yli viisikymmentä kiloa. Se panee ne nukkumaan talviuntaan eri paikaan. Sillä se itse tulee synnyttämään lisää poikasia. Ne syntyvät helmikuulla. Karhuemo ei itse tiedä siitä mitään.

127   Ne syntyvät pienissä pusseissa. Kuinka Jumala saa ne itse avaamaan nuo pussit, jotka näyttävät pieniltä plastiikkapusseilta. Ne löytävät tiensä ulos niiden äidin nukkuessa syvää unta. Emo ei ole syönyt mitään lokakuun jälkeen, ja on helmikuu, kun pennut tulevat ja imevät toukokuun puoleen väliin asti.

128   Kun sitten kun emo ensi kertaa näkee pentunsa, ne ovat jo melko suurikokoisia painaen viidestä seitsemään kiloon. Ne ovat imeneet maitoa hänestä. Mistä se saa maidon, se on Jumalan asia. Emo elää itse ja tuottaa maitoa poikasilleen.

129   Jos yhdyntä syksyllä ei ole onnistunut, eikä sillä ole pentuja, niin se etsii edellisen vuoden pennut ja hoitaa niitä koko pitkän kesän, koska se on Jumalan sille antama vaisto. Sen on oltava äiti jollekin.

130   Ja jos nainen ei halua antaa lasta aviomiehelleen, hän ottaa koiran tai kissan tai jotakin muuta! Naisen on oltava äiti jollekin. Heidän luonteensa on sellainen. Mutta lapsen synnyttäminen omalle miehelleen ja sen kasvattaminen palvelemaan Jumalaa on sen kokonaan ulkopuolella, mitä hän haluaa. Jos hän tekisi niin, tämän naisen, mallia 1965, syntiä rakastava seurapiiri pitäisi sitä niin häpeällisenä.

131   Tämä on todellinen kuva tämän päivän nykyaikaisesta seurakunnasta. Samoin ei myös nykyaikainen seurakunta halua ympärilleen yhtään Apostolien tekojen 2:38 mukaista lasta, jotka kirkuvat ja huutavat ja puhuvat kielillä. Se ei halua niistä ketään. He huutavat ilosta, itkevät ja huutavat. Aamen! Hallelujaa! Mitä, sellainen lapsihan saisi hänet heti työnnetyksi ulos kirkkokunnastaan! Jos heillä olisi yksi sellainen seurakunnassa, he heittäisivät hänet nopeasti ulos.

“Miksi te annatte tuonkaltaisen asian jatkua?”

132   Joten te voitte nähdä, että hän on raskaana jostakin, koska hän synnyttää jäseniä kaiken aikaa. Mutta seurakunta ei halua noita kirkuvia, huutavia ja sopertelevia Apostolien tekojen 2:38 mukaisia kurjia olentoja, joita se ajattelee heidän olevan. Se varmasti saattaisi hänet hämilleen. Se pilaisi hänet ja hänen koulutetun, siveysopillisen, tieteellisen seurapiiriseurakuntansa, johon hän kuuluu. He heittäisivät hänet ulos seuraavassa neuvoston kokouksessa. Se ei voi saada sellaista. Sen ei anneta tulla raskaaksi Sanasta, koska ainoastaan sellaisen Sana voi synnyttää!

133   Joka on syntynyt Jumalan Hengestä, sillä on Jumalan Henki itsessään. Ei älyniekkoja, seurakuntaan liittymisiä, uskontunnustuksia, leikattuja hiuksia, maalattuja kasvoja, meidän Sanassamme ei mitään sen kaltaista. Ette löydä sellaista Jumalan Sanasta. Te löydätte sieltä vanhanaikaisia, pyhitettyjä, Pyhällä Hengellä täytettyjä lapsia, jotka ovat syntyneet Jumalan Hengestä, ja jotka kirkuvat, huutavat ja ylistävät Jumalaa.

134   Sellainen on kokonaan seurakunnan ulottumattomissa. Se ei halua sitä. Oi, ei, ei todellakaan. Mitä se sitten tekee? Se synnyttää noita maalattukasvoisia, shortsien käyttäjiä, Iisebel-seurapiirejä, aviottomia “kissoja”, jollaisiksi he heitä kutsuvat. Luulisin, että he kutsuvat sitä kissaksi. “Katsokaa tuota kissaa tuolla”, he sanovat, tai jotakin sellaista, tiedättehän.

135   Hän oli syntynyt, tai oli naimisissa, yhteydessä ensimmäisen aviomiehensä kanssa, ensimmäisen Adamin, ja oli syntynyt avionrikkojavaimo Eevasta, Adamin ensimmäisestä vaimosta. Te sanotte: “Avionrikkojavaimoko?” Varmasti hän oli. Mutta, oi, hän väittää, että tämä ensimmäinen Adam on kuollut. “Oi varmasti, hän kuoli pitkä aika sitten. Minä olen uudestisyntynyt.” Hän sanoo: “Ja minä olen varmasti naimisissa toisen Adamin kanssa, joka on Kristus, Sana.”

136   Pankaapa nyt merkille, mitä hän rakastaa. Katsokaa hänen rakastajaansa. Haluatteko nähdä, keneen hän on rakastunut? Sana sanoo näin. Hän sanoo: “Mutta minun seurakuntani sanoo näin.” Kumpaan hän sitten on rakastunut? Kuka on hänen aviomiehensä? Hänen oma hedelmänsä todistaa mitä hän on. Se on tarkalleen oikein, osoittaa mitä hän on. Huomatkaa, hän syntyi ensimmäisen kerran Adamille, koska se on hänen luonnollinen syntymänsä, näettekö, eikä hän koskaan jättänyt sitä. Se on maailman rakastaja. Hän väittää, että hän on syntynyt toisen kerran Kristukselle. Mutta huomatkaa, että hänen rakastajansa on yhä Adam, koska hän rakastaa maailmaa.

137   Ja toinenkin–toinenkin asia, pankaa merkille, minkälaisia lapsia hän synnyttää. Se kertoo, kuka heidän isänsä on, onko se ensimmäinen tai toinen Adam. Jos seurakunta voi synnyttää lapsen toisesta Adamista, se on toimiva toisen Adamin tavalla, niin kuin he tekivät Helluntaipäivänä. Sellaisia ovat todelliset toisen Adamin lapset. Ymmärrättekö? Näin on oikein. Heidän luonteensa on heidän isänsä ja äitinsä luonteen kaltainen. Kyllä, äitinsä tyttäriä, maalatut kasvot, leikatut hiukset ja käyttävät miesten housuja. Raamattu sanoo, ettei naisen tule tehdä sellaista. Hän leikkaa hiuksensa. Se on hänelle häpeä. Te sanotte: “Pidä suusi kiinni sellaisesta.”

138   Niin Sana sanoo. Minä vain tuon esiin sen, millainen hänen luonteensa on. Sillä tavalla hän toimii.

139   Hänen poikansa, poikansa jotka ovat syntyneet hänestä, luottavat koulutukseen, jonkun raamattukoulun, niin kutsutun, opetukseen. Jotkut suuret oppilaitokset hautovat heitä hautomakoneen tapaan ja saavat kuoriutumaan.  Kirkkokunnallisuuden tavoittelijoita, uskonnollisia kainilaisia, aivan yhtä aviottomia Sanalle kuin Kainkin oli! Aivan yhtä aviottomia kuin Kainkin oli! Kirkkokunnallisuuden tavoittelijoita, huomaatteko millaista se on.

140   Jumala ei koskaan organisoinut kirkkokuntaa. Hän on aina ollut sitä vastaan, ja Sana on sitä vastaan.

141   Mutta he kuitenkin pitävät siitä kiinni. Joten te näette, mitä he synnyttävät. Se osoittaa, kuka on heidän isänsä ja äitinsä, varmasti. Aivan yhtä aviottomia kuin Kain oli. Samanlaisen lapsen hän sai syntymään Eevasta. He jättivät Sanan, ja sitten, näettekö, mitä Eeva synnytti? Tarkalleen saman, minkä seurakunta on synnyttänyt, sama asia.

142   Voin todistaa sen teille Sanalla. Tästä on sivistys ja sivilisaatio lähtöisin, Kainin kautta. Se on juuri näin. He väittävät olevansa Jumalan poikia, mutta ovat kirkkokunnan siittämiä, kirkkokunnallisen koulun oppineita ja kaikkea muuta. Näin on. Ovelia ja terävä-älyisiä, kyllä, niin oli käärmekin, heidän isänsä! Kyllä. Aivan yhtä älykkäitä ja tieteellisiä saarnaajia kuin Kain oli. Se on tarkalleen sama asia.

Te sanotte: “Veli Branham, onko se totta?”

143   Menkäämme 1 Mooseksen kirjaan 4:16 todetaksemme se. Lukekaamme se nähdäksemme, mitä tapahtui.

Ja Kain meni ulos Herran läsnäolosta ja asui Noodin maalla, itään Eedenistä.

Ja Kain yhtyi vaimoonsa, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti Hanokin; ja hän rakensi kaupungin ja antoi kaupungille nimeksi Haanok poikansa nimen mukaan.

144   Sitten edelleen Juubaliin, jolloin heistä tuli musikantteja ja niin edespäin. Sivilisaatio sai alkunsa Kainista! Kyllä, he rakensivat kaupunkeja ja soittopelejä. Tiedemiehet tulevat Kainista, käärmeen siemen. Nyt pankaa merkille 25. jae.

Ja Adam yhtyi vaimoonsa uudestaan.

145   No niin, mies yhtyi häneen kerran, ja nainen synnytti kaksi lasta. Tutkikaa Kirjoituksia. Hän synnytti Kainin ja Aabelin. Yksi teko ja kaksi lasta. Te sanotte…

146   He sanoivat minulle jokin aika sitten, ettei sellainen olisi mahdollista. Nyt meillä on sellainen tapaus Hollywoodissa. Heillä on samanlainen tapaus oikeudessa Tucsonissa juuri nyt. Nainen synnytti värillisen ja valkoisen lapsen samanaikaisesti. He sanovat, ettei hän voisi tehdä sellaista. Naisella voi olla myös kaksi hedelmöitettyä munasolua. Heillä on juuri nyt sellainen tapaus oikeudessa. Minä tiedän koirien tekevän niin. Eläimet tekevät niin. Ja tuo nainen on oikeudessa. Valkoinen mies sanoo: “Minä tulen huolehtimaan omasta lapsestani, mutta en hänen.”

147   Ja nainen tunnusti olleensa miehensä kanssa aamulla ja värillisen miehen kanssa iltapäivällä. Lääkäri sanoi: “Jos se tapahtuu kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä, niin se on mahdollista, jos siellä on toinen hedelmällinen munasolu. Se tapahtui tälle naiselle.

148   Ja tarkalleen samoin oli Kainin tapauksessa. Saatana tuona aamuna, käärme, ja Adam tuona iltapäivänä, ja Eeva sai kaksi lasta.

Adam yhtyi vaimoonsa uudestaan, (toisen kerran) ja hän synnytti pojan…

149   Muistakaa, että Raamatussa ei missään sanota, että Kain oli Adamin poika. Vaan sanotaan, että “hän oli tuosta pahasta”. Ei Adamin poika, vaan perkeleen.

Yhtyi vaimoonsa toisen kerran… ja sai pojan ja antoi hänelle nimen Seet. Sillä Jumala, hän sanoi, on määrännyt, (se oli todellinen siemen) on määrännyt minulle Aabelin tilalle toisen siemenen, jonka Kain surmasi.

Ja myös Seetille syntyi poika, ja hän antoi hänelle nimen Enos. Silloin alkoivat ihmiset huutaa avuksi Herran nimeä.

150   Ei Kainin vaan Seetin sukulinjassa.

Joten Kain oli paha. Siinä tuli esiin käärme.

151   Nyt pankaa merkille, että Raamattu selvästi sanoo tässä, että hänen ensimmäinen aviomiehensä täytyy olla kuollut. Ei ainoastaan pantu pois, vaan hänen on oltava kuollut.

152   No niin, sain juuri saarnattua saarnan Avioliitto ja avioero, ja te kaikki tiedätte siitä. Minä en nyt puhu ainoastaan tälle seurakunnalle täällä vaan yli koko maan. Hyvä on nyt, te näette, miten on avioliiton ja avioeron kanssa. Kun Seitsemän Sinettiä avattiin, se toi esiin todellisen Totuuden siitä.

153   Joten voidaksenne mennä naimisiin toisen Adamin, Kristuksen, Sanan, kanssa teidän täytyy erottaa itsenne kuolemalla teidän ensimmäisestä kirkkokunnallisesta aviomiehestänne, koska yksikään niistä ei voi ottaa vastaan koko Jumalan Sanaa. Näyttäkääpä minulle, missä sellainen olisi. “Oi”, te sanotte, “minun.” Toinen kaveri sanoo myöskin: “Minun.” Pankaa heidät yhteen ja toteatte, että olette molemmat väärässä, niin pian kuin teistä tulee kirkkokunta. Lukekaa Ilmestyskirja 17. Niinpä te näette, että teidän täytyy olla kuollut pois tuosta asiasta.

154   No niin, minä en puhu tälle paikalliselle seurakunnalle. Minä puhun kaikkialle yli maan. Teidän täytyy olla kuollut ensimmäiselle aviomiehellenne. Jos olette liitetyt Kristukseen ja olette edelleen naimisissa kirkkokunnan kanssa, te olette avionrikkojavaimo! Te olette Laodikea.

155   Seurakunta ympäri maata, me seuraamme Jeesusta Kristusta, Sanaa. Ollaksenne Morsiamessa teidän täytyy olla uudelleen vihitty Jumalan Sanalle, joka on Kristus! “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme…”

156   Niin kauan kuin pidätte kiinni ihmistekoisista perinnäissäännöistä ja kirkkokunnista, teitä kutsutaan Jumalan Sanassa avionrikkojattariksi. Niin kauan kuin haluatte jotakin kirkkokunnallista uskontunnustusta, haluatte kuulua kirkkokunnalliseen seurakuntaan, joka kieltää Sanan, te olette avionrikkojavaimo. Näin sanoo Raamattu.

157   Jeesus sanoi: “Ette voi palvella kahta jumalaa samanaikaisesti. Te joko palvelette Jumalaa tai mammonaa. Mammona on maailma. “Hän, joka rakastaa maailmaa tai maailman asioita, hänessä ei ole Jumalan rakkautta.” Jumalan Siemen ei voi olla hänessä samanaikaisesti maailman rakkauden kanssa. Kun Jumalan Siemen, joka on Jumalan Sana, elää kauttasi, maailman rakkaus ei voi olla siellä samanaikaisesti. Missä nyt ovat lyhyet hiukset ja shortsit ja maalatut kasvot? No niin, missä ne ovat?

158   Te ette voi olla puhtaita Kristusta kohtaan, Jumalan Sanaa kohtaan, ja palvella ihmistekoista kirkkokuntaa samanaikaisesti. Se on täysin vastoin Sanaa. Paavali sanoo sen täällä Roomalaiskirjeen 7. luvussa.

159   Ette myöskään voi synnyttää Jumalan oman Sanan poikia tälle aviottomalle kirkkokunnalliselle ryhmälle. Ette voi tehdä sitä. Te ette voi synnyttää hautomakoneissanne Jumalan Sana-poikia, puhun seurakunnalle, mutta kuitenkin te väitätte olevanne kovasti uskonnollisia. Niin oli Kainkin, prostituoidun Eevan poika, erittäin uskonnollinen, rakensi alttareita, uhrasi uhreja, maksoi kymmenyksensä ja teki kaikenlaista, kaikkea mitä kuka hyvänsä uskonnollinen mies tekisi, mutta hän epäonnistui Sanan pitämisessä! Hänellä ei ollut ilmestystä!

160   Ja ilmestys on ainoa asia, Sanan ilmestys. Mikä on ilmestys? Jeesus sanoi: “Tälle kalliolle Minä rakennan Seurakuntani, ja Helvetin portit eivät voita sitä.” Usko on ilmestys, koska usko on paljastettu sinulle.

161   Aabel uskon kautta, ilmestyksen kautta, joka on usko, uhrasi Jumalalle paremman uhrin kuin Kain.

162   Kain ajatteli heidän syöneen omenia. He vieläkin ajattelevat samoin. Mutta niin ei ollut, se oli aviorikos, käärmeen siemen. Sitten Seitsemän Sinetin avautuminen toi ilmi ja todisti sen. Minulla on juuri ilmestynyt kirja siitä. Minä luulen, että meillä on niitä täällä tuhannen kappaletta. Huomatkaa, että se on kirjoitusten mukaisesti ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan.

163   Lopun aikana molemmat puut tulevat kypsyyteensä osoittaen, mitä ne ovat. Tässä me olemme tänä päivänä. Laodikea ja Morsian, aivan yhtä selvästi ja kauniisti kuin se vain voi olla Kirjoituksissa ja suoraan teidän kasvojenne edessä. Te ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Te ette voi olla puhtaasti Raamattuun uskova kristitty ja olla yhteydessä kirkkokunnallisuuden kanssa. Te ette voi tehdä sitä samanaikaisesti. Toisen on oltava kuollut, jotta toinen voisi elää.

164   Ettekä te voi synnyttää Jumalan Sana-poikia. Eikä voi seurakuntakaan synnyttää. He eivät halua yhtään noista kirkuvista lapsista, jotka huutavat ja puhuvat kielillä ja tekevät kaikkia noita asioita. Ette voi tehdä sellaista kirkkokunnallisessa seurakunnassa. He eivät halua pitää teitä. He eivät synnytä heitä sellaisiksi. He ottavat ja puristavat heidän kättään ja sanovat: “Jos sinä uskot, sinulla on se.” Niin kauan kuin sinun nimesi on kirjassa, niin siinä on kaikki, mitä sinun täytyy tehdä. Näettekö, he ovat aviottomia lapsia Sanalle väittäen  kuitenkin olevansa uskonnollisia.

165   Seurakunta on tullut raskaaksi Saatanan viisaudesta ja tiedosta. He lähettävät ihmisiä kouluihin oppimaan kuinka sanoa “a-a-aamen” oikealla tavalla. He oppivat kuinka sanoa kaikki tämä ja kuinka olla hyvin älykkäitä. Mitä se on? Se on perkeleen raskaaksi tekemää. Minkä avulla Saatana sai Eevan raskaaksi? Ymmärryksen ja älyllisyyden avulla. Hän sai hänet epäilemään Sanaa, ja se pilasi koko luomakunnan. Juuri tämän seurakunta on tehnyt Sanalle tänään. Se on raskaana raamattukouluista ja opistoista ja kaikesta senkaltaisesta, lukemista, kirjoitusta ja laskentoa, eivätkä he tiedä enempää Jumalasta kuin hottentotti Egyptin ritareista. He tuntevat kaikki omat uskontunnustuksensa, rukouskirjansa ja kaikkea muuta, mutta eivät tiedä mitään Jumalasta.

166   He tietävät, milloin Sana on vahvistettu, Jumala puhuttua siellä aikaisemmin ja määräten osan Sanastansa jokaiselle tulevalle sukupolvelle. Siellä tuli Nooa ja saarnasi tuolle sukupolvelle.

167   Mitä jos Mooses olisi tullut ja sanonut: “Rakentakaamme arkki”? Hän olisi ollut koko asian ulkopuolella, mutta hän oli profeetta. Hänellä oli ilmestys Jumalalta.

168   Jumala vahvisti sen Totuudeksi. Hän toi Israelin lapset ulos ja näytti heille tulipatsaan, joka vahvisti profeetan. Ja sanoi tarkalleen, mitä Hän, Jumala, tulisi tekemään, ja Hän teki sen!

169   He sanoivat: “Älköön Jumala puhuko meille, puhukoon Mooses, ettemme me kuolisi. ”

170   Hän sanoi: “Minä en tule puhumaan heille enää, mutta Minä nostan esiin profeettoja, ja he tulevat puhumaan.”

171   Siellä seisoi Jesaja sanoen: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Hänen kaltaisensa mies päivänä jolloin… Kuinka neitsyt voisi tulla raskaaksi? “Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen nimensä tulee olemaan: Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä. Isänsä Daavidin valtaistuimella Hän on hallitseva, eikä Hänen valtakunnallaan ole oleva loppua.” Kuinka se tapahtuisi? Hän ei tiennyt sitä. Hän vain puhui sen, mitä Jumala sanoi. Se menee yli kaiken kuvittelun ja älykkyyden. Se on kaiken tieteellisen tutkimisen ulkopuolella. Se on Jumalan Sana.

172   Nyt me koulutamme seminaareissamme opiskeleville kaikenkaltaisia jumaluusoppeja Raamatusta, ihmistekoista jumaluusoppia. Siitä on tullut ryhmä seurakuntia aivan tarkalleen samalla tavalla, kuin Jumala sanoi Laodikean tulevan olemaan. Voi, kun katselen sitä, saa se minut värisemään. Tehty raskaaksi älyllisellä hedelmöittämisellä! Teillä on oltava yliopistotutkinto ennen kuin voitte päästä sisälle. Psykiatrin on tutkittava teidät ensin, ennen kuin teidät voidaan asettaa virkaan.

173   Voitteko kuvitella Pietarin, Jaakobin tai Johanneksen menevän psykiatrin luo? Ajatelkaahan noita sataakahtakymmentä siellä yläsalissa, jotka eivät edes osanneet kirjoittaa omaa nimeään, seisomassa psykiatrin edessä nähdäkseen, jos kaikki heidän refleksinsä olisivat tarkalleen oikein ja niin edelleen. Heillä oli refleksinsä, mutta se ei ollut älyllistä ymmärtämistä eikä tieteellistä tutkimista. Se tuli Jumalan voiman kautta. Kun se iski heihin, he eivät osanneet tehdä mitään muuta kuin sen, mitä Pyhä Henki käski tehdä! He eivät kiinnittäneet mitään huomiota älyllisyyteen, mitä seurakunta tai pappi sanoi, tai mitä tämä tai tuo sanoi. Henki heitä liikutti, he olivat pelottomia miehiä.

174   1. Joh. 2:15 sanoo: “Jos te rakastatte maailmaa tai maailman asioita, niin Jumalan rakkaus ei edes ole teissä.” Joten kuinka te voitte olla raskaana Jumalan Sanasta, joka tuomitsee maailman, joka tuomitsee Hollywoodin ja kaiken tämän muodin! Joka tuomitsee kaikki nämä kutsut ja hulinat, ja miksi he sitten kutsuvatkin sitä, mitä he tekevät uskonnon nimissä! Sana tuomitsee sen! Kuinka voi henkilö tulla raskaaksi Sanasta? Kuinka voi lyhythiuksinen nainen, kasvot maalattuna, käyttäen shortseja?

175   Kuinka voi saarnaaja mennä seminaariin ja katsoa Apt. 2:38:aan ja nähdä, ettei Raamatussa ole yhtään henkilöä kastettu noihin arvonimiin, ja sitten silti sanoa olevansa raskaana Jumalan Sanasta? Hän valehtelee teille. Hän on myynyt esikoisoikeutensa. Hän on tehnyt aviorikoksen juuri sitä asiaa vastaan, mistä hän puhui. Hänet on pantu pois ja erotettu. Jumalalla tulee olemaan puhdas, hyveellinen Seurakunta, aivan tarkalleen Morsian!

176   Raamattu sanoi: “Sana ei ole teissä”, joten millaisia lapsia te tulette synnyttämään? Siitettyjä kirkkokunnallisia. Kuolema ei ole erottanut teitä ensimmäisestä rakastajastanne.

177   “Mitä tulisivat Jonesit ajattelemaan, jos minä itkisin ja puhuisin kielillä? Mitä he ajattelisivat, jos minä menisin uudelleen kasteelle?” Mitä mielettömyyttä? Oletteko te naimisissa Jonesien kanssa? Oletteko te naimisissa seurakunnan kanssa? Vai oletteko te naimisissa Kristuksen kanssa, joka on Sana?

178   No niin, tästä syystä seurakunta yhä synnyttää omia lapsiaan. Minkälaisia lapsia hänellä on? Tässä muutamia nimiä, joilla he heitä kutsuvat: Cats, Beatles, Monsters, Rickeys, Rickettas. He ovat seurakunnan jäseniä, varmasti, Kainin poikia. He ovat tuon ovelan eläimen poikia, niin liukkaita kuin olla voivat.

179   Katsokaapa nyt tarkoin pieni hetki omalla hengellisellä näkökyvyllänne omaa sieluanne. Katsokaa vain ympärillenne. Puhun nyt teille ympäri maata. Katsokaa vain muutamia minuutteja, te siellä Branham rukoushuoneella, te länsirannikon rukoushuoneilla, Arizonassa ja kaikkialla, missä olette, katsokaa itseänne muutaman minuutin ajan. Te sanotte: “Tämä sanoma, jota saarnaat, veli Branham, on väärä.” Katsokaapa vähän itseänne. Antakaa Pyhän Hengen tutkia mielenne Sanan kanssa. Te tulette olemaan samaa mieltä sanoman kanssa. Antakaa Kristuksen, voidellun Sanan, tutkia teidän oma omatuntonne. Antakaa Hänen tulla sisälle teihin. Niin tulette näkemään, onko se oikein vai ei. Tässä mainitsen vain yhden tai kaksi asiaa, vaikka niitä on satoja.

180   Hyväksyykö Raamattu sen, että nainen leikkaa hiuksensa? [Seurakunta vastaa: “Ei.”] Onko Raamattu samaa mieltä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen kastamisesta. [“Ei.”] Sellaista ei ole. Onko Raamattu samaa mieltä siitä, että nainen voi pukeutua miehen vaatteisiin? [“Ei.”] Ottakaapa vain nämä kolme asiaa, vaikka niitä onkin satoja muita. Tutkikaa se Jumalan Sanan valossa.

181   Te sanotte: “Minä olen seurakunnan jäsen.” Niin oli Kainkin ja niin oli Eevakin. Raamattu ennustaa viimeisten päivien Laodikean olevan samanlainen.

182   Antakaa Pyhän Hengen tutkia omatuntonne, ja te tulette olemaan samaa mieltä Danielin 5:12 kanssa, kuinka kuningatar tuli Beltsassarin eteen sanoen, että hän oli löytänyt profeetta Danielin heidän keskuudestaan, ja että hän oli kaikkien epäilysten selvittäjä. Antakaapa Pyhän Hengen, joka on tämän päivän profeetta, antakaa Hänen tulla sydämiinne juuri nyt, Tutkikaa se Jumalan Sanan kanssa ja epäilyksenne Sanomasta tulevat kaikki olemaan selvitettyjä. Hän on kaikkien epäilysten selvittäjä. Tulette huomaamaan, että se on tarkalleen sen tämän päivän Sanan mukainen.

183   Te ette voi saarnata Lutherin sanomaa tänään! Se on osa siitä, mutta se on jalat. Ei voida saarnata Wesleyn sanomaa. Ei voida saarnata helluntailaisten sanomaa! Me olemme menneet suoraan sen ohitse. Heistä tuli kirkkokuntia ja he kuolivat. He ovat vartta.

184   Varsi tuli esiin lehtineen seurakunnan alkaessa kasvaa. No niin, tuo tuolla ei näytä siltä ensimmäiseltä jyvältä, vehnältä, joka meni maahan.

185   Seuraavana tuli esiin tähkä, eikä sekään vielä näytä jyvältä, vaikka se onkin enemmän sen kaltainen. Se on tulossa enemmän todellisen jyvän kuvaksi. Mutta lehdet eivät varmastikaan näytä siltä jyvältä, joka meni maahan. Se on sen elämän kuljettaja, joka oli jyvässä. Mutta mitä sille tapahtui? Siitä tuli kirkkokunta, ja samalla tavoin kuin luonnossakin tapahtuu, se kuoli.

186   Mitä sitten? Elämä kulki suoraan tähkään. Siinä on jo paljon pieniä pullistumia. Näyttää niin kuin siinä olisi pikku jyviä, se näyttää siltä kuin se olisi oikea jyvä, mutta sitä se ei ole.

187   Sitten Elämä menee kuoreen, ja mitä se synnyttää? Kuoren.

188   Ottakaapa nyt vehnän jyvä. Kun vehnänjyvä on syntymässä. Niin kuin Jeesus sanoi: “Vehnänjyvä.” Te otatte tuon vehnän ja vedätte sen irti varresta, katsotte sitä ja sanotte: “Meillä on vehnänjyvä!” Olkaa varovaiset. Se on tarkalleen jyvän näköinen, mutta sen sisällä ei ole lainkaan jyvää.

189   Tällaisia ovat helluntailaiset. Aivan niin kuin Matt. 24:24 sanoo: “Se tulisi pettämään jopa valitutkin viimeisinä päivinä, jos se olisi mahdollista.” Mutta avatkaa se vetämällä lehti toisensa perästä taaksepäin, eikä teillä ole laisinkaan jyvää. Jyvä on jossakin siellä taustalla.

190   Ja sitten kun Elämä tulee ulos tuosta kirkkokunnasta, se menee jyvään. Mitä sitten tapahtuu? Kun jyvä alkaa kasvaa ja tulee suuremmaksi, niin että se voi peittää jotakin, kirkkokunta vetäytyy pois siitä. “Miksi tästä ei ole tullut kirkkokuntaa?” Se ei tule koskaan olemaankaan sellainen. Se on jyvä, eikä Elämä voi mennä enää pidemmälle. Me olemme lopunajassa. Mitä sen on nyt tehtävä? Levättävä auringon läsnäolossa kypsyäkseen. Aivan tarkalleen. Sanan on kypsyttävä teidän sydämissänne tuodakseen esiin ja elämään sen, mistä me puhumme. Kyllä vaan.

191   Teillä ei ole enää epäilyksiä sen jälkeen, kun olette antaneet Pyhän Hengen paljastaa sen itsellenne. Aivan niin kuin kuningatar sanoi Danielista.

192   Te saatatte sanoa: “Mitä tällä on tekemistä Kiitospäivän kanssa?” Mistä sinä puhut, veli Branham? Tässä sitä ollaan, kello on varttia vaille yhdeksän, etkä sinä ole sanonut sanaakaan Kiitoksenantamisesta.” Miten ajankohtainen sanoma tämä onkaan minulle. Kyllä todellakin.

193   Pyhiinvaeltaja-isämme olivat hyvin kiitollisia löydettyään uuden tavan elää ja päästyään eroon vanhoista englantilaisista kirkkokunnista ja uskontunnustuksista. He saattoivat mennä uudelleen naimisiin heidän ajalleen kuuluneen voidellun Sanan kanssa. Näin on. Se oli uusi, heidän päiviänsä varten, heidän ajanjaksoansa varten voideltu Sana.

194   Niinpä mekin voimme olla kiitollisia ollessamme Aabrahamin kaltaisia pyhiinvaeltajia erottauduttuamme maailman asioista ja kaikesta siihen liittyvästä. Aabraham oli pyhiinvaeltaja. Jumala on erottanut meidät kaikesta kuolleesta uskonnollisuudesta, kaikista kuolleista uskontunnustuksista. Puhun nyt teille ympäri koko maata. Mihin Hän on erottanut meidät? Hän on erottanut meidät ja avannut meille uuden maan, joka on uusi tälle päivälle kuuluva Sanoma.

195   Helluntailaiset kuivuivat ja kuolivat samalla tavoin kuin Luther, Wesley ja loput heistä tekivät. Se ei ole mitään muuta kuin ryhmä seurakuntia, jotka ovat tulleet yhteen. Siellä on vielä hyviä ihmisiä, joiden täytyy tulla ulos.

196   Mitä Jumala teki? Hän avasi viimeisen sanoman Seitsemän Sinettiä, Oletteko panneet sen merkille? Seitsemän Sinettiä, joissa kaikki Seitsemän Seurakuntajakson salaisuudet olivat sinetöidyt seitsemällä sinetillä. Uskonpuhdistajilla ei ollut aikaa tehdä sitä omana aikanaan. He eivät eläneet tarpeeksi kauaa. Mutta tämä siunattu Seitsemän Sinetin ilmestys on avattu meille näinä viimeisinä päivinä sen profetian mukaan, joka tuli Arizonassa.

197   Kuinka kysyinkään Jumalalta eräänä päivänä: “Mitä Sinä teet minun kanssani täällä erämaassa.”

198   Tiesittekö, että Mooses kirjoitti Uuden Testamentin… Vanhan Testamentin? Hän teki niin. Raamatun ensimmäiset neljä kirjaa tuovat esiin lain ja kaiken sen, Ensimmäinen, Toinen, Kolmas ja Viides Mooseksen kirja. Hän kirjoitti Vanhan Testamentin. Voidakseen tehdä se hänen oli jätettävä kaikki ystävänsä ja rakkaansa ja mentävä erämaahan.

199   Paavali kirjoitti Uuden Testamentin. Näin on. Hän kirjoitti Roomalaiskirjeen ja loput niistä, Heprealaiskirjeen ja Timoteuskirjeen ja niin edelleen. Ja tehdäkseen sen hänen täytyi erottautua kaikesta, mennä kolmeksi vuodeksi Arabian erämaahan ja saada ilmestys Jumalalta.

200   Oi, te sanotte: “Mitä sitten tekivät Matteus, Markus, Luukas ja Johannes?” He olivat kirjoittajia, jotka vain kirjoittivat siitä, mitä Jeesus teki.

201   Paavali erotteli sen ja pani Sanan yhteen. Se on oikein. Ja sitten, katsokaahan, jos häneltä vaadittiin, että hänen täytyi mennä erämaahan, pois rakkaittensa luota…

202   Muistakaa tuo saarna: Miehet, mikä aika nyt on. Se, joka on kuullut sen, sanokoon: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Eikö se ollutkin tarkalleen oikein? [“Aamen.”] Silloin meillä on ilmestys tänä viimeisenä aikana Sanomaa varten, joka on Herralta Jumalalta, ja joka kokoaa Hänen Morsiamensa yhteen. Millekään muulle ajanjaksolle sitä ei ole luvattu. Se on luvattu tälle ajanjaksolle. Malakia 4, Luukas 17:30, Johannes 14:12, Joel 2.38. Noiden lupausten kanssa on aivan samoin kuin Johannes Kastajan tunnistaessa itsensä Kirjoituksista.

203   Jeesuskin tunnisti itsensä. Mitä he sanoivat? “Viekää pois tuollainen henkilö. Johannes on villi mies.” Seurakunta ei kyennyt vastaanottamaan sitä. Niin ei myöskään tämän päivän seurakunta tule vastaanottamaan sitä saman esikuvan mukaan.

204   Mutta Valituille tulee Jumalan kutsu. Valitut tulevat tuntemaan sen. Hän kutsuu puhtaan Morsiamen, Sanan, viimeisen päivän Seurakunnan, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Valitun Rouvan, joka on Sana. Jos Jeesus on Sana… Kuinka moni uskoo sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on sitten, Morsian on aina osa Sulhasesta, joten Morsian ei tule olemaan kirkkokunta. Sen täytyy olla ilmitullut Sana ollakseen Kristuksen Morsian. Hän lupasi tehdä sen. Hän sanoi, kuinka Hän tulisi tekemään sen. Hän ei koskaan muuta mallia. Hän on aina tehnyt sen esikuvan mukaisesti. Hän on joka kerta tehnyt sen samalla mallilla. Niin Hän tekee nytkin Ja kutsuu oman hyveellisen Morsiamensa ulos viimeisinä päivinä. Kaunis Rebekka odottamassa Iisakkiaan. Mikä ihmeellinen aika.

205   Tässä tulevat näkyviin nuo kaksi kirjaa, jotka tulevat olemaan teille salaperäisiä, kun luette Seitsemän Seurakuntajaksoa kirjaa. Nuo kaksi Elämän Kirjaa. Toisesta sanotaan, että jos nimenne on siinä, sitä ei koskaan voida ottaa pois. Toisesta sanotaan, että Hän ottaa nimenne pois Elämän Kirjasta. Tämä tässä tuo sen täydellisesti näkyviin. Tulen pysähtymään tähän muutamaksi minuutiksi muutamien muistiinpanojeni vuoksi, joita minulla on, ja jatkan tästä ennen kuin lopetamme.

206   Elämä on pyhä asia Jumalalle, ja se on talletettuna muistiin Kirjassa. Jumala on elämän alkuunpanija. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

207   Meidän luonnollinen elämämme, joka meillä on täällä, on pelkkää turmeltuneisuutta. Alusta alkaen sen todellisuudessa pitäisi olla oikea Elämä, mutta se on kieroutunut luonnollisen syntymän vuoksi. Ensimmäinen elämä, tai teidän ensimmäinen liittonne, johon luonto liitti teidät syntyessänne. Luonnollinen teko, luonnollisten ihmisolentojen tullessa yhteen, mies ja nainen yhdessä, tullen yhteen sukupuoliyhteydessä synnytti teidän elämänne tänne, ja se on yhteydessä synnin ja kuoleman kanssa. Kuinka voitte olla näkemättä käärmeen siementä?

208   Kun näette naisen, sivutuotteen, eikä mitään toista naarasta ole tehty samanlaiseksi kuin hän on. Sen vuoksi, että hänet voitaisiin pettää. Jumala tiesi sen. Ja jos Hän ei tiennyt sitä alusta alkaen, Hän ei ollut Jumala. Jos Hän ei ole ääretön. Jos Hän ei ole… Hän ei voi olla ääretön olematta kaikkialla läsnä oleva, kaikkitietävä, ilman että hän on iankaikkinen, Joten Hän tiesi kaikki asiat ja Hänen täytyi tehdä tuo nainen.

209   Miehellä ei ollut vaimoa. Vaimo ja mies olivat yksi ja sama asia. Miehellä oli miehinen ja naisellinen henki itsessään.

210   Jumalan täytyi erottaa heidät, ottaa miehestä sivutuote, sen jälkeen kun koko luomistyö jo oli tapahtunut. Jumala ei tehnyt yhtään naarasta alkuperäisessä luomisessa, joka voisi tehdä sellaisen asian. Hänet tehtiin sillä lailla. Jumala tiesi, että hän tulisi tekemään sen. Jos Hän ei tiennyt sitä, niin Hän ei ollut Jumala.

211   Mutta näettekö, että niiden ominaisuuksien, jotka ovat Jumalassa, täytyi tulla esille. Hän oli oleva Pelastaja. Ja jos Hän olisi tehnyt kaiken täydelliseksi, niin kuin Hän oli, silloin mikään ei olisi voinut tulla kadotetuksi. Oi, älkää olko lapsia! Olkaa miehiä ja naisia! Me olemme tien päässä. Huomatkaa.

212   Se oli luonne yhdistyneenä kuoleman kanssa. Teidän ensimmäinen aviomiehenne, joka hallitsi teitä, oli teidän luonnollisessa syntymässä saamanne luonne. Luonnollisesti te rakastatte maailmaa, koska te olette maailma ja osa maailmaa. Onko se näin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Teidän halunne oli luonteenne mukaisesti rakastaa maailmaa, josta te olette osa. Te olette osa luontoa. Uskotteko te sen? [“Aamen.”] Se on luonnollinen asia teille.

213   Tästä syystä teidän täytyy syntyä uudestaan. Teidän täytyy erottaa itsenne. Teidän täytyy kuolla ensimmäiselle aviomiehellenne. Te ette voi elää hänen kanssaan. Te ette voi ainoastaan sanoa: “Hyvä on, minä eroan hänestä ja ripustan hänet tuonne, kunnes tilanne tulee, että…” Ei, ette voi kirjoittaa mitään erokirjaa. Hänen täytyy kuolla! Maailman luonteen täytyy kuolla. Jokaisen osasen hänestä täytyy kuolla. Ja sitten teidän täytyy tulla uudelleen liitetyksi yhteen toisen luonteen kanssa.

214   Teidän ensimmäisen luonteenne nimi syntyi ja pantiin Elämän Kirjaan, ja niin myös kaikki teidän tekonne kirjoitettiin siihen. Kaikki, mitä te teitte silloin kun teillä oli tuo luonne, kirjoitettiin kirjaan, jota kutsutaan Elämän Kirjaksi.

215   Pankaa merkille Danielissa, kun hän tuli Vanhaikäisen luo, jonka hiukset olivat valkoiset kuin villa, kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta tuli Hänen kanssaan palvellakseen Häntä, Morsian. Ja sitten Kirjat avattiin, ja avattiin toinen Kirja, joka oli Elämän Kirja. Pyhät olivat jo siellä, Seurakunta, Morsian. Avattiin toinen kirja, joka oli Elämän Kirja.

216   Nyt, kun te hengellisen kuoleman kautta tulitte erotetuksi tuosta ensimmäisestä liitosta, luonnollisesta halustanne katkaista hiuksenne, luonnollisesta halustanne käyttää shortseja ja maalata kasvojanne, luonnollisesta halustanne olla älykäs, terävä-älyinen mies, joka tietää enemmän kuin joku toinen. Juuri sitä Eevakin halusi. Sen hän halusi.

217   Te sanotte: “Sinä pieni, kakkosnelosen kokoinen saarnaaja seisot siellä saarnaamassa minulle… minulla on filosofian tohtorin tutkinto, lakitieteen tohtorin tutkinto…” Se vain saattaa sinut kauemmaksi Jumalasta joka kerran, kun lisäät yhden sellaisen. Se on oikein. Se on totta. Näettekö?

218   Sen Eeva otti. Hän tuli raskaaksi senkaltaisen siittämisen avulla. Tällainen seurakunta on tänään. Raamattukouluja, älyniekkoja, ja katsokaa, kuinka jokainen heistä on eri mieltä toisen kanssa. Suuri sekasotku, aivan tarkalleen niin kuin Raamattu sanoo sen olevan: “Babylonia.”

219   Morsian tietää missä Hän seisoo. Morsian muodostuu vain muutamasta. Monet eivät tule pelastumaan. Ainoastaan hyvin, hyvin, hyvin vähän. Te sanotte: “Hehän puhuvat tuhansista.” Kyllä, mutta he tulevat myös kahdentuhannen vuoden ajalta, jokaisesta ajanjaksosta omansa.

220   Lutherin ajanjaksosta otettiin tuo ryhmä, sen jälkeen se kuoli, ja heistä tuli kirkkokunta. Sitten tuli Wesley ja sitten helluntailaiset ja niin edelleen. Kaikki nuo pikku haarat: baptistit, presbyteerit, metodistit, nasarealaiset, pyhyyden pyhiinvaeltajat ja niin edelleen. Näette kaikkien noiden haarojen tulevan esiin niin kuin lehdet.

221   Mutta muistakaa, että se loppui, ja jyvä alkoi kypsyä. Ja voitte huomata, että ennen kuin jyvä saattoi kypsyä, kaikki tuossa varressa täytyi olla kuollut. Hallelujaa! Näettekö missä me seisomme? Elämä on uudelleen jyvässä! Millainen se on? Aivan tarkalleen samanlainen Jyvä, joka putosi maahan! Sama Jeesus Morsiamen muodossa. Sama voima, sama Seurakunta, sama asia, sama Sana. Sama Sana kulkeutuen ja tullen esiin näissä täällä ja nyt tulee päähänsä tässä. Ja kaikki tuo Elämä, joka tulee lävitse sieltä ja vetää ulos ihmiset, on nyt tulossa päähänsä Ylöstempausta varten. Tulen puhumaan siitä huomenillalla tai ylihuomenna, jos Herra suo.

222   Kun te olette erotetut ensimmäisestä liitostanne, hengellisen kuoleman kautta, ja olette nyt syntyneet uudestaan tai menneet uudelleen naimisiin, uuteen hengelliseen liittoon, ei teidän maailmasta olevan luonnollisen elämänne kanssa vaan Iankaikkisen Elämän kanssa. Tuo Elämän itu, joka oli teissä alussa, on löytänyt teidät.

223   Nyt teidän vanha kirjanne on poissa teidän vanhan liittonne kanssa. Teidän nimenne on siirretty pois vanhasta. Nyt te sanotte: “Tarkoitatko sinä sanoa, että minun vanha kirjani…” Jumala on pannut sen Hänen unohduksensa mereen. Sinä seisot täydellisenä Jumalan edessä.

224   Nyt teidän nimenne on uudessa kirjassa, ei Elämän Kirjassa, vaan Karitsan Elämän Kirjassa, jonka Karitsa lunasti. Ei teidän luonnollisen liittonne vanhaa kirjaa, vaan teidän uutenne, Morsian. Hallelujaa! Teidän uusi Elämänne on Karitsan Elämän Kirjassa, se on teidän avioliittotodistuksenne. Hallelujaa! Missä teidän todellinen Iankaikkinen Elämän itunne, joka teissä on ollut alusta asti, ottaa otteen. No niin, te ette ole ainoastaan saaneet anteeksi, vaan teidät on puhdistettu syyllisyydestä. Kunnia! Puhdistettu syyllisyydestä. Roomalaiskirje 5:1 sanoo: “Sen vuoksi ollen puhdistetut syyllisyydestä uskon kautta.”

225   Tutkikaa tuota sanaa. Tuo sana ei merkitse anteeksiannettu. Tuo sana merkitsee puhdistettu syyllisyydestä. Vanhurskauttaminen ei merkitse sitä, että teille on annettu anteeksi.

226   Esimerkiksi, jos te kuulette, että minä olen ollut humalassa ja tehnyt jotakin pahaa, ja sitten te saatte tietää, etten ollutkaan tehnyt sitä. Te tulette ja sanotte minulle: “Veli Branham, minä annan sinulle anteeksi.” Antaa anteeksi minulle! Enhän minä edes alun pitäenkään tehnyt sitä.

227   No niin, jos olen tehnyt sen, olen syyllinen, ja te voitte antaa minulle anteeksi, enkä enää olisi syyllinen, mutta kuitenkaan minua ei olisi puhdistettu syyllisyydestä, koska minä todellakin tein sen.

228   Mutta tuo sana, vanhurskautettu, merkitsee sitä, ettette itse asiassa milloinkaan ole tehneetkään sitä. Sitä ei edes tiedetä tapahtuneen. Kuinka se tapahtuu? Jumalan Unohduksen Meren Kirjassa teidän vanha kirjanne ja avioliittonne ovat poissa ja kuolleita, eikä niitä löydy edes Jumalan muistista. Aamen. Te olette vanhurskautettuja. “Sen vuoksi ollen puhdistettuja.” Syytettiin. Teitä syytettiin. Te ette itse asiassa tehneetkään sitä! Vanha liittonne on Jumalan Unohduksen Meressä. Te ette alkuunkaan olleet naimisissa sen kanssa. Hän, Sulhanen, kantoi itse teidän häpeänne teidän puolestanne. Hän otti teidän paikkanne, sillä teidät oli ennalta määrätty Häntä varten ollaksenne Hänen Morsiamensa jo ennen maailman perustamista. Raamattu sanoo niin. Te olette ennalta määrätty Siemen.

229   Mikä sai teidät tekemään sen? Teidän ensimmäinen avioliittonne petti teidät tekemään sen. Se ei ollut teidän oma syynne. Luonnollisen syntymän kautta teistä tuli Eevan kaltainen, joka teki aviorikoksen. Tästä syystä te synnyitte avionrikkojina. Te olitte alusta alkaen syntisiä. Kyllä, teidät petettiin tekemään se. Eikä se ollut teidän vikanne.

230   Te ette koskaan tehneetkään sitä, koska tuo pieni Elämänitu, joka oli teissä ennen maailman perustamista, tulisi olemaan teissä, silloin kun Jumala pani teidän nimenne Karitsan Elämän Kirjaan.

231   Kuten minun kertomukseni pikku kotkasta, te olette kaikki monasti kuulleet sen. Vanhalla farmarilla oli hautova kana, ja kun hänellä ei ollut tarpeeksi munia panna tuon kanan alle, niin hän pani sinne löytämänsä kotkanmunan. Kun tuo kotka sitten syntyi, se oli hassunkurisiman näköinen kananpoika, minkä nuo muut kananpojat olivat koskaan nähneet. Pikku kotka vaelteli yksinään. Kana saattoi sanoa: “Kot, kot, kot, kot.”

232   Pikku kotka sanoi: “En oikein tiedä, miltä tuo asia kuulostaa, mutta minä seuraan häntä joka tapauksessa.”

233   Ja he menivät sinne kanatarhan pihalle ja alkoivat kuopia kanatarhan pihaa ja lantakasaa. Ja kanaemo jatkoi kotkottamistaan: “Kot, kot, kot. Tämä on hyvää. Tämä on hyvää. Liity sinä meihin.”

234   Tuo pieni kotka ei voinut syödä mitään sen kaltaista. Hän vain kulki noiden kananpoikien mukana, koska hän ei tiennyt mitä tehdä. Ja sitten tuo kanaemo meni sinne ulos ja löysi sitä ja tätä, ja tuon pikku kotkan täytyi niellä se. Hän ei tiennyt, miten hän tekisi sen, mutta hän oli nähnyt, kuinka nuo kaikki kananpojat tekivät sen. Kuitenkin se tuntui hänestä jotenkin erilaiselta. Hän ei pitänyt siitä.

235   Sitten eräänä päivänä tuo kotkaemo tiesi munineensa kaksi munaa ja se alkoi etsiä sitä toista. Se lenteli ympäriinsä etsien sitä samalla tavalla kuin Pyhä Henkikin tekee. Eräänä päivänä se lensi kanatarhan, tuon kirkkokunnan, ylitse. Se katsoi sinne alas ja näki siellä oman vauvansa. Se huusi. Se oli jonkin sellaisen Ääni, joka sai aikaan vastakaikua tuon pikkukotkan sisimmässä. [Tyhjä kohta nauhassa.] “Oi, tuo kuulostaa oikealta! Oi, antakaapa vain todellisen ennalta määrätyn Elämänidun, jonka Jumala on ennalta määrännyt, kuulla Jumalan Sana, niin se on musiikkia hänelle. Hän tietää, että se on Totuus.

236   Hän oli jo väsynytkin tuohon kirkkokunnalliseen asiaan: “Liity meihin. Tule meidän kanssamme. Meillä on seurapiirikutsut. Meillä on tätä ja me olemme…” Se ei jotenkin kuulostanut oikealta tuosta pikku kaverista.

237   Kotkaemo sanoi: “Poikani, sinä et edes kuulu tuohon ryhmään. Sinä kuulut minulle. Sinä olet minun.”

238   Hän vastasi: “Äiti, tuo kuulostaa todelliselta. Kuinka minä pääsen ulos tästä?”

239   “Vain hyppää, ja minä ota sinut vastaan. Siinä kaikki mitä sinun täytyy tehdä.”

240   Voidellun Jumalan Sanan vahvistaminen kenen hyvänsä miehen edessä, joka on syntynyt ollakseen Jumalan poika ja jolla on ennalta määrätty Elämänitu itsessään tätä hetkeä varten, saa hänet näkemään Jumalan Sanoman, aivan yhtä varmasti kuin Jumala on Taivaassa. Martin Luther näki Sen omana aikanaan. Wesley näki Sen omana aikanaan. Helluntailaiset näkivät Sen omana aikanaan. No niin, miten on teidän kanssanne? Heistä tuli kirkkokunta. Tässä on Sana tuomiten sen, kertoen teille, mitä meillä tulee olla tänään aivan tarkalleen Malakia 4 mukaan, ja kaikki nämä muut lupaukset tätä hetkeä varten. Mitä te näette? Mitä te katselette? Aamen. Tässä me olemme. Todelliset aidot kotkat kuulevat. “Minun lampaani tuntevat Minun ääneni. Vierasta he eivät tule seuraamaan.”

241   Miksi? Se johtuu ennalta määräämisestä. Teidät on ennalta määrätty Jumalan pojaksi. Te olitte Jumalassa ennen maailman perustamista. Te vain olette tulleet ilmi tässä ajassa Hänen kunniakseen ja kirkkaudekseen. Kuinka te voitte tehdä sen ilman, että kunnioitatte Hänen Sanaansa? Ja te olette osa tuosta Sanasta ennalta määräämisen kautta, koska Jumala on Sana. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä, sitten jos… Hän aina on ollut Sana. Alussa oli Sana, ja jos Sana oli Jumala, silloin te olitte Jumalassa. Sana, se osa, joka koskee teitä, oli Jumalassa ennen maailman perustamista. Hän näki teidät. Hän tunsi teidät. Hän ennalta määräsi teidät siihen.

242   Minä sanon teille, että aivan samoin kuin tuo kotka tunsi tuon Äänen, niin myös todellinen uudestisyntynyt kristitty tuntee Jumalan Äänen, joka puhuu Sanan kautta, kun he näkevät sen voideltuna ja vahvistettuna. Katsokaa, kuinka hän katsoi ylös. Hän ei nähnyt tuon vanhan kanan kotkotusta: “Liity meihin, tule tänne ja mene tuonne ja tee tämä ja tuo.” Hän näki Olennon, jollainen hänkin halusi olla liitelevän ilmassa ja huutaen vapaana. Siellä korkeudessa kaikkien korppikotkien ja maailman asioiden yläpuolella. Hallelujaa? Hän halusi olla sellainen, koska hänessä oli halu olla sellainen.

243   Ja miehellä, joka on syntynyt Jumalasta, Jumalan pojalla, täytyy olla Jumalan luonne. Hänen täytyy olla Jumalan kaltainen. Hän kunnioittaa Jumalaa. Hän on osa Jumalan Sanasta. Ja näinä viimeisinä päivinä Morsiamen ottaessa muotonsa, hän tulee esiin aivan tarkalleen samassa voimassa kuin Sana oli alussa, näiden organisaatioiden kautta, ja edelleen ulos Morsianta varten. Hän ei voi olla mitään muuta kuin se.

244   Noiden juutalaisten olisi pitänyt omana aikanaan ymmärtää, kun se tuotiin julki heidän edessään juuri sellaisena kuin profeetta oli sanonut Hänen tulevan. Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia. Te ajattelette, että niissä teillä on iankaikkinen Elämä. Ne juuri todistavat minusta. Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko Minua, mutta vaikka ette uskoisikaan Minua, uskokaa tekoja, jotka Minä olen tehnyt.”

245   He sanoivat: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa neljäkymmentä vuotta. Me tiedämme, missä me seisomme.”

246   Hän vastasi: “Ja he ovat kaikki kuolleet.” Se merkitsee iankaikkisesti erotettuja. Joka ainoa kuoli. Siellä oli vain kolme. Kaksi tuli ulos kahdesta miljoonasta. Se tekee yhden miljoonasta.

247   Uroksella ja naaraalla on siemensyöksyssä tavallisesti yksi hedelmöitetty munasolu. Siellä on yksi munasolu, ja on yksi siittiö, joka on hedelmällinen. Oletteko koskaan nähneet karjan risteytystä? Huomatkaa. Tässä on miljoona munasolua, ja tässä miljoona siittiötä, ja kun ne lähtevät liikkeelle ja tulevat putken kautta kohtuun, jossa ne kohtaavat toisensa. Yksi niistä on munasolu. Miljoona munasolua ja miljoona siittiötä. Vain yksi munasolu on hedelmällinen. Vain yksi siittiö on hedelmällinen. Ne ovat kaikki elossa. Voitte katsella noita pikku vasikoita liikkumassa tuossa ainemäärässä, jonka voitte panna tulitikun päähän.

248   Demos ja he kuuntelevat tänä iltana, ja hän voi muistaa kuinka hän vei minut sinne näyttääkseen minulle, kuinka se tapahtuu koeputkissa. Hän pani sinne vain sen verran, mitä voidaan nostaa tulitikun päällä, ja siinä oli tuhansia pikku vasikoita ja härkiä, mutta vain yksi niistä voi elää. Vain yksi niistä. Niitä on tässä suuri kasa. Ja te huomaatte, että yksi tulee ryömimään ulos muiden joukosta, tämä tässä, menee suoraan yli muiden siittiöiden, ja yksi munasolu tulee muiden munasolujen joukosta, jotka ovat täällä, ja ne kohtaavat toisensa, ja loput niistä kuolevat. Kuitenkin ne ovat elossa, mutta ne kuolevat!

249   Koska siinä on Jotakin. Joku teki tästä hedelmällisen, ja määräsi myöskin tämän. Se on ennalta määrääminen, veljeni. Kyllä. Jumalan täytyy päättää tuleeko se olemaan poika vai tyttö, punapäinen, mustapäinen tai mitä se onkin. Jumala päättä sen. Minulle se on suurempi salaisuus kuin neitseestä syntyminen. Mutta pankaa merkille, että loput niistä kuolevat.

250   Siellä oli kaksi miljoonaa ihmistä, jotka tulivat ulos laulaen ja huutaen ja tehden kaikenlaista. Eivät he puhuneet kielillä, mutta he huusivat ja antoivat kunnian Jumalalle ja tanssivat edestakaisin siellä meren rannalla ja tekivät kaikkea, mitä muutkin tekivät. Mutta vain kaksi heistä meni luvattuun maahan, Kaaleb ja Joosua, vain kaksi. Yksi miljoonasta. Yksi miljoonasta luonnollisessa syntymässä. Jokaisella heistä oli sama siunaus. Oi, te helluntailaiset, minä toivon, että ette herää liian myöhään.

251   Yksi miljoonasta. Katsokaahan. Tänä päivänä oletetaan, että maailmassa on noin viisisataa miljoonaa niin kutsuttua kristittyä. Jos Jeesus tulisi, niin olisi vain viisisataa, jotka menisivät Hänen kanssaan. Jos se tapahtuisi edellä olevan laskelman mukaan. Miten niin? Maailmassahan katoaa joka päivä enemmän kuin viisisataa, eivätkä he tiedä siitä mitään.

252   He sanoivat Jeesukselle: “Miksi kirjanoppineet sanovat, että Eliaan täytyy ensin tulla?”

253   Hän sanoi: “Elias on jo tullut, ettekä te tienneet sitä.” Hänelle tehtiin aivan tarkalleen se, mitä Kirjoitukset sanoivat, että hänelle tultaisiin tekemään. Niin täytyy Ihmisen Pojan kärsiä… He eivät tunnistaneet häntä. Kuitenkin he kaikki kuuluivat seurakuntaan ja väittivät olevansa elossa.

254   Antakaa todellisen uudestisyntyneen kristityn, todellisen Jumalan palvelijan, kuulla Jumalan Sana ja hän on tuleva ulos kaikista kirkkokunnista tuohon todellisen Sanan hedelmälliseen maaperään. Hän on tekevä sen. En tiedä, kuinka hän on tekevä sen. Jumala on määrännyt sen tehtäväksi.

255   Teidät petettiin alussa, ensimmäisessä avioliitossa. Nyt te tiedätte, mikä on totuus. Aivan kuten sanoin pikku kotkasta, kun hän kuuli Sulhasen Äänen. Hän seurasi Sitä. Jumalan voideltu, vahvistettu Sana, viimeisiä päiviä varten.

256   Nooa oli vahvistettu Sana hänen päiviänsä varten. Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] No niin, hänen sanomallaan ei olisi vaikutusta tänään.

257   Mooses oli oman ajanjaksonsa vahvistettu Sana. Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se ei soveltuisi nyt. Jeesus oli…

258   Johannes oli vahvistettu Sana. Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se ei olisi vaikuttanut Jeesuksen aikana. Varmastikaan ei, koska laki ja profeetat olivat Johannekseen asti, sen jälkeen on Taivaan valtakunta.

259   Apostolit, jotka panivat Raamatun järjestykseen. Sitten tuli Luther esiin uskonpuhdistuksessa. Hänen seurakuntansa ei kuulu tähän päivään. Ei myöskään Wesleyn seurakunta sen paremmin kuin helluntailaistenkaan. Se soveltui heidän päivälleen.

260   Mutta nyt on toinen päivä. Tämä päivä on Seitsemän Sinetin avaaminen. Tiedän sen kuulostavan teistä oudolle, mutta Jumala on vahvistanut sen niin täydellisesti, ettei siitä ole epäilystäkään, aivan täydellisesti. Minä en puhu tälle paikalliselle seurakunnalle täällä. Minä puhun kaikille ihmisille yli maan. Ymmärrättekö? Voitte tehdä mitä haluatte.

261   Nyt, pankaa merkille, voideltu Sana omana päivänään, josta te olette osa ennalta määräämisen kautta. Te tiesitte välittömästi kuultuanne sen, että te olitte kotka. Te myös tiesitte, että te ette olleet kirkkokunnallinen kananpoika alusta alkaenkaan. Te tiesitte, että siellä oli jotakin väärää. Siellä on jotakin väärin. Se on totta. Te tiesitte vain joutuneenne ansaan alussa.

262   Hän, Sulhanen, poisti häpeänne ja pani sen Unohduksen Mereen pesten teidät Sanan Vedellä ja Elämän Verellä. Näin Raamattu puhuu. Teidän ensimmäinen aviomiehenne, jolle te olitte vihitty, oli maailma. Voideltu Sulhanen, joka ennalta määräsi teidät, on pessyt teidät. Seurakunnan vedellä? [Seurakunta sanoo: “Ei.”] Se ei kuulosta oikealta, eihän? [“Ei.”] Te saatatte löytää sen almanakasta, mutta ette Jumalan Raamatusta. “Pestynä Sanan Vedellä.” Sanassa. Näettekö? Kautta…

263   Te seisotte täydellisinä, syyllisyydestä puhdistettuina niin kuin ette koskaan olisi sitä tehneetkään. Tämä on sanomani Seurakunnalle nyt. Kun te… kun me tulemme lopettamaan lähetyksen. Te seisotte, jos te seisotte Jumalan Sanassa, ja Jumalan Sanan kanssa, jokaisen aamenen, jokaisen pilkun ja jokaisen kirjaimen kanssa. Missä te seisotte? Minä yritän sanoa teille: vetäytykää pois noista kuorista. Ja tulkaa tänne vehnän joukkoon, missä aurinko voi kypsyttää teidät. Kuulen leikkuukoneen tulevan. Te seisotte täydellisinä, syyllisyydestä puhdistettuina niin kuin ette olisi koskaan sitä tehneetkään. Hallelujaa!

264   He puhuvat Kiitoksenantamisesta. Minusta tuntuu todella hyvälle. Olen kiitollisempi tästä kuin mistään muusta.

265   Te olette puhdas, hyveellinen, synnitön Elävän Jumalan Pojan Morsian. Jokainen mies ja nainen, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, pesty Jeesuksen Kristuksen veressä ja uskoo jokaisen Jumalan Sanan, on aivan yhtä puhdas kuin hän ei olisi koskaan syntiä tehnytkään. Te olette täydelliset Jeesuksen Kristuksen veressä.

266   Jos minun tulisi kuolla aamulla, ja joku mies ottaisi minun paikkani, en minä enää voisi kuolla tuon synnin vuoksi. Joku otti minun paikkani.

267   Ja Jeesus, Sana, otti minun paikkani. Hän tuli minuksi, joka olen syntinen, että minä voisin tulla Häneksi, Sanaksi. Aamen. Antakaa minun pysyä totisena Sille, ei seurakunnalle, Sanalle. Aamen.

268   Oi, tuo hengellinen yhteenliittyminen, Kristus omassa Seurakunnassaan nyt, kun lihasta tulee Sana ja Sanasta tulee liha. Tuotuna ilmi ja vahvistettuna juuri niin kuin Raamattu sanoi tulevan tapahtumaan näinä päivinä. Se tapahtuu päivä toisensa jälkeen. Se on tapahtumassa niin nopeasti tuolla ulkona erämaissa, ja asioita tapahtuu, niin että minä en edes pysy mukana. Olemme lähellä sitä, kun Jeesus tulee olemaan yhteen liittyneenä oman Seurakuntansa kanssa, jossa Sanasta tulee Sana. Pyhä Henki kutsuu etsien sydämiä.

269   Te seisotte täydellisenä. Te ette alun pitäenkään tehneet syntiä. Jumala ei edes tiedä… Se on Unohduksen Meressä. Te ette koskaan tehneet sitä. Syyttäjä syytti teitä siitä, mutta todellisuudessa alusta alkaen, te olitte ennalta määrätty olemaan Jumalan poika tai tytär. Te seisotte siellä pestynä, ja teidän vanha kirjanne on pantu pois ja on kuollut. Ehdottomasti. Se ei edes ole Jumalan mielessä.

270   Te olette hyveellinen Kristuksen Morsian pesty Kristuksen Veressä, kallis, hyveellinen ja synnitön. Jumalan Poika seisoo puhtaan, väärentämättömän Sana-Morsiammen kanssa, jonka Hän pesi oman Verensä Vedellä tullessaan ilmi lihassa, jotta Hän voisi ottaa teidät, jotka olitte ennalta määrätyt Isän sydämessä ennen alkua, aivan samoin kuin Hänkin oli. Hän oli tuo suuri Jumalan ominaisuus nimeltään “rakkaus”.

271   Mitä hyvänsä te olettekin, te olette Jumalan palvelijoita. Mitä hyvänsä Jumala haluaakin teidän tekevän, ja missä hyvänsä teidän paikkanne onkin. Jumala asetti seurakuntaan toiset apostoleiksi, profeetoiksi, opettajiksi ja paimeniksi. Hän asetti ne oman ennalta määräämisen perusteella. Ja te olitte sitä alusta alkaen.

272   Teidän ensimmäinen avioliittonne oli mitätöity. Te ette koskaan tehneet mitään, koska on vain yksi asia, joka saattoi tehdä sen, ja se oli että Jumala tuli itse alas ja otti teidän paikkanne Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan muodossa ja pesi teidät Vedellä, Sanan Vedellä pesten. Sanan, ei kirkkokunnan. Sana pesi teidät. Mutta jos te ette seiso Sanan Vedessä, niin kuinka te voisitte tulla pestyksi? Olette edelleen yhtä tahrainen kuin Eevakin oli.

Oi rakas kuoleva Karitsa, Sinun kallisarvoinen Veresi
Ei koskaan tule menettämään voimaansa,
Kunnes koko Jumalan lunastettu Seurakunta
On niin pelastettu, niin ettei se enää tee syntiä.

273   Mikä on synti? Synti on epäusko. Olla epäuskoinen mille? Sanalle. Olla uskomatta Jumalaa, joka on Sana.

274   Puhdas ja väärentämätön, oi hallelujaa, lähdössä taivaaseen, aamen, odottaen valmiina. Ajatelkaahan, vaatteenne ovat pestyt vertavuotavan Sanan Vedellä. Sana tuli Vereksi. Sana vuodatti Verensä sinun vuoksesi ja sinut on pesty vertavuotavalla Sanalla. Sana vuotaen Verta, Jumalan Elämä Sanassa, ja Sanasta vuodatettiin Veri sinua varten, että sinä voisit olla pesty näiden prostituoitujen saastasta ja olla puhdistettu ja pyhitetty Sanan Vedellä pesten, niin että se saa sinun mielesi ja sydämesi pysymään Jumalassa ja Hänen Sanassaan.

275   No niin, kuinka te tiedätte sen olevan totta? Kun Jumala tulee alas ja todistaa ja vahvistaa Sen.

276   Te sanotte: “No, minä en usko sitä tuolla tavalla.” He eivät uskoneet sitä Jeesuksen tavalla, mutta Jumala todisti sen oikeaksi. He eivät uskoneet sitä Nooan tavalla. He eivät myöskään uskoneet sitä Mooseksen tavalla, vaan halusivat Bileamin sanan sen tilalle, joka sanoi: “Me olemme kaikki yhtä, joten liittykäämme yhteen.” Raamattu sanoo: “Erottakaa itsenne epäuskosta.”

277   Hallelujaa! Nyt huomatkaa, te ette ole ainoastaan sitä, vaan te olette menossa Häihin taivaassa, ja teillä on ennalta määrätty ansaitsemattoman armon vihkisormus, armon vihkisormus, jota ette ole itse ansainneet. Jumala teki sen itse. Hän tunsi sinut ennen maailman perustamista, joten Hän pani vihkisormuksen sormeesi siellä pannessaan nimesi Kirjaan. Mikä aihe Kiitospäivälle! Hallelujaa! Ylistäkää Jumalaamme!

278   Nyt lopettaessa voisin sanoa tämän. Me kaikki tunnemme nykyaikaisen helluntaiseurakunnan sen nykyisessä tilassa. Minä heitän kaikki kirkkokunnat yhteen samaan nippuun, koska he ovat sitä. Muistakaa tämä, Jumala on niputtava rikkaruohot ensin ja polttava ne. Hän ottaa kaikki vehnänvarret ja polttaa ne kaikki. Ensin Hän tulee ja ottaa oman vehnänsä Kotiin. Niitä kaikkia kootaan nippuun. Nippu metodisteja, baptisteja, helluntailaisia, ja ne kaikki menevät Kirkkojen Maailmanneuvostoon. Näin on. Ne tulevat kaikki poltetuksi, näettekö?

279   Me kaikki tiedämme, että nykyaikainen seurakunta, sen nykyisessä tilassa ja nykyisessä asemassa, ei ole siinä tilassa, että se voisi saattaa päätökseen sen suuren tehtävän, jonka Jumala on antanut tämän päivän Seurakunnalle. Kuinka moni helluntailainen voi sanoa “aamen” siihen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Totta. Ymmärrättekö? Se on…

280   Me olemme ykseys, kakseus, kolmeus, tätä, tuota ja jotakin muuta, taistelemme keskenämme. Yksi on tätä ja toinen tuota ja jotakin muuta. Ja jokainen heistä pelkää tulla kasvotusten Sanan kanssa ja tulla sen koettelemiksi. He tietävät… Jos te puhutte heille siitä, he sanovat: “En voi sille mitään. Minä en voi uskoa sitä. Minä en välitä siitä, mitä hän tekee.” Se tuo ilmi, kuka äitisi ja isäsi on. Te voitte olla koko valtion ylivalvoja tai jotakin. Te saatatte olla sitä, tätä, tai jotakin muuta. On parempi, että olette Jumalan poika.

281   No niin, me tiedämme, että helluntaiseurakunta ei voi, eikä sillä ole mitään keinoa, toteuttaa viimeisen päivän Sanomaa sen nykyisessä tilassa. Voisiko se? [Seurakunta sanoo: “Ei.”] Kuinka, eiväthän he voi olla yhtä mieltä edes yhdestä tai kahdesta sanasta Raamatussa. Kuinka te voisitte tehdä sen? He eivät voi tehdä sitä. Joten te näette, että kirkkokunta on sen ulkopuolella. Se on totta.

Tulee olemaan valittu joukko ihmisiä, joka on valittu sitä varten.

282   Nyt pankaa merkille. Jokainen meistä tietää, että kaikki kirkkokunnat, helluntailaiset ja kaikki muut, ovat kuolleita, kuolleita uudestisyntyneille Sanoman kristityille. Teidän ensimmäinen aviomiehenne on kuollut. Te tiedätte, että hän on kuollut. Jumala antoi sen kuolla. Se on loppu. Kaikki tieteelliset, älylliset, koulutetut, niin kutsutut raamattukoulujen tieteelliset tavat, ovat kuolleita. Minkä se on saanut aikaan? Se on erottanut. Ykseys tässä, kolminaisuus täällä, kakseus täällä, jotakin täällä ja täällä. Sellainen sekasotku ja he kutsuvat itseään helluntailaisiksi.

283   Tapasin kerran nuoren miehen, hän kuuntelee tätä juuri nyt, ja nuoren naisen. Tuo nainen kuului erääseen seurakuntaan ja hän sanoi minulle, että he tulisivat eroamaan. Minä kysyin: “Mistä syystä?”’

“No”, hän sanoi, “meillä on eri usko.”

Minä sanoin: “Voi, olen pahoillani. Oletko sinä katolilainen?”

284   Hän sanoi: “En.” Hän kertoi minulle kuuluvansa erääseen kirkkokunnalliseen helluntaiseurakuntaan.

285   Kysyin mieheltä: “Mikä sinä olet?” Hän myös oli helluntailainen, mutta kuului toiseen kirkkokuntaan. Oi.

286   Tiedättehän, että Roomalaiskatolinen Kirkko alkaessaan oli helluntaiseurakunta? Kuinka moni tietää sen todeksi? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Siltä on kestänyt kaksituhatta vuotta tulla siihen, missä se nyt on. Se ei enää vastaanota mitään Kirjoituksista. Ei mitään. Ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua helluntailaiset tulevat olemaan pahempia, kuin he ovat nyt, jos se jatkaa sitä tietä, mitä se nyt on menossa. Aivan varmasti. Näettekö? Mitä se merkitsee? Katsokaa, kuka heidän isä ja äiti on? He antavat naistensa katkaista hiuksensa. He saavat tehdä melkein mitä hyvänsä he haluavat niin kauan kuin he kuuluvat seurakuntaan. Se on kaikki mitä tarvitaan.

287    Oi, ei ihme, ei ihme että Jumalan tuomio on kasaantunut yhteen! Jumala pani sen suoraan teidän silmienne eteen, ja te suljette silmänne ja vältätte katsomasta sitä! Te ette tunne yhtään mitään, vaikka te näette todellisen Jumalan Sanan näissä Seitsemässä Sinetissä olevan todistettu ja tulleen vahvistetuksi, että se on Hän. Se on todistettu taivaalla yli koko maan ja kaikkialla muualla suurilla merkeillä ja ihmeillä, jotka Hän lupasi tekevänsä. Sitten te sulkeudutte itseenne ja sanotte: “Enpä tiedä, en voi auttaa sitä, minä! Oi niin! Kuolleita, ettekä tiedä sitä! Synneissä ja rikkomuksissa! Te olette kuolleita. Oi.

288   Me kaikki tiedämme, että Seurakunta tuossa tilassa ei voisi loppuunsaattaa työtään näinä viimeisinä päivinä. Kuinka se voisi tuoda esiin Malakia 4? Kuinka se voisi tehdä sen? Hehän eivät edes usko sellaiseen asiaan. Kuinka se voisi uskoa ja tuoda esiin Luukas 17:30? Kuinka se voisi tuoda ilmi kaikki nämä toiset Kirjoitukset, jotka on luvattu viimeisille päiville? Se ei voisi tehdä sitä, koska se kieltää Sen: “Niin kuin oli Lootin päivinä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.”

289   Katsokaa millaisessa tilassa Sodoma oli tuona päivänä. Katsokaa seurakunnan tilaa tänään. Katsokaa, mitä tapahtui Aabrahamille, valitulle.

290   Katsokaa mitä tapahtui Lootille ja noille alhaalla Sodomassa oleville. Katsokaa Billy Grahamia ja Oral Robertsia, kuinka he ovat siellä kirkkokuntien keskuudessa. Katsokaa valittua Aabrahamin Seurakuntaa, joka on vedetty ulos.

291   Katsokaa, minkälaisen merkin itse Jeesus, lihaksi tullut Jumala, siellä antoi seisoessaan ihmislihassa. Te sanotte: “Se oli enkeli.” Raamattu sanoo, että se oli Jumala.

292   Herra, Jumala, Elohim, seisoi siellä ihmislihassa osoittaen, että Hän samalla tavalla voitelisi oman Seurakuntansa viimeisinä päivinä. Se tulisi uudelleen olemaan Jumala, joka työskentelisi ihmislihassa. “Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Samanlainen asia. Te voitte nähdä sen suoraan siellä Kirjoituksissa. “Lukekaa ja tutkikaa Kirjoituksia, sillä te ajattelette, että teillä niissä on Iankaikkinen Elämä, ja ne juuri todistavat tästä.”

293   Joten me tiedämme, että he ovat kuolleet. Jumala antoi sen kuolla omaan itsekkyyteensä, tieteellisyyteensä ja koulutuksellisiin ohjelmiinsa.

294   Kaikki helluntailaiset puhuivat ennen vanhaan lasten lähettämisestä jonnekin raamattukouluun, kun vanha veli Route ja ne muut olivat vielä täällä, he olisivat potkaisseet teidät ulos seurakunnasta. “Mutta, oi, nyt se on suurin asia. Minun poikani on raamattukoulussa.” Hän kaivaa omaa hautaansa. Ajattelisitteko heidän voivan hyväksyä se tänään?

295   Te ajattelette, että minä yritän kannattaa tietämättömyyttä? Sitä minä en tee. Minä vain kerron teille, minkälainen ero sillä on tämän älyllisen ajanjakson kanssa, missä me elämme, jossa seurakunta on raskaana tieteestä ja kaikesta, mitä he voivat ymmärtää. Te ette ymmärrä Jumalaa.

296   Nuo papit luulivat ymmärtävänsä Jumalaa niin täydellisesti, että he tiesivät, kuinka Messias olisi tuleva. Mutta Hän tuli niin eri tavalla, kuin mitä he olivat ajatelleet. Se ei ollut tieteellistä. “Kuinka voisi tämä mies, joka on avioton lapsi? Missä hän kävi koulua? Mistä hänen koulutuksensa on peräisin? Mistä hän on tämän oppinut?”

297   “Mitä, yritätkö sinä opettaa meitä? Sinähän olet syntynyt haureudesta.” Oi, voi hyvänen aika sentään.

298   Näettekö saman asian toistuvan uudestaan? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]Näettekö sen toistuvan uudestaan? Kaikki heidän uskonnollisen tieteen, uskonnollisen tieteen mukaan, mitä heidän raamattukoulunsa sanoi. Sillä tavalla he haluavat sen kuulla. Tällä tavalla se on oltavakin, tai se ei ole…

299   Jumala vain hämää heitä joka kerta. Joka kerta se tulee erilaisella tavalla! Niin tapahtui Nooan aikana, niin tapahtui Mooseksen aikana, niin tapahtui Kristuksen aikana, niin tapahtui Johanneksen aikana, niin tapahtui opetuslasten aikana, niin tapahtui Wesleyn aikana, niin tapahtui Lutherin aikana, niin tapahtui helluntailaisten aikana, ja niin on tapahtunut uudelleen. He olivat vain uskonpuhdistajia noissa kuudessa ajanjaksossa aina seitsemänteen saakka. Ilmestyskirjan 10 sanoo, että tässä hetkessä se tulisi muuttumaan, ja niin tpahtui.

300   Nyt me lopetamme sanomalla tämän. Saattaa päätökseen tuo suuri tehtävä. Kuinka he voisivat tehdä sen? Me tiedämme, että he ovat kuolleita. Jumala antoi sen kaiken kuolla omassa tieteellisessä ajanjaksossaan, jotta Hän voisi tehdä – mitä? Avata Seitsemän Sinetin salaisuudet Morsiamelle, joka ei ole kirkkokunta. Kuinka voisi kirkkokunta vastaanottaa nuo Seitsemän Sinettiä, kun se on niin täysin vastakkaista. Käärmeen siemen ja kaikki nuo toiset asiat. Kaikki nuo Seitsemän Salaisuutta ovat täysin vastoin sitä, mitä heille on opetettu, koska he ovat ottaneet tuon vanhan koulun opetuksen raamattukoulustaan.

301   Ja nuo Seitsemän Sinettiä, kun ne avattiin vuorilla. Jumala, anna minun kuolla juuri nyt tänne puhujanlavalle, jos se ei ole Totta. Minä kerroin sen teille puolitoista vuotta, ennen kuin se tapahtui, kuinka Hän käski minun mennä Arizonaan, ja mitä siellä erämaassa tulisi tapahtumaan. Ja täällä istuu mies tänä iltana, joka oli siellä läsnä, kun nuo seitsemän Enkeliä tulivat alas. Ja jopa aikakauslehdet, Life Magazine kirjoitti siitä. Ha tarkkailivat sitä tähtitorneista ja kaikkialla, ja nyt he eivät edes tiedä, mitä se kaikki on.

302   Ja kaikki mitä on sanottu, jopa Kalifornian hävitys, joka on tulossa, ja kaikki nämä muut asiat, ja miten kerroin heille, kuinka monta päivää siihen tulisi kestämään. Kuinka tämä suuri maanjäristys tulisi tapahtumaan Alaskassa, ja kuinka se olisi alku ajan merkille, ja mitä tulisi tapahtumaan. Ja se tapahtui sana sanalta, juuri niin kuin Se oli sanonut. Se ei ole kertaakaan pettänyt. Te ette ole koskaan nähneet sen pettävän. Ja se ei voi pettää, koska se on Jumalan Sana, ja taivas ja maa katoavat, mutta se ei voi pettää!

303   Jumalan täytyi avata nuo Seitsemän Sinettiä, ei kirkkokunnassa. Olen aina ollut sitä vastaan. Mutta kirkkokunnan ulkopuolella, jotta Hän voisi ottaa Morsiamen, ei kirkkokunnallista morsianta. Hän ei voi tehdä sitä, koska se on vastoin Hänen omaa Sanaansa. Hän avasi nuo Seitsemän Salaisuutta siellä ja toi ne esiin ja näytti meille nuo asiat, jotka ovat olleet kätketyt maailman perustamisesta asti, jotta ne tulisivat paljastetuksi viimeisinä päivinä Jumalan pojille. Se tuotiin esiin ihmisten edessä, että he näkisivät sen. Se paljastettiin tälle kirkkokuntiin kuulumattomalle Morsiamelle. Oi, niin on.

304   Siellä on teidän kaksi Kirjaanne. Yksi niistä on Karitsan Elämän Kirja. Teidän nimenne on ennalta määrätty olemaan siinä. Sitä ei voida ottaa pois. Ei ole mitään keinoa ottaa sitä pois siitä, koska se on ennalta määrätty olemaan siinä. Mutta tavallisesta Elämän Kirjasta se voidaan ottaa pois koska hyvänsä. Näettekö? Te ette tee parannusta, se on poissa joka tapauksessa, koska te tulette seisomaan Tuomiolla, Morsianta ei edes seiso Tuomiolla. Se menee pois ylöstempauksessa. Niin kuin…

305   Sanon vain tämän lopettaessani. On tulossa myöhäinen, kello on melkein puoli kymmenen. Me tulemme olemaan täältä ulkona puoli kymmeneltä, jos Herra suo. Olkaa nyt todella kunnioittavia. Kuunnelkaa.

306   Sanon tämän nyt, se menee ympäri maata. New Yorkissa on aika nyt kaksikymmentäviisi minuuttia yli yhdentoista. Ja siellä ylhäällä Philalephiassa ja sen ympäristössä, nuo rakkaat pyhät istuvat siellä kuuntelemassa juuri nyt kaikissa seurakunnissa kaikkialla, alhaalla Meksikossa ja kaikkialla Kanadassa. Kahdensadan mailin säteellä, kaikkialla Pohjois-Amerikan mantereen alueella on ihmisiä, jotka kuuntelevat juuri nyt. Tuhansia kertaa tuhansia kuuntelee nyt.

307   Tämä on minun sanomani teille, Seurakunnalle, teille jotka olette liitossa, hengellisessä liitossa Sanan kanssa, teille, jotka olette kuolleet näille vanhoille aviomiehille, ja olette syntyneet uudestaan. Älkää yrittäkö kaivaa häntä ylös! Hän on kuollut ! Jos te olette uudestisyntynyt kristitty, niin tuo pieni Elämänitu, joka on ennalta määrättynä teissä, on oleva silloin Sana Sanan päälle ja Sana Sanan päälle, kunnes se tulee täydelliseksi Kristuksen kuvaksi, näin on, jotta Hän näin voi tulla ja ottaa oman Morsiamensa. Me olemme valmiina vain yhtä asiaa varten. Se on Herran tulemus.

308   Teidän nimenne on Elämän Kirjassa. Elämän Kirja on Jumalan Sana, koska Sana on Jumala, ja Jumala on ainoa Elämä. Joten teidän nimenne oli esillä Raamatussa, ennen kuin Raamatusta tuli Sana. Ja jos te olette täällä tehdäksenne sen, niin eikö se vahvistaisi tuota Sanaa? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Eikö Seurakunta todista itsestään? Eikö Malakian neljäs luku, ja kaikki nämä toiset asiat, aivan täydellisesti todista itsestään ja osoita, että siitä on kysymys? [“Aamen.”]

309   Kun Jeesus tuli Hän sanoi: “Jos Minä en tee tekoja, joita Minun on luvattu tekevän, älkää uskoko Minua.” Mihin ryhmään Hän liittyi? Hän sanoi: “Te olette kaikki omasta isästänne Perkeleestä ja hänen tekojansa te teette.” Näettekö? Näettekö?

310   Seurakunta, me olemme viimeisissä päivissä. Tämä on minun Kiitospäivän sanomani teille.

311   Nyt ennen lopettamista. Olin kerran tuolla ylhäällä Glacierin Kansallispuistossa. Meille oli kerrottu päivän aikana, että heillä olisi “jäätikkö tuli”, joka tultaisiin sytyttämään yöllä. Niinpä ihmiset olivat kiireisiä koko pitkän päivän ollakseen valmiit sitä varten, koska he tulisivat kaatamaan tuon tulen alas tuona yönä. He panivat jotakin palavaa nestettä sinne ja kaatoivat sen sinne jäätikölle. Se näytti melkein sateenkaarelta, valuessaan alas tuota jäätikköä pitkin. Kaikki siellä puistossa, vaimoni ja minä ja lapset, kävelimme ympäriinsä koko päivän. Me halusimme jäädä nähdäksemme tuon tulinäytöksen. Meille oli luvattu, että tulisimme näkemään sen. He sanoivat, että he tekisivät niin koko kesäajan. Minä kysyin: “Onko mahdollista, että voisimme nähdä sen?”

312   He sanoivat: “Me lupaamme sen täksi illaksi. Meille on luvattu se.” Sanottiin: “He ovat siellä ylhäällä valmistelemassa sitä juuri nyt.”

313   Kaikki on tehty valmiiksi tuota tapausta varten. Se on tapahtumaisillaan juuri nyt. Kaikki on tehty valmiiksi tuota tapahtumaa varten. Seurakuntaa vedetään ulos Hänen Nimelleen. Hän vetää Morsiantaan ulos näiden kirkkokuntien keskuudesta, kaikesta maailmasta, saastasta ja maailman asioista.

314   Kaikki olivat valmiina tuota varten. Jokainen seisoi ulkona ja sanoi: ”Pitäkää silmällä tuota vuoren huippua.”

315   Tällä tavoin se on aina tullut. Sillä tavalla se on tuleva tälläkin kerralla. Tällä tavalla se aina tulee. Ei kirkkokunnan kautta. Jumala ei ole milloinkaan käyttänyt kirkkokuntaa. Ei koskaan!

316   Uskonpuhdistaja lähtee liikkeelle. Hän saa Herran Sanan, ja sen jälkeen kun hän kuolee, he rakentavat siitä kirkkokunnan. Tämän ovat helluntailaiset ja kaikki muut tehneet. Kun uusi asia tulee esiin, niin juuri sillä tavalla kaikki tulee esiin. Kun uusi sana on lisätty, he rakentavat siitä kirkkokunnan ja erottavat itsensä muista. Sen täytyi olla sillä tavalla.

317   Ette voi voittaa luontoa. Luonto työskentelee samassa järjestyksessä koko ajan: varsi, lehti, tähkä ja niin edelleen, kuori ja sen jälkeen jyvä.

318   Nyt huomatkaa, kaikki oli valmiina. Kaikki oli valmiina ja tuli sytytetty. Ja jokainen seisoi ulkona odottamassa. Minun kasvoni olivat ylöspäin ja käsivarteni vaimoni ympärillä, ja me katselimme lasten seisoessa siellä. Kaikki katselivat ylös tällä tavalla. Se oli jotakin erikoista, koska me odotimme sitä. Se oli luvattu meille.

319   Aamen! Sana lupaa tämän. “Ja on tapahtuva, ennen kuin suuri ja peljättävä Herran päivä tulee: katso Minä tulen lähettämään teille profeetta Elian. Hän tulee kääntämään lasten sydämet takaisin heidän isiensä puoleen.” “On tapahtuva viimeisinä päivinä, että Minä vuodatan Henkeni korkeudesta. Aikaisempi ja myöhäisempi sade tulevat yhdistymään viimeisinä päivinä.” Kaikki nämä lupaukset on annettu Kirjoitusten kautta. Me katselemme ylöspäin. Todellinen Morsian on valveilla kaikkialla maassa tällä hetkellä. Se katsoo ylöspäin. Seurakunta, Hän tulee eräänä näistä päivistä. Aivan yhtä varmasti kuin Hän tuli ensimmäisellä kerralla, Hän tulee uudestaan. Pankaa kaikki valmiiksi. Erottautukaa kuoresta, levätkää auringossa. Katsokaa jatkuvasti ylös. Odottakaa.

320   Yhtäkkiä me kuulimme jotakin sieltä mäenharjalta. Kovaäänisen kautta kuului ääni sanoen: “Kaikki on valmiina!”

321   Sitten tuo mies, joka seisoi siinä minun vierelläni, sanoi: “Tuli langetkoon.” Siinä se tuli valuen vuoren rinnettä näyttäen tuliselta jäätiköltä tulen leimahdellessa. Se oli näkemisen arvoista.

322   Veli, pankaamme kaikki asiat valmiiksi, sillä eräänä näistä päivistä tuli on lankeava. Me menemme ylös. Valmistautukaamme nyt tulen lankeamisen aikaa varten. Me olemme viimeisissä päivissä. Me kaikki tiedämme sen. Ja me olemme valmiit Herran tulemusta varten. Asia, joka teidän tulee tehdä, on erottaa itsenne kaikesta synnistä. Erottakaa itsenne kaikesta maailmaan kuuluvasta. Älkää rakastako maailmaa tai maailman asioita.

323   Älkää antako yhdenkään miehen eksyttää teitä uskontunnustuksellaan. Te vain pelkästään pysytte Jumalan lupauksessa, Jumalan Sanassa. Ja tuo Sana, jos Se on Sana tätä ajanjaksoa varten, Jumala on vahvistava Sen siksi. Ja jos Hän ei vahvista sitä, se ei ole Sana tätä päivää varten.

324   Sana, joka lankesi Helluntaipäivänä, ei kuulu tälle päivälle. Ei herrat. Se oli helluntailaisia varten. Tämä on Morsianta varten, Morsiamen Kotiin menoa varten. Meillä on jotakin erilaista. Helluntailaiset edustivat sitä jo. Me olemme Morsiamen ajanjaksossa. Se ei sovellu meille sen enempää kuin Nooan Sana sopi Mooseksen ajalle. Ei sen enempää kuin Mooseksen laki sopi Paavalin ajalle, josta hän tässä puhuu. Hän yritti sanoa heille. “Te olette kuolleita sille. Te ette voi pitää sitä!”

325   Seurakunta, te, joille minä tänä iltana puhun kaikkialla maassa, jos te erotatte itse itsenne kirkkokunnasta ja kaikesta saastasta ja maailman asioista, ja kaikista noista asioista, jotka pitävät teidät noissa ihmistekoisissa uskontunnustuksissa ja säännöissä ja senkaltaisissa asioissa, ja erotatte itsenne. Katsokaa ylös. Valmistautukaa. Tuli on lankeava eräänä näistä päivistä. Jumala antaa Hänen tulla, ja se on näkemisen arvoinen asia. Tuletteko te olemaan valmiit, kun Hän tulee? Oletko sinä valmis menemään Hänen kanssaan ylös, kun Hän tulee? Yliluonnollisen Morsiamen salainen Ylöstempaus. Hänet tullaan muuttamaan kuolevaisesta kuolemattomaksi. Hän tulee muutetuksi hetkessä, silmänräpäyksessä. “Me, jotka olemme elossa ja olemme jäljellä, emme voi estää niitä, jotka nukkuvat…”

326   Eräänä Aselevon Muistopäivänä seisoin siellä kadulla Tucsonissa. Pieni poikani halusi nähdä tuon paraatin. Olin tutkimassa Raamattua eikä minulla olisi ollut aikaa tehdä sitä, kun oli niin paljon sairaskutsuja ja kaikenlaista. Niinpä hän sanoi: “Isä, kukaan ei vie minua sinne.” Hän sanoi: “Vie sinä minut sinne.”

327   Minä sanoin: “Hyvä on.” Veli Simpson, luulisin, että hän on täällä. Myös hänen pieni poika halusi mennä sinne, joten nappasin hänetkin autoon ja ajoin sinne.

328   Seisoin siellä kulmassa odottamassa. Jonkun ajan kuluttua kuulin kaukaa vaimean äänen: “Pum, pum, pum”, kun he löivät rumpuja. Seisoin siellä ja ajattelin: “No niin, nämä pikku kaverit, hehän lukevat kaikkia näitä armeijaa koskevia kirjoja, he tulevat todella pitämään tästä.” Sitten näin sieltä tulevan ensimmäisenä vanhan Ensimmäisen Maailmansodan aikaisen tankin. Sieltä ne tulivat, ensimmäisenä tuollaiset pienemmät tankit. Seuraavana sen jälkeen tuli suuri uusi Toisen Maailmansodan aikainen Sherman-tankki piipun suu särkyneenä. Sitten tuli seuraava ja seuraava, ja jonkin ajan kuluttua tulivat Kultaisen Tähden Äidit.

329   Ja sitten jonkin ajan kuluttua tuli kaksitoista Ensimmäisen Maailmansodan veteraania, ainoat, jotka vielä olivat jäljellä koko Arizonan osavaltiosta, kaksitoista veteraania. Sen jälkeen tuli kuorma-auton päällä lava, jossa oli tuntemattoman sotilaan pieni valkoinen risti. Siellä seisoi matruusi ja sotamies vartiossa. Sitten siinä oli pieni väliseinä, ja sen toisella puolella oli pieni harmaapäinen äiti kultainen tähti rinnassaan ja pieni miellyttävän näköinen vaimo itkien. Hänen aviomiehensä oli kuollut. Pieni kurjan näköinen poika pää sivulle käännettynä. Hänen isänsä oli tapettu. Sitten sen jälkeen tuli enemmän ja enemmän ja enemmän, kunnes se vaihtui uudeksi armeijaksi. Seisoin siellä. Minkälainen näky se olikaan nähdä ja kuinka murheellista.

330   Ajattelin: “Oi Jumala, eräänä näistä päivistä, minä olen näkevä toisenlaisen nähtävyyden.”

331   Ylösnousemuksen päivä on tuleva, jolloin “ne, jotka ovat ensimmäisiä, tulevat olemaan viimeisiä, ja ne, jotka ovat viimeisiä, tulevat olemaan ensimmäisiä.” Vanhat profeetat tulevat esiin ensin johtaen tuota kulkuetta, joka marssii ylös ilmassa, ja me, jotka olemme elossa ja jäljellä, emme tule estämää niitä, jotka nukkuvat, sillä Jumalan Pasuuna tulee soimaan, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin, ja me tulemme liittymään jonoon heidän kanssaan mennäksemme sisälle! Hallelujaa! Kaikki nuo Lutherin ajanjaksosta, Wesleyn, metodistien ja presbyteerien ajanjaksoista ja viimeisestä ajanjaksosta. Ne jotka vastaanottavat oman aikansa Sanan.

Jumala siunatkoon teitä. Pankaa kaikki asiat kuntoon, ja tuli on lankeava.

332   Kumartakaamme päämme hetkiseksi. Olisiko tässä näkyvässä kuulijakunnassa tänä iltana, pidettyäni teitä täällä puoli kymmeneen asti. Onko täällä yksi, tai onko ehkä tusina, kuinka moni täällä sanoo: “Veli Branham, häpeän itseäni ja tapaa, jolla olen elänyt. Olen ollut innokas kirkkokunnan mies. Minä tiedän, etten ole Jumalan Sanan mukainen. Pyydän, että rukoilisit minun puolestani, veli Branham.” Nostakaa kätenne ylös. Jumala siunatkoon teitä. Jumala siunatkoon teitä. Katsokaa tätä, siellä kaukana parvekkeilla ja kaikkialla. Jumala siunatkoon teitä. Älkää nyt hävetkö, älkää tehkö sitä.

333   Kaikkialla siellä ympäri maan New Yorkista Kaliforniaan, Kanadasta Meksikoon, te ihmiset, jotka olette kokoontuneet noissa seurakunnissa, noissa uskollisissa pienissä ryhmissä, ja jotka uskotte tämän sanoman koko sydämestänne. He ovat tulleet ulos, tulleet ulos suurista ahdistuksista, tulleet ulos noista kirkkokunnista. He ovat Elämänituja. Tunnetteko te jonkin kehottavan teitä tänä iltana, niin kuin tapahtui pienelle kotkalle, että te olette kuulleet jotakin erilaista tänä iltana siitä, mitä te olette ennen kuulleet? Mutta kuitenkin sydämissänne te tiedätte, että se on Totta. Sinä siellä. Siellä on pastori seisomassa jossakin siellä. Sinulla on kätesi ylhäällä. Minä tulen rukoilemaan puolestasi.

334   Näitä asioita ei ole tehty nurkassa, ystävät. Muistakaa: “Ahdas on portti ja kapea on tie, mutta vain harvat tulevat löytämään sen.” Älkää menkö suuren joukon mukana, joka kulkee siellä, ystävät. On Laodikean Seurakunnan ajanjakso. He voivat hyppiä ylös ja alas ja tanssia musiikin mukana. He ovat penseitä. Siitä ei sanota, että se olisi jääkylmä. Sen sanotaan olevan haalean. Niitä ovat helluntailaiset, eikä se tiedä, että se on kurja, viheliäinen ja sokea. Sokea mille? Sanalle, Sanan ilmitulemiselle, koska se ei tullut heidän organisaationsa kautta. He eivät voi vastaanottaa sitä.

335   Ja te sananpalvelijat siellä alhaalla Tucsonissa tänä iltana. Minä en pane teitä vastuuseen siitä. Jumala tekee sen. Minä olin siellä kolme vuotta. Minä sanoin teille, etten tulisi aloittamaan seurakuntaa. Enkä tehnyt sitä. Veli Pearry Green aloitti sen. Minä olin siellä kolme vuotta, ettekä te yhtään kertaa kutsuneet minua puhumaan omassa seurakunnassanne. Olin siellä paikoillani lähes kolme vuotta. Jumala on ottava minut pois erämaasta jonakin näistä päivistä. Tämän Sanoman täytyy elää. Olen tehnyt parhaani ulottuakseni teihin. Minä tiedän, mistä syystä te teitte sen. Tiedättekö, mistä syystä te teitte sen? Teidän kirkkokuntanne olisi potkaissut teidät ulos. Ja te tiedätte, monet teistä, joiden kanssa olen keskustellut siellä Furrin ravintolassa, te tiedätte, että se on totta. Häpeä teille. Tulkaa ulos siitä.

336   Tule ulos sieltä, veli. Jos sinussa on yhtään Elämää, sinä tulet olemaan tuon pienen kotkan kaltainen, josta juuri puhuin. Sinä olet kuuleva Jumalan Sanan. Muistakaa, että te tulette kuulemaan tämän viimeisen kerran eräänä näistä päivistä. Me olemme todella lähellä loppua nyt. Ettekö tulisi tänä iltana?

337   Rakas Jumala, me istumme juhlallisesti nyt. Tämä on todellinen Kiitoksenantamisen päivä, Herra. Olen niin kiitollinen, Herra, eläessäni tässä päivässä. Tämä on kaikkein suurin päivä. Apostoli Paavali kaipasi nähdä tämän päivän. Entisajan suuret miehet halusivat nähdä sen. Profeetat kaipasivat nähdä sen. He odottivat tätä päivää. Aabraham odotti tätä päivää, sillä hän etsi kaupunkia, jonka Rakentaja ja Valmistaja oli Jumala. Ja se on aivan yllämme tänä iltana. Johannes näki Jumalan Hengen laskeutuvan alas Taivaasta. Hän todisti ja tiesi, että tämä oli Jumalan Poika. Ja ajatella nyt, että Hän valitsee omaa Morsiantaan.

338   Rakas Jumala, puhu heidän sydämilleen kaikkialla maassa, Sinä olet ainoa, joka voi muuttaa heidän sydämensä. Jos sinne ei ole pantu tuota Siementä alussa, he eivät tule koskaan näkemään Sitä, Herra. He ainoastaan… Sokea johtaa sokeaa, ja on varmaa, että he molemmat putoavat kuoppaan, koska Sinun Sanasi sanoo heidän tekevän niin.

339   Nyt Isä, voikaamme nähdä näiden nauhojen menevän yli maan, ympäri maailman, Afrikkaan läpi Etelä-Afrikan ja Mosambikin, jossa tusinoittain pieniä seurakuntia kuuntelee näitä nauhoja, joten voikoot nämä nauhat mennä noihin noin kahteenkymmeneen kansakuntaan. He alkavat nähdä sen ja vetäytyvät ulos, satoja ja satoja heistä. Ei tarvita montaa, Herra. Ja kun viimeinen jäsen on tullut Ruumiiseen, silloin Kristus tulee.

340   Herra Jumala, minä pyydän Morsianta tänä iltana, niitä, jotka niin kuin minusta tuntuu, ovat vetäytyneet pois ja odottavat. Voikoot he erottaa itsensä kaikesta maailmassa. Heidän täytyy pysyä Jumalan Pojan lämmittävän auringon läsnäolossa kylpien Hänen Sanassaan ja Hänen rakkaudessaan. Suo se, rakas Jumala.

341   Voikoot nämä ihmiset täällä näkyvässä kuulijakunnassa, jotka kohottivat kätensä tänä iltana, tusinoittain heitä, kautta tämän suuren rukoushuoneen. Minä rukoilen, Jumala, että heihin tulisi uusi Elämä. Minä rukoilen Jumala, että kaikkialla maassa, jopa ympäri maailman, missä nauhaa tullaan kuuntelemaan, että myös he tulisivat vastaanottamaan tämän Kiitospäivän sanoman ja tietäisivät niistä vihjeistä ja asioista, joita on heitetty, mitä heidän täytyisi tehdä. Minä rukoilen sitä, Isä, suo se. Siunaa heitä. He ovat Sinun.

342   Minä tiedän, että on tapana, Isä, että me pyydämme ihmisiä alttarille. Ja minä rukoilen, rakas Jumala, että he kaikilla lähetysasemilla ympäri maailman, tulisivat alttarille, mustat, valkoiset, keltaiset, ruskeat ja millaisia hyvänsä he ovat. Rikkaita, köyhiä, välinpitämättömiä tai kerjäläisiä, millaisia hyvänsä he ovat.

343   He ovat kirkkokunnallisia, ne jotka ovat tehostavat itseään ja ovat itsekeskeisiä. Oi Jumala: “Alastomia, kurjia, kurjia, sokeita ja eivätkä edes tiedä sitä.” Sinä sanoit, että niin tulee olemaan, ja niin on.

344   Joten minä rukoilen, Isä, että Sinä kutsuisit jokaisen Siemenen tänä iltana. Ja kaikkialla ympäri maailman minne tämä meneekään, voikoon se tavoittaa pikku kotkan, joka tuntee oman Herransa Äänen. Suo se, Herra. Minä jätän heidät Sinulle Jeesuksen Nimessä. Aamen.

345   Nyt päänne kumarrettuina täällä näkyvässä kuulijakunnassa, voisiko joku täällä, jota ei ole pelastettu, joka et edes ole antanut sydäntäsi Jumalalle. Etkö ajattele, että sinun tulisi olla kiitollinen siitä, mitä Jeesus teki sinun puolestasi? Ajatella, että sinä olet syntinen, että sinä olet vieras Jumalalle, ja kuitenkin jokin sydämessäsi kolkuttaa. [Veli Branham koputtaa saarnastuoliin.] Mistä voit tietää, vaikka olisit yksi noista pikku kotkista. Sinusta tuntuu kurjalle, ja niin on olevakin niin kauan, kunnes annat periksi Sille. Miksi et tekisi tästä yhtä kaikkein suurinta Kiitoksenantamispäivää ottamalla vastaan Jeesus Kristus omana Pelastajanasi.

346   Etkö tulisi tänne ja seisoisi alttarilla? Minä rukoilen kanssasi, jos tulet tänne. Kuka hyvänsä syntinen, mies tai nainen, poika tai tyttö, seurakunnan jäsen tai seurakuntaan kuulumaton. Seurakunnan jäsenyys ei tee sinusta kristittyä. Alttari on avoinna. Etkö tulisi? Kuka hyvänsä syntinen, joka haluaisi tulla ja vastaanottaa Herran Jeesuksen Kristuksen. Haluaisitko todella lopettaa…

347   Jotkut teistä kirkkokunnallisista, jotka haluaisitte lopettaa tuon kananruuan syömisen, ja sanotte: “Minä kuulun tähän, ja se on ihan hyvä.” Haluatteko todella tietää, mitä todellinen Pyhän Hengen kaste on? Tule oppiaksesi tuntemaan se.

348   Alttari on avoinna. Me olemme valmiina. Nouse vain ylös istuimeltasi, tule suoraan tänne ja polvistu alttarille tämän veljen tavalla, joka juuri tuli.

349    “Kiitoksenantaminen. Oi, Jumala, minä olen niin kiitollinen Sinulle. Koko elämäni ajan olen tiennyt, että on ollut jotakin, Herra. En ole koskaan ollut tyytyväinen. Minä olen yrittänyt. Minä ajattelin, että ensi vuonna teen sen, tai seuraavalla viikolla, seuraavalla kerralla, kun kuulen alttarikutsun. Jonakin päivänä minä teen sen. Olen siirtänyt sitä ja siirtänyt sitä. Mutta Herra, minä tiedän, että minun kohdallani jotakin on väärin. Olen aina uskonut, että on olemassa jotakin erilaista. Ja nyt, Herra, tänä iltana minä olen kiitollinen siitä valmistelusta, jonka Jumalan Poika on tehnyt, että minun syntini, joka itse asiassa on minun epäuskoni, tulee pestyksi pois. Minä tulen tänä iltana ja polvistun alas vastaanottaakseni suuren Kiitospäivän siunauksen, jonka Jeesus Kristus on valmistanut minulle, kun Hän kuoli minun edestäni Golgatalla.”

350   Etkö sinä tulisi? Täällä on nyt ihmisiä polvistuneina ympäri alttaria. Miksi et nouse ylös ja tule sinäkin? Sinä olet halunnut tehdä sen. Sinä olet yrittänyt sitä.

351   Ajatelkaahan vain veljeämme Lyle Palmeria, hyvää kallista veljeämme. Hän istui pihalla, niin kuin olen ymmärtänyt, katsellen pienen tyttärensä leikkimistä siellä. Hän kuoli tuoliinsa ennen kuin hän saattoi tehdä liikettäkään. Sinä et tiedä minä hetkenä lähdet täältä. Sinä et tiedä lähtösi hetkeä, joten miksi et tulisi ja selvittäisi sitä nyt?

352   Tulkaa ihmiset. Ettekö voi tuntea jonkun vetävän teitä? Minä tiedän, että monien teistä täällä pitäisi olla nyt täällä alttarilla. Ei vain näiden kuuden tai seitsemän ihmisen pitäisi olla täällä. No niin, jos te uskotte minua ja katselette tänne puhujanlavalle ja näette asioiden tapahtuvan, niin uskokaa minua nyt. Eräänä päivänä minun ääneni tulee hiljennetyksi, ettekä te tule sitä enää kuulemaan. Silloin ehkä toivotte, että olisitte tulleet.

353   Te sanotte: “Veli Branham, minä olen ollut seurakunnan jäsen.” Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä te olette olleet. Nikodeemuskin oli seurakunnan jäsen. Samoin olivat Johannes, Pietari Jaakob, ja Paavalikin. Kaikki muutkin olivat olleet seurakunnan jäseniä.

354   Paavali oli seurakunnan jäsen siihen asti, kunnes jotakin tapahtui eräänä päivänä, ja hän tuli. Hän muuttui sen jälkeen seurakunnan jäsenestä Jumalan pojaksi.

355   Etkö sinä tulisi? Oi, hänet oli koulutettu, hän oli älykäs ja hän tiesi olevansa koulutettu. Hän oli saanut parhaan koulutuksen mitä oli saatavissa  Gamalielilta, joka oli yksi hienoimmista opettajista maassa, mutta hän tiesi tarvitsevansa jotakin. Ettekö tulisi? Vielä kerran minä pyydän teitä. Olittepa täällä tai jossain muualla maassa, pyydän teitä missä hyvänsä olettekin ja missä seurakunnassa olettekin tällä Kiitoksenantamisen hetkellä. Muistakaa, että tämä nauhoitetaan täällä, eikä ainoastaan täällä vaan Taivaassakin.

356   Te tiedätte tieteen todistaneen, että jokainen tekemänne liike on talletettuna. He ovat todistaneet sen. Muistakaa, televisio on todistanut sen. Televisio ei valmista kuvaa, vaan te olette tuo kuva. Se ainoastaan siirtää sen, mitä te teette, noille kanaville. Te kuitenkin olette siellä. Näettekö, kun te liikutatte sormeanne, tuo liike menee ympäri maailman. Joka kerta kun pukeudutte, teidät nähdään ympäri maailman. Se on talletettu. Jokainen ajatus, joka kulkee mielenne lävitse, on tallella, ja jonakin päivänä tuo talteen ottaminen lakkaa. Se pannaan albumiin.

357   Ja on se tuleva takaisin sitten tuomiolla. Siellä te sitten seisotte katkaistuin hiuksin väittäen olevanne kristitty. Siellä te sitten seisotte Sanan vastaisine ajatuksinenne. Siellä ne ovat mielessänne. Te ette voi kätkeä sitä. Muistakaa televisiota. Jopa tiede tietää, että se on totta. Juuri nyt te tiedätte, että teidän tulisi olla täällä. Muistakaa, että tämä on tallella tuomion päivänä. Samat ajatukset, joita teillä nyt on, tulevat palaamaan jälleen mieleenne uudestaan. Se on oleva tallella, ja se tullaan näyttämään koko maailman edessä. Koko maailma katsoo sinua tuomion päivänä, kaikki Enkelit siellä.

358    “Jos sinä häpeät Minua täällä, nyt kun sinua kuvataan, niin tuomion päivänä Minä tulen olemaan häpeissäni sinusta, sillä Minä voitelin oman Sanani ja lähetin sen sinun luoksesi, mutta sinä et uskonut Sitä. Sinä piilotit itsesi jonkin taakse.”

359    “Oi”, sinä sanot, “minä olen tarpeeksi hyvä. Minä olen tehnyt tämän. Minä olen tanssinut Hengessä. Minä olen puhunut kielillä.” Niin tekevät pakanatkin. “Minä huusin.” Niin tekevät pakanatkin. Kuinka sitten voit tulla takaisin Sanaan.

Miksi et?
Miksi et tule Hänen luoksensa nyt?
Miksi et, miksi et?
Miksi et tule Hänen luoksensa nyt?
Miksi sinä odotat, kallis veli,
Oi, miksi viivyttelet niin pitkään?
Jeesus odottaa antaakseen sinulle,
Paikan Hänen pyhitetyssä kodissaan.

Mutta sinä olet yksi Hänen Ruumiinsa jäsenistä.

Miksi ei?

Oi, pikku kotka, tule.

Miksi et tule Herran luo?

360   Herra, minä olen kiitollinen, minä olen hyvin kiitollinen. En luonnollisen ruuan vuoksi, vaikka se onkin hyvä, mutta Herra, nyt on lopunaika, ja minä olen kiitollinen tästä hengellisestä Ruuasta, Herra, hengellisestä Ruuasta, siitä, että Seitsemän Sinettiä oli luvattu avattavan.

Te sanotte: “Se on oleva jotakin erilaista.” Ei, ei.

361   Te ette voi lisätä tai ottaa pois yhtään sanaa, se on jo siellä. Se on vain piilossa, se on sinetöitynä. Kuinka moni ymmärtää sen sanokoon: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettekö?

Te sanotte: “Se on salaisuus, joka on tuleva esiin.” Oi, ei.

362   Se on jo kirjoitettuna. Ette voi lisätä Siihen yhtään Sanaa tai ottaa pois yhtään sanaa Siitä. Se on jo siellä. Sen vain täytyy olla paljastettu viimeisinä päivinä.

363   Ettekö tulisi? Tulkaa nyt, ystävät. Jos et voi ymmärtää sitä, niin tule ja polvistu ja puhu siitä Hänen kanssaan. Jos minä en kykene selvittämään sitä teille, Hän on tekevä sen, sillä Hän on kaikkien epäilysten selvittäjä.

… Hänen pyhitetyssä valtaistuimessaan.
Miksi et? Etkö sinä tulisi? Miksi et?
Miksi et tule Hänen luoksensa nyt?

364   Muistakaa, että tämä kaikki otetaan talteen. Ei ainoastaan tälle ääninauhalle, mutta Jumalalla on tallella kaikki teistä jokaisesta. Jokainen liike, kumartaessanne päänne tai kumartaessanne sydämenne, kaikki ajatukset, jotka ovat mielessänne, muistakaa, se kaikki otetaan talteen Kirkkaudessa juuri nyt, ja se tulee kaikki jälleen esiin Tuomion Päivänä. Mikä on päätöksesi? Oi, kuinka haluaisitkaan muuttaa sen tuona päivänä.

365   Tulen vielä odottamaan, koska niin monet ja monet ovat nyt alttarin ympärillä. Näettehän, ehkäpä vielä yksi heistä, jos odotan hieman kauemmin, saattaa olla vielä joku muukin siellä. Se saattaa olla jossakin New Yorkissa. Se saattaa olla jossakin Philadelphiassa, siellä Kaliforniassa tai Arizonassa, jossakin siellä saattaa vielä joku olla tulossa. Pastori, missä hyvänsä olettekin, älkää nyt vielä lopettako alttarikutsua.

366   Saattaa olla, että emme näe toista Kiitospäivää. Tämä saattaa olla viimeinen, ja kaikki voi tulla päätökseensä tänä iltana, viimeisen kerran. Nauha tulee täyteen eräänä näistä päivistä. Ja se tulee talletetuksi Jumalan albumiin. Näettekö? Ja kaikki ne ajatukset, joita teillä on nyt, tulevat jälleen esiin. Älkää sanoko, ettette tienneet siitä, te tiedätte sen. “Mutta ei kukaan voi tulla Minun luokseni, ellei Minun Isäni vedä häntä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat tulemaan.”

…tule Hänen luokseen nyt.

367   Minä uskoisin, että jos minä istuisin siellä jossakin ja minussa olisi edes vähän järkeä, niin minä varmasti tulisin tänne ylös niin nopeasti kuin vain voisin.

Miksi et? Miksi?

368   Oletteko tehneet päätöksenne? Oletteko varma, ettette murehduta Hänen Henkeään? Pitäkäämme nyt päämme kumarrettuina. Oletko varma, että et ole murehduttanut Hänen Henkeään? Oletko varma, että olet tehnyt tarkalleen sen, mitä Hän käski sinun tehdä? Oletko ehdottoman varma? Muista, että sinulla ei ehkä koskaan tule olemaan toista tilaisuutta. Muistiinpanot saattavat tulla päätökseen tänä iltana. Tämä saattaa olla loppu. Tämä saattaa olla sinun viimeinen nauhasi. Oletko varma, että olet valmis nyt? Jos niin on, minä jätän sen sinun käsiisi Herran Jeesuksen Nimessä.

369   Sillä aikaa kun kuoro laulaa pehmeästi, minä tulen rukoilemaan näiden puolesta, jotka ovat täällä alhaalla. Minä olen jotenkin hyvin erikoislaatuinen kristitty. Minä uskon, että Jumalan täytyy tehdä pelastaminen, ja minä uskon, että Jumalan täytyy tuoda Sana. “Minä, Herra”, sanoo Raamattu Jesajassa, “Minä, Herra, olen istuttanut sen. Minä tulen kastelemaan sitä päivin ja öin, ettei kukaan ottaisi sitä pois Minun kädestäni.” Ennen kuin pyydän ketään tulemaan alttarille näiden ihmisten luo, minä haluan ensin itse rukoilla heidän puolestaan.

Kumartakaamme päämme nyt.

370   Rakas Jeesus, lainasin juuri Sinun Sanaasi, jonka Sinun profeettasi sanoi, ja minä tiedän, että profeettojen sanat ovat Totuus. Ja Sinä sanoit: “Minä, Herra, olen istuttanut sen.” Kyllä varmasti, Sinä panit sen Karitsan Elämän Kirjaan ennen maailman perustamista. “Minä, Herra olen istuttanut sen ja Minä kastelen sitä päivin ja öin, ettei kukaan ottaisi sitä Minun kädestäni.” Herra, nämä ovat mahdollisesti kuulleet monia alttarikutsuja, mutta Sinä yhä kastelet sitä, Herra.

371   Täällä he ovat tänä iltana. Tulkoot he vapaaksi tänä iltana, Isä, kaikista maailman asioista, kaikista synneistä ja vaikeuksista, jotka ovat heidän sydämissään. Aivan järkevästi ja kunnioittavasti, sydämessään, vapauta heidät Sinun Sanallesi nyt, ja he sanokoot: “Herra Jeesus, syvällä sydämessäni minä olen aina uskonut, että siellä on jotakin minua varten, jota en vielä koskaan ole vastaanottanut. Vaikka olenkin yrittänyt, niin kuin se kuvaannollisesti sanottiin tänä iltana: “seurata kanaa”, mutta se näytti minusta aina niin omituiselta. Se ei kuulostanut oikealta. Ja tänä iltana tunnen tulevani lähemmäksi Elävän Sanan käsivarsille. Minä tulen tässä kunnioittavasti ja täysin järjissäni. Minä olen polvistuneena tähän alttarin vierelle. Minä haluan niin kovasti pelastusta, Herra. Olen niin nälkäinen. Minä haluan sinun, Herra, pitävän minua käsivarsillasi tänä iltana. Ei minkään tunnekuohun kautta, vaan rakkauden Hengen kautta. Ota minut käsivarsillesi, rakas Jumala.”

372    “Olen Sinun lapsesi. Minä tunnen olevani tuo kotka, josta on puhuttu. Vastaanota minut, Herra, minä hyppään. Nousin ylös istuimeltani ja polvistuin alas tänne. Ota minut vastaan, Herra, minä hyppään. Ota minut Sinun siivilläsi, Herra, pois näistä maailman asioista. Anna minun lentää pois tämän maailman saastasta, omista huonoista tavoistani ja minun kirkkokunnallisista perinnäissäännöistäni. Anna minun tulla vain Sinun luoksesi, rakas Jumala, että Sinun Pyhä Henkesi voisi vuodattaa minuun anteeksiannon kaikista epäilyksistäni. Voikoon minusta tänä iltana tulla Sinun lapsesi, uudestisyntynyt ja uusi luomus. Ota minut vastaan ja kuljeta minut pois kanan kotkotuksen ulottuvilta. Kuljeta minut kotkanpesään, jossa minua voidaan ravita Jumalan Sanalla, kunnes minä kykenen lentämään.

373   Suo se, rakas Jumala. Ota heidät. He ovat Sinun. Tämä on minun vilpitön rukoukseni rukoillessani kuolevien ihmisten puolesta. Suo se, Isä. Minä tarjoan tämän rukoukseni heidän puolestaan. Jumalan kunniaksi minä pyydän sitä.

Nyt päämme kumarrettuina.

374   Te, jotka olette polvistuneina tänne alttarin ympärille. Monet teistä väitätte olevanne kristittyjä, mutta teistä on tuntunut, että aina on ollut jotakin, jota ette ole omistaneet. Te olette saattaneet tehdä kaikenlaisia uskonnollisia tekoja. Olette voineet huutaa. Olette voineet tehdä kaikenlaisia asioita. Olette voineet tanssia Hengessä ja te olette voineet puhua kielillä, eikä kukaan voi sanoa siinä olevan mitään väärää. Se on totuus. Se on kaikki hyvää. Mutta näettehän, että ne ovat Hengen lahjoja ilman Henkeä. Jos Henki olisi siellä, teillä ei olisi sellaista tuomitsevaa tunnetta.

375   Oletteko te todella vilpittömiä täällä alttarilla uskoen, että juuri nyt ollessanne täällä, tämä saa teidät päästämään itsenne vapaiksi, eikä se nyt ole mitään tunnekuohua vaan väärentämätön usko. Että Jumala on vastaanottava teidät ja ravitseva teitä omalla Sanallaan, kunnes te olette kotkia ja kykenette itse lentämään. Jos niin on, ja te haluatte Jumalan tekevän sen, niin nostakaa ylös kätenne, te, jotka olette alttarin ympärillä. Jumala siunatkoon teitä. Joka ainoalla on kätensä ylhäällä.

376   Nyt todella hiljaisesti, minä tulen pyytämään vihkiytyneitä miehiä ja naisia, jotka todella tuntevat Jumalan.

377   Useimmat heistä, ja se on hyvin outoa, näyttää siltä kuin aina kun teen alttarikutsun, he ovat tavallisesti miehiä. Te tiedätte, yleensä he ovat naisia. Mutta nyt tällä kertaa he ovat kaikki miehiä. Luulen, että täällä on yksi nainen alttarilla tänä iltana, ehkäpä kaksi. Tavallisesti ne ovat naisia, mutta jostakin syystä, arvelisin, että naiset luulevat, että minä puhun heitä vastaan. En tee sitä, sisaret. Kolme. Uskon, että joku sanoi heitä olevan kolme. En voi nähdä alttarin toiselle puolelle. Hyvä on.

378   Jotkut teistä vihkiytyneistä kristityistä, tulkaa tänne ja seisokaa minun kanssani rukouksessa minuutin ajan. Alttarilla, tai missä hyvänsä te olettekin, puhujanlavalla, joku, joka todella tuntee Jumalan, joka tietää kuinka seisoa täällä ja rukoilla heidän kanssaan muutaman minuutin, ja sitten me tulemme lopettamaan. Olkoon jokainen nyt todella kunnioittava. Älkää lähtekö, tulkaa vain tänne ja seisokaa ympärillä.

379   Jotkut teistä ihmisistä, jotka todella uskovat tämän olevan Totta, että me olemme menossa toiseen ajanjaksoon. Me olemme menossa ylöstemmattuun ajanjaksoon, tai ylöstempausajanjaksoon. Te tiedätte, että Seurakunta ei voi mennä nykyisessä tilassaan eikä se voi tulla paremmaksi. Sen täytyy tulla pahemmaksi. Niin moni kuin tietää sen, sanokoon: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Sen täytyy tulla pahemmaksi, eikä se voi jatkaa tällä lailla. Näettekö, sen täytyy olla jotakin, ja se on liikkeellä juuri nyt, ystävät. Se tapahtuu juuri nyt, liikehdintä on Morsianta varten. Tämä on Totuus. Se on NÄIN SANOO HERRA.

380   Tulkaa tänne nyt, vihkiytyneet kristityt, jotka haluatte merkitä muistiin, että olette tulleet ja rukoilleet näiden veljien ja sisarien kanssa, jotka ovat tulleet tänne vilpittöminä. Tulkaa tänne alttarin ympärille. Seisokaa täällä ympärillä vain pikku hetki rukoillaksenne. Vieläkö joku muu haluaa tulla? Seisokaa heidän ympärillään, polvistukaa alas heidän vierelleen. Vain kävelkää, miehet näiden miesten luo, ja naisten, ystävällisesti, ja nöyrästi rukoilkaa heidän puolestaan.

Rakas Jumala, auta …?…

381    “Minä luovutan kaikkeni, minä luovun kirkkokunnastani, minä luovutan ensimmäisen avioliittoni. Minä luovutan ensimmäisen aviomieheni. Minä luovutan kaiken, Herra.”

…luovutan kaiken,
kaikki Sinulle, minun siunattu Pelastajani,
Minä luovutan kaiken.
Minä luovutan kaiken.
Minä luovutan…

382   Luovutatko kaikki omat ajatuksesi? Voitko luovuttaa kaikki omat ajatuksesi Jumalan Sanan takia?

Kaikki Sinulle, minun siunattu Pelastajani,
Minä luovutan kaiken.
Minä luovutan kaiken.
Minä luovutan kaiken.
kaikki Sinulle, minun siunattu Pelastajani,
Minä luovutan.

383   Te kaikki yleisön joukossa, jotka uskotte, nouskaa ylös. Laulakaamme nyt yhdessä.

Minä …
kaikki Sinulle, minun siunattu Pelastajani,
Minä luovutan.

384    Nyt te kaikki täällä alttarin ympärillä, jos te todella olette luovuttaneet, nostakaa kätenne Hänen puoleensa ja laulakaa: “Minä luovutan, minä luovun kirkkokunnista, minä luovun kirkkokunnista. Minä luovun seurakunnista. Minä luovutan itseni. Minä luovutan ideani. Luovutan kaiken Sinulle, rakas Pelastaja. Sinulle minun…”

Minä luovutan kaiken.
Minä luovutan kaiken.
kaikki Sinulle, minun siunattu Pelastajani,
Minä luovutan.

Tarkoitatteko sitä todella?

Minä luovutan kaiken.

[Tyhjä kohta nauhassa.]

385   Te täällä alttarin ympärillä, jotka olette rukoilleet, seurakunta on rukoillut teidän puolestanne. On vain yksi tapa, jolla te voitte pelastua. Ja se on: uskon kautta te olette pelastetut, armo kautta. Jumalan armo puhutteli teitä ja toi teidät alttarille. Te etsitte Jumalan siunauksia. Te etsitte Hänen Sanaansa. Te etsitte Pyhää Henkeä. Te etsitte suosionosoituksia Jumalalta. Jos teette niin, niin luovuttakaa todella kaikkenne kokosydämisesti. Älkääkä etsikö minkäänlaista tunnekuohua. Etsikää Totuutta, totuutta, joka tulee sydämestänne uskon kautta. “Herra, minä haluan tehdä kaiken, mitä Sinun Sanasi käskee minun tehdä. Minä luovutan itseni, kaikella mitä minussa on.”

386   Jos uskotte tämän koko sydämestänne, minä haluan teidän nousevan jaloillenne. Kääntykää katsomaan kuulijakuntaa. Nostakaa ylös kätenne, ja me laulamme sen yhdessä heidän kanssaan. “Minä luovutan kaiken, mitä minussa on, Jumala. Parhaan tietoni mukaan, kaiken mitä minä olen, minä luovutan Sinulle.”

387   Nouskaa tänne korokkeelle täällä, te, jotka olette alttarilla. Astukaa tälle korokkeelle, veljet. Suoraan tänne ylös, kaikki te, jotka olette veljiä ja sisaria. Katsokaahan tänne seurakunta.

388   [Sisar sanoo: “Veli Branham, minä kuulun seurakuntaan, mutta viime aikoina en ole ollut siellä.”] Luovuttaja? [“Herra tietää, että haluan olla Hänen johdatettavanaan. Haluan …?… seurakuntaan. Ja haluan Pyhän Hengen, tulla täytetyksi Hengellä. Olen vaikka valmis kuolemaan saadakseni sen.”] Kyllä. Se on oikein. Luovutatko kaiken Hänelle ja Hänen Sanalleen?

389   Sisar tässä on tullut ulos kirkkokunnasta. Hän sanoi: “Minä kuuluin kirkkokuntaan.” Meidän ei tarvitse nimetä sitä, koska hän on työntekijä siellä, mutta hän sanoi: “Veli Branham, minä halusin päästä tuntemaan Totuuden. Halusin jotakin, jota heillä ei ole.”

390   Antakaa minun lainata Hänen Sanaansa: “Siunattuja ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät tullaan ravitsemaan.”

391   Nyt te täällä korokkeella, jotka olette juuri tulleet, jos olette valmiit luovuttamaan kaiken, mitä te olette, kaiken vain totellaksenne Jumalan Sanaa. Kukaan ei kertonut teille tämän viikon aikana mitä tehdä. Nyt jos te olette valmiit luovuttamaan kaiken Hänelle juuri nyt, kohottakaa kätenne ylös tällä tavalla kuulijakunnalle. Te täällä korokkeella, laulakaa se yhdessä nyt: “Minä luovutan kaiken.” Kaikki yhdessä.

Minä luovutan kaiken,

Nyt tarkoitatteko sitä todella…?…

392   Tarkoitatteko te todella sitä? Sanokaa: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Sanokaa vielä kerran: “Aamen.” [“Aamen”] Sanokaa: “Herra, [“Herra”] tutki minua [“tutki minua”], koettele minua [“koettele minua”] ja anna minulle tilaisuus [“anna minulle tilaisuus”]. En voi tehdä tänä iltana muuta [“en voi tehdä tänä iltana muuta”] kuin luovuttaa itseni Sinulle [“kuin luovuttaa itseni Sinulle”]. Sinä tunnet minun sydämeni nälän. [“Sinä tunnet minun sydämeni nälän”]. Sinä tunnet minun haluni [“Sinä tunnet minun haluni”]. Ja Sinä olet luvannut täyttää tuon halun [“Sinä olet luvannut täyttää tuon halun”]. Nyt minä vastaanotan sen [“Nyt minä vastaanotan sen”] ja antaudun Sinulle [“ja antaudun Sinulle”]. Nyt kaikki yhdessä.

Minä luovutan kaiken,
Minä luovutan kaiken,
kaikki Sinulle, minun siunattu Pelastajani,
Minä luovutan kaiken.

65-1121 MINKÄ HUONEEN TE MINULLE RAKENTAISITTE (What House Will You Build Me?), Tucson, Arizona, USA, 21.11.1965

FIN

65-1121 MINKÄ HUONEEN TE MINULLE RAKENTAISITTE?
(What House Will You Build Me?)
Tucson, Arizona, USA, 21.11.1965

1       Kiitos, veli Green. Se on etuoikeus. Tervehdys veli ja sisar Greenille ja kaikille, jotka ovat täällä tänä aamuna. Ja tunnen, että minulle on annettu etuoikeus tulla tähän palvonnan paikkaan tehdäkseni muutaman ilmoituksen.

2       En halua ottaa veli Greenin aikaa täällä, koska olen useita kertoja kuullut veli Greenin puhuvan, ja minuun todella vaikutti, kun hän toi meille Herran Sanan, ja hän tekee sen niin nöyrästi. Eilen hän sanoi: “Minä en ehkä saa Sanaa Herralta, niin kuin Se tulisi ja olisi lähetetty ilmestyksen kautta, mutta”, hän sanoi, “minä haluan tähdentää sitä, mitä on sanottu.” Hän sanoi: “Samalla tavalla kuin Paavali, joka kirjoitti jotakin Raamatussa, niin minä tulen tänne painottaakseni sitä, mitä on sanottu.” Hän sanoi: “Minulla ei ole mitään sanomaa. Minä ainoastaan tähdennän sitä, mitä jo on sanottu Herralta.” Ajattelin, että on todella harvinaista kuulla tuollaisen nuoren miehen huomauttavan jotakin sellaista.

Rukoilkaamme nyt yhdessä.

3       Rakas Jumala, tiedän tuskin kuinka aloittaa, sillä tunnen Sinun olevan täällä tänä päivänä, ja Sinun Läsnäolossasi me aina tunnemme itsemme niin pieniksi. Ja minä kiitän Sinua tästä etuoikeudesta. Nyt Herra, kun Sinä olet antanut tämän paikan meille, me rukoilemme, että Sinä kohtaisit meitä joka kerta, kun kokoonnumme tänne. Ja liikkukoon Sinun Suuri Henkesi tämän kaupungin yllä! Niin että me voisimme olla kykenevät tuomaan tämän Evankeliumin Sanoman, joka on annettu meille, lahjoitettu meidän käsiimme näissä viimeisissä päivissä. Voikoon se täyttyä, ja että Sinä saisit jokaisen sielun Tucsonista ja ympäristöstä, jotka Sinä olet määrännyt elämään. Suo nämä asiat, Isä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

4       Uskon että haluan lukea pienen jakeen Kirjoituksesta täällä tänä aamuna juuri ennen kuin sanon sen mitä haluan sanoa. Se löytyy Apostolien tekojen 7. luvusta. Ja etsiessämme sen, me tulemme aloittamaan 44. jakeesta.

5       Nyt me menemme Shreveportiin tällä tulevalla viikolla pitääksemme sarjan kokouksia, ja me tulemme yrittämään sitä, jos Herra suo. Veli Moore, veli Jack Moore, joka on sekä veli Pearryn että minun oikein hyvä ystävä, ja me rakastamme veli Jackia. Tämä Sanoma, luulisin, on saanut hänet jotenkin ymmälle erikoisesti koskien joitakin asioita, joita me pidämme rakkaina ja uskomme, että–että Se tuli meille noiden Seitsemän Sinetin avaamisen kautta, niin kuin me uskomme Sen, sellaiset asiat kuin “käärmeen siemen” ja “uskovaisten Iankaikkinen varmuus”, ja niin edelleen, joitakin noista Sanomista. Että ehkäpä toisille… Me emme usko, että Se on vaikeata, mutta teidän täytyy avata sydämenne Totuudelle. Me uskomme, että me elämme lopunajassa. Meille on niin totta, että me olemme aivan tien päässä.

6       Ja puhuessamme jonkun toisen miehen seurakunnassa me haluamme kunnioittaa tuon miehen vieraanvaraisuutta hänen antaessaan meille tilaisuuden tulla seurakuntaansa. Ja minä tietenkin tietäen, että he eivät usko Siihen, kunnioitan heitä niin paljon, että… On paljon muuta mistä voin puhua siellä tuomatta sitä sisälle, ellei sitten Pyhä Henki anna siellä pientä tönäisyä, näettehän, ja silloin tietenkin sanon, niin kuin Hän on sanonut. Ja en tiedä mitään parempaa kuin tehdä niin ja toivon, etten koskaan opikaan mitään parempaa kuin tehdä niin. Ymmärrättehän? Sanokaamme vain Se sillä tavalla kuin Hän sanoo Sen.

7       Lukekaamme nyt jae tai kaksi täältä Apostolien tekojen 7. luvusta, alkaen 44. jakeesta.

Isillämme oli todistuksen maja erämaassa, niin kuin hän oli määrännyt puhuen Moosekselle, että hänen tuli tehdä se sen kaavan mukaisesti, jonka hän oli nähnyt.

Jonka myös isämme, jotka tulivat myöhemmin, toivat mukanaan Joosuan kanssa pakanain omistamaan maahan, jotka Jumala ajoi ulos isiemme kasvojen edestä Daavidin päiviin asti,

joka löysi suosion Jumalan edessä ja halusi löytää majan Jaakobin Jumalalle.

Mutta Salomo rakensi hänelle huoneen.

Kuitenkaan kaikkein Korkein ei asu käsin tehdyissä temppeleissä, niin kuin sanoo profeetta:

Taivas on minun valtaistuimeni, ja maa on minun jalkajakkarani. Minkälaisen huoneen te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, tai mikä on minun leponi paikka?

Eikö minun käteni ole tehnyt kaikkia näitä asioita?

8       Tämän Kirjoituksen pohjalta haluan sanoa ne muutamat sanat, jotka haluan sanoa, ennen kuin veli Pearry tuo tämän aamun sanoman.

9       Minulle tämä on yksi suurista vierailuni hetkistä Tucsoniin. Tulin tänne, koska olin johdettu tulemaan tänne. Tulin tänne, koska Pyhä Henki, näyn kautta, lähetti minut tänne. Tiedän, että se voi ehkä näyttää oudolta. Mutta Hän, niin pitkälle kuin tiedän, sen mukaan, mitä tiedän Jumalasta, Hän lähetti minut näyn kautta Tucsoniin. Olen kummastellut, kuinka minut koskaan lähetettiin tähän erämaapaikkaan. Ja sitten täällä missä on…

10   Hengellisesti puhuen, kaupunki kokonaisuudessaan, en tiedä mitään paikkaa, joka olisi enemmän hengellisesti kuollut kuin Tucsonin kaupunki. Seurakuntien välillä on sota. On hälinää seurakuntien välillä. Ei ole mitään yksimielisyyttä, ja jokainen yrittää kahmaista, saada otteen ja puristaa ja yrittää saada tämän henkilön ja tehdä hänestä käännynnäisen. Se on erämaa, myös hengellisesti puhuen.

11   Mutta sitten luen Raamatusta, kuinka Jumala kutsui Mooseksen pois rakkaittensa luota ja pois kaikesta, mikä oli hänelle rakasta, ja lähetti hänet erämaahan kirjoittamaan Raamatun Lait. Se oli Vanha Testamentti, ensimmäiset neljä kirjaa, Genesis [1. Mooseksen kirja], Leviticus [3. Mooseksen kirja], ja Deuteronomy [5. Mooseksen kirja] ja Exodus [2. Mooseksen kirja]. Näettekö, en sanonut niitä oikeassa järjestyksessä, mutta ne olivat nuo neljä kirjaa. Se todella on Vanha Testamentti. Koska loput Siitä on se, mitä profeetat sanoivat, mitä Daavid sanoi Psalmeissa, ja niin edelleen, ja kuningasten Aikakirjat. Mutta nämä olivat Vanhan Testamentin peruskirjat. Mooses kirjoitti ne sen jälkeen, kun hänet oli kutsuttu pois kotiseudultaan, missä hän oli syntynyt ja kasvanut perheensä keskuudessa, ja hänet lähetettiin erämaahan kirjoittamaan tämä Vanhan Testamentin Kirja.

12   Sitten näen, että Paavali on Uuden Testamentin kirjoittaja. Hänet myös Henki ajoi pois omaistensa luota erämaahan, Arabiaan, missä hän oli kolme ja puoli vuotta löytääkseen innoituksen. Ja Paavali on Uuden Testamentin pääkirjoittaja. Siellä ovat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes, mutta he olivat kirjureita, jotka vain kirjoittivat sen, mitä Jeesus sanoi, kun he seurasivat Hänen mukanaan. Mutta ottakaapa Timoteuskirje ja Roomalaiskirje ja Hebrealaiskirje ja niin edelleen. Paavali sai innoituksen kirjoittaa Uusi Testamentti ottamalla kaikki Vanhan Testamentin varjot ja asettamalla sen järjestykseen. Ja Jumala kunnioitti sitä, ja teki siitä Uuden Testamentin.

13   Ja nyt jos tuon Vanhan Testamentin kirjoittajan täytyi tulla ajetuksi omaistensa luota erämaahan saadakseen innoituksen kirjoittaa Vanha Testamentti, ja Uudessa Testamentissa Kirjantekijä ajoi kirjoittajan autioon paikkaan saamaan innoituksen kirjoittaakseen Uuden Testamentin. Ja Kirjat ovat sinetöidyt Seitsemällä Sinetillä. Uskon, että myös näinä päivinä vaadittaisiin sama asia avaamaan nuo Seitsemän Sinettiä. Jättää kaikki, mitä pitää kalliina; kaikki, mitä hellii; ja pieni koti, jonka omani olivat antaneet minulle; ja olin omieni ja ystävieni keskellä, ja seurakuntani menestyi, eikä minulta puuttunut mitään; ja jättää se, vetäytyä pois siitä ja muuttaa pois ulos erämaahan, missä ei ollut ketään tuttua, ja kaikki olivat vastaan.

14   Mutta Jumalassa on jotakin, mikä ajaa miehen tekemään asioita, jotka ovat hänen omien ajatustensa ulottumattomissa, niin että se voi olla Jumalan kirkkaudeksi ja kunniaksi. Ja minusta tuntuu, ei itseni kunniaksi, vaan tunnen etuoikeudekseni, että minun täytyi jättää kaikki, mitä minulle oli rakasta, tullakseni tänne tähän erämaahan ja kärsiäkseni niin kuin en koskaan elämässäni ole kärsinyt, täällä korvessa, tai tässä erämaassa. Mutta minä uskon, että tekemällä sen ja tottelemalla sitä, mitä Jumala käski tehdä, Jumala on avannut meille tämän viimeisen päivän salaisuudet. Ja me olemme täällä Sanoman kanssa.

15   Nyt, oli monia ihmisiä, jotka seurasivat minua, eikä siinä ole mitään epätavallista. Tavallisesti joku henkilö… Ihmiset rakastavat toisiaan, ja rakkaus ajaa teidät tekemään asioita, joita ette luulisi tekevänne. Ja monet teistä jätitte kotinne, jätitte sen kaiken, tullaksenne tänne erämaahan.

16   Monet ovat soittaneet minulle. Monet ovat kysyneet minulta: “Pitäisikö meidän tulla Arizonaan? Olisiko se hyvä paikka meitä varten?” No niin, niin kuin sanottiin Mooseksesta ja heistä, se ei ollut mikään hedelmällinen paikka, ei mikään kranaattiomenien paikka.

17   Täällä ei ole paljoa töitä, ja elinkustannukset ovat korkeat, ja eläminen maksaa paljon. Itse asiassa Tucson, Arizonassa on karski paikka elää; palkat ovat kehnot ja ruuan ja vuokrien hinnat ovat korkealla. Se on hirvittävä paikka elää siltä kannalta. Mutta ilmasto on terveellinen, se on kuiva. Ja me joskus… Emmekä me saa kiinnittää mieltämme maallisiin asioihin.

18   Meidän täytyy seurata Pyhän Hengen johdatusta. Mutta yksi asia vaivasi minua tänne tulossa, kun minun olisi pitänyt sanoa ihmisille: “Teidän ei pitäisi tulla”, tai, “Teidän pitäisi tulla”; minä jätän sen kunkin yksilön ratkaistavaksi, niin kuin Jumala kutakin yksilöä johtaa. Uskon, että meidän kaikkien pitäisi tehdä niin: olla Hengen johtamia siinä, mitä teemme.

19   Ja monet teistä täällä olette Jeffersonvillen ympäristöstä ja seurakunnasta siellä ja olette tulleet tänne. Nyt se, mikä minua vaivasi, oli palvonnanpaikan puute.

20   Ja minä käsitän, kun luen täältä Kirjoituksesta Stefanuksesta ja hänen puheestaan juuri ennen kuolemaansa, sillä he kivittivät hänet välittömästi sen jälkeen, kun hän oli antanut sanomansa. Kun hän puhui, hän sanoi: “Meidän isämme”, puhuen varhaisten aikojen heprealaisista, kuinka he yrittivät löytää suosion Jumalan edessä rakentaakseen palvonnan paikan. Ja hän sanoi, että “Salomo rakensi Hänelle huoneen, tai rakennuksen.” Me olemme tuttuja tuon kertomuksen kanssa.

21   Mutta minä pidän hänen seuraavista sanoistaan: “Kuitenkaan kaikkein Korkein ei asu käsin tehdyissä huoneissa”, ja niin kuin eräässä toisessakin paikassa sanotaan. Hän sanoi: “Ruumiin olet sinä valmistanut Minulle; näettehän, uhreja ja uhraamisia ja rakennuksia ja niin edelleen, mutta ruumiin olet Sinä valmistanut Minulle.” No niin, me käsitämme hänen silloin puhuneen siitä ruumiista, jossa Jumala majaili Kristuksessa.

22   Mutta uskon tänä päivänä, että veli Green on saanut innoituksen muuttaa tänne, hän ja sisar Green, myös luopua paikastaan idässä, tai siellä Texasissa, tullakseen tänne ja aloittaakseen tyhjästä, vain yksinkertaisen innoituksen perusteella tuntien, että heidän pitäisi tehdä se. Minä arvostan miestä, joka haluaa seurata Kristuksen johdatusta huolimatta siitä, mitä se heille maksaa.

23   Vaikka koko maailma, ehkä parhaat ystävänne, ajattelee, että olette väärässä, mutta teistä se ei ole väärin. Niin kauan kuin te tunnette, että sen takana on jotakin; Jumala on se, joka liikuttaa teitä; se ei ole koskaan väärässä; lopputulos on aina oikein.

24   Ja tämä nuoripari, kyvykäs nuori mies. Minä en sano tätä siksi, että hän istuu täällä. Ja tämä nuori rouva lapsineen, tällä miehellä on perhe kasvatettavana ja hän on lopettanut työnsä ja kaiken muuttaakseen tänne.

25   Minä käsitän, että vuosia sitten minut kutsuttiin palvelutehtävään. Minä en ole koskaan menestynyt pastorina, koska minulla on kuljeskeleva henki. Minä en voi olla tyytyväinen missään. Minne tahansa Henki vain liikkuu, täytyy minun mennä Sen mukana, koska minulla on Sanoma. Jeesus sanoi: “Minun täytyy saarnata myös tässä toisessa kaupungissa. “

26   Mutta on sellaisia, jotka ovat paimenia ja vartioivat laumaa. Minä olen niin kiitollinen, että veli Pearry seurasi Pyhän Hengen johdatusta, ja tänä päivänä meillä on tabernaakkeli. Se on pieni. Mutta se on tarpeeksi hyvä aluksi nähdäksemme, mitä Pyhä Henki… Tietämättä sitä, mutta liikkukaamme vain askel askeleelta eteenpäin. No niin, minä uskon, että Jumala on puhunut veli ja sisar Greenille, että he tulisivat tänne ja avaisivat paikan lapsiamme varten, niin ettei heidän sunnuntaiaamuisin tarvitsisi ajella polkupyörillään ympäri katuja. Ja nyt meillä on paikka tullaksemme palvomaan sen sijaan, että istuisimme radion ympärillä kuuntelemassa ja kuuntelisimme jotakin, mitä olemme kuulleet radiosta, mikä kyllä on hyvä asia.

27   Mutta me, tämä ihmisryhmä, meillä on Sanoma tälle päivälle. Me, me uskomme, että Jumala on antanut meille Sanoman. Ja veli Green on, en halua kutsua häntä kumppanikseni, koska me olemme… No niin, hän on kuitenkin myös kumppanini, me olemme yhdessä tässä Sanomassa. Veli Green saarnaa samaa asiaa ja Sanomaa, johon minä uskon. Hän on jättänyt kotinsa, hän on jättänyt sukunsa, hän on jättänyt seurakuntansa. Uskon, että hän oli alueen ylivalvoja, tai jotakin sellaista, yhdessä organisaatioista ja luopui koko asiasta, kun hän kuuli Tämän. Hän myös jätti kaiken, mikä oli hänelle rakasta, tullakseen erämaahan vain kannattamaan sitä, mitä Jumala on antamassa meille nyt.

28   Minä sanon, minä uskon, ettei sen tulisi olla ainoastaan meidän sydämessämme, vaan meidän velvollisuutenamme pitäisi olla hänen tukemisensa tekemällä kaiken sen, mitä voimme, osallistua kokouksiin, tulla tänne palvomaan ja tehdä tästä paikan, missä Jumala voi paljastaa meille asiat, joita Hänellä on meille paljastettavaksi. Ja niin kuin hän sanoi: “Sanomaa ei anneta minulle innoituksen kautta, niin kuin se annetaan ehkä joillekin meistä, mutta”, hän sanoi, “minä olen täällä tukemassa sitä, mitä Jumala on antanut.” Mikä lausunto! Ja minä uskon, jos me kaikki yhdessä haluamme olla yhteistyössä, me tulemme panemaan sydämemme siihen.

29   Minä tiedän, että jokainen teistä, jos teistä tuntuu niin kuin minusta: minä olen niin nälkäinen näkemään Jumalan Hengen liikkuvan, että voin tuskin kestää sitä. Minulla oli juuri joitakin kokemuksia ylhäällä vuorella, voidakseni vain tuntea sen jälleen kerran, tuon Jonkin, joka ensi kertaa pelastuessani oli niin ihana sydämelleni! Ja me voimme tulla paikalle, voimme istua ja nähdä keskuudessamme, että me kuivumme. Kun me istumme täällä erämaassa, minä menen veljieni keskuuteen. He puhuvat kanssani, ja minä puhun heidän kanssaan aina hieman tarkkaavaisella tavalla, tunnustellen Hengessä, vain nähdäkseni tuon veljen tilan, nähdäkseni, mikä on vikana. Minä alan tuntea sen kaiken heikkenevän, menevän pois Hengestä. Siitä on tullut liian luonnollinen asia meille. Meidän täytyy palvoa Hengessä, niin että Jumalan Henki… Meidän Sanomamme ei tule olla vain tämän hetken liekki, vaan Sen tulee olla liekki sydämessämme, tai muuten me emme voi oikealla tavalla esittää sitä ihmisille. Hengen itsensä täytyy kuljettaa Sanomaa. Ja minä luotan ja uskon, että jokainen teistä on todellinen kristitty.

30   Nyt he tarvitsevat pyhäkoulunopettajia. He tarvitsevat työvoimaa. Ja minä haluan sanoa tämän, niin että tulette perin pohjin ymmärtämään sen. Tämä on minun seurakuntani.

31   Minä olen ollut täällä kolme vuotta. Ja minulla oli yksi ovi avoinna; veli Mack pyysi minua tulemaan ja saarnaamaan. Jumala siunatkoon häntä. Kukaan toinen ei ole kutsunut minua. Minulla ei ole mitään heitä vastaan. Veli Brock on hyvä ystäväni. Veli Gilmore, ja monet näistä helluntailaisveljistä täällä ovat oikein, oikein hyviä ystäviäni. Minä rakastan heitä; minulla ei ole mitään heitä vastaan. Minä ymmärrän heidän asemansa. He eivät voi kutsua minua seurakuntaansa ja sitten pysyä organisaatiossaan. Katsokaahan, he eivät voi tehdä sitä. Koska, jos he tekevät sen, heidät potkaistaan ulos. Niinpä te näette heidän asemansa. Minun oli kohdattava tuo sama asia. Mutta voikoon aina olla: “Etsikää ensin Jumalan Valtakuntaa”, Jumalan tahtoa.

32   Ja nyt kun veli Green, kun Jumala on lähettänyt hänet tänne, ja hän on avannut seurakunnan, samankaltaisen kalliin Uskon seurakunnan, johon me uskomme, tulee meidän olla hyvin kiitollisia Jumalalle ja osallistua jokaiseen kokoukseen, ottaa jokainen paikka, minkä voimme. Ja jos meidät on kutsuttu rukoilemaan, etsimään, tekemään, olkaamme sotilaita, jotka ovat hyvin halukkaita tekemään sen. Näettekö?

33   Pitäkää Sanoma kunniallisena ja eläkää oikean kaltaista elämää. Älkää antako minkään tahran tulla Sen päälle. Me elämme nyt liian myöhäisessä ajassa, hetki on liian myöhäinen. Eläkäämme Se puhtaasti. Tai, minun elämäni, teidän elämänne, kaikkien meidän elämämme tulee olla nostettu Jumalan eteen.

34   Meidän nuoremme vain kiertelevät ympäri paikasta paikkaan, näytöksestä näytökseen, ajautuen pidemmälle ja pidemmälle pois Jumalasta. Se on totta. No niin, se on Totuus. Näen sen omissa lapsissani ja näen itseni tulevan paikalle, jossa… Teidän täytyy kokoontua yhteen palvomaan Jumalaa. Raamattu sanoo niin: “Kun me näemme tämän päivän lähestyvän, tulee meidän sitä enemmän tulla yhteen.” Nyt se on… Ja jos me tulemme yhteen ja palvomme yhdessä, silloin me, silloin siinä on jotakin muuta. Jeesus sanoi: “Missä kaksi tai kolme on koolla Minun Nimessäni, siellä Minä olen heidän keskellään.”

35   No niin, niin kuin sanoin aikaisemmin, veli Green sanoi minulle, ja hän sanoi sen. Vaimoni kertoi minulle, mitä hän sanoi poissa ollessani, että… Ja hän sanoi tänä aamuna, että “saarnastuoli on avoinna milloin tahansa”. Nyt tavallisesti… Se tarkoittaa avoinna voidakseni puhua.

36   Nyt tavallisesti, minun täytyi ajaa koko matkan Jeffersonvilleen, Indianaan, antaakseni Sanoman, jonka Jumala antoi minulle, tuodakseni sen ihmisille. Minun täytyi mennä koko matkan Jeffersonvilleen Indianaan, kunkin teistä seuratessa ympäri maata, ja oli puhelinyhteydet ja muut asiat, saadaksenne Sanoman, koska Siitä me elämme. Katsokaahan, sen tähden me olemme täällä. No niin, nyt meidän ei enää tarvitse tehdä sitä.

37   Kun Jumala antaa minulle Sanoman, voin kävellä suoraan tänne saarnastuoliin ja saarnata sen ja tuntea itseni vapaaksi tekemään sen. Näettekö? Ja minä uskon sen perusteella, että Jumala Kaikkivaltias tulee siunaamaan teitä, jos vain tahdotte seistä tämän seurakunnan rinnalla, nyt, tämän ihmisryhmän kanssa. Eikä vain sitä, mutta menkäämme ulos ja katsokaamme voisimmeko saada toisiakin tulemaan sisälle. Näettehän, puhukaamme toisillekin kaikkialla, puhukaa heille meidän seurakunnastamme ja siitä, mitä se merkitsee. Mikä meidän seurakuntamme… Me olemme täällä. Me haluamme teidän tulevan ja tuovan vieraita, ja olen varma, että se tulee tekemään hyvää meille kaikille. Näettehän? Meillä on rakennus, josta olemme kiitollisia. Me olemme kiitollisia tästä paikasta, jossa voimme kokoontua yhteen.

38   Mutta “kuitenkaan kaikkein Korkein ei asu käsin tehdyissä temppeleissä”, näettehän, “sillä Taivas on Minun valtaistuimeni, ja maa on Minun jalkajakkarani; ja missä on Minun leponi paikka? Mutta ruumiin olet Sinä valmistanut Minulle.”

39   Ja me olemme Kristuksen Ruumis. Niinpä, kun me siirrymme rakennuksesta toiseen, uskon, kun tuomme Sanomiamme, niin me tulemme ja pidämme parantamiskokouksia. Ja mitä tahansa Herra paljastaa meille tehtäväksi, meillä tulee olemaan se juuri täällä tässä seurakunnassa, ellei se sitten paisu niin suureksi, että meidän täytyy tehdä se jossakin muualla ja mennä jonnekin muualle siihen asti, kunnes Jeesus tulee. Jumala siunatkoon teitä.

40   [Veli Pearry Green kommentoi ja sitten pyytää veli Branhamia asettamaan hänet virkaan. Tyhjä kohta nauhassa.]

Kumartakaamme päämme.

41   Rakas Jumala, kun me seisomme täällä tällä puhujanlavalla, aivan tämän alttarin yllä tässä, me käsitämme, että me olemme kuoleva ihmiskunta, niin pitkälle kuin tästä maasta on kysymys. Me katsomme kaduille ja näemme synnin kirjoitettuna kaikkialle, ja että Herran Kirkkaus on nopeasti erkanemassa. Ja me tiedämme, että kun Herran Kirkkaus menee ylös, niin tulee Seurakunta menemään Sen mukana. Jumala, me haluamme olla siellä.

42   Vain muutama päivä sitten seistessäni täällä kadun kulmassa, tässä vastapäätä, katselemassa, kuinka tuo paraati kulki katua alas, ja näin kuinka nuo vanhat Ensimmäisen [Maailman]sodan tankit johtivat paraatia. Sitten tulivat nuo suuret, raskaat Sherman tankit. Sen jälkeen niitä seurasi edelleen ja edelleen ja edelleen ja sitten kultaisen tähden äidit. Pieni särkynyt perhe, vaimo itki ja pieni repaleinen poika oli kadottanut isänsä, vanha äiti oli menettänyt poikansa. Oi, kuinka murheellista olikaan seistä siellä kadun kulmassa katselemassa jonkin sen kaltaisen ohikulkua! Sitten huomasin, että juuri kun ne ohittivat tämän rakennuksen, muuttui musiikki tuoksi “Eespäin, kristityt sotilaat”. Ne soittivat marssejaan sen jälkeen, kun he ohittivat tämän pisteen!

43   Rakas Jumala, minä ajattelen erästä toista tulossa olevaa aikaa, ja se tulee olemaan ylösnousemus, kun nuo entisaikaiset tulevat esiin ensin, pyhät, patriarkat. “Sillä me, jotka olemme elossa ja jäljellä, emme ole estävä niitä, jotka nukkuvat, sillä Jumalan pasuuna on soiva, ja ne, jotka ovat kuolleita Kristuksessa, nousevat ylös ensin.” Sitten kun me näemme tuon suuren… noiden ihmisten menevän, marssivan halki taivaiden; ja me olemme seisova odottaen muuttumistamme tietäen, että myöskin me tulemme liittymään jonoon. Jumala, tee meistä uskollisia sotilaita.

44   Vain ne, jotka ovat todella olleet mukana ja olleet sodassa, voivat tietää, mitä todella merkitsee nähdä noiden tankkien vyöryvän ohitse. Ja Jumala, me uskomme, että ne, jotka ovat olleet elämän taistelussa, tulevat tietämään, mitä se merkitsee, kun me odotamme omaa vuoroamme ottaaksemme asemamme ja paikkamme ylösnousemuksessa mennäksemme ylös.

45   Ja tämä, minun nuori veljeni seisoo tässä, hyvin harjoitettuna, valmiina, puettuna, odottaen, että vanhempi mies laskisi kätensä hänen päälleen, mies, joka on ollut siellä etulinjassa, vanha veteraani, tietäen, että myös hänen täytyy liittyä mukaan taisteluun. Rakas Jumala, minä lasken nämä arvottomat kädet veljen päälle sinun käsiesi sijasta. Siunaa rakas Jumala veli Greeniä, jonka minä siunaan Jeesuksen Nimessä. Voikoon hän kuljettaa tämän Sanoman, Herra, tähän kaupunkiin ja minne tahansa Sinä kutsut hänet. Voikoon hän olla uskollinen, Hengellä täytetty, ja elää elämää, joka on moitteetonta. Jumala, anna hänen saada ihmisten sydämet, niin että hän voi opettaa heitä ja johtaa heitä ja ohjata heitä sillä polulla, jota me kaikki haluamme käydä. Suo se, Herra.

46   Siunaa hänen uskollista vaimoaan ja hänen pieniä lapsiaan. Siunaa meidän vaivannäkömme täällä yhdessä kristittyinä veljinä täällä maan päällä, kun meidän täytyy kuljettaa tämä Evankeliumi maailman ääriin. Lähetä Sinun Henkesi hänen päälleen, Jumala. Me rukoilemme Jeesuksen Kristuksen Nimessä, kun me annamme hänet Sinulle. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, veli Pearry. Kuljeta Jumalan Sanaa!

65-1031M MUUTTAMISEN VOIMA (Power Of Transformation), Prescott, Arizona, USA, 31.10.1965

FIN

65-1031M MUUTTAMISEN VOIMA
(Power Of Transformation)
Prescott, Arizona, USA, 31.10.1965

1       [Veli Branham ja seurakunta hyräilevät laulua Usko se vaan.]

2       Kenenkä tahansa olisi jotenkin vaikeata ilmaista itseään tällaisessa ajassa, sanoakseni kuinka paljon minä arvostan tätä etuoikeutta olla täällä teidän keskuudessanne tänä aamuna palvellakseni Jumalan Sanalla, jonka tiedän varmasti olevan teille tuttu. Ja haluan kiittää veli Leoa ja veli Geneä ja teitä kaikkia tästä suurenmoisesta tilaisuudesta.

3       Ja kuunnellessani ensimmäistä laulua viimeiseen asti; laulamisessa on jotakin, se on palvomista, jota te ette yksinkertaisesti enää löydä mistään. Ja minusta on aina suuri etuoikeus, kun tulen tänne noin kerran tai kaksi vuodessa ja saan täyttää itsensä noiden laulujen hyvyydellä.

4       Ja ajattelin tänä aamuna sitä, kun veli Leo ilmoitti lauluksi He tulevat idästä jlännestä, ja kuinka vaimoni lauloi sen silloin, kun jätin hänet ja Billyn ja Rebekan aloittaakseni tämän suuren herätyksen, tai mieluumminkin kulkemaan sen edellä, sen pyyhkäistessä kansakuntia. Ja ajattelin katsoessani tätä sievää, siistinnäköistä naisten ryhmää, kuinka Meda silloin oli yksi heistä, ollessaan vielä pieni mustapäinen tyttö. Ja nyt hän on samanlainen kuin minäkin; me olemme tulossa vanhoiksi ja harmaiksi ja meidän aikamme on loppumassa. Ja kuitenkin pitäen suuren Toivon, että me tulemme kootuiksi jälleen yhteen Hänessä, kun ei tule enää olemaan aikaa eikä vanhenemista, eikä mikään ole vaivaamassa meitä.

5       En usko koskaan elämässäni nähneeni mitään paikkaa, erikoisesti kun on kysymys näin monista ihmisistä, jossa olisi niin monia hienoja kristittyjä, joilla on keskinäinen rakkaus. Älkää milloinkaan antako sen kuolla keskuudessanne. Muistakaa se vain.

6       Oli tapana sanoa ihmisten kesken… Minun ensimmäisen vaimoni, Billyn äidin, nimi oli Hope, ja heillä oli tapana… Meitä oli silloin kolme, Hope, minä itse ja Billy. Ja heillä oli tapana kutsua meitä: “Toivo, usko ja rakkaus.” Ja tuntui siltä kuin noina päivinä olisi ollut tukeva usko, joka uskoo, että tämä Sana oli totta, ja että sen, minkä Jumala oli luvannut, Hän myös tekisi.

7       Mutta katsokaahan: “Suurin niistä on rakkaus.” Kuten veli Leo ilmaisi tänä aamuna. “Rakkaus! Kielet tulevat lakkaamaan. Profetiat tulevat pettämään. Mutta rakkaus ei koskaan katoa.” Näettekö?

Kallis kuoleva Karitsa, Sinun kallis Sanasi
Ei ole koskaan menettävä Voimaansa.
Siihen asti kunnes koko Jumalan lunastettu Seurakunta
On pelastettu tekemästä enää syntiä.
Siitä asti kun näin tuon virran,
Joka haavoistasi virtaili,
Lunastava rakkaus on ollut aiheenani,
Ja on oleva siihen asti kunnes kuolen.

8       Mielestäni ei ole olemassa mitään suurempaa kuin rakkaus. Ja rakkaus, jos me emme osaa ilmaista sitä… Nyt, me voimme sanoa, että meillä on rakkaus, mutta me vain sanomme sen. Mutta kun me voimme todella ilmaista, että meillä on se, mitä sanomme, silloin me näytämme sen omassa kohdallamme.

9       Me emme ole täydellisiä ihmisiä. Me teemme virheitämme. Me teemme asioita, jotka ovat väärin. Mutta katsokaahan, rakkaus peittää sen kaiken. Kun me näemme virheemme, me olemme halukkaat tulemaan ja pyytämään anteeksi toinen toisiltamme. Kyllä, sellaisia ovat sotilaat, ne, jotka todella ovat urhoollisia miehiä ja naisia. Kuka tahansa, jolla vain on tarpeeksi hermoja, voi mennä taistelukentälle, mutta kun hän tulee lyödyksi maahan, ja sitten nousee ylös ja yrittää uudestaan, näettekö. Oli eräs laulu, jota eräällä nuorella miehellä ja naisella oli tapana laulaa seurakunnassa: “Jos lankean, tai jos epäonnistun”, näettekö, olen unohtanut kuinka se jatkuu, mutta “salli minun nousta ja yrittää uudestaan”.

Anna minulle anteeksi Herra, ja koeta minua vielä kerran. (Ymmärrättekö, ymmärrättekö?)
Jos minä lankean tai jos teen syntiä, salli minun nousta ja yrittää uudestaan
Vain anna minulle anteeksi, Herra, ja koettele minua vielä kerran.

10   Ja kun on niin monta kuin satakaksikymmentä ihmistä yhdessä koolla täällä, te tulette näkemään, kuinka vihollinen joskus on tuleva keskuuteenne teidän ajatustenne kautta ja aloittava sitä ja tätä. Kun hän tekee sen, niin pysähtykää ja ajatelkaa taaksepäin tätä aamua, ajatelkaa niitä kertoja, jolloin olette istuneet yhdessä Taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa.

11   Jotkut teistä olette putkimiehiä, toiset olette kirvesmiehiä, toiset taas jotakin muuta. Te joudutte kosketukseen maailman kanssa joka päivä, kun olette siellä ulkona. Mutta kun te näette nuo asiat, ja suuret koettelemukset tulevat, niin muistakaa vain näitä pieniä, pyhiä paikkoja, joissa olette istuneet yhdessä sen ainoan asian kanssa joka kestää. Teidän työnne on pettävä yhtenä näistä päivistä. Teidän terveytenne tulee pettämään. Jopa teidän elämänne täällä maan päällä tulee pettämään. Mutta Sana ei petä. Ja jos Hän on kaikkien näiden asioiden keskipiste, niin pitäkäämme silloin mielemme keskitettyinä Siihen, joka on vetänyt meidät tähän.

12   Oi, tämä sievä, siistiltä näyttävä ihmisryhmä! En tarkoita niinkään paljon teidän vaatteitanne. Teidän vaatteenne ja kasvonne tietenkin ovat puhtaat, mutta minä ajattelen näitä pikku naisia täällä. Yhdelläkään heistä ei ole hiukkaakaan huulipunaa; jokaisella heistä on pitkät hiukset, nuorilla ja vanhoilla, keski-ikäisillä ja kaikilla. Kyllä. Näettekö? Te ette yksinkertaisesti käsitä, mikä aarre teillä on täällä, tässä pienessä kappeli-kokouksessa.

13   Haluan myös kiittää veli ja sisar Shantzia etuoikeudesta olla heidän kodissaan. Ja tämä on nyt heidän kotinsa, kun he ovat myyneet omaisuutensa, uskoisin sen olleen Kanadassa, ja tulleet tänne etelään vaeltaakseen kanssamme. Meillä ei ole enää mitään maallista omaisuutta. Me etsimme tulevaa kaupunkia, jonka Rakentaja ja Tekijä on Jumala.

14   Ja kiitän veli Leoa ja Geneä uskollisuudesta sille näylle, joka annettiin heille, kun me ensi kertaa tapasimme. Epäilemättä hän on kertonut sen teille monta kertaa. Outoa, että minä en nähnyt sitä juuri tällä tavalla. Minä tiesin, että edessäpäin oli jotakin. Kun tuo nuori mies tuli luokseni unen kanssa, joka hänellä oli ollut pyramidista, jossa minä seisoin. Ja hän kiipesi sinne ylös, missä minä olin seisomassa ulompana teevadilla, tai lautasella, tai jollakin, mikä oli kuin valo.

Hän kysyi: “Veli Branham, kuinka sinne päästään?”

15   Minä sanoin: “Veli Leo, Jumalan täytyy laittaa henkilö tähän asemaan täällä.” Minä sanoin: “Nyt kun sinä olet nähnyt, palaa takaisin ihmisten luo ja kerro heille, että sinä uskot sen olevan Jumalasta.”

16   Ja vähääkään tietämättä silloin, kun minulla oli paikka. Minä rakastan näitä poikia, ja halusin panna heidät asemaan, jossa voisin olla heidän kanssaan. Ja he alkoivat valmistaa ääninauhoja. Mutta katsokaahan, niin pitkälle kuin minusta itsestäni on kysymys, he olisivat yhä valmistamassa ääninauhoja, niin pitkälle kuin tiedän. Mutta miten paljon suuremman asian Jumala onkaan tehnyt heille kuin ääninauhojen valmistamisen. Melkein kuka tahansa, jolla on tarpeeksi järkeä kääntää nauhuri päälle, osaa valmistaa nauhan, tai osaa myydä. Mutta tarvitaan Pyhän Hengen opastus opastamaan pientä ryhmää yhdessä samalla tavalla kuin tänä tapahtuu aamuna ja pitää heidät yhdessä sopusoinnussa ja yksimielisyydessä, ja yhä silti riippua kiinni Sanomassa.

17   Jumala, suo Sinä näille ihmisille pitkä elämä täällä maan päällä, onnea ja iloa, ja sitten tien päässä: “Mene Herrasi iloon.”

18   Me olemme nyt valmiit taistelua varten. Pasuuna on soiva. Laulut on nyt laulettu, nyt tulee Sana.

19   Mutta kun kuulee näiden nuorten sotilaiden kommentointia täällä! Kuinka se vaikuttaakaan minuun, kun olen tulossa vanhaksi ja kuulen teidän uskostanne ja luottamuksestanne siihen Sanomaan, joka minulle on annettu Jumalalta. Nyt, jos teitä kaikkia ei olisi, ei Sanomasta olisi mitään hyötyä. Näettehän, tarvitaan joku, joka uskoo Sen. Ja niin kauan kuin Se tulee Jumalalta, siellä tulee olemaan joku, joka uskoo Sen. Katsokaahan, Jumala on valmistanut tien. Hän on valmistanut suuren taloutensa niin, että kun Hän lähettää Jotakin, niin siellä on myös jokin vastaanottamaan Sen. Syvyys vastaa syvyyden huudolle. Sen täytyy olla sillä tavalla.

20   Niin kuin tuo sana, jota veli Gene käytti rukouksessa tänä aamuna: “Hänen ylevillä pihoillansa.” Minusta tuntuu siltä ylitettyäni tuon sillan tuolla alhaalla tullakseni sinne, missä Jumalaa kunnioitetaan ja pidetään arvossa. Ja pitäkää se aina sillä tavalla, ei väliä sillä, mitä vihollinen yrittää tehdä.

21   Muistakaa nyt, älkää unohtako tätä, veli Leo ja Gene erityisesti. Luuletteko, että Saatana antaisi tämän mennä eteenpäin tällä tavalla yrittämättä estää sitä? Oi, ei. Sitä hän ei varmasti tule tekemään. Hän yrittää tulla sisälle yhtenä näistä päivistä kuin pyörretuuli. Mutta kun vihollinen tulee kuin tulva, on Jumalan Henki nostava esteen sitä vastaan. Nostakaa vain itseänne jatkuvasti rukouksessa Jumalan eteen. Riippukaa kiinni toinen toisessanne. Pitäkää kiinni Jumalasta. “Tästä kaikki tuntevat teidät Minun opetuslapsikseni, kun teillä on keskinäinen rakkaus.”

22   Ja hetki sitten minä ajattelin: “Miten kaunista laulamista! Mitkä hienot äänet! Mikä hieno ryhmä miehiä ja naisia, aviomiehiä ja vaimoja, nuoria ja vanhoja, ja keski-ikäisiä istumassa täällä yhdessä.” Ajattelin: “Heidän tulisi pitää se alhaalla Prescottissa, heidän tulisi olla siellä alhaalla pitämässä pieni radiolähetys sillä tavalla.” Sitten, katsokaahan, se ei olisi ollut tarkalleen sitä, mitä Jumala on kutsunut nämä nuoret miehet tekemään. Näettekö? Morsianta kutsutaan ulos, näettehän. Se kutsutaan ulos, ja minun työni on olla täällä ulkona kutsumassa. Ja sitten nämä muut asiat, kun te muutatte asumaan yhteen, niin että voitte kasvattaa lapsenne. Jokainen valvoo joka päivä kuin kotkan silmin lapsiaan, niin ettei… Jos te näette jotakin väärää, silloin te kutsutte tuon henkilön sivulle ja rukoilette asian puolesta, ja muuta sellaista. Pitäkää se puhtaana ja pyhänä, niin että Pyhällä Hengellä voi olla paikka missä vierailla.

23   Jumala rakastaa olla palvottu. Ja kun te palvotte Häntä, niin se ei ole vain laulujen laulamista, niin kuin me teemme, vaan sen laulamista palvonnan hengessä, näettehän, ja silloin te tulette tuntemaan Pyhän Hengen vastakaiun.

24   Ja näen suurten nuorten miesten istuvan täällä. Voin ajatella päivää, jolloin ryhmä nuoria miehiä istui siellä, nuoria poikia pikku vaimoineen istumassa siellä. Suuret, karskit miehet istuivat siellä ja itkivät kuin pienet lapset.

25   Katsokaa sitä tänään: täällä he ovat nyt ulkona kaduilla eläen aviorikoksessa, maailman saastassa ja asioissa.

26   Ja ajatella, että te voitte tulla erillenne ja kokoontua tällä tavalla, aivan niin kuin Psalminkirjoittaja sanoi: “Katso kuinka suloista ja miellyttävää on veljien asua yhdessä yksimielisinä.” Se on kuin voiteluöljy Aaronin parrassa, joka valui hänen vaatteittensa helmaan. Ja te tiedätte, mitä tuo voiteluöljy teki. Se suojeli häntä hänen mennessään Jumalan Läsnäoloon. Katsokaahan, hänen täytyi olla voideltu tuolla öljyllä, ennen kuin hän saattoi mennä Jumalan Läsnäoloon. Ja kun veljet voivat asua yhdessä yksimielisinä, on sitä verrattu tuohon öljyyn. Silloin me menemme sisälle Herran Läsnäoloon voideltuina veljien yhdessäolon yksimielisyydellä. Öljy esittää Pyhää Henkeä.

27   Voisimmeko me nyt rukoilla, ennen kuin alamme tutkia Sanaa.

28   Taivaallinen Isä, niin kuin veli tänä aamuna sen ilmaisi: “Mennä sisälle Herran yleville pihoille!” Nyt Isä, me käsitämme, että tämä pieni ihmisryhmä täällä… Ja mitä minä nyt sanon, minun on vastattava siitä Tuomion Päivänä. Ja nämä ovat Sinun lapsiasi. Siunaa heitä Isä jatkuvasti. Siunaa veli Leoa ja veli Geneä. Voikoot he olla johdettuja Sinun Pyhällä Hengelläsi, jotta he voisivat opastaa näitä ihmisiä jatkaessamme pyhiinvaellustamme auringonlaskuun. Ja sitten, oi Jumalan Pyhä Henki, opasta meidät Pojan luo. Suo se, Herra.

29   Murra meille Elämän Leipää, Sanan kautta. Me käsitämme, että me olemme nyt taistelussa. Me puemme yllemme osia sota-asustamme, näiden sotilaiden ylle, joiden kanssa heidän täytyy taistella ne hetket, jotka elämästä on jäljellä. Ja minä rukoilen, Herra, että Sinä asettaisit jokaisen varustuksen osasen sille kuuluvalle oikealle paikalle, mihin se kuuluu, niin että he voivat olla suojatut vihollista vastaan milloin tahansa hän tuleekin heitä vastaan. Suo se, Herra. Me rukoilemme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

30   No niin, minä olen melko hidas puhumaan, koska en ole koulutettu saarnaaja. Tiedän, että täällä on ihmisiä, jotka ovat älykkäitä, intellektuelleja, ja ovat asettaneet sen syrjään tullakseen nyt ja murtaakseen sen kaiken nöyryydessä. Uskoisin, että ne olivat suuren apostoli Paavalin sanoja, kun hän sanoi: “Minä en tullut teidän luoksenne houkuttelevien ihmisviisauden sanojen kanssa, koska silloin te tulisitte asettamaan uskonne siihen, vaan minä tulin teidän tykönne Hengen voimassa.” Katsokaahan, hän asetti syrjään ne suuret asiat, joita hän tiesi itsellään olevan. Ja minusta tuntuu tänä aamuna, että täällä on miehiä, kuten veli ja sisar Hughy, joka on opettaja lähetyskentiltä, ja monia teitä, jotka olette todella älykkäitä ja hienoja. Ja minä tunnen itseni hyvin pieneksi seisoessani teidän edessänne täällä ilman mitään korkeampaa koulutusta kuin mitä minulla on. Mutta minä… Ja sitten huomata, että teidän kaltaisenne ihmiset nöyryyttävät itsensä noille asioille, ja asettavat kaiken sen syrjään ja istuvat kuunnellakseen henkilöä, joka osaa tuskin aakkosiaan. Se tekee teidät suuriksi. Ei se, joka röyhistää rintaansa, ja… Vaan hän, joka voi nöyryyttää itsensä.

31   Minun mielestäni miestä ei mitata hänen käsivarsiensa lihaksista eikä känsistä hänen käsissään, vaan polvipusseista hänen housuissaan, kun hän on rukoillut. Minun mielestäni se tekee miehen.

32   Nyt haluan lukea tänä aamuna vähän Raamatusta. Ja minä pidän Sanasta. Ettekö tekin? [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Me olemme nyt palvoneet Herraa, ja me tulemme jatkamaan Hänen palvomistaan. Palvokaamme nyt leikkaamalla kaksiteräisellä Miekalla. Sen mennessä lävitsemme, nähdäksemme, missä me seisomme.

33   Ja sanon Sen, koska tämä on yksi paikka, jossa tunnen voivani opettaa niitä asioita, joita haluan sanoa tänä aamuna. Ja sitten, tietenkin, veli Leo ja Gene, ja he tulevat jatkamaan niistä, kun me lähdemme pois, ja tuomaan esiin ne asiat, joista kuulin hänen niin suloisesti mainitsevan sanomassaan tänä aamuna. Hän kyllä käsittää sen. Mutta te ette voi sanoa sitä puhujanlavalta tällä tavalla, tai noiden ääninauhojen tähden, mutta, katsokaahan, istukaa vain alas ja tutkikaa niitä. Jatkakaa vain niiden tutkimista uudelleen ja uudelleen. Sitä on vaikea käsittää. Niin monet ihmiset ymmärtävät Se väärin! Ja tiesittekö te, pikkuinen lauma, että siten on kaikkien ihmisten keskuudessa? Niin on aina ollut.

34   Jos eivät edes Hänen apostolinsa voineet ymmärtää meidän Herraamme ja Pelastajaamme Jeesusta Kristusta, niin kuinka me voisimme odottaa ymmärtävämme sitä tässä päivässä. Katsokaahan, Hän saattoi sanoa asioita, jotka olivat suoria, tiedättehän, eikä Hän selittänyt niitä. Sanokaamme esimerkiksi: “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen Vertansa, ei teillä ole Elämää itsessänne.”

35   Mitä jos siellä lähellä olisi seissyt joku lääkäri, tai joku sairaanhoitaja olisi ollut seurakunnassa, jolle Hän puhui tuona päivänä? He olisivat sanoneet: “Tämä Mies on vampyyri. Hän haluaa meidän juovan Hänen Vertaan.” Katsokaahan, Hän ei koskaan selittänyt sitä. Hän vain sanoi sen. Mutta myöhemmin Paavali tuli ja selitti, kuinka se tarkoitti ehtoollisen ottamista, tiedättehän. “Hänen lihansa syömistä ja Hänen Verensä juomista.” Ja niin Hän vain sanoi nuo asiat.

36   Ja aivan lopuksi, Hänen ylösnousemuksensa jälkeen, silloin kun siellä eräs opetuslapsi nojasi Hänen rintaansa vasten, Johannes, jota Hän rakasti. Hän oli silloin vain nuori mies. Ja Jeesus sanoi: “Mitä se sinuun kuuluu, jos tämä mies viipyy, kunnes Minä tulen?” Ja sitten heidän keskuudessaan kiersi huhu, että Johannes ei tulisi kuolemaan, ennen kuin Jeesus palaisi takaisin. Jeesus ei kuitenkaan sanonut sitä. Hän sanoi vain: “Mitä se sinuun kuuluu, jos hän viipyy?” Ja sitten, tietenkin te luette Sanasta, kuinka Jumala silloin… Se oli sanottu tarkoitusta varten. Nämä asiat ovat kaikki tarkoitusta varten. Jumala otti tuon nuoren Johanneksen ja nosti hänet ylös Hengessä, ja hän näki Hänen Tulemuksensa, ja vielä sen ohitsekin aikaan, joka on tuleva. Näettekö, Hän sanoi: “Mitä se sinulle kuuluu, jos hän viipyy?” Johannes ei viipynyt fyysisesti, mutta se Sana, jonka Hän puhui hänen kauttansa, on tuonut meidät tähän ajanjaksoon, missä me nyt olemme, näettehän. Niinpä se kaikki yhdessä työskentelee hyväksi.

37   Roomalaiskirjeessä on eräs hyvin tuttu luku, josta haluan ottaa tässä muutaman jakeen, uskoisin, että ne ovat sen ensimmäiset kaksi jaetta, ja lukea ne. Ja sitten yritän selittää sen parhaan tietoni mukaan Pyhän Hengen avulla. Roomalaiskirjeen 12. luku.

Minä kehotan teitä sen vuoksi, veljet, Jumalan sydämellisen laupeuden kautta, että te annatte ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän järkevä jumalanpalveluksenne.

38   Ajattelin että se, mitä te olette tehneet, sopi niin kauniisti tälle ryhmälle tänä aamuna,. No niin, “ja”, ja on konjunktio [sidesana], niin kuin ymmärrän.

Ja älkää mukautuko tämän maailman mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, että voisitte koetella sen, mikä on hyvää ja hyväksyttävä, ja on täydellinen Jumalan tahto.

39   Sen, mitä me kaikki haluamme tehdä, on: “Olla mukautumatta tämän maailman mukaan ja muuttua mielen uudistumisen kautta tehdäksemme täydellisen ja hyväksyttävän Jumalan tahdon.” Nyt kun olemme pelastettuja, niin kuin olemme; ja meidät on täytetty Pyhällä Hengellä, niin kuin meidät on täytetty; nyt me haluamme sen mielen, joka oli Kristuksessa, olevan meissä, että me voisimme olla muutettuja luonnollisista elämän asioista, ja olla tuodut tekemään täydellinen Jumalan tahto. Jumalan Hengen muuttamina. Hänen Sanallansa. Aiheenani on nyt: Muuttamisen voima.

40   Saatan laskea Raamattuni tähän. Useita vuosia sitten ollessani nuori mies, niin kuin nämä miehet tässä, ei minun tarvinnut kirjoittaa ylös raamatunpaikkoja ja asioita muistiin tutkiessani niitä. Mutta sen jälkeen kun olen tullut vanhaksi, kuljetan mukanani pientä muistikirjaa. Ja kun saan jotakin, kirjoitan sen muistiin, ja sitten vertaan sitä Kirjoitukseen. Ja aikaisemmin oli tapana, että siihen sopiva Kirjoitus oli heti mielessäni.

41   Mutta, rakkaat ystävät, mutta minä en enää ole nuori, niin kuin te kaikki olette täällä tänä aamuna. Vaan minä olen vanha, ja olen käynyt monien vaikeiden taistelujen lävitse, näettehän. Ja noiden vaikeiden taistelujen lävitse meneminen tuo teidät siihen, mitä te olette tänä aamuna. Ymmärrättekö? Olen varma, että te ymmärrätte sen. Jumala on pannut minut sen lävitse, että minun elämäni voisi avata tien sanomaan: “Tämä on Se, näettekö”, ja silloin te kaikki seuraatte tuota tietä. Mutta ennen minua, siellä oli joku, joka avasi tien minun kulkea. Näettekö? Ja me avaamme tien toinen toisellemme. Ja kuten näette, joskus vanha veteraani tulee vanhaksi ja hänellä on arpia kaikkialla. On niin kuin Paavali, joka sanoi erään kerran, “Minä kannan ruumiissani Jeesuksen Kristuksen merkkejä [arpia].” Kuinka Timoteus katsoikaan noita arpia kunnioituksella, kun hän luovutti sen nuorelle Timoteukselle.

42   Nyt tämä “muuttaminen”. Minulla oli tapana työskennellä Public Service Companyssä, jossa meillä oli sähkömuuntajia, jotka tekivät muunnoksen. Tuo sana itsessään merkitsee jotakin sellaista kuin… Muuntaa, se merkitsee: “jotakin, mikä on muutettu, jotakin, mikä on muutettu yhdestä asiasta toiseksi.”

43   Ja haluan puhua seuraavan neljäkymmentäviisi minuuttia tai tunnin muuttamisesta ja haluan käyttää sitä tekstinäni. Ja voi olla, että sanon tässä joitakin asioita, jotka näyttävät hyvin oudoilta. Ja niin kuin veli Leo juuri sanoi: “Ottakaa Se ja tutkikaa Sitä vähän aikaa.” Näettekö, vain ajatelkaa sitä vähän aikaa.

44   Olla muutettu on olla “muuttunut ja tehty joksikin erilaiseksi kuin aikaisemmin”.

45   Kuten sammakonpoikanen muuttuu sammakonpoikasesta sammakoksi. Kerran se näytti kuin joltakin pieneltä kalalta, joka ui ympäriinsä ja jolla on pää ja pyrstö ja näyttää pieneltä mateelta. Sitten jonkin ajan kuluttua se kadottaa pyrstönsä ja se on muuttunut yhdestä lajista toiseksi.

46   Uskon, että se oli Paavalilla mielessään, kun hän sanoi: “Muuttukaa uudistamisen kautta.” Katsokaamme, että se tulee oikein. “Ja älkää mukautuko”, te tiedätte mitä mukautuminen on.

Ja älkää mukautuko tämän maailman mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistumisen kautta…

47   “Mielenne uudistumisen kautta.” Asiat, jotka kerran olivat teille kalliita, asettakaa se syrjään ja olkaa muuttuneita joksikin muuksi; sellaisesta mitä te kerran olitte, sellaisiksi mitä te nyt olette. Ymmärrättekö?

…mielenne uudistumisen kautta, että voisitte koetella sen, mikä on hyvää ja hyväksyttävä ja on täydellinen Jumalan tahto.

48   Oi, me kaikki haluamme tietää, miten se tehdään. Me olemme täällä, me rakastamme Häntä; Hän pelasti meidät, ja nyt me haluamme tietää mitä tehdä. Ja tänä aamuna me yritämme ottaa pienen askelen kohotaksemme hieman ylemmäksi. Joskus meidän täytyy lyödä joitakin niistä asioista, joista te pidätte kiinni, kunnes näemme sen, mitä siitä tulee.

49   Nyt 1. Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa: “Jumalan Henki liikkui vetten päällä.” Ja Raamattu sanoo siellä alussa, että “maailma oli ilman muotoa ja oli tyhjä”. Siellä ei ollut mitään muuta kuin pimeyttä ja sekasortoa. Missä hirvittävässä tilassa sen on täytynytkään olla. Ei mitään muuta kuin pimeyttä, ilman minkäänlaista valoa, vain vedet kirnusivat tuolla harhailevalla tähdellä, joka kiersi rataansa siellä jossakin. Sen on täytynyt olla kauhistuttava massa jotakin kadotettua, niin kuin sellainen, joka ei voinut löytää tietään.

50   Ja sellaisia meistä tulee, kun me tulemme harhaileviksi tähdiksi, ollen poissa Jumalasta ja ilman mitään toivoa, ilman Jumalaa; me vain pyörimme ympäri pimeydessä tietämättä, minne olemme menossa.

51   Ja Jumala otti tuon suuren pimeyden sekasorron ja muutti sen Eedenin puutarhaksi oman Sanansa kautta. Ja sillä tavalla meidät muutetaan, Jumalan Sanalla. Kun Jumala sanoi: “Olkoon siellä valo”, tuli tuo luomakunnan massa lähelle aurinkoa ja alkoi kiertää sen ympäri, ja siitä tuli Eedenin puutarha, koska se totteli Jumalan Sanaa. Se oli tehnyt täydellisen Jumalan tahdon, sillä se muutettiin sekasorrosta Eedenin puutarhaksi Jumalan Sanalla.

52   Nyt sen tähden me olemme täällä. Se on minun Sanomani, Jumalan Sana, ja se on ollut sitä koko ajan. Meidän täytyy pitää kiinni Siitä huolimatta siitä, mitä muita asioita tapahtuu. Pysykää aina tuon Sanan kanssa. Tarkistakaa aina vaikuttimenne ja tavoitteenne, ovatko ne Jumalan Sanan mukaisia. Jos eivät ole, jättäkää se rauhaan. Ymmärrättekö? Mutta jos se on Jumalan Sanan mukainen, linjassa Jumalan Sanan kanssa, silloin pitäkää kiinni siitä.

53   Nyt Jumala joskus… Aivan niin kuin teidän pieni ryhmänne täällä tänä aamuna. Hän ei anna sen tapahtua yhdessä yössä, Jumala… Me pidämme kiirettä. Jumalalla ei ole koskaan kiire. Hän vain sanoo sen, ja se tulee olemaan. Sillä, kun Hän sanoo mitä tahansa, sen täytyy olla. Se vain tulee olemaan! Hän antaa sen ottaa oman aikansa. Hän antaa…

54   Nuo heprealaislapset, nuo Kirjoitusten kuuluisat henkilöhahmot, jotka seisoivat uskollisena Jumalan Sanalle, sanoivat: “Meidän Jumalamme on kykenevä vapauttamaan meidät tästä tulisesta pätsistä. Siitä huolimatta, (näettekö), me emme tule kumartamaan tuota kuvaa, koska se on vastoin Sanaa. Vaikka Hän tappaisi meidät, tulee Hän herättämään meidät jälleen.” Näettekö, Niin antoi heidän kävellä suoraan tämän pätsin reunalle ja tipahtaa siihen, aivan kuin Hän ei olisi kiinnittänyt siihen mitään huomiota, aivan kuin ei olisi tarkannutkaan heitä. Mutta Hän tarkkaa aina.

55   Nyt Jumala sanoi: “Olkoon siellä valo.” Ja kesti kuusituhatta vuotta kunnes tämä Eeden tuli olemassaoloon, sillä meille on opetettu Kirjoituksessa, että “tuhannen vuotta maan päällä on yksi päivä Jumalan kanssa”. Niinpä otti kuusituhatta vuotta valmistaa tämä maa ja tehdä siitä Eeden. Mutta katsokaahan, se oli Jumala, kaiken älykkyyden suuri Opettaja, jolla oli mielessänsä se, mitä Hän tahtoi tehdä.

56   Aivan niin kuin sillä miehellä, joka rakensi tämän asuntovaunun, kun hän… Kun te veljet täällä suunnittelitte tämän asuntovaunupuiston, niin teillä oli mielessänne näky siitä, millainen se tulisi olemaan, ja te teitte sen sen mukaisesti.

57   Samalla tavalla Jumala toimi tämän maailman kanssa. Hän toimi sen mukaisesti, mitä Hänellä oli mielessänsä. Ja jos huomaatte, se tapahtui ikään kuin kehittymällä, aivan kuin Hän olisi oppinut enemmän koko ajan valmistaen jotakin suurempaa ja suurempaa. Mutta katsokaahan, Hän oli kaiken sen yläpuolella ja Hän vain antoi sen kehittyä ylöspäin sillä tavalla alkaessaan tuottaa kaikkea maan päälle, kasvikunnan, kaloja ja niin edelleen. Sitten se tuli linnut ja eläimet; ja sitten jotakin Hänen oman kuvansa kaltaista: ihminen. Ja Hän pysähtyi siihen, koska se oli saavuttanut täydellisesti sen, mitä Hän halusi sen olevan.

58   Samalla tavalla te aloitatte vaikkapa tämän asuntovaunun. Te aloitatte runkotyöstä. Ja joku voi kysyä: “Mitä sinä teet?” Kuten silloin kun te aloitte raivaamaan kiviä pois tältä kohdalta puistoa. “Mitä te teette?” Näettekö, ei näyttänyt siltä, että se tulisi olemaan sellainen kuin se on nyt. Nyt se näyttää pieneltä Eedeniltä, koska teidän mielessänne oli, mitä tulee tehdä, ja te jatkoitte sen tekemistä.

59   Nyt me itse haluamme olla muuttuneita mielemme uudistumisen kautta. Katsokaahan, ei ole kyse siitä, mitä meillä on tämän maan päällä, tai siitä, mitä me odotamme tämän maan päällä, vaan mihin me olemme tulossa, maailmassa, joka on tuleva. Muuttuneita mielemme uudistamisen kautta!

60   No niin, Jumalalta otti kuusituhatta vuotta valmistaa tämä, niin kuin me huomaamme 1. Mooseksen kirjasta. Ja me näemme sieltä, että Jumalalla oli tavoite, jonka Hän halusi aikaansaada.

61   Ja niin monet ihmiset erityisesti sanovat opettaessaan l. Mooseksen kirjan ensimmäistä, toista ja kolmatta lukua: “Näyttää kuin Jumala toisti itseänsä, kun Hän sanoi kaikkia näitä asioita. ‘Olkoon siellä valo, ja olkoon siellä tämä, ja tuottakoon maa…’ Eikä siellä vielä ollut yhtään mitään.” Siellä ei ollut mitään. Siellä ei ollut valoa. Maa kellui yhä siellä pimeydessä veden peittämänä. Mutta katsokaahan, Hän oli puhunut Sanansa. Se tapahtui silloin, kun Hän puhui sen.

62   Ja sitten me huomaamme täällä 1. Mooseksen kirjan 1. luvussa, kuinka Hän sanoi: “Ja Hän loi miehen omaksi kuvaksensa, itsensä kaltaiseksi, Jumalan kuvaksi Hän teki hänet, miespuoliseksi ja naispuoliseksi.” Näettekö, Hän oli tekemässä ihmistä. Hän vain puhui Sanan. Sitten tämän jälkeen, kun ehkä satoja vuosia oli kulunut, me näemme, ettei siellä ollut yhtään ihmistä maata viljelemässä. Ei ollut ketään viljelemässä maata, joten Jumala sitten muotoili ihmisen maan tomusta. Katsokaahan, Hän oli puhunut Sanan, ja silloin tuon Sanan täytyi täyttyä.

63   Nyt, kun Hän sanoi: “Olkoon siellä valo.” On saattanut kulua satoja vuosia, ehkä kahdeksansataa vuotta, ennen kuin valoa oli, mutta kuitenkin se tapahtui, koska Jumala oli sanonut niin.

64   Ja Jumalalla tulee olemaan Seurakunta, eikä ole väliä sillä, kuinka monien pimeiden ajanjaksojen lävitse me menemme. Hänellä tulee olemaan Seurakunta ilman tahraa tai ryppyä, olemmepa me sitten osa Siitä tai emme, koska Hän on jo sanonut, että niin tulee olemaan. Se tulee olemaan.

65   Ja Hän antoi käskyn sille, että se muuttui kasvikunnan elämäksi ja kaikeksi muuksi elämän muodoksi. Hän sanoi nämä samat: “Olkoon siellä palmupuu. Ja olkoon siellä tammipuu. Olkoon siellä kuusi.”

66   Katsokaa erämaata täällä Tucsonissa, missä me elämme. Siellä on hyppäävä kaktus ja kaiken kaltaisia kaktuksia. Ja vain kolmenkymmenen minuutin ajomatkan päässä siellä vuorilla kasvaa mäntyjä. No niin, tuo kaktus ei voisi elää siellä ylhäällä, eikä myöskään tuo mänty täällä alhaalla. Mikä oli nyt se Älykkyys, joka istutti siemenet? Katsokaahan, niiden täytyi tulla jostakin. Se oli Jumalan Sana: “Siellä olkoon”, ja se oli.

67   Me näemme tässä kaikessa, että sen jälkeen, kun Hän oli tehnyt sen, se muuttui omansa kaltaiseksi elämäksi, Jumalan, Luojan, Sanan kautta. Me toteamme, että tämä kaikki johti päämajaan, jonka nimi oli Eedenin puutarha. Ja Jumala pani poikansa ja poikansa morsiamen hallitsemaan sitä kaikkea. Näettekö? Tätä suurta luomakuntaa. Hänellä oli syy siihen. Hän teki kaiken niin kauniiksi! Hän teki kukat ja elämän ja linnut, eikä siellä ollut mitään kuolemaa, ei syntiä, ei murhetta, ei sairautta. Ja sitten kaikki tämä suuri asia päätyi yhteen suureen päämajaan, joka oli Eedenin puutarha.

68   Ja sinne Hän pani poikansa, Adamin, ja Adamin morsiamen, vaimon. Nyt te voitte sanoa: “Se oli hänen vaimonsa.” Potentiaalisesti se oli hänen vaimonsa, mutta kuitenkaan hänestä ei vielä koskaan ollut tullut hänen vaimoaan.

69   Niin kuin me näemme Kirjoituksen sanovan: “Joosef, sinä Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi, sillä se, mikä Hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.” Näettekö? Nyt, hän oli hänen vaimonsa, kun hän lupasi mennä naimisiin hänen kanssaan, tai ottaa hänet, mutta kuitenkaan hän ei ollut vielä hänen vaimonsa, koska hän ei ollut vielä koskaan yhtynyt häneen vaimona.

70   Niinpä tällä tavalla se oli täällä, ja siitä syystä sanoin: “Jumalan poika ja hänen morsiamensa.” Adam ei ollut vielä koskaan yhtynyt vaimoonsa vaimona, vaan tämä oli sitä potentiaalisesti. Aivan kuten Seurakunta ja Kristus on nyt.

71   Niinpä sitten kaikki saattoivat levätä, koska kaikkien Jumalan hyvien Sana-siementen, jotka Hän oli puhunut, täytyi tuottaa kaltaistaan. Maa tuli lähelle aurinkoa, ja siellä oli valo. Siellä oli auringonpaiste, kun Hän antoi auringon paistaa. Miksi Hän nyt teki auringon paistamaan? Hänellä oli mielessään, näettehän, että jos aurinko ei paistaisi, ei kukka voisi kasvaa, jonka Hän jo oli puhunut olemassaoloon. Hän valmistaa kaiken täyttämään oman tarkoituksensa, mitä tahansa se onkin. Kuten joku puu, se kantaa käpyjä tai sitten se kantaa omenia. Hän valmistaa puutarhan hedelmät, ja niin edespäin. Se on kaikki Hänen tarkoitustansa varten. Ja kaiken täytyi tapahtua, koska Hän oli puhunut sen. Nyt ainoa asia, mitä Hän voi tehdä puhuttuaan sen, oli mennä ja levätä, koska Hän oli jo puhunut sen, ja sen oli pakko tapahtua. Minä en tiedä, minkä kaiken lävitse sen täytyi mennä ennen kuin se oli valmis, kuinka monta hyljättiin ja mitä kaikkea, mutta sen täytyi tapahtua, koska Hän oli sanonut, että se tulisi tapahtumaan. Hän oli puhunut sen.

72   Samalla tavalla Hänellä tulisi olemaan Seurakunta täällä viimeisissä päivissä. Hänellä tulee olemaan Morsian. “Hän on kykenevä näistä kivistä herättämään lapsia Abrahamille.” Jos me emme seuraa Häntä, Hän tulee ottamaan jonkun muun, joka tulee seuraamaan Häntä. Näettekö? Hänellä tulee olemaan Seurakunta, koska Hän on jo puhunut sen. Mitä tahansa Hän sanoo, sen täytyy olla sillä tavalla. Se ei voi muuttua. Sen täytyy tulla esiin sillä tavalla, koska Hän sanoi, että se tulisi.

73   Ja koska Hän tiesi, että kaikki nämä suuret asiat, jotka Hän oli puhunut, tulisivat tapahtumaan, Hän saattoi levähtää. Kaikki oli hallinnassa! Hänen siemenensä oli Hänen Sanansa, ja Hänen Sanansa on siemen. Jeesus sanoi, että Se oli. Ja kaikki tulisi nyt olemaan kunnossa, koska Hän oli käskenyt sen tuottaa itsensä kaltaista, ainoastaan muuttua itsensä kaltaiseksi. Katsokaahan, Hänen Sanansa täytyi tuottaa itsensä kaltaista. Jos Hän sanoi palmupuu, ei Hän tarkoittanut palmua ja tammea sekoitettuna yhteen. Hän tarkoitti palmupuun tänne, ja tammen tuonne, kaiken omalle paikallensa.

74   Oi, kuinpa me vain voisimme oppia tietämään sen, mikä osa Sanasta me olemme. Meidän täytyy ottaa oma paikkamme välittämättä siitä, mikä se on.

75   Ajattelen pientä sisarta täällä pyörätuolissa, ja kuinka monia uskollisia rukouksia onkaan rukoiltu hänen puolestaan. Sitten, koska me emme ymmärrä sitä, me vain jätämme sen Jumalalle. Ja suloisuudessaan hän on kukka täällä teidän keskuudessanne. Katsokaahan, kun me nousemme seisomaan ja kuljemme ympäri, niin kuinka hän kaipaisikaan tehdä niin, mutta kuitenkin hän on miellyttävä juuri sillä tavalla kuin hän istuu. Tulen aina innoitetuksi tarkatessani häntä, koska hän… Me kaikki uskomme parantumiseen. Me olemme nähneet Jumalan tekevän paljon suurempiakin ihmeitä kuin se. Ja myös hän tietää sen, näettehän, mutta hän on halukas ottamaan oman paikkansa.

76   Katsokaahan, mitä tahansa se onkin, sitä me haluanne. Ja uskon Daavidin sanoneen: “Mieluummin minä olisin ovimattona Herran huoneessa kuin asuisin teltoissa pahojen kanssa.” Näettekö, mitä tahansa se onkin: “Minä otan paikkani.”

77   Joskus teidän täytyy erota kaikesta, mikä teille on kallista maan päällä, ottaaksenne oman asemanne, johon Jumala on teidät kutsunut. Olen varma, että te osaatte lukea rivien välistä, mitä olen sanomassa. Ymmärrättekö? Joskus se on teidän kannaltanne kaikkein kallein henkilö maan päällä, jonka kanssa teidän täytyy puristaa kättä hyvästiksi vain ottaaksenne Kristuksessa asemanne, johon Jumala on teidät kutsunut. Näettekö? Mutta mitä Jumala on tekemässä? Muuttamassa teitä siitä, mitä te olitte. Ehkä olette olleet jonkun mukavan perheen tytär tai poika, ja Hän asettaa teidät jonnekin muualle. Koska Hänen tapansa on tehdä niin, uudistaa teidän mielenne tottelemaan Jumalan Sanaa, huolimatta siitä, mitä se maksaa. Ymmärrättekö? Nämä asiat eivät tule…

78   Meidän lunastuksemme ei ollut halpa-arvoinen asia, vaan Jumalan Pojan täytyi kuolla meidän puolestamme. Katsokaahan, arvokkaat asiat tulevat suurella hinnalla.

79   Tämän Sanoma tuominen ei ole ollut helppoa. Näettekö? Ei, sitä se ei ole ollut. Minun täytyi luopua kaikesta, mikä oli minulle rakasta, jopa sukulaisistani, jokaisesta. Mutta te näette, mikä siinä on arvokasta: Jumalan tahdon tekeminen. Ja sen tekeminen tietäen, että minussa oli jotakin, kun heillä oli tapana sanoa… No niin, he aikoivat panna minut pois. He ajattelivat, että olin kadottanut järkeni. “Hänhän kastaa Jeesuksen Kristuksen Nimessä vastoin seurakunnan opetusta. Ja kaikkia näitä muita asioita!” He sanoivat: “Hän on hullu.” Mutta katsokaahan, ei väliä sillä, mitä he sanoivat, jotakin täytyy tehdä. Jumala ottaa vain henkilön käsiinsä ja sanoa: ‘’Tee tämä”, ja te teette sen.

80   Minkä hinnan sen täytynytkään maksaa Pyhälle Paavalille, joka oli opetettu tuon päivän suurimman opettajan, Gamalielin, alaisuudessa. Ja juuri se asia, jonka hän ajatteli olevan harhaoppia, ja ne asiat, joiden hän ajatteli olevan pahinta, mitä seurakunnalle voi tapahtua; hän kääntyy ympäri ja tulee itse osalliseksi siitä. Se on outo asia! Kuinka Jumala toimiikaan oudolla ja omituisella tavalla, ihmeellisiä teitä, suorittaakseen ihmeensä.

81   Kun Jumala oli puhunut sen, Hän tiesi, että Hänen Sanansa oli siemen, ja että Se tulisi tuottamaan itsensä kaltaista. Ja sen oli käsketty tuottaa itsensä kaltaista, ja siemen on aina tekevä sen, jos ihminen ei peukaloi sitä.

82   Ja niin myös Jumalan Seurakunta, ja kaikki muu, tuottaa samankaltaista kuin se oli alussa, jos teologit eivät omavaltaisesti muuta tuota Sanaa ja yritä asettaa Sitä jonnekin muualle tai yritä saada Sitä sanomaan jotakin muuta. Jumala on puhunut Sen. Eikä ole väliä sillä, kuinka paljon he yrittävät saastuttaa ja peukaloida Sitä, ja niin edelleen, Se tulee tuottamaan itsensä kaltaista. Ei ole mitään, mikä voisi pysäyttää Sitä.

83   Toivon, etten kuulosta siltä kuin huutaisin teille. [Veli Branham säätää mikrofoonia.] Onko se liian äänekäs? [Seurakunta sanoo: “Ei.”]

84   Ja nyt me huomaamme kaiken olevan järjestyksessä. Jumala oli puhunut sen. Hän sanoi: “Olkoon sitä ja olkoon tätä. Olkoon Eeden. Olkoon kauniita kukkia. Olkoon siellä Minun poikani. Minun oman kuvani kaltaisena seisomassa siellä Eedenin puutarhassa, ja hänen morsiamensa seisköön hänen rinnallaan.” Oi kuinka kaunista se olikaan. Ja Hän oli Isä, näettehän, ja siellä tulivat Hänen omat lapsensa esiin. Ja Hän valmisti paratiisin heitä varten. Jumala rakastaa tehdä asioita lapsiansa varten.

85   Ettekö te äidit muista, kuinka te teitte kaikkenne saadaksenne nuorimmaisellenne kenkäparin, josta hän piti, vaikka teidän olisi pitänyt vähentää annoksia pöydässä. Te halusitte tehdä niin. Mitä tahansa se onkin, te haluatte tehdä jotakin lapsianne varten! Isät, kuinka te haluattekaan työskennellä vähän kovemmin saadaksenne jotakin lapsillenne.

86   No niin, se vain osoittaa, että me olemme vanhempia täällä alhaalla. Kuinka paljon enemmän sitten Hän, meidän Vanhempanamme, tekee niin! Ei ole ihme, että apostoli sanoi: “Mitä silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut, eikä ole ihmisen sydämeen tullut, se Jumalalla on varastossa niitä varten, jotka rakastavat Häntä.” Me emme yksinkertaisesti voi käsittää sitä mielessämme. Meidän mielemme ei ole kykenevä käsittämään oikealla tavalla sitä, mitä Jumalalla on varastossa meitä varten, jotka rakastamme Häntä. Katsokaahan, voin kuvitella, mitä se tulee olemaan; voin ajatella, mitä se tulee olemaan, mutta mieleni ei kykene käsittämään, kuinka suurta se on. Se ylittää sen. Voitteko te kuvitella millainen Taivas tulee olemaan, kun me kaikki tulemme olemaan siellä nuoria ja ilman mitään syntiä? Oi, kuinka ihmeellisen kaunis paikka. Mutta katsokaahan, se ylittää sen. Näettehän, ihmisen sydämeen ei voi edes nousta, mitä Jumalalla on heitä varten varastossa. Hän puhui sen, ja se tulee olemaan sillä tavalla.

87   Nyt kaiken tämän kauniin suunnitelman [layout] jälkeen, mikä Hänellä oli siellä, Hänen… Tarkoitukseni ei ollut sanoa sitä tuolla sanalla suunnitelma, mutta jollakin tavalla… Mutta eikö se, mitä äidillä on ennen lapsen tuloa, eivätkö he kutsu sitä vastasyntyneen vaatesuunnitelmaksi [layette]? He hankkivat kaikkia pikku kenkiä ja muuta sellaista valmiiksi, tiedättehän, tämän pienen rakkauden osan saapumista varten, jonka Jumala lähettää.

88   Sen Jumala teki Adamille ja Eevalle. Hän loi heille tämän Eedenin puutarhan. Hän oli puhunut sen, se oli Hänen mielessänsä. Ja kun Hän sanoo sen, silloin sen täytyy tapahtua.

89   Pitäkää se nyt mielessänne. Mitä Hän sanoo, sen täytyy tapahtua! Katsokaahan, Hän ei voi… Mikään ei voi estää sitä tapahtumasta. Ei ole mitään, mikä voisi estää sitä tapahtumasta. Jumala sanoi niin, ja se selvittää sen! Jumala sanoi sen, se tulee tapahtumaan.

90   Hänellä oli nyt kaikki tämä mielessänsä ja Hän sanoi: “Olkoon siellä.” No niin, se on 1. Mooseksen kirja. Hän sanoi: “Olkoon siellä tämä, olkoon siellä tuo. Olkoon se siellä.” Hän oli kylvämässä siementä. “Olkoon se tässä, olkoon se tässä, olkoon se tässä.” Ja Hän tiesi, että se tulisi olemaan sillä tavalla, koska sitä ei voitu muuttaa.

91   Silloin se antaa meille uskon. Se, minkä Hän on sanonut Täällä [Raamatussa], tulee tapahtumaan. Niinpä antakaamme tuon Siemenen langeta omaan sydämeemme, niin että sydämemme voi olla maaperä Sille. Ja täyttäkäämme viimeisinä päivinä se paikka, johon Hän on asettanut meidät. Ymmärrättekö? “Pudotkoon Siemen sydämiimme, Herra. Pudotkoon Sinun Sanasi minun sydämeeni.” Älköön siellä olko mitään epäuskoa!

92   Samalla tavoin kuin Abrahamin ollessa vanha mies, se näytti aivan mahdottomalta. “Kuinka he tulisivat tekemään sen? Kuinka se tulisi olemaan tällä tavalla?” Hän ei koskaan ajatellut sitä. Hän vain vastaanotti Jumalan Sanan ja meni eteenpäin uskoen Sen, ja Jumala sai sen tapahtumaan. Nyt, Jumala oli sanonut kaikki nämä asiat, joten Hän tiesi, että tulisi olemaan niin. Ja niin tapahtui, Hän pani sen tuottamaan itsensä kaltaista.

93   Nyt kun Hän sitten oli muuttanut kaikki siemenet eläväksi luomakunnaksi, niin kuin sen tuli olla, se tuli esiin, juuri niin kuin Hän oli sanonut, että se tulisi olemaan. Hän sanoi: “Olkoon se.” Kului ehkä satoja tai tuhansia vuosia, mutta tässä me näemme kauniin Eedenin, ja suuret linnut lentelemässä siellä. Noiden lintujen ei tarvinnut kuolla. Ja susi ja karitsa söivät yhdessä leijonan, leopardin ja härän kansaa. Eikä siellä ollut lainkaan tappamista, ei kuolemaa, ei murhetta. Siellä Adam ja Eeva kävelivät yhdessä Eedenin puutarhassa. Jokainen siemen tuotti kaltaistaan, eikä se voinut koskaan tehdä mitään muuta, koska Jumala oli sanonut: “Olkoon se sillä tavalla.” Sen täytyi olla sillä tavalla.

94   Oi, kuinka haluaisinkaan pysähtyä tähän hetkeksi ja sanoa, että tässä me kohtaamme Jumalan Sanan täydellistämisen.

95   Nyt kun Jumala sanoi: “Olkoon siellä”, niin tässä se tuli esiin ensin täydellisenä, aivan tarkalleen. Nyt, tämä puu voi tuottaa ainoastaan tätä puuta. Ja tämä puu voi tuottaa vain tämän puun. Ja Adam, Jumalan poika, voi tuottaa ainoastaan Jumalan pojan. Näettekö, käsitättekö mitä tarkoitan? Kaikki tuotti itsensä kaltaista, joten Jumala saattoi sanoa: “Nyt Minä lepään.”

96   Ja panitteko merkille, siitä eteenpäin Jumala itse asiassa puhui vain hyvin harvoja sanoja? Lankeemuksen jälkeen Hän jätti sen tehtävän profeetoillensa, ja nyt he tuovat esiin Jumalan Sanan, näettekö. Jumala lepäsi, Hänellä ei ollut enempää tehtävänä. Profeetat vain menevät Hänen päämajansa ovelle ja kolkuttavat sanoen: “Isä, mitä se on?” Ja Hän lähettää Sanan alas heidän kauttansa. Näettekö, Hänellä on järjestelmä ja tapa tehdä noita asioita.

97   “Olkoon se juuri…” Ja sillä tavalla se oli, jokaisen siemenen tuottaessa itsensä kaltaista. Nyt, kun kaikki näytti niin kauniilta, ja kaikki oli tapahtunut juuri sillä tavalla, kuin Jumala oli sen sanonut, niin tässä tuli tuo limainen ja likainen pettäjä.

98   Tästä minä yritän varoittaa teitä kaikkia täällä. Kun te näette Jumalan Siemenen alkavan saada otetta ja alkaessa kasvaa, niin pitäkää silmällä tuon kaverin sisälle tuloa. Hän on juuri niin liukas kuin vain olla voi, ja hän lainaa Kirjoituksia. Tarkatkaa häntä, koska hän on pettäjä.

99   Sen sijaan, että hän olisi muuttaja, hän on rumentaja, tehden epämuodostuneeksi sen, mitä jo on tehty. Hän on alkuperäisen Siemenen ja alkuperäisen ohjelman vääristelijä tai kierouttaja tai turmelija.

100   Nyt te näette tässä, kuten teidän ryhmänne kanssa täällä tänä aamuna, teillä on ohjelma, teillä on näky. Pitäkää nyt silmällä tuota turmelijaa, oi, hän tulee olemaan niin ovela ja liukas kuin vain olla voi. Mutta pidä sinä näkysi, poika. Katsokaahan, pitäkää jatkuvasti kiinni siitä.

101   Nyt me myös näemme, että kun hän tuli sisälle, hän rumensi tuon siemenen. Ja hän turmeli tuon siemenen mennen maaperään, joka oli Eeva, ja hän turmeli tuon siemenen turmeltuneella siemenellä, ja hän turmeli tuon kauniin Eedenin puutarhan.

102   Kun taas Taivas, se on vain ennalleen asettaminen. Me olemme nyt matkalla takaisin Jumalan luomakunnan alkuperäiseen alkuun, takaisin jälleen Eedenin puutarhaan, aviomiehenä ja vaimona ilman mitään syntiä, elääksemme iankaikkisesti.

103   Mutta nyt Hän haluaa, että me muutumme mielemme uudistumisen kautta.

104   Nyt Saatana tulee sisälle ja vääristelee Sanaa saaden Sen sanomaan jotakin, mitä Se ei sano. Niin hän teki alussa. Ja huomatkaa, tämä tulee nyt kuulostamaan ihmisistä hirvittävän oudolta, jos en odota ja selvitä sitä ennen kuin menen siihen, mitä halusin antaa teille. Nyt kun Jumalalta kului kuusituhatta vuotta alkuperäisen siemenen kanssa, niin että jokainen Sana tuotti kaltaistansa, ja kaikki, mitä Hän teki, oli Jumalan omaa Sanaa tuottaen itsensä kaltaista. Nyt on tältä epämuotoilijalta kulunut kuusituhatta vuotta Jumalan Sanan vääristämiseen. Ja mitä hän on tehnyt? Hän on tuottanut itsellensä uuden tyyppisen Eedenin, Saatanan Eedenin. Siinä me elämme tänään.

105   Kuinka hän teki sen? Kuinka se saattoi tapahtua? Nyt on hyvin erikoista, kuinka hän teki sen. Ja sitä varten minä olen täällä asettaakseni sen eteenne, niin että te voitte täällä tutkia, ja niin edelleen, sitä tulevina viikkoina veljien kanssa voidaksenne nähdä, kuinka Saatana teki tämän. Ja tarkatkaa, kuinka viekas hän on ja kuinka ovela hän on.

106   Hän epämuotoili nämä siemenet. Koska hän ei voinut hävittää niitä, hän vääristeli ne. Ja me ymmärrämme, että synti on vanhurskaus vääristeltynä. Valhe on totuus väärin esitettynä. Näettekö, se koskee mitä tahansa. Aviorikos on Jumalan määräämä oikea teko tehtynä väärällä tavalla. Ja kuolema on elämän vääristely. Kuolema vain ottaa ja epämuotoilee elämän.

107   Nyt hänellä on ollut kuusituhatta vuotta aikaa tehdä se myrkkyruiskunsa kanssa. Ja kuinka hän teki sen? Tämä on nyt hyvin huomionarvoinen asia. Kuunnelkaa nyt tarkasti. Hän teki sen sivistyksen avulla. Se kuulostaa hyvin oudolta, mutta sen avulla hän teki sen. Tulen nyt antamaan lausunnon, joka ehkä saa teidät mietteliääksi muutaman minuutin ajaksi. Toivon, ettei se tee sitä. Mutta käsitittekö te tämän? Enkä minä nyt yritä kannattaa tietämättömyyttä. Mutta tiesittekö, että sivistys, tiede, koulutus ja ne asiat, joita me niin suuresti hellimme tänään, juuri ne ovat Saatanan työvälineitä, jopa sivistys. Sivilisaatio ei koskaan tullut Jumalalta. Sivilisaatio tuli Saatanalta. Tulen nyt todistamaan sen teille Sanalla muutaman minuutin kuluttua.

108   Sivistys ei ole Jumalasta. Sillä, sallikaa minun näyttää se teille, tässä sivilisaatiossa, mitä enemmän sivistyneiksi me tulemme tieteen kautta, sitä enemmän me aina tuotamme kuolemaa. Näettekö? Ja tämä sivilisaatio on nyt tullut huippupisteeseensä, ja meillä on kuolema tässä sivilisaatiossa. Meillä on synti tässä sivilisaatiossa. Meillä on sairaus tässä sivilisaatiossa, Se ei voi olla Jumalasta.

109   Niinpä Jumalan omassa suuressa Kuningaskunnassa, joka on tuleva, meillä tulee olemaan sivilisaatio, mutta se ei tule olemaan lainkaan tämän kaltainen. Se ei tule olemaan tieteen vaan uskon sivilisaatio Sanan kautta.

110   Tämä sivilisaatio, joka on tieteellinen, on vain Saatanan ansa, ja juuri sen kanssa hän on tappanut ihmisiä. Sen avulla hän tappaa meitä joka päivä. Juuri siksi, kun me syömme joka päivä, me elämisen sijaan kuolemme. He ovat niin kierouttaneet kaiken ja ottaneet niin paljon tätä ja sekoittaneet sen yhteen tämän kanssa ja risteyttäneet tämän ja tuon, kunnes se kaikki kuolee. Se on kuoleva ihmisrotu. Eikä ole väliä sillä, mitä te yritätte tehdä, te kuolette.

111   Te näitte tuon filmin eilen illalla noista afrikkalaisista. Heillä ei ole koskaan ollut penisilliiniä. Nuo ihmiset elävät pidempään kuin me. Bakteerit eivät vaivaa heitä. Bakteeri nostaisi kätensä ylös antautumisen merkiksi tullessaan vastakkain heidän kanssaan. Koska sillä ei ole vaikutusta heihin. Miksi? He eivät ole… Katsokaahan, tiede ottaa jotakin sellaista kuin penisilliini ja panee sen meihin ottaakseen tämän taudin pois, niin se repii alas jotakin muuta ja valmistaa maaperää jollekin muulle. No niin, nuo alkuasukkaat eivät tee sitä. Näettekö?

112   Nyt useat teistä olette kotoisin maatiloilta. Kuka hyvänsä tietää, ettei hyvää tervettä kasvia tarvitse ruiskuttaa. Sillä on itsessänsä suoja-aine, joka suojelee sen elämää, eikä bakteerilla ole edes pääsyä todella terveeseen kasviin. Näitä kasvihuonekasveja, näitä risteytettyjä kasveja, teidän täytyy hemmotella!

113   Esimerkiksi jotkut teistä miehistä täällä olette kotoisin Lännestä. Katsokaa taaksepäin kun oli pitkäsarvisia lehmiä. Tänään te sanotte tuottavanne parempaa lihaa herefordillanne. Onko niin? Ei, sitä te ette tee. En halua millään tavalla puolustaa tuota vanhaa pitkäsarvista, mutta se saattoi talvehtia täällä niin kuin peura. Oi, se oli kyllä laiha ja muuta sellaista, mutta se oli kaksi kertaa…

114   Tämä hereford, kun te valokuvaatte sen, te panette heinää sen alle lähes mahanpohjaan asti näyttääksenne kuinka tuottoisa se on. Ja mitä se on? Päästäkää se tänne vapaaksi, niin se tulee kuolemaan. Se ei voisi kestää talvea. Teidän täytyy ruokkia ja hoitaa sitä, hemmotella sitä. Se on risteytys. Mutta todellinen, aito pitkäsarvinen, te voitte antaa sen olla vapaana.

115   Samalla tavalla tänään on meidän kristittyjemme kanssa. Meissä on niin paljon sellaisia, joita täytyy pehmittää, kerjätä ja tehdä heidät diakoneiksi seurakuntaan ja taputtaa olalle ja panna hänet johonkin suureen asemaan seurakunnassa. Tai, jos te ette sitä tee, hän ei tule lainkaan mukaan, jos te ette anna tämän tehdä tätä, ja tämän tehdä tuota. Se on hemmottelemista.

116   Voisitteko kuvitella aitojen kristittyjen olevan sellaisia? He olivat karskeja. Voisitteko kuvitella Pyhän Paavalin olleen senkaltainen kristitty, tai voisitteko kuvitella sitä Pyhästä Pietarista? Olisivatko he sanoneet: “Jos te ette nyt tee minusta ylivalvojaa, niin, hyvä on, silloin voin mennä ja liittyä siihen- ja-siihen”? He olivat karkeita miehiä. He olivat uskon miehiä. He elivät Jumalan kanssa. He vaelsivat Jumalan kanssa. He olivat harvasanaisia miehiä. He palvelivat Jumalaa päivin ja öin, jatkuvasti. Teidän ei tarvinnut ruiskutella heitä ja hemmotella heitä ja tarjota heille sitä ja tätä. He olivat miehiä, karskeja miehiä! He olivat aitoja siemeniä, eivätkä mitään kirkkokunnissa olevia risteytyksiä.

117   “Jos metodistit eivät kohtele minua oikein, minä menen baptisteihin. Jos baptistit eivät kohtele minua oikein, minä tulen menemään helluntailaisiin. Jos he eivät kohtele minua oikein, minä tulen menemään takaisin katolilaisiin, tai mitä kaikkea muuta.” Näettekö, he ovat risteytyksiä, joita täytyy jatkuvasti ruiskuttaa: “Kyllä, tohtori saarnaaja, veli se-ja-se.” Se ei ole kristillisyyttä.

118   Kristillisyys ei pyydä minkäänlaisia arvonimiä, se ei pyydä minkäänlaisia suosionosoituksia. Se ainoastaan tuntee Jumalan. Se on alkuperäinen siemen. Se rakastaa Jumalaa ja rakastaa toinen toistaan. Heitä ei tarvitse ruiskutella ja hemmotella eikä taputella olalle ja sanoa: “Kyllä, tämä sisar, uskon, että on oikein, että hän voi pitää lyhyitä hiuksia, mutta tämä ei.” Sellaista ei ole olemassakaan, että annettaisiin jonkun tehdä niin. Se on karskia, se on Evankeliumi! Tuokaa se esiin ja antakaa lastujen lentää minne ne tahtovat. Kristityt rakastavat sitä.

Täytyykö minun tulla kuljetetuksi Kotiin, Taivaaseen,
Helppouden kukkaisvuoteella,
Kun toiset taistelivat voittaakseen palkinnon
Ja purjehtivat veristen merien kautta.

119   Täytyisikö minua taputtaa olalle ja tarjota sitä ja tätä ja olla hemmoteltu? Minä odotan ottavani paikkani siellä karskien miesten joukossa. Minä en odota tulevani sinne ilman voittopalkinnon arpia.

Jos minun täytyy taistella, jos minun täytyy hallita, lisää rohkeuttani, Herra!

120   Näettekö, antakaa minun seistä kuin kristitty eikä kuin joku risteytetty kasvi, jota täytyy hemmotella ja taputella ja jolle täytyy antaa jotakin. Teitä ei kuitenkaan voida ostaa sisälle kristillisyyteen, te synnytte siihen. Te tulette uudeksi luomukseksi, te olette Jumalan siemen, joka tulee maan päälle.

121   No niin, nyt me näemme, että myrkky, jota hän ruiskutti, oli nykyaikaisen ymmärryksen, koulutuksen, tieteen ja sivistyksen suihku, juuri ne asiat, joita me niin arvostamme. Oletteko koskaan pysähtyneet ajattelemaan, että meidän suuri vihollisemme, luonnollisessa elämässä tänään kansojen keskuudessa, on kommunismi? Mikä on kommunismin jumala? Sivistys, koulutus ja tiede. Se on totta, eikö olekin? Siitä he elävät ja kukoistavat, tiede, tieteen jumala. Se on tämän nykyaikaisen sivistyksen, tieteen ja koulutuksen myrkkyruisku.

122   Sallikaa minun nyt todistaa teille, että koulutus ja sivilisaatio tulevat perkeleestä. Menkäämme takaisin ja katsokaamme sitä täältä 1. Mooseksen kirjan 4. luvusta. Hyvä on. Aloittakaamme nyt 1. Mooseksen kirja, 4 luku, 16. jae. Pankaa nyt merkille Saatana.

123   Te ihmiset, jotka seuraatte näitä ääninauhoja, veljemme kanssa täällä, te olette kuulleet minun saarnaavan Käärmeen siemenestä. Sitä ei voida kieltää. Se avattiin yhdessä noista Seitsemästä Sinetistä. Se oli kätketty.

124   Nyt jos lapset ovat kasvaneet tuonkaltaisen opetuksen alaisina, sellaisia heidän vanhempansa olivat, niin heillä on vanhempiensa ja kirkkokuntiensa luonne ja heidän täytyy uskoa se. Näettekö, he uskovat sen, koska he ovat syntyneet tuosta vanhemmasta. Mutta tänään me emme ole syntyneet tuon vanhemman alaisena, meidän Vanhempamme on Sana. Ja Sana… “Mutta”, sanotaan, “minä myös synnyin Jumalan alaisena.” Kyllä, tuota ajanjaksoa varten. Mutta tämä on huippukohta ajanjakso, tämä ajanjakso, on ohittanut nuo kirkkokunnat.

125   Täytyy tulla esiin. Jumala sääti niin, että noiden Seitsemän Sinetin täytyy olla avattuja. Se tuli tapahtua tässä Laodikean ajanjaksossa. Ja uskon ilman mitään epäilyksen varjoakaan… Ei niin että me kerskuisimme. Meillä ei ole muuta kerskattavaa kuin ainoastaan Jeesus Kristus, ei kenelläkään meistä. Me kerskaamme ainoastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Mutta me olemme kiitolliset etuoikeudesta tietää, ilman vähäisintäkään epäilyksen varjoa, että Jumala on valinnut meidät näinä viimeisinä päivinä ja todistanut sen merkeillä Taivaissa ja maassa, ja jokainen niistä tulee suoraan takaisin Sanaan todistaakseen, että niin on tässä ajanjaksossa, jossa me elämme, ja Sanomasta ja mitä Se on. Me emme ole mikään kultti. Me emme ole joukko fanaatikkoja. Me olemme Jumalan palvelijoita, jotka Pyhä Henki on kutsunut. Teihin tullaan kiinnittämään kaikenlaisia nimilipukkeita, mutta se ei merkitse, että niin olisi asia.

126   Muistakaa nyt, Kain oli Saatanan poika. Uskon, että te kaikki olette käyneet lävitse kaikki ääninauhat, joita näen täällä kirjahyllyillänne. Muistakaa nyt, että Eeva tuli raskaaksi Saatanasta, ja saman päivän kuluessa… Meillä on nyt eräs senkaltainen tapaus Tucsonissa… Nainen elää kahden miehen kanssa, hänelle voi syntyä kahdentyyppisiä lapsia. Me tiedämme sen. Tiesin sen heti koirien ja muiden eläinten jalostuksesta ja niin edelleen.

127   Niin Saatana tuona aamuna ehkä kohtasi Eevan, tämä paha, joka oli käärme, ei matelija vaan eläin, kaikkein terävin, ovelin ja älykkäin kaikista kedon eläimistä, seuraava ihmisen alapuolella. Ja ihminen itsessään on eläin; me olemme imettäväisiä, lämminverisiä eläimiä.

128   Ja Saatana oli seuraava rengas tässä, tämä käärme, se oli lähinnä ihmistä ollen välimuoto simpanssin ja ihmisen välillä. Nyt tiede etsii tuota puuttuvaa rengasta. Ja se on niin kätketty hänen alentamisen kautta, että hänen ruumiissaan ei ole enää yhtään luuta, joka näyttäisi ihmisen luulta, näettehän, hänet tehtiin matelijaksi.

129   Nyt me huomaamme tämän kaverin löytäneen Eevan Eedenin puutarhassa, tämän nuoren naisen, joka ei tiennyt mitään synnistä eikä tiennyt, että hän oli alasti. Mutta hän, käärme, tiesi. Hän oli älykäs, terävä ja viisas. Ja hän sanoi naiselle: “Hedelmä oli miellyttävä ja se oli haluttava”, ja sitten hänellä suhde hänen kanssaan tuona aamuna.

130   Ja sitten tuona iltapäivänä hän suostutteli Adamin tekemään saman asian ja kertoi hänelle, mitä se oli.

131   Ja sitten Adam harkitusti, tietäen ettei hänen tulisi tehdä sitä, meni vaimonsa kanssa ja teki tämän teon. Jonka hän kuitenkin joka tapauksessa olisi tullut tekemään. Mutta, katsokaahan, sen täytyi olla sillä tavalla, koska Jumala viisaudessaan tiesi, että tämä toisi esiin Hänen ominaisuutensa olla Pelastaja, Isä, Parantaja. Te olette kuulleet minun saarnaavan siitä. Nyt jos sitä ei olisi tehty…

132   Hän vain asetti heidät sinne vapaan moraalisen valinnan pohjalle ja antoi heidän toimia. Hän ei voinut panna heitä tekemään sitä ja sitten olla yhä oikeudenmukainen. Mutta Hän saattoi tehdä heidät tasavertaiseksi itsensä kanssa ja asettaa vapaan valinnan perustalle ja sitten antaa heidän itsensä tehdä se. Ja Hän tiesi, että he tulisivat tekemään sen.

133   Ja niinpä sitten, kun myös Adam oli elänyt hänen kanssaan, hän synnytti kaksoset. Ja yksi niistä oli Saatanasta, ja yksi niistä oli Adamista, joka oli Jumalasta. Kain ja Aabel.

134   Ja niin tapahtuu. Meillä on tällainen tapaus täällä Tucsonissa juuri nyt. Eräs valkoinen nainen eli miehensä kanssa yhtenä aamuna ja tuon saman iltapäivänä hänellä oli suhde erään värillisen miehen kanssa. Ja syntyi kaksi pientä poikaa. Yksi niistä oli kiharapäinen värillinen lapsi, ja toinen valkopäinen, todella kaunis lapsi. Ja ajatelkaapa nyt, hän yrittää saada tämän valkoisen isän huolehtimaan molemmista lapsista. Ja tuo mies sanoi: “Minä tulen huolehtimaan omastani, mutta en hänen. Antaa tuon värillisen miehen huolehtia omasta lapsestaan.”

135   Siellä on aina kaksoset. Ja se on syynä… Älkää unohtako tätä, pieni lauma. Seurakunta viimeisinä päivinä tulee olemaan kaksoset, “niin lähellä, että se pettäisi jopa valitutkin…” Matteus 24:24, ymmärrättekö. Seurakunta tulee olemaan… Se on helluntailiike. Se on niin oikean kaltainen, että se pettäisi jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista. Ja vähän myöhemmin, jos saan tilaisuuden, haluan selittää, kuinka tuo valinta tapahtuu. Näettekö, se tulee pettämään heidät, koska se on melkein samankaltainen asia. Katsokaahan, vain kaksi isää, siinä kaikki; sama äiti, sama seurakunta, sama liike, sama asia. Maaperä, johon Sana lankeaa, on sama, mutta yksi niistä, kuten tässä, on kieroutunut. Ymmärrättekö te? Sanokaa “aamen”, jos olette nähneet sen. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettekö, yksi niistä on vääristelmä, koska sillä on väärä isä. Ja tulen todistamaan jonakin päivänä, jos Jumala antaa minun tehdä sen, että kirkkokunta on eläimen [pedon] merkki. Näettekö, se on väärä isä, hän sekoittaa ihmiset organisaatioon Sanan sijasta. Näettekö, se on väärä isä. Se on Kainin liike.

136   Kun menen kotiin tällä kerralla, tulen saarnaamaan aiheesta Käärmeen polku. Eläin alussa ja eläin [peto] lopussa. Ja me seuraamme häntä Raamatun lävitse ja osoitamme, minne hän päätyy, ymmärrättekö? Ja te kaikki tulette saamaan sen puhelinyhteyden kautta, jos Herra sallii meidän tehdä sen. Ja nyt tarkatkaa, kuinka ovela tämä kaveri on, kuinka hän on aivan tarkalleen… He ovat aivan samalla tavoin kuin Juudas ja Jeesus olivat siellä, molemmat veljiä omassa sukukunnassaan ja aivan kuin Eesau ja Jaakob. Ja kuten varis ja kyyhkynen istuvat samalla orrella. Ja kaikki on kaksosina tässä suuressa taistelussa, jossa me olemme.

137   Vihollinen käyttää petosta, niin kuin hän teki Eevalle: “Oi, onko Jumala sanonut? Aivan varmasti, mutta… mutta varmastikaan…” Näettekö?

138   Näettekö, yrittäen järkeillä sitä sen ohitse, mitä Jumala aluin pitäen sanoi: “Te olette kuoleva!”

139   Hän sanoi: “Kyllä, Jumala sanoi Sen, mutta varmastikaan…” Näettekö, kuinka hän ruiskuttaa sen päälle? Mutta sen, mitä Jumala sanoo, Jumala pitää. Hän ei tarvitse mitään apua Saatanalta. Hän pitää Sanansa. Niinpä, älkää milloinkaan tulko petetyiksi sen kautta. Nyt me sitten huomaamme, että se tuotti itsensä kaltaista. Me näemme sen täällä 1. Mooseksen kirjasta sen jälkeen, kun hän oli ruiskuttanut tätä tiedon myrkkyä.

140   No niin, tiede on tietoa. Ja kaikki, mitä me kuulemme, on tiedettä, tiedettä, tiedettä; suurena aineena koulussa on tiede! Tänään se tarkoittaa: parempi auto, parempi tämä, parempi koti, parempi talo, parempi tämä, parempi tuo. Mitä me olemme tekemässä? Kuolemassa koko ajan. Kehitettiin auto, ja me lakkasimme kävelemästä, ja lakattuamme kävelemästä meillä ei enää ole miehiä, meillä on hyytelöä. Se on totta.

141   Ja nainen, kaikki mitä hän tekee, on, että hän heittää vaatteet pesukoneeseen ja sitten [Veli Branham napauttaa jotakin.] hän painaa nappia, ja se on. valmista. Kun teidän äidillänne oli tapana noutaa vettä purosta, hakata puita ja keittää vettä jossakin kattilassa ja pestä vaatteet sillä tavalla. Ja me olemme niin pehmeitä, että jos he nyt tekisivät niin, se tappaisi meidät. Mutta, me emme voi auttaa sitä, se on tämä ajanjakso, jossa me elämme.

142   Jopa tiede sanoo nyt: “Pienet tytöt tulevat vaihdevuosiin, nuoret naisen, kahdenkymmenen, kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisinä.” Olen kohdannut heitä rukousjonossa. Ja “nuoret miehet ovat keski-ikäisiä kahdenkymmenen ja kahdenkymmenenviiden vuoden välillä.” Vaimoni meni sen lävitse ollessaan kolmenkymmenenviiden, neljänkymmenen vuoden vanha. Näettekö, kuinka he ovat tulleet huonommiksi näiden viimeisten päivien aikana? Minkä vuoksi? Me työskentelemme enemmän tieteen kanssa.

143   Ainoa tapa matkustaa sataviisikymmentä vuotta sitten oli hevosen selässä tai jalkaisin. Ja nyt he menevät suihkukoneella, melkeinpä ajatuksella. Näettekö, tiede on tehnyt sen, ja se on perkeleestä. Nyt te sanotte: “Onko se oikein, veli Branham?”

144   Kyllä vaan. Ottakaamme nyt l. Mooseksen kirja 4:

Ja Kain meni pois HERRAN läsnäolosta…

145   Tarkatkaa nyt tätä ensimmäistä asiaa, minkä hän teki. Katsokaa: “Kain meni pois Herran Läsnäolosta.” Siinä hän teki virheensä. Ja siinä te tulette tekemään virheen, ja siinä minä tulen tekemään virheen, hetkenä kun me menemme pois Jumalan Läsnäolosta.

Ja Kain meni pois HERRAN läsnäolosta ja asui Nodin maassa, itään Eedenistä.

146   Näettekö kuinka uskonnollista se oli. Hän meni ympäri “Idän” puolelle, Eedenin itäpuolelle.

Ja Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Hanokin; ja hän rakensi kaupungin… (näettekö, sivilisaation)…hän rakensi kaupungin ja antoi kaupungille nimeksi poikansa nimen mukaan Hanok.

Ja Hanokille syntyi Irad: ja Irad… [Tyhjä kohta nauhassa.].

…otti itsellensä kaksi vaimoa: toisen nimi oli Aada ja toisen nimi Silla.

Ja Aada synnytti Jaabalin: hän oli niiden isä, jotka asuvat teltoissa, ja niiden, joilla on karjaa.

Ja hänen veljensä nimi oli Juubal: hän oli kaikkien niiden isä, jotka käsittelevät kannelta ja huilua. (Näettekö, musiikki, tiede, se on tulossa sisälle.)

Ja Silla, hän myös synnytti Tuubal-Kainin, jokaisen pronssi- ja rautaesineiden taitajan, opettajan; ja Tuubal-Kainin sisar oli Naema. (Toisin sanoen opettaja ammattimiehille, jotka sulattelevat ja valmistavat siitä jotakin.)

Ja Lemek sanoi vaimoillensa Aadalle ja Sillalle: Kuulkaa ääneni, te Lemekin vaimot, kuunnelkaa minun puhettani, sillä minä olen tappanut miehen haavoittamisestani ja nuoren miehen loukkaamisestani.

Jos Kain kostetaan seitsenkertaisesti, totisesti Lemek seitsemänkymmentäseitsemänkertaisesti.

147   Huomatkaa nyt, niin pian kuin he menivät pois Herran Läsnäolosta, he alkoivat rakentaa kaupunkeja ja valmistaa instrumentteja; he alkoivat tieteen kanssa ja valmistivat esineitä pronssista ja raudasta ja soittivat musiikkia ja niin edelleen. Näettekö? Mistä se oli lähtöisin? Kuka meni pois? Kain, käärmeen siemen. Ymmärrättekö sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Kain meni pois. Ja pankaa merkille, hän meni pois Herran Läsnäolosta ja alkoi työskennellä tieteen kanssa.

148   Nyt katsokaa, missä hän on yhä työskentelemässä, näettekö: tiede, koulutus, kaupungit, kulttuuri. Se on perkeleestä. Kuka sen alkoi? Perkele. Kenestä se on tänään? Perkeleestä. Atomipommit ja muut asiat, hävittääkseen meidät. Me elämme siinä nyt. Meidän täytyy elää täällä. Me olemme ja meidän täytyy pysyä täällä. Mutta Jumalan suuressa sivilisaatiossa ei tule olemaan mitään sellaista. Ymmärrättekö? Tiede ottaa luonnolliset asiat ja vääristelee sen tuottaakseen asioita, joita sen ei ollut tarkoitettu tekevän.

149   Ja samoin tekee tieteellinen uskonto! Se ottaa Jumalan Sanan ja tekee siitä kirkollisen organisaation sen sijaan, että tekisi sen, mitä sen oletetaan tekevän.

He sanovat: “Ihmeiden päivät ovat ohitse.”

Raamattu sanoo: “Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.”

“Ei ole mitään sellaista asiaa kuin jumalallinen parantuminen.”

150   “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia jokaiselle luontokappaleelle. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä; he tulevat puhumaan uusilla kielillä; jos he ottavat ylös käärmeitä, tai juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he paranevat.” Mitä? Silloinhan se on kaikille kansoille, jokaiselle, jokaiselle luontokappaleelle! “Katso, Minä olen teidän kanssanne aina maailman loppuun asti, kosmoksen, maailmanjärjestelmän loppuun asti, koko ajan, täydellistyttämisen loppuun asti.” Hän on ehdottomasti siellä!

151   Ja nyt he ottavat tieteen ja sanovat: “Oi, hyvä on, niin kauan kuin me kokoonnumme yhteen ja liitymme seurakuntaan, ja meistä tulee hyvä uskollinen jäsen. Me maksamme meidän…”

152   Näettekö, ei sanota: “Oi, ei ole mitään sellaista asiaa kuin Jumala.” Te kuulitte ääninauhani vääristä kristuksista viimeisissä päivissä. Näettekö, ei vääriä jeesuksia, (Saatana tietää paremmin), vaan he ovat vääriä kristuksia. Kristus merkitsee “voideltu”. Ja he ovat todella voideltuja. Voideltuja, millä? Pyhällä Hengellä tehdäkseen merkkejä ja ihmeitä. Ja he tekevät niitä.

153   Mutta katsokaahan, me olemme nyt viimeisessä ajanjaksossa, emme siellä aikaisemmassa helluntaiajanjaksossa. Me olemme nyt täällä viimeisessä ajanjaksossa. Ja ensimmäinen ajanjakso alkoi Sanan kanssa, joka oli Kristus. Ja viimeisen ajanjakson täytyy loppua Sanan kanssa, joka on Kristus. Ja nämä muut asiat, kuoret ja niin edelleen, niin kuin olen selittänyt, olivat vain Sanan kuljettajia palvellakseen tarkoitustaan siihen asti, kunnes Se tulisi täydelliseksi kuvaksi siitä, millainen alkuperäinen jyvä oli.

154   Nyt 25. jae:

Ja Adam yhtyi vaimoonsa uudestaan, ja tämä synnytti pojan, ja antoi hänelle nimen Seet, sillä Jumala, hän sanoi, on määrännyt minulle toisen siemenen Aabelin sijaan, jonka Kain surmasi.

Ja Seetille myös syntyi poika ja hän antoi hänelle nimen Enos; sitten alkoivat miehet huutaa avuksi HERRAN nimeä.

155   Näettekö kuinka tuo käärmeen siemen meni pois tieteeseen, koulutukseen, kaupunkeihin ja musiikkiin ja suuriin asioihin, koulutukseen ja tieteeseen, ja niin edespäin.

156   Mutta vanhurskaan siemen… Katsokaahan, Eevalla ei ollut siementä. Te tiedätte sen. Naisella, naispuolisella ei ole siementä. Hänellä on muna, mutta ei siementä. Mutta Jumala määräsi hänelle siemenen. Ja tietenkin tuo Suuri Siemen naisesta oli Jumalan antama. Katsokaahan, Jumala määräsi [nimitti] hänelle siemenen sen siemenen sijaan, jonka Kain tappoi. Se oli vihollinen, kuolema, käärmeen siemen, joka tappoi Jumalan siemenen siellä, näettehän. Ja Jumala määräsi naisen kautta Siemenen, joka on Kristus, tuomaan jälleen takaisin alkuperäisen siemenen. Näettekö sitä? Ja te näette kuinka vääristely toi kuoleman koulutuksen ja älykkyyden kautta, ja miksi me sitä tänään kutsumme, tieteeksi ja uskonnoksi ja niin edelleen, se toi kuoleman. Mutta Jumala määräsi hänelle siemenen, ja sitten miehet alkoivat huutaa avuksi Herran Nimeä ja tulla uudestaan takaisin Sanaan.

157   Ja muistakaa, seuratkaa tuota käärmeen siementä, niin kuin tulemme seuraamaan sitä muutaman viikon kuluttua. Seuratkaa sitä, kuinka se kulkee läpi Kirjoitusten. Tarkatkaa sitä. Nuo kaksi viinipuuta kasvavat aivan yhdessä, niin kuin olette kuulleet tuon Sanomani “viinipuusta”. Ne kasvavat aivan yhdessä ja niin lähellä toisiansa, että se melkein pettäisi valitutkin, jos se olisi mahdollista, kun se tulee huippuunsa viimeisissä päivissä. Se työntää esiin vehnältä näyttävän jyvän, mutta se ei ole vehnää. Se on vain vehnältä näyttävä kuori, se ei ole vehnää, se on yhä kuori.

158   Katsokaa nyt heidän sivilisaatiotaan ja koulutustaan. Luulisin, että minulla on vielä kymmenen raamatunpaikkaa kirjoitettuna tänne, mutta uskon, etten tule menemään sen lävitse. Mutta tästä me ymmärrämme, että koulutus, tiede ja sivistys ovat perkeleestä. Kyllä, se ei ole Jumalasta.. Se on perkeleestä. Enkä minä nyt sano, ettei teillä nyt pitäisi olla sitä. Ei, tietenkään en. Vähän myöhemmin me tulemme todistamaan sen, että Jumala…

159   Aivan niin kuin on vaatteittenne käyttämisen kanssa, teillä naisilla ja meillä miehillä. Alussa meidän ei ollut tarkoitus käyttää vaatteita. Mutta koska me elämme tässä ajanjaksossa jossa elämme, täytyy meidän käyttää vaatteita. Meille on määrätty, että teemme niin. Meidän täytyy käyttää niitä. Mutta alussa meidän ei tarvinnut, koska emme tienneet mitään synnistä. Mutta nyt meidän täytyy.

160   Nyt meillä täytyy olla autoja. Nyt meidän täytyy mennä eri paikkoihin vierailuille, ja niin edespäin, ja käyttää autoja ja tiedettä, ja niin edelleen, mutta se ei ole Jumalasta. Se ei ole Jumalasta.

161   Jumalan koulutuksen, sivistyksen ja tieteen muoto on alkuperäisessä tilassansa, katsokaahan, se menee tämän ohitse, jota me teemme.

162   Katsokaahan nyt, he ottavat joitakin määrättyjä aineita ja sekoittavat ne yhteen, ja siitä muodostuu kemikaalia, joka tulee tuhoamaan. Jos me jätämme ne oikeille paikoilleen, ei niistä ole mitään vaaraa, mutta kun me panemme ne yhteen, silloin kaikki on väärin. Näettekö? Se tuottaa kuoleman.

163   Ja kun te yritätte ottaa Jumalan Sanan ja laittaa Sen tämän maailman uskontoon, te tuotatte kuoleman itsellenne. Se tappaa kohteensa. Näettekö, mitä tarkoitan? Se tappaa tuon henkilön. Te sanotte: “Katsohan nyt, sinähän uskot Jumalaan. Eihän sinun ole pakko uskoa tuota. Usko vain meidän kirkkoamme.” Juuri silloin, se juuri tappaa sen kohteen.

164   Teidän täytyy antaa kaiken pudota sivulle ja ottaa ainoastaan Sana. Pysykää ainoastaan tämän Sanan kanssa. Älkää jättäkö sitä. Kun Jumala on sanonut niin, niin juuri niin se on. Minä en välitä siitä, mitä koulutus voi todistaa.

165   Nooan päivinä he saattoivat todistaa, ettei siellä ylhäällä taivaissa ollut mitään vettä. Mutta Jumala oli sanonut, että se tulisi sieltä alas, ja se tuli. Niin se on.

166   Tänään he sanovat: “Ei siellä ylhäällä ole minkäänlaista tulta langetakseen alas.” Mutta katsokaa, kuinka se on lankeava yhtenä päivänä. Uhuh. “Kuinka me tulemme tekemään tämän ja tekemään tuon?” Pitäkää silmällä, kuinka Jumala tekee sen. Hän tulee tekemään sen. Hän sanoi, että Hän tulisi.

167   Ja tuo Siemen tulee ottamaan otteen jostakin. Kunnia Jumalalle! Ainoa asia, mitä Hän etsii tänään, on maaperä, johon Se voi asettua.

168   Se alkaa jossakin henkilössä, ja he vääntävät Sen kieroon ja ruiskuttavat Sen, samoin kuin hän teki Eevalle. Se alkoi Eevassa, jotta hän olisi ollut maaperä synnyttämään Jumalan poikia, ei Saatanan poikia. Mutta Eeva oli maaperä, ja se lankesi väärään paikkaan. Niin on Sana myöskin lankeava uskomattomaan tai epäilijään tai arvostelijan. Se tulee tekemään heistä seurakunnan jäseniä, mutta ei koskaan Jumalan poikia tai tyttäriä. Jos te sanotte heille, että antaisivat hiustensa kasvaa, tulevat he nauramaan teille vasten kasvoja. Jos te sanotte jollekin miehelle, että heidän tulisi tehdä sitä tai tätä, tulevat he nauramaan teille vasten kasvoja. He eivät ole Jumalan poikia! Se on väärä maaperä, mutta kuitenkin heillä on Siemen. Näettekö väärät voidellut? He ovat voideltuja, kyllä, Pyhällä Hengellä, puhuvat kielillä ja tekevät merkkejä ja ihmeitä;, mutta se on Saatanasta.

169   Jeesus sanoi: “Moni on tuleva Minun tyköni tuona päivänä ja sanova: ‘Herra, Herra, enkö minä ole ajanut ulos perkeleitä ja tehnyt suuria ja mahtavia tekoja ja ihmeitä Sinun Nimessäsi?’” Hän sanoi: “Menkää pois Minun tyköäni, te vääryyden tekijät.”

170   Mikä on vääryys? Daavid sanoi: “Jos minä haudon vääryyttä sydämessäni, Jumala ei tule kuulemaan minua.”

171   Vääryys on jotakin, josta te tiedätte, että teidän tulisi tehdä se, mutta te ette halua tehdä sitä. Te tiedätte asian paremmin, mutta ette halua tehdä sitä. Se on vääryys, näettehän. Te tiedätte, että teidän pitäisi pysyä Jumalan Sanan kanssa, mutta kirkon tähden tai jonkun toisen tähden tai jonkun muun asian tähden, te eksytte Jumalan Sanasta ja teette, mitä organisaatio sanoo. “No niin, en oikein tiedä. Minun kirkkoni sanoo, että meidän pitäisi tehdä se tällä tavalla, ja minä uskon Sen tällä tavalla.”

172   Näettekö, suoraan edessänne on se, miten teidän tulisi se tehdä. Se on vääryys. “Menkää pois Minun tyköäni, te jotka teette vääryyttä.”

173   Katsokaa suurta Pyhää Paavalia, 1. Korinttolaiskirje 13, hän sanoo: “Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä…” Nyt te, tai joku muu, haluatteko väittää, että se olisi todiste Pyhästä Hengestä? Paavali sanoi: “Vaikka minä puhuisin kielillä kuin ihmiset tai enkelit, eikä minulla olisi rakkautta”, kuten teillä kaikilla on täällä keskenänne, “en minä ole yhtään mitään.” Näettekö?

174   Te voitte puhua kielillä, kyllä, koska Se on Sana. Saarnaaja voi ottaa tämän Sanan ja mennä ja saarnata Sen ja sanoa tämän Sanan, ja tämä Sana tulee kasvamaan. Mutta tuo saarnaaja itse voi olla tekopyhä. Se on Sana. Ymmärrättekö? Mutta todellinen Jumalan elävä luomus ottaa koko sen tarkoituksen, Sanan. “Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee…” Ja kun te lisäätte Siihen jotakin muuta, teillä on epämuodostunut kasvi.

175   Jos minä aloitan tässä vehnän kanssa, ja sitten otan takiaisen ja risteytän ne, jos se voitaisiin tehdä, niin minulla olisi vehnä-takiainen. Näettekö? Se näyttäisi aivan kuin vehnältä, mutta kuitenkin se olisi takiainen. Siinä ei olisi aitoa elämää, se ei voisi tuottaa itseään uudestaan. Se kyllä kasvaa, mutta ei voi tuottaa itseään.

176   Aasi voidaan risteyttää tammahevosen kanssa, ja se synnyttää muulin, mutta tuo muuli ei voi siittää toista muulia. Se on risteytys.

177   “Synnyttäköön jokainen sana itsensä kaltaista.” Katsokaahan, se voi hedelmöityä vain kerran. Ja seurakunta voi tulla organisaationa kerran, mutta se ei voi uudelleen siittää itseänsä, se tuottaa toisen organisaation. Lutherilainen ei voi siittää luterilaista; se synnytti metodistin. Ja metodisti tuotti helluntailaisen. Katsokaahan, se ei voi uudestaan siittää itseänsä takaisin, koska se on kuollut. Se ei voi aloittaa herätystä. Milloin Jumala koskaan on aloittanut herätystä jossakin organisaatiossa? Lukekaa historiaanne. Hän ei koskaan tehnyt sitä. Organisaatio muodostuu aina herätyksen jälkeen.

178   Kun Luther, Jumalan mies, astui esiin vanhurskauttamisen sanoman kanssa, hänen jälkeensä tuli luterilainen kirkko. Eivätkä he voineet koskaan rakentua ylöspäin.

179   Sitten Jumala lähetti miehen nimeltään John Wesley, ja sitä seurasi herätys. Mitä he tekivät? Organisoivat sen, eikä se enää koskaan voinut siittää itseänsä uudestaan. Katsokaahan, se on hedelmätön.

180   Halleluja! Mutta Jumalan Sana on iäti kestävä! Kyllä. Se tulee synnyttämään itsensä kaltaista.

181   Tässä tulevat mukaan helluntailaiset, he eivät voi tehdä sitä. Katsokaa, mitä se teki, organisoitui. Se ei voi jälleen siittää itseään. Heillä voi olla Oral Robertseja, ja kaikkea muuta, ympäri maan, eikä se voi tehdä sitä. Se tulee riippumaan kiinni tuossa vanhassa muulin luonteessa. Se ei voi tehdä sitä! Ei väliä sillä, kuinka monia siitoksia se saa, se on hiljaa. Ei väliä sillä, kuinka monia hengellisiä rakkaussuhteita tai mitä tahansa sillä on. Ja te aikuiset, te tiedätte, mistä minä puhun. Huolimatta siitä kuinka monia aviomiehiä ja vaimoja sillä on, tai mitä tahansa, ja kuinka monia pikku sisaria se rakentelee tänne, ja pieniä seurakuntia ja organisaatioita, ei se kuitenkaan saa siitetyksi herätystä. Se on lopussa. Se on risteytynyt maailman kanssa, pois Jumalan Sanasta, eikä voi tuottaa itseään uudestaan. Jumala tulee tuomaan esiin jotakin muuta, ja Hän laittaa Sanansa liikkeelle, ja jos se organisoituu, myös se tulee kuolemaan. Se on totta. Se ei voi uudelleen tuottaa itseänsä, koska se on risteytys. Oikein.

182   Katsokaa risteytettyä maissianne tänään, he sanovat: “Se on paras maissi.” Mutta se on tappaja. Se juuri tappaa teidät. Teidän ruumiitanne ei ollut tehty sitä varten. Teidän ruumiinne tehtiin alkuperäistä viljaa varten. Siksi teidän isänne ja äitinne ja niin edelleen, elivät pidempään. Siitä syystä he olivat sitkeitä. Seitsemän- ja kahdeksankymmentävuotiaat miehet olivat karskeja ja sitkeitä. Katsokaahan, he elivät luonnollisista aineista. Katsokaa näitä vanhoja vuoristolaismiehiä täällä, jotka elävät peuranlihalla ja alkuperäisellä viljalla. Sitten ottakaa joku kolmekymmentäviisi- tai neljäkymmentävuotias mies täältä kaupungista. Pehmeäkö? Aivan varmasti! No niin, minä menen pois aiheestani, vai mitä?

183   Mutta minä yritän saada teidät ymmärtämään, että se on sivistys, se mitä me kutsumme kulttuuriksi. Kulttuuri, te kuulette niin paljon puhuttavan siitä. Oletteko koskaan kuulleet minun arviointiani siitä, mitä kulttuuri on? Se on mies, jolla ei ole tarpeeksi rohkeutta tappaa kaniinia, mutta voi syödä mahansa täyteen sitä sen jälkeen, kun joku toinen on tappanut sen. Se on mielipiteeni kulttuurista. Ja se on oikein, näettehän. Me emme…

184   Jumala ei tule… Ei ole kysymys siitä, että ihmisen sivistettäisiin tuntemaan Jumalaan. Te ette sivistä häntä tuntemaan Jumalaa. Hän on syntynyt Jumalasta, hän on Jumalan siemen ja on Jumalasta; hän aina oli Jumalassa eikä voi koskaan olla mitään muuta. Teitä ei sivistetä Siihen.

185   Kuinka hänellä nyt onkaan itsensä kaltainen Eeden, ja epämuodostuneen siemenen avulla! Saatanalla on nyt suuri Eedeninsä valmiina. Mitä se on? Kulttuuria, tiedettä, kauniita kirkkoja, korkeita kirkontorneja, hienoja kiillotettuja saarnaajia, koulutettuja: “DA., D., Ph.D., LL.D… kirjallisuuden tohtori, jumaluusopin tohtori. Tohtoreita!” Joka kerta kun lausutte sen, se vie hänet saman verran kauemmaksi Jumalasta ja vetää hänet täysin pois siitä. Ja seurakunta ei halua sinne jotakin, joka ei osaa käyttää kaikkia hienoja sivistyssanoja. Sitä he eivät halua. He haluavat jotakin kaunista.

186   Se on sama asia mikä Kainilla, heidän isällään, oli mielessään alussa, kun hän uhrasi kukkia ja maan hedelmiä. Jumala halusi uhria, jumalallisen ilmestyksen perusteella! Se oli veri eikä mikään päärynä, tai persikka, tai luumu tai aprikoosi, niin kuin he nyt sanovat. Veri toi meidät ulos Eedenin puutarhasta, kun nainen antoi väärän henkilön siemenen tulla istutetuksi kohtuunsa ja aloittaa sen.

187   Olen puhumassa teille, todistamassa, että Sanoma on juuri nyt ajankohtainen. Katsokaa tätä jalostamista ja risteyttämistä tänään, kun yritetään saada aikaan kauniimpaa lajia. Katsokaa risteyttämistä. Katsokaa kasveja.

188   Tänä kesänä minulla oli eräs villi kukkanen, (hän oli näyttämässä paikkoja minulle täällä jokin aika sitten, kun se tuli mieleeni), minulla oli eräs kukka siellä kukkapenkissä ja minun täytyi kastella sitä kahdesti päivässä pitääkseni sen elossa. Se oli risteytys. Se oli alkuaan eräästä toisesta keltaisesta kukasta, joka oli yhdistetty jonkin muun kanssa tuottaakseen tämän kukkasen.

189   Ja siellä oli tuo pieni luonnonkukka ulkopuolella, jossa te voitte kaivaa kymmenen jalan syvyyteen löytämättä tarpeeksi kosteutta. Näettekö, se eli vain pelkässä tomussa ja oli aivan yhtä kaunis kuin tämä toinenkin, eikä sitä tarvinnut kastella. Se oli alkuperäinen. Se ei ollut mikään risteytys. Siihen ei ollut sekoitettu mitään, se oli aito kukkanen.

190   Ja tämä toinen taas oli sekoitus, jota täytyi kastella, taputella ja hemmotella. Näettekö? Tälle teidän ei tarvinnut tehdä sitä, mitkään loiset eivät tulleet siihen. Meidän täytyi ruiskuttaa sitä ja kaikkea muuta pitääksemme kaikki kärpäset ja muut hyttyset poissa siitä. Ja jos te ette tee sitä, ne tulevat tappamaan sen.

191   Häntä teidän ei tarvitse ruiskuttaa, mikään hyttynen ei tulisi lähelle häntä! Oi, sellainen on todellinen, aito, uudestisyntynyt kristitty. Te voitte laittaa hänet minkälaisen kiusauksen haluatte, ja hän on yhä kristitty riippumatta siitä, onko hän mies tai nainen.

192   Eräs pikku nainen, erään veljen tytär täältä, kirjoitti minulle kirjeen yhtenä päivänä. Hän sanoi: “Isä ei halua, että menen katsomaan pesäpallo tai koripallo peliä, veli Branham.” Hän oli kaksitoistavuotias ja hän sanoi: “Veli Branham, me uskomme, että sinulla on Herran Sana siitä mitä sanot meille nyt. Minä jotenkin ajattelen, että isä on väärässä, mutta mitä sinä siitä sanot, sen minä tulen uskomaan.” Tuo suloinen pikku tyttö, näettehän.

193   Niinpä ajattelin sitä. Minä sanoin: “Hyvä on, kultaseni, katsohan, jos sinä olet kristitty, sinä olet kristitty missä tahansa. Ei ole väliä sillä, missä olet, sinä olet yhä kristitty. Mutta”, minä sanoin, “katsohan, isäsi ajattelee, että sinä tulet siellä koripallopelissä kuulemaan toisten lasten kiroilevan, ja kaikkea muuta sellaista. Minä kuitenkin uskon, että sinä olisit kristitty. Mutta katsohan, isä on pidemmälle edistynyt elämässä kuin sinä olet.” Ja sanoin: “Sinä olet nyt kaksitoistavuotias ja sanoit, että sinulla on neljävuotias pikkusisko. Nyt jos hän haluaisi sinun leikkelevän paperinukkeja, sinä sanoisit: ‘Oi, ei nyt, minulla ei ole aikaa leikellä paperinukkeja. Katsohan, sinä olet pidemmälle edistynyt kuin pieni sisaresi.”

194   Siinä seurakunnan tulisi olla tänään: pidemmälle edistynyt Jumalan Sanassa. Ei edistynyt metodistina, baptistina, helluntailaisena, presbyteerinä, vaan edistynyt Sanassa, Jumalan poikina ja tyttärinä. Hyvä on. Hyvä on. Sanoman on todistettu olevan ajankohtainen.

195   Tieteellisen tutkimuksen avulla, näettehän, he ovat yrittäneet tehdä kaiken kieroksi, valmistaa erilaisen siemenen, tehdä jotakin erilaista, tehdä se kauniimmaksi.

196   Katsokaa sisariamme. Huomautin juuri hetki sitten, kuinka sieviltä he näyttivät. Oi, te voisitte asettaa heidät tänne Miss Maailma –kilpailuun täällä Kaliforniassa, joidenkin näiden Gloria Swansonien ja joidenkin näiden riisuutujien kanssa, ja he jäisivät siitä miljoonan mailin päähän. Mutta heidän nimensä eivät ole tuossa kuuluisuuksien kirjassa, vaan ne ovat Elämän Kirjassa. “Sävyisä ja nöyrä henki on suuri aarre Jumalalle.” Ja Raamattu käskee meidän naisiamme “kaunistamaan itsensä sävyisällä ja nöyrällä hengellä ja suloisuudessa olemaan alamaiset aviomiehilleen”. Jumalan silmissä se on suuriarvoista. Näettehän? Niin se on.

197   Ei tätä kaikkea, tämän he ovat tehneet: Max Factor on kaunistanut naiset ulkonaisesti, ja se on Saatanasta. Kaikki tuo asia on perkeleestä. Tiesittekö sitä? Varmasti, se on kaikki perkeleestä.

198   Voin muistaa pikku vaimoni, kun hän oli sievä ja nuori, hän ei käyttänyt ehostusta. Ei. Hän tuli, ja minä kastoin hänet Jeesuksen Nimessä, kun hänellä vielä oli pieni polvihame sillä tavalla. Mutta nyt hän on tulossa vanhaksi ja sanoo: “Minä olen tulossa niin ryppyiseksi.”

199   Minä sanoin: “Tiedätkö, vanhetessasi minun silmäni himmenevät. Minä muistan sinut sellaisena kuin sinä olit ennen ja tiedän sydämessäni, minkälainen sinä tulet olemaan jonakin päivänä. Katsohan, se hiljainen ja suloinen henki, joka sinulla on, Jumala on yhdistävä meidät jälleen siellä toisella puolella. Ja sitten me emme enää koskaan tule muuttumaan.” Niinpä miksi…

200   Mutta, katsokaahan. Nooan päivinä, näkivät Jumalan pojat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita ja ottivat itselleen naisia vaimoiksi. Näettekö. Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret, että he olivat seksikkäitä ja pukeutuivat sillä tavalla. He himoitsivat noita naisia ja lankesivat heihin.

201   Olen niin kiitollinen, että te Jumalan pojat näette sen lävitse, miksi naiset tekevät itsensä sellaisiksi. Ymmärrättekö?

202   Mutta mitä se on? Se on kaikki sievää. Se on risteytettyä. Ottakaa joitakin heistä ja peskää heidän kasvonsa, ettekä te tiedä, mitä teillä tulee olemaan. Ja se on totta. Ehkä joku, jolla on tarpeeksi sisua tapella sirkelin kanssa, ja on ilkeä ja alhainen ja saastainen ja juoksee ympäri toisten miesten kanssa.

203   Minä en välitä, vaimoni, kuka tahansa, minä kunnioitan uskollisuutta kenessä tahansa naisessa. Kun olin pieni poika, sanoin aina: “Jos värillinen nainen haluaa olla uskollinen, niin minä vuodattaisin viimeisen tipan vertani pitääkseni hänet sillä tavalla.” Näettekö, minä kunnioitan sitä, mikä on oikein, oikeata asiaa. Olen yrittänyt elää sen mukaan koko elämäni. Silloin olin nuori ja nyt olen vanha, mutta en ole muuttanut ajatuksiani hitustakaan. Näettekö?

204   Tiede, saman kaavan mukaisesti kuin mitä Eeva teki, on hän tehnyt seurakunnalle, vääristellyt sen. Hän on täyttänyt suunnitelmansa tänään risteytetyn seurakuntansa kautta, nykyaikaisen Eedeninsä, joka meillä on tänään. Me elämme tieteellisessä Eedenissä, Saatanan Eedenissä.

205   Jos haluatte katsoa sitä Jesaja 14:12-14. Lainaan sitä teille jos haluatte. Saatana sanoi itseksensä: “Minä tulen korottamaan itseni kaikkein Korkeimman kaltaiseksi, ja hänellä tulisi olemaan valtakunta, niin että jopa Jumalan pojat tulisivat palvomaan häntä.

206   Ja juuri tarkalleen niin hän on tehnyt. Hän on tehnyt sen seurakunnan kautta, uskonnon avulla, aivan niin kuin hän alkoi alussa, uskonnon avulla. Hän on tehnyt sen.

207   Myös Paavali profeettana näki sen, 2. Tessalonikalaiskirjeen toisessa luvussa, että hän suuntaa E.. …hänen suuri tieteellinen Eedeninsä tänään, tieteessä, koulutuksessa ja sivistyksessä. Ja hän on tehnyt itsensä, ja tulee lopulta olemaan kirkkojen maailmanneuvoston päänä, niin että kaikki kirkot tulevat kumartamaan häntä. Ja näettekö mikä se on? Se on eksytyksen henki, joka työskentelee ihmisten keskuudessa. Jumalan pojat, jotka on tehty Jumalan kuvaksi, ja ihmisten tyttäret, jotka on tehty miehen kuvaksi; hän on vienyt heidät valheellisuuteen aivan samoin kuin hän teki Eevan kanssa. Ja on itse muodostanut omien tieteellisten kikkojensa ja sivistyksensä ja koulutuksensa kautta itselleen nykyaikaisen, tieteellisen, kuoleman Eedenin.

208   Kun taas Jumala, oman Sanansa kautta, jonka Hän puhui, valmisti Eedenin, jossa ei ollut mitään kuolemaa, ei tiedettä, ei koulutusta, niin kuin meillä on tänään, eikä mitään sivilisaatiota.

209   Näettekö sen nyt, ymmärrättekö sen? Katsokaahan, nyt hänellä on Eedeninsä. Katsokaa, kaikki kirkot palvovat häntä. Sen Hän sanoi täällä toisessa Tessalonikkalaiskirjeessä.

…että mies, joka kutsuu itseään Jumalaksi, istuu Jumalan temppelissä…

Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat ja palvovat häntä, kaikki, joiden nimet eivät olleet kirjoitettuina Karitsan Elämän Kirjassa ennen maailman perustamista.

210   Näettekö, se on nykyaikainen Eeden. Mitä hän on nyt itse tekemässä? Hän siirtää itsensä Roomaan lopulliselle suurelle ateriallensa, se on Eedenin paikalle.

211   Näittekö, kuinka tuo paavi kävi täällä? Huomasitteko kaikki nuo “kolmettoista”, jotka tapahtuivat silloin? Hän puhui kolmetoista sanaa, hän antoi ehtoollista kolmelletoista ja puhui Yankee Stadionilla, joka on kolmetoista. Kaikki oli kolmetoista.

212   Ja meidän kansakuntamme numero on kolmetoista tullen näkyviin Ilmestyskirjan 13. luvussa, kolmetoista juovaa, kolmetoista tähteä, kolmetoista numeroa kolikoissa, kolmetoista tähteä kolikossa, kaikki on kolmetoista, ja nainen. Näettekö?

213   Ja tässä tulee paavi, pää, naisen luo, väärä, antikristus väärän tieteellisen morsiamen luo. Amerikka, joka on johtanut läntistä maailmaa tieteessä. Tulee hänen luo, tieteellisen seurakuntansa luo, ja nyt kaikki protestantit kumartavat häntä, näettekö, kolmetoista. Näettekö te sen? Kaikki on kolmetoista. Koko kansakuntamme, ja kaikki muu, on kolmetoista, naisten maailma. Katsokaahan, tässä se on meille, meillä on se. Se muuttui naisten maailmaksi Eedenin puutarhassa, mutta jonakin päivänä se tulee olemaan Jumalan maailma. Huomatkaa nyt, nämä profeetat ovat myös ennalta kertoneet sen.

214   Ja nyt on kaikki jälleen tullut sellaiseksi kuin se oli silloin, kun Jumala liikkui vetten päällä, siitä on tullut hengellinen kaaos. Varmasti on.

215   Huomatkaa tässä, kuinka toinen Eeden on tarkalleen ensimmäisen esikuvan mukainen pettääkseen melkein Valitutkin. Huomatkaa nyt se. Tulen vertaamaan sitä tässä muutaman minuutin ajanMinun täytyy nyt lopettaa, koska kello on jo yksitoista, joten kuunnelkaapa nyt. Nämä kaksi Eedeniä, kuinka Saatana on yrittänyt tehdä tässä Eedenissä samoin kuin hän teki Eevalle ensimmäisessä Eedenissä, todellisessa Eedenissä, alussa. Katsokaa vain niitä, ne ovat toistensa kaltaiset. Näettekö, meillä on se, jokainen ymmärtää nyt selvästi sen, että me elämme nyt tieteellisessä Eedenissä. Näettekö? Se ei ole Jumalan Eeden.

216   Jumalan Eeden ei tule tieteen, koulutuksen ja sivistyksen kautta. Se tulee Sanan kautta, näettekö, kutsuen kaikkia näitä asioita, niin kuin niitä ei olisikaan. Ja huomatkaa. Eedenin puutarhassa… Verratkaamme niitä hieman. Huomatkaa nyt.

217   Mies ja hänen vaimonsa piiloutuivat Eedenin puutarhassa; pari oli alasti eikä tiennyt sitä. Onko se oikein? Jumalan Eedenissä tuo pari oli alasti eikä tiennyt sitä.

218   Nyt he ovat jälleen alasti eivätkä tiedä sitä. Ilmestyskirja 3, Laodikean ajanjakso: “Koska sinä olet alaston, viheliäinen, kurja ja sokea etkä tiedä sitä.”

219   Jumalan Eedenissä he olivat alasti eivätkä tienneet sitä. Ja nyt Saatanan Eedenissä, joka on tullut tieteen ja koulutuksen kautta, he ovat jälleen alasti eivätkä tiedä sitä. Miten se onkaan kieroutunut!

220   Katsokaa sitä tänään. Katsokaa, miten mies yrittää käyttää vaimonsa alusvaatteita, ja nainen yrittää käyttää miehen vaatteita. Ja mies yrittää antaa hiustensa kasvaa kuin nainen, ja nainen leikkaa hiuksensa niin kuin mies. Voi hyvänen aika. Miehet yrittävät olla naisia, ja naiset yrittävät olla miehiä, se on vääristynyttä!

221   Se on sama, mitä seurakunta on tekemässä. Se on sama asia Laodikean Seurakunta ajanjaksossa. Huomatkaa.

222   Syy, miksi he eivät tienneet olevansa alasti alussa, oli se, että Pyhä Henki verhosi heidät alastomuudelta. He eivät tienneet sitä. Pyhä Henki peitti heidän silmänsä, eivätkä he nähneet mitään muuta kuin veljensä ja sisarensa. He eivät tienneet olevansa alasti. Se oli Pyhä Henki!

223   Nyt epäpyhyyden, epäpuhtauden ja himon henki on verhonnut heidät koulutuksen ja tieteen avulla: “Sehän on tieteellistä. Shortsien käyttäminen on viileämpää.” Intiaanit opettavat teille jotakin muuta. He kietovat ympärilleen huovan saadakseen ilmastointilaitteen toimimaan. Katsokaahan, koulutus on ehdottomasti mennyt ajassa taaksepäin, sillä juuri se, minkä he ajattelevat tuoneen heille kulttuurin ja sivistyksen, on vienyt heidät takaisin tietämättömyyteen ja pahempaan kuin, mitä he olivat alussa.

224   Kouluttaminen, koulutus, katsokaa kouluja! Katsokaa näitä poikia täällä yliopistonsa! Kuinka monia lapsia syntyy joka vuosi näille nuorille naisille täällä yliopistossa! Ajatelkaa sitä! Ja nuo pojat, nuo “kaksikymmentäyksi kiviset”, niin kuin he heitä kutsuvat… huulipunaa huulissaan, hiukset kiharoilla ja rullilla ja riippuen pitkinä. Likaisia ja saastaisia! Te sanotte: “Sehän on vain katutorkyä.” Onko se? He ovat opiskelijoita yliopistossa.

225   Heillä oli suuri ryyppyjuhla yhtenä yönä. Eivätkä tienneet mitä tehdä saadakseen vaihtelua. Ryyppääminen, aviorikos ja kaikki sellainen, se ei riittänyt heille. He rikkoivat pulloja ja juoksivat naisten oville ja kolkuttivat ovelle. Kun he tulivat avaamaan, he löivät sillä heitä kasvoihin. Leikkasivat yhdeltä tytöltä silmän täydellisesti ulos, ja monet heistä ovat runneltuja koko elämänsä ajan. Luulisitteko heidän päästävän sitä julkisuuteen? Ei.

226   Pari heidän poikiansa ajeli katua ylös ja alas, ja kaksi nuorta naimisissa olevaa naista istui portailla, ja he loukkasivat näitä naisia. Poliisit pidättivät heidät ja panivat vankilaan. Koulun dekaani tuli sinne. Ja tuollainen asia rehottaa tuossa yliopistossa, sitä he ainoastaan tekevät siellä. Tämä dekaani sanoi: “He ovat minun lapsiani. Päästäkää heidät vapaaksi.” Ja he päästivät heidät vapaaksi.

227   Siinä se on teille. Sivistys ja koulutus, se johtaa kuolemaan ja sekasortoon ja helvettiin. Älkää te kuunnelko sitä. Huomatkaa nyt.

228   Eevan täytyi vain saada kerran vähän tirkistää nähdäkseen, miltä maailma näytti. Tehän tiedätte, kuinka usein: “Meidän yksinkertaisesti täytyy käyttää vähän tätä.” Tai tehän tiedätte, mitä tarkoitan, vähän tirkistää, nähdäkseen.

229   Ensimmäinen Johanneksen kirjeessä 2:15 Jumala sanoo: “Jos te rakastatte maailmaan, tai edes maailman asioita, ei Jumalan rakkaus ole teissä.” Nuo siellä ulkona olevat asiat ovat kuolemaksi. Te olette ympärileikattuja, leikattuja pois siitä. Te ette halua maailman asioita, te olette kuolleet sille. Te olette kuolleita. Te ette halua mitään kuollutta. Se on mädäntynyt. Se haisee. Kuinka voisi elävä haluta jotakin sen kaltaista saastaista? Katsokaahan, te olette eläviä Kristuksessa. Sana tekee teidät eläväksi.

230   Kun ajattelenkin sitä tässä ajassa, jossa me elämme, sitä mitä kutsutaan koulutukseksi! Te ette voi päästä edes saarnatuoliin, ellei teillä ole tohtorin tutkintoa, ja niin edelleen.

231   Se muistuttaa minua eräästä kappalaisesta, joka tuli ulos armeijasta. Hän sanoi: “Veli Branham, se tapahtui aivan Ensimmäisen Maailmansodan jälkeen, kun eräs kersantti kulki ohitse ja sanoi: ‘Kappalainen, haluatko kyydin taistelurintamalle Argonneen?’” Se on siellä La Sallesta Lorraineen, Ranskassa, tehän tiedätte. Ja hän sanoi: “Menin sinne ulos Argonne Forestia kohden ja tuo kersantti puheli niiden tankkien lukumäärästä, joita oli räjäytetty ilmaan.”

232   Ja hän sanoi: “Se oli pääsiäisaamu. Ja olin juuri kävellyt siellä erään sairaanhoitajattaren kanssa, joka jakoi amerikkalaisia ruusuja noille amerikkalaisille pojille, jotka olivat haavoittaneita. Nuo pojat kahmaisivat tuon ruusun käteensä ja yksinkertaisesti kirkuivat ja itkivät, koska he tiesivät sen tulevan kotoa.” Katsokaahan, se tuli heidän kotimaastaan.

233   Ja samalla tavalla uskoisin, että meidän tulisi tehdä Sanalle: kahmaista Se ja sanoa: “Oi Jumala!” Se tulee Kotoa, näettehän.

234    “Ja minusta tuntui todella ylevältä sydämessäni…” Hän sanoi: “Menin sinne ulos, ja… Ja tuo upseeri meni laskemaan, kuinka monia tankkia oli hävitetty. Ja Pyhä Henki sanoi: ‘Mene tuon pienen kivenlohkareen luo.’” Hän katseli ympärilleen ja hän sanoi minulle. “He olivat heitelleet sinappi- ja kloorikaasua, ja ne olivat polttaneet kaikki lehdet pois puista. Eikä siellä ollut mitään elävää jäljellä, ja oli pääsiäinen!” Hän sanoi: “Mikä pääsiäinen, kun ei ole edes ruohoa maassa, ei mitään!” Ja jokin kiinnitti hänen huomionsa tähän kiveen. Hän käänsi sen ympäri ja hän sanoi: “Siellä oli pieni pääsiäiskukkanen sen alla. Se oli säilynyt tämän kiven alla kaikilta myrkkykaasuilta.” Ja hän sanoi: “Ajattelin: ‘Oi Jumala, pidä minut Ikiaikojen Kallion alla, kunnes kaikki tämä myrkky on ohitse, ja anna minun kukkia siellä toisessa Maassa.”’

235   Voisimme lopettaa juuri tässä, jos haluatte, koska minulla on niin paljon täällä, asioita, joista en kuitenkaan ehdi puhumaan. Niinpä voin ehkä tulla takaisin myöhemmin ja jakaa sen teille.

236   Oi, saarnasin juuri eräänä päivänä Ajattelevan miehen suodattimesta. Te kaikki olette lukeneet sen, kuinka se tuottaa pyhän miehen maun. Ajatelkaa, veljet. Mitä tahansa te teettekin, ajatelkaa! Efesolaiskirjeen 5:26 sanotaan…

237   Ja me olimme puhuneet tuosta sanasta ennalta määrätty, näettehän, joka on niin monelle kompastukseksi. Se on Jumalan Sana. Hän käyttää sitä: “Sillä me olemme ennalta määrätyt”, Jumalan Sanan mukaan. Ja kun teidät on ennalta määrätty, niin silloin sen on pakko tapahtua. Jumala valitsi teidät, koska Hän jo alusta tiesi, mitä te tulisitte tekemään.

238   Ja älkää antako perkeleen ruiskuttaa teitä koulutuksen ym. myrkyllä ja asioilla kuten: “Teidän täytyy olla nykyaikainen. Tai teidän täytyy olla jotakin muuta.” Teidän ei tarvitse olla mitään muuta kuin Jumalan poikia ja tyttäriä. Ja jos te olette syntyneet Sanasta, silloin te olette sitä. Huomatkaa tuo ruiskuttaminen. Jos te otatte hyvän siemenen ja ruiskutatte sitä, se tulee tappamaan sen. Ja kun he ruiskuttavat tätä kirkkokunnallista asiaa teidän yllenne, se tulee pilaamaan alkuperäisen Sanan vaikutuksen. Jos he sanovat teille: “Teidän täytyy tehdä tätä. Kaikki muutkin tytöt tekevät niin. Kaikki muutkin miehet tekevät niin.” Älkää te uskoko sitä. Se tulee pilaamaan vaikutuksen, mikä Jumalan Sanalla on teihin. Te tiedätte sen.

239   Tekstimme sanoo: “Älkää mukautuko.” Älkää tulko ruiskutetuiksi, “vaan muuttukaa”, sen siemenen mukaisiksi, joka on teissä.

240   Ihmiset tänään toimivat niin kuin he eivät edes uskoisi, että on olemassa Jumala. Tiesittekö sitä? He toimivat sillä tavalla. Enkä minä haluaisi kutsua heitä hulluiksi, mutta he toimivat sillä tavalla. Psalmi 14:1 sanotaan: “Hullu sanoo sydämessänsä: ‘Ei Jumalaa ole.”’ Teidän ei pitäisi kutsua ketään hulluksi, mutta varmasti he toimivat niin kuin olisivat hulluja, koska he toimivat, niin kuin ei olisi olemassa mitään Jumalaa. Tänä Sana yksinkertaisesti jätetään ottamatta huomioon.

241   Katsokaahan, eräänä päivänä he kutsuivat minut katsomaan… Billy Paul tai joku heistä sanoi, että olisi uskonnollinen ohjelma televisiossa.

242    Meillä ei ole televisiota. Eikä minun kodissani koskaan tule olemaankaan. Mutta… Jos te haluatte niitä, niin se on teidän asianne. Mutta Jumala käski minua, etten tekisi sitä.

243   Ja kun muutin sinne, vuokrasin talon tältä vanhalta sisarelta siellä, ja hänellä oli siellä televisio, koska hänellä täytyi olla se voidakseen vuokrata taloa. Ja minä annoin heidän katsoa uskonnollisia ohjelmia, ja he kutsuivat minua ja sanoivat, että ohjelmassa olisi hengellisiä lauluja.

244   Ja te puhutte joukosta rickejä, ja toimivat siellä niin kuin tekivät, ja kutsuvat itseään hengellisten laulujen laulajiksi! Oli häpeäksi Jeesukselle Kristukselle nähdä millä tavalla he toimivat, he ravistelivat itseään, ja nämä rickymäiset hiusleikkaukset ja muuta sellaista, tiedättehän. Se näytti kuin joltakin pilkanteolta!

245   Kain oli senkaltainen henkilö, todella uskonnollinen, aivan varmasti. Mutta hänellä oli väärä siemen itsessänsä, ja siksi se toi esiin käärmeen siemenen. Saatana oli sihissyt tämän siemenen ylitse Eedenissä, ja se synnytti Kainin. Saatana oli pannut myrkkynsä sen ylle.

246   Hän, Kain, hän tiesi, mikä Jumalan täydellinen tahto oli. Kain tiesi sen. Mutta mitä tapahtui? Hän kieltäytyi tekemästä sitä, ja silloin hän todisti olevansa käärmeen siemen. Kun hän oli nähnyt Jumalan täydellisen tahdon, hän hylkäsi sen. Hän oli nähnyt Jumalan vahvistavan Aabelin sanoman. Hän tiesi, että se oli Jumalan tahto. Näettekö? Hän oli nähnyt Jumalan vahvistavan Aabelin sanoman. Ja mitä Jumala sanoikaan hänelle? Hän sanoi: “Tee samoin, palvo niin kuin veljesi, ja tulet tekemään oikein.”. Mutta tekikö hän… Hän oli nähnyt, mikä Jumalan täydellinen tahto oli, mutta hän ei halunnut sitä. Katsokaahan, hän halusi lisätä jotakin siihen.

247   Ja nämä teologit näkevät tämän Raamatun, he lukevat Sitä, mutta eivät halua tehdä Sen mukaan. Näettekö? Se osoittaa käärmeen siemenen. He ovat huomanneet sen vahvistetuksi, ja niin yksinkertaisesti ihmisten edessä, mutta näyttää siltä, kuin ihmisten olisi vaikeaa nöyryyttää itseään Jumalan Sanalle.

248   Mitä tulee pitkiin hiuksiin, te naiset olette kaikki tulleet näkemään, että keskustellessanne muiden naisten kanssa, he kysyvät: “Miksi sinun hiuksesi ovat pitkät?” Näettekö? “Miksi käytät niin pitkää hametta?” Kun te puhutte heidän kanssaan, he jotenkin yrittävät väheksyä sitä. Eikö se olekin niin? Katsokaahan, he tietävät, että se on oikein, jos heissä on vähääkään todellista naista itsessään. He tietävät, että se on oikein. Mutta katsokaahan, he eivät nöyryytä itseään Sen alle. Näettekö, siinä se on.

249   Näettekö kuinka Kain teki? Hän ei voinut nöyryyttää itseään oikeaksi todistetun Jumalan Sanan alle. Hän ei voinut tehdä sitä.

250   Oi, ja jopa helluntailaiset sanovat: “Kunnia Jumalalle! Halleluja! Minä leikkaan hiukseni ja puhun kielillä!” Huh! Juuri siinä tulee esille, että jotakin on vialla, katsokaahan, siemen tuo esiin jotakin erilaista.

251   Todellinen Siemen ei voi tehdä sitä. Jumalan Siemenestä ei voi syntyä lyhythiuksista naista. Se ei voi tehdä sitä. Se ei yksinkertaisesti voi, koska Raamattu sanoo niin. Näettekö, se ei voi tehdä sitä. Ei koskaan. Näyttää nyt olevan niin vaikeata nöyrtyä Jumalan Sanan alle.

252   Huomatkaa nyt 1. Mooseksen kirja 4:6 ja 7 lukeaksemme vähän Kirjoituksista tässä. “Tee niin kuin Aabel teki.” Jumala sanoi: “Mene ja tee niin kuin Aabel teki, tee samankaltainen palvelus kuin hänkin, ja Minä tulen siunaamaan sinua. Ellet tee, väijyy synti ovella.” Ja synti on “epäusko”. “Jos et tee, niin kuin Aabel teki. Sinä olet nähnyt Minun vahvistaneen, että hän teki oikein. Nyt jos sinä et tee sitä, osoittaa se silloin, että synti, epäusko, väijyy ovella.” Ymmärrättekö?

253   Ja tänään he näkevät sen, minkä Jumala todistaa oikeaksi. He ymmärtävät, mitä Jumala on tekemässä. He näkevät kaikkien näiden asioiden tapahtuvan. He ovat tietoisia siitä. Jumala näyttää Merkkinsä ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä, ja nämä muut asiat, ja he näkevät, mitä on tapahtumassa. Mutta he eivät halua tehdä sitä. Näettekö, se on Saatana, käärmeen siemen. Älykkäitä, tulevat seminaarista, koulutettuja aivan pilkulleen, jokainen sana ja kaikki muu, seisovat saarnastuolissa oikealla tavalla, ja jokaisen sanan täytyy olla oikein, kieliopin täytyy olla oikein, ja kaikkea sellaista. Näettekö? Varmasti, sen kaltaiset kaverit eivät voi nöyryyttää itseään alas. Katsokaahan, he eivät yksinkertaisesti voi tehdä sitä. He eivät tee sitä. He eivät voi tehdä sitä.

254   No niin. “Jos et, väijyy synti ovella; epäusko väijyy ovella”, ja sitten hän oli tahallaan tottelematon. “Ja kun te tiedätte, kuinka tehdä oikein, ettekä tee niin, silloin se on oleva teille synniksi”, jos te tiedätte, mikä on oikein, ettekä tee sitä. Ymmärrättekö? Silloin hän tuli tahallaan tottelemattomaksi, kun hän ylitti tuon rajalinjan, sen jälkeen kun Sana oli vahvistettu oikeaksi, ja hänet pantiin ulos Eedenistä. On olemassa raja, johon asti te voitte mennä, mutta jos menette yhtään pidemmälle sen toiselle puolelle, te olette ulkona. Te tiedätte sen, ettekö tiedäkin? On olemassa raja. Jos ette usko sitä, lukekaa Hebrealaiskirje 10:26. Se on Kirjoitus, johon viittasin siinä, näettehän.

Sillä jos me teemme syntiä tahallamme sen jälkeen, kun olemme saaneet tiedon totuudesta, ei ole enää uhria synnin edestä.

255   Se on Uutta Testamenttia. Onko se oikein? “Jos me teemme syntiä tahallamme sen jälkeen, kun olemme saaneet Tiedon, joka on saarnattu teille, luettu teille, todistettu teille, sen jälkeen, kun me näemme Totuuden, ja te jatkatte eteenpäin ollen uskomatta sitä tahallanne, ei ole enää mitään uhria synnin edestä.”

Vaan pelokkaasti odottaen… tulista suuttumusta, joka on kuluttava vastustajan.

256   Onko se oikein? Näettekö, te voitte ylittää tuon rajan. Niin kuin Israelin lapset tekivät. Matkallaan erämaan halki Israel teki samoin. Sen jälkeen kun he olivat kuulleet Mooseksen sanoman ja nähneet sen vahvistetuksi, he kuuntelivat väärää profeettaa, joka sanoi: “Oi, katsokaahan nyt, lapset, me olemme kaikki yhtä. Meidän pitäisi mennä naimisiin toistemme kanssa.” Ja Mooses oli käskenyt heitä toisin, ja he olivat nähneet Jumalan vahvistavan hänet. Mutta koska Bileam näytti olevan opettavampi mies kuin mitä Mooses oli, näettekö. Hän oli tullut suuresta kansasta, jossa oli suuria miehiä ja joka oli kaikki organisoitunut yhteen, mooabilaisista, suurine armeijoineen ja suurine asioineen, joita ihmiset noina päivinä olisivat pelänneet. Ja tässä tuli alas profeetta, voideltu, väärä voideltu, näettekö, tullen voidellun luo, (katsokaa kuinka lähellä se on), ja opetti kansaa, ja monet heistä seurasivat hänen opetustaan. Älkää te milloinkaan unohtako sitä. Näettekö, he seurasivat asioita, jotka eivät olleet Sana, oikeaksi todistettu Sana.

257   Älkää antako jonkun tulla tänne ja kertoa teille jotakin erilaista. Tarkatkaa, mitä Jumala vahvistaa ja todistaa oikeaksi.

258   Nyt jos nuo ihmiset vain olisivat katsoneet taaksepäin ja sanoneet: “Mooses! Jumala ilmestyi taivaalla. Ja tämä mies puhui olemassaoloon kirppuja, kärpäsiä ja sammakoita, ja poisti olemassaolosta paiseita ja tauteja. Avasi Punaisen Meren ja ruokki meille mannaa taivaasta. Uh, hän on meidän profeettamme!”

259   Mutta tässä tuli alas toinen profeetta: “Kunnia Jumalalle! Minä olen myös profeetta. Nyt kuulkaa te kaikki, minä tulen puhumaan teille. Nyt te ymmärrätte, kun minä käytän parempaa kielioppia kuin Mooses. Ja minä olen tällä tavalla, ja tuolla tavalla, näettehän”, ja niin edelleen.

260   Ja ensimmäiseksi, tiedättehän, he lankesivat siihen. Ja joka ainoa heistä tuhoutui erämaassa. Yksikään heistä ei jäänyt eloon. He eivät tule olemaan Taivaassa, ei yksikään heistä, Jeesus sanoi niin.

261   He sanoivat: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa!” Näettekö, helluntai on oikein, he olivat todella tulleet kaikkien kokemusten kautta. “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa!”

262   Hän sanoi: “Ja he ovat, joka ainoa, kuolleita.” Kuolema on “iankaikkinen ero”. He eivät tule koskaan nousemaan uudestaan, vaikkakin he olivat käyneet kaikkien näiden kokemusten lävitse. Kuvaannollisesti puhuen he olivat puhuneet kielillä ja tanssineet Hengessä ja kaikkea muuta.

263   Mutta kun tultiin ratkaisuun kahden profeetan välillä, yksi heistä oli Sana ja toinen poissa Sanasta, he molemmat olivat profeettoja. Ymmärrättekö te? Sanokaa: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Yksi Sanan kautta ja toinen poissa Sanasta, molemmat heistä olivat profeettoja, todistettu olevan profeettoja. Mutta yksi oli Sanan kanssa, näettekö. Väärät voidellut viimeisissä päivissä, ymmärrättehän. Molemmat heistä, profeettoja; yksi oli Sanan kanssa ja oli vahvistettu oikeaksi Sanalla, ja toinen taas ei ollut Sanan vahvistama. Kain ja Aabel jälleen. Näettekö nuo kaksi, väärä ja todellinen? Hyvä on.

264   Mutta jokainen heistä kuoli ja mätäni erämaahan. Heidän sielunsa ovat kuolleita ja mennyttä. Ja he olivat aivan velvollisuutensa polulla käyden kirkossa ja tehden kaikkea, mitä Jumala oli määrännyt heidät tekemään, mutta he hyväksyivät väärän opettajan, joka ei ollut vahvistettu Sanalla, jota ei ollut todistettu oikeaksi. Kuitenkin, hän oli jumaluusopin tohtori, tai miksi muuksi te haluatte kutsua todellista profeettaa, mutta häntä ei ollut todistettu hengellisesti oikeaksi Sanalla ja Jumalan merkeillä. Ja he tuhoutuivat erämaassa, he olivat vanhurskaita, kunniallisia ja uskonnollisia ihmisiä, mutta he kuolivat eivätkä tule koskaan olemaan Taivaassa.

265   Näettekö missä meidän täytyy vaeltaa? Ymmärrättekö? [Seurakunta sanoo: “Kyllä.”] Älkää päästäkö sitä unohtumaan.

266   Samoin tapahtui Nooan aikoina, kun Siemen-Sana pystytti kelluvan muuttamisen välineen siirtymään maasta taivaalle. Se kuulosti hullulta ihmisistä, sellainen pieni kultti kuin Nooalla oli. Ja hän sanoi heille: “NÄIN SANOO HERRA, Jumala on puhunut, ja sade on tulossa.”

267   Tuon päivän tiede ja koulutetut sanoivat: “Katsokaa tuota vanhaa puoskaria. Hän on tulossa vanhaksi, hänen mielensä on menossa sekaisin.”

268   Näettekö, mutta hän oli oikeassa, koska hän oli vahvistettu profeetta. Ja sitten, lopun aikana, hänen sanomansa oli totisesti vahvistettu. Mitä hän tekisi? Hän muutti maasta Kirkkauteen, sen Sanan arkilla, jota hän saarnasi. Se oli muuttaminen.

269   Tieteellinen ruiskutus mädätti loput heistä tuomiolle. He mätänivät tuomion vesissä, vedenpaisumuksessa.

270   Mitä ihmiset yrittävät tehdä tänään tässä suuressa tieteellisessä koulutuksen ajanjaksossa, Eeden-seurakunnassa; yrittävätkö he ennallistaa Eedenin tieteen avulla Sanan asemesta? Korotatteko te Jumalan Sanaa? Yrittävätkö ihmiset korottaa Jumalan Sanaa vai yrittävätkö he korottaa itseään? Ihmettelenpä miten se on, Seurakunta?

271   Hänen epämuotoinen siemenensä, tiedon ohjelma, on jälleen tehnyt koko ihmissuvun, tieteen kautta, olemaan tieteellisesti tietämättömät Jumalan Sanasta. He ovat tieteellisesti tietämättömiä Jumalan Sanasta! Se on suuresti sanottu, eikö olekin? Mutta sitä he ovat.

Te kysytte: “Voisiko niin olla?”

272   Niin oli kun Jeesus tuli. Tuona päivänä kun Jeesus tuli, tunsivat nuo miehet Jumalan Sanan, kirjaimellisesti. Eivätkö tunteneetkin? Varmasti. Mutta he olivat tietämättömät siitä, kuka Hän oli, kun he olivat nähneet Jumalan kyyhkysen siivin suorittavan ja tekevän aivan tarkalleen, mitä Hän oli sanonut tulevansa tekemään. Ja Hän teki aivan niin kuin Sana sanoi. “Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua.” Mutta Hän teki juuri niin kuin Sana sanoi Hänen tulevan tekemään. Ja he olivat tieteellisiä miehiä noina päivinä, mutta tieteellisesti tietämättömiä tehdäkseen tahallisesti syntiä.

273   Himo oli sokaissut heidät. He tarvitsivat Jumalan Sanaa osoittamaan heille alastomuutensa. Ilmestyskirja 3:ssa sanotaan: “Minä neuvon sinua ostamaan Minulta silmävoidetta, että silmäsi voisivat avautua ja voisit nähdä alastomuutesi.”

274   Tuo silmävoide on Jumalan Sana, ja silmien parantuminen tuo teidät pois maailman luonnollisista asioista muuttaen teidät Jumalan voiman avulla Hänen läsnäoloonsa. Silloin te näette! Ja te sanotte: “Kerran olin kadotettu, mutta nyt olen löydetty. Olin sokea, mutta nyt minä näen.” Näettekö, se olisi erilaista.

275   Sitä seurakuntaa kutsutaan tekemään tänään. “Minä neuvon sinua tulemaan ja ostamaan Minulta voidetta silmiäsi varten, jotta voisit olla voideltu Minun voiteellani, ja silloin sinä tulet näkemään.”

276   Antakaa vain Pyhän Hengen tulla kenen tahansa henkilön ylle, jolla todella on jotakin siellä sisimmässään! Parantuminen tulee sisäpuolelta. Antakaa sen parantumisen tulla siitä Hengestä, joka teissä on. Jos aito Henki voitelee aidon Siemenen. Se ei voi tehdä mitään muuta kuin synnyttää Jumalan poikia tai tyttäriä. Mutta aito Henki voi tulla myöskin takiaisen siemenen päälle. Sade voi langeta takiaisen ylle, ja Se on saava sen elämään, aivan samoin kuin Se lankeaa vehnän ylle ja saa sen elämään. “Mutta heidän hedelmistään te heidät tunnette.” Ymmärrättekö? Ja me olemme Jumalan hedelmäpuu tuottaen Hänen Sanaansa.”

277   Jeesus sanoi: “Kieltäköön ihminen itsensä ja seuratkoon Minua. Kieltäköön hän koulutuksensa, kieltäköön tietonsa, kieltäköön oppiarvonsa, ottakoon ristinsä ja seuratkoon Minua.”

278   Ihmiset ovat kadottaneet aivan yleisetkin ajatukset säädyllisyydestä. Käyn läpi pari Kirjoitusta tässä vain… Aioin antaa itselleni viisi tai kymmenen minuuttia puhuakseni siitä. Ihmiset ovat kadottaneet yleisen säädyllisyyden toisiaan kohtaan. He eivät ole niin kuin heillä oli tapana olla. Minun ikäiseni veljet ja sisaret täällä tiedätte sen. Ihmiset eivät toimi niin kuin heillä oli tapana toimia. He ovat kadottaneet tavallisen ymmärryksensä. Minkälainen vaikutus tällä kaikella onkaan ollut ihmisten mieliin tässä nykyaikaisessa tieteellisessä ajassa, jossa me elämme. Se on saanut ihmiset kadottamaan luonnollisen kohtuullisuutensakin. He eivät voi enää pitää jotakin naista ja miestä sisarena ja veljenä. Se on jotakin likaista. Niin pian kuin he…

279   Ja naisten täytyy pukeutua niin moraalittomasti mennäkseen ulos ihmisten keskuuteen. Ja he sanovat: “Minä olen hyvä nainen.” Mutta minkä tähden hän sitten panee itsensä sinne ulos sillä tavalla? Hän on sokea. Jos yksi näiden täällä olevien vähän vanhempien sisarten äiti, tai minun äitini, olisi kävellyt ulkona kadulla sillä tavalla kuin nämä naiset tekevät, he olisivat panneet hänet mielisairaalaan; hänellähän ei olisi edes tarpeeksi järkeä panna vaatteita ylleen. Niinpä jos se oli mielenvikaisuutta silloin, se on mielenvikaisuutta nytkin. Naiset ovat yhä samanlaisia. Mutta he ovat kadottaneet kaiken säädyllisyytensä, kaiken ymmärryksensä. He ovat kadottaneet itsensä. Ja nykyaikaisen ymmärryksen, sivistyksen ja koulutuksen mukaan: “Se on terveellisempää niin.” Se on synnillistä ja kuolema! Huomatkaa. He eivät ole niin kuin heillä oli tapana olla.

280   Ja pankaa merkille seurakuntaelämässä. Oli tapana seurakunta elämässä, pitkän aikaa sitten, kun profeetalla oli jotakin sanottavana, NÄIN SANOO HERRA, ihmiset liikkuivat. He pysyivät Sen kanssa. He tottelivat. Mutta nyt on: “Minä en pidä tuosta kaverista. Äänestetään hänet ulos.” Huh! Näettekö? Kyllä vaan. Katsokaahan, heillä ei enää ole mitään ymmärrystä. Ihmisiä ei enää voida liikuttaa Jumalan Hengellä.

281   Jumalan Sana on Hänen Henkensä, ja Hänen Sanansa tulee Hänen profeetallensa. Ja. Sanan pitäisi muuttaa teidät siitä, millaisia maailman asiat ovat, Jumalan poikien ja tytärten kuviksi. Ja Sana voi tulla ainoastaan näiden profeettojen kautta, kun ne puhuvat. Ja sitä täytyi verrata Sanaan ja osoittaa, että ne olivat Sana. Sitten jos te vastaanotatte tuon Sanan, tulee Se muuttamaan teidät maailman pojista ja maailman tyttäristä Jumalan pojiksi ja tyttäriksi.

282   Katsokaa itseänne täällä. Kuinka monella on ollut tuo kokemus? Jokaisella meistä. Koska Sana puhuttiin, Se uskottiin. Sana tuli esiin ja lankesi sydämen maaperään ja sieltä Se kasvoi ulos. Näettekö?

283   Muuttaen teidät. Hänen Pyhä Henkensä muuttaa siemen-Sanan itsensä kaltaiseksi. Aivan niin kuin päärynäpuu tuottaa päärynän ja omenapuu omenan, samoin tuottaa Hänen Sanansa Jumalan poikia ja tyttäriä. Sitä Sen pitäisi tehdä.

284   Yhtenä päivänä kun maailma jälleen oli pimeydessä ja kaaoksessa, liikkui Jumalan Henki ennalta määrätyn siemenen yllä. Se oli ennalta määrätty siemen, Jesaja 9:6, ja se tuli muutetuksi.

285   Tuo profeetta seisoi siellä, mies, joka kykeni liikuttamaan kansaa. Hänen aikansa uskonnolliset ihmiset uskoivat häntä, eivät kuitenkaan kaikki heistä, Mutta tämä profeetta… He olivat nähneet tuon miehen puhuvan asioita, jotka olivat tarkalleen niin. Se, mitä hän sanoi, oli täydellistä ja se tapahtui. Ja tässä, tämän miehen täytyi nousta seisomaan kansansa edessä ja sanoa: “Neitsyt tulee raskaaksi”, oi, kokonaan järjen vastaisesti. Mutta katsokaahan, Jumala ei puhunut sitä itse, Hän puhui profeettojensa kautta. Mutta Raamatussa ei ole kirjoitettuna mitään muuta. Tämä profeetta vain astui esiin ja sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi…” Jesaja 9:6: “Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, Hänen Nimensä on: ‘Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, Mahtava Jumala, Iätikestävä Isä.” Nyt kun tuo Sana “neitsyt tulee raskaaksi”, oli puhuttu, se oli elämän itu, ja siellä täytyi olla maaperä vastaanottamaan Se jonakin päivänä. Hän etsi läpi maan, eikä sitä ollut siellä.

286   Ja vasta lähes kahdeksansataa vuotta myöhemmin tuo ennalta määrätty siemen löysi maaperän ja alkoi kasvaa.

287   Aivan samoin Jumala teki alussa: “Olkoon siellä valo”, ja ehkä kahdeksansataa vuotta myöhemmin tuli esiin valo. “Olkoon siellä puu”, jo se tuli jälleen esiin sillä tavalla, kaikki mitä Hän sanoi.

288   Tässä on ennalta määrätty siemen synnyttäen Immanuelin: “Jumala meidän kanssamme.” “Ja Häneen panevat pakanat toivonsa”, ja Hän on se, jota me etsimme tänään, Jeesus. Näettekö te, ennalta määrätty siemen!

289   Saatana yritti ruiskuttaa sitä samalla tavalla kuin hän teki Eevan kanssa, mutta hän epäonnistui. Hänellä oli torjunta-aineenaan Tämä. Hän oli ennalta määrätty siemen. He eivät voineet tehdä Hänestä fariseusta tai saddukeusta. He eivät saaneet Häntä liittymään johonkin organisaatioon. Hän oli Jumalan ennalta määrätty, puhuttu Sana. Saatana ei voinut antaa epäuskoansa Hänelle. Hänellä oli yllään suoja-aine. Jumala, ruiskuta meidät suoja-aineella, on minun rukoukseni. Niin se on.

290   Sitten Henki tuli Hänen ylleen ja lähetti Hänet Golgatalle, ristille, tuomaan Valon tässä päivässä ja Valon kaikille ennalta määrätyille siemenille tämän päivän Seurakunnassa muuttaen Jumalan pojat ja tyttäret Hänen Läsnäoloonsa.

291   Älkää kompastuko tuohon sanaa “ennalta määrätty”. Olen käynyt sen lävitse. Haluan osoittaa teille, Efesolaiskirje l:5.

292   Katsokaahan, samoin kuin te olitte isässänne, niin kuin sanoin eräänä iltana, samoin kuin te olitte isässänne alussa. Jos ette olleet, te ette olisi täällä. Mutta sen täytyi käydä maaperän kautta, jotta te voitte tulla esiin. Ja nyt te olette Hänen poikansa, Hänen tyttärensä. Näettekö, se on siemen. Ja sitten jos te koskaan…

293   Jos te nyt olette kristitty, aito ennalta määrätty siemen, te olitte Jumalassa, ennen kuin mitään oli… Te olitte aina Jumalassa. Teidän elämänne itu, joka on Jumalan ominaisuus, joka oli Hänen ajatuksissansa.

294   Sanokaamme esimerkiksi, tämä sievä pikku nainen, joka istuu tässä. Jumala sanoi: “Tuona päivänä siellä tulee olemaan eräs tyttö. Hänen nimensä tulee olemaan se-ja-se. Hän tulee olemaan sellainen.” Ja jopa tiesi tämän hetkenkin, että “hän tulisi istumaan täällä ja kuuntelemaan Sanomaa punaisessa leningissä.” Näettekö, se oli Hänen ajatuksissansa. Kuka teidän aviomiehenne tulisi olemaan, kuinka Hän toisi teidät yhteen, ja kuinka te olisitte täällä kaupungissa tänään. Ei ole mitään tapaa, miten te voisitte epäonnistua siinä, koska te olette kasvamassa. Ja niin kauan kuin teidän sisäpuolellanne on siemen kasvamassa, teidän täytyy tuottaa aivan tarkalleen sitä, mitä siemen sanoi teidän tulevan tekemään. Niin se on. Se on Hänen Sanansa. Hän pitää Sanansa. Hän valvoo Sitä.

295   Te olitte isässänne, alkiona, ja te tulitte esiin tyttärenä, sinä ja sinä, ja jokainen teistä veljistä ja sisarista. Jos ette olleet isässänne, ette te olisi täällä.

296   Ja jos te ette olleet Jumalassa… Jos te uskotte Raamatun sanoman ja tämän päivän Sanoman ja Sen vahvistuksen.  Syy miksi te istutte täällä, on se, että teidät oli ennalta määrätty istumaan täällä. Muussa tapauksessa te ette olisi olleet täällä, vaan te olisitte ehkä olleet jossakin kadulla humalassa, jotkut teistä, ja jotkut teistä olisivat täällä juoksentelemassa ympäri jonkun toisen miehen vaimon kanssa, ja te naimisissa olevat naiset, jonkun toisen naisen miehen kanssa, tai jotakin sellaista. Näettekö, mutta te olitte ennalta määrätyt olemaan täällä. Katsokaahan, te ette voi auttaa sitä. Teillä on Isä, Hän on Jumala, ja te olitte siemen.

297   Ja kun Hän on saanut teidät sille paikalle, missä… Te olitte Hänessä silloin, ajatuksena, nyt te olette henkilö voidaksenne olla yhteydessä Hänen kanssaan. Näettekö? Kuten niin kuin te kaikki olitte isässänne alussa, mutta nyt te olette poikia ja tyttäriä, joten te voitte olla yhteydessä vanhempienne kanssa. Niin me nyt olemme Jumalan poikia ja tyttäriä ja voimme olla yhteydessä Isämme, Jumalan kanssa. Näettekö kuinka se on kaunista! Ettekö te pidäkin siitä? [Seurakunta sanoo: “Kyllä.”] Sitten te tulette Hänen kaltaiseksensa. Ja jos me olimme poikia, silloin te olette ominaisuuksia ja olitte Hänen kaltaisiaan alussa.

298   Ja muistakaa, jos te olitte Hänessä alussa, niin kun Jeesus tuli, joka oli Jumala, Sana tehtynä lihaksi ja asui keskuudessamme; silloin te olitte Hänessä ja kestitte ne loukkaukset, jotka Hänkin kesti. Te menitte Golgatalle Hänen kanssaan, kuolitte, Hänessä. Te nousitte ylös, Hänessä. Ja nyt te istutte yhdessä Taivaallisissa paikoissa, Hänessä.

299   Jos olen amerikkalainen, olen osallinen sen häpeästä ja kunniasta. Mitä tahansa se on, sitä olen minäkin. Minä olen Amerikan kansalainen. Minä olin maihinnousussa Plymouth Rockissa. Kyllä. Tulin maihin Plymouth Rockissa. Olin siellä sinä aamuna, kun he allekirjoittivat Itsenäisyysjulistuksen. Minä allekirjoitin sen heidän kanssaan. Minä olen osa Amerikan taloutta. Minä allekirjoitin Itsenäisyysjulistuksen. Kyllä. Minä olin Washingtonin kanssa Valley Forgessa, kun hän ylitti virran. Olin siellä tuona aamuna ja rukoilin hänen kanssaan. Minä olin, ja te olitte, amerikkalaisina. Sillä kaikkea, mitä Amerikka on, te olette. Minä nostin lipun salkoon Guamilla. Minä autoin heitä tekemään sen. Valloitin jokaisen linnakkeen. Kannoin sen häpeän vallankumouksessa. Mitä tahansa se oli, sitä minä olen.

300   Ja mitä tahansa Kristus oli, sitä minä olen. Mitä Hän on, sitä minä olen. Oi Jumala! Jos Häntä pidetään fanaatikkona, niin täytyy minunkin olla. Jos Hän oli Beelsebul, Hänen Henkensä tekojen mukaan, niin myös minä olen. Mitä tahansa Hän oli, sitä minä olen. Mitä tahansa Hän oli, sitä te olette.

301   Meidän täytyy olla osalliset Hänen kuolemattomuudestansa, Hänen vapaudestansa, tai Hänen kuuluisuudestaan, Hänen kunniastaan tai häpeästään.

302   Meidän täytyy olla sitä. Meidän täytyy olla Seurakunta, Jeesuksen Kristuksen Morsian. Minä elin Hänen kanssaan maan päällä, kun Hän eli täällä. Minä kuolin Hänen kanssaan, kun Hän kuoli. Minä nousin Hänen kanssaan, kun Hän nousi. Minä olen nyt koolla ja istumassa yhdessä Hänen kanssaan Taivaallisissa paikoissa, koska olen osa Hänestä. Missä tahansa Hän on. siellä minä olen. “Missä Minä olen, siellä tulee myös Minun palvelijani olemaan.”

303   Nyt Hän voi olla yhteydessä kanssamme ja kauttamme ja jättää Sanansa olemaan kanssamme, ja me olemme osa Hänen Sanastansa. Hän on Sana, ja me olemme osa Hänestä, joten me olemme osa Sanasta.

304   Ja kuinka minä voisin kieltää, että minulla on käsi? Ei ole väliä sillä, kuinka paljon joku idiootti, suokaa anteeksi, joku tiede sanoisi, ettei minulla ole kättä, minulla kuitenkin on käsi! Minä tiedän, että minulla on käsi. Minä käytän sitä.

305   Ja minä tiedän, että minulla on Jumala. Minulla on Pelastaja. Minä tunnen Hänet sielussani. Minä olen osa Hänestä. Mitä Hänen Sanansa sanoo, sitä minä olen. Ja jos minä kiellän yhden osan Tästä, se olisi sama kuin kieltäisin, että minulla on käsi, korva tai silmä. Minä en voisi tehdä sitä ja yhä olla täysijärkinen ihmisolento. Niin en myöskään voi kieltää yhtään Jumalan Sanaa ja pysyä oikein, oikeassa Jumalan Hengessä. Meidän täytyy ottaa joko se, mitä joku kirkkokunta sanoo, tai mitä Jumala sanoo Siitä. Ymmärrättekö? Te ette voi tehdä sitä.

306   Nyt tämä “muuttaminen”. Hän voi muuttaa meidät Sanansa kautta, johon voimme luottaa, koska olemme osa Siitä.

307   Ja on monia asioita, jos puhutaan minun luonnollisesta syntymästäni, on monia asioita luonnollisen syntymäni suhteen, joista en voi kerskata. Voin sanoa teille, ettei minulla ole mitään kerskattavaa. Ensiksikin, äitini ja isäni olivat syntisiä ja he tulivat joukosta kurkun-katkojia ja pistoolisankareita, ja useimmat heistä kuolivat saappaat jaloissaan, juoppoja, pirtutrokareita, ja kaikkea muuta, Kentuckysta. Äitini oli puoliksi intiaani. Eikä minulla ole mitään kerskattavaa. En voi kerskua sukupuullani.

308   Mutta kunnia Jumalalle, on yksi asia, josta voin kerskua, se on Toisesta Syntymästäni, joka tulee Jeesukselta Kristukselta. Voin kerskua siitä Vanhemmasta, joka meillä on, sillä Hän on minun Isäni. Hän on minun Pelastajani. Hän on minun Lunastajani. Voin kerskata kaikesta, mitä Hän on tehnyt puolestani, koska nyt olen tullut Hänen pojakseen. Minä en enää ole Charles Branhamin poika, minä olen Jeesuksen Kristuksen poika. Se on totta. Nyt voin kerskata Syntymästäni. En voi kerskata ensimmäisestä syntymästäni, siitä olen häpeissäni. Mutta en häpeä Toista Syntymääni. Ei, ei. En häpeä Toista Syntymääni. Kuinka Hän teki sen? “Sanan vedellä pesten.” Niin se on.

309   Todella ennalta määrätyt uskovaiset pysyvät Sanan kanssa eivätkä he halua vääristellä Sitä. Sitä ei voida vääristellä. Oi, Jumalan pojat ja tyttäret, miksi meillä ei voi olla tätä suurta yhteyttä, joka meillä tulisi olla kaikkien Jumalan poikien ja tyttärien kanssa? Meillä pitäisi olla se. Mutta he eivät vain halua tehdä sitä, siinä kaikki, koska he eivät todellisuudessa ole poikia ja tyttäriä…

310   Katsokaahan, niin kuin sanoin eräänä iltana, tarkoitukseni oli… Minulla oli se kirjoitettuna tänne, mutta ei ole aikaa mennä siihen. Tulen jättämään sen ja lopetan nyt.

311   Tuo pieni sisäpuolella oleva sisäpuoli, siitä te alatte, ja se on teidän sielunne. Sitten tullen siitä, te olette henki, ja sitten teistä tulee elävä olento. Nyt tällä elävällä olemuksella on viisi aistia, joiden avulla se on yhteydessä; tällä toisella on viisi aistia. Se on ulkopuolinen ruumis: näkö, maku, tunto, haju ja kuulo. Sisäpuolisella ruumiilla on rakkaus, omatunto ja niin edelleen, viisi aistia. Mutta sisäpuolen sisäpuolella, tuo hallinto-torni, se on joko Jumala tai Saatana.

312   Ja te voitte matkia mitä tahansa näistä asioista, joihin olette kosketuksessa, kuten kristittyä, tai te voitte ajaa ulos perkeleitä kuin kristitty. Mutta tuon sisäpuolen hallintotorni, sen alkuperä ei ole Jumalasta, se ei tule koskaan palaamaan takaisin Jumalaan. Ymmärrättekö te sen? Eikö Juudas ajanutkin ulos perkeleitä? Eikö Kaifas, hän, joka tuomitsi ja tappoi Hänet, jopa profetoinut? Mutta hän ei voinut pysyä Sanan kanssa. Ymmärrättehän? Niin se on.

313   Me olemme muutetut seurakunnasta ja maailmasta Jumalan pojiksi ja tyttäriksi! Huomatkaa tämä, nyt kun lopetamme.

314   Ja kuinka Jumalan pojat nyt harhailevatkaan siellä ulkona maailmassa, jotkut heistä tässä kirkkokunnassa, kirkkokunnasta kirkkokuntaan, kuin harhailevat tähdet milloinkaan vakaantumatta. He ovat kuin puun lehti veden pinnalla syksyllä. Meillä oli tapana katsella sitä siellä Idässä, Leo. Kun lehdet lentävät veteen, niin jokaisen pienen tuulen puhaltaessa, se liikkuu tälle sivulle ja tuolle sivulle.

315   Muitta Jumala haluaa meidän olevan paikoillamme. “Ankkuroituna Jeesuksessa uhmaan elämän myrskyjä. Ankkuroituna Jeesuksessa en pelkää tuulia, en aaltoja”, mitä tahansa se onkin. Monet teistä muistatte Inchape Kellon, kun olitte koulussa, te pojat ja tytöt, jotka käytte koulua.

316   Abrahamin ja Saaran ruumiit olivat muutetut ollakseen siinä tilassa, että he saattoivat vastaanottaa luvatun Sanan. Katsokaahan, he olivat vanhoja. Abraham ja Saara olivat saaneet lupauksen, kun he olivat seitsemänkymmenenviiden ja kuudenkymmenenviiden, Saaran ollessa jo ohi vaihdevuosien. Ja Abraham eli elänyt sisarpuolensa kanssa siitä asti kuin tämä oli pieni tyttö. Ja pitääkseen tuon lupauksen heidän molempien ruumiit muutettiin, vanhasta miehestä ja naisesta, nuoreksi mieheksi ja naiseksi täyttämään tuon päivän lupauksen vaatimukset.

317   Kunnia Jumalalle! Se saa minusta tuntumaan niin hyvältä. Näettehän? Minä en välitä siitä, mitä minä olin, tai kuinka minä tulin tänne, me voimme olla muutettuja kohtaamaan tämän päivän lupauksen. Voidaksenne elää yhdessä Pyhän Hengen yksimielisyydessä ja suloisuudessa ja elääksemme veljinä ja sisarina.

318   Eenok, hänen koko ruumiinsa oli muutettu täyttääkseen esikuvan Jumalassa, ja hänet otettiin Taivaaseen näkemättä kuolemaa. Samoin Elia.

319   Jeesuksen ruumis muutettiin siitä kuolleesta, kylmästä möhkäleestä, joksi se oli runneltu, niin että kylkiluut paistoivat läpi selästä. Ja Hänen sydämensä lävitse oli työnnetty keihäs, mahdollisesti tämän levyinen, se oli lävistänyt Hänen sydämensä, ja Veri ja vesi oli tullut ulos Hänen ruumiistaan. Jopa kosteus jätti Hänen ruumiinsa. Ja Hän oli niin kuollut, että kuu ja tähdet todistivat Hänet kuolleeksi, maa todisti Hänet kuolleeksi, ja sillä oli hermoravistelunsa kallioiden repeytyessä ja kaikkea muuta. Kaikki todisti Hänet kuolleeksi. Jopa Jumala kätki kasvonsa. Hän oli kuollut. Mutta Hänen ruumiinsa muutettiin. Miksi? Koska Jumala oli sanonut: “Minä en tule jättämään Hänen sieluansa helvettiin enkä tule sallimaan Pyhäni nähdä turmeltumista.” Ei ollut mitään tapaa, että niin tapahtuisi.

320   Jonakin näistä päivistä meidän ruumiimme voivat maata jossakin arkussa. Te voitte tulla ja katsoa minua makaamassa jossakin arkussa. Minä voin tulla ja tehdä samoin teille ja ehkä sanoa viimeiset sanat teidän ylitsenne, tai jotakin sellaista. Mutta te ette tule koskaan pitämään meitä haudassa. He voivat kerätä kivenlohkareita teidän päällenne. He voivat haudata teidät mereen. He voivat tehdä mitä tahtovat, mutta Jumalan muuttava voima tulee…

321   2. Tessalonikalaiskirjeessä sanotaan: “Minä en halua pitää teitä tietämättöminä, veljet, niiden suhteen, jotka nukkuvat. Sillä me sanomme myös tämän teille Herran sanana, että Jumalan pasuuna on soiva, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin, ja meidät, jotka olemme elossa ja jäljellä”, niin kuin tuossa laulussa sanottiin tänä aamuna, “tulemme temmatuiksi ylös yhdessä heidän kanssaan kohtaamaan Herran ilmassa”.

322   Jumalan muuttava voima, joka on ottanut meidät pois tästä tieteen ja koulutuksen sekasotkusta ja maailman asioista ja tämän nykyaikaisen päivän ymmärryksestä, on muuttanut meidät nyt Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. Eikä itse kuolemakaan voi koskaan pitää meitä haudassa. “Me tulemme olemaan muutetut, hetkessä, silmänräpäyksessä.”

“Oi, tarkoitatko sitä sanoessasi niin?”

323   Minä tarkoitan sanoa, että se on Totuus! Jeesus oli tuo Sana, joka seisoi maan päällä, ja Hän oli Sana joka nostettiin ylös kuolleista, ja Hän herätti Lasaruksen. Hän sanoi: “Minä olen Ylösnousemus ja Elämä. Hän, joka uskoo Minuun, vaikka hän olisi kuollut, on hän kuitenkin elävä. Ja kuka tahansa, joka elää ja uskoo Minuun, ei koskaan kuole.” Ei ole mitään tapaa pysäyttää Jumalan elävää Sanaa! Sen täytyy nousta ylös jälleen.

324   Ja tämän nykyaikaisen tieteellisen Eedenin kaaoksesta, jossa me elämme, ja tämän sivistyksen, tieteen ja koulutuksen ja kaiken tämän nykyaikaisen asian sekasorrosta, jossa me elämme, me tulemme nousemaan! “Tämä lihan vaate on tipahtava pois, ja me nousemme ja otamme omaksemme “iankaikkisen palkinnon”, jonakin päivänä. Me olemme menevä halki ilman, ja kaikki tämä tulee olemaan ohitse. Sillä Jumalan Sana on tuonut meidät oman mielemme nykyaikaisesta ajattelusta ja muuttanut meidän mielemme, sydäntemme ja henkemme uudistumisen kautta Jumalaa kohtaan. Tuo sama Henki, joka puhui sen, on muuttanut meidät näin pitkälle ja Se tulee myös viemään meidät Hänen Läsnäoloonsa, Hänen Kirkkauteensa, kirkastetussa ruumiissa.

325    “He rakentavat taloja ja asuvat niissä. He istuttavat viinitarhoja.” Kaikesta tästä tieteellisestä tutkimuksestamme huolimatta me istutamme puutarhan, ja meidän poikamme syövät sen hedelmän, ja sitten hänen poikansa tulee ja ottaa sen häneltä. Ja he istuttavat, ja toinen syö; he rakentavat, ja toinen asuu siinä. “Mutta monet tulevat olemaan Minun palvelijoideni päivät, he tulevat olemaan siellä ja heidän jälkeläisensä heidän kanssaan. He rakentavat, ja toiset eivät tule siinä asumaan. He istuttavat, eikä joku toinen syö siitä.” Miksi? Tuo sama Jumala, sama profeetta, joka sanoi Jumalan Sanan: “Neitsyt tulee raskaaksi”, lupasi meille tämän!

326   Kuinka me saamme sen? Me olemme siellä juuri nyt, potentiaalisesti, koska Jumala on sanonut niin. Sen täytyy olla. Kun Hän herätti Lasaruksen siellä, Hän sanoi: “Älkää tätä oudoksuko, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, tulevat kuulemaan Ihmisen Pojan äänen, ja he tulevat esiin, jotkut häpeään ja jotkut Elämään.”

327   Mikä se on? Muuttaminen, Jumalan Sanalla muuttaminen, tehden meidät Jumalan pojiksi ja tyttäriksi, ja se tulee myös antamaan meille Elämän tulevassa maailmassa. Oi! Mitä muuta minä voisin sanoa? Älkää kuunnelko muita asioita.

Älkää ahnehtiko tämän maailman rikkauksia,
Jotka niin nopeasti mädäntyvät,
Rakentakaa toivonne Iankaikkisille asioille,
Ne eivät tule koskaan katoamaan pois.

Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä! (Laulakaamme se!)
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä! 
(Tässä se on!)
Rakentakaa toivonne Iankaikkisille asioille,
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

Kun matkamme on päättynyt,
Jos Jumalalle olemme olleet uskolliset,
Kirkasta ja kaunista kotianne Kirkkaudessa,
Ylöstemmattu sielunne on katseleva.

Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä! (Olkaa muutetut!)
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne Iankaikkisille asioille,
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

328   Älkää huomioiko, mitä tiede voi todistaa, jos se on vastoin Sanaa. Älkää huomioiko, mitä joku seurakunta sanoo, jos se on vastoin Sanaa. Sillä me pidämme kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

329   Ajat muuttuvat, tiede muuttuu. Pitäkää kiinni tuosta kädestä, joka ei voi muuttua. Rakentakaa toivonne Iankaikkisille asioille. Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä.

330   Isä Jumala, Sinun Läsnäolossasi, niin kuin olemme koolla täällä tänä aamuna… ottaen pitkän, pitkäsi venyneen Sanoman, mutta, oi Herra, rukoilen, että Sinä asettaisit nämä siemenet ihmisten sydämiin. Muista Herra, me rukoilemme, että me olemme hauraita, haurasrakenteisia, ja joskus me emme tiedä minne päin kääntyä. Rakas Jumala, käännä Sinä meidät ja johdata meitä suurella Hengelläsi, Herra. Auta meitä. Älä koskaan jätä meitä yksin, Isä, Sinä lupasit, ettet tekisi sitä. “Minä en tule koskaan jättämään tai hylkäämään sinua. Minä tulen olemaan kanssasi.”

331   Ja, Isä Jumala, me rukoilemme, että Sinä tulisit opastamaan veljeämme Leoa ja Geneä. Tee heidät, Herra, sen kaltaisiksi johtajiksi, joiden Sinä haluat johtavan näitä ihmisiä täällä, niin etteivät he käyttäisi omia ajatuksiaan, vaan antavat suuren Pyhän Hengen ohjata heitä siinä mitä tehdä.

332   Siunaa näitä miehiä ja naisia, näitä nuoria lapsia, jonka kaltaisia he ovat minulle, Herra. Ja minä rukoilen, että Sinä tulisit pitämään heidät elossa pitkään. Ja jos on mahdollista, Herra, anna meidän elää nähdäksemme Hänen Tulemuksensa. Me uskomme, että tulemme elämään, koska me näemme kaiken olevan niin lähellä nyt. Suo se, Isä. Me jätämme heidät nyt Sinulle itsemme kanssa palvellaksemme Sinua Jeesuksen Nimessä. Aamen. Olen pahoillani, että pidin sinua niin pitkään, veli Leo.

65-1031A JOHTAJUUS (Seuraa Minua) (Leadership), Prescott, Arizona, USA, 31.10.1965

FIN

65-1031A JOHTAJUUS (Seuraa Minua)
(Leadership)
Prescott, Arizona, USA, 31.10.1965

1       [Lapsiryhmä laulaa laulun Vanhanajan uskonto.] Jos se on tarpeeksi hyvä teille kaikille, on se tarpeeksi hyvä myös meille.

2        [Eräs veli sanoo: “He antavat nyt lahjansa sinulle.”] Oi, sehän on mukavaa. [Lapset antavat veli Branhamille lahjan.] Kiitoksia. [Eräs sisar sanoo: “Vain pieni lahja, veli Branham. Lapset ovat säästäneet pennejään ja kolikoltaan. Ja…?…”] Kiitoksia. Kiitoksia sinulle, pikku veljeni. Kiitoksia teille, lapset. Minä kiitän teitä todella paljon. Ja Jumala siunatkoon teitä.

3       Tiedättehän, Jeesus sanoi: “Sen, minkä te olette tehneet vähäisimmälle näistä, sen te olette tehneet Minulle.” Te olette huomispäivän miehiä ja naisia. Jos on oleva huominen, niin te tulette olemaan sellaisia.

4       Sain rahan. Kiitos sinulle hyvin paljon, rakas. Pitäisiköhän minun avata se? [Veli Branham avaa lahjan ja lukee kortin.] Sait sanotuksi sen kauniisti, on vähän vaikeata… oi, onpa se söpö. Isoisän täytyy ottaa silmälasinsa, tiedättehän: ”Usko… sinapin siemen… Sinun Sanomasi…”

Eikä se olekin suloinen? Oi. Minusta tuntuu niin pahalta, kun annatte minulle tällaisen. “Rakas veli Branham, oi, sinä olet niin hyvä ystävä. Me toivomme, että olisit siunattu kaikkiin löytämiesi asioiden kanssa. Me rakastamme sinua, kaikessa tuossa onnellisuudessa, ja voimassa. Rakas Herra Jeesus runsaasti sinua siunatkoon.”

Oi, se on todella söpöä. Kiitoksia, rakas, jokaiselle teistä. Se on todella sievää.

 [Eräs veli sanoo: “Veli Branham, uskon, että olet samaa mieltä kanssani, että meillä on hyvä pyhäkoulun opettaja.”]

Teillä todella on. (Pidähän tätä puolestani, Billy.) Nyt, tämä on tehty niin sievästi, että minä en haluaisi avata sitä. Hyvin kaunista. Lyön vetoa, että joku äideistä on tehnyt tämän. Onko näin? [Veli Branham avaa toisen lahjan.] Huh? No niin, minun täytyy… Eihän se hyppää ulos? Oi, voi että. Se on todella suloista…?… me menemme sen kanssa. Leo, ihmettelen mihinkä perheeseen hän kuuluu. Hän työntää se sen joka valokuvaan. Se on todella kiva.

Nyt, lapset, se on runsauden sarvi ja minä otan tämän ja ripustan uuteen kotiimme. Ja luulen, että niin pitkään kuin meillä tulee olemaan koti, meillä tulee olemaan tämä muistona pyhäkoulusta täällä Prescotissa. Kiitän Jumalaa, annan kiitoksen Herralle kaikesta, ja annan kiitoksen Jumalalle teistä pienistä hienoista pojista ja tytöistä, jollaisia te kaikki olette. Ajattelitte minua tänä hetkenä. Jumala siunatkoon teitä. Kiitoksia paljon, kyllä, se on todella kiva. Innoitus, sitä me juuri haluamme, jotain sen kaltaista. Uhuh.

 [Eräs veli puhuu] Hienoa.

[Eräs veli sanoo, että laulaminen suunniteltiin vasta aivan viime hetkillä.] Silloin se on parhaimmillaan.

[Ryhmä sisaria laulaa laulun Alas kunniastaan, jonka jälkeen yleisö yhtyy siihen.]

Oi kuinka rakastankaan Häntä! Kuinka ihailenkaan Häntä!
Hengitykseni, auringonpaisteeni, kaikkeni!
Suuri Luojani tuli Pelastajakseni,
Ja koko Jumalan täyteys asuu Hänessä!

 [Sisaret jatkavat Alas kunniastaan laulun kuorosäkeistön laulamista. Eräs veli aloittaa Usko se vaan laulun.]

…usko se vaan,
Kaikk’ mahdollista on, usko se vaan.
Usko se vaan, usko se vaan.
Kaikk’ mahdollista on, usko se vaan.

Uskon että nyt kaiken tämän jälkeen voisin saarnata neljä tuntia. Aloin jo ajatella, että olin väsymässä. Ei ole ihme, että te pienet tytöt ja pojat osaatte laulaa niin hyvin, kun kuulemme, kuinka isot sisarenne laulavat ja äitinne; he ovat hienoja laulajia. Se on todella kaunista. Kuka on tämä pieni tyttö, joka johti tätä laulua? Etkö sinä ole tuo pieni tyttö, jonka tässä törmäsin? Sinulla todella on kaunis ääni, teillä kaikilla. Uskon, että parasta laulamista, mitä koskaan olen kuullut, on juuri täällä. Harjoitteletteko te kaikki sitä koko ajan? [Eräs veli sanoo: “Ei. Me laulamme sillä tavalla.”] Silloin voin sanoa, että teitä on todella siunattu hyvällä laulamisella.

5       Minä pidän hyvästä laulamisesta. Minä yksinkertaisesti rakastan todella hyvää laulamista. Olen aina sanonut, että kun tulen Taivaaseen, haluan mennä sinne, missä he laulavat, ja kuunnella. En koskaan voi saada kyllikseni laulamisesta.

6       Tiedättekö, laulaminen rohkaisee. Te tiedätte sen, ettekö tiedäkin? Kun sotilaat menevät taisteluun, niin mitä he tekevät? He soittavat musiikkia ja laulavat, ja niin edelleen, että se antaisi heille rohkeutta. Ja kun me käymme taisteluun, me laulamme, ja se antaa meille rohkeutta mennä eteenpäin.

7       Kiitän teitä pienempiä tuosta mukavasta lahjasta. Ja se on… Herra Branhamilta ja Rebekalta ja Joosefilta ja Saaralta, meiltä kaikilta, me kiitämme teitä todella paljon. On vaikea sanoa, ilmaista sitä näille pienille, kun tietää, kuinka te säästitte pennosianne. En halua ottaa sitä. Te tiedätte, miltä minusta tuntuu; en halua ottaa sitä. Mutta katsoessani tänne kirjekuoren sisään ja nähdessäni, että heillä oli siellä kymmenen dollarin seteli, minä ajattelin: “Voinko ottaa sen?” Ajattelin: “Kuinka voisin tehdä sen?”

8       Mutta muistan erään pienen kertomuksen, jonka haluan teidän tietävän. Eräänä päivänä siellä oli leskinainen, jolla ehkä oli joukko lapsia… Noiden pienten lasten isä oli kuollut. Ja hänellä oli vain kaksi penniä. Ja hän tuli kerran… Ja se oli kymmenysrahaa, vain pennejä, niin kuin te kaikki säästitte, ja hän pudotti ne Jumalan raha-arkkuun. Jeesus seisoi siellä katsellen häntä. Ja olen ihmetellyt: “Mitä minä olisin tehnyt, jos olisin seissyt siellä?” Olisin luultavasti juossut hänen tykönsä ja sanonut: “Ei, ei, sisar, älä tee sitä. Me emme oikeastaan tarvitse sitä. Sinä tarvitset sen noita lapsia varten.” Näettekö? No niin, minä en olisi antanut hänen tehdä sitä. Mutta Jeesus antoi hänen tehdä sen. Näettehän, Hän antoi hänen tehdä sen. Miksi? Hän tiesi, että on siunatumpaa antaa kuin saada. Hän tiesi, mitä Hän tulisi tekemään hänelle, näettehän.

Niinpä kiitän teitä pienempiä koko sydämestäni.

9       Haluan kiittää jokaista teitä tästä hienosta yhdessäolon ajasta, veli Leo ja Gene. Minulle tämä on itse asiassa ollut kolme palvonnan päivää. Jopa ulkona viidakossa, kun yritän rentoutua ja ajatella olevani metsästämässä, tavalla tai toisella, katson teitä ja kuulen teidän puhuvan. Minulla oli etuoikeus tänään iltapäivällä vierailla kodeissanne. En ole koskaan nähnyt mennessäni mihinkään, aion kutsua sitä kyläksi, missä koskaan olisin nähnyt niin monia puhtaita ja siistejä koteja ja ihmisiä ja niin paljon kunnioitusta Kristusta ja Evankeliumia kohtaan. En ole koskaan nähnyt sitä missään. Ja te olette todella aloittaneet oikealla tiellä. Jatkakaa vain eteenpäin menemistä, ja Jumala on oleva kanssanne. Ja tapasin joitakin teistä, tapasin eräänä päivänä nämä sisaret, en edes tunne heitä, koska kaikki, mitä saatoin nähdä noiden huivien alta, oli silmät ja nenät. Ja uskon nyt tuntevani teidät paremmin, veli Leon ja Genen kohteliaasti viedessä minut ympäri vieraillakseni kodeissanne ja saadessani puristaa kättä näiden pienten lasten kanssa, tulevan aikakauden profeettojen ja profetissojen kanssa, jos mitään aikakautta tulee.

10   Tiedättekö, Jeesus rakastaa pieniä lapsia. Te tiedätte Hänen tekevän niin. Ja kerran siellä oli eräs pieni poika nimeltä Mooses, ja me tulemme puhumaan hänestä hetken kuluttua. Ja hän oli oikein hieno… Tiedättekö, mikä auttoi tekemään hänestä hienon pojan? Hänellä oli hyvä äiti, joka kasvatti hänet. Näettekö, se sen teki. Hän opetti hänelle Herrasta. Ja teillä pienillä pojilla ja tytöillä on samanlaiset äidit, jotka kasvattavat teitä opettaen teille Herrasta. Rakastakaa heitä.

11   Tiedättekö mitä, tiedättekö, mikä on Raamatussa ensimmäinen Käsky, jota seuraa lupaus? Teistä voi olla hieman vaikeata ymmärtää näitä Käskyjä. Ensimmäinen Käsky on, ettei saa olla mitään muuta Jumalaa kuin Hän, tuo suuri Käsky. Ja ensimmäinen Käsky, jota seuraa lupaus, on lapsille. Tiesittekö sitä? Katsokaahan, Hän sanoi: “Lapset, totelkaa vanhempianne, niin että eläisitte maan päällä pitkään päivät, jotka Herra sinun Jumalasi on sinulle antanut.” Totelkaa vanhempianne ja tehkää niin kuin teette, niin se ehkä antaa teille pidemmän elämän maan päällä, enemmän aikaa palvella Häntä.

12   Toivon tänään, että katson joukkoa tulevien päivien saarnaajia ja laulajia ja evankelistoja, jos vielä päiviä meidän aikamme jälkeen tulee.

13   Ja sitten vielä yksi asia, te tapatte miehen ystävällisyydellä. Olen syönyt kunnes en enää voinut syödä, eikä minua ole koskaan kestitetty niin paljoa. Vaikka olisin ollut Enkeli suoraan Taivaasta, ei minua olisi voitu kohdella yhtään paremmin. Ainoa asia, jonka voin teille sanoa, on: “Kiitoksia.” Ja kun tulette Tucsonin suunnalle, en ehkä kykene kestitsemään teitä niin mukavasti, koska en tiedä miten, koska minä en osaa toimia sillä tavoin, mutta tulen tekemään parhaani. Tulkaa käymään.

14   Veli ja sisar Shantz, haluan todella kiittää heitä. Ja minulla oli etuoikeus tavata sievä, nuori tyttärenne ja poikanne tänään iltapäivällä. Ja kiitän teitä, että olette avanneet meille tämän kodin palvontaa varten. Sen kaltaisia asioita tapahtui Raamatun päivinä, tiedättehän, että Evankeliumi oli… Tiedän, että se kuulostaa hyvin pieneltä. Mutta meidän mielestämme se ei ole sitä, vaan tämä on Jumalalle sama asia kuin se oli heille tuona päivänä.

15   Muistakaa, jos vielä kuluu monia vuosia, he tulevat katsomaan taaksepäin tänne ja sanomaan: “Jos vain olisin elänyt noina päivinä siellä Prescottissa! Jos vain olisin elänyt…” Näettekö? Nyt me elämme tuossa päivässä. Sitten tulemme tien päähän ja odotamme palkkaamme tuona suurena päivänä.

16   Nyt tulemme avaamaan Jumalan Sanan ja lukemaan. Mutta juuri ennen kuin teemme sen, puhukaamme hetken Hänelle.

17   Rakas Jeesus, en osaa ilmaista tunteitani ja kiitollisuuttani veli Mercieriä ja veli Goadia ja kaikkia näitä hienoja ihmisiä ja heidän pieniä lapsiaan kohtaan siitä, kuinka ystävällisesti he ovat näyttäneet meille paikkoja siitä asti, kun olemme olleet täällä. Tuo ystävällisyys ohittaa kaiken sen, mitä me odotimme. Ja me tiedämme, että he ovat mukavia ja suloisia. Mutta me emme tienneet, että meitä kohdeltaisiin senkaltaisella kuninkaallisella tavalla. Ja Herra, rukoilen, että Sinun Läsnäolosi tulisi aina olemaan näiden ihmisten leirissä, että Pyhä Henki täyttäisi jokaisen sydämen täällä, ja että Sinä antaisit heille Iankaikkisen Elämän. Ja nauttiessamme tänään voikoon siellä olla loputon päivä, kun me kohtaamme Hänen Läsnäolossansa, jota me palvomme ja rakastamme ja jolle me annamme kaiken ylistyksen näistä asioista. Siihen aikaan asti, Herra, pidä meidät uskollisina Hänelle ja Hänen Sanallensa. Jeesuksen Nimessä me rukoilemme. Aamen.

18   No niin, olin niin pitkään tänä aamuna, joten yritän tehdä sen todella nopeasti tänä iltapäivänä ja puhua sellaisella tavalla, että ehkä nämä pienemmät ja myös vanhemmat tulevat ymmärtämään.

19   Haluan lukea tässä Kirjoituksen, joka löytyy Pyhän Markuksen kirjasta. Haluan lukea osan Pyhän Markuksen 10. luvusta, alkaen jakeesta 17.

Ja kun hän oli lähtenyt tielle, tuli eräs juosten ja polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: Hyvä Opettaja, mitä minun tulee tehdä, että voisin periä iankaikkisen elämän?

Ja Jeesus sanoi hänelle: Miksi kutsut minua hyväksi? Ei ole yhtään hyvää paitsi yksi, joka on Jumala.

Sinä tiedät käskyt: Älä tee aviorikosta, Älä tapa, Älä varasta, Älä sano väärää todistusta, Älä petoksella anasta, Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Ja hän vastasi ja sanoi hänelle: Opettaja, kaikkia näitä olen noudattanut nuoruudestani asti.

Silloin Jeesus katsoen häntä rakasti häntä, (tätä nuorta miestä) ja sanoi hänelle: Yksi asia sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä tahansa sinulla on, ja anna köyhille, ja sinulla on oleva aarre taivaassa: ja tule, ota ristisi, ja seuraa minua.

Ja hän oli surullinen siitä sanonnasta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

20   Nyt teille lapsille ja teille aikuisille ja kaikille, haluan tehdä tämän pienen Sanoman niin ajankohtaiseksi kuin voin ja niin nopeasti kuin osaan. Ja haluan ottaa tekstiksi “seuraa Minua” ja haluan ottaa aiheeksi: Johtajuus. Seurata, olla jonkun johdettavissa. Johtajuus ja “seuraa Minua”. Te nuoret ihmiset…

21   Muistakaa se, ensimmäisellä askeleella, jonka kukaan meistä koskaan otti, joku johdatti, talutti meitä. Te äidit muistatte nuorimman poikanne tai tyttönne ensiaskeleen. He eivät itse enää muista sitä. Mutta joku johti teitä ensiaskeleellanne. Muistan, kun Billy Paul otti ensiaskeleensa; Joosef ja kaikki muutkin heidän ottaessa ensimmäisen askeleensa.

22   Tavallisesti äidillä on tilaisuus johtaa lapsen ensimmäistä askelta, koska hän on kotona isän työskennellessä ja yrittäessä hankkia elatusta. Mutta se on, he ottavat ensimmäisen askeleensa. Ja illalla isän tullessa kotiin hänelle sanotaan: “Isä, Johnny tai Mary”, pieni poika tai tyttö, “osaa kävellä! Tule katsomaan! Ja te otitte vain yhden askeleen, ja äidin ehkä täytyi pitää kiinni teistä, tai teidän piti pitää kiinni äidin sormesta, koska te olitte jotenkin heikko ja käännyitte vähän sivuttain, tiedättehän, ja kaaduitte alas. Niinpä teidän täytyi pitää kiinni äidin kädestä ottaaksenne ensimmäisen askeleenne.

23   No niin, joku auttoi teitä ottaessanne ensiaskeleenne. Ja ottaessanne elämänne viimeisen askeleen joku tulee johtamaan, taluttamaan teitä. Näettekö, se on totta. Haluan teidän muistavan sen. Ensimmäinen askeleenne, joku johti teitä. Ja viimeinen askeleenne, joku tulee johtamaan teitä.

24   Meidän täytyy olla johdettuja. Te tiedätte Jumalan verranneen meitä lampaisiin. Ja tiesittekö, ettei lammas osaa johtaa itseään? Se harhailee ja eksyy pois; se ei yksinkertaisesti osaa johtaa itseään. Sillä täytyy olla joku johtamassa sitä. Ja joskus… Paimenen oletetaan johtavan lampaita. Nyt aikaisemmin Herran Jeesuksen päivinä Hän oli se hyvä Paimen, joka johti lampaita.

25   Mutta tänään, näettehän, me elämme toisessa ajassa, kaikki on muuttunutta ja vääristeltyä. Tiedättekö, minkä täytyy johtaa lampaita tänään? Vuohen. Ja tiedättekö, minne tuo vuohi johtaa ne? Suoraan teurastettavaksi. Nuo pienet lampaat eivät tiedä, minne ovat menossa, joten vuohi johtaa ne käytävää ylös teurastettavaksi, eivätkä lampaat tiedä tehdä muuta kuin seurata johtajaa, ja niin se johtaa ne tähän teurastukseen. Ja sitten vuohi hyppää itse pois käytävältä ja lampaat menevät sisälle ja tulevat tapetuiksi. Näettekö, tuo vuohi, väärä johtaja.

26   Mutta Jeesus, Hyvä Paimen, joka johti lampaita, Hän johti heidät Elämään ja piti heitä kädestä. Näettekö, mutta jonkun täytyy johtaa lampaita.

27   Ensimmäisenä on äidin ystävällisyys, sitten isän sana. Sen jälkeen kun äiti auttaa teitä ensiaskeleellanne, te katsotte isäänne, jokainen meistä, oppiaksemme viisautta, koska hän on perheen pää. Ja hän tavallisesti, ei siksi että hän olisi sen älykkäämpi, vaan koska hänet on vain tehty perheensä johtajaksi, joten me seuraamme sitä, mitä isämme käskee tekemään. Kun hän sanoo: “Nyt poikani, haluaisin sinun tekevän sellaisen-ja-sellaisen asian”, niin me kuuntelemme häntä, koska se on viisautta. Mutta kuunnelkaa, näettekö, hän on oppinut melkoisesti, ja meidän täytyy kysyä häneltä nähdäksemme, mitä hän on oppinut, ja sitten me voimme saada hyödyn hänen kauttaan siitä, mitä hän on oppinut. Hän sanoo meille: “Älä nyt mene ja tee tätä, koska minä tein niin. Minun isäni kielsi aina tekemästä sitä, mutta minä tein sen, ja se aiheutti minulle tämän”, jotakin pahaa. Sitten hän, isä, sanoo meille, kuinka tehdä ja mitä tehdä oikein.

28   Sitten sen jälkeen kun äiti on johtanut meitä siihen asti, kunnes meidän täytyy saada vähän viisautta, ymmärrystä isältä, sitten sen jälkeen me saamme toisen johtajan, ja se on opettaja, joku hyvä koulunopettaja. Hän yrittää opettaa teitä ja antaa teille koulutuksen, että sopisitte paremmin elämässä paikallenne, asemaanne, niin että osaatte lukea Raamattuanne ja osaatte lukea laulujanne ja voitte itse lukea ja oppia Jumalasta. Näettekö? Ja sitten toinen asia, ehkä jos teillä olisi liikeasioita, ja joku kirjoittaisi teille kirjeen, äiti, isä, tai joku kirjoittaisi teille kirjeen, ettekä te osaisi lukea sitä. Näettekö? Niinpä opettaja sitten saa teidät ja hän johtaa teidät oppimaan kirjoitus- ja lukutaidon. Ja on hyvä asia, kun joku hyvä opettaja opettaa teille oikeita asioita. Mutta nyt sen jälkeen kun te jätätte sen, sen jälkeen kun te jätätte tuon opettajan, vaihtuu opettaja toisensa jälkeen, ensimmäisen luokan alkuasteelta eteenpäin, kunnes te menette keskikouluun, tai yliopistoon. Sitten kun te jätätte yliopiston, on opettaja lopettanut johtamasta teitä. Näettekö?

29   No niin, äiti opetti teidät kävelemään. Isä opetti teille, kuinka olla terävä ja mukava nuori mies ja kuinka huolehtia itsestänne ja kuinka käyttäytyä. Opettaja on opettanut teille koulutuksen, kuinka lukea ja kirjoittaa oikein. Mutta nyt kun te jätätte isän, te jätätte äidin, te jätätte tuon opettajan, nyt jonkun täytyy ottaa teidät johtoonsa tästä eteenpäin. Kenet te nyt haluaisitte ottaa johtajaksenne tästä eteenpäin? [Joku lapsista sanoo: “Jeesuksen.”] Oikein. Jeesus voi viedä teidät tästä eteenpäin. No niin, se oli oikein hyvä vastaus, oikein hieno. Jeesus vie teidät siitä eteenpäin.

30   Te näette nyt, että tätä nuorta miestä, josta me nyt puhumme, häntä kutsuttiin rikkaaksi nuoreksi hallitsijaksi. Tämä mies oli saanut melko hyvän opastuksen. Hänen äitinsä oli opettanut hänet kävelemään. Ja näettehän, hän oli vielä nuori mies, ehkä juuri yliopistosta suoriutunut ja hyvin suosittu nuori mies. Ja ollen hyvin kasvatettu hän ehkä käveli oikein ja niin edespäin, niin kuin hänen äitinsä oli hänelle opettanut.

31   Ja hän oli myös ollut menestyvä nuori mies, katsokaahan, hänestä oli jo tullut rikas. Ja hän oli vain nuori mies, ehkä kahdeksantoistavuotias, juuri koulunsa päättänyt, ja hän oli rikas. Katsokaahan nyt, hänellä oli ollut oikean kaltainen opettaja, joka opetti hänet kävelemään oikein. Hänellä oli ollut isässään oikeankaltainen opettaja, niin että ollessaan vielä nuori mies hän jo oli rikas rahallisesti, hän oli tehnyt paljon rahaa. Hän on voinut olla todella… Jopa tuossa iässä hän jo oli hallitsija, hyvin menestynyt. Näettekö? Ja nyt hänellä oli ollut opettaja, joka oli opettanut hänelle oikein, kuinka hänen tulisi olla. Hänellä oli saanut koulutuksensa.

32   Ja sitten toinen opettaja, joka tällä nuorella miehellä oli ollut, riippuen siitä miten teidät on kasvatettu, mutta tälle nuorelle miehelle oli opetettu uskontoa kodissaan.

33   Nyt, joillakin lapsilla, tiedättekö, että on paljon pieniä lapsia, joilla ei ole minkäänlaista uskonnon opetusta kotona? Heidän äitinsä ja isänsä eivät usko Jumalaan. Ja heidän isänsä ja äitinsä juovat ja polttavat ja tappelevat ja juoksevat ulkona öisin ilman toistensa seuraa ja muuta sellaista, eivätkä valmista päivällistä pienille pojilleen ja tytöilleen. Ettekö olekin iloisia, että teillä on todella hyvä kristitty isä ja äiti? Nyt kun teillä itsellänne on lapsia, niin ettekö haluakin olla samankaltainen isä ja äiti, kuin teidän isänne ja äitinne on? Näettekö? No niin, se on kaikki hyvää.

34   Nyt tämä nuori mies oli saanut uskonnollista opetusta. Näettekö, ja se oli paljon enemmän kuin joillakin heistä oli, koska he eivät olleet saaneet uskonnollista opetusta… Mutta tämä nuori mies oli saanut uskonnollista opetusta, koska hän sanoi pitäneensä Käskyt siitä asti kun hän oli vain poika.

35   Nyt teillä kaikilla on myös hyvät uskonnolliset opettajat, jokaisella teistä. Ja teillä kaikilla pienillä teini-ikäisillä tytöillä ja pojilla oli hyvät opettajat, teidän äitinne ja isänne täällä tässä leirissä. Heillä on kaikki mahdolliset edellytykset tehdä teistä todella hyviä miehiä ja naisia, Jumalan palvelijoita.

36   Koska muistakaa, jonakin päivänä te tulette kuolemaan, tai sitten teidät tullaan muuttamaan Taivaaseen. Ja jos te kuolette ennen Hänen Tulemustaan, tulette te olemaan ylöstemmattuja ensin. Tiesittekö sitä? Tiesittekö, että ne, jotka ovat kuolleita… Jos äiti ja isä kuolevat ennen teitä, eikä Jeesus tule meidän sukupolvessamme, niin tiedättekö, että nämä, äiti ja isä, ovat tuleva esiin ensin, kirkastettuina, ennen teitä? Näettekö? Jumalan pasuuna on soiva, ja Kristuksessa kuolleet ovat nouseva ylös ensin, ja sitten meidät, jotka olemme elossa ja jäljellä, tullaan tempaamaan ylös heidän kanssaan. Meidät tullaan muuttamaan sillä tavalla. Meidän täytyy muistaa, että se on pääasia elämässä. Ymmärrättekö te sen nyt? Se on se pääasia elämässä, joka meidän täytyy tehdä: valmistautua kohtaamaan Jumala.

37   Nyt pelkkä uskonto ei auta. Katsokaahan tätä nuorta hallitsijaa tässä. Hän sanoi: “Hyvä Opettaja…” Muistakaa nyt, ennen kuin sanon sen, hänet oli opetettu elämään oikein. Hänellä oli hyvä koulutus. Hänelle oli opetettu liikeasiat. Ja hän oli rikas ja hän oli hallitsija ja hän oli uskonnollinen. Mutta hän joutui vastatusten toisen ongelman kanssa, joka on kaikkien meidän edessänne: se on Iankaikkinen Elämä. Uskonto ei anna meille Iankaikkista Elämää. Uskonto on peite, mutta se ei anna meille Iankaikkista Elämää. Ja vaikka parhaat opettajat, mitä oli olemassa, olivatkin opettaneet häntä, puuttui häneltä kuitenkin jotakin. Ja tuo nuori mies tiesi sen, koska hän sanoi: “Hyvä Opettaja, mitä voin tehdä periäkseni Iankaikkisen Elämän?”

38   Nyt te uskotte, että Jeesus on Jumala, ettekö uskokin? Niinpä Hän tiesi tämän nuoren miehen ajatukset, joten Hän sanoi: “Pidä Käskyt.” Hän meni suoraan takaisin hänen uskontoonsa nähdäkseen, mitä hän sanoisi uskonnostaan. Ja nyt, toisin sanoen Hän sanoi: “Pidä uskontosi.”

39   Hän sanoi: “Olen tehnyt sen siitä lähtien kun olin poika”, niin kuin tekin pienet pojat teette. “Äitini ja isäni ja pappini opettivat minulle uskonnon. Mutta uskonnostani huolimatta minä kuitenkin tiedän, ettei minulla vielä ole Iankaikkista Elämää.” Näettekö?

40   Te voitte olla hyviä. Ette varasta. Ette polta. Ette valehtele. Ette valehtele isälle ja äidille. Ette kerro tuota ensimmäistä valhetta, koska kerrottuanne yhden, on niin helppoa kertoa toinen, näettehän. Mutta sitä teidän ei tule tehdä. Älkää kertoko ensimmäistäkään valhetta.

41   Tiesittekö, ettei ruumistanne ole tehty valehtelemista varten? Tiedättekö, heillä on nyt eräs koje, se on hermojanne vasten. He voivat panna renkaan ranteeseenne tähän ja päänne ympärille, ja sitten te voitte sanoa: “Valehtelin siinä asiassa, mutta voin sanoa sen niin sujuvasti, että he uskovat minun kertoneen totuuden.” Ja te voitte…

42   He voivat kysyä: “Olitteko jossakin tietyssä paikassa, kuten, istuitteko veli Shantzin asuntovaunussa veli Branhamin saarnatessa sunnuntaina iltapäivällä?” Siis tänään.

Ja te voitte sanoa: “Ei. En istunut siellä. En.”

43   Tiedättekö, mitä tuo valheenpaljastaja tulee sanomaan? “Kyllä sinä istuit. Kyllä vaan, sinä istuit.”

Te sanotte: “En tehnyt sitä.”

Se tulee sanomaan: “Kyllä, sinä teit.”

44   Miksi? Koska valhe on niin hirvittävä asia. Ruumista ei ole tehty valehtelua varten. Ja se on niin hirvittävä asia, että koko hermojärjestelmänne järkyttyy, kun te valehtelette. Whew! Se järkyttää, niin että te saatte vatsahaavoja, sieni-kasvaimia; se tappaa teidät. Ja niinpä sitten valhe on paha asia, näettehän, koska teidän ei oleteta valehtelevan, varastavan tai tekevän mitään näitä asioita.

45   Niinpä tämä nuori mies ei luultavasti ollut valehdellut, ei ollut koskaan varastanut, mutta hän oli tietoinen siitä, että hän tarvitsi vielä Iankaikkisen Elämän, joten hän sanoi: “Mitä voin tehdä saadakseni Sen?”

46   Ja Jeesus osoitti nyt tässä, ettei uskonto tule sitä tekemään. Niinpä Hän ojensi sen takaisin hänelle ja sanoi: “Pidä Käskyt.”

47   Ja hän sanoi: “Opettaja, olen tehnyt sen siitä lähtien kun olin pieni poika, tai vain nuorukainen. Olen tehnyt tämän.” Mutta hän tiesi, ettei hänellä ollut Iankaikkista Elämää. Niinpä Hän sitten sanoi: “Jos haluat mennä sisälle Elämään, Iankaikkiseen Elämään, jos haluat olla täydellinen, mene silloin ja myy mitä…”

48    Katsokaahan nyt, käy kyllä päinsä, että on rahaa. Katsokaahan, teillä voi olla rahaa, te voitte olla rikas ja olla hallitsija, se kyllä käy päinsä. Mutta riippuu siitä, millä tavalla te toimitte tultuanne sellaiseksi, näettehän.

49   Hän sanoi: “Mene ja myy, mitä sinulla on, ja anna se köyhille, niille, joilla ei ole mitään. Sitten tule ja seuraa Minua, niin sinulla on oleva aarteet Taivaassa.” Mutta tuolla nuorella miehellä oli niin paljon rahaa, ettei hän tiennyt mitä tehdä sen kanssa. Katsokaahan nyt, hän oli hyvin suosittu, tuo nuori mies.

50   Hän oli hyvin varustettu elämää varten, sillä tavalla kuinka hänen isänsä ja äitinsä ja pappinsa ja kaikki heistä olivat hänet varustaneet, mutta yhä hän tiesi, että häneltä puuttui jotakin. Nyt olen puhumassa aikuisille. Hän tiesi, että häneltä puuttui jotakin, ettei hänellä ollut Iankaikkista Elämää. Hän tiesi sen. Näettekö?

51   Uskonto ei tuota Iankaikkista Elämää. Eivät muotomenot, aistimukset tai se, että tunnette jotakin; te voitte pelästyä, tuntea jotakin. Näettekö? Te voitte itkeä, se on hyvä, huutaa, se on hyvä, mutta se ei vielä ole Se, näettehän. Te olette vastatusten Iankaikkisen Elämän kanssa.

52   Te sanotte: “Mutta minä olen ollut niin uskollinen baptisti, metodisti, presbyteeri tai helluntailainen kuin olla voi.” Siitä ei vielä ole kysymys.

53   Tämä nuori mies oli myös sitä. Hänelle oli opetettu tuon päivän uskonto, mutta hänellä ei vielä ollut Iankaikkista Elämää, joten hän halusi tietää, mitä tehdä. Häntä oli opastettu menestyksekkäästi tätä varten, mutta kun hän tuli vastatusten Sen kanssa, hän hylkäsi Iankaikkisen Elämän johtajuuden. Hänen toisilla johtajillaan oli ollut sellainen ote häneen, ettei hän halunnut päästää irti siitä. Näettekö?

54   No niin, siinä on jotakin sellaista, mitä veli Branham sanoo, joitain asioita, jotka ovat vähän liian syvällisiä teille, näettehän.

55   Koulutus on hieno asia, teidän tulee mennä kouluun ja opiskella. Näettehän, se on hyvä, mutta se ei pelasta teitä. Omistaa paljon rahaa, se on hyvä. Silloin voitte kasvattaa lapsenne ja antaa heille hyviä vaatteita ja asioita. Aivan niin kuin isä ja äiti ovat työskennelleet teidän puolestanne. Se on hyvä, mutta kuitenkaan se ei vielä pelasta teitä. Näettekö? Tai te voitte mennä johonkin laboratorioon ja oppia yhdistämään erilaisia aineita tai halkaisemaan atomeita tai te voitte mennä rakettiin ja mennä kuuhun, mutta se ei tule pelastamaan teitä.

56   Teidän täytyy kohdata yksi asia, Iankaikkinen Elämä, ja on olemassa vain yksi Henkilö, joka voi antaa sen teille. Äiti ei voi antaa sitä teille. Isä ei voi antaa sitä teille. Pastorinne ei voi antaa sitä teille. Johtajanne täällä ei voi antaa sitä teille. Jokaisen, joka saa Iankaikkisen Elämän, täytyy tulla Jeesuksen Kristuksen tykö. Hän on Ainoa, joka voi antaa teille Sen osan.

57   Opettajanne voi taitaa teille koulutuksen, hän voi opettaa teitä. Teidän täytyy oppia se. Teidän äitinne voi opettaa teitä kävelemään, mutta teidän itsenne täytyy oppia kävelemään. Isänne voi opettaa teille kuinka olla liikemies, mutta teidän täytyy oppia se. Mutta vain Jeesus voi antaa teille Iankaikkisen Elämän. Ymmärrättekö?

58   Teidän pappinne, johtajanne ja niin edelleen, voivat opettaa teille uskontonne. Te voitte oppia sen Sanoman, jota me yritämme opettaa, mutta se ei vielä anna teille Iankaikkista Elämää. Teidän täytyy vastaanottaa tuo Persoona, Jeesus Kristus, omistaaksenne Iankaikkisen Elämän nyt. Ymmärrättekö te nyt kaikki sen? Teidän täytyy vastaanottaa Persoona, Jeesus Kristus. Mutta joskus toinen johtajuus saa niin paljon vaikutusvaltaa meidän ylitsemme, kunnes me emme tiedä, mitä tehdä sitten, kun tuo… tuo aika tulee.

59   No niin, on kuolettava asia hylätä Iankaikkisen Elämän johtajuus, koska, katsokaahan, se on Elämä, joka ei voi koskaan loppua. Nyt, koulutus, se on hienoa, se tulee auttamaan meitä täällä. Liike-elämä, se on hienoa. Raha, se on hienoa. Olla hyvä poika tai tyttö, se on hienoa. Mutta katsokaahan, kun elämä täällä on päättynyt, silloin se on kaikki siinä. Ymmärrättekö te? Ymmärrättekö te aikuiset? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettehän, silloin se on kaikki siinä. Mutta sitten meidän täytyy vastaanottaa Jeesus Kristus Iankaikkiseksi Elämäksi. Jeesus yksin voi johtaa teidät Siihen.

60   Ja vaikkakin tämä nuori mies oli saavuttanut kaikki nämä asiat koulussa ja vanhempiensa avulla, kadotti hän suurimman asian, mitä hänellä olisi voinut olla: Pyhän Hengen johtajuuden, sillä Jeesus sanoi: “Tule, seuraa Minua.”

61   Ja te nuoret tytöt, jotka juuri olette päättämässä koulun, jotkut teistä tulette saamaan päästötodistuksenne melko pian. Ja te nuoret pojat, suurin johtajuus, mitä on olemassa, on Jeesus Kristus, sillä se on Johtajuus Iankaikkiseen Elämään. No niin, tämä Johtajuus on jokaisen inhimillisen olennon edessä, heille annetaan tilaisuus valita.

62   Ja se on yksi suuri asia, joka meillä on elämässä: valinta. Jonakin päivänä… Tiedättekö, isä ja äiti valitsivat haluavansa pienen pojan tai tytön, niin kuin te kaikki olette.

63   Sitten, jonkin ajan kuluttua teillä on oikeus valita tahdotteko te oppia opettajalta vai ette. Tuo opettaja voi opettaa teitä, mutta te voitte olla vain pieni paha poika ettekä halua oppia, tai pieni, paha tyttö ettekä halua ollenkaan kuunnella. Katsokaahan, teidän täytyy tehdä valintanne, vaikka olettekin vielä pieniä.

64   Ja äiti sanoo: “Saitko kympin kokeissa?”

“En, olin hyvin huono.” Näettehän nyt, te voitte…

Äiti sanoo: “Nyt sinun täytyy opiskella.” Ja teidän täytyy sitten tehdä se, jatkaa opiskelemista, niin kuin äitinne on käskenyt, niin kuin isänne on käskenyt. Näettehän, teidän täytyy opiskella.

65   Mutta teillä on valintanne, te voitte tehdä sen tai olla tekemättä. Te voitte sanoa: “En halua tehdä sitä.” Näettekö, teillä on valinta.

66   Jonkin ajan kuluttua teidän täytyy valita, minkä tytön kanssa menette naimisiin, minkä pojan kanssa menette naimisiin.

67   Kaikkialla elämässä teidän täytyy valita. Ja sitten teidän myös täytyy valita tahdotteko te elää tämän elämän jälkeen tai haluatteko vain olla joku hyvä, suosittu henkilö, joku filmitähti, tanssija, tai jotakin muuta.

68   Ja katsokaa näitä pieniä tyttöjä, jotka täällä hetki sitten lauloivat, tuon lapsen täytyy vain kehittää tuota ääntä ja hän tulee olemaan oopperalaulaja, tai joku laulaja. Kuuntelin näiden pienten poikien ääntä, te voisitte olla samalla tavoin kuin Elvis Presley ja myydä esikoisoikeutenne. Näettehän, sitä te ette halua tehdä. Katsokaahan, se on Jumalan teille antama lahjakkuus, ja teidän täytyy valita tuletteko te antamaan tuon lahjakkuutenne Jumalan käyttöön vai tuletteko antamaan sen perkeleen käyttöön. Näettekö?

69   Veli Leo tässä, teidän veljenne, näettehän, hänellä oli lahja tulla ja johtaa ihmisiä. Mitä hän nyt tulee tekemään sen kanssa? Meneekö hän liike-elämään ja tekee itsestään miljonäärin vai pitäisikö hänen tulla tänne ja valmistaa kotipaikka, missä ihmiset voivat tulla yhteen, kaikkien pienten lastenne kanssa? Näettekö, teidän täytyy valita mitä tulette tekemään.

70   Jokaisen meistä on tehtävä valinta. Ja se on meitä jokaista vastassa. Mutta kaikkien meidän edessämme on tämä yksi asia: “Mitä me tulemme tekemään Iankaikkisen Elämän kanssa? Tulemmeko elämään tämän jälkeen vai emme?” Silloin meidän täytyy tulla Jeesuksen tykö saadaksemme Sen. On tilaisuus valita. Se on yksi asia, jonka Jumala on meille antanut. Hän ei pakota jotakin yllemme. Hän vain antaa meidän tehdä oman valintamme. Niinpä teitä ei tarvitse pakottaa, te vain teette oman valintanne.

71   Seuratkaamme vain tätä nyt, aikuiset ja kaikki lapset yhdessä nyt, muutamia minuutteja. Seuratkaamme tätä nuorta miestä ja hänen valintaansa nähdäksemme, mihin se johti hänet.

72   Nyt, nämä tytöt kauniine äänineen ja nämä nuoret pojat. Ehkä teillä nyt kasvaessamme on hyvä lauluääni. Ottakaamme nyt vain tuo yksi asia, musiikki. Te saatatte jonakin päivänä ajatella sitä.

73    Tehän tiedätte tämän pojan nimeltä Elvis Presley? Te olette kuulleet ääninauhojani. Te olette kuulleet, kuinka minä en paina alas tuota poikaa, mutta tuolla pojalla oli sama tilaisuus, joka teillä kaikilla on. Näettekö, ja mitä hän… Hän totesi osaavansa laulaa. Ja tarkatkaa, mitä hän teki, aivan saman asian, jonka Juudas teki, Juudas Iskariot, hän myi Jeesuksen. Jeesus antoi tuolle pojalle tuon hyvän äänen. Ja mitä hän tekee? Kääntyy ympäri ja myy sen perkeleelle. Näettekö, hänen on tultava tien päähän. Näettekö? Hän kieltäytyi vaeltamasta Jeesuksen kanssa.

74   Nyt tämä nuori mies tässä, tämä nuori rikas hallitsija, hän teki saman asian. Seuratkaamme ja nähkäämme, mitä hän teki. Epäilemättä, ollen suuri mies niin kuin hän oli, hän luultavasti oli komea nuori mies, tumma tukka kammattuna jakaukselle ja hienoissa vaatteissa. Ja nuoret tytöt ajattelivat: “Pojat, siinäpä on komea nuori mies!” Oi, niin he tekivät. Hänen vilkuttaessaan heille. He flirttailivat takaisin hänelle ja muuta sellaista.

75   Ja hän ajatteli olevansa joku suuri mies, suuri henkilö, näettehän, koska hän oli komea ja hän oli nuori. Hän ei katsonut tänne tien päähän. Hän katsoi vain tänne. “Minä olen nuori. Minä olen komea, minä olen rikas. Voin ostaa mitä haluan. Voin ottaa nämä tytöt ja pojat; he kaikki pitävät minusta. Ja he tietävät, että olen suuri mies.” Ja näettehän, hänellä oli kaikki se. Hän oli seurannut isänsä ohjeita ja kaikkea muuta. Ja: “Minä olen hyvin uskonnollinen. Minä käyn kirkossa.” Ja hän voi nyt seurata sitä, näettehän, ollen hyvin suosittu, rikas ja kuuluisa. Ja hän…

76   Aivan samoin on tänään, samoin myös teillä voisi olla tilaisuus tulla filmitähdeksi tai joksikin sen kaltaiseksi. Useimmat nuorista tänään, puhukaa heille, niin he tietävät enemmän näistä filmitähdistä kuin, mitä he tietävät Jeesuksesta. Näettekö? Ja te lapset opitte tietämään Jeesuksesta. Kun jokin elokuva tulee paikkakunnalle, he tuntevat kaikki nuo näyttelijät ja tietävät kaiken siitä. He tietävät kaiken sen paremmin kuin Tämän. Puhukaa heille Raamatusta, he eivät tiedä mitään Raamatusta. Näettekö, se on väärän valinnan tekemistä nyt. Joku laulaja myy Jumalan antaman lahjansa kuuluisuudesta.

77   Sitten me näemme hänet elämän lopulla. Seuratkaamme häntä vähän pidemmälle. Tiedättekö, mitä Raamattu sanoo tästä nuoresta miehestä? Hän menestyi yhä enemmän. Niinpä, joskus menestys ei merkitse sitä, että olette tehneet oikean valinnan. Tiedättekö mitä hän teki? Hän meni ulos ja hänellä oli suurta aikaa. Hän jäljesti suuria kutsuja, tuhlasi paljon rahaa, ja kaikkea, tyttöihin ja kaikkeen muuhun. Ja sitten hän meni naimisiin ja hänellä ehkä oli perhettä. Ja hänen omaisuutensa vain lisääntyi niin, että hänen täytyi rakentaa uusia aittoja ja varastoja. Ja hän sanoi: “Näettekö, minä en seurannut Jeesusta, ja katsokaa, mitä minulla on!” Näettekö?

78   Te voitte kuulla ihmisten sanovan sen, ja olen kuullut, kuinka he ovat sanoneet: “Katsohan, kuinka Hän on siunannut minua.” Se ei lainkaan merkitse sitä. Näettekö?

79   Ja jonkun ajan kuluttua hänen aittansa paisuivat niin, että hän sanoi: “Sielu, voit levätä. Minulla on niin paljon rahaa ja olen niin menestynyt! Ja olen niin suuri mies! Kuulun kaikkiin klubeihin. Ja minulla on maailman rikkaudet käsissäni. Omistan paljon maata ja suuria summia rahaa, ja kaikki pitävät minusta. Mikä hieno henkilö olenkaan.”

80   Mutta tiedättekö, Raamattu sanoo, että tuona yönä Jumala sanoi hänelle: “Minä tulen vaatimaan sielusi.”

81   Mitä sitten tapahtui? No niin, siellä oli eräs kerjäläinen, köyhä vanha kristitty, joka makasi siellä hänen porttinsa pielessä. Ja kun he…

82   Siellä Jerusalemissa, heillä oli tapana syödä talon katolla. Ja leivän muruja putoaa tällä tavalla ja lihanpaloja ja niin edelleen, sinne lattialle, kun he tiputtelevat niitä. Eivätkä he poimi niitä ylös, koska kaikki Jerusalemissa, tuossa vanhassa kaupungissa on…

83   Sopii kai sanoa tässä pieni vitsi? Siellä on niin sanottuja “vapaamatkusta-jia”. Tiedättekö mitä ne ovat? Kärpäsiä leivässä, kärpäsiä lihassa, kärpäsiä voissa, “vapaamatkustajia”, kärpäsiä kaikkialla. Niitä on ulkona kadulla ja kutuojissa, ja ne lentävät sisälle ja ruokiin.

84   Siksi nämä ihmiset siellä nousevat rakennuksen katolle syömään. Ja sitten, kun heiltä tippuu jotakin maahan, he lakaisevat sen pois. Ja koirat kadulla syövät näitä muruja. Ja hän antoi tämän köyhän vanhan kristityn maata siellä kadulla ja vain syödä niitä muruja, joita tippui hänen lautaseltaan, hänen pöydältään.

85   Ja sitten tällä kerjäläisellä oli paiseita eikä hänellä ollut mitään pantavaksi paiseisiinsa. Hänen nimensä oli Lasarus. Ja koirat tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan, jotta hän olisi voinut yrittää tulla terveeksi.

86   No niin, ja sitten tällä rikkaalla miehellä, hänellä oli rahaa, niin että hän saattoi ostaa kaiken kaltaisia lääkkeitä, jos hän olisi sairastunut, ja hänellä oli kaiken kaltaisia lääkäreitä. Mutta tiedättekö, joskus lääkärit eivät voi auttaa meitä. Lääke ei voi auttaa meitä. Mikään ei voi auttaa meitä. Me olemme Jumalan armoilla. Ja hän tuli tiensä päähän. Lääkärit eivät voineet auttaa häntä, hoitajat eivät voineet auttaa häntä, lääke ei voinut auttaa häntä, ja hän kuoli. Ja kun hänen sielunsa jätti hänen ruumiinsa, se jätti kaikki hänen rahansa, kaiken hänen koulutuksensa, kaiken, mitä hänellä oli, kaiken suosion. He valmistivat hänelle suuret hautajaiset ja ehkä laskivat lipun puolitankoon, ja kaupungin johtaja tuli hautajaisiin, ja he kaikki tulivat, ja saarnaaja tuli ja sanoi: “Veljemme on nyt mennyt Kirkkauteen”, ja kaikkea sellaista.

87   Mutta Raamattu sanoi: “Hän nosti silmänsä helvetissä, vaivassa, ja katsoi sinne yli tuon suuren kuilun ja näki Taivaassa tuon kerjäläisen, joka siellä oli maannut paiseineen. Ja hän huusi: ‘Lähetä Lasarus tänne vesitilkan kanssa. Nämä liekit ovat kiduttavia.’ Ja hänelle sanottiin: ‘Oi, ei.’”

88   Näettekö, hän teki väärän valinnan elämässä. Näettekö, kun hän oli tullut tiensä päähän ja jättänyt tämän elämän. Hän oli ollut uskonnon johtama. Hän oli ollut koulutuksensa johtama. Hän oli ollut menestyksensä vaikutuksen johtama. Mutta näettekö, hän ei voinut viedä käsissään mitään; nuo asiat päättyvät siihen. Ymmärrättekö te lapset? Te aikuiset näette, mitä minä… Hänellä ei ollut mitään pitämässä häntä. Hänen rahansa ei voinut pitää häntä. Hänen ystävänsä lääkäreiden kanssa eivät voineet pitää häntä. Hänen pappinsa, hänen uskontonsa, ei voinut pitää häntä. Niinpä, hänellä oli vain yksi asia tehtävänä. Hän oli kieltäytynyt vastaanottamasta Jeesusta, Iankaikkista Elämää. Niinpä mitä hänen täytyi tehdä? Painua alas kuolemaan, helvettiin. Minkä kuolettavan erehdyksen tuo nuori mies olikaan tehnyt kieltäytyessään vaeltamasta Jeesuksen kanssa, kieltäytyessään olemasta Jeesuksen johtama. Hän kieltäytyi tekemästä sitä.

89   Niin monet nuoret ihmiset tekevät tuon virheen tänään: kieltäytyvät olemasta Herran Jeesuksen johtamia. Me näemme nyt, kuinka kuolettava asia onkaan kieltäytyä Iankaikkisesta Elämästä, kieltäytyä Jeesuksen johtajuudesta, kun Hän sanoi: “Tule, seuraa Minua.”

90   Näettekö, mitä tämä komea nuorimies sanoi tänään iltapäivällä meille? Kun te jätätte koulun ja tarvitsette toisen johtajan, niin antakaa sen olla Jeesus. Ja Jeesus on Raamattu. Uskotteko te sen? Tämä on Jeesuksen Elämä ja Hänen Käskynsä meille kirjaimen muodossa. Niinpä meidän täytyy katsoa Tähän nähdäksemme. Tämä on piirustus. Tämä on se Kartta, jota meidän on käsketty seurata Iankaikkiseen Elämään.

Me näemme nyt, että tämä nuori mies oli kadotettu.

91   Ottakaamme nyt eräs toinen. Haluaisitteko, olisiko teillä aikaa ottaa toinen rikas, nuori hallitsija, joka teki oikean valinnan? Haluaisitteko kuulla siitä? Hyvä on, yrittäkäämme sitä nyt. Ottakaamme nyt eräs toinen rikas nuori hallitsija, jolla oli vastassaan sama asia. Me näemme nyt, minne tuo poika meni, joka eli melkoisen hyvää elämää, mutta kuoltuaan oli kadotettu helvetissä. Ja nyt me tulemme puhumaan eräästä toisesta nuoresta miehestä, jolla oli vastassaan sama asia. Hän oli rikas nuori mies ja hän oli hallitsija ja hän vastaanotti Kristuksen johtajuuden, niin kuin tuo pieni poika sanoi meille hetki sitten, että meidän tulee antaa johtaa itseämme. Hän vastaanotti sen.

92   Kirjoitus tästä löytyy, jos haluatte katsoa sitä jälkeenpäin, Hebrealaiskirjeen 11. luvusta, jakeet 23-29. Antakaa minun lukea se. Sopiiko se? Haluatteko kestää minua vielä vähän, vai mitä? Tehän haluatte seurata Sitä, ettekö haluakin? Niinpä jos luemme tämän, niin silloin te voitte sanoa: “Kuulin veli Branhamin lukevan tämän Raamatusta.” Näettekö? Ja silloin te tiedätte, että se on siellä, että Se ei ollut, mitä minä sanoin, vaan mitä Hän sanoi. Kuunnelkaa nyt, mitä Raamattu sanoo tästä mukavasta miehestä. Kuulkaa nyt.

Uskon kautta Mooses, kun hän oli syntynyt, oli vanhempiensa kätkemänä kolme kuukautta, koska he näkivät, että hän oli kaunis lapsi; eivätkä he olleet peloissaan kuninkaan käskystä.

Uskon kautta Mooses tultuaan täysi-ikäiseksi kieltäytyi olemasta kutsuttu faaraon tyttären pojaksi; (kuunnelkaa)

Valitsi mieluummin kärsimyksen vaivattuna olemisesta Jumalan kansan kanssa kuin nauttiakseen synnin huveista jonkin aikaa;

Arvostaen Kristuksen häpeän…

93   Kauan sitten, Mooseksen aikana, se jo oli Kristus. Näettekö? Hän on ainoa, jolla on Iankaikkinen Elämä. Näettekö?

94   “Arvostaen häpeän”, olla kutsuttu fanaatikoksi, pyhäksi kieriskelijäksi tai joksikin sen kaltaiseksi, tiedättehän.

Arvostaen Kristuksen häpeän suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet, sillä hän arvosti sen suuremmaksi rikkaudeksi.

95   Tiedättekö, mitä se nyt merkitsee? Se merkitsee sitä, että Mooses oli syntynyt köyhänä poikana, todella köyhänä. Hänen isänsä nimi oli Amram. Hänen äitinsä nimi oli Jookebed. Ja he olivat todella köyhiä, mutta he olivat kristittyjä. He työskentelivät raskaasti. He olivat orjuudessa. Heidän täytyi tehdä tiiliä mudasta, ja muuta, vanhalle kuninkaalle. Tiedättekö mitä? Tuon kuninkaan tytär meni eräänä päivänä alas virralle…

96   Mooseksen äiti, Jookebed, oli pannut hänet pieneen kaislakoriin ja vienyt sinne ulos virralle sillä tavalla. Siellä krokotiilit söivät kaikki nämä pienet lapset; he tappoivat heitä heittämällä heidät virtaan. Mutta hänen äitinsä pani hänet sinne. Ja tiedättekö, kuinka hän sai pidettyä nuo krokotiilit pois hänen kimpustaan? Hän valmisti tämän pienen arkin ja hän pikesi sen, ja tiedättekö, mitä piki on? Tärpättiä. Ja kun alligaattori tuli ja sanoi: “Hmm, pieni lihava heprealainen, minäpä otan hänet!” Mooseksen itkiessä sillä tavalla, se meni lähemmäksi ja: “Whew! Mikä haju! Uh!” Näettekö? Näettekö, äidillä oli johdatus miten suojella lastaan. Niinpä tuo krokotiili perääntyi pois eikä halunnut olla missään tekemisissä sen kanssa.

97   Ja sitten Mooses liikkui virran mukana hieman pidemmälle, ja hänen pikkusisarensa seurasi häntä virran mukana tarkkaillen sitä.

98   Sitten faaraon tytär tuli sinne ulos, ja tiedättehän, veti hänet ylös virrasta. Tiedättekö, kaikki äidit… Teidän äitinne ajattelee, että te olette kaunein lapsi maailmassa. Niin hänen tuleekin tehdä. Mutta Raamattu sanoo, että tämä pieni poika oli todella kaunis pikkupoika. Ja oi, hän kirkui ja potki pienillä jaloillaan. Hän kaipasi äitiään, näettehän. Ja tiedättekö, mitä sitten tapahtui? Sitten Jumala pani faaraon tyttäreen, kuninkaan tyttäreen, kaiken sen rakkauden, mikä vain äidillä voi olla pientä laista kohtaan. Hänen sydämensä suli. Hän sanoi: “Se on minun lapseni.”

99   Mutta tiedättekö, hän oli nuori nainen, eikä heillä noina päivinä ollut näitä pulloja, joilla teitä on lapsena ruokittu, joten heidän täytyi saada sille äiti, jolla oli ollut lapsi ja voi imettää.

100   Niinpä Mirjam oli siellä käsillä ja hän sanoi: “Minä menen ja noudan sinulle oikean äidin.”

“Hyvä on, mene noutamaan hänet.”

101   Tiedättekö kenet Mirjam meni noutamaan? Mooseksen oman äidin. Kyllä. Hän meni ja nouti hänet. Se oli viisautta, eikö niin? Ja niinpä hän meni ja nouti Mooseksen oman äidin. Ja tämä sanoi: “Minä otan ja kasvatan tämän pienen pojan sinulle.”

102   Faaraon tytär sanoi: “Tiedätkö mitä, minä tulen antamaan sinulle kolmesataa dollaria viikossa tuon lapsen kasvattamiseen. Ja sinä voit asua palatsissa.” Näettekö kuinka Jumala tekee, kun te luotatte Häneen, kun olette uskon varmuudessa? Tuo pieni lapsi oli profeetta, näettehän, ja hänen äitinsä tiesi sen.

103   Niin he menivät palatsiin, ja Mooseksen oma äiti kasvatti hänet ja sai kolmesataa dollaria viikossa huolehtiakseen kaikesta. Ajatelkaa vain sitä!

104   Ja sitten kului jonkin aikaa ja Mooses alkoi tulla tarpeeksi vanhaksi lukeakseen ja kirjoittaakseen, ja hän opetti hänet lukemaan ja kirjoittamaan. Ja sitten hän sanoi: “Mooses, sinä synnyit oikean kaltaisena lapsena. Sinun isäsi ja minä olemme rukoilleet. Jumala on paljastanut meille, että sinä olet profeetta ja sinä tulet vapauttamaan kansan tulevaisuudessa.”

105   Ja tiedättekö, kun hän tuli suureksi, hänet adoptoitiin kuninkaan perheeseen. Oi, hänen ei tarvinnut…

106    Hän katsoi omaa kansaansa, eikä heillä ollut edes vaatteita. He olivat kristittyjä, ja he itkivät. Ja nuo työnteettäjät piiskasivat heitä piiskoilla, niin että veri lensi heidän selästään. Hänen serkkujaan ja setiään ja isäänsä ja äitiään, kaikkia heitä; he löivät heitä piiskoilla siellä ulkona mutahaudoissa. Mutta Mooses syvällä sydämessään tiesi, että he olivat Jumalan lupauksen kansa. Hän tiesi sen.

107   Nyt seuraava asia, mitä hän tulisi tekemään, oli tulla kuninkaaksi. Hän olisi kuningas yli kaiken, rikas mies, oi, hänellä olisi kaikki Egyptin raha. Ja Egypti hallitsi maailmaa tuohon aikaan. Mutta kuulkaahan, Raamattu sanoo: “Hän arvosti häpeän”, olla noiden mudassatonkijoiden kaltainen, kristitty. He tekivät heistä pilaa, nauroivat heitä ja potkivat heitä, ja jos he sanoivat jotakin vastaan, heidät tapettiin. Näettekö? Mutta Mooses valitsi mennä tuon ryhmän mukana sen sijaan, että häntä olisi kutsuttu kuninkaan pojaksi.

108   Katsokaa sitä! Näettekö, koska hän näki lopunajan! Näettekö tuota rikasta nuorta miestä? Mutta hän näki Jeesuksen, niin kuin me näemme Hänet näyssä, että lopunaika on se, jolloin palkka saadaan. No niin, hän vastaanotti Kristuksen johtajuuden, ja Mooses arvosti häväistystä suurempana aarteena.

109   Tiedättekö, joskus te pienet pojat koulussa, he sanovat pahoja sanoja ja haluavat teidän kaikkien sanovan niitä. Te pienet tytöt, pienet tytöt sanovat pahoja asioita ja tahtovat teidän kaikkien sanovan niitä. Te sanotte: “Ei. Minä olen kristitty.”

110   He sanovat: “Ah, sinä olet suuri mammanpoika!” Tiedättehän, ja käyvät päällenne sillä tavalla.

111   Näettehän, mutta seiskää pystyssä ja sanokaa: “Olen iloinen siitä.” Näettekö? Koska niin Mooseskin teki. Hän arvosti Kristuksen häpeän suuremmaksi kaikkia Egyptin aarteita. Seuratkaamme nyt häntä Kristuksen johtamana ja katsokaamme mitä hän teki.

112   No niin, tämä ensimmäinen nuori mies oli rikas, mutta hän ei halunnut Kristusta. Niin ei halunnut olla Jeesuksen seuraaja. Ja niin me näemme hänet hyvin suosittuna. Ehkä hänestä tuli filmitähti ja hän saattoi tehdä kaikenlaisia suuria asioita, mitä vain halusi. Mutta kun hän kuoli, ei hänellä ollut ketään johtamassa häntä. Niinpä, hänen koulutuksensa, se oli hyvä; hänen rahansa, se oli hyvä; mutta kuoleman tullessa hän ei enää voinut käyttää sitä, siinä kaikki. Hän ei voinut ostaa tietään Taivaaseen. Eikä hän koulutuksensa avulla voinut mennä Taivaaseen. Näettekö?

113   Mutta nyt tämä toinen nuori mies, hänelläkin oli kaikki nämä asiat. Hänellä myös oli koulutus, hän oli älykäs. Hän kävi koulua ja hänen äitinsä opetti häntä, ja hänellä oli hyvä koulutus. Hän oli todella älykäs, niin että hän jopa saattoi opettaa egyptiläisiä. Hän saattoi opettaa opettajaansa, hän oli niin älykäs. Katsokaa kuinka älykäs hän oli. Mutta tiedättekö mitä, yli kaiken sen mitä hänellä oli ja mitkä mahdollisuudet hänellä oli, hän yhä sanoi: “Minä jätän sen kaiken ja seuraan Jeesusta.” Tiedättekö, mitä he tekivät hänelle? He ajoivat hänet ulos. Hänestä tuli mudassa tonkiva orja niin kuin he muutkin olivat.

114   Mutta eräänä päivänä ollessaan täysikasvuinen mies, hän oli paimentamassa lampaita siellä erämaan takaosassa. Ja mitä tapahtui? Osaako kukaan sanoa mitä tapahtui? Mitä se oli? [Joku lapsista sanoo: “Siellä oli Tuli pensaassa.”] Oikein, siellä oli Tuli pensaassa, ja se kiinnitti hänen huomionsa. Hän poikkesi sivummalle. Ja tiedättekö mitä?

115   Sen sijaan että opettaisin lapsia, nyt lapset nousevat ja opettavat minua. [Veli Branham nauraa.] Niinpä tämä pieni poika tässä on aivan oikeassa. Kuka sinun isäsi on? [Lapsi sanoo: “Herra Shantz.”] Herra Shantz on isäsi. Tuolle pojalle on opetettu, eikö olekin? Heidän kaikkien pienet kirkkaat silmät näyttävät samanlaisilta, yhden yrittäessä päästä toisen edelle, näettehän.

116   Niinpä katsokaahan nyt, tuo pensas oli tulessa, ja se kiinnitti hänen huomionsa ja hän sanoi: “Minä poikkean sivuun ja katson, mitä se on.”

117   Ja Jumala sanoi Moosekselle: “Ota pois kenkäsi, sillä se maa, jolla seisot, on pyhä. Minä olen valinnut sinut menemään alas ja vapauttamaan kansani. Minä annan sinulle voiman. Sinä voit lyödä maata vitsauksilla. Sinä voit muuttaa veden vereksi. Sinä voit tuoda esiin kirppuja ja täitä. Mikään ei tule vahingoittamaan sinua. Minä olen valinnut sinut.” Miksi? Koska hän valitsi Kristuksen. Näettekö? Kun te valitsette Kristuksen, Hän valitsee teidät. Näettekö? Nyt Hän sanoi: “Sinä valitsit Minut, ja Minä olen valinnut sinut menemään sinne alas Egyptiin.”

118   Ja katsokaa, mitä hän teki. Hän johti kaksi miljoonaa ihmistä sieltä ulos, kansansa, kaksi miljoonaa ihmistä, ja toi heidät luvattuun maahan. Ja nyt me seuraamme häntä erämaan halki. Ja te lapset olette kuulleet veli Leon ja veli Genen ja isänne ja äitinne kertovan, mitä siellä erämaassa tapahtui, kuinka hän toi leivän alas taivaasta ja ruokki nälkäisen kansan ja kaikki nämä asiat.

119   Ja nyt me näemme hänet vanhana miehenä, todella vanhana, hän on satakaksikymmentävuotias. Ja hän on erämaassa.

120   Ja tuo kansa ei edes kohdellut häntä hyvin. Näettehän, joskus ihmiset, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, eivät kohtele teitä hyvin. Mutta Jeesus kohtelee teitä aina oikein. Näettehän? Joten me näemme tuon kansan kapinoineen häntä vastaan, ja kuitenkin hän pysyi heidän kanssaan. Hän oli johtaja ja hänen täytyi pysyä heidän kanssaan. Ja Herran Enkeli puhui hänelle. Ettekö te haluaisi sen tapahtuvan teille? Tehkää sitten oikea valinta, valitkaa Jeesus, niin Hän tulee tekemään sen.

121   Sitten me näemme, että tiensä päässä hän tuli todella vanhaksi. Hän ei enää voinut saarnata, hänen äänensä oli madaltunut, joten hän siunasi Joosuan ja meni ylös kukkulalle kuollakseen.

122   Tiedättekö, mitä tapahtui, kun hän kuoli? Mitä siellä tapahtui? [Eräs poika sanoo: “Hän kuoli, ja sitten Hän nosti hänet ylös kuolleista.”] Tarkalleen. Se on tarkalleen oikein. Nyt te sanotte: “Missä niin sanotaan?”

123   Hetkinen vain, tämä poika on oikeassa, näettehän. Hänet nostettiin ylös kuolleista. No niin, ja…?… Näettekö? Kuulkaahan nyt. Hänet nostettiin ylös kuolleista. Miksi? Koska kahdeksansataa vuotta myöhemmin hän oli siellä Palestiinassa seisten yhä Johtajansa, Jeesuksen, kanssa, koska hän arvosti Hänen Nimensä häpeän suuremmaksi aarteeksi kuin kaikki Egyptin rikkaudet. Hän arvosti… Hänen Johtajansa seisoi siellä. Häntä kutsuttiin…

124   Tiedättekö, Raamatussa oli Kallio, joka kulki Israelin mukana. Ja kun Mooses oli valmis kuolemaan, hän astui tälle Kalliolle. Ja tuo Kallio oli Jeesus. Muistatteko, kun Jeesus oli puhumassa Pyhän Johanneksen 6. luvussa?

Kun he sanoivat: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa!”

125   Hän sanoi: “Minun Isäni antoi teille sen mannan.” Hän sanoi: “Kyllä, he söivät mannaa, se on totta. Ja he ovat joka ainoa kuolleita, koska he eivät halunneet jatkaa edelleen”, näettehän. Hän sanoi: “He ovat joka ainoa kuolleita.” Mutta Hän sanoi: “Minä olen Elämän Leipä, joka on tullut Jumalan luota alas Taivaasta.”

126   “Meidän isämme joivat Kalliosta. Mooses löi Kalliota”, he sanoivat, “ja vettä tuli.”

Hän sanoi: “Minä olen se Kallio, joka oli hänen kanssaan.”

127   Ja katsokaahan, kun Mooses kuoli, hän astui tuolle Kalliolle. Tiedättekö, mitä tapahtui? Raamattu sanoo, että “Enkelit” tulivat ja veivät hänet.

128   Miten erilainen hän olikaan kuin tuo toinen nuori mies! Tuo toinen nuori mies, kun hän kuoli, hänellä ei ollut ketään pitämässä hänestä kiinni, joten hän vain painui alas, pimeyden halki, helvettiin ja on siellä nyt.

129   Sitten kun Mooses poistui elämästä, kun hän lähti, hän oli valinnut Johtajan. Hänen äitinsä johti häntä oikein, hänen isänsä opetti häntä oikein. Ja sitten tultuaan täysi-ikäiseksi, nuoreksi mieheksi, hän sanoi: “Näen Iankaikkisen Elämän, jos menen alas näiden köyhien, näiden laiminlyötyjen ihmisten joukkoon ja vaellan heidän kanssaan, koska he ovat Jumalan kansaa. Minun ei ole pakko tehdä sitä. Voisin olla kuningas, mutta en halua olla kuningas. Minulla voisi olla kaikki raha, mitä Egyptissä on, koska omistaisin sen. En halua sitä. Minä vaellan mieluummin Jeesuksen kanssa”, ja niin hän vaelsi halki elämän. Ja sitten kun hän alkoi poistua elämästä, siellä oli hänen Johtajansa ottaakseen häntä kädestä.

130   Ettekö te halua tuota Johtajaa? Emmekö me kaikki halua tuota Johtajaa pitääksemme kiinni Hänen kädestään?

131   Satoja vuosia myöhemmin hänet nähtiin suuren Johtajansa kanssa. Häntä oli johdettu. Hän teki valintansa nuoruudessaan, ja sen vuoksi Jumala piti häntä kädestä.

132   Tiedättekö mitä? Tuo rikas mies on helvetissä, tuo rikas mies, joka kieltäytyi siitä. Muistakaa nyt, hänellä oli koulutus, hänellä oli uskonto, hänellä oli seurakunta, hän oli hyvä mies, mutta hän hylkäsi Jeesuksen. Näettekö?

133   Ja tämä toinen nuori mies, hän oli koulutettu ja hänellä oli uskonto, mutta hän halusi Jeesuksen. Katsokaahan, Mooses olisi voinut olla paljon rikkaampi kuin tämä toinen nuorimies, koska hänellä oli vain jonkin verran rahaa ja luultavasti maatiloja ja sen kaltaisia asioita, ja ehkä hän oli politiikassa, ja niin edelleen, mutta Mooses oli tuleva maan kuningas. Ja hän hylkäsi kaiken sen.

134   Ja tiedättekö mitä, lapset? Kun ei enää ole Egyptiä, kun ei enää ole mitään aarteita, tulee yhä olemaan Mooses, koska hän valitsi oikean asian. Näettekö? Hän valitsi oikean asian johtamaan itseään.

135   Kun ei enää ole olemassa suuria pyramideja! Oletteko lukeneet Egyptin pyramideista? Yhtenä näistä päivistä ne tulevat muuttumaan tomuksi atomipommin alla. Kaikki maailman rikkaudet, ihmiset tulevat heittämään sen ilmaan ja he kirkuvat ja sanovat sen jäytävän lihaansa ja he kirkuvat ja ulvovat. Näettekö se tulee katoamaan pois.

136   Mutta ne, jotka vastaanottavat Jeesuksen johtamaan heitä, eivät tule koskaan kuolemaan. Heillä on Iankaikkinen Elämä. Vaikka he kuolevat luonnollisen kuoleman täällä, tulee Jeesus nostamaan heidät ylös jälleen.

137   Teidän täytyy tehdä valinta. Teidän valintanne on määräävä, mikä Iankaikkinen määränpäänne on oleva. Muistakaa, Jeesus pyytää meitä tekemään yhden asian: “Seuraa Minua jos haluat Elämän.” Näettekö, se on johtajuus: “Seuratkaa Minua ja teillä on oleva iankaikkinen Elämä.” Ja olen varma että myös me aikuiset saamme tästä jotakin itsellemme. Jos te haluatte Elämän, teidän täytyy vastaanottaa Se, Jos te haluatte uskonnon, te vastaanotatte sen, jos niin haluatte. Mitä teidän täytyy tehdä, mitä te vastaanotatte, sen te saatte. Mutta minulle ja teille ja näille pienille lapsille, muistakaa, teille on annettu kutsu. Jeesus sanoi: “Seuratkaa Minua niin teillä on Iankaikkinen Elämä.” Sitä me haluamme tehdä, emmekö haluakin?

138   Kuinka monet teistä nyt todella tahtovat seurata Jeesusta ja sanoa: “Kun tulen tarpeeksi isoksi tehdäkseni valintani, tahdon tehdä sen. En välitä siitä, kuinka paljon minulla on rahaa, tai kuinka köyhä olen, tai kuinka paljon ihmiset nauravat minua, tai tekevät kaikkea muuta, minä haluan seurata Jeesusta. Minä haluan tehdä Mooseksen valinnan enkä tuon toisen rikkaan miehen valintaa.” Kuinka monet haluavat tehdä sen juuri täällä nyt? Haluatteko nyt todella tehdä sen?

139   Haluan teidän nousevan seisomaan kanssani. Haluan teidän asettavan vasemman kätenne sydämenne päälle ja kohottavan oikean kätenne ylös. Haluan teidän nyt sulkevan silmänne ja kumartavan päänne ja sanovan nämä sanat jäljessäni. [Seurakunta kertaa jokaisen lauseen veli Branhamin jäljessä seuraavassa rukouksessa.]

140   Rakas Jeesus, [“Rakas Jeesus”] annan elämäni Sinulle [“annan elämäni Sinulle”]. Olen kuullut tämän saarnan [“Olen kuullut tämän saarnan”], missä kaksi nuorta miestä tekivät valintansa [“missä kaksi nuorta miestä tekivät valintansa”]. En halua mennä sitä tietä kuin tuo rikas nuori hallitsija meni [“En halua mennä sitä tietä kuin tuo rikas nuori hallitsija meni”], vaan haluan mennä Mooseksen tietä [“vaan haluan mennä Mooseksen tietä”]. Olen vain lapsi vielä. [“Olen vain lapsi vielä”]. Johda minua, rakas Jeesus [“Johda minua, rakas Jeesus”], Iankaikkiseen Elämään [“Iankaikkiseen Elämään”]. Aamen [“Aamen”].

Nyt kumartakaa päänne.

141   Rakas Jeesus, eräänä päivänä pyhiinvaellusmatkallasi täällä maan päällä he toivat sinun tykösi sen kaltaisia pienokaisia, joille olemme puhuneet tänä iltapäivänä. Ja opetuslapset sanoivat: “Opettaja on liian väsynyt. Hän saarnasi tänä aamuna. Hän saarnasi ja teki sitä ja tätä ja hän on liian väsynyt. Älkää vaivatko Häntä.”

142   Mutta, Jeesus, Sinä sanoit: “Sallikaa pienten lasten tulla Minun tyköni, sillä senkaltaisten on Taivaan Valtakunta.”

143   Herra Jumala, ota vastaan tänään nämä pienet pojat ja tytöt täällä, tässä vanhurskauden koulussa, täällä minne veljemme on tullut erilleen tänne erämaan laitaan ja tuonut tänne perheitä, jotka haluavat erottaa itsensä maailman asioista vaeltaakseen yksin Sinulle. Ja nyt heidän pienokaisensa ovat täällä tarkaten, tarkaten isänsä ja äitinsä elämää, niin kuin me olemme esimerkkeinä kaikessa, mitä me teemme. Oi rakas Jumala, Taivaiden ja maan Luoja, ohjaa jalkojamme, Herra, niin ettemme tekisi näiden pienten edessä mitään, mikä panisi kompastuskiven heidän tielleen. Sillä on sanottu, että olisi parempi, jos niskaamme olisi sidottu myllynkivi ja meidät olisi heitetty mereen, kuin että loukkaamme yhtä näistä pienistä. Sinä sanoit: “Heidän Enkelinsä näkevät aina Minun Isäni kasvot, joka on Taivaassa”, tuo suuri Enkeli, Suojelusenkeli, on jokaisen näiden pienten sielujen yllä.

144   Niin kuin he tänä iltapäivänä istuivat pienet silmänsä avoinna katsellen ja vastaten kysymyksiin ja kuunnellen tätä pientä lastenkertomusta Raamatusta, siitä kuinka nämä kaksi nuorta miestä tekivät valintansa, ja jokainen heistä vihki elämänsä Sinulle. Oi Jehova Jumala, johda heitä, suojele heitä. Ja voikoot he löytää tämän suuren Johtajan, Jeesuksen Kristuksen, joka tulee johtamaan heitä sen jälkeen, kun isä ja äiti ja opettajat ovat lopettaneet heidän kohdallaan. Johda Sinä heidät Iankaikkiseen Elämään niin kuin Sinä teit Mooseksen kanssa, niin kuin he nöyrässä pienessä lapsenrukouksessaan Sinulle puhuivat. Minä annan heidät Sinulle, Herra, palvelijanasi, voittopalkintoina ja Sinun kruunusi jalokivinä. Käytä heitä, Herra, tuomaan kunniaa Sinulle maan päällä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

145   Ja te pienemmät… Tuntuuko teistä nyt paremmalta? Te tiedätte, että Jeesus tulee johtamaan ja opastamaan teitä. Ettekö usko sitä? Ja Jeesus tulee tekemään teistä pienistä pojista, aivan niin kuin Mooseksesta ja Mirjamista, profetissan ja profeetan, Hän tulee tekemään teistä suuria ihmisiä.

146   Nyt me vanhemmat ihmiset, jotka olemme vastaanottaneet Hänet, emmekö me myös halua Hänen johtavan meitä? Minä haluan Hänen johtavan minua eteenpäin, ohjaavan jalkojani ja pitämään minua kädestä. Näettekö? Ja tullessani alas tuolle virralle haluan pitää kiinni Hänen kädestään. Me kaikki haluamme tehdä sen, emmekö haluakin?

147   Rakas Jeesus, johda myös meitä, Isä. Me valmistaudumme nyt eroamaan toisistamme. Minun täytyy mennä takaisin Tucsoniin. Minun täytyy valmistautua tuleviin kokouksiin. Jumala, minä jätän tämän ihmisryhmän, veli Leon, veli Genen ja kaikki nämä seuraajat täällä, Sinun käsiisi, että Sinä siunaisit heitä ja rakastaisit heitä ja antaisit anteeksi kaikki heidän vääryytensä, parantaisit kaikki heidän tautinsa, pitäisit heidät aina rakkaudessa ja kanssakäymisessä ja rohkaisisit uupuvia. Ja joskus Saatana voi tulla ja saada heidät lannistumaan, mutta me muistamme, että Sinä kävit saman lannistavan asian lävitse tämän maan ihmisten hylkäämänä. Ja joskus me olemme kaikkein rakkaimpien ystäviemme ja sukulaistemme hylkäämiä. Mutta on Eräs, jonka me olemme valinneet, ja Hän ei ole koskaan jättävä tai hylkäävä meitä.

148   Johda meitä, Herra, Iankaikkiseen Elämään. Rukoilen, että Sinä soisit sen, että me voisimme vielä monta kertaa maan päällä ollessamme tulla yhteen ja puhua Sinusta ja keskustella Sinusta. Ja sitten tuona suurena päivänä, kun maailma on päätöksessä, ja kaikki aika on sulautunut Iankaikkisuuteen, voikaamme kohdata toisemme tuossa suuressa Kuningaskunnassa kokonaisina perheinä elääksenne yhdessä ainiaan tämän jälkeen. Suo se, Herra. Siihen asti, voikaamme työskennellä, tehdä työtä kaikin voimin, kun aurinko yhä paistaa. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

149   Jumala siunatkoon jokaista teitä.

[Eräs veli johtaa seurakunnan laulamaan laulun Kunnes kohtaamme jälleen.]

Neuvollansa opastaa, tukee teitä,
Käsivarsillaan turvallisesti suojaa teitä;
Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme!
Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme!
Kunnes tapaamme Jeesuksen jalkain juuressa;
Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme! 
(Kiitoksia, veli.)
Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme!

Jumala siunatkoon teitä kaikkia.

65-0919 JANO (Thirst), Tucson, Arizona, USA, 19.9.1965

FIN

65-0919 JANO
(Thirst)
Tucson, Arizona, USA, 19.9.1965

1       Hyvää iltaa, ystävät. On etuoikeus olla täällä tänä iltana. Olen toista kertaa täällä Grantway Assemblyssä rakkaan veljeni Mackin kanssa, ja kaikkien näiden hienojen jäsenten ja mukaan liittyneiden kristittyjen kanssa eri seurakunnista. Veli Lee Vayle, ja tapasin juuri erään veljen täällä, joka oli veli F.F. Bosworthin hyvä ystävä ja, joka ei edes tiennyt, että veli Bosworth oli mennyt kohtaamaan Herran. Minä sanoin: “Minusta tuntuu aivan kuin olisin kohdannut Elisan, joka valoi vettä Elian käsille”, kun he olivat olleet ulkomailla eivätkä tienneet, että veli Bosworth oli mennyt kohtaamaan Herraa kahdeksankymmenenneljän vuoden ikäisenä.

2       Haluan tervehtiä ihmisiä, jotka ovat mukana puhelin yhteyksien avulla tänä iltana ympäri maata Kaliforniasta New Yorkiin ja Texasissa ja eri osissa kansakuntaa Mainesta Kaliforniaan. Heillä on tämä puhelinyhteysjärjestelmä, ja se on ollut suureksi siunaukseksi. Ja nyt me ymmärrämme hyvän ystävämme Pearry Greenin kautta, että heillä on pieni koje, jonka he voivat asentaa teidän televisioonne, niin että se ei tule vain puhelimitse, vaan myös televisioituna suoraan teidän omaan televisioonne. He ottavat siitä selvää juuri nyt.

3       Ja sisar Mack, olen iloinen nähdessäni sinun näyttävän niin hienolta istuessasi siellä urkujen ääressä tänä iltana. Ja voin nähdä monia ystävistäni Sierra Vistasta ja veli Borders… Tai mieluumminkin veli Roberson Indianasta, monia heistä. Haluan sanoa ihmisille siellä Jeffersonvillen Tabernaakkelissa, että näyttää kuin puolet heistä olisi täällä tänä iltana.

4       Ja ystävälleni siellä, veli Koontzille, koskien sitä sairaspyyntöä, jonka puolesta soitit. Minä rukoilen sen puolesta, veli Koontz. Pidä vain usko. Älä murehdi. Se tulee olemaan kunnossa.

5       Ja alhaalla Texasissa, veli Blair, jos kuuntelet tänä iltana veljeni, niin muista vain tämä: Jumala, joka toi sinut lävitse ensimmäisellä kerralla voi tuoda sinut lävitse toisellakin kerralla. Ja me uskomme, että Jumala tulee suomaan sen sinulle. Älä sinä vastaanota perkeleen valhetta mistään. Muista vain, että Jumala on Jumala, ja Hän yhä pysyy samana eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja me rakastamme Häntä ja uskomme Häneen ja rukoilemme sinun puolestasi.

6       Ja kaikille ystävillemme Kaliforniassa ja veli Mercierille ja heille täällä Arizonassa ja monissa muissa paikoissa Phoenixissa ja veli Williamsille ja teille kaikille, jotka olette puhelinyhteydessä tänä iltana, kaikkialla, me olemme todella kiitollisia, ja alhaalla Georgiassa. Me olemme todella kiitollisia jokaisesta teistä. Herra siunatkoon teitä.

7       Tunnen itseni todella tervetulleeksi täällä tänä iltana tässä hienossa Assembly of Godin kirkossa täällä Grantwayllä veli Mackin, hyvän ystäväni kanssa. Jumala on siunannut veli Mackia. Muistan erään kerran Kanadassa, kun olin ratsastamassa erästä polkua siellä kaukana metsissä, ja Pyhä Henki käski minua laskeutumaan alas hevosen selästä ja rukoilemaan veli Mackin puolesta. Sillä hetkellä hän oli hätätilassa, ja Herra paransi hänet. Niinpä olen kiitollinen siitä ja siitä, että olemme koolla täällä tänä iltana hänen kanssaan palvoaksemme Herraa tässä hienossa Totuudessa.

8       Eräs mies, joka istuu lavalla takanani, sanoi: “En usko sinun tuntevan minua.” Hän sanoi: “Erään kerran otit minut kyytiin peukalokyytiläisenä jossakin Bostonin lähellä tai Detroitissa, jossa olin odottamassa peukalokyytiä.”

9       Minä sanoin: “Niin, minä tavallisesti yritän ojentaa käteni, jos vain voin, niille, jotka ovat tarpeessa.”

10   Ja tänä iltana me kaikki olemme tarpeessa. Ja me rukoilemme, että Jumala ojentaisi meille tänä iltana auttavan ja siunaavan kätensä, armonsa ja laupeutensa käden.

11   No niin, minä olen taipuvainen puhumaan pitkään, mutta en tule tekemään sitä tänä iltana. Koska ihmiset soittivat Ohiosta, rouva Dauch ja tuo ryhmä siellä, veli McKinney ja veli Brown ja he kaikki siellä ovat myös puhelinyhteydessä Ohiosta. Me lähetämme myös teille tervehdyksen. On myöhäistä New Yorkissa; uskon, että kello siellä on tähän aikaan noin yksitoista tai kaksitoista. Ja seurakunnat tulevat ja ovat vain odottaneet kokousta tähän hetkeen asti. Me olemme kiitollisia noista hienoista ystävistä kaikkialla.

12   Nyt, ennen kuin avaamme Sanan, puhukaamme Sen Tekijälle hetken kumartaessamme päämme.

13   Rakas taivaallinen Isä, meidän sydämemme ovat ylitsevuotavan iloiset etuoikeudesta, että olemme elossa täällä tänä iltana kokoontuneena yhteen Sinun omiesi kanssa. Ihmisten kanssa, joiden me uskomme elävän iäisesti. Me omistamme nyt Iankaikkisen Elämän, koska “Sinä annoit ainosyntyisen Poikasi, niin ettei kukaan, joka Häneen uskoo, kuolisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen Elämä.” Pyhiinvaelluksensa aikana täällä maan päällä Hän opetti meille: “Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on iankaikkinen Elämä, eikä hän tule tuomiolle vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään”, koska me olemme uskoneet Jumalan ainutsyntyiseen Poikaan. Kuinka me kiitämmekään Sinua tästä suuresta Pelastajasta! Ja me rukoilemme, että Hänen suuri Läsnäolonsa tulisi siunaamaan meitä yhdessä täällä tänä iltana, kun me luemme Hänen Sanaansa ja puhumme Siitä. Vieköön Pyhä Henki sen jokaiseen sydämeen kautta koko kansakunnan, Herra, missä tahansa ihmiset ovat koolla yhdessä.

14   Siunaa muita sananpalvelijoita, jotka ovat saarnaamassa. Me rukoilemme, Isä, että Sinä siunaisit tätä Grantway Assemblyä, sen pastoria, hänen vaimoaan, hänen lapsiaan, diakoneita, luotettuja ja heitä kaikkia. Ja, Isä, yhdessä me työskentelemme Jumalan Valtakunnan hyväksi, kun vielä on tarpeeksi Valoa, että voimme nähdä minne olemme menossa, sillä hetki on tulossa, jolloin kukaan ei voi työtä tehdä. Ja, Isä, kun meillä vielä on tämä etuoikeus, ottakaamme vaarin ajasta. Herra, suo se meille. Paranna sairaat ja ahdistetut kautta koko maan. Voikoon Jumalan Läsnäolo olla tunnettavissa jokaisessa kansakunnan osassa tänä iltana.

15   Me käsitämme, että tuomio on iskemässä. Suuria maan halkeamia on painumassa sisään, ja kansa vapisee, ja maanjäristyksiä on monin paikoin. Noiden suurten historiallisten, tuomiota koskevien asioiden, joista olemme kuulleet Raamatusta, me näemme niiden toistuvan uudelleen tänään. Profetia sanoo: “Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa. Niin kuin oli Lootin päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa”, ja me näemme sen tapahtuvan nyt. “Miesten sydämet pysähtyvät, on hämmennyksen aika, ahdistusta kansojen kesken.” Jumala, me tiedämme, että me olemme lopun ajassa.

16   Auta meitä, Herra, viemään Sanoma jokaiseen halkeamaan ja nurkkaukseen, jokaiselle lapselle, jonka Sinä olet säätänyt Elämään. Suo se, Herra. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen. Herra siunatkoon nyt Sanansa lukemisen.

17   Monet teistä haluavat seurata Raamatusta, kun saarnaaja lukee. Ja tekstiksemme haluan lukea tänä iltana kolme jaetta Psalmista 42. Minulla on tänne kirjoitettuna Kirjoituksia, joihin haluan viitata, jos vain voin, mennessämme eteenpäin ja puhuessamme nyt muutamia minuutteja tästä aiheesta. Se on Daavidin Psalmi. Daavid kirjoitti Psalmeja.

18   Nyt sillä aikaa kun etsitte sen, voisin sanoa tämän. Monet ihmiset kysyvät: “Ovatko Psalmit innoitettuja?” Varmasti ne ovat.

19   Mikä tahansa Raamatussa on innoitettu, olkoon se sitten historiaa tai lauluja, tai mitä se onkin. Se on innoitettu. Jeesus sanoi: “Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid sanoi Psalmissa?” Ja sitten Psalmit ovat tietenkin lauluja, ja uskon, että laulut ovat myös Jumalan innoittamia ja myös profeetallisia. Toivon seisovani siellä tuona päivänä, kun tämä laulu tulee tapahtumaan.

Tulee olemaan tapaaminen ilmassa,
Tuossa suloisessa, suloisessa paikassa
Tulen tapaamaan ja tervehtimään teitä siellä
Tuossa Kodissa taivaan takana
Sellaista laulamista eivät kuolevaiset korvat ole kuulleet
Se tulee olemaan ihanaa, sen voin ilmoittaa!
Ja Jumalan oma Poika tulee olemaan Johtavana
Tuossa tapaamisessa ilmassa.

Oi, minä haluan olla siellä silloin!

20   Nyt Psalmi 42.

Niin kuin peura läähättää päästäkseen vesipuroille, niin läähättää minun sieluni sinun jälkeesi, oi Jumala.

Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa; milloin olen tuleva ja ilmestyvä Jumalan eteen?

Minun kyyneleeni ovat olleet ruokani päivin ja öin heidän jatkuvasti sanoessaan minulle: Missä on sinun Jumalasi?

21   Uskon, että Daavidin, kirjoittaessaan tätä Psalmia, on täytynyt olla hädässä. Ja tavallisesti tarvitaan hätätilanne tuomaan esiin parhaat puolet miehestä. Todellakin, Jumala tulee alas monta kertaa silloin, kun me paastoamme, kun te saatte itsenne siihen asemaan, että saatte itsenne pois tieltä. Ja uskon Daavidin tulleen sille paikalle että hän alkoi mietiskellä Herraa, alkoi ajatella asioita.

22   Monasti Jumala ajaa meidät niin tiukkaan nurkkaukseen, että meidän täytyy katsoa ylös. Joskus meidän jopa täytyy olla selällämme sairaalassa tai jossakin vuoteella niin, että voimme katsoa ylös ja nähdä, mistä Jumalan suuret siunaukset tulevat.

23   Nyt tuo sana, josta haluan puhua tänä iltana, yksi sana Raamatusta, joka löytyy toisesta jakeesta, on tuo sana: Jano. Katsoin tuota sanaa sanakirjasta.

24   Ajattelin erästä saarnaa, jonka kerran saarnasin aiheesta Janota Elämää. Otin myös sen Psalmeista ja uskon sen olleen silloin, kun Daavid sanoi: “Sinun lakisi ovat kalliimmat minulle kuin elämä.”

25   Sitten, ajatellessani tuota sanaa jano, minä katsoin sitä sanakirjasta nähdäkseni, mitä se merkitsee. Ja tässä on se, mitä Webster sanoo siitä: “Se on tuskallinen halu”, Se on jotakin, mitä te haluatte niin kovasti, että se tuottaa tuskaa teille.

26   No niin, ei ole mitenkään luonnotonta janota. Jano on luonnollinen asia. Se on yksinkertaisesti jotakin, mitä Jumala on antanut meille, että me voimme haluat jotakin. Joskus Jumala on myös antanut teille hallintotornin, jotakin, mikä on teidän sisäpuolellanne, joka hallitsee näitä eri haluja. Ja tämä jano, tämä hallintotorni ihmisen sydämessä, on jotakin, minkä Jumala on antanut hänelle varoittaakseen häntä niistä asioista, jotka ovat tarpeellisia hänelle.

27   Ja on olemassa kaksi erilaista janoa. On fyysinen jano. Ja on myöskin hengellinen jano. Haluan lukea uudestaan sen, mitä Daavid sanoo:

Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa…

28   Ei jotakin historiallista tai jotakin, mikä on tapahtunut joitakin vuosia sitten, tai jotakin tarinaa, jonka joku on kertonut, vaan “elävää Jumalaa”, Jumalaa, joka on kaikkialla läsnä oleva. Ja hänen sielunsa janosi tuota Jumalaa eikä jotakin epämäärästä historiallista asiaa.

29   Nyt me näemme, että Jumala antaa teille hallintotornin antaakseen teille ne asiat, joita te tarvitsette. Tämä hallintotorni teissä on se, mikä ohjaa teitä. Ja tämä jano, tämä hallintotorni, se kertoo teille, mitä te tarvitsette, hengellisesti puhuen. Hallintotorni on ruumiissa ja myöskin sielussa. Ruumiissa on hallintotorni, joka kertoo teille, mitä ruumiinne tarvitsee, ja se tuo teille janon. Myöskin teidän sielussanne on hallintotorni, joka kertoo teille ne hengelliset asiat, joita te tarvitsette. Se on jotakin teidän hengessänne, ja siitä te voitte sanoa, minkä kaltainen elämä teitä hallitsee.

30   Kun te näette, mitkä teidän halunne ovat, silloin te voitte siitä sanoa, minkä kaltainen jokin teissä on, mikä saa aikaan tämän halun, joka teillä on. Katsokaahan, on jokin määrätty asia, mitä te janoatte, ja se voi kertoa teidän sielullenne, mikä tämä halu on sen janon luonteen mukaisesti mikä teillä on. Toivon, että voitte ymmärtää sen.

31   Siellä on hallintotorni sielulle ja toinen ruumista varten, ja kumpainenkin antaa varoituksen toisen tarpeesta. Kumpainenkin varoittaa lähettäen varoitussignaalin.

32   Esimerkiksi: liha janoaa tyydyttääkseen ne halut, jotka ovat ruumiissa, ja henki haluaa niitä asioita, jotka ovat sielussa, ja monta kertaa ne sotivat toisiansa vastaan. Siinä me huomaamme tämän päivän suuren vaikeuden, kun liian monet ihmiset yrittävät elää noiden kahden halun välillä. Sillä yksi niistä haluaa maallisia asioita ja toinen Taivaallisia asioita.

33   Niin kuin Paavali sitä kuvaa Roomalaiskirjeessä 7:21: “Kun haluaisin tehdä hyvää, silloin paha on lähellä.” Kun te yritätte… Onko teillä kristityillä koskaan ollut kokemusta siitä? Kun te yritätte tehdä jotakin arvollista, kun te näette vaivaa tehdäksenne jotakin, mikä on hyvää, silloin te löydätte perkeleen oikealla ja vasemmalla yrittämässä kaikessa estää teitä tekemästä, mitä te haluaisitte tehdä. Ja se on sinänsä hyvä asia. Haluaisin sanoa tämän, niin että kristityt voisivat tietää sen. Kun te alatte tehdä jotakin, ja siellä on aina jotakin, mikä yrittää estää teitä tekemästä sitä, niin tehkää se joka tapauksessa. Se on perkele, joka yrittää estää teitä tekemästä sitä mikä on oikea.

34   Monta kertaa tapaan ihmisiä, jotka ovat taipuvaisia olemaan vähän hermostuneita. Kun he, yrittäessään tehdä jotakin, näkevät, että siellä on jotakin, mikä yrittää estää sitä kaikella tavalla, he sanovat: “Se ei ehkä ollutkaan Herran tahto” Näettekö? Älkää antako perkeleen valehdella teille sillä tavalla.

35   Ensimmäinen asia on ottaa selvää, onko se Jumalan tahto tai ei. Ja sitten, jos te haluatte tietää onko se Jumalan tahto, katsokaa Raamattuun. Siellä on asia, joka antaa teille suoran vastauksen, se on Jumalan Sana, ja sitten tulette näkemään, onko Jumalan Sana mukaista teidän tehdä se.

36   Esimerkiksi etsittäessä Pyhän Hengen kastetta. Monta kertaa tapaan ihmisiä, jotka sanovat: “Minä olen etsinyt Pyhää Henkeä enkä yksinkertaisesti ole voinut saada Sitä. En usko, että Se on minua varten. Joka kerta, kun menen polvilleni, tulen sairaaksi. Ja kun alan rukoilla, tai jos paastoan, tulen sairaaksi. Ja jos yritän pysyä koko yön ylhäällä, tulen niin uniseksi.” Muistakaa, se on perkele. Koska Jumalan tarkoitus on, että teillä olisi Pyhä Henki. Se on jokaiselle joka tahtoo.

37   Monta kertaa kun puolestanne on rukoiltu kokouksessa, Jumalallisen parantumisen tapahtumiseksi, niin seuraavana päivänä, ilman epäilystäkään, tulee perkele tekemään sen kaksi kertaa niin pahaksi kuin se oli päivää aikaisemmin. Näettekö? Muistakaa, se on vain Saatana, joka yrittää pitää teidät erossa siitä siunauksesta, joka Jumalalla on teitä varten. Näettekö? Älkää kuunnelko häntä. Painakaa vain suoraan eteenpäin.

38   Minulla oli kokemus siitä juuri äskettäin matkallani Afrikkaan. Jos koskaan on ollut aika, että perkele olisi painanut minua, niin se oli mennessäni Afrikkaan tällä viimeisellä kerralla. Siitä muodostui yksi hienoimmista kokouksista ja ajoista, mitä minulla koskaan on ollut meren takana. Uskon, että sain enemmän asioita päätökseen siinä pienessä ajassa jonka olin siellä, metsästysmatkani sivussa, kuin mitä koskaan, milloinkaan olen tehnyt. Ajattelin aina, että nuo seurakunnat eivät halunneet minua sinne, ja tulin näkemään… Minulla oli kirje eräältä henkilöltä, jossa sanottiin, että he eivät halunneet minua sinne tarkoittaen koko tuota yhdistystä. Ja tulin huomaamaan, että oli vain yksi mies, joka kirjoitti tuon organisaation kirjepaperilla, sen nimissä, ja sanoi: “Me emme halua sinua.” Ja hän tarkoitti itseään ja omaa perhettään. Näettekö? Niinpä kun tulin sinne… Näettekö, siinä oli vain “me”, ja se oli hän ja hänen perheensä, eikä kysymys ollut ollenkaan ihmisistä. Niinpä siellä on nyt suuri kenttä avoinna meitä varten.

39    Katsokaahan, Paavali sanoi: “Kun haluaisin tehdä hyvää, on paha lähellä.”

40   Antakaa vain jonkun nuoren käännynnäisen tulla tänä iltana alttarille, jossakin täällä tabernaakkelissa ,tai siellä ulkopuolella jossakin, ja muistakaa, huomenna äiti tulee olemaan vihaisempi kuin hän koskaan on ollut, ja isä tulee olemaan hermostunut, ja kaikki koululapset, ja kaikki yksinkertaisesti menee vikaan, koska se on Saatana, joka yrittää saada teitä kääntymään ympäri. Hän yrittää työntää teidät pois Polulta. “Kun haluaisin tehdä hyvää, silloin paha on aina lähellä.”

41   Katsokaamme nyt tätä janoa ja nähkäämme, onko jano itse asiassa luonnollinen asia. On ollut ihmisiä, jotka ovat sanoneet minulle: “Oi, minä en ole koskaan tuntenut janoa. Uskon, että se on vain joitakin ihmisiä varten, jotka haluavat olla kristittyjä.” Oi, ei. Se on väärin. Se on itse asiassa jotakin, mikä liittyy jokaiseen inhimilliseen olentoon. Se on varmasti totta. Kun me muinoin tulimme tähän maahan, me löysimme täältä intiaaneja. Ja nuo intiaanit, vaikka he tuohon aikaan olivatkin pakanoita, palvoivat aurinkoa tai jotakin muuta. Niin kauan kuin he ovat inhimillisiä olentoja, heissä on jotakin, jokin luonnollinen jano jossakin, joka huutaa Jumalan puoleen.

42   Siellä viidakossa, jossa juuri äskettäin olen ollut, neljäsataa kahdeksankymmentä mailia lähimmästä sivilisaatiosta, siellä on eräs pieni noin kolmentuhannen asukkaan kaupunki, Beira, Mosambikissa. Me löysimme sieltä alkuasukkaita, jotka eivät koskaan olleet nähneet valkoista henkilöä. Löysin erään alkuasukastytön, jolla ei ollut mitään vaatteita yllään, tuskin kenelläkään siellä on vaatteita yllään, ja hän istui ylhäällä puussa. Ja minä olin leijonan jäljillä, ja siellä oli… Kuulin jotakin, aivan niin kuin inhimillinen olento olisi kirkunut. Tämä alkuasukastyttö istui siellä puussa, silmät leveinä, lapsi sylissään. Ja se, mistä hän oli pelästynyt… Heidän ainoa turvansa paetakseen leijonaa, leopardia tai jotakin muuta eläintä on kiivetä puuhun. Ja hän oli nähnyt minut ja kuullut, että se oli inhimillinen olento, mutta kun hän katsoi ja näki valkoisen henkilön! Niin ei ollut koskaan elämässään nähnyt sellaista, näettekö, ja hän pelkäsi kuollakseen.

43   Mutta kun me löydämme noita ihmisiä jopa tuonkaltaisessa luonnonvaraisessa tilassa siellä, niin he kuitenkin yhä palvovat. Ennen kuin me kutsuimme heitä apuun, he kaatoivat jonkinlaista jauhoa, mitä he syövät siellä, pienelle lehdelle ja taputtivat käsiään ja kutsuivat jotakin henkeä, josta he eivät tienneet, missä se oli, aivan niin kuin joku suojeluspyhimys katoliselle, suojelemaan heitä, niin että he eivät kuolisi tämän leijonan hyökkäyksen aikana.

44   Näettekö, se on jotakin luonnollista. Ei ole mitenkään luonnotonta janota Jumalaa. Se on luonnollinen asia. Se on vain jotakin, mitä teidän pitää tehdä. Jumala on valmistanut teidät sillä tavalla. Eikä se ole jollekin yli-ihmiselle, vaan aivan tavallisille ihmisolennoille. Se ei ole vain erikoisesti joitakin ihmisiä varten.

45   He sanovat: “Olen nähnyt joidenkin ihmisten elävän niin voitokasta elämää, että he ovat jatkuvasti kuin talon harjalla ylistäen Jumalaa. Toivoisin voivani tuntea sillä tavalla.” No niin, syy miksi teillä on sellainen halu, on tuo jano teissä. Ja se on aivan luonnollinen asia. Jokainen henkilö janoaa Jumalaa.

46   Ottakaamme nyt ensin joitakin asioita luonnollisesta janoamisesta. Ottakaamme esimerkiksi veden jano. Veden jano merkitsee, että ruumis on veden tarpeessa. Jos te ette täytä tuon janon vaatimusta, te tulette kuolemaan. Teistä haihtuu kosteutta, ettekä te voi elää. Jos te ette voi saada vettä tuohon janoonne, että se sammuttaisi tuon luonnollisen ruumiin janon, te tulette pian kuolemaan. Te ette tule elämään pitkään. Te voitte elää pidempään ilman ruokaa kuin ilman vettä. Koska te voitte paastota neljäkymmentä päivää ilman ruokaa, oletan, Jeesus teki sen, mutta te ette voi olla niin pitkään ilman vettä. Te yksinkertaisesti kuivaisitte ja kuolisitte. Teidän täytyy saada vettä. Ja tuo janon tunne, joka teille tulee, osoittaa, että ruumis tarvitsee jotakin pitämään sen elossa. Ruumiin täytyy saada vettä pysyäkseen elossa. Joka tapauksessahan teistä on noin kahdeksankymmentä prosenttia vettä, ja teidän täytyy saada sitä pitääksenne itsenne elossa. Niin kuin sanoin, jos te laiminlyötte sen, te tulette kuolemaan.

47   Jano on myös hälytin. Se on kuin herätyskello. Sielussa soi herätyskello, pieni summeri sisäpuolellanne kertoo teille, että kuolema väijyy lähellä. Niin että jos te ette saa vettä nopeasti, teidän täytyy kuolla. Ja se tulee äänekkäämmäksi ja äänekkäämmäksi, ja lopulta, jos te ette täytä sen vaatimuksia, te tulette kuolemaan, koska se on hälytin.

48   Niin kuin Daavid kuvasi sitä tässä Psalmissa: “Niin kuin peura läähättää päästäkseen vesipuroille, niin läähättää minun sieluni Sinun luoksesi, oi Jumala.” Niin kuin peura läähättää päästäkseen vesipurolle.

49   Olen usein ajatellut sitä lukiessani tätä, mitä Daavid kirjoittaa, kuinka hän oli metsien mies, metsästäjä. Ja tietenkin hän metsästi peuroja. Ja monet meistä, tänäkin päivänä, metsästämme niitä.

50   Ja me näemme, jos te koskaan olette nähneet villikoirien ottavan peuran. Ja tavallisesti niillä on, kuten kojooteilla, torahampaat, ja se kahmaisee peuraa tästä korvan takaa ja heittäytyy painonsa varaan. Se leikkaa poikki peuran kurkun, eikä sillä silloin ole mitään mahdollisuuksia. Mutta joskus, kuten siellä Afrikassa, tuollainen villikoira kahmaisee peuraa kyljestä, jos se ei osu kurkkuun. Se kahmaisee toisen kerran kyljestä. Ja jos tuo peura on tarpeeksi voimakas ja tarpeeksi nopea, se voi ravistaa tuon koiran irti.

51   Peura on paljon nopeampi, joten koira väijyy sitä, silloin kuin se ei huomaa sitä ja on tuulen yläpuolella siihen nähden. Se ei tiedä, että koira on lähellä.

52   Ja sitten kun tuo villikoira ottaa otteen siitä, jos se on todella nopea, se voi päästä irti tuosta otteesta. Mutta kun tuo koira irtoaa sen kyljestä, irtoaa sen mukana kokonainen suullinen peuranlihaa. Tai joskus myös villikoiran purressa kaulasta se ei osu valtimoon. Ja tuon peuran ravistellessa sitä irti se vetää mukanaan melkoisen palan lihaa peuran kurkusta, ja sitten veri alkaa virrata ulos.

53   Ja sitten koira tulee seuraamaan tuota verijälkeä peuran perässä. Ja peuran elämän alkaessa huveta, kun veri, joka on ruumiin elämä, alkaa vähetä, tulee peura heikoksi. Ja silloin tuo koira, tai susi, seuraa aivan peuran takana.

54   Nyt, jos tuo peura ei voi löytää vettä! Vedessä on jotakin, niin että peuran juodessa vettä se pysäyttää verenvuodon. Mutta jos se ei löydä vettä viilentämään itseänsä, silloin veri jatkaa virtaamista ulos, koska juokseminen panee sen sydämen pumppaamaan. Mutta jos se vain voi päästä veteen, silloin tuo peura tulee elämään.

55   Siinä on nyt suuri opetus, näettehän, Daavid sanoi tässä: “Niin kuin peura läähättää päästäkseen vesipurolle, niin minun sieluni läähättää Sinua, oi Jumala.”

56   Tuo peura on tietoinen siitä, että, jos se ei löydä vettä, se on mennyttä. Se ei yksinkertaisesti voi elää. Olen jäljittänyt niitä monta kertaa sen jälkeen kun niitä on haavoitettu. Kun se löytää vesipuron, se ylittää sen ja juo, menee mäen yli, tulee takaisin, ylittää sen ja juo vettä ja kiipeää jälleen mäelle. Te ette voi koskaan saavuttaa sitä, niin kauan kuin se seuraa tuota puroa. Mutta kun se on jättänyt sen eikä löydä toista puroa jostakin, silloin te saavutatte sen helposti. Ja tuo peura on tietoinen siitä, joten se pysyttelee lähellä vettä, niin että se voi nopeasti päästä sen ääreen. Voisitteko te nyt kuvitella peuraa kuono pystyssä, kun se on yllätetty jossakin, missä ei ole mitään vettä?

57   Ja Daavid sanoo: “Niin kuin peura janoaa tai läähättää (tai janoaa) päästäkseen vesipuroille, niin minun sieluni janoaa Sinun perääsi, oi Jumala. Ellen minä löydä sinua. Herra, tulen tuhoutumaan. En voi jatkaa eteenpäin ellen löydä Sinua!” Ja kun mies tai nainen, poika tai tyttö, saa senkaltaisen janon Jumalan perään, hän tulee löytämään jotakin. Näettekö?

58   Mutta me tulemme ja teemme sen jotenkin puolinaisesti ja sanomme: “Hyvä on, minäpä polvistun nähdäkseni, mitä Herra tekee.” Katsokaahan, te ette vielä todella janoa. Sen täytyy olla jano Elämän ja kuoleman välillä, ja silloin jotakin on tapahtuva.

59   Tällä peuralla tässä… Me näemme, että hänellä myöskin on hajuaisti, joka varoittaa häntä vihollisen läheisyydestä. Tällä pienellä luontokappaleella on aisti, joka se suojelee itseänsä. Sillä on pieni hälytin itsessänsä, pieni jokin, mikä kutkuttaa sen nenää, kun vihollinen on lähellä. Vihollisen lähestyessä sitä tuulen yläpuolelta se tietää, että vihollinen on siellä, ja peura katoaa. Se voi haistaa teidät, tai suden tai minkä tahansa vaaran, joskus jopa puolen mailin päästä ja paeta. Se kykenee aistimaan sen, koska se on tehty sillä tavalla. Se on luonnostaan peura. Ja tuo aisti on vain yksi niistä Jumalan sille antamista aisteista, jonka mukaan elää.

60   Ja minä ajattelin verrata peuraa ihmiseen, joka janoaa Jumalaa, ennen kuin vihollinen ehtii sinne. Jumalan lapsessa on jotakin, niin että, kun te kerran olette syntyneet Jumalan Henkeen, vastaanottaneet Pyhän Hengen kasteen, niin silloin tuollaisessa henkilössä on jotakin, joka voi aistita vihollisen. Te voitte ottaa miehen. Kun hän ottaa kirjoituksen, lukee kirjoitusta ja yrittää huiskuttaa siihen jotakin kirjoituksen vastaista, silloin mies, joka on täytetty Pyhällä Hengellä, voi aistia sen näin. [Veli Branham näpsäyttää sormiaan.] Nopeasti. Jokin on poissa paikaltaan. Siellä on tuo pieni määrätty aisti, joka on annettu teille suojelemaan elämäänne. Te ette saa, te ette saa koskaan seurata mitään, ellei se ole tarkalleen Jumalan Sana. Teidän täytyy pysyä tarkalleen Sanan kanssa. Ja me olemme turvatut tuon aistin kanssa, niin kauan kuin me olemme Pyhässä Hengessä.

61   Sanokaamme esimerkiksi, että minä luen Markus 16 ja sanon: “Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä, he puhuvat uusilla kielillä, ottavat ylös käärmeitä, jos he juovat jotakin kuolettavaa, se ei vahingoita heitä, jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he parantuvat.”

62   Sitten te näette jonkun henkilön nousevan ylös ja sanovan: “Se oli apostolien ajanjaksoa varten.” Silloin hyvin nopeasti, jos te olette vastaanottaneet Pyhän Hengen, teidät on varustettu tuolla aistilla, ja se antaa hälytyksen. Jotakin on siinä väärin. Näettekö? He yrittävät selittää sen tyhjäksi, että se oli jotakin toista päivää varten, ja että te ette todella tarvitse noita asioita tänään. Mutta Jeesus sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Katsokaahan, siellä alkaa soida pieni summeri tietoisena siitä, että se on väärin, ja että se on kuoleman tie.

63   Sillä Jeesus sanoi: “Jos me lisäämme yhden sanan Tähän, tai otamme yhden Sanan pois Siitä, meidän osamme otetaan pois Elämän Kirjasta.” Katsokaahan, yhtään Kirjoitusta ei voida muuttaa, vaan meidän täytyy ottaa Se juuri sillä tavalla kuin Se on kirjoitettu. Ja Jumala valvoo Sanaansa täyttääkseen Sen, ja me tiedämme, että Sen täytyy olla juuri sillä tavalla.

64   Niinpä sen vuoksi ei ole väliä, mitä joku seurakunta sanoo, tai mitä joku muu sanoo, jos te olette syntyneet Jumalan Hengestä, te olette tulleet osaksi Raamattua. Jumala käski Hesekieliä, joka oli profeetta. Hän sanoi: “Ota kirjakäärö ja syö se”, ja silloin profeetta ja kirjakäärö tulivat osaksi toistansa. Ja niin on uskovainen, kun hän vastaanottaa Pyhän Hengen. Pyhä Henki kirjoitti Raamatun, ja Jumalan Henki on Jumalan Sana. “Minun Sanani ovat Henki. Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme.” Heprealaiskirje 13:8: “Hän on sama eilen, tänään ja iäisesti.” Ja kun te olette osa tuosta Sanasta, antakaa silloin tulla jotakin, mikä on vastoin tuota Sanaa [Veli Branham napsauttaa sormiaan.], ja pieni summeri alkaa soida nopeasti. Katsokaahan, se on varoittamassa teitä kuolemasta. Meidän ei pitäisi koskaan tehdä sitä.

65   Nämä janot ovat luonnollista. Ne ovat luonnollista kristitylle. Ne ovat luonnollista inhimilliselle olennolle.

66   On myöskin olemassa menestyksen jano. Niin monet ihmiset tänään… Kuinka me koulutammekaan tämän janon tähden! Olemme juuri huomanneet, kuinka he alkavat rakentaa yliopistoa. Ihmiset käyttävät tuhansia dollareita lähettääkseen lapsensa koulutettavaksi koulussa, yliopistoissa ja korkeakouluissa ja niin edespäin. “Jotta he menestyisivät elämässään”, niin kuin he sanovat. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan; se kyllä sopii. Mutta minun puolestani, te voitte saada kaiken koulutuksen maailmassa, ettekä kuitenkaan ole vielä löytäneet oikeaa menestystä. Se on totta. Koska se vain väliaikaisesti saa asiat teille hieman helpommiksi täällä. Ja kun te kuolette, te jätätte kaiken sen taaksenne, tämän koko taloudellisen asian, mikä meillä on.

67   Niin kuin sanoin yhtenä päivänä Phoenixissa, ja sitä voi lainata tänäänkin, että “kaikki tämä nykyaikainen sivilisaatio, koko koulutuksellinen ohjelma, koko tieteellinen ohjelma, se kaikki on Jumalan Sanan ja Hänen tahtonsa vastaista.” Sivilisaatio on ehdottomasti… Tulevassa maailmassa ei tule olemaan mitään tämänkaltaista sivilisaatiota. Tämä on kieroutunut sivilisaatio. Jumalalla oli ensimmäinen sivilisaationsa maan päällä kun Hän puhui Sanansa, ja ne tulivat esiin, jokainen siemen itsensä kaltaisena, eikä tuossa sivilisaatiossa siellä ollut mitään kuolemaa, sairautta tai murhetta. Ja nyt tiede ottaa asiat, jotka on pantu tänne pitämään maailmaa koossa, ja se vääristää sen joksikin muuksi, ja se tuo kuoleman.

68   Kuten atomipommi. Minä en tunne näiden asioiden kaavoja, joten voin sanoa tämän väärin. He ottavat uraania ja halkaisevat sen molekyylit atomeiksi. Mitä se silloin tekee? Se saa melkein aikaan tuhon, se yksinkertaisesti hävittää. Niin on kaiken sen kanssa mitä me teemme!

69   Me otamme parantuaksemme tästä lääkettä, joka on yhdistelmä tästä ja tuosta, ja me otamme sen itseemme. Ja mitä me silloin teemme? Me hajotamme jotakin muuta.

70   Uskon teidän lukeneen viime kuun Valitut Palat, jossa sanottiin, että “tässä ajanjaksossa, jossa me nyt elämme, nuoret miehet ja naiset saavuttavat keski-iän kahdenkymmenen ja kahdenkymmenenviiden ikävuoden välillä.” Ajatelkaa sitä. Pienet tytöt vaihdevuosissa, keski-ikäisiä kaksikymmentäkaksi-, kaksikymmentäkolmevuotiaina. Katsokaahan, tämä risteytetty ruoka, jota me syömme, on saanut sen aikaan. Näettekö, se johtuu ruoka-aineista ja siitä elämästä, jota me elämme. Tiedemiehet ovat tuoneet sen meille, ja tekemällä niin, he tappavat teidät.

71   Afrikassa ollessani näin poikia, jotka eivät koskaan elämässään olleet nauttineet minkäänlaista lääkettä. He söivät lihaa, jossa oli matoja. He joivat vesilammikosta, joka näytti siltä kuin se olisi voinut tappaa härän. Ja minä ammuin maaliin kahdeltasadalta metriltä, enkä voinut nähdä tulosta 7×50 kiikarilla. Ja eräs minun ikäiseni mies seisoi siellä ja kertoi minulle paljain silmin, mihin olin osunut. Nyt jos kaikki tämä nykyaikainen sivistys on tehnyt jotakin tällaista… Minusta tuntuu, että, jos minulla olisi hänen silmänsä ja vatsansa, niin olisin melkoisen hyväkuntoinen mies. Kyllä.

72   Mutta siinä se on, näettehän. Tiede, koulutus ja sivilisaatio tuhoavat meidät. Me tuhoamme itsemme. Se alkoi Eedenin puutarhassa ja jatkuu tänään. Mutta me janoamme menestystä! Sitten me janoamme yhdessäoloa. Me haluamme seurustelua.

73   Kuten nuori mies ja nuori nainen. Nuoren miehen ja nuoren naisen välisessä rakkaudessa ei ole mitään luonnotonta. Se on rakkauden janoa. Se johtuu heidän iästänsä, he rakastavat toistansa. Eikä se ole luonnotonta, vaan heistä on aivan luonnollista tehdä niin.

74   Me näemme, että eläessämme luonnollista elämää ruumiissamme, me janoamme monia asioita. Se on vain jotakin meissä. Me haluamme tehdä sen, se tuntuu meistä ehdottoman tarpeelliselta. Ja meidän on tarpeen tehdä se.

75   Me näemme monien naisten näinä päivinä janoavan kauneutta. No niin, ei ole yhtään naista… On luonnollista, että nainen janoaa olla kaunis. Se on Jumalan hänelle antama vaisto, ja Jumalan hänelle antama kauneus on hänen kumppaniaan varten. Ja me näemme nyt, että naiset haluavat olla sillä tavalla. Miksi on niin? Se on jotakin, mitä Jumala on antanut naiselle. Eikä ole väärin, että naiset ovat kauniita. Heidän pitää olla.

76   Ja tiedättekö, että ainoa luontokappale, joista naaras on kauniimpi kuin uros, on ihmisrotu. Kaikki muut eläimet… Verratkaa lehmää härkään, naaraspeuraa urokseen, kanaa kukkoon, äitilintua isälintuun, ja te näette, että uros on aina suurempi ja kauniimpi. Mutta ihmisrodun kohdalla on toisin päin, ja se osoittaa, mistä vääristyneisyys on peräisin. Nainen on kaunis, ja he himoitsevat olla kauniita.

77   Ei sillä tavoin kuin jotkut näistä kaameista luomuksista, joita näemme kaduilla tänään, ei, ei, ei sen kaltaista kauneutta. Ei. Se on hirvittävin näky mitä koskaan elämässäni olen nähnyt. Kyllä vaan. Se on kieroutunutta, se vääristelee todellista janoa.

78   Todellinen jano, mikä naisella pitäisi olla, olisi “kaunistaa itseään vaatimattomasti pukeutuen ja omata kristillinen henki”, 1. Tim. 2:9. Sillä tavalla naisen pitäisi janota olla. Jos te nyt haluatte olla kauniita, niin teidät tekee teidät kauniiksi, näettehän, kristillinen henki ja kaunistautuminen pukeutumalla vaatimattomasti.

79   Voi hyvänen aika, jotkut näistä ihmisistä tänään kaduilla! Te ette voi sanoa kumpi on mies ja kumpi on nainen, se on kaikkein hirvittävimmältä näyttävä asia… En ole koskaan nähnyt mitään senkaltaista inhimillistä olentoa. Se menee sen ohitse. Silmät maalattuina tällä tavalla, tiedättehän, kuin liskolla, ja sitten kaikki nuo omituisennäköiset vaatteet. Se on mennyt niin pitkälle, että he eivät edes näytä inhimilliseltä olennolta. Ja jotkut noista pojista täällä, hiukset kammattuina alas, ja sisartensa papiljotit tässä edessä, tiedättehän, se on täydellistä kieroutuneisuutta! Se on totta. Se on Saatana, ja Saatana on vääristelyä.

80   Kun Jumala valmisti kaiken Eedenin puutarhassa, se oli kaunista, mutta sitten tuli Saatana ja vääristeli sen. Saatana ei voi luoda mitään. On vain yksi Luoja, ja se on Jumala. Mutta Saatana vääristelee alkuperäisesti luodun. Ja nyt hän on vääristellyt alkuperäisesti luodun janon (siitä haluan puhua tänä iltana).

81   No niin, nainen, niin kuin sanoin aikaisemmin, haluaa olla kaunis. Hänessä on jotakin, hän on naisellinen ja hän haluaa olla kaunis.

82   Mutta miten he ovatkaan kadulla tänään, hiukset leikattuina kuin miehellä, käyttävät miesten vaatteita. Ja miehet puolestaan käyttävät naisen vaatteita ja kampaavat hiuksensa kuin nainen. He ovat jopa risteyttäneet seurakunnat tänään. He käyvät kirkossa, joka on majatalo eikä kirkko. Kirkko on paikka, jossa ihmiset kokoontuvat yhteen ja palvovat Jumalaa Hengessä ja Totuudessa. Ja tänään se on jonkinlainen kerho. Me menemme sinne hetkeksi ja puristamme käsiä ja seurustelemme ja juomme vähän mustaa kahvia rakennuksen takaosassa. Sitten, täytettyämme uskonnollisen velvollisuutemme, me menemme kotiin seuraavaan viikkoon asti.

83   Puhuin täällä jonkin aikaa sitten Saatanan Eedenistä. Jumalalta otti kuusituhatta vuotta tehdä täydellinen Eeden. Saatana tuli ja ruiskutti nuo siemenet ja vääristeli ne. Nyt häneltä on ottanut kuusituhatta vuotta ja hän saanut aikaan oman tieteellisen Eedeninsä taas uudestaan vääristämällä oikean.

84   Ja nyt on risteyttämisen aika. Jopa seurakunnat tänään ovat risteytettyjä. Näin on. He vain menevät seurakuntaan; se on loosi seurakunnan sijasta. Seurakunta on paikka, jonne ihmiset kokoontuvat ja palvovat Jumalaa Hengessä ja Totuudessa. Tänä päivänä se loosi. Menemme sinne ja käytämme hieman aikaa tervehtiäksemme toisia ja seurustellaksemme ja nauttien mustaa kahvia rakennuksen takaosassa ja sitten menemme kotiin kunnes tulemme takaisin seuraavalla viikolla ja olemme tehneet hengellisen velvollisuutemme.

85   Me olemme nyt kieroutuneessa ajanjaksossa, ja Saatana on vääntänyt kieroon janot, jotka Jumala on pannut teihin. Saatana on vääristellyt ne. Nyt jos te haluatte tietää oikean…

86   Jos te naiset haluatte olla kauniita, ottakaa 1. Timoteuskirje 2:9: “Kaunistaen itsensä vaatimattomalla pukeutumisella kristillisen hengen kanssa, ollen sävyisiä ja alamaisia miehilleen”, ja niin edelleen. Sillä tavalla teidän tulisi olla kaunistettuja; kaunistakaa elämänne, jota te elätte.

87   Saatana vääristelee Jumalan todellisen luonteen ja Jumalan todellisen, ruumiissa ja sielussa olevan janon himoksi tehdä syntiä. Synti on vääristelyä! Me näemme, miten ihmiset ovat tänään ottaneet tuon vääristelyn; Jumalan janon, kauneuden janon, ja kaikki nämä janot. Veden janon he tyydyttävät alkoholilla. Janon iloita, jokainen haluaa iloita; yhdessäolon janon; kaikki nämä suuret janot, jotka Jumala on pannut meihin, voidaksemme janota Häntä. Hän on tehnyt teidät janoamaan Häntä, ja me yritämme tyydyttää sitä jollakin muunkaltaisella janolla, jonkinlaisella oikean janon vääristelyllä. Näettekö kuinka se on luonnollisessa elämässä? Näettekö kuinka se on hengellisessä? Me ajattelemme, että niin kauan kuin me liitymme johonkin kirkkoon, se selvittää sen, ja siinä on kaikki, mitä meidän täytyy tehdä. No niin, se on ehdottomasti väärin. Niin se ei ole.

88   Jumala haluaa teidän janoavan Häntä! “Niin kuin peura läähättää päästäkseen vesi purolle, niin minun sieluni janoaa Sinua, oi Jumala.” Näettekö?

89   Nyt jos tuo peura olisi läähättämässä päästäkseen vesipurolle, ja joku sen peuraystävistä tulisi ja sanoisi: “Hei, minäpä sanon mitä tehdä. Minä tiedän, missä täällä on eräs mutakuoppa.” No niin, tuo peura ei haluaisi sitä. Siitä ei olisi sille mitään hyötyä.

90   Eikä ole mitään, mikä voisi tyydyttää tuota inhimillisessä olennossa olevaa janoa kuin Jumala. Hänellä täytyy olla Se tai hän kuolee. Eikä yhdelläkään henkilöllä ole oikeutta yrittää vaientaa tai tyydyttää maailman asioilla tuota pyhää janoa, joka hänessä on. Ei, on jumalatonta tehdä niin. Ja jos te janoatte Jumalaa, niin älkää puristako kättä saarnaajan kanssa ja panko nimeänne kirjaan. Jos te janoatte Jumalaa, niin on vain yksi tapa tyydyttää se – kohdata Jumala. Jos te janoatte Jumalaa, niin ainoa tapa tehdä se on kohdata Jumala.

91   Ja sitten on olemassa myös suuri vaara, jos ette tarkkaa, mitä olette tekemässä. Jos te janoatte Jumalaa, niin olkaa varmoja, että se on Jumala, jonka te löydätte. Katsokaahan, olkaa varmoja, että se tyydyttää teidän janonne. Mutta jos Saatana on kyennyt vääristelemään teidät näistä luonnollisista haluista, niin hän tulee tekemään sen, jos hän vain yksinkertaisesti saa teidät tyydytetyksi.

92   Mikä saa miehen juomaan itsensä humalaan? Koska hän on huolissaan ja hermostunut. Koska häneltä puuttuu jotakin.

93   Minua haastateltiin äskettäin täällä Mayon klinikalla. Ja kun tuli puhe juomisesta, kerroin heille isäni juoneen. He kysyivät: “Mikä sai hänet juomaan?” Minä sanoin: “En tiedä.”

94   Hän sanoi: “Koska jokin ei voinut tyydyttää häntä, ja hän ajatteli juomalla saada sen pois mielestänsä.”

95   Ymmärsin sen juuri silloin, näettehän. Itse asiassa Jumala oli ainoa asia, joka voi tyydyttää tuon janon. Jumala itse on ainoa asia, joka voi tyydyttää tuon janon ihmisessä, on vastaanottaa Jumala.

96   Nyt Saatana ottaa nämä asiat, niin kuin sanoin, ja vääristelee ne. Nyt jos te ette halua antaa tuolle janolle oikeaa paikkaa elämässänne ettekä janoa ja halua niitä asioita, jotka Jumala on antanut lakkauttamaan tuon janon, sammuttamaan sen, silloin Saatana tulee johtamaan teidät johonkin hänen omista tämän maailman likakaivoistaan. Teillä täytyy olla se jossakin. Jos te ette voi löytää ruokaa, te syötte jäteastiasta. Näettekö? Ja jos te ette voi löytää vettä ollessanne kuolemassa, te juotte minkälaisesta lammikosta tahansa, koska te olette kuolemaisillanne.

97   Mutta siihen ei ole mitään tarvetta, kun te janoatte Jumalaa, sillä Jumala on elävä Jumala, eikä jokin historiallinen asia. “Minun sieluni janoaa Sinua, elävää Jumalaa.” Jotakin mikä antaa eläviä vesiä. Jotakin joka tyydyttää.

98   Tuossa luonnollisessa janossa on toinenkin puoli, tuossa sielun janossa. Te saatatte kysyä: “Veli Branham, onko tuon sielun jano luonnollista?” Kyllä, on luonnollista, että sielun janoaa. Ja sen takia Jumala on tehnyt teidät sillä tavalla, niin että te janoaisitte Häntä. Jumala teki teidät sillä tavalla. Hänen ei olisi tarvinnut tehdä teitä sellaisiksi, mutta Hän teki sen. Ja jos Hän ei olisi tehnyt teitä niin, että te janoaisitte, silloin teillä olisi jokin puolustus Tuomiolla ja te sanoisitte: “Minä en koskaan janonnut Jumalaa.” Mutta ei ole olemassa mitään puolustusta, sillä te janoatte Häntä. Te teette sen jollakin tavalla kuitenkin. Te saatatte ottaa vaimonne, te saatatte ottaa autonne, te saatatte ottaa jotakin muuta, te saatatte liittyä seurakuntaan ja yrittää tyydyttää sitä. Eikä minulla ole mitään kirkossa käymistä vastaan, mutta se ei tule antamaan tyydytystä. Se tulee vain löytämällä Jumala, elävä Jumala, Taivaan Jumala sieluunne, ja se tulee tyydyttämään tuon kaipauksen ja janon, joka teillä nyt on.

99   Sillä Hän valmisti teidät, niin että te voitte janota Häntä, Hänen yhteyttänsä. On olemassa myöskin aito yhdessäolon jano. Me haluamme tavata toisiamme. Me teemme niin tänä iltana. Me olemme koolla täällä tänä iltana, koska me pidämme seurustelusta toistemme kanssa. Miksi me teemme sen? Koska meissä on jotakin, joka saa meidät haluamaan toistemme tapaamista. Se on aivan luonnollista. Ja me tapaamme nyt täällä yhteisellä maaperällä, koska me kaikki janoamme Jumalaa. Näettehän? Ja siksi me tapaamme säännöllisesti täällä yhteisellä maaperällä voidaksemme olla yhdessä. Täällä kirkossa voi tänä iltana olla monia eri kirkkokunnallisia näkemyksiä, ja niin edelleen, mutta kun on kysymys tuosta janosta, silloin me tapaamme yhteisellä maaperällä, yhdellä maaperällä: meillä on kaikilla jano. Jotkut voivat uskoa pirskotteluun, joku upottamalla kastamiseen, toinen taas valeluun ja niin edelleen, mutta kun on kysymys Jumalan janoamisesta, silloin me tulemme yhteiselle maaperälle. Ja Jumala on valmistanut meidät niin, että me tekisimme sen, janoaisimme Häntä ja seurustelua Hänen kanssaan.

100   Kun olin pieni poika, muistan kasvaneeni todella köyhässä perheessä. Muistan kuinka monet kerrat olisin mennyt ulos kavereiden kanssa, mutta en voinut pukeutua mennäkseni johonkin kunnon paikkaan. Mutta, en tiedä, ihmisissä on jotakin, josta pidin. Pidin heidän kanssaan olemisesta. Mutta olin enemmän tai vähemmän, niin kuin sanotaan, musta lammas. Mutta kun pelastuin ja löysin itsestäni sen Jonkin, joka janosi Ystävää, Henkilöä, joka voisi olla kumppani minulle, Jotain, johon voisin luottaa, Jotain, jonka kanssa voisin istua keskustelemassa vaikeuksistani. Ja minä löysin tuon todella todellisen tyydytyksen, kun löysin Jeesuksen Kristuksen, tuon todella todellisen Tyydyttäjän, joka sammuttaa kaiken tuon janon ja antaa jotakin, niin että näyttää siltä kuin mikään ei voisi ottaa Hänen paikkaansa.

101   Ja kuinka Saatana nyt yrittääkään vääristellä tätä sielun tyydytystä, joka tyydyttää tuon janon sielussa! Hän yrittää antaa teille kaikenlaista tyydyttämään sitä. Ja hän on niin petollinen näissä kieroutuneisuuden päivissä. Tämä on kieroutunut maailma. Kieroutunut rotu. Kieroutuneet ihmiset. Kaikki on kieroutunutta, ja se on vähitellen kieroutunut niin, että se on lopulta tullut kaikkein pettävimmäksi ajanjaksoksi, missä kukaan inhimillinen olento koskaan on elänyt. Se on pettävämpää kuin se koskaan on ollut.

102   Te ette voi edes kuvitella, kuinka pettäväksi se on tullut jopa omia veljiämme, amerikkalaisia kohtaan.

103   Puhuin jokin aika sitten siitä, kuinka löysin metsästä savukerasian. Ja siinä sanottiin: “Ajattelevan miehen suodatin.” Jatkoin eteenpäin tuota pientä polkua ja sitten tulin takaisin. Se pysyi mielessäni: “Ajattelevan miehen suodatin, ja tupakoivan miehen maku.”

104   Sitten olin Maailmannäyttelyssä pari vuotta sitten ja muistan, kuinka heillä oli siellä Yul Brynner ja muita, kun he tekivät näitä kokeita savukkeilla. Ja muistan, kuinka he pienellä tikulla ottivat nikotiinia tuolta marmorin palaselta ja panivat sen rotan selkään. Seitsemässä päivässä siinä oli niin paljon syöpää, ettei se voinut päästä jaloilleen. Vain yhdestä savukkeesta! Ja sitten he näyttivät, kuinka se menee ihmisen keuhkoihin. Jotkut sanovat: “Minä en vedä sitä henkeen. Minä vain vedän sen suuhuni ja puhallan ulos.” Ja he näyttivät kuinka se menee sylkeen, ja joka tapauksessa te nielette sen alas kurkustanne.

105   Ja sitten tämä mies sanoi: “Te kuulette niin paljon puhuttavan suodattimesta.” Hän sanoi: “Nyt jos teillä on himo”, teillä on jano, näettehän, “jos teillä on himo polttaa, niin yksi tavallinen savuke saattaa tyydyttää tuon himon sillä kerralla. Mutta jos teillä on suodatin, silloin sen tyydyttämiseen tarvitaan neljä savuketta, koska te saatte vain neljännen osan tuosta savusta.”

106   Ja siinä sanottiin: “Tupakoivan miehen maku”? Näettehän, teillä ei voi olla savua ilman tervaa. Ja kun teillä on tervaa, teillä on syöpä. Siinä se on teille, näettehän, se on vain myyntikikka. Ja sitten ajattelen sitä, kuinka tuo tupakkatehdas, joka on tässä kansakunnassa ja elää tästä kansakunnasta, käyttää sen kaltaista myyntikikkaa, joka ehdottomasti pettää Amerikan kansalaisia. Onko se ajattelevan miehen suodatin? Se on vain myyntikikka myydä enemmän savukkeita.

107   Silloin ajattelin tuota asiaa: “Ajattelevan miehen Suodatin.” Ajattelin: “Se on hyvä idea.” On olemassa ajattelevan miehen Suodatin, ja se on tämä Raamattu. Ajatteleva mies ottaa tämän Suodattimen, ja Se tulee tuottamaan vanhurskaan miehen maun.

108   Te ette voi vetää syntiä tämän Raamatun sivujen lävitse. Ei. Se pysäyttää sen. Se heittää sen ulos. Te voitte mennä kirkkoon melkein minkä tahansa kanssa, mutta te ette voi tulla tämän Raamatun lävitse synnin kanssa. Sitä ei voi tapahtua. Se suodattaa pois kaiken synnin ja Se antaa pyhän miehen maun. Jos mies ajattelee haluavansa olla pyhä ja Jumalan kaltainen ja olla Jumalan poika tai tytär, silloin hän haluaa oikean kaltaisen Suodattimen. Se pysäyttää kaiken synnin tälle puolelle Raamattua, ja voi tuoda Raamatun lävitse pelkästään Pyhän Hengen, joka kirjoitti Raamatun. Pyhän miehen maku on omata tämä ajattelevan miehen Suodatin.

109   Nyt me näemme, miten pettävää se on tänään. Matteus 24:24, Jeesus sanoi: “Viimeisinä päivinä nuo kaksi henkeä tulisivat olemaan niin toistensa kaltaiset, että se pettäisi jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Kuinka lähellä se onkaan! Millainen petos meillä  tänään onkaan oikean ja väärän välillä!

110   Jopa hallituksessamme, politiikassamme, meillä ei ole yhtään miestä, joka kelpaisi poliitikoksi, joka tulisi ehdottomasti seisomaan sen puolesta, minkä hän ajattelee olevan oikein. Missä on meidän tämän päivän Patrick Henrymme, ja George Washingtonimme ja Abraham Lincolnimme? On juuri niin kuin presidenttimme sanoi: “Jos he tahtovat kommunismia, he voivat saada sen. Mitä vain ihmiset haluavat.” Juuri sellainen on mies, joka ei puhu vakaumuksensa mukaisesti! Oikea mies seisoo periaatteensa takana, mutta he tahtovat kulkea tietä, jolla on vähiten vastuksia.

111   Ja sillä tavalla ihmiset suhtautuvat seurakuntaan. He haluavat liittyä seurakuntaan ja sanoa: “Selvä on. Minä olen liittynyt seurakuntaan.” Kun tuo hallintotorni yrittää kääntää teitä oikeaan asiaan, niin liittymällä kirkkoon, lausumalla jonkun uskontunnustuksen tai jotakin sen kaltaista, te yritätte tyydyttää tuota pyhää janoa, jonka Jumala on pannut teihin. Kun mikään muu kuin Jumalan itsensä Läsnäolo elämässänne ei voi tyydyttää sitä, niin että olette Jumalan itsensä täyttämiä.

112   Hän ei ole tyytyväinen mihinkään uskontunnustukseen. Te ette voi koskaan vetää uskontunnustusta Raamatun lävitse. Ei. Siellä ei edes ole tuota niin kutsuttua Apostolien Uskontunnustusta. Se ei koskaan tulisi Raamatun lävitse. Näyttäkää minulle Raamatusta, missä Apostolien Uskontunnustus sanoo: “Minä uskon Pyhään Roomalaiskatoliseen kirkkoon; minä uskon pyhien yhteyteen”, kun Raamattu sanoo, että “on vain yksi välimies Jumalan ja ihmisen välillä, ja se Mies on Kristus Jeesus.” Te ette voi koskaan vetää sitä Raamatun lävitse.

113   Te ette voi vetää Jumalan Sanan lävitse kaikkia näitä tansseja ja shortseja ja niitä asioita, joita ihmiset tekevät tänään, näitä twist- ja watusi-tansseja ja kaikkia näitä asioita. Te ette tule koskaan vetämään tätä nykyaikaista sivilisaation suuntausta Raamatun lävitse. Se on sitä vastaan. Näettehän? Ja te yritätte tyydyttää tuota janoa, mutta katsokaahan, tämä Raamattu tulee tyydyttämään ainoastaan vanhurskaan miehen ja naisen maun. Tämä Pyhä Henki, jolle he nauravat ja sanovat: “Sinä olet kadottanut järkesi”, juuri Se tyydyttää tuon kaipauksen. Se on jotakin, mistä maailma ei tiedä yhtään mitään. He ovat kieroutuneet pois todellisesta Pyhän Hengen kasteesta ja Jumalan Sanasta – mihin – seurakunnallisen likakaivon uskonkappaleisiin ja uskontunnustuksiin ja kirkkokunnallisiin eroavaisuuksiin ja niin edespäin.

Heiltä kysytään: “Oletko sinä kristitty?”

114   “Minä olen metodisti. Minä olen baptisti. Minä olen presbyteeri.” Se ei merkitse yhtään mitään Jumalalle, ei vähääkään. Te ette voi vetää noita asioita tämän Jumalan Raamatun lävitse. Te yritätte tyydyttää Hänen janoamista, tuota pyhää janoa, jonka Jumala on antanut teille. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

115   Nyt te tiedätte, että Daavid sanoo tässä: “Elävää Jumalaa.” Sillä: “Alussa oli Sana, ja Sanan oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme.” Silloin ei voi olla mitään tyydytystä ennen kuin tämä Sana, joka on Jumala, tulee eläväksi teissä, ja sitten te näette Jumalan itsensä täyttävän ne lupaukset, jotka Hän antoi Raamatussa.

116   Nyt meillä on erilaisia Raamatun selittäjiä. Yksi kirkko selittää Sen tällä tavalla, toinen selittää Sen tuolla tavalla, ja toinen taas tällä tavalla. Jotkut eivät ota kuin vain hieman Siitä. Joku ottaa sieltä ja täältä pieniä osia Siitä. Mutta Jumala on itsensä tulkki. Kun Hän antaa lupauksen ja täyttää sen, niin siinä on sen tulkinta.

117   Jos minä lupasin teille, että olisin täällä tänä iltana, ja tässä minä nyt olen, niin se on minun lupaukseni täyttymys. Jos sanon tapaavani teidät aamulla ja että olen oleva siellä, niin silloin ei tarvita mitään muita puolusteluja. Minun täytyy olla siellä.

118   Ja kun Jumala on antanut lupauksen, ja sitten Hän tulee ja täyttää sen, niin se on tuon lupauksen tulkinta. Ja minä haastan kenet tahansa ottamaan Jumalaa Hänen Sanastansa ja näkemään, josko jokainen sana Raamatussa on Totuus. Niin se on. Siksi tuo jano on siellä.

119   Te sanotte: “Jos minä olisin elänyt Jeesuksen päivissä, minä olisin tehnyt niin-ja-niin.”

120   Mutta tehän elätte Hänen päivissänsä. Mitä me teemme sen kanssa? Mitä me olemme tekemässä? Te olette ehkä tehneet juuri samoin kuin nuo fariseuksetkin tekivät. He kuuluivat kirkkoon ja kielsivät Jeesuksen Kristuksen.

121   Ihmiset yrittävät sanoa tänään: “Meidän täytyy verrata Raamatun sivua toisen Raamatun sivun kanssa ja Kirjoitusta Kirjoituksen kanssa.” Se ei ole Totuus. Ei, se ei ole Totuus. Sanotaan: “Tämä kreikkalainen sana merkitsee tätä, ja tämä merkitsee tuota.” Kreikkalaisilla itsellään ja noilla kirjoittajilla siellä kauan sitten Nikean Kirkolliskokouksessa oli Siitä erilaisia muotoja. Yksi uskoi, että tämä kreikkalainen oppinut tarkoitti tätä, ja toinen taas sanoi tämän tarkoittaneen sen tällä tavalla. Ja he väittelivät Siitä. Me emme tarvitse kreikkalaisten oppineiden tulkintoja tai kreikkalaisia sanoja.

122   “Tuntea Hänet on Elämä”, tuo Persoona. Itse Kristus! Ei tarvita mitään vertailuja, vaan se on ilmestys, jolle Jumala rakentaa Seurakuntansa. Ja jos me emme rakenna tuolle samalle… Raamattu sanoo: “Aabel, uskon kautta!” Ja usko on jumalallinen ilmestys. Katsokaahan, usko on jumalallinen ilmestys. Hyvä on. Tämä koko asia on rakennettu silloin ilmestykselle, ja ennen kuin tämä on paljastettu teille… Jeesus sanoi: “Minä kiitän Sinua Isä, että Sinä olet kätkenyt nämä asiat tämän maailman viisailta ja olet paljastanut sen pienille lapsille, jotka tahtovat oppia.” Näettekö nyt, koko asia on rakennettu sen varaan: teidän täytyy tuntea tuo Persoona!

123   Ja te ette voi tyydyttää sitä liittymällä johonkin kirkkoon. Teidän täytyy löytää tuo Persoona, itse Jumala, joka on Sana, ja Hänen oma tulkintansa tänään lupauksista, jotka Hän on antanut tälle päivälle. Nuo ihmiset, jotka Hänellä tulisivat olemaan tänään “Seurakunta ilman tahraa tai ryppyä”. Se ei merkitse jotakin kirkkokuntaa. Se merkitsee ihmisiä, yksilöitä ilman tahraa tai ryppyä. “Kaksi tulee olemaan vuoteella, ja Minä tulen ottamaan yhden ja jättämään toisen; kaksi on pellolla, ja Minä tulen ottamaan yhden ja jättämään toisen.” Mutta kun se on Jumala, tuo pyhä jano olla Hänen kaltaisensa, silloin te näette, että Hänen Sanansa on teissä vahvistaen itsensä, että te olette Jumalan palvelija. Mitä tahansa Jumala sanoo, te noudatatte sitä ja silloin te tulette oikean prosessin lävitse tyydyttäen tuota pyhää janoa, joka on teissä.

124   Tietenkin ihmiset tulevat nauramaan teitä ja sanomaan: “Sinä olet kadottanut järkesi. Sinä olet tullut hulluksi.” Mutta muistakaa, mistä he juovat, näettehän. Katsokaa missä he ovat. Voitteko kuvitella itseänne suuren luonnonlähteen ääressä, joka pulppuaa puhdasta vettä, ja sitten jotakin muuta juomassa siellä alhaalla vesikuopalla. joissa on kuolleita sammakonpoikia ja uskontunnustuksia ja kaikkea muuta, katsomassa ylöspäin ja tekemässä pilaa teistä? Hyvänen aika, hän ei edes tiedä minkälaisen janoa sammuttavan Virran ääressä te elätte. Niin se on.

125   Meillä on elävä Jumala. Ei joku, joka kuoli tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten ja jäi hautaan, vaan Hän, joka nousi ylös jälleen. Hebrealaiskirjeen 13:8 sanoo: “Hän on sama eilen, tänään ja iäisesti.” Sama Pyhä Henki, joka lankesi Helluntaipäivänä, on sama Pyhä Henki, joka on täällä nyt. Hän on tuo tyydyttävä osa, koska Hän on Sana. Se on totta. Pyhä Henki kirjoitti Sanan ja Hän tulkitsee Sanan. Raamattu sanoo 2. Pietarin Kirjeessä, että Pyhä Henki kirjoitti Raamatun: “ Pyhän Hengen liikuttamina entisajan miehet kirjoittivat Raamatun.”

126   No niin, te ette voi tehdä sitä, te ette voi tehdä sitä mitenkään muuten kuin, että Jumala itse elää teissä Pyhän Hengen persoonana. Koulutus, sivistys, seurakuntiin liittyminen ja uskontunnustusten lausuminen. Kaikki nämä asiat ovat hyviä, mutta niiden on mahdotonta sammuttaa tuota pyhää janoa.

127   Kuuntelin eräänä iltana Billy Grahamia, tuota suurta evankelistaa. Ja sanon teille, että rukoilen hänen puolestaan nyt enemmän kuin koskaan, kun näen, kuinka hän antaa heidän kuulla kunniansa siitä, mitä he ovat tehneet. Hän sanoi: “Tuo joukko kirkonmiehiä kävellen kadulla kaulukset ympäri käännettyinä!” Jotka menevät sinne, minne heidän asiansa ei ollut mennä, työntäen nenänsä johonkin… Mutta he kulkivat alas katua [Veli Branham taputtaa käsiään.] taputtaen käsiään ja jalkojaan. No niin, he näyttivät kuin pyhiltä kieriskelijöiltä. Mutta katsokaahan, heillä oli jotakin, mihin he uskoivat. Heillä oli jotakin, mikä kiihotti sielua. Heillä oli jotakin, josta he olivat kiihottuneet. Joku nainen oli mennyt ja työntänyt päänsä siellä johonkin, mikä ei ollut hänen asiansa, ja he ajattelivat, että hän oli marttyyri. Me näemme nyt, että näillä miehillä [Veli Branham taputtaa käsiään.] oli jotakin, joka sai heidät taputtamaan käsiään. He olivat onnellisia. He olivat tekemässä jotakin.

128   No niin, te voitte tehdä sen jonkin periaatteen vuoksi, jonka te ajattelette olevan oikein, mutta kun joku kirkossa taputtaa käsiään tai naputtaa jalallaan, johtavat diakonit hänet ulos ovesta. Katsokaahan, he antavat ihmisille uskontunnustuksen ja kirkkokunnan saastaisesta likakaivosta sen sijaan, että ruokkisivat heitä Jumalan siunatulla pyhällä Sanalla, joka on annettu Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen Voimalla.

129   Näettekö, he yrittävät sammuttaa janoansa sanomalla: “Minä olen tohtori se-ja-se”, tai sanovat tulevansa jostakin määrätystä seminaarista tai koulusta. Mutta sillä ei ole minkäänlaista merkitystä. Mutta he yrittävät tyydyttää itseään sanomalla: “Nyt Jumala tulee tunnustamaan minut, koska olen Hänen pastorinsa. Jumala tulee tunnustamaan minut, koska olen pyhä Isä se-ja-se, tai piispa se-ja-se”, tai jotakin sen kaltaista. He yrittävät tyydyttää sillä janoansa, vaikka te ette voi tehdä sitä. “Minulla on Ph.D. LL.D. Minulla on filosofian kandidaatin arvo.” Se kyllä sopii. Mutta minulle se merkitsee sitä, että te olette niin paljon kauempana poissa Jumalasta. Niin se on. Niin paljon kauempana poissa Jumalasta, koko ajan!

130   Te tunnette Jumalan vain kokemuksen kautta. Te ette voi kouluttaa Tätä itseenne! Se syntyy teihin! Se on jotakin, mitä Jumala antaa teille. Koulutuksella ei ole mitään tekemistä Sen kanssa! Yksi suurimmista miehistä Raamatussa, Pyhä Pietari, ei osannut edes kirjoitta nimeään. Niin se on, hän ja Johannes. Raamattu sanoo: “He olivat sekä tietämättömiä että oppimattomia.” Mutta Jeesusta miellytti antaa hänelle Valtakunnan avaimet, koska hän janosi Jumalaa. Aamen. Janosi Jumalaa, yhdessäoloa. Kyllä vaan.

131   Ajattelen Jesajaa, tuota hienoa nuorta miestä siellä temppelissä yhtenä päivänä.

132   Hän katsoi tuota suurta kuningasta ja ajatteli hänen olevan yhden suurimmista miehistä. Ja hän myös oli suuri mies. Hän oli hyvin kasvatettu, hienoista vanhemmista, hänellä oli hyvä äiti ja isä. Hänen politiikkansa oli puhdasta, ja hänen asiansa olivat oikein Jumalan kanssa. Ja Jesaja katsoi häntä ja ajatteli hänen olevan suuren miehen ja teki hänestä esimerkkinsä. Mutta älkää te koskaan tehkö esimerkkiänne kenestäkään muusta kuin tuosta Miehestä, Jeesuksesta Kristuksesta. Kaikki ihmiset tulevat epäonnistumaan. Hän oli kuningas, mutta jonkin ajan kuluttua hän tuli sille paikalle, että hän meni temppeliin ja yritti ottaa papin paikan, ja hänet lyötiin pitaalilla.

133   Sitten Jesaja oli huolissaan, joten hän ajatteli menevänsä temppeliin ja rukoilevansa hetken. Ja katsokaahan nyt, tuo mies oli profeetta, mutta ollessaan siellä temppelissä eräänä päivänä huutamassa Jumalan puoleen, tuli hänen eteensä näky. Ja hän näki nuo Enkelit, Kerubit, joiden peittivät siivillään kasvonsa ja jalkansa ja lensivät kahdella siivellä edes takaisin, ylös ja alas, temppelin lävitse ja huusivat: “Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala Kaikkivaltias.”

134   Ja Jesaja, tuo suuri jano, joka hänellä oli, hän oli ehkä koulutettu. Hänellä oli mahdollisesti hyvä koulutus. Hänellä oli hieno käsitys siitä, millainen Jumalan tulisi olla. Hän oli kuunnellut pappeja. Hän oli ollut temppelissä. Hänet oli kasvatettu uskovaiseksi, mutta katsokaahan, hän ei ollut koskaan aikaisemmin kohdannut Sitä kasvoista kasvoihin. Näettekö? Hänellä oli halu tehdä oikein. Hän halusi olla oikeassa, mutta hänellä oli vain koulutuksellinen puoli. Hänellä oli teologinen puoli Siitä.

135   Mutta kun hän tuli sinne temppeliin tuona päivänä ja näki nämä Kerubit lentämässä edes takaisin, hän käsitti että näiden Enkelien, jotka palvelivat Jumalan kasvojen edessä, jotka seisoivat Jumalan Läsnäolossa eivätkä edes tienneet, mitä synti oli, joiden täytyi peittää pyhät kasvonsa ollessaan Jumalan Läsnäolossa. Siiloin tuo profeetta huusi: “Voi minua, sillä minä olen mies, jolla on saastaiset huulet. Kaikki teologiani ja ne asiat, jotka olen oppinut, kaikki se hieno käsitys, mikä minulla oli Jumalasta, nyt minä olen kasvoista kasvoihin sen kanssa.” Hän sanoi: “Minä olen mies, jolla on saastaiset huulet, ja asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet.” Kaikki heidän opettamansa lait ja ne asiat, jotka he olivat tehneet, eivät koskaan olleet saavuttaneet tuota paikkaa, jossa hän tuli Jumalan Läsnäoloon ja näki omin silmin Jumalan ja Hänen laahuksensa Hänen istuessa ylhäällä korkealla Taivaissa. Ja siellä hän oli kasvoista kasvoihin todellisuuden kanssa. Ja hän huusi: “Minä olen mies, jolla on saastaiset huulet, ja asun saastaisten ihmisten keskuudessa.”

136   Ja sitten tapahtui, että tuo Kerubi otti pihdeillä tulisen hiilen alttarilta ja kosketti sillä noita saastaisia huulia ja muutti hänet koulutetusta miehestä, opettajasta, profeetaksi, niin että Jumalan Sana voi puhua hänen kauttansa. Varmasti oli jotakin erilaista, kun hän oli Jumalan Läsnäolossa. Tuo jano, joka hänellä oli, oli silloin saavuttanut sen paikan, että hänet täytettiin Sen kanssa.

137   Sallikaa minun sanoa se teille ystävät: minä en välitä siitä, kuinka moneen kirkkoon te liitytte ja kuinka moneen kirjaan te panette nimenne ja minne päin te menette, tai onko teitä pirskotettu tai upotettu tai mitä teille on tehty. Sillä ei ole merkitystä ennen kuin te olette kohdanneet tuon Persoonan, Jeesuksen Kristuksen. Se on ainoa asia, mikä tulee todella tyydyttämään.

138   Tunnekuohu ei tule tekemään sitä. Te voitte hypätä ylös ja alas ja huutaa niin kauan kuin haluatte tai te voitte juosta edes takaisin lattialla ja te voitte puhua kielillä niin paljon kuin haluatte. Ja nuo asiat ovat pyhiä ja hyviä. Minä en sano mitään sitä vastaan. Mutta teidän täytyy kohdata tuo Persoona, tuo tyydyttävä osa, tuo Jokin, joka ottaa hallintaansa jokaisen säikeen ruumiissanne, ei tunnekuohun kautta, vaan antamalla tyydytyksen!

139    Kun olin nuori poika, muistan nähneeni tuon mainoskilven, jossa sanottiin: “Jos olet janoinen, sano Parfay.” Siihen aikaan heillä oli juoma nimeltä Parfay. Muistan kerran, kun olin tulossa kalastamasta sieltä, missä olin ollut, tuolta seisovavetiseltä lammikolta, ja olin melkein kuolemaisillani janoon, kun näin tuon kilven, jossa sanottiin: “Jos olet janoinen, sano vain Parfay.” Ja minä aloin sanomaan: “Parfay, Parfay”, ja tulin janoisemmaksi koko ajan. Jonkin ajan kuluttua suuni kuivui, niin etten voinut edes sylkeä. Olin niin janoinen.

140   Katsokaahan, te näette, että se ei tule tekemään sitä. Mikään ei tule tyydyttämään sitä. Te voitte juoda Coca-Colaa, tai mitä tahansa noista makeutetuista vesistä, mutta mikään ei tule tyydyttämään janoa niin kuin hyvä, kylmä virtaava vesi. Se sammuttaa janon. Kaikki nämä muut asiat ovat korvikkeita.

141   Ja miksi me haluaisimme korviketta, kun on olemassa aito Pyhän Hengen kaste, joka tyydyttää jokaisen säikeen ja kaipauksen inhimillisessä sielussa? Silloin voitte seistä kasvotusten kuoleman kanssa samalla tavalla kuin tuo suuri apostoli Paavali ja sanoa: “Oi kuolema, missä on sinun pistimesi? Ja hauta, missä on sinun voittosi? Mutta kiitos olkoon Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” Veli, kokemus vain tyydyttää tuon pyhän janon, joka sinussa on. Se tyydyttää sen. Teidän ei enää tarvitse tehdä mitään muuta sille. Kyllä, se puhdistaa huulet.

142   On myös ihmisiä, jotka elävät vain jostakin tunnekuohusta. Jotkut sanovat: “Meillä on sitä paljon helluntailiikkeessämme”, ja he menevät sinne, mikä on hienoa, ja he taputtavat käsiään [Veli Branham taputtaa käsiään.] ja soittavat musiikkia. Sitten musiikki lakkaa. “Shhh”, on kuin olisi kaadettu ämpärillinen vettä sen päälle. No niin, me teemme niin, koska meillä on tapana tehdä niin. Siitä tulee vain yksi tavoistamme.

143   Sallikaa minun sanoa teille jotakin. Te palvotte Jumalaa Hengessä ja Totuudessa. Mutta kun te tavan vuoksi teette sen ajatellen, että teidän tulisi tehdä se. Koska te ajattelette, että jos te ette huuda ja hypi ylös ja alas musiikin mukana, niin joku naapuri ajattelee teidän tulleen luopioksi. Silloin te juotte seisovaa vettä. Oikein!

144   Ellei Se täytä jokaista säiettänne, ellei Pyhä Henki itse pulppua teissä. Jos ei niin ole, niin ei ole väliä sillä, mitä musiikkia soitetaan, onko se Sua kohti Herrani, tai mitä se onkin, vain Pyhä Henki yhä soittaa kirkkauden kelloja sydämessänne. Se tyydyttää. Se on Jumalan tyydyttävä Osa. Mikä tahansa vähempi kuin Se ei riitä.

145   Te voitte puhua kielillä kuin ihmiset tai Enkelit, te voitte antaa kaikki tavaranne ruokkimaan köyhiä, te voitte profetoida, ja teillä voi olla tieto, ja te voitte ymmärtää kaikki salaisuudet ja kaikki nämä asiat, ettekä te vielä ole yhtään mitään (l. Kor. 13), ennen kuin siellä on tuo tyydyttävä Jokin, joka ainoastaan voi sammuttaa tuon janon

146   . “Minun sieluni janoaa elävää Jumalaa, niin kuin peura läähättää päästäkseen vesipurolle. Ellen löydä Sitä, tulen tuhoutumaan.” Kun te saatte senkaltaisen nälän Jumalaan, silloin jotakin tulee tapahtumaan. Pyhä Henki on johtava teidät noille suurille Jumalan lähteille. Kyllä vaan.

147   No niin, on hyvä asia palvoa Hengessä. Se on totta. Mutta joskus teillä on Henki ilman Totuutta. Joh. 4 sanotaan: “Me palvomme Jumalaa Hengessä ja Totuudessa.” Ja Jeesus on Totuus. Se on oikein, ja Hän on Sana.

148   Ne luonnolliset virrat, jotka Jumala lähetti tyydyttämään teitä, Saatana on saastuttanut niistä joka ainoan. Hän on pannut myrkkyä kaikkeen mihin vain on voinut. Se on totta. Hän on ottanut tuon suuren seurakunnan virran.

149   Se oli Jumalan tie. Jeesus sanoi: “Tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit voi sitä voittaa.”

150   Siitä on nyt olemassa erilaisia väitteitä. Roomalaiskatoliset sanovat: “Hän rakensi Sen Pietarin varaan.” Jos niin olisi, niin Pietarista tuli luopio muutaman päivää sen jälkeen. Joten sitä ei ollut. Varmasti Sitä ei rakennettu Pietarin varaan. Petra on “pieni kivi”. Ja sitten protestantit sanovat, että Hän rakensi Sen itsensä varaan, Jeesuksen Kristuksen päälle.” En ollakseni erilainen, mutta olen eri mieltä siitä heidän kanssaan. Hän ei koskaan rakentanut sitä kummallekaan niistä.

151   Hän rakensi Sen ilmestyksen pohjalle siitä kuka Hän oli. Hän sanoi: “Siunattu olet sinä Simon, Joonan poika, liha ja veri eivät ole koskaan tätä sinulle paljastaneet, vaan minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle.” Ei tiedon kautta! Sinä et oppinut sitä kirjoista, sinä et oppinut sitä liittymällä kirkkoon. Sinä et oppinut sitä kouluista. Niin ei tapahtunut! Vaan kun Pyhä Henki itse on tuonut Jeesuksen Kristuksen Persoonan sinulle, niin silloin: “Tälle Kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit voi sitä voittaa.” Tuo pyhä jano on silloin tyydytetty Jeesuksen Kristuksen Persoonassa. Siinä se on teille. Se on Se, minkä me haluamme tyydyttämään tuon janon.

152   Tietoako? Tieto on suuri asia, ja tänään me olemme täynnä sitä. Mutta katsokaahan, tieto… Niin kuin sanoin eräänä päivänä puhuessani aiheesta tieto. Siellä ulkopuolella seisoi eräs mies, joka puhui ystäväni kanssa. Hän sanoi: “Jos mies ei usko koulukasvatukseen, niin miksi hän sitten lukee Raamattua?”

153   Ajattelin: “Jos ne eivät käsittäneet, mitä Herra Jeesus sanoi, niin kuinka he voisivat käsittää sen, mitä joku minun kaltaiseni typerys sanoo?” He eivät edes ymmärtäneet Häntä, niin selvästi kuin Hän puhuikin.

154   Hän sanoi yhtenä päivänä: “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen Vertansa, ei teillä ole Elämää itsessänne.” Hän ei selittänyt sitä. Hän vain meni eteenpäin.

155   He sanoivat: “Tämä mies on kannibaali. Hän haluaa, että me söisimme Hänen ruumiinsa ja joisimme Hänen Verensä. Hän on vampyyri. Näettekö, Hän haluaa meidän tulevan vampyyreiksi.” Näettekö noita älyniekkoja!

156   Mutta Hän sanoi: “Minun lampaani kuulevat Minun Ääneni.” Katsokaahan, se oli tuleva Valituille, jotka Jumala oli valinnut ennalta tietämisen perusteella. “Kukaan ei voi tulla Minun tyköni, ellei Isä häntä vedä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, he ovat tuleva, he tulevat ymmärtämään Sen.”

157   Nuo opetuslapset eivät voineet ymmärtää Sitä, mutta he uskoivat Sen. Näettekö? Niin se on, jos te uskotte Sen! On monia asioita, joita en voi ymmärtää, mutta minä uskon Sen joka tapauksessa, koska Jumala sanoi, että Se oli niin.

158   Tieto. Tiedättekö että Saatanan evankeliumi on tieto. Tiesittekö sitä? Hän saarnasi sitä Eedenin puutarhassa Eevalle, joka tuli petetyksi hänen tietonsa evankeliumillaan. Ja nyt hän on saastuttanut koko ihmissuvun sen kanssa. Se on oikein. He ovat ottaneet koulutukselliset ohjelmat ja panneet ne seurakuntaan. He ovat oikeassa siellä ulkona, mutta eivät Jumalan Sanassa. Ei, te ette tunne Jumalaa kouluttamisen kautta. Te ette tunne Jumalaa tietämällä kuinka lausua joitakin suuria sanoja tai opiskelemalla matematiikkaa.

159   Paavali oli älykäs mies. Mutta kun hän oli tullut Kristuksen luo ja vastaanottanut Pyhän Hengen, hän meni korinttolaisten luo ja sanoi: “Minä en tullut teidän tykönne kiehtovien ihmisen viisauden sanojen kanssa”, vaikka hän olisikin voinut tehdä sen. Hän sanoi: “Minä tulin teidän tykönne Pyhän Hengen voimassa ja julki tulemisessa, niin että teidän uskonne olisi Jumalassa eikä jonkun miehen viisaudessa.”

160   Joskus kun meillä on seurakunnassa pastorin valinta, he menevät äänestämään pastoria ja sanovat: “Tällä pastorilla on kaksi arvosanaa yliopistosta. Hän on opiskellut neljä vuotta psykologiaa. Hän on opiskellut sitä ja tätä.” Ja he äänestävät virkaan sen kaltaisen miehen (miksi?) pastorin asemesta, joka uskoo, että Jumalan Sana on Hengestä syntynyt, ja että Sana on Jumala, ja joka saarnaisi Sanaa välittämättä siitä, miltä se ihmisistä tuntuu.

161   Jumala käski Hesekieliä ja sanoi: “Saarnaa Se uskovat he sitä tai eivät. Saarnaa sinä Se joka tapauksessa.” Näettekö? Oikein. Vastaanottavat he sitä tai eivät, siitä ei ole kysymys. He eivät vastaanottaneet Jeesusta. Hän kuitenkin siitä huolimatta saarnasi Sen. Näettekö?

162   Todellisen pastorin asemesta, joka tulisi todella saarnaamaan Sanaa ja uskomaan Jumalaan, he yrittävät tuoda sisälle älykkyyttä, miestä, jolla on paras koulutus, miestä, joka saarnaa vain noin viisitoista minuuttia, niin että he pääsevät lähtemään pois nopeasti tehdäkseen jotakin muuta kotonaan tai jossakin muualla, ja että Ricky voi ottaa “hot-rod“ autonsa ja lähteä päristelemään sillä, ja että he pääsevät twist-kutsuilleen, ja kaikkea muuta sellaista. Se ei ole mitään muuta kuin risteytettyä koulutuksellista saastetta. Niin se on. Sitä se tarkalleen on. Mutta mitä se on? Se tyydyttää heidän makuaan, näettehän. Se tyydyttää maailmallisten seurakunnan jäsenten makua. Se ei tyydytä pyhien makua. He valitsevat Sanan joka kerta!

163   Mutta he sanovat: “Oi, nuo ihmiset ovat vähän järjiltään. Katsokaahan, he eivät yksinkertaisesti käsitä sitä. He yrittävät elää jossakin menneissä päivissä.”

164   Eikö se olekin outo asia! Tullessani tänne länteen huomaan, että he kaikki yrittävät elää menneissä päivissä. He tahtovat aina jotakin vanhanaikaista, cowboy-ajoilta. Ja kun menen Kentuckyyn, he tahtovat toimia siellä kuin entisaikaan, ja heillä on kaikenlaisia ohjelmia siitä. Mutta kun tulee kysymys vanhanaikaisesta Uskonnosta, Siitä he eivät halua mitään.

165   Entiset ajatko? Kun tulin tänne rodeo-aikaan. Näin kuinka heillä oli siellä eräs suurikokoinen nainen, tuota vihreätä ainetta silmiensä alla, hiukset lyhyiksi leikattuina ja savuke suussaan. Eiväthän he nähneet mitään sellaista entisinä päivinä. He olisivat ajatelleet hänellä olleen jonkinlaisen syöpätaudin ja he olisivat sulkeneet hänet jonnekin. Mitä jos teidän äitinne olisi kävellyt kadulla pukeutuneena niin kuin te ja teidän tyttärenne pukeudutte tänään, mitä olisi tapahtunut? He olisivat sulkeneet hänet mielisairaalaan. Varmasti, jos hän olisi tullut ulos ilman hametta. Mutta muistakaa nyt, se on sama asia tänään.

166   Ihmiset mätänevät lihassansa. He ovat keski-ikäisiä kahdenkymmenen- ja kahdenkymmenenviiden ikävuoden välillä, ja myös heidän aivosolunsa mätänevät. Ihmiset ovat tulleet sellaisiksi, että heillä ei ole tarpeeksi ymmärrystä. He eivät tiedä, mitä säädyllisyys merkitsee. He eivät tiedä eroa oikean ja väärän välillä. Ja vaikka heillä onkin koulutukselliset ohjelmansa, he…

167   Tiesittekö, te että koulutus on perkeleestä? Voin todistaa sen teille. En tarkoita lukemista ja kirjoittamista, vaan tarkoitan sitä, että he panevat koulutuksensa teidän seurakuntiinne.

168   Millä perustuksella kommunismi lepää? Tieteen ja koulutuksen, se on heidän jumalansa. Katsokaahan, sen Saatana esitteli Eevalle. Siitä he yhä pitävät kiinni.

169   Nyt se on tullut meidän seurakuntiimme, baptisteihin, metodisteihin, presbyteereihin, helluntailaisiin ja kaikkiin. Jotakin koulutuksellista, järkiperäistä, jokin suuri se-ja-se tai jotakin sen kaltaista, joka vie miehen kauemmaksi pois Jumalasta. Se on väärin. Mutta me näemme, että se tyydyttää heidän haluansa. Ja kun seurakunta äänestää sisälle jotakin sen kaltaista, se osoittaa, mitä tuon seurakunnan mielessä on, mikä heidän halunsa on, mitä he janoavat. He tahtovat sanoa: “Meidän pastorimme on vapaamielinen. Hän ei välitä siitä, jos me kaikki, miehet ja naiset, käymme uimassa yhdessä. Hän tulee mukaamme.”

170   Eräs pieni tyttö kertoi tyttärelleni Saaralle kerran, kuinka hänen pastorinsa oli ollut Afrikassa ja kun hän tuli takaisin, tämä tyttö riisui pois vaatteensa tuona iltana, ja nuo pienet tiukat vaatteet yllään hän tanssi hänelle watusia huvittaakseen häntä, koska hän oli ollut Afrikassa. Watusi on eräs heimo siellä, tiedättehän. Pojat, haluaisinpa nähdä yhden omista tytöistäni omassa seurakunnassani yrittävän tehdä jotakin sen kaltaista wattusia.

171   Näettekö, se osoittaa millaista se on! Ja pastori voi istua ja katsella yhtä seurakuntalaisistaan, pientä kuusitoista- tai kahdeksantoistavuotiasta tyttöä siellä vaatteet riisuttuina sillä tavalla ja antaa hänen tehdä niin. Se osoittaa, että hän itse tulee ulos jostakin likakaivosta… Jumalan mies ja tekee jotakin sellaista.

172   Se kuulostaa suorasukaiselta, mutta käsitän että saarnaan yli koko maan. Mutta sinä myös tiedät tämän, veli, sisar, sallikaa minun sanoa teille, että se on Totuus.

173   Korppikotka haluaa kuolleita asioita. Se on totta. Ja se on kuolema! Oikein. Se osoittaa tässä selvästi, mikä on heidän johtajansa ja hallintotorninsa, ja mitä se antaa heille, näettehän, mitä heidän sielussaan on. Heidän sielunsa kaipaavat set kaltaisia asioita.

174   Heidän sielunsa kaipaavat jotakin korkeaälyistä seurakuntaa, jossa ihmiset pukeutuvat hienosti, ja pastori puhuu vain viisitoista tai kaksikymmentä minuuttia. Ja jos te ylitätte sen, he valittavat diakonien johtokunnalle. Ja hän ei saa sanoa mitään synnistä. Hänen ei pidä sanoa mitään shortsien käytöstä eikä mitään siitä, mitä ihmiset tekevät. Hänen ei tule mainita siitä mitään. Jos hän sattuu tekemään niin, heittää johtokunta hänet ulos. Näettekö millaista se on? Se on heidän ajattelevan miehen suodattimensa.

175   Raamattu sanoo l. Joh. 2:15: “Jos te rakastatte tätä maailman järjestelmää tai tämän maailman asioita, Jumalan rakkaus ei ole teissä.”

176   Entä sitten kaikki tämä, mitä he tekevät tänään seurakunnan nimissä: harjoittelevat square-tanssia kirkossa, bingoa, kutsuja, teini-ikäisten rock’n’ rollia, twistejä ja kaikkia näitä asioita! Katsokaa Elvis Presleytä, perkele seisomassa kengissä! Pat Boone, Ricky Nelson, suurin este mitä tällä kansakunnalla koskaan on ollut! Se on totta. He sanovat: “Oi, he ovat hyvin uskonnollisia. He laulavat kristillisiä lauluja.” Seurakunnan ei tulisi koskaan sallia mitään sen kaltaista! Jotkut näistä kavereista soittavat täällä jossakin tanssimusiikkia ja seuraavana iltana he tulevat alttarille ja itkevät ja seuraavana iltana he jälleen soittavat tanssimusiikkia jollakin lavalla. Voi hyvänen aika! Kuinka pitkälle oikein saasta voikaan mennä? Niin se on. Antaa heidän ensin todistaa olevansa jumalanmiehiä eikä anneta heidän tehdä kaikkea tätä vain siksi, että he osaavat hakata jotakin vanhaa kitaraa tai jotakin muuta.

177   Teidän halujenne perusteella voidaan sanoa, kuka on teidän sydämenne valtaistuimella. Teidän rakastamistanne asioista se voidaan sanoa. Te sanotte: “Minun mielestäni nuo asiat ovat hyviä, veli Branham.” No niin, muistakaa nyt vain: sydämessänne te tiedätte, mitä siellä on. Kyllä vaan. Te näette sen siitä, mikä ruokkii teidän sieluanne, mitä teidän sielunne janoaa, ja te voitte huomata, että se tyydyttää sen. Jos se ei ole Sana, silloin siellä on jotakin vinossa, koska Pyhä Henki elää yksin Sanasta. Näettekö?

178   Haluan teidän näkevän myöskin erään toisen suuren vaaran juuri ennen kuin lopetamme. Jos te ette ole syyllisiä mihinkään näistä asioista, joita olen maininnut, niin teillä on vaara laiminlyödä tuo jano. Näettekö? Te sanotte: “Minulla on pyhä jano, veli Branham, mutta minä en ole syyllistynyt siihen, että vain menen ja liityn kirkkoon ja muuta sellaista.” Mutta katsokaahan, te laiminlyötte tuon janon! Jos te laiminlyötte veden janon tai nälän tyydyttämisen, te tulette kuolemaan. Ja jos te laiminlyötte tuon janon teissä, joka janoaa Jumalaa, te tulette kuolemaan hengellisesti.

179   Te pyydätte herätystä, te odotatte, että teidän seurakunnallanne olisi herätys. Mutta se ei teitä koskeva herätys. Herätyksen tulee alkaa sisällänne, kun te alatte janota Jumalaa. Saattaa olla, että kukaan toinen seurakuntanne jäsen ei halua tuota herätystä, mutta kun se alkaa teissä, se tulee alkamaan muissakin paikoissa. Näettekö? Mutta katsokaahan, te laiminlyötte tuon janon tyydyttämisen.

180   Jos te laiminlyötte lehmän lypsämisen, kun sen utare on täynnä maitoa, jos te jätätte tuon lehmän sillä tavalla, se tulee kuivumaan. Jos te laiminlyötte juomisen ja sanotte: “Tästedes en enää tule juomaan”, te tulette kuolemaan. Jos te laiminlyötte syömisen, te tulette kuolemaan.

181   Niinpä jos te laiminlyötte ettekä anna Pyhälle Hengelle Jumalan Sanaa, te tulette kuolemaan.

182   Te kristityt, te baptistit, metodistit, presbyteerit, helluntailaiset, Assemblies of God, Ykseys, Kakseus, Kolminaisuus, mitä tahansa te olettekin, sillä ei ole väliä, näettehän, se ei merkitse mitään minulle, enkä usko sen merkitsevän mitään Jumalalle. Katsokaahan, te olette yksilö, te olette yksikkö. Te ette koskaan tule menemään Taivaaseen seurakuntana, kirkkokuntana. Te menette Taivaaseen yksilönä, se on teidän ja Jumalan välinen asia. Siinä kaikki. Minä en välitä, mihin kirkkoon te kuulutte.

183   Ja jos te laiminlyötte Raamatun lukemisen ja Raamattuun uskomisen, niin ettei Pyhä Henki voi ravita itseään Siitä, te tulette kuolemaan. Jeesus sanoi, Matteus 4:4… Jeesus sanoi, että “ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta.” Ei vain osasta Siitä.

184   Me otamme hieman täältä. Minä kutsun sitä Raamatun peukalokyydiksi. He sanovat: “Tämän minä uskon, mutta tämä täällä…” Näettekö?

185   Teidän täytyy ottaa Se Sanasta Sanaan. Jeesus sanoi: “Ihmisen tulee elää jokaisen Sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta.” Tiesittekö sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

186   Ja tiedättekö: me olemme tehneet uskonnollisesti kieroutuneeksi tämän päivän, jossa me elämme.

187   Tyttäreni kutsui minua äskettäin toiselta puolelta taloa. Hän sanoi: “Isä, tule tänne, televisiosta tulee uskonnollinen ohjelma.” Se oli hengellisten laulujen laulamista, ja siellä oli joku pieni Ricky esittelemässä sitä. Ja jos koskaan olen nähnyt mitään pyhyyttä häpäisevää, niin se oli sitä! Nuo nuoret miehet siellä ja ihmiset, se näytti enemmänkin jonkinlaiselta näytöskappaleelta. Sen oletettiin olevan jokin intiaaniheimo, ja he hyppivät ja nyrkkeilivät toistensa kanssa.

188   Mitä on tapahtunut vilpittömyydelle? Missä ovat nuo vanhanaikaiset laulut, joita meillä oli tapana laulaa iloitessamme Jumalan Hengessä ja kyynelten vieriessä alas poskiltamme? Ja nyt me yritämme pidättää henkeämme, kunnes henki loppuu, ja kasvomme tulevat sinisiksi yrittäessämme näyttää olevamme jonkinlaisia laulajia. Näettekö, me olemme kopioineet sen Hollywoodista, ja kaikki nämä ohjelmat ,joita me näemme, tämän järkiperäisen laulamisen ja äänen kouluttamisen kautta… Minä rakastan hyvän laulamisen kuuntelemista. Minä rakastan kuulla hyvää vanhanaikaista, sydämestä lähtevää, helluntailais-laulamista. Mutta totisesti vihaan kuulla tätä vinkumista, jota he tänään kutsuvat laulamiseksi. Minun mielestäni se on kaikkein naurettavin asia. Se on kieroutunutta. Niin se on.

189   Minä haluan nähdä miehen miehenä. Vihaan nähdä näitä, jotka käyttävät vaimonsa alusvaatteita täällä ulkona, näitä, joissa on nämä sivuhalkiot. Ja papiljotti roikkuu tässä otsalla, kaksi kiharaa riippuu alas ohimoilta ja hiukset tasoitettuna edestä. Minä en voisi kutsua sitä mieheksi. Hän ei tiedä kumpaan sukupuoleen hän kuuluu. Näettekö? Se on totta. Katsokaa kuinka naiset yrittävät leikata hiuksensa kuten miehet, ja miehet yrittävät pitää hiuksiaan kiharoilla kuten naiset. Mies käyttää vaimonsa alusvaatteita, ja vaimo käyttää miehensä haalareita. Näettekö, se on kieroutunutta, kummaltakin puolelta.

190   Ja samoin on kansakunnan kanssa, ihmisten kanssa, seurakuntien kanssa, kaiken kanssa. Oi Jumala! Missä on tämän asian loppu? Herran Jeesuksen Kristuksen Tulemus, se tulee lopettamaan sen.

191   Niinpä, älkää laiminlyökö ruokkia Pyhää Henkeä Jumalan Sanalla! Jeesus sanoi: “Jokainen Sana tulee Pyhältä Hengeltä.” Ja kuunnelkaa nyt. Jos te yritätte ruokkia sitä väärällä asialla, ja jos se, mikä teissä on, on aito Pyhä Henki, silloin Se tulee huomaamaan eron. Muistakaa nyt, Jumalan Sana on se, mistä Pyhä Henki saa ravintonsa. Se ei saa ravintoansa innostuksesta. Se ei saa ravintoansa koulutuksesta. Se ei saa ravintoansa kirkossa käymisestä. Se ei saa ravintoansa teologiasta. On paljon eroa sen välillä, kun jotakin on syntynyt Hengestä, tai sitten jos otetaan vain teologinen näkökanta siitä.

192   Kaikilla noilla teologeilla Jeesuksen päivissä, voi pojat, heillä oli se sanasta sanaan, sivusta sivuun, kaikki valmiiksi selitettynä, Messiaan täytyi tulla tällä tavalla! Sillä lailla se oli. Ja joka ainoa heistä oli väärässä. Tiedättekö, mitä Jeesus sanoi, kun Hän tuli? Hän sanoi: “Te olette isästänne perkeleestä, ja hänen tekojansa te teette.”

193   Heille ei ollut paljastettu, mitä todellinen Sana oli. Katsokaahan, he ohittivat nuo pienet nurkkaukset, niin kuin he tekevät tänäänkin. “Jos kuulut tähän, tai jos kuulut tähän, silloin kaikki on hyvin.” Älkää te uskoko sitä. Teidän täytyy kuulua Kristukselle. Ja jos teissä on itsessänne jotakin, joka on nälissään Kristuksen perään!

194   Muistakaa vain, kun te olitte isänne kupeissa, te olitte silloin hänen kanssaan. Mutta teidän isänne ei silloin tuntenut teitä, ettekä te tunteneet isäänne. Jotta te saatoitte tulla, niin teidän täytyi syntyä äitinne kautta, jonka Jumala oli valmistanut kasvualustaksi. Ja sitten teistä tuli mies tai nainen ja silloin te tunsitte isänne, ja teidän isänne saattoi seurustella teidän kanssanne.

195   Muistakaa nyt, jos teillä on Iankaikkinen Elämä, silloin teidän Elämänne oli Jumalassa alussa. Ja tuo Elämä, Jumala on Sana. Ja sitten, kun tuo Sana oli tehty lihaksi Jeesuksessa Kristuksessa, tuli Jumala alas asuakseen omassa Ruumiissansa, kun Hän teki itsensä Jumalan Pojaksi. Kun Jumala tuli alas asumaan siinä, te olitte silloin Hänessä. Ja te olitte Hänessä, kun Hänet ristiinnaulittiin. Teidät ristiinnaulittiin Hänen kanssaan, ja te kuolitte Hänen kanssaan Golgatalla. Teidät haudattiin Hänen kanssaan, ja te nousitte ylös Hänen kanssaan pääsiäisaamuna. Ja nyt te istutte yhdessä Taivaallisissa paikoissa, Hänessä, ja nyt teillä on yhteys Hänen kanssaan. Näettekö?

196   Jumala itse tuli yhdeksi meistä. “Ei kukaan ole koskaan nähnyt Isää. Ainoastaan Isän ainutsyntyinen Poika on Hänet ilmoittanut.” Jumala tuli mieheksi, niin että Hän saattoi seurustella teidän kanssanne ihmisenä. Ja nyt te olette tuo liha, jossa Jumala on tehty lihaksi meidän keskuudessamme, Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen Persoonassa. Ja Hänessä oli Jumala. Hän oli Jumala, eikä mitään sen vähempää. Hän oli Jumala. Jumala oli julkituotu Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, ja se teki Hänet Immanueliksi, niin kuin profeetta oli sanonut, että Hän tulisi olemaan.

197   Silloin teidän on täytynyt olla ennen kuin maailmaa oli, kun teidän nimenne pantiin Karitsan Elämänkirjaan. Ja mitä te silloin voitte syödä? Pyhä Henki elää Jumalan Sanasta. Ja Ilmestyskirjassa 22:19 Raamattu sanoo: “Kuka tahansa ottaa yhden Sanan pois Tästä tai lisää yhden sanan Siihen, hänen osansa tullaan ottamaan pois Elämänkirjasta.” Katsokaa, kuinka syvää se on, näettekö sitä? Te ette voi, Pyhä Henki ei elä maailman asioista.

198   Kyyhkynen ja varis ovat lintuja. Varis on suuri tekopyhä. Varis voi mennä ja syödä vehnää koko pitkän päivän ja sitten lentää jollekin vanhalle raadolle ja syödä myös sitä. Hän voi istua pellolla syömässä vehnää kyyhkysen kanssa ja sitten hän voi mennä ja syödä kuollutta raatoa.

199   Mutta kyyhkynen voi syödä vehnää koko pitkän päivän, mutta ei lainkaan kuollutta raatoa, koska se on kyyhkynen. Kyyhkysellä ei ole lainkaan sappea. Yksi suullinen kuolleesta raadosta tappaisi kyyhkysen. Katsokaahan, sillä ei ole sappea. Ja sellainen se on. Sillä ei ole katkeruutta.

200   Ja niin on todellisen, aidon kristityn kanssa. He eivät halua maailman asioita. He haluavat syödä vain Jumalan Sanaa ja yksin Sitä, mikä on puhdasta, ajattelevan miehen Suodattimen kautta. Katsokaahan, he tulevat Sen lävitse ja yksin Sen. Maailman kuolleet asiat ovat heille paha löyhkä.

201   Katsokaa tuota vanhaa varista vedenpaisumuksen aikana. Se vain lensi ruumiilta ruumiille syöden vanhoja kuolleita raatoja eikä palannut takaisin arkkiin. Mutta kyyhkynen ei voinut löytää paikkaa, jossa se olisi voinut lepuuttaa jalkojansa, joten se palasi takaisin arkkiin, josta se tiesi saavansa vehnää. Ja sillä tavalla me teemme, me elämme Jumalan Sanasta.

202   Psalmissa 42… Daavidin on täytynyt kirjoittaa tämä Psalmi 42 ollessaan pakolaisena, koska hän sanoo: “Minun sieluni janoaa Sinun perääsi, niin kuin peura läähättää päästäkseen vesipurolle.” Katsokaa hänen huutoaan. Daavid oli pakolainen. Hänen yllään oli voiteluöljy, hän tiesi tulevansa kuninkaaksi. Profeetta oli voidellut hänet kuninkaaksi. Huomatkaa nyt, siellä hän nyt oli pienen sotilasryhmän kanssa, joka koostui pakanoista ja niin edelleen. Siellä he olivat vuoren huipulla, kun taas hänen oma rakastettu kaupunkinsa, heidän syntiensä vuoksi, oli filistealaisten piirittämänä. Ja sen on täytynyt olla tuona kuumana päivänä, kun hän kirjoitti tämän Psalmin: “Niin kuin peura läähättää päästäkseen vesi purolle.”

203   Pankaa merkille Daavid tässä tilassa. Hän katsoi alas rakastettua kaupunkiansa. Hän muisteli, kuinka hän pienenä poikana ollessaan vei lampaita tälle määrätylle juomapaikalle siellä. Se oli suuri veden ja myös leivän maa siellä alhaalla. Todellakin, Beetlehem merkitsee: “Jumalan Leivän huone”. Ja sitten Daavid muisteli sitä, kuinka hän oli mennyt sinne ja juonut hyvää kylmää vettä, ja täällä hän nyt makasi ylhäällä vuorella, pakolaisena, poissa omaistensa luota. Hänellä ei ollut paikkaa minne mennä, ja hänen sielunsa on täytynyt janota hyvää kylmää vettä.

204   Hänellä oli siellä joitakin palvelijoita, joille hänen vähäisinkin haluistansa oli käsky. Ja he, nuo kolme heistä, taistelivat tiensä viisitoista mailia tuon filistealaisten rivistöjen lävitse, ja toivat hänelle tuota vettä juotavaksi.

205   Siellä hänen oli täytynyt juoda ehkä kaikkea, mitä vain oli saanut käsiinsä, jotakin vanhaa kuumaa vettä vuohennahkaleileistä tuona kuumana päivänä. Hän ajatteli: “Jospa vain saisin sammutetuksi janon, joka minulla on! Voisinpa vain laskeutua alas Bethlehemiin, laskeutua tuolle lähteelle ja juoda!”

206   Ja kun he olivat menneet noutamaan tuota vettä ja tuoneet sen hänelle, janosi hänen sielunsa niin suuresti, ei Bethlehemiä, vaan Jerusalemia, joten hän uhrasi tuon veden ja sanoi: “Minä en voi juoda sitä.” Ja hän vuodatti sen maahan. Katsokaahan, hänen sielunsa janosi enemmän Jumalaa kuin haluansa tyydyttää ruumiinsa janoa hyvällä kylmällä vedellä. Hän vuodatti sen maahan.

207   Näettekö, se on Jumalan Huone, sen Jerusalemin “sielua viilentävät vedet”, joka on ylhäällä! Jeesus sanoi Joh. 6:33: “Minä olen Elämän Leipä. Minä olen Elämän Leipä.” Bethlehem, “Jumalan huone”, meidän seurakuntamme, Jumalan maallinen Seurakunta, se Seurakunta, joka on täällä maan päällä. Me rakastamme käydä kirkossa täällä maan päällä, mutta suurempi on Jerusalem, joka on ylhäällä, joka on Jumala! Tuo sielun jano olla siellä Hänen kanssaan on suurempi kuin se, mitä se olisi vain tyydyttää itseämme liittymällä johonkin seurakuntaan jossakin. Katsokaahan, seurakuntaan liittyminen ei tyydytä tuota janoa. Daavid todisti sen tässä. Ne vedet, jotka olivat suoraan Jumalan huoneesta, hän vuodatti maahan, jotta hän löytäisi suosion ja saisi hyvää kylmää juotavaa Jumalalta. Veden janokin suurempi jano teissä, on sielun janoaminen Jumalaa.

208   Huomatkaa tuo sana Jerusalem. “Se Jerusalem, joka on ylhäältä”, sanoo Raamattu, “on meidän kaikkien äiti.” Ja Kristus on meidän Äitimme. Me käsitämme, että Jumala on meidän Äitimme, sillä me olemme syntyneet Hänestä. Tuo sana S h a 1 o m, se yksinkertaisesti merkitsee “rauha”, Jeru- shalom, näettehän, se merkitsee “rauha”.

209   Jokaisen sielun Elämän vesien jano pitäisi olla Suurempi, kuin vain se, että sanoo kuuluvansa johonkin seurakuntaan. Todellista totista sielun janoa se ei voi tyydyttää, vaikka tuo jano voikin olla vääristeltyä. Te voitte ajatella, että kaikki on hyvin, kun te liitytte seurakuntaan, mutta se ei ole Sitä. Se ei tyydytä aitoa, pyhää Jumala-janoa. Se yksinkertaisesti ei voi tehdä sitä. Niin ei voi olla.

210   Nyt täällä Psalmissa 42:7 Daavid sanoo: “Syvyys huutaa Syvyydelle Sinun vesiputoustesi pauhussa.” Se on sielun huuto.

211   Katsokaahan, olen usein käyttänyt tätä kuvauksena. Jos kalalla on evät, on ne täytynyt laittaa sinne, jotta se voisi uida niiden kanssa. Se tarvitsee niitä. Mutta mitä jos se sanoisi: “Minä tulen olemaan erilainen kala. Minä tulen olemaan älykäs, koulutettu kala. Uh-huh, minä tulen uskomaan jotakin todella teologista! Minä uskon, että en tarvitse näitä eviä”? Se ei pääsisi pitkällekään vedessä, eikö niin? Niin se on.

212   Mitä jos puu sanoisi: “Tiedän, että täytyi ensin olla maa, jossa voin kasvaa. Se on totta. Minun pitäisi kasvaa täällä mullassa. Mutta minä tulen olemaan erilainen puu. Haluan, että he asettavat minut tänne keskelle katua voidakseni tulla huomatuksi”? Katsokaahan, se ei voisi elää kovin pitkään. Niin se on.

213   Ja kun “Syvyys huutaa Syvyydelle”, siinä tarvitaan enemmän kuin vain kirkkoon liittyminen. Siinä tarvitaan enemmän kuin kädenpuristus saarnaajan kanssa. Siinä tarvitaan enemmän kuin vain hyvän, oikean elämän eläminen. Tarvitaan jotakin tyydyttämään teidän sisimpäänne, jotakin, joka vuotaa alas Jumalalta teidän sieluunne. “Syvyys huutaa Syvyydelle. Sinun vesiputoustesi pauhussa, oi Herra, syvyys huutaa Syvyydelle! ”

214   Minkä kaltaisen janon me voimme ajatella olevan itsessämme tänä iltana? Me, helluntailaiset, mihin me olemme tulossa? Minkä kaltainen jano meissä on? Minkä kaltainen jano on minussa? Minkä kaltainen jano on teissä? Älkää yrittäkö vaientaa tuota pyhää janoa Jumalaan.

215   Vuosia sitten he kaivoivat kultaa näiltä vuorilta. Luin erään kertomuksen siitä vuosia sitten, ja se on aina pysynyt mielessäni. Siinä kerrottiin eräästä kullanetsijästä, joka meni tänne jonnekin vuorten taakse täällä ja osui rikkaaseen kultasuoneen. Ja ollessaan matkalla takaisin hän ajatteli sitä, kuinka hänen kaikki huolensa olisivat ohitse, kun hän tulisi kaupunkiin. Hän yritti sanoa: “Huomenna tulen perille…” Kaupunkiin oli vain yhden päivän matka, ja hänellä oli kaikki tuo kulta. Hänellä oli sitä suuri säkillinen täynnä.

216   Hänellä oli mukanaan koira. Enkä minä nyt vertaa koiraa Pyhään Henkeen, mutta haluan vain antaa kuvauksen…

217   Yön aikana tämä kullanetsijä makasi vuoteellaan ja alkoi ajatella: “Nyt huomenna vien kaiken kultani kaupunkiin ja tulen olemaan aivan niin kuin aina olen halunnut olla – rikas mies. Haluan omistaa kaikenlaisia hienoja esineitä ja niin edelleen.”

218   Ja sitten tämä koira alkoi haukkua, koska vihollinen oli lähestymässä. Hän meni ulos ja sanoi sille: “Ole hiljaa!” Ja niin tuo koira vaikeni. Ja tuskin hän oli päässyt takaisin vuoteeseen ja oli vaipumaisillaan uneen, kun koira alkoi haukkua ja hyppiä ketjussaan. Hän meni jälleen ovelle ja sanoi: “Ole hiljaa! Haluan sinun tietävän, että huomenna olen rikas mies”, näettekö, se oli hänen suuri unelmansa. Mutta sitten koira alkoi jälleen haukkua.

219   Ja lopulta se harmitti häntä, niin että hän otti haulikkonsa ja ampui tuota koiraa ja tappoi sen. Hän sanoi: “Minulla ei missään tapauksessa ole mitään käyttöä sinulle enää. Huomenna minä tulen olemaan rikas mies.”

220   Ja hän pani aseensa takaisin nurkkaan, käänsi selkänsä ovelle ja nukahti. Ja tuo mies, joka oli seurannut häntä päiväkausia, livahti sisään ja tappoi hänet. Hänestä ei koskaan tullut rikasta miestä, näettekö, hän vaiensi tuon hälytinsummerin, joka yritti sanoa hänelle, että hänen elämänsä oli vaarassa.

221   Ja veli, sisar, älkää milloinkaan yrittäkö vaientaa tuota pyhää kutsua sydämessänne liittymällä johonkin seurakuntaan tai lausumalla jonkun uskontunnustuksen tai kuulumalla johonkin organisaatioon.

222   On vain yksi asia, joka voi tyydyttää sen: se on tuo Persoona, Jeesus Kristus. “Niin kuin peura läähättää päästäkseen vesipurolle, niin minun sieluni janoaa Sinun perääsi, oi Jumala. Minun sieluni janoaa elävää Jumalaa!” Katsokaahan, teissä on jotakin, joka haluaa nähdä Jumalan liikkuvan. Teidän sielunne janoaa Sitä. Älkää pysähtykö mihinkään vähäisempään kuin Se.

223   Älkää antako jonkun pastorin sanoa teille, että teidän täytyy vain puristaa hänen kättään ja liittyä seurakuntaan tai kuulua johonkin organisaatioon. Älkää tappako tuota pyhää janoa. Se varoittaa teitä. Jonakin päivänä te olette tuleva tien päähän.

224   Kuten eräs pieni nainen siellä kaupungissa, josta me tulemme. Eräs pieni tyttö siellä oli menossa kirkkoon, todella hieno, pieni tyttö. Ja hän oli tulossa katua alas. Hänellä oli pitkät hiukset, tiedättehän, jotka olivat vedetty taaksepäin tiukasti, niin että hänen kasvonsa näyttivät melkein kuin kuoritulta sipulilta… hänellä ei ollut mitään make-uppia. Ja tällä [toisella] tytöllä oli tapana tehdä pilaa hänestä ja sanoa: “Jos sinulla ei olisi tuota lättäpäistä saarnaajaa siellä”, puhuen minusta, ja hän sanoi, “silloin voisit näyttää säädyllisemmältä. Mutta sinä näytät kuin olisit tulossa jostakin antiikkikaupasta.” Ja hän todella keräsi hänen päälleen hiiliä sillä tavalla joka kerta, kun hän näki hänet. Hän sanoi: “Meidän pastorimme on vapaamielinen. Hän tietää asiat. Miksi sinä pidät tuollaisesta? Ei sillä ole mitään merkitystä, kuinka sinä pukeudut tai mitä sinä ajattelet.” Kyllä se merkitsee! Raamattu sanoo niin. Meidän tulee elää jokaisen Sanan mukaan!

225   Niinpä tämä pieni tyttö ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota, vaan jatkoi vain eteenpäin. Hän on lähetyssaarnaaja nyt.

226   Sitten tämä toinen nuori nainen sai sukupuolitaudin ja kuoli. Eräs ystäväni, joka pumppasi häneen palsamointinestettä hänen kuoltuaan, kertoi minulle, kuinka hän jatkuvasti tunsi tuon nesteen hajun, ja hän huomasi, että hänellä oli reikä kyljessään tuosta sukupuolitaudista. He eivät edes… Eivät edes hänen vanhempansa tienneet, mikä hänellä oli vikana. Ja hän kuoli. Mutta ennen kuin hän kuoli…

227   Hän opetti pyhäkoulussa. Ja koko hänen pieni pyhäkouluryhmänsä tuli sinne sairaalaan katsomaan häntä, kun hän menisi pois Taivaaseen enkelten tullessa noutamaan häntä. Ja hänen pastorinsa siellä ulkopuolella käveli edes takaisin sairaalan käytävällä ja poltti savuketta. Ja heidän tarkoituksensa oli laulaa hänen kuollessaan, tiedättehän. He tiesivät, että hänen täytyisi kuolla. Lääkärit olivat sanoneet, että hän tulisi kuolemaan, joten kaikki nuo lapset halusivat nähdä, kuinka enkelit tulisivat ja veisivät hänet pois.

228   Ja sitten äkisti, hän oli kasvotusten todellisuuden kanssa! Hän oli uskollinen seurakunnan jäsen, hän oli pyhäkoulun opettaja, ja hän oli uskollinen jäsen eräässä hienossa suuressa kirkkokunnallisessa seurakunnassa. Mutta kun kamppailu alkoi kuoleman iskiessä häneen, hänen silmänsä pullistuivat ulos, ja hän sanoi: “Minä olen kadotettu!” Hän sanoi: “Minä olen kadotettu! Menkää ja noutakaa pastori! ”

229   Pastori sammutti savukkeensa, käveli sisälle ja sanoi: “Mikä on hätänä. Me pyydämme lääkäriä antamaan sinulle pistoksen.”

230   Hän sanoi: “Minä en halua mitään pistosta.” Niin sanoi: “Sinä ihmisten pettäjä! Minä olen kuolemassa ja minä tulen menemään helvettiin. Ja minä olen kadotettu, koska sinä jätit kertomatta minulle Totuuden. Menkää ja noutakaa tuo pieni, hyvä Hudgesin tyttö ja tuokaa hänet nopeasti tänne minun luokseni. Hän on oikeassa.”

231   Odottakaa, kunnes olette kerran kasvotusten todellisuuden kanssa. Älkää yrittäkö vaientaa tuota pyhää janoa. Älkää te tappako sitä jollakin nykyaikaisella, koulutuksellisella, kaksipiippuisella haulikolla. Kuunnelkaa tuota Pyhän Hengen varoitusta tänä iltana, joka varoittaa teitä sanoen: “Minä olen Tie, Totuus ja Elämä. Ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin Minun kauttani.” Ja Hän on Sana.

Kumartakaamme päämme hetkeksi.

232   Haluan lainata vielä yhden Herran Jeesuksen Sanan teidän ajatellessanne sitä. Jeesus sanoi Matteus 5: “Siunattuja ovat ne, jotka isoavat ja janoavat.” On jo siunattua omistaa tuo jano itsessänne. Oletteko tulleet tuolle paikalle, jossa koko teidän järjestelmänne on kirkkokuntien saastuttama, ja pienten kulttien ja klaanien ja muiden asioiden, pienten seurakunnan sosiaalisten sääntöjen, saastuttama, kuten näihin kerhoihin liittyminen, ja niin edelleen, seurakunnasta seurakuntaan? Onko perkele kyennyt antamaan teille tuota saastunutta vettä, jotta joisitte siitä kuin sika kaukalosta, niin että ette tunne todellista Jumala-janon sammuttajaa, ette näe Häntä, todellisuudessa, Pyhän Hengen kautta elämässä teissä ja julkituomassa itseään? Jos teidän kohdallanne tänä iltana on yhä niin, te  yhä janoatte Jumalaa, niin sallikaa minun sanoa teille:

On lähde täytetty Verellä.
Vedetty Immanuelin suonista
Jonka alle syntiset upotettuina,
Kadottavat kaikki syyllisyyden tahransa.
Tuo kuoleva ryöväri iloitsi nähdessään
Tuon Lähteen päivinänsä:
Siellä voin minä, yhtä alhainen kuin hänkin,
Pestä kaikki syntini pois.
Siitä lähtien kuin uskossa näin tuon virran,
Joka virtaa Sinun haavoistasi.
Lunastava rakkaus on ollut aiheeni.
Ja on oleva, kunnes kuolen.

233   Jos teillä on tänä iltana tuo jano, jotta saisitte tietää lisää Jumalasta ja tulla lähemmäksi Häntä, niin kohottakaa nyt kätenne jokaisen pään ollessa kumarrettuna ja sanokaa: “Rukoile minun puolestani.” Oi Jumala, katsokaa näitä käsiä!

234   Te siellä puhelinyhteyksien takana, Idässä, Pohjoisessa, Lännessä ja Etelässä, te siellä huoneissa, kohottakaa kätenne pastoreille, tai ketä siellä onkin, merkiksi halustanne, että jokin teissä janoaa Jumalaa. Että teillä on tuo pyhä jano.

235   Älkää tyydyttäkö sitä jollakin muulla. Te sanotte: “Veli Branham, minä huusin kerran. Minä tanssin Hengessä.” Älkää, älkää, älkää ottako sitä. Ei.

236   Odottakaa, kunnes tuo tyydytys tulee, tuo tyydyttävä Pyhän Hengen osa tulee sisälle, ja sitten nämä huutamisen ilokellot ja kielillä puhumiset ja Hengessä tanssimiset ovat tuleva. Teidän ei enää tarvitse tehdä sitä musiikin mukana. Te teette sitä, kun olette ajamassa autollanne. Te tulette tekemään sitä, kun lakaisette lattiaa. Te tulette tekemään sitä, kun hakkaatte nauloja seinään kirvesmiestöissänne. Missä tahansa olettekin, teillä on sanoinkuvaamaton Ilo, täynnä kirkkautta! Rukoilkaamme nyt.

237   Rakas taivaallinen Isä! Tämä pieni sanoma venyi pitkäksi tänä iltana, mutta, rakas Jumala, voikoon Sinun Pyhä Henkesi antaa sen tarkoituksen jokaiselle sydämelle. Täällä kirkossa tänä iltana oli lukematon joukko käsiä ylhäällä, ja kaikkialla ympärillä, eteisaulassa ja kaikkialla. Me rukoilemme, rakas Jumala, heidän puolestaan. Oi, voikoon tuo Jumalan tyydyttävä osa, joka on Kristus, Kirkkauden Toivo, Elämän Toivo teissä, voikoon Se tulla jokaisen heidän osaksensa.

238   Kaikkialla ympäri maata, Kaliforniasta New Yorkiin, missä heillä on aikainen aamu, he ovat kuuntelemassa siellä, täällä New Hampshiressa ja alhaalla Bostonissa, kaikkialla Texasissa ja Indianassa, Kaliforniassa ja kaikkialla ympärillä. Oi Jumala, katso noita käsiä, katso, mitä niiden alla on. Herra, katso sydämeen, joka siellä on nälkäinen ja janoinen.

239   Tässä kieroutuneessa päivässä, kun perkele on sokaissut ihmisten silmät, niin että he vain liittyvät kirkkoon ja sanovat: “Siinä kaikki mitä teidän tarvitsee tehdä.” Ja kun he katsovat itseään ja näkevät, millä tavoin he toimivat. Heillä yhä on halu olla niin kuin maailma on.

240   Vaikka Raamattu sanoa meille: “Jos me rakastamme maailman asioita, ei Jumalan rakkaus edes ole meissä.”

241   Vain ajatella, Isä, sitä miten vääristellyksi perkele voi tehdä tuon todellisen, totisen Sanan, niin että he voivat sanoa: “Me uskomme Raamattuun, mutta emme Tätä. Tätä me emme usko. Me uskomme että Tämä oli toista ajanjaksoa varten”, koska joku kirkkokunta on vääristänyt heidän mielensä sellaiseen likakaivoon.

242   Vaikka Jeesus on sanonut: “Kuka tahansa ottaa yhden Sanan pois Tästä, tai lisää yhden sanan Siihen, häneltä tullaan ottamaan osansa pois Elämänkirjasta.”

243   Rakas Jumala! Ajatella niitä pettymyksiä siellä Tuomiolla, kun ihmiset ovat eläneet hyvää, puhdasta, pyhää elämää, käyneet kirkossa niin uskollisesti kuin vain ovat voineet, ja ovat kadotettuja.

244   Ajatella noita fariseuksia, kuinka heidät pienistä pojista lähtien oli kasvatettu Sanassa, he olivat käyneet kouluja ja kaikkea muuta, he olivat pyhiä, heidän täytyi olla, tai heidät olisi kivitetty kuoliaiksi, ja Jeesus sanoi: “Te olette isästänne perkeleestä.”

245   Ja mitä tapahtui Israelille siellä! Olkoon se varoitus helluntailaisille, Herra, ympäri maata. Kuinka Mooses, tuo profeetta, tuli Egyptiin, täyttämään Jumalan Sanan, tuomaan ehtoovalon heille! Kuinka he näkivätkään Jumalan suuret ihmeet! Kuinka he seurasivat Moosesta Punaisen Meren halki ja tulivat kastetuiksi Moosekseen, menivät erämaahan ja söivät Enkelien ruokaa, joka lankesi alas Taivaasta. Ja kuinka he sitten kieltäytyivät ottamasta koko Sanaa, tultuaan Kades-Barneaan, kun nuo vakoojat tulivat takaisin luvatusta maasta ja sanoivat: “He ovat kuin jättiläisiä. Me emme voi tehdä sitä.” Vaikka Jumala oli jo sanonut: “Minä olen jo antanut teille maan.” He olivat tulleet luvatun maan rajalle! Jeesus sanoi: “He ovat joka ainoa kuolleita”, kadotettuja, ilman Jumalaa, vaikka he olivatkin tehneet kaikkia näitä asioita. He olivat nähneet nämä ihmeet, nauttineet, tanssineet ylös ja alas meren rannalla Mirjamin kanssa heidän hakatessaan tamburiinia. Ja vain kolme kahdesta miljoonasta meni sisälle.

246    Me käsitämme Isä, että siemennesteessä, kun nämä geenit uroksesta ja naaraasta tulevat yhteen, niin siellä on vain yksi miljoonasta, joka on hyväksytty. Yksi alkio uroksesta löytää naaraan hedelmällisen munan, ja miljoona muuta tuhoutuu.

247   Siellä tuli kaksi miljoonaa ulos Egyptistä, ja vain kaksi heistä, Joosua ja Kaaleb, menivät luvattuun maahan. Yksi miljoonasta. Isä, minä vapisen, kun ajattelen sitä. Kun ajattelen, että maailmassa tänään on viisisataa miljoonaa kristittyä, niin se tekisi vain viisi sataa, jos Sinä tulisit tänään. Oi Jumala, salli meidän muistaa, että jokainen Jumalan Sana seisoo muistomerkkinä. Meidän täytyy uskoa Se. Meidän täytyy totella Sitä.

248   Ja sitten Sinä sanoit: “Tehkää parannus, joka ainoa teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä lupaus on teille ja teidän lapsillenne ja kaikille niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra, meidän Jumalamme kutsuu?” Ja Jumala, Sinä yhä kutsut tänä iltana, ja lupaus on voimassa, niin kauan kuin Sinä kutsut.

249   Ja kirkonmiehet ovat vääntäneet noiden ihmisten mielet ja ohjaavat heitä kirkkokunnallisen teologian koulutuksen avulla ja sanovat: “Oi, uskokaa ainoastaan.” Myös perkele uskoo, mutta ei voi vastaanottaa Pyhää Henkeä. Juudas Iskariot teki kaiken niin kuin muutkin opetuslapset tekivät saarnaten Evankeliumia, mutta kun tuli aika hänen saada Pyhä Henki, silloin hän näytti värinsä.

250   Jumala, voikoon ihmiset maassa tänä iltana käsittää sen, että ilman tätä kokemusta he ovat kadotettuja. Voikoon tänä iltana heidän sielunsa tulla tyydytetyiksi Sinun osuudellasi, Herra, kun me jätämme heidät Sinun käsiisi. He ovat Sinun, Herra. Me olemme vastuussa vain Sanasta. Minä rukoilen, että he tulisivat uskomaan koko sydämellään ja tulisivat täytetyiksi Pyhällä Hengellä. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

251   Oi, onko Hän teidän tyydyttävä Osanne? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Rakastatteko Häntä koko sydämestänne? [“Aamen.”] Nuo Sanat ovat joskus leikkaavia, mutta laulakaamme nyt jokainen meistä Hengessä. Puristakaamme kättä vieressämme istuvan veljen tai sisaren kanssa ja sanokaamme: “Jumala siunatkoon sinua, pyhiinvaeltaja”, kun me nyt laulamme sen uudestaan. [Veli Branham tervehtii ihmisiä kädestä.]

Rakastan Häntä, rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

252   Puristakaamme nyt käsiä toistemme kanssa. Sulkekaamme nyt silmämme ja laulakaamme Hengessä kohottaen kätemme Hänelle.

Rakastan Häntä, rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

Oi, eikö Hän olekin ihmeellinen?

Ihmeellinen, ihmeellinen, Jeesus on minulle,
 Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, mahtava Jumala on Hän;
Hän pelastaa minut, vapauttaa minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Nimelleen.
Ihmeellinen, ihmeellinen, Jeesus on minulle,
 Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, mahtava Jumala on Hän;
Hän pelastaa minut, vapauttaa minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Nimelleen.

253   Oi, ettekö te olekin innoissanne kokemuksestanne Kristuksen kanssa? [Seurakunta iloitsee: “Aamen”] Eikö Hän olekin ihmeellinen? Eikö Hän tyydytäkin?

Kerran olin kadotettu, nyt olen löydetty, vapaa tuomiosta,
Jeesus antaa vapauden ja täyden pelastuksen;
Pelastaen minut, pitäen minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Nimelleen.
Ihmeellinen, ihmeellinen, Jeesus on minulle
Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, mahtava Jumala on Hän;
Hän pelastaa minut, vapauttaa minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Nimelleen.

254   Uskotteko että se on Kirjoituksen mukaista? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Raamattu sanoo: “Taputtakaa käsiänne. Saakaa aikaan iloista melua Herralle.” Tiedättekö, olen aina halunnut soittaa musiikkia. Tyttäreni Rebekka opettelee pianonsoittoa. Pieni poikani harjoittelee trumpettinsoittoa. Mutta minä opin soittamaan kymmenkielistä soitinta. [Veli Branham alkaa taputtaa käsiään.]

Ihmeellinen, ihmeellinen, Jeesus on minulle
Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, mahtava Jumala on Hän;
Hän pelastaa minut, vapauttaa minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Nimelleen.

Rakastatteko te Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Me tulemme vaeltamaan Valossa, kauniissa Valossa,
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat;
Loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Me tulemme vaeltamaan Valossa, kauniissa Valossa,
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat;
Loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

255   [Veli Branham alkaa hyräillä seurakunnan kanssa Jeesus, valo maailman.] Palvokaa Jumalaa kaikella mitä teillä on.

Kun pyhät marssivat sisälle,
Kun Pyhät marssivat sisälle,
Herra, haluan olla silloin mukana
Kun pyhät marssivat sisälle.
Kun he kruunaavat Hänet kaiken Herraksi.
Kun he kruunaavat Hänet kaiken Herraksi,
Herra, haluan olla silloin mukana
Kun he kruunaavat Hänet kaiken Herraksi.
Kun aurinko kieltäytyy paistamasta
Kun aurinko kieltäytyy paistamasta,
Herra, haluan olla silloin mukana
Kun aurinko kieltäytyy paistamasta.

256   Rakastatteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt, ihmettelenpä, ovatko teidän jalkanne käännytetyt, niin että ette enää käy tanssimassa siellä ulkona maailmassa? Lyökäämme jalallamme lattiaan, Herralle. Ovatko teidän kätenne käännytetyt, niin että ette enää varasta? Ovatko huulenne käännytetyt, niin että ette enää valehtele? Älkää saako uskontoa vain päähänne, vaan ottakaa se kaikkialle ylitsenne. Sitä se on. Se ottaa koko miehen. Niin se on. Lyökäämme nyt jalallamme lattiaan.

Kun pyhät marssivat sisälle,
Kun Pyhät marssivat sisälle,
Herra, haluan olla silloin mukana
Kun pyhät marssivat sisälle.
Kun pyhät marssivat sisälle,
Kun Pyhät marssivat sisälle,
Herra, haluan olla silloin mukana
Kun pyhät marssivat sisälle.

Kohottakaamme nyt kätemme.

Kun pyhät marssivat sisälle,
Kun Pyhät marssivat sisälle,
Herra, haluan olla silloin mukana
Kun pyhät marssivat sisälle.
Kun he kruunaavat Hänet kaiken Herraksi.
Kun he kruunaavat Hänet kaiken Herraksi,
Herra, haluan olla silloin mukana
Kun he kruunaavat Hänet kaiken Herraksi.

257   Ettekö rakastakin Häntä? [Seurakunta iloitsee: “Aamen! Kunnia! Halleluja!]

Silloin tulemme vaeltamaan Valossa (Hän on tuo Valo, tiedättehän)
Se on kaunis Valo,
Se tulee sieltä, missä armon kastepisarat ovat kirkkaat;
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

258   Uskotteko, että Hän on maailman Valo? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Paavali, sanoi: “Kun minä laulan, minä laulan Hengessä. Jos minä palvon, minä palvon Hengessä.” Näettekö, mitä tahansa te tuette, tehkää kaikki Hengessä. Ja Henki tuo Sanan Elämään. Onko se oikein? Niin se on. Kyllä vaan!

Kaikki te Valon pyhät julistakaa Jeesus, maailman Valo,
Armo ja laupeus Hänen Nimessään,
Jeesus, maailman Valo.
Mitä me sitten teemme?
Me tulemme vaeltamaan Valossa, kauniissa Valossa,
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat;
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

259   Olen pahoillani, että sekoitin soittajia sillä tavalla, mutta innostun joskus niin kovasti. Minä en tiedä mitään parempaa kuin palvonta. Sillä tavalla te teette sen. Kyllä vaan. Olen kiitollinen tästä tilaisuudesta, veli Mack, että olen voinut tulla ja olla yhteydessä sinun ja sinun seurakuntasi kanssa täällä tänä iltana kaikkien näiden hienojen ihmisten kanssa.

260   Ja te, jotka kohotitte kätenne Pyhän Hengen kastetta varten, luotan siihen, että te tulette menemään pastori Mackin kanssa tässä, tai joidenkin heistä, sinne takahuoneeseen. Ja muistakaa, kun Jumala puhui Sanan siellä alussa ja sanoi: “Olkoon siellä se”, ja sen täytyi olla! Ja Hän sanoi: “Siunattuja ovat he, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät täytetään.” Katsokaahan, sen täytyy tapahtua. Tulkaa vierailemaan pastorinne luokse tänne ja pysykää hänen rinnallaan, kun hän saarnaa Evankeliumia.

261   Laulakaamme nyt uudestaan tuo vanha hyvä laulu. Minä niin rakastan sitä Me vaellamme Valossa.

262   Jeesus sanoi: “Minä olen Valo”, ja te olette Hänessä. Näettekö? Kuinka te tulette Häneen? Liittymälläkö Häneen? Ei. Vapinan kauttako? Ei. Vesikasteenko kautta? Ei. “Yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut yhteen Ruumiiseen, joka on Kristuksen Ruumis. Ja tuossa Ruumiissa on yhdeksän hengellistä lahjaa, jotka toimivat paikallisen ruumiin kautta, paikallisen seurakunnan kautta. Tuo on apostolista, jos mikään, minkä tiedän. Se on totta.

[Veli Branham puhuu pastori Mackille.] Hyvä on…?…

Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin…

[Veli Branham puhuu pastori Mackille.] On ollut todellinen etuoikeus. [Veli Mack sanoo: “Kiitos sinulle, veli. Kiitos sinulle.”]

65-0911 JUMALAN MUUTTAVA VOIMA (God’s Power To Transform), Phoenix, Arizona, USA, 11.9.1965

FIN

65-0911 JUMALAN MUUTTAVA VOIMA
(God’s Power To Transform)
Phoenix, Arizona, USA, 11.9.1965

1       [Veli Carl Williams esittelee veli Branhamin.] Kiitos, veli. [On todella etuoikeus, kun veli Branham tulee niin usein Phoenixiin. Luulen hänen tulevan Phoenixiin useammin kuin minnekään muualle. Ja me haluamme, että hän jatkaa tulemista, ainakin niin kauan kuin minä olen täälläpäin. Jumala siunatkoon sinua, veli Branham.”] Kiitos, veli Williams.

Hyvää huomenta, ystävät. Shakarianin perhe, veli ja sisar Williams ja monet heistä täällä tietävät siitä. Minä näin sen näyssä noin kaksi tai kolme vuotta ennen kuin sisar Shakarian sairastui, ja niin tapahtui.

2       Ja viime vuonna ollessani täällä kokoussarjassa, uskon sen olleen tammikuussa, se oli tuo kerta, jolloin tuo pappi (mikä hänen nimensä nyt olikaan?) oli täällä. [Joku sanoo: “Stanley.”] Stanley, piispa Stanley, Katolisesta kirkosta. Tehän muistatte, kuinka hän toi minulle tuon Raamatun, tiedättehän, ja hän sanoi minulle…

Useat profetoivat: “Tyttäreni, sinä olet parantunut.”

3       Ja hän tiesi tuon näyn sanoneen, ettei hän tulisi paranemaan. “Hän tulisi kuolemaan kello kahden ja kolmen välillä aamulla.” Muistatteko sitä? [Joku sanoo: “Kyllä.”] Kello kahden ja kolmen välillä.

4       Ja minä en voinut sanoa sitä Deemokselle. Mutta minä kuitenkin kerroin hänen kasvatusäidillensä, siellä huoneessa, juuri tässä vastapäätä olevassa paikassa täällä. Minä sanoin: “Hän ei ole tuleva terveeksi.”

Rouva Shakarian sanoi: “No niin, mutta jokainen profetoi.”

5       Minä sanoin: “Tietenkin, minä voin itse olla väärässä”, mutta minä sanoin, “hän ei ole tuleva terveeksi.”

6       Kerroin sen usealle heistä, noin kolme vuotta sitten. Sanoin: “Näin hänen pakenevan saadakseen elää, ja hän meni vuoteeseen. Hän kohotti kätensä ja huusi minua sillä tavalla. Enkä minä päässyt hänen luokseen. Ja sitten näin hänen kuolevan. Ja minä katsoin, ja siellä oli jotakin. Siellä oli kelloja. Sanottiin, että se tapahtuisi noin kello kahden ja kolmen välillä.”

7       Ja niinpä tuo piispa sanoi: “Minä tulen seuraamaan, kuinka se tulee tapahtumaan.” Ja se tapahtui.

8       Me olemme todella pahoillamme siitä. Tunnen, että seurakunta on kadottanut suuren henkilön sisar Florence Shakarianissa. Hän oli suuri laulaja, hän oli Hengellä täytetty nainen.

9       Olin hänen äitinsä kanssa. Hänen äitinsä oli ensimmäisiä, joiden kanssa olin yhteydessä länsirannikolla, kun hänen äitinsä parantui. Kun lääkärit… Hän oli syvässä tajuttomuuden tilassa ja kokonaan turvonnut. Ja niinpä tuo lääkäri, joka oli siellä silloin, sanoi: “Rukoile todella hiljaa. Älä aiheuta paljoa melua. Nainen on kuolemaisillaan.”

Sanoin: “Kyllä, herra.”

10   Ja hän jatkoi ohjeittensa antamista, eikä minulla siten ollut tilaisuutta edes avata suutani.

11   Niinpä veli Deemos käski minua mennä sinne yläkertaan.

12   Menin yläkertaan. Ja Florence oli polvillaan lattialla joidenkin muiden naisten kanssa. Hän oli silloin kaunis, pieni tyttö. Minä menin sisään ja rukoilin hänen puolestaan ja kerroin sen. Ja hän oli tajuton. Ja kerroin hänelle, että hänen äitinsä olisi nouseva jälleen ylös. Ja hän nousi. Pari vuotta myöhemmin hän kuoli. Jumala vastaa meidän rukouksiimme.

13   Ja me tiedämme sen ja me uskomme, että me kaikki olemme tulleet tänne Jumalan tahdosta, ja me uskomme myös lähtevämme samalla tavalla. Yksi kerrallaan me tulemme jokainen kulkemaan tuosta portista. Ja siitä syystä me olemme täällä tänä aamuna kokoontuneina yhteen tässä kristittyjen Liikemiesten tapaamisessä puhuaksemme näistä asioista ja valmistautuaksemme niihin, koska me tiedämme niiden varmasti tulevan.

14   Nyt sisar Florence oli nuori nainen, neljäkymmentäkaksivuotias, niin kuin veli Williams juuri sanoi minulle; hyvin nuori. Mutta hän tiesi, että hänellä oli tämä tauti, ja minä näin näyn hänestä ja kerroin minkälainen hänen loppunsa tulisi olemaan. Jumala tietää kaiken siitä. Ja kuinka hän näki Jeesuksen huoneessa ennen lähtöään. Me emme nyt halua rukoilla hänen puolestaan, koska olemme tehneet sitä niin paljon. Me haluamme vain kiittää Jumalaa siitä sisar Shakarian elämästä, joka oli keskuudessamme ja joka innoitti meitä kaikkia.

15   Ja me haluamme rukoilla veli Deemoksen ja sisar Rosen puolesta. Ja muistakaa: heillä on ollut hirvittävän kova isku elämässään, viimeisten… Ensin hänen isänsä viime vuonna ja nyt hänen sisarensa… [Joku puhuu veli Branhamille.] Kyllä, vähemmässä kuin kymmenessä kuukaudessa; ja myös hänen sisarensa, sisar Ednan puolesta.

16   Minä tiedän kuinka tuntea myötätuntoa veli Deemosta kohtaan. Minulla oli isä, veli, vaimo, lapsi, jotka kaikki menivät muutaman päivän välein, joten minä tiedän, miltä hänestä tuntuu tänä aamuna. Te tiedätte sen vasta kun itse seisotte niissä kengissä. Silloin te tiedätte kuinka tuntea myötätuntoa.

17   [Äänenvahvistimet vinkuvat.] Minä sain sen aikaan itse. Tönäisin tuota pientä laitetta tässä kädelläni. Olen pahoillani siitä, se ei ollut tarkoitukseni.

18   Niinpä nouskaamme seisomaan… Kumartakaamme päämme.

19   Taivaallinen Isä, me olemme kokoontuneet tänne tänä aamuna palvoaksemme Sinua ja kiittääksemme ja ylistääksemme Sinua siitä, että lähetit Jeesuksen, meidän Lunastajamme, niin että meillä on toivo sen jälkeen, kun tämä elämä on ohitse. Nähdessämme, että kaikki on niin epävarmaa koko ajan täällä eläessämme. Ja Isä, kun me näemme, kuinka kurjaan tilaan nämä ruumiit voivat tulla, niin me olemme iloiset, ettei meidän tarvitse olla täällä koko aikaa. Sinä olet valmistanut pakotien kuoleman laakson kautta.

20   Ja Isä, me olemme kiitolliset Sinulle tänä aamuna siitä elämästä, joka vähemmän kuin vuosi sitten oli täällä kanssamme laulaen ylistystä Sinulle, sisar Florence Shakarian, niin kuin me hänet tunsimme. Ja Sinä olit kertonut meille vuosia aikaisemmin, että tämä tulisi tapahtumaan, niin että se ei olisi liian kova järkytys meille. Ja me tiedämme, että se, mitä Sinä sanot, on totta. Ja Sinun Sanasi sanoo: “Mies, joka on syntynyt naisesta, elää vain muutaman päivän, ja ne ovat täynnä vaivaa.” Me tiedämme, että myös se on totta, Herra. Me tiedämme, että meidän kaikkien on kuljettava tuon laakson kautta. Niinpä me kiitämme Sinua hänen elämästään, joka oli täällä maan päällä. Ja uskon kautta me uskomme tänä aamuna, että hän on siirtynyt tästä kurjasta kulkutautisairaalasta tuohon kirkastettuun ruumiiseen, joka ei enää koskaan voi olla sairas. Ja hänen laulunlahjansa, se ääni, joka hänellä oli, ja hänen henkensä olivat niin rikkaasti Kristuksen täyttämät! Niin että jos hän voisi palata tänä aamuna, ei hän millään muotoa haluaisi tehdä sitä, koska silloin hänen jälleen täytyisi kulkea kaiken tämän lävitse. Mutta nyt se on ohitse. Hän on isänsä ja äitinsä kanssa. He kutsuivat lapsensa kotiin. Niinpä me kiitämme Sinua siitä.

21   Me myös haluamme rukoilla lohdutusta veli Shakarianille, rakkaalle veljellenne, tuntien sen elämän, jota hän on elänyt, ja sen kidutuksen, jonka lävitse hän on käynyt näinä viimeisinä päivinä, ja minkälaisessa kunnossa hän on. Nähdessämme hänen ikääntyvän, hänen hiustensa vähenevän ja olkapäittensä painuvan kumaraan, ja kuitenkin hän yrittää seistä kentällä Jumalan puolesta. Jumala, anna hänelle voimaa tänään. Me rukoilemme Jumala, että Sinä soisit sen. Kaikille niille, jotka ovat kärsineet menetyksen hänen poismenonsa vuoksi, me rukoilemme sitä jokaiselle heistä.

22   Ja salli meidän, Herra, ajatellessamme tätä muistaa, että myös meidän on jonakin päivänä mentävä. Istuessamme yhdessä täällä Herran Jeesuksen Läsnäolossa me pyydämme, että Sinä palauttaisit tämän tuoreena mieliimme. Niin että me tarkistamme, tai teemme inventaarin omasta elämästämme nähdäksemme olemmeko Veren alla ja uskossa. Suo se, Herra.

23   Ja nyt kun minä näissä olosuhteissa yritän tänään tuoda pienen sanoman ihmisille, minä rukoilen, että Sinä tulisit auttamaan minua, Herra. Vahvista minua, sillä minä tarvitsen sitä, Herra. Ja minä rukoilen, että Sinä antaisit sen. Ja voitakoon jotakin sanoa, joka olisi Sinun kunniaksesi. Ja jos meidän äänemme ulottuvilla tänä aamuna on joku, joka ei ole valmis kohtamaan tuota hetkeä, joka hänellä on edessään, niin voikoon tämä olla se hetki, jolloin he tulevat antautumaan Hänelle, joka sanoi: “Minä olen Tie, Elämä ja Totuus”, itse meidän Herrallemme Jeesukselle Kristukselle. Sillä ne pyydämme sitä Hänen Nimessänsä. Aamen. (Voitte istuutua.)

24   [Joku puhujanlavalla puhuu veli Branhamille.] Veli tässä haluaa tietää, voiko jokainen kuulla hyvin. Hänellä on päällä kaksi mikrofoonia. Onko se hyvä? Voitteko te kuulla? Kohottakaa kätenne jos voitte. Voitteko kuulla? Kohottakaa kätenne. Hyvä on.

25   Olen pahoillani, ettei meillä ole istumapaikkoja jokaiselle tänä aamuna. Ja me luotamme siihen, ettemme tule olemaan täällä liian pitkään, vain ehkä tarpeeksi lukeaksemme Sanasta. Ja me luotamme siihen, että Herra Jumala tulee kunnioittamaan luettua Sanaansa ja antamaan meille armonsa, niin että voimme palvella Häntä sen kautta.

26   Billy Paul kertoi minulle tänä aamuna, että voi olla mahdollista, että me puhumme ensi sunnuntaina Grantway Assemly of Godin seurakunnassa, Tucsonissa. Jos täällä on joku Tucsonista, ja minä en ehkä tapaa teitä tällä viikolla, niin se tulee olemaan Grantway Assemly of Godissa ensi sunnuntaina.

27   Me olemme juuri tulossa takaisin idästä, ja olen mennyt vähän huonoon kuntoon, ylensyönnistä, noiden ihmisten liiallisesta ystävällisyydestä siellä vuorilla. Ja minä tulin sairaaksi enkä ole tuntenut oloani hyväksi tällä viikolla. Niinpä, rukoilkaa minun puolestani.

28   [Joku sanoo: “Liian paljon opossumia.”] Mitä sinä sanoit? [“Liian paljon opossumia.”] Se on veli Carl Williams ja hänen huumorintajunsa, ja uskon meidän tarvitsevan sitä juuri nyt. Hän sanoi: “Liian paljon opossumia.” En oikein tiedä siitä, veli Carl, mutta melko paljon oravia. [Veli Branham nauraa.]

29   Jos te haluatte rukoilla jonkun puolesta tänä aamuna, niin minä varmasti arvostan sitä, jos joku haluaa rukoilla minun puolestani, koska minä tarvitsen sitä.

Nyt me haluamme mennä nopeasti Sanaan.

30   Enkä minä halua pitää teitä täällä liian pitkään, koska uskon, että puhelinyhteydet on kytkettynä ympäri maata tänä aamuna mennen länsirannikolta itärannikolle ja pohjoisesta etelään. Monissa paikoissa ihmiset ovat koolla. On myös yhteys Phoenixiin, niin että, missä vain on kokouksia, se tulee suoraan… Ja he kokoontuvat kirkoissa ja kodeissa sillä tavalla, se on kovasti hieno keino. He sanovat, että se on jopa parempi kuin radiolähetys. Se on puhelinyhteys, ja heillä on vastaanottimet ja kovaääniset siellä huoneessa, tai mitä se onkin. Vaimoni sanoi tulleessaan viime viikolla Indianasta Tucsoniin, että se oli aivan kuin olisi seissyt samassa huoneessa. Niinpä me rukoilemme, että Jumala siunaisi heitä kaikkia tänä aamuna, missä tahansa he ovatkin. Ylhäällä New Yorkissa, jossa nyt on iltapäivä, ja ympäri maata, jossa heillä kaikilla on eri aikansa.

31   Nyt me haluamme lukea Kirjoituksen Roomalaiskirjeestä sen ensimmäisen ja toisen jakeen.

Minä kehotan teitä sen vuoksi, veljet, Jumalan sydämellisen laupeuden kautta, että te annatte ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän järkevä jumalanpalveluksenne.

Ja älkää mukautuko tämän maailman mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistumisen kautta, että voisitte koetella, mikä on hyvä ja hyväksyttävä ja täydellinen Jumalan tahto.

32   No niin, jos Herra tahtoo, haluan ottaa aiheekseni tänä aamuna: Jumalan muuttava voima. Niin että te ette mukautuisi tämän maailman mukaan, vaan muuttuisitte mielenne uudistumisen kautta… ja koettelisitte sen, mikä on hyvä, täydellinen ja hyväksyttävä Jumalan tahto.

33   Se on vanha tuttu teksti, jota monet pastoreistanne ovat monesti käyttäneet. Sitä on käytetty siitä asti, kun Se kirjoitettiin. Mutta kuitenkin, on yksi Jumalan Sanaa koskeva asia: Se ei koskaan vanhene, koska Se on Jumala. Se ei koskaan vanhene. Kautta jokaisen sukupolven, jo lähes kaksituhattakahdeksansataa vuotta ovat papit, ja niin edelleen, lukeneet tätä Jumalan Sanaa, eikä Se koskaan vanhene. Minä itse olen lukenut sitä noin kolmekymmentäviisi vuotta. Ja joka kerta lukiessani Sitä, minä löydän jotakin uutta, jota en ensimmäisellä kerralla huomannut. Koska Se on inspiroitu. Se on Jumala kirjaimen muodossa. Katsokaahan. Se tuo esiin Jumalan ominaisuudet, ja ne on kirjoitettu paperille.

34   Monta kertaa joku sanoo: “Ihmiset ovat kirjoittaneet tämän Raamatun.” Ei. Raamattu itse sanoo, että Jumala kirjoitti Raamatun. Se on Jumalan Sana.

35   Ja Se ei voi koskaan pettää. Jeesus sanoi: “Taivaat ja maa tulevat pettämään, katoamaan pois, mutta Minun Sanani eivät koskaan petä.” Ja koska se on Jumala, Se ei voi pettää, koska Se on osa Hänestä.

36   Ja sitten kun te olette poikia ja tyttäriä, te olette osa Siitä, ja se tekee teidät osaksi Hänestä. Niinpä siksi me tulemme seurustelemaan yhdessä Sanan ympärillä.

37   Nyt tämä sana: muuttunut, minä katsoin sitä sanakirjasta eilen. Ja sanakirjassa sanotaan, että se on “jotakin mikä on muutettu.” Sitä tarkoittaa  olla “muuttunut”. Muutettu, “tehty erilaiseksi siitä, mitä se oli.” Tarkoittaen että “sen luonne ja kaikki siinä on muutettu”, se on muuttunut.

38   Ja ajattelin tänä aamuna kuinka 1. Mooseksen kirjassa tämä maailma oli ilman muotoa ja autio, ja pimeys lepäsi maan yllä; se ei ollut mitään muuta kuin täydellinen sekasorto. Ja kun tämä maailma oli tuossa tilassa, liikkui Jumalan Henki veden päällä, ja tuo koko kuva muuttui täydellisestä sekasorrosta Eedenin puutarhaksi. Jumalan muuttava voima voi ottaa jotakin, mikä ei ole mitään, ja tehdä siitä jotakin ihmeellistä. Jumalan muuttava voima!

39   Ja me ymmärrämme lukemalla Kirjoituksia, että Jumalalta kului kuusituhatta vuotta tämän Eedenin valmistamiseen. No niin, se ei ehkä kestänyt niin kauaa, mutta me oletamme niin ottaen sen Kirjoituksesta, jossa sanotaan, että “yksi päivä Jumalan kanssa on tuhannen vuotta maan päällä”, jos siis Jumala laskisi aikaa. Ja sanokaamme, että Häneltä kului kuusituhatta vuotta maan valmistamiseen ja siihen, kun Hän istutti maan päälle kaikki hyvät siemenet. Siellä oli kaikki täydellistä.

40   Monesti kun arvostelijat alkavat lukea 1. Mooseksen kirjaa, he alkavat arvostella Sitä, koska näyttää siltä, kuin Se jatkuvasti kertaisi itseänsä hypäten sinne ja tänne.

41   Mutta jos me vain haluamme panna merkille, ennen kuin menemme tekstiimme, että Mooses näki tuon näyn. Jumala puhui hänelle. Jumala puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, korvin kuultavasti. Hän ei ole koskaan puhunut kenellekään toiselle miehelle sillä tavalla kuin Hän puhui Moosekselle. Mooses oli suuri; hän oli yksi suurimmista kaikista profeetoista. Hän oli esikuva Kristuksesta. Ja Jumala osaa puhua. Hänellä on ääni. Se on kuultu. Jumala osaa puhua.

42   Ja Jumala osaa kirjoittaa. Jumala kirjoitti kymmenen käskyä omalla sormellansa. Kerran Hän kirjoitti Babylonissa seinälle omalla sormellansa. Ja erään kerran Hän kumartui ja kirjoitti hiekkaan omalla sormellansa. Jumala osaa puhua. Jumala osaa lukea. Jumala osaa kirjoittaa.

43   Jumala on kaiken armon ja voiman lähde, ja kaikki jumalallinen viisaus on Jumalassa. Niinpä sen vuoksi me tiedämme, että Hän on ainoa Luoja, mitä on olemassa. Ei ole mitään toista luojaa kuin Jumala. Saatana ei voi luoda mitään. Hän voi vain vääristellä sitä, mikä jo on luotu. Mutta Jumala on ainoa Luoja.

44   Sen vuoksi Hän loi Sanansa kautta. Hän lähetti Sanansa. Niinpä kaikki nämä siemenet, jotka Hän oli asettanut maan päälle, Hän muodosti nuo siemenet omalla Sanallansa. Sillä siellä ei ollut mitään muuta, josta siemen olisi voitu valmistaa. Hän oli pannut ne sinne veden alle. Hän vain sanoi: “Olkoon siellä tämä, ja olkoon siellä tuo.”

45   Me näemme, että monta kertaa näyttää siltä, kuin Raamattu kertaisi itseänsä tai sanoisi jotakin, mitä Se ei sano. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjassa me näemme, että “Jumala loi miehen omaksi kuvaksensa, Jumalan kaltaiseksi Hän loi hänet; mieheksi ja naiseksi loi Hän heidät.” Ja sitten Hän jatkoi eteenpäin ja monia asioita tapahtui maan päällä.

46   Sitten me tulemme huomaamaan, ettei siellä ollut miestä maata viljelemässä. “Sitten Jumala muodosti miehen maan tomusta.” Se oli erilainen mies. “Ja Hän henkäisi elämän hengen häneen, ja hänestä tuli elävä sielu.”

47   Tuo ensimmäinen mies oli Jumalan kuva, joka on Henki. Joh. 4. sanoo: “Jumala on Henki, ja niiden, jotka palvovat Häntä, täytyy palvoa Häntä Hengessä ja Totuudessa.” Jumala on Henki. Ja tuo ensimmäinen mies, jonka Hän loi, oli henki-mies, joka oli Jumalan kuva ja kaltainen.

48   Ja sitten Hän pani tämän miehen lihaan, ja mies lankesi. Niinpä sitten Jumala tuli alas ja tuli miehen kuvaksi voidakseen lunastaa langenneen miehen. Se on todellinen Evankeliumin kertomus, minun mielipiteeni mukaan,

49   No niin, Jumala kuudessatuhannessa vuodessa oli istuttanut kaikki nämä ihmeelliset siemenet, tai Hän oli puhunut Sanansa: “Tulee olemaan tällä tavalla. Tämä puu on oleva. Tämä on oleva.” Kaikki oli täydellistä. Se oli hyvää. Ja Hän käski jokaista noista siemenistä, että ne muuntaisivat itsensä kasveiksi sen mukaan, minkälaisen elämän Jumalan Sana oli puhunut siihen. Jos se oli tammipuu, tuli sen tuoda esiin tammi. Jos se oli palmu, tuli sen tuoda esiin palmu.

50   Koska suuri Luoja oli lähettänyt Sanansa, ja Sana siemen oli siellä ennen kuin tuo todellinen siemen edes muodostui. Ja tuo Sana muodosti tuon siemenen. Katsokaahan. “Hän teki maailman näkymättömistä asioista.” Näettekö. Hän teki maailman Sanallansa. Jumala puhui kaiken olemassaoloon.

51   Ja koska Jumala, Luoja, puhui kaiken olemassaoloonsa, on sen täytynyt olla täydellinen maailma. Se oli kaunis paikka. Se oli todella aito paratiisi täällä maan päällä.

52   Nyt, kaikella täytyy olla päämajansa jossakin. Tällä kokoussarjalla on päämajansa, tällä alaosastolla on päämajansa, ja seurakunnalla on päämajansa. Ja Jumalalla on päämajansa. Ja niin myös tällä suurella kansakunnalla, jossa me elämme, sillä on päämajansa. Ja tällä suurella Eedenillä oli päämajansa, puutarhan itäisessä osassa.

53   Ja kaiken tämän ylitse, hallitsemaan koko Hänen suurta luomakuntaansa täällä maan päällä, Hän asetti oman poikansa ja poikansa morsiamen, Adamin ja Eevan.

54   Jumala oli Adamin Isä. “Adam oli Jumalan poika”, Kirjoitusten mukaan. Hän oli Jumalan poika.

55   Ja Jumala teki hänen omasta ruumiistansa hänelle avun, joka ehkä oli kylkiluu hänen sydämensä päältä, niin että nainen olisi lähellä häntä, ja Hän teki siitä hänelle avun. Se ei todellisuudessa vielä ollut hänen vaimonsa, sen enempää kuin hänkään vielä ollut mies; Hän oli vain puhunut sen. Ja siitä kaikki vaikeudet johtuvat. Saatana löysi Eevan ennen Adamia. Niinpä Hän oli puhunut vain Sanansa.

56   En halua käyttää liiaksi aikaa siihen. Mutta jotkut teistä voivat mennä hieman ymmälle, erikoisesti jotkut ihmiset etelästä näyttävät olevan ymmällä siitä käärmeen siementä koskevasta Sanomasta, joka minulla on Jumalalta tänään ihmisille. Ja minä tulen menemään kotiin Jeffersonvilleen, yhtenä näistä päivistä, jos Herra suo, ja haluan saarnata siitä noin kuusi tuntia oikaistakseni sen kaiken, näettehän, pannakseni sen sellaiseen muotoon, että te tulette tietämään, mistä minä puhun. Ja se on NÄIN SANOO HERRA. Se on aivan yhtä totta kuin se, mitä näin sisar Florencesta useita vuosia ennen kuin hän meni pois. Näettekö, Se on Totuus. Ja nyt, saattaa olla, että se on ymmärretty väärin.

57   Jos joku tulisi minun tyköni jonkin kanssa, joka on vastoin sitä, niin saattaa olla, että minäkin ymmärtäisin sen väärin. Minä en haluaisi arvostella sitä, mitä joku toinen sanoo. Meidän ei tule arvostella toisiamme. Minä en ole syyllistynyt siihen. Kiitän siitä Herraa. Olen arvostellut syntiä ja epäuskoa, mutta en henkilöä yksilönä, sitä minä en tee. Me olemme veljiä ja sisaria, jotka kaikki olemme tulossa siihen, mihin sisar Florence tuli eilen aamulla. Meidän kaikkien täytyy mennä sitä tietä. Ja minun tarkoitukseni ei ole yrittää arvostella veljeä tai sisarta, joka ei ole samaa mieltä kanssanne. Ei, olkoon kaukana minusta, että tekisin niin! En usko, että koskaan löydätte nauhaa, jossa tekisin sen mainitsemalla jonkun nimeltä. Vaikka olenkin tuntenut monesti, että tuo henkilö on väärässä, niin se on heidän ja Jumalan välinen asia. Mutta mikä on väärin synnin tavalla ja… Ja väärinymmärtäminen ei joskus ole edes synti, ihmiset vain ymmärtävät väärin. Ja minä uskon, että jokaisella meistä on oikeus ilmaista itsemme oman ymmärryksemme mukaisesti.

58   Nyt tämä suuri Luoja oli asettanut oman luodun poikansa… Adam oli Hänen ensimmäinen luotu poikansa. Jeesus oli Hänen ainosyntyinen Poikansa, näettehän, nainen oli synnyttänyt Hänet. Mutta Adam oli suoraan Jumalan kädestä, luomisen kautta.

59   Nyt tuo päämaja, se oli Hänen poikansa ja Hänen poikansa morsiamen hallinnassa kaiken näyttäessä niin täydelliseltä. Siellä oli mies sen kaiken päänä, Hänen oma poikansa ja hänen morsiamensa.

60   Ja jokainen siemen oli täydellinen, palmut, tammet, ja ruoho, ja linnut ja eläimet. Ja kaikki oli täydellisessä järjestyksessä Jumalan käskyn mukaan: “Älä muuta luonnettasi. Tuottakoon jokainen siemen itsensä kaltaista! Tammi, älä sinä koskaan vääristy papavi-puuksi.” Näettekö? “Palmu, älä sinä koskaan vääristy joksikin muuksi, vaan tuottakoon jokainen siemen itsensä kaltaista!” Ja Hän on tarkannut sitä kautta aikojen.

61   Hän oli puhunut Sanan. Ja Hänen suuri luova voimansa oli muodostanut nämä asiat, jotka tulivat esiin, ja jopa miehen ja naisen. Ja he olivat kaiken sen päänä, koska he olivat ylempänä kaikkia muita lajeja. Ja Hän pani myös heidät saman huolenpidon alaiseksi samalla tavalla kuin kasvit ja eläimetkin, ja niin edelleen: Hänen Sanansa alle. Heidän ei tullut milloinkaan, millään tavalla, rikkoa tuota Sanaa. Heidän täytyi pysyä Sen alla. “Älkää milloinkaan ottako mitään pois Siitä tai lisätkö mitään Siihen! Teidän täytyy elää tämän Sanan mukaan.”

62   Ja niin kauan kuin tuo luomakunta olisi ollut olemassa sillä tavalla, ei sisar Shakarianin olisi täytynyt mennä tänä aamuna, niin kauan kuin se vain olisi pysynyt sillä tavalla Jumalan suuren talouden mukaisesti! Me uskomme olevamme menossa takaisin siihen. Me olemme menossa takaisin tuohon asemaan, tuohon paikkaan.

63   Minne? Tuohon seitsemänteen aamuun, kun Jumala katsoi kaikkea sitä ja sanoi: “Se on hyvä. Minä olen tyytyväinen siihen. Kyllä, olen iloinen siitä, että tein sen. Ja olen luottanut sen kaiken hallinnan pojalleni ja hänen vaimollensa. Olen tehnyt heidät kaiken sen pääksi, niin että he tulevat valvomaan sitä kaikkea ja huolehtimaan siitä, että kaikki on kunnossa, että kaikki tulee tuottamaan itsensä kaltaista. Pojallani on nyt valta tehdä se.” Sitten Jumala sanoi: “Hyvä on, jos nyt kaikki on hyvin, eikä se voi olla mitenkään muuten, koska se on Minun oman haluni mukaisesti. Se on sillä tavalla kuin Minä halusin sen. Ja Minä olen puhunut sen sillä tavalla, ja Minun Sanani toi sen kaiken esiin aivan tarkalleen sillä tavalla kuin halusin sen tulevan. Ja siinä se nyt on. Se on kaikki hyvää!” Ja niin Raamattu sanoo: “Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa.”

64   Ja kaikki oli nyt hallinnassa tuottamaan itsensä kaltaista. Muistakaa nyt tuo “tuottakoon kukin siemen”. Kun Hän oli pannut siemenen maahan, voi tuo siemen tulla esiin ainoastaan sen elämän voiman kanssa, joka siinä oli itsessään, muuttaakseen sen siemenestä kasviksi, tai mitä se sitten olikin. Se on Hänen muuttava voimansa! No niin. Jumala pani tuon siemenen sinne niiden mahdollisuuksien kanssa, että se tulisi olemaan sellainen, minkä Hän oli sanonut, että tulisi olemaan. Ja niin kauan kuin se pysyi omassa oikeassa luokassansa, se olisi aivan tarkalleen sellainen, kuin Jumala oli sanonut sen olevan. Sen täytyi olla sillä tavalla, koska Hän oli tehnyt sen sillä tavalla ja valmistanut kanavan, jotta kaikki pysyisi Hänen kanavallansa, Hänen Sanansa linjassa, ja tulisi tuottamaan aivan tarkalleen sen kaltaista, kuin Hänen Sanansa oli sanonut sen tekevän. Se ei voi siirtyä pois siitä. Se on kanavoitu aivan tarkalleen oikein. Niinpä, kun Hän oli pannut luottamuksen omaan poikaansa, että kaikki tulisi olemaan sillä tavalla, Jumala sanoi: “Se on kaikki hyvää, joten Minä voin levätä. Ja jokaisella noista siemenistä on voima itsessänsä muuttamaan itsensä sen kaltaiseksi lajiksi, kuin Minä haluan sen olevan. Niin täytyy tapahtua, koska Minä olen antanut jokaiselle siemenelle voiman muuttua, muuttaa itsensä tarkalleen siksi, kuin Minä haluan sen olevan.”

65   Jumala ei ole koskaan muuttunut. Hän on aivan sama tänään kuin Hän oli silloin! Kun Jumala on päättänyt tehdä jotakin, Hän tulee tekemään sen. Mikään ei voi pysäyttää Häntä. Hän tulee tekemään sen!

66   Nyt kun kaikki oli niin hyvää ja asetettu järjestykseen, ja kun Jumala oli varma, että tämä kaikki tulisi olemaan hyvin, niin silloin tuli vihollinen sisälle. Jumala antoi siemenille voiman muuttua. Ja minä tulen kutsumaan tätä kaveria, jolla ei ollut voimaa luoda, vaan… Hänellä oli voima vääristellä, ei muuttaa joksikin toiseksi vaan tehdä epämuodostuneeksi. No niin, kaikki, mikä on epämuodostunutta, on otettu pois alkuperäisestä tilastansa. Jotain on mennyt vikaan sen kanssa.

67   Joitakin vuosia sitten ollessani partioimassa kuljin erään maissipellon halki. Ja siellä oli puun oksa, joka oli pudonnut erään maissin varren päälle. Ja tuo varsi yritti parhaansa mukaan päästä jälleen pystyasentoon, jossa sen pitäisi olla, mutta se oli epämuodostunut, koska jotakin oli tapahtunut. Tuo oksa oli painamassa sitä.

68   Sitten me löydämme pellolta villin köynnöskasvin. Monet teistä naisista ehkä tiedätte siitä, jos tulette Kentuckysta. Naiset siellä käyttävät kuokkaa aivan niin kuin miehetkin, ja menevät pellolle kuokan kanssa, jota kutsutaan “hanhenkaula” kuokaksi, hakkaamaan pois näitä köynnöskasveja. Sillä jos te ette saa noita köynnöskasveja pois, niin silloin tuollainen köynnöskasvi tulee kurottautumaan ja ottamaan otteen tuosta maissinvarresta ja se kietoo itsensä vähitellen sen ympärille niin hienovaraisesti ja niin ovelasti, että voitte tuskin sanoa sen tekevän sitä. Ja lopulta se tulee voimakkaammaksi ja voimakkaammaksi ja alkaa vetämään tuota maissinvartta, kunnes se tulee epämuotoiseksi. Se vetää sen itseänsä vasten ja kietoo itsensä sen ympärille vääristäen sen siitä, mitä se oli, joksikin muuksi. Kuitenkin se on maissi, mutta se on epämuodostunut maissi.

69   Ja me olemme kaikki yhä Jumalan kuvia. Mutta jotkut ovat niin epämuodostuneita Jumalan poikina, että vaeltavat vastoin Hänen Sanaansa, Hänen tietänsä, jonka Hän antoi meille vaeltaaksemme siinä. Maailma kääntää meidät pois tuolta Tieltä vetäen meidät lähelle itseänsä ja pois siitä suorasta kapeasta linjasta, johon Hän meidät istutti, jotta olisimme Jumalan poikia ja tyttäriä. Synti on tehnyt tämän pahan asian Jumalan pojille ja tyttärille.

70   Turmelija! Tiedän, että tuntuu vähän oudolta puhua siitä tällä tavalla, “turmelijana”, mutta sitä hän oli. Hän turmeli tai teki kieroksi. Kieroutunut merkitsee “jotakin, joka on tehty toisenlaiseksi, erilaiseksi”. Ja turmella tarkoittaa samaa asiaa, tehdä epämuodostuneeksi, “tulla tehdyksi toisella tavalla”. Vaikka se yhä onkin sama siemen, mutta se on epämuodostunut.

71   Nyt myös me voimme nähdä, että tällä turmelijalla on myös ollut sama määrä aikaa turmelemiseen kuin mitä Jumalalla oli muuttamiseen. Hän ei istuttanut omia siemeniään Eedenin puutarhassa, vaan on siitä asti kuudentuhannen vuoden aikana vääristellyt Jumalan Siementä, Jumalan Sanaa, saadakseen aikaan epämuodostuman, tehdäkseen Siitä jotain erilaista. Ja kun Eeva ensimmäisen kerran kuunteli häntä, hän otti vain yhden pienen sanonnan.

72   Muistakaa nyt, Saatana lainasi ensin tuota Kirjoitusta aivan niin selvästi kuin vain voi olla: “Onko Jumala sanonut: ‘Teidän ei tule syödä jokaisesta puutarhan puusta’?” Näettekö?

73   Ja muistakaa nyt, Eeva sanoi: “Kyllä, me voimme syödä jokaisesta puutarhan puusta, mutta siihen puuhun, joka on puutarhan keskellä, me emme saa edes koskea.” Tarkatkaa nyt häntä, hänen sanomaansa, kuinka hän vääntää tuota Sanaa vain hieman… Eeva sanoi: “Sillä Jumala on sanonut, että, jos me teemme tämän, sinä päivänä me ‘kuolemme’.”

74   Hän sanoi: “Oi, varmastikaan te ette tule kuolemaan.” Katsokaahan, hän oli mies. Hän sanoi: “Tee sinä nyt tämä. Te olette jotenkin tietämättömiä ihmisiä. Todellisuudessa te ette tiedä kaikkia asioita. Mutta jos sinä vain haluat olla osallinen tästä, niin silloin sinulla tulee olemaan viisautta, sinulla tulee olemaan tietoa. Te tulette tietämään oikean väärästä ja olemaan kuin jumalat, jos vain haluat olla osallinen tästä viisaudesta, joka minulla on. Minä tiedän sen, mutta te ette tiedä.”

75   Mikä on kyllä sopivaa omata viisautta, mutta jos tuo viisaus on vastakkaista, jos se ei ole oikeanlaatuista viisautta Jumalalta, jumalallista viisautta, vaan luonnollista viisautta, niin minä en välitä siitä, kuinka paljon meillä on tiedettä tai koulutusta, se on perkeleestä. Tulen todistamaan sen teille muutamassa minuutissa, jos Herra tahtoo. Se on perkeleestä.

76   Sivilisaatio on perkeleestä. Olen juuri saarnannut siitä. Kaikki sivistys maassa, kaikki tieteen voimat ja kaikki, on perkeleestä. Se on hänen tiedon evankeliuminsa, jota hän saarnasi Eedenin puutarhassa. Ja hän on käyttänyt tuota tietoa, vääristeltyä tietoa, joka on vastoin Jumalan Sanaa, tahtoa ja suunnitelmaa. Ja nyt hänellä on ollut kuusituhatta vuotta tehdä se, niin kuin Jumalallakin oli, tuodakseen oman Eedeninsä sisälle, mutta vain vääristellyllä tavalla. Nyt hänellä on oma Eedeninsä täällä maan päällä, ja se on täytetty viisaudella ja tiedolla. Se oli hänen evankeliuminsa alussa: tieto, viisaus, tiede. Koskaan ei Jumala huolehtinut sellaisesta. Haluan teidän nyt tarkkaavan hetken. Hän teki tämän, koska hän oli mies, jolla oli maailmallista viisautta.

77   No niin, on vaikeata sanoa tätä. Se on hyvin vaikeata, kun puhuu ihmisille, jotka tuntevat samalla tavalla kuin minäkin, ja ovat niin kuin minäkin olen ollut monia vuosia. Mutta siitä lähtien kun nuo Enkelit avasivat nuo Seitsemän Sinettiä tämän vuoren toisella puolella, on Tämä tullut uudeksi Kirjaksi. Nuo asiat, jotka olivat kätkettyinä, ovat tulleet paljastetuiksi, niin kuin Jumala lupasi Ilmestyskirja 10:ssä, että Hän tulisi tekemään sen. Ja me olemme etuoikeutettuja ihmisiä, jotka Jumala on valinnut maasta, voidaksemme nähdä ja ymmärtää nämä asiat, jotka eivät ole mitään mystillistä lihallisen mielen aikaansaannosta. Se on Jumalan Sana julkituotuna, todistettuna, että Se on oikein. Ei tieteen vaan Jumalan todistamana, että Se on oikein. Jumala, niin kuin olen aikaisemmin sanomassa sanonut. Jumala ei tarvitse ketään tulkitsemaan Sanaansa. Niin on oma tulkitsijansa. Hän sanoo, että se tulee tapahtumaan, ja se tapahtuu. Hän vahvistaa sen, ja se tulkitsee sen.

78   Muutamia vuosia sitten muut kirkot sanoivat meille helluntailaisille, että me olemme “hulluja”, ja että “Pyhä Henki oli menneisyyttä”. Mutta me tulimme näkemään, että Jumalan lupaus oli kenelle tahansa, joka tahtoo, ja nyt me tiedämme, että asia on niin. Katsokaahan, vähä vähältä tämä asia on avautunut.

79   Ja Hän lupasi, että ne salaisuudet, jotka olivat kätketyt kaikilta noilta seurakunta-ajanjaksoilta, tulisivat paljastetuiksi aivan lopun ajalla. Ja nyt Hän antaa meidän tietää ne. Me olemme lopun ajassa. Me olemme täällä nyt.

80   Ja Saatana on sivilisaation alkuunpanija. Hän on tieteen alkuunpanija. Hän on koulukasvatuksen alkuunpanija. Nyt te kysytte: “Onko se totta?”

81   Hyvä on, lukekaamme siitä nyt Jumalan Sanasta, 1. Mooseksen kirja 4, menkäämme ja katsokaamme sitä. Tiedän, että tulen käyttämään liiaksi aikaa, mutta ehkä veli Carl huomauttaa siitä minulle. [Joku sanoo: “Se kyllä sopii.”] Mutta menkäämme nyt 1. Mooseksen kirjan neljänteen lukuun ja 16. jakeeseen. Tämä oli sen jälkeen, kun Jumala jo oli sanonut miehelle ja naiselle, mitä heidän tuli tehdä, ja sanonut, mitä tulisi tapahtumaan, ja kironnut maan Adamin tähden. Ja me näemme täältä, kuinka Eeva synnytti kaksoset, joista yksi oli Saatanasta ja toinen Jumalasta.

Nyt te sanotte: “Oi, ei! Ei niin, veli Branham!”

82   Hetkinen vain. Näyttäkää minulle yksikin Kirjoitus mistä tahansa, jossa sanotaan, että Kain oli Adamin poika. Minä näytän teille Kirjoituksen, jossa sanotaan että “Kain oli tuosta pahasta”, eikä Adamista.

83   Huomatkaa nyt, kun Eeva tuli täällä raskaaksi. Me aloitamme 4. luvun jakeesta yksi.

Ja Adam yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti Kainin ja sanoi: Minä olen saanut… (se oli Eeva joka sanoi) …Minä olen saanut pojan HERRALTA.

84   Tietenkin niin täytyi olla. Ei ole väliä sillä, oliko se prostituoitu tai mitä tahansa, sen täytyi tulla Jumalalta, koska se oli Hänen siementä koskeva lakinsa, että siemenen täytyy tuottaa, olipa se sitten turmeltunut tai kieroutunut siemen, tai mitä se sitten onkin. Sen täytyy tuottaa joka tapauksessa. Se on Hänen käskynsä.

Ja hän synnytti uudelleen hänen veljensä Aabelin.

85   Ei enää uutta yhtymistä. Adam yhtyi vaimoonsa, ja tämä synnytti Kainin ja synnytti myös Aabelin, kaksoset. Saatana oli Eevan kanssa tuona aamuna ja Adam iltapäivällä.

86   Te olette nähneet tämän suuren hälyn täällä lehdissä, uskon sen olleen Tucsonissa, kuinka tuo nainen synnytti värillisen lapsen ja valkoisen lapsen samanaikaisesti. Hän eli miehensä kanssa tuona aamuna ja tuon värillisen miehen kanssa iltapäivällä, ja tuo valkoinen mies sanoi, että hän tulisi huolehtimaan omasta lapsestaan, mutta tuon värillisen miehen täytyisi huolehtia omastansa. Näettekö? Me tiedämme, että se tapahtuu koirien kanssa ja niin edespäin, jos se vain tapahtuu muutaman tunnin sisällä. Tämä todistaa sen.

87   Osoittaaksemme nyt, mistä sivilisaatio tulee, menkäämme jälleen tänne 1. Mooseksen kirjaan ja lukekaamme siitä täältä neljännestä luvusta nähdäksemme, mistä se tulee. 16. jae.

Ja Kain meni ulos Jumalan läsnäolosta ja asui Noodin maassa, itään Eedenistä.

Ja Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Hanokin, ja hän rakensi kaupungin ja antoi kaupungille nimen, poikansa nimen mukaan, Hanok.

88   Se oli sivilisaation alku! Tohtori Scofield, tässä Raamatussani sanoo: “Ensimmäinen sivilisaatio.” Huomatkaa, sitten hän siitti poikia, ja he tekivät urkuja ja musiikkia, ja seuraava siitti poikia, ja he tekivät muita asioita, ihmeitä, rakensivat kaupunkeja ja valmistivat työkaluja messingistä ja kaikenkaltaisia asioita. Näettekö, näin hän teki, ensimmäinen sivilisaatio oli lähtöisin kainilaisista. Niin on tapahtunut samoin kautta ajanjaksojen.

89   Ottakaamme nyt sieltä 25. jae ja tarkatkaamme, minkälainen toinen puoli oli.

Ja Adam yhtyi vaimoonsa uudelleen, ja tämä synnytti pojan ja antoi hänelle nimen Seet. Sillä Jumala, sanoi hän, on määrännyt minulle toisen siemenen Aabelin sijaan, jonka Kain surmasi.

Ja myös Seetille syntyi poika ja hän antoi hänelle nimen Enos. Sitten alkoivat miehet huutamaan avuksi HERRAN nimeä.(Se oli Seetin puolelta, ei kainilaisten puolelta.)

90   Näettekö tuota suurta järkiperäisyyttä, josta me kaikki niin pidämme kiinni! Mitä on kommunismi tänään, mikä on heidän jumalansa, Se on järki, tiede. Mitä me oikeastaan teemme? Missä me elämme? Harkitkaa näitä sanoja tänään.

91   Nyt hänellä. Saatanalla on itsensä kaltainen Eeden, jonka hän on muotoillut näinä kuutenatuhantena vuotena. Hän ei ole luonut sitä, vaan hän on vääristellyt risteyttämällä koko Jumalan maan, luomakunnan, eläimet, puut, kasvit, ihmiset jopa uskonnon, Raamatun ja seurakunnan, kunnes hän on saanut itsellensä täydellisen tieteen Eedenin, joka toimii tieteen kautta. Meidän automme ja kaikki, mitä meillä on, sen on tiede antanut meille, sen ihminen on tehnyt. Ja hänellä on nyt suuri Eedeninsä täällä. Se todistaa, että Sanoma on ajankohtainen. Se todistaa, että tämä ei ole mikään muu ajanjakso kuin Ilmestyskirja 10! Katsokaa risteyttämistä tänään, jotta saataisiin jotakin paremmalta näyttävää, ei parempaa. Katsokaa pieniä lapsia tänään.

92   Tyttäreni oli eilen hammaslääkärissä, joka sanoi, että hänen hampaansa oli vääntynyt. Eräällä veljellä Tucsonissa, veli Normannilla, oli pieni tytär, jonka hammas oli työntynyt ulospäin. Ja tuo hammaslääkäri sanoi uskovansa, että pian, ehkä tulevina aikoina, ihmiset syntyisivät niin, että heidän hampaansa kasvaisivat minne suuntaan tahansa. Se johtuu ruuasta, jota me syömme, risteytetystä ruuasta.

93   Luitteko viimekuun Valituista Paloista Billy Grahamista, tuosta uljaasta evankelistasta? Oletteko kuunnelleet häntä? Minä rukoilen hänen puolestaan nyt enemmän kuin koskaan. Kun hän puhui noille ”ympärikäännetyille kauluksille”, ja niin edespäin, tässä eräänä iltana, ja syytti kirkonmiehiä. Jotakin on tapahtunut hänelle. Toivon, että hän yhtenä näistä päivistä näkee, missä asemassa hän on, huomatkaa nyt, kutsuessaan ulos Sodomasta, tuosta kieroutuneesta kaupungista. Huomatkaa nyt tämä Valituissa Paloissa, Billy oli tullut niin heikoksi, ettei hän voinut edes pitää kokouksia. Ja he sanoivat hänelle, että hänen täytyy juosta harjoittaakseen ruumistaan ja niin edelleen, joten hän nyt juoksee mailin joka päivä, uskoisin, tai jotakin sellaista, saadakseen liikuntaa.

94   Ihminen on mädäntynyt. Koko ihmisrotu on turmeltunut. Kaikki on samalla tavalla kuin oli ennen vedenpaisumusta. Se on täysin sekaisin, käännetty ylös alaisin, he kaikki eroavat siitä suora rivistä, johon Jumala heidät istutti. Synti, tieteen ja petoksen kautta, on vääristänyt koko ihmisrodun.

95   Luitteko myös heti sen alapuolella olleen artikkelin, jossa sanottiin: “Näinä päivinä pienet tytöt ja pojat ovat fyysisesti keski-ikäisiä ollessaan kahdenkymmenen ja kahdenkymmenenviiden välillä”? Ajatelkaa sitä.

96   Erottamisen aikana, tässä eräänä iltana, kutsuin erään kaksikymmentäkaksivuotiaan tytön, joka oli vaihdevuosissa. Ja hänen lääkärinsä oli sanonut sen hänelle.

97   Katsokaahan, se on langennut, rappeutunut, helvettiin matkalla oleva turmeltunut rotu. Tiedän, että se kuulostaa sivistymättömältä. Mutta se on raamatullista, näettekö, se on totta, ja sellainen on tämä ihmissuku, tämä sukupolvi, jossa me elämme.

98   Huomatkaa nyt tämän päivän karjan ja kasvien risteyttäminen, ja sitten tiede kääntyy suoraan ympäri, tuo sama tiede, joka tekee sen, ja sanoo: “Se tulee hävittämään koko ihmissuvun.” Te luette siitä aivan niin kuin minäkin. No niin, miksi he eivät lopeta sitä? Siksi että he eivät voi lopettaa sitä. Jumalan Sana on sanonut, että tulisi olemaan sillä tavalla. Mutta jos he vain ajattelisivat minuutin ajan, että he ovat välikappaleita, aivan niin kuin Juudas Iskariotkin oli, ja tekevät juuri sen asian, minkä Jumala sanoi tulevan tapahtumaan. Heidän tieteensä viimeiset saavutukset tekevät sen juuri tarkalleen sillä tavalla.

99   Tieteellisen tutkimuksen kautta, samalla kaavalla, miten hän petti Eevan, hän on myös pettänyt seurakunnan, josta Eeva oli siellä esikuvana. Nyt, Eeva oli siellä esikuvana seurakunnasta, ja huomatkaa, miten se tapahtui. Haluamalla tietoa hän luisui rajalinjan ylitse, joka on oikean ja väärän välillä, kuunnellen Saatanan kieroutunutta Jumalan alkuperäisen Sanan vääristelyä.

100   Ja nyt ovat kirkot tänään tulleet epämuodostuneiksi. Minä en nyt puhu yksilöistä, ihmisistä. Minä puhun seurakuntamaailmasta. Tiede on vääntänyt yhden yhteen suuntaan ja toisen toiseen suuntaan. Saman kaavan mukaisesti, miten Saatana teki siellä alussa. Hän on täyttänyt uhkauksensa, Jesaja 14:12.

101   Lukekaamme siitä hetken. Aloittakaamme Jesajan Kirjan 14. luvun 12. jakeesta.

Kuinka olet sinä pudonnut taivaasta, oi Lucifer, aamun poika! Kuinka olet heitetty alas maahan sinä, joka heikensit kansoja!

Tässä Jesaja näkee hänet näyssä, näettekö, tulevassa ajanjaksossa.

Sillä sinä olit sanonut sydämessäsi: Minä tulen nousemaan taivaaseen; minä tulen korottamaan valtaistuimeni Jumalan tähtien yläpuolelle; minä tulen istumaan myös seurakunnan vuorella, pohjoisen puolilla.

102   Saatanan tarkoitus Eedenistä alkaen oli tehdä itsellensä Eeden ja korottaa itsensä, niin että Jumalan tähdet, Jumalan pojat, palvoisivat häntä. Ja nyt hän on ehdottomasti täyttänyt uhkauksensa. Hän on tehnyt sen ja tuonut sen seurakuntaan. Ja minä en tule menemään sen yksityiskohtiin. Kuka tahansa teistä, joka kuuntelee noita ääninauhoja, tietää siitä. Nyt on tarkalleen tuo hetki, ja me elämme siinä, ja Saatana on tehnyt sen koulutuksellisen ohjelman kautta, paremmin sopivan, paremman sitä, paremman tätä. Ja he ovat tietämättömiä siitä, että he koko ajan kulkevat suorinta tietä kuolemaan. Sokaistut johtavat sokeita, tieteen sokaisemat johtajat, kansojen sokaistut johtajat, seurakunnan sokeat johtajat; sokeat johtavat sokaistuja. Jeesus sanoi: “Jättäkää heidät rauhaan. He tulevat molemmat putoamaan kuoppaan.”

103   Huomatkaa näiden kahden Eedenin samankaltaisuus, niin läheisesti toistensa kaltaisia, että se melkein pettäisi jopa Valitutkin. Matteus 24:24 sanoo, että se olisi sillä tavalla. Mutta minä haluan meidän pysähtyvän muutamaksi hetkeksi harkitsemaan näitä kahta Eedeniä, ja yhtä asiaa erikoisesti. Sitä kuinka Jumalan Sana kertoo meille, että Jumalan Sana tuotti tuon Eedenin, ja kuinka Jumalan Sana varoittaa meitä siitä, että tämä toinen Eeden tulisi.

104   Nyt me myös tiedämme, että täytyy olla tuo toinen Eeden. Me voimme myös kuunnella profeetta Paavalia, 2. Tessalonikalaiskirjeen 2. luvussa. Voisin lukea sen, jos haluatte.

Hän joka korottaa itsensä; tuo päivä ei tule, Herran päivä, ennen kuin tuo synnin mies on paljastettu…

…hän joka istuu Jumalan temppelissä korottaen itsensä kaiken sen yläpuolelle, mitä kutsutaan Jumalaksi, niin että häntä Jumalan kaltaisesti palvotaan niin kuin Jumalaa.

105   Ajatelkaa sitä! Jesaja 14, tuo profeetta sanoi, että hän, Jumalan innoituksen alaisena, näki näyn kautta, kuinka “Lucifer sydämessänsä sanoi, että hän tulisi tekemään sen”. Jesaja sanoi sen suunnilleen  800 vuotta ennen Paavalia.

106   Nyt tässä, kahdeksansataa vuotta myöhemmin, Paavali näkee hänen ottavan asemansa. Huomatkaa, se päättyy hänen Eedeniinsä, hänen tieteelliseen Eedeniinsä, tieteellisen maailman ja tieteellisen morsiusseurakunnan kanssa, jossa kaikki kulkee “tiedon” nimen alla; on suuria seminaareja, suuria arvoasteita, koulutusohjelmia.

107   Kuuntele, veli, sisar, jokainen meistä tulee kulkemaan tuota tietä, jota Florence meni. Minä pyydän sinua Jeesuksen Nimessä harkitsemaan tätä. Ei ottamaan huomioon minua. Minä olen teidän veljenne. Sitä se ei ole. Harkitkaa sitä Sanaa, jonka minä puhun Jumalan Raamatusta. Ja katsokaa, kuinka se on täydellisesti vahvistettu Jumalan omassa Sanassa, siinä ajanjaksossa, missä me elämme, ja nähkää, missä me olemme.

108   Nämä ohjelmat itsessänsä ovat ehdottomasti antikristus. Nyt hänellä täytyy olla Eeden. Hän sanoi, että hän tulisi tekemään sen. Tässä on yksinkertainen Jumalan Sana, joka sanoo, että hän tulisi tekemään sen, ja tässä me katsomme sitä, ja näemme hänen tekevän sen. Hän on tehnyt sen järkiperäisen, tieteellisen, kirkkokunnallisen morsiamensa kanssa. Se on jonakin näistä päivistä tuleva päähänsä Kirkkojen maailmanneuvostossa, joka tullaan pystyttämään. Kaikki tulevat olemaan hänen kanssaan.

109   Ihmiset, eivät siksi että he olisivat pahoja ihmisiä, heidät oli istutettu suoraan riviin niin kuin maissi, mutta Saatana kylvi kaikenlaisia köynnöskasveja, kuten tieteellinen tutkimus, koulutus ja tohtorin arvot. Joskus he eivät päästä teitä edes saarnaamaan, ellette voi näyttää, että teillä on tohtorin arvo jostakin seminaarista jossakin. Ja se on kaikki väärin! Eivät ihmiset vaan tuo ohjelma on väärä. Ja mitä se on saanut aikaan? Se on jälleen tullut päähänsä ja tuonut koko maailman uudestaan pimeään kaaostilaan, Jumalan alkuperäisen Siemenen risteyttämisen ja vääristelyn kautta.

110   Mutta minä olen niin iloinen, että Jumala on muistanut meitä jälleen ja voi yhä liikkua eteenpäin kaikesta tästä tilanteesta huolimatta. Hän lupasi tulevansa  tekemään sen, että Hän kutsuisi pienen lauman, joka olisi Hänen Morsiamensa.

111   Huomatkaa tässä jälleen, kuinka täydellisesti nämä kaksi Eedeniä ovat toistensa kaltaisia.

112   Jumala teki sen Sanansa Siemenen kautta! Ja on vain yksi asia, joka voi tehdä eläväksi Sanan, ja se on Henki, sillä Henki on Elämänantaja Sanalle. Ja kun Sanassa oleva Elämä kohtaa Hengessä olevan Elämän, se tuottaa juuri sen, mitä tuo Siemenkin on.

113   Huomatkaa nyt mitä on tapahtunut. Eedenin puutarhassa oli Jumalan viattomuuden ajanjakso. Ensimmäinen ajanjakso oli viattomuuden jakso. Ihmiset eivät tienneet mitään synnistä. Sekä Adam että Eeva olivat alasti, mutta he olivat kätketyt alastomuudeltansa hengen verholla, joka peitti heidän kasvonsa. He eivät lainkaan tienneet olevansa alasti, koska he olivat kätketyt siltä. Sillä Jumalan verho oli peittänyt heidän mielensä, eivätkä he tienneet, mikä oli oikein ja mikä väärin. Ja se, että he molemmat olivat siellä alasti, osoitti sen, ettei tieto siitä, että he olivat alasti, ollut vielä saavuttanut heitä. Tuo pari oli alasti eikä tiennyt sitä.

114   Nyt, jos haluatte kirjoittaa muistiin Ilmestyskirja, 3. luku. Pyhä Henki ennustaa tälle Laodikean viimeisien päivien helluntaiseurakunta-ajanjaksolle ja sanoo:

…sinä olet alaston, ja sokea, etkä tiedä sitä.

115   Siellä oli Jumalan Siemen viattomuudessaan, Pyhän Hengen verhon alla, Sen verhotessa heidät synniltä, he eivät lainkaan tienneet, että he olivat alasti.

116   Ja nyt tässä viimeisessä seurakunta-ajanjaksossa, me löydämme heidät täällä jälleen alasti, eivätkä he tiedä sitä. Mutta nyt se ei ole Pyhän Hengen verho. Se on sama verho, jolla Saatana verhosi Eevan siellä, se on himon verho. He ovat niin saastaisia, etteivät tiedä olevansa alasti, meidän naisemme kaduilla shortsit yllään ja seksikkäästi pukeutuneina.

117   Joku lähetti minulle lehtileikkeleen, joka koski tätä uutta muotia, joka heillä tulee olemaan, uskoisin, että se oli neljätoista tuumaa lantiolta, tai jotakin sellaista. Ja ihmettelenpä käsittävätkö meidän naisemme, että se on himon verho?

118   Nyt te voitte sanoa: “ Minä voin todistaa Jumalan edessä, että olen viaton aviorikokseen miestäni kohtaan.”

119   Mutta kuitenkin Tuomiolla teitä tullaan kutsumaan “avionrikkojaksi”. Raamattu sanoo niin. Jeesus sanoi: “Kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.”

120   “Sokeita, alastomia, ja eivätkä tiedä sitä!” Minulla ei ole mitään noita pieniä naisparkoja vastaan siellä. Se on tuo paha! Ja näyttää siltä, ettei seurakunnan järjestelmä tunnista sitä tai seiso sitä vastaan. He antavat heidän leikata hiuksiaan, käyttää ehostusta ja shortseja ja muita asioita kristillisyyden nimen alla. Mikä hirvittävä asia se onkaan! Katsokaahan, he ovat jälleen alatisti Saatanan Eedenissä eivätkä tiedä sitä. He eivät tiedä sitä.

121   Katsoessani tästä tuonne ulos uskon näkeväni siellä uima-altaan ja naisia siellä juuri nyt. Jos tuo nainen vain käsittäisi, mitä hän on tekemässä, mutta hän ei tiedä sitä. Hän on alasti. Hänen ruumiinsa on pyhä. Hän riisuu pois vaatteensa, ne nahat, joilla Jumala on hänet tässä sukupolvessa vaatettanut. Nainen leikkaa niistä jatkuvasti pois. Hän on alasti sivilisaation nimen alla, korkeamman koulutuksen, paremman sivilisaation, korkeamman sivistyksen nimen alla. Haluan olla varma, että se imeytyy sisälle. Se kaikki on perkeleestä ja tullaan hävittämään Herran Jeesuksen Tulemuksessa. Se tullaan hävittämään, jokainen hitunen siitä. Siitä ei tule olemaan mitään jäljellä.

122   Ja ystävät, ympäri maata, kuunnellessanne minua täällä Phoenixissa, ajatelkaa noita asioita! Te olette täällä alttiita niille. Jeesus sanoi: “Se pettäisi jopa Valitunkin, jos se olisi mahdollista.”

123   Ensimmäinen verho oli pyhä verho, Pyhä Henki, ja Eevan ei oletettu katsovan ulos Sen takaa. Mutta kun Saatana alkoi puhua hänelle tiedosta, hänen yksinkertaisesti täytyi vähän tirkistää maailmaan.

124   Ja se juuri tarkalleen samoin on hänen tyttärensä, seurakunta, tehnyt. Teidän täytyy näyttää ja pukeutua samalla tavoin kuin joku filmitähti, tai nuorten miesten täytyy toimia kuin Elvis Presley tai Pat Boone, tai joku heistä, uskonnon nimen alla.

125   Pat Boone kuuluu Kristuksen Kirkkoon. Elvis Presley on helluntailainen. Kaksi demonien vallassa olevaa henkilöä, jotka ovat heittäneet maailman pahempaan sekasortoon, kuin mitä Juudas Iskariot teki kavaltaessaan Jeesuksen Kristuksen. He eivät tiedä sitä. Nuo pojat eivät tiedä sitä. Minulla ei ole mitään noita poikia vastaan, noita miehiä vastaan. Se on henki, joka vaikuttaa sen.

126   Ottakaa vain askel sivulle. Antakaa tuon köynnöksen vain kerrankin saada yksi pieni ote maissin varresta ja tarkatkaa mitä tapahtuu; tuo maissi on mennyttä. Oi, kyllä, se on saanut hänet. Sillä tavalla se tulee tekemään sen. Se tulee tekemään sen sillä tavalla joka kerta. Eevan tarvitsi tirkistää vain yhden kerran maailmaan.

127   Salli minun sanoa sinulle jotakin, veli ja sisar. l. Joh. 2. luvusta ja 15. jakeesta me voimme lukea Sen, jos tahdotte. Raamattu sanoo:

…jos me rakastamme maailmaa, tai maailman asioita, se tapahtuu siksi, että Jumalan rakkaus ei edes ole meissä.

128   No niin, tuo sana siellä ei merkitse maata; se on kreikkalainen sana kosmos, joka merkitsee “maailman järjestystä”. Jos me rakastamme maailman muoteja, jos me rakastamme hetken virtauksia, jos me ajattelemme: “Tämä on ihmeellinen aika, koska meillä on kaikkia näitä asioita”, jos te ajattelette niin, teidän ajattelunne on väärä. Se on perkeleen kierouttama. “Sillä jos te rakastatte maailman järjestystä ja tämän nykyisen maailman asioita, se tapahtuu siksi, ettei Jumalan rakkaus ole edes teissä.” Muistakaa se! Oi Jumala! Katsokaa mikä meillä on edessämme!

129   Tässä haluan pysähtyä hetkeksi ja kertoa erään pienen kertomuksen. Kuulin sen eräältä kappalaiselta Ensimmäisen Maailmansodan ajalta.

130   Samalla tavalla kuin Saatana, kun hän alussa tuli Eedenin puutarhaan. Hän ei voinut kaivaa ylös noita Siemeniä. Hän ei voinut hävittää niitä. Mutta hän ruiskutti niihin myrkkyä, ja niistä tuli epämuodostuneita Siemeniä, niin etteivät ne tuottaneet itsensä kaltaista. Se teki alkuperäisestä Siemenestä epämuodostuneen.

131   Ja sitä kaikki nämä uskonnolliset ohjelmat ovat. He ovat yhä Jumalan poikia ja tyttäriä, mutta se on vääristeltyä. He käyvät kirkossa ja tahtovat tehdä sitä, mikä on oikein. Nunna ei mene luostariin ollakseen ilkeä nainen. Saarnaaja ei käy koulua vain ollakseen huono mies. Te ette koskaan liity seurakuntaan, purista kättä, tai pane nimeänne kirjaan, tai mitä tahansa te teettekin omassa seurakunnassanne, ollaksenne huono henkilö. Te teette sen ollaksenne hyviä. Mutta se on petosta, ja tuo kieroutuneisuus saa sen aikaan. Näettekö? Jumalalla ei koskaan ollut organisaatiota. Sellaista asiaa ei löydy mistään Jumalan Sanasta.

132   Jumala on meidän organisaatiomme, me olemme organisoituneet Hänessä. Ruumiina, Jumalassa, Taivaassa. Niin se on. Meidän nimemme ovat Karitsan Elämänkirjassa. Näettehän? Huomatkaa nyt.

133   Katsokaahan, minä tiedän, että se on kovaa, mutta haluan, että olette vielä hieman pidempään kärsivällisiä kanssani. Maailmansodan aikana… Suokaa anteeksi, että menin pois aiheestani.

134   Mutta painottaakseni tätä minä halusin antaa teille oman analyysini siitä, mitä Saatana teki Eedenissä; hän ruiskutti hirvittävän myrkkysuihkun. Haluaisitteko tietää, mitä tuo myrkky oli? Voin kertoa sen teille. Sen kaava on kaksi sanaa: epä-usko. Ja epä-usko on vastoin uskoa, hän ruiskutti epäuskoa, epäilystä. Ja tiede täytti sen paikan. Missä oli ontelo, siitä se meni Siemeneen. Saatana täytti tuon ontelon tiedolla ja tieteellä ja sivilisaatiolla, ja se on tehnyt epämuodostuneeksi kokonaisuudessaan koko Jumalan luomakunnan.

135   Tiedän teidän ajatteleviin, että ”vien teitä jollekin oksalle” [olla eri mieltä useimpien muiden kanssa], niin kuin sanotaan, mutta minä olen tuolla oksalla teidän kanssanne. Ja me kaikki olemme täällä yrittääksemme nähdä mitä voisimme tehdä. Me emme sano noita asioita ollaksemme erilaisia. Meidän täytyy olla rehellisiä.

136   Jokainen meistä tulee kerran tiensä päähän, jolloin meidän on tehtävä tili jokaisesta sanasta. Me tiedämme, että juuri nyt meidän äänemme… Kun me synnymme, meidän ensimmäinen pieni huutomme menee ääninauhalle. Kerran se kaikki tullaan soittamaan takaisin Tuomiopäivänä. Jopa ne vaatteet, joita te käytätte, tullaan näyttämään teille Tuomiopäivänä. Jopa tiede on osoittanut sen television kautta. Katsokaahan, televisio ei itse tuota kuvaa, se vain kanavoi sen. Vaatteittenne väri, jokainen tekemänne liike, jokainen ajatus mielessänne, siitä ehdottomasti pidetään tilastoa. Ja tuo koko asia tullaan asettamaan suoraan eteenne; kaikki nuo saastaiset vaatteet, joita te käytätte; joka kerta kun te menitte kampaajalle leikkauttamaan hiuksianne, jotka Jumala oli teille antanut. Se tulee olemaan niin. Te tulette vastaamaan siitä. Te ette voi tehdä liikettäkään täällä tai edes ajatella sydämessänne jotakin, jonka edessä te ette joutuisi seisomaan. Kuinka te tulette pakenemaan sitä? “Kuinka me voisimme paeta, jos me hylkäämme tuon suuren pelastuksen?” Näettekö? Me emme pääse pakoon sitä. Jokainen liike, sydämen ajatukset, ne on äänitetty toisessa ulottuvaisuudessa, jopa käyttämienne vaatteiden värit. Väritelevisio todistaa sen. Ja se on vain yksi niistä kolmesta ulottuvaisuudesta, jossa me elämme.

137   Kuinka tuo myrkky nyt onkaan iskenyt seurakuntaa ja iskenyt maata! Saatanan myrkky Siementen yllä on saanut ne kieroutumaan. Enemmän ja enemmän hän upottaa sen syvemmälle seurakuntien sydämiin ja ihmisten sydämiin, ja kaikki on tiedettä, tiedettä, kunnes se on tullut sille paikalle, että ihmisrotu, risteyttämisen kautta… Minä uskon, että jokaisen siemenen pitäisi tuottaa itsensä kaltaista. Ja ihmissuvun, kasvien ja kaiken risteyttäminen on tuonut meidät sille paikalle. Me syömme maasta olevaa ruokaa, ja se tekee koko ruumiimme risteytetyksi, niin että koko meidän mielemme… Nyt jos meidän ruumiimme lahoavat kahdenkymmenen tai kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisinä risteytettyjen ruokien aiheuttaman solujen rappeutumisen takia, niin eivätkö myös meidän aivosolumme rappeudu? Eivätkö myös aivot ole soluista? Siksi Ricky ajelee täällä kaduilla tällaisella hot-rod autolla; ja Ricketta, Elvitta, niin kuin me heitä kutsumme, ovat täällä ulkona puolialastomina ihmisten edessä, koska he ovat menettäneet järkensä, eikä heillä ole enää käsitystä säädyllisyydestä tai moraalista.

138   Mennäkseni tähän kertomukseeni. Tämä kappalainen sanoi vierailleensa siellä eräässä kenttäsairaalassa. Hän oli juuri tullut ulos sieltä, kun joku upseeri sanoi hänelle: “Kappalainen, me haluamme ajaa katsomaan taistelukenttää tuolla ulkona.” He olivat käyttäneet siellä tätä sinappi- ja kloorikaasua, joita he käyttivät noina päivinä.

139   Ja hän sanoi: “Minä menin sinne, veli Branham. Siellä ei ollut kuorta puussa eikä ruohonkortta missään. Se oli pääsiäisaamu.” Hän sanoi: “Siellä oli vanhoja tankkien romuja, joita tämän upseerin piti tarkastaa nähdäkseen voitaisiinko niille tehdä mitään.” Se oli lähellä tuota suurta Argonne metsää. Hän sanoi: “Kun seisoin siellä yksinäni, minä katsoin ylös ja sanoin: ‘Oi Jumala, tällä tavalla se kaikki tulee olemaan.’” Se on totta, siihen se kaikki on tuleva. Kaikki oli palanutta eikä missään ollut minkäänlaista elämää, kaikki ruoho oli palanut pois. Kaasut olivat tappaneet puut. Kaikki oli kuollutta, vääntynyttä ja luotien repimää.

140   Eikö se olekin kuva tämän päivän maailmasta, jonka Saatana on ruiskuttanut epäuskolla, risteyttämisellään, tieteellään ja tiedollaan! Jumala pani Adamin ja Eevan puutarhaan, tuohon kauniiseen paratiisiin, jossa ei ollut kuolemaa, sairautta eikä surua, ja kaikki oli täydellisessä järjestyksessä. Niin oli alussa, mutta katsokaa mitä Saatanan DDT on saanut aikaan! Se on sekasorrossa. Siitä ei ole enää mitään jäljellä.

141   Hän sanoi: “Aloin itkeä, ja lähdin kävelemään takaisinpäin, kun huomioni kiintyi erääseen kiveen. Menin katsomaan tuota kiveä ja käänsin sen nurin. Siellä kiven alla kasvoi pieni valkoinen kukka, ainoa elävä asia, mikä oli jäljellä, koska tuo kivi oli suojannut sitä.”

142   Jumala, Kallioni, suojaa meitä tänään, oi Jumala, kun nämä myrkyt lentävät kaikkialla tieteen ja koulutuksen nimissä. Suojele meitä. Pidä minut tuohon päivään asti, oi Jumala, on minun rukoukseni. [Joku puhujankorokkeella sanoo: “Älä laita mitään aikarajaa, veli Branham.”Toivon nyt, että me kaikki olemme tuon Kallion, Kristuksen alla.

143   Saarnasin eräänä päivänä, ja monet teistä olette kuulleet sen. Olin kulkemassa metsän lävitse, olin metsästämässä, kun tunsin pakottavaa tarvetta kääntyä ympäri, ja huomioni kiintyi siellä maassa olevaan tyhjään savukerasiaan. Enkä usko, että minun tulisi mainita tuon tupakkatehtaan nimeä, mutta heillä oli iskulause: “Ajattelevan miehen suodatin, tupakoivan miehen maku.”

144   Aloin kävellä syvemmälle metsään, kun Jokin kiinnitti huomioni: “Mene takaisin tuon savukerasian luo.”

145   Minä ajattelin: “Taivaallinen Isä, minä olen menossa tuon puun luo, jossa Sinä puhuit nuo oravat olemassaoloon eräänä aamuna. Miksi Sinä haluaisit kutsua minut takaisin?”

146   Ja Jokin sanoi: “Sinun tulee saarnata sunnuntaina. Tekstisi on kirjoitettuna siihen.” Ajattelin: “Savukerasiaanko?” ja minä menin takaisin.

147   Ja minä aloin ajatella: “Ajattelevan miehen suodatin”, mikä petos se onkaan! Jos mies on ajatteleva mies, hän ei lainkaan polta. Mutta katsokaahan, ihmiset nielevät sen.

148   Uskon sen olleen noin kaksi vuotta sitten ollessani eräässä kokoussarjassa menin katsomaan maailmannäyttelyä sen ollessa Länsirannikolla. Ja siellä oli useita tiedemiehiä eräässä pienessä hallissa ja he puhuivat tupakanpolton vaarallisuudesta. He vetivät tuota savua marmorin pinnalle ja sitten he pienellä tikulla ottivat vähän tuota nikotiinia ja panivat sen erään rotan selkään, jonka he panivat erääseen häkkiin, ja seitsemässä päivässä se oli niin täynnä syöpää, ettei se kyennyt edes kävelemään. Näettekö? He vetivät tuota savua veden lävitse. Sanottiin: “Suodatin!”

149   Hän sanoi: “Suodatinko? Mitään sellaista ei ole olemassakaan.” No niin, tämän sanoo itse tiede. He sanoivat: “Teillä ei voi olla savua ilman tervaa. Terva saa aikaan savun.”

150   Ja se on ainoastaan myyntikikka myydä enemmän savukkeita. Toivon, ettette ajattele minun olevan pilkkaava tai fanaatikko. Tuo perkele miehessä, joka saa hänet tupakoimaan tappaakseen itsensä… Siinä missä yhden savukkeen nikotiini tyydyttää hänen halunsa, tulee nyt tupakkatehdas petollisen myyntikikan kanssa ja sanoo: “Ajattelevan miehen suodatin.” Ja hänen täytyy polttaa neljä, viisi savuketta saadakseen yhtä paljon tervaa tyydyttämään hänet, siinä missä hän ennen poltti vain yhden. Amerikkalaiset myyvät kuolemaa veljilleen ja sisarilleen! Sitä minä en käsitä.

151   Mutta kaikesta siitä huolimatta, minä ajattelin: “On olemassa ajattelevan miehen Suodatin. Se on totta.”

152   Nyt jos mies tupakoi, niin muistakaa, se tuottaa tupakoivan miehen maun. Sitten jos te ette voi tyydyttää tupakointihalua ilman savua, joka tuottaa tupakoivan miehen maun, niin teidän täytyy polttaa neljä tai viisi savuketta, siinä missä te ennen poltitte vain yhden tavallisen. Näettekö, se on myyntikikka, joka pettää ihmisiä, amerikkalaisia. Kun me ajattelemme Valley Forgea, George Washingtonia. Kun kahdella kolmasosalla sotilaista ei ollut kenkiä jaloissaan tuona kylmänä päivänä, jotta meillä olisi sellainen talouselämä kuin meillä on! Ja sitten amerikkalaiset myyvät amerikkalaisille, veljilleen ja sisarilleen, kuolemaa valheellisella myyntikikalla likaisen voiton tähden, joka on kaiken pahan juuri. Rakkaudesta rahaan. Koko asia on tullut hulluksi tietämättä, että koko tämä asia tulee katoamaan. Mutta jos teillä ei ole savua, teillä ei voi olla makua.

153   Sitten ajattelin: “On olemassa ajattelevan miehen Suodatin.” Ajattelevan miehen Suodatin! Ja minä otin aiheekseni: Ajattelevan miehen Suodatin tuottaa pyhän miehen maun.

154   Niinpä ajattelin, että meidän kirkkokuntamme ovat tehneet monessa asiassa sillä tavalla. He kutsuvat kristityiksi ihmisiä, jotka elävät miten tahansa. Miksi? He saavat siten enemmän jäseniä kirkkokuntaansa tai organisaatioonsa. Me saamme heitä sinne enemmän, koska me annamme heidän tulla sillä tavalla ja tällä tavalla ja miten tahansa. “Ei sillä ole mitään väliä, kunhan he vain panevat nimensä kirjaan ja sanovat, että ovat kristittyjä. Siinä kaikki, sillä ‘uskon kautta te pelastutte’. Teidän täytyy vain uskoa.” Perkele tekee samoin. Kyllä.

155   Teidän täytyy olla uudestisyntynyt, ja se tapahtuu vain Jumalan Suodattimen kautta! On olemassa ajattelevan miehen Suodatin. Minulla on Se tässä kädessäni. Se ei tule tuottamaan kirkkokunnallista makua, mutta se tulee varmasti tyydyttämään pyhän miehen maun, tiedättehän.

156   Kuinka voisi lyhythiuksinen nainen koskaan tulla tämän Suodattimen lävitse? Kuinka voisi nainen shortseissa tai pitkissä housuissa koskaan tulla Sen lävitse, kun Raamattu sanoo: “On kauhistus Jumalalle, kun nainen pukee ylleen miehelle kuuluvan vaatekappaleen”? Ja kuinka voi mies, joka ajattelee jotakin itsestänsä, mennä tänne ulos ja pukeutua kuin nainen, antaa hiustensa kasvaa kuin nainen, alas silmilleen, ja kiharrettuina sillä tavalla? Mies käyttää vaimonsa alusvaatteita. Nainen käyttää miehen päällysvaatteita. Onko se ajattelevan miehen suodatin? Ajatteleva mies ei tekisi sitä, tai ajatteleva nainen ei tekisi sitä. Jumalan Sana ei antaisi sen tulla lävitse.

157   Ei ole kuin yksi asia, joka voi tulla tuon Sanan lävitse, ja Se on Pyhä Henki, ja Se tuo Sanan teihin ja Se tuottaa pyhän miehen maun.

158   Katsokaa tänään Rickettaa kadulla. Tuo kaunis ulkomuoto, jonka Jumala antoi hänelle, ja Saatana käyttää sitä. Hän pukeutuu niin säädyttömästi eikä tiedä, että viikon kuluttua hän saattaa mädäntyä haudassa.

159   Olin tulossa alas katua täällä äskettäin. Saarnasin eräässä Assemblies of Godin kokoussarjassa Länsirannikolla ja olin menossa kokoukseen Southwestern raamattukouluun. Siellä eräs pieni nainen käveli kadulla yllään nuo pienet vaatteet, bikinit, tai miksi te sitä kutsutte, yllään cowboy hattu ja saappaissa tupsut. Olin menossa ylös katua ja ajattelin: “Pikku raukka, jonkun äidin ja isän lapsi, joka oli pantu tänne olemaan Jumalan tytär ja joka on tullut syötiksi perkeleen ansaan.” Ja ajattelin. “Uskonpa kääntyväni ympäri ja menen ja puhun tuolle lapselle.” Hän näytti olevan suunnilleen minun Saarani ikäiseltä, noin kuusitoista- tai seitsemäntoistavuotiaalta. Minä ajattelin. “Ei. On parasta, etten tee sitä. Joku voi nähdä minun pysähtyvän ja puhuvan hänelle. Parasta on, että en tee sitä.”

160   Ja kuulkaa, Jumalan pojat, kun te tulette tuolle paikalle, että nämä tämän päivän Iisebelit flirttailevat teille, niin ajatteleva mies tulee ajattelemaan ensin. Hän saattaa olla niin kaunis; voi olla että “voisin ehkä iskeä hänet”, mutta se tulee maksamaan sinulle sielusi, poika. Samoin teille tytöt näiden Rickien kanssa! Ajattelevan miehen Suodatin tuottaa pyhän miehen maun.

161   Te naimisissa olevat miehet, kun te näette nuo naiset kadulla sillä tavalla, te Jumalan pojat, ettekö te käsitä, mitä tapahtui siellä aivan alussa? Kun tiede oli tehnyt naiset niin kauniiksi vedenpaisumusta edeltäneessä maailmassa, että Jumalan pojat ottivat ihmisten tyttäriä (ei Jumalan tyttäriä), eikä Jumala koskaan unohtanut sitä. He tuhosivat koko asian, tiede, tehden jotakin kauniimpaa. Oletteko panneet merkille naisten kauneuden lisääntymisen viimeisissä päivissä? Se on lopun merkki. Jumala on todistanut sen. Niinpä käyttäkää ajatteleviin miehen Suodatinta ja teillä tulee olemaan pyhän miehen maku. Se tulee maksamaan teille kotinne. Se tulee maksamaan teille asemanne. Se tulee maksanaan teille kaiken, mitä teillä on, ja sen lisäksi teidän sielunne. Se tulee rikkomaan kotinne. Se voi saada aikaan sen, että joku toinen mies kasvattaa teidän lapsenne, tai joku toinen nainen kasvattaa teidän lapsenne.

162   Ottakaa ajattelevan miehen Suodatin, se on tuottava pyhän naisen maun. Ja kun te olette lähdössä kampaajalle tai jotakin muuta sellaista, ja he sanovat siellä teille että, “Sinä tulet saamaan päänsärkyä,” tiedättehän, niin ottakaa ajattelevan naisen Suodatin. Ottakaa se mitä Raamattu sanoo, ja kääntykää pois siitä. Näettekö? Älkää tehkö sitä.

163   Minä olen teidän veljenne ja minä rakastan teitä. Minulla ei ole mitään teitä vastaan. Jumala tietää sen. Juuri se saa minut sanomaan ne asiat sillä tavalla kuin sen teen, koska minulla on Jumalan rakkaus teihin. Jos joku mies ei halua sanoa sitä teille, jos teidän pastorinne antaa teidän toimia sillä tavalla, niin hän ei rakasta teitä. Hän ei voi rakastaa teitä. Minä en haluaisi senkaltaista rakkautta naisiin. Minä haluan, että minulla on pyhä maku sisariini. Minä haluan, että hän todella on sisareni. Ei niin että joku puhuu hänestä ja sanoo kuinka kaunis hän on ja millainen hän on, ja nuo seksi kuningattaret… Ei. Minä haluan, että hän on hieno nainen.

164   Oi Herra, pidä minut suojassa tuon Kallion alla. Kyllä. Efesolaiskirje 5:26. Ainoa tie, miten te pääsette tuon Kallion lävitse, on olla “pesty Sanan erottavilla vesillä”. Niin se on.

165   No niin, älkää antako perkeleen ruiskuttaa itseänne koulutuksillaan. Ei, ei. Se tulee tappamaan teistä kaiken vaikutuksen. Älkää antako perkeleen ottaa sitä, niin että sanotte: “Minä kuulun kirkkoon, johon minun äitini, isäni ja isoäitini kuuluivat.” Älkää antako perkeleen ruiskuttaa itseänne sillä. Raamattu on jo sanonut siellä Seitsemässä Seurakunta-ajanjaksossa, että tuo koko asia on turmeltunut. Se on totta. Tuo koko asia on kuin märkivä paise. Älkää antako hänen ruiskuttaa itseänne sanomalla: “Me olemme korkeammin sivistyneitä. Me olemme enemmän koulutettuja, kuin mitä meillä oli tapana olla entisinä päivinä.” Älkää antako perkeleen panna sitä päällenne. Minä olen näyttänyt teille koko hänen sivilisaatio-, koulutus- ja tiedeohjelmansa. Hän on tuonut sen suoraan seurakuntaan, mutta älkää te kuunnelko sitä. Pitäkää päänne poissa noista vanhoista likaisista televisioista ja muista asioista!

166   Ja meidän tekstinne sanoi: “Älkää mukautuko vaan muuttukaa.” Ei niin että menette ja sanotte: “Minut konfirmoitiin sunnuntaina.” Ei. Menkää sisälle ja muuttukaa juuri nyt, muuttukaa siitä, mitä te olette, sellaisiksi, millasia Jumala haluaa teidän olevan.

167   No niin, se riippuu siitä minkä kaltainen se siemen on, joka on teissä. Jos teihin on pantu järkiperäinen, koulutuksellinen siemen, niin on vain yksi asia jonka se voi tehdä: tehdä teidät epämuodostuneeksi Jumalan pojaksi tai tyttäreksi, siinä kaikki. Se on ainoa asia, jonka se voi tehdä. Kun minä katson ihmisiä tänään, niin he toimivat niin kuin eivät edes uskoisi, että on olemassa Jumalaa.

168   Suokaa anteeksi tämä ilmaus. Jos tämä on loukannut jonkun tunteita, niin minä en tarkoita sitä. Muutama sunnuntai sitten oma tyttäreni kutsui minut katsomaan uskonnollista lauluohjelmaa televisiosta. Se tulee sunnuntaiaamuisin. Halusin kuulla Oral Robertsin ohjelman ja pyysin heitä, että antaisivat minun tietää, milloin se tulee. Hän sanoi: “Kuuntele tätä, tämä on suuri hengellisten laulujen ohjelma.” Poikani, joka seisoo siellä, kertoi myös minulle siitä. Ja minä käänsin tuon television päälle.

169   Me vuokraamme asunnon eräältä naiselta, jolla on televisio talossaan. Minun tarkoitukseni ei ole koskaan ollut pitää sellaista omassa talossani. Ei koskaan. Minä en halua sitä talooni. Minä ampuisin sen hajalle haulikollani. Minä en halua olla missään tekemisissä tuon pahan asian kanssa. En koskaan!

170   Sallikaa minun sanoa teille jotakin, joka koskee teitä arizonalaisia täällä. Te näitte nuo tutkimustulokset kouluista, tässä yhtenä päivänä, ettekö nähneetkin? Kahdeksankymmentä prosenttia lapsista Arizonan kouluissa kärsii mielenvikaisuudesta ja kuudellakymmenelläseitsemällä prosentilla heistä se johtuu television katselemisesta. Mitä te siihen sanotte?

171   Teidän on parasta käyttää haulikkoanne! Näettekö? Älkää nyt antako perkeleen myrkyttää itseänne sillä. Älkää tehkö sitä. Mutta ihmiset, niin kuin sanoin, toimivat niin kuin heidän ei täytyisikään tulla Tuomiolle.

172   Nämä pojat ja tytöt, heillä oli siellä joku intiaaniperhe ja paljon kaikenlaista. Luulen, että tuon miehen, joka johtaa sitä, nimi on herra Pool. Ja jos olen koskaan nähnyt nykyaikaista hengellisten laulujen pilkkaa, niin juuri se, miten he sitä käsittelivät, oli sellaista. Joukko Rickejä seisoi siellä ravistellen käsiään ylös ja alas.

173   Minä todella arvostan tuota nuorta miestä, joka lauloi tuon laulun täällä tänä aamuna. Hän näytti kunnolliselta, todelliselta mieheltä. Minä pidän siitä. Kun te liikemiehet joskus hankitte tänne joukon näitä Rickejä, jotka seisovat täällä ulisten ja huutaen ja pidättävät henkeään, kunnes ovat sinisiä kasvoiltaan, niin se ei ole mitään laulamista. Se on vain suuren tieteellisen melun pitämistä. Laulaminen on “sydämestä tulevaa melodiaa”.

174   Minä ajattelin: “Mikä sääli! Millainen häpeä se onkaan!” Kuinka he uskonnon nimissä toimivat, niin kuin ei olisikaan olemassa mitään Jumalaa! Eräs kristitty poika sanoi eräänä päivänä pojalle, joka kulkee tyttäreni kanssa, hän sanoi: “Eeva kulki lasten kanssa puutarhan lävitse ja sanoi: ‘Lapset, näettekö tuota puuta tuolla? Se on se puu, josta teidän äitinne söi saaden meidät ulos talostamme ja kodistamme.’” Se oli muka joku sukkeluus Adamista ja Eevasta. Voitteko te kuvitella sitä, että joku, jonka oletetaan olevan uskollinen kristitty, voisi ottaa lupauksen ja Jumalan Sanan ja heittää sen pois sikolättiin! He toimivat niin kuin ei heidän täytyisikään tulla Tuomiolle. Mutta Jumala tulee tuomaan jokaisen salaisuuden Tuomittavaksi. He toimivat, niin kuin ei olisikaan mitään jumalaa.

175   Minä en halua kutsua heitä hulluiksi, koska Raamattu sanoo, ettei se ole oikein. Jeesus sanoi, ettei niin tule tehdä. “Älkää kutsuko ketään hulluksi.” Mutta Psalmissa 14:1 sanotaan: “Hullu sanoo sydämessänsä: ‘Ei Jumalaa ole.”’ Näettekö? Eivät he ole hulluja. Minä en halua kutsua heitä hulluiksi, mutta he toimivat niin kuin olisivat. He toimivat sillä tavalla.

176   Niinpä te huomaatte, missä me olemme tänään. He toimivat, niin kuin ei mitään Jumalaa olisikaan. “Minä kuulun kirkkoon! Ja koko tuo asia, Raamattu, se on suuri vitsi. Meidän kirkkomme tietää, minne he ovat menossa!” Kyllä, suorinta tietä helvettiin. Ja se on tarkalleen niin. He ovat matkallaan sinne tieteen, koulutuksen, teologisten seminaarien ja muiden asioiden kautta, jotka kuljettavat heitä kiihtyvällä vauhdilla tietä alaspäin. Pyhällä Hengellä ei ole mitään mahdollisuutta antaa ilmestystä mistään. Seminaari on jo leikannut sen ulos.

177   Pyhän Hengen tulee johtaa meitä eikä jonkun seminaarin, piispan, ylivalvojan ja niin edelleen. Pyhä Henki on meidän Johtajamme. Kyllä vaan.

178   Kain oli sellainen henkilö. Hän oli todellakin hyvin uskonnollinen. Jos nyt uskonto on kaikki, mitä teillä täytyy olla, silloin Jumala oli epäoikeudenmukainen tuomitessaan Kainin. Koska hän oli uskonnollinen, hän oli aivan yhtä uskonnollinen ja vilpitön kuin Aabelkin oli. Muistakaa nyt, hän ajatteli Jumalaa, hän palvoi Jumalaa, hänellä oli kirkko, hän rakensi alttarin, hän uhrasi, hän rukoili, hän palvoi, mutta hänet hylättiin. Samoin oli Eesaukin. Näettekö?

179   Uskonto, näettehän, se on Saatanan hommia. Ei tappaa koko asiaa, vaan ainoastaan saastuttaa se. Oi, eivät he ole kommunisteja. Ei, ei, antikristus ei ole kommunismi. Raamattu sanoi, että “se pettäisi jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Älkää kiinnittäkö huomiotanne “rauta-esirippuun” vaan “purppura-esirippuun”. Uh-huh.

180   Huomatkaa, Kain tuli palvomaan, mutta hänellä oli väärä siemen itsessänsä, käärmeen siemen. Käärme oli sihissyt hänen ylitsensä, sillä hän oli naisen siemen. Hän tiesi, mikä oli täydellinen Jumalan tahto, mutta hän kieltäytyi tekemästä sitä. Tiesittekö te sitä? Saatana tietää Jumalan tahdon, mutta kieltäytyy tekemästä sitä.

181   Huomatkaa nyt, Kain oli nähnyt Jumalan vahvistavan Aabelin sanoman. Nyt minä haluan teidän ajattelevan. Käyttäkää nyt ajattelevan miehen Suodatintanne minuutin verran. Hän oli nähnyt Aabelin sanoman olevan oikein, koska Jumala vahvisti sen Totuudeksi! Imettekö te nyt suodattimen lävitse? Uhuh. Aabelin sanoma oli otettu vastaan, ja Kain näki sen ja tiesi, että Jumala oli vahvistanut tuon sanoman oikeaksi. Mutta hän ei yksinkertaisesti voinut tehdä sitä. Hänen ylpeytensä esti häntä tekemästä siitä. Se on totta. Hänen ylpeytensä esti häntä tekemästä sitä. Hän oli nähnyt Jumalan vahvistavan tuon sanoman.

182   Se näyttää nyt siitä, että ihmisten on niin vaikeata nöyryyttää itseään Jumalan Sanan alle. He eivät yksinkertaisesti halua tehdä sitä. He tulevat nöyryyttämään itsensä jonkun seurakunnan uskontunnustuksen alle, aivan varmasti, mutta eivät Jumalan Sanan alle.

183   Jos haluatte nähdä sen, niin menkää… Minulla on tässä raamatunpaikka siitä, johon viittaan: 1. Mooseksen kirja 4:6 ja 7. Jumala sanoi Kainille: “Miksi on muotosi synkistynyt? Miksi olet niin täynnä kiukkua ja kävelet ympäriinsä? Sinä olet juuri kuullut sanoman, joka hermostutti sinua.” Hän sanoi: “No niin, minkä tähden sinä teet niin? Miksi on muotosi synkkä? Onko se siksi, etten Minä tullut sinun kirkkoosi?” Käytättekö te nyt ajattelevan miehen Suodatinta?

184   Tai: “Miksi sinä näytät tuollaiselta? Jos sinä haluat tehdä hyvin, niin mene ja tee niin kuin veljesi tekee, ja Minä tulen vastaanottamaan sinut ja siunaamaan sinua. Minä tulen tekemään sinulle samoin kuin Aabelille.” Mutta hän ei yksinkertaisesti voinut tehdä sitä. Jumala sanoi: “Jos sinä et nyt tee sitä, niin silloin epäuskon synti vaanii ovella.”

185   Nyt he sanovat meille: “Ihmeiden päivät ovat ohitse.” Ja kuitenkin he näkevät sen niin täydellisesti vahvistettuna ja todistettuna oikeaksi, näettehän, kaikki nämä asiat, jotka Jumala lupasi tehdä viimeisissä päivissä. Ilmestyskirja 10 ja Malakia 4, kaikki nuo asiat ovat niin täydellisesti vahvistettuja. Mikä on vikana, veljet? Missä on vika?

186   Jos he eivät tee sitä, niin epäusko väijyy ovella, ja se on synti. On vain yksi synti, se on epäusko. Niin se on. Teitä ei tuomita siksi, että ryyppäätte, tupakoitte, käytätte shortseja, tai mitä tahansa te teettekin. Ei, se ei tuomitse teitä. Vaan se siksi, että te ette usko. Jos te uskoisitte, te ette tekisi niitä. Näettekö? Uskovainen ei tee sellaista. Hän ottaa ajattelevan miehen Suodattimen tai ajattelevan naisen Suodattimen. Hyvä on. Mutta katsokaahan, synti vaanii ovella.

187   Huomatkaa nyt, mitä se teki Kainille, ja se tulee olemaan samoin tänään. Se sai Kainin menemään pois tarkoituksellisena synnintekijänä. Hän oli tahallisesti tottelematon. Ja jokaisen kohdalla se tulee olemaan samoin. Hän oli tahallisesti tottelematon. Sen jälkeen, kun hän oli nähnyt Jumalan vahvistavan Aabelin sanoman totuudeksi, hän kieltäytyi tekemästä sitä. Silloin hän ylitti tuon erottavan rajan.

188   On raja, jonka te voitte ylittää. Te tiedätte sen, ettekö tiedäkin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt te saarnaajat, sekä täällä että ympäri maata, käsitättekö te sitä? Kun te näette, että se on Kirjoitus, ettekä halua tehdä sitä, niin Jumala ei tule aina… Hän tulee… Oi, te tulette menemään eteenpäin ja olemaan siunattuja. Niin oli koko Israelkin. He elivät siellä korvessa ja kasvattivat lapsia ja viljaa ja olivat siunattuja, ja kaikkea muuta, mutta “jokainen heistä oli iankaikkisesti erotettu Jumalasta”. Jeesus sanoi niin. Oi, kyllä Jumala tulee siunaamaan teitä edelleen, mutta te olette mennyttä. Tietenkin. Niin Raamattu sanoo, niin Hän sanoi. Huomatkaa nyt, te voitte ylittää tuon erottavan linjan. Uskotteko te sitä? [“Aamen.”] Kain teki sen.

189   Menkäämme tänne hetkeksi, minulla on tässä Hebrealaiskirje 10:26. Katsokaamme voinko löytää sen nopeasti, Hebrealaiskirjeen 10. Luku, ja uskoisin, että se on 26. jae. Minulla on se kirjoitettuna täällä. Hetkinen vain, lukekaamme siitä hetken. Hyvä on, tässä se on.

Sillä jos me teemme syntiä tahallisesti sen jälkeen, kun olemme saaneet tiedon totuudesta, ei meillä enää ole uhria synnin edestä, vaan varma pelokas tuomion ja tulisen kiivauden odotus, joka on kuluttava vastustajat.

190   Se on NÄIN SANOO JUMALAN PYHÄ SANA. Jos me tahallisesti olemme uskomatta, sen jälkeen kun olemme nähneet Sen ja kuulleet Sen, silloin me ylitämme tuon rajan. Sitä ei tulla enää koskaan anteeksiantamaan, kun olette ylittäneet tuon rajan.

“Oi”, te sanotte, “Jumala yhä siunaa minua.” Kyllä, varmasti.

191   Muistakaa Israelia, noita rajalinja-uskovaisia. Kun Jumala antoi heille lupauksen Pyhästä Maasta, hyvästä maasta, joka vuoti maitoa ja hunajaa. Ja Mooses lähetti Kaalebin ja Joosuan ja nuo vakoojat vakoilemaan tuota maata ja tuomaan takaisin vahvistetun todisteen.

192   Kymmenen heistä sanoi: “Me emme voi tehdä sitä. Me emme kykene siihen. Katsokaa, mitä vaikeuksia siellä on. Me tulemme olemaan fanaatikkoja. Meillä on nämä vähäiset asiat, joilla taistella. Katsokaa, mitä heillä on. Me emme voi tehdä sitä. Me emme ole kykeneviä tekemään sitä.”

193   Joosua ja Kaaleb sanoivat: “Me olemme enemmän kuin kykenevät tekemään sen. Jumala on antanut lupauksen.”

194   Ja muistakaa, he kääntyivät takaisin. Se oli Kadesh-Barneassa. Ja he kääntyivät takaisin ja heistä tuli erämaassa harhailijoita. Ja jokainen heistä kuoli ja on iankaikkisesti kadotettu. Jeesus sanoi niin.

195   Älkää ylittäkö tuota erottavaa rajalinjaa, näettehän. “Kun te tiedätte tehdä hyvää, ettekä tee, silloin se on teille synti.”

196   Israel teki samoin. He olivat huomanneet, että Mooses oli vahvistettu, ja sitten he antoivat Bileamin ruiskuttaa myrkkyä tuon kalliin vahvistetun Siemenen ylle. Pastori, älä milloinkaan sano mitään tätä Sanaa vastaan. Katsokaa Bileamia, hän oli profeetta ja hän oli nähnyt Jumalan Siemenen vahvistettavan. Mutta oman suuren kirkkokuntansa, Mooabin, alaisuudessa, jossa hän eli, hän oli nähnyt noiden vaeltelijoiden kulkevan maan halki, ja hän ruiskutti myrkkyä ja sanoi: “Hetkinen vain. Me olemme kaikki kristittyjä. Me olemme kaikki uskovaisia. Meidän isämme ja teidän isännehän ovat samaa sukua. Emmekö me ole Lootin lapsia? Eikö Loot ollut Abrahamin veljenpoika? Emmekö me ole kaikki yhtä? Menkäämme naimisiin toistemme kanssa.” Ja Israel, samalla tavoin kuin Eeva Eedenin puutarhassa salli Saatanan ruiskuttaa itsensä, samoin hän myös ruiskutti Israelin tuon väärän profeetan kautta. Vaikka todellinen profeetta oli heidän kanssaan vahvistetun Sanan kanssa. Mutta järkiperäisen tiedonmukaisen käsityksen avulla hän ruiskutti heidät. Ajatelkaa sitä nyt. Sitä ei koskaan annettu anteeksi. Tuota syntiä ei koskaan annettu anteeksi.

197   Nuo siemenet mätänivät siellä palveluksen tiellä matkalla luvattuun maahan. Jokainen heistä tuhoutui ja mätäni, suoraan seurakunnan keskellä, palveluksen polulla, seuratessaan Jumalaa. Koska he antoivat Saatanan ruiskuttaa itsensä tuolla järjellisellä ruiskeella, koulutetulla järkiperäisellä käsityksellä, joka sanoi: “Mehän olemme kaikki yhtä. Me olemme kaikki Jumalan lapsia.” Sitä te ette ole! Mutta Saatana antoi tuon väärän opettajan siellä ruiskuttaa heidät sillä järkiperäisellä käsityksellä, joka hänellä oli Siitä.

198   Ja sitä ekumeeninen neuvosto on tekemässä juuri nyt, näettehän, se on sama asia. “Me tulemme kaikki liittymään yhteen yhdessä suuressa organisaatiossa.” Teidän koko organisaatiojärjestelmänne on perkeleestä. Se on pedon merkki Raamatussa. Minulla tulee olemaan kirja siitä hyvin pian, jos Herra tahtoo.

199   Huomatkaa nyt. Nooan aikana he näkivät, kuinka Sanaa rakennettiin kellumaan. Sallikaa minun nyt tehdä pieni huomautus tässä. Sanaa oltiin panemassa yhteen, että se tulisi muutetuiksi maasta taivaisiin. He näkivät arkin olevan rakenteilla, mutta järkiperäisillä käsityksillään he nauroivat tuota profeettaa, Nooaa, vasten kasvoja, kun hän profetoi lopun ajasta. Mutta tuo rakennelma valmistettiin Jumalan Sanasta, piettiin sisältä ja ulkoa, uskon rukouksella. Kun sateet tulivat, kaikki uskontojen järkiperäiset käsitykset kuolivat ja mätänivät suoraan omissa seurakunnissansa maan päällä. Ja tuo arkki kellui kaiken sen yläpuolella. Tieteen ruiskuttamat siemenet mätänivät tuomiossa.

200   Mitä me oikeastaan yritämme tehdä? Yritämmekö me vakiinnuttaa seurakuntaa vai yritämmekö me vakiinnuttaa Jumalan Sanaa? Mitä me olemme tekemässä? Minkä puolesta me työskentelemme? Yritämmekö me saada ihmisiä takaisin tähän Sanaan? Mitä tämä suuri ajanjakso yrittää tehdä täällä viimeisissä päivissä, tässä seurakunta-Eedenissä?

201   Minun täytyy nyt lopettaa aivan kohta, veli, koska on tulossa myöhäinen. [Eräs veli sanoo: “Jatka vain edelleen.”] Antakaa minulle vain viisitoista minuuttia lisää, ja sitten tulen lopettamaan. Minulla on nämä Kirjoitukset tässä. [“Tietenkin, jatka vain eteenpäin.”] Kyllä. Hyvä on. Tiedän kyllä, että nuo ihmiset haluavat tulla siivoamaan tänne, mutta näyttää siltä, kuin minun olisi niin vaikeata lopettaa. [“Jatka vain edelleen. Ei ole mitään kiirettä.”] Minä tulen kiirehtimään. Hyvä on.

202   Katsokaa tätä suurta tieteellistä, koulutuksellista, risteytettyä Eevaa tänään, jota kutsutaan seurakunnaksi. Mitä se yrittää tehdä? Yrittääkö se korottaa Jumalan Sanaa antamalla ihmisten tehdä sillä tavalla kuin he tekevät? He eivät käytä ajattelevan miehen Suodatinta tai Jumalan Suodatinta. Katsokaa mitä he tuottavat. He korottavat itseänsä. Seurakunta on, omassa tiedon ohjelman epämuodostuneessa siemenessänsä, saanut aikaan sen, että koko ihmissuku on tieteellisesti tietämätön Jumalan Sanasta. Minä en tule viipymään tässä liian pitkään, jotta voin lopettamaan. He ovat tieteellisesti tietämättömiä! Kun Jumala suoraan täällä maan päällä tekee niitä asioita, joita Hän on tekemässä luvatun Sanansa mukaisesti, niin he jättävät Sen ilman huomiota ja kävelevät pois, koska he ovat tieteellisesti tietämättömiä. Tieteellisesti tietämättömiä!

203   Hymyilin sanoessani sen, koska veli Williams oli kirjoittanut tälle paperinpalaselle: “Sinä voit jatkaa sen kanssa koko iltapäivän”, tai jotakin sellaista. Minä arvostan sitä, se on todella hienoa.

204   Mutta ihmiset tekevät tahallisesti syntiä. Se on saanut koko seurakuntamaailman järjestelmän tänään tahalliseen syntiin Jumalaa vastaan. Jo yleinen säädyllisyys todistaa teille, että Se on oikein. Hyvä on. Himon verho sokaisi heidän silmänsä Jumalan Sanalle, ja nyt nainen löytää itsensä jälleen alastomana. Tiedättehän, Jumala sanoo Ilmestyskirja 3: “Tule ja osta Minulta silmävoidetta, niin että silmäsi voisivat avautua.” Näettekö, silmävoide on Hänen Sanansa.

205   Te tiedätte, miten he sanovat: “Tämä mies opiskeli neljäkymmentä vuotta saadakseen kaikki arvosanansa. Hänellä on BLD, DD, ja kaikkea sitä.”

206   Tiedättekö mitä Jeesus sanoi siitä? Hän sanoi: “Kieltäköön ihminen itsensä.” Paavali teki niin.

Te sanotte: “Se ei merkitse sitä.”

207   Miksi sitten Paavali seurasi sitä ohjetta? Hän sanoi: “Minä en tullut teidän tykönne ihmisviisauden kiehtovilla sanoilla, koska te tulisitte rakentamaan toivonne sille. Vaan minä tulin teidän tykönne Pyhän Hengen voimassa ja julkitulemisissa, niin että teidän uskonne voisi olla rakennettu Jumalan Sanalle eikä viisauden ilmaisuille.”

208   Näyttää kuin ihmiset olisivat kadottaneet yleisen säädyllisyyden ja vaatimattomuuden. He eivät ole niin kuin heillä oli tapana olla. Oli tapana, kun profeetta sanoi: “NÄIN SANOO HERRA”, että ihmiset vapisivat. Kyllä, varmasti niin tapahtui. Ihmiset liikkuivat, sillä he olivat peloissaan. Mutta nyt he ovat kadottaneet kaiken pelkonsa sitä kohtaan. He eivät pelkää Jumalaa.

209   Salomon sanoi: “Jumalan pelko on viisauden alku.” Se on vain sen alku.

210   Mutta profeetta voi puhua NÄIN SANOO HERRA, ja ihmiset vain sanovat: “Hölynpölyä!” Katsokaahan, heille ei ole mitään toivoa. He sanovat: “Me olemme älykkäitä. Me olemme järkeviä, eikä meidän tarvitse ottaa tuon kaltaista asiaa! Me tiedämme mistä me puhumme! ”

211   Se myös on vanha sananlasku: “Hullut kävelevät raudoitetuilla kengillä siellä, missä Enkelit pelkäävät astua.” Tietenkin.

212   No niin, mikä on tämä muuttuminen? Kuinka me saamme sen? Mikä saa aikaan muuttumisen? Jumala tekee sen Sanansa Hengellä. Hän muuttaa. Hän istuttaa Siemenensä, vuodattaa Henkensä Sen ylle, ja Se tuo esiin tuotteen. Hänen Pyhä Henkensä muuttaa Siemen-Sanan, niin että Se vahvistetaan itsensä kaltaiseksi.

213   Se tuo julki, minkälainen siemen te olette. Se osoittaa, mitä teissä on. Te ette voi salata sitä. Mitä tahansa te olette sisäpuolella, sen se näyttää ulkopuolella. Te ette voi sille mitään. Te ette voi muuttaa puuta miksikään toiseksi, kuin mitä se on. Näettehän, se tulee olemaan sillä tavalla. Pyhä Henki muuttaa ne siemenet, jotka ovat sen sisäpuolella. Ei väliä sillä, minkä kaltainen siemen se on, Se tulee muuttamaan sen. Jos siemen on paha, se tuo esiin pahan. Jos se on tekopyhä, se tuottaa tekopyhän . Jos se on aito Jumalan Sana, Se tulee tuottamaan aidon Jumalan pojan tai tyttären ajattelevan miehen Suodattimen lävitse. Kun Siemen kasvaa, tulee se suodattimen lävitse tuottaen Jumalan pojan ja tyttären.

214   Eräänä päivänä, kun maailma oli pimeydessä ja sekasorrossa, Jumala… Kuunnelkaa nyt tarkasti, koska me tulemme puhumaan vain hieman pidempään. Katsokaa nyt. Eräänä päivänä maailma jälleen oli mennyt kaiken kaltaisiin uskontoihin, käsien ja pannujen pesemiseen ja erilaisten viittojen ja kaapujen käyttämiseen, ja se oli täydellisen sekasorron keskellä. Aito Jumalan Israel oli niin vääristynyt laista ja Jumalan käskyistä, että Jeesus sanoi: “Te, omien perinnäissääntöjenne kautta, teette Jumalan Sanan tehottomaksi ihmisille.” Katsokaa noita pyhiä pappeja, joille Jeesus puhui. Ja Jeesus sanoi: “Te olette isästänne perkeleestä ja hänen tekojansa te teette.” Näettekö, niin Hän  tarkalleen sanoi.

215   Nyt kun maailma lepäsi sen kaltaisessa tilassa, liikkui Jumalan Henki jälleen Siemenen päällä, joka oli ennalta määrätty. Hän käänsi ja muunsi Jesaja 9:6 lupauksen, ja Hän, Jumala, oli tehty inhimilliseksi lihaksi pelastaakseen tuon sekasortoisen ajan. Mies oli tehty Jumalan kuvaksi, ja tässä Jumala tulee profeetan ennalta näkemisen kautta… Muistakaa nyt tuo Sana, profeetta näki Sen ennalta, aivan samoin kuin profeetta näki Saatanan näissä viimeisissä päivissä koulutuksellisine ohjelminensa ja niine asioineen, joita hänellä on, uskonnollisine ohjelmineen. Tuo sama profeetta, Jesaja 9:6, sanoi: “Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, ja Hänen Nimensä on: ‘Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, Mahtava Jumala, Iankaikkinen Isä.’ Ja Hänen hallituksellansa ei tule olemaan loppua.” Ja se oli Jumalan Sana. Ja Henki liikkui tuon Sanan yllä, ja Se muodostui neitsyen kohdussa; “Poika on syntynyt”, ei luotu, vaan “syntynyt”.

216   Saatana yritti yhä uudelleen ja uudelleen ruiskuttaa Sitä. Hän sanoi: “Jos Sinä olet se, mikä sanot olevasi, niin tee paranna minulle jotain tässä. Näytä minulle voitko tehdä sitä. Muuta nämä kivet leiviksi. Annahan meidän nähdä Sinun hyppäävän täältä alas, koska Kirjoitus sanoo, että Sinä tulet tekemään sen.”

217   Näettekö te, kuinka nuo uskonnolliset perkeleet yhä tänään yrittävät sanoa samoin? “Jos on jotakin sellaista kuin jumalallinen parantuminen, niin tässä makaa veli se-ja-se. Annahan meidän nähdä sinun parantavan hänet.”

218   Tuo sama perkele seisoi siellä Jeesuksen ristin juurella ja sanoi: “Jos Sinä olet Jumalan Poika, niin astu alas ristiltä.”

219   Sana sanoi, että Hän oli Jumalan Poika. Henki todisti, että Hän oli Jumalan Poika. Jesaja 9:6 oli täyttynyt. Monet teistä kuulitte, kuinka me eräänä iltana toimme esiin melkein kuusikymmentä Kirjoitusten kohtaa, uskoisin, todistaessamme Kirjoitusten sanovan, että Se oli Hän.

220   Oi, Saatana yritti yhä uudestaan ja uudestaan tehden kaikenlaista. Yhtenä yönä nähdessään Hänet nukkumassa siellä veneessä hän sanoi: “Minä tuhoan Hänet juuri nyt.” Mutta hän ei voinut tehdä sitä.

221   Hän yritti kiusata Häntä tekemään jotakin väärää, mutta hän ei voinut tehdä sitä. Miksi? Hänet oli ruiskutettu ennalta määräämisen suoja-aineella. Sitä ei voida pettää. Ei, ei. Sana oli sanonut, että Hän tulisi olemaan siellä. Aamen. Mikään perkele ei voisi huolestuttaa Häntä, eikä ketään toistakaan Jumalan Poikaa, joka on ennalta määrätty ottamaan oman paikkansa. Hänet on ruiskutettu suoja-aineella. Saatanan myrkky, kirkkokunnalliset tohtorit, eivät koske häneen. Hän vain liikkuu suoraan eteenpäin, eikä mikään huolestuta häntä, näettehän. Sillä ei ollut mitään vaikutusta Häneen.

222   “Minä teen Sinut koko maailman piispaksi. Minulla on valta tehdä se. Jos Sinä vain palvot minua. Tule ja liity minun ryhmääni ja minä teen Sinusta hallitsijan. Minä astun alas ja annan Sinun tulla paikalleni.”

223   Hän sanoi: “Mene taakseni, Saatana. On kirjoitettu: ‘Sinun tulee palvoa Jumalaa, Sanaa, ja yksin Häntä sinun tulee palvella.’” Minä haluaisin viipyä tässä suuressa Persoonassa hetken.

224   Mutta yhtenä päivänä Henki jälleen liikkui Hänen yllään, koska Hänestä oli kirjoitettu Sana, joka oli tullut Jumalalta profeetan kautta: “Ja Hänet johdettiin teurastettavaksi kuin karitsa.” Ja Henki liikkui Hänen yllään, johti Häntä ja lähetti Hänet Golgatan ristille. Siellä Hän kuoli. Ja kaikki, mitä oli puhuttu Hänestä, täyttyi Hänen kuolemassaan tuodakseen Valon ja Elämän koko Jumalan ennalta määrätylle siemenelle, joka oli maan päällä. Hän valmisti tien sen tekemiseksi. Tässä on Siemen, ja Henki tuo Elämän muuttaen Jumalan pojat ja tyttäret tästä pimeässä sekasorrossa olevasta maailmasta Jumalan pojiksi ja tyttäriksi.

225   Älkää kompastuko tuohon sanaan “ennalta määrääminen”. Minä tiedän, että te teette niin. Mutta kuunnelkaa, Se ei ole minun sanani. Se on yksi Jumalan Sanoista. Jos haluatte lukea sen, lukekaa Efesolaiskirje 1:5, jossa sanotaan, että “Hän on ennalta määrännyt meidät lapsiksi, adoptoitaviksi, Jeesuksen Kristuksen kautta.” Näettekö?

226   Sallikaa minun puhua siitä minuutin verran saadakseni sen pois mielestänne. Katsokaahan. Aivan niin kuin te olitte isässänne alussa, elämän alkiona, siemenenä. Tiesittekö te sitä? Joka ainoa teistä, myös te olitte iso-iso-iso- isoisässänne, tiesittekö te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

227   Lukekaa Hebrealaiskirje, josta me näemme, että Leevi maksoi kymmenykset ollessaan Abrahamin kupeissa neljä sukupolvea aikaisemmin. Kun Abraham maksoi kymmenykset Melkisedekille, luettiin se hänen lapsen-lapsen-lapsellensa hänen jälkeensä, koska hän oli silloin Abrahamin kupeissa. Siinä se on teille. Näettekö?

228   Te olitte isänne kupeissa, mutta teidän isänne ei voinut olla yhteydessä teidän kanssanne, ennen kuin teidät oli muutettu lihan ruumiiksi.

229   Poikani siellä, hän oli minussa. Minä halusin pojan, mutta hän oli silloin minussa. Näettekö? Hän oli silloin minussa. Mutta avioliiton kautta hänet muutettiin minun kaltaisekseni mieheksi, ja sitten hänestä tuli minun kaltaiseni.

230   Ja te tulette vanhempienne kaltaiseksi, näettehän, koska se oli teissä alusta alkaen. Nyt jos me olemme Jumalan poikia, Hänen ominaisuuksiansa… Ja te olette isänne ominaisuus, ette äitinne, vaan isänne. Elämänitu on isässä. Näettekö? Ja teidän äitinne oli hautomakone, joka kantoi teitä, joka kantoi isänne siemenen.

231   Ja maa, lihassa, on myöskin hautomakone, joka kantaa Jumalan siementä. Näettekö, aivan tarkalleen. Kysymys ei ole siitä, kuinka suuri maailma on, vaan kuinka suuri on Jumala, joka on tehnyt sen. Ymmärrättekö?

232   Jos te nyt olette Jumalan poika ja tytär, niin silloin te olitte Jumalassa alussa. Te olette Hänen ominaisuutensa. Jos te ette olleet siellä silloin, silloin te ette koskaan ole olleet ettekä koskaan tule olemaan.

233   Koska minä en voi kantaa kupeissani tämän miehen siementä tässä, minä voin kantaa vain omia poikiani, ja he tulevat olemaan minun kaltaisiani. Halleluja.. Näettekö sitä?

234   Pojat ja tyttäret olivat Jumalassa alussa. Katsokaa nyt. Te sanotte, että teillä on Iankaikkinen Elämä. Me uskomme, että meillä on Iankaikkinen Elämä, mutta on vain yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se on Jumala. Hän on ainoa, joka on Iankaikkinen, Jumala. Sitten jos teillä on Iankaikkinen Elämä, niin tuo Elämä, joka teissä on, on aina ollut, ja te olitte Jumalan kupeissa ennen kuin maailmaa edes olikaan. Ja kun tuo Sana itse… Jeesusta itseään kutsuttiin Sanaksi. Joh.l. sanotaan: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” Silloin te olitte Jeesuksen kupeissa ja menitte Golgatalle Hänen kanssaan. Te kuolitte Hänen kanssaan ja te nousitte ylös Hänen kanssaan. Ja tänään me istumme taivaallisissa paikoissa Hänessä täytettyinä Hänen Hengellänsä, Jumalan poikina ja tyttärinä, kuolleina Hänen kanssaan, ylösnousseina Hänen kanssaan. Varmasti.

235   Nyt te sitten voitte olla yhteydessä Hänen kanssaan. Te ette voineet tehdä sitä siellä aikaisemmin, koska te olitte vain Sana Hänessä, siemen. Mutta nyt Hän on julkituonut teidät ja haluaa teidän olevan yhteydessä kanssaan. Hän tuli alas ja tehtiin lihaksi, niin että Hän voi täydellisesti seurustella teidän kanssanne. Näettekö tuota täydellistä yhdessäoloa? Oi, ne ovat syviä Jumalan salaisuuksia! Kuinka ihmeellistä! Katsokaahan, Jumala ei voinut seurustella Hengessä, joten Jumala tuli ihmiseksi kanssamme.

236   Jeesus Kristus oli Jumala itse julkituotuna, ja tietenkin Hän oli Poika, koska Hän oli syntynyt, mutta se oli vain tabernaakkeli, maja Häntä varten, elääkseen siinä: “Ei kukaan ole koskaan nähnyt Jumalaa, mutta ainoa Isästä syntynyt on Hänet ilmoittanut.” Jumala rakensi itsellensä asunnon, ruumiin, jossa elää ja tuli alas, niin että te voitte koskettaa Häntä. l. Tim. 3:16: “Ilman vastaväitteitä suuri on jumalisuuden salaisuus, sillä Jumala oli ilmaistuna lihassa, nähty Enkeleiltä, uskottu, otettu ylös Taivaaseen.” Näettekö?

237   Te ollen lihaa, ja Hän ollen lihaa, silloin teillä voi olla yhteys toistenne kanssa, koska Hän oli Jumalan rakkauden ominaisuus. Jumala on rakkaus. Onko se oikein? Ja Jeesus oli Jumalan rakkauden ominaisuus. Ja kun tuo rakkauden ominaisuus oli julkituotu, joka oli Jumala itse, niin kaikki ominaisuudet, jotka olivat Hänessä, tulivat Hänelle: “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat Minun luokseni.” Varmasti, heidän täytyi olla ennalta määrättyjä. Jos niin ei ole ollut, te ette tule olemaan siellä. Siinä kaikki. Tietenkin.

238   Mutta nyt meillä voi olla yhteys Hänen Sanansa rikkauksien kautta, josta te olette osa. Te olette osa Sanasta. Koska Hän oli Sana alussa, olette te Sana nyt. Näettekö? Tänä iltana tai sunnuntaina tai yhtenä näistä päivistä, kun tulee tilaisuus, minä tulen saarnaamaan siitä, mitä Sana on. Ja te olette nyt osa tuosta Sanasta.

239   Kuulkaa. On yksi asia, jota en voi tehdä: en voi ylpeillä esi-isistäni. Ei, minä tulen kauheasta sekasotkusta. Minun isäni oli irlantilainen. Äitini oli intiaaninainen, puoliksi intiaani. Hänen äitinsä oli intiaani, joka nosti eläkettä. Kaikki heistä olivat juoppoja. Melkein kaikki heistä kuolivat kengät jaloissaan, taistelussa, pistoolisankareita ja niin edelleen. Siitä minulla ei ole mitään ylpeilemistä, koska minun esi-isäni ja sukupuuni on hirvittävä.

240   Mutta veli, on yksi asia, josta voin ylpeillä: voin kerskata Herrastani Jeesuksesta, joka lunasti minut. Ja Hänen muuttava voimansa istutti siemenen ennalta määräämisen kautta, ja minä näin Sen. Kenen poika minä nyt olen? Kyllä. Minä voin kerskata Hänestä. Ja minä olen kuluttanut kolmekymmentäkolme vuotta elämästäni kerskaamalla Hänestä. Jos Hän vielä antaa minulle toiset kolmekymmentäkolme vuotta, tulen käyttämään sen kerskatakseni Hänestä enemmän. Voin kerskata Esivanhemmastani, halleluja, Hänestä, joka lunasti minut ja istutti Elämän siemenen tänne ja antoi minun katsoa tätä Sanaa ja lähetti alas Henkensä ja sanoi: “Tässä Se on. Puhu tämä, ja se tulee tapahtumaan. Tee tuo.” Ja oi, Hänestä minä voin kerskata! Kuinka Hän teki sen? Sanan vedellä pesten, jotka ovat erottamisen vedet, niin kuin juuri sen selitimme.

241   Todelliset ennalta määrätyt uskovaiset tulevat pysymään Sanan kanssa, koska he ovat osa tuosta Sanasta”.

242   Oi, te harhailevat tähdet, kuinka kauan te tulette harhailemaan? Te metodistit, baptistit, presbyteerit, ulkopuoliset, mitä sitten olettekin, harhailevat tähdet, jotka harhailette seurakunnasta seurakuntaan, pylväältä pylväälle, televisiosta televisioon, maailmasta maailmaan. Miksi ette tule? Hän kaipaa yhdessäoloa kanssanne. Hän kaipaa teitä. Hän haluaa muuttaa teidät uudistamalla teidän mielenne, ei johonkin seurakuntaan tai kirkkokuntaan, vaan Hänen Sanaansa, josta te olette osa, jos tuo kaipaus on teissä.

Siunattuja ovat he, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät täytetään. (Näettekö? Uh-huh.)

243   Ja Hän on lähettänyt muuttavan Voimansa tuomaan teidät ulos tästä uskonnon epämuodostumasta, jossa te olette. Tähän kieroutuneeseen sekasotkuun, jossa me olemme, on Jumala lähettänyt muuttavan Voimansa, Hänen Sanansa, joka on vahvistettu ja todistettu oikeaksi, tuomaan teidät ulos tästä uskonnollisesta tietämättömyyden epämuodostumasta, jossa te vaellatte “alastomina, sokeina ja viheliäisinä, ettekä tiedä sitä.” Ajatelkaa sitä, ystävät.

244   Tiedättekö, Jumala lähetti muuttavan voimansa täyttääkseen Sanansa ja muutti Saaran ja Abrahamin ruumiit kokonaan. Hän muutti vanhan miehen ja vanhan naisen, koska Hän oli luvannut, että Hän tekisi sen.

245   Ja mitä Jumala lupaa tehdä, sen Hän tulee tekemään. Ei ole yhtään mitään… Mikä tahansa kieroutunut asia, Jumala ei voi tehdä mitään sen kanssa. Mutta Hän tulee pitämään Sanansa, ja Hän tulee lähettämään Henkensä! “Minä Herra olen istuttanut Sen. Minä tulen kastelemaan sitä päivin ja öin, ettei joku nyhtäisi sitä pois Minun käsistäni.” Raamattu sanoo sen.

246   Oi, harhailevat tähdet, te, joilla on kaipaus sydämessänne! Teillä täytyy olla se, tai te ette istuisi täällä tänä aamuna. Ja te ette olisi noissa kirkoissa ja auditorioissa, ja siellä missä olettekin, ympäri maata, jos Jokin ei toisi teitä sinne. Joku henkilö puhui teille. Älkää menkö enää pidemmälle. On olemassa pesu Sanan vedellä, joka tulee tekemään teidät valkoiseksi kuin lumi. Oi, Jumalan pojat, kuunnelkaa! Älkää jääkö tuohon epämuodostumaan. Tulkaa ulos siitä. Abraham uskoi Jumalaa ja kutsui kaikkea vastakkaista niin kuin ei sitä olisikaan.

247   Te sanotte. “Kuinka minä saan toimeentuloni? Kuinka voisin tehdä sen?” Se on Jumalan asia. “Kuinka minä voisin? Minun ystäväni tulevat hylkäämään minut.”

248   Jumala sanoi: “Joka hylkää oman isänsä, äitinsä vaimonsa, miehensä, kotinsa, talonsa, heille Minä tulen antamaan koteja ja taloja. Minä tulen antamaan heille isiä ja äitejä ja veljiä ja sisaria tässä maailmassa, ja tulevassa maailmassa Iankaikkisen Elämän.” Se on lupaus, ystävät. Sen täytyy tulla kastelluksi! Jokainen Jumalan antama lupaus tulee tapahtumaan. Jokainen Jumalan Siemen on lupaus.

249   Ja sisar, lopeta hiustesi leikkaaminen, koska se on alhainen asia Jumalan edessä. Lakkaa käyttämästä noita vaatteita; se on kauhistus Hänelle!

250   Te veljet, te miehet, lakatkaa suosimasta näitä kirkkokuntia toimissanne, ja antaessanne vaimojenne tehdä sellaisia asioita. Se on sopimatonta kristitylle.

251   Tulkaa takaisin Sanaan! Ottakaa tuo Sana, Se tulee kasvamaan. Sen on pakko kasvaa. Jumalan muuttava voima toi Sen esiin ensimmäisellä kerralla, ja Hän on nyt matkallaan takaisin tuoden sitä nyt takaisin. Hän on nyt menossa suoraan takaisin sinne, missä se oli.

252   Eenok muutettiin näkemättä kuolemaa Jumalan muuttavan voiman avulla. Minkä tähden Jumala teki sen? Jotta se olisi esikuva Seurakunnan ylöstempauksesta, joka on tulossa. Kyllä. Elian kohdalla oli samoin.

253   Jeesuksen ruumis tehtiin eläväksi sen jälkeen, kun se oli kuollut. Jeesuksen ruumis tehtiin eläväksi Jumalan Sanalla ja muutettiin siellä haudassa olevasta kuolleesta, kylmästä hahmosta ylösnousseeksi, kirkastetuksi Jumalan Pojaksi. Koska profeetta oli Psalmissa 16:10 sanonut: “Minä en tule jättämään Hänen sieluansa helvettiin enkä Minä tule sallimaan Pyhäni nähdä turmeltumista.” Oi Jumala!

254   Tuon Sanan täytyy tapahtua. Se on Jumalan Sana! Istuttakaa Se sydämeenne, jos haluatte mennä mukana Ylöstempauksessa. Jos te haluatte olla aitoja kristittyjä, ottakaa tämä Sana. Samalla tavoin uskon sen olleen Hesekiel, jolle Jumala sanoi: “Ota tuo kirjakäärö ja syö se”, niin että profeetta ja Sana saattoivat tulla samaksi. Ja jokaisen lupauksen siellä täytyy julkituoda itsensä, koska se on Jumalan alkuperäinen Siemen. Älkää antako jonkun koulutetun teologin yrittää pumpata sitä ulos itsestänne. Älkää antako hänen ruiskuttaa itseänne tuolla lihallisella tieteellä, tiedolla ja koulutuksella. Uskokaa Jumalaa!

255   Abraham ei ottanut oman aikansa tieteellistä tutkimusta huomioon ja sanonut: “Minä olen liian vanha saamaan lasta. Minä olen mennyt liian pitkälle. Minä olen tehnyt sitä ja tätä.” Vaan hän kutsui kaikkea, mikä oli Jumalan Sanan vastaista, niin kuin sitä ei olisi ollutkaan. Eikä hän epäuskossa horjunut Jumalan lupauksessa, vaan oli vahva antaen ylistyksen Jumalalle. Hän tiesi, että Jumala kykenisi suorittamaan sen, mitä Hän oli luvannut.

256   Oi, harhailevat pojat, jotka olette tämän maan köynnöskasvien epämuodostamia! Harhailevat sisaret, joita tämän maailman paikat ja muodit ovat vetäneet puoleensa! Ja kallis sisar, sinä saatat ajatella, että minä olen joku vanha omituinen tyyppi, mutta yhtenä näistä päivistä sinä olet kohtaava sen, minkä Florence Shakariankin kohtasi. Hän myös istui tässä huoneessa, tässä paikassa, niin kuin te tiedätte. Kun te kohtaatte sen, silloin te tulette näkemään, että en minä vaan tämä Sana on oikeassa. Pysykää poissa noista kampaamoista ja muotiliikkeistä. Pysykää ulkona noista asioista.

257   Sanotaan: “Miksi sinä et opeta heille suuria asioita?” Aloittakaa ensin aakkostenne kanssa, ja sitten me voimme mennä matematiikkaan. Näettekö? Alkakaa oppia, “mikä on teidän järkevä jumalanpalveluksenne”.

Minä kehotan teitä sen vuoksi, veljet, Jumalan sydämellisen laupeuden kautta, että te annatte ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä. on teidän järkevä jumalanpalveluksenne.

258   Te teette vain sen, mikä on “teidän järkevä palveluksenne”, ja Jumala tulee huolehtimaan lopusta. Katsokaahan, tehkää vain se, minkä voitte johdonmukaisesti ymmärtää. Eikö ole järjetöntä naisen riisua itseään ja mennä tänne ulos ja toimia sillä tavalla, kun Raamattu tuomitsee sen? Eikö ole jäljetöntä miehen sitoa itseään johonkin uskonkappaleeseen, joita meillä on tänään, ja kaikkiin näihin seminaarien asioihin ja senkaltaisiin asioihin, kun se on ehdottomasti vastoin Jumalan Sanaa?

259   Jesaja oli vain tavallinen mies, jolla oli saastaiset huulet. Hän sanoi: “Herra, minä olen saastaisten ihmisten keskuudessa ja minulla on saastaiset huulet. Voi minua, koska olen nähnyt Jumalan” Ja Enkeli tuli ja otti Pyhää Tulta Jumalan alttarilta ja muutti hänen huulensa harhailevan miehen huulista profeetan huuliksi, joilla oli NÄIN SANOO HERRA. Se on Jumalan muuttava Voima!

260   Satakaksikymmentä, jotka olivat kalastajia ja pieniä purppuranmyyjä-naisia ja muuta sellaista, olivat kokoontuneet ylähuoneeseen ja sulkeneet ovet, ja joillakin heistä ei ollut edes tarpeeksi koulutusta voidakseen kirjoittaa omaa nimeään. Jumala muutti heidät kalastajista ihmisten kalastajiksi, kadun miehistä ja naisista Jumalan pyhiksi, kuolemattomiksi. Se on Jumalan muuttava Voima!

261   Paavali, paikallisen seurakunnan jäsen, presbyteeri, metodisti. baptisti, helluntailainen tai jotakin vastaavaa. Siellä hän kulki tiellä uhmaavan henkensä kanssa, koska hän tiesi enemmän kuin muut heistä. Hän oli kasvanut Gamalielin, yhden parhaan maassa olevan opettajan, alaisuudessa. Mitä tapahtui hänen ollessaan matkalla Damaskokseen vangitsemaan ihmisjoukkoa, joka uskoi Jumalan Sanan? Ollessaan matkalla sinne hänet lyötiin maahan ja hän kuuli Sanoman. Ja Se muutti hänet seurakunnan jäsenestä ja kirkossa kävijästä Jumalan profeetaksi, joka kirjoitti Jumalan Sanan, Uuden Testanentin. Seurakunnan jäsenestä pyhäksi!

262   Oi harhaileva tähti, pysähtykäämme. Harhaileva poika, harhaileva Siemen, joka kuljet paikasta paikkaan tässä epämuodostumassa; kääntykää tänä aamuna, lapset. Olkaa hyvät ja kuulkaa minua miehenä, joka yrittää seistä elävien ja kuolleiden välissä.

263   Te siellä kaikkialla ympäri maata, minne tämä lähetys tulee, jos yhä olette puhelinyhteydessä, te, jotka olette harhailleet siihen paikkaan, olkaa hyvä ja istukaa minuutin verran pidempään. Tiedän, että on jo myöhäistä täällä Phoenixissä. Kello on kahtakymmentä vaille kaksitoista. Ja minä olen pitänyt näitä ihmisiä täällä koko aamun. Olen pitänyt teidät poissa töistänne ja muista asioistanne. Mutta katsohan, rakas ystävä, sinä voit olla poissa Jumalasta ikuisesti. Ole hyvä ja tule takaisin tänä aamuna. Ettekö haluaisi tehdä sitä? Siellä on tilaa lähteellä.

Seimessä pitkän aikaa sitten, tiedän sen todella olevan niin,
Syntyi Lapsi pelastamaan ihmiset heidän synneistään.
Johannes näki Hänet rannalla, Karitsan ikuisiksi ajoiksi,
Oi, Kristus, Golgatan Ristiinnaulittu.
Oi, minä rakastan tuota Miestä Galileasta, Galileasta,
Sillä Hän on tehnyt niin paljon minun tähteni.
Hän on antanut anteeksi kaikki syntini, pannut Pyhän Hengen sisimpääni;
Oi, minä rakastan, minä rakastan tuota Miestä Galileasta.
Publikaani meni rukoillakseen siellä temppelissä kerran.
Hän huusi: “Oi Herra, ole armollinen minulle!”
Hänelle annettiin anteeksi jokainen synti, ja syvä rauha pantiin sisimpäänsä;
Hän sanoi: “Tulkaa katsomaan tätä Miestä Galileasta.
Rampa tehtiin käveleväksi, mykkä tehtiin puhuvaksi,
Tuo voima oli puhuttu rakkaudella meren yllä;
Sokea tehtiin näkeväksi, tiedän että se saattoi olla.
Vain Armo tuon Miehen Galileasta.

264   Verratkaa sitä tämän päivän palvelustehtävän kanssa.

Tuolle naiselle kaivolla, Hän kaikki hänen syntinsä kertoi,
Kuinka viisi miestä hänellä oli tuohon aikaan.
Hänelle annettiin anteeksi jokainen synti, ja syvä rauha annettiin sisälle.
Hän huusi: “Tulkaa katsomaan tätä Miestä Galileasta! ”

265   Naiset, Hän tiesi. Katsokaahan, Hän on lukenut teidän sydämenne tänä aamuna. Miehet, Hän on lukenut teidän sydämenne. Oi, publikaani, rukoilkaamme!

Oi, minä rakastan tuota Miestä Galileasta, Galileasta,
Sillä Hän on tehnyt niin paljon minun tähteni.
Hän on antanut anteeksi kaikki syntini, pannut Pyhän Hengen sisimpääni;
Oi, minä rakastan, minä rakastan tuota Mesta Galileasta.

266   Ettekö te rakastakin Häntä minun kanssani tänä aamuna? Oi harhaileva syntinen täällä tai missä sitten oletkin, etkö haluaisi vastaanottaa minun Herraani tänä aamuna? Hän on Sana, ja Sana on tuotu luoksenne. Etkö haluaisi vastaanottaa Häntä tänä aamuna? Tahtoisitko kohottaa kätesi tai nousta seisomaan ja rukoilla ja sanoa: “Minä haluan vastaanottaa Hänet juuri nyt. Veli, minä olen halukas juuri nyt vastaanottamaan Hänet.” Tahtoisitteko nousta seisomaan, jokainen teistä, joka haluaa, että hänen puolestaan rukoiltaisiin, ja sanoa: “Minä olen syntinen. Minä haluan…”? Jumala siunatkoon sinua, herra. Onko vielä joku muu? Rukoilkoon jokainen nyt hetken.

Seimessä pitkän aikaa sitten (maailman ollessa sekasotkussa) tiedän sen todella olevan niin,
Syntyi Lapsi pelastamaan ihmiset heidän synneistään.
Kun Johannes näki Hänet rannalla, Hän oli tuo Karitsa ikuisiksi ajoiksi, 
(tuo Sama tänäänkin.)
Oi, Hän on Kristus, Golgatan Ristiinnaulittu.

267   Haluatteko rakastaa Häntä tänään koko sydämestänne, niin että voitte tulla ulos siitä maailmallisesta tilasta, jossa te nyt olette? Te naiset, te miehet, oi, miksi te istuitte täällä koko tämän ajan? Se osoittaa, että sisimmässänne on jotakin. Siellä on jotakin, joka on nälkäinen ja janoinen. Muuten te ette olisi istuneet täällä näitä kahta tai kolmea tuntia tällä tavalla. Siellä on jotakin. Ettekö ottaisi siitä vaarin tänään? Antakaa muodin, tieteen ja kaikkien maailman asioiden häipyä mielestänne juuri nyt kallis veli tai kallis sisar.

Kirkot ovat liittymässä yhteen, suuret kansakunnat hajoavat, Israel on heräämässä,
Merkit jotka profeetat kertoivat ennakolta,
Pakanain päivät ovat luetut, kauhujen täyttämät;
“Palatkaa, Oi hajotetut. omaanne.”
 Lunastuksen päivä on lähellä, miesten sydämet pysähtyvät pelosta;
Olkaa täytetyt Hengellä, pitäkää lamppunne puhdistettuina ja kirkkaina, Katsokaa ylös, teidän lunastuksenne on lähellä!
Väärät profeetat valehtelevat. Jumalan Totuuden he kieltävät,
Että Jeesus Kristus on meidän Jumalamme.

268   No niin, se on totta. Te tiedätte sen, jokainen meistä, että se on tämä päivä, jossa me elämme.

Mutta Hän sanoi, että olisi Valo ehtoo aikana,
Tien Kirkkauteen tulette varmasti löytämään.

269   Se on se päivä, jossa me elämme juuri nyt. Valo tulee loistamaan juuri ehtoolla pimeyden laskeutuessa. Illan hämärtyessä loistaa iltatähti.

Iltahämy ja iltatähti, sen jälkeen pimeys!
Älköön siellä olko mitään hyvästijätön surua,
Kun minä vihdoinkin olen astunut laivaan;
Sillä kaikki ulkopuolella on ajallista,
Ja tulvat voivat kuljettaa minut pitkälle,
Mutta halutin nähdä Perämieheni kasvoista kasvoihin,
Kun olen kulkenut rajan ylitse.
Älkää kertoko minulle murheellisin luvuin.
Että elämä olisi vain tyhjää unta!
Ja se sielu on kuollut joka torkkuu,
Ja asiat eivät ole sitä niitä ne näyttävät.
Kyllä, elämä on todellista! Ja elämä on vakavaa!
Ja hauta ei ole sen päämäärä;
Sillä maasta sinä olet ja maahan sinä palaat.
Sitä ei puhuttu sielusta.
Kaikki suurmiesten elämät muistuttavat meitä,
Että voimme tehdä elämästämme ylhäisen,
Ja erotessamme, me jätämme taaksemme.
Jalanjäljet ajan hiekalle;
Jalanjäljet, että ehkä joku toinen,
 Elämän virtaa seilaava,
Alakuloinen ja haaksirikkoutunut veli,
Nähdessään, saa uutta rohkeutta.
Olkaamme silloin ylhäällä ja toimessa,
Sovittaaksemme kaiken epäsovun;
Älkää olko kuin mykkä, ajettava karja!
Vaan ole sankari kiistassa!

270   Rakas Jumala, he ovat Sinun. Näin kahden miehen nousevan seisomaan, Isä. Minä rukoilen, Jumala, että Sinä ottaisit heidät nyt. He tahtovat olla Sinun poikiasi. He ovat heränneet siitä elämänsä tietämättömyydestä, jossa he ovat eläneet, ja nyt he tahtovat olla virkistyneitä, uusittuja. Pyhän Hengen kasteen kanssa sen Siemenen päällä, joka on istutettu heidän sydämiinsä tänään. Iankaikkinen Jumala, kaikkien asioiden Luoja, joka valmistit oman Sanasi, ja uskon Sinun tienneen, että nämä miehet tekisivät tämän tänä aamuna. Minä rukoilen, Herra, että Sinä kastelisit tuota Sanaa päivin ja öin ja älä milloinkaan salli Saatanan nyhtää sitä pois käsistäsi. Voikoon se joskus olla puu Jumalan Paratiisissa, kun se jälleen on kaikki tuotu takaisin, sillä Sinun Sanasi ei voi pettää. Se tulee olemaan jälleen. Koska tämä maailma…

271   Eikä siellä tulevassa maailmassa tule olemaan tämän kaltaista sivilisaatiota. Eikä siellä tule olemaan mitään autoja eikä mitään, mitä tiede on koskaan aikaansaanut. Mitään sellaisia asioita ei tule olemaan tulevassa maailmassa. Vaan se tulee olemaan Jumalan itsensä tyyppinen sivilisaatio, jonka Hän tulee pystyttämään tuossa kunniakkaassa hallitusajassa. Sillä tässä sivilisaatiossa on sairautta, kuolemaa, murhetta, hautoja ja puutetta. Mutta tuossa tulevassa Kuningaskunnassa ei ole mitään kuolemaa, murhetta, sairautta tai vanhuutta. Oi Jumala, Sinun sivilisaatiossasi siellä tulee kaikki olemaan uutta.

272   Jumala, muuta meidät tänään Sinun Voimallasi uudistamalla meidän mielemme, jotta me kääntyisimme nyt pois tämän maailman turhista asioista Jumalan Sanaan. Ja voikaamme me tulla uudistetuiksi Jumalan muuttavan Voiman avulla sen Siemenen yllä, joka on sydämissämme tullaksemme luomuksiksi, joita kutsutaan Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. Tätä minä rukoilen Sinulta, Isä, ihmisten puolesta, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

273   Nyt te, jotka ulkopuolella kuuntelette lähetystä, missä tahansa olettekin, haluan teidän siellä vastaanottavan Kristuksen henkilökohtaisena Pelastajananne ja tulevan täytetyiksi Hänen Hengellänsä. Ne Sanat, jotka on puhuttu tänä aamuna, voikoot pudota sydämiinne. Ottakaa te siellä vastaan Jeesus. Ja tarkatkaa elämäänne ja katsokaa, mitä elämänne on jälkeenpäin. Ja ottakaa tämä ajattelevan miehen Suodatin. Kun te näette itsenne tekemässä jotakin, joka on vastoin tätä Sanaa, niin jättäkää se nopeasti Näettekö? Koska on olemassa suodatin, joka pitää kuoleman poissa teistä, ja Se on Jumalan Sana. Hänen Sanansa ovat Elämä, ja ne tulevat pitämään teidät erossa Kuolemasta.

274   Ja teille ihmisille, jotka nyt olette tässä auditoriossa, olen pitänyt teitä täällä pitkän aikaa. Kiitän teitä läsnäolostanne. Ja rukoilen, ettei Jumala koskaan antaisi tämän Siemenen kuolla. Toivon, ettette ajattele minun seisovan täällä ja sanovan näitä asioita vain ollakseni erilainen. Minä sanoin sen rakkaudesta ja tiedän, että ollessani kuolevainen, niin kuin olen nyt, se on ainoa aika, jolloin koskaan kykenen saarnaamaan ihmisille. Ja minä rakastan Jeesusta Kristusta. Hän on minun Pelastajani. Ja muistakaa, että minä olisin ollut siellä ulkona kadulla, jos Hän ei olisi tehnyt sitä. Minä olisin ollut siellä, koska kaikki vanhempani, kaikki perheessäni, olivat syntisiä. Mutta tiedän, että Jumala, muuttavan Voimansa kautta, on tehnyt minusta erilaisen luomuksen. Ja voin suositella sitä teille hyvänä. Ja Se tulee pitämään vaikeuksien hetkinä. Jopa kuoleman ollessa ovella teillä ei ole mitään pelkoa. Ei ole mitään, mikä voisi erottaa meidät Jumalan raikkaudesta, joka on Kristuksessa. Siunatkoon Jumala jokaista teitä ja antakoon teille Iankaikkisen Elämän.

275   Kuinka monella täällä ei ole Jumalan Siementä, Pyhän Hengen kastetta? Kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Muista minua, veli Branham, niin että minä tulen saamaan tuon Pyhän Hengen.” Ottakaa nyt Sana sydämiinne ja uskokaa Se. Te voitte katsoa itseänne. Menkää ja katsokaa peilistä nähdäksenne, missä te olette. Katsokaahan, te voitte tietää sen.

276   Te sanotte: “No niin, minä en kohottanut kättäni, koska uskon, että minulla on Se.”

277   Katsokaa itseänne peilistä, silloin näette, minkä kaltainen henki teitä on pettämässä. Näettekö, se on petollista ajattelua! “On tie, joka näyttää oikealta ihmisen mielestä, mutta sen loppu on kuolema.” Onko se totta?

Ristin juurella, jossa Pelastajani kuoli,
Siellä puhdistusta synnistä minä itkin;
Oi, siellä minun sydämeeni Verta käytettiin:

278   “Kunnia…” Sulkekaa silmänne hetkeksi ja laulakaa sitä Hänelle. Kohottakaamme kätemme.

Kunnia Nimelleen, Hänen kalliille Nimelleen!
Kunnia Nimelleen!
Siellä minun sydämeeni Verta käytettiin;
Kunnia Nimelleen!

279   Haluan teidän kristittyjen puristavan toistenne käsiä, teidän, jotka olette pelastuneita.

Olen niin ihmeellisesti pelastettu synnistä,
Jeesus niin suloisesti asuu sisimmässäni,
Siellä ristin juurella missä Hän otti minut sisälle;
Kunnia Hänen Nimelleen!
Kunnia Nimelleen, kalliille Nimelleen!
Kunnia Nimelleen!
Siellä minun sydämeeni Verta käytettiin;
Kunnia Nimelleen!

280   Veressä on Elämänitu itsessänsä, tiedättehän. Tämä on niille, jotka eivät tunne Häntä.

Oi, tule tälle Lähteelle niin rikkaalle ja suloiselle;
Heitä kurja sielusi Pelastajan jalkoihin;
Oi, upottaudu sinne tänään, ja tule täydellistytetyksi;
Kunnia Hänen Nimellensä!

Kumartakaamme nyt päänne kun laulamme sitä.

Kunnia Nimelleen!
Kunnia Nimelleen!
Siellä minun sydämeeni Verta käytettiin;
Kunnia Nimelleen!

281   Rakastatteko Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Paavali sanoi: “Minä laulan Hengessä, minä palvon Hengessä.” Laulakaamme se todella pehmeästi nyt, kätemme kohotettuina.

282   Tiedättekö, vaikeus on siinä, että me helluntailaisihmiset, me olemme kadottaneet ilomme, me olemme kadottaneet tunteemme. Kuten Billy Graham sanoi eräänä iltana: “Nuo saarnaajat siellä Etelässä, ympärikäännettyine kauluksineen, taputtivat käsiänsä ja löivät tahtia jalallansa. Heillä oli jotakin, josta he olivat onnellisia.” Kyllä, minulla on Jotakin, josta olen onnellinen. Näettekö? Kyllä. Kyllä vaan, me olemme kadottaneet tunteemme.

283   Kohottakaamme nyt kätemme. Älkää olko huolissanne kyynelistä, ne eivät saa aikaan mitään vahinkoa. Se ei vahingoita. “Hän, joka kyynelin kylvää, on palaava takaisin ja tuova kalliit lyhteensä.” Hyvä on.

Kunnia Nimelleen, kalliille Nimelleen!
Kunnia Nimelleen!
Siellä minun sydämeeni Verta käytettiin; Kunnia Nimelleen!
Kunnia Nimel… 
(Oi Jumala! Ylistys Jumalalle!)
Kunnia Nimelleen!
Upota Siemen, Herra, sydämeen!
Siellä, minun sydämeeni Verta Käytettiin; Kunnia Nimelleen!

65-0829 SAATANAN EEDEN (Satan’s Eden), Jeffersonville, Indiana, USA, 29.8.1965

FIN

65-0829 SAATANAN EEDEN
(Satan’s Eden)
Jeffersonville, Indiana, USA, 29.8.1965

1       Kumartakaamme päämme. Rakas Jumala, me olemme kiitollisia Sinulle tänä iltana tästä suurenmoisesta tilaisuudesta, kun voimme tulla jälleen Herran Jeesuksen Nimessä kohtaamaan vihollistamme, Sinun vihollistasi täällä taistelukentällä, ajaaksemme hänet Sanan kanssa pois Sinun kansasi keskeltä, niin että he voisivat nähdä tänä iltana, Herra, Evankeliumin Valon. Minä rukoilen, että Sinä tulisit voitelemaan silmämme silmävoiteella, niin että ne voisivat olla avoinna Totuudelle voidaksemme lähteä täältä ja sanoa sydämessämme: “Eikö sydämemme ollutkin palava sisimmässämme, kun Hän puhui meille matkan varrella.” Paranna sairaat ja vaivatut. Rohkaise lannistuneita. Nosta ylös heikot kädet, jotka kerran riippuivat alhaalla. Voikaamme katsoa Herran Jeesuksen tulemukseen, jonka uskomme olevan käsillä. Me pyydämme tämän Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Istuutukaa.

2       Yritän viipyä tänä iltana vain lyhyen aikaa, koska tiedän monien tulleen eri osista maata kokoukseen, tai jotkut teistä jäitte tänne ja teidän täytyy mennä takaisin ehkä pitkiäkin matkoja. Kiitän teitä. Tänä aamuna halusin itse kuunnella veli Nevilleä. Olen kuunnellut häntä monta kertaa enkä ole kertaakaan kuunnellut häntä etten arvostaisi häntä, mutta tänä aamuna, tuo ajankohtainen sanoma, tiedän että oli Herran johdatusta, että kuuntelin sen tänä aamuna. Se oli oikein hieno. Ja voin ymmärtää, miksi te ihmiset myös haluatte tulla kuuntelemaan häntä. Ja teille tekee aina hyvää kuunnella häntä, olen varma siitä.

3       Yritin päästä ajan tasalle joidenkin haastattelujeni suhteen tänään, tänä aamuna ja tänä iltapäivänä. Minulla on yhä monia, monia odottamassa.

4       Uskon, että se oli Jetro, joka erään kerran sanoi Moosekselle: “Siinä on liian paljon sinulle.” Niinpä meillä on täällä paljon veljiä, jotka voivat selvittää ongelmianne, jotka kaikki ovat asiallisia ja hienoja asioita, joista täytyy huolehtia. Ja suosittelisin täälä olevia pastoriamme tai veli Mannia ja toisia uskomme saarnaajia , te voitte mennä heidän tykönsä. He tulevat sanomaan teille aivan tarkalleen mitä teidän tulee tehdä. Joidenkin ihmisten kohdalla, heidän lapsensa, sukulaisavioliittoja tai asioita, jotka ovat väärin. Nämä miehet voivat auttaa teitä aivan samalla tavoin kuin kuka tahansa muukin, koska he ovat Kristuksen palvelijoita. Menkää heidän tykönsä, ja olen varma, että he tulevat antamaan teille sen avun, jonka tarvitsette. En voi ottaa kaikkia niitä. Niitä on niin monia, kaikkialla minne menemme. Pino vain kasvaa korkeammaksi ja korkeammaksi, ymmärrättehän, ja haluamme ottaa jokaisen heistä, mutta emme voi tehdä sitä. Mutta rukoilen jatkuvasti, että Jumala jotenkin tulisi selvittämään asian teille.

5       No niin, tänä iltana haluamme mennä Kirjoitukseen ja lukea osan Kirjoitusta l. Mooseksen kirjan 3. luvusta ja sitten viitata taaksepäin joihinkin asioihin, joista olemme puhuneet menneinä aikoina, nähdäksemme tuleeko Herra Jeesus antamaan meille hieman enemmän, kuin mitä tiedämme ennen kuin menemme ulos täältä. Rukoilen, että Hän tekisi sen.

Nyt käärme oli terävämpi kuin mikään kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt. Ja hän sanoi naiselle,: Niin, onko Jumala sanonut, että teidän ei tule syödä jokaisesta puutarhan puusta?

Ja nainen sanoi käärmeelle: Me voimme syödä puutarhan puiden hedelmästä,

mutta siitä puun hedelmästä, joka on puutarhan keskuudessa, Jumala on sanonut: Teidän ei tule syödä siitä, eikä teidän tule koskea siihen, ettette kuolisi.

Ja käärme sanoi naiselle: Ette te varmastikaan tule kuolemaan,

sillä Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, silmänne tulevat avatuiksi, ja te olette oleva kuin jumalat ja tiedätte hyvän ja pahan.

Ja kun nainen huomasi, että puu oli hyvä ruuaksi, ja että se oli miellyttävä katsella, ja että se oli puu, jonka haluaminen tekisi viisaaksi, hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös kanssaan olevalle aviomiehelleen, ja hän söi.

Ja heidän molempien silmät avautuivat ja he tiesivät, että he olivat alasti, ja he ompelivat viikunanlehtiä yhteen ja valmistivat itselleen esiliinat.

Lisätköön Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle.

6       Haluaisin nyt ottaa siitä tekstin tänä iltana ja kutsua sitä nimellä Saatanan Eeden. On hieman karkeaa sanoa: “Saatanan Eeden”. Se jotenkin sopii yhteen sen kanssa, mistä puhuin teille täällä viime sunnuntai-iltana, uskoisin niin, kun puhuin koskien Ajattelevan miehen suodatinta ja pyhän miehen makua.

7       Joskus nämä pienet karkeat ilmaisut tuovat meidät johonkin, ja se saa meidät tutkimaan ja panee teidät lukemaan Sanaa. Sitä haluan minä koko seurakuntani tekevän. “Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Niinpä lukekaa Sanaa, tutkikaa Sitä. Ja tutkikaa sitä Jumalan silmin, jotta se antaisi älyllenne ymmärryksen siitä, kuinka meidän pitäisi elää tässä nykyisessä ajassa.

8       No niin, tulla tänne tänä iltana vain puhumaan teille ja sanoa: “No niin, minä voisin tehdä tämän tai tuon…”

9       Minä haluan puhua ihmisten kanssa jopa niin paljon, että haluaisin mennä kotiin jokaisen teidän kanssanne tänä iltana. Jumala tietää, että se on totuus. Haluaisin mennä jokaisen teidän kanssanne kotiin ja syödä aamiaista kanssanne aamulla ja mennä kanssanne metsästämään oravia huomenna iltapäivällä, ymmärrättehän. Haluaisin tehdä sen, mutta en voi tehdä sitä. Ja haluaisin mennä kotiin kanssanne, istua ja jutella kanssanne, istua eteisessä kokouksen jälkeen ja puhua kanssanne hetken, ja puhua hyvinvoinnistanne ja Jumalasta. Rakastaisin tehdä sen. Miehet ja naiset täällä: Jumala tietää, että haluaisin tehdä sen, mutta en voi tehdä sitä. On niin paljon vetoa sinne ja tänne ja rasitusta.

10   Ja tämä hermostunut aikakausi, jossa elämme, ja minä itsekin olen hermostunut henkilö. Tänään, jos olen päättänyt mielessäni jotakin, on minun mentävä ja tehtävä se, koska huomenna se on miljoonan mailin päässä mielestäni, ja jokin on tullut väliin ja tehnyt sitä ja tätä. Teidän täytyy yrittää keskittää mielenne.

11   Mutta pääasiallinen tarkoitukseni on saarnata Evankeliumia Seurakunnalle ja tehdä kaikki, minkä voin tuodakseni kunniaa Jeesukselle Kristukselle tässä ajassa ollessani täällä maan päällä, niin paljon kuin minulla on aikaa jäljellä maan päällä. Tulen yrittääkseni sanoa teille jotakin, mikä auttaisi teitä, jotakin, mitä tutkin sen jälkeen, kun menin kotiin tänä aamuna. Mitä voisin sanoa tänä iltana, Herra, mikä auttaisi noita ihmisiä?

12   Kuunnellessani tuota valtavaa sanomaa tänä aamuna, jonka veli Neville toi meille… Ajattelin sen olevan niin hienoa, kun hän sanoi siinä: “Lääkäri määrittelee taudin, mutta mies, joka tulee neulojen kanssa, antaa pistoksen.” Niinpä ajattelin, että se oli todella mukavasti ilmaistu. Ajattelin tuota seerumia sen jälkeen, kun tauti on määritelty. Ja niinpä, se on erittäin hyvä asia.

13   Haluan puhua teille jotakin tuodakseni jotakin, joka valaisisi teille Jumalan lupauksen tätä aikakautta varten. Jotakin, ei jotakin, mitä joku muu oli jonakin toisena aikana, vaan jotakin… Ja nuo asiat ovat hyviä. Me kaikki viittaamme noihin asioihin, mutta ajattelin yrittäväni tuoda mieleenne jotakin näillä Kirjoituksilla, joita olen kirjoittanut tänne. Jotta ne antaisivat teille valoa tietääksenne, tehdäkseen teistä paremman sotilaan sillä kentällä, jossa nyt olette taistelemassa, jotta oppisitte tuntemaan vihollisen taktiikan, menettelytavan, niin että voisitte suojautua kaikelta, ennen kuin hän pääsee tykönne, näettehän. Se on pääasia: oppia suojautumaan iskuilta niin hyvin kuin voitte.

14   No niin, katsokaamme nyt muutaman minuutin ajan tätä suurta synnillistä aikaa, jossa me nyt elämme. En usko, että koskaan olemme lukeneet historiasta sellaista päivää olleen. On ollut suurempia vainon päiviä, kun Jumalan lapsia on tapettu kaikkialla, mutta nähdä vihollisen petollisuus. Meillä ei ole koskaan ollut tämän kaltaista päivää, jossa me nyt elämme. Sen on mitä ovelin, petollisin aika. Kun näen sen, se aikaansaa sen, että kristityn täytyy olla enemmän varpaillaan tänä päivänä, kuin koskaan minään muuna aikakautena.

15   Aikaisemmin, roomalaiskatolisen kirkon vainotessa, jos kristitty teki virheen, hänet vietiin areenalle ja ruokittiin leijonille, tai jotakin sen kaltaista, kun he saivat tietää hänen olevan todistuksensa perusteella kristitty. Mutta hänen sielunsa pelastui, koska hän oli puhdas, väärentämätön Jumalaan uskova, ja hän ilolla sinetöi todistuksensa verellään. Veren vuotaessa ulos haavoistaan hän saattoi huutaa todellisen uskollisen uskon perusteella ja sanoa: “Vastaanota henkeni, Herra Jeesus.”

16   Mutta nyt, nyt perkeleen oveluus saa ihmiset uskomaan, että ovat kristittyjä, vaikka eivät ole. Siinä on asian ydin. Teidän ei tarvitse sinetöidä… Se on ovelampaa tänään kuin silloin, kun teidän täytyi sinetöidä todistuksenne elämällänne. Perkele on asettanut jokaisen viekkaan ansan, minkä voi… Hän on pettäjä. Ja Jeesus sanoi meille Matteus 24, kuinka tämä päivä, jossa me nyt elämme, tulisi olemaan kaikkein petollisin aika, missä koskaan olemme eläneet, “niin lähellä, että se pettäisi jopa Jumalan Valitutkin, jos olisi mahdollista, että hän pettäisi heitä.

17   No niin, verratkaamme joitakin Kirjoituksia, tai profetioita, joita Raamatussa on puhuttu tälle päivälle, ja verratkaamme sitä siihen päivään, jossa me nyt elämme.

18   Toisen Timoteuskirjeen 3. luvusta me opimme tämän: Profeetta sanoi, että tulee tapahtumaan tässä ajassa; niin että ihmiset tulisivat olemaan kiivaita, ylpeitä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia. Verratkaa nyt sitä hetken. Me teemme sen vain lyhyesti, koska meillä ei ole niin paljon aikaa mennä sen lävitse, mitä meillä pitäisi olla, jotta voisimme tehdä sen asianmukaisesti, mutta ottakaamme vain sen kohokohdat, niin että kotiin mentyänne voitte nähdä ja tutkia sitä. “Kiivaita, ylpeitä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia, rauhanrikkojia, väärinsyyttäjiä, tyytymättömiä ja niiden halveksivia, jotka ovat hyviä.” No niin, Henki puhui varta vasten, että nämä asiat tulisivat olemaan lopunaikoina. Tuo profetia puhuu näistä päivistä.

19   Nyt me myös luemme Ilmestyskirjasta 14… 3:14 Laodikean Seurakunta-ajanjaksossa, millainen seurakunta tulisi olemaan näinä viimeisinä päivinä. Ja se olisi… Sanotaan, että se istuisi kuin leskivaimo, eikä sillä olisi tarvetta mistään. Se olisi rikas, sillä olisi paljon tavaroita eikä tietäisi sitä, että he olisivat köyhiä, kurjia, viheliäisiä, sokeita ja alastomia, ja eivät tietäisi sitä. Muistakaa nyt, Hän puhuu tämän aikakauden seurakunnalle: kurja, sokea, alaston ja ei tiedä sitä. Tuo viimeinen ilmaus, nuo viimeiset sanat juuri silmiinpistävät. He ajattelevat olevansa todella Hengellä täytettyjä. He ovat jo… Tuo Laodikean Seurakunta-ajanjakso on helluntaiseurakunnan ajanjakso, koska se on viimeinen Seurakunta-ajanjakso. Lutherilla oli sanomansa. Wesleyllä oli sanomansa, ja helluntailaisilla oli sanomansa.

20   Myöskin sanottiin: “Koska sinä olet haalea [penseä], et ole kuuma etkä kylmä”, ulkonaiset aistimukset, älyllinen käsitys Evankeliumista. “Koska”, Hän sanoi, “sinä olet sillä tavalla, Minä oksennan sinut ulos suustani.”  Toisin sanoen, Hän tuli sairaaksi, kun Hän näki seurakunnan siinä tilassa.

21   Ja muistakaa, he oksensivat Hänet ulos, ja Hän oli seurakunnan ulkopuolella yrittäen päästä takaisin sisäpuolelle tuossa hirvittävässä Laodikean Seurakunta-ajanjaksossa.

22   Tämän maailman jumala, tämän maailman palvoma henkilö tänä päivänä, on Saatana. Ja ihmiset ovat tietämättömiä siitä, että palvovat Saatanaa, mutta Saatana jäljittelee seurakuntaa, näettekö, jäljittelee olevansa seurakunta. He palvovat Saatanaa ajatellen palvovansa Jumalaa seurakunnan kautta, mutta niin Saatana on sen tehnyt.

“Oi”, te sanotte, “mutta odotahan hetkinen. Me saarnaamme Sanaa.”

23   Katsokaa uudestaan tämän iltaista tekstiäni. Se oli Saatana, joka ensin saarnasi Sanan Eevalle. “Jumala on sanonut”, näettehän.

24   Juuri tuo Kirjoituksen osan väärintulkitseminen kuuluu sille päivälle. Hän antaa teidän tietää, että kaikki, mitä Jeesus teki, oli täysin oikein. Hän antaa teidän tietää, että kaikki, mitä Mooses teki, oli täysin oikein. Mutta kun te otatte ne lupaukset, jotka on annettu tätä päivää varten, niin sen täytyy kohdistua jollekin toiselle aikakaudelle. Niin hänen ainoastaan täytyy tehdä, näettekö, saada ihmiset uskomaan se sillä tavalla, ja siinä kaikki. Sillä te ette voi ottaa yhtään sanaa pois Siitä tai lisätä yhtään sanaa Siihen, mutta näin hän toimii.

25   Ihmiset tietämättään palvovat Saatanaa ja ajattelevat palvovansa Jumalaa. Niin kuin meitä on varoitettu profetian kautta 2. Tessalonikalaiskirjeessä… Lukekaamme se. 2. Tessalonikalaiskirjeen 2. luku. Ottakaamme se hetkeksi, jos voin heti löytää sen. Haluaisin lukea sen… Uskon, että se on 2. Tessalonikalaiskirje. Minulla on täällä tuo Kirjoitus ja…

Nyt me kehotamme teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen kautta, ja meidän kokoontumisemme kautta yhteen hänen tykönsä,

26   Ja katsokaa: “Herran tulemus, ja kokoaminen Hänen tykönsä”, sillä Jumala tulee kokoamaan kansansa Hänen tykönsä viimeisissä päivissä, ihmisten kokoaminen Herran tykö. Ei seurakunnan [kirkon] tykö, vaan Herran tykö. Yhteen kokoaminen Hänen tykönsä.

Että ette heti järky mielessänne, tai vaivaannut hengessä ettekä sanan takia, ettekä muka meiltä saamastanne kirjeestä, että Kristuksen päivä olisi jo käsillä.

Älkää antako kenenkään pettää itseänne millään tavalla, sillä tuo päivä ei tule, ennen kuin ensin tapahtuu poislankeaminen, ja tuo synnin mies…” (synnin mies, tarkatkaa, minkälainen hän nyt on) “…synnin mies on paljastettu, kadotuksen poika,” (Se oli Juudas, näettehän.)

Joka vastustaa ja korottaa itsensä yläpuolelle kaiken sen, mitä on kutsuttu Jumalaksi, tai mitä on palvottu, niin että hän ikään kuin Jumala istuu Jumalan temppelissä ja esittää olevansa Jumala.

27   Tuo tämän päivän seurakunnan petollisuus. Näettekö, kadotuksen poika, perkele. Kadotuksen poika, perkele. Ihmiset palvovat Saatanaa tässä ajassa ajatellen palvovansa Jumalaa. Mutta he palvovat häntä uskontunnustuksen kautta. Ihmistekoiset kirkkokunnat ja uskontunnustukset ovat tuoneet ihmiset suoraan suurimpaan petokseen, mitä maailma koskaan on tuntenut. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon Jumalan tälle päivälle luvattua Sanaa on saarnattu ja vahvistettu, he yhä eivät halua uskoa Sitä. He eivät usko Sitä.

28   Miksi sitten? Me ihmettelemme miksi. Miksi eivät, miksi he eivät usko Sitä? Kun Jumala on sanonut, että Hän tulisi tekemään jonkun tietyn asian, ja sitten Hän tekee sen, ja yhä he kääntävät sille selkänsä ja kääntyvät pois siitä. Aivan niin kuin Eeva tiesi, mitä Jumala oli sanonut, mitä Jumala tulisi tekemään, mutta hän käänsi selkänsä sille kuunnellakseen, mitä hänellä oli sanottavana.

29   Muistakaa vain, muissa ajanjaksoissa, se on aina ollut tuo sama asia. Jokaisessa ajanjaksossa se on ollut niin, että Saatana yrittää vääristellä sen aikakauden Sanan heille saaden heidät näkemään jonkun toisen aikakauden.

30   Kuulkaahan, kun Jeesus tuli, näettekö, Saatana oli tuossa juutalaisten opettajien ja rabbien ja pappien joukossa yrittäen käskeä heitä pitämään Mooseksen lain, kun Sana sanoi, että tuona päivänä Ihmisen Poika paljastettaisiin. Näettekö? Että Hän tulisi paljastamaan itsensä. Niin he yrittivät… Niin kauan kuin he vain olivat uskonnollisia, ja Mooseksen laissa… Näettekö mitä Saatana teki? Hän yritti sanoa: “Tuo osa Sanasta on aivan tarkalleen oikein, mutta tämä mies ei ole tuo henkilö.” Näettekö kuinka pettävä hän on? Tämä on tuo todellinen petoksen päivä.

31   Se on ollut, ja nyt on, Saatana perustamassa valtakuntaansa maan päällä. Se on tarkalleen syy, miksi hän tekee sen, sillä hän haluaa perustaa oman valtakuntansa.

32   Aivan kuin joku liikemies, joka ei ole kristitty. Hän käyttää jokaista juonta, mitä vain voi, saadakseen teidät näkemään jotakin väärällä tavalla. Jos hän henkilökohtaisen hyödyn takia saa teidät tekemään sen, saa teidät näkemään sen sillä tavalla, hän näyttää teille kaiken minkä voi ja pitää teidät poissa asian totuudesta, koska hänellä on tunteet vain itseään kohtaan. Ei väliä kuinka sillä, paljon hän valehtelee ja pettää, tai mitä muuta tahansa, hänen tavoitteenaan on henkilökohtainen hyöty.

33   Siksi Saatana on tehnyt tämän. Ja hän on työskennellyt sananpalvelijoiden kautta tehdäkseen sen, niin kuin Jumala lupasi hänen tekevän. No niin, hän alkoi uskonnollisen petoksen kanssa Eedenin Puutarhassa ja on jatkanut sitä aina siitä lähtien.

34   Ei pystyttämällä jotakin kommunismia; kommunismilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Seurakuntaa teidän on varottava, näettekö. Kommunistit eivät ole niitä, jotka pettäisivät jopa Valitutkin. Seurakunta tulee pettämään jos mahdollista Valitutkin, näettekö. Kivat kommunistit. Me tiedämme heidän kieltävän Jumalan, he ovat antikristus. Varmasti ovat, periaatteessa, mutta he eivät ole se antikristus. Todellinen antikristus on uskonnollinen, hyvin uskonnollinen ja osaa lainata Kirjoitusta ja saa sen näyttämään niin selvältä.

35   Samoin kuin Saatana teki siellä alussa. Hän lainasi sitä, mitä Jumala oli sanonut: “Te voitte syödä jokaisesta puutarhan puusta.” Näettekö, lainasi sitä aivan oikein.

36   Nainen sanoi: “Kyllä, me voimme syödä kaikista puutarhan puista, mutta puutarhan keskuudessa on eräs puu, josta Jumala sanoi, ettei siitä tule syödä, tai edes koskea siihen, koska sinä päivänä kun teemme sen, sinä päivänä me tulemme kuolemaan. “

37   Hän sanoi: “Oi, varmastikaan te ette tule kuolemaan, mutta annahan minun kertoa sinulle se syy, miksi Jumala sanoi tämän. Se on koska…” Näettekö, se, mitä hän nyt lainasi, oli totuus, näettehän. Hän sanoi: “Se tulee avaamaan teidän silmänne ja saa teidät tietämään, mikä on oikein ja mikä väärin. Silloin tulette olemaan kuin Jumala, jos voitte tehdä sen.”

38   Juuri sen hän haluaa meidän tekevän, ja juuri tuota saman asian hän yrittää tehdä tänä päivänä. Se on ollut uskonnollinen petosta alusta alkaen Eedenissä, ja on aina ollut sellaista siitä lähtien. Adamin aikana se oli petos. Nooan aikana se oli petos. Jeesuksen aikana oli samoin. Ja nyt on samoin, tuolla samalla tavalla, uskonnollisen petollisuuden avulla.

39   Pankaamme nyt merkille, kun Jumalalla oli maa hallinnassaan. Nyt kun Jumalalla oli se hallinnassaan. Sitten Saatana otti sen hallintaansa hylkäämällä Jumalan Sanan. Jumalalla oli kerran tämä maa hallinnassaan. Hän asetti sen radalleen. Hän pani sen toimimaan. Hän teki kaiken, Hänellä oli se hallinnassaan. Nyt me tulemme vertaamaan sitä siihen, mitä tapahtui sen jälkeen, kun Saatan otti sen hallintaansa.

40   Jumalalta kului siihen kuusituhatta vuotta. Se ei olisi ottanut Häneltä niin pitkää aikaa, mutta Hän käytti siihen kuusituhatta vuotta, koska meille on opetettu, että yksi päivä Taivaassa on tuhat vuotta maan päällä, ja 6 000 vuodessa, tai kuudessa päivässä Jumala rakensi maan. No niin, Jumalalta vei kuusituhatta vuotta perustaa se, istuttaa se hyvällä siemenellä, niin että kaikki tuottivat kaltaistaan. Kaiken täytyy tuottaa kaltaistaan. Kaikki Hänen siemenensä olivat hyviä, ja niin sen täytyi tuottaa kaltaistaan. Jumala käytti siihen kuusituhatta vuotta.

41   Lopulta, kun Hän oli saanut sen kaiken tehdyksi, me lopulta päädyimme Hänen päämajaansa maan päällä, tuohon kauniiseen paikkaan, joka oli itään Eedenistä, nimeltä Eeden. Puutarha, Egyptissä, aivan puutarhan itäisessä päässä, oli päämaja.

42   Ja sen kaiken yläpuolelle Hän pani poikansa ja poikansa vaimon hallitsemaan sitä. Se on totta. Niin Jumala teki. Hän antoi heille täyden hallinnan. He saattoivat puhua tuulille, ja ne lakkasivat puhaltamasta. He saattoivat puhua puulle, ja se siirtyi tästä tuonne.

43   Leijona ja susi söivät yhdessä, ja karitsa makasi niiden kanssa. Siellä ei ollut mitään pahaa. Se oli täydellinen rauha, täydellinen sopusointu. Kaikki oli täydellistä, kun Jumalalla oli se hallinnassaan. Ja huomatkaa, Hänellä oli maailmansa. Hänellä oli kaikki toiminnassa. Kaikki oli kunnossa. Kaikki söivät kasviksia. Mikään ei kuollut, mikään ei pilaantunut, mikään… Se oli yksinkertaisesti täydellistä.

44   Ja sen kaiken yläpuolelle Hän asetti rakkaat lapsensa, poikansa ja tyttärensä, aviomiehen ja vaimon hallitsemaan sitä.

45   Jumala oli niin tyytyväinen, että Hän lepäsi kaikista töistään seitsemäntenä päivänä ja pyhitti tämän seitsemännen päivän Sapatiksi itselleen.

46   Koska Jumala tarkasti sen kaiken muovattuaan ja valmistettuaan sitä kuusituhatta vuotta ja sai sen tulemaan olemassaoloon ja antoi vulkaanisten purkausten työntää vuoret esiin. Hän kuivasi ja järjesti sen haluamallaan tavalla, ja se oli kaunis paikka!

47   Ei ole mitään sen kaltaista, Jumalan suuret paratiisit. Ja suuret dinosaurukset kulkivat siellä, ja kaikkea muutakin, eivätkä ne tehneet mitään vahinkoa. Ne olivat aivan yhtä lempeitä kuin kissanpojat. Siellä ei ollut mitään, ei sairautta, ei murhetta, ei yhtään taudin bakteeria ollut maan päällä. Oi, mikä paikka.

48   Suuret linnut lensivät puusta puuhun ja Adam saattoi kutsua niitä nimeltä, ja ne lensivät hänen olalleen ja kujersivat hänelle. Oi, mikä ihmeellinen paikka Jumalalla olikaan.

49   Ja sitten Hän teki yhden ominaisuuksistaan omasta ruumiistaan. Jumalalla on ominaisuuksia ruumiissansa.

50   Aivan niin kuin te olette isänne ominaisuus. Ja pankaa merkille, te olitte isoisänne isoisän isoisässä. Mutta ottakaamme siitä vain teidät ja teidän isänne. Nyt te ette tienneet mitään, kun olitte isässänne. Elämän alkio tulee uroksesta. Uroksella on verisolu, ja naisella on muna. No niin, sen vuoksi verisolussa on elämä itsessänsä. Ja sitten kun te olitte isässänne, te itse asiassa ette tienneet siitä mitään, mutta kuitenkin tiede ja Jumalan Sana todistavat, että te olitte isässänne, mutta te ette tienneet mitään siitä.

51   Mutta sitten isä kaipasi tuntea teidät. Ja yhtyessään äidin kanssa isänne tuli tuntemaan teidät. No niin, te olette isänne ominaisuus. Te näytätte häneltä ja teillä on ruumiissanne osia, jotka näyttävät aivan isältänne.

52   No niin, samalla tavalla Jumala oli alussa. Jokainen Jumalan poika ja jokainen Jumalan tytär oli Jumalassa alussa. Te ette muista sitä nyt, mutta te olitte siellä. Hän tiesi sen ja Hän halusi teidän tulevan olemassaoloon, niin että Hän saattoi olla kosketuksessa kanssanne, puhua kanssanne ja rakastaa teitä ja puristaa kättänne.

53   Ettekö te halua oman poikanne… Eikö se olekin suuri päivä, kun poikanne tulee kotiin ja istuutuu pöydän ääreen. Kun hän tulee takaisin arpisena taistelukentältä, tai jostakin muualta? Kuinka te valmistattekaan päivällisen. Te tapatte lihotetun vasikan, tai mitä se onkin, ja valmistatte sen hänelle. Se on teidän lihaanne ja vertanne, ja hän oli teissä. Te ette tunteneet häntä silloin, mutta te tiesitte hänen olevan siellä.

54   Ja niin Jumala tiesi, että me tulisimme olemaan täällä, kun Hän pani meidät lihaan, niin että saattoi olla kosketuksessa kanssamme. Voidakseen olla kosketuksessa kanssamme Hän tuli yhdeksi meistä, kun Hän tuli Jeesukseksi Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, Hän itse, Jumalan julkitulemisen täyteys. Sen vuoksi Jumalan tarkoituksena oli esitellä ominaisuuksiaan yhteydessä olemisen kautta.

55   Kun minä olin isässäni, en tiennyt siitä mitään. Mutta kun tulin hänen pojakseen ja olin syntynyt hänestä, olin isäni ominaisuus ja osa isästäni, ja te olette osa omasta isästänne

56   Ja Jumalan lapsina me olemme osa Jumalan ominaisuuksista, jotka olivat Hänessä tehtynä lihaksi, niin kuin Hän oli tehty lihaksi, niin että voimme seurustella toistemme kanssa Jumalan perheenä maan päällä. Ja se on ollut Jumalan tarkoitus alusta alkaen. Kyllä. Niin Jumala halusi alussa.

57   Hänellä oli kaikki hallinnassa ja Hän pani miehen Eedenin Puutarhaan vapaan valinnan perustalle. Ja sanoi: “Poikani, se on sinun.”

58   Mikä kaunis paikka. Jumala oli niin tyytyväinen, että Hän vetäytyi lepäämään kaikista töistään. Mikään puu ei koskaan tuottanut orjantappuroita ja ohdakkeita. Mitään marjoja ei koskaan tullut piikkipensaasta. Kaikki oli täydellistä, kaikki siemenet olivat täydellisiä. Kaikki oli täydellisessä tilassa.

59   Sitten, kun Hän meni vähän lepäämään, livahti Hänen vihollisensa sisälle petoksen kanssa ja otti sen valtaansa tulkiten väärin Hänen ohjelmansa Hänen lapsilleen. Kun Hän luotti omaan lapseensa, aivan niin kuin te luotatte tyttäreenne, kun hän menee illalla ulos jonkun miehen kanssa, niin kuin te luotatte poikaanne, kun hänen täytyy mennä jonkun ryyppäävän tai tupakoivan pojan kanssa, näettekö? Hän luotti poikaansa, että hän ei tekisi mitään väärää, vaan pitäisi jokaisen Sanan, jonka Hän oli sanonut, mutta vihollinen livahti sisälle. Niin kuin se liukas kaveri, joka vie tyttärenne ulos ja käyttäytyy väärin, tai joku nainen, joka menee poikanne kanssa ja tekee samoin, näettehän. Hän, Jumalan vihollinen, livahti sisälle ja tulkitsi väärin Sanan Eevalle.

60   Nyt hän, tämän lankeemuksen kautta, on itse ottanut valtaansa ja omistukseensa Eedenin Puutarhan. Hän otti sen hallintaansa. Ja nyt hänellä on ollut kuusituhatta vuotta petollista hallintaa ja pettää ihmisiä, Jumalan lapsia, niin kuin Hän teki silloin, koska heidät oli asetettu vapaan moraalisen valinnan perustalle, että he toimisivat miten vain tahtoivat, uskoen ja luottaen siihen, että he toimisivat oikein, ja sitten he tekivät väärän teon ja myivät esikoisuutensa, niin kuin Eesau teki, maailman takia, ja Saatana voitti sen ja otti hallintaansa. Ja hänellä on ollut kuusituhatta vuotta aikaa rakentaa Eedeniään. Niin kuin Jumalalla oli kuusituhatta vuotta aikaa rakentaa oma Eedeninsä valmiiksi, ja hän on tehnyt sen petoksen avulla pettäen nyt ihmisiä Sanalla. Hän on perustanut oman Eedeninsä tänne maan päälle synnissä.

61   Jumalan Eden oli perustettu vanhurskaudessa. Saatanan Eeden on perustettu synnissä. Jumala on vanhurskaus. Jumalan valtakunta perustettiin vanhurskaudessa, rauhassa ja elämässä, ja Saatanan valtakunta on perustettu synnissä ja uskonnollisessa synnissä!

62   Pankaa nyt merkille, kuinka hän petti sen petollisesti kuten hän sanoi tekevänsä. Hän lupasi tehdä tämän. Tiesikö joku sitä? Menkäämme Jesajaan, jos haluatte jonkun näistä Kirjoituksista, jos… Oletan, että minun tulisi lainata niitä enemmän. Menkäämme hetkeksi Jesajan 14. lukuun ja nähkäämme, mitä Saatana sanoi täällä. Hetkinen vain, luemme sen Jesaja 14. Ja tarkatkaa, mitä tämä kaveri on tehnyt. Jesaja 14, alkaen jakeesta 12.

Kuinka olet sinä pudonnut taivaasta, oi Lucifer, aamun poika! Kuinka olet sinä maahan hakattu, sinä, joka heikensit kansoja!

Sillä sinä olit sanonut sydämessäsi: Minä tulen nousemaan taivaaseen.

Tulen korottamaan valtaistuimeni Jumalan tähtien (se on poikien) yläpuolelle; tulen istumaan myös seurakunnan vuorelle pohjoisen puolella.

Tulen nousemaan yläpuolelle pilvien korkeuksia; tulen olemaan kaikkein Korkeimman kaltainen.

63   No niin, verratkaa sitä tämän toisen Kirjoituksen kanssa täällä Tessalonikalaiskirjeessä, jonka luimme hetki sitten, kuinka hän sanoi istuvansa Jumalan temppelissä ja korottavansa itsensä kaiken sen yläpuolelle, mitä kutsutaan Jumalaksi. Niin että hän on kuin Jumala, ja on palvottu kuin Jumala maan päällä.

64   Siinä on se tämän maailman jumala, josta saarnasin teille viime sunnuntaina. Täällä hän on tänään petoksessa. Se on tuo petollinen hetki! On valtava aika, jossa me elämme! Se on kaikkein loistavin aika kaikista aikakausista, koska me olemme jälleen kohdatessamme Tuhatvuotisvaltakunnan! Me olemme jälleen kasvotusten Eedenin kanssa. Mutta juuri tässä ajassa, kaiken sen petoksen ja taktiikan, mitä hän koskaan on kyennyt käyttämään pettääkseen, hän on koonnut sen kaiken yhteen ja vahvistanut itsensä ja tullut alas kuin Jumala ja pannut itsensä Jumalan paikalle. Hän on uskonnollinen ja osaa lainata Kirjoitusta, aivan niin kuin Saatana teki Eevalle Eedenin Puutarhassa. Mutta kaikki, mitä hänen täytyy tehdä, on jättää pois vain yksi paikka siitä, ja siinä on tuo aukko, josta perkeleen myrkyllinen oppi voi vuotaa lävitse, kuten tuo “ajattelevan miehen suodatin”, josta puhuimme äskettäin.

65   No niin, hän sanoi korottavansa itsensä kaikkein Korkeimman yläpuolelle. Hän nousisi pilvien ja tähtien yläpuolelle ja hän istuisi siellä kuin Jumala ja olisi kaikkein Korkeimman yläpuolella. Ja hän on onnistunut täyttämään uhkauksensa. Hänellä on todella ollut ihmeellinen menestys uhkauksiensa täyttämisessä, niin että ihmiset jokaisessa ajanjaksossa ovat antaneet hänen selittämällä tehdä tyhjäksi Jumalan Sanan lupauksen arvon tuolle aikakaudelle! Juuri niin hän on sen tehnyt. Jokaisessa ajanjaksossa hän selittämällä teki sen tyhjäksi.

66   Nooan päivinä hän selitti, että oli mahdotonta, että taivaasta tulisi sadetta, sillä siellä ylhäällä ei ollut minkäälaista sadetta! Tuo suuri tieteellinen Evankeliumi, jota hän saamasi Eedenin Puutarhassa, hän voi luodata instrumenteilla kuun ja todistaa, ettei siellä ylhäällä ollut mitään kosteutta! Jumala sanoi, että tulisi satamaan, mutta Saatana onnistui myrkyttämään ihmisten mielet tieteellisen tutkimuksen avulla, ettei niin voisi tapahtua, mutta se tapahtui! Jumala sanoi, että se tapahtuisi, ja se tapahtui. Hän teki sen.

67   Nyt, Jeesuksen päivinä, hän teki saman asian. Hän myrkytti heidän mielensä jälleen petoksen avulla, näettekö, tulkiten väärin Sanaa. “Jos Sinä olet Jumalan Poika, anna minun nähdä Sinun tekevän jotakin.”

68   Jeesus ei pelleillyt hänelle. Hän ei tehnyt sitä. Jumala ei ole mikään pelle. Hänen ei tarvitse vastata mihinkään, mitä Saatana kysyy. Hänellä on vain… Jeesus sanoi: “On kirjoitettu: ‘Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisen Sanan mukaan joka lähtee Jumalan suusta.’” Hänen ei tarvinnut pelleillä hänelle. Hänen ei tarvinnut tehdä leipää. Hän olisi voinut tehdä sen, mutta silloin Hän olisi kuunnellut perkelettä, eikä Hänen tarvinnut kuunnella perkelettä.

69   Ja jälleen, kyseessä on uskonnollinen synti, niin kuin alussakin, niin petollisena. Tarkatkaa sitä nyt. Se ei ole vain jotakin vanhaa jokapäiväistä syntiä, aviorikosta, juopumista ja Jumalan Nimen turhaan käyttämistä. Sitä se ei ole. Ei.

70   Te muistatte vuosia sitten, monet teistä vanhemmista täällä, muistatteko tuon saarnan, jonka saarnasin Pettymyksistä tuomiolla? Portto, hän ei tule pettymään siellä. Hän tietää minne on menossa. Juoppo ei tule pettymään siellä. Pirtutrokari, uhkapeluri, valehtelija, varas, hän ei tule olemaan pettynyt. Mutta mies, joka ajattelee olevansa oikeassa, siinä on pettymys.

71   Mies, joka tulee ja sanoo: “Herra, enkö minä saarnannut Evankeliumia? Enkö minä ole ajanut ulos perkeleitä Sinun Nimessäsi?”

72   Jeesus sanoo: “Menkää pois Minun tyköäni, te vääryydentekijät. Minä en koskaan edes tuntenut teitä.” Siinä on pettymys, näettekö, tuo petollisuus.

73   Sitä minä olen jatkuvasti… Siinä minua on ymmärretty väärin. Ei niin että haluaisin olla erilainen, vaan minun on oltava rehellinen. Minulla on Sanoma, ja sen täytyy saavuttaa ihmiset. Sen takia sen kovin väärinymmärretty ihmisten keskuudessa. He ajattelevat, että olen jokaista vastaan. Jos he vain tietäisivät, että olen jokaisen puolesta. Yritän parhaani tuodakseni heille sen, mikä on Totuus, aivan niin kuin se on laskettu sydämelleni, ja sillä tavalla kuinka se on täällä Raamatussa. Ja Jumala todistaa sen olevan Totuus, joten ei ole mitään muuta, mitä sen kanssa voisi tehdä. He joko katsovat sitä tai eivät.

74   Näettekö, he eivät halua nähdä sitä, koska he ovat jo myytyjä. He ovat myyneet esikoisuutensa jollekin organisaatiolle, jollekin kirkkokunnalle, sitoen esikoisoikeutensa päästä Taivaaseen jonkun organisoidun uskonnon pohjalta, jonka kaiken pää on Saatana. Jumala ei koskaan ole organisoinut uskontoa, Hän ei koskaan tehnyt sitä. Ja he myyvät itsensä sille. Siellä joukko miehiä tulkitsee Sanaa ja sanovat, että se merkitsee tätä ja merkitsee tuota.

75   Jumala ei tarvitse mitään tulkkia. Hän tulkitsee itse. Hän ei tarvitse ketään muuta sanomaan Hänelle, kuinka tehdä sitä. Hän on yksinvaltias. Hän sanoi, kuinka Hän tulisi tekemään sen, ja sillä tavalla Hänen täytyy pitää Sanansa. Kun Hän sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Hän tarkoitti juuri sitä. Mitä tahansa Hän sanoi tulevan tapahtumaan näissä viimeisinä päivinä, että Hän tekisi tiettyjä asioita, ja Hän on tehnyt sen. Hänen ei tarvitse kysyä keneltäkään, olisiko sen aika tai ei. Hän tietää, mikä aika on, ja mikä suunnitelma on.

76   Nyt Saatana, tämä pettäjä, niin kuin puhutaan Matteus 24:24, jossa on niin paljon petosta. No niin, me näemme, että hän evankeliuminsa tiedon ohjelman perusteella, paremman koulutuksen avulla, korkeamman etiikan avulla, sivilisaation avulla ja niin edelleen, on lumonnut ihmiset, jotka tahtovat palvella Jumalaa, ja he uskovat hänen valheitaan.

77   Eeva ei halunnut tehdä sitä, mutta hän osoitti hänelle, kuinka se oli paljon viisaampaa. Eeva ei tiennyt. Hän halusi tietää. Hän ei ymmärtänyt, mutta hän halusi ymmärtää. Jumala sanoi hänelle, ettei yrittäisi ymmärtää.

78   Kuinka minä voisin ymmärtää mitään näistä asioista? Minä en voi ymmärtää niitä. Minun ei tarvitse ymmärtää niitä. Minä uskon ne. Minun ei tarvitse ymmärtää niitä. Jumala on usko, eikä ymmärrys. Me vain uskomme, mitä Hän sanoo.

79   No niin, verratkaa nyt Jumalan Eedeniä Saatanan Eedeniin, sen jälkeen kun hän kuudentuhannen vuoden ajan on vääristellyt Jumalan kullekin aikakaudelle luvatun Sanan todellista tulkintaa. Verratkaamme sitä nyt ja nähkäämme millainen se on. Niin kuin hän teki seurakunnalle Kristuksen aikana, Jeesuksessa, ja yritti estää Jumalan uskollisia poikia tietämästä Totuutta. Se on Jumalan… Jumala pani poikansa tänne, ominaisuutensa tänne, olemaan yhteydessä Hänen kanssaan Hänen Sanansa kuulemisen kautta.

80   Mitä jos teidän isänne sanoisi teille… Ja te olette isällenne uskollinen poika. Ja hän sanoisi teille: “Poikani, älä mene uimaan tuohon veteen siellä, koska tuossa vedessä on alligaattoreita.” Ja sitten joku mies tulee ja sanoo: “Varmastikaan niin kauniissa vedessä kuin tuo ei voi olla mitään alligaattoreita.” No niin, ketä te tulette kuuntelemaan? Jos olette aito poika, te kuuntelette isäänne.

81   Ja aito Jumalan poika tai tytär ottaa Jumalan Sanan ensin! En välitä siitä, mitä joku muu siitä sanoo, he ottavat Jumalan Sanan ensin! Kupissa on myrkkyä, ja he uskovat sen.

82   Usko Hänen koko Sanaansa, Hänen Siemeneensä, toi pyhyyden, rakkauden ja Iankaikkisen Elämän Eedenin. Sen Jumalan Eeden tuottaa. Se toi pyhyyden, rakkauden, ymmärryksen, täydellisyyden ja Iankaikkisen Elämän Eedenin. Sen Jumala suunnittelee: Hänen Sanansa, Hänen Siemenensä, sitä Hänen Seurakuntansa tulee olemaan lopulla. Se tulee olemaan tuo sama asia.

83   Huomatkaa, tässä on eräs ajatus. Alkaa unohtako sitä. Menen siihen jollakin toisella kerralla, tai jossakin toisessa sanomassa, mutta tiedättekö, että Jumala sanoi: “Tuottakoon jokainen siemen kaltaistaan.” Onko se Jumalan käsky? No niin, mitä hyötyä sitten on jonkun saarnaajan, tai jonkun muun, yrittää saada tuota Sanaa sanomaan jotakin muuta? Näettekö? Jokainen Jumalan Sana on Siemen. Jeesus sanoi niin, siemen, jonka kylväjä kylvi. Niinpä, jos Markus 16 on Jumalan Sana, tulee se tuottamaan kaltaistaan. Jos Malakia 4 on Jumalan Sana, tulee se tuottamaan kaltaistaan. Ja jokaisen muun lupauksen täytyy tuottaa kaltaistaan.

84   Näettekö te? Näettekö Saatanan täällä naamioituneena? Hän yrittää sanoa: “Se ei ole niin.” Ymmärrättekö te sitä? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”] Näettekö, Saatana sanoo: “Oi, ei se ole tätä päivää varten. Se oli jonakin toisena aikana. Se ei edes merkitse sitä.”

85    “Jokaisen siemenen täytyy tuottaa kaltaistaan.” Siten Jumala perusti Eedeninsä. Onko se oikein? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”] Ja tässä se on. Siten Jumala perustaa Seurakuntansa. Jokainen Sana tuottaa kaltaistaan. “Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”, näettehän. Saatana, hän ottaa jotakin muuta, mutta Jumala sanoi: “Jokainen siemen tuottakoon kaltaistaan.”

86   Jos lupaus sanoo: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

87   Ja sitten kirkko sanoo: “Liity seurakuntaan, lausu uskontunnustus, tunne katkismus.” Sen kaltaisia asioita ei ole koko Raamatussa.

88   Mutta Jeesus sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleet. He puhuvat uusilla kielillä. Jos he ottavat ylös käärmeitä tai juovat kuolettavia, ei se heitä vahingoita. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Onko ketään ihmistä kieltämään sitä? Näettekö?

89    “Jokainen siemen tulee tuottamaan itsensä kaltaista.” Jos te olette Jumalan siemen, Jumalan ominaisuus, Jumalan poika, silloin Jumalan Sana on kylvettynä teissä, näettehän. Ja sitten kun te kuulette Jumalan Sanan: “Minun lampaani kuulevat Minun ääneni, vierasta he eivät tule seuraamaan.” Käsitättekö sen? Silloin jokainen siemen tulee esiin itsensä kaltaisena.

90   No niin, me näemme, että jokaisen siemenen tuottaessa kaltaistaan, ei Eedenissä ollut mitään kuolemaa. Uudessa Eedenissä ei tule olemaan mitään kuolemaa, näettekö. Siellä ei ollut mitään muuta kuin pyhyyttä, puhtautta, ja Iankaikkinen Elämä.

91   Nyt, koko Jumalan Sanan uskomatta jättäminen on tuonut epäpyhyyden siemenen Saatanan Eedeniin. Me olemme nyt tulossa siihen, missä Saatana ottaa valtaistuimensa antikristuksena tämän maan Eedenissä, synnin Eedenissä, vääristellyn uskonnon Eedenissä. Hän ei aloittanut sanomalla: “Minä olen Saatana. Minä olen se suuri enkeli.” Ei, ei siltä pohjalta, vaan Jumalan Sanan vääristelyn pohjalta! Ja sillä tavalla hän on tuonut kuningaskuntansa jokaisessa ajanjaksossa. Ja nyt tässä suuressa petollisessa ajanjaksossa hän on valmis ottamaan valtaistuimensa omien ihmistensä kanssa! Hän on rakentanut itselleen älyllisen, koulutetun, tieteellisen Eedenin. Oikein. Tieteelliset saarnaajat, tieteellinen seurakunta, tieteellinen teologia, kaikki on tieteellistä. Kaikki on tiedon pohjalla. Koko seurakunta on rakennettu tiedolle. Sitä ei ole rakennettu uskolle.

92   Kerran menin pitämään kokousta erään miehen seurakunnalle. Se oli eräässä suuressa auditoriossa Lännessä. Hieno mies, ja hän kielsi nämä asiat, joista me puhumme. Kuitenkin, minä pidin hänestä. Hieno mies, vanha mies. Kun hänen seurakuntansa meni ulos… Siellä oli istumapaikkoja noin kuudelle tuhannelle. Kun hänen seurakuntansa, noin 1 500, meni iltapäivän jumalanpalvelukseen, olivat he kaikki hienosti pukeutuneita intellektuelleja, ja minä istuin siellä ja tarkkasin heitä.

93   Hän saamasi oikein hyvän saaman, tuo mies. Ja sitten hän kysyi, halusiko joku vastaanottaa Kristuksen. Hän pyysi heitä vain kohottamaan kätensä. Kukaan ei kohottanut kättään, kunnes lopulta eräs nainen kohotti kätensä. Hän sanoi: “Hyvä on, nyt sinä olet kristitty”, ja valmisti häntä kastetta varten. Ja sitten hän meni ulos, siunasi pienen lapsen, suuteli pientä lasta ja rukoili sen puolesta ja lähetti kuulijakunnan kotiin.

94   Kun hänen seurakuntansa meni ulos, kaikki hienoja, oppineita, koulutettuja ihmisiä. Minä seisoin siellä sivulla puristaakseni tuon miehen kättä ja toivottaakseni hänelle Jumalan siunausta hänen mennessään ulos.

95   Ja kun tein sen, tässä tuli minun joukkoni sisälle. He eivät voineet päästää heitä sisälle hänen joukkonsa ollessa siellä. Tässä he tulivat pyörätuoleissa, paareilla, pakkopaidoissa, mielenvikaiset ja kaikki muut! Näettekö te eron? Siinä se on. Se on se asia, josta minä puhun. Näettekö? Se on jotakin erilaista.

96   Kun te tieteellisen tiedon avulla voitte aikaansaada ymmärrettävän evankeliumin: “Häntä, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, ei tuomita”, näettekö?

97   Mutta “nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat”. Näettekö, hän jättää sen pois siitä. Tämä nainen uskoi Jeesukseen Kristukseen. Hän on pelastunut, jos nämä merkit seuraavat uskovaista.

98   “Ja hän, joka kuulee Minun Sanani”, ei vain kuule sitä korvillaan, vaan ymmärtää Sen. Kuka tahansa voi kuulla Sen. Prostituoitu voi kuulla Sen ja pysyä prostituoituna, näettehän. Juoppo voi kuulla Sen. Valehtelija voi kuulla Sen ja yhä pysyä valehtelijana, mutta “hänellä, joka ymmärtää Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, on Iankaikkinen Elämä.” Siinä se on teille, näettehän.

99   Eikä kukaan voi tehdä sitä, ellei Jumala ole häntä ennalta määrännyt. Jeesus sanoi: “Ei kukaan voi tulla Minun tyköni, ellei Isä häntä vedä, ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minun tyköni.” Aamen. Se on kaikki riippuvainen Jumalan yksinvaltiudesta ja ennalta tietämisestä. Hän elää yksinään, eikä kukaan voi sanoa Hänelle, mitä tehdä.

100   Nyt, epäuskon kautta, ja koko Jumalan Sanan huomiotta jättämisen kautta, on tullut esiin epäuskon siemen. Epäpyhyys, synnillisyys, viha ja iankaikkinen kuolema ovat tässä synnillisessä, älyllisessä seurakunta-ajanjaksossa. No niin, käsitittekö sen? Tässä ajassa, kun koko maailma on uskonnollinen. Tiesittekö sitä? Koko maailma on uskonnollinen. Ja tässä uskonnollisessa aikakaudessa, suuria kirkkoja on joka kulmassa. Kaikki… Koko asia päätyy siihen, että palvotaan Saatanaa. Tässä se on täällä Raamatussa. Se on totta. Ja tässä älyllisessä ajassa, teologinen seminaari tuottaa intellektuellin, jolle on opetettu miten puhua, mitä tehdä, kuinka aikaansaada heissä mielenliikutusta ja kaikkea psykologista. Häntä on koulutettu kolme ja neljä vuotta tietämään, kuinka käsitellä ihmisen mieltä. Näettekö, se on…

101   Jumalan Henki ei ole jotakin, mitä on koulutettu teihin. Se on jotakin, mikä on ennalta määrätty teihin Kaikkivaltiaan Jumalan kädellä. Teidän kokemuksianne ei voida kouluttaa tai opettaa teihin. Se on ennalta määrätty teihin Jumalan kädellä ja Jumalan ennalta tietämisellä. Niin se on.

102   No niin, hän on tuottanut tämän suuren Eedenin jossa he nyt elävät, seurakunta maailman Eedenin. He kaikki liittyvät nyt yhteen tuossa suuressa Ekumeenisessa Neuvostossa, ja heillä tulee olemaan maailmankirkko. Kaikki tulevat yhden pään alle, missä Saatana tulee olemaan valtaistuimella, aivan tarkalleen.

103   Ja viimeinen kutsu lähtee ottamaan kiinni Morsiamen ennen kuin Hän menee siihen. Sillä jouduttuaan kerran siihen, hän on ottanut pedon merkin ja on tuomittu. Hän ei ole koskaan tuleva ulos siitä. Siitä syystä minä sanon: “Tulkaa ulos heidän keskuudestaan, Minun kansani, ennen kuin se menee siihen, näettehän. Tulkaa ulos heidän joukostaan ja olkaa erotetut.”

104   No niin, viha ja kuolema ja iankaikkinen ero Jumalasta on tässä Eedenissä, himo, saasta, vääristyneisyys. Kuinka? Kylvämällä väärää siementä.

105   Se muistuttaa minua tuosta näystä, jonka näin ennen kuin olin koskaan tavannut helluntailaisia, tuosta miehestä, joka meni ympäri maailman puettuna valkoisiin. Te olette kuulleet minun kertovan sen monta kertaa. Eräs toinen tuli hänen jäljessään kylväen ristiriitaisuuden siementä.

106   Mutta hän voitti sen helposti Eevan kanssa, Eedenin Puutarhassa, Eevassa olleen synninhimon avulla. Silloin, jos Eeva himoitsi tietoa, oli se synti.

107   Ja kun me himoitsemme tietoa, haluamme Ph.D:n, LL.D:n; on synti tehdä niin. Se on vahva lausunto, mutta se on Totuus. Ei väliä sillä, kuinka lujasti se on sanottu, se on yhä Totuus, näettehän. Himoita tietoa, ymmärrystä.

108   Kysymys on siitä, että tänä päivänä me emme yritä vakiinnuttaa Jumalan Sanaa ihmisten sydämiin. Me yritämme vakiinnuttaa itseämme! Seurakunta yrittää vakiinnuttaa seurakunnan oppia henkilön sydämeen.

109   Meitä on käsketty vakiinnuttamaan sinne Jumalan Sana. Paavali sanoi: “Minä en tullut teidän tykönne houkuttelevien ihmisen sanojen kanssa, ettei uskonne lepäisi ihmistiedon varassa, vaan minä tulin teidän tykönne voimassa, tuoden julki Pyhää Henkeä, niin että uskonne voisi levätä Jumalassa.” Siinä se on teille.

110   Ihmisiä ei tulisi vakiinnuttaa heidän itsensä varaan. Me näemme sen… Antakaa Jumalan tehdä jotakin jollekin henkilölle ja lähettää hänet, niin te näette jokaisen miehen yrittävän jäljitellä sitä. Näettekö, he yrittävät perustaa sen itsensä varaan. Jokainen mies sanoo: “Minä tein tämän, minä, minun kirkkokuntani, minä tein tämän”, perustaa itsensä varaan. Mitä me oikein saarnaamme: itseämmekö vai Jumalan valtakuntaa?

111   Perustukaa Jumalan Sana varaan. Ottakaa ulos epäusko ja vakiinnuttakaa Jumalan valtakunta ihmisen sydämeen. Eikä Jumalan valtakunta voi olla vakiinnutettu miehen sydämessä, ellei Jumala ole tehnyt tuota miestä siten. Hän ei voi olla vakiinnutettu…

112   Ja muistakaa, tuo petollisin osa, tuo mies ajattelee, että se on oikein. Hän ei voi olla vakiinnutettu… “On tie, joka näyttää oikealta miehen mielestä.” Kaikki näyttää älyllisesti oikealta.

113   Niin kuin kerroin teille muutama sunnuntai sitten. Kun seisoin kuolevan lapseni vieressä, seisoi Saatana siellä ja sanoi: “Siellä on isäsi kuollen käsivarsillesi eräänä iltana. Siellä makaa vaimosi ruumishuoneella, ja tässä menee lapsesi, ja kun pyydät Häntä vastaamaan sinulle, vetää Hän verhon eteesi. Ja nyt, kuitenkin Hän on hyvä Jumala, ja sinä sanoit, että Hän oli Parantaja. Ja sinä, joka olet seissyt sen puolesta, mitä sanoit olevan oikein, sinä olet väärässä.” Oi, kaiken järkeilyn, kaikkien ajatusten täytyi olla yhtyä siihen, että se oli oikein, ja että hän oli oikeassa, siinä kaikessa.

114   Niin oli hän myös oikeassa sanoessaan Eevalle: “Teidän silmänne tulevat avatuiksi, ja te tulette erottamaan oikean väärästä, ja te tulette olemaan samanlaisia kuin jumalat”, tietäen mikä on oikein ja mikä väärin, koska Jumala ei vielä ollut antanut heidän huomata, että he olivat alasti. Niinpä hän tiesi, että he tulisivat erottamaan oikean väärästä. Ja hän oli oikeassa! Mutta katsokaahan, se oli vastoin Jumalan Sanaa.

115   Ja niin oppivat saarnaajat seminaareissa ihmistekoisen teologian. Se voi näyttää oikealta, se voi olla hyvä ymmärrettävä asia, mutta se on väärin!

116   Meidän ei tarvitse ymmärtää sitä. Me uskomme sen, koska Jumala sanoi sen olevan niin, ja se selvittää sen iäksi, koko asian. Niin me uskomme sen.

117   Oi, kuinka Eeva himoitsikaan olla joku Ph.D. Kuinka hän himoitsikaan olla älykkäämpi kuin mitä oli.

118   Huomatkaa, samoin kuinka suuresti mies ja hänen vaimonsa… Pankaa nyt merkille, mies ja hänen vaimonsa, molemmat olivat alasti Eedenin Puutarhassa, Jumalan Eedenissä.

119   Tulen nyt lopettamaan. Sanoin pidätteleväni teitä vain muutaman minuutin. Tarkatkaa nyt lopettaessamme.

120   Verratkaa tätä nyt. Kuinka paljon samankaltainen tilanne oli, kun sekä mies että vaimo molemmat olivat Jumalan Eedenissä ilman rihmaakaan vaatteita yllään, eivätkä tienneet sitä. Miksi he eivät tienneet sitä? Koska heidän aistinsa olivat verhottuja alastomuudelle, Pyhän Hengen pyhällä verholla. He saattoivat katsoa suoraan toinen toistaan eivätkä tienneet olevansa alasti. He olivat verhottuja pyhyyden Pyhällä Hengellä. He olivat verhottuja.

121   Jumala verhoaa vielä tänäkin päivän, niin että pystyy katsomaan eikä himoitse. He kääntävät päänsä pois. Se on Pyhä Verho, näettekö, Pyhä Verho. Jumalalla oli heidän silmänsä. He olivat molemmat… Toinen oli mies ja toinen oli nainen, eivätkä he tienneet olevansa alasti, koska Jumalan Pyhyys piti heidän silmänsä verhottuina. Huomatkaa, Jumala kätki heidän tietoisuutensa synniltä Pyhällä Verholla.

122   Toivoisin, että meillä olisi jonkin verran aikaa viipyäksemme siinä muutaman minuutin. Kuulkaahan: “Sillä       hänellä, palvojalla, kerran puhdistettuna… (Hebrealaiskirje) …palvojalla kerran puhdistettuna ei enää ole tietoisuutta synnistä!” Synti on poistunut hänestä!

123   Kuulin veli Nevillen sanovan tänä aamuna, joku on voinut kysyä häneltä, että miksi minä en saarnaa Pyhästä Hengestä? Miksi en tee sitä? Tässä se on. Pyhä Henki on toimintaa teissä. Se on Elämä. Ei jokin aistimus, ei jonkin sorttinen lihallinen todiste, vaan se on Persoona, Jeesus Kristus, Jumalan Sana, juurtuneena sydämessänne tehdäkseen eläväksi jokaisen tämän ajanjakson sanan. Oikein. Tarkatkaa Pyhää Henkeä toiminnassa, ei niinkään paljoa julkituomisessa, vaan toiminnassa, mitä se tekee Sanan mukaan.

124   Huomatkaa nyt, Jumalan Pyhän Hengen, Jumalan pyhän Sanan, perustella mies ja nainen olivat alasti eivätkä tienneet sitä. Kuinka kaunista, Sanan elämä, tuo Siemen, Sana.

125   Jumala sanoi: “Siellä puutarhan keskellä on eräs puu, nainen. Ja puutarhan keskellä oli tämä puu. Älkää edes koskeko siihen, sillä sinä päivänä, jona te syötte siitä, sinä päivänä te kuolette.” He olivat pyhästi verhottuja siitä, he eivät tienneet mitään siitä, he eivät uskaltaneet koskea siihen.

126   He olivat pyhästi verhottuja. He olivat turvassa Jumalan paviljongissa. He olivat elossa. Heidän ympärillään ei ollut kuolemaa. Halleluja! Heillä oli täydellinen rakkaus toinen toistaan kohtaan, täydellinen ikuinen Elämä. Heillä oli täydellinen rakkaus, täydellinen ymmärrys Jumalan rakkaudesta. Heillä oli Jumalan Sana ja he pitivät Sen. Ja he olivat elossa ja turvassa Jumalan Eedenissä ilman minkäänlaista kuolemaa ympärillään.

127   Sitten Saatana sai Eevan kuuntelemaan teologista evankeliumiaan, tiedon, korkeamman koulutuksen, korkeamman etiikan, paremman sivilisaation, ja niin edespäin, evankeliumia. Sitten kun hän oli saanut hänet pysähtymään ja kuuntelemaan häntä hetken, hänen jäljen päätelmiään, (jotka meidän käsketään repimään maahan,) kun hän sai hänet kuuntelemaan sitä.

128   “Kuulehan nyt. Tämä kirkko on sellainen ja sellainen. Se on ollut perustettuna niin pitkään. Me olemme yksi maan vanhimmista kirkoista. Kaupungin johtajakin käy…” En välitä siitä, mitä se on, näettehän. Jos se on vastoin Jumalan Sanaa, olkaa sitä vastaan. Se on teidän vihollisenne. Kaikki, mikä on Sanan puolesta, on teidän veljenne.

129   Mikä tahansa on vastoin Sanaa, on teidän vihollisenne. Hän on osa teistä.

130   Huomatkaa, Eeva veti pois tuon Pyhän Verhon nähdäkseen, mitä seksi todella oli, verratkaa sitä, mitä himo todella tulisi tekemään. Hän veti tuon verhon pois silmiltään. Sen pyhän asian, jonka Jumala oli pannut hänen silmiensä päälle. Hän halusi tietoa tietääkseen, mitä se kaikki oli. Hän kuunteli perkelettä, ja huomatkaa, mihin asemaan se hänet pani.

131   He ovat tehneet tuon saman asian jokaisessa ajanjaksossa siitä alkaen ja ottaneet aina älyllisen puolen. Ja he ovat nyt rakentaneet Saatanan tiedon kuningaskunnan, tämä hänen siemenensä, jonka hän kylvi, ja he ovat vieneet maailman kuoleman Eedeniin.

132   Nyt, pankaa merkille. Katsokaa nyt Ilmestyskirjan kolmatta lukua, Laodikean Seurakunnan ajanjaksoa. Ajatelkaa sitä mielessänne.

133   Huomatkaa nyt, Hän, Eeva, on Saatanan kuningatar. Näettekö, Saatana, tuo käärme, otti Eevan, ennen kuin Adam otti hänet. Kyllä. Niinpä hän petti hänet. Saatana, tuo käärme oli Eevan aviomies, ennen kuin Adam koskaan yhtyi häneen. Hän petti hänet. Raamattu sanoo, että hän teki sen, ja sitten Eeva tiesi olevansa alasti. Näettekö?

134   No niin, katsokaa Laodikean Seurakunta-ajanjaksoa. Hän, Eeva, istuu Saatanan kuningattarena. “Hän on rikas maailmallisissa tavaroissa, sokea ja jälleen alasti, eikä tiedä sitä”, aivan samoin kuin oli Jumalan Eedenissä. Mutta nyt se ei johdu Pyhästä Verhosta hänen kasvoillaan, vaan himon verhosta. Hän otti pois Jumalan Pyhän Verhon ja pani kasvoilleen tiedon verhon himoitakseen. Ja nyt naisella on himon verho, niin että hän on sokea sille, että on alasti. Hän on alasti kadulla eikä tiedä sitä. Hän on prostituoitu kadulla. Naiset nämä shortsit yllään ovat Jumalan silmissä prostituoituja, eivätkä he tiedä sitä.

135   Huomatkaa, ottakaa meidän naisemme. Jos te nyt haluatte nähdä, missä tilassa seurakunta on, niin tarkatkaa, millä tavalla naiset toimivat. Nainen esittää aina seurakuntaa. Saatanan synnin ja epäuskon Eedenissä, uskonnollisen vääristyneisyyden kieroutuneessa kuningaskunnassa. Sen sijaan että he ottaisivat Jumalan Sanan, he ovat ottaneet ihmisen älyllisen oppineisuuden. Seurakunnan sijasta he ovat ottaneet organisaation ja ovat tuomassa sen yhteen suureen päähän.

136   Pankaa nyt merkille, vääristeltynä viattomuudesta… Älkää nyt kadottako tätä. Seurakunnalla on ollut tämä himon verho yllään. Huomatkaa, mitä se on hänelle tehnyt. Pyhällä Verholla verhottuna nainen oli viaton. Himon verho yllään hänellä on tieto. Hän tietää sen olevan miellyttävää. Hän tietää, mitä se saa aikaan, näettehän. Se on hedelmä, puu, jota tulee haluta, ja joka tekee viisaaksi. Hänet on vääristelty viattomuudesta tietoon, pyhyydestä saastaan ja himoon, ja Elämästä kuolemaan.

137   Tämän kuningaskunnan on kuoltava! Tämä kuningaskunta on kuoleva! Taivaan Jumala tulee hävittämään sen pois maan pinnalta.

138   Huomatkaa, tässä kieroutuneisuudessa, mies on tullut naiseksi ja nainen mieheksi, eivätkä he tiedä sitä! Se on oikein hyvä Saatanan Eedenin tuote, jos te katselette nykyisiä ihmisiä kaduilla tänä päivänä.

139   Huomatkaa, se oli Eeva, jota Saatana käytti saadakseen Adamin tekemään syntiä Eevan himon voimalla. Nyt on samalla tavoin. Hän tekee samalla tavalla tänään. Pankaa merkille, lyhyet hiukset, maalatut kasvot, seksikäs pukeutuminen. Nainen tekee sen eikä tiedä, että jokainen noista asioista on vastoin Jumalan Sanaa. Hiustensa leikkaaminen tekee hänestä häpeällisen naisen, prostituoidun. Shortsien käyttäminen panee hänet häpeään. Seksikäs pukeutuminen tekee hänestä prostituoidun, eikä hän tiedä sitä! Se ei johdu Jumalan pyhyydestä, vaan se johtuu Saatanan himosta! Hän sai Adaminsa… Hän saattaa Adaminsa himoitsemaan häntä.

140   Hän riisui pois vaatteet, joihin Jumala oli hänet pukenut, siellä alussa Eedenissä, matkaansa varten tämän erämaan halki. Hän riisui ne pois. Hän riisui itsensä, kun Jumala oli peittänyt hänet kokonaan nahoilla. Nainen alkoi poistaa niitä vähän kerrallaan. Nyt hän on palannut takaisin siihen, missä hän oli alussa.

141   Nyt hän on saanut Adaminsa käyttämään alusvaatteitaan. Mies, joka panee ylleen tuollaiset pienet akkamaisen näköiset shortsit ja menee niissä tänne ulos. En usko, että hänessä on paljoakaan miestä. Hän on suurin mammanpoika, jonka tiedän. Näettekö, nainen on saanut vääristellyn Adaminsa toimimaan itsensä tavalla. Näettekö? Saanut hänet käyttämään hänen alusvaatteitaan. Nainen näki, mitä hän voisi tehdä täällä ulkona, ottaessaan pois kaikki muut vaatteensa paitsi alusvaatteensa. Ne ovat shortsit. Ne ovat naisen alusvaatteita. Ja täällä hänen Adaminsa nyt käyttää niitä. Jumalan alkuperäisen Sanan mukaan on kauhistus, kun nainen panee päälleen miehelle kuuluvia vaatteita, ja mies panee päälleen naiselle kuuluvia vaatteita. Niin sanotaan alkuperäisessä Sanassa. Ajatelkaa sitä!

142   No niin, nyt miehellä on myös hänen kiharansa. Hän kampaa ne alas ja panee niihin papiljotteja. Yksi sairaalloisimmista näyistä, mitä koskaan elämässäni olen nähnyt, on se, kun jotkut näistä nuorista täällä tänään ovat kammanneet hiuksensa alas tällä tavalla, värjättyinä jollakin peroksidilla tai valkaisuaineella valkaistuina, ja sitten he kiertävät ne papiljoteille saadakseen ne kihariksi. Sinä suuri mammanpoika! Se on hirvittävä asia sanottavaksi saarnastuolista, mutta tuomio alkaa Jumalan huoneessa. Sinä et edes tiedä oletko mies tai nainen. Ja ymmärrän, että meidän Yhdysvaltain armeijamme tulee seuraavaksi olemaan shortseissa. Niin se on. Näettekö, mitä tuo vääristyneisyys on? Ne ovat naisen vaatteita, ja miehellä on naisen kiharat.

143   Yhtenä päivänä olin täällä Howard Johnsonin liikkeessä, ei tässä täällä, vaan siellä ulosvievän tien varrella, ja istuin siellä hämmästyneenä. Tässä tuli joku pieni poika ohitse, suu auki. Ja hänellä oli tummat hiukset tässä, ja hän kampasi ne tällä tavalla ja pani papiljotin siihen ja kiersi ne rullalle silmiensä päälle ja katseli sen alta kulkien ympäri. Jos koskaan olen nähnyt mitään vääristynyttä. Näettekö, hän ei uskoisi sitä. Hän voi ehkä todistaa olevansa miespuolinen, mutta hänen henkensä hänessä on naisellinen. Hän ei tiedä kummalle puolelle taloa hän kuuluu. Oikein. Kuinka vääristynyttä!

144   Niin juuri Saatana tekee! Hän vääristelee kansakunnat! Hän vääristelee seurakunnan! Hän vääristelee ihmiset! Hän on pettäjä. Alkuperäisen Totuuden vääristelyä.

145   Jumala teki miehen mieheksi. Hän teki naisen naiseksi ja Hän puki heidät eri tavalla ja Hän tarkoitti, että he pysyisivät sillä tavalla ja toimisivat sillä tavalla. Yksi on naisellinen, ja toinen on miehekäs. Hän otti Eevan erilleen Adamista Eedenin Puutarhassa ja teki tämän, erotti Eevan hänestä.

146   Nyt miehellä on hänen kiharansa, nainen leikkaa hiuksensa kuin mies, ja mies yrittää pitää hiuksiaan kuin nainen. Nainen käyttää miehen päällysvaatteita ja mies naisen alusvaatteita. No niin, se kuulostaa pyhyyden loukkaukselta, mutta en tarkoita sitä sillä tavalla. Se on ehdoton Evankeliumin Totuus. Jos ette tiedä sitä, silloin teissä on jotakin vialla. Te olette joko sokea tai ette ole koskaan olleet kaduilla. Ja naiset ja miehet ajattelevat, että se on oikein, että se on jotakin hienoa.

Naiset sanovat: “Mutta on niin kuuma.”

147   Nuo vanhat apassi-intiaanit siellä saisivat teidät häpeämään itseänne. Mitä kuumempaa tulee, sitä enemmän he panevat vaatteita päälleen pitääkseen auringon poissa itsestään. Se saa teidät hikoilemaan, ja kävellessään heillä on kuin ilmastointilaite. He pystyvät olemaan ulkona auringossa.

148   Te ette kestäisi mitään palamatta ja tulematta rakoille. Mutta katsokaahan, sitä he kutsuvat korkeammaksi koulutukseksi. Nykyinen tiede on tuottanut tämän. Voi hyvänen aika, siellä nainen on alasti Laodikeassa eikä tiedä sitä.

149   Hän oli alasti Eedenissä. Näettekö noiden kahden kuningaskunnan samankaltaisuuden? Yksi on synti ja kuolema. Toinen on Elämä ja vanhurskaus. Siellä hän oli verhottu Pyhällä Verholla. He olivat molemmat alasti. He eivät tienneet sitä. He eivät tienneet siitä mitään, koska he olivat verhotut Jumalan Hengellä.

150   Ja täällä he ovat verhotut himolla, ja he katsovat toinen toistaan himoitakseen. Näettekö, Adam saattoi katsoa Eevaa eikä tiennyt, että tämä oli alasti. Mutta nyt, tämä himon verho yllään, hän ei käsitä olevansa alasti, vaan hän tekee sen tämän himon verhon alla saadakseen miehet katsomaan häntä. Se on ainoa asia, minkä tähden hän voi tehdä sen. Te ette usko sitä, mutta te teette sen siitä huolimatta, ja mies katselee. Ja kun mies huomasi, että teillä on niin paljon viehätysvoimaa, alkoi hän itse panna ylleen joitakin teidän vaatteitanne.

151   Oi, millaista vääristyneisyyttä. Millainen ajanjakso. Millainen aika. Kuinka petollista se onkaan. Oi, kaikki nämä asiat, ja ei tiedä sitä, miehissä on täysin vääristynyt henki. Mies on verhottu Saatanan himolla ja niin on myös nainen. Se on tuo saatanallinen suuren seurapiirin henki, näettekö. He eivät tiedä, mutta he ovat organisaatio. Miehet, jotka pukeutuvat sillä tavalla, kuuluvat organisaatioon. Annan teille lyhennyksen siitä: S.S.S., Suurten Siskojen Seura. Niinpä, siihen he kuuluvat. He tulevat tänne ulos suurena akkamaisena seurana yllään nuo pienet vanhat, ilkeältä näyttävät, likaisen näköiset pöksyt.

152   Miehet, te voitte olla eri mieltä tämän kanssa, mutta se on Totuus. Te olette vääristyneitä, ettekä tiedä sitä. Te ette enää toimi niin kuin mies. He tulevat niin pehmeiksi, ettei heissä kohta enää ole mitään, sekä miehet että naiset. He ovat seurapiiri. He ovat organisaatio. Miksi? “Naapurin John käyttää shortseja, niinpä miksen minäkin. Luella haluaa minun käyttävän niitä, koska myös naapurin John käyttää niitä. Ja jos kerran Susie Jane voi käyttää niitä, niin voi myös Martta Jane käyttää niitä, tai Susie Lou”, tai mikä hänen nimensä onkin. Näettekö, se on seurapiiri. Se on organisaatio. Te henkisesti kuulutte siihen, ettekä tiedä sitä.

153   Ja jos niin on, ja me näemme sen olevan niin, silloin te olette sokaistuja! Te olette sokaistuja näille kirkkokunnille, joihin Saatana on teidät vääntänyt! Se on Jumalan alkuperäinen Sana vääristeltynä, Hänen Valtakuntansa ja Hänen suunnitelmansa lapsiaan varten vääristeltynä! Saatana on vääntänyt miehet ja naiset näihin asioihin, eivätkä he tiedä, että se on vääristeltyä.

154   Hän ei enää ole mikään Jumalan poika, kiharat riippuen kasvoillaan ja shortsit yllään talssien kadulla. Jumalan poikako, diakoniko seurakunnassa, pastoriko saarnatuolissa? Ei. Se ei ole mikään Jumalan poika! Hän ei ole koskaan tullut Jumalan ajattelevan miehen suodattimen lävitse, koska silloin hänellä ei olisi yllään näitä naisten vaatteita. Varmasti ei olisi. Ei myöskään naisella olisi miehen vaatteita yllään. Se ei ole mikään Jumalan poika. Se on Saatanan poika ja Saatanan tytär. On kovaa sanoa niin.

155   Saatana on onnistunut vääristelemään ja ottamaan valtaansa tämän maailman ja tekemään siitä valtakuntansa, kun ihminen oli pantu vapaan moraalisen valinnan pohjalle valitsemaan itse minkä kaltaista elämää he haluaisivat. Se osoittaa, mitä on sydämessänne. Teidän äänenne… Tiedättekö mitä? Teidän toimintanne puhuu niin äänekkäästi, että se hukuttaa teidän äänenne.

156   Jos menen jonkun miehen tykö, joka sanoo: “Oi, me olemme kaikki kristittyjä. Me kuulumme kaikki kirkkoon”, ja alastonkuvia riippuu kaikkialla hänen toimistonsa seinillä? Ei olisi mitään väliä sillä, mitä hän sanoisi minulle, tietäisin asian paremmin, ja niin tietäisitte tekin.

157   Voisiko lyhythiuksinen nainen sanoa olevansa kristitty? Te tiedätte sen paremmin, näettehän. Kyllä vaan. Jos hän käyttää maalia ja ehostusta ja shortseja, niin voisiko hän sanoa olevansa kristitty? Te tiedätte sen paremmin. Jumalan Sana opettaa teille parempaa kuin se. Raamattu sanoo, ettei nainen voi tehdä sitä ja olla kristitty. Hän on jopa häpeällinen ja kaikenlaista. Kuinka Jumala voisi panna jotakin häpeällistä Valtakuntaansa? Ei. Ei koskaan. Ei. He itse osoittavat halunsa.

158   Te ette voi saada kyyhkystä syömään hiirihaukan kansaa, ei koskaan. Kyyhkysellä ei ole lainkaan sappea. Hän ei voi syödä tuota vanhaa raatoa. Jos hän ottaisi suullisen siitä, se tappaisi hänet, ja hän tietää sen, mutta hiirihaukka voi syödä melkein mitä tahansa haluaa. Hänellä on paljon sappea.

159   Niinpä te sitten näette, että sellainen maailma on tänään, sama asia. He ovat alastomia, sokeita ja eivät tiedä sitä.

160   Saatana teki sen naisen himon perusteella tietoon, seksiin, jonka valinnan hän itse teki. Huomatkaa nyt, se oli Eeva, joka johti Adamin väärään, ja se oli nainen, joka otti pois vaatteensa, ennen kuin hänen Adaminsa otti pois omansa. Se on nainen, aina. Se on aina ollut. Yhä on tuolla samalla tavalla.

161   Se on seurakunta, joka johtaa ihmisen harhaan. Se on seurakunta, näettehän, joka johtaa harhaan miehen, joka haluaa olla Jumalan poika. Se on nainen, seurakunta, ei Raamattu, Jumala, sillä Raamattu on mies. Oi, kyllä, Sana oli tehty lihaksi, ja Hän oli mies. Raamattu on mies, seurakunta on nainen, näettehän. Se ei ole Raamattu, joka johtaa miehen harhaan. Se on seurakunta, joka johtaa hänet harhaan. Se on seurakunta, joka oli alaston, ei Raamattu. Ei todellakaan. Raamattu sanoo hänelle, että hän on alaston. Kyllä vaan.

162   No niin, huomatkaa kuinka seksin kautta, sukupuolisen halun kautta, Eeva himoitsi tietoa tietääkseen, mitä se oli, ja oliko tämä hedelmä hyvää tai ei, ja hän teki sen.

163    Jumala ottaa jonakin päivänä sen takaisin miehen kautta. Se luovutettiin pois naisen kautta, mutta lunastettiin miehen kautta, Miehen, Jeesuksen Kristuksen, joka on Sana.

164   Ja sitten, mikä se on? Huomatkaa nyt lopettaessamme. Tässä jokin aika sitten annoin tämän lausunnon. Minulla on siitä täällä neljä tai viisi sivua lisää, mutta minä… Kirjoituksia ja asioita, joihin halusin viitata, mutta kuunnelkaa. Lopettakaamme sanomalla tämä.

165   Muistatteko täällä äskettäin, kun opetin teille Seitsemästä Pasuunasta, Pasuunoiden Juhlasta, ja niin edelleen? Ja minä sanoin: “Siellä on kahdeksannen päivän juhla.” Niinpä, seitsemäs päivä olisi viimeinen, se olisi Tuhatvuotisvaltakunta. Mutta siellä on kahdeksannen päivän juhla, mikä, jos se oli kahdeksas, ja on vain seitsemän päivää, tekisi siitä uudestaan ensimmäisen päivän ja tulisi suoraan takaisin ensimmäiseen päivään. Sitten sen jälkeen kun Tuhatvuotisvaltakunta on ohitse, silloin tullaan Eeden perustamaan uudestaan. Jumalan suuri Kuningaskunta tulee tuoduksi takaisin, koska Jeesus taisteli siitä Saatanan kanssa Getsemanen Puutarhassa ja voitti takaisin Eedenin, jota Hän on mennyt valmistamaan Taivaassa palatakseen takaisin, ylhäällä Taivaassa. Hän sanoi: “Älköön olko sydämessänne vaivaantuneita.”

166   Kun Hän oli täällä maan päällä, Hän sanoi: “Te juutalaiset, te uskotte Jumalaan. No niin, tiedän, että Minulla on huono nimi.” Hän sanoi: ‘Ja he sanovat sitä ja tätä ja kaikkea muuta, mutta te uskotte Jumalaan, ja samalla tavoin kuin te uskotte Jumalaan, uskokaa myös Minuun.” Hän oli Jumala julkituotuna.

167   “Minun Isäni talossa on monia, tai Minun Isäni taloudessa, minun Isäni suunnitelmissa, on monia palatseja. Minä menen valmistaakseni paikan.” Katsokaa kuinka suuri se on, 1500 mailin neliö. Te sanotte: “Missä se on?” Hän on mennyt valmistamaan sen. Hän on Luoja. Hän luo kaiken sen kullan. Nuo kadut ovat läpinäkyviä. Hän on Luoja. Hän on valmistamassa paikkaa. Ilmestyskirja 21, Johannes sanoi: “Ja minä, Johannes, näin Pyhän Kaupungin, Uuden Jerusalemin, laskeutuvan Jumalan luota Taivaasta.”

168   Siellä ei enää ollut merta. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet pois. Mikä oli tuo ensimmäinen taivas? Se oli Tuhatvuotisvaltakunta. Mikä oli tuo ensimmäinen maa? Se oli tämä. Se tulee olemaan uusittu. Aivan kuten Nooa kastoi sen saarnaamisensa päivinä, Kristus pyhitti sen pirskottelemalla Verensä sen päälle, ja se tulee olemaan uusittu, kun kaikki bakteerit ja kaikki on otettu pois siitä, tuossa uudistuksen lopussa, tulikasteen kautta, joka tulee tappamaan jokaisen bakteerin, jokaisen sairauden, jokaisen taudin, kaiken saastan, mikä koskaan on ollut maan päällä.

169   Se tulee puhkeamaan, ja esiin on tuleva uusi maa. “Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet pois, eikä siellä enää ollut lainkaan merta. Ja minä, Johannes, näin Pyhän Kaupungin, Uuden Jerusalemin, laskeutuvan alas Jumalan luota Taivaasta.” Siellä Jumala tulee olemaan todellisten ominaisuuksiensa kanssa, poikien ja tytärten kanssa, missä Hän voi seurustella heidän kanssaan pyhyydessä, heidän silmiensä ollessa sokaistuneina kaikelle synnille. Siellä ei enää koskaan tule olemaan mitään syntiä siitä eteenpäin.

170   Ponnistelkaamme kovasti. Älkää olko petettyjä tässä ajassa, vaan taistelkaa mennäksenne sisälle tuosta portista.

171   Sillä kaikki haureelliset ja himoitsevat tulevat jäämään ulkopuolelle. “Kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Kaikki pahamaineiset naiset, pahamaineiset miehet tulevat olemaan ulkopuolella, ja niin edelleen.

172   Ja ainoastaan ne, jotka ovat lunastettuja ja ovat Karitsan Elämänkirjassa, tulevat menemään sisälle portista. Niinpä, taistelkaa, ystävät. Älkää olko petettyjä näinä viimeisinä päivinä.

173   Tämä on suuri aika. Jokaisella on rahaa. Jokainen voi tehdä sitä ja jokainen voi tehdä tätä. Rahaa virtaa joka suuntaan, ja on suuria autoja ja kaikenlaista. Yhtäkään niistä ei tule olemaan tuossa kaupungissa. Siellä ei tule olemaan yhtään autoa, ei yhtään lentokonetta. Se tulee olemaan jälleen sivilisaatio, ei tiedon eikä tieteen sivilisaatio, vaan siellä on viattomuus ja usko elävään Jumalaan.

174   Taistelkaamme mennäksemme sisälle siihen, sillä minun koko tarkoitukseni on mennä sisälle tuohon Kaupunkiin jonakin päivänä, ja vain katsoa taakseni ja nähdä teidän kaikkien tulevan mukanani marssien, kun me laulamme: “Pyhät menevät marssien sisälle. Haluan olla tuossa joukossa, kun pyhät menevät marssien sisälle.”

Rukoilkaamme.

175   Rakas taivaallinen Isä, kun päivät ovat päättymässä, ja me näemme sen lähestyvän. Tuo lupaus on tulossa lähelle. Me rukoilemme, rakas Jumala, että Sinä asettaisit se sydämillemme, niin että emme tekisi mitään virheitä. Rakas Jumala, pidä omatuntomme puhtaana. Pidä sydämemme verhottuna, Herra, silmämme verhottuna maailman asioilta, ja turhilta maailman asioilta, turhalta kunnianhimolta tulla joksikin suureksi.

176   Ei väliä sillä, kuinka suuria he ovat, kaikkien kuninkaiden, monarkkien, valtiaiden ja kaikkien muiden täytyy kuolla, eivätkä he tule nousemaan ensimmäisessä ylösnousemuksessa, sillä on kirjoitettu: “Siunattu ja pyhä on hän, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, johon toisella kuolemalla ei ole mitään valtaa.” Oi Jumala, toisella kuolemalla, hengellisellä kuolemalla, ei ole valtaa. Hänet on lunastettu.

177   Oi Jumala, ajatella, että yhtenä näistä hetkistä, yksi menee vierailulle toisen luo, ja on temmattu ylös. “Kaksi on vuoteella. Minä otan yhden ja jätän toisen. Kaksi on pellolla. Minä otan yhden ja jätän toisen.”

178   Oi Jumala, auta meitä olemaan puhtaat Sinun silmissäsi, Herra. Ei väliä sillä, mitä ihmiset meistä ajattelevat, mitä toiset ihmiset sanovat. Herra, olkoon vaelluksemme pyhää. Olkoon se Jumalan Sanalla maustettua, Herra, niin ettei meistä löydy mitään vilppiä. Kun kaikissa virheissämme asetamme Jeesuksen Kristuksen Veren meidän ja Jumalan välille, että Hän katsoisi alas meidän päällemme Jeesuksen Veren lävitse. Ei oman vanhurskautemme perusteella, tai keitä me olemme, tai mitä olemme tehneet, vaan yksin Hänen ansioittensa perusteella. Jumala, suo se.

179   Älköön yksikään, joka istui täällä tänä iltana ja kuuli Sanoman, älköön yksikään heistä olko kadotettu, vähäisimmästä lapsesta vanhimpaan henkilöön. Olkoon heidän pyhä halunsa ainoastaan Jumalaan ja Hänen Sanaansa. Me emme tiedä, minä hetkenä Hän voi ilmestyä, tai minä hetkenä Hän voi kutsua meidät vastaamaan tuomiolle. Me emme tiedä minä hetkenä Hän saattaa, niin kuin sanotaan, ottaa kortin telineestä ja sanoa: “On kotiintulon aika. Sinun on mentävä.” Jumala auta meitä pysymään puhtaana. Suo se, Herra.

180   Voikaamme elää Herran tulemukseen asti, jos mahdollista. Voikaamme tehdä kaikki, mitä vallassamme on, rakkaudella ja ymmärtämyksellä, ymmärtäen, että Jumala on tutkii maailmaa tänä päivänä, jotta hän löytäisi jokaisen kadonneen lampaan. Voikaamme puhua heille rakkaudella ja Jumalan Sanalla höystettynä, jotta voisimme löytää tuon viimeisen, niin että voimme mennä Kotiin ja päästä pois tästä vanhasta Saatanan Eedenistä täällä, Herra.

181   Se kaikki on rakennettu himolle ja kauniille naisille, niin kuin heitä maailmassa kutsutaan, heidän ilmoituksissaan siellä: “Me ilmoitamme, ja haluamme poikien tulevan jammaten ja sievien tyttöjen shortsit yllään.” Suoraan radioissamme ja televisioissamme, kaikenlaista saastaa ja likaa ja Hollywoodia, kaiken kaltaisia seksikkäitä, likaisia, saastaisia pukuja naisille. Ja miehet ovat vääristyneitä ja ottavat naisten vaatekappaleita ja leikkaavat hiuksensa kuin naiset, ja naiset niin kuin miehet.

182   Oi, Jumala, missä kauhistuttavassa hetkessä me elämmekään. Oi, tule Herra Jeesus, tule. Tule, Herra, puhdista meidät Verellä. Ota kaikki saasta ja vilppi pois meistä. Anna meidän elää Herra. Anna meidän jatkuvasti elää Sinun edessäsi Veren alla. Se on meidän sydämemme kaipaus ja vilpitön anomuksemme.

183   Rakas Jumala, täällä pöydällä tänä iltana, mistä Evankeliumi on tuotu esiin, lepää nenäliinoja ja pieniä vaatekappaleita, jotka menevät sairaille ja vaivatuille. Langetkoon uskon rukous nyt, Herra, meidän sydämiltämme Sinun eteesi. Sitten Herra, jos meissä nyt on mitään epäpuhdasta, Herra, vie meidät tuomiolle nyt, ja me anomme laupeutta. Paljasta meille, mitä me olemme tekemässä väärin, Herra, niin me voimme pyytää ja ottaa Veren puhdistamaan meidät. Paranna nämä sairaat ihmiset ja tee heidät terveeksi, Isä. Mitä tahansa varten se meneekin, minne tahansa ne menevätkin. Olkoon se niin, Isä.

184   Anna meille päättäväisyyttä palvella Sinua, ja Sinua yksin. Suo se, Herra.

185   Suo turva näille rakkaille ihmisille heidän kotimatkallaan.

186   Kiitos Sinulle siitä, kuinka Sinä olet parantanut ihmisiä. Ja sisar Sheppardin ja veli Sheppardin pieni poika, joka loukkaantui polkupyörällä. Minä rukoilen, ettei siitä tulisi mitään pahaa. Tuo pikkumies ajaessaan polkupyörällään. Minä rukoilen, että hän tulisi olemaan kunnossa. Me kiitämme Sinua näiden toisten parantamisesta, joiden puolesta olemme pyytäneet. Ja me tiedämme, että mitä me pyydämme, me tulemme saamaan, koska meillä on luottamus Häneen, joka antoi lupauksen.

187   Anna meille Sinun armostasi, Herra, ja anna anteeksi meidän syntimme. Me pyydämme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

188   Rakastatteko te Häntä? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”] Uskotteko te Häneen? [“Aamen.”] Oletteko sairaita ja väsyneitä tähän Saatanan kuningaskuntaan? [“Aamen.”] Uskotteko, että on tulossa Tuhatvuotisvaltakunta, Hänen Tuhatvuotisvaltakuntansa? Hänen, Hänen Eedeninsä? [“Aamen.”]

189   Uskotteko että sitä ollaan muodostamassa tänään? Kuulkaa, kaikki on perustettu älylle. Kaiken täytyy olla tieteellisesti todistettua, ennen kuin he uskovat sitä.

190   Te ette voi tieteellisesti todistaa Jumalaa. Teidän täytyy vastaanottaa Hänet uskon kautta, “sillä hänen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Hän on, ja että Hän on niiden palkitsija, jotka ahkerasti Häntä etsivät.”

191   Oi Jumala, minä en halua tuntea mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen Veren, joka puhdistaa minut synnistä. En tunne mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen. Niin kuin edesmennyt Paavali sanoi, niin sanon minäkin tänä iltana: “Minä en tunne keskuudessanne mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiinnaulittuna.”

192   Sinä kaikki, mitä tiedän kertoa teille. Että uskon koko sydämelläni tämän Raamatun olevan täydellinen ja väärentämätön Jumalan Sana. Tämän mukaan minä elän. Tämän kanssa minä seison. Ja jos minulla olisi kymmenentuhatta elämää, antaisin sen kaiken tälle Sanalle, sillä se on Jeesuksen Kristuksen Sana. Enkä välitä siitä, kuinka paljon he voivatkin yrittää todistaa sen vääräksi, kuinka paljon tiede yrittää sanoa, ettei Se ole luotettava, ja niin edelleen, minulle ainoa asia maailmassa johon voin luottaa, on tämä Sana. Hän on minun. Minä rakastan Häntä. Ettekö tekin? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”]

193   Jos sydämessänne on syntiä, jos sydämessänne on jotakin vikaa, jos teillä on mitä tahansa, rukoilkaa nyt ja pyytäkää Jumalaa antamaan teille anteeksi. Rukoilkaa te minun puolestani, minä rukoilen teidän puolestanne. “Jumala siunatkoon teitä”, on minun rukoukseni.

…kunnes tapaamme, kunnes tapaamme,
Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme

194   Rakastatteko toinen toistanne? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”] Johannes sanoi: “Pienet lapset, rakastakaa toisianne.” Rakastakaa toisianne, sillä rakkaus peittää syntien paljouden. Puristakaamme nyt toistemme kättä.

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme,
Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme.

195   Olkaa nyt ystävällisiä toisillenne, olkaa ystävällisiä jokaiselle. Kohdelkaa lähimmäistänne oikein. Pitäkää itsenne tahrattomina siihen asti, kunnes Jeesus tulee.

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme,
Kunnes tapaamme Jeesuksen jalkojen juuresi.

196   Rakastatteko te Häntä? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”] Se on rukoukseni. Rukoilkaa te minun puolestani. Minä rukoilen teidän puolestanne. Minun on nyt mentävä takaisin Tucsoniin. Ja rukoilen, että Jumala tulisi siunaamaan teitä kaikkia. Sieltä minä menen Kanadaan ja takaisin Coloradoon ja ympäri ja ympäri, näettehän. Kunnes…

197   Veli Tony on siellä, ja eräs suuri asia on tapahtunut. Suoraan Vatikaanin nenän alla Roomassa, he ovat kutsumassa minua tulemaan sinne ja pitämään herätyskokouksia Roomassa, Roomassa. Hän palasi juuri takaisin. Ja ihmiset ovat kaikki yhdessä. Heillä on siellä eräs suuri areena, jossa on istumapaikat tuhansille ja tuhansille, ja he tahtovat minua tulemaan ja pitämään herätyksen. He haluavat nähdä Herran kirkkauden palvelustehtävässä. Minä en tiedä. Minun täytyy rukoilla sen puolesta nähdäkseni, mitä Herra tulee sanomaan minulle. Oi. Muistakaa, rukoilkaa, kaikki meistä yhdessä. Me työskentelemme…

Me pidämme silmällä siunatun Pelastajamme tulemusta,
Katso, ja katselemme viikunanlehtien nyt tulevan vihreiksi,
Hänen kuningaskuntansa Evankeliumi on mennyt jokaisen kansan luo,
Ja me olemme lähellä niin, että loppu voidaan nähdä.

198   Onko näin? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”]

Ja ilolla me julistamme sanomaa Hänen siunatusta ilmestymisestään.
Pian Hän tulee kirkkaudessa, sanomaan joka ainoalle:
Silloin herätkää te Herran pyhät, miksi torkutte, kun loppu lähestyy.
Valmistautukaamme tuota lopullista kutsua varten.

199   Se tulee kääntymään lännessä ja ratsastamaan takaisin uudestaan yhtenä näistä päivistä. Vain muistakaa. Se varmasti tulee tekemään sen. Ja niin se on. Siihen asti…

Ota Jeesuksen nimi myötäs
Murheen ja surun lapsi.
Se on iloa ja lohtua antava sinulle,
Ota se silloin minne tahansa menet.
Kallis nimi, oi kuinka suloinen
Toivo maan ja ilo Taivaan;
Kallis nimi, oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan.
Jeesuksen nimessä kumartuen,
Langeten Hänen jalkojensa juureen,
Kuningasten Kuninkaaksi Taivaassa tulemme kruunaamaan Hänet
Kun matkamme on saatettu päätökseen
Kallis nimi, oi kuinka suloinen
Toivo maan ja ilo Taivaan;
Kallis nimi, oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan.

200   Nyt, tämä viimeinen säe, laulakaamme se nyt kumarretuin sydämin.

Ota Jeesuksen Nimi myötäs
Kilveksi jokaista ansaa vastaan.
Ja kun kiusaukset ympärillenne kerääntyvät 
(nämä Saatanan kuningaskunnan asiat),
vain henkäiskää tuo Pyhä Nimi rukouksessa.

201   Ja sitten kävelkää pois. Se auttaa. Olen kokeillut sitä. Vain uskokaa se nyt, koska se tulee auttamaan,

Vain henkäiskää Hänen Pyhä Nimensä rukouksessa.
Ota Jeesuksen Nimi myötäs
Kilveksi jokaista ansaa vastaan.
Kun kiusaukset ympärillenne kerääntyvät, 
(mitä tehdä silloin?)
Vain henkäiskää tuo Pyhä Nimi rukouksessa. 
(verho on silloin tuleva kasvoillenne,)
Kallis nimi, oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan;
Kallis nimi, oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan.

202   Kumartakaamme nyt päämme, kun pyydän veli Beeleriä sieltä takaa tulemaan tänne. [Veli Branham alkaa hyräilemään laulua Jeesus Nimi ota myötäs.]

Vain henkäiskää tuo Pyhä Nimi rukouksessa.

203   Päättäisitkö kokouksemme, veli Beeler. Päättäisitkö kokouksemme rukouksessa.

Kallis nimi, oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan
Kallis nimi, oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan.;

204   Nyt, päämme kumarrettuina ja sydämemme kumarrettuina. Veli Beeler, yksi kumppaneistamme täällä, veli Estle Beeler, hieno kristitty veli, uskollinen mies. Pyydän, että hän lähettäisi kuulijakunnan pois tänä iltana rukouksella. Jumala siunatkoon sinua, veli Beeler.

65-0822E AJATTELEVAN MIEHEN SUODATIN (Thinking Man’s Filter, A), Jeffersonville, Indiana, USA, 22.8.1965

FIN

65-0822E AJATTELEVAN MIEHEN SUODATIN
(Thinking Man’s Filter, A), Jeffersonville,
Indiana, USA, 22.8.1965

1       Kiitos, veli Mann. Huomaan, että toit mukanasi veljen. Jumala siunatkoon sinua. “Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Rukoilkaamme.

Oi Jumala, meidän sydämemme halu on tänään vain uskoa. Kun olemme kokoontuneet tähän tabernaakkeliin tänä iltana auringon laskiessa länteen, me rukoilemme, rakas Jumala, että Sinä antaisit meidän huomata, kuinka lähellä on auringon laskeutuminen ajan ylle, aika on loppumassa. Päivä on pitkälle kulunut. Ja me muistamme tuon kerran, jolloin päivä oli pitkälle kulunut, ja nuo kaksi matkamiestä pyysivät Sinua tulemaan sisälle ja viipymään heidän kanssaan. Ja sitten Sinä paljastit itsesi heille selittämällä Sinun Sanasi ja antamalla heidän nähdä, että Kristuksen täytyi ensin kärsiä kaikki nämä asiat.

2       Niinpä me rukoilemme, Jumala, kun päivä on pitkälle kulunut, että Sinä tulisit sisälle meidän huoneisiimme ja eläisit meidän kanssamme ja selittäisit meille Sanaa, Herra, jota me pidämme niin armollisena aarteena Sinulta, lahjana meidän sydämissämme. Älkäämme me milloinkaan astuko Sen ylitse. Voikaamme me aina kunnioittaa sitä koko sydämestämme.

3       Me kiitämme Sinua siitä, mitä Sinä teit noille siellä sairaalassa tänä aamuna, ja mitä Sinä teit veli Cappsin pienelle pojalle, joka oli melkein kuolemassa. Ja täällä hän on kuulijakunnan keskellä tänä iltana. Kuinka me kiitämmekään Sinua, Isä, kaikista näistä asioista.

4       Suo, Herra, että voisimme tietää, kuinka meidän tulisi ylistää Sinua. Me emme voi ymmärtää, kuinka meidän tulisi ylistää Sinua. Mutta, Herra, ota vastaan meidän sydämemme merkkinä kiitollisuudesta, että me rakastamme Sinua. Ja kun me haluamme tehdä sitä mikä on oikein, näytä meille mitä tulisi tehdä. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

5       Hyvää iltaa tälle suurelle täyteen ahdetulle kirkolle, ja teille siellä ympäri maan, jotka olette puhelinyhteyksien päässä. He sanovat, että he ovat jälleen yhteydessä kanssamme tänä iltana. Toivon vaimoni kuuntelevan. Minulla ei ollut tilaisuutta soittaa hänelle, joten teen sen kokouksen jälkeen.

6       Meillä on täällä paperilappu, jossa sanotaan, että veli Jacksonin isässä, joka on ollut sellaisessa tilassa, hänessä on tapahtunut käänne niin paljon parempaan suuntaan, että hän ehkä pääsee kotiin huomenna.

7       Veli Cappsin pieni poika, jonka luokse minut kutsuttiin eräänä iltanaen tiedä onko veli Capps kuulijakunnassa vaiko ei, ja hänen pieni poikansa oli hyvin sairas.

Ja sattui niin, että veli Joseph ja minä olimme ampumaradalla kohdistamassa minun pienoiskivääriäni. Kerroin teille kaiken siitä viime viikolla. Ja hänestä tulee todellinen ampuja. Niinpä hän halusi olla varma, että minä varmasti kerron Garylle ja Larrylle, mitä hän teki. Ja hän pyysi minua tulemaan takaisin, Minä sanoin: “Sinun tulisi pysähtyä ja kertoa veli Gene Normanille siitä.”

Hän sanoi: “Pysäytetään ja kerrotaan Billylle ensinhänen veljellensä.”

Sen jälkeen kun hän oli näyttänyt hänelle, miten hyvin hän oli ampunut, hän sanoi: “No niin, sinun on parasta pysytellä poissa minun jaloistani.” Näettehän?

8       Ja juuri kun pääsimme sinne, puhelin soi, ja Billy juoksi sisälle vastaamaan. Minä sanoin“Se saattaa olla sairaskutsu.” Me menimme sisälle, ja se oli veli Capps. Ja tuolla pienellä pojalla oli vatsakalvontulehdus ja vain hyvin vähän toivoa eloonjäämisestä. Ja Herra on parantanut hänet. Eräänä iltana rouva Woods kertoi minulle, että poika kärsi jonkinlaisista kivuista. Olin lähdössä pikaisesti, mutta sitten sanoinRouva Wood, nyt on myöhäistä, kello on kymmenen. Epäilen, etteivät he päästä minua sinne sairaalaan. Minä mene kotiin ja sulkeudun huoneeseen.” Ja minä menin ja rukoilin, ja he sanoivat, että tuo pieni poika on yleisön joukossa tänä iltana. Joten me olemme hyvin kiitollisia siitä.

9       No niin, me odottelemme, emmekä me ole kuulleet vielä… Jos veli Leo Mercier ja sisar Mercier kuuntelevat, niin me emme ole vielä kuulleet sinun isästäsi. Toivomme kuulevamme, kuinka hänen asiansa ovat. Mutta olen melkein varma, että hänen kohdallaan kaikki on hyvin, ja niinpä me luotamme asian Kaikkivaltiaan Jumalan haltuun, että Jumala tulee huolehtimaan tuosta kalliista vanhasta, pyhitetystä miehestä, vanhasta veteraanista Evankeliumin palveluksessa.

10   Oi, on niin monia asioita, joita tulisi tehdä, ja on niin vähän aikaa tehdä niitä, joten meidän täytyy yrittää kaikkemme nyt tehdäksemme kaiken, minkä voimme tehdä meidän Herrallemme.

11   Tulin tänne hieman aikaisin enkä ole tuntenut oloani mitenkään erikoisen hyväksi. Olen väsynyt, todella väsynyt, joten minä lepäsin tämän iltapäivän. En ole edes syönyt päivällistä vielä. Niinpä minä menin sisälle ja paneuduin pitkäkseni koko iltapäiväksi, minulla oli huono olo. Niinpä kun lepäsin siellä, minä aloin rukoilla, ja minusta tuntui paremmalta, joten puin vaatteet ylleni ja tulin kirkkoon.

12   Niinpä me nyt luotamme Herraan Jeesukseen, että Hän tulee siunaamaan yhteisen vaivannäkömme tänä iltana ympäri maata, kun yritämme liittyä yhteen tämän Kristuksen Ruumiin osan kanssa, ja jota varten minulle on annettu oikeus ruokkia Hänen Lampaitaan. Ja minä kaikkein parhaimman tietoni mukaan annan oikeaksi tietämääni ruokaa Lampaille.

Ja minä suurella innolla odotan hetkeä, että me kaikki voisimme jossakin kokoontua yhteen paikkaan saarnatakseni noista Seitsemästä Vitsauksesta ja Seitsemästä Maljasta ja Pasuunoista, ja niin edelleen. Ne kaikki tapahtuvat yhtenä rykelmänä. Tästä syystä meiltä menisi noin viikkokymmenen päivää tai enemmän, jotta pääsisimme yhdellä kertaa kaiken sen lävitse.

13   Monet teistä matkustavat kaukaa. Ja katsoessani hetki sitten huomasin ihmisiä Tucsonista. Rouva Sothmann, huomasin, että veli Fred on saapunut. Näin hänet yleisön joukossa tänä aamuna. Ja luulen, että tuo tuolla, joka istuu hänen vieressään, on veli Don Ruddell. Olen iloinen nähdessäni sinut, veli Don. Onko Junior täällä, vai onko hän omassa kirkossaan? Oletan hänen kuuntelevan puhelimella kirkossaan tänä iltana.

Joten me olemme hyvin onnellisia siitä, että kaikki te veljet olette täällä meidän kanssamme tänä iltana, ja me luotamme Herraan, että jonakin päivänä, kun elämämme päättyy, tämän kuolevaisen elämän alkaessa himmetä, me emme pelkää pahaa, sillä mennen lävitse…

14   Sain juuri ilmoituksen, että siellä ylhäällä Arizonassa, Prescottissa, veli Coggins on päässyt pois sairaalasta. Joten me olemme hyvin kiitolliset siitä. Hyvä. Se on hienoa. Joten me olemme hyvin kiitolliset siitä. Sisar Mercier, sinun isäsi on tuleva kuntoon juuri nyt. Sen jälkeen kun olimme rukoilleet, minä vain tunsin, että hän tulisi kantoon. He ehkä kuuntelevat nyt, toivon ja luulen heidän tekevän niin. Niinpä me olemme kiitollisia siitä, että veljemme on nyt kunnossa, ja kaikki on tuleva hyväksi. Niinpä me kiitämme Herraa kaikista näistä asioista.

15   Meillä oli pyyntö kalliilta veljeltä täällä. Luulen, ettei hän ole kanssamme tänään. Veli alhaalta Kentuckystä soitti minulle koskien tytärtään, mukava perhe. Tyttö joutuu leikattavaksi. Nuori äiti, syöpä selässään. Niinpä me rukoilemme, että Jumala vapauttaisi tämän nuoren naisen. Minä uskon, että Hän tekee sen, jos me vain…

Koko seurakunta, kaikki yhdessä, liitämme rukouksemme yhteen näiden ihmisten puolesta. Se meidän tulee tehdä, yhtenä joukkona.

16   Kun päivät vähenevät ja vähenevät, ja polku tulee kapeammaksi, me haluamme päästä lähemmäksi toisiamme. Meidän pitää olla vain yhtä, yksi ruumis. Meidän täytyy liikkua eteenpäin yhdessä unohtaen toinen toistemme synnit ja eroavaisuudetja vain vetäytyä lähemmäksi ja lähemmäksi ja lähemmäksi hdessämme tuon päivän lähestyvän ja kokoontua kaikki yhteen, yksimielisesti, yhdestä sydämestä. Ja jos veli tai sisar menee pois tieltä mistä syystä tahansa, niin älkää tehkö mitään muuta kuin rukoilkaa tuon henkilön puolesta aina ajatellen rakkaudella toinen toistenne parasta. Älkää, älkää milloinkaan antako yhdenkään teistä mennä pois. Pysykää yhdessä. Ja jos te voitte, lisääntykää siinä jatkuvasti koko ajan.

17   Veli Neville, minulla on täällä pyyntösi, joka koskee veli Wrightia, veli George Wrightia, joka istuu täällä. Olemme iloisia, että veli ja sisar Wright ovat täällä. Pikku Edith haluaisin jonakin päivänä pitää pienen muistotilaisuuden täällä.

En päässyt takaisin, silloin kun Edith kuoli, mutta sisar Wright, sinä muistat tuon unen, joka hänellä oli noin pari vuotta sitten. Ja minä kerroin sinulle silloin, sanoin, että pikku Edith ei enää tule olemaan kovin paljon pidempään meidän kanssamme, koska Herra oli jo tuossa unessa kertonut, minkä lävitse hän tulisi menemään. Ja tuon unen tulkinta oli, että hän menisi kohtaamaan Jumalaa. Noin kaksi vuotta myöhemmin hän meni kohtaamaan Jumalan, nyt hän vain odottaa, että isä ja äiti ylittävät tuon erottavan linjan kuolevaisen ja kuolemattomuuden välillä.

18   Jumala siunatkoon sinua! Minä yritän tavata sinua niin pian kuin mahdollista. Niinpä Jumala olkoon sinun kanssasi. Ja Shelby ja kaikki muut… Luulin nähneeni Shelbyn tänä aamuna, en ole varma.

Te ette voi nähdä hyvin täältä, kun katto on noin vinossa, ja valaistus tällä tavalla. Voitte nähdä paikan, mutta ette ihmisiä kovin hyvin.

19   Nyt suoraan sanomaan. Haluan lukea tämän sanoman teille 4. Mooseksen kirja 19:9 ja Efesolaiskirjeen 5:26. Nyt te ihmiset, jotka teette muistiinpanoja, voitte kirjoittaa ne ylös.

20   Ja nyt muistakaa, jos tämä nauhoitetaan En tiedä sitä. En näe siellä ketään. Kyllä sittenkin, näen veli Terryn siellä äänityshuoneessa. Jos tämä nauhoitetaan, niin ketkä tahansa saarnaajat, missä hyvänsä ja milloin hyvänsä, tätä ei ole osoitettu piittaamattomuudeksi sinun opetustasi kohtaan. Tämä ei ole edes osoitettu sinun lampaillesi. Tämä sanoma ja kaikki muut sanomat, jotka minä puhun, ovat osoitetut minun seurakunnalleni. Sitä ei ole tarkoitettu sinun seurakunnallesi, elleivät he halua vastaanottaa sitä. Se on osoitettu vain näille ihmisille täällä.

21   Ihmiset ostavat näitä nauhoja. Ihmiset ympäri maailman ostavat ja soittavat niitä. Monesti he kirjoittavat minulle, ja minä aina ohjaan heidät, jos he ovat jonkun seurakunnan jäseniä: “Menkää tapaamaan pastorianne.

22   Nyt, pastori, minä haluan sinun tietävän, että minä puhun näitä asioita vain omalle seurakunnalleni. Ja minulla on oikeus tehdä se, koska Pyhä Henki on asettanut minut vartioimaan näitä lampaita. Ja voi minua, jos en kerro heille sitä, minkä ajattelen olevan Totuuden, ja sillä tavalla kuin se tulee. Mutta se ei ole maailmaa varten eikä muille kirkoista. Te teette, mitä tahansa Jumala käskee teidän tehdä. Minä en voi vastata teistä, ettekä tekään voi vastata minusta, vaan meidän jokaisen täytyy vastata Jumalan edessä omasta palvelustehtävästämme. Sen vuoksi, jos minun täytyy vastata omasta palvelustehtävästäni, minun täytyy saarnata se sillä tavalla kuin minä näen sen, sillä tavalla kuin se on paljastettu minulle. Joten olkoon tämä nyt kaikkien tiedossa.

23   Nyt 4. Mooseksen kirja l9:9. Haluamme lukea tämän raamatunpaikan:

Ja miehen, joka on puhdas, tulee kerätä hiehon tuhkat ja asettaa ne leirin ulkopuolelle puhtaaseen paikkaan, ja se tulee pitää Israelin lasten seurakuntaa varten (Tarkatkaa nyt), erotuksen vedeksi, puhdistukseksi syntiä varten.

24   Pankaa merkille, se ei ole jokaista varten, vaan Israelin lasten seurakuntaa varten, erotuksen vesi. Nyt Efesolaiskirjeen 5. lukuun alkaen 22. jakeesta.

Vaimot, olkaa alamaiset omille aviomiehillenne kuten Herralle.

Sillä aviomies on vaimon pää, aivan kuten Kristus on seurakunnan pää, ja hän on ruumiin pelastaja.

Sen vuoksi, niin kuin seurakunta on alamainen Kristukselle, niin olkoot vaimot alamaisia omille aviomiehillensä kaikissa asioissa.

Aviomiehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä sen puolesta

Tässä on nyt se, mitä minä haluan sanoa nyt.

…,että hän voisi pyhittää ja puhdistaa sen vedellä pesten Sanan kautta.

25   Ja nyt tämä pieni teksti tänä iltana, jos voin kutsua sitä tekstiksi… Ja minä luotan siihen, että ihmiset täällä, ja myöskin puhelinyhteyksien päässä, eivät jätä huomioimatta tätä ja ajattele, että se on tarkoitettu jonkinlaiseksi pyhyydenloukkaukseksi. Vaikkakin tämänkaltaisen tekstin ottaminen voi kuulostaa pyhyydenloukkaukselta. Aihe, jonkotan tänä iltana, on: Ajattelevan miehen suodatinKuulostaa kovin radikaalilta aiheelta saarnaajalle, joka on tupakointia vastaan, ottaa tämänkaltainen teksti: Ajattelevan miehen suodatin.

26   Tapahtui eräänä aamuna, kun olin metsästämässä oravia, että… Teidän ihmisten siellä puhelin ja radioyhteyksien päässä olisi pitänyt nähdä tämän seurakunnan kasvojen ilmeet, kun ilmoitin tekstini. Se olisi saanut teidät nauramaanAjattelevan miehen suodatin.

27   No niin, se tapahtui siellä, missä Herran Enkelit ilmestyivät minulle eräänä aamuna, ja missä nuo oravat puhuttiin olemassaoloon. Te kaikki muistatte, kun se tapahtui. Ja myöskin juuri siellä mäen harjalla, missä olin seisonut aikaisemmin, juuri ennen Seitsemän Seurakuntajakson saarnaamista, kun menin metsästämään eräänä aamuna, siellä seisoi… Minä ajattelin auringon nousevan, koska se oli noin kello neljä aamulla. Epätavallista, mutta minä näin tuon Valon ja käännyin ympäri, ja siellä seisoi Seitsenhaarainen Kultainen Kynttilänjalka, olleen siellä ylhäällä mäen harjalla, ja ikään kuin sateenkaari olisi tullut sen putkien lävitse ja ruokkien sitä.

28   Välittömästi sen jälkeen Herra Jeesus ilmestyi meille. Ja juuri silloin minä kuulin Äänen, joka sanoi: “Vanhan Testamentin Jehova on Uuden [Testamentin] Jeesus!” Ja siellä Hän ilmestyi noiden Seitsemän Kultaisen Kynttilänjalan takana. Sitten huomatkaa tämä. Kuinka monet muistavat tuon tekstin? Kirjoitin sen tuon ammuslaatikon taakse, joka minulla oli taskussani: “Vanhan Testamentin Jehova on Uuden [Testamentin] Jeesus.” Jumala Taivaassa tietää, että se on totuus.

29   Kun olin kulkenut tuon paikan ohitse, missä Hän ilmestyi minulle vähän myöhemmin noiden oravien tullessa olemassaoloon.

30   Sitten kun soitin hyvälle ystävälleni Jack Moorelle muutamia kuukausia myöhemmin kysyäkseni alkaessani saarnaamaan Seitsemästä Seurakuntajaksosta, Ilmestyskirjan 1. Kuinka Hän seisoi siellä kokonaan valkoisena, ja Hänen hiuksensa olivat niin kuin villa. Kuinka voisi Hän, joka oli vain kolmekymmentäkolmevuotias, olla kokonaan valkoinen? Ja veli Moore, hyvin hieno, sivistynyt, kristitty herrasmies ja oppinut, yksi parhaista tuntemistani, ja hän sanoi: “Veli Branham, tuo oli Jeesus kirkastetussa tilassaan, sellaisena kuin Hän näyttää nyt.”

31   Mutta se ei tuntunut minusta oikealta. Ja minä jatkoin rukoilemista, kunnes eräänä päivänä, ennen kuin aloitin Seitsemää Seurakuntajaksoa, en voinut saada ensimmäistä lukua tulemaan esiin oikealla tavalla. Kuinka voisi kolmekymmentäkolmevuotias mies, joka oli nostettu ylös samassa ruumiissa… Opetuslapset tunsivat Hänet, he tiesivät Hänen olevan… Ja kuinka Hän nyt voisi näyttää kahdeksan- tai yhdeksänkymmentävuotiaalta villanvalkoisine hiuksineen ja partoineen?

32   Minä luin Danielin kirjasta, missä Hän tuli Vanhaikäisen tykö, jonka hiukset olivat villanvalkoiset. Sitten minä näin tuon Vanhaikäisen. Hän oli tuo Vanhaikäinen, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Minä näin, että se oli esikuva.

Sitten miksi se oli villanvalkoinen? Pyhä Henki näytti puhuvan minulle eräästä kuvasta, jonka kerran näin vanhaikäisestä tuomarista. Sitten tutkin historiaa, menin takaisin Raamatun historiaan ja kaikkeen muuhun löytääkseni sen. Ja vanhat tuomarit, kuten ylipappi Israelissa, hänellä täytyi olla tuo valkoinen, harmaantunut villan kaltainen tukka ja parta, koska valkoinen hänen yllään kuvasi sitä, että hänellä oli korkein valta Israelin tuomareiden ylitse.

Ja jopa tänä päivänä, ja ehkä noin kaksisataa vuotta sitten tai ehkä vähän myöhemminkin, englantilaiset tuomarit, ei väliä sillä, kuinka nuoria he olivat, tai kuinka vanhoja he olivat, he mennessään tuomitsemaan käyttivät valkoista peruukkia osoittaakseen, että valtakunnassa ei ollut toista heidän sanaansa ylittävää valtaa. Heidän sanansa on lopullinen. Mitä he sanovat, se on lopullista.

33   Sitten minä näin, että siellä Hän seisoi vaikkakin nuorena miehenä, mutta valkoinen peruukki päässään. Hän oli täydellinen, ylin Valtias, Hän oli Sana. Ja Hänellä oli valkoinen peruukki päässään.

34   Sitten myöhemmin kun olimme käyneet sen lävitse ja menneet länteen, ja kun Herran Enkelit ilmestyivät siellä Seitsemää Sinettiä varten, ja se kohosi ylös ilmaan, (josta meillä on tuo kuva täällä, niin kuin muuallakin maassa), niin siellä Hän yhä seisoi peruukki päässään ylimpänä arvovaltana. Hän on Seurakunnan Pää. Hän on Ruumiin Pää. Missään ei ole mitään Hänen kaltaistaan. Hän itse on tehnyt kaikki asiat. Hän valmisti kaikki asiat itsensä kautta, ja ilman Häntä ei ole syntynyt mitään. Hänellä on kaikki valta Taivaissa ja maan päällä, ja kaikki kuuluu Hänelle. Hänessä asuu Jumaluuden Täyteys ruumiillisesti. Ja Sana oli Jumala, ja se tehtiin lihaksi meidän keskuuteemme, ja Hän oli tuo Yksi, joka paljasti koko pelastussuunnitelman koko salaisuuden kaikille profeetoille ja viisaille miehille, jotka puhuivat Sen. Hän yksin oli tuo, jolla oli peruukki ja ylin valtius.

35   No niin, minä pysähdyin tuolla mäen harjalla eräänä aamuna. Näytti siltä, niin kuin jotkut oravat olisivat kaivelleet siellä. Ja minä istuuduin alas. Olin ollut siellä vain hetken, kun pensaikko vierelläni lakoutui, ja sieltä käveli esiin valtavan suuri kaveri kaksipiippuisen haulikon kanssa, ja se säikytti minut perinpohjin. Minä kumarruin alas. Pelkäsin liikahtaa. Pelkäsin, että hän ampuisi minut. Pensaikko liikkui, ja minä istuin tosi hiljaisesti.

36   Orava alkoi juosta mäkeä ylös, ja hän ampui molemmilla piipuilla sitä, ja ampui ohitse. Joten orava jatkoi matkaansa mäen ylitse, ja minä ajattelin: “Nyt minä lähden pois kaiken tämän melun kaikuessa ympärinsä. Hän on ampunut aseensa tyhjäksi.”

Ja minä lähdin menemään mäkeä alas, ja tuo kaveri ampui suoraan minun eteeni. Se sai minut kääntymään takaisin tähän suuntaan. Ja lähdin menemään tännepäin, menemään alas toista kautta, kun pienoiskiväärillä alettiin ampua. Luodit vinkuivat yläpuolellani. Sanoin: “Nyt olen tukalassa tilanteessa.”

37   Niinpä käännyin ympäri ja menin alas joen rantaan ja ajattelin: “Minä menen tänne alas ja piiloudun niin pitkäksi aikaa, kuin he lopettavat, ja sitten minä lähden pois.” Ja matkatessani alaspäin huomioni kiinnittyi oikealle puolelleni, ja tehdessäni niin näin siellä tuon tyhjän savukerasian, jonka joku oli heittänyt sinne juostessaan mäkeä alas, oravien mennessä pensaikon lävitse.

38   Ja minä nostin ylös tuon savukerasian ja… En nostanut sitä ylös, suokaa anteeksi, minä katsoin sitä. Minä en nostanut sitä ylös, koska alunpitäenkään en pidä sen hajusta. Katsoin sitä, ja se oli erään määrätyn tupakkatehtaan tuote, ja luulen, että minun ei tule sanoa sen nimeä, tiedättehän. Ja siinä luki“Ajattelevan miehen suodatin ja tupakoivan miehen maku.”

Katsoin sitä ja ajattelin“Ajattelevan miehen suodatin!” Ajattelin“Jos mies kykenee lainkaan ajattelemaan, niin hän ei myöskään polta. Kuinka se voisi olla ‘ajattelevan miehen suodatin’? Ajatteleva mies ei alunpitäenkään polta.

39   No niin, minä ajattelin: “Kuinka pettävää se onkaan?” Tuon tupakkatehtaan oletetaan olevan amerikkalainen. Ja jos me eläisimme periaatteemme mukaisesti, meidän tulisi työskennellä auttaaksemme toinen toistamme, jos meillä on lainkaan myötätuntoa toinen toisiamme kohtaan. Millaista teeskentelyä… Syy siihen, miksi en maininnut tehtaan nimeä, on se, että minun täytyy sanoa niistä pahoja asioita. Ja kuinka tekopyhä joku voikaan olla tehdäkseen rahaa?

40   Ajatteleva mies ei ensinkään polta, mutta kuinka Amerikan kansa lankeaakaan siihen. He ajattelevat, että se on ihmeellistä.

41   Katsokaahan, te ette voi, ja voitte kysyä sitä keneltä hyvänsä tiedemieheltä, teillä ei voi olla savua ilman tervaa. Jos vain vähänkin savua tulee lävitse, se on tervaa. Ja jos te ette saa siitä lainkaan savua, niin silloin te ette saa tervaakaan, ja silloin te ette saa yhtään mitään. Aivan kuin imisitte umpinaista tikkua. Mutta niin kauan kuin te saatte vähänkin savua, te imette itseenne syövän, nikotiinin.

42   Jos te olisitte voineet olla minun kanssani viime vuonna, tai uskoisin sen olleen toissa vuonna, Maailman Näyttelyssä, kun Yul Brynner ja kaikki muut heistä olivat siellä mainostamassa, olisitte nähneet, kuinka he ottivat savukkeen, panivat sen johonkin ja vetivät sitä marmoripalasen päälle. Ja tuo tohtori otti pumpulitukon ja pyöritti sitä siinä ja otti tuota nikotiinia siihen ja pani sen valkoisen rotan selkään ja sulki sen häkkiin. Ja aina seitsemän päivän jälkeen he ottivat sen ulos. Ja tuo rotta oli niin täynnä syöpää yhden savukkeen nikotiinista, ettei se kyennyt kävelemään.

43   Sitten hän sanoi“Tiedättehän, kuinka he sanovat, että voitte vetää sitä suodattimen lävitse. Ei voi olla suodatinta Mikä tahansa suodatin, joka ottaa nikotiinin pois, ottaa savunkin pois”, hän sanoi, “mutta savun muodostamiseksi täytyy olla tervaa, ja juuri terva saa aikaan teille syövän.”

44   Sitten hän veti sitä veden lävitse ja sanoi“Joskus te ajattelette voivanne suodattaa sitä. Eikä ole väliä sillä, minkä lävitse te sen vedätte. Sanotaan: ‘Minä en vedä sitä keuhkoihin’, ja he vetävät sitä vain suuhunsa ja puhaltavat ulos.” Sitten hän otti sen ja pyöritti sen rullalle ja pani sen sinne jonkin alle ja osoitti, että se oli yhä syöpää. Te vain nielette sen alas kurkustanne, näettehän? Eikä ole väliä sillä, mitä te sen kanssa teette, se on yhä kuolema.

45   Ja ajatella sitten, että tehdas yrittäisi pettää omaa kansaansa. Se on kuin korppikotka, joka elää syömällä omaa lajiaan. Se on rahastusta, kuoleman myymistä maalle ja nuorille miehille, jotka menevät taistelurintamalle kuollakseen heidän puolestaan. Sitten he kääntyvät ympäri ja myyvät tuonkaltaista asiaa väärillä verukkeilla. “Ajattelevan miehen suodatin, mutta tupakoivan miehen maku.” Teillä täytyy olla savua, jotta te saisitte maun aikaan. Ymmärrättekö? “Tupakoivan miehen maku?”

46   Kuinka ihmiset lankeavatkaan siihen. He vastaanottavat sen. Nyt, se vain pettää teitä enemmän. Näettehän, se on perkeleestä. He eivät välitä teidän elämästänne. Heillä ei ole mitään tunteita teitä kohtaan. He myyvät teille sitä vain nähdäkseen teidän kuolevan, niin kauan kun he vain saavat rahaa.

47   Samoin on politiikassa ja sodassa. En usko sotaan. Minä en usko, että meillä milloinkaan tulisi olla sotaa.

Minä uskon suureen Valtakuntaan, jonka Jumala on tuova, suureen sivilisaatioon, joka on oleva Hänen valtansa alainen, jossa ei koskaan enää ole sotaa. Kansa ei nosta keihästä toista vastaan. He elävät kaikki rauhassa, iankaikkisessa rauhassa.

48   Joten tämänlaatuinen sivilisaatio aikaansaa sotia, ja mitä sivistyneemmäksi me tulemme, sitä enemmän meillä on sotia. Toinen yrittää olla sivistyneempi kuin toinen saaden aikaan vain enemmän sotia.

49   Ja katsokaa, mitä tämän sivilisaation alaisuudessa tapahtuu, kun joku saattaa tehdä jotakin tällaista. Ja ainoa asia, mitä se saa aikaan, on se, että se pettää sinut ostamaan enemmän savukkeita. Sillä jos mies polttaa Minä uskon, että se on perkeleestä, se on nikotiinipaholainen miehessä tai naisessa. Ja jos yksi savuke tyydyttää tuon nikotiinipaholaisen, niin että hän jättää teidät rauhaan eikä vainoa teitä, ja sitten te otatte suodattimen, joka päästää vain kolmanneksen savusta lävitse, tai kolmanneksen tuosta nikotiinista lävitse, silloin te tarvitsette kolme savuketta tuon yhden sijasta, joten te poltatte kolme kertaa enemmän.

50   Näettekö, se on vain juoni, petos, juoni myydä enemmän savukkeita. Sillä tavalla he voivat myydä enemmän, kuin jos mies polttaisi vain tavallisia savukkeita tai tupakkaa piipussaan. No niin, te näette että se on perkeleestä.

51   Kun seisoin siellä katselemassa sitä ja ajattelin, kuinka pettävää se oli, mieleeni tuli kysymys ja kumarruin katsoakseni tuota savukerasiaa uudestaan, ja näytti siltä kuin jokin olisi sanonut minulle: “Tuo iskulausehan on aivan oikein: ‘Ajattelevan miehen suodatin, tupakoivan miehen maku.”’ Sitten mieleeni tuli, että tuo petollisuus, joka luonnollisessa alueella on tupakassa, on samalla tavoin  seurakunnissa tänään, ymmärrättekö, petollista.

52   On tultu siihen, että koko maailmasta on tullut suuri petos, eikä voida erottaa oikeaa väärästä. Se on jopa politiikassa, sosiaalisessa elämässä, kouluissa ja kaikessa, niistä on tullut niin petollisia.

53   Eräs nuori mies kertoi minulle kerran, että hänen ollessaan armeijan leirillä, eräs nuori sotamies joutui tankin yliajamaksi, hänen keuhkonsa ja vatsansa olivat murskana. Ja he menivät sairaalaan. Heillä oli siellä kolme neljä lääkäriä jonossa, ja kaikki seisoivat siellä jonossa. Ja kaksi kolme sotilasta piti kaveriaan pystyssä, joka tuskin saattoi hengittää. Joka kerta hänen hengittäessään kylkiluu painui suoraan hänen keuhkoihinsa ja se sai aikaan sisäisen verenvuodon. Ja he antoivat tuon nuoren miehen seistä siinä jonossa, aivan sen loppupäässä, ja antoivat noiden muiden kaverien, joilla ei ollut muuta kuin korvasärkyä tai jotakin sellaista, mennä edelle.

54   Ja kun tuli hänen aikansa mennä sinne, joku eversti tuli sisälle pienen lapsen kanssa, jolla oli syylä, pieni poika tai tyttö, jolla oli syylä kädessään. Ja hän pysäytti tuon jonon ja otti everstin lapsen ensin sisälle, tuon pojan edelle, joka oli murskaantunut ja oli kuolemassa. Sellaista se on.

55   Oi, jos tuolla everstillä olisi ollut jonkin verran todellista tunnetta veljeänsä kohtaan, hän olisi sanonut“Tämä lapsi voi odottaa, ottakaa tämä mies tästä nopeasti ja tehkää jotakin hänen puolestaan! ”

56   Mutta jokainen mies haluaa tuoda esille arvovaltansa. Kaikki eivät kuitenkaan ole sellaisia. Ei, eivät kaikki. Mutta on liian monia senkaltaisia kuin tämä. Ainoa asia, mitä tuo mies ajatteli, oli hänen pikku poikansa, jolla oli syy kädessään, eikä hän ajatellut tuota poika raukkaa, joka seisoi siellä tankin murskattua hänet. Ehkä tuo sama tankki ja sama poika tulisi pelastamaan hänen elämänsä jonkin päivänä taistelurintamalla. Näettehän, he eivät pysähdy ajattelemaan muuta kuin itseään.

“Ajattelevan miehen suodatin.”

57   Minä katselin sitä ja ajattelin“Se on jotenkin samanlainen kuin kirkkokunnat ovat tänään, nuo seurakunnat, joita meillä on.” Jokaisella niistä on heidän oma suodattimensa, heillä on kullakin oman tyyppinen suodattimensa, joka päästää sisälle vain sen, mitä he haluavat, ja estää sen, mitä he eivät halua, minkä he suodattavat heidän omalla suodattimellaan. He päästävät juuri tarpeeksi maailmaa tulemaan sisälle tyydyttääkseen siellä olevat epäuskoiset. He ottavat heidät sisään riippumatta siitä, millaisia he ovat, jos heillä vain on rahaa. He ottavat heidät sisään riippumatta siitä, millaisia he ovat, jos he vain ovat suosittuja.

Mutta yksi asia sitä koskien: te ette voi päästä sisälle Jumalan Seurakuntaan sillä tavalla, en puhu nyt kirkkokunnasta, vaan tarkoitan todellista aitoa Jumalan Seurakuntaa.

58   Kuten tupakkayhtiöillä tänään, näillä ihmisillä, jotka tulevat näihin niin kutsuttuihin seurakuntiin tai kirkkokuntiin, heillä on maku, ja tuo maku on tämän maailman mukaisuus. Ja jokaisella kirkkokunnalla on heidän oma suodattimensa, ja he suodattavat ulos kaikki todelliset kristityt, jotka sanovat: “Aamen!”, kun saarnataan, ja tuovat sisälle kaikki lyhythiuksiset, maalattukasvoiset Iisebelit, joita maassa on, niin kauan kun he vain ovat suosittuja kansan keskuudessa.    Se-ja-se tulee meidän… Filmitähti, suuri henkilö… Tämänkaltaista suodatinta he käyttävät. “Meidän kirkkokuntamme. Presidentti se-ja-se, tai eversti tai joku muu kuuluu meidän kirkkokuntaamme.” Näettekö minkälaista suodatinta he käyttävät? Tuo suodatin tietenkin on maailmasta, maailman ihmiset.

59   He tietävät, mitä ihmiset haluavat. Joten jos heidän täytyy saada, mitä he haluavat, silloin heillä täytyy olla määrätynlainen suodatin, joka päästää tarpeeksi maailmaa lävitse tyydyttääkseen heidän maailmallisen makunsa. “Ajattelevan miehen suodatin, tupakoivan miehen maku. Uskonnollisen maailman suodatin, maailmallisen miehen maku.”

60   He haluavat olla uskonnollisia. He ajattelevat, että heidän täytyy olla uskonnollisia, koska heillä on sielu.

61   Kun me ensimmäisen kerran tulimme tähän maahan, me löysimme intiaanit palvomassa aurinkoa ja niin edelleen. Minkä vuoksi? Koska hän on inhimillinen olento. Jos me menemme Afrikan viidakoiden perukoille, me löydämme alkuasukkaat palvomassa jotakin. Miksi? He ovat ihmisolentoja, ja heidän täytyy palvoa.

62   Niinpä, ihmisolento, ei väliä sillä, kuinka langennut hän on, hän yhä tietää, että on jotakin jossakin, mutta hänellä on sellainen maku maailman asioihin, että hän ei voi valita oikeata suodatinta. Hänellä täytyy olla hänen omatekoinen suodattimensa. Jokainen valmistaa itsensä kaltaisensa suodattimen.

63   Jokainen tupakkatehdas ylpeilee omastaan, siitä, mitä he voivat saada aikaan: “Todellinen suodatin, tämä on paras suodatin. Edistyksellinen!” Ja kaikkea sen kaltaista. Sanotaan: “Maku tulee siitä, mitä on etuosassa.” Oi, hyvänen aika sentään. “Etuosasta!” Mitä onkaan sen kaiken takaosassa? Aivan varmasti siellä ei ole ajattelevaa miestä tai naista. Mutta tällaista he puhuvat vain yksinkertaisesti pettääkseen ihmisiä.

64   Nyt voimme todeta tästä päivästä, että ihmisillä on maku. Ja miksi mies polttaa? Tyydyttääksen makuaan. Minkä vuoksi nainen polttaa? Tyydyttääksen makuaan.

65   Ja sitten jos seurakunta, uskonnollinen ryhmä, on ajatellut, minkälainen sen tulee olla saadakseen ihmisiä sinne, heillä täytyy olla määrätynlainen suodatin antaakseen ihmisille sen maun, mitä he haluavat. Niinpä jos he eivät saa sitä makua, mitä he haluavat, he eivät halua savuketta. Ja jos heillä ei ole antaa sitä makua, mitä he haluavat uskonnossa olevan, he eivät ota sitä uskontoa. Aivan niin yksikertaista kuin vain olla voi.

66   Naiset shortseissa, lyhyine hiuksineen, maalattuine kasvoineen, seksikkäästi pukeutuneena. Sitä he haluavat, he rakastavat sitä.

67   Kuten puhuin viime sunnuntaiaamuna tuosta pyörästä pyörän keskellä, tai tuosta pienestä sisäisestä sielusta hengen sisäpuolella, kuinka henki, joka on ulkopuolella sielun ja ruumiin välissä, voi ehdottomasti olla voideltu Pyhän Hengellä. Ymmärsittekö te kaikki sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

68   Nyt seurataksemme kuinka se jatkuu näiden sanomien kanssa: Tämän pahan ajan jakson Jumala ja Lopunajan voidellut. Tällä ulkopuolisella, ensimmäisellä renkaalla on inhimilliset aistit, toisella renkaalla on hengen aistit: tahto ja niin edelleen. Mutta sisäpuolella on sielu. Ja tuo sielu oli ennalta määrätty. Niinpä he voivat olla voidellut tässä hengessä, niin että se saa ulkopuolisen ruumiin tulemaan alamaiseksi hengelle. “Mutta sielu, joka syntiä tekee, tuo sielu tulee kuolemaan.” Sielu, joka epäuskossa kieltää Jumalan Sanan, tulee iankaikkisesti….

69   Minä uskon iankaikkiseen kuolemaan, samoin kuin iankaikkiseen Taivaaseen, mutta en iankaikkiseen helvettiin. Ei ole olemassa iankaikkista helvettiä. On iankaikkinen kuolema ihmisille, jotka ovat… Useat heistä ovat uskonnollisia tämän päivän maailmassa, mutta he ovat olleet aina kuolleita.

70   Nainen, joka elää hekumassa lyhyine hiuksineen ja maalattuine kasvoineen, on jo eläessään kuollut! Raamattu sanoo niin. Näettehän, hän voi olla uskonnollinen, mutta hän ei ollut koskaan pelastunut. Hänellä on ulkonaiset eleet. Hän voi laulaa kuorossa tai tanssia Hengessä, hän voi puhua kielillä ja hänellä voi olla muita Hengen ilmenemismuotoja, mutta jos ei tuo sisäpuolella oleva sielu ole Jumalan tytär, hän on mennyttä huolimatta siitä, mitä hän tekee.

71   Israel oli kokonaan ulkonaisesti hengellinen, kaikki täytettyjä Jumalan hyvyydellä, ja kuinka he kunnioittivatkaan Jumalaa ja niin edelleen, mutta se ei auttanut. Heidän sisäpuolensa ei tuntenut itse Sanaa.

72   Mutta kun te olette syntyneet Jumalan Hengestä, silloin te olette Jumalan poika, ja te olette aina olleet Jumalan poika, ja te tulette aina olemaan Jumalan poika. Ei ole mitään tapaa erottaa sitä, koska teillä on iankaikkinen elämä. Ja iankaikkinen elämä ei ole koskaan alkanut eikä se tule koskaan päättymään.

73   Oi tuota Jumalan armoa, kun Hän on antanut meille ymmärryksen sellaisesta suuresta salaisuudesta. Kuten Paavali puhui tässä hiukan edempänä efesolaisille, kun hän puhui miehestä ja vaimosta. Hän sanoi“Tämä on salaisuus”, miten naisten tulee kunnioittaa aviomiehiään. Ja toisessakin paikassa, minä uskon sen olevan, koko Raamattu puhuu kunnioittamisesta, jossa sanotaan, että nainen kunnioittakoon aviomiestään, kunnioittakoon aviomiestään. Sitten aviomiehen tulisi elää sellaista elämää vaimonsa edessä, että hänen vaimonsa voi kunnioittaa häntä kuten Jumalan poikaa. Ja jos hän ei elä tällaista elämää, silloinhan hän ei tietystikään voi kunnioittaa häntä, koska hän tietää minkälainen hänen miehensä on. Mutta jos mies on kunnioitettava mies, kunnioitettava ja puhdas vaimonsa kanssa ja perheensä edessä, todellinen Jumalan palvelija, silloin naisten, lasten, kaikkien heidän tulisi kunnioittaa häntä kunnioituksen ansainneena Jumalan palvelijana.

74   Pankaa nyt merkille. Naiset, he haluavat katkaista hiuksensa. He haluavat käyttää shortseja ja maalata kasvonsa, ja käyttää näitä pieniä bikineitä ja muita, mitä he nykyään käyttävätkään. He haluavat tehdä niin, ja yhä silti he haluavat mennä kirkkoon. Te näette, että tuo voitelu on hengen yllä, eikä sielun yllä.

75   He haluavat olla kristittyjä ja tehdä myös näitä muita asioita. Ja pastori antaa suostumuksensa sille. Sitten jos hän sanoo, että se ole oikein. “Sinä voit olla jäsen. Sinun nimesi voi olla minun seurakuntani kirjoissa täällä. Kaikki on hyvin!” Hän antaa hänelle hänen kirkkokunnallisen suodattimensa, joka soveltuu maailmallisen naisen makuun. Hän rakastaa maailmaa, hän rakastaa sen makua. Niinpä pastorilla on suodatin häntä varten, mutta hän on kaukana ajattelevasta naisesta. Mutta juuri siitä tämä minun tekstini puhuu.

76   Ei, hän ei ole ajatteleva nainen. Jos hän ajattelisi, hän tietäisi, ettei seurakunta ole tuomitseva häntä viimeisenä päivänä. Seurakunta tuomitsee hänet nyt hänen jäsenyytensä perusteella, hänen uskollisuudestaan niitä sosiaalisia piirejä kohtaan, joihin hän kuuluu. He tuomitsevat hänet nyt tällä. Mutta Jumala tulee tuomitsemaan hänet viimeisenä päivänä. Joten hän ei ajattele.

77   Samoin on tupakoivan miehen kanssa. Hän rakastaa tupakkaa niin paljon, että hänen ajattelukykynsä turtuu nikotiinista. Ja naisen ajattelukyky on niin turtunut, että hän tekee kaikkia näitä asioita, jotka ovat pahoja Herran silmissä. Tietenkin hän haluaa tehdä niin, koska se tyydyttää maailmallisen naisen maun. Niinpä hän valitsee maailmallisen seurakunnan suodattimen. Hän kulkee suoraan sen lävitse. Mikään ei estä häntä.

78   No niin, me voimme nähdä, että se on Totuus. Pastori sanoo: “Me emme tuomitse naista, joka tekee sellaista. Sillä ei ole mitään merkitystä, kaikki on kunnossa.”, Siinä on tarpeeksi syntiä. Se kulkee hänen suodattimensa lävitse. Se osoittaa, että he ovat kulkeneet jumaluusopillisen suodattimen lävitse, ja heillä on jumaluusopillinen maku. Mutta tietenkään se ei kulkisi Jumalan suodattimen lävitse. Ei, ei!

79   No niin, on olemassa jumaluusopillinen suodatin jumaluusopillisesti ajattelevaa varten, ja on olemassa seurakuntasuodatin seurakunnallisesti ajattelevaa varten, ja on savukkeen suodatin savukkeita ajattelevaa varten, samoin täytyy myös jossain olla todellinen suodatin todellista ajattelijaa varten. Ja Jumalalla on olemassa suodatin, ja se on hänen Sanansa. Se on Erottaja, sillä se on erottamisen vesi syntiä varten. No niin, tämä on ajattelevan miehen suodatin pyhän miehen makua varten.

80   Ja jos mies kulkee tämänkaltaisen maailman suodattimen lävitse, silloin hänellä on maailmallinen maku. Ja samalla tavoin tupakkatehdaskin hän saa enemmän jäseniä seurakuntaansa puskiessaan heidät tällaisen suodattimen lävitse. Te sanotteKirkossa käy enemmän naisia kuin miehiä.” Saattaa olla niin. Se voi olla totta, koska hän saa tehdä kaikkea, mitä hän vain haluaa. Kyllä! Nainen tulee liittymään mihin hyvänsä, mutta hän kulkee tuon seurakunnan suodattimen lävitse. Jos hän kulkisi Jumalan suodattimen lävitse, hän tulisi ulos erilaisena kuin tuo. Näettekö? Hän ei voi kulkea Jumalan suodattimen lävitse ja tulla ulos leikatuin hiuksin. Sellainen ei ole mahdollista.

81   Nyt tämä voi ehkä olla hieman katkeraa jollekin, mutta kun hän alkaa kulkea Jumalan suodattimen lävitse, ja se sanoo siellä heille, etteivät leikkaisi hiuksiaan, niin silloin (mitä?) hän siirtyy toiselle puolelle. Jos Se sanoo, että on syntiä, jos nainen tekee niin, ja että on häpeällistä, jos hän tekee sillä tavalla.

Sanotaan sitten: “Ajakoon sitten tukkansa pois.”  Ja sanotaan: “Me tiedämme, että on häpeällistä, jos nainen ajattaa tukkansa pois.” Sanotaan: “Siksi nainen peittäköön päänsä.” Hänen hiuksensa ovat hänen peitteensä, ei hattu, hyvät naiset. Raamattu sanoo, että hänen hiuksensa ovat hänen peitteensä. Se osoittaa, että hän on erottautunut Herralle. Naisen pitkä tukka merkitsee sitä, että hän on Herran nasiiri.

82   Me tiedämme, että se on totta. Mutta me voimmhuomata, että jos niin kutsuttu ajatteleva maailman mies voi tupakoida ja silti saada siitä maun, niin hänellä tulisi olla tarpeeksi järkeä ymmärtää, että hän saa tervaa tuosta tupakasta. Mutta se on tehty niin, jotta se myisi enemmän, että hän ostaisi enemmän savukkeita.

83   Mutta Seurakunnan suodattimella saadaan enemmän jäseniä, kun annetaan heidän päästä lävitse kaiken kanssa, ja yhä edelleen annetaan heidän kuulua seurakuntaan, jotta saataisiin lisää jäseniä. Mitä jos me menisimme kirkkoihin tänä iltana ja suodattaisimme jokaisen ulos, joka ei olisi aito, Sanasta syntynyt kristitty? Heillä olisi monessa paikassa tänä iltana tyhjiä saarnoja tyhjille seinille. Totta! Koska olisi käytetty Suodatinta.

84   Ja jos minulla olisi yksi halu sydämessäni, ja toivon, että jokainen kuuntelijani ajattelisi samalla tavoinJumala, vedä minut Sinun Suodattimesi lävitse! Kuten Daavid sanoi: “Tutki minua ja koettele minua ja katso onko minussa mitään pahaa, ja ota se sitten pois, Herra.” Näettehän, minä haluan Jumalan Suodattimen. Minä en välitä siitä, mitä maailma tekee, tai mitä seurakunnalla on, minä haluan olla ajatteleva mies ajatellakseni kenen puolella minä tulen seisomaan yhtenä näistä päivistä, kun tullen tuomituksi.

85   Pankaa merkille, että tupakkatehdas tekee sen myydäkseen enemmän savukkeita, ja seurakunta tekee sen saadakseen enemmän jäseniä. Lyhythiuksinen nainen shortseissa jäisi kiinni Jumalan Suodattimeen. Hän ei voisi kulkea sen lävitse lyhyillä hiuksilla, koska Raamattu sanoo, että hänen ei tulisi tehdä sitä. Hän häpäisee päänsä, kun hän tekee sen. Meidän tulisi tietää se. Mutta hän kulkee hienosti seurakunnan suodattimen lävitse, kuten kaikki muukin.

86   En kohdista tätä keneenkään erikoisesti. Minä en koskaan puhu henkilökohtaisesti kenestäkään henkilöstä vaan synnistä seurakunnassa. Te olette minun todistajiani siitä. Minä en ole sanonut“Neiti se-ja-se on niin-ja- niin, tai herra se-ja-se, tai saarnaaja se-ja-se on niin-ja-niin!” Ei koskaan! Minä sanon synnin synniksi. Jos se on minun perheessäni, jos se on minussa, kenessä tahansa se onkin, se on yhä syntiä. En puhu yksilöitä vastaan. Minä puhun syntiä vastaan. Enkä välitä siitä, onko se minussa tai kenessä hyvänsä, joka aikoo mennä Jumalan Suodattimen lävitse, kaikki synti tulee pysäyttämään teidät juuri sinne.

87   Huomatkaa. Nainen, joka haluaa pitää lyhyttä tukkaa, käyttää shortseja ja maalata, ja kaikkea, kulkee yhtä helposti kuin piirakka helluntailais-suodattimen lävitse suoraan kuolemaan. Siitä ei sanota mitään. Suoraan kuolemaan. Nainen sanoo“No niin, eihän siitä mitään vahinkoa ole.” Jos te rakastatte maailmaa tai maailman asioita, se tapahtuu siksi, että Jumalan rakkaus ei edes ole teissä.

88   Sitten tuon hengen kautta nainen voi imeä sieluunsa asioita, jotka eivät ole Jumalasta, ja jotka ovat vastoin Jumalan Sanaa, jos se on hänen sielunsa maku. Se voi tulla makuaistin kautta, ymmärräthän. Se voi tulla ajattelun ja järkeilyn kautta. Eihän siitä mitään vahinkoa ole. Minulla on makuni. Minulla on tunteet. Ja minusta tuntuu, että tässä ei ole mitään pahaa.” Se tulee suoraan sen lävitse hänen sieluunsa, jos hänen sielunsa on sitä tyyppiä. Se osoittaa, ettei hän ime sitä Jumalan Suodattimen lävitse.

Mutta jos hänellä on lyhyet hiukset, käyttää ehostusta, shortseja, pitkiä housuja ja näyttää mieheltä, kaikki nämä pitkät housut, ja miksi he sitten niitä kutsuvatkin, sanoen tuonkaltaisia asioita ja tehden tuollaisia asioita ja eläen maailman tavalla, hän tulee pysähtymään sinne. Hän ei voi päästä sen lävitse. Ei koskaan! Se tulee pysäyttämään hänet jo heti alussa.

89   Huomatkaa, kun mies katsoo hänen kauniita punaisia huuliansa ja maalattuja kasvojansa ja shortsejaan ja bikinejään, ja mitä hänellä onkin… Todellinen ajatteleva mies ei katso häntä. No niin, mies, joka on seurakunnan jäsen, on katsova häntä, ihaileva häntä. Mutta minä en välitä siitä, miltä hän näyttää, ajatteleva mies on kääntävä päänsä pois. Miksi? Hän on mennyt Jumalan Suodattimen lävitse, ja hän tietää, että, jos hän katsoo häntä, hän tekee aviorikoksen sydämessään. Hänen mielestään sellainen nainen ei ole kaunis.

Sanotaan: “Eikä hän olekin kaunis?”

Ei, hänelle hän ei ole sitä. Hän on ajattelevan miehen mielestä likaisen näköinen, kurja Iisebel raukka. Jumalan poika katsoo häntä häpeissään siitä, että hän kuuluu saman perheeseen kuin hänkin. Kyllä! Kuinka hän voi olla minun sisareni ja toimia sillä tavalla?

90   Sellainen nainen on tullut yhdenlaisen suodattimen lävitse ja tämä Jumalan poika toisenlaisen lävitse. Hän ei ajattele hänen olevan kaunis. Sellainen ei ole kauneutta todelliselle Jumalan miehelle.

91   Muistakaa, kerran ennen kuin Jeesuksen Kristuksen Verestä tuli Suodatin, niin kuin tulemme menemään siihen hetken kuluttua, Jumalan pojat katsoivat ihmisten tyttäriä ja näkivät, että he olivat kauniita, ja ottivat heitä vaimoikseen. Jumala ei koskaan unohtanut sitä. Se tapahtui uudelleen Israelin ollessa matkalla, eikä Jumala milloinkaan unohtanut sitä. Jokainen heistä kuoli.

Ajattelevan miehen suodatin.

Kerran lähtiessäni ulos kokouksesta täällä, kolme tai neljä vuotta sitten, siellä oli pieni Ricky, siellä kirkon takana eräänä iltana, ja hän sanoi minulle“Syy siihen, miksi sinä sanot niin, on se, että sinä olet vanha mies. Minusta he näyttävät kauniilta.”

Minä sanoin“Voin kuvitella sen.” Jo hänen ulkomuotonsa perusteella saattoi sanoa, mikä tuon miehen mielestä näytti hyvältä. Minä sanoin: “Annahan kun sanon sinulle jotakin. Kuinka vanha olet?”

“Noin kolmekymmenvuotias.”

92   Minä sanoin: “Kun minä olin viisitoista vuotta sinua nuorempi, minä silti ajattelin samalla tavoin.” Oikein! Se on yhä saastaa! “Ajattelevan miehen suodatin.”

93   Ja pankaa merkille, jos hänen mielensä on suodatettu Jumalan Sanan lävitse, hän ei katso häntä. Hän ei pidä häntä kauniina. Hän ajattelee hänen olevan Iisebel. Hän ajattelee, että noiden punaisten huulten takana on myrkkyhampaat, jotka purevat häntä. Ja Raamattu sanooHänen porttinsa ovat helvetin portit, ja mies menee sinne kuin härkä teuraaksi.” Siinä on ajattelevan miehen suodatin.

94   Mitä te haluatte? Kun nainen kävelee kadulla pukeutuneena sillä tavalla, ja kun te miehet käännätte päänne ympäri katsoaksenne, te ette käytä ajattelevan miehen suodatinta. Koska tehdessänne sen te teette aviorikoksen, sillä suodatin sanoo: “Kuka tahansa, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Ajatteleva mies. Käännä pääsi pois! Pysy poissa hänestä. Hän ei ole kaunis. Hän on käärme. Oikein. Taivutellen itseään ja toimien kuten käärme, ja purren samalla tavoin. Pysykää kaukana hänestä!

95   Oi kyllä, Jumalan Sana on ajattelevan miehen Suodatin. Jokainen tietää, että tämä Jumalan Sana on se, jonka lävitse teidän sielunne suodatetaan. Ja kun ajatteleva mies tulee Jumalan Suodattimen lävitse, Se antaa hänelle pyhän miehen maun. Kyllä. Kun te tulette Jumalan Suodattimen lävitse, silloin teidän makunne on pyhän miehen maku. Siitä tulee vanhurskaan miehen maku. Tuo iskulause pitää paikkansa.

96   Nyt me tulemme toteamaan, kuinka tämä tapahtui esikuvana Israelissa, Israelin seurakunnassa. män takia minä puhun tästä nyt. Jos saarnaajat ovat eri mieltä jostakin, mitä minä sanon, tämä on minun seurakuntaani varten, jonka Herra on antanut minulle saarnatakseni sille?

97   Pankaa merkille 2. Mooseksen kirja l9. Minä haluan että luotte sen kotiin tultuanne, kun teillä on enemmän aikaa. Huomatkaa, kun Israel oli tehnyt syntiä, niin ensiksi he ottivat punaisen hiehon, jonka kaulassa ei ollut koskaan ollut iestä. Se merkitsee, että sitä ei ollut koskaan iestetty minkään kanssa.

98   Ja sen täytyi olla punainen. Punainen väri on sovituksen väri. Tehän tiedätte, että tiede voi osoittaa, että jos te katsotte punaisen lävitse punaista, se on valkoinen? Katsokaa punaista punaisen lävitse, niin se on valkoinen. Hän katsoo Jeesuksen Kristuksen punaisen Veren lävitse, ja meidän punaiset syntimme tulevat valkoisiksi kuin lumi, punainen punaisen lävitse. Ja koko Israelin seurakunta tappoi hiehon ehtooaikana, ja sen verellä piirrettiin seitsemän raitaa sen oven yläpuolelle, josta koko seurakunnan täytyi mennä sisälle, esikuva Verestä Seitsemässä Seurakuntajaksossa.

99   Sitten hiehon ruumis poltettiin. Se poltettiin sorkkineen, nahkoineen, sisälmyksineen ja lantoineen. Kaikki poltettiin yhdessä, ja puhtaan miehen täytyi ottaa se ja panna se puhtaaseen paikkaan seurakunnan ulkopuolelle. Sen vuoksi, jos Israel vain voisi nähdä tämän esikuvan! Tätä Jumalan Sanaa ei saa käsitellä epäuskon likaisilla käsillä. Sen täytyy olla puhdas mies, ja jos hän on puhdas, hänen on täytynyt tulla Jumalan Suodattimen lävitse. Puhdas mies ja puhtaat kädet! Ja se täytyi pitää puhtaassa paikassa, ei jossakin, jossa iisebelit ja rickyt ottavat osaa ehtoolliseen ja juoksentelevat ympäriinsä toisten vaimojen ja aviomiesten kanssa, ja on kaikenlaista saastaa, ja käydään tansseissa ja juhlimassa leikatuin hiuksin ja pukeudutaan shortseihin, ja kaikenlaista muuta, ja he kutsuvat itseään kristityiksi. Se täytyy pitää puhtaassa paikassa ja sitä tulee käsitellä puhtain käsin.

100   Kun sitten Israel oli tehnyt syntiä, ja he olivat huomanneet tehneensä väärin, heidän päälleen pirskoteltiin hiehon tuhkaa. Ja tuo vesi oli erottamisen vesi, puhdistus synnistä.

101   Huomatkaa, tässä se on! Ennen kuin Israel saattoi tulla yhteyteen palvonnassa, sen täytyi ensin käydä erottamisen vesien lävitse. Vanhurskauttaminen uskon kautta tulee kuulemisen kautta, Sanan kuulemisen kautta.

Sitten he menivät sisälle noiden seitsemän verijuovan alitse osoittaakseen, että jotakin oli kuollut ja käynyt heidän edellään heidän syntiensä puolesta. Sanan kuuleminen erotti heidät, erotuksen Vedet, ja sen jälkeen he kävivät sisälle yhteyteen.

102   Se oli ainoa tapa, miten Jumala kohtasi ihmisen, tuossa järjestyksessä. Hän ei kohdannut häntä millään muulla tavalla. Hänen täytyi tulla tuon järjestyksen mukaisesti. Oli vain yksi paikka, jossa Jumala kohtasi Israelin.

Ja Jumala kohtaa teidät tänään vain yhdessä paikassa, ja se on Jeesuksessa Kristuksessa. Ja Hän on Sana, joka on erottava vesi. Ja Hänen Verensä vuodatettiin kaikkien Seitsemän Seurakuntajakson puolesta. Ja sitten Pyhän Hengen kautta me käymme sisälle tuohon yhteyteen, joka on annettu vain Seurakunnalle. Oi, kuinka suuri Hän onkaan.

103   Me haluamme nyt katsoa myös Efesolaiskirjeen kohtaa 5:26, joka kutsuu sitä vedellä pesemiseksi Sanan kautta, erottaviksi Vesiksi. Mitä Se tekee? Jumalan Suodatin on Sana, “erottamisen vedet, erottamisen vesillä peseminen Sanan kautta, Jumalan Suodatin.

104   Silloin te ette voi tulla Kristukseen seurakunta-suodattimen kautta. Te ette voi tulla kirkkokunnallisen suodattimen kautta tai uskontunnustuksen suodattimen kautta. On vain yksi Suodatin, jonka kautta te voitte tulla sisälle pyhään paikkaan, ja se on vedellä pestynä Sanan” kautta. Jumalan Sana on ajattelevan miehen suodatin.

105   Seurakunta täällä tuomitsee teidät sen mukaisesti, että oletteko te hyvä jäsen vai ette. He antavat teille hyvän hautauksen, laskevat liput puolitankoon kuollessanne ja lähettävät haudallenne suuren kukkaseppeleen ja tekevät kaikenlaista teille, mutta kun tulee kysymys siitä, kun teidän sielunne kohtaa Jumalan kasvoista kasvoihin, niin sillä [sielulla] täytyy olla Iankaikkinen Elämä ! Ja jos sillä on Iankaikkinen Elämä, niin silloin se on osa Sanasta.

Minun oma käteni ei voi kieltää minun kättäni. Minun silmäni ei voi kieltää kättäni, jalkaani, varvastani tai mitään muuta osaa minusta. Se ei voi kieltää niitä. Niin ei myöskään mies tai nainen, joka on osa Jumalan Sanasta, ei voi kieltää yhtään osaa Jumalan Sanasta. Sitten, te naiset, te ajattelette voivanne käyttää lyhyitä hiuksia ja tulla Jumalan läsnäoloon, te olette väärässä! Näettekö te sen? Te olette väärässä! Te ette voi tulla Jumalan Suodattimen lävitse, jossa teidät pestään Sanan vedellä. Sitten te ajattelette olevanne yhteydessä. Te luulette olevanne, mutta te ette voi olla ennen kuin olette tulleet Sanan lävitse. Ja jokainen pieni osakin Jumalan Sanasta… “Mies ei tule elämään yksin leivästä vaan jokaisesta Sanasta.” Sen täytyy tulla tuon suodattimen lävitse. Ja se antaa vanhurskaan miehen maun, koska tätä hän haluaa. Hän haluaa jotakin, joka puhdistaa hänet.

106   Sana, Jumalan Sana, on ajattelevan miehen suodatin, ja Se antaa vanhurskaan miehen maun. Me tiedämme, että se on totta. Se suodattaa kaiken epäuskon synnin pois. Te ette enää ole epäuskoinen tultuanne tuon Suodattimen lävitse, koska se on todellisen uskovaisen maun mukainen.

107   Todellinen uskovainen haluaa olla oikeassa välittämättä mistään muusta. Hän ei halua ainoastaan sanoa: “Minä kuulun sosiaaliseen seurapiiriin. Minä kuulun kaupungin suurimpaan kirkkoon.” Minä en välitä siitä, onko se kokous kadunkulmassa tai jossakin satamassa, ajatteleva mies tietää, että hänen täytyy kohdata Jumala. Ja huolimatta siitä, mitä kirkko tai kuka hyvänsä muu sanoo, hänen täytyy tulla Jumalan ehtojen mukaisesti. Ja Jumalan ehdot ovat Jumalan Sana.

He sanovat: “Jumalan Sana!

Varmasti, he kaikki uskovat, että Se on Jumalan Sana, mutta voitko sinä tulla suodatetuksi Sen lävitse. Kuinka te voisitte saada lyhythiuksisen naisen tulemaan Sen lävitse? Kuinka voitte tehdä sen? Kuinka te voitte saada miehen, joka riippuu kiinni jossakin opissatulemaan Sen lävitse? Näettekö?

Sellainen ei ole ajattelevan miehen maun mukaista. Ei! Ajatteleva mies tulee ajattelemaan kahdesti ennen kuin hän hyppää johonkin senkaltaiseen.

108   Pankaa merkille, että Sana ei voi kieltää itseänsä. Sitten sen tyydytetty, tai sen on halu. Haluta mitä? Mikä sai teidät alun pitäen haluamaan Sitä? Koska syvällä sielussanne oli ennalta määrätty siemen, joka oli Iankaikkinen Elämä, ja joka oli aina ollut siellä. “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat tulemaan Minun luokseni. Yksikään heistä ei tule kadotetuksi.”

109   “Ajattelevan miehen maku.” Kun ajatteleva mies kuulee Jumalan Sanan: “Minun lampaani kuulevat Minun Ääneni, ja vierasta he eivät tule seuraamaan… Koska siellä sisimmässä on Elämä, ja Elämä yhdistyy Elämän kanssa.

Synti yhdistyy synnin kanssa, ja synti on niin tekopyhä, että se ajattelee olevansa pelastettu, silloin kun se ei sitä ole. Se on tekopyhyyden kaikkein syvintä olemusta.

110   Kirkon jäsenet haluavat kirkkokunnallisen suodattimen, niin että he voivat pitää omat halunsa, ja heidät voidaan yhä luokitella uskonnollisiksi ihmisiksi. Te kuulette kuinka he sanovat“Oi, hän on niin uskonnollinen.”’

111   Eräänä päivänä ollessani Afrikassa, he puhuivat siitä, kuinka jotkut noista lapsista kuuntelivat näitä rocknroll lauluja, joita Elvis Presley ja muut heistä laulavat, kuten Pat Boone ja Ricky Nelson ja muut heistä. Ja minä sanoin“He ovat joukko uskonnollisia luopioita.”

Joku pieni tyttö sanoi: “Miksi, hänhän on niin uskonnollinen.”

112   Minä sanoin: “Niin oli Juudaskin. Juudas sai vain kolmekymmentä hopearahaa, mutta Elvis Presley on saanut useita miljoonia dollareita. Näettekö? He molemmat myivät esikoisoikeutensa.” Näettekö? Minä sanoin“He eivät ole muuta kuin.. He ovat pahin taakka, mitä tällä kansakunnalla on.” Aivan yhtä pettäviä kuin savukkeen suodatin. Nämä kirkkokunnat antavat tuollaisten jäsenien tulla sisälle. Heidän ei tulisi olla… Tulisi olla laki, niin että he eivät voisi laulaa uskonnollisia lauluja. Sen tulisi olla lain vastaista, että he toimivat tuolla tavalla.

Mutta koko asiasta on tullut yksi valtavan suuri kasa teeskentelyä, ja siihen he pitäytyvät tänään. Todellinen sielun Suodatin sanoo: “Jos te rakastatte maailmaa tai maailman asioita, Jumalan rakkaus ei edes ole teissä.”

113   Näettekö, te ette voi erottaa onko rock’nroll maailmasta vai Jumalasta. Rock’nroll on maailmasta. Kaikki nämä tanssit ja ilkeät, likaiset asiat ovat maailmasta. Se on kaikki maailmasta.

Te ette voi sanoa, että lyhythiuksinen nainen on Jumalasta. Raamattu sanoo, että niin ei ole, niinpä se on maailman saastaa. Ja jos te hiukankin rakastatte maailmaa, Jumalan rakkaus ei edes ole teissä. Näettekö?

114   Mitä se on? Mikä siinä vetää? Siinä on jotakin syvällä sisäpuolella, joka vetää. Teidän sielunne imee teidän tarpeenne ulkopuolenne lävitse ja henkenne lävitse sieluun. Ja se on kuollut. “Sillä hän, joka rakastaa maailmaa tai maailman asioita, Jumalan rakkaus ei edes ole hänessä!” Ei väliä sillä, kuinka uskonnollinen hän on, sielu, joka rakastaa maailmaa, on kuollut. Minä en välitä siitä, kuinka paljon sen ulkopuoli on voideltu, ja kuinka vanhurskaalta ulkopuoli näyttää, kuitenkin syvällä sisimmässä se on kuollut. “Sillä hän, joka rakastaa maailmaa tai maailman asioita, Jumalan rakkaus ei edes ole hänessä!” Eole väliä sillä, kuinka uskonnollinen hän on.

115   Todellinen Suodatin suodattaa kaikki nuo asiat pois ja päästää lävitse vain Jumalan totuuden, Sanan, sisälle todelliseen totiseen sieluun.

116   He ovat Eesaun kaltaisia. Ulkopuoli näyttää hyvältä. Eesau oli uskonnollinen ulkonaisesti. Ja kun on puhe uskonnollisuudesta, hän näytti enemmän uskonnolliselta kuin Jaakob. Hän näytti paremmalta mieheltä, kuin mitä Jaakob oli, mutta hänen sisäpuolellaan oli se, mitä hän oli. Hän oli ulkonaisesti uskonnollinen, mutta hänen ajatteluaan ei oltu suodatettu. Hän ei ajatellut oikein esikoisuudestaan. Hän ei ajatellut esikoisuuden merkitsevän niin paljoa, kuin mitä Jumala sanoi sen olevan. Siellä hän oli ja sanoi:“Minä olen nälkäinen. Mitä tuolla vanhalla esikoisoikeudella on väliä. Sinä voit saada sen, jos haluat.” Oi, oi! Kyllä.

“Minä käyn kirkossa. Minä olen aivan yhtä hyvä kuin sinäkin! Minun kirkkokuntani on suurin maailmassa. Minun äitinikin kuului siihen. Minun isäni kuului siihen. Minun pastorini on koulutettu. Hän on se-ja- se.” Se asettaa hänet juuri niin paljon kauemmaksi Jumalasta. Se ei ole ajattelevan miehen suodatin.

Jos niin olisi, niin kuinka saattoi Pietari koskaan olla se, mitä hän oli, kun hän ei edes osannut kirjoittaa omaa nimeään. Mutta hänellä oli ajattelevan miehen suodatin.

117   Pankaa merkille. Eesau ei ajatellut tuon esikoisuuden merkitsevän sitä, mitä Jumala oli sanonut sen merkitsevän, ja että se merkitsisi eroa kuoleman ja elämän välillä. Ja samalla tavoin Eeva ja Juudaskin myivät esikoisoikeutensa sivilisaation tiedon tyydyttävän maun vuoksi. Tästä syystä Eeva myi esikoisuutensa. Hän myi sen saadakseen hieman tieteellistä makua, hiukan maailmallisen tiedon makua, vähän paremman kirkon vuoksi tai parempiluokkaisten ihmisten vuoksi, niin kuin sitä tänään kutsuttaisiin.

Ja Juudas myi esikoisoikeutensa kolmestakymmenestä hopearahasta, saadakseen muutaman ylimääräisen dollarin. “Seurakunta täällä voi maksaa minulle paremmin, joten minä tulen saarnaamaan täällä.” Näettekö? “Niinpä, jos minä alan saarnaajaksi, niin…”

118   He sanoivatVeli Branham, me uskomme tuon Sanoman olevan totta, mutta me emme voi vastaanottaa sitä. Jos tekisimme sen, niin missä me voisimme saarnata?” Veli, maailma on seurakunta. Tietystikin. “No niin, kukaan veljistä ei tukisi minua.” Minä en tarvitse veljiä tukemaan itseäni. Minä haluan Jeesuksen Kristuksen tukevan minua, koska Hän seisoo sen kanssa. Hän on Se, joka on sanonut sen.

119   Ja kun todellinen Veren esikoisoikeus, ja kun Sana on suodattanut pois kaiken synnin ja maailman, seurakunnan ja kirkkokunnat on jätetty ulkopuolelle… Koulutus, sivilisaatio, seurakunta, kirkkokunta ja synti kaikissa muodoissaan on jäänyt ulkopuolelle, kun ajatteleva mies ottaa ajattelevan miehen Suodattimen Jumalan kunnioituksessa.

120   Siitä ei ole mitään jäljellä, kun mies on vetänyt elämänsä Jumalan Suodattimen lävitse. Huomatkaa! Täällä teidän elämänne oli kokonaan sekaisin synnin kanssa, koska te olitte syntyneet synnissä, muodostuneet vääryydessä ja tulleet maailmaan puhuen valheita.

Tulen sanomaan jotakin, kuten veli McCullylla oli tapana sanoa. Kuunnelkaa minua!

121   Kun te tulette tähän maailmaan, te olette syntyneet synnissä. Te olette tulleet ilman minkäänlaisia mahdollisuuksia. Te olette syntyneet synnissä, muodostuneet vääryydessä ja tulleet maailmaan puhuen valheita, omassa hengessänne halu syntiin, rakastaen syntiä, koska te olitte syntyneet synnissä. Teillä ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia.

Mutta syvällä teidän sisällänne, jossain siellä, teidän tullessa, siellä oli jotakin, joka alkoi vetää. Jokin kertoi teille, että jossakin oli Jumala, ja te luitte Hänen Sanansa, ja sen jälkeen te menitte kirkkoon ja otitte heidän ideansa, kun teille kerrottiin enemmän, niin silloin te ette käyttäneet ajattelevan miehen Suodatinta. Mutta kun te käytätte Jumalan Suodatinta, joka on ajattelevan miehen Suodatin, koska “kaikki muut suodattimet tulevat katoamaan, mutta Minun ei katoa!” Ja kun te otatte Jumalan Suodattimen ja vedätte oman elämänne ja omat halunne… Jos te vedätte omat halunne Jumalan Suodattimen, ajattelevan miehen Suodattimen lävitse, niin jäljelle jää vain Pyhä Henki.

122   No niin. Jos te haluatte todisteen Pyhästä Hengestä, niin siinä se on. Kun sielunne asettuu kaikessa samaan linjaan Jumalan Sanan kanssase osoittaa, että te olette vetäneet elämänne ajattelevan miehen suodattimen Jumalan Suodattimen lävitse.

123   Pankaa merkille, onko se Jumalan suodatin? Hän sanoi, että meidät on pesty Sanan vedellä.

Ja kun Jumala antoi Adamille ja Eevalle Suodattimen Eedenin Puutarhassa, Hän sanoi“Älä vedä itseesi mitään tästä täällä.” Mutta Saatana puhkaisi siihen reiän ja sanoi: Oi, vain vähäsen, siitä ei ole haittaa.” Ja yksi tippa oli kaikki se, mitä tarvittiin tuomaan kuolema ihmissuvulle.

124   Siinä on kaikki, mitä tarvitaan, vain kerran maistaa nikotiinia, niin silloin he ovat mennyttä.

125   Ei ole mitään muuta jäljellä kuin Pyhä Henki.

126   Ja sitten se osoittaa, että teissä oli tuo ennalta määrätty siemen sisimmässänne, joka sai teidät isoamaan Jumalaa. “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, antanut Minulle lunastettavaksi, he kuolivat Minun kanssani Golgatalla, he nousivat Minun kanssani ylösnousemuksessa. Kaikki, mitä Hän on antanut Minulle, on tuleva Minun luokseni. Heidät tullaan asettamaan paikalleen ruumiiseenolkoon se jalka, käsi, nenä, suu tai mitä se onkin. Heidät tullaan asettamaan sinne, ja he tulevat tulemaan Minun luokseni heille määrättynä aikana.”

127   Oi niin, siinä on tuo todellinen suodatus. Kaikki maailman synti ja maailman rakkaus on kuollut, ja tämä sielu vetää itseensä vain yhtä asiaa. Tässä se on. Älkää unohtako sitä! Kaikki te siellä puhelinyhteyksien päässäkätkekää tämä syvälle mieleenne. Kun ajatteleva mies alkaa ajatella sitä, kenen edessä hän tulee seisomaan, ja mitä Jumalan Sana on, ja kun hän alkaa ajatella, hän alkaa vetää tämän lävitse, niin silloin ei sinne voi tulla mitään muuta kuin Pyhä Henki.

Mikä se on ? Se on elämänitu, Sana-siemen, alusta alkaen, se olit sinä Jumalassa alussa seisoen nyt tässä vetäen itseenne siemenen elämää. Siemen on sinun sydämessäsi ennalta määräämisen perusteella, hallelujaa! Siemen on jo siellä, Jumalan ennalta tietämisen perusteella, ennalta määrättynä. Ja kun se vetää, se ei voi vetää minkään muun kuin Sanan lävitse!

Ja sitten se on ajattelevan miehen, vanhurskaan miehen, pyhän miehen maku, joka näkee Raamatun, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Mikä tulee tuonne sisimpään siellä? Tuo sana, joka on sydämessä. “Minä olen kätkenyt Sinun Sanasi sydämeeni, etten tekisi syntiä Sinua vastaan.”

Mikä on se, joka tulee Sanan lävitse? On vain yksi asia, joka kulkee Sanan lävitse, ja se on Pyhä Henki. Ainoa asia, mikä voi kulkea Sanan lävitse, on Pyhä Henki, ja ajattelevan miehen suodatin antaa pyhälle miehelle sopivan maun.

128   Hän on maistanut taivaallisia asioita. Hänellä on Jumalan Sana sydämessään. Hän näkee Sen ilmituotuna edessään. Ja Se on kaikki kaikessa hänen sielulleen, niin että maailma ja kaikki muut asiat ovat kuolleita hänelle.

129   Ajattelevan miehen uskonnon Suodatin, ja ajattelen suodattavani uskontoa juuri nyt. Kun ajattelevan miehen suodatin antaa pyhälle miehelle sopivan maun, se tyydyttää hänen makunsa. Hän näkee, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Siinä se on! Näkee kuinka Hän suoraan edessämme tekee samoja asioita, joita Hän teki. Se tyydyttää pyhän miehen maun, hänen ajatuksensa.

130   Silloin hän tietää siirtyneensä kuolemasta elämään. Ja hän haluaa Sanan olevan vahvistettu ja oikeaksi todistettu. Jokaisessa ajanjaksossa hän odottaa Sitä, sillä hän on pyhä mies, ja hänellä on pyhän miehen halu nähdä Jumala. Toiset haluavat ainoastaan liittyä kirkkoon. Tämä mies taas haluaa nähdä Jumalan. Hän ei voi nähdä Häntä uskontunnustuksissa. Hän ei näe Häntä suurissa, hienoissa pilliuruissa tai tuomio kirkoissa ja korkeissa risteissä tai hiotuissa oppineissa miehissä, joiden kaulukset ovat käännetty ympäri. Hän ei näe Häntä teologiassa, vaan hän näkee Hänet Hänen Sanansa vahvistamisessa.

Olen nähnyt Hänet vartiotulissa…
Silmäni ovat nähneet Herran tulemuksen Kirkkauden.
Hän polkee viinikuurnan, jonne vihan viinirypäleet ovat säilötty.
Hän on päästänyt irti uskollisen salaman, kauhealla ja nopealla miekallaan.
Hänen Totuutensa marssii eteenpäin. 
(Se on jatkava loppuun asti.)

131   Näettekö tarkoitukseni. Ajattelevan miehen Suodatin. Miehen, joka haluaa seistä Jumalan läsnäolossa. Mikä oli Jumalan Suodatin? Hänen Sanansa. “Sinä päivänä, jona te siitä syötte, te kuolette.” En välitä siitä, mitä tapahtuu tuolla ulkopuolella. Älkää ohittako tuota Sanaa. Pestyt Sanan vedellä, ajattelevan miehen Suodattimella. Ei kirkkokunnalla, ei uskontunnustuksella, ei seurakunnalla, eikä tuomiokirkolla, vaan ajattelevan miehen Suodattimella, sillä teidät tullaan tuomitsemaan Sanalla. Ajatteleva mies ajattelee sitä. Tyhmä mies tai maailmallinen maku tulee ottamaan mitä tahansa Sen tilalle. Miksi ottaa korviketta, kun on olemassa todellinenkin?

132   Ajatelkaa! Ajatelkaapa vain hetkinen. Nainen puhuu kielillä leikatuin hiuksin ja maalatuin huulin, ja sitten seurakunta pitää yhä kiinni siitä, että se on todiste Pyhästä Hengestä.

133   Tai saarnaaja seminaarista, tai jostakin raamattukoulusta, joka käyttää kolminaisuuden mukaista kastetta ja vaihtaa Sanan jonkun kirkkokunnan uskontunnustukseen. Onko se ajattelevan miehen Suodatin? Ei niin kuin minä sen näen, veli! Se on tyhmä mies, joka vetää tuollaisen lävitse. Kyllä! Voisitteko kuvitella sellaista? Sen sijaan että hän käyttäisi Jumalan Sanaa sielunsa Suodattimena, hän antaa tuon vanhan kirkkokunnallisen uskontunnustuksen tulla ylleen tuolla tavalla sen sijaan, että ottaisi Suodattimeksi Jumalan Sanan. Ja sitten hän on kokonaan saastunut, kun hän on antanut ruiskuttaa itsensä ihmisten opeilla ja tekee asioita, jotka pettäisivät jopa valitutkin. Ja laiminlyö Sanan, jonka hän voisi imeä sieluunsa. jos siellä on mitään, jonka lävitse voisi imeä. Mutta jos tuo ennalta määrätty siemenälkää kulkeko tämän ohitse, jos tuota ennalta määrättyä siemen ei ole siellä, se ei tule vetämään mitään sinne. Koska se on vetävä itseensä vain omia halujaan.

134   Jos tupakoiva mies haluaa tupakoivan miehen maun, ja jos hän saisi otteen tikusta… Sanoisin hänelle: “Ime sormeasi!” ja sitten hän seisoisi siellä ja imisi sormeaan. [Veli Branham imee sormeaan.]

135   Hänhän sanoisi: “Tämä on hassua!” Miksi? Hänen makunsa haluaa nikotiinia. Niinpä hän ei ole ajatteleva mies. Mutta te sanotte“Minä en tunne mitään makua. Minä haluan maistaa maailmaa. Haluan maistaa tupakkaa. En tunne mitään makua.”

136   Antakaa hänelle pyykkipoika ja antakaa hänen imeä sitä. Varmastikin, antakaa hänen imeä sitä. Hän on sanova“Minä en tunne mitään makua.” Miksi sitten imet sitä? Sinulla on halu maistaa nikotiinia.

Ja kun te imette seurakunnan uskontunnustusta, ja te naiset yhä leikkaatte hiuksenne ja maalaatte kasvonne ja pukeudutte seksikkäästi, ja te miehet katsotte heitä, ja kaikkia näitä muita asioita, ja jatkatte niin kuin te teette, niin mitä se on? Mitä siellä sisällä on? Maailma on yhä siellä, ja teillä on makunne, ja te imette sitä tyydyttääksenne makuanne.

137   “Minä voin mennä tähän seurakuntaan. He eivät koskaan puhu tuollaisesta asiasta. He eivät sano mitään tästä eivätkä tuosta. Mistään tällaisista asioista ei puhuta. Meidän saarnaajamme on vapaamielisempi eikä toimi sillä tavoin. Me emme puhu tuollaisista asioista.” Mitä se on? Teillä on maailman maku, jota te imette. Oikein.

138   Mutta ajatteleva nainen ei voi ottaa tuollaista asiaa. Hän tietää, että hänen täytyy olla pyhä! Ja ainoa asia, jonka te voitte vetää Jumalan Sanan lävitse, on Pyhä Henki, eläväksi tekevä Voima, saadaksenne Sanan itsensä, joka on teissä, elämään ja tuomaan ilmi Jeesuksen Kristuksen siinä ajanjaksossa, jossa te elätte! Hallelujaa! Veli, jos tämä ei ole Totuus, niin silloin en tiedä, mikä Totuus on. Olen menettänyt järkeni, jos tämä ei ole Totuus.

139   Tuo itse Sana teidän sydämessänne, ennalta määrätty olemaan siellä, se on se, joka imee. Ja Se sylkee ulos tuon maailman. Se ei halua sitä. Mutta kun tulee kysymys tästä Sanasta, niin Se alkaa vetämään. Ja kun Se vetää Sanan lävitse, niin mikään muu kuin Pyhä Henki ei voi tehdä eläväksi tuota Sanaa.

140   Niinpä ajattelevan, uskonnollisen miehen suodatin on Sana, ja se tyydyttää tuon pyhän maun, joka on hänen sydämessään. “Ajattelevan miehen suodatin, pyhän miehen maku.” Oi, niin, mihin me olemmekaan tulossa.

141   Sen sijaan että hän käyttäisi Jumalan Suodatinta sieluaan varten, ihminen antaa Saatanan pettää itseään jollakin kirkkokunnalla tai uskontunnustuksella, aivan kuten tupakkatehtaatkin pettävät teitä ihmisiä, jotka tupakoitte. Te vain saatte enemmän jäseniä, ja siinä kaikki.

Oi, antakaa minun nyt lopettaa hetken kuluttua sanomalla tämä.

142   Sokea Laodikea! Kuinka sokeiksi me voimme tulla. Sokea Laodikea, joka johtaa tämän ajanjakson sokeita väärillä perusteilla, valheellisilla uskontunnustuksilla, uskonkappaleilla, jotka ovat valheellisia, petollisilla kirkkokunnilla ja petollisilla uskontunnustuskirjoilla. Oi sokea Laodikea, joka johdat sokeita, te olette kaikki menossa kuoppaan.

143   Vaihda suodattimesi tänä iltana, saarnaaja. Älä ime tuota kirkkokunnallista uskonkappaleiden ja uskontunnustusten nikotiinia itseesi. Jeesus sanoi: “Kuka hyvänsä lisää yhden sanan siihen, tai ottaa yhden sanan pois siitä.” Kun sinä kerrot seurakunnallesi, että on oikein, että nuo naiset voivat tehdä tuolla tavalla, ja nuo miehet voivat tehdä tuolla tavalla, ja kaikkia näitä asioita, tuota tai tätä, niin kauan kun he vain pysyvät uskollisina tälle ja tekevät tuota, ja pitävät kiinni näistä uskontunnustuksista ja muista asioista, etkö sinä ole häpeissäsi itsestäsi?

“Sokeat fariseukset”, sanoi Jeesus.

144   Niin kuin Jeesus huusi: “Sokeat fariseukset”, samoin Pyhä Henki minun omassa sydämessäni tänä iltana huutaa: “Sokea Laodikea, kuinka usein Jumala olisikaan halunnut antaa sinulle herätyksen, mutta nyt sinun hetkesi on tullut. Nyt se on liian myöhäistä. Kuinka sinä nauroitkaan ja teit pilaa ihmisistä, jotka Jumala lähetti sinun luoksesi? Mutta nyt on tullut sinun aikasi. Oi Yhdysvallat, Yhdysvallat, kuinka Jumala olisikaan halunnut hoivata sinua, niin kuin kana hoivaa poikasiaan, mutta sinä et ole tahtonut.” No niin, tämä ääni menee rannikolta rannikolle, pohjoisesta etelään ja idästä länteen. Kuinka Jumala olisikaan halunnut hoivata sinua, mutta sinä et ole tahtonut. Nyt on tullut sinun aikasi.

145   Kansakunnat särkyvät. Maailma on hajoamassa. Tuhannen viidensadan mailin lohkare siitä, kolmeneljäsataa mailia leveänä, tulee uppoamaan ehkä neljäkymmentä mailia alas tuohon siellä olevaan suureen halkeamaan yhtenä näistä päivistä, ja aallot tulevat pyyhkäisemään sinne Kentuckyn osavaltioon asti. Ja kun se tapahtuu, se tulee ravistelemaan maailmaa niin voimakkaasti, että kaikki sen pinnalla tulee ravistelluksi alas!

146   Oi, kätke minut Ikiaikojen Kallioon. Jumala anna minun, anna minun. Hengitä minun ylleni, Herra. Elävän Jumalan Henki, hengitä minun ylleni. Anna minun ottaa Jumalan Suodatin ja elää sen alaisuudessa, Herra. Anna minun hengittää Pyhän Hengen tuoretta ilmaa keuhkoihini ja sieluuni joka päivä, niin että en tee syntiä sinua vastaan, oi Herra. Hengitä minun ylleni Pyhä Henki. Hengitä minun ylleni.

147   Anna minun istuttaa Jumalan Sana sydämeeni ja tehdä siellä päätös, että en tule kääntymään oikealle enkä vasemmalle poispäin Siitä, vaan elän uskollisena Sille kaikki elämäni päivät, oi Isä Jumala. Sitten lähetä minun ylleni elämän Pyhä Henki tekemään nuo Sanat eläväksi minulle, jotta voisin tuoda ilmi Jeesuksen Kristuksen noiden edessä, jotka ovat minun edessäni ja odottavat sen tapahtumista. Se on minun rukoukseni.

148   Oi, pankaa merkille, mitä he tänään tekevät noissa seurakunnissa. He imevät ihmiset noiden kirkkokunnallisten suodattimien lävitse Kirkkojen [maailman]neuvostoon. Miksi? Miksi? Sillä se antaa heille organisaation, joka on heidän sydämensä halun mukainen. He ovat päässeet organisaation makuun. He tulevat tekemään sen.

149   Joka kerta kun Jumala lähetti heille herätyksen, niin mitä he tekivät? He organisoivat sen. Eikö olekin niin? Joten heillä on heidän kaltaisensa suodatin, koska heillä on sen kaltainen maku. Ja Jumala tulee antamaan heille sen, mitä heidän makunsa haluaa. He imevät heidät suoraan Kirkkojen [maailman]neuvostoon, ja sitten he tulevat todella saamaan organisaation maun. Sen he tulevat saamaan.

150   Oi Laodikean seurakunta, älkää antako heidän petollisuutensa pettää itseänne tässä ajassa. Oi helluntailaiset, te, jotka olette menneet Laodikeaan, te, jotka olette osa Laodikeaa. Seurakunta on kuollut metodistien, baptistien ja presbyteerien kautta. Siitä on tullut vain rituaalinen muoto. Mutta te helluntailaiset, jotka vielä silloin tällöin voitte sanoa: “Aamen!” Te, joilla on paljon musiikkia ja lyhythiuksisia naisia tanssimassa joka paikassa, ja te, jotka vielä uskotte Jumalalliseen Parantumiseen. Kuinka usein Jumala olisikaan tahtonut ottaa sinut, mutta sinä olet tahtonut toisenlaisen suodattimen, kirkkokunnallisen suodattimen. Kuinka usein Jumala olisikaan tahtonut ottaa teidät.

151   Kuinka pettävää se onkaan? Matteus 24:24 Jeesus sanoi, että se voisi pettää jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista. Samalla tavoin kuin Eeva te olette lähellä ja jätätte pois yhden tai kaksi pikku asiaa, joita hän ei voinut vastaanottaa, koska te olette organisoituneet, ettekä voi vastaanottaa sitä. Siinä kaikki mitä tarvitaan. Voisitte aivan yhtä hyvin ottaa koko asian, sillä, joka rikkoo pienimmässä asiassa, on syyllinen kaikessa. Oi!

152   Helluntai, helluntai, vetäkää ajatuksenne Jumalan Suodattimen lävitse eikä omien kirkkokunnallisten unienne lävitse, niin te tulette ulos pyhän miehen maun kanssa, ja tulette oikeaan Pyhän Hengen kasteeseen.

153   Voitteko te kuvitella, että mies voisi antaa vaimonsa leikata hiuksensa ja käyttää shortseja ja pitkiä housuja ja saattaisi sanoa, että hän on kulkenut ajattelevan miehen suodattimen lävitse! Voisitteko te kuvitella miehen tekevän jotakin sellaista kuin tuo!

154   Voitteko te kuvitella saarnaajaa seisomassa saarnastuolissa vain siksi, että hänen seurakuntansa maksaa hänelle hyvin ja taputtaa häntä selkään ja kutsuu häntä: “Tohtori, veli, saarnaaja”, ja ottaa hänet mukaansa kaikenlaisiin tilaisuuksiin ja juhliin, miesten ja naisten yhteisiin kylpyihin yleisillä uimarannoilla, ja kaikkeen muuhun. Voisitteko kuvitella tuollaisen miehen väittävän, että hän on kulkenut ajattelevan miehen Suodattimen lävitse!

155   Ja jotkut noista naisista puhujanlavalla polvien yläpuolelle ulottuvissa puvuissa, jotka ovat niin tiukkoja, että jokainen muoto näkyy heidän liikkuessaan, ja alusvaatteet näkyvät heidän pukujensa lävitse. Se on aivan yhtä paha asia kuin käyttäisi shortseja tai bikinejä tai jotakin muuta! Te helluntailaiset, sokeat, Laodikean saarnaajat, kuinka pitkään Jumala tulee kärsimään teitä, en tiedä. Olkoon Jumala armollinen teidän sokeille silmillenne. Hänellä on silmävoidetta tänä iltana avataksensa teidän silmänne, niin että voisitte nähdä.

156   Kuten sanoin tänä aamuna, me olemme näkemisen ajassa, huipulla. Ei ole mitään aistia silmien yläpuolella. Nenällänne voitte haistaa, huulillanne voitte puhua, käsiänne ja jalkojanne te voitte liikuttaa, mutta silmien yläpuolella ei ole enää mitään.

157   Malakia 4 on täällä! Kyllä. Ehtooaikana tulee olemaan Valo. Oi, vaeltakaa Valossa!

Me vaellamme Valossa, kauniissa Valossa,
Joka tulee sieltä, missä armon kastepisarat ovat kirkkaita.
Loista kaikkialla ympärilläni päivin ja öin,
Jeesus
 (Sana), maailman Valo.

158   Kulje sen lävitse, veli, ja sinä olet tuleva ulos pyhän miehen maun ja Pyhän Hengen kanssa.

159   Oi nainen, vedä sen lävitse nykyaikaiset ajatuksesi pukeutumisesta. Vedä sen lävitse nykyaikaiset ajatuksesi ennen kuin menet ulos kadulle miesten eteen. Te nuoret naiset ja te vanhat naiset, tehkää se ennen kuin menette kadulle tiukoissa vaatteissanne, jotka pursuavat ulos taka ja etupuolelta. En halua arvostella. Olen teidän veljenne. Minä seison elävien ja kuolleiden välissä ja käsitän mistä minä puhun. Ennen kuin menette ulos, ja tietäkää, että teidän ruumiinne on määrätty olemaan pyhitetty, tai pyhitetty säädyllisyys, jonka Jumala on antanut sen teille, ennen kuin te menette kadulle tuolla lailla pukeutuneena, niin vetäkää mielenne ajattelevan naisen Suodattimen lävitse. Ja muistakaa aina, että kuka tahansa katsoo himoiten sinua, niin sinä olet jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. Muista se, sisar!

160   Ja veli, ennen kuin sinä käännät pääsi katsoaksesi häntä toisen kerran, vedä mielesi ajattelevan miehen Suodattimen lävitse. Sinä olet tuleva ulos pyhän miehen maun kanssa ja tekevä sitä, mikä on oikein.

161   Pankaa merkille. Jos te vedätte mielenne ajattelevan naisen Suodattimen lävitse, te tulette tulemaan ulos pyhän naisen puvussa. Kyllä vaan! Ja sinä, veli, sinä tulet ulos katsellen pyhän miehen tavalla. No niin, tämä oli vain yksi asia.

Kaikki mitä te teette, vetäkää se ensin Jumalan Sanan Suodattimen lävitse nähdäksenne onko se oikein tai väärin.

162   Te tulette tulemaan ulos pyhän naisen puvussa, pitkien hiusten kanssa ja säädyllisesti pukeutuneena, hiljaisena, nöyrässä hengessä, ei juosten ulkona ja tapellen ja rähisten, vaan hiljaisessa, nöyrässä hengessä, joka on suuri aarre Jumalalta. Raamattu sanoo niin.

Nyt haluan kysyä jotakin teiltä siellä puhelinyhteyksien päässä. Tulemme nyt hetkisen kuluttua lopettamaan.

163   Tarkistakaamme nyt, jokainen meistä, halumme tänä iltana, jotta voisitte nähdä minkälaisen suodattimen lävitse te olette imeneet. Tarkistakaamme se, jokainen meistä, täällä ja kaikkialla maassa. Tarkistakaa halunne, mitä te todella haluatte elämässä. Tarkistakaa, minkä puolesta te taistelette. Tarkistakaa, miksi te olette täällä. Tarkistakaa, miksi te käytte kirkossa. Mikä saa teidät… On hyvä käydä kirkossa, mutta älkää jättäkö sitä vain kirkkossa käymiseen. Se ei pelasta sinua. Tarkistakaa sitä nyt muutaman minuutin ajan. Kysykää“Onko minun tavoitteeni… Minkälaisen suodattimen lävitse minä yleensä imen?”

Jos te ette kestä vertailua Jumalan Sanan kanssa, ja sielunne ei tee Sen mukaisesti, niin silloin siinä on jotakin väärää, koska se osoittaa, mikä teidän makunne on, minkälainen elämä teissä on. Jos se on pyhä, hienovarainen ja kunnioitettava, niin silloin se on tuleva sen lävitse. Jos se ei ole, niin teillä on toinen maku, jota te imette itseenne. Tarkalleen näin on. Jos makunne on Jumalan Sanan ja Jumalan tahdon mukainen, silloin te tiedätte, mikä teissä on imemässä tuota makua. Se osoittaa, että te olette osa tuosta Sanasta. Tuo Sana on teissä imien Sanasta.

164   Mitä se imee? Se imee Sanan lävitse, koska te olette osa tämän ajanjakson Kristuksen Ruumista. Ja jos tuo Sana on teissä, se voi imeä Sanan lävitse vain Hengen, joka tekee eläväksi tuon Sanan, joka on teissä. Vain Sana yksinään tulee elämään. Tämän takia: Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat tulemaan Minun luokseni, ja kun minut nostetaan ylös, niin Minä olen vetävä kaikki ihmiset luokseni.” Näettehän? Kristuksen Ruumiin osa, joka on maailmassa, ennalta määrätty, pantu sydämeen.

165   Kuka hyvänsä mies, joka on todellinen kristitty, on tänään uudestisyntynyt, tietää pienestä pojasta tai tytöstä alkaen, että teissä on ollut jotakin, joka on isonnut Jumalaa. Ja te yrititte liittyä kirkkoon ja kaikkea muuta, eikä se auttanut. Mikä se oli? Se oli tuo Sana. Te etsitte Suodatinta, ja eräänä päivänä Se leimahti edessänne. Te näitte, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tämä tyydytti makunne. Näettekö?

Koska se oli elämä teissä, joka oli imemässä. Näettekö, elämä teissä on se, joka imee. Skertoo sen maun, joka teillä on täällä. Te vedätte. Te ette voi vetää tämän, tuon tai jonkin muun lävitse. Teidän täytyy löytää tuo oikea Suodatin, koska te olette ajatteleva henkilö.

166   Jos te olette ajatteleva henkilö, teidät on ennalta määrätty, tai suodatettu, ennen maailman perustamista.

167   Ja jos kirkkokunnallinen saarnaaja kuulee tämän, niin minä toivon että hän ottaisi ajattelevan miehen suodattimen, jos hän on kirkkokunnallinen saarnaaja. Silloin hän tulee heittämään pois tuon kirkkokunnallisen asian, joka varmasti tulee katoamaan, koska se on ihmisen sana, ja vastaanottamaan Jumalan suodattaman Sanan, joka ei voi koskaan pettää eikä kadota, ja joka on sovelias pyhän miehen maulle. Ja Jaakobin tavalla hän tulee uhraamaan koko maailman ja jokaisen kirkkokunnallisen ruokahalun tai maailmassa olevan kuuluisuuden, jossa te voisitte olla piispa tai kardinaali, tai te voisitte olla ylivalvoja tai jonkun suuren seurakunnan pastori, te tulette uhraamaan kaiken sen. Ei niin kuin Eesau, tulemalla osaksi maailmaa, vaan niin kuin Jaakob te tulette antamaan kaiken sen, mitä teillä on saadaksenne esikoisoikeuden, ajattelevan miehen Suodattimen, koska Se tulee antamaan teille pyhän miehen maun. Ja se tulee olemaan tyydyttävää ja tulee pyhittämään Jumalan pyhän hyvyyden iankaikkisella maulla.

168   Muistakaa, Saatana puhkaisi ensimmäisen reiän Eevan ajatuksiin antaakseen hänen viisautensa ja tietonsa maun päästä lävitse.

169   Ajatelkaa nyt tätä, kun lopetan. Saatana puhkaisi ensimmäisen reiän, sillä kaikki, mitä Eeva saattoi imeä, oli Sana. Ja se oli Henki, Jumalan Sanan kautta, koska hän [nainen] sanoi“Niin kauan kuin hengitätte tämän Suodattimen lävitse, te ette tule kuolemaan, mutta jos te hengitätte tästä täällä, te kuolette.” Näettehän?

170   Ja Saatana sanoi“Mutta te ette tiedä mitään tästä, mutta maistakaapa hieman tätä, täällä, niin silloin te tulette tietämään. Te tulette olemaan Jumalan kaltaisia. Näettekö, hän tietää oikean ja väärän, mutta te ette. Ja jos te vain vähän maistatte tätä…” Ja Eeva antoi hänen puhkaista reiän siihen. Vain yhden pienen reiän.

171   Nyt te näette, miksi minä sanon… Te sanotte“Miksi sinä et opeta naisille, kuinka vastaanottaa lahjoja ja muita sellaisia asioita?”

172   Minä sanoin: “Kuinka te voisitte opettaa heille algebraa, kun he eivät edes halua opetella aakkosiaan?”

Tarvittiin vain yksi pieni reikä. Hän otti maailman viisauden, ja kun se tapahtui, se toi kuoleman koko perheelle. Hän halusi maistaa viisautta.

173   Katsokaa nyt tuota suodatinta, ja aivan varmasti se kuvasi Eevan makua. Hänen makunsa oli maailman mukainen, ja sitä hän sai. Näin on tänäänkin. He rakastavat maailmaa ja maailman asioita sen jumalisine muotoineen, mutta kieltävät sen voiman. Näettekö? Saatana tulee antamaan heidän puhua kielillä, hän antaa heidän huutaa, hän antaa heillä olla jumalallisia parantumiskokouksia. Hän on antava heidän tehdä kaikkia näitä asioita.

174   Hän on sanonut“Moni on tuleva Minun luokseni tuona päivänä ja sanova: ‘Herra, enkö minä ole ajanut ulos riivaajia? Enkö minä ole tehnyt monia asioita ja tehnyt tämän?” Hän tulee vastaamaan: “Minä en edes tuntenut teitä, te laittomuuden tekijät.” Kun Sana oli asetettu suoraan teidän eteenne, ja te yhä imitte tuota vanhaa maailman suodatinta, se osoitti sen maun, joka oli sydämessänne.

175   Kyyhkyset eivät syö raatoa. He eivät voi syödä sitä. Heillä ei ole lainkaan sappea. Korppi voi syödä siemeniä kyyhkysen tavalla, ja se voi myös syödä raatoa korpin tavalla, koska se on tekopyhä. Mutta kyyhkystä ei ole rakennettu samalla tavalla kuin muut linnut, ja siitä syystä Jumala kuvaa itseään Kyyhkysenä, joka laskeutuu alas Taivaasta. Näettehän? Se ei voi kestää raadon hajua. Se ei ole korppikotka. Syynä on se, että hänellä ei ole sappea. Se ei voisi sulattaa sitä. Se tappaisi sen, jos se söisi siitä.

Eikä kyyhkysen koskaan tarvitse kylpeä. Kyyhkysen ruumiista tulee sisältäpäin öljyä, joka pitää sen puhtaana. Elämä, joka on kyyhkysen sisällä, tuottaa siellä öljyä, joka pitää höyhenet puhtaina. Ja niin on kristityn kanssa. Heidän sisällään on Elämä, joka pitää heidät puhtaina. Se on suodatettu.

176   Oi, pankaa merkille! Katsokaa tuota suodatinta ja te voitte varmasti nähdä sen maun, mitä he tekevät tänään.

177   Katsokaa tätä nykyaikaista seurakuntaa. Katsokaa heidän suodatintaan. Te voitte nähdä, mitä he rakastavat. Te näette, mitä heillä on. Mitä he rakastavat? Neiti Laodikea, joka on menossa Jumalan tuomiolle. Niin se on. Seurakunta tänään rakastaa Laodikeaa, suuria organisaatioita, suuria järjestelmiä, suuria, suosittuja asioita, hienosti pukeutuneita ihmisiä, korkeasti oppineita, täynnä viisautta, täynnä perkelettä, pettäen sanomalla olevansa Kristuksen seurakunta. On ainoastaan yksi sana kuvaamaan sitä, ja se on “antikristus”, sillä he ovat käytännöllisesti katsoen kaikkea Kristuksen opetusta vastaan. Oikein! Heillä on sitä vain sen verran, että he voivat kutsua itseään sellaisiksi.

178   No niin, jos te nyt olette ajattelevia ihmisiä tänä iltana, täällä ja siellä puhelinyhteyksien päässä, minne tämä sanoma menee, kun teidän halunne on oleva Raamatun mukainen, ei kirkkokunnallisen maun mukainen, sil teidät tullaan tuomitsemaan juuri samalla Raamatulla, Sanalla, jonka lävitse minä pyydän teitä suodattamaan sielunne. Ja hyljätä yksi sana Siitä merkitsee sitä, että sielunne ei kulje sen lävitse tuon yhden sanan vuoksi, vaan teidät tullaan hylkäämään. Sillä mies ei tule elämään, hengittämään, yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee ulos Jumalan suusta.

179   Ja se on tuleva teihin ennalta määrättynä. Ja kun Herra henkäisee teidän yllenne, Hänen Henkensä tulee elävöittämään tuon Sanan ja se tulee tekemään sen todellisuudeksi, ja te tulette näkemään, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Oi!

180   Jätä maailman kirkkokunnat uskonnollisine asioineen. Anna sen maata siellä, niin kuin tuo savukerasia metsässä. Anna sen mädäntyä ja rappeutua, se on väärä suodatin, ja ota Sana, joka on Kristus, joka antaa ja riittää säilyttämään Iankaikkisen Elämän maun jokaiselle, joka tahtoo ottaa sen, Iankaikkisen Elämän.

181   Jos te olette ennalta määrätty, te tulette kemään Sanan. Ei ole mitään keinoa kätkeä sitä teiltä. Te katsotte sinne ja sanotte: “Mitä, sehän on niin selvästi kasvojeni edessä, kun katson Sitä. Siinä Se on. Minä katson suoraan Sitä. Minä näen Sen. Tässä Se on, jokainen Sana, eläen aivan Sanasta Sanaan.” Silloin siellä on Iankaikkisen Elämän maku, jota te haluatte.

Ja kun te hengitätte Sen lävitse, niin mitä voi päästä tuon Jumalan Suodattimen lävitse? Ei mitään muuta kuin Henki, ei yhtään maailmaa eikä epäuskoa. Se on Jumalan Suodatin. Ja kun te hengitätte Sen lävitse, niin mikään muu ei voi päästä Sen lävitse kuin Pyhä Henki.

182   Nyt teillä on todiste Pyhästä Hengestä. Näettekö? Pyhän miehen tai naisen maku. He haluavat elää ja heillä on Iankaikkinen Elämä. Ja koska tämä Sana on tehty heille eläväksi, he elävät. Ajattelevan miehen suodatin ja pyhän miehen maku.

183   Älkää ottako maailmaa, joka on petollinen niin kuin nuo savuketehtaat, vaan ottakaa todellinen ajattelevan miehen Suodatin. Suodatin, joka on henki, jota te hengitätte, ja ruoka, jota te syötte. Kaikki, mitä te olette, hengittäkää Jumalan Sanan lävitse, ja teillä tulee olemaan pyhän miehen maku, sillä Sana on tuottava sen, koska Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

184   Ja minä tiedän, että joko me olemme tai emme ole, ja minä uskon meidän olevan. Mutta jos me emme ole sitä, niin jossain maailmassa on joku, joka on osa Kristuksen Ruumiista, ja Se tulee elämään ainoastaan Jumalan Sanasta, jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta tätä ajanjaksoa varten, jossa me nyt elämme.

185   Enkä voi nähdä missä kirkkokunnassa Noiden sanojen niin selvästi ollessa Raamatussa, jotka sanovat sen tulevan tapahtumaan, ja ne puhuvat asioista, joita tulee olemaan, ja tässä me elämme siinä juuri nyt. Minä en voi nähdä, miten se voisi olla mitään muuta kuin tämä.

186   Seurakunta, minä käsitän, että minun on seistävä teidän kanssanne tuomiolla jonakin päivänä. Olkoon minusta kaukana se, että kertoisin teille jotain väärää vain ollakseni suosittu. Minä en halua sitä. Jos voisin noudattaa omaa halujani, pelkästään inhimillistä halujani, ottaisin kiväärini ja menisin metsään ja rakentaisin itselleni mökin ja metsästäisin lopun elämääni. Olen tulossa vanhaksi, väsyneeksi ja kuluneeksi. Mutta en voi lopettaa. Minussa on jotakin, joka saa sen aikaan. Voi minua, jos en kerro Totuutta ja koko Totuutta. Voi minua, jos en seiso täällä viimeiseen henkäykseen asti. Minun on seistävä huolimatta siitä, mitä kuka hyvänsä muu sanoo. Minulla on velvollisuus Jumalan edessä.

187   Ja minä totisesti uskon, että meidän saarnaamamme asiat ovat Totuus. Ei siksi, että minä saarnaan sitä. Ei, veljeni. Ei koskaan! Jumala tuntee minun sydämeni. Minä haluaisin istua seurakunnassa ja kuunnella voideltua saarnaajaa. Kuinka paljon helpompaa se olisikaan minulle. Tietenkin! Koska minulla olisi Iankaikkinen Elämä aivan samoin kuin miehelläkin, joka on puhujanlavalla. Minä olen osa siitä samalla tavoin kuin hänkin on. Minä tulisin menemään samaan Taivaaseen ja minulla olisi samat etuoikeudet. Kuinka helppoa olisikaan minulle istua siellä enkä ottaisi vastaan kaikkia näitä iskuja ja lyöntejä. Kuinka helppoa se olisikaan. Koko yö siellä ulkona ilman unta, puolitoista tai kaksi tuntia vuoteessa painiskellen näiden esiin tulevien asioiden kanssa. Kuinka helppoa olisikaan minulle, jos voisin aamulla ottaa pyssyni tai onkeni ja mennä metsästämään tai kalastamaan. Kuinka helppoa se olisikaan! Mutta veli, se on langennut minun osakseni, ja voikoon Jumala auttaa minua, niin etten koskaan jätä velvollisuuttani täyttämättä, vaan että seison uskollisena ja totisena ja tuon teille ajattelevan miehen suodattimen, joka tulee antamaan teille pyhän miehen maun.

188   Ajattelevan miehen suodatin on erotuksen vedet. Se puhdistaa synnistä, ja se on Jumalan Sana. Ja ajatteleva mies, mies, joka tietää, että hänen täytyy seistä Jumalan edessä, tietää, että hänen täytyy vastata jokaisesta Raamatun Sanasta. Se tulee tyydyttämään tuon maun, joka on teidän sydämessänne. Auttakoon Jumala meitä vastaanottamaan se, kun me kumarramme päämme.

189   Rakas Jumala, tunti tai kaksi on kulunut. Kello on liikkunut eteenpäin. Sanoma menee nyt historiaan, ja se kirjoitetaan kirjaan. Meidän kaikkien täytyy nyt vastata tästä, jokaisesta tekemästämme liikkeestä, jokaisesta sanomastamme sanasta ja jokaisesta mielemme lävitse kulkevasta ajatuksesta. Se yhä nauhoitetaan. Ja se tulee menemään nauhalle siihen asti, kunnes tämä elämä on ohitse, ja sitten me tulemme vastaamaan siitä tuomion päivänä.

190   Oi Jumala, suuri taivaiden ja maan Luoja, johon me uskomme. Minä rukoilen näiden ihmisten puolesta tänä päivänä. Minä rukoilen myös omasta puolestani heidän kanssaan, että Herra Jeesus, että Sinä pitäisit voimassa Sinun Suodattimesi. Ja jos minä sanon jotakin pyhyyttä loukkaavaa, Herra, niin sydämessäni minä en ole tietoinen siitä. Minä rukoilen, että jos on väärin, että  olen ottanut Sinun Sanasi ja verrannut sitä sellaiseen esineeseen kuin tuo on, niin anna se minulle anteeksi.

191   Mutta Herra, minä ajattelin, kun Sinä puhuit minulle siellä metsässä. Sinä tiedät, että tuosta aamuhetkestä alkaen en ole saanut sitä pois mielestäni. Otin sen vastaan Sinulta tulevana. Niinpä Isä Jumala, minä olen jo puhunut sen, ja minä rukoilen, Jumala, että Sinä antaisit sen olla sillä tavalla kuin minä ajattelin sen olevan. Että ajatteleva mies, jos hän pystyy lainkaan ajatelemaan, tulisi tietämään, että hänen täytyy seistä Jumalan läsnäolossa, ja että hän ei ottaisi sieluunsa mitään, joka saastuttaisi tai on vastoin Jumalan Sanaa.

192   Ja Isä, me käsitämme, että minä olen verrannut sitä näiden tämän päivän organisaatioiden kanssa, en ollakseni jotain erikoista, Herra. Sinä olet eräänä päivänä tuomitseva minut sydämeni mukaan. Ja minä rukoilen Jumala, että Sinä näet, että se ei ollut vain ollakseni jotain erikoista, vaan se oli ollakseni rehellinen ja yrittääkseni olla vilpitön ja käsittäen, että pidän kädessäni sitä, minkä Sinun Veresi on ostanut, rannikolta rannikolle. Ja monet heistä ovat uskoneet saarnan.

193   Ja Taivaan Jumala, älköön yksikään heistä tulko kadotetuksi. Minä vaadin jokaista heistä pitämään edessään synnin Suodatinta, erottavia Vesiä, Jeesuksen Kristuksen Verta, Sanaa, joka tehtiin lihaksi. Suo se Herra. Ja voikoon Pyhä Henki vuodattaa jokaisen lupauksen meidän sieluihimme. Ja voikaamme olla eläviä Jeesuksen Kristuksen Morsiamen edustajia silmiemme edessä olevassa ajassa nähdäksemme ehtoovalon, sillä me annamme sen Sinulle Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

194   Rakastatteko te Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Uskotteko te sen? [“Aamen.”] Jos minä sanoin jotakin väärää puhuessani ajattelevan miehen suodattimesta, niin minä en voi sanoa sitä paremmin, koska minulla ei ole koulutusta. Minun vain täytyy sanoa se, niin kuin se minä sen saan. Ja kun näin sen makaavan siellä, minä ajattelin: “Minkälaista teeskentelyä!”

Ja jokin sanoi: “Aivan samalla tavoin kuin seurakuntakin on.”

195   Ajattelevan miehen suodatin. Oi! Sii on paljon enemmän kuin vain se. Ajatteleva mies ei käyttäisi sitä ensinkään. Tietenkään ei! Ja se vaatii tupakoivan miehen maun, kyllä, koska hänen täytyy saada sitä tyydyttääkseen makuansa. Mutta todellinen ajatteleva mies, joka tietää, että hänen sielunsa tulee tuomittavaksi, suodattaa makunsa Jumalan Sanan lävitse: “Sillä kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat tulemaan Minun luokseni.” Ja hän on elävä jokaisesta Sanasta, joka lähtee ulos Jumalan suusta, joka on erotuksen Vedet, joka erottaa meidät synnistä. Sillä kun se tulee Sanan lävitse, niin me näemme, että on synti olla uskomatta Sitä, joten me vain uskomme Sen ja menemme eteenpäin. Se on erottautuminen synnistä. Rakastatteko te Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Minä rakastan Häntä, minä.

Kohottakaamme nyt kätemme Hänelle!

Koska Hän ensin rakasti minua,
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

196   Mitä Hän sanoikaan? Tästä kaikki miehet tuntevat, että te olette Minun opetuslapsiani, kun te rakastatte, kun te rakastatte toinen toistanne.” No niin, puristakaa nyt jonkun kättä, kun laulamme sen uudestaan, ja sanokaa“Minä rakastan sinua myös, veli.”

Minä rakastan Häntä, minä.. (Tämä on antaakseni sinun tietää sen)
Koska Hän ensin rakasti minua,
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

197   Mitä te pidätte ajattelevan miehen Suodattimesta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kun te huomenna kävelette kadulla rinta rinnan maailman kanssa, niin onko teillä ajattelevan miehen Suodatin? Veli, sisar? Kun joku mies kutsuu sinua pyhäksi kieriskelijäksi, niin käytätkö silloin ajattelevan miehen Suodatinta? Kun joku sanoo jotakin pahaa sinua vastaan, niin onko sinulla silloin ajattelevan miehen Suodatin? Näettehän, vastatkaa pahaan hyvällä. Rukoilkaa niiden puolesta, jotka keinoista huolimatta käyttävät teitä hyväkseen, ja noiden puolesta, jotka vainoavat teitä, niin silloin te hengitätte ajattelevan miehen Suodattimen lävitse.

198   Sillä jos te rakastatte vain niitä, jotka rakastavat teitä, niitä, jotka puristivat teidän kättänne ja ovat rakastettuja Herrassa, joka on hyvä asia, mutta voitteko te myös rakastaa niitä, jotka eivät ole rakastettavia? Siinä on ajattelevan miehen Suodatin. Se on Kristuksen Henki teissä, kun te rakastatte noita, jotka eivät rakasta teitä. Siitä te saatte palkan Jumalalta. Mutta jos te teette sen vain velvollisuudentunnosta, niin silloin teillä ei vielä ole ajattelevan miehen Suodatinta. Te olette vasta toisellkierroksella. Mutta jos te sydämestänne todella rakastatte häntä, niin silloin te hengitätte ajattelevan miehen Suodattimen lävitse, ja Se tyydyttää pyhän miehen maun, kun tiedätte sydämestänne antaneenne anteeksi jokaiselle, kaiken, ei väliä sillä, mitä on tapahtunut. Eikö Hän olekin ihmeellinen?

…ensin rakasti minua
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

Me vaellamme Valossa.
Se on kaunis Valo.
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Me vaellamme Valossa.
Se on niin kaunis Valo.
Ja se tulee 
(Suodatettuna!) armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Oi loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin.
Jeesus, maailman Valo.
Tulkaa kaikki Valon pyhät julistamaan,
Jeesus maailman Valo.
Silloin tulevat Taivaan kellot soimaan.
Jeesus, maailman Valo.
Oi, me vaellamme Valossa.
Se on niin kaunis Valo.
Se tulee sieltä, missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Oi, loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

Rakastatteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Oi, me vaellamme Valossa.
Se on niin kaunis Valo.
Ja se tulee sieltä, missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Se on Jeesus, maailman Valo.

Minä rakastan tätä niin kovasti.

Minun uskoni katsoo ylös Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa, oi jumalallinen Pelastaja.
Kuule nyt minua kun rukoilen,
Ota kaikki minun syntini 
(Suodata minut, Herra, Sanan lävitse!)
Ja anna minun tästä päivästä alkaen olla kokonaan Sinun!

Ajatelkaahan vain sitä! Suodatetut Sanan lävitse, “kokonansa Sinun”.

Kulkiessani elämän pimeissä sokkeloissa,
Ja kun surut ympärilleni leviävät,
Ole Sinä minun Oppaani.
Käännä pimeys päiväksi,
Pyyhi murheen kyyneleet pois,
Äläkä anna minun koskaan eksyä
Sinun sivultasi pois.

[Veli Branham alkaa hyräillä laulua Minun uskoni katsoo sinuun.]

…minun nääntyvälle sydämelleni,
Innoita minun intoni;
Oi käännä pimeys päiväksi,
Ja pyyhi murheen kyyneleet pois,
Oi anna minun tästä päivästä alkaen,
Olla kokonaan Sinun.

199   Rakas Jumala, me rakastamme laulaa Sinulle, sillä siinä me tuomme ilmi tunteemme ja mielenliikutuksemme seurakuntana, kun Sinä hengität yllemme Elämän Sanan. Me olemme niin kiitolliset, Herra. Tuon laulun mukaisesti vastaanota meidät. Teethän sen, Herra. Meidän halumme on tulla suodatetuksi Sanan Suodattimen lävitse ja vaeltaa joka päivä Valossa, Evankeliumin Valossa.

Ja täytä meidän tiemme joka päivä rakkaudella,
Vaeltaessamme taivaallisen Kyyhkysen kanssa,
Menkäämme koko ajan,
Laulun ja hymyn kanssa.
Täytä meidän tiemme joka päivä rakkaudella.

200   Suo se, Herra. Siunaa meitä yhdessä nyt. Anna armosi ja laupeutesi olla meidän kanssamme. Paranna sairaat ja kiusatut kaikkialla maassa.

201   Me kiitämme Sinua veli Cogginsin puolesta tänä iltana, että Sinä päästit hänet pois sairaalasta ja annoit hänen mennä kotiin terveenä. Kiitos Sinulle kaikista asioista, joita Sinä olet tehnyt ja voimasta, jota Sinä olet meille antanut, niin että meistä tuntuu paremmalta nyt.

202   Me kiitämme Sinua pienestä katkonaisesta sanomasta tänä iltana, Herra. Minä en tuonut sitä oikein, mutta minä rukoilen, Herra, että Sinä tekisit sen oikeaksi ihmisten silmissä, jotta he voisivat nähdä ja tietää, mitä varten se oli tarkoitettu. Anna sen olla kunniaksesi, Herra, ja voikoon meillä olla tämä ymmärrys, että ei ole mitään muuta, josta meidän tulee elää kuin Jumalan Sanan Leivästä, suodatettuna Jumalalta vain ainoastaan Hänen lapsiaan varten. Se on erotettu seurakunta. Se ei ole ketään muuta varten. Se on vain noille, Sinun valituillesi, aivan kuten punaisen hiehon erottamisen vedet olivat vain Israelin seurakuntaa varten. Niinpä Isä, me tiedämme, että Leipä on vain Lampaita varten.

“Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää sitä koirille”, sanoi Jeesus.

Ja nainen sanoi vastaukseksi“Kyllä, Herra, se on totta, mutta minulle kelpaavat murutkin.”

Ja meistä tuntuu siltä tänä iltana, Herra. Me haluamme kaiken sen, minkä Sinä voit antaa meille, Isä, sillä me isoamme ja janoamme saada enemmän Sinua.

203   Suo meidän nälkämme tulla tyydytetyksi ja meidän halumme tulla tunnetuksi, sillä Isä me haluamme, että meillä olisi vanhurskaan miehen halu. Ja vanhurskas Mies oli Jeesus Kristus, ja Hänen halunsa oli tehdä Isän tahto, joka oli Sana. Suo se meille, Isä. Me pyydämme sitä Hänen Nimessään, Aamen.

Nouskaamme nyt seisomaan, kun laulamme lopettajaislaulumme: Jeesus nimi ota myötäs.

204   Kaikkialle ulkopuolella oleviin paikkoihin, minne tämä sanoma on mennyt tänä iltana: olkoon Jumala teidän kanssanne nyt, kun lopetamme rukouksessa. Voikoon jokainen teistä siellä ulkopuolella… Toivon, että te olette nauttineet yhtä paljon kuuntelemisesta, kuin minä sen puhumisesta teille. Ja luotan siihen, että Jumala on asettava sen teidän sydämiinne ja antava teille sen oikean tulkinnan.

205   Te ihmiset täällä kokouksessa, joille nämä nenäliinat kuuluvat. Minä olen lasken nyt käteni niiden ylle. Rukoilen, että Jumala parantaisi jokaisen teistä, niin että keskuudessamme ei olisi yhtään sairasta ihmistä. Te tulette näkemään, kuinka meidän Jumalamme vastaa rukouksiin..

206   Kun me olemme kokoontuneet yhteen: “Kun ihmiset, jotka ovat kutsutut Minun Nimelleni, kokoontuvat yhteen ja rukoilevat, silloin Minä olen kuuleva Taivaasta!” Hän on luvannut tehdä sen.

207   Joten me emme ole jakaantuneita, vaan me olemme yksi henkilö. Me olemme kaikki yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Ja jokainen rukoilee jokaisen puolesta. Te rukoilette minun puolestani, kun minä rukoilen teidän puolestanne. Ja Jumala siunatkoon teitä, kunnes jälleen tapaamme.

208   Ja minä luotan siihen, että te jotka asutte täällä lähistöllä, tulette jatkuvasti vierailemaan täällä tabernaakkelissa meidän hyvän pastorimme, veli Nevillen, luona. Hän tekee teille hyvää, veli Mann ja muut hienot ihmiset, joita heillä on täällä tabernaakkelissa.

209   Jos asutte lähellä veli Junior Jacksonia, tai jotakin muita heistä ympäri maan, New Yorkissa ja muissa paikoissa, missä heillä on kokouksia, ympäri Arizonaa ja Kaliforniaa, niin vierailkaa noissa kirkoissa, jos satutte olemaan siellä päin. Me rukoilemme, että te tulisitte uudestaan ja antaisitte pastorin auttaa teitä tietämään enemmän Herrasta Jeesuksesta.

210   Jumala siunatkoon teitä nyt, kun laulamme Jeesus Nimi ota myötäs.

…Jeesus Nimi otat myöstä
murheen laakson matkamies
Se tulee antamaan ilon ja lohdutuksen sinulle.

[Veli Branham puhuu jollekin puhujanlavalla.]

…kun menet.
Kallis Nimi 
(rakas nimi), oi kuinka ihana! (Oi kuinka ihana!)
Toivo maan ja ilo Taivaan.
Kallis Nimi, oi kuinka suloinen.
Toivo maan ja ilo Taivaan.

211   Katseltuani tänä iltana seurakunnan ylitse näin veli Estle Beelerin siellä takana veli Palmerin ja veli J.T:n ja niin monia saarnaajia seisomassa täällä ympärillä. En voi kutsua heistä jokaista nimeltä. Toivoisin jokaisen teistä voivan olla täällä lavalla tehdäksenne jotakin tälle seurakunnalle. Te ymmärrätte, eikö niin? Minä tiedän, että teillä on kristityn sydän ja tiedätte, että meidän tulee olla tiedätte millaisia me olemme. Me olemme kaikki yhdessä yksi henkilö Kristuksessa Jeesuksessa.

212   Muistakaamme nyt tätä seuraavaa säkeistöä, kun laulamme sitä veli Martin tullessa tänne loppurukousta varten. Tämä on veli Earl Martin, muistaakseni Arkansasista tai Missourista [Veli Earl Martin sanoo: “Missourista.”], jostain sieltä Arkansasin ja Missourin liepeiltä. Heillä on seurakunta siellä.

213   Huomasin tuon veljen siellä alhaalla, en voi muistaa hänen nimeään, Brewer. Hän oli täällä tänä aamuna, ja uskon hänen yhä olevan täällä. Kyllä, näen hänet seisomassa täällä, veli Brewer. Olen niin monesti luvannut käydä siellä vihkimässä heidän kirkkonsa. Pääsen sinne jonakin päivänä, Herran avulla.

Laulakaamme nyt tämä seuraava säkeistö.

Jeesuksen Nimessä kumartuen
Langeten maahan Hänen jalkojensa juureen.
Kuningasten Kuninkaaksi me tulemme Hänen kruunaamaan,
kun matkamme on päättynyt.

Laulakamme se nyt.

Jeesuksen Nimessä kumartuen
Langeten maahan Hänen jalkojensa juureen.
Kuningasten Kuninkaaksi me tulemme Hänen kruunaamaan,
kun matkamme on päättynyt.
Kallis Nimi 
(rakas nimi), oi kuinka ihana! (Oi kuinka ihana!)
Toivo maan ja ilo Taivaan.
Kallis Nimi, oi kuinka suloinen.
Toivo maan ja ilo Taivaan.
Oi, ota Jeesus Nimi mukaasi
Kilveksi jokaista ansaa varten
Oi, kun kiusauksiet kerääntyvät ympärillesi 
(mitä sinun tulee tehdä?)
Hengitä tuota pyhää Nimeä rukouksessa.
Kallis Nimi 
(rakas nimi), oi kuinka ihana! (Oi kuinka ihana!)
Toivo maan ja ilo Taivaan.
Kallis Nimi, oi kuinka suloinen.
Toivo maan ja ilo Taivaan.

Kumartakaamme päämme.

Kallis Nimi (rakas nimi), oi kuinka ihana! (Oi kuinka ihana!)
Toivo maan ja ilo Taivaan.
Kallis Nimi, 
(kastettu Siinä, rukoile Siinä).
Oi kuinka ihana!
Toivo maan ja ilo Taivaan.

Veli Martin. [Veli Martin rukoilee.] 

65-0822M KRISTUS ON PALJASTETTU HÄNEN OMASSA SANASSANSA (Christ Is Revealed In His Own Word), Jeffersonville, Indiana, USA, 22.8.1965

FIN

65-0822M KRISTUS ON PALJASTETTU HÄNEN OMASSA SANASSANSA
(Christ Is Revealed In His Own Word),
Jeffersonville, Indiana, USA, 22.8.1965

1       Kumartakaamme päämme. Herra Jeesus, suuren lauman Paimen, me olemme niin velassa Sinulle, Herra, että me emme voi milloinkaan maksaa Sinulle siitä rakkaudesta, jonka Sinä olet vuodattanut meidän sydämiimme. Me tunnemme itsemme niin arvottomiksi, kun me kumarramme päämme ja seisomme Sinun läsnäolossasi. Me pyydämme Sinua puhdistamaan meidät kaikista vioistamme ja kaikesta synnistä. Me rukoilemme, että Sinä vahvistaisit meidän ruumiitamme tänään. Monet ovat sairaita ja ahdistettuja, kuten näemme näistä nenäliinoista täällä ja rukouspyynnöistä, joita tulee puhelimitse kaikkialta.

2       Ja me uskomme, että me olemme tulossa tämän maailman historian loppuun nyt, ja pian aika on häipyvä iankaikkisuuteen ja me haluamme olla valmiit tuota hetkeä varten. Ja tämä on syy, miksi me olemme kokoontuneet tänne tänä aamuna, valmistautuaksemme tuota aikaa varten. Ja minulle on sanottu, että monet kuuntelevat puhelinyhteyksillä tänä aamuna ympäri maan, rannikolta rannikolle. Minne hyvänsä meidän äänemme tuleekin, voikoon tuo pieni ryhmä olla siunattu. Paranna sairaat heidän keskuudessaan. Ja minä rukoilen, että Sinä puhdistaisit heidän sielunsa kaikesta pahasta. Ja auta meitä täällä tabernaakkelissa tänä aamuna, että me myöskin voisimme nauttia tuosta suuresta etuoikeudesta.

3       Ja me pyydämme, että sinä puhuisit meille tänään, Sinun kirjoitetun Sanasi kautta, ja voikoon Henki paljastaa meille ne asiat, joista meillä on tarve, kun nyt olemme koolla maanlaajuisesti, tuntien itsemme pieniksi ihmisiksi, mutta että meillä on paikka lunastettujen keskuudessa, koska me olemme uskoneet Jeesukseen Kristukseen.

4       Suo nämä asiat meille Herra, ja kun kokous on päättynyt ja menemme eri koteihimme ympäri maan, voikaamme me sanoa kuten nuo Emmauksesta: “Eikö sydämemme palanutkin meissä, kun Hän puhui meille tiellä?”

5       Nyt, Isä, missä tiedän, että mitä hyvänsä minä sanoisinkin, olisi varmasti riittämätöntä. Niille hienoille kristityille kautta maan, jotka nyt kuuntelevat, se ei olisi riittävää. Mikään mitä minä voisin sanoa, ei voisi tehdä mitään hyvää, koska me olemme kaikki samaa luokkaa. Me olemme ihmisiä, kuolevaisia, mutta voikoot suuri Pyhä Henki puhua, ottakoon Hän Sanan ja paljastakoon itsensä. Me odotamme Häntä nyt, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Te voitte istuutua.

6       Minä tavallani yllätän itseni. Sanoin vaimolleni, jos hän sattuu kuuntelemaan alhaalla Tucsonissa, että minä en luullut pitäväni kokousta, kun tulen takaisin, joten en edes tuonut vaatteita mukanani. Ja minä sanoin miniälleni, joka prässäsi pukuni, sanoin, minä seison puhujanpöydän takana… He eivät tiedä housujen olevan eri laatua kuin takin. Ne ovat ne, joita käytän kotona… Mutta Meda, hän aina silitti paitani ja kaikenlaista, joten, älä murehdi. Kaikki on hienosti.

7       No niin, meillä on pyyntö täällä, että siellä eräs hyvin kallis veli… Ja minä luulen, että Prescott on puhelinyhteydessä kanssamme tänä aamuna, he siellä ylhäällä Prescottissa Arizonassa. Sisar Mercierin isä ollessaan matkalla tänne kokoukseen, ja hänet täytyi viedä sairaalaan sydänkohtauksen vuoksi, hän on veli Coggins. Ja myös veli Junior Jackson, joka on puhelinyhteydessä tässä lähellä, Clarksvillessä tai New Albanyssä, minä ymmärrän, että hänen isänsä on sairaalassa vakavan maksasyöpä leikkauksen vuoksi. Joten me tietysti haluamme muistaa heitä rukouksissamme. Ja nyt, täällä on myös muitakin, mutta emme halua ottaa enempää aikaa. Jumala tietää heistä kaiken, joten rukoilkaamme heidän puolestaan nyt.

8       Rakas Jumala, Tuo rakas vanha, ryppykätinen mies, veli Coggins, vanha veteraani kentältä, makaa tänä aamuna sairaalassa jossakin, kärsien sydänkohtauksesta. Minä rukoilen, Jumala, auta häntä. Suo se. Hän rakastaa elämää kuten kaikki meistä ja hän haluaa elää. Herra Jumala, suo se. Me kautta maan rukoilemme Jeesuksen Nimessä, hänen puolestaan, että sinä parantaisit hänet ja toisit hänet ulos sairaalasta. Me uskomme, että sinä teet sen, ja hän voi tulla suoraan kokoukseen.

9       Me rukoilemme veli Jacksonin puolesta, hänen kallis isänsä on siellä lähellä kuolemaa nyt. Hän, joka on tuonut tähän maailmaan hienon Juniorin kaltaisen pojan, ja minä rukoilen rakas Jumala, että sinä parantaisit hänet. Minä tiedän, että se näyttää mahdottomalta. Lääkärit eivät tiedä mitä tehdä tuon kaltaisessa tapauksessa… Mutta me muistamme mitä tapahtui veli Hallille, kun kaikkein parhaat lääkärit täällä Louisvillessä sanoivat: “Hänellä on vain muutama tunti elinaikaa.” Hänellä oli syöpä maksassa, ja hän elää tänään, ja se oli kaksikymmentä viisi vuotta sitten, Sinun armostasi. Niinpä minä rukoilen, että Sinä parannat veli Jacksonin tänään, Herra. Anna armosi ja laupeutesi olla hänen kanssaan.

10   Ja kaikki tämä suuri kasa nenäliinoja ja liinoja ja esineitä, jotka ovat laitettu tänne pyyntöinä, Sinä tiedät ne kaikki, Isä, minä rukoilen, että sinä suot parantumisen kaikille heistä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

11   Nyt aloittaaksemme tänä aamuna, Minä en ajatellut, että minä olisin tullut ensinkään tänne viime sunnuntaina. Ja sitten, kun me olimme ilmoittaneet siitä, minä tulin ja veli Neville laittoi minut puhumaan, ja sitten me ilmoitimme, että minä olisin täällä tänään, ja se on ilmoitettu kautta maan ihmisille. Ja meillä on tämä puhelinjärjestelmä nyt, ja se on hyvin, hyvin hieno. Ihmiset voivat istua vain kodeissaan, tai kokoontua omiin paikkoihinsa, omiin seurakuntiinsa ja niin edelleen ja kuunnella palvelusta. Minä arvostan sitä.

12   No niin, minä näen ne täällä ja viimeviikon aikana on ollut monia kyselyjä siitä, mitä sanoin viime sunnuntaisessa sanomassani… Uskon unohtaneeni, millä nimellä kutsuin sitä. Mutta sanoin jotakin velkojenne maksamisesta. Ja te tiedätte, että ei ole väliä sillä, mitä te sanotte, niin monet ymmärtävät väärin sen, ei siksi, etteivätkö he haluaisi ymmärtää sitä, mutta te vain yksinkertaisesti ymmärrätte väärin sen. Ja nyt joku kysyi: “Tulisiko meidän ostaa auto?”, tai “Mitä minun tulisi…” No niin, se ei ole se, mistä Jeesus puhui, tai mistä Raamattu puhuu täällä, kun se sanoo: “Älä ole velkaa mitään kenellekään”. Ne ovat ne velat, joita te vitkastelette maksaa, vaikka voisitte maksaa ne. Maksakaa ne. Te ette… Tätä se on, että ei ole velkaa kenellekään mitään. se ei merkitse… miksi, mehän olemme velkaa vuokramme, puhelinlaskumme ja mitä kaikkea. Me olemme velkaa nuo asiat ja me maksamme ne. Mutta tarkoitan vanhoja maksamattomia asioita, joiden maksamisessa olette vitkastelleet, maksakaa ne pois. Ymmärrättekö? No niin, älkää lähtekö mikään tuonkaltainen taakkaa harteillanne.

13   Minä muista erään kerran, kun olin sairas, ollessani poika. Tultuani ulos sairaalasta olin velkaa noin kaksi tuhatta dollaria. Ja täällä oli ennen herra Swanikerin apteekki, ja minä olin hänelle velkaa noin kolmen-, neljänsadan dollarin lääkelaskun. Hän ei edes tuntenut minua. Ja tuo mies… minä menin hänen luokseen. Minä en tuntenut häntä, ja hän oli vain lähettänyt lääkkeen sinne ylös joka tapauksessa, hän ei milloinkaan kieltäytynyt lähettämästä sitä; ja minä sanoin: “Minä olen velkaa sinulle”. Ja minä sanoin… Uskon, että se ei ollut Swaniger, vaan se oli herra Mason, tuolla alhaalla Court Avenuen ja Spring kadun kulmassa. Ja minä sanoin: “Minä olen velkaa sinulle. Ja minä olen vielä tavattoman heikossa kunnossa, mutta minä yritän mennä töihin. Ja, jos minä nyt en voi maksaa sinulle…” Minusta oli juuri tullut kristitty; minä sanoin: “Ensimmäinen asia, herra Mason, velvollisuutenani Jumalaa kohtaan, minä olen velkaa Hänelle kymmenykseni. Minä haluan maksaa Hänelle minun kymmenykseni ensin.” Ja minä sanoin: “Sitten minun seuraava velvollisuuteni on maksaa velkani.” Ja minä sanoin: “Minun isäni on sairaalloinen ja hän ja meillä on… Perheessämme on kymmenen lasta.” Mutta minä sanoin: “Jos minä en voi maksaa sinulle enempää kuin 25 centtiä tuosta laskusta jokaisena palkkapäivänä… Jos minä en voi maksaa edes tuota 25 centtiä, minä tulen ja puhun siitä sinulle. Minä sanon sinulle, että ‘minä en voi tehdä sitä tällä kertaa.’” No niin, Jumalan avulla minä maksoin sen kaiken pois. Ymmärrättekö? Tämä on se mitä minä tarkoitan, näettehän?

14   Älkää vain… Joku sanoo… Oi, joku kristitty täältä seurakunnasta meni ja teetti työtä eräällä miehellä autonsa, kanssa täällä… Tuo mies sanoi: “Minä maksan teille lauantaina, kun saan palkan”, tai jotakin senkaltaista, ja sitten hän ei koskaan maksanutkaan. Ja viikot toisensa jälkeen kuluivat, eikä hän sanonut sanaakaan siitä. Ja tuo mies tuli kysymään minulta, hän sanoi… Näettekö, se heijastuu seurakuntaa vastaan. Se heijastuu Kristusta vastaan. Jos te ette voi maksaa hänelle, menkää ja sanokaa se hänelle, sanokaa: “Minä olen velkaa sinulle, ja minä tulen maksamaan sinulle. Minä olen kristitty, mutta minä vain… Minä en voi tehdä sitä juuri nyt, minulla on… Mutta minä olen tämän velkaa sinulle.” Ja muistakaa, se on Jumalan kirjoissa myöskin, tiedättehän, että te teette sen. Minä yritän itseni puolesta ja me kaikki yhdessä, yrittäkäämme olla valmiit, sillä me tiedämme, että me olemme lähestymässä jotakin, olemme hyvin lähellä jotakin, joka tulee tapahtumaan. Joten me haluamme olla valmiit. Kun Herran tulemus on tulossa niin lähelle nyt, niin me haluamme olla valmiit tuota suurta hetkeä varten.

15   No niin, me haluamme valmistautua, ja puhua nyt pienestä aiheesta, jonka olen valinnut täksi aamuksi Herran avulla. Ja me olemme puhuva juuri niin lyhykäisesti kuin vain voimme näiden puhelinyhteydessä olevien ihmisten vuoksi. Minä toivon, että teillä kaikilla on, kaikkialla maassa, yhtä hieno ilma kuten meillä on täällä Indianassa. Mukava, viileä, hieno ilma, joka meillä nyt on sateen jälkeen, se on hyvin kaunista.

16   Nyt minä haluan lukea Hebrealaiskirjeen 1. luvusta ja Johanneksen Evankeliumin 1. luvusta. Hebrelaiskirje 1:1-3 ja Joh. 1:1, tekstiä varten. Aiheenani tänä aamuna on Kirjoitusten tutkiminen. Lukekaamme nyt Hebrelaiskirje 1:1:

Jumala, joka monasti ja monella tavalla puhui menneinä aikoina isille profeettojen kautta,

On näissä viimeisissä päivissä puhunut meille hänen Poikansa kautta, jonka hän on määrännyt kaiken perilliseksi, jolla hän myös teki maailmat;

Joka ollen hänen kunniansa kirkkaus, ja hänen henkilönsä nimenomainen kuva, ja pitäen yllä kaikki asiat hänen voimansa sanalla, kun hän itse oli puhdistanut meidän syntimme, istunut alas Majesteetin oikealle kädelle korkealla;

Miten kaunista luettavaa. Nyt, Joh.1:1

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala.

17   No niin, ja minun tekstini tänä aamuna on: Kristus on paljastettu hänen omassa sanassansa. Nyt, syy miksi halusin puhua tästä oli, koska… Tietäen, että mitä me sanomme, meidän ei tule sanoa vain siksi, että olemme kokoontunee yhteen, vain umpimähkään puhuaksemme jostakin, vaan se on jotakin, joka on vakauttava ihmisiä, sillä me olemme kulkemassa vaarallisten, petollisten vesien lävitse. Me olemme jo purjehtimassa niiden lävitse. Ja joskus, arvelen, että se on samoin teidän kanssanne kuin minunkin kanssani, näyttää niin kuin sitä olisi niin paljon, se näyttää niin pelottavalta.

18   Keskustelin juuri nuoren saarnaajan ja hänen vaimonsa kanssa tuolla huoneessa, vain muutama hetki sitten. Ja molemmat heistä ovat hermostuneita, aivan kuten loppukin maailma on, loputkin ihmisolennoista maan päällä. Minä sanoin: “Muistakaa, Saatana on tuleva iskemään teitä.” Minä en välitä kuka sinä olet, Jumala… Hänellä on oikeus tuohon yhteen iskuun. Minkä te mieluimmin haluaisitte tuon iskun olevan, olla sokea, tai olla sairas nivelreumasta istuen pyörätuolissa, tai olla hermostunut? Näettekö? On jokin paikka, jonne hän voi iskeä teitä. Hänellä on oikeus tuohon avoimeen paikkaan. No niin, tämä on se paikka mikä teidän täytyy pitää peitettynä koko ajan.

19   Ja nähdä tämä hermostunut ajanjakso, jossa me elämme… Ja viime viikon nauhat, luulisin, tulevat paljastamaan teille suuret kauhistuttavat asiat, joista tulemme puhumaan eräänä näistä päivistä, kun vain voimme vuokrata sopivan paikan, noiden viimeisten maanpäälle vuodatettavien vitsausten avaamiseksi, tai mieluumminkin noiden Vihanmaljojen, Vihanmaljojen vuodattamisesta ja Seitsemästä Ukkosenjyrinästä… Ja noista kauhistuttavista näyistä, jotka ovat tulossa maan ylle…

20   Miehet nyt ja ihmiset tänään ovat tänään sellaisessa hermostuneisuuden tilassa, koko maailma… Lukekaa tämän kuun Valitut Palat, ja pankaa merkille tuo aihe, joka koskee tuota suurta evankelistaa Billy Grahamia. Hän tuli niin väsyneeksi, että hän ei voinut pitää kokouksiaan, ja hän meni Mayon klinikalle fyysistä tarkastusta varten. Ja hänessä ei ollut mitään vialla, hän vain ei tee tarpeeksi työtä. Ja he panivat hänet juoksemaan, saamaan fyysistä harjoitusta. Hän juoksee mailin päivässä. Ja sitten tuo artikkeli jatkaa sanoen, että tiede on todistanut tänään, että nuoret lapset, nämä pienet pojat ja tytöt saavuttavat keski-iän kaksikymmentävuotiaina. Ja monasti monissa tapauksissa, tytöt ovat vaihdevuosissa kaksikymmentäviisivuotiaina.

En tiedä tiesittekö sitä vai ette, mutta joitakin iltoja sitten, kun Pyhä Henki puhui täällä kokouksessa, täällä alhaalla istui pieni tyttö, ja tämä oli tarkalleen mikä oli vikana tuolla lapsella, kun Pyhä Henki puhui sen. Katsoin häntä toisen kerran, ja katsoin uudestaan, ja näin mistä oli kysymys. Minä ajattelin: “Se ei voi olla; tuo lapsi on liian nuori.” Mutta se oli vaihdevuodet, noin kaksikymmentä, kaksikymmentäviisivuotias, jotakin sellaista. Näettekö?

21   Minun äitini ja teidän äitinne tulivat tuohon ikään noin neljäkymmentäviisi-, viisikymmentävuotiaina. Minun vaimoni tuli siihen ikään noin kolmekymmentäviisivuotiaana. Nyt se on laskenut kahteenkymmeneen. Koko ihmisrotu on mädäntynyt. No niin, jos tämä risteytetyn ruuan syöminen repii alas tällä tavalla meidän fyysistä ruumistamme, aiheuttaen hermostuneisuutta ja mädännyttäen sen, eikö se myöskin mädännytä meidän aivosolujamme? Sitten me voimme nähdä, miksi naiset voivat mennä alastomina kaduille. Me voimme nähdä miksi he voivat hurjastella kaduilla ajaen 120 mailia tunnissa, ja kaikki nämä muut asiat. On tultu paikalle, jossa koko kansa, koko maailma, ei yksin tämä kansa, vaan kaikkialla, mielenvikaisuutta.

22   Ja sitten, kun me, jos se on Herran tahto, avaamme nuo Seitsemän Vihanmaljaa, ja näytämme nuo kauhistuttavat asiat… Miehet tulevat niin mielenvikaisiksi jonkun ajan kuluttua, että he kuvittelevat näkevänsä vuoren kokoisia muurahaisia. Naiset, jotka leikkaavat hiuksensa pois, tulevat noiden heinäsirkkojen kiusaamiksi, joilla on hiukset kuin naisilla, ja leijonan hampaiden kaltaiset hampaat ja pistimet pyrstöissään kuten skorpioneilla, ja niin edelleen, jotka tulevat kiusaamaan miehiä maan päällä. Mutta silloin se on oleva liian myöhäistä tehdä mitään sen vuoksi. Pankaa asianne kuntoon nyt. Ymmärrättekö?

23   Ja viime sunnuntaina, kun me menimme noihin renkaisiin osoittaen kuinka viisi aistia uloimmassa hallinto-osassa… Viisi aistia, jotka ovat sisäänpääsy ruumiiseen. On vain yksi tapa teidän päästä ruumiiseen, se on noilla viidellä aistilla. Nähdä, maistaa, tuntea, haistaa ja kuulla, ei ole muuta tietä ottaa yhteyttä ruumiiseen.

24   Ja tuon miehen sisäpuolella on mies, jota kutsutaan hengeksi. Ja hänellä on viisi aistia; ajatus, rakkaus, omatunto ja niin edelleen. Hyvä on.

25   No niin, se ette voi ajatella ruumiillanne; te ajattelette mielenne kanssa. Ja tämä on se mihin aivan liian monet kristityt pysähtyvät. Ja he voivat, aivan kuten vilja ja rikkaruoho pellolla, he voivat olla voidellut samalla Pyhällä Hengellä, kuin todellinen uskovainenkin on voideltu. Mutta syvällä tuon toisen hallintoalueen sisäpuolella on kolmas alue ja se on sielu; ja tämä on se mikä on Jumalan ennaltamääräämä. Ja siellä on se missä todellinen siemen-elämänitu on.

26   Ja muistakaa, että jos minä voisin avata rikkaruohon siemenen ja siirtää sinne sisäpuolelle vehnän alkion, ja istuttaa sen maahan, niin se toisi esiin vehnän tuosta rikkaruohon siemenestä, ei väliä miltä ulkopuoli näyttää, ja minkälaisia tunteita on.

27   Tänään heillä on sellainen hämminki siitä, mikä on todiste Pyhästä Hengestä ja niin edelleen. Saatana voi matkia minkä kaltaista lahjaa hyvänsä mitä Jumalalla on, mutta hän ei voi tuoda esiin tuota Sanaa, sanasta sanaan. Tämä on se missä hän epäonnistui Eedenin puutarhassa; se on missä hän on aina epäonnistunut. Tämä on missä he… Tuo ääninauha noista vääristä voidelluista. He voivat olla voidellut Hengellä, puhua kielillä, tanssia, huutaa, saarnata Evankeliumia, ja silti se on perkele. Se on tuo sisäpuoli. Nyt muistakaa, että Jeesus sanoi: “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat tulemaan Minulle. Eikä kukaan mies voi tulla, ellei Minun Isäni vedä häntä ensin.”

No niin, me olemme käyneet sen lävitse ja näyttäneet, kuinka te olitte teidän iso-, iso-, iso-, isässänne, koko matkan alaspäin, fyysisesti puhuen. Joskus perheeseen syntyy punapäinen lapsi. Se hämmästyttää isää, koska hän ei tunne yhtään punapäätä omassa eikä äidin suvussa. Mutta, jos menette tarpeeksi kauas taaksepäin, useita sukupolvia, te tulette toteamaan, että joku siellä oli punapäinen. Tuo siemen jatkaa tulemistaan alaspäin, ja te tulette jonkun kaltaiseksi, joka oli siellä kauan sitten. Kuten Hebrelaiskirje 7. luku sanoo, että Aabraham maksoi kymmenykset Melkisedekille, kun hän palasi kuninkaita tappamasta. Ja Leevi, joka vastaanotti kymmenyksiä, maksoi kymmenyksiä, sillä hän oli Aabrahamin kupeissa, kun tämä kohtasi Melkisedekin.

28   No niin, tämä on sama asia: jos sinä olet Jumalan poika, ja jos minä olen Jumalan poika, tai Jumalan tytär, niin me olimme Jumalassa alussa. Ja, kun Jeesus tuli Sanan täyteytenä, niin silloin me olimme Hänessä elämänidun muodossa. Kun Hänet ristiinnaulittiin, meidät ristiinnaulittiin Hänen ruumiissansa.  Kun Hän nousi kuolleista, me nousimme Hänen kanssaan. Ja nyt, sen jälkeen, kun olemme tulleet tuntemaan sen, me istumme yhdessä Hänen kanssaan taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa. Näettekö? Sillä me, jos me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä, olemme Jumalan lapsia, ja silloin me olemme Jumalan ominaisuuksia. Silloin meillä on Iankaikkinen Elämä. Ja Jumala on ainoa, Iankaikkinen Elämä, mitä on olemassa. Niinpä me olimme Hänessä alussa. Ja, kun Jeesus tuli kaikeksi tuoksi Sanaksi, niin me silloin olimme osa Hänestä. Aamen. Siinä se on. Kun tämä on siellä, niin ei ole olemassa perkelettä tai voimaa, joka voisi koskaan ottaa sitä pois. Se on sielun kiinnityspaalu.

29   Te voitte olla voidellut ulkona täällä tässä hengessä, ja haluta ja tehdä kaikkia näitä toisia asioita, mutta kun se tulee tähän kiinnityspaaluun, tuohon Sanaan, niin te ette milloinkaan liiku pois siitä. Se on pitävä otteensa niin vakaasti ja uskollisena tuolle Sanalle, kuin se vain voi. Sen ulkopuolella, mitä hyvänsä te teettekin, te olette yhä kadotetut.

30   Tuo Laodikean seurakunnan ajanjakso on alaston, sokea, kurja, eikä tiedä sitä. Näettehän, sillä on voitelu, se on voideltu todellisella Hengellä. Näette, että Pyhä Henki voi langeta miehen ylle hänen hengessään, mutta hänen sielunsa on hänen elämänitunsa. Ja tuo elämänitu on Sana. Ymmärrättekö? Ja minä en välitä kuinka paljon te saarnaatte, kuinka hyvin te teette sen, ja kuinka paljon te rakastatte. Se on yksi hengen aisteista. Te ette voi rakastaa ruumiinne kanssa; te rakastatte hengellänne. Se on yksi hengen sisäänpääsyteistä. Ja te voitte rakastaa ja jopa rakastaa Jumalaa, ja silti olla vääriä. Te voitte ajaa ulos perkeleitä ja saarnata ja tehdä näitä asioita, ja silti olla vääriä. Jeesus sanoi niin; Hän sanoi, että monet tulisivat tulemaan tuona päivänä. Tuo Sana määrää sen.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala.

Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme,…

31   Huomatkaa, minä tulen puhumaan tästä Raamatun aiheesta, Kristus on paljastettu hänen omassa sanassansa. Tein tämän johtopäätöksen tuolla omassa huoneessani. Joku kallis henkilö, saattaa ehkä istua täällä tänä aamuna… Minulla on taulu riippumassa siellä työhuoneeni seinällä, ja se on kuva Hoffmanin maalauksesta Kristuksen pää, maalattu siunauksellisuudessa [Englantilaisen Raamatun Vuorisaarnan autuaaksi julistukset kohta]. Ja juuri, kun te tulette sille paikalle, että tarvitsette osan tukkaa, he painoivat hieman lujempaa kynällä ohittaessaan tuon paikan. Joten siinä Hän on, istuen Hänen Sanassansa, katsellen suoraan ulos. Kristus siunauksellisuudessa. Joku, kuka hyvänsä se on ollutkin, minä kiitän sinua siitä. Ja joku toi tuon kuvan, Elian menemisestä ylös tulisissa vaunuissa, ja pani sen sinne minun työhuoneeseeni. Me arvostamme näitä asioita. Monasti, kun on suuret kansanjoukot, minulla ei ole tilaisuutta puhua ja sanoa näitä asioita, mutta minä näen sen, veli, sisar. Minä tiedän sen. Jumala tietää sen.

32   Nyt minä tulen puhumaan tästä aiheesta, Kristus on paljastettu hänen omassa sanassansa. Kuinka Kristuksen kuva on siunauksellisuudessa näkyen siinä. Kuten… Tämä on se missä ajattelin tätä aihetta.

33   No niin, Kristus ja Sana on sama. Näettekö? He sanovat: “Kuinka oli Raamattu…?” Ihmiset sanovat… Ajoin miehen kanssa jokin aika sitten. Hän sanoi: “Ajattelehan sitä. Me olemme tämän maan päällä, niin kuin me olemme, ja me vain tiedämme tai voimme vain sanoa, että me olemme pelastetut jollakin juutalaisella tarinalla, jota kutsutaan Raamatuksi.”

34   Minä sanoin: “Herra, en tiedä kuinka sinä voit sanoa sellaista, mutta minä en usko, että se on juutalainen taru.” Minä sanoin…

Hän sanoi: “No niin, sinä rukoilet… Mitä sinä rukoilet? Minä pyysin kerran sitä-ja-sitä ja eritä asioita; enkä minä saanut sitä.”

35   Minä sanoin: “Sinä rukoilet väärin. Meidän ei tule koskaan rukoilla muuttaaksemme Jumalan mielen; meidän tulee rukoilla, että Hän muuttaisi teidän mielemme. Jumalan mieli ei tarvitse mitään muuttumista. Näettehän? Se on oikein.” Minä sanoin: “Ei minkä puolesta sinä rukoilet…”

Tunnen nuoren katolisen pojan. Hänellä oli rukouskirja ja hän luki näitä rukouksia, että hänen äitinsä eläisi. Ja tämä kuoli, ja hän heitti tuon rukouskirjan tuleen.

No niin, tehän näette… Minä en kannata rukouskirjaa, mutta kuitenkin… Näettekö, te asennoidutte asiaan väärin. Te yritätte sanoa Jumalalle mitä tehdä. Rukouksen tulisi olla: “Herra, muuta minut soveltumaan Sinun Sanaasi”, eikä, “Anna minun muuttaa Sinun mielesi, vaan muuta Sinä minun mieleni. Muuta Sinä minun mieleni Sinun tahtosi mukaiseksi, ja Sinun tahtosi on kirjoitettuna täällä Kirjassa. Ja Herra, älä lopeta minun kohdallani, ennen kuin minun mieleni on tullut sinun mielesi kaltaiseksi. Ja sitten, kun minun mieleni on Sinun mielesi kaltainen, niin silloin minä olen uskova jokaisen Sanan, jonka Sinä olet kirjoittanut. Ja sinä sanoit sen siellä, että kaikki myötävaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Sinua rakastavat, ja minä rakastan Sinua, Herra. se kaikki yhdessä myötävaikuttaa minun parhaakseni.”

36   Olen ollut tämän viikon tuolla maaseudulla, joidenkin erittäin rakkaiden ystävien luona. Kysyin joiltakin heistä eilen syödessämme. Me aina istumme pöydän ympärillä ja meillä on sellainen pienen raamattutunnin kaltainen. Puhuimme rakkaudesta. Ja siellä oli eräs henkilö, joka sanoi minulle, hän sanoi: “Minä uskon, että sinä olet antikristus.”

37   Minä sanoin: “Jos se miellyttää minun Herraani, niin se on mitä minä haluan olla. Minä haluan olla, mitä hyvänsä Hän haluaa minun olevan. Minä rakastan Häntä. Ja, jos Hän heittäisi minut helvettiin, minä kuitenkin rakastaisin Häntä, jos menen sinne saman hengen kanssa, joka minulla on nyt.” Hän katsoi minua jotenkin oudosti. Heitä oli siellä neljä, viisi nuorta miestä vaimoineen, hienoja naisia. Minä tiesin kuinka nuo pojat rakastivat vaimojaan, joten minä sanoin heille: “Tällä tavalla te voitte koetella sen. Jos teidän vaimonne, ennen kuin olitte naimisissa… No niin, menkää takaisin, sanokaamme, että te uneksitte avioelämästä, uneksitte, että olitte naimisissa. Te ette vielä olleet naimisissa, mutta te näitte unta, että te olitte. Herättyänne te menitte ja keskustelitte siitä tyttöystävänne kanssa, ja sanoitte: “Tiedätkö mitä, minä näin unta, että me olimme naimisissa, ja meillä oli lapsia ja me elimme onnellisina odottaen Herran tulemusta ja kaikenlaista!” Ja sitten tämä tyttö sanoisi teille: “Tiedätkö, minä rakastan toista miestä enemmän kuin sinua. Minä voin olla onnellisempi toisen miehen kanssa.” Voisitteko te sydämestänne rakastaa häntä tarpeeksi paljon sanoaksenne: “Levätköön Jumalan siunaukset sinun ylläsi, rakas. Mene tämän toisen miehen kanssa.” No niin, tutkikaahan sitä, jokainen teistä miehistä ja jokainen teistä naisista. Sillä, jos teidän rakkautenne on oikeanlaatuista, te tekisitte sen, sillä te olette kiinnostunut hänen hyvinvoinnistaan. Te tiedätte, että te voisitte saada hänet, ja elää hänen kanssaan, hän voisi olla vaimonne, hän menisi naimisiin kanssanne, mutta hän ei tulisi olemaan onnellinen. Hän olisi onnellisempi… Ja sitten, jos te rakastatte häntä, silloin te haluatte hänen olevan onnellinen. Sen vuoksi mikä hyvänsä Jumalan tahto onkin, tapahtukoon Jumalan tahto, olen minä sitten onnellinen siitä tai en. Minä haluan elää niin, että se mitä minä teen miellyttää Häntä. Sen vuoksi tarkastakaa tämän kanssa tavoitteenne ja vaikuttimenne, nähdäksenne rakastatteko te Jumalaa vai ette.”

Mitä, jos Hän sanoisi: “Sinä olet palvellut Minua, mutta Minä tulen heittämään sinut pois”?

“Minä rakastan sinua joka tapauksessa.”

38   Sen vuoksi, jos seurakunnat haluaisivat nähdä ja voisivat uskoa tuollaisella tavalla, se ei olisi niin, että yksi yrittäisi nykäistä jalkapalloa pois toiselta kaverilta, joka juoksee sen kanssa. Hän olisi suojelemassa tuota toista. Ymmärrättekö? Jos heillä olisi todelliset aidot tavoitteet ja vaikuttimet, niin ei yksi yrittäisi sanoa: “Hei, minulla myöskin on tämä. Tämä on minä, tämä..” Näettekö, Jumala ei voi käyttää ketään miestä. Sitä seuraa heti niin paljon jäljittelyä ja se on Saatana; ja ihmiset eivät voi ymmärtää sitä. He yrittävät ottaa pallon pois joltakin, jolle se on annettu. Antakaa vain Jumalan nostaa esiin jokin määrätty palvelustehtävä, ja katsokaa kuinka monet yrittävät saada sen itselleen. Ymmärrättekö?

39   No niin, aito rakkaus Jumalaan sanoo: “Ei väliä mikä osanen minä olen Herra, jos vain voin sanoa sanankin sen puolesta suojellakseni Sitä, anna minun tehdä se.” Näettekö? Tämä on samoin teidän vaimonne suhteen, jos te todella rakastatte häntä, se ei ole phileo-rakkautta, se on agape-rakkautta, aitoa rakkautta. Jos hän voisi elää jonkun muun kanssa onnellisempana… Te ette nyt ole naimisissa, koska, te ette voi…

40   Ja asiasta toiseen, ihmiset kuuntelevat näitä nauhoja. Jotkut, niin monet kirjoittavat ja sanovat: “Miksi, Avioliitto ja avioero saarnassa sinä sanoit tämän ja sinä sanoit tuon.” Olen sanonut sen niin monta kertaa: nämä nauhat menevät vain… Minä puhun omalle seurakunnalleni, veli. Minä en ole vastuussa siitä, mitä Jumala on antanut sinun paimennettavaksesi; minä olen vastuussa siitä, minkälaisella ruualla minä ruokin näitä ihmisiä. Tämä on vain tätä tabernaakkelia varten, Ymmärrättekö? No niin, jos ihmiset haluavat kuunnella nauhoja se on heidän asiansa. Mutta minä puhun niille, jotka Jumala on antanut minulle. se oli heidän syntinsä, jotka pyyhittiin pois. Joku kirjoitti ja sanoi: “No niin, minä olen tehnyt tätä ja minä olen tehnyt tuota. Sinä sanoit, että meidän syntimme.” Minä en sanonut sitä. Minä sanoin: “Ja katsokaakin, että tämä on vain näille ihmisille täällä nyt, ihmisille täällä tabernaakkelissa, minun omalle laumalleni.” No niin, jos ihmiset haluavat risteyttää ruokaa ja muita asioita siellä ulkona… Te saatte ilmestyksen Jumalalta ja teette mitä Jumala käskee teidän tehdä. Minä olen tekevä saman asian. Mutta nämä sanomat ovat tälle seurakunnalle.

41   Huomatkaa. No niin, me tulemme takaisin siihen, että meillä on oltava jotakin, josta meidän on pidettävä kiinni. Jonkin on oltava kiinnityspaaluna.

Toisin sanoen, on oltava jotakin lopullista. Ja jokaisella täytyy olla jokin lopullinen tai ehdoton. Minä saarnasin tuosta ehdottomasta, absoluutista, kerran vuosia sitten, se merkitsee viimeistä sanaa.

42   Kuten erotuomari pallopelissä, jos hän sanoo, että se on palo, niin se on mitä se on. Ei väliä kuinka sinä sen näit, erotuomari sanoi, että se on palo. Sinä voit sanoa: “Minä… se ei ollut palo. se meni… Minä näin…” Ei ole mitä se on, kun hän sanoi: “Palo”, niin se on sitä, ja se selvittää sen… Hän on lopullinen.

43   Liikennevalo on lopullinen, jos se sanoo: “Mene.” Te voitte sanoa: “Minulla on kova kiire, minun täytyy…” Ei, ei, se sanoo: “Sinä odotat, kun tuo toinen kaveri menee.” Ymmärrättekö? Se on lopullinen.

44   No niin, kaikella mitä te teette, täytyy olla lopullisuus. se täytyy olla, kun te valitsette vaimonne. Täytyy olla nainen, joka teidän täytyy valita.

45   Tulee aika, että menette ostamaan autoa, mitä te lopullisesti tulette ostamaan. Tuleeko se olemaan  Ford, Chevrolet, Plymouth, ulkomainen auto tai mitä se onkin, teillä täytyy olla jokin lopullinen. Ja niin on kristillisen elämänkin kanssa; on oltava jotakin, mikä on lopullinen.

46   Nyt, jos joku mies menisi toisen miehen luo ja sanoisi, kuultuaan jonkun sanoneen: “Sinut tulee kastaa upottamalla.” Ja tämä kaveri ei koskaan… Ehkäpä hän on… Jotkut seurakunnat eivät kasta upottamalla, he vain pirskottelevat. Sanokaamme esimerkiksi metodistit, luulen kuulleeni, että he kastavat upottamalla, jos sitä pyydetään. Tai ehkä katolinen, ajattelisin, että he ainoastaan pirskottelevat. Niinpä sitten, jos tämä mies kuulisi jotakin upottamisesta veteen, hän ei ymmärtäisi sitä; hänet oli kasvatettu katoliseksi, niinpä hän menee papin luo ja sanoo: “Isä, minä ymmärrän, että meidän tulisi olla kastetut upottamalla, mitä meidän kirkkomme sanoo siitä?”

47   “Se sanoo, että meidät tulee pirskotella.” No niin, jos tuo kirkko on hänen viimeinen sanansa, niin se selvittää sen. kaikki kiista on ohitse. Kirkko sanoi niin, ja siinä kaikki.

48   Mitä, jos baptisti veli kuulisi meidän sanovan, että me uskomme kastamiseen upottamalla. Hän sanoisi: “Minä uskon sen.”

“Ja Jeesuksen Kristuksen Nimessä.”

No niin, tämä seurakunnan jäsen menisi takaisin pastorinsa luo ja sanoisi: “Eräs kaveri sanoi minulle, että meidän tulee olla kastetut, kylläkin upottamalla, mutta Jeesuksen Kristuksen Nimessä.”

49   “Hyvä”, hän sanoisi, “katsokaamme nyt sitä. Hyvä on, tässä tämä kirja sanoo, että meidän tulee olla kastetut käyttämällä muotoa Isä, Poika ja Pyhä Henki.” Jos tuo seurakunta on hänelle lopullinen sana, se selvitti sen. Hän ei välitä mitä mikään muu sanoo, se on hänen absoluuttinsa.

50   Jokainen kirkkokunta on lopullinen heidän uskovilleen. Mutta minulle, ja niille joita minä toivon johtavani Kristukselle, ja Kristuksella, Raamattu on meidän lopullisuutemme. Ei väliä… Koska Jumala sanoi: “Olkoon jokaisen miehen sana valhe, ja Minun Totuus.” Ja minä uskon, että Raamattu on Jumalan lopullisuus. Ei väliä, mitä kuka hyvänsä muu sanoo, se on lopullinen. Raamattu ei ole järjestelmien kirja. Varmasti ei! Se ei ole järjestelmien kirja, eikä siveellisyyslain kokoelma. Raamattu ei ole järjestelmien kirja, niin monia järjestelmiä ja niin edelleen. Ei! se ei ole siveellisyyssääntöjen kirja. Ei, sitä se ei ole. Eikä se ole kokonaan historian kirja, tai niin ei se myöskään ole jumaluusopin kirja, sillä se on Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Jos te nyt haluatte lukea sen, te joilla on paperit merkitäksenne sen ylös, niin se on Ilmestyskirja 1: 1-3. Raamattu on Jeesuksen Kristuksen ilmestys.

51   Lukekaamme se, kun meillä on aikaa. Uskon, että minulla… Ei ole liian montaa muistiin panoa täällä, joista puhua. Jos Herran tulemus viipyy, niin me tulemme yrittämään saada niistä.

Jeesuksen Kristuksen Ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen hänen palvelijoilleen asiat, joiden täytyy pian tapahtua; ja hän lähetti ja toi ilmi hänen enkelinsä kautta hänen palvelijalleen Johannekselle.

Joka todistaa Jumalan sanasta, ja Jeesuksen Kristuksen todistuksesta, ja kaikista asioista, jotka hän näki.

Siunattu on hän, joka lukee, ja ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat, ja pitää asiat, jotka ovat kirjoitettuna siihen: sillä aika on käsillä.

52   Niinpä Raamattu on Jeesuksen Kristuksen täydellinen ilmestys, ja se oli kirjoitettu profeetoilla, Hebr. 1:1. “Jumala, joka monasti puhui isille profeettojen kautta, on näissä viimeisissä päivissä puhunut meille Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta”, joka oli profeetat, kaikki heistä yhteen pantuna. Jeesus oli Malakia; Jeesus oli Jeremia, Jesaja, Elia kaikki mitä he olivat, oli Hänessä. Ja kaikki mitä te olette, ja kaikki mitä minä olen, on Hänessä. Sanat, Sanan todistukset. Niinpä se ei ole järjestelmien kirja, eikä siveellisyyssääntöjen lakikokoelma, eikä se ole historian kirja tai jumaluusopin kirja. Sitä se ei ole. Vaan se on Jeesuksen Kristuksen ilmestys, Jumala itse paljastettuna Sanasta lihaksi. Tämä on mitä se on. Raamattu on Sana, ja Jeesus oli liha. Jumala on Sana, ja Jeesus oli liha. Se on ilmestys siitä, kuinka Jumala, Sana, oli ilmoitettu inhimillisessä lihassa ja paljastettu meille. Ja tästä syystä Hänestä tuli Jumalan Poika. Hän on Jumalan osa. Ymmärrättekö te?

53   No niin, Hän ei ole… Ruumis on Jumalan osa, niin paljon, että se on Poika. Poika.. Niin kuin katoliset kutsuvat sitä, Iankaikkinen Poika ja kaikki muutkin kirkkokunnat, tuossa sanassa ei edes ole mitään järkeä. Näettekö? Iankaikkinen ei voi olla poika, koska poika on jotakin, joka on siittämisellä alkanut. Ja Sana on iankaikkinen… Hän voi olla Poika, mutta Hän ei voi olla Iankaikkinen Poika. Ei! se ei voi olla Iankaikkinen Poika.

54   No niin, mutta Hän on Poika, niin paljon, että kaikki se Sana, joka oli Jeremiassa, Mooseksessa… Ja kaikki nuo Sanat, kuten Hän sanoi: “He puhuvat Minusta.” Kaikki tuo todellinen jumalallinen Sanan ilmestys, oli kerätty yhteen yhdessä ihmisruumiissa, ja Jumala pani lihan sen ympärille. Tästä syystä Häntä kutsuttiin “Pojaksi”, ja syy miksi Hän viittaa “Isään” puhuessaan. Mitä, sehän on niin kovasti yksinkertaista, jos te vain annatte Jumalan vuodattaa sen sisimpäänne. Näettekö? Jumala paljastettuna lihan ruumiissa, pankaa merkille, paljastettu Sanasta lihaksi. se on Joh. 1: 14. “Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui meidän keskuudessamme.”

55   Nyt, pankaa merkille tämä Raamattu. Jotkut heistä sanoivat: “Oh, se on tehnyt tämän, se on tehnyt tuon.” Mutta antakaa minun sanoa teille jotakin, menkäämme Raamatun historiaan minuutiksi, nähdäksemme mistä se tulee. Neljäkymmentä eri kirjoittajaa on kirjoittanut sen. Neljäkymmentä miestä kirjoitti Raamatun, tuhannen kuudensadan vuoden aikana ja eri aikoina, ennustaen kaikkein tärkeimmät tapahtumat, jotka milloinkaan tapahtuivat maailman historiassa, ja monesti satoja vuosia ennen kuin se tapahtui. Eikä siellä ole yhtään virhettä, noissa kuudessakymmenessäkuudessa kirjassa kokonaisuudessaan. Kukaan kirjan tekijä paitsi Jumala itse, ei voisi olla niin täsmällinen. Ei edes yksi sana ole ristiriidassa toisen kanssa. Muistakaa, että Raamattu on kirjoitettu tuhannen kuudensadan vuoden ajanjaksossa, alkaen Mooseksesta, aina Johanneksen kuolemaan Patmos saarella, tuhat kuusisataa vuotta myöhemmin. Ja sen kirjoitti neljäkymmentä eri tekijää. Yksi heistä ei edes tuntenut toista, eikä heillä milloinkaan ollut sitä Sanana. Jotkut heistä eivät milloinkaan edes nähneet kirjoitettua Sanaa! Mutta, kun he kirjoittivat sen, nuo joiden ymmärrettiin olevan profeettoja, niin sitten, kun he panivat heidän profetiansa yhteen, niin joka ainoa niistä sopi täydellisesti toinen toiseensa.

56   Katsokaa Pietaria, joka teki tuon ilmoituksen Helluntaipäivänä: “Tehkää parannus joka ainoa teistä ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä, syntienne anteeksi saamiseksi.” Paavali ei koskaan ollut kuullut siitä mitään. Hän meni alas Arabiaan kolmeksi vuodeksi tutkimaan Vanhaa Testamenttia, nähdäkseen kuka tämä Tulipatsas oli, joka puhui hänelle tiellä sanoen: “Saul, miksi sinä vainoat Minua?” Kuinka hän olisi saattanut olla väärässä? Hän ei koskaan kysellyt mitään seurakunnalta. Ja neljätoista vuotta myöhemmin, kun hän kohtasi Pietarin, totesivat he saarnaavansa samaa asiaa, sanasta sanaan. Se on meidän Raamattumme. Pettäköön jokaisen miehen sana, tämä… Tämä, kukaan ei voi lisätä siihen. Te ette voi lisätä mitään Raamattuun. Ei, mitään! Tämä on täydellinen ilmestys, ja siinä kaikki.

57   Kuten Seitsemän Sinettiä. Jotkut pitivät tapana sanoa minulle: “Herra tulee puhumaan sinulle veli Branham, kun nämä sinetit paljastetaan, ja tulee kertomaan sinulle kuinka päästä lähemmäksi Jumalaa, ja kuinka…”

58   Minä sanoin: “Ei, ei. Se ei voi olla, koska, Raamattu, Seitsemän Sinettiä siinä kätkivät Seitsemän Salaisuutta. Se oli jo kirjoitettu, mutta he eivät ymmärtäneet mitä se oli.” Huomioikaa kuinka he alkoivat kääntyä mukaan ja kastaa Jeesuksen Nimessä. Ymmärrättekö? Mutta se ei ollut, Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Kaikki nuo asiat, kuinka se oli… Koska on monia Jeesuksia… Minulla on monia Jeesus nimisiä saarnaaja ystäviä maan päällä. Se ei ole siten; se on meidän Herramme Jeesus Kristus. Ei mikään kirjantekijä kuin Jumala, voi olla niin täydellisesti oikein.

59   Katsokaamme nyt kuinka tämä Raamattu oli kirjoitettu. Sanokaamme esimerkiksi… Mitä, jos me nyt ottaisimme kuusikymmentäkuusi erilaista lääketieteellistä kirjaa, jotka koskettelisivat ihmisruumista, ja jotka olisi kirjoittanut neljäkymmentä eri lääketieteellistä koulua, tuhannen kuudensadan vuoden pituisena aikana. Ihmettelenpä minkälaisen jatkuvuuden me niistä löytäisimme?

Kun George Washington, meidän presidenttimme… Noin kaksisataa vuotta sitten he keuhkotaudin vuoksi vetivät häneltä pois varpaankynnen ja vuodattivat hänestä verta noin puoli litraa. Mitä, jos me ottaisimme…

60   Menkäämme hieman pidemmälle joissakin asioissa, joista me niin olemme kiinnostuneet tänään, tarkoitan tiedettä. Mitä, jos me ottaisimme neljäkymmentä erilaista tiedettä tuhannen kuudensadan vuoden ajalta, nähdäksemme mihin se veisi meidät? Ranskalainen tiedemies kolmesataa vuotta sitten todisti tieteellisesti, pyörittämällä palloa, että jos saavutettaisiin sellainen kauhea nopeus, joka ylittäisi viisikymmentä kilometriä tunnissa, niin esine jättäisi maan ja putoaisi pois. Ajattelisitteko te tieteen koskaan viittaavan takaisinpäin tuohon asiaan? Onko, sillä nyt mitään jatkuvuutta, kun he ajavat täällä kaduilla ja teillä yli kaksisataa kilometriä tunnissa? Mutta hän todisti sen tieteellisesti, maanpäällä pyörivän pallon paineella, että viidenkymmenen kilometrin tuntinopeudella mikä hyvänsä esine nousisi ylös maasta ja putoaisi pois avaruuteen.

61   Ei, siinä ei ole mitään jatkuvuutta, mutta yksikään sana Raamatussa ei ole ristiriidassa toisen kanssa. Yksikään profeetta ei milloinkaan ole vastoin toista. He olivat joka ainoa täydellisiä, ja jos joku tuli sisälle ja profetoi, niin tuo todellinen profeetta nousi ylös ja paljasti sen. Silloin se oli tullut ilmi. Ymmärrättekö? Niinpä Raamattu on Jumalan Sana kaikille todellisille uskoville.

62   No niin, te ette voi saada lääkäreitä olemaan tarkasti samaa mieltä. Heillä ei ole edes nyt mitään tarkkuutta. Tieteessä ei ole tarkkuutta. Tehän tiedätte, kuinka he jokin aika sitten kertoivat meille, että kun Raamattu sanoi, että hän näki neljän enkelin seisomassa maan neljällä kulmalla, että se ei voisi olla niin, koska maa oli pyöreä. Mutta Raamattu sanoi: “Neljä kulmaa.” Ja niinpä te nyt pari kolme viikkoa sitten näitte lehdissä tämän artikkelin, kuinka he ovat todenneet, että maailma on neliö. Kuinka monet näkivät sen? Varmasti, näettekö? Minulla on siitä jäljennös ja odotan vain, että joku sanoisi jotakin.

63   Ja jonakin päivänä he tulevat toteamaan, etteivät he myöskään näe sadanviidenkymmenen miljoonan valovuoden päähän avaruudessa; he vain menevät ympäri ympyrän muodossa. se on tarkalleen niin.

Te tulette toteamaan eräänä näistä päivistä, mennessänne taivaaseen, että te ette lennä pois jonnekin muualle, vaan te olette yhä edelleenkin täällä, se on vain toinen, tätä nopeampi ulottuvaisuus.

Suoraan tämän huoneen lävitse kulkee värejä. Jokainen teidän paitanne tai leninkinne väri mitä teillä onkaan, on iankaikkista, se pysyy tallella, kulkien ympäri ja ympäri maailman. Jokainen teidän silmänne räpäyttäminen pysyy tallella. Huomatkaa, televisio todistaa sen.

64   Kun te olette syntyneet, Jumala panee nauhan päälle. Nauha on päällä, mutta se ei aiheuta paljon melua aluksi, tiedättehän; se on pieni vauva ennen kuin se tulee vastuunalaiseen ikään. Sitten melu alkaa. Hän alkaa sanomaa ja tekemään asioita, joista hänen on vastattava. Ja sitten, kun tämä elämä päättyy, tuo nauha otetaan pois ja talletetaan Jumalan suuressa kirjastossa. No niin, kuinka te voisitte välttää sen tuomiolla? Se soitetaan takaisin teille teidän edessänne: Jokainen tekemänne liike, jokainen mielenne lävitse kulkenut ajatus. Voitteko nähdä sen? Voitteko nyt nähdä missä Jumala…

65   Seisoessani täällä eräänä iltana, ja siellä oli ollut mies puhujanlavalla, pitkä, kaljupäinen mies, todella miellyttävän näköinen vahva kaveri. Ja hän lähti pois… Herra oli kertonut hänelle koko joukon asioita hänen perheestään ja mitä hänen tulisi tehdä. Ja hän meni pois ja istuutui alas. Muutaman minuutin kuluttua tänne tuli minun eteeni toinen mies, hänen kaltaisensa, mutta hänellä oli päänsä kumarassa. Enkä minä käsittänyt sitä. Minä katsoin miestä uudestaan siellä, eikä hän ollutkaan hän, koska se oli jotakin muuta. Ja minä en voinut löytää tätä miestä. Katselin ympärilleni, eikä takananikaan ollut ketään. Minä sanoin: “Mies istuu noiden verhojen sisäpuolella tuolla.” Ja se oli veljemme, joka käy täällä seurakunnassa, pitkä, kaljupäinen, miellyttävän näköinen kaveri, istuen siellä tällä tavalla. Ja hänen päänsä oli kumarassa, rukouksessa, koska hän oli kuolemassa vatsavaivaan.

Hänen olisi tarvinnut saada uusi kenkäpari, ja hänen vaimonsa halusi, että hän hakisi itselleen uudet kengät. Hän sanoi: “Ei, minä en tarvitse niitä, koska en ole elävä käyttääkseni niitä.”

Hän oli kuolemassa. Ja istui siellä, näettehän, tuossa ulottuvaisuudessa. Hallelujaa! Jumala vain tuli sinne ja sanoi: “Tuolla hän istuu”, aivan samassa asennossa kuin hänkin oli. Näettekö mitä minä tarkoitan?

66   Pankaa merkille nyt. Kirjoituksissa ei ole yhtään virhettä. Jeesus, Jumalan Sana, erottaa ajatuksen, joka on sydämessä. Jumalan Sana on voimakkaampi, terävämpi, Hebr. 4: 12, “Jumalan Sana on terävämpi, ja voimallisempi kuin kaksiteräinen miekka, erottaen jopa ajatukset ja mielen suunnitelmat.” Näettekö? Menee alas mielen syvyyteen, vetää ulos ja erottaa. Mitä merkitsee “erottaa”? “Tehdä tiettäväksi, paljastaa.” Ja tämä on se mitä Jumalan Sana tekee. Tänään me sanomme: “Katolinen kirkko on Jumalan Sana, tai baptistit tai metodistit, tai helluntailaiset, tai tabernaakkeli.”  se on väärin. Sana on ilmestys, Jumala paljastettuna sanalla.

67   Ei, meillä ei voi olla mitään jatkuvuutta erilaisten lääkäreiden eikä tiedemiesten keskuudessa. Jos Einsteinilla vain olisi ollut sellainen sovellutuskyky hengellisesti, niin kuin hänellä oli se fyysisesti, kun hän tutki valon lakia ja niin edelleen, hän olisi voinut kertoa meille jotakin. Kun minä kuulin hänen sanomansa tuosta suuresta keskustasta, joka oli jossakin taivaissa, ja jos voisitte olla kosketuksessa tuon keskustan kanssa, te voisitte luoda uusia maita ja tehdä mitä hyvänsä; tuo voima olisi rajoittamaton. Näettekö? Hän oli nähnyt sen.

68   Me näemme nämä pienet asiat, jotka kulkevat ilman lävitse, ja joita he kutsuvat “lautasiksi”, niin että ihmiset… No niin, meidän on parasta olla puhumatta siitä. Te sanotte: “Oletko kuullut kuinka nuo ihmiset katoavat?” He eivät kuule heistä; he seisovat siellä ja he eivät ole siellä. Tällä tavalla ylöstempauskin tulee olemaan. Yksi niistä putoaa alas, ja tämä maallinen ruumis pukee ylleen taivaallisen ruumiin. Ja heillä ei tule olemaan nahkaa, tukkaa eikä luita jäljellä. Se tulee muutetuksi yhdessä hetkessä, se vain tipahtaa, suoraan avaruudesta, ottaen kodin jonka… Me näemme kaiken tämän tapahtuvan nyt, ja Turvallisuusneuvosto ihmettelee näitä valoja, mystillisiä valoja ja kaikkea, mitä he ovat nähneet taivaalla. Te olette nähneet yhden niistä täällä Jeffersonvillen lehdessä tällä viikolla, mystillinen valo. Te ajattelette: “Oh, he eivät tiedä mikä se on.” Mutta kuunnelkaa pienet lapset, se tulee nostamaan teidät ylös eräänä näistä päivistä. Näettekö? näettekö?  Älkää olko huolissanne.

Muistatte kuinka Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli Sodoman päivinä…”

69   Mitä tapahtui juuri ennen kuin Sodoma? Jumala tuli alas Enkelien kanssa, he tekivät tarkastusta tuomiota varten. Hän sanoi: “Minä olen kuullut tuon syntisen huudon, se on niin suuri, että Minä olen tullut alas katsomaan onko se totta vai ei.” Oliko se näin? Huomioikaa tuo yksi, joka pysyi Aabrahamin luona ja saattoi erottaa Hänen takanansa olevan Saaran sydämen ajatukset.

Nyt, jos te katselette ympärillenne vain hieman huomataksenne, Katsokaa mitä se tekee, saman asian tänään. Se suorittaa tarkastusta tuomiota varten.

Kun jonkun ajan kuluttua seurakunta voi seistä tuolla paikalla, ja jokainen siemen on tuotu omalle paikalleen, silloin he tulevat menemään pois. He eivät tule tietämään mitä on tapahtunut heille. Yksi on menossa tuonne päin, ja yksi on menossa pastorin luo, ja yksi menee tänne ja toinen menee alas tuonne, ja sitten yhtäkkiä heitä ei olekaan siellä. Sillä Jumala otti Eenokin, joka oli esikuva, eikä häntä enää löytynyt. Tulevat alas suorittamaan tarkastusta. Jatkuvuus, kuinka Eenok muutettiin, ja esikuva Nooasta, kun hän kulki ylitse arkissa.

70   Niin täydellistä. Jumalan Sana on niin täydellinen, että jopa Vanha ja Uusi Testamentti, ovat kaksi puolikasta yhdestä kokonaisesta. Oikein. Vanha Testamentti on puolet siitä, ja Uusi Testamentti on puolet siitä. Pankaa se yhteen, ja teillä on kokonainen paljastus Jeesuksesta Kristuksesta. Siellä profeetta puhuu, ja täällä Hän on henkilöityneenä. Näettekö? Kaksi puolikasta ja yksi kokonainen. Me emme nyt halua ottaa liian paljon…

71   Muistakaa, Vanha Testamentti ei ole täydellinen ilman Uutta. Ja Uusi ei voi olla täydellinen ilman Vanhaa. Tästä syystä minä sanoin, kaksi puolikasta, yksi kokonainen. Siellä profeetta sanoi: “Hän tulee olemaan täällä; Hän tulee olemaan täällä; Hän tulee olemaan täällä! He tulevat tekemään tämän Hänelle; he tulevat tekemään tämän Hänelle” ja tässä Hän on, “Hän oli täällä; Hän oli täällä! He tekivät tämän Hänelle, ja he tekivät tämän Hänelle!” Minä saarnasin siitä joitakin iltoja sitten.

72   Nyt, jotta voisimme tutkia Kirjoituksia, Paavali käski Timoteusta: “Tutki Sitä, oikein jakaen Jumalan Sanan, joka on Totuus”

Ja Kirjoituksissa on kolme pakollista asiaa. Jumalan sanan käyttämisessä on kolme asiaa, joita te ette saa tehdä. Tutkikaamme nyt niitä seuraavan kymmenen minuutin aikana. Kolme asiaa, joita te ette saa tehdä. Ja te kaikki siellä yli maan, olkaa varmat, että painatte nämä mieleenne, jos teillä ei ole kynää ja paperia. Te ette saa tehdä asioita. Koko ajan me sanomme teille mitä teidän täytyy tehdä; mutta nyt minä tulen sanomaan teille mitä te ette saa tehdä.

73   No niin. Te ette saa tulkita väärin Sanaa. Te sanotte: “Hyvä on. minä uskon, että se merkitsee tätä.” Se merkitsee ainoastaan, mitä se sanoo. Se ei tarvitse tulkintaa. Ja te ette saa panna Sanaa vääralle ajalle. Ettekä te saa panna Sanaa väärälle paikalle. Ja, jos teemme jonkin näistä kolmesta, se heittää koko Raamatun hämäännykseen ja sekasortoon.

74   Huomatkaa. Tulkita väärin Jeesuksen oleminen Jumalan muodossa miehessä, merkitsee, että te voitte tehdä Hänet yhdeksi jumalaksi kolmesta. Tai te voitte tehdä Hänestä jumaluuden toisen persoonan. Ja tehdessänne sen te sekoitatte kaikki Kirjoitukset. Te ette koskaan pääse eteenpäin. Niinpä sitä ei saa tulkita väärin.

75   Ja sitten jossakin määrätyssä asiassa, te selitätte sen ja sovitatte sen jollekin toiselle ajalle, tai, että se on kuulunut jollekin toiselle ajalle, niin silloin te myös teette väärän tulkinnan.

76   Jos kuka hyvänsä tulkitsee väärin Jeesuksen Kristuksen Raamatussa, sanoen, ettei Hän ole itse Jumala, tehden Hänet toiseksi persoonaksi, tai yhdeksi jumalaksi kolmesta, se kääntäisi ylösalaisin jokaisen Sanan koko Raamatussa. Se rikkoisi ensimmäisen käskyn: “Sinulla ei tule olla toista Jumalaa Minun rinnallani.” Hyvä on. Se tekisi koko kristillisestä heimosta joukon pakanapalvojia, jotka palvovat kolmea eri jumalaa. Näettekö minkälainen Raamattu teillä olisi? Se tekisi meistä, mitä juutalaiset sanovat meidän olevan. He kysyvät: “Mikä noista jumalista on teidän jumalanne?” Näettekö? Niinpä te näette, että te ette voi, te ette saa tulkita väärin Raamattua, koska Jeesus itse on Raamatun tulkinta, kun Hänet on ilmoitettu ajanjaksossa, niin että osa Hänen Ruumiistaan on tuotu ilmi. Jos se olisi käden ajanjakso, sen täytyy olla käsi, eikä se voisi olla pään ajanjakso. Jos se on äänen ajanjakso, niin silloin se ei voi olla jalan ajanjakso. Ymmärrättekö? Ja nyt me olemme silmän ajanjaksossa. Ja nyt seuraava on Hän, Hänen itsensä tuleminen. Näkeminen; profeetallinen.

77   Näettekö, sen läpi ajanjaksojen. Me aloitimme perustasta, ensimmäisessä seurakunta jaksossa, kun Siemen, täydellinen Siemen meni maahan. Sitten se tuli esiin jaloissa, Lutherin aikana, ja sitten Wesleyn kautta helluntailaisiin, kielet ja huulissa, näettehän? Nyt se on silmän ajassa, Malakia 4. profetia ja niin edelleen. Ja nyt ei ole enää mitään muuta jäljellä tullakseen, kuin Hänen. itsensä astuminen siihen, koska se on viimeinen asia mitä on. Seuraava asia on järki, ja meillä ei ole omaa järkeämme, vaan se on Hän. Meillä ei ole omaa näkökykyä. Kuinka voi mies ennalta nähdä nuo asiat? Mies ei voi tehdä sitä; se on Jumala itse. Näettehän, että se on tulossa paikkaan, että Hän hallitsee ruumista kautta linjan. Sitten täydellinen Kristuksen Ruumis on paljastettu Morsiamen muodossa, joka on otettu ulos Hänen kyljestään, kuten Adamista alussa.

78   Kyllä, se saisi koko Raamatun sekaannukseen ja rikkoisi ensimmäisen käskyn ja tekisi Jumalasta kolme pakanoiden jumalaa. Se tuhoaisi koko Raamatun kuvan, niinpä te ette saa tulkita väärin Raamattua. No niin, se oli vain yksi asia.

79   Kun jokaisella Raamatun Kirjoituksella on sama sovellutus, niin teidän täytyy panna se omalle paikalleen. Ja, jos panette sen väärälle paikalle, te voitte tehdä Hänestä Jumalan yhdessä ajanjaksossa, ja seuraavassa ajanjaksossa te teette Hänestä historiallisen, panemalla sen väärälle ajanjaksolle. Joten te ette saa ajoittaa Kirjoituksia väärin. Hän on Jumala koko ajan. Jos te teette Hänestä historiallisen Jumalan, joka oli siellä menneisyydessä, ja sanotte, ettei Hän ole sama tänään, niin mitä te tulette tekemään Hebr. 13:8:n kanssa? Ymmärrättekö? Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

80   Nähkää nyt, mitä se tekisi ja mitä se on tehnyt. Kirjoitusten asettaminen väärälle ajalle, tekee Hänestä Hänen oman Sanansa kieltäjän. Se on jo tehnyt sen.

81   Panemalla Kirjoitukset väärälle paikalle, te keräätte Hänen ruumiinsa yhteen väärin, panemalla jalan pään paikalle tai jotakin sellaista. Toisin sanoen, teillä voi olla Jeesus opettamassa Mooseksen sanomaa, tai teillä voi olla Wesley opettamassa Lutherin ajanjakson sanomaa. Te voitte nyt, meidän ajanjaksossamme, opettaa helluntailaisten sanomaa. Te näette minkälaisessa sekasotkussa se olisi. Helluntailaiset ovat jo näyttäneet värinsä. Luther on jo näyttänyt omansa, tultuaan kirkkokunnaksi. Se kuoli juuri silloin. Uusi ajanjakso tuli; ja se oli poissa.

82   Huomatkaa, että niin pian kuin se organisoitui, se kuoli. Katsokaahan vain, eikö se olekin oikein. Katsokaa taaksepäin historian lehtien lävitse. Joka kerta, kun se organisoitui, se kuoli juuri silloin; sillä ei koskaan enää ollut mitään annettavaa. Siitä tuli tämän maailman jumalan palvoja. Siitä tuli organisaatioita ja kirkkokuntia ja harhakuvia. Joukko rickyjä tuli ja pani heidän omat päämääränsä sille, ja ruiskuttivat omia ajatuksiaan siihen. Ja mitä se sai aikaan? Siitä tuli sekasotku. Ja se on tuleva päähänsä tämän maailman jumalassa, joksi he tulevat kruunaamaan itse Saatanan, ajatellen, että heillä on suuri maailman johtaja, joka tuo heille rauhan.

83   No niin, minä sanoin teille eräänä päivänä, ja sanon se uudestaan, että jopa sivilisaatio itse tänään on täydellisesti Jumalan vastainen. Sivilisaatio on vastoin Jumalaa. Koulutus on miljoonien mailien päässä Hänestä. Samoin tiede. Tiede ja koulutus yrittää kumota Jumalaa, jumaluusopillisten seminaarien ja koulujen ja tieteen ja niin edelleen kautta. Heillä on ollut ravistelunsa. Entä tuo näky eräänä iltana tuosta miehestä, joka huusi noille tiedemiehille, jotka kaatoivat tuota ainetta sisälle siellä alhaalla, sillä tavalla. He vain kääntyivät ja katsoivat ylös ja jatkoivat edelleen. On oleva vielä yksi ratsastus.

84   Huomatkaa, näiden kolmen pakollisen, niiden täytyy olla. Te ette voi… Jeesus ei tullut saarnaten Nooan sanomaa. Hän ei tullut saarnaten Mooseksen sanomaa, tai Mooses ei tullut saarnaten… Näettekö, älkää panko Kirjoituksia väärälle paikalle. Sen täytyy olla ajassansa. Te ette voi sovittaa…

Kun tuo suuri mies Luther tuli ulos sanomansa kanssa vanhurskauttamisesta… Luther oli suuri mies, hän kutsui seurakunnan ulos pimeydestä ja hän toi vanhurskauttamisen uskosta. Kun hän oli tehnyt sen, he rakensivat sen päälle organisaation, ja se kuoli. Elämä kulki edelleen, niin kuin vehnän varressa, suoraan Wesleyn ajanjaksoon, tähkään. Lutherista tuli ulos toisia lehtiä, jotka kuolivat sen kanssa, ja niitä olivat Zwingli ja Calvin ja loput heistä, jotka tulivat ulos tuossa suuressa uskonpuhdistuksessa.

85   Sitten tuli esiin Wesley, toinen ajanjakso kukki tähkässä. Wesley ja Atterbury ja kaikki nuo kuten John ja hänen veljensä, ja kaikki heistä suuria jumalanmiehiä, jotka sanomallaan pyyhkäisivät maata. He organisoivat sen, ja se kuoli. Sitten se tuli ulos, näyttäen tarkalleen siltä kuin siitä nyt olisi tulossa jyvä, mutta me tulimme huomaamaan, että se oli kuori, helluntailaiset.

Mutta kaiken sen taustalta tuli esiin pieni silmu.

Ja pankaa merkille, että tavallisesti… Luulisin, että se oli noin kolme tai neljä vuotta Lutherin jälkeen, kun luterilainen kirkko organisoitui. Ja lyhyesti sen jälkeen, kun Wesley oli kentällä, se organisoitui.

86   Tucsonissa me näimme ohjelman kuinka Wesleyn seurakunta, tai metodistiseurakunta tuli olemassaoloonsa. Ja, kun he tulivat tänne Amerikkaan, monet heistä olivat tulleet takaisin ja sanoneet, että he hankkisivat perustuskirjan Englannista ja toisivat sen tänne, ja kuinka he esittivät sen näytelmän muodossa. Minä näin juuri silloin mitä tapahtui. Ja siinä se kuoli.

87   No niin, ulos tulivat helluntailaiset, nuo vanhat huutajat siellä menneessä ajassa. He saivat kielilläpuhumisen lahjan ja he alkoivat kielilläpuhumisen kanssa. Sitten he nimittivät sitä todisteeksi Pyhästä Hengestä. Sitten he organisoituivat. Yksi sanoi, että hän tulisi tekemään tämän ja toinen tuon. Ja heillä oli jakaantumisia toisensa perästä. Mitä se teki? Ainoastaan kaikki nuo lehdet avautuivat. se tapahtui samoin kuin varressa ja samoin kuin tähkässä. Heillä oli ykseys, kakseus, kolminaisuus ja Jumalan kirkko ja kaikki muut, vain avautuen, avautuen ja avautuen.

Mutta nyt, luonnon mukaisesti, joka on täydellinen esikuva, te ette voi koskaan kouluttamalla saada sitä ulos siitä.

88   Minun ystävä perheeseeni oli juuri eräänä päivänä syntynyt pieni vauva siellä Kentuckyssä ja tuo äiti oli ylhäällä, kun he valmistivat meille päivällistä. Hän auttoi toista sisarta valmistamaan päivällistä ryhmälle meitä miehiä, jotka olimme olleet siellä metsästämässä. Sitten tuo vauva alkoi itkeä, kun keskustelin. Luulen, että tuo äiti vähän kiusaantui, joten hän juoksi ja haki vauvan ja alkoi ruokkia tuota pikku kaveria. Minä sanoin: “Tiedättekö, se on vain luonnollista.” Näettekö?

 Ei ole mitään parempaa tietä vauvan saada sitä mitä hän haluaa, kuin itkeä saadakseen sen. No niin, te voitte antaa hänelle hyvän käytöksen opaskirjan, ja sanoa: “Minä haluan opettaa sinulle teologiaa, poikani. No niin, älä sinä ala kiljua ympäriinsä täällä muiden lasten tavoin, sinä olet erilainen. Nyt, kun sinä haluat tulla ruokituksi, soita sinä tätä pientä kelloa tässä.” Se ei onnistuisi. Ei, se ei koskaan onnistuisi. Niinpä, kun te katselette luontoa…

89   No niin, me näemme jokaisen ajanjakson, ja on tarkkaan osoitettu, että me olemme viimeisessä ajanjaksossa. Kuori on vetäytynyt pois, ja tämä Sanoma on nyt viistoista vuotta, nyt melkein kaksikymmentä vuotta, kulkenut yli kansojen, ja tänä aamunakin on puhelinyhteys yli maan, eikä siitä ole tullut mitään organisaatiota. se ei voi organisoitua. Ei ole milloinkaan ollut mitään sen kaltaista, eikä tule olemaan tämän jälkeen.

Se mitä Sanoma tekee tänään on, että noiden, jotka vastaanottavat sen sydämissään, tulee pysytellä pojan läsnäolossa, kypsyäkseen. Ymmärrättekö? Te voitte vastaanottaa Sanoman, ja sitten antakaa Pojan paahtaa kaikki tuoreus teistä ulos, ja tehdä teistä kypsynyt kristitty. Näettekö te mitä minä tarkoitan? Jumala on pian tuleva ottamaan Hänen Seurakuntansa, ja meillä täytyy olla tuon tyyppisiä kristittyjä, joita Hän tulee noutamaan. Vehnän täytyy kypsyä. Hyvä on.

90   Nämä kolme pakollista, täytyy olla. Ei saa tulkita väärin tai väärin käsitellä Sitä, tulkita väärin tai väärin paikallistaa Sitä. Se täytyy pitää juuri tarkalleen, sillä tavalla kuin Jumala sanoi Sen.

Maailmalle se on salaperäinen Kirja. Ihmiset uskovat sen olevan vain salaperäisen Kirjan. Erään kerran minä keskustelin hyvin kuuluisan miehen kanssa täällä kaupungissa. Hänellä on suuri asema kristillisyydessä, ja hän sanoi: “Minä yritin lukea Ilmestyskirjaa eräänä iltana.” Hän sanoi: “Johanneksen on täytynyt syödä kuumaa pippuria ja saada painajainen.” Näettekö, salaperäinen Kirja, kun taas todelliselle uskovalle, se on Jumalan ilmestys paljastettuna siinä ajanjaksossa, missä me elämme.

91   Jeesus sanoi: “Minun sanani ovat Henki ja Elämä.” Ja myös:  “Sana on Siemen, jonka kylväjä kylvi.” Me tiedämme sen olevan totta. Se on Jumala Sanan muodossa, ja vain Hän itse voi tulkita sen. Inhimillinen mieli ei kykene tulkitsemaan Jumalan mieltä. Kuinka voi pieni rajoitettu mieli tulkita äärettömän mielen, kun me emme pysty edes tulkitsemaan toinen toistemme mieltä?

92   Ja te huomaatte, että Hän on ainoa, joka voi tulkita sen, ja Hän tulkitsee sen kenelle Hän tahtoo. Se ei sanonut: “Kuolevaiset entisaikaan vaeltaessaan maan päällä, monasti ja monella tapaa.” “Jumala monesti ja monella tapaa, paljasti itsensä Hänen profeetoilleen.” Näettekö?

93   Ja huomatkaa: “Kenelle Hän tahtoo paljastaa sen.” Ja Hän on sen niin suunnitellut, että Hän voi piilottaa itsensä Kirjoituksissa, kaikista terävä-älyisimmällekin jumaluusoppineelle, mitä on olemassa. Oi Hän voi niin piilottaa itsensä, istuen juuri siellä Kirjoituksissa, niin että te voitte katsoa koko pitkän päivän ettekä koskaan näe sitä, ja voitte katsoa koko ikänne ettekä koskaan näe sitä. Hän voi piilottaa itsensä istuen siellä.

94   Olkaa hyvät nyt ja antakaa tämän imeytyä sisälle, että Jumala Sanassa voi piilottaa itsensä niin Sanassa, että maailmassa ei ole jumaluusoppinutta tai koulua, joka voisi milloinkaan löytää Häntä. Ja kuitenkin Hän istuu juuri siellä.

Te kysytte: “Onko se siten, veli Branham?”

Entäs miten oli fariseusten ja saddukeusten kanssa? Kuinka oli muissa ajanjaksoissa? Hän teki sen. Varmasti! Hän on tehnyt niin jokaisessa ajanjaksossa. No niin, me voimme tarkistaa sen. Ajatelkaamme Nooan päiviä, tuota älykästä ja järkevää ajanjaksoa ja kuinka Hän piilotti itsensä Hänen luvatussa Sanassaan. Kuinka Hän piilotti itsensä Mooseksen päivinä. Kuinka Hän piilotti itsensä Elian päivinä. Kuinka Hän piilotti itsensä Jeesuksen päivinä. “Hän oli maailmassa, ja maailma oli Hänen tekemänsä, ja maailma ei tuntenut Häntä. Hän tuli Hänen omiensa tykö; Hänen omansa eivät vastaanottaneet Häntä.” Näettekö?

95   Hän piilottaa itsensä terävä-älyisimmältä, järkevimmältä mieheltä mitä maan päällä on. Te sanotte, “Hyvä, tämä on tohtori, pyhä isä se-ja-se.” Minä en välitä kuka hän on. Jumala piilottaa itsensä häneltä, ja tulee paljastamaan sen vauvoille, jotka tulevat oppimaan, Jumalan vauvoille, ennaltamäärätylle siemenelle.

96   Ajatelkaa. Valtava Jumala, istuen Hänen omassa Sanassaan, sokaisten tämän nykyisen ajanjakson älykkäät ja koulutetut ihmiset, niin että he eivät näe sitä. He ajattelevat, että se on joukko fanaatikkoja. Katsokaa Häntä seisomassa siellä, piilotettuna helluntailaisilta, baptisteilta, metodisteilta ja presbyteereiltä: Hän on paljastanut itsensä aivan julkisesti, näyttäen kaikenkaltaisia asioita, jopa pannut sen sanomalehtiin ja muuta sellaista, ja kuitenkaan he eivät näe sitä. Oi, meidän Jumalamme, kuinka suurta, paljastaen itsensä kenelle Hän tahtoo.

97   “Oh”, te sanotte, “veli Jones tai veli se-ja-se, hän on suuri mies. Hän tulee näkemään sen.” Oi, ei! Hän paljastaa sen kenelle Hän tahtoo. Te sanotte: “Minun vaimoni ei näe sitä ja hän on kristitty nainen.” Hän paljastaa itsensä kenelle Hän tahtoo. Näettekö? “No niin, minun pastorini on suuri mies.” Kyllä, mutta Hän paljastaa itsensä kenelle Hän tahtoo! Tarkastakaa nyt, mitä on paljastettu sen kanssa, mitä tapahtuu, niin silloin te voitte hyvin ymmärtää.

98   Nyt me voimme panna merkille, että se tekee Siitä Jumalan Kirjan eikä miehen kirjaa. Jos se olisi miehestä… Katsokaamme nyt kuinka se toisi ilmi itsensä. Katsokaa kuinka se paljastaa niiden miesten synnit, jotka kirjoittivat Sen.

Pankaa merkille esimerkiksi Aabraham, joka eli Raamatun päivissä. Häntä nimitetään uskollisten isäksi. Huomatkaa kuinka… Ajattelisitteko, että Aabraham olisi kirjoittanut tämän Kirjan itsestään, hänen omasta pelkuruudestaan? Kuinka te ajattelisitte hänen voineen kirjoittaa, että hän valehteli kuninkaalle tuona aamuna ja sanoi sen olevan hänen sisarensa, kun se oli hänen vaimonsa? Kirjoittaisiko Raamattu hänen pelkurimaisista teoistaan, joita hän teki? Varmasti, se ei koskaan olisi tehnyt sitä.

99   Entä sitten Jaakob petollisuudessaan? Pikku pettäjä, joka Jaakob oli. Voisiko mies, heprealainen, kirjoittaa hänen heprealaisesta veljestään, jonka mukaan koko Israel oli nimitetty, uskaltaisiko hän kirjoittaa koko kansakunnan isän petollisuudesta? Jaakobista tulivat patriarkat. Ja patriarkat olivat heimojen isät. Ja koko sen peruskiven, Raamattu paljastaa hänet pettäjänä. Onko se oikein? Ajattelisitteko miehen voivan kirjoittaa sen? Ei koskaan!

100   Kuinka sitten mies kirjoittaisi suurimmasta kuninkaasta, joka heillä koskaan oli täällä maan päällä, kruunatusta kuninkaasta, Daavidista, kuinka hän teki aviorikoksen? Olisivatko nuo juutalaiset koskaan kirjoittaneet, että heidän kaikkein jaloimmasta kuninkaastaan, että hän oli avionrikkoja?

Oi, meidän historiassamme sanotaan, että George Washington ei koskaan valehdellut, ja muuta sellaista. Me kutsumme sitä historiaksi.

Mutta tämä mies, Daavid, jota Raamattu kutsuu avionrikkojaksi, ja hän oli Israelin kuningas, avionrikkoja, josta oli tuleva Jeesus, Daavidin Poika, itse Huippukivi, ja Hänen isänsä lihan mukaan oli avionrikkoja. Juutalaiset eivät koskaan kirjoittaisi senkaltaista Kirjaa. Kirjoittaisiko mies tällaista omasta itsestään? Varmastikaan ei!

101   Kuinka voisi tuo ylpeä Israelin kansa. Te tiedätte kuinka ylpeitä he olivat. Ylpeä Israelin kansa, kirjoittaa heidän omasta epäjumalanpalvelustaan, kirjoittaa heidän kapinoinnistaan Jumalaa vastaan, kirjoittaa niistä likaisista ja saastaisista asioista, joita he tekivät, kirjoittaa niistä kirjan? He olisivat varmasti salanneet sellaiset asiat. He olisivat tuoneet esiin vain hyvät asiat. Mutta tämä Raamattu tässä kertoo mikä oli oikein ja mikä oli väärin. Kuka hyvänsä tietää, että juutalaiset eivät koskaan olisi kirjoittaneet tuonkaltaista Kirjaa, heidän omasta epäpuhtaudestaan, epäjumalanpalveluksistaan ja epäonnistumisistaan, ja kaikesta mitä heillä oli. He eivät koskaan olisi kirjoittaneet sitä. Oi, ei!

Kuka sitten kirjoitti Sen? Raamattu sanoo Hebr. 1:1: “Jumala muinaisina aikoina ja monella tavalla puhui isille profeettojen kautta.” Silloin ne eivät olleet profeetat, kuolevaiset. Jumala, eivät profeetat muinoin, vaan: “Jumala muinoin ja monella tavalla puhui isille profeettojen kautta.” Minulla on tänne kirjoitettu Raamatun paikka. En tiedä mikä se on, joten en voi viitata siihen. Tavallisesti, kun vetoan näihin asioihin, minä katson niitä Kirjoituksista. Minä tulen nyt katsomaan mitä se sanoo. Se on 2. Tim. 3:16. Ajattelin muistavani sen, mutta olen pahoillani, että en muista. Pysähdyn hetkeksi nähdäksemme mitä se on.

102    “Jumala muinoin ja monella tavalla puhui isille profeettojen kautta.” No niin, 2. Tim. 3:16. Katsokaamme mitä siinä sanotaan.

Koko Raamattu…. (Kyllä) …on annettu Jumalan innoittamana,.. (Profeettojenko? Ei!) …innoittamana… (Kenen?) …Jumalan, ja on hyödyllinen opiksi, kasvatukseksi ja ojennukseksi ja opetukseksi vanhurskaudessa. Että Jumalan mies voi seistä täydellisenä, täysin varustettuna kaikkia hyviä tekoja varten.

103    Hyvä on sitten, Koko Raamattu on kirjoitettu innoituksella. Jeesus täällä maanpäällä ollessaan sanoi, että taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Hänen Sanansa ei koskaan katoa. Hän sanoi, että koko Kirjoitus täytyy olla täytetty. Niinpä sitten, Kirja ei ole miehen kirjoittama kirja; vaan se koostuu Jumalan kirjoittamista Kirjoista.

104    No niin, me tiedämme, että Jumala on valinnut ennaltamääräämisellä Hänen Seurakuntansa, Hänen paikkansa, Hänen profeettansa ja kaiken siinä. Ennaltatietämisellä Hän ennaltamääräsi Hänen profeettansa. Ja, kun aika tuli, Hänellä oli Hänen profeettansa valmiina tulemaan samanaikaisesti, ja Hän innoitti hänet, niin että Hän kirjoitti Raamatun hänellä. No niin, Jumala kirjoitti Raamatun ainoastaan käyttämällä profeettoja, koska se oli Hänen tapansa tehdä se. Joten te voitte nähdä, että se on Jumalan Sana, eikä miehen sana.

105    Jumala on Henkilö. Jumala voi puhua. Jumala voi keskustella. Jumala voi kirjoittaa. Hänen ei olisi tarvinnut tehdä sitä tällä tavalla, mutta se oli Hänen valitsemansa tapa tehdä se. Nyt te sanotte: “Jumala kirjoitti Hänen sormensa kanssa, Hänen omalla majesteettisella sormellaan Kymmenen käskyä, niinpä Jumala olisi voinut kirjoittaa sen itse, jos Hän olisi halunnut.” Näettekö? Mutta Hän, se oli Hänen valintansa, kirjoittaa se profeettojen kautta, koska se oli Hänen ominaisuutensa, Hänen Sanansa, jonka Hän ilmaisi heidän kauttaan, osan Hänestä itsestään. Hän saattoi kirjoittaa Hänen sormellaan. Hän myös käytti Hänen sormeaan kirjoittamaan Babylonissa seinälle: “Sinut on punnittu ja köykäiseksi havaittu.” Hän kirjoitti Hänen oman sormensa kanssa.

106    Jumala voi puhua. Uskotteko Jumalan osaavan puhua? Hän puhui Moosekselle vuorella palavassa pensaassa. Uskotteko sen? Kyllä vaan. Hän puhui Johannekselle kyyhkysen muodossa. Uskotteko te sen? Hän sanoi: “Tämä on Minun rakas poikani, jossa minä olen mielistynyt asumaan.” Hän puhui Hänelle. Hän puhui Jeesukselle Kirkastusvuorella Pietarin Jaakobin ja Johanneksen edessä. Hän voi puhua. Hän ei ole mykkä. Jumala osaa puhua. Hän puhui Jeesukselle Kirkastusvuorella. Hän puhui Jeesukselle suuren kansanjoukon edessä, kun ihmiset sanoivat ukkosen jylisseen. Mutta se oli Jumala, joka puhui Jeesukselle. Ja melkein kaikki Matteus, Markus, Luukas ja Johannes ovat Jeesuksen puhetta. Hän on Jumala. Niinpä Jumala osaa puhua.

107    Eräänä päivänä Hän kirjoitti omalla sormellaan hiekkaan. Hän puhui; Hän saarnasi; Hän profetoi omilla huulillaan, Jumala teki niin, kun Hän oli tehty lihaksi ja asui meidän keskellämme, Jumala ilmoitettuna lihassa. Jos Hän voi kirjoittaa ja puhua, niin eikö Hän myöskin voi sanoa muille mitä tehdä? Tietenkin Hän voi Hän voi kirjoittaa ja näyttää heille mitä tehdä. Hän on tehnyt sen.

Niinpä, “Jumala muinoin monesti ja monella tapaa, puhui isille profeettojen kautta.” Ja Hän sanoi tässä kirjoituksessa, ettei edes pilkku tai kirjaimen osa tule milloinkaan katoamaan, ennen kuin se on täytetty, ja silloin se on tuotu ilmi. Ja koska se on tuotu ilmi, niin se ei enää voi kadota. Kun ainoastaan Sana itse on tehty lihaksi. Kirjaimen osa merkitsee “pientä sanaa”. Pilkku merkitsee “pientä merkkiä”. Ei edes yksi välimerkki tule pettämään Jumalan Sanassa. se ei voi pettää, koska se on Jumala, Jumala ilmoitettuna ihmislihan muodossa. Sillä se on Jumala itse kirjaimen muodossa, profeetan muodossa, ilmoitettuna lihassa. No niin, tästä syystä Jeesus saattoi sanoa: “Nuo, jotka puhuivat teille, te kutsutte heitä jumaliksi, noita, jotka puhuivat teille Jumalan Sanalla”, ja sanoi, “ja he olivat jumalia.” Nuo profeetat, kun he olivat voidellut Jumalan Hengellä ja puhuivat tarkan Jumalan Sanan, olivat jumalia. Jumalan Sana puhui heidän kauttaan.

108    He ainoastaan tulkitsivat niin kuin Tekijä antoi heille luvan tulkita. Ja, jos haluatte lukea siitä, niin se on 2  Piet. 1:20 ja 21. Hyvä on. Koska tämä… Olivat jumalia… Ei ole mitään yksityistä tulkintaa. Hän tekee Hänen oman tulkintansa.

Jumala puhuu ja tulkitsee sen itse, ja sitten paljastaa kenelle hyvänsä Hän tahtoo sen paljastaa ja piilottaa sen kaikilta muilta. Hänen ei tarvitse paljastaa Sitä, ellei Hän halua. Ja Hän ei… Hän on ilmoittanut koko asian Kirjoituksissa; sen vuoksi koko asia on jo tehty tunnetuksi; ja Hän vain istuu siellä katsellen sen tapahtumista. Valvoen, että Ruumis tulee valmiiksi Hänen Morsiamensa muotoon uudestaan. Hyvä on.

109    Uskovaiset uskovat Sen, kuten Aabraham, joka kutsui sen vastaisia asioita niin kuin niitä ei olisi ollutkaan.

110    Tämä Sana myöskin erottaa sydänten salaisuudet. Hebr. 4:12. Se erottaa sydänten salaisuudet.

111    Profeetat eivät aina ymmärtäneet mitä he kirjoittivat tai mitä he sanoivat, sillä muutoin he eivät olisi sanoneet sitä, jos he olisivat voineet ymmärtää. Näettekö? Mutta Raamattu sanoi, että Pyhä Henki liikutti heitä. Liikutti! Kun Pyhä Henki liikuttaa teitä, te liikutte. Jumala muinoin ja monella tavalla puhui profeetoille, joita liikutti Pyhä Henki. Tästä syystä kaikissa ajanjaksoissa, ihmiset, jotka olivat hengellisiä, neuvottelivat profeettojen kanssa ajoista ja mitä tulisi tapahtumaan.

Profeetta-kirjoittajan täytyy olla jatkuvassa yhteydessä tekijän kanssa. Näettekö? Hänen täytyy elää jatkuvasti tekijän läsnäolossa, tietääkseen minkälainen kirja on oleva. Näettekö? Profeetta-kirjoittaja, hänellä oli kynä, ja hän oli valmis koko ajan, jatkuvassa yhteydessä tekijän kanssa, joka oli Jumala, kirjoittaakseen ylös mitä hyvänsä Hän käski kirjoittaa. Näettekö? Osoittaa minkälaista elämää hänen täytyy… Elämään erotettuna kaikista hänen veljistään.

112    No niin, tästä syystä profeetan mieli pysyi jatkuvasti siinä, mitä Jumala sanoi, ei mitä jokin mies ajatteli, mitä ajanjaksossa ajateltiin, mitä seurakunta tai jokin valtakunta ajatteli, vaan mitä Jumala ajatteli. Hän ainoastaan toi ilmi Jumalan ajatukset Sanaksi, koska sana on ilmi tuotu ajatus. Ymmärsittekö te sen nyt? Sana on ilmaistu ajatus, joten profeetta odotti Jumalan ajatuksia. Ja, kun Jumala paljasti Hänen ajatuksensa profeetalle, tämä ilmaisi sen sanassa: NÄIN SANOO HERRA, ei “näin sanon minä, profeetta, vaan NÄIN SANOO HERRA”. Näettekö? Hyvä on.

113    Tästä syystä he uhmasivat valtakuntia ja seurakuntajaksoja, jollainen teko heidän päivinään oli kuolemalla rangaistava teko. Kuka olisi kävellyt kuninkaan kasvojen eteen ja sanonut hänelle: “NÄIN SANOO HERRA, sitä-ja-sitä tulee tapahtumaan?” He olisivat katkaisseet teidän päänne pois. Seurakunta tappaisi teidät juuri nyt, jos tekisitte sen. Mutta nämä profeetat olivat rohkeita. Miksi? Pyhä Henki liikutti heitä, ja tästä syystä he olivat rohkeita. Ja he kirjoittivat pettämättömän Jumalan Sanan.

114    Siellä monet yrittivät jäljitellä noita profeettoja, kuten papit ja niin edelleen. Ja mitä he tekivät? Vain sekasotkun, siinä kaikki. He eivät voineet tehdä sitä, koska Jumala oli valinnut miehen tuolle ajanjaksolle samoin kuin sanomankin, ja jopa tuon miehen luonteen, ja mitä tulisi tapahtumaan tuossa ajanjaksossa, mitä Hän voisi tehdä ja kuinka Hän voisi jonkun määrätyn miehen luonteella sokaista toisten silmät. Sanat, jotka tuo mies tulisi sanomaan ja tapa kuinka hän toimisi, sokaisisi toiset ja avaisi toisten silmät. Näettekö? Hän pukisi tuon miehen luonteella ja kunnianhimolla ja kaikella, juuri sellaiseksi kuin hänen tulisi olla, tarkoin valittu noita määrättyjä ihmisiä varten, jotka Hän tulisi kutsumaan tuossa määrätyssä ajanjaksossa.

Sillä aikaa, kun toiset seisoisivat katselemassa häntä ja sanoisivat: “No niin, minä en voi… Siinä on… Minä en voi…” Näettekö te, että heidät oli sokaistu?

115    Jeesus tuli samalla tavalla puettuna, kuolematon Jumala pukeutuneena ihmislihaan. Ja koska Hän oli syntynyt seimessä, lannan täyttämässä tallissa, ilman paikkaa minne päänsä kallistaisi, ja syntyneenä niin kuin he ajattelivat, aviottomasti… Näettekö? Kaikki nämä asiat joita Hän oli, ja kuinka Hän kasvoi kirvesmiehen poikana, kuinka Hänellä ei ollut koulutusta.

Enemmän tai vähemmän, tämän maailman viisaus, Hänellä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Tämän maailman sivilisaation, koulutuksen tai minkään muunkaan kanssa Hänellä ei ollut mitään tekemistä, koska Hän oli Jumala. Se olisi ollut ristiriidassa. Jos Hän olisi yrittänyt mennä jonnekin seminaariin oppiakseen sitä, mitä nämä maailman seurakunnat tekevät, mitä, sehän ei olisi edes, se ei olisi ollut yhtäpitävä Hänen ymmärryksensä kanssa, koska Hän oli Jumala. Joten koulutus, koulusivistys, seminaarit ja sen kaltaiset, ovat ehdottomasti vastoin Jumalan tahtoa. Koko koulutusjärjestelmä on Jumalan vastainen. Kaikki ne opettavat poispäin Jumalasta, koko ajan. Kun kuulen miehen esittelevän itsensä tohtori, Ph.D., L.L.Q., niin minulle se merkitsee, että hän on juuri niin paljon kauempana Jumalasta, ymmärrättekö? Hän on kouluttanut itsensä niin paljon kauemmaksi siitä, mitä hänet todellisuudessa oli kutsuttu tekemään. Oikein.

Huomatkaa nyt, kuinka se oli Pyhä Henki, joka liikutti heitä.

116   No niin, se ei merkitse, että koulutettu mies ei tulisi sisälle. Katsokaa Paavalia. Arvelisin, että niinä päivinä tuskin oli terävä-älyisempää henkilöä kuin Paavali, joka oli Saulus Tarsolainen. Gamaliel oli opettanut hänet, yksi suurimmista tuon päivän opettajista, tarkka heprealainen, fariseusten kirkkokunnasta, ja hän kasvatti Paavalin. Hän tunsi kaiken Juutalaisen uskonnon, mutta kun hän tuli seurakuntaan hän sanoi: “Minä en tullut teidän tykönne ihmiskoulutuksessa ja niin edelleen, koska, jos niin olisi niin, silloin te luottaisitte siihen. Mutta minä tulin Pyhän Hengen voimassa ja ilmitulemisessa, että teidän uskonne olisi Jumalassa.” Siinä se on. Oikein. Monet yrittivät jäljitellä näitä ihmisiä, mutta he sekoittivat koko asian, aivan niin kuin he tekevät tänäänkin.

117    Siellä yksi nousi esiin ennen Jeesusta ja johti neljäsataa pois. Ja te tiedätte kuinka Kirjoitukset osoittavat nämä asiat. He yrittävät tehdä sen, ennen kuin on sen aika. Ja jotkut heistä yrittivät jäljitellä Häntä, ja he olivat kaikki tätä, tuota ja jotain muuta. Ja Hän sanoi, kuinka viimeisinä päivinä tulisi nousemaan ylös vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja, jotka näyttäisivät merkkejä ja ihmeitä. Meillä on kaikki se. Mutta se ei mitätöi aitoa. Se vain saa sen erottautumaan paremmin, koska meillä on todellinen Kristus, eikä väärä.

118    No niin, nyt me käsitämme, että Jumala on lähettänyt Hänen profeettansa. Se oli Hänen tapansa tuoda Hänen Sanansa ihmisille, Hänen profeettojensa huulien kautta. Ja huomatkaa, jos te tahdotte lukea siitä 2. Moos. 4. luvusta 10 ja 12 jae, Mooses sanoi, että Jumala puhui hänelle. Jumala puhui miehelle suusta korvaan. Ja hän sanoi: ”Minulla on hidas puhe.” Mooses sanoi: “Minä en ole sovelias; minä en voi mennä.”

119    Hän sanoi: “Kuka on antanut miehelle puheen ja kuka on tehnyt hänet mykäksi? Kuka antoi hänelle näön ja Kuka antoi hänelle kuulon? Enkö Minä, Herra?” Sanoi: “Minä tulen olemaan sinun suusi.” Näettekö? Niinpä…

120    Jos te haluatte lukea Jeremia 1: 6, jossa Jeremia sanoo, että “Jumala pani sanat minun suuhuni.” Näettekö? Jumala puhui suusta korvaan yhdelle profeetalle ja puhui toisen profeetan kautta, joka ei voinut hallita itseään, vaan Jumala puhui hänen huuliensa kautta. Hänellä on keinot saada Hänen Sanansa ulos, tiedättehän. Kyllä.

121    Joten te näette, että Raamattu on Jumalan Sana, eikä miehen sana. Mooses sanoi: “Jumala puhui minulle äänen kanssa, ja minä kuulin Häntä. Minä kirjoitin ylös, mitä Hän sanoi.”

122    Jeremia sanoi: “Minä en kyennyt puhumaan ensinkään, ja sitten yhtäkkiä, tiedättehän, minun huuleni puhuivat ja minä kirjoitin.” Jumala puhui hänen huuliensa kautta, ja se tapahtui.

Daniel, Jesaja ja kaikki nuo profeetat olivat suunnilleen samoin.

123    Te tiedätte, että yksin Vanhassa Testamentissa on NÄIN SANOO HERRA, noiden profeettojen sanomana, enemmän kuin kaksituhatta kertaa. No niin, jos mies sanoo NÄIN SANOO HERRA, niin se ei ole mies, joka puhuu. Jos niin olisi, ei hän olisi profeetta, vaan jokin teeskentelijä, koska se ei koskaan olisi tapahtunut. Yksi mahdollisuus miljoonasta, että he olisivat arvanneet sen. Mutta, jos se on NÄIN SANOO HERRA, silloin Jumala on sanonut sen,

Jos minä sanoisin: “Näin sanoo Orman Neville…” Joku veljistäni sanoisi: “Näin sanoo herra Mann.” Jos minä sanoisin: “Näin sanoo veli Vayle”, niin minä puhun mitä hän on sanonut. Ja, jos minä olen totuudellinen, minä sanon vain, mitä hän sanoi. Ja nämä miehet ollen profeettoja sanoivat: “Se en ole minä, minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, vaan se on NÄIN SANOO HERRA. Niinpä Raamattu on NÄIN SANOO HERRA profeettojen kautta.

124    Huomatkaa. He ottivat ylleen Kristuksen Hengen ja ennustivat tulevia asioita. Ennustamisesta puhuttaessa, he sanoivat mitä tulisi tapahtumaan kautta ajanjaksojen, kun he, istuivat, seisoivat, makasivat ja kävelivät Kristuksen Henki yllään, niin että se sai heidät toimimaan kuten Kristus. Ja lukija lukee sitä ja ajattelee, että profeetat puhuivat itsestään.

Te muistatte tuon hoviherran, joka luki Jesaja 53: 1, siitä kuinka “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi ja runneltu meidän vääryytemme vuoksi. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä rauha olisi, ja hänen haavoissansa me olemme parannetut”? Hoviherra sanoi  Filippukselle: “Kenestä profeetta puhuu, itsestäänkö, vai jostakin toisesta miehestä?” Näettekö? Profeetta puhui niin kuin se olisi hän itse.

125    Katsokaa Daavidia huutamassa Hengessä: “Jumalani, Jumalani, miksi sinä olet hyljännyt minut? Minun luuni tuijottavat minua”, Daavid. “He lävistivät minun jalkani ja minun käteni”, Daavid. “He lävistivät minun jalkani ja minun käteni, mutta Sinä et jätä minun sieluani helvettiin, etkä Sinä salli Sinun Pyhäsi nähdä turmeltumista.” Daavid puhui aivan kuin hän itse olisi ollut pyhä. Se oli Daavidin poika, tuo hedelmöitetty, hengellinen siemen, joka oli tulossa sen kautta, Vaikka Daavid itse olikin takiainen, mutta sisäpuolella siellä oli vehnän jyvä. Käsitättekö sen?

Niinpä koko Raamattu ei ole miehen sana, eikä mies kirjoittanut tai tuonut esiin Sitä, eikä myöskään mies voi sitä paljastaa. Se on Jumalan Sana, jonka Jumala itse paljastaa, ollen oma tulkkinsa. Kristus paljastaen itsensä Hänen omassa Sanassansa.

126    Katsokaa Kristusta siellä Daavidissa. Daavid ei voinut edes ajatella, hänellä ei ollut omaa mieltä. Ja hän riippui ristillä tämän täällä olevan ristiinnaulitunkuvan tavalla, riippuen ristillä huutaen: “Jumalani, Jumalani, miksi sinä olet hyljännyt Minut? Oi, Minun luuni, ne tuijottavat Minua. He lävistivät Minun käteni ja Minun jalkani. He lävistivät Minun kylkeni.” Näettekö? “Miksi olet sinä niin kaukana Minusta? Kaikki Baasanin härät, kulkevat ohitse, nyökyttäen päitään, sanoen: ‘Hän luotti Jumalaan, niin että Hän vapauttaisi hänet; katsokaamme nyt, jos Hän vapauttaa hänet”, puhuen samat sanat. Joten te näette, että Jumala, kun Hän oli ilmoitettu täällä maan päällä, puhui samat sanat kuin Daavid puhui. Käsitättekö sen? Niinpä te näette, että se ei ole miehen sana, vaan se on Jumalan Sana. Se oli Jumala Daavidissa. Se ei ollut Daavid; hän ei tiennyt mitä hän sanoi; hän vain oli niin Hengessä. Tällä tavalla Mooseskin oli. Hän oli niin Hengessä, että hän haihtui pois siitä ulottuvaisuudesta, jossa hän eli ja seisoi siellä kasvoista kasvoihin, puhuen Jumalalle itselleen tuossa palavassa pensaassa. Hän sanoi: “Riisu pois kenkäsi. Maa, jolla seisot, on pyhä maa.”

Minä voin kuvitella, kun Mooses lähti sieltä, hänen ajatelleen: “Mitä tapahtui? Mitä on tapahtunut? Mitä se oli?”

Sanottiin: “Mene alas Egyptiin, Minä menen sinun kanssasi.”

Hän sanoi: “Se on niin todellista minulle, että minun täytyy mennä.” Hän otti vaimonsa ja lapsensa ja lähti keppi kädessään vapauttamaan kansaa Egyptistä. Näettekö? Jumala itse puhumassa profeettojen kautta.

127    Näettekö, he ovat ehdottomasti… Ne eivät olleet profeetat, se oli Jumala, koska profeetat itse eivät olisi voineet sanoa noita asioita. “Kuka on uskonut meidän saarnamme?”

Jesaja sanoo, “Kuka on uskonut meidän saarnamme! Kenelle Herran käsivarsi on paljastettu? Hän on kasvava edessämme kuten vasikka tallissa…” Ja kuinka: “Kuitenkin Hän oli haavoitettu meidän pahojen tekojemme vuoksi, runneltu meidän vääryytemme vuoksi, rangaistus oli Hänen päällään, että meillä rauha olisi; Hänen haavojensa kanssa meidät parannettiin.” Meidät parannettiin, siellä Jesajan aikaisessa ajanjaksossa, kahdeksansataa vuotta ennen Kristusta. Näettekö? “Hänen haavoillansa meidät jo”, mennyt aikamuoto, “parannettiin”.

Oi kuinka Jumalan Sana onkaan täydellinen. Luottakaa Siihen ystävät; se on ainoa, mikä voi pelastaa sinut.

128    Kaikki muut sanat, ei väliä kuinka hienosti ne tuodaan esiin, keneltä ne tulevat, miltä kirkkokunnalta ne tulevat tai kuinka terävä-älyinen mies on, jättäkää täydellisesti huomioonottamatta kaikki, mikä on vastoin Sanaa. Jos haluatte kirjoittaa muistiin raamatunpaikan siitä, niin se on Gal. 1:8. Paavali sanoi: “Jos, vaikka me tai enkeli taivaasta saarnaisi mitään muuta asiaa kuin tätä, minkä te jo olette kuulleet, olkoon hän kirottu.”

Toisin sanoen, jos enkeli tulisi teidän luoksenne taivaasta, kirkas loistava enkeli; pojat, eikö se olisikin syötti tänään, eikö vaan? Kirkas loistava enkeli tulisi sinne ja seisoisi siellä puhumassa Jumalan Sanan vastaisia asioita, niin sanokaa: “Saatana, mene pois minun tyköäni.” Juuri niin. Jos hän on piispa, tai mitä hyvänsä hän onkin, älkää koskaan uskoko häntä, jos hänen puheensa ei ole tarkalleen Raamatun mukaista, sanasta sanaan. Varokaa häntä, hän voi ottaa teidät Raamatun kanssa. Hän vie teidät määrätylle paikalle ja vangitsee teidät juuri sinne. Kun te näette Raamatun sanovan jotakin, ja hän ohittaa sen, olkaa silloin varovaisia.

Näettekö, sillä tavalla hän teki Eevalle. Hän tuli ja sanoi kaiken aivan tarkalleen. “No niin, eikö Jumala sanonutkin näin. Onko tämä oikein, Eeva. Aamen, me uskomme sen yhdessä.”

“No niin. Jumala sanoi tämän.”

“Aamen, me uskomme sen yhdessä.”

“Jumala sanoi tämän.”

“Me uskomme sen varmasti.”

“No niin, mutta Jumala sanoi, että me tulisimme kuolemaan.”

129    “Hyvä on nyt, sinähän tiedät, että Hän on hyvä Jumala.” Hän ei sanonut, että Hän ei tekisi sitä, tiedäthän. “Mutta varmastikaan…” Voi sentään! Siinä hän on. Ja, jos hän oli noin petollinen, ja Raamattu sanoo, että viimeisinä päivinä hän tulisi pettämään jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista, niin ystävät, miten varovaisia meidän tuleekaan olla. No niin, näiden pienten pyhäkouluoppituntien tulisi tuoda asia hyvin lähelle meidän sydämiämme, nähdäksemme… Meidän tulisi kuunnella hyvin huolellisesti ja nähdä kuinka pettävä tuo asia on.

130    Huomatkaa, me emme voi, eikä meidän tule kuunnella kenenkään miehen sanaa. Me emme välitä siitä kuinka terävä-älyistä ja koulutettua se on. Raamattu sanoo Sananlaskuissa, että meidän tulee panna pois oma ymmärryksemme. Näettekö? No niin, tässä toisessa hallintoalueessa…

Ensimmäinen hallintoalue on teidän viisi aistianne näkö, maku, tunto, haju ja kuulo; se on teidän ulkonainen ruumiinne.

Sisäisellä ruumilla, joka on henki, on järkeily, ajatus ja niin edelleen. Meidän on vedettävä se kaikki alas. Emme voi järkeillä ja sanoa: “Odotahan nyt, jos Jumala on hyvä Jumala…” Ja meille sanotaan niin paljon tänään, että Hän on sitä.  “Jos Hän on hyvä Jumala, sitten, jos minä olen vilpitön, vaikka en näekään, että se olisi oikein Raamatun mukaisesti, mutta jos minä olen vilpitön, niin minä pelastun.” Te tulette kadotetuiksi.

131    “Jos minä vain liityn seurakuntaan ja teen asioita, joiden uskon olevan oikein, ja yritän pitää kiinni siitä minkä ajattelen olevan oikein, niin kyllähän minä…” Olet yhä kadotettu. “On olemassa tie, joka näyttää miehen mielestä oikealta, mutta sen loppu on kuolema.” Näettekö? Te ette tule olemaan pelastettu, te tulette olemaan kadotettu. Näettekö? Sen täytyy olla tuo sisäpuoli, joka hallitsee.

132    “No niin, minä puhuin kielillä, veli Branham. Vai etkö sinä usko kielilläpuhumiseen, veli Branham?” Ehdottomasti! “No niin, minä huusin, etkö sinä usko siihen?” Kyllä! “Minä elän hyvää kristillistä elämää, etkö sinä usko siihen?” Kyllä! Mutta tämä ei vielä merkitse, että sinä olet pelastettu. Sinä olet hyvä henkilö, puhdas, siveellinen ja hyvä henkilö.

Niin olivat nuo papitkin, uskonnollisia ytimiään myöden, niin uskonnollisia, että jos he olisivat tehneet jotakin väärää, heidät olisi kivitetty kuoliaaksi. Rangaistus Jumalan Sanan kanssa leikittelemisestä oli kuolema.

133    Tämä on vikana meidän maamme kanssa tänään. Syy miksi meillä on niin monia löysiä asioita maassa tänään on se, että rangaistukset eivät ole tarpeeksi kovia. Jos mies saadaan kiinni siitä, että hän oli juoksennellut ympäriinsä toisen miehen vaimon kanssa, heidät tulisi molemmat viedä yleisön eteen ja kuohita julkisesti ja sitten päästää vapaaksi. Kyllä. Jos mies saadaan kiinni jostakin väärästä, tiellä, ylinopeudesta, hänen ei tulisi saada vähempää kuin kymmenen vuotta, sehän on… harkittu murha. Jos te asetatte tällaiset rangaistukset, tulevat he ajamaan hitaammin.

Mutta, kun joku rikollinen poliitikko ottaa tällaisen asian ja sanoo: “No niin, hän oli hiukan humalassa, eikä hänen tarkoituksensa ollut tehdä sitä…” Hän on voinut tappaa miehen, vaimon, tai koko joukon viattomia lapsia, ja sitten he antavat tuo rickyn selviytyä siitä, sellaista on politiikka. Sellaista on maailma; se on perkele.

134    Jumala sanoi, että jos mies tai nainen oli saatu kiinni aviorikoksesta, heidät tuli viedä ulos ja kivittää kuoliaaksi. Se selvitti sen. Näettekö? Jos teidät saatiin kiinni siitä, että nostitte ylös jonkun kepin sapatin päivänä: “Ottakaa ja kivittäkää hänet?” He elivät siitä. Ja nyt meillä ei ole tuonkaltaisia lakeja tänään, mutta kristityt, seurakunta jolle puhun tänä aamuna, tuo Jumalan laki on teidän sydämissänne. Näettekö, teillä ei ole halua tehdä sitä. Se on täällä sisäpuolella. Te haluatte pitää Jumalan lain niin täydellisesti. Ei väliä mitä se on, te vain haluatte olla mitä… Jos Jumala tarvitsee ovimaton ja Hän haluaa teidän olevan tuo ovimatto, te olette niin onnellinen ollessanne se. Ei väliä mitä se tulisi olemaan, te haluatte olla ovimatto. Näettekö? Mitä tahansa Jumala haluaa teidän tekevän, se on se, mitä te haluatte tehdä, koska se on Jumalan tahto. No niin, tämä on se mistä te todella tunnette onko teillä todellista, aitoa, tosi rakkautta Jumalaa kohtaan.

135    No niin, me toteamme, että vaikka enkeli saarnaisi jotakin muuta, sen lisäksi, mitä jo on sanottu Raamatussa, olkoon hän kirottu. Kukaan ei voi tehdä sitä; sen täytyy olla tarkalleen niin kuin se on sanottu.

136    Ja taas me luemme Ilmestyskirjan 22: 18 ja 19: “Jos joku lisää yhden sanan tähän tai ottaa yhden sanan siitä, Jumala on ottava hänen osansa pois Elämän Kirjasta.” Näin on. Jumala on ottava hänen osansa pois, olipa hän sitten sananpalvelija tai mitä hyvänsä, jonka nimi on kirjoitettuna Elämän Kirjassa, Jumala sanoi: “Minä pyyhin sen pois”, kyllä, “jos hän lisää siihen tai ottaa yhden sanan pois siitä”. Tämä osoittaa kuinka erehtymättömäksi Jumala on tehnyt Hänen Sanansa. Sinä voit lisätä ja ottaa pois seurakunnasta, mutta älkää te lisätkö tuohon Sanaan, tai ottako pois siitä, koska Jumala tulee ottamaan nimenne pois Elämän Kirjasta. Ja silloin te olette lopussa. Näettekö? Te ette voi lisätä Siihen, tai ottaa pois Siitä. Se on vain tarkalleen mitä…

137    Se ei tarvitse tulkkia, sillä Raamattu sanoo, että Jumala tekee Hänen oman tulkintansa Raamatusta. “Se ei ole yksityisestä tulkinnasta”, sanoo Pietari. Hyvä on.

138    Ja koko Kirjoitus on jumalallisesti annettu, jumalallisesti asetettu järjestykseen, ja koko asia on Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Uusi ja Vanha Testamentti, missä he ennalta kertoivat Hänen tulemisestaan, mitä Hän tulisi tekemään tultuaan, ja mitä Hän tulisi tekemään tässä tulevassa ajanjaksossa… Joten se tekee Hänestä saman eilen, tänään ja iankaikkisesti.

 Kuten Paavali kirjoittaa siellä Hebrealaiskirjeessä. Hän on Jumala, “Jeesus Kristus eilen” Vanhan Testamentissa. Hän on “Jeesus Kristus tänään”, ilmoitettuna lihassa, ja Hän on “Jeesus Kristus iankaikkisesti” Hengessä, “tuleva”. Näettekö? Näettekö? ”Sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.”

Ja Hän yhä elää tehden Hänen Sanansa eläväksi, tehden mitä se sanoi sen tulevan tekemään tuossa ajanjaksossa. Hän on elossa.

139    Hän oli elossa Vanhassa Testamentissa, tuotu ilmi. Nyt minä haluaisin teidän näkevän jotakin pientä tässä, jos te voitte kestää sen. Tarkatkaa! Kun Jeesus oli tuotu ilmi Vanhassa Testamentissa, kuten me uskomme sen… No niin, te saarnaajat siellä ulkona, te voitte väitellä siitä, ja tehdä mitä hyvänsä haluatte, mutta minä puhun mitä minä ajattelen. Ymmärrättekö?

140    Kun Jeesus oli ilmoitettuna Vanhassa Testamentissa, henkiruumiissa, Melkisedekin persoonassa, ei pappeudessa, vaan persoonana, miehenä… Näettekö? Koska tämä Mies ei ollut vielä syntynyt, vaan Hän oli theophany:ssa, henkiruumiissa, joten Hänellä ei ollut isää eikä äitiä. Hän oli Jumala itse. Hän oli tuotu ilmi miehen muotoisena, jota kutsuttiin Saalemin Kuninkaaksi, joka on Rauhan Kuningas ja Vanhurskauden Kuningas. Näettekö? Hän oli Melkisedek. Hänellä ei ollut isää eikä äitiä, ei päivien alkua tai elämän loppua. Näettekö, se oli Jeesus theophany:na, miehen muodossa. Voitteko vastaanottaa sen? Hyvä.

141    Sitten Hänet tehtiin todellisuudessa ihmislihaksi, ja Hän asui meidän keskuudessamme itsensä Jeesuksen Kristuksen persoonassa, joka syntyi neitsyt Mariasta. Hän tuli tuossa muodossa, jotta Hän voisi kuolla, ja sitten mennä takaisin taivaaseen.

Ja tässä viimeisissä päivissä Hän on jälleen luvannut ilmoittaa itsensä Hänen lihansa täyteydessä Hengessä. Sillä niin kuin se oli Sodoman päivinä, niin se tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa. Katsokaa nyt Sodomaan, kuinka se oli ja mitä tapahtui, ja sitten nähkää Jeesus Kristus ilmoitettuna Hänen Seurakunnassaan ruumiillisessa muodossa tänään, tehden samoja asioita, samoja tekoja, samoja asioita, joita Hän on tehnyt koko ajan, iankaikkinen, milloinkaan muuttumaton. Ja maan päällä tänään Hän on tuonut ilmi itsensä inhimillisissä ruumiissa, jotka Hän on kutsunut, ja Hän on tehnyt tarkalleen saman asian, jonka Hän teki menneessä ajassa, ja Hänen lihansa päivinä maan päällä. Tehden saman asian tänään, koska Jumala muinoin puhui isille profeettojen kautta, ja tässä viimeisessä päivässä Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, Pojan tullessa paljastetuksi viimeisissä päivissä, Jumala ilmoitettuna ihmislihassa, aivan kuten ennen Sodoman hävitystä, ja Pakanamaailman loppua. Näettekö te sen?

Siellä on kolme ilmitulemista.

142    Nyt seuraava asia mitä tapahtuu on se, että se kaikki tulee kootuksi yhteen tuohon yhteen Persoonaan, Jeesukseen Kristukseen, Morsian ja Ruumis Herran Jeesuksen fyysisessä paluussa, Hänen kolmannessa tulemuksessaan maan päälle. Tapettu, ristiinnaulittu, nostettu ylös, tuoden ilmi itsensä Hänen Ruumiinsa muodossa, joka on Hänen Morsiamensa, nainen. Käsitättekö sen? Morsian on osa Hänen ruumistaan.

Ja nainen ja mies ovat niin lähellä toisiaan, kunnes he ovat melkein, he ovat sama, joka tapauksessa heidän tulisi olla. Siinä ne ovat. Näettekö? He tarkalleen tuovat ilmi samana. Nainen on osa miestä, koska hänet on otettu ulos Hänestä.

Ja Morsian tänään on otettu ulos Kristuksen ruumiista, joka toimii ja tekee aivan tarkalleen niin kuin Hän sanoi sen tulevan tekemään tässä ajassa, Morsian, Kuningatar, Kuningas ja Kuningatar.

Hyvä on. On tulossa myöhä joten meidän täytyy kiirehtiä lopettaaksemme.

143    Kokonainen Raamattu on kokonainen Jeesuksen Kristuksen ilmestys, tehden itsensä tunnetuksi jokaiselle ajanjaksolle. Hän teki itsensä tunnetuksi Lutherin päivinä perustuksena; seurakunta, jalka, jalat.

Kuten Kuningas Nebukadnessar teki. Te muistatte, kuinka hän uneksi nuo unet, ja tuli päästä alaspäin. Mutta nyt, Hän tulee jaloista ylöspäin. Näettekö? Babylonin valtakunnassa Hän osoitti kaikki nuo Vanhassa Testamentissa. Hän tuli päästä alaspäin kunnes Hän itse, Jumala tuli lihaksi tikkaiden alapäässä. Nyt täällä Uudessa Testamentissa Hän tuo itsensä uudestaan takaisin Päähän, kultaiseen Päähän, tullakseen kruunatuksi. Katsokaa, ymmärrättekö sen?’ Näettekö, Jumala oli alussa; ja Hän jatkoi liikkumistaan alaspäin profeettojen kautta, edelleen alaspäin kunnes Jumala itse tuli meidän kaltaiseksemme ihmiseksi, aivan sinne tikkaiden alapäähän, vauvana, joka syntyi seimessä, vihattuna hyljättynä, halveksittuna, nimiteltynä pahoilla nimillä ja kaikkea mitä Hän oli. Sitten Hän alkoi nousta. Jaloista Hän alkoi Seurakunnan, Morsiamen rakentamisen, lisäten ja lisäten, ja on nyt tulossa Pääkiveen, missä se kaikki liittyy yhteen, muodostaen yhden suuren kirkastetun Jeesuksen Kristuksen Ruumiin.

144    Jumala on paljastettu jokaisessa ajanjaksossa, Hänen luvatulla Sanallaan tuolle ajan jaksolle. No niin, katsokaamme nyt muutamia Hänen lupauksiaan tälle päivälle, nyt ennen kuin lopetamme.

145    Nyt Jumala paljastaa itsensä Ehtoovalon aikana. Katsokaamme nyt. Me näemme…

146   Minulla on joukko Kirjoituksia kirjoitettuna tänne, niin kuin voitte nähdä tällä sivulla nämä raamatunpaikat kirjoitettuna, mutta kello on jo viittätoista vaille kaksitoista, ja haluan, että pääsemme ulos täältä, enkä minä ole tullut käheäksikään tänä aamuna puhumisesta. Joskus nämä ilmastointilaitteet tekevät minut todella käheäksi, niinpä, jos veli Neville ei… Onko sinulla jotakin täksi illaksi? [Veli Neville sanoo: “Ei.”] Hyvä, jos se sopii sinulle. Minulla on jotakin. Minä löysin savukekotelon eräänä päivänä metsässä, ja minulla on sanoma tuosta savukerasiasta täksi illaksi, jos Herra tahtoo. Niinpä minulla on nämä Kirjoituksen paikat täällä ja minä en halua pitää teitä liian pitkään, jotta pääsette illaksi takaisin.

147   Savukerasia puhuu. Hyvä on. Kävellessäni metsässä näin tuon savukerasian siellä maassa. Minä vain kävelin edelleen ja ajattelin:  “No niin, joku on minun edelläni.”

Ja jokin sanoi:  “Käänny takaisin ja nosta se ylös.”

Minä ajattelin:  “Minäkö nostaisin ylös savukerasian, ehei.”

Jokin sanoi:  “Käänny takaisin ja nosta ylös savukerasia.” Ja minä menin takaisin; siellä oli vanha tyhjä rasia, ja minä näin jotakin. Kerron teille siitä tänä iltana, jos se on Herran tahto. Hyvä on.

148    Nyt me tulemme puhumaan ehtoovaloista joitakin hetkiä. Raamattu ennustaa, että tulisi aika juuri ennen ajan päättymistä, että aurinko tulisi esiin, ja tulisi olemaan Ehtoovalo. Me kaikki tiedämme sen, emmekö vain? Me, jotka tunnemme Sanomamme tänään, joka on Herralta Jeesukselta. Me uskomme, että on oleva Ehtoovalo. Ja tämä Ehtoovalo…

Tietenkin suuri Valo on tuleva, kun Jeesus itse tulee ilmoitetuksi täällä maan päällä, tai taivaissa, ottaessaan pois Hänen Morsiamensa, ja sen jälkeen alkaa Tuhatvuotinen valtakunta.

149    Meillä on eräs kaikkein kauheimmista ajoista mennä lävitse, mitä milloinkaan on ollut luomisen edessä. Ja minä vain odotan hetkeä, kun me kaikki, kun jokainen saa mahdollisuuden ottaa aikaa pois töistä, käyttääksemme muutamia päiviä, kerääntyäksemme yhteen jossakin, jossa minä voin puhua noista vitsauksista ja asioista, jotka tulevat. Pitääksemme kokouksia kaksi tai kolme viikkoa yhtämittaisesti, kootaksemme sen kaiken yhteen, jos Herra antaa minun elää ja tehdä se, ja innoittaa minut tekemään niin. Nähdäksemme kuinka nuo asiat tulevat esiin noissa ukkosenjylinöissä, sitten te tulette näkemään, mistä tuo mies ja nuo ihmiset ovat uneksineet ja kaikki nämä asiat siellä; se tulee tapahtumaan. Näettekö? Te tulette huomaamaan, mitä ne paljastivat, että suuri ukkosenjylinä tulee esiin ulos taivaista. Nyt, tietenkin, koko teidän joukkonne tietää, että minä tiedän, mitä se — mitä se merkitsee. Näettehän? Ja… Mutta odottakaamme kunnes tuo aika tulee, ymmärrättekö, sen olevan tulossa, ymmärrättekö, nyt, ja silloin se on enemmän ajankohtaista.

150    Nyt… Niinpä me tulemme lukemaan joitakin näistä kirjoituksista tässä. Nyt, Ehtoovalon tullessa… Me huomaamme, että sen täytyy olla sama valo, joka oli aamulla.

Koska aamulla ei ole toista aurinkoa kuin iltapäivällä. Se on sama aurinko. Sama aurinko, joka on iltapäivällä, on myös aamulla ja sama aamulla kuin iltapäivällä.

No niin, se sanoi, että päivä itse, tuo välillä oleva päivä olisi jotenkin sumuinen, pimeä päivä, jota ei voitaisi kutsua päiväksi tai yöksi, vaan se olisi siltä väliltä. Näettekö, se on Ruumiin muodostumista, sen tullessa jaloista ylöspäin.

151    Kun Hän oli täällä maan päällä, Hän oli Poika, Pojan muodossa. Sitten Hänet tapettiin. Seurakunta otti Hänen paikkansa marttyyriudessa ja kulki pimeän ajanjakson lävitse, ja alkoi rakentamaan perustukselle tullessaan ulos. Sitten missä tulee näkö? Pään yläosassa.

Katsokaa tuota Nebukadnessarin näkyä. Näette Hänen tulevan alas pakanainajan alussa, ennen kuin veri oli vuodatettu ja sovitusta tehty heitä varten. He olivat käännynnäisiä Häntä varten. Mutta huomatkaa, että se meni aivan alas, alas, alas pohjalle esikuvallisesti, tuotuna alas, sitten se alkoi nousta takaisin, seurakunnan tullessa takaisin jaloista, kasvaen ylös. Nyt se on pään ajassa, on pään aika.

152    Nyt huomatkaa Valo… Te ette voi nähdä käsillänne, vaikka ne ovatkin osa ruumista. Te ette voi nähdä korvilla, vaikka ne voivatkin kuulla. Te ette voi nähdä nenällä ja kuitenkin se haistaa. Te ette voi nähdä huulilla, vaikka ne puhuvatkin. Näettekö? Oli helluntaiajanjakso. Mutta nyt se on silmän aika, näkemisen aika. Näettekö? No niin, ei ole mitään liikkuvaa kykyä silmien jälkeen. Onko se näin?

Seuraava on äly, joka on Kristus itse, joka säätelee koko ruumiin.

Ei mitään liikkuvaa sen jälkeen. Näettekö? Te liikutatte jalkojanne ja jalkojenne lihaksia, te liikutatte kaikkia, korvianne, nenäänne ja huulianne ja niin edelleen, mutta silmienne jälkeen siellä ei ole mitään liikkuvaa.

Tästä syystä he väittävät miesten tulevan kaljupäiksi niin nopeasti, koska hiukset ja päänahka eivät saa tarpeeksi harjoitusta kehittääkseen lihaksia. Ja, sillä ei ole pehmeyttä niin, että veri voisi päästä sinne ylös. Veri ei kulje hiuksissa, koska hiusten juuret elävät verellä. Ja nyt me voimme todeta, että silmien jälkeen ei ole mitään liikkuvaa kykyä.

153    Katsokaamme nyt. Tulee olemaan valo noin puolipäivän aikaan? Ehtooaikana. Mitä varten valo on lähetetty? Jotta te voitte nähdä kuinka liikkua. Onko se näin? Nähdä missä te olette. On oleva valoisaa Ehtooaikana.

154    Ottakaamme tämä nyt ja verratkaamme sitä Malakia 4. kanssa. Hän lupasi, että tulisi olemaan Valo jälleen Ehtooaikana, näettekö, “sillä katso, Minä olen lähettävä teille profeetta Elian, ja hän on asettava ennalleen, lapset takaisin isiin, ja isät lapsiin (onko näin?), etten Minä tulisi ja löisi maata kirouksella.”

155    Ottakaamme nyt Luukkaan 17:30, ja nähkäämme mitä Jeesus profetoi täällä, kun Hän sanoi: “Niin kuin se oli Sodoman päivinä, se on oleva samoin…” Nyt muistakaa… Pankaa merkille. se on sinä aikana, kun Ihmisen Poika tulee paljastetuksi, Ihmisen Pojan paljastaminen. No niin, Ihmisen Poika oli itse asiassa paljastettu, myöhemmin tulevana, muutamia hetkiä ennen kuin Sodoma poltettiin. No niin, tuo mies oli E1ohim. Se oli Jumala, ja Jeesus on Jumala. Ja Jumala oli ennakoivasti paljastettu muutamiksi hetkiksi Aabrahamille, tutkimisessa tuomiota varten. Ihmisen Poika oli paljastettu, Ihmisen Poika Elohim, oli paljastettu vain muutamiksi minuuteiksi. Näettekö te sen seurakunta? Sillä seuraavana aamuna Sodoma oli poltettu. Milloin? Ennen kuin aurinko voi nousta uudelleen.

Niinpä ei voi olla mitään organisaatiota jäljellä, eikä mitään pidemmälle menemistä kuin, mitä juuri nyt on, sillä se tullaan polttamaan, ennen kuin päivä nousee uudelleen. Herätys yli koko kansakunnan on ohitse. Ei tule olemaan lisää herätyksiä. Jotakin suurta ylipyyhkäisevää herätystä tämä kansakunta ei tule koskaan saamaan. Teillä saattaa olla järkiperäisiä kokoontumisia, mutta minä tarkoitan Hengellistä heräämistä. Me olemme jo nähneet sen kaiken.. Toivon teidän ymmärtävän sen. Minä sanon sen, sillä tavalla, että — että minä toivon teidän käsittävän sen. Näettekö? Se on ohitse.

Eräs hieno sananpalvelija sanoi jokin aika sitten: “Veli Branham, jos minulla vain voisi olla Herran ilo sydämessäni.”

156    Minä sanoin:  “Poikani, herätys on ohitse.” Näettekö? Nyt ovat vakaajat asennettu laivaan. Suuret pelottavat aallot ovat täällä edessämme, mutta me tiedämme, että juuri tuon edessämme olevan aallon takana me lähestymme rantaa. Näettekö? Me olemme lähestymässä rantaa. Pysykää vain vakaina. Pysykää vain. Sanassa, pysykää Jumalan kanssa. Ei väliä miltä teistä tuntuu, tai jotakin muuta, pysykää suoraan Sanan kanssa. Pysykää vakaana. Kun te näette kaikki nämä suuret vanhat pilvet ympärillämme, myrskyjen nousevan, ja atomipommit ja kaiken muun, josta he puhuvat, niin meidän vakaajamme on suoraan Sanassa. Jumala sanoi, että ne tulisivat olemaan täällä, ja me tulemme ylittämään joka ainoan niistä. Kyllä! Me tulemme kulkemaan suoraan niiden ylitse. Kyllä, todellakin! Ne eivät voi upottaa meitä; ne eivät voi hukuttaa meitä. Te panette meidät hautaan, mutta me tulemme esiin uudestaan. Se on kaikki mitä siinä on. Ei ole mitään tapaa maailmassa pidätellä sitä siellä. Me huolehdimme jokaisesta heistä, sillä meidän suuri johtajamme kutsuu toisella puolella.

Me olemme ankkuroidut Jeesuksessa, elämän myrskyjä minä uhmaan;
Minä olen ankkuroitu Jeesuksessa, en pelkää tuulta tai aaltoa;

157    Mitä se saattaakin olla, tulkoon mitä tulee, mitä tahansa, se ei merkitse mitään, me olemme ankkuroidut suoraan siellä Jeesuksessa. Jos minä elän, minä elän Jumalan kunniaksi. Jos minä kuolen, minä kuolen Jumalan kunniaksi. Minä vain haluan… Kaiken minä haluan tehdä vain Jumalan kunniaksi. Ja, kun kaikki on ohitse, minä en halua olla täällä pidempään. Minä haluan mennä sinne, palkintooni, jonka Hän osti minua varten, ei, että minä olisin sen ansainnut, vaan Hän osti sen minua varten, ja mitä Hän antaa minulle Hänen armostaan.

158    Niinpä me näemme, että Ehtoovalo on täällä. Ja mitä hyötyä on valosta, jos teillä ei ole silmiä nähdäksenne kuinka vaeltaa siinä. Mitä on Ehtoovalo? Valo tulee paljastamaan jotakin. Onko näin? Jos teistä tuntuu, että pimeydessä on jotakin, jota te ette voi ymmärtää, mitä se on, niin kääntäkää valo päälle. Se on paljastusta varten. Mitä tuli Malakia 4. tehdä? Tehdä sama asia. Mitä tuli Seitsemän Sinetin avaamisen tehdä? Miksi kaikki nämä kirkkokunnat horjuvat ympäriinsä tässä… ?… Se on paljastamista varten, tuomaan ulos. Jos teillä ei ole silmiä, niin mitä hyötyä on paljastamisesta. Täytyy ensin olla silmät nähdä. Onko se niin? Paljastamaan Malakia 4, paljastamaan Luukkaan 17:30, Joh. 14:12, myös Joh. 15:24 ja 16:13, ja myös paljastaa Ilm.10:1-7, Seitsemän Sinetin avaaminen, ja seitsemännen enkelin sanoma avaamaan ja paljastamaan, kun Ehtoovalo on tullut.

159    No niin, jos mies… Minkälaisia ihmiset olivat Laodikean ajanjaksossa? “Alastomia.” Ovatko he? “Sokeita.” Mitä hyötyä valosta on sokealle miehelle? Jos sokea johtaa sokeaa, niin eivätkö he molemmat lankea kuoppaan? “Alastomia, sokeita, eivätkä tiedä sitä.” Jopa heidän ajatuskykynsä on mennyt, heidän hengellinen kykynsä ajatella, heidän hengellinen ymmärryksensä. Näettekö?

“Kovapäisiä, ylpeitä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia, hillittömiä, vääriä syyttäjiä ja halveksivat niitä, jotka ovat hyviä, heillä on jumalisuuden muoto, mutta he kieltävät sen voiman.” Ilmestyksen voiman, he eivät edes usko siihen. He eivät usko sellaisiin asioihin kuin profeettoihin ja… He eivät usko siihen. He uskovat, että Malakia 4. tulee olla jokin määrätty seurakunta tai organisaatio. Kun hän tuli ensimmäisen kerran, hän oli mies. Kun hän tuli toisen kerran kahdenkertaisen hengen voimassa, hän oli mies. Kun hän tuli Johannes Kastajan muodossa, hän oli mies. Näettekö?

Viimeisissä päivissä, kun ehtoovalot alkavat loistaa, silmät tulevat aukeamaan, ja te näette minne te olette menossa. Silloin Ruumis on jo muodostettu, seisten jaloillaan liikkuen Pyhän Hengen liikuttamana. Minkä? Tuon Saman, joka liikkui profeettojen yllä ja kirjoitti Raamatun. Sama Pyhä Henki liikkuu Ruumiissa, joka on täytetty Pyhällä Hengellä, Liikkuen Pyhässä Hengessä ulos jokaisesta organisaatiosta, heimosta, kielestä ja kansasta.

160    Eräs pieni nainen täällä, joka ei kuulu tähän seurakuntaan. Hän tulee jostakin muualta ja hän tuli tänä aamuna ja oli kovasti hämmästynyt tästä valokuvasta täällä. En tiedä oliko hän milloinkaan kuullut tästä tai ei. Minä en tiedä. Hänellä oli valokuva tästä Herran enkelistä, joka oli Seitsemässä seurakuntajaksossa, Seitsemän Sinetin avauduttua siellä. Kun se teki, hän sanoi: “Katsoin takaisin sinne”, ja hän oli nähnyt sen seisomassa taivaassa unessa. Ja hän katsoi takaisin sinne ja näki, että – ja näki jonkun valkoisissa marssivan eteenpäin sen takana. Hän sanoi sen näyttäneen… Hän sanoi: “Veli Branham, se olit sinä. Ja sinun takanasi seurasi erivärisiä ihmisiä kantaen tauluja, Georgia, Alabama, ja erilaisista paikoista marssien eteenpäin”, tullen päätään kohden, missä Kristus oli paljastettuna näyksi. Oi, Hallelujaa! Me olemme viimeisissä päivissä ja päivän viimeisissä tunneissa.

161    Näettekö te nyt Hänen Sanassansa, ja koko Hänen Sanansa ilmi tuotuna suoraan täällä meidän edessämme? Oi, Elävän Jumalan seurakunnat, nouskaa jaloillenne, uskokaa Häneen kaikella, mitä teissä on. Pitäkää kiinni tuosta pyörästä pyörän keskellä; antakaa sen vakaannuttaa jokainen liikkeenne, jonka teette. Voikoot jokainen ajatuksenne olla tämän voiman säätelemä, joka on teidän sisällänne, sillä Jumala istuu suoraan Hänen Sanassansa tätä hetkeä varten, ehtoovalossa, näyttäen valoa.

162    Yölepakko on sokea, jos te käännätte valon päälle, sokaisee se sen eikä se voi lentää. Pöllöt ja kaikki nuo yökulkijat kuten torakat ja muut eivät näe päivänvalossa. He eivät tiedä mitä se kaikki on. He eivät voi nähdä.

Ja ehtoovalot ovat tulleet. Me näemme sen jokaisessa vertauksessa, menemmepä luontoon tai Raamattuun. Kuvapatsaassa, jonka Daniel ja tuon päivän kuningas näkivät, he näkivät kaikki nämä asiat. Jokainen, jokainen muoto, jokainen liike, jokainen paikka Ruumiissa paikoitettuna osoittaa meille sen hetken, jossa me elämme. Mitään liikettä ei sen yläpuolelle voi tulla.

Siellä liikkui käsi, rakkaus, Wesley. Siellä oli perustuksen liikehdintä, Luther. Wesleyn liikkeestä sanotaan, että “ei ole koskaan ollut suurempaa”, he lähettivät lähetyssaarnaajia kaikkialle maailmaan. Yksi suurimmista liikkeistä joita oli tapahtunut.

Sitten tuli helluntailaisten ajanjakso, jonka mukana tulivat erilaiset sormet ja asiat, helluntaiajanjakso kielineen, nenineen ja niin edelleen.

Nyt se on silmissä. Mitä hyötyä on valosta, jos ei ole silmiä näkemään Sitä. Siellä täytyy olla silmät ensin, jotka näkevät, ja kun se tuli, Hän avasi Seitsemän Sinettiä ja paljasti Ehtoovalon, ottaen kaikki salaisuudet, jotka olivat kätkettyinä näiden seurakuntajaksojen ajan, ja paljastaen ne niin kuin Hän lupasi tehdä Ilm.10:1-7:ssä. Täällä me olemme tänään istuen Sanan keskellä, ja Jeesus Kristus paljastaa Sanan meille. Silloin tämä on Jumala Sana.

163    Ja ollaksemme Hänen alamaisiaan, Meidän täytyy vaeltaa lähellä Kirjan tekijää, ymmärtääksemme Sen, jotta se paljastuisi: “Oi Herra, mitä sinä haluat minun tekevän? Jos minun täytyy mennä kentälle saarnaamaan Evankeliumia, tai pitääkö minun pysyä kotona? Ei väliä, mitä se on, jos minun täytyy olla hyvä perheenemäntä… Jos minun täytyy olla hyvä äiti… Jos minun täytyy tehdä tämä, tuo, tai jotain muuta, mitä hyvänsä se on… Jos minun täytyy olla maanviljelijä… Jos minun… Mitä hyvänsä se onkin Herra, mitä sinä haluat minun tekevän?”

164    Eikö se ollut se mitä Saulus huusi siellä tiellä: “Herra, mitä sinä haluat minun tekevän?” Hän oli matkalla panemaan koko seurakunnan vankeuteen, mutta sitten hän huusi: “Mitä sinä haluat minun tekevän.” Kun tuo Valo siellä leimahti, tuon suuren Tulipatsaan ollessa siellä hänen yläpuolellaan: “Mitä Sinä haluat minun tekevän?”

165    Minä ajattelen, että tämä on hyvä sana mihin lopettaa, sanoa:  “Herra, mitä Sinä haluat minun tekevän? Kun minä näen Kirjoitukset niin täydellisesti paljastetuiksi juuri nyt, Herra, mitä Sinä haluat minun tekevän?”

166    Kumartakaamme päämme. Minä pyydän jokaista täällä tutkimaan sydämiämme nyt ja kysymään tuon kysymyksen:  “Herra, mitä Sinä haluat minun tekevän?” Ja te ihmiset, jos te vielä kuuntelette puhelinyhteyksissä ympäri maan, kumartakaa te päänne ja kysykää: “Herra, mitä Sinä haluat minun tekevän, kun näette sen niin tarkkaan, niin selvästi paljastettuna. että me olemme täällä viimeisissä päivissä ja viimeisissä hetkissä. Mitä Sinä haluat minun tekevän?”

167    Ja rakas Jumala, sillä aikaa, kun he kysyvät sinulta tuon kysymyksen, minäkin kysyn Sinulta, mitä Sinä haluat minun tekevän, Herra, kun minä käsitän, että jokaisesta päivästä täytyy tehdä tili.

Ja minä rukoilen, että Sinä auttaisit minua, Herra, elämään joka päivä niin, että se koituisi Sinun kunniaksesi ja kirkkaudeksesi. Minä rukoilen, että Sinä auttaisit joka ainoaa ympäri maan ja noita, jotka ovat läsnä täällä tabernaakkelissa, nyt, kun tutkimme sydämiämme ja sanomme:  “Herra, mitä Sinä haluat minun tekevän? Mitä minä voin tehdä. Herra, Sinun Valtakuntasi ja Sinun asiasi edistämiseksi.” Suo se, Jumala.

Tutki meidän sydämemme ja koettele meitä; jos meissä on jotakin vääryyttä, Herra, mitään itsekkyyttä, mitään vääriä vaikuttimia tai tavoitteita, oi Jumala, puhdista meidät Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen Verellä, joka… Me nöyrästi vastaanotamme Hänen kuolemansa sovitustyön ja Hänen ylösnousemuksensa. Ja ollen vanhurskautetut, uskomalla, että Hän teki tämän, me iloisina vastaanotamme pelastussuunnitelman, jonka Sinä annat meille.

Isä, me kiitämme Sinua tämän hetken Sanomasta, jonka me uskomme ja, josta me pidämme kiinni, tietäen ja uskoen, että se on Sinun Sanasi ja Sinun Sanomasi. Ei ollaksemme erilaisia kuin muut ihmiset, vaan yrittäen olla enemmän Jeesuksen Kristuksen kaltaisia, joka on meidän esimerkkimme.

168    Rakas Jumala, täällä on nenäliinoja ja sairaita ihmisiä on kaikkialla. Ja minäkin, Herra, olen väsynyt ja näännyksissä tänä aamuna. Minä rukoilen, että Sinä auttaisit meitä, rakas Jumala. Me katsomme Sinuun saadaksemme voimaa. Sinä olet meidän Voimamme. Sinä olet auttanut niin monia, rakas Jumala.

169    Eräänä päivänä tuolla metsässä kävellessäni veli Banks Woodin kanssa, kun lääkärit… Hänen sydämensä oli niin huono, että hän tuskin kykeni kävelemään. Sitten ajatellen kuinka minä… vähän minä tiesin kävellessäni siellä vuorilla tuon näyn jälkeen: “Minun täytyy saada tuo leijona. Minun täytyy nähdä tuo leijona tapettuna.” Ja sitten tultuani alas ja seistessäni siellä Tucsonissa  Furrsin kahvilassa, ja nähdessäni kuinka hänen vaatteensa roikkuivat alas, ja kuinka hänen silmänsä olivat nuokuksissa, minä sanoin: “Jumala, jos sinä voit näyttää näyn missä leijona on, niin varmasti Sinä voit näyttää mikä veli Woodilla on vikana.”

Ja silloin se tuli: “Laske kätesi hänen ylleen.”

Ja täällä hän on tänään. Veli Banks on taas vahva ja voi juosta ylös ja alas noilla vuorilla. Kuinka me kiitämmekään Sinua rakas Jumala. Sinä olet sama Jumala meille kaikille kuin mitä Sinä olet veli Woodille. Minä tiedän sinun rakastavan häntä, koska hän on Sinun rehellinen ja vilpitön palvelijasi.

170    Ja minä rukoilen rakas Jumala, että Sinä käsittelisit meitä kaikkia, ja antaisit anteeksi meidän syntimme ja parantaisit meidän ruumiittemme sairaudet. Tee minusta enemmän Sinun kaltaisesi päivästä päivään, Herra, kunnes me tulemme kokonaan Jeesuksen Kristuksen kuvaksi. Suo se, Herra. Minä uskon, että Sinä olet tutkinut jokaisen sydämen nyt, ja tiedämme mitä tehdä. Me pyydämme, että Sinä siunaisit meitä nyt, Jeesuksen Nimessä.

171    Ja, sillä aikaa, kun meidän päämme ovat kumarretut, onko täällä ketään läsnä tai siellä puhelinyhteyksissä ympäri maan, jotka haluaisitte, sillä aikaa, kun rukoilette, päänne ollessa kumarrettuina, nostaa kätenne Jumalalle nyt. Se on kaikki mitä te voitte tehdä, koska on niin täyttä täällä tänä aamuna. Nostakaa vain kätenne Jumalalle ja sanokaa: “Jumala, tee minusta enemmän Jeesuksen kaltainen, haluan olla enemmän Jeesuksen kaltainen.” Jumala siunatkoon teitä. Teille siellä ympäri maan, täällä on käsiä ylhäällä kaikkialla, vain käsiä ylhäällä kaikkialla. Myöskin minun käteni ovat kohotetut. “Minä haluan olla enemmän Hänen kaltaisensa. Tutki minua, Herra, ja jos löydät jotakin pahaa minussa, ota se ulos. Minä haluan mitä…” Me olemme täällä niin pitkään, mutta kuitenkin meidän on kerran lähdettävä, ei väliä kuinka rikkaita, kuinka köyhiä, kuinka nuoria tai kuinka vanhoja me olemme.

172    Eilen tuolla ylhäällä vuorella, siellä joella seisoi pieni köyhä ihmisryhmä, pieni perhe siellä, mies, jolle olen kertonut Jumalasta niin pitkään, tuli alas ja hänen pikku vaimonsa, seitsemän tai kahdeksan lapsen kanssa, pienen pieni mies, todella heikon näköinen, yrittäen siellä työskennellä saadakseen pari dollaria päivässä. Ja eräs mies antaa hänen asua pienessä hökkelissä, ja hänen vaimonsa siellä on melkein valmis saamaan uuden lapsen. Tuolla naisella oli suuri veistokirves, jolla hän hakkasi puita ja veti ne sitten sinne alas, pieni vauva toisessa kainalossa ja toisella kädellä raahaten puita. Hakaten polttopuita, voidakseen säilöä vähän marjoja talveksi pitääkseen nälän poissa. Kuinka me säälimmekään häntä. Ja veli Wood ja minä otimme kuorma-auton ja menimme sinne ja hakkasimme hänelle puita ja toimme ne sisälle. Kiitollinen pieni nainen, hän seisoi siellä. Minä tunsin sääliä häntä kohtaan, ja me jatkoimme rukoilemista heidän puolestaan.

173    Ja hänen pikku vauvallaan oli kaatumatauti. Me rukoilimme pienen vauvan puolesta ja Jumala paransi sen. Ja toisen kerran hänen miehellään oli tyrä, ja minä menin sisälle…

Olin keskustellut hänen kanssaan. Molemmat heistä tupakoivat. Kumpainenkin heistä käytti tupakkaa, se on tyypillistä vuoristoihmisille. Ja sitten minä jatkoin puhumista heille siitä. Ja eilen aamulla, kun menin sinne noin auringonnousun aikaan, ja siellä tuo mies tuli ulos kädet yhdessä ja sanoi: “Veli Branham, minä olen muuttunut mies.” Hän sanoi: “Minä olen polttanut viimeisen savukkeeni, ja minä olen nyt Herran puolella.”

Ja nainen tuli ja sanoi, “Minä juuri poltin viimeiseni myöskin.”

Oi, kylväkää siemen. “Minä. Herra kastelen sitä päivin ja öin, ettei kukaan sitä tempaisi pois Minun kädestäni.”

174    Oi, Jumala ole laupias nyt minä rukoilen anna meille meidän sydämemme kaipaus, koska sydämissämme me haluamme palvella Sinua. Nyt Isä, he ovat kaikki Sinun käsissäsi, kaikkialla. He ovat Sinun lapsiasi, käsittele heitä laupeutesi, mukaisesti, Herra, ei tuomiossa, vaan laupeudessa, me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

175    Rakastatteko Häntä? Koko sydämestänne… No niin, te, joilla on nenäliinoja, voitte hakea ne. Ja nyt meidän kokouksistamme, minä luulen, että ne alkavat hiukan aikaisin, kello 7.00 tai jotakin sellaista. Veli Neville on ilmoittava alkamisajan hetken kuluttua. Ja arvelisin, että tänä aamuna on kastetilaisuus. Vesi on valmiina, ja jos täällä on joku, jota ei ole kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, no niin, vesi on valmiina kastetoimitusta varten.

176    Me arvostamme kaikkia sananpalvelija veljiä. Minä näen veli… Kuinka kokouksesi sujuivat, menivätkö ne hyvin? Veli Parnell, ja veli Martin ja niin monet heistä täällä, veli Lee Vayle… Oi, sananpalvelijoita täällä kaikkialla. Me todella arvostamme teidän täällä oloanne, yhteydessä oloanne meidän kanssamme Sanan ympärillä.

177   Ehkä te ette ole yhtä mieltä minun kanssani aivan tarkalleen tästä. En pyydäkään teitä olemaan. Näettehän? Ainoastaan pyydän teitä harkitsemaan sitä. Mitä te sanotte minulle, minä harkitsen sitä. Jos sananpalvelijat haluavat ottaa nauhan ja sanoa: “No niin, minä olen eri mieltä…” Se on sinun asiasi veljeni, te olette joidenkin lampaiden paimenia, ja te syötätte heille mitä te haluatte.

Minä yritän parhaani mukaan pysyä oikein Sanan kanssa, näiden vuoksi, jotka Jumala on antanut minun käsiini, koska lampaat haluavat lammasten ruokaa, tietenkin. “Minun lampaani kuulevat Minun Ääneni.” Ja se on mitä… Me elämme jokaisesta Sanasta, joka lähtee… Ei vain sanasta täältä ja sieltä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta. Tämä on se, millä pyhien tulee elää.

Nouskaamme nyt jaloillemme. Sillä aikaa, kun kumarramme päämme…

Veli Neville, sinulla oli jotakin jota halusit sanoa? [Veli Neville sanoo: “Ei.”] Veli Mannko? Hyvä on.

Jos jokaisesta tuntuu hyvälle, sanokaa: “Aamen!” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Kumartakaamme nyt päämme.

Minä tulen pyytämään, että veli Lee Vayle tulisi tänne ylös, jos hän voi. Voitko päästä tänne veli Vayle, jos sinä voit.

Veli Vayle on meidän veljemme täällä, kirjojen kirjoittaja. Ja hänellä on nyt valmistumassa kirjaksi Seitsemän Seurakuntajaksoa, ja hän työskentelee Seitsemän Sinetin kanssa. Ja me toivomme saavamme ne julkaistuiksi pian. Hyvä on. Veli Lee Vayle, Jumala siunatkoon sinua.

65-0815 EIKÄ TIEDÄ SITÄ (And Knoweth It Not), Jeffersonville, Indiana, USA, 15.8.1965

FIN

65-0815 EIKÄ TIEDÄ SITÄ
(And Knoweth It Not)
Jeffersonville, Indiana, USA, 15.8.1965

1       Kiitos veli Neville, Herra siunatkoon sinua. Jouduin johonkin, enkö vaan? Haluan kiittää Herraa siitä että Hän vastasi rukoukseen veli Cappsin pojan puolesta. Se vain niin, että olen tullut takaisin Indianaan lyhyeksi hetkeksi. Tiedän, että he eivät nauhoita tätä. Ainakin oletan niin, koska en näe ketään siellä, niinpä he… Tulin takaisin mennäkseni metsästämään oravia. Niinpä luulen, että Charlien tulee kanssani, hän ja Nellie, ja ne muut sieltä Kentuckystä, mennäksemme päiväksi tai pariksi metsästämään oravia. Minä mieluummin jätän kaikki muut vapaa-ajanviettotilaisuudet käyttämättä, jotta voin tulla puolessa välissä elokuuta metsästämään oravia Charlien, Banksin ja heidän muiden kanssa. Siitä on tullut jonkinlainen perinne minulle. Niinpä minä vein Joen…

2       Kun me olimme täällä viimeksi, jokainen sairastui. Se johtui siitä, että tulimme todella kuumasta ilmastosta tähän teillä olevaan viileään ilmastoon. Minä tiedän, että te ette ajattele tämän olevan viileätä, mutta tulkaapa kerran Arizonaan. Siellä oli 43 astetta, kun lähdin sieltä aamulla. Ja keskiyöllä, kun viileä ilma tulee alas vuorilta, siellä oli yhä 36 astetta. Se on keskiyöllä, kun viileä ilma tulee alas. Tuo paikka on kyllä hyvä talvisaikaan, mutta kesäaikana se on skorpioneja ja liskoja eikä ihmisolentoja varten. Jopa kaikki eläimet pakenevat silloin vuorille, koska ne eivät voi kestää sitä.

3       Olin ollut ulkona kokeilemassa pientä kivääriäni. Minä… Jostain syystä minä vain haluaisin kertoa teille pienestä Cappsin pojasta. Ja minä sanoin… Ja Joe, luulen, että minun on annettava hänelle kivääri, koska hän voi voittaa minut ammunnassa. Olimme kokeilemassa sitä, ja minä sain ammuttua maalinastaan neljältäkymmeneltä viideltä metriltä. Minä sanoin Joelle… Joe sanoi: “Isä, minä uskon voivani tehdä sen.” Tuolla pikku raukalla oli ollut päänsärkyä. Ja minä olin rukoillut hänen korkean kuumensa puolesta. Ja hän tuli minun kanssani sinne ampumaradalle, ja minä…

4       Mikä hyvänsä kahden-suhde-kymmeneen mukaisella rihlanousulla varustetun pienoiskiväärin luoti kohtaa oman tähtäinlinjansa kahdessakymmenessäviidessä jaardissa ja sitten samalla tavalla uudelleen viidessäkymmenessä, jos sen rihlannousu on kahden-suhde-kymmeneen. Minä olin ampunut kahdeltakymmeneltä viideltä jaardilta. Ja minulla oli kaksi nastaa jäljellä ja kiinnitin ne sinne, ja eikö vain Joe osunutkin molempiin nastoihin! Minulla ei ollut enempää nastoja, joten minä panin sinne pienen savikyyhkyn palasen, jonka ampujat olivat ampuneet palasiksi siellä, vain noin kahdeksan milliä läpimitaltaan, ja panin sen viidenkymmenen jaardin päähän, ja hän leikkasi sen keskeltä kahteen osaan. Ja kiikari oli asetettu minun silmiäni varten, aika paljon vanhemmalle kuin hän oli! Niinpä hän sanoi: “Tiedätkö mitä? Minun täytyy mennä Billyn kautta ja käskeä häntä nyt pysyttelemään poissa minun jaloistani.”

5       Minä sanoin “No niin, minäpä sanon, mitä tehdään. Mennäänpä näyttämään sitä veli Normannille.”

6       Minä sanoin: “Joe, kilpailuissa ympäri maailman, en välitä kuka se olisi, ei kukaan… Nuo nastat eivät olleet taipuneet sivulle, vaan niistä oli menty suoraan lävitse. Ja tuo pieni savenpalanen ei voinut olla kuin noin kahdeksan millinen, noin kaksi milliä paksu ja kahdeksan milliä korkea. Hän halkaisi sen kahdeksi viidenkymmenen jaardin matkalta. Minä sanoin: “Ei kukaan maailmassa olisi voinut ampua paremmin. Mestariampujat olisivat voineet pystyä samaan, mutta he eivät olisi voineet ampua noita kolmea laukausta paremmin. Nastat eivät taipuneet, paperissa oli vain suora reikä siinä, mistä nastat olivat menneet lävitse. Minä sanoin: “Ei kukaan olisi voinut ampua paremmin.” Luulen, että hänen päänsärkynsä jätti hänet juuri silloin!

7       Minä sanoin: “No niin, mennäänpä ja näytetään tätä veli Normannille.” Hän työskentelee Field And Streamissä, veli Tony Stromein urheiluliikkeessä.

8       Hän sanoi: “Mennään Billyn luo ensin.” Hän sanoi: “Minä vain haluan kertoa tuolle kaverille jotakin.” Ja rehellisesti sanoen hänen veljensä ei koskaan ole ampunut niin hyvin. Niinpä hän sanoi: “Mennään sitä kautta ensin.”

9       Sitten tullessani ovelle Billy oli vielä pyjamassaan. Me olimme menneet ulos aikaisin, koska tulee niin kuuma, ja hän sanoi… Puhelin soi, ja hän katsoi minua sillä tavalla, ja minä sanoin: “Ehkä se on sairasta henkilöä koskeva soitto.” Ja se oli veli Capps poikansa puolesta, joka juuri oli leikattavana ja jolla oli tuo vatsakalvon tulehdus. Ja juuri äsken hän kertoi minulle, että hänen poikansa on paranemassa todella hyvin.

10   Niinpä te näette, kuinka Jumala toimi siinä, jopa tuon pienen Joe pojan äänen kautta. Jos olisimme menneet veli Normannin luo, me emme olisi olleet siellä. Ja minä tulin sinne, ja me yhdyimme rukoukseen veli Cappsin kanssa. En sano, että meidän rukouksemme teki sen, mutta se merkitsi jotakin hänelle, että olimme yhteydessä sillä tavalla. Todellakin, ja siksi… No niin, teillä on oltava uskoa siihen, mitä te teette. Ja hänellä oli uskoa soittaa, ja Billy oli…

11   He panivat rahaa sisään puhelua varten. Hän sanoi: “Tämän täytyy olla varsinainen kaukopuhelu”, hän sanoi. “Hän panee lähes viiden dollarin edestä kolikoita kolmen minuutin puheluun.” Ajattelin sen tulevan New Yorkista tai yhdeltä näistä saarista. Mutta ottikin henkilökohtaisen puhelun Billylle Loycen sijasta, näettehän, ja se siinä hänelle maksoi.

12   Nyt hänen poikansa on tervehtymässä. Veli Capps sanoi, että lääkäri antoi hänelle hyvin vähän toivoa selviytyä siitä, näettehän, tuosta leikkauksesta, ja me olemme kiitolliset Jumalalle tänä aamuna, hyvin kiitolliset hänen puolestaan.

13   Me tulimme perille tänä aamuna hiukan ennen päivänkoittoa, ja minulla oli vain noin kolme tuntia aikaa nukkua, joten olen kovin väsynyt. Mutta kun tulee aika tulla kokoukseen, silloin minä tulen.

14   Jos Herran suo, niin minun on mentävä Kentuckyyn, ja olen luvannut puhua siellä yhtenä sunnuntaina, ja minun on parasta tehdä se seuraavana sunnuntaina, koska sitä seuraavana minun jälleen lähden ylös Kanadaan. Niinpä minun on parasta tehdä se ensi sunnuntaiaamuna.

15   Veli Neville sanoi: “Miksi sinä et vain menisi sinne tervehtimään ihmisiä ja puhuisi heille muutaman minuutin ajan?”

16   Minä sanoin: “Veli Neville, minä en ole tuskin edes avannut Raamattuani.” Minä sanoin: “Minä…”

17   Hän sanoi: “No, mene ja sano jotakin heille.” Sisar Neville, en tiedä, miten sinä pärjäät hänen kanssaan. Hän on kovasti itsepintainen mies.

18   Minulla ei ole tilaisuutta sanoa tätä silloin, kun paikka on aivan tupaten täynnä, ja on kaikkea muuta sellaista, mutta minä olen hyvin kiitollinen Jumalalle veli Orman Nevillen kaltaisesta pastorista. Hän on niin uskollinen kuin olla voi tälle asialle, ettekä koskaan kuule hänen valittavan. Istuessani tuolla takana minulla oli hyvä puolituntinen keskustellakseni hänen kanssaan, sillä aikaa kun nautin veli Mannin kuuntelemisesta, ja tulen kertomaan siitä hänelle enemmän kun menemme Coloradoon tänä vuonna. Me nautimme hänen sanomastaan. Ja minä puhuin veli Nevillen kanssa. Minä sanoin: “Minulla ei ole ollut edes tilaisuutta kertoa ihmisille meidän hienosta pastoristamme.” Minä kysyin: “Kuinka ihmiset kohtelevat sinua?”

Hän sanoi: “Paremmin ei voisi olla.”

Ja minä sanoin: “Sen kuuleminen tekee minut iloiseksi.”

19   Kun pastori on tyytyväinen, ja ihmiset ovat tyytyväisiä, muodostuu siitä hyvä seurakunta. Ja silloin Jumala on tyytyväinen. Ja nähdä heidät tyytyväisinä yhdessä, erikoisesti näinä päivinä, kun viemme Sanomaa eteenpäin. Minun mielestäni se osoittaa, kuinka Sanomaa jatkaa eteenpäin ihmisten ja Jumalan kanssa.

20   Ja minä olen hyvin kiitollinen veli Orman Nevillestä ja hänen hienosta vaimostaan ja perheestään. Ja minä rukoilen, että Jumala pitäisi heidät uskollisina Hänelle ja Sanomalle. Ja jos se miellyttää Häntä, voikaamme me olla täällä tabernaakkelissa, kun Herra Jeesus tulee meitä varten, näettehän, ottamaan meidät pois Ylöstempauksessa. Me toivomme, koska olemme molemmat niin vanhoja, veli Neville, että voimme seistä yhdessä tukien toisella kädellä toistamme ja pitäen keppiä toisessa kädessä jatkaen eteenpäin. Ymmärrättehän? Sitten meidät tullaan muuttamaan yhdessä hetkessä, silmän räpäyksessä.”

Nämä vanhat lihan vaatteet riisutaan pois
Ja nousemme vastaanottamaan iankaikkista palkintoa.
Ja me huudamme kulkiessamme ilman lävitse:
“Hyvästi, Hyvästi.” Kallis rukouksen hetki.

Olemme siirtyneet ylemmäksi silloin.

21   Kuulimme, kuinka Herra paransi veli Coomersin, ja olemme hyvin kiitollisia sen vuoksi. On niin monia asioita! Niinpä minä olen kiitollinen ollessani täällä tänä aamuna ja ajattelin, että sen asemesta

22   Minä tulen tänne aina määrätyn tekstin kanssa ja puhun siitä. Ajattelin, että tänä aamuna minä vain tulisin tänne. Minä sanoin: “Veli Neville, tulen seuraamaan kelloa hyvin tarkkaan ja luultavasti päästän ihmiset lähtemään oikeaan aikaan ja minä vain avaan teille sydäntäni muutaman minuutin ajan, vain joistakin asioista, joita meillä on… Ei, he eivät nauhoita sitä tai muutenkaan, joten me vain seurustelemme, koska vain seurakuntalaisia on täällä, tiedättehän, vain me yhdessä.”

Niinpä, rukoilkaamme.

23   Rakas Jeesus, me olemme kiitollisia etuoikeudesta, joka meillä on voidessamme kokoontua yhteen täällä ja, oi, kun katselin tätä tabernaakkelia aikaisin tänä aamuna, puolenyön jälkeen kulkiessani sen ohi, minä ajattelin, kuinka Sinä olet seissyt sen kanssa.

24   Ajattelen sitä vanhaa lammikkoa, joka oli tässä, ja niitä suuria kaisloja, jotka kasvoivat siinä, suunnilleen siinä paikassa, missä tämä puhujankoroke on. Kuinka minä pienenä poikana seisoin tässä. Herra Ingram sanoi, että me voisimme saada sen vain pienellä summalla rahaa ja maksamalla pienen käsirahan. Meillä ei ollut rahaa eikä takausta eikä mitään muutakaan tarjottavana, mutta vain yrittäisimme. Ja kuinka silloin sen kokonaisarvo oli vähän yli 2 000 dollaria, kahdenkymmenen vuoden maksuajalla.

25   Nyt, Herra, katso sitä nyt. Sen alkuaikana sen ollessa tuossa kuopassa veden vielä virratessa siihen, ja kuinka isinä lupasit meille Sanasi kautta: “Minä, Herra olen istuttanut sen. Minä tulen kastelemaan sitä päivin ja öin, ettei kukaan ottaisi sitä pois Minun kädestäni.”

26   Ihmiset sanoivat samanaikaisesti: “Kuudessa kuukaudessa siitä on tuleva autokorjaamo.”

27   Mutta kirjaimellisesti tuhannet sielut ovat löytäneet Kristuksen täällä alttarilla. Tabernaakkelin kasteallas on jatkuvassa käytössä ihmisten tullessa kastetuiksi Herran Jeesuksen Nimessä heidän huutaessa avuksi Hänen Nimeään ja pestessään pois syntinsä. Sadat raajarikot, ahdistetut, liikuntakyvyttömät, ontuvat ja syövän runtelemat ovat kävelleet pois tältä korokkeelta. He ovat tulleet sisään kuolevina miehinä, naisina, poikina ja tyttöinä ja menneet ulos elääkseen uutta elämää, heidän ruumiissaan on ollut uutta lihaa, he ovat jälleen kävelleet, jättäneet rullatuolinsa, kainalosauvansa ja niin edelleen. Oi, Jumala, nämä kolmekymmentä palvelun vuotta…

28   Isä, muistan tuon aamun, kun laskimme kulmakiven. Sinä annoit näyn siellä näyttäen paikan täyteen ahdettuna, kaunis kulmaus. Minä tiesin, että se ei voinut epäonnistua. Joten minä kiitän Sinua kaikista näistä asioista.

29   Monet heistä ovat taistelleet hyvän taistelun, kilpailun päättäneet ja uskon säilyttäneet ja lepäävät siellä odottaen, leväten töistään nyt, heidän tekojensa seuratessa heitä. He odottavat tuota pasuunan äänen hetkeä tullakseen esiin uudelleen uuteen elämään uudessa ruumiissa. Monet heistä ovat vanhoja ja vapisevia, jotkut nuoria, keski-ikäisiä ja niin edelleen. Mutta Sinun Nimesi olkoon ylistetty kaikkien tähden.

30   Nyt seisomme jälleen täällä elävien ja kuolleiden edessä. Pyydän, että Sinä voitelisit Sinun Sanasi tänä aamuna. Minä en tiedä lainkaan mitä sanoisin, mutta minä rukoilen, että Sinä pitäisit siitä huolen siitä, minkä Sinä aina olet tehnyt, Herra.

31   Siunaa pastoriamme, veli Nevilleä, ja hänen vaimoaan. Siunaa luotettuja ja seurakuntapalvelijoita, jokaista Ruumiin jäsentä. Voikaamme yhdessä elää tässä elämässä sillä tavoin, että me tulevassa elämässä saisimme Iankaikkisen Elämän.

32   Auta meitä tänä aamuna ottamaan vastaan oikaisua Hengeltä ja Sanasta, että voisimme valmistaa itsemme poistuessamme täältä tänä aamuna, ja sydämissämme päätös, että me tulemme elämään parempaa elämää kuin aikaisemmin. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

33   Minä satuin avaamaan Raamatun joitakin minuutteja sitten Ilmestyskirjan kolmannen luvun kohdalta, joten minä tulen lukemaan tästä sanoman Laodikean Seurakunnalle.

34   Haluan myös ilmoittaa, veli Neville juuri kertoi siitä minulle, että veli Parnell, jonka juuri nyt satuin näkemään siellä, pitää herätyskokouksia juuri tällä puolella Memphisiä. Jos joku teistä muistaa, missä vanha Wimpyn hampurilaiskioski oli, hänellä on teltta juuri siinä paikassa. Hän yrittää tuoda sisälle lyhteitä nähdäkseen onko sillä suunnalla yhtään kadotettua, joka olisi määrätty elämään, ja jonka hän voisi voittaa palvelustehtävänsä kautta Kristukselle. Hän sulki sen sunnuntaiksi, koska täällä tabernaakkelissa on kokoukset, ja se on hyvin uskollisesti tehty veljeltä. Me haluamme teidän olevan tietoisia, että kokoukset alkavat maanantai-iltana seuraavalla viikolla, ja tiedän, että te olette kaikki sydämellisesti tervetulleita kuulemaan veli Parnellin sanomaa Kristuksen rakkaudesta

35   Lukekaamme nyt Ilmestyskirjan kolmannesta luvusta, vain osa siitä, jotta voimme sanoa, että olemme lukeneet Raamattua, koska se, mitä minä sanon, voi pettää, mutta se, mitä Hän sanoo, ei petä. Minä en tiedä mistä alkaa, mitä tehdä, minne mennä, mutta lukekaamme Laodikean Seurakuntajaksosta jakeet 14 – 19.

Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: Nämä asiat sanoo Aamen, uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku.

Minä tiedän sinun tekosi, sinä et ole kylmä etkä kuuma. Minä haluaisin sinun olevan joko kylmä tai kuuma.

Niinpä koska sinä olet haalea [penseä], etkä ole kylmä tai kuuma, Minä tulen oksentamaan sinut ulos Minun suustani.

Koska sinä sanot: Minä olen rikas, rikastunut, enkä mitään tarvitse, etkä tiedä, että sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.

Minä neuvon sinua ostamaan Minulta tulessa koeteltua kultaa, jotta voisit olla rikas, ja valkeat vaatteet, jotta voisit olla vaatetettu eikä alastomuutesi häpeä ei näkyisi, ja voitelisit silmäsi silmävoiteella, että voisit nähdä.

Kaikkia, joita minä rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Ole sen vuoksi ahkera ja tee parannus.

36   Tiedättekö, jossakin siellä lukemassani tekstissä, minä… Suokaa minulle hetkinen anteeksi. Minä löysin jokin paikan, joka kuulosti niin hyvälle, ja en tiedä aivan tarkalleen, missä se oli. No niin, tässä se on.

Etkä tiedä olevasi viheliäinen, kurja, köyhä, sokea ja alaston.

37   Oi! Tämä tässä on kuva tämän päivän seurakunnasta. Ajattelen, että tämä seurakuntajakso, josta puhumme… Tietenkin meillä on juuri tulossa seurakuntajaksot kirjoinakin. Mutta koska asia on niin, että me olemme Laodikean Seurakunnan Ajanjaksossa, niin katsokaamme, missä tilassa se on.

38   En halua ottaa mitään aihetta, tai muutakaan sellaista, koska me emme ole… puhumme vain epämuodollisesti odottaessamme, mitä Herra johtaa meidät sanomaan, mutta kuitenkin jotakin, joka auttaisi meitä.

39   Ajatelkaamme Laodikean Seurakuntajaksoa ja sen tilaa tänään. Niin pitkälle kuin minä tiedän, en näe mitään muuta, joka estäisi Herran Jeesuksen tulemisen, kuin Hänen Seurakuntansa valmiina olemisen. Minä luulen sen olevan yksi profetioista.

40   Eilen tullessamme Tucsonista tänne autolla me ajoimme kahdessa päivässä kaksituhatta mailia, Billy ja minä. Emmekä me rikkoneet yhtään nopeusrajoitusta. Me toimimme oikein. Hänen ajaessaan minä istun siellä ja taivutin rannettani taaksepäin tällä tavalla kuin haulikon taakse vedetty iskuri. Nähdessäni hänen ajavan ylinopeutta minä sanoin: “Odotahan hetkinen, poika.”

Meillehän on sanottu: “Antakaa keisarille, mikä keisarin on.”

41   Sitten tullessamme tänne viime yönä siellä tiellä lojui pieni tyttö, noin kolmevuotias. Äiti oli kuolleena ojassa. Jokin humalainen poika, 18-vuotias, oli ajanut 120 mailia tunnissa vasenta puolta tietä ja tappanut hänet, ja luulen, että myös hän teki kuolemaa. Sitten voitte kuvitella, millaista se oli.

“Antakaa keisarille, mikä keisarin on.”

42   Viattomat ihmiset kuolevat. Pieni kolmivuotias tyttö menetti henkensä jonkun humalaisen sotilaan vuoksi, jonka arveltiin ajaneen 120 mailia tunnissa tien väärää puolta. Hän tuli alas mäkeä ja tappoi heidät kaikki siellä yhdellä kertaa. Minä… Hän myös oli kuolemassa, joten… Joten te voitte ymmärtää, vaikka syytön osapuoli oli tekemässä…

43   No niin, tuo poika on syyllinen kylmäveriseen murhaan. Ymmärrättekö? Minun mielestäni, jos mies saadaan kiinni tieltä humalassa, hänelle tulisi antaa vähintään kymmenen vuotta vankeutta harkitusta murhasta, kenelle hyvänsä miehelle.

44   Politiikka ei tee meille koskaan mitään hyvää. Se on mädäntynyttä. Jumalan ajatus kuninkaasta, kuninkaasta, joka on vanhurskas, on oikein. Mutta politiikka se vain leviää, te voitte ostaa itsenne ulos mistä hyvänsä, pettää, valehdella, varastaa ja kaikkea muuta. Niin kuin eräänä sunnuntaina sanoin: katsokaa, missä te olette, näettehän, se ei ole muuta kuin epärehellinen sekasotku. Mutta vanhurskas kuningas voi laatia omat lakinsa. Te voitte surmata miehen, ja jos teidät tunnetaan hyvänä poliitikkona, niin silloin te voitte selvitä siitä.

45   Demokratia on hyvä idea, mutta se ei toimi. Kuten kommunismikin, jossa kaikki on yhteistä. Se kuulostaa hyvältä, mutta se ei toimi. Ei. Jumalan tapa, että on kuningas, kuten Daavid, oli oikea, ja te saatte yhden keskitetyn hallinnan. Kuten yksi johtaja ja hanhiparvi, ja niin edelleen, teillä ei voi olla niitä kahta tai kolmea. Sitten, te panette heidät kaikki yhteen, ja te saatte kaikenlaisia ideoita.

46   Niinpä me näemme tämän päivän tilasta, että ollaan valmiina Herran tulemusta varten.

47   Mutta veli Neville ja minä, ja nämä muut veljet, me yritämme paimentaa laumaa, ja minulla on mielessäni jotakin nyt, mistä ehkä tulemme puhumaan.

48   Se on, minä sain kirjeen eräänä päivänä eräältä hienolta rouvalta. Minä en saanut sitä, vaan se tuli erään toisen henkilön kautta. Hän todellakin repi siinä minut kappaleiksi, ainakin hän yritti. Hän sanoi siinä: “Ettekö te Kristityt Liikemiehet voisi tehdä jotakin pysäyttääksenne veli Branhamin, koska hän nyt on julkaissut kirjan nimeltään Laodikean Seurakuntajakso, ja lisää on tulossa.” Ja hän jatkoi: “Hän yksinkertaisesti repii helluntailaisopin palasiksi. Hän sanoo, ettei alkuperäinen todiste ole kielillä puhuminen. Ja sitten hän on naissaarnaajia vastaan.” Ja tämä oli naissaarnaaja. Hänen poikansa ovat eräitä minun parhaita ystäviäni, joita minulla maailmassa on. He kuuluvat parhaisiin ystäviini, joita minulla on.

49   Tämä mies ja hänen vaimonsa, joiden kanssa söin aamiaista, sanoivat: “Veli Branham, katsohan tätä. Mitä sinä ajattelet siitä?” Ja ottivat esiin kirjeen.

Minä sanoin: “Kyllä, sisar, mutta hän ei vain yksinkertaisesti ymmärrä.”

50   Pojat kertoivat, että heidän äitinsä oli naissaarnaaja ja että hän ei uskonut Sanomaa.

51   Nyt hän [nainen] sanoi tässä, hän sanoi: “Hän [Branham] sanoi: ‘Naisella ei tule olla valtaa miehen ylitse.’ Hän sanoi: “Entäs sitten Foibe, joka Raamatussa oli Paavalin apulainen?”

52   Tietenkin. Hän oli tavaroiden myyjä. Voisitteko te ajatella, että Paavali voisi sanoa: “Olkoot naiset hiljaa seurakunnissa”? Ensin kieltää heiltä puhumisen ja sitten kääntyy ympäri ja sanoo: “No niin, Foibe on minun apulaiseni evankeliumissa ja hän tulee nyt saarnaamaan joitakin iltoja.” Mitä, hänhän kääntyisi omaa sanaansa vastaan. Ymmärrättekö?

53   Sitten hän sanoen, kaiken kukkuraksi: “Uskon, että se oli, Esteri joka oli yksi tuomareista Raamatussa.” Hän sanoi: “Nainen oli tuomarina Raamatussa. Jos tämä ei ole valtaa miehen ylitse!”

54   Tämän täällä seurakunnassa jokin aika sitten parantuneen liikemiehen vaimo sanoi: “Veli Branham, tämä on aina saattanut minut ymmälle.”

Minä sanoin: “Kuinka se voi saada sinut ymmälle, sisar?”

Hän sanoi: “No niin, tässä on eräs nainen tuomarina.”

55   Minä sanoin: “Se on politiikkaa eikä se kuulu seurakuntaan. Sillä ei ole mitään tekemistä seurakunnan kanssa.”

56   Paavali sanoi: “Olkoot he alamaisia, niin kuin myös laki sanoo.” Laki ei voinut asettaa naista papiksi, sitä ei voida tehdä… Te ette koskaan nähneet naista ylipappina, ette koskaan nähneet naista pappina. Sellaista ei ole missään Raamatussa. Te ette koskaan nähneet naista saarnaajana Raamatussa. Tietenkin.

57   Jotkut heistä olivat profetissoja, ja niin edelleen, Mirjam ja muut. Ja Ester… Yksi heistä oli tuomari Israelissa. Joskus he hallitsivat heitä kuningattarina ja niin edespäin sillä tavalla. Kuninkaan kuollessa kuningattaren täytyi ottaa hänen paikkansa siihen asti, kunnes he valitsivat toisen kuninkaan.

58   Tucsonin kaupungissa, Arizonassa, meillä on nainen tuomarina. Ja se on syynä siihen, miksi tuo kaupunki on niin saastainen. Naisella ei ole mitään asiaa politiikkaan. Hänellä ei mitään asiaa… mitään valtaa seurakunnassa.

59   Hänen paikkansa on olla miehen kuningatar kotona. Sen ulkopuolella hänellä ei ole yhtään mitään. Me tiedämme sen totuudeksi. Minä tiedän, että se kuulostaa vanhanaikaiselta, mutta minulla on vastuussa.

60   Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen tästä maasta, ääninauhat ja nuo kirjat tulevat edelleen elämään, ja monet teistä nuorista lapsista tulette tulevina päivinä toteamaan, että tämä on tarkalleen totuus, koska minä puhun sen Herran Nimessä.

61   Nyt me ihmettelemme, kuinka nainen, joka on hyvä nainen, joka on synnyttänyt tähän maahan, uskollisen miehensä kanssa, joka on hyvä mies, eräitä hienoimpia poikia, miehiä, joita olen koskaan tavannut. Ja niin pian kuin he kuulivat sanoman, he olivat myydyt sille sata prosenttisesti. Sellainen voi tapahtua vain ennalta määräämisen kautta. Se on ainoa tapa, miten se voi tulla.

62   Nyt, kysymys on tässä. Minä ajattelin, ymmärrättehän, miksi Herra palautti minut takaisin. “Etkä tiedä, että sinä olet alaston, kurja, viheliäinen, sokea etkä tiedä sitä.”

63   Ennen kuin tulen siihen, minä ehkä lyhyesti kertaan mitä muutama päivä sitten sanoin saarnassa täällä. Uskon sen olleen Tämän maailman jumala, joka on niin sokaissut ihmisten silmät, että he ehdottomasti palvovat perkelettä uskonnollisissa kokouksissaan. Oletteko te kaikki ymmärtäneet sen?

64   Sitten tuossa samassa saarnassa puhuin aiheesta, kuinka nainen, joka käyttää moraalittomia vaatteita säädyttömästi, tullaan tuomiolla tuomitsemaan katuprostituoituna. Se kuulostaa kauhean oudolta.

Sallikaa minun piirtää teille pieni kuva.

65   No niin, tässä on asianajaja, joka elää kaupungissa, nuori mies. Hän on mukava mies. Niin pitkälle kuin on kysymys politiikasta. Voimme kuvitella, että hän on yhtä kunnollinen politiikassaan kuin kuka tahansa. Ja sitten hän käy ulkona tytön kanssa, joka on hyvin suosittu. He rakastuvat ja menevät naimisiin. He osallistuvat kaikenlaisiin juhliin ja suuriin asioihin, joissa he kaikki juovat yhdessä. Lopulta tuo tyttö on saanut itselleen mukavan kodin. He elävät mukavassa asuinympäristössä. Ihmiset ajattelevat tästä miehestä hyvää, mutta hän… Molemmat heistä juovat. Nainen käyttää shortseja, leikkaa hiuksensa ja käyttää ehostusta, kaikki on niin seksikkäästä, kaunis nainen, joka näyttelee itseään. Kumpainenkaan heistä ei koskaan käy kirkossa.

66   Sitten heidän naapuriinsa muuttaa nainen, joka kuuluu baptistikirkkoon tai metodistikirkkoon, hän ja hänen miehensä. Nyt tämä nainen

67   Sanokaamme, että hän on metodisti, koska metodisti uskoo enemmän pyhyyteen kuin baptisti. He kaikki lukuun ottamatta Uuden Testamentin Baptisteja, jotka uskovat pyhyyteen. Mutta tavallisesti baptistit eivät ensinkään usko pyhyyteen. He eivät usko sellaiseen asiaan. Niinpä sitten, sanokaamme, että hän on metodisti, koska he uskovat pyhyyteen.

68   Niinpä sitten metodisti nainen muuttaa samalle kadulle viereiseen taloon tämän naisen naapuriksi. Ja sanokaamme, että hänen miehensä on kirjanpitäjä tai työskentelee jossakin toimistossa. Nyt tämä metodisti nainen katsoo tätä toista naista.

69   Kun tämä lakimies lähtee kaupungin ulkopuolelle. Hänen nimensä on John. Sanokaamme, että hänen nimensä on John. Älkää nyt olettako sen perusteella mitään. Käytän nyt vain tekaistuja nimiä. Ja hänen nimensä on John. No niin, naisella oli ennen ollut tapana käydä ulkona Ralphin kanssa. Nämä kaikki ovat tekaistuja nimiä vain siksi, että voisitte ymmärtää tarinan, saada kuvan siitä.

70   Ensimmäinen asia, joka tapahtuu, jossakin humalaisten kutsuilla, on se, että Ralph halaa häntä uudelleen. Ja nyt hän syttyy uudelleen, koska hän luulee jälleen olevansa rakastunut Ralphiin. Sitten jonkin ajan kuluttua Ralph alkaa tapailla häntä, ja tämä nainen pystyy salaamaan sen Johnilta, pitää sen piilossa hänen silmiltään ja ajattelee olevansa älykäs, koska hän voi juosta Ralphin kanssa ja olla naimisissa Johnin kanssa. Näettehän, tällä naisella ei ole pienintäkään säädyllisyyttä. Ja hän ei pidä sitä minään.

71   Mutta tämä metodistinainen on kasvatettu ajattelemaan toisella tavalla. Ainakin hän käy kirkossa ja ajattelee, että tuo nainen on hirvittävä. Hän kertoo miehelleen tämän tullessa kotiin: “Näen tuon miehen menevän sinne sisälle tapaamaan häntä. Ja kun John on liikeasioilla jossakin, Filadephiassa tai jossakin muualla, tämä mies vie hänet ulos urheiluautossaan, ja he makaavat tuolla ulkona uimarannalla. Olen nähnyt heidän tulevan kotiin, ja joskus he eivät edes vedä verhoja eteen. Olen nähnyt hänen suutelevan ja rakastelevan häntä. Oi, eikö se olekin kauheata”, hän sanoo miehelleen. “Mitä, hänhän ei ole kuin yleinen prostituoitu.” Se on totta. Hän on pahempi kuin yleinen prostituoitu, koska hän on naimisissa oleva nainen. Ymmärrättekö? Ja tämä metodisti nainen ajattelee, että se on hirvittävää. Hän ei koskaan edes käy kirkossa.

72   Nyt tämä metodistinainen ei tekisi tuonkaltaisia asioita. Ei, todellakaan ei. Hän on säädyllinen nainen. Toinen asia on, että hän ei ottaisi pisaraakaan viskiä, koska metodistikirkko, yhdeksänkymmentä prosenttia heidän ohjelmastaan kieltää viskin, on viskiä vastaan. Niinpä heillä on tuo kielto-ohjelma, ja nuo ihmiset tuossa metodistikirkossa elävät, niin kuin tuo kirkko opettaa.

73   Mutta tämä sama nainen, tämä metodistinainen käy iltaisin ulkona miehensä kanssa ja käyttää shortseja sunnuntaisin pyhäkoulun jälkeen. Hän leikkaa hiuksensa ja käyttää huulipunaa ja jopa tupakoikin hieman.

74   Nyt, Jumalan Sanan mukaan, he molemmat ovat prostituoituja. Mutta tämä tässä on alaston viheliäinen, kurja ja sokea eikä tiedä sitä. Toinen on aivan yhtä syyllinen kuin toinenkin. Sillä mies, joka katsoo naista himoiten, on jo tehnyt huorin sydämessään hänen kanssaan.

75   Nyt tämä nainen saattaisi sanoa: “No niin, odotahan hetkinen, herra Branham. Minä annan sinun ymmärtää, että minä en ole prostituoitui.” Sisareni, jos sinut ehkä pantaisiin Raamatun eteen, ja sinä panisit kätesi sen päälle Jumalan läsnäolossa ja valalla vannoisit olleesi niin uskollinen miehellesi kuin vain voi olla. Sinun ruumiisi kuuluu miehellesi, mutta sinun sielusi kuuluu Jumalalle. Paha henki on voitellut sinut. Jos et olisi, niin minä voisin todistaa, että sinä olet täydellisesti mielenvikainen.

76   Mitä olisikaan tapahtunut sinun isoäidillesi, jos hän olisi kävellyt kadulla noissa shortseissa? He olisivat panneet hänet mielisairaalaan, koska hän tuli ulos ilman hametta. Hänen mielessään on jokin mennyt vialle. Jos se oli niin silloin, niin silloin se on niin nytkin.

77   Niinpä se saa koko maailman mielenvikaiseksi. Koko asia on mieletön. Ja se on niin salakavalasti hiipinyt sisälle, että ihmiset eivät tiedä sitä.

78   Nyt, onko hän prostituoitu? Ei niin, ettei hän olisi pitänyt valaansa miehelleen, mutta Jumalan edessä hänessä on paha prostituution henki, joka saa hänet pukeutumaan sillä tavalla, ja koska hän on Laodikean Seurakunta-ajassa. Hän ei tiedä tekevänsä sitä. Tuo viaton nainen ei tiedä, että Jumala tulee tuomitsemaan hänet prostituoituna. Siinä se on teille.

79   Yrittäkääpä sanoa se hänelle! Te ette voi sanoa sitä hänelle. Ei ole mitään tapaa saada häntä ymmärtämään sitä. Raamattu sanoo: “He ovat alasti, eivätkä tiedä sitä.”

80   Jos te sanoisitte hänelle henkilökohtaisesti, että hän on prostituoiduksi, hän voisi saada teidät pidätetyksi, hän tekisi sen. Minä en koskaan puhu henkilökohtaisesti kenestäkään. Minä puhun synnistä. Minä en sano: “Tämä määrätty seurakunta, herra se-ja-se täällä, tai saarnaaja se-ja-se, hän on…” Ei, ei, minä sanon, että tuo oppi, koko asia yhdessä… Minä en nimeä yksilöitä. Se ei koske yksilöitä, vaan tuota järjestelmää, jossa he ovat. Se on maailmallinen järjestelmä.

81   Veli George Wright istuu täällä, ja arvelisin, että hän on 75 tai 78-vuotias. Mitä sinä ajattelet, että olisi tapahtunut, jos jonakin päivänä olisit mennyt tapaamaan sisar Wrightiä, ja hän olisi seissyt siellä shortsit yllään. Mitä, sinähän et olisi koskaan… Sinä olisit hankkinut tuon naisen lukkojen taakse. Sinä et olisi koskaan mennyt naimisiin hänen kanssaan. Kuka hyvänsä nuori mies tuona aikana olisi tehnyt samoin. Ja jos se oli syntiä ja väärin silloin, niin se on sitä nytkin, mutta ihmiset ovat kasvaneet mielenvikaisuuteen.

82   Sallikaa minun profetoida jotakin teille, ennen kuin se tulee tapahtumaan. Koko maailma hapuilee mielenvikaisuudessa ja se tulee tulemaan pahemmaksi ja pahemmaksi ja pahemmaksi. Minä sanon teille, että se tulee olemaan joukko hulluja mielipuolia. Ja sillä tavalla se melkein nyt jo on.

83   Voitteko kuvitella miestä ajamassa ilman valoja väärällä puolella tietä? Ricky, joku nuori lapsi, joka on juuri lopettanut koulun. Hän tappaa joukon ihmisiä. Pysäyttikö se heitäSeuraava tulee heti perässä ja tekee samoin. Voitteko kuvitella, että nuori mies, joka vähänkin arvostaa itseään, menisi tuonne ulos ja toimisi sillä tavoin kuin he tekevät?

84   Voitteko kuvitella nuorta naista, naiseuden kukoistuksessa, kaunis, hyvärakenteinen, jolla on kaunis muoto, profiili ja kasvot. Jo yksin se, että hän on kaunis, osoittaa, että me olemme lopunajassa. Näettekö, hän on kerta kaikkiaan omaksunut maailmalliset piirteet, maailmalliset asiat, eikä pyhyyden kauneutta, suloisuutta hänen sielussaan. Olen nähnyt naisia, joissa ulkoapäin ei ollut mitään katseltavaa, mutta puhukaapa heille kerran, puhukaa heille muutamia minuutteja, he ovat todella aitoja, jotakin, mitä ette voi jättää huomaamatta. Näettekö, ulkopuolinen kauneus on perkeleestä, se on maailmasta.

85   Katsokaa Kainin lapsia, kuinka he lankesivat siihen. “Kun Jumalan pojat näkivät, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, he ottivat heitä vaimoikseen”, eikä Jumala koskaan antanut sitä heille anteeksi.

86   Katsokaahan noita israelilaisia naisia känsäisine käsineen ja sekaisine hiuksineen. Kun Jumalan pojat kulkivat mooabilaisten maan lävitse ja tapasivat nuo soreat naiset, joilla oli hiuslaitteet ja paljon ehostusta kasvoillaan, tai miksi te sitä kutsutte. Ja kun nuo Jumalan pojat näkivät nuo todella kauniit naiset, väärä profeetta sanoi: “Me olemme kaikki yhtä.” [Veli Branham koputtaa saarnastuolia kuusi kertaa.] He menivät naimisiin keskenään, eikä Jumala koskaan antanut sitä anteeksi heille.

87   He kuolivat erämaassa. Jokainen heistä kuoli sinne. Ilman toivoa, ilman Jumalaa ja iankaikkisesti kadotettuina, iankaikkisesti tuomittuina, vaikka he olivatkin nähneet Jumalan hyvyyden, vaikka he olivat juoneet milloinkaan kuivumattomasta lähteestä. He joivat kalliosta, jota oli lyöty. He olivat nähneet vaskikäärmeen tekemät ihmeet. Heidät oli kaikki kastettu Mooseksen kasteella Punaisessa Meressä. He olivat nähneet Jumalan käden. He olivat syöneet enkelten ruokaa ja tehneet kaikkia noita asioita. Mutta he sekoittuivat avioliiton kautta, he sallivat tuoda naisia sisälle ja menivät naimisiin keskenään. Ei tehden aviorikosta, vaan menivät keskenään naimisiin. Jumala ei koskaan antanut sitä heille anteeksi.

88   Tämä on toinen kerta, kun se tapahtui. Nyt, tässä me olemme kolmannessa kerrassa, pettävimmässä ajassa, mitä koskaan on ollut.

89   Minä tiedän että se on kovaa. Ja olen monesti ja monella tapaa ihmetellyt, että miksi niin koskaan tulee olemaan? Miksi minun täytyy niin lukea sääntöjä ihmisille? Mikä saa sen aikaan? Kuitenkin voin panna merkille, että jos se ei olisi Jumalasta, niin kukaan ei kuuntelisi. Ei yksikään nainen istuisi kuuntelemassa minua. Mutta he tulevat takaisin’ Koska siellä on joku, johon totuus on ankkuroitunut, ja joka sanoo hänelle, että se on oikein. Kaikesta huolimatta he tietävät, että se on oikein. Tarkatkaa nyt, mitä tapahtuu. Tiedän, että se on kovaa.

90   Se on aivan kuin jos lääkäri antaisi teille lääkettä, ja te kieltäytyisitte ottamasta sitä. Älkää silloin syyttäkö lääkäriä, jos te kuolette. Ja Tämä on lääkkeen kaltaista. Entä sitten näistä ihmisistä, jotka aina väittävät minua naisvihaajaksi?

91   Näettehän, tarkatkaa vain tapaa, miten naiset toimivat, ja minä tulen osoittamaan teille, missä seurakunta on. Naisilla on Laodikean moraali. He ovat maailmassa fyysisesti alastomia, viheliäisiä ja sokeita, eivätkä tiedä sitä. Ihmiset, maailman naiset ja seurakunta, ovat samassa tilassa. Tarkatkaa, kuinka kautta kaikkien aikojen luonnollinen on esikuva hengellisestä. Nyt jonakin päivänä tuomiolla…

92   Minä tiedän, että ei ole suosittua sanoa sitä, ja jos miestä ei ole määrätty sanomaan sitä, teidän on parasta olla sanomatta sitä, koska te vain matkitte jotakin. Ja silloin te aivan varmasti joudutte vaikeuksiin.

93   Pankaa merkille nyt, kuinka minä itse asiassa, niin kuin monesti on näyttänyt siltä, olen pitänyt naisten suuta avoinna ja kaatanut lääkettä heidän suuhunsa, ja sitten pitänyt käsiäni heidän suunsa päällä, ja joka kerta he ovat sylkäisseet sen ulos. Mitä jos lääkäri tekisi niin potilaalle, ja tämä kuolisi siitä syystä, että hän oli kieltäytynyt nielemästä lääkettä. Tuomiolla, kun kaikki nämä asiat, kuten hiusten leikkaamiset ja shortsien käyttämiset…

94   Minä vain rakennan. Hetki on käsillä, kun te tulette näkemään jotakin tapahtuvan, kun jotakin tulee tapahtumaan, jolle kaikki tämä on vain taustaa. Se on ollut vain perustuksen laskemista lyhyelle, nopealle sanomalle, joka on ravisteleva koko kansakuntaa.

95   Miksi olen aina moittinut naisia? Se on vain jotakin, jolla te voitte lyödä ympäri korvia. Jopa yrittää kertoa heille, mikä on oikein. Minä pidän kättäni tällä tavalla siinä paikassa, missä heidän suunsa on, ja he sylkevät sen ulos. Kuka voi silloin syyttää lääkäriä?

96   Mitä te tulette sanomaan tuomion päivänä, kun tuo sama ääni, joka on huutanut sitä vastaan, tullaan soittamaan jälleen uudestaan suoraan ihmisten kasvoihin? Kuinka he silloin voivat paeta sitä?

97   He sylkäisevät sen ulos sormienne välistä. Kaatakaa hieman lisää heidän kurkuistaan alas, niin kuin ravistaisitte heidän päätään, uudelleen ja uudelleen, eikä siitä ole apua. Kuitenkin te tulette ja kaadatte sitä uudelleen ja uudelleen. Ketä silloin voidaan syyttää? Ei lääkäriä eikä lääkettä, vaan henkilön asennetta. Niin se on tarkalleen. Tulee olemaan kauhistuttava päivä yhtenä näistä päivistä, kun tämä syntinen ja avionrikkojasukupolvi seisoo Kaikkivaltiaan Jumalan edessä.

98   Kun näen ikääntyväni ja näen olkapäitteni painuvan kumaraan ja tiedän olleeni 30 vuotta tällä puhujanlavalla. Kyllä, 33 vuotta tällä kentällä, se on mitkä aika. Se on 33 palveluksen vuotta. Kadun vain yhtä asiaa: ettei se ole kestänyt 133 vuotta, sillä, ollessani täällä kuolevaisena, tämä tulee olemaan viimeinen mahdollisuuteni saarnata Evankeliumia, mitä minulla koskaan tulee olemaan. Jumala auttakoon minua seisomaan niin totuudellisena kuin vain voi olla tälle Sanalle. Sanoa vain se, mitä Hän on sanonut.

99   Mikä saa tuon metodistinaisen toimimaan Ei ole mitään tapaa saada häntä ymmärtämään sitä, koska hän on täällä Laodikean Seurakuntajakson ajassa.

100   Nyt otamme helluntailaisnaisen. Hän ei haluaisi käyttää shortseja eikä ehostusta eikä leikata hiuksiaan, mutta hän katsoo taaksepäin metodisteihin ja sanoo: “Katsohan, kuinka tuo nainen tekee noin ja noin.” Vaikka hän ei käytäkään shortseja, hänellä itsellään on leikatut hiukset.

101   Mitä korkeammalle te nousette Jumalassa, sitä syntisemmältä koko asia teistä näyttää. Voitte kuvitella, miltä se näyttää joskus rukouksessa, kun Pyhä Henki vie teidät toiseen ilmapiiriin, ja koko asia näyttää sekasotkulta. Sitten tullessanne takaisin ihmiset ajattelevat, että olette roisto, ja että te olette vain jokin vanha pisteliäs… Teitä pidetään hulluna, koska te olette kuin jokin vanha omituinen tyyppi, joka aina nuhtelee ihmisiä. Mutta jos te kerrankin nousisitte ylös tuohon ilmapiiriin, jossa te voitte olla Jumalan läsnäolossa, ei tunne-elämysten kautta, vaan aidon Pyhän Hengen ylös nostamina, silloin koko asian ylitse on kirjoitettuna: “ICHABOD”. Jumalan kirkkaus on jättänyt koko kirkkokunnallisen järjestelmän. Oikein. Yksikään niistä ei ole oikeassa.

102   Sallikaa minun piirtää teille pieni ympyrä. Jos minulla olisi taulu… Mutta haluan teidän katsovan tätä. [Veli Branham piirtää seuraavat ympyrät.] Piirrän ensin yhden ympyrän tällä tavalla ja sitten toisen ympyrän sen sisäpuolelle; siitä tulee kaksi. Sitten minä teen vielä yhden ympyrän sen sisäpuolelle, ja niitä on kolme rengasta sisäkkäin. Tämä tässä kuvaa nyt sinua.

103   Se on Jumala. Jumala kolminaisuudessa on yksi, ja ilman kolminaisuutta Hän ei ole Jumala. Häntä ei voida ilmaista millään muulla tavalla.

104   Niinpä et sinäkään voi olla ilmituotu olematta kolminainen henkilö, jollainen sinä olet. Se on ruumis, henki ja sielu. Ilman yhtä niistä sinä et ole täydellinen. Näettehän? Jos teillä ei ole sielua, te ette ole mitään. Ilman henkeä te ette ole mitään. Jos teillä ei olisi ruumista, te olisitte henki, ilman ruumista.

105   Niinpä Jumala on täydellinen olennon kolmiyhteytenä. Ei olentojen kolmiyhteytenä, vaan yksi olento kolmiyhteydessä. Isä, Poika ja Pyhä Henki on yksi todellinen ilmi tuotu Jumala. Jumala!

106   Huomatkaa tässä… Odottakaahan hetki. Uskon lukeneeni tämän joitakin minuutteja sitten. Kuunnelkaahan tätä:

Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: nämä asiat sanoo Aamen, uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku.

107   Jumala on Luoja. Ja kuinka Hän koskaan tuli luoduksi? Mutta tämä on Jumalan luomakunnan alku. Kun Jumala, Henki, oli luotu miehen muotoon, se oli Jumalan luominen, Jumalan, Luoja itse tuli luoduksi. Jumala, joka teki tomun, teki kalsiumin, kaliumkarbonaatin, kosmisen valon ja vuoriöljyn ja pani nämä asiat yhteen, loi itsensä, Jumalan luomakunnan alku.

108    “Aamen, lopullinen. Aamen tarkoittaa: niin se olkoon. “Jumalan lopullinen”, kun Jumala oli tullut täydelliseksi Hänen luomakunnassaan.

109   No niin, mitä se oli? Kukaan ei ole Jumalaa milloinkaan nähnyt, mutta Isän Ainosyntyinen on ilmoittanut Hänet. Käsitättekö te sen?

110   Vain pieni hetki, jos ette ole kiireisiä. Menkäämme Kolossalaiskirjeeseen hetkiseksi, Kirjoitukseen, joka sattui juuri tulemaan mieleeni. Menkäämme Kolossalaiskirjeeseen, ja uskoisin sen olleen ensimmäisessä luvussa. Minun täytyy varmistaa tämä, koska en ajatellut tätä ennakolta. Ollessani nuori saarnaaja minä saatoin muistaa nämä asiat [Veli Branham napsauttaa sormiaan] noin vain, mutta tultuani vanhemmaksi, minä en voi… Uskoisin, että aloitamme 9. jakeesta. “Tästä syystä”, Paavali kertoo Kolossalaisille Kristuksesta, kuka Hän oli.

Tästä syystä myöskin me, siitä päivästä alkaen kun kuulimme siitä, emme ole lakanneet rukoilemasta teidän puolestanne ja haluta, että te voisitte olla täytetyt hänen tahtonsa tuntemisella kaikessa viisaudessa ja hengellisessä ymmärtämisessä.

Että te voisitte vaeltaa Herran arvoisesti miellyttäen kaikessa, ollen hedelmälliset kaikessa hyvässä työssä ja kasvaen Jumalan tuntemisessa.

Vahvistettuina kaikella väkevyydellä, hänen kunniallisen voimansa mukaan, kaikella pitkämielisyydellä ja kärsivällisyyden riemulla.

Kiitäen Isää, joka on tehnyt meidät soveliaiksi olemaan osalliset pyhien perinnöstä valkeudessa.

Joka on vapauttanut meidät pimeyden vallasta, ja on siirtänyt meidät hänen rakkaan Poikansa valtakuntaan.

111   Tässä me tulemme nyt siihen. Tarkatkaa nyt.

Jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, jopa syntien anteeksi saaminen.

Joka on näkymättömän Jumalan kuva.

112   Käsitättekö sen? Kolossalaiskirje 1:15.

Esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.

113   Aamen! Mikä Hän on? “Ensiksi syntynyt ennen kaikkea luomakuntaa.” Olkoonpa se enkeli, tai mikä hyvänsä se saattaa ollakin, Hän on ensiksi syntynyt ennen kaikkea luomakuntaa.

Sillä hän loi kaikki asiat, (kaikki mitä on luotu), mitä on taivaassa ja mitä on maassa, näkyväiset ja näkymättömät, olkoonpa ne valtaistuimia tai valtoja tai valtakuntia tai voimia, kaikki asiat hän on luonut, ja häntä varten.

114   Olkoonpa se mitä tahansa se saattaakin olla, ei ole toista olentoa.

Ja hän on ennen kaikkia asioita, ja hän pitää kaikki asiat olemassaolossa.

115   Olkoonpa se sitten Isä, Poika, Pyhä Henki, tai mitä tahansa se onkin: “Ja hän on ennen kaikkia asioita. ” Ennen kaikkia asioita, jotka ovat Taivaassa, maassa, näkyvät, näkymättömät, mitä hyvänsä, tämä Jumalan Poika oli ennen kaikkia asioita. Onko tämä oikein? Ei väliä sillä, oliko ne valtaistuimia, valtakuntia, mitä tahansa ne olikin, taivaallisia valtaistuimia, kuningaskuntia, mitä tahansa ne voisivat olla. Toisella puolella olevat suuret yliluonnolliset valtakunnat, missä iankaikkisuuksissa ovatkaan, mitä tahansa ne ovatkaan, enkelit, jumalat, mitä tahansa ne ovatkaan: “Hän on ennen kaikkia asioita.” Aamen Ettekö voi nähdä häntä? “Hän oli ennen kaikkia asioita. Ja: “Hän oli luonut ne.” Nyt, 17. jae:

Ja hän on ennen kaikkia asioita, ja hän pitää kaikki asiat olemassaolossa.

116   Mikään muu ei voisi saada sitä toimimaan kuin Hän. Olkoonpa se Isä Jumala tai Pyhä Henki Jumala. Olkoonpa ne enkeleitä, valtakuntia, voimia, hallituksia, mitä hyvänsä ne ovatkin, Hän pitää kaikki asiat toiminnassa. Hän pitää kaikki asiat olemassaolossa.

Ja hän on ruumiin, seurakunnan, pää, joka on alku — joka on alku, esikoinen kuolleista nousseiden joukossa, (se tarkoittaa: sen nostamista ylös, jota Hän tuli lunastamaan) että hän olisi kaikkia asioita korkeampi.

117   “Että olisi korkeampi”, tiedättekö mitä se merkitsee? Se on kaiken yläåuolella. Hän on yläpuolella kaikkia asioita, joita koskaan on luotu, jokaista enkeliä, jokaista olentoa, kaikkea mitä on olemassa, Hän on kaikkien asioiden yläpuolella. Mikä luomus on tällainen? Kuka se voisi olla? Kaikkien asioiden yläpuolella. “Ja tehden rauhan…” Katsotaanpa, hetkinen vain. Korkemm

Sillä Isä miellytti se, että hänessä tulisi kaikki täyteys asumaan.

118   Kaikkien asioiden koko täyteys, koko Jumalan täyteys, kaikki enkelien täyteys, koko ajan täyteys, koko iankaikkisuuden täyteys, kaikki asuu Hänessä. Sellainen on tämä mies.

Ja tehtyään rauhan hänen ristinsä veren kautta, sovittaen hänen kauttaan kaikki asiat itsensä kanssa, hänen kauttaan, minä sanon, olivatpa ne asiat maassa tai taivaassa.

119   Siinä on tuo suuri Olento, josta me puhumme. Jumalan luomakunnan alku.

120   Nyt, tuo Seurakunta, Hänen koko tarkoituksensa oli Seurakunta. Kuinka me pääsemme tähän Seurakuntaan? Yksi Henki on kastanut meidät kaikki yhteen Ruumiiseen. Seurakunta, Kristuksen Ruumis. Se ei voi epäonnistua.

121   Tässä on nyt se, mitä tapahtuu. Tarkatkaa nyt vain tätä pientä kuvaannollista piirrosta tässä. [Veli Branham näyttää jälleen piirrostaan kolmesta ympyrästä.]

122   Tämä ulkopuolinen mies on liha. Se on se, mitä me katsomme, se, mitä me voimme nähdä. Ja tuohon ruumiiseen on viisi sisäänkäyntiä. Kuka hyvänsä kansakoulun käynyt lapsi, kuten minä, tietää, että on viisi aistia, jotka hallitsevat ruumista: näkö, maku tunto, haju ja kuulo. Ilman näitä te ette voi olla kosketuksessa ruumiin kanssa. Tämä on ainoa tie, joka teillä on ruumiiseen: näkö, maku, tunto, hajuja kuulo. Nähdä se, maistaa se, tuntea se… Nyt tämä on tuo paha, ulkopuolella.

123   Nyt, tämän sisäpuolella on henki, joksi te tulette synnyttyänne tänne, ja elämän henkäys on hengitetty teihin. Tuo henki on luonteeltaan maailmallinen, koska Jumala ei antanut sitä, mutta se annettiin Jumalan sallimuksesta. Ymmärsittekö sen? Sillä jokainen lapsi, joka on syntynyt maailmassa, on syntynyt synnissä, muodostunut vääryydessä ja tullut maailmaan puhuen valheita. Onko se oikein? Niinpä tämä henkilö täällä sisäpuolella on synnintekijä alusta alkaen. Nyt, mutta…

124   Nyt, silläkin on viisi sisäänkäyntiä… En tiedä voinko nimetä niitä suoralta kädeltä, mutta ne ovat: ajatus, omatunto, ja rakkaus, valinta… Ei. Tietoisuus, , rakkaus ja järki… Henkeen on viisi sisäänkäyntiä. Te ette voi ajatella ruumillanne. Teidän täytyy ajatella hengellänne. Teillä ei voi olla omaatuntoa ruumiissanne. Teidän ruumiillanne ei ole ensinkään henkisiä kykyjä. Niinpä teidän täytyy ajatella hengellänne. Teidän täytyy järkeillä hengellänne. Te ette voi järkeillä fyysillisellä olemuksellanne, koska järki ei näe, maista, tunne, haista eikä kuule. Järkeily on jotakin, jota te teette mielessänne. Jos olette unessa tai pyörtyneet, niin teidän ruumiinne makaa siellä kuolleena, mutta teidän henkenne voi yhä järkeillä, käyttää noita viittä aistia, jotka tuolla sisäisellä miehellä on.

125   Nyt tulemme viimeiseen mieheen, joka on sielu. On vain yksi aisti, joka hallitsee sitä, ja se on… moraalisen valinnan vapaa tahto, valita tai hyljätä.

126   Syy siihen miksi ihmiset tänään Nyt, älkää nyt unohtako tätä, ja te tulette näkemään, mikä on alkuperäinen todiste Pyhästä Hengestä. Ymmärrättekö?

127   Nyt, ihmiset voivat elää tässä hengessä ja he tanssia hengessä. He huutavat hengessä, he menevät kirkkoon hengessä ja heillä voi olla ehdottomasti aito Pyhän Hengen voitelu tuon hengen yllä, ja silti voivat olla kadotettuja ja aivan yhtä paljon perkeleen riivaamia kuin olla voivat tuossa hengessään.

128   Koska, tarkatkaa, tämä on syy siihen, miksi te ette voi kertoa tuolle naiselle, että on väärin, että hän käyttää shortseja. Te ette voi sanoa hänelle, että hänen hiustensa leikkaaminen on väärin. “No niin, mitä merkitystä teidän hiuksillanne on sen kanssa?” Hyvä, sillä oli merkitystä Simpsonille.

129   “Kuka hyvänsä lisää yhden sanan tähän tai ottaa pois yhden sanan siitä…” Jossakin teillä täytyy olla lopullisuutenne.

130   Nyt esimerkiksi, jos minä olisin baptisti, ja te tulisitte ja kertoisitte minulle, että minun täytyisi olla kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä samalla tavoin kuin se on Raamatussa. Niin tiedättehän, että ensimmäiseksi minä sanoisin: “Minäpä kysyn sitä pastoriltani.”

131   Menen pastorin luo, ja hän sanoo: “Oi, se oli jotakin siellä kaukana menneisyydessä, ymmärräthän. Kyllä, näethän, me baptistit, tässä on se, mitä me uskomme: me uskomme, että meidät tulee upottamalla kastaa arvonimiin Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tällä tavoin kaikki seurakunnat tekivät sen, sen jälkeen, kun John Smith perusti sen, ja tällä tavoin miten se tehdään.” No niin, se on teidän lopullisuutenne, mutta se ei pidä yhtä sen kanssa, mitä Jumalan Sana sanoo!

132   Mitä jos te olette metodisti ja teidän tapanne on pirskotella, ja sitten teille kerrotaan, että teidät tulisi upottaa? Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? Te menette metodistipastorin luo, ja hän tulee kirjoittamaan piispalle kysyäkseen, mitä se-ja-se sanoo tästä. “Mutta me, metodistikirkko, jonka perustivat John Wesley, Whitefield, Asbury, ja loput heistä, siellä Englannissa 300 tai 400 vuotta sitten. Me teimme tämän asiakirjan, seuraten John Wesleytä, että meidät tulee pirskotella, koska se on vain ulkonainen muotomeno. Me ajattelemme, että pirskottelu on aivan yhtä hyvä kuin jokin muukin tapa.” Jos metodistikirkko on teidän lopullisuutenne, niin niin pitkälle te menette.

133   Jos olette katolilainen… Ja minä sanon teille, että Raamattu ei kiellä lihan syöntiä perjantaisin, ja kaikkia näitä tämänkaltaisia asioita, ja “Pyhä Ehtoollinen ei ole vohveli, koska se on Henki” ja niin edelleen. Ja te menette pappinne luo, ja hän tulee sanomaan teille: “Tässä se on kirjoitettuna, juuri tässä meidän asiakirjassamme.” Ja jos kirkko on teidän lopullisuutenne, niin te ette välitä mitään siitä, mitä kuka hyvänsä muu sanoo. Se on teidän lopullisuutenne.

134   Oi, Jumala auttakoon, että tämä uppoaa sisälle! Minusta koko asia on väärin. Jumalan Sana on lopullisuus! Mitä hyvänsä Sana sanoo, se on oikein.

135   Nyt ainoa tapa, miten nämä asiat ovat tässä pienessä sisäisessä miehessä, on se, että te olitte ennalta määrätty, koska te olitte Jumalan kanssa, te olette osa Jumalaa.

136   Minä olin isässäni. Minä olin myös isoisässäni ja isoisäni isoisässä. Minä olin siellä siemenenä.

137   Minä olin Kristuksessa! Te olitte Kristuksessa ennen maailman perustamista! Hän tuli lunastamaan Hänen omansa, Hänen omansa, jotka olivat Hänessä. Hallelujaa! Hänen lapsensa, jotka olivat Hänessä.

138   Hän ei koskaan tullut pelastamaan perkeleen lapsia. He eivät koskaan tule tietämään sitä. He ovat niin ovelia älyllisen oppineisuutensa tiellä, että teitä ei voida ensinkään verrata heihin. Te ette voi voittaa heitä puhumisessa. Mutta uskon kautta te näette sen.

139   Tieteessä ei tarvita lainkaan uskoa. Tiede todistaa sen, mistä he puhuvat. Se ei tarvitse lainkaan uskoa.

140   Katolinen pappi tulee kertomaan teille: “Katsokaa kuinka pitkään katolinen kirkko on ollut. Katsokaa kuinka pitkään se on seissyt pakanuuden vainon alaisena.” Metodistikirkko sanoo: “Katsokaahan tänne, kuinka pitkään….”

141   Minä näin kirkon… Jos puhutaan tekopyhyyden merkistä, Niin minä näin sen tullessani eilen tänne. Siellä luki: “Kristuksen Kirkko, perustettu vuonna 33.” Eikä se ole vielä edes satavuotias! Kirkkokunta. Oi! “Apostolien oppi.” Heillä on tuskin mitään. He ovat tämän päivän saddukeuksia, ei Henkeä, ei… Ja te ette voi kertoa siitä heille. Te ette voi puhua heille. Te ette voi järkeillä heidän kanssaan.

142   Koska me menemme järkeilyn ohitse. “Älkää nojatko omaan ymmärrykseenne.” Usko ei lainkaan järkeile. Usko uskoo sen.

143   He sanovat: “Katsohan nyt tänne. Uskotko sinä, että meidän täytyy tehdä näitä vanhoja asioita, joita siellä oli? Hölynpölyä.”

144   Mutta Raamattu sanoo niin. Minä en voi selittää, miten se tapahtuu, mutta se tapahtuu! Jumala sanoi niin. Niinpä teillä ei ole… En voi sanoa teille yhtään mitään siitä. Usko ei selitä sitä. Tiesittekö sen? Usko ainoastaan uskoo sen.

145   Jeesus sanoi Nikodeemukselle, joka kuului oman aikansa kirkkojen neuvostoon ja joka tuli Hänen luokseen yöllä ja sanoi: “Mestari, me tiedämme Sinun olevan Jumalasta lähtenyt opettaja, koska ei kukaan voi tehdä asioita, joita Sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssaan.”

146   Hän sanoi: “Totisesti, Minä sanon sinulle, ellei ihminen ole syntynyt uudelleen, hän ei voi edes nähdä Jumalan valtakuntaa.”

147   Hän sanoi: “Minä, vanha mies, voisinko minä mennä äitini kohtuun ja syntyä uudestaan?”

148   Hän sanoi: “Nyt, miten Minä voisin kertoa teille taivaallisia asioita, kun te ette edes usko maallisia asioita?”

149   Sitten Hän sanoi yhtenä päivänä: Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja syö Hänen vertaan, teillä ei ole elämää itsessänne.” Hän ei selittänyt sitä.

150   Nuo apostolit ja nuo, jotka tuona päivänä olivat määrätyt elämään, tiesivät sen. Hän sanoi: “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva. Ainoa asia, mitä Hänen täytyi tehdä, oli vain tehdä Minun ääneni tunnetuksi, he tuntevat sen. Sillä Minun lampaani tuntevat Minun ääneni.” Ja ääni on Sana lausuttuna. [Tyhjä kohta nauhassa.] “He tulisivat uskomaan sen joka tapauksessa. Heidän ei tarvitse tieteellisesti todistaa mitään eikä kysyä siitä saddukeuksilta tai fariseuksilta, eikä keneltäkään muultakaan. Minä sanoin sen, he uskovat sen. Sillä Minun lampaani kuulevat Minun ääneni.”

151   Tämä tässä on Jumalan ääni kirjoitetussa muodossa, koska tämä on täydellinen Jeesuksen Kristuksen ilmestys, Vanha ja Uusi Testamentti yhteen pantuna. Aamen. Siinä se on teillä.

152   Miksi? Te sanotte: “Nämä ovat hyviä ihmisiä. Mikä saa heidät…” Koska, yksi asia, heidän kiinnityspaalunsa on kirkko. Te muistatte viime sunnuntain… Kuinka monet olivat täällä kuulemassa saarnaa Lopunajan voidellut? Luulen, että te kaikki kuulitte sen. Näettehän, he ovat voideltuja. Heidän henkensä on voideltu, tämä toinen sisäinen ihminen.

153   Nyt tämä ensimmäinen nainen ei kiinnitä mitään huomiota siihen, mitä kirkko sanoo, tai mitä joku muu sanoo. Hän luulee olevansa älykäs. Hänellä on yliopistokoulutus. Hän voi pimittää sen mieheltään ja ajattelee olevansa älykäs tehdessään niin.

154   Tämä toinen nainen taas on alaston, sokea eikä tiedä sitä. Oi, se on säälittävää, mutta tämä on kuva, jonka Raamattu antaa siitä. No niin, hän käy kirkossa. Tämä nainen on todennäköisesti parempi ja elää puhdasta, hyvää elämää. Kenelläkään ei ole mitään sitä vastaan. Jumala on oleva sen Tuomari. Minä en tiedä. Minä en ole tuomari.

155   Minä olen vastuussa vain siitä, mitä Jumala näyttää minulle. Siitä apostolit puhuivat: “Me puhumme sitä, minkä me tiedämme, mitä olemme kuulleet ja mitä olemme nähneet.” Siinä kaikki mistä minä olen vastuussa. Siinä on kaikki, mistä te olette vastuussa.

156   Mutta nyt, jos te ottaisitte tuon saman naisen… Minne hän on päätynyt? Hän on liikkunut sen ympärillä. Hän on kuullut. Ei ole epäilystäkään, etteikö hän olisi monesti kuunnellut radiota. Jumalan Ääni on monesti puhunut. No niin, hän tulee ja liittyy tähän kulttiin, tähän seuraan. Kaikki seurakunnat ovat seuroja, joka ainoa. Se on tarkalleen oikein. Ne ovat vain majataloja, kerhoja, missä ihmiset kokoontuvat yhteen jäseninä. Niinpä hän tulee tänne, ja se sopii hänelle hyvin. Jos te nyt menette ja kerrotte hänelle, mitä hänen täytyy tehdä, hän ei tule kuuntelemaan teitä. Te näytätte sen hänelle Raamatusta; hän ei halua kuunnella sitä.

157   Nyt rakas veljeni tai sisareni, vain yksi tai kaksi huomautusta lisää ennen kuin lopetamme. Viidentoista minuutin kuluttua pääsette lähtemään pois.

158   Katsokaahan nyt, minä haluan kysyä jotakin. Miksi tuo nainen ei voi nähdä sitä? Miksi hän ei voi? Niin pitkälle kuin on kysymys fyysisestä aviorikoksesta hänen miestään kohtaan, hän ei ole syyllinen. Hänellä ei ole mitään tunnustettavaa. Hän on yhtä puhdas kuin hän oli syntyessään. Kukaan mies ei ole koskenut häneen.

159   Minä puhun nyt yhtä aikaa sekä naiselle että seurakunnalle. Hän on yhtä puhdas kuin hän oli syntyessään. Sellainen seurakunta tarkalleen on, kun hän [nainen] syntyi, mutta hän [nainen] oli syntynyt synnissä ja muodostunut vääryydessä. Näettekö, mitä minä tarkoitan?

160   Nyt kun te kerrotte hänelle, että hänen on väärin leikata hiuksiaan. Raamattu sanoi niin! Että hänen on väärin käyttää noita shortseja. Raamattu sanoi niin! Hän on sanova: “Hölynpölyä.” Miksi? Hänen lopullisuutensa ei ole täällä alhaalla kolmannessa persoonassa, tässä sielussa, joka on ennalta määrätty, ja jonka Jumala on lähettänyt, vaan hänen lopullisuutensa on organisaatiossa, jonka joku mies on organisoinut tämän Sanan ulkopuolella. Ymmärrättekö?

161   Mutta jos Jumalan Sana on syvällä tuossa sielussa, se sanoo: “Aamen, minä näen sen.” Se asettuu samaan linjaan Sen kanssa. Katsokaahan tänne nyt. Sen vuoksi mies, joka on syntynyt Jumalan Hengestä…

162   Näettehän, tässä on ulkopuoli, liha. Puhun sekalaiselle kuulijakunnalle, mutta minä puhun kuten teidän pastorinne ja veljenne. Tässä on liha. Se on heikko. Sen luonne on sellainen. Pieni nainen kävelee alas katua, ja siellä on joku nuori mies, nuorukainen, hän on 17, 18, 20-vuotias, 25, 30, kävellen siellä. Sitten tämä nuori nainen tulee väännellen jokaista ruumiinsa muotoa kävellen korkeakantaisissa kengissä pukunsa pullistellessa edessä ja takaa, ja hameenhelma on korkealla polvien yläpuolella, tai sitten hänellä on shortsit yllään. Tiedättekö, että Raamattu sanoo, että hän tulusi toimimaan sillä tavalla? Te tiedätte Raamatun sanoneen, että hän tulisi toimimaan tällä tavalla, ja kuinka hän tulisi olemaan niin saastainen.

163   Luitteko tämän kuun Valituista Paloista, kuinka miehet ja naiset tänä päivänä, kuinka pienet tytöt, 20 – 25-vuotiaina ovat vaihdevuosissa. Ja että te tieteen mukaan tulette keski-iän elämänmuutokseen ollessanne 20 – 25 vuoden ikäisiä. Minun ikäluokassani se oli noin 30 – 35 vuotiaana. Eikä minun äitini aikana nainen koskaan tullut vaihdevuosiin ennen kuin hän oli täyttänyt 40 tai 45 vuotta.

164   Mikä saa sen aikaan? Tieteen risteyttämä ruoka on vääristellyt koko ihmisruumiin, kunnes meistä on tullut vain turmeltuneisuuden joukko. Jos fyysinen olemus on turmeltunut, niin eivätkö aivosolutkin kuulu tuohon fyysiseen olemukseen?

165   Tarkatkaa nyt, kuinka Henki seuraa tätä. On tuleva aika Herran Nimessä, että ihmiset tulevat täysin mielisairaiksi. Raamattu sanoi niin. He tulevat kirkumaan ja huutamaan noiden suurten hirvittävän näköisten olentojen vaivatessa heidän mielikuvitustaan. Radiot ja nuo asiat televisio-ohjelmissa tulevat tuottamaan sen. Maan päällä tulee olemaan sellaisia asioita kuin 14 puun korkuisia muurahaisia. On oleva lintuja, joiden siipiväli on 6 tai 7 kilometriä, ja ihmiset näkevät niitä. He tulevat kirkumaan ja huutamaan armoa, mutta se on oleva vitsaus. Odottakaa, kunnes saarnaan noista vitsauksista, kun ne tullaan avaamaan.

166   Nähkää mitä Mooses teki fyysisessä olemuksessa, ei hengellisessä. Kun Jumala sanoi Moosekselle, joka oli Hänen profeettansa: “Mene sinne, ota kourallinen tomua ja heitä se ilmaan ja sano: ‘NÄIN SANOO HERRA: kirppuja on tuleva maan päälle.” Siellä ei ollut kirppuja. Ensimmäinen asia, tiedättehän, he alkoivat nähdä jotakin liikehtimistä pensaikossa. Katsottuaan uudestaan, siellä oli jotakin muuta. Ja jonkun ajan kuluttua niitä oli niin paksuna kerroksena, että te ette olisi voineet kahlata niiden lävitse.

167   Mistä ne tulivat? Jumala on luoja! Hän voi tehdä mitä Hän tahtoo. Hän on ylin hallitsija. Hän voi valmistaa linnun, jonka siivet ylettyvät maapallon toiselta puolelta toiselle.

168   Hän sanoi: “Tulkoon kärpäsiä koko maan päälle.” Maassa ei ollut kärpäsiä. Ensin alkoi yksi kärpänen lennellä ympäriinsä. Sitten niitä oli 8, 10 tai 12, ja ennen kuin huomasittekaan, te ette voineet kävellä niiden lävitse. Jumala, Luoja, Hän pitää Sanansa.

169   Hän ojensi sauvan Jumalan käskystä ja sanoi: “Tulkoon sammakoita ja peittäköön ne maan.” Ja sammakoita tuli, niin että niitä kerääntyi suuriin kasoihin, kaikkialla oli hirvittävä haju, niitä oli ehkä 15 tai 20 metriä paksulti. Niitä oli faaraon komeroissa. Jos katsoitte lakanan alle, niitä saattoi olla siellä 500. Sammakkoja oli vuoteen alla ja matoilla. Kaikkialla oli sammakoita, sammakoita, sammakoita. Jumala, Luoja, on ylin hallitsija! Mitä Hän sanoo, Hän tulee tekemään.

170    Ja Hän sanoi, että tulisi olemaan hirvittäviä näkyjä maan päällä. “Heinäsirkkoja, joilla olisi hiukset kuten naisilla”, pitkät hiukset, jotta ne kummittelisivat naisille, jotka ovat leikanneet hiuksensa. Niillä on hampaat kuin leijonilla ja pistimet hännissään niin kuin skorpionilla. Ne tulevat kiduttamaan ihmisiä monta kuukautta. Odottakaahan vain, kunnes tulemme noiden vitsausten avaamiseen ja noihin Seitsemään Ukkosenjylinään. Tarkatkaa mitä tapahtuu. Oi veli, sinun on parasta tulla Kooseniin, kun vielä on aikaa tulla Kooseniin. Älkää kiinnittäkö mitään huomiota tähän ulkopuoleen.

171   Katsokaahan tänne, tässä tulee pieni nainen alas katua ja vääntelee itseään. Tässä on nuori mies, ja hän sattuu näkemään sen. Hän on kirkon jäsen, hän on helluntailainen. Mikä tahansa hän onkin. Mutta ensimmäiseksi, tiedättehän, siellä ole minkäänlaista kiinnekohtaa. Tämä nainen sanoo: “Hei.” Tällä miehellä on kihara tukka ja hän on hyvän näköinen, hyväryhtinen nuori mies, joka ehkä on yrittänyt elää oikein. Nainen kävelee hänen tykönsä, joka saattaa olla jopa saarnaaja. Ensimmäinen asia, tiedättehän…

172   Mitä se on? Tämä ulkopuoli tässä, tämä liha haluaa, ja henki täällä sisäpuolella, joka on voideltu, sanoo: “Älä tee sitä! Älä tee sitä!” Mutta mitä se on tekevä? Se kääntyy ympäri, ja hän on mennyttä. Ensimmäiseksi, tiedättehän, hän yrittää sopia tapaamisesta hänen kanssaan. Tuo mies on syyllinen aviorikokseen, koskettipa hän häntä tai ei.

173   Mutta aito uudestisyntynyt Jumalan poika… Aamen! Te ette voi itse tehdä sitä. On täydellisesti mahdotonta punaverisen miespuolisen henkilön kävellä tuollaisen naispuolisen edessä tuolla tavalla, ilman että jotakin tapahtuisi. Mutta kun siellä on jotakin sisäpuolella, tuo pieni uudestisyntynyt jokin siellä…

174   Vaikka tuo mies olisi saattanut huutaa, puhua kielillä, hypätä, tanssia, ja kaikkea muuta, voideltu Hengellä, tehnyt kaikkia Hänen Henkensä kautta merkkejä ja ihmeitä, joista Jumala puhuu Sanassaan. Jeesus sanoi: “Moni on tuleva Minun tyköni tuona päivänä ja sanova: ‘Herra, enkö minä profetoinut Sinun Nimessäsi. Enkö ajanut ulos perkeleitä Sinun Nimessäsi. Enkö minä…’” Hän on sanova: “Menkää pois Minun tyköäni, te vääryyden tekijät.” Mitä on vääryyden tekeminen? Se on jotakin, mistä te tiedätte, että teidän tulisi tehdä se, mutta ette kuitenkaan tee sitä. “Menkää pois Minun tyköäni, te vääryyden tekijät. Minä en edes tunne teitä.”

175   Mutta syvällä tuon miehen sisäpuolella… Jos tuo kiinnityspaalu olisi ollut siellä, tuo Jumalan Siemen, joka oli ennalta määrätty ennen maailman perustamista, ei ole väliä sillä mitä tapahtuu, se pitää otteensa hänestä, se on siellä pysyväisesti.

176   Siksi tuo nainen käyttää noita shortseja. Hänet on pidetään  yhtä lailla prostituoituna, kuin nainen joka tekee teon. Hän ei tiedä sitä, että se on henki… Kuinka hän voi tietää lopullisuutensa?

177   Mitä on lopullisuus? Se on viimeinen sana. Lopullisuus on aamen. Se päättää kaiken taistelun. Se on teidän lopullisuutenne.

178   Jos teidän seurakuntanne on helluntaikirkko, joka kertoo teille, että pitkät hiukset ovat ainoastaan fanaattisuutta: “Sinulla on vararengas niskassasi”, ja niin edelleen, tuon kaltaisia asioita, silloin tuo mies, joka sanoo niin, on perkeleen riivaama.

179   Sillä Jumalan Sana sanoi: “On häpeä, jos nainen leikkaa hiuksiaan. Hän häpäisee päänsä.” Ja jos hän tuottaa häpeää aviomiehelleen, ja hänen aviomiehensä on Seurakunta, ja Seurakunta on Kristus, silloin nainen on häpeällinen uskonnollinen prostituoitu, alaston eikä tiedä sitä. Alaston. Eikö Raamattu sanokin, että naisen peite on hänen hiuksensa? Eikö hiuksia ole annettu hänelle peitteeksi?

180   Jonakin päivänä siellä tuomiolla… Olen yrittänyt kaataa lääkettä suustanne sisään ja pitää kättäni sen päällä, ja te syljette sen suoraan ulos sormien välistä. Jumala on tuomitseva heidät jonakin päivänä. Se on NÄIN SANOO HERRA. Se ei ole ollut vain hassuttelua, tai jokin hullu vanha mies fanaattisuudessaan. Se ei ole sitä, koska se on Herran Sana.

181   Todellinen aito kristitty tulee tekemään tuon sisäisen miehen mukaan, tuon Hengen, joka oli siellä alussa, ja joka on Sana! 

182   Niin kuin Hän oli teidän kaikkien täyteys, samoin tekin olitte Hänessä Golgatalla. Hän tiesi ennalta, että te tulisitte olemaan täällä. Hän vain puhui sen, mitä tulisi tapahtumaan. Ja te olitte Hänessä. Te kuolitte Hänen kanssaan. Te kuolitte ylpeydellenne, te kuolitte himoillenne, te kuolitte maailmalle! Kun Hän kuoli, te kuolitte Hänen kanssaan Golgatalla ja nousitte ylös Hänen kanssaan, kun Hän nousi ylös kolmantena päivänä. Ja koska te vastaanotitte Hänet, niin te nyt istutte taivaallisissa paikoissa. Hallelujaa!

183   Siinä se on teille. Se on tuo sisin mies, tuo sisin, joka vahvistaa Sanan. Te riiputte Sanassa kaikesta huolimatta, te ette voi sille mitään. Minä opin sen monia vuosia sitten.

184   Pieni vauvani lepäsi siellä kuolevana. Vaimoni lepäsi ruumishuoneella valmiina haudattavaksi. He kutsuivat minut sinne, koska Sharon oli kuolemassa. Se oli kovin kiusaus, mitä olen kohdannut elämässäni. Olin silloin noin 25-vuotias. Menin sinne ja Billy Paul makasi kuolemaisillaan.

185   Tohtori Sam tuli ja sanoi: “Bill, en usko voivamme pelastaa Billyä.” Hän sanoi: “Hän on niin huonossa kunnossa. Bill, olen niin pahoillani sinun puolestasi.” Ja hän pani käsivartensa minun ympärilleni.

Minä sanoin: “Tohtori, minun voimani ovat lopussa.

186   Pari tuntia sitten kutsuin häntä vauvani Sharonin takia. Kiirehdin viemään hänet sinne. Näin nuo kouristukset. Ne eivät loppuneet. He ottivat neulalla näytteen selkärangasta, ja se oli tuberkuloottinen aivokalvon tulehdus.

187   Kiirehdin sairaalaan. Pysäytin vanhan autoni sinne ulos ja aloin kävellä mennäkseni sinne alas huoneeseen. Siellä tuli Sam alas hallista hattu kädessään ja itki. Hän pani käsivartensa ympärilleni ja sanoi: “Tulehan tänne takahuoneeseen, Bill.”

Minä sanoin: “Mitä on tapahtunut.”

Hän sanoi: “Et voi mennä katsomaan häntä. Hän kuolee, Bill.”

Minä sanoin: “Ei Sam, ei minun vauvani.”

188   Hän sanoi: “Kyllä, älä edes pyydä hänen puolestaan, Bill. Jos hän koskaan tulisi elää, hän kärsimään. Hän tulisi kärsimään koko elämänsä ajan.” Hän sanoi: “Hänellä on aivokalvon tulehdus. Älä mene hänen lähelleen. Sinä tulet vain tappamaan Billy pojan, jos teet niin.”

Minä sanoin: “Sam, minun täytyy saada nähdä hänet.”

189   Hän sanoi: “Sinä et voi tehdä sitä, Bill. Minä kiellän sinua. Sinähän tiedät, kuinka paljon minä välitän sinusta. Sinä olet minun ystäväni ja kaikkea, kuinka paljon minä välitän sinusta, ja kuinka paljon minä uskon sinuun, Bill, mutta älä mene tuon vauvan luo. Jos teet sen, kun hänellä on tuo aivokalvon tulehdus… Hän on oleva kuollut muutaman minuutin kuluttua, ja me tulemme hautaamaan hänet, Bill. Olen niin pahoillani puolestasi.”

190   Hän kutsui sinne hoitajan ja antoi minulle jonkinlaista lääkettä. Hän sanoi: “Minä en voi käsittää, kuinka tuo mies pysyy pystyssä.”

191   Minä seisoin siellä hetkisen. Hän toi lääkkeen sisälle, ja minä istuin alas hallissa. Hän sanoi: “Istuhan alas” Ja hoitaja toi sen ja sanoi: “Haluan, että juot tämän, veli Branham.”                                                         

192   Minä sanoin: “Kiitos, laske se vain siihen alas hetkiseksi.” Kun hän oli poistunut, minä kaadoin sen sylkiastiaan ja laskin lasin takaisin siihen.

193   Minä sanoin: “Oi Jumala, mitä minä olen tehnyt? Sinä olet hyvä Jumala. Miksi Sinä annoit vaimoni kuolla ja minun pitäessä hänen pieniä käsivarsiaan tällä tavalla? Kerjäsin Jumalalta hänen puolestaan. Miksi annoit hänen mennä? Siellä Billy on kuolemaisillaan, ja tässä kuolee Sharon! Mitä minä olen tehnyt? Puhu minulle! Minä olen valmis menemään heidän kanssaan.”

194   Avasin oven enkä nähnyt hoitajaa ja livahdin alas pohjakerrokseen. Se tapahtui ennen kuin sairaala uusittiin. Siellä ei ollut edes kärpäsverkkoja ikkunoissa, ja kärpäset olivat hänen pienissä silmissään. Hänen kasvojensa päälle oli pantu palanen hyttysverkkoa. Minä ajoin kärpäset pois. Hänen kärsimyksensä olivat niin kovat, että hänen pienet silmänsä olivat ristissä.

195   Sitten Saatana tuli vierelleni sinne. Hän sanoi: “Sanoitko sinä, että Hän on hyvä Jumala?”

Minä sanoin: “Kyllä, olen sanonut niin.”

196   “Sanoitko sinä, että Hän on parantaja? Miksi sitten isäsi kuoli syntisenä sinun käsivarsillesi sinun rukoillessasi hänen elämänsä puolesta? Miksi sinun veljesi kuoli toisen veljesi käsivarsille siellä, sillä aikaa kun sinä seisoit puhujanlavalla saarnaamassa joitakin viikkoja sitten? Miksi Hän ei silloin vastannut sinulle? Sinä sanoit, että Hän rakasti sinua ja pelasti sinut.”

197   Minulle ei voitu kertoa, ettei Jumalaa ollut, koska jo olin nähnyt Hänet. Mutta hän kertoi minulle, ettei Hän huolehtinut minusta.

198   Hän sanoi: “Siellä lepää vaimosi, ja vauvasi tulee olemaan siellä hyvin pian. Sinun isäsi on haudattu. Veljesi on haudattu. Sinun vaimosi tullaan hautaamaan huomenna, ja tässä kuolee sinun vauvasi. Hän on hyvä Jumala. Hän on parantaja. Sinä olet kuluttanut itsesi.”

199    Ja mitä teki? Tämä… Se työskenteli tässä ulkopuolessa nyt ja puhui tälle ensimmäiselle miehelle.

200   Hän sanoi: “Katsohan nyt. Sinähän tiedät, että kaksi kolme vuotta sitten, ennen kuin vastaanotit tämän, ihmiset ajattelivat sinusta hyvää. Sinä elit hyvää puhdasta elämää. Kuka hyvänsä tyttö kaupungissa, joka halusi mennä ulos kanssasi, meni kanssasi, koska he tunsivat, että olit puhdas ja säädyllinen.” Minä voin seistä kenen tahansa heidän edessä. En koskaan loukannut yhtäkään, en koskaan sanonut mitään sellaista. Ja jos hän alkoi toimia väärin, minä vein hänet kotiinsa. “Ja ihmiset pitivät sinusta, mutta mitä sinä olet nyt? Uskonnollinen fanaatikko.”

201   Se oli oikein. Sellainen minä olin. Näettekö asioiden alkavan tulla yhteen? Ulkopuoli, järkeilyä hengessä, näiden asioiden tullessa yhteen. “Se  on juuri niin, Saatana.”

“Sitten, kutsuitko sinä Häntä parantajaksi?”

“Kyllä, hum, kyllä.”

202   “Ja sinä kerjäät ja itket, ja ihmiset sanovat sinulle, ettei se ollut niin, ja että sinä olet kokonaan poissa linjasta. Sinun omasi heittivät sinut ulos tämän vuoksi. Sinun oma baptistikirkkosi pani sinut ulos ovesta juuri tämän saman asian vuoksi.”

Kyllä.

203   “Sinun isäsi on haudattu. Veljesi on haudattu. Sinun vaimosi makaa siellä tullakseen haudatuksi, ja tässä on vauvasi, joka noin viidentoista minuutin kuluttua on mennyt. Ja Hän on parantaja? Sinun omaa lihaasi ja vertasi. Yksi sana Häneltä voisi pelastaa lapsesi elämän. Sinähän sanoit: ‘Hän on parantaja.’ Ihmiset ovat yrittäneet kertoa sinulle. Heidän saarnaajansa sanoivat sinulle, että sinä olit aivan sekaisin. Sinä olet kokonaan mielisairas. Sinusta on tullut uskonnollinen fanaatikko, ja sinä sanoit, että Hän rakasti sinua. Onko Hän voinut rakastaa sinua?”

204   “Ja kuinka sinä huusitkaan isäsi puolesta. Kuinka sinä paastosit yön toisensa jälkeen, ja kuinka sinun täytyi rukoilla päiväsaikaan voidaksesi kiivetä puhelinpylvääseen tekemään työtäsi, ja Hän antoi hänen kuolla syntisenä sinun käsivarsillesi.”

205    “Entä sinun vaimosi? Miten hieno nainen hän olikaan, ja kuinka sinä rakastitkaan häntä.” Billyn äiti, kuinka monet teistä muistavat Hopen? “Kuinka hieno tyttö hän olikaan. Kuinka onnellisia te olittekaan siellä pienessä kodissanne, jossa oli seitsemän tai kahdeksan dollarin arvosta huonekaluja. Sen enempää teillä ei ollut huonekaluja, mutta kuitenkin, sinä rakastit häntä. Te rakastitte toinen toisianne. Sinä menit ja rukoilit toisten puolesta, ja pienen mielenliikutuksen jälkeen he nousivat ylös, kävelivät pois ja sanoivat olevansa kunnossa. Mutta nyt, sinun oma vaimosi… Ja siellä hän on nyt jo toista päivää kuolleena. Hän lepää siellä Scott and Combsin hautaustoimistossa. Hänkö on parantaja? Huh.

206   Sinun pieni, 18-kuukauden ikäinen poikasi Billy Paul on kuolemaisillaan. Sinun pieni 8-kuukauden ikäinen tyttösi on kuolemassa aivokalvontulehdukseen, ja sinä vain rukoilit, ja Jumala veti verhon eteen ja sanoi: ‘Sulje suusi. En kuule. En halua kuulla sinua.’ Hän on kääntänyt selkänsä sinulle. Hänkö on hyvä Jumala? Huh. Hänkö rakastaa sinua? Jokainen tyttö, jonka kanssa milloinkaan seurustelit, ja jokainen parhaista poikakavereistasi ovat jättäneet sinut, koska he pitävät sinua uskonnollisena fanaatikkona.”

207   Kaikki, mitä hän kertoi minulle, oli totuus. Kaikki, mitä hän tulee sanomaan, on aina juuri niin. Näettekö sen tässä? Olin juuri silloin valmis sanomaan: “Jos Hän tulee toimimaan sillä tavoin, niin silloin en enää halua palvella Häntä.”

208   Juuri kun olin sanomassa sen, siellä oli jotakin, joka tuli jostakin muualta. Sieltä syvältä sisäpuolelta sanottiin: “Mikä sinä olet alun pitäenkään? Herra antoi ja Herra otti pois.” Näettehän, se oli tuo sisin mies. Se ei alun pitäenkään järkeile.

209   Katsoin asiaa taaksepäin ja ajattelin: “Miten tulinkaan maan päälle? Minä tulin joukosta juoppoja. Miten tulin tänne? Kuka antoi minulle elämän? Kuka antoi minulle tuon vaimon? Kuka antoi minulle tuon vauvan? Mistä minun vaimoni tuli? Mistä minun elämäni tulee?” Sanoin: “Vaikka Hän tappaisi minut, kuitenkin minä luotan Häneen.”

Sitten minä sanoin: “Mene pois minun tyköäni, Saatana.”

210   Laskin käteni vauvani ylle ja sanoin: “Sharon, kultaseni, olen laskeva sinut äitisi käsivarsille muutaman minuutin kuluttua, kun Jumalan Enkelit tulevat ottamaan sinut pois. Mutta eräänä päivänä isä on näkevä sinut uudelleen. En tiedä, miten se tulee tapahtumaan, kulta. En voi kertoa teille miten, kun Hän käänsi selkänsä minulle eikä edes halua kuunnella minua teidän puolesta.”

211   Hän antoi vaimoni kuolla minun pitäessäni häntä käsistä ja itkiessäni hänen puolestaan. Ja isäni kuoli tälle käsivarrelle tässä ja katsoi ylös minuun yrittäessään vetää henkeä. Minä rukoilin niin hyvin kuin vain pystyin. Kuinka voisin uudelleen olla kasvotusten ihmisten kanssa? Minä olin saarnannut jumalallista parantumista. Kuinka voisin saarnata, että Hän oli hyvä Jumala, ja Hän antoi minun oman isäni kuolla syntisenä? Kuinka voisin saarnata sitä? En tiedä miten, mutta minä tiesin Hänen olevan oikeassa.

212   Jumalan Sana ei tule koskaan pettämään. Se tulee saavuttamaan voiton, olkoon se mitä tahansa. Silloin minä tiesin, että kaikkien näiden sisäpuolella oli jotakin, jotakin näiden kaikkien tunne-elämysten ja muiden senkaltaisten sisäpuolella. Siellä oli sisin mies, joka piti kiinni tuossa hetkessä. Mikään muu ei olisi voinut tehdä sitä. Jokainen syy, kaikki mitä näytettiin, kaikki todisti sen olevan väärin, ja että minä olin väärässä, mutta Jumalan Sana, joka oli ennalta määrätty ennen maailman perustamista, piti kiinni sisäpuolesta.

213   Tunsin pienen tuulen menevän huoneen lävitse. Hänen henkensä meni kohtaamaan Jumalaa.

214   Veli, sisar, sallikaa minun sanoa teille, että vain tästä on kysymys. Älkää yrittäkö järkeillä sitä. Älkää yrittäkö pitää pitkiä hiuksia, vain sentähden, että minä sanoin niin. Älkää yrittäkö tehdä näitä asioita vain lihallisesti… Älkää yrittäkö tehdä sitä. Se on vain jonkinlaista yrittämistä. Vaan odottakaa Herran edessä niin kauan, kunnes jotakin tapahtuu syvällä sisimmässänne.

215   Monet teistä, joilla on pitkät hiukset, te ajattelette sen merkitsevän sitä, että te tulet te menemään Taivaaseen. Se ei merkitse sitä. Monet ajattelevat, että koska te olette hyviä moraalisia naisia, että te tulette menemään…?… Se ei merkitse sitä. Monet heistä ajattelevat, että koska heidän seurakuntansa kuuluu tähän, ja tämä on suuri joukko, ja heillä on jumaluusopin tohtoreita… Se ei merkitse sitä. Ymmärrättekö?

216   Moni ajattelee, että kun he puhuvat kielillä, heillä on Pyhä Henki. Se ei merkitse sitä, vaikka Pyhä Henki puhuukin kielillä. Mutta siihen asti kunnes tuo todellinen, aito Pyhä Henki siellä pitää yhtä jokaisen Sanan kanssa! Jos tuo teissä oleva Pyhä Henki, joka saa teidät puhumaan kielillä, katsoo taaksepäin eikä ole yhtä mieltä loppuosan kanssa tuosta Sanasta, silloin se on väärä henki.

217   Sen täytyy tulla sisältäpäin, joka on ollut Sana alusta alkaen. “Jumalan luomakunnan alussa”, kun Jumala alkoi luoda ja tuoda teidät olemassaoloon, näettehän. Te aloititte siellä siemenenä ja tulitte siihen, missä te olette nyt. Ja sitten, te olitte kaikki Kristuksessa. Sitten kun Kristus kuoli, Hän kuoli lunastaakseen teidät kaikki. Ja te olette tämän sanan osa. Ja kuinka voisi… Raamattu, kaikki siitä. “Ohje ohjeen päälle, rivi rivin päälle, vähän tännevähän sinne.” Ei yksikään kirjain tai merkki tule katoamaan.” Kuinka maailmassa te voisitte ollessanne osa tuosta Sanasta olla eri mieltä yhdenkään Sen osan kanssa?

218   Jumala siunatkoon teitä. Olen jo ylittänyt aikani eikä tarkoitukseni ollut tehdä tätä, pitää teitä näin pitkään. Minä olen palhoillani, että pidin teitä näin pitkään, mutta en ole pahoillani siitä, mitä olen sanonut. Me olemme aivan jonkun lopussa, ystävät.

219   Te kaikki täällä, arvelisin, olette tämän seurakunnan jäseniä. Minulla ei ole tarpeeksi aikaa tullakseni tuntemaan kaikkia jäseniä. Luulen kuitenkin, että te kaikki jatkuvasti tulette tänne. Sallikaa minun kertoa teille jotakin, mitä on tapahtunut. Voisitteko vielä antaa ajastanne, sanokaamme noin kuusi minuuttia? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

220   Onko täällä tuo saarnaaja herra Orland Walker, Oregonista, joka oli täällä sunnuntaina minun ollessani täällä? Onko kukaan tietoinen tästä suuresta oudosta asiasta?

221   Kun tulin tänne, niin oli niin paljon ihmisiä ja minulla oli paljon sovittuja tapaamisia, kaikki arvokkaita asioita, kysymyksiä lasten avioliitoista, juopoista ja muista erilaisista asioista, kaikki arvokkaita asioita. Jokaisen heidän kanssa täytyisi pitää tapaaminen. Minä en voi tehdä sitä kaikkea. Minä jätän teidät Jumalalle ja pidän käsiäni heidän yllään rukouksissa. Sanoin: “Oi Jumala, minä en voinut tehdä sitä. En voinut päästä heidän luokseen, Herra, tee… Sinä tiedät, miten tehdä se. Rukoilen heidän jokaisen puolesta.”

222   Billy soitti minulle juuri kun olin tullut sisälle veli Banksin kanssa. Hän sanoi: “Isä, sinä…”

223   Ja katsokaahan, näen ihmisten joskus ajavan sinne, katsovan sisälle, ja minä katson ulos heihin päin ja heilutan kättäni tällä tavalla, ja he melkeinpä kääntävät päänsä pois. En halua teidän tekevän sitä.

224   Eräänä päivänä, kun he olivat ostamassa taloa minulle siellä Tucsonissa, jotta eläisin siinä, ja veli Tonyllä oli siellä ylhäällä katsottuna paikka, jonka hän olisi halunnut ostaa minulle, ja joka olisi maksanut kolme- tai nelinkertaisesti sen, minkä tämä nykyinen maksoi. Hän jopa halusi itse panna siihen niin ja niin monta tuhatta dollaria. Mutta sinne johti tie ainoastaan portinvartijan kautta, joka seisoi siellä. Ja jos haluatte tavata ihmisiä, jotka asuvat siellä, teillä täytyy olla kirjallinen lupa. Sitten tämä portinvartija soittaa teille varmistaakseen, että kaikki on kunnossa, ja he voivat tulla sinne.

225   Minä sanoin: “Voitko sinä kuvitella minua siellä? Minun veljeni ja sisareni, jotka haluavat tavata minua, puristaa kättäni ja pyytää Jumalan siunausta minulle. Voitko sinä kuvitella minun panevan itseäni sinne, Tony?”

Hän sanoi: “No niin, sinulla on…”

226   Minä sanoin: “Tony, se on tapa, jolla seurakunta ja he kaikki pyytävät, etteivät ihmiset tulisi lähelle.” Minä sanoin: “Se on niiden ihmisten takia, jotka haluavat minun tekevän kaikenlaista.”

227   He sanovat: “Herra sanoi minulle… Hallelujaa! Minä en lähde täältä mihinkään! Kunnia Jumalalle! Jumala sanoi minulle, että sinun täytyy pitää kokouksia siellä meidän joukossamme, kyllä vaan. Kunnia Jumalalle! Jumala sanoi sen minulle! Jos sinä et tee sitä, veli Branham, niin silloin sinä varmasti olet luopio.” Minä yrittäessä tutkia Sanaa, ymmärrättekö. Näin se on, ymmärrättehän. Ja monet hyvät henkilöt eivät pääse luokseni sen takia.

228   Aivan kuten mies, joka menee metsästämään täällä jollekin maatilalle. Maanviljelijä sanoo: “Tule vain, sinä saat metsästää.” Ja sitten ollessanne siellä te ammutte yhden hänen lehmistään. Kaniini juoksee lehmän alle, ja te kuitenkin ammutte sitä kania. Ja kun te tulette aidalle, niin sen sijaan, että te kiipeäisitte yli aitatolpan kohdalta, niin kuin kunnon miehen tulisi tehdä, te kiipeätte aidan kohdalta yli ja poljette sen maahan sillä tavalla. Ja sitten hän tulee sanomaan: “Minä tulen panemaan kieltotaulut koko paikan ympärille! Minä en vähääkään syytä häntä siitä. Mutta mitä tällainen mies saa aikaan? Hän estää kunnollisten metsästäjien pääsyn sinne. Niin se aina on. Paha on se, joka estää hyvää hallitsemasta. Niin se aina on.

229   Mutta noiden ihmisten joukossa on tuhansia, jotka ovat todella tarpeessa ja ovat mukavia ihmisiä, rakastavia ihmisiä, täynnä Jumalan armoa.

230   Nyt kun puhumme tästä, miten nämä ihmiset tulevat sillä tavoin. Me emme halua sitä, ei.

Mutta tämä mies tuli sinne…

231   Billy sanoi: “Juokse sinne nyt nopeasti, isä.” Hän sanoi: “Rouva Waldorf on siellä jonkun kanssa, joka on kuolemassa. Sinun täytyy heti tavata heidät.” Niinpä minä juoksin sisälle ja tulin tänne.

232   Takaisin tullessani he sanoivat: “Täällä ei ollut ketään muuta kuin eräs mies, joka nukkui rakennuksen vieressä tuolla ulkona. Hän sanoi haluavansa, että sinä rukoilisit hänen puolestaan.”

Minä sanoin: “Hyvä on.” Hän sanoi: “Minä tuon hänet sisälle.” Minä tulin sisälle.

233   Ajattelisin, että siellä takana oli Cadillac tai jokin muu suuri auto pysäköitynä. Ja tuo mies sanoi: “Hyvää päivää.” Hän ei tuntenut minua.

234   Ja minä menin sisälle ja sisar Waldorf, tuo vanha raukka, tuli sisälle. Tehän tiedätte, että hän oli…

235   Tunnetteko te hänen tapauksensa? Näettehän, hänellä oli syöpä, ja hän kuoli rukousjonossa noin tuntia aikaisemmin, ennen kuin pääsin hänen luokseen. Ja hänen lääkärinsä tuli, osoitti… Siitä on noin kahdeksantoista vuotta, hänellä oli syöpä sydämessä, ja hän elää tänään. Hän elää nyt Arkansasissa.

236   Ja silloin hän asui Phoenixissä. Hän sanoi: “Veli Willie, vihaan tulla tällä tavalla, mutta minulla ei ollut paikkaa minne olisin mennyt. He… Nämä ihmiset sanoivat: “Tämä nainen tulisi kuolemaan. Oi, veli Willie.”

237   Hän sanoi: “Minä halusin tuoda tullessani sinulle pienen uhrin, veli Willie, mutta minä en voinut tehdä sitä. Mutta minä säilöin hiukan karhunvatukoita.”

238   Kun menin ylös ja näin nuo pienat hillopurkit siellä, minä… Ne näyttivät minusta liian pyhiltä syötäväksi. Tämä rakas pieni vanha nainen on noin 70-vuotias. Minä sanoin: “Sisar Hattie, minä en voi sanoa: ‘Ei.’” Ei, Jeesuskin näki tuon lesken panevan sinne kolme penniä ja antoi hänen olla. Ei. Jumala on palkitseva hänet sen vuoksi.

239   Ja niinpä Herra paransi tuon naisen. Hän paransi kaikki viat, mitä hänellä oli, ja paljasti hänen pastorilleen, mitä tällä oli mielessään ja mitä hän oli aikeissa tehdä. Oi, he kaikki lähtivät sieltä pois huutaen ilosta.

240   Sitten Billy juoksi sisälle ja sanoi: “Isä, tuo mies on mennyt. En voi…”

Minä kysyin: “Kuka tuo on tuolla ulkona autossa?”

241   “Oi”, hän sanoi: “joku kaveri, joka on tullut Oregonista. Hänellä on jonkinlainen uni, ja sanoin hänelle, etten voinut antaa hänelle mitään väärää toivoa. Sanoin, että täällä on jo 300 odottamassa. Ja minä käskin häntä kirjoittamaan tuon unen paperille. Minulla on jo näin korkea pino niitä täällä, joten lisää se vain siihen.”

Minä sanoin: “Tuo hänet sisälle ja anna hänelle aikaa viisi minuuttia.”

242   Ja niin pian kuin tuo mies käveli sisään, viisi minuuttia? Hän sanoi: “Minä olen Saarnaaja Walker, Oregonista.” Luulen sen olleen hänen nimensä. Luulen hänen kuuluneen johonkin kirkkokuntaan. En tiedä, ehkä presbyteeri, presbyteeri tai jotakin.

243   Hän sanoi: “Minä tapasin sinut noin 20 vuotta sitten. Minä tulin sinne Grant’s Passiin, missä sinä…” Ei Grants Pass, mutta olen unohtanut sen paikan nimen. “Siellä”, hän sanoi, “koko alueella, joka aamu sanomalehtien etusivuilla. Jokainen tiesi siitä. Minä en voinut edes päästä rakennukseen, missä sinä olit, mutta näin sinut yhtenä päivänä kadulla. Minä tulin luoksesi, ja ympärilläsi oli neljä tai viisi miestä. Puristin kättäsi ja sanoin olevani veli Walker, ja sinä sanoit minulle, kuka sinä olit, ja me vaihdoimme pari sanaa, ja sitten kolme tai neljä isoa miestä työnsivät sinua eteenpäin.” Sitten hän sanoi: “Minä en ollut sinun puolellasi enkä sinua vastaan. Minä vain en ymmärtänyt asiaa.”

244   Hän sanoi: “Sitä jatkui sillä tavalla muutamia vuosia, kunnes sitten noin kolme vuotta sitten eräs mies pyysi minua kuuntelemaan nauhoja. Mies soitti nauhoja. Ja tehdessään niin”, hän sanoi, “kuulin hänen puhuvan.” Hän sanoi: “Tämä mies uskoo, että sinä olet profeetta.” Minä sanoin hänelle: “Minä en tiedä sellaisista asioista, saattaa olla, siinä kaikki mitä minä tiedän.”

245   Niinpä hän sanoi:” Sitten eräs toinen mies muutti kaupunkiimme ja piti kokouksen. Minä tapasin hänet ja hän sanoi: ‘Minä olen Jumalan profeetta tälle päivälle’.”

246   Hän sanoi kysyneensä: “Kuinka monta teitä kavereita sitten oikein on? Eräs mies täällä, joka kuuntelee nauhoja, sanoo: ‘William Branham tuolla idässä olisi tämän päivän profeetta’, ja muuta sellaista.”

247   Hän sanoi: “Tämä mies.” En tule mainitsemaan hänen nimeään, koska se ei kuulosta oikealta täällä, ymmärrättehän. Hän sanoi: “Tunnen William Branhamin.” Hän sanoi: “Mutta hän on täysin väärässä opissaan. Hän ei ole helluntailainen. Hän ei usko alkuperäiseen todisteeseen. Ja on toinenkin asia”, hän sanoi: “Puhe näistä suuremmista ja pienemmistä profeetoista. Mitään senkaltaista asiaa ei olekaan.” Ja hän sanoi: “Te joko olette profeetta tai sitten te ette ole profeetta. Siinä kaikki.”

248   Hän sanoi: “Hyvä on, herra, minä en väittele sinun kanssasi siitä. Minä vain sanoin kuulleeni tämän miehen sanovan, että tämä mies, William Branham, on… Tämä mies väitti, että hän oli profeetta.” Hän sanoi: “Minä vain ihmettelin, kuinka monia niitä onkaan…”

249   Hän sanoi: “Mutta minä haluan sinun tietävän tämän. Minä olen tämän ajan profeetta.”

250   Hän sanoi: “Oletko sinä? Herra siunatkoon sinua ja olkoon kanssasi.”

251   Hän jatkoi eteenpäin eikä kiinnittänyt koskaan mitään huomiota siihen. Ja hän sanoi alkaneensa pitää kolmen tai neljän kokouksen sarjan veljiensä keskuudessa. Hän meni postitoimistoon ja sanoi: “Älkää muuttako minun postiani. Pitäkää se täällä. Tulen takaisin neljän viiden päivän kuluttua.”

252    “Hyvä on”, se sanoivat. Ja he kirjoittivat sen muistiin, ettei sitä muutettaisi.

Hän meni tapaamaan tytärtään.

253   Mennessään hän pysähtyi erään kirkon kohdalla, jossa hän piti sen illan kokouksen. Seuraavana aamuna hän vain sanoi sattuneensa ajattelemaan: “Mene pääpostitoimiston jakelupisteeseen.” Ja kun hän teki niin, siellä oli yksi kirje, joka oli kulkenut postitoimiston lävitse ja tullut hänen tyttärelleen. Ja hänen tyttärensä lähetti sen pääpostitoimiston jakelupisteeseen.

254   Hän avasi sen, ja se oli eräältä mieheltä, herra Hildebrandilta, joka on minun ystäväni ja joka oli soittanut noita nauhoja. Hän sanoi, että herra Hildebrandt oli saanut sanan Roy Bordersilta, että olisin tulossa pitämään kokouksia täällä 28. päivän ja ensimmäisen päivän välisenä aikana, ja että hänen tulisi tulla ja nähdä se itse.

255   Hän sanoi: “Katsohan nyt, nuo kaverit yrittivät vetää minua johonkin senkaltaiseen.” Niinpä hän vain heitti tuon kirjeen roskakoriin ja jatkoi edelleen sillä tavalla. Hän meni eteenpäin ja piti tuon kokouksen tuona iltana. Ja seuraavana aamuna…

256   Silloin hän alkoi pitää sydämestään ja itkeä siellä huoneessaan.

257   Hän sanoi: “Herra Branham, minä käsitin, että minun täytyy seistä Jumalan edessä. En tiedä olinko unessa, tai mitä tapahtui. Hän sanoi: “Minä näin unta. Sanon, että olin unessa ja näin unta.”

258   Hän sanoi: “Minä ajattelin, että poikani työnsi torilla kätensä säkkiin.” Hän sanoi: “Kun hän teki niin, se oli omenasäkki, ja ne kaikki kaatuivat nurin.” Hän sanoi: “Kun menin keräämään niitä ylös, niin ne olivat kaikki vihreitä omenia, ja jokaisesta niistä oli puraistu kerran.” Hän sanoi: “Minä keräsin niitä ja panin takaisin säkkiin.” Hän sanoi: “Jotkut niistä pyörivät ulos ja kierivät etäämmälle. Minä yritin saada niitä nurmikolle.” Hän sanoi: “Ja ne pyörivät yhden siellä olevan verkkoaidan alitse. Ja siellä meni suuri valtatie. Minä katsoin itään”, hän sanoi, “ja siellä oli ketju, joka oli kiinnitetty suureen, idässä olevaan kallioon. Menin sinne ja ajattelin päästäväni tämän ketjun alas, jotta olisin voinut mennä hakemaan nuo omenat takaisin tuolle miehelle. Hän sanoi: “Aloin laskea ketjua alas.”

259   Hän sanoi: “Silloin jokin ääni ravisteli koko maata.” Hän sanoi: “Maa vapisi minun jalkojeni alla.” Hän sanoi: “Sen jälkeen, kun heiluminen oli lakannut, minä kuulin äänen, veli Branham, ja se oli sinun äänesi! Tiedän sen, sillä jokin sanoi sen minulle. Ääni sanoi: ‘Minä ratsastan tämän polun vielä kerran!’”

260   Ja hän sanoi: “Minä aloin katsoa ylöspäin kalliota kohden, tällä tavalla, ja jatkoin katsomista pilvien ohitse. Ja siellä oli kallio, joka kulki idästä länteen pyramidin kaltaisena”, hän sanoi: “ja minä näin sinut siellä kalliolla hevosen selässä, sen itäisessä päässä. Tuo hevonen oli sen kaltainen, jollaista en ollut koskaan nähnyt. Se oli suuri valkoinen hevonen, jonka valkoinen harja riippui alaspäin. Hän sanoi: “Sinut olit puettu intiaanipäällikön tavoin, kaikkine asioineen, joita intiaanit käyttävät.” Hän sanoi: “Sinulla oli rintahaarniska ja nuo renkaat käsivarsissasi, ja kaikkea muuta sellaista.” Hän sanoi: “Sinä pidit käsiäsi ylhäällä tällä tavalla.” Hän sanoi: “Ja tuo hevonen seisoi siellä sotaratsun tavalla pystyyn karanneena, tällä tavalla, kävellen”, ja minä istuin liikkumatta. Ja hän sanoi: “Sinä vedit ohjaksista ja aloit ratsastaa pois länttä kohden.”

261   Hän sanoi: “Katsoessani sinne alas siellä oli suuri joukko tiedemiehiä.” Ja seuraavana aamuna… Tämä tapahtui lauantaina. Seuraavan aamuna minä saarnasin tiedemiehistä, jotka, tehän tiedätte, ovat perkeleestä. Ja hän sanoi: “Nuo tiedemiehet kaatelivat kaikenlaisia aineita lasiputkista ja sekoittelivat niitä. Sinä pysäytit hevosesi, kohotit ylös kätesi ja aloit huutaa: ‘Minä ratsastan tämän polun vielä kerran!’” Ja hän sanoi: “Koko maa vapisi. Nuo ihmiset vapisivat”, hän sanoi, “he katsoivat toinen toistaan ja katsoivat ylöspäin sinua, kohauttivat olkapäitään ja jatkoivat tieteellistä tutkimustaan.” Ja hän sanoi: “Sinä aloit liikkua länttä kohden.”

262    “Ja kun teit niin”, hän sanoi, “minä näin tämän miehen, joka kutsui itseään ‘profeetaksi’. Hän tuli sinne ylös ratsastaen hevosella, jossa oli sekaisin valkoista ja mustaa. Hän tuli tämän hienon, suuren hevosen taakse. Se tapahtui kaukana pilvien yläpuolella, eikä tie ollut kovinkaan leveä. Tuo hevonen juoksi tuulen heilutellessa sen jouhia ja sinun vaatteitasi. Suuri mestarillinen valkoinen hevonen, joka käveli suorassa linjassa. Ja sitten tämä kaveri tuli sinne sinun taaksesi, hän tuli Kanadan suunnalta.” Ja tuo mies asuu Kanadassa. Ja hän sanoi: “Tule takaisin ja”, hän sanoi, “hän otti pienen hevosensa ja yritti sysätä sinun suurta hevostasi pois, kääntyen ympäri, asettaen lanteensa…” Hän sanoi: “Mutta se ei liikauttanutkaan suurta hevosta. Se vain jatkoi kävelyään.”

263    Hän sanoi: “Sitten yhtäkkiä”, hän sanoi, “sinä käännyit ympäri.” Hän sanoi: “Ja tämä oli kolmas kerta, kun sinä puhuit, mutta toisella kerralla sinä sanoit: ‘Minä tulen ratsastamaan.’” Hän sanoi: “Sinä et puhunut niin kuin aikaisemmin teit. Sinä käskit.” Hän sanoi: “Sinä käännyit ympäri ja kutsuit tuota miestä nimeltä ja sanoit: ‘Lähde pois täältä! Sinä tiedät, ettei kukaan voi ratsastaa tätä tietä täällä, ellei Jumala ole määrännyt häntä tekemään sitä. Lähde pois täältä.”

264   Hän sanoi: “Mies kääntyi ympäri.” Ja hän sanoi: “Tämä mies on kirjoittanut minulle kirjeitä.” Ja hän sanoi: “Hänen hevosensa lanteilla”, tuon mustan ja harmaan yhteen sekoittuneen, “oli kirjoitettuna hänen nimensä, hänen allekirjoituksensa aivan tarkalleen samalla tavalla kuin se oli tässä kirjeessä. Hän ratsasti pois pohjoista kohti.”

265   Hän sanoi: “Sitten sinä jatkoit alaspäin. Tuo suuri hevonen kääntyi ympäri niin kaukana lännessä kuin vain pystyit. Sinä seisoit ja kohotit kätesi ilmaan tällä tavalla.” Sitten hän alkoi itkeä. Hän sanoi: “Veli Branham, nähdä tuo hevonen seisomassa siellä sillä tavalla sotavarustuksessa, rintahaarniska ja kaikki muu kiiltäen.” Hän sanoi: “Sinä pidit käsiäsi ylhäällä pienen hetken.” Hän sanoi: “Sinä katsoit alas uudelleen, otit ohjakset ja sanoit: ‘Minä tulen ratsastamaan tämän polun vain yhden kerran enää.’” Hän sanoi: “Koko maa huojui edestakaisin tällä tavalla.” Ja hän sanoi: “Minussa ei ollut enää elämää jäljellä. Minä vain putosin alas kallion juurelle. Sitten minä heräsin.”

Hän sanoi: “Mitä se merkitsee?”

Minä sanoin: “Minä en tiedä.”

266   Seuraavana aamuna… Junior Jackson, joka näki tuon unen tuosta pyramidista, tiedättehän, jossa minä menin länttä kohden. Te muistatte, kuinka hän soitti minulle kuukausi tai kaksi ennen sitä. Hänellä oli uni ja hän paloi halusta kertoa se minulle. Minä sanoin: “Billy…”

267   Siellä oli noin 20 henkilöä odottamassa. Hän sanoi: “Siellä on Junior Jackson, joka sanoo, että hänen täytyy kertoa sinulle tuo uni.”

Minä sanoin: “Lähetä hänet sisälle noin viideksi minuutiksi.”

268   Hän toi vaimonsa sisälle, niin kuin hän sanoi, ‘todistajaksi’. “Minä näin unta, veli Branham”, hän sanoi, “että minä ja vaimoni olimme ajelulla. Ja minä katsoin itään ja näin jotakin, joka näytti olevan kuin yksi näistä lentävistä lautasista.”

269   Näettehän, maailma ei tiedä, mitä ne ovat. Te tiedätte. Me tiedämme mistä siinä kyse. Me tiedämme, että ne ovat tutkivia tuomion enkeleitä. Kuinka Pentagon ja kaikki, kuinka ne tulevat alas, ja älykkyys, kuinka he voivat [Veli Branham napsauttaa sormiaan.] kulkea kuin välähdys ja ne ovat kadonneet päästen pakoon, kaikkea mitä heillä on. Näettehän, he eivät käsitä, mitä se on. Ajatelkoot he mitä haluavat. He kutsuvat niitä lentäviksi lautasiksi tai miksi hyvänsä, mutta he eivät tiedä, ymmärrättekö.

270   Hän sanoi: “Ja minä näin sellaisen tulevan ja tarkkailin sitä. Ja se oli mies hevosen selässä, joka tuli salaman nopeudella.” Hän sanoi: “Näin, että hän tulisi koskettamaan maata juuri edessäni, joten minä pysäytin auton ja hyppäsin ulos. Kun tein niin, tiellä seisoin hevonen, komea valkoinen sotaratsu, joka käveli kuin paraatissa.” Se on Sana, tietenkin, te tiedätte sen, kävellen kuten paraatissa.

271   Hän sanoi: “Sen selässä istui mies, joka oli pukeutuneena lännenvarustuksiin. Se ei ollut karjapaimen, mutta hän näytti jonkinlaiselta päälliköltä tai senkaltaiselta.” Näettehän, koko hänen päällikkyysvaltansa tuli lännestä, intiaani hallitsija ja karjapaimenten päällikkö, näettehän. Hän sanoi “Miehen hattu oli vedetty silmille, ja hän katseli sivulle, ja hän oli kääntynyt sivuttain.” Ja hän sanoi: “Kun hän kääntyi”, hän sanoi, “niin se olit sinä, veli Branham.” Hän sanoi: “Sinä et ole koskaan puhunut niin kuin yleensä puhuit. Sinä sanoit: ‘Junior.’ Sinä kutsuit häntä kolme kertaa nimeltä. Ja sanoit: ‘Minä sanon sinulle, mitä sinun tulee tehdä.’” ja hän sanoi: “Sitten sinä vedit tämän hevosen ohjaksista. Sinä teit kolme loikkausta ja menit taivaalle ja sinä olit menossa länttä kohden.”

272   Hän sanoi: “Hetkinen! Katsoin ympärilleni, ja siellä tuli hevonen, joka oli sitä pienempi. Se oli samaa rotua, mutta pienemmän kokoinen. Ja se seisoi.” Hän sanoi: “Kävelin sen ympäri ja sanoin: “Hänen on täytynyt lähettää tämä takaisin minua varten.’” Hän sanoi: “Minä hyppäsin sen selkään.” (Myös Junior on jonkin verran ratsastanut. Ja hän sanoi: “Sinähän tiedät, kuinka satula sopii sinulle, veli Branham, jalustimet ja kaikki?”) Hän sanoi: “Minä ajattelin: ‘No niin, tämä sopi minulle aivan tarkalleen.’ Joten vedin suitsista, ja karautin taivaalle. Vedin suitsista ja pysäytin sen, käänsin sen ympäri ja menin takaisin. Ymmärrättekö? Kun palasin tekaisin”, hän sanoi, “pysäytin hevosen, hyppäsin pois selästä ja puhuin vaimolleni. Hevonen oli kadonnut.” Ja hän…?…

273   Sen jälkeen kolme päivää sitten tuli Leo Mercier ja tuli tarkalleen saman unen kanssa eikä ollut siitä lainkaan tietoinen, kuinka he yrittivät astuttaa suurta valkoista oria mustan tamman kanssa, eivätkä he voineet tehdä sitä, koska se oli hermostunut. Hän sanoi, että minä kävelin sinne ja sanoin: “Leo”, ja kerroin hänelle, mitä minä tein. Minä en halua sanoa sitä täällä, ymmärrättehän, mutta minä kerroin hänelle, mitä minä tein. Hän sanoi: “Etkö sinä näe, ettet tiedä tätä.” “Minä sanoin: ‘Etkö ymmärrä? Nyt, tiedä tätä. En tiennyt, että Ed Daultonilla oli vävy, ja että tuolla vävyllä oli tämän niminen koira. Sinä tiedät, Leo, että sinä uneksit. Mutta kun sinä heräät, niin muista se!” Ja hän sanoi: “En ole koskaan kuullut sellaista käskyä.”

274   Suunnilleen samaan aikaan Roy Roberson tuli ja sanoi: “Veli Branham, muistatko silloin aikoinaan, ennen kuin jätit seurakunnan ensimmäisen kerran? Me olimme… Minä näin sinun istuvan niin kuin olisit ollut Palestiinassa. Me olimme kaikki, johtoryhmä ja kaikki, istumassa kuin Herran ehtoollispöydässä, ja sitten sinä puhuit. Ja sinä… Hän ei ollut varma, mistä sinä puhuit.” Hän sanoi: “Valkoinen pilvi tuli alas ja otti sinut ja vei sinut pois.” Kuinka monet muistavat veli Royn unen? Ja hän sanoi: “Valkoinen pilvi vei sinut pois”, hän sanoi, “ja sitten sinä olit mennyt, ja minä kävelin katuja huutaen ja itkien.”

275   Kun olin tullut tänne, ja tuo pieni vanha käsivarsi rampautuneena, niin kuin hänellä se oli, hän oli lukemassa sitä. Hän pudotti haravan ja alkoi itkeä, kun hän näki minun tulevan sinne. En ollut tavannut häntä, niinpä hän kertoi minulle tuon unen. Ja sitten haravoidessaan… Minä sanoin…

276    “Ja sinä menit pois”, hän sanoi. “Minä kävelin kaduilla kaikkialla ja yritin löytää sinua, enkä voinut löytää sinua mistään. Minä huusin: ‘Oi veli Branham, älä lähde pois!’ Valkea pilvi tuli ja otti sinut ja vei sinut pois länttä kohden.” Se oli ennen pyramidia tai mitään. Hän sanoi.“Se vei sinut länteen. Minä huusin ja kävelin katuja pitkin.”

277   Hän sanoi: “Jonkin ajan kuluttua menin ja istuuduin pöydän ääreen. Satuin katsomaan ylös pöydän päätä kohti.” Hän sanoi: “Saatoin nähdä vain näin paljon sinusta, ja sinä olit lumivalkoinen.” Hän sanoi: “Sinä seisoit siellä ja puhuit arvovaltaisesti. Ei jäänyt mitään varaa arvailulle.” Hän sanoi: “Joka ainoa ymmärsi tarkalleen, mitä sinä sanoit.”

278   Oi, veljeni, sisareni, nyt jokainen teistä ajattelee: “Minä tiedän, mitä se merkitsee.” Ymmärrättekö?

279   Vain valvokaa! Pysykää lähellä Kristusta. Sallikaa minun varoittaa teitä nyt Evankeliumin saarnaajana, että tämä… Älkää hyväksykö mitään hulluttelua. Älkää kuvitelko mitään! Pysykää paikoillanne niin kauan, kunnes tämä sisäpuolen sisäpuoli on ankkuroitunut Sanaan, niin että olette Kristuksessa, sillä se on ainoa asia, joka tulee… Koska me olemme kaikkein pettävimmässä ajassa, missä koskaan olemme eläneet. “Se tulisi pettämään jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista”, koska heillä on voitelu, he voivat tehdä mitä hyvänsä niin kuin loputkin heistä.

280   Puhdistakaa elämänne, maksakaa velkanne, älkää olko velkaa kenellekään. Minä en tarkoite talonvuokraa tai muuta sellaista. Teidän täytyy tehdä se. Pankaa kaikki asiat pois käsistänne. Oikaiskaa kaikki asiat. Tehkää itsenne valmiiksi. Valmistautukaa. Muistakaa, Herran Nimessä, jotakin on tapahtumaisillaan!

281   Minä menen vuorille tällä viikolla. Eikä ole kyse vain oravien metsästyksestävaikka pidänkin niiden metsästyksestä. Mutta minä menen sinne siinä tarkoituksessa, että sanon: “Oi Jumala, en tiedä mihin suuntaan liikkuisin, enkä halua menettää tätä! Auta minua.”

282   Rukoilkaa puolestani. Haluattehan tehdä niin? Minä olen rukoileva teidän puolestanne. Minä toivon Jumalan armosta kohtaavani jokaisen teistä paremmassa maassa kuin tämä.

283   Miksi me tulemme tänne? Mitä me teemme? Tulemmeko tänne pelaamaan jotakin peliä? Tulemmeko tänne kuin johonkin kerhoon? Kristus ei voi tulla, ennen kuin seurakunta on täysin oikeassa järjestyksessä. Hän odottaa meitä. Uskon, että olemme lopussa.

284   Katsokaa Kaliforniaa. Katsokaa mellakoita. 19 ihmistä on kuollut rotumellakassa. Enkö kertonut teille jokin aika sitten täällä, että tuo Martin Luther King johtaisi nuo ihmiset verilöylyyn? Kuinka monet muistavat sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ei se johdu noista värillisistä ihmisistä, on kyse noista johtajista, jotka kiihottavat heitä. Ei ole kyse rotujen yhdistämisestä tai erottelusta, tai miksi te haluatte kutsua sitä! On kyse perkeleestä! Niin se on. Ei ole kyse vain valkoisista tai värillisistä, se koskee heitä kaikkia. Se on perkele!

285   Ihmisten ajattelukyky on hajoamassa. Ei ole toivoa. Toivo on mennyttä. Koko asia on mätäpaise. Ihmisten ajattelukyky, he eivät voi tehdä päätöksiä.

286   Minä en ole poliitikko. En ole demokraatti tai republikaani. Ne ovat kaikki saastaisia. Minä olen yhden valtakunnan puolella, ja se on Jeesuksen Kristuksen Valtakunta. Siinä kaikki. Mutta kuinka maailmassa te olette voineet koskaan nähdä sellaista sätkynukkien joukkoa, joka meillä on siellä nyt? Kuten tuo teksasilaisjoukko, joka meillä on siellä. He sanovat: “Mitä vain ihmiset haluavat. Jos he haluavat kommunismia, me annamme heille kommunismin. Jos he haluavat rotujen yhdistämistä, me annamme sen heille. Jos he haluavat rotuerottelun, me annamme mitä hyvänsä.” Saiko se… Missä ovat miehet!

287   Oi Jumala, niin on saarnastuolissakin. Missä on mies, mies, joka seisoo periaatteen takana! Missä ovat naiset, jotka seisovat periaatteen takana! Missä on seurakunta, joka seisoo periaatteen takana! Minulla ei ole penninkään edestä aikaa tuollaiselle vesitetylle, perään antavalle ja kompromisseja tekevälle hengelle! Jos nainen on nainen, olkoon hän hieno nainen. Jos mies on mies, olkoon hän mies.

288   Jos hän on presidentti… Missä on meidän John Quincy Adamsimme? Missä ovat meidän Aabraham Lincolnimme? Periaatteen miehet. Missä on meidän Patrick Henrymme, joka sanoi: “Antakaa minulle vapaus tai antakaa minun kuolla.” Missä on mies, joka seisoo sen takana, mikä on oikein!

289   Missä on mies, joka ei pelkää puhua huolimatta siitä, vaikka koko maailma on häntä vastaan ja puhuu oikean asian puolesta ja seisoo sen puolesta ja kuolee sen puolesta? Mistä te löydätte Arnold von Winkelriedin uudelleen tästä maailmasta? Missä on suoraselkäiset miehet? Missä on miehet, joissa on henkeä? He ovat sellaisia vesittäjiä, että he eivät tiedä, missä he seisovat.

290   Jumala, salli minun seistä saarnaajana yhden Miehen periaatteiden takana, Jeesuksen Kristuksen Sanan takana. “Sillä taivaat ja maa katoavat, mutta Se ei tule koskaan pettämään. Tälle Kalliolle Minä rakennan Seurakuntani, ja helvetin portit eivät tule sitä voittamaan.”

Nouskaamme seisomaan.

Siunattu on side, joka sitoo sydämemme
kristillisessä rakkaudessa.
Sukulaismielten yhteys on tuon
ylhäällä olevan kaltainen.

Liittäkää nyt kätenne yhteen toistenne kanssa.

Kun me eroamme toisistamme,
se antaa meille sisäistä tuskaa.
Mutta me yhä olemme yhteen liittyneinä sydämessämme
ja toivomme tapaavamme uudelleen.
Kunnes tapaamme,
kunnes tapaamme,
kunnes tapaamme Jeesuksen jalkojen juuressa.
Kunnes tapaamme,
kunnes tapaamme,
Jumala olkoon kanssanne, kunnes jälleen tapaamme.

291   Kumartakaamme nyt päämme, kun veli Neville tulee lopettamaan rukouksella.

292   Olkaa täällä tänä iltana. Me odotamme suurta kokousta tänä iltana täällä tabernaakkelissa. Jumala siunatkoon teitä, ja rukoilkaa minun puolestani. Minä rukoilen teidän puolestanne.

293   Älkää ajatelko, että olen fanaatikko, ystävät. Älkää ajatelko, että yritän puskea jotakin päällenne. Minä rakastan teitä. Minulla on periaate, ja se on Raamattu. Yhtään Sanaa ei voida ottaa pois Siitä. Yhtään Sanaa ei voida lisätä Siihen. Minä uskon Sen, niin kuin Se on kirjoitettu.

294   Kumartakaamme päämme nyt, kun uskollinen, hyvä pastorimme tulee päättämään kokouksen. Jumala siunatkoon sinua, veli Neville.

65-0801M TÄMÄN PAHAN AJANJAKSON JUMALA (God Of This Evil Age, The), Jeffersonville, Indiana, USA, 1.8.1965

FIN

65-0801M TÄMÄN PAHAN AJANJAKSON JUMALA
(God Of This Evil Age, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 1.8.1965

1      Kaikk’ mahdollista on
     Usko se vaan, usko se vaan
     Kaikk’ mahdollist’ on, usko se vaan.

Kumartakaamme päämme.

Rakas taivaallinen Isä, me olemme kiitollisia tänä aamuna siitä, että voimme uskoa. Se on mahdollista Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen vuodatetun Veren kautta, niin että me olisimme osalliset Hänen armostansa ja tulisimme Jumalan pojiksi ja tyttäriksi sen takia, että Hän oli kuuliainen ristin kuolemaan asti, ja me olemme vanhurskautettuja, kun uskomme Häneen ja Hänen ylösnousemukseensa. Ja nyt Pyhä Henki on vuodatettu sydämiimme.

2       Me olemme kiitollisia tästä tilaisuudesta, että voimme tulla tänne tänä aamuna ja jakaa ajatuksiamme ja jumalointimme ilmaisten sitä lauluilla, todistamalla, lukemalla Psalmeja ja Sinun Sanasi, ja me odotamme, että Pyhä Henki antaisi meille sen sanoman, joka on määrätty tätä hetkeä varten. Suo se, Herra. Olkoon meille hyödyksi, että olemme täällä tänä päivänä, ja kun lähdemme rakennuksesta, niin voikaamme sanoa niin kuin nuo, jotka olivat Emmauksesta: “Eikö sydämemme palanutkin sisimmässämme, kun Hän puhui meille tänä aamuna.” Suo nämä asiat, Iankaikkinen Jumala, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Istuutukaa.

3       Hyvää huomenta ystävät täällä tabernaakkelissa ja ystävät ympäri maata, kaikkialla Länsirannikolta Itärannikolle ja pohjoisesta etelään, jotka jälleen tänä aamuna olette puhelinyhteydessä.

4       Täällä Indianassa on hieno päivä: hieman pilvistä, viileätä, oikein hieno päivä. Tabernaakkeli on täynnä aina pihoja ja seinänvierustoja myöten. Me olemme suuren odotuksen vallassa ja odotamme, että Herra vierailee luonamme tänä päivänä. Me toivomme, että Jumala on antanut teille hienon päivän siellä, missä tahansa te olettekin. Ja se on hyvä päivä, sillä Herra on antanut sen. Ei ole väliä sillä, minkälainen ilma on, se on hyvä päivä. Me olemme onnellisia ollessamme täällä, onnellisia siitä, että meillä yhä on tilaisuus ilmaista maailmalle uskoamme Jeesukseen Kristukseen. Ja me haluamme käyttää jokaisen tilaisuuden, minkä vain voimme, tuodaksemme julki Hänen rakkauttaan ja sitä, mitä Hän on tehnyt puolestamme.

5       Tänään me olemme… Minulle annettiin muutama hetki sitten jotakin ilmoitettavaksi, ja sitten minulla on täällä joitakin asioita, joita haluaisin sanoa. Ja yksi minulle annetuista ilmoituksista koskee diakonien kokousta, joka heillä oli. Eräs tämän seurakunnan diakoneista on muuttanut asumaan Arizonaan. Hän on veli Collins, urhoollinen veljemme. Ja hänen ollessaan poissa, he, diakonit, ovat valinneet hänen tilalleen hänen poissaolonsa ajaksi veli Charlie Coxin. Ja tämän seurakunnan diakonit ovat virallisesti valinneet veli Charlie Coxin ottamaan veli Collinsin viran hänen ollessaan poissa.

6       Ja eräs asia… Haluan sanoa sen uudestaan. Haluan kiittää kaikkia teitä ihmisiä mukavista pienistä lahjoista, koska jotkut teistä voivat lähteä kotiin ennen tämäniltaista parantamiskokousta. Meille on tuotu paljon ruokaa sen jälkeen, kun olemme olleet täällä. Ja vaimoni, itseni ja perheeni puolesta: me todella arvostamme sitä. Joskus unohdan edes mainita siitä mitään. Olen niin kiireinen, tiedättehän. Mieleni on sellaisessa pyörityksessä koko ajan. Te voitte kuvitella, millaista ihmisten kanssa on, ei vain tästä seurakunnasta täällä, vaan ympäri maailman. Näettekö? Se jotenkin pitää minut pyörityksessä koko ajan.

7       Joku sanoi jotakin lasten siunaamisesta ja kastekokouksista ja niin edelleen. Se on kovin hienoa. Toivoisin voivani tehdä sen, mutta on niin kiireistä, että minulla tuskin on aikaa siihen. Minun täytyy pitää mieleni tässä, tässä Sanomassa. Te tiedätte, miten apostolit sanoivat Raamatussa: “Menkää ja etsikää joukostanne hyvämaineisia, rehellisiä miehiä, jotka ovat täytettyjä Pyhällä Hengellä, niin että he voisivat huolehtia asioista.” Ja minä sanoin Billylle…

Hän sanoi: “Tuletko siunaamaan lapsen tällä kerralla, isä?”

Minä sanoin: “Hyvänen aika.” Näettekö? Jos meillä on useita lapsia odottamassa siunaamista, ja jos se on oikein, täytyy minun tulla takaisin ja varata erityinen päivä lasten siunaamista varten. Haluaisin tehdä sen sillä tavalla.

8       Mutta me haluamme sydämestämme kiittää teitä jokaista, vaimoni, minä ja perheemme. Ihmiset tuovat meille hilloja, tuoreita papuja, vesimeloneja, hunajameloneja, oi, mansikoita. He tuovat kaikkea, mitä vain voi ajatella.

9       Eräs kallis veli ja hänen sisarensa toivat meille valtavan suuren kalkkunan. Minä yhä syön sitä. Oi, ja luulen, että minun täytyy tehdä siitä selvää ennen kuin lähden. Niinpä, jos en kykene siihen, ottaa vaimoni sen mukaamme. Ja me todella arvostamme näitä asioita. Tunnen monia näistä ihmisistä. Toisia heistä en tunne. Heitä odottavat kuistilla, kun tulemme kotiin. Ja niinpä minä todella arvostan sitä. Ja monet, jotka tunnen, olen tavannut, ja on monia, joita en pääse tapaamaan. Ja olen varma, että jokainen ymmärtää, että haluaisin päästä jokaisen luo, jos vain voisin, mutta olen vain yksi ihminen. Näettekö? En voi päästä tapaamaan jokaista. Minä teen kaiken voitavani toteuttaakseni sen.

10   Niinpä Jumala olkoon kanssanne. Olen varma, että on olemassa Yksi, joka tulee olemaan kanssanne. Hän on Jeesus Kristus ja Hän voi tehdä sen. Hän on ainoa henkilö, joka on kaikkialla läsnä oleva, ja Hän on myös kaikkivaltias. Niinpä Hän voi antaa kaiken sen, mitä tarvitaan. Ja Hän on myös kaikkitietävä ja tietää tarpeenne, kaiken sen, mistä teillä on tarve.

11   Käskin jokaista, että en aio… Olen yrittänyt toimia niin nopeasti kuin vain olen voinut siitä lähtien, kun tulin tänne tänä aamuna, ja tulen tapaamaan jokaisen, jonka vain voin. Ja te, joita en ehdi tavata, Kaikkivaltias Jumala on pitävä huolen teidän tarpeistanne rikkauksiensa mukaan kirkkaudessa.

12   [Veli Branham pitää tauon ja puhuu veli Nevillelle.] En oikein saa selvää tästä. Voisitko lukea sen?

Se on jonkinlainen erikoisilmoitus. Uskon, että Billy Paulin on täytynyt kirjoittaa se… Hän on samanlainen kuin minäkin. Minä en edes osaa lukea omaa kirjoitustani ja niin minulla on aivan ikioma pikakirjoitustyylini. Ja jos näkisitte joitakin teksteistäni täällä, jotka olen kirjoittanut tänne… Luulisitteko voivanne ymmärtää tätä? [Veli Branham näyttää kirjoittamaansa tekstiä seurakunnalle, ja he nauravat yhdessä.] Minulla on tässä tähden kaltainen, joka ylittää sillan, ja niin edelleen, vain kaikki…

[Veli Neville lukee ilmoituksen.]

Veli Adair, Adair Arkansista, mene välittömästi tapaamaan saarnaaja Pearry Greeniä seurakunnan takaosaan. Hyvä on.

13   Nyt, toinen asia, jonka haluaisin ilmoittaa täällä, on se, että tämä ilta tänään on parantamiskokousta varten. Tulemme rukoilemaan sairaiden puolesta, ja niinpä luotan siihen, että te tulette olemaan täällä.

14   Ja me lähetämme terveisemme kaikille ympäri maata Herran Jeesuksen Nimessä, että Herra siunaisi teitä tänä aamuna. Joillakin teistä on jo keskipäivä. New Yorkissa on keskipäivä ja Arizonassa, Länsirannikolla, kello on vasta seitsemän aamulla. Ja täällä me olemme siinä välissä. Niinpä Jumala siunatkoon teitä, kun kuuntelette. No niin, tämä voi olla…

Sydämelläni täällä ollessani on ollut…

15   Emme saaneet käyttöömme auditorioita… Ja lopulta he antoivat meille jonkinlaisen luvan. Meillä voisi olla yksi kokous, mutta meidän ei tulisi rukoilla sairaiden puolesta. Minä en… Sehän on minun palvelustehtäväni. Minun täytyy tehdä sitä, mitä Pyhä Henki käskee minun tehdä. Ymmärrättekö? Niinpä kieltäydyin siitä, koska halusin olla vapaa tekemään, mitä tahansa Pyhä Henki käskee tehdä. Niin ajattelin, että yhden päivän me voimme joka tapauksessa kärsiä tabemaakkelissakin. Ja ilma on viileä tänä aamuna. Herra on valmistanut meitä varten kauniin päivän, joten me olemme kiitollisia siitä.

16   Olen tullut nyt tänne tarkoituksenani opettaa viimeisistä Seitsemästä Vihanmaljasta ja viimeisistä Seitsemästä Pasuunasta ja viimeisistä Seitsemästä Ukkosenjylinästä Ilmestyskirjasta ja sitoa ne yhteen tämän hetken kanssa, jossa me nyt elämme jatkumona Seitsemän Sinetin avaamiselle ja Seitsemälle Seurakunta-ajanjaksolle. Niinpä, me emme voineet saada tiloja voidaksemme tehdä niin, ja toivon, että niin pian kuin voimme, yritämme saada riittävät tilat sitä varten joko täältä Louisvillestä, New Albanysta, tai sitten pystytämme teltan, niin että voimme viipyä niin pitkään kuin Herra johtaa meitä viipymään.

17   Mutta tässä nyt halusin käyttää tämän tilaisuuden ilmaistakseni ihmisille uskoni Jumalaan ja sitten näyttääkseni teille hetken, jossa me elämme. Ja tämä ei ole osoitettu ketään tiettyä henkilöä vastaan eikä tiettyjä uskontunnustuksia vastaan, tai mitä sitten se olisikaan, on vain kyse siitä, miten minä ymmärrän Jumalan Sanan. Ja viime sunnuntaina meillä oli oikein hieno Hengen vuodatus Sanan ylle. Se oli hyvin pitkä, enkä olisi halunnut viipyä niin pitkään, mutta me emme tiedä, milloin tulemme kokoontumaan viimeisen kerran yhteen. Ja meidän täytyy… Tai mieluumminkin minä haluan olla samalla tavoin kuin entisajan Paavali sanoi: “Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille koko Jumalan neuvopäätöstä.” Jeesus sanoi, ettei Hän salannut mitään opetuslapsiltansa.

Ja niin kuin minä kiireisenä yritän viipyä Pyhän Hengen voitelun alla voidakseni nähdä, mikä tämän hetken Sanoma on, jätän joskus täyttämättä velvollisuuteni Kristuksen palvelijana, sananpalvelijana. Mutta minulla on useita miehiä, jotka yrittävät auttaa minua tekemään sen, josta olen kiitollinen kaikille sananpalvelijaveljilleni.

18   No niin, tarkoitukseni ei ole yrittää pidätellä ihmisiä. Jos te siellä ympäri maata, minne tämä sanoma tulee, voisitte seistä täällä ja nähdä tämän seurakunnan tänä aamuna, kun ihmisiä on käytävillä, lastenhoitohuoneissa, ulkopuolella, radioiden ääressä, linja-autoissa, asuntovaunuissa, autoissa ja niin edelleen, niin te voisitte käsittää, minkälainen ongelma meillä on. Ja sitten jokaisen kokouksen kohdalla monet ajavat ohitse ja soittavat tai ilmoittavat myöhemmin, etteivät voineet päästä sisälle. Me tarvitsemme lisää tilaa, niin että ihmiset voivat istua mukavasti.

Ja sitten tuotaessa esiin Sanomaa, jonka uskon olevan niin elintärkeän, tunnen, että meidän jokaisen tulisi voida istua mukavasti kyniemme ja paperin kanssa voidaksemme tehdä muistiinpanoja ja kirjoittaaksemme ylös raamatunpaikkoja. Mutta tällä tavalla minä ajattelin, että menisin taaksepäin ajassa, jossa me elämme, ja yrittäisin tuoda esiin joitakin näistä asioista, joita te tulette kohtaamaan. Ja te tulette tarvitsemaan niitä.

19   Ja jos tulen tänne tänään, tai milloin tahansa, tai kuka muu sananpalvelija tahansa, ja yritän tuoda sanoman ihmisille, meidän kaltaisille kuoleville ihmisille, olisin tekopyhä, jos yrittäisin tuoda jotakin, jonka tietäisin miellyttävän teitä, ja jonka tietäisin olevan vastoin Jumalan Sanaa, kootaksemme vain väkijoukkoa, tai jotakin sen kaltaista. Silloin en olisi täällä sellainen Kristuksen palvelija, joka minun tulisi olla. Haluan tuoda jotakin, jonka uskon olevan elintärkeää teidän käytettäväksenne. Enkä ole täällä vain tullakseni nähdyksi, vaan uskon, että jos kuolen tänä päivänä, niin se on jotakin, joka on huomenna ankkuroitunut sydämiinne haluna mennä eteenpäin ja palvella Jumalaa.

20   Ja nyt haluan sanoa, että on jotakin juuri nyt aikeissa tapahtua. Minä tiedän sen. Monet teistä täällä muistatte, kun veli Junior Jackson tuli luokseni unen kanssa, joka hänellä oli hieman ennen Arizonaan menoani. Outo asia. Kuinka monet muistavat sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja Herra antoi meille sen tulkinnan, ja se tapahtui kirjaimellisesti. Nyt hän on juuri äsken nähnyt toisen unen.

21   Ja omituista on, että eräs mies Oregonista oli täällä jokin päivä sitten. Hän tuskin tuntee minua, mutta hän oli nähnyt unta samasta asiasta, josta Junior Jackson näki unta, ja hän tuli ja kertoi sen minulle. Minä en tiedä sen tulkintaa; minä odotan Herraa. Mutta tiedän, että se tulee olemaan jotakin Jumalalta. Muistakaa vain se. Se on NÄIN SANOO HERRA. Jumala on tuomassa jotakin esiin. Minä en tiedä, mitä se on. Se on todella erikoista, hyvin erikoista. Suoraan sanoen, noiden unien mukaisesti, jotka noilla molemmilla miehillä oli… Yksi heistä… Hän saattaa olla baptisti tai presbyteeri. Hän saattaa istua täällä tänä aamuna. Minä en tiedä. Hän oli täällä juuri pari päivä sitten. En tunne tuota miestä.

22   Mutta hän kertoi tuon unen kyyneleet silmissään. Ja se järkytti häntä. Hän tuli koko matkan Oregonista asti kertoakseen sen. Veli Jackson tuli samalla tavalla tänä aamuna. Miehet eivät tunne toisiaan, he ovat tuhansien mailien päässä toisistaan, ja molemmat unet koskevat tarkalleen samaa asiaa. Niinpä Pyhä Henki ei ole kertonut sen tulkintaa minulle. En tiedä, mitä sanoa tuolle miehelle. Mutta tiedän, että Jumala on aikeissa tehdä jotakin, ja se tulee olemaan ihanaa meidän silmissämme.

23   No niin, sanomaa varten tänä aamuna haluan lukea Galatalaiskirjeestä. Minä en saarnaa tai… Se on pyhäkouluopetusta. Ja nyt, te miehet ja naiset, jotka seisotte seinän vierustoilla, jos joku haluaa vaihtaa paikkaa kanssanne, niin että voitte istua hetken, tai jotakin, niin se ei häiritse minua. Olkaa vain kunnioittavia. Ja jos äideillä on itkeviä pienokaisia, niin joku voi tulla ulos lastenhoitohuoneesta tehdäkseen heille tilaa.

24   Ja nyt, ottakaa kynänne, Raamattunne ja valmistautukaa kirjoittamaan ylös joitakin Kirjoituksia, joita tulemme lukemaan. En halua teidän tuntevan itseänne sidotuiksi. Haluan, että tunnette olonne vapaaksi, jotta istua ja tutkia. Ja te voitte olla eri mieltä, joka kyllä sopii, mutta minä puhun tämän ympäri maata tänä aamuna, niin että ne ihmiset, jotka ovat uskoneet sen Sanoman, jonka Herra Jeesus on antanut minulle tätä hetkeä varten, voisivat tietää, mitä on tapahtumassa, ja he asettaisivat sen kohdalleen Kirjoituksessa.

25   Viime sunnuntaina me puhuimme aiheesta Lopunajan voidellut. Ja te, jotka kuuntelette ääninauhoja, varmistakaa, että saatte tuon nauhan. Ei niin, että me haluaisimme myydä ääninauhoja. Se ei ole tarkoituksemme. Tarkoituksena on saada Sanoma ulos. Ymmärrättekö? Jos teillä on nauhuri, kootkaa joukko ihmisiä yhteen ja kuunnelkaa tarkasti. “Voidellut.”

26   Te kuulette ihmisten nousevan ylös ja sanovan: “Oi, Raamattu sanoo, että viimeisinä päivinä tulee astumaan esiin vääriä profeettoja ja he tekevät näitä merkkejä.” Se on tarkasti Kirjoitusten mukaisesta. Mihin sitä sitten voi soveltaa?” Se täytyy soveltaa oikein.

Tänä iltana haluan puhua aiheesta, jos Herra suo: Jumala paljastettuna Hänen omassa Sananssansa, osoitukseksi siitä, kuinka silmää ei voida laittaa sinne, missä korvan tulisi olla. Näettekö? Aivan niin kuin koko Raamattu on painettu, ja koko Raamattu kuvaa Jeesusta Kristusta. Niinpä haluan puhua siitä tänä iltana, jos Herra suo. Ja jos en tänä iltana, niin joskus myöhemmin.

27   Nyt Galatalaiskirjeessä. Ja toisen Korinttolaiskirje 4:1-6 ja sitten Galatalaiskirje 1:1-4. Me tahdomme lukea nyt vähän Kirjoituksia. Nyt Galatalaiskirje 1:1-4: “Paavali, apostoli”, tarkatkaa, kun pysähdymme pikaisesti. Apostoli merkitsee “lähetettyä tai “lähetyssaarnaajaa.

Paavali, apostoli, ei ihmisistä lähtöisin, eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta, ja Isän Jumalan, joka nosti hänet kuolleista.

Ja kaikki veljet, jotka ovat minun kanssani, Galatian seurakunnille.

Armo olkoon kanssanne ja rauha Isältä Jumalalta ja meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta,

joka antoi itsensä meidän syntiemme edestä voidakseen vapauttaa meidät tästä nykyisestä pahasta maailmasta Jumalan ja meidän Isämme tahdon mukaan.

Hänelle olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti. Aamen.

28   Nyt, 1. Korinttolaiskirjeen 4. luvusta me tulemme lukemaan jakeet 1- 6:

Koska meillä on tämä palvelustehtävä, niin kuin olemme vastaanottaneet laupeuden, me emme anna periksi;

Vaan olemme luopuneet epärehellisyyden salatuista asioista, emme vaella viekkaudessa, emme käsittele Jumalan Sanaa petollisesti, vaan julkituomalla totuuden suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan silmissä.

Mutta jos meidän evankeliumimme on piilossa, se on piilossa niiltä, jotka ovat kadotettuja.

Jos se ei tuo esiin ennalta määräämistä, niin en tiedä, mikä sen tekisi.

Joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin etteivät he usko, niin ettei Kristuksen ihanan evankeliumin valo, hänen, joka on Jumalan kuva, loistaisi heille.

Samalla tavoin oli Eedenin puutarhassa. Heidät pantiin ulos, etteivät he koskisi tuohon puuhun.

Sillä me emme saarnaa itseämme, vaan Jeesusta Kristusta Herraa… …ja me teidän palvelijoitanne Jeesuksen tähden.

Sillä Jumala, joka käski valon loistamaan pimeydessä, on loistanut sydämiimme ja antanut meidän tuntea Jumalan kirkkauden, joka loistaa Jeesuksen Kristuksen kasvoista.

29   Aamen. Niin lukee Sanassa! No niin, tekstini tänä aamuna on: Tämän Pahan ajanjakson Jumala. Niin kuin luimme Kirjoituksista, on tämän maailman jumala, tämän pahan ajanjakson… No niin, tämä sanoma tuo esiin tämän pahan ajanjakson pahuudet, ja se sopii profetiaan tätä pahaa ajanjaksoa varten.

Ja uskon, että Raamatussa on jo kirjoitettuna vastaus jokaista ajanjaksoa varten sen ajan uskoville. Minä uskon, että kaikki, mitä me tarvitsemme, on kirjoitettuna tänne, ja Pyhän Hengen tarvitsee vain tulkita se. Minä en usko, että kenelläkään ihmisellä maan päällä on minkäänlaista oikeutta itse tulkita Sanaa. Jumala ei tarvitse ketään tulkitsemaan Sanaansa. Hän on oma tulkkinsa. Hän sanoi tekevänsä sen, ja Hän tekee sen.

30   Niin kuin monasti olen sanonut Hänen sanoneen: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Hän puhui sen profeetan huulten kautta. Ja neitsyt tuli raskaaksi. Kenenkään ei tarvitse tulkita sitä. Alussa Hän sanoi: “Olkoon siellä valo”, ja se oli siellä. Kenenkään ei tarvitse tulkita sitä. Hän sanoi, että viimeisinä päivinä Hän vuodattaisi Henkensä kaiken lihan päälle, ja Hän teki sen. Se ei tarvitse mitään tulkitsemista. Hän sanoi, että viimeisinä päivinä nämä asiat, joiden me näemme tapahtuvan nyt, olisivat täällä. Se ei tarvitse mitään tulkintaa. Se on jo tulkittu. Näettekö?

31   No niin, huomatkaa nyt tarkoin, kun tutkimme Sanaa. Tämän pahan ajanjakson jumala, jossa me nyt elämme. Se voi näyttää oudolta, hyvin oudolta asialta tässä armon ajassa, ajassa, jota kutsutaan pahaksi ajanjaksoksi, kun Jumala erottaa Nimellensä ihmisiä, jotka ovat Hänen Morsiamensa. Jumala on kutsumassa ihmisiä Nimellensä, armosta, tässä ajassa, jota kutsutaan pahaksi ajanjaksoksi. No niin, me tulemme todistamaan Raamatulla, että tämä on se ajanjakso, josta Hän puhui. On hyvin outoa ajatella, että Jumala tämän kaltaisessa pahassa ajanjaksossa kutsuisi Morsiamensa.

32   Panitteko merkille, että Hän sanoi “ihmisiä”, ei “seurakuntaa”. Miksi? Kuitenkin sitä kutsutaan Seurakunnaksi, mutta Hän kutsuisi ihmisiä. No niin, seurakunta koostuu monista erilaisista ihmisistä. Mutta Jumala kutsuu yhden sieltä ja toisen täältä. Hän ei sanonut: “Minä tulen kutsumaan metodistit, baptistit, helluntailaiset.” Hän sanoi kutsuvansa ihmisiä mille? Nimellensä. Näettekö? Ihmisiä. Yksi metodisteistä, yksi baptisteista, yksi luterilaisista, yksi katolilaisista. Näettekö?

Hän ei kutsu jotakin seurakuntaa ryhmänä, vaan ihmisiä Nimellensä, niitä, jotka vastaanottavat Hänen Nimensä, kihlautuvat Hänen Nimellensä, menevät häihin tullakseen vihityiksi Hänelle, tullakseen osaksi Hänestä, näettekö, ennalta määräämisen mukaan. Aivan niin kuin mies, joka eläessään valitsee oikean vaimon, vaimon, joka oli määrätty olemaan osa hänen ruumiistansa. No niin, sellainen Kristuksen Morsian tulee olemaan, ja nyt on, ollen jo vanhastaan Jumalan määräämä olemaan osa tuosta Ruumiista. Ymmärrättekö? Oi, Kirjoitukset ovat niin rikkaita, täynnä hunajaa.

33   Huomatkaa, ei mitä, joku on sanonut, mitä joku on kutsunut, vaan minkä Jumala valitsi ennen maailman perustamista. Ja Hän on kutsumassa näitä ihmisiä viimeisinä päivinä. Ei mitään organisaatiota, vaan ihmisiä Nimellensä. Ja tässä pahassa ajanjaksossa Hän tekee sen, juuri tässä petoksen ajanjaksossa.

34   Viime viikolla, Matteuksen 24. luvussa, se oli kaikkein petollisin kaikista ajanjaksoista. Kaikista petoksen ajanjaksoista Eedenin Puutarhasta alkaen koko matkan alaspäin ei ole koskaan ollut niin petollista ajanjaksoa kuin tämä on. Vääriä profeettoja nousee, ja he näyttävät merkkejä ja ihmeitä, niin että, jos mahdollista, pettäisivät jopa Valitutkin. Näettekö? Ne eivät ole vain jotakin kylmiä, muodollisia, jäykkiä seurakuntia, ei tosiaankaan. Valitut eivät kiinnittäisi mitään huomiota siihen. Mutta se on täällä ylhäällä melkein todellisen kaltaisena. Vain jättää pois yksi sana. Siinä kaikki mitä teidän täytyy tehdä. Se on luvattu tästä ajanjaksosta, että se on hyvin suuri… Kristityt kaikkialla, ottakaa vaarin hetkestä, jossa elämme. Merkitkää muistiin, lukekaa ja kuunnelkaa tarkasti.

35   Miksi Jumala kutsuisi ihmiset ulos tästä pahasta ajanjaksosta Nimellensä? Syynä on se, että Hänet, Hänen Morsiamensa tulee koetella. Se on… Kun Morsian on julkituotu, koeteltu, todistettu Saatanalle… Niin kuin oli alussa, niin on oleva lopussa.

36   Kun siemen alkaa kasvun maasta, sen elämä nousee ylös kuljetusvaiheiden kautta. Mutta se päätyy samaksi siemeneksi, joka se oli mennessään maahan. Ja samalla tavalla petoksen siemen putosi maahan Eedenissä ja se on päätyvä samalla tavalla viimeisinä päivinä.

Aivan niin kuin Evankeliumi, joka lankesi kirkkokunnaksi Nikeassa, Roomassa, se päätyy super-organisaatioon.

Aivan niin kuin Seurakunta Siemenellä, joka lankesi siellä, sillä oli keskuudessaan merkit ja ihmeet ja elävä Kristus. Se on päätyvä samalla tavalla viimeisinä päivinä Malakia 4. palvelustehtävän alla, joka ennalleen asettaa jälleen takaisin sen alkuperäisen uskon, joka kerran annettiin.

37   Me näemme nyt, että tämä paha ajanjakso todistaa Saatanalle, ettei Seurakunta ole Eevan kaltainen, ettei Hän ole sen tyyppinen nainen. Ja Morsian tulee Hänen Sanansa koettelemaksi, aivan niin kuin Adamin kylkiluu koeteltiin Sanalla. Ja Adamin morsian uskoi jokaisen hitusen Sanasta, mutta joutui hämminkiin vain yhden lupauksen kohdalla: “Hän on sama eilen, tänään ja iäti tänä päivänä.” Näettekö? Mutta hän epäonnistui yhden lupauksen kohdalla ollessaan vihollisen kiusaamana kasvoista kasvoihin. Ja nyt ne ihmiset, jotka ovat kutsutut Hänen Nimellensä, ovat tietenkin Hänen Morsiamensa. Hän on tuleva kosketukseen uudestaan tuon saman asian kanssa, ei vain kirkkokunnallisen totuuden, vaan jokaisen Sanan kanssa.

38   Sillä Raamatun alussa ihmiselle annettiin Jumalan Sana, jonka mukaan elää. Ja Saatana erään eläimen persoonassa, jota kutsuttiin käärmeeksi, tulkitsi väärin vain yhden sanan. Saatana tässä persoonassa kykeni puhumaan Eevalle ja tulkitsi hänelle Sanan väärin, ja hän tuli kadotetuksi. Näettekö? Sen täytyy olla jokainen Sana.

39   Raamatun keskellä Jeesus tuli ja sanoi: “Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta”, kun Saatana kiusasi Häntä.

Nyt Jumala kertoo meille täällä viimeisinä päivinä, että tämän maailman jumala tulee nousemaan esiin viimeisinä päivinä.

“Ja kuka tahansa lisää yhden sanan Siihen, tai ottaa yhden sanan pois Siitä, hänen osansa tullaan ottamaan pois Elämän Kirjasta.

Jumala olkoon armollinen meille. Ja älkäämme vaeltako rinta ja pää pystyssä esittäen kaikkitietäviä, sillä myös me olimme kerran tottelemattomia. Tulkaamme armossa ja laupeudessa, sydämen tunteella Jumalaa kohtaan ja nöyrinä, armon valtaistuimen luo.

40   On outoa, että nyt, kun Evankeliumia on saarnattu 1900 vuotta, maailmanjärjestelmä on pahempi kuin mitä se oli, silloin kun Hän oli täällä. Maailmanjärjestelmä on pahempi. Maailma on tulossa suureen huippukohtaan. Te tiedätte sen. Herra on täyttämässä Sanaansa kaikkialla.

41   Eilen… Toivon, ettei tuo pikkumies… Hän ei… Olin tulossa vaimoni ja rouva Woodin, veli Roy Robersonin, joka on jossakin täällä, ja veli Woodin kanssa, ja me pysähdyimme täällä tässä pienessä Youngstownin ostoskeskuksessa noutaaksemme paketin, joka sisar Woodilla oli. Ja seistessämme siellä eräs nuori mies, joka oli minulle vieras, käveli luokseni ja esitteli itsensä. Eräs toinen nuori mies tuli ja sanoi, että he olivat joko Alabamasta, Georg… Uskoisin sen olleen Georgiasta, koska kysyin heiltä tunsivatko he veli Welch Evansia. Ja me keskustelimme muutaman minuutin ajan. Ja aikoessani lähteä tämä nuori mies katsoi minuun. Ja kun toinen nuori mies poikansa kanssa käveli pois, tämä nuori mies katsoi minuun ja sanoi: “Haluan vain sanoa yhden asian.”

Minä sanoin: “Oletko sinä uskovainen. Oletko sinä kristitty?”

Hän sanoi: “En ole!” Hän sanoi…

42   En ehkä osaa lainata sanatarkasti, mitä hän sanoi tässä, mutta hän ehkä oli hieman epäileväinen. Kysyin häneltä Herran Enkelin ilmestymistä koskevista asioista. Ja hän sanoi kuulleensa siitä, mutta hän sanoi, ettei ollut koskaan aikaisemmin ollut tässä kirkossa, tässä seurakunnassa. Minä kysyin: “Uskotko sinä sen?”

Hän sanoi: “Kyllä!” Hän sanoi: “Olen tarkannut jotakin.” Hän sanoi: “Ihmiset ovat kertoneet minulle noista ennustuksista ja asioista, ja kuulin ääninauhalta sinun ennustavan kuinka Kalifornia halkeaisi pois sillä tavalla.” Ja hän sanoi: “Kun näin sen lehdessä, silloin uskoin sen.” Hän sanoi: “Tulen huomenna”, se on tänään, “ensimmäistä kertaa.”

Minä sanoin: “Jumala siunatkoon sinua, poikani”, ja aloin puristaa hänen kättään.

Hän sanoi: “Mutta haluan sanoa sinulle jotakin.” Hän sanoi: “Minä olen niin kadotettu kuin kadotettu voi olla.” Hän sanoi: “Olen kuin kolikko hiekkaläjässä, kadotettu!”

43   Minä sanoin: “Mutta sinun ei tarvitse pysyä sellaisena. On olemassa Eräs, joka seisoo läsnä nyt ja joka voi löytää sinut sillä hetkellä, kun olet valmis löydettäväksi.”

Hän sanoi: “Minä olen valmis.”

Minä sanoin: “Haluaisitko kumartaa pääsi?”

Hän sanoi: “Minä en häpeä.”

Eikä hän tehnyt vain sitä, vaan hän painui polvilleen siellä pysäköintialueella kaikkien ihmisten edessä. Ihmiset kadulla katselivat häntä, ja siellä me rukoilimme hänen kanssaan, kunnes hän oli antanut sydämensä Jumalalle. Hän tuli sinne auton viereen kuolleena ja meni pois elävänä.

44   Minä sanoin: “Kasteallas tulee olemaan avoinna huomenna.”

On lähde täytetty verellä,
Joka on otettu Immanuelin suonista,
Jonne syntiset upotettuna,
Kadottavat kaikki syyllisyyden tahransa.

Minä sanoin: “Nouse ja ota kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja huuda avuksi Herran Nimeä. Jumala tulee täyttämään sinut Pyhällä Hengellä ja tulee antamaan sinulle nämä suuret asiat ja tekemään sinut sellaiseksi, että voit nähdä Sen.”

45   Mitä se on? Maailma on menossa huippukohtaansa. Miksi? Laittomuuden, moraalisen rappeutumisen ja tieteellisen uskonnon henki on tehnyt siitä kaikkien vihattavien ja saastaisten lintujen häkin, niin kuin Raamattu sanoo. Lukekaamme se, Ilmestyskirja 18. Vain päästäksemme tämän asian alkuun me otamme Ilmestyskirja 18:1-5. Uskon että olen merkinnyt sen muistiin oikein.

Ja näiden asioiden jälkeen minä näin taivaasta tulevan alas toisen enkelin, jolla oli suuri voima, ja maa vaikeni hänen kirkkaudestaan.

Ja hän huusi voimallisesti suurella äänellä… (nyt te, joilla oli noita unia) …sanoen: Suuri Babylon on kukistunut, se on kukistunut ja on tullut perkeleiden asuinpaikaksi, ja kaikkien iljettävien henkien pitopaikaksi, ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen häkiksi.

Sillä kaikki kansakunnat ovat juoneet hänen… (seurakunnan) ...haureutensa vihan viinistä, ja maan kuninkaat ovat tehneet haureutta hänen kanssaan, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen herkullisuuksiensa runsaudesta.

Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: Tulkaa ulos hänestä, minun kansani, ettette ole osallisia hänen synneistänsä ja ettette tule osalliseksi hänen vitsauksistansa.

Sillä hänen syntinsä ovat ulottuneet taivaaseen, ja Jumala on muistanut hänen vääryytensä.

46   Minkälainen varoitus. Se heittää seurakunnan tarkalleen takaisin Ilmestyskirjaan 3:14, Laodikean ajanjaksoon, laittomuuteen, aikaan, joka on todella uskonnollinen, mutta laittomuuden vallassa. “Koska sinä sanot, että me olemme rikkaita emmekä mitään tarvitse, ja et tiedä, että sinä olet alaston, viheliäinen, sokea”, eikä tiedä sitä! Se täyttää tarkalleen Kirjoituksen tästä ajanjaksosta, ei Kirjoitusta Danielin ajanjaksosta eikä Nooan ajanjaksosta, vaan tästä viimeisestä pahasta ajanjaksosta.

47   Pankaa merkille tässä: Sinä olet alaston.” Antakaa sen imeytyä todella syvälle. Tiedän, että monet voivat olla eri mieltä kanssani tästä ajatuksesta, mutta on tultu tilanteeseen, että kristitty voi tuskin lähteä ulos talostaan joutumatta kosketukseen tämän pahan ajanjakson kanssa sen liian vähäpukeisten naisten tähden.

48   Naiset, tulen sanomaan tämän ja haluan teidän kuuntelevan. Ja miehet ja naiset, te voitte olla eri mieltä tästä, mutta tunnen johdatusta sanoa se. Tiesittekö, että kuka tahansa nainen, joka riisuu itsensä sillä tavalla, hän ei ole oikeassa mielentilassa. Tiedättekö, että hän on, uskoo hän sitä sitten tai ei, tai ajatteleeko hän niin tai ei, hän on prostituoitu?

Vaikka nainen voisi seistä käsi kohotettuna Jumalan edessä ja vannoa, että hänen oman aviomiehensä lisäksi kukaan toinen mies ei ole koskenut häneen, ja se voi olla rehellinen totuus, mutta silti hän on prostituoitu. Jeesus sanoi: “Kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Ja tuo nainen voi olla…

49   Näettekö, hän on “alaston”, Raamatun mukaan, “eikä hän tiedä sitä”. Se henki, joka on voidellut hänet tekemään sen kaltaisen asian, on paha, prostituution henki. Ulkonaisessa olemuksessansa, fyysisessä ruumiissansa, lihassansa, hän saattaa olla puhdas. Hän ei ehkä ole tehnyt minkäänlaista aviorikosta ja voi vannoa sen Jumalalle, ja voi olla totta, ettei hän ole koskaan tehnyt sitä, mutta hänen henkensä on prostituution henki. Hän on ollut niin tämän maailman muodin jumalan sokaisema, että hän on pukenut itsensä seksikkäästi ja mennyt ulos.

50   Eräänä päivänä veli Wood ja minä olimme viemässä venettä joelle. Minun tuli lähteä talosta vain muutamaksi minuutiksi mennäkseni joelle. Ja minne tahansa me menimme, siellä oli naisia ympäriinsä tällaiset pienet, mitä he kutsuvat “bikiniksi” tai jotakin sellaista. Se on häpeällistä. Nainen ei voi olla järjissään ja panna ylleen jotakin sen kaltaista. Hän on prostituution hengen riivaama. No niin, selvitä se Jumalan kanssa, nainen, koska jonakin päivänä tulet näkemään, että se on Totuus.

51   Kuinka voisit sinä, hieno nainen, ja tiedät, kuinka pyhä ruumiisi on, paljastaa se siellä ulkona näille himoitseville, synnillisille perkeleille, jotka kävelevät kaduilla tänä päivänä? Jos Jumalan pojat olisivat kaikki yhä Jumalan poikia, jos aviomiehesi olisi Jumalan poika, hän joko panisi sinut pukemaan vaatteet yllesi tai jättäisi sinut. Jos joku poika on Jumalan poika, hän ei koskaan menisi naimisiin jonkun sen kaltaisen kanssa. Näettekö?

Te sanotte: “Sinä keksit…”

Ei, minä kerron teille Totuuden. Ja jonakin päivänä olet kohtaava Sen. Alaston, avionrikkoja eikä tiedä sitä.

52   “Oi, voin vannoa, etten ole koskaan rikkonut lupaustani aviomiestäni kohtaan.” Aviomiehesi tuomitsee sinut siitä, jos olet tehnyt sen. Mutta Jumala tulee tuomitsemaan sinut sen mukaan, minkä kaltainen henki sinussa itsessäsi on. Hän ei tuomitse sinua ruumiisi mukaan vaan henkesi mukaan, tuon sisäisen ihmisen mukaan.

53   Ulkonainen ihminen on fyysinen olento, jota hallitsee viisi aistia. Sisäinen ihminen on henki-ihminen, jota hallitsee viisi aistia: omatunto ja rakkaus ja niin edelleen. Ulkonaisella ihmisellä on: näkö, maku, tunto, haju, kuulo.

Mutta tuon hengen sisäpuolella on sielu, ja sitä hallitsee vain yksi asia: teidän vapaa tahtonne. Te voitte vastaanottaa sen, mitä perkele sanoo, tai vastaanottaa sen, mitä Jumala sanoo. Ja se ratkaisee, minkälainen henki siellä on. Jos se on Jumalan Henki, se ruokkii itseään Jumalan asioilla eikä millään, mikä on maailmasta. Jeesus sanoi: “Jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita, johtuu se siitä, ettei Jumalan rakkaus ole edes tullut sisälle tähän sisimpään osaan.” Saatana on pettänyt teidät. “Ja ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisen sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.”

Huomatkaa. Me näemme nyt, että nainen on alaston, rivo ja alaston.

54   Ja näyttää siltä kuin maailma olisi kaikkein pahimmassa ajanjaksossa, mitä se koskaan… Koskaan missään ajanjaksossa eivät naiset ole toimineet sillä tavalla, ei koskaan, paitsi juuri ennen kuin maailma hävitettiin vedenpaisumuksella. Ja Jeesus viittasi siihen. Me tulemme siihen jonkin ajan kuluttua.

55   Onko Jumala menettänyt hallinnan tai salliiko Hän vain toisen vaikuttavan voiman hallita? Ihmettelenpä. Todellinen vastaus tähän kysymykseen on… Minun mielipiteeni mukaan maailmassa toimii tänä päivänä kaksi vastakkaista henkeä. No niin, ei voi olla kahta enempää, kaksi päätä. Ja yksi niistä on Pyhä Henki, joka toimii. Toinen on perkeleen henki, joka toimii näissä viimeisissä päivissä petoksen kautta. No niin, tulen perustamaan ajatukseni juuri tälle loppuosassa sanomaamme.

56   Nuo kaksi henkeä, toinen niistä on Jumalan Pyhä Henki, toinen on perkeleen henki toimien petoksen kautta. Maailman ihmiset tekevät juuri nyt valintansa.

Pyhä Henki on täällä kutsuen ulos Kristuksen Morsiamen. Hän tekee sen vahvistamalla Morsiamelle lupauksensa Sanan tätä ajanjaksoa varten ja osoittaen, että Se on Kristus. Jos sormen oletetaan liikkuvan tässä ajanjaksossa, sormi tulee liikkumaan. Jos jalan oletetaan liikkuvan tässä ajanjaksossa, jalka tulee liikkumaan. Jos silmän tulee nähdä tässä ajanjaksossa, silmä tulee näkemään. Ymmärrättekö?

Jumalan Henki, kun Se on kasvanut täyteen Jumalan mittaan… Siinä ajanjaksossa, missä me nyt elämme, Pyhä Henki on täällä vahvistaen tämän hetken Sanoman. Ja Pyhä Henki tekee tämän, niin että ihmiset, jotka uskovat Jumalaa, tulevat kutsutuiksi ulos tästä sekasorrosta.

Perkeleen epäpyhä henki on täällä kutsumassa hänen seurakuntaansa erheen kautta, kuten tavallisestikin, Jumalan Sanan vääristelyn kautta, aivan samalla tavalla niin kuin hän teki alussa. Näettekö, kuinka se on uudestaan tulossa Eedenistä suoraan takaisin tuohon siemenaikaan? Täällä se on uudestaan.

57   No niin, siellä aikaisemmin, toisien ajanjaksojen aikana, te kuuluitte kirkkokuntiin, te kuuluitte yhteen ja toiseen. Mutta mitä tapahtui tuolle kirkkokunnalliselle varrelle? Se kuivui. Henki jättää sen jatkuvasti ja menee eteenpäin. Ja se päätyy siemeneen. Ymmärrättekö?

58   Molempien houkutus päättyy samalla tavalla kuin se oli alussa. Huomatkaa se, älkää, älkää, älkää unohtako sitä nyt.

Niin kuin l. Joh. 4:5 ja 6:ssa, jos haluatte merkitä sen muistiin, hän kutsuu sitä “eksytyksen hengeksi”.

Eeva ei koskaan tahallaan sanonut: “Minä en usko Jumalaan.” Ei, hän uskoi eksytyksen.

59   Saatana ei koskaan tullut ja sanonut: “Mutta hyvänen aika, se ei ole edes Jumalaa sana!” Hän myönsi, että Se oli Jumalan Sana, mutta hän antoi Sille oman tulkintansa, josta Jumala selvästi oli käskenyt, ettei heidän olisi tullut tehdä.

Mitä se saa aikaan? Se saa aikaan voimakkaan harhakäsityksen, niin että ihmiset uskovat valheen ja tulevat tuomituksi sen mukaan. No niin, jos haluatte lukea sen, se on 2. Tess. 2:11.

60   Koska minulla on täällä melkoinen joukko Kirjoituksia, ja me emme kykene lukemaan niitä kaikkia. Vain muutama silloin ja tällöin, ja tulen jakamaan ne teille. Koska se tuntuu oudolta, te kyseenalaistatte sen tai jotakin, niin me voimme merkitä sen muistiin ja lukea teidän hyödyksenne.

61   “Saaden aikaan voimakkaan harhakäsityksen”, niin kuin Raamattu sanoi, että se tulee sen tekemään (2. Tess.). Kuinka tämä synnin mies ilmestyisi ja istuisi Jumalan temppeliin ja sanoisi olevansa Jumala ja saisi aikaan sen, että ihmiset voimakkaan harhakäsityksen voimasta uskovat valheen. He uskovat sen ja tulevat sen tuomituiksi.

Saman hän teki Eevalle ja antoi hänelle… Hän ei koskaan sanonut hänelle, ettei Sana ollut oikein, vaan hän sai hänet voimalliseen harhakäsitykseen, niin että hän uskoi valheen.

62   Harhakäsityksen henki on perkeleestä. “Perkele työskentelee nyt tottelemattomuuden lapsissa. Ovat tottelemattomia mille? Mille tämän päivän lapset ovat tottelemattomat? Aivan samalla tavalla kuin Eevakin oli alussa, todelliselle Jumalan Sanalle. Oikein. Nyt jos haluatte saada sen…

Menkäämme hetkeksi Efesolaiskirjeen 2. lukuun, koska näyttää siltä, että meidän olisi hyvä pysähtyä hetkeksi, ellette ole kovin kiireisiä, ja lukea tästä hieman. Efesolaiskirje 2:1 ja 2:

Ja hän on tehnyt eläväksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomuksissanne ja synneissänne,

Joissa te menneinä aikoina vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan mukaan, sen hengen mukaan, joka nyt työskentelee tottelemattomuuden lapsissa.

63   Tottelemattomuuden lapsissa.” Ja jos antikristus alkoi siellä tottelemattomuuden lapsuudessa, niin mitä se tulee olemaan, kun se päätyy antikristuksen persoonaan? Kuinka pettävä se tuleekaan olemaan. Kuinka paljon voimakkaamman petoksen voi aikuinen antaa maailmalle kuin vastasyntynyt lapsi? Ja siinä sanottiin: “Harhakäsityksen henki työskentelee nyt tottelemattomuuden lapsissa”, Sanalle tottelemattomissa. Huomatkaa. Haluan nyt viipyä tässä ajatuksessa minuutin verran: “Tottelemattomuuden lapset”, lapsi.

64   Tiesittekö, että te alussa, voin todistaa sen teille Jumalan Sanalla, että jokainen teistä täällä oli elossa iso-iso-isässänne. Ja teidän iso-isoisästänne… Te tulitte ensin iso-isäksenne, sitten isäksenne ja sitten teiksi itseksenne. Tiedättekö sitä?

Raamattu sanoo, uskon, että se on Hebrealaiskirjeen 7. luvussa, että… Kun Abraham palasi, surmattuaan kuninkaat, hän maksoi Melkisedekille kymmenykset kaikesta saaliista. Ja täällä Paavali sanoo nyt, että Leevi, joka vastaanotti kymmenyksiä, maksoi kymmenykset, sillä hän oli vielä Abrahamin kupeissa, kun hän kohtasi Melkisedekin. Niinpä mitä tahansa Abraham teki, me huomaamme, että Leevi oli silloin Abrahamissa, joka oli hänen iso-iso-isänsä. Abraham siitti Iisakin, Iisak siitti Jaakobin, Jaakob siitti patriarkat, Leevin…

Niinpä sitten, te voitte nähdä tässä täydellisesti ennalta määräämisen.

65   No niin, näissä sanomissa haluan painottaa asioita, jotka olen kertonut teille tässä Ehtoovalon Sanomassa, jonka Jumala sanoi tulevan maan päälle.

66   Ja huomatkaa, mies, peto, joka tulisi maan päälle, pettäisi kaikki ne, joiden nimiä ei ollut pantu ennen maailman perustamista teurastetun Karitsan Elämänkirjaan.

67   Jumala omissa ajatuksissaan… Jumala, tuo suuri Henki, alussa ennen alkua, Hän oli Jumala. Ja tiesittekö, että te olitte silloin Hänessä? Jos te olette nyt kristitty, te olitte Hänessä silloin.

Ja sitten, jos niin on, muodostui koko Jumaluus ruumiillisesti Jeesuksen Kristuksen persoonassa. Ja sitten kun Jeesus kuoli ristillä, minä kuolin Hänen kanssaan, sillä minä olin silloin Hänessä, sillä Hän oli Sanan täyteys julkituotuna, ja oli tiedossa, että me tulisimme julkituoduiksi myöhemmin. Ja me olimme Golgatalla Hänen kanssaan. Me menimme hautaan Hänen kanssaan ja me nousimme Hänen kanssaan Hänen ylösnousemuksensa yhteydessä ja nyt me olemme Hänen Henkensä kautta astuneet ylös Armon Valtaistuimelle ja istumme aina yhdessä taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa.

68   Sillä niin kuin luonnollisen elämän elämänitu periytyy sukupolvien myötä hedelmöittymisen kautta isältä isälle, isälle, isälle, samoin on Kristuksen Elämä tullut hedelmöitetyksi. Siksi Jumala käyttää Elian henkeä viisi eri kertaa. Mistä on kysymys? Se siirtyy toiselta toiselle.

69   Aivan niin kuin teidän luonnollinen elämänne ja luonteenpiirteenne siirtyvät alaspäin isältänne luonnollisen siittämisen kautta, samoin tapahtuu Jumalan Hengen kautta, joka oli ennalta määrätty ennen maailman perustamista.

Ja kun koko Jumalan Sana kokonaisuudessaan oli huipentunut inhimilliseen ruumiiseen, jota kutsuttiin Jeesukseksi Kristukseksi, niin siellä Jumala pani minut maksamaan synneistäni Hänen kauttaan. Sitten kun Hän nousi ylös, Hän nosti minut ylös kanssaan ylösnousemuksessa. Ja nyt me istumme Hänen kanssaan ja meillä on valta ja valtuudet yli jokaisen perkeleen. Oi, jospa te vain voisitte uskoa sen, mitä Jumala on antanut. Mutta jos te ette istu siellä, teillä ei ole sitä. Ja jos te istutte siellä, ettekä usko ja pelkäätte liikkua, te ette tule koskaan käyttämään sitä. Mutta jos te istutte siellä, te tulette käyttämään sitä, sillä teidät on määrätty tekemään se, mitä te teette.

70   Toisessa paikassa Raamattu sanoo faaraolle, että hänet oli nostettu esiin tätä tarkoitusta varten. Juudas Iskariot oli nostettu esiin olemaan kadotuksen poika.

No niin, pankaa merkille nämä suuret Totuudet, joita me lähestymme.

71   Me näemme nyt, että seurakunta kieltäytyi vastaanottamasta Jumalan Sanaa, jotta se hallitsisi heitä, ja he valitsivat Barabbaan sen sijaan. Jos te nyt haluatte Kirjoituksen siitä, se on, Matteus 27:15-23. Mitä tämä sai aikaan? Mihin asemaan se heidät sai? No niin, ajatelkaa sitä. Kun seurakuntamaailma, organisoidun vanhurskauden elämän kautta, nuo pyhät miehet, niin kuin he ajattelivat heidän olevan, ja millaisia he olivat ihmisten silmissä, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja sanoivat: “Me emme halua tämän miehen hallitsevan meitä.” Ja Jeesus oli Jumalan Sanan täyteys.  1. Joh. l ilmaisee sen. Ja he sanoivat: “Me emme halua tämän Jumalan Sanan hallitsevan meitä.” Vaikka Hän olikin Sana, heidän silmänsä olivat kuitenkin sokaistuja sille, mitä Hän oli. Sillä Hän oli suora vastaus jokaiseen profetiaan, jotka olivat täyttyneet Hänessä.

Nyt me kaikki uskomme sen, koska me katsomme taaksepäin ja näemme sen tapahtuneen. Mutta nyt oleva maailma, tämä nykyinen paha ajanjakso, jos he olisivat olleet siellä tuohon aikaan, he olisivat tehneet saman asian, minkä he tekevät tänään, koska se on yhä sama Sana, joka on tuotu julki tätä ajanjaksoa varten. He tekevät sen. He eivät voi tehdä mitään muuta. He ovat tottelemattomuuden lapsia, jotka ovat annettu voimallisen harhakäsityksen valtaan, jotta he uskovat valheen ja ovat tuomittuja sen kautta.

72   Huomatkaa, kun seurakuntamaailma ei halunnut vastaanottaa Jeesusta, tuon päivän julkituotua Sanaa, niin miksi he eivät tehneet sitä? He olivat tulkinneet sen toisella tavalla. Mutta heidän olisi tullut tietää, että Hän oli tuo Sana, koska Hän teki kaiken sen, mitä Jumala oli sanonut Hänen tulevan tekemään. Ja Hän sanoi heille: “Tutkikaa tätä hetkeä varten olevia Kirjoituksia, ja jos Minä en täytä pätevyysvaatimuksia, jotka oli käsketty Minun tehtäväkseni, silloin älkää uskoko Minua.”

He sanoivat: “Me uskomme Moosesta.”

73   Hän sanoi: “Jos te olisitte uskoneet Moosesta, te olisitte uskoneet Minua, sillä Mooses puhui Minusta.” Ja silti he eivät nähneet sitä. Itse Taivaan Jumala oli kuolemassa ristillä ja sanoi samat sanat, joista profeetta oli sanonut, että Hän tulee ne sanomaan, ja silti he eivät nähneet sitä. Näettekö?

He eivät olleet Hänen kaltaisistaan. He eivät olleet Sana, vaikka he olivatkin hyvin uskonnollisia. Mutta he eivät olleet Sana, sillä Sana olisi tuntenut oman paikkansa tuossa hetkessä.

74   Huomatkaa kuinka kauniisti Kirjoitukset sitovat itsensä yhteen jokaisessa ajanjaksossa. Huomatkaa nyt.

Ja kun seurakuntamaailma ei halunnut, että Jumalan Sanan hallitsisi heitä, he vastaanottivat murhaajan, Barabbaan. Mitä tämä sai aikaan? Se korotti Saatanan, tämän pahan ajanjakson jumalan, sille paikalle, jota hän oli aina halunnut.

Kuunnelkaa nyt. Sillä Saatanasta ei puhuta minkään muun kuin tämän ajanjakson jumalana. Hänestä ei ole puhuttu Nooan ajanjakson jumalana. Hänestä ei ole puhuttu Mooseksen ajanjakson jumalana, Elian ajanjakson jumalana, mutta tässä pahassa ajanjaksossa hän on… Oi, älkää menkö sen ohitse! Hän on tämän pahan ajanjakson jumala, jota miljoonat ja miljardit ihmiset palvovat, eivätkä he tiedä sitä.       Mutta antakaamme Kirjoituksen paljastaa hänet. Katsokaamme sitä, niin silloin te tulette tietämään sen. Antakaa Kirjoituksen…

75   Aivan kuin erottamiskokouksessa kun Pyhä Henki menee Sanaansa ja kutsuu tämän miehen ja sanoo: “Sinulla ei ole mitään oikeutta elää tämän toisen naisen kanssa. Minkä vuoksi teit sen kymmenen vuotta sitten, kun juoksit pois tuon miehen vaimon kanssa?” Mitä Hän tekee? Poistaa peitteen hänen päältään, paljastaa Saatanan, joka on sitonut tuon miehen tai tuon naisen, joka elää jonkun toisen naisen miehen kanssa, tai paljastaa ne synnit, joita he ovat tehneet, ja ne asiat, joita he ovat valinneet. Mitä se tekee? Paljastaa hänet.

76   Lääkärit käyttävät instrumentteja ja yrittävät, mikä on vikana. He eivät voi tehdä sitä. He sanovat: “Me emme osaa sanoa.” Mutta sitten Pyhä Henki tulee ja paljastaa hänet, paljastaa millainen hän on. Näettekö? Sellainen Jumalan Sana on. Se on Valo, joka loistaa pimeässä.

Kun kuulette huoneesta jotakin salaperäiseltä kuulostavaa melua, jotakin on meneillään, ettekä te tiedä, mitä se on, niin sytyttäkää valot. Äkkiä, sirkat ja torakat… Ne ovat pimeyden lapsia. Ja kun valo välähtää, ne hajaantuvat pois.

“He menivät ulos meistä, koska he eivät olleet meistä”, sanoo Raamattu. Ymmärrättekö? He eivät voi elää maailman Valossa… Sillä Taivaan Jumala on lähettänyt Valonsa näinä viimeisinä päivinä voidakseen valaista lastensa polun, niin että he eivät vaeltaisi pimeässä ja kompastelisi, vaan että he voisivat vaeltaa Valossa, joka loistaa Jeesuksesta Kristuksesta, joka on sama eilen, tänään ja iäti. Aamen!

77   Huomatkaa. Saatanaa ei kutsuta minkään muun kuin tämän ajanjakson jumalaksi. Aina alusta alkaen hänen kunnianhimonaan on ollut olla Jumalan kaltainen.

Lukekaamme se. Ehkä me vain käytämme aikaa siihen. Menkäämme taaksepäin… Katsokaamme sitä. Minulla on kirjoitettuna tänne Jesaja 14. Menkäämme hetkeksi Jesajan 14. lukuun nähdäksemme, mitä Jumala sanoo Saatanan tehneen. Jesaja 14: 12. Huomatkaa!

Kuinka olet sinä pudonnut taivaasta, oi Lucifer, aamun poika! Kuinka olet hakattu maahan sinä, joka teit heikoiksi kansakunnat!

Sillä sinä olet sanonut sydämessäsi: Minä nousen taivaaseen. Minä korotan valtaistuimeni Jumalan tähtien… (se on: Jumalan poikien) …yläpuolelle: Minä tulen myös istumaan seurakunnan vuorelle, pohjoisen puolelle.

78   Saatanan kunnianhimona oli olla palvottu samalla tavalla kuin Jumalakin palvotaan. Hän otti kaksi kolmannesta Taivaan tähdistä, korotti itsensä noiden tähtien yläpuolelle ja saarnasi heille ja petti kaksi kolmasosaa tähdistä. Näettekö sitä? Hyvä on. Huomatkaa, se on hänen kunnianhimonsa.

Ja nyt hän on valmis huolellisesti valitsemansa, oman tietonsa mukaan koulutetun morsiamensa kanssaymmärrättekö, kaikkien petollisesti maalattujen suurien rakennuksien ja suurien kirkkokuntien avulla, ja tiedon ja teologian ja älykkyyden ja ymmärryksen ja koulutuksen avulla, pettääkseen koko maailman ja tullakseen jumalaksi”. Näin hän on toiminut. Kaikki päätyy antikristuksen persoonaan, jonka hänen maailmaa rakastava, tieteellinen morsiamensa, puettuna kaikella älykkyyden ja uskonnollisuuden loistolla, on jo kruunannut Jumalan sijaiseksi. Oman tulkintansa kautta Jumalan Sanasta hän on tehnyt morsiamensa aivan yhtä uskonnolliseksi kuin hän itsekin on, aivan samalla tavoin kuin hän teki Eevalle, ja aivan samalla tavoin kuin hänen poikansa Kain teki.

No niin, te sanotte: “Saatanan poikako?”

79   Näyttäkää minulle yksi paikka Raamatussa, jossa Kainia on milloinkaan kutsuttu Adamin pojaksi. Raamattu sanoo, että hän oli sen pahan poika, käärmeen siemen. Ei, peite on otettu nyt pois, veli. Pyramidi on avattu, aivan niin kuin se ilmestyksessä näytettiin.

80   Huomatkaa se, mitä Saatana teki, mitä hän ajatteli. Hän ajatteli Jumalan asuvan maailmallisessa kauneudessa. Hän teki niin Taivaassa. Synti ei koskaan alkanut Eedenin puutarhassa. Se alkoi Taivaassa, kun Lucifer, aamun poika, korotti itsensä kauneuden avulla ja halusi kauniimman valtakunnan kuin Miikaelilla oli. Ja hän ajatteli, että Jumala asui kauneudessa.

81   Ja tarkatkaa Kainia. Hän ei halunnut minkäänlaista veriuhria. Hän tuli ja uhrasi hedelmiä, tai kedon kauneutta omalla alttarillaan. Hän oli hyvin uskonnollinen ja teki kaiken aivan tarkalleen samalla tavalla kuin Aabelkin teki. Hän uhrasi uhrin, lankesi maahan Jumalan edessä ja palvoi ja oli tottelevainen kaikella tavalla, mutta ilman Sanan ilmestystä.

Ja Sana oli alusta alkaen Jumalan suunnitelma. Mutta Jumala paljasti ilmestyksen kautta asian ja vahvisti, että se oli oikein. Ei uskonnon kautta, ei alttarin kautta, ei seurakuntaan kuulumisen kautta, ei uhrin uhraamisen kautta, ei olemalla vilpitön, vaan ilmestyksen kautta Jumalan Sanasta. Jumala paljasti hänelle…

Hänen äitinsä ei syönyt jotakin omenaa, jonka käärme hänelle antoi, vaan hänellä oli sukupuolisuhde Saatanan persoonan kanssa eläimen muodossa, joka ei ollut mikään matelija, vaan kaikkein terävä-älyisin, ovelin kaikista kedon eläimistä, joka oli miehen kaltainen, ainoa eläin, jonka sienen saattoi sekoittua. No niin, tiede yrittää löytää häntä. He eivät tule koskaan löytämään häntä, koska jokainen luu hänen ruumiissansa muutettiin. Mutta Raamattu ilmoittaa, että niin on.

82   Huomatkaa se, mitä tämä mies tulee nyt tekemään. Tämä mies, hän “on Jumalan temppelissä”, se on: seurakunnassa, “paljastaen olevansa Jumala”. Jos haluatte lukea sen, se on 2. Tess. 2:3 ja 4 sekä Ilmestyskirja 13:4, 11 ja 12. Nuo molemmat profeetat, Johannes ja Paavali, puhuvat siitä, millainen hän tulisi olemaan viimeisenä päivänä. Lukekaa se, koska minulla on se kirjoitettuna tänne, mutta minä vain… Jotta me säästäisimme aikaa nyt.

83   Sitä päivää, jossa me nyt elämme, kutsutaan Raamatussa ihmisen päiväksi. Tämä ei ole Jumalan päivä. Jumala ei ole tämän maan jumala. Raamattu sanoo, ettei Hän ole sitä. Hän on Taivaan Jumala. Eikä tämä ole Jumalan päivä.

Tämä on valinnan päivä. Joko elää tätä päivää varten ja kuolla, tai valita Jumala ja elää. Ja Jumala on Sana, ja Sana on se Sana, joka on julkituotu hetkeä ja päivää varten.

84   Huomatkaa, ihmisen päivä. Jos haluatte merkitä sen muistiin. Aioin lukea sen. Mutta se on l. Kor.5: l-5… Suokaa anteeksi, l. Kor. 4:l-5, jossa Paavali puhuu olla ihmisen tuomitsemana, ihmisen päivänä.

85   “Minkä tähden sinä kutsut sitä ihmisen päiväksi?” te saatatte kysyä. Se on päivä, jona ihmisen tiedon saavutuksia ihaillaan. Katsokaa, mistä kommunistit kerskaavat. Joku yrittää saada jonkun kuuhun. Jumala yrittää saada jonkun Taivaaseen. Näettekö? Mutta katsokaa, kuinka he tuhlaavat miljoonia ja miljardeja ja triljoonia dollareita turhiin ponnistuksiin. Kun he pääsevät sinne, he eivät tule löytämään mitään. Mikä heillä on vikana?

Minä en välitä kuusta. Minä haluan ohittaa kuun niin nopeasti, etten edes näe sitä, ja vain jatkaa menemistä korkeammalle, ohi linnunradan ja vain mennä eteenpäin. Kyllä!

86   Maailma tänä päivänä omistaa itsensä tiedolle, joka on tullut Saatanalta, ja ihmisen päivää ihaillaan, ei Jumalan Sanan mukaan, vaan sen tiedon mukaan, joka ihmisellä on.

Ajatelkaa sitä nyt, antakaa sen imeytyä sisälle. Ja kun te soitatte tätä ääninauhaa, pysäyttäkää se tässä kohdassa ja ajatelkaa hetken.

Hänen tekonsa korotetaan Jumalan Sanan julkituotujen tekojen yläpuolelle. Saatanan viisaus, jonka hän antoi Eevalle alussa… Kuunnelkaa nyt, älkää kadottako tätä! Saatanan viisaus on korotettu ihmisessä palvonnan valtaistuimelle, tämän hetken vahvistetun Jumalan Sanan yläpuolelle. Meidän kirkkomme todistavat seminaareillaan ja opetuskouluillaan, että he luulevat oppineensa siitä enemmän kuin se, mitä Jumalan Sana tietää siitä. Ja siellä tohtori se-ja-se ja opettaja se-ja-se ja professori se-ja-se on korottanut oman, Saatanalta tulevan tietonsa, niin kutsutun, totuutena Jumalan vahvistetun lupauksen yläpuolelle, joka on tehty selväksi heidän edessänsä. Ja ihmiset lankeavat siihen. Näettekö?

87   Ihmisen tieteelliset saavutukset yrittävät todistaa Jumalan Sanaa vääräksi. Vain ajatelkaa sitä. Hän, ihminen, ihmisen teologia, selittää Jumalan Sanan ihmisille ja tekee Sen jälleen vaikutuksettomaksi, aivan samalla tavoin kuin hän teki siinä kirkkokunnallisessa ajanjaksossa, kun Jeesus ilmestyi maan päälle. Jeesus sanoi: “Omien perinnäissääntöjenne kautta, se on heidän tulkintojensa kautta, olette ottaneet Jumalan Sanan ja tehneet Sen tehottomaksi ihmisille.” Ja sen saman asian he ovat tehneet tänä päivänä. Sanalla ei ole vaikutusta.

88   Huomatkaa, he, ihmiset, korottavat hänet yläpuolelle kaiken sen, mitä kutsutaan Jumalaksi. Eikö 2. Tess. Sanokin, että he tekisivät sen? Ja tuo kirkkokunnallisen seurakunnan arvovalta, ihmiset uskovat kirkkokuntaa enemmän kuin Jumalaa. Ja Jumala on Sana. He uskovat omia kirkkokunnallisia uskontunnustuksiaan enemmän kuin Sanaa, ja se korottaa Saatanan yläpuolelle kaiken sen, mitä kutsutaan Jumalaksi. Ja on olemassa vain yksi Jumala, ja se on Sana.

“Yläpuolelle kaiken sen, mitä Jumalaksi kutsutaan, niin että hän kuin Jumala istuen Jumalan seurakunnassa ja osoittaen, että hän on jumala”, koska hän on saanut ihmiset palvomaan itseään. Jumala on Sana.

Ja hän korottaa itsensä yläpuolelle kaiken sen, mitä Jumalaksi kutsutaan. Ja on vain yksi Jumala, ja tuo Jumala on Sana. Näettekö? Kaiken sen mitä Jumalaksi kutsutaan… Ja tämän ajanjakson jumala on korottanut itsensä totuuden yläpuolelle, vahvistetun Jumalan Sanan yläpuolelle. Se on Joh. l. Näettekö? Yläpuolelle kaiken sen, mitä kutsutaan Jumalaksi, niin että hän, aivan kuin Jumala, istuu Jumalan temppelissä arvovallan kanssa.

Katsokaa, ja häntä ylistetään sen vuoksi. Oi Jumala, anna ihmisten nähdä tuo petos. Häntä ylistetään siitä, ja tämän pahan ajanjakson ihmiset vakaasti uskovat häntä. No niin, näettekö te tämän pahan ajanjakson jumalan ja hänen palvelijansa.

89   Tarkatkaamme nyt sen julkitulemista. Hän sanoo tietonsa kautta, ilman koskaan pettämätöntä Jumalan Sanaa, valmistavansa heille paremman maailman, jossa elää. Mutta kirkkokuntien yhteen tulemisen ja uskontunnustuksien ja älykkyyden ja tieteen avulla, ja niin edelleen, hän tekee maailman paremmaksi ihmisille elää ja jättää ottamatta huomioon sen Jumalan lupauksen, että ainoa aika, jolloin maailma on sovelias elämistä varten, on Tuhatvuotisvaltakunnassa. Tiedättekö, minun mielestäni hän tekee maailman paremmaksi synnin tekemistä varten kuin elämistä varten.

90   Huomatkaa. Onko hän tehnyt sen? Hän laillisti synnin. Hän laillisti viskin juomisen, tupakanpolton. Ja sitten seurakunnat laillistivat sen, että lyhythiuksiset naiset voivat olla seurakunnan jäseniä. No niin, voisimmeko pysähtyä hetkeksi.

91   Nainen voi käyttää shortseja, maalata itseään ja yhä kuulua hänen uskonnolliseen ryhmäänsä, vaikka se on ehdottomasti vastoin Jumalan Sanaa. Hän sanoo, ettei sillä ole väliä. Näettekö hänen tietonsa? “Mitä sillä on tekemistä naisen kanssa?” Aivan kyseessä sama asia kuin ottaisi kielletyn hedelmä tai olisi ottamatta kiellettyä hedelmää. Niin paljon sillä on tekemistä sen kanssa. Jumala kielsi tekemästä sitä, mutta Saatana tekee sen.

92   Ja nainen uskoo häntä ja rakastaa häntä sen vuoksi. Nainen vihaa Jumalaa ja hänen omat tekonsa todistavat sen. Hän sanoo rakastavansa Jumalaa, mutta hän rakastaa Saatanaa. Nainen palvoo muodin jumalaa, maailman jumalaa, Hollywoodin jumalattaria. Nainen rakastaa häntä, mutta vihaa todellista Jumalan Sanaa, joka on ainoa todellinen Jumala, mitä on olemassa.

Saatana laillistaa sen seurakunnassa. “Ei siitä ole harmia seurakunnille. Meidän naisemme voivat tehdä tätä, ja voivat tehdä tuota.” Mutta Elävän Jumalan läsnäoloon hänellä ei ole edes lupa tulla ennen kuin hän on tehnyt parannuksen.

93   Näettekö, Saatana on maailmallisen kauneuden jumala. Sellainen hän on. Nainen haluaa näyttää kauniilta, ja Saatana on alusta alkaen ollut kauneuden jumala. Hän voi, ja hän on aikaansaanut, tieteellisen tietonsa avulla kauniiksi tämän nykyisen pahaa ajanjakson. Hän on valmistanut sen kauniiksi.

94   Huomatkaa, on huomionarvoista panna merkille, että alussa Seet ja hänen lapsensa eivät lähteneet tieteen tielle. Nyt me tulemme puhumaan tieteestä muutaman minuutin. Jos sanon tämän, en tee sitä puolustaakseni omaa tietämättömyyttäni, mutta he ovat joukko tietämättömiä. Sellaisia ovat kaikki, jotka kieltävät Jumalan Sanan. Näettekö? Varmasti ovat! Se on huomionarvoista.

Tarkatkaa sitä. Seetin lapset eivät menneet tieteen tietä. He olivat nöyriä karjankasvattajia, maanviljelijöitä ja niin edelleen. Mutta Kainin lapset tekivät niin. Miksi? Isänsä perkeleen innoittamina. Kain oli isänsä perkeleen innoittama, ja tuo siemen on ollut innoitettu kautta ajanjaksojen.

95   Tarkatkaa Jumalan siementä sen tullessa jokaisen ajanjakson lävitse ja tarkatkaa, mihin se on päätymässä tänä päivänä. Kristityt, aidot kristityt eivät ole tieteellisten tutkimusien ja juttujen perään. Ei, hetken kuluttua me tulemme siihen.

Mutta Kainin siemen teki sen isänsä perkeleen luonteen mukaisesti ja oli täynnä maailmallista tietoa, kauneutta, tiedettä ja niin edelleen. Kainin lapset olivat tieteellisiä. He olivat koulutettuja. He olivat musiikki-instrumenttien soittajia, nykyaikaisia Elvis Presleytä, sellaista, jota koululautakunta antaa tapahtua täällä kujalla joka lauantai-iltana. He olivat kaupunkien rakentajia ja kaunistivat naisia henkilökohtaista himoa varten, aivan samalla tavoin kuin perkele antaa naisille maalit, ja heidän hiustensa leikkaamisen ja panee heidät shortseihin ja kaikkea muuta sellaista. Se on hänen omien likaisten himojensa tähden. Se on melko suorasukaista, mutta en tiedä mitään toista tapaa sanoa sitä.

96   No niin, me tiedämme, että Saatanan evankeliumi on tieteen ja edistyksen evankeliumi. Hän saarnasi sitä Eedenissä, tiedettä ja edistystä. Jumala ei saarnannut sitä. Saatana teki niin. Tiede ja edistys on Saatanan evankeliumia. Katsokaa, mihin hän on johtanut meidät tänä päivänä sen kanssa. Näettekö?

97   Huomatkaa, kenelle hän saarnasi sitä Eedenissä? Adamin morsiamelle. Ja tämä lankesi siihen. Hän petti hänet asettamalla yhden Jumalan Sanan kyseenalaiseksi. Katsokaamme, mitä hän on voinut sanoa. Hänen on täytynyt sanoa: “Ei ole tieteellisesti mahdollista kuolla tässä pyhässä seurakunnassa”, tai: “Teidät tullaan kouluttamaan ja sivistämään, niin että ette usko jotakin niin epäjohdonmukaista asiaa kuin kuolema. En välitä, mitä Jumalan Sana siitä sanoo, se on kohtuutonta.”

98   Oi, katsokaa häntä tänä päivänä. “Jumala on hyvä Jumala. Te olette Hänen pyhässä seurakunnassansa. Ettehän te voi kuolla!” Mutta Jumala sanoi, että te kuolisitte, ja se selvittää sen! Huomaatteko häntä tänä päivänä? “Oi, kuulukaa vain kirkkoon. Ei väliä sillä mitä te teette, tai tätä tai tuota. Tulkaa vain seurakuntaan ja olkaa hyvä jäsen. Hiustenko leikkaaminen, sehän on hölynpölyä. Ja shortsien käyttäminen, maalaaminen ja tansseissa käyminen, ja pieni lasillinen olutta silloin tällöin, se ei vahingoita teitä, kunhan ette vain tee sitä liian usein. Itse asiassa, toivoisin lastenne juovan sitä, jotta he näkisivät pitävätkö he siitä tai eivät.” Siinä hän on, tämän pahan ajanjakson jumala.

99   “Jumala on hyvä Jumala.” Olen kuullut sitä niin paljon, että se tekee minut sairaaksi. Jumala on myös tuomion Jumala. Hän ei ole joku vanha lempeä isoisä, jota voidaan taivutella, ja Hänen lastenlapsillaan ei ole syntiä. Hän on tuomion ja pyhyyden Jumala. Hän todisti sen Eedenin puutarhassa ensimmäisten lastensa kohdalla. Jos te ylitätte yhdenkin Hänen Sanansa linjan, te olette kuollut. Sama asia on voimassa tänä päivänä.

100   Ja huomatkaa, että hän saarnasi tuon kaltaista tieteellistä, sosiaalista, koulutuksen ja edistyksen evankeliumia Eevalle, ja Adamin morsian uskoi sen. Ja hän on onnistunut täyttämään niin kutsutun Kristuksen morsiamen, Toisen Adamin seurakunnan, samoilla väitteillä. Se on totta.

101   “Oi, Jumala ei ole sellainen. Jumala on liian hyvä tehdäkseen sen. Kunhan vain käytte kirkossa. Jos vain uskotte…” Perkele uskoo. Hän ei ole mikään tekouskovainen, vaan hän todella uskoo. Eikä hän ole pelastunut. “Jos vain uskotte…”

102   Hän kertoo Toisen Adamin morsiamelle samalla tavoin kuin hän kertoi ensimmäisenkin Adamin morsiamelle. Kuten: “No niin, jumalallinen parantuminen, ei ole olemassa mitään sellaista asiaa. Me voimme todistaa sen. Koskaan ei ole yhtään tapausta todistettu. Ja tämä kaste Jeesuksen Nimessä, ettekö te nyt käsitä, että seurakunnalla on valtuudet”, hän sanoo.

“Me selvitimme sen Nikeassa, Roomassa”, kun nuo kolme sammakonmuotoista saastaista henkeä lähtivät lohikäärmeen, väärän profeetan, ja niin edelleen, suusta. “Me uskomme, että on olemassa jumalien kolminaisuus.” Voi hyvänen aika. Sehän on niin pakanallista kuin olla voi. Älkää koskaan tulko Jumalan eteen jonkun sen kaltaisen asian kanssa ja yrittäkö seistä Hänen läsnäolossansa.

“Oi, eihän sillä ole mitään eroa, jos teidät on kastettu titteleissä Isä, Poika, Pyhä Henki. Mitä merkitystä sillä on?”

103   Sillä oli niin suuri merkitys, että Paavali käski tuon baptistijoukon tulla kastetuksi uudelleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ennen kuin Pyhä Henki edes saattoi tulla heidän ylleen. Ja se myös sai tuon apostolin huutamaan ja sanomaan: “Jos vaikka enkeli tulisi Taivaasta ja saarnaisi jotakin muuta, hän olkoon kirottu.” Varmasti sillä on merkitystä. Oi!

104   “Näinä päivinä ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin Pyhän Hengen kaste. Se oli vain apostoleja varten. Se on ohitse. Sellaisiako asioita kuin profeetat? Sellaisesta ei ole edes kuultu. Ihmeitäkö? Ne ovat epätieteellisiä. Malakia neljä? Se oli toista aikaa varten. Johannes 14:12? Oi, ei Jeesus todella tarkoittanut sitä. Luukas 17:30? Oi, se oli vain tarua.” Näettekö? “Sitä on väärintulkittu. Sitä ei ollut alkuperäisessä tekstissä.” Sellaista hölynpölyä.

Kun Kaikkivaltias Jumala tulee alas keskellemme ja todistaa sen. Kun Hän sanoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iäti, niin Hän myös todistaa sen olevan niin. En välitä siitä, jos kuka tahansa sanoo, ettei niin ole, Jumala tulkitsee oman Sanansa. Hän sanoi, että Hän tulisi tekemään tämän asian viimeisissä päivissä: “Tulee olemaan Valo ehtooaikana.” Ja on olemassa Valo, joka tuo julki Jumalan Pojan.

105   Sama aurinko, joka nousee idässä, on sama aurinko, joka laskee lännessä. Tuo profeetta sanoi: “On tuleva päivä, jota ei voida kutsua päiväksi tai yöksi.” Se on synkkä päivä, pilvet peittävät auringon. Mutta on sanottu: “Kun on oleva ehtooaika, on oleva jälleen valoisaa.” Tuo sama Poika, Hän on Alpha ja Omega. Saman Pojan, joka nousi idässä, on ennustettu nousevan jälleen lännessä viimeisinä päivinä, juuri ennen kuin päivä on ohitse. Minä en tiedä, miten he sen tulkitsevat, Jumala tulkitsee oman Sanansa. Hän vahvistaa Sen. Tämä on ehtooaika.

106   On surullista, mutta hän todella lankesi siihen uudestaan. Kristuksen Morsian lankesi siihen ja otti jonkun seminaarisaarnaajan järkiperäisen tiedon sen sijaan, että olisi uskonut puhtaan, vahvistetun Jumalan Sanan.

107   No niin, saarnaajat siellä ympäri maata, missä olettekin, te saatatte olla eri mieltä tämän kanssa. Minä en loukkaa teitä. Minä vain yritän… Minä puhun omalle ryhmälleni. Ymmärrättekö? Minä vain yritän… Jos haluatte istua kuuntelemassa, olen todella iloinen, jos te kuuntelette. Ja sitten kuunnelkaa sitä. Ymmärrättekö? Mutta minä vain kerron heille, mitä he ovat nähneet, ja osoitan sen heille Jumalan todistaessa, että se on oikein. Näettehän?

Tämä on tuo hetki. Hän ei tarvitse ketään tulkitsemaan Sitä. Teidän maailmallinen tietonne ei ole mitään. Teillä saattaa olla B.A. [humanististen tieteiden kandinaatin tutkinto], D.D. [jumaluusopin tohtorin tutkinto]., A.D. tai mikä tahansa se saattaakin olla, se ei merkitse yhtään mitään. Jumala tulkitsee itse Sanansa. Hän lupasi sen, ja tässä se on.

108   Mutta seminaaritietous ja kirkkokunnallinen saarnaaminen ovat saaneet koko maailman ihmettelemään petoa, jonka kuolinhaava parani pakanallisesta paavilliseksi. Näettekö mihin se on menossa? Seurakunta uskoo sen. Seurakunta uskoo sen tiedon, jonka Saatana antaa hänelle.

109   Se on… Tarkatkaa nyt! On niin, että molemmat kihlatut morsiamet uskoivat Saatanan tiedon vastoin Jumalan Sanaa. Adamin morsian uskoi Saatanan tiedon vastoin Jumalan Sanaa, ja Kristuksen morsian on uskonut Saatanan tiedon tässä järkiperäisessä pahassa ajanjaksossa vastoin Jumalan Sanaa.

Ja huomatkaa, luonnollinen Eeva uskoi sen ja syöksi koko ihmiskunnan kuolemaan. Luonnollinen morsian! Adam, maasta peräisin oleva luonnollinen ihminen, hänen morsiamensa, ennen kuin Adam oli ottanut hänet vaimoksensa, syöksi koko ihmiskunnan kuolemaan. Olkoon se tieteellistä tai ei, me kuolemme joka tapauksessa, koska Jumala oli sanonut, että me tulisimme kuolemaan.

Olittepa te sitten pyhässä Eedenissä tai pyhässä kirkossa tai pyhässä kirkkokunnassa, tai mitä se saattaakin olla, te tulette kuolemaan sinä päivänä, jona te jätätte uskomatta yhdenkin Jumalan Sanoista Totuudeksi, kun Se on vahvistettu ja todistettu teille oikeaksi. Sinä päivänä te erotatte itsenne Jumalasta. Ei vain koko lausetta, vaan yhden sanan. “Kuka tahansa lisää yhden sanan tai ottaa pois yhden Sanan”, sinä päivänä te kuolette.

110   Huomatkaa. Adamin morsian tuotti luonnollisen kuoleman ihmiskunnalle.

Toinen Adamin morsian, Kristuksen kihlattu morsian, on syössyt koko seurakunnan tieteellisen älyllisyyden, suurien kirkkokuntien kautta kirkkokunnalliseen kuolemaan, ottamaan pedon merkin. “Me olemme baptisteja.” “Me olemme presbyteerejä.” “Me olemme helluntailaisia”, ja niin edelleen. “Meillä on paljon omaisuutta. Hallituskin huomioi meidät, me olemme kaikkialla ympäri maailman”, ja muuta sellaista. “Se on paras… Kaupungin pormestarikin, ja niin edelleen, käyvät meidän kirkossamme. Jopa presidenttikin käy messussa kanssamme”, ja tämä ja tuo ja joku muu. Koko maailma, koko seurakunta on syösty hengelliseen, kirkkokunnalliseen kuolemaan. Se on kuollut!

Te sanotte: “Sinä peität sillä melkoisen alan.”

111   Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Nooan päivinä, jolloin kahdeksan sielua pelastui, samoin on oleva Ihmisen Pojan tullessa. Lootin päivinä, kun kolme tuotiin ulos tuona päivänä…” No niin, siellä oli jo eräs ryhmä ulkopuolella, muistatteko, mutta samoin kuin oli silloin, samoin on oleva, kun Ihmisen Poika julkituodaan. Katsokaa tarkasti, katsokaa, missä me elämme.

112   No niin, seurakunta on saanut koko maailman vastaanottamaan sen koulutuksellisen ohjelman tieteellisen johtajuuden, jonka Saatana on antanut sille seurakunnan nimessä, koulutuksellisen johtajuuden, tieteellisen ohjelman. Minä kuvaan teille tämän maailman jumalan.

Kun seurakunnalla, samoin kuin Eevalla, oli todellinen Jumalan Sanan täyttyminen käsissänsä, se olisi voinut ottaa Jumalan Sanan. Mutta mitä se teki sen kanssa? Sen sijaan että se olisi odottanut Pyhän Hengen kastetta, se salli tieteen todistaa itselleen, että Pyhä Henki oli vain noita opetuslapsia varten.

Sen sijaan että se olisi pitänyt Jumalallisen parantumisen toiminnassa, kun seurakunnan nyt tulisi herättää kuolleita ja tehdä suuria ihmeitä, se antoi Saatanan, uskonnollisen miehen alaisuudessa, ottaa Jumalan Sanan ja yrittää sanoa, että se oli toista aikaa varten. Ja seurakunta uskoi sen.

113   Kun taas Raamattu sanoo: “Niitä asioita, joita Minä teen, te myös olette tekevä.” Jeesus sanoi: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia jokaiselle luodulle.” Me olemme yhä luotuja. “Nämä merkit seuraavat jokaista, joka uskoo”, ja seurakunta kieltää sen kaiken.

114   Se kieltää kaiken yliluonnollisen vaihdettuaan sen Saatanan järkiperäiseen käsitykseen Raamatusta, kun papit ja niin kutsutut pyhät isät, piispat, arkkipiispat, aluevalvojat, ylivalvojat, ja niin edelleen, ovat antaneet Sille oman tulkintansa. Ja Jumala on jättänyt heidät istumaan sinne kuolleina kuin keskiyö.

Ja ainoa mitä on jäljellä viimeisinä päivinä, on pieni joukko helluntailaisia, joilla on kovaäänistä musiikkia ja edestakaisin juoksentelua lattialla, kielilläpuhumista ja huutamista, ja “heillä on jumalisuuden muoto, mutta he kieltävät sen Sanan”. Kertokaa heille kasteesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja he nauravat teille päin naamaa. Mutta Jumala menee suoraan eteenpäin, kaikesta huolimatta, ja todistaa, että Hänen Sanansa on niin.

115   Huomatkaa. Puu, josta Saatana teki Eevan osalliseksi, oli hyvän ja pahan [tiedon] puu. Se oli sekoitettu puu.

Nyt, katsokaa tätä päivää, jossa me elämme. Kun Saatana kutsuu ulos morsiamen, hänellä on seurakunta, joka väittää tekevänsä hyvää, vaikka se on paha, koska se kieltää Sanan. Sekoitettu puu. “Oi”, te sanotte, “heillä on suuria hyväntekeväisyysyhdistyksiä. He antavat apua. Punainen Risti tukee sitä, ja kaikki koulut, joita heillä…” Kuulkaahan!

Kieltää vain yksi Sana on kaikki, mitä teidän täytyy tehdä kuollaksenne, eikä ole väliä sillä, kuinka järkevää tai kuinka hyvää se on. Jeesus sanoi: “Pieni hapatus hapattaa koko taikinan.” Yksi pieni pala hapatusta pilaa taikinan. Yksi Jumalan Sana väärään paikkaan pantuna pilaa koko kuvan. Mitä jos käteni on siellä, missä jalkani tulisi olla? Näettekö? Mitä jos korvani olisi täällä, missä käteni pitäisi olla? Pieni hapatus hapattaa koko taikinan.

Sanotaan: “Mistä voi tietää, että se on oikein?” Jumala todistaa sen oikeaksi. Hän vahvistaa sen. Hän sanoi sen täällä Sanassa, sitten Hän todistaa sen olevan niin. Siitä tiedämme, onko se oikein vai ei. Kaikki mitä tarvitaan, on vain kieltää yksi sana, ja te kuolette. Se on tuottanut samat tulokset tässä pahassa ajanjaksossa, hengellisen kuoleman, aivan samoin kuin se tuotti fyysisen kuoleman ihmiskunnalle.

116   Pankaa merkille, miten Saatana sai tuon tieteellisen ajanjakson siellä Nooan aikana nojaamaan omaan ymmärrykseensä. Raamattu käskee meitä Sananlaskuissa: “Älä nojaa omaan ymmärrykseesi.” Ja: “Olkoon jokaisen ihmisen sana valhe, ja Jumalan totuus.” Mutta Saatana on Eedenin puutarhasta alkaen saanut ihmiset nojaamaan omaan ymmärrykseensä. Ja tiedättekö, että näiden suurten Max Factor -tehtaiden kautta, joita hänellä oli siellä, hän teki naiset niin kauniiksi, että se sai Jumalan pojat lankeamaan syntiin ja menemään naimisiin heidän kanssaan. Oikein! Naiset olivat niin kauniita, niin sieviä.

117   Ottakaa nyt joku tavallinen nainen kadulta tänä päivänä. Monet teistä olette lukeneet tuon kertomuksen. Te ette kuulleet sen, koska se oli ennen minun aikaani. Pearl Bryan, kuinka monet ovat kuulleet hänestä? Tietenkin, häntä pidettiin maailman kauniimpana naisena. Mutta kouluissa ei ole yhtään lasta, joka ei olisi kaksi kertaa niin sievä kuin hän oli. Miksi on niin? Naisten kauneuden tulee tulla esiin viimeisinä päivinä.

He ovat leikanneet hiuksensa. He ovat laittaneet heidät pienten tyttöjen pukuihin. He pukevat ylleen shortsit ja bikinit, tai miksi te niitä kutsutte. He maalaavat ja puuteroivat ja tekevät kaikkia sen kaltaisia asioita, jotta he tekisivät heistä jotakin sellaista, mitä he eivät ole. Näettekö? Mutta tieteellisen tiedon kautta he ovat kyenneet saavuttamaan sen. Tiedättekö, että Yhdysvalloissa tuhlataan naisten kauneudenhoitoaineisiin kaksi tai kolme kertaa niin paljon kuin ruokaan? Näin on vahvistettu, kauneudenhoitoaineisiin.

118   Huomatkaa, Jumalan Pojat näkivät ihmisten tyttäristä, ei Jumalan tyttäristä, ihmisten tyttäristä, että he olivat kauniita, ja se sai Jumalan pojat lankeamaan tähän harhakuvitelmaan, ja se sai heidät ottamaan sen kaltaisia naisia ja menemään naimisiin heidän kanssaan. Ja se toi prostituution ajanjakson, aivan samalla tavoin kuin se on tänä päivänä, samalla tavoin kuin se oli Sodomassa, samalla tavoin kuin se on ennustettu olevan tänä päivänä.

Tämän päivän miehet ja naiset vaihtavat vaimoja. Jos he eivät pidä tästä vaimosta, he menevät Renoon, Nevadassa, jossa he saavat avioeron, ja menevät uudestaan naimisiin viidessätoista minuutissa. Ja naiset ovat niin kauniita, että he ovat melkein vastustamattomia. Ja mikä se on? Perkele! Näettekö Saatanan olevan yhä kauneudessa!

119   Huomatkaa nyt, huomatkaa! Tuota syntiä ei koskaan annettu anteeksi heille. Tuo sievä, tieteellinen ajanjakso oli juuri se paha ajanjakso, jonka Jumala hävitti pois maan pinnalta, tuo sievä, tieteellinen ajanjakso. Jeesus sanoi, että samalla tavalla tulisi olemaan uudestaan juuri ennen ihmisen Pojan tulemista. Onko niin? Huomatkaa. Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Nooan päivinä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Kun he kaikki yrittivät naida… Tarkatkaa nyt, Jumalan pojat naivat sieviä ihmisten tyttäriä, eikä Jumala koskaan antanut sitä heille anteeksi.

120   Aivan samalla tavoin Bileamin opetus aiheutti sen, että nuo sievät, älylliset, tieteelliset mooabilaisnaiset, flirttailevine silmineen, maaleineen ja puutereineen ja hienoine hajuvesineen houkuttelivat Jumalan pojat omia naisiaan vastaan, jotka tekivät työtä, ja joilla oli känsiä käsissään, ja jotka olivat ilman ehostusta. Hän houkutteli heidät sanomalla: “Menkäämme naimisiin toistemme kanssa, koska olemmehan me kaikki samaa kansaa.” Se oli valhe!

Perkeleen valhe sai aikaan sen, että Jumalan pojat naivat ihmisten tyttäriä. Perkeleen valhe Bileamin, tuon väärän profeetan kautta, joka yritti profetoida Moosesta vastaan, joka yritti pitää tuon rodun puhtaana, Bileamin sanoessa: “Mutta mehän uskomme samaan Jumalaan. Me uhraamme samoja uhreja. Meillä on samat uhrieläimet. Me teemme kaiken aivan samalla tavalla.”

Niin lähellä että se pettäisi jopa Valitutkin, jos se vain olisi mahdollista. Ymmärrättekö? [Tyhjä kohta nauhassa.] Tulkaa pois heidän keskuudestaan. Teillä ei ole mitään tekemistä heidän kanssaan.

121   Huomatkaa, ei ollut todennäköistä, että Jumala olisi tulkinnut Sanaansa Kainin pahalle sukupolvelle. No niin, Jumala ei tulkitsisi Sanaansa heille. Huomatkaa… [Tyhjä kohta nauhassa.]

Tieto, joka oli tehnyt maailman niin sieväksi ja tieteelliseksi ja synnilliseksi, täytyisikö Jumalan hävittää se? Tekisikö Jumala, tekisikö Hän maailman niin sieväksi? Kuulkaahan nyt, tekisikö Jumalako tyttärensä niin sieviksi ja pukisi heidät niin seksikkäästi, että Hänen poikansa himoitsisivat heitä ja tekisivät aviorikoksen? Mitä? Jumalako tekisi jotakin sen kaltaista?

Tämä alaston, riisuttu laodikealaisten joukko, joka palvoo tämän maailman jumalaa etiikkansa, koulutuksensa, oveluutensa ja kauneutensa kautta! “Tulkaa ulos hänen keskuudestaan”, sanoo Raamattu, “älkää olko osallisia hänen synteihinsä ja tulko osalliseksi hänen vitsauksistansa.” Yhtenä näistä päivistä Jumala antaa sataa taivaista rakeita, jotka painavat noin viisikymmentä kiloa kappale, ja Hän tulee hävittämään hänet kivittämällä, niin kuin Hänen Sanansa, Hänen Lakinsa, on aina sanonut Hänen tehneen.

No niin, jos Jumala tekisi sillä tavoin, paljastaisi Sanansa sen kaltaisille ihmisille, kumoaisi Hän oman tarkoituksensa. Jumala ei ole mikään typerys, Hän on kaiken viisauden alkulähde.

Niinpä, näettekö mistä tuo asia tulee? Se tulee Saatanalta, ja se on yhä Saatana. Ja seurakunta on uskonut sen.

122   No niin, näettekö, te naiset, minä yritän parhaani mukaan näyttää teille Jumalan Sanan. Raamattu sanoo, että jos nainen leikkaa hiuksensa, hän häpäisee päänsä, joka on hänen aviomiehensä. Ja hänen aviomiehensä on pää, Jumalan kanssa. Niinpä hän häpäisee Jumalan ja aviomiehensä.

123   Tämä osoittaa nyt, kuka on tämän maailman kirkkojärjestelmän pää. Se osoittaa, kuka sen pää on. Se on Saatana supermiehen muodossa, henkilössä, jolla on tieto, ylin tieto. Hän tietää enemmän kuin kaikki muut heistä yhteensä. Ei ole väliä sillä, mitä Sana sanoo, hänellä on oma tulkintansa Sille, näettekö, tulkintansa tätä pahaa ajanjaksoa varten.

124   Huomatkaa hänen suunnitelmansa rakentaa ylikirkkokunnallinen seurakunta, Kirkkojen maailmanneuvosto, super-kirkkokunta, niin että koko maailma voisi palvoa häntä, petoa, yhdistyneenä kristillisyyden nimen alla. Haluaisitteko lukea siitä Raamatusta? Ilmestyskirja 13:6 ja 8. Se on nykyaikainen Baabelin torni.

125   Ettekö muista, kuinka Nimrod, tuo tekopyhä, rakensi tämän suuren tornin ja sai kaikki pienemmät kaupungit maksamaan sille veroa? Babylon ja Baabel ovat sama asia. Se vain muuttaa nimeään tullessaan eteenpäin. Nyt Rooma on Babylon. Ja koko maailma on tuotu Babyloniin, ja se on tuotu Kirkkojen maailmanneuvostoon, joka saa jokaisen niistä kumartamaan häntä. Ja te otitte pedon merkin tietämättä, mitä olitte tekemässä. Koska…

Mutta ne, jotka ovat valittuja, tulevat kuulemaan Sanan ja he tulevat ulos siitä.

126   Kuinka vastakkainen kirkkokunta onkaan Jumalan Sanalle. Jumalalla ei koskaan ole ollut mitään sellaista, eikä Hän ole koskaan toiminut sellaisessa, eikä sellaisen kanssa. Haluan jonkun historioitsijan osoittavan minulle, milloin profeetta olisi koskaan tullut jostakin kirkosta. Osoittakaa minulle, milloin Jumala olisi koskaan siunannut jotakin seurakuntaa sen jälkeen, kun se oli organisoitunut. Se hyllytettiin ja kuoli perkeleeltä tulevan älykkään viisautensa kanssa, johtajiensa kanssa, jotka kieltäytyivät Jumalan Sanasta, joka kasvoi Kristuksen täyteen miehuuteen. Nyt, se on tullut päähän. Kuinka vastakkaista.

Erottautukaa pois tuosta uskomattomasta Eevasta, te Ehtoovalon lapset.

127   Saatana, tietonsa kautta, sallii ihmisten syödä tästä sekoitetusta hyvän ja pahan [tiedon] puusta. Huomatkaa, miten Saatana tietonsa kautta saa tämän pahan ajanjakson ihmiset syömään tästä hyvän ja pahan [tiedon] puusta. Hän sanoo, että hän, tietonsa kautta hyvästä ja pahasta, rakentaa suuremman kristillisen sivilisaation.

128   Mutta Kristuksen pieni Neitsyt, Sana, Lauma, Morsian ei välitä hänen tiedostansa. Morsian pysyttelee vapaana hänestä. Mitä se on? No niin, puhukaamme nyt hetken Morsiamesta. Hän odottaa Herraansa ja Tuhatvuotisvaltakunnan kuherruskuukauttaan, kyllä, Sana Ylkänsä kanssa, sillä Hän on Sana-Morsian.

129   Tiedolla ja sivilisaatiolla ja todellisella kristillisyydellä ei ole mitään yhteistä. Sivilisaatiolla ja todellisella kristillisyydellä ei ole mitään yhteistä. Sivilisaatio perustuu tietoon. Me kaikki tiedämme sen. Ja tieto on Eedenistä alkaen aiheuttanut kuoleman, ja se tuli todistettua Eedenissä sen perusteella, mitä hän saamasi siellä. Onko se oikein? Mikä aiheutti kuoleman Eedenin puutarhassa? Tieto. Hyvä on, se ei voi olla Jumalasta, joten se on perkeleestä. Whew, eikö ollutkin hyvin sanottu! Tieto, tiede, koulutus on suurin este, mitä Jumalalla koskaan on ollut. Se on perkeleestä.

No niin, tiedän, että tulen saamaan joitakin kirjeitä sen johdosta. Odotan niitä.

130   Katsokaa, mihin sivistys on nyt vienyt meidät. Näettekö? Katsokaa, mitä se on tehnyt. Missä me olemme? Me olemme oppineet nuo asiat oman ymmärryksemme kautta oman tieteemme avulla.

Te sanotte: “Miten on Jumalan kanssa, luuletko, että Hän on tietämätön?” Oi, ei!

Jumala on pystyttävä oman sivilisaationsa maan päälle, kun Hän ottaa sen hallintaansa. Tämä on Saatanan maailma. Hän on nyt jumala tämän maailmallisen, tieteellisen tietonsa kanssa. Mutta Jumala tulee pystyttämään itsensä kaltaisen sivilisaation. Se ei tule olemaan tämän kaltainen sivilisaatio. Pitäkää se vain mielessänne. Se ei tule olemaan sellainen sivilisaatio, joka meillä on tänä päivänä Ei, ei! Se tulee olemaan Hänen Sanansa ja Hänen tarkoituksensa mukainen. Sillä tämän nykyisen pahan ajanjakson jumala tullaan hävittämään ja hänen kuningaskuntansa hänen kanssaan.

131   Tällä nykyisellä tietoa rakastavalla ajanjaksolla ei voisi olla parempaa johtajaa, kuin mitä heillä nyt on, Saatana, Jumalan Sanan vääristelijä, niin kuin hän aloitti sen jo Eedenin puutarhassa. Mutta uskonnollinen henkilö luottaa omaan ymmärrykseensä.

Niin kuin olen sanonut aikaisemmin: Sananlaskut 3:5 sanoo: “Meidän ei tule nojata omaan ymmärrykseemme.”

Heillä täytyy olla jumala, sillä he ovat inhimillisiä olentoja. Kuitenkin Hän tekee heille sillä tavoin, kuin he sen haluavat. Kaikki inhimilliset olennot ovat aina… Kun me tulimme tänne, me löysimme intiaanit palvomassa epäjumalia, aurinkoa ja kaikkea muuta. Inhimillisinä olentoina heillä täytyy olla jumala. Niinpä tällä suurella älyllisellä ajanjaksolla täytyy olla jumala. Sillä tavoin se on tullut. Tämän maailman jumalaksi on tullut tiede, kirkkokunta, tieto. Ja “heillä on jumalisuuden muoto, mutta kieltävät sen voiman.”

132   Pankaa merkille, heidän jumalansa valmistaa heille juuri sen, mitä he tahtovat. Kun he himoitsevat lihaa, antaa hän sitä heille. “He tahtovat käyttää bikineitä, annetaan heidän käyttää niitä. Näettekö? Jos he tahtovat tehdä sitä tai tätä, annetaan heidän tehdä sitä. Ei siitä ole harmia, hehän käyvät kirkossa. Heidän äitinsä oli metodisti, baptisti, helluntailainen, presbyteeri. Annetaan heidän olla rauhassa.”

Sellainen on tämän pahan ajanjakson jumala. Älykäs, viisas, tieteellinen. Se ei tarvitse uskoa. Sen ei tarvitse todistaa mitään. He ovat jo tietonsa kautta todistaneet sen. “Mehän olemme kaupungin suurin seurakunta.” Heidän tietonsa… “Meidän pastorillamme on D.D., Ph.D. [filosofian tohtorin tutkinto].” Näettekö? Se ei tarvitse uskoa, se luottaa tietoon. Hän antaa heidän elää miten vain he tahtovat, kunhan he vain tulevat palvomaan häntä kirkkokuntiensa ja uskontunnustuksien kautta. Ja siellä on suuri musta silmä, mutta katsokaa sitä.

Nauravat Jumalan Sanalle ja sanovat Sanan vastaisia asioita ja yrittävät tiedollaan todistaa tieteellisesti, ettei Sana ole totta. Oi, minkälaisessa ajanjaksossa me elämmekään! Näettekö tämän ajanjakson Jumalan?

133   Huomatkaa, mutta Jumala odottaa, kunnes näiden nykyaikaisten amorilaisten vääryyden malja on täyttynyt. Älkää murehtiko, Hänellä tulee olemaan Mooseksensa valmiina tuona aikana. On oleva maastamuutto luvattuun maahan jonakin päivänä. On tuleva Mooses, joka on kutsuva ulos ja palauttava lasten uskon takaisin isien uskoon. Se on tapahtuva yhtenä näistä päivistä.

Te sanotte: “Mutta katso, kuinka me edistymme.”

Varmasti, amorilaisten vihanmalja ei vielä ole täynnä. Se on tuleva yhtenä näistä päivistä ja antaa heidän tuhota itse itsensä.

134   Sivilisaatio, tieto, vääristelee Jumalan Sanan sopivaksi heidän maulleen. Jokainen kirkkokunta tekee saman asian. Sitten Saatana saarnaa omaa tiedon evankeliumiaansa omassa seurakunnassansa.

135   Uudessa Testamentissa puhutaan vain kahdesta ihmisluokasta: Jumalan lapsista ja perkeleen lapsista. Tiesittekö sitä? Haluatteko merkitä muistiin tuon Kirjoituksen? l. Joh. 3:10, jos haluatte sen Kirjoituksen. Luen sen tästä, mihin olen sen kirjoittanut. Hyvä on. Hyvä on.

136   Efesolaiskirje 2:2. Heitä kutsutaan tottelemattomuuden lapsiksi, samalla tavoin kuin Eevakin oli. He ovat tottelemattomia Jumalan Sanalle. Tottelevaisuuden ja tottelemattomuuden lapsilla ei ole mitään yhteistä.

Kuinka sitten voisi Kristuksen Morsian seurustella kirkkokunnan kanssa, kun yksi on tottelematon ja toinen tottelevainen? Kuinka voisi yksi olla Sana ja toinen vääristelty sana? Kuinka voisivat prostituoitu ja puhdas nainen sopia vaeltavansa yhdessä? He eivät voi tehdä sitä. Heillä ei ole minkäänlaista yhteyttä toistensa kanssa. Tulkaa ulos heidän keskuudestaan. Se on perkeleestä, se on pedon merkki. Se on menossa siihen juuri nyt, kaikki kirkkokunnat. En välitä siitä, kenen kirkkokunta se on.

Jumala erottaa, ei jotakin kirkkokuntaa, vaan ihmiset Nimelleen. Kirkkokunta ei tule vastaanottamaan näitä Totuuksia. Yksittäinen henkilö voi nähdä Jumalan ja katsoa Hänen Sanaansa ja uskoa Sen, ja hän ei kuulu mihinkään organisaatioon, vaan elää Jumalalle eikä organisaatiollensa tai jonkin piispan älylliselle viisaudelle, tai mitä joku muu on heille opettanut. Se on totta.

137   Tottelemattomuuden lapsilla ja tottelevaisuuden lapsilla ei ole mitään yhteistä. Yksi on päivän ja valon lapsi, toinen on yön ja pimeyden lapsi tässä pahassa pimeyden ajanjaksossa, yökerhoineen ja tansseineen, ja kuitenkin kuuluu seurakuntaan. He eivät tunne tulevansa mitenkään tuomituiksi sen johdosta, mikään ei vaivaa heitä.

“En tunne itseäni mitenkään tuomituksi, jos leikkaan hiukseni“, eräs nainen sanoi. “Se ei loukkaa omaatuntoani.” Hänellä ei ole omaatuntoa sen enempää kuin käärmeellä on lantiota. Oikein! Tietenkään ei. Hän ei edes tiedä, mikä omatunto on. Se on niin lujasti poltinraudalla poltettu, ettei hän edes tiedä, mikä se on. Niin se on.

138   He kävelevät Jumalan Sanan ympäri ja sanovat: “Sehän on joku vanha höyrypää. Älkää menkö sinne. Siinä ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin turhaa melua ja hälinää.” He eivät tiedä sen enempää Jumalasta kuin hottentotti tietää Egyptin yöstä. Oikein! Se on totta!

 “Heissä on jumalisuuden muoto, mutta he kieltävät sen voiman, sillä sellaisia ovat ne, jotka menevät talosta taloon ja johtavat typeriä naisia.” “Oi, kultaseni, sinun pitäisi tehdä näin. Oi, minun mielestäni tuo sinun vanha höyrypäinen saarnaajasi siellä,.. Jos sinä vain…” “Oi, mutta sinä näyttäisit niin somalta bikinissä”, tai miksi te sitä kutsutte. “Jos te vain teette näin tai noin…” “Eihän pieni savuke ketään vahingoita. Minä kuulun kirkkoon, ja sinähän tiedät, että meidän kirkkokuntaamme pidetään aivan yhtä hyvänä kuin kenen tahansa muunkin kirkkokuntaa.” Älkää te uskoko tuota vanhaa maalattua valehtelijaa. Hän valehtelee teille. Se on totta. Kyllä vaan!

139   Se kyllä sopii heidän jumalalleen. Oi, hän ajattelee, että se on ihmeellistä. Ja he yksinkertaisesti rakastavat häntä sen vuoksi.

Ja kuinka he tahtovatkaan väitellä kanssanne siitä. Mutta tietenkin, Saatanakin seisoi aivan vasten Jeesuksen Kristuksen, Sanan, kasvoja ja yritti sanoa: “On kirjoitettu.”

Ja siellä Hän oli, Jumalan vahvistettu Sana. Hän sanoi: “Mene taakseni, Saatana!” He vain tekevät samoin.

Kuten eräs mies kerran minulle sanoi: “Jos uskot, että Pyhän Hengen kaste on oikein, ja uskot, että sinulla on Se”, hän sanoi, “niin lyö minut sokeaksi.” Se oli eräs saarnaaja. Hän sanoi: “Lyö minut sokeaksi.” Hän sanoi: “Paavali löi kerran erään miehen sokeaksi.”

140   Minä sanoin: “Hyvä herra, kuinka minä voisin lyödä sinut sokeaksi, kun sinä jo olet sokea? Kuinka voisin tappaa sinut, kun sinä jo olet kuollut.”

Hän sanoi: “Minäkö? Minun silmäni ovat 20/20.”

Minä sanoin: “Fyysisesti olet sitä, mutta sinä olet yhä sokea.” “Se on mahdotonta! Raamattu ei tulkitse asiaa niin. Me puhumme siinä, missä Raamattu puhuu, ja olemme hiljaa siinä, missä Se on hiljaa.”

141   Minä sanoin: “Hyvä on. Kun Elia oli Dootanissa koko Syyrian armeijan piirittämänä eräs palvelija juoksi hänen luokseen ja sanoi: ‘Oi isäni, syyrialaiset ovat piirittäneet meidät.’

Elia hieraisi silmiään, heräsi ja sanoi: ‘Meidän kanssamme on enemmän kuin heidän kanssaan.’

Hän sanoi: ‘Minä en näe ketään.’

Elia sanoi: ‘Jumala, avaa hänen silmänsä.’ No niin, hän oli sokea ja kun hän katseli tuon vanhan profeetan ympärille, olivat vuoret heidän ympärillään täynnä Enkeleitä, tulisia vaunuja ja tulisia hevosia.

Ja hän käveli heidän luokseen, ja Raamattu sanoo, että hän löi heidät sokeiksi! Sokeiksi mille? Itsellensä. Hän käveli sinne ja sanoi: ‘Etsittekö te Eliaa?’

‘Kyllä, me etsimme häntä.’

Hän sanoi: ‘Tulkaa, minä näytän teille, missä hän on.’ Elia johti heitä Elian luo. Olivatko he sokeita!”

Minä sanoin: “Tiedätkö, mitä tulen sanomaan sinulle? Aivan tarkalleen saman asian, mitä minun Herrani sanoi sinun isällesi: ‘Mene taakseni!”’

142   Huomatkaa! Tottelevaisuuden lapsilla ja tottelemattomuuden lapsilla ei ole mitään yhteistä. Tottelemattomat palvovat omaa jumalaansa: “Oi”, he sanovat, “me uskomme Raamatun.” Kyllä se on sekoitettu puu, näettekö. He lisäävät Siihen maailman ja tiedon. Se on Saatanan sekoitettu puu. Näettekö? Hän [seurakunta] on ottanut Saatanan puusta hyvää ja pahaa. “Oi, me uskomme Sanan, varmasti, mutta emme kaikkea Siitä.” Myös Eeva uskoi Sanan, mutta antoi Saatanan ottaa oman puunsa ja vääristellä sitä hieman. Siitä on kysymys. “Kuka tahansa, joka lisää yhden sanan tai ottaa yhden Sanan pois Siitä.” Hän on yhä sama eilen, tänään ja iäti. Huomatkaa. Hyvä on.

143   Tämä paha ajanjakso on pimeydestä, ja silti kuulutaan seurakuntaan. Heidän jumalansa, he rakastavat hänen tapaansa johtaa heitä. Heillä ei ole mitään tuomiota, mikään ei vaivaa heitä, niin kauan kuin he vain kuuluvat kirkkoon.

Bileam opetti seurakunnalle samaa asiaa. “Liittykäämme yhteen. Me olemme kaikki samoja.” Se oli viimeinen temppu. Jumala ei koskaan antanut heille anteeksi sitä, että he uskoivat sen kaltaisen valheen.

144   Muistakaa, oli anteeksiantamaton synti, kolme kertaa Raamatussa, jos joku lisäsi minkäänlaista oman tulkintansa mukaista sanaa Jumalan Sanaan sen jälkeen, kun Se oli vahvistettu Totuudeksi.

Eedenin puutarhassa, juuri Eedenin puutarhassa, yhden sanan lisääminen aiheutti kuoleman.

Kun Bileam lisäsi sanan, että me olemme kaikki samanlaisia, ei Jumala koskaan antanut sitä Israelille anteeksi. Joka ainoa heistä kuoli erämaassa, lukuun ottamatta noita kolmea, jotka Jumala toi ulos.

Jeesus sanoi: “He ovat joka ainoa kuolleita.” Se tarkoittaa: iankaikkisesti erotettuja. He ovat kaikki mennyttä, sitä ei koskaan annettu anteeksi. Se oli anteeksiantamaton synti. Sitä ei koskaan annettu heille anteeksi. Oi!

Paetkaa sitä, Ehtoovalon lapset.

145   Näettekö nyt, kuka on tämän nykyisen, uskonnollisen, pahan ajanjakson johtaja? Se on perkele, joka ottaa tuon hyvän ja pahan puun ja asettaa sen sinne ulos, huomatkaa, ja tuo tämän kauniin seurakunta-morsiamen tuohon ekumeeniseen neuvostoon häitä varten. Se oli hyvin sanottu. Hänen oma kauniin tieteellinen seurakuntansa kaikkine oppiarvoineen, mitä vain voi olla, Ph.D.:eet Kristuksen kirkosta, Ph.D.:eet baptisteista, presbyteereistä, helluntailaisista ja kaikista, tuo heidät kaikki koristeltuine hienouksineen ja suurine kirkkoineen tuohon ekumeeniseen neuvostoon: “Me olemme yksi.” Sitä ei tulla koskaan anteeksi antamaan heille. Kirkkokunta, olla kirkkokunnallisella polttomerkillä merkitty, on pedon merkki. Me olemme käyneet tuon asian lävitse täällä. Paetkaa sitä, lapset, paetkaa sitä. Ymmärrättekö? Suuret kauniit seurakunnat menevät ekumeenisiin häihin ja ovat merkittyjä hänen merkillänsä.

He ovat shortseissa, varmasti, maailmallisesti puettuina, seksikkäinä, maalattuina, todella hyvinä perkeleen opetuslapsina saadakseen ansaan Jumalan pojat, saadakseen jonkun hyvän täysiverisenä syntyneen pojan naimisiin jonkun sen kaltaisen kanssa. Niin se on. Mikä…

146   Te sanotte: “Hiusten leikkaaminen, mitä sillä on tekemistä?”

Veli, pysähtykäämme tässä minuutiksi. Tunsin juuri jonkun vastustaneen sitä. Se on voinut olla jossakin puhelinyhteyksien takana.

Kuunnelkaa! Hiukset ovat naisen nasiirilupaus. Hiukset olivat Simsonin nasiirilupaus. Ja kun nainen leikkaa pois hiuksensa, hän ehdottomasti kieltää nasiirilupauksensa olla Kristuksen Morsian, koska juuri siinä, tuossa yhdessä asiassa, hän pilaa koko kuvan. Oikein! Nasiiri tarkoittaa sellaista, joka on vihitty jotain tarkoitusta varten. Onko se oikein? Simson oli vihitty tuota aikaa ja tarkoitusta varten. Sen vuoksi hänellä oli pitkät hiukset. Nainen, joka on Jumalan lapsi, antaa hiustensa kasvaa osoittaakseen, että hän on vihkiytynyt jokaiselle Jumalan Sanalle.

147   Jos hän leikkaa hiuksensa pois, niin en välitä siitä, kuinka paljon hän tanssii Hengessä, laulaa, kuuluu kuoroon, puhuu kielillä, juoksee edes takaisin ja kuuluu kaiken kaltaisiin avustusyhdistyksiin, hän on kuollut. Se on NÄIN SANOO HERRA, Jumalan Sana, l. Kor. 14. Näettehän? Hän on kieltänyt nasiirilupauksensa ja myynyt itsensä tämän nykyisen ajanjakson jumalalle. Näin hän toimii. Häpeä sinulle, nainen.

148   Todellisia Jumalan poikien pyydystäjiä, aivan niin kuin olivat silloinkin. Jeesus sanoi: “Samalla tavoin kuin Nooan päivinä naiset olivat kauniita, ja Jumalan pojat alkoivat ottaa heitä vaimoiksi, niin samoin tulee olemaan, kun Ihmisen Poika on tuleva.” Ja heidän jumalansa ajattelee sen olevan suurta, hienoa ja tieteellistä, tietoa, Saatanan tyylittelemää Hollywoodin muotia omasta tehtaastaan, kaikki nämä asiat, tiedättehän.

149   Ja hänen seurakuntansa yksinkertaisesti rakastaa sitä. Voi hyvänen aika. “Minä annan sinun ymmärtää, että minä olen metodisti. Minä olen presbyteeri. Meidän pastorillamme on enemmän järkeä, ettei hän sanoisi jotakin tuon kaltaista.” Silloin hänellä ei ole tarpeeksi järkeä sanoa sitä, mitä Jumala sanoo.

150   Nainen, seurakunta, yksinkertaisesti palvoo sitä. Hän rakastaa sitä. Sitä juuri hän on halunnutkin. Veli, nainen ei tule missään tapauksessa toimimaan toisella tavalla kuin nämä nykyaikaiset Iisebelit, koska naisen luonne on sellainen.

Kuinka te voitte olla… “Kuka voisi murehtimalla lisätä pituuttansa kyynärääkään vertaa?” Jos olette syntyneet viisi jalkaa pitkäksi, te ette tule olemaan kuusi jalkaa pitkä. Oi, kuten Booth Clibborn “venytyskone”.

151   Ja sitten kuunnelkaa, te miehet, te joukko rickyjä! Jos te olette syntyneet miehiksi, niin toimikaa silloin niin kuin miehet. Nämä kasvoillanne riippuvat kiharat, hiukset kiharrettuina niin kuin ne olisivat joitain seksuaalisia houkuttimia. Mitä, te kieroutunut käärmeiden sukupolvi, mikä teillä oikein on vikana?

Minun Jumalani tulee jonakin päivänä tuomitsemaan tämän kansan tulella. Hän tulee upottamaan sen valtameren pohjaan. Hänen tuomionsa hetki on käsillä. Koko maailma on menevä.

152   Uskonnollinen kieroutuneisuus, inhimillinen kieroutuneisuus, miehet eivät edes tiedä kumpaan sukupuoleen he kuuluvat, samoin kuin eivät naisetkaan. He pitävät yllään miesten haalareita tai pieniä vanhoja shortseja, vaatteita, joissa jokainen hänen ruumiinsa muoto ja liike tulee näkyviin, ja sitten hän kutsuu itseään kristityksi. Hän ei ole edes hieno nainen, puhumattakaan kristitystä. Hän on Saatanan käyttämä katuprostituoitu, jonka Saatana on innoittanut lähettämään Jumalan poikia helvettiin, täyttämään sen Sanan, jonka Jeesus Kristus sanoi tulevan tapahtumaan. Tarkoitukseni ei ollut sanoa sitä, mutta Hän sanoi sen joka tapauksessa. Näettekö, mistä tämä uskonnollinen henki tulee, tämä sekoitettu puu?

153   Sanotaan: “Mitä vikaa sitten on pitkissä housuissa”, tai miksi he niitä kutsuvat?

154   Raamattu sanoo: “Kuka tahansa nainen, joka käyttää miehelle kuuluvaa vaatekappaletta, on kauhistus Jumalan silmissä”. Se on NÄIN SANOO RAAMATTU. Ja nainen, joka leikkaa hiuksensa, häpäisee päänsä. Ja on synti, jos nainen edes rukoilee lyhyin hiuksin, Raamattu sanoo niin, rukoilee julkisesti pää peittämättömänä.

“Oi”, sanotaan, “minä käytän hattua.”

Sinä tekopyhä. Te opetatte noille naisille jotakin sen kaltaista, vaikka Raamattu sanoo, että hänen hiuksensa, eikä joku ihmistekoinen hattu, on annetut hänelle peitteeksi! Näin Raamattu puhuu. Minä en ole siitä vastuussa. Minun vastuullani on vain kertoa Totuus. Älkää olko epärehellisiä, älkääkä käsitelkö Jumalan Sanaa petollisesti, niin kuin Raamattu sanoo, ja älkää olko mieliksi jollekin joukolle rickettoja.

155   Olen kirjoittanut tänne sanan paha [evil], ja olen kirjoittanut tänne Elvis sen sijaan, että olisin kirjoittanut “evil”, mutta se on suunnilleen sama asia. Tuo sana Elvis merkitsee “kissaa”. Ja sana Ricky merkitsee “rottaa”. Kun te kutsutte poikaanne “pikku Rickyksi”, te tarkoitatte “pikku rottaa”. Sillä tavoin kuin te häntä kutsutte, sellainen hän on. Jos lapsellanne on sellainen nimi, niin, Evankeliumin tähden, muuttakaa se nopeasti. Älkää nimetkö lastanne sillä tavalla.

Te ette ole koskaan kuulleet, että Raamatun aikana olisi ollut sellaisia nimiä, tai missään toisessa ajanjaksossa. Se on nimi tätä ajanjaksoa varten. Jos koskaan on ollut kieroutuneita rottia ja kissoja, niin nyt niitä on.

156   Kaikki nämä miljoonien dollarien “disk jockeyt” ja nämä pienet lapset täällä… He eivät voi mennä edes kouluun ilman, että korvassa on nappi, josta johto menee taskussa olevaan transistoriradioon, josta kuuluu: “Buum-de buum.”

Nuo kaverit, jotka tulivat maalaamaan taloani, me sanoimme heille: “Viekää se pois täältä. Jos te ette voi työskennellä ilman sitä, lähtekää silloin pois töistä. Se tekee minut niin hermostuneeksi, etten edes voi olla kotonani. Me olemme vihkineet tämän paikan Jumalalle. Me emme halua täällä tätä viimeisten päivien boogie-woogie-mielettömyyttä.” Minä sanoin: “Sulkekaa se tai jättäkää työnne!”

157   Huomatkaa, vaikkakin he ovat uskonnollisia, aivan varmasti, he menevät kirkkoon ja seisovat eteisessä kuuntelemassa boogie-woogieta.

158   Huomatkaa myös, että Kristuksen Sana Morsian on menossa ylös, samoin kuin me näemme, minne antikristus on menossa. Se alkoi siellä alussa ja on nyt tulossa päähänsä. Ekumeeninen neuvosto on tekevän siitä kirkollisen pään. Ja pieni Seurakunta, joka myös on tullut mukana, Kristuksen Sana Morsian kautta aikain, on tulossa päähänsä, koska Se tulee olemaan liitetty uudelleen Kumppaniinsa. Aina, aivan samalla tavoin kuin seurakunnan ja kaiken muunkin, sen täytyy yhdistyä. Vehnä, aivan samoin kuin kaikki muukin, tulee suoraan takaisin ja päätyy siihen, millaisena se alkoi, samoin kuin Kain ja Aabelkin. Sana-Morsian päätyy Jumalan Sanan Persoonaan, joka on julkituotu tässä pahassa ajanjaksossa, jossa me elämme. Näettekö, miten se on nousemassa ylös?

159   Ja Saatana tulee pian ottamaan älyllisen morsiamensa ja on tuleva korottamaan tämän suuren, joka on antikristus, tämän hierarkian, ja asettava hänet valtaistuimelle, ja koko maailma tulee ihmettelemään häntä.

Ja sitten Kristus on tuleva, eivätkä nuo kaksi voi olla olemassa samaan aikaan. Ja hänen kuningaskuntansa tullaan ottamaan pois. Hänet hävitetään.

Ja Kristus, Jumalan Sana… Samalla tavoin kuin nainen on osa miehen ruumiista. He eivät ole kaksi, he ovat yksi. Ja Morsian, Sana Seurakunta, ihmiset, jotka ovat kutsuttu ulos sieltä ja täältä Hänen Nimellensä, tulevat yhdistymään Jeesuksen Kristuksen ruumiissa.

Ja antikristuksen kuningaskunta otetaan pois ja hävitetään, ja Kristus on ottava valtaistuimen ja on istuva isänsä Daavidin valtaistuimella ja hallitseva maan päällä tuhat vuotta, ja on sitten esittelevä Jumalalle Seurakunnan, jossa ei ole tahraa tai ryppyä. Kyllä!

160   No niin, huomatkaa, naisen pitkät hiukset ovat nasiirilupaus Sanalle. Haluan nyt kuvailla Kristuksen Morsianta. Me olemme nyt kuvanneet antikristuksen morsianta, missä hän on uskonnollisena, tieteellisenä, ja kaikkea muuta. No niin, tuo pieni nöyrä Kristuksen Morsian, kuka tahansa Hän onkin, vain yksinkertaisesti uskoo Sanan. On kyseessä yksilöt. Toivon ja luotan, että monet heistä istuvat läsnä ja monet heistä kuuntelevat puhelimien välityksellä. Ja toivon, että minä itse, ja jokainen teistä, on osa tuosta Morsiamesta. Toivon, että monet. Ja niin on oleva niin, että kaikki, jotka ovat määrätyt siihen, tulevat olemaan siinä, koska se on heidän luonteensa. He… Katsokaahan, Sana voi tunnistaa vain Sanan. Se ei voi tunnistaa jotakin kirkkokuntaa tai kieroutunutta asiaa. Se tietää asian paremmin. Se on Sana. Ymmärrättekö? Se ei voi tunnistaa mitään…

Vehnä ei voi olla mitään muuta kuin vehnää. Se alkoi vehnänä ja se olemaan lopussakin vehnää. Ja rikkaruoho ei voi koskaan olla vehnää, vaikka sitä kastellaankin samalla voitelulla. Ymmärrättekö? Mutta se ei ole vehnää, kuten eräänä päivänä sanoin tuosta puusta, jossa on erilaisia oksia.

161   Naisen pitkät hiukset, nasiirilupaus, osoittavat, että hän on vannoutunut Jumalalle. Morsian on kiedottu sille ajanjaksolle luvatuun Sanan kauniiseen viittaan, jossa Hän elää, ja Hän itse vahvistaa Morsiamen itsensä kanssa, Hebrealaiskirje 13:8: “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iäti.” Samalla tavoin Hän on osa Sana Ylkää ja on uskollinen Hänelle jokaisessa kohdassa.

162   Katsokaahan nyt. Jos joku naimisissa oleva nainen menee ulos ja rakastelee jonkun toisen miehen kanssa ja hänellä on suhde hänen kanssaan ja sitten tulee takaisin aviomiehensä luo, tämän [miehen] pitäisi potkaista hänet ulos. Onko se oikein? Hänen täytyy olla uskollinen tuolle miehelle, koska hän on luvannut sen hänelle. Ja Kristuksen Morsian on lupautunut Kristukselle, ja Hän on Sana.

Ei edes vilkuilua sivulle. Naisen ei pitäisi edes iskeä silmää toiselle miehelle. Hänen ei pitäisi antaa minkäänlaisia merkkejä, eikä osoittaa minkäänlaista mielenkiintoa häntä kohtaan, sillä hän on ehdottomasti yhden yljän morsian.

163   Me emme halua mitään teidän sekoitetuista puistanne, teidän kirkkokunnistanne. Olkaa uskollisia Kristukselle, Sanalle. Hän tulee vahvistamaan Sen todeksi. Ei, ei edes minkäänlaista mielenliikutusta, ei lemmiskelyä, ei liittymistä hänen riveihinsä, tai mitään muuta sellaista, tai sallia, että hän ottaa teidät käsivarsilleen, huostaansa, tai antaa hänen puhua teille sillä tai tällä tavalla.

Te kuuntelette vain yhtä Ääntä: “Minun lampaani tuntevat Minun Ääneni. Vieraan ääntä he eivät kuuntele.” Mikä on Hänen Äänensä? Jokaisen miehen ääni on hänen sanansa. Ja tämä on Se, Raamattu. Ei yhtään sanaa lisättynä Siihen tai otettuna pois Siitä, pysykää vain pelkästään sen Äänen kanssa. Vierasta, kirkkokuntaa, he eivät tule seuraamaan.

164   Morsian on osa Ylkää, uskollinen Hänelle jokaisessa kohdassa, ja odottaen häitä, yhdistämistä, ei missään ekumeenisessa neuvostossa, vaan taivaalla, Hääaterialla. Hänelle on annettu, tämä on meidän omaa seurakuntaamme varten, Hänelle on annettu ja paljastettu Raamatun Seitsemästi Sinetöidyt salaisuudet. Hän näkee pettäjän typeryyden, joka on niin lähellä Totuutta, että se pettäisi jopa Valitunkin. Hän näkee sen.

165   Näettekö nuo kaksi vastakkaista henkeä työskentelevät tässä pahassa ajanjaksossa? Voitteko nähdä sen? Kumpainenkin on hyvin uskonnollinen. Kainin ja Aabelin henget ovat jälleen tulossa päätökseensä, yhä samanlaisina kuin millaisina ne alkoivat. Yksi palvoo kauneudella ja tiedolla ja koulutuksella ja tieteellä ja etiikalla, ja toinen Jumalan Sanan ilmestyksen uskolla. Ne molemmat ovat juuri täällä, tässä rakennuksessa, tänä aamuna. Se on totta.

166   Ilmestys, tai usko, Hänen Sanaansa ei väitä omaavansa tietoa. Todellinen tosi kristitty…

He sanovat: “Onko sinulla tohtorin arvoa?”

Hän ei väitä omaavansa sitä. Hän sanoo: “Minä uskon Hänen Sanansa.” Näettekö? Hän ei esitä mitään vaatimuksia, ei väitä olevansa koulutettu. Hän ei kuulu mihinkään kirkkokuntaan, mihinkään puolueeseen, mihinkään lahkoon. Hän kuuluu Kristukselle. Se on Hänen Vaimonsa, ei jonkun seurakunnan vaimo.

Hän on prostituoitu. Raamattu sanoo, että hän oli huora ja porttojen äiti, ja ne kaikki tulevat yhteen muodostaen samanlaisen porton. Ja sellainen nainen on nainen, joka on uskoton aviomiehellensä, väittää Kristusta aviomiehekseen ja kuuluu jollekin kirkkokunnalle. Mitä hölynpölyä! Te kuulutte Kristukselle!

167   Mutta tottelevaisuudessa tämä pieni uskon Nainen, joka elää uskosta, Morsian, joku sieltä, toinen täältä, ja jostakin muualta, jostakin toisesta seurakunnasta, jostakin toisesta kirkkokunnasta, miten se onkin, hän uskoo Jumalan Sanan, on kuuliainen ja odottaa rakastuneena sen ajanjakson lupauksen vahvistamista. Hän odottaa sitä. Hän on osa tuosta Sanasta, ja Hän valvoo, että Hänen elämänsä julkituo tuon Sanan.

Veljet, ettekö te voi nähdä sitä? Toivon, ettei se mennyt päittenne ylitse.

Ruumis, joka on Sana, odottaa Elämää, joka on Henki, että se vahvistaisi tai tekisi Sen eläväksi. Sitä hän odottaa. Mikään toinen elämä ei toimi hänessä. Hän ei voi tulla eläväksi millään muulla tavalla. Kuitenkin hän tuntee sen siellä ja hän tietää, että se tulee tapahtumaan. Ja sitten kun Se tapahtuu täällä, hän herää. Jumala sanoo: “Olkoon siellä”, ja Hän tulee esiin aivan samalla tavoin kuin ensimmäinen tuli esiin.

168   Tottelemattomuuden lapset. Tottelemattomuus merkitsee “kapinaa”. Katsoin sen sanakirjasta ollakseni varma. Kapinallisia, mitä vastaan he kapinoivat? Jumalan paljastettua Sanaa vastaan. Aivan samoin kuin Kain kapinoi Aabelille paljastettua ilmestystä vastaan, jonka Jumala oli vahvistanut vanhurskaaksi. Ja Kain kapinoi sitä vastaan ja tappoi veljensä.

Fariseukset, oman kirkkokunnallisen tietonsa kanssa siitä, mitä Jumalan Sana oli, nuo erikoisesti valitut miehet, kapinoivat tuota päivää varten julkituotua vahvistettua Jumalan Sanaa, Jeesusta Kristusta, vastaan ja tappoivat Hänet. Onko se oikein?

Sellaisia ovat tottelemattomuuden lapset. He kapinoivat Jumalan Sanaa vastaan.

Näettekö nyt, missä he ovat? “Oi, ihmeiden päivät ovat ohitse.” Jeesus Kristus ei ole sama…” “Ei ole mitään sellaista asiaa kuin Pyhän Hengen kaste. Kaikki sellainen asia on hölynpölyä!” Näettekö? He kapinoivat. Heidän ei tarvitse sanoa kahdesti, vain sanoa kerran, siinä kaikki, se on kapinointia juuri siinä. He eivät voi sanoa, ettei teillä ei ole silmiä, ettei teillä ei ole korvia. Teidän täytyy ottaa koko Ruumis, koko Sana. Ymmärrättekö?

Pyhä Henki kutsuu tulemaan ulos Hänestä: “Älkää olko osalliset hänen kirkkokunnallisiin opinkappaleisiinsa”, heidän nauraessaan ja pilkatessaan tämän päivän Jumalan Sanaa. Sillä Jumala ei ole pilkattavissa. Muistakaa vain, hän on vastaava siitä. Älkää huolehtiko, Hän on vastaava siitä. Raamattu sanoo Efesolaiskirjeen 4:30, jos haluatte kirjoittaa sen muistiin, Efesolaiskirje 4:30, sanoo: “Jumala ei ole pilkattavissa. Mitä tahansa ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” He eivät voi pilkata ja tehdä pilaa ja sanoa näitä asioita ja selviytyä siitä rangaistuksetta. “Kuin veden taakse lähetetty leipä, se on palaava takaisin.”

169   Hän on perkeleen morsian, joka on kiedottu hänen uskonnolliseen, tämän nykyistä pahan ajanjaksoa syntiä rakastavaan tietoonsa voidakseen pettää teidät. Oi, koko klikki, tai tieteellisen tiedon ja nykyaikaisen sivilisaation avulla viettelevä henkien kirkkokunta. Se väittää…

Me tulemme lopettamaan muutamassa minuutissa, koska en voi päästä sen kaiken lävitse.

Hän väittää, että rakentavansa teille suuren maailman, jossa elää. Hän väittää, että sivilisaationsa kautta hän on rakentanut hienoja kirkkoja, yliopistoja, kouluja, sairaaloita, kirjastoja väliaikaiseksi avuksi ihmisille, mutta ilman Jumalan Sanaa. Hän on tehnyt niin. Seurakunta on todistanut voivansa tehdä sen. Ja ihmiset ovat langenneet siihen. Kyllä vaan! Kouluja, kirkkokuntia, kulttuuria, paremmin puettuja ihmisiä, paremmin ruokittuja ihmisiä…

Minä olen mieluummin jossakin jonottamassa leipää kuin söisin paahdettua kananpoikaa kolme kertaa päivässä ja minun täytyisi kuulua johonkin sen kaltaiseeni prostituoituun.

170   Muistakaa, on käsillä hetki, kun tuo merkki on tuleva. Te joko olette siinä sisällä tai olette sen ulkopuolella. Ja se on tuleva kuin varas yöllä. Se tavoittaa teidät juuri sieltä, ja silloin te olette siellä. Silloin ei oleva minkäänlaista ulospääsyä, te olette jo ottaneet sen. Tulkaa ulos!

Enkeli tuli alas Taivaasta hyvin kirkkaasti loistavin kasvoin ja huusi ihmisille äänellä, joka vapisutti maata: “Tulkaa ulos Babylonista, sillä hän on kaatunut. Älkää olko osalliset hänen vitsauksistaan, te Minun kansani!” Tulkaa ulos hänestä! Tulkaa ulos! Emmekö me juuri hetki sitten lukeneet sitä Sanasta? Enkeli on “sanansaattaja”, ymmärrättekö, joka tulee alas. Huomatkaa, Pyhä Henki: “Tulkaa ulos hänestä, ettette olisi osallisia.”

171   No niin, seurakunta on rakentanut kaikkia näitä asioita. Se on rakentanut suuria kirkkoja. Se on rakentanut oppilaitoksia, kouluja ja ottanut ihmiset ja kouluttanut heidät parempaan, niin kutsuttuun sivilisaatioon ja on kouluttanut heidät nykyisen sivilisaation mukaisesti, joka tiedolla on tuonut heidät kuoleman kuoppaan, pois Jumalasta ja Hänen Sanastansa.

Ettekö te näe tuota koko juonta? Näettekö sen Seurakunta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Te siellä puhelinyhteyksien päässä, jos ymmärrätte sen omissa seurakunnissanne siellä, niin sanokaa “aamen”, niin silloin loputkin heistä tulevat tietämään, missä te seisotte. Näettekö?

Hän teki sen. Se on tämän maan jumala, ja hän on rakentanut yliopistoja. Hän on rakentanut korkeakouluja. Hän on rakentanut sairaaloita. Hän on rakentanut kirjastoja. Hän on rakentanut kaikki nämä väliaikaiseksi avuksi ihmisille, juuri tarpeeksi, että se pettää heidät ja saa heidät pois Sanasta. Ja minne seurakunta on johtanut heidät? Koko seurakuntamaailma on syösty kuolemaan, sillä Jumala sanoi, että Hän tulisi polttamaan huoran ja hänen lapsensa iankaikkisella tulella.

Tulkaa ulos siitä, ihmiset! Älkää tulko pyydystetyiksi sinne. Jättäkää tuo asia niin nopeasti kuin voitte!

Tieteellisen tietonsa avulla hän on kyennyt tekemään tämän, pankaa nyt merkille, ilman Jumalan Sanaa.

172   Jumala ei koskaan käskenyt meitä menemään ja ylläpitämään kouluja. Hän ei koskaan käskenyt meitä rakentamaan sairaaloita. Ne ovat hyviä asioita. Mutta Hän ei koskaan käskenyt meitä rakentamaan kirjastoja. Ei koskaan!

Hän sanoi: “Saarnatkaa Evankeliumia. Ja Evankeliumi tarkoittaa Pyhän Hengen voiman julkituomista ja osoittamista.

Paavali sanoi: “Evankeliumi ei tullut meidän luoksemme yksin Sanana, vaan Pyhän Hengen julkituomisena ja toteennäyttämisenä.” Paavali sanoi: “Minä en koskaan tullut luoksenne suurten viisauden sanojen kanssa, kuten joku tohtori tai niin edelleen, vaan minä tulin tykönne Pyhän Hengen voimassa ja toteennäyttämisenä, ettei teidän uskonne olisi tämän maailman ihmisten viisauden tai tiedon varassa, vaan Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voimassa, koska Hän elää ja on sama eilen, tänään ja iäti.” Jumala auttakoon meitä uskomaan tuon saman asian ja Jumala vahvistakoon tuon saman asian, niin kuin Hän on tehnytkin.

173   Koulujensa, kirjastojensa, kirjallisuutensa, sairaaloidensa, ja niin edelleen, avulla hän estää teitä näkemästä Jumalan Sanan todellista ilmestystä ja uskoa, joka on paljastettu ja vahvistettu tänä päivänä. Hän on nyt tulkitsemassa samalla kuin hän teki faarolle ja yrittää estää teitä näkemästä tämän ajanjakson lupauksen vahvistetun Sanan merkitystä Ehtoovalossa, joka on vahvistettu ja todistettu oikeaksi. Hän yrittää tietonsa, koulujensa, paremmin koulutettujen ihmisten, etiikkansa, ja niin edelleen, avulla estää teitä näkemästä sitä.

Hän tekee mitä tahansa, niin että te ette katsoisi sitä ja näkisi, että se on Jeesus Kristus. Kuinka te tiedätte, että se on Jeesus Kristus? Hän on Sana, ja Hän on tämän ajanjakson Sana. Ja tästä ajanjaksosta on sanottu, että tämä tapahtuisi tässä ajanjaksossa, ja täällä se tapahtuu. Näettekö? Hän yrittää parastaan estääkseen teitä näkemästä sitä.

Hän kiinnittää siihen kaikenlaisia likaisia nimiä mitä vain voi. Näettekö? Hän kutsuu sitä “pyhiksi kieriskelijöiksi” ja kaikeksi muuksi. Hän kutsui Jeesusta “Beelsebuliksi”. Ja jos he kutsuivat talon Herraa Beelsebuliksi, niin kuinka paljon enemmän he tulevatkaan kutsumaan opetuslapsia? Näettekö?

174   Hän yrittää estää teitä näkemästä Sanan todellista merkitystä. Näettekö, hän tulkitsee Sen ja sanoo, että Se merkitsee tätä.

Jumala sanoi: “Minä lupasin viimeisinä päivinä lähettää teille Malakia 4.” Sitä ei tarvitse tulkita, Hän teki sen. Hän sanoi: “Samoin kuin oli Lootin päivinä, samalla tavoin tulee maailma olemaan sodomalaisessa tilassa, ja tuohon aikaan Minä tulen paljastamaan Ihmisen Pojan täsmälleen sen mukaisesti.” Meillä on siitä kaiken kaltaisia jäljittelyjä, ja kaikkea muuta, mutta meillä on myös todellinen. Näettekö? Hän sanoi että Hän tulisi tekemään sen.

Hän sanoi, että antikristus tulisi nousemaan esiin ja melkein pettäisi Valitutkin, jos se olisi mahdollista. Mutta Hän sanoi: “Jätä heidät rauhaan. Anna heidän jatkaa. Heidän typeryytensä on tuleva julki.” Miten? Sanalla testaaminen osoittaa sen. Ymmärrättekö?

Kun tullaan tuohon Sanaan: “Se on ollut aikaisemmin tällä tavalla. Oi, minä en usko käärmeensiemeneen. Minä en usko sitä enkä tätä.” Sitä ei ole koskaan paljastettu teille. Näettekö? Ei koskaan! Oi veli, vain katso, missä…

Me tulemme nyt lopettamaan, koska kello on kaksitoista.

175   Huomatkaa, hän yrittää estää teitä näkemästä tämän Ehtoovalon ajanjakson tulkitun Sanan merkitystä. Se on… Mitä se merkitsee? Maastamuuton aika on käsillä, ja Jumala tulee noutamaan Seurakunnan yhtä varmasti kuin maailma on olemassa. Näettekö?

176   No niin, haluaisin kysyä teiltä erään kysymyksen, kun kello on nyt kaksitoista, viisi minuuttia yli, ja me tulemme jatkamaan tänä iltana. Näettekö te tämän ajanjakson jumalan? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Uskotteko te sen? [“Aamen.”] Näettekö, millaista se on, seurakunta, älyllisyys, tiede?

Näettekö, koko maailma kuuluu siihen, kirkkokuntiin. Te sanotte: “Minä olen kristitty.” He kysyvät: “Mihin kirkkokuntaa sinä kuulut?” Mutta jos minä kuuluisin johonkin kirkkokuntaan, niin en usko, että olisin kristitty. No niin, se on paljon sanottu, mutta se on oikein.

Sanoin juuri, että tiedolla ja tieteellä ja kristillisyydellä ei ole mitään yhteistä keskenään. Yksi on perkeleestä, toinen on Jumalasta. Mistä tahansa, joka kieltää Jumalan Sanan, pysykää kaukana siitä. Ymmärrättekö? Raamattu kutsuu näinä viimeisinä päivinä kristittyjä tulemaan ulos tuosta prostituoidusta, tuosta hyvän ja pahan tiedon puusta.

177   Varmasti hänellä on hyvääkin. Voiko kukaan puhun pahaa sairaalasta? Ei koskaan! Kirjastosta? Ei koskaan! Koulutuksesta? Ei koskaan! Mutta katsokaahan, he antavat ne ilman Sanaa. Näettekö, kuinka pettävää se on? He antavat heille seurakunnan, jonne he voivat mennä, paikan jossa palvoa, ja “jumalan istumassa valtaistuimella”. Raamattu kertoi siitä ennakolta.

178   Nyt te kuulutte johonkin noista ruumiista. Niitä on nyt vain kaksi maan päällä, ja niin on aina ollut ja tulee olemaan, kunnes Jeesus tulee, ja toinen niistä tullaan hävittämään. Te kuulutte nyt toiseen näistä ruumiista. Yhteen niistä te olette liittyneet, toiseen te olette syntyneet. Ymmärrättekö?

Yhdestä te olette osa, koska olette syntyneet Siihen sisälle ja teidän täytyy olla osa Siitä. Voisinko minä kieltää, että minulla on käsivarsi? En sen enempää kuin voin kieltää mitään Jumalan Sanaa. Jos olen osa Jumalasta, minä, William Branham, minä koostun eri osista, ja jokainen osa on osa minusta, ja jokaisen Jumalan Sanan täytyy sopia henkeeni, täytyy sopia sieluuni, täytyy sopia elämääni. Sen täytyy sopia ajatuksiini. Jos ajatukseni ovat vastoin Sitä, silloin Jumalan Henki ei asu minussa. Se on totta. Minä en voi kieltää yhtään sanaa Siitä.

179   Te kuulutte yhteen näistä ruumiista. Niin täytyy olla, niin yksinkertaisesti on oltava. Se on joko Jumalan Ruumis, joka on Sanan mukainen, tai Saatanan ruumis, joka on seurakunnan mukainen. Ja koko maailma, minun on kuuluttava johonkin seurakuntaan, se palvoo jotakin jumalaa. Teidän täytyy palvoa joko tiedon jumalaa, jolloin te luotatte siihen, mitä te kuulette tiedon mukaan, te luotatte tähän tai tuohon tai johonkin muuhun, tai sitten te uskosta luotatte Jumalan Sanaan ja tarkkaatte, kuinka Hän vahvistaa Sen ja tekee Sen todeksi.

Todellinen Jumalan Seurakunta on
Tarkkaamassa tuon iloisen Tuhatvuotispäivan tuloa,
Kun siunattu Herramme on tuleva ja tempaava odottavan Morsiamensa pois.
Oi, sydämeni on täytetty ylöstempauksella, kun työskentelen, valvon ja rukoilen,
Sillä meidän Herramme tulee jälleen takaisin maan päälle.
Oi, meidän Herramme tulee jälleen takaisin maan päälle.
Saatana tullaan sitomaan tuhanneksi vuodeksi.
Meillä ei ole mitään kiusaajaa silloin,
Sen jälkeen kun Jeesus tulee jälleen takaisin maan päälle.

180   Oi, tämän Yhdysvaltain ihmiset, siellä minne tämä sanoma on nyt menossa, paetkaa niin lujaa kuin osaatte tästä tieteen ja tiedon ajanjaksosta, jossa me elämme. Paetkaa Jumalan Sanaan!

Te, minä, kukaan ei voi tietää Sitä, kukaan ei voi todistaa Sitä. Jumala tulee itse todistamaan. Kellään ei ole oikeutta tulkita Sitä. Minulla, eikä kellään toisellakaan, ei ole oikeutta. Jumala tulkitsee itse. Hän antoi lupauksen. Hän sanoi, että Hän tekisi tämän viimeisissä päivissä.

Ja viimeisinä päivinä tämän pahan ajanjakson jumala sokaisisi ihmiset sekoitetusta hyvän ja pahan puusta peräisin olevalla älyllisellä tiedollaan. Hän jakaa sitä yhä ihmisille. Ja tässä se tulee, tuo kirkkokunta, joka alkaa sieltä ennen Pimeitä Ajanjaksoja, se kaikki on tulossa määränpäähänsä supermiehessä, Saatanassa, joka sanoi: “Minä tulen korottamaan itseni Jumalan poikien yläpuolelle, ja he tulevat kuuntelemaan minua.” Ja hän Jumalan kaltaisena tulee istumaan Jumalan temppelissä, ja Jumalan pojat tulevat lankeamaan siihen.

181   Mutta Jumalan pojat sanovat: “Mutta minun vaimoni, se ei… Hän on hyvä…” Jatkakaa vain, jatkakaa vain. Näettekö?

Te sanotte: “Mutta hän sanoi ‘Jumalan pojat’.” Kyllä vaan.

Mies, kuka tahansa hän onkin, oli tehty Jumalan kuvana Jumalan kunniaksi, ja nainen on sivutuote miestä varten, ei Jumalasta lähtöisin. Se on totta. “Kun Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttärien olevan kauniita, he ottivat itselleen naisia.”

“Ja niin kuin oli Nooan päivinä, samoin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.”

Nyt huomatkaa, jos haluatte tietää, missä tilassa seurakunta on, niin tarkatkaa, missä tilassa naiset ovat, ymmärrättekö, koska nainen on seurakunta. Katsokaa mitä nainen tekee. Näettekö? Ja tässä pahassa prostituution ajanjaksossa…

182   Katsokaahan, siellä ei ollut ilkeämpää, pahempaa, alhaisempaa, prostituutio-kaupunkia maailmassa kuin mitä Nasaret oli, ja sieltä Jumala valitsi tuon neitsyen. “Voisiko mitään hyvää tulla Nasaretista?”

Ja tästä pahasta ajanjaksosta, jossa tämän ajanjakson jumala on sokaissut ihmisten silmät heidän opinkappaleillaan ja kirkkokunnillaan, juuri tuosta ajanjaksosta, Jumala valitsee ihmiset Nimellensä.

Vaikkakin täällä laiminlyötyjä ja halveksittuja,
Yhtenä päivänä Herra on tuova Valittunsa portin sisäpuolelle,
Ja se on kaiken arvoista.
Silloin tulemme laulamaan ja huutamaan ja tanssimaan ympäri.
Karitsa on kuivaava kyyneleemme pois.
Meillä on oleva yksi iloinen kotiintulon viikko,
Ensimmäiset kymmenentuhatta vuotta.
(Kyllä vaan.)

Kummallisia ihmisiä Nimellensä, ja heitä kutsutaan Hänen Morsiamekseen. (Onko se oikein?)

Vaikkakin laiminlyötyjä ja halveksittuja, yhtenä päivänä Herra on tuova
Nuo valitut portin sisäpuolelle, 
(maastamuutossa). ja se on kaiken arvoista minulle.

183   Olen tulossa vanhaksi mieheksi, ja päiväni alkavat häipyä pois, näköni alkaa himmetä, ja pieni elämän liekkini alkaa palaa himmeästi, mutta minä en pelkää pimeyttä, sillä tämän minä haluan sanoa Paavalin kanssa: “Minä tunnen Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Ei ole väliä sillä, minne he minut hautaavat, jos olen upotettu mereen, tai jos leijonat syövät minut, Hän tulee kutsumaan nimeäni, ja minä tulen vastaamaan. Aamen!

Rukoilkaamme.

184   Jos täällä tai ulkona puhelinyhteyksien päässä, minne tämä sanoma menee ympäri kansakunnan, siellä pienissä seurakunnissa ja ryhmissä ja halleissa missä istuttekin, jos siellä on yksikin, oi, salli minun taivutella sinua, salli minun pyytää sinua Evankeliumin palvelijana, salli minun pyytää sinua, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, pakenemaan tämän pahan ajanjakson vihaa. Älkää palvelko tämän pahan ajanjakson jumalaa.

Oi, tiedän teidän sanovan: “Se on hyvää. Ne ovat hienoja.” Tarkalleen, sekoitettu puu. Te ette voi sekoittaa tietoa Jumalan Sanan kanssa.

Sana tulee uskoa uskon kautta, ei tiedon kautta. Te ette ymmärrä Sitä. Te hyväksytte Sen. Te sanotte, että Se on oikein, ja sitten te elätte Sen mukaan. Siinä kaikki mitä Hän pyytää teitä tekemään.

Jos täällä meidän ryhmässämme on läsnä joku, me emme voi antaa alttarikutsua tuodaksemme teidät tänne, koska ei ole tilaa sille, tai jos siellä puhelinyhteyksien päässä on joku, joka ei tunne Häntä, joka ei…

185   Oi, te naiset, olen moittinut teitä tänä aamuna, en minä, minä olen vain lainannut Sanaa. Sinulla on lyhyet hiukset ja käytät näitä pieniä vaatteita ja puet itsesi todella seksikkään näköiseksi, etkö sinä käsitä, että tuo henki, joka… Sinä voit olla puhdas, sisar kulta, kun on kysymys ruumiistasi, mutta sielussasi, etkö näe. mikä on saanut otteen sinusta?

Haluaisiko Jumala tyttärensä näyttävän niin seksikkäältä, että Hänen oma poikansa himoitsisi häntä, ja he molemmat joutuisivat vastaamaan aviorikoksesta? Tekisikö Hän sitä, sisar? Kysy itseltäsi se kysymys. Ei, ei missään tapauksessa. Älkää panko sitä Jumalan syyksi.

186   Veli, onko Jumala antanut sinulle tämän maailman hengen, niin ettet näe, että se on väärin? Onko hän sokaissut silmäsi jonkun seurakunnan etiikalla, kirkkokunnalla, uskontunnustuksella ja niin edelleen, niin ettet voi nähdä Jumalan vahvistavan Sanaansa ja osoittavan Sitä todeksi? Onko työsi, työnantajasi, vaimosi, lapsesi, seurakuntasi, tai mikä tahansa, erottanut sinut Jumalan Sanasta, joka on ainoa Elämän lähde? Pakene sitä, veljeni. Minä rakastan sinua jumalallisella rakkaudella. En nosta ketään veljistäni sinun yläpuolellesi, ei lainkaan. Jos sen tekisin, katsoisin henkilöön. En sano näitä asioita tehdäkseni sinua vihaiseksi. Sanon nämä asiat, koska ne ovat Jumalan Sanassa. Ja Jumalan palvelijana, Jumalan rakkaus sydämessäni, sanon sinulle nuo asiat, niin että voisit nähdä ja ymmärtää. Ehkä et olisi tietoinen sitä, jos en kertoisi sitä sinulle. Tahdotko paeta sitä tänä päivänä?

Nyt, kaikkialla ympäri maan, kumartakaamme päämme.

187   Rakas Jumala, edessäni on nenäliinoja. Ihmiset ovat sairaita, ja minä lasken käteni niiden päälle, jotta Sinä parantaisit heidät.

188   Ja minä luotan siihen, Herra, että tänä iltana tulee olemaan suuri kokous, että Jumalan Voima tulee olemaan täällä. Suuria merkkejä ja ihmeitä, niin kuin me kuulimme näiden viimeisten parin kokouksen tuloksista. Kuinka valtavaa on nähdä, mitä tapahtui. Minä rukoilen, rakas Jumala, että Sinä antaisit meille kaksinkertaisesti tänä iltana. Minä rukoilen sitä vilpittömällä sydämellä, Herra, koska rakastan Sinua ja Sinun Sanaasi ja näitä ihmisiä. Suo se, rakas Jumala.

189   Ja jos ympäri maata, tai vaikka täällä nyt, olisi joku sairas tai vaivattu, jonka täytyy lähteä eikä hän tule olemaan täällä illalla, tai siellä ulkona seurakunnissa, tai paikoissa, joissa he ovat kokoontuneet, minä rukoilen: paranna Sinä heidät. Ja nyt, Herra, kaikkein suurinta parantaminen! Jos Sinä parannat heidän fyysisen ruumiinsa syövästä, tuberkuloosista, keuhkokuumeesta, tai jostakin, tulevat he epäilemättä uudestaan sairaiksi, jos he elävät tarpeeksi pitkään, sillä heidän ruumiinsa ovat yhä synnin, kirouksen alla. Mutta saakoot he tuon todellisen Jumalallisen parantumisen, sielun parantumisen, joka tekee heistä uuden luomuksen, joka on siirtynyt kuolemasta Elämään, ja joka sitten odottaa tässä vanhassa majassa ruumiin lunastamista sen jälkeen, kun sielu on lunastettu. Suo se, Herra.

190   Voikoot he paeta noita kirkkokuntia ja uskontunnustuksia. Olen tavannut siellä joitakin hienoimpia veljiäni, ja Jumala, kuinka voin sanoa sen, niin että he tulisivat näkemään sen ja voisivat nähdä Sanan? Se vaivaa minua, mutta tiedän kuitenkin Sinun sanoneen: “Kukaan ei voi tulla, ei väliä sillä, kuinka hyvä, kuinka nöyrä, kuinka ystävällinen hän on, ellei Minun Isäni ole kutsunut häntä. Ja kaikki, jotka Isäni on antanut Minulle, ovat tuleva.” Ja Herra, minä tunnen vakavan vastuuni kertoa Totuus.

Eikä niin kuin Paavali sanoi: “Käsitellä Jumalan Sanaa petollisesti”, niin että sekoittaisin Siihen jonkun kirkkokunnallisen opinkappaleen, joka on sekoitettu hyvän ja pahan tiedon puu, vaan kertoa avoimella sydämellä Totuuden Pyhässä Hengessä. Suo se, Jumala. Pelasta jokainen.

191   Nyt, päämme ollessa kumarrettuina ja silmämme suljettuina. Ei minulle… En voi sanoa sitä tällä tavalla: “Minulle sillä ei ole merkitystä, teettekö sitä tai ette.” Kyllä sillä on merkitystä minulle. Minä rakastan teitä ja toivon, ettette ajattele mitään muuta, koska minun täytyy puhua niin ankarasti, niin kuin Paavali sanoi: “Haluaisin olla luonanne ja muuttaa asenteeni.” Se ei johtunut siitä, ettei hän olisi pitänyt heistä. Hän rakasti heitä. Ja myös Jeesuksen täytyi nuhdella heitä ja sitten kuolla heidän puolestaan. Näettekö? “Isä, anna heille anteeksi. He eivät edes tiedä, mitä ovat tekemässä.” Kun ajattelen, kuinka ihmisolento haluaa olla oikeassa ja yrittää olla oikeassa, ja sitten näen, kuinka perkele… Sitä vastaan minä olen. Se on sokaissut näiden ihmisten silmät.

192   Tämän kansakunnan pitäisi palaa Jumalan kirkkautta, kun ottaa huomioon sen, mitä siinä on tapahtunut näinä viimeisinä päivinä. Miksi nämä herätykset eivät ole ravistelleet vanhoja maita? Tämä täällä on länsirannikkoa, te ette voi mennä pidemmälle länteen. No niin, syntieste on jylissyt maan sisällä, ja se on uppoamassa. Nuo paikat, Los Angeles ja Hollywood, uppoavat niin ja niin monta tuumaa tunnissa, eikä ole mitään tapaa, miten se voitaisiin pysäyttää. Kyllä, täällä ne olemme. Melkein milloin tahansa me voimme saada kuulla kutsun. Jos te tiedätte sen…

No niin, älköön kukaan katselko. Mutta jos te sydämessänne tiedätte… Minä kysyn teiltä. En voi tuntea sydäntänne, ellei Jumala paljasta sitä. Mutta jos sydämessänne tiedätte, että te ette ole sillä paikalla, jossa teidän pitäisi olla Jumalan kanssa ja uskossa Hänen Sanansa, niin haluaisitteko vain kohottaa kätenne Hänen puoleensa ja sanoa Hänelle: “Herra, auta sinä minua.” Oi, Jumala, täältä täyteen ahdetusta kirkosta, ihmisten ollessa seinän vierillä sisällä ja ulkona, kirjaimellisesti satoja käsiä, ehkä kaksisataa kättä kohosi ylös. Kiitos teille teidän rehellisyydestänne.

193   Rakas Jeesus, älä anna yhdenkään heistä olla kadotettu. Sinun palvelijanasi, joka seisoo elävien ja kuolleiden välissä ja osoittaa heitä sormella Jumalan Sanaan. Minä en voi pelastaa heitä, Herra, mutta he tahtovat olla pelastettuja. Ja Isä, kuten useasti olen sanonut: aurinko nousee aamulla ja kulkee yli maan, Jumala lähettänyt sen kypsyttämään viljan, valmistamaan luonnollista ruokaa luonnollista elämää varten. Mutta oi Jumala, Sinä sanoit: “Niille, jotka pelkäävät Hänen Nimeänsä, on nouseva vanhurskauden Aurinko tuottaen parantumisen Hänen siipiensä alla.” Nouskoon vanhurskauden Aurinko, Jumalan Sana, ihmisten sydämissä ja uskon parantavilla säteillä Sanaan parantakoon jokaisen Sanalle tottelemattoman ja tuokoon heidät Jumalan poikien ja tyttärien täyteyteen.

He ovat Sinun, Herra. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, sekä täällä että puhelinyhteyksien päässä, minä luovutan heidät, jotka kohottivat kätensä, Sinulle heidän sielujensa pelastumiseksi. Aamen!

Siellä ylöstemmattu sieluni on löytävä (Missä? Tällä alttarilla.)
Levon virran takana… 
(Uskossa katson sinne, minne olen menossa.)
Lähellä ristiä… 
(Siinä Sana riippuu.)… ristissä,
Olkoon kerskaukseni aina;
Kunnes ylöstemmattu sieluni on löytävä
Levon virran takana.
Jeesus pidä minut… 
(Se on olla ristiinnaulittuna Hänen kanssaan. Haluamatta mitään maailmasta. “Pidä minut ristiinnaulittuna.”)
Siellä on kallis lähde,
Se on kaikille ilmainen parantumisen virta,
Joka pulppuaa Golgatan lähteestä.
Risti vain, risti vain,
Olkoon kerskaukseni
 (Kohottakaa kätenne).. aina
Kunnes ylöstemmattu sieluni on löytävä
Levon virran takana.

194   [Veli Branham puhuu soittajille.] “Voin kuulla Pelastajani kutsuvan.”

Ojentakaa kätenne ja ottakaa jotakin kädestä ja sanokaa: “Jumala siunatkoon sinua, kristitty.”

[Veli Branham puhuu uudestaan soittajille.] “Voin kuulla Pelastajani kutsuvan.”

Tunnetteko Hänen läsnäolonsa? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Te siellä puhelinyhteyksien päässä, puristakaa toistenne käsiä siellä ja sanokaa: “Jumala siunatkoon sinua, kristitty.”

195   Te tiedätte, että täällä takana on vesiallas. Hän ottaa ne ihmiset, jotka käyttävät Hänen Nimeään. Jos teitä ei ole kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksisaamiseksi, niin siellä on allas, siellä ovat viitat, ja siellä ovat miehet valmiina. Te olette tervetulleita, jos te todella otatte vastaan Jeesuksen Pelastajananne ja uskotte, että se on Totuus.

196   Muistakaa, yhtään henkilöä ei oltu koskaan Raamatussa, tai milloinkaan ennen katolisen kirkon organisointia, kastettu millään muulla tavalla kuin Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Kirjoituksissa tai historiasta ei löydy yhtään paikkaa, missä ketään henkilöä olisi koskaan kastettu Elävän Jumalan Seurakuntaan titteleissä Isä, Poika, Pyhä Henki. Se on katolinen opinkappale, ei mikään Raamatun opetus.

197   Ollessani erään papin haastateltavana minä kysyin häneltä sitä. Hän sanoi: “Se on totuus, mutta me olemme kirkko [seurakunta]. Me voimme muuttaa mitä vain me tahdomme. Pyhyys on kirkossa. Jumala on kirkossansa.”

198   Minä sanoin: “Jumala on Sanassansa. Ja jos kirkko on…” Minä sanoin: “Jumala on Sana, ja jos kirkko on vastoin Sanaa, silloin en usko kirkkoa.” Minun puolesta jokaisen ihmisen sana olkoon valhetta, olkoon hän pappi, paavi, tai mitä hän onkin, ja olkoon Jumalan Sana totta.

Ja Paavali käski jokaista huolimatta siitä, kuinka hänet oli kastettu, jos häntä ei ollut kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tulemaan ja ottamaan kasteen uudelleen.

199   Ja sen jälkeen, kun jotkut heistä jo olivat saaneet Pyhän Hengen, Pietari sanoi: “Voimmeko me kieltää [kastamasta] vedellä, kun näemme, että nämä ovat saaneet Pyhän Hengen (Apt.l0:49) nähdessämme, että nämä ovat saaneet Pyhän Hengen samalla tavoin kuin mekin…” Ja hän käski heitä: “Ennen kuin lähdette täältä, vaikka olettekin saaneet Pyhän Hengen, niin tulkaa ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä.”

Sillä Pietarille oli annettu avain valtakuntaan… Hänelle oli sanottu: “Minkä tahansa sinä sidot maan päällä, sen Minä sidon sen Taivaassa.” Ja mitä avain tekee? Se avaa jotakin, salaisuuden.

200   Ja kun Jeesus sanoi: “Menkää ja kastakaa heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä”, niin on se siellä sokaisemaan uskomattoman…

Tarkatkaa! Miksi ei Pietari seurannut sitä sanasta sanaan? Hänen täytyi tehdä se.

Jos ihminen on kastettu titteleissä Isä, Poika, Pyhä Henki, häntä ei ole kastettu lainkaan, häntä ei ole kastettu mihinkään nimeen. Isä ei ole nimi, Poika ei ole nimi, Pyhä Henki ei ole nimi. Pyhä Henki on se, mitä Se on, aivan samoin kuin minä olen ihminen. Se on Pyhä Henki.

Isä on titteli, minä olen isä; Poika on titteli, minä olen poika; ihminen on titteli, se mikä minä olen. Mutta minun nimeni on William Branham.

Ja Isän, Pojan, Pyhän Hengen Nimi on Jeesuksen Kristuksen Nimi. Jeesus sanoi: “Minä olen tullut Isäni Nimessä. Mikä on Isän Nimi? Jokainen poika tulee isänsä nimessä. Ja tässä tapauksessa Isän Nimi on Jeesus Kristus. Näettekö? Näettekö mitä tarkoitan?

201   Jos käskisin teitä menemään ja noutanaan minulle jotakin kaupungin pormestarin nimessä. Kuinka moni tietää, kuka tämän kaupungin pormestari on? Hän on hyvä ystäväni Rich Vissing. No niin, kun te menette, te ette sano: “Kaupungin pormestarin nimessä.” Te sanotte: “Richard Vissingin nimessä.” Te ihmiset täällä Jeffersonvillessä tiedätte, kuka hän on.

Siksi Hän sanoi Isä, Poika, ja Pyhä Henki. Hänessä asuu Jumaluus, Jumaluuden täyteys ruumiillisesti. Hän sanoi: “Kastakaa heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä.”

202   Pietari seisoi siellä ilmestyksen kanssa, jolle Hän rakentaa Seurakuntansa, ilmestyksen kanssa siitä, kuka Hän oli, ja hän sanoi: “ Katukaa, joka ainoa teistä, ja tulkaa kastetuiksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä” Eikä koskaan… Avaimet kääntyivät Taivaassa ja maan päällä. “Eikä ole Taivaan alla annettu ihmisille toista Nimeä, jonka kautta te voisitte pelastua.”

203   Miksi te kastatte Jeesuksen Kristuksen Nimessä? Syntien anteeksisaamiseksi. “Kenen tahansa synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksiannetut.” Näettekö? Mutta jos ette pidä häntä arvollisena ja sopivana tulemaan kastetuksi, niin älkää tehkö sitä. Sillä kun te sen teette, silloin se on tapahtunut. Näettekö? Käsitättekö, mitä minä tarkoitan?

Voin kuulla Pelas… (Sanan) …kutsuvan (Kutsuvan sinne haudattavaksi.) 
Voin…
 (Etkö tahtoisi kuolla kanssani voidaksesi nousta ylös kanssani?) …tajani kutsuvan,
Voin kuulla Pelastajani kutsuvan, 
(Mitä maailma tulee sanomaan?)
Ota ristisi ja seuraa, seuraa…

No niin, jos teitä ei ole…

Minne Hän… (Hän on Sana) …johtaa minua sinne… (Siellä on kasteallas!)
Minne Hän johtaa tahdon seurata,
Minne Hän johtaa tahdon seurata,
Tahdon käydä Hänen kanssaan, Hänen kanssaan koko tien.

Kumartakaamme päämme.

204   Rakas Jumala, allas on valmiina. Puhu nyt sydämille, Herra. Voikoot he kuulla Kristuksen, Sanan, kutsuvan heitä ja voikoot he käydä Hänen kanssaan koko tien.

“Tahdon käydä kanssaan puutarhan lävitse. Tahdon käydä kanssaan kastealtaaseen. Tahdon ottaa Hänen Nimensä. Tahdon olla yksi niistä ihmisistä, jotka Hän kutsuu Nimellensä. Tahdon uskoa Hänen Sanaansa. Tahdon seurata. En koskaan flirttaile maailman kanssa. Tulen olemaan uskollinen, kihlattu Morsian. En jätä pienintäkään piirtoa pois Hänen Sanastaan. Tulen olemaan todellinen uskollinen Morsian jokaiselle Hänen pyynnölleen. Kaiken sen, mitä Hän pyytää minua tekemään, tahdon tehdä.”

“Jos tuleva Aviomieheni haluaa, että annan hiusteni kasvaa, tahdon tehdä sen. Jos Hän haluaa, että otan pois tämän make-upin, tahdon tehdä sen. Jos Hän haluaa, sanoo minulle, että se on paha henki, paholainen, jonka kanssa flirttailen näissä seksikkään näköisissä vaatteissa, tahdon tehdä sen. Tahdon ottaa ne pois. En välitä siitä, mitä kuka tahansa muu sanoo, tahdon ottaa ne pois.”

“Jos Hän haluaa minun tulevan ulos siitä uskomattomien ryhmästä, jossa olen, tahdon tehdä sen. Vaikka menettäisin leipäni, tai mitä se onkin, Hän lupasi, ettei Hän koskaan jättäisi tai hylkäisi minua, tahdon tehdä sen. Tahdon käydä kanssaan koko tien. Jos Hän haluaa, että olen kastettu Hänen Nimessänsä, tahdon tehdä sen.”

Ja Herra, Sinä lupasit täällä Sanassasi, että sitä Sinä haluat. Voikoon jokainen henkilö nähdä sen, Herra, ja suloisesti ja nöyrästi kumartaa Sille. Minä rukoilen Jeesuksen Nimessä. Aamen.

205   Kuulukaa Jumalalle. Ottakoon Jumala nämä pienet ja katkonaiset sanat ja tehköön ne teille todellisiksi. Se on vilpitön rukoukseni.

Kasteallas on valmiina. Kuka vain haluaa tulla. Heillä on… Sananpalvelija tulee ilmoittamaan siitä vähän myöhemmin. Kuka vain on katunut ja haluaa tulla kastetuksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä, on tervetullut. Kaikki on valmiina. Me olemme täällä tehdäksemme kaiken, minkä voimme auttaaksemme teitä elämään Jumalalle. Jumala siunatkoon teitä

206   Nouskaamme nyt seisomaan. Tuo meidän pieni laulumme Minä rakastan Häntä. “Minä rakastan Häntä, koska Hän ensin rakasti mua.” Laulakaamme se nyt kaikki yhdessä.

Minä rakastan Häntä…

Kohottakaamme kätemme, kun laulamme sen.

…minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.

Päidemme ja sydäntemme ollessa nyt kumarrettuina hyräilkäämme se Hänelle. [Veli Branham alkaa hyräillä laulua Minä rakastan Häntä.]

Minä rakastan Häntä…

[Veli Branham jatkaa laulun Minä rakastan Häntä hyräilemistä.]

Oi, Jumala, meidän Isämme, ole laupias meille ihmisraukoille, Herra. Vahvista meitä edessämme olevaa tehtävää varten. Auta minua, oi Jumala, auta minua! Tunnen jonkin olevan aivan edessä, Isä. Auta minua, oi Jumala, tuntemaan Totuus. Siunaa näitä ihmisiä, rakas Jumala. Johdata heitä. Minä rukoilen Jeesuksen Nimessä.

207   Nyt, päidemme ollessa kumarrettuina, tulen pyytämään pastoria täällä, veli Nevilleä, kallista veljeämme, tulemaan tänne nyt ja sanomaan mitä muuta hänellä on sanottavana koskien kastetilaisuutta. Voisin ilmoittaa sen. Luulen, että allas on avoinna joka tapauksessa.

65-0801E TAPAHTUMAT SELVITETÄÄN PROFETIALLA (Events Made Clear By Prophecy), Jeffersonville, Indiana, USA, 1.8.1965

FIN

65-0801E TAPAHTUMAT SELVITETÄÄN PROFETIALLA
(Events Made Clear By Prophecy)
Jeffersonville, Indiana, USA, 1.8.1965

1       Kumartakaamme nyt päämme rukoukseen. Herra, meidän Jumalamme, suuri Taivaiden ja maan Luoja, joka toit Jeesuksen takaisin kuolleista, ja Hän on ollut elossa kanssamme nämä kaksituhatta vuotta eläen aina ja vahvistaen Sanansa ja toteuttaen Sen jokaiselle sukupolvelle. Me olemme juuri nyt niin kiitollisia Hänen Jumalallisesta Läsnäolostansa tietäessämme, kun meillä on tämä suuri varmuus siitä, että tämän elämän päätyttyä meillä on Iankaikkinen Elämä tulevassa maailmassa. Kiitos Sinulle siitä, Herra. Ja se toivo on ankkuroituna sieluun ja se on kestävä ja varma myrskyn aikana. Ja kun myrskyt tulevat ja suuret laineet vyöryvät, niin me tunnemme, että uskon Häneen me voimme selviytyä jokaisesta aallosta.

2       Jumala, auta meitä tänä iltana, kun tulee aika rukoilla sairaiden ja tarpeessa olevien puolesta. Me rukoilemme, Jumala, ettei keskuudessamme olisi yhtään sairasta henkilöä, kun me lähdemme täältä tänä iltana. Voikoon Sinun jumalallinen Voimasi parantaa jokaisen henkilön niin täällä kuin ympäri maata puhelinyhteyksien päässä. Älköön yhtään heikkoa henkilöä lähtekö ulos mistään rakennuksesta tai kokoontumispaikasta tänä iltana. Parantakoon Sinun Henkesi heidät. Nouskoon suuri vanhurskauden Aurinko, parantumisen kanssa siivissään, ja lähettäköön uskon säteen jokaiseen sydämeen heidän kuunnellessaan Sanaa ja heidän nähdessä Pyhän Hengen julkitulemiset, ja kuinka ne vahvistavat heille, että Hän on yhä elossa. Me rukoilemme näitä siunauksia, Isä, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

3       Meistä tämä on valtava etuoikeus olla jälleen täällä tänä iltana ja puhua ihmisille ja rukoilla sairaiden puolesta. Me haluamme jälleen tervehtiä kaikkia, jotka ympäri maan ovat puhelinyhteyksien päässä. Ja me rukoilemme, että Jumala tulisi siunaamaan teitä jokaista ja luottamme siihen, että jokainen, joka vastaanotti Kristuksen tänä aamuna, tulee olemaan täytetty Pyhällä Hengellä ja elämään uskollisena ja totuudellisena Hänelle siihen asti, kunnes tämä kuolevainen elämä täällä maan päällä on ohitse. Ja sitten, elettyään niin, heillä on Iankaikkinen Elämä. He eivät tule koskaan kuolemaan tulevassa ajassa, tuossa suuressa Ajassa, jota me kaikki odotamme.

4       Sanon sen nyt, kun se on mielessäni, niin ettei se unohdu. Veli Vayle on täällä, ja minulla ei ehkä ole tilaisuutta tavata häntä. Voinko minä lähettää tuon käsikirjoituksen sinulle, kun pääsen Tucsoniin? Minä olen tarkistamassa sitä, enkä ole vielä lukenut sitä kaikkea. Minä tulen lähettämään sen takaisin sinulle niin pian kuin pääsen takaisin Tucsoniin.

5       Haluan nyt tehdä ilmoituksen. Tämä on erikoisesti seurakunnille Lännessä tai kaikille, jotka haluavat tulla. Meidän veljemme Pearry Green… Hän on se, joka on pannut alulle nämä puhelinyhteydet. Herra on laskenut hänen sydämelleen, että hän tulisi vierailemaan luoksemme Tucsoniin ja aloittaisi herätyksen Tucsonissa, jota me todella tarvitsemmekin. Ja veli Pearry tulee olemaan Tucsonissa. Jos haluatte ottaa yhteyttä häneen, niin ottakaa yhteys meidän toimistoomme siellä. Se tulee olemaan elokuun kymmenes, yhdestoista, kahdestoista ja kolmastoista. Se on ollut hänen sydämellään pitkän aikaa, ja minä sanoin hänelle, että “ainoa tapa saada se pois sydämeltä on mennä ja tehdä se”. Ja hän on kristitty veli ja todellinen Jumalan palvelija. Ja te ihmiset Tucsonissa, minä tiedän teidän tulevan olemaan siunattuja, kun hän tulee saarnaamaan siellä jossakin, ehkä Ramada-hotellissa, tai mistä tahansa Herra hänelle paikan antaakin. Mutta tiedän teidän tulevan siunatuiksi tullessanne kuuntelemaan veli Greeniä hänen tulkitessaan meille Jumalan Sanaa, ja ehkä rukoillaan sairaiden puolesta, tai mitä tahansa Jumalan voitelu velvoittaa tekemään.

6       Me myöskin haluamme kiittää veli Orman Nevilleä ja veli Mannia tästä ihmeellisestä yhteydessä olon ajasta heidän kanssaan. Kuinka iloinen olenkaan tuntiessani sellaisia miehiä kuin veli Neville, veli Mann ja kaikki nämä toiset saarnaajat täällä ympäristössä. Oletan, että heidät on huomioitu. Jos meidän seurakuntamme täällä ei ole tehnyt sitä teille, niin olen varma, että Jumala huomio teidät täällä Hänen palvelijoiksensa. Voikoon Herra aina siunata teitä.

7       No niin, minulta kysyttiin hetki sitten jotakin. Se oli pienellä kirjelapulla, joka annettiin minulle täällä. Heillä oli luotettujen kokous eräänä iltana täällä, luotettujen ja diakonien ryhmällä, ja uskon, että kokouksen pöytäkirja luettiin tänä aamuna seurakunnan edessä, niin kuin meillä on tapana tehdä, koskien niitä päätöksiä, joita luotetut ja diakonit tekevät, ja tietenkään ne eivät voi miellyttää jokaista. Me emme voi tehdä sitä. Minulla ei ole mitään tekemistä luotettujen tai diakonien ryhmän kanssa. Minä en voi edes äänestää, elleivät äänet mene tasan, jolloin minun täytyy olla täällä tekemässä se, mutta tavallisesti sen tekee veli Orman Neville. Sitten meidän täytyy allekirjoittaa nämä, koska me olemme osa seurakunnasta. Mutta mitä tahansa luotetut ja diakonit päättävätkin, me tulemme varmasti seisomaan sataprosenttisesti heidän takanaan, koska siksi he ovat täällä. Ja heidän päätöksensä on heidän ja Jumalan välinen asia. Minä en voi enkä halua millään tavalla vastustaa sitä päätöstä. Ja toisaalta Yhdysvaltojen hallitus kieltää minua päättämästä mitään siihen liittyvää, niinpä olkaa hyvät älkääkä pyytäkö minua oikaisemaan heidän päätöksiänsä. Minä en voi tehdä sitä, enkä minä halua kuulla mitään siitä. Niinpä älkää pyytäkö minua korjaamaan heidän päätöksiänsä. Menkää tapaamaan sitä ryhmää, joka on tehnyt päätökset. Hyvä on.

8       Nyt, tulevista kokouksista. On mahdollista, jos se on Herran tahto, että minä tulen takaisin tänne noin neljän tai kuuden viikon kuluttua ehkä toista sunnuntaikokousta varten. Ja minä ilmoitin tänä aamuna, että halusin puhua aiheesta Jumala julkituotuna Sanassansa, ja nyt minulla ei ole aikaa tehdä sitä tänä iltana, ja tuskin minulla olisi tarpeeksi ääntäkään tehdä sitä. Ja sitten tämä väkijoukko. Ulkopuolella on ehkä enemmän ihmisiä kuin mitä sisäpuolella on, kun luemme mukaan ne, jotka istuvat siellä autoissaan ja linja-autoissa kuuntelemassa tätä radiolähetyksen kautta. Tätä lyhytaaltolähetystä täältä Tabernaakkelista voidaan kuunnella radion avulla korttelin päästä asti, ja autojonot täyttävät tänä iltana useita kaupunkikortteleita ristiin rastiin, ylös ja alas, ympäri Tabemaakkelia. Minä en usko, että meillä koskaan, näin silmämääräisesti arvioiden, olisi ollut enemmän ihmisiä ahtautuneena kirkon ympärille, kuin mitä meillä on tänä iltana. Ja niin useat ja useat vain ajavat tänne ja sitten ajavat pois.

9       Niinpä se osoittaa, että “missä Raato on, sinne kotkat kokoontuvat”. Ja sallikaa minun sanoa teille tästä pienestä ihmisjoukosta, että on kyseessä kansainvälinen kokoontuminen. Käytännöllisesti katsoen kaksi kolmasosaa osavaltioista on edustettuna täällä ja sen lisäksi on vieraita viidestä maasta, jopa Venäjältä, ja kaikkialta eri osista maata. Alhaalta Venezuelasta, Jamaikalta ja kaikkialta eri osista kansakuntaa on ihmisiä täällä isoten ja janoten Jumalaa. Mikä ilmeellinen aika!

10   Nyt haluan, että rukoilette puolestani ennen Sanan lukemista. Minä yritän tuoda pienen Jumalalliseen parantumiseen sopivan Sanoman, jos Herra tahtoo. Sillä tänä aamuna me puhuimme pelastuksesta, ja tänä iltana me tulemme puhumaan muutamia minuutteja Jumalallisesta parantumisesta, ja sitten tulemme kutsumaan rukousjonon ja rukoilemaan ihmisten puolesta. Ja meidän tehdessämme niin, te siellä puhelinyhteyksien päässä, autoissa ja linja-autoissa Tabernaakkelin ympärillä, kun tulee aika rukoilla sairaiden puolesta, ettekä te voi päästä sisälle rakennukseen… Ja olen varma, että te ette voi tehdä sitä, koska oviaukoissa ja kaikkialla on niin täyttä, eikä missään ole tilaa, mutta rukoilkaa te siellä missä te olette ja laskekaa kätenne toistenne päälle. Ja jokainen saarnaaja, joka on puhelinyhteyksien päässä, myös hän rukoilkoon seurakuntansa puolesta sillä aikaa, kun parantumiskokous on meneillään. Me uskomme, että Jumala kaikkialla läsnä oleva, Hän on läsnä kaikkialla.

11   Ennen kuin rukoilemme, me haluamme lukea jotakin Jumalan Sanasta. Minä vaihdoin Kirjoitukset, joita minulla oli, toisiin, koska halusin muuttaa kokouksen toisenlaiseksi siitä, millaiseksi olin ajatellut sen olevan tänä iltana. Minä muutin sitä hieman ja niinpä minun täytyi muuttaa Kirjoituksia, joita minulla oli, tai ei muuttaa, vaan panna ne toiseen järjestykseen Jumalallista parantumista varten, niin että ihmiset tulisivat ymmärtämään. Menkäämme Luukkaan 24. lukuun. Ja me aloitamme 12. jakeesta ja luemme noin 34. asti. Se puhuu Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Sitten nousi Pietari ja juoksi haudalle ja kumartui alas ja katsoi liinavaatteita, jotka olivat siellä laitettuina syrjään, ja hän meni pois ihmetellen itseksensä sitä, mitä oli tapahtunut.

Ja, katso, kaksi heistä meni sinä samana päivänä kylään nimeltä Emmaus, joka oli Jerusalemista noin kuudenkymmenen vakomitan päässä.

No niin, tarvitaan kymmenen vakomittaa yhteen mailiin, joten se oli noin kuusi mailia [10 km].

Ja he puhuivat toisillensa kaikista näistä asioista, joita oli tapahtunut.

Ja tapahtui, että heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan Jeesus itse tuli lähelle ja kulki heidän kanssansa.

Mutta heidän silmänsä olivat pidätetyt, niin että he eivät tunteneet häntä.

Ja hän sanoi heille: Mistä te keskustelette keskenänne kävellessänne ja olette murheellisia?

Ja yksi heistä, jonka nimi oli Kleopas, vastasi sanoen hänelle: Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, ja et tiedä näistä asioista, jotka ovat tapahtuneet siellä näinä päivinä?

Ja hän sanoi heille: Mistä asioista?

Muistakaa nyt, tässä puhuu itse ylösnoussut Jeesus.

Ja he sanoivat hänelle: Sitä, mikä koskee Jeesusta Nasaretilaista, joka oli profeetta, väkevä teossa ja sanassa Jumalan ja kaikkien ihmisten edessä.

Ja kuinka ylipapit ja meidän hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ovat ristiinnaulinneet hänet.

Mutta me luotimme siihen, että hän olisi ollut se, joka olisi lunastanut Israelin. Ja kaiken tämän lisäksi, tänään on kolmas päivä siitä, kun nämä asiat tapahtuivat.

Vieläpä määrätyt naiset meidän joukostamme ovat saaneet meidät hämmästyneiksi oltuaan varhain aamulla haudalla.

Ja kun he eivät löytäneet hänen ruumistaan, he tulivat ja sanoivat, että he olivat myös nähneet näyn enkeleistä, jotka sanoivat hänen olevan elossa.

 Ja eräät heistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat olevan juuri niin kuin naiset olivat sanoneet, mutta häntä he eivät nähneet.

Kuunnelkaa nyt. Jeesus.

Silloin hän sanoi heille: Oi hullut ja hitaat sydämestänne uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet.

Eikö Kristuksen tullut kärsiä näitä asioita ja sitten mennä sisälle kirkkauteensa?

Ja aloittaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista hän selitti heille, mitä hänestä kaikissa kirjoituksissa oli sanottu.

Ja he lähestyivät kylää, johon he olivat menossa, ja näytti siltä kuin hän olisi aikonut mennä pidemmälle.

Mutta he vaativat häntä ja sanoivat: Jää luoksemme, sillä on tulossa ilta, ja päivä on pitkälle kulunut. Ja hän meni sisään viipyäkseen heidän luonaan.

Ja tapahtui hän istuessa aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän ja siunasi ja mursi ja antoi heille.

Ja heidän silmänsä avautuivat ja he tunsivat hänet, ja hän katosi heidän näkyvistään.

Ja he sanoivat toisillensa: Eikö meidän sydämemme palanutkin sisimmässämme, kun hän puhui meidän kanssamme tiellä ja avasi meille kirjoitukset?

Ja he nousivat samalla hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja löysivät yhteen kokoontuneina ne yksitoista ja ne, jotka olivat heidän kanssaan.

Ja he sanoivat: Herra on todellakin noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille.

Ja he kertoivat asiat, jotka olivat tapahtuneet tiellä, ja kuinka he tunsivat hänet, kun hän mursi leivän.

12   Rukoilkaamme nyt. Rakas Armollinen Isä, me kiitämme Sinua Sanastasi, sillä Sinun Sanasi on Totuus. Sinun Sanasi on Elämä. Ja Sinä, oi Herra, ja Sinun Sanasi olette Yksi. Niinpä me rukoilemme tänä iltana, Herra, että Sinä tulisit keskuuteemme Sinun ylösnousemuksesi voimassa ja osoittaisit sen meille niin kuin teit sen noille Emmauksesta oleville, että myös me voisimme palata koteihimme sanoen: “Eikö meidän sydämemme palanutkin sisimmässämme?” Suo se, Herra, kun olemme jälleen ehtooajassa. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

13   Nyt haluan puhua jotakin, mikä koskee tätä Raamattua. Ja aiheenani tänä iltana on: Tapahtumat selvitetään profetialla.

14   Raamattu on kirja, joka eroaa kaikista muista pyhistä kirjoista. Raamattu on erilainen kirja. Se on profetian kirja, joka ennustaa tulevaisuuden tapahtumat. Ja se on myöskin Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Koko matkan 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, Se tuo Hänet esiin Hänen täyteydessänsä, mitä Hän oli ja on. Ja tämä Kirja kokonaisuudessaan on, niin kuin Ilmestyskirjassa 1:1-3 sanotaan, kirja Jeesuksen Kristuksen ilmestyksestä , joka on Jumalan Sana. Jeesuksen Kristuksen ilmestys, Jumalan Sana!

15   Kaikki muut pyhät kirjat ovat vain jonkinlaisia siveysopillisia, moraalisia tai teologisia ohjeita. Kuinka monet ovat lukeneet muhamettilaisten raamatun, Koraanin, ja buddhalaisten kirjan ja niin edelleen? Se on vain siveysopillisia ohjeita siitä, miten ihmisten tulisi elää, mutta se ei profetoi eikä puhu mitään siitä, että jollekin olisi annettu jotakin erikoista lahjaa, tai että jotakin tulisi tapahtumaan. Vähän niin kuin liittyisi kerhoon, tai jotakin muuta sellaista. Sen vuoksi, kun seurakunta on tullut sellaiseksi, että siihen liitytään vain niin kuin johonkin kerhoon, he ovat menneet pois Jumalan Sanasta.

16   Sillä Raamattu on elävä, ennalta kerrottu todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Ja niin kuin maa on kasvanut täyteyteensä ja myös viinipuut ovat kasvaneet omaan täyteyteensä ja päivä kasvaa täyteyteensä, samoin Raamattukin oli julkituotu omassa täyteydessänsä Jeesuksen Kristuksen persoonassa. Hän oli Jumalan Sana paljastettuna, koko täydellinen Lunastuksen Kirja. Raamattu on Jumalan Sana, joka ennustaa tulevaisuuden tapahtumat. Sen Tekijä käskee Siihen uskovia lukemaan ja uskomaan Sen jokaisen Sanan eikä vain osaa Siitä. Jos te jätätte uskomatta Sen yhden sanan, te voitte aivan yhtä hyvin lopettaa yrittämisen siihen asti, kunnes te uskotte sen Sanan. Jokainen Sana on ehdottomasti osa Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Se on Jumala julkituotuna, kirjoitettuna Hänen Sanaansa, näyttääkseen meille, kuka Hän on. Ja uskovaisina meitä on käsketty uskomaan Sen jokainen sana. Ja sen kirjoittaja ja tekijä on itse Jumala. Kukaan ei voi lisätä Siihen mitään tai ottaa Siitä mitään pois. Jos tekisitte niin, se olisi omituiselta näyttävä Jumalan ruumis. Sillä olisi ehkä kuusi sormea yhdessä kädessä tai kolme käsivartta tai jotakin sellaista, kun Siihen lisätään jotakin. Ja kun te otatte Siitä jotakin pois, jää ehkä puuttumaan yksi käsivarsi tai sormi. Se on täydellinen Jeesuksen Kristuksen Ruumis. Ja Kristuksessa, joka on mies, ylkä, Hänessä on myös edustettuna Morsian. Ja nämä kaksi ovat Yksi. “Sinä päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, Isä Minussa, Minä teissä ja te Minussa.” Mikä täydellinen kuva se onkaan!

17   Ja todelliset tähän Sanaan uskovat, jotka vastaanottavat Sen sillä tavalla, uskovat Sen ja kärsivällisesti odottavat Sen profetioiden lupauksia, joista jokainen on tuleva julki omana aikanaan. Jokainen uskovainen on odottanut sitä. Jokainen uskovainen, joka on ollut varpaillaan, tarkkaavaisesti odottaen, on ollut yksi niistä, joille Se on paljastettu.

18   Katsokaa mitä tapahtui niinä päivinä, jolloin Herra Jeesus tuli. Miksi nuo ihmiset eivät tunteneet Johannesta, vaikka Raamatussa Jesaja niin selvästi sanoo: “Siellä tulee olemaan ääni, joka huutaa erämaassa: ‘Valmistakaa Herran tie’”? Viimeinen profeetta, joka oli Malakia, sanoi kolmannessa luvussa: “Katso, Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä valmistamaan tien.” Miksi he eivät nähneet sitä? Koska he katsoivat johonkin, mikä oli tapahtunut, ja he perustivat ajatuksensa johonkin etukäteen menneeseen sanomaan ja epäonnistuivat näkemään Jumalan julkituomisen sinä päivänä, jossa he elivät.

19   Ja kristityt, kaikkialla, juuri siinä maailma on tänä iltana. Ilman vastaväitteitä, se on totuus! Kristityt kaikkialla yrittävät katsoa taaksepäin johonkin lakikokoelmaan, jonka herra Luther kirjoitti tai herra Wesley, Sankey, Finney, Knox, Calvin. Kukaan meistä voi sanoa siitä pahaa, mutta se tapahtui menneinä päivinä.

20   Fariseuksen katsoivat taaksepäin nähdäkseen, mitä Mooses oli sanonut, ja he sanoivat: “Meillä on Mooses. Me emme tiedä, mistä Sinä tulet.”

21   Mutta muistakaa, kun Mooses oli täällä, he eivät tienneet, mistä hän tuli. Näettekö? Ja nyt he… Ei ole ihme, että Jeesus sanoi heille: “Te koristelette profeettojen haudat ja olette niitä, jotka panivat heidät sinne. Sen jälkeen kun Sanoma oli mennyt ohi! Kun Sanoma tulee esille, ihmiset näkevät Sen, ja maailma tekee pilaa Siitä. Sitten kun sanansaattaja on poissa, ja Sanoma on ohitse, he rakentavat kirkkokunnan tuon Sanoman päälle. Ja juuri siinä he kuolevat eivätkä tule koskaan enää palaamaan takaisin Elämään.

22   Katsokaapa hetkinen, jotkut teistä ihmisistä, ja minä puhun erikoisesti teille katolilaisille. Oletteko te koskaan todella lukeneet historiaa, roomalaiskatolisen kirkon historiaa? Kuinka teidän omassa marttyyrihistoriassanne, alkaen Hippon Pyhän Augustinus ajoista alkaen, on kirjoitettuna miten monta miljoonaa viatonta ihmistä tuo kirkko tappoi! En voi sanoa tarkkaa lukua, koska olen unohtanut sen, mutta se on miljoonissa, sen jälkeen kun Afrikan Hippon Pyhä Augustinus antoi julistuksen, että oli ehdottomasti Jumalan tahdon mukaista tappaa jokainen, joka protestoisi roomalaiskatolista kirkkoa vastaan. Käsitättekö te, että Pyhää Patrickia ei tunnistettu roomalaiskatoliseksi ennen kuin vasta hänen kuolemansa jälkeen? Hän protestoi paavia ja kaikkia hänen tekojansa vastaan, ja katolinen kirkko itse tappoi kymmeniä tuhansia hänen lapsistansa. Tiesittekö te, että katolinen kirkko poltti paalussa Joan de Arcin, tuon pienen pyhän naisen, ja sanoi, että hän oli noita? Kun he huomasivat tehneensä väärin, he, katuakseen tekoansa, kaivoivat noiden pappien ruumiit esiin kaksisataa vuotta myöhemmin ja heittivät ne mereen eivätkä haudanneet heitä Pyhään Maahan.

Älkää antako päivän kulkea päänne ylitse ja älkää olko typeriä. Ymmärrättekö?

23   Kuinka nuo papit, jotka tuomitsivat Jeesuksen, haluaisivatkaan tänä iltana astua esiin. Ja kaikki vain siksi, että he eivät nähneet tuon hetken ennustuksia. Jeesus sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä te ajattelette”, tai mieluumminkin, “te väitätte, että teillä on niissä Iankaikkinen Elämä, ja juuri ne Kirjoitukset kertovat teille, kuka Minä olen”, tuon hetken Kirjoitukset.

24   Huomatkaa, Raamattu ei voi pettää. Sitä Se ei voi tehdä. Jumalan Sana ei voi pettää, sillä Se ennustaa sen Tekijän teot, ennen kuin Hän tekee ne.

25   On yksi mahdollisuus tuhannesta, että ihminen voi ennustaa jotakin tapahtuvaksi, ja se tapahtuu. Mutta jos hän sanoo, missä se tulee tapahtumaan, niin hänen mahdollisuutensa ovat yksi kymmenestä tuhannesta. Jos hän sanoo päivän, jona se tulee tapahtumaan, hänen mahdollisuutensa ovat yksi miljoonasta. Ja kenelle se tulee tapahtumaan, ja niin edelleen, niin se alentaa hänen mahdollisuutensa yhteen miljardista.

26   Mutta tämä Raamattu kertoo teille tarkalleen kuka, koska, missä ja mitä tulee odottaa, eikä Se ole yhtään kertaa pettänyt. Sen vuoksi tuon pienen keskustellessani tämän Pyhän Sydämen kirkon papin kanssa, hän sanoi: “Herra Branham, sinä yrität todistaa Raamatulla. Se on kirkon historia.”

Minä sanoin: “Se ei ole mitään historiaa. Se on itse Jumala painettuna kirjaksi.”

Hän sanoi: “Jumala on omassa kirkossansa.”

27   Minä sanoin: “Jumala on Sanassansa. Ja mikä tahansa, joka on Sen vastaista, olkoon valhetta. Sillä Hän on sanonut: ‘Olkoon Minun Sanani totta, ja jokaisen miehen sana valhetta.’”

Hän sanoi: “Meidän ei tule väitellä.”

28   Minä sanoin: “Minä en pyytänyt sinua väittelemään, mutta Raamattu sanoo: ‘Tulkaa, neuvotelkaamme yhdessä.’” Kyllä.

29   Se kertoo ennalta Kirjan Tekijän tekemiset, ennen kuin Hän tekee ne. Sen vuoksi, koska Se kertoo ne edeltä, ei kenelläkään miehellä tai naisella ole mitään millä puolustaa itseään tuomiolla. Jos te otatte sen mitä metodistit sanovat Siitä, mitä baptistit sanovat Siitä, mitä katolilaiset sanovat, mitä helluntailaiset sanovat tai mitä joku muu seurakunta sanoo, te tulette ehkä löytämään joitakin pettymyksiä tuomiolla. Mutta jos te tarkkaatte vain sitä, mitä Raamattu sanoo tulevan tapahtumaan, niin sen tapahtuessa te tunnistatte, mitä on tapahtumassa.

30   No niin, se ei ole täysin selvästi näkyvissä, niin että kaikki ihmiset voisivat nähdä sen, sillä Jeesus kiitti Jumalaa siitä, että Hän oli kätkenyt sen viisaiden ja harkitsevien silmiltä, ja että Hän tulisi paljastamaan sen lapsille, jotka haluaisivat oppia. Ajatelkaa Kaikkivaltiasta Jumalaa, joka on omassa Sanassansa, ja jolla on voima sokaista rikkaat ja röyhkeät ja koulutetut oppineet, sokaista heidän silmänsä, niin että he eivät voi nähdä Häntä, ja avata köyhien ja lukutaidottomien silmät.

31   Huomatkaa nämä ihmiset Emmauksesta, Hän sanoi–sanoi, että he eivät tunteneet Häntä. He keskustelivat Hänen kanssaan koko matkan eivätkä edes tienneet kuka Hän oli. Jumala voi tehdä sen, sillä Hän on Jumala.

32   Juuri tarkalleen noin Hän teki noille papeille ja kirjanoppineille, koska oli kirjoitettu, että Hänen täytyisi tehdä se. Jumala sokaisi heidän silmänsä, niin että meillä olisi mahdollisuus. Huomatkaa, he eivät voineet nähdä, ei väliä sillä, kuinka paljon he olivatkin oppineita ja pappeja, tai mitä he olivat tehneet, he kuitenkaan eivät voineet nähdä Sitä, koska he olivat sokeita. Heidän fyysinen näkönsä on voinut olla 20/20, mutta oli kysymys heidän hengellisestä näkökyvystä!

33   Samasta asiasta on kyse, kun yritin tänä aamuna puhua naisten aviorikoksesta heidän pukeutuessa nykyisellä tavalla. He ovat avionrikkojia. Jumalan Kirjassa he syyllistyvät aviorikokseen joka kerta, kun he panevat ylleen seksikkäältä näyttävät vaatteet. He eivät tiedä sitä sielussansa. Uskon tuhansien noista naisista olevan viattomia, eivätkä he mistään hinnasta tekisi aviorikosta. Ja nuo naisraukat, jotkut antavat heidän jatkaa sillä tavalla paljastamatta sitä ja kertomatta totuutta, että he tekevät aviorikoksen. Raamattu sanoo: “Portto, joka istuu monien vesien päällä, ja jonka kanssa maan kuninkaat ja ihmiset, seurakunnat, ja niin edespäin, ovat harjoittaneet haureutta, hengellistä haureutta. Ja hän oli porttojen, kirkkokuntien äiti.”

34   Me tarkkaamme Raamattua, sillä Jumala ei jätä meitä pimeyteen. Hän lähetti Raamatun kertomaan meille ennakolta tapahtumat, ennen kuin ne tapahtuvat, ja tapahtumien luonteen ja ajan, jolloin ne tulisivat.

35   On aivan kuin katsoisi kalenterista nähdäkseen, mikä päivä on. Jos te haluatte tietää onko lauantai tai sunnuntai, katsokaa kalenterista. Kalenteri kertoo teille, mikä päivä on. Kun te näette ihmisten toimivan, he ovat ehkä menossa kirkkoon, ja te kuulette kellojen soivan, niin te ehkä ihmettelette, mikä päivä on. Mutta katsokaa kalenterista, niin se kertoo teille, mikä päivä on.

36   Ja kun te näette seurakunnan tulevan maailmalliseksi samalla tavoin kuin se oli Sodoman päivinä, kun te näette seurakuntamaailman kokonaisuudessaan menevän palvomaan “tämän pahan ajanjakson jumalaa”, niin nähdessänne sen te myös voitte nähdä pienen vähemmistöryhmän koolla jossakin Jumalan inspiraation alla, ja heidän tuottaessa jälleen Jeesuksen Kristuksen Elämän, niin kuin Kirjoitusten mukaan tulisi tapahtua, silloin te tiedätte, missä hetkessä te elätte.

37   Raamattu ennustaa profetian kautta sen päivän, missä me elämme ja missä ajassa me elämme, ja minkä kaltaisten tapahtumien tulee olla tapahtumassa. Se ennustaa sen tarkalleen kirjaimellisesti eikä se ole koskaan missään ajanjaksossa minään aikana epäonnistunut. Se ei ole kertaakaan pettänyt eikä ole sitä tekevä, sillä ne, jotka ovat ennalta määrätyt näkemään sen, tulevat näkemään sen. Jeesus sanoi: “Ei kukaan voi tulla Minun tyköni, ellei Minun Isäni vedä häntä, ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva.” On kyseessä Sanan liittyminen yhteen Sanan kanssa. Se ei voi tehdä mitään muuta. Me tiedämme sen päivän, jossa me elämme.

38   Mutta niin kuin jokaisena ajanjaksona on ollut, ihmiset antavat miesten panna oman tulkintansa tälle Sanalle, ja se on sokaissut heidät niille asioille, jotka ovat tapahtuneet. Sama asia tapahtui fariseusten ja saddukeusten kohdalla. Jopa silloin kun Paavali seisoi siellä ja yritti lainata Kirjoitusta, yksi miehistä löi häntä kasvoihin, koska hän kutsui ylipappia valkaistuksi seinäksi. Ja sitten he eivät voineet nähdä Jumalan vahvistavan profetoitua Sanaansa.

39   Katsokaahan, Raamattu ei ole ristiriidassa itsensä kanssa, sillä Raamattu on Jumala, eikä Jumalassa ole mitään ristiriitaa. Jumala on täydellinen.

40   Mutta ihmiset tekevät sen omien tulkintojensa kanssa! Sallikaa minun osoittaa se teille, ystävät. Kirkot eivät keskenäänkään voi olla yhtä mieltä Sen tulkinnoista. Metodistit eivät ole yhtä mieltä baptistien kanssa, eivätkä baptistit presbyteerien tai presbyteerit helluntailaisten kanssa. Eivätkä edes noin neljäkymmentä erilaista helluntaiorganisaatiota voi olla yhtä mieltä toinen toistensa kanssa. Niinpä te näette sen olevan jälleen Babylon, sekavaa.

41   Mutta Jumala tulkitsee itse oman Sanansa. Hän lupasi jotakin ja sitten Hän itse tekee sen. Hän itse antaa tulkinnan Sille tehden itsensä tunnetuksi tuossa hetkessä. Kuinka pitkälle Kristuksen Ruumis on edistynyt, jaloista päähän asti!

42   Huomatkaa, että juuri sen vuoksi nämä ihmiset epäonnistuvat käsittämään sitä, koska he kuuntelevat sitä, mitä joku muu sanoo Siitä sen sijaan, että lukisivat Sanaa, niin kuin Jeesus käski heitä tekemään: “Ja ne juuri todistavat Minusta. Tutkikaa Kirjoituksia. Te ajattelette, että teillä on niissä Iankaikkinen Elämä, ja juuri ne todistavat Minusta.” Toisin sanoen, kuunnelkaa: “Mitä? Lukekaa Kirjoituksia ja nähkää, mitä Messiaan oletettiin tekevän. Katsokaa, mihin aikaan Messiaan oletettiin tulevan. Katsokaa, kuka tulisi olemaan Messiaan edelläkävijä. Katsokaa tätä hetkeä. Siellä tuli olla ääni, Johannes, joka huutaisi erämaassa. Ja te teitte hänelle niin kuin halusitte. Katsokaa, mitä Minun oletettiin tekevän, kun Minä tulisin. Ja mitä te nyt olette tehneet? Olenko Minä epäonnistunut täyttämään Sen?” Näettekö, Jeesus on puhumassa: “Olenko Minä epäonnistunut tämän täyttämisessä?”

43   Huomatkaa, meidän seuratessamme sitä nyt Kirjoituksista tänään iltapäivällä, miten kaikki se, mitä oli profetoitu Hänestä, tapahtui aivan tarkalleen sillä tavalla kuin sen tulikin tapahtua. Heidän olisi tullut tuntea tämä tapahtuma: “Tämä fanaatikko, kun tämä kolmekymmentävuotias mies meni sinne, hän väitti kaikenlaisten valojen ja kyyhkysten laskeutuvan alas. Se on häpeällistä.” He sanoivat: “Hänhän oli syntynyt aviottomasti ja väittää, että Hän syntyi neitseellisesti.”

44   Eikö heidän olisi tullut tietää, mitä Jesaja sanoi, Jesaja 9:6: “Lapsi on meille syntynyt”? Eikö heidän olisi myös tullut tietää profeetta Jesajan sanoneen: “Neitsyt tulee raskaaksi”? Heidän olisi tullut tietää nämä asiat. Mutta katsokaahan, syy siihen oli se, että he sovittivat sen johonkin tulevaan tapahtumaan. Ja tämä Mies ei täyttänyt heidän asettamia määritelmiä. Mutta Hän pyysi heitä: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä te ajattelette, että teillä on niissä Iankaikkinen Elämä, ja juuri ne todistavat Minun Sanomastani.” Ei sitä, mitä joku teologi on sanonut, vaan mitä Jumala, Hänen oma Sanansa, sanoi tulevan tapahtumaan! Aamen

45   Niin on nytkin! Tutkikaa Kirjoituksia, sillä ne juuri kertovat meille hetken, jossa me elämme. Ne kertovat meille tarkalleen, mitä tulisi tapahtua tänä päivänä. Juuri niihin teidän tulisi luottaa, sillä ne juuri todistavat Jeesuksen Kristuksen Persoonasta. Sillä Raamattu on sanonut: “Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”, koska Hän on Sanan ilmestys kussakin ajanjaksossa, ja niinpä Hänen täytyy olla sama.

46   Sen vuoksi, kuuntelemalla miesten tulkintoja, he epäonnistuvat näkemään Jumalan Sanan vahvistuksen ja täyttymisen. Sitä tapahtuu koko ajan, mutta koska he kuuntelevat… Ja Jeesus sanoi: “He ovat sokeita johtajia.” Ja jos sokea johtaa sokeaa, niin mitä heille tapahtuu? Muistakaa nyt, että Raamattu on ennustanut tämän kirkollisen ajanjakson, tämän Laodikean ajanjakson olevan sokean. He olivat laittaneet Hänet seurakunnan ulkopuolella. Ei ole mitään toista seurakuntajaksoa, jossa Jeesus olisi ollut ulkopuolella. Mutta Laodikean seurakuntajaksossa Hän oli ulkopuolella ja yritti päästä takaisin sisälle: “Minä seison ovella ja kolkutan.” Hänen tulisi olla sisäpuolella. Mutta Hän sanoo: “Koska sinä sanot: ‘Minä olen rikas, saanut paljon tavaraa enkä mitään tarvitse’, etkä tiedä, että olet sokea, joka johtaa sokeaa, sokea hengessä, kurja, viheliäinen ja alaston, etkä tiedä sitä.” Millainen tila. Jos mies olisi alastomana kadulla ja hänellä olisi tarpeeksi järkeä, niin että te voisitte sanoa hänelle hänen olevan alaston, niin hän yrittäisi tehdä jotakin sen hyväksi. Mutta kun hän puristaa päätään ja sanoo: “Minä en halua Sitä. Kuka sinä olet sanomaan minulle mitä tehdä? Minä tiedän missä seison.” No niin, jos se ei ole säälittävä tila, niin silloin en tiedä, mikä sellainen olisi. Ja juuri tarkalleen sellaisessa tilassa Jumala Raamatussaan sanoi seurakunnan tulevan olemaan, tässä pahassa ajanjaksossa juuri nyt, tässä viimeisessä seurakuntajaksossa, jossa me nyt elämme.

47   Huomatkaa, mitä sanotaan ihmisille: “Kaikkia, joita Minä rakastan, Minä nuhtelen.” Nyt jos Herra nuhtelee teitä siitä, mitä olette tekemässä, niin tulkaa ulos siitä silloin! Menkää pois siitä. “Kaikkia, joita Minä rakastan, Minä nuhtelen.”

48   Mitä jos nuo fariseukset olisivat sanoneet: “Hetkinen vain. Tuo Mies antoi meille melkoisen haasteen. Hän sanoi: ‘Tutkikaa Kirjoituksia, sillä te ajattelette, että teillä on niissä Iankaikkinen Elämä, ja ne todistavat Minusta.’ On parasta että katsomme taaksepäin Kirjoituksiin nähdäksemme, mitä Hänen oletetaan tekevän, kuka Hän on, ja mitä tulisi tapahtua. Meidän tulisi katsoa taaksepäin nähdäksemme sen.” Mutta sen sijaan he menivät papin tykö ja kysyivät häneltä: “Mitä sinä sanot siitä?” Näettekö eron? Heidän olisi tullut lukea Sanaa.

49   Hebrealaiskirjeessä 1:1 Raamattu sanoo: “Jumala, eri aikoina”, se tarkoittaa, “menneinä aikoina ja erilaisilla tavoilla kirjoitti Raamatun profeetoiden kautta.” Huomatkaa nyt, Hän kirjoitti Raamatun omalla valitsemallaan tavalla. Hänen ei olisi tarvinnut kirjoittaa sitä sillä tavalla eikä Hänen olisi tarvinnut pelastaa miestä Veren kautta. Hänen ei olisi tarvinnut saarnata Evankeliumia miehen kautta. Hän olisi voinut antaa auringon, kuun tai tähtien saarnata Evankeliumia, mutta Hän valitsi miehen! Ja Hän valitsi tavan, jolla Hänen Sanansa tuli, ja se tapahtui Hänen profeettojensa kautta, jotka olivat ennalta määrättyjä ja olivat osa Jumalan Sanasta. He julistivat Hänen Sanansa ilmestyksen tuolle ajanjaksolle ja tuona aikana. “Sillä Jumalan Sana tuli ainoastaan profeetoille.” Se ei milloinkaan tule teologille. Näyttäkää se minulle Kirjoituksista. Se tulee vain profeetoille. Jumala ei voi valehdella. Niinpä Jumala kirjoitti Raamatun itse valitsemallaan tavalla ja Hänen itse valitsemiensa profeettojen kautta, ei ihmisten valitsemien profeettojen kautta, vaan profeettojen kautta, jotka Jumala oli valinnut.

50   Sitten uskovaiset tarkkaavat sen täyttymistä, minkä heidän profeettansa olivat sanoneet, ja siitä heidät tunnetaan Jumalan profeetoiksi. Koska, ensinnäkin, he ovat innoitettuja. Seuraavaksi, he pysyvät tarkalleen oman hetkensä Sanan kanssa. Silloin ne ovat hänen suosituksensa. Näettehän, me kävimme sen lävitse viime sunnuntaina. Monia vääriä profeettoja tulee nousemaan. Ja me kuvasimme sitä Bileamin ja Mooseksen avulla, jotka molemmat olivat voideltuja samalla Hengellä. Toinen heistä sanoi: “Me olemme kaikki yhtä. Tulkaa ja liittykäämme yhteen, pankaamme tyttömme ja kaikki yhteen. Meillä on täällä kauniita tyttöjä, ja te pojat tulkaa tänne ja ottakaa mukava vaimo itsellenne. Se kyllä sopii, sillä olemmehan me kaikki yhtä kansaa, olemmehan me joka tapauksessa samaa rotua.” He kuuntelivat sitä, mutta Jumala ei koskaan antanut sitä heille anteeksi.

51   Katsokaahan maailmaa, ihmiset yrittävät löytää jotakin kiertotietä tai jotakin pientä oikopolkua, mutta Jumalan Sanassa ei ole olemassa mitään oikopolkuja. On olemassa vain yksi Kaava. Ja teidän täytyy leikata itsenne tuohon Kaavaan sopivaksi eikä yrittää leikata tuota Kaavaa itseenne sopivaksi. Jokaisen täytyy tehdä se. Ja se on ainoa tapa, miten Jumala tekee sen.

52   Huomatkaa nyt, uskovaiset odottavat tuon Sanan vahvistetuksi tulemista. Katsokaahan, sitä ei ollut kirjoittanut ihminen, vaan Herra Jumala, ja siksi Se ei ole jokin ihmisen kirja.

53   Joku on sanonut: “Se on vain joitakin vanhoja heprealaisia kirjoituksia.” Kirjoittaisiko heprealainen jotakin, mikä tuomitsisi heidät itsensä? Kirjoittaisiko tuo hieno, omahyväinen ja hienostunut juutalaiskansa, kirjoittaisivatko he omista väärin tekemisistään ja tuomitsisivat itsensä? Tietenkään eivät. Kertoisivatko he omista synneistään, miten he menivät epäjumalien palvontaan ja harjoittivat haureutta Jumalan Sanaa vastaan? Ei. Ei, he eivät koskaan kertoisi siitä, tuo ylpeä kansa.

54   Joten Se ei ole ihmisen kirja, vaan Jumalan Kirja. Ja monta kertaa nuo miehet, jotka näkivät näkyjä ja kuulivat Jumalan äänen, eivät useassa tapauksessa edes itse ymmärtäneet sitä. Näettekö? Ihminen ei kirjoittanut Raamattua. Jumala kirjoitti Raamatun. Eikä Se ole ihmisen kirja, vaan Se on Jumalan Kirja. Se on Jumalan ajatukset, jotka on ilmaistu inhimillisten huulten kautta. Se tekee Siitä Raamatun. Ilmaistu ajatus on sana. Ja alussa oli Jumalan ajatus. Hän ilmaisi Sen Hänen profeettojensa huulten kautta ja vahvisti Sen palvelijoillansa. Näettehän? Huomatkaa.

55   Jumala valitsee itse. Ennalta määräämisen kautta Hän valitsi profeetat jokaista ajanjaksoa varten. Pankaa se merkille. Hän sovittaa tuon profeetan luonteen sopivaksi juuri tuolle ajanjaksolle. Nähkää, miten Hän sovittaa hänen tyylinsä ja kaiken sen, mitä tahansa hän tekeekin. Hän sovittaa hänet olemaan joko koulutettu tai kouluttamaton. Hän sovittaa hänelle sopivat lahjat ja tavan, miten hän tulee saarnaamaan. Ja tuo Sanoma tuota määrättyä ajanjaksoa varten, Jumala on ennalta määrännyt, että määrätty asia tulee tapahtumaan, eikä ole mitään mikä voisi ottaa sen paikkaa. Huolimatta siitä mitä se on, ja kuinka monia ihmistekoisia saavutuksia on olemassa, mikään ei voi ottaa sen paikkaa. Hän on ennalta määrännyt tuon miehen, joka ehkä on tietämätön, vaikka Hän olisi voinut ennalta määrätä toisenlaisen miehen itseänsä varten. Millainen tahansa hän onkin, Jumala antaa hänelle sen, mitä hän tarvitsee, hänen lahjansa, hänen luonteensa, hänen tyylinsä, mitä tahansa se onkin, miten hän julkituo itsensä ja mitä tahansa hän tekeekin. Hän valmistaa tuolle hetkelle sopivan miehen saavuttaakseen tuon hetken ihmiset. Niin se on. Hän tekee sen.

56   Ja se tapahtuu jokaisen ajanjakson lopussa, kun seurakunta on mennyt maailmaan ja syntiin ja nojaa jonkun ihmisen tulkintaan Sanasta. Kuten he aina ovat tehneet ajanjaksonsa lopussa, heidän teologinsa ja pappinsa ovat aina tehneet kaiken sekasotkuksi. Heidän tulkintansa on aina väärässä, eikä se ole koskaan ollutkaan mitään muuta kuin väärässä. Ja kertaakaan Jumalan Sana ei ole ollut mitään muuta kuin oikeassa. Siinä on sen ero.

57   Nyt te näette, että Jumala itse kirjoitti Raamatun. Jumala voi puhua. Mooses sanoi, että Hän puhui hänelle. Jeremia sanoi: “Hän pani Sanat minun suuhuni.” Ja Jumala osaa myös kirjoittaa. Hän kirjoitti Kymmenen Käskyä omalla sormellansa. Hän kirjoitti seinälle Babylonissa. Ja muistakaa, pelkästään Vanhassa Testamentissa profeetat sanoivat kaksi tuhatta kertaa: “NÄIN SANOO HERRA”. Jumala osaa puhua ja Hän osaa kirjoittaa. Tietenkin. Melkeinpä yhdeksänkymmentä prosenttia Matteuksesta, Markuksesta, Luukkaasta ja Johanneksesta ovat Jumalan omia Sanoja, jotka Jeesus Kristus puhuu. Niinpä, jos Jumala osaa kirjoittaa, jos Jumala osaa lukea, jos Jumala osaa puhua, niin eikö Hän voi vaikuttaa niin, että toiset tekevät samalla tavoin? Eikö Hän sanonutkin Moosekselle: “Kuka tekee ihmisen mykäksi, tai kuka antaa hänelle puhekyvyn?” Jumala kirjoitti Raamatun profeettojen avulla. Se oli Hänen tapansa tehdä se.

58   Nyt joka kerta kun seurakunta menee sekaannukseen, ja Jumala tiesi ennalta, että he tulisivat tekemään sen, koska Hän tiesi ennalta kaikki asiat, niin Hänellä on tuota ajanjaksoa varten Hänen määräämänsä profeetta, jonka Hän oman valintansa mukaisesti kutsuu ja vahvistaa merkein ja ihmein, “vahvistaen Sanan sitä seuraavilla merkeillä”, niin kuin Hän on luvannut. Hän antaa todellisen tulkinnan Sanalle sen jälkeen, kun profeetta itse on vahvistettu.

59   Kaikki muut paitsi nuo Valitut, joiden luokse Hänet on lähetetty, vihaavat Häntä. Tutkikaa nyt jokaista tapausta ja nähkää onko se oikein vai ei. Ainoastaan nuo, joiden luokse Hänet oli lähetetty! “Hän tuli omiensa luokse, eivätkä Hänen omansa vastaanottaneet Häntä, mutta jokaiselle, joka vastaanotti Hänet, Hän antoi voiman tulla Jumalan pojaksi.” Huomatkaa, Sanaa tutkittaessa me näemme, että jokaisessa kerta se tapahtuu ajanjakson lopussa tai huippukohdassa tai käännekohdassa, niin kuin siitä monesti olen saarnannut.

60   Katsokaa Nooan aikaa ja sen huippukohtaa ennen tuomiota. Mitä tapahtui? Vain hänen oma perheensä uskoi Nooaa. Loput heistä arvostelivat häntä. Ja se hävitti koko maailman.

61   Aabrahamin päivinä ainoastaan Aabrahamin ryhmä uskoi. Kun nuo enkelit menivät ja saarnasivat Sodomalle, niin ainoastaan Loot ja hänen vaimonsa ja hänen kaksi tytärtään tulivat ulos, ja hänen vaimonsa kääntyi katsomaan taakseen ja muuttui suolapatsaaksi.

62   Mooseksen päivinä ainoastaan valittu Israel tuli ulos. Ja faarao vihasi häntä.

63   Elian päivinä melkeinpä koko kansakunta paitsi seitsemäntuhatta miestä vihasivat häntä.

64   Jeremian päivinä he heittelivät häntä raaoilla hedelmillä ja kutsuivat häntä fanaatikoksi, koska hän makasi toisella kyljellä niin ja niin monta päivää ja sitten toisella kyljellä, antaen nämä symbolit. He vihasivat häntä.

65   Jesaja, tuo profeetta tuomitsi heidät, niin että he lopulta sahasivat hänet kappaleiksi.

66   Johannes Kastaja. “Hän oli villi mies siellä jossakin, joku kirkuva kiihkoilija.”

Mutta nuo opetuslapset, jotka hän esitteli Jeesukselle Kristukselle seurakuntana! Siinä se  on. Johannes valmisti kansan. Kuinka monta Hänellä oli? Te voitte laskea sormillanne, kuinka monta Johannes esitteli Jeesukselle, kun Hän tuli. Entä miten sitten on Hänen toisen Tulemuksensa suhteen? Ajatelkaa sitä.

67   Mutta kun totiset Raamattuun uskovat näkevät Sanan niin avoimesti vahvistetuksi juuri tuota ajanjaksoa varten, he uskovat Sen. Mikään ei voi pitää heitä poissa Siitä, he uskovat Sen. He jopa sinetöivät todistuksensa verellänsä. He uskovat Sen. Silloin Se on heitä varten, noita ennalta määrättyjä, jotka tuossa määrätyssä ajanjaksossa näkevät ja uskovat.

68   Muut eivät yksinkertaisesti näe Sitä. He ovat sokaistuja. Nyt te kysytte: “Miksi he eivät voi nähdä Sitä?” Samalla tavoin kuin oli Bileamin kohdalla. Miksi ei Bileam voinut nähdä Sitä, vaikka hän oli profeetta, voideltu? Miksi ei faarao nähnyt sitä? Kun hän näki Jumalan käden tulevan alas ja tekevän ihmeitä, se ainoastaan paadutti hänen sydämensä. Onko se oikein? Miksi ei Daatan, joka itsekin oli juutalainen, voinut nähdä Sitä? Siellä hän oli tullut heidän kanssaan Punaisen Meren lävitse ja syönyt mannaa, joka lankesi tuoreena joka yö, ja kuitenkaan hän ei voinut nähdä Sitä. Miksi ei Koora nähnyt Sitä? Miksi ei Kaifas nähnyt Sitä? Hän oli maailman uskonnollinen päämies sinä aikana. Miksi ei hän nähnyt, että se oli Messias? Miksi ei Juudas nähnyt Sitä? Juudas oli siellä heidän kanssaan, vaelsi heidän kanssaan ja teki ihmeitä heidän kanssaan. Mutta Sanan täytyi täyttyä. Raamattu sanoo, että heidät tuotiin esille, jotta he ottaisivat sen paikan. Heidät nostettiin esiin sitä tarkoitusta varten. Se on totta. Roomalaiskirje kahdeksan sanoo sen.

69   No niin, uskovaiset voivat nähdä, että Sana on tehty lihaksi heidän sukupolvensa aikana, kun Jumala puhuu. No niin, nuo todelliset, totiset uskovaiset, nuo seitsemäntuhatta Elian päivinä, siellä oli vain seitsemäntuhatta Elian päivinä, jotka saattoivat nähdä, että Se oli oikein. Seitsemäntuhatta kahdesta tai kolmesta miljoonasta. Ei edes yksi sadasta voinut nähdä Sitä. Mutta nuo seitsemäntuhatta näkivät, että Se oli oikein. He näkivät Jumalan julkituotuna. Tuo leskinainen, jonka luokse Elia oli lähetetty, hänellä oli tarpeeksi jauhoja, jotta hän saattoi leipoa yhden kakun itseänsä ja poikaansa varten ja sitten kuolla, ja hän oli siellä ulkona noutamassa noita kahta keppiä. Mutta tarkatkaa Eliaa. Hän sanoi: “Tee minulle yksi ensin. Sillä NÄIN SANOO HERRA: jauhot eivät lopu tynnyristä eikä öljy astiasta, ennen kuin Herra Jumala lähettää sateen maan päälle.” Kyselemättä mitään hän meni ja valmisti kakun ja antoi sen hänelle! Hän oli sanonut: “Leivo minulle ensin ja mene sitten ja leivo itsellesi ja pojallesi.” Hän kuuli tuota miestä katsoessaan häntä, sillä hän oli ennalta määrätty siemen!

70   Monet heistä sanoivat: “Siellä tuo vanha omituinen tyyppi on jälleen. Jumalan kirous on yllämme hänen tähtensä.” Te muistatte heidän sanoneen Elialle: “Sinä olet se, joka aiheutat harmia Israelille.”

71   He sanoivat: “Sinä olet se, joka aiheutat harmia Israelille.” Katsokaa kenet Jumala… Kenen Sanan Hän vahvisti? Hän vahvisti oman Sanansa.

72   No niin, Raamattu sanoo, että heidät oli nostettu esiin tätä tarkoitusta varten, nämä uskomattomat. Mutta kun todellinen uskovainen saa nähdä tuon ajanjakson Sanan lihaksi tehtynä Jumalan puhuessa inhimillisten huulten kautta ja sitten tehden tarkalleen sen, mitä Hän oli sanonut tulevansa tekemään, silloin se selvittää sen!

73   Tarkatkaa nyt sen loppuosaa. Älkää katsoko merkkejä. Jos te katsotte merkkejä, teidät tullaan pettämään aivan niin varmasti kuin maailma on olemassa. Vääriä profeettoja tulee nousemaan ja tekemään suuria merkkejä ja ihmeitä, niin että se tulisi pettämään jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista. Katsokaa Sanaa. Katsokaa näitä pappeja, näitä heprealaisia profeettoja seisomassa siellä. Sidkialla oli kaksi suurta sarvea ja hän sanoi: “Jumala on määrännyt minut profeetaksi.” Se oli totta. “Minulla on kolmesataa yhdeksänkymmentäyhdeksän muuta kanssani tässä, ja Pyhä Henki on yllämme vahvistaen ja sanoen, että tuo maa kuuluu meille. Menkäämme ja ottakaamme se. Ja näillä sarvilla, Ahab, sinä tulet työntämään vihollisen pois meidän maaltamme, sillä Jumala antoi tuon maan meille.”

74   Mutta tarkatkaa tuota uskonnollista miestä, hyvää miestä, Joosafatia. Hän sanoi: “Eikö sinulla ole vielä yhtä?”

75   “Vieläkö yhtä? Tässähän on neljäsataa, ja kaikki ovat yksimielisiä.” Hän sanoi: “Kyllä täällä on yksi vielä jossakin, mutta minä vihaan häntä. Hän aina haukkuu meitä ja kertoo meille, kuinka suuria syntisiä me kaikki olemme, ja kaikkea sellaista. Minä vihaan häntä! Hän on Miika, Imlan poika.”

76   Hän sanoi: “Oi, älköön kuningas sanoko niin. Noudettakoon hänet, ja kuulkaamme, mitä hänellä on sanottavana.”

77   Niinpä he toivat hänet sinne, ja hän sanoi: “Antakaa minulle tämä yö aikaa, jotta voin nähdä, mitä Herra sanoo siitä.”

78   Ahab sanoi: “Minä vannotan sinua, kerro minulle ainoastaan totuus eikä mitään muuta.”

79   Ja miehet tulivat ja sanoivat: “No niin, jos sinä haluat päästä takaisin yhteyteemme, niin sano aivan samalla tavoin niin kuin kaikki muutkin ovat sanoneet.”

Miika sanoi: “Minä tulen sanomaan vain sen, mitä Jumala sanoo.” Näettekö?

80   Tuli seuraava aamu, ja kuninkaat pukeutuivat viittoihinsa ja istuivat portissa kaikkien kuuluisuuksien kanssa. Ja nuo profeetat seisoivat siellä ja sanoivat: “No niin, fanaatikko, mitä sinä sanot siitä?”

81   Hän sanoi: “Menkää, mutta minä näin Israelin hajotettuna niin kuin lampaat ilman paimenta.”

82   Ja tuo profeetta löi toista profeettaa suulle. Molemmat olivat voideltuja profeettoja, jotka seisoivat siellä profetoiden. Neljäsataa yhtä vastaan, se näytti hyvin vakuuttavalta. No niin, turva ei ole aina neuvonantajien paljoudessa. Asia riippuu siitä, miten he neuvovat, mikä heidän neuvonsa on. Siellä ei ollut turvaa kuninkaalle, vaikka hän valitsi tuon suuren joukon neuvon oikeaksi. Mutta jos hän vain olisi pysähtynyt katsomaan kirjakääröstä, mitä Elia oli juuri aikaisemmin sanonut.

83   Niinpä Miika ei voinut sanoa mitään, hän ei tiennyt, mutta ehkä Jumala oli antanut sen hänelle anteeksi. Mutta ensiksi, ollen profeetta, hän meni Jumalan tykö nähdäkseen, mitä Jumala sanoisi. Ja hän tuli tietämään, mitä Jumala sanoi. Hän sanoi: “Minä näin Jumalan istumassa valtaistuimellaan, ja Hän sanoi… Hänen kaikki Taivaalliset neuvonantajansa olivat kokoontuneina Hänen ympärilleen. Hän sanoi: ‘Kenet me voimme saada menemään alas ja vaikuttamaan sen, että Ahab lähtee sinne, jotta hänestä annettu profetia täyttyisi?”

84   Katsokaahan tuota profetiaa. Elia oli jo sanonut: “Koirat tulevat nuolemaan sinun veresi.” Näettehän?

85   Ja niinpä hän sanoi “nähneensä valehtelevan hengen nousevan syvyydestä ja tulevan Hänen eteensä ja sanoneen: ‘Minä menen alas ja menen Ahabin profeettoihin ja vaikutan sen, että he profetoivat valheen.”

86   No niin, Jumala tiesi, että nuo miehet olivat niin pulleita ja täynnä teologiaa, että he ajattelivat, että kaikki, mitä heillä oli, oli oikein. He eivät olleet panneet merkille tuota hetkeä varten olevaa Sanaa. Niinpä Jumala sanoi: “ Sinä tulet onnistumaan. Mene.” Ja kun Miika oli sanonut sen, niin se oli aivan sama kuin olisi sanonut heidän profetoineen pahan hengen alaisina. He olisivat nykäisseet puhelimen pois seinästä tai sulkeneet radion tai tehneet mitä tahansa. Kun he kuulivat Sen tulevan heitä itseänsä vastaan, he nousivat ylös ja lähtivät ulos. Mutta katsokaa mitä tapahtui. No niin, Miika oli tarkistanut näkynsä kirjoitetulla Sanalla ja sen vuoksi hän tiesi mistä puhui.

87   Kuningas sanoi: “Pankaa tuo mies vankilaan ja antakaa hänelle murheen vettä ja murheen leipää. Minä tulen käsittelemään hänet palattuani.”

88   Hän sanoi: “Jos sinä lainkaan tulet takaisin, niin Jumala ei ole puhunut minulle.” Hän tiesi, että hänen näkynsä oli tarkalleen yhtäpitävä tuota hetkeä varten olevan Sanan kanssa. Se oli Ahabin aika.

89   Veli, sisar, nyt on hetki ja Babylonista uloskutsumisen aika. Ehtoovalot ovat täällä. Vaeltakaa Valossa niin kauan kuin on valoisaa. Huomatkaa, uskovaiset näkivät Sanan julkitulemisen ja he uskoivat Sen. Jeesus sanoi: “Minun lampaani tuntevat Minun Ääneni, Minun Sanani, Minun sille ajanjaksolle kuuluvat merkkini. Väärää he eivät tule seuraamaan.”

90   Menkäämme nyt takaisin tekstiimme, koska huomaan menneeni pois siitä, ja haluan painottaa tuota rukousjonoa enemmän. Menkäämme nyt takaisin aiheeseemme, jota olemme käsitelleet. No niin, kuten tavallista, tulee tapahtumaan jälleen samalla tavoin niin kuin aina on tapahtunut.

91   Jumala lähetti profeettansa, Johanneksen, aivan niin kuin Hänen Sanansa oli luvannut Malakia 3:kolmessa: “Katso, Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä valmistamaan tietä.” Johannes todisti saman asian, ja me näemme, että myöskin Jesaja sanoo luvussa 40:3, että “siellä tulee olemaan profeetan ääni, joka huutaa erämaassa: ‘Valmistakaa Herran tie.”’ Näettekö kaikki nuo profetiat! Ja katsokaa kuinka Kirjoitukset tunnistivat hänet.

Kun he kysyivät: “Kuka sinä olet? Oletko sinä Messias?”

Hän sanoi: “En ole.”

“Oletko sinä Jeremia? Oletko sinä yksi profeetoista?”

92   Hän sanoi: “En ole, vaan minä olen erämaassa huutajan ääni, niin kuin profeetta Jesaja on sanonut.”

93   Luulisitteko te, että he olisivat uskoneet sitä? Eivät koskaan. Miksi? Koska hän ei tullut heidän seurakuntansa kautta. Hän ei ollut lähtöisin heistä. Katsokaahan, hän meni erämaahan yhdeksän vanhana, ja kun hän tuli ulos sieltä, hän oli kolmenkymmenen. Hänen sanomansa oli liian suuri mennäkseen jonkun teologisen koulun lävitse. Hän oli se, jonka tuli esitellä Messias. Ja jokainen olisi vetämässä sinnepäin ja tännepäin, ja niinpä Jumala lähetti hänet erämaahan hänen isänsä Sakariaan kuoleman jälkeen. Ja hän oli pappi, mutta hän ei seurannut isänsä jälkiä.

94   Koska profeetat eivät tule senkaltaisten asioiden kautta. He tulevat karuista maista, erämaista. Kukaan ei tiedä, mistä he tulevat tai kuinka he nousevat näyttämölle, tai mitään muutakaan heidän historiastaan. He vain astuvat esiin ja saarnaavat Sanan, ja Jumala ottaa heidät pois. Ja he menevät pois ja tuomitsevat tuon sukupolven ja menevät eteenpäin Hänen Sanaansa ja odottavat tuota suurta päivää.

95   Seurakunta ei uskonut häntä, koska he eivät tunteneet häntä. Heillä ei ollut kirjoissaan mitään tietoa hänen virkaanasettamisestaan, joten he hylkäsivät hänet. Katsokaahan, he eivät uskoneet Jumalan selvää, kirjain kirjaimelta vahvistettua Sanaa. Näettekö? Noita kahta Kirjoitusta, jotka vahvistivat hänet: Malakia 3 ja Jesaja 40:3. Molemmat noista Kirjoituksista puhuivat miehestä, joka oli tulossa valmistamaan Herran tietä. Ja hän täytti kaikki sen vaatimukset.

96   Hänen tuli olla profeetta. “Minä tulen lähettämään teille Elian.” Ja siellä hän oli, aivan yhtä karkealla tavalla. Katsokaa, kuinka hänen luonteensa sulautui yhteen Elian luonteen kanssa. Elia oli erämaan mies, ja samoin oli Johanneskin. Hän ei ollut mikään sulavakäytöksinen vaan karski mies.

97   Huomatkaa jälleen, kuinka Elia oli naistenvihaaja, joka sanoi Iisebelille kaikista hänen maalaamisistaan ja muista asioista. Niin oli Johanneskin. Iisebel yritti tappaa Elian. Hän oli vannonut jumaliensa kautta katkaisevansa hänen päänsä. Niin teki myös Herodias. Näettekö?

98   Tarkatkaa aina heidän sanomaansa ja sitä, mitä he tekivät. Nyt me huomaamme, että jos he vain olisivat katsoneet taaksepäin ja nähneet, mitä Raamattu oli sanonut, ja sitten tarkanneet tuon miehen luonnetta, ja kuinka täydellisesti hän oli oikeassa ajassa Kirjoitusten suhteen, niin heidän olisi tullut tietää, kuka hän oli. Mutta vain noin puoli tusinaa tiesi sen. Se on totta. Ei enempää kuin puoli tusinaa käsitti sen. He kyllä menivät kuulemaan häntä, mutta he eivät uskoneet Sitä. Näettekö? Miksi? He eivät uskoneet, kun profetia tuli tunnistetuksi heidän ajassaan.

99   Huomatkaa, he nauroivat häntä ja kutsuivat häntä joksikin “kirkuvaksi, villiksi ja oppimattomaksi fanaatikoksi, jolla ei ollut mitään koulutusta”, ja niin edespäin. Kuten tavallista, he arvostelivat häntä hänen koulutuksensa perusteella. He arvostelivat hänen kielioppiansa ja tapaa, miten hän oli pukeutunut. Hänellä oli palanen lampaannahkaa ympärillään ja kamelinnahkainen vyö, ja hän oli karvainen yltä päältä. Siellä hän oli polviaan myöten vedessä, ilman seurakuntaa, ilman kirkonpenkkejä, ilman mitään yhteistyötä. He eivät voineet hyväksyä sitä. He palvoivat tämän maailman jumalaa, näettehän.

100   Tarkoitukseni ei nyt ole sanoa, etteikö olisi myös vääriä profeettoja, jotka astuvat esiin kuten Jannes ja Jambres. Mutta se mitä teidän tulee tehdä, on tarkistaa alkuperäinen sanoma Sanalla, ja silloin teillä on se. Missä ajanjaksossa se on, ja mitä on profetoitu tuolle ajanjaksolle.

101   Sitten Johanneksen profetia oli vahvistettu Jumalan oman järjestyksen mukaisesti. Tarkatkaa kuinka täydellistä se on. Raamattu oli sanonut: “Herran Sana tulee profeetalle.” Ja Jeesus oli Sana. Ja Johannes profetoi tulevan Sanan täyttymisestä, ja Jeesus, Sana, tuli profeetan luo, vedessä. Oi, kuinka kaunista. Kuinka pettämätöntä se onkaan. Näettekö? Sana oli harvinainen asia tuona aikana. Tässä tulee profeetta sanoen: “Minä olen Sanan ääni.”

He kysyivät: “Mitä meidän tulee tehdä?”

102   Hän sanoi: “Minä en ole arvollinen riisumaan Hänen kenkiään. Mutta teidän keskuudessanne, siellä jossakin, seisoo Yksi ja Hän tulee olemaan se, joka kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on puhaltimensa kädessään ja Hän tulee kokonaan puhdistamaan puimatantereensa. Hän on polttava oljet sammumattomalla tulella ja kokoava jyvät aittaan.” Oi, mikä profeetta! Jeesus sanoi, ettei siihen mennessä ole naisesta koskaan syntynyt miestä, joka olisi niin suuri kuin hän on. Oi, kuinka mahtailevaa! Kuinka hän tiesikään, missä hän seisoi! Hän tiesi sen tarkalleen. Hän oli kuullut Jumalalta, ja se oli tarkalleen yhtä pitävä Sanan kanssa, joten hänen ei tarvinnut välittää siitä, mitä ihmiset sanoivat. Hän saarnasi Sen ja profetoi Sen kaikesta huolimatta. Ja tarkatkaa, kun mies seisoo sen puolesta, mikä on Totuus, niin silloin Jumala on velvollinen vahvistamaan tuon miehen totuudeksi.

103   Kun Mooses tuli sinne alas Egyptiin, hän sanoi: “Minä olin siellä erämaassa ja näin pensaan olevan tulessa, eikä se kulunut. Menin lähemmäksi ja kun tein niin, minä näin siellä riippuvan suuren Tulipatsaan. Ja ääni sanoi: ‘MINÄ OLEN SE MIKÄ MINÄ OLEN.’ Ja Hän käski minua tulemaan tänne ja tekemään nämä ihmeet”, ja Jumala tuli ja vahvisti Sanansa. Hän nosti ylös keppinsä ja tuli kirppuja ja kärpäsiä ja pimeys ja niin edespäin. Ja sitten vahvistaakseen tuon profeetan Hän toi heidät, nuo uskovaiset, takaisin sen vuoren luo, ja Jumala tuli alas tuossa samassa Tulipatsaassa tuolle samalle vuorelle ja todisti, että se oli oikein.

Katsokaa nyt, mitä Hän on tehnyt tänä päivänä. Tarkalleen samoin.

104   Sana tuli profeetalle vahvistaen, että juuri hän oli tuo henkilö, jonka Kirjoitukset sanoivat hänen tulevan olemaan. Mutta Jeesus tuli eri tavalla, kuin mitä heidän ihmistekoinen tulkintansa profetiasta oli ollut. Ihmiset olivat tulkinneet, millaista se tulisi olemaan. Tietenkin. Presbyteerit ajattelevat, että heidän tulisi olla se. Tarkatkaa, kuinka Jumalan tekee mitä tahansa, niin jokaisella muullakin organisaatiolla täytyy olla sellainen. Kyllä, niin on aina ollut. Heillä on Janneksensa ja Jambreksensa kaikkialla. Huomatkaa, he sanoivat osan Sanasta. Mutta profeetan Sanan mukaisesti, sen on oltava jokainen Kirjain!

105   Kuten tavallisesti, he kadottivat sen jälleen. He kutsuivat Häntä ennustelijaksi, perkeleeksi, Beelsebuliksi ja sanoivat, että Hän teki itsensä Jumalaksi, kun heidän olisi tullut oman Raamattunsa perusteella tietää, että Hän oli Jumala.

Huomatkaa. Jesaja oli profetoinut hänestä, Jesaja 9:6, ja sanonut: “Hänen Nimensä on Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä.” Mitään muita isiä ei sen jälkeen tulisi olemaan, koska Hän oli ensimmäinen Isä alussa. Hän on ainoa Isä. Hän sanoi: “Älkää kutsuko ketään miestä tämän maan päällä ‘Isäksi’!” Hän on Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Neuvonantaja, Rauhanruhtinas. Aivan varmasti.

106   No niin, he tekivät Hänelle aivan samalla tavoin kuin kaikki profeetat olivat sanoneet heidän tulevan tekemään, aivan samoin kuin he ovat tehneet tässä Laodikean Ajanjaksossa. He ovat panneet Hänet ulos seurakunnasta. He ovat “sokeita ja alastomia, eivätkä tiedä sitä”. Juuri niin kuin Raamatun profeetta on sanonut. Ihmisten perinnäissääntöjen sokaisemina he ovat panneet Hänet, Sanan, ulos seurakunnistansa, kuten yleensäkin, aivan juuri niin kuin heistä oli profetoitu.

107   Huomatkaa nyt, älkää nyt kulkeko tämän ohitse. Tässä on nyt tekstimme aihe, kuinka Jeesus teki tunnetuksi näille kahdelle opetuslapselle, että Hän oli heidän Messiaansa! Nyt, kaikki silmät tännepäin. Ja te siellä kaikkialla ympäri maata, älkää nyt kadottako tätä. Me olemme yrittäneet kertoa teille, että Raamattu on Jumalan Sana, Jumalan itsensä kirjoittama, jossa Hän käytti miestä välikappaleena. Jumala osaa itse kirjoittaa. Jumala osaa itse puhua. Jumala voi tehdä mitä Hän haluaa tehdä, mutta Hän valitsi miehen tekemään sen, koska miehet, jotka kirjoittivat sen, ovat osa Jumalasta. Niinpä Jumala kirjoitti Raamatun. Miehet eivät edes omassa inhimillisessä ajatuksessansa tienneet, mitä he olivat kirjoittamassa. He saattoivat olla eri mieltä sen kanssa, mutta he kirjoittivat Sen. He eivät voineet tehdä mitään muuta. Raamattu sanoo, että he tekivät “niin kuin Pyhä Henki heissä vaikutti”. Jumala liikutti heidän käsiänsä ja liikutti heidän silmiänsä näkyjen kautta, eivätkä he voineet sanoa mitään muuta kuin sen, mitä he katselivat. He eivät voineet puhua mitään muuta, koska heidän kielensä, sormensa ja jokainen ruumiinsa jäsen oli täydellisesti Jumalan hallinnassa ja sopusoinnussa Jumalan kanssa. Ei ole ihme, että Raamattu sanoo heitä jumaliksi. He olivat osa Jumalasta. Hän, Jeesus, oli Jumalan täyteys.

108   Huomatkaa kuinka Jeesus, Sana, antoi näiden sydämistään murtuneiden opetuslasten tietää, että Hän oli heidän Messiaansa, luvattu Sana. Pankaa merkille, mitä Hän teki. Hän vetosi profetiaan. Huomatkaa: “Te hullut ja hitaat uskomaan kaikkea, mitä profeetat ovat kirjoittaneet.” Hän ei koskaan sanonut: “No hyvä on, mitähän seurakunta mahtaa sanoa siitä?”

109   He kertoivat asian Hänelle, kaiken mitä oli tapahtunut. He olivat murheellisia ja alkoivat kertoa Hänelle: “Oletko Sinä ainoa muukalainen täällä, kun et tiedä, mitä on tapahtunut Jerusalemissa?”

110   Hän sanoi: “Mitä asioita?” Aivan kuin Hän ei olisi tiennyt sitä. Katsokaahan, Hän tekee joskus asioita vain nähdäkseen, mitä te tulette tekemään sen kanssa. Hän sanoi: “Mitä asioita? Kuka se oli? Mitä on tapahtunut?”

111   “Oletko Sinä ainoa muukalaisen?” Ja he olivat puhumassa miehelle, jonka kanssa he olivat eläneet kolme ja puoli vuotta, eivätkä he tunteneet Häntä.

“Mitä asioita? Mitä on tapahtunut?”

112   He sanoivat: “Asioita jotka koskevat Jeesus Nasaretilaista, joka oli Profeetta. Ja sitä me emme lainkaan epäile mielessämme, sillä Hän oli väkevä Sanassa ja teossa kaiken kansan edessä. Me näimme Hänen tekevän asioita, jotka todistivat Hänet Jumalan Profeetaksi tätä ajanjaksoa varten. Me tiedämme sen. Ja me uskoimme, että Hän olisi ollut Lunastaja, joka olisi lunastanut Israelin.”

113   Sitten Hän kääntyy ja sanoo: “Te hullut ja hitaat sydämestä uskomaan, että kaikki se, mitä profeetat ovat Hänestä sanoneet, tulisi tapahtumaan.” Näettekö? Tarkatkaa nyt Häntä, kuinka Hän menee takaisin profetiaan. Mikä nuhde uskovaisille, jotka väittivät uskovansa Häneen!

114   Pankaa nyt merkille, miten Hän lähestyi tätä aihetta. Hän ei tullut ja sanonut suoraan: “Minä olen teidän Messiaanne.” Hän olisi voinut tehdä sen, sillä Se Hän oli. Mutta huomatkaa, Hän teki itsensä tunnetuksi Sanassa, jotta he voisivat tietää sen. Jos Hän olisi sanonut sen, ja sen Hän olisi voinut sanoa sen, ja se ei olisi ollutkaan niin, mutta kun Hän meni ja alkoi puhua siitä, mitä kaikki profeetat olivat sanoneet Hänestä, ja he näkivät sen, ja sitten he saattoivat sanoa sen itse, jos he olivat Jumalan lapsia. Mutta Hän kiinnitti heidän huomionsa siihen, mitä profeetat olivat ennustaneet ja mihin he olivat käskeneet katsoa sinä aikana, jolloin Messias omana aikanansa tulisi julki. Hän, niin kuin Johanneskin, antoi Sanan, Raamatun, tunnistaa Sanomansa. Kuka tahansa todellinen profeetta tekisi niin. Kyllä. Hän ei tullut ja sanonut: “Minä olen Hän. Minä olen.” Sellainen ei ole todellinen Jumalan profeetta. Näettehän? Hän sanoi: “Menkää takaisin Kirjoituksiin.” Katsokaahan, Hän ei koskaan muuta tapaansa tehdä sitä. He sanoivat: “Me tunnemme Mooseksen.”

115   Hän sanoi: “Jos te olisitte tunteneet Mooseksen, te olisitte tunteneet Minut, sillä Mooses kirjoitti Minusta.” Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia. Te ajattelette, että teillä on niissä Iankaikkinen Elämä, ja Kirjoitukset juuri todistavat Minusta. Menkää ja katsokaa Kirjoituksiin ja nähkää se.”

116   Tässä Hän ei ollut muuttanut tapaansa tehdä sitä, Hän ei ole koskaan muuttanut sitä. Hän ei voi koskaan muuttua, koska Hän on muuttumaton Jumala. Ymmärrättekö? Huomatkaa, että Hän meni suoraan takaisin ja vetosi Kirjoitukseen näille kahdelle opetuslapselle, Kleoppaalle ja hänen ystävälleen, jotka olivat matkalla Emmaukseen. Hän sanoi: “Miksi te olette niin typeriä, että ette usko jokaista Sanaa, jonka profeetat ovat kirjoittaneet Messiaasta. Miksi ette usko, että niiden täytyy täyttyä?” Oi, mikä päivä!

117   Johannes teki samoin: “Tutkikaa Kirjoituksia, katsokaa taaksepäin, on sanottu, että ‘erään ääni tulisi huutamaan erämaassa’. Mistä minä olen tullut? Ymmärrättekö?” Sen olisi tullut selvittää se heille. Kyllä vaan.

118   Samoin sen tulisi selvittää se tänäänkin nähdessämme, mitä Pyhä Henki on tekemässä. Hän sanoi kerran: “Tutkikaa Kirjoituksia.” Ja Hän haluaa, että me teemme sen tänään.

119   Huomatkaa, Hän alkoi Mooseksen profetiasta. Raamattu sanoo: “Alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista”, mutta Hän alkoi Mooseksesta. “Profeetan”, Mooses sanoi, “on Herra, teidän Jumalanne nostava esiin teidän keskeltänne, ihmisten keskuudesta. Herra Jumala on nostava esiin Profeetan.”

120   Hän on ehkä voinut sanoa: “Kleopas, ja ystäväsi tässä, eikö Mooses sanonutkin, että näinä päivinä Herra Jumala tulisi nostamaan esiin Profeetan? Ja eikö tämä Mies, jonka he ristiinnaulitsivat, täyttänytkin sitä vaatimusta? Eikö Mooses profetoinutkin tätä? Ja teillä ei ole ollut profeettaa satoihin ja satoihin vuosiin, ja tässä tämä Mies oli nostettu esiin. Ja mikä oli tämän Miehen edelläkävijä, eikö Hän sanonutkin sitä?” Käsitättekö te sitä? Ja Hän puhui heille siitä, mitä kaikki profeetat olivat sanoneet Hänestä omana aikanaan. Olisi varmasti ollut mielenkiintoista kuunnella Häntä. Ettekö tekin olisi halunneet kuulla Häntä? Minä ainakin olisin halunnut kuulla, mitä Hän sanoi profeettojen sanoneen itsestänsä, mutta Hän ei koskaan sanonut, että Hän se olisi. Hän vain osoitti heille profetian. Hän vain sanoi: “Profeetat sanoivat, että tämä tulisi tapahtumaan.” Ymmärrättekö?

121   Menkäämme nyt takaisin hetkeksi ja kuunnelkaamme Hänen itsensä lainaamia Sanoja. Tarkatkaa tässä, kuinka Sana itse lainaa Sanaa itseänsä. Sana itse lainaa Sanaa itseänsä. Hän ei kertonut heille, että Hän oli se, vaan Hän vain antoi Sanan itsensä puhua heille, ja sitten he tiesivät, kuka Hän oli. Sana lihassa lainasi kirjoitettua Sanaa ollen täysin samaistettuna itsensä kanssa. Katsokaapa tänne, kuunnelkaamme Hänen lainaustaan. Me tiedämme nyt, että he olivat tietoiset kaikista viimeaikaisista tapahtumista kuten ristiinnaulitsemisesta ja mitä Hänen ylösnousemuksestaan kerrottiin ja mitä haudalla sanottiin tapahtuneen, niin kuin juuri olemme lukeneet. Nyt Hän menee suoraan profetian Sanaan, joka koski Häntä itseänsä. Ajatelkaamme nyt Hänen sanoneen tämän, vaikka Hän sanoi paljon muutakin kuin tämän, mutta tarkatkaa nyt.

122   Sanokaamme, että he kuulivat Hänen sanovan: “Katsokaa, mitä Sakaria 11:12 sanoo. Eikö Messias tullutkin myydä sen mukaisesti mitä profeetta sanoi, kolmestakymmenestä hopearahasta? Tehän juuri sanoitte, että tämä Mies myytiin kolmestakymmenestä hopearahasta. Katsokaa sitä sieltä.” Haluatteko kirjoittaa muistiin raamatunpaikat? Se on Sakaria 11:12. Sitten Hän sanoi: “Oletteko panneet merkille, mitä Daavid sanoi Psalmissa 41:9? Kuinka Hänen ystävänsä pettäisi Hänet. Ja sitten jälleen Sakaria 13:7: Hän oli opetuslastensa hylkäämä. Ja Psalmi 35:11: väärien todistajien syyttämä. Tehän juuri sanoitte niin tapahtuneen. Jesaja 50:6: profeetta sanoi, että he ruoskivat Häntä. Jesaja 53:7: Hän oli mykkänä syyttäjiensä edessä. Psalmi 22: Hänen tuli huutaa ristillä: ‘Jumalani, Jumalani, miksi Sinä olet hyljännyt Minut?’ Eikö Hän tehnytkin sitä, toissapäivänä, iltapäivällä? Psalmi 22 jälleen, 18. jae: He jakoivat Hänen vaatteensa keskenään. Tekivätkö he sitä? Ja Psalmi 22:7 ja 8: vihollistensa, seurakunnan, pilkkaama. Psalmi 22 jälleen: Hän sanoi, että luutakaan Hänen ruumiistaan ei tullut rikkoa, mutta ‘he lävistivät Minun käteni ja Minun jalkani’”. Ja ilman epäilystä Hän piti sillä hetkellä käsiään selkänsä takana. “Jesaja 53:12 sanoo, että Hän kuolisi pahantekijöiden välissä. Jesaja 53:9 sanoo, että Hänet haudattiin rikkaiden joukkoon. Psalmi 16:10 sanoo: ‘Minä en tule jättämään Hänen sieluansa helvettiin, enkä salli Pyhäni nähdä turmeltumista.’ Ja eikö Malakia 3 ollutkin tämän Miehen edelläkävijä?” Oi, minä olisin halunnut kuulla Hänen lainaavan sitä. Katsokaa noita profetioita! Huomatkaa sitten kaikki nuo esikuvat, jotka Hän on saattanut käydä lävitse. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa 22 kuinka Jumala antoi sen varjokuvan Iisakissa. Kuinka isä Aabraham otti oman poikansa ja antoi hänen kantaa puut mäen päälle ja sitten hän otti ja uhrasi oman poikansa.

123   Se kaikki alkoi nyt imeytyä heihin. Hän oli kertonut heille, että he olivat hulluja, koska eivät katsoneet profetiaa, joka oli tuota päivää varten. Ja nyt se alkoi imeytyä heihin, ja he alkoivat nähdä sen kaiken täyttymyksen siinä, mitä oli tapahtunut muutamana viimeisenä päivänä ja viimeisenä kahtena tai kolmena vuotena. He alkoivat nähdä tuon ajan vahvistetun profetian. Silloin he tulivat tietämään, että heidän ristiinnaulittu ystävänsä, Jeesus, oli täyttänyt jokaisen Sanan siitä. Oi, silloin he tiesivät, että tuo Mies totisesti oli tuo Messias, jonka tuli nousta ylös kuolleista. Hän sanoi: “Hauta ei voinut pitää Häntä, sillä ‘Minä en salli Pyhäni näkevän turmeltumista’. Ei ole yhtään profetian Sanaa joka voisi pettää. Ja Hän nousi ylös.”

124   “Niinpä nuo sanansaattajat tänä aamuna sieltä haudalta olivat oikeassa. Hän oli noussut ylös kuolleista. Hän on elossa. Hän on se Messias.” Miksi? Älkää nyt epäonnistuko nähdä sitä! “Hänen toimintansa, Hänen palvelutehtävänsä ja kaikki se, mitä Hän teki, ovat vahvistaneet tarkalleen ne Sanat, jotka profeetta oli sanonut tulevan tapahtumaan tänä aikana.” Silloin he tiesivät, että Hän, heidän ristiinnaulittu ystävänsä, Jeesus, oli tehnyt sen. Ei ihme, että heidän sydämensä paloivat heidän sisimmässään Hänen puhuessaan heille. He olivat nyt kävelleet kuusi mailia, ja se näytti tapahtuneen hyvin lyhyen ajan kuluessa.

125   Ja tässä on toinen asia, jonka he olivat tehneet, tiedättehän, he olivat kuulleet kuuden tunnin saarnan profetioiden täyttymisestä ja niiden vahvistetuksi tulemisesta. Hän puhui heille siitä tiellä. Niin pian kuin he olivat lähteneet matkalle, Hän astui esiin, sillä Hän oli juuri siellä Jerusalemissa. He vaelsivat tiellä kuusi mailia Emmaukseen. Sitä se on. Hän oli saarnannut kuusi tuntia ja todistanut profetiat oikeiksi. Älkää silloin tuomitko minua kolmesta tunnista, näettekö? Mutta pankaa merkille, Hän oli saarnannut heille. He olivat kuulleet kuuden tunnin saaman profetioiden toteutumisesta ja vahvistamisesta.

126   Ja nyt oli tulossa ehtooaika. Tiedättehän, Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Oli ehtooaika, kun Hän avasi heidän silmänsä tuntemaan Hebrelaiskirje l3:8: “Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ehtooajassa tapahtumat selvitetään profetialla. Se, mikä on tapahtumassa nykyhetkenä, voidaan helposti tunnistaa, jos te vain uskotte tämän hetken profetian.

127   Kyllä, “Oi te hullut, hitaat ymmärtämään, hitaat uskoaksenne, (tutkistelkaa sitä sydämissänne), uskoaksenne kaikkea sitä, mitä profeetat olivat sanoneet Messiaasta, eikö sen ollutkin pakko tapahtua?” Hän kävi näitä asioita läpi heidän kanssaan edes takaisin ja osoitti, mitä profeetat olivat sanoneet tulevan tapahtumaan. Ja sitten kun he olivat alkaneet ymmärtää, Hän toimi ikään kuin olisi aikonut jatkaa matkaansa edelleen. He pitivät tästä Miehestä. He sanoivat: “Sinä olet antanut meille jotakin. Me emme koskaan ajatelleet sitä. Hänen täytyy olla elossa jossakin.” He olivat puhumassa Hänelle eivätkä tienneet sitä. Ilman epäilystä Hän katsoi heitä murheellisena ja aikoi matkata edelleen, mutta Hän odotti, että he kutsuisivat Hänet sisälle. Hän odottaa sitä tänä iltana: että te kutsuisitte Hänet sisälle.

128   Ja huomatkaa, kun nuo opetuslapset kutsuivat Hänet kanssaan aterialle, niin silloin Hän teki jotakin, mitä Hän oli tehnyt ennen ristiinnaulitsemistansa, ja heidän silmänsä avautuivat. He tunsivat Hänen tapansa, Hänen tyylinsä. He tiesivät, mitä Hän oli tehnyt, ja Hän teki sen silloin aivan samalla tavalla kuin Hän oli tehnyt aikaisemminkin. Ja he sanoivat: “Se on Hän!” Ja nopeasti he nousivat ylös tuodakseen sen julki, ja Hän katosi heidän näkyvistään. Ja siinä missä heiltä otti kuusi tuntia kuunnella Hänen saarnaansa, heidän jalkansa nyt olivat niin kevyet, että kahdessakymmenessä minuutissa he olivat takaisin kertomassa toisille: “Hän on todellakin noussut ylös. Hän on tosiaankin elossa.”

129   Ystävät, tämä on Malakia 4. täyttyminen, Luukas 17, Johannes 15, oi, niin monia, Ilmestyskirja 10, niin monia profetioita, joiden voidaan osoittaa kuuluvan tälle päivälle. Ja myöskin Matteus ja Markus, missä Hän sanoi, että nämä suuret merkit ja ihmeet tulisivat ilmestymään taivaalla, ja he kutsuvat niitä lentäviksi lautasiksi, jotka voivat kadota ajatuksen nopeudella. On joku älykkyys, joka liikuttaa sitä. Hän osaa kirjoittaa, Hän osaa puhua, Hän voi tehdä mitä tahansa Hän haluaa tehdä. Tuo suuri Tulipatsas, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja näkyjä tulee maan päälle, pyramideja, savun kohotessa ilmaan paljon sen yläpuolelle, missä ei enää ole mitään kosteutta eikä mitään muutakaan, kolmekymmentä mailia korkealle. Ennustettiin puolitoista vuotta ennen sen tapahtumista, että se tulisi olemaan sillä tavalla. Sitten valokuva käännettiin oikealle ja nähtiin, kuka siinä on katselemassa alas. Yksikään puhuttu sana ei ole koskaan pettänyt, ja tässä on Jumalan kirjoitettu Sana, joka vahvistaa sen Totuudeksi. Ja me olemme jälleen ehtooajassa. Ihmettelenpä palaisiko Hän tänä iltana armossansa ja tekisi nyt jotakin, mitä Hän teki silloin siellä aikaisemmin. Rukoilkaamme ja pyytäkäämme sitä Häneltä. Tapahtumat selvitetään vahvistetulla profetialla.

130   Jumala Kaikkivaltias, auta meitä. Auta meitä, rakas Jumala, ymmärtämään ymmärtääksemme ne asiat, jotka meidän tulisi tietää, ymmärtääksemme Sinun Sanasi. Ja nyt, Herra, me olemme kuulleet saarnoja lähes kahdentuhannen vuoden ajan, ja kirjoja on kirjoitettu. Ja nyt näinä viimeisinä päivinä se on jälleen luisunut takaisinpäin, ja nyt on ehtoo lähellä. Metodistit, baptistit, presbyteerit ja monet niistä kautta ajanjaksojen ovat puhuneet Sinun kanssasi, tämän suuren päivän aikana, joka ei ole ollut päivä eikä yö, juuri niin kuin profeetta on sanonut, mutta ehtooaikana tulee olemaan Valo. Jeesus nousi haudasta ja ilmestyi Simonille ja noille naisille ja osoitti heille olevansa elossa. Se tapahtui aamulla. Ja sitten illalla Hän tuli jälleen takaisin. Hän vaelsi heidän kanssaan tuon päivän nuhdellen heitä heidän sokeudestansa, mutta sitten Hän teki itsensä tunnetuksi heille ehtooajassa.

131   Jumala, tule tänä iltana meidän yhdessäoloomme keskelle, joka meillä on Sanan ympärillä. Jumala, siihen tuskin uskotaan tänään ihmisten keskuudessa, mutta minä olen kiitollinen, että siellä on joitakin, jotka Sinä olet kutsunut ja määrännyt Iankaikkiseen Elämään. Ja Sinä sanoit: “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva.” Ja nyt ehtoovalojen loistaessa, kun Siinä olet sallinut, Herra, ettei yksikään niistä sadoista puhutuista profetioista ole koskaan pettänyt. Silloin totisesti, jos se tunnistetaan siitä, sen täytyy olla Sinä, sillä kukaan ihminen ei voisi olla niin tarkka. Kuten Raamattukin, joka on kirjoitettu tuhannen kuudensadan vuoden aikana neljänkymmenen kirjoittajan toimesta, eikä siinä ole yhtään virhettä. Kukaan ihminen ei voisi kirjoittaa sellaista. Rakas Jumala, minä rukoilen, että Sinä ilmaisisit itsesi tänä iltana Hebrelaiskirje 13:8 mukaisesti samana eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja niitä tekoja, joita Sinä teit silloin, Sinä teet tänään. Ja Sinä olet luvannut sen. Sinä sanoit sen tapahtuvan näinä viimeisinä päivinä, kun maailma on kieroutunut samalla tavoin kuin oli Sodoman ja Gomorran aikana. Me katsomme näitä poikia, jotka ovat niin tyttöjen kaltaisia, että käyttävät heidän vaatteitaan, ja me näemme, että tytöt yrittävät toimia kuten pojat, ja me näemme naiset ja miehet tässä vääristyneessä ajanjaksossa. Ja me näemme, että seksikkyys on tullut palvonnan kohteeksi. Evankeliumi on työnnetty ulos toiselle puolelle, ja alastomuus on tullut sisälle Laodikean seurakuntaan. Oi Jumala, missä ajassa me elämmekään! Tule, Herra Jeesus, tee itsesi tunnetuksi meille. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä.

132   Nyt kun päänne ovat kumarrettuina ja silmänne suljettuina, minä tulen kysymään teiltä jotakin. Uskotteko te, että Jumala on täällä? Uskotteko te, että ne asiat, joita Hän tekee tänään, ovat profetian täyttymys? Uskotteko te, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti? Uskotteko te, että ne teot, joita Hän teki täällä ollessaan tullessaan julki lihassa, tulisivat uusiutumaan jälleen tänä päivänä? Profeetta on sanonut niin. Raamattu on sanonut niin. Koko Kirjoituksen täytyy täyttyä, Se ei voi pettää. Kuinka Hän teki itsensä tunnetuksi? Olemalla se Profeetta, josta Mooses oli puhunut. Tuntemalla ihmisten sydänten salaisuudet. Tuo nainen kosketti Hänen viittaansa, ja Hän kääntyi ympäri ja sanoi: “Sinun uskosi on pelastanut sinut.” Kun Simon Pietari tuli Hänen tykönsä, Hän tiesi hänen nimensä ja kertoi hänelle, kuka hän oli, ja kuka hänen isänsä oli. Ja tuo sama Jeesus ei ole kuollut, vaan on elossa aina ja iankaikkisesti. Ylistys olkoon Jumalalle! Ja minä uskon, että Hän, tässä ehtooajassa nyt, on jälleen kutsunut meidät yhteen.

133   Oi Herra Jeesus, tule keskuuteemme. Älä kulje ohitsemme. Tule ja viivy koko yö kanssamme, niin että me voimme vaeltaa Sinun kanssasi huomenna, niin että me voisimme tuntea Sinut Sinun ylösnousemuksesi voimassa, niin että Sinun rakkautesi, armosi ja laupeutesi voisi olla meidän kanssamme. Oi Iankaikkinen Jumala, suo nämä asiat. Me tiedämme, että ainoastaan Jumala yksin voi antaa ne.

134   Tässä juhlallisessa hetkessä sanokaamme tämä: “Jumala, meidän Isämme, meidän lihamme on köyhä maja Sinua varten. Mutta Herra, anna pyhittävän armosi, Sinun Pyhän Henkesi, tulla nyt. Puhdista meidät jokaisesta epäilyksestä ja epävarmuudesta, jokaisesta epäluulosta, mitä tahansa meissä onkin, niin että me voimme vapaasti ilman epäluuloja tunnustaa rohkeasti Pietarin lailla: “Sinä olet Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.”

135   Me uskomme, että Sinun Sanasi on Totuus, Herra. Salli meidän nähdä Sinun tekevän itsesi meille tunnetuksi, Herra, ennen kuin me aloitamme tämän rukousjonon. Ja kuten Sinä sanoit, että samoin kuin oli Lootin päivinä, kun Aabraham, tuo uloskutsuttu ryhmä, odotti luvattua poikaa, niin Loot oli siellä alhaalla kuuntelemassa nykyaikaista Billy Grahamia ja Oral Robertsia, jotka saarnasivat tuolle kansakuntana olevalle kirkkokunnalliselle asetelmalle siellä. Mutta Aabraham oli kulkija ilman mitään organisaatiota. Tuo pieni ryhmä vain vaelteli ympäriinsä siinä maassa, jonka perillinen hän oli. “Ja nöyrät ovat perivä maan.” Eräänä päivänä heidän istuessaan lepäämässä varjoisan puun alla, Jumala tuli alas Miehen muodossa. Ja kaksi enkeliä meni alas Sodomaan. Ja Jumala, ihmislihassa, todisti että Hän oli. Hän sanoi: “Aabraham, missä on vaimosi Saara?” Muutamia päiviä aikaisemmin hänen nimensä oli ollut Aabram ja hänen vaimonsa nimi Saarai, ei Saara, “prinsessa”. Ja Sinä kutsuit häntä hänen prinsessan nimellä, kuninkaan tyttären nimellä. Ja Sinä kutsuit Aabramia nimellä Aabraham, kansakuntien isä. Ja Sinä sanoit: “Minä tulen vierailemaan luonasi.”

136   Jumala, kuinka tuon profeetan sydämen onkaan täytynyt hypätä. Juuri silloin hän tunsi, kuka Sinä olit. Ei ole ihme, että hän pesi Sinun jalkasi ja toi esiin parhaat ruokansa, mitä hänellä oli, ja asetti ne Sinun eteesi. Hän tiesi, että Jumala oli siellä. Ja Hän kysyi: “Missä on Saara?” Aivan niin kuin Hän ei olisi tiennyt sitä.

137   Aabraham sanoi Hänelle: “Hän on teltassa Sinun takanasi.”

138   Ja Sinä sanoit, mitä tulisi tapahtumaan. Ja Saara sydämessänsä epäili sitä. Ja sitten Sinä sanoit Aabrahamille: “Miksi Saara epäili sitä ja sanoi sydämessänsä: ‘Sellaista ei voi tapahtua’? Onko mikään liian vaikeata Jumalalle?”

139   Oi Jumala! Jeesus, Sanan julkituotu Jumala, Sinä sanoit: “Niin kuin oli Sodoman päivinä”, maailma tulisi olemaan juuri sellaisessa tilassa ennen pakana maailman hävitystä, pakanain ajan lopussa. Täällä me olemme, kaikki on ydintään myöden sodomalaista. Ja sitten Sinä sanoit, että Ihmisen Poika, joka aina on viittaus “profeettaan”, tulisi olemaan paljastettu siinä ajassa. Täytä Sinun Sanasi, oi Jumala. Me, Sinun uskovaiset lapsesi, odotamme vilpittömin sydämin, että Sinä antaisit meille uskon, Herra, niin että ihmiset rukousjonossa tulisivat uskomaan. On ehtooaika, Isä. Salli Jumalan Pojan ehtoovalojen, (Hänen joka oli, ja joka on, ja joka tuleva on) julkituoda itsensä profetian kautta jonka Hän on antanut. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

140   Minä olen nyt valmis rukoilemaan sairaiden puolesta. Mutta on outoa, kuinka me seisomme täällä, ja minä seison täällä antamassa haastetta yleisölle ollessamme puhelinyhteydessä yli koko kansakunnan, ja Jumala on yhä Jumala. Hän ei voi epäonnistua. Sen minkä Hän on luvannut, sen Hän tulee tekemään. Hän ei koskaan jätä sitä tekemättä, sillä Hän lupasi tehdä sen. Sen vuoksi minä voin panna täyden luottamuksen siihen, mitä Hän on sanonut. Sen vuoksi minä odotan Hänen tuloaan, minä odotan Hänen ilmestymistään minä hetkenä tahansa, koska Hän sanoi: “Sinä hetkenä, jona te ette ajattele, jolloin maailma ei ajattele sen tapahtuvan”, silloin Hän tulee ilmestymään.

141   Nyt, niin pitkälti kun tiedän… Minä olen täällä omassa Tabernaakkelissani, ja on muutamia ihmisiä, jotka tunnen. Minä tunnen veli Wrightin ja muutamia tässä istuvista, mutta teissä on monia, joita minä en tunne. Eikä minulla ole mitään mahdollisuutta sanoa, että Jumala tulee tekemään tämän tänä iltana. Me olemme nähneet Hänen tekevän sen monina menneinä vuosina, mutta voi olla, ettei Hän tee sitä tänä iltana. Minä en tiedä. Se riippuu Hänestä, Hän on yksinvaltias. Hän tekee mitä tahtoo, eikä kukaan voi sanoa Hänelle, mitä Hänen tulee tehdä. Hän pysyy yksinänsä, oman tahtonsa ja omien tapojensa mukaisesti. Mutta koska Hän on luvannut sen, niin minä pyydän Häntä tekemään sen. Ei sen vuoksi, että me tarvitsisimme sitä, mutta ehkä joidenkin vieraiden vuoksi, niin että Pyhän Hengen voitelu olisi yllämme. Eikä ole väliä sillä, kuinka paljon Hän voitelee minua, Hänen täytyy voidella myös teidät uskomaan.

142   Nyt haluan ottaa rukousjonon ja haluan rukoilla sairaiden puolesta niin paljon kuin voin. Nyt, meillä voi joko olla jono, kutsua ihmiset ja tuoda heidät tänne, rukousjono ja rukoilla jokaisen puolesta, joka on sairas, luulisin, saarnaajaveljieni tulevan tänne kanssamme ja laskevan kätensä päällenne. Me tosiaan voimme tehdä sen. Tai sitten voimme pyytää Isää, joka on ainoa, joka voi tehdä mitään puolestanne, koska minun käteni eivät sen paremmat kuin muidenkaan. Mutta on kysymys siitä, että inhimilliset kädet eivät sitä tee, sen tekee Jumalan Sana. Usko tuohon Sanaan tekee sen. Siinä ei ole mitään tieteellistä, vaan se on kokonaan epätieteellistä.

143   Kristityn sota-asussa ei ole yhtään tieteellistä asiaa. Tiesittekö sen? Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, hyvyys, nöyryys, ystävällisyys, pitkämielisyys, Pyhä Henki, se kaikki on tieteelle näkymätöntä. Ja kuitenkin se on ainoa todellinen ja kestävä asia. Kaikki se, minkä te voitte nähdä, tulee maasta ja on menevä takaisin maahan. Mutta ne asiat, joita te ette näe silmillänne, mutta näette Sen ilmoittavan itsensä, se on Iankaikkinen maailma.

144   Uskoisitteko te, jos Jumala ilmaisisi itsensä ja osoittaisi, että Hän on täällä elossa tehden tämän Sanoman jälkeen niitä asioita, joita Hän teki alussa? Vastaanotatteko sen silloin parantumiseksenne? Voikoon Jumala sallia sen. Nyt pyydän, että jokainen rakennuksessa oleva huolimatta siitä, kuka te olette tai mistä te tulette, minä pyydän teitä vakaasti uskomaan, että tämä Sanoma on Totuus. Se on Sanoma, joka Jumalalla on Raamatussansa tätä hetkeä varten, että Jeesus Kristus on täällä elossa tänä iltana.

145   Te kaikki ihmiset tunnette minut. Minä olen täällä kaupungissa, jossa olen kasvanut. Minä en ole edes käynyt oppikoulua. Se on totta. Ja te olette tunteneet minut tarpeeksi kauan, ja toivon eläneeni teidän edessänne ja  osoittaneeni, että olen rehellinen ja vilpitön. Minä en ole tekopyhä. Eivät edes arvostelijani sano sitä. He sanovat: “Sinä et ole tekopyhä, mutta sinä vain yksinkertaisesti olet väärässä. Sinä olet tietämättäsi väärässä, et tieten tahtoen.” Minä en usko olevani tietämättäni väärässä, koska Jumalan Sana todistaa minun Sanomani puolesta, ja Sen tulisi kertoa teille, kuka Se on. Ja te kuulette minun selvästi sanovan, että Se en ole minä, niinpä sitten Sen täytyy olla Hän. Onko se oikein? Pitäkää silloin usko Jumalaan. Katsokaa tännepäin ja uskokaa Jumalaan. Jos te voitte uskoa Jumalaan, Jumala tulee suomaan sen teille. Jos Hän voi tehdä samalla tavoin kuin Hän teki aikaisemminkin, niin silloin Hän on yhä Jumala. Uskotteko te sen?

146   Uskotteko te sen? Eräs rouva istuu tässä edessäni ja katsoo minuun vilpittömyyden kyyneleet silmissään. Minä en tiedä kuka hän on, en ole koskaan nähnyt häntä. Minä olen vieras sinulle. Uskotko Jumalan tietävän sinun sydämesi salaisuuden, sinun halusi tai sinun syntisi tai mitä se onkin? Uskotko Hänen tietävän? Uskotko Hänen voivan paljastaa minulle, mikä sinun syntisi on, mitä sinä olet tehnyt, tai mitä sinun ei olisi tullut tehdä, tai sinun halusi, mikä tahansa se onkin? Jos Hän tulee tekemään sen, saako se sinut uskomaan Häneen ja tietämään, että sen täytyy olla Hän? Hyväksytkö sinä, että kyseessä on Hän? Sinun syntisi eivät vaivaa sinua, sinä olet tunnustanut ne, vaan sinä haluat Hänen Pyhän Henkensä kasteen. Sinä olet vastaanottava Sen. Minä näin Sen liikkuvan alas hänen rinnalleen.

147   Jotta te voisitte tietää minun katsoneet tuota naista ja hänen katsoneen minua, minä haluan näyttää teille Pyhän Hengen. Katsokaa tänne. Se on tämän pienen naisen yläpuolella, joka istuu tässä aivan jalkojeni edessä. Kun minä sanoin sen, niin myös hän haluaa saman asian, Pyhän Hengen kasteen. Uskotko, että sinä tulet vastaanottamaan Sen, sisar? Kohota silloin kätesi ylös. En tiedä koskaan elämässäni nähneeni tuota naista.

148   Näettekö tämän miehen, joka istuu tässä pää kumarassa, jolla on kaulus huonosti ja niin edelleen. Sinä kärsit virtsarakkovaivasta. Mutta sinä uskot, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi, eikö niin? Kohota kätesi ylös merkiksi, että vastaanotat Sen. Hyvä on, Jumala on suova sinulle sinun pyyntösi.

149   Tämä nuori mies, joka istuu tässä, hän haluaa Pyhän Hengen kasteen. Uskotko, että Jumala tulee antamaan sen Sinulle, herra, sinä, jolla on valkoinen naru-solmio? Jumala tulee suomaan sen.

150   Tämä mies tässä rukoilee vaimonsa puolesta. Hän on eräässä laitoksessa. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan hänet? Uskotko sinä? Sinä voit saada sen.

151   Sinä joka olet kohottanut kätesi kurkullesi, uskotko, että Jumala voi parantaa tuon sydänvian, joka vaivaa sinua ja myös sen vatsavaivan, joka sinulla on? Sinä istut siellä juuri nyt kärsien. Onko se oikein? Uskotko, että Hän parantaa sinut? Silloin voit saada sen. Aamen.

152   Näettekö, Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kysykää noilta ihmisiltä, nähdäksenne tunnenko minä heitä. Minä en tunne, mutta Hän tuntee. Aamen. Näettekö tuon tuolla seinän vierustalla Valon, joka riippuu suoraan siellä erään miehen päällä. Hän kärsii selkärankavaivasta selässänsä. Hän ei ole täältä, hän on Georgiasta. Herra Duncan, usko koko sydämestäsi, ja Jumala tulee parantamaan tuon selkävaivan. Uskotko sinä koko sydämestäsi? Jumala siunatkoon sinua.

153   Tässä eräs mies istuu aivan täällä takana, hänellä on selkävaiva ja hän katselee minua. Minä en tunne häntä, mutta hän on herra Thompson. Uskotko sinä? Nousisitko seisomaan, herra, siellä aivan takana. Minä olen vieras sinulle, mutta sinä istut siellä rukoillen. Sinun selkävaivasi on nyt parantunut. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.

154   “On oleva Valo ehtooaikana.” Ettekö te näe, Hän on täällä tänä iltana. Hän on suuri MINÄ OLEN. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Uskotteko te sen? Oletteko tyydytettyjä ja vakuuttuneita siitä, että tämä on Jeesus Kristus, joka tekee itsensä tunnetuksi ja tunnistaa itsensä profetian kautta?

155   Älä murehdi silmiesi puolesta. Jumala parantaa sairaan ja ahdistetun.

156   Kuinka monet täällä ovat sairaita? Antakaapa meidän nähdä kätenne. Näyttää siltä kuin se olisi vain yhtä vetoa ja rasitusta. Onko kenelläkään teistä rukouskorttia? Minä en tiedä, kuinka voisin saada teidät kulkemaan tätä kautta. Haluaisin rukoilla puolestanne, mutta en tiedä kuinka tekisin sen. Katsokaa tuonne seinän vierustalle. Kuinka voisin saada heidät sinne? Kaikki käytävät ovat niin täyteen ahdettuja, ettei kukaan voi liikkua.

157   Kuunnelkaa, kuulkaa minua. Olenko koskaan sanonut teille jotakin Herran Nimessä, mikä ei olisi tapahtunut? Onko se oikein? Kaikki on aina ollut oikein. En ole koskaan elämässäni pyytänyt teiltä penniäkään rahaa, vai olenko? En yhtään kertaa. En ole koskaan elämässäni kerännyt uhria. Minä en ole täällä rahan vuoksi. Minä en ole täällä pettääkseni teitä. Minä olen täällä julkituodakseni tämän hetken Jumalan Sanan. Minä olen kertonut teille Totuuden, ja Jumala on todistanut, että se on Totuus. Nyt minä sanon teille: NÄIN SANOVAT KIRJOITUKSET, että jos uskovainen laskee kätensä sairaan ylle, niin Jeesus sanoi: “He tulevat terveeksi!” Uskotteko sen? Sitten, Jumalan Läsnäolossa, uskotteko, että Hän tulee tekemään sen juuri nyt?

158   Nyt pankaa kätenne toistenne päälle ja pitäkää sitä siellä minuutin verran. Älkää nyt rukoilko, pankaa ainoastaan kätenne toistenne päälle, myös siellä kaikkialla ympäri maata. Ja minä itse, minä lasken itseni näiden nenäliinojen päälle. Haluan teidän nyt katsovan itseäni hetken. Minkä Jumala on jättänyt tekemättä? Katsokaa miten Jeesus teki itsensä tunnetuksi profetioiden kautta, niin kuin juuri olemme lukeneet. Katsokaa nyt, mihin me näiden kolmen viimeisen viikon aikana olemme asettaneet sen hetken, jossa me elämme. Katsokaa, miten me olemme lukeneet siitä, kuinka väärät profeetat suurten merkkien kanssa pettävät melkeinpä valitutkin. Kuinka Sana on julkituotu, ja kuinka tämän ajanjakson jumala on valheella sokaissut ihmisten sydämet. Ja kuinka Jumala itse on sanonut profeettojensa kautta, että nämä asiat tulisivat tapahtumaan tässä Laodikean Ajanjaksossa. Mitään ei ole jäänyt tekemättä. Jumala on täällä aivan sama Jumala, joka puhui noille ihmisille matkalla Emmaukseen ja teki itsensä tunnetuksi Hänestä ennustettujen profetioiden kautta, ja Hän on täällä tänä iltana tehdä läsnäolonsa tunnetuksi tätä ajanjaksoa varten ennustettujen profetioiden kautta. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Voitteko te uskoa sen? Silloin laskekaa kätenne toistenne päälle. Älkää rukoilko itsenne puolesta, vaan omalla tavallanne rukoilkaa tuon henkilön puolesta, jonka päällä kätenne ovat, koska he rukoilevat teidän puolestanne. Katsokaahan nyt, älkää epäilkö.

159   Ja nyt jospa te voisitte nähdä, mitä minä katselen! Ja te tiedätte, etten seisoisi täällä valehtelemassa teille. Jospa te voisitte nähdä ja teidän uskonne vetää tuon suuren Pyhän Hengen, joka seilaa siellä ilmassa, ja josta tiede otti valokuvia. Jospa te vain näkisitte Sen liikkuvan tämän rakennuksen lävitse, kun Se yrittää löytää laskeutumispaikkaa ja yrittää löytää paikkaa ankkuroida. Ainoastaan usko se, veljeni. Hän on tunnistanut Kirjoitusten kautta, ja niin edespäin, että se on oikein. Rukoilkaa nyt vilpittömästi sen henkilön puolesta, jonka päällä kätenne ovat, ja he rukoilevat teidän puolestanne.

160   Rakas Nasaretin Jeesus, me olemme tietoiset, Herra, Sanan kautta, että Sinä olet täällä lupauksen mukaisesti. “Missä kaksi tai kolme on koolla Minun Nimessäni, siellä Minä olen heidän keskellään. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, nämä paranevat.” Voikoot Pyhä Henki mennä jokaiseen seurakuntaan, joka on puhelinyhteyden päässä. Voikoon tuo sama Pyhä Henki, jota me juuri nyt katselemme täällä, langeta jokaisen päälle, niin että he voivat parantua juuri nyt. Me nuhtelemme vihollista, perkelettä, Kristuksen Läsnäolossa. Me sanomme viholliselle, että hänet on voitettu, kun Herra Jeesus kärsi kuoleman ja nousi voitokkaasti ylös kolmantena päivänä. Ja Hän on todistanut olevansa elossa täällä keskuudessamme tänä iltana tuhannen yhdeksänsadan vuoden jälkeen. Täyttäköön elävän Jumalan Henki jokaisen sydämen uskolla ja voimalla ja Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta tulevalla parantavalla voimalla, jonka tämä suuri seurakunnassa liikkuva Valo on nyt tunnistanut Hänen Läsnäoloksensa. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, suo se Jumalan kunniaksi.

161   Voikoot nämä nenäliinat, joiden ylitse me rukoilemme, mennä niiden sairaiden ja vaivattujen luo, joille ne on tarkoitettu. Voikoon tuo sama Pyhä Henki joka on nyt täällä tehden itsensä tunnetuksi, tehdä itsensä tunnetuksi itsensä jokaisen potilaan kohdalla, jonka päälle nämä lasketaan. Voikoon Jumalan Läsnäolo niin täyttää heidän sydämensä uskolla, että heidän sairaat ruumiinsa paranevat. Tätä me pyydämme Jumalan kunniaksi, Jeesuksen Kristuksen Läsnäolossa ja Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen palvelijoina. Aamen.

162   Nyt sydämenne pohjasta, enkä minä välitä siitä, mikä oli vialla teidän kanssanne. Voitteko te sydämestänne uskoa koko sydämestänne, että Jumalan Sana on suonut teille teidän pyyntönne? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”] Uskon, että jokainen käsi nousi, niin pitkälle kuin voin nähdä. Jos te uskotte sen! Muistakaa nyt, se on lopussa!

163   Te siellä ulkona puhelimien ääressä, jos te olette uskoneet koko sydämestänne sananpalvelijoiden laskettua kätensä teidän yllenne, ja kun teidän rakkaanne ovat laskeneet kätensä teidän yllenne, jos te uskotte sen olevan lopussa koko sydämestänne, niin silloin se on lopussa. Tuo suuri Pyhä Henki, Hän on täällä Tabernaakkelissa tänä iltana. Olen nähnyt Hänen liikkuvan ihmisten yllä, kun Hän täällä seinän vierustalla meni erään miehen ylle ja kulki kautta koko rakennuksen ja teki tunnetuksi sydänten salaisuudet, Hänen läsnäolonsa tunnusmerkiksi, osoittaakseen, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on meidän keskellämme! Hän on Jumala, milloinkaan pettämätön Jumala.

164   Ja eivätkö sydämemme palaneetkin sisimmässämme ja eivätkö ne nytkin pala tietäessämme, että me olemme ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen Läsnäolossa, jolle olkoon kunnia ja ylistys aina ja iankaikkisesti. Joka on Kaikkivaltiaan Jehovan ilmaistu kuva, joka seilasi alas Tulipatsaan muodossa ja oli palavassa pensaassa kiinnittääkseen profeetan huomion puoleensa. Joka laskeutui vuorelle, ja jokainen, joka kosketti sitä, tuli tappaa. Jokainen, joka Mooseksen ja Joosuan lisäksi kosketti sitä, tuli tappaa. Ja kuinka Hän johtikaan Israelin lapsia erämaan lävitse heidän matkallaan ja olisi esikuva uloskutsutuista ihmisistä tänään. Tiede todistaa, että Hän on täällä. Hän on jopa tunnistanut itsensä tieteellisesti, ja toimintojensa kautta ja Hänen profetioidensa kautta, niiden asioiden kautta, joita Hänen on profetoitu tekevän tänä päivänä, tehdäkseen Hänet samaksi eilen, tänään ja iankaikkisesti. Se kaikki on nyt täydellisesti vahvistettu. Eikö siinä olekin tarpeeksi, jotta se saa meidän sydämemme palamaan? Jumala siunatkoon teitä.

165   Ja nyt kaikki yhdessä, nouskaamme seisomaan ja sanokaamme: “Minä vastaanotan nyt Jeesuksen Kristuksen Pelastajanani ja Parantajanani. [Seurakunta sanoo: “Minä vastaanotan nyt Jeesuksen Kristuksen Pelastajanani ja Parantajanani.”] Ja Hänen armostansa, tästä hetkestä eteenpäin [“Ja Hänen armostansa, tästä hetkestä eteenpäin”], oi Jumala, älköön epäusko milloinkaan tulko sydämeeni [“oi Jumala, älköön epäusko milloinkaan tulko sydämeeni”], sillä minä olen nähnyt tämän päivän profetian täytettynä [“sillä minä olen nähnyt tämän päivän profetian täytettynä”]. Minä uskon, että Jeesus Kristus on elossa [“Minä uskon, että Jeesus Kristus on elossa”], ja on nyt täällä vahvistamassa tämän hetkisen Sanansa [“ja on nyt täällä vahvistamassa tämän hetkisen Sanansa”]. Profetiat, jotka oli kirjoitettu Hänestä [“Profetiat, jotka oli kirjoitettu Hänestä”], ovat nyt täyttyneet keskellämme [“ovat nyt täyttyneet keskellämme”]. Hän on minun pelastajani [“Hän on minun pelastajani”], minun Jumalani [“minun Jumalani”], minun kaikkeni kaikessa [“minun kaikkeni kaikessa”].

166   Rakas Jumala, kuule meidän todistuksemme. Ja anna meille päivästä päivään Elämän Leipää. Ja me ylistämme Sinua, oi Jumala, sydämemme syvyyksistä. Me ylistämme Sinua, joka olet Valtava, profeettojen Jumala. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Oi, mikä hetki, mikä aika!

…usko se vaan;
Usko se vaan , usko se vain
kaikki asiat ovat mahdollisia, usko se vaan.

Voisimmeko laulaa sen tällä tavalla:

Nyt minä uskon, oi, nyt minä uskon
kaikki on mahdollista, nyt minä uskon,
Nyt minä uskon, oi, nyt minä uskon,
kaikki on mahdollista, nyt minä uskon.

Onko se todistuksenne? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt kun kumarramme päämme.

Kunnes tapaamme! Kunnes tapaamme!
Kunnes tapaamme jalkain juures Jeesuksen.
Kunnes tapaamme! Kunnes tapaamme!
Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme!

[Veli Branham alkaa hyräilemään laulua Usko se vaan, jonka jälkeen hän puhuu veli Nevillelle.] Haluatko sanoa jotakin, Vayle?

Jalkain juures Jeesuksen.
Kunnes tapaamme! Kunnes tapaamme!
Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme!

167   Päämme kumarrettuina, veli Vayle seisoo täällä lopettaakseen rukouksella. Veli Lee Vayle on tämän Tabernaakkelin kirjoittaja, hän kirjoittaa kirjoja meille. Hyvin kallis veli, hän on ollut kanssani monissa kampanjoissa. Toivoisin että minulla olisi mahdollisuus keskustella jokaisen sananpalvelijan kanssa täällä. Olen varma, että ymmärrätte. Me olemme iloiset teidän täällä olostanne, samoin kuin kaikista seurakunnan jäsenistä ja ihmisistä, jotka tulevat eri seurakunnista. Me olemme iloiset teidän täällä olostanne. Ja se on totisesti meidän rukouksemme toistemme puolesta: Jumala olkoon kanssanne, kunnes jälleen tapaamme. Päidemme ollessa kumarrettuina ja kätemme kohotettuina laulakaamme se Jumalalle uudestaan todella suloisesti.

Kunnes tapaamme! Kunnes tapaamme!
Kunnes tapaamme jalkain juures Jeesuksen!
Kunnes tapaamme! Kunnes tapaamme!
Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme!

65-0725E MIKÄ ON MIELENKIINNON KOHDE VUORELLA? (What is the attraction on the Mountain?), Jeffersonville, Indiana, USA, 25.7.1965

FIN

65-0725E MIKÄ ON MIELENKIINNON KOHDE VUORELLA?
(What is the attraction on the Mountain?)
Jeffersonville, Indiana, USA, 25.7.1965

Usko se vaan, usko se vaan,
kaikk, mahdollista on. Usko se vaan.

1       Kumartakaamme päämme nyt.

Isä Jumala, se on vilpitön rukouksemme tänä iltana, näh­dessämme kaiken, mitä Sinä teet ihmisille tässä päivässä. Sitten me pyydämme Sinulta, Herra, että me voisimme vain uskoa, vain uskoa, että se on Totuus, kirjoitettu Sana il­maistuna meille. Suo nämä asiat. Isä.

2       Nyt, tänä iltana me haluamme kiittää Sinua Valosta, jonka Sinä annoit Kirjoituksille meitä varten tänä aamuna. Ja me rukoilemme tänä iltana, Herra, rukousjonossa, että Sinä tulisit vahvistamaan Sanasi Totuudeksi.

3       Me rukoilemme kaikkien seurakuntien puolesta, jotka ovat kokoontuneet pienten kova­äänisten ympärille kautta maan, koko matkan Länsirannikolta ylös Arizonan vuorille, al­haalla Texasin lakeuksilla, kaukana Itärannikolla, yli koko maan. Herra, missä he ovat kokoontuneet. Aika erottaa meidät monella tunnilla, mutta, Herra, me olemme yhdessä tänä iltana yhtenä yksikkönä, uskovaisina, jotka odottavat Messiaan tulemusta. Ja me rukoilemme, Taivaallinen Isä, että Sinä tulisit lähettämään Hänet pian Sinun Seurakun­nallesi. Sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessänsä. Aamen.

4       Voitte istuutua. Kristillinen tervehdys kaikille, jotka ovat täällä tänä iltana. Olen pahoillani, että meillä yhä on näin ahdasta, että voimme tuskin hengittää. Jopa ilmastointilaitteet, niin hyvin kuin se onkin ilmastoitu, sillä ei ole paljon vaikutusta, kun on niin paljon ihmi­siä. Jos olisi vain tavallinen täysi määrä ihmisiä, niin nuo ilmastointilaitteet saisi­vat teidät jäätymään. Mutta nyt jokainen leyhyttelee, vaikka ilmastointilaitteet puhal­tavat niin voimakkaasti kuin voivat.

5       Me lähetämme tervehdykset Itärannikolta länteen, kaikille ystävillemme Kristuksessa, jotka nyt kuuntelevat. Me lähetämme tervehdyksen San Joseen, veli Bordersille, ja ryh­mälle siellä. Me lähetämme tervehdyksen ylös vuorille Prescottissa, Arizonassa, veli Leo Mercierille, ja hänen ryhmälleen, joka siellä ylhäällä odottaa Herran tulemusta. Me lähetämme tervehdyksen niille Tucsonissa, jotka ovat kokoontuneet tänä iltana, ja odottavat Herran tulemusta. Alas Houstoniin, Texasiin, niille, jotka odottavat Herran tulemus­ta. Ylös Chicagoon, niille, jotka odottavat Herran tulemusta. Ylös Itärannikolle, New Yorkiin ja Connecticutiin, ja suurille ryhmille siellä ylhäällä, jotka odottavat Herran tulemusta. Meillä ei ole täällä istumapaikkaa heitä varten, niinpä meidän vain täytyy lähettää heille Sana puhelimen välityksellä. Me lähetämme tervehdyksen veli Junior Jack­sonille tänä iltana, ja hänen ryhmälleen alhaalla Clarksvillessä. Veli Ruddellille yl­häällä 62. kadulla, ja hänen ryhmällensä, jotka odottavat Herran tulemusta. Ja me olemme kokoontuneet tänne tänä iltana, kotiseurakunnassa, Tabernaakkelissa, odottaen Herran tulemusta.

6       Ja nyt, monet teistä eivät ehkä olleet kokouksessa tänä aamuna. Mutta luotan siihen, että jokainen, joka ei ollut, tulee saamaan tuon nauhan [Voidellut lopunajalla], sillä minä uskon, että se oli kaikkein suorin sanoma seurakunnalle, sen jälkeen, kun tuo sanoma, Miehet, mikä aika se on?, saarnattiin. Minä tunsin Hengen voitelun, tunsin johdatusta sanoa sen mitä sanoin. Se oli pitkä, mutta kuitenkin tunsin johdatusta tehdä sen. Ja uskon, että Herra. Sanansa kautta, näytti, missä hetkessä me elämme. Ja varmistaa sen, että me ymmärrämme nämä salaperäiset asiat, jotka ovat tapahtumassa. Te tiedätte, että Raamattu sanoo: “Viisas on ymmärtävä.”

7       Mutta kansakunnat ja ihmiset kasvavat “heikommiksi ja viisaammiksi”. Vain ajatelkaa, että amerikkalaiset keskimäärin nyt saavuttavat keski-iän noin kaksikymmentävuotiaina, heikompina, mutta viisaampina. Heillä ei ollut suihkukoneita tai atomiaseita noina päi­vinä, mutta he elivät pidempään. Me olemme tulossa heikommiksi ja viisaammiksi, ja meidän oma viisautemme on se, mikä tulee hävittämään meidät. Jumala ei tule hävittämään” mei­tä, meidän viisautemme tule hävittämään meidät. Se on aina ollut, sillä tavalla, ja niin se tulee olemaan jälleen.

8       Nyt, jos Herra tahtoo, ensi sunnuntaiaamuna, tietämättä vielä mistä tulen puhumaan, mutta luotan siihen, että Herra, jos Hän antaa meidän elää, eikä mitään tapahdu, ja jos se on Hänen tahtonsa, tarkoituksemme on puhua toinen sanoma ensi sunnuntaiaamuna, ja ru­koilla sairaiden puolesta ensi sunnuntai-iltana. Sitten minun on palattava takaisin kotiin Arizonaan, on vietävä perhe takaisin, niin että lapset voivat kirjoittautua kouluun. Sitten me tulemme ilmoittamaan teille, sen mukaan kuin voimme, tulevista kokouksista ja paikoista, joissa tarkoituksemme on olla. Niinpä, Jumala siunatkoon teitä kaikkia.

9       Nyt tänä iltana, tietäen, että olen viisitoista minuuttia myöhässä aloittamisen kans­sa, se on neljännestä vaille kahdeksan täällä Jeffersonvillessä; ja noin neljännestä vaille yhdeksän Itärannikolla; ja sitten kello on suunnilleen viisi Länsirannikolla. Niinpä meillä on suunnilleen auringonlaskun hetki täällä. Ja haluan puhua teille vain lyhyesti, yrittääkseni löytää Hengen voitelun ja sitten kutsuakseni rukousjonon.

10   Ja haluan seurakunnan täällä, niin hyvin kuin seurakuntien, jotka ovat koolla toisis­sa paikoissa, löytävän jonkun miehen, jonkun veljen, joka on Hengen voitelema, ja kun me alamme rukoilla sairaiden puolesta, hän laskekoon kätensä heidän ylleen teidän seurakun­nassanne. Ja muistakaa, Jumala on kaikkialla läsnä oleva. Hän on kaikkialla. Niin hyvin alhaalla Texasissa kuin Kaliforniassa ja ylhäällä Arizonassakin, missä tahansa te olette, laskekaa kätenne niiden ylle, jotka ovat sairaita, kun me alamme rukoilla sairaiden puo­lesta. Ja olen varma, että Jumala tulee kuulemaan ja vastaamaan rukoukseen.

11   Outo asia, viime sunnuntai-iltana, voitelun jatkuessa, ja Pyhä Henki… Se oli mel­koinen asia. Minulla ei ollut ollut erottamista kuukausiin ja kuukausiin, sen jälkeen, kun olin täällä viimeksi. Ja sitten kävellä sinne lupauksen alla… Te ette tiedä mitä Hän tulee tekemään. Te ette voi sanoa, että Hän tulisi tekemään sen. Teidän vain täytyy kävellä sinne ylös ja odottaa. Hän on yksinvaltias, Hän tekee mitä Hän haluaa tehdä. Mutta seistä siellä ja odottaa nähdäkseen, mitä Hän tulee tekemään, ja sitten tuntea kuin­ka se tulee yllenne, sillä tavalla.

12   Ja tuon kokouksen lopussa, tietämättä kuka se oli, mutta siellä jossakin oli ollut mies, joka oli pitkä ja kalju päälaelta, ja hän oli kovasti sairas henkilö.

13   Ja sitten aivan lopussa siellä ilmestyi mies täällä puhujanlavalla, hänen päänsä oli kumarassa ja näytti kuin hän olisi kärsinyt, pidellen vatsaansa. Ja minä ajattelin, että sen täytyy olla tuo ensimmäinen tai toinen mies, tai milloin sitten rukoilinkin hänen puolestaan, koska hän oli kalju ja piti päätään kumarassa; isokokoinen mies, ku­martuneena eteenpäin. Mutta, kun katsoin ympäri ja löysin tuon miehen istumassa siellä, niin hän iloitsi. Minä ajattelin: “Missä se on?” En voinut päättää missä se oli. Voin tuntea sen ja nähdä tuon miehen edessäni. Tunsin sen vetävän ympäri tähän suuntaan, ja se tuli takaani. Katsoin veli Nevilleä ja näitä kahta, jotka istuvat täällä, mutta se ei ollut he. Sanoin: “Tuo mies on tuon kastehuoneen sisäpuolella tuolla takana.” Ja tiedättekö kuka se oli? Veli Shepherd. Syy miksi en voinut tuntea häntä oli, että hän istui siellä takana pää kumarassa, rukoillen.

14   Hän ajatteli kuolevansa, hän oli ajatellut sitä muutaman viimeisen viikon ajan. Hä­nen vaimonsa pyysi häntä ostamaan itselleen uudet kengät, ja hän sanoi: “Minä en tule tarvitsemaan niitä, minä en tule olemaan täällä pitkään.”

15   Ja hän tapasi minut myöhemmin siellä veli Woodin pihalla, huutaen ja ylistäen Jumalaa. Sanoen: “Minä syön pekonia, munia ja tomaatteja, mitä vain haluan.”

16   Ja nöyrästi antaen istuimensa, mennen sinne taakse, tieltä pois, ja rukoillen. Nä­ettekö, te ette tarvitse rukouskorttia, te vain tarvitsette uskoa. Näettehän? No niin, minä en tiennyt paranitko sinä vai et, minä vain sanoin: “Eräs mies rukoilee, hänellä on jotakin vialla.” Uskoisin Sen kutsuneen sitä: “Vatsavaiva, ja hän rukoilee täällä takana. Herra Jeesus tekee sinut terveeksi.” Se oli kaikki mitä voin sanoa. Tuo veto osoitti, että hän rukoili. Minä voin nähdä sen, mutta mitä tapahtuu, sitä en tiedä. Näettehän?

17   Mutta, kun te näette Sen tulevan takaisin, niin jokainen on silloin tietoinen, kun se sanoo “NÄIN SANOO HERRA”, että se en ole enää minä, joka puhun, vaan se on Hän.

18   Mutta minä aina sanon: “Jeesus Kristus on parantanut sinut”, ja se on tarkalleen To­tuus. “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi, ja Hänen haavojensa kanssa mei­dät parannettiin.” Näettehän?

19   Mutta, kun se tulee “NÄIN SANOO HERRANA”, ja kertoo teille mitä tehdä, ja mitä tulee tapahtumaan, niin tarkatkaa sitä, se tulee olemaan, sillä tavalla.

20   Mutta, kun minä sanon: “Jeesus Kristus parantaa sinut ja tekee sinut terveeksi”, niin uskokaa se, koska Hän on jo sanonut sen. Minä vain kertaan mitä Hän on sanonut.

21   Ja näky vain kertaa mitä Hän on näyttänyt. Ymmärrättekö te?

22   Voikaamme nyt kiirehtiä, mennäksemme suoraan Sanaan, koska tiedän, että monilla teistä täällä on monet mailit matkustettavana tänä yönä. Rukoilen, että Jumala tulee siunaamaan teitä ja auttamaan teitä ja suojelemaan teitä tiellä.

Ja nyt tänä iltana haluan mennä Matteuksen, 21. lukuun, ja jakeet 1-11, ja jos teillä on Raamattunne tai haluatte kirjoittaa muistiin nämä raamatunpaikat, niin hyvä on.

23   Ja nyt teille, jotka ette kuulleet sanomaa tänä aamuna, ja teillä on nauhurit, niin me emme koskaan tarjoa myyntiin nauhoja. Me emme koskaan yritä myydä mitään. Joskus joissakin suurissa kokouksissa he ilmoittavat, että heillä on siellä takana kirjoja, mut­ta me emme tee sitä ansaitaksemme mitään, veli Vayle on kirjoittaja. Nämä ääninauhat, miehet, jotka hoitavat sen puolen asiasta, tulevat kertomaan teille, että me emme tee ra­haa nauhoilla. Me emme ajattele, että se olisi “nauhat”, vaan se on Sanoma. Ja, jos joku mies saa mieleensä tehdä niillä rahaa, niin hän ei sen jälkeen enää tule valmistamaan nau­hoja. Niin se on. Minä kysyin sitä, ja luulen, että meidän nauhamme maksavat alle viiden dollarin, tai jotakin kolmesta viiteen dollariin. Mitä sanoit? Kolmesta neljään dolla­riin, noista pitkistä nauhoista.

24   Ja minä kysyin yhtä erään saarnaajan nauhoista, ja se oli yhdeksän dollaria, noin kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen minuutin saarnasta.

25   Niinpä minä näen, ettei veli Sothmann eivätkä muutkaan heistä rikastu näistä nauhois­ta. Näettehän, he ansaitsevat vain tarpeeksi jatkaakseen sitä. Me emme voi pyytää heitä valmistamaan niitä ilmaiseksi, koska heidän täytyy ostaa nauhoja ja kaikkea muuta. Ja ko­neisto on hyvin kallis, se maksaa noin kymmenentuhatta dollaria päästä alkuun noiden nau­hojen valmistamisen kanssa.

26   No niin, ymmärrän, että pian… He eivät vielä ole ilmoittaneet siitä, mutta heillä on nauhoja koskeva kokous jälleen, luotetut pitävät sen aina ajoittain, eikä minulla ole mitään tekemistä sen kanssa. En ole edes milloinkaan ollut yhdessä noista kokouksista. En puolesta enkä vastaan. He tekevät tarjouksensa ja luotetut päättävät kuka seuraavaksi tulee valmistamaan ääninauhoja, ja he lähettävät hänelle kirjeen. Siinä kaikki mitä minä tiedän siitä. He huolehtivat siitä, koska minulla ei ole edes aikaa lasten vihkimiselle, puhumattakaan nauhoista tai kastamisista.

27   Niinpä minun mieleni on kiinni tässä Sanomassa. Se on tuo Kolmas Nykäys, ja se on se mitä kohtaan minun täytyy olla uskollinen ja kunnioittava.

28   Matteus 21:1-11. Sanoin sen niin, että voitte seurata Kirjoituksista.

Ja, kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, Oliivivuorelle, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta,

Sanoen heille: Menkää kylään, joka on edessänne, ja kohta te löydätte aasin sidottuna ja varsan sen kanssa: päästäkää ne ja tuokaa minulle.

Ja, jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: Herra tarvitsee niitä; ja kohta hän tulee lähettämään ne.

Kaikki tämä tehtiin, jotta se voisi täyttyä, mitä profeetta oli puhunut, sanoen,

Sanokaa Siionin tyttärelle, Katso, sinun Kuninkaasi tulee sinulle, nöyränä, ja is­tuen aasin selässä, ja aasinvarsan selässä.

Ja opetuslapset menivät, ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt heitä,

Ja toivat aasin, ja varsan, ja panivat niiden selkään vaatteensa, ja he asettivat hänet niille.

Ja hyvin suuri kansanjoukko levitti vaatteensa tielle; toiset katkoivat oksia puista ja heittivät ne tielle.

Ja kansanjoukot, jotka kulkivat edellä, ja, jotka seurasivat, huusivat, sanoen: Hoosianna Daavidin pojalle: Siunattu on hän, joka tulee Herran nimessä; Hoosianna korkeuksissa.

Ja, kun hän oli tullut Jerusalemiin, koko kaupunki joutui liikkeelle, sanoen: Kuka on tämä?

Ja kansanjoukko sanoi: Tämä on Jeesus, profeetta Galilean Nasaretista.

29   Nyt haluaisin ottaa tekstin siitä noin kolmeksikymmeneksi minuutiksi, ennen kuin ruko­usjono alkaa. Haluan ottaa aiheeksi: Mikä on mielenkiinnon kohde vuorella?

30   No niin, se oli ollut hyvin väsyttävä, hermostuttava päivä, ja se oli epätavallinen päivä. Me näemme Jeesuksen tässä olevan tulossa Jerusalemiin osallistuakseen pääsiäis­juhlaan. Ja pääsiäinen oli se milloin karitsa oli tapettu, ja veri oli pirskotettu ar­moistuimelle sovitukseksi kansan puolesta. Ja Hän oli tullut ylös Beetfagesta ja tullut Oliivivuoren huipulle, josta oli näköala toiselle mäelle, jolle Jerusalem oli rakennettu. Ja katsoessaan Hän tiesi, että tämä oli Hänen lopullinen vierailunsa.

31   Tämä oli se aika, jolloin Hänet luovutettaisiin syntisten miesten käsiin ja he tappaisivat Hänet. Hän kuolisi kauhistuttavimman kuoleman, millä kuolevainen koskaan oli kuollut, ja Hänet haudattaisiin. Hänen omansa tulisi pettämään Hänet, joku niistä, jotka olivat Hänen kanssaan. Ja Hän, ollen Jumala, tiesi mitä oli heidän sydämissään ja tiesi alusta alkaen kuka tulisi pettämään Hänet. Ja tiesi, että tuo mies oli Hänen kanssaan, joka istui Hänen vieressään laskien Hänen rahojaan Hänelle, ja niin edelleen, oli hän, joka tulisi pettämään Hänet. Ja Hän tiesi, että julma Rooman risti odottaisi Häntä siellä. Hän tiesi, että vesi Hänen ruumiissansa ja Veri Hänen ruumiissansa tulisivat erottautu­maan, ja, että Veri tulisi tippumaan Hänen otsaltaan kuin suurina hikipisaroina. Hän tiesi kaiken mitä oli Hänen edessänsä. Ja Hän seisoo vuorella katsellen Jerusalemia.

32   Tuon päivän ihmiset, nuo joita he silloin kutsuivat “paremman uskonnollisen luokan ihmisiksi”, vihasivat Häntä. Tuon päivän seurakunnat vihasivat Häntä ja arvostelivat Häntä, ja arvostelivat kaikkia, jotka kuuntelivat Häntä. Ja, jos he menivät ja osallistuivat Hänen kampanjoihinsa, heidät välittömästi erotettiin seurakunnan yhteydestä. Ei ihme, että Kirjoitukset sanovat: “Hän tuli omiensa tykö, ja Hänen omansa eivät vastaanottaneet Häntä.” Nuo, joiden olisi tullut rakastaa Häntä, joiden olisi tullut olla Hänen puolel­laan, olivat Hänen katkerimpia vihollisiaan.

33   Ja hän oli muodostanut pienen ryhmänsä joukosta köyhiä ihmisiä, kalastajia, veron­kantajia ja oppimattomia. Raamattu sanoo, että jotkut heistä olivat jopa “tietämättömiä ja oppimattomia”. Jotkut eivät osanneet edes kirjoittaa nimeänsä. Hän ei milloinkaan mennyt seurakuntiin noutamaan omiansa.

34   Ja Hän ei milloinkaan ollut yhtä mieltä minkään seurakunnan johtajien kanssa. Ja sen lisäksi Hän seurasi profeettojen linjaa, Hän tuomitsi kaiken, mitä he olivat tehneet. Niin kuin nekin olivat tehneet, jotka olivat olleet ennen Häntä; koska he olivat olleet osa Sanasta, ja Hän oli Sana Sen täyteydessä.

35   Mutta kaiken sen keskellä, kautta jokaisen ajanjakson, ja jokaisen profeetan aikana, joka oli ollut tai tulisi olemaan, siellä tulee aina olemaan määrätty ihmisryhmä, joka on ennaltamäärätty kuulemaan tuon Sanoman, ja he tulevat seuraamaan Sitä. He jättävät huo­mioonottamatta väkijoukot. He eivät välitä uskomattoman arvostelusta. He eivät väittele heidän kanssaan. Heillä on vain yksi asia tehtävänä, se on uskoa, ja saada itselleen jokainen tippa siitä minkä vain voivat, ja imeä se sisälle kuten Maria, joka istui Jeesuksen jalkojen juuressa.

36   Ja Martta oli valmistamassa Hänelle päivällistä ja Jeesus sanoi hänelle: “Mutta, Martta, sinä olet huolissasi elämän asioista, mutta Maria on etsinyt parempia asioita”, näettehän, Iankaikkisen Elämän asioita.

37   Nyt me näemme, että monet ihmisistä, jotka olivat ymmärtäneet… Heillä ei ollut kir­jallisuutta kuten meillä on tänään, heillä ei ollut televisiota tai puhelinta noina päi­vinä, mutta sana oli jotenkin kulkenut ympäri, että Hän tulisi olemaan pääsiäisjuhlilla. Sillä monet ihmisistä, ollen hengellismielisiä, tiesivät, että Hän oli tuo pääsiäiskaritsa, koska Hän oli jo kertonut heille asioita, jotka tulisivat tapahtumaan.

38   Ja sitten, tietenkin, koska he rakastivat Häntä, sillä tavalla kuin he tekivät, ja tietäen, että Hän tulisi olemaan siellä, he olivat odottamassa Häntä. Siellä oli väkijoukko, joka mahdollisesti töni ja kulki portilta toiselle, pitäen silmällä jokaista tietä, sil­lä he tiesivät, että yhdellä hetkellä Hän tulisi ilmestymään. He pitivät vartiota.

39   Toiset ihmettelivät mikä näillä ihmisillä oli, jotka juoksivat portilta portille. “Mikä on kiinnostuksen kohde?”

40   Ja he katsoivat tänne päin ja katsoivat tuonne päin, saadakseen selvil­le mistä oli kysymys. Näytti siltä kuin he olisivat odottaneet jotakin, odottaneet, että jotakin tulisi tapahtumaan.

41   Oi, kuinka haluaisinkaan vaihtaa aihettani muutamaksi minuutiksi, ja sanoa, että se on se mikä on vikana tänään. Ihmiset, jotka odottavan Hänen tulemistaan, ovat suuren odotuk­sen vallassa. Me voimme tuntea sen, tuon paineen. Ja he odottavat, tarkaten jokaista lii­kettä ja jokaista merkkiä, verraten sitä Kirjoitusten kanssa.

42   Ja, kun he olivat nähneet kaikki nuo asiat, jotka ovat ennustetut Hänestä, aivan loppuun asti. He tiesivät, että loppu oli lähellä. He halusivat olla siellä, joten he pitivät sitä silmällä. Osa kansanjoukosta, vähemmistö, oli Hänen puolellaan. Jotkut, useimmat heistä, noin yhdeksänkymmentä prosenttia, oli Häntä vastaan.

43   Ja suunnilleen, sillä tavalla se on tänäänkin uskonnollisissa joukoissa, kun todella tulee kysymys Sanasta ja Kristuksesta, niin siellä on noin yksi prosentti, joka uskoo Sen. Loput eivät kiinnitä mitään huomiota Siihen, huolimatta siitä, mitä on tehty, he vain tekevät jonkinlaista pilaa Siitä. Se on suunnilleen sama asia. Aika ei muuta asioita kovin paljoa, historia vain toistaa itseään.

44   No niin, me näemme, että se sai aikaan hermostunutta jännitystä. Sen täytyi tehdä, sen täytyy tehdä niin. He odottivat ja ihmettelivät, mitä Hän tulisi tekemään, kun Hän tulisi sinne. He halusivat olla siellä, saadakseen kaiken, mitä hän tekisi. He halusivat Sitä. He halusivat nähdä Sitä. He uskoivat Häneen. Toiset olivat kuulleet Hänen ole­van tulossa, ja menivät sinne tehdäkseen pilaa Hänestä. Sitten kaiken hermostuneen odo­tuksen jälkeen, oli hyvin epätavallinen päivä, hyvin epätavallinen aika, seurakunnat unessa, ihmisten hermot kireällä, ja oli niin paljon ihmisiä siellä, ja sitten se tapahtui.

45   Oliivivuoren huipulta oli tulossa pieni valkoinen aasi, kävellen alas mäkeä, ihmis­ryhmän fanaattisesti kirkuessa, repien palmuista lehdet ja heittäen vaatteensa tielle, huutaen: “Hoosianna Daavidin Pojalle, joka tulee Herran Nimessä!” Tämän pienen aasin Rat­sastaja ei ollut kukaan muu kuin tuon hetken Jumalan voitelema Messias.

46   Mitä oli Jumala silloin tekemässä? Mikä on tuo kiinnostuksen kohde siellä mäellä? Se oli Jumala tekemässä historiaa, ja Jumala täyttämässä profetiaa. Ja se aina herättää mielenkiintoa. Se tuo myös kaikki arvostelijat, korppikotkat (niin kuin puhuin tämän aa­muisessa sanomassa), ja myöskin kotkat. Näettekö? Ne tulevat yhdessä nähdäkseen mitä on tapahtumassa. Jotkut tulevat uteliaisuudesta, jotkut tulevat löytääkseen vikaa, toiset tulevat arvostellakseen. Siellä on kaikenkaltaisia koolla, niin kuin sanoimme tänä aamu­na: uskovaisia, tekouskovaisia ja uskomattomia. Mitä tapahtuu vuorella? Profetia on täyttymässä. Nyt me tulemme katsomaan mitä tapahtuu.

47   Sakarian kirjan 9. luku ja 9. jae. Sakaria, yksi profeetoista, puhui Hengessä, sanoen tämän:

Iloitkaa suuresti, Oi Siionin tyttäret; huutakaa Oi Jerusalemin tyttäret: katso, sinun Kuninkaasi tulee sinulle: hän on oikeamielinen, ja hänellä on pelastus; nöyrä, ja ratsastaen aasilla, aasin varsalla.

48   No niin, mikä oli vikana noilla kirjanoppineilla? Mikä oli vikana noilla papeilla? Mikä oli vikana noilla uskonnollisilla ihmisillä? Tämä oli kirjoitettu neljäsataa ja kahdeksankymmentäseitsemän vuotta ennen kuin se tapahtui, vahvistetun profeetan kautta, ja se oli jo kirjoitettu Kirjaan, jota kutsutaan Raamatuksi, Vanhan Testamentin kirjakää­röihin. Miksi he eivät nähneet, että se oli profetia, joka oli täyttymässä? Samasta syystä he eivät voi nähdä sitä tänään. He ovat ottaneet Jumalan Sanan ja tehneet Sen te­hottomaksi ihmisille, opettamalla oppina ihmisten perinnäissääntöjä.

49   Ja, jos kirjanoppineet, saarnaajat, sananpalvelijat, hengelliset miehet (niin kutsu­tut), voidellut, vain lukisivat Raamattua, niin he eivät ihmettelisi sitä, mitä on ta­pahtumassa, vaan he tietäisivät mitä se on. Jumala on täyttämässä Sanaansa!

50   Historiaa oltiin tekemässä, profetia oli täyttymässä. Pelastus maailmalle oli saa­pumassa, tuo suuri päivä jota kaikki profeetat olivat odottaneet. Kaikki, jotka olivat haudoissa, odottivat tuota päivää (se on totta. Ajatelkaa sitä!), kaikki, jotka olivat kuolleet, kaikki vanhurskaat marttyyrit ja profeetat.

51   Joista Hän juuri oli huutanut: “Jerusalem, Oi Jerusalem, sinä, joka kivität jokaisen profeetan, jonka Minä lähetän sinulle, ja tapat vanhurskaat, kuinka usein Minä olisinkaan hoivannut sinua niin kuin kana poikuettaan, mutta sinä et tahtonut! Mutta nyt sinun het­kesi on tullut.”

52   Kaikki, jotka olivat haudoissa, Aabraham, Iisak, Jaakob, kaikki profeetat odottivat tätä hetkeä.

53   Ja seurakunta oli sokea Sille. “Kuka on tämä, joka aiheuttaa kaiken tämän melun? Kuka on tuo tyyppi?” He sanoivat kerran: “Eikö Hän ole tämän kirvesmiehen poika täällä? Me tunnemme Hänet. Mistä Hän on saanut tämän viisauden? Mitä, eihän Hän ole yhteydessä yhdenkään meidän koulumme kanssa? Me emme tiedä, mistä kirjasta Hän on oppinut? Kuka se on?”

54   Hän oli vastaus profeettojen profetioille. Ja tässä Hän tuli ratsastaen aasin var­salla. Mikä mielenkiinnon kohde! Hän oli täyttämässä luvattua Sanaansa, se oli tuo het­ki jota oli odotettu neljätuhatta vuotta. 1 Mooseksen kirja 3. luku ja 15. jae, Jumala oli ennustanut: “ Naisen Siemen on murskaava käärmeen pään, mutta hän on murskaava hä­nen kantapäänsä”, tuo profetia Raamatun alusta, joka oli ennustettu tämän miehen tulemisesta.

55   Ja tässä, vain hieman aikaisemmin oli heidän keskuudessaan seissyt profeetta, Saka­ria, joka oli vahvistettu profeetta, ja hän oli sanonut, että “te Jerusalemin tyttäret ja Siionin tyttäret, iloitkaa ja huutakaa, sillä teidän Kuninkaanne tulee teille, nöyrä­nä ja alhaisena, ratsastaen aasin varsalla.”

56   Ja tässä nuo ihmiset, jotka lukivat Kirjoituksia päivästä päivään, katselivat kuinka Hän ratsasti sisälle Jerusalemiin, ja he huusivat: “Kuka tämä on?” Näettekö? Jumala oli täyttämässä Sanaansa ihmisille, joiden olisi tullut tietää, mitä se oli, mutta he eivät tienneet Sitä.

57   Kun Jumala täyttää Sanansa, Se saa aina huomion kiintymään puoleensa, Se aina saa. Se vetää mie­lenkiinnon, koska Se on epätavallista. Se on niin epätavallista nykyaikaiselle päivän virtaukselle, kun Hän täyttää Sanansa, koska päivän nykyaikainen suuntaus ei usko Sitä. Heillä on omat tiensä.

58   Nyt me näemme, menkäämme takaisin Kirjoituksiin ja ottakaamme joitakin toisia epätavallisia tapahtumia, muutamaksi minuutiksi, tapauksia jolloin Jumala täytti Hänen profetiansa. Kun Jumala sanoo mitä tahansa, Hän tulee tekemään sen. Taivaat ja maa tu­levat katoamaan pois, mutta tuo Sana ei milloinkaan katoa. Niinpä se tavallisesti aiheuttaa sen, että jotakin epätavallista tapahtuu.

59   Huomatkaa kuinka naurettavaa Jumalan Sana on ihmisille, joiden oletetaan uskovan Sen. Ja kuitenkin se on niin epätavallista, että he huutavat: “Hei, mitä tämä on? Mistä olet saanut tuon asian? Kuka on tämä?”

Kun heidän olisi tullut huutaa: “Hoosianna Kunin­kaalle, joka tulee Herran Nimessä.” Mutta siellä oli vain pieni ryhmä, joka teki sen, ainoastaan pieni ryhmä.

Neljätuhatta vuotta profetoimista suurimmasta asiasta, joka mil­loinkaan voisi tapahtua tuolle kansakunnalle, sillä kaikkien kuolleiden toivo lepäsi Sil­lä, kaikki tulevaisuus lepäsi Sillä, ja nuo uskonnolliset ihmiset, jotka väittivät usko­vansa Sen, huusivat: ”Kuka se on? Ja mitä on tämä mikä kiinnostaa?” Jotakin epätaval­lista! Se on suunnilleen samoin nyt, se ei yksinkertaisesti muutu, se on epätavallista.

60   Katsokaamme nyt joitakin epätavallisia asioita, niin kuin juuri sanoin. Mikä oli kiinnostuksen kohde juuri ennen kuin tuomio iski maailmaa ja hävitti sen vedellä? Eräs vanha mies, noin neljänsadan vuoden vanha, rakensi arkkia, vaikka ei ollut vettä, missä se olisi voinut kellua. Hän oli siellä vuosikausia, seisten ovella, rakentaen sisäpuol­ta, tervaten sitä sisältä ja ulkoa, ja sanoen: “Vesi tulee nielemään maailman”, tuossa suuressa tieteellisessä ajanjaksossa.

61   “Mitä on tuo vasaroiminen tuolla ylhäällä mäellä?” “Sehän on vain eräs vanha mies, jonka nimi on Nooa, hän se on siellä, tuo vanha fanaatikko. Vanha miesparka, joka on seis­syt auringossa liian kauan, ja saanut auringonpistoksen. Hän on järjiltään. Hän on ra­kentamassa jotakin jota hän kutsuu ‘arkiksi’ ja sanoo, että vettä on tuleva ylhäältä, vaik­ka siellä ei ole mitään vettä, ja että se tulee hukuttamaan kaikki ihmiset, ja jokainen, joka ei kuule hänen sanomaansa eikä tule tuohon arkkiin, tulee hukkumaan. Oletteko kos­kaan kuulleet sellaisesta?” Se oli epätavallinen kiinnostuksen kohde.

62   Voin kuvitella, kun ihmiset halusivat nauraa, kuinka he menivät sinne arkin ovelle ja nauroivat: “Mitä, sinähän sanoit, että tulisi satamaan sata vuotta sitten!. Isoisä ker­toi minulle kuulleensa sinun sanoneen täällä, että tulisi satamaan, ja sinä yhä touhuat näiden vanhojen puupalasten kanssa täällä. Miksi et mene itseesi?”

63   Mutta Jumala oli valmistautumassa vahvistamaan lupauksen ja täyttämään profetian, jonka Hänen profeettansa oli puhunut. Se oli hyvin epätavallista! Jumalan täyttäessä lupa­ustaan Nooalle, sillä aikaa kun toiset nauroivat. Jumala oli myös valmistautumassa tekemään historiaa, osoittaakseen muille, aina tähän päivään asti, että Hän pitää Sanansa! Huolimatta siitä kuinka epätodennäköiseltä ja järjettömältä se näyttää, Hän yhä pitää Sanansa. Hän teki sen esimerkiksi, tämän vanhan miehen, joka siellä vasaroi tuota arkkia, näille amerikkalaisille ja kaikille ihmisille ympäri maailman. Ei väliä mitä tiede sanoo, mitä he sanovat, sitä tai tätä. Hän yhä pitää Sanansa. Hän oli tekemässä his­toriaa.

64   Mikä oli se, joka kiinnosti yhtenä päivänä; epätavallinen asia, joka tapahtui siel­lä erämaassa, kun siellä oli tuo palava pensas, tuon paenneen profeetan seistessä siellä? Hän ei kuullut mitään ääntä tai melua, mutta hän katsoi ja näki epätavallisen asian siel­lä vuorella. Jumala yritti kiinnittää hänen huomiotansa. Samoin se on tänäänkin!

65   Jumala oli valmistautumassa täyttämään Sanansa profeetallensa Aabrahamille: ”Sinun siemenesi on vaeltava neljäsataa vuotta vieraalla maalla, ja Minä tulen tuomaan heidät ulos mahtavalla kädellä.”

66   Ja Hän valmisti miehen tehtävää varten, aivan niin kuin Hän valmisti arkin turvapai­kaksi kaikille niille, jotka uskoivat. Jumala sytytti tämän pensaan tuleen, ja tämä lam­maspaimen, Mooses sanoi: “Minä menen katsomaan, mitä tämä outo asia merkitsee.” Ja, kun Hän oli saanut Mooseksen tuon pensaan luo, Hän puhui hänelle.

67   Mikä oli se mikä myöhemmin kiinnosti faaraon palatsissa, kun tämä lammaspaimen heit­ti sauvansa maahan, ja se muuttui käärmeeksi? Jumala oli täyttämässä lupaustansa Moosek­selle. Mikä oli se, mikä kiinnitti huomion Punaisella Merellä, kun faaraon koko armeija oli hämmästyksissään, kun he näkivät tuulen tulevan alas taivaista ja avaavan Punaisen Meren oikealta vasemmalle; ja tuo kurja orjajoukko, joka vaelsi Jumalan antamaa tehtävää täyttämässä, käveli ylitse kuivaa myöden? Mitä se oli? Jumala oli pitämässä Sanaansa. Kuolema väistyi syrjään, ja elävät ihmiset kulkivat ylitse; ja hengellisesti kuolleet ihmiset yrittivät jäljitellä sitä, ja hukkuivat. Jumalan täyttäessä profetian ja teh­dessä historiaa. Se oli se mikä kiinnosti Punaisella Merellä.

68   Mikä oli se mikä veti huomion puoleensa toisena päivänä sen jälkeen, Siinain vuorel­la, kun miehiä kiellettiin menemästä vaimojensa luo, ja heitä pyydettiin pesemään vaat­teensa ja pyhittämään itsensä, ja kerääntymään vuoren ympärille, missä Mooses niminen mies oli sanonut kohdanneensa Jumalan Tulipatsaassa? Ja Jumala oli sanonut Moosekselle: “Minä olen tuleva alas ihmisten keskuuteen. Minä tulen vahvistamaan sen mitä Minä kerroin sinulle ja kuka Minä olen. Minä tulen osoittamaan heille, että Minä olen tuo Jumala.” Se oli se mikä kiinnitti huomion. Jumalan täyttäessä Sanansa.

69   Mikä oli se mikä veti puoleensa mielenkiinnon eräänä päivänä historiassa, kun kansa oli unohtanut Jumalan, kun ihmiset olivat tulleet muodollisiksi ja välinpitämättömiksi ja papit olivat kaikki seuranneet nykyaikaista suuntausta, ja profeetat profetoivat pap­pien tahdon mukaisesti? Ja tuona aikana, kuten tavallisesti, heillä oli yksi mies, jonka he ajattelivat olevan fanaatikon. Hän puhui siitä, kuinka naiset maalasivat itseän­sä, ja kaikesta sellaisesta, ja hän oli jotenkin omituisen sorttinen kaveri. Ja tämä vanha mies oli tullut ja sanonut kuninkaalle: “Ei edes kastetta tule ennen kuin minä kut­sun sitä.”

70   Ja me näemme, että hän sen jälkeen oli juossut pois ja kätkeytynyt jonnekin erämaahan. Ihmiset ajattelivat hänen kuolleen nälkään, mutta häntä oli syötetty ja juotettu hyvin. Ja tässä hän tuli alas ja sanoi: “Näettekö te, että minulla on NÄIN SANOO HERRA? Jos te ette vielä ole vakuuttuneita, niin menkäämme vuorelle ja todistakaamme kuka on Jumala”, sillä hänellä oli toinen näky Herralta.

71   Hän sanoi: “Valmistakaa itsellenne alttari, valitkaa härkä ja teurastakaa se. Minä tulen valmistamaan Herran alttarin ja panemaan myös härän alttarille. Ja me tulemme molemmat uhraamaan, ja antakaamme Jumalan, joka on Jumala, vastata.” Hän ei olisi millään muotoa tehnyt sitä, jos Herra ei olisi käskenyt häntä; hän sanoi niin myöhemmin. “Minä olen tehnyt kaiken tämän Sinun käskystäsi, Herra.”

72   Mutta mikä oli kiinnostuksen kohde? Siellä seisoivat nuo neljäsataa pappia mäellä, ja siellä oli kuningas vaunuissansa, sotilaiden ja vartioiden seisoessa ympärillä. Ja siellä oli tämä vanha, parrakas, kaljupäinen mies, hiukset riippuen kasvoilla ja palanen lampaan nahkaa ympärillään, keppi kädessänsä ja öljyruukku toisessa kädessä, joka kolme ja puoli vuotta aikaisemmin oli sanonut, että “ei edes kaste lankea ennen kuin minä kut­sun sitä”, ottaen Jumalan paikan, senkaltaisten asioiden kanssa kuin pyhimyskehät ja varjot ja kaikki muu, mistä he puhuvat. Ja tässä tuo vanha fanaatikko seisoi siellä mä­ellä, tuoden kaikki nämä ihmiset sinne. Mikä oli se mikä kiinnosti? Jumala oli valmistautumassa vahvistamaan profeettansa oikeaksi. Se oli Jumala täyttämässä profetiaa. Ju­mala myöskin tekemässä historiaa, täyttämässä Sanaansa.

73   Muutama sata vuotta sen jälkeen, siellä oli eräs mies voideltuna tuon saman hengen kanssa, ja hän tuli ulos erämaasta, eikä ollut kosketuksessa yhdenkään organisaation kanssa; vaikka hänen isänsä olikin organisaation mies, vihitty pappi. Mutta hän tuli erämaasta, puettuna lampaan nahkaan ja parta kasvoillaan. Sen sijaan, että se olisi ollut harmaa, se oli musta. Mikä oli se tässä miehessä, joka kiinnitti puoleensa koko Jerusale­min ja Juudean huomion? Jotkut heistä sanoivat: “Siellä on villi mies siellä alhaalla, ja hän yrittää hukuttaa ihmisiä veteen. Kuka on koskaan kuullut jostakin senkaltaisesta asiasta?”

74   Toiset olivat uteliaita ja sanoivat: ”Tämän täytyy olla Messias.” Yksi heistä sanoi: “Se voi olla yksi profeetoista.” He eivät tienneet mitä ajatella. Mutta mitä se oli? Se oli Jumala täyttämässä Jesaja 40., missä Hän oli sanonut mitä Hän tulisi tekemään vii­meisissä päivissä. Ja kuinka Hän tulisi lähettämään palvelijansa, ja mitä tämä tulisi tekemään.

75   Sitten muutamia viikkoja myöhemmin me näemme, että tämä mies oli niin varma sanomastansa, että hän sanoi: “Siellä seisoo Yksi teidän keskellänne, jonka kenkiä minä en ole arvollinen kantamaan. Hän tulee kastamaan teidät Pyhällä Hengellä ja tulella, niin kuin minä olen kastanut vedellä.”

76   Ja yhtenä päivänä eräs tavallisen näköinen nuori mies, noin kolmekymmentävuotias, käveli sinne alas ja kastettiin. Ja, kun tämä mies tuli, niin jokin kiinnitti profeetan huomion, tuo profeetta toimi oudolla tavalla tuona päivänä. Seurakunta ei voinut olla tarkkailematta tuon profeetan toimintaa, kun hän väitteli pappien kanssa joen toisella rannalla.

77   He sanoivat: “Jumala rakensi tämän alttarin. Jumala käski meitä tekemään tämän. Mooses on profeetta. Me uskomme Moosesta. Uhria ei tulla koskaan poistamaan.”

78   Voin kuulla Johanneksen vastaavan heille ja sanovan: “Ettekö ole lukeneet Kirjoituk­sista mitä profeetta Daniel sanoi, että ‘päivittäinen uhri tullaan poistamaan!’? Ja tuo hetki on nyt tullut! Ettekö ole lukeneet, mitä Jesaja sanoi 40. luvussa: ‘Erään ääni huutaa erämaassa, valmistakaa Herran tie’? Siellä on kaksi profetiaa minusta. Ja toinen asia, ettekö te ole tunteneet meidän profeettaamme Malakiaa, neljäsataa vuotta sitten. kun hän puhui 3. luvussa ja sanoi: ‘Katso, Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä valmistamaan tietä’? Ettekö te tiedä, että tämä täyttää profetian?” Profetia oli täyttymässä!

79   Ja suunnilleen silloin tuo profeetta kääntyi ja sanoi: “Katso, siellä tulee Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” No niin, mikä siinä kiinnosti. Se vaihtui profeetasta hänen profetiakseen.

80   Huomatkaa nyt, mitä tulee tapahtumaan. Tässä tulee tavallinen mies, jota kukaan ei tunne, kirvesmiehen poika, kävellen sinne veteen. Silloin Johannes, tuo suuri profeetta sanoi: “Minun tarvitsee saada kaste Sinulta. Miksi sinä tulet minun tyköni?”

81   Hän sanoi: “Salli sen olla niin, mutta profeettana ja Sanana, meidän on soveliasta täyttää kaikki vanhurskaus.”

82   Niinpä hän ymmärsi, että Uhri täytyi pestä ennen kuin se esiteltiin, ja hän kastoi Hänet.

83   Ja sitten tapahtui jotakin muuta, joka kiinnitti huomion, kun Hän nousi ylös vedestä. Tämä profeetta, joka oli ollut niin uskollinen ajanjaksossaan, katsoi ylös ja näki taivaat avoinna, ja hän näki Jumalan Hengen, kuin kyyhkysen, laskeutuvan Hänen ylleen, ja hän kuuli äänen sanovan: “Tämä on Minun rakas Poikani, johon Minä olen mielistynyt.” Jumala oli vahvistamassa profeetan sanomaa, ja se veti huomion puoleensa Jordanilla.

84   Tuo veli lauloi jokin aika sitten: “Siellä kaukana mäellä seisoi vanha rosoinen risti.” Mikä on se mikä kiinnitti huomion Golgatan vuorella? Kun me näemme, että uskon­nollinen maailma oli tuominnut Hänet, ja roomalainen hallitus oli tuominnut Hänet kuole­maan. Ja tässä Hän riippui kahden pahantekijän välissä, kaivaten juotavaa, veren values­sa ulos Hänen ruumiistaan. Siellä Hän riippuu huutaen: “Jumalani, Jumalani, miksi sinä hylkäsit minut?” Ja nuo uskonnolliset ihmiset seisoivat siellä katselemassa sitä, ei­vätkä olleet tietoisia tuosta Vanhan Testamentin profetiasta, joka täyttyi juuri silloin siellä Golgatalla.

85   Daavid itse, joka kirjoitti sen, meni Henkeen kuten kaikki profeetat, ja toimi niin kuin se olisi ollut hän itse. Daavid huusi 22. Psalmissa: “Jumalani, Jumalani, miksi sinä hylkäsit Minut? He tuijottavat Minua. He lävistivät Minun käteni ja Minun jalkani.” Daavid, puhuen niin kuin se olisi ollut hän itse. Eikä se ollut Daavid, vaan Kristus Daa­vidissa.

86   Ja täällä nuo eri profeettojen profetiat olivat täyttymässä, Golgatan vuorella. Mikä oli se mikä kiinnosti Golgatan vuorella? Jumala oli täyttämässä Sanaansa.

87   Toinen mielenkiinnon kohde vuorella oli Helluntaipäivänä, kun he kaikki olivat siel­lä uskonnollisessa juhlassa, ajatellen päässeensä eroon kaikista fanaatikoista. He eivät olleet kuulleet heistä kymmeneen päivään. Ja yhtäkkiä, niin kuin mehiläisparvi, he tuli­vat ulos rakennuksesta, kirkuen ja huutaen kadulla.

88   “Mitä tämä on? Mitä tämä merkitsee? Ovatko kaikki nämä miehet humalassa?”

89   Tarkatkaa! Ja profeetta seisoi heidän keskellään, niin kuin profeetan tulee olla, ja sanoi: “Te Israelin miehet ja te, jotka asutte Juudeassa ja Jerusalemissa, tietäkää tämä, ja kuunnelkaa minun sanojani. Nämä eivät ole juovuksissa, niin kuin te ajattelette. Mutta tämä on se, josta Herra on puhunut profeetta Jooelin kautta: ‘On tapahtuva viimeisissä päi­vissä, että Minä tulen vuodattamaan Minun Hengestäni kaiken lihan päälle.’” Se oli kiin­nostuksen kohde.

90   Nuo uskonnolliset ihmiset, ristiinnaulittuaan Elämän Prinssin, eivät vieläkään voi­neet nähdä lupausta Pyhän Hengen tulemisesta. Se kiinnitti huomion, sanottiin: “Kuka on tämä? Mitä tämä merkitsee? Mikä on vikana näillä ihmisillä?”

91   Oi! Se on samoin tänään. Me tulemme ohittamaan paljon tästä, tuodaksemme sen tähän hetkeen. Samalla tavalla on tänään. Tuo sama asia tapahtuu, nuo samat kysymykset kysy­tään: “Mitä on kaikki tuo melu?” Katsokaa ylös ja alas kaduilla, autoja Michiganista Floridaan ja Mainesta Kaliforniaan. Tänään puolenpäivän jälkeen ollessamme ajamassa vai­moni kanssa, minä katselin autojen rekisterikilpiä. Ja se on missä minä ajattelin tätä aihetta: “Mitä tämä merkitsee?”

92   Aivan kuten sanoin: “Missä Raato, siellä kotkat kokoontuvat!”

93   Sanoin vaimolleni: “Kulta, sinä muistat tuon viimeisen yön, kun minun täytyi sanoa hyvästit kaikelle, mikä oli kallista minulle maan päällä, ja lähteä kentille aloittamaan jotakin, mitä Jumala oli käskenyt tehdä? Sinä lauloit tuota laulua.”

Oh. he ovat tuleva idästä ja lännestä,
He tulevat kaukaisista maista.
Juhlimaan meidän Kuninkaamme kanssa, aterioidakseen Hänen vierainaan:
Kuinka siunattuja nämä pyhiinvaeltajat ovatkaan!
Katsellen Hänen pyhiä kasvojansa,
Jotka hehkuvat jumalallista rakkautta;
Hänen armonsa siunatut osalliset.
Kuin jalokivet Hänen kruunussaan loistaakseen.

94   Se on mistä kaikki tämä mielenkiinto johtuu. Ennaltamäärätyt Jumalan Siemenet, jotka eivät voi tehdä mitään muuta kuin seurata Sitä. Se merkitsee meille enemmän kuin elämä. Ottakaa elämämme, mutta älkää ottako Sitä. Mikä on se mikä kiinnostaa? Jumala, kuten tavallista, täyttää Sanansa. Hän on jälleen täyttämässä profeetta Sakarian Sanaa.

95   Niin kuin luin 9. jakeen hetki sitten. Kun Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, ratsasta­en pienellä valkoisella aasilla, niin silloin täyttyi se mitä profeetta Sakaria oli sano­nut: “Iloitkaa suuresti, Oi Siionin tyttäret. Huutakaa, Oi Jerusalemin tyttäret. Katso, sinun Kuninkaasi tulee sinulle; Hän on oikeamielinen ja Hänellä on pelastus; nöyrästi, ratsastaen aasilla, aasin varsalla.” Se oli se mikä kiinnosti Jerusalemissa, uskonnolli­sissa päämajoissa.

96   Nyt me näemme viimeisen päivän tapahtuman! Menkäämme muutamia sivuja eteenpäin Sakariassa, ja katsokaamme mitä hän on sanonut siitä. Katsokaamme mitä sanotaan viimei­sille päiville. Se oli keskivälissä; menkäämme nyt viimeisiin päiviin. Menkäämme Saka­ria 14, ja aloittakaamme 4. jakeesta. Ja kuunnelkaa! Me tulemme lukemaan osan Kirjoitusta, jakeet 4-9. Kuunnelkaa tarkasti! Ja se profetoi Hänen Tulemuksestaan viimeisinä päivinä, joten kuunnelkaa tarkasti nyt. Tämä on NÄIN SANOO HERRA, se on Kirjoitus. Sakaria 14. Muistakaa Sakaria 9, mitä se sanoi? Eivätkä he tunteneet Sitä. No niin, mitä se on tänään? Sakaria 14. puhuen Hänen Tulemuksestaan:

Ja hänen jalkansa ovat seisova tuona päivänä Oliivivuorella, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti, ja Oliivivuori halkeaa keskeltä itää kohden ja länttä koh­den, ja siellä on oleva hyvin suuri laakso; ja puolet vuoresta siirtyy pohjoista kohden, ja puolet siitä etelää kohden.

Ja te pakenette vuorten laaksoon; sillä vuorten välinen laakso on ulottuva Asaliin kyllä, te pakenette, niin kuin te pakenitte maanjäristyksen edestä Ussian, Juudan kuninkaan päivinä;…

97   Toinen maanjäristys on halkaiseva auki maan! Jos haluatte seurata tätä Kirjoitusta tässä, niin pankaa merkille tässä 5. jakeessa, että Oliivivuoren halkeaminen johtuu maanjäristyksestä, ja tämän vahvistavat Jesaja 29:6 ja Ilmestyskirja 16:9. Tarkalleen! Mitä se on? Sama profeetta, joka kertoi Hänen ensimmäisen tulemuksensa, näki Hänen toi­sen tulemuksensa! Huomatkaa: “Niin kuin maanjäristyksen päivinä.” Näettekö mitä maanjä­ristykset tekevät, näettekö niiden ennustukset?

Ja HERRA minun Jumalani tulee, ja kaikki pyhät sinun kanssasi.

Ja on tapahtuva tuona päivänä (Hallelujaa!) tuona päivänä, että valo ei ole.

Mutta se on oleva päivä, joka on tunnettu HERRALLE, ei päivä, eikä yöt mutta on tapahtuva, että ehtooajalla se on oleva valoisaa. (Oi Jumala!)

98   “On oleva valoisaa suunnilleen Ehtooaikana”, sama profeetta. Ja ihmiset ovat so­keita! Mikä on se mikä kiinnostaa? Lukekaamme pari jaetta vielä:

Ja se on oleva tuossa päivässä, että elävät vedet menevät ulos Jerusalemista: puolet niistä etummaista merta kohden, ja puolet niistä jälkimmäistä merta kohden; kesällä ja talvella on se oleva. (Evankeliumi menee sekä juutalaisille että pakanoille.)

Ja HERRA on oleva kuningas ylitse koko maan; tuona päivänä on oleva yksi HERRA, ja hänen nimensä yksi.

On oleva valoisaa suunnilleen Ehtooaikana, (oikein!)
Tien Kirkkauteen tulette varmasti löytämään;
Veden tiellä, on Valo tänään, haudattuna kalliissa Jeesus Nimessä.
Nuoret ja vanhat, katukaa kaikkia syntejänne,
Pyhä Henki on varmasti tuleva sisälle:
Ehtoovalo on tullut, on tosiasia, että Jumala ja Kristus ovat yksi.

Näettekö missä me olemme?

Kansakunnat hajoavat, Israel herää,
Merkit, jotka meidän profeettamme ennalta kertoivat;
 (tuo maanjäristys pakanoille viimeiselle päivälle)
 Pakanain päivät luetut, kauhujen täyttämät;
Palatkaa oi hajotetut omaanne.

99   Te, jotka olette potkaistut ulos, te, jotka olette näissä arkeissa, joita kuljetetaan uusilla vankkureilla, tulkaa ulos sieltä ennen kuin kuolema iskee teitä. Jumala on vah­vistanut Sen, se on oleva niin.

100   Menkäämme toiseen Kirjoitukseen Vanhassa Testamentissa, Malakia 4. luku ja lukekaamme hieman siitä.

…katso, päivä tulee, joka on palava kuin pätsi; ja kaikki ylpeät, kyllä, ja kaikki, jotka tekevät pahoin, ovat olkia:

101   No niin, tämä ei ole… Malakia 3. oli ensimmäinen tuleminen, nyt tässä on seuraava tuleminen. Jopa tohtori Scofield tässä, minä en varmastikaan ole samaa mieltä hänen alaviitteensä kanssa, mutta tässä hänellä on se järjestyksessä: Johanneksen tehtävä oli Malakia 3 mukainen; ja tämä Kristuksen Toinen tulemus, ja Elia aikaisemmin.

… Kaikki ylpeät tulevat palamaan, sanoo joukkojen HERRA, ja se ei ole jättävä heistä juurta eikä oksaa. (Missä silloin on “iankaikkinen” helvetti?)

Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni on vanhurskauden Aurinko nouseva, (parantamiskampanjoiden kanssa) parantaminen hänen siivissänsä; ja te käytte ulos, ja kasvatte kuin vasikat pilttuussa.

Ja te tallaatte alas pahan; sillä he ovat oleva tuhkaa teidän jalkojenne alla, tuona päivänä, jonka minä olen tekevä, sanoo joukkojen HERRA.

Muistakaa te Mooseksen minun palvelijani laki, jonka minä määräsin hänelle Hoorebilla koko Israelia varten, asetuksineen ja tuomioilleen.

102   Tässä on Eliaan tuleminen:

Katso, minä lähetän teille profeetta Elian…

103   Viimeinen Vanhan Testamentin päättävä Kirjoitus:

… minä tulen lähettämään teille profeetta Elian ennen HERRAN suuren ja kauhistuttavan päivän tuloa:

104   No niin, se ei olisi voinut olla Johannes. Ei. Katsokaahan, maailmaa ei poltettu eivätkä vanhurskaat kävelleet ulos pahojen tuhkien ylle. Näettehän? Ei, ei.

… ennen HERRAN suuren ja kauhistuttavan päivän tuloa:

Ja hän on kääntävä isien sydämet lapsiin, ja lasten sydämet heidän isiinsä, etten minä tulisi ja löisi maata kirouksella.

105   Huomatkaa Pyhän Hengen tarkkuus, kun se ei sekoita noita Elian kahta tulemusta. Malakia 3. sanotaan: “Katso, minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä.” Kun Jeesuk­selta kysyttiin Johanneksesta, Hän sanoi: “Jos te voitte vastaanottaa sen, niin tämä on se, josta profeetta sanoi: ‘Minä tulen lähettämään sanansaattajani kasvojeni edellä.’ Tä­mä on Elias, joka oli tuleva.” Malakia 3.

106   Huomatkaa kuinka Kirjoitukset niin tarkasti antavat sen. Katsokaa mitä tämä näyt­tää niille, jotka haluavat uskoa, jotka haluavat nähdä. Muistakaa kuinka Jeesus kerran pysähtyi keskelle Kirjoitusta, koska osa siitä oli täyttynyt silloin, lopun kuuluessa Hänen Toiseen Tulemukseensa. “Saarnaamaan Herran otollista vuotta, ja sitomaan särkyneet sydämet”, ja Hän pysähtyi; eikä jatkanut, “tuomaan tuomiota pakanoille”, joka on vasta Hänen Toisessa Tulemuksessaan.

107   Huomatkaa kuinka tämä Kirjoitus tässä on rinnastettavissa siihen. “Ja hän. Elia. on kääntävä isien sydämet lapsiin.” (Me puhumme nyt Malakia 4:stä, älkää sekoittako sitä Malakia 3:n kanssa.) Johannes, Elia, joka tuli noina päivinä, ennen Kristuksen ensimmäistä tulemusta, käänsi vanhojen patriarkaalisten isien sydämet lasten sanomaan, uuteen sanomaan.

108   Nyt tarkatkaa! “Ja lasten sydämet isiin.” Hänen toisessa tulemuksessaan, viimei­sissä päivissä, hän kääntää heidät jälleen takaisin apostoliseen Uskoon. Katsokaa kuinka täydellisesti Kirjoitukset ovat linjassa, näettekö?

109   Se oli Vanhan Testamentin loppu. Vanhassa Testamentissa. Nyt me näemme, että on Valo ehtooaikana. Mitä se on? Se on huipulla, Puunlatvan vuorella.

110   Kuten sanoin tänä aamuna, me olemme tulleet ylös kirkkokuntien kautta, niiden kautta, jotka eivät ole appelsiinipuu, kuten puhuin tänä aamuna, mutta meillä on ollut greippihedelmiä, sitruunoita ja kaikkea muuta, joka ei ollut lainkaan sellaista kuin se oli alussa. Mutta sen jälkeen… Älkää kadottako Sitä! Tässä se tulee. Sen jälkeen, kun kaikki kirkkokunnat ovat tehneet tehtävänsä, jotka alusta alkaenkaan eivät ol­leet Valo, on oleva päivä, jota ei voida kutsua päiväksi tai yöksi.

111   Mitä he ovat tekemässä? Mitä he tekevät? Mitä tekee sitruuna appelsiinipuussa? Se ottaa alkuperäisen appelsiinipuun elämän, joka tulee ylös juurista ja vääristelee sen sitruunaksi. Se on mitä kirkkokunnat ovat tehneet Jumalan Sanalle, ne ovat tehneet Juma­lan Sanan vaikutuksettomaksi perinnäissäännöillään. Se on NÄIN SANOO HERRAN HENKI! He ovat tuottaneet sitruunoita ja greippihedelmiä, eikä appelsiineja.

112   Mutta mitä tuo profeetta sanoi? Sama, joka sanoi tuon tämäniltaisen tekstimme: “Iloitkaa, Oi Jerusalemin tyttäret, huutakaa äänekkäästi, Siionin tyttäret, sillä sinun Kuninkaasi tulee sinulle; nöyrästi ja alhaisesti, istuen aasin varsalla”, huomatkaa, että tuo sama profeetta sanoi, että “on tulossa kypsymisen aika”. Aurinko lähetettiin maan ylle kypsyttämään hedelmän. Miksi se ei voinut kypsyä? Siellä ei ollut mitään hedelmää, joka voisi kypsyä. Mutta Elämä jatkaa yhä eteenpäin menoa.

113   Se tuli greippihedelmään asti ollakseen appelsiini, mutta se organisoitui, se oli greippihedelmä. Se meni eteenpäin ja tuli tällä kerralla sitruunana. Se kulki eteenpäin ja tuli joksikin muuksi. Ja lopulta aivan puun latvassa tuli esiin tangelo, joka on puo­liksi appelsiini ja puoliksi sitruuna; sekoitettu rotu, vääristelty asia; tullen vääristy­neeksi, mutta eläen tuosta samasta puusta; se on kuori, joka “pettää melkein Valitutkin”. Se näyttää appelsiinilta, mutta ei ole sitä.

114   Mutta on oleva Valo, kun se kasvaa organisaation ohitse. Kun se pääsee organisaation ohitse ja kukkii jälleen, tulee se tuottamaan appelsiineja, niin kuin se tuotti men­nessään maahan. Sitten tulee olemaan Valo.

115   Mitä on tämä mielenkiinto, mitä on tämä mitä tapahtuu? Se täyttää Jumalan Sanani Vanhassa Testamentissa on kaksi todistajaa, että tämä tulisi tapahtumaan.

116   Ottakaamme Johanneksen 14:12, Uudesta Testamentista, jossa Jeesus sanoo:

…Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja joita Minä teen;…

117   Myöskin Luukkaan 17:22-30, Hän sanoo:

Niin kuin se oli Lootin päivinä, ennen kuin Sodoma poltettiin, niin se on oleva, kun Ihmisen Poika palaa takaisin, tuona päivänä, kun Ihmisen Poika paljastetaan.

118   Oh, katsokaapa vain Kirjoituksia! “Ihmisen Poika”, Jeesus Kristus sama eilen ja iankaikkisesti, kirkkokuntien ohi kasvaneena, kasvaneena puun latvaan. Mitä Hän sanoi Johanneksen 15: “Jokainen oksa Minussa, joka ei tuota hedelmää, tullaan leikkaamaan pois, ja se heitetään tuleen ja poltetaan. Mutta jokainen oksa, joka tuottaa hedelmää, tullaan puhdistamaan…”

119   Oh, tulee olemaan todellinen aikaisempi ja myöhäisempi sade viimeisissä päivissä tuon pienen ryhmän ylle, joka tulee Hänen kanssaan tämän pienen aasin selässä, alhaisena ja nöyränä, ilman epäilystä, ilman kirkkokuntaa, huutaen: “Hoosianna Kuninkaalle, joka tukee Herran Nimessä!” Mikä on vikana tänään? Mikä on mielenkiinnon kohde vuorella?

120   Ei niin pitkää aikaa sitten, seisoessani tässä saarnatuolissa. Pyhä Henki sanoi: “Päivä on tuleva, kun he lyövät merkkipaalun sinun talosi eteen, ja he tulevat siirtämään sinun porttisi. Niin, että tulisit ohittamaan sen etkä olisi vihainen.” Näin porttini revittynä ja makaamassa mäen syrjässä. Näin taloni edessä olevan mäen kokonaan ylös kai­vettuna, ja aitalaudat ympäriinsä minne joku oli särkenyt sen.

Katsoin, ja siellä oli pikku Ricky, joka oli tullut sinne ja repinyt tuon portin ja tehnyt sen kaiken. Sanoin: “Miksi et kertonut sitä minulle?” Hän tuli nenäkkääksi kanssani, ja minun täytyi lyödä häntä. Ja tehdessäni niin minä sanoin: “Minä en ole tehnyt tätä sen jälkeen, kun olin ke­hässä, mutta minä vain haluan sinun tietävän.” Ja minä läimäytin häntä kerran. Ja, kun olin lyönyt hänet maahan, nostin hänet ylös ja löin hänet jälleen alas. Ja minä tein sen kolme tai neljä kertaa ja sitten minä potkaisin hänet mäen yli. Sitten minä menin sinne ja sanoin: ”Se ei ole oikein.” Ja minä nostin hänet ylös ja puristin hänen käsiänsä ja sanoin: “Minä en ole vihainen sinulle, mutta minä vain haluan sinun tietävän, ettet voi puhua minulle tuolla tavalla.”

Ja sitten, kun käännyin ja tulin takaisin, oli Pyhä Henki seisomassa siellä portilla ja sanoi: “Nyt ohita tämä, ja kun tuo merkkipaalu lyö­dään maahan, käänny länteen.”

Tämä Kirja on kaikki mitä tarvitsen,
Tämä Kirja on hyvä Resepti.
Se osoittaa tien vaikeuksieni ympäri. Aamen!

121   Ja sitten tuo Kirja on Sana, ja tuo Sana on Jumala. Kulkekaa vaikeuksienne ohitse, se tulee kertomaan teille mitä tehdä.

122   Kolme vuotta sitten kuulin erään ystäväni, kaupungin maanmittarin, joka asuu katua alaspäin minusta, lyövän merkkipaalua maahan. Menin sinne ulos ja sanoin: “Mitä nyt on tekeillä. Mud?” Hän on herra Kingin poika, henkilökohtainen ystäväni.

Hän sanoi: “Billy, he tulevat levittämään tämän tien.”

123   Te kaikki muistatte sen. Minä sanoin: “Se voi johtua sillasta. Kerroin sen veli Woodille ja sanoin: “Pidä kiinni omaisuudestasi. Ehkä tuo silta tulee kulkemaan tästä yli, tai jotakin sellaista.” Katu oli revitty auki ja tiiliä ja kiviä oli heitelty kaikkialle. Niinpä minä sanoin: “Pidä kiinni omaisuudestasi.”

124   Ja sitten, kun herra King oli kertonut minulle mitä tulisi tapahtumaan, minä menin sisälle ja sanoin vaimolleni, joka istui siellä: “Kulta, siellä on jotakin kirjoitettuna tästä. Se on NÄIN SANOO HERRA, se on jossakin.”

125   Menin sisälle ja otin kirjani ja katsoin siihen, ja siinä sanottiin: “On tuleva tapahtumaan…” Se oli kahdeksan vuotta myöhemmin!

126   Ja sitten katsottuani sitä, minä sanoin: “Nyt on aika, kultaseni, meidän täytyy lähteä länteen.”

127   Kaksi päivää sen jälkeen, seisoessani huoneessani noin kello kymmeneltä aamulla, minä menin Jumalan Henkeen, minä näin tuon pienen kyyhkysmuodostelman lentävän, ja minä katsoin noita pieniä lintuja. Te muistatte sen. Näin seitsemän Enkeliä pyramidin muo­dossa, syöksyvän ylleni. Ja sanottiin: “Käänny länttä kohden, mene Tucsoniin, ole neljä­kymmentä mailia koilliseen. Ja sinä tulet irrottamaan takiaista vaatteistasi.”

128   Veli Fred Sothmann, joka istuu täällä juuri nyt katsellen minua, oli siellä tuona aamuna. Minä olin unohtanut sen.

129   Minä sanoin: “Tapahtui räjähdys kuin maanjäristys, joka ravisteli lähes kaikkea mitä, sillä alueella oli. Minä en voi nähdä kuinka mies voisi selviytyä siitä elävänä.” Olin peloissani. Olin Phoenixissa, ja te kaikki, jotka siellä kuuntelette tänä iltana, olette todistajiani. Saarnasin tuon saarnan Miehet, mikä aika se on? Menin länteen. Monilla teistä täällä on tuo ääninauha, ja monet teistä kuulitte sen sanottavan runsas vuosi aikaisemmin ennen kuin se tapahtui.

130   Menin länteen, ihmetellen mitä tulisi tapahtumaan. Yhtenä päivänä sain kutsun Her­ralta. Kerroin vaimolleni ja sanoin: “Kulta, minun työni on mahdollisesti ohitse.” Minä en tiennyt. Sanoin: “Jumala on mahdollisesti lopettanut minun kanssani nyt, ja minä tulen menemään Kotiin. Huolehdi sinä Billyn kanssa lapsista, Jumala on jotenkin valmistava tien sinua varten. Mene ja elä uskollisena Jumalalle. Katso, että lapset läpäisevät kou­lun. Kasvata heidät Jumalan pelossa.”

Hän sanoi: “Billy, sinä et tietä onko se totta.”

Sanoin: “En. Mutta mies ei voisi selvitä siitä hengissä.”

131   Ja yhtenä aamuna Herra herätti minut, ja sanoi: “Mene sinne ylös Sabino Kanjoniin.” Ja minä otin palasen paperia ja Raamattuni. Vaimo kysyi: “Minne sinä menet?”

Minä vastasin: “Minä en tiedä. Tulen kertomaan sinulle, kun tulen takaisin. “

132   Menin ylös kanjonia, kiipesin sinne ylös, missä kotkat lentelivät ympäri. Tarkkailin joitakin peuroja, jotka seisoivat siellä. Polvistuin alas rukoilemaan ja kohotin käteni, ja Miekka osui käteeni. Katsoin ympärilleni ja ajattelin: “Mitä tämä on? Minä en ole poissa tolaltani. Tässä on Miekka kädessäni, kirkas ja loistava, kimallellen auringossa.” Sanoin: “No niin, ihmisiä ei ole monia maileja lähempänä minua täällä tässä kanjo­nissa. Mistä se voi tulla?”

Kuulin Äänen, joka sanoi: ”Se on Kuninkaan Miekka.”

Sanoin: “Kuningas lyö miehen ritariksi miekalla.”

133   Hän, tuo Ääni tuli takaisin ja sanoi: “Ei erään kuninkaan miekka, vaan Kuninkaan Miekka, Herran Sana.” Sanottiin: “Älä pelkää, se on vain Kolmas Nykäys. Se on sinun palvelustehtäväsi vahvistaminen.

134   Olin menossa metsästämään ystäväni kanssa, tietämättä mitä tulisi tapahtumaan. Ja joku soitti minulle, tuo mies, joka arvosteli minua tuosta Herran enkelin valokuvasta, hän, joka otti sen. Minun täytyi mennä Houstoniin hänen poikansa vuoksi, joka oli kuoleman­sellissä, ja joka tapettaisiin muutaman päivän kuluttua. Ja hän kohtasi minut siellä ja pani käsivartensa ympärilleni sanoen: “Ajatella, että sama mies, jota minä arvostelin, tulee ja pelastaa minun ainoan poikani!” Inhimillisyyden yhdistys antoi minulle mitä he kutsuvat Oskariksi, tai miksi tahansa haluatte kutsua sitä, elämän pelastamisen vuoksi.

135   Sitten menimme takaisin ja minä menin vuorille metsästämään. Ja eräänä aamuna veli Fred ja minä olimme siellä, ja minä olin jo saanut javelina-sikani, ja olin nähnyt sen paikan minne se meni. Minä sanoin: “Veli Fred, mene tuon vuoren ylitse nyt aikaisin aa­mulla, auringon nousun aikaan, ja minä tulen menemään toiselle puolelle. Minä en halua ampua tuota sikaa, minä en tule tappamaan sitä. Mutta, jos tuo lauma alkaa juosta tänne päin, niin minä tulen ampumaan niiden editse ja ajan ne takaisin.”

136   Veli Fred meni sinne, eikä siellä ollut sikoja. Hän heilutti minulle ja minä näin sen. Menin alas kanjonia, joitakin suuria halkeamia myöden, ja aurinko oli juuri nouse­massa. Tulin toiselle puolelle mäkeä, ajattelematta ollenkaan tuota profetiaa. Istuin alas, odottaen ja levähtäen. Ajattelin: “Mitähän noille sioille on tapahtunut?”

137   Istuin siellä niin kuin intiaanit tekevät, tiedättehän, jalat ristissä, ja katsoin haalarini lahjetta, ja siinä oli takiainen. Otin sen pois ja sanoin: “Sepä outoa! Täällä minä olen neljäkymmentä mailia koilliseen Tucsonista. Tuolla istuu pieni poikani Joosef, odottamassa minua.” Ja kohottaessani katseeni, minä näin sikalauman tulevan noin tuhannen metrin päässä minusta, ylöspäin vuorella, ja minä heitin tuon takiaisen maahan. Sanoin: “Minä tulen saamaan ne. Minä noudan veli Fredin ja ripustan palasen paperia tähän antaak­seni hänen tietää minne päin mennä tästä.”

138   Ja minä aloin nousta ylös vuorta, juosten niin kovasti kuin voin toisella puolella. Yhtäkkiä, ajattelin jonkun ampuneen minua. En ole koskaan kuullut sellaista räjähdystä, se ravisteli koko maata. Ja sen tapahduttua seisoi edessäni seitsemän enkeliä muodostel­massa.

139   Tapasin veli Fredin ja heidät hieman myöhemmin. He kysyivät: “Mitä se oli?”

Sanoin: “Se oli se.”

“Mitä sinä tulet tekemään?”

140   “Palaa kotiin. Sillä, NÄIN SANOO HERRA, nuo seitsemän salaisuutta, jotka ovat ol­leet kätketyt Raamatussa kaikki nämä vuodet, nämä kirkkokunnat ja kaikki muu, Jumala tulee avaamaan nuo seitsemän salaisuutta meille Seitsemässä Sinetissä.”

141   Siellä tuo kehä kohosi ylös maasta aivan kuin sumun muodostamana. Tehdessään niin se meni ylös vuorelle alkaen kiertää länttä kohden, mistä se tuli. Tiede löysi sen jon­kin ajan kuluttua, kolmekymmentä mailia korkeana ja kaksikymmentä viisi mailia leveänä, aivan tarkalleen pyramidin muotoisena renkaana.

142   Ja eräänä päivänä seistessäni siellä, käänsin tuon kuvan oikealle, ja siinä oli Jeesus, aivan niin kuin Hän oli Seitsemässä Seurakuntajaksossa, valkoinen peruukki yllään, osoittamassa Ylintä Jumaluutta; Hän on Alfa ja Omega; Hän on Ensimmäinen ja Viimeinen: Hän on kaiken iankaikkisuuden Ylin Tuomari, seisomassa siellä, vahvistaen tämän hetken Sanoman. Ja siellä on oleva Valo suunnilleen Ehtooaikana! Mitä se kaikki on? Mitä se oli?

143   Menin länteen. Tuolla samalla vuorella, noustessani sinne veli Banks Woodin kanssa, sanottiin: “Heitä ilmaan kivi. Sano herra Woodille: ‘NÄIN SANOO HERRA, sinä tulet näke­mään Jumalan Kirkkauden.’”

144   Ja seuraavana päivänä, seistessämme siellä, pyörretuuli tuli alas repien vuoria. Kivet katkoivat puiden latvat noin metrin pääni yläpuolelta. Tapahtui kolme suurta rä­jähdystä, ja veljet tulivat juosten sinne. Siellä oli noin viisitoista miestä, saarnaa­jia ja kaikkea muuta. “Mitä se oli?” He kysyivät: “Mitä se oli?”

Sanoin: “Tuomio iskee Länsirannikkoa.”

145   Noin kaksi päivää sen jälkeen maanjäristys melkein upotti Alaskan. Mikä on tämä Valo ylhäällä Auringonlaskun vuorella. Arizonan Colorado Metsässä? Mikä on tämä outo asia, joka tapahtui siellä ylhäällä, niin että ihmiset ajavat idästä länteen kerätäkseen näitä kiviä sieltä, mihin se iski, ja jokainen niistä, joka ainoa kivi, jonka se repi ir­ti vuoresta, on kolmikulmainen. (Kolme ovat Yksi.) Niitä on työpöydillä paperien pai­nona, ympäri maan. Mikä on tämä outo asia Auringonlaskun vuorella Colorado Metsässä?

146   Junior Jackson kuuntelee puhelinyhteydessä, te muistatte tuon unen, joka hänellä oli ja, jonka minä tulkitsin, “mennen auringonlaskua kohden”? Ja tämä tapahtui “Aurin­gonlaskunvuorella”! Se on Ehtooaika, auringonlaskun aika. Auringonlaskun Sanoma, profetian täyttyminen. Ja on oleva Valo ehtooaikana, Auringonlaskun Vuoren yllä Colorado Metsässä, neljäkymmentä mailia pohjoiseen Tucsonista. Ottakaa kartta ja nähkää onko Auringonlaskun Huippu siellä. Se on tarkalleen, missä se tapahtui. Minä en koskaan tiennyt sitä ennen kuin vasta jälkeenpäin.

147   Kaikki, se ei ole milloinkaan kuoleva, se jatkuvasti avaa itseänsä. Jopa niin, että tuo valokuva oli Jeesus katselemassa meitä, ja myös tarkalleen Auringonlaskun vuorella, ja auringonlaskun Valona. Ehtoovalo on tullut. Jumala vahvistaa itsensä. Mitä se on? Se on tosiasia, että Jumala ja Kristus ovat yksi. Tuo ”valkoinen”. Kuinka monet ovat näh­neet sen? Tuon valkoisen peruukin Hänen yllään, niin kuin me puhuimme Ilmestyskirja 1? Näettekö, Ylin Jumaluus, Ylin Valta! Ei toista ääntä, ei toista jumalaa, ei mitään toista. “Hänessä asuu Jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti.” Enkelit itse olivat Hänen peruukkinsa. Aamen.

148   Mitä tapahtui Auringonlaskun vuorella? Jumala vahvisti Sanansa. Se on mitä kaikki tämä melu on. Huomatkaa, se on Jumala, joka täyttää luvatun Sanansa jälleen, täyttäen Ilmestyskirja 10:1 -7: “Ja seitsemännen enkelin Sanoman kuulumisen päivinä, Jumalan salaisuus on päättyvä.” Ilmestyskirja 10:1-7:n kätketty salaisuus, viimeinen sanoma viimeiselle seurakuntajaksolle. Täyttäen tarkalleen tässä ajanjaksossa Luukkaan 17:30: “Päivä, jolloin Ihmisen Poika on oleva paljastettu.”

149   “Ja siellä on nouseva vääriä profeettoja ja vääriä Kristuksia, näyttäen suuria merkkejä ja ihmeitä, niin että se pettäisi jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Ihmiset yhä epäilevät. Ja kuten tavallista, seurakunta on aivan yhtä ymmällä.

150   Ja tiede yhä siellä Tucsonissa kirjoittelee lehtiin. Siellä kaukana Lemmon vuorel­la olevat suuret kamerat eivät nähneet sen kohoamista sieltä, missä me seisoimme; se aje­lehti länttä kohden, osoittaen, että aika on ohitse. Se ei voi mennä kuin pienen matkan siellä, se on Länsirannikolla. Tuomio iski juuri siellä, minne se meni. Se meni suoraan ylös Phoenixin yli ja sitten Prescottiin ja sitten vuorten yli Länsirannikolle, suoraan ylös… Minne he olivat menossa? Suoraan ylös Alaskaan, jylisten ja kulkien suoraan siihen suuntaan.

151   Ja observatoriot ja kaikki he Tucsonissa yhä kyselevät, ja tiede tutkii ja yrittää saada selville mitä se on, niin korkealla siellä, ettei siellä voi olla minkäänlaista sumua tai mitään muutakaan. “Mikä sen aiheutti? Mitä se on?” He ovat aivan yhtä ym­mällään tuosta yliluonnollisesta pyhimyskehästä, joka riippui siellä taivaalla, kuin mitä he olivat siitä tähdestä, jota nuo Tietäjät seurasivat, sanoen: “Missä on Hän, joka on syntynyt, juutalaisten Kuningas?” Mitä se oli? Jumala oli täyttämässä Sanaansa, “Ja Jaakobista on nouseva tähti.”

152   Ja Taivaan Jumala lupasi, että ehtooajalla tulisi olemaan Ehtoovalo. Kolme vuotta sitten tämä salaisuus oli profetia, “Mikä aika se on, herrat?” Mutta nyt se on histori­aa. Se on tapahtunut. Lupaus on täytetty. Mikä aika se on, herrat, ja mikä on tämä mielenkiinnon kohde? Jumala täyttää Hänen Sanansa! Hän on sama eilen, tänään ja iankaik­kisesti.

Rukoilkaamme.

153   Rakas Jumala, olen pitänyt ihmisiä pitkään, paljon pidempään kuin mitä tarkoitin. Minä rukoilen Jumala, että jotakin sanottiin tai tehtiin, mikä saa ihmiset kaikkialla ymmärtämään. Ja, että he näkien ja ymmärtäen voisivat uskoa, että sinä olet todellinen Kristus, ja Sanat, jotka ovat vahvistetut, ovat vahvistus siitä, että Hänen Sanansa on täydellinen, ja on täyttymässä Sille kuuluvana ajankohtana.

154   Nyt, Herra Jeesus, Sinun omien Sanojesi mukaisesti, sinä sanoit, että maailma tulisi olemaan sodomalaisessa tilassa. Me tiedämme sen, me voimme nähdä sen. Ja sinä sanoit, että tuona päivänä on oleva “niin kuin se oli Sodomassa”. Siellä oli kolme sanansaatta­jaa, jotka oli lähetetty pakana ja heprealaismaailmalle. Ja yksi heistä, joka oli Jumala itse, Ihmisen Poika, paljasti itsensä inhimillisessä muodossa, tehden ihmeen, niin että Hän kertoi Aabrahamille, mitä Saara oli tekemässä Hänen takanaan teltassa.

155   Sinä sanoit, että se tulisi uusiintumaan jälleen, kun koko pakanamaailma olisi sodomalaisessa tilassa. Ja me olemme siinä, Herra. Muiden profetioiden vahvistaessa saman asian, profetia Eliaan lähettämisestä viimeisenä päivänä, että Elian Henki olisi maan yllä, tuoden “lasten sydämet takaisin isiin”. Ja minä rukoilen, Jumala, että sinä tänä hetkenä tulisit vahvistamaan Sanasi, että sinä olet sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Suo se. Isä. He ovat kaikki. Sinun. Minä rukoilen, että sinä soisit nämä siunaukset ja vahvistaisit sen mitä on sanottu, Jumalan Kunniaksi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

156   Puhua sana, on mies: vahvistaa sana, on Jumala. Sanoa jotakin, on yksi asia: ja, kun Jumala tekee sen, se on, toinen asia. Jumala ei tarvitse mitään tulkitsijaa. Hän tekee oman tulkitsemisensa.

157   Nyt on tarkoituksemme kutsua rukousjono, rukoillaksemme sairaiden puolesta, jos Jumala tahtoo. Ja me tiedämme ettei ole ketään, ei yhtään miestä, ei yhtään naista, ei ihmisolentoa, ei enkeliä, joka voisi parantaa teidät, sillä Jumala on jo tehnyt sen. Hän teki sen valmiiksi, ja ainoa asia mitä teidän täytyy tehdä, on vastaanottaa se.

158   Ainoa asia mitä voidaan tehdä, on seurata määräyksiä, jotka Jumala antoi uskovaisil­le, laskea kädet sairaan ylle. Niin on ollut kautta aikojen ja he ovat tehneet niin kai­kissa herätyksissä. Ja he ovat kutsuneet sitä “Jumalaksi”.

159   Ei ole yhtään miestä, ei enkeliä, eikä mitään, ei edes Jumala itse voi antaa anteeksi teille teidän syntejänne. Se on jo tehty. Jeesus teki sen Ristillä. Mutta se ei tule koskaan hyödyttämään teitä, ennen kuin te vastaanotatte sen. Näettehän?

160   Aabraham näki monia merkkejä. Mutta tuli aika, jolloin Aabraham näki viimeisen merk­kinsä, juuri ennen Sodoman polttamista, ja se oli Jumala julkituoden itsensä miehen muo­dossa. Uskotteko te sen? Sanoiko Jeesus, että se tulisi toistumaan?

161   Nyt, kuinka moni täällä, ja puhelinyhteyksissä ympäri maan, jos te yhä kuuntelette, valmistautukaa nyt rukousta varten, olkaa rukouksessa, ja te, joilla on nämä nenäliinat täällä. No niin, minä en voi sanoa Jumalalle mitä tehdä. Ei. Olkoon se kaukana minusta, että edes yrittäisin sitä. Hän on yksinvaltias. Hän tekee mitä Hän haluaa tehdä. Minä voin vain totella ja sanoa mitä Hän sanoo,

162   Ja nyt, he seisovat seinien vierustoilla ja kaikkialla on hyvin ahdasta. Ihmettelenpä, voisimmeko me pyytää Jumalalta näillä sanoilla: “Mikä on tämä mielenkiinnon koh­de?” Jos Jumala jälleen liikkuisi keskuudessamme, (täällä saattaa olla joitakin vieraita), ja liikkuisi keskuudessamme ja näyttäisi siunatut kasvonsa keskuudessamme, osoittaen, että Hän on täällä, osoittaen, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, että jokainen meistä, näiden kahden voimakkaan sanoman jälkeen, voisi uskoa sen olevan niin. Tekisit­tekö te sen? Hyvä on.

163   Sen sijaan, että kutsuisimme rukousjonon, kun on niin kuumaa ja ahdasta ja ihmiset seisovat seinien vierillä… Katson tähän suuntaan kutsuakseni rukousjonon, mutta ette voi tehdä sitä, kun te seisotte siellä. Voisinko kutsua sen täältä päin? Teidän sairaanne makaavat paareilla ja kaikkea muuta, te ette voisi tehdä sitä. Niinpä istukaa missä olet­te ja uskokaa Jumalaan. Jos teillä on rukouskortti, niin pitäkää se, se on hyvä. Me otam­me teidät, jos te haluatte tulla rukousjonon kautta. Mutta teidän ei tarvitse tehdä sitä.

164   Tuo herra Shepherd, viime sunnuntai-iltana, hän ei tullut minkään rukousjonon kaut­ta. Arvelen, ettei hänellä edes ollut rukouskorttia. Onko herra Shepherd täällä tänä iltana? Missä hän on? Onko hän täällä? Hän on siellä takana. Oliko sinulla rukouskortti, herra Shepherd? Sinulla ei ollut, niinkö? Hänellä ei ollut. Hän istuu täällä jälleen tänä iltana. Se on hyvä paikka olla, veli Shepherd.

165   Ei vain, että teidän täytyy olla siellä, mutta pitäkää usko. Sillä, muistakaa, eräs pieni nainen kosketti Hänen viittaansa, ja Hän tunsi sen. Ja Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja Hebrealaiskirjeessä, Uudessa Testamentissa sanotaan, että Hän on “Ylimmäinen Pappi” tänä iltana, jota voidaan “koskettaa heikkoutenne tunteella”. Uskotteko te sen? Pitäkää silloin usko! Älkää epäilkö Sitä. Uskokaa Se, ja se tulee tapahtumaan. Te voitte saada mitä olette pyytäneet, jos voitte uskoa Sen. Mutta teidän täytyy uskoa Se. Tuletteko tekemään sen? Tuletteko te kaikki uskomaan Sen? Kuinka moni tulee usko­maan Sen nyt? Jumala siunatkoon teitä!

166   Minä en tiedä kuka kukin on, en tunne ketään teistä. Minun asiani ei ole tuntea teitä, se on Jumalan asia tietää nämä asiat. Mutta Hän tulee tekemään sen, jos te tulette uskomaan Sen. Tuletteko te uskomaan Sen nyt?

167   Nyt, rakas Jumala, varmastikaan me emme ole joukko risteytettyjä kristittyjä, mei­dän ei tulisi olla niin kuin joku, jota täytyy taputtaa ja hoitaa kuin pientä vauvaa. Si­nulla ei ole senkaltaisia, Herra. Sinulla on karskeja uskovaisia. Jumalan Läsnäolo on se, mikä sytyttää miehen sydämen tuleen. Kuten Aabraham, hän uskoi Jumalaa. Sinä teit itsesi tunnetuksi hänelle, Sinä ilmestyit hänelle ja annoit merkin, ja hän uskoi Sinua. Sinä muutit hänen ruumiinsa jälleen nuoreksi mieheksi, ja samoin hänen vaimonsa, koska hänen vaimonsa oli osa hänen omaa ruumistaan. Sitten syntyi uusi lapsi, tuo luvattu poikasi.

168   Jumala, Sinä lupasit, että se tulisi olemaan samoin tässä päivässä. Minä rukoilen, että Sinä tulisit vahvistamaan tämän Sanan. Ja me pidämme kiinni tuosta yhdestä lupauk­sesta siellä, että se tulee olemaan kuten se oli Sodomassa, juuri ennen kuin Sodoma poltet­tiin, ja tuomio iski Sodomaa, pakanamaailmaa. Niinpä tuomio on aikeissa iskeä pakanamaailmaa, ja juutalaisilla on vielä kolme ja puoli vuotta ahdistuksenajan lävitse, Jaa­kobin vaikeuden lävitse, Danielin seitsemänkymmenen viikon jatkuessa. Mutta pakanoiden päivät ovat luetut, on aika mennä. Ja Sinä annoit tuon merkin, ja Sinä sanoit, että se tulisi olemaan jälleen. Suo se, Jumala. He ovat Sinun käsissäsi, tee meille niin kuin näet soveliaaksi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

169   Älkää nyt olko hermostuneita. Mitä se olisi, jos minä olisin hermostunut? Minä olen sanonut, että sen täytyy riippua Jumalan yksinvaltiudesta. Mutta miksi minä teen tä­män? Hän sanoi, että se tulisi olemaan. Se selvittää sen. Ja, jos Hän vahvistaa itsensä, sillä tavalla teidän edessänne, niin ettekö te voisi uskoa Häneen? Tietenkin. Pitäkää nyt vain usko ja uskokaa. Ja sallikaa minun katsoa ympärille, nähdäkseni minne Pyhä Henki tulee johtamaan, mitä Hän tulee tekemään. Minä en tiedä, mitä Hän tulee tekemään.

Se riippuu Hänestä. Mutta, jos te vain voitte uskoa, ainoastaan uskoa: “Kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat.” Kaikki teistä, jotka uskotte sen, kohottakaa kä­tenne ja sanokaa: “Minä uskon Sen. [Seurakunta sanoo: “Minä uskon Sen.”] Koko sydä­mestäni minä uskon Sen.

170   No niin, kolme tulee olemaan vahvistus, jos Hän tulee tekemään sen kolmesti peräk­käin todistaakseen teille, että se on oikein. Minä en välitä missä te olette, kuka te olette, pitäkää vain usko ja uskokaa. No niin, älkää nyt liikkuko ympäri.

171   Rouva, rukoilee, minä en tunne sinua. Istu siinä missä olet, sinun ei tarvitse tulla. Minä en tunne sinua, mutta sinä pidät kädestä pientä tyttöä, tai hän on sinun sy­lissäsi. Minä olen täysin vieras sinulle. Ja tuo pieni tyttö näyttää normaalilta, hän näyttää terveeltä. Hän on kaunis pikku tyttö, pieni punapäinen tyttö. Minä katselen häntä, eikä hän näytä niin kuin hän olisi rampa tai muuta sellaista. Minä en tiedä mikä hänellä on vikana. Se ei ehkä ole lapsen puolesta, se voi olla sinun puolestasi. Mutta minä vain satuin näkemään sinut istumassa siellä tuon lapsen kanssa, ja rukoilemassa. Minun täytyy puhua sinulle minuutin verran saadakseni kosketuksen henkeesi, kuten Jeesus teki sanoessaan tuolle naiselle: “Tuo minulle juotavaa”, näettekö, vain saadakseen yhtey­den henkilöön. Veli Bryant ja muut heistä istuvat tässä, minä tunnen nämä ihmiset, jotka istuvat tässä. He myöskin voivat olla tarpeessa, mutta sinä olet vieras.

172   Uskotko sinä minun olevan Jumalan profeetan? Uskotko sinä, että nämä asiat, jotka olet kuullut tänä iltana ovat Totuus? Nyt, jos Jumala tulee paljastamaan minulle jotakin, mitä sinä olet tehnyt, tai jotakin mitä sinun ei olisi tullut tehdä, tai jotakin mitä on väärin sinun kanssasi, tai mikä sinun halusi on, sinä tulet tietämään, onko se totta tai ei. Eikö niin? Ja, jos Hän tulee tekemään sen, tuleeko se vahvistamaan Hänen Sanansa, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja, että Luukkaan 17:30 on tapahtumas­sa? Uskotko sinä Sen?

173   No niin, tämä rouva kohotti kätensä, että me olemme vieraat toisillemme. Minä en tunne häntä, mutta minä yritän ottaa yhteyttä hänen henkeensä. yhteen henkilöön, vaikka on niin monta, jotka vetävät. Sinä uskot tämän nyt koko sydämestäsi. No niin, se on tuon pienen tytön puolesta. Se et ole sinä. Sinä olet hermostunut, mutta ei se ole tuo her­mostuneisuus, joka huolestuttaa sinua. Suuri asia sydämelläsi on tuo tyttö. Uskotko sinä, että Jumala voi kertoa minulle, mitä se on? Uskotko sen? Auttaisiko se sinua, uskoi­sitko sinä silloin? Se on aivovamma. Se on oikein eikö vain? Pane nyt kätesi tuon pie­nen lapsen pään päälle.

174   Rakas Jumala, sinä sanoit: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. He laskevat kätensä sairaiden päälle ja ne paranevat.” Tämä nainen on uskovainen. Hänen kätensä ovat lapsen yllä. Voikoon se parantua. Jeesuksen Kristuksen Nimessä minä tarjoan tämän ruko­uksen. Aamen.

175   Uskotteko te nyt kaikki? Jos sinä voit uskoa, niin kaikki asiat ovat mahdollisia. Varmasti!

176   Tunnen rouvan, joka istuu hänen vieressään, mutta hän niin vilpittömästi katselee tänne päin. En voi muistaa hänen nimeänsä, mutta, hyvä on, jos katson häntä minuutin verran niin tulen tietämään. Mutta tunnen tuon naisen ulkonäöltä, mutta en tiedä mikä hä­nen vaivansa on. Uskotko sinä, että Jumala antaa minun tietää sinun vaivasi? Auttaisiko se sinua? Sokeritauti. No niin, jos se on oikein, niin kohota kätesi. Tietenkin!

177   Sattuu niin, että rouvalla vieressäsi on sama asia. Hän on vieras. Toinen rouva: ru­koilee jonkun puolesta, se on rampa lapsi. Usko koko sydämestäsi, niin Jumala tulee anta­maan sen.

178   Joku täällä takana. Mies, joka istuu siellä yrittää vapautua tupakanpoltosta. Us­kotko, että Jumala tulee ottamaan ne pois sinulta? Hyvä on. Uskotko sinä? Sinä voit saa­da sen. En ollut koskaan elämässäni nähnyt tuota miestä.

179   Tässä on mies. Näettekö tuon tumman varjon, joka riippuu tuon miehen yllä Juuri tässä pyörätuolissa. Hän on kuolemassa. Hän on varjon alla, hänellä on syöpä. En tunne tätä miestä, en ole koskaan nähnyt häntä. Jumala tietää kaiken sinusta. Se on totuus, herra. Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle jotakin sinusta? Auttaisiko se sinua vastaanottamaan parantumisesi? Sinut toi tänne ystäväsi. Mutta sinä et ole täältä, sinä olet jostakin, missä on paljon vettä, josta ihmiset kalastavat. Kyllä, Albanysta, Kentuckysta. Se on oikein. Usko, ja sinä voit mennä takaisin terveenä. Usko, että se on oi­kein. Jos sinä tulet uskomaan! Sinun täytyy uskoa Se, ja uskoa, että se on tehty si­nulle. Uskotko sinä?

180   Sinä, Tennesseestä, sinulla on poika, jolla on astma. Hän ei ole täällä, mutta us­kotko sinä, että hän tulee parantumaan? Sitten vie nenäliinasi, joka on kädessäsi hänelle. Hän tulee parantumaan, jos sinä tulet uskomaan Sen.

181   Tuo rouva itkee, joka istuu vastapäätä tohtori Vayleä siellä. Hänen yllään myös on varjo, tumma varjo. En ole koskaan elämässäni nähnyt tuota naista, mutta hänellä on syöpä. Hän tulee kuolemaan, jos jotakin ei tehdä hänelle. Uskotko, että Hän tulee paran­tamaan sinut, rouva? Voitko uskoa? Sinä voit saada parantumisesi, jos vain tulet us­komaan.

182   Siellä on pieni rouva aivan hänen takanaan, nenäliina suunsa edessä. Hänellä myös on vatsahaavat, hän on sairas. Sinulla on ollut pyörtymiskohtauksia, sokeutta, kaatu­mista. Joku toi sinut tänne. Sinulla on naisten vaiva. Jos tulet uskomaan, niin voit mennä kotiin ja olla terve.

183   Sinä, nuori mies, sinä olet vieras, sinä, joka istut juuri tässä edessäni, katsoen minuun. Mitä sinä olet, puertoricolainenko tai jotakin sellaista? Kyllä, tarkoitin… minä olen vieras sinulle, sinä tiedät sen, sinä et ole edes tästä maasta. Mutta uskotko, että Jumala voi antaa sinulle sinun sydämesi halun? Jos kerron sinulle, mikä halusi on, niin tuletko vastaanottamaan sen? Sinä etsit Pyhän Hengen kastetta. Se on totta. Vas­taanota Pyhä Henki, veljeni.

184   Tässä on värillinen mies, joka istuu aivan takana täällä, hänellä on taakka sydämel­lään vaimonsa puolesta, joka ei edes ole täällä. Hänellä on vaiva jaloissaan. Uskotko sinä, että Hän tulee parantamaan hänet? Teetkö niin? Sinä olet vieras täällä. Sinä olet meren takaa. Sinä olet Jamaikalta. Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle kuka sinä olet? Herra Braden. Uskotko sinä? Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

185   Tämä rouva, joka istuu aivan takana tällä puolella, siellä rouva Wrightin vieressä, hänellä on taakka sydämellään. Hän rukoilee tyttärensä puolesta, jota odottaa leikkaus. Uskotko koko sydämestäsi hänen puolestaan? Hän ei tule tarvitsemaan sitä, jos voit saada hänet uskomaan Sen. Minä en voi parantaa.

186   Aivan siellä takana, lastenhuoneessa, minä näen Herran Hengen, tai Enkelin. Valon liikkuvan siellä huoneessa. Se on nuoren naisen yllä, ja hänellä on hengellinen vaiva. Näyttää siltä kuin minun tulisi jotenkin tuntea tuo nainen. Nuori nainen, ja hänellä on myös naisten tauti. Kyllä. Hänen nimensä on rouva West, Alabamasta. Rouva Daavid West. Usko, ja Jumala tulee antamaan sen sinulle.

187   ”Se on valo tuossa päivässä, kun Ihmisen Poika paljastetaan.” Jos se ei ole Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, niin minä en tiedä mitään Siitä. Uskotteko te Sen? Kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat.

188   Nyt siellä mikrofoonien ääressä ympäri maan, ja tässä tabernaakkelissa, kuinka moni tulee kohottamaan kätensä ja sanomaan: “Minä olen uskovainen”? Nyt te siellä ympäri maan, jokaisen käsi on ylhäällä täällä; ja ilman epäilystä teillä siellä ympäri maan on kädet ylhäällä. Sulkekaa nyt silmänne ja laskekaa kätenne jonkun vieressänne olevan ylle. Tarttukaa heitä kädestä. Laskekaa kätenne heidän olkapäälleen. Minun käteni ovat nenäliinojen yllä. Katsokaa mitä on tehty tänään! Katsokaa mitä on tehty nyt:

Katsellen Hänen pyhiä kasvojaan.
Jotka hehkuvat jumalallista rakkautta,
Hänen armonsa siunatut osanottajat,
Kuin jalokivet Hänen kruunussaan loistaakseen.

Nyt rukoilkaa. Rukoilkaamme, kaikkialla.

189   Rakas Jumala, tuo hetki on saapunut. Mitä tämä merkitsee? Jumala on täyttämässä Hänen Sanaansa! Mikä on mielenkiinnon kohde. Herra? Se on Jumala täyttämässä Sanaansa. Mitä on tämä kautta kansakunnan, puhelinyhteyden välityksellä, kun sadat ihmiset ovat laskeneet kätensä toinen toisensa ylle, yli maan, rannikolta toiselle, pohjoisesta etelään ja idästä länteen? Täällä istuu ihmisiä vieraista maista, monista osavaltioista, Meksikosta, Kanadasta, ja meillä on kätemme laskettuna toistemme ylle. Jumala on täyttä­mässä Hänen Sanaansa!

190   Kuinka on tämän kanssa, että henkilö voi seistä täällä ja Pyhän Hengen kautta kut­sua miestä nimeltä, niin kuin Hän teki Simon Pietarille: ”Sinun nimesi on Simon, sinä olet Joonaan poika.”?

“Mene nouda miehesi ja tule tänne.”

“Minulla ei ole miestä.”

“Totisesti, sinulla on viisi.”

191   Tuo nainen sanoi: “Minä tiedän, että kun Messias tulee, Hän tekee tämän, mutta Kuka sinä olet?”

Hän vastasi: “Minä olen Hän.”

192   Ja Sinä olet sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja Sinä olet luvannut. “Tekoja, joita Minä teen, myös te teette. Enemmänkin kuin tämä on, te teette, koska Minä menen Isän tykö. Ja katso, viimeisissä päivissä Minä tulen lähettämään teille profeetta Elian, ja hän tulee muuttamaan ihmisten ajatukset, kääntämään lasten sydämet takaisin Raamatun apos­toliseen Opetukseen. Ja Ehtooaikana on oleva Valo.”

193   Täällä me olemme, suuri Taivaan Jumala! Tuo hetki on täällä. Kädet ovat ihmisten yllä.

194   Saatana, sinä olet voitettu. Sinä olet valehtelija. Ja Jumalan palvelijana, ja palvelijoina, me käskemme, että sinä Jeesuksen Kristuksen Nimessä tottelet Jumalan Sanaa ja lähdet ulos ihmisistä, koska on kirjoitettu: “Minun nimessäni he ajavat ulos perkeleet.”

195   Ja kaikki ihmiset voivat olla vapaat. Suo se, rakas Jumala. Sinä olet Taivaan Juma­la, joka voitit, tuona päivänä, kun mielenkiinto oli kohdistettu Golgatan vuorelle, kaikki sairaudet ja taudit ja kaikki Perkeleen teot. Sinä olet Jumala. Ja Sinun haavoillasi ihmiset ovat parannetut. He ovat vapaita. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

196   Jumala, jokainen nenäliina, joka on täällä, Jumalan Hengen ollessa läsnä, Jeesuksen Kristuksen voitelun ollessa ihmisten yllä, ja suurten merkkien tapahtuessa, jotka Hän lu­pasi, ja maa vapisee, ja maanjäristyksiä tapahtuu, nuo suuret merkit, jotka Hän kertoi, ja Kirjoitus on täyttymässä, ja Ehtoovalo loistaa. Minä lasken ruumiini näiden nenäliinojen ylle, edustaen tätä koko uskovaisten ruumista, idästä, Lännestä, pohjoisesta ja Etelästä, ja sanon Perkeleelle: “Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jätä jokainen potilas, jonka ylle nämä lasketaan”, Jumalan Sanan kunniaksi ja kirkkaudeksi. Jumalan Sanan, Nasaretilaisen Jee­suksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

197   Nyt, hiljaisesti, selväjärkisesti, ja oikeassa mielentilassa, uskovaisina, uskotteko te nyt ja vastaanotatte parantumisenne Kaikkivaltiaalta Jumalalta, Jeesuksen Kristuksen Nimessä? Jos niin teette, kohottakaa kätenne. Siellä kaikkialla maassa, kohottakaa kätenne. Jokaisella henkilöllä täällä, niin pitkälle kuin voin nähdä, on käsi kohotettuna; sisäpuolella ja ulkopuolella, ikkunoiden äärissä ja ovilla, lastenhoitohuoneessa ja kaik­kialla ympärillä, ovat ihmiset kohotetuin käsin. He vastaanottavat Sen. Saatana on voitet­tu! Jeesuksen Kristuksen haavat paransivat teidät, ja Jeesuksen Kristuksen Läsnäolo var­mistaa sen tosiasian, että Hän elää tänään ja on kykenevä pitämään jokaisen lupauksen, jonka Hän on antanut. Aamen! Minä uskon Häntä. Ettekö tekin?

198   Nyt, nouskaamme seisomaan. Herran Jeesuksen Nimessä, vastaanottaen kaiken mitä on tehty tai sanottu, me rakastamme Häntä koko sydämestämme. Me pidämme Häntä arvossa kaikel­la, mitä meissä on. Ja nyt, kun te menette eri koteihinne tänä iltana, menköön Jumala kans­sanne. Jumala antakoon teille Pyhän Hengen, jos teillä ei ole Pyhää Henkeä.

199   Jokainen mies, nainen, poika tai tyttö täällä, jota ei ole kastettu Jeesuksen Kris­tuksen Nimessä, täällä on kastevaatteet ja allas. Älkää siirtäkö sitä huomiseen, mitä voidaan tehdä tänään. Huomenna voi olla liian myöhäistä. “Riittäköön kullekin päivälle oma vaivansa.” Täällä on saarnaajia odottamassa, kastevaatteet odottavat. Ei ole mitään puolustusta. Odotatteko te? Jos niin on ja te uskotte… Ei väliä kuinka teidät on kastettu, pirskoteltu tai valeltu, mitä se onkin, se on erhe. Valo on tullut. Tulkaa, uskokaa ja ottakaa kaste.

200   Jokainen ilman Pyhää Henkeä, ettekö vastaanottaisi Pyhää Henkeä, joka ainoa teistä, täydessä jumalisessa voimassa ja rakkaudessa, jonka Hän lupasi teille, valmistaakseen tei­dät uudeksi luomukseksi Hänessä. Jumala siunatkoon teitä.

201   Ja nyt, ensi sunnuntaiaamuun kello 9:30 asti, laulakaamme tämä pieni laulu jota meillä oli tapana laulaa vuosia sitten:

Älä unohda perherukousta.
Jeesus haluaa kohdata sinut siellä:
Hän tulee. ottamaan kaikki huolesi,
Älä unohda perherukousta.

Laulakaamme se yhdessä nyt:

Älä unohda perherukousta,
Jeesus haluaa kohdata sinut siellä:
Hän tulee. ottamaan kaikki huolesi,
Älä unohda perherukousta.

202   Nyt, kun laulamme sen uudestaan, puristakaa kättä vieressänne olevan pyhiinvaeltajan kanssa.

Älä unohda perherukousta,
Jeesus haluaa kohdata sinut siellä:
Hän tulee. ottamaan kaikki huolesi,
Älä unohda perherukousta.

203   Rakastatteko te Häntä? Minä rakastan Häntä. Minä rakastan Häntä koska Hän ensin rakasti minua ja osti pelastukseni, (se oli se mikä kiinnosti) Golgatan vuorella. Tuo sama kiinnosti Auringonlaskun vuorella, Nebon vuorella, Siinain vuorella, kaikki nuo seitsemän eri vuorenhuippu kokemusta. Hyvä on. Laulakaamme se nyt:

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti minua
Ja lun… …pelastuksein
Golgatan Puulla.

204   Kaikki, jotka rakastavat Häntä, sanokaa: “Aamen!” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näin olkoon! Ajatelkaahan nyt, mitä Hän on teh­nyt teille. Ajatelkaa, että te voisitte olla tuolla jossakin kapakassa tänä iltana. Te mahdollisesti olisitte voineet olla haudassa, kuten minun olisi tullut olla, Jumalan ar­mon ulkopuolella. Mitä Hän teki minun puolestani? Oh, kuinka me voisimme olla rakastamat­ta Häntä? Ei merkitse mitään, mitä kuka hyvänsä sanoo, Hän on ensimmäinen.

205   Sulkekaamme silmämme ja kumartakaamme päämme, laulaessamme sitä nyt Hänelle. Hän pitää lauluista, hengellisten laulujen laulamisesta. Laulakaamme se nyt Hänelle:

 Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti minua
Ja lunasti pelastuksein
Golgatan Puulla.

206   Päämme kumarrettuina Hänen läsnäolossansa, kiitollisina siitä, mitä silmämme ovat nähneet, ja mitä korvamme ovat kuulleet, ja mikä on kirjoitettuna Jumalan Sanassa, mikä Hänen lupauksensa on ollut meille tänään. Jumala siunatkoon teitä.

207   Meillä on vieraanamme tänä iltana veli Ned Iverson, entinen presbyteerisaarnaaja. Hänen isänsä ja hänen veljensä ovat presbyteerisaarnaajia. Ymmär­rän, että hänet on kastettu tänään uudestaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Hän on saarnaaja, ja hyvä sellainen. Ja minä tulen nyt pyytämään häntä, koska uskon, että hän on Jumalan palvelija, pyytämään Jumalan siunausta tämän seura­kunnan ylle, nyt, kun te menette koteihinne.

208   Veli Iverson, tulisitko, sillä aikaa, kun päämme ovat kumarretut rukouksessa. Jumala siunatkoon sinua, veljeni.

65-0725M VOIDELLUT LOPUNAJALLA (The Anointed ones at the End Time), Jeffersonville, Indiana, USA, 25.7.1965

FIN

65-0725M VOIDELLUT LOPUNAJALLA
(The Anointed ones at the End Time)
Jeffersonville, Indiana, USA, 25.7.1965

1       Hyvää huomenta, kuulijat. Puhukaamme nyt Herrallemme. Suuri Jumala, taivaiden ja maan luoja, joka olet jumalallisesti asettanut meille tämän ajan tänä aamuna palvoaksemme Sinua. Voikaamme me, Herra, sydämissämme luovuttaa itsemme täydellisesti Sinun Juma­lalliselle tahdollesi ja Pyhän Hengen työskentelylle meissä, tuodaksemme esiin sen, min­kä Sinä haluat meidän tietävän. Meidän halumme on olla parempia kristittyjä ja parempia Sinun edustajiasi. Soisitko tämän meille tänä aamuna, kun me odotamme Sinua. Aamen.

Istukaa, olkaa hyvä. [Joku sanoo: “Halutatko ottaa rukousliinat pois?”] Kyllä.

2       Olemme hyvin onnelliset ollessamme täällä tänä aamuna jälleen suuren Kuninkaan palve­luksessa. Ja olemme jälleen palloillamme, että meillä ei ole tilaa ihmisille, mutta me yritämme tehdä parhaamme mitä voimme näissä olosuhteissa.

3       Monilla on nenäliinoja ja pyyntöjä täällä, joiden puolesta tulisi rukoilla, ja minä asetan ne yhdelle sivulle; ei niin, että jättäisin ne huomioonottamatta, mutta minä rukoi­len niiden puolesta tavallisesti jälkeenpäin ja sitten tänä iltana. Tulen tekemään niin tänä aamuna ja jälleen tänä iltana… Sitten tulen rukoilemaan ja odottamaan Jumalan Hen­keä parantumista varten, ja se on milloin haluan rukoilla nenäliinojen ja pyyntöjen puo­lesta.

4       Ja erikoispyynnöt, Billy antoi ne kaikki minulle. Niitä on noin kolmesataa. Yritän saada ne niin nopeasti kuin voin ja jokaisen, jonka voin. En kykene tapaamaan heitä kaik­kia, otan vain yhden pinosta ja sanon: “Herra, olisiko se tämä, onko tämä se?” Sillä tavalla, koska jokainen heistä on tarpeessa, ja ne ovat todellisia pyyntöjä, jota­kin, josta meidän ilman epäilystä tulisi keskustella yhdessä. Joskus Pyhä Henki saat­taa sanoa… Jokin määrätty niistä, jonka olen lukenut, joka pysyy sydämelläni; silloin menen ja käyn nipun lävitse kunnes löydän sen sieltä, muussa tapauksessa minä otan ne vain satunnaisessa järjestyksessä.

5       Nyt me myöskin haluamme tervehtiä niitä, jotka ovat muissa osissa maata. Me haluamme tervehtiä ihmisiä tänä aamuna tämän puhelinyhteyden välityksellä New Yorkissa; Beaumontissa Texasissa; Prescottissa, Arizonassa; Tucsonissa, Arizonassa; San Josessa, Kalifor­niassa; Connecticutissa; Cainesvillessä, Georgiassa ja new Albanyssa, Indianassa; ja kautta koko maan. Me tervehdimme teitä Herran Jeesuksen Nimessä.

6       Tänä aamuna Indianassa on kaunis aamu. Meillä oli sade viime yönä, joka viilensi ilman. Tabernaakkeli on täynnä, ja jokainen odottaa pyhäkouluopetusta suuren odotuksen vallassa. Ja luotan siihen, että Jumalan siunausten rikkaudet tulevat olemaan yllänne siellä puhe­linyhteyksissä.

7       Ja me toivomme niin pian kuin mahdollista voivamme tuoda kaikki meistä yhteen, ehkä jossakin suuressa teltassa, jossa tunnen todella ehdotonta johdatusta saarnata Seitse­mästä Viimeisestä Vihanmaljasta Raamatussa.

8       Niinpä nyt, jotta emme olisi liian pitkään tämän suuren oppitunnin kanssa tänä aamu­na… Olen etsinyt Herraa ja ajatellut: “Mitä voisin sanoa?”, tietäen, että tämä saattaa olla viimeinen kokouksemme, mitä meillä milloinkaan tulee olemaan; Herran tulemus on niin lähellä.

9       Näen, että tuon ennustuksen jälkeen, joka annettiin Kaliforniassa, että siellä on ta­loja, jotka uppoavat kolmenkymmenen tuuman tuntivauhtia, palkkien murtuillessa ja kat­ketessa. He eivät tiedä, mikä sen aiheuttaa. Me olemme lopussa. Sadantuhannen dollarin kodit vajoavat. Minulla on suuri sanomalehtiotsikko ja valokuvia siitä, jotka toivon tuo­vani mukanani tänä iltana, koska haluan puhua jotakin siitä tänä iltana.

10   Ja sitten, tänä iltana me rukoilemme sairaiden puolesta. Tulkaa tänään iltapäivällä kello viideltä tai kuudelta noutamaan rukouskorttinne, koska oletan, että aloitamme aikai­sin, niin että ihmiset pääsevät lähtemään pois aikaisin. Ja me tulemme rukoilemaan sai­raiden puolesta tänä iltana, jos Herra tahtoo.

11   Nyt, sen jälkeen, kun olen rukoillen ajatellut: “Mitä minun täytyy tehdä?”, tietäen, että jonakin päivänä minun on vastattava siitä mitä sanon täällä. Ja olen päättänyt, tai tuntenut sen Pyhän Hengen johdatukseksi puhua profetiasta, ollaksemme tietoiset. Näette­kö? Se on jotakin jota me… Jos meille ei ole ilmoitettu asiasta, ja jotakin tapahtuu vain satunnaisesti, niin meidän tulisi tietää siitä. Pyhä Henki on antanut sen meille varoittaaksemme ihmisiä tulevista. Tiedättehän, Raamattu sanoo, että Jumala ei tule tekemään mitään ellei Hän ensin näytä sitä palvelijoillensa profeetoille; ja kuinka Jee­sus varoitti ihmisiä siitä, mitä tulisi tapahtumaan, ja kuinka profeetat varoittivat ihmi­siä siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Ja se on soveliasta meidän nyt, tässä suuressa hetkes­sä jossa me elämme, nähdä missä ajanjaksossa me elämme, mitä tapahtuu, mitä on tulos­sa tapahtumaan tässä ajanjaksossa. Niinpä yksi näistä oudoista teksteistä, jotka me ehkä olemme lukeneet monta kertaa, tuli sydämelleni, puhuakseni ihmisille siitä tänä aamuna.

12   Menkäämme nyt Raamatuissamme Matteuksen 24. lukuun ja lukekaamme osa Sanasta, saa­daksemme sisällön aihettamme varten.

13   Muistakaa, että me tulemme opettamaan tätä Raamattu luokan tapaan, hitaasti. Ottakaa kynänne ja paperinne, (minulla on monia raamatunpaikkoja kirjoitettuna tänne muistiin), niin että voitte kirjoittaa ne muistiin ja sitten mennä kotiin ja tutkia niitä, (sillä tämä on aivan niin kuin pyhäkoululuokka), että me voisimme tietää, ja olla varoitetut, ja valmistautuneet sitä hetkeä varten jossa me elämme.

14   Matteuksen 24. luku, alkaen 15. jakeesta, haluan lukea osan Hänen Sanastansa.

Ja, kun te sen vuoksi näette hävityksen kauhistuksen, josta Daniel, profeetta on puhunut, seisomassa pyhässä paikassa, (joka lukee, hän ymmärtäköön)

Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoon vuorille:

Hän, joka katolla on, älköön tulko alas ottamaan mitään ulos talostansa. Älköön myöskään hän, joka pellolla on, palatko takaisin ottamaan vaatteitaan.

Ja voi niitä, jotka ovat raskaana, ja niitä, jotka imettävät noina päivinä!

Mutta rukoilkaa, että teidän pakonne ei olisi talvella, eikä sapatin päivänä;

Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta alkaen tähän aikaan asti, ei, eikä milloinkaan ole oleva.

Ja ellei noita päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi: mutta valit­tujen tähden nuo päivät tulevat olemaan lyhennetyt.

Sitten, jos kuka tahansa sanoo teille: Katso, täällä on Kristus, tai tuolla; älkää sitä uskoko.

Sillä on nouseva vääriä Kristuksia, ja vääriä profeettoja, jotka tulevat näyttä­mään suuria merkkejä ja ihmeitä; niin paljon että, jos se olisi mahdollista, he pettäisivät jopa valitutkin.

Katso, minä olen kertonut sen teille edeltä.

Sen vuoksi, jos he sanovat teille: Katso, hän on erämaassa; älkää menkö sinne: katso, hän on salaisessa kammiossa; älkää sitä uskoko.

Sillä niin kuin salama tulee idästä, ja loistaa aina länteen asti; niin myöskin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.

Sillä missä tahansa raato on, siellä kotkat kokoontuvat.

15   Nyt, aiheekseni haluaisin ottaa 24. jakeen, korostaakseni tätä jaetta pyhäkouluopetusta varten tänä aamuna. Ja kuunnelkaa tarkasti, kun luen tämän uudestaan.

Sillä on nouseva vääriä Kristuksia, ja vääriä profeettoja, jotka tulevat näyttä­mään suuria merkkejä ja ihmeitä; niin paljon että, jos se olisi mahdollista, he pettäisivät jopa valitutkin.

16   Tänä aamuna haluan ottaa aiheeksi Voidellut lopunajalla. Se on aihe, josta haluan puhua: Voidellut lopunajalla.

17   Uskon, että me elämme lopunajassa. Luulisin, että melkein jokainen raamatunlukija tai jopa uskovainen tietää, että me olemme nyt maailmanhistorian lopussa. Ei kannata kir­joittaa sitä, koska ei tule olemaan ketään, joka lukisi sitä. Aika loppuu. Milloin, minä en tiedä. Kuinka pitkä aika siihen on oleva, eivät edes Taivaan enkelit tiedä sitä mi­nuuttia tai tuntia. Mutta Herra Jeesus on kertonut meille, että kun nämä asiat, jotka nyt näemme alkavat tapahtua, niin nostakaamme silloin päämme, sillä meidän lunas­tuksemme on lähestymässä. Mitä tuo “lähestymässä” merkitsee, sitä en tiedä.

18   Saattaa merkitä, niin kuin tuo tie­demies sanoi eräänä päivänä televisiossa, puhuessaan tuosta suuresta tuhansien mailien murtumasta maassa, joka tulee uppoamaan… Häneltä kysyttiin kysymys: “Voisiko se upota?” Tarkoittaen Los Angelesia, Länsirannikkoa. Ja monet teistä näkivät, kuinka he seurasivat sitä tutkalla, seuraten rannikkoa Jan Josen alapuolelle, mennen Alaskaan ja sitten Aleutian saarten lävitse noin kaksisataa mailia ulos merelle, ja tullen takaisin San Diegoon, kulkien Los Angelesin takaa ympäri, muodostaen suuren taskun. Ja kaikki nämä maanjäristykset joita meillä on ollut, johtuvat vulkaanisesta liikehdinnästä, joka iskee tähän suureen onkaloon siellä. En voi muistaa millä nimellä he kutsuvat sitä. Joka tapauk­sessa, sen vavahtelu aiheuttaa nämä maanjäristykset, joita meillä on ollut vuosikausia Länsirannikolla. Nyt se on murtunut koko matkan ympäri.

19   Ja siellä tuo mies sanoi toiselle: “Voisiko se pudota sisään?”

Hän vastasi: “Ei vain voisi, vaan se tulee putoamaan!”

Hän sanoi: “Mutta ehkäpä ei meidän sukupolvemme aikana?”

Hän vastasi: “Seuraavassa viidessä minuutissa tai seuraavassa viidessä vuodessa. Me emme tiedä milloin!”

20   Ja tällä viikolla minulle lähetettiin sanomalehden pääotsikot siitä, kuinka sadantuhannen dollarin arvoiset talot repeilevät ja murtuvat, ja ihmiset muuttavat pois. Ei­vätkä he tiedä kuinka pysäyttää sitä; ei ole mitään tapaa pysäyttää sitä. Näettekö, Jumala voi tehdä mitä tahansa Hän haluaa tehdä, eikä kukaan voi sanoa Hänelle, kuinka tehdä se.

21   Te rakennatte taloja; te voitte valmistaa tieteellisiä asioita; ja Jumala on tieteen Luoja. Kuinka te pysäyttäisitte Hänet? Hän voisi hävittää maan tänä aamuna kirpuilla, jos Hän tahtoisi. Käsitättekö te, että Hän voisi puhua kirppuja olemassaoloon, niin että niitä olisi neljäkymmentä mailia paksulti puolessa tunnissa. Näettekö? Ne söisivät ihmi­set pois maan päältä. Hän on Jumala! Hän tekee aivan niin kuin Hän haluaa. Hän on yksin­valtias itsessänsä.

22   Nyt nähdessämme kaikki todisteet koolla siitä hetkestä, jossa me elämme, niin uskon, että on hyvä asia harjoitella näitä asioita, ja vetää ne ulos, koska Sinetit ovat avatut, ja löytää totuus näistä asioista, kun Jumala on ollut niin uskollinen meille, että Hän armossansa on näyttänyt nämä asiat meille.

23   Haluan teidän huomaavan tässä Matteuksen 24, että Jeesus käytti termiä “kristuksia”, k-r-i-s-t-u-k-s-i-a, “kristuksia”. Ei Kristus, vaan “kristuksia”, monikossa, ei yksikössä. “Kristuksia.” Sitten sana Kristus merkitsee “voideltu”. Ja sitten, jos se merkitsee voideltua, niin siellä ei tule olemaan ainoastaan yksi, vaan monia voideltuja, “voideltuja”. Näettekö?

24   Ja toisin sanoen, jos Hän olisi sanonut sen toisella tavalla, niin että me olisimme ymmärtäneet sen paremmin, Hän olisi sanonut: ”Viimeisinä päivinä nousee vääriä voideltuja.” No niin, sehän näyttää melkein mahdottomalta, kun puhutaan voi­dellusta. Mutta huomatkaa seuraavat sanat, “ja vääriä profeettoja”, p-r-o-f-e-e-t-­t-o-j-a, monikko.

25   Nyt voideltu on “joku sanoman kanssa”. Ja ainoa tapa, miten sanoma voidaan tuoda esiin, on voidellun kautta; ja se olisi profeetta, voideltu. “Siellä on nouseva vääriä voideltuja opettajia.” Profeetta opettaa sitä, mikä hänen sano­mansa on. Voideltuja opettajia, mutta voideltuja ihmisiä väärän opetuksen kans­sa. Voideltuja, “kristuksia”, monikko; “profeettoja”, monikko. Ja, jos on sellai­nen asia kuin Kristus, yksikkö, niin silloin näiden täytyy olla “voideltuja”, joiden opetta­ma profetia on erilainen, koska he ovat voideltuja.

26   No niin, tämä pyhäkouluopetusta, ja me haluamme yrittää tuoda tämän todelliseen näyttöön Kirjoituksilla. Ei, sillä mitä joku muu on sanonut siitä, mutta vain lukemalla Kirjoituksia.

27   Te saatatte sanoa: “Kuinka voi niin olla? Keitä nuo voidellut ovat?” Kristuksia, k-r-i-s-t-u-k-s-i-a, voideltuja. “Kristuksia ja vääriä profeettoja.” Voideltuja, mutta vääriä profeettoja!

28   Jeesus sanoi, että sade lankeaa oikeille ja väärille. Nyt joku ehkä sanoo minulle: “Uskotko sinä, että tuo voitelu noiden ihmisten yllä tarkoittaa, että se on Pyhän Hengen voitelu?” Kyllä vaan, aito Jumalan Pyhä Henki on henkilön yllä, ja kuitenkin he ovat vääriä!

Kuunnelkaa nyt tarkasti ja nähkää mitä Hän sanoi: “Ja he tulevat näyttämään merkkejä ja ihmeitä, niin paljon, että se pettäisi jopa valitunkin, jos se olisi mahdollis­ta.” Ja he ovat voidellut aidolla Pyhällä Hengellä! Tiedän, että tämä kuulostaa kovasti hassulta, mutta me tulemme ottamaan aikaa ja selittämään sen Sanalla, niin että se ehdot­tomasti on NÄIN SANOO HERRA, Totuus.

29   Menkäämme nyt Raamatuissamme hetkeksi Matteuksen 5. lukuun ja aloittakaamme 45. ja­keesta, ja nähkäämme se nyt, lukiessamme Kirjoituksia. Ja, jos me emme lue niitä kaikkia, niin ottakaa oma Raamattunne ja te voitte lukea ne sen jälkeen, kun olemme lähteneet tääl­tä ja te olette menneet kotiinne. Ja lukekaa mitä Raamattu sanoo siitä.

30   Ottakaamme nyt aikaa, päästäksemme perusasiaan, koska annan tässä lausunnon, joka on ällistyttävä. Kuinka voi Pyhä Henki voidella väärän opettajan? Mutta se on, mitä Jeesus sanoi tulevan tapahtumaan.

Lukekaamme nyt Matt.5:45. Aloittakaamme hieman aikaisemmin, 44 jakeesta.

Mutta minä sanon teille, Rakastakaa vihollisianne, siunatkaa niitä, jotka kiroavat teitä, tehkää hyvää niille, jotka kiroavat teitä, rukoilkaa niiden puolesta, jotka halveksien käyttävät teitä, ja vainoavat teitä;

Että voisitte olla Isänne lapsia, joka on taivaassa: sillä hän antaa aurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin, ja lähettää sateen oikeille ja väärille.(Sama sade tulee pahojen ylle, aivan samoin kuin hyvienkin.)

31   Nyt seurataksemme tämän kanssa eteenpäin toiseen profetiaan, joka kuuluu tähän, niin menkäämme nyt Hebrealaiskirjeen 6. lukuun löytääksemme jatkoa tälle, missä Paavali palauttaa mieleen saman asian, mistä Jeesus puhui. Tässä puhuu nyt Paavali… Ja te siellä puhelin­ yhteyksissä, pitäkää Raamattunne lähellä ja palanen paperia, ja katsokaa tätä. Heprealaiskirjeen 6. luku, Paavali kirjoittaa heprealaisille, näyttäen heille varjot ja esikuvat, tuoden heidät juutalaisuudesta kristillisyyteen, näyttäen heille, kuinka kaikki vanhat asiat olivat varjokuvia tulevista. Paavali puhuu nyt Hebrealaiskirjeen 6:

Sen vuoksi jättäen Kristuksen opin alkeet,… (K-r-i-s-t-u-s, yksikkö) ...men­käämme eteenpäin täydellisyyteen; laskematta jälleen perustusta, parannusta kuolleista töistä, ja uskosta Jumalaa kohtaan,

Oppia kasteista ja kätten päälle panemisesta, ja kuolleitten ylösnousemuksesta, ja iankaikkisesta tuomiosta.

Ja tämän tulemme tekemään, jos Jumala sallii.

Sillä se on mahdotonta niille, jotka kerran olivat valistetut, ja maistaneet taivaallisesta lahjasta, ja tehdyt osallisiksi Pyhästä Hengestä,…

Haluan huomi­onne hetkeksi. Huomasitteko, että se on “lahja”, eikä “lahjoja”, osalliset “tai­vaallisista lahjoista”. Vaan, taivaallisesta “lahjasta”, yksikössä, “Kristus”, yksikkö, “lahja”, yksikkö.

…taivaallisesta lahjasta, ja tehdyt osalli­siksi Pyhästä Hengestä,

Ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa,… (Maistaneet mitä?) …Jumalan Sanaa ja tulevan maailman voimia,

Jos he lankeavat pois, uudistaa itseään jälleen parannukseen, he, kun jälleen ristiinnaulitsevat itsellensä Jumalan Pojan, ja häntä julkisesti häpäisevät.

Sillä… (Kuunnelkaa!) …maa, joka juo sateen, joka usein tulee sen ylle, ja tuot­taa vihanneksia hyödyksi niille, jotka sitä viljelevät, saa siunauksen Jumalalta:

Mutta se mikä tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on hyljätty, ja on lähellä kirousta; jonka loppu on tulla poltetuksi.

32   Verratkaa sitä nyt Matt. 5:24:n kanssa. Huomatkaa, Jeesus sanoi, että sade ja aurin­ko tulevat maan ylle, että Jumala lähettää ne valmistamaan ruokaa ja muita asioita maan ihmisille. Ja sade on lähetetty ruokaa, vihanneksia varten. Mutta lusteet, rikkaruohot, koska ne ovat pellolla, vastaanottavat saman asian. Sama sade, joka kasvattaa vehnän on sama sade, joka kasvattaa rikkaruohot.

33   Kuinka sainkaan opetuksen siitä silloin, kun ensikertaa tapasin helluntailaisia. Ja se oli suureksi opetukseksi minulle. Näin kahden miehen, toinen… En ollut milloinkaan ennen kuullut kielilläpuhumista. Yksi puhui kielillä; toinen tulkitsi, ja päinvastoin. Ja he kertoivat totuuden, sanoen että “täällä on monia, joiden tulisi tehdä parannus tä­nä iltana, molempia sekä naisia että miehiä.” Ja näin ihmisten nousevan ylös ja menevän alttarille.

34   Ja minä ajattelin: “Kuinka hienoa!” Ja sitten, pienen Pyhän Hengen lahjan kanssa, puhuin noille miehille, tehän tiedätte kuinka erottamisessa saadaan asiat selville. Ja yksi heistä oli aito kristitty. Ja toinen oli tekopyhä. Ja se heistä, joka oli tekopyhä, eli mustatukkaisen naisen kanssa, ja juoksenteli ympäri vaaleatukkaisen kanssa, josta hänellä oli lapsia. No niin, siellä se oli näyssä; sitä ei voitu kieltää. Minä puhuin siitä hänelle. Hän katsoi minua ja käveli rakennuksen taakse.

35   No niin, olin todella ymmällä. Ajattelin törmänneeni enkeleihin, ja sitten ihmette­lin, että olinko perkeleiden joukossa. Kuinka voi näin olla? En voinut ymmärtää sitä. Ja vuosikausia pidin käteni irti siitä, kunnes yhtenä päivänä… Oltuani siellä pari päivää, paikassa, jossa minun on tapana käydä rukoilemassa, Pyhä Henki toi mieleeni tämän Raamatun paikan: “Sillä sade tulee usein maan ylle, kasvattamaan vihanneksia, mutta orjantappurat ja ohdakkeet elävät samasta sateesta, ja joiden loppu on tulla poltetuiksi.” Ne elävät samasta Jumalan elämää antavasta lähteestä. Silloin ymmärsin miksi Jeesus sanoi: “Heidän hedelmistään heidät tunnetaan.”

36   Nyt sen vuoksi, sateen tippuminen maan luonnollisen kasvullisuuden ylle, on esikuva hengellisestä sateesta, joka antaa Iankaikkisen Elämän, sen sataessa seurakunnan ylle; sillä me kutsumme sitä aikaisemmaksi sateeksi ja myöhäisemmäksi sateeksi. Ja se on sade, joka virtaa Jumalan Hengestä Hänen Seurakuntansa ylle.

37   Huomatkaa, se on hyvin outo asia tässä. Näettekö? Että, kun nuo siemenet menivät maahan, kuinka ne sitten tulivatkin sinne, niin ne olivat ohdakkeita alusta alkaen. Mut­ta vehnä, joka meni maahan… Ja vihannekset, ne olivat vihanneksia alusta alkaen. Ja jo­kainen vihannes tuottaa itseään jälleen, osoittaen sen, mitä se oli alkuperäisesti alussa.

38   “Ja he tulevat pettämään Valitutkin, jos se olisi mahdollista”, koska he saavat sa­man sateen, saman siunauksen, näyttäen samat merkit ja ihmeet. Ymmärrättekö? “He pettä­vät Valitutkin, jos se olisi mahdollista.” No niin, orjantappura ei voi mitään sille, että se on orjantappura, ja myöskään vehnä ei voi mitään sille, että se on vehnä. Se on niin kuin niiden kummankin Luoja sääti alussa. Se on Valittu.

39   Aurinko nousee aamulla ja levittää säteensä maan ylitse, niin kuin se on tehnyt tä­näänkin. Ja sama aurinko, joka nousee idässä, on sama aurinko, joka laskee lännessä. Ja aurinko on lähetetty kypsyttämään vilja maan päällä, josta meidän ruumiimme ovat tehdyt.

40   Me elämme kuolleista aineista, se on ainoa tapa, miten te voitte elää. Ja, jos jota­kin täytyy kuolla, joka päivä, niin että te voitte elää luonnollisessa elämässä, ei­kö sitten ole totta, että jos teidän ruumiinne täytyy elää kuolleesta aineesta luonnollista elä­mää varten, niin silloin teillä täytyy olla jotakin, joka kuolee hengellisesti pelastaak­seen teidän hengellisen elämänne? Ja Jumala materialisoitui, tullen lihaksi, ja kuoli, että me voisimme elää. Ei ole yhtään seurakuntaa, eikä muuta asiaa maailmassa, joka voisi pelastaa teidät, kuin vain Jumala. Se on ainoa asia, josta he voivat elää.

41   Kerratkaa nyt Kirjoituksia. Jeesus on Sana. “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui meidän keskuudessamme.” “Ja ihminen ei elä yk­sin leivästä (fyysistä varten), vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee ulos Jumalan suus­ta.” Sitten te näette, että me elämme Sanasta, ja se on Jumala!

42   No niin, aurinko nousee ja kypsyttää viljan. Eikä se voi kypsyttää sitä yhtäkkiä. Se tulee kypsyyteen, kypsyen jatkuvasti, kunnes se tulee täydeksi tähkäksi. Samoin on tä­nään seurakunnan kanssa. Se alkoi varhaislapsuudessaan siellä aikaisemmin pimeässä ajas­sa, jossa se oli maan alla. Se on nyt kasvanut kypsyyteensä. Ja me voimme nähdä sen täy­dellisesti, sen, että Jumala aina luonnon kautta…

43   Te ette voi häiritä luontoa. Se on mikä on vikana tänään. Me räjäytämme pommeja valtameressä ja tuhoamme sen atomipommeilla. Te hakkaatte puut maahan, ja myrsky on vievä teidät. Te patoatte joen, ja se tulee tulvimaan. Teidän täytyy löytää Jumalan tapa tehdä asiat ja pysyä siinä. Me olemme kirkkokunnallistaneet ihmiset seurakunnissa ja organisaatioissa; katsokaa mitä meillä on! Pysykää Jumalan antamalla tiellä.

44   Mutta näettehän, “Hän lähettää sateen”, (takaisin aiheeseemme), “oikeille ja väärille.” Jeesus kertoo teille täällä Matt. 24, että se olisi merkki lopunajalla.

Nyt, jos tämä merkki tulee tunnetuksi ainoastaan lopunajalla, niin sitten sen täytyy olla noiden Sinet­tien avaamisen jälkeen. Näettekö? Se on lopun merkki! Se merkitsee, että nämä asiat tu­levat tapahtumaan lopun ajalla. Ja se tulee olemaan merkki, niin että Valitut eivät jou­du ymmälle näissä asioissa. Näettekö te sen? Silloin se täytyy paljastaa, tuoda julki.

45   Huomatkaa. Sekä vehnä, että rikkaruohot elävät samasta voitelusta, joka tulee taivaasta. Molemmat niistä riemuitsevat siitä. Muistan tässä yhteydessä tuon tapauksen siellä ylhäällä Greens Millillä. Näin tuon näyn tulevan, ja siellä oli suuri maapallo, joka oli kokonaan äestetty. Ja siellä kulki ensin kylväjä. Haluan pitää tämän teidän edessänne. Tarkatkaa mikä lähtee liikkeelle ensin, ja mikä sitten seuraa sitä. Ja, kun tämä mies lähti liikkeelle ympäri maan kylväen siementä, sitten Hänen jäljessään tuli mies, tum­mat vaatteet yllään, hiiviskellen Hänen jäljessään kylväen rikkaruohoja. Ja sitten, kun se oli tapahtunut, minä näin kummankin sadon tulevan esiin. Ja, kun ne kasvoivat, niin yksi oli vehnää ja toinen rikkaruohoa. Sitten tuli kuivuus, ja näytti siltä kuin molemmat niis­tä olisivat päät riipuksissa itkeneet sadetta. Sitten maan ylle nousi suuri pilvi ja se satoi. Ja vehnä nousi pystyyn ja sanoi: “Ylistys Herralle! Ylistys Herralle!” Ja rik­karuohot nousivat pystyyn ja huusivat: “Ylistys Herralle! Ylistys Herralle!” Samat tu­lokset, molemmat niistä olivat menehtymässä, molemmat olivat kuolemassa. Ja sitten vehnä kasvaa ja tulee janoiseksi. Ja koska se oli samalla pellolla, samassa puutarhassa, samas­sa paikassa, niin molemmat niistä kasvoivat samasta sateesta.

46   Huomatkaa. Sama voiteleva vesi, joka kasvattaa vehnän, kasvattaa myös rikkaruohon. Sama Pyhä Henki, joka voitelee Seurakunnan, joka antaa heille halun pelastaa sieluja, jo­ka antaa heille voiman suorittaa ihmeitä, se lankeaa väärille ja oikeille, tuo aivan sama Henki. Te ette voi tulkita sitä millään muulla tavalla ja sitten ymmärtää Matteuk­sen 24:24. Hän sanoi: “Tulee nousemaan vääriä kristuksia”, vääriä voideltuja, jotka ovat voidellut aidolla Hengellä, mutta he olisivat sen vääriä profeettoja, sen vääriä opettajia.

Mikä saa miehen haluamaan olla väärä opettaja jostakin, joka on Totuus? No niin, me tulemme pääsemään pedon merkkiin muutaman minuutin kuluttua, ja te tulette näkemään, että se on kirkkokunta. Näettehän? Vääriä opettajia, vääriä voideltuja. Voideltuja kris­tuksia, mutta vääriä opettajia. Se on ainoa tapa miten te voitte nähdä sen.

47   Aivan niin kuin se mitä tapahtui täällä jokin aika sitten. Voin kertoa sen, koska olemme yhteydessä ympäri maan. Eräänä päivänä keskustelin ystäväni kanssa, siellä minne tämä lähetys menee tänä aamuna, Arizonassa. Hän on sitrushedelmien kasvattaja. Ja hänellä oli siellä appelsiinipuu jossa kasvoi greippihedelmiä, sitruunoita, mandariineja, tangeloita, ja olen unohtanut kuinka monta erilaista hedelmää tuossa puussa oli. Ja minä sa­noin tuolle miehelle: “Kuinka se on mahdollista? Minkälainen puu se on?”

Hän sanoi: “Tuo puu itsessään on appelsiinipuu.”

Sanoin: “Miksi siinä sitten on greippihedelmiä? Miksi siinä on sitruunoita?”

Hän sanoi: “Ne on oksastettu siihen.”

Sanoin: “Ymmärrän. No niin”, sanoin, “ensi vuonna, kun tuo puu tuottaa toisen hedelmäsadon, niin silloin se tulee tuottamaan ainoastaan appelsiineja. Jos se on appelsii­nipuu, niin se tulee tuottamaan appelsiineja, eikö vain?”

Hän sanoi: “Ei suinkaan! Jokainen oksastettu oksa tuottaa omaa kaltaistaan.”

Sanoin, “Tarkoitatko, että sitruuna puun oksa tuottaa sitruunoita tuosta appelsiini puusta?”

Hän sanoi: “Kyllä vaan!”

“Entä tuottaako tuo greippihedelmäpuun oksa greippihedelmiä tuosta appelsiinipuusta?”

Hän sanoi: “Kyllä. Se on tuon oksan luonne, joka on oksastettu siihen.”

Sanoin: “Ylistys Jumalalle!”

Hän sanoi: “Mitä sinä tarkoitat?”

Sanoin: “Vielä yksi kysymys. Tuleeko tuo appelsiinipuu koskaan enää tuottamaan ap­pelsiineja?”

Hän sanoi: “Kun se työntää esiin uuden oksan.” Kun se työntää esiin uuden ok­san, ei silloin, kun oksa on oksastettu siihen. Mutta ne ovat kaikki sitrushedelmiä ja ne elävät sitruselämästä, joka on sitruspuussa.

48   Sanoin: “Siinä se on teille! Metodisti tuottavat, joka kerta metodisteja! Baptisti tuottaa, joka kerta baptisteja! Katolinen tuottaa, joka kerta katolisia. Mutta Elävän Jumalan Seurakunta tuottaa Kristuksen juurista, Sanan, joka kerta, jos se milloinkaan työntää esiin sen oman oksan!”

49   No niin, te voitte oksastaa sen sinne, näettehän? Kaikki greippihedelmät, sitruunat, mandariinit, tangelot, mitä tahansa sitrushedelmiä ne ovatkin, joka ainoa niistä voi elää tuossa puussa, mutta antaen väärän todistuksen tuosta puusta, kuitenkin eläen tuos­ta puusta. Näettekö te sen? Ne elävät ja menestyvät siitä aidosta elämästä, joka on tuossa puussa! No niin, siinä on Matt. 24:24. He elävät samasta elämästä, mutta he eivät olleet oikeita alusta alkaen. Ne antavat väärän todistuksen tuosta Puusta! Se on appelsiinipuu! Ja kuitenkin se on sitruspuu. Ja he sanovat: “Tämä seurakunta, tämä kirkkokun­ta todistaa Kristuksesta.” Niinkö, että heillä on väärä kaste, väärä todistus Sanasta ja, että he yrittävät sanoa Jumalan voiman olleen vain opetuslapsia varten?

Jeesus itse sa­noi: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia jokaiselle oksalle, joka kos­kaan on tuleva esiin, jokaiselle oksalle tuossa puussa. Ja nämä merkit seuraavat aitoja oksia.” Kuinka kauan? Niin kauan kuin se on puu, niin kauan kuin se työntää esiin oksiaan, maailman loppuun asti. “Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä, puhuvat uusil­la kielillä, nostavat ylös käärmeitä, juovat kuolettavia asioita, laskevat kätensä sai­rasten päälle ja ne tulevat terveiksi.” Näettekö hetken jossa me elämme? Näettekö mitä Jeesus sanoi?    

50   Muistakaa, että tämän tuli olla lopun ajalla, ei siellä aikaisemmin Wesleyn aikana. Nyt, lopunajalla tämän tuli tapahtua. Tarkatkaa nyt Kirjoituksia, antaa niiden todistaa. Jeesus sanoi: ”Tutkikaa Kirjoituksia, sillä niissä te ajattelette (tai uskotte), että teil­lä on Iankaikkinen Elämä, ja Ne ovat Ne, jotka todistavat Minusta.” Toisin sanoen, jos tämä puu koskaan tuottaa oksan… “Minä olen Viinipuu, Puu; te olette oksia; hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Joh. 14:12.

51   No niin, “Hän, joka pysyy Minussa, hän, joka oli Minun Juuressani alussa…” Se on syy miksi Jeesus oli sekä Daavidin Juuri että Jälkeläinen! Hän oli ennen Daavidia, Daavidis­sa, ja Daavidin jälkeen, sekä Daavidin Juuri että Jälkeläinen, Aamutähti, Saaronin Ruusu, Laakson Lilja, Alpha ja Omega, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Hänessä asuu Jumaluuden täyteys ruumiillisesti, Hän on Daavidin Juuri sekä Jälkeläinen. “Hän, joka on Valittu Elämä, ennalta määrätty Elämä, joka on Minussa (ja Hän on Sana alusta), kun hän tulee esiin, tulee hän kantamaan Minun hedelmiäni.” Joh. 14:12.

Mutta muut tulevat elämään samasta Elämäs­tä, kutsuen itseään kristityiksi ja uskovaisiksi. Eivät kaikki, jotka sanovat, “Herra, Herra”, tule menemään sisälle.

No niin, tämän tulee tapahtua ja tulla julki viimeisissä päivissä, kun Jumalan salai­suudet ovat päättyneet (niin kuin tulemme siihen hieman myöhemmin).

52   Nämä puut, todellinen viinipuu ja väärä viinipuu… Te olette monia vuosia kuul­leet minun saarnaavan siitä, kuinka ne ovat kasvaneet yhdessä. Olen sovelluttanut sen yk­silöihin, ja näyttänyt kuinka se alkoi Kainista ja Aabelista, noista kahdesta viinipuus­ta, jotka kohtasivat alttarin luona, molemmat niistä uskonnollisia, molemmat niistä voideltuja, molemmat niistä haluten elämää ja palvoen samaa Jumalaa… Ja yksi hyljättiin ja toinen otettiin vastaan.

Ja ainoa tapa miten tuo, joka otettiin vastaan voi tehdä mitään erilaista kuin hänen veljensä, oli se, että se oli paljastettu hänelle, sillä Raamattu sa­noo: “ Uskon kautta, Hebr. 11. luku, “Uskon kautta Aabel uhrasi Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, josta Jumala todisti, että hän oli vanhurskas.”

Jeesus sanoi, että se oli hengellinen ilmestys siitä, kuka Hän oli! “Kenen ihmiset sanovat Minun, Ihmisen Pojan olevan?”

Hän sanoi, Pietari sanoi, “Sinä olet Kristus, Elävän Jumalan Poika.”

“Siunattu olet sinä, Simon — Simon, Joonaan poika; liha ja veri ei ole tätä sinulle paljas­tanut; vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut sen. Ja tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani.” Mille kalliolle? todelliselle Sanan ilmestykselle! Siinä on jälleen todellinen Viinipuu. “Aabel, uskon kautta…”

Te sanotte: “Se ei ollut ilmestys.”

53   Mitä on usko? Usko on jotakin, mikä on paljas­tettu teille, jotakin mitä ei vielä ole, mutta te uskotte, että se tulee olemaan. Usko on ilmestys Jumalan tahdosta. Niinpä se on ilmestyksen kautta!

54   Ja seurakunnat tänään eivät edes usko hengelliseen ilmestykseen! He uskovat jonkun järjestelmän opettamiin uskon kappaleisiin! “Ilmestyksen kautta Aabel uhrasi Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, josta Jumala todisti, että hän oli vanhurskas.” Aamen! Toivon teidän näkevän sen. Näettekö missä me elämme, näettekö tämän hetken?

Puhuin hiljattain erään kristityn oppineen ja herrasmiehen kanssa. Hän sanoi: “Herra Branham, me hylkäämme kaikki ilmestykset.”

55   Sanoin: “Silloin teidän täytyy hylätä Jeesus Kristus, sillä Hän on Jumalan ilmestys, Jumala paljastettuna inhimillisessä lihassa.” Ellette voi nähdä sitä, te olette kadotet­tu! Jeesus sanoi: “Ellette te usko, että Minä olen Hän, te tulette kuolemaan synneissän­ne.” Hän on Jumalan ilmestys, Jumalan Henki paljastettuna inhimillisessä muodossa. Jos te ette voi uskoa sitä, te olette kadotettuja. Jos teette Hänet kolmanneksi persoonaksi, toiseksi persoonaksi, tai miksi tahansa persoonaksi Jumalan ohella, te olette kadotettuja. “Ellette te usko, että Minä olen Hän, te tulette kuolemaan synneissänne.” Ilmestys!

56   Ei ihme, etteivät he voineet nähdä Häntä. “Kukaan ei voi tulla luokseni, ellei Minun Isäni vedä häntä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle (juurissa), tulee tulemaan Mi­nulle.” Näettekö? Ymmärrättekö sitä? Oi kuinka meidän tulisikaan rakastaa Häntä, pal­voa Häntä, ylistää Häntä, nähdessämme Hengen hedelmän viimeisissä päivissä Morsiuspuussa kypsyvän ajan huipulla.

57   Todellisella viinipuulla ja väärällä viinipuulla oli molemmilla sama voitelu. Vesi lankesi kummankin niiden ylle. Ei ihme, että Hän varoitti meitä siitä, että se pettäisi Valitutkin, jos se olisi mahdollista.

58   Huomatkaa. Ne näyttävät samanlaisilta; ne ovat samalla tavalla voideltuja. Mutta huomatkaa: “Heidän hedelmistään…” Kuinta te tiedätte sen?

Kuinka te tiedätte, että se ei ole appelsiinipuu? Koska se tuottaa greippihedelmiä. Oksassa ei ole vikaa, se elää puussa, mutta se tuottaa greippihedelmiä. Se ei ole ensimmäisen kaltainen.

Ja, jos seurakunta sanoo, että he usko­vat Jeesuksen Kristuksen olevan saman eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja kieltää Hänen Voimansa, kieltää Hänen tekonsa, kieltää Hänen Sanansa… Seurakunta, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, tulee tekemään Jeesuksen Kristuksen tekoja, sillä on Jeesuksen Kristuk­sen Elämä. Huolimatta siitä, että elämä virtaa siihen, jos sitä ei ole ennalta määrätty juurista alkaen, se tulee, joka kerta tuottamaan greippihedelmiä tai jotakin erilaista! Mutta, jos se on ennalta määrätty elämä juurissa, se tulee tuottamaan Jeesusta Kristusta samana eilen, tänään ja iankaikkisesti, jos se on Sana, joka tulee ylös Juuresta. Hän on Juuri, ajan alku.

59   Huomatkaa. Mutta se mitä he tuottavat kertoo teille eron. “Heidän hedelmistään”, Jeesus sanoi, “te tunnette heidät.” Viinirypäleitä ei kerätä ohdakkeista, vaikka tuo ohdake olisikin viinipuussa. Se voisi olla mahdollista, mutta hedelmästä se voidaan erottaa.

Mikä on hedelmä? Se on Sana, hedelmä ajankohdalle; se on mitä se on, heidän opetuksensa. Minkä opettaminen? Ajankohdan opettaminen, mikä aika se on. Ihmistekoi­nen oppi, kirkkokunnallinen oppi, vai Jumalan Sana ajankohtaa varten.

Aika kuluu niin nopeasti, ja me voisimme pysytellä siinä pitkän aikaa, mutta olen varma, että te, jotka olette täällä läsnä, ja olen varma, että te ympäri maan, voitte nähdä mitä minä yritän kertoa teille, sillä meillä ei ole liian paljon enempää aikaa viipyä sii­nä.

60   Mutta te voitte nähdä, että voitelu tulee väärien ylle, väärien opettajien ylle, ja saa heidät tekemään tarkalleen sitä, mitä Jumala käski heidän olla tekemättä; mutta he te­kevät sen, joka tapauksessa. Miksi? He eivät voi auttaa sitä! Kuinka voisi ohdake olla mitään muuta kuin ohdake? Ei väliä, kuinka paljon hyvää sadetta on pirskoteltu sen pääl­le, sen täytyy olla ohdake. Siitä syystä Jeesus sanoi, että “he tulisivat olemaan niin lä­hellä, että se pettäisi jopa Valitunkin”, joka on juurissa, “jos se olisi mahdollista”. Mut­ta se ei ole mahdollista. Vehnä ei voi tehdä mitään muuta kuin tuottaa vehnää; se on kaikki mitä se voi tuottaa.

61   Muistakaa, Jumala ei ole organisaation alullepanija. Perkele on organisaation alul­lepanija. Olen todistanut sen Sanalla edestakaisin ja uudelleen ja uudelleen, eikä minun tarvitse mennä siihen tänä aamuna. Me tiedämme, että Jumala ei koskaan organisoinut ihmi­siä yhteen sillä tavalla. Kului satoja vuosia viimeisen opetuslapsen kuoleman jälkeen, ennen kuin heillä oli ensimmäinen organisaatio. Sen on aina todistettu epäonnistuneen. Jos niin ei ole, niin miksi me emme ole yhdessä rakkaudessa tänään, metodistit, baptistit, presbyteerit, katoliset ja kaikki muut? Miksi eivät Jumalan teot seuraa meitä ja jokainen seurakunta ole samalla Sanalla? Nuo asiat, jotka erottavat miehet veljeydestä… Me olem­me kauempana Jumalasta kuin koskaan ennen, seurakunnista puhuttaessa.

62   No niin, meille on kerrottu, että “kaikki vanhat asiat tapahtuivat esimerkiksi meille, meidän opetukseksemme, nuhtelemista ja kehottamista varten”; niin että kaikki Vanhan Tes­tamentin vanhat asiat tapahtuivat varjokuviksi, niin että me näkisimme mitä Uudessa Tes­tamentissa olisi meidän päivinämme.

Aivan kuten, jos te ette olisi koskaan nähneet kät­tänne, ja sitten te näkisitte siitä varjon seinällä, jossa näkyisi viisi sormea, ja jos te liikutatte kättänne, joka on positiivi, tuota negatiivia kohden, niin sen täytyy tulla viideksi sormeksi. Kuten Raamattu kertoo meille, että “Vanha Testamentti on varjo, esikuva tulevista asioista, ei itse asia, joka on, vaan se on varjo, esikuva tulevista asioista.”

63   Menkäämme taaksepäin ja nähkäämme josko tätä asiaa koskaan oli missään toisessa ajan­jaksossa. Oletteko halukkaat siihen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Niin, että me tulemme tietämään, että Sana todistaa tämän, eikä joku miehen idea tai teoria. Minä en välitä kuka hän on, kuka tahansa mies, minä itse, tai kuka tahansa muu, “jos hän ei puhu Lain ja Profeettojen mukaisesti, niin hänessä ei ole Valoa itsessään.” Näettekö? Se on mitä Raamattu sanoi. “Olkoon jokaisen miehen sana valhe ja Minun totta”, huolimatta siitä kuka se on.

64   No niin, menkäämme taaksepäin ja nähkäämme onko tällaista koskaan tapahtunut näyttä­mään meille esimerkkiä.

Menkäämme 2 Mooseksen kirjaan ja katsokaamme henkilökuvaa nimel­tään Mooses, joka oli voideltu profeetta, Jumalan lähettämä, Jumalan Sanan ja Jumalan tah­don kanssa hänen sukupolveaan varten. Koska Jumalan Sana aina on jatkuvuudessa, Hän sanoi ettei “Hän tekisi mitään ennen kuin Hän paljastaisi sen Hänen profeetoillensa ensin”. Vasta sitten Hän teki sen.

No niin, Hän ei voi valehdella. Hän ei voi valehdella ja olla Jumala. Ei koskaan! Hänen täytyy pysyä totuudellisena. Hänessä ei ole mitään valhetta. Hän on…

Eikä Hän voi muuttaa sitä. Jos Hän tekee niin, silloin Hän ei ole Jumala, koska Hän teki virheen. Hänen täytyy olla ääretön. Ja ääretön ei voi tehdä virhettä. Näettehän? Niinpä se mitä Jumala mil­loinkaan sanoo, on iankaikkisesti oikein. Ja Hän lupasi sen. Niinpä tarkatkaa. Raamatussa ei ole yhtään paikkaa, joka ei seuraisi jatkuvuudessa sen kanssa.

65   Jumala oli luvannut Aabrahamille, että hänen siemenensä tulisi olemaan muukalaisena vieraassa maassa neljäsataa vuotta ja sitten Hän toisi heidät ulos väkevyyden ja voiman suurella kädellä, näyttäen Hänen merkkinsä ja ihmeensä ihmisten keskuudessa, joiden kanssa he asuivat. Lupauksen aika lähestyi. Ihmiset olivat unohtaneet sen. Heillä oli farise­uksia ja saddukeuksia ja niin edespäin, kirkkokuntia; mutta yhtäkkiä tuli Jumala mukaan, tullen kaikkien niiden ulkopuolelta. Jumala ei milloinkaan, minään aikana, koskaan kutsu­nut profeettaa kirkkokunnasta. Ei, hän olisi niin väännetty, ettei hän voisi tehdä sitä. Hänen täytyisi pysyä tuon kirkkokunnan kanssa.

66   Mooses, Jumalan lähettämä mies, Jumalan Sanan kanssa. Ja ollessaan matkalla vie­mässä Israelia luvattuun maahan, tarkalleen Jumalan käskyn mukaisesti, hän kohtasi toisen profeetan, toisen voidellun, jolla oli aito, saman Pyhän Hengen voitelu, joka oli Mooseksen yllä. Se on totta, hän oli profeetta. Pyhä Henki oli tämän miehen yllä. Hänen nimensä oli Bileam. Me olemme kaikki tuttuja hänen kanssaan. Nuo asiat, joita tuo mies sanoi 2800 vuotta sitten, yhä tapahtuvat. “Sinä olet kuin yksisarvinen, oi Israel. Kuka tahansa, joka siunaa sinua, tulee olemaan siunattu; kuka tahansa, joka kiroaa sinua, tulee olemaan kirottu. Sinä olet voima ja väkevyys. Kuinka vanhurskaat ovatkaan sinun telttasi, oi Jaakob.” Näettekö, hän ei voinut auttaa itseään. Hän tuli sinne sydämessään tarkoitus kirota nuo ihmiset.

67   Oh, te väärät opettajat, jotka olette kuunnelleet näitä nauhoja kaikki nämä vuodet ja nähneet Jumalan vahvistavan tarkalleen sen, mitä Hän on sanonut, ja te istutte työhuo­neessanne ja tiedätte, että se on Totuus, ja kirkkokuntanne eroavaisuuden vuoksi te kiis­tätte ne, ja kerrotte ihmisillenne, että ne eivät ole niin! Voi teitä! Teidän aikanne on lähes käsillä!

68   Bileam, hän oli voideltu samalla Hengellä, joka oli Mooseksen yllä. Mikä oli erona? Mooseksen opetus oli täydellinen! Raamattu sanoo täällä 2. Pietarin kirjeessä, että se oli Bileamin opetus, jonka Israel vastaanotti, ja jota Jumala ei koskaan antanut anteeksi, se oli anteeksiantamaton synti! Yksikään heistä ei pelastunut! Vaikka he olivatkin tul­leet ulos Jumalan siunausten alaisena ja nähneet Jumalan käden liikkuvan tämän väkevän profeetan kautta, ja nähneet Jumalan vahvistavan sen tarkalleen, ja koska toinen profeet­ta tuli sisälle vastakkaisen opetuksen kanssa, kiistäen sen mitä Mooses sanoi, ja yrittä­en todistaa ihmisille, että Mooses oli väärässä. Ja Daatan, Koora ja monet heistä olivat yhtä mieltä hänen kanssaan, ja opettivat Israelin lapsia harjoittamaan haureuksia, seuraa­maan hänen organisaatiotaan, että “me olemme kaikki samoja”.

“Olemme me sitten metodisteja, baptisteja, presbyteerejä, helluntailaisia tai mitä tahansa, me olemme kaikki yhtä.”

69   Me emme ole yhtä! Me olemme erotettuja ihmisiä, pyhiä Herralle, omistautuneet Sanalle ja Jumalan Hengelle, kantaaksemme Hänen tämän päivän lupauksensa hedelmää. Ja te ette ole heistä! Tiedän, että se on hirveän voimakasta, mutta se on kaikesta huolimatta Totuus. Me olemme omistautuneet palvelukseen näissä viimeisissä päivissä. “Tulkaa ulos sen keskuu­desta.”

70   No niin, se oli “Bileamin opetus”, Ei Bileamin profetia. Se oli kunnossa: Se oli Juma­la! Kuinka monet uskovat sen? Bileamin profetia oli tarkalleen oikein, koska hän ei voinut puhua mitään muuta. Jumalan voitelu ei puhuisi mitään muuta. Ja Jumala vahvisti sen todistamalla että, se oli Totuus. Mutta se oli Bileamin opetus.

71   No niin, verrat­kaa sitä Matteus 24:24:n kanssa. He ovat voideltuja, mutta heidän opetuksensa on väärä, kolminaisuuksia ja kaikkia senkaltaisia asioita. Se on väärin, antikristus!

Toivon etten loukkaa tunteitanne niin, että käännätte nuo puhelinkuuntelulaitteet pois päältä ja lähdette ulos. Istukaa vain hil­jaa, ja katsokaamme tuleeko Pyhä Henki paljastamaan ja todistamaan sen meille. Te sanot­te: “Mutta minä…” Mitä tahansa te uskotte, istukaa vain hiljaa ja kuunnelkaa, ja pyy­täkää Jumalaa avaamaan sydämenne, ja sitten te tulette näkemään oletteko te orjantappura tai ohdake, tai missä te seisotte. Ymmärrättekö?

72   Jopa Juudas oli “ennalta määrätty tuomioon”. Seisoessaan siellä Jeesuksen edessä, Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä se olet! Mitä tuletkin tekemään, mitä tahansa sinun täytyykin teh­dä, mene ja tee se nopeasti.” Hän tiesi mitä hän oli tekemässä, että hän noista kolmesta­kymmenestä hopearahasta ja suosiosta myi Herran Jeesuksen Kristuksen. Hän oli yksi Hänen opetuslapsistansa, ja Jeesus kutsui häntä “ystäväksensä”, hän oli seurakunnan rahastonhoi­taja. Raamattu sanoo, että hän oli “syntynyt kadotuksen pojaksi”, aivan samoin kuin Jeesus oli syntynyt Jumalan Pojaksi. “Pettäisi jopa valitut, jos se olisi mahdollista.”

73   Huomatkaa nyt tarkasti tutkiessamme eteenpäin. Me otamme toisen esimerkin Kuningas­ten Kirjasta. Siellä oli profeetta ja hänen nimensä oli Miika. Hän oli Imlan poika ja hän oli profeetta. Se hän oli.

Ja siellä oli toinenkin profeetta, voideltujen, profeet­tojen organisaation pää. Raamattu sanoo, että he olivat profeettoja, aivan samoin kuin se sanoo, että Bileam oli profeetta, he olivat voideltuja.

Ja siellä oli yksi heistä, jonka nimi oli Miika, joka oli Jumalan voitelema ja Jumalan lähettämä Jumalan Sanan kanssa.

Siellä oli eräs Sidkia, joka ajatteli olevansa Jumalan lähettämä. Hän oli Jumalan voite­lema, mutta hänen opetuksensa oli vastoin Jumalan Sanaa. “Vääriä kristuksia nousee, näyt­täen suuria merkkejä, ja pettävät Valitutkin, jos mahdollista.”

74   Huomatkaa. Molemmat heistä olivat voideltuja. No niin, kuinka voitte erottaa, kumpi on oikea ja kumpi väärä? Tarkatkaa mitä Sana lupasi Ahabille. Häntä ennen oli ollut profeetta Elia, yksi suurimmista ajanjakson profeetoista, joka oli vahvistettu profeetta. Tuo vahvistettu profeetta oli sanonut, että sen vuoksi, koska Ahab oli tehnyt tämän pahan, ottanut Naabotin elämän, tulisivat koirat nuolemaan hänen verensä, ja, että koirat tulisi­vat syömään Iisebelin, ja hänen ruumiinsa tulisi lannaksi pellolle. No niin, kuinka te voitte siunata, mitä Jumala on kironnut? Tai kuinka te voitte kirota, niin kuin Bileam sanoi, sitä minkä Jumala on siunannut? Näettekö?

Mutta nämä profeetat olivat vilpittömiä. Ilman epäilystä he olivat hyviä miehiä, kunniallisia miehiä, sillä ollakseen profeetta Israelissa, tai edes israelilainen, teidän täytyi olla kunniallinen. Jos ette olleet, niin teidät kivitettiin. He olivat kunniallisia miehiä. He olivat älykkäitä miehiä. He olivat koulutettuja miehiä. He olivat Ahabin valitsemia kansakunnasta. (Näetkö sen, sisar Wright?) Kansakunnasta valittuja, tarkoitukseen hyvin soveltuvia.

75   Ja nyt, kun Miika näki näkynsä, hän tiesi sydämessään, mitä Sana oli sanonut, mutta hän halusi nähdä mitä se Henki, joka oli hänessä, tulisi sanomaan. Niinpä he sanoivat hä­nelle: “Sano sinä sama asia minkä nämä toisetkin profeetat sanovat. Ja, kun teet niin, tu­lemme me ilman epäilystäkään ottamaan sinut jälleen yhteyteemme.” Näettekö? “Me teemme sinut yhdeksi meistä. Me tulemme ottamaan sinut takaisin kirkkokuntaamme. Me tiedämme, että sinä olet profeetta, mutta sinä aina sanot asioita, jotka ovat kiroukseksi. Sinä aina kiroat Ahabia. Nyt Sidkia, tuo päämies, paavi, tai mikä hän olikin, hän on siunannut Ahabin ja sanonut: ‘Mene ja tee se.’ Sano sinä nyt sama asia Miika. Sinähän olet vain köyhä kaveri, ja sinulla tuskin on edes seurakuntaa. Ja näillä kavereilla on miljoo­nia. Koko kansa on heidän puolellaan. Sano nyt sinä samoin kuin hekin. Katsokin, että teet niin, ja sinä tulet syömään maan rikkauksista.” He puhuivat väärälle miehelle!

76   Mitä, jos he olisivat sanoneet, “Löydätkö mitään vikaa Sidkiassa, Miika?” “En!” “Oletko koskaan saanut häntä kiinni synnistä?” “En!” “Oletko kuullut hänen kiroavan ketään?” “En!” “Oletko nähnyt häntä humalassa?” “En!” “Voitko kiistää, että hän on oppinut?” “En!” “Uskotko hänen tohtorinarvonsa olevan väärän?” “En!”

Uskotko, että hänen Ph.D:nsä on kunnossa?”

“Varmasti, hän on saanut sen Sanhedrinin neuvostolta, arvelen sen olevan kunnossa.”

“Hyvä on sitten, miksi sinä et liity yhteen hänen kanssaan?”

“Koska hän on poissa Sanasta!”

77   “No niin, meillä tulee sitten olemaan loppunäytös siitä”, kuten Eliakin, tuo profeetta, joka oli ollut ennen sitä. Ja, jos te olette Jumalan lapsi, te tulette pysymään tämän Raamatun Profeetan kanssa! Se on Sana. Huomatkaa tuo hetki, tuo ajankohta.

78   Mitä, jos Sidkia olisi sanonut: “Oh, minä tiedän profeetan sanoneen sen, mutta se on tulevaa sukupolvea varten; se on kaukana tulevaisuu­dessa.”

Hän sanoi: “Odottakaa kunnes näen näyn Jumalalta, ja sitten minä tulen kertomaan teille.”

“Sanoivat: “Tuletko sinä sitten sanomaan saman asian?”

Hän sanoi: “Minä tulen sanomaan vain mitä Jumala sanoo, enkä mitään muuta, ei mitään enempää. Minä en voi lisätä yhtä sanaa siihen tai ottaa yhtä sanaa pois siitä.”

Niinpä, kun hän oli rukouksessa tuona yönä, tuli Herra hänen luokseen näyssä. Seuraavana aamuna mennessään ulos, hän sanoi… Siellä on kaksi profeettaa!

79   Suurin mies kansakunnassa, sotilasvallan ja kansakunnan silmissä oli Sidkia. Hän oli kuninkaan asettama pääprofeetta. Hän oli kaikkien muiden organisaation profeettojen pää. Hänen organisaationsa oli tehnyt hänet heidän kaikkien pääksi. Hän oli mahdollisesti parhaiten lukenut, parhaiten koulutettu, ja sopivin tuohon virkaan. Ja hän oli Pyhän Hengen voitelema, sillä häntä kutsutaan profeetaksi. Varmasti. Eikä hän ollut vain tavallinen profeetta, hän oli heprealaisprofeetta. Tarkatkaa nyt häntä.

80   Sidkia sanoi, “Herra puhui minulle sanoen, ‘Tee Minulle nämä kaksi rautasarvea”, symboliksi, profeetta tavallisesti käyttää symboleita. “Hän sanoi, ‘Valmista nämä rau­tasarvet.’ Pyhä Henki sanoi minulle, ‘Ota nämä…’ Voitelu, joka siunasi minua (Älkää ajatelko, että se on pilkkaamista, mutta saadaksemme asian selville.) – Pyhä Henki, joka puhui kielillä minun kauttani, tuo Yksi, joka on vahvistanut minut, Hän sanoi, ‘Ota nämä sarvet ja sano kuninkaalle, että hän tulee täten ajamaan syyrialaiset ulos maasta. Ja Minä tulen antamaan hänelle takaisin maan, joka todellisuudessa kuuluu Israelille, seurakun­nalle.’” Veljet, se oli kovasti fundamentaalista, aivan kuten Bileamkin oli.

Bileam oli aivan yhtä oikeassa, fundamentaalisesti puhuen, kuin Mooseskin oli. Jumalan täydellinen luku on seitsemän. Ja Bileam sanoi, “Rakentakaa minulle seitsemän alttaria – seitsemän puhdasta uhrieläintä, seitsemän härkää ja seitsemän oinasta.”

Se puhui Jumalan Pojan tulemisesta. Fundamentaalisesti hän oli aivan yhtä oikeassa kuin kuka tahansa heistä.

81   Ja tässä on Sidkia aivan yhtä fundamentaalisesti oikeassa. “Sillä tämä maa kuuluu meille. Nuo syyrialaiset ja filistealaiset siellä täyttävät lastensa vatsat ja niin edespäin, ollen meidän vihollisiamme, sillä ruualla jota ilman meidän lap­semme joutuvat olemaan, vaikka Jumala antoi meille tämän maan!” Veljet, se oli hyvin järkeilty. Arvelen hänen voineen kirkua sen siellä Israelin edessä, ja he voivat huutaa aivan niin lujaa kuin vain voivat. No niin, minä puhun nyt tästä päivästä. Toivon teidän seuraavan mukana. Kaikki kirkuminen ja huutaminen…

82   Muistatteko Daavidia viime sunnuntaina? Näettehän? Te siellä puhelinyhteyksissä, jos ette saaneet viime sunnuntain sanomaa, niin olkaa varmat, että saatte sen. Yrittää tehdä Jumalalle palvelus ilman, että on määrätty tekemään sitä. Se on vilpitöntä ja hy­vää, mutta Jumala ei missään tapauksessa vastaanota sitä.

83   Nyt tässä oli Sidkia, ajatellen olevansa oikeassa. Miika sanoi, “Sallikaa minun ky­syä Jumalalta.” Niinpä hän tuli sinne seuraavana aamuna NÄIN SANOO HERRAN kanssa. Hän tarkisti näkynsä Sanan kanssa.

84   Nyt, jos hän olisi sanonut Sidkialle, “Tiedätkö sinä mitä Raamatun profeetta täällä sanoo tapahtuvan tälle kaverille?”

85   “Ei kuitenkaan tällä kerralla, koska tämä mies on kunniallinen mies. Hän yrittää (älkää jättäkö ymmärtämättä tätä) – hän yrittää antaa seurakunnalle takaisin ne asi­at, jotka kuuluvat seurakunnalle. Hän yrittää antaa sille sen omaisuuden takaisin.” Ei Hengellisiä asioita; jos niin olisi ollut, hän olisi ravistellut koko tuota kansakuntaa, niin kuin Eliakin teki, mutta hän yritti antaa heille materialistisia asioita. “Meillä on paljon omaisuutta. Me olemme suuri organisaatio. Me kuulumme siihen. Me ja kaikki te ihmiset, teidän protestanttien tulisi liittyä yhteen meidän kanssamme.” Me tulemme sii­hen hetken kuluttua. “Mehän olemme, joka tapauksessa kaikki veljiä ja sisaria.” Niin ei ole! Niin ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule olemaan todellisen aidon Jumalan seurakunnan kanssa. Niin ei voi olla!

86   Huomatkaa, hän näki näyn, ja niinpä hän sanoi, “Jumala puhui minulle.” Katsokaahan nyt, tuo mies oli vilpitön. Hän sanoi, “Jumala sanoi, ‘Valmista nämä sarvet ja mene ku­ninkaan eteen ja puske länttä kohden’ (tai missä suunnassa tuo maa olikin heidän olinpai­kastaan katsottuna)… ’Puske ja se tulee olemaan NÄIN SANOO HERRA, hän on saavuttava voi­ton ja palaava takaisin, seurakunta on voittava.’” He tulisivat ajamaan heidät ulos maas­ta. Se oli hyvin lähellä oikeata, eikö ollutkin? Mikä oli vikana? Tässä tulee alas Mii­ka. He sanovat, “No niin, anna sinä oma profetiasi.”

87   Hän sanoi, “Menkää vain! Mutta minä näin Israelin hajotettuna kuin lampaat joilla ei ole paimenta.” Huh! Tarkalleen päinvastoin.

88   No niin, te olette seurakunta. Kumpi on nyt oikeassa? Molemmat heistä ovat pro­feettoja. Ainoa tapa, miten voitte kertoa eron heidän välillään, on tarkistaa se Sanalla.

He sanoivat, “Kuinka sinä sait tämän?”

Hän vastasi, “Minä näin Jumalan istuvan valtaistuimellansa. Ja minä näin koko neu­voston Hänen ympärillään.”

89   Nyt muistakaa, että Sidkia oli myös juuri sanonut nähneensä Jumalan samassa Hengessä. “Minä näin Jumalan. Hän käski minua valmistamaan nämä rautasarvet. Mene sinne ja puske tuo kansa ulos täältä, sillä tämä kuuluu meille. Muilla ei ole oikeutta siihen.” He olisivat tehneet niin, jos he olisivat pysyneet oikein Jumalan kanssa, heillä olisi ollut se, mutta he olivat menneet pois Jumalasta. Sillä tavalla seurakunta, organisaatio on. Sillä on oikeus näihin asioihin, mutta teidät on petetty pois siitä, koska te olette men­neet pois Jumalan Sanasta ja Jumalan Hengestä, Voitelusta, joka vahvistaa ajankohdalle kuuluvan Sanan. Älkää nyt epäonnistuko tämän sanoman käsittämisessä.

90   Huomatkaa mitä tapahtui nyt. Miika sanoi, “Minä näin Jumalan istumassa valtaistui­mella Taivaassa. Hänen neuvostonsa oli kokoontunut Hänen ympärilleen. Hän sanoi, ‘Kenet me voimme lähettää alas pettämään Ahab, niin että Elian, Minun vahvistetun profeettani sanat toteutuvat. Minä puhuin, että hän tulisi. Ja Elialla oli Minun Sanani! Ja taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Minun Sanani eivät tule epäonnistumaan, Minä en välitä siitä kuinka nykyaikaisiksi he tulevat, kuinka hyviksi he tulevat, tai kuinka koulutetuik­si he tulevat, tai kuinka suuria he ovat, Minun Sanani eivät koskaan petä!’” Ja valehte­leva henki tuli helvetistä, lankesi polvilleen ja sanoi, “Jos annat minulle luvan, niin minä voin antaa heille voiteluni, joka saa heidät tekemään minkälaisia merkkejä tai ih­meitä tahansa, kunhan vain saan heidät pois Sanasta. Hän ei tule edes tietämään, että se on Sinun Sanasi. Hän tulee jättämään Sen huomioon ottamatta kansansuosion vuoksi.

(Veljet, ajat eivät ole muuttuneet! Veli Neville, se on totta. Muistakaa, se on totta!) Minä tulen menemään hänen ylleen, ja saan hänet tekemään saman asian kuin loputkin heistä tekevät. Minä panen hänet profetoimaan ja; kertomaan valheen.’” Kuinka se saattoi olla valhe? Koska se oli vastoin Sanaa.

91   Ottakaa mikä tahansa näistä vääristä kasteista, väärästä siitä-ja-siitä-ja-siitä, minä en välitä kuinka todelliselta se kuulostaa, kuinka paljon he yrittävät jäljitellä, se on valhe, jos se on vastoin Jumalan Sanaa, joka on tätä hetkeä varten! Niin se on tar­kalleen! Te sanotte, “Hyvä on, me teimme näin, ja me teimme näin; ja meidän seu­rakuntamme on tällä tavalla, ja…” Minä en välitä mitä se on; jos se on vas­toin kirjoitettua Sanaa, joka on tätä hetkeä varten, se on valhe! Jumalalla ei tule ole­maan mitään tekemistä sen kanssa. Ei väliä kuinka vilpittömältä, kuinka koulutetulta, kuinka älykkäältä, kuinka todelliselta se kuulostaa, kuinka järkevältä se kuulostaa, jos se on vastoin Sanaa, joka on tätä hetkeä varten… Me tulemme menemään siihen hieman sy­vemmälle muutamassa minuutissa, jos aika sallii meidän tehdä niin. Jos emme, niin me otam­me sen esiin jälleen tänä iltana.

92   Huomatkaa! Hän oli epäilemättä vilpitön ja hyvä mies. Miika sanoi hänelle (ei suo­raan vasten kasvoja, vaan toisilla sanoilla), ”Sinä olet valehtelevan hengen voitelema.” Eikö se olisi jotakin sanottavaksi piispalle? Mutta hän teki sen!

93   Ja niinpä tämä piispa tuli hänen luokseen ja sanoi, “Sinulla ei tule enää koskaan olemaan yhteyttä kanssamme!” ja hän löi häntä kasvoihin ja sanoi, “Sinä tiedät, että mi­nä olen vahvistettu mies. Minun seurakuntani asetti minut pääkseen. Jumalan ihmiset teki­vät minusta tämän yleisellä äänestyksellä. Minun organisaationi teki minusta tämän. Ju­mala antoi meille tämän maan, ja Hänen tarkoituksensa on, että se kuuluu meille! Ja mi­nulla on NÄIN SANOO HERRA.” Hän löi häntä ja sanoi, “Mitä tietä Jumalan Henki meni, kun se jätti minut?”

94   Miika sanoi, “Sinä tulet näkemään sen yhtenä näistä päivistä, kun Kalifornia on merenpohjassa”, on paljon näitä asioita. Näettekö? “Sinä tulet näkemään mitä tietä se meni, kun istut sisimmässä vankeudessa.”

95   No niin, Ahab, mitä sinä nyt sanot? “Minä uskon omaa profeettaani”, hän sanoi. Mitä, jos hän olisi tutkinut Sanaa? Katsokaahan, hän ei halunnut nähdä itseänsä kirottuna! Kuul­kaa minua! Hän ei halunnut nähdä itseänsä kirottuna. Kukaan mies ei halua sitä. Ja minun organisaatiossa oleva veljeni, se on mikä on vikana sinun kanssasi! Sinä haluat ajatel­la, että olet oikeassa, vaikka tiedät sydämessäsi, että kastaessasi käyttämällä muotoa Isä, Poika, Pyhä Henki, sinä valehtelet! Te tiedätte sen sanoessanne noita asioita kuten alkuperäinen todiste ja kaikki senkaltaiset asiat, että te olette väärässä. Kuinka voisi alkuperäinen todiste olla kielillä puhuminen, ja sitten puhua vastoin Jumalan lupausta tässä hetkessä? Kuinka se voi olla? Te ette halua kirousta ettehän? Mutta tässä se on kirjoitettu, niin se olkoon! Se on pedon merkki. Niin lähellä, että se tulisi pettämään Valitutkin, jos se olisi mahdollista.

96   Heillä on jokainen merkki, jokainen ihme, he ovat voideltuja miehiä, he profetoivat, kaikenkaltaisia asioita tulee esiin, kaiken laatuisia merkkejä, kaiken laatuisia ihmeitä, kuinka te voitte nähdä eron? Tarkatkaa Sanaa, joka on tätä hetkeä varten. Se on miten näette eron.

97   Tarkatkaa Moosesta, kuinka hän olisi voinut kertoa Bileamille, katsokaa Miikaa täs­sä ja kuinka me tiedämme hänen olleen oikeassa. Häntä ennen ollut Sana oli profetoinut sen Ahabille. Ja Sana on aikaisemmin profetoinut nämä organisaatiot tätä päivää varten, ja tämän kirouksen niiden ylle, ja ne asiat, jotka tulisivat tapahtumaan Hänen todellisen voidellun Seurakuntansa kautta – jolla tulee olemaan Sana, joka on Sana Morsian. Tässä me olemme! Tässä se on tänään aivan niin kuin se oli silloinkin.

98   Raamattu sanoo, “Kahden tai kolmen todistajan suulla olkoon jokainen Sana vahvistet­tu.” Puhuin Bileamista ja Mooseksesta. Olen puhunut nyt Miikasta ja Sidkiasta. Nyt tulen antamaan yhden lisää, vaikka niitä olisikin satoja, mutta yksi lisää jotta olisi kolme todistajaa. Minulla on niitä kokonainen jono kirjoitettuna tänne, mutta säästääksemme aikaa…

99   Jeremia, joka oli vahvistettu, oli hylkiö, mutta vahvistettu Jumalan profeetta. He vihasivat tuota miestä. He heittelivät häntä ylikypsillä hedelmillä ja tekivät kaikkea muuta, ja hän pani kirouksen heidän ylleen. Ja nuo asiat joita hän teki… Maaten siellä ulkona kyljellään, merkeiksi, että Israel oli väärässä. Jokainen profeetta, todel­linen profeetta, joka milloinkaan on noussut esiin maailmassa, kirosi nuo seurakuntien kirkkokunnalliset organisaatiot. Kuinka muuttumaton Jumala voisi muuttaa sitä?

100   Pyhä Henki on tämän hetken Profeetta. Hän vahvistaa Sanansa, toteuttaen Sen. Pyhä Henki oli Profeetta Mooseksen ajassa. Pyhä Henki oli Profeetta Miikan ajassa. Pyhä Henki, joka kirjoitti Sanan, tulee ja vahvistaa Sanan.

101   No niin, mitä tapahtui Miikan aikana? Ahab tapettiin ja koirat nuolivat hänen verensä, Jumalan Sanan mukaisesti. “Oh, te väärät opettajat, niin sanoo Jumala, jona­kin päivänä te tulette niittämään sitä mitä te kylvätte, te sokeat sokeiden johtajat! Minä en ole vihainen; minä vain kerron teille Totuuden. Ja minä en olisi sanonut tätä, ellei Pyhä Henki siellä ylhäällä huoneessa olisi sanonut, “Sano se sillä tavalla.” Olen­ko koskaan kertonut teille jotakin väärää… jotakin mitä Jumala ei olisi todistanut oi­keaksi? Herätkää, veljeni, ennen kuin se on liian myöhäistä!

102   Mutta sallikaa minun sanoa tämä. Kuinka voisi orjantappura herätä ja olla jotakin muuta, kun se oli ennalta määrätty olemaan sitä? Kuinka voisi Valittu olla näkemättä si­tä? Koska teidät on valittu näkemään se. ”Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva”, sanoi Jeesus, “mutta kukaan heistä ei voi tulla, ellei Hän antanut heitä minulle maailman perustamisesta alkaen, kun heidän nimensä pantiin Karitsan Elämän Kirjaan”, ei seurakunnan luetteloon, vaan Kirjaan, Karitsan Elämän Kirjaan.

103   Huomatkaa! Jeremia astui esiin, ja hänet vahvistettiin ihmisten edessä, mutta kui­tenkin he vihasivat häntä.

104   Ja sitten hän meni ja valmisti ikeen, pani sen kaulaansa ja meni ihmisten eteen.

He sanoivat, “Oh, me olemme suuri Jumalan kansa. Mehän olemme Israel! Me olemme uskollisia synagogallemme, me käymme siellä, joka sunnuntai, me uhraamme uhreja. Ja me maksamme kymmenyksemme. Kuinka voisi Nebukadnessar koskaan pitää Jumalan pyhiä esineitä?” Hah! Teidän syntinne ovat tehneet sen.

Jumala oli sanonut, “Jos te pidätte Minun käskyni, niin minä en tule tekemään tätä; mutta ellette, pidä, niin tämä on tuleva teille.” Se on tarkalleen oikein. Se on yhä sama. Pitäkää Hänen käskynsä, Hänen Sanansa tätä hetkeä varten, se mitä Hän on luvannut.

105   Nyt huomatkaa. Jeremia, Jumalan tahdosta, vahvistettu profeetta, vaikkakin vihattu… Joka ainoa heistä oli vihattu päivinänsä. He tekivät niin outoja asioita vastoin tuon päivän kirkkokuntaa. Jokainen vihasi häntä, jopa kuningaskin. Niinpä hän pani ikeen kau­laansa ja sanoi, “NÄIN SANOO HERRA, he tulevat olemaan siellä seitsemänkymmentä vuotta.” Koska hänellä oli ymmärrys Jumalan Sanasta. Hän sanoi seitsemänkymmentä vuotta.

106   Hananja, joka oli profeetta ihmisten keskuudessa, tuli ja otti ikeen Jeremian kau­lasta ja särki sen. Haluten olla suuri pamppu ihmisten keskuudessa, näettekö, vaikka se puhui vastoin Jumalan Sanaa. Ja hän sanoi, “Kahdessa vuodessa he tulevat olemaan takai­sin, näin sanoo Herra!” Kaksi voideltua profeettaa. Mitä heillä oli eroa? Yksi puhui Sanan ja toinen ei tehnyt sitä.

Jeremia sanoi, “Aamen!” kaikkien vanhimpien, ja seurakunnan ja koko Israelin edessä.

107   Näettekö, hän halusi osoittaa olevansa aivan yhtä suuri kuin Jeremiakin. “Tiedät­ hän, että he eivät, joka tapauksessa pidä sinusta, niinpä minä myös olen profeetta. Minä olen enemmän profeetta kuin sinä olet, koska sinä profetoit valhetta. Sinä sanot minulle, että Jumalan kansa joutuisi sellaiseen-ja-sellaiseen tilaan.” Se on mitä he sanovat tä­nään, mutta seurakuntana te tulette olemaan siellä, joka tapauksessa. Te olette kirouksel­la kirotut. Kaikki te seurakunnat, kirkkokunnat, jotka pidätte kiinni ihmisten perinnäissäännöstä Jumalan Sanan asemesta, te olette Jumalan kiroamat!

108   Nyt huomatkaa, tässä hän tulee. Hananja nykäisee tämän ikeen, Jumalan symbolin pois hänen kaulastaan ja särkee sen ja sanoo, “Näin sanoo Herra, kaksi vuotta ja he tule­vat olemaan takaisin.” Vain osoittaakseen kuka hän oli. “Minä olen se-ja-se.” Hän oli organisationaallinen profeetta.

109   Jeremia oli erämaan mies, joka eli yksiksensä. Hän profetoi pahaa heitä vastaan koko ajan, koska he olivat pahoja. Ja tämä mies taas sanoi heille, “Oh, kaikki on kunnos­sa teidän kohdallanne niin kauan kuin te kuulutte… Niin kauan kuin te olette Israel, niin se on kaikki mitä tarvitaan. Jumala ei tule tekemään sitä teille. Minä tiedän, että jotakin pientä tulee tapahtumaan täällä, mutta älkää hätääntykö, älkää olko peloissanne.” Oi, veli, he yhä elävät tänään. “Älkää murehtiko, kaikki on hyvin. Kaikki on järjestyk­sessä. Me olemme seurakunta.” Älkää uskoko sellaista! Älkää tehkö sitä!

110   Niinpä hän sanoi, ”Kaikki on hyvin. He ovat takaisin kahdessa vuodessa. Pieniä asi­oita tapahtuu; se ei ole mitään epätavallista; meillä on sellaista. Nebukadnessar vain tulee tänne, mutta meidän Jumalamme tulee kyllä huolehtimaan kaikesta tästä.” Mutta Sa­na sanoi, että he tulisivat olemaan siellä seitsemänkymmentä vuotta, kunnes tuo sukupolvi olisi kadonnut pois ja toinen sukupolvi… Neljäkymmentä vuotta oli sukupolvi.

111   “Te tulette olemaan siellä melkein kaksi sukupolvea, ”sanoi Jeremia Jumalan Sanan mukaisesti. Hananja särki ikeen ja Jeremia sanoi, “Hyvä on, aamen. Mutta Hananja, muis­takaamme tämä, me olemme molemmat profeettoja; me olemme saarnaajia. Ja minä sanon tä­män teille, veljeni; Muistakaamme, että meitä ennen on ollut profeettoja, ja he profetoivat valtakuntia vastaan; ja he profetoivat määrättyjä asioita vastaan. Mutta muistakaa, kun profeetta sanoo mitä tahansa, hänen täytyy profetoida Sanan mukaisesti, kuten Miika, ja Mooses ja kaikki muut heistä. Sen täytyy olla Sanan mukaisesti. Jos se ei ole, niin silloin muistakaa mitä tapahtuu.”

112   Sitten Hananja, hurskaassa suuttumuksessaan nousi ylös sanoen, “Minä olen Hananja, Herran profeetta, ja minä sanon kaksi vuotta.” Toisin sanoen, “Minä en välitä mitä Sana sanoo”, se oli hänen voitelunsa. “Minä sanon, kaksi vuotta ja he tulevat olemaan takai­sin.”

113   Jeremia meni pois hänen luotaan ja sanoi, “Herra, minä en välitä siitä mitä hän sa­noi, minä yhä uskon ja tiedän, että Sana sanoo niin, ja minä tulen pysymään uskollisena Sinulle. Minä en anna hänen pettää itseäni.”

114   Jumala sanoi, “Mene ja kerro Hananjalle, Minä tulen valmistamaan rautaisen ikeen.” Koska Hananja teki sen, hänet otettiin pois maan päältä tuona samana vuotena. Siinä ovat esimerkkimme. Molemmat olivat profeettoja. On niin monia muita joista voitaisiin puhua tällä kerralla.

115   Mutta huomatkaa. Jeesus sanoi, että tässä lopun ajassa tulisivat nuo kaksi henkeä jälleen olemaan todella lähellä toisiaan. Onko se oikein? Pankaa nyt merkille! Se tulee olemaan lähempänä kuin mitä silloin oli; tämä on lopunaika! Oi, lapset! Jumala, ole ar­mollinen meille! Kunnes se tulisi olemaan jopa niin todellinen, että se pettäisi jopa Valitutkin, jos mahdollista. No niin, kuinka me voimme erottaa ne noina päivinä? Kuinka te tulette erottamaan ne tänään? Samalla tavalla, pysykää Sanan kanssa: Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ottakaa vaarin koko tästä Sanomasta. Ja, kun te kuuntelette nauhaa – jos, vaikka minä jo olen poissa jonakin päivänä, kun Herra on lopet­tanut minun kanssani täällä maan päällä – tulkaa takaisin tähän. Kuunnelkaa minun ään­täni, sitä mitä minä sanon teille. Jos Hän ottaa minut pois ennen Tuloansa, niin muista­kaa vain, että minä olen puhunut teille Herran Nimessä Herran Sanan kautta. Kyllä!

116   Huomatkaa. Ne tulevat olemaan niin lähellä yhdessä, että se pettäisi Valitutkin, jos se olisi mahdollista, tehden samat merkit ja samat ihmeet saman Hengen kautta. Onko se oikein? Aivan niin kuin nuo profeetat olivat joista me juuri puhuimme.

117   Myöskin on kirjoitettu, ja avatkaa Raamattunne 2. Tim. 3, jos haluatte. Älkäämme jättäkö tätä pois. Katselen tuota kelloa siellä ja haluaisin jättää paljon pois siitä, mutta en usko, että meidän tulisi tehdä sitä nyt.

118   Jos minä seison täällä hikoillen niin kuin teen… Näettehän? Mutta minä olen on­nellinen. Ja minä tiedän, että tämä on totta.

119   2. Tim. 3: 8. Paavali, tuo mies, joka sanoi, “Vaikka enkeli tulisi taivaasta ja puhuisi jotakin muuta sanaa teille, kuin sitä mitä minä olen puhunut, olkoon hän kirottu.” – no niin, vaikka enkeli tulisi alas.

120   Huomatkaa nyt mitä Paavali puhuu 2. Tim.3: 8. Aloittakaamme ensimmäisestä jakeesta, ja kuunnelkaa nyt todella tarkoin. Te joilla on Raamatut, lukekaa kanssani; ja te, joil­la ei ole Raamattua, kuunnelkaa tarkasti.

Tiedä myös tämä, että viimeisissä päivissä… (Alleviivatkaa tuo: ”viimeisissä päi­vissä”. Se on milloin se tulee tapahtumaan.)... vaaralliset ajat tulevat. (Me olem­me siinä ajassa.)

Sillä ihmiset tulevat olemaan oman itsensä rakastajia, rahanahneita,, kerskaili­joita, ylpeitä, pilkkaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epä­pyhiä.

121   Katsokaa tätä joukkoa mikä meillä on tänään. Mädäntynyttä, jopa miehet ulkona ka­dulla, nuoret miehet, vetävät hiuksensa alas otsalle, heillä on kiharat kuten naisilla. He ovat vääristyneitä – sodomalaisia!

122   Luitteko tämän kuun Valituista Paloista, kuinka amerikkalaiset kahdenkymmenen ja kahdenkymmenen viiden ikäisinä ovat jo sellaisessa tilassa kuin keski-iässä? He ovat lo­pussa! He ovat mädänneitä! Tiede sanoo, että miehet ja naiset ovat keski-iässä hieman yli kahdenkymmenen. Heidän ruumiinsa ovat niin mädäntyneitä ja saastaisuuteen luovutet­tuja.

123   Oi Amerikka, kuinka usein Jumala olisikaan hoivannut sinua, mutta nyt hetkesi on tullut. Sinä johdat maailmaa saastaisuudessa.

…pilkkaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epäpyhiä, Ilman luonnollista kiintymystä,…

Ei edes todellista rakkautta toisiaan kohtaan, miehellä naista kohtaan, naisella miestä kohtaan. Ei edes luonnollista kiintymystä. Saastaa seksuaalisesti.

 …aselevon rikkojia, vääriä syyttäjiä, hillittömiä, raakoja, ja niiden halveksi­joita, jotka ovat hyviä,…

Toisin sanoen, sanotaan “Te olette joukko pyhiä kieriskelijöitä.” Joku kysyi eräänä päivänä tänne seurakuntaan tulemisesta ja hänelle sa­nottiin, “Älä mene sinne; kaikki mitä se on, on vain paljon melua ja hulinaa.” Näet­tekö? He halveksivat niitä.

Pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, nautinnon rakastajia enemmän kuin Jumalan ra­kastajia;

Te sanotte, “Veli Branham, ne ovat kommunisteja. Mitä sanotaan seuraavas­sa jakeessa?

Heillä on jumalisuuden muoto, mutta (mitä?) kieltävät sen voiman: (Sanan, sen, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti)…

 Aivan tarkalleen kuten Hananja, aivan tarkalleen kuten Sidkia, aivan tarkalleen kuten Bileam, siellä aikaisemmin, nuo toiset väärät profeetat…

Heillä on jumalisuuden muoto, voideltuja! Näettekö?

Heillä on jumalisuuden muoto, voideltuja, virkaan asetettuja sananpalvelijoita.

 Heillä on jumalisuuden muoto, mutta kieltävät… Että Hän on sama eilen ja… Kieltävät Hänen Sanansa!

Kuinka he kielsivät Jee­suksen tuona päivänä? Kenet he kielsivät, kun he kielsivät Jeesuksen? Sanan! He olivat uskonnollisia. He opettivat Raamatustansa, mutta kielsivät sen hetken Sanan. Mi­tä he ovat tänään? Sama asia, he ovat voideltuja, saarnaavat helluntaievankeliumia, mutta kieltävät sen, että nykyisen päivän Sanan lupaus on vahvistettu! että Jee­sus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Näettekö te sen?

Sillä tällaisia ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia ja monenlaisten himojen heiteltäviä typeriä naisia,

”Meidän om­peluseuramme ja niin edespäin.” Joku tulee ja yrittää tulkita väärin Sanaa, sanoen, ”Se on aivan hyvin, sisar, että sinulla on lyhyet hiukset. Älä kiinnitä mitään huomio­ta tuohon hölmöön.” Näettekö? “Jos sinä käytät tällaisia vaatteita… Ei, sillä ole merkitystä, se on mikä sydämestä tulee mikä saastuttaa ihmisen.” Näettekö? Ja etkö käsitä, että sinut on voideltu pahalla, himoitsevalla, likaisella hengellä? Saatat laulaa kuorossa lyhyin hiuksin, mutta sinulla on paha henki! Se on vastoin Sanaa. Se on totta! Se on mitä Raamattu sanoo. Ja te sanotte, “No niin, minä käytän short­seja, se ei tuomitse minua.” Kuka tahansa… Jos nainen pukeutuu miehelle kuuluvaan vaatekappaleeseen, se on kauhistus Jumalan silmissä. Muuttumaton Jumala on sanonut sen.

124   Oi, on niin monia asioita, kuinka me voisimme mennä sen lävitse niin ettei aikamme loppuisi. Mutta te tiedätte tarpeeksi, tietääksenne mikä on oikein ja mikä väärin. Ja kuinka minä voisin saada heidät tekemään sen? Kuinka minä voin tehdä sen? Te sanotte, “Hyvä on, miksi sitten huudat siitä?” Minä olen todistaja teitä vastaan! Kerran tuomio­päivänä teillä ei ole mitään nurkkaa mihin piiloutua!

125   Kuinka olisi Miika voinut pysäyttää sitä? Kuinka voi Mooses huutamalla yrittää pysä­yttää sitä Joosuan kanssa. Ja tuo leeviläinen veti esiin miekkansa ja jopa tappoi heidät, mutta he jatkoivat siitä huolimatta! On ennustettu, että he tulisivat tekemään niin, ja he tulevat tekemään niin, sillä se on NÄIN SANOO HERRA, he tulevat tekemään sen! Luulisit­teko, että nuo kirkkokunnat tulisivat koskaan hajottamaan kirkkokuntiaan ja palaamaan ta­kaisin Sanaan? Se on NÄIN SANOO HERRA, he eivät tule tekemään sitä. Tulevatko he menemään antikristukseen? Tarkalleen, se on NÄIN SANOO HERRA, he tulevat tekemään sen. Niinpä miksi sinä puhut siitä? Minun täytyy olla todistaja ja niin täytyy teidänkin! Kaikkien usko­vaisten!

126   Tarkatkaa! “Erilaisten himojen rasittamia typeriä naisia.” ”kaikki muutkin nai­set tekevät niin.” Vääriä profeettoja. Kuunnelkaa nyt. Se on väärät profeetat joista mi­nä puhun. No niin, mitä he tulevat tekemään viimeisenä päivänä? Johtamaan typeriä naisia, johtamaan heidät pois kaikenlaisilla himoilla. “Mutta minä tiedän, että kaikki muutkin naiset..” Hyvä on, jatka vain edelleen.

127   Mitä minä puhuin juuri ennen tätä suurta tapahtumaa täällä Kaliforniassa? Sanoin, “Te ihmiset täällä Los Angelesissa, jokaisena vuotena, kun tulen takaisin, täällä on enem­män lyhythiuksisia naisia ja naisellisia miehiä kuin aikaisemmin, ja enemmän saarnaajia menee organisaatioon. Te olette ilman puolustusta! Jos ne voimalliset teot, jotka on tehty sinussa, olisi tehty Sodomassa ja Gomorrassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivä­nä. Oi Kapernaum, sinä, joka kutsut itseäsi enkelien nimellä, Los Angeles…” Näettekö mitä on tapahtumassa? Se on menossa suoraan meren pohjaani Milloin? Minä en tiedä mil­loin se menee, mutta se menee. Te nuoret ihmiset, jos minä en näe sitä päivinäni, niin tarkatkaa te sitä; se on mennyttä!

Ollen aina opetusta ottamassa, milloinkaan kykenemättä tulemaan totuuden tuntemiseen.

Nyt tässä on järkyttävä osa. Kuunnelkaapa tätä.

Nyt kuten Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nämä myös vastustavat totuutta: miehet joilla on turmeltunut mieli, kelpaamattomat kysymyksen ollessa uskosta…

Joka kerran py­hille annettiin, tietystikin.

… kysymyksen ollessa uskosta.

Ja hän on kääntä­vä lasten uskon takaisin isiin.

128   Kelpaamattomat, kysymyksen ollessa uskosta. Tiedättekö mitä kelpaamaton merkitsee? Jos teillä on Scofield Raamattu, niin siihen on merkitty “h”. Ja, jos katsot­te sitä, niin siellä sanotaan “Luopunut”. Sitä se on.

129   Nyt, hetkinen vain, haluan tarkistaa jotakin täältä. Uskon kirjoittaneeni sen tän­ne oikein. En ole varma. Mutta haluan sanoa sen, ja tarkistaa sen ennen kuin sanon sen. Hetkinen vain. ”Kelpaamattomat, kun on kysymyksessä Totuus, kun on kysymyksessä usko, usko.” On vain yksi usko, kyllä, ”kelpaamattomat, kun on kysymyksessä usko”.

Haluan nyt lukea Luukkaan 18. luvusta. Hetkinen vain. Teidän ei tarvitse kirjoit­taa sitä ylös; teidän ei tarvitse lukea sitä.

Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että ihmisten tulisi aina rukoilla eikä väsyä.

Sanoen, Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa, eikä arvosta­nut ihmistä;

Ja siellä oli leskinainen tuossa kaupungissa; ja hän tuli hänen luokseen, sanoen, Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan.

Ja pitkään aikaan hän ei tahtonut; mutta jälkeenpäin hän sanoi mielessään, Vaikka, en pelkääkään Jumalaa, enkä arvosta ihmistä;

Kuitenkin koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa, minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän jatkuvasti tulemalla luokseni väsyttäisi minua.

Ja Herra sanoi, Kuulkaa mitä tuo väärä tuomari sanoi.

Ja eikö Jumala toimittaisi oikeutta omille valituillensa, jotka huutavat päivin ja öin hänelle, vaikka hän onkin kärsivällinen heidän kanssaan?

Minä sanon teille, että hän tulee kostamaan heidät äkisti. Kuitenkin, kun Ihmi­sen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?

130   No niin, siitä on kysymys. Tässä on se mihin haluan tulla. Ilmestyskirja 10, jo­hon tulemme muutaman minuutin kuluttua, hän sanoi, “Seitsemännen enkelin sanoman päivinä, Jumalan salaisuuden tulisi olla päättynyt.” Tässä tuo kysymys on, jos te seuraat­te tässä linjassa tässä hetkessä: Tuleeko se olemaan päättynyt? “Tulenko minä löytä­mään uskoa?” Tuleeko Malakia 4 täyttymään tässä ajassa: palauttamaan lasten uskon takai­sin isien uskoon, alkuperäiseen, Sanaan? Näettekö?

131   Kelpaamattomat! Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat… Kuunnelkaa nyt 2. Tim. 3:8: “Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta”, niin tulisivat myöskin nämä sa­manlaiset kelpaamattomat (näettekö nyt mitä tässä sanotaan?) joilla on jumalisuuden muoto, nämä voidellut.

No niin, lukekaa se päästyänne kotiin, niin että minä voin lopettaa tämän tänään, jos mahdollista.

132   Kelpaamattomat, kun on kysymyksessä – eivät kelpaamattomia elämisessä, he ovat hienoja, sivistyneitä miehiä. Huomatkaa nyt, kun Mooses meni alas Egyptiin NÄIN SANOO HERRA sanoman kanssa, ja oli vahvistettu, kutsuen Israelin, joka oli kansa, ei seurakun­ta… Israel oli kansa; he eivät olleet seurakunta, koska sana seurakunta merkitsee “ulos kutsutut.” He olivat Jumalan kansa. Sitten, kun he tulivat voidelluiksi Sanan alla ja ulos kutsutuiksi, he tulivat Jumalan Seurakunnaksi, ja luopioiksi, koska he eivät usko­neet Jumalan Sanaa, vaan kuuntelivat väärää profeettaa. Toivon tämän painuvan mieleenne! Israel, ollen Jumalan kansa, tuli ulos Jumalan käden alla, Sanalla voideltuina – Jumalan voiman kanssa, nähden Jumalan merkit ja ihmeet; ja sitten, kun Jumala liikkui eteenpäin heidän kanssaan, tuli sisälle väärä profeetta, väärä voideltu, joka opetti jotakin, joka oli vastoin Jumalan alkuperäistä Sanaa. Ja he kuuntelivat sitä. Ja, joka ainoa heistä kuoli erämaahan, kolmea lukuun ottamatta! Pitäkää se nyt mielessänne!

133   “Niin kuin oli Nooan päivinä, jolloin vesi pelasti kahdeksan sielua, niin se on ole­va Ihmisen Pojan tulemuksessa. Niin kuin se oli Lootin päivinä – jolloin kolme tuli ulos Sodomasta – niin se tulee olemaan sinä aikana, kun Ihmisen Poika paljastetaan.” Minä vain lainaan Kirjoituksia, Herran Sanaa, joka pysyy, vaikka taivaat ja maa tulevat katoamaan… Se tulee olemaan vähemmistö!

134   Huomatkaa kuinka Mooses tulee alas Aaronin tykö. Mooseksen tuli olla Jumala! Juma­la käski häntä olemaan Jumala! Hän sanoi, “Ole sinä Jumala, ja olkoon Aaron, sinun vel­jesi, sinun profeettasi. Pane sinä sanat hänen suuhunsa, jos sinä et osaa puhua hyvin.

Kuka on tehnyt miehen mykäksi? Kuka on antanut miehelle puhekyvyn? Herra.” Ja hän kä­veli sinne alas. Mitä hän teki? Hän teki todellisen ja oikean ihmeen, jonka Jumala oli käskenyt hänen tehdä. Jumala käski häntä, “Mene ja heitä sauvasi maahan.” Ja se muuttui käärmeeksi. Hän nosti sen ylös ja se oli jälleen sauva. Jumala sanoi, “Mene ja tee se Faaraon edessä, ja sano NÄIN SANOO HERRA.”

135   Ja, kun Faarao näki sen, hän sanoi, “Pyh, mikä halpa taikatemppu. Siinä ei ole yh­tään mitään, se on vain telepatiaa tai jotakin sellaista,”, tiedättehän, “meidän organisaatioissamme on kavereita, jotka voivat tehdä saman asian! Tulehan tänne Piispa se-ja-se; ja te siellä, tulkaahan tänne. Meillä on niitä, jotka voivat tehdä saman asian.” Se oli Saatana, joka puhui Faaraon kautta. Se oli Jumala, joka puhui Mooseksen kautta.

136   Tarkatkaa näiden miesten esiin astumista. Jannes ja Jambres astuivat Mooseksen eteen, ja kansan eteen, ja julkisesti tekivät jokaisen ihmeen, jonka Mooses voi tehdä. He tulevat pettämään jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista. Onko se oikein? He tekivät samat asi­at, jotka Mooses teki. Käsitättekö te sen? Muistakaa nyt, se on NÄIN SANOO KIRJOITUS, että se tulee toistumaan jälleen viimeisissä päivissä. Mikä oli ero Mooseksen ja Jambreksen välillä?

Mooses sanoi, “Tulkoon vesi vereksi!”

Ja nämä väärät profeetat sanoivat, “Tietenkin me voimme muuttaa veden vereksi myös”, ja se tapahtui.

137   Sitten Mooses sanoi, “Olkoon kirppuja! Mistä hän sai sen? Suoraan Jumalalta! Nä­ettekö? Ja mitä he tekivät? He sanoivat, “No niin, varmasti myös me voimme tuoda kirppuja.” Ja he tekivät sen. Minkä ihmeen tahansa Mooses voi tehdä, he voivat tehdä! Muistakaa, pitäkää se mielessänne, me tulemme siihen hetken kuluttua. He voivat tehdä mitä tahansa muutkin voivat tehdä, mutta he eivät voi pysyä Sanan kanssa! He eivät voi pysyä Sanan kanssa.

138   Huomatkaa nyt. He tekivät sen! Mutta Mooses, tuo todellinen Jumalan lähettämä pro­feetta, jolle Jumala oli antanut tehtävän, hän ei nostanut mitään hälinää ja sanonut, “Hei, te ette voi tehdä sitä! Te ette saa…” Hän vain jätti heidät rauhaan, antaen hei­dän mennä eteenpäin. He ovat organisaatiollisia profeettoja, mutta jatkakaa vain edel­leen. Mooses vain jatkoi eteenpäin, kuunnellen Jumalaa. Mitä hyvänsä Jumala sanoi, “Mene ja tee nyt tämä”, Mooses meni ja teki sen. Kun hän teki jonkin uuden asian, niin, joka ai­noalla heistä oli jonkinlainen tunne-elämys tai jotakin; tässä he tulevat. He myös teki­vät sen aivan tarkalleen, kuten Mooseskin teki.

139   Huomatkaa! Nämä miehet ilmestyivät… Oi, te ihmiset, älkää kulkeko tämän ohitse! Nämä petkuttajat, jäljittelijät, he ilmestyivät sen jälkeen, kun todellinen oli jo ollut ensin! He tulevat jäljittelemään. Näettehän, heidän täytyy! Koska perkele ei voi luoda mitään, hän on vain alkuperäisen vääristelijä. Ja mitä on synti? Vanhurskaus vääristel­tynä. Mitä on aviorikos? Oikea teko vääristeltynä. Mitä on valhe? Se on totuus väärin esitettynä. Se on vääristelyä. Katsokaa Hananjaa; alkuperäisen Sanan vääristelyä. Kat­sokaa Bileamia; alkuperäisen Sanan vääristelyä. Ja Raamattu sanoo, että nämä kaverit tuli­sivat esiin jälkeenpäin – vääristelläkseen alkuperäistä Sanaa, joka on vahvistettu, ja, joka on todistettu Totuudeksi!

140   “Tee evankelistan työ (se on siellä kulmakivessä); anna täysi todistus palveluteh­tävässäsi, sillä aika on tuleva jolloin he eivät kestä tervettä oppia, vaan omien himojen­sa mukaan keräävät itselleen opettajia, joilla on kutiavat korvat.” He tulevat menemään eteenpäin ja tekemään mitä tahansa te haluatte; ja se kyllä sopii, “Heillä on samat mer­kit ja ihmeet.” “Ja kääntävät korvansa pois Totuudesta ja kääntyvät taruihin – opin­kappaleisiin!

141   Oi, Pyhän Hengen tietoisuus, mikä kunnioitus valtaakaan miehen sielun, kun hän pysäh­tyy ajattelemaan sitä, miten todellisena ja selvänä se onkaan suoraan edessämme. Kaivakaa ylös tuo kulmakivi täällä, ja lukekaa mitä tuossa paperinpalassa lukee, joka pantiin sin­ne kolmekymmentä kolme vuotta sitten. Nähkää mitä Hän sanoi siellä Seitsemännellä kadul­la tuona aamuna, kun tämä kulmakivi laskettiin. No niin, pitäkää sitä silmällä. Katsokaa mitä tapahtui täällä joella, kun Herran Enkeli tuli alas Tulipatsaan muodossa, satojen seurakunnan ihmisten seisoessa rannalla. Nähkää onko se tapahtunut mitä Hän sanoi. Se on niin kovaa. Tiedän sen näyttävän kovalta, veljet siellä ulkopuolella, mutta se on… Raa­mattu sanoo… Jeesus itse sanoi, että se pettäisi jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollis­ta. Ei ole mitään tietä sen ympäri, he eivät tule milloinkaan olemaan kykenevät näkemään sitä. Jos se olisi mahdollista, niin se pettäisi jopa Valitutkin.

142   Huomatkaa, nämä miehet ilmestyivät sen jälkeen, kun Jumalan todellinen voideltu oli lähetetty, Hänen todellinen profeettansa, Mooses. Ja, kun Mooses teki mitä tahansa, he jäljittelivät sitä.

143   Nyt, veljeni, sisareni, tämä on minun oma seurakuntani. Minulla on oikeus saarnata mitä haluan, niin kauan kuin se on Jumalan Sanasta. Minä en tuomitse teitä ihmisiä, mutta tutkikaamme, sitä, nähdäksemme missä ajassa ja hetkessä me nyt elämme!

Tervehdys veli Ruddellille, veli Junior Jacksonille ja heille täällä ulkona, meidän veljes seurakunnillemme, unohdin ne hetki sitten. Uskon heidän olevan puhelinyhteydessä koska täällä ei ole tilaa kaikille.

144   Ajatelkaa sitä nyt vain minuutin verran. He tekivät samat ihmeet, jotka Mooses teki. Mooses toi kirppuja, he jäljittelivät ja toivat kirppuja. Näettekö Jumalan sanoneen, ”Sinä päivänä jona te syötte siitä, sinä päivänä te kuolette.”

145   Saatana tuli ja sanoi, “Varmastikaan, te ette tule kuolemaan; te tulette vain ole­maan viisaampia. Teillä tulee olemaan parempi organisaatio, parempi… (Tehän tiedätte, tiedättehän!) Teillä tulee kaikki olemaan paremmin, teillä tulee olemaan enemmän valoa.” Näettekö? Se on vain vääristelyä… Ja muistakaa, NÄIN SANOO HERRA, 2.Tim.3:18 mukaan, että viimeisissä päivissä nämä Jannes ja Jambres tulevat olemaan maan päällä. Haluan tei­dän nyt huomaavan, että heitä on kaksi. Huomaatteko? Jäljittelijöitä.

146   No niin, me tulemme menemään takaisin Sodoman aikaan hetken kuluttua, löytääksemme nuo kolme Enkeliä, jotka tulivat alas, ja nähdäksemme jäljittelyn ja niin edespäin. Näh­däksemme mikä on oikein ja mikä väärin. Näettehän?

147   Pankaa merkille! He tekivät samat ihmeet. Mutta huomatkaa, että he jäljittelivät sen jälkeen, kun todellinen Jumalan lähettämä oli jo voidellut todellisen Sanan – he seura­sivat jäljestäpäin. Ihmettelenpä voisimmeko me pysähtyä ajattelemaan hetkeksi. Ihmisiä otettiin kädestä jokin aika sitten, noin kaksikymmentä vuotta sitten, ja merkki tuli näyt­tämään sairauden. Pojat, siellä oli enemmän merkkejä kaikkialla… Jokaisella, yh­dellä oli se oikeassa kädessään ja toisella vasemmassa kädessään ja toinen taas haistoi sen. Huomaatteko? Kaiken kaltaisia… Ja minä ihmettelen… Jumala ei anna minun juuri nyt kertoa teille mikä todella oli totuus, mutta eräänä päivänä te tulette tietämään sen. Se oli vain tuomaan heidän mielettömyytensä julki. Se ei ollut oikein alussa. Kerron sen teille jonakin päivänä, jos Herra sallii.

148   Huomatkaa, he tekivät samat ihmeet, mutta he eivät tehneet – huomatkaa – he eivät tehneet sitä ennen kuin alkuperäinen Sana oli tullut esiin ensin. Sillä tavalla Saatana teki Eedenin puutarhassa; sillä tavalla hän on tehnyt koko ajan. Kuka profetoi ensin? Mooses. Kuka tuli ensin näyttämölle, Mooses tai Bileam? Mooses. Kuka tuli näyttämölle ensin, Jeremia tai Hananja? Näettekö mitä tarkoitan?

149   Huomatkaa! He jäljittelivät. lihallisia jäljittelijöitä, vilpittömiä, ajatellen te­kevänsä Jumalalle palveluksen niin kuin Daavid teki – muistatteko viime viikolla – mutta se on lihallista jäljittelyä. Odotan minuutin verran, ja haluan, että ajattelette, sillä aikaa. Jos minä en sano sitä, niin varmasti Pyhä Henki tulee paljastamaan sen – erikoi­sesti Valituille.

150   Faaraon kirkkokunta sanoo, “Meillä on mies, joka voi tehdä saman asian.” Ja he te­kivät sen. Näettekö? Miksi Faarao teki tämän? Miksi Jumala salli sen? Miksi Jumala lähettäisi todellisen voidellun profeetan sinne alas tekemään ihmeen Faaraon edessä, ja sitten sallisi kirkkokunnallisten jäljittelijöiden tulla ja jäljitellä sitä ihmisten edes­sä? Miksi Hän antaisi jäljittelijän nousta esiin ja tehdä tarkalleen saman asian, jonka aito Jumalan Henki oli tehnyt? Katsokaahan, Kirjoituksen täytyy täyttyä.

151   Huomatkaa! Hän teki sen siksi, että Hän voisi kovettaa Faaraon ja Egyptiläisten sy­dämet. Todistaakseen, että Mooses oli ainoa, jolla oli Sana, he voivat tehdä kaiken aivan kuten Mooseskin voi tehdä. Ja miksi Jumala antoi tämän asian tapahtua viimeisissä päivis­sä? Se on sama asia mitä tuo valehteleva henki sanoi Sidkialle. “Kuinka me saamme Ahabin menemään sinne, niin että nämä asiat tulevat tapahtumaan?” Kuinka Hän saisi nämä ihmiset luottamaan omiin seurakuntiinsa, niin että tämä asia voisi tapahtua, jonka Hän on ennustanut tapahtuvan tässä Laodikean seurakuntajaksossa? “Koska, sinä sanot, että olet rikas etkä mitään tarvitse. ‘Minä istun kuin kuningatar’ – enkä mitään tarvitse.”

152   “Etkö sinä tiedä, että sinä olet kurja, viheliäinen, sokea…? Ja Minä neuvon sinua ostamaan Minulta”, Hän sanoi, “öljyä ja kultaa.” Miksi Hän teki sen? Miksi Hän salli tämän jäljittelyn nousta esiin näissä viimeisissä päivissä, kun nämä asiat tapahtuvat to­dellisen Jumalan Sanan mukaisesti? Miksi Hän sallii jäljittelijöiden tulla tekemään saman asian ja kieltää todellisen Jumalan Sanan? Faarao teki sen Moosesta vastaa ja nämä Jannes ja Jambres tekivät sen Moosesta vastaan… Ja Raamattu sanoo, että se tulee uusiintu­maan jälleen viimeisissä päivissä. Tässä me olemme! Nyt, jos se ei ole Kirjoitus täyt­tyneenä, niin missä se sitten on?

153   Nostiko Mooses mitään hälinää, niin että hän olisi sanonut, “Hei, hei, te ette saa tehdä sitä. Minä olen ainoa, joka on määrätty tekemään sen. Kuulkaahan, lopettakaa se juu­ri nyt!” Hän vain yksinkertaisesti antoi heidän mennä eteenpäin.

Muistakaa, Raamattu on sanonut, “Niin kuin heidän hulluutensa tuli julki, niin tulevat nämäkin viimeisenä päivänä tulemaan ilmi”, kun Morsian on ylöstemmattu ja otet­tu taivaaseen.

154   Huomatkaa! Mooses, tuo todellinen julkituotu Sana, ei koskaan sanonut mitään, vaan antoi sen vain tapahtua. Mutta Jumala teki sen niin, että Hän voisi kovettaa Faaraon sy­dämen ja pettää Faaraon. Hän teki aivan saman asian voidakseen pettää Ahabin. Ja tuo yksi pieni mies, Miika, seisoi siellä yksinään, sanoen heille NÄIN SANOO HERRA… Ja täs­sä seisoi toinen voideltu, joka sanoi, “NÄIN SANOO HERRA”. Toistensa vastaisesti.

155   Me seisomme tänään NÄIN SANOO HERRA:n kanssa, että vesikasteen viimeisissä päivissä tulee olla Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja toinen mies seisoo ja tekee ihmeitä ja uskoo kolminaisuuteen! Näyttäkää minulle sana “kolminaisuus” Raamatusta! Näyttäkää minulle missä siellä on kolme jumalaa! Sitä ei ole Jumalan Sanassa. Siellä ei ole sellaista asiaa, että ketään olisi koskaan kastettu Isän, Pojan, Pyhän Hengen nimessä, käyttäen noita tit­teleitä. Kaikki nämä asiat kuten, “Oh, kyllä se sopii, sisaret, kaikki on hyvin, pitäkää vain lyhyitä hiuksia. Kaikki on hyvin, ei teidän tarvitse tehdä sitä eikä tätä. Oh, se on hölynpölyä, se on vain joku vanha hölmö.” Mutta Raamattu sanoo, ja Hän lupasi lähettää viimeisissä päivissä Elian Hengen kutsumaan Jumalan lapset takaisin alkuperäiseen uskoon niin kuin se oli Sanan alussa. Tuon Sanan tuli vahvistaa Ihmisen Poika viimeisissä päivissä, samaksi kuin se oli Sodomassa – eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän lupasi teh­dä sen. Se on Jumalan lupaus; se on NÄIN SANOO HERRA.

156   Pankaa merkille! He tekivät saman asian, aivan kuten Mooseskin teki, kunnes Jumala sai tarpeekseen siitä. Muistakaa nyt, että se on NÄIN SANOO HERRA, se tulee tapahtumaan tässä päivässä. Tutkikaa nyt ympäri maailman; ottakaa jokainen kultti, ottakaa jokainen ryhmä, ottakaa jokainen mies, ottakaa jokainen seurakunta… Minä haastan teidät Kristuksen Nimessä tekemään tämän, te saarnaajat. Minä haastan teidät lukemaan sanoma­lehtiä tai harkitsemaan mitä tahansa haluatte, nähdäksenne josko se on maan päällä juuri nyt. Silloin Matt.24:24 on tarkalleen oikein. Väärät voidellut tulevat nousemaan viimei­sissä päivissä ja tulevat olemaan vääriä profeettoja, ja pettämään monia. Katsokaa sitä nyt esikuvissa, kun se nyt tulee. Näettekö? Pettävät monia. Profeettoja, monikossa, kristuksia, voideltuja, monikossa. Monia erilaisia. Yksi on metodisti, ja on voidellut baptistit ja helluntailaiset ja niin edelleen. Näettekö? Mutta on vain yksi aito Kristus Henki, ja se on Sana tehtynä lihaksi niin kuin Hän lupasi tehdä sen.

Nyt siirrymme eteenpäin hieman pidemmälle, muihin Kirjoituksiin.

157   Kunnes Jumala sai tarpeekseen siitä ja sitten se oli ohitse. Heidän hulluutensa oli tuotu ilmi.

158   Huomatkaa! Muistakaa, kuori näyttää tarkalleen vehnänjyvältä. Näettehän? No niin, te ette voineet sanoa sitä siellä aikaisemmin Lutherin ajanjaksossa, että varsi olisi ol­lut vehnänjyvä, ja kuitenkin, sillä oli Elämä itsessänsä. Tuo Elämä varressa oli oikein, mutta muistakaa, että Elämä siirtyi eteenpäin, Eliasta Elisaan. Elämä jatkaa eteenpäin menemistä. Mutta muistakaa, se on toinen vaihe. Se ei voi pysyä tuossa vaiheessa! Me em­me voi syödä jonkun toisen ajanjakson raatoa. Me emme voi syödä helluntailaisraatoa, metodisti- tai baptistiraatoa! Näettehän, siitä on tullut haaska. Meillä on tuore Ruoka, tämän hetken Sana.

159   Muistakaa, kuori on tarkalleen kuten vehnänjyvä… Lehti ei näyttänyt siltä, tähkä ei näyttänyt siltä, mutta kuoressa se varmasti näyttää siltä. Se ei näyttänyt siltä, että Jeesus Kristus olisi sama Lutherissa. Se ei näyttänyt siltä Wesleyssä, mutta varmasti se näyttää siltä Helluntaissa. Pettääkseen jopa Valitut, jos se olisi mahdollista. Ymmär­rättekö?

160   Siinä ovat teidän ajanjaksonne. Mutta muistakaa, helluntaiseurakunta viimeisissä päivissä oli Laodikea, ja Kristus, Vehnänjyvä Itse, oli pantu ulkopuolelle. Kun Hän yrit­ti… Muistakaa, kun Hän yritti tuoda ilmi itsensä seurakunnassa, Hänet pantiin ulkopuo­lelle. Se oli yhä seurakunta, väittäen olevansa voideltu. Mutta täällä on Sana, Kristus Itse, joka on tuleva loppua Hänen Ruumistaan varten, Morsiamelle. Saman veden voitelu, joka kastelee vehnän, niin kuin olemme puhuneet, kastelee myöskin rikkaruohon – joka myös on voideltu. Ainoastaan Valittu, tai ennalta määrätty tulee olemaan kykenevä erottamaan eron niiden kahden välillä. No niin, Ef. .5:1, kertoo teille kuinka sen asian kanssa on. He ovat voideltuja.

161   Jokainen sanoo, “Kunnia Jumalalle, meillä on täällä vapaus, halleluja, me puhumme kielillä ja hypimme… Meillä on naisten vapaus. Te ihmiset yritätte alistaa heitä, oh, oh, oh, kaikilla tämänkaltaisilla asioilla.” Näettekö? Jatkakaa vain eteenpäin! Ei ole mitään mitä te voisitte tehdä. He sanovat, “Me puhumme kielillä. Me huudamme; me tanssiimme Hengessä; me saarnaamme Sanaa.” Ehdottomasti! Ei ole mitään mitä sanoa sitä vas­taan. Niin tekivät nämäkin miehet täällä Raamatussa. Jeesus sanoi, että se pettäisi jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista – jopa Valitutkin.

162   Nyt huomatkaa kuoren ja alkuperäisen jyvän ero. Tuo jyvä, joka meni maahan, se ei ollut organisaatio. Se oli yksi jyvä itsessänsä. Mutta, kun se tuli esiin, se ei ollut jyvä; se oli organisaatio (näettehän?), lehtiä ja varsi. Sitten se meni toiseen vaihee­seen, joka oli tähkä. Vieläkään se ei ollut kuten alussa. Se oli organisaatio. Se tuli kuoreksi, monine päällyslehtineen, helluntailaiset, melkein oikeassa muodossa nyt. Katso­kaa sitä; se ottaa muotoa koko ajan, melkeinpä tarkalleen samanlainen. Se näyttää tarkal­leen vehnänjyvältä, kun te näette tuon pienen kuoren siellä. Mutta lopulta se on tullut julki, eikä se ole organisaatio. Ei ole enää Elämän kuljettajia. Organisaatio on vain kuljettaja. Ei enää kuljettajia, varren täytyy kuolla, kuoren täytyy kuolla, kaiken muun täytyy kuolla. Mutta vehnä jatkaa elämäänsä. Se on ylösnousemus ruumis, ja Hän nostaa heidät ylös. He, jotka ovat viimeisiä, ovat ensimmäisiä, ja he, jotka ovat ensimmäisiä, ovat viimeisiä. Näettekö? Hän nostaa heidät ylös ylösnousemuksessa. Pysyttekö te mukana tässä? Hyvä on.

163   Pankaa merkille, että kuori näyttää tarkalleen jyvältä. Ja mies, joka kasvattaa veh­nää voisi katsoa sitä ja sanoa, “Ylistys Jumalalle, olen saanut vehnä sadon”, vaikka teil­lä ei ole hitustakaan vehnää. Se näyttää aivan tarkalleen vehnältä, mutta se on kuori.

164   Nyt ystävät, menkää takaisin kanssani. Missä tuli ensimmäinen herätys sen jälkeen, kun vehnänjyvä, Ruumis, Kristuksen Morsian, oli pudonnut maahan? Organisoiko Kristus Morsiamensa, Hänen Seurakuntansa? Hän ei koskaan organisoinut sitä; Hän vain asetti apostolit, profeetat ja niin edespäin Seurakuntaan, pitämään sen puhtaana. Mutta Nikeassa, Roomassa, 306 vuotta myöhemmin, he tekivät siitä organisaation. Onko se oikein? Ja se kuoli! Jokainen, joka ei ollut yhtä mieltä tuon seurakunnan kanssa, tapettiin. Ja se lepäsi hiljaa satoja vuosia maan tomussa, mutta jonkun ajan kuluttua se alkoi itää Luthe­rissa. Ensimmäiset pienet sirkkalehdet tulivat esiin. Ja, kun se alkoi kasvaa eteenpäin, tuli Zwingli ja niin edelleen, muut organisaatiot ja niin edelleen. Sitten jonkin ajan kuluttua tulivat mukaan anglikaanit, ja mitä sitten tapahtui? Tässä tuli mukaan Wesley, tähkä, uuden herätyksen kanssa. Se näytti jo hieman enemmän vehnältä. Sitten mitä ta­pahtui sille? Se organisoitui ja kuivui ja kuoli. Ja Elämä meni suoraan kuoreen. Ja kuori tuli esiin melkein täydellisesti vehnän kaltaisena. Mutta lopulta sen hulluus tuli julki, viimeisenä kahdeksana tai kymmenenä vuotena, ja varsinkin viimeisten kolmen vuo­den aikana. Nyt, mitä se on tekemässä? Vetäytymässä pois vehnästä.

165   No niin, miksi ei mitään organisaatiota ole alkanut näinä viimeisenä kahtenakymmenenä vuotena tästä suuresta herätyksestä? Siinä on voideltuja profeettoja ja voideltu­ja opettajia ja niin edelleen, mutta miksi ei ole mitään organisaatiota? Ei ole enää mitään kasvuvaihetta jyvän jälkeen, näettehän? Se on jälleen ilman organisaatiota, kuten alkuperäinen. Oi, sokeakin voisi nähdä sen! Se ei voi organisoitua; se on niin voimak­kaasti sitä vastaan. Se on itse vehnänjyvä. Ja Ihmisen Poika tulee tuoduksi julki, Veh­nänjyvä on tuleva takaisin itseksensä jälleen, Ihmisen Poikana viimeisissä päivissä. “Ja siellä tulee tulemaan vääriä jäljittelyjä siitä viimeisissä päivissä, niin että se pettäisi melkeinpä Valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Katsokaa heidän organisaatiollisia kuoriaan kuinka ne vetäytyvät pois nyt. Se vain antaa Vehnän tulla tunnetuksi Va­lituille, jotka ovat osa siitä.

166   Huomatkaa! Kuinka kauniisti tämä tuleekaan esille nyt. Todelliset Valitut, ennalta määrätyt, Efesolaisten 1:5 mukaiset ennalta määrätyt valitut, he ovat ainoat joita ei tulla pettämään. Huomatkaa! Voidellut profeetat tulevat olemaan vääriä. Ja siellä hei­dän keskuudessaan tulee olemaan todellinen voideltu. Kuinka te tulette erottamaan sen? Sanalla. Kuten meillä on se varjokuvina. Näettekö te sen? Sanokaa “Aamen!” [Seurakunta vastaa: “Aamen!”]

167   Pankaa merkille! He ovat voideltuja, ja vain Sana tulee erottamaan heidät, eivät merkit. Oi ei! He tulevat tekemään samat merkit. Mutta Sana on se, joka erottaa heidät. Todellakin! He kaikki profetoivat; he kaikki tekivät sitä ja tätä ja kaikkea muuta aivan samalla tavalla. Jeesus sanoi, että he tulisivat tekemään samoja asioita. Mut­ta Sana on se, joka erottaa heidät, – huomatkaa se –  eivät merkit.

168   Huomasitteko, että Jeesus ei täällä Matteuksen 24:ssä sanonut, että, “Vääriä Jeesuk­sia tulee nousemaan viimeisinä päivinä.” Oi ei, he eivät koskaan hyväksyisi sellaista. Ei! Koettakaapa saada helluntailainen, joka on todellinen helluntailainen, sanomaan it­sestään, että hän on Jeesus. Näettekö? Te saatte väärän metodistin, tai baptistin tai jonkun senkaltaisen, tai jonkun organisaatioista sanomaan “Me olemme Jeesus”. Helluntailaiset tietävät paremmin. He eivät tule tekemään sitä. Mutta Raamattu sanoo, että he tulevat olemaan vääriä kristuksia, ei Jeesuksia, vaan vääriä kristuksia.

169   He eivät olisi organisoituneet sanoen, “Minä olen Jeesus.” Oi ei! Mutta he ovat vääriä kristuksia, eivätkä tiedä sitä, koska he ovat Sanaa vastaan. Ja Jumala vahvistaa saman asian. Minä tuon tämän suoraan nyt loppunäytökseen, koska te olette nähneet näiden ihmis­ten tekevän saman asian, joka on tehty todellisessa. Ja Jeesus sanoi niin.

170   No niin, kuten olen sanonut teille ihmisille siellä puhelinyhteyksissä, niin minä en tuomitse teitä, mutta tämä on minun seurakuntani, ja minun ryhmäni, jonka ylitse Pyhä Henki on asettanut minut, ja minun täytyy kertoa heille Totuus! Hetki on tulossa myö­häiseksi.

171   No niin, he eivät hyväksyisi sitä, mutta vääriä kristuksia, vääriä voideltuja, mel­kein jokaisen Sanan merkin ja kirjaimen kanssa. “Uskovatko he Pyhän Hengen Kasteeseen?” Ehdottomasti! “Uskovatko he kaiken tämän?” Kyllä! “Uskovatko he kielilläpuhumiseen?” Kyllä! “Uskovatko he, että merkkien tulee seurata heitä?” He eivät ole metodisteja. Ne eivät ole baptisteja. Ei, ei! Ne ovat helluntailaisia. Tämä on viimeinen päivä.

Sitä ei voitu huomata ensimmäisessä seurakuntajaksossa, metodistien seurakuntajaksossa sitä ei huomattu, baptistien seurakunta-ajassa sitä ei ollut, eikä myöskään presbyteerien aikana, mutta helluntailaiset – niin lähellä todellisen kaltainen… Se on missä kuori on melkein vehnänjyvän kaltainen. He eivät koskaan panneet sitä merkille. Näettekö? He ei­vät voineet. Mutta viimeisissä päivissä. Tässä päivässä. Kyllä vain!

172   Huomatkaa! Aivan niin kuin se oli alussa, niin se tulee olemaan lopussa. Aivan niin kuin Saatana silloin tulkitsi yhden sanan väärin Eevalle, ja hän uskoi sen. Nainen, ei mies. Seurakunta, ei Hän. Näettehän? Seurakunta oli se, jolla oli väärä sana. Ei Adam, vaan Eeva. Ei Kristus, vaan seurakunta, morsian, voideltu, jonka oletetaan olevan ja kutsuu itseänsä morsiameksi. Näettehän? Hänellä on väärä sana. Ettekö te voi nähdä sitä? Sehän nitoo kaiken yhteen kuin kengännauha, ja sopii kuin silmäripset silmiinne. Minne tahansa te menette Raamatussa, se sitoo sen kaiken yhteen. Eeva, ei Adam. Eeva uskoi sen, ei Adam. Tämän päivän niin kutsuttu morsian uskoo sen, ei Kristus. Tuolla niin kutsutulla morsiamelle on kaikenkaltaista, samat merkit, samat ihmeet, kaikki samaa, mutta ei todellista. Se pettää Valitutkin, jos se olisi mahdollista.

Nopeasti nyt, jos saamme tämän loppuun viidessätoista minuutissa, niin olemme ajas­sa. Pankaa nyt asiat merkille hyvin tarkoin niin, että ne eivät tule väärinymmärretyiksi teille.

173   No niin. Ei, he eivät sallisi itseään kutsuttavan Jeesukseksi. He eivät suvaitsisi tulla kutsutuksi Jeesukseksi; tietenkään eivät. Se olisi liian selvää. Kuka tahansa tie­täisi sen. Kuka tahansa tietäisi, että he eivät ole Jeesus. Ei väliä kuinka paljon öl­jyä on heidän selässään, ja verta heidän käsissään, he kuitenkin tietävät sen. Kuka ta­hansa tervejärkinen tietää ettei se olisi Jeesus. He eivät hyväksyisi sellaista. Mutta he kutsuvat itseänsä voidelluiksi, ja he tekevät merkkejä ja ihmeitä, melkein pettäen Valitutkin. Mutta, “Vääriä kristuksia, voideltuja, nousee, jotka pettävät jopa Valitut­kin, jos se olisi mahdollista.”

174   Olkaa nyt tarkkaavaiset, älkää menkö tämän lausunnon ohitse, koska se on kuuntele­misen arvoinen.

175   Ja niinpä se tulee olemaan aivan niin kuin Raamattu sanoi sen tulevan olemaan.

176   Huomatkaa, ei vääriä Jeesuksia, vaan vääriä kristuksia. He uskovat, että he ovat voideltuja, mutta he tietävät, että he eivät ole Jeesuksia. Näettehän? Se on liian yksin­kertaista. Jos mies tänään kulkisi ympäri sanoen, “Katsokaa arpia minun käsissäni. Katso­kaa minun otsaani, minä olen Jeesus”; no niin, mehän tietäisimme, että se on väärin. Ja muistakaa, Jeesus ei koskaan sanonut, että senkaltaisia miehiä tulisi ilmestymään. Hän sanoi, että tulisi ilmestymään vääriä kristuksia – kristuksia, monikossa, kirkkokuntia ja niin edelleen, voideltuja – jotka ovat voidellut kirkkokunnallisella hengellä, eivätkä Sanalla. Voitteko seurata sitä? Ei vääriä Jeesuksia, vaan vääriä kristuksia, vääriä voideltuja. Oi, kuinka selvää se onkaan… Varmastikaan me emme voi mennä sen ohitse.

177   Muistakaa nyt, olen aina sanonut teille, että on kolme ihmisluokkaa. On kolme ihmis­rotua: Haam, Seem ja Jaafet – kolme rotua, kolme luokkaa. Ja sanoin, että on uskovaiset, tekouskovaiset ja uskomattomat. Niin on aina ollut ja tulee olemaan. Näettehän? Siellä oli Mooses, uskovainen; siellä olivat Jannes ja Jambres, uskomattomat. Siellä olivat Bileam ja Mooses. Aina nuo kolme ihmisluokkaa. Kolme luokkaa: uskovainen, tekouskovai­nen ja uskomaton.

178   Muistakaa nyt, että tuo uskomaton, kirkkokunnallinen seurakunta, ei usko ensinkään merkkeihin, se on kylmä, muodollinen ja kankea, se on maailmassa oleva seurakunta, kirk­kokunta. Mutta tuo tekouskovainen on tuo kuori. Se on tuo kaveri, joka teeskentelee uskoa. Ja sitten on olemassa todellinen uskovainen, joka on todella totinen. Tarkatkaa niitä nyt minuutin verran, niiden mennessä eteenpäin.

179   Ja huomatkaa kuinka röyhkeitä nämä tekouskovaiset ja uskomattomat ovat. Miten röyhkeitä! Katsokaa, jopa Saatana seisoi siellä todellisen Sanan läsnäolossa ja sanoi, “On kirjoitettu.” Onko se totta? Miksi Saatana teki sen? Se on siksi, että hän ei tuntenut Sanaa tuolle… Hän tiesi, että Sana oli tuota hetkeä varten, mutta hän epäili, josko tämä nöyrä pieni Mies olisi tuo Sana. “Jos sinä olet Jumalan Poika. Minä tiedän, että Jumalan Poika tulee, koska Hän sanoi, että Hän tulisi tekemään sen. Ja on kirjoitettu, ‘Hän tulee antamaan Enkeleillensä käskyn Sinusta.’” Näettekö? “Todista se minulle! Tee ihme! Anna minun nähdä, että sinä teet sen.” Huomaatteko? Näettekö uskomattoman, tekouskovai­sen, jäljittelijän. Katsokaa Juudasta siellä heidän keskellään samaan aikaan – tekouskovainen. Näettekö? Ja pankaa merkille, että siellä oli todellinen Sana.

180   Kuinka röyhkeitä he ovatkaan. “No niin, älkää kiinnittäkö mitään huomiota tuohon hölynpölyyn, ei siinä ole yhtään mitään. Älkää menkö sinne, se on vain meluava joukko, ei siinä ole yhtään mitään; se on vain kaikki mielikuvitusta; se on vain kuvittelua.” Näet­tekö mitä tarkoitan? He seisovat suoraan Sanan läsnäolossa ja sanovat sen.

181   Saatana tuli suoraan sisälle… Kuten Raamattu sanoo täällä Juudan Kirjassa, että jopa Arkkienkeli väitellessään Saatanan kanssa, sanoi, “Herra nuhdelkoon sinua.” Sanaa Itseänsä vastaan. Ja täällä on antikristus, voideltu, seisomassa juuri täällä aitoa tämän hetken Sanaa vastaan, Jeesusta Kristusta vastaan, ja sanoo, “On kirjoitettu.”

182   Katsokaa kuinka se viimeisissä päivissä on niin lähellä, että se pettäisi jopa Vali­tutkin, jos se olisi mahdollista. Voi sentään! Tiedättekö syyn miksi Valitut eivät tule petetyiksi? Se on siksi, että he ovat Sana. Näettehän, se on aivan kuten Elämä, joka on juuressa (josta puhuin hetki sitten) se ei voi kieltää itseänsä. Se on Sana ja Sanalle kuuluvassa ajanjaksossa. Niin on.

183   Aivan kuten Jeremia, hän tiesi. Ei väliä, mitä Hananja sanoi, hän tiesi asemansa. Se on aivan niin kuin Mooseskin teki, ja loputkin heistä. Hän tiesi, huolimatta siitä mitä väärä profeetta sanoi, että oli Jumalan Sana, joka oli kirjoitettu. Siitä syystä Miika voi sanoa, ”Hyvä on, odotahan vain niin tulet näkemään.”

Ahab sanoi, “Minä uskon profeettojani. Minun organisaationi on oikeassa. Kun palaan takaisin… Pankaa tämä mies vankilaan, minä tulen huolehtimaan hänestä. Antakaa hänelle murheen leipää. Heittäkää hänet ulos; älkää olko minkäänlaisessa yhteydessä hänen kans­saan. Kun minä palaan rauhassa, niin me tulemme huolehtimaan tuosta kaverista.”

184   Miika sanoi, “Jos sinä ollenkaan palaat, niin silloin Herra ei ole puhunut minulle.” Hän tiesi, että hänellä oli NÄIN SANOO HERRA, ja, että hänen näkynsä oli tarkalleen yhtä NÄIN SANOO HERRA:n kanssa, joka ei ollut jotakin toista ajankohtaa varten, vaan tuota ajan­ kohtaa varten! Aamen! Halleluja! On kysymys ajankohdasta!

185   Röyhkeitä, nousevat väittelemään Arkkienkelin kanssa. On sanottu, että hullut tule­vat kävelemään raudoitetuilla kengillä siellä missä Enkelit pelkäävät kulkea. Se on totta.

186   Syy miksi Valitut, niin kuin Jeesus sanoi, eivät tule petetyiksi, on se, että he ovat tuo Sana. He eivät voi olla mitään muuta. He eivät voi kuulla mitään muuta. Se on totta. Muistakaa, Mooses ei hermostunut kaikista heidän jäljittelyistään. Vai tekikö hän niin? Mooses ei sanonut, “Odotahan hetkinen, Faarao, Herra käski minua tekemään tämän. Tiedätkö sitä? Mutta minä näen, että sinun poikasi voivat tehdä saman asian, niinpä minä kerron sinulle mitä me tulemme tekemään, minä liityn yhteen teidän kanssanne.” Hah! Se ei kuulosta Jumalan profeetalta! Ei todellakaan! Hän seisoi niin lujana kuin hän vain voi seistä. Hän tiesi, että Jumala tulisi huolehtimaan siitä jotenkin, koska Hän oli luvannut tehdä sen. “Minä tulen olemaan sinun kanssasi. Minä en tule jättämään sinua.”

187   Hän tiesi sen! Niinpä hän ei liittynyt yhteen heidän kanssaan, oi ei. Hän ei halun­nut mitään heidän kirkkokunnistaan. Hän pysyi vain Jumalan kanssa. Kaikki ne asiat joita he voivat tehdä, niillä ei ollut mitään vaikutusta häneen. Kun hän toi esiin kirppuja, ja he toivat kirppuja. Kun hän muutti veden vereksi; he muuttivat veden vereksi. Kun hän teki mitä tahansa; he jäljittelivät häntä, joka tavalla koko ajan. Hän vain pysyi hiljaa. Hän tiesi tarkalleen mitä? – että Jumala oli tekemässä työtään. Ymmärrättekö te nyt? Kun te otatte kaksi ja kaksi, niin saatteko te tulokseksi neljä? En halua kärventää sitä liian voimakkaasti. Vain niin, että te ymmärrätte.

188   Mutta he, todelliset uskovaiset, he eivät tule petetyiksi sen kanssa; he ovat ennalta määrätty Siemen, joka on seisova ajassansa.

189   Ja myöskin Jeesus sanoi tämän, “Moni on tuleva tuona päivänä Minun tyköni ja sanova, ‘Herra, enkö minä ole ajanut ulos perkeleitä Sinun Nimessäsi?’” Jeesus sanoi, että päi­vien lopulla, kun aika on kokonaan ohitse ja suuri ylösnousemus tulee, että moni tulee ja istuu Valtakunnassa. Jumalan Valtakunta on sisällisesti teissä. Monet tulevat! Rikka­ruohot ovat tuleva ja istuva alas vehnän kanssa tuona päivänä ja sanova, “Odotahan nyt hetkinen, Herra, minä puhuin kielillä. Minä huusin. Minä tanssin Hengessä. Minä ajoin ulos perkeleitä. Minä puhuin kielillä. Minä olen tehnyt kaikkia näitä asioita.”

Mitä Hän tulee sanomaan? Huomatkaa! “Te vääryyden tekijät, Minä en koskaan edes tuntenut teitä.”

190   Mitä on vääryyden tekeminen? Kysykää joltakin. Se on jotakin mitä te tiedätte, että teidän tulisi tehdä, ja te ette halua tehdä sitä. He tietävät tämän Sanan, he kuulevat sen! Te kuuntelette tätä nauhaa, te kuuntelette tätä sanomaa. Te näette, että Herra Jumala sanoo niin; te näette Hänen vahvistavan sen totuudeksi. Te tiedätte tämän aivan yhtä selvästi kuin sen, että aurinko paistaa ulkopuolella. Mutta te, jotka tulette pitämään kiinni kirkkokunnistanne, pitämään kiinni noista vääristä asiois­ta, te vääryyden tekijä!

“Oi kyllä, minulla oli suuria kampanjoita. Minä tein tätä, minä tein tuota.” Hän on sanova, “Mene pois Minun luotani, sinä vääryyden tekijä, Minä en koskaan tuntenut sinua.”

191   “No niin, mutta Pyhä Henki lankesi minun ylleni.” Minä en epäile sitä hitustakaan. “Minä puhuin kielillä. Minä lauloin Hengessä. Minä olen tehnyt…” Minä en epäile sitä hitustakaan. Siitä ei ole kysymystäkään. Oi veljet ja sisaret, minkälaisessa tilassa me olemme? Tämä on vapisuttava aika! Missä me olemme? Tämä Sana on tulossa Elämään nyt.

192   Huomatkaa! Hän sanoi, että he tulisivat tekemään sen. Pankaa merkille! Te vääryyden tekijät… Minulla on Raamatunpaikka merkittynä tänne, enkä tiedä mitä se on. Olen otta­nut paljon aikaa. Minä tulen katsomaan sitä, hetkinen vain, nähdäkseni mikä se on. Minul­la on täällä Matteus 7:21. Joskus kirjoitan jotakin muistiin, ja sitten, kun saarnaan tällä tavalla, minä unohdan mihin olen viitannut Kirjoituksissa. Matteus 7:21.

Ei jokainen, joka sanoo minulle, Herra, Herra, ole menevä sisälle taivaan valta­kuntaan; vaan hän, joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaassa.

Moni on sanova minulle tuona päivänä, Herra, Herra, emmekö me ole profetoineet sinun nimessäsi?…

Profeettoja, voideltuja, se on oikein! Emmekö me olleet profeettoja? Emmekö me olleet voideltuja? Enkö minä profetoinut Sinun Nimessä­si? Ja enkö minä Sinun Nimessäsi ajanut ulos perkeleitä? Kuinka te voitte teh­dä sen ja kieltäytyä kasteesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä? Voi sentään! Näet­tekö kuinka pettävää se on? Suoraan ylös tuohon pisteeseen asti ja sitten he ti­pahtavat takaisin. He menevät ylös Sanaan asti ja sitten tipahtavat takaisin. Tarkatkaa nyt tätä. Me tulemme siihen aivan heti.

Moni tulee sanomaan minulle… Herra, Herra, emmekö me ole profetoineet…

Me olimme profeettoja. Kyllä, puhuin siitä Matt. 24:24.

… ja sinun nimessäsi ajaneet ulos perkeleitä? ja sinun nimessäsi tehneet monia ihmeellisiä tekoja?

Ja silloin minä tulen tunnustamaan heille, Minä en koskaan tuntenut teitä: menkää pois minun tyköäni, te, jotka teette vääryyttä.

”Kun se oli pantu suoraan teidän eteenne, ja te olitte nähneet sen, ja nähneet sen liikkuvan, nähneet, että se oli Sana, ja te vain piditte kiinni kirkkokunnastanne. Minä en koskaan edes tuntenut teitä. Minä en välitä kuinka monta perkelettä te ajoitte ulos, ja kuin­ka paljon te teitte sitä ja tätä, Minä en tiennyt teistä yhtään mitään.”

Bileam sanoi, “Minä profetoin oikein Sinun Nimessäsi; ja se tapahtui.”

193   ”Se on aivan oikein, mutta kun se tuli Sanaan, sinä hylkäsit Sen.” Oi, veljet. Näettekö te tuon pettävän osan? Kysymys ei ole vain profeetasta, vaan todellisen, vahvis­tetun Sanan kanssa olemisesta, joka on tuotu julki. “Te vääryyden tekijät…”

194   Saatana on kaikissa ajanjaksoissa yrittänyt jäljitellä todellista Sanaa. Me tiedämme sen, emmekö vain?

195   Huomatkaa! He tulevat rajalinjalle, ja sitten luopuvat. Katsokaapa tänne, mitä Hän sanoi Hebrealaiskirjeen 6. luvussa, jonka hetki sitten luimme? Minä sanoin, että viittaisimme takaisin siihen, ja me teemme sen seuraavien parin minuutin aikana. Hän sanoi,

Mutta orjantappurat ja ohdakkeet, jotka ovat lähellä hylkäämistä, joiden loppu on tulla polte­tuksi…

He tulivat rajalinjalle!

Te, jotka olette maistaneet taivaallista lahjaa…

Maistaneet! Toisin sanoen, te näitte sen! Te ette voi maistaa sitä suullanne, mutta te näitte sen, ja te tiesitte, että se oli Totuus. Te tiesitte, että se oli Totuus.

maistaneet taivaallista lahjaa, ja tehdyt osallisiksi Pyhästä Hengestä, kun se lankesi yllenne, ja maistoitte Jumalan hyvää Sanaa

Te maistoitte, te näitte, että se oli oikein. Ja Pyhä Henki lankesi teidän yllenne, rikkaruohojen ylle pellolla.

, ja sitten käännyitte pois

Kieltäen saman Kristuksen, joka oli pyhittänyt teidät, ja kutsunut teidät ja pannut tuon voitelun teidän yllenne.

ei ole jäljellä mitään uhria tuota syntiä varten.

 se on anteeksiantamaton synti! Se on mahdotonta heille milloinkaan tulla Totuuden tuntemiseen.

Sillä se on mahdotonta niille, jotka olivat tehdyt osallisiksi Pyhästä Hengestä,

Sen langetessa rikkaruohojen ylle, jotka alkoivat Jeesuksen kanssa sanoen, “Herra, minä tulen menemään lävitse”, mutta kun te tulitte Sanaan, te käännyitte takaisin) – tehdyt osal­lisiksi Pyhästä Hengestä, ja jopa maistaneet (tai nähneet Sanan itsensä julkituotuna), ja sitten kääntyneet pois Siitä; silloin se on täydellisesti mahdotonta heidän milloinkaan nähdä Sitä, tai tulla Siihen.

Se on NÄIN SANOO KIRJOITUS. Taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta se ei katoa. Näettekö te sen? Täydellisesti mahdotonta, Raamattu sa­noo niin. Ja Henki todistaa siitä.

196   Huomatkaa! Sallikaa minun antaa teille pieni esimerkki. Katsokaa noita ihmisiä, jotka tulivat ulos Mooseksen profetian alla, Jotka tulivat ulos tuosta organisaatiosta, ja tulivat ulos kaikesta profetian alla, näkivät suuret teot Ja ihmeet Ja muut senkaltai­set asiat, Ja tulivat rajalinjalle, mennäkseen sisälle. Ja Lee, siinä tulee se, että onko nimenne Kirjassa. Näetkö? Olet saanut sen valmiiksi. Sinulla on se. Ja te tääl­lä Ja puhelinyhteyksissä. Tohtori Lee Vayle, joka istuu täällä, hän on pannut kieliopil­liseen muotoon tämän kirjan Seitsemästä Seurakuntajaksosta, Ja esiin tuli ongelma, kysy­mys teidän nimenne pois ottamisesta Karitsan Elämänkirjasta. Näettekö, se on saattanut ymmälle monet sananpalvelijat, mutta odottakaa kunnes tulette saamaan tuon kirjan, ja te tulette ymmärtämään sen, jos teissä on yhtään Valoa itsessänne.

197   No niin, te voitte kääntää päänne ja olla edes katsomatta sitä, jos te ette halua nähdä sitä. Niin kuin äidilläni oli tapana sanoa, “Te ette voi saada verta nauriista, kos­ka siinä ei ole mitään verta.”

198   Huomatkaa! Valon täytyy tulla, eikä se ole pimeydessä. Valo tulee pimeyteen, ja pimeys ei käsitä Sitä. Huomatkaa nyt! Voidellut tässä päivässä. Kuten Mooseksen tuo­dessa ulos noita Israelin lapsia, ja he kuuntelivat ja joutuivat ymmälle tuon suuren kan­sakunnan kanssa siellä… No niin, Israel oli kirkkokunnallistumaton. Sillä ei ollut maata, sillä ei ollut kotia; se oli menossa kotiin. Meillä ei ole seurakuntaa, me olemme menossa Seurakuntaan, Esikoisen Seurakuntaan, Seurakuntaan, joka on Kirkkaudessa, ei ih­mistekoiseen seurakuntaan, joka on maan päällä, vaan Seurakuntaan, joka on Kirkkaudessa, jotka ovat uloskutsutut, ennalta määrätyt Iankaikkiseen Elämään.

Israel oli menossa kotiinsa, ja kun he tulivat tuolle paikalle, josta olisi tul­lut kulkea ylitse, he epäilivät Sanaa! Ja kääntyivät takaisin, sen jälkeen, kun Joosua ja Kaaleb ja muut heistä olivat menneet ylitse ja tuoneet takaisin viinirypäletertun, todis­tukseksi heille, että maa oli siellä, Jumalan Sanan lupauksen mukaan. ”Se on hyvä maa, se vuotaa maitoa ja hunajaa.” Ja he toivat sen takaisin tälle puolelle todistaakseen sen heille, ja he maistoivat sitä ja sanoivat, “Oh, oh, vaikkakaan me emme voi tehdä sitä.” Mitä tapahtui? He jäivät juuri sinne, ja organisoivat itsensä, ja kuolivat, joka ainoa heistä, paitsi Joosua ja Kaaleb. Mooses muutettiin, esikuva Seurakunnan odotuksesta, ja Vanhan Testamentin ylösnousemuksesta. Uusi Testamentti, ja ylöstemmattu Ruumis. Näette­kö nuo kolme siellä? Täytyy pitää nuo kolme linjassa, niin kuin uskovainen ja uskomaton.

199   Pankaa merkille kuinka se oli täydellisesti… Muistakaa, Jumala ei milloinkaan an­tanut anteeksi tuota syntiä! Kuinka he nyt voisivat tulla sisälle? Jos se on orjantap­pura alussa, se on orjantappura lopussa. Ainoastaan ennalta määrätyt tulevat näkemään sen.

200   Pankaa merkille tarkasti nyt, aivan kuten Pyhän Martinuksen, tuon jumalisen pienen mie­hen päivinä, juuri ennen Pimeätä Aikaa. Kuinka monet ovat lukeneet Pyhän Martinin kir­joituksia? Monet teistä ovat. Kun menin noutamaan Pyhän Martinin kirjoituksia, niin tuo pappi sanoi, “Mutta häntähän ei julistettu pyhimykseksi.” Varmastikaan niin ei tehty. He eivät tehneet sitä, mutta Jumala teki sen. Pyhä Henki käski meitä sijoittamaan hänet sinne kolmanteen seurakuntajaksoon.

201   Katsokaa mikä jumalinen pikku mies hän olikaan. Hän oli kutsuttu, ennalta määrätty, hänen vanhempansa olivat pakanoita, hänen isänsä oli sotilas. Hänen täytyi seurata hänen linjallaan ja olla sotilas. Ja tehdessään niin… Hän oli aina uskonut, että oli Jumala jossakin, hän oli metsien mies, ja voi nähdä Jumalan. Eräänä päivänä hän kulki erään kau­pungin ohitse, ja siellä makasi eräs vanha pummi kuolemassa, pyytäen, että joku… Se oli kylmä yö, ja tuo vanhus sanoi, “Antakaa minulle jotakin peitoksi; minä tulen kuolemaan tänä yönä.”

202   Kukaan ei halunnut tehdä sitä. Ja Martin seisoi siellä sivummalla, katsellen häntä vähän aikaa. Kukaan ei halunnut tehdä sitä. Hänellä oli vain yksi päällystakki, ja hän tulisi jäätymään itse – hän oli palveluksessa – jos hän antaisi hänelle päällystakkinsa. Niinpä hän ajatteli, ”Kummallakin meistä on mahdollisuus elää, jos minä jaan sen hänen kanssaan.” Niinpä hän otti oman päällystakkiinsa ja halkaisi sen kahdeksi sapelil­laan, ja kietoi tuon vanhan pummin siihen. Ja kietoi toisen itsensä ympärille.

Jokainen sanoi, “Katsokaa tuota naurettavan näköistä vartiomiestä; katsokaa tuota naurettavan näköistä sotilasta, takinpuolikas ympärillään.”

203   Seuraavan yönä hänen ollessaan vapaa palveluksesta ja maatessaan vuoteellaan, hän heräsi, ja katsoessaan hän näki Jeesuksen Kristuksen seisomassa siellä huoneessa, kiedot­tuna tuohon vanhaan vaatteen kappaleeseen, jonka hän oli pannut tuon miehen ympärille. Hän tiesi juuri silloin että, “Mitä te teette yhdelle Minun vähimmistäni, Minun voidel­luistani, sen te olette tehneet Minulle.” Hän oli suuri Jumalan palvelija.

Kirkko teki hänestä pilaa, vainosi häntä ja potkaisi hänet ulos ja kaikkea muuta, mutta hän oli Jumalan profeetta. Mitä hän sanoi, se tapahtui. Ja siellä oli myös monia, jotka uskoivat häntä, tuossa ajanjaksossa.

204   Minä haluan näyttää teille kuinka pettävä perkele on. Yhtenä päivänä hän oli istu­massa työhuoneessansa. Esiin tuli mahtava enkeli, kruunu päässään, kultaisissa kengissä, kultainen vyö ympärillään, ja sanoi, “Martin, tunnetko sinä minua?” Hän sanoi, “Minä olen sinun Herrasi ja pelastajasi. Minä olen Hän, joka pelasti sinut. Palvo minua, Martin. Mutta tuo profeetta, tietäen, että siinä oli hieman jotakin outoa, hän vain katseli häntä. Hän sanoi, “Martin, Minä olen sinun pelastajasi, Jeesus Kristus, palvo minua. Etkö sinä tunne minua, Martin?”

205   Martin jatkoi hänen katselemistaan, Kirjoitusten kulkiessa hänen mielensä lävitse, sitten hän sanoi, “Saatana, mene pois minun luotani.” Hän sanoi, “Sinulla on kruunu päässäsi, ja Jumalan Sana sanoo, että Hänen pyhänsä tulevat kruunaamaan Hänen ajan lopul­la.” Eikö se olisi ollut syötti helluntailaisille? Tarkkaa tuota Sanaa, veli! Kan­nattaa tehdä niin.

206   Yhtenä päivänä jälleen luostarissa, heillä oli eräs vanha pyhä siellä ja joukko nuo­ria munkkeja. Siellä oli yksi heistä, joka oli jotenkin ärsyttävä. Tarkatkaa tätä, tässä on hyvä vertaus tälle päivälle. Hän halusi olla jotakin yläpuolella kaikkien muiden heis­tä; hän halusi osoittaa valtaansa, olla jotakin suurempaa, jotakin parempaa, jotakin yle­vämpää, tiedättehän, ja hänen täytyi olla jotakin suurta ja klassillista. Aina haluten, että muut veljet… tiedättehän, hänen täytyi olla erilainen. Ei väliä mistä oli kysymys, hän oli hyvin röyhkeä. Hän oli ainoa kivi rannalla; kukaan ei voinut olla hänen veroisen­sa. Tarkatkaa nyt mitä tapahtui. Hänellä täytyi olla jotakin suurta; hänen täytyi kuulua suuriin seurapiireihin. Pysyttekö te mukanani? Näettehän? Niinpä hän profetoi; hän sanoi, “Jumala on tehnyt myös minut profeetaksi.” No niin, siellä oli yksi tunnistettu profeetta maassa, ja se oli Pyhä Martin. Hän oli syntynyt profeetaksi.

207   Mutta tämä nuorukainen sanoi – nuori munkki, noin kahdenkymmenen viiden – hän sa­noi, “Herra on tehnyt minut profeetaksi, ja minä tulen todistamaan sen teille. Tänä iltana Herra tulee antamaan minulle suuren, hienon, valkoisen viitan, ja pukemaan sen ylleni, Sitten minä istun teidän keskuudessanne, ja te kaikki tulette minun tyköni ja otatte käs­kyjä minulta!”

208   No niin, verratkaa sitä nyt tähän päivään. Näettekö? “Minä tulen olemaan tämän organisaation pää, minä tulen huolehtimaan teistä muista munkeista.” Ja todellakin, tuo­na yönä valot syttyivät tuossa rakennuksessa, niin sanovat Pyhän Martinin kirjoitukset. Lukekaa se! Ja se on luotettavaa; se on historiassa. Ja valot syttyivät ja kaikki muut heistä katselivat, ja tässä tuli… Hänellä oli yllään valkoinen viitta, ja hän seisoi heidän keskuudessaan. Hän sanoi, “ Katsokaa mitä minä kerroin teille!” Mutta se oli vastoin Sanaa.

209   Ja, kun he olivat noutaneet tuon oppilaitoksen vanhan dekaanin, hän käveli hetken edes takaisin ja sanoi, “ Poikani, tuo ei kuulosta oikealta.” Hän sanoi, “On vain yksi tapa (tässä se on!) – on vain yksi tapa meidän saada tietää. Se näyttää yliluonnolli­selta.” Pojat, kuinka helluntailaiset olisivatkaan nielleet sen siimoineen painoineen ja koukkuineen ja kaikkineen. Hän sanoi, “Ihme näyttää oikealta, mutta se ei näytä oikealta Sanan mukaan. No niin, meillä on sellainen henkilö, voideltu profeetta, jonka nimi on Martin. Tule, menkäämme hänen eteensä.”

Tuo kaveri sanoi, “Ei, ei, Martinilla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa.”

210   He sanoivat, ”Sinä tulet, joka tapauksessa!” Ja he tarttuivat häntä käsivarresta viedäkseen hänen Martinin eteen, ja tuo viitta katosi. Näettekö? Pettäisi Valitutkin, jos se olisi mahdollista. Näettekö? He tietävät.

211   Jeesus sanoi, “Minun lampaani tuntevat Minun Sanani.” “Oh”, te sanotte, “kuulevat Minun Ääneni.” Se on Hänen Sanansa. “Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta.” Näettekö? Ennalta määrätty tietää tämän. Vierasta sanaa tai vierasta ään­tä he eivät seuraa. Tällä tavalla se oli noiden miesten kanssa siellä, he tiesivät, että Martin oli tuon ajanjakson profeetta, jonka Jumala oli tunnistanut Sanan kautta. Ja hän tuntisi Sanan. Ja tuo mies ei halunnut seistä hänen edessään.

212   Hän myöskin sanoi, “Missä Raato on (tai Sana), siellä, sinä ajallansa, kotkat tul­laan kokoamaan.” Jos haluatte kirjoittaa sen muistiin, niin se on Matt. 24:28, vain neljä jaetta Matt. 24:24 jälkeen. ”Missä Raato on”, Manna on, Sana on, ”siellä kotkat tullaan kokoamaan.”

213   Nyt minun täytyy kiiruhtaa. Vilkaisin tuonne ylös ja näin, että se on seitsemän tai kahdeksan minuuttia yli 12:00. Kiiruhdan nyt todella nopeasti, tai sitten lopetamme sen tänä iltana. Kuinka monien täytyy mennä kotiin tämän kokouksen jälkeen, kohottakaapa kä­tenne. Voi sentään. Minun on parasta jatkaa eteenpäin. Olen pahoillani, että pidättelen noita ihmisiä siellä puhelinyhteyksissään sillä tavalla, mutta minä tulen kiirehtimään. Se on arvokkaampaa kuin teidän rahanne. Minä uskon, että se on sitä minulle. Näettehän? Teidän rahanne tulee katoamaan, mutta Tämä ei; se on Sana.

214   “Missä Raato on, siellä kotkat tullaan kokoamaan. Missä Raato on, missä tappaminen on tapahtunut, siellä kotkat tullaan kokoamaan. Missä tuore Liha on, Sana ajallansa, siellä kotkat tulevat kokoontumaan.” Mutta sen jälkeen, kun se on mädäntynyt, tulevat korp­pikotkat parveilemaan paikalla. Näettehän? Näettekö mitä tarkoitan? Kun tappaminen on tapahtunut, niin tässä tulevat kotkat, mutta sen jälkeen, kun se on maannut siellä ja mädäntynyt, niin sitten tässä tulevat korppikotkat. Kotka ei halua olla missään tekemi­sissä sen kanssa. Näettehän? Jeesus sanoi, “Missä Raato on, minne Manna laskeutui, sinä yönä jona Manna laskeutuu tuoreena, siellä kotkat tulevat kokoontumaan sitä varten. Se on Manna määrätylle ajalle.

215   Huomatkaa! Mutta sen jälkeen, kun se mädäntyy, ja madot tulevat siihen, silloin täs­sä tulevat korppikotkat. Ne eivät voi haistaa sitä ennen kuin se on mädäntynyt. Ei ihme, että Jeesus seisoi siellä ylhäällä ja sanoi, “Jerusalem, sinä, joka kivität jokaisen pro­feetan..? Pankaa merkille tuo persoonapronomini! Näettehän? “Jerusalem, Jerusalem, kuin­ka usein Minä (Kuka Hän oli?) – kuinka usein Minä olisinkaan koonnut teidät niin kuin kana poikueensa, sinut, joka kivitit jokaisen profeetan, jonka koskaan lähetin luoksesi…”

216   Tuo suuri Seurakunta Jerusalem, Jerusalem, joka ei ole täältä maan päältä. Mutta me olemme ylhäällä olevasta Jerusalemista, josta Sana tulee, ennaltamääräämisen kautta; me emme ole vanhasta Jerusalemista, joka katoaa, vaan Uudesta Jerusalemista, joka ei voi kado­ta; ei ihmisten rakentamasta vanhasta Jerusalemista, vaan Uudesta Jerusalemista, jonka on rakentanut Jumala; Sana siellä ylhäällä on nyt tuomassa Itseänsä julki. “Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa, Minä menen ja valmistan ne teitä varten”, Luoja valmistaa kadut kullasta ja niin edespäin. Se on se, joka ei katoa.

217   “Jerusalem, Jerusalem, kuinka usein Minä olisinkaan”, ajan alkamisesta asti, ei kol­mas persoona tai jokin muu, vaan “Minä olisinkaan hoivannut teitä, niin kuin kana poi­kuettaan, mutta te ette tahtoneet. Mutta nyt teidän hetkenne on tullut”, näettekö? “Mis­sä Raato on siellä kotkat tulevat kokoontumaan.” Mutta sen jälkeen, kun raato on mädänty­nyt kokoontuvat korppikotkat.

218   Huomatkaa! Mooses ei milloinkaan antanut Jumalan lapsille… Mooses oli kotka, ja hän ei koskaan antanut Jumalan lapsille Nooan tähteitä; hänellä oli tuore Jumalan Sana. “Herra Jumala kohtasi minut erämaassa ja vahvisti Sanansa, ja lähetti minut tänne alas kutsumaan teidät, ulos.” Sitten siellä tulivat jäljittelijät ja jäljittelivät sitä. Näet­tehän, mutta hänellä oli hetken Sana. koska Jumala oli sanonut Aabrahamille jolla oli lupaus, ”Sinun siemenesi tulee vaeltamaan vieraassa maassa neljäsataa vuotta, ja Minä tulen vierailemaan heidän luonaan, ja tulen viemään heidät ulos mahtavalla kädellä.”

219   Mooses sanoi, “Herra Jumala tulee puhumaan minulle, ja näyttämään minulle, ja on sanonut minulle mitä tehdä, ja minä tulen kertomaan sen teille.” Hän sanoi, “MINÄ OLEN lähetti minut.” “MINÄ OLEN”, ei ”Minä olin, tai tulen olemaan”, vaan “MINÄ OLEN”, nykyises­sä aikamuodossa, Sana nyt. Ei Sana, joka oli tai Sana, joka tulee olemaan, vaan Sana, joka on nyt. Ymmärrättekö sen? “MINÄ OLEN…” “MINÄ OLEN” on SANA. “Alussa oli Sana, ja Sa­na oli Jumalan kanssa.” Onko se oikein? “MINÄ OLEN…” “Jumala lähetti minut Hänen profeettanaan vahvistamaan tämän todeksi: MINÄ OLEN vastaus tähän Sanaan. Hän käski minun tulla tänne ja tehdä tämän.”

220   Ja, kun hän teki sen, Faarao sanoi, “No niin, meillä on paljon poikia joukossamme, jotka myös voivat tehdä sen” – jäljittelijöitä. Jeesus sanoi, että se uusiutuisi jäl­leen viimeisissä päivissä, he tulisivat väittämään samaa… Tarkatkaa kuka tuli ensin. Tarkatkaa kuka pysyi Sanan kanssa. Se on mistä se tunnetaan.

221   Me huomaamme, että Mooses ei koskaan antanut heille sitä mitä oli Nooan aikana. Hän ei sanonut, “Me tulemme nyt rakentamaan arkin, koska Sanassa sanotaan niin. Tiedättehän, että Nooa rakensi arkin yhtenä päivänä.” Ei, korppikotkat syövät sellaista. Ei, ei! Tämä oli luvattu Sana.

222   Huomatkaa! Sitä sanomaa varten, joka hänellä oli Jumalalta, hänellä oli aito ennalta määrätty Jumalan Sana tuota aikaa varten. Ei myöskään Jeesus tarjonnut heille Moo­seksen tähteitä. Mooseksella oli Sana tuota hetkeä varten, koska Mooses oli profeetta, mutta tässä on Jumala Itse. Näettekö? Hän ei tarjoillut heille Mooseksen tähteitä.

Mutta katsokaa kuinka nuo korppikotkat siellä, tuossa organisaatiossa, oikein ahmi­vat sitä. “Me tiedämme! Meillä on Mooses; meillä ei tarvitse olla sinua.”

223   Hän sanoi. “Jos te olisitte tunteneet Mooseksen, niin te olisitte tunteneet Minut, koska Mooses puhui Minusta.” Oi! Näettekö? Missä Raato on sinne kotkat kokoontuvat – kotkat! Vastatapettu Sana, Sana, joka on kasvatettu ja lihotettu, ja tuotu julki ja annettu Ruuaksi lapsia varten. Ei tuosta vanhasta raadosta, joka oli maannut siellä sato­ja vuosia, se tulee jäämään sinne. Samoin on nytkin! Lutherilla oli parannuksen sano­ma, mutta voi teitä te joukko luterilaiskorppikotkia. baptisteilla oli sanoma, mutta te baptistikorppikotkat. Näettekö? Helluntailaisilla oli sanoma (osuu lähelle nyt), te hel­luntailaiskorppikotkat. Mutta “Missä Raato on sinne kotkat kokoontuvat.”

224   Muistakaa, te ette olisi voineet ruokkia luterilaisille noina menneinä päivinä katolista raatoa, vaikka voittekin tehdä sen nyt. Ei, hänellä oli tuoretta lihaa. Se oli tuolle seurakuntajaksolle. Te ette voineet ruokkia metodisteja Lutherin sanomalla. Oi, ei! Hän ei halunnut tuota raatoa; se oli mädäntynyt. Katsokaahan, Elämä oli jättänyt sen ja mennyt johonkin muuhun. Se oli vanha varsi, joka oli kuollut siellä aikaisemmin. Elämä siirtyy eteenpäin. Te ette myöskään voi ruokkia Jeesuksen Kristuksen Morsiamelle helluntailaisuutta. Ei todellakaan! Matojen täyttämiä organisaatioita. Ei missään tapa­uksessa! Ei, ei! Sillä lupaus on, “Ja ennen kuin tuo suuri ja kauhistuttava päivä tulee, Minä tulen lähettämään teille Elian, profeetan. Hän tulee palauttamaan lasten sydämet jälleen isien uskoon.” Kaikki nämä lupaukset on annettu Raamatussa, “Minä tulen tekemään sen”, ja siellä kotkat tulevat kokoontumaan. “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minulle.”

225   Jeesus ei koskaan yrittänyt tehdä sitä. Mutta, kun Jeesus tuli Hän löysi nuo korppi­kotka parvet. “Meillä on Mooses ja Laki.” Näettekö? No niin, se oli hyvää ruokaa siel­lä aikaisemmin, kun se tapettiin ja annettiin heille. Näettehän? Se oli hyvää silloin, mutta tämä on mitä Mooses itse, hän, joka tappoi uhrin, ennusti; sanoen, ”Herra Jumala on nostava teidän ja teidän veljienne keskuudesta Profeetan. Ja tulee tapahtumaan, että jo­kainen, joka ei riipu tuossa Profeetassa ja siinä mitä Hän sanoo, tullaan leikkaamaan pois kansan keskuudesta.” Ja se oli niin.

226   Katsokaa kuinka noin 600 Jeesusta Kristusta koskevaa Vanhan Testamentin profetiaa täyttyi juuri siellä. “He lävistivät Minun käteni ja Minun jalkani.” Olen unohtanut kuinka monta niistä täyttyi Hänen elämänsä viimeisten seitsemän tai kahdeksan tunnin ai­kana. Kaikki mitä nuo profeetat olivat sanoneet, toteutui täydellisesti!

227   Jos minä profetoisin tänään, että jokin määrätty asia tulisi tapahtumaan vuoden ku­luttua tästä päivästä lukien, olisi minulla ehkä kahdenkymmenen prosentin mahdollisuus, että se tapahtuisi, ja olisiko se oikein vai väärin. Ja, jos ennustaisin milloin se tulisi tapahtumaan, olisivat mahdollisuuteni vielä pienemmät. Jos ennustaisin kenelle se tulisi tapahtumaan, niin sen toteutumisen mahdollisuudet olisivat vain noin yksi sadastatuhan­nesta. Ja jokainen Sana (Halleluja!) joka oli kirjoitettu tuosta Messiaasta, toteutui kirjaimelleen! Jopa silloin, kun Hän eräänä päivänä lukiessaan Kirjoituksia, pysähtyi keskelle lausetta ja sanoi, “ Jumalan Henki on minun ylläni.. saarnaamaan Evankeliumia ja vapauttamaan…” Ja Hän pysähtyi siellä keskelle lausetta, koska loppu siitä olisi, Hänen toisessa tulemuksessaan. Aamen! “Taivaat ja maa tulevat katoamaan; mutta Minun Sanani eivät katoa.”

228   Hän oli Sana, joka ruokki heitä silloin. Mooses oli kertonut heille Totuuden. Mutta näettehän, että he aina tekevät siitä kirkkokunnan korppikotkia varten… noista tähteistä sen jälkeen, kun kotkat ovat syöneet ja menneet kotiin. Sitten he odottavat nähdäkseen jo­takin muuta. “Sana sanoo, ”he sanovat, “että tässä sen tulisi tulla. Meillä oli peura eilen. Meillä on lammas huomenna.” Näettekö mitä tarkoitan? “Tuolla makaa tuo vanha peuran raato, mutta meille on lammasta tulossa tänään. Missähän se on?” Näettekö mitä tarkoitan? Enkelten ruokaa! Kun nuo ihmiset, jotka yrittivät säilyttää sitä mannaa jota he söivät tänään, seuraavaa päivää varten, se saastui. Ettekö te näe kuinka täydellisiä kaikki esikuvat ovat?

229   Samoin nytkin. Pankaa merkille, että Jeesuksen ajan korppikotkat myöskin ajoivat ulos perkeleitä, nuo voidellut, vanhalla raadolla. Onko se oikein? He ajoivat ulos per­keleitä. Jeesus sanoi niin. Ja muistakaa, heillä oli profeettoja noina päivinä. Ylipap­pi Kaifas profetoi. Kuinka moni tietää sen? Kaifas profetoi. Pankaa merkille rikkaruo­hon asema pellolla. Sama voitelu kastelee sen. Miksi Raamattu sanoo hänen profetoineen? Koska hän oli ylipappi tuona vuotena, mädäntyneen raadon syöjä, rikkaruoho ja ohdake veh­nän joukossa, mutta Henki oli hänen yllään, aito Jumalan Pyhä Henki. Jumalan Pyhä Henki oli hänen yllään niin, että hän saarnasi, profetoi, ja ennusti, että se tulisi tapahtumaan, ja kuitenkin hän kielsi ja ristiinnaulitsi tuon hetken vahvistetun Sanan. Oi, armoa, veljet! Kuinka paljon pidempään meidän täytyy puhua näistä asioista, ja kuinka paljon enemmän meidän täytyy käydä lävitse Kirjoituksia?

Tulen pitämään kiirettä, minulla on täällä noin kymmenen sivua Kirjoituksia, todistaaksemme kaikki asiat.

230   Aurinko oikean ja väärän yllä on sama. Todistaakseen sen, Jeesus sanoi, “Jos Minä ajan ulos perkeleet Jumalan sormella, niin millä teidän lapsenne ajavat ne ulos?” No niin he ajoivat ulos perkeleitä. He profetoivat. Onko se oikein? Mutta he eivät tunteneet Häntä tuon hetken Sanaksi. Miksi? Koska Hän ei ollut heidän yhteydessään. Katsokaa nyt Matteus 24:24: “Vääriä kristuksia, voideltuja tulee nousemaan, ja he tulevat ole­maan vääriä profeettoja, ja he profetoivat (näettekö), ja se tulee pettämään jopa Valitut­kin, jos se olisi mahdollista.” Oletteko käsittäneet sen nyt?

231   Huomatkaa lapset. “Jos Minä ajan ulos perkeleet Jumalan Sanalla, (joka Sana Hän oli), niin millä teidän kirkkokunnalliset lapsenne ajavat ne ulos?” Ja Jumala yksin voi ajaa ulos perkeleen, me tiedämme sen, Jumala yksin, koska väkevän täytyy olla väke­vämpi kuin hänen, joka on talossa. Heillä oli voima tehdä se. Te tiedätte, että Ilmestys­kirjassa sanotaan antikristuksen nousevan esiin viimeisissä päivissä ja tekevän merkkejä ja ihmeitä, niin että se pettää kaikki maan päällä asuvaiset, ja pettää jokaisen heistä, kristityt ja kaikki, joiden nimet eivät olleet kirjoitetut Karitsan Elämän Kirjassa -vastauksena Matteuksen 24:24:lle – joiden nimet eivät olleet kirjoitetut Karitsan Elä­män Kirjassa maailman perustamisesta asti. Tuo Elämä, joka oli tuon aidon appelsiinipuun juuressa, on kulkenut noiden kaikkien oksastettujen sitruslaatujen kautta, ja tuottanut hedelmän puun latvaan, kaikkien kirkkokunnallisten oksien yläpuolelle… Oletteko ymmär­täneet sen?

232   Muistakaa nyt Daavidia, hän oli rehellinen ja vilpitön yrittäessään tehdä palvelus­ta Jumalalle, mutta häntä ei ollut määrätty tekemään sitä. He, nämä voidellut… Jeesus sanoi, “He opettavat oppina miesten tulkintoja Kirjoituksista, eivätkä Jumalan Sanaa, ei Hänen vahvistettua Sanaansa. He opettavat historiallista Kristusta, jotakin mitä oli. Ja Raamattu sanoo, että Hän on: “Minä en ole Minä olin, tai Minä tulen olemaan. Minä olen juuri nyt.” Hän on tuo Sana, joka elää tänne asti. Alussa Hän oli sirkkalehdissä; sitten Hän oli tähkäs­sä; ja sen jälkeen kuoressa; mutta nyt Hän on jyvässä.

233   Nyt te menette takaisin ja yritätte elää jälleen… Mitä, jos tuo elämä menisi ta­kaisin, luuletteko te Elämän milloinkaan voivan mennä takaisin tuohon vanhaan kuivunee­seen kuoreen, sen jälkeen, kun se on kuivunut, ja elää siinä jälleen? Se ei koskaan tee sitä. “Sillä mahdotonta on noita, jotka kerran olivat valistetut ja, jotka eivät kulke­neet eteenpäin Sanan kanssa, Sen täyttyessä… He ovat kuolleita, he ovat mennyttä.” “Ja orjantappurat ja ohdakkeet, jotka ovat lähellä hylkäämistä, niiden loppu on, että ne poltetaan…” Onko se oikein? Kiirehtikäämme nyt niin nopeasti kuin voimme.

234   Pankaa merkille nyt Kirjoitus. He opettavat historiallista Jumalaa, aivan kuin he yrittäisivät elää menneisyydessä. Kuten, “Wesleyhän sanoi niin-ja-niin; niin-ja-niin sa­noi se-ja-se.” Te hylkäätte tämän päivän luvatun Sanan, Mannan, jonka on selvästi tunnistettu olevan, tälle päivälle. He yrittävät panna heidän vanhoja luterilaisia, bap­tistisia ja helluntailaisia viinejään meidän uusiin pulloihimme. Se ei onnistu. Ja meidän uusi viinimme heidän vanhoissa pulloissaan ei toimi. Jos he yrittävät panna tätä uutta viiniä kirkkokuntaansa, tulee heidän hulluutensa ilmi. He eivät voi tehdä sitä; se räjäyttäisi heidän kirkkokuntansa hajalle.

235   Jos joku sanoisi, “No niin, veli, minä olen nähnyt Jumalan Sanan täydellisesti Sanan mukaisesti…” He sanoisivat, “Katsohan nyt tänne tohtori, meillä ei voi olla sellaista.” Ned, uskon, että sinulla on kokemusta siitä viime aikoina. “Meillä ei yksinkertaisesti voi olla sellaista täällä; minä haluaisin mieluummin, että sinä ehkä vain…” Tiedättehän. Näettehän, se ei toimi. Se räjähtää. Te ette pane uudesta kankaasta paikkaa vanhaan vaat­teeseen, koska se repisi sen. Eikä Jeesus sanonut niin? Te ette voi panna uutta viiniä vanhoihin pulloihin; se räjäyttäisi ne hajalle. Uudessa viinissä on elämä.

236   Huomatkaa tässä jotakin nyt nopeasti, kun lopetamme. Huomatkaa Ilmestyskirja 16:13 ja 14. Jos haluatte kirjoittaa sen ylös. Minulla ei ole aikaa mennä siihen, mutta haluan teidän olevan varmat, että näette sen.

237   Huomatkaa nyt, tämä tapahtuu Kuudennen ja Seitsemännen Vihanmaljan välillä. Tulem­me lopettamaan hetken kuluttua, jos vain voitte kestää muutaman minuutin pidempään. Nyt lopettaessamme, huomatkaa.

238   Ilmestyskirja 16:13 – 14, Kuudennen ja Seitsemännen Vihanmaljan välillä, kolme saastaista sammakon kaltaista henkeä (huomasitteko te sen?) lähti ulos jonkun suusta. Huomatkaa nyt, oletteko valmiit, sanokaa, “Aamen!” [Seurakunta sanoo “Aamen!”] Henkien kolminaisuus!

239   No niin, kirkkokunnallinen veli, istu hiljaa minuutin verran. Älä nouse ylös ja kävele ulos huoneesta, siellä ulkona puhelinyhteyksissä. Älkää kääntäkö nauhurianne pois päältä; istukaa hiljaa minuutin verran ja kuunnelkaa. Jos olette syntyneet Jumalasta, te tulette tekemään sen.

240   Sammakkojen kolminaisuus! Sammakko on eläin, joka aina katsoo taaksepäin. Se ei koskaan katso minne se on menossa; se katsoo sinne mistä se on tullut. Näettekö?

Ettekö te näe sitä? Missä kolminaisuusoppi syntyi? Muistakaa, kolme saastaista henkeä, yksilöllistä henkeä. Ymmärrättekö te sitä?

241   Huomatkaa! Ne katsovat taaksepäin Nikean Kirkolliskokoukseen, missä kolminaisuus­oppi syntyi. Mitään sellaista asiaa ei ole Raamatussa. Ne katsovat taaksepäin Nikean Kirkolliskokoukseen, Roomaan, missä kolminaisuusoppi syntyi. Pankaa merkille mistä ne tulevat. Huomatkaa, sammakkojen kolminaisuus tulee ulos vanhasta kolminaisuudesta, joka on heidän äitinsä ja synnyttää uuden kolminaisuuden. Mistä se tuli ulos? Kolminaisuu­desta, lohikäärme, peto ja väärä profeetta. Milloin nämä sammakot tulivat esiin? Milloin se tapahtui? Huomatkaa! Ne olivat siellä koko ajan, mutta se ei tullut julki ennen kuin vasta Kuudennen ja Seitsemännen Vihanmaljan välillä, juuri ennen kuin Sinetit avattiin paljastamaan sen. Sillä seitsemännen enkelin Sanomassa, Jumalan salaisuudet tehdään tun­netuksi, kaikki nämä kolminaisuuden asiat ja väärät kasteet ja kaiken muun tuli tulla julki. Jumala auttakoon meitä näkemään mikä on Totuus. Ja älkää ajatelko, että se on joku, joka yrittää sanoa jotakin…

242   Voin tuntea tuon hengen vastustavan sitä. Näettekö te? Minä en puhu sitä itsestäni, veli, minä puhun Her­ran Enkelistä, joka on leirissä. Se on tarkalleen oikein.

243   Huomatkaa! Kolminaisuus, lohikäärme… Kuinka moni tietää, mikä lohikäärme oli? Se oli Rooma. Ja lohikäärme seisoi naisen edessä nielläkseen hänen lapsensa niin pian kuin se oli syntynyt. Onko se oikein? Mitä peto merkitsee Raamatussa? “Valtaa!”

244   Väärä profeetta, väärä profeetta, väärä voideltu. Näettekö? Missä se alkoi? Tämä on väärä profeetta, yksikössä. Väärä profeetta, ensimmäinen paavi. Ja sieltä tulee esiin huora ja porttojen äiti, tuo koko asia. Väärä kolminaisuus ei tullut esiin varhai­sina päivinä, sen ei tullut tulla julki aikaisemmin, se vain kulki eteenpäin sen kanssa. Mutta, kun Seitsemän Sinettiä avasi nuo salaisuudet, paljastaen ne, niin se on milloin sammakot, nuo kolme saastaista sammakon kaltaista henkeä tulivat esiin ilmaisten itsensä, kolminaisuusoppina Totuutta vastaan. Näettekö mistä se tulee? Näettekö minne se on me­nossa takaisin? Kirkkojen Maailmanneuvostoon. Hehän ovat kaikki veljiä, samat henget, sama asia. Ja tarkatkaa! Niin pettävää, ne tekevät ihmeitä. Ja nämä ovat perkeleitä, jotka menevät kaikkien maan jumalien luo, tehden ihmeitä ja pettäen heidät viimeisenä päi­vänä; ja ne tulevat onnistumaan siinä! Mitä tuo paha henki sanoikaan, “Minä tulen mene­mään alas noiden profeettojen suuhun, niin että he profetoivat valheen, ja aiheuttavat sen, että Ahab tulee sinne tuhottavaksi.”

245   Jumala sanoi, “Mene, sinä tulet onnistumaan. Sinä tulet saamaan heidät uskomaan sen. He eivät ole Sanassa alun pitäenkään. Mene, sinä tulet taivuttamaan hänet. Sinä tulet saamaan sen aikaan, kun menet noihin vääriin profeettoihin, koska hän on riippuvainen ja luottaa heihin. Ja hän ei tiedä mitään Sanasta, eikä hän halua oppiakaan siitä. Ahab ei voi tehdä sitä, koska hän on ohdake alusta alkaen!” Huomaatteko? ”Sinä tulet onnis­tumaan. “

246   Katsokaa näitä vääriä sammakkoja, jotka katsovat taaksepäin ja sanovat, “Sinähän tiedät mitä he sanoivat siellä Nikeassa.” Minä en välitä mitä he sanoivat Nikeassa; minä puhun mitä sanottiin Jumalan valtaistuimen luona, mitä nyt tulisi olemaan, ei mitä oli, tai mitä tulee olemaan, sillä Hän on MINÄ OLEN. Näettehän?

Vääriä! Katsokaa sitä! Pankaa merkille mistä ne tulevat.

247   Kuunnelkaa nyt tarkasti. Me näemme sen selvästi sen jälkeen, kun Seitsemän Sinettiä avattiin, joiden tuli paljastaa tämä salaisuus. Mikä on tuo kolminaisuus? Missä sitä koskaan kutsuttiin kolminaisuudeksi? Missä Raamatussa mainitaan sana kolminai­suus? Kuinka me voisimme palvoa kolmea jumalaa, niin ettei meitä kutsuttaisi pakanoik­si? Kuinka he voisivat olla erilliset, kun Hän sanoi, “Minä ja Minun Isäni olemme Yksi. Ellette te usko, että Minä olen Hän, te tulette kuolemaan synneissänne, epäuskossanne.” Synti on epäusko. Te tulette kuolemaan epäuskossanne.

Oi, kenen te sanotte Minun olevan? Mistä te sanoitte Minun tulleen?
Oi, tunnetteko Minun Isäni, tai tiedättekö Hänen Nimensä?
Minä olen Saaronin Ruusu, Kirkas ja Aamutähti.

Voitteko kertoa minulle kuka Hän on?

MINÄ OLEN, joka puhui Moosekselle palavassa pensaassa.
Minä olen Aabrahamin Jumala, Kirkas ja Aamutähti.
Minä olen Saaronin Ruusu, Oi, mistä te sanotte Minun tulleen?
Oi tunnetteko Minun Isäni, tai tiedättekö Hänen Nimensä? 
(Aamen!)
Minä olen Alpha, Omega, Alusta Loppuun
Minä olen koko luomakunta, ja Jeesus on Hänen Nimensä.

248   Se on oikein! Ei ole mitään kolminaisuutta! Ei koskaan! Se on väärä asia. Seitse­män Sinettiä avasi nuo salaisuudet, niin että ne tulevat päätökseensä. Sinetti avautuu selvittäen ja näyttäen kätketyn salaisuuden, Totuuden, jonka Sinetit olivat kätkeneet kaikki nämä vuodet, kautta kaikkien noiden seurakuntajaksojen, ja kirkkokuntien. Tuo suuri huora Ilmestyskirjan 17. luvussa, kuka hän oli? Mutta hän oli myöskin porttojen äiti.

249   Te sanotte, ”Sinä kutsut heitä korppikotkiksi, veli Branham!” Se on totta. Mutta muistakaa, korppikotkakin on lintu. Se myös on voideltu lentämään. Nuo kaksi henkeä ovat niin lähellä toisiaan, että se pettäisi jopa Valitutkin. Korppikotka on yhtä iso kuin kotkakin. Hän voi lentää kuten kotkakin; ja hänet on voideltu lentämään, tai saar­naamaan, tai profetoimaan (pankaa merkille!) aivan samoin kuin kotka, mutta hän ei voi seurata kotkaa korkeuksiin. Ei, ei! Jos hän yrittäisi seurata kotkaa, hänen hulluu­tensa tulisi ilmi. Kyllä vaan! Hän ei voi seurata kotkaa. “Oh”, te sanotte, “minä us­kon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Minä uskon Isään Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen, taivaiden ja maan Luojaan ja Jeesukseen Kristukseen, Hänen Poikaansa jne.” Varmastikin he tekevät niin. Mutta entä onko Hän sama eilen, tänään ja iankaikkisesti?

250   Kotka on erikoisrakenteinen lintu. Mitään sen kaltaista ei ole maan päällä. Jos haukka tai mikä tahansa muu lintu yrittäisi seurata sitä, se hajoaisi. Sen hulluus tuli­si julki aivan varmasti. Se tulisi räjähtämään, jos se yrittäisi panna uutta viiniä van­haan pulloon. Se räjähtäisi. Se hajoaisi. Sen ruumiille ei ole annettu rakennetta, joka pitäisi sitä siellä ylhäällä. Kun se tulisi noihin suuriin ilmapiireihin siellä ylhääl­lä, jos sitä ei olisi rakennettu ja ennalta määrätty, jos se ei olisi syntynyt kotkaksi, se räjähtäisi palasiksi. Näettehän? Höyhenet irtoaisivat sen siivistä ja se putoaisi maahan. Todellakin! Se ei voi seurata kotkaa korkeuksiin. Jos se yrittäisi tehdä niin, sen hulluus tulisi ilmeiseksi. Se on totta. Te ette voi tehdä sitä.

251   Miksi? Koska se ei voi nähdä niin kuin kotka. Mitä hyödyttää yrittää hypätä todel­la korkealle, jos ette voi nähdä missä olette, kun pääsette sinne ylös? Ja, jos hän sat­tuisi yrittämään, jos hän edes yrittäisi jäljitellä tätä kotkaa korkeuksissa, hän tulisi niin sokeaksi, ettei hän tietäisi mihin hän on joutunut. Se on totta. Hän kirkuu ja huutaa ja touhuaa kaikenlaista, mutta puhukaapa Sanaa hänelle, voi pojat, siinä hänen hulluuten­sa tulee tunnetuksi. Puhukaapa hänelle Kasteesta Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tai siitä, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti… puhukaapa siitä hänelle… “Oh, odo­tahan hetkinen.” Huomaatteko? Siinä hänen höyhenensä alkavat irrota. Näettehän, hän hyppää ylös ja profetoi, ajaa ulos perkeleitä, ja puhuu kielillä, ja huutaa, ja tekee kaikenlaista, juosten edes takaisin lattialla. Mutta älköön hän yrittäkö seurata sinne ylös, pojat, hän tulee varmasti julki. Kuitenkin hänet on vihitty papiksi; hänet on voi­deltu. Hän osaa lentää. Hän osaa tasapainottaa itsensä ja nousta ylös, mutta vain niin pitkälle. Näettehän, hän voi syödä haaskaa, mutta hän ei voi syödä tuoretta Lihaa, joka tulee Valtaistuimelta. Näettehän? Hän on sokea. Hän on kokonaan kiihottuneessa tilassa, mutta hän ei tiedä minkä vuoksi hän on kiihottunut. Näettehän, tuo sama Henki lankesi hänen ylleen kuin sade, tehdäkseen hänet vehnäksi, mutta hän ei ole vehnä alusta alkaen. Hän suuttuu. “Oh, minä en voi mennä uudelleen… Oh, ei koskaan! Minä tunnen tohtori Jonesin…” Hyvä on, jatka edelleen; jatka vain edelleen, jos haluat.

252   Huomatkaa, hän ei ole syntynyt, tai häntä ei ole rakennettu, tai ennalta määrätty sen kaltaiseksi linnuksi. Hän ei voi – hän saattaa olla sitruuna, joka kasvaa appelsii­ni puussa, mutta hän ei ole koskaan tullut juurista. Hän on jotakin mitä on lisätty. Ja, kun he pääsevät niin korkealle kirkkokunnissansa, että he eivät voi nähdä ennalta määrättyä Jumalan Sanaa vahvistettuna, niin silloin heidän hulluutensa tulee julki. “Oh, tuol­lainen asia, sädekehä pään päällä ja kaikkea… Oh-hoh, hölynpölyä.” Hän on tullut julki!

253   Häntä ei ole rakennettu näkemään niin kauas. Hän voi nähdä vain niin pitkälle kuin hänen kirkkokunnalliset lasinsa sallivat hänen katsoa. Mutta siitä eteenpäin hän on so­kea kuin lepakko. Se on silloin, kun hänen hulluutensa tulee julki. Se on missä todellinen kotka asettuu syömään. Kyllä vaan! Se on missä todellinen valittu kotka näkee mikä hän on. Kun hän ei voi ottaa tuota Sanaa, he tietävät juuri silloin, että hän on kirkkokunnallinen korppikotka.      1

254   Miksi? Miksi hän ei voi lentää? Katsokaapa mitä hän on syönyt. Hän on syönyt mädäntynyttä kirkkokunnallista raatoa, joka ei tule hengellistämään hänen ruumistaan, joka ei tule antamaan hänelle hengellistä ruumiinkuntoa, toisin sanoen, kuljettamaan hän­tä kirkkokunnallisten eroavaisuuksien yläpuolelle. Näettehän? Katsokaahan, hänelle on ruokittu mädäntyneitä asioita, ja hänen ruumiinsa on muodostunut niistä. Hän ei voi nous­ta sinne ylös minne tuore Liha kuljettaa kotkan. Hän ei yksinkertaisesti voi tehdä sitä.

255   Siinä täyttyy Matteuksen 24:24. Hän lentää, hypäten ylös ilmaan, ja läpyttää siivillään, mutta hän ei voi päästä tarpeeksi korkealle. Näettehän? Se on totta. Hän ei voi kurottautua tarpeeksi korkealle saadakseen tuota tuoretta Mannaa. Hän voi syödä van­haa mannaa, joka on siellä alhaalla maan päällä, vanhaa kuollutta kania, jonka ylitse on ajettu viikko sitten, ja kuukausi sitten, tai neljäkymmentä vuotta sitten, se on saastu­nutta. Sitä hän voi syödä, ja hän ahmii sitä, rääkyen ja huutaen, ja hypäten ylös ja lentäen aivan kuin joku kotka, hänet on voideltu kuten muutkin linnut. Ja haukka on jon­kin tyyppinen kotka. Me tiedämme sen. Sitä se varmasti on! Mutta se ei voi seurata aitoa kotkaa. Näettehän, se ei yksinkertaisesti voi tehdä sitä, ei koskaan! Sen ruumiinra­kenne ei ole sellainen; se on syönyt erilaista raatoa. Se ei ole tuoretta Lihaa, tuoret­ta Mannaa, vaan se on jotakin mitä Luther sanoi, Wesley sanoi, tai tohtori se-ja-se sanoi. Mutta se ei ole sitä minkä Jeesus sanoi olevan tätä hetkeä varten.

256   Menkäämme nyt eteenpäin lopettaaksemme. Voidellut, kristukset viimeisissä päivis­sä, mutta he ovat vääriä opettajia, vääriä profeettoja. Pankaa merkille kuinka silmäänpistävää se on. Haluan teidän nyt vertaavan, vaikka meillä ei olekaan aikaa lukea sitä, Matt. 24:24, 2. Tim. 3:8 kanssa. – Matt. 24:24, sanoo, että viimeisissä päivissä tulee vää­riä kristuksia, vääriä voideltuja, vääriä profeettoja, jotka näyttävät merkkejä ja ihmei­tä aivan tarkalleen niin kuin todellinenkin – ja se melkein pettää jopa Valitutkin. Nyt pankaa merkille! Sen puhui Jeesus.

257   Tässä tulee Paavali Hänen jälkeensä ja sa­noo, “Viimeisissä päivissä tulee uskonnollisia ihmisiä joilla on jumalisuuden muoto, ja he johtavat typeriä naisia, joita kaikenlaiset maailmalliset halut houkuttelevat (ja he ihmettelevät sanoen, “Miksi sinä aina moitit noita naisia?” Voi hyvänen aika sentään… He eivät edes näe sitä!) – viettelevät typeriä naisia, jotka ovat kaikenlaisten himo­jen rasittamia (pois niistä asioista, jotka ovat Raamatussa. Näettehän?) …Ja niin kuin Jannes ja Jambres (Matt. 24:24, väärät kristukset, väärät voidellut, jotka tekevät merkkejä ja ihmeitä pettääkseen Valittuja) – nyt niin kuin Jannes ja Jambres vastusti­vat Moosesta, niin tulevat nämä mieleltään kelpaamattomat…” Joilla on kelpaamaton mieli, kun on kysymys uskosta, ei jostakin uskosta, vaan tuosta uskosta. Yksi usko, yksi kaste, yksi Herra. Teillä ei voi olla yhtä uskoa ilman, että uskoisitte yhteen Herraan. Teillä ei voi olla kahta kastetta, ei yhtä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, on vain yksi kaste, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Niin se on. Näettehän? Se on väärä kaste.

258   Verratkaa niitä yhdessä nyt, kun menette kotiin – Jeesus puhuu Matteuksen 24:24, ja Paavali, 2. Tim. 3:8, ja on monia muita.

259   Ja nyt verratkaa sitä, ja sitten verratkaa Luuk. 17:30, ja Malakia 4: Niin kuin Jannes ja, Jambres vastustivat Moosesta, tuon hetken voideltua Sanaa, niin tulevat nämäkin miehet, ei yksi mies, vaan miehet, voidellut, vastustamaan Totuutta.

260   Juuri sinä päivänä, kun Ihmisen Poika on paljastettu, Ilmestyskirja 10:1-7, lukekaa se, kun tulette kotiin… Seitsemännen enkelin Sanoma avaa Sinetit… Mitä se on? Ei niin, että tuo enkeli olisi Ihmisen Poika, vaan sanansaattaja paljastaa Ihmisen Pojan. Voitteko erottaa ne toisistaan nyt? Se on se mikä näyttää olevan niin vaikeata teille. Näettekö te? Ei Ihmisen Poika Itse, vaan seitsemäs enkeli, seitsemäs sanansaattaja, paljastaa kansalle Ihmisen Pojan, koska se on jättänyt kuoren. Te ette voi organisoida sitä; koska se on jälleen itse jyvä. “Ja tuona päivänä Jannea ja Jambres tulevat vastus­tamaan – voidellut, tekouskovaiset ja uskomattomat, muodollinen kirkko ja helluntailai­set – nousemaan todellista Jyvää vastaan. Mutta jättäkää heidät rauhaan; heidän hul­luutensa on tuleva julki niin kuin heidänkin.” Ymmärrättekö sen nyt?

261   Ilmestyskirja 10 sanoo, “Seitsemännen enkelin äänen päivinä…” Muistakaa nyt, seitsemännessä, Laodikean seurakuntajaksossa, tuon enkelin äänen kuuluessa, kun seurakun­tajakso on kirkkokunnallistunut ja tullut seurakuntajaksoksi, kun se on muodostanut helluntaiorganisaation, ja kun sanansaattaja sille… Mitä kukin sanansaattaja oli? Mitä oli Martin Luther? Nuhde katolisille. Mitä oli Wesley? Nuhde noille luterilaisille. Mitä olivat helluntailaiset? Nuhde noille muille. Minne Elämä on mennyt nyt? Pois organisaatiosta. Se ei enää ole kuori, se on Jyvä. Mitä se on? Nuhde helluntailaisille, täyt­tämään tämän hetken Kirjoitukset.

262   Huomatkaa, että juuri sinä päivänä, kun tämä sanansaattaja, ei silloin, kun hän aloit­taa… vaan, kun hän aloittaa julistamaan Sanomaansa. Ymmärrättekö? Ensimmäinen Nykäys, parantuminen; Toinen Nykäys, profetoiminen; Kolmas Nykäys, Sanan avaaminen, salaisuuksi­en paljastaminen. Ei ole mitään korkeampaa palvelustehtävää paljastamaan Sanaa, kuin pro­feetat. Mutta ainoa tapa miten profeetta voi olla vahvistettu, on Sanan kautta. Ja muis­takaa, Kolmas Nykäys oli Seitsemän Sinetin avaaminen, paljastamaan kätketyn Totuuden, joka oli ollut sinetöitynä Sanassa. Näettekö te sen? Se on silloin, tuona päivänä, kun tämä asia tulee tapahtumaan, että Jannea ja Jambres tulevat ilmestymään jälleen, nuo jäl­jittelijät tulevat ilmestymään jälleen, aivan kuten he tekivät silloin, kun Mooses ilmes­tyi alkuperäisen Sanan kanssa puhuakseen Sen; he ilmestyvät jäljittelemään sitä. Aivan tarkalleen oikein. Näettekö te nyt mitä Matt. 24:24, on? Voidellut.

263   Nyt me tulemme sanomaan kolme asiaa ennen kuin lopetamme. Tämä se on. Haluan teidän kuuntelevan todella tarkkaavaisesti nyt, kun lopetamme. Kolme asiaa, muistakaa, kolme asiaa on täyttynyt. Ja kolme asiaa on suoraan teidän edessänne nyt;

264   Ensimmäiseksi: Maailma on sodomalaisessa tilassa. Jeesus sanoi, että se tulisi ta­pahtumaan. Katsokaa vääristyneisyyttä: Heidän naisemme yrittävät toimia kuten miehet, ja miehemme yrittävät toimia kuten naiset – naisellisia, mädäntyneitä, saastaisia, hal­pamaisia, riivattuja, ja eivätkä tiedä sitä. Raamattu sanoi, että se tulisi tapahtumaan, ja se on missä se on.

265   Toiseksi: se on se hetki Kirjoituksen mukaisesti, että Jannes ja Jambres ilmestyvät.

266   Kolmanneksi: se on tuo sama hetki jolloin Ihmisen Pojan tulee olla paljastettu.

267   Siinä on teidän uskovaisenne, tekouskovaisenne, ja uskomattomanne. Siinä on alku­peräinen Sana, vahvistettuna; siinä on tekouskovainen jäljittelemässä Sitä; ja siinä on uskomaton, joka hylkää koko asian.

Mutta on oleva Valo suunnilleen Ehtooaikana;
 tien kirkkauteen tulette varmasti löytämään.
(se on totta, eikö vaan?)
Kansakunnat hajoavat; Israel herää;
merkit, jotka Raamattumme on ennustanut,
Ja Pakanain päivät ovat luetut, 
(Sodoma!) kauhujen täyttämät;
Palatkaa, Oi hajotetut, omaanne.

Lunastuksen päivä on lähellä, miesten sydämet pysähtyvät pelosta.
Olkaa täytetyt Jumalan Hengellä, pitäkää lamppunne puhtaina ja kirkkaina.
(Niin, että voitte nähdä hetken Sanan.)
Katsokaa ylös, teidän lunastuksenne on lähellä.

Väärät profeetat valehtelevat,
(Sanottiin, että he tulisivat olemaan täällä nuo voidellut.)
 Jumalan Totuuden he kieltävät. Että Jeesus Kristus on meidän Jumalamme.
(He eivät usko sitä! Raamattu sanoi, että tuo asia tulisi olemaan täällä. Tässä se on!)
Mutta me vaellamme missä apostolit ovat kulkeneet.
(Samassa Valossa! Ja hän pala­uttaa isien uskon lapsille!)

Lunastuksen päivä on lähellä, (Niin lähellä!)
Miesten sydämet pysähtyvät pelosta.
 (Maa on putoamassa sisälle.)
Oi, olkaa täytetyt Jumalan Hengellä, pitäkää lamppunne puhtaana ja kirkkaana.
Katsokaa ylös, teidän lunastuksenne on lähellä.

Uskotteko te sen? Silloin kumartakaamme päämme.

268   Siellä ulkona minne tämä sanoma menee itärannikolta länteen, Kaliforniasta New Yorkiin, alas etelään ja ylös pohjoiseen, ulos lähetysasemille, ja minne tahansa se meneekin, ja tässä tabernaakkelissa, me olemme köyhiä, eikä meillä ole näitä valtavan suuria, kukik­kaita asioita kuten televisiolähetystä, me vain yritämme tehdä parhaamme mitä voimme. ”Mutta kaikki, jotka Isä on antanut Minulle ovat tuleva Minulle.”

269   No niin, minä haluan teidän tietävän, että tämä on varma asia. Ja te, jotka kuunte­lette tätä nauhaa, te olette saattaneet ajatella tänään, että olen yrittänyt sanoa sen itsestäni, koska asia on niin, että minulla on tämä Sanoma. Minulla ei ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, ei enempää kuin olla vain ääni. Ja minun ääneni, jopa paremman halu­ni vastaisesti… Halusin olla turkismetsästäjä. Mutta se on minun Isäni tahto, jonka minä julistan teille, ja olen päättänyt tehdä sen. Minä en ollut se, joka ilmestyi tuolla al­haalla joella; minä vain seisoin siellä, kun Hän ilmestyi. Minä en ole se, joka tekee nämä asiat ja ennustaa nämä asiat, jotka tapahtuvat niin täydellisesti, minä olen vain yksi, jo­ka on lähellä silloin, kun Hän tekee sen. Minä olin vain ääni jota Hän käytti sanoakseen sen. Ei ollut niin, että minä tiesin jotakin; vaan minä vain luovutin itseni niin, että Hän puhui kauttani. Se en ole minä. Se ei ollut seitsemäs enkeli, Oi ei; se oli Ih­misen Pojan julkituleminen. Se ei ollut enkeli, hänen Sanomansa; se oli salaisuus, jonka Jumala avasi. Kysymys ei ole miehestä; se on Jumala. Tuo enkeli ei ollut Ihmisen Poika, vaan hän oli sanansaattaja Ihmisen Pojalta. Ihmisen Poika on Kristus. Hän on se, josta te syötte. Te ette syö miehestä. Miehen sanat pettävät, mutta te syötte Ihmisen Pojan pettämätöntä Ruumis-Sanaa.

270   Jos ette ole ruokkineet itseänne täysin jokaisella Sanalla, antaaksenne itsellenne voimaa lentää näiden kirkkokuntien ja maailman asioiden yläpuolelle, niin tekisittekö sen nyt, sillä aikaa, kun rukoilemme.?

271   Rakas Isä, tämä on kovaa puhetta. Kuolevaisen ei ole helppo tehdä sitä. Sinä tie­dät kaikki asiat. Ja minä rukoilen Sinua, rakas Jumala, että minua ei ymmärrettäisi vää­rin, vaan, että ihmiset voisivat vaeltaa Sinun Sanasi Valossa.

272   Isä Jumala, minä en tiedä keitä Valitut ovat, Sinä tiedät sen. Minä en tiedä milloin Sinun tulosi on, mutta minä tiedän Sinun sanoneen, että kun tämä tapahtuu, kun nämä väärät voidellut… Ei aivan silloin, kun he alkoivat… Mooses vain jätti heidät rauhaan, sillä hän ei voinut tehdä mitään enempää. Hän voi sanoa vain mitä Sinä sanoit. Sinä käskit häntä kutsumaan kirppuja; ja sitten hekin tekivät sen. Sinä käskit häntä muuttaa veden vereksi; sitten hekin tekivät sen. Mooses vain teki Sanasta Sanaan niin kuin Sinä olit sanonut. Mutta sitten, Sinä olit tuo Yksi, joka toit heidän hulluutensa julki.

273   Nyt Isä, Sinä olet yhä Jumala. Tämä sama Sana sanoi, että tämä tulisi tapahtumaan viimeisissä päivissä. Moni rehellinen henkilö (niin kuin sanoimme viime sunnuntaina) laskee kätensä tuon Arkin päälle, joka on uusilla vankkureilla, eikä leeviläisten olka­päillä, kaatuen kuolleena maahan, kuolleina synnissä ja rikkomuksissa, väitellen omaa omaatuntoansa vastaan.

274   Moni sanapalvelija istuu työhuoneessaan ja lukee tuon Sanan, ja kääntää lehteä no­peasti ettei hänen tarvitsisi saarnata siitä, koska hän tietää menettävänsä sosiaalisen asemansa yleisön kanssa, seurakuntansa kanssa ja kirkkokuntansa kanssa. Jumala auta mei­tä niin ettemme milloinkaan tekisi sitä!

275   Puhdista sydämemme, Herra, kaikesta maailman saastasta. Herra, minä seison valmii­na puhdistamista varten. Minä seison valmiina tämän seurakunnan kanssa, ja kaikkien kans­sa, jotka kuuntelevat puhelimitse, tai koskaan tulevat kuuntelemaan tätä nauhaa. Minä sei­son, Herra, ja pyydän puhdistamista. Herra, vie minut savenvalajan huoneeseen ja särje minut. Muovaa minut Sinun tahtosi mukaiseksi palvelijaksi Herraa Jeesusta varten, minä olen mies jolla on saastaiset huulet, niin kuin Jesaja huusi, ja asun ihmisten kanssa joil­la on saastaiset huulet; ja voi minua, sillä minä näen Jumala ilmestyksen julkituotuna, kuten Jesaja näki nuo Enkelit Temppelissä. Minä näen lopunajan. Herra, voi minua ja mi­nun perhettäni. Voi minua ja ihmisiäni. Oi Iankaikkinen Jumala, ole armollinen meille. Minä rukoilen itseni ja ihmisten puolesta. Älä salli meidän kuolla noiden kanssa, jotka eivät usko, vaan salli meidän elää uskovaisten kanssa.

276   Jokainen kirkkokunta, Herra, jokainen mies tai nainen… Minä en voi pyytää Sinua siunaamaan kirkkokuntaa, kun tiedän, että Sinä olet sitä vastaan. Mutta voin vain sanoa, Herra, että jos Sinulla on yhtään Sinun lampaitasi heidän keskuudessaan, niin voikoot he kuulla tämän nauhan. Voikoot he kuulla sen, Herra, ja ymmärtää sen, sillä ymmärryksellä, jonka Sinä tulet antamaan heille, ja voikoot he tulla ja vastaanottaa Sinut. Älköön tä­män päivän sokeus ja perinnäissäännöt pettäkö heitä. Älkööt he yrittäkö syödä jotakin mi­kä oli raato toisessa ajassa. Voikoot he ottaa Sanan. Sillä tavalla fariseukset ristiin­naulitsivat Sinut, Herra. He puhuivat Mooseksen ajan raadosta ja yrittivät ahmia sitä, sen jälkeen, kun Sinä olit antanut heille tuoretta Mannaa, joka yö erämaassa, esikuvana jo­kaisesta sukupolvesta. Se on missä he epäonnistuivat. Se myrkytti heidät. Tuon saastu­neen ruuan syöminen tappoi heidät. Ja hengellisesti se tekee samoin tänään, se tappaa heidät hengellisesti kirkkokuntien kanssa. Auta meitä, rakas Jumala. Se on kaikki Sinun käsissäsi nyt. Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

277   Päänne ollessa kumarrettuina, me tulemme laulamaan, sillä aikaa, kun te teette pää­töksenne. Tuletteko te kulkemaan koko tien?

Voin kuulla Pelastajani (Ja Hän on Sana!)kutsuvan,
Voin kuulla…

”Oh, olen harhaillut pitkän aikaa, mutta todella juuri nyt voin kuul­la Hänen sanovan, ’Tulkaa Minun tyköni kaikki te, jotka haparoitte eteenpäin.’ Kuulkaa. Ottakaa ristinne ja seuratkaa Minua päivittäin.”

”Kyllä, vaikka vaellankin kuoleman varjon laakson kautta, minä en tule pelkäämään mitään pahaa; sinä viet minut varjoisille viheriöiville niityille ja hiljaisten vetten ääreen.”

Ja minne Hän johtaa minua…

”Herra, minä näen tuon kolminaisuusopin hullutuksen. Minä näen, että se on kylvetty koko maailmaan ja rikkaruohot kasvavat kaikkialla. Mutta minne sinä johdatkin minua Herra, niin minä tulen olemaan niin kuin nuo Apostolien Tekojen 19. ”Kun he kuulivat sen, heidät kastettiin uudestaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä.”

… tulen seuraamaan(Olen kulkenut osan tiestä, Herra, tarpeeksi vastaanottaakseni Sinut nyt…)
Tulen kulkemaan Hänen kanssaan koko tien.

[Veli Branham alkaa hyräillä Toim.]

278   Rakas Jumala, luotan siihen, että se tulee sydämes­täni. Luotan siihen, että se tulee jokaisesta sydämestä, joka laulaa tällä hetkellä, ja monien, jotka ehkä tulevat kuulemaan tämän nauhan, jotka eivät kuule sitä nyt. Voikaamme me olla halukkaita, Herra, hinnasta välittämättä… Kuten sanottiin miehestä, joka menee kohtaamaan toista armeijaa sotilaineen, kuinka kuningas ensin istuu ja laskee onko hän kykenevä tekemään sen, voiko hän antaa pois maailman asiat… Voitteko te antaa ne pois liittyäksenne Jumalan kirjoitetun Sanan armeijaan, marssiaksenne Hänen sotilaittensa kans­sa, ja lentääksenne Hänen kotkiensa kansaa? Suo se, Herra, Jeesuksen Nimessä.

279   Uskotteko te? Vastaanotatteko Hänet? Hyvä on. Tapaamme teidät jälleen täällä tänä iltana, jos Herra suo. Uskotteko te sen Totuudeksi? Onko se tarpeeksi selvää? Sitten…

Jeesus Nimi ota myötäs…[Lauletaan ensimmäinen säe ja kertosäe samoin toinen sekä kertosäe.]

280   Oletan, että kaikki sananpalvelijat tulivat tietämään sen tänä aamuna ja tunnisti­vat sen. Kun mies on rukoillut koko viikon… nähden nämä Kirjoitukset, kuinka ne ovat suoraan edessänne… “Ja voi minua”, sanoi Paavali, “jos en Evankeliumia saarnaa.” Ja tiensä lopussa hän sanoi, “Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille Jumalan koko neuvoa, niin kuin se oli annettu minulle.”

281   Minä unohdan joskus asioita, unohdan vihkiä lapsia Herralle. Billy sanoi, että eräs mies tuli ja sanoi, ”Minä olen tullut tänne kahden vuoden ajan saadakseni lapseni vihityksi Herralle.” Billy sanoi, “Älä ota sitä pahaksesi, minunkin lapseni on jo vuoden vanha, eikä häntä vielä ole vihitty Herralle. Niinpä minä uskon odottavani niin kauan, että hän tulee tarpeeksi vanhaksi kävelläkseen itse sinne.”

282   Niinpä me näemme veljet, sisaret, että se ei ole… Näettekö? On totta, että meidän tulisi vihkiä lapsemme Herralle. Meidän tulisi kastaa jokainen. Täällä on allas ja sii­nä on vettä. Jos ette ole tehneet sitä niin mikä estää teitä? Tässä on vettä. Tulkaa juuri nyt. Älkää odottako iltaan, tulkaa juuri nyt. Täällä seisoo miehiä, jotka tulevat kastamaan kenet tahansa, joka on tehnyt parannuksen ja tunnustuksensa. Jos teidät on kas­tettu tusinan kertaa, niin he tulevat kastamaan teidät Jeesuksen. Kristuksen Nimessä syn­tien anteeksi saamiseksi.

283   Mutta näettehän, Sanoma on sydämelläni. Minun täytyy saada se ulos. Se on minun ainoa tarkoitukseni, huolimatta siitä mitä vaimoni sanoo, mitä lapseni sanovat, mitä pastorini sanoo, mitä kuka tahansa sanoo; se on minun Herrani. Minun on saatava se ulos; se on minun ainoa tarkoitukseni.

284   Ja nyt, monasti minä unohdan tunnistaa sananpalvelijoita. Uskon, että meidän veljem­me veli Neville, ja nämä muut veljet täällä, ovat iloiset teidän täällä olostanne.

285   Me emme ole eri mieltä kanssasi veli, ollaksemme erilaisia. Monet teistä täällä saatatte olla kolminaisuusopin saarnaajia. Me emme halua olla vihaisia teille. Me ra­kastamme teitä. Ja, jos emme rakastaisi – Jos en uskoisi sitä, niin minä en lähtisi tääl­tä ulos ennen kuin olisin mennyt polvilleni ja sanonut, “Jumala oikaise minut. Minä en ha­lua tuon ylpeän, Itsekkään hengen sekoittuvan. omani kanssa. Haluan minun henkeni ole­van puhtaan veljellisessä rakkaudessa, ja Pyhän Hengen pyhittämän.” Nyt, jos joku tekee jotakin väärää minulle, sanon, “Ei, sillä väliä.” Vaikka minulla olisikin oikeus hyökä­tä heitä vastaan, niin minä en halua sitä omassa elämässäni. Ei, minä haluan, että minul­la on rakkautta. Haluan olla valmis oikaisemaan rakkauden kanssa, rakkauden kansaa, joka ehdottomasti tulee vastaamaan siellä meidän puolestamme.

286   Tarkoitukseni ei ole olla erilainen. Metodistit, baptistit, katoliset, presbyteerit, keitä sitten olettekin, minä en sano näitä asioita ollakseni erilainen. Jos niin tekisin, olisin minä tekopyhä, jonka tulisi olla täällä alttarilla rukoilemassa lävitse Jumalan tykö. Mutta minä sanon sen rakkaudesta, kun näen minne te olette menossa. Nyt minä en sano tätä itsestäni, sanomalla, että oletan niin, vaan minä annan teille NÄIN SANOO HERRA, että se on Totuus. Ja minä rakastan teitä noiden asioiden vuoksi. Jumala siunatkoon teitä.

287   Nyt laulaessamme tätä laulua, ennen lähtöämme… Me haluamme, että olette täällä tänä iltana, jos voitte. Jos ette voi, niin Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen ta­paamme. Me vain rukoilemme, että Jumala tulisi siunaamaan teitä ja antamaan teille parasta Hänen maastaan.

Jeesus nimi ota myötäs…

65-0718M YRITTÄÄ TEHDÄ JUMALALLE PALVELUS ILMAN, ETTÄ SE ON JUMALAN TAHTO (Trying To Do God A Service Without Being The Will Of God), Jeffersonville, Indiana, USA, 18.7.1965

FIN

65-0718M YRITTÄÄ TEHDÄ JUMALALLE PALVELUS ILMAN, ETTÄ SE ON JUMALAN TAHTO
(Trying To Do God A Service Without Being The Will Of God)
Jeffersonville, Indiana, USA, 18.7.1965

 

1             Jääkäämme nyt hetkeksi seisomaan sillä aikaa, kun rukoilemme.

Kumartakaamme päämme.

Herra, olemme iloisia tänä aamuna, että olemme jälleen Jumalan huoneessa, uudessa jumalanpalveluksessa. Ja me rukoilemme, Jumala, että Sinä korjaat meitä tänä aamuna kaikista virheistämme. Näytä meille polku, jonka Sinä olet määrännyt meidän vaellettavaksemme. Ja anna meille Sinun armostasi ja rakkaudestasi, että seuraisimme noita polkuja ja ohjeita koko sydämestämme, jotta meidät löydettäisiin sinä päivänä Kristuksessa nuhteettomina, sillä me uskomme, Herra, että Hänen ilmestymisensä on pian.

2             Me näemme kaikkien niiden merkkien, jotka Hän sanoi tapahtuvan juuri ennen Hänen tuloaan, nyt toteutuvan. Ja ilolla odotamme tuota hetkeä. Kun Aabraham muinoin odotti luvattua poikaa, ja kun hän näki noiden Jumalan viimeisten merkkien laskeutuvan maan päälle, silloin hän tiesi, että ei kestäisi enää kauan, ennen kuin poika saapuisi. Ja nyt näemme sen toistuvan jälleen. Jeesus kertoi meille, että ”kun nämä asiat alkavat tapahtua”, meidän tulisi kohottaa päämme, sillä meidän – meidän lunastuksemme lähestyy, ”ajan hämmennystä, ahdinkoa kansojen välillä, maanjäristyksiä monin paikoin, meren pauhua, ihmisten sydänten luhistuessa pelosta”.

3             Ymmärrämme, että elämme siinä hetkessä, jolloin kansat eivät tiedä, mitä tehdä. Näyttää siltä, että toinen sota on tulossa. Kuinka kauhea asia se olisikaan! Maapallo repeää kappaleiksi, tiedemiehet sanovat, että jotain kauheaa on lähellä. Näemme Raamatun puhuvan tästä. Herra, auta meitä sitten tänään seisomaan tässä korjauksen talossa ja ottamaan käskyjä Jumalaltamme, menemään eteenpäin tässä pimeyden hetkessä ja loistamaan Valoa, sillä se voi olla viimeinen tilaisuutemme tehdä niin. Sillä me pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä ja Hänen tähtensä. Aamen.

Voitte istuutua.

4             Minä pidän tätä todellakin suurena etuoikeutena, että saan olla täällä tabernaakkelissa tänä aamuna. Olen pahoillani, ettei meillä ole teille istumapaikkoja. Paikka on täynnä, ja ulkona seistään kaikkialla.

Te ihmiset ulkona nyt, voitte kuulla tämän radiostanne. Unohdin… [Joku sanoo: ”55 – 57.” – toim.] 55 – 57. Te ihmiset ulkona, parkkipaikoilla ja kaduilla, voitte kuulla tämän radiostanne, viidenkymmenenviiden ja viidenkymmenenseitsemän välillä radionvalitsimella. Joten yritimme…

5             Olin tulossa takaisin, pikemminkin tänne, yrittääkseni pitää noin kymmenen päivän kokouksen puhuakseni aiheesta Seitsemän Viimeistä Maljaa. Sillä noiden Maljojen välissä ovat Pasuunat. Ja kerroin teille … kun aioin saarnata Seitsemästä Pasuunasta, että ottaisin ne esille yhdessä Maljojen ja Vitsausten kanssa. Ajattelin, että se olisi hyvä hetki. Palasin juuri Afrikasta, ja – ja lapset eivät olleet olleet olleet lomalla.

Pikkupoikani Joseph oli… Hän oli tavallaan mennyt vähän… Hän tarvitsee muutaman viikon opiskelua lukemisensa kanssa. Hän läpäisi kyllä, mutta hän ei ollut vielä tasollaan. Niinpä pidimme hänet Tucsonissa, kun olin Afrikassa, ja hän jatkoi lukemista ja kuroi sitä kiinni päiväkoulun avulla.

Ja sitten tulimme takaisin. Ajattelin, että kun lapset olisivat lomalla, pitäisin pienen kokouksen täällä ihmisten kanssa ja saarnaisin näistä aiheista. Mutta kun tulimme tänne, huomasimme, ettemme saaneet koulun auditoriota.

6             Ja minä tiesin, ettei tabernaakkelissa ollut riittävästi istumapaikkoja, jotta kansa voisi istua ja viihtyä niin kuin heidän pitäisi olla, kun he… kun minulla on tämä Sanoma, siksi meidän täytyi – meidän täytyi tehdä erilainen järjestely. Ja sen sijaan, että olisimme pitäneet kymmenen iltaa, kuten olimme suunnitelleet, järjestin vain kaksi kokousta sunnuntaisin; tänä sunnuntaina, seuraavana sunnuntaina ja seuraavana sunnuntaina kaksi kokousta. Emme siis koskaan mainostaneet sitä.

Ja sitten, jos joku, joka kuuli jotenkin, että kokoukset alkaisivat 28. päivä, koulun auditoriossa, jos Jumala suo, no, jos teillä on ystäviä ja teillä on varauksia motelleissa, minä – minä – minä peruisin ne, katsokaas, koska ne – ne, me emme voi saada sopivaa tilaa järjestää niitä. He eivät saa koulujen auditorioita.

7             Ja nyt haluan puhua, vain evankelioivia kokouksia sunnuntaiaamuna. Ja sunnuntai-iltana haluan rukoilla sairaiden puolesta. Ja me luotamme siihen, että Jumala tulee kohtaamaan teidät ihmiset, jotka olette sairaita. En tiedä, miten Billy aikoo huolehtia teistä; oletan, että hän jakaa rukouskortteja tai miten tahansa, miten hän voi hallita seurakuntaa. Mutta me teemme kaikkemme rukoillaksemme jokaisen ihmisen puolesta näiden kolmen seuraavan viikon aikana, jolloin aiomme pitää kokouksia, jos se on Herran tahto.

8             Ja sitten on usein henkilökohtaisia haastatteluja, joku haluaa vain tavata teidät hetken jostain asiasta tai jotain sellaista. Ja me aiomme… Kuinka moni täällä haluaa henkilökohtaisen haastattelun? Näyttäkää kätenne. Vau! Kukapa ei haluaisi? Joten sitten me…

9             Niiden saaminen tulee olemaan vaikeaa, joten kirjoita pyyntösi ja lähetä ne, laita ne Billylle, niin voin hankkia ne sieltä.

Ja nyt hän ilmoittaa kai rukouskorteista, kun niitä on tarkoitus jakaa.

10         Kuinka monta sananpalvelija veljeämme on täällä tänä aamuna? Meillä ei ole ollut tilaisuutta, en usko… Tunnistatteko ketään heistä? Kuinka monta sananpalvelijaa on täällä tänä aamuna, nostaisitteko kätenne? Tai nouskaa ylös. Katsotaanpa, kuinka monta sananpalvelijaa on seurakunnassa tänä aamuna. No, hienoa! Kiitos Herralle näistä miehistä. Kunpa meillä olisi aikaa tunnistaa jokainen heistä, mutta olen varma, että näette heidät. Ja me… Jumala tuntee heidät heidän palvelutyössään, ja me rukoilemme, että Jumala siunaa heitä runsaasti. Eikä ole epäilystäkään siitä, että monet heistä ovat keskeyttäneet kokouksensa ollakseen täällä. Veli Junior Jackson ja varmaankin veli Don Ruddell, ja siellä tämä ohjelma lähetetään heidän seurakuntiinsa. Ja sitten myös New Yorkissa ja muissa paikoissa ympäri maata, jokaiseen seurakuntaan tänä aamuna yksityisen puhelinyhteyden kautta.

11         Olen iloinen nähdessäni veli Richard Blairin asettuvan täällä. Luin juuri kirjeen suuresta asiasta, jonka Jumala teki siellä olevien ihmisten keskuudessa. Eräänä päivänä, ymmärtääkseni… Saatan olla väärässä, veli Blair; jos olen, korjaa minua. Hän auttoi erästä miestä liittämään perävaunua tai jotain, muistaakseni. Luin kirjeen. Ja he peruuttelivat jotakin, ja se kuitenkin johdatti virran veteen, jossa oli pieni poika, yksi… se mies, jolle perävaunu kuului, hänen pieni poikansa, vain pieni poika, ja se tappoi pienen pojan. Ja hänen vatsansa turposi. Tiedämme, että kun he saavat sähköiskun, heidän kuollessaan tapahtuu niin. Pienet silmät sulkeutuivat, hänen hampaansa menivät yhteen.

12         Se säikäytti veljet niin pahasti. Veli Blair sanoi, että hän luuli saavansa minut jostain kiinni, jotta voisin rukoilla sen puolesta, mutta hän muisti, että oli sanottu: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun Nimessäni, siellä Minä olen heidän keskellään”. Ja isä viilsi sormensa yrittäessään saada sormensa pienen pojan suuhun, murtaakseen sen auki. Ja he polvistuivat ja alkoivat rukoilla pienen pojan puolesta, ja hän heräsi jälleen henkiin.

13         Oliko se totta, veli Blair? Yksi uskollisista veljistämme täällä. Voi, pikkupoika on täällä. No, kiitos Herralle. Se on hienoa. Haluaisimme, että nousisit seisomaan, poikaseni. Kiitämme Herraa tästä. Onko tuo pienen pojan isä? Oletko sinä isä? Oletko sinä isä? Ja tässä on veli Richard Blair. Jumalamme pystyy tekemään mitä vain. Kyllä vain. Hän lupasi sen. Elämme suuren, loistavan, taivaallisen Isän Jumalallisessa Läsnäolossa. Ja kaikki, mitä me… on mahdollista, jos vain uskomme siihen.

14         Näettekö, mitä se saa aikaan, mitä se hyödytti tuon miehen elämässä, että hän uskoi tuohon? Se pelasti hänen pienen poikansa. Nyt, Jumalalla oli uskollisia palvelijoitaan siellä… Veli Blair ja he rukoilivat pikkupojan puolesta, kun hän oli tuossa tilassa. Kyllä, kun jotain tapahtuu, muistakaa, että olette elävän Jumalan lapsia.

”Missä kaksi tai useampi on koolla minun Nimessäni, siellä Minä olen.” Ja taas on kirjoitettu: ”Hän on todellinen apu hädän hetkellä.” Ja jos koskaan on ollut vaikeuksia, niin se oli silloin kun se pieni poika makasi kuolleena maassa sähköiskusta, joka meni hänen lävitsensä. Kiitämme siis Jumalaa tänä aamuna koko sydämestämme näistä – näistä asioista, joita Hän on tehnyt meille.

15         Jumala siunatkoon myös näitä uskollisia miehiä. Hätätilanteessa on aika kääntyä Jumalan puoleen. Ja katsoa Häneen ja olla ystävyyssuhteessa Hänen kanssaan ennen kuin hätätilanne saapuu. Me tiedämme tämän. Jos olemme Jumalan suosiossa, voimme pyytää Häneltä mitä tahansa, kuten keneltä tahansa muulta ystävältä, ja Hän on todellinen apu hädän hetkellä.

16         Tapasin eilen kadulla veli John Martinin sisaren. Olin… Joku oli pysäyttänyt minut kadulla, ja joku meni ohi ja heilautti kättään. Kotiin palatessanne, tiedättehän, näette ihmisiä kaikkialla, jotka pysähtyvät ja kättelevät ja niin edelleen. Ja tämä nainen, muistan, että minulle soitettiin hiljattain, kun joku oli törmännyt hänen selkäänsä autolla, murtanut hänen selkärankansa ja kaiken muun ylhäältä alas. Sen seurauksena hän olisi halvaantuneena koko loppuelämänsä. Hän istuu kokouksessa tänä aamuna ja nauttii Jumalan läsnäolosta. Puhuin juuri hänen kanssaan huoneessa. Haluan rukoilla hänen kanssaan, jälleen kerran. Ja hän oli… Hän on täällä jossain. Hän ei kai päässyt takaisin sisään.

Mutta täällä hän tosiaan istuu aivan vieressämme. Näin on. Nousisitko hetkeksi seisomaan, sisar, jotta ihmiset… Tässä on nainen, josta lääkäri sanoi muutama päivä sitten, ettei hän voisi enää koskaan kävellä, selkäranka ja kaikki on murtunut, onnettomuuden jäljiltä. Ja tässä hän seisoo, terveenä.

Raamatussa sanotaan: ”Eivätkä he voineet sanoa mitään sitä vastaan, koska mies seisoi heidän keskellään.” Näin on. Tässä on pieni poika, joka on herätetty kuolleista, ja tässä on nainen, jonka selkäranka oli murtunut, seisoo keskellämme. Tämä on juuri tapahtunut, joten Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Siunattu olkoon Herran Nimi! Kuinka onnellisia meidän pitäisi olla, että elämme nyt Hänen Läsnäolossaan ja tiedämme, että Hän on tämä todellinen apu hädän hetkellä.

Mukava nähdä veli Vayle, veli Martin, niin monia tänä aamuna. Herra siunatkoon teitä, veljet, runsaasti. Nyt on…

17         Tiedän, että täällä ei ole kovin viileää, kun täällä on niin paljon väkeä, mutta kun lähdin Tucsonista toissa päivänä, siellä oli noin sataneljä tai -viisi [Noin 40 C° – toim.]. Ja melkein keskiyöllä se oli yhdeksänkymmentäkolme [34 C° – toim.], joten tämä tuntuu minusta aika hyvältä. Parkerissa sanottiin, että perjantaina ennen lähtöämme oli 140 [60 C° – toim.]. Ja voitte kuvitella, miten kuumaa se on. Tietysti se on aavikolla.

18         18 Ja nyt nämä kolme seuraavaa sunnuntaita… Tänään on viidestoista, uskoakseni, onko se oikein, vai kuudestoista; viidestoista, eikö? Kahdeksastoista, ja kahdeskymmeneskahdeksas, ja elokuun ensimmäinen, (eikö niin?) elokuu. Kahdeskymmenesviides… Kahdeksastoista, kahdeskymmenesviides ja ensimmäinen, silloin on kokous tabernaakkelissa. Me emme, tiedättehän, saa sitä tarpeeksi ulos, koska, katsokaas, emme voi saada sitä, mikä on sisällä, mitä täällä nyt on, tiedättehän, ja se vain pahenee. Tulkaa vain takaisin, jos voitte.

19         Ja sitten olen täällä saadakseni luotetut koolle. Olen tavallaan saanut tarpeekseni siitä, että kaikki nämä käännyttävät minut pois paikasta, jossa pidettäisiin kokous, kun minusta tuntuu, että minua johdatetaan siihen. Joten taidan kysyä, voimmeko me vain hankkia teltan ja pystyttää sen ja jäädä sinne. Mennään tänne pallopuistoon tai maatilalle ja siirrytään paikasta toiseen, aivan niin kuin Herra johdattaa. Ja minusta tuntuu, että niin Hän aikoo tehdä. Siitä on näky. Ja luulen, että ehkä se on syy siihen, miksi näin tapahtuu… Tiedättekö, monesti ajattelemme, että on kauheaa, koska tiettyjä asioita tapahtuu, mutta se saattaa olla Jumala, joka ajaa teidät näihin asioihin. Kun Hän sanoi sen, Hän tekee sen.

20         Muutama ilta sitten, monilla teistä, juuri noin kuukausi ennen Afrikkaan lähtöä, monilla teistä on ehkä nauha, teillä, jotka saatte nauhoja, aiheesta Morsiamen valitseminen, joka saarnattiin Kaliforniassa. Tuon nauhan viimeisten minuuttien kohdalla en muista koskaan olleeni siellä. Mutta Herran Henki tuli sellaisella tavalla. Olin tuominnut heidät siitä, miten he elivät ja tekivät, ja sen jälkeen, kun Evankeliumia oli saarnattu ja julistettu heidän edessään niin paljon. Sitten yhtäkkiä Pyhä Henki puhui ja sanoi: ”Kapernaum”, näettekö, ”kaupunki, joka kutsuu itseään enkelten nimellä”, se on Los Angeles, ”sinut on korotettu taivaaseen, mutta sinut on laskettu alas helvettiin.” Näettekö? Ja sitten kun se oli ohi, olin ulkona, ja veli Mosley ja Billy olivat kanssani. Ja he sanoivat… Menin takaisin ja katsoin, ja koko lattia oli täynnä ihmisiä, sananpalvelijoita, jotka nyyhkyttivät.

21         Ja minä menin ja otin Kirjoituksen. Sanoin: ” Raamatussa on jotakin tuosta.”

Siinä Jeesus nuhteli Kapernaumia ja kaikkia niitä rannikkokaupunkeja, joissa Hän oli vieraillut. Hän sanoi: ”Kapernaum, joka on korotettu taivaaseen, tullaan laskemaan alas helvettiin.” Hän sanoi: ”Sillä jos Sodomassa ja Gomorrassa olisi tehty ne teot, jotka on tehty teissä, se olisi pystyssä tänään.” Ja siihen aikaan Sodoma ja Gomorra olivat meren pohjassa.

Ja juuri sen jälkeen, ehkä sata vuotta tai jotain, Jeesuksen profetian jälkeen, Kapernaum, ainoa rannikkokaupunki, jossa Hän oli käynyt, upposi maanjäristyksen seurauksena mereen. Ja tiedättehän, että se oli suora vastaus Kalifornialle, Los Angelesille.

22         Ja sitten Tucsonissa eräänä päivänä, juuri kun tulin takaisin, siellä oli tapahtunut suuri maanjäristys. Ja tiedemiehet olivat televisiossa kuvaamassa sitä. Se oli lehdissä. Se, että maa halkesi toissa päivänä Aleuttien saarilla, tai Alaskassa, Aleuttien saarten ympärillä, noin kaksisataa mailia ulos merelle, tuli takaisin San Diegon kohdalla, kiersi Los Angelesin ja päätyi San Diegoon. Ja se on irtaantunut useita tuumia. Taloja on kaatunut. Motelleja on sortunut.

Ja tiedemiehiltä tässä paneelissa kysyttiin, – Sanottiin: ”No, voiko se joskus vajota sisään?”

23         Sanoi: ”Voisiko? Se tulee!” Ja hän käytti tieteellisiä nimiä siitä, miten laava on… Se on aiheuttanut nämä maanjäristykset koko ajan, San Diegon ympärillä ja tuolla alhaalla. Se on ollut tuollainen ontto paikka. Ja nyt kaikki se on alkanut hajota, kuten hiekka putoaa sisään, ja nyt se on vain kuori. Ja se on irtaantunut, useita tuumia. He pystyvät tutkalla ja muulla tavoin seuraamaan halkeamaa ja paikantamaan sen, katsomaan missä se oli.

Ja se irtaantui, useita tuumia lisää, ehkä kaksi tai kolme tuumaa, toissa päivänä, jälleen kerran, juuri sen jälkeen, kun tuo profetia annettiin.

Ja ne, jotka haastattelivat tiedemiehiä, sanoivat: ”No, se ei luultavasti tapahdu meidän aikanamme.”

24         Hän sanoi: ”Se voi tapahtua viidessä minuutissa tai viiden vuoden kuluttua, mutta se tulee uppoamaan.”

25         Rouva Simpson, en usko, että hän on täällä tänään. Tai näen veli Fredin istuvan täällä, mutta en tiedä, missä rouva Simpson on. Hän meni ja hankki profetian, jonka tein noin vuonna 1935 tai jotain sinne päin, ja siinä sanottiin: ”Tulee aika”, se on kirjoitettuna jossakin kirjassa, ”että meri tulee valumaan autiomaahan”.

Katsokaa, mitä tapahtuu. Jos tuo tuhansia neliömaileja vajoaa maan laavaan ja liukuu sinne, niin siellä tulee kuolemaan miljoonia ihmisiä kerralla. Ja se aiheuttaa sellaisen hyökyaallon! Muistakaa, että Suolajärvi on sata tai kaksisataa jalkaa alempana kuin merenpinta. Tuo vesi tulee luultavasti melkein Tucsoniin asti, kun tuo hyökyaalto tulee sinne. ”Ja meri tulee valumaan aavikolle.”

Kansakunnat murtuvat, Israel herää,
profeettojemme ennustamat merkit;
Pakanoiden päivät ovat luetut,
 ja he ovat tuskien raskauttamia;
Palatkaa, oi hajotetut, omienne luokse.

26         Olemme lopunajassa. Herra siunatkoon teitä runsaasti. Aloitan tästä ja unohdan ajankulun. Me katoamme nopeasti, melko nopeasti, kuitenkin Iankaikkisuuteen.

27         Ja nyt Pyhässä Markuksessa, seitsemännen luvun seitsemännessä jakeessa, tuodakseni tähän aiheeseen tekstin, joka luettiin juuri ensimmäisestä Aikakirja 13:sta. Tekstiksi tähän haluan Markus 7:7.

…turhaan he minua palvovat opettaen oppina ihmisten käskyjä.

28         Minä en tiedä mitään muuta kuin sen Sanoman, jonka Herra on minulle antanut, ja siinä on kaikki, mistä voin puhua. Ja nyt aion puhua tänä aamuna aiheesta, jonka ajattelin olevan hyvä. Ja tänä iltana haluan puhua aiheesta ”ruokaa oikeaan aikaan”, jos Herra suo: Hengellistä ruokaa oikeaan aikaan ja siitä, miten se otetaan vastaan. Nyt tänä aamuna: Yrittää tehdä Jumalalle palvelus ilman, että se on Jumalan tahto.

29         Jumala on suvereeni. Ja me näemme tässä, miten Daavid toimi, ensimmäisen Aikakirjan 13. luvussa. Ja hän oli… Hänen aikomuksensa olivat hyvät. Mutta Jumala ei suo meille ansioita hyvien aikomusten perusteella. On vain yksi tapa palvella Jumalaa, se on tehdä Hänen tahtonsa Hänen käskyjensä mukaan. Ja koska Jumala on suvereeni, kukaan ei voi sanoa hänelle, mitä tehdä tai miten tehdä. Hän tekee sen tavalla, jonka Hän tietää olevan oikea tapa tehdä se. Ja se saa minut tuntemaan oloni hyväksi. Ja sen pitäisi saada meidät kaikki tuntemaan olomme hyväksi, ja olen varma, että niin se tekeekin. Sillä jonkun mielestä sen tulisi tulla tähän suuntaan, toisen mielestä se tulisi mennä tuohon suuntaan, ja kolmannen mielestä toiseen suuntaan.

30         Mutta yksi hieno asia Jumalassa on se, että Hän ei ole jättänyt meitä tietämättä, mikä on Totuus ja kuinka se tulisi tehdä. Hän ei olisi oikeudenmukainen, jos hän rankaisisi meitä siitä, että teemme jotain, mistä emme tiedä, miten se tehdään, ja antaisi meidän sitten kompastua johonkin. Hän ei ole sellainen Jumala. Hän on Jumala, joka puhuu Sanan ja odottaa lastensa uskovan Sen. Ja siksi Hän tietää, mikä on parasta, ja milloin se on tehtävä ja miten se on tehtävä. Meillä on siitä omat käsityksemme, mutta Hän tietää.

31         Ja jos Hän sitten asettaisi järjestelmän, sen, mitä Hän aikoo tehdä, eikä kertoisi meille, mitä tapahtuisi ja miten se tapahtuisi, niin me, jotka kompastumme siihen, olisimme – olisimme oikeutettuja kompasteluissamme; tai yrittäessämme tehdä jotakin, jokainen olisi oikeutettu. Mutta on vain yksi tie, ja se on Hänen Sanansa.

32         Ja vielä yksi asia, Daavid tässä, me näemme, että sydämessään hän halusi tehdä jotain hyvää. Hänellä ei ollut pahaa motiivia tai pahaa tavoitetta. Mutta temppeli tai Herran arkki oli poissa kansan luota, ja hän halusi tuoda Jumalan arkin takaisin paikalleen, jotta kansa voisi neuvotella Jumalan kanssa asioista, joita se halusi.

33         Sen sijaan, että me vain antaisimme asian olla, me… Mitä jos veli Blair ja tämän pienen pojan isä sanoisivat: ”No, se on sääli, lapsi loukkaantui ja kuoli. Se oli kai vain jotain, mitä tapahtui”? Mutta he menivät nopeasti Jumalan luo.

34         Mitä jos se pieni nainen ja hänen miehensä, Evankeliumin sananpalvelija, muutama yö tai päivä sitten, kun tuon pienen naisen selkäranka murtui ja hän vain nousi pystyyn… Lääkäri sanoi: ”Hän tulee olemaan halvaantuneena koko elämänsä ajan.” Mitä jos aviomies ja nainen olisivat sanoneet: ”No, kulta, lohdutamme itseämme sillä”? Mutta nopeasti he tekivät asialle jotain; he menivät Jumalan luo. Kuinka moniin asioihin Raamatussa voisimme viitata siitä, kuinka ihmisten joutuessa vaikeuksiin he menevät Jumalan luo!

35         No niin, noina päivinä heillä oli vain yksi kokoontumispaikka, jossa he saattoivat kohdata Jumalan, ja se oli arkin luona, veren alla. Se on edelleen ainoa kohtaamispaikka, Veren alla. Armoistuimelle vihmottiin, jotta se antaisi armoa palvojalle tai pyytäjälle, kun hän tuli esittämään anomuksen Jumalalle. Ja Jumalalla oli erityinen rutiini, miten teidänkin piti mennä, siinä asiassa, eikä Hän hyväksynyt mitään muuta. Hän ei hyväksyisi mitään muuta säännöstä; vain sen, miten Hän oli sen määrännyt.

36         Hiljattain saarnasin juuri Sanomassa, monet teistä tietävät siitä, että, vain yksi määrätty paikka, jossa Jumala kohtaa palvojan, paikka, josta Hän sanoi: ”Laitan Nimeni sinne”. Jos löydämme sen seurakunnan, johon Hän pani Nimensä, niin olemme löytäneet sen paikan. Hän sanoi: ”En siunaa teitä kaikissa porteissa; vain niissä porteissa, joihin laitan Nimeni. Laitan sen yhteen paikkaan, ja teidän on kohdattava minut siellä; ja se on ainoa paikka, jossa kohtaan teidät.” Ja me saimme selville sen kautta, minne Hän laittoi nimensä, ja se on ainoa paikka, jossa Hän kohtaa palvojan. Ja Hänen nimensä oli Jeesus Kristus. Jumalan Nimi on Jeesus Kristus.

37         Jeesus sanoi: ”Minä tulen Isäni Nimessä”. Jokainen poika tulee isänsä nimessä. Ja Hän tuli Isän Nimessä.

”Eikä taivaan alla ole annettu toista nimeä ihmisten keskuudessa”, olipa se sitten metodisti, baptisti, presbyteeri, Kristuksen Kirkko tai mikä tahansa. On vain yksi kohtaamispaikka, jossa Jumala kohtaa ihmisen, ja se tapahtuu Jeesuksessa Kristuksessa, ainoassa paikassa. Ja kaikki nämä vanhat asiat täällä Vanhan Testamentin aikana, olivat esikuvia siitä. Haluan, että ymmärrätte sen selvästi. Nyt on kyseessä pyhäkoulutunti. Minulla on joitakin Kirjoituksia ja muistiinpanoja kirjoitettuna tänne. Ajattelin, että tämä auttaisi teitä ymmärtämään, koska kaikki vanhat asiat ovat tapahtuneet esikuvina meille.

38         Nyt me huomaamme, että Jumalalla oli oma tapansa tehdä asioita. Mutta Daavid, joka oli Jumalan siunaama ja josta oli tullut kuningas, ajatteli, että hän tekisi jotakin Jumalan hyväksi. Eikä hän koskaan tehnyt sitä oikealla tavalla.

39         Huomaamme, että Jumala paljastaa Sanansa omana ennalta määräämänsä aikana. Miten Martin Luther olisi voinut tietää tämän päivän Sanomasta? Miten presbyteerit olisivat voineet?  Miten Martin… tai katolinen kirkko olisi voinut olla tietoinen Martin Lutherin sanomasta? Kuinka John Wesley saattoi tuntea Lutherin sanoman? Kuinka Wesley olisi voinut tuntea helluntailaisen sanoman? Tai miten helluntailaiset olisivat voineet tuntea tämän Sanoman? Näettekö? Hän paljastaa sen omina aikakausinaan, koska kyseessä on Siemen. Ja kun Se kasvaa ja kypsyy, Hän paljastaa itsensä.

40         Kuten auringon lämpö, avaa sen. Kun se on hento ja nuori, se nostetaan maasta, siemen; sitten se saa lehtensä, auringon toisessa vaiheessa. Kuuma aurinko tulee surmaamaan sen, jos se on kypsymässä oleva siemen… tai on kypsymisen aika. Hän siis hallitsee aurinkoa ja hallitsee luontoa, jotta se sopisi Hänen Sanaansa.

Hän säätelee Seurakuntaa, ennalta määrättyä, Morsianta, kohtaamaan sen ajanjakson, jossa he elävät.

41         Jopa luonto itse kertoo meille tänään, kun näemme kansojen murtuvan ja maan vajoavan, että kirjoitus on seinällä. Me näemme seurakunnan ja tilan, jossa se on.

Näemme Morsiamen ja sen tilan, jossa hän on. Ja tiedämme luonnon perusteella, että Seurakunta on valmistautumassa lähtemään. Kuinka loistava aika! Tämä hetki on se aika, jota kaikki profeetat ikävöivät nähdä.

42         Nyt Hän paljastaa Sanansa vain sopivana ajankohtana. Martin Luther luki samaa Raamattua kuin mekin. Wesley luki samaa Raamattua kuin Martin Luther. Helluntailaiset lukevat samaa Raamattua kuin me. Jeesus luki samaa Raamattua, jota fariseukset lukivat, mutta heillä oli… Yrittäessään pitää viljaa varhaisessa vaiheessa, kun se oli kypsymässä, he eivät kyenneet näkemään omaa hetkeään.

Nyt Daavid on tehnyt tässä saman asian.

43         Jumala paljastaa tämän Sanan sopivana ajankohtana ja sille, jolle Hän päättää sen paljastaa. Jumala valitsee, kenelle Hän ilmoittaa sen. Hän päätti sen jo ennen maailman perustamista. Hän tunsi ennalta kaikki tekonsa, jotka olivat ihmiseltä piilossa. Hän vain paljastaa ne haluamallaan tavalla. Kyse on Hänen valitsemastaan ajasta, Hänen valitsemastaan henkilöstä. Eikä Hän ole koskaan valinnut puoluetta tai lahkoa; kyse on valitusta henkilöstä, miten Hän sen tekee.

44         Kuka uskaltaa oikaista Häntä ja sanoa: ”Herra, Sinä teit virheen, kun asetit tämän miehen virkaan. Tämä mies ei usko niin kuin me uskomme”? Kuka sanoo Jumalalle, että Hän on siinä väärässä? Tarvittaisiin joku, joka olisi hieman minua pahempi rikollinen, kertoakseen sen Hänelle. Hän tietää, mitä Hän tekee. Hän tietää, kenet valita ja kenet olla valitsematta, mitä on tehtävä ja milloin se on tehtävä. Riippumatta siitä, kuinka kovasti me luulemme, että tietty henkilö on pätevä tekemään tietyn työn, Jumala tietää, kuka on sopiva aikaan ja vuodenaikaan nähden, tai aikaan ja oikeaan hetkeen nähden, tekemään se.

45         Ja todellinen, aito kristitty, todellinen, aito Jumalaan uskova odottaa Herralta näitä asioita. Odottakaa palvelutyötänne. Jos tunnet kutsun, ole varma, että kyseessä on Jumala. Ole varma, että se on oikein. Varmista, että se on oikea-aikaista sen suhteen, mitä aiot sanoa. Raamattu sanoo: ”Ne, jotka odottavat Herraa, uudistavat voimansa. He nousevat siivilleen kuin kotka. He juoksevat eivätkä väsy. Jos he kävelevät, he eivät väsy.”

46         Huomaa, että Daavid, Israelin kuningas, oli juuri voideltu. Samuel vuodatti öljyä hänen päälleen, ja Jumala oli valinnut hänet Israelin kuninkaaksi. Ja Daavid sai tämän ilmestyksen tuoda Herran arkki Daavidin kaupunkiin. Siinä ei ole mitään väärää, mutta Daavid teki sen väärällä tavalla.

47         Näyttää siltä, että jos tuollainen mies saisi ilmestyksen, suuri mies, kuin Jumalan valitsema kuningas, suurin kuningas, joka on koskaan elänyt maan päällä, Kristusta lukuun ottamatta. Luulen, että David oli sellainen, koska Kristus on Daavidin poika. Suurin mies, juuri voideltu, Jumalan läsnäolosta tuleva, sai ilmestyksen tehdä jotakin Jumalan puolesta ja halusi tehdä sen Jumalalle, mutta ilmestys oli väärä. Nyt, se on hieno asia. Se liittyy aiheeseemme: Yrittää tehdä Jumalalle palvelusta ilman, että on kutsuttu tekemään se.

48         Huomaa, että Daavid sai ilmestyksen. Ja huomaa, että profeetta Naatan ei saanut ilmestystä. Kuningas Daavid sai ilmestyksen. Naatanin kanssa ei myöskään neuvoteltu asiasta. Hän ei koskaan kysynyt Naatanilta. Mutta näittekö tässä, ensimmäisessä Aikakirjojen luvussa, että hän neuvotteli tuhannen ja sadan päälliköiden kanssa? Hän ei koskaan neuvotellut Naatanin kanssa. Hän kysyi neuvoa kansalta, ja hän kysyi neuvoa myös papeilta ja sen ajan teologeilta, kirjanoppineilta ja teologeilta. Daavid kysyi ensin neuvoa ja sanoi: ”Jos tämä on Jumalasta, niin menkäämme alas ja tuokaamme Jumalamme liitonarkki ylös kaupunkiin, ja kysykäämme neuvoa Jumalalta, ennen kuin teemme jotakin.”

49         Mutta Saulin aikana he sanoivat: ”He eivät enää kysyneet Jumalalta arkin kautta, Urimin ja Tummimin kautta. He lopettivat tekemästä niin.”

Daavid sanoi: ”Nyt, palatkaamme kaikki takaisin Jumalan luo! Palatkaamme takaisin oikeaan asiaan. Menkäämme alas ja hakekaamme arkki ja tuokaamme se tänne, tuokaamme Jumalan Läsnäolo”, toisin sanoen, ”kaupunkiin”. Pitäkäämme herätys. Tuodaan ihmiset takaisin.” Mutta hän sai ilmestyksen, joka vaikutti hyvältä, mutta se ei ollut Jumalan tahto.

50         Sen sijaan, että hän olisi kysynyt siltä taholta, jolta hänen olisi pitänyt kysyä, hän kysyi neuvoa päämiehiltään, sillä hänestä oli juuri tullut kuningas. Ja hän noudatti sellaista ajattelutapaa, sitä, jota hänen päällikkönsä ja suuret miehensä noudattivat.

51         Sitten hän meni muodolliseen seurakuntaan ja kysyi, voisivatko he järjestää herätyksen. Papit, kirjanoppineet, tuhansien päälliköt, satojen päälliköt, ja neuvotteli heidän kanssaan. ” Onko tämä Herran tahto?” ” Onko tämä Herran tahto?” Ja he sanoivat, että oli. Mutta hän jätti kysymättä tärkeimmän tahon kanssa, jonka kautta Jumala aina toimii. Näettekö, hän ei onnistunut saamaan sitä.

52         Mutta hänen aikomuksensa oli hyvä. Hänen motiivinsa oli hyvä. Hänen päämääränsä oli hyvä, ja tuoda herätys kaupunkiin, tuoda ihmiset takaisin Jumalan luo, mutta hän ei koskaan kysynyt, millä tavalla Jumala käski hänen tehdä se, näettekö, jopa koko kansa oli samaa mieltä, ja papit ja että kuningas olivat oikeassa: Arkki oli saatava takaisin kaupunkiin, he tarvitsivat Jumalan Läsnäoloa, he tarvitsivat herätyksen.

53         Mutta Jumala ei ollut luvannut ilmoittavansa Sanaansa kansalle oikeaan aikaan. Hän ei koskaan luvannut paljastaa sitä kuninkaalle oikeaan aikaan. Jumala ei muutu, vähänkään. Hän ei luvannut tehdä niin.

54         Vaikka ihmiset olisivat kuinka vilpittömiä ja vaikka heillä olisi kuinka hyviä motiiveja ja tavoitteita ja vaikka he haluaisivat noita asioita ja näkisivät niiden tarpeen, on olemassa Jumalan tahto, joka on noudatettava näissä asioissa. Haluan painottaa sitä lujasti, sillä haluan tehdä tämän siksi, jotta näette sen, jos… jos Jumalan Henki asuu teissä. Ja sen takia viivyn tässä niin kauan. En vie teidän ihmisten aikaa, jotka olette puhelimen ääressä ja linjojen takana, mutta haluan teidän näkevän sen. Jos teiltä loppuu aika, hankkikaa nauha. Tuo siellä…

55         Riippumatta siitä, kuinka paljon sitä tarvitaan, kuinka paljon kaikki ovat samaa mieltä siitä, että sitä tarvitaan, kuinka totta se on, yksi asia on vielä selvitettävä. Onko se Jumalan tahto?

Jumala ei koskaan luvannut, että Hän paljastaisi salaisuuksiaan kuninkailleen, paljastaisi salaisuuksiaan kansalleen.

56         Kuten oli Miikan, Imlahin pojan, aikana. Kun jätämme, emme tekstiä, vaan menemällä toiseen aikaan, tuodaksemme tämän esiin ja tuodaksemme sen todeksi teille, todelliseksi teille, jotta ette menettäisi sitä.

57         Oli, Miikan aikana… Hän oli köyhä mies, ja hän oli myös lähtöisin köyhästä perheestä. Mutta Ahab, Israelin kuningas, Jumalan hallitsemassa kansakunnassa, oli perustanut koulun ja kasvattanut valikoituja, käsin valittuja profeettoja, ja hänellä oli niitä neljä sataa koulussa. Ja he olivat suuria miehiä. He eivät olleet vain vääriä profeettoja. He olivat heprealaisia profeettoja, aitoja miehiä. Ja nämä miehet neuvottelivat Herran kanssa. Ja he ennustivat. Mutta kun varsinainen välienselvittely tuli, he kaikki olivat Jumalan sanan ja tahdon ulkopuolella. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

58         Sillä Joosafat tuli Jerusalemista alas kuningas Ahabia vastaan, ja he pukivat vaatteensa ylleen ja lähtivät portteihin ja toivat profeetat eteensä. Ensin Ahab sanoi: ”Meillä on täällä ylhäällä Ramoth Gileadissa paikka, joka itse asiassa kuuluu meille.” Nyt, se on NÄIN  SANOO HERRA. Joosua jakoi sen kansalle ja antoi sen heille, mutta filistealaiset olivat vallanneet sen.

Ja sanoivat: ”Täällä lapsemme tarvitsevat leipää, eikä meillä ole tarpeeksi maata, jossa kasvattaa leipää. Ja vihollisemme, filistealaiset, ruokkivat lapsiaan, pakanoita, juuri siitä maaperästä, jonka Jehova Jumala antoi meille.” Se on hyvin suoraa. Ja sanoi: ”Tässä me, Jumalan kansa, istumme tässä lastemme kanssa, hädänalaisina, ja vihollisemme ruokkivat lapsiaan siitä maasta, jonka Jumala antoi meille kutsuessaan meidät pois Egyptistä.” Se herättäisi teologin, eikö vain? Hän sanoi: ”Pitäisikö meidän mennä ylös ja ottaa itsellemme maamme, jonka Jumala antoi meille?”

59         Joosafat sanoi: ”Kyllä, minä autan sinua. Me olemme veljiä. Sinä olet Juudassa, ja minä olen Jerusalemissa.” Vai oliko se päinvastoin? Minä uskon… Ei, aivan oikein. Luulen, että se oli… Joosafat.

Joosafat oli kuitenkin hyvä mies, kuningas, vanhurskas mies, joka rakasti Herraa. Ahab oli penseä uskovainen. Niinpä he toivat heidät alas, ja Joosafat sanoi: ”Kuunnelkaa, kysytään ensin neuvoa Herralta. Meidän pitäisi ottaa selvää tästä asiasta.” Näettekö, jos Daavid olisi tehnyt niin kuin Joosafat teki! Hän sanoi: ”Eikö meidän pitäisi tehdä näin?”

Ja nopeasti, koska Ahab oli israelilainen, hän sanoi: ”Totta kai. Minulla on neljäsataa heprealaista, sellaisia kuin mekin olemme, heprealaisia profeettoja omasta organisaatiostamme. Ja minä kysyn heiltä neuvoa. He ovat profeettoja.” Katsokaas, vain…

60         Sanotte: ”Tuo saa minut kompastumaan, veli Branham. Profeetta?” Niinpä niin. Jeremian aikana oli yksi, joka sanoi, että he olisivat siellä vain kaksi vuotta. Herra sanoi Jeremialle: ”Seitsemänkymmentä.” Hän pani ikeen kaulansa ympärille, ja profeetta Hananja rikkoi sen. Mutta tiedätte, mitä hänelle tapahtui. Niin. Sinun täytyy pysyä Sanan kanssa.

Nämä profeetat tulivat ja ennustivat ja sanoivat: ”Menkää ylös!

Herra on kanssanne.”

61         Ja yksi heistä, muistaakseni (unohdin nyt hänen nimensä) päällikkö, muistaakseni Sidkia, sanoi, että hän teki kaksi rautaista sarvea ja sanoi: ” NÄIN SANOO HERRA”. Tämän avulla”, nyt tuo mies oli vilpitön, ”te työnnätte vihollisenne suoraan takaisin heidän maahansa ja otatte sen, mikä kuuluu Jumalalle. Se annetaan teille.” En usko, että hän oli tekopyhä. Uskon, että hän oli hyvä mies. Uskon, että kaikki profeetat olivat.

62          Sanotte: ”Profeetat?” Jep! Muistakaa, että juuri se mies, joka hyväksyi Jeesuksen Kristuksen tappamisen, profetoi, koska hänellä oli sellainen virka. Hän oli ylipappi sinä vuonna. Ja koska hänellä oli tuo virka, ja hän hoiti tuota virkaa, Jumalan Henki tuli hänen päälleen. Se ei tarkoittanut, että hän oli pelastunut tai mitään sellaista. Ja hän profetoi, Kaifas, koska hänen virkansa teki sen.

63         Ja nämä profeetat, jotka olivat profeettoja, profeetan virassa, profetoivat. Ja Jumalan Henki tuli heidän päällensä, miesten, joilla oli Hengen lahjoja.

64         Ymmärrän, että puhun ihmisille, joista yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia on helluntailaisia. Mutta ihmiset monesti, ihminen, Jumala voi toimia heidän kanssaan, antaa heille lahjan, ja ihmiset tukeutuvat niihin ihmisiin. Jos he eivät ole täydellisesti Jumalan kutsumia ja lähettämiä, Hän saa tuon miehen tai naisen sanomaan jotain, mikä ei ole Hänen tahtonsa, koska ihmiset painostavat heitä tekemään niin.

65         Kuinka jouduin saamaan oman pikku pastorimme kiinni siitä. Täällä metsässä eräänä aamuna, noin kello kolme aamulla, sanoi: ”Mene ja kerro veli Nevillelle!”. Minä tulin luoksesi, eikö niin, veli Neville?

66         66 Kaikki sanoivat: ”Veli Neville, profetoi minulle. Kerro minulle sitä tai tätä.” Näettekö? Hän sanoi silloin asioita, jotka eivät toteutuneet.

”Ne, jotka odottavat”, saadakseen tietää, mitä Herra haluaa tehdä. Näettekö?

67         Niinpä nämä miehet tarkastelivat sitä luonnollisella mielellä: ”Se kuuluu meille.” Mutta näettekö, he eivät löytäneet Jumalan Sanaa ja Jumalan tahtoa.

68         Silloin Miika astui alas ja näki näyn. Hän tutkiskeli ensin, huomaattehan. Hän sanoi: ” Odota. Anna minulle tämä yö. Anna minun ottaa selvää, ja huomenna voin ehkä vastata sinulle.” Hän ei ollut heti valmis sanomaan: ”NÄIN SANOO HERRA”, ja olemaan samaa mieltä muiden profeettojen kanssa. Hän sanoi: ”Minä puhun vain sen, mitä Jumala sanoo.”

Ja seuraavana päivänä huomaamme, että Jumala kertoi hänelle, mitä tapahtuisi. Ja se oli täysin vastoin kaikkia muita. Koko koulu, se oli aivan päinvastaista. Ja jopa yksi heistä käveli hänen luokseen ja löi häntä naamaan sen takia. Mutta näettekö, hän odotti. Sitten kun hän teki niin, hän vertasi ennustustaan, näkyään, kirjoitettuun Sanaan, ja se oli oikein Sanan kanssa.

69         Kun joku sanoo saaneensa ilmestyksen kastaa ihmisiä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen, se on vastoin Sanaa. Kukaan heistä ei koskaan tehnyt niin. Kun he sanovat, että ”Oi, me aiomme seisoa ja sitä, tätä ja tuota” ja niin edelleen, se on vastoin Sanaa. Kun he sanovat, etteivät he ”usko käärmeen siemeneen”, se on vastoin Sanaa. Kaikki nämä muut asiat ovat vastoin Sanaa. Sen täytyy olla Sanan mukaista ja oikea-aikaista.

70         Jospa Daavid olisi toiminut näin. Arkki oli tulossa, mutta ei sillä hetkellä; sille ei ollut paikkaa.

71         Huomatkaa nyt, kun he menivät alas hakemaan arkkia, kaikki arvovaltaiset sanoivat: ”Se on oikein, Daavid. Kunnia Jumalalle! Me tarvitsemme herätyksen.” Se olisi nykyään todellinen helluntai; baptistinen, presbyteerinen. ”Daavid, sinä olet meidän kuninkaamme! Te kaikki… Kapteeni Se-ja-se, ja majuri Se-ja-se, ja kenraali Se-ja-se, tulette kokoukseenne. He sanovat, että juuri niin pitääkin tehdä, David. Sinulla on koko maa mukanasi.”

Se on tänään ongelmana. En halua maata. Haluan Jumalan, vaikkei kukaan muu olekaan mukana.

72         Daavidilla oli kaikki päämiehet. Hän teki yhteistyötä sotavoimien kanssa. Hän teki yhteistyötä kaikkien uskontokuntien, kaikkien teologien, kaikkien kanssa, kaikki olivat samaa mieltä hänen kanssaan. Samoin oli myös Ahabin ja muiden Raamatussa mainittujen kanssa, mutta Jumala ei ollut hänen kanssaan, koska hän oli Jumalan tahdon ulkopuolella. Toivon, että ymmärrämme tämän.

73         Huomaa, he tekivät jokaisen uskonnollisen asian, minkä osasivat. He luultavasti julkaisivat mainoksia ja kaikkea: ”Suuri herätys! Arkki tuodaan takaisin. Me saamme herätyksen. Me teemme tämän.”

74         Huomaa, hän lähetti laulajia. Hän lähetti ihmisiä harppujen ja trumpettien kanssa, ja he tekivät jokaisen uskonnollisen asian, jonka he osasivat tehdä; ja silti Jumala ei ollut mukana.

Jotenkin näemme sen toistuvan jälleen, eikö niin?

75         He ottivat kaikki laulajat. He ottivat harpunsoittajat, torvensoittajat, naiset, miehet ja kaikki laulajat. He veivät heidät kaikki sinne, ja he kävivät läpi kaikki uskonnolliset toimet.

En halua sanoa tätä, mutta minun on sanottava se. Samoin nämä kirkkokunnat tänä päivänä, helluntailaiset ja kaikki, tekevät kaikki uskonnolliset elkeet, laulavat ja huutavat.

76         Huomaa, että Daavid huusi kaikin voimin, hän huusi, hän hyppi ja hän teki jokaisen mahdollisen uskonnollisen toiminnon, mutta Jumala ei silti ollut mukana. Hänen motiivinsa ja tavoitteensa ja kaikki olivat oikein, mutta hän meni väärään suuntaan. Näettekö? Hän teki kaikki uskonnolliset toiminnot; huusi, lauloi, hänellä oli erityiset laulajat, erityiset huutajat ja kaikkea muuta. He tanssivat hengessä. He harjoittivat kaikkea, mikä oli uskonnollista.

77         Se on vähän samanlaista kuin meidän aikamme suuret ristiretket. He haluavat voittaa maailman Kristukselle. Sellaista asiaa ei ole olemassakaan. Suuret maanvyöryherätykset, suuria asioita tapahtuu; jos he vain tajuaisivat, että tuo aika on ohi. Hän on tuomittu. Mutta he ovat rakentamassa ristiretkiä, järjestöjä ja kaikkea. Mutta lopputulos on suunnilleen samanlainen kuin Daavidin aikana, se ei toiminut.

78         Me menemme ja pidämme herätyksen. Jotkut nykypäivän suurista evankelistoista sanovat saaneensa kolmekymmentätuhatta käännynnäistä kuudessa viikossa, ja kun he palaavat takaisin vuoden kuluttua, he eivät löydä kolmeakymmentä. Jotain on vialla. Kyse on vain samasta asiasta, jonka David teki. Suuret arvohenkilöt, suuret miehet, suuret saarnaajat, suuret koulut, suuria viranomaisia, mutta silti he neuvottelevat vanhan kirkkokunnan kanssa sen sijaan, että katsoisivat Jumalan Sanan kasvoihin ja näkisivät, milloin on oikea aika. Ette voi kasvattaa tiettyjä elintarvikkeita kuin vain tiettyinä vuodenaikoina.

79         Katsotaanpa nyt, mitä tapahtui. Vaikka heidän… heidän uskonnolliset tunteensa ja muut asiat olivat suuria, heidän aikomuksensa olivat suuria, heidän ristiretkensä olivat suuria, heidän laulunsa olivat suuria, heidän tanssinsa olivat suuria, heidän huutonsa olivat suuria, heidän musiikkinsa oli suurta, ja heillä oli arkki. Mitä hyötyä arkista on ilman Jumalaa? Se on vain puulaatikko, pari kivitaulua.

Aivan kuten ehtoollisen nauttiminen, kastaminen. Mitä hyötyä on kastetuksi tulemisesta, jos ei ole ensin tehnyt parannusta? Mitä hyötyä siitä on ottaa ehtoollinen, tulla tekopyhäksi, jos et elä elämääsi ja usko koko Jumalan Sanaa? Jos ottaa osan siitä, eikä sitä kaikkea, se osoittaa, että jotain on vialla.

80         Nyt, kun kaikki tämä tapahtuu, katsokaamme, mitä tapahtuu, kun Jumalaa ja hänen aikakauttaan ja aikaansa ei oteta huomioon, vaan ainoastaan ihmisten käsitykset.

81         Monet ihmiset ovat sanoneet minulle: ”Mikset tule tänne ja pidä kokousta? No, me kutsumme sinut tänne. Allekirjoita tämä, tuo tai se.”

Odottakaa! Saatatte haluta sitä, mutta mitä Jumala sanoo siitä? Monet ihmiset ovat sanoneet minulle… Minulla on ollut kutsu, minulla on ollut haastatteluja, henkilökohtaisia haastatteluja ja muuta, ja olen odottanut vuoden. Odottakaa! Mistä minä tiedän, mitä sanoa, ennen kuin Jumala sanoo minulle, mitä sanoa? Näettekö, on odotettava! Siksi sanoin: ”Kirjoita se ylös. Katsotaan, mitä Hän sanoi.” Näetkö? Odottakaa! ”Ne, jotka odottavat Herraa, uudistavat voimansa.” Onko näin?

82         Huomatkaa, he kysyivät neuvoa vain sen päivän papeilta, teologeilta, kirkkokunnilta. Ja huomatkaa, kun he tekivät niin, neuvotellen pappien kanssa ja neuvotellen seurakunnan kanssa, neuvotellen ihmisten kanssa, he toimivat väärin.

83         Huomaa, että arkki oli Sana. Tiedämme, että se on oikein. Koska arkki on Kristus, ja Kristus on Sana. Näettekö? Arkkia tai Sanaa ei asetettu ensimmäiseen, määrättyyn, alkuperäiseen määrättyyn asemaansa. Oi, älkää epäonnistuko tämän ymmärtämisessä, seurakunta!

Kaikki oli täydellistä, ja kaikki näytti hyvältä, aivan kuin suuri herätys olisi tulossa; mutta koska he eivät neuvotelleet siitä oikean henkilön kanssa! He neuvottelivat pappien kanssa, neuvottelivat virkamiesten kanssa, neuvottelivat teologien kanssa, neuvottelivat laulajien kanssa, ja saivat kaikki yksimielisiksi ja suuren sotilasorganisaation ja myös – – – kansakunnan armeijan. Kaikki oli sopusoinnussa suurta kokousta varten, mutta he jättivät neuvottelematta Jumalan kanssa. Samoin oli tehnyt Ahab ja muutkin. Millainen hetki!

84         Älkää nyt menettäkö tätä. He eivät saaneet sitä, koska he eivät olleet neuvotelleet. Ja tekemällä niin… Katsokaa. Menemällä pappien luo, menemällä teologien luo ja menemällä sotilasjoukkojen luo, eivätkä he edes ottaneet huomioon Jumalan lähettämää sen hetken sanansaattajaa, Naatania, he tekivät väärin. He menivät ja ottivat arkin ja laittoivat sen uusiin vaunuihin, laittoivat sen uusiin vaunuihin, tai ”uusi kirkkokunta tulee käynnistymään”, eivätkä käyttäneet Jumalan antamaa, määrättyä tapaa kantaa sitä. Se oli tarkoitus kantaa leeviläisten hartioilla. Mutta kun aloitatte väärällä tavalla, jatkatte väärällä tavalla.

85         Jos luoti on tarkoitus suunnata kohteeseen, ja jos piippu kääntyy aluksi tuhannesosan verran sivuun, sadan metrin päässä ollaan neljä tai viisi tuumaa sivussa. Te aloitatte väärin.

86         Oi Jumala, auta meitä tietämään, että tämä asia on alkanut väärin, nämä tämän hetken suuret ristiretket, joita kutsutaan sellaisiksi. Jumalan mielipidettä ei ole kysytty sen suhteen. Pappien ja uskonnollisten miesten kanssa neuvotellaan. Organisaatioiden kanssa neuvotellaan. ”No, otatteko sen ja sen? Uskon, että jos saisimme kaikki yhteen!” Älkää kutsuko kaikkia koolle. Hankkikaa vain Jumalan Sana asiasta.

87         Sitten huomaamme, että kun he tekevät niin, miten he toimivat? He jatkavat edelleen saman vanhan uskonnollisen ohjelmansa kanssa, joka ei ole Jumalan Sanan ja Jumalan tahdon mukainen. Tuo asia kuoli vuosia sitten, nuo vanhat kuivuneet asiat vuosien takaa.

88         Se oli kuivunut Herran Jeesuksen päivinä. He eivät tienneet sitä. Hän sanoi: ”Jos olisitte tunteneet Mooseksen, tuntisitte Minut, sillä Mooses sanoi, että Minä olen tulossa.”

He sanoivat: ”Isämme söivät mannaa erämaassa.”

89         Hän sanoi: ”He ovat kaikki kuolleita!” ”Sokeiksi”, Hän kutsui heitä, fariseuksia, uskonnollisia johtajia. ”Ellette usko, että Minä olen Hän, te kuolette synteihinne.” Mutta he eivät tehneet niin. He olivat niin jämähtäneet omiin tapoihinsa. Heidän oli saatava tehdä se omalla tavallaan.

90         Daavid teki niin. Hänellä oli oma tapansa, joten hän vain sanoi: ”Tiedättekö, mitä minä teen? Me siirrymme.” Hän sai ilmestyksen. ”Me siirrymme eteenpäin, joten teemme sen uudella tavalla. Ihmeiden aika on ohi, joten perustamme vain uuden organisaation. Rakennamme uuden kärryn, joka osoittaa, että on alkanut uusi asia.” Miten väärä ennustus!

91         Teidän on palattava takaisin siihen tapaan, miten Jumala käski tehdä se. He laittoivat sen leeviläisten hartioille, ja se oli sydämen yläpuolella. Arkki, Sana, ei ole kannettava uuden kirkkokunnan päällä, jonkun miehen teorioiden päällä, vaan sydämessä. Jumalan Sanaa ei pidä käsitellä kirkkokuntien toimesta; sitä pitää käsitellä ihmisen sydämessä, jossa Jumala voi tulla sinne ja ilmaista itsensä. Ja jos hän ilmaisee sen Sanan mukaisesti, se on Jumala; jos ei ole, se ei ole Jumala.

Ja sitten, tuon ajanjakson Sana! Tietysti fariseus saattoi sanoa: ”Kuka on kertonut meille, ettemme saa tehdä sitä ja tätä? Mooses antoi meille nämä käskyt.”

”Mutta Mooses sanoi myös…”

Saatana sanoi: ”Niin, on kirjoitettu: ’Hän antaa Enke…’.”

92         ”Ja on myös kirjoitettu”, Jeesus sanoi.

Ajanjakso, aika! ”Jos olisitte tunteneet Mooseksen! Teillä on yksi, joka syyttää teitä, Mooses. Jos olisitte tunteneet Mooseksen, olisitte tunteneet Minut”, Hän sanoi, ”sillä Mooses kirjoitti Minusta. ’Herra, teidän Jumalanne, herättää teidän keskuudestanne Profeetan, teidän veljistänne; Häntä heidän on kuultava.”” Jos he olisivat tunteneet Mooseksen, he olisivat tunteneet Hänet.

93         Nyt loppuun, kuunnelkaa, älkää menettäkö tätä nyt. Katsokaa, ensinnäkin, kun he neuvottelivat pappien kanssa, neuvottelivat arvovaltaisten kanssa, neuvottelivat armeijan kanssa, neuvottelivat koko seurakunnan kanssa, naapuruston kanssa, jotta he kokoontuisivat yhteen tätä tulevaa suurta kokousta varten, he eivät onnistuneet tekemään sitä oikein. He eivät neuvotelleet Jumalan kanssa. Ja tehdessään niin, he eivät menneet takaisin ja katsoneet, mitä kello oli!

94         Oi, veli, kuuntele. Missä ajassa me elämme? Mikä on aikakausi? Mikä on se hetki, jossa elämme? Ei ole näiden asioiden aika, joista he puhuvat. Se on ohi. Tuomio on nyt käsillä. Voitte nähdä sen murtuvan. Muistatko sen kiven tuolla vuorella? Tuomion hetki! Muistatteko ilmestyksen tai näyn Morsiamesta? Pitäkää Hänet vain samassa tahdissa. Älkää antako Hänen poiketa tahdista.

Huomatkaa: ”Pappien hartioilla!”

95         Ja Daavid ja kaikki papit, joiden olisi todellakin pitänyt tietää paremmin, mutta kuinka kävi? Pappien olisi pitänyt tietää paremmin. Kirjanoppineiden, teologien, olisi pitänyt tietää paremmin, koska Sana sanoi, ettei niin pidä tehdä.

96         Ja tänään, kun he haluavat sanoa: ”Oi, Jeesus Kristus ei ole sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Se on mentaalista telepatiaa. Se on tätä, tuota tai muuta.” He eivät näe luvattua Sanaa. ”Oi, se oli menneen päivän juttu.”

Daavid sanoi: ”No, odota nyt hetki. ’Pappien hartioilla’, se tapahtui silloin, kun Mooses tuli ulos. Toki, me, me laitamme sen tänään uusiin vaunuihin. Sain siitä ilmestyksen.”

97         Papit sanoivat: ”Aamen, Daavid!” Katsokaas, uuden ekumeenisen neuvoston vaikutuksesta, että heidän pitäisi olla kaikki yhdessä ja tehdä näin ja näin, se sai papit kompastumaan. He eivät koskaan neuvotelleet oikean henkilön kanssa. He eivät tehneet sitä oikein, siksi he joutuivat vaikeuksiin. Kyllä.

98         Pelkäänpä, että nykyään monissa asioissa… Kun eräs suuri opettaja, yksi helluntailaisuuden suurimmista, seisoi uskonnollisen ryhmän edessä toissa iltana Chicagossa, minun piti pitää tuo kokous liikemiesten kanssa, mutta arvelin olevani silloin Afrikassa, mutta palasin juuri päivää ennen sen alkua. Ja he olivat valinneet suuren helluntailaisen intellektuellin, ja hän nousi ylös ja kertoi heille, että tämä ekumeeninen liike oli Jumalan teko, ja sanoi, että kaikki heistä on palaamassa, jopa katolinen kirkko palaa alkuperäiseen tilaansa, kaikki puhuvat kielillä todisteena ja niin edelleen, eivätkä he tienneet, että se on paholaisen ansa!

99         Ja eräs mies, jota en tiennyt, joskus kylvetään siemeniä, eikä tiedetä, mitä tulee tapahtumaan, mutta Täyden Evankeliumin Liikemiesten puheenjohtaja sanoi heti suuren puhujan laskeuduttua alas: ”Minulla on taipumus olla sanomatta asioita puhujiamme vastaan, mutta veli Branham ei sanonut, että näin kävisi. Mutta hän sanoi, että se johtaisi pedon merkkiin.”

Hän sanoi: ”Mutta veli Branham ei tiedä, mistä hän puhuu.”

Hän sanoi: ”Me… uskomme, että hän tietää.” Näettekö?

100      Ja Chicagossa hän sanoi: ”Kuinka moni täällä haluaisi, että tulisin tänne ja kertoisin oman versioni siitä?”. Alkoi huuto ja kiljunta.

Katsokaa, kylvätte siemeniä; ette tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Jatkakaa vain siementen kylvämistä. Kun se hetki koittaa, jotkut heistä on…

101      Kuten Tuomas, hän oli kutakuinkin viimeinen, joka näki Herran. Mutta hänen täytyi nähdä Hänet uskoakseen Häneen. Näettekö, kun he näkivät sen tapahtuvan. Tuomas tuli sisään, mutta hän oli hieman myöhässä.

102      Kun he näkivät, että ennustetut asiat ja sanat ”NÄIN SANOO HERRA” tapahtuivat, he sanoivat: ”Antakaa meille teidän Öljystänne.” Näettekö?

103      Mutta nyt huomaa, vaikutus. Joskus hienot tyypit kokoontuvat yhteen. Kuulette heidän sanovan: ”Suuri se-ja-se, ja suuri se-ja-se, meidän suuri…”. Älkää koskaan tehkö niin.

Keskuudessamme ei ole ketään suurta. On vain yksi Suuri, ja se on Jumala. Me olemme veljiä ja sisaria. En välitä siitä, vaikka paimentaisit seurakuntaa, jossa on viisi ihmistä, se ei tee sinusta pientä; se tekee sinusta veljen, jos olet uskollinen Jumalan Sanalle. Ei ole väliä mitä tai miten, teistä ei tule pieniä. Jumalalla ei ole pieniä lapsia eikä isoja lapsia. Hänellä on vain lapsia. He ovat kaikki samanlaisia.

104      Huomatkaa, Jumala itse tuli kirkkauden norsunluupalatseista tullakseen yhdeksi meistä. Kuka nyt on se iso? Otti… Ei tullut tänne alas ottaakseen papin muodon, vaan palvelijan. Pesi juuri sitä savea, jonka Hän loi, apostoliensa ja muiden jaloista. Kuka on suuri?

105      Mutta nämä miehet olivat vaikuttuneita. He eivät ymmärtäneet. He luulivat, että jotakin uutta tulisi tapahtumaan, ei, jotakin, mitä Jumala ei sanonut tapahtuvan. He lähestyivät asiaa väärällä tavalla.

Siitä kaikki tämä innostus, kun… alkoi silloin kauan sitten, jokaisella kirkkokunnalla täytyi olla Jumalallinen parantaja; jokaisella kirkkokunnalla täytyi olla sitä, tätä tai tätä. Jokaisella kirkkokunnalla piti olla pieni Daavid. Jokaisella oli oltava sitä, tätä tai tätä. Näettekö mitä tapahtui? Se teki saman asian kuin tässä. Saman asian. Vaikutus!

106      Sen ajan Sana, jonka aikana he elivät, jätettiin huomiotta.

107      Huomatkaa, että ”leeviläisten hartioilla” oli alkuperäinen, Jumalan säätämä tapa tehdä nämä asiat.  ”Kantakaa tuota arkkia leeviläisten hartioilla.” Kaikki sen ulkopuolella oli vastoin sitä. Sen mitä Hän sanoi, sitä Hän tarkoitti. Jumala ei voi muuttua. Sen takia pysykää Hänen Sanassaan! Minulla on raamatunpaikka, kyllä, Ensimmäinen Aikakirja 15:15, jos haluatte laittaa sen muistiin. Huomatkaa.

108      Huomatkaa nyt, kun seurataan Jumalaa. Haluan, että kirjoitatte tämän mieleenne. Jumalan käskyjen noudattaminen, kaiken oikein tekeminen Jumalalle, Jumalan palveleminen oikein edellyttää viittä asiaa, jotta Jumalan palveleminen voidaan tehdä oikein.

109      Daavid teki Jumalalle palveluksen. Hän teki kaiken, mitä hän tiesi tehdä, paitsi että jätti Jumalan pois. Näettekö? Hän teki jotakin oikeaa, jotakin hyvää ihmisille, jotakin hyvää seurakunnalle.

110      Mutta haluan, että muistatte nämä viisi välttämättömyyttä. Ei ole väliä, kuinka vilpitön ihminen voi olla tehdessään sitä, tehdessään palvelusta Jumalalle, tämän, näiden viiden täytyy olla olemassa.

Ensinnäkin, on oltava Hänen aikansa tehdä se.

111      Mitä jos Mooses olisi tullut ja sanonut: ”Rakennamme arkin ja kellumme Niiliä pitkin, aivan kuten Nooa teki”? Nooan aikana arkkioli hyvä, mutta ei hänen aikanaan.

112      Entä jos Jeesus olisi tullut ja sanonut: ”Nyt minä kerron teille, mitä me teemme. Menemme vain vuorelle, kuten Mooses teki, ja saamme uuden lain julistuksen”? Näettekö? Huh-uh! Hän oli tuo laki. Näettekö?

113      Teidän on oltava Hänen ajallaan. Sen on oltava Hänen kaudellaan. Ymmärrättekö sen nyt? On oltava Hänen kaudellaan. Sen on oltava Hänen kaudellaan, ajalla ja kaudella.

114      Ja sen on oltava Hänen sanansa mukaisesti, joka on puhuttu. Sen on oltava. En välitä siitä, kuinka hyvin te sanotte, että tämän pitäisi olla, tai tuon pitäisi olla, tai tämän pitäisi olla. Sen on oltava Hänen Sanansa mukaisesti, Hänen aikansa ja kautensa mukaisesti.

Ja sen on annettava vastaavasti, henkilölle, jonka kautta Hän on valinnut sen tehtäväksi.

115      En välitä siitä, kuinka paljon on arvovaltaisia henkilöitä. On kuningas Daavid, aivan yhtä suuri kuin kuka tahansa heistä. Hän oli kansakunnan kuningas. Mutta Hänellä oli oma tapansa tehdä se, ja Hän oli kertonut heille, miten Hän tekisi sen. Mutta he eivät onnistuneet tekemään sitä.

116      Sen on tapahduttava Hänen Sanansa mukaisesti, Hänen ajallaan, Hänen ohjelmansa mukaisesti.

117      Ja sen on tapahduttava sen henkilön toimesta, jolle Hän on valinnut sen antamisen ja toteuttamisen. Mooses yritti paeta sitä: ”Ota joku muu.” Mutta Jumala valitsi Mooseksen tekemään sen. Monta muuta; Paavali yritti päästä siitä pois; monet muut. Mutta sen täytyy tapahtua sen kautta, jonka Hän on valinnut tekemään sen.

Ja sen on tultava ensin Hänen profeetoillensa. Jumalan Sanan on tultava Hänen profeetoillensa. Aamos 3:7: ”Herra Jumala ei tee mitään, ennen kuin hän ensin ilmoittaa sen palvelijalleen profeetalle.” Neljä.

118      Ja profeetan on oltava Jumalan Sanan vahvistama.

119      Siinä on teidän viisi pakollista asiaa. Sen on oltava sillä tavalla. Hänen ajallansa, Hänen kaudellaan, kun Hän sanoi, että se tapahtuisi; ja miehen, jonka Hän on valinnut; ja sen on tultava profeetalle; ja profeetan on oltava vahvistettu profeetta. Me huomaamme, että monissa Raamatun kohdissa se tuli profeetoille, mutta sitä ei vahvistettu. Meidän profeettamme on Jeesus Kristus.

120      Huomatkaa nyt, näettekö, että Jumala ei ollut paljastanut asiaa heille valitsemallaan tavalla, jolla hän oli määrännyt sen tapahtuvan. He olivat hyväksyneet Daavidin tavan. He olivat hyväksyneet pappien tavan. He olivat hyväksyneet kirjanoppineiden ja teologien tavan, mutta eivät Jumalan tapaa. Naatan oli tuon ajan profeetta. Myöhemmin Naatan kertoi heille, miten se oli tehtävä. Mutta he tekivät sen neuvottelematta Naatanin kanssa. Ei sanaakaan siitä, että Naatanin kanssa olisi neuvoteltu. Kaikki se vaikutusvalta, suuri asia, joka oli meneillään! Ajattelen tuota laulua: ”Anna, pidä…”

Auta minua, Herra, kun sydämet ovat liekeissä,
Anna minun ylpeyteni nöyrtyä (mennä muiden mukana), vain huutaa Sinun nimeäsi;
Opeta minua olemaan luottamatta siihen, mitä muut tekevät, Vain rukouksessa odottamaan vastausta Sinulta.

Näetkö, se on oikea tapa toimia. Anna minun nähdä, että se tapahtuu oikealla tavalla, sitten se uskotaan.

121      Mutta Jumala ilmoitti sen heille Daavidin, palvelijoiden, kansan, tuhansien ja satojen päälliköiden kautta, mutta ei Naatanin kautta, joka oli sanonut: ”NÄIN SANOO HERRA”. Ja Herra sanoi, ettei Hän tekisi mitään, ennen kuin Hän ensin näyttäisi tuolle aikakauden profeetalle, mitä tehdä. Näettekö, mitä he tekivät? He lähtivät suoraan pois Jumalan Sanasta, menivät ja laittoivat arkin uusiin vaunuihin. Näettekö? He lähtivät tekemään sitä Jumalan käskystä ja Jumalan antamasta tavasta poiketen.

Ja niin on tapahtunut tänään, ystävät. Siksi meillä on ollut niin paljon hienoja ristiretkiä ja niin edelleen, mutta ilman tuloksia. Enemmän vääryyttä, enemmän syntiä, enemmän… Minä sanon teille, tämä kansakunta on mennyttä; ei vain tämä kansakunta, vaan myös muut kansakunnat. Tämä kansakunta, kuten Englanti eräänä toisena aikakautena, on ollut kaikkien muiden kansakuntien portto.

122      Alhaalla Mosambikissa, neljäkymmentäkahdeksankymmentä mailin päässä sivilisaatiosta, viidakossa, beatnik-lapset kuuntelevat Elvis Presleytä, heiluttavat päätään ja pomppivat ylös ja alas tuolla tavalla, koko yön, pysyen… Tai tuollaiset pikku joukot vetävät tuhat mailia, kulkevat läpi Rhodesian saadakseen nähdä Elvis Presleyn. Ja silti he sanovat: ”Hän on hyvin uskonnollinen, hän ja Pat Boone ja muut.” Sehän on tämän hetken Juudas, eivätkä he tiedä sitä. Se siinä on pahinta, he uskovat olevansa oikeassa.

Eikö Jeesus sanonut tälle Laodikean seurakuntajaksolle: ”Sinä olet alaston, kurja, viheliäinen, kurja, sokea, etkä tiedä sitä”? Ei tiedä sitä!

123      No, helluntailaislapset Afrikassa ja muualla sanovat: ”Elvis Presley laulaa kauniimmin, mitä olette koskaan kuulleet.” Ei epäilystäkään siitä, mutta niin teki myös Daavid; ei epäilystäkään siitä, mitä laulajat tekivät, mutta se aiheutti sen, että kuolema iski leiriin. Näettekö, missä he ovat, missä me olemme tänään, ystävät?

124      ”Leviläisten hartiat” oli Jumalan alkuperäinen tapa tehdä se. Ja he olivat laittaneet sen uusiin vaunuihin. Nyt, se ei tule koskaan toimimaan. He eivät kysyneet oikeaa tapaa. Näettekö? Niinpä he lähtivät ulos, siitä, ja etenivät sen kanssa väärällä tavalla.

125      Ja niin on tapahtunut tänäänkin. Kun ihmiset, olivatpa he kuinka vilpittömiä tahansa, yrittävät tehdä Hänelle palveluksen Hänen säätämänsä paljastustavan ulkopuolella, he aina sotkevat sen. Jumala säätää sen omalla tavallaan. Ihmiset, olivatpa he kuinka vilpittömiä tahansa, jos yritätte tehdä sen sen ulkopuolella, te – te pilaatte sen.

126      Vähän niin kuin Bileam teki Bileamin päivinä. Jumala sanoi Bileamille, tuolle profeetalle. Hän oli profeetta, profeetta Bileam. Hän oli profeetta, ja Sana tuli juuri hänelle ja sanoi: ”Älä mene sinne alas. Se on Minun valittuni. Se on Minun valintani.”

Ja Bileam meni arvohenkilöiden, sotilaiden, saarnaajien ja vaikuttajien luo ja sanoi: ”No, minä sanon teille, että kuningas tulee…”.

Katsokaa, aivan kuten Daavidin kohdalla, samoin kuin tänään. Ottakaa vain kaikki esikuvina, niin näette sen. Näettekö sen? Sanokaa: ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Näettekö, näettekö, aivan samalla tavalla kuin se on nyt.

127      Mutta pappisväki sanoi, papit sanoivat, kirjanoppineet sanoivat, teologit sanoivat: ”Näin se pitäisi tehdä.” Mutta niin ei ollut, ja osoittautui, että näin ei ollut.

128      Ja Jumala sanoi Bileamille, ja hän oli profeetta, ensin Hän sanoi hänelle: ”Älä mene alas.”

129      Mutta näiden muiden miesten vaikutus sai hänet toimimaan vastoin sitä, mitä Jumala käski tehdä, ja siitä tuli herätyksen sijasta kirous. Toki hän meni sinne alas ja opetti ihmisiä ja sanoi: ”Odottakaa nyt! Tiedättekö mitä?” Hän sanoi: ”Me olemme – me olemme mooabilaisia. Muistattehan, että Lootin tytär on kuningattaremme. Hän on alkuperämme. Olemme kaikki samaa verta. Olemme kaikki… Me kaikki kirkkokunnat olemme samanlaisia.” Älkää sekaantuko tuohon juttuun. Pysykää kaukana siitä. Näettekö? Hän sanoi: ”Olemme kaikki samanlaisia. Sinun kansasi on kuin minun kansani. Voimme mennä naimisiin keskenämme, jotta voimme pitää todellisen ekumeenisen neuvoston. Ymmärrättekö? Me kaikki voimme kokoontua yhteen ja palata takaisin alkuperäiseen asiaan.”

Jumala kirosi sen. Sitä syntiä ei koskaan annettu Israelille anteeksi. Se pysyi heidän mukanaan heidän loppuelämänsä ajan. Sitä ei koskaan annettu anteeksi. He menehtyivät erämaassa sen kanssa. Aivan oikein. Koska he eivät valinneet Jumalan säätämää tietä noudattamalla Hänen vahvistamaansa tapaa.

130      Huomatkaa, että tämä asia, jonka he tekivät, aiheutti sen, että Israel kuoli erämaassa. Ja Jeesus sanoi: ”He ovat kaikki tuhoutuneet ja menneet.” Katsokaa, ketkä seisoivat Mooseksen rinnalla tuolloin: Joosua ja Kaleb, mukana ohjelmassa.

131      Huomatkaa jälleen, tässä on Daavid, ja mitä hän teki. Ja kun hän teki, mitä se sai aikaan? Se aiheutti sen, että kuolema iski vilpittömään ihmiseen.

Nyt, luulen, että olemme edelleen kytkettyinä, ja haluan teidän kuulevan kautta maan.

Tämä asia, jonka Daavid teki, neuvottelematta Naatanin kanssa ja kysymättä Herran Sanaa sen suhteen, aiheutti kuoleman iskemään vilpittömään ihmiseen. Kyllä, herra. Hän ojensi kätensä, hän, joka oli elänyt arkin läheisyydessä; se lähti hänen talostaan. Ja härkä kompastui, ja arkki oli kaatumaisillaan.

132      He olivat jo tehneet yhden asian väärin, kaksi asiaa väärin. Ensinnäkin he eivät koskaan neuvotelleet Naatanin kanssa. Seuraavaksi he menivät sinne alas eivätkä neuvotelleet Jumalan Sanan kanssa. Joka… Samuel oli Sana sinä päivänä… Eikä hän koskaan kysynyt neuvoa Herran Sanalta. Sitten, kun he tekivät niin, he toimivat vastoin Jumalan Sanaa.

Ja tässä tämä hyvä mies, joka oli ollut huolehtijana, hän oli piispa, ja ajatteli: ”No, tässä, en halua, että Jumala epäonnistuu.” Niinpä hän laittoi kätensä arkin päälle. Hän ei ollut leeviläinen, ja hän kuoli. Kolme asiaa!

133      Miettikää nyt todella tarkkaan ja katsokaa, mitä kirkkokunnat ovat tehneet tänä päivänä. Näettekö, he ovat torjuneet sen, kutsuneet sitä ”vääräksi opiksi”. Näettekö? Katsokaa, missä he ovat. He saavat kyllä ekumeenisen neuvostonsa. He kutsuvat sitä ” henkiseksi telepatiaksi”, vaikka Jumala itse vahvistaa sen olevan Totuus ja todistaa, että se on Totuus. ”Voi, he ovat vain pieni joukko typeryksiä siellä”, he sanovat, ” eivätkä tiedä, mistä puhuvat.”

Aivan oikein, me emme tiedä. Mutta me vain sanomme Hänen Sanansa, ja Hän tietää, mistä Hän puhuu. Minä en voi selittää sitä, kukaan muukaan ei voi, mutta Hän – Hän – Hän vahvistaa Sen.

134      Huomaa nyt. Monet vilpittömät uskovat tänä päivänä, jotka tulevat Kristuksen luo, jotka haluavat tulla koko sydämestään, kuolevat hengellisesti samalla tavalla. Monet vilpittömät ihmiset menevät katoliseen kirkkoon ja haluavat tulla kristityksi, menevät metodistien, baptistien, Kristuksen Kirkon ja jopa helluntailaisten luo, ja haluavat tulla kristityksi, laittavat kätensä siihen, liittyvät heihin.

135      Kun Daavid näki tämän tapahtuvan, se herätti hänet. Älä herää liian myöhään siellä, veli. Hän näki, että kuolema oli iskenyt.

Näyttäkää minulle tulokset. Mitä tämä niin kutsuttu herätys, ihmisten saaminen takaisin seurakuntiin, on tehnyt kansakunnalle, uskovien ruumiille? Se ei ole tehnyt mitään muuta kuin luonut uusia järjestöjä ja kirkkokuntia, koko ajan lisää jäseniä ja niin edelleen. Onko kansakunta parempi? He sanoivat, että he aikoivat…

136      ”Amerikka. Jumala siunatkoon Amerikkaa. Se on – se on kansakunta, se on kristitty maa.”

Se on miljoonan mailin päässä siitä, että se olisi kristitty maa. En edes rukoile sen puolesta. Kuinka voisin rukoilla sen puolesta, kun se ei tee parannusta Jumalan mahtavien voimien alla, jotka on todistettu sen edessä, ja se kieltää ja sulkee ovensa sille ja kävelee pois? Minä jätän sen Jumalan haltuun. Ja se menee yhä kauemmas. Ja nyt se uppoaa. Katsokaa vain, mitä tapahtuu.

137      Monet vilpittömät ihmiset menevät ja liittyvät johonkin järjestöön, ryhmään tai jonkinlaiseen kulttiin, ja siellä he kuolevat hengellisesti. Ette voi kertoa heille mitään. Heihin iskostetaan tuota asiaa: ”Nämä piispat sanoivat näin. Ja tämä sanoi näin, tämä sanoi näin.” Näyttäkää heille tästä Jumalan Sanasta, missä sanotaan: ”NÄIN SANOO HERRA”. ”Mutta meidän pastorimme…”

En välitä siitä, mitä teidän pastorinne sanoo, älkää välittäkö siitä, mitä minä sanon tai kuka tahansa muu sanoo. Jos se on vastoin Jumalan vahvistettua Sanaa, hetkeä, aikaa, Sanomaa ja niin edelleen, unohtakaa se. Pysykää kaukana siitä. Ja minun on seisottava jokaisen teidän edessänne tuomiopäivänä, ja te tiedätte sen. Ja tuskinpa sanoisin niin, ellen tietäisi, että olen nyt vanha mies. Minä… Ei ole niin, että minä tietäisin jotain, mutta Hän tietää. Minä vain seuraan sitä, mitä Hän sanoi.

138      Katsokaa tämän päivän suuria ristiretkiä, joita meillä on ollut eri puolilla maata. On osoittautunut, että se on ollut turhaa. Eikö Jeesus sanonutkin tässä, Luukas 7:7, ”Turhaan he minua palvovat”? Turhaan Daavid toi arkin ylös. Turhaan Ahab koulutti noita profeettoja. Turhaan Bileam otti ne rahat. ” Opettaen Oppina ihmisten käskyjä.” Jumalan käskyt ovat tärkeitä, vaikka kuinka synti…

139      ”Nuo ihmiset ovat todella vilpittömiä.” Sen kuulee niin usein: ”He ovat niin vilpittömiä.” Se ei merkitse mitään. Jehovan todistajat, Seitsemännen päivän adventistit ja kaikki nuo kultit tulevat tänne kadulle ja tekevät asioita, joita kukaan meistä ei tekisi. Katolilaiset seisovat kadunkulmassa ja kerjäävät, ja niin edelleen, nuo tilaukset ovat tuollaisia, ja ovat miljardi kertaa miljardi kertaa miljardi dollarin arvoisia, ja yhä kerjäävät sitä. Vilpittömiä, epäilemättä. Seurakunnat menevät ja – ja saarnaavat ja niin edelleen, ja papit seisovat saarnastuolissa ja tekevät kaikkensa saadakseen uusia jäseniä seurakuntaansa; mutta se on uusi arkki.

On vain yksi Arkki, jota pitää seurata, ja se on Jumalan Sana. Kaikki, mikä on ristiriidassa tuon Arkin kanssa, pysykää kaukana siitä! Se on uusien vaunujen päällä, eikä Jumalan hartioilla. Aivan. Pysykää kaukana siitä asiasta. Älkää olko missään tekemisissä sen kanssa.

140      Suuret ristiretkemme, miljardeja ja miljoonia on antanut tunnustuksensa. Ja epäilen, olisiko niitä sataa, kaikista niistä. Katsokaa, siitä ei ole ollut mitään.

Katsokaa sitten Sanan lupausta.

141      Te ajattelette, että se on epäonnistunut, ja me tiedämme, että se on epäonnistunut. Jotkut maan suurimmista herätyssaarnaajista nykyään sanovat, että se on täysin epäonnistunut. Seurakunta tietää, että se on epäonnistunut. Kaikki tietävät sen epäonnistuneen. No, miksi se on niin? Miksi se epäonnistui?

Sillä oli hyvä tarkoitus. Sen tarkoituksena oli tuoda ihmiset Jumalan Läsnäoloon, suurten ristiretkien avulla. Ja miljoonat ihmiset käyttivät rahansa ja osallistuivat suuriin ristiretkiin. Ja kaikki kirkot menivät yhteen, suuria auditorioita, ja suuria asioita, ja suuria asioita tapahtui. Miksi se epäonnistui? Koska he eivät koskaan tunteneet sitä hetkeä, jossa he elivät.

Ei ihme, että Jeesus seisoi ja Hän itki sydämessään. Kyyneleet valuivat Hänen poskiaan pitkin, ja Hän sanoi: ”Jerusalem, oi Jerusalem, kuinka usein olisinkaan halunnut levittää siipeni ympärillesi, niin kuin kana huolehtii poikasistaan (olet kivittänyt jokaisen profeetan, jonka olen lähettänyt luoksesi), mutta sinä et ole halunnut! Mutta nyt sinun hetkesi on tullut.”

142      Ettekö tunne Pyhän Hengen huutavan teille? ”Oi, Yhdysvallat ja maailma, kuinka usein olisinkaan halunnut koota teidät, mutta te ette ole halunneet. Nyt teidän hetkenne on tullut. Teidän nautinnon jumalanne, teidän saastan jumalanne, Sodoman ja Gomorran jumalanne, on tullut keskuuteenne.” Jopa meidän pienet lapsemme, beatle-kampaukset ja otsatukka kasvoillaan, ja pienet perversiot ovat alkamassa. Meidän naisemme ovat mennyttä. Se on lunastamisen ulottumattomissa. Miehistämme on tullut isoja nynnyjä, jotka kävelevät ympäriinsä pienet shortsit jalassaan ja käyttäytyvät kuin tytöt, ja hiukset roikkuvat heidän niskassaan. Ja me olemme sodomalaisia, ja meitä odottaa Jumalan tuli ja viha.

143      Tiedättekö, miten Hän tappaa, miten Hän tuhoaa sen? Samalla tavalla kuin Hän on aina tehnyt. Kun prostituoitu teki jotain väärää, hänet kivitettiin kuoliaaksi; he ottivat kiviä tappaakseen naisen, joka oli prostituoitu. Sillä tavalla Hän tappaa seurakunnan. Raamatussa sanotaan, että Hän antaa taivaasta sataa raekiviä, jotka painavat sata paunaa kappale, ja Hän kivittää heidät. Kuka aikoo pysäyttää Hänet? Mikä tiede voi sanoa, ettei se ole mahdollista? Hän tulee tekemään sen.

Samalla tavoin kuin Hän teki arkin ja vei Nooan turvaan, Hän tulee tekemään sen uudelleen seurakunnalleen.

Ja omien lakiensa ja oman tapansa mukaisesti Hän kivittää sen porton, joka on tehnyt huorin kuninkaiden ja satojen ja tuhansien päälliköiden kanssa. Hän kivittää hänet kuoliaaksi omien lakiensa mukaisesti, jotka Hän on asettanut voimaan. Kuka sanoo Hänelle, ettei Hän voi tehdä raekiveä?

144      Kysykää joltakulta, joka tietää, miten sadepisara alkaa. Se tekee ympyrän ja palaa takaisin turbon läpi, kerää itseensä yhä enemmän ja enemmän ja enemmän, kunnes se saavuttaa tietyn painon, ja sitten se putoaa alas.

Hän, Jumala, joka… painovoima ei edes pystynyt pidättelemään Häntä maan päällä, ja Hän nousi ylös Taivaaseen. Jumala, joka loi painovoiman, voi myös tehdä turbon, joka on tarpeeksi suuri heiluttaakseen kiveä, kunnes se painaa sata paunaa. Hän sanoi tekevänsä sen, ja Hän tekee sen. Kuka sanoo Hänelle, ettei Hän saa tehdä sitä? Hän tekee sen, koska Hän sanoi tekevänsä niin.

145      Olemme lopun ajassa. Seisomme lähellä tuomiota. Miksi? He yrittävät syödä vanhaa mannaa, joka putosi viisikymmentä vuotta sitten, helluntaiseurakunta. Pyhityskirkko yrittää, yli kaksisataa vuotta sitten. Luterilaiset, noin kolmesataa tai enemmänkin vuotta sitten, monta sataa vuotta sitten. He yrittävät syödä vanhaa mannaa. Oi, veli, se on ummehtunutta. Se on saastunutta. Siinä on… Siinä on… Olen aina sanonut, että siinä on matoja, toukkia… Se tappaa sinut, jos syöt sitä.

146      Ottakaa selvää, olisiko Daavid tai joku muu heistä neuvotellut vain tuon hetken Leivän kanssa.

Jos papit ja profeetat ja saarnaajat ja teologit ja koulukunnat ja kirkkokunnat olisivat vain neuvotelleet tuon hetken kanssa! Mutta nyt siitä ei ole heille mitään hyötyä. Se on siirtynyt eteenpäin. Se ei auta yhtään. Hän on nyt mennyttä. Hän ylitti tuon rajan noin viisi vuotta sitten, katumuksen, tuomion ja armon rajan.

147      Huomatkaa, entä sitten? Mitä voidaan tehdä? Mitä on tehtävä? Kysykäämme profeetalta, Raamatulta, johon emme voi lisätä tai ottaa Siitä pois. Jos teemme niin, Jumala poistaa meidät Elämänkirjasta.

Raamattu sanoo Malakia 4:ssä, mitä tänään tulisi tapahtumaan. Ilmestyskirjan 10. luvussa, kuinka Seitsemän Sinettiä avattaisiin ja paljastettaisiin kaikki nämä salaisuudet, jotka on kätketty näiltä reformaattoreilta! Hän sanoi, kuinka se tapahtuisi. Se on Raamatussa, NÄIN SANOO HERRA. Jumala on täysin, täydellisesti tunnistanut sen, ja vahvistanut sen olevan Totuus, merkkien, ihmeiden kautta taivaassa, taivaalla ja kaikessa muussa, kolmenkymmenenkolmen vuoden ajan.

Luuletko, että he kuuntelevat sitä? Ei. He ovat kuolleita. He ovat laittaneet kätensä johonkin, mikä on tappanut koko asian. Ei, se ei tee niin, se ei tee niin, ei koskaan enää.

148      Kun tapahtui tämä asia, Daavid havaitsi. Oi Jumala, lähetä meille Daavid, joka voi nähdä, missä hän seisoo, joka voi katsoa ulos ja nähdä, että Jumala antoi lupauksen, mitä, miten Hän aikoo tehdä sen tänään. Jumala sanoi sen juuri tässä Sanassaan, miten Hän tulisi tekemään sen.

149      Jumala sanoi Miikalle. Miika tutki näkyään neljänsadan arvokkaan profeetan edessä. Hän tutki näkyään nähdäkseen, oliko se oikein. Hän katsoi takaisin siihen, mitä profeetta oli sanonut ennen häntä, nähdäkseen, mitä tapahtuisi. Hän katsoi taaksepäin ja näki, että Elia seisoi siinä ja sanoi: ”Ahab, koirat nuolevat sinunkin veresi”. Silloin hän näki, että tuo näky oli täsmälleen Jumalan Sanan mukainen, joten hän julisti sen. Ja hän oli oikeassa. Hän oli oikeassa. Ei ollut väliä sillä, mitä muut sanoivat, hän pitäytyi tuon Sanan kanssa.

150      Katsotaanpa nyt näkyä, joka meillä on tänään. Onko kyseessä kirkkojen rakentaminen; onko kyseessä uudet asiat; onko kyseessä suuret asiat, joita tulee tapahtumaan? Vai onko kyseessä tuomio? Katsokaa taaksepäin ja katsokaa tämän päivän lupausta, katsokaa, missä ajanjaksossa me elämme.

151      Te sanotte: ”No, siunattu olkoon Jumala, veli, minä olen vilpitön. Liityin kirkkoon. Olen suorittanut taiteen kandidaatin tutkinnon. Olen tehnyt tämän.” Se on ihan okei, se on hienoa, ei mitään sitä vastaan; niin oli tehnyt myös David, niin olivat tehneet sen päivän papit, niin olivat tehneet teologit. Mutta se oli vastoin Sanaa.

152      Jumala sanoi, kuinka Hän tekisi sen tänään, kuinka Hän palauttaisi kaiken, kuinka Hän tekisi sen uudelleen. Hän lupasi palauttaa ennalleen. Se on aivan oikein. Joel 2:28:ssa Hän lupasi, että Hän palauttaisi ennalleen. ”Minä palautan ennalleen”, sanoo Herra, ”kaikki ne vuodet, jotka syöpäläinen on syönyt.” Heillä on er… Katsokaa, kyseessä on sama mato; se on vain eri elämänvaiheessa. Ja kun katolilaisuus alkoi syödä, sitten luterilaiset ja metodistit ja helluntailaiset ja kaikki muutkin; Hän sanoi: ”Minä palautan kaiken takaisin seurakuntaan, joka on oleva tarkalleen samanlainen kuin se oli alun perinkin.”

153      Katsokaa näkyä toissa yönä. Tarkalleen sama Morsian tulee tältä puolelta, tulee tältä puolelta. Sen jälkeen prostituoidut kulkivat ohi vähäpukeisina vanhat vaatteensa näin ylöspäin, ja tanssivat rock-and-rollin tahtiin ja kutsuivat itseään Seurakunnaksi.

Te sanotte: ”No, me emme toimi sillä tavalla.”

Sillä tavalla Jumala näkee teidät. Te ette näe itseänne sellaisena. Jumala näkee teidät sellaisena. Kukaan ei näe itsensä olevan vääränä. Kun katsot Jumalan Sanan peiliin, se kertoo sinulle, oletko väärässä vai et. Jos Daavid olisi tehnyt niin, hän olisi nähnyt oman vääryytensä. Jos Ahab olisi tehnyt niin, tai jos ne profeetat olisivat tehneet niin, he olisivat nähneet itsensä olevan väärässä.

154      Vahvistettu profeetta sanoi: ”Ahab on kuoleva, ja koirat tulevat nuolemaan hänen verensä”. Ja hänen profetiansa oli täsmälleen sen mukainen. Silloin hän tiesi olevansa oikeassa. Jopa Joosafatin olisi pitänyt nähdä se ja tietää se. Kun Miika näki näyn, hän ei ollut paljoakaan kansan parissa niinä päivinä, mutta hänellä oli NÄIN SANOO HERRA. Hän oli oikeassa.

155      Huomatkaa, me tuomme tämän asian nyt tähän päivään, kun näemme sen suuren hetken, joka on tulossa.

Huomatkaa, mitä myös Daavid yritti tehdä. Minulla oli tässä pieni huomautus siihen liittyen. Hän yritti tuoda arkin Daavidin kaupunkiin, omaan kirkkokuntaansa.

156      Katsokaa taaksepäin, kun Herra puhui ensimmäisen kerran täällä joella: ”Niin kuin Johannes Kastaja lähetettiin ennen ensimmäistä tulemista…”.

Veli, seurakunnat eivät voineet sietää sitä, eivät myöskään Yhdistyneet, ne kaikki. Heillä oli oltava yksi jossakin. Oi, heidän kaikkien oli tehtävä se, aivan tarkalleen. Kaikkien niiden oli tuotava se omaan taloonsa.

157      He halusivat tuoda sen Daavidin kaupunkiin. Miksi? Siellä ei ollut valmista paikkaa sille.

Ja se on syy siihen, miksi Sanomaa ei voi tuoda kirkkokuntaan. Sanaa, Arkkia, Kristusta, ”sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”, ja kaikkea Hänen tunnusmerkkejään, ette voi tuoda sitä organisaatioonne. He eivät koskaan tule uskomaan siihen, koska sille ei ole tilaa. Eikö Raamattu sano, että Hän oli Laodikean ajanjakson seurakunnan ulkopuolella yrittäen päästä sisään?

Daavidin kaupungissa ei ollut paikkaa, vaikka se oli kuinka uskollinen ja kuinka suuri ja niin edelleen. Se ei silti ollut oikea paikka. Sen piti olla Jerusalemissa. Sinne se meni myöhemmin, kun profeetta kertoi heille, mitä sen kanssa oli tehtävä. Näettekö? Daavidin oli siis tuotava se omaan kaupunkiinsa. Siellä ei ollut valmista paikkaa sille.

158      Kristus on meidän Arkkimme, eivätkä he ota sitä vastaan. Kristus on Sana; he eivät ota sitä vastaan. He haluavat uskontunnustuksensa, kirkkokuntansa, uuden arkin tai – tai uuden kantajan. He haluavat, että kirkkokunnan kantamaan Sitä; uusi arkki. Huh!

Muistakaa, Kristus on meidän Arkkimme! Uskotteko, että Kristus on Sana? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Se on siis Arkki. Onko näin? Kyllä. Kristusta ei voi kuljettaa, oikeaan paikkaansa, minkään kirkkokunnan vaunuilla. Hän on tekemisissä yksittäisen ihmisen kanssa eikä ryhmän kanssa. Hän ei ole koskaan ollut tekemisissä ryhmän kanssa, vaan yksittäisen ihmisen kanssa. Koska Hän sanoi, että Hän ei tee niin. Jos Hän tekisi niin, Hän toimisi vastoin Sanaansa, Aamos 3:7. Ette voi saada sitä valehtelemaan. Ei, herra. Se on Totuus.

159      Mutta näettekö, he yrittävät. Organisaatio ei voi kantaa Arkkia. Siinä on liian monta päätä. Näettekö? Se ei onnistu. Hän lupasi, ettei Hän tekisi niin, eikä Hän tee niin. Hän sanoi… kun Hän lupasi… kun Hän lupasi tehdä sen jollakin muulla tavalla? Se on syy, miksi Hän lupasi, ettei Hän tekisi niin.

Älkää ajatelko tuollaisia ajatuksia. Minä voin tuntea sen. Näettekö?

160      Joten Hän lupasi tehdä sen tietyllä tavalla, ja mitään, mikä on vastoin sitä, Hän ei tee sitä. Ymmärrättekö? Mutta Hänen alkuperäisellä tavallaan, sen mukaisesti, miten Hän sanoi Aamos 3:7:ssä, Hän tekee sen niin. Ja se on vahvistettava ja todistettava oikeaksi.

Tiedätte, minkä Hän lupasi tälle päivälle, niin Hän tekee sen tänään. Juuri niin Hän sanoi tekevänsä. Hän avaisi nuo Seitsemän Sinettiä, ja mitä kaikkea Hän tekisi; paljastaisi siellä takana olevat salaisuudet, kuinka nämä kasteet ja kaikki asiat olivat menneet sekaisin. Ja tässä se on, suoraan Hänen Läsnäolossaan. Tiede todistaa sen. Taivaat ovat julistaneet sen. Ihminen seisoo, katsoo suoraan siihen ja näkee sen tapahtuvan. Hän ei ole sanonut mitään muuta kuin sen, minkä Hän on tehnyt todeksi. Siinä te olette. Vain siksi, että näkisitte, missä olemme tänään.

161      Kuinka jokainen ihminen, jossa on Hänen Henkensä, tietää sen; jonka päällä on Jumalan Henki, tietää, että tämä on Totuus, koska Jumalan Henki ei puhu vastoin Sanaa. Ei, ei, ei. Se tulee olemaan oikeassa Sanan kanssa.

Te sanotte: ”Minulla on Pyhä Henki. Minä huusin, minä puhuin kielillä. Tanssin Hengessä.” Se ei merkitse Jumalalle yhtään mitään. Näettekö?

Daavid teki saman, käytännöllisesti katsoen saman asian. Hän lauloi kaikin voimin ja huusi kaikin voimin. Kaikki muutkin tekivät niin, ja he kävelivät suoraan kuolemaan. Aivan oikein. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

162      Vain Sanalla on merkitystä, Herran Sanalla. ”Ne, jotka odottavat Herraa.” Juuri niin, herra. Näettekö, ne, joissa on Jumalan Henki, katsovat lupaukseen tälle päivälle ja katsovat ja odottavat, kunnes he näkevät sen. Sitten he sanovat: ”Se on Se.” Jumala paljastaa sen heille.

163      Kuten Natanael. Filippus meni ja löysi Natanaelin. Natanael sanoi: ”Hetkinen. Tiedän, että tuo on luvattu, mutta anna minun nähdä se.” Ja kun hän näki Sen, hän sanoi: ”Se on Se.”

Nainen sanoi: ”Tiedän, olen kuullut kaikenlaisia teologeja. Olen tehnyt sitä ja tätä. Ja olen itsekin lukenut Raamattua, ja tiedän, että me… Messias on tulossa, joka tulee tekemään näitä asioita, joten Sinun täytyy olla Hänen profeettansa.”

Hän sanoi: ”Minä olen Hän.”

164      Hän sanoi: ”Tulkaa, katsokaa miestä, hän on Se.” Hän odotti, kunnes hän näki tuon Jumalan Sanan tunnistaman Messiaan, ja sitten hän sanoi: ”Sitä me olemme odottaneet neljäsataa vuotta. Meillä ei ole ollut profeettaa eikä mitään. Tässä Hän on, ja Hän itse sanoo, että Hän on Hän.” [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]” …ulos ja tulkaa katsomaan Miestä, joka kertoi minulle ne asiat, joita olen tehnyt.”

Mutta papit halusivat tappaa Hänet, ja lopulta he tekivät sen. Näettekö?

Mutta he eivät voi tänään tappaa Hänen Henkeään. Aivan oikein. Ei, he eivät voi tappaa Sitä. Se oli täällä tuodakseen meidät sisään, joten olemme kiitollisia. Huomatkaa, kuinka suuri Jumala on, kuinka suuria Hänen tekonsa ovat, kuinka se ei voi koskaan epäonnistua!

165      Jumalalla on määrätty ja alkuperäinen tapa tehdä asioita, eikä Hän koskaan tee sen vastaisesti.

166      Nyt Hän lupasi viimeisinä päivinä, miten Hän tulisi toimimaan. Ja Hän lähetti heille, meille Sanoman; ja tällä Sanomalla olisi sama tunniste kuin Elialla oli, kuten Elisalla oli, kuten Johannes Kastajalla oli. Ja se kääntäisi ihmisten sydämet, ei kirkkokuntien puoleen, vaan takaisin alkuperäisten, apostolisten isien puoleen, takaisin Sanaan. Kuinka nämä asiat ovatkaan tulleet vahvistetuiksi! Kuinka viimeisen enkelin äänen kuuluessa, Ilmestyskirjan 10. luvussa, ”Seitsemännen enkelin päivinä nämä salaisuudet, jotka kaikki ovat olleet…”…

”Miksi metodistit tekivät näin ja baptistit ja Kristuksen Kirkko ja Jehovan todistaja, kaikki tekivät näin?”

”Nämä salaisuudet tullaan paljastamaan viimeisenä päivänä, kun seitsemän enkelin… seitsemännen enkelin Sanoma, kun hän…”  Ei silloin, kun hän alkaa tehdä tätä, vaan ”kun hän alkaa julistaa Sanomaa”. Näettekö? Ei valmistelun vuosina, vaan: ”Kun hän alkaa julistaa Sanomaa, silloin nämä salaisuudet paljastuvat.” Ja tässä he ovat; he eivät tiedä niitä, ja te ihmiset olette sen todistajia.

167      Ja sitten siinä suuressa observatoriossa, jotta maailma olisi ulkona, he ihmettelevät yhä, mitä tapahtui. Tucsonissa, ne suuret observatoriot ottivat siitä kuvan siellä ylhäällä; ihmettelevät yhä, mitä tapahtui. ”Mistä on kyse?” He laittavat yhä lehteen: ”Tietääkö kukaan mitään siitä mitään, miten se on voinut tapahtua?”. Siellä ylhäällä ei ole sumua, siellä ei ole ilmaa, siellä ei ole kosteutta; kolmenkymmenen mailin korkeudessa ilmassa. Oi ei!

” Taivaalla ylhäällä on oleva merkkejä. Ja kun nämä tapahtuvat, maanjäristyksiä monin paikoin, silloin ilmestyy taivaalla Ihmisen Pojan merkki.” ”Sinä päivänä”, Luukkaan kirjassa, ”Ihmisen Poika ilmoittaa jälleen itsensä; hänet paljastetaan, Hänet itsensä.” Ja maailma tulee näyttämään Sodoman ja Gomorran kaltaiselta. Oi, voi sentään!

Veljet, älkää olko tietämättömiä hengellisistä asioista, katsokaa. ”Tutkikaa kirjoituksia, sillä te ajattelette niissä on Iankaikkinen, teillä on Iankaikkinen Elämä; ja juuri ne todistavat Sanasta.” Juuri ne todistavat Totuudesta, niistä asioista, joita Jumala tekee tällä hetkellä.

168      Ja mitä nyt? Ne, joissa on Jumalan Henki, odottavat näitä asioita. Ja kun he näkevät ne, he uskovat ne. Jeesus sanoi: ”Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isäni vedä häntä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle,” Hän on Sana, ”ne tulevat Minun luokseni.” Hän on Sana. He tulevat minun luokseni.”

169      Olen ollut aika kova tänä aamuna, ymmärrättehän. He odottavat Herraa, he odottavat; ja kun he tekevät niin ja näkevät, että tuo lupaus, joka on annettu tälle päivälle, vahvistetaan, se uudistaa heidän uskonsa Hänen Sanaansa. Sillä Hän lupasi tehdä sen, ja tässä Hän tekee sen. Silloin siinä ei ole epäilystäkään. Jumala puhuu. Hänen Sanansa puhuu ensin. Ja sitten Henki, joka tuo sen mukanaan, tekee sen, minkä Sana sanoi tekevänsä.

Oi, meillä on paljon jäljittelyä. Sellaista tulee edelleen olemaan paljon, miehiä, joilla on vilpitön sydän ja jotka yrittävät tehdä asioita näin ja näin, mutta katsokaa, mitä tapahtui. Ihmiset laittavat kätensä ja sitten – sitten he kuolevat. Katsokaa, huomatkaa.

170      Kenenkään miehen suunnitelma kirkkokunnasta ei tule koskaan toimimaan, kun hän hankkii jäseniä omiin itse tekemiinsä kirkkokunnallisiin arkkeihin. Jumalalla ei ole koskaan ollut kirkkokuntaa. Hänellä ei koskaan tule olemaan kirkkokuntaa. Ja se on ihmistekoinen asia.

171      Ja ihmettelen tänä päivänä, jos kaikki meidän vetoamisemme ja suuret ristiretkemme ja herätyksemme ovat olleet täyttämässä metodistien arkkia, baptistien arkkia, presbyteerien arkkia! Mutta miten on Kristuksen Arkin, Sanan, laita?

Ja jos Morsiamen on määrä olla Sana, hänen on oltava Kristuksesta, osa Sulhasesta. Hänen on oltava Sana; ei Sana Hänen päiväänsä varten; tämän päivän Sana, jonka Hän lupasi olevan tänä päivänä ja jonka Sanansa Hän lähetti muovaamaan Morsiamensa ja valmistamaan Hänet. Toivottavasti näemme sen! Älkää nyt keksikö mitään omaa ajatusta, älkääkä ottako jonkun toisen ajatusta. Ottakaa tässä vahvistettu Sana, Raamattu. Siinä se sanotaan.

Jumala on luvannut Sanassaan, miten Hän valitsisi Morsiamensa tänä viimeisenä päivänä. Tiesittekö sen? Hän on luvannut sen, miten Hän tekisi sen, ja että alkuperäisen suunnitelmansa mukaan Hän valitsee Kristuksen, valitsee ajat, valitsee kaudet, miten Hän… Hän ei voi jättää sitä väliin, Morsiamensa kohdalla, koska Hän on osa tuota Sanaa.

Hän ei voi valita sitä minkään kirkkokunnan perusteella, kun Hän ei valinnut Kristustakaan minkään kirkkokunnan perusteella. Tuliko Kristus jonkin kirkkokunnan kautta? Ei. He hylkäsivät Hänet. No, näin kirkkokunta silloin teki. Sitten kun Hän valitsee Morsiamen, voiko Hän tulla muulla tavoin?

Miten Hän toi Kristuksen tänne? Profeettojen Sanan kautta. Onko näin? Miten Hän tuo Morsiamensa tänne? Profeettojen Sanan kautta.

Miten Hän tunnisti itsensä tullessaan? Erään miehen kautta, jonka yllä oli Elian henki ja joka tuli erämaasta. Miten Hän tunnistaa Morsiamensa? Hän lupasi Malakia 4:ssä saman asian, ennen kuin Hän tuhoaisi maan, kuten tapahtui Sodoman päivinä.

172      Muistakaa, Sodoma poltettiin. Onko näin? No, tämä maailma tulee palamaan. Jeesus sanoi niin. Ja tulee aika, jolloin, kuten Luukkaan evankeliumin 17. luvussa ja 30. jakeessa sanotaan: ”Niinä päivinä, kun tulee olemaan kuin Sodomassa ja Gomorrassa, silloin Ihmisen Poika ilmestyy.”

Ja mitä sitten tapahtuisi? Malakian mukaan Hän polttaa maan uudelleen, ja vanhurskaat (Tuhatvuotisessa valtakunnassa) kävelevät ulkona jumalattomien tuhkan päällä. Onko näin? Näettekö?

Olemme siis aivan lopunajassa. Olemme nyt ovella odottamassa Hänen tuloaan.

173      Huomatkaa, että Jumala lupasi Sanassaan, että Hän valitsisi Morsiamensa alkuperäisellä tavalla, jolla Hän valitsi omansa… Sulhasen. Hän ennusti sen profeettojen kautta ja lähetti profeetan tunnistamaan sen.

Profeetta sanoi Jordanin rannalla seistessään: ” Katsokaa!”. He sanoivat: ”Sinä olet Messias, etkö olekin?”.

Hän vastasi: ”Ei, en ole Messias.” ”Sinun täytyy olla Messias.”

174      ”Mutta minä en ole Hän. Mutta Hän seisoo teidän keskuudessanne. Ja hänen kenkiään en ole arvollinen riisumaan. Kun Hän tulee, tekee itsensä tunnetuksi…”

Ja tänään Hän seisoo keskuudessamme, Pyhän Hengen Persoonassa, ilmaisten itseään yhä enemmän ja enemmän, tulemalla Seurakuntaansa, tekemällä itsensä tunnetuksi; koska Hän, Morsian ja Sulhanen ovat sama, tehden itsensä tunnetuksi. Ja eräänä päivänä huomaatte, että se Yksi, jonka tunsitte sydämessänne, ja näette Hänen tulevan tunnistetuksi, personoituu edessänne, ja silloin te ja Hän olette Yksi.

Olette yhdistyneet Sanan kautta. Ja Sana, joka oli alussa, palaa takaisin alkuun, joka on Jumala. ”Ja sinä päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, Isä Minussa, Minä teissä ja te Minussa.” Halleluja! Me olemme tässä. Halleluja! Olen niin iloinen nähdessäni Hänen personoituvan keskuudessamme ja nähdessäni, mitä Hän lupasi Sanasta; ei mitään jonkun tunteiden, laulamisen, hyppimisen ja tanssimisen kaltaista. Vaan Hänen Sanansa kautta, aamen, Hän tekee itsensä tunnetuksi.

175      Katsokaa, kun he rakensivat temppelin ja veivät arkin sinne, Jumala meni sinne Tulipatsaan kanssa. Aamen. Daavid hyppi ja huusi, kaikki laulajat ja papit hyppivät ja huusivat, vaikka he olivat Jumalan tahdon ulkopuolella. Mutta kun Jumala osoitti arkin paikalleen ja asemaansa, ennen kuin he saivat arkin sinne, tässä tuli Tulipatsas, joka johti tietä; aivan kerubien siipien yläpuolella ja aivan Pyhimmistä Pyhimmän takana, Hänen leposijaansa; Tulipatsas! Ja Jumalan kirkkaus oli siellä, kunnes… he eivät voineet edes nähdä, miten palvella. Aamen.

Se sulkee jokaisen teologin silmät, kun Hän tulee hakemaan Morsiantaan. Hänet temmataan ylös keskellä yötä, niin kuin se tapahtui, heidän luokseen. He eivät edes huomaa Hänen poismenoansa. Oi, ylistys Jumalalle!

176      Huomatkaa, että Jumala lupasi, että Hän toisi Morsiamensa ulos, mitä Hän tulisi tekemään. Tulisi olemaan Siemen. Illalla tulisi olemaan Valo, miten Hän tulisi tekemään kaikki nämä asiat, aivan tarkalleen ja sillä tavalla, miten Hän sen alun perin suunnitteli Vanhassa Testamentissa ja Uudessa Testamentissa.

Eikä se tapahdu kirkkokuntien kautta. Se ei tapahdu meidän järjestelmämme kautta, jota käytämme tänään. Me vain aiheutamme kuolemaa. Antakaa ihmisten koskea Siihen ja kuolla sille. Näettekö?

177      Sanan, ehtooajan Sanoman, on tuotettava ehtooajan tuloksia. Ehtooajan Sanoman on kylvettävä ehtooajan Siemen, ei aamun Siementä. Ehtooajan siemen! Onko näin? Keskipäivän näyttämö, jonka siemenet olivat tuolla takana, olivat kirkkokunta; se kuoli, tuhoutui. Mutta ehtooajan Sanoma tuottaa ehtooajan Valon, tuottaa ehtooajan tulokset; ehtooajan Sanoma!

Jeesuksen aika, keskipäivän sanoma, tuotti keskipäivän tuloksia. Alun sanoma näytti alun tuloksia, loi luomakunnan. Hän loi Poikansa omaksi kuvakseen, keskipäivällä. Ehtooaikana Hän tekee sille Morsiamen. Näettekö? Minkä kautta? Hänen Sanansa.

Miten Hän muodosti maan? Miten Hän puhui sen olemassaoloon?

Hänen Sanansa kautta!

Kuka oli Hänen Poikansa? Sana! ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä. Ja Sana tuli lihaksi ja asui keskellä.”

Miten Hän tulee ottamaan Morsiamensa? Sanan kautta; ei uuden vaunun kautta, ei jonkun teologin idean kautta. Mutta Sanansa perusteella Hän tunnistaa Hänet. Älkää laittako siihen mitään ja älkää ottako siitä mitään nyt. Jättäkää se sellaiseksi kuin se on. Näettekö?

178      Ehtooaikana Hän lupasi kuitenkin paljastaa, avata nämä Seitsemän Sinettiä ja näyttää, mitä noilta seurakunnilta oli jäänyt näkemättä. Ilmestyskirja 10 ja Malakia 4, Luukas 17:30, Hän sanoi tekevänsä sen. Älkäämme nyt sekoittako sitä. Pitäkäämme se oikeassa.

179      Sallikaa minun lopuksi… Kello on noin, melkein vartin päästä kello kaksitoista. Sallikaa minun päättää sanomalla tämä.

Ystävät, kuunnelkaa, Herran Jeesuksen nimessä! Nämä asiat ovat liian selviä, jotta ette uskoisi niitä. Ne ovat liian selviä, jotta ette näkisi niitä. Varmasti voitte nähdä Sen! Varmasti maailma voisi nähdä Sen! Mutta juuri teidän…

Älkää ottako vaikutteita näistä uusista touhotuksesta ja asioista, joita heillä on nykyään; en välitä siitä, kuinka hyviä miehiä he ovat, kuinka vilpittömiä he ovat. ”Jos he eivät puhu lain ja profeettojen mukaan”, Raamattu sanoo, ” heissä ei ole Elämää.” Näettekö?

180      Daavid ajatteli olevansa oikeassa. Hän oli vilpitön. Nuo papit luulivat olevansa oikeassa. He olivat vilpittömiä. Mutta he eivät vain neuvotelleet asiasta Herran kanssa. Ja miten he saattoivat tehdä sen? Ehkä he sanoivat: ”Me rukoilimme läpi.” Mutta se ei ollut Jumalan tapa. Hän lupasi, ettei Hän tee mitään, ennen kuin Hän ensin ilmoittaa sen palvelijoilleen, profeetoilleen. Ja siellä seisoi Naatan aivan heidän keskellään, eikä hänen kanssaan koskaan neuvoteltu lainkaan.

181      Lukekaa nyt sieltä Aikakirjojen muutama seuraava luku, niin huomaatte sen. Kun Daavid istui talossa ja sanoi: ”Onko oikein”, ja Naatan istui hänen kanssaan, ”että minä saan asua setripuisessa ja Jumalan arkki on täällä ulkona teltan alla?”. Ja Naatan sai Herralta tietää, mitä hänen oli sanottava, että hänen oli tehtävä.

182      Ja hän oli tehnyt väärin, joten silloin Jumala sanoi: ”Sano palvelijalleni Daavidille, että minä rakastan häntä. Minä tein hänelle nimen, joka on kuin suurilla miehillä maan päällä, mutta minä en voi antaa hänen tehdä sitä,” näettekö, ”hän on tuottanut minulle pettymyksen,” näettekö, ”minä en voi antaa hänen tehdä sitä,”. Minä tulen tuomaan miehen, hänen poikansa, joka rakentaa Jumalan ikuisen temppelin.” Ja se oli tietysti Daavid. Salomo oli sen esikuva, mutta sitten hän epäonnistui. Jokaisen miehen täytyy epäonnistua. Jokaisen ihmisen on epäonnistuttava.

Jumala on ainoa, joka ei voi epäonnistua. Hän ei voi epäonnistua. Se on yksi asia, jota Jumala ei voi tehdä, se on epäonnistua. Ja Jumala on Sana. Ja Sana, riippumatta siitä, näyttipä se tulevan tällä tai toisella tavalla, se tulee juuri niin kuin Sana sanoi.

183      Muistakaa, että teidän on seurattava ajanjaksoa, aikaa. Näettekö? Ja missä ajanjaksossa olette, missä ajassa, ja missä se on vahvistettu, jotta näette, että se on täsmälleen Totuus.

184      Ottakaa nyt kaikki nämä pakolliset asiat, koko Sana, kaikki esikuvat ja asiat, ja katsokaa, missä te olette. Miettikää hetkeä, jossa elämme.

Katsokaapa tuonne, melkein kymmenesosa maapallosta on valmis sortumaan. Tiede sanoo niin. He katsovat kelloa. Muutama vuosi sitten sanottiin: ”Keskiyöhön on enää kolme minuuttia.” Nyt saattaa olla minuutti, ehkä puoli minuuttia.

He sanoivat: ”Se ei tapahdu meidän sukupolvemme aikana.”

185      ”Se voi tapahtua viiden minuutin kuluttua.” Ja huomatkaa, mitä hän sanoi seuraavaksi: ”Viisi vuotta.” Minä en koskaan sanonut sitä nyt. Hän sanoi niin, tiedemies. He lentävät pois Kaliforniasta kuin kärpäset. Näettekö? No, sinä päivänä, kun Loot lähti Sodomasta, samana päivänä satoi tulta maan päälle.

Jonain päivänä Jumala ottaa meidän Sanomamme, ja me tulemme lähtemään täältä. Jotain tulee tapahtumaan, aivan varmasti, kun Seurakunta, Hänen Ruumiinsa, Hänen Morsiamensa, on poissa.

186      Nyt haluan lukea teille erään raamatunkohdan, ja haluan, että luette sen kanssani. Haluan, että käännätte 5. Mooseksen kirjan 4. lopettaessamme. Luulen, että on sanottu tarpeeksi, jotta ymmärrätte. 5. Mooseksen kirja 4. Aion lukea tästä kaksi kohtaa. Ja tälle seurakunnalle, ja nauhoilla oleville, ihmisille nauhoilla ja ihmisille, jotka ovat kytkeytyneinä muualla maassa, haluan teidän kuuntelevan tätä todella tarkasti, älkääkä epäonnistuko. Tämä on asia, jota minä…

5. Mooseksen kirjan 4. luku. Otan ensimmäisen jakeen. Haluan lukea ensimmäisen jakeen, sitten luen 25. ja 26. jakeen. Voitte lukea sen kaiken, kun pääsette kotiin, mutta ajan säästämiseksi, jotta pääsemme ajoissa ulos, koska minun on tultava takaisin tänä iltana, jos Herra suo. Kuunnelkaa tämän profeetan puhetta. Hän oli ollut Jumalan Läsnäolossa. Hän tiesi, mistä hän puhui. Kuunnelkaa.

Kuule siis, Israel, niitä käskyjä ja säädöksiä, jotka minä opetan sinulle, jotta sinä noudattaisit niitä ja eläisit ja menisit ja ottaisit omaksesi sen maan, jonka Herra, sinun isiesi Jumala, antaa sinulle. (Tämä on esikuva meidän Tuhatvuotisessa valtakunnastamme.) Älkää lisätkö siihen sanaan, jonka minä annan teille käskyksi, älkääkä ottako siitä mitään pois, (”Älkää lisätkö siihen mitään, älkääkä ottako siitä mitään pois. Pysykää, sanokaa vain se, mitä Se sanoo!”), että pitäisitte Herran, teidän Jumalanne, käskyt, jotka minä käsken teidän pitää.

Teidän silmänne ovat nähneet, mitä Herra on tehnyt… Baal-Peorille; sillä kaikki miehet, jotka seurasivat Baal-Peoria, Herra, teidän Jumalanne, on hävittänyt teidän keskuudestanne. (”Nyt te olette erillinen kansa, erottautuneet niistä kirkkokunnista. Näettekö? Näettekö?)

Mutta te, jotka olette liittyneet Herraan, teidän Jumalaanne, te olette tänä päivänä elossa, jokainen teistä. (”Te ette ole koskaan kuolleet kirkkokuntanne kanssa. Te olette nyt elossa ja Jumalan Läsnäolossa.”).

Lopuksi, älkää menkö sen ohi. 25. jae, nyt, kun he menivät maahan, katsokaa mitä tapahtui.

Ja kun sinä synnytät lapsia ja lasten lapsia, ja sinä… olet viipynyt kauan maassa ja turmelet itsesi (näin tapahtui) ja teet… jumalankuvia (jotain muuta) tai minkä tahansa esineen kuvan ja teet pahaa Herran, sinun Jumalasi, silmissä ja ärsytät häntä vihaan: (Kuunnelkaa!)

Minä kutsun taivaat ja maan todistajiksi teitä vastaan tänä päivänä, katsokaa, että te tulette pian häviämään kokonaan siitä maasta tai siitä paikasta, minne te menette Jordanin yli valloittamaan sen; teidän elämänne ei tule jatkumaan siellä, vaan te tulette hävitetyksi kokonaan.

187      Tämä oli Mooses, joka puhui Israelille sen jälkeen, kun Jumala oli vahvistanut hänen oikeutensa Tulipatsaan kautta, ja hän tiesi, että hänet oli todistettu Jumalan palvelijaksi johdattamaan heidät ulos. Ja ennen kuin he menivät maahan, ennen kuin he menivät sinne, Mooses sanoi: ”Nyt, ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, minä kutsun taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan. Jos lisäätte Siihen yhdenkin sanan tai otatte Siitä yhdenkin sanan pois, ette tule jäämään siihen maahan, jonka Herra Jumala antaa teille.””

Niinpä minä sanon Jeesuksen Kristuksen Nimessä: Älkää lisätkö yhtään mitään, älkää ottako, älkää laittako omia ajatuksianne Siihen, sanokaa vain, mitä noilla nauhoilla sanotaan, tehkää vain täsmälleen se, minkä Herra Jumala on käskenyt tehdä; älkää lisätkö Siihen mitään!

188      Hän on aina pitänyt meille antamansa lupauksen. Hän on pitänyt jokaisen lupauksensa. Onko Hän kertonut teille, mitä tulisi tapahtumaan, ja tapahtuiko se? Tuon taivaan ja maan eteenne tänään haasteena: Onko Jumala koskaan sanonut mitään, mitä Hän ei ole täyttänyt ja tehnyt juuri sen, minkä Hän sanoi tekevänsä meille? Eikö Hän ole tehnyt juuri niin kuin Hän sanoi tekevänsä? Juuri niin. Niin Hän tulee jatkossakin toimimaan. Älkää vain lisätkö siihen mitään. Älkää ottako Siitä pois. Uskokaa vain Siihen ja vaeltakaa nöyränä Herran, teidän Jumalanne, edessä, sillä lähestymme maahan lähtemistä.

Sen jälkeen te ette enää palaa, ette enää palaa tämän tyyppiseen elämään. Te palaatte kuolemattomana olentona. Käännytte, kun synti on poistettu, kun Saatana on sidottu, ja tulette elämään tuhat vuotta tällä maalla, jonka Herra, sinun Jumalasi, on antanut teille. ”Sillä nöyrät perivät maan.” ”Autuas on se, joka täyttää kaikki Hänen käskynsä, että hänellä olisi oikeus päästä kaupunkiin.” ”Sillä ulkona ovat velhot, valehtelijat, huorintekijät ja koirat. He eivät saa mennä sinne.” Mutta ne kuuluvat vain lunastetuille ja niille, jotka vaeltavat Hänen käskyjensä mukaan.

189      Älkää ottako mitään uusia asioita. Niitä lentää joka puolella, ja niitä tulee lisää. Mutta älkää ottako näitä uusia asioita.

Herra, sinun Jumalasi, on ilmoittanut sinulle, mikä on Totuus. Herra, sinun Jumalasi, on vahvistanut Sanansa ja Henkensä kautta, mikä on Totuus. ”Ei voimalla, ei väkevyydellä, vaan Minun Henkeni kautta.” Ja Henki: ”Jumala etsii niitä, jotka palvovat Häntä Hengessä ja Totuudessa.” ”Sinun sanasi on totuus.” Ja Hän on perinpohjaisesti vahvistanut, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on näyttänyt teille ehtooajan Siemenet. Hän on paljastanut sen teille Sanassa. Hän on todistanut sen teille Henkensä kautta.

190      Älkää koskaan aloittako tai yrittäkö organisaatiota. Älkää yrittäkö rakentaa minkään muun päälle.

Mutta pysykää nöyrinä Herran, teidän Jumalanne, edessä, sillä näyttää siltä, että portit luvattuun Maahan saattavat pian avautua. Menkäämme sitten sisään todellisen laulun ja riemun kera, kun Morsian ja Ylkä ottavat paikkansa Valtaistuimella.

191      Eläkää nöyrästi. Eläkää rakastavasti. Rakastakaa toisianne. Älkää koskaan päästäkö mitään keskuuteenne. Jos huomaatte, että sydämessänne nousee jotain jotakuta vastaan, poistakaa se sieltä heti. Älkää antako…

Saatana tekee parhaansa päästäkseen keskuuteenne. Näettekö? Älkää antako sen tapahtua. Joku liukaskielinen kaveri saattaa tulla ja yrittää viedä teidät pois siitä. Luuletteko, että he pystyivät puhumaan Mooseksen pois Jumalan Läsnäolosta, jossa hän oli seisonut ja nähnyt sen? Ei, herra. Ei. Me emme ota Siitä mitään pois emmekä lisää siihen mitään. Pidämme sen vain sellaisena kuin Herra on sen sanonut. Emme halua mitään kirkkokuntaa. Emme halua mitään organisaatioita. Emme halua pahansuopaisuutta. Emme halua riitoja. Me haluamme Jumalan, ja Hän on Sana.

Kumartakaamme nyt päämme.

192      Oi Jumala, katson ympärilleni hengellisellä silmällä, yritän nähdä, mitä on tapahtumassa. Näen Sinun Sanasi, sen, miten Se on vahvistettu, miten Se on todistettu; aina sieltä kolmekymmentäkolme vuotta sitten, täältä alhaalta joen rannalta, sen, mitä Sinä sanoit. Ja tässä se on, kolmekymmentäkolme vuotta myöhemmin, ja Sinä teet juuri niin kuin Sinä sanoit. Ja Sinä teit juuri sen, mitä sanoit. Herra, olkoon se kaukana meistä, että yrittäisimme tehdä Siitä yhtään pienempää tai suurempaa; vain pitää Se sellaisena kuin Sinä sen olet tehnyt, vain kävellä nöyränä ja seurata Sinua.

193      Nämä ovat ne, Herra, jotka Sinä olet antanut palvelutyölle, kaikkien niiden lisäksi, jotka nukkuvat ympäri maata, ympäri maailmaa. Täällä olevilla hautausmailla on monia noista odottavista, siunatuista pyhimyksistä. Mutta on niin kuin sanotaan: ”Me, jotka olemme elossa ja olemme jääneet jäljelle, emme estä niitä, jotka ovat nukkuneet. Pasuuna soi, kuolleet nousevat ensin, ja sitten meidät temmataan yhdessä heidän kanssaan.” Kun Jumalan kirkkaus tulee maan päälle, se tulee piilottamaan Seurakunnan pois maailman silmistä. Se ei edes näe sitä, kun se lähtee.

194      Isä Jumala, varjele näitä käsissäsi. Ne ovat Sinun. Rukoilen, Jumala, että vaeltaisimme aina nöyrinä Sinun edessäsi. Emme tiedä, kuinka pitkään. Emme halua tietää, kuinka pitkään; se ei ole meidän asiamme. Se on Sinun asiasi. Me emme tahdo tietää, milloin Sinä tulet. Meidän tahtomme, Herra, on pysyä nöyrinä, kunnes Sinä tulet, ja vaeltaa kanssasi. Haluamme, että Sinä vain sallit itsesi tulla tiettäväksi silloin tällöin, Isä, keskuudessamme, jotta voimme nähdä, että vaellamme yhä Sinun kanssasi.

195      Anna meille anteeksi menneet syntimme. Ohjaa meitä ja varjele meitä tulevaisuutta varten kaikilta paholaisen ansoilta. Johda ja ohjaa meitä, Jumala, meidän Isämme. Anna syntimme anteeksi ja auta meitä olemaan lapsiasi. Me olemme kurjaa kansanluokkaa. Olemme hylkiöitä tämän maailman ihmisten ja kirkkokuntien keskuudessa.

Me näemme lopun. Ja me kiitämme Sinua hengellisestä näkökyvystä Sinun Sanaasi, jotta voimme nähdä lopun ajan, sillä kaikkien näiden asioiden on määrä johtaa siihen suureen kivittämiseen Taivaasta. Auta meitä, Herra, ettemme olisi täällä sinä päivänä, vaan että olisimme menneet Sinun Läsnäoloosi, lentäneet pois Sinun syliisi.

196      Paranna sairaat ja kärsivät, Herra. Rukoilemme, että tänä iltana Sinä annat meille niin suuren kokouksen, ettei keskuudessamme olisi yhtään heikkokuntoista ihmistä, Sinun läsnäolosi tähden, Herra. Olkoon sydämemme jatkuvasti kiinnittyneenä Sinuun. Ja me tiedämme, Herra, että rahalla, omaisuudella, maailman asioilla ei ole merkitystä, ne ovat vain niin ajallisia. Kaikkien niiden on mentävä. Työpaikkamme, asuinpaikkamme, ystävämme, kaiken on mentävä. Ei ole väliä sillä, kuinka rikkaita tai köyhiä, kuinka suosittuja tai epäsuosittuja olemme, kaiken on mentävä. Mutta on vain yksi asia, jonka ympärille meidän olemuksemme täällä keskittyy, ja se on Jeesus Kristus. Jumala, anna meidän siis hylätä kaikki toissijainen ja pitää kiinni Hänestä. Ja Hän on Sana. Suo se, Herra.

197      Tämän hetken oikeaksi vahvistettu Sana! Mooseksen päivien oikeaksi vahvistettu Sana oli Jeesus. Jesajan, Elian, Johanneksen ja kaikkien muiden aikojen oikeaksi vahvistettu Sana oli Jeesus. Ja tämän päivän oikeaksi vahvistettu Sana on Jeesus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Herra, auta meitä uskomaan siihen, näkemään se ja vaeltamaan siinä. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä.

198      Päämme ollessa kumartuneina, ihmettelen, jos täällä on joku, joka ei ole koskaan todella tehnyt sitä yhtä suurta, kaikki riittävää… Te uskotte siihen, mutta pelkkä uskominen Siihen ei riitä.

Minä uskon, että vaimoni oli hyvä tyttö. Tunsin hänen isänsä, hänen äitinsä. Tunsin hänet vuosien ajan. Hän eli rehellistä elämää. Uskon, että hän oli hyvä nainen, mutta se ei tehnyt hänestä minun vaimoani. Hänestä ei tullut minun vaimoni ennen kuin hyväksyin hänet ja hän hyväksyi minut.

Nyt Jeesus haluaa hyväksyä sinut. Ettekö haluaisi hyväksyä Häntä ja tulla osaksi Hänen Sanaansa? Jos ette ole tehneet sitä, päänne ja sydämenne kumartuneina, luotan siihen…

199      Tässä ei ole tilaa alttarikutsulle. En ole muutenkaan kovin kiinnostunut niistä. Uskon, että Jumala vierailee juuri siellä, missä sinä olet. Nostaisitko kätesi ja sanoisit: ”Veli Branham, muista minua rukouksessa. Haluan tehdä sen”? Jumala siunatkoon teitä. ”Minä…” Jumala siunatkoon sinua. Käsiä kaikkialla! ”Haluan olla sellainen.” Jumala siunatkoon sinua, veli. Siunatkoon sinua, veli; teitä kaikkia, ympäriinsä. ”Haluan olla sellainen.” Jumala siunatkoon… ”Haluan todella olla sellainen. Minä näen sen.”

Kuulehan, ystävä, saattaa olla jotain pientä… Jos et ole sellainen, niin sitten on jotain, jonka ympärille olet keskittynyt sen lisäksi. Olette yhtä lähellä sitä kuin katselisitte. Näette sen. Olette nähneet sen jo vuosia, sen liikkuessa ylöspäin. Näette sen kypsyvän nyt. Jos se merkitsee meille kaikkea, eikä mikään muu tule kestämään kuin se, miksi ette vain kääntäisi päätänne pois tuosta asiasta, jota olette katsoneet, ja keskittyisitte Häneen? Joka, kaiken elämän keskus, kaiken tuonpuoleisen keskus, on Hän. Ettekö tekisi sitä, kun rukoilemme yhdessä?

200      Rakas Jumala, kun miesten, naisten, poikien, tyttöjen, jopa sananpalvelijoiden kädet nousivat ylös. He – he halusivat – he halusivat sanoa, että he halusivat tulla keskityttyä aivan Herran Jeesuksen ympärille, ja kuitenkin näyttää siltä, etteivät he voi tehdä sitä. Jokin vetää heitä sinne ja tänne. Se voi olla kirkkokunta, se voi olla henkilö, se voi olla synti, se voi olla jotain, mitä he piilottelevat sydämessään. En tiedä, Herra. Sinä tiedät. Mitä se sitten onkin, Herra, kun Sinä kutsut toisia… Sinä olet kutsunut heitä. He ovat Sinun.

Ja kun Sinä kutsut heitä, voikoot he vapautua tuosta, tuosta ahdistavasta synnistä, kuten Raamattu sanoo. ”Kääntykää pois siitä synnistä, joka niin helposti meitä piinaa, jotta me kärsivällisesti juoksisimme sen juoksun, joka meidän edessämme on, ja katsoisimme (mihin? työhömme? kirkkokuntaamme? ryhmittymäämme? neuvostoihin?) Kristukseen, joka on sen uskon Tekijä ja Täyttäjä, joka meillä on Hänessä.” Tee se, Isä, meille tänään, sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessään ja Hänen kunniakseen.

201      Nyt he ovat sinun, Herra. Tee heille, mitä Sinä parhaaksi näet. Tee meille niin kuin Sinä parhaaksi näet. Me olemme sinun. Jeesuksen nimessä. Aamen.

Rakastan Häntä, rakastan Häntä,
koska Hän ensin rakasti minua
ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

202      Oletteko unohtaneet päivällisen? Oletteko unohtaneet, ovatko lapset kunnossa, ulkona autossa vai eivät? Oletteko unohtaneet kaiken menneestä ja tajunneet, mitä se on, jonka tunnette juuri nyt? Se toteutuu edessänne, päivä päivältä. Näettekö? Antakaa sen olla kaiken keskipiste. Antakaa muiden asioiden mennä pois, ne katoavat joka tapauksessa.

Oi, seuratkaa vain Häntä! Näettekö? Kuten Elisa seurasi Eliaa, seuratkaamme Häntä. Sillä meidätkin jonain päivänä temmataan ylös. Me tulemme näkemään tulivaunut, jotka nostivat Hänet haudasta. Me tunnemme sen keskuudessamme nyt. Jonain päivänä Hän tulee irrottamaan hevoset puskista. Me nousemme ylös. Ettekö te rakasta Häntä?

ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

Oi, voitteko melkein sulkea silmänne ja nähdä Hänet tuolla leijailemassa?

Rakastan Häntä (ketä muuta voisin rakastaa?) Rakastan Häntä,
koska Hän rakasti minua ensin.
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

203      Aina kun palaan kotiin, joku on poissa. Olen poissa muutaman kuukauden, palaan, ja joku on poissa. Olen surullinen joka kerta, kun tulen takaisin.

Eräänä päivänä eräs poika, jonka kanssa kävin koulua, tuli kadulla vastaan ja sanoi: ”Hei, Billy”.

204      Katsoin häntä, hän oli ennen komea poika, mustat kiiltävät hiukset taaksepäin kammattuina, nyt ne ovat valkoiset kuin lumi. Hän oli ennen niin suora, vatsa näin pitkällä. Sanoin: ”Hei, Jim.” Katsoin häntä.

Tunsin sydämessäni, ajattelin: ”Luoja, tuo poika ja minä, tuo mies ja minä, me olemme saman ikäisiä.”

Silloin tiesin, että minun päiväni ovat luetut. Tiedän, että enää ei voi kestää kovin kauaa. Katson ympärilleni ja ajattelen: ”Mitä voin tehdä, Herra? Auta minua. En halua mennä Sinun edellesi. Haluan pysyä aivan Sinun takanasi. Näytä Sinä tietä.” Katson ja ajattelen: ”Viisikymmentäkuusi vuotta, oi voi, ei voi kestää enää kauaa.”

205      Katson alas ja näen hyvän ystäväni Bill Dauchin istumassa siellä, seitsemänkymmentäkaksi tai seitsemänkymmentäkolme vuotta vanha. Katson ympärilleni ja näen näitä lapsia, jotka ajattelevat: ”No, odotan, kunnes olen yhtä vanha kuin veli Branham, niin ajattelen samoin.” Kulta, et ehkä koskaan tule näkemään sitä. Epäilen kovasti, ettet näe sitä. Näetkö? Mutta ajattele vain, että jos veli Bill Dauch elää tämän päivän, hän elää kauemmin kuin sadat viisitoista- ja kuusitoistavuotiaista. Heitä kuolee joka hetki.

Joten mitä väliä sillä on, minkä ikäinen olet! Mitä teette siinä hetkessä, jossa elätte? Mitä teet Jeesuksen hyväksi tällä hetkellä? Näettekö? Oi, haluan nähdä Hänet. Haluan nähdä sen hetken, jolloin katson ja näen kaikki nämä vanhat ruumiit muuttuneina, näen ne ” muuttuvan hetkessä, silmänräpäyksessä”. Jos näin ei ole, niin silloin olemme hyvin typeriä ihmisiä; syö, juo ja ole iloinen, sillä huomenna sinä kuolet. Näettekö, te olette kuin eläin, te kuolette ja menette multaan ja siinä kaikki. Mutta teissä asuu kuolevainen… kuolematon sielu, veli. Olemme kuulleet Taivaasta. Olemme nähneet, että se on vahvistettu. Tiedämme, että Hän on ja palkitsee ne, jotka ahkerasti etsivät Häntä.

Nyt, Kristuksen ruumiin jäsenet, kun laulamme tuon uudestaan, haluan, että istutte paikoillanne ja kättelette toisianne, kun laulamme tuon uudestaan.

Minä… (tervehdi vain veljeäsi, sisartasi) Rakastan Häntä, koska…(Richard!)…minä…
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

206      Rakastatko häntä? Sano: ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Rakastatteko Hänen Sanaansa? Sanokaa: ”Aamen.”  [Aamen! – toim.] Rakastatteko Hänen asiaansa? Sanokaa: ”Aamen.” [”Aamen!” – toim.] Rakastatteko Hänen ruumistaan? Sanokaa: ”Aamen!” [”Aamen!” – toim.] Rakastatte siis toisianne. Aamen! Aivan oikein. ”Siitä kaikki tulevat tietämään, että olette minun opetuslapsiani, kun rakastatte toisianne.”

Nyt, olen laskenut käteni näiden nenäliinojen päälle, jos teidän täytyy saada ne ennen iltaa.

207      Aion pyytää veli Richard Blairia… Jumala vastasi hänen rukoukseensa, hänen ja tämän veljen, jotka rukoilivat toissa päivänä, että hän toisi takaisin tämän pienen pojan, joka istuu keskuudessamme tänään, joka elää heidän uskonsa tähden Jumalaan. Nyt pyydän häntä päästämään meidät pois rukouksen sanalla, ihan hetken kuluttua, jotta voimme palata takaisin tänä iltana.

Tuon kellon mukaan kello on noin viisi minuuttia yli kaksitoista. Haluan, että tulette takaisin illalla, jos voitte, jos olette lähettyvillä. Jos joudutte lähtemään kotiin, Jumala varjelkoon teitä matkallanne, auttakoon teitä ja suojelkoon teitä. Jos voitte jäädä ja haluatte jäädä, olette tervetulleita. Jumala olkoon nyt kanssanne.

Kunnes tapaamme! Kunnes tapaamme!
Kunnes… (nostetaan kädet ylös Hänelle) … tapaamme Jeesuksen jalkojen juurella;
Kunnes tapaamme! Kunnes tapaamme!
Jumala olkoon kanssanne, kunnes tapaamme jälleen.

[Veli Branham alkaa hyräillä: Jumala olkoon kanssanne – toim.] Tällä tavalla lähdetään Jumalan huoneesta, rukoillen, nöyrästi, luottaen siihen, että tapaamme jälleen tänä iltana. Jos emme tapaa, ”Jumala olkoon kanssanne, kunnes tapaamme jälleen!”.

Kumartakaamme nyt päämme. Veli Blair.

65-0718E HENGELLISTÄ RUOKAA OIKEALLA AJALLA (Spiritual Food In Due Season), Jeffersonville, Indiana, USA, 18.7.1965

FIN

65-0718E HENGELLISTÄ RUOKAA OIKEALLA AJALLA
(Spiritual Food In Due Season)
Jeffersonville, Indiana, USA, 18.7.1965

1      Usko se vaan, usko se vaan,
       Kaikk’ mahdollista on, usko se vaan.

Nyt tällä tavalla:

Nyt minä uskon, nyt minä uskon,
Kaikk’ mahdollista on, nyt minä uskon;
Nyt minä uskon, nyt minä uskon,
Kaikk’ mahdollista on, nyt minä uskon.

Jääkäämme seisomaan nyt, päämme kumarrettuina.

Herra, älköön tämä olko vain laulu, vaan että sydämme syvyydestä laulamme: “Nyt minä uskon!” Opetuslapset sanoivat erään kerran, sen jälkeen kun Jeesus oli tehnyt niin monia mahtavia tekoja, he sanoivat: “Herra, nyt me uskomme.”

Jeesus sanoi: “Nytkö te uskotte?”

2       He sanoivat: “Me uskomme, että Sinä tiedät kaikki asiat etkä tarvitse, että kukaan ihminen opettaa Sinua.” Niinpä Isä, tänä iltana me käsitämme, että Sinä et tarvitse meidän opetustamme, vaan me Sinun. Niinpä me rukoilemme, että Sinä opettaisit meille kuinka rukoilla, kuinka elää ja kuinka uskoa. Suo se, Herra, tänä iltana tämän kokouksen kuluessa. Jos meiltä puuttuu mitä tahansa, anna se meille, Herra. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

3       Tiedän, että monet teistä seisovat jälleen tänä iltana. Ja ulkopuolella tapasin ryhmiä, jotka sanoivat, etteivät voineet päästä sisälle, ja he kuuntelevat radiostaan autoissansa. Ja me yritämme tehdä tämän nyt tänä sunnuntai-iltana niin nopeasti kuin voimme, jotta voimme rukoilla sairaiden puolesta. Meillä tulee olemaan rukousjono, jos vain voimme saada sen muodostetuksi tänne. Mutta me olemme vihkineet tämän kokouksen tänä iltana sairaiden puolesta rukoilemiselle.

4       Ja haluan, että te tulette rakennetuiksi näissä… Jumalan Pyhistä ilmoituksista, uskossa, tämän hetken uskossa. Usko! Tullaan tarvitsemaan enemmän uskoa kuin milloinkaan mikään ajanjakson aikana, sillä tämän täytyy olla ylöstempaava usko, tulla otetuksi ylös. Ja niin me haluamme teidän uskovan tänä iltana kaiken sen mitä olette kuulleet ja nähneet, sen Sanan, jonka olette kuulleet saarnattavan, ja ne merkit ja ihmeet, joita olette nähneet tehtävän. Me haluamme teidän kokoavan sen kaiken yhteen sydämissänne ja harkitsevan onko kyseessä Jumala vai ei.

5       Aivan niin kuin Elia aikoinaan sanoi: “Jos Jumala on Jumala, silloin palvelkaa Häntä.” Ja jos Jeesus on kristitylle kaikkien asioiden keskipiste, silloin uskon, että meidän tulisi päästää irti kaikesta muusta ja riippua kiinni Hänessä. Muistakaa: Hän on Keskipiste. Hän on Pohjantähti. Hän on Lopullinen. Hän on Absoluutti. Ja jos Hän on Pohjantähti… On olemassa vain yksi asia, joka osoittaa Pohjantähteen, ja se on teidän kompassinne, jonka mukaan te purjehditte. Ja se Kompassi, jonka mukaan minä yritän purjehtia, on Sana, ja Sana osoittaa aina Häneen.

6       Ja meistä tuntuu kuin olisimme menossa suuren ahdistuksen ja koettelemusten ajan lävitse. On hämmennyksen aika ja ahdistus kansojen välillä, ja kaikenlaisia asioita tapahtuu, ja joskus joudun sen valtaan aivan kuin minä… Kaikkialle minne katson, on aivan kuin olisin veneessä merellä. Ja minulle on annettu vastuu tuosta Veneestä. Kuinka minä tulen selviytymään siitä? Ja tässä tulee yksi vaahtopää, sata kertaa suurempi kuin minun veneeni. Mutta me tulemme selviytymään niistä kaikista, joka ainoasta. Me olemme enemmän kuin voittajia Hänen kauttansa. Kapteeni, Ylipäällikkö, pitää kiinni köydestä veneen keulassa ja Hän tulee viemään sen lävitse. Me ylitämme joka ainoan vaahtopään.

7       Nyt tänä iltana me pidämme kiirettä ja päästämme teidät lähtemään ajoissa. Me arvostamme niitä pitkiä matkoja, joita olette ajaneet, ja niin edespäin, ja kuinka teidän täytyy ajaa, ja niitä uhrauksia, joita teidän täytyy tehdä. Ja nähdessäni sen, minusta tuntuu siltä kuin haluaisin vain seistä ja jatkaa puhumista ja tehdä kaiken mitä vain voin auttaakseni teitä. Mutta ollessani täällä minä yritän puristaa sisälle kaiken sen minkä mahdollisesti voin antaakseni apua tuota hetkeä varten, kun nyt olemme täällä. Sitten, jos te annatte ihmisille liian paljon yhdellä kerralla, he eivät voi muistaa sitä. Teidän täytyy ottaa vain yksi asia ja pitää sitä ihmisten edessä, kunnes he näkevät sen. Ja sitten kun he ovat saaneet sen lujasti sydämiinsä… Sitten heille opetetaan jotakin muuta. Me menemme vain askel kerrallaan eteenpäin.

8       No niin, rukoilkaa ja olkaa rohkealla mielellä ja uskokaa nyt tänä iltana parantumisenne puolesta. En usko, että mielessänne olisi kysymyksiä siitä, minkälaisessa ajassa elämme. En usko mielissänne olevan kysymyksiä siitä, onko Jumala kansansa keskellä vai ei. Uskon teidän kaikkien uskovan sen. Ja minä… Minulla ei ole mitään epäilystä siitä. Ja tiedän, että kansani, ystäväni, Kristuksen ystävät, Kristuksen lapset, uskovat sen.

9       Ja minulle tuottaa suurta mielihyvää, kun te tiedätte, että teillä on Sanoma Jumalalta, ja te annatte sen ihmisille ja näette ihmisten reagoivan Siihen. Silloin te katsotte taaksepäin ja sanotte: “Kiitos Sinulle, Isä.” Oi, mikä ilo onkaan silloin nähdä lasten syövän sitä Leipää, joka heille on lähetetty! Käsitättekö, että siitä oli näky vuosia sitten täällä tässä Tabernaakkelissa? Kyllä. “Elämän Leipä.” Veli Neville, sinä muistat sen. Mikä valtava aika.

10   Menkäämme nyt, jos haluatte seurata lukemista tai merkitä sen muistiin… En usko, että olisi soveliasta pitää kokousta ilman Jumalan Sanan lukemista ja tekemättä joitakin kommentteja, olkoon se sitten parantumiskokous tai jotakin muuta. Me kaikki ymmärrämme. Keskuudessamme ei ole ketään vieraita, olettaisin. Mutta me ymmärrämme, että parantuminen ei ole mitään, mitä joku tekee teille, vaan sitä, mitä Jumala on jo tehnyt teille. Pelastuksen kanssa on samoin. Ainoa asia on saada ihmiset uskomaan, että se on Totuus. Ja Jumala opettaa sen Sanassansa ja sitten Hän todistaa sen niille, jotka tahtovat uskoa Sen, sillä Hän sanoi: “Kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat.”

11   Te sanotte: “Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Uskotteko te sitä? Myöskään ei teille ole mikään mahdotonta, sillä “kaikki asiat ovat mahdollisia niille”, Jumala on yksi Persoona, “niille, jotka uskovat.” Näettekö? Niinpä teille ei ole mikään mahdotonta, jos te vain voitte uskoa.

12   Nyt, 1. Kuningasten kirjan 17. luku, ja haluan lukea ensimmäiset seitsemän jaetta, jos Herra suo.

Ja Elia Tisbeläinen, joka oli Gileadin asukkaista, sanoi Ahabille: Niin kuin HERRA Israelin Jumala elää, jonka edessä minä seison, ei ole oleva kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani mukaan.

Ja HERRAN sana tuli hänelle ja sanoi:

Mene pois täältä, ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on ennen Jordania, ja sinä olet juova purosta. Ja minä olen käskenyt korppien ruokkia sinua siellä.

Huomatkaa: “Ruokkia sinua siellä”, ei jossakin muualla, “siellä”.

Niin hän meni ja teki HERRAN sanan mukaan, sillä hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on ennen Jordania.

Ja korpit toivat hänelle leipää ja lihaa aamulla, ja leipää ja lihaa illalla, ja hän joi purosta.

Ja tapahtui jonkun ajan kuluttua, että puro kuivui, koska maassa ei ollut satanut.

13   Herra lisätköön siunauksensa Sanansa lukemiselle. Ja nyt tänä iltana, haluan ottaa siitä tekstiksi: Hengellistä ruokaa oikealla ajalla. Tänä aamuna me opetimme: Tehdä Jumalalle palvelus… tai yrittää tehdä Hänelle palvelus ilman, että olisi oikea aika, ajankohta, paikka tai henkilö. Ja nyt tämä on: Hengellistä ruokaa oikealla ajalla.

14   Tämä profeetta, Elia, me tiedämme hyvin vähän hänestä. Mutta me tiedämme, että hän oli Jumalan palvelija, ja Jumalan palvelija tuota hetkeä varten.

15   Ja Jumala on käyttänyt Henkeänsä, joka oli Elian yllä, jo kolme kertaa ja Hän lupaa käyttää vielä kahdesti: viisi kertaa, armon tähden. Hän käytti sitä Elian yllä, se tuli Elisan ylle kaksinkertaisena, ja se oli Johannes Kastajan yllä, ja sen pitäisi vielä tulla viedäkseen Pakanamorsian sisälle, ja sitten Mooseksen kanssa ottamaan juutalaiset kotiin. Kyllä. Viisi kertaa on Jumala luvannut käyttää Elian Henkeä, ja Hän on jo tehnyt sen kolme kertaa.

16   Nyt, tämä suuri profeetta, me emme tiedä, mistä hän tuli. Me tiedämme, että hän oli tisbeläinen. Mutta kuinka hän tuli…

17   Me tiedämme vähän profeetoista. Me emme tiedä, mistä he tulevat. Tuskin koskaan on… Minä en tiedä yhtään, joka olisi tullut jostakin seurakunnasta tai jonka sukupuu olisi tiedossa. Oli vain tavallinen peloton mies ja monta kertaa koulunkäymätön. Eivätkä he koskaan itse kirjoittaneet mitään. Jesaja ja Jeremia, muut heistä kirjoitti jotakin, mutta tämä suuri mies, Elia, ei koskaan kirjoittanut mitään. Monet heistä eivät kirjoittaneet, koska he ehkä eivät osanneet kirjoittaa. Mutta he olivat karskeja miehiä. Raamatussa ei ole ketään toisia, jotka olisivat noiden vanhojen profeettojen kaltaista miestä. He uhmasivat kuningaskuntia, kuninkaita, ihmisiä, seurakuntia ja kaikkea muuta ja pysyivät lujasti Jumalan Sanassa. Ja Jumala todisti heidän olevan oikein! He olivat hyvin karskeja yksilöitä.

18   Ja tämä Elia oli heidän kaikkien joukosta yksi karskeimmista. Hän oli erämaan mies. Hän tuli erämaasta, hän eli erämaassa. Raamattu sanoo hänen pukeutuneen karvoihin, ja hänellä oli lampaannahka ympärillään ja palanen nahkaa, kamelin nahkaa, vyötäistensä ympärillä, parta kasvojensa peittona. Ja voin kuvitella, että hän oli ulkonäöltään hyvin karskinnäköinen mies.

19   Mutta me emme… he eivät kaikki kuolleet. Eivät he kaikki ole kuolleita. Nikean Kirkolliskokouksen päivinä… Monet teistä ovat lukeneet Alkuseurakunnan Nikean Neuvosto. Kun he halusivat tehdä siitä organisaation ja hajottaa kaikki muut seurakunnat ja tulla kaikki yhteen, niin silloin kun heillä oli tuo Nikean Kirkolliskokous, tuli sinne erämaasta Elian kaltaisia karskeja miehiä, jotka söivät pelkästään kasviksia. Suuria, karskeja miehiä. Mutta nuo arvohenkilöt, tuo ylhäisö, Konstantinuksen alla, ja niin edelleen, he hiljensivät heidän äänensä. Koska nuo, ollen profeettoja, tiesivät, että Seurakunta-Morsiamen vehnänjyvän täytyi pudota maahan aivan samalla tavalla kuin Ylkä-Vehnänjyvä oli pudonnut maahan. Ja siellä se lepäsi tuhannen vuotta.

20   Siksi he kirjoittavat sen kaltaisia kirjoja kuin: “Missä on se äänetön Jumala, joka voi seistä katselemassa ja nähdä pieniä lapsia murhattavan ja leijonien repivän naisia palasiksi, ja vain istuu taivaissa eikä sano sen johdosta mitään?” He eivät tunne Sanaa. Tuon vehnänjyvän täytyi pudota maahan. Kuinka voi vanhurskas Jumala seistä ja katsella, kuinka oma Hänen Poikansa kuolee ja tulee syljettäväksi, ja niin edelleen? Mutta se on Sanan mukaista, sen täytyy olla. Ja sillä tavoin se on jopa tänäkin hetkenä.

21   Tämä mies, hän oli suuri mies. Hänellä oli syntinen sukupolvi edessänsä. Ahab oli kuningas, ja hänen isänsä ennen häntä oli ollut paha. Aina Salomonista lähtien siellä oli ollut paha kuningas toinen toisensa perästä. Ja tämä mies, Ahab, joka hallitsi kaksikymmentäkaksi vuotta Samariassa, oli pahin heistä kaikista. Hän oli todella nykyaikainen. Hän uskoi uskontoon, tietenkin. Ja hänellä oli kaikki nykyaikaisen tavan mukaisesti. Hänellä oli neljäsataa heprealaista profeettaansa. Jokainen heistä oli hyvin koulutettu ja harjoitettu. Jumala lähetti hänen luo yhden, eikä hän tahtonut uskoa sitä, mutta se oli Elia.

22   Mutta Elia, tämä Tisbeläinen, oli erämaan mies. Hän ei ollut mikään sulavakäytöksinen mies, hän oli karski mies. Ja yhtenä päivänä, kun Ahab oli tehnyt syntiä niin, ettei Jumala voinut sietää sitä enempää, Hän puhui Elialle erämaassa. Ja tässä hän tuli tietä alas Samariaan, niin kuin olen usein sitä kuvaillut, ehkä valkoinen parta kasvojensa ympärillä ja kalju pää kiiltäen auringossa, pienet silmät viiruina, keppi kädessänsä ja hymy kasvoillaan, ja hän käveli suoraan Israelin kuninkaan luo ja sanoi: “Ei edes kaste tule lankeaamaan, ennen kuin minä kutsun sitä.”

23   Jumala, anna meille sen kaltaisia miehiä, miehiä, jotka tietävät, mitä tekevät NÄIN SANOO HERRAn kanssa.

24   No niin, me näemme, että ennen kuin hän teki sen, Jumala oli kutsunut hänet. Jumala oli puhunut hänelle, ja sen vuoksi hän ei    ollut peloissaan mistään. Hän ei pelännyt, etteikö hänen sanomansa tapahtuisi. Hän tiesi, että se tapahtuisi! Hän tiesi, että se oli Herran Sanan mukaisesti, ja hän tiesi olevansa Jumalan profeetta tuota hetkeä varten. Sen vuoksi, vaikka kuningas katkaisisi häneltä pään, heittäisi hänet vankilaan, tai mitä tahansa he tekisivät, se ei merkinnyt hänelle mitään. Hänellä oli annettu tehtävä: “NÄIN SANOO HERRA”, vasten kuninkaan kasvoja. Mikä karski henkilö! Mutta ennen kuin hän teki tämän, ennusti tämän suuren kuivuuden…

25   Sillä Jumala ei anna synnin mennä rankaisematta. Täytyy olla rangaistus. Mitä hyötyä on laista ilman rangaistusta? Mitä hyötyä olisi sanoa: “On lain vastaista ajaa punaisilla valoilla”, eikä sen takana olisi mitään rangaistusta? Se ei olisi mikään laki. Niinpä synnille on rangaistus. Ja kun Jumala tekee lain, ja tuota lakia on uhmattu, silloin siellä täytyy olla rangaistus sille.

26   Ja tämä kansakunta oli häväissyt kaikkia Hänen lakejansa. Oi, heillä oli suuri seurakunta, heillä oli temppeli. Heillä oli paljon koulutettuja miehiä. Heillä oli profeettoja kaikkialla ympäri maata, heitä oli koulukaupalla, joista heitä valmistui kuin jostakin koneesta. Ja heillä oli paljon profeettoja, heillä oli paljon pappeja, heillä oli paljon kirjanoppineita ja heillä oli paljon uskontoa, mutta he olivat poissa Jumalan Sanasta. Niinpä Jumala kutsui erään miehen kaikkien heidän riviensä ulkopuolelta ja lähetti hänet NÄIN SANOO HERRAn kanssa.

27   Ja huomatkaa, kuinka Hän piti huolen omistansa. Ennen kuin Hän lähetti tämän profeetan sanoman kanssa, Hän sanoi: “Elia, mene ja sano kuningas Ahabille nämä asiat. Ja kun olet tehnyt sen, lähde sieltä nopeasti pois, sillä Minä olen valmistanut paikan sinua varten, minne voit mennä kuivuuden ajaksi. Minä tulen huolehtimaan sinusta, Elia, jos sinä vain saarnaat Minun Sanani, teet tarkalleen sen, mitä Minä käsken sinun tehdä.”

28   Nyt minä tulen vertaamaan tätä suurta Elian palvelutehtävää ja Elian aikaa tähän hetkeen, jossa me nyt olemme. Minä uskon, että se on täydellinen esikuva. Minä uskon, että kansakunnat… Jos meillä vain olisi aikaa mennä taaksepäin, mutta minä haluan varata runsaasti aikaa rukousjonoa varten.

29   Niinpä jos me voisimme mennä taaksepäin ja nähdä, kuinka Israel oli ottanut Palestiinan samoin perustein kuin me otimme nämä Yhdysvallat. Me tulimme Yhdysvaltoihin ja työnsimme pois sen asukkaat, joita intiaanit olivat, ja me otimme maan haltuumme. Ja samoin teki Israel tullessaan Palestiinaan Joosuan johtajuuden alla, Jumalan alla, ja he ajoivat pois sen asukkaat ja valtasivat maan.

30   Ja heidän ensimmäiset kuninkaansa olivat mahtavia miehiä: Daavid, Salomon ja suuria miehiä. Meidän ensimmäiset presidenttimme olivat suuria miehiä: Washington, Lincoln ja niin edelleen. Sitten lopuksi nuo kuninkaat tulivat koko ajan huonommiksi ja huonommiksi ja lopulta he päätyivät tähän Ahabiin. Se on tyypillinen esikuva meidän päivästämme. Ja ihmiset olivat tulleet niin nykyaikaisiksi, etteivät he halunneet kuulla todellista Herran Sanaa.

31   Ja te voitte kuvitella, millaiselta joku todellinen uskollinen Jumalan palvelija kuulostaisi senkaltaisille nykyaikaisille ihmisille. “Hänhän oli hullu. Hän oli järjiltään. Eihän mitään sen kaltaista asiaa voinut olla.” He olivat uskonnollisia, hyvin uskonnollisia. Heillä oli vilpittömiä miehiä, heillä oli vilpittömiä ihmisiä. He olivat hyvin uskonnollisia.

32   Niinpä hän tiesi, että tarvittaisiin enemmän kuin vain joku tavallinen teologia, tarvittaisiin enemmän kuin joku tavallinen sanoma, tarvittaisiin enemmän kuin vain Sanan saarnaamista murtamaan heidän kiviset sydämensä. Hän tiesi, että tarvittiin NÄIN SANOO HERRA lähettämään tuomio tuon kansan ylle, joten hän tiesi menevänsä NÄIN SANOO HERRAn kanssa. Ja se oli NÄIN SANOO HERRA. Oli tuomio, jos halveksien hylkäsi Sen. Me näemme sitä myös meidän päivinämme. Me näemme sen jokaisessa päivässä. Ei ole jäljellä mitään muuta kuin tuomio, kun te astutte armon rajan ylitse.

33   Nyt tuo esikuva siellä, tulen vertaamaan sitä tämän päivän seurakuntaan. Juuri ennen tuomiota Elia sai tämän sanoman. Elia, hän esitti, huolehtien luonnollisista tarpeista, luonnollisesta ruuastaan, ettei tulisi satamaa Jumalan Sanan mukaan kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen, tai kunnes Elia pyytäisi sitä. “Minkä tahansa ajan sinä vain sanot, Elia, niin tulee olemaan.” Sen vuoksi hän käveli tuon kuninkaan eteen ja sanoi: “Ei edes kaste lankea, ennen kuin minä kutsun sitä.” Se oli aika kovasti sanottu, vai mitä? Se oli aikamoinen sanoma.

34   Ja nyt me tulemme pitämään sitä esikuvana tämän päivän hengellisen kuivuudesta. No niin, me kaikki tiedämme, me olemme hyvin tietoisia siitä, että maassa on tänään suuri hengellinen kuivuus, hengellisesti puhuen. Ja tiedättekö, profeetat ovat ennustaneet, että niin tulisi olemaan juuri ennen Kristuksen toista tulemusta: “Maahan tulisi nälänhätä, eikä tulisi olemaan kyse vain leivästä, vaan Jumalan Sanan kuulemisesta.” Nyt tämä luonnollinen kuivuus on esikuva hengellisestä kuivuudesta.

35   Synti ja epäusko, väärien ja nykyaikaisten opettajien kautta seurakunnassa, oli saanut aikaan tämän tulossa olevan tuomion. He olivat silloin kääntyneet pois Jumalan Sanasta ja Hänen profeetastansa nykyaikaisiin teologisiin Sanan termeihin.

36   Huomaatteko täällä, että juuri siihen aikaan Jumala aina nostaa esiin jotakin? Koska Hän aina… Hän ei tee mitään ennen kuin Hän ensin paljastaa sen ihmisille ja Hän aina paljastaa sen palvelijoittensa kautta.

37   No niin, mutta Elialla tänä aikana oli salainen paikka, jonne Jumala oli määrännyt, että hänen tulisi mennä. Juuri tuon asian me haluamme nyt ymmärtää ennen kuin aloitamme rukousjonon. Elialla oli Jumalan itsensä järjestämä salainen paikka. No niin, seurakunta ei koskaan jäljestänyt sellaista häntä varten, kuningas ei järjestänyt sellaista hänelle, hän ei itse järjestänyt sellaista itselleen, vaan Jumala järjesti salaisen paikan Eliaa varten, missä hän tulisi ruokituksi koko kuivuuden ajan, jossa hänen ruokansa oli järjestetty hänelle päivä toisensa jälkeen. Hänen ei tarvinnut ihmetellä, mitä tulisi tapahtumaan huomenna, tai ihmetellä loppuisivatko varastot. Jumala sanoi: “Minä olen käskenyt korppeja, ja ne tulevat ruokkimaan sinua.” Miten ihmeellinen asia. Esikuva meidän salaisesta paikastamme Kristuksessa.

38   Kun kirkkojen neuvosto, ja kaikki mitä on tapahtumassa tänään, sanoo: “Ihmeiden päivät ovat ohitse.” Jumalan suuret voimat on otettu pois seurakunnista. Näyttää siltä kuin heillä ei enää olisi mitään muuta kuin “helisevä vaski ja kilisevä kulkunen”. Me tiedämme, että se on totuus. “Ja jumalisuuden muoto ja kieltävät sen Voiman.”

39   Aivan sama asia kuin minkä Daavid teki tänä aamuna härkävankkurien kanssa, meni pois Jumalan Sanasta. Kun Sana oli tuotu esille ja annettu heille, he eivät tahtoneet Sitä, koska he olivat menneet pois Siitä.

40   Näin nämä ihmiset olivat tehneet Elian päivissä alkaen, menneet pois Sanasta. He ajattelivat, että heillä oli Sana, mutta heillä ei ollut Sitä. Niinpä huomatkaa sitten…

41   Tuon ajan kuluttua Hän oli tuleva rankaisemaan uskomatonta. Hän valmistaa tien uskovaista varten. Tuon saman asian Hän tekee joka kerta. Niinpä silloin, kun Hän aikoi hävittää maailman vedellä, Hän valmisti pakotien Nooaa varten. Niinpä silloin, kun Hän hukutti Egyptin, Hän valmisti kansallensa pakotien meren halki. Kuinka Jumala valmistaakaan tiensä! Ja missä ei ole minkäänlaista tietä, Hän on tuo Tie. Hän on tuo Tie!

42   No niin, me käsitämme, että me olemme kasvotusten yhden kaikkein suurimman hetken kanssa, mitä historia on koskaan tuntenut. Ei ole lainkaan kyse jostain ohjuksesta kiiltävine kärkineen, jota meidän pitäisi pelätä, vaan meidän tulee pelätä seurakuntia. Meidän pitää tarkata tuo hetkeä, jossa me olemme.

43   Nyt pankaa merkille, Jumala valmisti tien, miten Elia pääsi sitä pakoon. Ja Hän on nyt valmistanut tien uskovaisia lapsiansa varten, miten he voivat päästä sitä pakoon, vihaa ja asioita, jotka ovat tulossa.

44   Koska Jumala ei olisi voinut olla oikeamielinen, jos Hän oli tuominnut nuo ihmiset ja lähettänyt heille rangaistuksen, upottanut Sodoman ja Gomorran ja upottanut Kapernaumin keskelle merta ja tuominnut nuo sukupolvet ja Sodoman ja Gomorran, ja sitten antaisi meidän tehdä samoin ja selviytyä siitä rangaistuksetta. Tuomio on tuleva meille aivan yhtä varmasti kuin se tuli heillekin.

45   No niin, me huomaamme, että kun nämä asiat nousivat esiin, tuon päivän nykyaikaiset virtaukset, Jumala nosti tuona päivänä esiin erään miehen taistelemaan noita voimia vastaan, eivätkä he halunneet kuunnella sitä. He ajattelivat, että Hän oli hullu: “Hän oli kadottanut järkensä. Hän oli vain joku vanha fanaatikko, typerys jostakin erämaasta, jonkinlainen korpi-hullu.” Mutta, kuitenkin, hänellä oli Herran Sana.

46   “Sana ei merkitse sitä, mitä Siinä lukee”, he sanovat tänä päivänä. “Oi, Raamattu on vain historiallinen kirja.” Arvelen teidän huomanneen tämän, kuinka he nyt väittävät, että “Eeva ei syönyt mitään omenaa, vaan hän söi…” Mikä se olikaan? Uskoisin, että se oli “aprikoosi”, jonka he nyt sanovat sen olleen. He sanovat: “Se oli aprikoosi.” Ja sitten, että “Mooses ei koskaan tuonut Israelin lapsia Punaisen Meren halki. Vaan se oli tuo suuri kaislikko siellä meren pohjukassa, ja hän kulki kaislameren poikki.” Kuinka silloin vesi, v-e-s-i, olisi voinut olla seinänä molemmilla puolilla, kun he menivät sen poikki kuivaa myöten? Oi, sellaista hölynpölyä! Mutta katsokaahan, tarvitaan tuon kaltainen päivä tuomaan Jumalan viha ihmisten ylle. Se saa sen aikaan.

47   He sanovat, ettei ole mitään sellaisia asioita kuin nämä… Eivät edes seurakunnan ihmiset usko ihmeisiin. “Minä annan sinulle tuhat dollaria”, he sanovat. “Näytä minulle ihme. Näytä minulle ihme!” No niin, he eivät voisi nähdä sitä, vaikka kymmenentuhatta asiaa tehtäisiin heidän edessään. He eivät tulisi koskaan näkemään sitä.

Te sanotte: “Se on mahdotonta.” Oi, ei, sitä se ei ole.

48   Elia oli kerran alhaalla Dothanissa, ja Syyrian armeija oli tullut ja piirittänyt kaupungin ottaakseen hänet kiinni, koska he tiesivät, missä tuon kansan voima oli. Se oli tässä näkijässä. Joku mies kertoi Syyrian kuninkaalle ja sanoi: “Tiedätkö, profeetta Elia, tuo Tisbeläinen, hän kertoo Israelin kuninkaalle sen, mitä sinä puhut salaisessa kammiossasi.”

49   Hän sanoi: “Menkää ja noutakaa tuo kaveri tänne! Hän on se mies, joka estää meitä.” Ja koko Syyrian armeija livahti Dothanin ympärille, ja he olivat kaikkialla sen ympärillä.

50   Ja Gehasi, tuo profeetan palvelija, hän heräsi ja sanoi: “Oi isäni, sotajoukot ovat täällä kaikkialla ympärillämme. Me olemme täydellisesti piiritettyjä.”

51   Hän sanoi: “Mutta meidän kanssammehan on enemmän kuin heidän kanssaan.” Näettekö?

Ja Gehasi katseli ympärilleen ja sanoi: “Minä en näe ketään.”

52   Hän sanoi: “Herra Jumala, avaa tuon pojan silmät.” Ja hänen silmänsä avautuivat, ja kaikki kukkulat heidän ympärillään olivat täynnä enkeleitä ja vaunuja, noita näkymättömiä voimia.

53   Elia käveli suoraan sinne ulos, ja Raamattu sanoo: “Hän löi heidät sokeaksi.” Hän käveli heidän luokseen, ja he olivat sokeita eivätkä nähneet häntä. Hän meni ja kysyi heiltä: “Etsittekö te Eliaa?”

He vastasivat, “Kyllä, me etsimme häntä.”

54   Hän sanoi: “Tulkaa, minä kerron teille, missä hän on”, ja hän johti heidät väijytykseen, suoraan sinne, missä sotajoukot olivat.

55   No niin, Raamattu sanoo: “Hän löi heidät sokeiksi.” Se selvittää sen. Ja ihmiset ovat niin hengellisesti sokeita tänään, että vaikka Herra Jumala tulee alas ihmisten keskellä ja tekee mitä tahansa ja tekee asioita, joita Hän on luvannut, niin kuitenkaan he eivät näe Sitä. He ovat hengellisesti sokeita eivätkä tunne Jumalaa, eivät tunne Hänen suurta Voimaansa. No niin, me näemme heidän toimineen siten Elian päivinä, ja yhä tänään he toimivat sillä tavalla. Jumala lyö heidät sokeiksi. He sanovat tänään, että “ei ole olemassa mitään ihmeitä. Ei ole mitään sen kaltaisia asioita. Kaikki tämä on mielenliikutusta.”

56   Ja he sanoivat samaa Eliasta, koska, kun hänet oli otettu ylös, ja Elisa oli ottanut hänen paikkansa, nuori mies, joka oli tullut kaljuksi nuorena, ja lapset juoksivat hänen perässään ja huusivat: “Vanha kaljupää, miksi et mennyt ylös Elian kanssa?” Näettekö, ihmiset eivät alusta alkaenkaan edes uskoneet sitä edes sen jälkeen, kun niin monia asioita oli tehty. Ja tämä suuri Jumalan mies oli kokenut muutoksen, ja hänet oli otettu Taivaaseen tulisissa vaunuissa, eivätkä ihmiset vieläkään uskoneet Sitä. Ja he antoivat pienten lastensa juosta tämän miehen perässä ja sanoa: “Vanha kaljupää, miksi et sinä mennyt ylös?” Näettekö? Ja sitten tuo profeetta kirosi nuo lapset, ja naaraskarhu tappoi heistä neljäkymmentäkaksi.

57   Nyt pankaa merkille. Tänään, aivan kuten silloinkin, he antavat oman tulkintansa Sanalle. No niin, jos he tahtovat tehdä sen, se on heidän asiansa, mutta he yrittävät saada meidät uskomaan sen. Raamattu sanoo, että tämä Jumalan Sana ei ole kenenkään henkilökohtaisesti tulkittavissa. Jumala tulkitsee itse itsensä. Jumala vahvistaa Sanansa, ja se on Sen tulkinta. Kuten olen monta kertaa sanonut: Hän sanoi alussa: “Olkoon valo”, ja siellä oli valo. Se ei tarvitse mitään tulkintaa, se tapahtui. Hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi”, ja hän tuli. Hän sanoi, että “Hän vuodattaisi Hengestänsä”, ja Hän teki sen. Ja Hän sanoi: “viimeisissä päivissä,” mitä Hän tulisi tekemään, ja Hän tekee sen! Se ei tarvitse mitään tulkintaa. Jumala tulkitsee itse itsensä. Ei ole väliä sillä, mitä typerät ihmiset sanovat, se ei lainkaan pysäytä Jumalaa.

58   Kun Jeesus oli maan päällä, Hänellä oli aivan yhtä paljon epäuskoa, jonka kanssa taistella, kuin mitä meillä on tänään, ja ehkä enemmänkin. Mutta se ei pysäyttänyt Häntä, Hän jatkoi suoraan eteenpäin suorittaen ja täyttäen velvollisuutensa, ja Jumala vahvisti kaiken sen, mitä Hän teki. Hän sanoi: “Minä en ole yksinäni. Minun Isäni ja Minä olemme yksi, Hän asuu Minussa. Minä en ole se, joka tekee teot, Minun Isäni, joka asuu Minussa, tekee ne. Ja jos Minä en tee Hänen tekojansa, älkää silloin uskoko Minua, mutta jos Minä teen tekoja, ja te ette kuitenkaan voi uskoa Minua, niin uskokaa noita tekoja.” Näettekö? Toisin sanoen Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä siinä te ajattelette, että teillä on niissä Iankaikkinen Elämä, Kirjoitusten tuntemisen kautta. Ja Kirjoitukset itse todistavat Minusta.” Aamen! Mikä lausunto! “Juuri ne, Kirjoitukset, kertovat teille, kuka Minä olen”, Jeesus sanoi.

59   Ja Kirjoitukset ovat ne, jotka kertovat teille sen hetken, jossa me elämme, ja ne asiat, joita te näette tehtävän, on itse Jumala kansansa keskuudessa. Kukaan muu ei voi herättää kuollutta kuin Jumala. Kukaan muu kuin Hän ei voi tehdä näitä asioita, joita Hän nyt tekee. Sillä Raamattu sanoo: “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.”

60   No niin, me panemme merkille tuon silloin olleen ihmisten nykyaikaisen suuntauksen: “Oi, nuo päivät, ei ole mitään sellaista asiaa kuin ihmeet. Ihmiset ovat täysin henkisesti kiihottuneita.”

61   Kuunnelkaa tuon profeetta Elian huutoa heitä ja heidän teologejansa vastaan. Pankaa nyt merkille, että hän puhui aivan kuin hän olisi ollut itse Jumala. Elia puhui aivan kuin hän olisi ollut itse Jumala: “Ei edes kaste lankea taivaasta, ennen kuin minä kutsun sitä.” Aamen! Kyllä. Tuo profeetta oli ollut niin pitkään Jumalan Läsnäolossa…

62   Vanhan Testamentin profeetat, tai milloin tahansa, elivät Jumalan Läsnäolossa, kunnes heistä tuli Sana. Heidän Sanomansa on itse Sana. Muistakaa, hän sanoi: NÄIN SANOO HERRA!” Ja kun nuo miehet saivat nuo sanomat Jumalalta ja he tulivat niin sen valtaamiksi, että heidän omat ajatuksensa… Se on saattanut olla vastoin heidän omaa ajatteluansa, he eivät ehkä ole kyenneet näkemään sitä oikein, mutta he puhuivat Jumalan Sanan: “NÄIN SANOO HERRA!”

63   “Ei tule satamaan, ennen kuin minä kutsun sitä!” Oi, mikä lausunto! Hän oli ollut Jumalan Läsnäolossa ja tullut vahvistetuksi niin täydellisesti. Ja muistakaa, että tämä on myös Aamos 3:7 mukaisesti: “Herra Jumala ei ole tekevä mitään ennen kuin Hän ensin paljastaa sen palvelijoillensa profeetoille.” Hän sanoi: “Ei pienintäkään sadetta tule lankeamaan!”

64   He nauroivat häntä. He ajattelivat, että hän oli hullu: “Tuo fanaatikko!” Mutta katsokaahan, hänellä oli NÄIN SANOO HERRA siitä, ettei tulisi satamaan. Ja Jumala, ennen kuin Hän teki sen, Hän paljasti sen palvelijallensa Elialle. Ja hänet oli vahvistettu, todistettu oikeassa olevaksi profeetaksi, joten ihmisten olisi tullut tehdä parannus. Mutta sen sijaan he nauroivat häntä ja sanoivat: “Oi, meillä on paljon vettä. Vesivarastot ovat täynnä. Joet virtaavat täysinä.”

65   Ja Raamattu sanoi, että “siellä ei ollut edes kastetta kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.” Ja kaikki purot ja virrat kuivuivat kaikkialla! Ei ollut kyse tuosta miehestä, vaan se oli Jumala, joka puhui tuon miehen kautta! Siitä siinä oli kyse. Me tiedämme niin. Niin hän…

66   Me huomaamme, että kun joku mies tulee Jumalan lähettämänä, Jumalan määräämänä todellisen NÄIN SANOO HERRAn kanssa, silloin Sanoma ja sanansaattaja ovat yksi ja sama. Koska hänet on lähetetty edustamaan NÄIN SANOO HERRAa, sanasta sanaan, niin hän ja hänen sanomansa ovat yhtä.

67   Kirkkokunnallinen mies kirkkokunnallisen suojelun alla, hän ja tuo kirkko ovat “yksi”. Teologi, jonkun kirkkokunnan tekemän teologian alla, hän ja hänen sanomansa ovat yksi. Teologi ja tuon kirkon teologia. Se on oikein.

68   Sitten kun joku mies tulee NÄIN SANOO HERRAn kanssa, hän ja hänen sanomansa tulevat yhdeksi. Aivan samoin Jeesus, kun Hän tuli, Hän oli Sana, Johannes 1. Niinpä Jumalan Sana ja ajanjakson sanansaattaja olivat yksi ja sama asia, koko ajan. Oikein.

69   Jeesus oli Sana, josta oli profetoitu. Hän oli se, josta profeetat sanoivat tulevan tapahtumaan, että “neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää tämän Lapsen”. Silloin siellä aivan alussa Jumala sanoi heille, että “naisen Siemen murskaisi käärmeen pään, ja käärme murskaisi hänen kantapäänsä.” Kaikki nämä profetiat oli annettu. Daavid ja kaikki muut profeetat kautta ajanjaksojen puhuivat Hänestä. Hän oli tuo Sana julkituotuna! Halleluja!

70   Näettekö te nyt mitä yritän sanoa? Puhuin teille hyvin selvästi tänä aamuna. Ettekö te näe elävän Jumalan arvovaltaa elävässä Seurakunnassa, Morsiamessa? Sairaat parantuvat, kuolleita herätetään ylös, rammat kävelevät, sokeat näkevät, Evankeliumi tulee esiin voimassaan, sillä Sanoma ja sanansaattaja ovat sama. Sana on Seurakunnassa, yhdessä henkilössä.

71   Jumalan Sana oli Eliassa, kun hän käveli sinne NÄIN SANOO HERRAn kanssa ja sanoi: “Ei tule satamaan.” Se ei ollut Elia. Se oli Jumala Eliassa.

72   Olen kertonut teille monta kertaa siitä, kuinka tuo Kristillisen Tieteen nainen sanoi minulle: “Herra Branham, sinä kerskaat liiaksi Jeesuksesta.”

Ja minä sanoin: “Toivon, että se on ainoa asia, josta minun täytyy vastata.”

Hän sanoi: “Sinä yrität tehdä Hänet jumalalliseksi.”

Minä sanoin: “Hän oli jumalallinen.”

73   Hän sanoi: “Oi, Hän oli profeetta, Hän oli hyvä mies, mutta Hän ei ollut Jumalallinen. “

74   Ja minä sanoin: “Hyvä on, näytä minulle yksi Kirjoitus, joka sanoo, ettei Hän ollut.”

75   Hän sanoi: “Johanneksen Evankeliumissa sanotaan, että Hän ‘itki’, kun Hän meni Lasaruksen haudalle.”

76   Minä sanoin: “Varmasti Hän itki. Hän oli sekä inhimillinen että jumalallinen. Hän oli mies itkiessään, mutta Hänen täytyi olla Jumala herättääkseen kuolleen.” Oikein. Ja minä sanoin: “Hän oli mies nälkäisenä, mutta Hän oli Jumala ruokkiessaan viisituhatta parilla keksillä ja viidellä kalalla.” Oikein. “Hän oli mies nukkuessaan siellä veneen perässä, mutta Jumala Hänessä oli se, joka saattoi tyynnyttää vedet.” Minkä vuoksi? Hän ja Hänen Sanomansa olivat yksi.

77   Hän sanoi: “Minä ja Minun Isäni olemme yksi. Minun Isäni asuu Minussa.” Hän oli Jumaluuden täyteys ruumiillisesti.

78   Mielestäni oli hyvin erikoinen asia silloin, kun saarnasin Seitsemästä Seurakunta Ajanjaksosta. Aluksi en voinut ymmärtää, miten Jeesus saattoi seistä siellä ja Hänellä oli tuo valkoinen yllään sillä tavalla. Sanottiin, että “Hänen hiuksensa olivat valkoiset kuin villa.” En voinut ymmärtää, kuinka kolmekymmentäkolmevuotias mies voisi olla lumivalkoinen.

79   Soitin eräälle hyvälle teologille, helluntailaisteologille, hyvälle kalliille ystävälle. No niin, hän oli veli Jack Moore. Hän on hieno, älykäs mies. Hän sanoi: “Veli Branham, se oli Jeesus kirkastettuna. Siltä Hän näytti sen jälkeen, kun Hänet oli kirkastettu.” Ei, minä en voinut uskoa sitä. Ei.

Minä sanoin: “Hyvä on, veli Moore, kiitos.”

80   Menin sisälle huoneeseen ja aloin puhua Jumalalle. Otin Raamatun sanahakemistoni ja seurasin Häntä taaksepäin Danieliin, jossa sanottiin: “Ja hän tuli Vanhaikäisen luo, jonka hiukset olivat valkoiset kuin villa.” Minä sanoin: “Herra, minä en tiedä mitä sanoa ja minulla on velvollisuus.” No niin, muistakaa nyt, se oli ennen kuin noita Seitsemää Sinettiä oli avattu, noin vuosi tai enemmänkin ennen sitä. Ja minä rukoilin siellä: “Herra, mitä se on?”

81   Ja minä katsoin, ja siellä edessäni seisoi mies, ja hän oli tuomari. Hänellä oli päässään valkoinen peruukki. Entisaikojen tuomareille oli tapana käyttää valkoista peruukkia osoitukseksi siitä, että heillä oli ylin arvovalta.

82   Ja sitten kun näin Jeesuksen valkoinen peruukki päässään, sanoin, että se vain vahvistaa sen totuuden, jonka me tiedämme, että Hän on Korkein, ettekä te epäile sydämessänne, vaan uskotte tulevan tapahtumaan sen, mitä olette sanoneet. Arvovalta. Jumala todisti saman asian Kirkastusvuorella ja sanoi: “Tämä on Minun rakas Poikani. Kuulkaa Häntä. Korkein Arvovalta!”

83   Sitten siellä ulkona, noiden Seitsemän Sinetin alussa, kun nuo seitsemän Enkeliä tulivat alas pyramidin muodossa, seisoivat siellä ja käskivät minua palaamaan takaisin tänne ja puhumaan noista Seitsemästä Sinetistä. Hän olisi kanssani. Hän näytti minulle, mitä ne olivat, paljon asioita. Minä aina ajattelin, että se oli sinetöitynä Kirjan takana, ja se olisi jotakin, mitä ei olisi kirjoitettuna Kirjassa, mutta tehtiin tiettäväksi, ettei Hän voi tehdä niin. Se ei ole jotakin, mikä on kirjoitettuna Kirjassa. Se on jotakin, mikä on ollut kätkettynä Kirjassa. Sillä “kuka tahansa, joka ottaa yhden Sanan pois Siitä, tai lisää yhden sanan Siihen…” Niinpä se on salaisuus, joka on ollut Kirjassa näissä Seitsemässä Seurakunta Ajanjaksossa. Kukin niistä toi esiin salaisuuden, kaiken vesikasteesta ja kaikista näistä muista asioista, joita he ovat kopeloineet niin pitkän aikaa.

84   Ja sitten kun se meni ylös, niin suuret havaintoasemat Kaliforniasta aina Meksikoon asti, Tucsonin yllä, kaikkialla, ottivat valokuvia Siitä. Se oli salaperäinen näky. Ja veli Fred Sothmann, joka istuu siellä takana, ja minä ja veli Gene Norman seisoimme siellä läsnä, kun Se meni ylös. He ottivat valokuvan, eivätkä he vieläkään tiedä siitä mitään. Täällä jokin aika sitten kaikki sanoivat: “Katsokaa tätä, se näyttää tällaiselta, ja noiden enkelten siivet, kuinka ne ovat laskostettuina siellä.”

85   Eräänä päivinä käänsin sen oikealle ja katsoin, ja siellä oli Jeesus Kristus aivan yhtä täydellisenä, kuin millaisena Hofmann on Hänet koskaan maalannut. Hän seisoi siellä valkoisessa peruukissa katsellen takaisin maata kohden osoittaen, että Hän on Korkein Arvovalta. Taivaat julistavat sen; Raamattu julistaa sen; Sanoma julistaa sen. Se on kaikki sama, Ylin Arvovalta valkoisessa peruukissaan. Te voitte nähdä Hänen mustan partansa siinä alla. Monet teistä olette nähneet tuon valokuvan. Meillä on se siellä takana. Kääntäkää vain sitä oikealle syrjälleen ja katsokaa sitä. Siinä Hän on aivan niin yhtä täydellisesti kuin mitä Häntä koskaan on valokuvattu. He katsovat sitä väärästä kulmasta. Teidän täytyy katsoa sitä oikeasta kulmasta. Ja vain Herra Jumala voi paljastaa, mikä on oikea kulma. Kääntäkää sitä oikealle ja katsokaa sitä. Siinä Hän on aivan niin täydellisesti kuin olla voi, ja se oli valokuvattu siellä ylhäällä.

86   Ensimmäisellä kertaa kuin koskaan näin Hänet, Hän näytti olevan aivan kuin Hofmannin maalauksessa Kristuksen pää. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt sitä, ja näin sen Billy Sundayn tabernaakkelissa vuosia myöhemmin, ja siitä lähtien ei kotini ole koskaan ollut ilman tuota kuvaa.

87   Sitten, täällä taivaalla, sanoessani, että tuo sama Jumala, jonka näin tässä näyssä täällä ulkona, ollessani vain pieni poikanen, täällä, missä tämä koulurakennus seisoo. Hän näytti siltä. Ja tässä taivaalla kolmekymmentäkolme vuotta myöhemmin julistetaan, että se on totuus. Sellaiselta Hän näyttää, ei joltakin salaperäiseltä jonkun kuvitelmalta.

88   Niin kuin Vatikaanissa heillä on siellä Kristus maalattuna pieni rengas partaa leukansa ympärillä, puoli tuumaa pitkä parta, joka kiertää Hänen nenänsä alta sillä tavalla, ja he kutsuvat sitä Kristukseksi.

89   Se tuo mieleeni erään kreikkalaisen taiteilijan Adamista ja Eevasta tekemän luomuksen, jonka näin kerran eräässä vanhassa tuomiokirkossa, jossa he näyttivät kuin jonkinlaisilta eläimiltä. Sillä tavoin voi lihallinen mieli tajuta hengellisen asian. Uskon, että Adam oli komein mies, mitä koskaan on elänyt, ja Eeva oli kaikin tavoin täydellinen nainen.

90   No niin, lihallinen mieli kietoo Asian omiin ideoihinsa, sitten Jumala lähettää ja avaa tuon Asian Voimallaan. Ja niin tarkalleen tapahtui täällä Ahabin päivissä.

91   No niin, me näemme, että Elia saattoi sanoa sen, koska hetken Sanoma ja Jumalan Sana, tai sanansaattaja, Sanoma, Sanoma ja Sana, olivat tarkalleen sama asia. Profeetta, Sana, Sanoma, sanansaattaja, Sanoma ja mies, olivat sama. Jeesus sanoi: “Jos Minä en tee niitä tekoja, joita Minusta on kirjoitettu, silloin älkää uskoko Minua.” Hyvä. Kuka tahansa mies ja hänen sanomansa ovat yksi.

92   Siksi he tänään eivät usko Jumalan tekojen tekemiseen, koska he eivät vastaanota Jumalan Sanomaa. He eivät usko Sanomaa.

93   Mutta niille, jotka uskovat sen Jumalan hetken, jossa me elämme, nämä asiat ovat kätkettyä Ruokaa. Ajatelkaa vain: Jumala on Sen niin kätkenyt, että he katsovat suoraan sitä eivätkä näe Sitä. Samalla tavalla kuin Elia sokaisi syyrialaisten armeijan. Samalla tavalla Jumala sokaisee uskomattoman todellisen aidon uskovaisen lapsen Ruualta.

94   Syy siihen miksi he kutsuivat Nooaa “fanaatikoksi”, kun hän rakensi arkkia, oli se, että hänen silmänsä olivat avatut Jumalan Sanalle ja lupaukselle. Juuri se asia, jota he kutsuivat fanaattisuudeksi, pelasti Nooan ja hänen perheensä. Näettekö, aivan sama asia. Se asia, jolle ihmiset nauravat, on se asia, jonka puolesta me rukoilemme. Asiaa, jota ihmiset kutsuvat “hulluksi”, me kutsumme “suureksi”. Mitä maailma kutsuu “suureksi”, Jumala kutsuu “typeryydeksi”. Ja sitä, mitä maailma kutsuu “typeryydeksi”, Jumala kutsuu “suureksi”.  Oikean ja väärä ovat tarkalleen toistensa vastakohtia. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

95   Muistakaa, Elia meni salaiseen paikkaansa, Jumalan suunnitelman, Jumalan kutsun ja Jumalan Sanan mukaisesti. Elia meni sisälle salaiseen paikkaansa Jumalan ennalta tietämisen, suunnitelman, mukaan ja hänen elämänsä yllä olevan kutsumuksen mukaan, ja Sanan mukaisesti. Jos se ei ole se tapa, miten me olemme tulleet sisälle, niin minä en tiedä, kuinka me pääsisimme sinne.

96   Ja huomatkaa, ennen kuin kuivuus alkoi, Elia meni tähän salaiseen paikkaan pysyäkseen elossa. Se on esikuva siitä, kuinka ennen kuin tuomio iskee maata, Seurakunta on jo kutsuttu ulos, Morsian on jo valittu, ja vain odottaa kunnes tuomio iskee. Ja odottaa, syö Jumalan Ruokaa ja nauttii Jumalan siunauksista. Kuka tahansa, joka on normaalissa mielentilassa, tietää, että me olemme aivan tuomion hetkessä.

97   Katsokaa! Veli Banks ja useat teistä miehistä, jotka olette täällä tänä iltana, jotka seisoitte siellä tuolla vuorella tuona aamuna.

98   Ja minä haluan puhua tuosta vuoresta ensi sunnuntaiaamuna, jos Herra suo. Minulla on suuri ilmestys, jotakin lisää, josta voin tuskin pidättyä kertomasta tänä aamuna. Mutta minulla on, näettehän, ja vain jatkuvasti, koko ajan, asioita tapahtuu toinen toisen jälkeen. Näettekö? Se ei tule koskaan jäämään tapahtumatta, sillä se oli NÄIN SANOO HERRA!

99   Jokainen teistä täällä, ja tuhansia ja tuhansia kertoja ääninauhoilla, olette kuulleet minun seisovan ja sanovan: “NÄIN SANOO HERRA: tulee olemaan täten ja täten.” Ja jopa sanoma- ja aikakauslehtien täytyi julistaa sen olevan niin. He eivät tiedä, mitä se kaikki on, mutta he ovat nähneet sen. He eivät tiedä, mitä se on, mutta he näkivät sen tekevän Sanan tarkalleen totuudeksi.

100   Kun me olimme seisomassa täällä alhaalla joella, tuo Herran Enkeli tuli alas tuona päivänä, se oli vuonna 1933, tuli alas ja puhui nuo asiat, joita Hän puhui. Tullessani pois vedestä monet siellä rannalla seisovista miehistä sanoivat: “Mitä se merkitsee, Billy?”

101   Minä sanoin: “Se ei ollut minua varten. Se oli teitä varten. Minä uskon, te ette”, ja vain jatkoin matkaani.

102   Ja sitten pastori sanoi minulle: “Tarkoitatko sinä, että sinä seitsemän vuoden pituisen koulutuksesi kanssa tulet menemään ympäri maailman ja rukoilemaan monarkkien ja valtiaiden ja kuningasten puolesta?  Oi”, hän sanoi, “unohda se!”

103   En voinut unohtaa sitä. Se oli kaiverrettuna sydämeeni. Nyt, kolmekymmentäkolme vuotta myöhemmin, kaikki se, mitä Hän sanoi, on tapahtunut täydellisesti sillä tavalla, kuin Hän sanoi, että Hän tulisi tekemään sen. Hän on Jumala eikä Hän voi pettää. Hän aina pitää Sanansa. Älkää milloinkaan epäilkö Sitä.

104   No niin, huomatkaa, hän meni sisälle Jumalan suunnitelman, ennalta tietämisen, mukaan, Jumalan kutsun ja Jumalan Sanan mukaan, ja hän meni sisälle, ennen kuin kuivuus tuli.

No niin, me tiedämme, että tuomio on valmis iskemään.

105   Seisten tuolla kukkulalla tuona päivänä veli Banks Wood, joka istuu täällä, oli kävelemässä mäkeä ylös. Ehkä lainaan sitä jälleen, niin että se rakentaisi uskoanne tätä tulevaa rukousjonoa varten, joka on seuraavien kymmenen, viidentoista minuutin kuluttua. Olin kävelemässä veli Banksin edellä. Hän oli… Uskon, että hän oli jättänyt sisar Rubyn, kun tämä oli sairas. Ja hänen kulkiessaan jäljessäni panin merkille hänen kasvonsa, ne olivat punaiset. Ja katsoin taakseni ja ajattelin, että mäki oli hieman liian jyrkkä hänelle, joten hidastin vähän vauhtia. Se tapahtui aivan siellä erämaissa, noilla kukkuloilla, juuri siellä, missä Herran Enkelit ilmestyivät. Me olimme menossa juuri siihen suuntaan, missä ne ilmestyivät muutama kuukausi ennen sitä.

106   Ja mennessäni ylös mäkeä, Jumalan Henki… Kun käännyin ympäri katsoakseni tuon vuoren huippua, Hän sanoi: “Nosta ylös tuo kivi ja sano hänelle: ‘NÄIN SANOO HERRA: sinä tulet näkemään Jumalan Kirkkauden muutaman seuraavan tunnin kuluessa.’”

107   Minä vain nostin ylös tuon kiven ja sanoin hänelle: “Veli Banks”, en tiedä miksi, mutta heitin sen ylös ilmaan ja sanoin: “NÄIN SANOO HERRA, sinä tulet näkemään Jumalan Kirkkauden.”

Hän sanoi: “Tarkoittiko se Rubya?”

108   Minä sanoin: “Ei, en usko, että sillä on mitään tekemistä sinun kanssasi, Banks, tai Rubyn kanssa, ei kummankaan. Minä vain ajattelen Sen sanoneen: ‘NÄIN SANOO HERRA: jotakin tulee tapahtumaan.’”

109   Ja seuraavana aamuna, kun seisoimme siellä useiden miesten kanssa, en tiedä, kuinka useat heistä istuvat täällä nyt, siellä oli kaksitoista tai neljätoista, viisitoista meitä istumassa siellä. Äkisti eräs saarnaaja tuli luokseni ja sanoi: “Veli Branham”, hän sanoi, “minun nimeni on se-ja-se, olin yksi kannattajistasi Kaliforniassa.”

110   Ja minä sanoin: “Olen iloinen tavatessani sinut.” Douglas McHughes. Hän sanoi… Minä sanoin: “Olen iloinen tavatessani sinut”, ja puristin kättä hänen kanssaan.

111   Hän sanoi: “Haluaisin kysyä sinulta jotakin.” Roy Roberson, luotettu täältä, veli Wood, Terry ja Billy ja veli Mac Knelly. En tiedä keitä kaikkia oli seisomassa siellä. Ja hän sanoi: “Haluan kysyä sinulta jotakin.” Hän sanoi: “Antaako Herra sinulle koskaan näkyjä täällä ulkona tällä tavalla?”

112   Minä sanoin: “Kyllä veli, mutta minä tulen tänne päästäkseni jotenkin eroon siitä, levätäkseni.” Ja minä katsoin ympäri tällä tavalla ja näin tukevahkon lääkärin katsovan häntä ja sanovan: “Pastori McHughes, tämä allergia silmässäsi tulee pian sokaisemaan sen. Minä olen hoitanut sinua kaksi vuotta enkä voi tehdä sille mitään.”

Ja käännyin ympäri häntä kohden ja sanoin: “Syy, miksi sinä kysyit sitä minulta, on se, että lääkärisi kertoi sinulle eräänä päivänä, että sinulla oli tuo allergia silmässäsi.” Se oli keskellä päivää, noin kello yhdeltätoista, ja hän käytti aurinkolaseja. Ja minä sanoin: “Sinä et käytä niitä auringon tähden, vaan silmäsi tähden. Hän kertoi sinulle, että tulisit menettämään tuon silmän.”

Ja hän alkoi itkeä ja sanoi: “Se on totta.”

113   Käännyin jälleen lähteäkseni, minulla oli lapio kädessäni, (ja katsoin ja näin hänet seisomassa siellä, katselemassa minua, ja hänen silmänsä olivat niin kirkkaat kuin voi olla). Minä sanoin: “Mutta NÄIN SANOO HERRA: sinä et tule menettämään tuota silmää.” Olin metsästämässä hänen kanssaan viime syksynä, ja hän saattoi nähdä paremmin kuin minä tai kukaan muu joukosta. Kyllä.

114   Ja minä näin vanhahkon naisen vetävän alas sukkansa ja kohottavan hameensa helmaa. Hän sanoi: “Poikani, jos tapaat veli Branhamin, niin pyydä häntä rukoilemaan jalkojeni puolesta.” Ja katsoin sinne, ja näytti siltä kuin joka paikassa olisi kasvaimia riippunut hänen jaloissaan.

115   Minä sanoin: “Sinun äitisi on harmaapäinen nainen.” ‘Poikani’, näettekö, “hän sanoi sinulle ennen lähtöäsi, että jos tapaisit minut, pyytäisit minua rukoilemaan hänen jalkojensa puolesta. Hänellä on pieniä kasvaimen kaltaisia, joita riippuu kaikkialla hänen jaloissaan.” Hän melkein pyörtyi.

Hän sanoi: “Se on totuus.”

Minä sanoin: “Kerro hänelle, ettei hän ole huolissaan. Se tulee olemaan kunnossa.”

116   Lähdin kävelemään ympäri ja silloin kuulin Jumalan Äänen puhuvan ja sanovan: “Menkää pois tieltä, nopeasti.”

Veli Roberson seisoi siellä, ja tietäessäni, että hän oli sotaveteraani, minä laskin käteni hänen olalleen ja sanoin: “Veli Roy, kätkeydy, niin nopeasti kuin osaat!”

Hän sanoi: “Mikä nyt on?”

Minä sanoin: “Mene pois tieltä! Piiloudu!”

117   Ja vain lähdin kävelemään ympäri, laskin lapioni alas, käännyin ympäri, otin pois hattuni. Ja tässä Hän tuli, Jumalan Kirkkaus tuli pyörretuulessa, joka repi vuoren sivua sillä tavalla, ja räjähdys ravisteli tuota paikkaa sillä tavalla katkaisten pensaiden latvat vain noin kolme, neljä tai viisi jalkaa pääni yläpuolelta. Se meni takaisin ylös suppilon kaltaisena sillä tavalla ja räjähti uudestaan. Ja, tässä se tuli, kolme kertaa.

118   Sitten sen lähtiessä kolmannen kerran tuli veli Banks luokseni ja sanoi: “Oliko tämä se, josta sinä puhuit?”

Minä sanoin: “Kyllä.”

Hän kysyi: “Mitä se oli?”

119   Minä sanoin: “Jumala ilmestyy pyörretuulissa.” En tiennyt, halusiko Hän minun kertovan sitä ihmisille tai ei.

120   Sitten menin vähän rukoilemaan. Sitten Hän sanoi minulle, että voisin kertoa sen heille. Minä sanoin: “Tuomio iskee Länsirannikolle.” Katsokaa sitä tänään! Katsokaa mitä tapahtui muutamia tunteja sen jälkeen: Alaska upposi. Ja nyt se on kokonaan uppoamassa. Me olemme tulossa tuomioon, armo on halveksien hylätty.

121   Mutta kiitos Jumalalle, meillä on kätkettyä Ruokaa, hengellistä Ruokaa, niin että me elämme Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen laupeudesta ja hyvyydestä, kun Hän vahvistaa itsensä kansansa keskuudessa näiden viimeisten päivien aikana. Aamen! Elia meni sisälle ennen kuin kuivuus tuli. Kiittäkää Jumalaa, että olette sisällä ennen tuomion tuloa. Nyt on aika tulla ulos ja mennä sisälle; tulla ulos noista organisaatioista ja mennä sisälle Kristukseen. On kaikkien todellisten uskovaisten ulostulemisen ja sisälle menemisen aika.

122   Sitten hänet oli kutsuttu, ja hän pysyi siellä sisällä. Muistakaa, hän ei koskaan lähtenyt pois tuolta purolta, ennen kuin Jumala kutsui hänet pois.

123   Ja kuivuuden ollessa melkein ohitse, Hän kutsui hänet ulos sieltä sinne alas tuon lesken taloon. Huomatkaa, hänet kutsuttiin tämän lesken luo, eikä tämä leski ollut seurustellut uskomattomien kanssa, ottanut pedon merkkiä kuivuuden aikana, niin Hän kutsui minut… hänet ulos… kutsui Elian ylläpitämään tätä leskeä. Heillä oli siellä vain yksi pieni kakku, yksi pieni asia, josta hän piti kiinni. Ja Elia sanoi: “Anna se minulle ensin. Sillä NÄIN SANOO HERRA: tynnyri ei ole tyhjenevä eikä ruukku kuivuva ennen sitä päivää, jolloin Herra Jumala lähettää sateen maan päälle.” Jumalan laittamista ensimmäiseksi, Hänen Sanansa ensimmäiseksi.

124   Huomatkaa, tynnyrissä oli jauhoja. Joka kerta kun hän meni noutamaan jauhoja, niitä oli tynnyrissä. Siellä oli öljyä astiassa joka kerta, kun hän meni noutamaan sitä. Miksi? Jauhot esittivät Kristusta jauhouhrissa. Jokainen tämän jauhon jyvä täytyi olla jauhettu samalla tavoin, ja se osoittaa, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Se oli Sana, Elämän Leipä, joka seurasi sanomaa, vahvisti Sanan.

125   Niin se on tänäänkin, ystävät. Niin tänäänkin Elämän Leipä, josta lapset syövät, seuraa Jumalan Sanomaa ja ylläpitää heitä kuivuudenajan aikana. Mitä jos Hän seisoisi kanssamme tänään? Mitä jos Hän olisi täällä juuri nyt? Hän toimisi ja tekisi aivan tarkalleen niin kuin Hän teki niinä päivinä, jolloin Hän oli lihassa täällä maan päällä. Morsian on osa Aviomiehestä; Seurakunta on sama kuin Kristus. “Tekoja, joita Minä teen, myös te olette tekevä.” Ja Sana on se, joka sen teki. Hän sanoi meille, että niitä asioita, joita Hän teki, me myös tulisimme tekemään.

126   Me huomaamme tässä jälleen, että jos Sana on meissä ja on tullut meille, niin saman asian, minkä Se teki Elialle tuona päivänä, Se tulee tekemään myös meille, hän aterioisi Jumalan salatuista Asioista, jotka on kätketty maailmalta. Oi! Se tekee jälleen sanoman ja sanansaattajan yhdeksi. Hengellinen Ruoka on valmiina, ja Se on nyt [oikealla] ajallansa. Ja jokainen teistä voi saada tätä Ruokaa, jos te tahdotte Sitä, jos olette halukkaat erottautumaan kaikesta tämän hetken epäuskosta. Jos olette valmiit tulemaan sisälle Kristukseen, tulkaa sisälle Hänen lupaukseensa.

Ja muistakaa Hänen lupauksiansa: Malakia 4, Luukas 17:30, myös Johanneksen Evankeliumi 14:12, ja kuinka useita muita Kirjoituksia voitaisikaan mainita, Joel 2:38, ja kaikki mitä Hän tulisi tekemään, tai mieluumminkin Joel 2:28, mitä Hän tulisi tekemään näinä viimeisinä päivinä. Ja kuinka tuo profeetta sanoi, että tulisi olemaan Valo näinä viimeisinä päivinä. Kuinka Se tulisi toimimaan ja mitä Se tulisi tekemään. Kaikki nuo Kirjoitukset jotka osoittavat näihin viimeisiin päiviin. Ja se on Kristus! Jos te voitte nyt kätkeytyä Siihen, tuohon salaiseen Paikkaan, te voitte syödä ja nähdä Jumalan hyvyyden ja laupeuden. Jos olette sairas, siellä on parantuminen.

127   Te muistatte, kuinka Elia myöhemmin… Hänellä olleen jauhouhrin, Kristuksen, jälkeen ja hän ylläpiti tuon lesken taloa sen avulla. Huomatkaa myöhemmin, kun hän kutsui tulen alas taivaista, ja niin edelleen, ja todisti olevansa Jumalan lähettämä, profeettojen Henki.

128   Huomatkaa, siellä erämaassa, kun hän oli makaamassa katajapensaan alla, ja Enkeli tuli alas samankaltaisen jauhon kanssa ja leipoi joitakin kakkuja ja ruokki hänet. Ja hieman myöhemmin Hän pani hänet jälleen uudestaan uneen ja herätti hänet ylös, ja hän söi hieman lisää noita jauhokakkuja, joita oli leivottu sinne häntä varten. Ja hän kulki noiden kakkujen voimalla neljäkymmentä päivää. Kunnia Jumalalle! Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Oi, kuinka me rakastammekaan Häntä, hengellistä ruokaa oikealla ajalla.

129   “Ei ole sopivaa ottaa lasten leipää ja antaa sitä koirille.” Eikö Jeesus sanonut samaa asiaa tuolle syyrofoinikialaiselle naiselle? Hänet oli lähetetty omiensa luo. Oikein. Ja heidän luo Hän tuli… Hän ei koskaan mennyt pakanoiden luo.

130   Ja nyt tänään Hän vierailee pakanain luona heidän ajassansa, ja ei ole sopivaa…

131   Te sanotte: “Miksi on niin, että Sanoma ei mene tänne ulos näihin suuriin paikkoihin, näihin suuriin kampanjoihin, joita kirkkokuntien keskuudessa on?”

132    Se ei ole heidän Ruokaansa. Se ei ole seurakunnan, niin kutsutun, Ruokaa. Se on Morsiamen Ruokaa. Se on hengellistä Ruokaa oikealla ajalla. Se tekisi heidän vatsansa kipeiksi. Se on liian rikasta heille. Näettekö? Näettekö? Te ette voi tehdä sitä. Mutta lapsille se on Leipä, se on Elämä, se on Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti.

133   Meillä tulee menemään liian myöhään, jos emme aloita rukousjonoa nyt, joten kumartakaamme päämme hetkeksi.

134   Rakas Jumala, Ruokaa sille kuuluvalla ajalla, hengellistä Ruokaa. Jotakin mistä maailma ei tiedä mitään. Kuinka me kuulemme Herramme sanoneen tuona päivänä siellä Samariassa, tuossa samassa paikassa, jossa Elia kulki ja sanoi: “Ei edes kastetta tule lankeamaan, ennen kuin minä kutsun sitä.” Tässä seisoi Jeesus siellä puhuen opetuslapsillensa.

He sanoivat: “Mestari, miksi Sinä et syö?”

Ja Hän sanoi: “Minulla on Ruokaa, josta te ette ole tietoisia.”

135   Todellakin, Herra, Hänen Ruokansa oli tehdä Jumalan tahto, nähdä Jumalan tekojen tulevan julki Hänen hetkenänsä. Hän oli siellä huolehtiakseen siitä, että se tuli tehdyksi. “Minä en tee mitään, ellei Isäni näytä Minulle ensiksi. Ja sen, minkä Isä näyttää Minulle, sen Minä teen.”

136   Ja Isä, niin se on tänäänkin. Seurakunnalla, todellisella uskovaisella, uskovaisten Ruumiilla on pääsy Ruokaan, hengelliseen Ruokaan, josta tavalliset [ihmiset] eivät tiedä mitään. Maailma ei tiedä mitään tästä Ruuasta, Isä. Mutta Sinun Seurakuntasi, Sinun kansasi, Sinun Poikasi Morsian rakastaa Sitä.

137   Meillä on pääsy ruumiittemme parantumiseen, kun lääkärit ovat epäonnistuneet. Meillä on pääsy siihen. Se on yksi niistä Jumalan Ruuista, jotka Hän antoi Seurakunnallensa, ja Hän lupasi sen viimeisinä päivinä uskoville lapsillensa. Ja Isä, auta meitä olemaan uskovia lapsia, sillä kaikki asiat ovat mahdollisia uskoville. Suo se, rakas Jumala. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

138   Uskon, että Billy sanoi minulle, että he antoivat ihmisille joitakin rukouskortteja. Voisiko joku sanoa minulle kortissa olevan kirjaimen, haluan tietää vain sen. [Joku sanoo: “C.”] C, hyvä on. Ottakaamme C yksi saadaksemme pienen jonon alulle. Katsokaahan nyt, heitä voi olla kaikkialla. Nyt, jos jokainen… Katsokaahan nyt, minä tulen yrittämään tätä. En tiedä, voimmeko tehdä sen tai emme. Tai sitten me voimme vain kutsua ihmisiä, ja te voitte jäädä istumaan. Se on saman tekevää minulle. Tuletteko te mieluummin tänne puhujanlavalle, vai tulemmeko me kutsumaan ihmisiä, ei ole väliä kummalla tavalla tahansa. Minä vain olen täysin riippuvainen Pyhästä Hengestä. Luotan siihen, että Hän puolustaa tätä Sanaa, jonka olen saarnannut.

139   Veli George Wright, minä uskon Sen. Pienestä pojasta lähtien tullessani taloosi monia vuosia sitten ja kuunnellen tuota pyörretuulta siellä puussa, minä yhä uskon tuon saman Sanoman. Minä uskon, että Se on sama.

140   Hyvä on, näen heidän alkavan tulla tänne rukousjonoa varten. Hyvä on, rukouskortti C, numero yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi, tulkoot ensin ja seisköön täällä. Jos ette voi seistä, kohottakaa vain kätenne, ja joku heistä tulee kantamaan teidät. [Joku puhuu veli Branhamille.] Miksi eivät… Kyllä. Rukouskortti C, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Ja huomatkaa, teillä ei tarvitse olla rukouskorttia…

141   Minulla ei ole ollut tämän kaltaista rukousjonoa pitkään, pitkään aikaan. Kuinka moni muistaa tehtäväni, kun me rakensimme Tabernaakkelin tänne? Hän sanoi: “Tee evankelistan työ.” Ei sanottu, että olin evankelista. Sanottiin: “Tee evankelistan työ”, näettekö, “sillä hetki tulee, jolloin se tullaan muuttamaan.” Ja tuo hetki on tulossa. Hyvä on.

142   No niin, tässä, Hän… Te ette voi sekoittaa kahta tai kolmea eri palvelutehtävää yhteen, olla pastorina ja evankelistana samaan aikaan. Te ette voi olla profeetta ja ehkä pastori samanaikaisesti, näettehän, koska teillä on erilaiset työt, erilainen palvelustehtävä.

143   Mutta Herra antoi minulle, mitä minun pitää tehdä Sanomassani. Mutta sitten Hän sanoi: “Tee evankelistan työ, anna täysi todistus palvelutehtävästäsi, sillä hetki tulee, kun he eivät tule sietämään tervettä oppia. Eikö se olekin tullut nyt! Jokainen kirkkokunnallinen seurakunta on evännyt minut. He eivät siedä tervettä oppia. “Vaan omien himojensa mukaan tuovat sisään omia opettajiansa ja tulevat kääntymään taruihin ja he tulevat tekemään suuria asioita, urotekoja, kuten Jannes ja Jambres, jotka vastustivat Moosesta, mutta heidän mielettömyytensä on käyvä julki.” Näettekö? Näettekö? Hyvä on, jäljittelyjä! Te näette, kuinka Jambres…

144   Ja Jumala Taivaassa tietää, se on siellä Tabernaakkelin kulmakivessä vuodesta 1933 lähtien, kirjoitettuna siellä Raamatun lehdelle. Katsokaa, miten he ovat tehneet sen. Katsokaa, mitä on tapahtunut. Jäljittelyjä, aivan tarkalleen. Sanottiin: “Jätä heidät rauhaan, heidän mielettömyytensä on tuleva tunnetuksi samalla tavalla kuin Janneksen ja Jambreksenkin.” Täällä me nyt olemme tuossa päivässä.

145   Ja näin tämän kirkon silloin, kun olimme vasta laskemassa kulmakiveä, ja ihmiset roikkuivat ikkunalaudoilla ja kaikkialla ympärillä seisten Tabernaakkelin seinien vierillä. Siinä se on teille. Ja ihmiset täällä kaupungissa sanoivat: “Kuuden kuukauden kuluessa…” Meillä oli vain dollari ja kahdeksankymmentä senttiä rakentaaksemme Tabernaakkelin, ja monet autokorjaamoiden ihmisistä olivat jo päättäneet, että siitä tulisi heidän autokorjaamonsa. Mutta se on yhä lammastarha Jumalan Lampaille.

146   Yksi, kaksi, kolme…viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen. C, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen. Hyvä on.

147   No niin. “Minä, Herra, olen istuttanut sen. Minä tulen kastelemaan sitä päivin ja öin, ettei kukaan tempaisi sitä Minun kädestäni.” Katsokaa arvostelua! Yksikään kirkkokunta ei halua tukea Sitä. Yksikään seurakunta täällä ympäristössä ei ole sen kaltainen. Eivät ketkään maassa olevat helluntailaiset, eivät mitkään muutkaan kannata Sitä. Jokainen on vesikastetta vastaan, jokainen on kaikkia näitä muita asioita vastaan. Jopa oma perheeni, oma isäni käänsi minut pois ovelta. Otin vaatteeni pieneen paperipussiin ja menin ja asuin New Albanyssa. Niin se oli.

Mutta läpi monien vaarojen, raadannan ja ansojen,
Minä jo olen tullut;
Se on armo, joka toi minut turvallisesti näin pitkälle,

Olen viisikymmentäkuusivuotias ja pian minun täytyy mennä virran ylitse.

Armo tulee viemään minua eteenpäin.
Kun olen ollut siellä kymmenentuhatta vuotta,
Kirkkaan loistavana kuin aurinko;
Meillä ei silloin ole vähempää päiviä laulaa Jumalan ylistystä
Kuin silloin, kun me ensikerran aloimme.

Oi, kuinka minä rakastan Jeesusta. Hän on koko maailma minulle!

148   Oi, hyvä on, kuinka monta minä… Mihin minä jäin, kymmeneenkö? Voimmeko ottaa muutaman lisää? Hyvä on. Mikä se olikaan? Kymmenenkö? Viisitoista, hyvä on. C, kymmenestä viiteentoista, missä tahansa olettekin, jos ette pääse tulemaan. Mitä sanoit? Huh? Hyvä on. Sitten, C, viidestätoista kahteenkymmeneen. Se on yhteensä kymmenen lisää. Katsokaa, missä tuo jono seisoo siellä, me emme halua mitään tungosta… Ja me.. Hyvä on.

149   Antakaa minulle nyt jakamaton huomionne. Me emme tule viipymään pitkään. Mutta nyt, oi, mikä hetki, mikä aika! Toivon, että jokainen voisi rakastaa Herraa. Toivoisin, että me kaikki voisimme tulla tuohon pisteeseen, että voisimme käsittää tämän hetken mahdollisuudet. Yrittäkäämme sitä. Antakaa minulle vain huomionne.

150   Mitä me yritämme tehdä täällä? Me asetamme Jumalan Sanan kokeeseen. Elia teki saman asian. Hän meni sinne vuorelle sen jälkeen, kun hän tiesi, että hän oli Jumalan lähettämä tekemään sen. Hän sanoi: “Todistakaamme nyt, kuka on Jumala. Olkoon Jumala se, joka vastaa tulella.”

151   Ja nuo pakanat viiltelivät itseään ja, oi, sanoivat: “Varmastikaan ei…” Nuo pakanat tiesivät, ettei tuli lankeaisi, joten he vain kirkuivat ja touhusivat.

152   Mutta Elia tiesi, että se tulisi lankeamaan, koska hänellä oli näky Herralta.

Te sanotte: “Oliko hänellä näky?”

153   Kyllä vaan. Kun hän oli saanut kaiken järjestykseen, hän sanoi: “Herra, minä olen tehnyt kaiken tämän Sinun käskystäsi.” Ja silloin tuli alkoi langeta. Kun Jumalan Sana on pidetty kirjaimellisesti, silloin on Jumalan asia huolehtia lopusta. Hän vain pyytää teitä julistamaan sen. Näettekö? Ja olkaa varmat, että teidät on kutsuttu julistamaan se. Ja jos olette kutsuttu tekemään sen, tulee Hän huolehtimaan lopusta.

154   Nyt, tässä jonossa tulee ihmisiä, joiden puolesta tulen rukoilemaan… Kuinka… Jono ulottuu jo seinään asti; on aika aloittaa. Nyt ensimmäiseksi, ettei joku täällä rakennuksessa, jotkut ihmiset…

Kuinka moni täällä on sairas eikä hänellä ole rukouskorttia? Kohottaisitteko kätenne. Näettekö, kaikkialla. Nyt te tiedätte, että jos meidän Herramme… Ja minä uskon, että Hän tulee tekemään sen, jos Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hänellä oli rukousjonoja. Ihmiset tulivat Hänen luokseen suurina jonoina, väenpaljouksina, ja Hän kosketti heitä, siunasi heitä. Sitten erään kerran Hän pysähtyi ja sanoi: “Kuka kosketti Minua?” Hän katsoi ympärilleen ja kertoi eräälle naiselle, miksi tämä oli koskettanut Häntä, ja sanoi, että hänen verenvuotonsa oli tyrehtynyt. Hänen uskonsa oli tehnyt hänet terveeksi.

155   Mitä jos hän olisi sanonut: “Mutta minä en oikein tiedä, Herra, minulla on ollut tämä pitkän aikaa”? Se ei olisi tapahtunut. Ei, se ei olisi tapahtunut. Ei.

156   Kun Hän kertoi tuolle syyrofoinikialaiselle naiselle: “Tämän sanan tähden, jonka sinä sanoit, perkele on lähtenyt ulos tyttärestäsi.” Niin mitä jos tämä olisi sanonut: “Hetkinen nyt, Herra, minä halusin Sinun tekevän sen tällä tavalla”? Tuo perkele olisi yhä ollut tuossa tytössä. Mutta tuo nainen odotti löytävänsä lapsensa sillä tavalla, kuin Hän oli sanonut, että hän löytäisi hänet.

157   Nyt Hän sanoi meille: “Jos sinä voit uskoa! Jos te sanotte tälle vuorelle: ‘Siirry’, ettekä epäilisi sitä sydämessänne, vaan uskoisitte, että se, mitä te olette sanoneet, tulee tapahtumaan, niin te voitte saada sen. Kun te rukoilette, uskokaa saavanne se, ja se tullaan antamaan teille. Mikä lupaus!

158   Nyt, mies joka saarnaa sosiaalista evankeliumia, ei ensinkään usko sitä. Hän voi tulla ovelle, katsoa sisälle tai seistä siellä ja sanoa: “Sehän on vain yksi joukko lisää pyhiä kieriskelijöitä”, ja kävellä pois. Näettekö? Mutta hän ei tiedä, että tämä on salattua Ruokaa. Hän ei tiedä, että tämä on salainen Asia, joka on kätketty häneltä. Hän ei tiedä Sitä. Se on säälittävää, mieli, joka on alaston, viheliäinen, sokea eikä tiedä sitä. Näettekö? Se on paha asia.

159   Oi Jumala, salli minun kuolla, mutta älä anna minun koskaan tulla sellaiseksi. Minä mieluummin kuolen, kyllä, ennen kuin teen niin. Ja uskon, että jokainen meistä haluaisi tehdä samoin, eikö niin? [Seurakunta sanoo: “Kyllä.”]

160   Mutta nyt, Jumala on luvannut meille nämä asiat viimeisinä päivinä. Malakia 4:ssä sanotaan, että Jeesus Kristus tulisi alas ja toisi itsensä julki inhimillisessä lihassa aivan niin kuin Hän teki Sodoman aikana. Kyllä. Hän sanoi, että maailma tulisi olemaan Sodoman tilassa. Ja Hän sanoi: “Niin kuin oli silloin, samoin Ihmisen Poika tulisi olemaan paljastettu tuona päivänä.” Näettekö, tämä Mies, joka tuli alas miehen muodossa, oli “Elohim”, Abrahamin mukaan, ennen kuin tämä luvattu poika tuli. Katsokaa mitä se oli. Abraham sanoi, että se oli Jumala. Ja Raamattu sanoo, että siellä tuli kolme miestä hänen tykönsä tomua vaatteissaan matkaamisesta, he istuivat alas ja söivät niin kuin miehet. Ja Jeesus sanoi: “Juuri siihen aikaan, kun maailma tulee Sodoman tilaan, silloin Ihmisen Poika tulee paljastamaan itsensä jälleen”, ei Jumalan Poika, Ihmisen Poika, näettehän, tulee paljastamaan itsensä.

161   Nyt verratkaa sitä sen kanssa, mitä tuo viimeinen profeetta sanoi: “Ja katso, Minä lähetän teille profeetta Elian, ja hän tulee palauttamaan ennalleen lasten sydämet takaisin isiensä puoleen.” Näettekö? Sanoma tuomaan heidät takaisin Raamattuun, ja Ihmisen Poika tulisi paljastamaan itsensä tuona päivänä. Ja tuona päivänä, viimeisen seurakunta-ajanjakson, seitsemännen enkelin äänen kuuluessa Jumalan salaisuudet pitäisi tehdä tunnetuksi tuona päivänä. Seitsemän Sinettiä murrettaisiin. Kaikkien näiden seurakuntien salaisuudet, ja muut asiat, kuinka ne tapahtuivat, ja mitä tapahtui.

162   Näettekö, he eivät tiedä Sitä. Jeesus sanoi: “Te sokeat fariseukset!” Hän sanoi: “Jos sokea johtaa sokeaa, niin eivätkö he molemmat putoa kuoppaan?” Katsokaahan, siksi nuo ihmiset eivät näe Sitä.

163   Sen salaisuus ovat nuo Sinetit; kukin noista seurakunnista muodosti organisaation ja meni siihen mukaan, ja se on yksi niistä salatuista asioista, jotka ovat väärin Jumalan edessä. Näetkö sitä, tohtori Lee? Näettekö, katsokaa. Se on, juuri tuo asia on yksi noista salaisuuksista. He organisoituivat, näettekö, ja se oli täysin poissa Jumalan tahdosta. Ja se tulee olemaan paljastettu viimeisinä päivinä ja tulee johtamaan ihmiset, ei johonkin uskontunnustukseen tai johonkin kirkkokuntaan, vaan takaisin todelliseen Sanaan. Ja tuo todellinen Sana tulisi eräälle määrätylle ihmisryhmälle, ja Ihmisen Poika paljastaisi itsensä heidän keskellään “samana eilen, tänään ja ikuisesti”.

164   Oi! Minä rakastan sitä. Minä rakastan kerskata Hänestä. Rakastan tehdä Hänet suureksi ihmisten edessä. Minun ei tarvitse tehdä Häntä suureksi. Hän on jo suuri. Hän on niin korkea, että te ette voi mennä Hänen ylitseen. Hän on niin syvä, että te ette pääse Hänen alitseen, ja niin leveä, että te ette pääse Hänen ohitseen, ja kuitenkin teillä on tilaa sydämessänne Häntä varten. Tahtoisitteko vastaanottaa Hänet? Kuinka ihmeellinen meidän Herramme onkaan! Hyvä on.

165   Olkaamme jokainen nyt todella hiljaa. Me olemme nyt puhuneet Tästä. Ja nyt kysymys on siitä, onko Se totta? Täällä voi nyt olla joitakin vieraita. Voisin sanoa teille… Jos Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti, niin mitä Hän tekisi tällä hetkellä? Hän tekisi samoin kuin Hän teki ollessaan täällä aikaisemmin. Onko se oikein? Ihmisten usko tulisi koskettamaan Hänen vaatettaan, ja Hän kääntyisi ympäri. Aivan samoin kuin Hän teki tuolle naiselle kaivolla, ja niin kuin Hän teki muissa paikoissa, ja Hän käsitti heidän ajatuksensa.

No niin, te sanotte: “Voisiko Hän parantaa minut?”

166   Hänen Sanansa sanoo, että Hän on jo tehnyt sen. Mutta kysymys on siitä, että Hän tekee itsensä tunnetuksi, että Hän on täällä.

167   Jos Hän nyt ilmestyisi täällä fyysisessä ruumiissa, ja Hän näyttäisi aivan kuin Hofmannin maalauksessa Kristuksen pää, kolmekymmentäkolme vuotiaana, ja verta juoksisi Hänen käsistään, ja niin edelleen, ja olisi täynnä naulanarpia, niin minä en hyväksyisi sitä. Ei, ei, ei, ei. Kun Hän tulee, Hän itse, niin “jokainen silmä näkee Hänet, ja jokainen kieli on tunnustava Hänet. Ja on olevan, niin kuin salama, joka leimahtaa idästä länteen.” Näettekö? Me emme usko näitä kultteja ja klaaneja. Me uskomme, että Jumala on Sana.

168   Mutta Hän ottaa itsellensä ruumiin, Hän ottaa teidän ruumiinne ja minun ruumiini, ja antaa teille lahjoja ja antaa minulle lahjoja, ja näiden lahjojen kautta Hän tekee itsensä tunnetuksi. Se on salattua Ruokaa. Ei väliä sillä, kuinka paljon Hän tekee itseänsä tunnetuksi minun kauttani, teidän täytyy uskoa Se, teillä myös täytyy olla uskon lahja, uskoa Se. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja nyt jos Hän tulee julkituomaan itsensä sillä tavalla, niin tahdotteko te uskoa Häntä koko sydämestänne? Tahdotteko te uskoa Häntä? Oi, kuinka ihmeellistä, vain odottaa Häntä, vain odottaa nähdäkseen, mitä Hän sanoo.

169   Tässä seisoo eräs mies. En ole koskaan elämässäni nähnyt häntä, niin pitkälle kuin tiedän. Hän näyttää olevan hyvä, vahva ja terve mies, ja niin hän luultavasti onkin, minä en tiedä. Mutta hän seisoo siellä. No niin, minä voisin laskea kädet tuon miehen päälle ja rukoilla hänen puolestaan ja kysyä häneltä uskooko hän. Hän voisi seistä täällä ja sanoa minulle: “Minä haluan sinun rukoilevan sen-ja-sen puolesta. Minulla on jatkuva päänsärky. Minulla on vatsassani haavoja”, tai jotakin sellaista. Minä en tiedä. Hän voisi sanoa mitä tahansa noista asioista.

170   Minä sanoisin: “Hyvä on, veli. Minä lasken käteni sinun päällesi ja rukoilen sinun puolestasi.” Se olisi täydellisesti oikein. Se olisi tarkalleen se, mitä me olemme tehneet koko matkan läpi ajan. Eikö niin?

171   Mutta muistakaa: Jeesus sanoi, että se tulisi olemaan erilaista juuri Hänen Tulemuksensa aikana, niin kuin se oli Sodoman päivinä, ja tuolla siellä olleella Miehellä oli selkä käännettynä telttaan päin, jossa Saara oli, ja Hän sanoi, ei nyt “Abram”, vaan “Abraham”.

172   Näettekö, hänen nimensä oli Abram edellisenä päivänä, mutta hänellä oli näky, ja Herra sanoi hänelle: “Minä tulen muuttamaan sinun nimesi.”

173   Ja tässä on Herra itse, miehen muodossa, syöden ja juoden hänen kanssaan, ja sanoo: “Abraham, missä on sinun vaimosi Saara?” S-a-a-r-a, ei S-a-a-r-a-i.

Hän sanoi: “Hän on teltassa Sinun takanasi.”

174   Hän sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi lupaukseni mukaan, jonka annoin kaksikymmentäviisi vuotta sitten.”

175   Ja Saara nauroi vähän, niin kuin itseksensä. Hän sanoi: “Miksi Saara nauroi siellä teltassa ja sanoi: ‘Kuinka nämä asiat voisi olla?’ Onko mikään liian vaikeata Jumalalle?” Näettekö? Ei mikään. Ei koskaan.

176   Nyt Hän, Jeesus lupasi, että, “Hän, Ihmisen Poika, joka on Sana”, uskotteko te sitä, tulisi viimeisinä päivinä ja paljastaisi itsensä, aikana, jolloin maailma olisi kuin Sodoma ja Gomorra.” Uskotteko, että se on oikein?

177   Ennen kuin rukoilemme yhdenkään puolesta, rukoilkoon joku teistä siellä yleisön joukossa, ja katsokaamme onko Ihmisen Poika yhä sama eilen, tänään ja ikuisesti. Kysykää vain onko Hän. Sanokaa: “Herra, tuo mies ei tunne minua, mutta minä tiedän, että Sinä olet sama eilen, tänään ja ikuisesti,” katsokaa tuleeko Hän kertomaan sen teille.

Kyllä vaan. Kohottakaa nyt päänne ylös hetkeksi.

178   Se on takanani. Se on eräs lapsi. Se on juuri nyt palavasti kuumeessa. Se on pieni tyttö. Sinä olet kaupungin ulkopuolelta. Tuolla lapsella on vatsavaiva. Sillä oli. Usko ainoastaan.

179   No niin, onko se sitä, mitä Hän sanoi tulevansa tekemään? En koskaan elämässäni ole nähnyt tuota henkilöä. Jumala Taivaassa tietää sen.

180   Tämä mies tässä näyttää hyvin vahvalta ja terveeltä. Mutta näettekö tuota varjoa hänen yllään siellä? Se merkitsee, että ellei Jumala auta häntä, hän ei tule olemaan täällä kovin pitkään. Sinulla on syöpä, se on keuhkoissasi.

No niin, Ihmisen Poika on täällä.

Ja sinulla on taakka sydämelläsi erään pienen pojan puolesta, pienen lapsen puolesta. Onko se oikein? Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle, mikä on vikana tuolla lapsella? [Veli vastaa: “Minä uskon, että voit.”] Hän voi tehdä sen. Hänellä on noita kohtauksia, aivan kuin jonkinlainen kaatumatauti. Hänellä juuri oli yksi äskettäin. [“Tänä aamuna.”] Kyllä, tänä aamuna. Uskotko, että tulet elämään kasvattaaksesi tuon pojan, ja että hän tulee olemaan kunnossa? [“Kyllä.”]

181   Missä on Charlie Cox? Missä hän on? Charlie, missä sinä olet? Ajattelin hänen olevan täällä tänä iltana. Larry, missä sinä olet? Larry, onko hän täällä? Hänen pienellä pojallaan oli sama asia, tarkalleen sama asia. Missä sinä olet, Larry? Tulehan tänne hetkeksi. No niin, tällä pienellä pojalla tässä oli sama asia. Hänen isänsä ja äitinsä ovat hyviä ystäviäni. Vuosia sitten olin siellä, kun tällä pienellä pojalla oli näitä kohtauksia, hän vain menetti tajunsa. Se oli kaatumatauti. Tajusin sen olevan tuossa pienessä pojassa, ja pyysin Jumalaa parantamaan hänet, eikä hänellä ole ollut yhtään kohtausta sen jälkeen. Hänen isänsä ja äitinsä istuvat täällä jossakin, ja tässä on tuo pieni poika itse.

182   No niin, uskotko sinä, herra? Kiitos, Larry. Uskotko sinä, herra? Suokoon Taivaan Jumala saman asian sinulle, ja antakoon sinun elää kasvattaksesi tämän lapsen. Jumala siunatkoon sinua.

Rukoilkaamme.

183   Rakas Jumala, auta häntä. Minä rukoilen, että Sinun laupeutesi ja armosi tulee olemaan hänen yllään ja siunaa häntä. Jeesuksen Nimessä.

184   Mene nyt takaisin Louisianaan onnellisena; kiitä Jumalaa pojan puolesta.

185   Oi, kyllä vaan, hän oli Louisianasta, varmasti oli, Charles-järven takaa. Katsokaahan, minä saan selville ajatuksenne nyt. Kyllä. Ylistys Jumalalle;

186   No niin, sinä pyydät hyvää asiaa, sinä haluat saada lapsen. Sinulla jo on lapsia, pari lasta, mutta sinä haluat vielä yhden. Voikoon Taivaan Jumala suoda sen sinulle, sisareni. Tule tänne, minä haluan laskea kädet päällesi.

187   Rakas Jumala, anna naiselle hänen sydämensä kaipaus, koska se on arvokas asia. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Mene nyt, saa lapsi.

188   Jumala on hyvä Jumala. Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: “Kyllä.”] Hän tietää kaiken sen, mitä me tarvitsemme, ja täyttää jokaisen tarpeen, jos me uskomme sen. Hän sanoi: “Jos sinä voit uskoa!”

189   Puristin kättäsi jossakin. En tiedä, missä se oli, mutta jossakin minä puristin kättäsi. En muista tarkalleen, mutta me olimme juuri jossakin, tänään jossakin; en tiedä, missä se oli. Mutta se ei ole se, minkä takia me olemme täällä puhuaksemme. Sinä olet täällä rukousta varten. Haluat minun rukoilevan jonkun muun puolesta. Kyllä. Hän ei ole täällä, hän on Georgiassa, sairaana. Eikä hän ole sairas vain fyysisesti, vaan hän on sairas hengellisesti, serkkusi. Uskotko että Jumala tulee pitämään huolen tästä, koska sinä seisoit hänen puolestaan? Uskotko? Tule tänne ja rukoilkaamme yhdessä.

190   Rakas Jumala, suo tämän miehen sydämen kaipaus, niin että hän voi mennä ja löytää tämän miehen huutamassa Jumalan puoleen. Jeesuksen Nimessä minä pyydän sitä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua. Älä epäile, usko koko sydämelläsi.

191   Mitä kuuluu? Ei se ollut siksi, etten ojentanut kättäni puristaakseni kättäsi, kun sinä ojensit kätesi, vaan minä panin merkille jotakin. Se oli varjo, todella synkkä ja musta. Se oli syy siihen. Tiedän sen, että kun ottaisin kädestäsi, olisin saanut tietää sen sillä tavalla. Näetkö? Mutta se on syöpä. Uskotko, että Jumala on kykenevä ottamaan sen pois? Se on rinnassasi, vasemmalla puolella. Sinä haluat mennä takaisin Carolinaan ja ylistää Herraa siitä, että olet terve, etkö haluakin? Näetkö mitä tarkoitan? Rukoilkaamme.

192   Rakas Jumala, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, Hänen, joka on läsnä nyt, lapset syövät Jumalan Leipää, voikoon tämä lapsi myös nauttia uskosta, siitä Jumalan Leivästä, jonka Hän antaa hänelle nyt hänen parantumistaan varten. Voikoon hän mennä ja olla terve. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, veli. Usko koko sydämestäsi.

Hyvää päivää?

193   Eikö tämä olekin ihmeellinen aika? Näyttää aivan siltä kuin kunnioittava pelko valtaisi ihmiset. Se saa sen kuulostamaan korvissani aivan kuin [Veli Branham puhaltaa mikrofooniin.] “Whew!”, vain pitäen ääntä kuten “Whew”, sillä tavalla, ymmärrättekö? Näettekö. Se on lasten Leipää. Näettekö? Se on teidän. Se on teitä varten. Se ei ole minua varten, se on teitä varten. Olen hyvin kiitollinen juuri nyt, minä en… Olen terve niin pitkälle kuin tiedän, mutta Se on Leipää myös minulle, kun tarvitsen sitä. Se on Leipää teille. Se on rohkaisua teille, jotka ette edes ole sairaita. Se kohottaa sydämemme ylös Jumalan eteen.

194   Tämä on tarkalleen oikealla ajalla, se mitä Hän sanoi, että Hän tekisi. “Ja samoin kuin oli Sodoman päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa, kun Ihmisen Poika on oleva paljastettu.” Näettekö? “Ja, katso, Minä lähetän teille profeetta Elian ennen suurta ja kauhistuttavaa Herran päivää. Hän on palauttava ihmisten sydämet takaisin Isälle.” Näettekö?

195   “Ja sitten vanhurskaat kävelevät pahojen tuhkien päällä.” Maa tulee palamaan kuin pätsi, näettehän. Me näemme, että se tulee lankeamaan. Ja laava tulee leviämään yli maan, ja taivaat tulevat olemaan tulessa.

Oi Ikiaikojen Kallio, ole minulle laupias nyt, ja silloin.

196   Mitä kuuluu? No niin, ensinnäkin sinulla on naisten vaiva. On muitakin asioita. Sinä olet hermostunut, olet juuri siinä iässä. Kaiken kaltaisia komplikaatioita. Mutta sinulla on myös kaipaus: saada Pyhä Henki. Oikein. Uskotko että sinä… Oletko tunnustanut kaiken? Uskotko, että jos minä lasken käteni sinun päällesi ja pyydän Jumalaa tekemään sen, niin Pyhä Henki on tuleva? [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Uskotko sen? [“Kyllä.”] Rukoilkaamme.

197   Rakas Jumala, minä lasken käteni tämän naisen päälle apostolisella tavalla ja pyydän, että hän saa Pyhän Hengen kasteen. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon hän saada Sen. Aamen.

198   Älä epäile sitä. Se kuuluu sinulle, ymmärräthän. Se on sinun. Se on lasten Leipää.

199   Sinulla oli omituinen tunne kun sanoin “naisten vaiva”, eikö ollutkin? Koska se myös sinulla oli. Ja uskotko, että sinä tulet olemaan kunnossa nyt? Mene, ja vain kiitä Herraa.

200   Mitä kuuluu? Uskotko koko sydämestäsi? Uskotko, että olet kykenevä syömään niin kuin sinulla oli tapana pitkän aikaa sitten? Hyvä on. Mene ja sano: “Kiitos Sinulle, Herra. Minä uskon sen.” Herran Läsnäolo.

201   Uskotko, että tuo selkävaiva tulee jättämään sinut, ja tulet olemaan terve? Hyvä on, vain mene ja sano: “Kiitos Sinulle, rakas Jumala”, ja Jumala tulee antamaan sen.

202   Uskotko, että voit olla terve, että Herra tulee tekemään sinut terveeksi, eikä sinulla tule enää olemaan mitään nivelreumaa, vaan olet terve ja kunnossa? Uskotko sen? Mene ja kiitä Häntä ja sano: “Herra, minä vastaanotan sen koko sydämestäni, ja minä uskon Sen.”

Mitä te kaikki muut siellä uskotte Siitä?

203   Sinä juuri tässä, laske kätesi tuon vieressäsi istuvan naisen päälle siellä. Sano hänelle, että suonikohjut ja nivelreuma tulee jättämään hänet, jos hän vain voi uskoa.

204   Herra siunatkoon sinua. Uskotko, että tulet olemaan terve nyt? Mene kotiin ja ole terve. Jumala siunatkoon sinua. Mene ja sano: “Kiitos Sinulle, Herra Jeesus.”

205   Hyvää päivää. [Sisar sanoo: “Ylistys Herralle.”] Uskotko, että tämä naistenvaiva tulee jättämään myös sinut? [“Uskon.”] Ja tulet olemaan terve? [“Kiitos, Jeesus.”] Mene ja sano: “Kiitos Sinulle, Herra.” [“Kiitos, Jeesus.”]

206   Hyvää päivää. [Sisar sanoo: “ Vedit ruston.”] Oi, voi. [“Totten.”] Sinun nimesi minä tiedän. Minulla oli tapana… [“Totten.”] Kun olin pastorina tuossa baptistiseurakunnassa. [“Totten.”] Totten. [“Della Totten.”] Sisar Della Totten. Sinä kärsit nyt selkäviasta. [“Kyllä.”] Se tulee olemaan kunnossa. Uskotko, että Hän tulee tekemään sinut terveeksi? [“Kyllä.”] Muistatko, mitä tapahtui siellä Milltownin baptistiseurakunnassa vuosia sitten? [“Kyllä, muistan sen.”] Hän on yhä sana Jumala tänään. [“Oi, kiitos Jumalalle.”] Jumala siunatkoon sinua, sisar.

George Wright, missä sinä olet? Muistatko sinä sitä? Oi niin…

Uskotko, että jos minä vain lasken käteni sinun päällesi, tämän voitelun kanssa, niin  sinä tulet olemaan terve? Tule tänne. Jeesuksen Kristuksen Nimessä voikoon hän olla parantunut.

Aamen. Pidä usko.

No niin, uskotteko te kaikki koko sydämestänne? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

207   Kuinka se tuokaan mieleen vanhoja muistoja, tuon naisen näkeminen. En voi nyt muistaa hänen nimeään, mutta… [Joku sanoo: “Totten.”] Totten. Totten, kyllä. Oi, kyllä, hänen tyttärensä oli Birdie, niin se oli. Tarkalleen niin. Älkää ajatelko, että olen poissa tolaltani, olen vain vähän, tiedättehän, se on jotenkin… En osaa selittää sitä.

208   Mutta sinun selkävaivasi on poissa, rouva. Mene, ylistä Herraa ja sano: “Kiitos Sinulle, Herra.”

209   Uskotko, että sinun sydänvaivasi myös tulee olemaan kunnossa? [Potilas sanoo: “Kyllä.”] Vain mene, iloiten ja sano: “Kiitos Sinulle, Herra Jeesus”, ja usko Se. Hyvä on. Usko nyt, älä epäile.

210   Tule. Uskotko koko sydämestäsi? Sinulla on monia asioita vialla. Sinulla myös on selkävaiva. Uskotko, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi? Hyvä on, vain mene, iloiten. Se on Hän joka saa sinusta tuntumaan sillä tavalla. Kiitä Herraa. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

211   Hei, poikaseni. [Poika sanoo: “Hei.”] Uskotko, että Jumala tulee parantamaan tuon lapsen hermostuneisuuden ja tekemään sen terveeksi? Uskotko sen? Hyvä on. Hei, pikku kaveri, annahan minun puristaa kättäsi.

212   Rakas Jumala, ota tuo paha pois tästä pienestä pojasta, ja voikoon hän elää ja olla normaali. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

213   Jumala siunatkoon sinua, veli. Sinä uskot sen, etkö uskokin? Hän on tuleva kuntoon, älä epäile ollenkaan.

214   Olet kovasti nuori, että sinulla olisi sydänvaiva, mutta uskotko, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi? [Potilas sanoo: “Kyllä.”] Mene, sano: “Kiitos Herra, että paransit minut.”

215   Uskotko, että Jumala tulee parantamaan tuon vatsavaivan ja tekemään sinut terveeksi? Mene eteenpäin, iloitse ja sano: “Kiitos Sinulle, Herra.”

216   Hän on yhä Jumala, eikö olekin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ainoa asia, mitä teidän täytyy tehdä, on vain uskoa. Eikö se olekin oikein? Uskotteko Ihmisen Poikaa viimeisissä päivissä?

217   Jotakin tapahtui täällä muutama minuutti sitten, ja minä en… yritän löytää, missä se oli. Jollakin oli uskoa ja teki jotakin. Tai, ehkä tulen ottamaan heidät ensi sunnuntaina, tai milloin voin. Oletteko te… Siellä se on uudestaan. Sinulla on kätesi ylhäällä. Uskotko, että Jumala voi parantaa tuon sydänvaivan, tehdä sinut terveeksi ja parantaa myös tyttäresi siellä, joka on kanssasi… Uskotko sen? Rouva Neff, uskotko että Jumala… rouva Leo Neff. Minä en tunne sinua, mutta se sinä olet. Sinulla on sydänvaiva, ja pienellä tyttärelläsi on munuaisvaiva. Uskotko, että hän on tuleva terveeksi? Sinun uskosi tekee sinut terveeksi. Usko koko sydämelläsi.

218   Sinä siellä takana kastealtaassa, joka seisot siellä vatsavaivan kanssa, Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.

219   Uskotteko te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Laskekaamme kätemme toistemme päälle nyt. Oi, ajatelkaa sitä hetkeä, jossa me nyt olemme, ajatelkaa tätä aikaa. Ajatelkaa, että me olemme itse Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Läsnäolossa. Hän lupasi, että Hän tulisi tekemään tämän viimeisinä päivinä. Minulla on käteni lepäämässä näiden nenäliinojen päällä.

220   Rakas Jumala, minä rukoilen, että Sinä siunaisit nämä nenäliinat, ihmisten ruumiiden parantumiseksi, Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta.

221   Nyt, kätenne ollessa toistenne päällä, jokainen teistä on Kristuksen ruumiin jäsen. Tuo sama Pyhä Henki, joka lupasi paljastaa sydänten salaisuudet ja tehdä nämä asiat, Hän on teissä. Te olette osa Hänestä, ja Hän on osa teistä. Nyt Hän sanoi tämän: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Sellaisia te olette. “Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he parantuvat.” Nyt, älkää rukoilko itsenne puolesta, rukoilkaa hänen puolestaan, jonka päällä kätenne ovat, koska he rukoilevat teidän puolestanne. Rukoilkaamme nyt yhdessä, ja älköön tässä rakennuksessa olko yhtään heikkoa henkilöä. Miksi me odottaisimme pidempään, kallis veljeni ja sisareni, täällä Se on. Pyhä Henki, Jumala, juuri täällä, juuri se, mistä me olemme puhuneet.

222   Rakas Jeesus, me tunnistamme Sinun Läsnäolosi. Sinä toit tuon pienen lapsen takaisin elämään, eräänä päivänä, sen jälkeen kun se oli kuollut, uskon rukouksella. Rakas Jumala, täällä on monia joita emme voineet ottaa, aika on kulunut, mutta heillä on kätensä toistensa päällä. Ne ovat uskovaisia. Me olemme istumassa Herran Jeesuksen Kristuksen Läsnäolossa, joka on noussut ylös kuolleista, sama eilen, tänään ja ikuisesti.

223   Saatana, sinä olet voitettu! Jeesus Kristus voitti sinut! Hän nousi ylös kuolleista ja seisoo keskuudessamme tänä iltana vahvistaen tämän viimeisen päivän Sanoman. Tule ulos näistä ihmisistä! Jätä heidät, Jeesuksen Kristuksen Nimessä! “Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleet”, ja sinut on ajettu ulos! Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jätä tämä seurakunta!

224   Jokainen teistä nyt joka vastaanottaa parantumisensa, nouskoon seisomaan. Jokainen joka vastaanottaa parantumisen, nouskoon seisomaan. Kohottakaa nyt kätenne ja ylistäkää Häntä.

“Minä nyt vastaanotan parantumiseni.” Sanokaa se Jumalalle. “Minä vastaanotan parantumiseni nyt. [Seurakunta sanoo: “Minä vastaanotan parantumiseni.”] Sinä olet sama eilen, tänään ja ikuisesti, Kristus. [“Sinä olet sama eilen, tänään ja ikuisesti, Kristus.”] Minä nyt uskon Sinua. [“Minä nyt uskon Sinua.”] Auta Sinä minun epäuskoani. [“Auta Sinä minun epäuskoani.”]” Aamen. [“Aamen.”]

Ylistän Häntä, ylistän Häntä,
Ylistäkää syntisten puolesta tapettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

225   Ettekö te rakastakin Häntä? [“Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ylistäkäämme Häntä silloin. Jokainen, kätenne kohotettuina, antakaa Hänelle ylistys, veljen tullessa tänne päättämään kokouksen.

65-0711 HÄPEISSÄÄN (Ashamed), Jeffersonville, Indiana, USA, 11.7.1965

FIN

65-0711 HÄPEISSÄÄN
(Ashamed)
Jeffersonville, Indiana, USA, 11.7.1965

 

1       Kiitos, veli Neville. Jumala siunatkoon sinua!

Hyvää huomenta, ystävät. On mukava olla täällä tänä aamuna. Ja luulen, että tein… Olen tunkeilija veli Nevillen ajan käytössä. Hän istui tuolla takana ja kokosi tekstiään, ja kun kävelin sisään, hän alkoi viikata tekstinsä ja sanoi: ”No… ”.

2       Se muistuttaa minua vuosien takaisista ajoista. Täällä alhaalla asui värillinen veli, nimeltään veli Smith, ja sisar Cross. He olivat hyviä ystäviäni. Ja kun kävelin illalla sisään rakennukseen, tuolla vanhalla kaverilla oli tapana… Hänellä oli valkoiset viikset. En tiedä, muistaako kukaan teistä häntä vai ei. Ja hän oli lavalla, tiedättehän… Ja kaikki lauloivat ”On olemassa valtatie taivaaseen ”. Ja veli Smith istui vain tällä tavalla… Ja minä kävelin takaovesta sisään.

3       Siellä oli pieni tyttö, jotenkin tosi tumma, hänellä oli tapana istua nurkassa. Hän alkoi taputtaa käsiään ja sanoa ”Kohottakaa Häntä”, sitä laulua, tiedättehän. He laittoivat siihen oman melodiansa. Ja sitten seuraavassa nurkassa oli joku muu, joka sanoi, tuli mukaan taas, ”Kohottakaa Häntä. ”No, sitä he lauloivat, kun tulin ovesta sisään. Rakastan tuollaista ihmisjoukkoa.

4       Ja niin vanha veli Smith istui siellä hieman takana, ja hän oli aika hiljainen kaveri. Hän sanoi: ”Tule sisään, vanhin, lepuuta hattuasi. ”Ei ”lepää itse”, vaan ”lepuuta hattuasi”, näettekö? Hän nousi sinne, ja tiesin jo siitä, miten hän lähti liikkeelle, tiesin mihin olin joutumassa, näettekö.

5       Hän tapasi sanoa: ”No”, hän sanoi, ”lapset, tiedättekö”, hän sanoi, ”minä – minä istuin tässä ja vain mietin: ’Herra, mitä Sinä annat minulle sanottavaksi? ”Hän sanoi: ”Hän… Hän… Hän jatkoi päänsä heiluttamista, pudisteli päätään minulle. ’En tule antamaan sinulle mitään sanottavaa.’ ”Hän sanoi: ”Näin vanhin Branhamin kävelevän sisään ja sanoin: ’Herra, minä alankin juuri muistamaan…’ ”. No, siihenhän minä sitten suoraan jouduinkin!

6       Veli George Wright, kuinka voit, veli? [Veli Wright sanoo: ”Voi hyvin. Tietenkin.” – toim.] Jumala siunatkoon sinua, veli Wright! Totta kai. [Veli Elia on tuolla takana.] Oi, niinkö? Veli Elij’ Perry sanoi, että hän on täällä takana. Missä olet, veli Elij’? En ole nähnyt häntä pitkään aikaan… Voi hyvänen aika! Nyt meillä pitäisi olla oikea kokous täällä! Elij’ Perry, George Wright ja muutamat vanhoista ihmisistä, jotka olivat täällä ennen, kun ikkunaluukkuja piti melkein pitää kiinni käsin, kun tuuli puhalsi. Mukava nähdä teitä! Äiti, onko sisar Wright kanssasi? Onko sisar Wright kotona? Hän myös on tuolla takana. Kyllä, herra. Kuinka hienoa! Sisar Perry, näen heidät kaikki nyt. No, se on todella hienoa. Hyvä olla mukana. On hyvä istua tällaisissa paikoissa. On hyvä olla yhdessä.

7       Olin niin kovasti suunnitellut palaavani takaisin; sydämeni oli kuormittunut. Palasin juuri Afrikasta, kuten te kaikki tiedätte. Ja kun tulin sinne, minulla oli rajoitettu viisumi, eivätkä he antaneet minun saarnata, eivät antaneet minun saarnata, koska se keräisi liikaa ihmisiä yhteen. He odottavat siellä kansannousua milloin tahansa, ja – ja he eivät antaneet minun saarnata, koska se kokoaa liikaa ihmisiä yhteen. Ainoa tapa, jolla olisin voinut, olisi, että jokin järjestö, jota on hallituksen edustama, hallituksessa, kutsuisi minut sinne, ja silloin hallitus automaattisesti lähettäisi miliisin suojelemaan. Näettekö, he vain… Siellä vain tapahtuisi kansannousu, ja siinä kaikki. Se on aivan käden ulottuvilla, näettekö. Tuo hallituksen mies sanoi: ”Viimeksi kun hän oli täällä, hänellä oli noin neljännesmiljoona ihmistä koolla. ”Ja hän sanoi: ”Sitten, näettehän, se olisi juuri se asia, jota kommunismi etsii, kansannousua. ”Niinpä en voinut saarnata.

8       Ja nuo ihmiset seisoivat siellä, heiluttivat käsiänsä ja huusivat: ”Muista minun äitiäni! Muista, että veljeni kuoli! Minun… ”Siellä, ja kalterin takana, tiedättehän, rautalankatankojen takana, ja se vain sai olon tuntumaan todella pahalta. Ja palasin takaisin kotiin.

9       Ja ajattelin: ”No… ”. Poikani Joosef, tuolla takana, oli hieman heikentynyt lukemisessaan. Ja hän oli… Hän läpäisi sen ihan hyvin, mutta hänen piti uusia se; hän ei lukenut tarpeeksi hyvin. Ajattelin, että meidän on jäätävä kotiin vähäksi aikaa. Sanoin: ”Jos jäämme kotiin, se pilaa lasten loman. ”Niinpä lykkäsimme sitä ja viemme hänet elokuussa toiseen osaan ja annamme… ja tulemme takaisin tänne pariksi, kolmeksi viikoksi.

10   Sanoin: ”Uskon, että kun olemme siellä, pidän, otan ja pidän yhden kokouksen. Hankimme koulun auditorion täältä, ja pidämme kokouksen kahdennestakymmenennestä kahdeksannesta päivästä ensimmäiseen päivään, kokouksen koulun auditoriossa. Halusin saarnata niistä seitsemästä viimeisestä Maljasta, jotka vuodatetaan. ”Ja niin me soittelimme, ja saimme pienen pettymyksen. He eivät enää anna meidän käyttää näitä kouluja, koska sinne tulee liikaa väkeä. Emme voi pitää sitä missään. Ja niinpä päätin, kun olin täällä, että sen sijaan, että…

11   Emme voi laittaa kaikkia ihmisiä, jos mainostaisimme… Sitä ei ole koskaan mainostettu. Joten jos me panisimme kaikki ihmiset, yrittäisimme laittaa heidät tänne tabernaakkeliin, emme voisi tehdä sitä. Näettekö, se olisi… viisi päivää täällä olisi kamalaa.

12   Niinpä, kun istuimme siellä keskustelemassa veli Nevillen ja veli Woodin ja heidän kanssaan, päätimme tehdä tämän. Jos emme voi, sen sijaan, meillä olisi viisi jumalanpalvelusta; ne olisivat kahdeskymmenes kahdeksas, kahdeskymmenes yhdeksäs, kolmaskymmenes, kolmaskymmenes ensimmäinen ja ensimmäinen. No, minusta tuntuu, että jos meillä olisi ensi sunnuntaista alkaen kaksi jumalanpalvelusta, sunnuntaiaamuna ja sunnuntai-iltana, se on kahdeksastoista. Ja sitten kahdentenakymmenentenä viidentenä sunnuntaiaamuna ja sunnuntai-iltana. Se tekee neljä jumalanpalvelusta. Sitten elokuun ensimmäisenä päivänä on sunnuntaiaamu ja -ilta. Silloin meillä olisi kuusi jumalanpalvelusta, eikä ihmisten saaminen paikalle olisi niin vaikeaa. Ja minä uskon, että…

13   Eikö se olisi mielestänne parempi kuin se, että kaikki olisivat ahtautuneet ja sulloutuneet yhteen ja kaikkea muuta? Sitten vain ne kaksi jumalanpalvelusta, voisimme kestää sen, mutta jos kaikki jotenkin kokoontuisivat yhteen. Viisi iltaa putkeen, se olisi vaikeaa.

14   Haluan puhua luotettujen ja vanhinten kanssa, sinä aikana, kun olen täällä.

15   Tätä tapahtuu kaikkialla. Elämme näitä viimeisiä päiviä, jolloin Evankeliumilla ei ole sellaista etusijaa kuin sillä pitäisi olla. Sillä ei ole niitä oikeuksia, joita sillä pitäisi olla. Se kaikki on kietoutunut politiikkaan ja muihin asioihin, ja se on kuin liitto. Ja siihen se on lopulta päätymässä, koska pedon merkin on tultava liiton kautta, tiedämme sen. Niinpä me… Koska kyse on boikotista: ”Kukaan ei voi ostaa tai myydä, paitsi se, jolla on pedon merkki. ”

16   Ja nyt minä tahdon selvittää vanhinten avulla. Tunnen johdatusta. Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut sellaista Jumalan nälkää sydämessäni kuin nyt. Haluan hankkia oman teltan ja omat tavarani, niin kuin Herra antoi minulle näyn, ja uskon, että sen aika on juuri nyt käsillä. Ja haluan nähdä täällä ollessani, miksemme voisi hankkia telttaa.

17   Ja – ja sitten kun me menemme, kun tulemme tänne Jeffersonvilleen, sen sijaan, että meillä olisi vain päivä tai kaksi tai kolme tai neljä päivää, me voisimme mennä tänne ja pystyttää tämän teltan, ja viettää kaksi tai kolme viikkoa, eikä kukaan voisi sanoa siitä mitään. Voimme joko ottaa pallokentän, tai jos sitä ei anneta, niin täällä on maanviljelijöitä, jotka antavat meille maatilan. Vuokraamme tilan ja pystytämme sen. Ainoa asia, mitä meidän pitäisi tehdä siellä, olisi tehdä ulkorakennuksemme ja niin edelleen, ja meidän mukavuuksiamme varten. Ja se olisi helppoa. Ja sitten alkaisimme pitää jumalanpalveluksiamme sillä tavalla, koska se on Herran näyn mukaan, ja se on tehtävä sillä tavalla.

18   Ja kun tulin sisään, eilen, ja löysin, tiedättehän, sitä ja tätä. Olin menossa katua pitkin, ja hyvä ystäväni, joka kulki kadulla, sanoi: ”Hei, Billy. ”Katsoin häntä, ja lumivalkoiset hiukset, niin paljon vatsaa. Ja tuo poika oli minun ikäiseni. Juoksimme yhdessä, komea nuori kaveri, kun olin lapsi. Se sai minusta tuntumaan jotenkin oudolta.

Pieni poikani Joseph kysyi: ”Miksi olet surullinen, isi? ”

19    ”Oi”, minä sanoin, ”en voi selittää sitä sinulle, Joseph. Katsohan, en voi, en voi kertoa sinulle. ”

20   Ja minä katson Elij’ Perryä, joka istuu tuolla takana, ja rouva Perryä; tuntui kuin eiliseltä, että he olivat pieni mustatukkainen pariskunta, joka asui naapurissani, kun meillä oli vanha vene, Wahoo, ja olimme alhaalla joella ja kalastimme öisin. Kun näen heidät molemmat valkopäisinä, se kertoo yhdestä asiasta, se on pieni summeri, joka soi: ”Sinulla ei ole enää paljoa aikaa. ”Näettekö?

21   Niinpä haluan, että elämäni jokaisella päivällä on merkitystä Hänelle. Mitä minulla on jäljellä, minkä verran aikaa minulla on, haluan viettää sen jossain tekemällä jotain, vaikka se ei olisi muuta kuin seisominen kadunkulmassa todistamassa Jumalan kunniaksi ja kirkkaudeksi. Ja minä – minä olen täällä tuota tarkoitusta varten.

22   Ja minulla on pieni salainen paikka täällä Green’s Millissä Indianassa. Se ei ole kaupunki, vaan erämaa. Jotkut ihmiset ovat ottaneet sen haltuunsa, eikä sinne saa edes astua jalallaan. Mutta minulla on siellä luola, josta hän ei löytäisi minua, kun menen sinne. Menen sinne yöllä, eikä hän koskaan tiedä, milloin menen tai tulen ulos. Eikä hän tiedä, missä luola on, eikä pääsisi sinne, vaikka se olisi missä tahansa. Ja haluan mennä sinne ja puhua Herran kanssa, jonkin aikaa, minusta tuntuu, että se on välttämätöntä.

23   Vaimo, hän tahtoo tulla, tahtoo tulla takaisin ja vierailla täällä, ja Rebekka ja Saara, ja he, ystäviensä kanssa. Ja me olemme nyt täällä seuraavat kolme viikkoa, ja jos Herra suo.

24   Ja ajattelen, että sen sijaan, että yrittäisimme ahtaa ihmiset yhteen, jotta he kokoontuisivat tänne tabernaakkeliin… Tietysti, tämä kuuluu meille, se kuuluu Herralle, se on annettu meille. Ja se on ilmastoitu. Kuten sunnuntaiaamun jumalanpalvelus, sunnuntai-illan jumalanpalvelus. Silloin ihmiset voivat palata kotiinsa ja odottaa seuraavaan tulevaan viikkoon asti.

25   En usko, että voisin virallisesti tehdä oikeutta noille viimeisille Maljoille, koska ne ovat hyvin, hyvin suuria sanomia. Mutta voisin rukoilla sairaiden puolesta ja tehdä asioita, jotka… Minullakin on sanomia, niin kuin Herra ne minulle antaa, seurakuntaa varten. Viikon aikana menen jonnekin erämaahan opiskelemaan, palaan sunnuntaiaamuna, pidän tällaisen sunnuntaiaamun jumalanpalveluksen ja sunnuntai-illan jumalanpalveluksen. Meidän kaikkein armeliain pikku pastorimme, veli Neville, kysyin häneltä, olisiko se hänelle mieluisaa. Se veisi häneltä kaikki hänen jumalanpalveluksensa pois, mutta hän oli enemmän kuin iloinen voidessaan luovuttaa sen siihen. Minä vain…

26   Veli Capps, hänkin taisi sairastua kiertävään kuumeeseen, ja hän on näköjään lähtenyt, ja veli Humes. Ja Herra antoi veli Mannin tulla tänne ottamaan tämän paikan haltuunsa. Eikö olekin ihmeellistä, miten Jumala hoitaa asioita? Hän ajoittaa aina kaiken juuri oikeaan aikaan. Tulin ylös ja kuulin jonkun saarnaavan. Sanoin: ”Se ei… Minä uskon… ”

27   Veli Capps tuli Tucsoniin, ja luulen, että se sekoitti hänet nopeasti, oli noin neljäkymmentä kolme astetta. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä sen kanssa, joten hän lähti veli Humesin kanssa Phoenixiin. Tietenkin, siellä oli neljäkymmentäkuusi, -seitsemän, -kahdeksan astetta. Se oli vielä pahempaa, joten luulen, että hän lähti sen jälkeen Teksasiin; hän yritti löytää jonkin paikan.

28   Mutta Arizonaan ei kannata mennä tähän aikaan vuodesta, sanon minä teille. Parkerissa oli viime perjantaina kuusikymmentä astetta. Ja siellä asuu veli Craig, täältä seurakunnasta. Voitte rikkoa kananmunan, ja se paistuu ennen kuin se osuu maahan. Syljette ja – ja kosteus on poissa, se vain… Siellä ei ole kosteutta eikä mitään, se on todella kuin leivinuuni tähän aikaan vuodesta. Mutta noin marras-, joulu- ja tammikuusta alkaen, ihanaa. Mutta kun tulee maalis- ja huhtikuu, teidän on parasta lähteä pois, jos ette halua tukehtua.

29   Ja niinpä veli Capps ja he sattuivat tulemaan juuri siihen aikaan, mikä taisi ajaa heidät pois. Ehkä Herra teki sen tarkoituksella. Minä uskon tämän, että Jumala määrää vanhurskaiden askeleet. Joskus se tuntuu vaikealta.

30   Kuten eräänä päivänä tällä Afrikan-matkalla, olin niin varma, että olin kulkemassa Jumalan tahdossa. Koska vuosi sitten olin etelässä pitämässä sarjaa kokouksia, ja ajattelin, että he – he, ajattelin…

31   Tuosta järjestöstä tulleet sanoivat: ”Voit tulla Kristillisten liikemiesten kautta, mutta meillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. ”

32   No, en halua heittää miehiä suoraan siihen mukaan, tiedättehän, aiheuttaa konfliktia. Haluan saada heidät tuntemaan olonsa hyväksi toisilleen. Joten sanoin vain: ”No… ”Kirjoitin heille kirjeen, jossa sanoin: ”Muistakaa, että olen yrittänyt päästä Afrikkaan jo vuosia, jälleen kerran tuntien, että palvelustyöni ei ole päättynyt Afrikassa. Minulla ei ole… ”

33   Miksi minun pitäisi mennä Afrikkaan, kun minulla on kuusi, seitsemänsataa kaupunkia täällä Yhdysvalloissa, jotka soittelevat, näettekö, juuri täällä, poistumatta Kanadasta, Meksikosta tai mistään noista paikoista? Miksi minun pitäisi haluta mennä sinne? Mutta jokin sydämessäni vetää minua Afrikkaan. Siellä, noissa ihmisissä, siellä – niissä on jotain, mitä rakastan, ja haluan mennä sinne vain värillisten ihmisten takia. Ja monissa heistä, heidän johtajissaan, on jotain sellaista, että heistä tuntuu, että minun ei pitäisi tehdä niin. Haluan mennä värillisten ystävieni luo. Sinne Herra kutsui minut. Ja nyt he ovat hädässä. Monilla noista valkoisista ihmisistä voi olla lääkäreitä ja kaikkea. Mutta nuo köyhät alkuasukkaat elävät siellä, ja ovat puoliksi mädäntyneitä. Minusta tuntuu, että he ovat niitä, jotka näyttäisivät saavan sen. He ovat niitä. Siinä on jotain.

34   Kun pääsette sellaiseen pisteeseen, jossa olette niin fiksuja, että tiedätte kaiken, silloin Jumala ei voi tehdä mitään teidän kanssanne. Mutta jos tulette sellaiselle paikalle, että olette halukkaita kuuntelemaan ja oppimaan, silloin – silloin on Jumalan aika, Hän voi astua sisään ja puhua teille.

35   Ja niin minä kirjoitin heille kirjeen ja sanoin heille. Ja sanoin: ”Muistakaa, että tuomiopäivänä nuo luiset käde, jotka kurottautuvat savusta ylös, tulevat tuomitsemaan teidät! ”. Heidän verensä olkoon teidän yllänne, ei minun, sillä olen yrittänyt noin kymmenen vuotta päästä takaisin. ”

36   Sitten kun lähetin kirjeen ja palasin takaisin, Jokin sanoi minulle: ”Tapaa Sidney Jacksonia, lähde metsästysretkelle. ”Ja samaan aikaan Herra puhui Sidney Jacksonille ja sanoi: ”Keltaharjainen leijona, veli Branham retkeilee; Durban, suuri kokous. ”

37   No, hän oli täällä ja puhui teidän kanssanne täällä. Muuten, me kastoimme… Hän oli jyrkästi tätä Jeesuksen Kristuksen Nimessä kastamista vastaan. Ja hänen vaimonsa oli pahempi kuin hän, hän vain käveli pois. Te voisitte… Sanon teille, en ole koskaan nähnyt niin hartaita ihmisiä. Siellä on noin sataviisikymmentä sananpalvelijaa, jotka on kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja he vain lietsovat maan tuleen. Sanoma vain leviää Afrikassa, kaikkialla, lentäjiä ja suuria miehiä tulee, ja heidät kastetaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

38   Ja niinpä minä, kun aloitin matkan sinne, sanon teille, minulla ei ole koskaan ollut niin paljon vaikeuksia koko elämäni aikana, yrittäessäni päästä sinne. Ja sitten aivan viime hetkellä, aivan viime hetkellä, kun olin lähdössä, minun viisumissani luki: ”Ei voi osallistua mihinkään uskonnolliseen tilaisuuteen, voi tulla vain metsästämään. ”No, sitten, se oli rankkaa.

39   Mutta minä sanoin: ”En välitä, mitä paholainen tekee, minä en voi… minä en voi vahvistaa sitä, mitä veli Jackson sanoi keltamiesleijonasta ja tästä, tuosta tai toisesta. En voi vahvistaa sitä. Mutta tiedän, että Jumala käski minua ’tapaamaan Sidney Jacksonia ja lähtemään metsästämään’. ”Ja minä sanoin: ”Minä menen. ”Ja joskus… Ja minulla oli yksi hienoimmista matkoista.

40   Sain selville, missä vika oli. Nyt luulen, että lokakuun tienoilla, jos Herra suo, voin mennä takaisin ja pitää kokouksen ja kaikkea muuta, täydellistä yhteistyötä, kaikkea muuta, näettekö, Afrikassa nyt. Pääsin asian ytimeen ja sain selville, mistä se johtui, mikä sen aiheutti. Täällä ylhäällä, kirjoitettiin, tällä on tätä sanottavana, ja jollakin on jotain sanottavana, ja tätä tuolla. Parasta on mennä itse ottamaan selvää. Ja minä tiedän, missä ongelmat olivat, ja mikä oli niiden syy; se johtui siitä, että koska niin monet ihmiset kokoontuisivat yhteen, hallitus ei antaisi minun saada sitä.

41   Nyt jos Kristilliset liikemiehet tai mikä tahansa järjestö, joka tuo meidät sisään, niin silloin hallitus automaattisesti… koska järjestö on edustettuna hallituksessa, hallitus lähettäisi miliisin suojelemaan. Jos olisi kaksikymmentäviisi miestä yhdestä kirkkokunnasta, kaksikymmentäviisi toisesta, he eivät silti saa sitä. Kyseessä on oltava tämän järjestön johtaja. Ja Kristilliset liikemiehet on ei-uskonnollinen järjestö, joka edustaa kaikkia seurakuntia. Tohtori Simon, heidän johtajansa siellä, erittäin hieno mies, tapasin hänet ja puhuin hänen kanssaan. Ja he pitävät kokouksia, ja kaikki muut seurakunnat tulevat mukaan yhteen. Näettekö? Ja uskon, että saamme yhden suurimmista kokouksista, mitä Afrikassa on ollut.

42   Mutta pointtini oli tämä: kun tiedätte, että yritätte tehdä sitä, mikä on oikein, ensimmäinen asia on, että jos tunnette, että teitä johdatetaan tekemään jotakin, tarkistakaa se Sanasta ja katsokaa, onko se oikein Sanan kanssa, ja älkää antako minkään estää teitä. En välitä siitä, kuinka monta pyörää paholainen heittää tiellenne, kulkekaa vain niiden ylitse.

43   Kerroin vaimolleni ja kerroin veli Woodille, kun tulin tänne, ja muutamille ystäville, jotka tapasin eilen: Olen ollut täällä noin viisi vuotta ja olen tuskin tiennyt, mitä tehdä. Se on ollut hermostuttavaa… Näettekö, herätys itsessään, seurakuntien keskuudessa, on kuollut. Kaikki tietävät sen. Sen tuntee tässä tabernaakkelissa. Voitte tuntea sen kaikkialla. Täällä on voipunut, kuollut tunne. Jokin vain ei ole kunnossa. Se johtuu siitä, että herätyksen innostus on kadonnut ihmisistä. Menkää seurakuntiin, näette heidän istuvan siellä. Ja pastori kompastelee ympäriinsä saadakseen sanoman ja jotain muuta. Ja ensimmäiseksi hän sammuttaa sen jonkun juhlan takia, jonka he aikovat järjestää, tai jokin muun. Kaikkialla tuntuu olevan voipuneen kuollutta.

44   Billy Graham on huomannut sen; Oral Roberts. Herra Allenilla oli ongelmia, kuten tiedätte. Oral Robertsilla on siellä viidenkymmenen miljoonan dollarin rakennukset ja niin edelleen. Hänellä on koulu. Ja, no, kukaan ei ole nyt kentällä.

45   Lähdin täältä näyn perusteella tuonne Tucsoniin katsomaan, mitä Herra halusi minun tekevän. Siellä Hän tapasi minut siellä ylhäällä, niin kuin Hän kertoi teille täällä, että Hän tekisi sen, ja seitsemän Enkelin muodossa, ja käski palata takaisin, ja Seitsemän Sinettiä oli tarkoitus avata. Juuri niin tapahtui.

46   Hän sanoi, eräänä päivänä veli Woodin kanssa, kun hän tuli sinne, menimme siihen samaan paikkaan, ja hän heitti kiven ylös, ja se putosi alas, ja Hän sanoi: ”Yhden päivän ja yön kuluessa sinä olet… ”. Jotkut, en muista, mitä sanoja se tarkalleen ottaen oli. ”Sinä tulet näkemään Jumalan kirkkauden. ”

47   Ja seuraavana päivänä taivaasta tuli tuulenpyörre, ja me tiedämme kertomuksen, mitä tapahtui. Kun se nousi ylös, he kysyivät, mikä se oli. Minä sanoin: ”Se puhui kolme sanaa, kolmessa suuressa pamahduksessa. ”Miehet kuulivat vain pamahduksen. Minä ymmärsin, mitä Se sanoi. Ja sanoin: ”’Tuomio iskee länsirannikkoon!’ ”Kaksi päivää sen jälkeen, Alaska melkein upposi. Ympäriinsä on jyrissyt, maanjäristyksiä, kaikkea. Katsokaa niitä, joka päivä, maanjäristykset vain ravistelevat kaikkialla.

48   Viimeinen kokoukseni, viimeinen kokoukseni, joka minulla oli, tämä on ensimmäinen sanomani sen jälkeen. Saarnasin Los Angelesissa, Biltmore Auditoriumissa, ja puhuin miehestä, joka on valitsemassa itselleen vaimoa. Teillä on luultavasti nauha siitä. ”Se on”, sanoin, ”se kuvastaa hänen luonnettaan ja kunnianhimoa. ”Että, kun mies ottaa naisen, hän ottaa nuoren tytön, ja vaimokseen, hän ottaa, tiedättehän, modernin tytön, joka on tavallinen Ricketta, se – se vain osoittaa, millainen hän on… Jos hän menee naimisiin kauneuskuningattaren tai seksikuningattaren kanssa, mikä se sitten onkin, se osoittaa hänen, mitä miehessä todella on. Mutta kristitty, hän etsii naisesta luonnetta, koska hän suunnittelee tulevaa kotia tuon naisen kanssa. Hän suunnittelee, hän hankkii kodin luojan. Ja minä sanoin: ”Sitten Kristus kertoo meille Sanansa mukaan, millainen meidän tuleva kotimme on. Minkälaisen vaimon Hän sitten valitsee, kirkkokunnallisen prostituoidun? Ei koskaan! Hän tulee valitsemaan naisen, joka on luonteeltaan Hänen Sanansa mukainen, ja se tulee olemaan Morsian. ”

49   Ja kun olin siellä, Jokin iski minuun, enkä tiennyt mitään noin kolmeenkymmeneen minuuttiin. Siellä kuului profetia. Ensimmäinen asia, jonka muistan, veli Mosley ja Billy, olin kadulla kävelemässä. Ja Se sanoi: ”Sinä Kapernaum, joka kutsut itseäsi Enkelten nimellä”, se on Los Angeles, enkelten kaupunki, näettekö, enkelit, ”joka on korotettu taivaaseen, tullaan laskemaan alas helvettiin ”. Sillä jos Sodomassa olisi tehty ne mahtavat teot, jotka sinussa on tehty, se olisi pystyssä yhä tänä päivänä.” Ja se kaikki oli tiedostamatonta, minulle. Näettekö?

50   Ja kuinka minä juuri lopetin kehottamisen, Kristuksen, Hänen korottamisensa ja kertomisen seurakunnalle. Sanoin: ”Te naiset, vaikka miten yrittäisin tulla luoksenne tai saarnata näitä asioita vastaan, ja te miehet, te saarnaajat, te, jotka jatkuvasti huijatte koko ajan, teette aivan samoin. Kävelette sen yli ikään kuin Jumalan Sana ei olisi mitään. ”

51   Ja kun ymmärsin sen, menin, sanoin: ”Siitä on jossakin raamatunkohta.” Ja minä menin ja löysin, että se oli Jeesus, joka nuhteli Kapernaumia meren rannalla. Sinä iltana katsoin Kirjoituksista. Kun tulin kotiin, löysin historiankirjan, ja Sodoma ja Gomorra oli aikoinaan kukoistava kaupunki, maailman pakanoiden päämaja. Ja tiedättehän, että se kaupunki upposi maanjäristyksessä Kuolleeseen mereen. Ja Jeesus seisoi ja sanoi: ”Kapernaum, jos Sodomassa olisi tehty ne työt, jotka sinussa on tapahtunut, se olisi pystyssä tänään. Mutta nyt teidät on laskettava alas helvettiin! ” Ja noin kaksisataa tai kolmesataa vuotta Hänen profetiansa jälkeen kaikki rannikkokaupungit olivat yhä pystyssä, paitsi Kapernaum, ja se makaa meren pohjassa. Maanjäristys upotti sen mereen.

52   Ja sitten profetoin: ”Los Angeles tulee olemaan meren pohjassa ”. Sitten tulin kotiin ja menin Afrikkaan. Ja kun olin Afrikassa, siellä oli maanjäristys. Ja tiedemiehet… Olette nähneet sen, se oli lähetyksessä, että jotkin suuret, hienot talot romahtivat Los Angelesissa, ja motelli ja niin edelleen. Ja nyt siellä on…

53   Tuon maanjäristyksen jälkeen maahan on tullut kahden tai kolmen tuuman halkeama, alkaen Alaskasta, kiertäen Aleuttien saarten kautta, ja se tulee ulos noin 150 tai 200 mailin päähän ulos merelle, tulee takaisin San Diegon kohdalla; kulkee Kaliforniassa, tai Los Angelesissa, ja tulee taas ulos aivan Kalifornian pohjoisosan alapuolella, pienessä paikassa nimeltä San Jose, aivan sen alapuolella.

54   Ja tämä tiedemies puhui, häntä haastateltiin. Me katsoimme sitä televisiosta. Ja hän sanoi: ”Tuon alla on vain kuohuvaa laavaa.” Ja hän sanoi tämän, hän sanoi: ”Tuo on pala, joka lohkeaa irti.” Ja hän sanoi: ”Ja se tulee lohkeamaan.” Ja tämä inter-…

55   Tämä mies, tiedemies, joka haastatteli tätä johtavaa tiedemiestä, sanoi hänelle: ”No, voisiko se kaikki sitten upota? ”

Hän sanoi: ”Voisiko? Sen on pakko! ”

56   Hän sanoi: ”No, tietysti, luultavasti monen, monen vuoden kuluttua. ”

57   Hän sanoi: ”Se voi tapahtua viiden minuutin kuluttua tästä hetkestä tai viiden vuoden kuluttua tästä hetkestä.” Hän arveli vain viisi vuotta.

58   Mutta yhtä varmasti kuin minä seisoin tuon Inspiraation alla, annoin tuomion tuolle länsirannikolle, ja sitten se seurasi sitä suoraan tänne asti Los Angelesin uppoamisen myötä, se on mennyttä! Näin on. Se tulee tapahtumaan. Milloin? En tiedä.

59   Mutta, oi, mitä tapahtui? Tiedättehän, meillä on vain kuusi maanosaa nyt. Meillä oli seitsemän, se yksi upposi Afrikan ja Yhdysvaltojen välille. Oi, se on historiallista, te tiedätte siitä. Nyt, jos se uppoaa, haluan teidän katsovan, kun…

60   Tämä oli saarna, jonka saarnasin silloin, kun veli Elij’ Perry saattoi tietääkseni olla diakonina täällä seurakunnassa siihen aikaan. Mutta siinä sanottiin: ”Tulee aika… ”. En tiennyt sitä, ennen kuin rouva Simpson toi saarnan minulle eräänä päivänä. Ja sain sen kirjoitettua pieneen kirjaan, että ”Aavikko…” että ”Meri tulee virtaamaan autiomaahan asti ”. Siitä on kolmekymmentä vuotta.

61   Ja tietenkin Suolameri on noin kuusikymmentä metriä merenpinnan alapuolella, ja jos tämä suuri kuohunta, tuo maa uppoaa tuolla tavalla, ja satoja neliökilometrejä, satoja ja satoja neliökilometrejä vajoaa maan sisään, se sysää hyökyaallon Arizonaan. Varmasti, niin se tekisi.

62   Oi, me olemme lopunajassa, loistavassa hetkessä, Herran Jeesuksen ilmestymisen hetkessä! Hän sanoi: ”On tapahtuva maanjäristyksiä monin paikoin, sekasortoisia aikoja, ahdinkoa kansojen kesken, ihmisten sydämet raukeavat pelosta.” Hän sanoi: ”Kun nämä asiat alkavat tapahtua, kohottakaa päänne, teidän vapautuksenne lähestyy.” Oi, voi sentään!

Kansakunnat luhistuvat, Israel herää,
profeettojen ennustamat merkit;
Pakanoiden päivät ovat luetut,
kauhujen täyttämät;
 ”Palatkaa, te hajotetut, omienne luokse.” (Muistakaa tehdä se!)
Tuo lunastuksen päivä on lähellä,
Ihmisten sydämet raukeavat pelosta;
Olkaa täynnä Jumalan Henkeä,
laittakaa lamppunne valmiiksi ja kirkkaiksi,
Katsokaa ylös! Teidän lunastuksenne on lähellä. (Aivan oikein.)
Väärät profeetat valehtelevat,
Jumalan Totuuden he kieltävät,
että Jeesus Kristus on meidän Jumalamme;

63   Näittekö sen kuvan taannoin, kuinka Hän käänsi sen kuvan sivuttain? Ja juuri se kuva, jossa nuo seitsemän Enkeliä nostetaan ylös, kääntäkää se oikealle päin, ja siinä ovat Herran Jeesuksen kasvot, jotka katsovat jälleen alas maan päälle.

64   Muistattehan, kun saarnasin Seitsemästä Seurakunta-ajanjaksosta, en voinut ymmärtää, miksi Jeesus seisoi siinä ”valkoista ” päänsä päällä. Hän oli nuori Mies. Vein sen takaisin Raamattuun, siinä sanottiin: ”Hän tuli Vanhaikäisen luo, jonka hiukset olivat valkoiset kuin villa.” Jeesus oli vain kolmenkymmenen kolmen ja puolen vuoden ikäinen, kun Hänet ristiinnaulittiin.

65   Soitin veli Jack Moorelle, teologille. Hän sanoi: ”Oi, veli Branham, tuo on Jeesus kirkastuneessa tilassaan.” Hän sanoi: ”Kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa jälkeen Hän muuttui tuollaiseksi ”. Se kuulosti ihan hyvältä teologille, mutta se ei kuulostanut hyvältä, se ei osunut johonkin.

66   Menin sinne ylös ja aloitin tuon ensimmäisen seurakuntajakson, siellä Pyhä Henki paljasti sen. Nyt saitte sen oikein Seurakuntajaksojenne kanssa. Luulen, että kirjat tulevat ulos melko pian, kaikki yksityiskohdat siitä. Ja se osoitti, että Jeesus oli Tuomari. Siellä on valkoinen peruukki, jota käytettiin, laitettiin peruukki päähän ja käytettiin sitä tuomarina, Englannissa käytetään sitä yhä, kun teillä on korkein valta. Ja käännettynä sivuttain tässä kuvassa, siinä Hän on, Hänen mustat hiuksensa, voitte nähdä ne Hänen partansa sivussa, ja valkoinen peruukki päässä. Hän on Korkein Auktoriteetti, Hän on Korkein Auktoriteetti. Jopa Jumala itse sanoi niin: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä ”.

67   Siinä Hän on noiden Enkelien kanssa, Sanoma, joka oli niiden seitsemän sinetin murtaminen, joka paljasti käärmeen siemenen ja kaikki nämä asiat täällä. Ja se osoittaa, että kyseessä on Hänen varsinainen peite, se on Hänen Korkein Auktoriteettinsa. Hän on Korkein, ja Hän on peruukissa, tai – tai peitettynä. Raamatussa sanotaan, että Hänen ulkomuotonsa muuttui, tai Hän muutti itsensä, en morphe. Tuo sana tulee kreikankielisestä sanasta en morphe, joka tarkoittaa kreikkalaista näyttelijää, joka näyttelee monia rooleja; tänään hän on jotain, seuraavassa näytöksessä hän on jotain muuta. Yhdessä näytöksessä hän oli Jumala, Isä, toisessa näytöksessä Jumala, Poika, ja sitten tässä näytöksessä Jumala, Pyhä Henki. Näettekö? Siinä Hän on, Hänen Sanansa on edelleen Korkein. Elämme viimeisissä päivissä.

68   Palatessani Afrikasta äskettäin olin jotenkin väsynyt. Tiedättehän, siellä on nyt yö, ja teidän on kierrettävä ympäri. Ja sitten kun sain kääntymään ympäri, palasin jälleen takaisin. Meillä oli ihana matka, metsästysmatka, yksi parhaista, mitä olen koskaan elämässäni tehnyt. Sitten Billyllä on joitakin kuvia, ehkä hän voi jossain vaiheessa näyttää niitä ja esitellä teille sitä matkaa.

69   Näin unta. Olen aina nähnyt unta siitä, että olisin jotenkin palannut takaisin Public Service Companyyn. Niinpä minä… minä ajattelin, että olin tavallaan ollut vilpillinen työssäni, minun piti… He vain antoivat minun toimia omilla tavoillani, ja ajattelin, että minä… Sen sijaan, että olisin mennyt ulos ja kävellyt linjalla tai kerännyt maksuja, tai jotain, mitä minun piti tehdä, sanoin vain: ”No, minä olen oma pomoni”, menin vain uimaan. Menin sinne ja otin nämä vaatteeni pois ja laitoin uima-asuni päälle. Olin yksikseni. Ajattelin: ” Tämähän ei ole oikein, yhtiö… Nyt on työaika, yhtiö maksaa minulle tästä ajasta.” Ajattelin: ”Sepä outoa.” Ja sitten ajattelin: ”No, rahat, jotka keräsin matkalla…” Olin sekoittanut sekä partion että reitin keskenään, ja sanoin: ”No, keräämäni rahat, olen tehnyt jotakin, touhuillut täällä; olen hukannut kaikki lippuni, ja minulla on heidän rahansa ja minun rahani sekaisin. Mistä minä nyt tiedän, kuka on maksanut laskun? ” Ajattelin: ”Vain siksi, etten kiinnittänyt siihen mitään huomiota! ” Ajattelin: ”Se ei ole oikein. Minun on tehtävä vain yksi asia, eli palattava ylitarkastajan luo ja kerrottava hänelle.” Hän oli Don Willis. Sanoin: ”Don, kadotin ne liput. Tässä on kaikki rahani ja tässä on heidän rahansa, yhdessä. Jätän ne tähän kassalle. Kun ihmiset tulevat sisään, heillä on kuitti siitä, että sain heidän rahansa. ”

70   Luultavasti täällä istuu ihmisiä, jotka minä… minä tiedän, että heitä on. Keräsin heiltä rahaa aikoinaan ja annoin kuitin. Tiedättehän, se maksoi vain kymmenen prosenttia, jos lasku oli myöhässä. Ja ehkä, puolitoista dollaria, teki viisitoista senttiä ylimääräistä. Monet niistä ihmisistä asuivat… Meistä oli mukavaa kokoontua yhteen ja jutella, ja he vain antoivat laskun myöhästyä, ja minä tulin juttelemaan heille hetken ajaksi. Antoivat viisitoista senttiä, jotta saivat istua alas ja jutella vähän aikaa, ja keräsin heidän maksunsa. Niinpä se meni sellaiseksi, että sain niin paljon laskuja, etten pystynyt keräämään niitä.

71   No, ajattelin, että se on ainoa tapa, miten voin tehdä sen. Ja minä heräsin.

72   Paikka, jossa asumme, sisar Larson, en usko, että hän on täällä, hän on ollut hyvin mukava meitä kohtaan, eikä hän pidä siitä, että sanon sen. Mutta hän on hyvin hieno nainen, ja olemme asuneet hänen huoneissaan. Hänellä on kaksi huoneistoa, pieniä huoneistoja, vuokrasimme molemmat. Ja minä ja vaimo nukumme täällä toisessa asunnossa, jossa tavallaan vastaanotan ihmisiä, kun voin, ja siellä on pari pientä parisänkyä.

73   Heräsin. Hän ei ollut vielä hereillä. Ja hetken kuluttua hän heräsi. Heilautin hänelle, ja hän katsoi takaisin ja räpäytti silmiään muutaman kerran. Kysyin: ”Nukuitko hyvin? ”

Hän sanoi: ”En. ”

74   Ja minä sanoin: ”Näin kamalinta unta. Olin taas siinä Public Service Companyssa.” Sanoin: ”Mitä minä olen tehnyt? ”

75   Muistan, kun pikkupoikana tai nuorena miehenä kävelin kaikkia niitä linjoja pitkin Salemissa, Indianassa, erilaisia…Menin sisään, ostin aamiaisen, ehkä kulhollisen kauraa. Tuossa kuumassa auringossa ja kaikessa muussa, ja se sai minut voimaan pahoin, syödä aamiaista. Vaihdoin kymmenen senttiä pikkurahoistani… Ylitarkastaja tuli ja sanoi: ”Tiedätkö, mitä kokouksessa sanottiin? ”Kuka on se typerys, joka antaisi kymmenen senttiä aamiaisesta? ” Hän sanoi: ”Sinun pitäisi antaa ainakin 50 senttiä.” Te kaikki tiedätte, että viisikymmentä senttiä oli iso aamiainen siihen aikaan.

Ja minä sanoin: ”No, minä en syö niin paljon. ”

Hän sanoi: ”No, kaikki muutkin maksavat viisikymmentä senttiä. Sinun pitäisi maksaa viisikymmentä senttiä. ”

Sanoin: ”No, en kuluta sitä. ”

Hän sanoi: ”Maksa se kuitenkin.” Se oli ylitarkastajani.

76   No, ajattelin: ”No, mitä voin tehdä? Minun on maksettava viisikymmentä senttiä, ja syön kymmenellä sentillä.” Menin siis kadulle ja nappasin jotain pieniä lapsia, joilla ei ollut aamiaista, ja tarjosin heille aamiaista neljänkymmenen sentin edestä.

Niinpä sitten ajattelin: ”No, mitä voisi… Ehkä se on se, mikä Hänellä on minua vastaan. ”

77   Ja muistan, tässä jokin aika sitten, kun he tulivat partioidessaan, repivät tuon takapihan auki ja sanoivat: ”Toimittakaa laskunne ”. Tiedättehän, että heillä on oikeus partioida, mutta heidän on maksettava vahingot.

78   Kirjoitin vain takaisin ja sanoin: ”Ette ole mitään velkaa.” Ajattelin: ”Se korvaa ne neljäkymmentä senttiset. Ehkä olen tuona aikana käyttänyt kaksikymmentä tai kolmekymmentä dollaria antaessani niitä lapsille. Ehkä se riittää.” Jatkoin uneksimista.

79   Sitten minulla oli siellä iso puu, lapset leikkivät sen alla, ja partio… Nyt he partioivat helikopterista käsin. Hän tuli sisään ja sanoi: ”Billy, mitä jos kaataisit tuon puun? ”

80   Sanoin: ”Ei, älä katkaise sitä. Me karsimme sen.” Sanoin: ”Veli Wood ja minä aiomme karsia sen. ”

Hän sanoi: ”No, pyydän vain miehiä käymään ja karsimaan sen.” Sanoin: ”Nyt, älkää kaatako sitä. ”

Hän sanoi: ”En kaada sitä. ”

81   Lähdin matkalle. Kun tulin takaisin, se oli kaadattu maahan. Sitten minulle oli odotettavissa oikeusjuttu. Sanoin: ”No, Herra, tämä selvittää asian, tiedän sen.” Niinpä vedin sen pois, se oli ihan ok, annoin sen vain mennä. No, minä yhä näin siitä unta.

82   Kun heräsin eräänä aamuna, sanoin: ”No… ”. Aamulla, kun nousemme ylös, rukoilemme ensin yhdessä, ja sitten rukoilemme, kun menemme illalla sänkyyn. Ja sitten kun hän oli mennyt hakemaan lapsille aamiaista, aloin rukoilla. Sanoin: ”Herra, minun on täytynyt olla kauhea mies. Mitä olen tehnyt elämässäni, etten pääse pois siitä Public Service Companysta. ”

83   Menin ja menin kylpyyn ja tulin takaisin ulos. Ja jokin tuntui sanovan minulle: ”Ehkä minä olen laiska Hänen työssään.” Ajattelin: ”Tässä on noin viiteen vuoteen, minä en ole tehnyt mitään, olen vain odottanut Häntä. ”

84   Seisoin siellä yhtenä päivänä. He rakensivat meille uuden kodin sinne, ja veli Mosley tuli ja puhui siitä. Sanoin: ”Se on vain pieni lahja Isältäni.” Ja hän alkoi itkeä. Sanoin: ” Katsohan, Hän sanoi: ’Jos te luovutte kodistanne, taloistanne, maistanne, isistänne, äideistänne, minä annan teille taloja, maita, isiä, äitejä ja satakertaisesti tässä elämässä ja tulevassa Iankaikkisessa Elämässä.’ ” Sanoin: ”Katsokaas, minun oli lähdettävä tabernaakkelista, jota rakastan niin kovasti. Minun oli jätettävä kotini, jonka Herra antoi minulle siellä ylhäällä. Hän antoi minulle vain tämän sen sijaan.” Sanoin: ”Hän on ihmeellinen, näetkö.” [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Ja hän alkoi itkeä.

85   No, minä… minä sanoin: ”Minun oli pakko tulla tänne ja erottautua, tulla tähän erämaahan.” Ja ajattelin: ”Ihmettelen, miksi Jumala toisi minut autiomaahan, tänne, missä on vain skorpioneja ja gila-liskoja. ”

86   Se ei ole vain autiomaa, se on kuuma, vaan se on henkisesti autiomaa. Oi, voi! Seurakunnissa ei ole lainkaan hengellistä elämää, ne ovat vastaan… No, ette ole koskaan elämässänne nähneet sellaista! Meillä ei ole edes seurakuntaa, johon mennä, eikä mitään. Ja sitten kun… Ihmiset melkein tuhoutuvat, hengellisesti. Huomaan sen ihmisistä, jotka tulevat sinne, näen eron heissä, kun tarkkailen sitä.

87   Ja niin te pysytte Jumalan Hengen alla, ja elämästänne tulee suloinen, hellä, niin kuin vesi, joka tuo tämän ruohon ja pehmeät nuput. Jos… tämä ruoho Arizonassa ei kasvaisi, nämä puut olisivat kaktuksia, niiden lehdet vain kietoutuisivat ja olisivat tahmaisia. Niin se on, kun seurakunnan ympärillä on kuivaa, kaikki ovat kiinni toisissaan, tiedättehän. Ja, katsokaas, tarvitaan pehmeää sadevettä, joka pehmentää ja tekee lehdet ja varjon ohi kulkevalle pyhiinvaeltajalle.

88   Niinpä Jokin sanoi minulle: ”Ehkä sinä olet epärehellinen Jumalan työssä.” Niinpä, rukoilin näkyä.

89   Meda osti minulle juuri uuden Raamatun, ja veli – veli Brown Ohiosta osti minulle uuden Raamatun, molemmat samaan aikaan, jouluna. Menin ja otin yhden uusista Raamatuista. Sanoin: ”Herra, menneinä aikoina Sinulla oli Uurim ja Tummim. ”

90   Nyt kuunnelkaa, antakaa minun sanoa tämä. Tietenkään he eivät… tämä, ei nauhoiteta tätä kokousta, syy miksi kysyn… sanoen tämän. Sallikaa minun sanoa, älkää tehkö tätä. Se ei ole hyvä asia.

91   Mutta minä sanoin: ”Herra, ennen oli tapana, että kun näkijä näki unen, hänet vietiin alas Uurimin ja Tummimin luo ja kerrottiin se. Ja jos – jos Uurim ja Tummim väläyttivät valon takaisin, yliluonnollisen valon, uni oli totta.” Sanoin: ”Mutta tuo pappeus ja tuo Uurim ja Tummim on lakkautettu. Teidän Raamattunne on nyt Uurim ja Tummim; Herra, olkoon niin, etten enää koskaan tekisi tätä. Mutta olen pyytänyt Sinua ja rukoillut Sinua antamaan minulle näyn, puhumaan minulle siitä, miksi näen näitä unia. Ja mitä olen tehnyt? Jos olen vahingoittanut, jos olen tehnyt jotakin jollekin ihmiselle maailmassa, kerro minulle. Minä… minä… minä tulen korjaamaan sen. Jos olen velkaa Public Service Companylle, jos olen tehnyt jotain väärää heille tai jollekin muulle henkilölle, jos olen tehnyt jotain väärää Sinua kohtaan, kerro minulle. Minä… minä haluan korjata sen. ”

92   Korjataan asia heti, nyt. Älkää odottako jonkin aikaa, se voi olla liian myöhäistä. Tehkäämme se nyt.

93   Ja minä sanoin: ”Varmasti tässä Jumalan Sanassa, 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, löytyy jokin sellainen hahmo, jota Sinä käsittelit, joka olisi samassa tilanteessa kuin, mitä minun kysymykseni koskee. Jos joku olisi tehnyt jotain, ja – ja Sinä kävisit hänen kimppuunsa sen takia, niin anna minun kääntyä tuohon kohtaan Raamatussa. Ja jos joku, mitä tahansa hän onkin tehnyt, se sopisi minun tapaukseeni. Jos olen tehnyt väärin tai jotain, minkä Sinä haluat minun tekevän tai jättävän tekemättä, niin anna minun nähdä joku sellainen hahmo Raamatussa. ”

94   Ja minä suljin silmäni, annoin Raamatun vain pudota auki, laitoin sormeni eräälle raamatunkohdalle, 1. Moos. 24:7. Elieser, Aabrahamin uskollinen palvelija, Raamatun mallipalvelija, lähetetään hakemaan morsianta Iisakille. Kylmät väreet juoksivat minua pitkin. Varmasti, se on minun… se on aivan oikein muun Sanomani kanssa, vetää Morsian ulos.

95   Hän sanoi: ”Vanno, ettet ota morsianta näiden keskuudesta, vaan mene oman kansani luo ”.

Hän sanoi: ”Entä jos nainen ei haluakaan tulla mukaani? ”

96   Hän sanoi: ”Sitten olet vapaa tästä valasta.” Hän sanoi: ”Ja Taivaan Jumala lähettää Enkelinsä sinun edelläsi johdattamaan sinua.” Hän meni suoraan ulos ja alkoi rukoilla, ja hän tapasi kauniin Rebekan, josta tuli Iisakin morsian.

97   Vain täydellinen Sanoma, takaisin Sanaan: ”Mene hakemaan tuo Morsian! ” Se on velvollisuus. Sitä varten minä olen täällä. Sitä minä yritän tehdä, kutsua Morsiamen ulos.

98   Muistattehan Kaliforniassa tuon Morsiamen haastattelun, esikatselun, minulla oli se täällä. Kuinka Morsian tuli ensimmäisenä, ja näin hänen kulkevan ohitse. Sitten tulivat Miss Amerikka, Miss Aasia, ja kaikki, oi, kauheimman näköinen otus! Ja sitten sama Morsian kulki jälleen ohitse. Eräs heistä meni pois tahdista, ja minä yritin saada hänet takaisin tahtiin; heitä oli kaksi. Ja se minun piti tehdä, pitää Morsian tahdissa, metsästää tuota miestä.

99   Sanoin: ”Jumala, tulen palaamaan kotiin, uudistan valani jälleen ja aloitan uudestaan.” Joten niin me aiomme tehdä, siksi olen täällä.

100   Minusta olisi hyvä, jos tekisimme näin, aloittaisimme kahdeksantenatoista päivänä, ensi viikolla, seuraavana sunnuntaiaamuna, seuraavana sunnuntai-iltana, seuraavana sunnuntaina ja seuraavana sunnuntaina. Kuinka monen mielestä se olisi hyvä asia? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Kiitos.

101   Nyt haluan, että teette puolestani jotain. Jos olette ilmoittaneet joillekin ihmisille, että 28. päivä on kokous, voisitteko ilmoittaa heille uudestaan, että emme voi järjestää sitä. Kertokaa, kirjoittakaa heille kirje tai jotain muuta. Emme halua, että ihmiset tulevat ja joutuvat pettymään, mutta emme voineet saada auditoriota.

102   Näettekö, me emme saaneet sitä. Ja koska viime kokouksessa, luulen, että meitä oli niin paljon siellä, ja kaikki, he vain… Tiedättehän, millaista yleisö on, ja he… No, elämme vain viimeisiä päiviä, siinä kaikki. Ja he väittävät, että ihmiset tulevat sisään ja häiritsevät koulua, ja he olivat siellä liian aikaisin, ja he tekivät sitä tai tätä tai jotain muuta, ja paikka oli liian täyteen ahdettu, ja palopäällikkö tekee sitä ja tätä. Ja, no, tiedättehän.

103   Joten me asetamme nuo Maljat ja nuo Pasuunat, haluan sijoittaa ne sinne kohdalleen. Sanoin teille, että tekisin niin. Ne kuuluvat toisen asian alle. Niin myös Maljat ja pasuunoiden äänet; mutta me haluamme viedä koko kokonaisuuden suoraan läpi ja tuoda sen, sitoa sen yhteen.

104   Kuinka moni on lukenut mitään veli Vaylen tekstiä, jota hän on kirjoittanut uudelleen ja korjannut ja korjannut kielioppia puolestani? Onko kukaan teistä lukenut sitä? Te olette lukeneet, kaksi tai kolme teistä. Minusta sinä olet tehnyt todella hyvää työtä, veli Vayle, todella hyvää työtä! Sinä, luulen, että sisar Vayle teki sen, ja sinä vain kirjoitit sen. Hän oli… Näettekö, en ole aina naisia vastaan, enhän, sisar Vayle?

105   Joten lukekaamme tässä nyt seuraavan viidentoista, kahdenkymmenen minuutin ajaksi eräs raamatunkohta.

106   Ja minulla on tässä pieni kirja. Kerroin, uskoakseni, että se oli veli Vaylelle, tai kenelle se oli, tai uskoakseni se oli Roy Bordersille. Veli Vayle osti minulle tuon kirjan. Haluan tehdä pienen tekstikirjan.

107   Mutta jos joku on koskaan katsonut sitä, mitä minä kutsun muistiinpanoiksi! Jos haluan saarnata Aamutähdestä, piirrän tähden. Ja jos haluan saarnata jostain… Teen sen kaiken symboleilla tässä, naarmuilla, kukaan ei voi koskaan tietää, mitä se tarkoitti. Kun olen liikkeellä ja ajattelen mitä tahansa, minun täytyy, kun ajelen tiellä, joskus auto hyppii ylös ja alas, ja kirjoitan ylös tämän, ja sanon sitä ja tätä, ja teen pieniä merkkejä, ristejä ja siltoja, ja kaikenlaisia asioita. Haluan esimerkiksi saarnata Tähden laskeutumisesta, ja laitan pyramidin, piirrän sen tänne ja laitan viisikärkisen Daavidin tähden laskeutumaan sen päälle. Ja tiedän, mihin olen menossa Raamatussa; ja Mooses, hän teki tietyn asian. Teen sellaisia pieniä kalkkunan jälkiä.

108   Minulla on niitä täällä useita. Ja ajattelin tänä aamuna, tuolla takahuoneessa, kun ajattelin puhua tästä aiheesta muutaman hetken täällä, muistilapulta, että siihen menisi ehkä parikymmentä minuuttia.

109   Ja sitten en aio ottaa veli Nevilleltä jumalanpalvelusta tänä iltana. Aion levätä tänä iltana ja kuunnella häntä.

110   Ja sitten, jos Herra suo, ensi sunnuntaiaamuna aloitamme jumalanpalveluksen. Ja te kaikki autatte minua, ja me rukoilemme, koska sydämessäni oli yrittää… He sanoivat: ”No, voisimme mennä Louisvilleen tai voimme mennä New Albanyyn ”. Mutta kokouksen piti olla Jeffersonvilleä varten. Menen Louisvilleen ja New Albanyyn eri aikaan, mutta tämän piti olla täällä Jeffersonvillessä.

111   Nyt kumarretaan päämme hetkeksi, kun olemme… Olen puhunut teille tässä noin kolmekymmentä minuuttia. Puhukaamme Hänelle hetken aikaa.

112   Herra Jeesus, me olemme – me olemme todellakin siunattua kansaa, ajattelumme ja ymmärryksemme yläpuolella. Sillä jos keskuudessamme olisi joku jalo ihminen, esimerkiksi joku, joka on jonkun toisen maan henkilökuntaan kuuluva tai jonkinlainen diplomaatti, ajattelisimme, että on hienoa, että keskuudessamme on tällainen jalo ihminen. Mutta tänään meillä on Taivaan Jumala, ei ainoastaan keskuudessamme, vaan hän asuu meissä ja elää Elämäänsä meidän kauttamme. Ja me olemme siitä niin kiitollisia, Herra! Se menee tietenkin yli ymmärryksemme.

113   Mutta nyt kun puhutaan jumalanpalveluksista, Afrikkaan menosta ja asioista, joita olemme yrittäneet järjestää näinä muutamana päivänä täällä Indianassa. Ja tavalla tai toisella, Herra, saattaa olla, että Sinä ajat meitä tuohon telttaan, jotta tuo näky toteutuisi. Joten tapahtukoon Sinun tahtosi, me olemme sitoutuneet siihen tällä tavalla, parhaan ymmärryksemme mukaan. Niinpä me rukoilemme, Herra, jos on jotakin, mikä on vastoin Sinun tahtoasi, niin tee se meille tiettäväksi, että me osaisimme tehdä Sinun täydellisen tahtosi.

114   Nyt siunaa meitä näinä muutaman minuutin ajan. Puhu meille Sanasi kautta, Herra, sillä Sinun Sanasi on Totuus. Pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Kääntäkäämme Raamatussa Markuksen kirjaan, kahdeksanteen lukuun.

115   Mihin aikaan te yleensä lähdette, kello kahdeltatoista? [Joku sanoo: ”Noin kello kahdeltatoista.” – toim.] Hyvä on. Nyt vain pieni lyhyt Sanoma tässä, jotta voin puhua teille Sanasta, sen jälkeen kun olen todistanut tuossa ja niin edelleen.

116   Markuksen evankeliumin kahdeksas luku, ja aloitetaan noin 34. jakeesta, 38. jakeeseen, otetaan 38. jae, loput tuosta luvusta. Minä haluan lukea, mitä Hän sanoi, koska tiedän, että se on totta. Nyt me…

Ja kun hän oli kutsunut luokseen kansan ja opetuslapsensa, sanoi hän heille: ”Joka tahtoo minun perässäni kulkea, kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua ”.

Sillä jokainen, joka tahtoo pelastaa elämänsä, menettää sen; … jokainen, joka menettää elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän on pelastava sen.

Sillä mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa koko maailman ja menettää oman sielunsa? ”

Tai mitä ihminen voi antaa sielunsa vastineeksi?

Joka siis häpeää minua ja minun sanojani tämän avionrikkoja ja syntisen sukupolven keskellä, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.

117   Haluan ottaa pienen tekstin sieltä, jos sitä voisi kutsua sellaiseksi, joka on nimeltään: Häpeissään. Tiedättekö, pidän siitä. ”Joka häpeää minua ja minun sanojani, sitä minä olen häpeävä. ”

118   Nyt, sana häpeissään voitaisiin kääntää myös ”nolostuneeksi ”. Tiedättehän, jotain, mitä olette… Teillä on edessänne jotain, jonka vuoksi olette nolostuneita, olette häpeissänne.

119   Tuo, toinen asia, jota häpeä saa aikaan, on se, että se osoittaa, että te ette ole varmoja siitä, mistä puhutte. Jos tiedätte, mistä puhutte, ja teillä on varmuus siitä, että tiedätte, mistä puhutte, voitte kertoa sen kenelle tahansa; te ette ole häpeissänne. Mutta jos tunnette itsenne hämmentyneeksi, poissa tolaltanne, se osoittaa, että ette ole varma.

120   Huomaatte, että sitä on nykyään niin paljon, erityisesti aiheen kohdalla, josta puhun, ”häpeissään Sanasta ”. Nyt, Hän ja Sana ovat sama asia.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.

Ja Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme… Sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!

121   Joten, ”Joka häpeää minua ja minun Sanaani”, ja Hän ja Hänen Sanansa ovat Yksi, joten jos häpeää Hänen Sanaansa tässä syntisessä, nykyisessä sukupolvessa, ” Minä tulen häpeämään häntä. ”

122   Nyt me huomaamme tänä päivänä, että jos joku kysyy: ”Oletko sinä kristitty? ” Se on hyvin suosittua, sanoa: ”Oi, minä olen kristitty! ”. Näettekö?

123    ”Mutta uskotko sinä Jumalan Sanan, jossa sanotaan: ’Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat’? ”.

124    ”Oi! ” Jopa sananpalvelijoidenkin kasvot punastuvat. Näettekö?

125   Häpeättekö te vaikkapa Jumalallista parantamista? Häpeättekö täyttä Evankeliumia? Häpeättekö helluntaikokemustanne? Se tarkoittaa Hänen Sanansa häpeämistä. Se tarkoittaa, että Hänen Sanansa on tullut sinussa lihaksi.

126   Niinpä, Hänen Sanansa on tultava eläväksi jokaisen sukupolven kohdalla. Se tuli eläväksi Mooseksen päivinä. Koska tuohon aikaan, Raamattu sanoo Heprealaiskirjeen 1. luvussa, ”Jumala puhui isille erinäisinä aikoina ja monin tavoin profeettojen kautta. ”

127   Ja nuo profeetat! Seurakunta meni niin sekaisin, että kun… Nuo profeetat, nuo rohkeat Jumalan sanansaattajat, tulivat ilman seurakuntaa, ilman kirkkokuntaa, ilman organisaatiota, ilman mitään; uhmasivat kuninkaita, valtakuntia, seurakuntia ja kaikkea. Kun papit tuotiin eteen… Heidät tuotiin pappien eteen, he eivät hävenneet, koska heillä oli suoraan NÄIN SANOO HERRA.

128   Jos huomaatte, että profeetta, sanan eräässä merkityksessä, Vanhassa testamentissa, kun hän sanoi: ”NÄIN SANOO HERRA”, nyt katsokaa häntä, hän menee suoraan ilmaukseen, jossa hän ottaa Jumalan paikan. Huomaatteko, kun hän asetti eteensä, NÄIN SANOO HERRA, hän asettui suoraan Jumalan asemaan, ja hän toimi kuin Jumala. Sitten hän esitti Sanomansa, joka oli Jumala puhumassa hänen kauttansa: ”NÄIN SANOO HERRA! ”

129   Ajattelen entisaikojen profeettoja, kun he tulivat tuon Sanoman kanssa, ja se saattoi kuninkaat hämilleen, ja se sai ihmiset tuntemaan olonsa epämukavaksi. Jopa papit tunsivat olonsa epämukavaksi, koska heidän piti olla johtajia, uskonnollisia miehiä, ja kun he… Sana tuli esiin tuolla tavalla, Se paljasti heidät, ja he tunsivat olonsa noloksi, tai he olivat häpeissään.

130   Ja monta kertaa näemme sen, ei usein, vaan liian usein tänä päivänä! Tuo mies, te sanotte: ”Minä olen kristitty! ”

 ”Oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen, kun uskoitte? ” ”Oi! Huh! ” Näettehän, he ovat – he ovat nolostuneita sen suhteen.

131   Joku sanoo: ”Kuulutko sinä tuohon ryhmään siellä ylhäällä, joka tekee kaikkea tuollaista huutamista ja kaikkea tuota Jumalallista parantamisjuttua? ” Monesti kristityt perääntyvät.

132   He haluavat ilmoittaa, jos heillä on jokin kirkkokunta, nyt: ”Olen baptisti. Olen presbyteeri. Olen luterilainen.” He eivät häpeä sitä.

133   Mutta kun tulee kyseeseen kristittynä oleminen, joka voi ottaa Jumalan Sanan juuri sellaisena kuin Se on, silloin he ovat – he ovat – he ovat – he ovat häpeissään. ”En kuulu mihinkään kirkkokuntaan”, näettekö, he häpeävät sanoa niin. Heidän täytyy olla kuin muukin maailma, jonkun organisaation edustamia.

134   Nyt, se on tullut sellaiseksi vasta hiljattain. Lutherin aikana se, että tunnustautui luterilaiseksi tai Lutherin seuraajaksi, merkitsi melkein kuolemaa katolisen kirkon taholta. Wesleyn aikana se, että tiedettiin uhmanneen anglikaanista kirkkoa, merkitsi melkein kuolemanrangaistusta anglikaanien taholta, jos ilmoitti olevansa metodisti. Helluntaiaikoina oli melkein häpeä sanoa, että oli helluntailainen, koska nopeasti katsottiin, että oli pyhä kieriskelijä tai jokin kielelli puhuja tai jotakin sellaista. Nyt he organisoituivat ja menivät suoraan mukaan muun ryhmän kanssa.

135   Nyt kun kutsun aika tulee, että te ette kuulu mihinkään niistä! On hyvin suosittua sanoa: ”Minä olen helluntailainen.” On hyvin suosittua sanoa: ”Olen presbyteeri. Luterilainen.” Mutta entä sitten, kun tulee se aika, jolloin teidän on tultava esiin ja seisottava Sanan puolesta: ”En kuulu mihinkään niistä ”? Se, se on noloa.

136   Jeesus sanoi: ” Nyt, jos te häpeätte Minua, niin Minä häpeän teitä.” Miksi Hän häpeäisi sinua? Koska väität olevasi Hänen, vaikka et halua seurata Häntä.

137   Entä jos sanoisin: ”Tämä pieni poika on minun poikani”, hän kääntyisi ympäri ja sanoisi: ”Kuka, minäkö olen sinun poikasi? Mikä luulet minun olevan! ” Se nolostuttaisi minua. Se nolostuttaisi poikaanne.

138   Ja tällainen on niin sanottu kristinusko nykyään. Jos nimitätte sen jonkin kirkkokunnan nimellä, niin hyvä on, he hyväksyvät kirkkokunnan isyyden. Mutta kun on kyse Jumalan Sanan, Kristuksen, isyyden hyväksymisestä, ei, he ovat nolostuneita. He eivät halua sanoa: ”Kyllä, olen puhunut kielillä. Kyllä, olen nähnyt näkyjä. Kyllä, uskon Jumalalliseen parantumiseen. Kyllä, minä ylistän Herraa. Olen vapaa kaikesta organisaatiosta, en kumarra mitään niistä. Olen Kristuksen palvelija.” Voi sentään, se repisi heidät palasiksi.

139   Eräänä iltana, eräs hieno puhuja tuli Täyden Evankeliumin Liikemiesten joukkoon Chicagossa.

140   Saanen pysähtyä tähän hetkeksi sanoakseni tämän. Suokaa anteeksi. Mutta monesti ajattelette, ja minäkin ajattelen, että se, mistä me puhumme, Raamatun Totuus, ei mene läpi ihmisten keskuudessa. Mutta se menee. Joskus he vastustavat sitä, mutta eivät oikeasti tarkoita sitä. He yrittävät löytää, mitä mieltä te olette.

141   Kuten tarina, joka kertoi joukosta juoppoja, jotka väittivät, ettei ole olemassa sellaista asiaa kuin kristinusko. Yksi mies sanoi: ”Minä tiedän, missä sellainen on, se on minun vaimoni. ”

Hän sanoi: ”No, minä en usko sitä. ”

Hän sanoi: ”Tulkaa, me… käyttäydytään kuin olisimme todella juovuksissa. ”

142   He menivät sinne taloon ja tekivät kaiken voitavansa. Ja- ja käski keittämään heille munia, ja sitten hän heitti ne lattialle ja sanoi: ”Sinä tiedät paremmin, ettei minun muniani saa keittää tuolla tavalla! ” He jatkoivat elämäänsä talossa. Ja he menivät toiseen huoneeseen ja kaatuivat tuoliin. He kuulivat, kun joku siellä lakaisi sitä, ei sanonut sanaakaan, sanoi, lauloi itsekseen pientä laulua:

Pitääkö Jeesuksen kantaa ristiä yksin,
ja koko maailman kulkea vapaana?
Jokaiselle on oma ristinsä, ja minulle on oma ristini.
Ja tätä pyhitettyä ristiä minä kannan,
kunnes kuolema minut vapauttaa,
Ja sitten lähden kotiin kruunua kantaakseni.

143   Tuo yksi vanha juoppo sanoi: ”Mitä minä sanoin sinulle? ”. Hän sanoi: ”Hän on kristitty! ” He vain koettelivat häntä. Ja joskus maailma, olen huomannut, koettelee teitä.

144   Niinpä en koskaan uskonut, että näin tapahtuisi, mutta viime lauantai-iltana, luulen, että se oli, tai sunnuntai-iltana, suuri puhuja… En halua kutsua ihmisiä nimeltä. Mutta hän yrittää, toimii aivan päinvastoin. Yritän pitää nämä seurakunnat pois tuosta ekumeenisesta liikkeestä, ja tämä mies yrittää laittaa ne sinne. Hän siis puhui Kristillisten Liikemiesten puolesta. Minun piti pitää kokous Chicagossa, ja ajattelin, että olisin silloin Afrikassa, joten en voinut osallistua siihen. Tämä mies sanoi, nousi ylös ja sanoi: ”Suurin liike, suurin asia maan päällä nyt, mitä on koskaan ollut; kaikki kirkot ovat palaamassa takaisin katoliseen kirkkoon, ekumeenisessa liikkeessä, ja katolilaiset saavat Pyhän Hengen.” Mikä paholaisen ansa!

145   Ja tämä johtaja, veli Shakarian, Kansainvälisen Liikemiesten liiton puheenjohtaja, nousi ylös ja sanoi, kun mies oli istunut alas, että ”Me emme ole kuulleet sitä tuolla tavalla.” Hän sanoi: ”Veli Branham on kertonut meille, että ’Tämä ekumeeninen liike tulee viemään heidät kaikki pedon merkkiin’.” Ja mies istui lavalla. Hän sanoi: ”’Se tulee viemään sen pedon merkkiin.’ ” Ja sanoi: ”Olemme taipuvaisia uskomaan, että se, mitä hän sanoo, on totuus.” Ja hän sanoi: ”Kuinka moni teistä haluaisi kuulla veli Branhamin tulevan ja kertovan teille asian todellisen puolen? Nouskaa.” Ja siellä oli noin viitisentuhatta ihmistä. He huusivat ja itkivät, että tulisivat vain yhdeksi päiväksi, yhdeksi päiväksi.

146   Veli Carl Williams soitti minulle ja sanoi: ”Veli Branham, menin tuon väkijoukon läpi”, ja hän sanoi: ” he antoivat minulle kasoittain sadan dollarin seteleitä käteeni, jotta saisin lentolippusi tänne ja takaisin.” Näettehän, vain yhden päivän ajaksi!

147   Näettekö, nuo ihmiset, tuo Sana uppoaa sinne, missä me emme joskus tiedä siitä. Näettekö? Mutta kun todella… Vaikka maailma olisi kuinka paljon sitä vastaan, kuinka paljon kirkkokunnat ovat sitä vastaan, Jumala osoittaa sen olevan Totuus. Kun suuri hetki vihdoin koittaa, tapahtuu ehkä asioita, joita emme ole ajatelleet.

148   Kyllä, se osoittaa, ettet ole varma, jos olet häpeissäsi, joten et halua keskustella aiheesta. Jos aiot hävetä sitä, et haluaisi keskustella siitä; pidättäydyt.

149   Mutta kuinka ihminen, joka on täytetty Pyhällä Hengellä, kuinka ihminen, joka on täynnä Jumalan Voimaa ja Jumalan rakkautta sydämessään, voi puhua ihmisen kanssa muutaman minuutin ajan mainitsematta mitään siitä rakkaudesta, joka on hänen sydämessään? Näettekö, on jotain, mitä se – se tapahtuu; ette voi tehdä sitä.

150   Tämän täytyy olla tuo paha päivä, josta Jeesus puhui. Ihmiset häpeävät Sanaa ja Jumalan Henkeä, joka toimii heidän keskuudessaan. Mutta kun Totuus tehdään ihmisille selväksi, silloin Jumala itse, paljastaa itsensä Sanan kautta.

151   Nyt, kuka tahansa voi esittää mitä tahansa väitteitä. Ja meillä on näinä päivinä ollut niin paljon väitteitä, että se on ollut kauheaa. Mutta jos on olemassa Totuus, sen on oltava Sanan kautta. Koska he sanovat, että heillä oli kaikenlaista, öljyä, joka virtaa ihmisten läpi, ja verta heidän käsistään, ja naisia, jotka olivat selällään tässä veressä, ja joka valuu heidän kenkiinsä, ja he nostavat kenkänsä ylös ja vuodattavat öljyä ulos, ja sammakoita, jotka hyppivät ulos ja hyppivät lavalla, ja kaikenlaista muuta sellaista. Raamatussa ei ole mitään sellaista. Raamatussa ei ole mitään lupausta mistään sellaisesta. Ainoastaan, Siinä sanotaan: ”Viimeisinä päivinä henki olisi niin lähellä, että se eksyttäisi valitut, jos mahdollista.” Mutta sitä varten ei ole yhtään Kirjoituksen kohtaa.

152   Mutta kun on kyse aidosta, väärentämättömästä ja Jumalan vahvistamasta Jumalan Sanasta, se näyttää jopa nolostuttavan toista ryhmää, radikaalia puolta. Näettekö, Se on nolostuttavaa.

153   Mutta se on todellisuutta miehelle tai naiselle, pojalle tai tytölle, joka todella on aito kristitty. Kun Jumala antoi lupauksen Pyhän Hengen kasteesta ja otatte sen vastaan, Jokin asettuu sisimpäänne, jonka tilalle ei voi tulla mitään muuta. Kun ihminen joskus kohtaa Jumalan; ei jossain tunnekuohussa, innostuksessa tai uskonnollisessa opissa, jossain katekismuksessa tai uskontunnustuksessa tai dogmissa, jonka hän on hyväksynyt itselleen lohdutukseksi, vaan kun hän todella tulee sellaiselle paikalle kuin Mooseskin, erämaan takaosassa, astui kasvotusten Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, ja näette Äänen puhuvan teille tarkalleen Sanan ja lupauksen mukaisesti, siinä on jotakin, joka tekee teille jotakin! Näettekö, te ette häpeä Sitä, Se tekee teille jotakin. Nyt, katsokaamme nyt, vain seuraavien viidentoista minuutin ajan.

154   On ihmisiä, jotka saavat tällaisen kokemuksen. Ja kun puhun teille tänään, en seurakuntana tai kirkkokuntana, puhun teille yksilönä; en siksi, että tulette tänne tähän tabernaakkeleihin, koska minä rakastan teitä ja te rakastatte minua, en sen vuoksi. Sallikaa minun puhua teille kuolevana kuolevaisena, että jonain päivänä teidän on tultava tämän elämän päätökseen. Ja minä en ehkä ole siellä, eikä toinen saarnaaja ehkä ole siellä. Mutta on vain yksi, joka voi kohdata teidät siellä, ja se on Jumala. Ja te kuuntelette Häntä, eikä sitä, onko ”vaimoni hyvä kristitty ” tai ”mieheni on hyvä kristitty”, vaan sitä, onko asiani kunnossa Jumalan kanssa. Olenko kohdannut Jumalan tuolla tavalla? ” Ei siksi, että ”pastorini kohtasi Jumalan ” tai ”diakoni kohtasi Jumalan”, vaan: ”Olenko minä kohdannut Hänet? ”. Ei siksi, että ”huusin”, ei siksi, että ”puhuin kielillä”, vaan siksi, että: ”Olen kohdannut Hänet Henkilönä ”! Silloin ette koskaan häpeä Sitä, on olemassa Jokin, joka on niin täydellistä ja puhdasta ja totta.

155   Ja muistakaa, että saatatte tavata hengen, joka toimii Jumalan tavoin. Saatatte tavata hengen, joka tekisi sitä, tätä tai tuota; seuratkaa sitä hieman ja katsokaa, miten se suhtautuu Jumalan Sanaan. Saatatte tavata hengen, joka kertoisi teille, että olette pelastettu, ja antaisi teille loistavan tunteen, ja te huutaisitte ja kiljuisitte; sitten kun se tulee kieltämään Sanan, miten Pyhä Henki, joka kirjoitti Sanan, voisi kieltää oman Sanansa? Tuon Hengen on korostettava jokaista Jumalan lupausta ”aamenella ”! Jos näin ei ole, silloin ette ole koskaan kohdanneet Jumalaa, vaan olette tavanneet eksyttävän hengen. Ja maailma on sitä täynnä tänään!

156   Mutta kun näette Jumalan tulevan alas ja antavan lausunnon, että Hän aikoo tehdä tietyn asian, ja sitten se tulee takaisin ja tekee sen, kerta toisensa jälkeen, silloin olette saaneet todellisen Jumalan Hengen.

157   Kuinka Henki voi olla ihmisen päällä, Pyhä Henki, joka kirjoitti Raamatun, ja sitten kääntyä ympäri ja kieltää: ” Tuo ei ole oikein, se oli toista päivää varten ”?

158   Hän sanoi: ”Lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne, niille, jotka ovat kaukana, kaikille niille, jotka Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Se oli Apostolien teot 2:38. Miten henki voi sitten hyväksyä jotain muuta kuin sen ja olla Jumalasta, kun Hepr. 13:8 sanoi: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti ”?

159   Entä jos joku sanoisi: ”Oi, uskon, että hän oli filosofi. Hän oli hyvä mies. Hän oli profeetta. Mutta mitä tulee Hänen voimaansa… ”

160   Puhuin yhtenä iltana George Smithin kanssa, pojan, joka kulkee tyttäreni Rebekan kanssa; hieno poika, lauloi täällä tabernaakkelissa. Baptistipoika, joka juuri otti… sanoi: ”Ottakaa nimeni pois tuosta jutusta! En halua olla missään tekemisissä sen kanssa.” Ja oli eräs nuori nainen… Heillä oli konferenssi, eräällä baptistikirkolla, ylhäällä kukkuloilla.

161   Ja – ja he ovat niin tiukasti minua vastaan, jokainen heistä siellä, ja siitä, ettei… Heillä ei ole mitään minua vastaan, vaan tätä Sanaa vastaan. Minua, miehenä, he eivät voi sanoa mitään minua vastaan, en ole koskaan tehnyt heille mitään pahaa. Mutta sitä he pelkäävät. Näettekö? Nyt me olimme…

162   Heillä oli tämä kokous siellä ylhäällä, ja he aikoivat ottaa lähetyssaarnaajan, joka piti hoitaa tämän suuren konferenssin kolme viimeistä iltaa ylhäällä kukkuloilla, missä oli viileää. Tapahtui niin, että tämä lähetyssaarnaaja nousi ylös ja tuli Markuksen 16 kohdalle, ja hän sanoi: ”Nykyään on monia ihmisiä, jotka eivät voi uskoa Jumalalliseen parantamiseen.” Hän sanoi: ”Olin Intiassa. Olen intialainen. Olin Intiassa, kun tänne Yhdysvalloista tuli mies, jonka nimi oli veli Branham.” Hän kertoi, että hän oli Intiassa. Pastori alkoi siirtyä eteenpäin. Hän sanoi: ”Vaimoni oli kuolemassa syöpään. Olin sokea”, tai jotain sellaista. ”Hän rukoili erään meidän puolesta, ja toisen puolesta hän kutsui yleisön joukosta, eikä edes osannut omaa kieltämme, ja puhui Jumalan Voimaa.” Ja hän sanoi: ”Me olemme täällä, parannettuina! ” No, he yrittivät vaientaa hänet. He eivät pystyneet siihen. Se on, näettekö, aivan heidän omassa konferenssissaan.

163   Sitten he jopa kielsivät kaiken. Ja jotkut ihmiset, jopa minun… tämän pojan sisko, he olivat paikalla, heillä ei ollut mitään sanottavaa. He halusivat tietää, jos hänellä ei ollut yhteyksiä, jollain tavalla pääsisivät sinne saadakseen sen selville.

Eräs naisista sanoi: ”No, minä uskon sen. ”

164   Rebekka ja George menivät tapaamaan tätä naista. Ja hän meni ja haki tytön, joka kärsi… tavallaan jonkinlaisesta jälkeenjääneisyydestä, hieman. Niinpä he pyysivät minua tulemaan sinne katsomaan tyttöä eräänä iltana. Ja menin sinne, tuo pieni nainen istui siellä, ja kysyin: ” Oletko uskovainen? ”.

165   Hän sanoi: ”Ei, en tiedä, olenko vai en ”. No, hän ei ollut jälkeenjäänyt, kyseessä oli vain paha henki. He eivät tajunneet sitä. Näettekö, se valtaa teidät, ettekä te tiedä sitä. Se tulee, sitten väkisin voittaa tuon henkilön, eivätkä he tiedä sitä.

166   Naiset, jotka kävelevät kadulla näissä shortseissa, eivät ymmärrä. He saattavat olla, he voisivat todistaa ja vannoa sen, etteivät he ole koskaan tehneet mitään pahaa aviomiestään kohtaan, tai niin edelleen. Mutta sydämessään he eivät tajua, mutta paholaisen henki on vallannut heidät. He ovat sen riivaamia. Miksi nainen haluaisi riisua vaatteensa pois, pois miehen edessä? Raamatussa on vain yksi ihminen, joka on tehnyt niin, ja hän oli hullu. Toiset yrittävät peittää itsensä; he eivät tajua. Se on niin ovelaa, niin hienovaraista! Teidän täytyy tarkkailla, punnita itseänne Jumalan Sanan avulla ja huomata, missä seisotte.

167   Tämä nuori nainen sanoi: ”Minulle kerrottiin, että minut oli kastettu lapsena.” Hän sanoi: ”En tiedä, pitäisikö minun uskoa tuohon juttuun vai ei. ”

Sanoin: ”Etkö sinä usko Jeesukseen Kristukseen? ”

168   Ja hän sanoi: ”No, en tiedä, teenkö niin vai en.” Hän sanoi: ” Joitakin tuollaisia hokkuspokkus juttuja en usko. ”

169    Sanoin: ”No, tietenkään et usko hokkuspokkus juttuihin.” Sanoin: ”Mutta uskotko sinä, että hän oli Jumalan Poika? ”

 ”Oi”, hän sanoi, ” Hän on voinut olla. ”

170   Minä sanoin, ja minä sanoin: ”Uskotko sinä, että Hän on sama tänään, Jumala, joka voisi pelastaa sinut? ”

171   Hän sanoi: ”Onko siellä mitään sellaisia juttuja, että on olemassa ihmeitä ja muuta sellaista? Minä en usko mitään sellaista. ”

172   Ja minä sanoin: ”Mitä tekisit, jos istuisit kokouksessa ja näkisit Jumalan, Pyhän Hengen, joka on ainoa Jumala, joka on olemassa, toimivan ihmisten keskuudessa; Jumalan Isyydessä, Tulipatsaassa ja profeetoissa; Jumala Pojassaan; sitten Jumala kansassaan? ” Mitä sinä tekisit? Kyse on vain Jumalan ominaisuuksista, yhdestä suuresta Jumalasta, joka kattaa Ikuisuuden.” Sanoin: ” Miten suhtautuisit siihen, jos Hän tekisi kansansa keskuudessa – sokeat näkeviksi ja kuurot kuuleviksi – katselisi yleisöön ja kertoisi ihmisille, mikä heitä vaivaa, ja niin kuin Hän teki täällä maan päällä ollessaan? ”

Hän sanoi: ” Uskoisin, että se olisi horoskooppia. ”

173   Sanoin: ”Olet huonommassa kunnossa kuin luulinkaan. Sinun olisi parempi, jos olisit hullu, näetkö, sinä et olisi tilivelvollinen. ”

Mutta minä sanoin: ” Sinä olet vain pahan hengen riivaama.” Sanoin: ”Kun Jeesus kertoi naiselle kaivolla hänen miehistään, kun Hän katsoi ihmisiin ja havaitsi heidän ajatuksensa, kutsuisitko sitä horoskoopiksi? ” Näettekö, he ovat niin kiinni kirkkokunnassa, jota kutsutaan luterilaiseksi, että kaikki sen vastainen olisi väärin!

174   Nyt Jumala haluaa ihmisen, joka on kietoutunut Sanaan. Kaikki sen vastainen on väärin! Jeesus sanoi: ” Olkoon jokaisen ihmisen sana valhe, ja Minun olkoon Totuus. ”

175   Eräänä hyvin tieteellisenä aikakautena oli mies, jonka nimi oli Nooa. Hän ei hävennyt Jumalan Sanaa. Jumala kohtasi hänet ja puhui hänelle. Hän tiesi, että se oli Jumala. Ja Hän sanoi: ”Tulee satamaan! ” Koskaan ei ollut satanut, mutta hän uskoi, että tulisi satamaan. Ja se usko, joka hänellä oli, hän ei hävennyt käyttää sitä. Häneltä kesti sata kaksikymmentä vuotta rakentaa arkki, vaikka maailma oli häntä vastaan. Hän ei hävennyt Jumalan Sanaa omana aikanaan. Jumala pelasti hänet ja hänen perheensä sen vuoksi. Oli… Kuinka typerältä se onkaan saattanut tuntua muista ihmisistä, mutta hän kohtasi Jumalan. Ei ollut väliä, kuinka tieteellinen toinen oli, joka oli vastoin sitä, kuinka se sanoi, että ”se ei voinut tapahtua, se ei voinut tapahtua”, hän kohtasi Jumalan!

176   Sitä on kyse, kun tiedätte, että puhutte Hänelle! Voisitte ajatella, että on typerää, kun joku… Kun, tiedän, että maailmassa on muutamia ihmisiä, jotka pitävät kiinni siitä, mitä sanon olevan Totuus. Seisoa tässä ja sanoa: ”NÄIN SANOO HERRA, olen menevä Arizonaan, siellä tulen tapaamaan seitsemän Enkeliä ryhmänä.” No, siellä oli joukko miehiä seisomassa ja näkemässä sen tapahtuvan. Eräänä iltana sanoin sen: ”Los Angeles tulisi vajoamaan mereen.” Mutta kun te olette kohdanneet Jumalan, ja Jumalan, joka ei petä, Jumalan, joka tekee juuri sen, minkä Hän sanoi tekevänsä, Hän on aina tehnyt sen, te ette silloin häpeä sitä. Teidän ei tarvitse kävellä takaisin ja hävetä sitä; voitte kertoa koko maailmalle. Kun ihminen kohtaa Jumalan, puhuu Hänen kanssaan ja Jumalan todellisuus tulee hänen sydämeensä, hän ei häpeä sitä.

177   Nooa ei hävennyt. Muusta maailmasta se tuntui typerältä, mutta ei hänestä.

178   Mooses, kun hän oli faraon edessä, hän ei hävennyt kertoa faraolle, että nämä tietyt asiat tulisivat tapahtumaan, koska hän oli kohdannut Jumalan. Jumala kertoi hänelle palavassa pensaassa. Mooses sanoi: ”Minä änkytän ”. Hänellä oli se, puhevika.

179   Hän sanoi: ”Sieltä tulee Aaron. Ole sinä hänelle Jumala, ja hän on sinulle profeettana. Tiedän, että hän osaa puhua hyvin. Mutta minä olen sinun suusi kanssa. Kuka on saanut ihmisen puhumaan? ” Aamen. Minä pidän siitä. Se on Jumala. ”Kuka on tehnyt ihmisen kuuroksi tai mykäksi, tai kuka on saanut ihmisen puhumaan? ” Jumala on.

Hän sanoi: ”Herra, näytä minulle kirkkautesi. ”

Hän sanoi: ” Mikä tuo on kädessäsi? ” Hän sanoi: ”Se on keppi. ”

180   Hän sanoi: ”Heitä se maahan”, ja se muuttui käärmeeksi. Hän sanoi: ”Nosta se taas ylös”, ja se muuttui takaisin kepiksi. Aamen. Hän on Jumala. ”Laita kätesi poveesi.” Hän laittoi sen sinne ja veti sen ulos, valkoisena spitaalista. Hän sanoi: ”Laita se takaisin ja vedä se jälleen esiin”, ja se oli samanlainen kuin toinenkin käsi. ”Minä olen Jumala. ”

181   Sitten hän astui faraon eteen ja sanoi, mitä Hän oli käskenyt hänen sanoa. Hän sanoi: ” Tulee tapahtumaan näin ja näin.” Poimi hiekkaa ja heitti sen ilmaan ja sanoi: ”NÄIN SANOO HERRA, tulkoon kirppuja maan päälle.” Ja kirppuja tuli. Hän otti vettä ja kaatoi sen jokeen ja sanoi: ”NÄIN SANOO HERRA”, ja koko joki ja kaikki muuttui vereksi. Hän kutsui rakeet alas taivaasta.

182   Tiedättehän, että viimeisinä päivinä niiden vitsausten on määrä toistua uudelleen. Ja muistakaa, että Raamatun aikana avionrikkojan rangaistus oli kuolema kivittämällä. Ja epäuskoinen seurakunta tullaan kivittämään kuoliaaksi, raekivillä, se oli kerran Jumalan tapa rangaista. Hän kivittää tämän epäuskoisen maailman, tämän avionrikkoja sukupolven. Hän kivittää sen taivaasta raekivillä, jotka painavat yhden talentin kappaleelta, mikä tarkoittaa 45 kiloa. Aviorikkoja seurakunta tulee kuolemaan, avionrikkoja maailma tulee kuolemaan Jumalan rangaistuksen alla, kivittämisen alla, samalla tavalla kuin Hän teki alussa. Oikaiskaa itsenne Jumalan kanssa, seurakunta! Niin meidän kaikkien on tehtävä, käännyttävä takaisin Jumalan puoleen!

183   Tuo vanha tuuheakasvoinen, harmaat viikset omaava, kaljupäinen, laihat käsivarret omaava, kahdeksankymppinen Elia istui tuolla ylhäällä erämaassa ja katseli ihmisten syntejä. Jumala puhui hänelle eräänä aamuna ja sanoi: ”Mene sinne alas ja sano Ahabille, ettei edes kaste tule lankeamaan taivaasta, ennen kuin sinä sitä pyydät. ”

184   Voin nähdä hänen pienet vanhat silmänsä katsomassa ulos tuon tuuhean valkoisen parran alta, tuo keppi kädessä, kävelemässä tietä pitkin kuin kuusitoistavuotias poika. Hän käveli suoraan kuninkaan eteen ja sanoi: ”Taivaasta ei tule edes kastetta, ennen kuin minä sitä pyydän.” Hän ei hävennyt Jumalaa tai Hänen Sanaansa; kertoi kuninkaalle tai kelle tahansa muulle. Hän ei hävennyt. Hänen ei tarvinnut piiloutua ja sanoa: ” Nyt, Ahab, sinä olisit… ”

185   Se tuo mieleeni jotakin, joka muistuttaa meitä itseämme. Sitten sanoin ihmisille: ”Olen tulossa kohtaan, jossa tarvitsen lisää uskoa.” Sitä varten olen nyt kotona, että saisin – uuden uskon puuskan.

186   Jotenkin siten, kun rukoilette ihmisten puolesta, pyydätte anteeksi: ”Herra Paholainen, voisitko siirtyä sivuun ja antaa minun…? ” Ei tosiaankaan! Uskolla on lihakset ja karvoja rinnassaan. Kun se puhuu, kaikki muut vaikenevat. Älkää menkö sisään: ”Herra Paholainen, siirtyisitkö pois? ”

187    ”Lähde pois täältä! Olen Jumalan poika, Jumalan valtuuttama. Jätä heidät rauhaan! ” Se saa liikettä aikaan. Teidän ei tarvitse pyytää anteeksi paholaiselta, teillä ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan. Te ette häpeä Jumalan Sanaa, ette häpeä toimeksiantoanne, ette häpeä sitä, keitä me olemme.

188   Ainoa häpeä, joka minulla on, on se, että olen Branham, tarkoitan maallista syntymääni. Häpeän epäonnistumisiani.

189   Mutta en häpeä olla Hänen palvelijansa! En häpeä Hänen Sanaansa. Oli kyse sitten kirkkokunnista, kuninkaista, mahtimiehistä tai mistä tahansa; olen vain valmis antamaan vastauksen, jos Jumala kutsuu minua siihen.

190   Mooses astui faraon eteen. Hän ei hävennyt kertoa hänelle, että he eivät tulisi tekemään kompromisseja ja viettämään hänen esittämiänsä päiviä erämaassa.

Hän sanoi: ”Osa naisista jääköön tänne, teidän lastenne luokse. ”

191   Hän sanoi: ”Me tulemme kaikki lähtemään! Yhtäkään sorkkaa ei tulla jättämään, me otamme mukaan karjamme ja kaiken muun.” Hän ei hävennyt. Miksi? Hän oli tullut vapautuksen Valoon.

192   Siitä syystä mies tai nainen, sairas tai kuka tahansa, kun hän tulee Jumalan Läsnäoloon ja tietää, että Jumala on parantanut hänet, hän astuu vapautuksen Valoon. Te ette tee kompromisseja minkään suhteen.

193   Hänen sydämessään oli vapautus, sillä hän oli kohdannut Jumalan, joka sanoi: ”Minä olen Aabrahamin Jumala, joka annoin Aabrahamille lupauksen ”. Ja aika, lunastuksen, vapautuksen aika, on käsillä. Minä lähetän sinut sinne viemään heidät pois.” Mitä anteeksipyydettävää siinä on?

194   Farao olisi voinut tappaa hänet. Hän oli vain mies. Hän oli orja. Hän olisi voinut tappaa hänet. Mutta hän ei hävennyt Sanaa. Hän ei mennyt polvilleen ja rukoillut faraolta tyhjää. Hän sanoi: ”Minä tulin ottamaan heidät. ”

Farao sanoi: ”No, sinä et voi ottaa heitä! ”

195   Hän sanoi: ”Hyvä on, sitten maan päälle tulee kirppuja, kunnes te kahlaatte niissä.” Ja näin tapahtui.

Hän sanoi: ”Voi Mooses, vie heidät pois! ” Sanoi: ”Hyvä on. Kadutko nyt? ”

Hän sanoi: ”No, voit mennä niin moneksi päiväksi erämaahan. ”

196   Hän sanoi: ”Sitten kärpäset tulevat ”. Aamen. Hän sanoi: ”Pimeys on tuleva.” Oli niin pimeää, ettei nähnyt toisesta paikasta toiseen.

197   Ja lopulta kuolema tuli. Faraosta aina palvelijaan asti, se oli perheen vanhimman lapsen kuolema. Hän ei pyytänyt anteeksi keneltäkään. Hän oli Aabrahamin poika, syntynyt Jumalan Hengessä, saanut Jumalalta toimeksiannon, Jumalan Sanoman, mennä alas ja viedä nuo ihmiset pois.

198   No, eikö Jumala voi vaatia samaa tänä hetkenä, ottaa Morsiamen ulos seurakunnasta?

199   Daniel ei, tai pikemminkin Daavid ei pelännyt Saulin edessä. Kun kaikki siellä pelkäävät Goljatia, hän ei pelännyt astua esiin. Ja sanoi: ”Sinun palvelijasi… ”. Tämä pieni, laihan näköinen kaveri sanoi: ”Palvelijasi paimensi isänsä lampaita, ja karhu tuli paikalle ja nappasi yhden niistä. Ajoin sitä takaa erämaahan ja tapoin sen tällä lingolla. Leijona tuli paikalle.” Voi sentään! ”Leijona tuli ja nappasi yhden niistä, ja juoksi erämaahan, ja minä kaadoin sen lingolla. Kun se nousi ylös, tapoin sen.” Hän sanoi: ”Ja Jumala…” Tuo luopiokuningas seisoi siellä, nuo arkajalkaiset sotilaat, jotka väittivät palvelevansa Taivaan Jumalaa, ja antoivat tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen seisoa siellä ja uhmata elävän Jumalan armeijaa. Hän sanoi: ”Myös sinun palvelijasi tulee tappamaan myös hänet. Sillä Jumala, joka antoi leijonan ja karhun minun käsiini, antaa myös tuon ympärileikkaamattoman filistealaisen.” Hän ei änkyttänyt, ei sanonut: ”Ehkä se tulee tapahtumaan ”. Hän sanoi: ”Se tulee tapahtumaan! ” Hän ei hävennyt.

200   Daniel ei pelännyt kuninkaan edessä uhmata tämän käskyä, jonka mukaan kukaan ei saisi rukoilla, paitsi häntä. Hän avasi ikkunat, heitti säleikön ylös ja rukoili kolme kertaa päivässä. Hän ei ollut peloissaan.

201   Sadrak, Meesak ja Abednego eivät pelänneet tuota tulista uunia. He sanoivat: ”Meidän Jumalamme pystyy pelastamaan meidät. Jumala voi pelastaa meidät. Mutta jos Hän ei tee niin, me emme tule kumartumaan sinun kuvasi edessä.” He eivät hävenneet sitä. Ei, herra. Ei, herra. He eivät todellakaan hävenneet sitä, koska he tiesivät.

202   Simson ei hävennyt filistealaisten edessä. Kun tuhat juoksi häntä kohti, hän otti muulin leukaluun. Ja kypärät olivat noin kaksi senttiä paksuja, messingistä. Hän löi sillä tuhat matalaksi, ja leukaluu oli yhä hänen kädessään. Hän ei hävennyt. Hän vain otti sen, mitä kädessään oli, ja ryhtyi töihin sen kanssa. Hän tiesi, että Jumalan Henki oli hänen yllään. Hän tiesi, että hän oli syntynyt nasiiriksi. Hän tiesi, ettei mikään voinut häiritä häntä. Hän oli Jumalan palvelija. Niin kauan kuin hän oli Jumalan tahdossa, mikään ei voinut tulla hänen tielleen, vaikka kuinka monta kuningasta tai filistealaista tai mitä tahansa muuta olisi tullut vastaan. Oikein.

203   Johannes ei hävennyt Jumalan sanaa, joka tuli hänelle erämaassa ja käski häntä menemään kastamaan vedellä. Hän ei hävennyt sanoa: ” Katsokaa Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnin”, sillä Jumalan Henki oli hänen yllään. Hän ei hävennyt pappien edessä.

204   Hän ei hävennyt Jumalan Sanaa, kun hän käveli Herodeksen luo. Filippuksen vaimo asui Herodeksen kanssa. Hän käveli suoraan kuninkaan kasvojen eteen! Tämä vanha kasvoiltaan karvainen kaveri, joka oli tullut erämaasta, ilman koulutusta tai mitään muutakaan, käveli suoraan Herodeksen eteen ja sanoi: ”Ei ole laillista, että sinulla on hänet! ” Hän ei hävennyt Jumalan Sanaa. Varmasti. Hän ei todellakaan hävennyt Sitä.

Stefanus, hän ei hävennyt Jumalan Sanaa.

205   Ensinnäkin, kun helluntai-ihmiset kokoontuivat ylähuoneeseen helluntaipäivänä, Pyhä Henki lankesi heidän päälleen Jumalan lupauksen mukaisesti. Luuk. 24:49 sanotaan:

…katso, minä lähetän Isäni lupauksen teidän päällenne; mutta odottakaa Jerusalemin kaupungissa, kunnes saatte voiman korkeudesta.

206   Ja juuri se lupaus, jonka Jumalan Sana lupasi heille: ”Katso, minä lähetän Isäni lupauksen teidän päällenne, mutta odottakaa siellä; älkää hankkiko enempää teologiaa tai koulutusta ja niin edelleen, odottakaa, kunnes teidät on varustettu Voimalla.” Ja kun tuo Voima taivaasta tuli, kuin voimakas tuuli, he eivät hävenneet Evankeliumia.

207   Pietari nousi ylös ja sanoi: ”Tehkää parannus, jokainen teistä. Te miehet, te olette jumalattomin käsin ristiinnaulinneet Rauhan Ruhtinaan, jonka Jumala on herättänyt kuolleista. Ja me olemme todistajia. Sillä tämä on sitä, mistä Joel sanoi, että viimeisinä päivinä tulisi tapahtumaan: ’Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle’.” Hän ei hävennyt Evankeliumia.

208   Pikku Stefanus, kuten mainitsin hänet muutama hetki sitten, kun hän kulki siellä kuin tornado. Hän ei ollut saarnaaja. Hän oli vain diakoni, mutta hän todisti kaikkialla ylösnousemuksesta. Hän oli kohdannut Jumalan. Ja se on aivan kuin…

209   Yrittääkö pysäyttää häntä? No, se olisi sama kuin yrittäisi taloa, palavaa taloa, sammuttaa tulipaloa, tuulisena päivänä, kuivana aikana. Aina kun tuuli puhalsi, se sytytti uuden palon.

210   He raahasivat hänet Sanhedrinin neuvoston eteen. Voitteko käsittää, mikä se on? Se on kuin Ekumeeninen neuvosto. Kaikki uskonnot menevät Ekumeenisen neuvoston alle. Kaikki ne menivät sinne Sanhedrinin neuvoston alle. Fariseukset, saddukeukset, herodilaiset, mitä tahansa he olivatkin, heidän oli tultava tuohon neuvostoon. Ja he kaappasivat hänet, ei vain yksi organisaatio, vaan tuo iso neuvosto kaappasi hänet. ”Pelästytämme hänet kuoliaaksi. ”

211   Kun hän tuona aamuna käveli sinne, Raamatun mukaan hänen kasvonsa näyttivät kuin Enkelin kasvoilta. Hän sanoi: ”Miehet ja veljet, antakaa minun puhua teille. Isämme asuivat Mesopotamiassa ennen kuin he tulivat Harraniin.” Ja niin edelleen. Hän meni ja kertoi Kirjoituksista. Sitten kun hän pääsi vauhtiin, Henki tuli hänen päällensä, hän sanoi: ”Te jäykkäniskaiset, ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina vastustatte Pyhää Henkeä; niin kuin isänne tekivät, niin tekin teette.” Hän ei hävennyt Evankeliumia, hän ei hävennyt Sanaa. Hän ei hävennyt minkään Sanhedrinin neuvoston edessä. Ei.

212   Paavali sanoi Agrippan edessä. Koska hän oli juutalainen, hänet oli opetettu Gamalielin alaisuudessa, ja hän oli suuri arvohenkilö. Mutta eräänä päivänä, matkalla Damaskoon, hän tuli Läsnäoloon, kosketuksiin Jumalan kanssa. Enkeli laskeutui taivaasta Tulipatsaan muodossa, valona, joka iski hänet maahan. Hän nousi ylös ja kysyi: ”Herra, kuka sinä olet? ”

Ja hän sanoi: ”Minä olen Jeesus. ”

213   Agrippan edessä seisoessaan hän toisti tarinan uudelleen. Hän sanoi: ”Minä en häpeä Evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta, sillä se on Jumalan Voima pelastukseksi jokaiselle, joka uskoo.” Varmasti.

214   Nyt, ystävät, me tulemme ihmisten mukana eteenpäin, läpi aikakausien, mutta me olemme ylittäneet ajan.

215   Mutta antakaa minun sanoa tämä. Ihminen, joka on kerran joutunut kosketuksiin Jumalan kanssa, joka on Sana, ja Sana on tehty hänelle selväksi ja ilmoitettu hänelle, ei tarvitse hävetä sitä. Te ette ole nolostuneita. Minua ei nolota sanoa, että uskon jokaisen Jumalan Sanan. Ei minua nolota, kun Herra käskee sanomaan jotakin, te menette ja sanotte sen ja teette sen; minua ei nolota sanoa, että olen täyttynyt Pyhällä Hengellä; minua ei nolota sanoa, että olen puhunut vierailla kielillä; minua ei nolota sanoa, että Herramme on näyttänyt minulle näkyjä; minua ei nolota sanoa, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

216    ”Kun teitä viedään hallitsijoiden ja kuninkaiden eteen Minun Nimeni tähden, älkää miettikö, mitä aiotte sanoa, sillä se annetaan teille sillä hetkellä ”. Te ette ole se, joka puhuu, vaan Isäni, joka asuu teissä. Mutta joka häpeää Minua ja Minun Sanaani tässä sukupolvessa, sitä Minä häpeän Isäni ja pyhien Enkelien edessä.” Jumala auttakoon meitä, ettemme häpeäisi, vaan auttakoon meitä olemaan elävä todistus.

217   Jokainen mies Vanhassa testamentissa, kun profeetat tulivat, heistä tuli – heistä tuli elävä Sana. He olivat Sana. Jeesus sanoi, että heitä kutsuttiin jumaliksi, ja sitä he olivatkin, koska Jumalan Sana tuli heidän luokseen. He sanovat: ”Se on NÄIN SANOO HERRA. ”

218   Ja jokainen Kristuksen opetuslapsi, joka on tullut kosketuksiin Hänen kanssaan lunastuksessa, ja pelastus on tullut hänen sydämeensä, hän on Jumalan omistaja. Ja millaista elämää meidän pitäisi elää ja miten meidän pitäisi vaeltaa ja miten meidän pitäisi puhua, jos Jumala edustaa itseään oman kuolevaisen ruumiimme kautta? Kuka voisi hävetä sellaista?

219   Jos tulisin paikalle, jossa olisin poliisivoimissa täällä Jeffersonvillessä, kävelisin kadulla, ja minulla olisi kaikki viranomaisten oikeudet, en häpeäisi tätä kaupunkia. Olisin osa kaupunkia. Olisin poliisi, osa kaupunkia, pitämään yllä järjestystä ja käytöstä. Jos joku ajaisi punaisia päin, en häpeäisi kertoa hänelle, että hän teki väärin, ja antaisin hänelle sakkolapun. Se on velvollisuuteni, koska kaupunki maksaa minulle. Kaupunki maksaa minulle palkkaa. Minulla on kaupungin valtuudet. Ei ole väliä, oliko hän humalassa tai mikä häntä vaivasi, he tukisivat minua. Seison varmana, koska olen poliisi ja… minut on vihitty tai laitettu tänne ja minulle on annettu valtuudet tehdä näin. Teidän pitäisi huolehtia laista ja oikeuksista ja asioista ja katsoa, että se tehdään oikein.

220   Sitten, jos olen kristitty ja olen täyttynyt Hengellä, ja minulla on todistus Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta, siitä, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, älkää antako minkään paholaisen yrittää töniä teitä ja sanoa: ”Sinä et tee sitä ja sinä et tee tätä.” Sinä teet sen. Jumala on antanut teille…

221   Näettekö, meillä ei ole valtaa. Tuolla poliisilla ei ole voimaa pysäyttää yhtä ainoaa autoa. Kyse on noin… Joskus ne ovat kolmen tai neljänsadan hevosvoiman moottoreita, mitä hän voisi tehdä sille? Mutta hänellä on auktoriteetti.

222   Ja sellainen on Seurakunta. Meillä on auktoriteetti Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen ja Hänen lupaamansa Sanan kautta, halleluja: ”Mitä minä teen, sitä myös tekin tulette tekemään; enemmänkin te tulette tekemään, sillä minä menen Isän tykö. ”

223   Älkää hävetkö Häntä tämän sukupolven keskellä; syntinen, hämmentynyt, viimeinen sukupolvi, joka koskaan tulee olemaan maan päällä, on syntinen, avionrikkoja ja täynnä kaikkia mädäntyneitä haavoja. Kaikki, kaikki, mikä on ollut säädyllistä, on muuttunut säädyttömäksi. Kansallinen politiikka, saastaa! Kansakunnat ovat hajonneet.

224   Kaukana Afrikan viidakoissa, safarimetsästäjillä, heidän piti ottaa mukaan tehokkaat radiot kuunnellakseen Elvis Presleytä, Pat Boonea ja niitä rock and roll- ja twist -tyyppejä. Ja alkuasukkaat, kun he pyrkivät näkemään, kun he näyttelivät mukana, heiluttivat päätään ja toimivat tuolla tavalla, alkuasukkaat seisoivat ja katselivat heitä. Mutta he eivät ole amerikkalaisia kuten Pat Boone, Elvis Presley, Ricky Nelson ja nuo muut. He eivät ole sellaisia Juudaksia, mutta he ovat… Näettekö, kyseessä on henki. Eikä tuo henki ole ainoastaan Amerikassa, vaan se on levinnyt kaikkialle maailmaan tuodakseen heidät Harmageddonin taisteluun. He käyttäytyvät niin, olivatpa he sitten… Olivatpa he mistä tahansa kansakunnasta he tulevat, Afrikasta, Intiasta, mistä tahansa, tuo vulgaari juttu on levinnyt ympäri maapalloa, yhden ainoan miehen aloitettua sen.

225   Samalla tavoin Evankeliumi ja Kaikkivaltiaan Jumalan Voima on levinnyt ympäri maailmaa! Ja nyt on meneillään erottamisen aika, jolloin Jumala kutsuu Morsianta ja paholainen kutsuu seurakuntaa. Antakaa minun olla osa Morsianta!

Rukoilkaamme.

226   Rakas Jumala, me näemme käsikirjoituksen seinällä, Herra. Olemme lopun ajassa. Tiedämme, että edessä on suuria asioita, mutta silti jossain, jossain tämän sotkun keskellä on vielä rehellisiä ihmisiä, jotka on määrätty Elämään. Se olisi mahdotonta yhdelle miehelle tai kahdelle miehelle, mutta Jumala, me kaikki yhdessä, levittäkäämme jokaiseen nurkkaan, mihin pystymme, hyviä uutisia siitä, että Jeesus on tulossa, ja levittäkäämme vain vähän Leipää sinne, vähän Sanaa. Missä kotkat ovat, ne tulevat tuon Ruoan perässä. Tuleepa se sitten nauhan kautta, tai tuleepa se sanan tai todistuksen kautta, Kotkat tulevat seuraamaan Sitä päämajaansa. Sillä kirjoitettu on: ”Missä Raato on, sinne Kotkat kokoontuvat.” Rakas Jeesus, me tiedämme, että Sinä olet se Raato, jota me syömme. Sinä olet Sana, ja Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme. Rukoilemme, Jumala, että kun me levitämme Sanaa, todelliset Kotkat tulevat löytämään Sen.

227   Älkäämme hävetkö, kun seisomme ihmisten edessä, pahojen, välinpitämättömien, uskonnollisten, mitä tahansa se onkin. Kuten Paavali sanoi Timoteukselle:

… Ole valmis oikeaan aikaan ja väärään aikaan; nuhtele ja moiti ja… kaikella pitkämielisyydellä ja opilla.

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kestä tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan… hankkivat itselleen opettajia, korvasyyhyynsä;

ja kääntyvät… totuudesta… tarujen puoleen.

228   Jumala, me elämme tuossa päivässä. Olet antanut minun elää tarpeeksi kauan nähdäkseni sen tapahtuvan. Kuten, se on tässä tämän tabernaakkelin kulmakivessä tänään, kolmekymmentäkolme vuotta sitten.

229   Jumala, siunaa jokaista täällä. Jos täällä on joku, Herra, joka ei ole valmis kohtaamaan Sinua, joka ei voi vain olla samaa mieltä Sanasi kanssa, joka ei ole kohdannut Sinua kasvoista kasvoihin ja joka ei ole tiennyt, että Sinä et ole vain jonkinlainen hyväksyntä, kuten jonkun uskontunnustuksen tai jonkin muun, vaan joka on kohdannut elävän Jumalan; ja jos he eivät ole tehneet sitä, Herra, tehkööt he sen nyt heti.

230   Minä uskon, että Sinä olet – Sinä olet todella lähellä tällä hetkellä. En tiedä, keitä he ovat. En edes tiedä, onko täällä ketään, mutta tunnen vain, että minua johdatetaan rukoilemaan Sinua. Ei niin, että ihmiset kuuntelisivat minua, sillä se olisi tekopyhä riitti. Jumala varjelkoon. En halua olla tekopyhä. Mutta rukoilen sitä vilpittömästi sydämessäni, Herra.

231   Kuka ikinä hän onkaan, jolle puhut tänä aamuna, olkoot he nöyrästi häpeämättä, vaan syvällä sydämessään ottakoot Sinut vastaan nyt, tänä iltana tullessaan, ja tulkoot kastetuksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jokaista Sanaa noudattaen, jokaista Sanaa; jos heidät on kastettu eri tavalla, tai ripoteltu, valeltu. Muista (me muistamme, Herra), että Sinä sanoit: ”Joka ottaa yhdenkin Sanan pois Kirjasta, lisää Siihen yhdenkin sanan, hänen osansa otetaan pois Elämän Kirjasta.” Vaikka hän yrittää, tulla, laittaa nimensä kirjaan, se – se ei tule toimimaan. Olkaamme vilpittömiä ja nöyriä.

232   Nyt he ovat Sinun käsissäsi, Herra. Tee heille, mitä parhaaksi näet, sillä he ovat Sinun. Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Nimessä.

233   Nyt, kun meidän päämme on kumarettuina, haluan, että ajattelette nyt todella vakavasti. Pyydän ensinnäkin anteeksi, että olen noin viisitoista minuuttia myöhässä. Nyt haluamme hyräillä. Ja te vain ajatelkaa nyt sydämessänne: ”Olenko minä todella kohdannut Jumalan? ”. Miettikää sitä nyt todella vilpittömästi. Koska ei tule olemaan kovin montaa kertaa, ennen kuin… Ehkä viimeinen kerta, kun tapaamme ennen Hänen Tulemustaan. Se on lähellä, ystävät. Jokainen raamatunkohta näyttää olevan juuri täyttymässä. Ja se voi olla, teille tai minulle, tämä voi olla viimeinen tilaisuutemme. Saatamme olla poissa ennen yötä.

Tulen kulkemaan Hänen kanssaan,
Hänen kanssaan koko matkan.
Voin kuulla…(Häpeättekö Minua ja Minun Sanaani?)
Voin kuulla Vapahtajani…

234   Nyt vain kuvitelkaa, että makaatte nyt kuolinvuoteellanne.

… voin kuulla…

Silloin voi olla liian myöhäistä, mutta ei nyt.

Ota ristisi ja…

Saattaa olla pakko uhrata nyt.

…seuraa Minua.

Vastaa nyt sydämessäsi tähän:

Menen Hänen kanssaan puutarhan läpi,
 menen Hänen kanssaan puutarhan läpi,
 menen Hänen kanssaan puutarhan läpi,
menen Hänen kanssaan, menen Hänen kanssaan,
Hänen kanssaan koko…

235   Nostakaamme nyt kätemme ylös ja sanokaamme: Minä tulen kulkemaan Hänen kanssaan tuomion läpi,

Nyt, sitä tapahtuu juuri nyt: Hän tuomitsee meitä.

Minä lähden…

Herra, pidätkö minua syyllisenä? Anna sitten minulle anteeksi.

…Hänen tuomionsa kautta,

Millaiseksi Sinä tuomitset minut tänä aamuna, Herra?

…Hänen kanssaan tuomion läpi…

Koettele minua, Herra, katso, onko minussa mitään epäpuhdasta.

…Hänen kanssaan, Hänen kanssaan koko matkan.

236   Isä, kiitämme sinua tänä aamuna kaikista näistä käsistä. En nähnyt yhtään ihmistä, joka ei olisi nostanut käsiään ylös. Minä kiitän Sinua, Herra. Luotan siihen, ettet sinäkään, Herra. Kukaan, joka ei nostanut käsiään ylös, ei ole valmis menemään tuomion läpi. Tuomitse meidät, Herra. Ja jos meissä on jotain väärää, anna meille se anteeksi, Isä. Anna meille armosi, sillä emme halua kohdata tuomiotasi, kun armo ei ole läsnä. Niinpä armo on nyt läsnä, joten me rukoilemme, Jumala, että Sinä tuomitset meidät ja annat meille syntimme anteeksi Sanasi ja lupauksesi mukaan. Ja anna meidän elää Sinulle koko elämämme ajan, häpeämättä Evankeliumia.

237   Nyt, Isä, jos se on Sinun tahtosi, aloitamme nyt kolmena sunnuntaina peräkkäin kokoukset. Valmista sydämemme siihen, Herra. Valmista minut, oi Jumala. Minä olen se, joka seison niin syvästi Sinun tarpeessasi. Rukoilen, että Sinä johdatat minua ja ohjaat minua asioissa, joita minun pitäisi tehdä ja sanoa näinä tulevina päivinä.

238   Ohjaa ja johdata kallisarvoista veljeämme Nevilleä, tuota urheaa palvelijaasi, Herra, ja myös veli Mannia ja seurakunnan diakoneja ja luottamushenkilöitä ja kaikkia tänne kokoontuneita henkilöitä.

239   Valmista meitä, Herra, jotta voisimme aidosti kristillisellä tavalla tuoda syntisiä luoksesi ja saattaa seurakunnan jäsenet tuntemaan Jumalan, jonka me tunnemme, jonka olemme henkilökohtaisesti kohdanneet, ja antamaan Hänen tulla myös heidän Jumalakseen. Isä, me emme voi tehdä sitä, emme voi lähettää heitä sisään. Mutta Sinä, Pyhä Henki, liiku ihmisten, seurakuntien jäsenten, yllä.

240   Ja kuten se pieni kokemus, joka minulla oli kanssasi eräänä aamuna: ”Mene hakemaan Pojalleni Morsian. Ota se ihmisten keskuudesta, seurakuntien keskuudesta. Vedä ulos tuo Morsian.” Anna minun nyt rukouksessa, Herra. Sinä lähetät Rebekan; minä yritän olla Elieser. Auta minua olemaan uskollinen palvelija. Ja lähettäköön Taivaan Jumala Enkelinsä minun edelläni, meidän edellämme, että me keräisimme asiat yhteen ja valitsisimme sen Morsiamen, jonka Hän on valinnut. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

241   Nyt olen pahoillani, että viivytin teitä hieman. Kello on kaksikymmentäviisi yli. Minun olisi pitänyt olla täällä kaksikymmentä viisi minuuttia sitten. Mutta pidättekö te siitä vanhasta laulusta: Ota Jeesuksen nimi mukaasi? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Eikö olekin kaunis? Olen laulanut sitä jo kolmekymmentäkolme vuotta lähtölauluna. Vesikaste, Jordanin myrskyisillä rannoilla seison. Ja minusta tämä on niin kaunista: ”Ota Se mukaasi kaikkialle, minne menet! ”

Kallisarvoinen nimi, oi kuinka suloinen! Toivo…

Kätelkää nyt jotakuta vierellänne olevaa.

Kallisarvoinen nimi, (Kallisarvoinen nimi!)
Oi kuinka suloinen! Toivo maan ja ilo Taivaan.

242   Nyt muistakaa tämän illan jumalanpalvelus, puoli kahdeksan, puoli kahdeksan tänä iltana. Nyt laulakaamme tämä yksi säkeistö, näettekö:

Ota Jeesuksen nimi mukaasi kilveksi jokaiselta ansalta;
Kun kiusaukset ympärilläsi… (Mitä teet silloin?)
Hengitä vain tuota Pyhää Nimeä rukouksessa.
Kallisarvoinen Nimi, oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan;
Kallisarvoinen Nimi, oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan.

243   Tuliko tämän jumalanpalveluksen jälkeen ketään kastettavaksi? Jos kyllä, nosta kätesi ylös. Onko ketään kastettavaa? Kaksi, hyvä on, kastetaan heti tämän jumalanpalveluksen jälkeen. Jos joku teistä haluaa tulla kastetuksi, meillä on kastejumalanpalvelus jokaisessa näissä jumalanpalveluksissa. Teidän tarvitsee vain kysyä. Olemme valmiita kastamaan teidät. Se on velvollisuutemme, kastaa teidät Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Se on meidän velvollisuutemme tehdä se. Ja teemme sen mielellämme, milloin tahansa. Jos haluatte tulla kastetuksi, menkää vain huoneisiin heti jumalanpalveluksen jälkeen, niin me jatkamme suoraan vesikasteeseen. Jos joku haluaa seurata heitä, voitte olla varmoja, että olemme täällä… jos olette katuneet syntejänne ja olette ottaneet Jeesuksen Pelastajananne.

244   Olet ollut kristitty vuosia etkä ole koskaan nähnyt Valoa, ja nyt on tullut vapautuksen Valo. Nainen, Morsian, jonka on otettava Nimi! Jeesus sanoi: ”Minä tulin Isäni Nimessä, ettekä te ottaneet Minua vastaan. Mutta joku tulee omassa nimessään, ja hänet te otatte vastaan. ”Se on teidän kirkkokuntanne.

245   Jokainen poika tulee isänsä nimissä. Minä tulen isäni nimissä. Te miehet tulette isänne nimessä.

246   Ja mikä oli hänen Nimensä, mikä on Isän Nimi? Jeesus! Hän ”tuli Isäni Nimessä, ettekä te ottaneet Minua vastaan. ”Nyt Hänen Morsiamellaan on tietysti Hänen Nimensä.

247   Otin erään naisen, jonka nimi oli Broy, ja hänestä tuli Branham.

248   Hän on tulossa hakemaan Morsianta, muistakaa se, kun tulette altaaseen.

Kumartakaamme nyt päämme.

249   Ja veli Vayle ei ole meille vieras. Hän on hyvin rakas veli, hän on ollut kanssani monissa kokouksissa, hän ja hänen vaimonsa. Ja hän on nyt myös näiden saarnojen ja kirjan muotoon menevien asioiden kirjoittaja. Veli Vayle, voisitko päästää meidät pois rukouksessa, kun me kumarramme päämme. [Veli Vayle rukoilee. – Toim.]

65-0429E MORSIAMEN VALITSEMINEN (The Choosing of a Bride), Los Angeles, Kalifornia, USA, 29.4.1965

FIN

65-0429E MORSIAMEN VALITSEMINEN
(The Choosing of a Bride)
Los Angeles, Kalifornia, USA, 29.4.1965

 

1       Paljon sairaita ihmisiä. En pääse kaikkien luokse kerralla. Mutta, kuunnelkaa.

2       Olen todella iloinen, että saan olla täällä jälleen tänä iltana, tässä kauniissa auditoriossa, tämän ihanan ihmisryhmän keskellä. Olimme juuri tulossa sisään, kun kadulla seisoivat ihmiset sanoivat etteivät he pääse sisään. Sanoin: ”No, ehkä saan järjestettyä teille tilaa.” Eivätkä he päästäneet heitä sisälle. Olen pahoillani, ettei meillä ole tarpeeksi tilaa heille. Alakerta oli kuulemma myös täynnä. Olemme pahoillamme siitä. Mutta olemme iloisia, että olemme täällä, ja iloisia nähdessämme tämän hienon sananpalvelijaryhmän, liikemiehet täällä ja kaikki edustajat eri puolilta maata.

3       Minulla oli suuri etuoikeus puhua tänä aamuna aamiaisella, jota pidän kunnia-asiana puhua näin hienojen ihmisten edessä. Puhuin aiheesta Kuori ei ole perillinen vehnän kanssa. En ehtinyt puhua sitä loppuun. Eikä se ollut – veljen vika. Hän yritti saada johtoa antamaan meidän jäädä vähän pidemmäksi aikaa, mutta hän ei vain suostunut. Arvostan sitä, veli Demos. Se on hyvin, hyvin mukavaa. Kiitän todellakin teitä kaikkia ystävällisyydestänne. Mutta he eivät vain antaneet meidän tehdä sitä. Joten meidän oli pakko lopettaa. Jatkan siitä joskus toiste, jotta voin lopettaa sen, Kuori ei ole perillinen vehnän kanssa. Ymmärsittekö sen, te jotka olitte täällä? Toivon, että se oli tarpeeksi ymmärrettävää.

4       Tiedän, että tänä iltana on myös paneeli, joten en halua pidätellä teitä täällä niin kauan, että se menisi teiltä ohi. Koska mielestäni se oli varmasti hyödyksi helluntaiuskoville ihmisille, tuo paneeli, jonka näimme toissa iltana. Sellainen hieno joukko miehiä, niin hienoja vastauksia, selkeitä. Minusta tuntui todella hyvältä nähdä se. Luotan siihen, että Herra siunaa sen tänä iltana. Ja jokainen, joka sen näkee, uskokoon. Se olisi vilpitön rukoukseni.

5       Ja tänään on tullut niin monia raportteja, postitse ja puhelujen kautta, että niin monet ovat parantuneet tässä kokouksessa. Olin niin iloinen siitä. Se, se on, se on, nähdä sairaita ihmisiä, se on tavallaan minun palvelutyötäni.

6       Minä – minä nousen tänne saarnaamaan. Minä, tiedättehän, en ole saarnaaja. Mutta minä, minun Kentuckylainen kielioppini, ”hänen [his], hän ei oo [hain’t”] ja – ja kaikki nuo sanat, joita minä – minä en osaa sanoa samalla tavalla kuin mitä me kutsumme nykypäivän moderniksi saarnamieheksi. En pystyisi ottamaan sellaista asemaa, koska minulla ei ole koulutusta.

7       Mutta haluan ilmaista muille, mitä tiedän siitä, tai mitä tunnen tietäväni siitä, toisille, miten olen oppinut sen, millainen Hän on minulle. Hän on koko elämäni, kaikki, mitä voisin koskaan odottaa, ja niin paljon enemmän kuin koskaan ajattelin, että minulla koskaan voisi olla ystävää, tuskin, maan päällä, kun olin pieni poika. Mutta olen todellakin kiitollinen suurista ystävistä tänään.

8       Minä olen… [Veli sanoo: ”Minulla on hieman vaikeuksia kuulla, Veli Branham. Mene lähemmäksi.” – Toim.) Oi, olen pahoillani. Olen hieman sivussa tästä, jotenkin, hän sanoi.

9       Nyt, jotta pääsisimme suoraan jumalanpalvelukseen, kääntykäämme muutaman Raamatun kohdan puoleen. Minä pidän aina Raamatun lukemisesta, koska se on Jumalan sana. Minä uskon Sen. Ja uskon Sen olevan Jumalan erehtymätön Sana. Ja nyt minulla on tässä muutamia Raamatun kohtia ylöskirjoitettuna ja joitakin muistiinpanoja, joihin haluaisin viitata muutaman hetken ajan, ehkä neljänkymmenenviiden minuutin ajan.

10   Ja sitten lähdemme ajoissa katsomaan tätä ihanaa paneelia jälleen tänä iltana. Ja luotan siihen, että Jumala siunaa teitä edelleen koko sen ajan. Ja tiedän, mitä teidän on tehtävä. Ja minun pitäisi ajaa Tucsoniin vielä tänä iltana, joten voitte kuvitella. Se on kymmenen tunnin ajomatka.

11   Ja olen lähdössä ulkomaille, ja minun on otettava keltakuumerokotus aamulla viranomaisten testissä. Joten minun on mentävä sinne. Sain lykkäystä toissa päivänä, ja nyt he eivät enää hyväksy kieltävää vastausta. Minun pitää ottaa vielä jäykkäkouristus ja lavantauti ja tehosterokotukset.

12   Niinpä, olen niin kiitollinen tästä tilaisuudesta ja tästä hienosta tapaamisesta, joka meillä oli ennen kokousta. Se todellakin sykähdytti sydäntäni. Olette hieno joukko ihmisiä. Luotan siihen, että Jumala tulee siunaamaan teitä.

13   Kun suuri hetki koskaan…Tuo suuri hirviö, joka lepää tuolla ylhäällä, joka käännähti ympäri Alaskassa muutama päivä sitten, heitti häntänsä ylös taas tänä aamuna, Washingtonin ympärillä. Se voi tulla tänne päin helposti. Ja jos Pyhä Henki joskus kertoo minulle…

14   Joku on vastannut… kysynyt minulta: ” Tuleeko se tapahtumaan täällä, veli Branham?”. Ei, en tiedä sitä. En vain voi tietää, ennen kuin tiedän. Se on totuus.

15   Haluan aina olla rehellinen teidän kanssanne. En vain aio olettaa, ottaa mitään ideoita, tai mitä minä uskon, tai jotain sellaista. Kun kerron teille, se tulee tapahtumaan. No, Hänen täytyy kertoa minulle ensin, ja sitten minä kerron teille. Tiedän, että koko maailma on järkyttävässä tilassa. Olemme lopun ajassa. Mutta on yksi asia, jossa olen yrittänyt olla…

16   Veli Shakarian kertoi tänä aamuna, kuinka hänellä oli tapana käydä rukousjonoja läpi ja kurottautua sinne alas ja ottaa nuo kortit, ennen kuin ihmiset tulivat ylös, ja katsoa niitä ja katsoa, kerroinko heille, mitä he olivat kirjoittaneet sinne. Rukouskortteihin kirjoitetaan kaikenlaista, ja hän halusi vain nähdä, oliko se oikein. Hän sanoi, että sadoista, jotka hän oli tarkistanut, yksikään ei ollut koskaan ollut väärässä. Eikä koskaan tule olemaan yhtään väärää, koska, niin kauan kuin kyseessä on Jumala. Jos koskaan asetan itseni siihen, se on väärin jo alusta alkaen.

17   Pieni tyttö, jonka isä istuu, kuuntele minua nyt, tuli minun luokseni, ei kovin kauan sitten. Hän näki unen. Hän kysyi: ”Veli Branham, mitä tämä uni tarkoittaa?”

18   Sanoin: ”En tiedä, sisareni. Minun on otettava siitä selvää, jos Herra haluaa kertoa sen minulle.” Niinpä jatkoin ja yritin kysyä Herralta, eikä Hän koskaan kertonut minulle.

19   Pieni tyttö palasi takaisin. Hän sanoi: ”No, missä nyt on uneni tulkinta?”

20   Minä sanoin: ”Tule tänne, kulta, istu alas”. Sanoin: ”Isäsi ja äitisi ovat erittäin hyviä ystäviäni. Näetkö? He ovat tulleet Kanadasta asti, jääneet eläkkeelle ja oleskelleet täällä kanssani. He uskovat siihen, mitä yritän sanoa. Enkä ole koskaan elämässäni tahallani sanonut kenellekään mitään väärää. Jos minä… luulen tietäväni, mitä uni tarkoittaa. Mutta ennen kuin näen tuon unen itse ja sitten Hän kertoo minulle, mitä se tarkoittaa, en voi kertoa sinulle. Katsos, jos minä vain kehittelen jotain, saattaa tulla aika, jolloin sinä tarvitset minua elämän ja kuoleman välissä, etkä silloin tiedä, uskotko minua vai et.”

21   Jos minä sanon teille jotakin Herran Nimessä, niin se on totisesti niin. Hän on se, joka kertoi sen minulle. Ja tähän mennessä, kaikkien näiden vuosien ajan, kaikkialla maailmassa ja ympäri maailmaa, se ei ole ollut kertaakaan väärässä. Koska… Ja te tiedätte, että ihminen ei voi olla tuolla tavalla erehtymätön. Siihen tarvitaan Jumalan Henki.

22   Ja nyt minulla on Sanoma, josta olen vastuussa. Ja monesti minua on pidetty ihmisten keskuudessa, no, ehkä joku, joka ei vain ole istunut alas ja miettinyt hetken, että olin – oi, hirvittävä ihminen, että en pidä ihmisistä ja että viiltelen heitä aina. Ja niinhän ei ole. Se ei ole totta. Minä rakastan ihmisiä. Mutta, tiedättehän, rakkaus on korjaavaa.

23   Jos pikkupoikasi istuisi kadulla ja sanoisit: ” Nuorimies, en halua, että menet sinne, mutta…”. Ja autot huristelevat hänen ohitseen, ja sinä tuot hänet sisään. Hän juoksee takaisin ulos. Sinä oikaisisit häntä. Jos rakastat häntä, niin tekisit niin. Sinun on tehtävä niin.

24   Jos näkisit miehen ajelehtivan jokea pitkin putouksia kohti pienessä veneessä ja tietäisit, että vene uppoaisi, kun hän osuisi putouksiin, sanoisitko: ”John, sinun pitäisi ehkä miettiä hetki, ehkä et tule selviytymään”? Jos tiedän, että hän ei selviä, aion melkein nykäistä hänet ulos veneestä, jos voisin, koska rakkaus saa sen aikaiseksi.

25   Ja nyt, näissä saarnoissa, joita puhun, en koskaan yritä tuoda esille mitään oppeja tai muuta sellaista. Teen niin omassa seurakunnassani. Mutta täällä ulkona miesten ja naisten keskuudessa, jotka ovat eri kirkkokunnista ja eri aatteista, yritän vain selittää lievässä muodossa, mutta tarpeeksi, jotta jos olette syntyneet Jumalan Hengestä, uskon teidän ymmärtävän, mitä tarkoitan, kristittyjen miesten keskuudessa, metodistien, baptistien, presbyteerien, ja muidenkin.

26   Nyt tänä iltana haluan kääntyä 1. Mooseksen kirjan 24. lukuun. Haluan lukea… alkaen 1. Mooseksen kirjan 24. luvun 12. jakeesta.

Ja hän sanoi: ”Herra Jumala, herrani Aabraham, minä pyydän sinua, suo minulle tänä päivänä menestystä ja osoita ystävällisyyttä herralleni Aabrahamille”.

Katso, minä seison tässä vesikaivon ääressä, ja kaupungin miesten tyttäret tulevat ulos ammentamaan vettä.

Ja tapahtukoon, että tyttö, jolle minä sanon: ”Laske kannu alas, että voisin juoda”, ja hän vastaa: ”Juo, niin minä annan myös kameleillesi juotavaa”, olkoon hän se, jonka olet määrännyt palvelijallesi Iisakille, ja siitä minä tiedän, että olet osoittanut minulle ystävällisyyttä… herraani kohtaan”.

27   Ja sitten Ilmestyskirjassa. Se on Raamatun ensimmäinen osa, 1. Mooseksen kirja. Nyt, Raamatun viimeisestä osasta, haluan lukea Ilmestyskirjan 21. luvusta ja 9. jakeesta.

28   Me tiedämme, mitä tämä Mooseksen kirjan kohta tässä… Lukekaa koko luku, jos haluatte. Siinä Jumala lähettää Elieserin. Tai Aabraham lähettää Elieserin, anteeksi, valitsemaan morsiamen Iisakille. Ja kaunis Rebekka tuli esiin, ja täydellisenä vastauksena rukoukseen, jonka Elieser, Aabrahamin palvelija, oli juuri rukoillut.

Nyt Ilmestyskirjan 21. luvun 9. jakeessa.

Ja minun luokseni tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja hän puhutteli minua sanoen: ”Tule tänne, niin minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon”.

29   Nyt haluan ottaa tämän illan aiheeksi tämän: Morsiamen valitseminen. Ja tämä on, jos veljeni, joka nauhoittaa täällä, haluaa, tämä on nauha, jonka kanssa voitte edetä ja julkaista.

30   30 Ja nyt, tässä, se ei tarkoita, että puhun tätä tässä läsnä olevalle seurakunnalle, mutta nämä nauhat menevät ympäri maailmaa. Ne käännetään, käytännössä, oi, hyvin monille kielille, jopa pakanamaihin ympäri maailmaa. Lähetämme heille nauhoja, ilmaiseksi, seurakunnan toimesta. Ja ne käännetään. Ja nämä nauhat kulkevat Afrikan viidakoiden läpi, Intiaan ja ympäri maailmaa.

Nyt, morsiamen valitseminen!

31   31 Monissa elämän asioissa meille annetaan mahdollisuus valita. Tapa elää itsessään on valinta. Meillä on oikeus luoda oma tiemme, valita oma tapamme, miten haluamme elää.

32   Koulutus on valinta. Voimme valita, haluammeko kouluttautua, vai jätämmekö kouluttautumatta. Se on valinta, joka meidän tehtävä.

33   Oikea ja väärä on valinta. Jokaisen miehen, jokaisen naisen, pojan ja tytön on valittava, yrittääkö hän elää oikein vai ei. Se on valinta.

Valinta on suuri asia.

34   Ikuinen määränpääsi on valinta. Ja ehkä jotkut teistä tekevät tänä iltana sen valinnan, missä vietätte Iankaikkisuuden, ennen kuin tämä jumalanpalvelus päättyy tänä iltana. Tulee yksi kerta, kun, jos olette kieltäytyneet Jumalasta monta kertaa, tulee yksi kerta, kun kieltäydytte Hänestä viimeisen kerran. On olemassa raja armon ja tuomion välillä. Ja on vaarallista, että mies tai nainen, poika tai tyttö, astuu tuon rajan yli, sillä kun astut tuon rajan yli, ei ole paluuta. Niinpä tänä iltana saattaa olla se hetki, jolloin monet tekevät päätöksensä siitä, missä he viettävät loputtoman Iankaikkisuuden.

35   Meillä on toinenkin valinta elämässä, nimittäin elämänkumppani. Nuorella miehellä tai nuorella naisella, joka astuu eteenpäin elämässä, on annettu oikeus tehdä valinta. Nuori mies tekee valinnan. Nuorella naisella on oikeus hyväksyä tai hylätä se. Mutta se on silti valinta, molemmin puolin. Sekä miehellä että naisella on oikeus valita.

Kristittynä myös sinulla on mahdollisuus valita.

36   Voit valita kirkon täällä Amerikassa, johon voit mennä. Se on teidän oma amerikkalainen etuoikeutenne, valita mikä tahansa kirkko, johon haluatte kuulua. Se on valinta. Teidän ei tarvitse mennä mihinkään niistä, jos ette halua. Mutta jos haluatte vaihtaa metodisti kirkosta baptisti kirkkoon tai katolilaisesta protestanttiseen kirkkoon tai niin edelleen, kukaan ei voi käskeä teitä tai pakottaa teitä tulemaan johonkin tiettyyn kirkkoon. Se on meidän… se on meidän vapautemme. Sitä demokratiamme on. Jokainen voi valita itse. Uskonnonvapaus, ja se on hieno asia. Jumala auttakoon meitä säilyttämään sen niin kauan kuin voimme.

37   Sinulla on myös mahdollisuus valita. Joko… Kun valitsette tämän kirkon, voitte valita, valitsetteko tässä kirkossa, valitsetteko kirkon, joka johdattaa teidät Iankaikkiseen määränpäähän. Voitte valita kirkon, jolla on tietty uskontunnustus, niin että saatatte ajatella, että tuo uskontunnustus on juuri sitä, mitä haluatte. Tai sitten toisella kirkolla on oma uskontunnustuksensa.

38   Ja sitten on Jumalan Sana, jonka voitte valita. Teidän on tehtävä valinta.

On olemassa kirjoittamaton laki, joka koskee valintaa.

39   Uskon, että se oli Elia, kerran, Karmelin vuorella, välienselvittelyn jälkeen, sen kriisin suurena hetkenä, johon olemme juuri nyt tulossa. Ja ehkä se voi olla sinun tai minun kohdalla, tänä iltana, että teemme tämän valinnan, kuten se Karmelin vuoren kokemus. Suoraan sanottuna luulen, että se on meneillään maailmanlaajuisesti nyt. Mutta pian tulee aika, jolloin teidän on tehtävä valinta.

40   Ja te miehet täällä, jotka olette kirkkokuntienne jäseniä, uskokaa vain tämä, että hetki on lähellä, jolloin teidän on tehtävä valinta. Joko menette Maailmanneuvostoon tai ette ole enää kirkkokunta. Teidän on tehtävä se, ja tuo valinta on tulossa pian.

41   On myös vaarallista odottaa viimeiseen hetkeen asti, koska saatat ottaa jotain sellaista, josta et koskaan pääse eroon. Tiedättekö, on aika, jolloin teitä voidaan varoittaa, ja sitten, jos astutte tuon varoituslinjan yli, olette jo merkitty toiselle puolelle, polttomerkitty.

42   Muistakaa, että kun riemuvuosi tuli ja pappi ratsasti pasunansa soittaen, niin jokainen orja pääsi vapaaksi. Mutta jos hän kieltäytyi ottamasta vapauttaan vastaan, hänet oli vietävä temppeliin, ovenpielen luo, ja hänen korvansa lävistettiin naskalilla, ja sen jälkeen hän palveli aina isäntäänsä. Se pistettiin hänen korvaansa esimerkkinä, kuulemisen merkkinä. ”Usko tulee kuulemisesta.” Hän kuuli tuon torven, mutta hän ei halunnut kuunnella sitä.

43   Ja monesti miehet ja naiset kuulevat Jumalan Totuuden ja näkevät Sen oikeaksi osoitettuna ja todistettuna Totuutena, mutta silti he eivät halua kuulla Sitä. Siihen on olemassa jokin muu syy. Heillä on jokin muu valinta kuin kohdata Totuus ja tosiasiat, ja siksi heidän korvansa voidaan sulkea Evankeliumilta. He eivät enää koskaan kuule sitä uudestaan. Neuvoni teille: kun Jumala puhuu sydämellenne, toimikaa silloin heti.

44   Elia antoi heille vaihtoehdon, jonka heidän oli valittava: ”Valitkaa tänä päivänä, ketä te palvelette. Jos Jumala on Jumala, niin palvelkaa Häntä. Mutta jos Baal on Jumala, niin palvelkaa häntä.”

45   Nyt kun näemme, että kaikki luonnolliset asiat ovat henkisten asioiden esikuvia, kuten kävimme läpi tämän aamun oppitunnilla, kuten aurinko ja sen luonne. Se oli ensimmäinen Raamattuni. Ennen kuin luin yhtään sivua Raamatusta, tunsin Jumalan. Koska Raamattu on kirjoitettu kaikkialle luontoon, ja se vain on samanlainen kuin Jumalan sana: kuinka luonto kuolee, haudataan ja herätetään henkiin; ja kuinka aurinko nousee, kulkee, laskee, kuolee ja nousee uudelleen. On niin monia asioita, joita voisimme käyttää, Jumala luonnossa, jotka meidän on ohitettava tässä Sanomassa.

46   Nyt, jos hengellinen, tai luonnollinen on hengellisen esikuva, silloin morsiamen valinta luonnollisessa on esikuva Morsiamen valitsemisesta, hengellisen Morsiamen valinnasta.

47   Nyt, on vakava asia, kun me valitsemme vaimon, miehen, sillä tässä valassa sanotaan ”kunnes kuolema meidät erottaa”. Sillä tavalla meidän pitäisi pitää se. Ja te vannotte sen valan Jumalan edessä, että vain kuolema erottaa teidät. Ja minusta meidän pitäisi… Miehen, joka on järjissään ja joka suunnittelee tulevaisuuttaan, hänen pitäisi valita vaimonsa hyvin huolellisesti. Olkaa varovaisia siinä, mitä teette. Ja naisen, joka valitsee aviomiehen tai hyväksyy aviomiehen valinnan, pitäisi olla todella varovainen siinä, mitä hän tekee, ja erityisesti näinä päivinä. Miehen tulisi miettiä ja rukoilla, ennen kuin hän valitsee vaimon.

48   Luulen, että nykyään, mikä on… Nykyään on niin paljon avioerotapauksia, että olemme Amerikassa maailman kärjessä avioerotapausten suhteen. Me johdamme muuta maailmaa. Täällä on enemmän avioeroja kuin missään muualla, tässä kansakunnassa, jonka pitäisi olla ja jota pidetään kristillisenä kansakuntana. Mikä häpeä, meidän avioerotuomioistuimemme! Luulen, että syy siihen on se, että miehet ovat etääntyneet Jumalasta ja naiset ovat etääntyneet Jumalasta.

49   Ja me huomaamme, että jos mies rukoilisi ja nainen rukoilisi asian puolesta; ei vain katsoisi kauniita silmiä tai isoja vahvoja hartioita tai muuta sellaista tai jotain muuta maallista mieltymystä, vaan katsoisi ensin Jumalaan ja sanoisi: ”Jumala, onko tämä Sinun suunnitelmasi?”.

50   Mielestäni nykyään huijataan niin paljon, aivan kuten koulussa. Kun lapset tulevat aamulla, monet naapuruston lapset, jotka ovat ystäviäni, tulevat ja kysyvät: ”Veli Branham, rukoilisitko puolestamme? Meillä on tänään koe. Tein töitä koko yön, enkä tunnu saavan sitä millään kuntoon. Rukoile puolestani.” Luulen, että kuka tahansa koululainen, jos te, jos… Ja vanhemmat aamuisin pöydän ääressä, voisitte sanoa: ”Äiti, Johnilla on tänään koe. Rukoillaan hänen puolestaan nyt.” Luulen, että se päihittäisi kaiken, mitä ikinä voisi tehdä millään muulla tavalla, tai vilkuilla jonkun toisen paperia ja huijata, luulen, jos vain menisitte ja rukoilisitte asian puolesta.

51   Ja jos me tutkiskelisimme, mitä me teemme, kun menemme naimisiin, kun valitsemme vaimomme, aviomiehemme, jos me tutkistelisimme sitä! Miehen pitäisi rukoilla vakavasti, sillä hän voi pilata koko elämänsä. Muistakaa, että vala on ”kunnes kuolema meidät erottaa”, ja hän voisi pilata elämänsä tekemällä väärän valinnan. Mutta jos hän tietää, että hän tekee väärän valinnan ja on menossa naimisiin naisen kanssa, joka ei sovi hänen vaimokseen, ja hän tekee sen kuitenkin, niin se on hänen vikansa. Jos nainen ottaa aviomiehen ja tietää, että hän ei sovi aviomieheksi teille, niin se on teidän oma vikanne, kun tiedätte, mikä on oikein ja mikä väärin. Joten sinun ei pitäisi tehdä sitä ennen kuin olet rukoillut perinpohjaisesti asian kanssa.

52   Sama pätee myös seurakunnan valintaan. Nyt sinun on rukoiltava sen seurakunnan puolesta, jossa olet mukana. Muista, että seurakunnissa on mukana henki.

53   Nyt, en halua olla kriittinen. Mutta ymmärrän, että olen vanha mies, ja minun on lähdettävä täältä jonain päivänä. Ja minun on vastattava tuomiopäivänä siitä, mitä sanon tänä iltana tai muulloinkin. Ja siksi minun on oltava ehdottoman tosissani ja todella vakuuttunut.

54   Mutta jos menette seurakuntaan, ja jos tarkkailette seurakunnan käyttäytymistä, tarkkailette vain pastoria jonkin aikaa, huomaatte yleensä, että seurakunta toimii kuten pastori. Joskus ihmettelen, emmekö me vain saa toinen toistemme henkeä Pyhän Hengen sijasta. Jos pääset paikkaan, jossa pastori on todella radikaali ja on täynnä toimintaa, huomaat, että seurakunta on samanlainen. Tuon teidät seurakuntaan, jossa näen pastorin seisovan ja nykäisevän päätään edestakaisin. Jos katsot seurakuntaa, he tekevät samoin. Jos otatte pastorin, joka vain nielaisee mitä tahansa, yleensä seurakunta tekee samoin. Jos siis valitsisin seurakunnan, valitsisin aidon, fundamentaalisen, täyden evankeliumin, raamatullisen seurakunnan, jos valitsisin seurakunnan, johon sijoittaisin perheeni. Valitkaa. Minä katsoin…

55   Pojat, veli Shakarianin poika ja hänen vävynsä, veivät minut eräänä päivänä sinne rukoilemaan erään nuoren kaverin puolesta, laulajan, komean pojan. Fred Barker, se oli hänen nimensä, oli juuri palannut matkalta. Ja he soittivat minulle, että ”Fred oli kuolemassa.” Ja ennen kuin ehdin sisälle, tuli toinen viesti: ”Hän saattaa olla kuollut juuri nyt.” Hän sanoi, että hänellä oli ollut aivoverenvuoto, ja hän oli halvaantunut ja teki kuolemaa, ja hänen vaimonsa halusi minun rukoilevan hänen puolestaan.

56   Ja ajattelin: ” Oi, jos yritän lentää, hän on kuollut ennen kuin pääsen sinne, ja saattaa olla kuollut jo nyt.” Niinpä soitin nopeasti ja sain pikku naisen puhelimeen. Ja saimme puhelimen kytkettyä Fredin korvaan. Hän ei pystynyt nielemään. Häntä yritettiin nielemään keinotekoisesti. Ja kun rukoilimme hänen puolestaan, hän sanoi, viittasi, ottakaa se pois hänen kurkustaan. Hän pystyi nielemään. Lääkärit eivät uskoneet sitä. He ottivat sen pois, ja hän pystyi nielemään. Hän oli pystyssä, jokin päivä sitten.

Seurakunta; seurakunnan valitseminen.

57   Puhelu tuli juuri hetki sitten. Tänä aamuna eräs seurakuntani jäsen, joka on oikeastaan baptistinainen Louisvillestä, kuoli varhain tänä aamuna. Ja kotiseurakuntani, todellinen joukko vihittyjä miehiä, kokoontui yhteen ja meni alas, ennen kuin hautausurakoitsija balsamoi hänet, seisoi hänen ympärillään ja rukoili, kunnes elämä palasi häneen. Ja hän elää tänä iltana. Seurakuntani vanhimmat, miksi, heitä on opetettu uskomaan, että kaikki on mahdollista, tulemalla vilpittömästi Jumalan luo.

Niinpä teidän on tehtävä oikea valinta.

58   Jälleen kerran se, millaisen naisen mies valitsee, heijastaa hänen pyrkimyksiään ja luonnettaan. Jos mies valitsee väärän naisen, se heijastaa hänen luonnettaan. Ja se, mihin hän sitoo itsensä, osoittaa todella, mitä hänessä on. Nainen heijastaa sitä, mitä miehessä on, kun hän valitsee hänet vaimokseen. Se osoittaa, mitä miehen sisimmässä on. Riippumatta siitä, mitä hän sanoo ulospäin, katsokaa, minkä kanssa hän meni naimisiin.

59   Menen jonkun miehen toimistoon, ja hän sanoo olevansa kristitty; seinillä on pinuppi kuvia, ja vanha boogie-woogie-musiikki soi. En välitä, mitä hän sanoo. En usko hänen todistustaan, koska hänen henkensä saa ravintonsa maailman asioista. Entä jos hän nai kuorotytön tai mitä jos hän nai seksikuningattaren tai vain kauniin, modernin Rickettan? Se heijastaa, se osoittaa, mitä hänellä on mielessään siitä, millainen hänen tuleva kotinsa tulee olemaan, koska hän on ottanut hänet kasvattaakseen lapsensa. Ja oli hän mikä tahansa, niin hän tulee kasvattamaan nuo lapset. Se heijastaa siis sitä, mitä miehessä on. Mies, joka ottaa tuollaisen naisen, osoittaa, mitä hän ajattelee tulevaisuudesta.

60   Voisitteko kuvitella kristityn tekevän sellaista? Ei, herra. En voisi. Todellinen kristitty ei etsi sellaisia kauneuskuningattaria, ja kuorotyttöjä ja seksikuningattaria. Hän etsii kristillistä luonnetta.

61   Nyt, ette voi saada kaikkea, voi olla joku tyttö, joka on todella kaunis, ja toinen tyttö, ehkä hän on, hänen ruumiinrakenteensa näyttää paremmalta kuin tämä, ja teidän on ehkä uhrattava toinen toisen takia. Mutta jos hän ei ole naisen tai ladyn näköinen ja hän on… En välitä siitä, onko hän kaunis vai ei, teidän on parempi katsoa hänen luonnettaan, oli hän sitten kaunis tai ei ole kaunis.

62   Mutta nyt on tulossa niin, että jos kristitty haluaa valita vaimon, hänen pitäisi valita aito, uudestisyntynyt nainen, riippumatta siitä, miltä hän näyttää. Sen tekee hänestä sen, mikä hän on. Ja sitten taas, se heijastaa hänen omaa jumalallista luonnettaan ja heijastaa sitä, mikä on hänen mielessään ja mitä tulee olemaan tulevaisuudessa, sillä hänen perheensä tulee kasvattamaan sellainen nainen, hänen kotinsa tulevaisuuden suunnitelmat.

63   Jos hän menee naimisiin jonkun näistä pienistä nykyaikaisista rickettoista, seksikuningattarista, mitä hän voisi odottaa? Millaisen kodin mies voisi odottaa saavansa? Jos hän nai tytön, jolla ei ole tarpeeksi moraalia jäädäkseen kotiin ja pitääkseen huolta talosta, ja joka haluaa työskennellä jonkun toimistossa, millainen kodinhoitaja hänestä tulee? Teillä tulee olemaan lastenhoitajia ja kaikkea muuta. Se on totta.

64   Nyt, en oikein pidä tästä nykyaikaisesta mausta, naisten töissä käymisestä. Kun olen nähnyt nämä naiset univormuissaan ajelemassa ympäri kaupunkia moottoripyörillä, poliiseina, se on häpeäksi mille tahansa kaupungille, joka antaa naisen tehdä niin. Näettekö? Näettekö? Niin moni mies on ilman työtä, se osoittaa kaupunkimme nykyaikaisen ajattelun. Se osoittaa, miten alentavaa se on. Meidän ei tarvitse antaa naisten olla tuolla ulkona tuolla tavalla. Heillä ei ole mitään asiaa tuonne ulos tuolla tavalla.

65   Kun Jumala antoi miehelle vaimon, hän antoi hänelle parasta, mitä hän saattoi antaa hänelle pelastuksen ulkopuolella. Mutta kun joku menee ja yrittää ottaa miehen paikan, niin nainen on suunnilleen huonoin asia, jonka mies voi saada käsiinsä. No niin, se on totta. Näettekö?

Nyt voimme nähdä sen hengellisen sovellutuksen.

66   Minä… minä tiedän, että se on paha, teistä se on paha, mutta se on totuus. Emme välitä siitä, kuinka paha se on, meidän on kohdattava tosiasia. Niin Raamattu opettaa. Näettekö?

67   Nyt näemme selvästi, että hengellinen suunnitelma, Jumalan suunnitelma tulevasta kodistaan tulevan Morsiamensa kanssa, tulee nyt esiin.

68   Jos mies menee naimisiin seksikuningattaren kanssa, näette, mitä hän odottaa tulevaisuudelta. Jos mies menee naimisiin naisen kanssa, joka ei pysy kotona, näette, mitä hän odottaa tulevaisuudelta. Ja minä kerran…

69   Tämä kuulostaa kauhealta. Minun on vain pakko sanoa se. Ja yleensä, jos minusta tuntuu, että minun pitäisi sanoa asia, minun pitää sanoa se. Ja se on yleensä Jumalan tapa.

70   Minä… minulla oli tapana mennä erään karjatilallisen kanssa, jonka kanssa työskentelin, ostamaan karjaa. Huomasin, että vanha kaveri katsoi aina hiehoa suoraan kasvoihin ennen kuin hän alkoi tehdä tarjousta. Sitten hän käänsi sen päätä ja katsoi edestakaisin. Seurasin häntä ja tarkkailin häntä. Hän katsoi sitä ylhäältä alas, että näyttikö se hyvältä, millainen se oli. Sitten hän kääntyi ja katsoi sitä kasvoihin, ja joskus hän pudisti päätään ja käveli pois.

Sanoin: ”Jeff, haluan kysyä sinulta jotain.” Hän sanoi: ”Sano vain, Bill.”

71   Ja minä sanoin: ”Miksi sinä aina katsot tuota lehmää kasvoihin?” Sanoin: ”Se näyttää ihan hyvältä, se on hyvä – hyvä painava lehmä.”

72   Hän sanoi: ”Haluan kertoa sinulle, poika, että sinulla on paljon opittavaa.” Ja tajusin sen, kun hän kertoi minulle. Hän sanoi: ”En välitä siitä, kuinka hyvässä kunnossa hän on. Se voi olla lihaa, sorkkia myöten. Mutta jos sillä on tuo villi tuijotus kasvoillaan, älä ikinä osta sitä.”

Sanoin: ” Miten niin, Jeff?”

73   ”No”, hän sanoi, ”ensinnäkin”, hän sanoi, ” se ei koskaan pysy paikallaan.” Ja hän sanoi: ”Seuraavaksi se ei koskaan tule olemaan vasikkansa äiti.” Ja hän sanoi: ” Se on nyt pistetty karsinaan, siksi se on lihonut. Jos sen päästää vapaaksi, se juoksee itsensä hengiltä tuon hurjan tuijotuksen kanssa.”

74   Sanoin: ”Tiedättekö, minä tavallaan opin jotain. Uskon, että se koskee myös naisia.” Kyllä. Kyllä.

75   Tuo villi, tuima, ricketta-ilme, parasta pysyä kaukana hänestä, poika, kaikki tuo sininen aines hänen silmiensä yläpuolella. Ja minä en… en haluaisi sitä. En usko, että se sopii kristitylle. En välitä kuinka paljon televisio ja lehdet sanovat, että se on kaunista. Se on kauheimman näköinen, kammottavin näky, jonka olen koskaan elämässäni nähnyt.

76   Kun näin sen ensimmäisen kerran, täällä Cliftonin kahvilassa, eräänä aamuna aamiaisella… näin, kun jotkut nuoret naiset tulivat paikalle. Veli Arganbright oli juuri tullut sisään, ja minä. Ja hän oli mennyt alakertaan. Katsoin, ja se tyttö tuli sisään. Ajattelin: ”No, enpä tiedä.” En ollut koskaan nähnyt sitä ennen. Se oli jonkinlaista. Näytti siltä, että hän oli vinksahtanut, tehän tiedätte, jotenkin hassun näköinen. En sano sitä ollakseni hauska, vaan… Olen nähnyt lepraa, olen lähetyssaarnaaja, olen nähnyt kaikenlaisia kummajaisia, tiedättehän, miten… sairauksia, ja aioin kävellä nuoren naisen luo ja sanoa hänelle: ”Olen pastori, rukoilen sairaiden puolesta. Haluaisitko, että rukoilen puolestasi?” En ollut koskaan nähnyt mitään sellaista. Ja sitten tuli kaksi tai kolme muuta… Minä vähän peräännyin ja odotin.

77   Ja veli Arganbright tuli paikalle, ja minä kysyin: ”Veli Arganbright?” Hän saattaa olla täällä. Kysyin: ”Mikä tuota naista vaivaa?” Näettekö?

Ja hän sanoi: ”Se on maalia.”

78   Sanoin: ”No voi, voi, voi!” Näettekö? Ajattelin, että hänet pitäisi laittaa jonnekin parantolaan, jotta se ei pääsisi leviämään muihin naisiin.

79   Mutta, tiedättehän, teidän on suunniteltava, etsittävä ja rukoiltava, kun teette valintanne. Sillä me näemme tästä lupauksen Sanasta. Hän, morsian, jonka mies valitsee, tulee heijastamaan miehen luonnetta. Se heijastaa sitä, mitä miehessä on.

80   Voisitteko kuvitella, että Pyhällä Hengellä täytetty mies ottaisi jotain tuollaista vaimokseen? En vain voi käsittää sitä, veli. Ehkä olen vain vanha hörhö. Mutta minä en vain voi ymmärtää sitä, sillä se ilmentää sitä, mitä hänessä on. Hän tulee auttamaan häntä luomaan tulevan kotinsa.

81   Nyt, kun siirrymme hetkeksi takaisin hengelliselle puolelle. Ja kun näette seurakunnan, joka on maailmassa, joka toimii kuin maailma, joka valmistautuu maailmassa, joka osallistuu maailmaan, joka pitää Jumalan käskyjä ikään kuin Hän ei olisi koskaan niitä kirjoittanutkaan, niin voitte kuvitella, että Kristus ei tule ottamaan sellaista Morsianta. Voisitteko kuvitella ottavanne nykyaikaisen seurakunnan Morsiameksi? Ei minun Herrani. Minä en… minä tuskin voisin kuvitella sellaista. Ei. Muistakaa nyt, mies ja hänen vaimonsa ovat yhtä. Liittyisittekö te yhteen sellaisen ihmisen kanssa? Jos liittyisitte, se todellakin tuottaisi pettymyksen uskolleni teihin.

82   Ja entä sitten, miten olisi, jos Jumala liittyisi johonkin sellaiseen, tavalliseen kirkkokunnalliseen prostituoituun? Luuletko, että Hän tekisi niin, ”kun hänellä on jumalisuuden muoto, mutta hän kieltää sen voiman?” Hän ei koskaan tekisi niin. Hänessä täytyy olla Hänen luonteensa. Todellisella, oikealla, uudestisyntyneellä seurakunnalla on oltava samanlainen luonne kuin oli Kristuksessa, koska mies ja vaimo ovat yhtä. Ja jos Jeesus teki vain sitä, mikä miellytti Jumalaa, piti Hänen Sanansa ja ilmaisi Hänen Sanansa, Hänen Morsiamensa on oltava luonteeltaan samanlainen. Hän ei voisi missään nimessä olla kirkkokunta. Sillä silloin, vaikka kuinka haluaisitte sanoa ”ei”, häntä ohjaa jossakin oleva johtokunta, joka kertoo hänelle, mitä hän saa tehdä ja mitä hän ei saa tehdä, ja monesti vieläpä miljoona mailia kauempana todellisesta Sanasta.

83   On sääli, että me koskaan jouduimme eroon siitä todellisesta Johtajasta, jonka Jumala jätti meille johtamaan Seurakuntaa. Hän ei koskaan lähettänyt valtiollisia presbyteerejä. Hän ei koskaan lähettänyt piispoja, kardinaaleja, pappeja, paaveja. Hän lähetti Pyhän Hengen Seurakuntaa varten, johtamaan Seurakuntaa. ”Kun Hän, Pyhä Henki, tulee, Hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen, paljastaa teille nämä asiat, jotka minä olen teille kertonut, muistuttaa teitä niistä ja näyttää teille tulevaiset.” Pyhän Hengen oli määrä tehdä se. Nykyajan seurakunta vihaa sitä. He eivät pidä Siitä, joten miten se voisi olla Kristuksen Morsian? Tämän päivän ihmiset valitsevat nykyaikaisen kirkkokunnan. Se, mitä se tekee, heijastaa vain heidän huonoa ymmärrystään Sanasta.

84   Tarkoitukseni ei ole satuttaa, vaan antaa sen mennä niin syvälle, että katsotte siihen.

85   Olen vihkinyt monia pareja, mutta se muistuttaa minua aina Kristuksesta ja hänen Morsiamestaan. Eräs häistä, jonka pidin täällä jokin aika sitten, se oli melko merkittävä asia elämässäni. Siitä on useita vuosia, kun olin vasta nuori pastori.

86   Veljeni työskenteli PWA:ssa. En tiedä, muistaako kukaan sitä vielä, tai ei, kukaan, joka on yhtä vanha kuin minä. Ja se oli hallituksen projekti. Ja veljeni työskenteli noin 30 mailin päässä. He kaivoivat joitakin järviä, luonnonsuojeluhanke.

87   Ja siellä työskenteli hänen kanssaan eräs poika Indianapolisista, noin sata mailia Jeffersonvillen yläpuolella, jossa minä asun tai asuin. Ja siellä oli… Hän sanoi veljelleni eräänä päivänä: ””Doc””, hän sanoi, ””Minä… minä haluan… minä aion mennä naimisiin, jos minulla olisi vain tarpeeksi rahaa maksaa saarnaajalle””. Hän sanoi: ”Minulla on tarpeeksi rahaa saadakseni lupakirjan, mutta”, hän sanoi, ”minulla ei ole tarpeeksi rahaa maksaa saarnaajalle.”

88   Doc sanoi: ”No, veljeni on saarnaaja, ja hän voi vihkiä teidät”. Hän sanoi: ”Hän ei koskaan veloita ihmisiltä sellaisista asioista.”

Hän sanoi: ”Kysyisitkö häneltä, vihkisikö hän minut?”

89   No, sinä iltana veljeni kysyi minulta. Sanoin: ”Jos hän ei ole koskaan ennen ollut naimisissa, kumpikaan heistä, ja he ovat… kaikki on kunnossa.”

Hän sanoi: ”No, joo, kysyn häneltä.”

Ja minä sanoin: ”Jos niin on, sano hänelle, että tulee tänne.”

90   Niinpä kun lauantai koitti ja poika tuli paikalle. Se on ollut minulle suuri asia, että voin aina muistella tätä. Minä… Sateinen iltapäivä, ja vanha Chevrolet-auto, jonka ajovalot oli kytketty paalauslangalla, ajoi etupihalle. Vähän sen jälkeen, kun olin menettänyt vaimoni, ja olin pakkaamassa kahta pientä huonetta. Ja Doc oli siellä kanssani odottamassa heitä.

91   Ja – ja autosta nousi poika, joka ei todellakaan näyttänyt sulhaselta minusta, eikä varmaan kenestäkään muustakaan. Kyllä. Puolellatoista dollarilla sai aika hyvät kengät. Ja hänellä oli kengät jalassaan, jotka olivat kuluneet. Ja hänen housunsa olivat tosi roikkuvat. Ja hänellä oli sellainen vanha moleskiinitakki. En ole varma, muistaako joku teistä vanhemmista. Se näytti siltä kuin se olisi mennyt pesukoneen läpi huuhtelematta, ja se oli raidallinen, sidottu tällä tavalla, ja kulmat ylöspäin.

92   Ja pieni nainen tuli ulos toiselta puolelta, ja hänellä oli pieni, oi, sellainen pieni ruudullinen mekko.

93   En tiedä. Tein erään kerran virheen kutsuessani tuollaisia tavaroita. Gingham, uskoakseni sen nimi on gingham. Ja niin se oli… [Seurakunta nauraa-Toim.] Sanoin sen taas väärin. Minä… minä teen niin aina. Ja minä sanoin…

94   Hän nousi autosta, ja he nousivat portaita ylös. Ja – ja kun he astuivat sisään, pikku raukka, hänellä… hänellä taisi olla vain hame. Eikä hänellä tainut olla kenkiä jalassa. Hän oli liftannut Indianapolisista. Hiukset roikkuivat pitkin hänen selkäänsä pitkinä palmikoina. Hän näytti hyvin nuorelta.

Ja minä kysyin häneltä: ”Oletko tarpeeksi vanha menemään naimisiin?”

95   Hän sanoi: ”Kyllä, herra.” Ja hän sanoi: ”Minulla on kirjallinen lupa isältäni ja äidiltäni.” Hän sanoi: ”Minun täytyi näyttää sitä täällä tuomioistuimessa saadakseni luvan.”

96   Sanoin: ”Hyvä on.” Sanoin: ”Haluaisin puhua kanssasi hetken, ennen kuin toimitamme tämän vihkimisen.” He istuutuivat alas. Poika katseli koko ajan ympäri huonetta; hän tarvitsi kipeästi hiustenleikkuuta. Ja hän katseli ympäri huonetta. Hän ei kuunnellut minua. Sanoin: ”Poika, haluan, että kuuntelet, mitä olen sanomassa.”

Hän sanoi: ”Kyllä, herra.”

Ja minä sanoin: ”Rakastatko tätä tyttöä?” Hän sanoi: ”Kyllä, herra. Rakastan.”

Kysyin: ”Rakastatko häntä?” ”Kyllä, herra. Rakastan.”

97   Kysyin: ”Onko sinulla paikkaa, jonne voit viedä hänet naimisiinmenon jälkeen?” Hän sanoi: ”Kyllä, herra.”

98   Sanoin: ”Hyvä on. Nyt”, sanoin, ”haluan kysyä sinulta jotain. Ymmärrän, että työskentelet täällä PWA:lla.”

Ja hän sanoi: ”Kyllä, herra.” Se tekee noin kaksitoista dollaria viikossa. Kysyin: ”Luuletko voivasi elättää hänet?”

Hän sanoi: ”Teen kaiken voitavani.”

99   Ja minä sanoin: ”No, se sopii.” Ja minä sanoin: ”Entä jos hän joutuu pois… Entä jos hän menettää työnsä, sisar? Mitä aiot tehdä, juoksetko takaisin kotiin äidin ja isän luo?”

Hän sanoi: ”Ei, herra. Aion jäädä hänen luoksensa.”

100   Ja minä sanoin: ”Mitä, herra, jos teillä on kolme tai neljä lasta, joilla ei ole mitään syötävää, eikä sinulla ole töitä. Mitä aiot tehdä, lähetätkö hänet pois?”

101   Hän sanoi: ”Ei, herra. Taistelen vain eteenpäin. Kyllä me selviämme, jollain tavalla.”

102   Tunsin itseni pieneksi. Ja näin, että mies todella rakasti häntä, ja he rakastivat toisiaan. Vihin heidät.

103   Sitten ihmettelin, minne hän vei hänet. Muutaman päivän päästä kysyin veljeltäni Docilta, missä se on. Hän sanoi: ”Mene alas New Albanyyn”, joka on pieni kaupunki alapuolellamme.

104   Ja alhaalla joen varrella, jossa minulla oli peltilevy, jonka luona kävin joka päivä, kun olin linjamiehenä. Kun muut kaverit istuivat istumassa ja kertoivat vitsejä ja muuta, minä nousin kuorma-autoon ja ajoin alas joelle ja rukoilin siellä ja luin Raamattua ison peltilevyn alla, jossa oli aiemmin sijainnut vanha rautapaja. Siellä oli joukko vanhoja tavaravaunuja.

105   Ja tämä kaveri oli mennyt sinne ja ottanut yhden vaunun ja sahannut siihen oven. Ja hän oli ottanut sanomalehden ja tacky-nappeja.

106   Kuinka moni tietää, mikä on tacky-nappi? Täällä ei sitten olekaan kentuckialaisia. Se on, että otetaan pala kartonkia, laitetaan siihen nasta ja pieni oksa. Ja sitten se työnnetään… Se on tacky-nappi.

107   Niinpä he olivat laittaneet sitä kaiken päälle. Ja hän oli mennyt sinne rautapajalle ja hankkinut tavaraa ja tehnyt askelman, jotta hän voisi astua ylös. Ja hankki joitakin vanhoja laatikoita, ja teki itselleen pöydän. Ja minä ajattelin eräänä päivänä: ” Taidanpa mennä katsomaan, miten he pärjäävät.”

108   Noin kuusi kuukautta ennen sitä vihin E. V. Knightin tyttären E. T. Sliderin pojan kanssa. E. V. Knight on yksi Ohio-joen alueen rikkaimmista miehistä, ja hänellä on siellä suuria tehtaita, joissa valmistetaan valmistaloja ja niin edelleen. Ja Slider, E. T. Slider, on hiekka- ja sorayhtiö, miljonäärien lapsia. Olin vihkinyt heidät.

109   Menin takaisin erääseen paikkaan, harjoittelin sitä noin kaksi viikkoa, ja mennen taaksepäin kojussa ja polvistua tyynyn päälle. Ja kaikki se mahtipontisuus ja kaikki, mitä olen koskaan kokenut, melkein joutunut kokemaan, voidakseni vihkiä tuon parin! Ja kun he tulivat ulos, he olivat… Tämä toinen pieni pari seisoi vain siinä pienessä vanhassa huoneessa, jossa meillä oli pieni sohva ja kokoon taitettu sänky, mutta heidät molemmat vihittiin samalla seremonialla.

110   Ja sitten eräänä päivänä ajattelin mennä käymään tämän rikkaan pariskunnan luona. Heidän ei tarvinnut tehdä töitä, heidän isänsä olivat miljonäärejä ja olivat rakentaneet heille hienon kodin. Suoraan sanottuna, tämä E. V. Knight, täällä ylhäällä kukkulalla, hänen ovenkahvansa ovat neljätoista karaattia hänen suuressa palatsissaan, joten voitte kuvitella, millaisessa kodissa he asuvat. Heidän ei tarvinnut tehdä töitä. He saivat joka vuosi hienon Cadillacin. Ja vain, vain lapsia, ja heillä oli kaikki, mitä he halusivat. Kun kävelin eräänä päivänä…

111   Nyt, miten tutustuin heihin, yksi heidän ystävistään oli hyvä ystäväni. Me kaikki olimme tavallaan kavereita. Ja niin tutustuin, kun he halusivat minun vihkivän heidät.

112   Niinpä menin käymään heidän luonaan. Nousin ulos vanhasta Fordistani, ulkopuolelle, ja kävelin portaita ylös. Nousin ylös, hieman liian lähelle, ja kuulin heidät. Ja he todella riitelivät. He olivat kateellisia toisilleen. He olivat olleet tansseissa. Hän oli hyvin kaunis tyttö. Hän oli sellainen kauneuskuningatar. Hän voitti monia palkintoja ja voitti autoja ja muuta, koska hän oli kauneuskuningatar. Katsoin heitä, ja toinen istui yhdessä nurkassa ja toinen toisessa, ja he riitelivät jostain pojasta, jonka kanssa hän oli tanssinut, tai jostain tytöstä tai jostain muusta.

113   Kun tulin esiin, he hyppäsivät nopeasti ylös ja tarttuivat toinen toisistaan ja kävelivät lattian poikki kohti ovea. He sanoivat: ”No, hei, veli Branham! Mitä sinulle kuuluu?”

Sanoin: ”Ihan hyvää. Miten te pärjäätte?”

114   Ja: ”’Oi’, hän sanoi, ’Minä…minä…me olemme hyvin onnellisia. Emmekö olekin, kulta?” Ja tyttö sanoi: ”Kyllä, kulta.” Näettekö?

115   Nyt näet, että panette päällenne jotain, mikä ei ole todellista. Ette voi lämmitellä maalatun tulen äärellä, kuten jotkut näistä kirkoista yrittävät maalata helluntaita jostain, joka tapahtui tuhat vuotta tai kaksituhatta vuotta sitten. Ette voi lämmitellä maalatun tulen äärellä. Helluntai on aivan yhtä todellinen tänään kuin oli silloin. Näettekö? Kyllä. Tuli lankeaa yhä. Se ei ole maalattu tuli. Se on todellinen Tuli.

116   Niinpä he, siinä he olivat. Näettekö? En haluaisi elää tuolla tavalla.

117   ”Voi”, ajattelin, ”tiedätkö, tuolla jyrkänteen takana ja joen rannalla on se paikka, jonne tämä toinen pariskunta päätyi.” Ajattelin, että jonain lauantai-iltapäivänä livahdan sinne ja katson, miten he pärjäävät.”

118   Niinpä minä, kasvot likaisina, likainen haalari päälläni, työkalut kädessä. Ajattelin: ”Minä livahdan heidän luokseen.” Liikuin kuin olisin tarkkaillut salaman särkemiä sähköeristimiä tai jotain, ja kun kävelin puhelinjohtojen ja joen viertä kulkevien sähkökaapeleiden vieressä. Ja tuolla oli vanha Chevrolet, joka oli seisoi siinä edessä. Noin vuotta myöhemmin, sen jälkeen kun olin vihkinyt heidät. Ovi oli auki, ja kuulin heidän keskustelevan. Tämä kuulostaa tekopyhältä, mutta kävelin tarpeeksi lähelle, jotta pystyin kuuntelemaan, toteamaan mistä he puhuivat. Seisoin siinä. Ja halusin vain tietää sen itse.

119   Haluan ottaa selvää ja olla varma, että tiedän mistä puhun. Niin minä teen Jumalan Sanankin suhteen. Onko se Totuus vai eikö se ole Totuus? Pitääkö Hän oman Sanansa vai eikö Hän pidä Sanaansa? Jos Hän ei pidä Sanaansa, silloin Hän ei ole Jumala. Näettekö? Jos Hän pitää Sanansa, Hän on Jumala. Näettekö?

120   Ja siksi halusin nähdä, miten he tulivat toimeen. Ja minä livahdin sivua pitkin, hyvin varovasti. Kuulin miehen sanovan: ”Voi kulta, halusin niin kovasti saada tuon sinulle.”

121   Nainen sanoi: ”Katso nyt, kultaseni.” Hän sanoi: ”Tämä mekko on ihan hyvä.” Hän sanoi: ”Tämä on aivan hyvä.” Hän sanoi: ”Arvostan sitä. Mutta näetkö…”

122   Hiivin ympäri, jotta voisin katsoa sisään raosta, jossa ovi oli työnnetty auki siellä vaunussa. Ja siellä hän istui, nainen sylissään, miehen käsivarsi naisen ympärillä ja naisen käsivarsi miehen ympärillä. Ja miehellä oli sellainen vanha lerppahattu, jonka yläosaan oli tehnyt pienen kolon ja vetäissyt siihen palkkashekkinsä. Hän levitti sen pöydälle. Hän sanoi: ” Niin paljon ruokaostoksista. Niin paljon vakuutuksesta. Ja niin paljon autosta.” Eivätkä he pystyneet maksamaan kaikkea. Selvisi, että mies oli nähnyt ikkunassa pienen mekon, jota hän oli katsellut pari viikkoa ja joka maksoi dollarin tai jotain. Hän halusi ostaa sen. Hän sanoi: ”Kultaseni, sinä näyttäisit niin kauniilta siinä.” Ja hän sanoi…

123   Nainen sanoi: ”Mutta kulta, minulla on mekko. En oikeasti tarvitse sitä.” Näetkö? Ja tuo pieni kuningatar…

124   Ja minä peräännyin ja katsoin ylös. Näin tornin sen toisen talon päällä. Seisoin siinä ja katselin muutaman hetken. Ajattelin: ”Kuka on rikas mies?” Ajattelin: ”Jos, Bill Branham, jos haluaisit ottaa jommankumman paikan, minne menisit?” Minä en ottaisi sitä kaunista paikkaa tuolla kukkulan päällä. Ottaisin tämän luonteen täällä alhaalla, aidon kotiäidin, jonkun, joka rakastaisi minua ja pysyisi luonani, jonkun, joka yrittäisi luoda kodin, eikä vaatisi kaikkea ja hienouksia, ja jonkun, joka olisi kanssasi, osa sinua.

125   Se on aina jäänyt mieleeni, kuinka se oli. Toinen valitsi kauniin tytön, toinen valitsi luonteen. Nyt, se on ainoa tapa, miten voitte valita. Etsi ensin luonnetta, ja sitten, jos rakastat häntä, hyvä.

126   Huomatkaa, että Jumalan ensimmäisellä Aadamilla ei ollut minkäänlaista valinnanvaraa vaimonsa suhteen. Hänellä ei ollut valinnanvaraa. Jumala vain teki hänelle sellaisen, eikä hän saanut valita naista. Niinpä huomaamme, että vaimo johti hänet harhaan Jumalan Sanasta. Hänellä ei ollut mahdollisuutta rukoilla asian puolesta. Hän ei ole sinun ja minun kaltaisesi. Hänellä ei ollut valinnanvaraa. Ja jälleen kerran, tekemällä sen, nainen johti hänet pois hänen oikeasta asemastaan Jumalan poikana. Ja hän teki sen näyttämällä hänelle nykyaikaisemman elämäntavan, jotain, mitä heidän ei todellakaan olisi pitänyt tehdä. Mutta vaimon luonne osoitti, että hän oli väärässä. Hänen motiivinsa ja tavoitteensa olivat yksinkertaisesti vääriä. Ja vakuutti miehen päättelyllään, että hänen löytämänsä moderni uusi valo, joka oli Jumalan Sanan vastainen, oli parempi tapa elää.

127   Ja kuinka monet naiset nykyään, ja toisinpäin, miehet, jotka voivat vetää hyvän naisen pois Jumalasta tai hyvän miehen pois Jumalasta yrittämällä kertoa hänelle: ”Tämä uskonto, te helluntailaiset pojat, tuo uskonto”, he sanovat: ”Voi, se on vanhanaikaista, se on vanhaa humpuukia, älkää uskoko sitä.” Teidän on parasta rukoilla kovasti, ennen kuin naitte tuon tytön, en välitä siitä, kuinka kaunis hän on. Sama asia koskee myös miestä.

128   Vaimo taivutteli hänet pois Jumalan tahdosta ja sai hänet tekemään jotakin, mitä hänen ei olisi pitänyt tehdä, ja siten aiheutti kuoleman koko ihmissuvulle. Siksi Raamattu kieltää naista opettamasta, saarnaamasta tai käsittelemästä Jumalan Sanaa millään tavalla.

129   Tiedän, sisaret, että monet teistä sanovat: ”Herra kutsui minut saarnaamaan.”

130   En aio väitellä kanssanne. Mutta aion kertoa teille, että Sana käskee teitä olemaan tekemättä sitä. ” Nainen ei saa opettaa eikä ottaa itselleen auktoriteettia, vaan hänen on oltava hiljaisuudessa.”

”No”, te sanotte, ”Herra käski minun tehdä niin”.

131   En epäile sitä yhtään. Kuulitko sanomani Bileamista toissailtana? Bileam sai Jumalan ensimmäisen, selkeän päätöksen: ”Älä tee sitä”. Mutta hän jatkoi temppuilua, kunnes lopulta Jumala käski hänen mennä ja tehdä se.

132   Jumala saattaa sallia teidän saarnata. En sano, etteikö Hän tekisi niin. Mutta se ei ole Hänen alkuperäisen Sanansa ja suunnitelmansa mukaista. ”Sillä hänen on oltava alamaisuudessa, niin kuin myös laki sanoo.” Se on totta. Sen vuoksi hänen ei tulisi tehdä niin.

133   Nyt huomatkaa jälleen, kuinka luonnollinen morsian on hengellisen morsiamen esikuva. Sana sanoo, että ”Hänet on luotu miestä varten, ei mies häntä varten”.

134   Nyt aion puhua, ja miksi, muutaman hetken kuluttua Kristuksen Morsiamesta, mutta yritän näyttää teille sen taustan.

135   ”Nainen on luotu miestä varten eikä mies naista varten.” Tämä on syy siihen, että vanhojen lakien mukaan moniavioisuus oli laillista. Katsokaa Daavidia, joka istui siellä viidensadan vaimon kanssa, ja Raamattu sanoo: ”Hän oli Jumalan oman sydämen mukainen mies”. Hänellä oli viisisataa vaimoa, ja Salomolla oli tuhat vaimoa, mutta yhdelläkään heistä ei voinut olla toista aviomiestä.

136   Te saatte nauhani aiheesta Avioliitto ja avioero. Tuolla Tucsonin vuoren huipulla, tässä vähän aikaa sitten, olin siellä rukoilemassa tämän asian suhteen. Koulujen oppilaat vapautettiin katsomaan, kun Tulipatsas kierteli vuoren ympärillä ja kulki suppilona edestakaisin, ylös ja alas. Ihmiset täälläpäin tietävät sen ja näkivät sen, ja Se… kun Hän kertoi minulle Totuuden tästä avioliitto- ja avioerokysymyksestä. Jos toinen puoli menee tähän suuntaan ja toinen tuohon suuntaan, jossain täytyy olla Totuus. Noiden Seitsemän sinetin jälkeen Hän näytti, mikä oli Totuus siitä.

137   Huomatkaa nyt, että naisella ei voinut olla kuin yksi aviomies, koska ”nainen on luotu miestä varten eikä mies naista varten”. Kaikki ne viisisataa naista olivat vain Davidin vaimo, ja se oli esikuva. Kun Kristus asettuu valtaistuimelle Tuhatvuotisessa valtakunnassa, Hänen Morsiamensa ei ole yksi henkilö, vaan se koostuu kymmenistä tuhansista, Morsian, kaikki Yhdessä. Ja Daavidilla oli monta vaimoa, yksilöinä, mutta vain kaikki yhdessä olivat hänen vaimonsa. Niin kuin koko uskovien Ruumis on Kristuksen Morsian, koska se on Hän, nainen. Hän oli Mies. Nyt meidät on luotu Kristusta varten. Kristusta ei luotu meitä varten.

138   Juuri niin me yritämme nykyään tehdä oppikirjoissamme, eli yritämme saada Sanan (joka on Kristus) sopimaan meille, sen sijaan että me yrittäisimme saada itsemme sopimaan Sanalle. Siinä on ero.

139   Kun mies valitsee tietyn tytön perheestä, hänen ei tule luottaa kauneuteen, koska kauneus on petollista. Ja kauneus, nykyaikainen maallinen kauneus, on paholaisesta.

” Oi”, kuulen jonkun sanovan tuolla, ” ole varovainen tässä, saarnaaja!”.

140   Minä sanon, että nämä asiat tässä maailmassa, joita kutsutaan kauniiksi, ovat ehdottomasti paholaisesta. Todistan sen teille. Tutkikaamme sitten tämän huomautuksen valossa Jumalan pyhää Sanaa, jotta näemme, onko se oikein vai ei. Ja jotkut teistä naisista haluavat olla niin kauniita! Katsokaa, mistä se tulee. Alussa huomaamme, että Saatana oli niin kaunis, kunnes hän petti enkeleitä. Ja hän oli kaikkein kaunein kaikista enkeleistä. Se osoittaa, että se on paholaisessa. Sananlaskut sanoivat, Salomo sanoi: ”Kauneus on turhuutta.” Se on aivan oikein. Synti on kaunista. Varmasti se on. Se on houkutteleva.

141   Haluan kysyä teiltä ja sanoa teille jotakin. Haluan teidän panevan merkille, muutaman hetken ajan. Kaikista maailman lajeista, linnuista, eläimistä, huomaamme, että eläinkunnassa, ihmistä lukuun ottamatta, uros on kaunis, ei naaras. Miksi näin on? Katsokaa… Katsokaa peuraa, kaunista isoa hirveä sarvineen ja pientä emäpeuraa. Katsokaa kanaa, pientä, pilkullisen näköistä kanaa, ja isoa, kauniin höyhenpeitteistä kukkoa. Katsokaa uroslintua ja naarasta. Katso sinisorsaa ja naarasta. Näetkö? Eikä maailmassa ole yhtään lajia, joka on luotu, joka voisi pettää ja alentua niin alas kuin nainen.

142   Nyt, sisar, älä nouse ylös ja mene ulos. Odota vain, kunnes kuulemme lopun Tästä. Näetkö? Näettekö?

143   Ei ole mitään, ei mitään muuta naisen lisäksi, mikä voisi olla moraaliton. Koiraa sanotaan ”lutkaksi”, sikaa ” emakoksi”, mutta moraalisesti heillä on enemmän moraalia kuin puolella elokuvatähdistä, joita täällä on. Ne eivät voi olla muuta kuin moraalisia.

144   Ja nainen oli se, joka muutettiin, vääristymisen tähden. Aivan oikein. Näettekö, mihin kauneus vie hänet? Nyt, sen takia, tänä päivänä, huomaamme, että naisten kauneus on lisääntymässä. Otetaan Pearl Bryan, oletko koskaan nähnyt hänen kuvaansa? Häntä pidettiin Amerikan suurena kaunottarena. Yksikään koululainen mistään koulusta ei olisi halunnut häntä takariviin. Tiesitkö, että niin pitäisi olla? Tiesitkö, että Raamattu sanoo, että niin tulee olemaan?

145   Tiedättekö, että alun perin lankeemus tuli naisen kautta? Ja lankeemus… Loppu tulee päättymään samalla tavalla, naiset tulevat valtaan ja hallitsevat miehiä ja niin edelleen. Tiedättekö, että Raamattu sanoo niin? Tiedättehän, että sinä päivänä, kun nainen pukeutuu miesten vaatteisiin ja leikkaa hiuksiaan, kaikki nuo asiat ovat vastoin Jumalan sanaa. Ja tiedättekö, että hän edustaa seurakuntaa? Kun katsotte, mitä naiset tekevät, näette, mitä seurakunta tekee. Se on aivan oikein. Nyt, nyt, se on aivan yhtä totta kuin Jumalan Sana on totta.

146   Ei ole olemassa toista naarasta, joka voisi alentua niin alas kuin nainen voi alentua. Ja silti, sen kautta, että hänestä tehdään ulko-….

147   Hän ei ollut mukana alkuperäisessä luomistyössä. Kaikki muut naaraat kuuluvat alkuperäiseen luomistyöhön: linnut, uros ja naaras; eläimet, uros ja naaras. Mutta ihmiselämässä Jumala loi vain miehen, ja hän otti hänestä. Ja nainen on miehen sivutuote, koska Jumala ei ole asettanut sellaista. Tutkikaa Raamattua. Aivan oikein. Jumala, ei, herra, alkuperäisessä luomistyössään. Nainen asetettiin sinne.

148   Mutta jos hän voi säilyttää itsensä oikeana, niin mikä onkaan suurempi palkinto kuin mies. Hänet on laitettu koetukselle. Hänen kauttaan tulee kuolema. Hän on syyllinen kaikkeen kuolemaan. Mutta sitten Jumala kääntyi ympäri ja käytti yhtä tuodakseen Elämän takaisin; toi Poikansa naisen, kuuliaisen, kautta. Mutta paha nainen on pahin mahdollinen; mikään ei voi olla yhtä alhainen.

149   Kain, Saatanan poika, luuli Jumalan hyväksyvän kauneuden. Niin hän tekee tänäänkin. Kain oli Saatanan poika. ”Voi, nyt!” sanotte. Emme aio mennä yksityiskohtiin siitä, mutta anna minun selvittää asia sinulle. Raamattu sanoo, että hän ”oli siitä pahasta”. Se ratkaisee asian. Selvä. Nyt hän oli Saatanan poika. Ja hän ajatteli, että tuomalla alttarin ja tekemällä siitä todella kauniin palvontakäyttöön, Jumala kunnioittaisi sitä.

150   He ajattelevat, ajattelevat samoin tänään. Varmasti. Tämä: ”Rakennamme suuren rakennuksen. Meillä tulee olemaan suuria kirkkokuntia. Teemme suurimman rakennuksen ja hienoimmin pukeutuneita ihmisiä, sivistyneimpiä kirkonmiehiä.” Joskus Jumala on kymmenen miljoonan kilometrin päässä siitä. Aivan oikein. Silti se on seurakunta.

151   Niinpä, jos Jumala vain kunnioittaa palvontaa, vilpittömyyttä ja uhrauksia, Kain oli yhtä paljon vanhurskas kuin Abel. Mutta hän ymmärsi ilmestyksen kautta, että hänen vanhempansa eivät syöneet omenoita.

152   Aion sanoa nyt jotain, mikä ei kuulosta hyvältä pastorin suusta, mutta sanon sen kuitenkin. Kuulen näiden muiden sanovan asioita, joten minä… sanon pieniä vitsejä, enkä tarkoita sitä. Sanoin kuitenkin tämän: ”Jos omenoiden syöminen sai naiset tajuamaan, että he olivat alasti, meidän on parasta antaa omenoita uudelleen.” Ymmärrättekö? Ymmärrättekö? Aivan. Antakaa minulle tuo anteeksi, mutta vain siksi, että se muuttuisi. Olen saanut teidät sidotuksi tänne ja puhun naisista ja niin edelleen. Haluan rentouttaa teitä hetken, jotta voitte valmistautua siihen, mitä seuraavaksi tulee. Nyt, huomatkaa, te… Kyse ei ollut omenoista. Tiedämme sen.

153   Seurakunnasta on tullut näinä päivinä, kuten kaikista muistakin ihmisen aikaansaannoksista, tullut tieteellinen. He yrittävät tehdä tieteellisen seurakunnan, kuvien ja suurten kirkontornien vetovoiman avulla. Ja on sääli, että helluntailaiset joutuivat tuohon uraan. Olisi parempi, jos olisitte tamburiinin kanssa alhaalla kadunkulmassa ja Jumalan Henki olisi yllänne. Mutta te yritätte verrata itseänne muiden kanssa, koska te teitte itsestänne kirkkokunnan. Siitä se johtui. Näettekö? Seurakunnat yrittävät olla tieteellisiä.

154   Ja muistakaa, että kun ihminen saavuttaa edistystä tieteen avulla, hän tappaa itsensä joka päivä. Kun hän keksi ruudin, katsokaa mitä se teki. Kun hän keksi auton, se tappaa enemmän kuin ruuti. Nyt ihmisellä on vetypommi. Mitähän hän aikoo tehdä sen kanssa? Aivan.

155   Ja niin on myös seurakunnan laita, kun se yrittää saada aikaan tieteen avulla, ihmisen tekemän suunnitelman avulla, se vie teitä kauemmas Jumalasta ja kuolemaan, kauemmas kuin se oli alun perin. Se on aivan oikein. Älkää valitko seurakuntaanne samalla tavalla kuin valitsitte vaimonne. Näettekö? Se, mitä tiede teki hänelle, oli ihmeellistä, mutta teidän on parempi pysyä erossa seurakunnastanne sen vuoksi; hän teki maaleja, puutereita ja kaikkia näitä muita asioita. Valitkaa Hänen Sanansa luonteen mukaan.

156   Nyt verrataanpa tämän päivän luonnollista morsianta tämän päivän niin sanottuun seurakunnan morsiameen. Verratkaa naista, joka on menossa naimisiin tänä päivänä.

157   Nyt katsokaa, mitä tiede on tehnyt hänen hyväkseen. Ensin hän tulee ulos, hiukset leikattuina, sellainen Jacqueline Kennedyn kampaus, tai jotain sellaista. Ja tiedättekö mitä Raamattu sanoo? Raamattu itse asiassa antaa miehelle, jos hän haluaa, oikeuden ottaa naisesta avioeron, jos nainen tekee niin. ”Hän on häpeällinen nainen, joka leikkaa hiuksensa.” Raamattu sanoo niin. Aivan. Etkö tiennyt sitä? Etkö tiennyt? Kyllä vain! Saarnaan liian paljon Kaliforniassa, ettette voisi olla tietämättä sitä. Aivan oikein. Niinpä niin! Mitä hyötyä siitä on minulle? He tekevät sen joka tapauksessa. Et voi ottaa sikaa ja muuttaa sen nimeä, tehdä siitä karitsaa. Huomatkaa.

158   Tulette vihaamaan minua tämän jälkeen, mutta tulette tietämään Totuuden. Näettekö?

159   Katsokaa. Verrataanpa sitä. Täällä hän tulee esiin täysin maalattuna, jotain, mitä hän ei ole, nykyaikainen morsian. Jos hän pesisi hänen kasvonsa, hän ehkä pakenisi häntä. Säikähtäisi kuoliaaksi, ottamalla kaiken sen aineen pois hänestä. Ja niin on seurakunta, jolla on iso, maalattu julkisivu, täydellinen teologinen Max Factor. Uh-huh. Molemmilla on kauniit, valheelliset kasvot, ihmisen luoma kauneus eikä Jumalan luoma kauneus. Kummassakaan ei ole paljoa luonnetta.

160   Huomatkaa, aivan kuten Saatana, tarpeeksi pettääkseen, verratkaa nykyaikaista morsianta nyt häneen: käyttää shortseja, käyttää maaleja, leikkaa hiuksensa pois, käyttää vaatteita, jotka näyttävät miesten vaatteilta, ja kuuntelee pastoria, joka sanoo hänelle, että se on ihan okei. Hän on eksyttäjä. Hän kärsii siitä tuonpuoleisessa. Aivan oikein. Hän tekee sen pettääkseen, ollakseen jotain, mitä hän ei ole.

161   Niin seurakunta tekee, se saa ison DD:n, Ph.D:n, LL.D:n. Joten te sanotte: ”Pastorimme on sitä, tätä ja tätä”, ehkä ette tiedä Jumalasta enempää kuin hottentotti tietää egyptiläisestä yöstä. Aivan oikein. Aivan. Joku teologinen seminaarikokemus tuolla, ja tietää Jumalasta yhtä tyhjän kanssa.

162   Nykyaikainen seurakunta ja heidän teologiset maalinsa, hmm, heidän naisiltaan on ajeltu heidän kirkkautensa pois, joidenkin heidän rickynsä ja pastorinsa toimesta, kuin Iisebel, jos sellaista on koskaan ollutkaan. Leikatut hiukset, shortsit, maalit, kaikki laitettu teologisen maun mukaan, sillä tavalla seurakunta on. Kyllä. Mutta hänen hengellinen luonteensa on kaukana siitä, että hän olisi kodin laittaja, jota Jeesus Kristus on tulossa ottamaan vastaan.

163   Jos joku kristitty nai tuollaisen naisen, se osoittaa, että hän on langennut armosta. Hänen makunsa Jumalasta ja hänen makunsa kodista, siitä, millainen kodin pitäisi olla, on kaukana, kun hän valitsee tuollaisen naisen. Ei, herra. Sellainen nainen ei todellakaan sovi kristityn makuun. Hänen hengellinen luonteensa on alhaisimmillaan, kuollut, kirkkokunnallisessa kauneudessa ja maailman himossa.

164   Juuri siinä seurakunta on nykyään, se on myynyt Sanan antaman luonteensa Saatanalle tieteellisen, ihmisten tekemän uskonnon vuoksi. Kun, hänellä oli oikeus, Jumalan seurakuntana, pysyä Jumalan Sanassa ja saada Pyhä Henki toimimaan keskuudessaan, hitsaamaan Ruumiin yhteen Jumalan Sanan ja rakkauden avulla. Sen sijaan hän myi syntymäoikeutensa, kuten Eesau, ja otti kirkkokunnan, antakaa hänen tehdä mitä tahansa, mitä hän haluaa, aivan, vain ollakseen suosittu, kuten hänen äitinsä teki Nikeassa, Roomassa. Jumalan Sana!

165   Oi, kuinka se on tullut sisään meidän helluntailaisuuteemme! Se on todella ikävää, mutta se teki sen.

166   Huomatkaa, vain hetki, nunna katolisessa kirkossa. Kun nainen ryhtyy nunnaksi ja ottaa viimeisen hunnun, hän on täysin myyty tuolle kirkolle. Hän on (sielu, ruumis ja henki) tuon kirkon omaisuutta. Hänellä ei ole omaa mieltä. Hänellä ei voi olla, kun hän ottaa tuon viimeisen hunnun, ei omaa mieltä, ei omaa tahtoa. Katsokaa täällä, kuinka Saatana tekee heistä väärennöksiä, oikean kaltaisia.

167   Kristuksen todellinen Seurakunta, Morsian, on niin myyty Hänelle ja Hänen luvatulle Sanalleen, kunnes se mieli, joka on Kristuksessa, on teissä. Millainen ero!

168   Ja me huomaamme tänä päivänä, että nykyaikainen seurakunta, nykyaikainen maailman seurakunta, nykyaikainen maailman seurakunta ja myös hengellinen seurakunta ovat molemmat raskaana, synnyttämässä poikia.

169   Yksi heistä, kirkkokunnallinen synnytys, tullaan tuottamaan, jonain… päivänä, näinä päivinä, Kirkkojen maailmanneuvostossa, joka tulee tuottamaan maailmalle antikristuksen, kirkkokunnan kautta. Se on tarkalleen Totuus. En ehkä elä nähdäkseni sitä. Minä uskon, että minä tulen näkemään. Mutta te nuoret, muistakaa, että te kuulitte erään pastorin sanovan tuon. Se tulee lopulta päätökseen. Ja se on pedon merkki, kun hän perustaa Kirkkojen maailmanneuvoston. Ja hän synnyttää poikansa, antikristuksen.

170   Toinen on raskaana Jumalan Sanasta ja synnyttää Ruumiin, Jeesuksen Kristuksen valmiin Ruumiin, joka on Morsian. Kristuksen Ruumis ei ole vielä valmis. Kuinka moni tietää sen? Mies ja nainen ovat yhtä. Ja Kristus on yksi Ruumis, Sana. Morsiamen on oltava tuon Ruumiin loppuosa. Ja nämä kaksi yhdessä muodostavat jälleen yhden Ruumiin. Kuten Aadam oli alussa: mies ja hänen vaimonsa ovat yksi. Nyt Hän, todellinen Morsian, on niin myyty Hänelle, ettei Hän käytä omaa mieltään. Hänen mielensä on tietenkin Hänen tahtonsa, ja Hänen tahtonsa on Hänen Sanansa.

171   Nyt katsokaa niin sanottua ihmisen valitsemaa morsianta ja verratkaa hengellistä tämän päivän luonnolliseen, nykyaikaiseen Iisebeliin, jonka Ahab, Max Factor -kauneudet ja kaikki muu ovat lumonneet. Katsokaa seurakuntaa, samalla tavalla, mutta prostituoituna elävän Jumalan Sanalle; suuret kirkkokunnat, suuret rakennukset, suuri raha, suuri palkka, kaikki myyty. Miehet seisovat saarnastuolissa tukemassa, että se on ihan oikein, ja antakaa heidän selvitä siitä. Pelkkää petosta, siinä kaikki. Todella sokea Laodikean seurakuntajakso, juuri sellainen kuin Raamattu sanoi sen olevan. ”Hän sanoi: ’Minä olen rikas. Olen kuin kuningatar. En tarvitse mitään.’ Etkä tiedä, että olet köyhä, kurja, sokea, kurja, alaston, etkä tiedä sitä.” Jos tuo ei ole NÄIN SANOO HERRA, Ilmestyskirjan 3, en ole koskaan lukenut Sitä. Sellainen hän on, eikä tiedä sitä! Ajatelkaa sitä.

172   Jos sanot kadulla alastomalle miehelle tai naiselle, että hän on alasti, ja sanot hänelle, että hän on alasti, ja he sanovat: ”Hoida omat asiasi”, niin siinä on jonkinlainen henkinen vajavuus. Jotain on mennyt vikaan heidän mielessään.

173   Ja kun voitte lukea Jumalan Sanaa, miten ihmisten pitäisi tehdä, ja tästä Pyhän Hengen kasteesta, joka meillä on tänään, ja ihmiset katsovat teihin kuin olisitte hulluja. Te sanotte heille: ”Teillä on…” Heidän on synnyttävä uudestaan. Heidän on uskottava Raamattuun.

174   He sanovat: ”Se oli juutalainen taru, vuosia vanha. Meidän kirkollamme on tie.” Kurjia, surkeita, sokeita, alastomia, eivätkä edes tiedä sitä. Mikä… Ja Raamattu sanoi, että siihen tilaan he päätyvät.

Kuinka todellinen profeetta voisi koskaan olla näkemättä sitä? En tiedä.

175   Ajelehtimassa suoraan kaikkiin seurakuntiimme, kaikkialla. Katsokaa sitä, vain nykyajan suuntauksena. Ilmestyskirjan 17. luvun ”vanha huora ja tyttäret”, joka antaa ”köyhille, sokeille, kurjille” ihmisille Jumalan Sanan vastaisen teologisen oppinsa. ”Ja he löysivät hänestä orjien sieluja ja miehiä ja naisia kaikkialta.” Sen sijaan, että hän olisi houkutellut ihmisiä…

176   Kristus vahvistaa Sanansa, mikä vetää ihmisiä puoleensa. Hän ei vedä puoleensa ihmisiä seurakunnissa, joita vetävät puoleensa suuret kirkkokunnat ja suuret teot ja suuret touhuamiset ja hienot asiat. Mutta Jumalan Sana vetää puoleensa Kristuksen Morsianta.

177   Nyt huomatkaa. On mielenkiintoista huomata, miten seurakunta yrittää herättää ihmisten huomion hienoilla puvuilla ja hienoilla kuoroilla, ja polkkatukkaisilla naisilla ja maalatuilla kasvoilla. Ja he luulevat… Ja se laulaa kuin enkeli. Valehtelee kuin piru, juoksee koko yön tanssimassa, ei ajattele siitä yhtään mitään. Ja niin he ajattelevat: ”Ei se mitään. Se on kaunista.” Mutta se on väärennettyä. Se ei ole Jumalan Sana.

178   Kun taas todellinen Morsian kiinnittää Jumalan huomion pitämällä Hänen Sanansa. Huomatkaa nyt. Nyt huomatkaamme Kristus.

179   Te sanotte: ”No, nyt, hetkinen, entä tämä kauneus, josta puhut?”

180   Raamattu sanoo Jesajan 53:2:ssa, että kun Jeesus tuli, ”Hänessä ei ollut mitään kauneutta, että me olisimme halunneet Häntä”. Onko näin? Ei ollut mitään kauneutta. Jos Hän olisi tullut maallisen kauneuden kanssa, kuten Saatana on nykyään, ihmiset olisivat juosseet Hänen ympärillään ja hyväksyneet Hänet samalla tavalla kuin he hyväksyvät seurakunnan nykyään. He olisivat uskoneet Häntä, ottaneet Hänet vastaan, kuten he tekevät Saatanan kanssa tänään. Varmasti he olisivat. Mutta Hän ei tullut tuollaisessa kauneudessa, vaan Hän tulee aina luonteen kauneudessa. Siellä Kristus ei ollut kaunis, suuri, vahva, jykevä mies. Jumala ei valitse sellaista.

181   Muistan, että kerran eräs profeetta meni ottamaan kuninkaan, tekemään Iisain pojasta kuninkaan, ottamaan toisen kuninkaan, Saulin, paikan. Ja niin Iisai toi hänet esiin, hänen suuren, ison, hienon poikansa. Hän sanoi: ”Kruunu näyttää oikein hyvältä hänen päässään.”

182   Ja profeetta meni kaatamaan öljyä hänen päälleen. Hän sanoi: ”Jumala on hylännyt hänet.” Ja Hän hylkäsi jokaisen heistä, kunnes hän tuli pienen, vanhan, olkapäät kumarassa olevan, punakan näköisen miehen luo. Ja hän kaatoi öljyä hänen päälleen ja sanoi: ”Jumala valitsi hänet.” Näettekö? Me valitsemme näön perusteella. Jumala valitsee luonteen perusteella.

183   Luonne, Jeesuksen Kristuksen kaltaista luonnetta ei ole koskaan aiemmin ollut. Se elää sinussa ja ilmentää Häntä. Me näemme, että se on totta. Hänen maallinen kauneutensa ei ole se, joka vetää puoleensa Hänen Morsiantaan. Se on Hänen luonteensa, seurakunnan luonne, jota Jeesus etsii; ei suuria rakennuksia, suuria kirkkokuntia tai suurta jäsenmäärää. Hän lupasi tulla sinne, missä kaksi tai kolme on kokoontuneena yhteen. Todellakin. Sen varaan tosi uskovainen panee toivonsa, sen varaan, että Jumalan Sana vahvistetaan Totuudessa, siinä, mitä se on. Valitkaa Hänen Sanansa mukaan, ei maallista rakastavan ryhmän mukaan. He vihaavat sitä.

184   Ei ihme, että hän on ottanut eron Hänestä, koska hän ei ole saanut Hänen ilmestystään, eikä hänellä ole sitä. Hän ei välitä hänestä, siitä, miten hän toimii ja tekee, ja siitä, kuinka paljon hänellä on tätä maallista tavaraa.

185   Hän etsii tytön luonnetta, Kristuksen luonnetta. Nyt, hetki vain. Siinä se on. Hän valitsee Morsiamen heijastamaan Hänen luonnettaan, johon nähden nykyajan nykyaikaiset seurakunnat jäävät varmasti miljoonien kilometrien päähän Hänen – Hänen ohjelmastaan tässä, koska he kieltävät Tämän olevan Totuus. Siispä, miten niin voisi olla? Nyt Hän odottaa päivää, kun tuo Morsian muodostetaan, Hepr. 13:8, juuri sellaiseksi kuin Se oli, sellaiseksi kuin Hän oli. Sen on oltava Hänen samaa lihaansa, samoja luita, samaa Henkeä, samaa kaikkea, aivan täsmälleen rakennettuna, ja heistä kahdesta tulee sitten yksi. Ennen kuin seurakunnasta tulee sellainen, he eivät ole yksi. Hänen, Sanan, luonteensa tätä aikakautta varten on muovauduttava. Hänen on muovauduttava sellaiseksi kuin Hän on.

186   Nyt, lopuksi, haluan sanoa syyn siihen, miksi sanoin nämä asiat, ja aion lopettaa. Eräänä yönä, noin kello kolme aamulla, minut herätettiin. 186 Nyt, lopuksi, haluan sanoa syyn siihen, miksi sanoin nämä asiat, ja aion lopettaa. Eräänä yönä, noin kello kolme aamulla, minut herätettiin.

187   Otan kenet tahansa teistä vastaamaan tähän. Olenko koskaan kertonut teille mitään muuta Herran Nimessä kuin sen, mikä on ollut oikein? Se on aina ollut oikein. Auttakaa minua, Jumala tietää, että se on totta. Ei ole ketään, ei missään päin maailmaa, niistä tuhansista asioista, joita on kerrottu, että Hän olisi koskaan erehtynyt ainoastakaan sanasta. Se on aina toteutunut täydellisesti.

188   Jopa silloin, kun olin Phoenixissa taannoin, tai noin vuosi sitten, ja kerroin teille siitä Sanomassa – Mitä hetki nyt on, herrat? Ja kerroin teille: ”Seitsemän enkeliä tulisi kohtaamaan siellä” ja avaamaan nämä Sinetit ja niin edelleen. Ja siellä – Life-lehti julkaisi artikkelin siitä, tästä suuresta Liekistä, joka nousi ilmaan, kolmekymmentä mailia korkeana, kaksikymmentäseitsemän mailia leveänä. He sanoivat, että he eivät voineet ymmärtää, mikä se oli; eivät tiedä vieläkään. Ja miehet, jotka istuvat täällä tässä rakennuksessa tänä iltana, seisoivat siellä kanssani, kun se tapahtui, juuri niin kuin Se sanoi. Hän kertoi minulle, mitä tulee tapahtumaan, ja se tapahtui juuri tarkalleen niin. Kuinka jokainen noista Sineteistä avautui ja kertoi salaisuudet, jotka olivat olleet kätkettyinä reformaattoreille ja niin edelleen kautta aikojen, aivan täydellisesti.

189   Kuinka, seisten kukkulan huipulla, miehiä, kolme tai neljä heistä seisoo tässä nyt, kyllä, enemmän kuin se. Kun he nousivat kukkulalle, Pyhä Henki sanoi: ” Poimi tuo kivi.” Me olimme metsästämässä. Hän sanoi: ”Heitä se ilmaan ja sano: ’NÄIN SANOO HERRA’.” Minä tein niin. Sieltä alas tuli pieni tuulenpyörre. Sanoin: ”Kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä näette Jumalan käden.” Miehet, jotka istuvat juuri nyt tässä.

190   Seuraavana päivänä, noin kello kymmenen, seisoin siinä ja sanoin: ” Valmistautukaa. Menkää tuonne auton alle”, veteraani. Sanoin: ”Jotakin on tapahtumassa.” Oli kirkas taivas, aivan suuren kanjonin yläpuolella. Alas tuli pyörivä Tuli taivaasta, juuri niin kovaa kuin Se saattoi huutaa, iskeytyen seiniin noin. Seisoin aivan sen alla. Otin hattuni pois ja painoin pääni alas. Se tuli noin metrin tai pari yläpuolelleni ja teki kaivannon seinään, ja räjähti. Se nousi takaisin ilmaan, pyörähti taas ympäri ja laskeutui alas kolme kertaa, jopa katkaisten meskiittipensaiden latvoja parinsadan metrin matkalta. Kuuletteko heidän sanovan: ”Aamen”? He olivat paikalla, kun se tapahtui, näetkö, ja se teki kolme räjähdystä.

191   Kun he pääsivät pois autojen alta ja kaikesta muusta, he tulivat takaisin ja sanoivat: ”Jos se olisi osunut sinuun, ei olisi ollut rasvaista tahraakaan jäljellä.”

192   Sanoin: ”Se oli Hän. Hän puhui minulle.” Jumala puhuu tuulispäässä. Näettekö? Ja siellä seisoi sama Tulipatsas, jonka näette tuolla olevassa kuvassa.

Ja kun se nousi ylös, he kysyivät: ”Mikä se on?” Sanoin: ”Tuomio on iskemässä länsirannikolle.”

193   Toisena päivänä sen jälkeen Alaska melkein upposi. Näetkö? Se iski kerran, siellä, ensimmäinen isku.

194   Joskus on tehtävä jotakin, joka symboloi sitä. Kuten mies, joka laittoi suolaa astiaan ja heitti sen veteen ja sanoi: ” NÄIN SANOO HERRA, tulkoon makeaa vettä.” Ja toisessa tapauksessa Jeesus otti vettä ja kaatoi sitä kannuun ja teki siitä viiniä.

195   On oltava jotain, joka kuvastaa sitä. Sellainen se oli, se nousi ilmaan ja tuli alas. Se aloitti tuon pienen pyörretuulen. Kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa Se oli ravistellut tuota vuorta, kunnes se leikkasi harjanteen sen ympärille.

196   Pastori Blair istuu tässä, katson häntä juuri nyt, hän oli tuolla ylhäällä ja poimi joitakin palasia ja niin edelleen. Tässä on Terry Sothmann, he, ja seisovat tässä, ja Billy Paul. Ja veljet, jotkut näistä monista muista, jotka istuvat täällä, jotka olivat paikalla näkemässä sen tapahtuvan, kun Se repi sen irti.

197   Se ei ole tarua. Se on totuus. Se ei ollut Raamatun päivinä. Se on nyt. Näettekö? Sama Jumala, joka on aina näyttänyt minulle nämä asiat, ja ne ovat toteutuneet, tarkalleen kirjaimellisesti. Ne eivät ole kertaakaan epäonnistuneet. Nyt minä kerskailen Hänestä.

198   Muutama viikko sitten sain näyn. Seisoin korkealla paikalla, ja minun oli tarkoitus nähdä seurakunnan ennakkokatselmus. Ja huomasin, että tullen minusta… Seisoin enemmänkin näin päin, länteen päin. Ja tänne päin oli tulossa ihana joukko naisia, todella kauniisti pukeutuneina, pitkät hiukset kauniisti taakse kiinnitettynä, hihat ja hameet siististi alas lasketuneina. Ja he kaikki lauloivat marssilaulua, kuten: ”Eteenpäin, kristityt sotilaat, marssikaa kuin sotaan, Jeesuksen ristin kulkiessa edellänne.” Ja kun he kulkivat ohi, minä seisoin, ja siellä oli Jokin, joku Henki, oli Jumala, ja sanoi: ” Siinä on Morsian.” Ja minä katsoin, ja sydämeni oli onnellinen. Ja Hän kulki ympäri tätä kautta ja kulki takaa ohitseni.

199   Jonkin ajan kuluttua, kun hän käveli takaisin tätä tietä, Se sanoi: ”Nyt nykyaikainen seurakunta tulee ennakkokatseluun.” Ja täältä tuli Aasian seurakunta. En ole koskaan nähnyt niin likaista joukkoa.

200   Tässä tulivat muut seurakunnat, eri kansojen seurakunnat. He näyttivät kauheilta.

201   Ja minä – minä sanon tämän, koska minun velvollisuuteni on kertoa totuus Jumalan edessä. Ja kun Hän sanoi: ”Täältä tulee nyt Amerikan seurakunta ennakkokatseltavaksi”, jos olen koskaan nähnyt joukon paholaisia, niin se oli sellainen. Nuo naiset paljaiksi riisuttuina, ja heillä oli vanha harmaan näköinen asia, joka oli kuin norsun nahan värinen. Ja he pitelivät sitä edessään, eikä sen päällä ollut lainkaan yläosaa. Ja he tanssivat tällaisia juttuja, näitä tansseja, joita nämä lapset tanssivat täällä, näitä kiemurteluja ja sellaista, ja sellaista musiikkia soitettiin. Ja kun näin Miss USA:n tulevan esiin, melkein pyörryin.

202   Nyt, tämä on: NÄIN SANOO HERRA. Jos uskotte minun olevan Hänen palvelijansa, uskokaa minua nyt. En sanoisi sitä mistään hinnasta maailmassa. Koko maailmassa ei ole tarpeeksi rahaa saadakseni minut sanomaan sen, jos se ei olisi totta.

203   Ja kun hän tuli ohitse, se oli kaikkein likaisimman näköinen asia, jonka olen koskaan nähnyt. Ajattelin: ”Jumala, niin kovasti kuin saarnaajat ja me veljet olemme ponnistelleet saadaksemme Sinulle Morsiamen, ja tuo on parasta, mitä olemme voineet saada aikaan.” Hän kiemurteli, piteli tätä edessään, sellaista hulahameen tapaista esinettä, piteli sitä alapuolensa edessä, näin, tanssien ja kiemurrellen, niin kuin nämä lapset tekevät täällä… näissä mauttomissa ohjelmissa, joita heillä on, kiemurrellen. Tuo oli Amerikan Miss Kristinusko.

204   Jumala auttakoon minua, siltä se näyttää hänen silmissään. Minä… minä vain… minä aloin… minä olisin voinut pyörtyä. Ajattelin: ”Kaikki se yrittäminen ja saarnaaminen ja suostuttelu?” Jokainen heistä, joilla oli polkkatukka, ja he kiemurtelivat ja elehtivät, pitivät tätä edessään. He tulivat sinne, missä minä seisoin tämän yliluonnollisen Olennon kanssa. En voinut nähdä Häntä. Kuulin Hänen puhuvan minulle; Hän oli aivan lähelläni. Mutta kun he kääntyivät tähän suuntaan, he pitelivät tätä. Ja he vain kiemurtelivat ja nauroivat ja jatkoivat, elehtelivät tuolla tavoin ja pitelivät tätä edessään.

205   Nyt, minä seisoin siellä Hänen Läsnäolossaan, ja Hänen palvelijansa. ”Ja kaiken sen jälkeen, mitä olen yrittänyt, tämäkö on parasta, mitä olen pystynyt saamaan aikaan?” Ajattelin: ”Jumala, mitä hyötyä siitä on ollut minulle? Mitä hyötyä siitä oli? Kaikki se itkeminen, anominen ja suostuttelu ja ne suuret merkit ja ihmeet ja ihmeteot, joita Sinä olet näyttänyt. Ja kuinka seisoin siellä ja menin kotiin ja itkin, kun olin saarnannut heille ja kaikkea muuta, ja mitä hyötyä siitä on ollut minulle? Ja sitten minun on esiteltävä jotakin sellaista Sinulle, Morsiamena?”

206   Ja kun seisoin siinä katsellen, hän meni ohitse. Ja voitte kuvitella hänen takapuolensa, jonka päällä ei ollut mitään, pitäen tätä edessään, kun hän meni ohi, tuolla tavalla, noin, kiemurrellen, viskoen raajojaan tuolla tavalla. Ja hänen, voi, se oli mautonta, miten hän käyttäytyi, hänen vartalonsa tärisi tuolla tavalla. Nyt minä…

207   Te sanotte: ”Mitä se tarkoittaa, veli Branham?” En tiedä. Kerron vain, mitä olen nähnyt.

208   Ja kun hän kulki ohi tuolla tavalla, katsoin häntä. Oi, minä aivan pyörryin. Käännyin vain ympäri. Ajattelin: ” Jumala, olen tuomittu. Minun ei tarvitse enää yrittää ollenkaan. Voin ihan hyvin lopettaa.”

209   Rouva Carl Williams, jos istutte täällä, ja se uni, josta kerroitte minulle jokin aika sitten ja jonka näitte eräänä yönä ja joka on vaivannut teitä, siinä se on. Ohjauspyörä on otettu kädestäni.

210   Sitten vain ajattelin: ”Voin yhtä hyvin unohtaa sen.” Olin mennyttä.

211   Sitten kuulin yhtäkkiä Sen tulevan jälleen. Ja tältä puolelta tuli sama Morsian, joka kulki tätä kautta. Sieltä tulivat taas ne pienet naiset, ja jokainen heistä oli pukeutunut kansallispukuihinsa, mistä he olivat kotoisin, kuten Sveitsistä, Saksasta ja niin edelleen, ja jokaisella oli samanlainen puku, pitkät hiukset, aivan kuten ensimmäisellä kerralla. Ja tässä he tulivat kävellen. ”Eteenpäin, kristityt sotilaat, marssikaa kuin sotaan.” Ja kun he kaikki ohittivat sen ennakkokatsomon, jossa me seisoimme, aivan samanaikaisesti, jokaisen katse kääntyi tuohon suuntaan. Sitten he kääntyivät ympäri ja jatkoivat marssia.

212   Ja juuri kun he alkoivat nousta suoraan taivaalle, tämä toinen nousi kukkulan reunalle ja meni alas.

213   Nämä alkoivat marssia suoraan taivaalle. Ja kun he alkoivat marssia, huomasin parin pienen tytön takana, jotka näyttivät olevan jotain ulkomaalaisia tyttöjä, kuten Ruotsista tai Sveitsistä tai jostain. He alkoivat katsella ympärilleen ja saivat… Sanoin: ”Älkää tehkö noin! Älkää poistuko tahdista!” Ja kun huusin niin, tulin näystä ulos seisoen siinä käsi ojennettuna tällä tavalla. Ajattelin: ”No…”

214    Siksi sanoin sen, mitä sanoin tänään. Haluan esittää teille kysymyksen. Onko myöhempää kuin luulemmekaan? Voisiko Hänet olla jo kutsuttu ja valittu, sinetöity? Ei tule olemaan yhtään lisähenkilöä, tiedättehän. Voisiko se olla mahdollista? Oi, kyllä vain. Oi, kyllä.

215   Muistakaa, mitä sanoin eräänä päivänä aamiaisella. Uroksen ja naaraan siittiössä on miljoona sukusolua, miljoona munasolua, jotka lähtevät liikkeelle. Mutta vain yksi niistä jää eloon, ja silti ne ovat kaikki samanlaisia: yksi miljoonasta. Jokainen niistä on sama munasolu ja samanlainen siittiö. Yksi niistä jää eloon. Loput kuolevat.

216   Kukaan ei voi sanoa, mikä niistä on helmöittynyt munasolu, ja, oi, mitään siitä. Jumalan on päätettävä, tuleeko siitä poika vai tyttö, vaalea vai ruskeaverikkö, tai mitä ikinä siitä tuleekaan. Jumala päättää sen. Ei se, joka ensimmäisenä kohtaa, vaan se, jonka Jumala on päättänyt. Ehkä yksi tulee tänne ylös, ja yksi… Jos olette koskaan huomanneet, koeputkessa, nähneet niiden kokoontuvan yhteen. Olen nähnyt sen. Jumalan on päätettävä se. Yksi, jokainen niistä, aivan samanlaisia, mutta valinnan perusteella. Luonnollinen syntymä on valinnan perusteella. Jumala ottaa yhden miljoonasta.

217   Kun Israel lähti Egyptistä matkallaan kohti luvattua maata, heitä oli noin kaksi miljoonaa ihmistä. Jokainen heistä oli saman uhrilampaan alla, muuten he eivät olisi jääneet henkiin. Jokainen heistä kuunteli profeetta Moosesta. Jokainen heistä kastettiin hänen Punaisessa meressä. Jokainen heistä tanssi, naiset Mirjamin kanssa, ylös ja alas merenrannan (kun) puolella, kun Jumala tuhosi vihollisen. Jokainen heistä seisoi Mooseksen kanssa ja kuuli hänen laulavan Hengessä. He kaikki söivät erämaan mannaa, joka putosi Taivaasta. Uusi manna, joka ilta, joka on esikuva Sanomasta, jokainen heistä söi siitä. Mutta kuinka moni niistä kahdesta miljoonasta selvisi? Kaksi. Yksi miljoonasta.

218   Maailmassa on tänä iltana noin viisisataa miljoonaa kristittyä, katoliset ja muut mukaan luettuina. Viisisataa miljoonaa niin sanottua uskovaa maailmassa. Jos Ylöstempaus tapahtuisi tänä iltana, se tarkoittaisi… jos yksi miljoonasta laskettaisiin. En sano, että niin on. Mutta jos näin tapahtuisi, viisisataa ihmistä olisi kadonnut seuraavien kahdenkymmenenneljän tunnin aikana. Ette edes kuulisi siitä. Niin moni on kateissa, joka tapauksessa, eikä heitä voida edes laskea.

219   Silloin meille voi tapahtua, ystävä, niin kuin tapahtui, kun Johannes Kastaja tuli. Jopa opetuslapset sanoivat: ”Miksi Kirjoitukset sanovat, miksi – apostolit tai profeetat sanovat, miksi sanotaan, että Eliaan on ensin tultava ja palautettava kaikki ennalleen?”

220   Hän sanoi: ”Minä sanon teille, että Elias on jo tullut, ettekä te tienneet sitä.”

221   Eräänä näistä päivistä me saatamme jäädä seisomaan tänne: ” Miten on Ylösnousemuksen laita, ennen kuin ahdistus alkaa?”

”Se on jo tapahtunut, ja te ette tajunneet sitä.”

222   Koko Ruumis, sinetöitynä, vain pitäen Sen tahdissa. En sano, että niin olisi. Toivon, ettei niin ole. Mutta, ystävä, kun se antaa…

223   Jos meillä on tänä iltana sydämessämme tunne, että meidän pitäisi oikaista elämämme ja tekomme, antakaa minun neuvoa teitä sananpalvelijaveljenä. Sanon tämän ensimmäistä kertaa saarnastuolista käsin. Olen tänä iltana puhunut Tästä syvällisemmin kuin mistään muusta, milloinkaan, yleisön edessä, koska minulla on ollut suuri vapaus näissä kokouksissa. Jos uskotte, että olen Jumalan profeetta, kuunnelkaa, mitä olen kertonut teille. Jos sydämessänne on yksikin pieni tunne, menkää heti Jumalan luo. Tehkää se.

224   Pysähtykää hetkeksi, miehet. Katsokaa teidän – teidän uskontunnustuksianne, joita palvelette. Katsokaa seurakuntiinne. Onko se täsmälleen Jumalan Sanan mukaista? Oletteko täyttäneet kaikki vaatimukset? Sanotte: ”Olen hyvä mies.” Niin oli Nikodeemus, ja niin olivat kaikki muutkin. He – he olivat kunnollisia. Näettekö? Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

225   Ja naiset, haluan teidän katsovan peiliin ja katsovan, mitä Jumala vaatii naisen tekevän. Ja katsokaa Jumalan peilistä, ei nyt seurakuntanne peilistä, vaan Jumalan peilistä, ja katsokaa, voitteko täyttää elämässänne Jeesuksen Kristuksen hengellisen Morsiamen vaatimukset.

226   Sananpalvelijat, ajatelkaa samoin. Leikkaatteko te kulmia täältä säästääksenne jonkun tunteita tuolla? Tekisittekö näin, jos se ei olisi… ja teidät erotettaisiin seurakunnasta? Jos teistä tuntuu siltä, rakas veljeni, sallikaa minun varoittaa teitä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, paetkaa siitä juuri nyt.

227   Ja, rouva, jos et pysty täyttämään kristityn vaatimuksia, et nimellisenä kristittynä, vaan sydämessäsi, ja jos elämäsi on täsmälleen samanlainen kuin Jumalan avioliittotodistuksessa sanotaan, että sen on oltava….

228   Ja, seurakunnan jäsen, jos seurakuntasi ei ole sellainen, jos se ei pysty täyttämään Jumalan Sanan vaatimuksia, lähde siitä ja tule Kristukseen.

229   Tämä on vakava varoitus. Me emme tiedä, milloin, ettekä te tiedä, milloin tämä kaupunki jonain päivänä makaa täällä valtameren pohjassa.

230   ”Voi, Kapernaum”, sanoi Jeesus, ”sinä, joka olet noussut taivaaseen, sinut tullaan laskemaan alas helvettiin”. Sillä jos Sodomassa ja Gomorrassa olisi tehty mahtavat teot, se olisi vielä tänäkin päivänä pystyssä.” Ja Sodoma, Gomorra makaavat Kuolleenmeren pohjassa. Ja Kapernaum on meren pohjassa.

231   Sinä kaupunki, joka väität olevasi Enkelten kaupunki, joka olet korottanut itsesi taivaaseen ja lähettänyt kaiken likaisen, saastaisen muodin ja tavaran, kunnes jopa ulkomailta tullaan tänne hakemaan meidän saastamme ja lähettämään se muualle, hienoihin kirkkoihisi ja kirkontorneihisi ja niin edelleen, sillä tavalla kuin sinä teet. Muistakaa, että jonain päivänä te tulette makaamaan meren pohjassa, teidän suuri hunajakennonne on juuri nyt teidän alapuolellanne. Jumalan viha röyhtäilee aivan alapuolellanne. Kuinka kauan Hän vielä pitää tätä hiekkasärkää roikkumassa sen päällä? Milloin tuo valtameri tuolla ulkona, mailin syvyisenä, tulee liukumaan sinne, takaisin Suolamerelle. Se on pahempaa kuin Pompeijin viimeinen päivä. Tee parannus, Los Angeles.

232   Tehkää te muutkin parannus ja kääntykää Jumalan puoleen. Hänen vihansa hetki on maan päällä. Paetkaa, kun vielä on aikaa paeta, ja tulkaa Kristukseen.

Rukoilkaamme.

233   Rakas Jumala, kun hengessäni vapisen, sydämeni vuotaa varoituksen kyyneleitä. Suo, oi Jumala, että miehet ja naiset eivät ajattelisi sitä, mitä olen sanonut, vitsinä, eikä seurakuntalaiset pitäisi sitä jonkinlaisena ennakkoluulona tai heitä vastaan suunnattuna. Nähköötkööt he, Herra, että se on tehty rakkaudessa.

234   Sinä todistat puolestani, Kaikkivaltias Jumala, että olen kulkenut tätä rannikkoa pitkin ja poikin vuodesta toiseen ja julistanut Sinun Sanaasi. Todista puolestani, oi Jumala, jos se tapahtuisi tänä iltana, että olen kertonut Totuuden. Sinä tiedät, että tämä näky Morsiamesta on Totuus. Minä olen sanonut Sinun Nimessäsi, Herra, ja sanonut, että se on: ” NÄIN SANOO HERRA” . Ja tunnen, että olen tietoinen, Herra, siitä, mitä teen.

235   Niinpä rukoilen Sinua, Herra, Jeesuksen Nimessä, anna ihmisten ravistella itseään tänä iltana ja paeta tulevaa vihaa, sillä Ichabod on kirjoitettu ovien ja kansojen ylitse. Musta ruksi on tullut sen päälle. Jumalan Henki on murheellisena poistunut siitä, ja heidät on punnittu vaakakupissa ja todettu vajavaisiksi. Kuningas Nebukadnessarin juhlat ovat toistuneet jälleen, ja niissä on juopuneita juhlijoita ja puoliksi pukeutuneita naisia, jotka kutsuvat itseään kristityiksi.

236   Oi Taivaan Jumala, armahda syntistä maailmaa ja syntistä kansaa, Herra, jollaisia me tänä iltana olemme. Jumala, minä yritän seistä välissä ja pyytää Jumalallista armoa, että Sinä puhuisit tänä iltana tälle väkijoukolle ja kutsuisit Morsiantasi tarkkaavaisuuteen, Herra, marssimaan, ei minkään uskontunnustuksen merkissä, vaan Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumin äänessä. Suo se, oi Jumala. Anna tänä iltana tulla tunnetuksi, että Sinä olet Jumala ja että Sinun Sanasi on Totuus. Samalla kun me juhlallisesti, tämän kansan edessä, kehotamme heitä kiinnittämään huomionsa Sinun Sanaasi.

237   Rukoilen heidän puolestaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä, Herra. He ovat nähneet, että Sinä, ilman epäilyksen häivääkään, liikut heidän väkijoukkojensa keskellä ja kerrot heille, mitä heidän sydämessään on. Ja Sinä tiedät, Herra, että juuri nyt, mitä on meneillään. Sinä tiedät sen olevan Totuus, oi Jumala. Ja minä rukoilen Sinua Jeesuksen Nimessä, Herra, anna Pyhän Hengen jälleen esirukoilla ja vetää tästä yleisöstä, Herra, ne, jotka on kirjoitettu Karitsan Elämän Kirjaan. Suo se, oi Jumala. Rukoilen koko sydämestäni.

238   Nämä ihmiset, Herra, luonnollisesti antaisivat minulle viimeisenkin pennin, joka heillä on, tukeakseen Sanomaa. He tekisivät mitä tahansa, mitä voisivat. Mutta, oi Jumala, kun on kyse sen kanssa selviytymisestä ja siihen tulemisesta, rukoilen, Jumala, että tämä on se ilta, jolloin Sinä palkitset heidät ja vuodatat Pyhän Henkesi tämän kokouksen päälle. Ja älköön tapahtuko mitään iloittelua tai hyppimistä, vaan itkua ja parkumista ja katumusta, alttarin sarvista kiinni pitämistä, kun näemme tuomioiden vyöryvän allamme tänä iltana. Suo se, Jumala. Rukoilen niin vilpittömästi kuin osaan, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

239   Veljeni, sisareni, en tiedä, mitä muuta sanoisin, jos olen Jumalan voimalla löytänyt armon teidän silmissänne, jos uskotte minun olevan Hänen profeettansa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun sanon sen julkisesti. Mutta tunnen jonkinlaista outoa varoitusta. En ole taipuvainen tähän. Tiedätte, etten ole. En käyttäydy näin. Epäröin puhua tuon Sanoman ja sanoa nuo asiat. Minä väistelin ja kaikkea muuta, jotta en olisi tehnyt sitä. Mutta se on sanottu, ja se tulee seisomaan Tuomiopäivänä todistajana siitä, että olen kertonut Totuuden. Se on NÄIN SANOO HERRA JUMALA!…?…

240   Oi, helluntai, pakene henkesi edestä. Pakene alttarin sarville ja huuda, ennen kuin on liian myöhäistä, sillä tulee hetki, jolloin voit huutaa, mutta siitä ei ole hyötyä. Sillä Eesau etsi itselleen tilaa, syntymäoikeudelleen, eikä löytänyt sitä. Minä luovutan sinut, oi Kalifornia. Oi, Täyden Evankeliumin Liikemiesten kokous, jota rakastan, jonka olen jättänyt ja johon olen kiinnittynyt, koko sydämestäni, minä luovutan sinut Jeesukselle Kristukselle, tänä iltana. Pakene Hänen luokseen! Älkää antako paholaisen koskaan viilentää teitä Tästä. Pysykää Sen kanssa, kunnes olette kaikki täynnä Pyhää Henkeä, niin että se saa teidät tulemaan tähän Sanaan, se saa teidät naiset ryhdistäytymään, se saa teidät miehet ryhdistäytymään. Jos sanotte, että teillä on Pyhä Henki, ettekä tule toimeen Sanan kanssa, teissä on toinen henki. Jumalan Henki on Hänen Sanassaan, messiaanisessa, voidellussa Sanassa. Morsiamen on oltava Messias-neito, voideltu Sana.

241   Nouskaamme seisomaan Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jos ette enää koskaan kuule ääntäni… Mutta jos Jumala suo, olen lähdössä Afrikkaan muutaman tunnin kuluttua. En ehkä koskaan palaa. En tiedä. Mutta sanon teille koko sydämestäni, että olen kertonut teille Totuuden. En ole vältellyt julistamasta teille kaikkea, mitä Jumala on käskenyt minun sanoa. Ja olen sanonut sen Herran Nimessä.

242   On juhlallinen hetki. En tiedä miten ilmaista sen. Olen yrittänyt poistua saarnastuolista kolme tai neljä kertaa, enkä pysty siihen. Tämä on juhlallinen hetki. Älkää koskaan unohtako sitä. Tämä on se hetki, jolloin Jumala ehkä antaa viimeisen kutsunsa. Minä en tiedä. Hän tekee viimeisen kutsunsa, jonain päivänä. Milloin? En tiedä. Mutta sanon teille, että tuon näyn mukaan näyttää siltä, että Morsian on melkein valmis.

243   Katsokaa muodollisia seurakuntia, jotka ovat tulossa. Kun nukkuva neitsyt tuli hakemaan Öljyä, hän epäonnistui sen saamisessa. Morsian meni sisään. Ylöstempaus meni ylös. ”Kun he menivät ostamaan öljyä, Sulhanen tuli.”

244   Oletteko te unessa? Herätkää nopeasti ja menkää itseenne. Ja rukoilkaamme jokainen niin kuin olisimme kuolemaisillamme tällä hetkellä, Herran Nimessä. Rukoilkaamme kukin omalla tavallanne.

245   Kaikkivaltias Jumala, armahda meitä. Herra, armahda minua. Armahda meitä kaikkia. Mitä hyötyä on siitä, mitä tahansa teemme, jos epäonnistumme näissä asioissa? Minä seison ja pyydän armoa, oi Jumala, ennen kuin tämä suuri kaupunki uppoaa meren alle ja Jumalan tuomiot pyyhkäisevät tämän rannikon yli. Rukoilen, Jumala, että kutsut Morsiamesi. Luovutan heidät nyt Sinulle Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Aamen…?……Kerroin totuuden…?….

 

 

65-0429B SIEMEN EI OLE PERIVÄ YHDESSÄ KUOREN YHDESSÄ (Seed Shall Not Be Heir With The Shuck, The), Los Angeles, California, USA, 29.4.1965

FIN

65-0429B SIEMEN EI OLE PERIVÄ YHDESSÄ KUOREN YHDESSÄ
(Seed Shall Not Be Heir With The Shuck, The)
Los Angeles, California, USA, 29.4.1965

1       Kiitos sinulle oikein paljon, veli Demos. Ja me olemme nyt iloisia ollessamme täällä tänä aamuna ja kuullessamme kaikkia näitä hienojen ihmisten hienoja todistuksia. Ja me luotamme siihen, että Jumala tulee jatkuvasti olemaan kanssamme ja siunaamaan meitä.

2       Nyt tänä iltana, olen ymmärtänyt, että minun tulisi puhua tänä iltana, jos Herra suo. Ja pyysin veli Shakariania juuri muutama hetki sitten ja sanoin: “Älä tunne itseäsi noloksi. Minä tiedän, että meidän täytyy lähteä täältä kello yhdeltätoista, ja minä tavallisesti unohdan täysin ajan kulun, kun nousen tänne ylös.”

3       Näyttää siltä kuin kaikki muutkin meistä tekisivät niin. Meistä tuntuu… He sanovat: “Kaksi minuuttia, kolme minuuttia tai…” Veli Smith, sinä tiedät, kuinka vaikeata on sen tekeminen kahdessa tai kolmessa minuutissa. Ja minä tiedän, millaista se on, ja tunnen sääliä jokaista kohtaan. Mutta me elämme ajallisuudessa, jossa me olemme. Me olemme menossa Iankaikkisuuteen, mutta nyt me olemme ajallisuudessa.

4       Ja sanoin: “Veli Demos, juuri vähän ennen kuin aika loppuu, ethän tunne itseäsi noloksi, nykäise vain minua takinliepeestä, ja tiedän silloin, että on aika lopettaa.” Jos en nyt pääse loppuun, tulen lopettamaan sen tänä iltana. Ja jos pääsen loppuun, niin minulla on uusi teksti täksi illaksi.

5       Nyt juuri, ennen kuin avaamme Kirjan, puhukaamme Sen Tekijälle päämme ollessa kumarrettuina.

6       Rakas taivaallinen Isä, kiitämme Sinua tänä aamuna tästä kokoontumisesta, siitä mistä me jo olemme saaneet kuulla. Jos me toimittaisimme loppusiunauksen nyt, me tuntisimme, että täällä on ollut hyvä olla. Niinpä rukoilen, että tulisit jatkamaan sitä, jos se Sinun silmissäsi on hyvä, ja olisit yhä kanssamme ja auttaisit meitä. Ja nyt me kokoonnumme Sanan ympärille. Samoin kuin me olemme kokoontuneet olemaan yhdessä toistemme kanssa, kuuntelemaan todistuksia siitä, mitä Sinä olet tehnyt meille, niin salli meidän nyt mennä takaisin Sanaan ja nähdä, mistä tämä kaikki tulee. Sillä tavoin se tulee vahvistamaan sen, minkä me tunnemme ja näemme tapahtuvan tänään. Suo nämä asiat Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

7       Nyt, Hänen palvelijanansa, olen sidottu Sanomaan. Ja joskus olen ollut hyvin väärinymmärretty, menneinä aikoina, ja ehkä tulen aina olemaan sellainen. Mutta asioita, joita joskus sanon, en sano ollakseni erilainen. Sanon ne ollakseni rehellinen. Ja haluan sanoa sen, minkä ajattelen olevan oikein. Jokaisella on oikeus tehdä niin, ilmaista oma mielipiteensä. Siksi minä olen teidän keskellänne.

8       Ja veli Shakarian puhuessaan rukousjonoissa käytetyistä rukouskorteista ja nähtyään, mitä Pyhä Henki… Hän ei nyt sanonut sitä minua koskien, vaan puhuen Pyhästä Hengestä, koska minä en voisi tehdä noita asioita. Jokainen tietää, etten minä voisi tehdä sitä. Mutta se on pientä, mitä te näette täällä. Teidän pitäisi olla ulkona noissa muissa paikoissa ja katsella, kuinka Hän ennalta kertoo asioita! Ja se mitä tapahtuu, riippuu teistä. Te saatte sen aikaan. Te olette se, joka uskoo Jumalaan.

9       Ja sitten, jos te ette usko Jumalaa, muistakaa: Hän sanoo sen teille juuri täällä puhujanlavalla. Ja jos te elätte synnissä, Hän kertoo sen teille. Ja asiat, joita te olette tehneet, ja joita teidän ei olisi pitänyt tehdä, Hän kertoo ne teille. Ei ole kyse vain siitä, mitä he kirjoittavat rukouskorttiinsa. He eivät haluaisi kirjoittaa sinne, että he ovat “syntisiä”, ja että tämä nainen “eli väärän aviomiehen kanssa”, ja niin edelleen. He eivät kirjoittaisi sitä rukouskorttiin, mutta Pyhä Henki tuo sen esiin joka tapauksessa, näettehän. Näettekö? Ja niinpä se on tuo yliluonnollinen osuus, ystävät.

10   Ja minä sanon tämän kunnioituksella. Koska meitä ei ole täällä useita tänä aamuna, vain pieni ryhmä. Se hämmästyttää minua, niin että se tekee minut hermostuneeksi, niin että joskus minusta tuntuu siltä kuin haluaisin huutaa. Ja kun olen istumassa eräässä paikassa siellä vuorenkupeella, jossa kulutan paljon aikaa vastaanottaessani Jumalalta, tulen sitten alas ja annan ihmisille sen, minkä Hän antoi minulle. Enkä minä halua olla erilainen kuin muut ihmiset. Mutta kuitenkin, ollakseni rehellinen, minun täytyy olla rehellinen Jumalan kanssa Sanomalle, näettehän, .

11   Ja nyt välittömästi, jos Herra suo, meidän on tarkoitus lähteä merentakaiselle matkalle muutaman päivän kuluttua, ja jos se on Herran tahto. Minä todella pyydän rukouksianne.

12   Te olette niin mukavia! Alan puhella ja unohdan kokonaan ajan kulun, niin kuin te muutkin. Mutta veli Shakariania, näitä hienoja saarnaajia täällä lavalla ja siellä ulkona, kaikkia teitä ystäviä Jeesuksessa Kristuksessa, minä tervehdin teitä Hänen Nimessänsä, sukulaisena kanssanne, Ristin kautta, Jumalassa me olemme veljiä ja sisaria.

13   Tänä aamuna haluan mennä Kirjoituksissa Galatalaiskirjeeseen, jos Herra suo. Haluan lukea jonkun Kirjoituksen.

14   Nyt eilen illalla kuulimme tuon sanoman tulevan esiin saarnaaja veljeltämme täällä puhujanlavalla hänen puhuessaan kielillä. Bredensen, veli Bredensen, oikein hieno mies. Minä…

15   Lukutaidottomuuteni ja koulutukseni, minun sanallisen ymmärryksen puutteesta huolimatta, ja kuitenkin tietäen, että Sanoma on totta, ja nähdä sellaisen miehen, joka oli tuossa paneelissa yhtenä iltana, seisomassa siellä ja voivan kohdata tuon älyniekan. He eivät ehkä kykene tekemään sitä, mitä Herra on kutsunut minua tekemään. Enkä minä voi tehdä sitä, mitä Herra on kutsunut heitä tekemään. Mutta työskentelemällä yhdessä olen varma, että me voimme saada Sanoman viedyksi eteenpäin, jos me vain pysymme Jumalan edessä.

16   Ja kun hän todisti täällä eilen illalla. Ja Pyhä Henki puhui kielillä, jonkun kuulijakunnassa olleen kautta, minä aina kunnioitan sitä. Koska minä ymmärrän Raamatun mukaan, että kyseessä on Jumalan Henki, joka on tuomassa jotakin meille. Ja hän puhui myöhäissateesta, varhaissateesta ja myöhäissateesta. Ja se herättää minussa erään ajatukseen.

17   Veli Bonham juuri hetki sitten antoi minulle pienen paketin, jossa oli joitakin shekkejä ja sanoi: “Tänä on ihmisten antama rakkausuhri.” No niin, heidän ei olisi tullut tehdä sitä. Katsokaahan, minä en tullut tänne siinä tarkoituksessa. Mutta hän antoi sen minulle, ja tietenkään ei ole mitään tapaa, miten se voitaisiin antaa takaisin. Niinpä otan sen, jos Herra tahtoo, ja yritän käyttää sen kuluihini mennessäni meren ylitse, koska minulla ei ole minkäänlaista kannatusta siellä, minne olen menossa.

18   Se on jonkilainen salaisuus, koska seurakunnat eivät halua minun tulevan, he eivät halua päästää minua sisälle. Ja minä menen sinne metsästäjänä, koska se on Herrastani. Herra on pannut sydämelleni tehdä niin, ja minun täytyy mennä vähän niin kuin valepuvussa. Ymmärrättehän? Heillä on siellä pieniä hassunkurisia ideoita. Kumpikin puoli haluaa minun allekirjoittavan kortin, että olen samaa mieltä heidän kanssaan siitä, mitä he uskovat, ja sanovan, että tämä toinen ryhmä on väärässä. Ja sitten tämä ryhmä sanoo, että he ottavat minut vastaan, jos sanon, että tämä ryhmä on väärässä. Näettekö? Mutta minä en pidä siitä. Katsokaahan, me olemme…

19   Olen aina yrittänyt seistä ihmisten välissä, organisaatioiden ja heidän eroavaisuuksiensa ulkopuolella, ja kutsua siihen, mistä Jumalan Henki näytti sanovan näiden veljien kautta täällä tänä aamuna, että me emme ole mikään kirkkokunta. On olemassa Branhamin perhe, eikä kukaan meistä ole liittynyt siihen. Me olemme syntyneet tuohon perheeseen. Ja niinpä minä yritän edustaa sitä parhaani mukaan.

20   Nyt Galatalaiskirje 4: 27-31. Uskon, että olen merkinnyt sen tänne. Haluaisin lukea tämän tekstikseni.

Sillä on kirjoitettu: Iloitse sinä hedelmätön, joka et synnytä, puhkea riemuun ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja, sillä yksinäisellä on enemmän lapsia kuin hänellä, jolla on aviomies.

Nyt me, veljet, olemme lupauksen lapsia niin kuin Iisakin oli.

Mutta niin kuin silloin hän, joka oli syntynyt lihan mukaan, vainosi häntä, joka oli syntynyt Hengen mukaan, niin on nytkin.

Mitä silti Kirjoitus sanoo? Aja ulos orjatar ja hänen poikansa, sillä orjattaren poika ei ole perivä vapaan naisen pojan kanssa.

Niinpä siten, veljet, me emme ole orjattaren lapsia vaan vapaan.

Voikoon nyt Herra lisätä siunauksensa kalliille Sanallensa.

21   Minulla on joitakin eilen illalla tekemiäni muistiinpanoja, ja tapanani oli, kun minulla oli vain yksi kokous viikossa jossakin, että saatoin muistaa nuo Kirjoitukset selkeästi mielessäni. Mutta nyt sen jälkeen kun… Vaikka sanonkin sen vähän vitsikkäällä tavalla, ei tarkoitukseni ole vitsailla täällä lavalla. Mutta täytettyäni kaksikymmentäviisi, toisen kerran, en enää voi muistaa sillä tavoin kuin minulla oli tapana muistaa. Tällä vanhalla Fordilla on takanaan paljon maileja, ja niinpä en enää muista niitä. Mutta niin kauan kuin voin liikkua, haluan tehdä jokaisen liikkeeni Hänen kunniakseen, joka pelasti minut.

22   Nyt minä, nähtyäni tänä aamuna ja tarkatessani… Ehkä tämä näyttää oudolta, ja ehkä se jonkun järkevän mielestä saattaa olla kerta kaikkiaan sekavaa, mutta se on kohteliaisuus sille, mihin minut on kutsuttu. Pidän jokaista pientäkin asiaa merkkinä. Minä tarkkaan sitä nähdäkseni, miten se liikkuu. Siten joskus saan sanomani tarkkaamalla ja huomioimalla, miten Henki liikkuu, ja huomioimalla, mitä tämä sanoo, ja mitä tuo sanoo.

23   Te olette monta kertaa huomanneet, kuinka minä ennen parantumiskokousta, seisoessani lavalla tai istuessani siellä takana, tarkkaan asioita. Tunnustelen Henkeä, millä tavalla Se liikkuu, ja tiedän jo, mikä on vikana tuolla henkilöllä, joka siellä istuu. Näettekö? Näette sen täältä, katsokaahan, te tavoitatte sen ennen kuin te edes menette puhujanlavalle.

24   Joskus ennen kuin tulen kokoukseen, joskus ennen kuin edes tulen paikkakunnalle, kuten tänne Kaliforniaa, olen istunut keskustelemassa mukanani olleiden kanssa ja sanonut: “Tulee tapahtumaan eräs määrätty asia, tämä asia tulee tapahtumaan täällä, ja tämä asia tulee tapahtumaan täällä, ja se tulee menemään tällä tavalla”, näettehän, koska se on Jumalan Hengessä. Hän on tiennyt kaikki asiat alusta alkaen, ymmärrättekö, ja niinpä Hän on tuo Iankaikkinen.

25   Ja sitten panin merkille tänä aamuna, kuinka eräs meille kaikille hyvin kallis ystävä ja veli, veli Jewel Rose, nousi ylös ja luki tuon Psalmin. Katsokaa, kuinka se, mitä hän sanoi, sulautuu yhteen tämän kanssa: “Minä haluan nähdä minkä kaltainen siemen teissä on.” Eilen illalla Henki puhui siitä, kuinka “myöhäissade, varhais- ja myöhäissade, molemmat vuodatettaisiin viimeisinä päivinä.” Näettekö, Hengen puhuessa tarkatkaa, mitä Se teki näiden saarnaajien kautta, ja niin edelleen, tänä aamuna. Niinpä minä sen vuoksi otan tämän aiheen: Siemen ei ole perivä yhdessä kuoren kanssa.

26   Se on hyvin outo aihe, mutta Siemen ja Kuori eivät ole perivä yhdessä toistensa kanssa. Ja otan tekstini tästä aiheesta Gal. 4:27, jossa Paavali on puhumassa kirjaimellisesta siemenestä, Abrahamin kahdesta pojasta. Ja haluan tehdä sen tässä niin, että ette mitenkään voi olla näkemättä sitä. Ja jos aika ei tule riittämään, tulen jatkamaan sen kanssa tänä iltana. Ja haluan opettaa samalla tavoin kuin tehdään pyhäkoulu tunnilla, sillä uskon, että teillä silloin tulee olemaan parempi ymmärrys siitä.

27   Nyt, monet teistä miehistä olette paljon kykenevämpiä tekemään tämän kuin minä, koska minähän en ole mikään teologi, en missään muodossa. Ja niinpä, jos te olette eri mieltä kanssani Tästä, niin tehkää niin kuin minä tein eilen illalla, kun joku kallis sisar oli leiponut minulle kirsikkapiirakan. Istuessani siellä hotellihuoneessani tänä aamuna osuin kiveen, mutta kuitenkin minä yhä jatkoin piirakan syömistä. Minä vain heitin pois tuon kirsikan kiven, näettehän. Niinpä, pankaa se vain syrjään se, mitä te ette usko Siitä, ja jatkakaa sen syömistä, minkä te ajattelette olevan oikein.

28   Paavali on nyt puhumassa Abrahamin kahdesta pojasta, joista toinen oli Saarasta ja toinen Haagarista. Me näemme nyt tässä, ja näemme sen kautta Kirjoitusten, että Jumalaa ei koskaan tuoda esiin kahtena. Se tapahtuu aina kolmena. Jumala on täydellinen aina kolmessa.

29   Raamatun matematiikka on täydellinen. Jumala tulee täydelliseksi kolmessa, on palvottu seitsemässä, ja niin edelleen. Niinpä me huomaamme, ettei Raamatun matematiikka koskaan petä.

30   Ja tässä meillä on Abrahamin kaksi poikaa, ja kuitenkin me voimme olla perillisiä vain niin kauan kuin olemme toinen noista pojista, tai Abrahamin poika. “Sillä kun me olemme kuolleita Kristuksessa, me tulemme Abrahamin siemeneksi, ja olemme perillisiä Hänen kanssaan lupauksen mukaisesti”, joten sen vuoksi Abrahamilla täytyy olla vielä yksi Poika.

31   Me tiedämme nyt, että hänen ensimmäinen poikansa oli Haagarista ja toinen Saarasta. Mutta hänellä oli kolmaskin poika, joka oli Jeesus. Se voi nyt tuntua oudolta, mutta sen me nyt yritämme selvittää. Kuten sanoin, Jumala tuo itsensä esiin aina täydellisyydessä, kolmen kautta. Ja olen selventänyt itseäni kaikkien edessä nyt, ja erikoisesti meidän teologiemme edessä, että nämä asiat ovat vain siten, kuin minä Sen näen ja millä tavalla minä saan Se.

32   Kuten esimerkiksi se, miten Jumala alussa asui yksinään, koska Hän oli Iankaikkinen, näettehän, eikä Hän edes ollut Jumala. Jumala on “palvonnan kohde”. Ja Logos, niin kuin me sitä kutsumme, tuo Sana, joka lähti Jumalasta. Jokainen tietää, että Herran Enkeli, tai Herran Sana, seurasi israelilaisia erämaan lävitse, Liiton Enkeli, tuo Logos, joka lähti Jumalasta. Ja sitten tuo Logos tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme. Se on Johanneksen Evankeliumin 1: “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala.” Ja nyt, kun Hän on antanut Elämänsä meidän puolestamme, silloin Hänen Henkensä tulee takaisin meidän yllemme. Jeesus sanoi: “Tuona päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, Isä Minussa, Minä teissä ja te Minussa.”

33   Näettekö, kyseessä on koko ajan Jumala, Jumala julkituoden itsensä, toimien itse kauttansa eri ajanjaksojen aikana. Niinpä nuo kolme, Isä, Poika ja Pyhä Henki, ne ovat sama Jumala toimimassa kolmessa eri ominaisuudessa. Ja me, Seurakunta, itse tänään olemme niiden Jumalan ajatusten tunnusmerkki, joka Hänellä oli ennen maailman perustamista, että Hänellä olisi olemaan Seurakunta. Niinpä ne, jotka ovat Kristuksessa, olivat Kristuksessa alussa, he olivat Hänen ajatuksissansa, ja Hänen ajatuksensa ovat Hänen ominaisuutensa.

34   Tässä tuo siemen alkaa, lupauksessa. Ja Abrahamilla oli pieni epäilys tästä Ismaelin tapauksesta. Ja haluan osoittaa teille tämän puhumamme Siemenen kolme vaihetta, jotka eivät tule perimään yhdessä kuoren kanssa. Me näemme nyt, että täällä alussa Jumala antoi Abrahamille lupauksen.

35   Hän antoi lupauksen ensin Aadamille. Tai se oli liitto, jossa oli ehtoja. “Jos sinä et tee tätä. Jos sinä tulet tekemään tämän.”

36   Mutta kun Hän antoi sen Abrahamille, siinä ei ollut ehtoja: “Minä olen jo tehnyt sen.” Se mitä Hän teki… Hän antoi sen Abrahamille ilman ehtoja. Ja sen kautta, koska Abrahamilla oli lupaus… Sen vuoksi meidän täytyy olla Abrahamin Siemen. “Se ei ollut vain Abrahamille, vaan hänen jälkeensä tulevalle Siemenelle.” Jos nyt haluatte panna merkille, ei se ollut hänen jälkeensä tuleville “siemenille” vaan hänen jälkeensä tulevalle “Siemenelle”.

37   Me näemme nyt, kuinka Saara hieman epäili tuota lupausta, ja hän käski Abrahamia ottamaan tämän Haagarin, nuoren egyptiläisnaisen vaimokseen, ja sillä tavoin Jumala tulisi herättämään tämän luvatun siemenen.

38   Katsokaahan nyt, samoin kuin sanoin eilen illalla, että milloin tahansa siirrytään pois Jumalan alkuperäisestä suunnitelmasta, saadaan koko asia heittämään kuperkeikkaa. Me emme voi liikkua pois alkuperäisestä Sanasta. Sen täytyy… Samoin kuin me eilen tai toissa iltana puhuimme Bileamista. Hänellä oli Jumalan suora ja selvä vastaus: “Älä mene!” Mutta Jumalalla on myös salliva tahto. Ja te voitte toimia sen mukaan jos tahdotte, ja Jumala tulee ottamaan siitä kunnian, mutta kuitenkaan se ei ole Jumalan täydellinen tahto. Ja meidän pitäisi tavoitella Hänen täydellistä tahtoaan eikä Hänen sallivaa tahtoansa. Jumalan Kuningaskunta, jonka Hän… Se on maanpäällä tänään, mutta se ei voi koskaan tulla pystytyksi oikealla tavalla noudattamalla sallivaa tahtoa. Sen täytyy tulla takaisin Hänen täydelliseen tahtoonsa.

39   Ja me näemme tässä, kuinka Saara, sen jälkeen, kun Jumala oli sanonut Abrahamille, että tuo lapsi, jonka kautta koko maailma tulisi siunatuksi, tulisi syntymään Saaran kautta, ja nyt Saara epäili sitä. Ja haluan teidän panevan merkille, että se ei koskaan ollut lähtöisin Abrahamista vaan Saarasta, naispuolisesta. Hän epäili sitä ja sanoi: “Ota Haagar.” Eikä Abraham olisi halunnut tehdä sitä, mutta Jumala käski häntä tekemään niin joka tapauksessa. Niinpä hän teki sen jonkin verran epäillen. Nyt Iisak, joka oli vapaa ja luvatusta naisesta, ei voinut olla perillinen yhdessä Ismaelin kanssa, joka oli epäilyn takia lähtöisin orjattaresta.

40   Siitä Paavali yritti puhua tässä. Katsokaahan, ja se tuo alas jonkun määrätyn Jumalan asian, jonkun määrätyn Jumalan käskyn, mutta se ei voi olla perillinen yhdessä alkuperäisen Jumalan käskyn kanssa. Ymmärrättekö te? Katsokaahan, se voi olla perillinen.

41   Nyt tästä syystä minä olen niin voimakkaasti näitä asioita vastaan. Ja ajattelin, että nyt olisi hyvä aika puhua siitä, koska en tiedä, kuinka kauan pidempään me tulemme olemaan yhdessä, ja ehkä minä voisin jotenkin Jumalan avulla osoittaa teille syyn siihen, miksi minä niin ankarasti arvostelen organisoitunutta uskontoa. Ymmärrättekö? Nähkäähän, se ei voi olla perillinen alkuperäisen Jumalan ohjelman kanssa, koska mikään organisaatio ei ole Jumalasta. Se on peräisin ihmisestä. Maailman ensimmäinen organisoitu seurakunta oli roomalaiskatolinen kirkko Nikeassa, Roomassa. Ilmestyskirjan luvussa sanotaan, että “hän oli huora, ja kaikki hänen tyttärensä olivat porttoja.” Ja huora on nainen, joka ei elä uskollisena aviomiehellensä, ja portto tarkoittaa samaa asiaa. Mutta te näette, että siitä tuli kirkko joka tapauksessa. Se on organisoitu järjestelmä ja se erottaa veljeyden. Me olemme yrittäneet organisoida kaikkia kirkkoja yhteen. Se ei tule toimimaan. Se ei ole koskaan toiminut. Se ei tule koskaan toimimaan. Tuo Kirkkojen maailmanneuvosto, he vain… He ovat poissa Jumalan ohjelmasta.

42   Nyt te sanotte: “Mikä sinä olet seisomaan siellä, mies, jolla ei ole edes keskikoulusivistystä?” Ei ole mitään merkitystä sillä, minkälainen sivistys on kullakin on. En yritä puhua minun sivistyksestäni.

43   Minä puhun Jumalan Sanasta, näettehän. Ja näissä vahvistuksissa, joita te näette tässä palvelutehtävässä, ei ole kyseessä minä, vaan Jumala, joka yrittää saada teidät käsittämään, että se on Totuus. Olisiko Jumalalla mitään tekemistä valheen kanssa? Olkoon kaukana minusta palvella Jumalaa, joka siunaisi valhetta. Hän siunaa Totuuden. Totuutta Hän kunnioittaa.

44   No niin, Ismael ei voinut olla perillinen yhdessä Iisakin kanssa, koska yksi oli peräisin pienestä epäilyksestä, vain lievästä epäilyksestä. Se oli lapsi ja oli yhä Abrahamin siemen, mutta Ismael ei syntynyt Jumalan täydellisen tahdon mukaisesti. Minä voisin nyt käyttää tähän paljon aikaa, mutta toivon, että Pyhä Henki tulee välittämään teille sen sellaisella todellisella tavalla, miten sen pitää olla.

45   Jos Ismael ja Iisak eivät voineet olla perillisiä yhdessä, koska Jumalan alkuperäinen suunnitelma korvattiin Jumalan sallivalla suunnitelmalla, sallivalla tavalla, jonka Jumala siunasi, niin ei myöskään hengellinen Seurakunta tänään voi olla perillinen yhdessä kirkkokunnallisen kanssa., Jumala on siunannut kirkkokunnallisia seurakuntia samalla tavoin kuin Hän siunasi Ismaeliakin, mutta muut eivät voi olla perillisiä hengellisen kanssa. Se on oikein. Kirkkokunnallisesta seurakunnasta, niin kutsutusta seurakunnasta, luonnollisesta seurakunnasta, on tuleva ulos Kristuksen Morsian, joka on Valittu.

46   Minua vaivaa tällä hetkellä tieto siitä, että me näemme kaikkien näiden kirkkokuntien vetävän tähän, jonka me tiedämme olevan… Se, mitä te kutsutte myöhäissateeksi tai Hengen vuodattamiseksi. Ettekö te käsitä Jeesuksen sanoneen, että “kun se tapahtuu, silloin tulee loppu”? Tyhmät neitsyet ja viisaat neitsyet eivät ole oleva perillisiä yhdessä. Sillä kun… Tyhmä neitsyt, hän oli kyllä neitsyt, mutta häneltä vain puuttui Öljy. Ja kun hän tuli ostamaan Öljyä, silloin Ylkä tuli. Ja hän jäi ulos yrittäessään ostaa Öljyä. Ymmärrättekö te? Haluan, että se imeytyy todella syvälle. Nyt, minun ei varmastikaan tarvitse mennä siihen aiheeseen yhtään pidemmälle. Niin eivät nyt myöskään hengellinen ja luonnollinen voi periä yhdessä.

47   Siksi Ylöstempaus koskee vain Morsianta, viisasta neitsyttä, uloskutsuttuja, ennalta määrättyjä, Valittuja! Ettehän te liikemiehetkään hoitaisi liikettänne samalla tavoin kuin jotkut ihmiset yrittävät ajatella, että Jumala hoitaisi ohjelmaansa, sattumanvaraisesti. Jumala tiesi ennen maailman perustamista, kuka tulisi pelastumaan ja kuka ei tulisi pelastumaan. Ennalta määräämisen perusteella, ennalta tietämisen kautta, Hän näki jokaisen jäsenen ja pani jokaisen nimen Karitsan Elämänkirjaan ennen kuin Seurakunta edes alkoi. Jeesus tuli etsimään ja pelastamaan sitä, mikä oli tuossa Kirjassa. Hän osti Lunastuksenkirjan. Se oli kadotettu, ja Hän lunasti Sen ja meidät, kaikki, joiden nimet olivat tuossa Lunastuksenkirjassa.

48   Sitten, niin kuin olen monta kertaa sanonut, te tulitte tietämään sen. Siksi te olette täällä tänä aamuna. Siksi te tulette ulos kaikista näistä organisaatioista ja asioista. Siellä on Jotakin, joka vetää teitä. Niin kuin tuo pieni ajatukseni tuosta kotkasta, joka haudottiin kanan alla, näettehän. Te käsitätte, että siellä on jotakin erilaista. Seurakunnalla ei ollut tarjottavana tuota tyydyttävää Jotakin. Mutta te kuulitte jotakin muuta. Se oli huuto. Ja silloin te käsititte syntyneenne sitä varten. Te olette osa Siitä. Te sovitte yhteen Sen kanssa kuin hansikas käteen. Ja siksi me olemme kokoontuneet tänne yhteen tänä aamuna. Niin kuin vanhalla etelästä olevalla äidilläni oli tapana sanoa: “Samanlaiset linnut kerääntyvät yhteen laumaan”, koska teillä on yhteisiä asioita.

49   Hiirihaukoilla ja kyyhkysillä ei ole mitään yhteistä. Heidän ruokavalionsa on erilainen, vaikkakin kyyhkynen voidaan hautoa hiirihaukan alla. Kyllä, mutta riippuu siitä, millainen se oli alun pitäen. Ja vaikka hiirihaukka voikin olla äiti tuolle kyyhkyselle hetken aikaa, tulee se kuitenkin lopulta löytämään oman kumppaninsa.

50   Niin on Seurakunta tekemässä tänään, sillä Jeesus on Sana ja Hän on Ylkä, ja Morsian on osa Yljästä. Sen vuoksi se Sana, jonka tulee täyttyä tänä päivänä, on osa siitä Sanasta, joka täyttyi Hänen päivänään, ja se on sama Sana, sama kokemus, sama Elämä.

51   Sillä kun Jumala erotti Adamin, hänessä oli aluksi molemmat puolet. Me huomaamme, että alussa Adam oli henki. “Hän teki miehen omaksi kuvaksensa, miespuoliseksi ja naispuoliseksi loi Hän hänet.” Ja sitten l. Mooseksen kirja 2 ja siitä eteenpäin, Hän muodosti miehen maan tomusta. Mies oli luotu Jumalan kuvaksi, ja Jumala on Henki, joten hän oli henkimies. Sitten hän tuli lihaan osaksi eläinkuntaa maan päällä. Hän on tässä kuvaamassa Morsianta. Hän ei koskaan valmistanut toista olentoa, vaan Hän otti osan Adamista, alkuperäisestä luomuksesta, Hän otti hänen kyljestään kylkiluun, ja otti Adamista ulos naisellisen hengen, ja asetti sen naiselliseen osaan, ja Hän jätti sinne miehisen hengen. Sen vuoksi nainen oli osa hänen hengestänsä, osa hänen ruumiistansa, liha hänen lihastansa, luu hänen luustansa, ja sillä tavalla Kristuksen Morsian on Sana Hänen Sanastansa, Elämä Hänen Elämästänsä!

52   Siksi kuninkaallisen Siemenen ylöstempauksen täytyy tapahtua ensin. Ja loput kuolleista eivät vironneet eloon tuhanteen vuoteen, vaan heidät tuotiin ylös Valkoisen Valtaistuimen Tuomiolla. Katsokaahan, ei ole olemassa mitään tuomiota tuolle kuninkaalliselle Siemenelle tai ennalta määrätylle Abrahamin Siemenelle. Jos te nyt ottaisitte Johannes 5:24, kuunnelkaapa tätä: “Hänellä, joka kuulee Minun Sanani, ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, on iankaikkinen Elämä.”

53   Kuinka erilaista se nyt onkaan verrattuna moniin meidän teologioihimme? Minä voisin nyt mennä tänne ulos ja sanoa jollekin juopolle: “Uskotko sinä?” “Totta kai!” Voisin kysyä joltakin mieheltä, joka on toisen miehen vaimon kanssa: “Uskotko sinä?” “Aivan varmasti!” “Olitko eilen illalla kokouksessa kuulemassa Sanaa?” “Varmasti!” “Uskotko sinä Sitä?” “Totta kai!” Hän vain sanoo sen.

54   Mutta alkuperäinen tulkinta tästä Sanasta on: “Hän, joka ymmärtää Minun Sanani, ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut.” “Hän, joka ymmärtää”, se tarkoittaa, että kenelle Se on tehty tiettäväksi.

55   Jeesus sanoi: “Ei kukaan voi tulla Minun luokseni, ellei Minun Isäni häntä vedä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva. Minun lampaani, Minun kyyhkyseni, kuulevat Minun Ääneni. Vierasta he eivät tule seuraamaan.” Ja mikä on Jumalan Ääni? Se on Jumalan Sana. Mikä muu on kenenkään ääni kuin hänen sanansa? Se on Jumalan Sana. He tulevat kuulemaan Jumalan Sanan.

56   Sen vuoksi luonnollinen siemen oli vain kantaja, ensiksi Ismaelin kautta, toiseksi Iisakin ja sitten tuohon Siemeneen. Aivan niin kuin viljassa on varsi, tähkä ja kuori. Tässä nyt nämä siemenen kolme vaihetta osoittavat meille todellisen kuvan siitä, minkä haluan teidän panevan merkille kanssani tänä aamuna. Me näemme sen tässä.

57   Ja ollen koulunkäymätön minun täytyy ottaa näkemäni luonnolliset asiat esikuviksi niistä hengellisistä asioista, jotka on tehty tiettäväksi minulle, koska en pystysi esittämään sitä teille millään kieliopillisella tavalla, niin että se tuntuisi teistä järkevältä.

58   Ja joka tapauksessa Jumala aina esikuvaa hengellistä luonnollisen esikuvan kautta. Jos ei olisi olemassa Raamattua, minä kuitenkin tietäisin kristillisyyden oikeaksi, koska kaikki maassa perustuu kuolemaan, hautaamiseen ja ylösnousemukseen. Luonto toimii kuoleman, hautaamisen ja ylösnousemuksen kautta.

59   Katsokaa mahlaa puussa, kuinka se toi lehdet. Ja hedelmien tiputtua se menee takaisin maahan, mullan alle, kylmän talven ajaksi ja tulee jälleen keväällä ylös uusi elämä mukanaan. Todistaen joka vuosi, että on olemassa elämä, kuolema ja ylösnousemus.

60   Aurinko nousee aamulla kuin vastasyntynyt lapsi, hyvin heikkona. Kello seitsemältä tai kahdeksalta se aloittaa koulunkäynnin ja kello kymmeneltä tai yhdeltätoista se on suoriutunut yliopistosta. Se paistaa voimassansa noin kello yhdestätoista kello kolmeen ja sitten se alkaa heiketä. Illalla se laskee, tulee heikoksi kuin vanha mies. Onko se sen loppu sen kuolessa? Ei. Se nousee jälleen seuraavana aamuna. Näettekö?

61   Koko luonto, on teidän todellinen Raamattunne, joka todistaa tämän Raamatun kanssa! Ja sitä yritän osoittaa teille tänä aamuna, kuinka te luonnon kautta tulette näkemään Jumalan Sanan. Sen esikuvana on Jumalan Sana, koska luonto on Jumalan muotoilema.

62   Samoin kuin tieteessäkin he löytävät luonnon mekaniikat ja lait, mutta eivät tiedä, mikä tuo luonto on. He eivät tunne luonnon Elämää. Se on Jumala. Niinpä mekaniikasta ilman dynamiikkaa ei ole mitään hyötyä.

63   Huomatkaa nyt tuo varsi, tähkä ja kuori. Haagar tässä esitti vartta, joka oli ensimmäinen elämä, joka alkoi lupauksessa. Saara esitti tähkää, johon siitepöly tulee. Maria, tuo neitsyt, hän esitti kuorta, joka tuotti todellisen hengellisen Siemenen tuodakseen todellisen, aidon varren. Haagarin ja Saaran kohdalla molemmat tulivat seksin kautta. Mutta neitsyt Marian kohdalla se tuli Jumalan luvatun Sanan voiman, neitseellisen syntymän kautta. Hän synnytti aidon Siemenen. Tuo varsi, Haagar, toinen vaimo, synnyttäen lupauksen epäilyn kautta, toimi hienoisen epäilyksen kautta.

64   Toivon vain, että Jumala voisi auttaa meitä. Minä en… Haluan niin kovasti teidän näkevän tämän. Te ette voi vähimmässä määrin epäillä mitään osaa Siitä. Teidän täytyy ottaa Se sellaisena kuin Se on. Se ei tarvitse minkäänlaista tulkintaa. Raamattu sanoo, että “Jumalan Sana ei perustu yksityiseen tulkintaan.” Jumala ei tarvitse ainuttakaan meidän kouluistamme tulkitsemaan Sanaansa. Kun Hän vahvistaa Sen ja saa Sen elämään, niin se on Sen tulkinta. Kun Jumala sanoi: “Olkoon valo”, siellä oli valo. Sitä ei tarvitse tulkita. Kun Hän sanoi: “Neitsyt on tuleva raskaaksi”, hän tuli raskaaksi. Sitä ei tarvitse tulkita.

65   Me emme tarvitse kaikkea tätä, näitä seminaareja ja asioita, jotka saavat miehet sanomaan: “Meillä on tulkinta. Meillä on tulkinta.”

66   Jumala itse tulkitsee oman Sanansa. Hän ei tarvitse ketään tulkitsemaan sitä puolestansa. Hän sanoi: “Se tulee tapahtumaan”, ja se tapahtuu. Hän sanoi: “Viimeisinä päivinä Hän vuodattaisi Henkensä”, Hän teki sen. Minä en välitä siitä, mitä kirkkokunnat sanoivat. Hän teki sen joka tapauksessa, koska Hän oli sanonut, että Hän tulisi tekemään sen. Niinpä se ei tarvitse tulkintaa, sillä Jumala tulkitsee itse itsensä.

67   Ja nämä asiat, joita te näette, jotka nyt näyttävät teille niin salaperäisiltä. Jos muistatte, teidän palvelutehtävänne, te helluntailaiset, kolmekymmentä tai neljäkymmentä vuotta sitten, olivat aivan yhtä salaperäisiä metodisti- ja baptistikirkoille, kuin mitä Tämä on teille tänään. Mutta nähkää Se nyt Sanassa. Minä yritän näyttää teille, samalla tavoin niin kuin te yrititte näyttää heille. Ja sitten jos Jumala Sanassansa sanoo, että se on niin, ja sitten kääntyy ympäri ja vahvistaa Sen olevan niin, silloin se on Jumalan oma tulkinta asialle. Te ette tarvitse, että kukaan tulkitsisi sitä teille.

68   No niin, Haagar, vain “hieman”. Muistakaa, te ette voi ottaa yhtä Siitä yhtään Sanaa pois. Ja Jeesus sanoi Ilmestyskirjan lopussa. Ja Kirjan alussa Kristus sanoi: “Kuka tahansa, joka ottaa yhden osan pois tuosta Sanasta!” Vain yksi Sana väärin tulkittuna aiheutti jokaisen sairauden ja kuoleman, mitä meillä koskaan on ollut. No niin, jos Jumala, joka on pyhä, katsoi alas, ja kaikki tämä sekasorto aiheutui vain yhden Sanan pienestä väärintulkinnasta, ja joku pieni asia tuota ylintä Sanaa vastaan sai aikaan kaiken tämän sekasorron, niin että Hänen oman Poikansa täytyi kuolla, kärsiä ja vuodattaa Verensä sovittaakseen tämän kauhistuttavan asian takaisin Hänelle, niin kuinka me tulisimme pääsemään sisälle millään vähemmällä kuin pitämällä tuon koko Sanan?

69   “Hyvä on”, te sanotte, “veli Branham, se oli 1. Mooseksen kirjassa.”

70   Minä tunsin sen, näettehän. Mutta sallikaa minun sanoa teille, että Ilmestyskirjassa, joka on Kirjan viimeinen osa, sanotaan: “Kuka tahansa ottaa yhden Sanan pois tästä profetian Kirjasta, tai lisää yhden sanan Siihen, hänen osansa tullaan ottamaan pois Elämänkirjasta.”

71   Jeesus myös sanoi sen Kirjan keskellä! Siinä on jälleen teidän kolme todistajaanne: l. Mooseksen kirja, Uusi Testamentti ja tämä päivä tänään. Jeesus sanoi: “Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.”

“Mutta Hän ei tarkoittanut sitä.”

72   Hän oli puhumassa ihmisille, jotka olivat korkeimpia teologeja. Noille papeille, joiden esi-esi-esi-esi-esi-isät jo olivat olleet pappeja. Yhdenkin Sanan väärentäminen Siitä olisi ehdottomasti seurannut kuolemanrangaistus. Heidät olisi pitänyt kivittää, jos he olisivat ohittaneet yhdenkin Sanan. Mutta he tulkitsivat Sitä väärin. Sen vuoksi kun Sana itse, kun Jumala lupasi lähettää Messiaan, ja Hän lähetti Sen sellaisessa kapalossa, jossa Hän oli luvannut Sen tulevan, niin heillä oli erilainen kapalo sitä varten.

73   Sallikaa minun sanoa tämä. Tänäänkin on niin, että he eivät käsitä Sitä! Se ei ole jonkun intellektuellin tai kirkkokunnan kapalossa. Se on voiman ja ylösnousemuksen ja ylösnousseen Kristuksen julkituomisen kapalossa, sillä tavoin kuin Jumala lupasi Sen eikä kapaloituna siihen, miten ihmiset ajattelivat Siitä.

74   Nyt Haagar, yhden pienen eroavaisuuden vuoksi, naisen ei Abrahamin kautta. Abraham ei tahtonut tehdä sitä, mutta Jumala antoi hänen tehdä sen, koska hän… Sama asia Hänen salliessaan Bileamin mennä eteenpäin. Huomatkaa nyt, vain hieman eroten Siitä Haagar synnytti Ismaelin, joka oli villi mies, jota ei koskaan voitu voittaa. Hän eli jousensa varassa. Hän oli villi mies. Hän on sitä yhä tänäänkin.

75   Nyt Saara, tuo tähkä tai siitepöly, Saara, todellinen lupauksen vaimo, tuo esiin lempeän miehen, josta puolestaan syntyi luvattu kansa.

76   Mutta nyt Maria, ilman seksiä, lupauksen kautta, samalla tavoin kuin Abrahamilla oli lupaus Jumalalta, Jumalan Sana, mutta hän uskoi lupauksen: “Katso Herran palvelijatar”, näettekö, eikä se tuottanut vartta vaan alkuperäisen Siemenen, sillä Hän oli tuo Sana, jonka Abraham uskoi, ja jonka Maria uskoi.

77   Nyt, Maria ei ollut tuo Siemen, hän oli vain Siemenen kuori. Nuo kaksi muuta olivat pelkästään tuon luonnollisen siemenen elämän kuljettajia. Maria itse ei ollut tuo Siemen, mutta kuten usko Jumalan Sanaan, se toi todellisemman kuvan Sanasta, koska Hän oli Sana. Aivan niin kuin kuori pitää sisällään vehnän jyvän suojellen sitä, kunnes se on kykenevä tai kypsä menemään eteenpäin omin voimin. Näettekö? Sitten itse Siemen jätti hänet [Marian]. Tuo Siemen oli hänen kohdussansa, hän ei ollut tuo Siemen. Hän ei tuottanut tuota Siementä. Jumala on tuo Siemen.

78   Nyt sitten tuo veri… Monet ihmiset ajattelevat, että meidät pelastettiin juutalaisella verellä. Ja jotkut heistä sanovat: “Meillä on oikeus pakanoiden kautta, koska portto Raahab ja mooabilainen Ruutin, ja niin edelleen, olivat pakanoita.” Te ette voi esittää niihin mitään vaatimusta, ette kumpaankaan. Hän ei ollut juutalainen eikä pakana.

79   Hän oli Jumala, Logos, Sana, joka lähti Jumalasta. Kun Hän alkoi hautomaan maata ja tuoda esiin sen elämän, joka on meressä. Kun Jumalan Henki, Logos, tuo Sana, jonka Jumala sanoi: “Olkoon siellä”, ja sieltä lähti Logos, joka oli Sana. Ja tuo Sana alkoi… Koska kaikki tämä oli tuossa Logoksessa, koko Jumalan Sana, koko Raamattu, jokaista ajanjaksoa varten. Ja tuon Logoksen alkaessa hengittää maan ylle, tuli sinne mereen elämää, ja se alkoi kasvaa tuottaen edelleen linnut ja eläinkunnan. Ja lopulta siellä tuli esiin jotakin, joka näytti aivan Jumalan kaltaiselta, joka oli sen hautonut, ja se oli mies, joka oli Jumalan kuva.

80   Tuo mies lankesi, niin kuin siemenen täytyy langeta. Ja sitten Jumala alkoi hautoa sitä uudestaan lankeemuksen jälkeen. Hän toi esiin Eenokin, Hän toi esiin Elian, Hän toi esiin Mooseksen, Hän toi esiin profeetan toisensa jälkeen yrittäen uudelleen asettaa ennalleen tuon kuvan. Ja lopulta maan päälle tuli jälleen itse Jumalan aito kuva, joka oli Jumala, Logos lihaksi tehtynä asuen meidän keskellämme.

81   Nyt tuolla samalla Logoksella on osansa, Hänellä on Morsian, ja tuo sama Logos, tämä Sana, jota ei voida peukaloida, hautoo tänään seurakuntia yrittäen tuoda Sanan takaisin Sen täyteen julkituomiseen. Ja niin kuin nuo profeetat olivat tuon Siemenen kantajia silloin, samoin ovat kirkkokunnalliset seurakunnat nyt tuon Siemenen kantajia. Huomatkaa nyt, aivan samoin kuin kuori jyvän ympärillä, niin seurakunta nyt pitää sisällään tuon Siemenen, mutta sitten Se jättää hänet.

82   Jeesus oli Jumala. Hän oli sitä. Hänen Isänsä oli itse tuo suuri Logos. Eikä Hän voi nyt vuodattaa sitä kaikkea Moosekseen, sillä tämä oli profeetta.

83   Ja Herran Sana aina, pettämättä milloinkaan, tulee profeetalle. Ei ole yhtään paikkaa tai aikaa Raamatussa, eikä Raamatun jälkeen, että Sanan oikea tulkinta olisi yhtäkään kertaa tullut jollekin teologille. Sellaista ei ole Kirjoituksissa. Se ei koskaan tullut fariseuksille, Se ei koskaan tullut saddukeuksille, Jumala ei koskaan nostanut esiin profeettaa yhdenkään niiden joukosta eikä Hän ole koskaan tehnyt siten näinä viimeisinä päivinä.

84   Niin pian kuin he nostavat sen esiin, he kaikki tulevat yhteen ja muodostavat siitä organisaation, ja siinä se kuolee. Mutta Hän on tehnyt tämän tarkoituksella. Me yritämme selittää sen Jumalan avulla. Huomatkaa nyt, katsokaa kuinka tuo seurakunta-siemen tässä nyt alkaa näyttää aivan tuolta Siemeneltä itseltään.

85   Pankaa nyt merkille, kun siemen menee maahan, se on alkuperäinen siemen. Kun se tulee esiin, se tuottaa elämän. Mutta mitä tekee tuo elämä, joka tulee vehnänsiemenestä? Se ei aluksi esiin tullessaan ole tuo vehnänjyvä. Siinä on vehnän elämä, mutta se on kuljetusvaiheessa. Ja sellainen oli tuo ensimmäinen uskonpuhdistus, kun Luther tuli esiin tästä sekasorron pimeydestä. Sen täytyi kuolla.

86   Niin monta kertaa ihmiset osoittavat myötätuntoa. Ja luin äskettäin erään kirjan Äänetön Jumala, jonka on kirjoittanut yksi näistä nykyaikaisista filosofeista, jotka yrittävät kääntää teidät pois Jumalasta. Jos te ette tunne Jumalan Sanaa ja Jumalan suunnitelmaa, teidät voidaan helposti järkyttää. Mutta kun te näette Jumalan suunnitelman, Hänen ohjelmansa, silloin te uskossa tiedätte, että se on Jumala, ja Jumala tekee itsensä tunnetuksi toimien aivan samoin kuin Hän teki muinakin aikoina, vaeltaen, vahvistaen.

87   Siksi Moosesta ei voitu järkyttää. Hän puhui kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa, ja Jumala sanoi hänelle: “Minä olen sama, joka olin Abrahamin kanssa. Minä olen Se, joka annoin tämän lupauksen. Minä tulen olemaan sinun kanssasi.” Kuinka te silloin voitte pysäyttää tuota miestä?

88   Kuten eräs vanhoista profeetoista sanoi: “Kun leijona ärjyy, kuka voi olla pelkäämättä? Ja kun Jumala on puhunut, kuka voi muuta kuin profetoida?” Kun me tänä hetkenä näemme ne asiat, jotka Jumala on luvannut, näemme sen avautuvan, niin miten te voisitte seistä hiljaa, kun te näette, että se on Hänen tiensä? Mitä Hän sanoi tapahtuvan? Kun te näette kaikki nämä salaperäiset asiat, mutta ollen tarkalleen sillä tavalla kuin Jumala sanoi sen tulevan tapahtumaan.

89   Huomatkaa nyt, “nainen”, kantaja. Haagar tuli esiin vartena, sitten tuli siitepöly ja sitten kuori ja sitten tuo Siemen. Haluan teidän nyt ensin tarkkaavan näitä kantajia.

90   No niin, varsi ei näytä ollenkaan Siemeneltä, mutta tuossa Siemenessä ollut Elämä on varressa. Se oli Luther. Se tuli edelleen Zwingliin ja edelleen Calviniin ja moniin muihin.

91   Nyt pankaa merkille, sen jälkeen se muutti paikkaansa. Tarkatkaa nyt luontoa Jumalan Sanan muotoutuessa samalla tavoin kuin aurinko: kuolema, hautaaminen ja ylösnouseminen. Sitten tulee siitepöly, se oli Wesley. Ja siihen aikaan siinä riippui paljon hedekukintoja, ja itse asiassa se näytti aika paljon enemmän Siemeneltä. Se näytti paljon enemmän Siltä, koska Wesley toisen Jumalan Sanan kanssa toi Seurakunnan ylemmäksi, pyhittämiseen. Se oli hänen sanomansa. Hyvä on.

92   Sitten jonkin ajan kuluttua se tipahti pois ja meni takaisin varteen, ja esiin tuli jyvä. Mutta ennen kuin tämä jyvä alkoi muodostua, siellä oli ensin peite, akana, kuori. Ja jokainen viljan kasvattaja tietää, että jos te otatte tuon tähkän, se on jyvän ensimmäinen pieni alku. Mutta nyt, siinä on helluntailaisten ajanjakso. Te ette nyt voi, kukaan teologi tai…

93   Kukaan historioitsija, mieluumminkin, jokainen heistä tietää ajanjaksojen tulleen sillä tavalla. Ottakaa Ilmestyskirja, ottakaa seurakunnan ajanjaksot ja nähkää, eikö tarkalleen sillä tavoin ne avautuneetkin.

94   Nyt Wesleystä tulivat esiin Pyhyyden Pyhiinvaeltajat, nasarealaiset ja kaikki nuo pienet pyhitysseurakunnat, jotka olivat aika paljon lähempänä tuota alkuperäistä Sanaa, kuin mitä Lutherin uskonpuhdistus oli. Mutta katsokaahan, kun Luther organisoitui, se vain laittoi alulle nuo lehdet. Ja sitten tämän kasvaessa ylemmäksi kaikki Henki jätti luterilaisen seurakunnan, kaikki paitsi kirkkokunnallisuus, ja todelliset, totiset uskovaiset menivät edelleen pyhittämiseen.

95   Ja sitten pyhittäminen siirtyi Pyhyyden Pyhiinvaeltajiin, ja niin edelleen, ja kaikkiin näihin pyhitysorganisaatioihin, nasarealaisiin ja niin edelleen, ja sieltä se siirtyi suoraan helluntaiajanjaksoon. Ja katsokaapa nyt tuota pientä vehnänjyvää. Se näyttää miljoona kertaa enemmän siltä alkuperäiseltä vehnänjyvältä, joka meni maahan, kuin miltä varsi tai tähkä näytti. Mutta jos te panette sen suurennuslasin alle ja avaatte tuon kuoren, niin te näette, että myös he olivat vain kantajia. Jyvä ei ole vielä alkanut kasvaa. Se on vain pienen pienenä silmuna siellä aivan takana, ja voimakkaalla suurennuslasilla te voitte nähdä siitä vain pienen kärjen, kuin neulan kärjen, josta tuo siemen tulee. Ja tämä kuori tässä, joka näyttää aivan tarkalleen todelliselta asialta, ei ole todellinen. Se on ainoastaan kohtu.

96   Kuten Marian kohtu. Maria ei ollut tuo Siemen vaan osa tätä vartta täällä. Hän oli vain Siemenen kantaja kuten muutkin. Mutta ollen kutsuttu ja Jumalan itsensä valitsema tätä tarkoitusta varten, hän näytti, niin kuin meidän katoliset ystävämme ajattelevat, että hän olisi ollut Jumalan äiti. Mutta ei, hän ei ollut Jumalan äiti, eikä hän myöskään ollut Jumalan Siemen.

97   Nainen tuottaa munasolun. Jumala tuottaa elämän. Hemoglobiini, veri, se tulee uroksesta.

98   Kana tai jokin lintu voi rakentaa pesän keväällä ja munia munan, mutta jos tuo naaraslintu ei ole ollut uroslinnun kanssa, sen munat eivät kuoriudu. Ne ovat kuolleita. Ne tulevat mätänemään pesässä.

99   Kuten olen usein sanonut, niin se on vikana seurakunnissa tänään, he mätänevät pesissään, joita kutsutaan metodisteiksi, baptisteiksi, helluntailaisiksi ja niin edelleen. Jos he eivät ole kosketuksessa Sanan itsensä kanssa, he tulevat mätänemään pesässänsä, omassa organisaatiossansa.

100   Nyt jotkut heistä, jotkut protestantit, ovat enemmän tai vähemmän taipuvaisia uskomaan, että Maria tuotti tuon munan. Jos olisi sillä tavoin, niin katsokaa, minkä te saatatte Jehova Jumalan tekemään. Munaa ei voida tuottaa ilman tunneaistimusta.

101   Niinpä te näette Jumalan valmistaneen sekä munan että elämän idun. Hän loi molemmat Marian kohdussa. Ja tuo Mies ei ollut mitään muuta kuin itse Jumala lihaksi tehtynä, asuen meidän keskuudessamme Immanuelina. Ei vain jokin hieno mies tai profeetta. Hän oli hieno Mies ja Profeetta. Ei jokin opettaja tai jokin teologi. Oi, Hän on saattanut olla kaikkea sitä. Hän oli kaikki kaikessa. Mutta kaiken sen yläpuolella, Hän oli itse Jumala. Raamattu sanoo, että “Jumalan Veri on pelastanut meidät”. Jumala itse, ei jokin kolmas persoona tai toinen persoona. Tuo Persoona, itse Jumala, suuri Jehova, varjosi Marian, ja itse Luoja loi sekä verisolun, tuon elämän että myös munan.

102   Jos te voitte saada juutalaisen näkemään sen, silloin hän tietää, kuka Messias on. Kun John Ryan, joka oli ollut sokea neljäkymmentä vuotta, parannettiin siellä Benton Harborissa, tuo rabbi, joka halusi haastatella minua, sanoi minulle: “Te ette voi leikata Jumalaa kolmeksi kappaleeksi ja antaa Häntä juutalaiselle.”

103   Minä sanoin: “Jotkut heistä tekevät niin. Mutta me emme leikkaa Jumalaa kolmeksi kappaleeksi.” Minä kysyin: “Uskotko sinä profeettoja?”

“Tietenkin minä uskon profeettoja”, hän sanoi.

104   Minä kysyin: “Kenestä Jesaja puhui, Jesaja 9:6: ‘Lapsi on meille syntynyt’?”

Hän sanoi: “Sehän oli Messias.”

105   Minä sanoin: “Mikä sukulaissuhde Messiaalla tulee olemaan Jumalaan?”

Hän sanoi: “Hän tulee olemaan Jumala.”

106   Minä sanoin: “Tarkalleen oikein. ‘Hänen Nimensä on Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, Mahtava Jumala, Iankaikkinen Isä.”’

107   Siinä ykseys kadotti sen, siinä kolminaisuus kadotti sen; he kulkevat tien molemmilla sivuilla. Mutta se on niiden välissä. Jos Jumala voisi olla itsensä Isä, jos Jeesus olisi voinut olla itsensä Isä, mutta Hän ei voinut olla. Ja jos Hänellä oli toinen Isä Jumalan lisäksi, ja kun Raamattu sitten sanoo, että “Pyhä Henki” oli Hänen Isänsä, ja jos ne olisivat kaksi eri henkeä, silloin Hän oli avioton lapsi. Se on totta. Kumpi sitten oli Hänen Isänsä, Jumala vai Pyhä Henki? Jos te sanotte, että jompikumpi niistä, niin tarkatkaa kuinka tukalaan asemaan te joudutte. Jumala oli Hänen Isänsä. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

108   Matteus 1:18 sanotaan:

Nyt Jeesuksen Kristuksen syntyminen tapahtui tällä tavalla: Kun hänen äitinsä Marian oli kihlattuna Joosefille, ennen heidän yhteen tuloaan, hänen huomattiin olevan raskaana Pyhästä Hengestä.

109   Kuka nyt on Hänen Isänsä? Huomaatteko mitä tarkoitan? Pankaa nyt merkille:

Silloin Joosef hänen aviomiehensä, joka oli oikeudenmukainen mies eikä halunnut tehdä hänestä julkista esimerkkiä, ajatteli laittaa hänet salaa pois.

Mutta hänen ajatellessaan näitä asioita, katso, Herran enkeli ilmestyi hänelle unessa ja sanoi:, Joosef, sinä Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi, sillä se, mikä on siinnyt hänessä, on…” [Seurakunta sanoo: “Pyhästä Hengestä.”]

110   Minä ajattelin heidän sanoneen, että “Jumala oli Hänen Isänsä”? Oi, teologit, missä on ymmärryksenne?

Huomatkaa: “Ehtoolla on oleva valoisaa!”

111   Todellinen Siemen syntyi Mariasta, mutta se ei ollut hänen [Marian] Siemen. Se oli Jumalan lupaus, ja hän [Maria] sanoi: “Katso Herran palvelijatar.” Naiset ovat elämän kantajia. Ja nyt Marialla, tuo Siemen oli niin paljon lähempänä.

112   Haagarin täytyi saada se vääristellyllä tavalla. Saaran, epäillen sitä, sai aikaan vain luonnolliseen siemenen, sukupuolisen halun kautta. Mutta Maria, ilman minkäänlaista sukupuolisuutta, uskoi Sanan, ja Sana tehtiin lihaksi.

113   Mutta huomatkaa, Marian ollessa niin lähellä, että piti tuota Siementä kohdussansa, se näytti siltä kuin se olisi ollut hänen Siemenensä. Tulen kohokohtaan kohta. Ja samoin on helluntailaistenkin kohdalla. Muistakaa vain Jeesuksen sanoneen, Matteus 24:24: “Viimeisinä päivinä nuo henget…” Ei ensimmäisinä päivinä. “Viimeisinä aikoina nuo kaksi henkeä tulisivat olemaan hän lähellä toisiansa, että se pettäisi jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Helluntailaishenki olisi aivan tarkalleen oikean kaltainen niin täydellisesti, että se pettäisi jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista.

114   No niin, ne eivät ole minun sanojan. Hän on sanonut sen. Nyt, jonkin ajan kuluttua te ehkä tulette saamaan ymmärryksen siitä, mitä yritän sanoa. Nyt tuo Siemen todella näytti enemmän…

115   Tuo kuori näytti enemmän Siemenen kaltaiselta kuin, mitä tähkä tai varsi oli, mutta ne olivat kaikki vain Siemenen kuljettajia. Katsokaahan, Luther organisoitui, ja varsi kuoli. Wesley organisoitui, ja tähkä kuoli. Helluntai organisoitui, ja sen elämä kuoli. Ja nyt tulee esiin Siemen. Te ette voi mennä pidemmälle kuin Siemeneen.

116   Huomatkaa nyt: aina kun jokin suuri liike nousi esiin, kautta vuosien, niin sitä nopeasti seurasi organisaatio. Kolme vuotta on suunnilleen se aika, jonka herätys kestää, ja sitten he organisoivat sen ja muodostavat organisaation. Ja sellaisia täytyy tulla monia, kuten monia lehtiä Lutherista, paljon heteitä Wesleystä, ja monia helluntailaisia, ykseseys, kakseus, kolmeus, neljäys, viiseys. Oi, armoa! Näettekö?

117   Mutta pankaa merkille: Jeesuksen Kristuksen julkituleminen on jatkunut kaksikymmentä vuotta! Eikä yhtäkään organisaatiota ole noussut eikä tule nousemaan. Se tulee kuolemaan kuten tuo myöhäissateenliike ja kaikki muut. Tämä on lopunaika, Siemen, eikä kuori tule olemaan perillinen Sen kanssa sen enempää kuin Ismaelkaan Iisakin kanssa.

118   Näettekö nyt tässä, kuinka se on tarpeeksi lähellä pettääkseen? Luther: varsi, Wesley: tähkä, ja helluntailaiset: kuori. Kuinka voisinkaan juuri tässä mennä tuohon kuoreen ja näyttää teille jotakin. Missään aikaisemmassa ajassa se ei koskaan ole tullut niin lähelle kuin mitä se on juuri nyt. Kaikki on seurakunta, seurakunta, näettekö, “nainen”.

119   Ja huomatkaa: “nainen” oli alussa se, joka epäili alkuperäistä lupausta. Ei niin että Jumala olisi perunut Sanaansa. Jumala ei peru Sanaansa tänäänkään. Hän vahvistaa alkuperäisen Sanansa! Mutta Saara oli se, joka sanoi: “Ehkäpä, kuvittelehan nyt, mehän odotamme.”

120   Se on vikana ihmisillä tänään. Te yritätte kiivetä johonkin tietämättä mihin olette kiipeämässä. Kuinka te voitte tehdä sen, ellette tiedä, mitä olette tekemässä? Kuljetteko te silmät sidottuina? Yrittäen kiivetä johonkin tietämättä, mitä olette tekemässä, te tulette kaatumaan. “Jos sokea johtaa sokeaa, he tipahtavat molemmat kuoppaan.” Jeesus sanoi niin.

121   Mutta nyt me olemme Siemen-ajassa. Mutta mitä kuori tekee nyt? Tukee sitä ja on yhteistyössä Siemenen kanssa ja pitää sitä sisällään. Se oli pantu sinne sitä tarkoitusta varten, jotta se pitäisi sitä sisällään.

122   Samalla tavoin kuin aurinko tekee noustessa varhaiskeväältä vehnän ylle. Tarkatkaa luontoa vuodenaikojen vaihtuessa, päivien vieriessä. Kaikki rullaa täydellisesti oikein Jumalan kanssa. Kun tuo lämmin aurinko nyt alkaa paistaa siemenen ylle, se murtautuu esiin. Mutta maailman täytyy olla määrätyssä asemassa, tilassa, saadakseen tuon Siemenen murtautumaan ulos liasta. Sen täytyy tulla tähän tilaan, tulla määrätylle paikalle saadakseen tuon siemenen tulemaan esiin. Sen täytyi tulla sillä tavalla ulos pimeästä ajanjaksosta.

123   Jotkut ihmiset, kuten tuo arvostelija, jonka sanoin kirjoittaneen tuon kirjan Äänetön Jumala, hän sanoi: “Kautta pimeiden ajanjaksojen, kun nuo kristityt marttyyrit kuolivat, Jumala istui Taivaassa niin kuin ei olisi edes tietänyt asiasta.” Tuo lukutaidoton, hengellisesti sokea mies parka, kunpa hänen silmänsä vain voisivat avautua! Ettekö te tiedä, että siemenen täytyy maata tomussa, kuolla ja mädäntyä ennen kuin se voi tuottaa uudestaan?

124   Ja helluntaiseurakunta kuoli varhaisen katolisen kirkon kautta. Ja sitten se tuli esiin varren muodossa kulkien Lutherin, Wesleyn ja helluntaiajanjaksojen kautta, mutta näettekö, kuinka tarkasti se on nyt ottamassa muotoaan? Ymmärrättekö te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

125   Nyt sen täytyy tulla suoraan takaisin tuohon alkuperäiseen palvelutehtävään, joka Hänellä oli täällä maan päällä, koska se on Morsian. He ovat yksi. Hän on nyt luvannut, miten nämä asiat tulisivat tapahtumaan viimeisinä päivinä. Ja me näemme niiden tapahtuvan, kaikkien näiden lupausten, kuten Malakia 4, Luukas 17:30. Oi, ja on niin monia muita Kirjoituksia, ettei sillä olisi loppuakaan!

126   Ja minun täytyy nyt lopettaa, koska on myöhä. Kyllä. Hyvä on, sanokaa heille, nähdäksenne voivatko he saada… Kysykää heiltä, ja tulkaa sitten kertomaan minulle. Hetkinen vain. Haluan niin kovasti saada tämän jaetuksi. Haluaisin, että te näkisitte tämän. Katsokaahan, Jeesus… Huomatkaa, Morsian.

127   Me näemme nyt tässä ajanjaksossa, jossa me nyt elämme, että tuo kohtu, helluntaiorganisaatio, näytti aivan tarkalleen siltä kuin se olisi todellinen asia. Mutta käsitittekö, että Ilmestyskirjan 17:ssa luvussa kutsutaan roomalaiskatolista kirkkoa, ensimmäistä organisaatiota, “huoraksi”? Kuinka moni tietää, että se on totta? Kuinka moni tietää, että hän oli porttojen äiti? Mikä on moraaliton nainen? Nyt Hän sanoi, että tämä nainen oli “seurakunta”. Mikä on huora? Nainen, joka on uskoton avioliittolupaukselleen. Mikä on portto? Sama asia, samaa merkitsevä sana.

128   Nyt tuo nainen synnytti. Miten hän synnytti? Ei Sanalle vaan organisaatiolle. Tässä ovat metodistit, baptistit, ja helluntailaiset, ja heillä kaikilla on äitinsä tavat. Kuka tahansa alhainenkin nainen voi täällä Kaliforniassa synnyttää tytön, joka on neitsyt, ja samalla tavoin ensimmäinen sanoma lähti, mutta kun totuus pyhityksestä tuotiin esiin Lutherin ajanjaksolle, eivät he voineet vastaanottaa sitä. Kun Pyhän Hengen kaste esiteltiin metodisteille, eivät he voineet vastaanottaa sitä. Ja nyt kun Siemen aika on tuottanut helluntain, se ei vastaanottaa Sitä. Se on organisoitunut. Mutta se on ollut Siemenen kuljettaja, näettehän.

129   [Eräs veli puhuu kielillä. Tyhjä kohta nauhassa.] Aamen. Kiittäkää nyt Herraa siitä, Sanasta, sen Sanan yksinkertaisuudesta, joka sanottiin.

130   Katsokaa, kuinka yksinkertaista se on, aivan niin kuin katselisi viljan kasvua. Teillä ei tarvitse olla jotakin suurta teologista tulkintaa Siitä. Katselkaa vain sitä. Hän on suoraan ympärillänne, koko ajan. Katsokaahan, se on…

131   Minun täytyy nyt lopettaa. Tunsin tuon pienen nykäisyn, ja pyysin häntä tekemään sen. Meidän täytyy lopettaa. Nyt veli, vain tämä yksi huomautus, ja sitten lopetan.

132   Katsokaa nyt, kuori, varsi ja niin edelleen, ne ovat vain Sanan kantajia. Heillä oli osa Sanasta, näettehän, kunnes se oli tullut vanhurskauttamiseen, pyhittämiseen ja lahjojen ennalleen asettamiseen, helluntailaisissa. Mutta huomatkaa nyt, aivan samoin kuin oli Ismael, Iisak, ja sitten Jeesus, näettekö, yksi oli vääristelty, toinen alkuperäinen, ja tässä tulee itse Siemen. Näettekö? Nyt seurakunta on tullut tuosta samasta asiasta, suoraan takaisin. Kuten kukka tai mikä muu kasvi tahansa, se juo, imee sisälle, ja menee…

133   Se ei merkitse sitä, että luterilainen on kadotettu. Mutta luterilainen, joka hylkäsi pyhittämisen, tulee olemaan kadotettu, jos hän haluaa pitää kiinni jostakin… Katsokaahan, Israel söi uutta mannaa joka ilta. Huomatkaa nyt.

134   Mutta nyt lopun ajalla, katsokaa tätä kuorta täällä, ja sitten pankaa merkille vehnänjyvä. Elämän täydellinen salaisuus on sinetöitynä kuoren sisäpuolella. Me näemme sen tulevan ylös Lutherissa. Me näemme sen tulevan tähkään. Me näemme sen varressa, me tulemme tänne, ja nyt se on kuoren muodossa, melkein samankaltaisena helluntaiajanjaksossa, mutta todellinen salaisuus on kätkettynä sisäpuolella.

135   Muistakaa nyt, Ilmestyskirjan mukaan, koko Kirjan salaisuus on sinetöity Seitsemällä Sinetillä, joita uskonpuhdistajilla ei ollut tilaisuutta tuoda esiin, näitä neljää vaihetta, neljää Eläintä [Olentoa], jotka lähtivät kohtaamaan neljää maailman voimaa. Ensimmäinen, joka lähti oli…

136   Mikä oli ensimmäinen, joka lähti? Leijona, kohtaamaan Rooman ajanjaksoa. Se oli alkuperäinen Sana. Hän on Juudan sukukunnan Leijona. Kristus itse meni kohtaamaan tuota ajanjaksoa. Mikä oli seuraava eläin, joka meni kohtaamaan toista hevosella ratsastajaa. Mikä hän oli? Katsokaa, kuinka tuo ensimmäinen ratsastaja oli puettu valkoiseen, ja myöhemmin hänen päässään oli kruunu ja niin edelleen, ja jousi ilman nuolia.

137   Pankaa merkille seuraava hevonen ja tuo Eläin [Olento], joka lähti kohtaamaan häntä, oli härkä. Ja härkä on uhrieläin. He kuolivat marttyyreina pimeän ajanjakson kuluessa.

138   Kolmas Eläin [Olento], joka lähti kohtaamaan seuraavaa hevosta, ennen kuoleman hevosen ratsastusta, jota kuolema ja helvetti seurasivat… Seuraava Eläin [Olento], joka meni kohtaamaan tuon päivän hevosen ratsastajaa, oli miehenkasvoinen Eläin. Kuinka monet tietävät sen? Se oli tuo järkiperäinen uskonpuhdistajien ajanjakso: Luther, Wesley, Calvin, Knox, Finney, Moody. Näettekö?

139   Mutta pankaa sitten merkille, mikä lähti ehtooajassa? [Eräs veli sanoo: “Kotka.”] Kotka, jälleen profeetallisena. On oleva valoisaa kotkan ajassa, tien Kirkkauteen tulette varmasti löytämään, oi, elävän Jumalan Seurakunta!

140   Toivoisin voivani tulla tänne ja istua alas aamulla ja viipyä koko päivän teidän kanssanne näiden asioiden ympärillä. Kuulkaahan, luuletteko, etten minä pidä teistä? Minä rakastan teitä, veljeni. Minä haluaisin mennä jokaiseen organisaatioon ja yhdistykseen ja vain uskoa jokaisen kanssa. Mutta katsokaahan, sitä ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Siellä on tuskin oveakaan avoinna minulle.

141   Minä olen menossa salaa erääseen kansakuntaa juuri nyt, organisaatioiden tähden, koska he eivät salli sen palvelutehtävän, jonka Jumala… Kirjoitin juuri heille takaisin ja sanoin: “Kymmenen vuotta olen yrittänyt tulla takaisin. Ja te typerine kasteinenne olette estäneet sen!”

142   Yksi heistä uskoo, että “teidät tulee kastaa kolme kertaa: kerran Isälle, kerran Pojalle ja kerran Pyhälle Hengelle, kasvot eteenpäin.” Toinen sanoo: “Ei, teidät täytyy kaataa kolme kertaa taaksepäin: kerran Pojalle, ja kerran Isälle, ja kerran Pyhälle Hengelle.” Ja he ovat molemmat väärässä.

143   Yksi sanoo: “Teidät on kastettu Hänen kuolemaansa, ja Hän kaatui eteenpäin kuollessaan. Meidät kastetaan Hänen kuolemaansa.” Toinen sanoo: “Kuka hautaisi miehen kasvoilleen? Te hautaatte hänet selälleen.” Sellaista hölynpölyä. Se erottaa ihmiset ja osoittaa, että se on kateutta. Se on Saatanasta. Se ei ole Jumalasta.

144   Mutta kaiken keskellä Jumala ei ole kummallakaan puolella, vaan Hän kutsuu molemmilta puolilta: “Tulkaa ulos heidän keskeltänsä ja olkaa erotettuja”, sanoo Jumala, “ja Minä tulen vastaanottamaan teidät itseni luo.” Jumala siunatkoon teitä.

65-0427 MUUTTAAKO JUMALA MIELTÄNSÄ? (Does God Change His Mind?), Los Angeles, California, USA, 27.4.1965

FIN

65-0427 MUUTTAAKO JUMALA MIELTÄNSÄ?
(Does God Change His Mind?)
Los Angeles, California, USA, 27.4.1965

1       Jääkäämme hetkeksi seisomaan päämme kumarrettuina. Taivaallinen Isä, me kiitämme Sinua kaikista suloisista asioista, jotka Sinä olet antanut meille. Me emme ole yhdenkään Sinun siunauksesi arvoisia. Nämä saamamme siunaukset ovat todella ansaitsemattomia. Ja me rukoilemme, Jumala, että Sinä jatkaisit meidän kanssamme olemista. Vain tulla sisälle ja tuntea tämä ihmeellinen henki kokouksessa; minä tiedän, että se tulee Sinulta. Niinpä minä rukoilen, Isä, että Sinä Läsnäolollasi jatkaisit kokoontumisemme kunnioittamista tänä iltana ja parantaisit kaikki sairaat ja vaivatut. Suo se. Voikoon Sinun Läsnäolosi tähden tämä olla suuri ilta, jota me emme tule pian unohtamaan. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

2       Haluan pyytää anteeksi, että viivytin teitä niin myöhään eilen illalla. Yritän olla nopeampi tänä iltana. Tulemme pitämään kiirettä ja rukoilemaan sairaiden puolesta. Eilisiltainen kokous tuntui minusta todella hyvältä. Näytti siltä, että hyvin monet ihmiset olisivat parantuneet. Ja sain paljon tukea kaikkien rukoillessa yhdessä. Sillä tavalla me seisomme. Niinpä, Herra siunatkoon teitä. No niin, uskon, että huomenillalla me tulemme olemaan… Luulen, että siitä on jo ilmoitettukin. Se on eräässä toisessa paikassa. Hyvä on.

3       Menkäämme nyt nopeasti 4. Mooseksen kirjan 22. lukuun, ottaaksemme vain pienen tekstin ja tuodaksemme esiin joitakin ajatuksia ja sen jälkeen me tulemme käyttämään suurimman osan ajasta rukousjonoa varten.

4       Billy sanoi jakaneensa valtavan määrän kortteja, kolme- tai neljäsataa. Ja tulee ottamaan melkoisen ajan, että heidät saadaan vietyä rukousjonon lävitse, joten puhun vain muutaman minuutin, ehkä kolmekymmentä minuuttia, jos mahdollista, ja sitten aloitamme rukousjonon rukoillaksemme sairaiden puolesta.

5       4. Mooseksen kirjan 22. luku ja 31. jae. Haluan lukea tämän.

Silloin HERRA avasi Bileamin silmät, ja hän näki tiellä seisomassa HERRAN enkelin, jolla oli kädessään esiin vedetty miekka, ja hän kumarsi alas päänsä ja lankesi kasvoillensa.

6       Tämä saattaa kuulostaa vähän karkealta tekstiltä parantumiskokousta varten. Ja yritän saada rukousjonon aloitetuksi kello yhdeksältä, jos mahdollista. Haluan nyt tänä iltana ottaa aiheeksi: Muuttaako Jumala mieltänsä?

7       Tehän tiedätte, että me voimme muuttaa mieltämme, koska opimme jotakin vähän eri tavalla ja tiedostamme, että me olimme väärässä.

8       Mutta en usko, että Jumala voi muuttaa mieltänsä. Koska jos Hän tekisi niin, Hän ei varmastikaan voisi silloin olla ääretön, ja Hän tekisi paremman ratkaisun muuttaessaan sen. Niinpä… Minulla on sellainen usko Häneen, että Hän ei muuta mieltänsä. Koska jos Jumala milloinkaan tekee jonkun ratkaisun, täytyy Hänen pysyä tuon ratkaisun kanssa. Ymmärrättekö? Ja joka kerta kun sama ongelma tulee esiin, Hänen täytyy toimia samalla tavalla kuin miten Hän teki ensimmäisellä kerralla tai Hän toimi väärin ensimmäisellä kerralla. Näettehän? Niinpä siinä on meille jotakin, jolle voimme perustaa uskomme. Nyt me emme voi…

9       Kyllä, usko ei ole vain jokin irtonainen lehti, jotakin, mitä voidaan puhaltaa tänne ja sitten jonnekin muualle. Se on jotakin, jonka täytyy olla varma. Sen täytyy olla vakaata. Enkä minä voi perustaa uskoani jollekin teorialle. Sen täytyy olla todistettu tosiasia, ennen kuin minulla voi olla uskoa.

10   Aivan samoin kuin miehen, joka valitsee vaimoa, jonka kanssa hän menee naimisiin. Hänellähän täytyy olla usko tuohon naiseen, jonka kanssa menee naimisiin, tai muutoin hän tulee varmasti järjestämään itselleen paljon vaikeuksia. Näettehän? Niinpä teillä täytyy olla usko, joitakin vankkoja tosiasioita, joille perustaa uskonne. Miehellä täytyy olla jotakin, johon perustaa uskonsa, joko tuon naisen sanaan tai johonkin, mitä joku toinen on sanonut.

11   Niinpä minusta tuntuu, että kohdatakseni Jumalan, on olemassa vain yksi asia, jonka varaan minä voin perustaa uskoni, ja se on Hänen Sanansa.

12   Koska melkein jokaisella meistä on erilaisia ideoita. Voimme vain istua alas ja alkaa keskustella siitä, mitä söisimme, niin me jo voimme olla eri mieltä mitä söisimme. Meidät on tehty erilaisiksi ja meidän ruokahalumme ovat erilaiset. Ja samoin on meidän seurakuntiemme kanssa. Me näemme, että niillä on erilaisia ideoita siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Ja se suo meille jokaiselle etuoikeuden tehdä valintamme.

13   Mutta mitä minuun tulee, niin uskon, että Jumalan Sana on oikein. Enkä minä usko, että Se on kenenkään omin neuvoin tulkittavissa. Minä uskon, että se on juuri sitä, mitä Se sanoo, ja Se on Totuus. Ja sillä tavalla minä otan Sen, että Se on Jumalan Sana. Nyt, minulla ei ehkä ole tarpeeksi uskoa saadakseni sitä kaikkea toimimaan, mutta en varmastikaan halua seistä jonkun toisen tiellä, jolla on tarpeeksi uskoa saada Se toimimaan.

14   Kuten esimerkiksi, Eenokilla oli tarpeeksi uskoa, niin ettei hänen tarvinnut kuolla. Hän vain lähti iltapäiväkävelylle, väsyi täällä maan päällä olemiseen ja vain käveli ylös Taivaaseen. Minä todella haluaisin, että minulla olisi senkaltainen usko. Ja minä toivon, että me saamme tuon uskon jonakin päivänä, kun me jatkamme kasvamistamme Häneen.

15   Nyt, syy siihen, miksi tänä iltana valitsin tekstiksi tämän raamatunpaikan, on se, että minusta tässä näyttää aivan siltä, kuin Jumala olisi muuttanut mieltänsä ja käskenyt Bileamia tekemään yhden asian ja sitten käskenyt häntä tekemään jotakin muuta. Niinpä ajattelin, että ehkä käyttäisimme hetken aikaa yrittääksemme hieman oikaista tätä, ja nähdä, mitä Hän todella käski häntä tekemään.

16   Niinpä nyt, jäsennelkäämme tätä. Me tiedämme, että Bileam oli profeetta. Ja Baalak oli Mooabin kuningas tuohon aikaan. Eivätkä mooabilaiset olleet mitään jumalankieltäjiä. He palvelivat samaa Jumalaa kuin Israelkin. Koska Mooabin perustaja oli Lootin poika, jonka hän oli saanut omasta tyttärestään, ja niinpä he palvelivat samaa Jumalaa. Jos panitte merkille, niin heidän uhrinsa, ja kaikki muutkin, olivat tarkalleen samanlaisia, härät ja myöskin oinaat, ja ne puhuivat toisesta Tulemuksesta. Ja nyt jos fundamentalismi on kaikki se, mitä Jumala vaatii, niin silloin Mooab oli aivan yhtä fundamentaalinen uhriensa perusteella kuin Israelkin oli. Mutta me huomamme nyt, että Israel seuraa Jumalan Sanaa ollessaan menossa heille luvattuun maahan. Ja he tulivat…

17   Tässä olisi esikuva luonnollisen ja hengellisen kohtaamisesta. Ja kun luonnollinen ja hengellinen kohtaavat, tapahtuu aina yhteentörmäys, koska ne aina törmäävät toisiansa päin. Ja Israel tässä, haluan esittää sen hengellisenä Seurakuntana ja Mooabin luonnollisena seurakuntana, pelkkänä seurakuntana, jota me kutsumme luonnolliseksi seurakunnaksi.

18   Ja me kaikki olemme varmoja siitä, että on olemassa seurakunta, ja on olemassa Morsian, joka tulee ulos seurakunnasta. Me tiedämme, että se on totta.

19   Ja tässä he törmäävät toisiinsa. Ja me huomaamme, että heidän törmätessään tässä, se tapahtui syystä, josta haluaisin puhua hetken. Niin pian kuin he olivat törmänneet toisiinsa, ja toinen oli nähnyt, mitä toinen oli tekemässä, siellä tapahtui suuri toinen toisensa jäljitteleminen.

20   Ja sellaisesta tilasta me löydämme sen tänään: meillä on liian paljon jäljittelyä. Ja kun te teette niin, olette te aina vaikeuksissa. Te ette voi elää jonkun toisen miehen elämää. Me emme voi jäljitellä jotakin. Meidän täytyy vain olla sellaisia, joita me olemme. Teidän ei pidä koskaan yrittää tehdä sitä. Jos tämä mies tekee jotakin, ja koska hän tekee sen, te ajattelette, että myös teidän täytyy tehdä se. Mutta älkää tehkö niin. Te olette yksilöitä Jumalan silmissä. Eikä meidän pidä yrittää jäljitellä toisiamme.

21   Ja nyt Israel, täyttäessään velvollisuuttaan ja ollessaan Jumalan käskystä marssimassa luvattuun maahan, törmäsi yhteen Mooabin, toisen uskovaisten ryhmän, kanssa.

22   Ja toivon, ettei tämä kuulosta liian pahalta. Mutta haluan tässä antaa pienen kuvauksen siitä, kuinka Mooab oli asettunut aloilleen maahan ja oli enemmän sellaisen organisoidun asia kaltainen. Heillä oli kuningaskuntansa kuuluisuudet ja arvohenkilöt.

23   Mutta Israel oli vain vaeltelija. Heillä ei ollut mitään määrättyä paikkaa jonne olisivat voineet mennä. He vain vaelsivat sinne, minne Herra heitä johti. Ja uskon myös Bileamin myöhemmin profetiassaan sanoneen: “Noita ihmisiä ei lueta kansojen joukkoon. He tulevat olemaan vain hajallaan oleva joukko.” Ja sellainen se aina on ollut. Ja me näemme heidän törmänneen toisiinsa.

24   Aivan samoin kuin Kain ja Abel, hekin törmäsivät toisiinsa. Ja he olivat veljeksiä, he olivat molemmat samasta äidistä, Eevasta. Ja me ymmärrämme heidän käsittäneen, että he olivat kuolevaisia, ja että heidät oli pantu Elämän ulkopuolelle, ulos Elämän puutarhasta. Ja he molemmat yrittivät löytää tietä Sinne takaisin. Ja jos huomasitte, niin nuo molemmat pojat olivat hyvin uskonnollisia. Kain oli aivan yhtä uskonnollinen kuin Abelkin, ja molemmat he rakensivat alttarit, toisin sanoen, kirkot. He molemmat uhrasivat. He molemmat rukoilivat. Ja he molemmat palvelivat Jumalaa, mutta toinen heistä palveli Häntä väärällä tavalla.

25   Katsokaahan nyt, te voitte olla vaikka kuinka vilpitön ja kuitenkin te olette väärässä. Te voitte olla väärässä. “On tie, joka näyttää oikealta, mutta se lopulta on kuoleman tie.”

26   Me näemme nyt, että se oli niin totta Kainin ja Aabelin kohdalla. Ja kun Kain näki, että Aabelin uhri oli otettu vastaan… Ja voisin pysähtyä tässä kysyäkseni, miksi Jumala vastaanotti hänen uhrinsa? Siksi että hän ilmestyksen kautta ymmärsi, ettei ollut kyse mistään omenista, tai uskon heidän nyt sanovan granaatinomenista tai jotakin sellaista, joita he söivät Eedenin Puutarhassa, ja jotka aiheuttivat synnin. Ja Aabel uskoi, että se oli veri. Ja siitä juuri todella olikin kysymys. Ja Aabel, ilmestyksen kautta, uskon kautta, uhrasi Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, jonka kautta Jumala todisti, että hän oli vanhurskas. Näettekö? Ja koko Seurakunta on rakennettu Jumalalliselle ilmestykselle Jumalan Sanasta. Jeesus sanoi niin, kun he yhtenä päivänä olivat tulossa alas vuorelta.

27   Hän sanoi opetuslapsillensa: “Kenen te sanotte Minun, Ihmisen Pojan olevan? Tai kenen ihmiset sanovat Minun olevan?”

28   Ja he vastasivat joidenkin heistä sanovan: “Sinä olet ‘Mooses’. Sinä olet ‘Elia’ tai ‘yksi profeetoista’.”

Hän sanoi: “Mutta kenen te sanotte Minun olevan?”

29   Ja Pietari antoi tuon suuren lausunnon: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”

30   Hän sanoi: “Siunattu olet sinä, Simon, Joonan poika.” Ja tästä niin suuresti kiistellään uskovaisten keskuudessa.

31   Nyt katolinen kirkko sanoo, että Hän rakensi Seurakuntansa Pietarin päälle, sillä Hän sanoi: “Sinä olet Pietari”, pieni kivi, “ja tämän kiven, pienen kiven päälle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani.”

32   Mutta nyt protestantit enimmäkseen uskovat, että Hän rakensi itsensä päälle, Hänen, Kulmakiven päälle. Mutta katsokaahan, Hän oli rakennuksen Kulmakivi. Minä uskon Hänen rakentaneen Seurakunnan…

33   En ollakseni eri mieltä, mutta katsokaahan, kysymys oli: “Kenen ihmiset sanovat Minun olevan?”

34   Ja Pietari sanoi: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”

35   Hän sanoi: “Siunattu olet sinä, Simon, Joonan poika, liha ja veri eivät ole tätä sinulle paljastaneet. Sinä et koskaan oppinut tätä menemällä johonkin seminaariin. Katsohan, sinä et koskaan oppinut tätä jonkun ihmistekoisen asian mukaan, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle.” Näettekö? “Ja tälle Kalliolle, Minä tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit sitä voita.” Hengelliselle ilmestykselle Jeesuksesta Kristuksesta, siitä kuka Sana on. Silloin hengellisesti paljastettu Totuus Sanasta on se, minkä päällä Seurakunta lepää.

36   Uskon, että se Aabelilla oli alussa, hengellinen ilmestys siitä, ettei ollut kyseessä mikään kedon hedelmä tai omien kättemme teko tai jotakin sellaista. Se oli veri. Ja hän uhrasi Jumalalle paremman uhrin kuin Kain.

37   Me löydämme Abrahamin ja Lootin saman valinnan edestä, koska Loot meni alas Sodomaan hengellisen ja luonnollisen seurakunnan joutuessa ristiriitaan paimenten vuoksi. Ja heidän täytyi erota toisistansa. Ja milloin tahansa tämä tapahtuu, se aiheuttaa kateutta.

38   Ja me näemme, miten Jumala vastaanotti Aabelin eikä Kainin kaunista ja suurta uhria, jonka vuoksi hän oli niin raskaasti työskennellyt. Ja hän oli uskonnollinen, kumartui maahan ja palvoi, ja niin edelleen, teki kaiken sen, minkä Aabelkin teki, mutta hänellä ei ollut ilmestystä siitä, mikä oli Totuus. Niinpä me sitten näemme, että kun Jumala hyväksyi Aabelin ilmestyksen ja hänen uhrinsa, sai se Kainin kadehtimaan Aabelia. Ja siellä tapahtui ensimmäinen murha.

39   Me näemme kateuden tulleen Abrahamin ja Lootin paimenten välille, ja heidän täytyi erota toisistaan.

Me näemme, että myös Mooseksella ja Kooranilla oli yhteentörmäys.

Jeesuksella ja Juudaksella oli yhteentörmäys.

40   Ja niin kuin aina on ollut, niin se on tänäänkin, luonnollisella seurakunnalla ja hengellisellä Seurakunnalla on yhteentörmäys niiden tullessa yhteen, sillä luonnollinen yrittää olla samanvertainen hengellisen kanssa, mutta aina lihallisen jäljittelyn avulla. Mutta samoin kuin oli Eesaun ja Jaakobin kanssa, se ei onnistu.

41   Jumalalla on Seurakuntansa, kutsuttu, nimetty ja syrjään asetettu. Ja joka kerta Hän paljastaa itsensä hänelle siinä ajanjaksossa, jossa Hän elää, joka ainoa kerta, aivan niin kuin Hän sanoi Roomalaiskirjeen 8. luvussa, että Jumalan ennalta tietäminen tai ennalta määrääminen voisi pysyä lujana.

42   Eesau ja Jaakob, ennen kuin kumpainenkaan poika oli syntynyt, ennen kuin heillä oli edes mahdollisuutta tehdä valintaansa, Jumala sanoi: “Minä vihasin Eesauta ja rakastin Jaakobia”, sillä alusta alkaen Hän tiesi, mitä heissä oli. Ja me tiedämme…

43   Pitäkää se mielessänne, Hän tietää, mitä teidän sydämessänne on. Hän tietää, mitä te tarkoitatte. Ei ole väliä sillä, mitä me sanomme, Hän tietää, mitä te tarkoitatte.

44   Ja se on aina aiheuttanut vaikeuksia. Ja siitä asti kun Kain tuhosi Aabelin, on luonnollinen aina yrittänyt hävittää hengellisen vaikutusta. Me havaitsemme saman asian tänään, tänään on aivan samalla tavoin. Se todistaa, että se tulee Saatanalta, koska se on kateutta ja Totuuden jäljittelyä.

45   Niinpä me todella uskomme, ettei Jumala koskaan muuta mieltänsä siitä, mitä Hän on sanonut. Hän pysyy aina uskollisena Sille.

46   Mutta Hänellä on myös salliva tahto. Ja siihen vaikeudet kätkeytyvät. Me yritämme toimia Jumalan sallivan tahdon mukaan, ja Hän sallii sen. Mutta myöskin, jos me otamme Hänen sallivan tahtonsa, vaikka se ei olekaan oikein, panee Hän kuitenkin sallivan tahtonsa työskentelemään täydellisen tahtonsa kirkastamiseksi.

47   Mikään ei toimi vikaan Jumalan kanssa. Hän tietää tarkalleen, kuinka paljon kello tikittää tänä iltana. Mikään ei ole vialla. Jokainen isku osuu tarkalleen kohdalleen sillä tavalla kuin sen pitääkin, kaikessa. Me ajattelemme sen olevan väärin, mutta Hän tietää, että se on oikein. Sen oletetaankin olevan tällä tavalla.

48   Kuten oli alussa, Jumala vain salli synnin tulla. Se ei ollut Hänen täydellinen tahtonsa.

49   Mutta katsokaahan, Jumala, tuo suuri Henki, Isä, Hänessä oli ominaisuuksia, ja nämä asiat, jotka te nyt näette, ovat vain Hänen ominaisuutensa, jotka ovat tulleet esiin. Hän asui yksin. Hän ei ollut edes Jumala. Jumala oli palvonnan kohde. Hän oli tuo Suuri Iankaikkinen. Ja Hänessä oli ominaisuuksia kuten: olla Isä, olla Pelastaja, olla Parantaja. Ja kuinka Hän olisi voinut osoittaa olevansa Isä, kun Hän asui yksinään? Hän yksin on kuolematon. Mutta Hänen ominaisuuksiensa täytyi tulla esille.

50   Nyt, jotta voisi olla Pelastaja, täytyy jotakin olla kadoksissa. Ja Jumala ei voi tarkoituksellisesti kadottaa mitään ja sitten lunastaa sitä. Se ei sopisi Hänen pyhyydelleen eikä Hänen suurelle oikeudenmukaisuudelleen. Mutta Hän asetti ihmisen vapaan valinnan pohjalle tietäen, että hän tulisi lankeamaan. Ja sitten Hän itse tuli ihmiseksi voidakseen lunastaa takaisin langenneen ihmisen. Siitä syystä Jeesus oli Immanuel. Jos Jumala olisi lähettänyt jonkun muun henkilön kuin itsensä, silloin se ei olisi ollut oikeudenmukaista. Jumalan täytyi itsensä tulla ja ottaa tuo paikka. Eikä Jumala voinut tulla alas Hengessä ja ottaa tuota paikkaa, vaan Hänet täytyi tehdä lihaksi, oman luovan Poikansa lihassa.

51   Ja Hän osoitti täällä alussa, että Hänen täydellinen tahtonsa oli luoda ihmiset maan tomusta. Mutta katsokaahan, Hän salli seksin tulla sisälle. Hän ei koskaan tarkoittanut lasten syntyvän seksin kautta, mutta se sallittiin, ja pian se on häipyvä pois.

52   Nyt me näemme, että Mooab jo alusta asti oli avioton, koska hän oli Lootin poika, jonka hän sai oman tyttärensä kautta. Huomatkaa nyt, Mooab esittää luonnollista seurakuntaa ja Israel hengellistä seurakuntaa. No niin, Israel, morsian, oli… esittää uloskutsuttua.

53   Seurakunta itsessään, tuo sana seurakunta merkitsee “uloskutsuttu, tulla ulos”, ne, jotka ovat tulleet ulos. “Tulkaa ulos hänestä, Minun kansani! Olkaa erotettuja, sanoo Herra, ja Minä tulen vastaanottamaan teidät. Älkää koskeko heidän saastaisiin asioihinsa.” Jumalan Seurakunta on kutsuttu ulos maailmasta, maailman sekasorrosta. Te ette enää ole maailmasta.

54   Niin kuin tässä yhtenä iltana yritin sanoa teille, että teillä juuri nyt on Pyhän Hengen kasteen kautta iankaikkisen lunastuksenne käsiraha [ennakko] itsessänne, ja se on jo tehnyt teidät eläviksi. Te olette nyt ylösnousseita Hänen kanssaan, ja me istumme yhdessä taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa. Katsokaahan, te ette enää ole maailmasta. Jos te rakastatte maailmaa, tai jos te yhä olette kiintyneitä maailman asioihin, silloin Jumalan rakkaus ei edes ole teissä. Ymmärrättekö? Me olemme vapaat maailmasta. Siellä ei enää ole mitään halua maailmaan.

55   Hebrealaiskirjeessä, uskon sen olevan 10. luvussa, jossa sanotaan, että “siellä oli jatkuva muistutus synnistä, ja joka vuosi nuo eläinten ruumiit uhrattiin. Mutta tässä tapauksessa, palvojalla kerran puhdistettuna, ei enää ole tietoisuutta synnistä, ei ole enää halua syntiin.” Tuo koko asia on jättänyt teidät, koska teidät on tehty eläviksi uuteen Elämään.

56   Ja sitten, luonnollinen seurakunta on vain joukko kirkkokuntiin liittyneitä ihmisia. Se ei ole mitään enempää… Minä en edes enää kutsu sitä “seurakunnaksi”. En halua viitata siihen seurakuntana. Minä haluan viitata siihen kuin jonakin “kerhona”, kuten, metodisti-kerho, baptisti-kerho, helluntailais-kerho.

57   Mutta Seurakunta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, on uudestisyntynyt, ja he ovat uusia luomuksia. Ja niinpä me yhä näemme, että Jumala pitää Sanansa.

58   Nyt Mooab oli nähnyt katsottuaan sinne alas kentälle, että Jumala liikkui näiden ihmisten keskuudessa, jotka eivät olleet edes mikään organisoitunut kansakunta. He vain kulkivat ympäri paikasta paikkaan. Mutta outoa oli se, että tullessaan näiden kansojen kohdalle, he valloittivat ne. Kaiken, mikä oli heidän tiellään, he ottivat sen. Ja nyt Mooab oli nähnyt sen. Baalak katsoi Israelia ja sanoi: “Tuo kansa peittää koko maan pinnan.” Ja hän sanoi: “He syövät kansoja, niin kuin härkä syö ruohoa.”

59   Ja he tulivat huomaamaan, että yksi niistä suurista avainasioista, miksi heillä oli tämä suuri ilmestys, oli se, että siellä heidän keskuudessaan oli profeetta. Heillä oli profeetta, joku, joka johti heitä. Se ei ollut mikään ihmistekoinen järjestelmä, mihin hän ja kaikki hänen mukanaan olevat arvohenkilöt olivat tottuneet. Vaan heillä oli johtaja, jumalallisesti kutsuttu johtaja.

60   Ja mikä murheen päivä se olikaan, kun seurakuntamaailma jätti Pyhän Hengen jumalallisen johtajuuden ja omaksui piispan tai jonkin muun ottamaan Sen paikan. Se oli surullinen päivä. Pyhä Henki on seurakunnan johtaja. Hänet on lähetetty vahvistamaan Jeesuksen Kristuksen sanoja ja saamaan seurakunta elämään samalla tavoin kuin se eli alussa.

61   Äskettäin, eräs hyvin kuuluisa koulu täällä tässä kaupungissa, eräs seminaari… Ja heillä on sellainen Phoenixissa. Ja pari oppilasta tuli luokseni ja sanoivat: “Me pidämme sinusta, veli Branham. Meillä ei ole kerta kaikkiaan mitään sinua vastaan, mutta me haluaisimme oikaista sinua.”

62   Ja minä sanoin: “Hyvä on, minä todella haluan tulla oikaistuksi.” Ja niinpä sanoin: “Jos olen väärässä, niin tietenkään en halua olla väärässä, sillä puhun liian monille ihmisille.”

63   Ja hän sanoi: “No niin, tässä on vaikeutesi. Sinä yrität esitellä, tai saada jälleen elämään, apostolisen uskonnon, vaikka apostolinen uskonto lakkasi olemasta apostolien mukana.”

Ja minä sanoin: “Niin.” Sanoin: “No niin, jos nyt…”

Hän sanoi: “Minä en nyt halua väitellä siitä kanssasi.”

64   Minä sanoin: “En myöskään minä. Me emme väittele. Meidän ei oleteta tekevän sitä. Me olemme veljiä.”

“Mutta”, hän sanoi, “minä vain haluaisin auttaa sinua.”

Minä sanoin: “Tietenkin olen halukas tulemaan autetuksi.”

Ja hän sanoi: “Katsohan nyt”, hän sanoi, “nyt … Se on totta.”

65   Ja minä sanoin: “Nyt keskustellessamme meidän ei tule käyttää mitään tekstikirjoja.” Minä sanoin: “Minä en tule käyttämään omaani”, eikä minulla olekaan muuta kuin Tämä. Mutta sanoin: “Minä en tule käyttämään muuta tekstikirjaa, vain Raamattua. Ja te, me käytämme vain Raamattua.”

Hän sanoi: “Hyvä on, se sopii.”

66   Minä sanoin: “No niin, me uskomme, että apostolinen kirkko alkoi Helluntaipäivänä. Oletko samaa mieltä siitä?” Hän sanoi: “Kyllä olen.”

67   Minä sanoin: “Me ymmärrämme nyt, että Jumala antoi siellä voiman seurakunnalle apostolista liikettä varten.”

68   Hän sanoi: “Kyllä, se oli Seurakunnan rakennusteline. Mutta nyt seurakunta on jo asetettu järjestykseen, ja meillä on kaikki omat pastorimme ja suuret organisaatiomme ja muut asiat. Me emme enää tarvitse noita asioita vetämään ihmisiä.”

69   Minä sanoin: “Missä Raamattu sanoo niin? Kerrohan minulle, missä paikassa Raamattu sanoo niin?” Näettekö?

Hän sanoi: “No niin, se ei tarkalleen sano sitä sillä tavalla.”

70   Minä sanoin: “Hyvä on, silloin minä en voi vastaanottaa sitä, ellei se sano sitä juuri sillä tavalla.” Näettekö? Minä sanoin: “Sillä tavalla sen täytyy olla.” Minä kysyin: “Uskotko, että Jumala yhä kutsuu ihmisiä?”

Hän sanoi: “Kyllä, varmasti. ”

71   Minä sanoin: “Uskotko Raamatun vastaavan oikein jokaiseen kysymykseen?”

“Kyllä.”

72   Minä sanoin: “No niin, Helluntaipäivänä oli puhemiehenä Pietari, jolla oli Valtakunnan avaimet.”

“Niin oli.”

73   Ja minä sanoin: “Mikä tahansa nyt hänen ratkaisunsa olikin, Jeesus sanoi: ‘Kenet sinä sidot maan päällä, Minä sidon Taivaassa. Minkä sinä päästät maan päällä, Minä päästän Taivaassa.’”

Hän sanoi: “Minä uskon sen.”

74   Minä sanoin: “No niin, Apostolien tekojen 2. luvussa ja 38. jakeessa Pietari sanoi noille ihmisille, jotka siellä olivat ihmettelemässä sitä, kuinka nämä ihmiset puhuivat tuntemattomilla kielillä, ja kun he kysyivät häneltä, mitä he voisivat tehdä pelastaakseen, hän sanoi: ‘Katukaa, jokainen teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan, sillä lupaus on teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, jokaiselle, jonka Herra, meidän Jumalamme kutsuu.’ Nyt jos Jumala yhä kutsuu, silloin tuo sama lupaus on heitä varten.”

75   Niinpä hän sitten tuli tänne ja oli yhden Billy Grahamin ryhmän kanssa rukoilemassa erään kokouksen puolesta. Ja kun tuo heidän ryhmänsä oli istumassa täällä Kaliforniassa jossakin muutama viikko sitten todella syvässä vilpittömässä rukouksessa vihkiytyneenä Jumalalle ja paastoten, lankesi Pyhä Henki tuon koko joukon päälle ja he alkoivat puhua vierailla kielillä. Kyllä.

76   Nyt hän on jäsenenä eräässä helluntaiseurakunnassa, Tucsonissa, Arizonassa, jonka nimi on “Ystävällinen kirkko”. Hän sanoi: “Oi, veli Branham, kun menen sinne, tuntuu minusta niin hyvälle!” Hän sanoi: “Kohotan vain käteni, ja kunnia Jumalalle! Minä vain laulan!” Ja hän sanoi: “En koskaan voinut tehdä sitä Uuden Testamentin -baptistiseurakunnassa.”

Minä sanoin: “Näen, ettet voinut. Siksi olet tullut ulos.” Kyllä.

77   Niinpä siinä se on teille, näettehän, Jumala pitää Sanansa. Mitä Hän sanoo, sen Hän tulee tekemään. Jumalan täytyy pitää Sanansa.

78   Nyt me näemme tämän lihallisen jäljittelyn, joka Mooabilla oli. Baalak näki Israelin keskuudessa tämän profeetan, joka kykeni siunaamaan, kiroamaan, johtamaan ja niin edelleen, ja niinpä hän yritti vastata siihen politiikalla.

79   Juuri se on tapahtunut seurakunnissa tänään. He ovat yrittäneet vetää sille vertoja jonkinlaisella systeemillä. Te ette voi tehdä sitä.

80   Pyhän Hengen täytyy aina elää Seurakunnassa ja johtaa Seurakuntaa tuota ajanjaksoa varten, jossa Se elää, ja vahvistaa sen Sanan, joka on luvattu tuolle ajanjaksolle. Jumala puhui alussa Sanan, ja sitä oli niin paljon tälle ajanjaksolle, ja niin paljon tuolle ajanjaksolle, määrätty määrä kullekin ajanjaksolle. Se tapahtuu aina sillä tavalla. Ja katsokaahan, Pyhän Hengen täytyy olla elävänä Seurakunnassa, jotta se saisi tämän Seurakunnan eläväksi sen omana aikana. Sen täytyy olla täällä tänään ja vahvistaa tämä viimeisten päivien palvelustehtävä, viimeisten päivien merkkien kautta, viimeisten päivien Pyhän Hengen vuodatuksen kautta. Sen täytyy olla täällä tehdäkseen sen, ettekä te voi saada sitä jonkun systeemin toiminnan kautta. Jumalalla on systeeminsä. Hän on Se, joka on antanut meille Pyhän Hengen.

81   Nyt me panemme tässä merkille, että Mooseksella oli Kuningas, joka oli voidellut hänet, ja tuo Kuningas oli Jumala. Ja Bileam myös oli kuninkaan, Baalakin alaisuudessa. Ja se oli enemmänkin poliittinen asetelma, näettehän. Bileam, Jumalan profeetta, meni kuningas Baalakin luo saamaan ohjeensa. Mooses meni Jumalan luo saamaan ohjeensa. Se oli siinä erona.

82   Kuitenkin, molemmat heistä olivat profeettoja, koska he molemmat olivat Jumalan kutsumia, molemmat olivat kohdanneet Jumalan, molemmat olivat puhuneet Jumalalle ja molemmat olivat Hengellä täytettyjä. Nyt olen lähestymässä meitä itseämme. Näettehän? He olivat molemmat Hengellä täytettyjä miehiä. No niin, se on totta. Raamattu sanoo, että “Jumala kohtasi Bileamin ja puhui hänen kanssaan.” Näettekö?

83   Niinpä me huomaamme, että kumpikin näistä profeetoista, vaikka he molemmat olivatkin profeettoja, jumalanmiehiä, pitivät huolta omasta hallitsijastaan. Mooses huolehti Jumalan asioista. Ja Bileam tässä huolehti Baalakin asioista.

84   Huomatkaa tässä esikuva hengellisestä ja luonnollisesta, kuinka täydellistä se olikaan. Mooses, Jumalan lähettämänä, täytti velvollisuuttaan ja kohtasi ja sai haasteen toiselta Jumalan mieheltä. Voitteko te kuvitella sellaista?

85   Mutta katsokaa, millainen asetelma heillä oli siellä. Se oli organisoitunut kansa.

86   Ja Mooses johti Israelin lapsia Tulipatsaan johtamana, juuri sen mukaan kuin Jumala käski heidän kulkea, tuon yliluonnollisen Olennon johtaessa tiellä. Ja Mooses tietenkin sai ohjeensa Logokselta, joka lähti Jumalasta, ja joka oli tuo Tulipatsas, joka oli Liiton Enkeli, joka oli Kristus, Voideltu. Ja Hän sai sanomansa sitä kautta ja antoi sen Israelin lapsille, jotka olivat matkalla luvattuun maahan.

87   Mutta tämä mies taas oli kokonaan asettunut aloilleen ja hänellä oli kuningaskuntansa. Hänellä oli seurakuntansa. Hänellä oli siellä kaikki järjestyksessä. Niinpä hän lähetti noutamaan tätä miestä, jotta hän tulisi ja kiroaisi tämän kansan. Ja huomatkaa, voitteko te kuvitella, että yksi profeetta, yksi Jumalan mies, nähdessään Jumalan toimivan toisen miehen kanssa yrittäisi antaa haasteen noille Jumalan teoille, vaikka hänen olisi tullut tietää asia paremmin. Nyt Bileam, ensimmäiseksi kun… Baalak lähetti hänen luokseen miehet sanomaan hänelle: “Tule ja kiroa tämä kansa.”

88   Nyt Bileam teki oikean asian. Hän etsi Jumalaa. Hän etsi Jumalaa ensin. Ja sitä hänen olisikin tullut tehdä.

89   Ja sitten Jumala antoi hänelle täydellisen ja selvän vastauksensa: “Älä mene heidän kanssaan! Jätä heidät rauhaan. Älä sinä kiroa noita ihmisiä. He ovat siunattuja.” No niin, sen olisi pitänyt riittää. Kun Jumala sanoo mitä tahansa, Hän ei voi muuttaa sitä. Huomatkaa nyt, Hänen täydellinen tahtonsa oli: “Älä mene! Älä käy tuon kansan kimppuun! He ovat Minun kansani.” Se oli Hänen täydellinen tahtonsa.

90   Mutta alusta alkaenkaan Bileam ei pitänyt noista ihmisistä. Katsokaahan, siinä se on teille. Kuinka monia Bileameja meillä on tänään? Se on tuo sama asia, sama asia! He tietävät asian paremmin.

91   Heillä oli niitä meidän Herramme Jeesuksen päivinä. Nikodeemus tuli ja sanoi: “Rabbi, me tiedämme, että Sinä olet Jumalan lähettämä mies tai Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan voi tehdä niitä asioita, joita Sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” Näettekö, he näkivät sen. Siinä oli jälleen eräs Bileam, näettekö.

92   Nyt, Bileam ei pitänyt näistä ihmisistä. Pankaa merkille hänen päämajansa. Sen jälkeen kun he olivat lähettäneet joitakin hienoja miehiä sanomaan hänelle: “Siellä on nyt joitakin ihmisiä tulossa tännepäin. Ja minä ymmärrän, että sinä olet profeetta. Sinä olet suuri mies. Niinpä tule tänne ja kiroa tämä kansa.”

93   Bileam sanoi: “No niin, odottakaa hetkinen, kunnes olen rukoillut, ja viipykää yli yön, ehkäpä Herra tulee kohtamaan minut ja puhuu minulle.” Hyvä on, seuraavana aamuna Herra kohtasi hänet ja sanoi: “Älä mene! Älä kiroa noita ihmisiä. He ovat siunattuja.”

94   Hyvä on, Bileam meni ulos ja sanoi: “No niin, en voi lähteä, koska Herra käski minua, ettei minun tulisi lähteä.”

95   Huomatkaa nyt, kun he menivät takaisin päämajaansa, joka oli lähettänyt heidät noutamaan häntä sinne ja lopettamaan tämä kokous, joka heillä oli, näettehän. Niinpä me sitten näemme, että päämaja lähetti parempia ihmisiä, ylempiä arvohenkilöitä, ehkä piispan tai jonkun muun, tai se on voinut olla joku piirivalvoja, jonka he lähettivät sinne ja sanoivat: “Käske häntä tulemaan ja lopettamaan se joka tapauksessa!” Näettekö?

96   Huomatkaa, se oli hänen vaikutusvaltaisempi ryhmänsä parempien lahjojen ja runsaamman rahan kanssa. Hän sanoi: “Minä korotan sinut parempaan asemaan. Ja sen sijaan, että olisit vain tavallinen mies, minä voin antaa sinulle pienen ylennyksen. Minulla on oikeus tehdä se, koska olen täällä kuninkaana tässä suuressa liikkeessä. Minä voin tehdä sinulle jotakin parempaa, jos sinä vain teet sen.”

97   Pankaa nyt merkille, tuo uusi tarjous sokaisi hänet. Hänen olisi tullut tietää, mitä Jumala on sanonut, mitä Jumala tulee tekemään. Mutta se sokaisi hänet. Ja Jumalan profeettana hänen ei olisi pitänyt antaa sellaisen ryhmän vaikuttaa itseensä. Alusta alkaen hänen olisi pitänyt lähteä ulos tuosta ryhmästä.

98   Ja minä olen puhumassa joillekin Jumalan miehille täällä! Kun he päämajasta yrittävät sanoa teille, että “ihmeiden päivät ovat ohitse”, ja tämä on se, mitä me olemme tekemässä täällä, ja Herra Jeesus siunaa meitä, “ja se on joukko fanaattisuutta, kiihtymystä ja mielenliikutusta. Ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin jumalallinen parantuminen.” Lähtekää sillä hetkellä ulos tuosta ryhmästä. [Veli Branham napsauttaa sormiaan.] Lähtekää siitä ulos, koska Se on Jumalan Sana julkituotuna. He sanovat: “Ei ole mitään sellaista asiaa kuin apostoliset päivät. Ei ole mitään Pyhän Hengen kastetta. Tuo kielilläpuhuminen. Se ei ole yhtään mitään.”

99   Oi, mutta veli, Älä kuuntele sitä! On monia Bileamin kaltaisia, jotka tänään istuvat toimistoissaan ja lukevat näitä Raamatun kirjoja ja tietävät, että Se on Totuus. Mutta kuitenkin, asemansa tähden, he eivät halua tehdä sitä. Tarkalleen totta. Huomatkaa, hän tiesi, ettei hänen olisi pitänyt olla tässä ryhmässä, tai Bileamin olisi pitänyt tietää se. He menevät pois Jumalan tahdosta. Nuo miehet yrittävät puhua teidät pois Jumalan tahdosta. Kun te löydätte Jumalan tahdon, älkää antako kenenkään puhua teitä pois siitä.

100   Olen kuullut hyvistä ihmisistä, jotka ovat tulleet kokouksiin, parantuneet, ja menneet takaisin. Ja he ovat sanoneet: “Oi, eihän siinä mitään ole. Sinä olet vain kiihtynyt. Ei siinä ole mitään.” Ja ihmiset alkavat epäillä. Olen nähnyt ihmisten tuleen ja vastaanottaneen Kristuksen sydämiinsä ja menneen takaisin. Ehkä he ovat puhuneet kielillä ja menneet takaisin. Ja heidän seurakuntansa sanoo: “Sinähän olet häpeäksi kristillisyydelle”, ja niin edelleen. Ja oi, hyvänen aika, älkää tehkö sitä, näettehän. Lähtekää ulos tuosta ryhmästä! Pysykää kaukana siitä.

101   Huomatkaa nyt, Bileam käytti tässä valheellista tekstiä, omantuntonsa tähden, ymmärrättekö. Hän sanoi: “Ehkäpä! Viipykää toinen yö, ja tulen kysymään Jumalalta. Katsokaahan, ehkäpä hän on muuttanut mieltänsä.”

102   Mutta Jumala ei muuta mieltänsä. Kun Jumala helluntaipäivänä antoi meille ilmoituksen Pyhän Hengen kasteesta, Hänen täytyy pitää se sillä tavalla. Hän on tehnyt niin kautta Raamatun ajan ja Hän tulee tekemään niin milloin tahansa, kun joku tulee samalla perustalla, jonka Hän tarjosi siellä. Jos haluatte tulla uskoen, katuen ja olla kastettuina Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi ja uskoa Jumalaan, on Jumala velvollinen täyttämään tuon reseptin, oikein, koska Hän on lääkäri. Ja Hän tulee täyttämään sen, jos te vain tahdotte totella sitä.

103   Mutta teillä ei nyt ole varaa yrittää ottaa tätä reseptiä ja viedä sitä jollekin puoskarille, joka voisi panna jotakin muuta siihen. Se voisi tappaa potilaan. Siksi meillä on niin monia kuolleita seurakunnan jäseniä tänään. He yrittävät antaa heille väärän lääkemääräyksen. Jumalalla on lääkemääräyksensä täällä Raamatussa. Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Teidän täytyy ottaa lääke sillä tavalla, miten tohtori käski antaa sen.

104   Raamattu sanoo: “Eikö Gileadissa ole balsamia. Eikö siellä ole yhtään lääkäriä?” Tietenkin on. Hän sanoi: “Miksi sitten Minun kansani tytär on tässä tilassa?”

105   Näettekö, meillä on Raamattu. Meillä on Lääkäri. Kysymys on vain siitä, että joku puoskari täyttää väärin Raamatun lääkemääräyksen. Siitä on kysymys. Te yritätte sanoa: “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Ei ole mitään sellaista asiaa kuin Pyhän Hengen kaste ja nämä muut asiat. Se on hölynpölyä.” Raamattu on tarkalleen oikeassa. Jumala ei peru mitään siitä, mitä Hän on sanonut. Ja he yrittävät käyttää jotakin valheellista tietä, jotakin sellaista kuten: “Mutta me uskomme näin”, mutta ei ole kysymys siitä, miten te uskotte.

106   Niin on Jumala sanonut! Hän sanoi: “Minä tulen vuodattamaan Henkeni kaiken lihan päälle.” Hän lupasi tämän viimeisinä päivinä.

107   He yrittävät sanoa kokouksista, joita te näette. He kutsuvat minua “ennustelijaksi, siloitelluksi ennustelijaksi tai Beelsebulksi tai joksikin perkeleeksi”. Mutta heidän täytyy sanoa niin, koska he ovat lähtöisin omasta isästänsä, joka sanoi niin Jeesuksesta alussa. Emmekä kuitenkaan me tee sitä, vaan sen tekee sama Jeesus, koska Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Se on Hänen Henkensä.

108   Oi, jotakin, joka voisi ohittaa Hänen tehtävänsä. Niin monet ihmiset yrittävät kulkea sen ohitse. “Oi, tule ja liity seurakuntaan, niin kaikki tulee olemaan hyvin. Me olemme vanha kirkko. Me olemme olleet täällä monia vuosia. Me aloimme…” Kyllä, se on totta. Jos se on niin, silloin roomalaiskatolinen kirkko on ennen teitä kaikkia. He olivat ensimmäinen organisaatio. He olivat ensimmäinen. Mutta muistakaa, ei ensimmäinen Seurakunta. He olivat ensimmäinen organisaatio, niiden jokaisen äiti. Jokainen niistä on Jumalaa vastaan. Ilmestyskirja 17 sanoo saman asian, näettehän. Me olemme viimeisissä päivissä. Muistakaa nyt, Jumala antaa teidän nähdä sen.

Ja sitten Bileam ajatteli: “Mitenkähän se olisi?”

109   Sitten Jumala sanoi hänelle: “Mene.” Miksi? Jumala tiesi, että se oli hänen sydämessänsä. Jumala tiesi alusta alkaen, että se oli hänen sydämessään, joten Hän käski hänen mennä. Hän sallii sen. Hän tulee sallimaan, että te teette sen. Hän tulee siunaamaan teitä monta kertaa tehdessänne sen.

110   Hän siunasi jopa Israeliakin, sen jälkeen kun he… Armo oli jo antanut heille profeetan, Tulipatsaan, merkit ja ihmeet ja tuonut heidät ulos Egyptistä, ja kaikkea, ja kuitenkin he tahtoivat lain. Jumala antoi heidän saada sen, mutta Hän kirosi heitä koko ajan.

111   Hän antoi Bileamin mennä eteenpäin juuri sillä tavalla kuin hänen oletettiin tekevän, mutta mitä hän teki? Hän meni sinne, mutta sen sijaan, että olisi kironnut tuota kansaa, hänen täytyi siunata heitä. Hän ei voinut kirota sitä, mitä Jumala oli siunannut.

112   Sanoin teille lopettavani kello yhdeksältä. Katsoin juuri sinne, ja on aika tehdä se nyt, vaikka minulla on täällä vielä kirja täynnä muistiinpanoja.

113   Mutta haluan sanoa lopettaessani, että Jumala ei koskaan muuttanut mieltänsä. Hänen selkeä tahtonsa oli, ettei Bileamin olisi tullut mennä. Ja kun Jumala sanoo jotakin, sen täytyy sen ikuisesti pysyä totena.

114   Nyt kun Raamattu sanoo, että “Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti”, niin se ei merkitse, “jollakin määrätyllä tavalla”. Se merkitsee, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti! Jeesus sanoi Joh. l4:12: “Joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän lupasi Markuksen 16. luvussa: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

He sanovat: “Mutta se koski vain apostoleita.”

115   Hän sanoi: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia jokaiselle luodulle. Nämä merkit seuraavat heitä kaikkialla maailmassa ja jokaisen luodun kohdalla. Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä. He puhuvat uusilla kielillä. Jos he ottavat ylös käärmeitä tai juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita. Jos he laskevat kätensä sairasten päälle, he tulevat parantumaan.” No niin, ne ovat Hänen vaatimuksiansa.

116   Katsokaahan, me yritämme parannella jotakin. Me yritämme parannella seurakuntaa sen mukaiseksi kuin, minkä me ajattelemme Jumalan Sanan olevan. Me emme voi parannella seurakuntaa. Meidän täytyy täyttää Jumalan vaatimukset.

117   Olen aina sanonut, että on suuri keskinäisen kilpailun aika. Jos te maalaatte portaanne punaiseksi, maalaa naapurinne omansa punaiseksi. Samoin on teidän naisten kanssa, kun te käytätte jotakin määrätynlaista hattua kirkossa, niin te näette muidenkin naisten hankkivan sellaisen.

118   Rouva Jacqueline Kennedyllä oli tämä vesipää-kampaus, ja katsokaa kaikkia naisia. Hän käytti noita pieniä säkinvärisiä esiliinoja, tai sen kaltaisia, naisten on häpeällistä olla kadulla sellaiset yllään sillä tavalla. Se on jäljittelyä, mutta sellaista on nyt maailmassa. Seurakuntien ihmiset matkivat sitä, ja heidän on häpeällistä tehdä sitä. Heidän on väärin tehdä niin, ja se on häpeällistä. Ja kun me näemme sen ryömivän sisälle helluntailaisten keskuuteen, se on silloin sitäkin häpeällisempää. Se on totta. Mutta katsokaahan, seurakunta sallii sen ja antaa sen jatkua.

119   Mutta me emme välitä. Minä en ole koskaan välittänyt sopiiko takkini housujeni tai solmioni takkini kanssa yhteen. Minä haluan, että kokemukseni sopii Jumalan Raamatun kanssa yhteen ja täyttää Hänen vaatimuksensa. Ja niin meidän helluntailaisina tulisi tehdä: omata juuri sellainen kokemus kuin heilläkin oli, koska Hän on sama Jeesus, sama Pyhä Henki, sama voima. Hän on elossa tänäänkin ja Hän elää keskuudessamme.

120   Se jotenkin muistuttaa minua siitä, kuinka Hänen äitinsä ja kasvatusisänsä, Joosef, olivat lähteneet Jerusalemista oltuaan sillä palvomassa. Ja he olivat kulkeneet kolmen päivän matkan ja vain olettivat, että Hän olisi heidän mukanaan, ja sitten he huomasivat, ettei Häntä ollutkaan siellä.

121   Ja tiedättekö, olen usein verrannut sitä tähän päivään. Tehän tiedätte seurakunnan matkassa olleen kolme vaihetta: Luther, Wesley ja helluntai; kolmen vaiheen matka. Jumala antoi heille sanoman, Lutherin vanhurskauttamisen, ja he riippuvat kiinni siinä. Sen jälkeen se tuli Wesleyn pyhittämisen kautta. Sitten se tuli Pyhän Hengen kasteeseen helluntailaisten kanssa. Ja ihmettelenpä olemmeko me menneet pois jonnekin jonkun suuren kiukunpuuskan kanssa rakentaaksemme suuria asioita ja tehdäksemme suuria asioita samalla tavoin kuin mitä Bileamillakin oli mielessään: suuria organisaatioita, yhden yrittäessä voittaa toista, ja tämän antaessa kultamitaleja ja tähtiä sille, joka käy pyhäkoulussa, ja sille, joka tuo eniten jäseniä, ja he ottavat sisälle seurakuntaan aivan mitä tahansa.

122   Sanon teille, että on vain yksi Seurakunta, jossa ei ole yhtään tekopyhää, ja se on Herran Jeesuksen Kristuksen Seurakunta, joka on kastettu Pyhällä Hengellä. Teitä ei taivutella tulemaan Sinne. Te olette syntyneet Sinne. Teidät on lähetetty sinne Pyhällä Hengellä.

123   Jeesuksen vanhemmat tulivat huomaamaan, ettei Hän ollutkaan heidän mukanaan.

124   Nyt tänä hetkenä, tässä suuressa käännekohdassa, kun me tiedämme tämän suuren kansakunnan vapisevan. Eikä vain tämä kansakunta, vaan koko maailma vapisee. Se on lopunajassa. En tiedä mitään muuta asiaa kuin Ylöstempauksen, Herran Jeesuksen Kristuksen Tulemuksen, jonka tulisi vielä tapahtua. Kaikki on valmista.

125   Ja me näemme nämä yhteen kokoontumiset. Oi, ottakaa kaikki hyöty tästä tulossa olevasta konferenssista, ottakaa siitä ulos kaikki, minkä voitte saada, kaikki, mikä on Jumalasta. Jos teillä ei ole Pyhää Henkeä, niin painakaa mieleenne, että ette lähde täältä ennen kuin saatte Sen. Sillä tavalla se tehdään. Pysykää siellä, koska tämä saattaa olla teidän viimeinen tilaisuutenne. Voi olla, ettei tällä Länsirannikolla tule enää olemaan toista konferenssia. Se voi olla meren pohjassa siihen aikaan, ennen toista konferenssia. Niinpä me emme tiedä, mitä voi tapahtua, joten me… Me odotamme Jumalan tuomioiden tulemista kansojen ylle.

126   Ja voisinko nyt sanoa tämän. He ajattelivat Hänen olevan mukana. Mutta kriisin tullessa he havaitsivat, ettei Hän ollut. Näettekö, Hän ei ollut heidän kanssaan.

127   Ja me näemme nyt aikana, jolloin tämä suuri asia tuotu esiin, että meiltä seurakunnistamme puuttuu jotakin, ja se on Kristuksen voima.

128   Katsokaahan nyt, en halua arvostella. Minä rakastan teitä, ja aito, todellinen rakkaus on aina korjaavaa. Me olemme kadottaneet Kristuksen seurakunnistamme. Meiltä puuttuu Kristus keskuudestamme, meiltä helluntailaisilta, veljiltä ja sisarilta. Jokin on vialla. Noita koko päivän ja yön kestäviä rukouskokouksia, joita meillä oli tapana olla, niitä ei enää ole. Aikaisemmin oli häpeällistä, jos naiset käyttivät maaleja ja maalasivat itseään ja toimivat niin kuin nämä naiset tekevät. Jokin meni vikaan. Kristuksessa ei ole mitään vikaa, näettehän, mutta jokin on mennyt vikaan. Jotakin on jossakin vialla. Saarnastuolista ei olisi sallittu tuon kaltaisia asioita, mutta nyt se sallitaan. Näettekö, on kriisitilanne, ja meiltä puuttuu jotakin.

129   Meiltä puuttuu voima, joka meillä tulisi olla, kuin suuri koneisto, jonka tulisi toimia suurin merkein ja ihmein. Samoin kuin tämän rakennuksen, jonka pitäisi nyt olla niin täynnä Jumalan voimaa, ettei syntinen voisi istua täällä, Pyhä Henki tuomitsisi sen nopeasti, kuten se teki Ananiaksen ja Safiiran tapauksessa. Meiltä puuttuu jotakin.

130   Nyt, mitä tapahtui? He alkoivat etsiä Häntä sukulaistensa joukosta, eivätkä löytäneet Häntä heidän keskuudestaan. Niinpä mistä he löysivät Hänet? Juuri sieltä, minne he olivat jättäneet Hänet.

131   Ja uskon, että seurakuntiemme lähdettyä näihin organisaatiollisiin juominkeihin, joita meillä on ollut, jossa yhden täytyy voittaa toinen seurakunnan koossa ja saada paremman luokan ihmisiä, paremmin pukeutuneita ihmisiä ja parempia laulajia, ja jossa heidän täytyy osata seistä siellä ja…

132   Minä pidän hyvästä laulamisesta, todella hyvästä vanhanaikaisesta helluntailaislaulamisesta. Mutta en voi sietää tuota itse tehtyä asiaa, se ei yksinkertaisesti sovellu minulle. Te pidätätte henkeänne, kunnes olette sinisiä kasvoiltanne, vain tullaksenne kuulluksi. Minä uskon sydämestä tulevaan laulamiseen Jumalan Hengessä, niin kuin kuulin täällä hetki sitten laulettavan.

133   Minä pidän hyvästä vanhanaikaisesta huutamisesta, mutta uskon, että huutaa voi huolimatta siitä, soiko musiikki tai ei. Jumalan Henki ihmisten yllä tuo alas Jumalan voiman ja siunaukset. Uskon, että ihmiset voivat todistaa ja laulaa ja ylistää Jumalaa työpaikallansa, missä tahansa he ovatkin. Todellakin.

134   Ja nyt me olemme kadottaneet jotakin. Mistä me tulemme löytämään Hänet? Juuri sieltä minne me Hänet jätimme, Sanasta.

Rukoilkaamme.

135   Rakas taivaallinen Isä, yhtenä näistä illoista me tulemme sulkemaan tämän Raamatun viimeisen kerran, viimeinen laulu tullaan laulamaan ja viimeinen saarna tullaan saarnaamaan, viimeinen syntinen on tuleva sisälle. Ja mitä sen jälkeen? Oi, kallis Jumala, me emme tahdo Sinun sallivaa tahtoasi, Isä. Salli meidän vaeltaa Sinun täydellisessä tahdossasi. Älkäämme ottako vain Sanaa sieltä ja toista täältä ja tehkö sitä sopivaksi opinkappaleetta tai jotakin uskontunnustusta varten. Ottakaamme Sana sellaisena kuin Se on uskoen täyden Evankeliumin, kaiken sen, mitä Jeesus opetti meitä tekemään. Me emme usko, että apostolien teot ovat vain rakennustelineitä. Me uskomme, että Se on Jumalan Sana. Se on Sinun Pyhän Henkesi teot apostoleissa. Ja me uskomme, että tuo sama Pyhä Henki, Herra, joka tuli heidän ylleen ja sai heidät toimimaan sillä tavalla, on tekevä saman asian meissä, kun Se tulee meidän yllemme, jos Se on tuo sama Henki.

136   Niinpä rukoilen, rakas Jumala, että tämän huomenillalla alkavan konferenssin, jonka kynnyksellä olemme, ja joka alkaa huomenillalla, minä rukoilen taivaallinen Isä, että se tulisi olemaan suurin tässä kaupungissa koskaan ollut konferenssi Sinun Läsnäolosi tähden. Siunaa jokainen puhuja, oi Jumala. Voikoon se ravistella. Voikoon Jumalan viha jylistä saarnastuolista. Voikoot syntiset vapista. Olkoon Jeesuksen Kristuksen Läsnäolo niin todellinen ihmisille, että vain sulkemalla silmänsä he voisivat nähdä Hänet keskuudessaan. Suo se, Herra.

137   Nyt tänä iltana, juuri ennen kuin tapahtuu se, jonka puolesta me rukoilemme… Rakas Jumala, jotkut Sinun lapsistasi ovat sairaita. Heitä on haavoitettu ja heitä on loukattu. Minä olen tullut rukoilemaan heidän puolestaan. Tahtoisitko kunnioittaa sitä, mitä pyydän Sinulta tänä iltana, Herra, heidän sairauksiensa puolesta? Luotan Sinuun, niin ettei ole jäljellä yhtään heikkoa henkilöä tässä rakennuksessa, kun kokoukset ovat ohitse.

138   Sinun palvelijasi kaikkialla täällä, jotka istuvat siellä, huutavat kohottaen kätensä ylös, täällä takana puhujanlavalla, ja sanovat “aamen” Sanalle. Isä, me olemme yhtenä ihmisjoukkona. Me olemme tulleet ulos maailmasta, ulos noista kylmistä muodollisista olosuhteista ja olemme syntyneet Hengestä. Me olemme eläviä tänä iltana. Ja Sinä sanoit, että koska Sinä elät, myös me elämme. Ja me luotamme, Herra, ja uskomme kaikesta sydämestämme Sanan mukaisesti, että me olemme Sinun edustajiasi.

139   Tee nyt Sanasi todelliseksi tänä iltana, jotta se parantaisi sairaat, kun minä rukoilen heidän puolestaan, ja myös näiden toisten rukoillessa. Suo se, Herra, olkoon se niin. Ja me ylistämme Sinua siitä. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

140   Nyt… [Joku alkaa puhua kielillä. Tyhjä kohta nauhassa.] Kiitos Sinulle, Isä Jumala.

141   Minusta tuntuu samalta kuin kerran oli Raamatussa, kun he olivat kriisin edessä, ja Herran Henki lankesi erään miehen ylle ja kertoi hänelle, missä voittaa vihollinen, minne mennä. Kuunnelkaa Sitä. Oikaiskaa vain itsenne. Katsokaahan, Elämän Henki teissä oikaisee teidät Sanan mukaisiksi. Näettehän, jos Sana elää teissä, Se itse elää suoraan Sanan kautta.

142   Nyt, eilen illalla olin myöhään. Te olette niin hienoja ihmisiä, että minä vain… Näyttää siltä, ja kun olen tulossa vanhemmaksi, niin minä vain toivoisin, että voisin… Minä tulen olemaan kanssanne ikuisesti, toisessa Maassa.

143   Niinpä nyt me tulemme rukoilemaan sairaiden puolesta, enkä yritä tuoda liian useita yhdellä kertaa, niin kuin tein eilen illalla. Ja nyt Billy Paul on jakanut nipun rukouskortteja, oletan niitä olleen sata kappaletta. Annoitko sata vai kaksi? Niitä on kaksisataa. Mitä ne olivat? C.

144   Kenellä on C, numero yksi? Kohota kätesi, jotta näemme onko se oikein. Katsokaa rukouskorttianne, siinä on numero ja kirjain. C, numero yksi, kohottaisitko kätesi? Aivan siellä ylhäällä. Hyvä on, tule tänne alas. Numero kaksi, kolme, neljä, viisi. Ja tulisiko joku tänne vastaanottamaan heidät. Me haluamme nyt ottaa jokaisen rukouskorteista, mutta me haluamme heidän muodostavan jonon tälle sivulle. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Näen vasta kolme. Ja mikä on sinun rukouskorttisi numero, herra? Neljä. Nyt vielä yksi. Onko tuo henkilö numero viisi, joka on tulossa siellä? Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. C, numero yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Hyvä on, tulkaa kun numeroanne kutsutaan.

145   Eilen illalla huomasin, kuinka ihmisillä oli siellä ahdasta. Me emme halua sitä. Tämä on seurakunta, tiedättehän, eikä mikään areena. Niinpä on pidettävä yllä järjestystä.

146   Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen. Muodostakaa heidät sinne jonoon. Rukouskortti kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen. Kohottaisiko joku kätensä, kun he ovat saapuneet jonoon? Ja me tulemme rukoilemaan heidän puolestaan.

147   Kuinka monet tulevat nyt uskomaan kanssani, että Herra Jeesus tulee tekemään suuren teon? Minä tulen tekemään kaiken minkä voin. Nyt, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista.

148   Tulkaa vain nyt, niin etteivät he kaikki tungeksi yhtä aikaa, tiedättehän. Siksi teille annetaan numerot, jotta teidät voidaan pitää järjestyksessä, tiedättehän. Sitten vasta kun numeronne on kutsuttu, voitte tulla. Hyvä on, ja nyt me haluamme…

149   Nyt haluan, että jokainen on todella kunnioittava. Ja me tulemme nyt rukoilemaan, kunnes olemme saaneet rukoiltua näiden ihmisten puolesta. Emmekä me tiedä, mitä Herra saattaa tehdä. Me emme tiedä, mitä Hän tulee tekemään. Mutta me odotamme Hänen tekevän suuria asioita.

150   Uskon, että viisitoista on kutsuttu. Ovatko he vielä siellä? Billy Paul, missä sinä olet? Hyvä on. Viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista, kaksikymmentä.

151   No niin, näettehän, nyt alkaa jo tulla ahdasta. Niinpä nyt kun he alkavat tulla, voisiko ehkä joku veli kutsua seuraavia numeroita, niin ettei meidän tarvitse viipyä täällä liian pitkään, eikä heidän tarvitse odottaa siellä niin kauaa, kun me rukoilemme sairaiden puolesta? Hyvä on.

152   Haluan puhua teille hetken sillä aikaa, kun he saavat nuo ihmiset muodostamaan jonon, niin ettei siellä ole niin ahdasta.

153   Älköön nyt kukaan tulko, ennen kuin teidän numeroanne kutsutaan. Uskon, että olemme kutsuneet sinne viisitoista tai kaksikymmentä. Luulisin, että heitä on kaksikymmentä, joten odottakaamme sitten. Siinä on tarpeeksi tällä kerralla, mitä siellä sitten onkin.

154   Ja nyt, kuinka monta korttia siellä on? Kohottakaa kätenne. Ja kuinka monilla ei ole kortteja? Kohottakaa kätenne.

155   Muistakaa nyt, teillä ei ole pakko olla rukouskorttia. Me olemme olleet täällä kaksi iltaa, ja kumpanakin iltana on Pyhä Henki mennyt kuulijakunnan ylle ja parantanut ihmisiä huolimatta siitä, onko heillä ollut rukouskorttia. Onko se oikein? Rukouskortti ainoastaan  auttaa teitä pääsemään jonoon. Mutta kun teillä on usko, niin katsokaa, kuinka Pyhä Henki jättää korokkeen ja menee suoraan sinne kuulijakunnan keskuuteen. Kuinka moni tietää sen todeksi? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

156   Minä lujasti uskon, että jos olisi olemassa yksikin muu seurakunta, helluntaiseurakunnan lisäksi, jonne voisin mennä, ja joka uskoisi, niin tulisin olemaan sen kanssa, jos ajattelisin, että on olemassa jotakin parempaa. Ja kun te kuulette minun sanovan jotakin organisaatioista ja senkaltaisista asioista, niin se ei tarkoita, että olen ihmisiä vastaan. Se on koska…

157   Mitä jos te näkisitte jonkun miehen, jota te rakastatte, olevan veneessä, joka ajelehtii putousta kohden, ja te tietäisitte, että hän tulisi hukkumaan tuon veneen mukana, ja te vain sanoisitte: “No niin, minä kyllä rakastan häntä, mutta antaa hänen tehdä niin kuin hän haluaa”? Ei, minä en voisi tehdä sitä. Minä en ole sellainen. Minä huutaisin ja juoksisin hänen luokseen, tarttuisin häneen ja ravistaisin häntä, tempaisisin hänet sieltä turvaan tai tekisin mitä vain voisin saadakseni hänet pois sieltä, näettehän.

158   Ja minä tiedän, että se ei kestä putousta. Se on totta. Sen täytyy tulla takaisin Kristukseen, niin varmasti kuin vain voi olla. Sen täytyy tulla takaisin Jumalaan.

159   Jokainen täällä on ollut aikaisemmin kokouksissani, eikö vain? Kohottakaa kätenne, jos olette olleet kokouksissa. Hyvä on.

160   Onko siellä yhtään uusia tulokkaita, jotka eivät ole koskaan aikaisemmin olleet kokouksissani? Kohottaisitteko kätenne? No niin, en olisi… Onko tämä ensimmäinen kerta, kun te olette minun kokouksissani? Kohottaisitteko kätenne uudestaan. Hyvä on, minä…

161   Ehkä minun on parasta muuttaa tätä hieman. [Eräs veli sanoo: “Selitä hieman palvelutehtävääsi.”] Kyllä, minun on parasta tehdä niin.

162   Te ihmiset, jotka olette täällä ensi kertaa… Se tulee ottamaan minulta muutaman minuutin pidempään. Sallikaa minun selittää asia teille, koska muutoin te lähdette täältä väärän käsityksen kanssa.

163   Minä uskon jokaiseen Jumalan tekoon. Mutta uskon Raamatun lupaavan meille, että viimeisinä päivinä Seurakunnan täytyy tulla samaan järjestykseen kuin missä se oli Jeesuksen jättäessä sen, mennessään pois. Katsokaahan, se on Morsian ja sen täytyy tulla takaisin tuolle paikalle. Me olemme nyt tulleet suurten Jumalan tekojen kautta, vanhurskauttamisen, pyhittämisen, Pyhän Hengen kasteen, lahjojen ennalleen asettamisen kautta. Mutta seuraten Abrahamin linjassa…

164   No niin, minä olen kouluja käymätön, ja niinpä minun täytyy käyttää jotakin sellaista kuin Johannes Kastajakin käytti. Myös hän oli kouluja käymätön. Hän meni erämaahan ollessaan noin yhdeksänvuotias eikä hän koskaan saanut mitään koulutusta. Niinpä hänen saarnansa enemmänkin perustuivat luontoon kuten: “Te käärmeiden sukupolvi.” Katsokaahan, se oli pahin asia, mitä hän oli nähnyt, ja niin limainen, että hän kutsui noita pappeja “käärmeiksi”. Hän sanoi: “Te käärmeiden sukupolvi, kuka on varoittanut teitä pakenemaan tulevaa vihaa? Älkää ruvetko sanomaan: ‘Meillä on tämä ja me kuulumme tähän.’ Jumala on kykenevä näistä kivistä”, jotka hän oli nähnyt siellä virran rannalla, “herättämään lapsia Abrahamille.” ”Ja myöskin kirves”, sitä hän käytti siellä erämaassa, “on laskettu puun juurelle. Ja jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, hakataan maahan.” Sen kaltaisista tehdään polttopuita ja ne poltetaan, näettehän. Mutta hyvät puut… Hänen saamansa vain olivat sellaisia.

165   Niinpä tässä minä haluaisin sanoa sen sillä tavalla. Me olemme lopun ajassa, elonkorjuun ajassa.

166   Nyt Abraham vaelluksensa aikana oli kohdannut Jumalan erilaisissa muodoissa, ja niin edelleen, joista voisimme puhua ja näyttää sen teille. Mutta, me olemme Abrahamin Siemen, jos olemme Kristuksessa. Ja Iisak itse asiassa oli hänen vähäisempi poikansa. Hän oli hänen poikansa lihan puolesta. Mutta hengellisesti katsoen Kristus oli Abrahamin Siemen, hänen kuninkaallinen Siemenensä, hänen uskonsa.

167   Nyt me näemme, että hänen kuninkaallinen Siemenensä, vaeltaa saman matkan, Kristuksen Morsian vaeltaa saman matkan kuin Abrahamkin. Ja viimeinen merkki, jonka Abraham näki ennen luvatun pojan tuloa, oli silloin, kun Jumala, joka oli julkituotu ihmisruumiissa, ja nuo kaksi Enkeliä tulivat alas.

168   Jeesus sanoi Luukas 17:30: “Samoin kuin oli Nooan päivinä.” Hän kertoi Nooan ajasta. Ja Hän sanoi: “Samoin kuin oli Sodoman päivinä”, näettekö, Hänen Tulemuksensa, “niin tulee olemaan kun Ihmisen Poika paljastetaan.” No niin, Hän ei koskaan sanonut, että “Jumalan Poika” paljastetaan. Hän sanoi: “Ihmisen Poika! ”

169   Jeesus tuli kolmessa nimessä. Ihmisen Poikana, joka on profeetta, Jumalan Poikana, Seurakunta-ajan aikana, sitten Daavidin Poikana. Mutta Jumalan Pojan ja Daavidin Pojan välissä, Hänen omien Sanojensa mukaan, Malakia 4. ja monien muiden Kirjoitusten mukaan, Hän on palaava takaisin Seurakuntaansa ruumiillisessa muodossa, ihmisissä, inhimillisissä olennoissa olemalla profeetta. Näettekö?

170   Ja tarkatkaa, mitä teki tämä Mies, joka tuli tapaamaan Abrahamia. Ensimmäiseksi Hän kertoi Abrahamille siitä, että hänen nimensä oli muutettu, koska Hän ei kutsunut häntä nimellä Abram. Hän kutsui häntä Abrahamiksi. Ja sitten me näemme Hänen sanoneen: “Missä on vaimosi, Saara?” S-a-a-r-a, ei S-a-a-r-a-i.

171   Hän sanoi: “Hän on Sinun takanasi teltassa.”

172   Ja Saara oli nyt yhdeksänkymmenen ja Abraham sadan vuoden ikäinen, ja Hän sanoi: “Minä tulen nyt vierailemaan tykönäsi lupauksen mukaisesti ensi vuonna tähän aikaan.”

173   Ja Saara siellä sisäpuolella kuuli Hänen puheensa teltan seinän lävitse ja naurahti itseksensä. Ja tuo Enkeli, Mies, joka istui siellä, sanoi ja erotti Saaran hengen selkänsä takana. Hän sanoi: “Miksi Saara nauroi ja sanoi sillä tavoin näistä asioista?”

174   Sitten he kutsuivat Saaran esiin, ja hän kielsi sen. Hän sanoi: “Mutta sinä teit sen.” Ja Saara oli peloissaan.

175   Nyt Jeesus sanoi, että juuri ennen Jumalan Pojan Tulemista, tai toista Tulemista, että tässä ajassa, jossa me elämme…

176   Hän tuli Ihmisen Poikana, profeettana, koska se täytti Kirjoitukset. Mooses sanoi: “Herra teidän Jumalanne on nostava esiin minun kaltaiseni profeetan.” Me kaikki tiedämme, että se oli Jeesus. Emmekö tiedäkin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Niinpä Hänen täytyi tulla Kirjoituksen mukaisesti profeettana. Hän ei koskaan kutsunut itseään Jumalan Pojaksi. Hän kutsui itseään ihmisen Pojaksi.

177   Mutta nyt kautta Seurakunta-ajan Hän on ollut Jumalan Poika. Tuhatvuotisvaltakunnassa Hän tulee olemaan Daavidin Poika, joka istuu Daavidin valtaistuimella, mutta näiden aikojen välissä me näemme Kirjoituksista, että Hän tulee paljastamaan itsensä jälleen Ihmisen Poikana, profeettana.

178   Koska Herran Sana tulee ainoastaan profeetoille eikä koskaan teologeille. Se tulee profeetoille. Ja Herra sanoi muuttumattomassa Sanassansa, josta juuri olemme puhuneet, ettei Hän tekisi mitään, ennen kuin Hän ensin näyttäisi sen profeetoillensa. Ja lopunaikana nuo Seitsemän Sinettiä, joilla tämä Raamattu on ollut sinetöitynä, tuo koko Kristuksen seitsenkertainen salaisuus, täytyy tulla ensin paljastetuksi, ja se voidaan tuoda vain profeetalle. Me olemme odottaneet sitä vuosikausia ja uskomme, että Hänen Henkensä on keskuudessamme nyt, niin kuin olemme nähneet.

179   Nyt kun Jeesus tuli, niin tarkatkaa, mitä Hän teki todistaakseen itsensä Messiaaksi, tuoksi Voidelluksi. Yhtenä päivänä sen jälkeen kun Hän oli saanut… Kun Isä oli tullut alas kyyhkysen muodossa asuakseen Hänessä, ja Ääni Taivaasta sanoi: “Tämä on Minun rakas poikani, jossa olen mielistynyt asumaan.”

180   Siksi Hän sanoi: “Minä ja Isä olemme Yksi. Minun Isäni asuu Minussa. Minä en ole se, joka tekee teot, se on minussa asuva Isäni.”

181   Johannes todisti nähneensä Jumalan Hengen kyyhkysen tavoin laskeutuvan alas. Ja Siitä tuli Ääni, joka sanoi: “Tämä on Minun rakas Poikani, jossa olen mielistynyt asumaan.” Näettekö, Hän asui Hänessä.

182   Tarkatkaa nyt, kun Hänen palvelutehtävänsä alkoi, Hänen täytyi toimia Ihmisen Poikana. Tarkatkaa mitä Hän teki. Siellä tuli eräs mies nimeltä Simon Pietari. Silloin hänen nimensä oli Simon, ja myöhemmin häntä kutsuttiin Pietariksi. Andreas oli ollut Johanneksen kokouksessa, ja sitten kun Jeesus tuli, ja Johannes oli esitellyt Hänet, hän näki Hänet. Ja Andreas pyysi veljeään Simonia tulemaan kokoukseen kanssaan.

183   Heidän isänsä oli varoittanut heitä sanoen, että “tulisi aika, juuri ennen todellisen Messiaan tuloa, jolloin monia vääriä messiaita nousisi esiin.” Se on aina sillä tavalla. Hän oli sanonut: “Poikani, muistakaa, te tulette tuntemaan todellisen Messiaan siitä, että Hän tulee olemaan Kirjoituksen mukainen. Hän tulee olemaan profeetta. Eikä meillä Malakian jälkeen ole nyt ollut profeettaa satoihin ja satoihin vuosiin. Mutta tulee olemaan monia ihmisiä, jotka väittävät olevansa hän, niin kuin me tiedämme olleen ennen Jeesuksen tulemista, eräskin vei mukanaan neljäsataa, ja niin edelleen. “Mutta tämä todellinen Messias tulee olemaan profeetta.” Ja kaikki heprealaiset on opetettu uskomaan totuudeksi sen, mitä profeetat sanovat.

184   [Tyhjä kohta nauhassa.] Juuri sillä hetkellä tuo kouluja käymätön kalastaja, josta meille on kerrottu, ettei hänellä ollut tarpeeksi koulutusta kirjoittaakseen edes omaa nimeään. Raamattu sanoo, että hän oli sekä “kouluja käymätön” että “oppimaton”, mutta hän tunnisti sen Jumalan Pojaksi. Hän tunnisti sen Messiaaksi, koska Hän oli profeetta. Siellä oli eräs, joka saattoi sanoa hänelle, mikä hänen nimensä oli, ja mikä hänen isänsä nimi oli. Hän tiesi silloin, että sen täytyi olla profeetta, koska tuo Mies ei tuntenut häntä. Ja hänelle annettiin Valtakunnan avaimet.

185   Ja me näemme sitten siellä seisovan jonkun kuuntelemassa sitä, ja hänen nimensä oli Filippus, joka yhdessä ystävänsä Natanaelin kanssa oli tutkinut Raamattua ja odotti Messiasta. Niinpä hän juoksi sinne vuoren ympäri noin päivänmatkan päähän ja löysi tämän Natanaelin sieltä viikunapuun alta rukoilemassa. Ja hän sanoi: “Tule katsomaan kenet me olemme löytäneet, Jeesuksen, Nasaretista, Joosefin pojan.”

186   Niinpä Natanael, joka oli hyvä mies, sanoi: “Voisiko Nasaretista tulla mitään hyvää?”

“Hyvä on”, hän sanoi, “tule katsomaan.”

187   No niin, se on hyvä neuvo. Tulkaa itse katsomaan. Älkää pysykö kotona ja arvostelko. Tulkaa katsomaan. “Tutkikaa Kirjoituksia, koska te ajattelette, että teillä on niissä iankaikkinen Elämä.” Jeesus sanoi: “Ne juuri todistavat Minusta.”

188   Niinpä ollessaan matkalla sinne heillä epäilemättä oli pieni keskustelu. Filippus sanoi hänelle: “Sinähän tiedät sen kalastajan, joka ei osannut kirjoittaa nimeään kuittiin noista kaloista, joita ostit häneltä tuona päivänä? Hän kertoi hänelle hänen nimensä. Ja sinähän muistat hänen isänsä, joka oli siellä seurakunnassa, hänen nimensä oli Joonas. Muistatko sitä? Hän kertoi hänelle, mikä hänen isänsä nimi oli.”

“Oi, se minun täytyy nähdä.”

189   Niinpä kun hän tuli sinne, missä Jeesus oli, hän on voinut olla rukousjonossa. Minä en tiedä. Hän oli tullut Jeesuksen Läsnäoloon. Jeesus katsoi häntä ja sanoi: “Katso israelilaista, jossa ei ole lainkaan vilppiä!”

190   Nyt, ensinnäkin, te sanotte: “Kuinka Hän tiesi, että hän oli israelilainen? Siitäkö kuinka hän oli pukeutunut?” Ei, ei.

191   Kaikki itämaalaiset käyttävät noita turbaaneita. He pukeutuvat samalla tavalla. Ja Hän kutsui häntä “israelilaiseksi”.

192   Ja Hän sanoi: “Jossa ei ole lainkaan vilppiä!” Hän olisi voinut olla minkälainen konna tahansa, ja silloin hän olisi tullut paljastetuksi. Hän sanoi: “Jossa ei ole lainkaan vilppiä!”

193   Niinpä se jotenkin otti jäykkyyden pois Natanaelista, ja hän sanoi: “Rabbi, milloin sinä olet minut tuntenut? Minä en käsitä tätä. Milloin olet tullut tuntemaan minut? En ole koskaan tavannut Sinua. Filippus vain toi minut tänne. Mistä Sinä sen tiesit?”

194   Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit viikunapuun alla rukoilemassa, Minä näin sinut.” Näettekö?

195   Hän sanoi: “Rabbi, Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin Kuningas.”

196   Jeesus sanoi: “Koska Minä kerroin sinulle tämän, siksikö sinä uskot? Silloin tulet näkemään suurempiakin kuin tämä.”

197   Nyt siellä oli seisomassa niitä, jotka… Sallikaa minun nyt antaa teille pieni varoitus. Siellä seisoi noita rabbeja ja pappeja, jotka sanoivat: “Tämä Mies tekee tämän Beelsebulin avulla.”

198   Ja Jeesus kääntyi ympäri ja sanoi: “Minä annan sen teille anteeksi”, sillä sovitusta ei vielä ollut tehty, “mutta jonakin päivänä Pyhä Henki on tuleva ja tekevä saman asian”. Hän sanoi: “Ja jos puhuu sanankin sitä vastaan, sitä koskaan ei tulla antamaan anteeksi teille tässä maailmassa eikä tulevassa.”

Tuolle naiselle siellä kaivolla, samarialaiset.

199   Maan päällä on nyt kolme ihmisrotua. Me voimme olla mustia, ruskeita, keltaisia, tai mitä olemmekin, mutta me tulemme yhdestä verestä. Ja on kolme rotua jotka tulevat Haamista, Seemistä ja Jaafetista, ja niitä ovat juutalaiset, pakanat ja samarialaiset, jotka ovat puoliksi juutalaisia ja puoliksi pakanoita.

200   Nyt me pakanat, anglosaksilaiset, me olimme pakanoita, jotka palvoivat epäjumalia. Me emme odottaneet mitään Messiasta.

201   Niinpä kun Jeesus julkitoi itsensä Ihmisen Poikana… Kuunnelkaa nyt tarkoin, ja sitten lopetan. Kun Jeesus tuli, Hänen velvollisuutensa oli esittää itsensä sinä profeettana, jona Hän oli sanonut Hänen tulevan olemaan, joten Hän, Pietarin ja Natanaelin ja Israelin edessä siellä, esitti itsensä Ihmisen Poikana.

202   Sitten Hänellä oli tarve kulkea Samarian kautta. Ja Hän menee Samariaan ja istuessaan siellä kaivolla Hän löytää sieltä erään naisen. Me tunnemme tuon kertomuksen, ja mitä he puhuivat keskenään. Tuo nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi: “Tuo Minulle juotavaa.”

203   Ja tuo nainen sanoi: “Nyt, meillä on täällä rotuerottelu, tällaista ei voi tehdä. Ja minä olen samarialainen nainen, ja Sinä olet juutalainen. Meillä ei ole mitään…”

204   Hän sanoi: “Mutta jos sinä tietäisit, kenelle sinä puhut, sinä pyytäisit Minulta juotavaa.”

205   Hän sanoi: “Mutta kaivohan on syvä, eikä Sinulla ole mitään, millä nostaa vettä?”

206   Ja keskustelu jatkui edelleen, kunnes Hän sai kosketuksen hänen henkeensä. Ja saatuaan kosketuksen hänen henkeensä, löysi Hän hänen vaikeutensa. Kuinka monet tietävät sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kuinka, monet teistä uusista tulokkaista tiedätte sen totuudeksi? [“Aamen.”] Kyllä, se oli totta.

Ja mitä Hän sanoi? “Mene noutamaan aviomiehesi ja tule tänne.”

Nainen sanoi: “Ei minulla ole aviomiestä.”

207   Ja Jeesus sanoi: “Olet sanonut totuuden. Sillä sinulla on ollut viisi aviomiestä, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun aviomiehesi.” Se sai tuon naisen kääntymään.

208   No niin, hän ei ollut niin kuin nuo papit, jotka sanoivat: “Hänessä on perkele. Hän on ennustelija tai jotakin sellaista.”

209   Hän kääntyi ja sanoi: “Herra, minä käsitän, että Sinä olet profeetta. Meillä ei ole ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen. Seurakunta ei ole tottunut tämän kaltaisiin asioihin. Mutta minä ymmärrän, että Sinä olet profeetta. Minä tiedän, että me nyt odotamme Messiasta. Ja kun Messias tulee, tämä asian Hän tulee tekemään.”

210   Nyt Raamattu sanoo: “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Se oli voidellun Messiaan merkki siellä samarialaisille ja juutalaisille, mutta sitä ei ole koskaan tehty pakanain edessä. He olivat neljätuhatta vuotta odottaneet Messiasta. Meillä myös on ollut, heidän esimerkkinsä mukaisesti, aikaa odottaa Messiasta kaksituhatta vuotta.

211   Jos se nyt oli Hänen tuntomerkkinsä juuri ennen heidän aikansa päättymistä, täytyy sen myös olla tuntomerkki meille, koska Hän lupasi, että Ihmisen Poika tulisi paljastamaan itsensä uudestaan niinä päivinä, jolloin maailma jälleen olisi Sodoman kaltainen. Ja jokainen tietää meidän elävän siinä ajassa. Näettekö?

212   Minä uskon, että Jeesus Kristus pitää jokaisen Sanan. Kaikki Kirjoitukset ovat syntyneet Hengestä. En usko, että meillä on mitään oikeutta, vaan meidät tullaan tuomitsemaan siitä, jos me lisäämme Siihen yhden sanan tai otamme Siitä yhden Sanan pois. Ilmestyskirja 22 sanoo niin. Minä uskon, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

213    Minä todella kunnioitan luterilaisia heidän asenteestaan omana aikanaan, metodisteja pyhittämistä heidän aikanaan ja helluntailaisten asennetta heidän aikanaan, mutta nyt me elämme toisessa päivässä. On ollut varsi, tähkä ja kuori, joka on aivan Vehnänjyvän kaltainen, mutta Jyvä on kuoren sisäpuolella. Kuori on vain avustanut Vehnänjyvää, suojellut Sitä, niin ettei kuuma aurinko sitä polta. Ja nyt tuo kirkkokunta on vetäytymässä pois Siitä, niin että Se voi levätä Pojan Läsnäolossa ja kypsyä. Enää ei tule nousemaan minkäänlaista organisaatioita esiin. Tämä on sen loppu. Aina kun joku sanoma on lähtenyt liikkeelle, on kestänyt suunnilleen kolme vuotta, ennen kuin he ovat organisoineet sen.

214    Tämä on jatkunut lähes kaksikymmentä vuotta, eikä ole mitään organisaatiota. Sitä ei voi olla. Me olemme Vehnän ajassa, elonkorjuun ajassa. Voin kuulla leikkuupuimurin olevan tulossa. Me menemme Kotiin yhtenä näistä päivistä. “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.”

215   Minä en nyt ole Hän, mutta minä olen Hänen palvelijansa. Minä en usko, että te laskette käsiä ihmisten päälle ja annatte heille lahjoja. “Lahjat ja kutsumukset ovat ilman parannuksen tekemistä.” Ne ovat Jumalan ennalta määräämät täyttämään ajan vaatimukset kunakin ajanjaksona. Jokainen Raamatun oppilas tietää, että se on totuus. Mooses syntyi tarkalleen ajallaan. Jeremia oli ajallaan, samoin kuin he muutkin. Johannes Kastaja, omana aikanansa. Jeesus, tarkalleen oikealla ajallaan. Ja me olemme ajassamme. Tämän oletetaan tapahtuvan.

216   Minä väitän nyt, että Hän, Hänen Henkensä, elää tänään,. Seurakunta-ajan jälkeen me nyt olemme Laodikean seurakunta-ajanjaksossa, joka on pahin kaikista niistä, koska Hänet oli pantu seurakunnan ulkopuolelle, ja tämä on viimeinen kutsu. Muistakaa, Ihmisen Poika, ja Hänet oli pantu ulos seurakunnasta, ei organisaatiota ulos organisaatiosta, vaan Persoona ulos organisaatiosta. Ymmärrättekö? Missään toisessa seurakunta-ajanjaksossa ei ollut niin, pelkästään Laodikeassa. Jos olette hengellinen, te tulette ymmärtämään.

217   Taivaallinen Isämme, nyt olen todistanut totuuden Sinusta. Jos tämä nyt on totta, niin kuin tiedän sen olevan, Herra, minä uskon sen todeksi, todista Sinä, että olen kertonut Totuuden. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

218   Tulen pyytämään jotakin hetkeksi. En aikonut käyttää erottamista rukousjonossa, koska ajattelin teidän kaikkien olevan tietoisia palvelustehtävästäni. Mutta näiden täällä olevien ihmisten tähden, rukoilkoon nyt joku teistä siellä yleisössä tai rukousjonossa. Ja jos Jeesus Kristus nyt tulee käyttämään tätä inhimillistä olentoa. Se ei toimi ilman teitä. Te olette se, joka tekee sen.

219   Kuulkaahan, eräänä päivänä eräs nainen kosketti Hänen vaatettaan, ja Hän kääntyi ympäri ja kysyi: “Kuka kosketti Minua?”

220   He kaikki sanoivat: “Sinähän näytät kuin…” Tai se oli Pietari, joka sanoi: “Koko väkijoukkohan koskettaa Sinua.”

221   Hän sanoi: “Mutta tunsin tulevani heikoksi, tai voimaa lähti Minusta.” Ja Hän sanoi: “Tunnen tulleeni heikoksi.”

222   Ja niinpä Hän katseli ympärilleen, kunnes löysi tuon naisen, ja Hän kertoi hänelle hänen verenvuototaudistaan. Ja Hän sanoi: “Sinun uskosi on pelastanut sinut.” Hyvä on.

223   Nyt, Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Ja Uudessa Testamentissa, Hebrealaiskirjeessä sanotaan, että juuri nyt Hän on Ylipappina esirukoillen teidän puolestanne, ja te voitte koskettaa Häntä heikkouksienne tunnolla.”

Onko tämä tässä nyt yksi potilaista? Tulehan nyt.

224   Nyt, kuulijakunnan takia. Minä en tee tätä näytöksenä, ystävät. Lakatkaa ajattelemasta sitä. Muistakaa, minä saan tietää ajatuksenne. Kuinka moni tietää, että se on totta, ja näkee sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

225   Tässä on eräs nainen, jota en ole koskaan nähnyt. En tiedä tästä naisesta mitään. Me olemme luultavasti syntyneet mailien päässä toisistamme ja vuosien päässä toisistamme ja tässä me nyt seisomme tänä iltana. Me olemme vieraita toisillemme. Minä en tunne sinua. Minulla ei ole mitään ajatustakaan siitä, kuka sinä olet. Tässä on jälleen tuo Johanneksen neljännen luvun tapahtuma, kun mies kohtaa naisen. Nyt, minä en ole Jeesus, eikä hän ole tuo nainen. Muuten on kysymyksessä sama tilanne. Ja Hän sanoi: “Niitä tekoja, joita Minä teen, myös te olette tekevä.” Ja minä en tunne häntä. Tarvitaan tämän naisen usko tekemään se. Minä en tiedä mitään hänestä. Mutta jos minä nyt olen kertonut teille totuuden, silloin Jumala on velvollinen tekemään… sanomaan, että tämä on oikein. No niin, en tunne sinua, mutta jos Taivaan Jumala…

226   Ja minä olen kertonut Totuuden. Uskotko sinä, että se, mitä olen sanonut siitä, on Totuus? Vastaanotatko sen totuutena? [Sisar sanoo: “Minä uskon sen.”] Uskotko sen? Minä en seisoisi täällä tämän Pyhän Raamatun edessä ja yrittäisi johtaa ketään harhaan, minun ikäiseni mies, ja tietäen, että minun täytyy kohdata Jumala kerran tuomiolla. Meidän täytyy seistä siellä jonakin päivänä. Me tiedämme sen.

227   Jos nyt Jumala voi paljastaa minulle jotakin sinun elämästäsi, josta tiedät, etten minä tiedä mitään, koska en tunne sinua. Mitä tahansa sinun elämästäsi, jota minä en voisi tietää, niin silloin sen täytyy tulla joltakin yliluonnolliselta Voimalta. Ja sitten riippuu sinusta, minkä sinä ajattelet tuon Voiman olevan.

228   Ja nyt teille uusille tulokkaille. Minä pidän nyt kättäni ylhäällä. Olkaa hyvät älkääkä kävelkö ympäri juuri nyt, koska, katsokaahan, jokainen teistä on henki. Kun minä käännyn, te tunnette aivan kuin vetoa jostakin. Katsokaahan, te olette ihmisolentoja ja teillä on henget. Ja te olette henki. Jos te ette ole, te olette kuollut. Niinpä vain olkaa kunnioittavat hetken aikaa.

229   Ja te miehet täällä, rukoilkaa. En odottanut tätä, en ollenkaan tullut tätä varten tänä iltana. Tulin vain rukoilemaan sairaiden puolesta. Mutta tämä on uusien tulokkaiden vuoksi.

230   No niin, uskotko sinä sen? Jos Herra kertoo minulle, mikä sinun vaivasi on, tai minkä tähden olet täällä, jotakin mitä olet tehnyt tai olisi tullut tehdä tai jotakin muuta, tuletko silloin uskomaan? Hyvä on, minä yritän saada kosketusta sinun henkeesi, näethän. Sitä yritän tehdä. Aivan niin kuin Hän teki tuolle naiselle kaivolla, Hän puhui hänelle hieman, näettehän, Hän pyysi häneltä juotavaa. Ja se, mitä yritän tehdä, on tavoittaa sinun mielesi, en lukeakseni ajatuksiasi, vaan yritän samoin kuin Hänkin teki ymmärtää ajatuksesi.

231   Sinä olet täällä vatsasi tähden. Sinulla on vatsavaiva. Se on oikein. Kohota kätesi, jos se on totta. Uskotko nyt? Eikä vain se, vaan sinä janoat jotakin muutakin. Sinä haluat Pyhän Hengen kasteen. Heiluta kättäsi, jos se on totta. Näettekö? Näin tuon Valon liikkuvan alemmaksi hänen yllään ja sitten siirtyvän takaisin, näettehän. Mene ja vastaanota Pyhä Henki, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

232   Uskotteko nyt, te uudet tulokkaat? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt te sanotte…

233   No niin, kun tuo voitelu kerran lähtee alkuun, silloin se jatkuu. Katsokaahan niin pian kuin tuo nainen seisoo siellä, hän on juuri nyt… Hän tuntee, että siellä on jotakin hänen ympärillään.

234   Kuinka monet ovat nähneet valokuvan tuosta Tulipatsaasta, tuosta Valosta siellä Washingtonin D.C:ssä? Näettekö? Toivoisin nyt… Se on kuin toisessa ulottuvuudessa. Katselen suoraan sitä nyt. Siellä se riippuu aivan tämän naisen sivulla. Katselen juuri Sitä.

235   No niin, minä olen täysin vieras tälle naiselle. Ja epäilen kovasti tunteeko hän minua. Ehkä hän on vain ollut kokouksissa, siinä kaikki. Mutta jos Jumala voi kertoa minulle jotakin sinusta, jotakin samanlaista kuin tapahtui hetki sitten, niin uskotko silloin minun olevan Hänen profeettansa, Hänen palvelijansa? Tuletko uskomaan sen koko sydämestäsi? Hyvä on, voikoon Hän suoda sen. Sinulla on edessäsi leikkaus, ja tuo leikkaus koskee kättäsi. Käsissäsi ei näy mitään, mutta se koskee hermoja kädessäsi. Se aiheutui eräästä onnettomuudesta, ja sinulla pitäisi tehdä leikkaus. Usko ja sinä et tule tarvitsemaan mitään leikkausta, jos vain uskot koko sydämestäsi. Aamen. Usko ja sinä tulet olemaan terve.

236   Vain uskokaa nyt. Älkää epäilkö. Uskokaa ainoastaan. Nyt tässä, ottakaamme vielä tämä yksi nainen lisää, koska tämä nainen on kriittisessä tilassa. Näettekö tuota mustaa varjoa? Kuinka monet ovat nähneet tuon valokuvan, joka otettiin tuosta mustasta kuoleman varjosta? Se riippuu tuon naisen yllä juuri nyt. Jos Jumala ei auta häntä, hän ei voi elää. Hänellä on kasvain. [Sisar sanoo: “Kyllä!”] Ja tuo kasvain on aivoissa. [“Kyllä!”]

237   Rakas Jumala, jos Sinä olet niin läsnä ja lähellä nyt, että tiedät kaikki nämä asiat, niin rukoilen rakas Jumala, että Sinä parantaisit sisaremme. Anna hänen elää, Isä, Sinun kunniaksesi. Minä pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

238   Mitä kuuluu? Sinä olet kovasti hieno persoona. Jos äiti olisi elänyt, niin oletan, että hän olisi ollut suunnilleen sinun ikäisesi. Hän on Kirkkaudessa tänä iltana. Hänellä oli aina tapana rukoilla puolestani mennessäni kokoukseen. Sanoin Herralle… [Sisar sanoo: “Olen kahdeksankymmenenviiden.”] Niinkö? Kahdeksankymmentäviisivuotias. Siunatkoon Hän sydäntäsi, sisar.

239   No niin, oletan olevani täysin vieras sinulle. Meillä on suuri ikäero. Enkä minä tunne sinua. En ole koskaan nähnyt sinua. Me olemme vain kaksi ihmistä, jotka tapaavat toisensa täällä maan päällä, mutta sinä olet kristitty. Sinä olet uskovainen. Miksi tiedän sen, on se, että tunnen sen hengestäsi. Sinä olet ottanut minut ilolla vastaan. Ja minä uskon sen olevan Pyhän Hengen, koska se tuottaa Pyhän Hengen teot ja toiminnan. Näethän? Minä tiedän, että Se on Hän. Tiedän, että tämä asia, josta me puhumme, on totta. Minä tiedän, että se on totuus.

240   No niin, en tiedä, mikä on vialla, mutta jos Herra Jeesus paljastaa minulle, mikä sinulla on vikana, silloin tiedät, onko se oikein tai ei, tai Hän kertoo minulle jotakin, mitä olet tehnyt tai mitä sinun ei olisi tullut tehdä. Uskoisitko, että se olisi sama Herra Jeesus, sama Jumala, joka saattoi kertoa Filippukselle, missä hän oli, kertoi Simonille, mikä hänen nimensä oli? Uskotko Hänen olevan tuon Saman?

241   Sinulla on suolistovaiva. [Sisar sanoo: “Tarkalleen.”] Se on tarkalleen niin. Onko se oikein? [“Kyllä vaan.”] Uskotko nyt minun olevan Hänen profeettansa? Sinun nimesi on rouva Bayer, rouva Bayer, Bayer, niin kuin Bayerin aspiriini. Oikein. Sinä olet parantunut. Mene, Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi. Jumala siunatkoon sinua.

242   Uskotteko koko sydämestänne? Jos teillä nyt vain on usko ettekä epäile!

243   No niin, sinä et ole täällä itsesi tähden. Sinä olet täällä jonkun muun puolesta. Se on eräs mies, eikä hän ole täällä, hän on veljesi. Tuo veli on mielisairaalassa. Ota tuo nenäliina, joka on kädessäsi, kun Henki nyt on ylläsi, ja lähetä se hänelle. Pane se hänen päälleen äläkä epäile, ja hän on tuleva ulos tuosta laitoksesta ja oleva terve. Uskotko sitä? Jumala siunatkoon sinua.

244   Te sanotte: “Sinä sanoit, että tuo Enkeli noina viimeisinä päivinä oli kääntänyt selkänsä.” Hyvä on, katsokaa.

245   Minä en katso tätä naista. Käännän selkäni hänelle. Nyt rouva, jos voit kuulla minua, niin sano: “Kyllä.” [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Jos Herra Jeesus paljastaa minulle katsellessani tähän suuntaan, mikä vaivasi on, silloin tulet tietämään, onko se totta tai ei. Onko se oikein? Uskotko sen silloin täyttävän sen, minkä Jeesus sanoi: “Se tapahtuisi viimeisinä päivinä samalla tavalla kuin se tapahtui Sodoman päivinä”? Tuletko uskomaan sen? Sinulla on naistenvaiva. Usko nyt koko sydämestäsi, ja se tulee jättämään sinut, ja voit mennä kotiin ja olla terve. Jumala siunatkoon sinua.

“Jos sinä voit uskoa!”

246   Uskotko, että Jumala tulee parantamaan tuon sydänvaivan? Hyvä on, mene edelleen ja sano: “Kiitos Sinulle, Herra!” Usko!

247   Aamunousut, voit tuskin liikkua. Nivelreuma on paha asia, mutta Jeesus Kristus on nivelreuman Parantaja. Uskotko sinä sitä? Sinä astut jalkakäytävältä sivuttain alas kadulle. Näen sinun tekevän sen. Sinun ei enää tarvitse tehdä sitä, jos tulet uskomaan. Uskotko, että minut lähetettiin tätä tarkoitusta varten? [Sisar sanoo: “Kyllä uskon.”] Silloin, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jättäköön se hänet. Aamen.

248   Sinulla on vatsavaiva. Uskotko, että Jumala antaa sinun mennä kotiin ja syödä päivällisesi ja tuntea olosi hyväksi sen jälkeen? Mene, syö päivällisesi, usko ja sinä tulet tuntemaan olosi hienoksi.

249   Sinulla on ajoittaista heikkoutta, se on oikein, koska sinulla on huono sydän. Sinulla ei tarvitse olla sitä enää. Mene, usko se.

250   Mitä jos en sanoisi sinulle sanaakaan, laskisin vain käteni yllesi, niin tahtoisitko myös sinä uskoa minua, että tulet terveeksi? Tulehan tänne.

251   Rakas taivaallinen Isä, minä rukoilen, että Sinä parantaisit tämän naisen ja tekisit hänet terveeksi Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Aamen.

252   Kuinka moni täällä olevista uskoo, kuinka moni teistä uusista tulokkaista, kaikista teistä ihmisistä?

253   Ajatelkaa vain sitä, ja minä voin nyt tuskin nähdä ihmisten tulevan. Muistakaa vain, yksi näky sai Herran Jeesuksen tulemaan heikommaksi. Kuinka moni tietää sen? Yksi nainen kosketti Häntä. Daniel näki näyn ja tunsi itsensä heikoksi, päässänsä, useita päiviä. Kuinka monet tietävät sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettekö? Hyvä on.

254   Kuinka moni teistä ihmisistä uskoo, että tämä on Pyhä Henki? Uskotteko sen koko sydämestänne? Se en nyt ole minä, se on Pyhä Henki! Täällä istuu nyt miehiä, jotka myös uskovat sen.

255   Nyt jotkut teistä ihmisistä, joilla on rukouskortit, haluan jokaisen, joka tulee olemaan tässä rukousjonossa, nousevan hetkeksi seisomaan.

256   Katsokaahan, haluan kysyä teiltä erään vakavan kysymyksen. Oletteko tunnustaneet kaikki syntinne, joita teillä on? Uskotteko te? Oletteko tunnustaneet ne ja uskotte, että tulette parantumaan? Oletteko tunnustaneet kaikki syntinne ja korjanneet kaikki väärintekonne? Kohottakaa kätenne, jos olette, ja uskotte sen Jumalan edessä.

257   Ja nyt myös kätenne kohotettuina, uskotteko te, että siihen tarvitaan Pyhä Henki, ja että Pyhä Henki juuri vahvistaa itsensä keskuudessanne? Uskotteko sen koko sydämestänne? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Uskotteko? Silloin joka ainoa teistä voi olla parantunut.

258   Nyt onko teillä usko ja luottamus näihin saarnaajiin, jotka istuvat täällä? Uskotteko myös näitä miehiä? Miten on, jos me rukoilisimme teidän jokaisen puolesta ja sitten antaisimme teidän kulkea ohitse ja laskisimme kädet teidän päällenne.

259   Tämä tekee minut niin heikoksi. Vain jatkuessa sillä tavalla se kuluttaa minut loppuun.

260   Olen menossa Etelä-Afrikkaan tämän jälkeen. Sillä tehän tiedätte, millaista siellä on, kun ette osaa edes puhua ihmisille. Ja siellä tulee olemaan… Me odotamme vähintään kolmeasataatuhatta yhteen ainoaan kokoukseen.

261   Niinpä vain uskokaa! Te olette täällä Amerikassa, te olette nähneet Sen sisältä ja ulkoa.

262   Rakas Jumala, nämä ihmiset ovat tarpeessa. Enkä minä tiedä mitään muuta, mitä voisin tehdä, Isä, todistaakseni heille Sinun Sanallasi, että Sinä olet muuttumaton Jumala. Minä uskon, että me olemme nähneet niin monia suuria asioita, Herra, ja syöneet Sinun pöydältäsi sellaisia herkkupaloja, ihmeellistä Iankaikkisen Elämän Ruokaa, kunnes me lopulta olemme niin tottuneet Siihen. Se on tullut tavanomaiseksi. Me emme lähesty sitä oikein, Herra, nähdessämme Sen. Ajattelen jopa itseäni seisomassa täällä. Minun pitäisi olla polvillani tietäessäni, että tuo sama Henki, joka nosti Hänet ylös kuolleista, seisoo täällä juuri nyt. Tuo Henki, joka oli Hänen yllään, kun Hän eli täällä maan päällä, on täällä juuri nyt. Ja me kurjat ja arvottomat syntiset, armonsa ja laupeutensa kautta Hän osti meidän elämämme. Ja täällä me olemme tänään jatkaen Hänen työtään, niin kuin Hän sanoi meidän tulevan jatkamaan Hänen työtään. “Niitä tekoja, joita Minä teen, myös te olette tekevä.” Hän lupasi nämä asiat ja todistaa niistä täällä, tässä maailmassa! Herra, olen niin kiitollinen Sinulle siitä, että voin katsoa olevani osa Sinun kansaasi näinä viimeisinä päivinä.

263   Rakas Jumala, nämä ihmiset seisovat. He ovat sairaita, Isä. Minulla ei ole mitään tapaa parantaa heitä. Sinä olet jo parantanut heidät. Sinut haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, ja Sinun haavojesi kautta me olemme parannetut. Niinpä Isä, minä rukoilen, että jokainen heistä kulkiessaan tästä lävitse, kun me tulemme rukoilemaan heidän puolestaan, tulisivat sellaisina kuin he nyt ovat vaeltaen ristin alla. Sillä he tietävät ilman epäilyksen varjoakaan, että vahvistettu Pyhä Henki on täällä puhujanlavalla. Jumalan Kristus on täällä kokouksessa. Anna anteeksi jokainen synti. Ota pois kaikki epäusko. Voikoon jokainen heistä olla parantunut kulkiessaan tämän jonon lävitse. Jeesuksen Kristuksen Nimessä minä pyydän sitä. Aamen.

264   [Eräs veli sanoo: “Veli Branham, voisimmeko pyytää jokaista istumaan, ja ottaisimme osaston kerrallaan, niin sillä tavalla ei syntyisi tungosta.”] Kyllä. Hyvä on.

265   Nyt haluan kysyä jotakin. Tahdotteko te, veljeni, seistä täällä kanssani.

266   Katsokaahan, tässä on eräs sitä koskeva asia. Monet evankelistat mennessään johonkin kaupunkiin tahtovat itse rukoilla kaikkien sairaiden puolesta ja tehdä kaiken muunkin. Ja kun seurakunta heidän mentyään… Ihmiset vain rakentavat tuon evankelistan ympärille, näettehän. Se ei ole niin, ihmiset. Nämä miehet, epäilen voisiko kukaan tässä iässä… Minä tiedän sen, on niin paljon jäljittelyä, mutta en halua sanoa sitä, mitä aioin sanoa. Mutta nämä miehet ehkä eivät tee sitä, se on totta. Epäilen sitä kovasti.

267   Mutta he ovat aivan samoin Jumalan määräämät laskemaan kätensä sairaiden päälle kuin minäkin olen tai joku muu. Jumala vastaa aivan samalla tavalla heidän rukouksiinsa kuin kenen tahansa muunkin. Jeesus antoi tehtäväksi: “Nämä merkit”, eikä Hän sanonut, että ne seuraisivat William Branhamia, Oral Robertsia ja niin edelleen, vaan “ne seuraisivat niitä, jotka uskovat.” Ja nämä miehet ovat täytettyjä Jumalan Hengellä. He ovat samalla Pyhällä Hengellä kastettuja ihmisiä. Tuo Henki, joka oli täällä tehden noita tekoja muutama hetki sitten, Hän on yllä täällä. Hän on jokaisessa näistä miehistä, näettehän, ja he ovat kaikki täytetyt Sillä. Niinpä minä pyydän, että he muodostaisivat tänne kaksoisjonon tämän jonon vierelle täällä, niin että he myös voisivat laskea kätensä sairaiden päälle heidän kulkiessaan lävitse.

268   Ja he tahtovat, että vain ne, joilla on rukouskortit, nousisivat seisomaan käytävälle. Ja te muut, rukoilkaa, se kestää nyt vain muutaman minuutin. Nouskaa seisomaan osastoittain nyt vasemmalla puolellanne olevalle käytävälle, ja sitten he tulevat kutsumaan teitä. Kun te näette tämän jonon tässä päättyvän, liittyköön tämä jono sen perään. Kun tämä jono päättyy, liittyköön tämä sen perään.

269   Ja kun te nyt tulette kulkemaan tästä ohitse, niin muistakaa, te tulette vain pienelle kävelylle, jos ette usko. Kuinka moni teistä tietää ja tuntee sydämessään, että olette rukoilleet lävitse tämän asian kohdalla, ja että te tulette parantumaan niin pian kuin olette kulkeneet tämän jonon lävitse? Kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Minä vastaanotan sen, Kristus, juuri nyt, vain siksi, että Sinä annoit tehtäväksi nämä asiat.”

270   Nyt rukoilen jokaisen teidän puolestanne. Tulemme nyt rukoilemaan. Pyytäisin sisar Rosea, tai kuka sitten siellä urkujen ääressä onkin, tahtoisitko soittaa meille tuota: Suuri Lääkäri nyt on lähellä. Ja nyt, olkoot kaikki ihmiset rukouksessa. Ja heidän kulkiessaan tämän rukousjonon lävitse minä uskon, että jokainen heistä tulee parantumaan. Jumala siunatkoon teitä. Te muut, pitäkää päänne kumarrettuina ja rukoilkaa toisten puolesta.

271   Olkaa todella vilpittömiä. Katsokaahan, sillä tavoin tuo pieni baptistisaarnaaja sai Pyhän Hengen tässä yhtenä iltana. Hän vain istui siellä ajatellen sitä todella vilpittömänä, ja Se lankesi koko tuon ryhmän ylle. Teidän täytyy olla vilpitön Jumalan kanssa.

272   Nyt Hän on todistanut olevansa täällä kanssanne. Hän on täällä. Nyt kun joku sanoo teille, että tämä on vain jotakin kiihottumista, te tiedätte sen nyt paremmin, ettekö tiedäkin, te uudet tulokkaat? Hän vahvisti itsensä, se on Hän. Kukaan muu ei voisi tehdä sitä. Tätä ei ole tehty sitten apostolien päivien jälkeen. Se on juuri nyt palannut takaisin seurakuntaan, niin kuin oli luvattu. Herra siunatkoon teitä nyt.

273   Nyt te ihmiset, jotka tulette rukoiltavaksi, tulkaa rukoillen. Kaikki yhdessä nyt: “Suuri Lääkäri nyt on lähellä, sympaattinen Jeesus.” Nyt kun te tulette, tulkaa päänne kumarrettuna, kunnioituksessa. Kulkekaa ohitse, ja nämä miehet laskevat kätensä teidän päällenne, ja te tulette parantumaan. [Tyhjä kohta nauhassa.]

…?… Hyvä on, kaikki on kunnossa. Huomeniltana…?…

274   [Tyhjä kohta nauhassa.] …?… Mutta, on vain yksinkertainen asia totella sitä, mitä Jumala käski tehdä. Olen nähnyt sen tapahtuvan niin monta kertaa. Katsokaahan, Kirjoitukset eivät edes käske meitä rukoilemaan ihmisten puolesta. Ne vain sanovat vain: “Laskekaa kätenne sairaiden päälle, ja he parantuvat.”

275   Aivan äskettäin, tai en sanoisi, että se oli äskettäin, tuo tapaus, joka juuri tuli mieleeni. Se oli noin kolme tai neljä vuotta sitten, tai enemmänkin. Me olimme täällä Kaliforniassa. Kaksi naista kulki silloin ohitse jonossa, ja yhdellä heistä oli kasvain kasvoissansa, ja toisella oli vatsavaiva. Ja he vain uskoivat sen. Minä laskin käteni heidän päälleen ja sanoin: “Minä teen tämän nyt Herran Jeesuksen Nimessä.”

276   Ja se tapahtui melkein kuukautta myöhemmin. Tuo nainen, jolla oli vatsavaiva, hän yritti syödä eikä voinut tehdä sitä. Hän sanoi, että eräänä aamuna todella hyvä tunne kulki hänen ylitseen ja hän alkoi syödä. Ja hän juoksi kertomaan sitä tuolle naiselle, joka asui hänen naapurinaan, ja siellä tämä oli ravistelemassa lakanoita, sillä tavalla, yrittäen löytää tuota kasvainta, joka oli lähtenyt hänen kasvoistaan tuona yönä.

277   Katsokaahan, vain uskokaa se ystävät. Jos Hän tekee sen yhden kohdalla, tulee Hän tekemään sen kaikkien kohdalla. Ja niin Hän käski toimia. Me emme tiedä, miten se toimii. Minä en tiedä, miten se toimii. Se vain on Hänen lupauksensa. Hän sanoi, että se tulisi tekemään sen. Ja olen nähnyt kymmenien tuhansien ympäri maailman parantuneen. Jumala lupasi tehdä sen, ja se on Hänen lupauksensa. Näettehän, me vain uskomme sen.

278   Nyt me kaikki tulemme tänne. Ja te, jotka ette voineet nousta ylös, me tulemme luoksenne rukoilemaan puolestanne. Haluan nyt teidän jokaisen miehen asettuvan tänne laskeaksenne kätenne heidän päälleen. Ja minä haluan seistä tässä ja rukoilla ja sitten myös tulla ja laskea käteni heidän päälleen. Hyvä on, asettukaa tänne. Siirtykää te kaikki hyvin lähekkäin, niin että jokainen ulottuu.

279   Rakas Jumala, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, me rukoilemme näiden ihmisten puolesta, joista jotkut ovat vaivattuja ja raajarikkoisia. Siellä noiden sananpalvelijoiden kädet, Herra, menevät edes takaisin yhden päältä toisen päälle. Minä rukoilen, että Sinä parantaisit jokaisen heistä, Herra. Salli Pyhän Hengen tulla ihmisten ylle, jokaisen ylle, Isä. Ja voikoon suuri Jumalan Voima varjostaa heidät juuri nyt, ja voikoot he mennä kotiin ja olla terveitä. Tiedämme Jeesuksen sanoneen: “Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Sinä lupasit sen, rakas Jumala. Me uskomme sen. Me uskomme sen, koska Sinä sanoit niin, ja me tiedämme, että se on niin, joten nämä Ihmiset tulevat olemaan terveitä. Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä minä siunaan heidät kaikki. Aamen.

280   Jumala siunatkoon teitä. [Veli Branham ja sananpalvelijat laskevat kätensä sairaiden päälle ja rukoilevat ihmisten puolesta. Tyhjä kohta nauhassa.]

281   Minun sydämeni vastaanottaa teidän jokaisen parantumisen. Minä uskon sen. Tahdotteko te jokainen nyt uskoa kanssani? Siinä kaikki. Minä kerroin teille totuuden niin pitkälti kuin sen tiedän. Minä rakastan teitä, ja Jumala siunatkoon teitä. Ja minä uskon koko sydämestäni, että te tulette olemaan terveitä. Ja voikoot minun siunaukseni nyt olla kunkin teidän kanssa. Vartioikoon ja suojelkoon Jumala teitä. Te olette minun rukouksissani. Tahdotteko rukoilla puolestani ollessani siellä Afrikassa? Minä rakastan teitä. Ja tulen näkemään teidät uudestaan huomenillalla.

65-0426 HÄNEN SANANSA TODISTAMINEN (Proving His Word), Los Angeles, Kalifornia, USA, 26.4.1965

FIN

65-0426 HÄNEN SANANSA TODISTAMINEN
(Proving His Word)
Los Angeles, Kalifornia, USA, 26.4.1965

 

1       Kumartakaamme hetkeksi päämme. Rakas taivaallinen Isä, olemme kiitollisia siitä, että olemme täällä tänä iltana. Olemme kiitollisia siitä, että tiedämme Sinun läsnäolosi olevan täällä kanssamme. Rukoilemme, että Sinä palvelisit jokaista meistä sen mukaan, kuin meillä on tarvetta. Pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen. (Voitte istuutua.)

Tuntuu vain hyvältä, että nämä mikrofonit ovat toiminnassa. Olin niin pahoillani, että pilasin sen eilisen Sanoman, jonka halusin teidän niin kovasti saavan.

2       Ja halusin, että näette sen varmasti. Se on se ankkuri, joka meillä on. Me emme ole ankkuroituneet seurakuntaan. Me olemme ankkuroituneet Kristukseen, ymmärrättehän. Hän on se ainoa Tie. Hän on ainoa turvallinen paikka, ainoa paikka, johon Jumala on koskaan laittanut Nimensä. Ja Jumala sanoi, että Hän tulisi kohtaamaan ihmiset siinä paikassa, johon Hän on valinnut laittaa Nimensä; ei missä tahansa portissa, vaan siinä portissa, jonka Hän on valinnut. Ja tuossa paikassa Hän tulisi kohtaamaan ihmiset, ja vain siellä. Ja me huomaamme, että Jumala ei koskaan laittanut Nimeään mihinkään muualle kuin Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, sillä poika ottaa aina isän nimen.

Ja nyt te sanotte: ”No, miten se soveltuu tähän päivään? Jokainen sanoo: ‘Minä olen Jeesuksessa’.”

3       Hän on Sana. Että ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme.” Jälleen, se on myös kirjoitettu Ilmestyskirjan 19. luvussa, kun näimme Hänen tulevan, Morsiamen ja Sulhasen, Hänen liivinsä kastettu Veressä, ”Häntä kutsuttiin nimellä ‘Jumalan Sana’.” Hän on Jumalan Sana.

4       Ja se tarkoittaa, että Hän on eläväksi tekevä voima. Hän on Pyhä Henki, tuo dynamiikka, joka tulee mekaniikkaan, Sanoihin, jotka tekevät sen eläväksi. Ja kaiken on toimittava yhdessä, tai se ei vain toimi. Siihen tarvitaan koko Raamattu, koko Kristus, täysi Evankeliumi.

5       Haluan sanoa tästä paneelista, jota katsoin eilen illalla televisiosta, koska tiesin, että se tulisi, ja katsoin sen. Haluan kommentoida näitä veljiä, jotka olivat tuossa paneelissa, sellaista mestarillista vastaamista kysymyksiin! Ja minä olen melkoinen kriitikko, tiedättehän, joka tapauksessa, mutta siellä ei ollut mitään kritisoitavaa. Se oli ehdottoman aitoa, ja voin olla siitä sataprosenttisesti samaa mieltä. [Seurakunta taputtaa – toim.] Kiitos. Aamen. Heidän vastauksensa osuivat suoraan asiaan. Arvostin todellakin sitä. Toivon vain, että minulla olisi elokuva, jota voisin näyttää seurakunnassani kotona. Se oli todella hienoa.

6       Ja olen niin kiitollinen tietäessäni, että Jumala on toiminut muilla alueilla, oman helluntairyhmämme ohella, ja nostaa miehiä, noita Jumalan siemeniä, jotka ovat olleet siellä kaikki nämä vuodet odottamassa, että Valo loistaa heidän ylitseen.

7       Ja se antaa meille myös varoituksen, ystävät, kun tiedämme, että Jeesus sanoi: ”Kun tämä nukkuva neitsyt alkaa tulla ostamaan Öljyä, silloin Ylkä on tulossa.” Voimme siis nähdä sen perusteella, että kun näemme episkopaalien, presbyteerien, metodistien, baptistien, luterilaisten tulevan ostamaan Öljyä, silloin oli se hetki, jolloin Ylkä tuli. Muistakaamme se.

8       Poikani Billy ei ole koskaan sanonut minulle sellaista, mitä hän sanoi juuri hetki sitten. Hän sanoi: ”Isä, minä en sano sinulle, mitä tehdä. En halua tehdä sinuun vaikutusta mitenkään, mutta”, hän sanoi, ”isä, mitä ikinä teetkin, käytä kaikki aikasi noiden sairaiden ihmisten hyväksi.”  Hän sanoi: ”En ole koskaan nähnyt niin paljon sairaita ihmisiä!” Hän sanoi: ”Jaoin muutamassa hetkessä kaksisataa korttia.” Hän sanoi: ”Sairaita ihmisiä on niin paljon!” Hän kertoo minulle tuollaisesta hyvin harvoin.

9       Ja sitten tulin tänne tänä iltana, ja minulla on joitakin pieniä muistiinpanoja, jotka on kirjoitettu tänne, ja joitakin kommentteja tulevasta tuomiosta, ja tietäen, että istumme täällä tänä iltana Jumalan vihan nykiessä alapuolellamme, ja pian hän pyyhkäisee sen esiin. Ja tietäen, että Jumalan viha odottaa; juuri sillä hetkellä, kun se sanotaan, se on ohi, miljoonien kohdalla. Ja tietäen sen sydämessäni, ja tietäen sen olevan niin!  Ja sitten näemme niin monia sairaita, jotka prässäävät ja vetävät.

10   Ja ajattelin: ”Tänä iltana useimmat heistä ovat kristittyjä.” Ja antakaa minun sanoa tähän, te Jumalan lapset. Mitä ikinä teettekin, antakaa kaiken muun olla.  Palvelkaa Jumalaa, yötä päivää, koko sydämestänne. Te, te voitte tuntea, että jokin on vialla. Voitte kertoa sen kävellessänne kaduilla, te vain… ja minne ikinä menettekin. Tiedättehän, jos olette hengellinen, ja tiedän, että te olette.

11   Ja minä puhuin erään miehen, veli Stromein, kanssa. En tiedä, onko Tony täällä vai ei. Hän, hän oli… [Veli sanoo: ”Tony Salameh?” – toim.] Tony Salameh, Salameh, Salameh?  Ei. Erehdyin Tonysta. [Veli sanoo jotain.] Ei, se on väärä Tony. Tämä on Tony Tucsonista. Mikä hänen nimensä on? [Joku sanoo: ”Stromei.”] Stromei! Tiedän, että se on Salameh, Stromei, tai jotain sellaista. Saan kaikki…

12   Eräänä päivänä hänen liikkeessään oli mies, joka tuli sisään, hän oli hyvin silmiinpistävä, hän sanoi jotain, joka toi mieleeni muiston siitä, kun… viimeksi olin Intiassa.

13   Siellä, missä luulen, että Herra antoi meille suurimman ihmisjoukon, joka meillä on koskaan ollut kerralla, se tapahtui Bombayssa. Emme löytäneet edes tilaa mistään, minne olisimme voineet laittaa heidät, kymmeniä tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä.

14   Juuri ennen kuin saavuimme sinne, siellä sanomalehti, joka käännettiin. No, se oli, Intia on kaksikielinen maa, se oli – se oli englanninkielinen lehti. Ja siinä sanottiin: ”No, maanjäristykset ovat varmaan ohi, linnut ovat lentämässä takaisin kotipesiinsä.”

15   Muutama päivä ennen maanjäristystä, joka repi aidat ja muut tavarat maahan. Pikkulinnut etsivät itselleen suojaa kallioista ja rakentavat pesänsä, ja iltapäivällä tai keskipäivällä, kun aurinko on todella kuuma, kaikki eläimet seisovat noiden kallioseinien ääressä päästäkseen varjoon. Ja kahden päivän ajan linnut pysyttelivät ulkona puissa, ne eivät tulleet pesiinsä; ja kahden päivän ajan eläimet, lampaat ja karja, ne eivät tulleet paikalle iltapäivällä tai seisoneet noiden muurien ympärillä. Ne pysyttelivät pellolla ja nojailivat toisiaan vasten saadakseen varjoa.

16   Sitten yhtäkkiä tapahtui maanjäristys, joka järisytti muureja ja romahdutti rakennuksia. Ja, näettekö, jos nuo pikkulinnut olisivat olleet siellä, ne olisivat menehtyneet. Jos karja ja lampaat olisivat seisoneet sen alla, ne olisivat menehtyneet. Jumala varoittaa luontoa!

17   Muutama päivä sitten, veli Tonyn kaupassa, kuuntelin siellä erästä miestä, joka sanoi… Kun tämä maanjäristys tapahtui Alaskassa, hän oli kalastamassa Meksikossa paikassa, jota me kutsumme Stony Pointiksi. Hän sanoi: ”Linnut eivät syöneet, eivätkä kalat syöneet. Jotain oli vialla. Ja yhtäkkiä tapahtui maanjäristys.”

18   Ja yhtenä päivänä, kun se tapahtui Intiassa, tai missä ikinä se olikin, hän sanoi olleensa jälleen kalassa. Hän ajatteli: ”No, se on outoa. Nuo kalat syövät tähän aikaan. Veden pinnalla ei ole lainkaan liikettä, ei missään. Vesi on aivan tyyni, täydellinen aika kalojen syönnille, mutta ne eivät syöneet. Ja kaikki linnut, jotka tavallisesti ovat siellä, lokit, jotka poimivat kaloja ja muuta, kävelivät rannalla, painautuivat toisiaan vasten. Hetken kuluttua merisammalta alkoi nousta pohjasta tuolla tavalla, maanjäristys oli tapahtunut toisella puolella maapalloa.” Nuo kalat tiesivät, että jokin oli vialla, että jotain oli tapahtumassa. Nuo linnut tiesivät saman.

19   Totisesti, jos Jumala antaa kalalle ja linnulle kyvyn ymmärtää, kuinka paljon enemmän hän antaisi sitä lapsilleen! Tiedämme, että olemme lopunajassa, ja tuomio on odottamassa, joten olkaamme todella kunnioittavia. Paetkaa Jumalan luo koko sydämestänne! ”Oi Kapernaum, sinä, joka olet korotettu taivaaseen, sinut tullaan laskemaan alas helvettiin”, ja tänään se lepää veden alla. Muistakaa vain ja rukoilkaa.

20   Nyt tänä iltana haluan lukea yhden kohdan Kirjoituksista, vain hetken ajaksi. Me tulemme rukoilemaan sairaiden puolesta. Billy sanoi, että hän jakoi joukon rukouskortteja. Hän jakoi niitä eilen, enkä ehtinyt käsitellä niitä eilen illalla. Ja ihmettelin, kun Pyhä Henki tuli… Se on vain… Te ette voi saada Sitä toimimaan. Se on kuin pieni vipu, jolla vedätte itsenne vaihteelle. Sinä olet se, joka saa Pyhän Hengen toimimaan, en minä. Te itse saatte sen aikaan. Niinpä minä, eilen illalla, huomasin, että jopa erottamisessa, se ei koskaan lähtenyt liikkeelle ihmisten kanssa aivan oikein. He eivät näyttäneet saavan siitä otetta. Olen huomannut, että täällä viime aikoina, näyttää siltä, että enemmän tai vähemmän, juuri kun puhuin, kun laitoin käsiä sairaiden päälle, he tietävät.

21   Meidän pitäisi ymmärtää, että meille on annettu, meille, jotka uskomme Jeesukseen Kristukseen ja olemme syntyneet Hänen Hengestään ja täyttyneet tuolla eläväksi tekevällä voimalla, tuolla voimalla, joka on teissä. Käsien päälle laskemisen kautta, toisten päälle, kuten opetuslapset tekivät ja kautta aikojen, Se ehdottomasti paransi sairaita, herätti kuolleita, Se näytti näkyjä, profetioita. Ja tuo sama Henki, joka eli ensimmäisten apostolien keskuudessa, elää seurakunnassa tänäänkin ja tekee aivan samoja asioita. Ja niin nopeasti kuin me voimme tunnistaa tuon! Katsokaa, ei väliä kuinka paljon se toimii, teidän on tunnistettava se ja uskottava se. Siitä ei ole mitään hyötyä, ennen kuin uskotte sen. Mutta sillä hetkellä, kun uskotte sen, ongelmanne loppuvat. Se on totta.

22   Nyt kääntäkäämme Kirjoituksessa. Istuin tuolla ulkona hetki sitten ja merkitsin muistiin vielä muutaman raamatunkohdan vaihtaakseni tämän illan tekstiäni. Ja haluan lukea joitakin Jumalan Sanasta, Pyhän Luukkaan kirjasta, 8. luvusta, alkaen 40. jakeesta. Kuunnelkaa nyt, aion lukea pitkälti.

Ja tapahtui, että kun Jeesus oli palannut takaisin, kansa otti hänet ilolla vastaan, sillä he kaikki olivat odottaneet häntä.

Eikö se olisi hieno asenne tämän illan seuralle?

Ja katso, sinne tuli mies nimeltä Jairus, joka oli synagogan johtaja, ja hän lankesi Jeesuksen jalkojen juureen ja pyysi häntä tulemaan taloonsa:

Sillä hänellä oli yksi ainoa tytär, noin kaksitoistavuotias, ja hän makasi kuolemaisillaan. Mutta kun hän oli menossa, kansa tungeksi hänen ympärillään.

Ja eräs nainen, jolla oli ollut verenvuoto kaksitoista vuotta ja joka oli käyttänyt kaiken elantonsa lääkäreihin, mutta ei ollut voinut parantua mistään,

tuli hänen taakseen ja kosketti hänen vaatteensa reunaa, ja heti hänen verenpurkauksensa tyrehtyi.

Ja Jeesus sanoi: ”Kuka minuun koski? Kun kaikki kielsivät, Pietari ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, sanoivat: ”Mestari, väkijoukko ahdistaa sinua ja painostaa sinua, ja sinä sanot: ”Kuka minuun koski?””.

…Jeesus sanoi: ”Joku on koskenut minuun, sillä minä tunnen, että minusta on lähtenyt voimaa”.

Ja kun nainen näki, ettei hän voinut pysyä salassa, tuli hän vavisten ja lankesi maahan hänen eteensä ja ilmoitti hänelle kaiken kansan edessä, mistä syystä hän oli koskenut häneen, ja kuinka hän oli heti parantunut.

Ja hän sanoi hänelle: ”Tytär, ole rohkealla mielellä; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi; mene rauhassa”.

Ja kun hän… puhui, tuli eräs synagogan esimiehen talosta ja sanoi hänelle: ”Tyttäresi on kuollut; älä vaivaa Mestaria”.

Mutta kun Jeesus sen kuuli, hän vastasi hänelle sanoen: ”Älä pelkää; usko ainoastaan, niin hän tulee terveeksi”.

Ja kun hän tuli taloon, ei hän sallinut kenenkään muun kuin Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen sekä tytön isän ja äidin mennä sisälle.

Ja kaikki itkivät ja valittivat häntä, mutta hän sanoi: ”Älkää itkekö; hän ei ole kuollut, vaan nukkuu.

Ja he nauroivat pilkaten häntä, sillä he tiesivät, että hän oli kuollut.

Mutta hän ajoi heidät kaikki ulos, otti häntä kädestä kiinni ja kutsui tyttöä sanoen: ”Tyttö, nouse ylös”.

Ja hänen henkensä palasi, ja hän nousi heti, ja hän käski antaa hänelle ruokaa.

Ja hänen vanhempansa hämmästyivät; mutta hän käski heitä olemaan kertomatta kenellekään, mitä oli tapahtunut.

23   Nyt rukoilkaamme. Rakas taivaallinen Isä, kun luemme tämän Sanan, tiedämme, että se on totuus. Tämä tapahtui. Se ei ole mikään myyttinen tarina, jonka lukisimme ehkä sanomalehdestä tai jostain kaunokirjallisesta kirjasta, vaan tämä on peräisin Kirjasta, jonka tiedämme olevan Jumalan Sana. Me uskomme, että se tapahtui. Me uskomme, että tämä Jeesus, joka teki tämän merkittävän asian, kaksi tapausta tässä, naisen, jolla oli verenvuoto, ja kuolleen lapsen, me uskomme, että Hän on Jumalan Poika, että Jumala herätti Hänet kuolleista ja on esitellyt Hänet meille tänä iltana Pyhän Hengen persoonassa.

24   Ja me uskomme, että Hän on täällä kanssamme tänä iltana. Ja uskomme, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja Hänen säälinsä ulottuu ihmisiin. Ja kun ihmiset kurottautuvat Hänen luokseen, samat tulokset, jotka annettiin tuona päivänä, annetaan tänä päivänä. Suo se jälleen, Isä, jotta saisimme uuden voitelun. Kuten veli Shakarian pyysi niin vilpittömästi jokin aika sitten ja pyysi yleisöä uskomaan, me pyydämme jälleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

25   Haluan puhua vain muutaman hetken ajan, ja se kestää vain hetken, koska haluan saada ihmiset, joilla on rukouskortit, tänne ylös ja rukoilla heidän puolestaan. Ja jättäen kaiken muun pois, mutta vain rukoillaan sairaiden puolesta. Mutta ennen kuin rukoilemme sairaiden puolesta, meidän on saatava ihmiset siihen asenteeseen. Asenne on se, joka aina saa aikaan tuloksia. Kyse on asenteesta, jonka otatte Jumalaa kohtaan.

26   Tässä on nainen, joka koski Hänen vaateeseensa, ja hän parani, verenvuodosta. Sotilas sylki Häntä kasvoihin ja pani orjantappurakruunun Hänen päähänsä, eikä hän kokenut minkäänlaista voimaa.

27   Kyse on teidän lähestymistavastanne. Tarvitaan asennetta. Ja siitä on kyse tänä iltana, rakas ystävä, siihen tarvitaan asenne. Me olemme ja uskomme olevamme Jeesuksen Kristuksen Läsnäolossa, mutta teidän asenteenne on se, joka saa aikaan tuloksia. Mekaniikka on täällä, ja samoin on myös dynamiikka. Jos vain pääsette alkuun, Jumala tekee loput.

28   Nyt, tämä aihe, josta haluan puhua hetken, on: Hänen Sanansa todistaminen. Nyt se on hieno asia, ajatella sitä: Hänen Sanansa todistaminen.

29   Jumala pystyy tänä iltana todistamaan Sanansa aivan yhtä hyvin kuin Hän on koskaan todistanut Sen. Ja Raamattu sanoi myös: ”Koetelkaa kaikki. Pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvää.”

30   Nyt olette epäilemättä kuulleet vanhan sananlaskun: ”Todista se, niin minä uskon sen.” Mutta se ei pidä paikkaansa. Monta kertaa olen nähnyt monia asioita todistettuina, jotka oli jopa täysin tieteellisesti todistettu, ja silti ihmiset eivät uskoneet sitä kuitenkaan.

31   Keskustelin erään miehen kanssa tässä vähän aikaa sitten. Puhuimme Jumalallisesta parantumisesta. Hän sanoi: ”En uskoisi siihen. En välitä siitä, mitä tapahtuu, kuinka paljon todisteita voisit esittää siitä, en silti usko sitä.” No, varmasti, riippumatta siitä, mitä ikinä tekisitte tuon miehen hyväksi, hän on eksyksissä. Hän ei voi uskoa. Hänessä ei ole mitään, mikä saisi hänet uskomaan.

32   Minulla oli juuri tässä pieni kokemus, noin viikko sitten, kuten te kaikki tiedätte, että minä metsästän. Ja kun palasin kokouksestani, olin metsästämässä puumia. Ja kun muutin Arizonaan, se on hyvä, pidän suurriistan metsästyksestä, ja pidän siitä, että pääsen luonnon keskelle ja voin katsella sitä.

33   Nyt, en ole tappaja. Minä vain metsästän. Niinpä, en pidä riistan tuhoamisesta, se ei ole mielestäni oikein. Minusta on aivan yhtä syntiä tappaa riistaa, kun sitä ei käytetä eikä aiota käyttää sitä jotakin tarkoitusta varten, kuin olisi tappaa mitä tahansa muutakin. Uskon, että se on väärin. Meidän ei tulisi tehdä niin. Jumala antoi sen meille ruoaksi ja tarkoitusta varten, eikä meidän pitäisi tuhota sitä. Mutta nyt sen, mitä laki sanoo, voitte ottaa, hyvä on. Älkää vain tuhlatko sitä.

34   Ja minä siellä alhaalla, kausi on päättynyt kaiken muun osalta. Puumat tappavat paljon karjaa. Ja tunnen paljon karjatilallisia maaseudulla. Ja aina kun heille sattuu tappo, he soittavat minulle, kun puuma tappaa lampaita. Eräs ystäväni menetti eräänä yönä noin kolmetuhattaviisisataa dollaria yhden yön aikana, kun yksi puuma tappoi vain karitsoja. Se pääsi sisään, ja tietysti muut puumat joutuvat maksamaan sen synnistä. Niinpä sain puuman, ja se oli suuri puuma, yhdeksän jalkaa pitkä ja painoi melkein kaksi tai jotain, joten se oli… se oli hyvä iso puuma.

35   Ja sitten menin Arizonasta Utahiin metsästämään. Minulle kerrottiin, että siellä oli ihmisiä, että mies, jonka kanssa minun oli tarkoitus metsästää, oli hallituksen ansapyytäjä, ”Ja, hyvänen aika, älä mainitse mitään uskonnosta hänen seurassaan.” Hän sanoi: ”Hän oli todella karkea kaveri.”

Ja sanoin, no, sanoin miehelle, jonka kanssa olin menossa, ja sanoin: ”En mainitse siitä.”

36   Hän sanoi: ”Älä sano ‘saarnaaja’. Jos sanot niin, et pääse koskaan metsästämään. Hän ei ottaisi sinua mukaansa.” Hän sanoi: ”Metsästin hänen kanssaan kolme päivää, nukuin hänen kanssaan joka yö, söin hänen kanssaan joka päivä, eikä hän koskaan edes sanonut ‘Hyvää huomenta’. Päivää. Haluatko jotain syötävää? Pese tiskit.’ Ei mitään!” Sanoi: ”Nyt älä vain mainitse siitä mitään.”

Sanoin: ”En sano sanaakaan.” En siis sanonut hänelle, etten rukoilisi, vaan jatkoin vain kertomista, että minä… Ja minä rukoilen.

37   Joten kun saavuimme sinne, mies oli hyvin kova luonteeltaan, enkä uskonut, että hän uskoi mitään. Ja hän oli juuri menettänyt vauvan muutamaa yötä aikaisemmin, kuolleena syntyneen vauvan. Lähdimme siis metsästämään. Ja toisena päivänä mies, jonka kanssa metsästin, oli sanonut, että saan metsästää kaikkialla ympäri maata. Kun toinen metsästäjä, joka oli kanssani, oli lähtenyt pois, olimme huipulla, jossa juoksimme puuman perässä, kunnes saimme sen kallioille, ja se pääsi karkuun. Istuimme siinä odottamassa koiran paluuta. Ja tämä mies sanoi minulle: ”Toinen metsästäjä, ystäväsi, kertoi minulle, että pääset metsästämään kaikkialla. Onko sinulla paljon rahaa?” Hän sanoi: ”Luulenpa, ettei se taida kuulua minulle.”

Ja minä sanoin: ”Ei”, sanoin, ”ei siinä ole kyse paljosta rahasta.” Sanoin: ”Minua sponsoroidaan.”

Ja hän sanoi: ”Oi, ymmärrän.” Hän sanoi: ”No, se ei taida taaskaan kuulua minulle, mutta”, hän kysyi, ”oletko firmassa, joka sponsoroi sinua?”.

Hän veti sitä suoraan minusta. Lupasin, etten tekisi niin. Joten sanoin: ”En, herra. Olen saarnaaja, lähetyssaarnaaja.”

Hän sanoi: ”Mikä?”

Sanoin: ”Lähetyssaarnaaja.” Hän vain seisoi ja katsoi minua muutaman minuutin.

Kysyin: ”Onko sinulla mitään toivoa tulevan Elämän suhteen? Missä on toivosi?”

Hän sanoi: ”Olen Jack Mormon.” Kysyin: ”Mikä?”

Hän sanoi: ”Jack Mormon.” Kysyin: ”Mikä se sellainen on?”

Hän sanoi: ”Sellainen, joka kiroilee, juo kahvia ja polttaa tupakkaa.”

Sanoin: ”No, rehellinen tunnustus tekee hyvää sielulle.”

38   Ja sitten hän sanoi: ”Haluan kysyä sinulta jotakin.” Hän sanoi: ”Minulle on kerrottu, että mormonikirkko on ainoa oikea kirkko, joka on olemassa.” Hän kysyi: ”Uskotko sinä siihen?”

39   Sanoin: ”Kun on kyse kirkosta, se on kai yhtä hyvä kuin mikä tahansa niistä. Minä tunnen vain yhden Totuuden, ja se on Jeesus Kristus.” Sanoin: ”Tiedän, että Hän on Totinen.”

40   ”No”, hän sanoi, ”minulle syntyi toissa yönä lapsi, joka syntyi kuolleena.” Hän sanoi: ”Minulle on kerrottu, että koska tämä vauva syntyi kuolleena, Jumala ei koskaan puhaltanut siihen elämän henkeä, enkä näe sitä enää koskaan.” Hän kysyi: ”Mitä mieltä sinä olet siitä?”

41   ”No”, minä sanoin, ”et sinä Jack Mormonina, et todellakaan tule. Se on ainakin varmaa, että et tule näkemään sitä niin kauan kuin pysyt Jack Mormonina.” Ja hän sanoi… No, hän oli painostanut minua, joten minä painostin häntä hieman takaisin. Meillä oli aikaa työntää takaisin. Joten hän sanoi… Kysyin: ”Mikä on hätänä?”

Hän sanoi: ”Oi, en tiedä.” Ja hän sanoi: ”No, mitä mieltä sinä olet?”

Sanoin: ”Tunnen monia hienoja…”

42   En tiennyt, että hän oli mormoni. Ja minä olin hyvin… Tiedän, koska se oli Utahissa, se oli luultavasti, mutta minä… koska suurin osa ihmisistä siellä ylhäällä on mormoneja, Salt Lake Cityn ympäristössä. Tämä ei kuitenkaan ollut Salt Lake City. Joten ajattelin: ”No, minulla on ollut hienoja mormoniystäviä, he ovat olleet rukousjonoissa, hienoja ihmisiä.”

43   Ja minä sanoin: ”Olen tavannut hienoja miehiä, jotka ovat mormoneja.” Ja hän sanoi, no, hän sanoi… Sanoin: ”En tiedä heidän opetuksestaan sen suhteen, enkä haluaisi sanoa mitään heidän opetuksensa vastaista, koska sellainen sinä olet, ja kunnioitan sitä suuresti.” Ja minä sanoin: ”No, ja sinä uskot sen?”

Hän sanoi: ”Kyllä, herra, uskon. Mutta”, hän sanoi, ”en elä sen mukaisesti.”

44   Sanoin: ”No, uskon, että Raamattu opettaa, että Jumala tiesi tuon vauvan miljoonia vuosia sitten, ennen maailman perustamista.” Sanoin: ”Jumala sanoi Jeremialle: ‘Ennen kuin sinut oli koskaan siitetty äitisi kohdussa, ennen kuin sinut oli koskaan tuotu ulos vatsasta, minä tunsin sinut, pyhitin sinut ja määräsin sinut profeetaksi kansoille.’” Sanoin: ”Niin paljon Hän tiesi siitä, näetkö.”

Hän sanoi: ”No”, hän sanoi, ”kiitos.”

45   Hän lähti kävelemään mäkeä alas. Sitten hän tapasi tämän toisen miehen ja sanoi: ”Miksi et kertonut minulle, että tuo tyyppi oli saarnaaja?” Ja niin me… Hän jutteli hänen kanssaan vähän aikaa ja alkoi kertoa hänelle kokouksista.

46   Nyt, mormonit uskovat profetiaan. Minä en… täällä ei ehkä ole yhtään, mutta he… mutta he uskovat profetiaan. Mutta, siis, ehkä en puhu ihan asiaa, mutta minä… Joo. Kyllä. Mutta kuitenkin, he uskovat.

Ja hän sanoi, hän tuli takaisin luokseni ja sanoi: ”Ymmärrän, että sinä olet profeetta”.

Sanoin: ”En, herra.” Sanoin: ”Herra on näyttänyt minulle muutamia asioita, jotka ovat tapahtuneet.”

47   Ja hän lähti heti ja sanoi: ”Mennään sisälle.” Ja hän nousi autoonsa ja meni alas… pieneen kaupunkiinsa, jossa hän asui. Muutaman hetken kuluttua hän oli kadonnut. Olimme laittamassa koiria metsästystä varten heti lounaan jälkeen. Ja kun teimme niin, hän lähti autolla.

48   Muutaman hetken kuluttua palasi hienon näköinen nuori mies, noin seitsemäntoistavuotias, todella pyhän näköinen kristitty herrasmies. Hän sanoi: ”Tämä on veljeni.” Hän sanoi: ”Hän ei ole Jack Mormon. Hän on oikea mormoni.”

Kysyin: ”Hyvää päivää, poika.”

Ja hän sanoi: ”Ymmärrän, että veljeni on kertonut minulle, että olet profeetta.”

Sanoin: ”Ei, herra.” Sanoin: ”En minä ole profeetta.” Sanoin: ”Herra on näyttänyt minulle asioita, jotka tulevat tapahtumaan.”

49   Hän sanoi: ”Minua on juuri nyt ammuttu käteeni, minun pitäisi olla leikkauspöydällä.” Hän sanoi: ”Mutta veljeni kertoi minulle tämän. Ja minä sanoin: ‘Jos näin on, en tarvitse leikkausta.’” Hän katsoi minua suoraan silmiin, rehellinen, totinen, vilpitön katse, ja sanoi: ”Laita kätesi minun päälleni. Jos nämä asiat ovat niin, en tarvitse leikkausta.” Hän lähti kotiin terveenä.

50   Tämä veli, kristitty ystäväni, oli kanssani metsästämässä Phoenixista. Hän sanoi minulle, hän sanoi… Jotkut näistä pojista istuvat täällä juuri nyt. Yksi heistä, jonka tiedän, on täällä läsnä. Menimme kotiin. Hän sanoi: ”Veli Branham, jos Herra näyttäisi sinulle näyn ja antaisi sinun kertoa näille mormoneille, mitä tulee tapahtumaan, se riittäisi, koska he odottavat sitä.”

51   Niinpä minä rukoilin ja rukoilin. Ja paluumatkallani kotiin, olin tulossa ylös, seuraavana maanantaina, sunnuntaina, noin kello kymmenen, seisoin huoneessa jumalanpalveluksen jälkeen sinä aamuna ja katselin ulos.

52   Ja näin taskulamppujen vilkkuvan, tai jonkinlaisen valon vilkkuvan. Ja näin puuman, joka oli puussa, ja – ja se oli liian pieni, jotta olisin voinut ampua sen. En halunnut sitä. Ja joku muu ampui sen, ja kun se ampui, se ampui sitä liian isolla aseella. Se räjäytti puuman. En pitänyt tavasta, miten se tehtiin.

53   Kun tulin Phoenixiin, kerroin sen veli Dawsonille ja veli Mosleylle. Tiedän, että hän on täällä. Näin hänet eräänä päivänä jossain täällä. Hän oli menossa kanssani ylös, hän ja hänen vaimonsa. Ja sanoin: ”Katsokaa ja nähkää, se on NÄIN SANOO HERRA. Se tulee tapahtumaan sillä tavalla.”

54   Odotimme öitä, neljä tai viisi yötä, olimme metsästäneet, tai päiviä. Harvoin yöllä puumaa nähdään puussa. Sattui niin, että kotiin tullessamme he päästivät koirat irti, tämä metsästäjä, tämä mormonipoika. Ja puuma löysi jäljen, tai pikemminkin koira löysi puuman jäljen, ja ajoi sen puuhun. Kymmeneltä illalla he tulivat ja herättivät meidät sängystä. Menimme sinne, ja siellä oli sama puuma puussa. Veli Mosley ampui sitä noin .44-kaliiperisella, ja se näytti siltä, että puuma olisi räjähtänyt puoliksi kahtia. Ja siinä se oli, juuri niin kuin oli sanottu.

Seuraavana päivänä tapasin osavaltion pääriistanvartijan, toisen Jack Mormonin. Kokosin nuo pojat yhteen ja johdatin heidät takaisin kotiin Kristuksen luo.

Sanon teille, Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jumala todistaa Sanansa olevan niin.

Olette kuulleet ihmisten sanovan: ”Näkeminen on uskomista.” Se ei ole täysin totta. Monet ihmiset näkevät eivätkä silti usko.

55   Niinä päivinä, jolloin Jeesus oli maan päällä, miksi he eivät tunteneet Häntä, että Hän oli Jumalan Sana, joka oli ilmoitettu? Miksi ihmiset eivät ymmärtäneet, että Mooses sanoi: ”Herra, sinun Jumalasi, herättää minun kaltaiseni profeetan”? Ja Hän täytti jokaisen Sanan, jonka Raamattu kertoi Hänen tekevän, mutta he eivät uskoneet sitä.

56   Mutta Jumala on kaikkina aikoina todistanut Sanansa olevan totta. Hän aina todistaa Sanansa. Silloin sanotaan joskus, että ”näkeminen on uskomista”. Niin ei ole. Mutta me tiedämme, että Jumala todistaa edelleen Sanansa jokaisena aikakautena.

57   Me tiedämme, että Hän todisti sen Aadamille ja Eevalle, kun Hän sanoi: ”Sinä päivänä, jona syötte siitä, sinä päivänä te totisesti kuolette.” Meidän on myönnettävä se, että se on totuus. Me uskomme sen, sillä Hän on todistanut sen meille, ja me tiedämme, että se on totuus.

58   Nyt otamme muutamia paikkoja, joissa Jumala todisti Sanansa. Otetaan esimerkiksi Nooan päivät. Jumala puhui Nooalle sanoman, joka oli varmasti epätieteellinen ja uskomaton. Kukaan ei olisi voinut uskoa. Maan päälle ei ollut koskaan satanut. Epätieteellistä!

59   Ehkä he olivat silloin tieteellisesti korkeammalla tasolla kuin me nyt, koska he rakensivat silloin pyramideja ja sfinksejä ja niin edelleen, joita me emme pysty rakentamaan nyt. He tunsivat voiman, jonkinlaisen mekaanisen voiman, ehkä atomivoiman tai jotain sellaista, jonka avulla he pystyivät nostamaan noita suuria lohkareita, mihin me emme nykyään pysty. Mutta he tekivät suuria tieteellisiä asioita. Heillä oli jotain, jolla he pystyivät balsamoimaan ruumiin, jotta se näyttäisi luonnolliselta satoja vuosia. Olemme menettäneet tuon taidon.

60   Jeesus sanoi: ”Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tullessa.” Ja me tiedämme, että meidän on määrä astua toiseen suureen tieteelliseen aikakauteen.

61   Ja nyt Nooan sanoma oli hyvin paljon vastoin sen ajan uskomuksia, seurakunnassa, ja se oli myös hyvin paljon vastoin tieteellistä tutkimusta. Mutta Jumala osoitti Sanansa olevan totuus. Jumala osoitti, että se, mitä tuo profeetta sanoi, oli totuus.

62   Otamme myös toisen hetken ajaksi. Abraham oli toinen Herran profeetta, jolle Sana tuli. Ja kertoi hänelle, kun hän oli seitsemänkymmenenviiden vuoden vanha ja Saara oli kuudenkymmenenviiden vuoden ikäinen, että hän saisi lapsen Saaran avulla. Nyt, se oli melkoinen järkytys epäuskoiselle. Voisitteko kuvitella, että sellainen tapahtuisi jopa tänä päivänä, kaikkine tieteellisine saavutuksineen ja kaikkine koeputkilapsineen, joista puhutaan, ja niin edelleen? Mutta tämä vanha nainen, joka oli nyt kuusikymmentäviisivuotias, ja vanha mies, joka oli seitsemänkymmentäviisivuotias, mutta Herran Sana tuli Aabrahamille ja kertoi hänelle, että näin tulisi tapahtumaan. Ja Aabraham uskoi Jumalaa. Nyt, ei ollut väliä kuinka paljon Jumala puhui ja kuinka totta se oli, Aabrahamin täytyi uskoa, mitä Jumala sanoi, jotta se toteutuisi. Nyt katsokaa, miten tuota miestä koeteltiin hänen todistuksensa kanssa, että hän todella uskoi.

63   Tuo sama mies, joka teki tuon tunnustuksen, että hän uskoi Jumalaan, hän on samanlainen ihminen kuin sinä, joka istut täällä tänä iltana. Me uskomme yhä Jumalaan. Meidän on uskottava, että Hänen Sanansa on Totuus. Ja Hän tulee todistamaan sen, että se on Totuus, jos me vain uskomme sen.

64    Nyt katsokaa, mikä Abrahamilla oli esteenä. Ensimmäinen asia oli hänen ikänsä, seitsemänkymmentäviisi vuotta, ja Saara oli kuusikymmentäviisi. Hän oli ohittanut elämänvaiheen, vaihdevuodet. Ei epäilystäkään siitä, että se oli loppunut, monta vuotta aikaisemmin. Hän oli elänyt vaimona hänen kanssaan. Se oli hänen sisarpuoli, oli luultavasti ottanut hänet, kun hän oli vasta teini-ikäinen tyttö, ja mennyt naimisiin hänen kanssaan. Eikä miehellä ollut ollut lapsia. Nainen oli täysin hedelmätön.

Ja nyt huomaamme, että tehdäkseen tämän hänen täytyi erottaa itsensä kaikista kansoista, jotka eivät uskoneet sitä, saadakseen sen toteutumaan.

65   En tarkoita, että teidän pitäisi erottautua kansoista. Mutta teidän on erotettava itsenne kaikesta epäuskon juoruilusta ja pysyttävä erossa siitä. Kun ihmiset sanovat: ”Ah, tuollaisia asioita ei tapahdu! Nuo ovat joukko hulluja ihmisiä! Tuollaista ei tapahdu!”, sulkekaa vain korvanne ja kävelkää pois. Älkää kiinnittäkö siihen mitään huomiota.

66   Raamattu sanoo, että ”Aabraham ei horjunut Jumalan lupauksessa epäuskon tähden, vaan hän oli vahva, ylistäen Jumalaa.” Hänen nimensä muutettiin Abramista Abrahamiksi, nimenmuutos teki hänen nimestään ”kansojen isän”. Voisitteko kuvitella miehen, joka asui vaimonsa, rakkaansa, kanssa, jonka kanssa hän oli asunut nyt kaikki nämä vuodet, ja nyt jossain kahdeksankymmenen vuoden iässä, ja hänen vaimonsa seitsemänkymmenen vuoden ikäisenä, ja vielä ilman yhtään lasta tai mitään toivoa lapsesta, ja silti väitti olevansa ”kansakunnan isä”. Voisitteko kuvitella hänen ohi kulkevien kanssaihmistensä kritiikin sanovan: ”Kansakuntien isä, montako lasta sinulla nyt on tällä hetkellä?” Ja kaikki se kritiikki, jota hän joutui kestämään!

67   Mutta Aabraham ei lainkaan horjunut epäuskossa. Hän uskoi, että Jumala kykeni täyttämään sen, minkä oli luvannut, että Jumala todistaisi Sanansa, vaikka siihen menisi kuinka kauan. Mutta sen sijaan, että hän olisi heikentynyt joka kerta, kuten meillä on tapana tehdä, hän vahvistui koko ajan. ”Jos se ei tapahtunut tänään, huomenna se tulee olemaan vielä suurempi ihme, koska se on yhden päivän vanhempi.” Se oli Jumala, se oli Jumala Aabrahamissa, sillä hän tiesi, että Jumala on todistanut jokaisen Sanansa todeksi.

Jos Hänen lapsensa vain ottaisivat kiinni Hänen Sanastaan, niin Hän voisi todistaa Sen teidän kauttanne! Se on ainoa tapa, miten Hän voi todistaa Sanansa.

Hän ei todista Sitä epäuskoisille. Heille ei voida todistaa; he ovat epäuskoisia. Mutta, se ei ole epäuskoisille. Se ei ole epäuskoisia varten.

68   Se on häntä varten, joka uskoo. Ja jos Hän löytää jonkun, joka uskoo Hänen Sanansa, Hän todistaa Sanansa teidän kauttanne. Ja joskus sairaudet ja asiat tapahtuvat meille sillä tavalla, että Jumala voi todistaa Itsensä.

Muistatko sen sokean miehen, jonka Jeesus löysi? He sanoivat: ”Kuka teki syntiä, hän vai hänen isänsä ja äitinsä?”

69   Hän sanoi: ”Tässä tapauksessa, ei kumpikaan, vaan jotta Jumalan teot tulisivat tunnetuiksi.” Näettekö, se tapahtui pojalle, jotta Jeesus voisi tulla kirkastetuksi. Joskus sairaus ei ole kirous, se on siunaus, että voimme laittaa uskomme siihen ja kutsua niitä asioita, jotka eivät ole, ikään kuin ne olisivat. Jumala sanoi niin, ja Hän todistaa, että se on niin, jos ette vain heikkene koetuksen alla.

70   Hän pystyi kerran todistamaan Jobille, ettei tämä tulisi kiroamaan Häntä vasten kasvoja. Katsokaa sitä koettelemusta, jonka läpi Job kävi. Mutta alhaalla, kuoleman leuoissa, hän kuitenkin sanoi: ”Herra antoi, Herra otti pois, siunattu olkoon Herran Nimi!”.” Hän todellakin uskoi sen. Jumala todisti Sanansa Jobille. Hän todisti sen Abrahamille. Hän todisti sen siten.

71   Hän todisti sen myös Mooseksen kautta. Ja kun Mooses, kun vaikeudet olivat niin kovin häntä vastaan, Mooses oli ajatellut, että ehkä hän olisi ollut vapahtaja, että hänen äitinsä oli luultavasti kertonut hänelle, että hän oli syntynyt sopivana lapsena. Hän – hän oli hänen holhoojansa, joka kasvatti hänet faraon palatsissa, oli epäilemättä sanonut hänelle: ”Poika, me olemme rukoilleet, että meidät vapautettaisiin, ja me uskomme, että sinä olet se lapsi, jota Jumala käyttää vapauttamiseen.” Ja sitten kun hän…

72   Näettekö, hänestä piti tulla faraon tyttären poika, ja huomaamme, että hänestä piti tulla kruununperijä. Heidän mielessään oli silloin epäilemättä, että hänestä tulisi seuraava farao: ”Ja sillä tavoin hän vapauttaisi kansan, olemalla seuraava farao.” Mutta Jumalalla oli… Jos niin olisi ollut, niin hän olisi tehnyt sen materiaalisen – poliittisen teon kautta. Mutta Jumala ei aina toimi sillä tavoin.

73   Jumalalla on omat tapansa toimia, ja Hän sanoi, että Hän ”tuo heidät ulos”. Hän sanoi Aabrahamille: ”Neljänsadan vuoden kuluttua” Hän ”toisi heidät ulos, voimakkaalla kädellä”, Hän ”tekisi merkkejä ja ihmeitä”. Joten hän ei voinut tehdä sitä tuolla tavalla, joten Abra… Saamme selville, että Abraham uskoi Jumalaan, ja tässä on nyt Mooses uskomassa Jumalaan.

74   Ja Mooses katsoi ulos samasta ikkunasta kuin farao, ja hän näki saman kansan. Tuo farao katseli heitä: ”Kirottu kansa, kansa, joka ei ollut mitään muuta kuin joukko fanaatikkoja, Jumalana, ja joku erämaan Jumala jossain, josta he eivät tienneet mitään; joku näkymätön kohde, jota he rukoilivat, jossa ei ollut mitään. He ovat joukko fanaatikkoja. Ja he olivat joukko orjia. Ja heidän Jumalansa, joka antoi heidän olla orjia, todisti sen, ettei Hän ollut Jumala.”

75   Ja kaiken tämän keskellä Hän herätti juuri tämän miehen. Jumala tekee asioita niin erikoisilla tavoilla, aivan heidän edessään. Ei teologi, ei opettaja, ei pappi, ei kukaan heidän pyhistä miehistään, vaan ihan tavallinen mies, joka oli syntynyt tähän tehtävään. Ja Jumala kutsui hänet profeetakseen ja lähetti hänet sinne. Hänellä ei ollut kädessään muuta kuin kiero keppi, kohdatakseen armeijan, mekanisoidut yksiköt, jotka olivat valloittaneet koko maailman. Mutta tuon kepin kanssa kädessä, kun Jumala käski häntä pitämään tuota keppiä kädessään, niin hän vapauttaisi Israelin, ja hän meni sinne ja teki sen, koska Jumala oli sen luvannut. Miten hän aikoo tehdä sen? ”Minä tulen olemaan kanssasi.”

Hän sanoi: ”Näytä minulle kirkkautesi, Herra. Olen hidas puhumaan. En osaa puhua oikein. Ja minä…” Hänellä oli miljoona tekosyytä.

76   Mutta hän sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi.” Ja muuta ei tarvittu. Hän lähti Jumalan Sanan kanssa. Ei ollut väliä, kuinka vaaralliselta tehtävä näytti, Mooses jatkoi Jumalan uskomista. Ja Jumala todisti Sanansa Mooseksen kautta olevan totuus. Koska riippumatta siitä, mitä tapahtui, Mooses pysyi aivan Sanan kanssa. Matkan aikana…

77   Jumala sanoi heille, Egyptissä, että hän myös aikoi vapauttaa heidät ”luvattuun maahan, hyvään maahan, joka on täynnä maitoa ja hunajaa”. Ja se oli ehdottomasti siellä. He eivät tienneet, että se oli siellä, mutta Hän sanoi: ”Se on siellä, ja minä olen antanut sen teille. Se on jo teidän, menkää vain vaatimaan se!”

78   Ja erämaassa, kun monet heistä tulivat ulos, tanssivat Hengessä, kun Mirjam löi tamburiinia, söivät mannaa taivaasta, kuuntelivat Mooseksen laulavan Hengessä, katselivat ihmeitä ja merkkejä. Mutta kun tuli näytön paikka, uskoa koko Jumalan Sana, kaikki lupaukset, he epäonnistuivat.

Vain kaksi heistä uskoi sen, Joosua ja Kaaleb. Ja he toivat todisteet siitä, että maa oli hyvä.

79   Mutta olosuhteet olivat ne, jotka estivät heitä. Koska he sanoivat: ”Emme voi vallata sitä maata, koska heidän kaupunkinsa ovat muurien ympäröimiä, heidän edustajansa ovat siellä.” Ei heidän edustajansa, vaan heidän – heidän kansansa on suuria jättiläisiä. Me näytämme heinäsirkoilta heidän rinnallaan.”

80   Joosua ja Kaaleb sanoivat: ”Me olemme enemmän kuin kykeneviä ottamaan sen.” Miksi? Jumala oli antanut sen heille, vaikka jättiläiset olisivat kuinka suuria. Este ei merkinnyt heille mitään. Jumala oli sanonut niin! Ja Jumala todisti sen heidän kauttaan. Ja he menivät ja valtasivat maan, kuten Jumala oli sanonut, että he tekisivät sen. Hän todisti sen heille.

81   Nyt, kun he tulivat ylös huhtikuussa, kun vesi virtasi alas vuorilta, lumikinosten yli ja niin edelleen, ja näytti siltä, että Jumala oli huono kenraali johtamaan armeijansa suoraan paikalle, Hän oli pidätellyt heitä luvatusta maasta. Ja juuri silloin, kun Hän oli viemässä heidät yli, kun Hän aikoi viedä heidät yli, se oli vuoden pahin kuukausi. Kuukausi, jolloin Jordan oli tulvimassa yli äyräidensä, valuen suoraan pelloille. Jos he olisivat viemässä heitä yli, se tapahtuisi kesäaikaan, jolloin he voisivat kahlata yli. Mutta Hän odotti, kunnes vesi oli syvää. Hän haluaa näyttää, että Hän on Jumala. Hän haluaa kaikesta välittämättä todistaa Sanansa.

82   Älkää välittäkö siitä, sanoiko lääkäri: ”Olette kuolemassa syöpään.” Siinä kaikki mitä tuo mies tietää. Ehkä vedet ovat syviä joillekin teistä tänä iltana. Mutta muistakaa, että Jumala antoi lupauksen. Jumala pitää Sanansa, ja Jumala todistaa Sanansa. Se on Totuus.

83   Hän odotti, kunnes vedet muuttuivat mutaisiksi, kunnes ne olivat syviä ja menivät heidän päänsä yli, ja niin edelleen, ja sitten Hän avasi tien. Hän meni heidän edellään ja teki tien.

84   Kuinka he pääsisivät sisälle Jerikoon, kun se oli kokonaan suljettu? Joosua ihmetteli. Hän tiesi, että Jumala oli johtanut hänet niin pitkälle, seuraava askel kuuluisi Jumalalle.

85   Eräänä päivänä, kun hän käveli ympäriinsä ja katseli muureja, hän näki Miehen seisovan miekka esiin vedettynä. Ja hän veti miekkansa ja meni Miestä vastaan ja sanoi: ”Kenen puolella Sinä olet?” Oletko meidän puolellamme vai oletko vihollisemme puolella?”

86   Hän sanoi: ”Minä olen Herran sotajoukon Päällikkö.” Ja Hän kertoi hänelle, mitä hänen piti tehdä. Miten hän puhaltaisi pasuunaan ja muuri sortuisi, niin että he voisivat ajaa vaunukilpailua sen poikki? Mitä tekemistä sillä olisi pasuunan kanssa?

87   umala käyttää niin yksinkertaisia menetelmiä. Se on niin yksinkertaista, että se tekee siitä minulle Jumalan. Yritämme aina löytää jotain suurta, joka tekee jotain, ja Jumala… jokin suuri organisaatio ottaa koko asian haltuunsa ja puhdistaa sen. Kun Jumala ottaa yksinkertaisen ihmisen, vain yhden ihmisen, jota Hän voi pitää käsissään, ja Hän todistaa jokaisen Sanansa, jonka Hän sanoi, sen avulla. Ottaa niin yksinkertaisia pieniä menetelmiä!

88   ”Puhaltakaa pasuunaan.” Älkää kaivako muuria, vaan: ”Puhaltakaa vain pasuunaan, niin muurit sortuvat. Pasuunan ääni kaataa muurit.” Kuinka typerää lihalliselle mielelle! Mutta Jumala osoitti Sanansa olevan totta, sillä muurit kaatuivat, yksi toisensa päälle. He menivät suoraan ylöspäin ja valtasivat kaupungin.

89   Oi, Jumala haluaa todistaa olevansa Jumala! Joosua tiesi sen. Eräänä päivänä, kun hän seisoi siinä, tapahtui yksi suurimmista paradokseista, mitä on koskaan tapahtunut, Jeesuksen Kristuksen kuoleman, hautaamisen ja ylösnousemuksen lisäksi. Kun vihollinen… Hän oli lyönyt heidät hajalle, ja eri armeijat olivat vuorilla. Hän oli lyönyt heidät, ja aurinko oli laskemassa. Oi voi, millainen hetki se oli kenraali Joosualle!

90   Muistakaa, että hän taisteli tuon maan läpi ilman sairaalaa, sairaanhoitajaa, ensiapuryhmää tai että hänellä olisi ollut yhtään haavoittunutta miestä. Kertokaa minulle jotain, joka voi päihittää sen. Kyllä, herra. Hänellä ei koskaan ollut sairaaloita, ei sairaanhoitajia, eikä hän koskaan menettänyt yhtään miestä, kunhan he vaelsivat Herran tahdossa ja Sanassa. Jumala osoitti, että Hän oli heidän kanssaan. Aivan oikein. Huomatkaa nyt.

91   Ja huomaamme, että Joosua tiesi, että jos yö tulisi, he livahtaisivat ympäriinsä ja menisivät yhteen toistensa kanssa, ja – ja kokoaisivat itsensä yhteen ja muodostaisivat toisen suuren armeijan, ja hänellä olisi vaikeuksia heidän kanssaan seuraavana päivänä. Hän ei tiennyt, mitä tehdä, joten hän kääntyi Jumalan puoleen. Hän tarvitsi apua, ja hän tarvitsi, että aurinko pysähtyisi. Niinpä hän käski auringon pysyä paikallaan, ja… käski kuun pysyä Ajalonin yllä ja olla liikkumatta siihen asti, kunnes hän käskisi sitä. Ja kuu ja aurinko pysyivät paikoillaan kaksikymmentäneljä tuntia, kun Joosua taisteli ja voitti vihollisen, koska hän oli juuri oikeassa tehtävässään. Hänellä oli oikeus tehdä se, koska hän noudatti Jumalan käskyä.

92   Ja niin kauan kuin olet palveluksessa, noudatat Jumalan Sanaa, teet juuri sen, mitä Hän käski sinun tehdä, marssit Jumalan käskyjen mukaan, sinulla on oikeus sanoa tuolle vuorelle: ”Siirry!”

93   Jumala pitää Sanansa. ”Jos sanotte tälle vuorelle: ‘Siirry’, ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte, että se, mitä sanoitte, toteutuu, niin saatte sen, mitä olette sanoneet.” Jeesus sanoi näin pyhässä Markuksen evankeliumissa 11:22. Se on totuus. Tiedän, että se on Totuus. Se on Jumalan Sana, ja se todistaa, että se on Totuus. Me vain pelkäämme joskus. Pelkäämme, ettei Hän pidäkään Sanaansa. Hän pitää sen Sanan. Hän sanoi tekevänsä sen. Nyt huomaamme, että se on totta. Hän todisti sen.

94   Jesajan profetia, kerran, jotain sellaista, mitä ei ollut koskaan tapahtunut, ei koskaan ennen eikä koskaan sen jälkeen. Hän sanoi: ”Neitsyt on tuleva raskaaksi.” Voisitteko kuvitella, että nainen, joka ei tiedä miehestä, saisi lapsen? Jesaja sanoi: ”Neitsyt on tuleva raskaaksi.”

Ja Jumala sai neitsyen tulemaan raskaaksi todistaakseen Sanansa olevan totta. Hän todisti Sanansa, sillä neitsyt tuli raskaaksi ja synnytti Pojan.

95   Nyt, tuo Sana tuli lihaksi, katsokaa, mitä se teki. Kun tuo Poika tuli esiin, Hän oli itse Sana. ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme.”

96   Hän oli tuo elävä Sana. Hän todisti olevansa tuo elävä Sana. Hän sanoi noille sen päivän opettajille: ”Kuka voi tuomita Minut synnistä?” Synti on ”epäuskoa”. ”Kuka voi sanoa Minulle, että olen epäuskoinen? Jokainen sana, joka on kirjoitettu Minusta, on täyttynyt.” Hänen elämänsä seitsemän viimeistä ennustusta täyttyivät viimeisinä seitsemänä tuntina, ristillä. Kaikki, mikä oli kirjoitettu Hänestä, täyttyi, koska Hän oli Sana. Hän todisti, että Hän oli, oli. Hän paransi sairaat. Hän herätti kuolleet. Hän voitti kuoleman, helvetin ja haudan. Hän todisti, että Hän oli Sana.

Huomatkaa tämä tapaus täällä Jairuksen talossa. Hän oli… Hän oli kertonut heille totuuden. Me näemme Hänet, kun Hän ylitti meren. Hän tulee sisään.

97   Ylhäällä kukkulalla oli pieni nainen, joka oli käyttänyt kaikki rahansa lääkäreihin. Epäilemättä lääkärit olivat tehneet kaiken, mitä osasivat tehdä, jotta nainen paranisi; he olivat luultavasti heprealaisia lääkäreitä, ja kyseessä oli heprealainen nainen, joten he olivat tehneet kaiken voitavansa sisarensa hyväksi. Kuitenkaan heillä ei ollut mitään keinoa pysäyttää tätä verenpurkaumaa, joka oli ehkä vaihdevuosien aikaa, ja hänen verensä oli virrannut, kunnes hän… pikkuinen oli niin heikko, että hän tuskin pystyi enää liikkumaan. Ja hän oli kuullut Jeesuksesta. Ja kun hän näki pienen veneen työntyvän pajujen väliin, hän meni alas ottamaan siitä selvää.

98   Monet Hänen arvostelijoistaan seisoivat siellä. Eikä Hän ole tänäänkään vapaa arvostelijoista. Jos he olisivat tienneet, kuka Hän oli, he eivät olisi olleet Hänen arvostelijoitaan. Mutta he olivat Hänen arvostelijoitaan, koska he eivät tienneet, kuka Hän oli.

Ja niin on Sanomankin kanssa nykyään, niin monet hyvät miehet ja naiset arvostelevat sitä, koska he eivät tiedä, mikä Se on.

99   Jeesus sanoi: ”Jos te olisitte tunteneet Mooseksen, te olisitte tunteneet minut. Mooses puhui Minusta. Monet suuret miehet kaipasivat nähdä tämän päivän. Jos Minä en tee Isäni tekoja, niin älkää uskoko Minua. Minulla on suurempi todistus”, Hän sanoi, ”kuin Johanneksen todistus, sillä ne teot, joita Minä teen, todistavat, että Isä on Minun kanssani.” Hänellä oli suuremmat teot, koska Hän oli Tunnistettu. Myös Johannes oli tunnistettu, sillä hän oli huutavan ääni erämaassa. Mutta kun Hän tuli, Hän oli se profeetta, josta Mooses oli puhunut, että hänet nostamaan esiin.

Kuten sanoin yhtenä iltana, Hän tuli kolmessa nimessä: Jumalan Pojan, Ihmisen Pojan ja Daavidin Pojan nimessä.

100   Kun Hän oli täällä maan päällä ensimmäistä kertaa, Hän oli Ihmisen Poika. Hän ei voinut silloin olla Jumalan Poika, eikä hän koskaan väittänytkään olevansa. Hän sanoi olevansa ”Ihmisen Poika”. Kun joku kysyi Häneltä, Hän sanoi: ”Te näette Ihmisen Pojan; Ihmisen Poika.” Nyt, ”Ihmisen Poika” on profeetta. Hänen oli tultava sillä tavalla, koska Kirjoitukset sanovat, ettei Hän voi tulla vastoin Kirjoituksia.

101   Siksi tänään tämän hetken Sanomaamme ei voi tulla teologien ja teologian kautta, vaan sen on palattava samaan asiaan, jonka se lupasi tehdä. Sen on oltava sillä tavalla.

102   Huomaamme siis, että tässä Miehessä, Hänen täytyi olla profeetta. Ei Jumalan Poika siellä, Hänen täytyi olla Ihmisen Poika. Jehova itse kutsui profeettoja, Jeremiaa ja heitä, ”Ihmisen pojaksi”. ”Kuka on Ihmisen Poika?” he kyselivät.

103   Sitten hän palveli virassaan Ihmisen Poikana. Sitten hän palveli nyt virassaan Jumalan Poikana. Jumala on Henki, ja kun Hän nyt palveli seurakuntajaksojen ajan Jumalan Poikana. Nyt, Tuhatvuotisessa valtakunnassa, Hän on Daavidin Poika, kun Hän istuu Daavidin valtaistuimella, Hänestä tulee valtaistuimen perillinen, Daavidin poika. Ihmisen Poika, Jumalan Poika, Daavidin Poika, ja kyseessä on sama Mies koko ajan.

104   Aivan kuten Isä, Poika ja Pyhä Henki; Jumalan virka. Hän oli Isä Jumala, sitten Hänestä tuli Poika Jumala, nyt Hän on Pyhä Henki Jumala. Ei kolme Jumalaa; yksi Jumala, kolme ilmenemismuotoa, saman Jumalan kolme ominaisuutta.

Nyt huomaamme, ja tällä hetkellä, jota nyt elämme, että Jumala pitää Sanansa aivan samalla tavalla kuin Hän teki silloin.

105   Huomaamme, että Hän tuli meren yli. Tämä nainen uskoi Häneen, ja jokin hänen sisällään alkoi sykkiä. Hänellä ei ollut siitä yhtään Kirjoitusta, ei sen enempää kuin Joosualla oli Kirjoituksia auringon pysäyttämiseksi, mutta hän uskoi sydämessään, että Hän oli Jumalan Poika. Niinpä hän sanoi: ”Jos vain voin koskettaa Hänen vaatteitaan, niin paranen.” Niinpä hän tunkeutui väkijoukon läpi, kunnes hän kosketti Hänen vaatteitaan, ja verenvuoto loppui.

106   Nyt, kun hän katseli yleisöä saadakseen selville, kuka häneen oli koskenut. Epäilemättä siellä oli joku. Hän pysähtyi. Kaikki ihmiset tungeksivat Hänen ympärillään; ja jotkut pilkkasivat Häntä, jotkut nauroivat Hänelle; pappi seisoi vieressä ja kuulusteli Häntä, ja papit ja niin edelleen. Mutta jotkut uskoivat Häneen. Jonkin ajan kuluttua Hän pysähtyi, kääntyi yhtäkkiä ympäri ja sanoi: ”Kuka koski minuun?”

107   Muutamat heistä sanoivat: ”Miten niin, Mestari!” Luulen, että se oli Pietari, joka sanoi: ”Koko väkijoukkohan tungeksii Sinun ympärilläsi. Kuka olisi ‘koskenut’ Sinuun? Kaikkihan koskettelevat Sinua!”

Hän sanoi: ”Mutta minä tunnen, että minusta lähti voimaa.” Hän tuli heikoksi. Se oli toisenlainen kosketus.

108   Kunpa voisimme vain nähdä sen, veli, sisar! Jos voitte koskettaa Häntä tuollaisella kosketuksella! Oi, sairaat ihmiset, aion rukoilla puolestanne, ihan muutaman hetken kuluttua. Uskon, että minulla on Pyhä Henki, ei enempää Pyhää Henkeä kuin mitä teillä ja näillä miehillä on täällä. Sama Pyhä Henki, mutta se on Jumalan käsky; ja jos uskotte sen olevan Jumalan käsky, rukoilla sairaiden puolesta ja laittaa kädet heidän päälleen ja ajaa ulos pahoja henkiä, ja ne lupaukset, jotka Hän on antanut, silloin teidänkin kohdallanne on sama asia. Saatte sen, mitä pyydätte, jos pystytte uskomaan sen.

”Voitko uskoa, että minä pystyn tekemään tämän?” Jeesus sanoi.

109   ”Kyllä, Herra, minä uskon”, sanoi mies, jolla oli epilepsiaa sairastava lapsi, ”minä uskon, että Sinä olet Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan.” Nyt me tiedämme, että vain tuollainen asenne voi saada aikaan tuloksia.

110   Nyt, nopeasti, ajatellaanpa Häntä hetki, tässä Hän on matkallaan eteenpäin. Pieni pappi tuli paikalle, ei epäilystäkään, mutta tuo pieni kaveri oli uskovaisuuden rajamailla.

111   Maailmassa on nykyään niin paljon sellaisia, pieniä rajalla olevia uskovaisia. He haluavat uskoa Siihen. He haluavat uskoa, että Pyhä Henki on todellinen. He haluavat uskoa, että tämä on apostolinen liike, kuten Jumala on luvannut viimeisinä päivinä vuodattaa Henkensä. Me… hän haluaa uskoa Malakia 4:ään, että Hän lupasi, että viimeisinä päivinä alkuperäinen helluntaiusko palautettaisiin takaisin seurakuntaan.

112   Malakia 4 väittää niin. ”Katso, minä lähetän teille Elian viimeisenä päivänä”, se on oikein, ”ja hän palauttaa lasten Uskon takaisin isien luo”, näettekö, ”isien Uskon myös lapsille.” Näettekö, sen on pakko olla.

Sanotte: ”No, se oli Johannes Kastaja.” Ei, ei.

113   Johannes Kastaja oli Malakia 3. Aivan oikein. Matteus 11 sanoo näin: ”Jos te voitte ottaa sen vastaan, niin tämä on se, josta on puhuttu: ‘Katso, minä lähetän sanansaattajani kasvojani edessä.’” Se oli varmasti Elia. Jeesus sanoi, että se oli. Mutta ei suinkaan Malakia 4:n Elia.

114   Koska: ”Heti tuon Sanoman jälkeen maa poltetaan tulella, ja vanhurskaat kävelevät jumalattomien tuhkan päällä.” Näin ei siis koskaan tapahtunut Johanneksen aikana. Meidän on saatava Sanoma pyyhkäisemään takaisin ja tuomaan ihmiset pois kaikista näistä kirkkokunnallisista olosuhteista, takaisin alkuperäiseen, aitoon helluntaiuskoon. Ja me näemme sen tapahtuvan, se on Raamatun täyttymys, jonka on tultava toteen. Kaikkien Kirjoitusten on täytyttävä. Kuinka monta muuta sellaista voisimme soveltaa, sen osoittaminen veisi minulta pidemmän ajan kuin minulla on nyt aikaa. Mutta te ymmärrätte nämä asiat, että sen on tapahduttava juuri näin, Aabrahamin lapsille, aivan kuten Hän lupasi.

115   Näemme Jeesuksen menevän nyt parantamaan pientä tyttöä. Koska isä, tämä pieni uskovainen, oli tullut siihen pisteeseen, että hänen oli tunnistettava Jeesus, niinpä, lääkäri oli luovuttanut tytön osalta. Ja hän otti pienen mustan hattunsa ja lähti alas katsomaan, voisiko hän löytää Jeesuksen. Näettekö, Hän on aina siellä, kun haluatte Häntä. Hän löysi Hänet juuri, kun Hän oli tulossa rantaan.

116   Ja hän sanoi: ”Tule tyttäreni luo, pane kätesi hänen päällensä, niin hän paranee.” Hän sanoi: ”Hän makaa kuoleman partaalla. Hän on ainoa lapseni.”  Hän sanoi: ”Hän on kahdentoista vuoden ikäinen. Meillä ei ole muita lapsia. Vaimo ja minä”, ehkä, ”olemme tulossa vanhaksi. Ja tämä on ainoa lapsemme, ja hän makaa kuoleman partaalla. Herra, minä uskon Sinuun. Jos vain tulet ja lasket kätesi hänen päälleen, hän tulee terveeksi.”

Näettekö, mitä hän tunnisti? Hän tunnisti, että Jumalan luvattu Sana oli tullut julki tässä Miehessä.

117   Aivan samoin kuin Nikodeemus sanoi: ”Rabbi, opettaja, me tiedämme, että Sinä olet opettaja, joka on lähtöisin Jumalasta. Me tiedämme sen. Fariseukset tietävät sen.” Miksi he eivät tunnustaneet sitä? ”Kukaan ihminen ei voisi tehdä niitä asioita, joita Sinä teet, ellei Jumala ole Hänen kanssaan. Me tiedämme, että Sinä olet lähtöisin Jumalasta.”

118   Tässä saamme selville, että Jairus uskoi samoin. Hän sanoi: ”Tule laskemaan kätesi.” Hän tiesi, että Jumala oli Hänessä. ”Laske kätesi lapseni päälle. Vaikka hän on kuoleman partaalla, hän tulee elämään.”

119   Hän vain käveli hänen kanssaan. Ja kun hän oli menossa, sieltä tuli juoksija takaisin ja sanoi: ”Älä vaivaa Häntä, älä vaivaa Mestaria enempää. Tyttö on kuollut, hän on nyt lähtenyt. Hän on kuollut.”

Jeesus kääntyi Jairuksen puoleen ja sanoi: ”Enkö Minä sanonut sinulle: ‘Jos vain uskoisit, niin näkisit Jumalan kirkkauden’?” Jos vain uskoisit sen!”

120   Hän meni huoneeseen, ja siellä he kaikki olivat, kaikki valittivat ja itkivät ja vaikeroivat, niin kuin kuka tahansa ihminen tekisi. Hieno pieni tyttö, pastorin tytär, oli kuollut, ja hänet oli viety pois tästä maailmasta. Hän oli luultavasti ollut kuolleena jo tunteja, ja sitten hänet oli laskettu vuoteelle, ja he olivat ehkä valmiita balsamoimaan hänen ruumiinsa ja panemaan hänet hautaan.

Sitten näemme, että Jeesus käveli taloon. He kaikki itkivät.

Hän sanoo: ”Rauhoittukaa.” Hän sanoi: ”Hän ei ole kuollut, vaan hän nukkuu.”

121   Nyt voitteko kuvitella, mitä he ajattelivat? ”Tämä mies, jonka me tunnemme, nyt. Me ymmärrämme, että hän on avioton lapsi. Ja me kuulemme hänen, kaikkien hänen harkitsemattomien ennustustensa, joita hän tekee. Ja nyt me tiedämme, että pappi on oikeassa, ‘mies on hullu’, sillä me tiedämme, että hän on kuollut. Lääkäri totesi hänet ‘kuolleeksi’, ja siinä hän makaa. Hän on poissa, ja me tiedämme, että hän on kuollut.” He sanoivat, he nauroivat Häntä pilkaten, toisin sanoen saivat Hänet tuntemaan olonsa noloksi, arvostelemalla Häntä.

122   Mutta Hän oli sanonut, ettei hän ollut kuollut. Siinä kaikki, mitä siihen tarvitaan. ”Hän nukkuu.” Ei ole väliä, kuinka paljon kritiikkiä, Hän todistaa Sanansa! Hän ajoi heidät kaikki ulos talosta, poisti kaikki epäuskoiset. Hän otti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, uskovat, kolme todistajaa, sekä isän ja äidin, meni sisään ja otti tytärtä kädestä kiinni ja puhui kielellä, joka kutsui hänen sielunsa takaisin jostain tuolta ikuisuudesta. Ja tyttö heräsi eloon.

123   Mitä hän teki? Hän todisti Sanansa. Hän todisti sen, minkä Hän sanoi. Hän ei ollut kuollut. Hän nukkui. Nyt saamme selville, että Hän teki tämän, tajuamme, ja Hän todisti jotain muutakin. Nyt Hän todisti, että Hän oli Jumala. Hän todisti, että Hänellä oli ennalta tietämys. Katsokaa, mitä Hänen Sanansa sanoi nyt. ”Hän ei ole kuollut, vaan hän nukkuu.” Näettekö, hän ei ollut alun perinkään kuollut. Hän nukkui. Se osoitti Hänen ennalta tietämisensä. Moni pieni neito olisi voinut kuolla samana aamuna, mutta tämä ei ollut kuollut. Hän nukkui, kuten Lasarus nukkui. Ja Hän kutsui hänet pois unesta, koska hän ei ollut kuollut.

124   ”Ja se, joka uskoo Minuun, elää, vaikka olisi kuollut; ja joka elää ja uskoo Minuun, ei koskaan kuole.” Vain ne, jotka ovat Karitsan Elämänkirjassa, jotka Hän lunasti kuollessaan, heidät Hän kutsuu ylös tuosta unesta tuona päivänä, ne, jotka on tehty eläviksi Hänen voimallaan, joissa on tuo eläväksi tekevä voima. Kuten sanoin eilen illalla; jopa sen jälkeen, kun Elisa oli kuollut ja hänen luunsa makasivat haudassa, tuo eläväksi tekevä voima oli yhä hänen luissaan.

125   Varmasti, Hän osoitti, että Hän oli se, joka Hän oli. Nyt saamme selville, samalla tavalla, Hän todisti myös, että Heprealaiskirjeen 4. luvussa ja 12. jakeessa, Hän todisti, että Hän oli Jumalan Sana. Hän todellakin teki sen. Huomatkaa, mitä Hän teki. Heprealaiskirje, 12, Heprealaiskirjeen 4:12 sanoo, että ”Jumalan Sana on voimakkaampi, elävämpi kuin kaksiteräinen miekka, ja – ja se on myös sydämen ajatusten ja aikomusten selvittäjä.” Tarkatkaa nyt hetki.

126   Kun Hän aluksi aloitti palvelutyönsä sen jälkeen, kun Hän lähti osoittamaan, että Hän oli Sana, kun Hän tuli erämaasta kiusauksestaan, siellä oli mies nimeltä Pietari, hänen nimensä oli silloin Simon. Ja hän tuli Jeesuksen luo veljensä Andreaksen kanssa. Ja niin pian kuin hän astui Jeesuksen Kristuksen Läsnäoloon, Jeesus sanoi: ”Sinun nimesi on Simon. Ja isäsi nimi oli Joonas. Tästä lähtien sinua kutsutaan Pietariksi.” Se osoitti, että Hän oli Sana, koska Sana on sydämen ajatusten ja aikomusten erottaja. Hän oli Sana.

127   Philip näki tämän tapahtuvan. Hän lähti kiertämään vuorta, oli poissa päivän ja palasi takaisin. Ja hän toi mukanaan ystävän nimeltä Natanael. Ja hän sanoi: ”Nämä asiat todella tapahtuvat. Mooses sanoi, että ‘Herra, meidän Jumalamme, on herättävä hänen kaltaisensa profeetta’, ja tässä se Mies on. Hän kertoi Simonille, kuka hän oli, jopa sen, kuka hänen isänsä oli, ja me tiedämme, että se, mitä Hän sanoo, on totta. Koska, Jumala sanoi sen Sanassa, ja tässä on todistettu, että Hänen piti tehdä se, ja se todistaa, että tuo on Messias.”

Ja kun hän astui ylös Hänen Läsnäoloonsa, Jeesus sanoi hänelle: ”Katso, israelilainen, jossa ei ole vilppiä.”

Hän kysyi: ”Rabbi, milloin sinä tunsit minut?”

Hän sanoi: ”Ennen kuin Filippus kutsui sinut, Minä näin sinut, kun olit puun alla.” Hän todisti Sanansa. Hän todisti Jumalan Sanan. Hän teki sen.

128   Tuo nainen kaivolla, kun hän oli… No, Hän pyysi häntä antamaan Hänen juoda vettä kannusta, jolla hän otti vettä kaivosta, ja nainen sanoi: ”Teillä juutalaisilla ei ole tapana pyytää meiltä samarialaisnaisilta sellaista, koska meillä ei ole mitään tekemistä toistemme kanssa.”

Hän sanoi: ”Mutta jos tietäisit, kenen kanssa puhut, pyytäisit Minulta juotavaa.”

Hän vastasi: ”Kaivo on syvä.”

Ja keskustelun edetessä Hän sai lopulta selville, mikä hänen ongelmansa oli. Ja Hän sanoi: ”Hae miehesi ja tule tänne.”

Hän sanoi: ”Minulla ei ole aviomiestä.”

Hän sanoi: ”Sinä olet sanonut totuuden, sillä sinulla on ollut viisi, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole aviomiehesi.”

129   ”Niin”, hän sanoi, ”herra, minä huomaan, että Sinä olet profeetta.” Hän… ”Tiedäthän, meillä ei ole ollut sellaista neljäänsataan vuoteen.” Hän sanoi: ”Huomaan, että Sinä olet profeetta.” Me tiedämme, että kun Messias tulee, jota kutsutaan Kristukseksi, kun Hän tulee, Hän kertoo meille tällaisia asioita. Se tulee olemaan Hänen merkkinsä.”

Kun Hän sanoi: ”Minä olen Hän, joka puhun sinun kanssasi”, Hän todisti Sanansa. Hän… me todistamme sen, mitä Hän väitti olevansa. Hän oli Messias, Jumalan Poika.

130   Nyt saamme myös selville, että tämä pieni nainen, jolla oli verenvuoto ja joka kosketti hänen vaatteitaan, myös se todisti hänelle, että hän oli Jumalan Sana.

131   Nyt muistakaa, tänä iltana Jeesus sanoi… Myös Heprealaiskirjeen 1. luvussa, Heprealaiskirjeen 3. luvussa, uskoisin sen olevan, Hän sanoi, että ”Hän on nyt Ylimmäinen Pappi”, tässä ajassa, jossa me nyt elämme, ”Ylimmäinen Pappi, joka istuu Jumalan Majesteetissa, taivaassa, ja jota voidaan koskettaa meidän heikkoutemme tunteella”.

Hepr. 13:8 sanoo: ”Hän on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Hän on sama Jumala, joka Hän oli silloin. Hän on sama tänäänkin.

132   Pyhän Johanneksen evankeliumin 14:12 mukaan hän sanoi: ”Joka uskoo Minuun, se tulee tekemään myös niitä tekoja, joita Minä teen. Vielä enemmänkin hän tulee tekemään, sillä Minä menen Isäni tykö.”” Näettekö? ”Joka uskoo Minuun, se tekee myös niitä tekoja, joita Minä teen.”

133   Matteuksen Evankeliumi 28:ssa Hän sanoi: ”Vähän aikaa, niin maailma ei enää näe Minua, mutta te saatte nähdä Minut, sillä Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti.”

134   Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän seisoo tänä iltana todistaakseen Sanansa. (Minun aikani on lopussa.) Mutta Hän osoitti, että Hän pystyy siihen. Hän todisti silloin Sanansa, sen, mitä Hän oli luvannut tuolle päivälle. Hän todisti Jesajan sanat. Hän todisti Nooan sanat. Hän todisti Mooseksen sanat. Hän todisti jokaisen profeetan sanat.

135   Hän lupasi sen tänä päivänä, tässä päivässä, jossa me elämme, että maailma olisi Sodoman kaltaisessa tilassa, homoseksuaalit. Katsokaa sitä nykypäivän maailmassa, kaikkialla maailmassa, missä matkustan; ei vain täällä, kaikkialla. Se on kriittistä. Ruotsissa nuoret miehet ja naiset menevät hiihtämään, täysin alasti. Ja he Saksassa ja Ranskassa ja kaikkialla muualla, se on aivan samanlaista roskaväkeä kuin meillä täällä Yhdysvalloissa.

Kyseessä on aikakaudesta. Minä, jos saan tilaisuuden tulla joskus takaisin, haluaisin puhua teille joistakin profeetallisista asioista osoittaakseni teille, että tämä aika, jossa elämme. Raamattu sanoo: ”Lapset hallitsisivat vanhempiaan.” [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

136   …Sana. Mutta muistakaa, että Aabrahamilla oli siemen, joka oli siemen Iisak. Hänellä oli muitakin siemeniä Saaran kuoleman jälkeen. Ja hän oli sataneljäkymmentäviisi vuotta vanha, hän meni naimisiin toisen naisen kanssa, hänellä oli seitsemän poikaa tyttärien lisäksi, koska Jumala oli palauttanut hänet takaisin nuoreksi mieheksi, kun hän oli satavuotias. Hän oli sitten taas vain neljäkymmentäviisi, joten sitten hän… Me tiedämme sen. Olen saarnannut siitä teille täällä Kaliforniassa vuosia sitten.

137   Ja nyt me ymmärrämme, että Aabrahamin Siemen ei ollut kirjaimellinen sukupuolinen siemen Saaran kautta, joka oli Iisak, josta tuli kansakunta, vaan kuninkaallinen Siemen tuli lupauksen kautta, joka oli Jeesus Kristus. Ja tuon Siemenen kautta Hän herätti kuninkaallisen Siemenen. Oi, voi! Nyt me olemme kuninkaallinen papisto, kuninkaallinen kansa, pyhä kansa, joka uhraa ylistystä Jumalalle, huultensa uhria, joka ylistää Hänen Nimeään. Jumala todisti Sanansa, Hän vuodatti Pyhän Hengen päällemme.

138   Hän sanoi: ”Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on oleva sinä päivänä, jona Ihmisen Poika paljastetaan.” Nyt huomasitteko? Jumalan Pojasta, juuri ennen kuin Hänestä tuli Daavidin Poika, Hän paljastaa itsensä jälleen Ihmisen Poikana. Huomasitteko Kirjoituksen?

139   Sillä Hän tekee aina, Hän ei koskaan tee mitään, ellei Hän tee sitä tiettäväksi palvelijoilleen, profeetoilleen. Täsmälleen niin. Se oli Hänen lupauksensa. Näettekö? Hän ei koskaan tee mitään… Jumala ei voi valehdella. Hän paljastaa sen aina ensin, ennen kuin Hän tekee sen.

140   Katsokaa tilannetta, jossa olemme tänään. Katsokaa, missä me olemme. Jokainen teistä myöntää, että olemme modernissa Sodomassa. Te tiedätte, että tämä maa on siinä tilassa. Siellä on … ei ole toivoa; tälle kansakunnalle tai millekään muulle kansakunnalle ei ole enää pelastusta jäljellä. Olemme nyt menneet sen ohi. Profetiat, jotka ovat ennustaneet tästä, ovat täyttyneet. Jumala on keräämässä, ottamassa tuota viimeistä pientä lammasta, missä tahansa se onkin. Jonain päivänä ne kaikki tulevat olemaan sisällä. Olemme lopunajassa. Katsokaa, siinä asemassa.

141   Pyydän teitä veljinä ja sisarina kasvattamaan vielä hetken aikaa uskoa, ennen kuin rukoilemme näiden ihmisten puolesta. Ja tiedän, ettei meidän tarvitse lähteä mihinkään tiettyyn aikaan. Mutta minä… minä… minä haluan aloittaa rukousjonon, ja sitten te, joiden on mentävä, voitte mennä sitten. Ymmärrättekö? Te, jotka haluatte jäädä rukousjonoon, voitte jäädä. Mutta antakaa minun, vain veljenä, huomauttaa teitä hetken ajan eräästä asiasta.

142   Katsokaa Jeesusta, Luuk. 17:30:ssa, kun Hän puhui siellä koskien lopunaikaa, kuinka tulisi olemaan niin kuin oli Nooan päivinä. Sitten Hän sanoi: ”Ja samoin kuin Sodoman päivinä”, sanoi, ”kun Ihmisen Poika paljastetaan.” Ihmisen Poika jälleen, ei Jumalan Poika. ”Ihmisen Poika”, katsokaa, se tuo taas Malakian 4:n, suoraan takaisin. Kaikki nämä muut profetiat tulevat suoraan mukaan, miten sen pitäisi tapahtua. Hän todistaa Sanansa olevan niin. Näin on.

143   Ja huomatkaa, kuinka Hän vuodattaa Henkensä kaiken lihan päälle, ja mitä tulee tapahtumaan, kuinka ennalleen palauttaminen tulee takaisin. ”Ja teidän poikanne ja tyttärenne tulevat profetoimaan. Palvelijoitteni ja palvelijattarieni päälle minä vuodatan Henkeni. Ja minä tulen näyttämään merkkejä ylhäällä taivaalla.”

144   Minulla on tässä kuva, veli Lee Vayleltä. Haluaisin näyttää teille, mitä tapahtui vuorella toissa päivänä, kun kaikki koululaiset tulivat paikalle juuri ennen tätä suurta aihetta, Seitsemää Sinettiä. Kun koululaiset menivät ulos, olin siellä ylhäällä rukoilemassa, ja tässä oli Tuli, joka tuli alas kuin suppilo, sitten palasi takaisin ylös ja purkautui, kääntyi ympäri ja tuli taas alas. Sen Hän käski kertoa ihmisille. Me… Siinä se on, missä Tucsonin koulut… ja missä se nousi ilmaan.

145   Ja tiede otti kuvia ja niin edelleen ja kyseli siitä. He kysyivät: ”Missä se on? Mitä tapahtui?” He eivät saa siitä selvää. Oi, sitä ei ole tapahtunut jossain nurkassa, vain pimeässä omatunnossa. Se ei koskaan… Jeesus, kun Hän oli täällä, miljoonat ihmiset eivät koskaan tienneet, että Hän oli maan päällä. Kyllä. Tänäänkin on miljoonia, jotka eivät ymmärrä, heitä on kymmeniä miljoonia.

146   Mutta siellä on niitä, joille se on lähetetty, jotka tulevat ymmärtämään. ”Viisaat tuntevat Jumalansa sinä päivänä, ja he tekevät urotekoja.” Ymmärrämme sen, sen hetken, jossa nyt elämme.

147   Katsokaa nyt Sodomaa, katsokaa mitä on tapahtunut. Hän sanoi: ”Niin kuin oli Sodoman päivinä.” Siellä oli joukko ihmisiä, jotka etsivät luvattua poikaa. Me uskomme sen. Niitä olivat Aabraham ja hänen ryhmänsä. Siellä oli haalea joukko, Loot, puoliksi luopio, mutta silti uskovainen, Sodomassa. Kolme ihmisluokkaa.

148   Aina on kolme luokkaa. Hamin, Seemin ja Jaafetin kansat. Samoin uskovat, tekouskovat ja epäuskoiset. Heitä on kaikkialla, ja me… me löydämme heitä jokaisesta ryhmästä. Ja kaikkialla on heitä. Ja nämä ryhmät ovat yhä täällä. Ne pitää pystyä erottamaan toisistaan. Voitte käydä sen suoraan läpi Kirjoitusten, se vain nivoutuu suoraan siihen.

149   Kuunnelkaa tätä. Katsokaa, missä me olemme tänä iltana, asemallisesti ja profeetallisesti. Jokainen meistä tietää, että maailma on sodomalaisessa tilassa.

Me tiedämme kaikki profetiat Israelista, se on kotimaassaan. Jos haluatte tietää kansallisesti, missä me olemme, katsokaa Israelia, missä se on.

150   Jos haluatte tietää, missä tilassa seurakunta on, katsokaa, miten naiset käyttäytyvät. Hän on seurakunta. Katsokaa häntä, moraalitonta, säädytöntä; tarkatkaa, katsokaa, missä seurakunta on. Tarkkailkaa sitä, näettekö, näettekö, vain katsokaa naisia. Te näette, missä, millaisiksi naisenne alentuvat ja tulevat niin saastuneiksi, sellainen teidän seurakuntanne on, näettekö, esikuva.

151   Katsokaa, missä Israel on, näette ajankohdan, missä me olemme. Katsokaa vain noita merkkejä ja ihmeitä. Jos te – jos te, tai jos silmänne ovat auki, katsokaa, missä me olemme.

152   Nyt katsokaa, millaisessa tilassa me olemme, maailma sodomalaisessa tilassa. Huomatkaa nyt, ”niin kuin oli.” Huomatkaa, että tuona päivänä oli joku, joka odotti tulevaa luvattua poikaa. Aabraham ja Saara, he odottivat luvattua poikaa Aabrahamin ryhmässä. He eivät olleet Sodomassa. Mutta juuri sillä hetkellä, tapahtuman viimeisessä luvussa, juuri ennen kuin luvattu poika tuli, kolme miestä tuli alas Taivaasta, Enkeli… kaksi Enkeliä ja Jumala. Ja he tulivat alas ja puhuivat Aabrahamin kanssa tammen alla. Onko näin? Ja kaksi heistä meni alas Sodomaan ja huusi kaupungin syntejä vastaan. Ja se tapahtui juuri ennen pakanamaailman palamista, siihen aikaan. Koko Sodoma tuhoutui juuri silloin. Vain muutama vedettiin ulos, Loot ja hänen kaksi tytärtään. Edes hänen vaimonsa ei selvinnyt; hän kääntyi takaisin. Voisinpa saada aikaa näyttääkseni teille sen juuri nyt, missä asemassa tuo seurakunta on. Haluan teidän huomaavan nyt.

153   Ja yksi Mies jättäytyi jälkeen, joka puhui Aabrahamille, ja hän antoi Aabrahamille merkin. Ja katsokaa, Aabraham oli nähnyt Jumalan monissa suurissa merkeissä. Me uskomme sen, eikö totta? Juuri ennen tulevaa poikaa. Mutta ennen kuin poika ilmestyi, hänelle annettiin merkki.

154   Koska Poika, todellinen Poika, jonka oli määrä olla Jumalan Poika Aabrahamin uskon kautta, oli Jeesus. Me, jotka olemme Aabrahamin siemen, kuolleet Kristuksessa, me olemme Aabrahamin siemen.

155   Huomatkaa nyt, juuri ennen kuin se tapahtui, tämä poika oli tulossa. Tämä, joka jäi puhumaan Aabrahamille, oli kääntänyt selkänsä telttaan päin, ja Hän sanoi: ”Aabraham.” Vain päivää ennen sitä hän oli Abram. Nyt Hän sanoi: ”Aabraham, missä on vaimosi Saara?” Ei Saarai, S-a-a-r-a-i. S-a-a-r-a, prinsessa. ”Missä on vaimosi Saara?”

Hän sanoi: ”Hän on teltassa takanasi.”

156   Hän sanoi: ”Minä tulen vierailemaan sinun luonasi, näetkö, lupaukseni mukaan, jonka olen sinulle antanut.” Toisin sanoen: ”Elämän ajan mukaan, Saara palaa jälleen tavallisen elämän aikaan.”

157   Ja Saara, joka oli vanha, nyt satavuotias, teltassa, nauroi hihaansa. Näettekö, hän hymyili itsekseen ja sanoi: ”Miten tuo Mies voi olla oikeassa? Katso, minä vanha nainen, herrani Aabraham tuolla ulkona, myös vanha, perheasiat oli hoidettu pois jo vuosia sitten.” Sanoi: ”Miten minulla voisi olla enää koskaan iloa herrani kanssa? Hän on vanha ja minä vanha, en enää synnytä, maitorauhaset ovat sammuneet, kaikki… ‘Hän on kuivunut’. Miten meillä voisi koskaan enää olla nautintoa?”

158   Ja tuo Mies, selkä telttaan päin, sanoi: ”Miksi Saara nauroi ja sanoi: ‘Kuinka tämä voisi tapahtua?’” Mistä oli kyse? Erottamisesta, profeetallisuus! Näettekö? Näettekö? Sen hän näki.

159   Nyt Hän sanoi: ”Tuo tulee jälleen palaamaan, ja Ihmisen Poika”, joka se oli, siinä juuri oli Ihmisen Poika. No, hän kutsui Häntä Elohimiksi, ”Herra Jumala.” Elohim, kuka tahansa tietää, että se on oikein, Elohim on Herra Jumala. ”Alussa Elohim loi taivaat ja maan”, Kaikkivaltias. Ihmisen Poika, joka tuli lihaksi, siinä Hän seisoi tuolloin lihassaan, kuin teofania, seisoi siinä ja havaitsi, mitä Saara sanoi teltassa Hänen takanaan. Hän lupasi. Katsokaa. Aabrahamin kuninkaalliselle Siemenelle on luvattu, että se saa nähdä saman asian.

160   Mutta huomatkaa Loot, hänellä oli myös sanansaattaja siellä, heitä meni sinne kaksi. Toinen heistä meni alas, ja toinen meni hänen kanssaan, ja he saarnasivat ja kutsuivat ihmisiä pakenemaan tulevaa vihaa.

161   Asemallisesti, maailma ei ole koskaan ollut sellaisessa tilassa siitä päivästä lähtien, jona Jeesus antoi lupauksen, tähän päivään mennessä. Haluan pyytää kaikkia historioitsijoita, jotka saattavat olla rakennuksessa, tai jos kuulette jopa tällä nauhalla, ja kuulette sen milloin tahansa, kirjoittakaa minulle. Olen opiskellut historiaa nyt noin kolmenkymmenen vuoden ajan, Raamatun historiaa, enkä ole koskaan nähnyt ihmistä, jonka olen nähnyt koko seurakunnan historiassa, läpi seitsemän seurakuntajakson. Että me olemme nyt Laodikeassa, ja me tiedämme sen.

162   Koskaan ennen ei ole ollut sanansaattajaa, joka olisi koskaan tullut koko seurakunnalle, jonka nimi päättyi h-a-m:ään, ennen kuin nyt. G-r-a-h-a-m, Billy Graham. On ollut Moodyja, Finney, Sankey, Knox, Luther ja niin edelleen, mutta ei koskaan h-a-m, ”kansojen isä”. Muistakaa, että hän on G-r-a-h-am, kuusi kirjainta. Mutta A-b-r-a-h-a-m on seitsemän kirjainta. Huomatkaa, että Billy Graham on tuolla alhaalla, menee kaikkiin maailman kolkkiin ja huutaa ulos Sodomasta: ”Tulkaa ulos, paetkaa tulevaa vihaa.” Tiedossani ei ole ketään ihmistä, joka olisi saanut otteen Jumalasta, tuosta vanhurskauttamisen sanasta, niin kuin Billy Graham. Hän osaa esittää sen. Hän ei ole sellainen teologi… Hän on kai teologi, mutta hän ei ole sellainen voimakas opettaja. Mutta Jumala on hänen kanssaan. Tuo mies seisoo siellä kuin pyhäkoulun oppitunnilla ja pitää nuo ihmiset lumoutuneina. Hän on tämän hetken Jumalan palvelija. Ketä varten? Luonnollista seurakuntaa, joka on Sodomassa.

163   Mutta muistakaa, että oli yksi hengellinen seurakunta, joka ei myöskään kuulunut tuohon kirkkokunnalliseen joukkoon. Uloskutsuttu ryhmä, ja hekin saivat sanoman ja sanansaattajan. Ja mikä se oli? Sydämessä olevien ajatusten erottaminen. Jumala todistaa aina Sanansa.

164   Rukoilkaamme. Rakas taivaallinen Isä, tämä ratkaiseva hetki, jolloin on tehtävä päätöksiä, aika kuluu, emmekä tiedä, minä hetkenä Herramme voi tulla. Ja kun näemme näiden profetioiden, jotka Hän on tehnyt profeettojesi kautta kautta aikojen, olevan nyt avautumassa. Oi Jumala, kuinka kiitänkään Sinua tästä, että jopa kyvykäs ihminen, kyvykäs ihminen teologiassa, joka voi nousta maailman ja uskottomien juonitteluja vastaan, ja näissä paneeleissa, ja ilman epäilyksen häivääkään seistä siellä rohkeasti ja urhoollisesti, tietäen, missä he seisovat, ja todistavat, että Sana on totta, Kirjoitusten avulla. Ja sitten me, jotka odotamme Sinun Tulemustasi, Herra, uskoen näihin muihin asioihin, joiden on ennustettu tapahtuvan, seisomme ja nautimme siitä, että näemme Sinun kävelevän keskuudessamme ja toteuttavan juuri sen, minkä sanoit tapahtuvan, todistaen Sanasi olevan totta. Iankaikkinen Jumala, sairaat lapsesi istuvat täällä.

165   En tiedä, kuinka paljon meillä on vielä aikaa työskennellä. Ilta-aurinko on laskemassa. Mutta Sinä lupasit profeetalle: ”Illalla on oleva valoisaa.” Ja me näemme, että sama aurinko, joka nousee idässä, on se, joka laskee lännessä. Sivilisaatio on kulkenut auringon mukana, ja nyt olemme länsirannikolla, ja Evankeliumi kulki sivilisaation mukana. Isä, me tiedämme, että tämä on Evankeliumin loppu, ajan loppu, aikakauden loppu. Se on häipymässä Iankaikkisuuteen. Mutta Sinä lupasit, että Poika olisi tuleva esiin, että Ihmisen Poika paljastettaisiin. Tämä tapahtuisi viimeisinä päivinä. Ehroovalot ovat tulleet, Isä. Kiitämme Sinua siitä. Ja niin nöyrää kuin se onkin, Sinä teet sen kuitenkin niin yksinkertaisesti, useasti, että se menee yli suurten, niin kutsuttujen syvällisten ajattelijoiden ja paljastaa sen vauvoille, sellaisille, jotka haluavat oppia.

166   Rukoilen, Jumala, että teet sen tänä iltana niin, että sairaat lapsesi näkevät Jumalan lupauksen, ja jokainen heistä paranee ja lähtee täältä ulos, huomenna, uuden vahvan ruumiin kanssa ja ovat jälleen terveitä. Suo se, Herra, että he voivat viedä Sanoman yhdeltä toiselle, kunnes viimeinenkin on laumassa, ja sitten ovet tullaan sulkemaan. Auta meitä, rakas Jumala. Pyydän Sinua, tänä iltana, kaiken tämän edessä, jos voisit vielä kerran, Isä, minun hyväkseni.

167   Vaikutti siltä, että ihmiset eivät juuri huomanneet sitä sinä iltana. Mutta rukoilen, anna sen tapahtua uudelleen tänä iltana, Herra. Koska olen ylittänyt puheaikani, mutta en tiedä, kuinka kauan meidän on vielä tehtävä tätä. Joten rukoilen, Isä, kuulisitko minua? Ja kuule näiden hurskaiden miesten ja naisten rukous, jotka istuvat täällä tänä iltana ja jotka ovat täynnä Henkeäsi. He ovat uskovia, Herra, Sinä voit toimia heidän keskuudessaan. Ja me olemme… Rukoilen, että vahvistat Sanasi, jonka Sinä sanoit: ”Joka uskoo Minuun, hänkin tekee niitä tekoja, joita Minä teen.” Tapahtukoon se jälleen, Jeesus, todistukseksi siitä, että Sinä olet sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Pyydän sitä Jumalan kunniaksi, Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

168   Nyt, vain hetken ajan, haluan tietää, kuinka monella täällä on rukouskortti. Haluan, että jokainen teistä, jolla on rukouskortti, nostatte kätenne ylös. No, se on yleensä, luulisin, melkein kaikkialla.

169   Mietin, kuinka monta ihmistä täällä, joilla ei ole rukouskorttia ja jotka ovat kuitenkin sairaita, nostaisitteko kätenne ja sanoisitte: ”Minulla ei ole rukouskorttia, ja olen kuitenkin sairas.  Minulla on tarve.”

170   Haluan pyytää teitä olemaan hetken aikaa kunnioittavia. Nyt, minä rakastan puhua teille. Se on aina ongelmani, puhun liian pitkään. Mutta ennen kuin tulette, toivon ja luotan siihen, että Jumala todistaa tämän ja sen, mitä olen sanonut, olevan totuus, ja antaa Hänen vain katsoa.

Nyt, kuinka moni siellä istuu, joka on sairas, joka tietää, etten tiedä teistä yhtään mitään, nostakaa kätenne ylös. Katsokaa tuota. Hyvä on.

Haluan teidän, joilla ei ole rukouskortteja.  Rukouskortit kutsutaan ylös. Haluan teidän rukoilevan.

171   Raamattu sanoo, että ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Hän sanoo: ”Hän on Ylimmäinen Pappi, joka istuu siellä ja esirukoilee meidän tunnustuksemme perusteella.” Meidän täytyy ensin tunnustaa se, ennen kuin Hän voi olla Ylimmäinen Pappi, koska Hän esirukoilee vain meidän tunnustuksemme perusteella. Onko näin, sananpalvelijaveljet? Näettekö, Hän esirukoilee vain tunnustuksemme perusteella, sen, mitä me tunnustamme Hänen olevan, mitä Hän on tehnyt puolestamme. Ei se, mitä Hän aikoo tehdä. Hän on jo tehnyt sen. Meidän on tunnustettava, että Hän on tehnyt sen. ”Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.”

172   Nyt, Taivaallinen Isä tietää. Ja kun katson teihin, niin näen, että tunnistan hyvän ystäväni Ohiosta, hän ja hänen vaimonsa istuvat tässä, herra Dauch ja hänen vaimonsa. Ja uskon, että toisena tai kolmantena heistä istuu taas se pastori, herra Blair, jonka näin eilen illalla. Yleisön yllä on pimeää, ja näiden valojen takia näen teidät hieman epäselvästi, enkä näe teitä kovin hyvin.

173   Mutta haluan, että rukoilette. Ja pankaa sydämellenne se, mitä te tarvitsette, ja pyytäkää sitä Ylimmäiseltä Papiltamme, jota voidaan koskettaa meidän heikkouksiemme tunteella.

174   Nyt, minä en tunne teitä, ja te saattaisitte vain koskettaa minua kauttaaltaan, se olisi sama kuin jos koskettaisitte veljeänne, miestänne, pastorianne, jotakuta, se ei – siitä ei olisi mitään hyötyä. Mutta jos kosketatte Häntä ja jos olemme todella Hänen Henkensä kanssa samassa linjassa, silloin Hän voi käyttää uskoanne koskettamaan Häntä ja minun lahjaani puhumaan teille takaisin.

175   Näettekö, olisin yhtä mykkä kuin tämä, tämä on tässä, ilman ääntä, joka puhuu sen kautta. On oltava… Tämä, tämä on mykkä ilman jotain, joka puhuu sen kautta. Ja samoin kuka tahansa ihminen on mykkä, kun on kyse näistä asioista, ellei Jumala puhu hänen kauttaan.

176   Nyt rukoilkaa, ja katsokaamme, ovatko nämä asiat, joista olen puhunut, totta. Jumala auttakoon, että niin on. En sano, että Hän tekee niin. Toivon, että Hän tulee tekemään niin. Luotan siihen, että Hän tekee niin. Hän ei ole vielä koskaan pettänyt minua, vuosien varrella, kautta ja ympäri maailmaa, kaikenlaisten kansojen ja miljoonien ihmisten kanssa. Hän ei ole vielä koskaan pettänyt minua. Ja olen varma, aivan yhtä varma kuin uskon seisovani tässä, ettei Hän petä minua nytkään.

177   Pyydän teitä vain olemaan kunnioittavia ja pysymään paikoillanne, vain muutaman hetken ajan. Päästämme pääyleisön pois ja rukoilemme hetken kuluttua sairaiden puolesta.

178   Mutta haluan teidän, teidän uskovien, että ette katso minuun, vaan uskotte. Sanokaa: ”Uskon, että se, mitä tuo mies sanoi, on Kirjoitusten mukaista. En tiedä, olemmeko niin pitkällä ajassa kuin hän sanoo, että me olemme. Mutta jos se on totta, niin sen on tapahduttava. Jos hänen sanansa ovat Jumalan sanoja, silloin hänen sanansa epäonnistuvat, mutta Jumalan sanat eivät.”

179   Jumala on velvollinen seisomaan Sanansa takana. Hän tulee todistamaan sen. ”Joka uskoo Minuun.” Hän todisti, että tämä on viimeinen päivä. Hän todisti, mitä tapahtuisi. Hän todisti, että tämän piti tapahtua.

180   Ja muistakaa, että Aabraham ja hänen ryhmänsä eivät saaneet enää yhtään muuta merkkiä Jumalalta, ennen kuin luvattu poika saapui. Kuinka moni tietää, että se on totta? Tuota erottamisen merkkiä! Ja Aabrahamin kuninkaallinen Siemen, anna minun kuulla sinua… Anna minun kertoa sinulle, NÄIN SANOO HERRA, sinä olet saamassa viimeisen merkkisi. Se on Kirjoitusten ja Jumalan ilmestyksen mukaan, joka on sydämessäni, joka sanoo, että tämä on Totuus. Ja luotan siihen, että uskotte sen olevan Totuus.

181   Nyt uskokaa. Kaikki vain uskokoon ja sanokoon: ”Herra Jeesus, anna minun koskettaa Sinua. Minulla on tarve sydämessäni, ja tiedän, ettei veli Branham tiedä minusta mitään. En edes tunne häntä, eikä hän tunne minua, mutta Sinä tiedät. Ja jos hän on kertonut minulle Totuuden, tämä tulee tapahtumaan.” Pyydän teitä, älkää liikkuko nyt, vain hetken aikaa. Olkaa todella…

Näettekö, te olette henki. Ja minä otan jokaisen täällä olevan hengen hallintaani Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jotta Hänen Sanansa täyttyisi.

Nyt olkaa vain kunnioittavia. Rukoilkaa. Katsokaa Häneen ja sanokaa: ”Herra, minä uskon sen.

Auta Sinä minun epäuskoani.”

Aloittakaamme. Minun on keskityttävä jonkinlaiseen osaan tässä rakennuksessa, näettekö, teitä on niin paljon, ja jokainen teistä on henki.

182   En pysty. Sanotte: ”Entä minä?” En voi kertoa sinulle. Se on suvereenia. Kaikki Jumalan teot ovat suvereeneja. Tänä iltana moni ihminen paranee ylittäessään tämän lavan, moni ei luultavasti parane. Kaikki on Jumalan suvereenisuuden varassa. Kuka voi sanoa Hänelle, mitä tehdä? Ei kukaan. Hän toimii oman tahtonsa, oman suunnitelmansa mukaan.

183   Mutta te vain uskokaa. Olkaa nöyriä. Älkää olko hermostuneita. Kurottautukaa vain Jumalan puoleen ja sanokaa: ”Herra Jumala, minä uskon sen.” Näettekö? Anna minun koskettaa Sinun vaatettasi. Tarvitsen sitä ja tätä. Tiedän, että veli ei tunne minua eikä tiedä, mitä tarvitsen, mutta hän kertoi meille näistä asioista, jotka Sinä teit, ja sanoi, että Sinä olet sama täällä tänäänkin.”

184   Se ei sulje pois teitä veljiä täällä puhujalavalla, ei ketään teistä. Pyydän vain teiltä, veljet, Kristuksen Evankeliumin työtovereina… Puhun teille aivan yhtä vilpittömästi kuin tiedän, kuolevana miehenä, joka on kanssanne, joka jättää tämän maailman. Meidän on lähdettävä. Ja minun on tehtävä tili siitä, mitä sanon, tuomiopäivänä. Olen tietoinen siitä, hyvin tietoinen. Ja arvostan sinua, mies, mitä olet, seisoessasi tässä kanssani, auttaen minua. Yritän auttaa teitä, tehdä kaiken voitavani Jumalan Valtakunnan tähden.

Rukoilen ja pyydän.

Kuinka moni on nähnyt tuon Valon tuossa valokuvassa? Oletteko nähneet sen valokuvan? Se roikkuu tuolla. Ettekö voi nähdä sitä?

185   Se on tuon nenäliinan kanssa istuvan naisen yläpuolella. Hän rukoilee rakkaansa puolesta. Näin on, rouva. Uskotko, että olen Hänen profeettansa, tai anteeksi, Hänen palvelijansa? [Sisar sanoo: ”Kyllä uskon.” – toim.] Uskotko sinä sen? Hyvä on. Jos Jumala voi paljastaa minulle, mikä on vialla, niin hyväksytkö sen olevan Jumalasta, aivan kuten se nainen, joka koski Hänen vaatteeseensa? Nyt, tiedät, että olet kymmenen tai viidentoista metrin päässä minusta tai kauempana, et koskaan koskettanut minua. Mutta sinä olet koskenut Jotakin, että tiedät olevasi kosketuksissa Jonkin kanssa, Jonkun kanssa. Se koskee naista, joka on tyttäresi. Näin on. Uskotko, että hän parantuu? Hän on narkomaani. Se on tarkalleen oikein. Näen hänet uimassa, humalassa. Näetkö? Laita nenäliina, joka sinulla on kädessäsi, hänen päälleen, äläkä epäile. Uskon, että Jumala tulee vapauttamaan hänet. Uskotko sinä siihen kanssani? Aamen.

Nyt, en tunne tätä naista, mutta Jumala tuntee hänet. Uskotteko nyt koko sydämestänne?

186   Mies, joka istuu tuolla raidallinen paita yllään, jolla on tyrä, uskotko, että Jumala parantaisi sinut ja tekisi sinut terveeksi? Uskotko, että Hän tekee sen? En ole koskaan elämässäni nähnyt tuota miestä. Onko sinulla rukouskortti? [Veli sanoo: ”Ei ole.” – toim.] Sinulla ei ole? Sinä et tarvitse sellaista.

”Jos te voitte uskoa!”

187   Tässä istuu nainen, joka yrittää katsoa tämän tässä istuvan naisen yli. Hän on minulle vieras. Mutta hän on todella hermostunut. En tunne häntä. En ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Mutta Jumala tuntee hänet, ja hän tajuaa juuri nyt olevansa yhteydessä Jonkin kanssa. Olet rukoillut siellä jonkin asian puolesta. Syy, jonka vuoksi olet, et voi jäädä pidemmäksi aikaa kuin tämän illan. Sinun on poistuttava kokouksesta. Suunnittelet meneväsi huomenna kotiisi. Et ole täältä kotoisin, etkä myöskään Kaliforniasta. Lähdet täältä itään. Menet lentäen. Suunnittelet, että lähdet lentäen. Olet Oklahomasta. Olet Oklahomasta. Kyllä. Näin on.

188   Sinä olet myös kuolemaisillaan. Tulit tänne rukoiltavaksi. Sinulla ei ole rukouskorttia. Mutta uskoit, että tulet parantumaan, jos vain pääsisit tänne. Näin on. Lisäksi, sinun tilasi on syöpä. Syöpä on luussa. Uskotko, että paranet nyt? Uskotko, että olet yhteydessä Hänen kanssaan, sisareni? Ehkä Jumala kertoo minulle, kuka olet, auttaisiko se sitten sinua? Jos niin on, kohota kätesi ylös, jos uskot, että (Jumala) se auttaisi sinua. Hyvä on, rouva Steel, voit palata Oklahomaan.

En tunne kyseistä naista. En ole koskaan nähnyt häntä.

189   Tässä on nainen, joka istuu tuolla hänen takanaan. Hän kärsii suonikohjuista. Hänellä on myös poika, joka on alkoholisti, ja hän rukoilee hänen puolestaan. Jos hän uskoo, hän voi parantua. Rouva Mason, uskotko koko sydämestäsi ja uskotko, että Jeesus Kristus suo sinulle parantumisen? Sinä uskot?

Hyvä on, laske sitten kätesi tuon vieressäsi istuvan naisen ylle, joka rukoilee miehensä puolesta, joka ei ole pelastunut. Jumala suo parantumisen.

Rukoilkaamme.

190   Rakas Jumala, rukoilen, että suot hänelle tuon siunauksen. Anna tuolle naiselle hänen sydämensä toive, Herra. Hänen uskonsa on niin lähellä Sinua, se on koskettanut Sinua. Ja minä rukoilen, Isä, että Sinä autat, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Nyt usko koko sydämestäsi, että saat sen. Teetkö niin? Hyvä on. Jumala siunatkoon sinua.

Uskotteko, että miehesi pelastuu, rouva? Uskotko koko sydämestäsi? Nosta kätesi ylös, sinä uskot.

191   Edessäni näyttää olevan nainen, joka on hyvin raskastekoinen. Siinä hän istuu. Uskotko, että olen Jumalan palvelija? Uskotko, että olen Jumalan palvelija? Sinä uskot. Hyvä on. En tunne sinua. Sinun ongelmasi on, on rauhaset. Olet ylipainoinen. Olet käynyt lääkärissä, joka sanoi, ettei hän voi tehdä asialle mitään, mutta kyseessä oli maallinen lääkäri. Näetkö? Sinulla… Sinulla on vain ollut paljon surua. Olet menettänyt miehesi. Et ole täältä kotoisin. Olet oikeasti Arkansasista. Etsit myös työtä, etkä löydä sitä. Pelkäsit, että, jotain, sinua ei kutsuttaisi. Mutta uskosi on nyt koskettanut Jumalaa. Sisareni, mene, usko. Jumala antaa sinulle työn, antaa sinulle sydämesi toiveen.

Jumala todistaa Sanansa olevan totta. Uskotteko te, että näin on? Nyt haluan vain, että rukoilette kanssani uudelleen.

192   Isä Jumala, Sinä olet sama Jumala, joka todistit. Kun Sinä sanoit: ”Tyttö ei ole kuollut, hän nukkuu”, sitten Sinun täytyi todistaa se. Nyt Sinä lupasit, että juuri ennen lopun ajan tuloa Ihmisen Poika paljastaisi itsensä samalla tavalla kuin Hän teki Sodomassa. Sinä lupasit sen, Herra. Nyt Sinä olet tullut maan päälle Pyhän Hengen muodossa ja olet tullut meidän keskellemme, tänä iltana, meidän uskovien ihmisten, ja todistanut sen. Olet todistanut Sanasi, kuten teit sinä päivänä. Herra, emme tarvitse enempää todisteita. Sinä olet keskuudessamme. Me rakastamme Sinua. Ja me ymmärrämme, että tämä on viimeinen merkki juuri ennen Sinun Tulemustasi, Kirjoitusten mukaan. Ja kaikki varjot ja esikuvat eivät koskaan petä. Niiden on oltava varmoja.

193   Niinpä me rukoilemme, Isä, kun lapsesi tulevat nyt rukoiltaviksi, että jokainen paranisi. Älköön keskuudessamme jääkö yhtään sairasta ihmistä tämän parantamispalveluksen lopussa. Oi rakas Jumala, antaisitko voitelusi olla juuri nyt niin armollisesti kansasi päällä, että jokainen heistä voisi parantua?

194   Ja jos täällä on joitakin, jotka eivät vielä ole lapsiasi, ja näiden asioiden perusteella, että… He ovat kuulleet Sanan ja nähneet sen tapahtuneen, ja he ovat todistaneet sen kirjaimellisesti, ja kuka Sinä olet ja millainen Sinä olet, että Sinä olet täällä.

195   Ja, Herra, siunaisitko – siunaisitko Sinä valheen? Et todellakaan, Herra. Mutta Sinä lupasit siunata Sanasi, eikä se palaisi tyhjänä. Se saavuttaisi sen, mitä varten se oli tarkoitettu. Ja nyt Sinä olet tehnyt sen meidän edessämme tänä iltana, ilman epäilyksen häivääkään.

196   Ja päämme ollessa kumarrettuina, onko täällä ihmisiä, jotka eivät ole koskaan ennen uskoneet, jotka haluaisivat vain nostaa kätensä ylös? Nostakaa vain kätenne ylös päänne ollessa kumartuneena. Nouskaa seisomaan ja sanokaa: ”Minä uskon nyt koko sydämestäni. Ja haluan ottaa Jeesuksen Kristuksen vastaan juuri nyt.” Tekisittekö sen, kuka tahansa täällä oleva ihminen, joka ei ole vielä ottanut Kristusta vastaan ja haluaisi tehdä sen tällä hetkellä? En kerro teille… Menkää valitsemaanne seurakuntaan. Mutta pyydän teitä ottamaan Jeesuksen Kristuksen vastaan, kun te… Ette luultavasti koskaan tule olemaan lähempänä Häntä, kunnes näette Hänet henkilökohtaisesti, kun Hän tulee näkyvässä ruumiissaan Taivaasta. Otatteko nyt Hänet vastaan, jos ette ole vielä tehneet sitä?

197   Koska kukaan ei ole täällä seisomassa, uskon, että te kaikki olette täysjärkisiä, järkeviä ihmisiä ja ymmärrätte, mitä olette tekemässä. Jos istutte tuossa tämän alla, muistakaa: ”Jos häpeätte Minua ihmisten edessä, niin Minä tulen häpeämään teitä Isäni edessä.” Siellä oli joku seisomassa, ehkä, kyllä, yleisössä, takana.

198   Rakas Jumala, ne voivat, joita en näe, jotka seisovat, he haluavat ottaa Sinut vastaan. He ymmärtävät, Herra, että tätä ei ole tehty ennen tätä aikaa, ja nyt Sinä vahvistat sen ja todistat, että se on niin. Rukoilen, Isä, että heidän sydämissään, jotka ovat oudosti liikuttuneita tällä hetkellä… Mistä me tiedämme, voisiko tämä olla viimeinen henkilö, joka tulee sisään? Tämä voi olla Los Angelesin loppu. Tämä voisi olla viimeinen sielu, joka syntyy Valtakuntaan. Emme tiedä, milloin tuo aika tulee. Ja kun se tapahtuu, ovi suljetaan, Ruumis on valmis. Siitä ei tule mitään outoa Ruumista tai outoa Morsianta. Siinä on vain niin monta jäsentä, joiden nimet oli merkitty Karitsan Elämän kirjaan ennen maailman perustamista, joita Jeesus tuli ottamaan, kuten Aadam, kävelemään suoraan ulos pelastaakseen vaimonsa. Rukoilen, Jumala, että otat heidät nyt vastaan Valtakuntaasi. He ovat Sinun käsissäsi. Toimi heidän kanssaan, Herra, rukoilen Jeesuksen Nimessä. Aamen.

199   Jumala siunatkoon jokaista teistä, jotka seisoitte. En tiennyt, että jotkut teistä seisoivat. Jotkut seisoivat takana, jotkut parvekkeella. Nyt haluan teidän tekevän yhden asian puolestani. Olkaa hyvä ja ymmärtäkää minua. Tavatkaa joku pastori täällä ja puhukaa asiasta heidän kanssaan, kun jumalanpalvelus on ohi. Tekisittekö niin? Älkää antako sen epäonnistua. Jos teitä ei ole koskaan kastettu kristillisellä kasteella, tehkää se seuraavaksi ja pitäkää sitten käsiänne ylhäällä, kunnes saatte Pyhän Hengen.

200   Nyt, ja monilla ihmisillä on täällä rukouskortteja. Pyydämme heitä nousemaan seisomaan ja tulemaan tästä ylös, ja luulen, että he kävelevät toiselle puolelle. Vai pitääkö minun tulla… [Eräs veli sanoo: ”Ei.” – toim.] En pysty siihen. [”Tulkaa tältä puolelta täältä.”] Tältä puolelta täältä, tätä kautta voi tulla, tältä puolelta, ne ihmiset, joilla on rukouskortit.

201   Ja nyt, jos jonkun teistä on lähdettävä, se on… olen myöhässä. Olen pahoillani. Yritän tehdä sen hieman paremmin huomisiltana. On… kello on kymmenen minuuttia yli kymmenen, seinällä olevan kellon mukaan. Kiitos paljon osallistumisestanne tänä iltana, ja Taivaan Jumala siunatkoon teitä. Jos haluatte jäädä katsomaan rukousjonoa, olette aina tervetulleita. Mutta me aloitamme nyt rukoilemaan sairaiden puolesta, enkä halua pidätellä teitä, ellette halua jäädä. Voitte poistua Herran Jeesuksen Nimessä. Jumalan rauha kulkekoon kanssanne ja siunatkoon teitä ja antakoon teille levon ruumiillenne läpi yön ja antakoon teille hyvän terveyden, jotta voitte palata huomenna illalla. Jumala olkoon nyt teidän kanssanne.

202   Ja antakaa niiden, joilla on rukouskortti, nousta nyt rukoiltavaksi, sillä me rukoilemme yleisesti ihmisten puolesta. Nyt haluamme teidän tietävän, te, jotka seisotte rukouskortin kanssa, onko teillä mitään epäilyksiä elämässänne? Onko elämässänne mitään, anteeksi, mitään syntiä, jota ette ole tunnustanut? Jos on, kysyn teiltä seuraavaa. Älkää tulko rukousjonoon, jos sydämessänne on tunnustamatonta syntiä. Koska teidän täytyy… Tämä on lasten leipää, näettekö? Ja jos ette ole kristitty, luovuttakaa elämänne Kristukselle rukousjonossa ja tulkaa sitten. Se on uskovia varten. Tekisittekö sen? Hyväksykää Hänet ensin Vapahtajananne ja tulkaa sitten lavalle rukoiltavaksi.

203   Nyt aion rukoilla jokaisen yksittäisen ihmisen puolesta, enkä vain ohittaa heitä kuin jonkinlaisena rutiinina. Olemme nyt seurakunnassa. Luulen, että sisar Wyatt on antanut meille syyn siihen, että voimme jäädä rukoilemaan. [Veli sanoo: ”Kyllä, koko yön, niin kauan kuin haluatte.” – toim.] Voimme jäädä niin pitkään kuin haluamme. Ja kiitän sisar Wyattia ja henkilökuntaa täällä, että saamme tehdä niin. Jumala siunatkoon häntä. Hänen urhea aviomiehensä seisoi tällä puhujalavalla, rukoili sairaiden puolesta, kunnes kuoli, tietojeni mukaan, todellinen ristin sotilas. Ja nyt yritän jatkaa saman asian tekemistä, siunata tätä kansaa.

204   Ja nyt rukoilen, että jokainen teistä tulee tästä ohi… Teidän ei tarvitse tunnustaa mitään, mitä ette halua. Teidän ei tarvitse sanoa mitään, mikä on vialla teissä. Tulkaa vain ja antakaa minun rukoilla puolestanne, ja uskokaa.

205   Uskotteko, että Jumala on lähettänyt minut tekemään tämän? Nostakaa kätenne ylös. Muistatko, mitä Herran Enkeli sanoi? ”Jos saat ihmiset uskomaan sinua, olet vilpitön rukoillessasi, niin mikään ei tule kestämään rukousta.” Ja te tiedätte, että se on totta. Se on todistettu kerta toisensa jälkeen.

Nyt pyydän sisar Rosea, jos hän suostuu, soittamaan sen, Usko se vaan tai Suuri lääkäri on lähellä tai jotain.

206   Haluan, että jokainen teistä on nyt yhteydessä kanssani. Rukoiletteko te, myös te, jotka ette ole rukousjonossa, rukoiletteko te näiden ihmisten puolesta? Lupaatte heille sen nostamalla kätenne ylös: ”Minä tulen rukoilemaan, näettekö. Me kaikki tulemme rukoilemaan.” Hyvä on. Kyllä.

Haluaisin, että jos teidän on lähdettävä, lähtisitte nyt hyvin hiljaa, jotta he eivät tule häirityksi, kun me rukoilemme.

Uskotko, että se tulee olemaan nyt ohi, sisar? [Sisar sanoo: ”Koko sydämestäni.” – toim.]

Rakas Jumala, minä lasken käteni sisaren päälle ja haastan hänen ruumiinsa ahdingon. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jättäköön se hänet. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Uskotko koko sydämestäsi? Tunnustatko kaikki syntisi? Sinä olet, sikäli kuin tiedät, valmis vastaanottamaan parantumisesi?

207   Rakas Jumala, lasken käteni sisareni päälle Poikasi Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja pyydän, että hänen ruumiinsa vaiva poistuu Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Kaikki synnit on tunnustettu, ja oletko valmis parantumistasi varten? Uskotko, veli? [Veli sanoo: ”Minä uskon koko sydämestäni.” – toim.]

208   Rakas Jumala, lasken käteni veljeni päälle, koska tiedämme, että Sinä olet läsnä täällä, Herra. Rukoilen, että parannat hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Kaikki synnit tunnustettu? Ei, sinä et kuule. Uskotko, että sinä tulet kuulemaan? [Sisar sanoo: ”Minä uskon. Mutta olen ollut kuuro.” – toim.] Sinä uskot.

Nainen on nyt kuuro. Me rukoilemaan tässä.

209   Rakas Jumala, rukoilen, että parantaisit sisaremme ja ottaisit tämän kuurouden pois hänestä. Hän istuu suljetussa maailmassa, jossa hän ei kuule. Rukoilen, että annat hänelle parantumisen Jeesuksen Nimessä.

210   Pyydän ihmisiä pitämään päänne alhaalla hetken. Haluan nähdä, mitä hänelle on tapahtunut. Nyt pyydän, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, älköön kukaan nostako päätään tai silmiään. Nyt ette saa tehdä sitä, ennen kuin sanon niin.

211   Kuuletko minua nyt? [Sisar sanoo: ”Hiukan vääristyneesti.” Veli Branham lyö kerran käsiään yhteen. ”Voin kuulla sinua.” – toim.] Kuuletko minua? [”Hieman.”] Voitko kuulla? Hän voi kuulla nyt. [Veli Branham läimäyttää vielä kerran.] Näettekö? Kuulitko tuon äänen?

212   Nyt sinä uskot koko sydämestäsi. Uskotko sinä? Ja sinä uskot, ja Jumala tulee tekemään sinut täysin terveeksi. Hän sanoi… Minä vain rukoilin ja panin käteni hänen korvilleen, ja hän sanoi kuulevansa jotain. Hyvä on, jatka nyt vain uskomalla, että kuulet täydellisesti, ja sinä tulet kuulemaan.

Onko kaikki synnit tunnustettu, sisar? [Sisar sanoo: ”Kyllä.” – toim.] Oletko valmis parantumistasi varten? [Kyllä.]

213   Rakas Jumala, minä panen käteni sisareni päälle tietäen, että meissä itsessämme ei ole mitään hyvää. Mutta me tiedämme, että olemme kristittyjä, Jumalan Hengestä syntyneitä. Ja me laskemme kädet sisaremme päälle ja pyydämme hänen parantumistaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

214   Uskotko nyt, että tulet parantumaan? [Sisar sanoo: ”Hyvin.”] Hyvä on, nyt sinä – sinä olet parantunut. Sillä tavalla se tehdään. Juuri niin. Oikein.

215   Onko kaikki synnit tunnustettu? [Sisar sanoo: ”Kyllä, herra.” – toim.] Ja oletko valmis parantumistasi varten? [”Kyllä.”] Uskotko, että Jumala, joka tuntee ihmisten sydämet, tekee sinut terveeksi kätten päällepanemisen kautta? [”Uskon.”]

216   Taivaallinen Isämme, rukoilen, että parannat sisaremme, kun laskemme kätemme hänen päälleen ja pyydämme Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että teet hänet terveeksi. Aamen.

217   Hyvää päivää. Tietenkin tiedät, että tiedän mikä sinua vaivaa. Mutta en vain sano sitä, koska jos teet, se vain jatkuu ja jatkuu. Mutta jos haluat… Onko kaikki synnit tunnustettu? [Sisar sanoo: ”Kyllä, herra.” – toim.] Ja uskot, että Jumala tekee sinut terveeksi? [”Kyllä, herra.”] Uskotko, että niveltulehdus… Minä sanoin sen jo.

Rakas Jumala, rukoilen, että Sinä autat häntä ja teet hänet terveeksi. Suo se Jeesuksen Nimessä.

Sinä et tule olemaan rampa. Mene, usko koko sydämestäsi.

218   Uskotko, että Jumala tekee sinut terveeksi? [Sisar sanoo: ”Aamen.” – toim.] Kaikki synnit on tunnustettu ja olet valmis parantumistasi varten? Uskotko, että selkäsi tulee kuntoon?

Rakas taivaallinen Isä, rukoilen, että Sinä parannat hänet ja teet hänet terveeksi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tapahtukoon niin. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisar. Mene ja usko nyt.

Onko kaikki synnit tunnustettu, sisar, oletko valmis parantumistasi varten?

Rakas Jumala, hän sanoo, että hänen syntinsä on tunnustettu. Lasken käteni tämän naisen päälle ja pyydän Jeesuksen Kristuksen Nimessä hänen parantumistaan. Aamen.

219   Onko kaikki synnit tunnustettu? Sinun täytyy olla oikeassa, olet hyvin sairas, tiedät sen. Tiedät, että minä tiedän, mikä sinua vaivaa. Ja uskotko, että Jumala parantaa sinut, parantaa sydämesi ja tekee sinut täysin terveeksi?

Rakas Jumala, rukoilen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että parannat hänet ja teet hänet terveeksi. Lähteköön tämä hänestä, Isä, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua nyt. Älä epäile. Mene, uskoen. Onko kaikki synnit tunnustettu? Oletko valmis parantumaan?

Rakas taivaallinen Isä, lasken käteni sisaremme päälle. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, parantukoon hän. Aamen.

Älä epäile. Mene, uskoen.

Kaikki synnit tunnustettu, oletko valmis parantumaan?

220   Rakas taivaallinen Isä, rukoilen, että parantaisit veljemme, tekisit hänet terveeksi. Suo se, Isä. Lasken käteni hänen päälleen tätä tarkoitusta varten Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua. Uskon siihen koko sydämestäni.

Uskotko sinä nyt, sisar? Kaikki synnit on tunnustettu ja olet valmis parantumaan?

Rakas Jumala, lasken käteni sisaren päälle Jeesuksen Kristuksen Nimessä, parantukoon hän Sinun kunniaksesi. Aamen.

221   Nyt vain monesti tuolla tavalla, vain kosketus, kuten Jeesus sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he panevat kätensä sairaiden päälle.” Olen alkanut huomata kokouksissa, että se vaikuttaa viisikymmentä prosenttia paremmin kuin se, miten se vaikuttaa, kun kutsutte ihmisiä jonoon, on erottaminen, koska voitte ottaa vain muutaman. Ja tällä tavalla paljon useampi paranee.

222   Oletko tunnustanut kaikki epäuskon ja kaiken muun syntisi? Uskotko nyt, että tulet parantumaan? [Sisar sanoo: ”Kyllä, ja vapautunut.” – toim.]

Rakas Jumala, rukoilen, että parannat sisaremme, kun otan hänen kätensä ja pyydän Jeesuksen Kristuksen Nimessä hänen parantumistaan. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Uskotko sinä nyt? [Sisar sanoo: ”Kyllä.” – toim.] Kaikki synnit on tunnustettu? [Kyllä.]

Rakas Jumala, minä panen käteni sisaremme päälle Jeesuksen Kristuksen Nimessä hänen parantumisensa tähden. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Tuntuu hyvin pieneltä asialta, mutta Jumala on se, joka on luvannut sen. Onko synnit tunnustettu?

Rakas Jumala, rukoilen, että parannat tämän sisaremme. Kun lasken käteni hänen päälleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, menköön hän ja olkoon terve. Aamen.

Onko synnit tunnustettu?

Rakas Jumala, rukoilen, että parannat sisaremme, kun lasken käteni hänen päälleen, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Nyt kun tulette mekaniikan kanssa, iskeköön se dynamiikkaan, se alkaa toimimaan.

Onko synnit tunnustettu? [Sisar vastaa – toim.] Sinä olet valmis.

Rakas Jumala, rukoilen, että parannat hänet ja teet hänet terveeksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Onko kaikki synnit tunnustettu? [Sisar sanoo: ”Kaikki.” – toim.]

Rakas Jumala, kun tämä nainen katsoo minua silmiin, uskon sen. Rukoilen, että parannat hänet Jeesuksen Nimessä.

223   Sinä vain olet tuomassa häntä, eikö niin, sisar? Sinä vain tuomassa häntä? Hyvä on. Uskotko, sisar, että Jumala parantaa sinut? [Sisar sanoo: ”Uskon, että Jumala voi antaa minulle taas näkökyvyn.” – toim.] Jumala siunatkoon sinua.

224   Taivaallinen Isä, Sinä olet aina armollinen sokeille ja tarvitseville. Nyt he ovat nähneet, mitä Sinä olet tehnyt tänä iltana. Niinpä me uskomme, Herra, että tämä suuri viimeinen merkki liikkuu nyt keskuudessamme. Pyydän, että tämä sokea nainen saisi näkönsä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Nyt, raportoi meille nyt. Raportoi siitä.

[Sisar puhuu veli Branhamille – toim.] Oi, kyllä, uskotko, että Jumala parantaa sinut? [”Halleluja!”]

Rakas taivaallinen Isä, minä lasken käteni sisaremme päälle ja pyydän, että Sinä parannat hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisar. Anna meidän kuulla, miten sinä pärjäät. Uskotko sinä, sisar? [Sisar sanoo: ”Kyllä, uskon.” – toim.]

Rakas taivaallinen Isä, rukoilen sisaremme puolesta luottaen siihen, että Sinä parannat hänet nyt. Lasken käteni hänen päälleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Nyt usko. Juuri niin. Mene vain, uskoen.

Uskotko sinä, veli? [Veli sanoo: ”Kyllä.” – toim.] Onko kaikki synnit tunnustettu?

Rakas Jumala, rukoilen, että parannat veljemme ja teet hänet terveeksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Uskotko sinä, sisar?

225   Oi Jumala, rukoilen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tämän hetken suloisuudessa ja lempeydessä, että Pyhä Henki tekisi tämän naisen terveeksi. [Sisar sanoo: ”Ja minä rukoilen, rukoile poikani puolesta. En ole nähnyt häntä kahteenkymmeneen vuoteen.” – toim.) Rukoilen, että Jumala lähettäisi poikasi luoksesi, sisar, rakas. Jumala siunatkoon sinua.

Rakas Isä, rukoilen sisaremme puolesta tässä. Pyhän Hengen suloisuudessa, tulkoon Hän nyt ja parantakoon sisaremme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Rakas Jumala, rukoilen veljeni puolesta, kun hän seisoo tässä ja minä lasken käteni hänen päälleen ja pyydän hänen parantumistaan Jeesuksen Nimessä.

Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Hyvä on. Pikkupoika?

Rakas Jumala, kun lasken käteni pienen pojan päälle, siunaan häntä Jeesuksen Kristuksen Nimessä hänen parantumisekseen.

Uskotko nyt, sisar? [Sisar sanoo: ”Kyllä.” – toim.] Haluatko sinäkin, että sinun puolestasi rukoillaan?

226   Rakas Jumala, rukoilen hänen puolestaan, kun lasken käteni hänen päälleen. Nyt, tämä on Sinun toimeksiantosi, sen mitä Sinä sanoit tehdä: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he panevat kätensä sairaiden päälle, niin he tulevat terveiksi.” Sinä sanoit sen, Herra. Aamen.

Nyt, Hän sanoi niin, eikö niin? Niin on oltava, sisar.

Rakas Jumala, rukoilen, että parannat sisaremme ja teet hänet terveeksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

Oletko tullut uskoen, sisar?

227   Rakas taivaallinen Isä, pyydän siunaustasi sisarellemme, joka vain tottelee sitä, mitä käskit tehdä. Sinä sanoit: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he panevat kätensä sairaiden päälle”, Sinä sanoit, ”he tulevat terveiksi.”

228   Saanko pysähtyä tähän hetkeksi sanoakseni tässä, vain antaakseni ihmisten levätä hetken, vain hetken. Eräs kriitikko sanoi kerran minulle, että näin ei ole. Mutta, katsokaahan, Hän sanoi: ”Nämä merkit tulevat seuraamaan”.

229   Olette kuulleet Sanomani Oikeudenkäynnistä, Jeesuksen asettamisesta oikeudenkäyntiin. Näettekö, Hän sanoi Nooalle: ”Tulee satamaan.” Ei ollut satanut sataan kahteenkymmeneen vuoteen, mutta satoi kuitenkin. Hän sanoi Abrahamille, että hän tulisi saamaan pojan Saaran kautta. Se tapahtui kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin. Hän ei koskaan sanonut milloin. Hän sanoi, että he saisivat pojan. Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin se tapahtui. Näettekö, Hän ei sanonut milloin.

230   Hän sanoi: ”Uskon rukous parantaa sairaat. Jumala nostaa heidät ylös. Jos he panevat kädet sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Sanoiko Hän niin? Hän ei sanonut, että he hyppäisivät ylös ja tekisivät sen heti. Hän sanoi: ”He tulevat parantumaan.” Se on Hänen lupauksensa. Siihen me uskomme.

Tule, sisar. Uskotko sen olevan totta? [Sisar sanoo: ”Kyllä, uskon.” – toim.] Silloin ei ole mitään, mikä estäisi sinua parantumasta.

Lasken käteni sisaren päälle Jeesuksen Kristuksen Nimessä hänen parantumisekseen. Aamen.

Uskotko sinä, sisar? [Sisar sanoo: ”Kyllä.” – toim.] Onko kaikki synnit tunnustettu ja oletko valmis?

Rakas Jumala, minä lasken käteni sisaren päälle kuuliaisuudessa Sinun käskyllesi ja pyydän hänen parantumistaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

231   Haluan, että te, joiden puolesta rukoillaan, teette minulle palveluksen. Haluan teidän raportoivan, ennen kuin nämä kokoukset ovat ohi, mitä tapahtuu; ja antakaa yleisön, muiden ihmisten, nähdä, mitä todella tapahtuu. Ehkä huomenna, ylihuomenna tai milloin tahansa, katsokaa vain, mitä tapahtuu.

232   Postini on osoittanut, että se on… se on niin paljon erilaista kuin vain antaa heidän kokeilla, testata omaa uskoaan. Koska Jeesus sanoi: ”He panevat kädet heidän päälleen. He panevat kätensä heidän päälleen, niin he tulevat toipumaan.” Nyt ymmärtäkää, mitä Hän sanoi. Hän ei sanonut, että he hyppisivät ylös ja juoksisivat lattialla. He voisivat tehdä niin. Mutta Hän sanoi: ”He tulevat toipumaan.” Niinkö Hän sanoi? Niin Hän sanoi. Niin minä uskon. Ja Hän on täällä nyt, Hän, joka sanoi Sanan, on täällä tekemässä sen niin.

Uskotko sinä, herra? [Veli sanoo: ”Aamen.” – toim.]

Rakas taivaallinen Isä, hänen uskonsa tunnustuksen ja uskomisensa perusteella lasken käteni hänen päälleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä hänen paranemisekseen.

Rakas Jumala, minä lasken käteni tämän naisen päälle Jeesuksen Kristuksen Nimessä hänen parantumisekseen. Hyvä on.

Rakas Isä, lasken käteni tämän naisen päälle Jeesuksen Kristuksen Nimessä hänen parantumisekseen. Sinä sanoit: ”Hän tulee toipumaan.”

Oletko valmis parantumaan, sisar?

Rakas Jumala, lasken käteni hänen päälleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että Sinä parannat hänet.

Hyvä on, sisko, rakas, onko kaikki valmiina parantumista varten? Uskosi on nyt otettu vastaan, uskotko, että tulet parantumaan?

233   Ja, Jumala, minä lasken käteni hänen päällensä noudattaakseni käskyäsi: ”Kaikille luoduille koko maailmassa.” Jeesuksen Nimessä lasken käteni hänen päälleen, hänen parantumisekseen.

Rakas Jumala, Jeesuksen Kristuksen Nimessä lasken käteni veljeni päälle hänen parantumisekseen.

Rakas Jumala, lasken käteni sisareni päälle Jeesuksen Kristuksen Nimessä hänen parantumisekseen.

[Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …menossa käytävää pitkin. En vain halunnut väsyttää teitä. Sinä tulet olemaan kunnossa, jos uskot sen nyt.

Rakas Jumala, rukoilen, että parannat sisareni Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

[Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …auttamaan minua rukoilemaan näiden ihmisten puolesta.

234   Nyt meillä on täällä nenäliinoja ja niin edelleen, joiden puolesta tulisi rukoilla. Ja haluan, että jatkatte rukoilemista kanssani nyt, nyt, nämä pienet nenäliinat, nyt. Tiedän, että tämä kuulostaa hyvin oudolta, että ihmiset rukoilevat tällaisen pienen asian puolesta. Mutta jos voisitte vain kerran tulla toimistooni ja vain katsella. Jos olisimme säilyttäneet todistuksia näiden vuosien aikana, ette varmaan voisi kasata niitä tälle alustalle, jotka ovat parantuneet vain lähettämällä tällaisia rukousliinoja, miljoonia sellaisia, ympäri maailmaa ja ympäri maailmaa. Nyt, tiedättekö, mikä se on – se on?

Voisiko joku hakea tuon nenäliinan tuolle nuorelle… Sinä tunnet nenäliinasi, vai mitä, veli? Hyvä on.

235   Ja minä olen nähnyt pienten, rampojen lasten parantuvan. Ja näette, kyse on vain kosketuspisteestä, kuten Oral Robertsilla oli tapana sanoa. Se on vain kosketuspiste. Me rukoilemme. Nyt emme tee tätä itsestämme, vaan teemme sen, koska Raamattu käskee meitä tekemään sen. Me kaikki tiedämme, että se on totta.

236   Nyt on monia ihmisiä, jotka voitelevat nenäliinoja ja niin edelleen. No, me ajattelemme, että se on ihan oikein, totta kai, mutta jos me vain… Raamattu ei sanonut, että he ”voitelivat” nenäliinoja.

237   ”Mutta he ottivat Paavalin ruumiilta nenäliinoja.” Näettekö nyt, mistä minä puhuin? Nyt he näkivät sen elävöittävän voiman, joka oli Paavalissa, ja he tiesivät, että hän oli Jumalan palvelija. He tiesivät, että Jumala oli hänessä. He tiesivät, että kaikki, mihin hän koski, siunattiin. Kuinka moni ymmärtää sen? Sanokaa: ”Aamen.” [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.]

238   Tiedättehän, mielestäni Paavali oli varsin raamatullinen siinä, mitä hän teki. Ettekö tekin ole sitä mieltä? Haluatteko, että kerron teille, mistä luulen hänen saaneen idean tehdä niin? [Joku sanoo: ”Elisalta.” – toim.] Elisalta, aivan oikein. Näettekö, Elia sanoi: ”Ota tämä sauva ja aseta se vauvan päälle.” Ja profeetta lähetti sauvan, koska hän tiesi, että kaikki, mihin hän koski, oli siunattu. Hän tiesi asemansa. Hän… jos hän vain saisi naisen uskomaan saman asian.

Nyt näettekö, nyt, Raamattu ei koskaan edes sanonut: ”Heidän tulee rukoilla sairaiden puolesta.” Siinä sanottiin: ”He panevat kätensä sairaiden päälle.”

239   Nyt ajatelkaa vain, että ihmiset näkivät apostoli Pietarissa Jumalan läsnäolon ilmenevän tässä miehessä, niin että he – he jopa asettivat ihmisiä hänen varjoonsa, ja he paranivat. Kuinka moni tietää, että se on Raamatussa? Se on yhtä paljon Kirjoitusten mukaista kuin Joh. 3:16. Se kaikki on Jumalan Sanaa. Ihmiset, tiedättehän, että tuon miehen varjo ei parantanut ihmisiä.

240   Mutta katsokaa, jos Jumalan voima oli tuon profeetan päällä vielä vuosia ja vuosia hänen kuolemansa jälkeen, niin että hänen ruumiinsa, hänen luidensa päälle heitettiin kuollut mies. Ruumis ei ollut edes siellä; luut olivat siellä. Ja Jumalan Läsnäolo oli noiden luiden päällä, kunnes tuo kuollut mies heräsi henkiin.

241   Nyt, ettekö tiedä, että sama Jumala, joka teki kaikki nuo asiat, on täällä tänä iltana? Minusta meidän pitäisi olla maailman onnellisimpia ihmisiä. Ajatelkaa vain sitä.

242   Toivon, etten ole tehnyt kuulijoihini sellaista vaikutusta, että he luulevat minun tekevän sitä itse. Tiedätte sen paremmin. Minä, minä olen veljenne, ja olen vain veljenne.

243   Mutta tiedän, tiedän tämän, että Jumala on täällä. Ja tiedän, että Hän on antanut meille jotakin, jota emme voi selittää, vain Jumalan Sanan avulla, ja väittää, että sen pitäisi olla täällä tällä hetkellä. Niinpä sen kautta voimme myös tunnistaa sen, että elämme viimeisissä päivissä. Se saa meidät tunnistamaan sen, että tämä kansa, tämä valittu, valittu, kutsuttu, ennalta määrätty…

244   Nyt se on iso sana, ennalta määrätty, mutta me kaikki tiedämme, että se on totuus. Me tiedämme ehdottomasti, että ääretön Jumala on ennalta tietäen määrännyt kaiken ennen maailman perustamista, jopa Karitsa teurastettiin; ja jokainen nimi, joka koskaan tulisi olemaan Kirjassa, pantiin Kirjaan, ennen kuin Kirjaa koskaan kirjoitettiin. Kuinka moni tietää, että se on totta?

245   Ja Jeesus tuli lunastamaan ne, jotka olivat Kirjassa. Raamatussa Karitsa tuli esiripun takaa, otti Kirjan ja avasi Sinetit, joilla se oli sinetöity, sillä Hän tuli vaatimaan kaikki, jotka Hän oli lunastanut. Hän on esirukoilija nyt, esirukoilija, joka esirukoilee niiden puolesta, jotka Hän on lunastanut. Kaikki, joiden nimi on kirjoitettu Karitsan Elämän kirjaan, on lunastettu.

246   Kuten tein karkean pienen lausahduksen toissa iltana… Odotan … kaikkia näitä nenäliinoja täällä. En yritä vain saarnata uudestaan, mutta sanoin, että oli pieni lausunto… Toivottavasti tämä ei kuulosta pyhäinhäväistykseltä, näettekö. Mutta niin kuin maanviljelijä, joka laittoi kanan, eikä hänellä ollut tarpeeksi munia, joten hän otti kotkan munan ja laittoi sen kanan alle, ja kanasta kuoriutui kotka. Ja se oli hyvin outo kaveri kaikkien kanojen joukossa, koska ne eivät nähneet asioita samalla tavalla. Mutta se ei nähnyt mitään muuta kuin kanan. Se kuuli vain yhden äänen, mutta se ei kuulostanut hänen ääneltään. Hän ei myöskään osannut ääntää niin kuin kana tai kananpojat. Hän ei arvostanut niiden ruokavaliota, sillä ne syövät navetan pihalta. Hänessä oli jotain erilaista, mutta hän ei tiennyt, mikä siinä oli erona.

247   Ja sitten eräänä päivänä siellä oli kotkaemo, joka tiesi, että se oli muninut niin monta munaa. Ja yksi noista munista, josta piti tulla sen poika, oli kadonnut. Niinpä se lähti etsimään sitä ja löysi sen tarhasta. Ja se kirkui. Ja kun se kirkui, pieni kotka tunnisti äidin äänen. Kuten Jeesus sanoi: ”Minun lampaani tuntevat Minun ääneni.”

248   Kun näin eilen illalla tuon paneelin, jossa oli baptisteja, presbyteerisiä ja mitä lie, ajattelin, että heidät on voitu tuoda esiin kanan alta. Suokaa anteeksi, veli, näettekö. Mutta äiti tiesi, että hänellä oli rakkaansa jossain tuolla ulkona. Niinpä nuo miehet seisoivat siellä, eivätkä kiistelleet ruokinnasta, jota he olivat saaneet kanaemolta, ja niin edelleen, mutta nyt he ovat kotkia, näettekö, he lentävät ruokansa perään. Näettekö?

249   Ja luulen, että seurakunta on jotakuinkin samanlainen kuin kohtaus, jonka näin vähän aikaa sitten, kun tulin Tucsonista tai Phoenixista Tucsoniin. Näin salaperäisen näyn. Ja se tavallaan särki sydämeni, kun näin, mitä oli tapahtunut, miten … haukka, jolla oli tapana lentää ilmassa, kotkan veli, joka on seurakunnan esikuva.

Ja Jehova on Kotka. Hän kutsui profeettojaan ”kotkiksi”. Hän kutsui itseään, Jehovaa, ”Kotkaksi”.

250   Mutta tämä haukka on jo kauan sitten menettänyt identiteettinsä, koska se ei enää lennä ilmassa ja metsästä lihaa niin kuin sen pitäisi. Mutta se istuu puhelinlangoilla ja toimii kuin haaskaeläin. Se – se metsästää kuolleita jäniksiä, jotka autot ovat tappaneet, ja se ja korppikotkat menevät sinne ja syövät yhdessä. Se hyppii kuin haaskalintu, sen sijaan että kävelisi niin kuin sen pitäisi. Se on menettänyt identiteettinsä.

251   Ja sanon tämän kaikella jumalallisella rakkaudella ja kunnioituksella, seurakunta on jo kauan sitten menettänyt identiteettinsä sisarkotkana. Se istuu siinä. Sen sijaan, että kaivautuisi Sanaan ja selvittäisi, ovatko nämä asiat oikein, se odottaa joukkoa pyhäkoulukirjallisuutta, jonka on keksinyt joukko älymystöä jossakin, jotain kuollutta jänistä, joka on tapettu jossain muualla. Se hyppii kuin haaskalintu! Jumala auttakoon meitä lentämään pois siitä.

Nämä lupaukset ovat totta. Ei se, mitä joku sanoi siitä, vaan se, mitä Jumala sanoi niistä! Ne ovat niin todellisia. Olen niin iloinen siitä, että olen yhteydessä kotkien kanssa.

Rukoilkaamme yhdessä sairaidemme puolesta.

252   Rakas taivaallinen Isä, Raamatussa opetetaan, että Paavalin ruumiilta otettiin nenäliinoja ja esiliinoja, ja riivaajat lähtivät ihmisistä ja saastaiset henget poistuivat heistä. Nyt, Isä, minä, joka seison tässä näiden nenäliinojen ääressä, edustan jokaista läsnä olevaa ihmistä. Kyse on Kristuksen ruumiista, meistä yhdessä. Väitämme armon ja rakkauden kautta, että olemme täällä edustamassa Hänen Morsiantaan, ja uskoen, olemme yhteydessä Hänen kanssaan Hänen valtakunnassaan. Ja tiedämme, ettemme ole pyhä Paavali, mutta tiedämme, että Sinä olet edelleen Jeesus.

253   Ja me rukoilemme, että Sinä kunnioitat näiden ihmisten uskoa. Jos he olisivat eläneet Paavalin aikana, he olisivat kuulleet tämän saman Evankeliumin, nähneet nämä samat asiat. Sen tähden he ovat samanlaisia ihmisiä. Sinä olet sama Jumala. Rukoilen siis, Rakas Jumala, että kunnioitat heidän uskoaan, kuten teit Raamatun päivinä. Ja jättäköön jokainen demoninen voima, jokainen sairaus, jokainen ahdinko, joka on sitonut ihmisiä, joita nämä nenäliinat ja liinaset tässä edustavat, jättäköön tuo sairauden paha voima heidät.

254   Sanottiin kerran, että Israel kulki velvollisuuksiensa mukaisesti kohti luvattua maata. Ja juuri velvollisuuksiensa täyttämisen aikana vihollinen tuli ja ajoi heidät nurkkaan, ja Punainenmeri erotti heidät velvollisuuksien täyttämisestä ja heidän marssiessaan. Ja Jumala katsoi alas taivaasta Tulipatsaasta, ja meri pelästyi. Se vyörytti aaltonsa syrjään, sillä Jumalan aallot olivat meren pohjassa. Ja se teki tien Hänen lapsilleen, jotka kulkivat tottelevaisuuden tiellä.

255   Nyt, Jumala, jos Punainen meri pelästyi ja käänsi aaltonsa, käänsi vetensä takaisin ja antoi tilansa matkustaville lapsille, jotka marssivat kuuliaisina; Rakas Jumala, katso tänä iltana alas Poikasi Jeesuksen Veren kautta, joka antoi lupauksen. Ja kun nämä nenäliinat asetetaan ihmisten sairaiden ruumiiden päälle, katsokoon Jumalan silmät, ja pelästyköön tuo sairaus, tuo paholainen, ja siirtyköön pois. Ja pysyköön kansa matkalla kohti Luvattua Maata terveenä ja vahvana. Kun Israel marssi läpi erämaan, ei heidän joukossaan ollut yhtään heikkoa ihmistä, toisessa päässä. Suotakoon se näille ihmisille, Isä, sillä me lähetämme nämä nenäliinat Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

256   Jumala siunatkoon teitä kaikkia. Kun otatte nyt nenäliinanne, uskokaa koko sydämestänne. Uskotteko, että Jumala kuulee tämän? Näettekö? Haluan sanoa tämän. Älkää epäilkö yhtään. Se voi tuntua todella oudolta. Anteeksi, hetkinen. Älkää epäilkö yhtään. Mutta uskokaa nyt, että Jumala antaa sen, mitä olemme pyytäneet.

257   Uskotteko, että Jumala tietää sydämenne salaisuuden? Tiedättekö ja uskotteko, että se on Jumala? Nyt vain rauhoittakaa mielenne, se ei voi olla mitään muuta. Näettekö?

258   Nyt, mitä jos olisi suuri huominen, vuosien päästä tämä on historiaa. Ja kun ihmiset tulevina vuosina, jos se olisi sellainen, he tulisivat ja sanoisivat: ”No, jos olisin elänyt silloin, olisin nähnyt tuon tapahtuvan, pojat, siinä olisi ollut kaikki, mitä minun olisi tarvinnut tietää. Olisin uskonut sen heti silloin!” Näettekö, sama asia, jonka te uskotte, jos olisitte olleet siellä, kun Hän teki sen silloin! Muistakaa, se on edelleen Hän. Se on Hänen Elämänsä sinussa. Jumala siunatkoon teitä.

65-0424 YKSI MILJOONASTA (One In A Million), Los Angeles, California, USA, 24.4.1965

FIN

65-0424 YKSI MILJOONASTA
(One In A Million)
Los Angeles, California, USA, 24.4.1965

1       Kiitos sinulle, veli Shakarian. Ja hyvää huomenta, ystävät. On todella hyvä olla täällä Los Angelesissa jälleen tänä aamuna, tämän suuren konventin ja näiden Embassy Hotellissa tulossa olevien kokousten edellä, tällä tulevalla viikolla. Minä odotan näkeväni teidät kaikki siellä. Ja me olemme kaikki suuren odotuksen vallassa kohdataksemme Herramme Jeesuksen, nähdäksemme Hänet siellä. Hän lupasi, että Hän tulisi olemaan siellä. “Missä tahansa kaksi tai kolme olisi koolla yhdessä”, siellä Hän olisi.

2       Ja olen varma, että kohtasin Hänet tänä aamuna, noustessani portaita ylös tänne tähän auditorioon, kun kaikilla ihmisillä on suuret odotukset, odottaen aamiaista ja puhetta. Ja on hyvä olla koolla täällä kanssanne. Ja radion kuulijakunnalle, täällä on niin monia, että heidän täytyi mennä alas seuraavaan kerrokseen ja puhua joillekin. Ja olen nähnyt niin monia pyyntöjä, sydänvikoja ja erilaisia vaivoja, joita heillä on ruumiissaan, ja me olemme täällä nyt rukoillaksemme sairaiden ja vaivattujen puolesta.

3       Juuri, kun tulin portaiden yläpäähän… Katselen juuri nyt erästä vanhaa herrasmiestä. Hän tuli luokseni vuosia sitten ja sanoi: ”Veli Branham…” Hän sanoi, että hänellä oli niin paha sydänvika, että he ajattelivat hänen kuolevan. Ja hän pyysi rukousta puolestaan, ja Jumalan armo paransi hänet. Ja täällä hän on tänä aamuna, pitkästi kahdeksannella kymmenennellä, ja iloitsee. Niinpä se saa meidät ottamaan uuden otteen.

4       Ja nyt minä todella pyydän ihmisiä rukoilemaan puolestani, siellä radioiden ääressä, niin kuin täälläkin. Sen jälkeen, kun lähden näistä kokouksista, menen Eurooppaan ja alas Afrikaan ja kaikkialle ympäri, kokouksiin. Ja tämä tulee olemaan näyn mukaan, joten olen varma, että siellä tulee olemaan suuri kokous. Olen tuntenut vuosia, että Herra on halunnut minun menevän sinne takaisin. Se pieni nöyrä palvelustehtävä, jonka Hän antoi minulle, en usko, että Hän aivan vielä on lopettanut sen kanssa, siellä. Näytti kuin siellä jossakin voisi olla sielu, jonka voisin saada evankeliumin verkkoon, siihen, jonka Hän antoi minulle vetää ihmisten puolesta, jumalallisen parantamisen tavalla, rukoillen sairaiden puolesta. Ja minä todella kiihkeästi pyydän rukouksianne, sekä teiltä ihmisiltä täällä että niiltä, jotka olette radioittenne ääressä.

5       Minulla ei nyt ole aikaa ottaa mitään tekstiä ja saarnata, jonka odotan tekeväni jonkun minuutin kuluttua tässä auditoriossa täällä, mutta haluan vain puhua teille muutaman hetken, tutustuaksemme toisiimme. Ja ihmisille siellä radioiden ääressä, tulen pyytämään rukouksen niiden puolesta siellä, aivan kohta, ja myös näiden täällä. Olen todella iloinen tavatessani kaikki nämä hienot uudet ystävät, joita en ole koskaan aikaisemmin tavannut, joiden kanssa olen tullut kosketukseen tänä aamuna.

6       Meillä on ollut suuria aikoja kokouksissa toisissa paikoissa. Minä en enää lähde ulos kentälle kovin paljon, on niin kiireistä. Me vain yritämme pitää tien kuumana Jeffersonvillen välillä Indianassa ja Tucsonin välillä Arizonassa, jonne me muutimme muutama vuosi sitten, Herralta olevan näyn mukaan, joka myös lähetti meidät sinne, tietämättä minne olin menossa. Ja monille teistä täällä Cliftonin Cafeteriassa, minä puhuin teille tuosta näystä, joka oli tullut, vähän ennen lähtöäni, Phoenixin kokouksessa. Olin nähnyt seitsemän enkeliä parvessa.

7       Ja minä tiedän, sanoakseni radiokuulijakunnalle, ehkä monet teistä eivät ole täyden evankeliumin ihmisiä, joten tämä voi näyttää teistä hieman salaperäiseltä. Jota se myös olisi minulle, mutta on… Jos joku voi selittää kaiken, silloin te ette enää tarvitse mitään uskosta. Ne ovat ne asiat, joita me emme osaa selittää, jotka meidän täytyy vastaanottaa uskon kautta. Me emme voi selittää Jumalaa. Kukaan ei osaa selittää Jumalaa. Hän on yksinvaltias ja Hän on suuri ja mahtava. Me vain hyväksymme sen, koska me tiedämme, että Hän on siellä. Ja sitten, uskomme mukaan, hyväksymällä sen, Hän tuo meille vastaukseksi sille, Pyhän Hengen kasteen.

8       Josta, tulen puhumaan teille muutaman hetken kuluttua, aiheesta, “Jumalan mukainen palvonnan paikka”. Ja se on ainoa paikka, jossa te voitte koskaan palvoa Häntä, ainoa paikka, missä Hän koskaan tulee kohtaamaan teitä… On yksi seurakunta, yksi paikka, yksi aika, yksi kansa, kaikessa mitä Jumala kohtaa. Ja toivon, että Herra siunaa tuon Sanoman sydämillenne täällä.

9       Nyt, tulo Tucsoniin, se oli outoa, nuo näyt puhuttiin teille Herran Nimessä. En voi muistaa kertaakaan, ja pyydän ketä tahansa muuta, jos he voivat muistaa yhdenkin kerran, että Hän olisi koskaan sanonut mitään, mikä ei olisi ollut Totuus. Se aina tapahtuu juuri sillä tavalla, kuin Hän sanoo sen tulevan tapahtumaan.

10   Ja Hänen pitäisi, Kirjoitusten mukaisesti, palata luoksemme näissä viimeisissä päivissä, tämän tyyppisessä palvelustehtävässä. Se on oleva Hengen kasteen ja kielillä puhumisen ja jumalallisen parantamisen ja kaikkien näiden asioiden jälkeen. Helluntaisanoman huipentuma on se, josta me puhumme tänä päivänä. Tämä Kristuksen itsensä palvelustehtävä ruumiillistuneena kansansa keskellä, aivan samojen asioiden kanssa, joita Hän teki ollessaan täällä maan päällä; nyt Hänen Ruumiissansa, Morsiamessa, joka on osa Hänestä, tehden samoja asioita, aivan niin kuin aviomies ja vaimo, tai kuningas ja kuningatar, juuri ennen avioliitto seremoniaa.

11   Tällä viikolla, jos Herra suo, haluan puhua jotakin siitä, täällä kampanjassamme Embassy Hotellissa, ja tullakseni jotenkin tutuksi kanssanne, sillä nöyrällä tavallani tehdä se. Siinä ajassa ja hetkessä, jossa me elämme, jos joku ei tiedä mihin suuntaan mennä, mitä tehdä ja minne kääntyä, silloin te ette enää vaella uskon mukaan; te vain arvailette ja oletatte. Ja olettaminen on “edetä ilman valtuutta”. Niinpä, jos meillä ei ole todellista virallista arvovaltaa tietää, mitä Jumala sanoi tulevan tapahtumaan tässä hetkessä, niin kuinka me koskaan tulemme kohtaaman tämän hetken? Ja meidän on kohdattava se kasvoista kasvoihin, tietäen, uskosta Hänen Sanaansa, että näiden asioiden oletetaan tapahtuvan nyt; missä tilassa kansakunnat, kansat ja seurakunnat ja niin edelleen ovat.

12   Meidän on tiedettävä se, ja sitten myös kuinka marssia kohtaamaan sitä. Jos te ette tiedä kuinka tehdä sitä, niin silloin te teette sen niin kuin sanotaan, sattumanvaraisesti; mennen johonkin toivoen, että se tulisi olemaan siellä, toivoen tätä ja toivoen tuota ja “tuleeko se olemaan”? Mutta Jumala ei halua meidän tekevän sitä. Hän haluaa meidän tietävän, mitä Hän on sanonut tästä päivästä ja sitten Hän haluaa meidän kohtaavan sen uskon kautta, koska Hän sanoi sen tulevan olemaan sillä tavalla. Silloin te tiedätte, että teillä on Totuus, koska teillä ei ole vain jonkun henkilön sanaa siitä; teillä on Hänen Sanansa siitä, mitä meidän täytyy tehdä. Ja me toivomme, että taivaallinen Isämme suo sen meille tällä viikolla.

13   No niin, olen pahoillani, että jätin kesken sen mitä olin sanomassa hetki sitten, Tucsoniin tulosta. Ja minä itse ajattelin, että se olisi elämäni loppu. Ajattelin ettei kukaan voisi kestää sitä tuon tilanteen järkytystä, joka tapahtui tuossa näyssä tuona aamuna, noin kello kymmeneltä, ollessani kotona, ja voisi elää sen jälkeen. Tulin Tucsoniin ja tein järjestelyjä poikani kanssa, vaimoni ja lasteni puolesta, niin että hän pitäisi huolen heistä sen jälkeen, kun minä olen mennyt pois, koska ajattelin, että se oli minun loppuni. Ja minä kerroin miehille Phoenixin kokouksissa, juuri ennen kuin se tapahtui, kuinka se tulisi tapahtumaan.

14   Sitten, muutama kuukausi sen jälkeen, olin Sabino kanjonissa, joka on pohjoiseen Tucsonista, aivan sen lähellä, eräänä aamuna. Ja olin siellä ylhäällä rukoilemassa. Ja rukoillessani minulla oli käteni kohotettuina ja sanoin: “Isä, minä rukoilen Sinua, että Sinä jollakin tavalla vahvistaisit minua sitä hetkeä varten, joka nyt on edessäni. Ja, jos työni täällä maan päällä on päättynyt, silloin minun täytyy tulla Sinun tykösi. Eikä se ole sitä, että olisin pahoillani tulosta luoksesi, mutta tiedän, että sinä tulet pitämään huolen perheestäni. Ja minä vain pyydän voimaa tätä hetkeä varten.” Ja jotakin osui käteeni!

15   Nyt, te radiokuulijakunta, tämä mitä olen sanonut, voi näyttää oudolta, mutta se on Totuus. Ja Jumala on tuomarini.

16   Katsoin kättäni, ja siinä oli miekka, jossa oli kädensijan yllä suojus. Ja kädensija itse oli valmistettu helmestä, ja sen kädensuojus näytti aivan kullan kaltaiselta. Ja terä itse oli jotenkin kiiltävä, tai oli jotakin sen kaltaista kuin kromi, kimallellen auringossa.

17   No niin, kello oli noin kymmenen tai yksitoista aamulla, siellä kaukana vuoren laella. Te voitte kuvitella kuinka joku henkilö tuntisi, (niin kuin minä tunnen olevani oikeassa mielentilassa), seistessään siellä tyhjästä tulleen miekan kanssa, pitäen sitä kädessään, kun kaikki ihmiset ovat mailien päässä. Minä tunnustelin sitä, otin ja heilutin sitä edes takaisin, ja se oli todella miekka.

18   Ja katsoin ympärilleni. Minä sanoin: “Miten se voi koskaan tapahtua? Täällä minä seison, juuri täällä, missä ketään ei ole lähellä maileihin ja maileihin, mistä se oikein tuli?” Ja minä sanoin: “Hyvä on, oletan sen voivan olla sitä, että Herra haluaa sanoa minulle, että aikani on lopussa.”

Ja ääni puhui ja sanoi: “Tämä on Herran Miekka.”

19   Ja minä ajattelin: “No niin, miekka, silloin se on jotakin sen kaltaista, jolla kuningas lyö ritariksi.” Tehän tiedätte kuinka heillä oli tapana tehdä Englannissa ja muualla. Minä ajattelin: “Se on mitä varten se on, ritariksi lyömistä varten.” Ja minä ajattelin: “No niin, ehkä minun pitäisi laskea kädet ihmisten päälle, tai…” Tehän tiedätte kuinka inhimillinen mieli voi olla sekaisin. Me emme tiedä asiaa. Meidän mielemme on rajoitettu; Hänen on rajoittamaton. Ja, kun olin… Sitten se lähti kädestäni, enkä tiedä minne se meni, se vain hävisi pois. Nyt, jos henkilöllä ei ole vähänkään ymmärrystä hengellisistä asioista, niin hän tulisi hulluksi sellaisessa tapauksessa. Hän vain seisoisi siellä ihmetellen mitä on tapahtunut.

20   Ja Hän sanoi: “Näky ei ole sinun aikasi loppu. Se on sinun palvelustehtävääsi varten. Tuo miekka on Sana. Nuo Seitsemän Sinettiä tullaan avaamaan, nuo salaisuudet …

21   Ja sitten kaksi viikkoa sen jälkeen, tai mieluumminkin kaksi kuukautta sen jälkeen, olin ylhäällä vuorella ystäväjoukon kanssa, kun se tapahtui. Seitsemän enkeliä, aivan yhtä selvästi kuin te seisotte täällä, tulivat pyyhkäisten alas taivaasta. Kivet vuorista irtosivat ja vierivät alas mäkiä, ja — ja ihmiset, jotka seisoivat siellä kirkuivat ja niin edelleen, tiedättehän, ja pölyä lensi kaikkialla. Ja, kun se tapahtui, Hän sanoi: “Palaa kotiisi. Nyt tulee olemaan, että kukin enkeli tulee olemaan yksi Seitsemän Sinetin sineteistä.”

22   Joka nyt on ääninauhalla. Ja tuo kirja tulee julkisuuteen hyvin pian, vähän kieliopillisesti oikeammassa muodossa. Niin kuin tiedätte, minun kielioppini ei ole kovin hyvä, ja ihmiset eivät… Teidän yksinkertaisesti täytyy olla ihmisiä, jotka rakastavat minua ja tietävät kuinka ymmärtää minua kieliopissani. Mutta eräs teologi panee sen minulle kieliopilliseen muotoon, ja ottaa pois kaikki… No niin, sanoin ehkä väärän sanan siinä. En edes tiedä sitä. Kuulin jonkun nauravan, joten arvaan ettei tuo sana “grammarize” [suomeksi = kieliopillistaa] ollut oikein. Mutta aivan niin kuin tuo hollantilainen sanoi, ottakaa minut niin kuin tarkoitan, eikä niin kuin sanon. Todellakin.

23   Ja minulle sanottiin, että nyt on vain kolme minuuttia ohjelman loppuun.

24   Nyt, te rakkaat ihmiset radioiden ääressä ja te, jotka olette sairaita ja tarpeessa olevia täällä kuulijakunnassa, tahtoisitteko laskea kätenne nyt hetkeksi toistenne päälle, kun rukoilemme rukouksen sairaiden puolesta. Jeesus sanoi, se oli Hänen viimeinen tehtävänsä Seurakunnalle: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” “Niitä,” niitä, jotka uskovat! “Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.”

25   Rakas taivaallinen Isä, me olemme kuin lapsia tänä päivänä, me tottelemme sitä, mitä Sinä käskit tehdä. Me laskemme kätemme kaikkien näiden puhelinpyyntöjen päälle. Sinä näet heidät siellä kaikkialla, kuinka he ovat sairaita ja kärsivät. Sinä näet täällä ne, jotka ovat tarpeessa ja kärsivät. Ja me jätämme heidät Sinulle, rakas Jumala, tämän uskon kanssa Sinun Sanaasi, että Sinä olet sanonut: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Suo se, Herra, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. [Tyhjä paikka nauhassa.]

[Veli Branham päättää ensimmäisen radiolähetyksen.]

26   Kiitos, veli Shakarian. On todella suuri etuoikeus jälleen olla tässä radiolähetyksessä, ja puhua joillekin ystävistämme radioiden ääressä, ja samoin kuin niillekin, jotka ovat läsnä täällä.

27   Ja me todellakin annamme teille tämän kutsun tulla Embassy Hotelliin huomenna iltapäivällä, jotta puolestanne rukoiltaisiin. Eikä vain sitä, vaan tuokaa mukananne myös niitä, jotka ovat syntisiä ja jotka ovat luopioita. Jos me vain rukoilemme sairaiden puolesta ja näemme Jumalan jatkuvasti tekevän suuria ihmeitä, niin se on kuitenkin toisarvoista. Pääasia on pelastuminen, olla täytetty Jumalan Hengellä, josta tulen puhumaan teille täällä muutaman hetken kuluttua, sen tärkeydestä kuinka meidän täytyy olla täytetty Jumalan Hengellä.

28   Jumalallinen parantaminen tavallisesti vetää ihmisten mielenkiinnon puoleensa ja tuo heidät Jumalan läsnäoloon. Kun Jumala tekee jotakin, jonka he tietävät olevan epä… Sitä ei ymmärretä. Me emme voi mekaanisesti osoittaa kuinka se tapahtuu. Jumala tekee sen omalla suurella tavallaan. Sitten se kiinnittää ihmisten huomion puoleensa, kun he tietävät, että siellä jossakin on voiman läsnäolo, joka voi tehdä jotakin mikä käy yli inhimillisen ymmärryksen, ja se saa heidät katsomaan Jumalan Karitsaan. Ja jumalallinen parantaminen on aina; minulle on sanottu ja uskon sen, että noin kuusi-, tai ehkä seitsemänkymmentä prosenttia meidän Herramme palvelustehtävästä, oli Jumalallista parantamista. Ja Hän teki sen kiinnittääkseen ihmisten huomion. Sitten, kun he olivat siellä, Hän sanoi: “Ellette te usko, että Minä olen Hän, te tulette kuolemaan synneissänne.”

29   No niin, jumalallinen parantaminen on suuri vetonaula, saamaan ihmiset katsomaan Herraan Jeesukseen. Ja tohtori F.F. Bosworth, jonka ystäviä monet teistä, jotka tunsitte hänet, olitte; hänen palvelustehtävänsä merkitsi minulle niin paljon ollessani nuori saarnaaja. Aloittaessani kokouksieni pitämisen, kohtasin veli Bosworthin. Hänellä oli tapana sanoa: ”Jumalallinen parantaminen…,” se on nyt vähän karkeasti sanottu, mutta hän sanoi: ”Jumalallinen parantaminen on syötti koukussa.” Hän sanoi: “Te ette näytä kalalle koukkua. Te näytätte hänelle syöttiä. Ja sitten, kun se lähtee syötin perään, se tulee koukkuun.” Niinpä se on, mitä me yritämme tehdä. Tavoitteenamme on saada ihmiset Herralle Jeesukselle Kristukselle. Ja Hän on sama eilen tänään ja iäti. Niinpä, jos Hän oli Parantaja menneinä päivinä, on Hän Parantaja myöskin tänä päivänä.

30   Nyt vain eräs henkilökohtainen todistus, ennen kuin rukoilen sairaiden puolesta siellä radioiden ääressä. Se oli muutama päivä sitten. Olin istumassa ylhäällä vuorilla, siellä missä eräs suuri asia oli tapahtunut noin viidentoista tai kahdenkymmenen veljen edessä, kun tuo Herran enkeli tuli alas, ja suuri Valo lensi kuin komeetta, räjäyttäen vuoria, ja kiviä sinkoili kahdensadan jalan päähän ja enemmänkin, ympäri maata, katkaisten puiden latvoja. Ja minä olin seisomassa aivan sen alla. Ja sanoin heille juuri muutama hetki aikaisemmin ennen kuin se tapahtui, että se tulisi olemaan siellä ja mitä tapahtuisi; itse asiassa, se kerrottiin edellisenä päivänä. Ja kaikki näinä miehet juoksivat kuorma-autojen alle ja muuta sellaista, yrittäen päästä pois tieltä. He eivät tienneet, mitä oli tapahtunut. Ja Hän puhui ja sanoi, mitä tulisi tapahtumaan heti välittömästi jälkeenpäin.

31   Olin istumassa tällä tietyllä kivellä siellä, juuri siinä, missä Hän oli ilmestynyt, ja minulla oli mukanani ystävä, joka oli tullut Minnesotasta. Hänen perheväkeään on täällä tänä aamuna, enkä ole varma, vaikka hän itsekin olisi täällä jossakin toisessa kerroksessa. Se oli Donavon Weerts, ja hän on hieno nuori mies, luterilainen, joka juuri oli antanut elämänsä Kristukselle ja oli täytetty Hengellä. Hyvin nöyrä saksalaispoika, noin kolmekymmentävuotias, perheellinen, kaksi tai kolme lasta. Hän muutti Tucsoniin, vain elääkseen naapurinani. Sinne on kolme- tai neljäsataa muuttanut, ollakseen naapureita. Niinpä hän…

32   Ja minä olen iloinen sen kaltaisista naapureista. He seuraavat minua koko matkan Etelä-Afrikkaan, ja kaikkialle ympäri, vain ollakseen lähellä ja nähdäkseen… ollakseen kanssani ja nauttiakseen Herran suomista nautinnoista.

Niin nöyrä mies, etten ollut koskaan paljon huomannutkaan häntä.

33   Tietenkin, ihmiset, jotka tunnen ja joiden kanssa seurustelen, ovat aivan kuin omat veljeni ja sisareni. Minä tarkkaan heitä, ja jos tunnen tai ajattelen, että he menevät pois linjasta, vien heidät sivulle ja puhun heidän kanssaan, koska rakastan heitä. Me haluamme elää kirkkaudessa yhdessä. Ja ehkä joskus kokouksissa, te ajattelette, että puhun teille ankarasti. Siitä se ei johdu. Se ei ole siksi, etten rakastaisi teitä, vaan se tulee sydämestäni, koska minä… Sen täytyy olla vain yhdellä tavalla. On ainoastaan yksi tapa palvella Jumalaa, ja se on… Ja meidän täytyy tehdä se Hänen tavallaan, huolimatta omista ajatuksistamme. Se on Hänen tapansa!

34   Ja panin merkille Donavonin, hänen oikean korvansa nipukka oli turvonnut melkein kolminkertaiseksi ja näytti hyvin punaiselta. Ajattelin, että ehkäpä siellä erämaassa, jossa olimme olleet muutamia päiviä, siihen ehkä oli osunut joku kaktuksenpiikki. Mutta ottaessani häntä kädestä, totesin, että se oli syöpä. Niinpä sanoin Donavonille: “Donavon, kuinka kauan tuo on ollut korvassasi?” Vain kääntääkseni hänen huomionsa pois, niin kuin en tietäisi sitä. Minä sanoin: “Kuinka kauan se on ollut siellä, Donavon?”

Hän sanoi: “Noin kuusi kuukautta, veli Branham.” Minä sanoin: “Miksi et maininnut siitä minulle?”

35   Hän sanoi: “Oh, koska sinä olit niin kiireinen”, hän sanoi, “minä en halunnut tehdä sitä.” Hän sanoi: “Minä vain ajattelin, että ehkäpä Herra joskus voi kertoa sen sinulle.”

Niinpä minä sanoin: “Käsitätkö mikä se on?” Hän sanoi: “Minulla on hyvä ajatus siitä.” Minä sanoin: “Se on totta.”

36   Ja seuraavana aamuna. Ei mitään sen enempää, tartuin vain tuota poikaa kädestä; seuraavana aamuna korvassa ei ollut edes arpea. Se oli kokonaan täysin poissa.

37   Niin monta kertaa me ponnistelemme, yrittäen päästä tähän tai tuohon. Tai… Katsokaahan, se on: “Nämä merkit seuraavat uskovaista.” Siellä ei sanottu: “Jos he rukoilevat sairaan puolesta.” Vaan “jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi!” Meillä täytyy itsellämme olla usko siihen mitä olemme tekemässä. Hyvä on.

38   Niinpä Donavon on nyt luultavasti täällä. Te tulette tapaamaan hänet. Hän tulee olemaan täällä. Hän on täällä tänä aamuna, jossakin toisista kerroksista. Te tulette tapaamaan hänet, hän tietää todistuksesta.

39   Ja mitä muuta voisin sanoa? Minä uskon Luukkaan, tai Johanneksen todistuksen, että maailmaan eivät mahtuisi ne kirjat, jotka voitaisiin kirjoittaa siitä, mitä Hän on tehnyt ihmisten keskuudessa näissä viimeisissä päivissä; kuinka sairaat ovat parantuneet, alkoholistit vapautuneet, tuhansittain heitä, ja kaiken kaltaisia tauteja ja vaivoja…

40   Nyt te radioittenne ääressä, niin hyvin kuin täälläkin, minulla on nyt täällä kädessäni suuri kourallinen puhelimitse tänä aamuna tulleita rukouspyyntöjä, sen soidessa jatkuvasti siitä asti, kun tulimme tänne. Ja niinpä me… Satayhdeksänkymmentäkuusi pyyntöä on tullut tämän aamun kuluessa, puhelimitse, siitä asti, kun olemme olleet täällä. Niinpä yhtykäämme rukouksessa nyt, kun jokainen, missä tahansa olettelin ympäri maata, laskekaa kätenne toistenne päälle, jos olette uskovaisia. Jos ette ole, laskekaa kätenne Raamatun päälle, Sillä aikaa, kun me rukoilemme täällä ja te siellä.

41   Rakas taivaallinen Isä, tämä pieni todistus Donavon Weertsistä, joka on vain yksi tuhansista, Herra, jotka Sinä olet niin armollisesti… Minä rukoilen, että Sinä katsoisit alas ihmisten sydämiin sekä täällä että radioiden ääressä. Ja voikoot he, jokainen, olla parantunut. Voikoon paha jättää heidät ja voikoot he olla vapautetut kaikista vaivoistansa. Suo se, Isä. Jeesuksen Kristuksen, Sinun Poikasi Nimessä me pyydämme sitä. Aamen. “Kiitos Sinulle, Herra…” [Tyhjä paikka nauhassa]

[Veli Branham päättää toisen radiolähetyksen.]

42   No niin, tämä on nyt kolmas kerta minulle täällä tänä aamuna. Oi! Ja tiedättekö, minulle juuri kerrottiin, että meidän täytyy tyhjentää rakennus, meillä on vain kaksitoista, neljätoista minuuttia aikaa jäljellä. Ja cafeterian johto, joka on siellä toisessa kerroksessa, sanoi, etteivät he voi tarjoilla mitään ruokia. Meidän ruokailumme kesti niin kauan. Meillä on monia ruokalajeja, tiedättehän. Niinpä me olemme hyvin iloiset, että meillä on ollut tämä hengellinen, ruokahalua herättävä riemujuhla, niin kuin minä sitä kutsuisin, tänä aamuna täällä tämän hienon miesjoukon kanssa.

43   Haluaisin mainita, että me olemme kokouksessa uudestaan Embassy Hotellissa. Me tulemme rukoilemaan sairaiden puolesta siellä, huomenna iltapäivällä, ja odotamme Jumalan kohtaavan meitä. Ja olen tullut tehdäkseni oman osani ja lisätäkseni oman palvelustehtäväni ja tehdäksemme kaiken, mitä osaamme tämän kokouksen hyväksi sen menestykseksi.

Ei menestykseksi, koska se on meidän kokouksiamme, vaan menestykseksi ihmisille löytää Jeesus Kristus. Siinä on menestys. Kaikissa kokouksissa, ei väliä kuinka paljon me ylistämme Jumalaa, kuinka monia suuria asioita me näemme Hänen tekevän, kuinka monta kertaa Hän puhuu meille Hengessä; sillä ei ole merkitystä, ennen kuin jotakin on saavutettu, joitakin sieluja tuotu Kuningaskuntaan!

44   Ja veli Shakarian juuri nyt antoi todellisen lausunnon siitä, mitä hän ajatteli niistä päivistä, joissa me nyt elämme. Minä totisesti uskon sen koko sydämelläni, että me elämme ajan lopulla, aivan… aivan ehtoon varjoissa. Aurinko on pitkällä laskemassa. Ja, kun me näemme asioiden tapahtuvan, sillä tavalla kuin ne ovat tänä päivänä, niin on vaikea sanoa mitä seuraava sukupolvi toisi mukanaan. Muutamia päiviä sitten…

45   Sallikaa minun antaa teille jotakin ajateltavaa. He tekivät analyysin kautta Arizonan, jossa asun, kaikista kouluista. He antoivat lapsille, heidän tietämättään, älykkyyskokeen. Ja arvatkaapa mitä? Mukaan lukien keskikoulut ja korkeakoulut, siellä kahdeksankymmentä prosenttia lapsista kärsi henkisestä puutteellisuudesta. Seitsemänkymmentä prosenttia heistä oli television katsojia. Näettekö, nuo pahat, ne ovat tulleet yllemme, emmekä me… Te ihmettelette miksi se tapahtuu. Te voitte kuulla Jumalan äänen huutavan sitä vastaan, ja kuitenkin me löydämme itsemme täällä kietoutuneena siihen.

46   Sallikaa minun antaa teille jotakin järkyttävää. Katsokaahan: “Eivät kaikki, jotka sanovat Minulle ‘Herra, Herra’, tule menemään sisälle; vain se, joka tekee Minun Isäni tahdon.” Hänen tahtonsa on Hänen Sanansa. Me voimme olla, vaikka kuinka uskonnollisia, ja meillä on suurta aikaa, kun huudamme ja hypimme näissä kokouksissa, joissa olemme… enkä minä halua olla arvostelevainen. Mutta minulla on velvollisuus Jumalalle, ja se velvollisuus on olla vilpitön ja sanoa, mitä Hän haluaa minun sanovan. Ja olen todella kiitollinen Kalifornian Kristillisten Liikemiesten osastolle, siitä, että ovat kestäneet minua vakaumuksissani. Jos en puhu julki vakaumuksiani, olen tekopyhä, enkä ole edes rehellinen kanssanne. Ja, jos en voi olla rehellinen kanssanne, teidän kanssanne, jotka näen ja, joille puhun, niin kuinka voisin olla rehellinen Jumalan kanssa. Tietenkin me teemme niin myös Jumalalle; mutta meidän tulee olla todella vilpittömät ja rehelliset toistemme kanssa. Me elämme aivan varmasti kauhistuttavassa aikakaudessa. Ja oletteko koskaan pysähtyneet…

47   Antakaa minun vain antaa teille eräs pieni analyysi. “Eivät kaikki, jotka sanovat Minulle, ‘Herra, Herra’, tule menemään sinne sisälle; vain hän, joka tekee Minun Isäni tahdon.” Jeesus sanoi, ollessaan maan päällä: “Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisen Sanan mukaan.” Jokaisen Sanan! Ei vain Sana sieltä ja toinen täältä, vaan jokaisen Sanan mukaan.

48   Se oli yksi Sana Jumalan käskyistä jota ei uskottu, joka aiheutti kuoleman, murheen ja kaikki sairaudet ja sydänsurut, ohittaa yksi Jumalan Sana, yksi Sana! Jos Saatana silloin vei ihmiskunnan kuolemaan, saamalla sen olemaan uskomatta yhtä Sanaa, “varmastikaan”, varmastikaan. Mutta Hän oli sanonut, että niin tapahtuisi. Saatana sanoi: “Varmastikaan se ei tule tapahtumaan.” Mutta se tapahtui.

49   Niinpä, meidän täytyy pitää jokainen Jumalan Sana. Ja, jos kaikki nämä ihmiskunnan kärsimykset ovat jatkuneet vain sen vuoksi, ettei yhtä Sanaa uskottu, niin kuinka me aiomme mennä takaisin jättämällä pois yhden Sanan, jos siitä on maksettu kaikki tämä hinta, jopa Hänen Poikansa elämä?

…monet ovat kutsutut,… harvat ovat valitut.

…monet ovat kutsutut, … harvat ovat valitut.

50   En voi ottaa tästä tekstiä, koska meillä ei ole aikaa. Mutta haluan vain jättää teille jotakin. Ajatelkaamme…

51   Menin eräänä päivänä veli Shakarianin kanssa, sinne missä he risteyttivät karjaa. Ja näin siellä laboratoriossa, minne veli Shakarian minut vei, kuinka he kastoivat pienen instrumentin, kuin tulitikun pään, urospuolisen siemennesteeseen ja ottivat vähän tuota siemennestettä ja panivat sen satoja kertoja suurentavan mikroskoopin alle. Ja siellä hyppi pieniä alkioita tuossa spermassa. Me tiedämme alkion tulevan urospuolisesta ja munan naaraspuolisesta. Ja minä kysyin tuolta kemistiltä siellä, minä sanoin: “Mitä nuo ovat, jotka siellä hyppivät tuolla tavalla?”

Hän sanoi: “Ne ovat pieniä härkä- ja lehmävasikoita.” Näettekö?

Ja minä sanoin: “Tuossa pienessä pisarassako?” Hän sanoi: “Niin.”

52   Minä sanoin: “Ehkä niitä sitten koko siemennestemäärässä olisi miljoona?” Hän sanoi: “Oh, kyllä.” Näettekö? Ja minä katselin tarkasti.

53   No niin, kun tämä suuri asia tapahtuu, siellä on yksi munasolu, joka odottaa yhtä alkiosolua noista miljoonasta. Eikä kukaan voi sanoa, mikä alkioista tai munista se tulee olemaan. Jos tarkkaatte luonnollista syntymää, on se salaperäisempää kuin neitseellinen syntyminen. Koska tässä siemennesteessä, siellä on yksi alkio, joka on määrätty elämään, ja loput niistä tulevat kuolemaan. Ja eikä se ole ensimmäinen niistä; se on ensimmäinen, joka yhdistyy munasolun kanssa. Ehkä tuo munasolu tulee esiin jostakin sperman taustalta tai keskeltä, ja alkio voi tehdä samoin. Alkio ryömii tuohon munaan, ja sen pieni häntä irtoaa siitä ja siitä alkaa selkäranka. Siinä koko määrässä, tuossa miljoonassa on vain yksi, joka pääsee perille, ainoastaan yksi; ja jokin ihmiselle tuntematon voima on hedelmöittänyt sen. Kuitenkin yksi on samanlainen kuin toinenkin, jokainen noista alkioista on samanlainen. Samoin on eläimissä kuin ihmisissäkin. Se ratkaisee, tuleeko se olemaan poika, tyttö, punapäinen, mustapäinen, tai mitä muuta. Sen ratkaisee Jumala. Kaikki ne näyttävät samanlaisilta, luonnollisesti, mutta siellä on yksi, joka on määrätty elämään; yksi miljoonasta, vaikka ne kaikki ovatkin samankaltaisia.

54   Kun Israel lähti Egyptistä, siellä oli heitä suunnilleen kaksi miljoonaa ihmistä, jotka lähtivät samalla kerralla. Joka ainoa heistä kuuli profeetan sanoman. Jokainen heistä näki tulipatsaan. Jokainen heistä oli kastettu Moosekseen Punaisessa Meressä. Jokainen heistä huusi Hengessä, hakkasi tamburiinia ja juoksi edes takaisin siellä rannalla Mirjamin kanssa, kun Mooses lauloi Hengessä. Joka ainoa heistä joi tuosta samasta hengellisestä Kalliosta. He, joka ainoa, söivät tuoretta Mannaa, joka ilta. Joka ainoa heistä! Mutta vain kaksi heistä selviytyi luvattuun maahan, yksi miljoonasta.

55   Mikä oli testi? He kaikki joivat tuosta samasta Kalliosta ja kaikki söivät samaa hengellistä Mannaa, niin kuin mekin syömme tänä aamuna. Mutta Sanan testi koetteli heidät. Kun he tulivat Kades-Barneaan, kun tuli aika lähteä ylittämään luvattuun maahan, eivät he voineet mennä ylitse ennen kuin heidät oli koeteltu Sanalla. Ja nuo toiset kymmenen tulivat takaisin ja sanoivat: “Me emme kykene siihen! Nuo ihmiset ovat…me olemme kuin heinäsirkkoja heidän rinnallaan ja heillä on suuret varustetut kaupungit. Vastus on liian suuri.”

56   Mutta Joosua ja Kaaleb rauhoittivat kansaa. He sanoivat: “Me olemme enemmänkin kuin kykenevät tekemään sen!” Miksi? Jumala sanoi, ennen kuin he lähtivät matkalle luvattuun maahan: “Minä olen antanut tuon maan teille. Minä olen antanut sen teille. Se on teidän.” Mutta heitä oli siellä vain yksi miljoonasta.

57   Maailmassa on tänä päivänä noin viisisataa miljoonaa niin kutsuttua kristittyä, ja jokainen päivä päättää sukupolven. Ja nyt, mitä, jos ylöstempaus tulisi tänään, ja viisisataa ihmistä maailmanlaajuisesti tulisi otetuksi ylöstempauksessa? Te ette koskaan tietäisi tai näkisi siitä kirjoitettavan lehdissä, että he ovat menneet. Ja Herran tulemus on salainen tulemus. Hän on tuleva ja vievä pois salavihkaa. Se on oleva sellainen vähemmistö, kunnes…

58   Aivan niin kuin oli niinä päivinä, jolloin opetuslapset kysyivät Jeesukselta: “Miksi kirjanoppineet sanovat, että Elian täytyy ensin rulla?”

Hän sanoi: “Hän on jo tullut, ettekä te tienneet sitä.”

59   Oletteko koskaan ajatelleet mitä ihmiset silloin tekivät? He jatkoivat eteenpäin uskoen, että Elias tulisi. Ja hän oli suoraan heidän keskellään, eivätkä he tienneet sitä.

60   Niin se on oleva ihmisen Pojan tulemuksessa, He tekevät Hänen kanssaan aivan saman asian. Jumalan Henki on täällä. No niin, mitä me tulemme tekemään Sen kanssa? Tulemmeko me syömään Mannaa Ja niin edelleen, liikkumatta jatkuvasti eteenpäin sitä mukaan kuin kasvamme?

61   Oletteko koskaan panneet merkille siementä, niin kuin pastori Pitts muutama hetki sitten puhui, sitä kuinka siemen menee maahan? Siellä maassa on monia siemeniä. Kun Jumala liikkui veden päällä, Valon kanssa, ja Valo toi ne esiin. Jumalan ensimmäinen läsnäolo, puhuttu Valo tuli Jumalan Sanasta, Ja Jumalan Sana on ainoa asia, joka yhä tuo Valon. Ja, kun vedet vetäytyivät pois, oli siemen jo maassa, ja Valo ainoastaan toi esiin ne siemenet, joissa oli elämänitu itsessään, ne tulivat esiin, Jumalan valmistaessa luomakuntansa.

62   Ja nyt, pääsiäisaamuna eräs toinen Valo osui maahan, kun Pyhä Henki annettiin. Ja se on annettu tuomaan Valon niille Jumalan siemenille, joiden Hän ennaltatietämisensä mukaan tiesi tulevan olemaan täällä maan päällä. Niin kuin Hän tiesi missä ensimmäinen luonnollinen siemen oli, Hän myös tietää missä hengellinen siemen on. Teidän ruumiinne makasi täällä maassa juuri silloin, kun Jumala alussa toi maan olemassaoloonsa. Me olemme osa maasta. Me makasimme siellä. Ja ennaltatietämisensä perusteella Hän tiesi tarkalleen, kuka rakastaisi ja haluaisi palvella Häntä, ja kuka ei haluaisi. Hänen ennaltatietämisensä sanoo sen. Jos se ei sano, silloin Hän ei ole Jumala. Hän ei voi olla Jumala olematta ääretön. Ja, jos Hän on ääretön, silloin Hän tietää kaiken.

63   Niinpä te näette, että ihmiset tekevät erehdyksiään. He kompastuvat siihen. He juoksevat sen perässä ja ajattelevat, että se on tämä tai tuo, mutta lopputulos ei ole oikea, me näemme sen. Mutta työskennellä oikein, on löytää Jumalan täydellinen tahto ja pysyä siinä, mihin Jumala on teidät kutsunut.

64   Niin kuin veli Jack muutama hetki sitten sanoi täällä — Pershing Squarella, tästä sekaannuksesta. Yksi menee tähän suuntaan ja toinen tuohon suuntaan; niin kuin teologit ja niin edelleen, niin että, jos haluatte tietää jotakin teologiasta, menkää sinne.

65   Arvaan sen olevan suunnilleen samalla tavalla kuin mitä se on Hyde Parkissa Lontoossa. Olin siellä, jokaisella oli omat ajatuksensa. Se on nykypäivän maailman yhteen kasaantuminen Babylonissa.

66   Mutta panitteko merkille veli Pittsin jatkaessa hienoa sanomaansa meille tänä aamuna? Kun hän oli lähtemässä ulos puistosta, hän löysi pienen pääsiäisliljan. “Kaiken tuon sekaannuksen keskellä”, niin kuin hän sen sanoi, “sillä ei ollut mitään tapaa sanoa ‘kyllä’ tai ‘ei’. Siinä loisti Jumalan elämä kaiken tuon sekaannuksen keskellä.” Siellä se säteili, koska Jumala oli määrännyt sen olemaan siellä. Kaiken tuon ristiriitaisuuden keskellä, kukaan ei huomannut sitä. He eivät nähneet sen hengellistä sovellutusta.

67   Ja niin se on tänä päivänä kaikkien meidän suurten kokoontumistemme ja ryhmiemme ja seurakuntiemme ja kirkkokuntiemme ja niin edelleen keskellä. Yksi vetää tähän suuntaan: “Meidän täytyy olla baptisteja, tai olla presbyteerejä, täytyy olla sitä, tätä tai jotakin muuta.” Kaiken sen keskellä, siellä on kasvamassa kukkanen. Siellä on Jumalan voima suoraan meidän keskuudessamme, ollen nostettuna suoraan esiin kaikkien meidän keskellämme. Pysähtykäämme ja katsokaamme sitä muutamia minuutteja ja tarkatkaa sitä tällä viikolla, ja nähkää sen avautuvan suoraan edessämme. Me uskomme, että Jumala tulee tekemään sen, ettekö tekin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

68   Näen, että meidän nyt olisi aika olla alakerrassa. Joten rukoilkaamme jokainen.

69   Rakas Jumala, me kumarramme päämme Sinun läsnäolossasi, ja me tunnemme olevamme niin riittämättömät pyytämään. Mutta Sinä lupasit, että jos me tulisimme, et Sinä kääntäisi meitä pois. Ja nämä karkeat lausunnot, jotka juuri on annettu, olematta millään tavalla mikään oppi, “yksi miljoonasta”, vaan vain jonkinlainen muistettava. Sillä Sinä sanoit

…ahdas on portti, ja kapea on tie, joka johtaa elämään, ja vain muutamia tulee olemaan, jotka tulevat löytämään sen.

Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut.

70   Oi Iankaikkinen Isä, lähetä Evankeliumin Valo tämän kaupungin halki, tämän tulevan konventtiviikon aikana. Ja, jos siellä on yhtään siementä, niin jollakin tavalla, Sinun oman suuren ja viisaan sallimuksesi mukaisesti, voikoot he löytää tiensä tähän konventtiin, aivan niin kuin yritin kuvailla sitä uroksen ja naaraan siemennesteessä. Voikoon Pyhä Henki antaa heille valon. Me käsitämme, että aika on ehkä myöhäisempi kuin me luulemmekaan sen olevan. Me rukoilemme Jumala, että kun me tulemme tänne, vain uskoen, että ehkä täällä on jotakin mitä voidaan tehdä, joka auttaisi ihmisiä, tai — tai tavoittaisi tuon viimeisen lampaan. Me tiedämme, että kun lammastarha on täynnä, silloin Paimen tulee sulkemaan oven.

71   Niin kuin se oli Nooan päivissä, kun tuo perheen viimeinen jäsen oli tuotu sisälle, sulki Jumala oven. Ja he hakkasivat ja vasaroivat ovea, mutta se oli liian myöhään. Rakas Jumala, heillä oli tilaisuus.

Sinä sanoit: “Minä olen ovi lammastarhaan.”

72    Ja kuinka osuvasti tuon runoilijan laulussa sanotaankaan: “Eivätkö yhdeksänkymmentä ja yhdeksän ole tarpeeksi sinulle? Vaan ei, oli vielä yksi lisää.” Hän saattaa olla joku pieni musta lammas, tai hän voi olla joku pieni mies tai nainen, joka ei ole mitään. Oi Jumala, joka tiedät kaikki asiat, tutki elämäämme tänä aamuna. Lähetä meidät minne tahansa vain voimme mennä, niin että me voisimme löytää tuon viimeisen, niin että ovi suljettaisiin ja Paimen olisi sisäpuolella lampaiden kanssa. Suo se, Herra. Jos täällä on tuo yksi tänä päivänä, tuo yksi, jonka tulee tulla sisälle…

73   ”Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minulle. Eikä kukaan voi tulla, ellei Minun Isäni ole häntä vetänyt.”

74   Ja, jos siellä on tuo veto, tai jokin pieni tunne, että tämä voisi olla tuo hetki jollekin täällä tässä kuulijakunnassa, täällä tai alakerrassa, tai missä tahansa he voivatkin olla, voikoot he vastata: “Kyllä Herra, minä olen tuo pieni harhaileva, joka on eksynyt pois; ja, joka on taistellut sitä vastaan koko elämäni ajan. Minä tunsin, että minun pitäisi tulla, mutta tänä päivänä riipun voitetulla puolella. En voi mennä ylös enkä alas. En voi mennä mihinkään suuntaan.” Oi, tulkoon suuri Paimen ja ojentakoon hellät kätensä ja tuokoon tuon yhden sisälle turvaan. Asettakoon sen olkapäilleen ja tuokoon turvallisesti takaisin.

75   Ehkä täällä on joku, Herra, joka on sairas, siinä tilassa, että lääkäri on sanonut: “Mitään ei voida tehdä.” Hän on yrittänyt kovasti pelastaa häntä, mutta ei ole voinut. Se on hänen ulottumattomissaan. Ei ole mitään mitä hän voisi tehdä. Hänen lääkkeensä tai hänen veitsensä eivät voi tehdä sitä. Mutta, oi Herra, mikään ei ole liian kaukana Sinun suuren käsivartesi ulottumattomissa, ja Sinun Sanasi on Sinun käsivartesi. Niin me rukoilemme rakas Jumala, että tänä aamuna puhuessamme Sinulle, Sinä kurottaudut ja nostat ylös tuon, joka ei voi auttaa itseään, joka on tieteen asioiden ja lääkärien saavuttamattomissa, voikoot he olla parantuneet. Suo se, Herra.

76   Kun me ajattelemme Daavidia, kun hänen hoidettavakseen oli annettu muutama lammas, vain muutama. Mutta yhtenä päivänä tuli karhu ja otti yhden pienen lampaan ja vei mukanaan ja olisi syönyt sen (aivan niin kuin syöpä ruumiin), tai valtava leijona. Mutta Daavid ei ollut liian hyvin varustettu kiväärillä tai miekalla, ainoastaan lingolla, kuitenkin hän meni tuon lampaan perään. Ja, kun hän löysi tuon eläimen, joka oli tappamaisillaan tuon pienen lampaan, hän surmasi sen lingolla. Vain yksinkertaisella pienellä nahanpalasta ja narusta tehdyllä aseella, mutta, hänellä oli luottamus siihen.

77   Meillä ei ole mitään suuria neroja keskuudessamme, Herra. Me olemme yksinkertaisia ihmisiä, yksinkertaisen pienen rukouksen kanssa, mutta me tulemme tänä aamuna Isän lampaiden perään. Niin, että nainen, joka on kävellyt kaduilla, viheliäisenä, polttaen savukkeita, yrittäen löytää rauhaa savukkeen kautta; että mies, joka on haistanut lasia ja yrittänyt panna sitä pois, mutta vihollinen pitää hänestä tiukasti kiinni; että poika tai tyttö, joka on yrittänyt tehdä oikein, eikä yksinkertaisesti voi löytää voimaa päästä irti väärästä asiasta; me tulemme Herran Jeesuksen Nimessä, vaatiaksemme tuota lammasta tänä aamuna. Me uhmaamme vihollista; koska se on yksinkertainen asia, linko, rukous, mutta me tulemme tuodaksemme tuon yhden takaisin Isän lammastarhaan, niin että voimme tehdä tilin, niistä asioista, jotka on jätetty meidän käsiimme. Voikoon Jumalan voima nyt osua uskoon ihmisten sydämissä, ja voikoon tuo kadoksissa oleva sielu palata takaisin tänä aamuna. Voikoon tämän elämän kiusaukset päästää heidät irti, antaa hänen mennä. Ja voikoon hän löytää itsensä turvallisesti Mestarin olkapäiltä, kuljetettavana jälleen takaisin turvaan. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

78    Jumala siunatkoon teitä kaikkia. Kunnes tapaan teidät huomenna, annan kokouksen jatkon veli Shakarianille. [Tyhjä paikka nauhassa.]

[Veli Branham päättää kolmannen osan.]

79    Tässä, toivon, että te tulette… että olen löytänyt paremman suosion Jumalan silmissä ja teidän edessänne, uskoakseni, että en seisoisi täällä kertoakseni teille jotakin, mikä on väärin. Minulla oli juuri äskettäin viideskymmeneskuudes syntymäpäiväni. Tämä ei ole vain jonkun vanhan miehen Sanoma. Minä olen uskonut tämän siitä asti, kun olin pieni poika. Ja, jos tämä ei ole totta, silloin olen ollut kaikkein typerin henkilö, joka Jumalalla on ollut maan päällä. Olen antanut koko elämäni tämän asian puolesta. Ja sallikaa minun sanoa tämä vilpittömyydellä: jos minulla olisi kymmenentuhatta elämää, en tulisi koskaan muuttamaan mielipidettäni.

80   No niin, parantuminen on jokaisen henkilön ulottuvilla. Muistakaa, parantuminen on teissä itsessänne. Jumala pani persikkapuuhun jokaisen persikan, joka siinä koskaan tulisi olemaan, kun Hän istutti sen Eedenin puutarhassa. Näettekö te vain… Persikka-, omena- tai hedelmäpuun vain täytyy kasvaa, juomalla vettä maasta. Nyt jokaisella teistä ovat nuo mahdollisuudet itsessänne, vapauttamaan teidät, sillä se on Jumala, sen jälkeen, kun teidät on istutettu Kristukseen kasteella (ei vesikasteella), vaan hengellisellä kasteella. Te ette tule Kristukseen vesikasteella. Te tulette hengellisellä kasteella!

81   Huomenna iltapäivällä, jos Herra suo, tulen puhumaan siitä, että kuinka ja mikä on Sen todellinen käyttö. Me teemme sen iltapäivällä, niin että se ei häiritse mitään kokouksianne.

82   Katsokaahan nyt, kukin teistä täällä on uskovaisena, näettehän, silloin se elämä, joka oli Kristuksessa, on teissä. Se voi olla, jos te vain voitte nähdä sen!

83   On Perkeleen asia pitää teidät suljettuna pois siitä, pitää teidät sokaistuna. Hän voi vain antaa teidän olla sokaistut, näettehän, ja silloin ette tiedä minne menette. Sokea ei voi sanoa minne hän on menossa, vaan hänen täytyy etsiä ymmärrystä joltakin, joka voi nähdä. Siihen asti kunnes voimme itse ymmärtää, täytyy jonkun kertoa meille mikä on Totuus.

84   Ja Kristus kuoli teidän puolestanne ja te olette istutetut maailmasta Kristukseen. Ja, kaikki mistä teillä on tarve, on teissä itsessänne, Pyhän Hengen kasteella. Eikö se olekin oikein? Nyt, ainoa asia, joka teidän täytyy tehdä, on vain alkaa juomaan Siitä.

85   Ja kun puu juo, alkaa se työntää esiin lehtiä ja sen nupuista työntyy esiin hedelmä, joka vuosi. Hedelmä ei ole maassa; hedelmä on tuossa kasvissa. Kuinka moni ymmärtää sen sanokoon “aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Niinpä te näette, että hedelmä on kasvissa itsessänsä, ja jokaisen kasvin täytyy juoda lähteestänsä. Kun sade lankeaa, antaa se tuolle kasville elämän, josta juoda. Ja, kun se juo, se kasvaa.

86   Ja se kasvaa kunnes se tulee täyteen kukkaansa, aivan niin kuin seurakunnan täytyy kukoistaa tässä ajanjaksossa.

87   Ja, kun me juomme, me kasvamme. Mutta, jos tuo kasvi kieltäytyy juomasta, silloin se ei voi kasvaa. Ja, jos te vain nyt uskotte sen, yksilökohtaisesti!

88   Tietenkin, te tiedätte, kuinka Herra tekee, näyttää erilaisia asioita, siitä mitä olette tehneet ja mitä teidän ei olisi pitänyt tehdä, ja niin edelleen, näissä kokouksissa. Me toivoimme, että Pyhä Henki olisi langennut päällemme tänä aamuna ja tehnyt sen kaltaista, seistessämme. Mutta minä jatkoin odottamista.

89   Uskon, että se on hermostuttavin osa, kun ajattelee, että he alakerrassa tahtovat meidän lähtevän ulos täältä, näettehän. Mutta he tahtovat meidän lähtevän; ja me olemme nyt myöhässä.

90   Mutta uskokaa tämä, koko sydämellänne. Olkaa hyvä ja tehkää se. Jos olen löytänyt suosion silmissänne, totuuden mukaisena henkilönä, niin uskokaa tämä. Pankaa nyt kätenne toistenne päälle.

91   Katsokaahan nyt, Raamattu ei sano: “Nämä merkit seuraavat William Branhamia.” Ei sanottu: “Se on seuraava yksin Oral Robertsia.” Ei sanottu, että ”se seuraisi veli Kopp’ia” tai jotakin toista.

92   “Nämä merkit seuraavat niitä”, monikossa, “jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Se on se Jumalan voima, joka on teissä, joka tuo elämän tuolle henkilölle, jonka päällä kätenne ovat, tuo Pyhän Hengen elämänantava lähde.

93   Rakas Jumala, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tässä ratkaisevassa hetkessä, kun seurakunta… voikoot he seistä tällä sekunnilla, ilman hermostuneisuutta, ja voikoon se voima, joka nosti ylös Kristuksen haudasta, eläväksi tehdä heille juuri nyt Evankeliumin Totuuden, että Jeesuksen antama tehtävä oli, “laskea kädet sairaiden päälle, ja he tulevat terveiksi.” Voikoon jokainen demooni voima, jokainen sairaus, jokainen tauti, jokainen ahdistus, jokainen vaivaava asia, joka on tapahtunut ihmisille, voikoon se lähteä juuri nyt uskon kautta. Uskovina ihmisinä, me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

94   Kohottakaa nyt kätenne ja antakaa Hänelle ylistys, jos uskotte, että Hän tekee sen.

95   Rakas Jumala, tämä pikkulapsi tulee kuolemaan, Herra, ellei tätä tehdä. Minä tuomitsen tämän nystermän, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jättäköön se viattoman lapsen. Aamen.

No niin, lääkärit ovat yrittäneet ja he ovat epäonnistuneet. Usko ainoastaan.

65-0418M ON AURINGON NOUSU (It Is The Rising Of The Sun), Jeffersonville, Indiana, USA, 18.4.1965

FIN

65-0418M ON AURINGON NOUSU
(It Is The Rising Of The Sun)
Jeffersonville, Indiana, USA, 18.4.1965

1       Kumartakaamme päämme. Herra, kun me kokoonnumme täällä tänä kauniina pääsiäisaamuna, näemme pienten nuppujen tulevan esiin, näemme mehiläisten tulevan ja saavan osansa, ja linnut laulavat aivan kuin niiden sydämet olisivat halkeamassa ilosta, koska on pääsiäinen. Me uskomme, että Sinä nousit ylös kuolleista, Jeesus, ja me juhlimme tätä muistopäivää.

2       Ja tulkoon pääsiäinen meidän kaikkien keskuuteemme tänä päivänä. Voikaamme olla Hänen palvelijoitaan, ymmärtää Hänen Sanansa, niin että me silloin olisimme Hänen yhteydessänsä, ja että me nyt olisimme ylösnousseita Hänen kanssaan ja istuisimme yhdessä taivaallisissa paikoissa.

3       Siunaa kokous täällä tabernaakkelissa, ja ympäri maata, minne se menekin tämän puhelimen välityksellä.

4       Paranna kaikki sairaat ja vaivatut. Voikoon myös heillä olla pääsiäinen ja maastamuutto sairaudesta voimaan. Ja ne, jotka ovat synnissään ja rikkomuksissaan kuolleita, voikoot he elää tänä päivänä Kristuksen kautta. Ja me tulemme ylistämään Sinua, sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessänsä. Aamen.

5       Pidän todella hienona etuoikeutena saadessani olla jälleen täällä Jeffersonvillessä, Indianassa tänä aamuna tämän suuren seurakunnan kanssa. Kirkko on täynnä, ja ihmisiä seisoo ympärillä… ulkopuolella ja pysäköintialueella ja kaikkialla. Tiedoksi teille ihmisille puhelinyhteyksien päässä kautta maan: täällä on kaunis aamu.

6       Kello viideltä tänä aamuna pieni punarintainen ystäväni lensi ikkunalleni ja herätti minut. Näytti aivan siltä kuin sen pieni sydän olisi ollut halkeamaisillaan, ja se olisi sanonut: “Hän on noussut ylös.”

7       Olen aina pitänyt tätä pientä lintua ystävänäni, koska pidän siitä. Kuten siitä kertovassa legendassa sanotaan, miten pieni ruskea lintu näki Hänen kärsivän ristillä, jonne synti oli Hänet laittanut. Tietenkään tuolla pienellä linnulla ei ollut minkäänlaista syntiä. Hänen ei tarvinnut kuolla tuon pienen linnun puolesta, mutta se lensi sinne ristille ja yritti pienellä nokallaan vetää irti noita nauloja ja sai koko rintansa punaiseksi. Ja sillä tavalla haluan myös oman rintani olevan yrittäessäni suojella tätä ihmeellistä, asiaa jonka puolesta Hän kuoli.

8       Ymmärrämme, että aikamme on rajoitettu, erityisesti niiden ystävien kohdalla, jotka kuuntelevat puhelimien välityksellä. Haluaisin kiinnittää huomionne tänä aamuna erääseen valokuvaan, jonka kamera jokin aika sitten otti, ja joka liittyy erääseen täällä tabernaakkelissa näkemääni näkyyn, jossa lähdin Indianasta Arizonaan, ja jossa minun tuli kohdata pyramidin muodossa seitsemän Enkeliä. Tietämättä, mitä tulisi tapahtumaan, kun olisin tullut sinne ja ajatelin, että se oli elämäni loppu: ei kukaan voisi kestää tuota räjähdystä… Ja olen varma, että asia on teille kaikille tuttu. Ja sitten, ollessani yhtenä aamuna Sabino Kanjonissa rukouksessa, siellä asetettiin miekka käteeni ja sanottiin: “Tämä on Sana, ja  Sanan Miekka.”

9       Myöhemmin nuo Enkelit ilmestyivät sillä tavoin kuin oli profetoitu. Ja samaan aikaan suuri valomuodostelma lähti sieltä, missä seisoin, ja se siirtyi kolmekymmentä mailia korkealle ilmaan ja muodosti Enkelten siipien kaltaisen ympyrän ja piirsi sen taivaille samanlaisessa pyramidin muodossa, jossa tuo Enkelten muodostelma oli ilmestynyt.

10   Tiede otti valokuvia siitä koko matkan Meksikosta alkaen sen liikkuessa Pohjois-Arizonasta, missä Pyhä Henki oli sanonut, että tulisin seisomaan, neljäkymmentä mailia koilliseen Tucsonista. Se nousi ilmaan ja Life-lehti julkaisi valokuvat jostakin salaperäisestä, joka oli niin korkealla, ettei siellä voi olla mitään kosteutta eikä haihtumista eikä mitään, kolmekymmentä mailia korkealla ja kaksikymmentäseitsemän mailia leveänä ja tuli suoraan ylös sieltä, missä nuo Enkelit olivat.

11   No niin, he kyselevät. Tiede, eräs heistä Tucsonissa, halusi tietää, oliko sillä mitään merkitystä, mutta en kertonut heille. Te kaikki tiesitte, että se oli kerrottu edeltä, mutta se ei ollut heitä varten. Se oli teitä varten.

12   Ja sen jälkeen Hän puhui siellä minulle ja sanoi: “Seitsemän Sinettiä tullaan avaamaan. Nuo seitsemän salaisuutta, Raamatun seitsenkertainen salaisuus, joka on ollut suljettuna maailman perustamisesta asti, tullaan paljastamaan.” Ja me, vaikka olemmekin pieni vaatimaton ryhmä verrattuna kaikkeen maailmaan, olemme nyt nauttineet näistä siunauksista, kun olemme kuulleet nuo salaisuudet: avioliitto, avioero, käärmeen siemen. Kaikki nuo erilaiset kysymykset ovat täydellisesti paljastettu meille, eikä sitä tehnyt ihminen, vaan Jumala. Itse Hän avasi nuo seitsemän salaisuutta koskien sitä, minkälainen seurakunta oli, kuinka se alussa oli Kristuksessa ja kuinka se tultaisiin paljastamaan viimeisenä päivänä.

13   Ja nyt, kun tämä nousi ylös… Meillä on siitä valokuva ulkopuolella, ilmoitustaululla. Mutta sitten… Minulla on valokuva täällä mukanani, ja jos huomaatte, se on sama, joka oli Life-lehdessä. Mutta ihmettelen, onko tämä täällä näkyvä kuulijakunta koskaan katsonut tuota valokuvaa oikealla tavalla?

14   Te muistatte, kuinka tämän näyn tullessa olin saarnaamassa Ilmestyskirjan aiheesta, vanhoista tuomareista, jollaisena me näimme Jeesuksen Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa. Kun aloimme avata noita Seitsemää Sinettiä, tai mieluumminkin Seurakunta Ajanjaksoja, jotka olivat juuri ennen Seitsemän Sinetin avaamista, seisoi Kristus siellä hiukset villanvalkoisina. Ja kuvasin teille, miten englantilaiset tuomarit ja tuomarit pitkän aikaa sitten, kun heidät asetettiin virkaansa, vannoivat valan, ja heille annettiin ylin arvovalta, ja he käyttivät päässään valkoista peruukkia ylimmän arvovaltansa osoitukseksi.

15   No niin, jos te käännätte valokuvan näin ja katsotte sitä, ja te luultavasti voitte nähdä sen sieltä kuulijakunnasta: se on Kristus. Näettekö tässä Hänen silmänsä aivan niin täydellisesti kuin vain olla voi ja päässään Ylimmän Jumaluuden ja taivaiden ja maan Tuomarin peruukki? Voitteko nähdä Hänen silmänsä? Nenänsä? Suunsa? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Vain kääntäkää valokuvaa näin, tällä tavoin, miten sen tulee olla. Ja te… Voitteko nähdä sitä? [“Aamen.”] Hän on Ylin Tuomari. Ei ole ketään muuta kuin Hän. Ja se on jälleen täydellinen vahvistus siitä, että tämä Sanoma on Totuus. Se on Totuus. Ja se tekee Hänet, ei joksikin kolmanneksi persoonaksi, vaan ainoaksi Persoonaksi.

16   Valkoisen kanssa, katsokaa, näettekö tuon tumman, Hänen kasvonsa, partansa, silmänsä? Ja huomatkaa, miten Hän katsoo. Hänestä loistaa tämä Valo oikealle puolelle, jonne Hän katsoo. Ja Sinne Hän katsoi ristillä, oikealle puolelle, kun Hän armahti tuon syntisen. Hänen ylösnousemuksensa valossa me yhä lähdemme Hänen Nimessänsä.

17   Toivoisin, että minulla tänä aamuna olisi runsaasti aikaa käytettävänä näihin ilmiöihin, jotka ilman epäilyksen varjoakaan ovat tulleet todistetuiksi menneiden kolmenkymmenen tai kolmenkymmenenviiden vuoden aikana juuri täällä tässä seurakunnassa siitä alkaen, kun täällä alhaalla virralla tuo sama Valo tuli alas täällä Jeffersonvillessä vuonna 1933 ja puhui nuo sanat: “Niin kuin Johannes Kastaja oli lähetetty edeltämään Kristuksen ensimmäistä tulemusta, tulee sinun Sanomasi edeltämään toista.” Me olemme lopunajassa. Ja me näemme sen. Joskus me ihmettelemme, miksi se ei ole levinnyt yli maapallon. Ehkä meillä joskus tulee olemaan tilaisuus selittää se, jos Jumala suo.

18   No niin, haluan, että avaatte Raamattunne, niin kuin me aina uskomme, että Sanan täytyy tulla ensiksi, Sanan lukemisen. Koska minun sanani on ihmisen sanoja, ne tulevat pettämään, mutta Jumalan Sana ei voi koskaan pettää.

19   Nyt me tulemme lukemaan pyhistä Kirjoituksista erään tekstin. Ja haluan teidän avaavan Raamattunne kolmesta paikasta, jotka olen valinnut luettavaksi. Yksi niistä on Ilmestyskirjan ensimmäinen luku ja 17. ja 10. jae. Tässä Hän ilmestyi hiuksensa villanvalkoisina ja jalkansa vasken kaltaisina. Ja sitten haluan teidän etsivän Raamatuistanne Roomalaiskirjeen yhdennentoista luvun. Ja olen valinnut tänä aamuna kolme paikkaa luettavaksi Pyhistä Kirjoituksista tämän päivän sanomaani varten, jonka Herra on laskenut sydämelleni ylösnousemusta varten. Ja sitten haluan teidän ottavan esiin myös Markus 16:1 ja 2, ja tulen siitä ottamaan sisällön.

20   No niin, Ilmestyskirja 1:17 ja 18. Me luemme nämä sanat:

Ja kun minä näin hänet, minä kaaduin hänen jalkojensa juureen kuin kuollut, ja hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi minulle: Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen.

Ja minä olen hän, joka eli, ja oli kuollut, ja, katso, minä elän ikuisesti, aamen, ja minulla on helvetin ja kuoleman avaimet.

21   Ja Roomalaiskirjeen 8. luvun 11. jakeesta me luemme tämän:

Mutta jos hänen Henkensä, joka nosti ylös Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka nosti ylös Kristuksen kuolleista, on myös tekevä eläväksi teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka asuu teissä.

22   Ja nyt Markuksen 16. luku, ylösnousemuksen luku, 16. luku, jakeet 1.

Ja 2:

Ja kun sapatti oli ohi, Maria Magdaleena, Maria, Jaakobin äiti, ja Salome, olivat ostaneet makeita mausteita voidakseen tulla ja voidella hänet.

Ja hyvin aikaisin aamulla, viikon ensimmäisenä päivänä, he tulivat haudalle auringon noustessa.

23   No niin, tekstikseni haluan tänä aamuna ottaa On auringon nousu, ja aiheena haluan käyttää: eläväksi tekevä Voima.

24   Nyt te olette mahdollisesti kuulleet radiosta eri sanapalvelijoiden, ja myös uljaan veli Nevillemme, puhuneen tänä aamuna pääsiäisaiheensa koskien Ylösnousemusta. Ja ajattelin, että käsittelisin sitä ehkä hieman eri suunnalta, en ollakseni erilainen, vaan ehkä lisätäkseni siihen vähän enemmän toiselta kulmalta katsottuna. Sillä Kirjoitukset, miltä suunnasta te lähestyttekin Kirjoituksia, ne aina tuovat esiin Jeesuksen Kristuksen. Te ette voi välttää sitä millään tavalla, Se ilmoittaa aina Hänet.

25   Nyt, maailma tänään pitää muistojumalanpalveluksia, tai ainakin Yhdysvalloissa ja tällä puolella maata, kirkoissa ja kaikkialla juhlien suurimman ihmisen koskaan saavuttaman voiton muistoa.

26   Ajattelen Pelastajan kuolemaa, tai sitä kun Hän oli syntynyt, ilman sitä Hän ei olisi voinut olla täällä maan päällä. Ja kun Hän kuoli, Hän totisesti sovitti meidän syntimme. Vaikkakin monia hienoja, pieniä lapsia on syntynyt, ja monet miehet ovat kärsineet ja kuolleet jonkin todellisen asian puolesta, niin koskaan ei ollut ketään, joka olisi ennen tätä päivää voinut nostaa itsensä ylös kuolleista.

27   Tämä on nyt historian suurin viikko, kaikkien aikojen suurin juhla. Tänä Pääsiäisenä Hän osoitti oikeaksi sen, mitä oli puhunut. Ihminen voi sanoa asioita, mutta kuitenkaan sitä ei voida tarkkaan ottaen uskoa, ennen kuin se on todistettu Totuudeksi. Ja niin kuin Jumala on sanonut: “Koetelkaa kaikki asiat, ja pitäkää lujasti kiinni siitä, mikä on hyvä”, eikä Hän käskisi teitä tekemään jotakin, mitä Hän ei itse tekisi. Niinpä Hän todisti, kuka Tämä oli, joka kuoli meidän syntiemme puolesta.

28   Ja nyt, se ei ole vain muistopäivä kaikkine näine pääsiäiskukkineen ja pääsiäishattuineen ja vaaleanpunaisine kaneineen, ja niin edelleen, johon me olemme joutuneet, ja pyhine juhlimisineen, mikä kyllä sopii, mutta se ei ole todellinen asia.

29   Niin kuin ihmiset tänään yrittävät sanoa, että meidän pitäisi pestä jalat kerran vuodessa, torstaina, ja perjantaina meidän pitäisi ottaa ehtoollinen, ja kaikki erilaiset opit siitä… He väittelevät siitä, tulisiko sen olla tämä päivä tai tuo päivä, tai pitäisikö sen olla sapatinpäivä tai viikon ensimmäinen päivä. Ja kaikki nämä asiat ovat vain perinnäissääntöjä. Mitä hyötyä olisi teille siitä vietättekö paastonaikaa vai ette, jos teissä ei ole Elämää? Se on vain muistojuhla. Ei mitään sitä vastaan, mutta he ovat totisesti seuranneet omia perinnäissääntöjään ja jättäneet pois pääasian.

30   Saatana ei välitä siitä, kuinka uskonnollisia te olette, tai kuinka oikeassa te olette opissanne, jos te vain kadotatte tuon Elämän, niin te ette silti tule nousemaan ylös. Ei ole väliä sillä, kuinka uskonnollisia tai kuinka hyviä te olette, kuinka moneen kirkkoon olette kuuluneet, tai tulette kuulumaan, sillä ei ole mitään merkitystä, ellette te ole syntyneet uudestaan.

31   Sen vuoksi, jos Jumala nosti Jeesuksen ylös kuolleista, niin nostiko Hän Hänet ylös vain muistojuhlaa varten, ja onko tämä ylösnousemusaamu vain yksi päivä vuodessa, tai juhlimmeko me tätä jonakin tiettynä päivänä, tai hyödymmekö Hänen Ylösnousemuksestansa? Me uskomme nyt, että Hän on noussut kuolleista, mutta mitä sillä on minun kanssani tekemistä? Sehän oli kaksituhatta vuotta sitten.

Nyt, löytääkseni tämän tekstin!

32   Olin väsynyt ja käsivarteni oli arkana pistoksista, joita sairaanhoitaja minulle antoi. Olen nyt muutaman päivän kuluttua lähdössä meren ylitse, niin kuin tiedätte, ja minulla täytyy olla nämä rokotukset, pojallani ja minulla, koleraa, keltakuumetta ja kaikkea muuta vastaan, ja olin aika uupunut, se tekee minut sairaaksi, mutta keisari vaatii nämä pistokset, ennen kuin te lähdette toisiin maihin. Ja Hän sanoi: “Antakaa keisarille, mikä keisarin on, mutta sitten antakaa Jumalalle, mikä Jumalan on.”

33   Ja istuessani siellä ihmetellen, mistä puhuisin tälle odottavalle kuulijakunnalle, josta olen hyvin kiitollinen, kun miehet ja naiset panevat elämänsä sen varaan, mitä sanotaan. Miten minun pitäisi tehdä se? Mikä minun pitäisi ottaa tekstiksi?

34   Ja sitten, istuessani siellä melkein unessa, kuului talon etuovelta kolinaa. Koska siellä ei minun lisäkseni pitänyt olla ketään muita, niin pitkälle kuin tiesin, minä kuuntelin, mutta en saanut siitä oikein selvää. Jonkin ajan kuluttua työhuoneeni ovi, jonne olin sulkeutunut, rapisi. Joku ravisteli ovea. Menin ovelle ja avasin sen ja yllätyksekseni sievä, pieni, keltatukkainen, sinisilmäinen tyttö seisoi siellä ja näytti aivan pieneltä pääsiäiskukalta. Ja hän istuu täällä juuri nyt katsellen minua.

35   Hän ojensi minulle kortin. Ja tietenkin oletan, että päästyäni kotiin siellä tulee olemaan pääsiäiskortteja ja niin edelleen. Mutta tämä oli ainoa, jonka sain ennen lähtöäni kotoa. Ja hän sanoi: “Veli Branham, tämä on isältä ja minulta.” Hän halusi olla varma, että “minulta” oli myös siinä. Hänen nivelreumaa sairastava, pyörätuolissa istuva isänsä oli lähettänyt tämän kortin. Otin sen ja kiitin tuota pikku kultaa. Hänen kääntyessään ja kävellessään pois ovelta minä avasin tuon kortin.

36   Ja tämän kortin kautta sain tekstini, sillä tuossa kortissa oli Markus 16:1 ja 2. Auringonnousu, aurinko oli nousemassa. Sitten ajatellessani sitä, Jeesuksen Kristuksen eläväksi tekemistä, nousua ylös kuolleista, sain siitä aiheeni.

37   Nyt, aurinko, auringonnousun hetkellä. No niin, oli aika, jolloin maailma oli täydellisesti pimeydessä. Se oli ilman muotoa ja autio ja veden peitossa ja lepäsi siellä pimeydessä ja synkkyydessä. Ja Jumalan Henki liikkui tuon veden päällä ja sanoi: “Tulkoon valo.” Jumalalla oli syy sen tekemiseen, sillä tuon veden alla olivat Hänen istuttamansa siemenet, ja sen täytyi saada auringonvaloa tullakseen eläväksi.

38   Ja ensimmäinen Valo, mikä koskaan annettiin maan päällä, oli Jumalan puhuttu Sana. Ensimmäinen Valo, joka koskaan osui maahan, oli Jumalan puhuttu Sana. Hän sanoi: “Tulkoon valo.” Ja siellä oli valo, joka muutti pimeyden valkeudeksi tuodakseen esiin luomakunnan ja elämän maan päälle. Sitten Jumalan Henki liikkuessaan rakkauden ja säälin kanssa tuona suurena päivänä, luomakunnan ensimmäisen päivän valjetessa maan päälle, auringon noustessa ja sen säteiden pyyhkäistessä veden maasta ja muodostaessa ilmakehän sen ylle. Ja ensimmäisen kerran siemenet toivat ilon ja elämän maan päälle. Se oli suuri hetki.

39   Mutta oi, se ei ollut mitään, jos sitä verrataan tuohon auringonnousuun pääsiäisaamuna. Tällä kerralla auringon noustessa taivaalle se toi mukanaan kaikkein suurimman auringonnousun, koska tämän auringonnousun mukana tuli suurempi uutinen kuin se, minkä ensimmäinen auringonnousu toi mukanaan. Tämä auringonnousu toi uutisen, että “Hän on ylösnoussut! Hänet on tehty eläväksi kuolleista, niin kuin Hän lupasi. Hän on noussut kuolleista.”

40   Ensimmäistä kertaa auringon noustessa 1. Mooseksen kirjassa se toi sanoman, että tulee olemaan elämä maan päällä, kuolevainen elämä.

41   Mutta tällä kerralla kun aurinko nousi, oli siellä kaksois-auringonnousu, toisenkin auringon nouseminen. Ei vain aurinko (s-u-n) noussut, vaan Poika (S-o-n) nousi tuoden Iankaikkisen Elämän koko Jumalan luvatulle Siemenelle, jonka Hän ennalta tietämisen kautta oli nähnyt olevan maan päällä.

42   Niin kuin kasvikunnan elämä siellä alussa ei voinut tulla eloon ilman aurinkoa, samoin on myös tänään, kun Jumalan pojat ovat maan päällä. Tarvitaan P-o-j-a-n [S-o-n] Valo tuomaan heidät Iankaikkiseen elämään, Hänen Valittunsa, jotka Hän tunsi ennen maailman perustamista. Hän oli valinnut heidät itsessänsä ennen maailman perustamista.

43   Ja silloin, tuona pääsiäisaamuna, täällä jossakin tomussa makasivat meidän ruumiimme, sillä me olemme maan tomua, ja Taivaassa oli muistokirja, ja Hänen ominaisuutensa olivat Hänessä antaen tietää, että koska tämä Jumalan Poika nousisi, Se myös nostaisi Elämään jokaisen pojan, joka oli ennalta määrätty tähän suureen aikaan. Hän tiesi, että se tulisi tapahtumaan. Ja miten paljon loistavampi auringonnousu se olisikaan, kuin se, joka oli alussa, ensimmäisenä aamuna.

Nyt, tämän suuressa pääsiäissinetin murtamisen hetkellä.

44   Nyt tänään meillä on tuberkuloosiyhdistyksen pääsiäissinetti. Ihmiset lähettävät toisilleen kirjeitä ja kannattavat tätä suurta rahastoa, johon he kokoavat varoja lääkäreitä ja lääketiedettä varten auttamaan tuberkuloosin vastustamisessa. Ja me sinetöimme kirjeemme tällaiselle, mitä me kutsumme pääsiäissinetiksi lähettäessämme niitä toisillemme.

45   Mutta saadessamme tämän kirjeen, me rikomme tuon sinetin, koska tämä sinetti sulkee sanoman sisällensä. Ja nyt kun tämä todellinen Pääsiäissinetti murrettiin, paljastettiin salaisuus Elämästä kuoleman jälkeen. Ennen tuota aikaa me emme tienneet, maailma hapuili pimeydessä, hapuili jonkun taikauskon ympärillä. Ihmisillä oli sydämissään teorioita, perinnäissääntöjä. Ihmiset palvoivat epäjumalia, he palvoivat aurinkoa, he palvoivat kaiken kaltaisia jumalia. Ja oli väitteineen kaiken kaltaisia ihmisiä, jotka kaikki menivät hautaan ja pysyivät haudassaan.

46   Mutta tuo todellinen Sinetti oli murrettu, ja Yksi, joka kerran eli, niin kuin me elämme, ja kuoli, niin kuin me tulemme kuolemaan, oli noussut kuolleista! Mikä aamu! Koskaan ei tapahtunut mitään sen kaltaista koko maailman historiassa. Oli tehty tunnetuksi Salaisuus, että Hän oli sekä Ylösnousemus että Elämä.

47   Sitten Hän sanoi tullessaan esiin tuona aamuna: “Koska Minä elän, myös te saatte elää.” Ei ainoastaan Hän hyötynyt ylösnousemuksesta, vaan koko tuo Siemen, joka lepäsi Jumalan suuressa sallimuksessa, sai hyödyn tuohon ylösnousemuksen Elämään, koska Hän sanoi: “Koska Minä elän, olette myös te elävä.” Siinä oli tuon Sinetin murtaminen. Koska Hänet tuotiin ylös, niin tulee jokainen, joka on Kristuksessa, tuoduksi ylös Hänen kanssaan.

48   Tämän loistavan auringonnousun tapahduttua, Jumala oli vahvistanut Sanansa. Kaikki synkkyys ja epäilys oli otettu pois ihmisten mielistä, koska tässä oli Hän, joka kerran eli, söi, joi ja seurusteli ihmisten kanssa ja joka sanoi: “Minulla on valta antaa elämäni, ja Minulla on valta ottaa se jälleen takaisin .” Ja nyt Hän ei ollut vain antanut tuota lausuntoa, vaan Hän oli myös todistanut sen Totuudeksi. Oi, mikä ihmeellinen asia tämä onkaan!

49   Olen varma, että me, jotka uskomme sen, voi edes käsittää, kuinka suuri asia se oli. Koska Hän nousi kuolleista, olemme myös me jo nousseet kuolleista ollessamme vielä Hänessä.

50   Huomatkaa nyt. Synkkyyden peittäessä maan eivät siemenet voineet elää ilman auringon [sun] nousua. Ja nyt synkkyyden peitettyä maan oli Poika [Son] noussut, ja kaikki synkkyys hävisi tämän Valon tieltä Sen levitessä kansakuntien ihmisten luo, että “Hän ei ole täällä. Hän on noussut ylös!” Mikä lausunto!

51   Hän oli todistanut Sanansa. Hän oli todistanut sen todeksi, sillä Hän oli nyt voittanut kuoleman, helvetin ja haudan, perkeleen kolminaisuuden: kuoleman, helvetin ja haudan. Sillä Saatana on kuoleman alkuunpanija. Hän on helvetin ja myös haudan omistaja. Ja se oli Saatanan kolminaisuus, joka oli yhden asian aiheuttama: kuoleman. Kuollessanne te menette hautaan ja, ollessanne syntinen, te menette helvettiin. Se oli tuo asia, Saatanan kolminaisuus, joka oli kuolema, ja se oli pitänyt ihmiset vankinaan kaikki nämä vuodet.

52   Mutta nyt, todellinen Jumalan kolminaisuus, joka on Yksi julkituotuna Kristuksessa, joka oli Elämä, ja joka oli murtanut Sinetit ja voittanut vihollisen ja noussut ylös, tuo Yksi, Totinen ja Elävä Jumala. “Minä olen Hän, joka oli kuollut, ja Minä elän ikuisesti ja Minulla on kuoleman ja helvetin avaimet.” Jumala Yhdessä, tehtynä mieheksi, oli asunut keskuudessamme ja voittanut jokaisen vihollisen ja oli todistanut, että Saatanan kolminaisuus oli voitettu ja Jumalan kolminaisuus oli tehty tunnetuksi, koska vain Jumalalla yksin on voima tuoda elämä jälleen takaisin. Hän oli tuo Immanuel. Jumala oli julkituotu lihassa.

53   Ei ole ihme, että Hän täällä Matteuksen 28. luvussa voi esittää väitteen, että “kaikki valta Taivaassa ja maan päällä on annettu Minun käsiini. Minä lähetän teidät olemaan todistajiani kaikkeen maailmaan.” Hän oli voittanut sekä kuoleman, helvetin että haudan. Eikä vain sitä, vaan Hän tuli esiin riemuvoitossa kaikkien taivaiden ja maan voimien kanssa. Kaikki, mitä Isä oli, kaikki, mitä Pyhä Henki oli, ja kaikki, mitä koskaan oli, oli Hänessä. “Kaikki valta Taivaassa ja maan päällä on annettu Minulle.” Kaikki muut ovat voimattomia. Hän oli vallannut sen.

54   Nyt! Ja silloin, eikä vain silloin, Hän lähetti Sanan opetuslapsille, Häneen uskoville: “Älkää pelätkö, sillä Minä olen Hän, joka oli kuollut ja elää aina ja iankaikkisesti. Ja minulla on kuoleman ja helvetin avaimet. Minä olen jo valloittanut sen. Älkää enää pelätkö. Sillä jokainen edeltä määrätty, ennalta määrätty Jumalan Siemen on tuleva elämään, kun tuo Valo leviää yli maan, tuosta kunniakkaasta Evankeliumista. Jokaisena aikana se on tuova esiin viljan, jonka Jumala oli määrännyt sen tuomaan.” Hän on noussut kuolleista.

55   Oi, kuinka ihmeellinen asia se onkaan! “Minä olen elossa”, tai tehty eläväksi. Tuo kreikkalainen sana “eläväksi tehty” merkitsee, että jokin oli tehty eläväksi kuoleman jälkeen.

56   Niin kuin siemenen, joka menee maahan, täytyy kuolla, jokaisen hitusen tuosta siemenestä, sen täytyy mädäntyä, jokaisen hitusen tuosta siemenestä, ja jokaisen elämän hitusen, joka oli tuossa siemenessä, täytyy tulla jälleen esiin.

57   Hänet oli tehty eläväksi. Eikä vain sitä. “Ja Minä tulen lähettämään saman Elämän, joka teki Minut eläväksi, Voiman, joka toi minut esiin haudasta. Minä tulen lähettämään Sen päällenne, tekemään teidät eläväksi, niin että, missä Minä olen, siellä myös te tulette olemaan.”

58   Luukkaan 24. luku, 49. jae. Hän sanoi: “Katso Minä lähetän teidän yllenne Isän lupauksen, mutta te viipykää, tai odottakaa, Jerusalemin kaupungissa, kunnes teidät on puettu voimalla Korkeudesta”, joka osoittaa, että ei vain Hän saanut sen kaikkea hyötyä, vaan Hän jakoi tuon hyödyn.

59   Hän tuli lunastamaan, tai tuomaan Elämään, nuo ennalta määrätyt Siemenet, jotka Jumala ennen maailman perustamista näki ja pani heidän nimensä Elämänkirjaan. Ja täällä he ovat maan päällä ilman toivoa. Hän ei tullut vain olemaan siunaus, vaan jakamaan tuon siunauksen jokaisen ennalta määrätyn Siemenen kanssa. No niin, jos siemen ei olisi ollut maassa, se ei olisi voinut elää. Sen täytyi olla maan päällä, ja sen täytyi myös olla hedelmällinen. Ei ole väliä sillä, kuinka pitkään sitä on pidetty pimeydessä, se on tuleva esiin, kun P-o-i-k-a loistaa sen ylle. Huomatkaa nyt, Hän tuli jakamaan sen kanssamme.

60   Ei ole ihme, että Evankeliumi on hyvä uutinen. Tuo sana “Evankeliumi” itsessään merkitsee “hyvää uutista”. “Hyvää uutista”, mistä? Jos joku mies kuoli tähtemme, se on hyvä uutinen. Kun Kristus syntyi, se oli hyvä uutinen. Mutta koskaan ei ollut sellaista uutista, kuin tämä uutinen on, että Hän, joka antoi lupauksen, on vahvistanut lupauksen, että Hän on elossa ikuisesti, ja Hänellä on sekä kuoleman että helvetin avaimet kädessänsä. Kaikki synkkyys rapisi pois. Ei ollut enää minkäänlaista synkkyyttä näkyvissä, sillä Poika oli noussut ylös haudasta. Siinä ei ollut mitään: “Hän tulee tulemaan”, tai “Hän voi tulla”. Hän oli jo tullut. Evankeliumi, hyvä uutinen.

61   Huomatkaa, itse Evankeliumin Sanoma todistaa ihmisille, että Hän on ylösnoussut. “Menkää kertomaan opetuslapsilleni, että olen noussut ylös kuolleista, ja tulen kohtaamaan heidät ja vahvistamaan tämän heille.” Oi Jumala, kuinka näinä viimeisinä päivinä on jälleen oleva Valo yli maan. “Ja Minä tulen todistamaan opetuslapsilleni. Menkää kertomaan heille, että Minä en ole kuollut, enkä Minä ole mikään perinnäissääntö, vaan Minä olen Elävä Kristus. Minä tulen kohtaamaan heidät. Viekää tämä Sanoma Minun opetuslapsilleni, että Minä olen noussut kuolleista.” Evankeliumi, hyvä uutinen.

Te sanotte: “Onko se oikein?”

62   Hebrealaiskirje 13:8 sanoo, että “Hän on sama eilen, tänään ja iäti.” Me, hyödynsaajina, on nyt todistettava Hänen Elämästänsä itsessämme, että olemme osalliset tästä Elämästä. Tuo Elämä… Koskaan ei ole sen kaltaista Elämää eletty. Hän oli Jumalan Poika. Hän kuoli, ja se sulki sen pois laskuista, mutta kun Hän nousi jälleen kuolleista Pääsiäisaamuna, silloin me, Hänen palvelijoinaan, olemme saaneet Häneltä tehtäväksi mennä kaikkeen maailmaan viemään jokaiselle ihmiselle tätä hyvää uutista, että Hän on elossa. Ja kuinka me voisimme tehdä sen vain sanan kautta? Sillä on kirjoitettu: “Evankeliumi ei tullut vain sanana, vaan voimassa ja Pyhän Hengen julkituomisena todistaen, että Hän on elossa.”

63   No niin, jos on olemassa jokin toinen Evankeliumi, niin kuin Paavali puhui yhdelle noista ryhmistä: “Olen niin yllättynyt, että te käännytte toisenlaiseen evankeliumiin, sillä ei ole olemassa mitään toista, vaan se on joku itse tehty evankeliumi, jokin kirkkokunnallisesti keksitty asia. Te käännytte pois tuosta hyvästä uutisesta.”

64   ‘Ja koska Minä elän, myös te elätte, ja Minä elän teissä, ja niitä tekoja, joita Minä teen (Joh.l4:12), niissä teoissa, joita Minä teen, Minut itseni tunnistetaan teissä.’” Oi, mikä Sanoma! Ei ole ihme, että meillä on ollut pimeä teologian maailma. Mutta ehtoajassa on tuleva jälleen Valo. On oleva ylösnousemus ehtooajassa. On oleva Valo ehtooajalla.

65   No niin, tuon lähetetyn Sanoman ydin, että “Hän on noussut kuolleista”, niin me, Hänen hyödynsaajansa, me, jotka jaamme ylösnousemuksen Hänen kanssaan, me saamme hyödyn tästä todistamalla maailmalle, että Hän on elossa. Me emme voi tehdä sitä vain sanan avulla, me emme voi tehdä sitä jokin ihmisperinteen avulla. Me vain tarkalleen heijastamme sitä, mihin me osoitamme.

66   Pelkään, että tänään aivan liian useat meistä eivät saa tuotua ihmisiä Kristuksen luo. Me saamme tuotua heidät johonkin seurakuntaan, johonkin teoriaan, mutta meidän täytyy saada heidät tuotua Kristuksen luo. Hän on se ainoa, ja vain se ainoa, jolla on Elämä. “Jolla Poika on, hänellä on Elämä.”

67   Ja jos jonkun kuolleen miehen elämä on pantu teihin, te tulette elämään samanlaista elämää, jota hän eli.

68   Jos jonkun ihmisen veri on tiettyä tyyppiä, ja jos otatte veren yhdestä ihmisestä ja vaihdatte sen toiseen ihmisen veren toiseen, tulee hänellä ehdottomasti olemaan sen tyyppinen veri.

69   Ja jos henkenne, joka teissä on, on kuollut, ja jos olette voidellut sillä Elämällä, joka oli Kristuksessa, jos se Elämä on yllänne… Roomalaiskirje 8:11 sanoo: “Jos Henki, joka herätti Kristuksen kuolleista, asuu teissä, Se tulee myös tekemään eläväksi teidän kuolevaiset ruumiinne.” Tuo sama Elämä, nuo samat voimat, nuo samat hyödyt, joita Hänellä oli täällä maan päällä Jumalalta. Hän lunasti teidät, Siemenen, jonka Jumala ennalta tunsi, joiden nimet oli pantu Karitsan Elämänkirjaan ennen maailman perustamista.

70   Ja tuo Evankeliumin Valo ylösnousemuksesta, Sanan vahvistaminen… Kuinka me tiesimme, että Hän oli Kristus? Koska Hän todisti sen mistä hän puhui. Kuinka tulen tuntemaan tämän hetken Sanoman? Jumala todistaa sen, mitä lupasi, ja Hän puhuu siitä. Se on tuntomerkkinä siitä, että olemme hyödynsaajat Hänen kanssaan ylösnousemuksessa. Hän todistaa se, mistä Hän on puhunut.

71   Sen, minkä Hän lupasi tehdä Kristuksessa, Hän todisti ylösnousemuksessa. Se, minkä Hän lupasi tehdä Mooseksen päivinä, Hän osoitti todeksi. Minkä Hän lupasi Eenokin päivinä, sen Hän todisti. Kaikkina apostolien päivinä Hän todisti sen.

72   Ja nyt tänä päivänä Hän todistaa sen, minkä on sanonut, koska ne ovat osa siitä Siemenestä, joka oli edustettuna Elämänkirjassa, ja jota Hän tuli lunastamaan takaisin Jumalalle. Oi, mikä Sanoma!

73   Pääsiäisaamuna Hän ei vain noussut ylös, vaan Hänen hyödynsaajansakin nousivat Hänen kanssaan. He olivat Kristuksessa Hänen ristiinnaulitsemisessaan, he olivat Hänessä Hänen ylösnousemuksessaan. Me olemme Hänen hyödynsaajansa, tehdyt eläviksi sen jälkeen, kun me olimme kuolleita pimeässä maailmassa.

74   Epäuskon pimeä maailma, jonne seurakunnat ja kirkkokunnat, ja niin edelleen, olivat meidät vetäneet. Jokin meissä huutaa: “Oi, me haluamme Jumalaa. Me isoamme ja janoamme Jumalaa.” Me liityimme metodisteihin, baptisteihin, helluntailaisiin, presbyteereihin ja mihin vielä, ja yhä jokin oli vinossa. Me emme yksinkertaisesti voineet vielä löytää sitä. Ja yhtäkkiä, haparoidessamme pimeydessä, tuo suuri Ylösnousemus tuli meidän luo Jumalan Sanan lupauksen julkitulemisen kautta.

75   Samalla tavoin Hän oli Jumalan Sanan lupauksen julkituleminen. “Minä en tule jättämään Hänen sieluaan helvettiin enkä salli Pyhäni nähdä turmeltumista.” Hän julkitoi Sen, jokaisen Jumalan Sanan, joka oli luvattu Hänelle. Hän todisti sen, kun Hän nousi ylös pääsiäisaamuna.

76   Nyt niille, jotka kerran haparoivat pimeydessä ja harhailivat ympäri ihmetellen pitäisikö heidän pestä jalkoja tänä päivänä tai pitäisikö heidän viettää jotakin tiettyä päivää tai elää tiettyjen sääntöjen mukaan, kaikki nuo asiat haihtuivat pois. Sillä siellä oli kunniakas ylösnousemus, joka uhmasi jokaista ihmistekoista asiaa, minkä ihminen oli koskaan tehnyt. Se uhmasi kaikkea ihmistekoista järkeä.

77   Koskaan ei ollut tuohon aikaan mennessä ollut ketään, joka olisi voinut antaa elämäänsä ja ottaa sitä jälleen takaisin. Hän uhmasi sitä tieteellistä todistetta, joka heillä oli, nousemalla jälleen ylös.

78   Kun he sanovat, että “Jeesus Kristus ei ole sama eilen, tänään ja iäti”, ettei “Hänen voimansa ole sama”, ettei “Hänen Evankeliuminsa ole sama”, vaikka Raamattu sanoo, että Se on sama. Jumala uhmasi jokaista kirkkokuntaa, jokaista uskontunnustusta ja Hän tuli esiin niin kuin oli luvannut ja todisti meille sen, että Hän on elossa.

79   Me olemme Hänen ylösnousemuksensa hyödynsaajat, tehty eläväksi sen jälkeen, kun olimme kuolleita maailmassa, synnissä ja rikkomuksissa. Hän on tehnyt eläväksi meidät yhdessä Hänen kanssaan, nostanut ylös Hänen kanssaan, ja nyt me istumme taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa.

80   Hänen Henkensä tuo Hänen saman Elämän jälleen maan päälle. Jos Jumalan Henki, joka nosti ylös Kristuksen, tuon ruumiin, tuon voidellun ruumiin, jos Jumalan Henki voiteli tuon ruumiin sellaisella tavalla, että kun tuo Siemen putosi maahan, Hän ei yksinkertaisesti voinut antaa Hänen levätä siellä. Ei! Hän teki Hänet eläväksi ja nosti Hänet ylös. Jos tuo sama Henki samoin teoin, samalla voimalla, samoin merkein on teissä, tulee Se myös nostamaan teidät ylös.

81   Haluaisin lukea erään pienen Kirjoituksen tässä teille. Haluan teidän menevän erääseen Kirjoituksen kohtaan, jonka olen kirjoittanut tänne. Se löytyy 3. Mooseksen kirjan 23. luvusta, jakeet 9-11. Kuunnelkaa tarkasti. Laissa, leeviläisessä Laissa, Jumala puhuu Moosekselle. Kuunnelkaa. Nyt, kaikki nämä asiat ovat esikuvia, ja me tulemme pysähtymään tässä muutamaksi hetkeksi mennäksemme tähän esikuvaan.

Ja HERRA puhui Moosekselle ja sanoi:

Puhu Israelin lapsille ja sano heille: Kun te olette tulleet maahan, jonka minä annan teille…

82    “Siihen paikkaan, asemaan, jonka Minä olen antanut teille. No niin, puhu nyt Israelin lapsille, että kun te pääsette tähän tiettyyn paikkaan, johon olen luvannut viedä teidät, kun te pääsette sinne, tähän maahan.” No niin, tässä puhutaan luonnollisesta, joka on esikuva hengellisestä.

Ja korjaatte sen sadon (kun olette saaneet sen, mistä kerroin teille), silloin tuokaa satonne ensihedelmistä lyhde papille.

Ja hän on heiluttava lyhteen HERRAN edessä teidän hyväksenne. Sapatin jälkeisenä päivänä pappi heiluttakoon sen.

83   Jos oli joku pyhä rituaali, sen piti tulla esiin sapatinpäivänä, joka oli viikon seitsemäs päivä, joka on lauantai. Mutta panitteko merkille tässä, että tuo lyhde tuli heiluttaa viikon ensimmäisenä päivänä.

84   Tuo lyhde, joka oli ensihedelmä istuttamastanne siemenestä. Kun se oli kasvanut ja kypsynyt, te leikkasitte tämän lyhteen ja veitte sen papille ja annoitte hänen heiluttaa sitä Herran edessä tullaksenne hyväksenne, että teidät on vastaanotettu. Te tulitte lyhteenne kanssa, ja hänen tuli heiluttaa sitä Herran edessä.

85   Ei sapattina, seitsemäntenä päivänä, vaan ensimmäisenä päivänä, jota me kutsumme sunnuntaiksi, S-u-n-d-a-y [sunnuntai].

86   Tietenkin, se on roomalainen sana, ja he nimittivät sen sunnuntaiksi aurinkojumalien tähden [aurinko= sun]. Mutta kuinka se onkaan muuttunut!

87   Se ei enää ole s-u-n [aurinko], se on S-o-n-d-a-y [Son = Poika]. Pojanpäivä, kun tuota Vehnänjyvää, Jumalan Ensihedelmä kuolleista, tulee heiluttaa seurakunnan yli, että me olemme Hänen Siemenensä. Ja ensihedelmä niistä, jotka nukkuivat, oli se, joka heilutettiin viikon ensimmäisenä. Sunnuntaina Hän nousi ylös, heilutti hyvästiksi ja nousi ylös korkeuteen ihmisten keskeltä.

88   Huomatkaa, Jumalan vehnän ensimmäinen Jyvä oli se, joka oli nostettu ylös kuolleista, Jumalan ensimmäinen Vehnänjyvä. Jumalan eläväksi tekevällä Voimalla, Jumala oli tehnyt eläväksi Hänen elämänsä, nostanut Hänet kuolleista, ja Hän oli niiden Ensihedelmä, jotka nukkuivat, Ensihedelmä. Hän oli tuo lyhde.

89   Sen tähden heidän täytyi heiluttaa tuo lyhde, sillä se oli ensimmäinen, joka oli tullut kypsäksi. Ja sitä heilutettiin kiitokseksi Jumalalle uskoen, että ne loputkin tulisivat. Ja se oli merkki.

90   Ja tänään, koska Hän oli ensimmäinen Jumalan Poika, joka tuli täyteen kypsyyteen ollakseen Jumalassa, Hänet temmattiin ylös maasta ja heilutettiin kansan yllä, oi mikä ihmeellinen opetus, eläväksi tekevällä Voimalla, ensimmäinen. Vaikkakin Hänet on tuotu esiin esikuvien kautta monta kertaa, niin kuin tulemme näkemään myöhemmin, mutta tämä todella on Ensihedelmä niistä, jotka nukkuivat. Hänet heilutettiin luvatun Siemenen yllä, jolla oli Elämän lupaus.

91   Hänet heilutettiin Helluntaipäivänä, kun siellä tuli tuo ääni Taivaasta aivan kuin heilutus, mahtava, kohiseva tuuli, ja Hänet heilutettiin ihmisten yllä, helluntai-ihmisten, jotka olivat Helluntaina siellä ylhäällä odottamassa, että oli tuleva siunaus.

92   Ja on tapahtuva heiluttaminen uudestaan, me käsitämme sen, viimeisinä päivinä Luukas 17:30 mukaisesti, uudestaan Pojan päivänä, päivänä, jolloin ihmisen P-o-i-k-a tulee olemaan paljastettu tai heilutettu jälleen ihmisten yllä.

93   No niin, kuka on tämä Ihmisen Poika? Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme. Ja kaikesta opetuksesta, jota meillä on, ja Jumalan Sanan vahvistamisesta Jumalan Sanan merkeillä ja ihmeillä, me näemme tänään, täältä Luukkaan Evankeliumista, josta juuri lainasimme, Luukas 17. Luku ja 30. jae ja Malakia 4 ja eri Kirjoituksista, jotka ovat meille tuttuja, että Sana on jälleen heilutettu ihmisten yllä, niin että kuolleet ihmisten perinnäissäännöt ovat kuolleita, ja että Jumalan Poika on elossa jälleen Pyhän Hengen kasteen kanssa aivan keskuudessamme ja antaa meille Elämän.

94   Niin kuin Kristus oli Ensimmäinen, joka nousi ylös, kaikista profeetoista ja niin edespäin, vaikkakin sen on osoitettu esikuvina monin paikoin, Hän oli Ensihedelmä niistä, jotka nukkuivat. Morsiamessa, Kristuksen tulemuksessa, sen tullessa ulos seurakunnasta, siellä täytyy jälleen tulla Lyhde heilutetuksi viimeisinä päivinä. Oi!

95   Lyhteen heiluttaminen! Mikä oli tuo lyhde? Ensimmäinen, joka tuli kypsäksi, ensimmäinen, joka todisti olevansa vehnä, todisti olevansa lyhde.

96   Halleluja! Olen varma, että näette sen, mistä olen puhumassa! Sitä heilutettiin ihmisten yllä. Ja ensimmäisenä, joka on tuleva esiin Morsian Ajanjaksossa, ylösnousemuksessa pimeistä kirkkokunnista, tulee olemaan Sanoma siitä, että täysi Sanan kypsyys on palannut jälleen takaisin Sen kaikessa voimassa, ja Se on heilutettu ihmisten yllä samoin merkein ja ihmein, joita Hän teki siellä aikaisemmin.

97   “Koska Minä elän, myös te elätte”, Hän sanoi puhuen Vaimostansa. “Koska Minä elän, myös te elätte.” Mikä ylösnousemus se olikaan! Ja mikä ylösnousemus tämä onkaan: olla eläväksi tehty kuolleista, olla tehty eläväksi Kristuksessa Jeesuksessa Jumalan eläväksi tekevällä Voimalla.

98   Häntä heilutettiin heidän edessään. Sana, joka Hän oli, heilutettiin jälleen heidän edessään Helluntaipäivänä, Sana julkituotuna. Ja kuten sanoin, Se tullaan jälleen heiluttamaan viimeisinä päivinä.

99   Nyt te voitte esimerkiksi sanoa: “Odotahan hetki, veli Branham. Tiedän erään seurakunnan, joka…” Kyllä, niin tiedän minäkin. Näettehän?

100   Mutta nyt, esimerkiksi, jos me kaikki olisimme nyt menossa takaisin Tucsoniin tänään iltapäivällä, ja jokainen meistä ajaisi uuden uutukaista suurta Cadillacia, kaikki istuimet olisivat peurannahkaa, pehmeintä nahkaa, istuminen olisi pehmeätä ja mukavaa. Lattialla olisi karvalankamatto. Ohjauspyörä olisi kromattu ja timantein koristettu. Moottori olisi mekaanisesti testattu ja täsmälleen oikea moottori. Renkaat olisivat… Kaikki laakerit olisivat rasvattu, renkaat räjähtämättömät, ja kaikki olisi tieteellisesti testattu.

101   Sitten he työntäisivät ne kummatkin ulos kokoonpanonauhalta ja täyttäisivät molempien tankit bensiinillä, joka on kuljetusvoima, bensiini, koska siinä on oktaaneja. Mutta nyt, kun starttaisitte niitä, vaikka ne molemmat näyttävätkin aivan samanlaisilta, niin jos toisessa niistä ei olisi lainkaan kipinää, ei minkäänlaista sytytysvoimaa.

102   “Mutta”, te sanotte, “voimahan on bensiinissä, veli Branham.” Mutta minä en välitä siitä, kuinka paljon voimaa on bensiinissä, ellei siellä ole kipinää tuodakseen julki tuon voiman, ellei siellä ole jotakin voimaa vahvistaakseen sitä, että se on bensiiniä, silloin se voi aivan yhtä hyvin olla vettä.

103   Ei ole väliä sillä, kuinka paljon teologit väittävät, kuinka hyväksi olette saaneet seurakuntanne, kuinka paljon teillä on koulutusta, kuinka paljon se on raamatullista, niin ennen kuin tuo Heilutuslyhde, ennen kuin Pyhä Henki tulee henkilön ylle tehdäkseen eläväksi Sanan, bensiini esittää Sanaa, Se on Totuus, niin ilman Henkeä se ei tule liikkumaan!

104   Me panemme liian paljon painoa mekaniikalle, mutta emme lainkaan dynamiikalle. Tarvitaan Jumalan dynaaminen Voima, Jeesuksen Kristuksen Ylösnousemuksen voima Seurakunnan yllä tuomaan julki ja osoittamaan, että tämä on bensiiniä! Sitä voi olla bensiinitynnyrissä, mutta se voi silti olla vettä. Näettekö? Mutta se tulee ainoastaan todistetuksi siten, että siihen laitetaan tämä Elämä, ja se tulee osoittamaan, onko se bensiiniä tai ei.

105   Ja kun te yritätte panna Pyhää Henkeä johonkin kirkkokuntaan, on se aivan sama jos yrittäisitte… Te saatte moottorin yskimään, te pilaatte moottorin, te saatte sen täyteen nokea.

106   Mutta oi, olen niin iloinen, että on olemassa kymmenentuhannen oktaanin voima, Jumalan Sana ja Pyhä Henki sytyttääkseen Sen, tuodakseen esiin Jumalan Voiman miehen tai naisen elämässä, tai Sen tullessa seurakuntaan se saa tuon Cadillacin liikkeelle Pyhän Hengen dynaamisen voiman alla, joka tuli takaisin ja heilutettiin ihmisten yllä Helluntaipäivänä ja teki Hänet samaksi eilen, tänään ja ikuisesti.

107   Siellä nousi ylös tuo kaikkien profeettojen ensimmäinen Lyhde, joka oli Jumalan Poika, profeettojen Kuningas.

108   On ollut seurakuntia, seurakuntia, morsiamia, morsiamia, seurakuntia, morsiamia ja morsiamia.

109   Mutta täytyy tulla Eräs! Halleluja! Täytyy tulla todellinen Morsian! Täytyy tulla Yksi, jolla ei ole vain mekaniikkaa, vaan myös sen Dynamiikka, joka saa tuon Seurakunnan elämään, liikkeelle Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Siihen asti kunnes me tulemme tuolle paikalle, kunnes me löydämme tuon paikan, mitä hyötyä on kiillotella pölykapseleita? Mitä hyötyä on vahauksesta ja kiillotuksesta, kun siinä ei ole mitään Dynamiikkaa? Ei ole väliä sillä, kuinka paljolti mekaniikka on todistettu oikeaksi, täytyy olla Dynamiikkaa, joka saa sen toimimaan.

110   Hän todisti sen! Halleluja! Sen Pääsiäinen todistaa. Hän ei ollut vain Sana, vaan Hän oli Jumala, itse Dynamiikka Sanassa, joka ravisti Jeesuksen Kristuksen kylmän ja kankean ruumiin jälleen elämään ja sai sen nousemaan ylös siellä haudassa ja vieritti pois kiven. “Minä olen Hän, joka oli kuollut.” Niin kuollut, kunnes aurinko sanoi, että Hän oli kuollut. Kuu sanoi, että Hän oli kuollut. Tähdet sanoivat, että Hän oli kuollut. Ja nyt, koko maailma on tullut tuntemaan, että Hän on jälleen elossa! Hän ei ollut vain Mekaniikka, Jumalan Sana, vaan Hän oli Dynamiikka, joka todistaa Sen.

111   Ja jos Hän tuli esiin ja oli Ylkä, täytyy Morsiamen tulla esiin, koska se on osa Hänestä. Ja Se voi olla vain kaikkien ilmestysten täyttymisen julkituleminen, mitä kaikki muut ovat Morsiamesta puhuneet. Ja Se voi ainoastaan julkituoda… Ja jos Se tekee jotakin erilaista, kuin mitä Ylkä on tehnyt, se ei ole Morsian, koska Hän on liha Hänen lihastansa, luu Hänen luustansa, Elämä Hänen Elämästään, Voima Hänen Voimastaan. Morsian on Ylkä! Niin kuin mies ja nainen ovat yksi, ja nainen on otettu miehen kyljestä, niin on Morsian otettu Hänen Hengestänsä, naisellinen henki Hänestä, liha Hänen kyljestänsä, joka on tehty sekä Mekaniikaksi että Dynamiikaksi, Vaimoksi, Hänen Henkensä ja Hänen lihansa on pantu yhteen muodostaen mekaniikan ja Dynamiikan. Siihen asti kunnes seurakunta tai ihmiset…

112   Kaikki nämä pääsiäispuput ja seremoniat ja suuret kirkot ja hienoudet tulevat pettämään ja häviämään pois.

113   Kunnes tuo Seurakunta tulee sekä Dynamiikaksi että Mekaniikaksi, ja se Jumalan Henki, joka liikutti Hänet tekemään asioita, joita Hän teki, jos Hän käytti kuuttatoista sylinteriä, niin tulee myös Morsian käyttämään. Aamen! Sillä Hän sanoi Johannes 14:12: “Joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen. Minä tulen antamaan hänelle latauksen Dynamiikastani hänen mekaniikkaansa, niin ettei maailma kykene vastustamaan sitä, ja Minä tulen nostamaan hänet jälleen ylös viimeisinä päivinä!” Siinä on pääsiäissanoma: Dynamiikka ja mekaniikka yhdessä. Mekaniikka ilman Dynamiikkaa on hyödytön, ei myöskään Dynamiikka ilman mekaniikkaa toimi.

114   Te voitte kirkua ja huutaa ja hyppiä ylös ja alas niin paljon kuin haluatte ja kieltää tämän Sanan, siitä ei ole mitään hyötyä. Te vain liikutatte kammella mäntiä ja saatte aikaan kipinän, mutta siellä ei ole lainkaan bensiiniä, jonka se voisi sytyttää.

115   He toimivat vain silloin, kun ne tulevat yhteen. Aamen! Niinpä toinen tulee pysymään hiljaa paikallaan ja toinen tulee menemään ylös, siinä kaikki. Vaikka ne molemmat voivatkin näyttää samanlaisilta, molemmat väittävät olevansa seurakuntia, molemmat väittävät olevansa Morsian, mutta yhdellä on sekä mekaniikka että Dynamiikka. Se saa sen tapahtumaan. Se, mitä Hän sanoi, on Totuus.

116   Se ei yksinkertaisesti tule liikkumaan, ei väliä sillä, kuinka hyvä mekaniikka on, ennen kuin Dynamiikka tulee mukaan. Kun Dynamiikka on tullut, Tuli saatu kosketuksiin bensiinin oktaanien kanssa. Ja kun se räjäyttää sen, se saa aikaan palamisen, ja tuo palaminen panee jokaisen osan liikkeelle ja saa aikaan jokaisen liikkeen, sillä Hän on sama eilen, tänään ja iäti. Sellainen on ylösnousemus, se on todellinen Jumalan Voima, mekaniikkaa Dynamiikan kanssa. Huomatkaa, Henki on se, joka tekee eläväksi. Kipinä on se, joka sytyttää. Bensiini ei ole se, joka sytyttää, kipinä sytyttää bensiinin. Näettekö?

117   “Te ette voi tehdä mitään ilman Minua, mutta Minun kanssani te voitte tehdä kaiken.” Ja Hän on Sana. Se on Isä, joka elää. “Niin kuin Isä lähetti Minut, niin lähetän Minä teidät. Niin kuin Isä on sytyttänyt Minut ja työntänyt Minut kaikenlaiseen, Minä teen vain sitä, mikä miellyttää Jumalaa. Nyt, niin kuin Hän lähetti Minut, niin lähetän Minä teidät tämän saman Mekaniikan kanssa. Ja tarvitaan sama Dynamiikka saamaan se liikkeelle. Ja nämä merkit seuraavat niitä jotka väittävät että heillä on mekaniikka. Dynamiikka ottaa paikkansa.”

118   Paavali sanoi: “Evankeliumi ei tullut yksin sanana, yksin bensiinin kautta, vaan myös kipinän kanssa saadakseen Sen liikkeelle.” Siinä se on teille! Se tuli meille sillä tavalla.

119   Se sama Henki, joka nosti Hänet ylös, tekee eläväksi todellisen uskovaisen Iankaikkiseen Elämään. Muistakaa nyt, potentiaalisesti nyt, tarkatkaa, kun aikamme on loppumassa. Huomatkaa, tuo sama Henki… Roomalaiskirje 8:1. Lukekaamme se uudestaan, niin tulemme näkemään, mitä siinä sanotaan. Roomalaiskirje 8:1. Hyvä on. Ja eikä Roomalaiskirje 8:1, tarkoitan 8:11. Olen pahoillani.

120   Roomalaiskirje 8:11: “Mutta jos…” Siinä se ongelma onkin, siinä on tämä ehto.

Mutta jos hänen Henkensä,… (Jumalan Henki, Pyhä Henki) …joka nosti ylös Jeesuksen kuolleista, asuu teissä…

121   No niin, siinä se on teille. Jos Yljän Henki asuu Morsiamessa!

122   Kun Jumala teki ensimmäisen ylkänsä, Hän valmisti yljän ensin, ja tämä oli sekä mies että nainen hengen muodossa. Hän muodosti miehen maan tomusta tehdäkseen hänet materiaksi. Ja huomatkaa, kun Hän teki Eevan Adamista, Hän ei ottanut toista savenpalsta, Hän otti samasta savenpalasta, samasta Sanasta, sillä Adam oli puhuttu Sana. Näettekö? Hän otti Adamista, jossa oli sekä miehinen että naisellinen henki, ja Hän otti naisellisen hengen pois ja asetti sen Eevaan. Niinpä se on yhä erillään Adamin hengestä. Se on Adamin lihaa. Silloin se oli Adamin henki, dynamiikka, joka teki eläväksi hänen ruumiinsa mekaniikan.

123   Niin myös Morsiamen täytyy olla liha Hänen lihastansa ja luu Hänen luustansa. No niin, kuinka tämä kuolevainen liha on tuleva Hänen lihakseen? Me tulemme siihen hetken kuluttua. Näettekö? Kuinka se tapahtuu? Mikä on tämä suuri muuttaminen? Huomatkaa!

Mutta jos hänen Henkensä,… (Jumalan) …joka nosti ylös Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka nosti ylös Kristuksen kuolleista, on myös tekevä eläväksi teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka asuu teissä.

124   Oi! Ennalta määrätyt, tietenkin, kuten Siemen leväten maan päällä, ne, joilla oli Elämä itsessään. Monet niistä olivat kuolleita. Ne olivat vain mädäntyneitä siemeniä, vedet ja muut asiat olivat polttaneet ne pilalle. Mutta tiedättekö, siellä lepäsi Siemen valmiina elämään. Jumala tiesi sen lepäävän siellä.

125   Nyt, ennalta määrätyt ovat ensimmäiset, jotka Pyhä Henki tulee tekemään eläväksi, sillä Pyhä Henki tulee vaatimaan omaansa. No niin, tämä on nyt syvällistä, joten olkaa varmat, että käsitätte tämän hyvin!

126   Nyt, niin kuin ei aurinkoa lähetetty maan ylle tuomaan elämään kiviä, jotka myös olivat tomua, sen ei tullut tuoda kaikkea tomua elämään, vaan sen tuli tuoda elämään se osa tomusta, joka sulki sisäänsä elämän.

127   Eivät kaikki ihmiset tule vastaanottamaan Kristusta, oi, ei, vain ne, joissa Jumalan ennalta määräämä Elämä asuu ympäröitynä osalla maan tomua. Ne Hän tulee tekemään eläväksi. He ovat niitä.

128   Nyt tuo tomu voi maata siellä auringossa ja sanoa: “Tämä vanha aurinko on niin kuuma.” Tuo kivi sanoo: “Tämä vanha aurinko on niin kuuma“, mutta tuo pieni siemen sanoo: “Sitä minä odotan!” Ja siihen alkaa tulla eloa. Se tkee eläväksi tuon osan tomusta, koska aurinkoa ei oltu lähetetty tekemään eläväksi kiveä eikä tekemään eläväksi tomua, vaan tekemään eläväksi siemenen elämän.

129   No niin, Pyhä Henki tulee nyt. Tietenkään, sitä ei lähetetty… Miksi eivät kaikki ihmiset vastaanota Sitä? Sitä ei lähetetty heidän luokseen.

130   Eräs kaveri sanoi minulle, “Minä en usko… En välitä siitä, mitä sanot. Vaikka voisit herättää kuolleen, tai mitä tahansa, ja parantaa sairaat ja todistaa sen kaikella tavalla, en kuitenkaan usko sitä.”

131   Minä sanoin: “Tietenkään et, sinä olet uskomaton. Sillä ei ole mitään merkitystä sinulle, sitä ei edes lähetetty sinua varten. Se on lähetetty niitä varten, jotka uskovat.”

132   Sanoma on uskovaiselle. Niille, jotka tuhoutuvat, Se on hullutus, mutta niille, jotka ovat Kristuksessa ja ovat osa tuosta Siemenestä, Se on Elämä.”

133   Pieni kertomukseni siitä kuinka eräs maanviljelijä pani kotkanmunan kanan alle. Muistatteko? Kun tämä maanviljelijä oli tehnyt tämän asian, pannut kotkanmunan kanan alle, tuo vanha kana hautoi siitä mielestään omituiselta näyttävän kananpojan. Tuo pikku kotka oli, ehdottomasti, omituiselta näyttävä olento. Ja se oli omituinen pikku kaveri. Se ei näyttänyt samankaltaisilta kuin ne, sen höyhenet eivät olleet sellaisia kuin muilla oli, ja se yksinkertaisesti oli omituinen pikku mies. Ja kaikki muut kananpojat pitivät sitä vähän erikoisena. Ja kun kanaemo meni ympäriinsä…

134   Se ei edes pitänyt siitä ruokavaliosta, jolla se ruokki häntä. Se ei pitänyt tuosta kanalan pihalla raapimisesta, sillä ei ollut mitään tekemistä hänen kanssaan. Niinpä se ihmetteli, miksi hänen oikein täytyi olla niin eriskummallinen. Näettekö? Hän ei ollut koskaan maistanut mitään… Hän söi vain juuri tarpeeksi pysytelläkseen elossa, koska hän ei pitänyt sen mausta, sillä hän ei ollut alusta alkaenkaan kananpoika. Näettekö?

135   Ja tuo kanaemo saattoi kotkottaa, tiedättehän: “Ihmeiden päivät ovat ohitse! Ei ole mitään sellaista asiaa! Liittykää seurakuntaan!” Se ei kuulostanut aivan oikealta tuosta pikku kaverista. Niinpä se seurasi kanan perässä, kunnes yhtenä päivänä sen äiti…

136   Tuo vanha kotka tiesi munineensa niin-ja-niin monta munaa, ja yksi oli kadoksissa. Hän tiesi, että tuo kotka oli jossakin, joten se lähti etsimään häntä. Se kaarteli yli vuorenhuipun ja alas laaksoihin ja lensi yli kaikkialla, missä se vain voisi olla. Tähän aikaan sen olisi ollut aika syntyä, sen oli aika kuoriutua. Se sanoi: “Ehkä joku varis on vienyt munani, tai ehkä se oli hiirihaukka, en tiedä. Joku on vienyt munani, mutta tiedän, että tuo muna on mielessäni. Minulla on poika jossakin. Minun täytyy etsiä hänet.”

137   Samoin tekee Jumala. Hän on tuo suuri Kotka. Ajatuksissansa Hän tiesi, että Hänellä tulisi olemaan Seurakunta. Hän tiesi, että Hänellä tulisi olemaan ihmisiä. Ei väliä sillä, mikä oli viekoitellut ne, ei väliä sillä, minkä alla ne on haudottu, Hän etsii ne. Hän etsii omansa!

138   Ja yhtenä päivänä, kertomus jatkuu, tämä vanha kotka lensi kanatarhan ylitse. Se katseli kaikkialle ja löysi hänet. Oi, tuo Ylösnousemus, hänen käsittäessä, ettei hän loppujen lopuksi ollutkaan mikään kananpoika. Hän oli kotka! Ja häntä oli aina opetettu katsomaan alas, etsimään kanatarhan pihalta kovakuoriaista tai jotakin. Mutta hän kuuli huudon, joka sanoi: “Katso ylös tähän suuntaan!” Ja hän katsoi ylös, ja siellä oli joku olento, jolla oli neljäntoista jalan siivet ja oli voimallisempi kuin kaikki kanatarhan kananpojat ja väitti häntä pojakseen!

Hän sanoi: “Äiti, kuinka pääsen luoksesi?”

139   Hän sanoi: “Vain hyppää, ala räpyttää siipiäsi, sillä sinä olet kotka.”

140   Näettekö? Se tiesi, että sillä oli poika jossakin. Ei väliä sillä, missä se on kasvatettu, hänellä on poika jossakin.

141   Ja Jumala tietää. Halleluja! Hänellä on ennalta määrätty Seurakunta! Hän tiesi, että Hänellä on poikia ja tyttäriä ja Morsian odottamassa jossakin. Ja kun Pyhä Henki, tuo heilutus Lyhde, alkaa lentää sen ylitse, niin oi! Hän on sama eilen, tänään ja iäti, ei joku salaperäinen kertomus, vaan todellisuus.

142   Ei väliä sillä, kuinka paljon ihmiset yrittivät kertoa hänelle, että hän oli kotka, hän ei tiennyt, millainen kotka oli, vaikka se olikin kotka. Hän ei voinut ymmärtää sitä ennen kuin näki jotakin, jota hän itse heijasti.

143   Ja kun me näemme, emme jotakin kirkkokuntaa, emme jotakin Ph.D:tä, emmekä LL.D:tä, emmekä jotain hyvää naapuria, vaan Jumalan pojan, joka on muovattu Jumalan kuvaksi Jumalan dynaamisen Voiman kanssa vastaukseksi tämän päivän pyyntöön, että Hän on sama eilen, tänään ja iäti, niin mikään kanaemo ei tule pidättelemään teitä. Poika etsii äitinsä. Hän on alusta alkaen kotka. Hän tunnistaa, tämä todellinen kotka tunnistaa Jumalan Sanan kutsun. Miksi? Hän on kotka. Kotka kotkalle. Sana ennen maailman perustamista, Sana Sanalle. Sana, ennalta määrätty tämän hetken kirjoitetulle Sanalle. Käsitättekö te asemanne? Kotkanpoika etsii sitä.

144   Sitten tämä maallinen ruumis on tehty eläväksi ja tuotu Jumalan eläväksi tekevällä Hengellä kuuliaiseksi Jumalan Sanalle.

145   Nopeasti. No niin, tämä kotkanpoika ei tiennyt, kuinka päästä sinne ylös. Hänelle oli opetettu, ettei hän voinut tehdä sitä. “Sinä et voi päästä korkeammalle kuin, mitä voit hypätä.” Sellainen on kananpoika. Näettekö?

Mutta tämä kotka sanoi: “Niin se ei ole.”

Kotkanpoika vastasi: “Mutta, katso kananpoikia.”

146    “Ei ole väliä sillä millaisia kananpojat ovat, sinä olet kotka. Ala vain levittää noita siipiäsi. Harjoita niitä vähän. Ala liikkua ylöspäin!”

147   Sana Sanalle. “Niitä tekoja, joita Minä teen, myös te teette. Joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen. Näettekö? Koska Minä elän, myös hän elää. Ja jos se Henki, joka nosti Hänet ylös kuolleista, asuu teissä, Se tekee eläväksi teidän kuolevaisen ruumiinne.” Näettekö?

148   Mitä se tekee? Kuunnelkaa nyt, niin että tulette tietämään, että tämä Pääsiäinen… Haluan sen merkitsevän teille enemmän kuin mikään pääsiäinen on koskaan merkinnyt. Ymmärrättekö? Haluan teidän näkevän sen. Me tiedämme, mitä se teki Hänelle, mutta haluan teidän näkevän sen, että se ei tule, vaan on jo tehnyt saman teille. Näettekö? Mitä se tekee? Se tekee eläväksi kuolevaisen ruumiin. Tämä kuolevainen ruumis, jossa me elämme, Se tekee sen eläväksi, toisin sanoen, tuo sen Elämään.

149   Nyt, te, jotka kerran kävelitte valtavan suuri sikari suussanne tai savuke suussanne, ja te naiset, joilla kerran oli lyhyet hiukset ja maalia kasvoilla ja käytitte shortseja ja teitte sen kaltaisia asioita, yhtäkkiä jokin huusi, ja te katsoitte sinne, ja Se oli Sana. Näettekö? Se tekee eläväksi teidät… Te sanotte: “Ei enää shortseja minulle, ei enää likööriä minulle, ei enää valehtelemista, ei enää varastamista, ei enää tätä tai tuota.” Ymmärrättekö? Se Henki, joka nosti Hänet ylös kuolleista ja asuu teissä, on tuova alamaiseksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne, maan tomun. Näettekö te? Mitä se on? Alamaiseksi mille? Kristukselle. Kuka on Kristus? Sana, ei teologia, vaan Sana.

150   Sitten te sanotte, että “oi, uskon, että naiset voivat käyttää pitkiä housuja.”

151   Kun Sana sanoo: “Ei.” Näettekö? Se tekee teidät eläväksi Sille. Ymmärrättekö? Te tulette vedetyksi Siihen. Näettekö? Silloin on kyse teistä. Se tulee… Te tulette osaksi Sanasta. Se toi teidän ruumiinne…

152    No niin, te sanotte: “Mutta annahan kun sanon sinulle jotakin. Minun pastorini…” Minä en välitä siitä, mitä pastorisi sanoo. Sana sanoo niin. Jos haluat olla kananpoika, jatka hänen kanssaan. Mutta jos pastori puhuu eri tavalla kuin tämä Sana, silloin hän ei ole kotkien ruokkija. Hän on kanojen ruokkija, ei kotkien. Näettehän? Kotka syö kotkan ruokaa. Näettekö? Ne ovat puhtaita.

153   Raamattu sanoo, että on väärin tehdä sitä, ja miehet ja niin edelleen, ja mitä kaikkea te teette, se on väärin. Sanotaan: “Ihmeiden päivät ovat ohitse.” Tämä Raamattu sanoo, että Hän on sama eilen, tänään ja iäti. He sanovat, että se on telepatiaa, ja että se on jonkinlaista ajatustenlukua, tämä erottaminen, ja että kaikki nämä näyt ja asiat ovat hölynpölyä. He ovat kananpoikia. He eivät tiedä, mitä kotkanruoka on.

154   Mutta veli, kun kuulet tuon huudon, niin sinussa on jotakin, sinä olet kotka alusta alkaen. Miksi? Sinä olet tuo Siemen, jonka ylle Pojan ylösnousemus on koittanut, ja Heilutuslyhde maan yllä saa teidät käsittämään, että olette kotka ettekä mikään kirkkokunnallinen kananpoika. Näettekö sitä?

155   No niin, jos “Henki, joka nosti Hänet ylös kuolleista”, Sana, Sanan Dynamiikka, “asuu teissä, Se tekevä eläväksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne.”

156   Kuinka me nyt olemme liha Hänen lihastansa ja luu Hänen luustansa? Koska, kun me vielä olimme kuolevia syntisiä, kuolevia, valmiit kuolemaan, nämä ruumiit, Se eläväksi tekee tämän ruumiin. Mitä tarkoittaa eläväksi tekeminen? Tuoda takaisin Elämään. Tuo henki, joka kerran piti ryyppäämisestä, ympäri juoksemisesta, aviorikoksen tekemisestä ja kaikista näistä asioista, se on tehty eläväksi. Nuo asiat kuolivat, ja te olette ylösnoussut. Se tekee eläväksi teidän kuolevaiset ruumiinne.

157   Sen vuoksi, teidän ruumiinne on Dynamiikan temppeli. Minkä vuoksi? Koska te olette alusta alkaen osa mekaniikasta! Oi! Siinä on teidän ylösnousemuksenne! Siinä on Seurakunta ylösnousemuksessa Hänen kanssaan. Nämä ruumiit ovat juuri nyt tehty eläviksi! Näettekö? Te olette kuulleet, te uskotte, se muutti teidät kirkkokunnasta Sanaan. Näettekö?

158   Kun tuo Dynamiikka tulee kosketukseen veden kanssa, se vain yskii: “Ihmeiden päivät ovat ohitse, köh-köh-köh. Oi, minä uskon, että jumalallinen… puh-puh-puh… mutta ei… puh-puh-puh.” Näettekö? Mutta kun se koskettaa tuhatta oktaania: “Whrrrr”, ja se lähtee liikkeelle. Näettekö te? Oi! Tuo Dynamiikka osuu siihen! Mutta kun Se osuu johonkin kananpoikaan, Se ei saa aikaan mitään. Mutta kun Se osuu kotkaan, hän lähtee liikkeelle. Aamen! Dynamiikka mekaniikan kanssa. Näettekö mitä tarkoitan? Se tarkoittaa, että jos hän nyt on todellinen kotka, hän tulee ymmärtämään.

159   Sallikaa minun oikaista tässä eräs pieni Kirjoituksenkohta teille. Uskon, että puhelinyhteydet ovat jo katkaistu, mutta me olemme vielä täällä. Pyhä Johannes 5:24, Jeesus sanoi: “Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on iankaikkinen elämä.” Kuulkaahan nyt! Jos otan sen kirjaimellisesti sillä tavoin se on, ilman hengellistä ymmärrystä, panematta sitä sanomaan mitään muuta, vaan sanon vain sen, mitä se sanoo. Näettekö? Oikea sana siellä alkuperäisen kreikankielen mukaan sano: “Joka ymmärtää Minun Sanani.”

160   No niin, todistaakseni, että se on oikein, menen tänne kadulle, ja tässä on tulossa katua pitkin joku juoppo jonkun toisen miehen vaimon kanssa ja kiroilee ja lausuu turhaan Herran Nimeä, ja kaikkea muuta sellaista, ja minä sanon: “Hei, kuulitko, mitä tuo saarnaaja sanoi? Kuulitko?” “Kyllä, kyllä kuulin.” Se ei merkitse, että hänellä on Iankaikkinen Elämä. Ymmärrättekö?

“Joka ymmärtää Minun Sanani”, hän, joka on kotka.

161   “Nyt veli Branham, haluan useamman Kirjoituksenkohdan kuin tuo.”

162   Hyvä on: “Minun lampaani kuulevat Minun Ääneni. Vierasta ne eivät seuraa.”

163   Aivan niin kuin tässä Avioliitto ja avioero tapauksessa hiljattain, kun Pyhä Henki oli sanonut minulle sen. Tulin ja sanoin sen juuri sillä tavalla, kuin Hän oli sanonut sen minulle.

164   Joku naissaarnaaja antoi minun kuulla siitä vähän purevaan sävyyn. Hän sanoi: “Luulen, että otat Jumalan paikan.”

Minä sanoin: “Ei, hyvä rouva.”

165   Hän sanoi: “Mutta sinä sanoit heille, että heidän syntinsä ovat anteeksi annettu.” Hän sanoi: “Mutta vain Jumalalla on valta sanoa…” Toinen fariseus. Näettekö?

166   Minä sanoin: “Katsohan nyt, niin että voisit tietää sen. Jeesus sanoi Pietarille ja apostoleille sen jälkeen, kun hänellä oli tuo ilmestys siitä, kuka Hän oli, ja sanoi Hänelle: ‘Sinä olet Kristus, Jumalan Poika.”

167   Hän sanoi: ‘Siunattu olet sinä, Joonan poika. Liha ja veri ei koskaan paljastanut tätä sinulle, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut Sen. Tälle Kalliolle tulen rakentamaan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit voita sitä. Ja Minä annan sinulle avaimet. Mitä tahansa sinä sidot maan päällä, sen Minä sidon Taivaassa. Minkä sinä vapautat maan päällä…’”

168   Se on jumalallinen ilmestys Sanasta lihaksi tehtynä. Jos se oli lihaksi tehtynä tuona päivänä Pojassa, Yljässä, on se tehty lihaksi tänä päivänä Morsiamessa. “Kenen tahansa synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut. Kenen tahansa synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.”

169   Nyt katolinen kirkko on ominut sen papeilleen, mutta se on lihallista.

170   Tarkatkaa! Se oli hengellinen, paljastettu Sana, joka teki sen.

171   Siitä syystä Hän käski heitä menemään ja kastamaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Hän tiesi, että he tietävät, kuka Hän oli.

172   Puhuin erään saarnaajan kanssa yhtenä päivänä, ja hän sanoi minulle: “Veli Branham, olen tullut ulos ja liittynyt, mennyt erääseen tiettyyn seurakuntaan, helluntaiseurakuntaan missä…”

173   Helluntailaiset ovat nyt alkaneet ottaa tuollaisen pyöreän vohvelin, tiedättehän. Arvaan teidän kuulleen siitä, tuosta ehtoollisleivästä, kuun jumalasta, tiedättehän? Ja he ovat kaikki hyväksyneet sen ja ottavat sen. Tämä mies sanoi seurakunnan tulleen hänen luokseen, ja oli sanottu: “Minkä minä siunaan, se on siunattu.” No niin, eikö se olekin se, mitä pappi sanoo, hänellä on valta muuttaa se Kristuksen ruumiiksi? Näettekö, on vain kuusi tuollaista ja puoli tusinaa tuollaisia, aivan samoin.

174   Ja hän sanoi: “Haluan kysyä sinulta jotakin.” Hän yritti vältellä tuota aihetta kasteesta Jeesuksen Nimessä, koska hän oli tuo mies, joka sanoi, että antikristus teki sen. Hän sanoi: “Luuletko, että miehen tulee olla kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä?”

Minä sanoin: “Kyllä, hyvä herra!”

175   Hän sanoi: “Senkin jälkeenkö kun hänet on jo kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä?”

176   Minä sanoin: “Kyllä vaan! Häntä ei ole lainkaan kastettu. Häntä ei ole lainkaan kastettu mihinkään nimeen. Ne ovat titteleitä.” Ja minä sanoin: “Sitä ei oteta huomioon.” Minä sanoin: “Miksi Pietari…?”

177   Hän sanoi: “Mutta annahan, kun kerron sinulle nyt jotakin.” Hän sanoi: “Apostolien teot 10:49”, hän sanoi, “Pietarin vielä puhuessa näitä sanoja lankesi Pyhä Henki heidän päälleen.”

178   “Mutta”, minä sanoin, “hän kääntyi suoraan ympäri ja sanoi: ‘Voiko joku kieltää, ettei näitä tulisi kastaa vedellä?’”

179   Hän sanoi: “No niin, sinä puhuit siellä hetki sitten koskien Apostolien tekojen 19. lukua, missä Paavali kulki Efeson ylärannikon kautta ja löysi opetuslapsia.” Ja hän sanoi: “Heitä ei ollut kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.”

180   Minä sanoin: “Ei, heidät oli kastettu parannukseen, ei syntien anteeksi saamiseksi, vaan parannukseen, koska Jeesusta ei vielä ollut tehty tunnetuksi. Uhria ei ollut tapettu.”

Hän sanoi: “Mutta, miksi heidät täytyi kastaa uudestaan?”

181   Minä sanoin: “Mies, jolla oli avaimet, sanoi tämän: ‘Olkoon teille tiettävä, ettei ole mitään toista Nimeä Taivaan alla annettu ihmisille, jonka kautta te voitte pelastua.”

182   Pelastus on yksin Jeesuksen Kristuksen Nimessä. ‘Mitä tahansa te teette sanana tai tekona, tehkää se kaikki Jeesuksen Kristuksen Nimessä.’ Ei ole toista nimeä, ei kirkkoa, ei hierarkiaa, ei titteleitä, eikä mitään muutakaan, mutta kuitenkin Hän on Saaronin Ruusu, Laakson Lilja, Aamutähti, Alpha ja Omega, alkuja loppu, Jehovah-Jireh, Jehovah-Rapha, Jehovah-Manasse, kaikkea tätä. Hän on kaikkia näitä asioita, mutta kuitenkaan ei ole pelastusta yhdessäkään noista titteleistä. Jehova, ei pelastusta. Saaronin Ruusu, vaikka Hän onkin se, ei pelastusta. Isä, Poika, tai Pyhä Henki, ei pelastusta. Ainoastaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä! Ja sitten Raamattu sanoo, että parannuksen tekemistä ja syntien anteeksi saamista täytyy opettaa Hänen Nimessänsä alkaen Jerusalemissa ja aina maan äärimmäisiin osiin asti.”

Hän sanoi: “Luuletko, että sillä on mitään merkitystä?”

183   Minä sanoin: “Hyvä herra, haluan kysyä sinulta jotakin.” Hän, minä ja vaimoni istuimme pöydän ääressä. Hän vain tuli pöytäämme tapaamaan minua. Minä sanoin: “Me olemme molemmat arizonalaisia. Me asumme täällä. Ja me tunnemme kunnanvaltuutettumme, kaupunginjohtajamme, kuvernöörimme ja kaikki muut.”

Hän sanoi: “Kyllä.”

184   Minä sanoin: “Nyt, jos minä käskisin sinua, veli, menemään tänne ja tilaamaan päivällisen Arizonan osavaltion kuvernöörin nimessä, niin menisitkö allekirjoittamaan sen sillä tavalla? Luulisitko heidän vastaanottavan sitä?”

185   “Luulen, että eivät”, hän sanoi, “Mutta miksi Jeesus sanoi sen?”

186   Minä sanoin: “Tässä se on.” Näettekö miksi? “Jos minä käskisin sinua tilaamaan päivällisen Arizonan osavaltion kuvernöörin nimessä, ja koska olemme Arizonan kansalaisia ja tiedämme, kuka kuvernööri on, sinä tietäisit tehdä sen Sam Goddardin nimessä.” Minä sanoin: “Koska hän on valtion kuvernööri. Minun ei tarvitse kysellä sitä sinulta. Sinä tiedät, kuka maaherra on. Ja nyt kun Hän sanoi: ‘Isä, Poika, Pyhä Henki’, Hän tiesi, kuinka he tulisivat kastamaan. He tiesivät, kuka Hän oli! ‘Minun lampaani kuulevat Minun Ääneni.”’ Ymmärrättekö?

Hän sanoi: “Oi, ymmärrän.”

187   Mutta seuraava asia on, tuletko uskomaan? Näettekö? “Hän, joka kuulee Minun Sanani, ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä.” Ja kun tämä uusi Iankaikkinen Elämä asuu teissä, Se on voima.

188   Kun te nyt olette saaneet tämän Pyhän Hengen, jonka he saivat Helluntaina. He olivat mekaniikka, ja nyt täytyi Dynamiikan tulla. He olivat uskoneet. Tiedättekö, hyvät baptistiystävämme kertovat meille, että kun me uskomme, meillä on Se, mutta heillä ei ollut Sitä, vaikka olivatkin uskoneet.

189   Apostolien teot 19: he olivat uskoneet, mutta heillä ei ollut. “Oletteko saaneet Pyhän Hengen uskoon tultuanne?” Näettekö? Heillä oli mekaniikka kunnossa, koska Apollos oli opettanut heitä todistaen Raamatulla mekaniikan, että Jeesus oli Kristus, mutta heillä ei vielä ollut Dynamiikkaa. Näettekö? Siinä se on. Hyvä on.

190   [Tyhjä kohta nauhassa.] …kaniikka. Teillä potentiaalisesti on käsiraha, odotus.

191   Nyt, kun te saatte Dynamiikan, on teidät eläväksi tehty kuolevaisesta kuolemattomuuteen. Se saa koko ruumiin tulemaan alamaiseksi Sanalle. Se saa teidät toimimaan eri tavalla, näyttämään erilaiselta, elämään eri tavalla. Se yksinkertaisesti tekee teidät erilaiseksi.

192   Kuulkaahan nyt! [Tyhjä kohta nauhassa.] …eläväksi tehnyt. Teidät, jotka kerran olitte kuolleita synnissä ja rikkomuksissa ja pimeydessä, Hän on tehnyt eläviksi. Millä? Hengellänsä, joka nosti ylös Jeesuksen pääsiäisaamuna kuolleista. Ja jos Se asuu teidän kuolevaisissa ruumiissanne, tarkatkaa nyt, Se myös tekevä eläväksi sen, tuova sen Elämään, tekevä sen alamaiseksi Sanalle.

193   No niin, kuinka te voitte väittää, että teillä on tuo Henki ja vedätte itsenne pois Sanasta? Jokin muu on tehnyt teidät eläväksi. Sillä Se tulee tekemään eläväksi teidän kuolevaiset ruumiinne Sanalle. Varmasti, Se tulee tekemään sen!

194   Te ette pääse liikkeelle ilman Sitä. Te tulette vain yskimään, jos ette usko Sitä kaikkea. Jos teillä on osaksi bensiiniä ja osaksi vettä, te ette tule menemään minnekään. Ymmärrättekö? Teidän täytyy saada sata prosenttista bensiiniä. Jos niin ei ole, moottorinne yskii, teillä ei ole mitään voimaa. Näettekö? “Mutta minä uskon tämän, mutta en usko tätä.” Köh-köh-köh-köh. Te ette mene minnekään.

195   Mutta oi, kun te otatte täyteyden! Antakaa sen sytyttää se! Silloin jokainen Sana on Totuus.

196   Huomatkaa nyt, kun lopetamme. Huomatkaa tämä. Se on aivan kuin siemen, joka lepää maassa.

197   No niin, potentiaalisesti, te olette ylösnousseet. Te olette ylösnousseet, kun vastaanotatte Pyhän Hengen itseenne, te olette ylösnoussut juuri silloin. Teidän ruumiinne on potentiaalisesti ylösnoussut.

198   Katsokaa pientä siemenkasvia maassa. Sen täytyy juoda Hänen lähteestään, vesiä jotka vuotavat alas. Ja juodessaan se työntyy ylöspäin Häntä kohden tullen yhä enemmän sen siemenen kaltaiseksi, joka meni maahan. Näettekö?

199   Seurakunta tulee sillä tavalla vanhurskauttamisen, pyhittämisen ja Pyhän Hengen kasteen kautta, ja on nyt kukassa. Näettekö? Jumalan Henki on tullut sen kautta.

200   Ja maailman henki on tullut antikristuksen kautta samalla tavalla ja alkaa nyt kukkia tässä suuressa kirkkojen liitossa. Näettekö? Tuo koko asia.

201   Ja myös yksilö tulee sillä tavalla. Kaikki toimii samoin, saman Jumalan kaavan mukaan, koska Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Huomatkaa! Te olette tiellänne kasvamassa ylösnousemuksen täyteyteen, Hengen johtamina.

202   Niin kuin aurinko vetää tuota pientä kasvia juomaan Jumalan lähteestä, se vain… Näettekö? Se voi juoda vain yhdestä lähteestä. Jos te kerran kaadatte öljyä tuon pienen siemenen päälle, te tapatte sen. Oikein. Jos te kaadatte sen päälle seisovaa, vanhaa vettä, joka ei ole hyvää, joka on saastunutta, se tulee pysäyttämään kasvun. Se ei tuota hedelmää. Onko se oikein? Mutta kaatakaapa sen päälle hyvää pehmeätä sadevettä, aamen, jossa ei ole mitään ihmistekoisia kemikaaleja, vaan joka tulee suoraan ylhäältä taivaalta, silloin tarkatkaa tuota pientä kasvia. Mikään vesi ei kasvata sitä niin kuin sadevesi. Kun te panette siihen klooria ja muita aineita, samalla tavoin kuin yritätte antaa sitä meille, niin ensimmäiseksi te tapatte tuon kasvin.

203   Se on vikana tänään. He yrittävät antaa heille vettä kirkkokunnallisesta lähteestä, ja se estää kasvun. Näettekö? Mutta antakaa heidän saada…

Tulla sinne, missä armon kastepisarat ovat kirkkaita,
Loistaen kaikkialla ympärillämme päivin ja öin.
Jeesus maailman Valo!

Silloin teillä on se!

Me vaellamme Valossa, tuossa kauniissa Valossa,
Joka tulee sieltä, missä armon kastepisarat ovat kirkkaita,
Vain loistaen kaikkialla ympärillämme

204   Viekää nämä ihmistekoiset lähteet pois luotani. “En mä toista lähdettä tunne, en mitään muuta kuin Jeesuksen Veren.” Haluan tuntea vain sen lähteen. Salli Sanan asua minussa, Herra. Kastele Se Hengelläsi.

205   Huomatkaa! No niin, jos tuo Henki, joka nosti ylös Jeesuksen haudasta, asuu teissä, teillä potentiaalisesti on Hengen johtaessa Elämä, joka tekee eläväksi Sanan teille, jotta te uskoisitte Sen. Ja tuo pieni asia työntyy jatkuvasti ylöspäin sen kasvaessa.

206   Huomatkaa. Helluntaina heidän ruumiinsa tehtiin eläväksi uuteen Elämään. Katsokaa tuota pientä pelkureiden joukkoa.

207   Pidätänkö teitä liian pitkään? [Seurakunta sanoo: “Et.”] Katsokaa sitä. Minä olen juuri lämmennyt, tunnen oloni hyväksi. Oi!

208   Huomatkaa. He olivat pelkureita. Huomatkaa nyt! Mutta heillä oli mekaniikka. Näettekö? He olivat kaikki seisomassa siellä taustalla ja sanoivat: “Oi, pelkään heitä. Ei, pelkään mennä sinne ulos esittämään vaatimuksen, koska, oi, kaikki nuo suuret piispat ja muut siellä. Oi, pelkään tehdä sitä. Nuo papit ja muut, pelkään tuon vaatimuksen esittämistä, pelkään, että voin sanoa uskovani Häneen. Oi, en yksinkertaisesti voi tehdä sitä.” Näettekö?

209   Mutta yhtäkkiä tuli Dynamiikka. Kyllä. Ja mitä Se teki? Se ei täyttänyt vain henkeään heidän sisällään, vaan Se teki eläväksi heidän mekaniikkansa. Heidän ruumiinsa olivat tehty eläviksi. He eivät enää olleet pelkureita. He menivät suoraan ulos ihmisten eteen. Kyllä vaan! “Te Juudean miehet ja Jerusalemissa asuvat!” Siinä missä he ennen Dynamiikan tuloa olivat olleet vain mekaniikkaa. Näettekö? “Te miehet, jotka asutte Jerusalemissa, olkoon tämä teille tiettäväksi ja kuunnelkaa minun sanojani. Nämä eivät ole juovuksissa, niin kuin te oletatte.”

210   Minä olen yksi heistä. Tämä on Sitä! Tulen näyttämään teille, mitä se on. Se on Kirjoitus. Tämä on se!” Ja niin kuin olen aina sanonut: “Jos tämä ei ole Sitä, antakaa minun pitää tämä, kunnes Se tulee”

211   “Ei! Tämä on sitä, mistä profeetta Joel on puhunut, ja ‘on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että tulen vuodattamaan Henkeäni kaiken lihan päälle.’” Katsokaahan, Dynamiikka tuli ja yhdistyi mekaniikan kanssa. He eivät enää olleet peloissaan.

212   Jotkut teistä ihmisistä, jotka pelkäätte, että joku nainen tulee nauramaan pitkiä hiuksianne, ja sitä että te lakkaatte käyttämästä make-uppia, ehostusta. Jotkut teistä miehistä, jotka pelkäätte organisaationne heittävän teidät ulos, jos kastatte seurakuntanne Kirjoitusten mukaisella kasteella. Teidän tulee sulkea itsenne yläsaliin, kunnes Dynamiikka tulee. Oikein.

213   Se muutti heidät. Se teki heidät eläviksi. Se teki heidät erilaisiksi. He olivat sen jälkeen muuttuneita ihmisiä. Se teki heidät eläviksi vanhasta elämästä, missä he olivat pelkureita, Juudan sukukunnan Leijonan kaltaisiksi. He kohtasivat marttyyrikuoleman. Heitä naulittiin risteihin, ristiinnaulittiin ylösalaisin, poltettiin ja heitettiin leijonille. He eivät enää olleet pelkureita. Kuolemalla ei voinut mitenkään voittaa heitä. Dynamiikka oli mekaniikassa. Kyllä vaan! Se teki eläviksi heidän kuolevaiset ruumiinsa.

214   Kuulkaahan nyt, tästä todistaa eräs toinen asia. Se teki heidät niin eläviksi sellaisella tavalla, että tiedättekö mitä? Heidät oli kohotettu ylös taivaallisiin paikkoihin, ja heidän kuolevaiset ruumiinsa olivat tehty niin eläviksi, että heidän kielensä muuttuivat. Se teki eläväksi heidän kielensä. Näin Raamattu sanoo. Kun heidän kuolevaiset ruumiinsa oli tehty eläviksi, heidän kielensä oli tehty eläviksi, heidän ajatuksensa oli tehty eläviksi, heidän henkensä oli tehty eläviksi, heidän elämänsä oli tehty eläviksi; heidät oli kokonaan tehty eläviksi. He yrittivät puhua, mutta eivät enää osanneet puhua inhimillisillä kielillä. Heidät oli niin tehty eläviksi Jumalan Läsnäolossa, että he puhuivat uusilla kielillä, taivaallista kieltä. Whew! Mikä eläväksi tekevä Voima!

215   Jos se Henki, joka nosti Jeesuksen ylös kuolleista, asuu teissä, oi, halleluja, Se tulee tekemään eläviksi teidän kuolevaiset ruumiinne! Se saa teidät tekemään asioita, joita ette aikaisemmin tehneet! Silloin he olivat täynnä eläväksi tekevää Voimaa. Näettekö?

216   Teidän ruumiinne, teidän halunne eivät enää ole alamaisia synnille.

Kun he sanovat: “Tule tänne ulos.”

Te sanotte: “Suu kiinni.”

“Oi, meillä on suurin…”

“Suu kiinni.” Oi, te olette kotka!

217   Oletteko koskaan nähneet, miten itsenäisesti joku vanha kotka kävelee? Se ei hypi kuin korppikotka jokaiselle maassa makaavalle raadolle. Ei! Se liikkuu ylpeästi.

“Suu kiinni.”

“Oi, mutta meillä on täällä hyvä päivällinen.”

218   “Se ei ole minua varten. Minun haluni ovat muuttuneet, ruokahaluni on erilainen, sillä ihminen ei elä yksin maailman raadosta, vaan jokaisen Sanan mukaan, joka Jumalan suusta lähtee.” Aito eläväksi tehty kotka elää sen mukaan. Aamen!

219   Oi, kun Hän, joka nosti ylös Kristuksen haudasta, asuu teissä, on Hän tehnyt eläväksi teidän kuolevaisen ruumiinne Hänen Läsnäoloonsa. Te tunnistatte Sen. Te ette enää ole raadonsyöjä, te olette kotka. Te ette halua maailman asioita. Te olette Jumalan poika tai tytär. Teillä on juhla-ateria lähteellä, josta maailma ei tiedä mitään. Te juotte lähteestä, josta maailma ei tiedä mitään. Te syötte kätkettyä Mannaa, josta maailma ei ole edes koskaan tiennyt mitään, sillä te olette kotka. Teidät on tehty eläväksi sinne ylös, missä teillä on pääsy Siihen. Teillä ei ole pääsyä Siihen täällä alhaalla, teidän täytyy päästä tänne ylös. Teidät täytyy olla tehty eläviksi, kohotettu sinne ylös, ja Se tulee tekemään eläväksi.

220   Ja mitä he tekivät? He puhuivat toisella kielellä. Raamattu sanoo heidän tehneen niin. “He puhuivat kaikilla kielillä mitä oli taivaan alla.”

221   Voitteko kuvitella sitä? Nuo vanhat kuolevaiset ruumiit, jotka siellä sanoivat: “Hyvä on, en tiedä uskonko tätä tai en.”

222   Yhtäkkiä, heidät oli tehty niin eläviksi, että Juudan sukukunnan Leijonan uljuus tuli heihin tuon Lyhteen heilutuksen kautta. Oi, Kotka tuli kutsumaan omiansa. “Eivätkä he rakastaneet elämäänsä kuolemaan saakka.” Aamen!

…ja tulee olemaan enemmän niitä, jotka antavat elämänsä veren.
Tämän Pyhän Hengen Evankeliumin ja sen veripunaisen tulvan tähden.

223   Pojan täytyy jälleen olla paljastettuna Morsiamessa, Eläväksi tekevän Voiman täytyy tulla tekemään eläväksi näistä kuolleista kirkkokunnista ja uskontunnustuksista Elävän Jumalan Elävään Sanaan. Oi.

224   Ei, Se teki eläviksi heidät uuteen Elämään. Se tekee saman asian meille nyt. Huomatkaa! Silloin heidät oli tehty eläviksi tuossa eläväksi tekevässä Voimassa.

Kuunnelkaa nyt tarkasti. Yritän näyttää teille jotakin.

225   Tuo eläväksi tekevä Voima ei ollut ainoastaan heidän sielussansa, vaan Se oli kaikkialla heidän yllään. Se… Ei vain Dynamiikka tullut sisään, tehdäkseen eläväksi, vaan Se teki eläväksi mekaniikan. Ymmärrättehän, mitä minä tarkoitan? He olivat niin eläviksi tehtyjä, että heidän kielensä alkoivat puhua toisilla kielillä. He olivat niin Kristuksen ylösnousemuksen Voiman eläväksi tekemiä, että he laskivat kätensä sairaiden päälle, ja nämä tulivat terveiksi. Se tekee eläviksi teidän kuolevaiset ruumiinne. He parantuivat, kun he laskivat kätensä heidän päälleen.

226   Ja Henki teki eläväksi heidän yhteytensä Jumalan kanssa, kunnes he olivat niin eläviksi tehtyjä Jumalan Läsnäoloon, että, kun joku kuoli ja hänen sielunsa oli jättänyt hänet, Se kutsui hänet takaisin elämään. Aamen! Kunnia! Nyt tunnen oloni uskonnolliseksi.

227   Kyllä. Se teki eläväksi! Hänen ylösnousemuksensa ei ollut vain Häntä itseään varten, vaan jokaista varten, joka tahtoo, tälle ennalta määrätylle Siemenelle, joka lepää siellä eläväksi tehtynä, tehden eläväksi kuolevaisen ruumiin.

228   He laskevat kätensä sairaiden päälle, ja he tulevat terveiksi. He rukoilivat ja näkivät Hengessä näkyjä ja kutsuivat kuolleet takaisin elämään. Oikein. Se teki eläviksi heidän kuolevaiset ruumiinsa.

229   Ja jos Se tulee teihin, jos niin on,  no niin… Te voitte sanoa, että se on niin, mutta jos se on niin, silloin nämä merkit seuraavat heitä. Näettekö? Ja Se tekee eläväksi kuolevaisen ruumiinne. Se tulee tekemään teidät eläviksi.

230   Nyt, huomatkaa! Eläväksi tehty Jumalan Läsnäoloon. Miksi? Jumalan Henki nosti Jeesuksen ylös haudasta. Ja Jumalan Henki… “Minä annan heille Iankaikkisen Elämän, joka tulee kreikkalaisesta sanasta Zoe, jos tarkistatte sen, joka kuljettaa Sen lävitsenne, ja sitten tekee heidät eläviksi, jopa heidän mielensä.

231   Nyt, kuulkaa! Kuinka te voitte sanoa, että Henki asuu teissä? Vaikka olettekin tehneet kaiken, minkä ajattelette olleen oikein, niin tässä on teille todisteenne siitä, onko teillä Se vai ei. Jos se Henki, joka oli Kristuksessa, on teissä, Se tekee eläväksi myös teidät Sanalle, sillä Hän on Sana. Ja jos se päinvastoin elävöittää teidät pois Sanasta, silloin se ei ole Kristuksen Henki! Ei ole väliä sillä, mitä olette tehneet, ellei se tuo teitä Sanaan… “Minun lampaani kuulevat Minun Ääneni, ja he elävät jokaisen Sanan mukaan”, jokaisen Sanan. Puhuin siitä eräänä päivänä.

232   Vanha äitini, joka nyt on mennyt, oli hyvin erikoinen nainen. Ja hän oli, kuten tiedätte, puoliksi intiaani, ja hän oli erikoinen. Mutta hän oli myös henkilö, joka ei nähnyt unia. Uskon hänellä olleen vain neljä tai viisi unta koko hänen elämänsä aikana, mutta joka kerta, kun hän näki unen, se oli totta. Kun hänellä oli uni, se oli totta.

233   Muistan ajan, kun aloin saarnaamaan, monia vuosia sitten. Me asuimme aivan tässä lähellä, vähän ylempänä tätä tietä. Ja minä saarnasin täällä tässä seurakunnassa. Ja hän näki unen, että seisoin täällä kolmen askelman vieressä. Ja seisoin saarnaamassa jokaiselle, että heidän täytyi nousta ylös nämä kolme askelta ennen kuin tulevat valtatielle. Ja valtatiellä oli pieni helmenkaltainen valkoinen juova, joka johti suoraan Taivaan oville, helmiporteille, ja tuo helmi ulottui sieltä näiden kolmen askelman yläpäähän. Jos se ei olekin tarkalleen minun Sanomani tänä päivänä: vanhurskauttaminen, pyhittäminen ja Pyhän Hengen kaste! No niin, sanoin kaikille, että henkilön täytyi tulla nämä kolme askelta voidakseen kulkea tuota valtatietä.

234   Ja eräs nainen meni ohitse. No niin, tehän tiedätte, minkälaisia kenkiä ihmiset käyttivät kolmekymmentäviisi vuotta sitten! Mutta siellä eräs nainen meni ohitse ja hänellä oli jalassaan sellainen kenkäpari, joita he käyttävät tänään, piikkikorkoiset kengät. Ja hän meni ohitse, ja minä sanoin: “Odotahan hetkinen, sisar. Sinä et voi kävellä tuota valtatietä noissa.” Minä sanoin: “Sinä et voi tehdä sitä.”

235   Ja hän sanoi: “Ah!” Hän katsoi ympärillä olevia muita naisia ja sanoi: “Älkää uskoko häntä, hän on hullu. Näettekö? Älkää uskoko häntä. Minä näytän teille, että voin olla vanhurskautettu, pyhitetty ja täytetty Pyhällä Hengellä ja silti kävellä sitä pitkin.” Ja hän… Minä vain annoin hänen mennä. En voinut tehdä mitään enempää, en voinut pysäyttää häntä. Ja hän hyppäsi ylös tuolle valtatielle, katsoi taakseen sisaria ja sanoi: “Näettekö, mitä minä sanoin.” Hän alkoi juosta ylöspäin ja…

236   Tehän tiedätte, mitä Raamattu sanoo Jesajan viidennessä luvussa, kuinka heidän kaulansa ovat kenossa. Heillä täytyy olla, muuten he kaatuvat, näettehän. He kävelevät kaunistellen, heidän täytyy kiemurrella ja aiheuttaa kopinaa koroillaan, näettekö. Sellaisia ovat Siionin tyttäret viimeisinä päivinä.

237   Ja hän alkoi mennä ylös tuota valtatietä niin nopeasti kuin pystyi juoksemaan, ja jonkin ajan kuluttua tie alkoi tulla kapeammaksi ja kapeammaksi. Hän alkoi hoippua, sipsutteli sillä tavalla ja putosi pois.

238   Ja äitini sanoi: “Ne olivat hirvittävimmät kirkaisut, mitä koskaan elämässäni olen kuullut, kun tuo nainen putosi noihin liekkeihin ja savuun mennen alas, alas sillä tavalla.” Hän sanoi minun kääntyneen ympäri ja sanoneen: “Näettekö?”

239   Hän totteli kaikkea paitsi yhtä Sanaa. Näettekö? Kaikkea muuta paitsi yhtä Sanaa. Varmasti, helluntailaisnaiset voivat olla pelastuneita, pyhitettyjä ja täytettyjä Pyhällä Hengellä ja sitten epäonnistua. Ehdottomasti! Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta. Niin voi olla, näettehän? Ja tuo nainen epäonnistui siinä. Ja niin kuin sanoin: kaikki olisi ollut kunnossa hänen kohdallaan, mutta hän ei kuunnellut. Hänelle sanottiin, mitä oli edessäpäin. Ja Jumala kirjoitti Evankeliumin opetuslasten ja apostolien kautta, apostolien ja profeettain opin, ja niin edelleen, mutta he eivät halua kuunnella.

240   Nyt, huomatkaa tämä eläväksi tekevä Voima, Zoe, tuo silloin teihin Sanan, sen mielen, joka oli Kristuksessa. Yritän osoittaa teille, että kun Jumala nosti Jeesuksen kuolleista, Hän nosti ylös myös teidät ja myös tekee eläväksi Elämään Hänen kanssaan. Teidät on nyt tehty eläväksi Elämään, vaikka te silloin olitte vain ominaisuus Hänen ajatuksissaan, mutta Jumala oli Hänessä nähnyt kaiken loppuun asti. Ymmärrättekö? Kun Jumala katsoi alas tuota ruumista…

241   Henki jätti Hänet Getsemanen Puutarhassa. Hänen täytyi kuolla ihmisenä. Muistakaa ystävät, Hänen ei ollut pakko tehdä sitä. Se oli Jumala. Jumala voiteli tuon lihan, joka oli inhimillinen liha, eikä Hänen ollut pakko… Jos Hän olisi mennyt sinne Jumalana, ei Hän olisi koskaan kuollut sen kaltaisella kuolemalla. Te ette voi tappaa Jumalaa. Hänen ei ollut pakko tehdä sitä.

242   Mutta muistakaa, Hän meni sinne ja hänellä oli teidät itsessänsä. Näettekö? Jumala ei vielä ollut erottanut Morsianta Yljästä. Niinpä kun Jumala katsoi alas tuota Kristuksen Ruumista, Hän näki molemmat, sekä miespuolisen että naispuolisen. Se kaikki lunastettiin tuossa yhdessä Ruumiissa. Ymmärrättekö? He ovat yksi, he ovat samoja, sama Sana. Sama Sana, joka puhui Yljästä, puhuu Morsiamesta!

243   No niin, kuinka voi Morsian tulla ja olla julkituomatta kaikkea sitä, mitä Hän oli luvannut, ja niin ettei Ylkä tulisi olemaan Morsian? Mutta kun Hän teki kaiken, jopa todistaessaan sen nostamalla itsensä ylös kuolleista jälkeenpäin, eikö silloin Morsiamen täydy tehdä samoin, eikö Hänen täydy olla tarkalleen se, mitä Sana sanoi Hänen olevan näinä viimeisinä päivinä? Eikö Morsiamen täydy palata takaisin Malakia neljän kautta? Eikö Hänen täydy olla tuotu julki aivan samalla tavoin tapahtui Sodoman päivinä? Eikö maailman ja kaiken täydykin olla aivan tarkalleen samalla tavalla? Eivätkö nämä asiat olekin täydellinen Jumalan Sanan julkituleminen, ja joka on tehty tunnetuksi meille?

244   No niin, ystävät, tiedän pidätteleväni teitä pitkään, on vielä viisitoista minuuttia päivälliseen, mutta ehkä pääsen lävitse siihen mennessä. Mutta huomatkaa! Kuulkaahan! Kuinka täydellinen asia se onkaan. En tiedä, milloin tulen näkemään teidät uudestaan. Kuulkaa!

245   Huomatkaa tämä! Jumala näki ennalta Morsiamen Yljässä! Halleluja! Näettekö? Pelastaakseen vaimonsa, samalla tavoin kuin Adamkin, Hänen täytyi mennä vaimonsa mukana. Adam tiesi, mitä hän teki. Eeva ei tiennyt, mitä oli tekemässä, mutta Adam käveli ulos vaimonsa kanssa. Näettekö? Ja Jeesus otti vaimonsa paikan ja tuli synniksi hänen puolestaan. Muistakaa, Hän tuli teiksi. Hän kärsi teidän rangaistuksenne, jotta te voisitte seistä Hänen tilallaan. Mikä rakkaus! Mikä yhteys! Kuinka me voimme kieltää sen? Kuinka voimme tehdä mitään muuta kuin rakastaa Häntä, ystävät. Voisin viipyä siinä tuntikausia, mutta menkäämme vähän edemmäksi.

246   Kuten on helluntaikokemuksen kanssa tänä päivänä, ja Pyhän Hengen tuleminen oli luvattu näinä viimeisinä päivinä, se on ikään kuin abstrakti omistuskirjan aineellistuma. Näettekö? Te voitte saada omistuskirjan. Varmasti. Näettehän.

247   Te voitte saada omistuskirjan johonkin maapalaan, mutta se ei vielä kerro, että se olisi teidän. Ei ollenkaan! Joku aikaisemmilta ajoilta voi tulla ja esittää vaatimuksen siihen. Mutta kun te saatte sen todellisuuden, osoittaa se, että kaikki, mitä koskaan oli sitä vastaan, on pyyhitty pois aina perustuksesta lähtien. Onko se oikein?

248   Ja kun joku sanoo uskovansa Sanan, niin sitten kun Pyhä Henki tulee, on Se omistuskirjalle aineellistuma. Ja se antaa teille luvan, kun teillä on tuo aineellistuma siitä, että jokainen hitunenkin siitä kuuluu teille, ja kaikki siinä oleva kuuluu teille. Aamen! Ja se tuottaa meille aineellistuman, kun Pyhä Henki tulee tämän omistusoikeuden ylle, jonka Jumala näki alussa ennen maailman perustamista ja pani nimen Elämänkirjaan, mutta me synnyimme miehen ja naisen kautta alttiina synnille ja syyllisinä syntiin. Mutta uskottuani Siihen sain omistuskirjan. Sitten kun Pyhä Henki tuli, oli Se sen aineellistuma, että kaikki, mikä oli minua vastaan, riippumatta siitä oliko äitini, isäni tai isoisäni tehnyt sen.

249   Samoin kuin tuo pieni kaatumatautinen lapsi, jonka puolesta muutama minuutti sitten rukoilin, tuo kaatumatauti oli tullut lapsen ylle isovanhemman kautta. Sanoin, että tuo epilepsia oli tullut lapsen päälle.

250   Mutta kun Aineellistuma tuli, se pyyhkäisi pois kaiken. Silloin olen Aineellistuman omistaja Aamen! Ja yhtä varmasti kuin Henki, joka nosti Kristuksen kuolleista, minulla on omistuskirjan Aineellistuma siitä, että olen osa tuosta Ruumiista, Pyhän Hengen Aineellistuman saadessa Sanan ruumis elämään, aivan tarkalleen samoin kuin Se teki sen Hänessä, ja niin kuin Hän lupasi sen tapahtuvan viimeisinä päivinä, tuo Aineellistuma. Kaikki syntini ovat pyyhitty pois. Kaikki syntinne ovat pyyhitty pois Jeesuksen Kristuksen Verellä, ja Pyhä Henki on tullut omistuskirjan Aineellistumana, jonka Jumala antoi minulle armosta ennalta tietämisen perusteella. Oi!

251   Mistä te olisitte peloissanne? Ei ole ihme, että Hän sanoi: “Älä pelkää, Minä olen Hän, joka oli kuollut, ja olen jälleen elossa ja elän aina ja ikuisesti ja minulla on kuoleman ja helvetin avaimet. Ei edes kuolema tule vahingoittamaan sinua.” Huomatkaa! Kuinka kaunista.

Menkäämme nyt nopeasti eteenpäin.

252   Omistuskirjan Aineellistuma. Velka on selvitetty, kaikki sitä vastaan on pyyhitty pois. Ha-ha-ha! Kunnia! Voin toimia typerästi, mutta minusta tuntuu hyvältä. Huomatkaa! Näettekö? Oi, omistuskirjan Aineellistuma. Käsitättekö te, mitä se merkitsee? Käsitätkö veli, mitä se merkitsee? Ei ole mitään, mikä voisi ottaa sitä pois sinulta! Aamen! Minä olen sen haltija. Aamen!

253   Mikä omistuskirja! Olen nyt muuttanut rahaksi osuuteni Hänen kuolemaansa, hautaamiseensa ja ylösnousemukseensa. Hän tuli minuksi, että minä voisin tulla Häneksi. Hän tuli syntiseksi, että minä voisin tulla pojaksi, aamen, ja omistuskirjan Aineellistuman haltijaksi, sillä “nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Näettekö? Se on omistuskirjan Aineellistuma.

Nopeasti nyt ennen kuin… Meillä on vielä noin kymmenen minuuttia.

254   Huomatkaamme nyt, nopeasti, Hengen eläväksi tekeminen. No niin, tulen näyttämään teille joitakin merkkejä, niin että tulette ymmärtämään. Kuunnelkaa! No niin, tarkatkaa, tämä eläväksi tekevä Voima, joka oli aiheeni. Sen jälkeen kun Poika oli noussut ylös, katsokaa mitä Se teki heille Helluntaina, mitä Se teki heille, mitä tämä eläväksi tekevä Voima teki heille. Se teki heidät eläviksi.

255   No niin, pankaamme merkille, mitä Se teki Stefanukselle. Stefanus oli täynnä eläväksi tekevää Voimaa, oliko niin? Näettekö? Hän oli täynnä eläväksi tekevää Voimaa. Se ei tehnyt häntä pelokkaaksi. Hän sanoi: “Te jäykkäniskaiset ja sydämeltä ja korvilta ympärileikkaamattomat, aina te vastustatte Pyhää Henkeä; niin kuin teidän isänne tekivät, samoin te teette. Ketä profeetoista, jotka puhuivat Vanhurskaan tulemisesta, eivät teidän isänne kivittäneet?” Oi! Se oli tehnyt jotakin hänelle. Varmasti, hän oli täynnä eläväksi tekevää Voimaa.

Ja he sanoivat: “Meidän täytyy päästä eroon tuosta kaverista.”

256   Ja kun hän kuoli, he kivittivät hänet. Kivet osuivat hänen pieneen pääparkaansa sillä tavalla. Hän katsoi ylös ja sanoi: “Minä näen Taivaat avoinna.” Eläväksi tekevä Voima työskenteli. “Minä näen Taivaat avoinna ja Jeesuksen seisomassa Jumalan oikealla kädellä.” Sitä eläväksi tekevä Voima teki Stefanukselle.

257   Huomatkaa, eräällä toisella miehellä oli tämä eläväksi tekevä Voima; hänen nimensä oli Filippus. Hän oli niin täynnä eläväksi tekevää Voimaa, ja hänellä oli suuret kokoukset meneillään siellä alhaalla Samariassa. Perkeleitä ajettiin ulos, ihmisiä kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Heillä oli todellisia kokouksia ja Henki puhui hänelle. Oi, Dynamiikka tuli alas ja Se sanoi: “Jätä tämä herätys.” “Mutta mitä muut saarnaajat tulevat sanomaan?” “Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä he sanovat.” Näettekö? Hän oli täynnä eläväksi tekevää Voimaa. Hänellä oli bensiiniä, ja Dynamiikka lankesi hänen ylleen ja sanoi: “Lähde erämaahan.”

258   Ja hän löysi sieltä erään eunukin ja kastoi hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä, yhden miehen, joka vei Sanoman alas Etiopiaan. Onko se oikein? Hän totteli Jumalaa…

259   Tottelevaisuudessa Jumalalle, jos teitä ei ole koskaan kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tehkää se ja tarkatkaa kuinka eläväksi tekevä Voima tulee silloin nostamaan teidät ylös.

260   Kun Filippus oli tehnyt tämän suuren asian, jättänyt tuon suuren herätyksen ja totellut Jumalan käskyjä, kun hän oli täyttänyt sen kastamalla tämän eunukin tottelevaisuudessa Jumalalle, oli hän niin täynnä eläväksi tekevää Voimaa, että Se tempasi hänet pois. Se tulee tekemään eläviksi teidän kuolevaiset ruumiinne, jos tämä Henki, joka nosti ylös Jeesuksen kuolleista… Se teki eläväksi Filippuksen, niin ettei häntä nähty kuin ehkä vasta 150 mailin päässä jossakin muualla, toisessa maassa. Se teki eläväksi hänen kuolevaisen ruumiinsa. Kuinka hän teki sen? Hän oli niin täynnä eläväksi tekevää Voimaa.

261   Oi, elävän Jumalan Seurakunta, me emme voi seisoskella täällä näiden pienien “sokeri-tissien” luona, joita imemme täällä tänä päivänä. Meidän täytyy olla niin täynnä ja rukoilleet  eläväksi tekevää Voimaa, että Pyhä Henki tekee meidät eläviksi. Meidän täytyy tulla temmatuksi pois jonakin päivänä tuossa Ylöstempauksessa siellä. Kyllä vaan! Aamen! Oi!

262   Suokaa anteeksi tuo ilmaus. Ajattelin sitä, miten äidit tekevät noita pieniä pusseja pienille vauvoille, niin kuin meillä oli tapana. Jotkut teistä vanhemmista äideistä muistatte. Pienen lapsen alkaessa vinkua te otatte vähän kahvinporoja ja vähän sokeria ja kiedotte sen pussiin ja annatte hänen imeä sitä vain saadaksenne hänet rauhoittumaan. Siinä ei ole mitään voimaa, se tulee tappamaan hänet. Näettekö? Tuo kofeiini on siellä, ja te makeutatte sitä vähän saadaksenne hänet nielemään sen alas, jotta te saatte tuon kofeiinin häneen.

263   Me olemme väsyneet sen kaltaisiin asioihin. Tulkaa takaisin! Te olette kotkia! Takaisin Jumalan Sanaan! Olkaa vahvoja, mikään ei voi loukata tunteitanne. Siksi te olette vapaita kaikista ihmisten skandaaleista. Mitä tahansa joku sanoo teitä vastaan, se vain saa aikaan lisää rakkautta. Eläväksi tekevä Voima. Temmattuna taivaallisiin. Kotkanpoika on lentänyt kananpoikien yläpuolelle, korkealle taivaallisiin paikkoihin Kristuksessa Jeesuksessa.

Oi, Se oli Filippuksen yllä, Se teki hänet eläväksi, tempasi hänet pois.

264   Ottakaamme eräs toinen mies. Siellä oli eräs mies nimeltä Eenok. Hän oli vaeltanut jokaisen Jumalan Sanan mukaan noin viisisataa vuotta. Hänellä oli todistus siitä, että “en ole kertaakaan pettänyt Hänen Sanaansa”. Hän tuli niin täyteen eläväksi tekevää Voimaa, että kun Dynamiikka osui häneen, tuohon mekaniikkaan, hänen ei edes tarvinnut kuolla. Hän vain meni kotiin. Hän vain alkoi kävellä… Aivan samalla tavin kuin Filippus hän tuli niin täyteen eläväksi tekevää Voimaa, että sen sijaan, että olisi mennyt Gasaan ja muihin paikkoihin, löysivät he hänet sieltä ylärannikolta. Samalla tavoin kuin Eenok hän vain sanoi: “Minä olen joka tapauksessa vanha mies. Minulla on niin paljon eläväksi tekevää Voimaa, että minäpä kävelen suoraan pois maasta.”

265   Se on tuo sama eläväksi tekevä Voima, joka meillä on juuri nyt. Näettekö? Se tulee tekemään eläväksi teidän kuolevaiset ruumiinne. Eikö niin? Se on eläväksi tekevä Voima.

266   Eenok oli tuon täydellisen todistuksen kanssa siitä, että “kaiken mitä Jumala käski minun tehdä, minä tein. Kaiken minkä ymmärsin Hänen sanoneen, että minun tulisi tehdä, minä tein.” Ja hän oli niin täynnä mekaniikkaa, että kun tuo eläväksi tekevä Voima osui häneen, mekaniikkaan, Se yksinkertaisesti nosti hänet ylös, ja hän jatkoi kävelyään suoraan maan päältä Taivaaseen.

267   No niin, pankaa nyt merkille! Katsokaa Eliaa, tuota suurta profeettaa. Nuo hänen aikansa miehet ja naiset, noina päivinä hän oli hakannut palasiksi nuo maalattukasvoiset naiset, Iisebelit ja Ahabit, ja näytti siltä, ettei kukaan ei olisi seissyt hänen rinnallaan. Hän nuhteli ja löi heitä, ja Jumala huolehti hänestä kaikissa tilanteissa. Tiedättekö, tuo vanha mies väsyi eräänä päivänä. Hän sanoi: “Olen tulossa vanhaksi enkä voi jatkaa enää yhtään pidemmälle.” He sanovat hänen olleen, arvelisin, noin yhdeksänkymmentävuotias. Hän oli todella vanha mies kävellessään siellä ympäri ja hän oli niin täynnä eläväksi tekevää Voimaa, että tiedättekö mitä? Hän katsoi Jordanin ylitse.

Oi, Jumala, voin melkein nähdä toiselle puolelle, ettekö tekin?

268   Hän oli niin täynnä eläväksi tekevää Voimaa, että hän oli nähnyt siellä toisella puolella tuliset hevoset ja tuliset vaunut kiinnitettynä siellä johonkin puuhun. Hän yksinkertaisesti käveli virran yli ja meni kotiin ilman, että olisi edes kuollut. Tuo eläväksi tekevä Voima sai vaunut tulemaan alas Taivaasta ja viemään hänet ylös. Hän jopa riisui viittansa ja heitti sen takaisin Elisalle. Kyllä!

269   Ja sitten tuo mies nosti ylös viitan, esikuvana jälleen Seurakunnasta, näettehän, hän nosti ylös tuon viitan ja hän teki kaksinkertaisen määrän ihmeitä, mikä on esikuva Kristuksesta ja Seurakunnasta. Näettekö? Elia teki neljä ihmettä, hän teki kahdeksan. Hänellä oli kaksinkertainen voima, koska hän pyysi sitä. “Suurempia asioita kuin nämä olette te tekevä.” Näettekö? Mutta hän oli niin täynnä eläväksi tekevää Voimaa, että hän teki kaksinkertaisesti sen, mitä Elia oli tehnyt. Ja huomatkaa, elettyään kahdeksankymmentä- tai yhdeksänkymmentävuotiaaksi hän tuli vanhaksi ja kuoli. Hän kuoli, ja he veivät hänet pois ja hautasivat hänet.

270   Mutta tiedättekö, ettei tuo eläväksi tekevä Voima jättänyt häntä. Monia, monia vuosia sen jälkeen, kun liha jo oli mädäntynyt pois hänen luistaan, ja hän makasi haudassa, he olivat kuljettamassa kuollutta miestä eräänä päivänä, ja nähdessään vihollisen tulevan, he yksinkertaisesti heittivät tämän miehen Elisan luiden päälle. Ja siellä, noissa luissa oli niin paljon eläväksi tekevää Voimaa, että tuo mies hyppäsi ylös ja eli jälleen. Oi!

271    “Hän tulee eläväksi tekemään teidän kuolevaiset ruumiinne.” Vaikka hän oli kuolleena ja mädänneenä haudassa, kuitenkin tuo eläväksi tekevä Voima lepäsi tuon tomun yllä. Halleluja! Hän, joka nosti ylös Kristuksen kuolleista, on myös eläväksi tekevä teidän kuolevaiset ruumiinne! Siellä olivat Elia ja Elisa.

272   Muistakaa tuota kuollutta miestä, tuota profeettaa, joka makasi haudassa mädäntyneenä ja oli niin täynnä eläväksi tekevää Voimaa, että kun he heittivät kuolleen miehen hänen päälleen, tämä virkosi eloon. Hän saattoi yhä laskea kädet sairaiden päälle, eikö voinutkin? Aamen! Siinä se on teille.

273   Ja muistakaa, me olemme liha Hänen, Jeesuksen Kristuksen, lihasta. Me olemme liha Hänen lihastansa ja luu Hänen luistansa. Oi, ei ole mitään tapaa estää sitä. Me tulemme nousemaan ja siinä kaikki. Yksinkertaisesti me vain tulemme nousemaan, siinä kaikki.

274   Pääsiäinen merkitsee enemmän kuin vain perinnettä. Se on myös nyt, sillä meidän ruumiimme ovat tehty eläväksi Hänen kanssaan, ja me istumme Taivaallisissa paikoissa.

275   Ja tämä ruumis voi mädätä meressä, se voi mädätä maassa, voi olla, ettei jäljellä ole edes lusikallista tuhkaa, mutta se on tuleva esiin. Sillä se Henki, joka nosti ylös minun Herrani kuolleista, on tehnyt eläväksi tämän kuolevaisen ruumiin. Se on eläväksi tehnyt teidän kuolevaisen ruumiinne. Ja me olemme Hänen Ylösnousemuksensa hyödynsaajat, Hänen Iankaikkisen Elämänsä vakuutuskirja, josta niin paljon puhun, tiedättehän. Ei ole ihme, että Hän sanoi: “Älä pelkää.” Hän tiesi.

276   Sillä Paavali sanoi: “Kuolema, missä on sinun pistimesi? Hauta, missä on sinun voittosi? Minä olen täynnä eläväksi tekevää Voimaa. Kiitos olkoon Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.” Kyllä vaan. Eläväksi tekevä Voima. Oi niin!

277   Hän elää aina ja iäisesti, sama eilen, tänään ja iäti. Hebrealaiskirje 13:8. Huomatkaa! Messias, Voideltu, sellainen on Hänen Morsiamensa, Messiattaria, Voideltuja.

278   Huomatkaa! Kuolema ei pysäytä Jumalan eläväksi tekevää Voimaa. Kuolema ei voi pysäyttää Sitä. Kun teillä on Se, Se on Iankaikkinen. Ei ole mitään, mikä tulisi pysäyttämään Sitä. Te ette voi valjastaa Sitä, te ette voi tehdä mitään Sille. Jos elätte elämänne loppuun, se ei silti pysäytä Sitä, Se on aivan yhtä hyvä kuin ennenkin. Ymmärrättekö?

279   Huomatkaa! Mooses on täynnä tuota eläväksi tekevää Voimaa. Oliko hän? Hän oli profeetta, jolle Sana tuli. Hän oli osa Sanasta, hän oli tuon päivän Sana Onko se oikein? Ja oltuaan kuolleena kahdeksansataa vuotta hän seisoi siellä Kirkastusvuorella Elian kanssa. Onko se oikein? Tuo eläväksi tekevä Voima, kuolema ei koskaan ota sitä pois. Ei, ei! “Minä nostan sen ylös jälleen.” Enkelit tulivat ja hautasivat hänet siellä laaksossa. Hän oli mädännyt ja mennyt, hänen luunsa ja kaikki muu olivat poissa, mutta tuo eläväksi tekevä Voima oli yhä siellä. Se teki hänet eläväksi ja toi hänet sinne Kirkastusvuorelle. Huomatkaa!

280   Te sanotte: “Onko se oikein, veli Branham, kahdeksansadan vuoden jälkeenkö?”

281   Oi! Jos haluatte lukea siitä, Matteus 27:51, minulla on siitä täällä raamatunpaikka, ja voitte kirjoittaa sen muistiin. Kun kaikki nuo siellä aikaisemmin, jotka olivat uskoneet Hänen olevan tulossa… Raamattu sanoo täällä… He nukkuivat maan tomussa. Eläväksi tekevä Voima oli heidän yllään, ja he olivat osa Hänestä, nuo pyhät. He olivat osa Hänestä, koska he olivat uskoneet Häneen.

282   Potentiaalisesti heillä oli tuo Elämä lampaan uhraamisen kautta, sovitus, joka kuitenkaan ei voinut tuoda tuota lampaan elämää ihmisen ylle. Miten on nyt Hengen kanssa ihmisessä, kun Jumala itse on hänen yllään. Näettekö? Kuinka paljon enemmän eläväksi tekevää Voimaa meillä on? Mutta esikuvana uhrattiin karitsa synnin sovittamiseksi. Mutta se mikä meillä on, ei ole mikään esikuva, vaan se on todellisuutta. Mitä me oikein pelkäämme? Ja noilla miehillä oli vain esikuva, joka osoitti Hänen ylösnousemukseensa, ja he menivät hautaan sen kanssa.

283   Kuten Job siellä oli suuressa ahdistuksessansa. Oi, häneltä oli otettu kaikki pois. Perkele sanoi: “Anna hänet minulle. Minä saan hänet kiroamaan Sinua vasten kasvoja.” Ja silloin Hän pääsi hänet irti.

284   Herra sanoi: “Älä ota hänen elämäänsä.” Ja hän teki kaikkea muuta, muttei ottanut hänen elämäänsä.

285   Jopa hänen vaimonsa kääntyi häntä vastaan. Hän sanoi, että hänen hengityksensä oli tullut vieraaksi hänelle, toisin sanoen, hänen vaimonsa ei halunnut olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Hän ei enää näyttänyt rakastavan häntä, vaan työnsi hänet pois. “Job, sinä olet viheliäinen. Miksi et kiroa Jumalaa ja kuole.”

Job sanoi: “Sinä puhut kuin hupsu nainen.” Oi.

286   Näettekö? Hän piti kiinni siitä, mitä hänellä oli, ja kuitenkin hän oli profeetta. Hän sanoi: “Minä en ole mikään syntinen, olen uhrannut vaaditun uhrin.” Aamen! Hän tiesi, missä seisoi. Hän oli Sanan varassa. Ei ollut väliä sillä, mitä toiset sanoivat, hän pysyi juuri siellä Sanan varassa. Ja sitten tuolla valtavalla hetkellä hän sanoi: “Sinähän puhut kuin hupsu nainen.” Hän sanoi: “Herra antoi, Herra otti pois, mutta siunattu olkoon Herran Nimi.” Hän sanoi: “Tulin tähän maailmaan ilman mitään. Tulin tänne alastomana ja tulen lähtemään samalla tavalla. Siunattu olkoon Herran Nimi.” Siellä hän istui täynnä paiseita, hänen lapsensa olivat kuolleet, hän oli köyhyyden kohtaama, ja hänen ystävänsä olivat kääntyneet häntä vastaan, hänen seurakuntansa jäsenet ja kaikki muut, ja siellä hän istui raaputtamassa paiseitaan. Mikä viheliäinen hylkiö. Kukaan teistä ei ole koskaan joutunut menemään sen lävitse. Kuitenkin hän yhä piti kiinni tuosta Sanasta.

287   Hän oli kotka. Oi, te ette voi sumentaa hänen silmiään koko aikaa. Ei, ei! Yhtäkkiä seistessään tuolla Sanan päällä, mitä tapahtui? Taivaat vetäytyivät sivulle, ukkoset alkoivat jyristä, salamat alkoivat välähdellä, ja Job katsoi ylös ja näki näyn. Hän sanoi: “Minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisinä päivänä Hän on seisova tämän maan päällä. Ja vaikka ihomadot ovatkin hävittäneet tämän ruumiin, luut ja kaikki, tulee tuo eläväksi tekevä Voima olemaan siellä. Minä itse tulen näkemään Jumalan, minun omat silmäni tulevat näkemään, eivät jonkun toisen silmät.” Onko se oikein? “Vaikka ruumiissani olevat ihomadot tulevatkin hävittämään sen.”

288   Tiedättekö, ihomadot eivät tule teihin, madot ovat jo teissä, teidän omat ihomatonne. Oletteko koskaan panneet sitä merkille? Kun he panevat teidät ilmatiiviiseen arkkuun, syövät madot teidät kuitenkin, koska ne ovat teissä. Te olette alusta alkaen vain kasa sisäpuolisia matoja.

289   “Vaikka ihomadot, minun ihomatoni, hävittävätkin lihani, kuitenkin lihassani tulen näkemään Jumalan.”

290   Ja tuona ylösnousemus aamuna… Kunnia! Halleluja! Matteus, tämä suuri kirjoittaja, Matteus 27:51 sanoo, että “Hänen ylösnousemuksensa jälkeen Vanhan Testamentin pyhät, monet niistä, jotka nukkuivat maan tomussa, tulivat esiin haudoista ja menivät sisälle kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. Tuo eläväksi tekevä Voima Jobin luiden yllä, kun luita ei enää ollut, kun lusikallistakaan tomua ei ollut jäljellä hänen ruumiistaan, tuo eläväksi tekevä Voima oli yhä siellä.

291    “Jos tämä Henki, joka nosti ylös Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, Hän on myös tekevä eläväksi teidän kuolevaisen ruumiinne.” Nyt, nopeasti.

292   “Te sanotte: “Oi, toivon, että olisin elänyt silloin…” Te elätte paremmassa ajassa! Jos te kaikki…

293   Näen teidän kirjoittavan muistiin raamatunpaikkoja. Hyvä on, kirjoittakaa sinne l. Tess. 4:16. Huomatkaa, kuinka kaunista! Ne pyhät, jotka nukkuvat Kristuksessa, on Jumala tuova Hänen kanssaan. Näettekö? Haudassa olevat pyhät, jotka lepäävät kuin Elisa, jotkut heistä tulevat tehdyiksi eläviksi, jotkut tulevat otetuiksi elävinä, joidenkin ollessa haudassa, ja sitten me tulemme menemään Hänen kanssaan. Jumalan Pasuuna on soiva, ja kuolleet Kristuksessa nousevat ylös ensin, ja me, jotka olemme elossa ja jäljellä, tulemme temmatuiksi yhdessä heidän kanssaan kohtaamaan Herran ilmassa. Eläväksi tekevä Voima elävien yllä, eläväksi tekevä Voima kuolleiden yllä. Näettekö?

294   Tuo sama Jumalan eläväksi tekevä Voima on esitetty molemmissa näissä profeetoissa. Katsokaa sitä, heidän nimensä ovat melkein samat: Elia, Elisa. Näettekö Morsiamen ja Yljän? Yksi niistä on Herra Jeesus, toinen on Neiti Jeesus, melkein sama. Näettekö?

295   Elia, ja katsokaa, kuinka se esitetään tässä. Elia otettiin ylöstempauksessa esikuvana Seurakunnasta. Elisa lepäsi ylösnousemukseen asti. Näettekö? Se on aivan kuin lintu, joka tarvitsee kaksi siipeä pitääkseen itsensä tasapainossa. Näettehän, Seurakunta oli esitetty juuri siellä noissa kahdessa profeetassa. “Sillä me, jotka olemme elossa ja jäämme tänne Herran Tulemukseen, emme ehdi ennen niitä, jotka nukkuvat, sillä Jumalan Pasuuna on soiva, ja molemmat siivet tulevat yhteen, ja me tulemme lentämään pois, halleluja, lentämään pois.” Minkä vuoksi? Olimmepa sitten elossa tai kuolleita, tuo eläväksi tekevä Voima yhä elää.

296   Huomatkaa! Muistakaa! Muistakaa nyt, meidät on tehty eläväksi nähdäksemme, mitä nämä asiat ovat. Tarkatkaa tuota tämän päivän eläväksi tekevää Voimaa! Muistakaa, me olemme eläväksi tehtyjä. Ei pitkääkään aikaa sitten, avuksi…

297   Niin kuin uskon Herramme sanoneen, ja niin kuin Paavali sanoi: “Mitä Isä on näyttänyt minulle, siitä en ole pidättänyt teiltä mitään, vaan kertonut teille.” Ja näinä viimeisinä päivinä kun näemme tämän eläväksi tekevän Voiman yllämme. Hän on jopa antanut meille eläväksi tekevän Voiman nähdäksemme sairaiden parantuvan. Me olemme nähneet eläväksi tekevän Voiman toimivan keskuudessamme aivan niin kuin silloinkin se oli heidän yllään alkuaikoina. Me olemme nähneet Sen tuovan näyn ja herättävän kuolleen, näettehän? Se tekee sairaat terveeksi.

298   Yhtenä päivänä kerroin jollekin. Donavon Weerts, täällä, arvelen teidän kaikkien tuntevan hänet. Olin metsästämässä hänen kanssaan. Pikku mies parka, hän on mukava pikku kaveri, käy täällä seurakunnassa ja on oikein hyvä ystäväni. Ja hän sanoi: “En halunnut vaivata sinua.”

299   Katsoin hänen korvaansa. Sisäpuoli oli työntynyt ulos. Ja minä sanoin: “Kuinka sinä voit, Donavon?” Otin häntä kädestä sillä tavalla, ja se oli syöpä. Minä sanoin: “Donavon, mikä on vikana korvassasi?”

300   Hän sanoi: “En tiedä, veli Branham, se on tullut noin kuusi tai seitsemän kuukautta sitten.”

Minä sanoin: “Miksi et sanonut siitä mitään?”

301   Hän sanoi: “En halunnut vaivata sinua, veli Branham.”

Minä sanoin: “Tiedätkö, mikä se on?”

Hän sanoi: “Luulen tietäväni.”

302   Laskin vain käteni hänen päälleen enkä sanonut sanaakaan. Kaksi päivää sen jälkeen, siinä ei ollut edes arpea. Mikä se on? Tuo eläväksi tekevä Voima! Näettekö? Se tulee tekemään eläväksi kuolevaisen ruumiinne. Se olisi mennyt korvasta hänen aivoihinsa. Näettekö? Hän olisi kuollut ilman tuota eläväksi tekevää Voimaa. Näettekö?

303   Ja yhtenä päivänä kun itse olin väsynyt. Minä sanoin: “Poika, sinun on parasta alkaa toimia, olet viisikymmentä vuotta vanha. Jos tulet tekemään jotakin Herralle, sinun on parasta pitää kiirettä ja tehdä se. Sinä olet tulossa vanhaksi.” Näettekö? Ja siellä tuona aamuna, tuo eläväksi tekevä Voima tuli, ja Hän antoi minun katsoa esiripun ylitse, ja näin teidät kaikki siellä. Näettekö? Hän sanoi: “Kaikki, mitä olet koskaan rakastanut, ja kaikki, jotka rakastavat sinua, on Hän antava sinulle.” Näettekö? Näin heidät siellä sillä tavalla. Mitä se oli? Eläväksi tekevä Voima.

304   Johannes, Ilmestyskirjan kirjoittaja, oli täytetty eläväksi tekevällä Voimalla, ja hän nousi seisomaan ja näki lopun alusta lähtien.

305   Jesaja oli täynnä eläväksi tekevää Voimaa ja hän nousi ja näki Tuhatvuotisvaltakunnan ja kaiken.

306   Eläväksi tekevä Voima. Ja jos se Henki, joka nosti ylös Kristuksen kuolleista, asuu teissä, tulee Se tekemään eläväksi teidän kuolevaiset ruumiinne. Muistakaa. Eläväksi tekevä Voima!

307   Katsokaa, mitä me olemme nähneet tässä ajassa. Tuo eläväksi tekevä Voima on tullut meille ja avannut Seitsemän Sinettiä. Mitä se oli? Jonkun miehenkö älykkyys? Ei, Jumalan eläväksi tekevä Voima. Näettekö? Jumalan eläväksi tekevä Voima kertoi ennalta tämän tulevan tapahtumaan. Näettekö? Mutta Jumalan eläväksi tekevä Voima pani maailman todistamaan Sen. Se on Totuus. Tuo Herran Enkeli, jonka kerroin teille olevan täällä, tuo Tulipatsas, eläväksi tekevä Voima, antoi maailman todistaa, että Se on Totuus. Ja siinä, he eivät tienneet, mitä Se oli, ja me jotka vain katsomme kuvaa tällä tavalla, me näemme, että Se on meidän Herramme siellä ylhäällä. Näettekö te?

308   Hän on Se, joka avasi nuo Sinetit. Hän on nuo Sinetit, sillä koko Jumalan Sana on Kristus, ja Kristus on Sinetit, jotka avattiin. Mitä sitten noiden Sinettien avaaminen oli? Kristuksen paljastaminen.

309   Ja juuri nuo seitsemän Enkeliä, jotka edustivat Seitsemää Seurakuntaa, jotka oli kaikki viety päätökseen, emmekä me voineet edes nähdä Sitä. He, emme me, ottivat tuon valokuvan. Ja siellä Hän on, Ylin Tuomari, osoittaen, että Hän on Alpha ja Omega, alku ja loppu. Mikä samaistuminen! Eläväksi tekevä Voima teki sen meille.

310   Eläväksi tekevä Voima antaa meidän nähdä Hänen tulemuksensa. Eläväksi tekevä Voima tempasi meidät kuolemasta Elämään. Eläväksi tekevä Voima antaa erottamisen, tietää, mitä teillä on vialla, ja mitä tehdä, mitä te olette tehneet, ja mitä teidän ei olisi tullut tehdä, mitä teidän olisi pitänyt tehdä ja mitä te tulette olemaan? Eläväksi tekevä Voima. Kaikki nämä asiat.

311   Meidän Herramme Jeesus oli niin täynnä eläväksi tekevää Voimaa, Hän oli Se kaikki yhdessä. Hän oli niin täynnä eläväksi tekevää Voimaa, että Hän sanoi tämän: “Hävittäkää tämä ruumis, ja Minä tulen nostamaan sen ylös kolmessa päivässä.” Puhukaapa luottamuksesta eläväksi tekevään Voimaan! “Hävittäkää tämä ruumis, tämä temppeli, ja Minä tuon sen ylös kolmessa päivässä.”

312   Miksi? Miksi Hän saattoi sanoa sen? Hän tiesi, että niin oli kirjoitettu Hänestä, näettekö, niin oli kirjoitettu Hänestä Jumalan Sanan mukaan, joka ei voinut pettää. Sana sanoi: “Minä en salli Pyhäni näkevän turmeltumista enkä tule jättämään Hänen sieluansa helvettiin.” Ja Hän tiesi, että tuo eläväksi tekevä Voima nostaisi Hänet ylös, eikä yksikään solu tulisi turmeltumaan.

313   Hän sanoi: “Hävittäkää tämä temppeli, ja Minä tuon sen takaisin kolmessa päivässä.”

314   Miksi? Se oli profetia, Jumalan Sana. Ja profetia, jos Se on todellinen Jumalan Sana, Se ei voi pettää. Ja tuo sama profetia ja Jumalan sana, joka sanoi, että Hän nostaisi Hänet ylös, sanoo, että me olemme jo ylösnousseet Hänen kanssaan! Ei ole ihme, että Hän sanoi: “Älä pelkää.” Ja on kirjoitettu, että tuo Henki, joka oli Hänessä, on nyt myös meissä tehden eläviksi meidän kuolevaiset ruumiimme. Älä pelkää, ystävä, Poika on noussut ylös. Poika on ylhäällä.

315   No niin, katsokaa kirkastusvuoren tapahtumaa. Meidät kaikki esitettiin siellä. Siellä olivat ylöstemmatut pyhät elävinä, siellä oli Elia, siellä seisoi Mooses edustaen kuolleita pyhiä… Myös heillä molemmilla oli eläväksi tekevä Voima. Vaikka yksi kuolisi ja toinen ei, niin he ovat kaikki siellä.

316   Huomatkaa! Oi, katsokaa, mitä me nyt näemme näinä viimeisinä päivinä. Tuon saman asian, jonka Hän lupasi Joh. l4:12. Katsokaa nyt! Aivan varmasti!

Ihmiset sanovat: “Väitättekö, että teillä on voima?” Ei, ei, ei!

317   Me olemme aivan kuin nuo Kirkastusvuorella olleet. Näettekö? Tietenkään me emme väitä, että meillä on voima, mutta me olemme niin kuin nuo, jotka olivat Kirkastusvuorella. He eivät sanoneet, Mooses ei sanonut: “Näettekö kuka minä olen.” Eivätkä opetuslapset sanoneet: “Katsokaa, kuka minä olen.” Tiedättekö, mitä tapahtui? Huomatkaa! He näkivät Jeesuksen kirkastettuna. Se oli kaikki, mitä he halusivat nähdä, Jeesuksen kirkastettuna.

318   Ja niin se on tänäänkin. Me emme halua olla joku suuri henkilö. Me emme välitä siitä, mitä ihmiset meistä sanovat. Meidän nimemme ei ole mitään, on kyse Hänen Nimestänsä. Meidän elämämme ei ole mitään, on kyse Hänen Elämästänsä. On kyse Hänen Voimastansa, ei meidän voimastamme. Ja on vain yksi asia, jota me rakastamme tehdä: nähdä Hänet kirkastettuna. Ja kuinka se voi tapahtua? Kun Hänet on kirkastettu meissä Ylösnousemuksen kautta, joka on meissä. Me näemme Hänet tulevan julki jälleen tänä päivänä, sellaisena kuin Hän oli.

319   Ymmärsittekö sitä? Meidän halumme ei ole olla kirkastettuja. Me emme halua jotakin suurta nimeä. Me emme halua mainostaa jotakin seurakuntaa, saada lisää ihmisiä pyhäkouluun, yrittää tuoda sisälle, työntää sisälle, pitää huviretkikutsuja tai tuoda esiintyviä tähtiä, rintanappeja tai jotakin muuta sen kaltaista. Se ei ole meidän halumme. Meidän halumme on nähdä Hänet kirkastettuna. Kirkastettuna miten? Ei ylvästelemällä, vaan meissä, meidän elämämme kautta todistaa, että Hän on elossa ja elää meissä.

320   Ja jos minä voin saada itseni pois tieltä, niin ettei William Branhamia edes ajateltaisi, ja teitä ei edes ajateltaisi, voimme me nähdä Jeesuksen kirkastettuna keskuudessamme. Nähdä Hänet, se on meidän halumme. Se antaa meille eläväksi tekevän Voiman. Ja se antaa meille ilon tietäessämme, että olemme Hänen kanssaan, lihaa että luuta Hänestä, olla Hänen Morsiamensa ja nähdä Hänen samalla vahvistetulla menetelmällä todistavan meissä, että Hän on nyt noussut ylös kuolleista. Näettekö?

321   Ei ole ihme, että Hän sanoi: “Älä pelkää.” Sillä nyt, huomatkaa, me olemme Hänen lunastamansa ja ylösnousseet Hänen kanssaan. Sitä Pääsiäinen merkitsee ihmisille: olla ylösnoussut Hänen kanssaan. Huomatkaa. Nyt meillä on Hänen Henkensä itsessämme, omistusoikeuden ilmentymä, kaikki on maksettu.

322   Ettekä te sano: “No niin, toivon selviytyväni.” Te olette jo tehneet sen. Ei: “Tulen tekemään sen”, vaan: “Olen jo tehnyt sen.” Minä en tehnyt sitä. Hän teki sen puolestani. Näettekö? En minä, Hän. “Mutta veli Branham, he sanovat että…” En välitä siitä, mitä he sanovat, Hän teki sen puolestani. Siinä on kaikki, mistä minä välitän.

323   Minä vain haluan nähdä Hänet julkituotuna. Kuinka voitte tehdä sen? Kutsumalla Hänet alas? Ei! Hän on teissä. Näettekö? Hän on teissä. “Sitten Herra, jos voin saada itseni pois tieltä, Sinä voit julkituoda itsesi. Kuinka Sinä voit tehdä sen? Koska Sinä säädit sen niin: ‘Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva.’” Huomatkaa se! Kunnia!

324   Kaiken tuon todisteen ollessa koottuna kanssamme nyt tänä aamuna, oi, se saa minut ajattelemaan tuota laulua:

Tuona ylösnousemuksen aamuna,
Kun kuoleman siteet ovat murretut,
Me nousemme, Halleluja! me nousemme.

325   Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Me olemme nouseva! Hänessä me tulemme osaksi Hänestä. Pääsiäinen, Jumalan paljastettu salaisuus niin kuin oli silloin, Elämästä kuoleman jälkeen. Me olemme nyt elossa, me jotka kerran olimme kuolleita synneissä ja rikkomuksissa. Todellinen Pääsiäissinetti on murtanut kuoleman ympäriltäni, ja minä olen elossa. Pääsiäissinetti alussa mursi tuon roomalaisen sinetin, jolla Hänet oli sinetöity. Kun ihmiset kuolivat, he menivät pois, mutta Hän mursi tuon sinetin ja paljasti salaisuuden. Ja nyt Jumala Pyhän Henkensä avulla on murtanut sinetin elämämme ympäriltä, ja Kristuksen on paljastettu elävän meissä, sillä me olemme nyt eläväksi tehtyjä Hänen kanssaan. Oi, minulla on täällä sivu sivun jälkeen.

Me olemme nouseva! Halleluja!
Me olemme nouseva! Aamen!
Tuona ylösnousemuksen aamuna,
Kun kuoleman siteet ovat murretut,
Me nousemme, Halleluja! Me nousemme!

326   Oi, ettekö ole iloisia? Olen niin iloinen, että siellä kauan sitten, tuossa pienessä vanhassa hiilivajassa murrettiin sinetit, ja minä nousin ylös Hänen kanssaan uutena luomuksena. Se on Hänen eläväksi tekevä Voimansa! Poika on ylhäällä.

327   Äskettäin minulle kerrottiin pieni kertomus eräästä kalastajasta. Eräs mies tuli ja vuokrasi erään vanhan kalastajan viemään hänet kalaan täällä länsirannikolla. He lähtivät merelle tuona aamuna.

328   Ja jos joku teistä on kalastanut lohia siellä, niin te tiedätte, mitä siellä tapahtuu, siellä merellä tulee hirveän sumuista. Tapaan pienen veljeni, Eddie Byskalin siellä, hän on siellä noiden intiaanien lähetyssaarnaaja. Ja me itsekin kalastimme juuri tuolla rannikolla.

329   Niinpä tämä kalastaja oli jotenkin kokematon, tiedättehän. Hän meni kalastamaan, ja he ajautuivat ulos merelle. Odottaen päivänkoittoa tulevaksi, tiedättehän… Ja kun he eivät enää voineet kuulla sumusireeniä tämä kalastaja alkoi kovasti kiihtyä ja sanoi: “Hei, mehän ajaudumme ulos merelle! Hei!” Ja hän oli kovasti kiihtynyt.

330   Tämä vanha kalastaja sanoi: “Istu alas, poikani, istu alas”, vanhan kalastajan rauhallisuudella, tiedättehän. Hän tiesi, mistä hän puhui. Hän sanoi: “Odota vain, kunnes aurinko nousee, niin silloin näemme, missä olemme.”

Te sanotte: “Täytyykö minun olla metodisti? Baptisti? Helluntailainen?”

331   Vain odottakaa. Poika nousee, ja me tulemme näkemään, missä olemme. Hän on Sana. Odottakaa, kunnes näette Sanan julkituotuna loistaen Siemenen, tuon Heilutuslyhteen ylle, niin me tulemme näkemään, missä me olemme. Rakastatteko te Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

332   Olen pahoillani, että pidätin teitä näin pitkään. Kuinka monet teistä tulevat viipymään iltaan asti? Oi! Niinpä tulen sitten takaisin jälleen tänä iltana. Noin kello seitsemältäkö? Oliko vielä joku muu. [Veli Neville sanoo: “Ei.”]

Kumartakaamme päämme.

333   Olisiko täällä yksi, tai useita, joilla ei ole tätä eläväksi tekevää Voimaa itsessään? Poika on loistanut ylitsenne ja te olette istuneet täällä tabernaakkelissa. Te olette kuunnelleet ääninauhoja ja kuitenkaan Henki ei vielä ole tehnyt teitä eläväksi teitä, niin että voisitte seurata Jumalan Sanaa? Jos te naiset ja te miehet vain voisitte totella jokaista Sanaa, jonka Hän on kirjoittanut! Oi, se on vaarallinen asia. Mitä jos te olisittekin kuollut siemen, ilman Elämää itsessänne! Mutta teissä on jotakin, joka sanoo teille: “Minä haluan nousta tänä aamuna. Haluan nousta siitä tilasta, jossa olen. En halua olla vain joku kuollut siemen tullakseni jätetyksi tomuun. Minä haluan nousta ylös.”

334   Kohottaisitko kätesi ja sanoisit: “Rukoile puolestani, veli.” Jumala siunatkoon teitä. Jumala siunatkoon teitä. Oi, katsokaa noita käsiä. Ei ole mitään mahdollisuutta alttarikutsuun, siihen mitä me kutsumme alttarikutsuksi, kun ihmiset tulevat alttarin ympärille. Minä en muutenkaan ole kovasti sen kannalla. Se vain lisättiin seurakuntaa metodistiherätyksen päivinä. Näettekö?

335   Raamattu sanoo: “Niin moni kuin uskoi, näettekö, kastettiin.” Täällä on allas täynnä vettä odottamassa ketä tahansa, joka on valmiina kuolemaan itselleen.

336   No niin, te voitte olla haudatut monta kertaa Herran Jeesuksen Nimessä, mutta ellei tuo Siemen ole Elämä, näettehän, Se ei tule tekemään sitä eläväksi. Ei, ei! Vesikaste on kuin kaste, joka lankeaa taivaasta. Se voi langeta siemenen päälle, mutta jos siellä ei ole mitään Elämää, se ei voi elää.

337   Mutta jos tuo todellinen vesikaste on kuoleminen itsellenne, ja olette valmis kuolemaan kaikelle sille, mitä teille koskaan on uskontunnustuksilla ja kirkkokunnissa opetettu vastoin Sanaa, ja te haluatte vaeltaa niin kuin Jumalan poika tai tytär ja tarkoitatte sitä sydämessänne, niin tarkatkaa silloin, mitä tuo vesikaste tulee tekemään teille tänä aamuna. Tehkää parannus, jokainen teistä, ja olkaa kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimessä väärintekojenne, syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte tuon lyhteen, Heilutusuhrin. Te saatte Dynamiikan, Pyhän Hengen, sillä lupaus on annettu teille ja kaikille heille. Se on jokaista sukupolvea varten.

338   Isä Jumala, olen puhunut pitkään ja ottanut paljon ihmisten ajasta, mutta Herra Jumala, sille ei ole mitään loppua. Näyttää vain siltä, että olisi pakko lopettaa ja mennä pois ja levätä ja tulla takaisin. Me elämme kuolevassa maailmassa, kuolevien ihmisten joukossa, Elämän Sanoman ja Ylösnousemuksen todisteen kanssa. Rakas Jumala, me tulemme olemaan kuolevaisia vain kerran, ja mitä jos me annamme tämän tilaisuuden mennä ohitsemme?

339   Meidän sydämemme palavat. Sielumme ovat kiihottuneet näistä, jotka ovat tulleet sisälle. Ja monet täällä kuulevat tämän sanoman tänä aamuna. Kyllä, kaksi- tai kolmesataa kohotti kätensä. He tahtovat uskoa, Herra. Oi, varmasti tuo siemen ei ole kuollut, Herra. Kuinka he voisivat kohottaa kätensä sillä tavalla? Siellä on jotakin. Oi Jumala, se on tuo vanha oma itse, se on tuo Jobin vaimo, joka seisoo siellä sanoen: “Oi…” Mutta Herra, voikoon tuo Job, joka uskoo, tulla sisälle tänä aamuna, kuolla täydellisesti ja olla haudattu täällä näissä kastevesissä.

340   Kastepisarat, jotka tulevat Taivaasta, Jumalan Sana, joka sanoo, että Se tulee pesemään pois jokaisen synnin ja antamaan sen anteeksi. Mitä varten teidät on kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä? Syntienne anteeksi saamiseksi. Synnit ovat anteeksiannetut Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

341   Voikoon sitten, Isä, olla niin, että jos he ovat sairaita, voikoot he kävellä pois terveinä. Jos he ovat rampoja, voikoot he kävellä pois Pyhän Hengen Voiman alla. Jos he ovat olleet synnintekijöitä, voikoot he kävellä pois pestyinä ja puhtaina. Ja tuon mekaniikan mennessä veteen, Dynamiikka, Pyhä Henki, tulee ylhäältä ja tempaa heidät pois. Herra, tee eläväksi heidän kuolevaiset ruumiinsa, jolloin me olemme kuuleva aitoja uusia kieliä, Jumalan voimia, näkevä sanoinkuvaamattoman rakkauden, kuolemisen ja elämisen armon, ja Kristuksen ylösnousemisen, Ruumiin, Morsiamen, joka edustaa Häntä maan päällä.

342   Isä, he ovat Sinun. He kohottivat kätensä. Minä olen saarnannut Sanan. Nyt Isä, minä rukoilen, että vastaanotat heidät. Jeesuksen Kristuksen Nimessä minä pyydän sitä. Aamen.

343   Rakastatteko Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Eikö Hän ole ihmeellinen? [“Aamen.”] Oletteko te iloisia, että te olette osa tuosta pääsiäisen ylösnousemuksesta, että olette nousseet ylös Hänen kanssaan? Kohottakaa kätenne, jos te olette osa siitä!

344    “Pienet lapseni”, niin kuin Paavali olisi sanonut. En yrittä jäljitellä häntä, mutta minä rakastan teitä. Ryntäilen teillä ja kaikkea muuta päästäkseni tänne, päästäkseni puhumaan teille. Tulen erämaasta läpi lumikinosten, ja niin edelleen, päästäkseni tänne. Me lennämme lentokoneella, ja te ajatte halki maan, niin että voimme päästä yhteen. Me rakastamme toisiamme.

345   Me olemme osa toisistamme. Älkää milloinkaan antako Saatanan sanoa teille mitään muuta! Me olemme osa toisistamme, me olemme osa Hänestä ja me olemme toinen toistemme Kuningaskunnan kansalaisia nauttien näistä ylösnousemuksen siunauksista yhdessä.

346   Ja nyt, näettehän, nyt te olette jo ylösnousseita. Kun Jumala nosti Hänet ylös, Hän nosti teidät. Poika on juuri nyt yllänne. Ja nyt te olette kasvamassa Elämän kukkaan samalla tavoin kuin Hänkin ollaksenne täydellisesti ylösnostettuja tuona viimeisenä päivänä. Teillä on nyt potentiaalinne. Mistä te tiedätte sen? Teidän sielunne on muuttunut, eikö niin? Teidän ruumiinne tuli kuuliaiseksi Sille, eikö tullutkin? Kuuliaiseksi mille? Seurakunnalleko? Sanalle, joka on Elämä. Silloin teidät on nyt nostettu ylös kuolleista. Minulla ja  Jeesuksella on Pääsiäinen yhdessä. Teillä on Pääsiäinen Jeesuksen kanssa, ja meillä on Pääsiäinen Jeesuksen kanssa. Me olemme kaikki, Jeesus, te ja minä, me olemme kaikki ylösnousseet yhdessä.

347   Ja me tulemme nousemaan viimeisenä päivänä, vaikka meidän henkemme jättääkin ruumiimme, vaikka ruumiimme ruostuvat. Vaikka ne olisivat tomussa, vaikka ne olisivat poltettu, vaikka ne olisivat meren pohjassa. Raamattu sanoi, että tuo Enkeli vuodatti hänen, omansa, meren päälle, ja kaikki, jotka olivat kuolleet, nousivat ylös. Ei ole mitään, mikä voisi kätkeä meitä tai erottaa meitä siitä Jumalasta, jota me niin kovasti rakastamme, joka on nostanut meidät ylös yhdessä.

348   Jumala siunatkoon teitä. Olen pitänyt teitä täällä pitkän aikaa. Jos nuo ihmiset yhä ovat puhelinyhteyksien päässä, he ovat todella, viisikymmentä senttiä minuutti, he ovat todella maksaneet siitä tänä aamuna, mutta en yksinkertaisesti voinut lopettaa sillä hetkellä, vaan minun vain täytyi jatkaa edelleen.

349   No niin, jos Herra suo, tulen takaisin tänä iltana puhuakseni teille jälleen. Ja jos en voi tulla, silloin te kaikki tiedätte… Oletan, että meillä ei enää ole puhelinyhteyksiä päällä, eihän? Meillä ei enää ole puhelinyhteyksiä.

350   Te kaikki tiedätte, minne olen menossa, ettekö tiedäkin? Afrikkaan! Minulla on ollut kutsu pitkän aikaa. Olen vuosia yrittänyt päästä takaisin sinne. Nyt eräs näky, Herran Henki on valmistanut tien. He sanoivat, että kun nuo alkuasukasparat kuulivat, etten tulisi viime kerralla, he makasivat siellä maassa päivin ja öin murehtien ja itkien ja sanoivat: “Herra, mitä me olemme tehneet? Tuhannet heistä. Nuo ihmiset eivät edes usko, että heillä on sielu. Näettekö? Ja he itkivät ja murehtivat ja huusivat.

351   Älkää lähetäkö mitään sanaa edeltäpäin. Olkaa hyvä älkää tehkö sitä. Näettekö? Jos tuo viisumi sattuu menemään lävitse siellä, ja tieto siitä tulee noiden saarnaajien keskuuteen, he tulevat pysäyttämään minut juuri siihen. Minun täytyy mennä metsästäjänä. Menen tuon kuningattaren luo, joka toi mukanaan seitsemäntoista junalastillista ja tuli kokoukseen. Menen sinne ja metsästän hänen alueellaan. Ja kun menen, niin passini ja kaikki muu osoittaa minut metsästäjäksi, eikä uskonnollista kokousta varten.

352   Sitten siellä joku veljistä tulee tapaamaan minua ja sanoo: “Etkö voisi pitää pientä kokousta meille?” Stadionit on jo vuokrattu. He eivät edes tiedä sitä. Näettekö? Oi, kunnia!

353   Rukoilkaa, ettei Jumalan tahto estyisi. Että sieluni, joka on huutanut Afrikkaan siitä lähtien, kun lähdin sieltä, että kykenen palaamaan sinne uudestaan ja sitten tuomaan teille sanoman suuresta kokouksesta. Luultavasti en näe teitä enää tämän päivän jälkeen ennen kuin vasta palattuani takaisin. Me lähdemme nyt muutaman päivän kuluttua toukokuun kymmenentenä. Tahdotteko rukoilla puolestani? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

354   Muistakaa, te ette tiedä, mitä vaikeudet ovat, ennen kuin tulette sinne, noita tohtoreita joka puolella ja perkeleitä. Ja älkää luulko, etteivät he tiedä, mitä tehdä. Näettekö? Teidän on parasta tietää, mistä puhutte, kun seisotte heidän edessään. “Mutta minä tiedän keneen minä uskon ja olen varma, että Hän on kykenevä pitämään tuohon päivään saakka sen, minkä minä olen Hänelle antanut.”

No niin, täällä on joitakin nenäliinoja.

355   Rakas Jumala, niin kuin tämä sanoma tänä aamuna ylösnousemuksesta, minä olen seissyt täällä Herra ja todistanut Sanalla, että tuo eläväksi tekevä Voima on uskovaisessa lapsessa. Sen vuoksi, uskomalla, uskossa, että tuo eläväksi tekevä Voima on muuttanut elämäni, ja nämä ihmiset uskovat, Herra, ja Se on muuttanut heidän elämänsä. Ja me rukoilemme toinen toisemme puolesta.

356   Lasken nyt käteni näiden nenäliinojen päälle, että… Voikoon Jumala, joka eläväksi teki Jeesuksen Kristuksen ja toi Hänet kuolleista, ja että tuo Henki, joka nosti Hänet ylös kuolleista, asuu meidän ruumiissamme.

357   Tuo Henki, joka oli Elian ruumiin yllä, niin hänen kuoltuaan, kun ei ollut mitään muuta kuin luita, niissä oli tuo eläväksi tekevä Voima. Apostolien käsissä oli eläväksi tekevä Voima. Apostolien mielissä, apostolien näössä, uskovaisten kielissä, kaikessa oli eläväksi tekevä Voima.

358   Voikoon nyt tuo eläväksi tekevä Voima laskiessani tämän Sanan niiden päälle ja käteni, edustaakseni armosta tuon eläväksi tekevän Voiman omistajaa, voikoon Se tehdä eläväksi jokaisen näistä sairaista ruumiista, niin että he voivat jälleen olla terveitä, Jumala, Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta.

359   Älköön se olko vain näitä nenäliinoja varten, vaan myös ihmisiä varten täällä kuulijakunnassa, jokaista varten, joka kärsii, noita pieniä lapsia varten, vanhempia ihmisiä varten, ketä tahansa he ovatkin, voikoon tuo eläväksi tekevä Voima tehdä eläväksi heidät juuri nyt Jeesuksen Nimessä. Aamen.

360   No niin, kuinka monella on eläväksi tekevä Voima? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Laskekaa nyt kätenne toistenne päälle. Jos tuo eläväksi tekevä Voima on teissä.

361   Nyt on vain yksi asia, joka estää sitä tapahtumasta: teidän epäuskonne. Eräs nainen kosketti Hänen vaatettaan ja tuli terveeksi. Eräs roomalainen sotilas sylki Häntä kasvoihin ja meni helvettiin. Näettekö? Niin se riippuu siitä, missä olette. Uskotteko sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Uskotteko sen?

362   Nyt, haluan teidän kumartavan päänne ja rukoilevan toistenne puolesta. Vain rukoilkaa. Sanokaa vain: “Herra, tämä henkilö…” Näettekö? Vain rukoilkaa toistenne puolesta.

363   Rakas Jumala, me teemme tämän Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ainoassa ihmisten keskuudessa annetussa Nimessä, jossa me voimme pelastua tai parantua. Nämä ihmiset, jotka ovat myös Kuningaskunnan kansalaisia, eläväksi tekevän Voiman omistajia, tee Se eläväksi heille, Herra, juuri nyt. Ja menköön Henki kotkasta kotkaan, Sanasta Sanaan, kunnes Jeesuksen Kristuksen täyteys on julkituotu kunkin ruumiissa, fyysistä, hengellistä tai mitä tahansa heidän tarvetta varten, kun me laskemme kätemme toistemme päälle. Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

65-0410 PÄÄSIÄISSINETTI (Easter Seal, The), Phoenix, Arizona, USA, 10.4.1965

FIN

65-0410 PÄÄSIÄISSINETTI
(Easter Seal, The)
Phoenix, Arizona, USA, 10.4.1965

1       On todellinen etuoikeus olla täällä Phoenixissä tänä aamuna tämän Täyden Evankeliumin Liikemiesten osaston syntymäpäivänä ja tietää, että Herra on suonut minulle pienen osan siitä, olla osa tästä yhteydestä. Haluan tervehtiä veli Carl Williamsia ja hänen vaimoaan, veli Stromeita ja muita täällä puhujanlavalla, veli Shorea, veli Outlawta, palvelijoita ja kaikkia teitä hienoja ihmisiä.

2       Tiedättekö, minulla myös oli syntymäpäivä viime viikolla ja olen hivenen vanhempi kuin tämä osasto. Uskon hänen sanoneen, että tämän osaston ikä on viisi vuotta.

3       Joku kysyi minulta tässä yhtenä päivänä: “Kuinka vanha sinä olet, veli Branham?”

4       Minä sanoin: “Kahdenkymmenenkuuden.” Pyyhin pois ensimmäiset kaksikymmentäviisi vuotta, joiden kuluessa en palvellut Häntä niin hyvin. Minä sanoin: “Toivon myös Hänen tekevän niin.” Saada Hänet tekemään se, on eri asia.

5       Mutta on hyvä olla täällä. Ja nyt, me emme halua kuluttaa paljoa ajastanne, koska pelkään aina, kuultuani joitain näitä hienoja todistuksia ja tapahtuneista asioista ja lauluja, että tulen tekemään jotakin, joka tulee järkyttämään sitä. Ja haluni on, että voisin lisätä siihen, jos on jotakin, jota voisin siihen lisätä.

6       Tuo veli, joka lauloi tuon laulun tänä aamuna, tuo värillinen veli, minä arvostin sitä. Hänen silmänsä tarkkaavat varpusta.

7       Kaikki nämä sisaret, jotka lauloivat tämän laulun, laulun, josta on ollut apua minulle siitä asti, kun olin täällä ensi kertaa. Minulla on se äänilevyllä ja olen juuri soittanut sitä. Haluan käydä sen läpi Hänen kanssaan. Pyysin veli Dawson Rileytä, ystävääni, jos hän, tai jotkut heistä, ottaisivat selvää voisivatko he saada nuo naiset, jos he yhä ovat täällä maan päällä, laulamaan sen jälleen tänä aamuna. Toivon, että Terry sai sen ääninauhalle. Oletan hänen saaneen sen. Haluan ottaa sen siitä äänilevylle, tai jotakin, koska minä todella pidän tuosta laulusta. Se on minun haluni: käydä se läpi Hänen kanssaan. Uskon, että me kaikki haluamme tehdä sen. Siksi me olemme täällä tänä aamuna.

8       Nyt, ensi viikolla tulossa olevista kokouksista. Sopiiko niistä mainita? [Joku veli sanoo: “Sopii.”] Minun täytyy olla kotona Tabernaakkelissa tällä tulevalla viikolla, ensi sunnuntain pääsiäiskokouksia varten, lauantai-iltana, sunnuntaina ja sunnuntai-iltana. Ja sitten menen takaisin Kaliforniaan. Kaikki te ihmiset ympäri Kaliforniaa, me olemme todella iloisia, jos tulette kokouksiin siellä. Uskon Billyn lähettäneen väärän ilmoituksen asiasta. Hän sanoi sen olevan Biltmore Hotellissa. Uskon, että sen olisi tullut olla siellä. Sen… [Joku sanoo: “En saanut sitä.”] Et voinut saada sitä. Onko se oleva Esmontilla? [“Embassy.”] Embassy, Embassy hotellilla. Kaikki Täyden Evankeliumin ihmiset siellä antavat teidän tietää siitä, jos olette siellä päin.

9       Sitten tulemme takaisin sieltä, ja minä menen Etelä-Afrikkaan. Kuukauden kuluttua tästä päivästä me purjehdimme Etelä-Afrikkaan ja odotamme suurta aikaa Herrassa, ehkä kolmessa kansakunnassa siellä. Me todella pyydämme rukouksianne. Me emme luultavasti tule näkemään teitä enää, jos Herra vie eteenpäin asian, niin että me menemme sinne, ennen kuin tulen takaisin. Toivon, että meillä on suuri raportti teitä varten, kun tulemme takaisin.

10   Viime kerralla siellä, uskon, että Herran antoi minulle suurimman kokouksen, mitä minulla koskaan on ollut. Erään kerran, antaessamme alttarikutsua… Nyt, nämä olivat alkuasukkaista, niin pitkälti kuin tiedän, siellä kolmekymmentätuhatta vastaanotti Kristuksen yhdellä kertaa. Ja me ajattelimme heidän ehkä tarkoittaneen fyysistä parantumista, koska siellä oli parantunut yhdellä kerralla noin kaksikymmentäviisituhatta. Ja seuraavana päivänä Durbanin pormestari, joka on Sydney Smith, sanoi: “Mene ikkunaasi ja katso, mitä kadulla on tulossa.” Ja siellä oli kuorma-autolastillinen toinen toisensa jälkeen kasattuna täyteen vanhoja kainalosauvoja ja välineitä, yhtenä kasana. Ne tulivat alkuasukkaiden jäljessä, jotka olivat sodassa toistensa kanssa, ja he tulivat alas kaupungin katua laulaen “Usko se vaan” omalla kielellään.

11   Sanon teille, että se sai sydämeni kiihottumaan. Kun te näette jotakin sen kaltaista, se osoittaa, ettei työnne silloin ole ollut turhaan. Näettekö, te olette yrittäneet. Toivon, että Jumala tekee sen uudestaan. Ei siksi että me menemme sinne, vaan koska me odotamme Herran tulemusta.

12   Ja niin kuin tuossa laulussa sanotaan, me olemme etsimässä tuota pientä kadonnutta lammasta. Hän ei ole tuleva, ennen kuin tuo lammas on sisällä. Jokaisen täytyy olla sisällä lammastarhassa. Hän ei ole sulkeva ovea, ennen kuin tuo viimeinen on sisällä. Niinpä saarnaajaveljet, minä todella olen teidän kanssanne tänä aamuna ja yritän etsiä tuota viimeistä lammasta. Se voi olla Phoenixissa tänä aamuna. Minä en tiedä, mutta kun tuo viimeinen tulee sisälle, silloin Paimen tulee sulkemaan oven.

13   [Joku veli sanoo: “Veli Branham.”] Niin. [“Voisinko sanoa jotakin.”] Toki voit. [“Minä unohdin jotain. Olemme puhuneet…” Tyhjä kohta nauhassa.] Se sopii oikein hyvin. [“Ja tiedän, että jokainen unohtaa jotakin, aina silloin tällöin.”] Minä en. [“Oi.”]

14   Minä olen sellainen, jonka täytyy kirjoittaa muistiin, mitä tulen sanomaan. Tultuani vanhemmaksi on minun vaikeampi muistaa, joten kirjoitan raamatunpaikat, ja niin edelleen, muistiin. Minulla oli tapana, että saatoin pitää järjestyksessä mielessäni noin viisikymmentä raamatunpaikkaa ja koskaan edes… Vain mennä suoraan sen lävitse, mutta minulla on paljon kuoppaisia maileja takanani noiden päivien jälkeen.

15   Niinpä me odotamme Herran tulemusta. Herra siunatkoon teitä kaikkia.

16   Kun te nousette tänne, te ajattelette… Istuessanne täällä ja kuullessanne näiden ihmisten todistavan te ajattelette: “ Nyt kun nousen puhumaan, tulen sanomaan jotakin siitä.” Ja on niin paljon sanottavaa, että teiltä kuluisi koko päivä sen sanomiseen. Mutta minä todella arvostan teitä kaikkia. Voikoon tämä pieni osasto jatkaa kasvuaan. Voikoon jokainen seurakunta Phoenixissa jatkuvasti kasvaa siihen asti, kunnes Jeesus tulee. Se on minun vilpitön rukoukseni.

17   No niin, lepuuttaaksemme hieman jäseniämme, voisitteko nousta seisomaan siksi ajaksi, kun rukoilemme.

18   Kaikkivaltias Jumala, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, joka nostit Hänet ylös kuolleista ja olet antanut Hänet meille uhrina, Herrana ja Pelastajana. Me olemme kiitolliset Sinulle tästä etuoikeudesta, joka meillä on tänä aamuna saadessamme seistä Sinun Läsnäolossasi ihmistesi kanssa, jotka Sinä olet lunastanut, ja jotka odottavat Hänen ihanaa toista tulemustaan, että Hän ottaisi meidät luoksensa. Jos keskuudessamme on syntiä, Herra, puhdista meidät isopillasi. Ja me rukoilemme, taivaallinen Isä, että Sinä parantaisit jokaisen sairaan henkilön, joka on keskellämme.

19   Ja jos siellä sattumalta on niitä, jotka eivät tunne Sinua ja tätä suurta Pyhän Hengen kastetta, jonka puolesta me niin hartaasti taistelemme ja sanomme, että sen täytyy olla kirjoitustenmukaisesti tätä viimeistä päivää varten. Me rukoilemme, Jumala, että Hän lankeaisi kaikkien meidän yllemme tänään ja kastaisi meidät uudestaan ruumiiseen ja toisi sisälle myös ne, jotka ovat ulkona, Isä.

20   Siunaa meitä, kun me luemme Sinun Sanaasi ja pyrimme puhumaan sitä, mikä on totuus Sinun Sanastasi. Sulje suumme sille, mikä ei ole totta, ja avaamme sydämemme ja suumme sille, mikä on totuus, kun me jätämme itsemme Sinulle. Käytä suutamme puhumaan, korviamme kuulemaan ja sydämiämme vastaanottamaan. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä, joka on säätänyt sen olemaan niin. Aamen.

21   Haluaisin lukea Pyhästä Sanasta kolme paikkaa Raamatusta. Jos haluatte merkitä nämä… Ja jos haluatte lukea ne lävitse saadaksenne tietää siitä enemmän, olisin iloinen, jos merkitsisitte ne muistiin, nämä paikat, joista tulen lukemaan. Ne ovat Matteus 28:1-10 ja sitten Ilmestyskirja 1:17-18 ja Roomalaiskirje 8:11. Sallikaa minun kerrata ne uudestaan. Matteus 28:1-10, Ilmestyskirja 1:17-18 ja Roomalaiskirje 8:11.

22   Me olemme nyt lähestymässä pääsiäistä. Ja sillä aikaa, kun te etsitte paikkoja ja merkitsette niitä muistiin. Uskon, että tämä viikko on historiallisesti suurin viikko kaikista vuoden viikoista. Minä uskon, että se, mitä me tulemme juhlimaan tällä tulevalla viikolla, on suurin tapahtuma, mikä koskaan on tapahtunut maan päällä. En usko minkään voivan ylittää sitä. Te sanotte: “Mutta ristiinnaulitseminen.” Se oli suuri tapahtuma, mutta monet miehet ovat kuolleet. Monia miehiä on ristiinnaulittu, jopa samana päivänä kuin meidän Herramme. Mutta vain Yksi heistä on noussut ylös kuolleista. Se sinetöi sen.

23   Nyt haluan lukea. Tämä on jonkinlainen pieni alustava pääsiäissanoma, jos Herra suo, noin neljänkymmenen minuutin ajan. Lukekaamme nyt Matteuksen Evankeliumin 28. luvusta.

Sapatin lopussa, kun viikon ensimmäinen päivä alkoi valjeta, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa.

Ja, katso, oli suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta ja tuli ja vieritti pois kiven ovelta ja istui sen päälle.

Hänen kasvonsa olivat kuin salama, ja hänen pukunsa valkoinen kuin lumi.

Ja häntä peläten vartijat vapisivat ja tulivat ikään kuin kuolleiksi..

Ja enkeli vastasi ja sanoi naisille: Älkää te peljätkö, sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu.

Hän ei ole täällä, sillä hän on ylösnoussut, niin kuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, missä Herra makasi.

Ja menkää nopeasti ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista, ja, katso, hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te olette näkevä hänet. Katso, minä olen käskenyt teitä.

Ja he lähtivät nopeasti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään hänen opetuslapsillensa sanaa siitä.

Ja kun he olivat menossa kertomaan hänen opetuslapsillensa, niin katso, Jeesus kohtasi heidät ja sanoi: Rauha teille. Ja he tulivat ja pitivät häntä kiinni jaloista ja palvoivat häntä.

Silloin sanoi Jeesus heille: Älkää peljätkö. Menkää sanomaan veljilleni, että menevät Galileaan, ja siellä he ovat näkevä minut.

24   Ilmestyskirjan 1. luku, jakeet 17 ja 18:

Ja kun minä näin hänet, minä kaaduin hänen jalkojensa juureen kuin kuollut. Ja hän laski oikean kätensä minun päälleni ja sanoi minulle: Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen.

Minä olen hän, joka eli ja oli kuollut, ja katso, minä olen elossa aina ja iankaikkisesti. Aamen. Ja minulla on helvetin ja kuoleman avaimet.

25   Roomalaiskirjeen 8. luku, ja alkaen jakeesta 11:

Mutta jos hänen Henkensä, joka nosti ylös Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka nosti ylös Kristuksen kuolleista, on tekevä eläväksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka asuu teissä.

26   No niin, luotan, että Herra Jeesus tulee lisäämään siunauksensa näiden sanojen lukemiselle. Nähdessämme, että Pääsiäinen, olen merkinnyt sen omassa sydämessäni vuoden suurimmaksi tapahtumaksi.

27   Suotteko minun hetkeksi anteeksi. Onko se teistä jotenkin liian äänekäs, pitää liikaa ääntä? Onko se hyvin? Voitteko kuulla sen hyvin tuolla tavoin? Oi. Te ette voi kuulla sitä. Onko tuo paremmin, juuri tuolla tavalla? En halunnut mennä liian lähelle.

28   Ja nyt, sanon tämän, koska on Pääsiäinen. Hän todisti se, minkä Raamattu oli sanonut. Kaikki Kirjoitukset, mitkä oli kirjoitettu Hänen tekevän, Hän sinetöi messiaanisuutensa noustessaan kuolleista. Pääsiäissinetti. Meillä on sellaisia niin paljon tänä päivänä. Me puhumme pääsiäissinettien ostamisesta. Mutta minä haluan puhua tänä aamuna aiheesta: Pääsiäissinetti. Se on erilainen sinetti kuin se, minkä voimme ostaa rahallamme kirjeisiimme sinetiksi, jonka uskon tapahtuvan Tuberkuloosi Yhdistyksen hyväksi, tai miksi he sitä kutsuvat. Uskon, että tämä sinetti on vähän erilainen sinetti. Ja koska Pääsiäinen on vuoden suuri päivä meille kristityille, jotka väitämme olevamme Jumalan lapsia, haluan yrittää murtautua siihen ja nähdä, kuinka meidän tulisi olla yhteydessä tämän suuren asian kanssa, jonka Kristus teki puolestamme.

29   Jumalan Sana oli puhuttu monia, monia vuosia ennen Hänen tulemustaan, ristiinnaulitsemistaan, kuolemaansa, kärsimistään ja myös ennen Hänen ylösnousemistaan. Me tulemme käymään näiden lävitse ehkä ensi viikolla, kun kuuntelemme radio-ohjelmiamme ja tulemme kuulemaan kirkoissamme pastoreiltamme, ja niin edespäin, tällä tulevalla viikolla.

30   Mutta kaikista päivistä, kaikista asioista, mitä Jeesus teki… Ja minä tietenkin arvostan kaikkea Jumalan Sanan vahvistamista ja sitä, mitä Hän teki täyttääkseen Sen parantaessaan sairaita, herättäessään kuolleita, ajaessaan ulos perkeleitä, saarnatessaan evankeliumia köyhille ja täyttäessään jokaisen Sanan, jonka Jumala oli sanonut, että Hänen tekisi tullessaan. Ja sitten myös tulisi kärsimään meidän puolestamme meidän syntiemme tähden ollakseen ristillä sovituksena meidän syntiemme puolesta, kun kukaan muu kuin Hän ei olisi voinut tehdä sitä. Mutta yli kaiken sen, minun mielestäni, Pääsiäinen sinetöi koko tuon asian.

31   Koska maan päällä oli ollut profeettoja, jotka olivat profetoineet ennen Häntä. Maan päällä oli ollut profeettoja, jotka olivat parantaneet sairaita, jopa herättäneet kuolleita ja tehneet samoja merkkejä, joita Jeesus teki.

32   Mutta Pääsiäinen todisti sen. Se sinetöi Jumalan Sanan ikuisiksi ajoiksi todelliselle uskovalle. Kaikki synkkyys ja epäilys oli hajotettu tuona siunattuna aamuna. Ihminen oli ollut suljettuna kuin vankilassa, jopa uskonnolliset ihmiset ennen tätä päivää, koska he olivat nähneet suuria uskonnollisia liikkeitä, Pyhän Hengen liikehdintää, ja niin edelleen, mutta kun ihminen kuoli, se näytti olevan sillä selvä. Mutta kun tämä Eräs tuli ja sanoi: “Minulla on valta antaa Elämäni. Minulla on valta ottaa se jälleen.” Ja sitten Hän todisti sen, mitä oli sanonut. Niin minulle se on sen sinetti, kun jotain on sanottu ja sitten se on todistettu.

33   Jos joku sanoo… Kuten Columbus, joka uskoi, että maailma oli pyöreä, koska hän tarkkasi laivoja, niin kuin meille on kerrottu, kuinka ne tulivat merellä näkyviin, ja hän saattoi nähdä maston paljon ennen laivaa. Se todisti hänelle, että maailma oli pyöreä. Ihmiset eivät uskoneet sitä tuona aikana, mutta hän oli mies, jolla oli näky. Hän lähti todistaakseen, että hänen näkynsä oli tarkalleen totuus.

34   Ja Jumalan tarkoituksena oli todistaa Sanansa Totuudeksi. Oli vain yksi mies, joka saattoi tehdä sen, ja se oli Jeesus, ja Hän tuli ja todisti, että se oli totta. Se sinetöi sen. Se mursi kaikki synkkyyden sinetit ja hajotti kaikki toisten uskontojen taikauskot, joissa suuria miehiä oli noussut esiin ja sanonut suuria ja ihmeellisiä asioita. Mutta he ovat joka ainoa haudassa. Meidän uskontomme on ainoa, jolla on tyhjä hauta. Ja se todistaa minulle, että Hän on kuolleiden Jumala ja elävien Jumala. Hän voi nostaa kuolleen ylös takaisin elämään. Tämä eläväksi tekevä voima, Hänen eläväksi tekevä Henkensä, on todistanut kautta vuosien, että Hän on Se, joka voi tehdä kuolleen jälleen eläväksi, tuoda hänet takaisin elämään.

35   Ja kun Hän todisti lupauksensa mukaan tämän suuren voittavan voiman, joka Hänellä oli pääsiäisenä. Hän todisti, että Hän saattoi voittaa kuoleman, helvetin ja haudan. “Minä olen Hän, joka oli kuollut, ja on elossa jälleen, on elossa aina ja iankaikkisesti, ja jolla on kuoleman, helvetin ja haudan avaimet. Mikä lausunto sanoi sen kuka tahansa! Hän ei vain antanut sitä, vaan Hän oli jo todistanut, että Hänellä oli se, mitä Hän väitti itsellään olevan.

36   Minä uskon, että Jumala kiirehtii tuota päivää, kun me kristittyinä, jotka uskomme tämän Raamatun, voimme todistaa sen, mistä me puhumme. Se tekee meidät maan suolaksi, niin kuin tämä sisar hetki sitten sanoi. Kyllä, maailma odottaa tätä suolaa. Kun me voimme todistaa elämällämme ja Raamatulla, että meidän elämämme vahvistaa tuon Sanan olevan elossa tänään, niin se, se on se päivä, jota me odotamme.

37   Sana: “Tämä Henki…” Roomalaiskirje 8:11 sanoo: “Jos tämä Henki, joka nosti ylös Jeesuksen Kristuksen, on teissä, se tulee tekemään eläväksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne.” Hän ei ainoastaan todistanut meille, että Hän oli Jehova Lunastaja, ja että Hänellä oli valta kuoleman Helvetin ja haudan ylitse, vaan Hän myös antoi meille pääsyn tuohon samaan Henkeen, niin että meillä itsellämme voi olla tuo varmuus, että me myös olemme tehdyt eläviksi tuon Hengen kautta. Sillä se Henki, joka nosti ylös Jeesuksen kuolleista, asuu teidän ruumiissanne. Se tulee tekemään eläväksi myös teidän kuolevaisen ruumiinne. Nyt tuo sana “tehdä eläväksi” merkitsee olla tehty eläväksi kuoleman jälkeen. Sen jälkeen kun se on kuollut, se tullaan tekemään eläväksi.

38   Maailma on ollut suljettuna epäilyn valtaan pitkiä aikoja siihen asti, kunnes tämä todistettiin. Siitä ei ainoastaan puhuttu, vaan se tuli todistetuksi. Mielestäni mikä tahansa, mikä on jonkin arvoinen…

39   Jos Jeesus sanoi: “Menkää sen vuoksi ja opettakaa kaikkia kansoja ja todistakaa se heille esittelemällä heille Jumalan voima. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Heille, joille on luvattu, ja jotka sanovat uskovansa, Hän antoi varman ymmärryksen siitä, että “nämä merkit seuraavat heitä, jotka uskovat.” Se todistaisi heidän todistuksensa puolesta. No niin, me voimme sanoa: “Me uskomme”, mutta ellei meillä ole sitä todistettua merkkiä, jonka Hän sanoi tulevan yllämme olemaan, niin silloin me vain tunnustamme olevamme uskovaisia, eikä se ole omaisuuttamme uskovaisina.

40   Sillä muistakaa, muutamia päiviä sitten kuuntelin radio-ohjelmaa Tucsonissa, ja tämä saarnaaja oli ottanut puolen meitä vastaan ja sanoi, ettei helluntaiuskonto ollut mitään muuta kuin vain teeskentelyä. Sitä ei tullut kuunnella, se oli epävakaata. Ja hän sanoi: “Jos joku puhuu kielillä ja tekee näitä asioita ja väittää parantavansa sairaita, ja niin edelleen, rukouksella, heidän tulisi jättää se ja rukoilla näiden kurjien vanhuudenheikkojen ihmisten puolesta, koska he olivat harhaluulon vallassa ja heissä oli jotakin vialla.” Oi, kuinka olisinkaan halunnut puhua tuolle veljelle hetken.

41   Hän sanoi, että “se oli annettu vain apostoleille Helluntaipäivänä, ja siinä kaikki.”

42   Minä voin nähdä että kolmekymmentä vuotta myöhemmin Paavali sääti nämä lahjat seurakuntaan. Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeen 15. Luvussa Hän asetti seurakuntaan kielilläpuhumisen lahjan, ihmeet ja kaikki nämä toiset lahjat. Ne oli asetettu seurakuntaan. Jeesus sanoi: “Menkää kaikkialle maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia jokaiselle luodulle.” “Kuinka kauas?” Kaikkialle maailmaan. “Kenelle?” Jokaiselle luodulle. He eivät ole vielä koskaan saaneet sitä. “Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” “Kuinka kauaksi?” Kaikkialle maailmaan. “Kenelle?” Jokaiselle luodulle. Nämä merkit seuraavat heitä, kaikkialla maailmassa ja jokaiselle luodulle. Nämä merkit seuraavat heitä: “Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä, puhuvat uusilla kielillä. Jos he ovat ottaneet ylös käärmeitä tai juoneet kuolettavia, se ei tule heitä vahingoittamaan. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Se oli Hänen viimeksi antamansa tehtävä seurakunnalle, Markus 16.

43   Paavali, joka sääti nämä lahjat seurakuntaan kolmekymmentä vuotta myöhemmin, sanoi Galatalaiskirjeessä 1:8: “Jos enkeli Taivaasta saamaa teille mitään muuta evankeliumia kuin tätä, mikä jo on saatu, mikä jo on saarnattu, olkoon hän kirottu.” Minä uskon, että Helluntai alkoi ilman loppua. Minä uskon, että se on jokaista luotua varten, kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. Helluntain tulee aina kestää. Helluntaisiunausten tulee olla ihmisten yllä.

44   No niin, mikä on tämä Helluntaisiunaus? Se on ylösnousemuksen vahvistus. Ei ole ihme, että evankeliumi itsessään merkitsee “hyviä uutisia”. Hyviä uutisia, mistä? Siitä, että Hän on noussut kuolleista. “Ja koska Minä elän, myös te elätte.” Teidät, jotka kerran olitte kuolleita synnissä ja rikkomuksissa, Jumala on tehnyt meidät eläviksi yhdessä sen Hengen kautta, joka nosti ylös Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Ja nyt me istumme taivaallisissa paikoissa Hänen kanssaan ja seurustelemme Hänen kanssaan, puhumme Hänen kanssaan. Mikä ilo onkaan kertoa tuo kertomus ihmisille, jotka uskovat sen olevan totuuden!

45   Tänä päivänä minä ihmettelen. Mitä on tapahtumassa? Saammeko me todella tuotua ihmisiä Jumalan luo, tai saammeko me heidät tuotua vain seurakuntaan? Meidän täytyy saada heidät Kristuksen tykö, missä on eläväksi tekevä voima. On hyvä käydä kirkossa, varmasti. Mutta jos me emme mene sen pitemmälle, se ei ole tarpeeksi pitkälle. Kun te tulette seurakuntaan, se on hyvä, mutta menkää seurakunnasta eteenpäin Kristuksen tykö, koska meidän täytyy saada tämä eläväksi tekevä voima, jos me koskaan odotamme olevamme tuossa yleisessä ylösnousemuksessa, koska se on ainoa asia, joka milloinkaan on tuova meidät kuolleista. “Sillä jos tämä Henki, joka nosti ylös Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, tulee se tekemään eläväksi, tuomaan elämään, myös teidän kuolevaisen ruumiinne.” Mikä lupaus meille!

46   Nyt, huomatkaa, tämän ylösnousemuksen todellinen ydinasia on kertoa, osoittaa ja todistaa, että Jeesus on noussut ylös kuolleista. Hän ei ole kuollut, Hän on elossa. Hän elää täällä. Hän on meissä. “Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä. Pieni hetki eikä maailma Minua enää näe. Kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, maailman loppuun asti.”

47   Nyt, kristittyinä, me kaikki väitämme Hänen elävän, sillä meidät on tehty eläviksi kuolleista elääksemme Hänen Hengestänsä. Ja jos meitä ei ole tehty eläviksi, silloin me emme ole eläviä.

48   No niin, me tulemme menemään sisälle tähän aiheeseen, jos Herra suo, ja opettamaan muutaman minuutin ajan siitä, kuinka meidät on tehty eläviksi, ja voimmeko me olla varmat, että tämä on totuus.

49   Kyseessä on nyt teidän oma elämänne ja minun elämäni. Jos tämä, minkä valmistaudun sanomaan, ei ole totuus,  niin silloin olen yksi kaikkein typerimmistä ihmisistä maailmassa. Silloin olen antanut elämäni jonkun sellaisen puolesta, jossa ei ole yhtään mitään, ja niin olette tekin. Mutta jos se on totuus, silloin olen velkaa sille kaiken, mitä olen. Olen velkaa tälle asialle, jonka puolesta me seisomme, kaiken, mitä olla voin. Uskon, että me emme saa kadottaa innostustamme.

50   Kun me näemme pääsiäisen olevan lähestymässä, se saa jotakin aikaan sisimmässäni tietäessäni, että se on päivä, jolloin tämä asia sinetöitiin ikiajoiksi Jumalan silmissä.

51   Nyt me panemme merkille, että tuo sama Henki, joka nosti Hänet haudasta, asuu meissä. Ja kuinka voi olla niin, että se Henki, joka nosti ylös Jumalan, Jeesuksen kuolleista, asuu meissä?

52   Henki on se, joka tekee eläväksi. Sana ei ole se, joka tekee eläväksi, se on Henki, joka tekee eläväksi Sanan tai antaa Sanalle elämän, antaa sille siivet lentää, vapauttaa sen. Henki tekee sen.

53   No niin, vehnä sinänsä on vain vehnää, mutta kun tämä eläväksi tekevä elämä menee siihen, tuohon vehnään, silloin se antaa sille elämän. Ja me, jotka kerran olimme kuolleita, olimme tehdyt Jumalan kuviksi, mutta kuitenkin olimme kuolleita synnissä ja rikkomuksissa, jollakin tavalla Jumalan täytyi saada tämä eläväksi tekevä elämä teidän kuolevaiseen ruumiiseenne. No niin, puhun teidän ruumiistanne.

54   Jeesus oli Sana. Te uskotte sen, vai mitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] “Alussa…” Johanneksen evankeliumi 1: “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme.”

55   Nyt, luvattuna Messiaana Hän teki eläväksi jokaisen Sanan, joka oli profetoitu Hänestä, että Hän tulisi tekemään. Miten Hän parantaisi sairaat ja miten Hän syntyisi neitsyestä, se kaikki toteutui. Hän oli Sana julkituotuna täällä maan päällä, mutta pelkästään ihmisenä Hän ei olisi voinut tehdä sitä. Siihen tarvittiin Jumalan Henki, joka asui Hänessä ja joka teki eläväksi nämä lupaukset Hänelle. Toivon, että me saamme tämän todella selväksi nyt. Jeesus itse, tuo ruumis, oli mies, mutta tarvittiin tuo Henki Hänessä, Henki. “Minä en ole se, joka tekee teot, se on Minun Isäni, joka asuu Minussa. Hän on Se, joka tekee teot.” Jeesus itse oli Sana, koska Hän oli. Ennen Jumala…

56   Tämä on huono sana käytettäväksi väkijoukon edessä, ja toivon teidän suhtautuvan siihen oikein, mutta Hän oli ennalta määrätty Jumalan ennalta tietämisen kautta, niin kuin Jumalan suunnitelmana oli lähettää Lunastaja, ja tämä Lunastaja voisi olla vain Hänen oma Poikansa. Niinpä sitten, Jumalan lupaus aina Eedenin Puutarhasta asti oli, että Jeesus tulisi olemaan täällä. Tässä Hän oli, neitseestä syntynyt mies. Mutta tarvittiin Jumalan Henki eläväksi tekemään tuo Sana Hänelle, ja Hän oli Sana eläväksi tehtynä, Sana eläväksi tehtynä tuota hetkeä varten. Oli tullut aika, jolloin heidän täytyi saada Lunastaja. Laki oli epäonnistunut. Muut asiat olivat epäonnistuneet. Nyt tarvittiin Lunastaja, ja Hän oli tuo luvattu Lunastaja. Hänet oli tehty eläväksi Jumalan Sanalla.

57   Nyt jos tuo sama henki, joka oli Hänen yllään, jotta Hän oli Lunastaja tuossa ajanjaksossa, jonka olemme vastaanottaneet… Nyt näiden viimeisten päivien lupaus, mitä tulisi tapahtumaan… Jos te tulette osaksi tuota Sanaa, teidät on lunastettu Hänen kanssaan, koska tuo sama Henki, joka asui Kristuksessa, asuu teissä tehden teidän elämänne eläväksi tälle ajanjaksolle. Ja se tulee myös lopunaikana tekemään eläviksi teidän kuolevaiset ruumiinne, nostamaan ylös ne ja tuomaan ne jälleen esiin. Se poistaa synkkyyden, kun katsomme sitä sillä tavalla. Ja se on totuus. Ymmärrättekö?

58   Täällä Roomalaiskirjeessä Paavali on todistanut sen meille: “Jos Henki, joka nosti ylös Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, se tulee tekemään eläväksi myös teidän kuolevaisen ruumiinne. Tämä on se sama Henki, joka nosti Hänet ylös, ja joka tekee eläväksi todellisen uskovaisen Iankaikkiseen Elämään. Se Henki, joka nosti Jeesuksen ylös kuolleista, asuu uskovaisessa ja tekee eläväksi uskovaisen Iankaikkiselle Elämälle.

59   On ainoastaan yksi Elämä, yksi Iankaikkinen Henki, yksi Iankaikkinen Elämä, ja se on Jumala. Jumala yksin on Iankaikkinen. Ja sitten me, jotka olemme Hänen lapsiansa, olemme osa Hänestä. Se on Hänen ajatustensa ominaisuuksia. Kun ajatus on ilmaistu, siitä tulee sana. Silloin täällä jokainen yksilö, joka omistaa tämän Iankaikkisen Elämän, oli ennen maailman perustamista Jumalan ajatuksissa. Se on ainoa tapa, miten se voi olla, koska te olette ominaisuus. Se on ajatus ilmaistuna, ja siitä on tullut Sana, ja Sana on tullut eläväksi ja on iankaikkinen. Siitä syystä meillä on Iankaikkinen Elämä. Saman periaatteen mukaan tuo suuri Jumalan Poika, Lunastaja; me tulemme Jumalan pojiksi ja tyttäriksi tuon saman Hengen kautta, tuon saman Jumalan ennalta tietämisen mukaisesti.

60   Katsokaa noita miljoonia maan päällä, jotka eivät saaneet sitä, kun Jeesus oli täällä. Mutta kuinka kiitollisia meidän tulisikaan olla tänä aamuna tietäessämme, että meillä on suora todiste ja Raamatun todistus, että meidät on luettu mukaan tuohon suureen tulossa olevaan ylösnousemuksen aamuun, tuohon suureen pääsiäiseen. Meillä on juuri nyt siitä käsiraha kuolevaisissa ruumiissamme. Ennalta määrätyt ovat tietenkin ensimmäiset, jotka tullaan tekemään eläviksi, kun Pyhä Henki tulee vaatimaan omiansa.

61   No niin, tämä on suuri lausunto, ja haluan saarnaajaveljieni yrittävän ymmärtää tämän. Alussa, Jumala, tuo suuri Henki… Hän ei ollut edes Jumala silloin. Hän oli iankaikkinen. “Jumala” on palvonnan kohde. Hänellä ei ollut mitään, joka olisi palvonut Häntä. Ei ollut enkeleitä, ei mitään, vain Jumala yksin. Hän yksin on iankaikkinen. Mutta voidakseen olla Jumala, täytyi olla jotakin, joka olisi palvonut Häntä. Niinpä Hän loi enkelit, olennot, kerubit ja niin edelleen palvomaan Häntä. Hänen suuri suunnitelmansa alkoi avautua.

62   Mutta muistakaa, te siinä ruumiissa, jossa te olette tänä aamuna, jos te ette olleet Hänen ajatuksissaan silloin, te ette ole nytkään. Teissä on jokin osa, joka on iankaikkinen, ja iankaikkinen kuuluu yksin Jumalalle. Jumalan ajatuksissa oli, että te istuisitte täällä siinä, missä te juuri nyt olette. Hänen ajatuksissansa minä seisoin täällä saarnastuolissa tänä aamuna, koska Hän on ääretön ja tietää kaikki asiat. Sen vuoksi Hän voi kertoa kaiken lopusta alkuun, koska Hän on iankaikkinen. Ja sinä, joka olet Jumalan poika tai Jumalan tytär, olit silloin alussa Hänen ajatuksissaan.

63   Sitten kun Pyhä Henki tuli, ja te olitte maan päällä vaeltaen täällä ympäri, niin syvällä elämässänne on jotakin. Te ette tiedä, mitä on tapahtumassa, mutta te olette nälkäinen. Kuulin erään baptistiveljen puhuvan siitä, kuinka hän aikaisemmin oli Vapaantahdon baptisti saarnaten siellä, missä pystyi, minun kanssaveljeni. Teissä on jotakin, jotakin, mitä te itse ette koskaan panneet sinne. Se on jotakin, mitä te ette voineet haluta, että se olisi siellä. Se on jotakin, joka on vastoin luontoanne. Siinä toteutuu Jumalan ennalta tietäminen.

64   Ja Jeesus syntyi  Jumalan Pojaksi ollakseen Immanuel, Jumala kokonaan tuotuna ilmi Miehessä. Me näemme Hänen täydellisessä kuuliaisuudessa tulevan alas Jordanille tuon profeetan kastettavaksi. Niin pian kuin Hän oli totellut Häntä ja noussut pois sieltä vedestä, aukenivat taivaat Johannekselle, ja hän näki Pyhän Hengen laskeutuvan Taivaasta ja sanovan: “Tämä on Minun rakas Poikani.” Täydellinen tottelevaisuus, Henki oli etsinyt Häntä, tottelevaisuudessa.

65   Oi, sinä harhaileva mies tai nainen tänä aamuna, kun istut täällä, ja jokin sisimmässäsi sanoo, että tämä on oikein. Se on Pyhä Henki, joka etsii sinua tuodakseen sinut tuntemaan tämän hetken totuuden, jossa me nyt elämme. Ei jonkun menneen hetken, vaan tämän hetken nyt.

66   Siellä oli tuhansia, jotka tottelivat menneinä hetkinä, mutta silloin se oli heille nykyhetki. Se oli tuo hetki, jolloin Jeesuksen tuli ilmestyä, ja siellä seisoi Sana. Siellä seisoivat ihmiset. Ja tässä tapahtui Jumalan ilmeiseksi tuleminen vahvistaakseen, että se oli totuus.

67   Helluntailaisina tänään, sallikaa minun sanoa tämä: “Me seisomme näissä viimeisissä päivissä, jolloin Jumala lupasi vuodattaa Henkensä kaiken lihan päälle, ja Hänen poikansa ja tyttärensä profetoisivat. Sillä Hän sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Se on tuo hetki. Se saa aikaan tuon luomisen teissä.

68   Niin kuin puhuin täällä äskettäin, se kuulosti vähän pyhyyttä loukkaavalta, mutta toivon, ettei se kuulosta siltä teistä tänä aamuna. Kuinka eräs maanviljelijä pani hautovan kanan alle kotkanmunan. Monet teistä muistatte tuon kertomuksen siitä vanhasta kotkasta, joka synnytti… Tai kana, joka synnytti tälle kanalle, tai tämän kotkan munan kanan höyhenten alla. Näettekö, kyseessä on ilmapiiri.

69   Presbyteerikirkko, metodistikirkko, baptistikirkko, jokainen niistä voi tuoda esiin näitä kotkia. Varmasti, ilmapiiri sen tekee. Niin kuin tri Bosworthilla oli tapana sanoa: “Te voitte ottaa kananmunan ja panna sen koiranpennun alle ja sitoa sen kiinni, ja tuo koiranpentu hautoisi esiin kananpojan.” Miksi? Se on tuo ilmapiiri. Kun mikä tahansa seurakunta tai ryhmä kokoontuu yhteen ja rukoilee siihen asti, kunnes he heittävät pois uskontunnustuksensa ja asiansa ja katsovat suoraan Jumalaa kasvoihin, se tuo esiin kotkia aivan yhtä varmasti, kuin minä seison täällä.

70   Sitä ajattelen, että tämä Liikemiesten ryhmä on tehnyt, yrittänyt murtaa tuota ilmapiiriä. Me tulemme liian nurkkakuntaisiksi. Yksi kuuluu “tähän” tai “tuohon”. Rikkokaamme tuo ilmapiiri ja ottakaamme tilalle taivaallisen palvonnan ilmapiiri. Tehkäämme ilmapiiri oikeaksi. Kotkia tulee syntymään mistä kirkosta tahansa, missä tahansa.

71   Ja tämä pieni kotka seurasi kanaa pitkän aikaa, mutta sen kotkotus oli siitä vähän outoa. Se ei ymmärtänyt, mitä kana tarkoitti sillä, kun se raapi lantaläjän jätteitä kanapihalla. Se ei ollut sen ruokaa. Kana söi kovakuoriaisia, ja niin edelleen, joita kotka ei syö, joten se näytti hänestä oudolta. Hän oli ruma ankanpoikanen. Hän oli, en sanoakseni tätä pyhyyden loukkauksena, mutta ehkä hän oli Vapaantahdon baptisti, kuitenkin jotakin sen kaltaista, tai presbyteeri.

72   Mutta tiedättekö, eräänä päivänä hänen äitinsä tiesi, että hän oli muninut munan. Sen tuloksen täytyi olla jossakin. Niinpä se levitti suuret siipensä tuuleen ja etsi ja etsi huutaen koko äänensä voimalla. Eräänä päivänä se lensi kanatarhan yli. Kun tämä pieni kotka kuuli tämän tutun huudon, hän ei ollut koskaan kuullut sitä aikaisemmin, mutta hän käsitti, että se sopi hänelle kuin hansikas käteen. Hän tiesi, että se oli hänen äitinsä. Äiti tiesi, että se oli hänen poikansa. Se oli etsimässä häntä.

73   Niin on Jumala jokaisessa ajanjaksossa säätänyt Seurakuntansa tuota ajanjaksoa varten, sanoman tuolle ajanjaksolle. Heillä voi olla lakeja ja kaikkea, mitä tahtovat, mutta kun tuo hetki tulee… Jumalan Pyhä Henki, joka alussa ajatteli ja puhui sen tuota ajanjaksoa varten, tuo Henki etsii tuon munan. Ja kun hän kuulee tuon sanoman, ei mikään kirkkokunta tule pidättelemään sitä. Se on nouseva korkeuksiin. Sen täytyy nousta. Se on erilainen lintu. Se on erilainen luomus. Hän on kotka ja se on kuuleva tuon huudon. “Minun lampaani kuulevat Minun ääneni.”

Niin kuin joku, veli Williams, sanoi: “Lammasten ruokaa.”

74   “Minun lampaani kuulevat Minun ääneni. Vierasta ne eivät tule seuraamaan.” Ei ole väliä sillä, kuinka uskollinen seurakunta on ollut, kuinka suuri nimi sillä on, kun “Minun lampaani kuulevat Minun ääneni”, joka on Sana, “vierasta he eivät tule seuraamaan.” He tulevat menemään suoraan tuohon Sanaa ja voivat tehdä sitä. Se on kuin magneetti.

75   Eräänä päivänä Indianassa olin vierailemassa eräässä konepajassa, ja pilli soi. Jokainen riisui esiliinansa ja alkoi lakaista keskilattialle sorvinlastujaan, niitä lastuja, joita päivän aikana oli syntynyt. Kävelin erään miehen mukana, joka oli näyttämässä minulle sitä. Hän sanoi: “Katsohan tätä.” Jokainen mies asetti suojan pöytänsä päälle ja käveli pois.

76   Siellä aivan takaosassa hän kosketti pientä nappia, ja tässä tuli suuri magneetti. Se poimi ylös jokaisen hitusen siitä raudasta, joka oli sorvattu noista kappaleista. Se meni ja magnetisoi sen. Se vietiin sulatusuuniin ja sulatettiin toisia esineitä varten, akseleita varten, tai mitä he olivat tekemässä.

77   Seisoin siellä ja katselin sitä, kunnes tulin haltioihini. Minä sanoin: “Minä ihmettelen jotakin.”

Hän sanoi: “Mitä se on?”

Minä sanoin: “Huomasin, etteivät ne kaikki nousseet ylös.”

78   Hän sanoi: “Se on alumiinia, eikä tuo magneetti ole magnetisoitu alumiinille.”

79   Minä sanoin: “Ymmärrän.” Sitten sanoin: “Mutta panitko merkille, että siellä on myös palanen rautaa?”

“Mutta katsohan, se oli pultattu kiinni.”

80   Minä sanoin: “Ymmärrän.” Kun hän oli vienyt sen ulos, minä sanoin: “Mitä sille nyt tulee tapahtumaan siellä?”

81   Hän sanoi: “Se menee suoraan sulattamoon ja tulee takaisin, ja siitä tehdään toinen pyörä.”

Minä sanoin: “Ylistys Herralle!” Siinä se on, näettehän.

82   Taivaalla odottaa suuri magneetti, jota Jumala eräänä päivänä on koskettava sormellaan. Kukaan ei tiedä Hänen tulemuksensa aikaa, eivät edes Taivaan enkelit tiedä sitä. Jumala yksin tietää. Mutta on joitakin Raamatusta lähteneitä lastuja, Raamatun kristittyjä, tämän hetken uskovaisia. Yksi heistä on voinut olla akseli aikaisemmin. Tämä voi olla joku toinen osa. Se tulee muodostamaan Jumalan suuren hallintoelimen, mutta se tullaan sulattamaan Jumalan suuressa sulatusuunissa ja valetaan uudestaan Jumalan kuvaksi. Vain ne, jotka ovat magnetisoidut sille, tullaan ottamaan ylös. Oi, mikä etuoikeus onkaan tietää, että ylösnousemuksessa on jotakin, mikä kuuluu meille!

83   Huomatkaa nyt, tunnistaa Jumalan Sanan kutsu, joka on osa. Ja se on kotkalta kotkalle. Jos tuo äiti olisi nyt huutanut kuin hiirihaukka, poika ei koskaan olisi tuntenut sitä. Silloin hänen asiansa olisivat olleet aivan hyvin kanapihalla. Mutta se oli kotkan huuto. Jokin tuon pikkumiehen sisäpuolella sai hänet tietämään, että hän oli kotka.

84   Ja samoin on jokaisen todellisen uskovaisen kohdalla. Kun Jumalan Sana on saarnattu, ja se tulee esiin ja on vahvistettu ja todistettu, että se on Jumalan Sana tätä hetkeä varten, silloin uskovaisen sisimmässä on jotakin. En välitä siitä, kuinka uskollinen hänen isänsä oli seurakunnalle, tai kuinka uskollinen hänen äitinsä oli, tai hänen isovanhempansa, jos tuon seurakunnan opetus on vastoin tämän hetken Pyhän Hengen kasteen sanomaa, silloin jokin hänen sisimmässään huutaa. Hän tulee jättämään tuon kanatarhan. Hänen täytyy tehdä se. Joskus on voinut olla kananpojan aika, mutta tämä on kotkan hetki! Se on eri asia. Siinä on jotakin, joten hänen täytyy jättää tuo vanha kanatarha ja lentää pois taivaan sineen. Silloin tämä maallinen ruumis on tehty eläväksi ja tuotu eläväksi tekevällä Hengellä Jumalan Sanan tottelevaisuuteen.

85   No niin, kun tämä Pyhä Henki, jota kotka esitti, lentää yli maan ja löytää uskovaisen. “Ei kukaan voi tulla Minun tyköni. Ei kukaan voi tulla vaikka haluaisikin. Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minun luokseni, mutta kukaan ei voi tulla omasta tahdostaan.” Se ei ole teidän oman ajattelunne tulos, teidän oma vetonne. Se on Jumala, joka vetää. “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat Minun tyköni.”

86   Nyt Pyhä Henki on täällä maan päällä etsien niitä yksilöitä, jotka Jumala on säätänyt Elämään tästä ajanjaksosta, ja niin pian kuin Hän on löytänyt sen, tekee Se aivan samoin kuin Se teki Jeesuksen Kristuksen yllä, tuon suuren Jumalan super-Pojan, joka lunasti meidät kaikki, Se tulee alas ja ottaa asuinpaikkansa ihmisen elämässä. Nyt pankaa merkille… Se toi eläväksi tekevän voiman. Se eläväksi tekevä voima, joka tuli Jeesuksen ylle, teki eläväksi Hänet tuodakseen julki jokaisen tuon päivän Sanan lupauksen. Samoin tekee Pyhä Henki, joka tulee yllemme tänä päivänä. Jos se ei ole joku Pyhän Hengen irvikuva, jos se ei ole perkele jäljittelemässä Pyhää Henkeä, vaan on todella todellinen Pyhä Henki, tulee Se tuomaan julki tämän hetken lupauksen.

87   Kun Se lankesi Lutherin ylle, Se toi julki tuon hetken lupauksen. Kun Se lankesi Wesleyn ylle, Se toi julki tuon hetken lupauksen. Kun Se lankeaa tänä päivänä, Se tuo julki tämän hetken lupauksen. Kun Se lankesi Mooseksen ylle, Se toi julki tuon hetken lupauksen. Kun Se lankesi Nooan ylle, Se toi julki tuon hetken lupauksen. Kun Se lankesi Jeesuksen ylle, Se toi julki tuon hetken lupauksen. Näettekö?

88   Se on Pyhän Hengen alas tuleminen tehdäkseen eläväksi, tehdäkseen eläviksi ne ihmiset, jotka ovat Jumalan ennalta määräämät olemaan mukana ylöstempauksessa. Se tarkoittaa, että jos hän on todellinen kotka, hän tulee ymmärtämään tämän hetken Sanoman. Jos hän on todellinen kotka. No niin, luultavasti tuo pieni kotka siellä kanatarhassa söi, mutta hän tiesi, ettei se ollut aivan tarkalleen oikein. Mutta sitten kun hän kuuli totuuden, hän vastaanotti tämän totuuden. Nyt Joh. 14…

89   Nyt, Johannes 5:24, paremminkin, Jeesus sanoi puheessaan tällä tavalla: “Joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on iankaikkinen elämä eikä hän ole tuleva tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Vain ajatelkaa sitä, kuinka yksinkertaista se on. “Hän, joka uskoo.” Nyt oikea tapa sanoa se on: “Hän, joka ymmärtää.”

90   Te voitte mennä tänne kadulle ja sanoa prostituoidulle: “Uskotko sinä?”

”Varmasti.”

“Uskotko sinä, että Hän on Jumalan Poika?”

“Tietenkin.”

“Onko sinut kastettu?”

“Varmasti on.”

91   Tai te voitte mennä jonkun juopon luo ja sanoa: “Kuulitko sinä sen. Kuulitko, mitä tuo saarnaaja sanoi?”

“Kyllä.”

“Uskotko sinä sen?”

“Varmasti.” Näettekö.

92   Vaan “hän, joka ymmärtää”. Hän joka tuntee paikkansa tässä hetkessä. Hän, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on, nykyinen aikamuoto, Iankaikkinen Elämä eikä hän ole tuleva tuomiolle, vaan on jo siirtynyt kuolemasta elämään.” Sitten kun tämä uusi Iankaikkinen Elämä asuu teissä, se on käsiraha siitä, että teidät on tehty eläväksi kuolevaisesta kuolemattomuuteen.

93   Sallikaa minun sanoa se uudestaan. Kun tämä Henki on löytänyt teidät, yksilön, ja on tullut yllenne, se on käsiraha teidän iankaikkisesta perinnöstänne, jonka Jumala ajatellessaan teitä valmisti teitä varten ennen maailman perustamista. Se on teidän ennakkonne, potentiaalisesti.

94   Aivan kuin jos te pyytäisitte minulta tammea, ja minä antaisin teille tammenterhon. No niin, tuon tammipuun elämä on tuossa tammenterhossa. Mutta teidän täytyy odottaa, kunnes se on kasvanut.

95   Niin teemme mekin. Kun te saatte Jumalan Pyhän Hengen, se on Jumalan käsiraha yllänne osoittamassa, että teidät on jo tunnustettu ja teidät on sinetöity Jumalan lupauksen Hengellä Kristuksen ruumiiseen. Kun Jumala katsoi alas Golgatalle ja näki Jeesuksen kuolemassa, Hän ei vain… Hän kuoli Morsiamensa, ruumiinsa, puolesta, joka on Sana-Seurakunta, seurakunta, joka uskoo sille ajanjaksolle tarkoitetun Jumalan Sanan, olkoon se jalkojen, ruumiin, pään tai minkä osan aika tahansa. Se oli Kristus, joka oli vuosi verta kuollen, ja Jumala, katsoessaan Häntä, näki Hänen ylösnousemuksensa, ja seurakunta nousi Hänen kanssaan pääsiäisenä.

96   No niin, haluan teidän saavan kaiken tämän yhteen, koska minulla on täällä jotakin, josta haluan vähän puhua, jos Herra suo.

97   Huomatkaa, se on ennakko, teidän ylösnousemuksenne eläväksi tekevä voima, kun te saatte Pyhän Hengen, se silloin asuu teissä, ennakkona siitä.

98   Huomatkaa, te olette nyt matkalla kasvaen täyteen ylösnousemukseen. Mikään puu ei kasva täyteen mittaansa yhdessä yössä. Sen täytyy kasvaa. Me kasvamme armossa ja Jumalan tuntemisessa. Te olette kastetut Pyhään Henkeen. Nyt kun helluntaiseurakunta kastettiin Pyhään Henkeen, se alkoi kasvaa. Oksat, jotka kuolivat, Hän karsi pois, mutta tuo puu yhä kasvaa. Se yhä menee eteenpäin, koska sen täytyy tulla ylösnousemukseen.

99   Pyhä Henki johtaa heitä, tehden eläväksi Sanan teille, jotka olette uskovaisia. Tämä Sana jatkaa eläväksi tekemistä tullen ensimmäiseen oksaan, toiseen oksaan, kolmanteen oksaan ja niin edelleen ylöspäin. Se vain jatkaa eläväksi tekemistä. Jumalan Henki jatkaa sen eläväksi tekemistä teille.

100   Huomatkaa, Helluntaina heidän ruumiinsa oli tehty eläviksi, tehty sen uuden elämän kautta, jonka he saivat. Se saa minusta tuntumaan uskonnolliselta! Ajatelkaa. Tässä oli nyt miehiä, kalastajia, veronkantajia, nöyriä pieniä naisia, vain tavallisia perheenäitejä, pieniä neitsyeitä. He olivat uskovaisia. He uskoivat, että tämä oli totuus. He uskoivat, että kun Jeesus kuoli, Hän nousi jälleen ylös kuolleista. He uskoivat Häneen. He uskoivat ehdottomaksi Jumalan todistukseksi, että Hän oli tehnyt Hänet eläväksi.

101   Nyt Helluntaipäivänä he menivät sinne ylös saadakseen aineellistumansa. Tiedättekö mikä aineellistuma on? Se on kun omistusoikeus on selvitetty. He menivät sinne ylös saadakseen aineellistuman, ja heidät tehtiin eläviksi. Kuinka sykähdyttävää. He ostivat maan. Se oli ostettu heitä varten. Nyt he olivat saaneet sen.

102   Onko se totta vai ei? “Me olemme nähneet, että Hän on noussut ylös, mutta entä me? Me olemme todistajia. Me seisoimme siellä ja näimme tuon Miehen ristiinnaulittuna. Me näimme maan ylle tulevan pilvien, jotka pimensivät taivaat, ja maanjäristys ravisti maata. Sillä oli hermoromahdus. Sitten, kun…” He panivat Hänet hautaan, he lävistivät Hänen sydämensä keihäällä ja he ottivat Hänen ruumiinsa alas ja laskivat sen Josef Arimatialaisen hautaan.

103   Ja sitten he näkivät, että kolmantena päivänä Hän nousi ylös jälleen. Ja opetuslapset sanoivat: “Me olemme tämän todistajia.” Me näimme Hänen nousevan ylös. Me tiedämme Hänen olevan elossa.

104   Mitä se nyt sai aikaan? Se otti pois kaiken pelon. Ei ole ihme, että Jeesus sanoi: “Älkää pelätkö. Minä olen Hän, joka oli kuollut, ja olen elossa aina ja iankaikkisesti.” Se oli ottanut heistä pois kaiken pelon.

105   Mutta kun he menivät sinne ylös Helluntaina, he saivat eläväksi tekevän voiman, voiman, joka sai heidät elämään.

106   Nyt siinä on se, missä uskon teidän presbyteeri-, metodistiveljien saavan sen potentiaalisesti, mutta aineellistuma ei ole vielä tullut, kun te uskotte Herraan Jeesukseen Kristukseen. Tämä on omistusoikeuden lainvoimainen vahvistaminen.

107   Jumala antoi Abrahamille lupauksen. Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi. Mutta Hän sinetöi liiton ympärileikkauksen sinetillä.

108   Ja Jumala antaa teille lupauksen potentiaalisesti, että te tulette saamaan sen ja te tulette nousemaan ylös, tämä ruumis tulee olemaan kirkastettu Hänen kanssaan lopunaikana. Mutta katsokaahan, teidän täytyy saada lainvoimainen vahvistus tuolle omistuskirjalle. Ja tuo vahvistus tapahtuu silloin, kun kaikki sitä vastaan on pyyhitty pois, ja teillä on sen aineellistuma. Teillä on sinetti. Se on teidän. Kaikki siinä kuuluu teille. Aamen!

109   Kun me uskomme Jeesukseen Kristukseen Pelastajana, kadumme ja tulemme kastetuiksi ja tulemme ja uskomme Häneen, Jumala tunnistaa katumuksemme ja uskomme Häntä kohtaan ja lähettää alas aineellistuman. Tämä aineellistuma on vakuutus. Se takaa, että kaikki, mitä koskaan oli teitä vastaan, on pyyhitty pois, että te olette perin pohjin katuneet. Halleluja! Omaisuus on ostettu, ja teillä on aineellistuma vakuutena.

110   Yrittäköön joko ajaa teitä pois maalta ja sanoa, ettei se kuulu teille, kun teillä on sen aineellistuma kädessänne! Antaa hänen yrittää. Mikään laki maassa ei voi tehdä sitä. Koska teillä on aineellistuma.

111   Niin ei mikään perkele, ei seurakunta tai mikään teologia voi astua Jumalan todisteen rajojen yli, kun tämä aineellistuma, Pyhän Hengen kaste on tunnistanut meidän olevan Jeesuksessa Kristuksessa. Meillä on vakuus nousta ylös, koska Hän nousi, olemme me jo potentiaalisesti nousseet Hänessä. Aamen.

112   Vanhat asiat. Mitä se tekee meidän kuolevaiselle ruumiillemme? Se kääntää meidän mielipiteemme, muuttaa meidän käsityksemme. Se kiinnittää kiintymyksemme niihin asioihin, jotka ovat ylhäällä, ja tupakoiminen, juominen, uhkapeli, ne asiat, joita teillä oli tapana tehdä, ovat kuolleita. Ne ovat allanne.

113   Ja teidät on tehty eläviksi tällä eläväksi tekevällä voimalla. Se tuo jo nyt teidän ruumiinne ylöstemmattuun tilaan. Huomatkaa, nämä helluntailaiset siellä ylhäällä, kun he tehtiin eläviksi Pyhällä Hengellä, kuunnelkaa minua, kun tuo helluntailaisryhmä siellä ylhäällä Helluntaipäivänä sai aineellistuman omistuskirjan Jumalalta, totisesti, se kirkasti heidän sielunsa. He kirkuivat ja näkivät, kuinka tuliset kielet jakaantuivat heidän kunkin päällensä. Ja se teki niin eläviksi heidän ruumiinsa, etteivät he enää osanneet edes puhua maallista kieltä. Se teki eläviksi heidän ruumiinsa taivaalliselle kielelle, sen paikan kielelle, jonne he menisivät. Jumalan eläväksi tekevä voima ravisti heidän kuolevaisia ruumiitaan, kunnes koko heidän kuolevainen kielensä oli muuttunut kuolemattomaksi kieleksi. Mikä eläväksi tekevä voima! Mikä? Jotakin, mihin se kuuluu.

114   Jos se Henki, joka nosti ylös Jeesuksen kuolleista, asuu teidän kuolevaisissa ruumiissanne, se tekevä eläväksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne. Me olemme silloin eläviksi tehtyjä elävän Jumalan voimalla.

115   Kielet, eläväksi tehdyt uudelle taivaalliselle kielelle, puhumaan heille, ylöstempaamaan, kohottamaan ylös erilaisen ilmapiiriin kuin se, missä he koskaan olivat eläneet. Samoin, kun tämä uusi eläväksi tekevä elämä tuli heihin, se teki eläviksi heidän kielensä, niin että he puhuivat uusilla kielillä. Oi, kyllä.

116   Tarkatkaa nyt sitä. Se oli myös suunniteltu antamaan heille, tämän aineellistuman jälkeen, se oli suunniteltu antamaan heille jokainen lupaus, joka oli tuolla maaperällä, jokainen lupaus, joka oli Jumalan Sanan maaperällä, mitä oli luvattu Raamatussa, tuo eläväksi tekevä voima oli annettu heille, jotta se tekisi eläväksi tuon lupauksen heille. Sen vuoksi he laskivat kätensä sairaiden päälle, ja he parantuivat. He puhuivat uusilla kielillä. He tekivät suuria merkkejä ja ihmeitä, koska se kuului Jumalan lupaukseen. Ja kun Jeesus kuoli lunastaakseen sen takaisin heille, tuon maan, joka kuului Jumalan pojille. Hän esitteli millainen Jumala oli.

117   Kuinka me uskaltaisimme sosialisoida sitä ja panna sitä johonkin organisaatioon! Meillä ei ole mitään oikeutta tehdä sitä.

118   Pyhä Henki etsii tänään rehellisiä sydämiä, jotka tahtovat uskoa tuon sanoman. Kaikki se, mitä Raamatussa oli luvattu, on tuota uskovaista varten, ja kun te vastaanotatte Sen sen täyteydessään, silloin Jumala tietää, että te tulette tekemään sen, ja Hän antaa teille sen aineellistuman. Sillä tavoin jokainen annettu lupaus on teidän omaisuuttanne, ja Pyhän Hengen täytyy tehdä se eläväksi teille. Oi! Minkä kaltaisia ihmisiä meidän pitäisi olla? Kuinka ihmeellistä nähdä, kuinka Jumalan suuri Pyhä Henki täällä saa aikaan tuon voiman. Ajatelkaa sitä! Itse Pyhä Henki on täällä todistamassa tästä hetkestä. Jeesus sanoi niin. Hän on sama eilen, tänään ja iäti.

Kuinka uskaltaisi kukaan ihminen pyyhkiä sitä pois sieltä.

119   “Niitä tekoja, joita Minä teen, myös te olette tekevä”, Joh.14:12. “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Se on sen asian vakuus.  Kun me näemme ihmisryhmän istumassa yhdessä, ja nuo merkit julkituovat itsensä, on se vakuutena siitä, että tuo aineellistuma on siellä vahvistaen sen, että se on Jumalan omaisuutta. Aamen.

120   Niinpä meillä myös on Pääsiäinen. Aamen. Me olemme nyt omassa pääsiäisessämme, me olemme jo nousseet, halleluja, maailman asioista Jumalan lupaamiin asioihin. Ei niin että me tulisimme olemaan, vaan me olemme. Se on potentiaalisesti.

121   Se on Jumalan lupaus. Hän vuodattaisi Henkensä viimeisinä päivinä, ja sen he tekisivät. Huomatkaa, he laskivat kätensä sairaiden päälle, kaikki mitä oli Jumalan lupauksessa: “Minä vuodatan Henkeni viimeisinä päivinä kaiken lihan päälle. Teidän vanhat miehenne uneksuvat unia, nuoret miehenne näkevät näkyjä.” Kaikki nämä eri lupaukset, joita Hän oli antanut, ne kaikki lepäävät siellä Jumalan lupauksessa. Jeesus lunasti sen meille, ja kun me tulemme…

122   Tai meidät on määrätty tuolla perusteella, jos me olemme määrätyt olemaan tuolla perusteella, niin kuin tuo kotka, joka kulki kananpoikien mukana. Jos teidät on määrätty tuolla perusteella, on Pyhä Henki täällä löytääkseen teidät. Ja kun Hän löytää teidät, te olette tunnistava Hänen huutonsa. Te olette tunteva hetken, jossa te elätte. Te olette tietävä, että teillä tulisi olla nämä asiat, ja nopeasti teidät ylöstemmataan kohtaamaan Hänet, ja nyt te istutte taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa. Oi, mikä lupaus! Millainen taivaallinen Isä, joka haluaa antaa meille nämä asiat!

123   Henki tekee eläväksi heidän yhteytensä Jumalan kanssa, niin että he voivat kutsua kuolleet takaisin elämään tuona päivänä. He laskivat ruumiinsa kuolleiden päälle, ja he tulivat eloon. Kuunnelkaa tarkasti. He tekivät samoja asioita, joita Jeesus teki, koska tuo sama Henki, joka oli Hänen yllään, oli heidän yllään. Jos tämä Henki saa yhden miehen toimimaan tällä tavalla, saa se toisenkin toimimaan sillä tavalla. Jos joku…

124   Kuinka Tämä voi tulla jonkun ylle, sanoa, että hänellä on Jumalan Henki, ja kieltää Jumalan teot? Se ei voi tehdä sitä.

125   Huomatkaa, Jumalan elämä, jota kreikankielessä kutsutaan Zoe, liikkuu heidän lävitseen ja heissä ja tekee eläväksi tekee heidän mielensä Hänen Sanalleen. No niin, sallikaa minun nyt sanoa se todella hitaasti. Jumalan Henki, joka liikkuu ihmisten keskuudessa, tekee eläväksi ihmisen mielen Jumalan lupaukselle. Näettekö, se tekee sen. Kuulkaahan, minä yritän osoittaa teille, yritän saada teidät käsittämään, että minä olen puhumassa seurakunnasta, ja te myös olette eläväksi tehtyjä, Hänessä.

126   Vaikka he alusta alkaen olivatkin vain Hänen ominaisuuksiansa. Mutta jos Jumala sinä päivänä sanoi, siellä alussa: “John Doe tulee olemaan Minun palvelijani”, miljoonia vuosia sitten. No niin, John Doe syntyi synnissä, muodostui vääryydessä ja tuli maailmaan puhuen valheita, koska hän on kuolevainen, mutta ehkä hän saa pienen uskonnollisen tunteen. Hän menee ja liittyy johonkin seurakuntaan. Ehkä hän liittyy helluntaiseurakuntaan, en tiedä. Hän voi liittyä mihin tahansa. Mutta antakaa hänen kerran päästä Jumalan ilmapiirin alle. Silloin näemme John Doen tunnistavan, kuka hänen Isänsä on. Aivan niin kuin tuo kotka tunnisti, kuka sen äiti oli. Sen on pakko käsittää se. John Doe on ainoastaan Jumalan ominaisuus, josta on tullut Jumalan puhuttu Sana, ja sitten Pyhä Henki puhuu tuon Sanan esiin. Tässä se on. Hän kutsuu hänet, antaa hänelle iankaikkisen elämän ja tuo hänet Jumalan, Jumalan Sanan, läsnäoloon.

127   Katsokaahan, Jumalan täytyi nähdä hänet, kun Hän näki Jeesuksen. Se oli täytetty työ, jonka Jumala saattoi päätökseen Jeesuksen kanssa, kun Hän sanoi: “Se on täytetty.” Koko tuo suunnitelma oli saatettu päätökseen.

128   Ja kun Jumalan Henki tulee teidän yllenne, ja te todella olette yksi Jumalan ominaisuuksista, josta Hän puhui. No niin, jos te ette ole, te tulette kummastelemaan ja juoksette sinne ja tänne, ja kaikkea muuta, ettekä koskaan tule tuntemaan Totuutta. Mutta jos te olette yksi niistä, silloin vanhat asiat ovat nopeasti häipyneet pois, ja te tulette uudeksi, ja pelastussuunnitelma on saatettu päätökseen. Te olette valmis tottelemaan jokaista Sanaa, jonka Jumala koskaan on puhunut teistä. Sillä te olette alistuvainen Hänen Sanallensa. Tämä sopimus, tarkalleen, sopimuksen aineellistuma. Omistuskirja kuuluu teille. Velat on kaikki maksettu. Ne on kaikki pyyhitty pois, niin kuin oli Helluntaipaivänä.

129   No niin, pankaamme merkille tämä eläväksi tekevä Henki eräiden toisten ihmisten yllä.

130   Nyt, sanoin etten nyt voi puhua kovin pitkään ja minulla on vain noin kaksikymmentä minuuttia pitääkseni sanani pysyäkseni sen ajan puitteissa, jonka sanoin puhuvani, noin tunnin.

Nyt kun tämä eläväksi tekevä voima. Se vain tulee…

131   No niin, on olemassa paljon sen matkimista. On paljon ihmisiä, jotka todella uskovat, että heillä on se, vaikka heillä ei ole. Monet ihmiset tekevät niin, koska heillä on joku väärä mielikuva siitä, mitä ovat nähneet toisten kristittyjen tekevän. Saatana voi jäljitellä mitä tahansa siitä. Me tiedämme sen. Lähetyssaarnaajina te voitte nähdä sitä jäljiteltävän, huutamista, tanssimista, kielilläpuhumista ja kaikkia näitä asioita. Te voitte nähdä sitä jäljiteltävän missä tahansa pakanain keskuudessa, ehdottomasti, jotka jopa kieltävät sen kaltaisen asian, että Jeesus Kristus olisi Jumalan Poika. He itse tekevät kaikkia noita asioita.

132   Mutta todellinen, aito eläväksi tekevä Henki, joka tulee uskovaiseen, tekee hänet eläväksi Jumalan Sanalle. Se on jälleen takaisin kotkanruokaan, suoraan takaisin siihen, mistä hän elää. “Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”

133   Pankaamme nyt merkille tämä eläväksi tekevä Henki, kun se tulee toisten ihmisten ylle, niin kuin se teki Helluntaipäivänä.

134   Pankaamme merkille Helluntai, ja miten he toimivat, ja nähkäämme, oliko heidät tehty eläväksi tällä eläväksi tekevällä voimalla, josta me puhumme. Helluntaipäivänä he kaikki olivat odottamassa siellä ylhäällä. Itsessänsä he olivat peloissaan. He pelkäsivät, mitä juutalaiset tulisivat tekemään, joten he alkoivat pelätä. Mitä tapahtui? Kun tämä eläväksi tekevä voima lankesi Taivaasta, heidän ylleen tuli urhoollisuus. Oli jotakin, ymmärrys siitä, mistä he eivät olleet niin varmoja muutamia tunteja aikaisemmin. He tiesivät, että Hän oli kuollut.

135   He tiesivät, että Hän oli noussut ylös, he olivat puhuneet Hänelle tiellä, mutta oliko tuo asia heitä varten tai oliko se vain heitä varten tai Jeesusta itseään varten?

136   Mutta tässä, Helluntaipäivänä, Pyhä Henki, aineellistuma, lankesi uskovaisten ylle. Se teki heidät osaksi Hänen ylösnousemuksestaan. Se toi heidät osaksi Hänen yhteydestään. Pyhä Henki tuli ja vahvisti heille sen, että heidät tultaisiin nostamaan ylös, koska silloin he olivat potentiaalisesti nousseet pelkureista urhoollisiksi miehiksi.

137   He pelkäsivät juuri sitä Sanaa, jota he ajattelivat. Älkää antako tämän mennä ohitsenne. He olivat peloissaan. He tiesivät, että Hän oli tuo Sana.

138   Jopa juutalaisten täytyi myöntää se. Nikodeemus sanoi: “Rabbi, me tiedämme, että Sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan ihminen voi tehdä näitä asioita, ellei Jumala ole hänen kanssaan. Me tiedämme sen. Me tunnistamme sen.”

139   Niinpä nämä opetuslapset… Pietari jopa kirosi Hänen läsnäolossaan. He kaikki olivat hylänneet Hänet ristiinnaulitsemisen yhteydessä.

140   Mutta tässä he nyt olivat täällä ylähuoneessa, Jumalan läsnäolossa. Sitten yhtäkkiä, tässä tuli tämä Pyhä Henki alas Taivaasta ja teki heidät eläviksi. Kun tämä eläväksi tekeminen tapahtui, he eivät pelänneet antaa todistusta siitä sanomasta, jonka he uskoivat ja tiesivät totuudeksi. Muussa tapauksessa he olisivat pelänneet tehdä niin.

141   Kuinka monia presbyteerejä, kuinka monia metodisteja, kuinka monia baptisteja on maailmassa tänään, kuinka monia helluntailaisia on, jotka tietävät totuuden ja pelkäävät seistä sen varassa? Minä olen taipuvainen ihmettelemään, mikä se oli, mikä teidän päällenne lankesi? Oletteko te osa Hänen ylösnousemuksestaan? Pelkäättekö te huutaa sitä julki jonkinlaisen ihmispelon vuoksi, vai onko teillä tämä todellinen täyteys ja tämä todellinen miehekkyys, joka tarvitaan siihen, että astutaan esiin ja kutsutaan oikea oikeaksi ja väärä vääräksi? Oletteko te osa Hänen ylösnousemuksestaan? Vai oletteko te uskontunnustusten palvoja? Oletteko kirkossakävijä? Onko teidän nimenne siellä, ja oletteko kuolleita synnissä ja rikkomuksissa?

Hän, joka ei usko koko Jumalan Sanaa, on syntinen.

142   Nuo fariseukset uskoivat monien asioiden olevan totta. He sanoivat: “Me olemme Jumalan lapsia.” Ja he olivat siihen asti, kunnes tuo Sana oli saarnattu ja vahvistettu, ja sitten heistä tuli syntisiä sen asian hylkäämisen tähden, jonka he tiesivät olevan oikein ja josta he todistivat: “Me tiedämme, että Sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Sillä ei kukaan ihminen voi tehdä niitä asioita, joita Sinä teet ilman, että Jumala olisi hänen kanssaan.”

143   Minä ihmettelen sitä tänä päivänä. Missä me olemme? Minä kysyn teiltä: Missä on tämä ylösnousemus löydettävissä meissä? Pelkäättekö te astua esiin? Uskallatteko te ottaa Jumalaa Hänen Sanastaan? Jos teidät on säädetty elämään, te tulette varmasti tekemään sen. Jos te olette kotka, te ette voi välttyä tekemästä sitä. Teidän sisimmässänne on jotakin. Tai haluatteko te vain palvella jotakin uskontunnustusta jossakin ja sanoa: “Minä käyn kirkossa. Minä olen aivan yhtä hyvä kuin sinäkin.” Jos teillä on nuo esikoisoikeudet… Te ette tule koskaan näkemään sitä, te ette voi nähdä sitä, mutta jos teillä on hallussanne tämä esikoisoikeus, te ette voi välttyä näkemästä sitä, koska se on osa teistä, ja te olette osa siitä.

144   Kuinka voisin minä kieltää sen äidin, joka minut synnytti? Kuinka voisin kieltää sen isän, jonka veri on minussa? Kuinka voisin kieltää, ettei Charles Branham olisi minun isäni? Minä en voisi tehdä sitä. Minä olen halukas kestämään hänen häpeänsä, tai mitä muuta tahansa, koska olen hänen poikansa. Halleluja!

145   Sitten ollen Jumalan poika, ja Hän oli Jumalan Sana. Kuinka minä voisin kieltää, ettei Raamattu olisi totuus, ja ettei Jeesus Kristus ole sama eilen, tänään ja iäti? Nähdessämme sen hetken, jossa me elämme, me tarvitsemme pääsiäisen, ylösnousemuksen seurakunnassa. Me tarvitsemme ylösnousemuksen, uskon voimaan, miehiä ja naisia astumaan esiin sen puolesta, mikä on Jumalan vahvistettu Sana.

146   “Mutta, meillä on meidän Nuoriso Kristukselle -ohjelmamme.” Se on hyvä. “Meidän seurakunnallamme on kokous. Me haluamme niin monia jäseniä.” Ei mitään sitä vastaan. Kyllä se käy päinsä, mutta se on vain tuo ilmapiiri. Se saattaa olla jonkun vanhan kanan höyheniä, mutta jos te tulette siellä oikeaan ilmapiiriin, teistä kuoriutuu kotka, jos te olette kotkanmuna. Jos olitte Jumalan ennalta määräämä näkemään sen, te ette voi välttyä näkemästä sitä. Te tulette esiin ylösnousemuksessa. Sillä tavalla baptisti on syntynyt. Sillä tavalla metodisti syntyi tuon päivän ylösnousemuksessa, mutta heistä tuli kanoja kotkan sijasta.

147   Niin kuin sanoin äskettäin, mennessäni etelään Tucsonista, katselin erästä hyvin outoa asiaa. Näin haukan istumassa puhelinlangalla. Tuo haukka oli kauan sitten kadottanut identtisyytensä. Sillä oli tapana olla lintu, joka oli seuraava kotkasta. Se ei voinut seurata kotkaa, ei missään tapauksessa, mikään ei voi seurata kotkaa. Se oli vain haukka.

148   Kristus on kotka, ja seurakunnan tulisi olla vähintään haukka. Ne voivat lentää korkeammalle kuin mitkään muut linnut. Mutta haukka on tullut pehmeäksi. Se on kadottanut identtisyytensä. Se istuu puhelinlangoilla ja odottaa jotakin kuollutta kaniinia. Se hyppii kuin korppikotka, sen sijaan että lentäisi niin kuin haukka.

149   Oi, veljeni, sisareni, te helluntailaiset, jotka olette minun omia kalliita ihmisiä, seurakunta on kadottamassa identtisyytensä. Se on tullut alaspäin ja on riippuvainen jostakin kuolleesta muodollisesta uskontunnustuksesta sen sijaan, että se lentäisi taivaallisiin etsiäkseen tuoretta mannaa.

150   Haukalla oli tapana metsästää oma mannansa, mutta tänään sille kelpaa autojen yliajamat, ne mitä korppikotkat syövät. Se hyppii sillä tavalla. Ja se näyttää sellaiselta.

151   Me olemme niin kaunistelleet itseämme nykymaailmassa. Meidän naisemme leikkaavat hiuksensa ja käyttävät shortseja, eikä miehillämme ole tarpeeksi selkärankaa seistä saarnastuolissa ja kertoa totuutta. Me olemme jo kauan sitten tulleet pehmeiksi Sanassa.

152   Oi Jumala, lähetä Pyhä Henki etsimään ne kotkat jostakin, jotka ovat valmiit seisomaan nyt, ei väliä sillä, mitä tapahtuu, jotka liitelevät tuntemattomaan, eivätkä istu puhelinlangoilla odottamassa jonkin pyhäkoulukirjallisuuden tuloa. Antakaa minulle Sana, ja se on kallis voimassa ja Pyhän Hengen toteennäyttämisessä. Me tarvitsemme pääsiäisen, potentiaalisen ylösnousemuksen. Ystäväni, jos sinä tyydyt sen kaltaiseen maailman raatoon, jokin on vialla.

153   Sisareni, veljeni, salli minun sanoa tämä sinulle jumalanpelossa tietäen, että en ehkä elä näkemään pääsiäistä enää koskaan uudestaan, mutta on yksi asia, joka on varma. Kun aito ennalta määrätty Jumalan poika Jumalan Sanan kautta kuulee Jumalan Äänen, hän on nouseva ja menevä kohtaamaan meitä. Se on potentiaalisuus, että hän tulee menemään ja kohtaamaan tuon todellisen elävän Sanan. Niin kuin Hän oli… Morsian tulee kohtaamaan yljän. Hän on osa Hänen ruumiistansa.

154   Huomatkaa, kauan aikaa sitten me olemme… Me olemme kadottamassa identtisyytemme. Me tulemme keskiviikkoiltana, jotkut meistä. Toiset jäävät kotiin ja katsovat televisiosta Kuka rakastaa Susieta, kaiken kaltaisia maailmallisia asioita, kaiken kaltaisia huveja, jotka pitävät teidät poissa seurakunnasta. Kauan sitten me kadotimme sen.

155   Meidän seminaarimme, meidän koulumme, ne tuottavat joukon Rickyjä, joilla on iso joukko teologiaa, huvitusta ja kaikenlaista muuta seurakunnassa, jotka ottavat rukouskokouksen paikan. Me otimme pukeutumisen ja yritimme täyttää sitä, mitä modernistit yrittivät tehdä ja tuoda heidät sisälle. Te ette koskaan tule voittamaan heitä sillä. Heillä on sitä enemmän kuin teillä. Teillä ei ole mitään asiaa heidän maaperälleen. Antakaa heidän tulla teidän maaperällenne, missä todellinen kaste loistaa, ja missä on todellinen ylösnousemuksen voima. Älkää yrittäkö rakentaa sellaisia kirkkoja, kuin heillä on. Älkää yrittäkö saada sen kaltaista pastoria. Älkää yrittäkö tehdä sitä ja tätä tai olla yhteistyössä maailman kanssa. He loistavat Hollywoodia.

156   Todellinen Evankeliumi hehkuu voimaa. Kotkat kuulevat sen. He eivät etsi loistoa, he etsivät hehkua. Nöyryyden hehkua, rakkauden hehkua, voiman hehkua, sitä todellinen kotka metsästää. Te ette voi raapia kanatarhassa ja miellyttää häntä. Hän ei ole koskaan kykenevä tekemään sitä. Se ei koskaan tule koskettamaan häntä, koska hän ei usko sitä.

157   Antaa tuon äänen huutaa taivaista: “Minä olen Hän, joka oli kuollut ja on elossa jälleen.” Silloin jotakin on tapahtunut. “Minä olen sama eilen, tänään ja iäti, ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, että Minä vuodatan itseni kaiken lihan päälle.” Kunnia Jumalalle! “Minä tulen tekemään eläviksi teidän kuolevaisen kielenne, Minä annan teille taivaallisen… Minä olen tuova teidät ylösnousemuksessa mukanani.” Sydämeltään nälkäiset kotkat tavoittelevat sitä niin lujaa kuin voivat. Se on kallisarvoinen helmi, jonka ostaakseen he myyvät kaiken muun. Aamen.

158   Jumala auttakoon meitä ystävät. Meidän seurakuntamme ovat kadottamassa identtisyytensä.

Menkäämme nyt nopeasti joihinkin.

159   Tarkatkaa noiden opetuslasten toimintaa, peloissaan. He tiesivät, että Jeesus oli totuus, mutta katsokaahan, se oli vastoin yleistä mielipidettä, tuon hetken suosittua uskontoa, tuota kaikkein jyrkintä uskontoa. Fariseukset, saddukeukset, ja niin edelleen, Ku Klux Klanit ja kirkkokunnat, he olivat vastaan tuota harhaoppia, mutta Jeesus oli samastettu Sana.

160   Ja Jeesus on Pyhä Henki, Hengen muodossa. “Pieni hetki eikä maailma Minua enää näe, mutta te olette näkevä Minut.” Ei tuota ruumista, vaan sen elämän, joka oli Hänessä. Jumala on seurakunnan yllä kutsuakseen poikia tottelevaisuuteen niin kuin Hän teki silloin.

161   ”Minä teen aina sitä, mikä miellyttää Minun Isääni.” “Kuka teistä voi syyttää Minua synnistä?” Toisin sanoen, synti on epäuskoa. “Mitä Sana on sanonut Minusta, jota en olisi tehnyt?” “Osoittakaa Minulle, mitä Sana sanoi Minun tulevan tekemään, ja mitä en olisi tehnyt?” “Kuka voi syyttää Minua?” “Kuka voi osoittaa sormellaan Minua ja sanoa, etten ole täyttänyt Isäni Sanaa?” Oi, kun helluntaiseurakunta pääsee tuohon pisteeseen! “Kuka voi syyttää minua epäuskosta?”

162   Oi kristityt, älkää olko samastettuja haukkaan vaan kotkaan! Haukka on pehmeä, se on tuleva alas. Te ette koskaan näe kotkan tekevän sitä, hän ei ole koskaan tekevä sitä. Hän metsästää oman ruokansa taivaan sinestä käsin. Jumala on valmistanut hänet niin, että hän voi nähdä sen. Hän saa tuoretta mannaa, ei jotakin kuollutta.

163   Hebrealaiskirjeessä, kun he kulkivat erämaan halki, he yrittivät syödä kuollutta mannaa, ja se pilaantui. Siinä oli lieruhäntiä. Te tiedätte mitä tarkoitan. Se on saastunutta, mädännyttä, siinä on matoja.

164   Miksi haluaisin syödä ruokaa, joka on kuollut vuosia sitten? Sillä voi olla muotonsa jäljellä, mutta se ei ole tuoretta. Meidän täytyy saada uutta ruokaa jokaisessa sukupolvessa. Samoin myös kotka etsii tuota ruokaa jokaisessa sukupolvessa, kun olemme matkallamme.

165   Ottakaamme nyt jälleen joitakin ihmisiä. Ottakaamme joitakin Vanhan Testamentin profeetoista ja katsokaamme, mitä he tekivät.

166   Katsokaamme ensin Stefanusta, kuinka hän oli Stefanus Sanhedrinin neuvoston keskellä. Kun tuo Neuvosto toi hänet eteensä, tuo suuri uskovien kokous siellä, joiden oletettiin olevan uskovia, he toivat hänet sinne ja yrittivät tuomita hänet. Hän sanoi: “Te uppiniskaiset, sydämeltänne ja korviltanne ympärileikkaamattomat, aina te vastustatte Pyhää Henkeä.” Se tarkoittaa tuota Iankaikkista Elämää. “Niin kuin teidän isänne tekivät silloin aikaisemmin profeetoille, niin tekin teette tänä päivänä.” Ja he kiristelivät hänelle hampaitaan. He eivät halunneet kuulla sitä. Se oli vastoin heidän uskontunnustustaan, se oli vastoin heidän kirkkokuntaansa, ja he kivittivät tuon miehen kuoliaaksi. Ja hän kohotti kätensä Taivasta kohti ja sanoi: “Minä näen Taivaan avoinna ja Jeesuksen seisomassa oikealla puolella.” Miksi? Hänellä oli tuo ylösnousemus, eläväksi tekevä voima itsessänsä, joka vei hänet Jeesuksen käsivarsille.

167   Huomatkaa, nopeasti nyt. Katsokaa Filippusta siellä suuren herätyksen keskellä. Hänellä oli herätys, jollaista ei kellään ollut ollut. Heidän kaikki seurakunnat olivat yhteistyössä, ja heillä oli suuri herätys, ja tuo eläväksi tekevä Jumalan voima puhui hänelle ja sanoi: “Stefanus…” Ehkä se sanoi tällä tavoin: “Sinulla on meneillään suuri herätys, mutta Minulla on yksi mies, jolle haluan sinun puhuvan.”

168   Ja Stefanus totteli, ei väliä sillä, kuinka paljon häntä arvosteltiin siitä. “Oi, Stefanus, ethän sinä voi lähteä!”

“Mutta minä voin. Jumala sanoi niin.”

169   Ja hän meni erämaahan ja löysi sieltä tämän eunukin. Ja mitä tapahtui? Hän sanoi: “Jos uskot koko sydämelläsi, että Jeesus on Jumalan Poika, niin minä tulen kastamaan sinut.” Ja hän kastoi hänet.

170   Kuulkaahan, hän oli tämän eläväksi tekevän voiman eläväksi tekemä jättääkseen tuon tuhansien ihmisten herätyksen ja mennäkseen ulos erämaahan yhden miehen tykö. Oi, se on vastoin kaikkea järkeä. Täällähän kymmenentuhatta halusi hänen jäävän tänne, ja siellä vain yksi halusi hänet sinne. Ja tuo eläväksi tekevä voima lähetti hänet Jumalan valmistamaan paikkaan. Halleluja!

171   Miehet ja naiset, se on saava teidät seisomaan jaloillanne. Se saa teidät tekemään asioita, joita Jumala haluaa teidän tekevän. Ei väliä sillä, mitä joku muu sanoo siitä. Naapurit sanovat: “Oi, he ovat kadottaneet järkensä. He rukoilevat koko yön ja lukevat Raamattua.” En välitä siitä, mitä he sanovat. Jumala kutsui teidät tekemään sen. Niin se on. “Mutta”, he sanovat, “meillä ei voi olla näitä vanhanaikaisia helluntailaisherätyksiä!” Oi, kyllä meillä voi olla. Teillä voi olla se itsessänne ja te olette enemmistö Jumalassa, ei väliä sillä, mitä he muut ajattelevat.

172   Oltuaan kuuliainen. Kuunnelkaa nyt tarkasti. Oltuaan kuuliainen Jumalalle, Hänen Sanallensa, kun hän oli täyttänyt saamansa tehtävän, tuo eläväksi tekevä voima, jonka hän sai helluntaina, tempasi hänet pois, teki hänen ruumiinsa eläväksi. Hänet vietiin Hengessä maileja ja maileja, ja hänet löydettiin jostakin toiselta seudulta. Jumalan eläväksi tekevä voima! Ja jos me olemme helluntailaisia, niin että tuo sama voima, joka nosti ylös Jeesuksen kuolleista, jos se asuu teidän kuolevaisessa ruumiissanne?” Ymmärrättekö? Hyvä on. Huomatkaa.

173   Ottakaamme eräs toinen mies, jolla oli tämä eläväksi tekevä voima. Kauan, kauan sitten siellä oli eräs mies nimeltä Eenok. Kun jokin uusi asia tuli mukaan, tai jotakin tuli ja sanottiin: “Meidän täytyy nyt mennä takaisin vanhaan kouluun, tai tähän tai tuohon”, niin Eenok vaelsi Jumalan kanssa. Mitä tahansa Jumala käski tehdä, Eenok ei koskaan jättänyt tekemättä sanaakaan. Hän vaelsi Jumalan kanssa. Mikä hän oli? Hän oli Jumalan poika. Hän oli kotka, joka oli kutsuttu tuohon aikaan.

174   Ja kun aika tuli, hän oli niin täynnä tätä eläväksi tekevää voimaa! Muistakaa, hän oli vaeltanut viisisataa vuotta, tai enemmän, Jumalan edessä eikä kertaakaan jättänyt Hänen Sanaansa. Kertaakaan hän ei käyttäytynyt väärin. Yhtään kertaa hän ei tehnyt sitä, vaan hän piti todistuksensa. Ei väitellen siitä, vaan hän vain meni ja teki sen. Miksi? Hän oli täynnä tätä eläväksi tekevää voimaa. Kun tuli aika tuon vanhan miehen kuolla, lähetti Jumala vain tikkaat alas, ja hän käveli ylös kotiin. Hän teki eläväksi hänet ja otti hänen kuolevaisen ruumiinsa ylös ylöstempauksessa. Aamen! Se oli tuo eläväksi tekevä voima.

175   Katsokaa Eliaa. Kun hänen työnsä oli päättynyt maan päällä, hän oli niin täynnä tuota eläväksi tekevää voimaa. Hän tuomitsi nuo “Jackie Kennedy” -kampaukset omana aikanaan. Hän sanoi tuolle vanhalle Iisebelille, mitä hän hänestä ajatteli. Hän sanoi noille saarnaajille ja papeille, mikä oli oikein ja mikä oli väärin. He eivät uskoneet häntä, mutta hän tuomitsi nuo maalattukasvoiset naiset ja nuo pahat asiat, ja hän oli niin täynnä tätä eläväksi tekevää voimaa, ettei mikään voinut vahingoittaa häntä. Jumala oli ruokkinut häntä taivaasta käsin, vienyt hänet ulos ja asettanut syrjään. Hän oli niin täynnä eläväksi tekevää voimaa, että kun tuli aika kuolla, Jordan avautui, ja hän vain käveli yli. Hän lähetti alas vaunut ja vei hänet kotiin. Hän oli niin täynnä tuota eläväksi tekevää voimaa, että hänestä tuli todellinen aito Jumalan Poika.

176   Pankaa merkille, hänellä oli seuraaja, ja hänen nimensä oli Elisa. Elisalla oli kaksinkertainen osa tätä eläväksi tekevää voimaa. Näettekö? Hänellä oli se kaksinkertaisena. Hän saarnasi noin kahdeksankymmentä vuotta, tai oli noin kahdeksankymmentävuotias. Hän sairastui ja kuoli. Hän ei nyt päässyt kotiin sillä tavalla kuin Elia. Näettekö, he molemmat esittivät seurakuntaa. Jotkut pyhät menevät, ja jotkut lepäävät, mutta huomatkaa, kun Elia oli otettu ylös ylöstempauksessa, niin Elisa puolestaan nukahti Jumalassa, täynnä eläväksi tekevää voimaa. Katsokaa hänen profetiaansa juuri ennen kuin hän kuoli. Ymmärrättekö?

177   Sallikaa minun nyt osoittaa se teille. En välitä siitä, oletteko te kuollut vai missä te olette, tuo eläväksi tekevä voima ei koskaan jätä teitä. Vuosia ja vuosia hänen kuolemansa jälkeen, hänen lihansa oli mädäntynyt pois, ihomadot olivat syöneet sen. Eräänä päivänä he olivat kantamassa kuollutta miestä. He heittivät hänet noiden luiden päälle, ja siellä oli niin paljon eläväksi tekevää voimaa, että tuo mies tuli takaisin elämään. Halleluja! Hän nousi ylös kuolleista, koska tuo eläväksi tekevä voima, joka oli tuon Jumalan pyhän yllä, ei koskaan jättänyt häntä vaan pysyi noissa luissa.

178   Oi, muistakaa, me olemme liha Hänen lihastansa, luu Hänen luustansa, jos me olemme Hänen Morsiamensa. Kuolemalla ei lainkaan vaikutusta tuohon eläväksi tekevään voimaan. “Vaikka ihomadot hävittäisivätkin tämän ruumiin, kuitenkin lihassani minä olen näkevä Jumalan.” Kunnia Jumalalle! Mikä… En tiedä mitä sanoa. Mikä toivo minun kaltaiselleni vanhalle miehelle tietäessäni, että näen loppuni lähestyvän pian, olen 56-vuotias.

179   Aina pienestä pojasta lähtien minä olen seisonut täällä, olen yrittänyt julistaa tätä. Mutta minä tiedän, että Tuo on minussa, ei niin että minussa olisi mitään hyvää, tai että olisin tehnyt jotakin. Mutta minussa on tuo eläväksi tekevä voima. Ollessani nuori mies se eräänä päivänä teki minut eläväksi maailman asioista Iankaikkiseen Elämään. Kaikki nuo asiat, joita on tapahtunut. Olen nähnyt näkyjä, kertonut ennalta asioita. Hän ei vielä koskaan ole antanut niiden pettää. Olen puhunut toisilla kielillä. Olen profetoinut. Olen tehnyt nuo asiat sen Jumalan Hengen kautta, joka asuu minussa. Se on eläväksi tekevä voima. Minä tiedän, että jonakin päivänä…

180   Minun Lunastajani elää nyt, ja jonakin päivänä kun Hän tulee, ovat nämä luut nouseva jälleen mennäkseen kohtaamaan Hänet ilmassa. Te voitte haudata ruumiini syvyyteen, polttaa sen, tehdä mitä tahansa te haluatte, tuo eläväksi tekevä voima on iankaikkinen! Tunnen pääsiäisen juuri nyt! Kyllä vaan. Minulla on ollut se vuosia. Se on minussa.

181   Se on teissä. Jos se Henki, joka nosti Jeesuksen kuolleista, asuu teidän kuolevaisessa ruumiissanne. Se on tehnyt eläväksi teidät maailman asioista yksin Jumalan Sanalle. Se on tehnyt eläväksi teidät tästä elämästä iankaikkiseen elämään. Teidät, jotka kerran olitte kuolleita synnissä ja rikkomuksissa, on nyt tehty eläviksi yhdessä istuaksenne taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa, ja syötte mannaa ylhäältä, näette Jumalan käden julkituoduksi ja todistavan tämän päivän lupauksen.

182   “Niin kuin oli Nooan päivinä, samoin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa. He söivät, joivat, naivat ja luopuivat avioliitosta.” “Ja niin kuin oli Lootin päivinä, samoin tulee olemaan niinä hetkinä, jolloin Ihmisen Poika tullaan paljastamaan maan päällä”, ei enää Jumalan Poikana. Ihmisen Poika tulee takaisin profeetallisena sanomana viimeisiä päiviä varten, kun tuo kotka tulee lentämään, ei leijonana eikä härkänä tuossa uhrin ajanjaksossa. Näettekö?

183   Joka kerta uskonnollinen voima lähti kohtaamaan maailman poliittisen voiman haastetta. Kun leijona nousi ylös uskonnollisena voimana, se meni kohtaamaan Rooman voimaa.

184   Ja kun tuli uhrin aika, lähti härkä, koska se on Herran uhrieläin.

185   Sitten tulivat uskonpuhdistajat kautta seurakunta-ajanjaksojen. Tuli tämä ihmiskasvoinen. Ja uskonpuhdistajat lähetettiin, Luther, Wesley, Calvin ja niin edelleen aina helluntailaisten ajanjaksoon asti.

186   Mutta viimeisessä sanomassa, joka lähti liikkeelle, tuli lentävä kotka. On kotkan aika, paljastamisen aika. Jumalan Sana on julkituotu. Jumalan Sana on vahvistettu. Oi, lapset, tulkaa tähän Pyhän Hengen kasteeseen. Tulkaa sisälle ja uskokaa se koko sydämestänne. Jumala tulee täyttämään teidät.

187   Katsokaahan tänne. Muistakaa, me olemme liha Hänen lihastansa ja luu Hänen luustansa. Niin kuin Jumala nosti Hänen luunsa ja lihansa ylös haudasta; he eivät pysty kätkemään sitä ihmistä, jolla on nämä mahdollisuudet. Kuolema ei voi ottaa häntä. Jeesus sanoi: “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minun luokseni, ja Minä tulen nostamaan hänet ylös viimeisenä päivänä.” Oi, Pääsiäinen. Mutta, mehän olemme pääsiäisessä. Kun Hän nousi, me nousimme Hänen kanssaan. Hän lähetti takaisin aineellistuman. Se on hallussamme. Se on Pyhän Hengen kaste. Hän on elossa aina ja iankaikkisesti, sama eilen, tänään ja iäti. Hebrealaiskirje 13:8 todistaa, että hän on sama.

188   Hän on messiaanisuutensa, voidellut uskovat sen. Mikä on Messias? Mikä on Messias? Messias on Voideltu. Ja nyt jos Hän oli Messias ja oli voideltu tuota päivää varten täyttämään Jumalan Sanan, olemaan Lunastaja ja Voideltu, ja Jumala nosti ylös tuon ruumiin. Hänen Morsiamensa on Voideltu tätä päivää varten ja on jo noussut Hänen kanssaan ylösnousemuksessa, koska nämä kaksi ovat Yksi. Aamen!

189   Toivoisin voivani sanoa sen teille sillä tavalla kuin näen sen. Toivoisin, että minulla olisi koulutusta voidakseni tehdä sen. Toivon teidän näkevän sen. Toivon että Jumala, Pyhä Henki, tulee sinne alas ja panee sen sydämeenne, jotta näette, mitä minä tarkoitan.

190   Se on ylösnousemus. Me olemme nyt ylösnousemuksessa. Me olemme istumassa Hänen kanssaan ylösnousemuksessa, mutta vain ne, joilla on Elämä.

191   Eivät ne, joilla ei ole Elämää. He eivät tule tietämään sitä. He eivät tule koskaan tietämään sitä. He tulevat menemään suoraan eteenpäin ajatellen saavansa Pyhän Hengen, olevansa pelastuneita, ja ylöstempaus on tapahtuva ja oleva ohitse. Hän sanoi: “Elias on jo tullut, ettekä te tienneet sitä.” Ymmärrättekö?

192   Huomatkaa. Kuolema ei pysäytä tätä eläväksi tekevää Jumalan voimaa. Kuolema ei voi pysäyttää sitä.

193   Te sanotte: “Hyvä on, minun äitini oli Hengellä täytetty nainen. Minun isäni, en ole koskaan nähnyt kenenkään olevan niin täynnä voimaa kuin minun isäni, mutta hän kuoli, veli Branham.” Varmasti, mutta se ei pysäyttänyt tuota eläväksi tekevää voimaa!

194   Mooseksella oli tuo eläväksi tekevä voima. Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Maan päällä ei ollut koskaan ennen Jeesusta ollut hänen kaltaistaan miestä. Sillä hän ei vain nähnyt näkyjä, hän puhui kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa.

195   Jopa profetissa, Mirjam, kiisti hänen sanansa eräänä päivänä. Jumala sanoi: “Ettekö te pelkää Jumalaa? Ajatelkaa palvelijaani Moosesta. Maailmassa ei ole ketään hänen kaltaistaan tällä hetkellä. Ei ole koskaan ollut ketään Mooseksen kaltaista. Minä puhun Moosekselle. Mitä hän koskaan on sanonut, joka ei ollut totta? Minä puhun Moosekselle. Ettekö te pelkää Jumalaa? Älkää sanoko sanaakaan häntä vastaan.” Ja sillä hetkellä hän tuli pitaalin lyömäksi ja oli kuolemaisillaan. Hän ei elänyt kovin pitkään sen jälkeen. Mooses rukoili hänen puolestaan.

196   Mooses kiipesi ylös vuorelle kahdeksankymmenen palvelusvuoden jälkeen, elettyään satakaksikymmentä vuotta. Hän kiipesi vuorelle, kuoli ja tuli haudatuksi laaksoon. Mutta tuo eläväksi tekevä voima oli hänen yllään! Noin 800 vuotta myöhemmin, hän oli täällä seisomassa Kirkastusvuorella. Mikä hän oli? Hänet oli sisällytetty tuohon ylösnousemukseen. Varmasti oli. Hänellä oli Jumalan eläväksi tekevä voima. Siellähän seisoi.

197   Katsokaa Jobia, Abrahamia, Iisakkia, noita pyhiä ylösnousemuksen päivänä, tuona suurena aamuna, ja Job ja he kaikki tiesivät sen tulevan. Hän sanoi: “Minä tiedän Lunastajani elävän.” Satoja ja satoja vuosia ennen Kristusta. Itse asiassa he väittävät, että Jobin Kirja on kirjoitettu ennen 1. Mooseksen kirjaa. Se on vanhin kirja Raamatussa.

198   Ja koettelemuksissaan, jollaisten lävitse me nyt menemme, ja jopa hänen vaimonsa, joka oli läheisin hänelle maan päällä, sanoi: “Miksi et kiroa Jumalaa ja kuole?”

199   Hän sanoi: “Sinä puhut niin kuin typerä nainen. Herra antoi, Herra otti pois. Siunattu olkoon Herran Nimi.”

200   Ja sitten Herran Henki tuli hänen ylleen, ja hän alkoi profetoida. Hän sanoi: “Minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisinä päivinä Hän tulee seisomaan tämän maan päällä. Vaikka ihomadot hävittävätkin tämän ruumiin, kuitenkin lihassani minä olen näkevä Jumalan.” Ja hän valmisti itselleen hautapaikan. Hän sanoi: “Minä haluan ostaa tämän maan.” Ja hän osti sen hautapaikakseen.

201   Myöhemmin tuli eräs mies nimeltä Abraham. Seurakunta on nyt kasvamassa, kehittymässä. Abrahamilla myös oli potentiaalisuus Jumalalta, Iankaikkinen Elämä, koska Jumala kutsui hänet. Pankaa nyt merkille, kun hän, tai kun Saara kuoli, osti hän palan maata Palestiinasta läheltä Jobin hautaa ja hautasi Saaran. Abraham kuoli ja myös tuli haudatuksi Saaran kanssa. Abraham siitti Iisakin.

202   Ja Iisak, kun tämä kuoli, hän nukkui Abrahamin kanssa tuolla samalla maapalalla. No niin, Iisak siitti Jaakobin.

203   Jaakob kuoli ollessaan alhaalla Egyptissä. Mutta koska hän oli profeetta, jolla oli tämä potentiaalisuus, tämä eläväksi tekevä voima, hän sanoi: “Älä sinä hautaa minua tänne, Joosef. Tule tänne profeetta-poikani. Pane kätesi tämän lonkan päälle, jonka Jumala rampautti. Vanno Taivaan Jumalalle, ettet tule hautaamaan minua tänne.” Mitä tuossa miehessä oli? Miksi ei Egypti ollut aivan yhtä hyvä kuin joku toinenkin paikka? Hän oli profeetta. Hän tiesi, missä ylösnousemus tulisi tapahtumaan. Se ei tulisi tapahtumaan Egyptissä, se tulisi tapahtumaan Palestiinassa. Hän sanoi: “Pane kätesi ramman lonkkani päälle ja vanno sen Jumalan kautta, jota minä palvelen. Sinä olet minun profeetta-poikani, älä tule hautaamaan minun luitani tänne. Vie minut sinne ja hautaa minut.”

204   Joosef, joka oli profeetta, laski kätensä ramman isänsä päälle. Hän sanoi: “Minä vannon Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalalle, etten tule hautaamaan sinua tänne.” He veivät hänet sinne ja hautasivat tuohon maahan. Miksi? Miksi?

205   Kun Joosef kuoli, hän sanoi: “Älkää haudatko minua tänne.” Miksi? Jumala on Jumala kaikkialla, mutta Hänellä on suunnitelma. Joosef oli profeetta. Hän sanoi: “Jonakin päivänä”, kuulkaa hänen sanojaan, “Herra Jumala tulee vierailemaan luonanne ja viemään teidät pois tästä maasta, ja kun te menette, ottakaa minun luuni mukaanne.”

206   Tuo eläväksi tekevä voima oli noissa luissa. Oi! “Jos Hänen Henkensä, joka nosti ylös Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, tulee Hän tekemään eläviksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne.”

207   “Älkää panko minun luitani tänne, vaan haudatkaa ne sinne noiden lupausten kanssa.”

208   Kun Jeesus tuli tänne. Minulla on täällä eräs Kirjoitus, Matteus 27:51, siitä, kun Jeesus nousi kuolleista. Job näki sen olevan tulossa ja hän sanoi: “Minä tiedän, että minun Lunastajani elää. Viimeisinä päivinä Hän tulee seisomaan tämän maan päällä. Vaikka ihomadot ovatkin hävittäneet tämän ruumiin, niin kuitenkin lihassani olen minä näkevä Jumalan.” Ja hän näki Hänet.” He tiesivät hänen olleen profeetan. Abraham oli profeetta. Iisak oli profeetta. Jaakob oli profeetta. Joosef oli profeetta. Ja heillä oli ilmestys yksin Jumalalta, Hänen Sanansa mukaisesti. Tuona pääsiäisaamuna kun tuo Yksi tuli ja lunasti kaikki ne, jotka olivat uskoneet Häneen, niin, Raamatun mukaan, myös he nousivat ylös.

209   Tuo eläväksi tekevä voima tuli Jobin hautaan, missä ei ollut edes lusikallista tomua jäljellä hänen luistaan. Kaikkien noiden satojen ja satojen ja satojen vuosien jälkeen hänen luunsa olivat mädäntyneet ja muuttuneet jälleen maan kaasuiksi. Vain vähän tomua makasi siellä. Mutta kuitenkin, kun tuo eläväksi tekevä voima, Jumalan Sanan mukaan lupauksen kautta, satoja ja satoja, kyllä, tuhansia vuosia myöhemmin, kun tuo eläväksi tekevä voima oli tuotu esiin haudasta, silloin Job, Abraham, Iisak, Jaakob ja he kaikki muut tulivat ulos haudasta Hänen kanssaan.

210   Raamattu sanoo niin. Pyhän Matteuksen 27. luku, 51. jae sanoo, että monet pyhistä, jotka nukkuivat maan tomussa, nousivat ylös ja tulivat ulos haudasta Hänen kanssaan, kun Hän tuli esiin Pääsiäisaamuna. Miksi? Heillä oli tuo potentiaalisuus. Heillä oli tuo eläväksi tekevä voima ja he nousivat kuolleista ja menivät Hänen kanssaan ylösnousemuksessa nauttien ylösnousemuksesta Hänen kanssaan, koska he olivat täynnä tuota eläväksi tekevää voimaa. Heillä oli tuo aito pääsiäissinetti.

“Hyvä on”, te sanotte, “toivoisin eläneeni siellä Vanhan Testamentin aikana.”

211   Hetkinen vain. l. Tessalonikalaiskirje 4:16. Haluan teidän lukevan sen. “Minä en halua teidän olevan tietämättömiä, veljet, koskien niitä, jotka nukkuvat, ettette murehtisi niin kuin toiset, joilla ei ole mitään toivoa. Sillä jos me uskomme, että Jeesus kuoli ja nousi ylös jälleen kolmantena päivänä”, emme esitä uskoa vaan me uskomme sen, ”niin myös ne, jotka nukkuvat Hänessä, on Jumala tuova mukanaan.”

212   Uuden Testamentin pyhät, joilla on tuo eläväksi tekevä voima, ovat myös ylösnouseva Hänen toisessa tulemuksessansa, aivan yhtä varmasti kuin Vanhan Testamentinkin pyhät kaiken tuon eläväksi tekevän voiman kanssa luittensa päällä, muuttumiset, voimat ja niin edelleen, jotka Jumala toi esiin. Nuo profeetat, joille Jumalan Sana tuli, he nousivat ylös Hänen kanssaan tuona ylösnousemuksen aamuna. Se oli Jumalan lupaus, että jokainen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, tulee myös tulemaan Hänen kanssaan Hänen ylösnousemuksessansa. Jumalan eläväksi tekevä voima oli noiden luiden yllä.

213   Ei mikään ihme, että me laskemme käsiä sairasten päälle. Ei mikään ihme, että me rakastamme toisiamme. Me olemme veljiä ja sisaria. Meidän ei tulisi vihata toisiamme sen tähden, että meitä oikaistaan Jumalan Sanalla. Meidän tulisi rakastaa toisiamme ja kunnioittaa toisiamme. Tiedättekö, jos ette tee sitä, ei se tule auttamaan teitä.

214   Täällä seurakunnassa on nyt juuri istumassa eräs nuori mies. Muutama päivä sitten… Tuo mies uskoo. Tuolla pojalla oli syöpä korvassansa eikä hän halunnut sanoa siitä mitään. Hän työskenteli siellä rakennuksella. Olin ollut metsästysmatkalla hänen kanssaan, siellä ylhäällä näiden Mosley veljesten ja veli Dawsonin kanssa. Me olimme siellä ylhäällä metsästämässä, ja veli Williamsin poika… Satuin katsomaan hänen korvaansa, ja hänen korvansa oli kokonaan turvonnut. Minä sanoin: “Mikä tuossa korvassa on vikana, Donovan?”

215   Hän sanoi: “Veli Branham, minä en tiedä, se on ollut siinä pitkän aikaa.”

216   Minä vain otin häntä kädestä siellä, ja hänen korvassaan oli suuri syöpä. En sanonut sanaakaan. Pidin vain häntä kädestä. Se jätti veljeni. Päivää tai kahta myöhemmin ei jäljellä ollut edes arpea. Se johtui hänen kunnioittavasta asenteestaan, ja Taivaan Jumala, eläväksi tekevällä voimallansa tappoi tuon syövän ja säästi Donovan Weertzin elämän. Niin on.

217   Mitä nämä asiat ovat? Kuulkaahan, te ihmiset täällä Phoenixissa. Katsokaa ihmisiä, jotka ovat uskoneet tähän. Katsokaa ihmisiä, joilla on tämä, niillä, jotka laskevat kätensä teidän päällenne. Tarkatkaa mitä tapahtuu. Se on eläväksi tekevä voima. “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle…” Tuo eläväksi tekevä voima, kotkalta kotkalle, niin jotakin tulee tapahtumaan. Nyt, kotkalta hiirihaukalle ei saa aikaan mitään. Kotkalta kotkalle kohottaa kanatarhasta taivaallisiin. “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat”, kun he molemmat uskovat.

218   Näettekö kuinka tuo sama eläväksi tekevä Jumalan voima tuotiin esiin näissä kahdessa profeetassa, Eliassa ja Elisassa. Pankaa merkille, tuo sama sana. Yksi on otettu ylös, toinen on temmattu ylös. Otettu ylös ja temmattu ylös. Hänet temmattiin ylös. Me tulemme tavoittamaan heidät, kohtaamaan heidät ilmassa ja me tulemme ylöstemmattuina kohtaamaan heidät ilmassa.

219   Huomatkaa, linnulla täytyy olla kaksi siipeä pysyäkseen tasapainossa. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Elia oli muuttamisen kokenut -siipi ja Elisa ylösnousemuksen -siipi. Näettekö, molemmat yhdessä esittivät niitä pyhiä, jotka ovat elossa ja niitä pyhiä, jotka ovat edesmenneet.

220   Muistakaa, eläväksi tehty näkemään ajan esiripun taakse. Kuinka nämä ihmiset oli tehty eläviksi siellä aikaisemmin katsoakseen ajan esiripun taakse ja nähdäkseen tähän aikaan, nuo profeetat.

221   Katsokaa Paavalia. Hän sanoi, miten nämä ihmiset viimeisinä päivinä tulisivat toimimaan ja tulisivat kutsumaan itseään kristityiksi. Hän oli profeetta, täynnä eläväksi tekevää voimaa. Hän näki ennalta sen tapahtuvan. Me uskomme sen. Emmekö uskokin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän sai eläväksi tekevän voiman.

222   Katsokaa tuota eläväksi tekevää voimaa, miten se tänä päivänä kertoo edeltäkäsin asioita erehtymättä yhdessäkään tapauksessa. Se ei petä kertaakaan; se on eläväksi tekevä voima; se ei ole ihmisen voimaa, vaan Jumalan voimaa. Tuo voima, pääsiäisen ilmentymä, jonka ylösnoussut Jeesus lähetti meille takaamaan sen, että meidän on jo tehty eläviksi Hänen kanssaan.

223   Huomatkaa. se on kirjoitettuna täällä pienessä Liikemiesten kirjasessa Ajan esiripun taakse katsominen. Kun alan vanheta ja tiedän, että päiväni ovat lyhenemässä. Tulen todella…

224   Silloin soitan tuota pientä laulua, jonka nämä naiset hetki sitten lauloivat. Minulla on ollut se nyt noin 18 tai 20 vuotta, tuo Haluan käydä sen läpi Herran kanssa. Kun menette sinne ulos ja alatte rukoilla, silloin tuo eläväksi tekevä voima tulee. Olen levännyt. Katson sinne ylös ja sanon: “Katsohan tuota.”

225   Muistan tuon aamun, kun minut temmattiin “esiripun taakse”,  ja vaimoni, joka istuu siellä takana, oli samalla vuoteella kanssani tuona aamuna. Kohottauduin ylös katsomaan, ja hän nukkui. Minä sanoin: “Jos aiot tehdä jotain Herralle, sinun parasta pitää kiirettä, poika. Sinä olet yli viidenkymmenen.” Pyhä Henki tempaisi minut pois. Katsoin sinne ja näin nuo pyhät, aivan yhtä varmasti kuin seison evankeliumin palvelijana täällä tämän pöydän ääressä tämä pyhä Kirja edessäni.

226   Olenko minä koskaan kertonut teille mitään Herran Nimessä, joka ei olisi tapahtunut? Jos olen, haluan teidän kertovan sen minulle. Eikö se joka kerta olekin ollut täydellistä, puhujanlavalla? Eikö se joka kerta olekin tapahtunut juuri niin kuin Hän sanoi? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Tämä oli NÄIN SANOO HERRA.

227   Seisoin tuona hetkenä siellä katsellen ja näin kymmeniätuhansia kertaa tuhansia olevan tulossa, nuoria miehiä ja naisia, jotka juoksivat ja kietoivat kätensä ympärilleni ja huusivat. Katsoin taakseni ja näin itseni makaamassa vuoteella. Oi, Herra salli minun katsoa ajan esiripun taakse. Oi, Herra antoi minun katsoa ajan esiripun taakse.

228   Mitä se on? Se on eläväksi tekevä voima, joka tulee tempaamaan meidät pois, tuo suuri eläväksi tekevä voima. Tuo eläväksi tekevä voima on tuleva tuli näinä viimeisinä päivinä.

229   Siitä syystä olen Arizonassa juuri nyt. Täällä on istumassa monia ihmisiä, jotka olivat täällä Phoenixissa ja kuulivat minun kertovan sen teille täältä samalta puhujanlavalta: “NÄIN SANOO HERRA.” Kuinka monet muistavat sen? Jotakin oli valmistautumassa tapahtumaan.

230   Näin seitsemän enkelin tulevan. Eikö Life-lehti kertonutkin siitä, kun sumu ajelehti täällä 27 mailia korkealla ja kolmekymmentä mailia leveänä. Eivätkö Fred Sothmann ja nämä toiset, Gene Norman, joka istuu siellä takana, seisseetkin siellä, kun nuo seitsemän enkeliä ilmestyivät siellä mäellä? Se ravisteli noita mäkiä mailien etäisyydeltä sillä tavalla. Siellä seisoivat seitsemän enkeliä, hopeamiekka kädessänsä, ja sanottiin: “Mene kotiin ja avaa nämä Seitsemän Sinettiä, jotka on annettu.” Ja tässä ne ovat. Tuo todellinen avioliiton ja avioeron salaisuus, käärmeen siemen ja kaikki nämä asiat, joista on pidetty melua. Se on NÄIN SANOO HERRA.

231   Mitä se on? Tuo eläväksi tekevä voima tulee seurakuntaan ja tekee sen valmiiksi tässä hetkessä, jota lähestymme, eläväksi tekevä voima.

Oi, Jumala, auta meitä vastaanottamaan se. Auta meitä uskomaan se.

232   Näettekö? Kuitenkin riippuu siitä asenteesta, minkä te otatte, tuleeko se tekemään teille lainkaan hyvää tai ei. Teidän täytyy uskoa se. Jos te ette usko sitä, siitä ei ole teille hitustakaan hyötyä.

233   Kuinka Samuel seisoi siellä kansan edessä ja sanoi: “Olenko minä koskaan kertonut teille mitään Herran Nimessä, mikä ei olisi tapahtunut? Keräsinkö minä koskaan teiltä rahojanne elämistäni varten?”

“Et, mutta me haluamme kuninkaan joka tapauksessa.”

234   Samanlainen on seurakunta tänään. He tahtovat pitää omat ajatuksensa. He eivät kiinnitä mitään huomiota teihin. He kävelevät suoraan ympäri. No niin, se vain osoittaa, ettei tätä eläväksi tekevää voimaa ole siellä.

235   “Oh”, te sanotte, “minä puhuin kielillä.” “Minä hypin ja huusin.” Se on kaikki hienoa.

236   Mutta jos siellä on tuo eläväksi tekevä voima, te tulette tuon tunnistamaan sen. Niin kuin tuo pieni kotka tunnisti, että se oli hänen äitinsä. Se on Sana, se on NÄIN SANOO HERRA. Sen Jumala lupasi. Se oli ennalta kerrottu. Se on tarkalleen tapahtunut. Me olemme ilman epäilyksen varjoakaan, potentiaalisesti ylösnousemuksessa juuri nyt. Pyhät ovat valmistautumassa otettaviksi ylös ilmaan.

237   Niinpä Jeesus oli niin täynnä eläväksi tekevää voimaa, että Hän sanoi: “Jos te voitte hävittää tämän temppelin, jonka te ajattelette vieneen teiltä 40 vuotta rakentaa, niin Minä tulen nostamaan sen ylös kolmessa päivässä.”

238   Miksi? Miksi Jeesus sanoi sen? Haluan kysyä teiltä. Miksi Jeesus sanoisi jotakin sen kaltaista? Hän tiesi, että Hän oli… Aamen! Toivoisin, että voisin saada sen menemään mieleenne. Hän tiesi kuka Hän oli. Hän tiesi, että Hän oli täyttänyt jokaisen sanan, jonka Jumala oli kirjoittanut Hänestä. Hän tiesi olevansa Se, josta Daavid puhui.

239   Tiedättekö olevanne niitä, joista Raamattu puhuu? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Tiedättekö asemanne Kristuksessa? Jos te olette Kristuksessa, te olette uusi luomus. Te tiedätte, että tämä Sana on kuin jokapäiväistä elämää teille. Ihan varmasti. Se on teidän. Te olette kotka. Se on teidän ruokaanne.

240   Hän tiesi, että Jumalan voimalla Hän tekisi sen, koska oli profetoitu, että Hän tulisi tekemään sen. Siitä syystä Hän ei pelännyt sanoa: “Hävittäkää tämä temppeli. Minä nostan sen ylös kolmessa päivässä”, koska Daavid sanoi: “Minä en ole jättävä Hänen sieluansa helvettiin. Enkä ole salliva Pyhäni näkevän turmeltumista.” Hän tiesi, ettei yksikään solu Hänen ruumiistaan turmeltuisi, ja ne turmeltuvat 72 tunnissa. Hän sanoi: “Hävittäkää tämä temppeli. Minä tulen nostamaan sen jälleen ylös kolmessa päivässä.” Miksi? Hän oli niin täynnä tuota eläväksi tekevää voimaa, joka teki eläväksi jokaisen Sanan. Hän katsoi taaksepäin ja näki täyttäneensä jokaisen Sanan, minkä Jumala oli Hänestä kirjoittanut, mitä nuo profeetat olivat sanoneet. Hän tiesi, että myös se tulisi täyttymään.

241   No niin, onko teidän henkenne sanonut “aamen” jokaiselle sanalle, jonka Jumala on sanonut, ja onko se täyttynyt elämässänne uskovaisena?

242   Tai onko teillä joitakin varauksia, ja te sanotte: “Mutta minun kirkkoni opettaa eri tavalla”? Silloin ole varovainen, haukka!

243   Huomatkaa, kotkat uskovat. Heillä ei ole mitään kysyttävää. He uskovat sen.

244   Hän tiesi, että se tapahtuisi, koska Sana sanoi sen, ja jokaisen Hänestä kirjoitetun Sanan täytyi täyttyä. Hän tiesi pyhän profeetan profetoineen, että Hän tekisi sen, kirjoittaneen sen Jumalan voimasta.

245   Profetia ei koskaan petä. Se ei voi. Jumalan Sana ei voi pettää. Ja Henki on kirjoittanut sen. Nyt myös, jos se Henki, joka nosti ylös Jeesuksen kuolleista, jos se asuu teidän olemuksessanne, teidän ruumiissanne, tulee Se tekemään eläväksi myös teidän kuolevaisen ruumiinne. Silloin voitte ampua sen, polttaa sen, tehdä sille mitä haluatte, tehdä pilaa siitä, repiä sen alas, hylätä sen, tehdä mitä haluatte tehdä, Jumala tulee nostamaan sen ylös, koska Hän sanoi tekevänsä sen. Jokaisella Jumalan pyhällä on tuo lupaus itsessänsä, ja hän tietää, että se on totuus. Niinpä älä pelkää veli, me olemme jo pääsiäisessä.

246   Katsokaa nyt kirkastamista Kirkastusvuorella, juuri ennen kuin lopetamme. Me olimme kaikki siellä edustettuina kirkastamisessa. Katsokaa, mitä me näemme tänään. Pankaa vain merkille, mitä me näemme tänään, eläväksi tekevän Jumalan voiman. Me olimme kaikki siellä. Siellä olivat kuolleet pyhät edustettuina Mooseksessa. Siellä oli ylösnousemus ja Jeesus Kristus kirkastettuna. Mooses, Elia ja Jeesus kaikki seisoivat siellä vuorella. Kuolleet pyhät, ylöstemmatut pyhät ja Jeesus kirkastettuna. Oi!

247   No niin, te sanotte… Kuulin erään kaverin sanovan: “Te ihmiset, jos teillä kerran on tuonkaltainen voima, tulisi teidän mennä ulos ja kertoa ihmisille, mitä te voitte tehdä.” Olkoon kaukana todellisesta kristitystä sanoa jotakin sen kaltaista. Varmastikaan me emme väitä, että meillä olisi mitään voimaa.

248   Mutta yhden asian me teemme. Kun he katsoivat ympärilleen kaikki tämä voima yllään, he näkivät Jeesuksen yksin, ja todellinen totinen uskovainen ei välitä jonkun kirkkokunnan kannattamisesta tai mistään sellaisesta, hän haluaa vain yhtä asiaa, nähdä Kristuksen kirkastettuna. Mikään muu ei merkitse mitään. Todellinen Kirkastusvuoren kokemus kirkastaa ainoastaan Jeesusta Kristusta. Hän ei kirkastanut Moosesta, Hän ei kirkastanut Eliaa, Se ei kirkastanut itseään, Se ei kirkastanut mitään muuta, vaan he näkivät kirkastetun Kristuksen. Ja jokaisella todellisella uskovaisella on sydämessään kirkastaa Jeesusta Kristusta. Sen hän yrittää saada ihmiset näkemään.

249   Ei sanota: “Hyvä on, jos tulet ja liityt meidän ryhmäämme…” “Jos teet tämän, tai teet tuon…” Oi, älkää tehkö sitä! Älkää tehkö sitä!

250   Nähkää Jumalan Sana, joka on Kristus korotettuna ja joka täyttää tämän päivän lupauksen, tässä suuressa ylösnousemuksen hetkessä. Ja se antaa heille ilon, kun he tietävät, että me olemme Hänen kanssaan, liha Hänen lihastansa, luu Hänen luustansa. Mikä ilo se onkaan. Se on ainoa asia, josta todellinen uskovainen välittää.

251   He eivät välitä kirkkokunnasta. He eivät huoli organisaatiota. He eivät välitä, mitä toiset naiset ajattelevat. He eivät välitä sellaisista asioista, varmasti eivät. He eivät halua tehdä näitä asioita, joita toiset naiset tekevät. Eivätkä nämä miehet halua tehdä näitä asioita. He eivät riipu kiinni ja halua miellyttää jotakin organisaatiota välttyäkseen potkuilta ja ruokalipun menetykseltä. He eivät välitä noista asioista. Se on kaikki hölynpölyä heille.

252   Heillä on vain yksi halu sydämessään, ja se on Jeesuksen Kristuksen kirkastaminen. Heidän käyttäytymisensä täytyy olla Jumalan mukaista. Sen on ehdottomasti oltava, ei mitään muuta kuin vain Jeesuksen Kristuksen kirkkautta. Ja mikä on Jeesus? Sana. Onko se oikein. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja me näemme Hänen saman vahvistetun menetelmänsä, joka vahvistaa Hänen ylösnousemuksensa. No niin, mitä se on? Te näette elämänne Hänen luvatun Sanansa mukaisesti, niin kuin Hän sanoi, että Hän on sama eilen, tänään ja iäti, todistavan, että Hän yhä on elossa.

253   En välitä, vaikka jokainen ovi maassa olisi suljettu Hänelle. Tuo aika… Oi, sanoin juuri täyttäneeni 56 vuotta, elämäni voi sammua. Olen sydänkohtaus-iässä. Olen siinä iässä, että olen altis näille kaikille asioille. Mutta onko sillä väliä? Sillä ei ollut väliä minulle ollessani nuori. Sillä ei ole mitään väliä nyt, kun hetkeni ovat luetut, ja korttini otetaan telineestä. En välitä siitä, tietävätkö he minun koskaan eläneen maan päällä. Sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Teillä ei tarvitse olla mitään suuria muistomerkkejä tai suuria rakennuksia kertomaan, että te olitte täällä maan päällä.

254   On yksi asia, jonka haluan teidän kaikkien tietävän: että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iäti, ja että sydämessäni pidän Hänen aineellistumansa. Tiedän, että jonakin päivänä, vaikka voinkin olla hukkunut mereen tai olla tapettu Afrikassa. Minä en tiedä, mitä minulle tapahtuu, mutta on yksi asia, jonka tiedän: minä omistan tuon aineellistuman. Halleluja! Jokainen ovi voi olla suljettu. Se ei merkitse minulle hitustakaan. Minä en yritä kirkastaa jotakin miestä, jotakin organisaatiota, itseäni enkä mitään näistä ryhmistä tai mitään muuta. Minä haluan ihmisten näkevän Jeesuksen Kristuksen nousseen kuolleista ja Hänen Henkensä elävän. Hän on sama eilen, tänään ja iäti.

255   Ei ole ihme, että Jeesus sanoi: “Älä pelkää. Minä olen Hän, joka oli kuollut, mutta Minä elän aina ja iankaikkisesti.”

256   Sillä nyt me olemme Hänen lunastamiaan ja olemme nousseet Hänen kanssaan. Ja me olemme nyt, emmekä tule olemaan, istumassa Taivaallisissa paikoissa Hänen kanssaan. No niin, kun meillä on Hänen Henkensä itsessämme, tuo aineellistuma, osoittaa se, että kaikki epäilykset ovat pyyhityt pois. Mutta Kristus elää, ei että minä elän, en minä, vaan että Kristus elää minussa. Te ette elä, vaan Kristus elää teissä, koska Hänen elävä Sanansa elää teissä ja osoittaa, että kaikki teidän metodisti-, baptisti- ja helluntailais-ajatuksenne ovat pyyhityt pois. Ja Jeesuksen Kristus…

257   Aivan niin kuin Kirkastusvuorellakin kaikki profeetat ja kaikki muutkin olivat lopussa. Kaikki nuo metodistien, luterilaisten ja presbyteerien päivät olivat hienoja, mutta “tämä on Minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä”, tämän hetken Sana, Sinettien hetki, kun kaikki ne salaisuudet, jotka olivat olleet kätkettyinä kaikki nämä vuodet, ja tuo suuri ajan pyramidi, jonka pääkivi oli lyöty pois, on hiottu sopivaksi, niin että Daavidin tähti tulee asettumaan paikallensa, ja suuri elävän Jumalan seurakunta tullaan nostamaan ylös kuin kotkan siivillä ja kuljettamaan Kirkkauteen. Kyllä.

258   Nyt meidän ruumiissamme, puhuen uusilla kielillä, profetoiden ja nähden ennalta ja laskien kädet sairaiden päälle, ja he tulevat terveiksi. Maailma on kuollut ja samoin kaikki maailman asiat. Me olemme siirtyneet kuolemasta elämään, ja nyt me omistamme tuon voiman. Halleluja!

Tuona ylösnousemuksen aamuna,
Kun kuoleman sinetit tulevat olemaan murretut,
Me olemme nouseva.
(Halleluja)
Me olemme nouseva.
(Aamen)

259   Ei ole tarpeeksi perkeleitä Helvetissä estääkseen meitä tekemästä sitä. Me olimme Jumalan ennalta määräämät tätä hetkeä varten. Jumalan Sana julkituo itsensä meidän kauttamme, ja me elämme Jumalan läsnäolossa Jumalan lupauksen Sanan mukaan. Ei ole minkäänlaista perkelettä Helvetissä, joka voisi estää minua nousemasta! Ei ole yhtään ovea, jonka hän voisi sulkea kasvojeni edestä tuona aamuna. Sinetit on murrettu. Halleluja!

260   Minä olen vapaa. Minä olen kotka. Minä en enää pidempään ole häkissä, vaan minä olen vapaa. Olen noussut kuolleista uuteen Jeesuksen Kristuksen elämään, enkä vain minä, vaan jokainen mies, nainen, poika tai tyttö, joka istuu täällä ja on täytetty tällä Jumalan Hengellä. Hän on uusi luomus Kristuksessa, ja te olette kotka.

261   Me olemme elossa tänään ja nautimme tästä ylösnousemuksesta iankaikkisesti. Koska Hän elää, myös me olemme eläviä, ja Hän elää meissä tehden meidät eläviksi, ja se Henki, joka nosti Hänet ylös kuolleista ja asuu meidän olemuksissamme, on tekevä eläväksi meidän kuolevaiset ruumiimme tuona suurena iankaikkisena pääsiäisenä. Kunnia Jumalalle!

262   Oi, ottakaa maailma. Ottakaa mitä tahdotte, mutta antakaa minulle Jeesus. Aamen. Minä rakastan Häntä. Hän on koko maailma minulle.

263   Ja koska te olette osa Hänestä, minä olen osa teistä, te olette osa minusta, ja yhdessä ne olemme osa Hänestä.

264   Oi kristityt, mikä tilaisuus meillä onkaan! Meillä on tilaisuus, josta Pyhä Paavali ei koskaan edes uneksinut. Meillä on tilaisuus, jota Eenokilla, Elialla ja kaikilla muilla heistä ei koskaan ollut. Heillä ei ollut sellaisia mahdollisuuksia kuin meillä on nyt.

265   Jossakin täällä on yksi pieni lammas, eikä Hän tule olemaan tyytyväinen ennen kuin se on tullut sisälle lammastarhaan. Jumalan avulla ja näyn ja NÄIN SANOO HERRA mukaisesti palaan meren yli. Tuo viimeinen pieni lammas voi olla musta, jossakin siellä, en tiedä, siellä, missä he eivät edes usko heillä olevan sielua, mutta Jumala tietää paremmin. Tulen etsimään elämäni viimeiseen päivään asti löytääkseni tuon yhden, missä tahansa se onkin.

266   Toivon, etten ole loukannut ketään veljiäni sanomalla näitä suoria asioita. Ei niin, etten haluaisi teidän käyvän kirkossa. Varmasti haluan teidän menevän kirkkoon. Käykää kirkossa, minne tahansa menettekin. Mutta älkää vain antako sen olla toivona, että sanotte: “Minä kuulun tähän”, tai “Minä kuulun tuohon.” Oi, veli tai sisar, kuulu Kristukselle! Käy seurakunnassa, mutta kuulu Kristukselle. Aamen!

267   Olkoon tämä potentiaalinen… Jos se ei ole teissä, eikä se juuri nyt tee teitä eläväksi elämään, niin ettekö haluaisi vastaanottaa sitä nyt?

268   Tämä huone on täynnä sitä. Tunnen sen kaikkialla ylläni. Tiedän, että se, Jumalan voima on täällä. Tuo suuri näkyjen näkijä, tuo suuri ennalta kertoja, joka saattoi kertoa asioita, eivätkä ne ole koskaan pettäneet. Tuo suuri Eräs, joka saattoi puhua, eikä kukaan ihminen voinut sanoa, että “se ei ole niin”. Kukaan ihminen ei voi avata, eikä kukaan voi sulkea. Hän, joka oli kuollut, on nyt elossa ja on elossa tänään täällä Phoenixissa käyskennellen uudestisyntyneiden kukkien keskellä.

269   Ei ole ihme, että tuona pääsiäisaamuna pieniä kastepisaran kyyneliä tippui jokaisen liljan ja jokaisen ruusun poskilta. Miksi? Se tiesi, että se oli tuotu esiin maasta, ja että jossakin olisi iankaikkinen kukka kukkimassa. Se tulee ottamaan paikkansa jonakin päivänä. Kyllä.

270   Ei ole ihme, että ilon kyyneleet voivat vieriä poskiltamme. Ei ole ihme, että sydämemme värisevät ja vapisevat, kun voimme tuntea tuon saman muuttavan voiman tulevan sisälle meidän elämäämme ja täyttävän meidät, antaen meidän jopa puhua kielellä, joka tulee Taivaasta.

271   Me olemme niin eläväksi tehtyjä Hänen läsnäoloonsa siellä, profetoimme, näemme ennalta, kerromme ennalta, ja kaikki osuu täydellisesti Sanan mukaan. Jos profetoiminen on vastoin sitä, älkää uskoko sitä, mutta jos se on Sanan mukainen, se on jo sanottu, NÄIN SANOO HERRA.

272   “Älä pelkää, Minä olen Hän, joka oli kuollut ja on elossa aina ja iankaikkisesti.” Se on Jumalan Pääsiäissinetti. Se sinetöi jokaisen kirjaimen tästä Sanasta teidän sydämeenne. Mikä on sinetti? Te olette kirjoitettuja kirjeitä, joita kaikki ihmiset lukevat. Te tiedätte sen. Mutta kun Jumala on vaatinut teidät, Hän on sinetöinyt teidät Pääsiäissinetillä, niin että te olette ylösnoussut Kristuksen kanssa ja te olette uusi luomus.

273   Jos teitä ei ole sinetöity tänä aamuna, tehkää niin sillä aikaa, kun kumarramme päämme.

274   [Joku veli seurakunnassa alkaa puhua kielillä. Tyhjä kohta nauhassa.] Herra. Kuulitteko sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

275   Ajatelkaa nyt, päänne kumarrettuina. Roomalaiskirje 8:11: “Jos se Henki, joka nosti ylös Kristuksen kuolleista, on teissä, tulee se eläväksi tekemään myös teidän kuolevaiset ruumiinne.”

276   Mitä me voimme odottaa, ihmiset? Mitä on jäljellä? Katsokaa Formosaa ja koko maailmaa, atomiohjuksia ja kaikkea muuta, jotka ovat valmiina iskemään maailmaa. Ihmiset ovat hermostuneita, pelkäävät ja huutavat, ja nämä elokuvatähtien jäljittelijät siellä, jotka kertovat kaiken kaltaisia vitsejä, aivan niin kuin pieni poika kulkiessaan yöllä hautausmaan halki vihellellen ja yrittäen saada ihmiset uskomaan, että kaikki on kunnossa. Älkää te olko petettyjä. Herran tulemus on käsillä.

277   Huomasitteko, tässä eräänä päivänä, eräs kalastaja tuli luokseni kertomaan sitä. Hän oli istumassa täällä lahden rannalla jonkinlaisella karulla niemellä, tai jossakin, ja paljon ennen kuin tuo maanjäristys ravisteli Kreikkaa, kaikki kalat, jotka tavallisesti söivät tuohon aikaan aamulla, ne eivät syöneet. Mitä se oli? Ne eivät olleet pinnan lähellä. Toisella kerralla tuo sama asia tapahtui, ja hän tiesi juuri sillä hetkellä jotakin tulevan tapahtumaan, koska kala ei syönyt tuohon aikaan.

278   Kaikki lokit ja muut linnut, jotka söivät kaloja, ne lakkasivat syömästä. Ne syövät varhain aamulla. Ne istuivat rannalla, siirtyivät pois jyrkänteiltä, ja muutaman minuutin kuluttua merisammal alkoi kiehua ylös meren pohjasta. Nuo kalat tiesivät sen, ennen kuin se tapahtui.

279   Mennessäni Intiaan luin sanomalehdestä, jossa sanottiin: “Maanjäristyksen täytyy olla ohitse.” Päiväkausiin eivät nuo pienet linnut oleet halunneet tulla takaisin pesilleen, kivienkoloihin. Karja ei halunnut seistä noiden kivimuurien varjossa päivän kuumuudessa. Lampaat seisoivat keskellä niittyä nojaillen toisiaan vasten. Ne eivät halunneet mennä noiden kiviaitojen lähelle kahteen tai kolmeen päivään ennen tuota maanjäristystä.

280   Miksi? Nuo lampaat tiesivät sen. Ne tiesivät, että jotakin tulisi tapahtumaan. Nuo linnut tiesivät, että jotakin tulisi tapahtumaan. Nuo lokit tiesivät, että jotakin tulisi tapahtumaan. Se on se sama Jumala, joka johti nuo eläimet arkkiin.

281   Ettekö te, Hengellä täytetyt ihmiset, voi nähdä, että jotakin on tapahtumaisillaan? Älkää odottako jotakin suurta valtavaa yleismaailmallista, jotakin pyyhkäisevää, ei mitään muuta kuin Herran Jeesuksen tulemusta. Muistakaa, vain muistakaa noita Herran lupauksen sanoja.

282   Ettekö haluaisi tulla sisälle nopeasti? Lähtekää pois noiden suurten muurien luota. Ylösnousemus on nyt käsillä. Jos täällä on joitakin, jotka eivät tiedä menevänsä tuossa ylösnousemuksessa eivätkä ole varmoja siitä, että tämä ylösnousemuksen voima lepää heidän luissaan.

283   Vaikka iho-madot hävittäisivät sen, vaikka joutuisitte atomipommin räjähdyksen keskelle, se ei tule koskaan hävittämään tuota eläväksi tekevää ylösnousemusvoimaa. Ei, ei, sisar, veli, teidän kallis nimenne on pantu Karitsan Elämänkirjaan, siellä ylhäällä. Kukaan ei voi pyyhkiä sitä pois. Ei ole tarpeeksi pyyhekumeja koko maailmassa pyyhkimään nimeänne pois tuosta Kirjasta, jossa Hänen Verensä on ostanut sen.

284   Jos ette ole varmat siitä, niin älkää nyt jättäkö sitä sattuman varaan. Te voitte jättää sattumanvaraan sen, että juoksette jonkin esteen lävitse jossakin ettekä kuole, mutta tämän esteen lävitse te ette tule juoksemaan. Ei, ei, te tulette saamaan sen. Teidän ei tarvitse. Punainen valo vilkkuu nyt. Ohittakaa se. Ohittakaa omat ajatuksenne. Ohittakaa maailman asiat.

285   Tulkaa. Olkaamme ylösnousseita yhdessä tässä suuressa pääsiäisen ajassa, tässä suuressa pääsiäisen juhlinnassa. Voitteko juhlia sitä sydämessänne tällä viikolla? Jos ette voi, niin haluaisitteko kohottaa kätenne Jumalalle.

286   Sanokaa: “Jumala, minä en ole varma siitä. En tiedä voinko tehdä kaikkea sitä tai en. Tahtoisitko auttaa minua? Kohotan käteni Sinulle, Herra, auta minua.” Jumala siunatkoon teitä. Jumala siunatkoon teitä. Se on hyvä. “Minä haluan Sinun, Herra, auttavan minua. Minä haluan olla ylösnostettu. Minä haluan, että minulla on potentiaalisuus juuri nyt. Haluan tietää, että asiat ovat oikein. Haluan tietää, että se on kunnossa. Herra.” “Minä en voi tehdä virhettä. Minä en halua tehdä virhettä. Silloin se tulee olemaan liian myöhäistä. Nyt on se päivä. Nyt on se päivä.” Älkää odottako.

287   Äskettäin olin saarnaamassa. Eräs vanha värillinen mies tuli siellä rakennuksen perällä tapaamaan minua. Hän sanoi: “Pastori, haluan kertoa sinulle jotakin. Minä sanon, että olet oikeassa.” Hän sanoi: “Olen sanonut Herralle pitkän aikaa sitten, että haluan lippuni olevan kädessäni tuona aamuna. Haluan tietää, että se on merkitty oikein. Siellä alhaalla virralla on oleva paljon vaikeuksia.” Hän sanoi: “Minä olen tulossa tuolle virralle. Minä en halua siellä olevan minkäänlaisia vaikeuksia. Haluan saada sen kaiken oikaistuksi täällä.” Niin se on.

288   Onko teillä viisumianne? Jos teillä ei ole viisumianne… Teillä voi olla passinne, mutta jos teillä ei ole viisumianne, te ette tule menemään sisälle tuohon maahan. Te tiedätte sen. Onko kaikki valmiina? Jos ei ole, juuri nyt on aika tehdä se.

289   Ajatelkaa sitä, jos olette hieman peloissanne nyt… Täällä nousi noin sata kättä ylös. Joten jos olet hieman peloissasi asiasta, niin selvittäkäämme se.

290   Tiedän, että meillä on ollut erilaisia tapoja. Joku sanoo: “Tulkaa ja antakaa minun puristaa käsiänne.” Toiset sanovat: “Tulkaa ja polvistukaa alttarille.” No niin, nuo ovat hienoja asioita. Minulla ei ole sanaakaan sanottavana sitä vastaan. Ei mitään..

291   Mutta sallikaa minun kertoa teille minun tapani, “Niin monet kuin uskovat…” Alttarille tuleminen ei saa teitä uskomaan. Kädenpuristaminen saarnaajan kanssa ei saa teitä uskomaan. Mutta jos olette Jumalan kutsuma ja olette alusta alkaen kotka, silloin vain huuto kertoo sen teille. Te uskotte. Jos te todella uskotte sen, tulen rukoilemaan kanssanne .

292   Voitteko kuvitella, että tuo pieni kotka olisi pysynyt siellä kanatarhassa yhtään pidempään? Ei! Ei! Ei, älä jää tänne enää pidempään. Olkaamme nyt ylöstemmattuja. Jumalan armo on täällä.

293   Taivaallinen Isä, me käsitämme, että olemme tulossa lopun hetkeen. Meillä ei nyt ole liiaksi aikaa olla täällä. Se ei johdu iestämme vaan ajasta. Me uskomme, että monet nuoret henkilöt, jotka istuvat täällä, tulevat olemaan elossa, kun tämä tapahtuu, ja se voi tapahtua vielä tänään. Me emme tiedä tuota minuuttia tai tuntia, mutta Herra, Sinä sanoit meille: “Kun te näette näiden asioiden tapahtuvan…” Ja niitä on tapahtunut nyt pitkän aikaa.

294   Me tiedämme olevamme hyvin pitkällä tieteen mukaan. Kuusi tai seitsemän vuotta sitten me olimme kolmen minuutin päässä puoliyöstä. Me emme tiedä, kuinka paljon aikaa on tikittänyt, mutta me tiedämme olevamme täällä.

295   Oi, Jumala, omata tuo varmuus! Nähdä sydämemme vahvistavan jokaisen Jumalan lupauksen “aamenella”. Nähdä sen Hengen itsensä, joka on tullut meihin, eläväksi tekevän meidän olemuksemme!

296   Jumala, salli veljieni nähdä se tänä aamuna. Anna veljieni nähdä se, että tuo Henki tulee sisälle ja tekee eläväksi Sanalle. Anna sisarteni nähdä tuo sama asia, Herra. Ja sitten, jos he näkevät, että jokin ei anna heidän tulla eläviksi tuolle Sanalle, oi Jumala, voikoot he panna sen pois nopeasti. Suo se, Isä. Se on kaikki Sinun käsissäsi nyt. Tiedän epäonnistuneeni monissa asioissa ja tulen epäonnistumaan, Herra, mutta olen tehnyt kaiken, mitä tiedän tehdä. Nyt se on Sinun käsissäsi. He ovat Sinun Jeesuksen Nimessä. Vastaanota heidät, Isä.

297   Nyt teille täällä, jotka olette tarpeessa, jotka tarvitsette ruumiinne parantumista. Kuinka monta uskovaista on täällä? Kohottakaa kätenne. “Minä olen uskovainen niin pitkälle kuin tunnen sydämeni.” Kuinka monet omistavat… Te tiedätte, ilman epäilyksen varjoakaan, että sydämessänne juuri nyt olette nousseet kuolleista? Oi, mitä silloin voisikaan tapahtua tämän kaltaisessa kokouksessa! Tiedän olevani myöhässä, mutta mitä voisikaan tapahtua juuri nyt? Ajatelkaa vain, mitä voisi tapahtua! Nämä edellytykset siihen ovat teissä itsessänne. Te jotka kohotitte kätenne, te aivan kuin vannoitte valan Jumalalle. “Minä tiedän, että jotakin on tapahtunut minulle. Minä en ehkä ole aivan siinä, missä minun tulisi olla.”

298   Myöskään minä en ole. Ei, minä olen kaukana siitä, mitä minun tulisi olla, mutta tämän yhden asian minä tiedän. Minä olen siirtynyt kuolemasta elämään. Minä tiedän, että jotakin tapahtui minulle. Ei nyt vanhana miehenä, vaan monia, monia vuosia sitten se tapahtui.

299   Ja minä tiedän, että tuona päivänä, kun kävelin sinne sairaalaan, kun minulla oli suuri koettelemukseni… Näin vaimoni kuolevan minun huutaessa hänen elämänsä puolesta. “Mitä muuta minä olen tehnyt kuin seissyt kadunkulmassa saarnaamassa ja rukoilemassa sairaiden puolesta.”

Ja sitten Saatana sanoi: “Mutta Hän ei halua vastata, sinun rukoukseesi.”

300   Minä näin vaimoni kuolevan, mutta tiedän, että hänessä oli tuo ylösnousemusvoima. Nuo luut ovat nouseva ylös jälleen.

301   Näin pienen lapseni makaavan siellä. Laskin käteni sen päälle ja sanoin: “Jumala, älä ota sitä.”

302   Näytti siltä kuin Hän olisi vetänyt verhot alas ja sanonut: “Minä en enää halua edes kuulla sinua.”

303   Saatana sanoi: “Siinä se on, vain yksi sana.” Hän tiesi olla sanomatta minulle, ettei ollut Jumalaa, koska tiesin, että oli. Mutta hän sanoi, ettei Hän rakasta minua, ettei Hän välitä minusta. Kaikki järkevät syyt. Hän sanoi: “Sinä olet vain nuori mies, vain 20-vuotias. Siellä makaa vaimosi ruumishuoneella, ja tässä lapsesi on myös menossa. Ja sinä olet sanonut, että Hän oli suuri Parantaja, ja kaikkea sitä, ja katso nyt, mitä Hän tekee. Vain yksi sana, eikä Hänen edes tarvitsisi puhua sitä. Vain katsoa alas ja nyökätä päätään, siinä kaikki ja se tapahtuisi. Lapsesi paranisi, mutta katsohan, Hän ei rakasta sinua. Hän ei välitä sinusta. Antaa lapsesi kuolla ja jopa kieltäytyy kuulemasta rukoustasi tässä pimeässä hetkessä.”

304   Kaikki se, mitä hän sanoi, oli ehdoton totuus. Hän sanoi: “Mitä sinä olet tehnyt? Työskennellyt koko pitkän päivän, kunnes voit tuskin pysyä pystyssä ja sitten seissyt koko illan kahteentoista ja kello yhteen asti kadunkulmissa saarnaamassa ja tehnyt sairaalakäyntejä. Tullut kotiin ja istunut tuoliin. Istunut siinä ja nukahtanut tunniksi tai kahdeksi ja sitten mennyt jälleen takaisin työhön. Seuraavana iltana, sama asia. Tässä sinä olet noin 21- tai 22-vuotiaana. Jokainen ystäväsi, jokainen nuori nainen, jokainen nuori mies, jonka kanssa koskaan olet seurustellut, kutsuu sinua hulluksi, omituiseksi tyypiksi. Mitä sinä olet tehnyt? Sinä olet tehnyt itsestäsi hullun. Etkö sinä näe sitä?” Olin melkein valmis olemaan samaa mieltä hänen kanssaan.

305   Ja jossakin syvällä sisimmässäni oli tuo eläväksi tekevä voima. Minä sanoin: “Herra antoi, ja Herra otti pois. Siunattu olkoon Herran nimi.”

Kun kaikki toivoni pettää,
Silloin Hän on kaikki toivoni ja siksi jää.
Kristuksella, lujalla Kalliolla, minä seison..
[Tyhjä kohta nauhassa.]…kaikki muu maa on upottavaa hiekkaa.
Kun Hän on tuleva pasuunan äänen kanssa,
Oi, että silloin olisin löydetty Hänessä.
Hänen vanhurskautensa vaippaan kiedottuna.

306   En omaani, minulla ei ole sellaista. Minun vanhurskauteni on kuin saastainen likainen riepu. En haluaisi yrittää mennä Taivaaseen saarnaamiseni perusteella. En haluaisi yrittää mennä Taivaaseen näkyjeni perusteella. Minä menen Taivaaseen, koska pidän Hänen armoaan sydämessäni, Hänen armoaan minulle. Siksi minä menen. Siten me menemme.

307   Oi, ystäväni, te olette osa tästä ruumiista. Te olette Jumalan pieniä lapsia. Minä sanon tämän nyt rakentaakseni teidän toivoanne.

308   Jos olen löytänyt suosionne ja kertonut teille totuuden, ja se, mitä olen teille kertonut… Niin kuin tuo profeetta menneinä aikoina sanoi, en tehdäkseni itsestäni Hänen profeettaansa, ei koskaan, mutta minä kerron teille totuuden. Onko Hän koskaan sanonut mitään, mikä ei olisi ollut oikein? Olen tuntenut teidät nyt 20 vuotta täällä Phoenixissa. Siitä lähtien kun tuo laulu laulettiin Haluan käydä sen läpi Hänen kanssaan, uskon että se oli veli Outlawsin, tai veli Garcian seurakunnassa. Olenko minä koskaan sanonut teille mitään Herran Nimessä, mikä ei olisi tapahtunut?

309   Muistakaa, on vain yksi toivo. Saakaa tämä eläväksi tekevä voima. Se on pitävä teidät, kun kaikki muu pettää, se tulee pitämään teidät.

310   Joku heistä sanoi: “Piditkö sinä uskontosi, veli Branham?”

Minä sanoin: “Ei, vaan se piti minut.”

311   Se pitää minut. Minä en pidä sitä. Ei ole kysymys siitä, pidänkö minä kiinni tai en, kysymys on josko Hän pitää tai ei. Hän on se, joka piti minut.

312   Hänen ei olisi tarvinnut tehdä sitä. Enkelit istuivat jokaisessa puussa. “Vain osoita sormellasi. Sinun ei tarvitse ottaa sitä pois ristiltä. Vain osoita sormellasi ja katso mitä tapahtuu.” Näettekö tuota pilkkaavaa joukkoa. Mutta jos Hän olisi tehnyt sen, ei minulla voisi olla tätä todistusta tänään. Teillä ei voisi olla sitä, mutta koska Hän jäi ristille, Hän pysyi siellä. Siitä syystä minä pysyn Hänen kanssaan.

Kristuksella, lujalla Kalliolla minä seison,
kaikki muu maa on upottavaa hiekkaa.

313   Nyt jos olette sairaita, tahtoisitteko laskea kätenne toistenne päälle. Rukoilkaamme. Laskekaa kätenne jonkun vieressänne olevan päälle. Huolimatta siitä, mikä teitä vaivaa, uskokaa nyt. Jos koskaan olen kertonut teille totuuden, kerron sen nyt. Jeesus sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Ja te olette uskovaisia, juuri te kohotitte kätenne. Älkää epäilkö. Siellä on joku kärsivä ihmispoloinen, jonka päällä kätenne ovat. Joku on laskenut kätensä teidän päällenne.

314   Muistakaa tuota eläväksi tekevää voimaa, tuota voimaa, joka nosti Jeesuksen ylös haudasta. Teillä on usko siihen, mitä teillä on omassa ruumiissanne. Se tulee auttamaan tuota henkilöä, jonka päällä kätenne ovat. Jos se asuu teissä, tulee se tekemään eläväksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne.

315   Rakas Jumala, kun seison täällä tänä aamuna keskipäivän lähestyessä, kun on suunnilleen se hetki päivästä jolloin Jeesus huusi: “Jumalani, Jumalani, miksi Sinä olet hyljännyt Minut?” “…Minun on jano.” Ei ole ihme, että tuo profeetta näki ennalta sen ja sanoi: “Kaikki minun luuni… he tuijottavat Minua, he lävistivät käteni ja jalkani…” Mutta Hänet oli luettu pahantekijäin joukkoon. Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden. Hän oli runneltu meidän vääryyksiemme tähden. Meidän rauhamme kuritus oli Hänen yllään, ja Hänen haavoillansa me olemme parannetut.” Me esitämme vaatimuksen siihen tänä aamuna, Jumala. Me vaadimme sitä.

316   Ylösnousemuksen aamuna, huomioi tämä vahvistettu totuus, jonka olen kertonut, Herra, Sinun Sanastasi Jumalan läsnäolossa. Hän on Tuomari, ja me olemme sen todistajia, että hän on lunastanut meidät, ja että meissä itsessämme, Jumalan armosta, lepää tuo ylösnostava voima. Ystävämme ovat sairaita, ne, joiden päälle kädet on laskettu.

317   Oi Jumala, me annamme haasteen perkeleelle uskomme keskellä tänä aamuna kädet laskettuina ihmisten päälle, ja minun käsieni ollessa ojennetut ihmisten ylitse. Lähteköön Jeesuksen Kristuksen Nimessä jokainen tauti ulos, joka yrittää pitää ihmisiä tässä vahvistetun totuuden läsnäolossa . Olkoot nämä ihmiset vapautettuja tänä päivänä. Raamattu, Jumalan Sana, sanoo: “Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Ja meidän kätemme ovat olleet kohotettuina ylös Sinua kohden, Jumala.

318   Niin kuin jokainen maan kasvi juo Sinun lähteestäsi, ja niin varmasti kuin tuo hedelmöitetty kasvi juo Sinun lähteestäsi, se alkaa rakentua, se alkaa kasvaa. Viljakasvi, kukkanen, mikä se onkin, juodessaan Sinun lähteestäsi se kasvaa ylös Sinua kohden.

319   Ja tänä aamuna me olemme kasvaneet useita tuumia, Herra. Me voimme ulottua korkeammalle. Me olemme juomassa Sinun lähteelläsi. Me olemme Sinun luotujasi, joilla on ylösnousemusvoima sisimmässämme, Herra, ja me rukoilemme, että Sinä kuulisit rukouksemme veljiemme ja sisartemme puolesta. Ja voikoon jokainen vaiva, joka estää näitä kalliita ihmisiä täällä, jotka omistavat tämän voiman, Herra, päästää heidät vapaaksi, niin että he voivat palvella Jumalaa. Ja se on oleva hyvin, Herra, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

320   Uskotteko te Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jättääkö tämän kaltainen asia? Näyttää aivan siltä, kuin teidän täytyisi vetää itsenne pois. Tuntuuko teistä sillä tavalla? [“Aamen.”] Voi olla, että se olen vain minä joka… mutta minulla on tunne, vain omituinen tunne, kun tulen ihmisten joukkoon istuessanne yhdessä tällä tavalla. Tiedän, että jossakin, näkymättömänä täällä, aivan kuin radio- ja televisioaallot, jotka kulkevat tämän huoneen lävitse, Kristus on tässä huoneessa. Ajatelkaa vain, meidän Lunastajamme. Tony, Hän on täällä. Aamen.

321   Ja kuka voisi olla yhtään onnellisempi kuin ihminen, joka omistaa raamatullisen todisteen jokaisen Jumalan Sanan julkitulemisesta nähdäkseen – jopa enkelit ja Hänen olemuksensa, niin kuin he ovat tehneet kautta aikakausien. Ja kuulla näkijöiden ennustamat sanat ja nähdä sen tapahtuneena aivan tarkalleen. Ja täällä me olemme Hänen tulemuksensa aatossa. Oi, mikä ihmeellinen aika.

322   Me tulemme näkemään Hänet. Yhtenä näistä päivistä Hän tulee olemaan täällä. Siihen asti kunnes Hän tulee, tahdotteko rukoilla minun puolestani? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Minulla on vaarallisia vaaroja edessäni. Minä tiedän sen. Ja minä kohtaan pakanoita, jotka voisivat ampua teidät aivan yhtä helposti kuin ottaisivat vesiryypyn. Ja teidän on maksettava siitä, te tulette heidän maaperälleen, ja he tulevat antamaan teille haasteen Raamatusta aivan niin helposti. Mutta en vielä koskaan ole nähnyt kertaakaan, milloin meidän Jumalamme ei olisi saavuttanut voittoa. Minä menen Hänen Nimessänsä, Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, joka on Iankaikkisen Elämän Toivo, Ylösnousemus ja Elämä. “Se, joka elää ja uskoo Minuun, on kuitenkin elävä, vaikka olisi kuollut. Ja kuka tahansa, joka elää ja uskoo Minuun, ei ole koskaan kuoleva.” Minä uskon sen olevan Jumalan iankaikkinen Sana. Uskotteko te samoin? [“Aamen.”] Tahdotteko rukoilla puolestani? [“Aamen.”] Ja minä tulen rukoilemaan teidän puolestanne. Vartioikoon Jumala meitä, kunnes jälleen tapaamme.

323   Nouskaamme nyt seisomaan hetkeksi. (Onko sinulla jotain, jonka haluaisit sanoa?)

Kumartakaamme päämme.

324   Ei yksinkertaisesti olisi oikein ilman, että olisimme laulamatta tätä pientä laulua, eihän? Muistatteko meidän lauluamme Minä rakastan Häntä? Onko se jokaisessa sydämessä? Laulakaamme se. Sisar kulta, tahtoisitko… Haluan sanoa, että minä myös arvostan sinun soittamistasi. Hyvä on.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni puul’ Golgatan.

Nyt me tulemme muuttamaan laulua.

Minun uskoni katsoo ylös Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa, jumalallinen Pelastaja!
Nyt kuule minua rukoillessani,
Ota kaikki syyllisyyteni pois,
Oi, anna minun tästä päivästä alkaen
Olla kokonaan Sinun!

325   Eikö se teekin jotakin teille? Kuinka monet teistä pitävät siitä oikein kovasti? Minä pidän riemullisista lauluista, mutta ollessamme palvonnan Hengessä, ettekö tekin rakasta näitä vanhoja suloisia hymnejä? Minä uskon Pyhän Hengen liikkuneen Eddie Pruitin ja niiden yllä, jotka kirjoittivat noita hienoja, vanhoja lauluja. Ettekö tekin usko niin? Fanny Grosbyn yllä, kun hän kirjoitti:

Älä kulje ohitsein. Oi hellä Pelastaja,
Kuule nöyrää huutoain;
Toisten luona vieraillessas,
Älä kulje ohitsein.
Sinä kaiken lohdutukseni virta,
Enemmän kuin elämä minulle,
Ketä minulla olisi maan päällä Sinun lisäksesi,
Ketä Taivaassa paitsi Sinä?

326   Eikö se olekin ihmeellistä? Se saa meidät haluamaan laulaa Minä rakastan Häntä, eikö niin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt, laulaessamme tällä kerralla Minä rakastan Häntä. Me rakastamme toisiamme. Jos me emme rakasta tosiamme, silloin me emme voi rakastaa Häntä. Puristakaamme nyt vain toistemme käsiä, seiskää vain ja ojentakaa kätenne pöydän yli jollekin ja puristakaa käsiä toinen toistenne kanssa.

Minä… [Veli Branham kääntyy mikrofonin luota ja puhuu jollekin henkilölle.]
…rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni puul’ Golgatan.

Kumartakaamme päämme nyt.

327   Tulen pyytämään veli Williamsia, nuorta veli Williamsia tulemaan tänne hetken kuluttua. Tulen pyytämään häntä lähettämään tämän kuulijakunnan pois rukouksessa.

328   Minä rakastan veli Williamsia, nuorta kristittyä ja hänen pientä perhettään ja uskon, että hän todella on Kristuksen palvelija. Minulla on paljon seuraa näistä ja näistä kalliista Mosleyn pojista, kaikista heistä. Me olemme olleet yhdessä, ja minulla on niin monia kalliita ystäviä täällä Phoenixissa, joita rakastan koko sydämestäni. Ja ajattelen tuota aamuna tuossa näyssä, kun Hän sanoi: “Kaikki, joita koskaan rakastit, ja kaikki, jotka rakastivat sinua, Jumala on antanut sinulle.”

329   Ehkä täällä on joitakin, jotka katuvat syntejään. Siellä lattialla, eräs nuori nainen itkee.

Vain kumartakaamme päämme hetkeksi hänen puolestaan.

330   Rakas Jumala, onko tämä tuo pieni lammas, joka oli jäljellä Phoenixissa? Minä en tiedä, Jumala, Sinä tiedät. Mutta jonakin päivänä se tulee olemaan. Mutta Isä, tämä epäilemättä on yksi, joten minä rukoilen, että Sinä auttaisit häntä juuri nyt. Avaa portti hellästi ja sano: “Tule, Minun lapseni. Tule sisälle uuvuttavalta tieltä. Sinä olet kompastellut siellä tuossa pimeässä. Minä tulin tänään noutaakseni sinut. Minun Henkeni puhuu nyt sinulle ja tuo sinut nyt lammastarhaan.” Suo se, Jumala. Voikoon tämä nuori nainen, joka on aivan elämänsä tienhaarassa… “Hänellä, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, on Iankaikkinen Elämä.” Suo se, rakas Jumala, tälle nuorelle kristitylle. “Häntä, joka tulee Minun tyköni, Minä en missään tapauksessa tule heittämään ulos.” Ja pyhien seistessä tämän rukoilevan nuoren naisen yllä.

331   Me jopa muistamme Paavalia, jota oli niin pahasti kivitetty, että hän oli kuolemaisillaan, ja kun pyhät seisoivat hänen yllään rukoillen, tuli elämä takaisin, koska noiden pyhien ruumiissa oli tuo eläväksi tekevä voima, joka toi elämän hengen takaisin Pyhälle Paavalille. Jumala, se varmasti pystyi rukoilemaan rukouksen, kuoleman ulos tästä henkilöstä, uskon rukouksen kautta elämään. Suo se, rakas Jumala.

332   Siunaa meitä nyt, kun me odotamme Sinua. Jeesuksen Kristuksen Nimessä ne rukoilemme.

333   Nyt päidenne ollessa kumarrettuina, tulen pyytämään veli Williamsia.

65-0221E KUKA ON TÄMÄ MELKISEDEK? (Who Is This Melchisedec?), Jeffersonville, Indiana, USA, 21.2.1965

FIN

65-0221E KUKA ON TÄMÄ MELKISEDEK?
(Who Is This Melchisedec?)
Jeffersonville, Indiana, USA, 21.2.1965

1       Kumartakaamme päämme rukousta varten.

Rakas taivaallinen Isä, kuullessamme tämän laulun Usko se vaanse saa meidän tietämään, että kaikki, mitä meidän täytyy tehdä periäksemme minkä hyvänsä Jumalan lupauksista, on vain uskoa ne. Sillä on kirjoitettu’’Kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat.” Kun me huudamme niin kuin tuo mies, jolla oli kaatumatautinen lapsi“Herra, minä uskon, auta minun epäuskoani!

2        Me kiitämme Sinua Sinun suuresta voimastasi, Sinun suuresta itsesi paljastamisesta meille näinä viimeisinä päivinä. Sydämemme tulee hyvin onnelliseksi ja iloiseksi, kun tiedämme tulleemme kosketukseen Elävän Jumalan kanssa, joka vahvistaa sen meille fyysisten, aineellisten todistusten kauttasamalla tavoin kuin Hän teki menneinä aikoina ja minkä Hän on luvannut myös lle päivälle. Olemme niin kiitollisia Sinulle, meidän Jumalamme. Tänä pimeänä hetkenä, kun kukaan ei näytä tietävänminne päin mennä, me olemme niin iloiset, että löysimme turva-alueen, pakopaikan.

3        Siunaa nyt meitä tänä iltana, Herra, kun puhumme Sinun Sanastasi. Ja nuo lupaukset, jotka on annettu meille, voikaamme ruokkia niillä sydämiämme arvostaen niitä kunnioituksessa ja totellen niitä todellisella jumalallisella kuuliaisuudella. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

4        [Joku puhuu veli Branhamille.] Rakkausuhri? Teidän ei olisi tarvinnut tehdä sitä. Kuka teki sen? Sinäkö olet syyllinen? Tarkoitin asioitteni hoitajaa. Hän sanoi keränneensä rakkausuhrin minulle. Hänen ei olisi tullut tehdä sitä. Minä arvostan sitämutta minä en tullut tänne sen vuoksi. Kiitos teille. Siunatkoon Herra teitä! Teen kaiken minkä voin. Tulen laittamaan sen suoraan ulkolähetykseen, niin silloin tiedän sen menevän Jumalan Valtakunnan hyväksi. Ja jos on Herran tahto, niin se on vievä minut sinne meren ylitse viemään sinne tätä samaa Evankeliumia, jota te olette istuneet kuuntelemassa tällä viikolla. Silloin tiedän, että se tapahtuu sillä tavalla kuin te uskoitte sen tapahtuvan. Auttakoon Herra minua tekemään sen.

5        Olen hyvin kiitollinen tästä suuresta yleisömäärästä tällä viikolla ja kaikista teistä ihmisistä, jotka jälleen tänä iltana olette puhelinyhteyksien päässä. Ja me olemme kiitolliset teistä jokaisesta.

6        Billy sanoi minulle tänä aamuna: “Isä, jos sinä vain olisit tullut minun kanssani aikaisin tänä aamuna päivän valjetessa ja seissyt täällä näkemässä, kuinka äidit ruokkivat vauvojaan autoissa, ja kuinka nuo ihmisraukat istuivat siellä sateessa odottamassa ovien aukenemista.” Voitteko nähdä millainen tekopyhä olisin, jos kertoisin teille mitään muuta kuin Totuuden? Olisin silloin todella iljettävä henkilö. Joskus minun täytyy loukata, mutta se ei tapahdu siksi, että haluaisin tehdä niin, vaan siksi että… Mutta se en ole minä, joka satutan teitä, se on Totuus, joka tekee kipeää. Mutta uskon, että syy miksi tulitte tänne, on se, että minä olen kuolemanvakavan vilpitön teidän kanssanne ja teen kaiken mitä vain voin auttaakseni teitä. Auttakoon Herra joka ainoaa teistä.

7        Ja nyt haluan kiittää ihmisiä heidän hienosta yhteistyöstään ja myös ihmisiä, jotka ovat tästä kaupungista ja jotka antoivat meidän vuokrata tämän koulun juhla- ja voimistelusalit. Haluan kiittää noita virkailijoita, jos te olette täällä. Haluan myös kiittää Houston Colvinia, joka on vastuussa täällä, hänen hienosta yhteistyöstään hänen auttaessa meitä saamaan tämän ja ollessaan kanssamme täällä jokaisen iltana.

8        Me kiitämme Jeffersonvillen poliisilaitosta siitä, että he tulevat tänne ja valvovat niin todella halvalla hinnalla. Luulen, että se makssa vain kaksi dollaria tunnilta, kun poliisi on täällä autojen parkkeerausta varten ja katsoakseen, ettei mitään tapahdu ja että kaikki on kunnossa. Olemme kiitolliset ihmisille sen vuoksi. Ja myöskin insinöörille täällä, olen pannut hänet merkille, sekä kaikille, jotka ovat jollakin tavalla asiasta osalliset. Olemme hyvin kiitollisia teille.

9        Kiitän joka ainoaa teistä lahjoista. Billy toi minulle juuri äsken, tänä iltapäivänä, lahjan, niitä oli useita laatikoissa, makeisia ja niin edelleen. Ja yhdessä niistä oli kuva Kristuksesta. Se oli vuorisaarna. Ja se todellakin oli kaunis. Minä kiitän siitä. Ja niin monia muita asioita, joista en tiedä, kuinka kiittäisin teitä. Ja sitten myöskin teidän avustuksestanne, kokousten rahoittamisesta. Me todellakin arvostamme sitä koko sydämestämme. Siunatkoon Herra runsaasti joka ainoaa teistä.

10    Billy sanoi, että monet ihmiset ovat pyytäneet yksityistä tapaamista tänä aikana. Ja monet ovat pyytäneet, että heidän pieniä lapsiaan vihittäisiin Herralle. Oi, kuinka haluaisinkaan tehdä sen.

Mutta näettehän, että tällä kertaa on niin tärkeätä, että pysyn koko ajan tämän Sanan tutkimisessa ja rukouksessa voidakseni saarnata nämä sanomat. On hyvin tärkeätä meille, että löydämme ensin Herran tahdon ja sitten puhumme näistä asioista. Ja sen kaiken täytyy osua kohdalleen, joten täytyy kysyä Jumalalta, mistä aloittaa.

11    Nyt jos Herra tahtoo, tulemme pian takaisin uudestaan, niin pian kuin vain voimme löytää sopivan päivän. Minä jo mainitsin jotakin pääsiäisestä. Minun on parasta tarkistaa se, sillä luulen, että minulla on varattuna jotakin Kaliforniassa suunnilleen tuohon aikaan. Voi olla että myös muistan väärin. Joka tapauksessa, kun jälleen tulemme tabernaakkeliin, tulemme lähettämään siitä tiedotuskortin seurakunnalle ja annamme tiedoksi päivän ja ajan.

12    Ehkäpä tuolla kerralla… Nytkään en ole varannut aikaa sairaiden puolesta rukoilemiselle. Meillä ei ole ollut yhtään kokousta rukoillaksemme sairaiden puolesta. Me olemme lähettäneet heidät tänne, ja veljet täällä ovat saarnanneet. Veli Lee Vayle ja nämä toiset veljet ovat saarnanneet ja rukoilleet sairaiden puolesta,ja kastaneet ihmisiä, jotta minä olen voinut pysyä yksin Sanan kanssa. Me kiitämme näitä miehiä, he ovat toimineet urheasti.

13    On niin monia ystäviä täällä, joita haluaisin tavata. Katsoessani sinne näen Johnin ja Earlin. Ja siellä on tohtori Lee Vayle, yksi kokoussarjan järjestäjistäveli Roy Borders. Nuo miehet, ei ole ollut mahdollisuutta muuhun kuin vain puristaa heidän kättään. Ystäväni Kentuckysta ja täältä ympäristöstä ja saarnaaja ystävät, kuinka haluaisinkaan puristaa heidän käsiään. Panin myös yhtenä päivänä merkille, että veli Blair on täällä, ja monia noista miehistä, joita rakastan. He ovat olleet useissa kokouksissa, enkä minulla ole ollut edes tilaisuutta puristaa heidän käsiään. Ei siksi etten haluaisi tehdä sitä, vaan koska minulla ei ole ollut aikaa tehdä sitä. Sellainen kiire.

14    Vauvojen vihkiminen, varmasti, minun olisi tullut vihkiä pojanpoika tässä kokouksessa. Minulla ei ole ollut aikaa tehdä sitä, pikku Daavid. Minä olen isoisä toista kertaa. Niinpä jos herra May, joka antoi minulle tuon kepin, sattuisi olemaan täällä tänä iltananäyttää siltä, että minä tulen tarvitsemaan sitä hyvin pian.

15    Ja minä sanoin Billylle’’Raamattu tosin sanoo, että lisääntykää ja täyttäkää maa, mutta koko taakkaa ei ole annettu sinun kannettavaksesi.” Ja nämä pojanpojat ilmestyvät niin nopeasti.

Ja muistakaa, että miniäni oli alkujaan hedelmätönhän ei voinut saada lapsia. Ja yhtenä päivänä kokouksesta lähdettäessä Herra puhui minulle ja sanoi’’Loyce, sinä tulet synnyttämään pojanHerra on siunannut sinua. Sinun naistentautisi on mennyt.” Pikku Paul syntyi yhdeksän kuukautta myöhemmin.

16    Kaksi kuukautta ennen kuin tämä vauva tuli näyttämölle, minä istuin Loycen ja Billyn kanssa yhtenä aamuna syömässä aamiaista. Ja minä näin Loycen ruokkimassa pientä siniseen huopaan käärittyä vauvaa. Ja Billy istui nurkkauksessa syöttäen pikku Paulia. Minä sanoin“Billy, minä juuri näin näyn. Näin Loycen ruokkimassa vauvaa, joka oli kiedottu siniseen huopaan.”

Hän sanoi’’Siinä meni minun metsästysretkeni. Se olisi ollut juuri yhdeksän kuukauden kuluttua.”

Yksitoista kuukautta myöhemmin pikku Daavid syntyi. Eikä minulla ole ollut vielä tilaisuutta vihkiä häntä Herralle eikä olekaan ennen kuin palaan takaisin. Joten voitte nähdä, millaista se on.

17    Kuinka rakastankaan ihmisiä ja yhdessäoloa heidän kanssaan. Mutta veljemme ovat rukoilleet sairaiden puolesta, ja tiedän, että se tuottaa tuloksia. Joka ilta me rukoilimme sairaiden puolesta, yhden laskiessa kätensä toisen ylle, me kaikki yhdessä, ja sillä tavalla se saavuttaa jokaisen. Mutta ehkä, jos on Jumalan tahto… Teen siitä merkinnän korttiin, jos lähetämme sen. Tullessamme takaisin minä haluaisin jälleen erottaa kaksi tai kolme päivää vain sairaiden puolesta rukoilemiselle tehdäksemme kaiken minkä voimme heidän puolestaan. Haluan kiittää ihmisiä uudestaan heidän avustaan.

18   Nyt haluan kommentoida hetkisen tämän aamuista sanomaa. Ilman epäilystäkään en täysin saanut käytyä sitä lävitse, mutta luulisin teidän ymmärtävän. Ja olen varma, että te ette tule koskaan tietämään, kuinka vaikeaa minun oli tehdä se.

19    Nyt, se näyttää kovin yksinkertaiselta teille. Mutta tiedättekö, mitä te olette tekemässä? Te otatte Jumalan paikan ilmoittaaksenne jotakin. Ja ennen kuin teen mitään sellaista, sen on täytynyt tulla vastauksena Jumalalta. Ja Hänen täytyi tulla alas, ja Hän näkyvässä muodossa näyttäytyi ja antoi ilmestyksen. Sen vuoksi, se on tälle seurakunnalle. Ja muistakaa, minä sanoin: “Se, mitä olen sanonut, on vain tälle seurakunnalle.

20    Jotta voisitte tietää ja luottaa siihen, niin se oli sama Jumala, joka sanoi minulle siellä ylhäällä, missä ei ollut oravia: “Puhu ja sano, missä haluat niiden olevan.” Ja se tapahtui kolme kertaa peräkkäin. Nyt, jos Hän voi tuolla samalla Sanalla luoda jotakin, jota ei ollut siellä, niin kuinka paljon enemmän tämä on kestävä tuomion päivänä! Näettekö ihmiset olivat siellä todistamassa näitä asioita ja he tietävät samoin kuin Paavali, joka omana aikanaan sanoi, että nämä miehet olivat hänen kanssaan ja he tunsivat maan vapisevan, ja he eivät kuulleet ääntä, mutta he näkivät Tulipatsaan.

21    Se teki minulle kuitenkin hyvää, sen jälkeen kun se oli ohitse nähdessäni aviomiesten ja vaimojen, jotka tunnen aidoiksi kristityiksi, halaavan toinen toisiaan ja itkevän.

22   Ja kuulkaa, ystävät, Jumala vahvistaa Hänen Sanansa merkkien ja todistusten kautta vahvistaakseen Sen oikeaksi. Puhuttu Sana! Muistakaa nyt, tuo Valo, joka oli tuossa pilvessä ja joka antoi ilmestyksen. Minä olin…

Minun pieni tyttöni Saara kertoi minulle, että koko koulu siellä Arizonassa katseli ylös pilvettömälle taivaalle ja näki tämän salaperäisen pilven siellä vuorella liikkuvan ylös ja alas tuon meripihkan värisen Tulen palaessa siinä. Opettaja keskeytti koulun ja toi heidät ulkopuolelle ja sanoi: “Oletteko koskaan nähneet mitään tuon kaltaista? Katsokaahan sitä siellä.

Muistakaa, se on sama meripihkan värinen Valo, joka on kalliossa. Niinpä se on sama Jumala, sama ilmestys. Sanottiin: “Käske heitä tekemään tämä.” Sen minä kerroin teille tänä aamuna, joten siinä se on teille.

23    Jos on niin, että minun hyvä ystäväni, veli Roy Roberson, nyt kuuntelee tätä Tucsonissa, niin Roy, muistatko sen näyn, jonka näit eräänä päivänä seistessämme vuorella? Sinä tulit luokseni, ja tuo pilvi oli siellä huipun yllä? Kävelin alas, ja sinä tiedät, mitä Hän kertoi sinulle. Minä kerroin sen sinulle eräänä päivänä? Siinä se on, Roy. Älä enää murehdi, poikani, se on ohitse.

24    Te ette voi tietää, mitä se merkitsee! Se on armoa! Hän rakastaa teitä! Te rakastatte Häntä. Nöyrästi palvelkaa Häntä ja palvokaa Häntä loppuelämänne päivät. Olkaa onnellisia. Jatkakaa eteenpäin ja eläkää sellaisina kuin olette. Jos olette onnellisia, jatkakaa sillä tavalla. Älkää enää milloinkaan tehkö mitään senkaltaista väärää asiaa. Jatkakaa vain eteenpäin. Se on Jumalan armoa.

25    Nyt haluan rukoilla uudestaan ennen kuin menemme sisälle Sanaan. Kuinka moni rukoilee minun puolestani? Rukoiletteko puolestani minun mennessä kokouksesta kokoukseen?

Tiedättekö, haluaisin laulaa teille pienen laulun. Laulakaamme se kaikki yhdessä juuri ennen kuin menemme Sanaan. Vain siksi että tietäisimme… Vain pieni vihkiytyminen Jumalalle. Oletteko koskaan kuulleet tätä pientä lauluaHän huolehtii sinustaLävitse auringonpaisteen ja murheen Hän huolehtii sinusta.

26    Pikku nainen on tulossa pianon luo, ja haluan myös kiittää häntä. En edes tiennyt, kuka hän oli. Se on erään seurakuntapalvelijan tytär täälläveli Wheelerin pikku tyttö, hän on nyt kasvanut aikuiseksi. Hän oli vain tuollainen pienoinen istuessaan, kun hän vain hetken aika sitten istui minun polvellani, ja nyt hän on nuori nainen. Minä kiitän häntä, että hän on käyttänyt musikaalista lahjaansa täällä ja hän soittaa hyvin miellyttävästi. Antaisitko meille sävelen, sisar? Nyt kaikki yhdessä.

Hän huolehtii sinusta
Hän huolehtii sinusta
Kautta auringonpaisteen tai varjon
Hän huolehtii sinusta.

Rakastatteko te sitä? Laulakaamme se uudelleen kaikki yhdessä.

Hän huolehtii sinusta
Hän huolehtii sinusta
Kautta auringonpaisteen tai varjon
Hän huolehtii sinusta.

Veli Dauch, Hän tekee niin myös sinulle, veli! Ettekö rakastakin Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kumartakaamme päämme nyt.

27   Rakas armollinen Jumala, tämän pienen muistiinpanon kanssa tässä niistä muutamista asioista, joita on sanottavana ihmisille, ja kuinka jälleen viittasin takaisin tämän aamuiseen, sillä sellaista ihmiset tulevat kuuntelemaan. Minä rukoilen Jumala, että Sinä antaisit ihmisten huomata, että Jumala rakastaa ja huolehtii. Ja etten se ollut minä, joka toin sen, Herra, vaan se oli vahvistettu, ja se oli Totuus. Niinpä minä rukoilen, rakas Jumala, että Sinun rakkautesi tulisi aina pysymään ihmisten keskuudessa. Tänä iltana, kun meidän täytyy erota ja mennä eri koteihimme, se jotenkin repii meidän sisimpäämme, Herra. Rukoilen, että Sinä tulisit siunaamaan näitä ihmisiä.

28    Nyt kun lähestymme Sanaa rukouksessa, ja lähestymme kirjoitettua Sanaa, me pyydämme, että Sinä tekisit tänä iltana tämän kirjoitetun Sanan meille eläväksi. Ja kun me lähdemme tästä rakennuksesta tänä iltana mennäksemme eri koteihimme, voikaamme me sanoa kuten nuo, jotka olivat Emmauksesta ja jotka olivat kävelleet Hänen kanssaan koko päivän eivätkä olleet vielä tunteneet Häntä… Mutta heidän ollessaan tuona iltana suljettujen ovien takana Hän teki jotakin, minkä Hän oli tehnyt juuri ennen ristiinnaulitsemistaan. Ja siitä he tiesivät, että Hän oli noussut ylös.

Tee se uudelleen tänä iltana, Herra. Suo se, kun ovet ovat suljetuja ja Sinun pikku ryhmäsi istuu täällä odottaen. Ja Isä, kun me menemme koteihimme, me tulemme sanomaan kuten hekin: “Eikö meidän sydämemme palanutkin sisällämme, kun Hän puhui meille tiellä!” Me jätämme itsemme ja kaikki Sinun käsiisi, Herra. Tee meidän kanssamme mitä näet soveliaaksi. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

29    Menkäämme nyt suoraan Sanaan. Menkäämme yhdessä Hebrealaiskirjeeseen toiseen ilmestykseen Sanomasta. Me puhumme vain muutaman hetken, jos Herra tahtoo. Sitten luettuamme Hebrealaiskirjeen 7:1-3 me puhumme siitä. Ja emme tiedä, mitä Herra tulee tekemään. Me emme tiedä. Ainoa asiaminkä me teemme, on vain uskoa, tarkata ja rukoillaonko niin, ja uskoa, että Hän laittaa kaiken työskentelemään niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat, koska Hän on luvannut sen.

Sillä tämä Melkisedek, Saalemin kuningas, kaikkein korkeimman Jumalan pappi, kohtasi Aabrahamin tämän palatessa kuninkaiden teurastuksesta ja siunasi hänet.

Jolle myös Aabraham antoi kymmenennen osan kaikesta, joka ensiksi tulkittuna on Vanhurskauden Kuningas ja sen jälkeen myös Saalemin Kuningas, mikä merkitsee, Rauhan Kuningas;

Lukekaamme hieman pidemmälle.

Ilman isää, ilman äitiä, ilman sukua ja jolla ei ole päivien alkua tai elämän loppuamutta joka on tehty Jumalan Pojan kaltaiseksi pysyen pappina jatkuvasti.

30    Ja ajatelkaa tätä suurta Henkilöä, kuinka suuri tämän Miehen täytyy olla. Ja nyt herää kysymys: “Kuka on tämä Mies?” Teologeilla on erilaisia ajatuksia, mutta Seitsemän Sinetin avaamisen jälkeen tämä salaperäinen Kirja, joka on ollut niin salaperäinen meille… Ilmestyskirja 10:1-7 mukaan kaikki salaisuudet, jotka ovat kirjoitetuina tässä Kirjassa ja jotka ovat pysyneet kätkettyinä kautta uskonpuhdistajien ajanjakson, tulisi seitsemännen seurakuntajakson enkeli tuomaan esiin. Kuinka moni tietää, että se on oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kyllä! Tulisi tulla ilmi. Kaikki salaperäisen Kirjan salaisuudet tullaan paljastamaan tuon ajan Laodikean Sanansaattajalle.

31    Koska huomaamme, että on niin paljon väittelyä tästä Henkilöstä ja tästä aiheesta, niin ajattelen, että meille olisi hyväksi, jos kaivautuisimme siihen nähdäksemmekuka tämä Mies on. On olemassa useita opinsuuntia Hänestä.

Yksi väittää: “Hän on vain jumalaistaruHän ei todellisuudessa ollut henkilö.”

Ja yksi sanoo, että se oli pappeus, että se oli Melkisedekin pappeus. Useimmat pitävät sitä oikeampana kuin tuota toista, koska he kutsuvat sitä pappeudeksi.

Se ei voi olla sitä, koska 4. jae sanoo, että Hän oli Henkilö, Mies. Niinpä ollakseen Henkilö, Hänellä täytyy olla henkilöllisyys, Mies. Ei jokin arvoluokka, vaan Henkilö. Niinpä Hän ei ollut vain jokin pappisluokka eikä Hän ollut jumaluustaru, vaan Hän oli henkilö.

32   Ja Hän oli iankaikkinen Henkilö. Jos panette merkille, niin Hänellä ei ollut isää eikä Hänellä ollut äitiä. Hän ei ollut milloinkaan alkanut eikä milloinkaan loppunut. Ja kuka hyvänsä Hän olikin, Hänen täytyy yhä olla elossa tänä iltana, koska Raamattu sanotässä, että Hänellä ei ollut isää eikä äitiä, ei päivien alkua eikä elämän loppua. Niinpä sen täytyy olla iankaikkinen Henkilö. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Iankaikkinen Henkilö. Niinpä se voi vain olla yksi Henkilö, ja se on Jumala, koska Hän on tuo Yksi, joka on iankaikkinen Jumala.

33    Jos haluatte lukea siitä joskus, niin se on l. Tim.6:15 ja 16. Haluaisinettä lukisitte sen.

No niin, se, mitä minä puolustan, on se, että Hän oli Jumala, koska Hän on ainoa Henkilö, joka voi olla kuolematon. On kysymys siitä, että Jumala muuttaa itsensä Henkilöksi; ja tällainen Hän oli: ei isää, ei äitiä, ei päivien alkua, ei elämän loppua.

34    Nyt monet ihmiset opettavat Kirjoituksista, että on kolme persoonayhdessä Jumalassa. Mutta teillä ei voi olla persoonaa ilman, että olisitte henkilö. Tarvitaan henkilö, jotta voisi olla henkilöllisyys.

Eräs baptistisaarnaaja tuli luokseni, tai oikeastaan soitti minulle, ja sanoi: “Minä haluaisin joskus oikaista sinun käsitystäsi Jumalasta, kun sinulla on aikaa! ”

35    Minä sanoin: “Minulla on juuri nyt aikaa, koska minä haluan olla oikeassa, ja me panemme syrjään kaiken muun tehdäksemme sen.”

Hän sanoi: “Veli Branham, sinä opetat, että on vain yksi Jumala.”

Minä sanoin; “Kyllä vaan!”

“No niin”, hän sanoi, “minä uskon, että on yksi Jumala, mutta yksi Jumala kolmessa persoonassa.”

Minä sanoin’’Hyvä herra, voisitko sanoa sen uudelleen.” Hän sanoi: “Yksi Jumala kolmessa persoonassa.”

36    Minä kysyin: “Missä sinä kävit koulua?” Näettehän? Ja hän mainitsi minulle erään raamattuopiston. Minä sanoin: “Voitko sinä uskoa sen? Sinä et voi olla persoona, olematta persoonallisuus, ja jos olet persoonallisuus, niin sinä itse olet tuo ainoa persoonallisuus. Sinä olet erillinen yksilöllinen olento.”

Ja hän sanoi: “No niin, teologitkaan eivät voi selittää sitä.”

Minä sanoin: “Se on ilmestyksen kautta.”

Ja hän sanoi“Minä en voi hyväksyä ilmestystä.”

37    Minä sanoin: “Sitten ei ole mitään tapaa, miten Jumalan voisi antaa sen sinulle, koska se on kätketty viisaiden ja harkitsevaisten silmiltä ja paljastettu vauvoille, paljastettu, ilmestys paljastettu pienille vauvoille, jotka tulevat vastaanottamaan sen, oppimaan.” Ja minä sanoin: “Ei ole mitään tapaa, miten Jumala voisi päästä tykösi, koska sinä suljet itsesi pois Häneltä.

Koko Raamattu on Jumalan ilmestys. Koko seurakunta on rakennettu ilmestykselle Jumalasta. Ei ole mitään toista tapaa tuntea Jumala kuin ilmestys. Sillä ‘kenelle Poika haluaa paljastaa Hänet’, se on ilmestys. Kaikki, on ilmestystä. Niinpä jos hylkäät ilmestyksen, silloin sinä olet vain kylmä teologi, eikä sinulla ole mitään toivoa.”

38    Nyt me totesimme, että tällä henkilöllä ei ollut isää, eikä äitiä, ei päivien alkua eikä elämän loppua. Se oli Jumala en morphe. Tämä kreikkalainen sana merkitsee: “muutos”, muuttaitsensä, en morphe, yhdestä henkilöstä… Tämä kreikkalainen sana en morphe merkitsee sitä, kuinka näytelmässä joku henkilö muuttaa naamionsa, voidakseen näytellä jotakin toista osaa.”

39    Kuten jonkin aikaa sitten siinä koulussa, jossa Rebekka suoritti pääsytutkintonsa, he näyttelivät erästä Shakespearen näytelmää. Ja yhden nuoren miehen täytyi muuttaa vaatteitaan useita kertoja, koska hän näytteli kahta tai kolmea eri roolia ollen kuitenkin sama henkilö. Hän alkoi näyttelemällä konnaa. Ja kun hän seuraavan kerran tuli esiin, hän esitti toista roolia.

40    Niinpä nyt tuo kreikkalainen sana en morphe merkitsee, että Hän muutti naamiotaan. Ja niin Jumala toimi ja oli koko ajan sama Jumala. Jumala Isän muodossa, Henkenä, Tulipatsaana, ja tuo sama Jumala tehtiin lihaksi ja asui keskuudessammeen morphetuotuna esiin, niin että Hänet voitiin nähdä. Ja nyt tuo sama Jumala on Pyhä Henki. Isä, Poika, Pyhä Henki – ei kolme Jumalaa, vaan kolme virkaa, kolme saman Jumalan toimintaa.

41    Raamattu sanoo: “On vain yksi Jumala”, eikä kolmea. Mutta he eivät voi… Te ette voi saada tätä asiaa oikaistuksi niin että teillä yhä olisi kolme jumalaa. Te ette voisi koskaan myydä mitään sellaista juutalaiselle. Voin sanoa sen teille, hän tietää paremmin. Hän tietää, että on vain yksi Jumala.

42    Huomatkaa, kuten kuvanveistäjä, joka kätkee sen naamion taakse, niin samoin on Jumalakin tehnyt tänä aikana. Se on kätketty. Kaikki nämä asiat ovat olleet kätkettyinä ja niiden tulisi tulla paljastetuiksi tänä aikana. Raamattu sanoi, että ne tultaisiin paljastamaan myöhäisempänä aikana. Samalla tavoin kuin kuvanveistäjä, joka pitää teoksensa peitettynä siihen asti, kunnes hän ottaa tuon peitteen pois sen yltä, ja silloin se voidaan nähdä.

Tällainen Raamattu on ollut. Se on ollut Jumalan teos, joka on ollut peitettynä. Ja se on ollut kätkettynä maailman perustamisesta asti. Se on seitsenkertainen salaisuus, ja Jumala lupasi, että Hän näinä päivinä, Laodikean Seurakuntajaksossa, tulisi ottamaan naamion pois koko asian yltä ja me voisimme nähdä sen. Mikä kunniakas asia!

43   Jumala, en morphe, naamioituna Tulipatsaassa. Jumalaen morphe Miehessä, jota kutsuttiin Jeesukseksi. Jumala, en morpheomassa Seurakunnassaan. Jumala, yläpuolellamme, Jumala kanssamme, Jumala meissäJumalan alaslaskeutuminen.

Siellä ylhäällä, pyhänä, kukaan ei voinut koskettaa HäntäHän laskeutui vuorelle, ja jos vaikka eläin kosketti vuorta, sen täytyi kuolla.

Ja sitten Jumala tuli alas ja muutti telttaasumuksensa, tuli alas ja asui meidän kanssamme tullen yhdeksi meistä, ja me koskettelimme Häntä. Raamattu sanoo 1. Tim.3:16“Kiistattomasti, suuri on jumalisuuden salaisuus, sillä Jumala oli ilmoitettu lihassa”, käsin kosketeltuJumala söi lihaa. Jumala joi vettä. Jumala nukkui. Jumala itki. Hän oli yksi meistäKuinka kauniisti se tuodaankaan esiin Raamatussa.

Jumala yläpuolellamme, Jumala kanssamme ja nyt Jumala meissä, Pyhä Henki, ei jokin kolmas persoona, vaan sama Persoona!

44    Jumala tuli alas ja tuli lihaksi ja kuoli kuoleman Kristuksessa, niin että Hän voi puhdistaa Seurakunnan voidakseen päästä siihen sisälle ollakseen yhteydessä. Tästä syystä Hän alussa teki ihmisen yhteydessä oloa varten. Jumala rakastaa yhteydessä oloa. Jumala asuu yksin keruubien kanssa.

45    Ja huomatkaa nyt, Hän teki ihmisen, ja ihminen lankesi. Niinpä Hän tuli alas ja lunasti ihmisen, koska Jumala rakastaa olla palvottuJo tuo sana “jumala” merkitsee: “palvonnan kohde”. Ja tämä on Hän, joka tulee keskuuteemme Tulipatsaana, jonakin, joka muuttaa meidän sydämemme, joka on sama Jumala, joka sanoi: “Tulkoon valo”, ja valo oli! Hän on sama eilentänään ja iankaikkisesti.

46    Alussa Jumala asuyksinään Hänen ominaisuuksiensa kanssa, kuten puhuin siitä tänä aamunaHänen ajatuksiensa kanssa. Siellä ei ollut mitään, vain Jumala yksin. Mutta Hänellä oli ajatuksia.

Samoin kuin suuri arkkitehti voi istua ja piirtää paperille, mitä hänellä on mielessään, mitä hän tulee rakentamaan, luomaan. No niin, hän ei voi luoda, hän voi vain ottaa sen, mikä on jo luotu, ja muotoilla sen toiseen muotoon, koska Jumala on Ainoa, joka voi luoda. Mutta hän voi saada mieleensä jotakin, mitä hän tulee tekemään, ne ovat hänen ajatuksiaan siitä, mitä hän haluaa.

47    Nyt se on ajatus, ja kun hän on puhunut sen, siitä on tullut sana. Ja kun ajatus on tuotu ilmi, se on sana. Ilmituotu ajatus on sana. Mutta ensin sen on oltava ajatus. Niin on Jumalan ominaisuuksienkin kanssa. Ensin se on ajatus, ja sitten siitä tulee Sana.

48    Huomatkaa, että nuo, joilla tänä iltana on Iankaikkinen Elämä, olivat Hänen kanssaan ja Hänessä, Hänen ajatuksissaan, ennen kuin oli yhtään Enkeliä, tähteä, keruubia tai mitään muutakaan. Sellainen on Iankaikkinen. Ja jos teillä on Iankaikkinen Elämä, te olette aina olleet olemassa. Ei tässä olemuksessanne täällä, vaan siinä muodossa kuin ääretön Jumala…

49   Ja jos Hän ei ole ääretön, Hän ei ole Jumala. Jumalan täytyy olla ääretön. Me olemme rajallisiaHän on ääretön. Ja Hän on kaikkialla läsnä oleva, kaikkitietävä ja kaikkivaltias. Jos Hän ei ole sitä, niin Hän ei voi olla Jumala. Hän tietää kaikki asiat kaikissa paikoissa, koska Hän on kaikkialla läsnä oleva. Kaikkitietäväisyys tekee Hänestä kaikkialla läsnä olevan. Hän on olento eikä mikään tuulen kaltainen. Hän on olento ja Hän asuu asunnossa, mutta ollen kaikkitietävä, niin kaikkien asioiden tietäminen tekee Hänestä kaikkialla läsnä olevan, koska Hän tietää kaiken, mitä missäkin tapahtuu.

Kirppu ei voi räpäyttää silmäänsä, ilman että Hän ei tietäisi sitä. Ja Hän tiesi ennen kuin maailmaa olikaan, kuinka monta kertaa se tulisi räpyttämään silmiään, ja kuinka paljon talia siinä olisi. Hän tiesi sen ennen kuin maailmaa olikaan. Sellainen on ääretön. Me emme voi käsittää sitä omalla mielellämme, mutta sellainen on Jumala, Jumala, joka on ääretön.

50    Ja muistakaa, te itse, silmänne, ulkonäkönne, mitä hyvänsä se onkin, te olitte Hänen ajatuksissaan alussa. Ja te olette pelkästään sanan ilmaus. Sen jälkeen kun Hän oli ajatellut sen, Hän puhui sen, ja täällä te olette. Jos ei olisi niin, että te olitte Hänen ajatuksissaan, silloin ei ole minkäänlaista mahdollisuutta, että tmilloinkaan olisitte siellä, sillä Hän on tuo Yksi, joka antaa Iankaikkisen Elämän.

51    Te muistatte, kuinka me luimme Kirjoituksista: “Ei hän, joka tahtoo, tai hän, joka juoksee, vaan Jumala.” Ja jotta Hänen ennalta määräämisensä voisi pysyä, Hän voi valita ennen… Jumala on yksinvaltias Hänen valitsemisessaan, tiesittekö te sen? Jumala on yksinvaltias.

Kuka oli siellä silloin neuvomassa Häntä, miten tehdään parempi maailma? Kuka uskaltaisi sanoa Hänelle, että Hän hoitelee asioita väärin?

Jopa Sana itse on kaikkivaltiuden perusteella. Jopa ilmestys on yksinvaltiuuden perusteella, sillä Hän paljastaa sen kenelle Hän tahtoo sen paljastaa. Jopa ilmestyskin on Jumalan yksinvaltiuden perusteella. Tästä syystä ihmiset tekevät niin monenlaisia asioita niin monella tavalla tietämättä, mitä he tekevät. Jumala on yksinvaltias omissa teoissaan.

52    Nyt me löydämme Hänet alussa ominaisuuksiensa kanssa, ja te olitte Hänen kanssaan silloin. Ja silloin myös Elämänkirja tulee näkyviin. Me voimme lukea siitä Ilmestyskirjan 13. luvun 8. jakeesta, kuinka peto, joka tulee maan päälle näinä viimeisinä päivinä, tulee pettämään kaikki nuo ihmiset maan päällä, joiden nimet eivät olleet kirjoitetut Karitsan Elämänkirjassa ennen maailman perustamista.

53    Ajatelkaa sitä! Ennen kuin Jeesus syntyi, neljätuhatta vuotta ennen Hänen maanpäälle tuloaan, ja monia tuhansia vuosiaennen kuin te tulitte maan päälle, Jeesus kuoli Jumalan mielessä maailman syntien puolesta, ja Elämänkirja kirjoitettiin ja teidän nimenne pantiin tuohon Elämänkirjaan ennen maailman perustamista! Se on Raamatun Totuus. Näettekö? Teidän nimenne oli Jumalan määräämä ja pantu Elämänkirjaan ennen maailman perustamista.

54    Te olitte siellä Hänen ominaisuuksissaan. Te ette muista sitä, ei, koska te olette vain osa Hänen elämäänsä. Te olette osa Jumalaa, kun te tulette Jumalan pojaksi tai tyttäreksi.

Aivan samoin kuin te olette osa maallista isäänne. Se on oikeinUros kuljettaa hemoglobiinin, veren. Ja kun se on mennyt munaan, teistä on tullut osa isäänne samalla tavoin kuin äitinnekin on osa teidän isästänne.

Kunnia! Tämä jättää kirkkokunnan kerta kaikkiaan ulkopuolelle. Varmasti se tekee sen! Jumala kaikissa on ainoa mahdollisuus.

55    Huomatkaa, että se on Hänen ominaisuutensa. Tuo ominaisuus oli ensin Jumala, ajatus, ominaisuus itsessään kokonaan yhdessä ilman, että sitä oli ilmaistu. Sitten sen jälkeen kun Hän ilmaisi sen, Hän tuli Sanaksi. Ja sitten Sana tehtiin lihaksi ja asui keskellämme”.

56   Johanne1:1, huomatkaa, tämä on alussa. Mutta ennen sitä oli IankaikkisuusPankaa merkille, alussa oli Sana. Kun aika alkoi, se oli Sana, mutta ennen kuin se oli Sana, se oli ominaisuus, ajatus. Sitten se ilmaistiin. Alussa oli ilmaisu, Sana.

Nyt me tulemme siihen, missä voimme nähdä Melkisedekin. Tämän salaperäisen Henkilön. Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja sitten Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme. Pitäkää tämä tässä nyt mielessänne, huomatkaa.

57   Ensimmäiseksi Hän oli Henki, Jumala, yliluonnollinen, suuri Iankaikkinen. Toiseksi Hän alkoi muodostaa itseään lihaa kohden teophanyssa, jota kutsutaanSana, Ruumis”. Tässä tilassa Hän oli, kun Hän kohtasi Aabrahamin, ja Häntä kutsuttiin Melkisedekiksi. Hän oli theophanymuodossa. Menkäämme nyt siihen todistaaksemme sen, jos Herra tahtoo. [Sana theophany merkitsee Jumalan näkyvä ilmitulemista.].

58    Hän oli Sana. theophany on jotakin, jota te ette ole voineet nähdä. Se voisi olla täällä juuri nyt, ja kuitenkaan te ette voisi nähdä sitä.

No niin, aivan kuten televisionkin kanssa, se on toisessa ulottuvaisuudessa. Televisio, ihmisiä liikkuu juuri nyt tämän huoneen lävitse laulaen. Ja siellä myös on värejä, mutta silmä toimii ainoastaan viiden aistialaisuudessa. Tai mieluimminkin teidän koko olemuksenne toimii vain näiden viiden aistin alaisuudessa. Ja te voitte nähdä vain sen, mitä näkönne on rajoitettu näkemään. Mutta on toinen ulottuvaisuus, joka voidaan muuttaa näkyväksi television avulla.

59    Televisio ei tuota kuvaa, se vain kanavoi sen, ja sitten television kuvaputki tuo sen esiin. Mutta kuva on siellä jo aikaisemmin. Televisio oli täällä, kun Adam oli täällä. Televisio oli täällä, kun Elia istui Karmelin vuorella. Televisio oli täällä, kun Jeesus Nasaretilainen käveli Galilean järven rannalla. Mutta te olette juuri nyt löytäneet sen. He eivät olisi uskoneet sitä silloin. Teitä olisi pidetty hulluna, jos olisitte puhuneet jostakin sellaisesta. Mutta nyt se on tullut todellisuudeksi.

Ja niin on tullut todellisuudeksi myös se, että Kristus on täällä, Jumalan Enkelit ovat täällä. Ja jonakin päivänä, suuressa tulevassa Tuhatvuotisvaltakunnassa, se vain tulee olemaan paljon todellisempaa kuin televisio tai mikään muu asia, koska ne ovat täällä!

60    Hän paljastaa itsensä suuressa, julistamassaan muodossa, kun Hän en morpheaa itsensä Hänen palvelijoihinsa ja osoittaa itsensä.

61    Nyt Hän on tässä Hengen muodossa. Ja sitten Hän tulee en morphen muodossa. Hän ilmestyi Aabrahamille en morphena. Kun Aabraham palasi kuninkaiden teurastuksesta, siellä tuli Melkisedek, ja Aabraham puhui Hänelle.

62    Eräänä päivänä luin Tucsonin sanomalehdestä, kuinka eräs nainen ajoi maantiellä neljä- tai viisikymmentä mailia tunnissa erään vanhan päällystakkiin pukeutuneen miehen päälle. Hän kirkui ja pysäytti autonsa. Yhteentörmäys heitti tuon miehen ilmaan. Se tapahtui suoralla puuttomalla tieosuudella. Ja hän juoksi taaksepäin löytääkseen hänet, eikä häntä ollut siellä. Mitä hän saattoi tehdä. Jotkut ihmiset, jotka ajoivat hänen takanaan, näkivät sen tapahtuvan. He näkivät, kuinka tuo vanha mies lensi ilmaan päällystakki liehuen. Niinpä he kaikki juoksivat sinne löytääkseen hänet eivätkä he voineet löytää tuota miestä mistään. He kutsuivat sinne poliisin. Poliisi tuli ja tarkasti paikan, eikä siellä ollut ketään.

63    Jokainen heistä antoi todistuksen, kuinka tuo auto oli heilahtanut iskiessään tuota miestä. Kuinka hän nousi ilmaan, ja jokainen näki sen. Kaksi tai kolme autollista todistajia näki sen tapahtuvan. Ja sitten he totesivat, että viisi vuotta aikaisemmin, siellä oli vanha, päällystakkiin pukeutunut mies kuollut juuri tuolla paikalla auton iskiessä häntä.

Kun te lähdette täältä, te ette ole kuollut. Teidän on tultava takaisin, olittepa sitten vaikka syntinen, tullaksenne tuomituiksi niiden tekojen mukaan, joita ruumiissa ollessanne teitte. “Jos tämä maallinen maja hajotetaan, meillä on toinen odottamassa.” Ja sana, joka kuvaa sitä, on en morphe.

64    Nyt Jumala tässä vaiheessa Hänen luomistaan muodostui myöhemmin lihaan Jeesuksessa. Mistä mihin? Suuresta Hengestä, joka oli alussa, Hän tuli alas ollakseen Sana, tuoden itsensä esiin. Sana ei vielä ilmoita itseään, se on vain tullut puhutuksi, en morphe, Myöhemmin Hän tulee lihaksi Jeesuksessa, kuolevaiseksi, maistaakseen kuoleman meidän kaikkien syntisten edestä.

65    Kun Aabraham kohtasi Hänet, Hän oli Melkisedek. Hän paljastaa tässä sen, mitä kaikki ominaisuudet tulevat tekemään, kun loppu lopulta tulee. Jokainen Aabrahamin poika tulee tekemään sen. Jokainen uskon poika tulee ehdottomasti tekemään saman asian. Mutta minä haluan tarkata, kuinka meidän täytyy tulla siihen.

66    Me myös näemme Hänet paljastettuna täällä Ruutin ja Booaksessa, Sukulunastajana, miten Hänen täytyi tulla ollakseen liha.

67    Nyt me näemme ominaisuudet, Hänen Henkensä pojat eivät vielä ole menneet sisälle Sanan muotoiseen ruumiiseen, theophanyyn. Tämä ruumis on alamainen Sanalle odottaen todellista ruumiin vaihdosta.

68    Nyt, ero Hänen ja teidän välillään poikina. Näettehän, Hän oli alussa Sana, en morphe ruumis. Hän tuli ja eli tuossa Melkisedekin Persoonassa. Sitten me emme kuulleet enää mitään Melkisedekistä, koska Hän tuli Jeesukseksi Kristukseksi. Melkisedek oli Pappi, mutta Hän tuli Jeesukseksi Kristukseksi. Nyt, te kuljitte tuon ohitse, sillä tuossa muodossa Hän tiesi kaikki asiat. Ja teidän ei ole vielä ollut koskaan mahdollista tietää sitä.

Te tulitte kuten Adam ja kuten minä. Te tulitte ominaisuudesta lihaksi tullaksenne koetelluiksi. Mutta kun tämä elämä on päättynyt täällä… “Jos tämä maallinen majamme hajotetaan, niin meillä on jo toinen odottamassa.” Sinne me menemmese on Sana. Silloin me voimme katsoa taaksepäin ja nähdä, mitä olemme tehneet. Nyt me emme ymmärrä sitä. Me emme ole vielä tulleet Sanaksi. Me olemme vain tulleet liha-ihmisiksi, emme Sanaksi.

69    Ja katsokaahan, on selvää, että te ette voi koskaan olla Sana, ellette olleet ajatuksena alussa. Tämä todistaa Jumalan ennalta määräämisen. Näettekö? Te ette voi olla Sana, ellette ole olleet ajatus. Teidän täytyi olla ajatuksena ensin.

Mutta näettehän, jotta te voisitte tulla koetelluiksi, teidän täytyi ohittaa theophany -vaihe. Teidän täytyi tulla tänne alas lihassa tullaksenne synnin kiusaamiksi. Ja sitten jos te seisotte: Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minun luokseni, ja Minä nostan hänet ylös viimeisenä päivänä.” Näettekö, teidän täytyi olla alussa.

70   Sitten Hän tuli luonnollisella tavalla tullakseen ominaisuudesta… Ennen maailman perustamista Hänen nimensä pantiin Karitsan Elämänkiijaan. Sitten tästä Hän tuli Sanaksi, theophanyksi, joka voi ilmestyä ja hävitä näkyvistäja sitten Hän tuli lihaksi ja palasi takaisin uudestaan nostaen ylös tuon saman ruumiin kirkastetussa tilassa.

Mutta te ohititte theophany –vaiheen ja tulitte liha-ihmisiksi ollaksenne synnin kiusaamia. Ja sitten “jos tämä maallinen maja hävitetään, meillä on jo yksi odottamassa.” Meillä ei vielä ole ruumiita.

71   Mutta katsokaahan, kun tämä ruumis vastaanottaa Jumalan Hengen, kun Kuolematon Elämä on teidän sisällänne, se muuttaa tämän ruumiin alamaiseksi Jumalalle. Hallelujaa! “Hän, joka on syntynyt Jumalasta, ei tee syntiäsillä hän ei voi tehdä syntiä.” Roomalaiskirjeessä 8:1 sanotaan: “Sen vuoksi ei nyt ole mitään tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. He eivät vaella lihan mukaan vaan Hengen mukaan.” Siinä se on teille! Näettekö, se saa teidän ruumiinne alamaisiksi.

Teidän ei tarvitse sanoa: “Oi, jospa vain voisin lopettaa juomisen, jospa vain voisin…” Ainoastaan tulkaa Kristukseen, silloin se kaikki on poissa. Näettekö, ymmärrättekö? Koska teidän ruumiinne on alamainen Hengelle. Se ei enää alistu maailman asioillesillä ne ovat kuolleita. Ne ovat kuolleita, teidän syntinne ovat haudatut kasteessaja te olette uusi luomus Kristuksessa. Ja teidän ruumiinne tulee alamaiseksi Hengelle ja te yritätte elää oikeankaltaista elämää.

72    Kuten te naiset, jotka väitätte, että teillä on Pyhä Henki, ja menette tuonne ulos shortseissa, kuinka te voitte tehdä sen? Kuinka voisi Jumalan Henki teissä koskaan antaa teidän tehdä tuollaista asiaa? Evoi mitenkään olla niin. Tietenkään ei voi olla niin! Hän ei ole saastainen henkiHän on Pyhä Henki.

73    Ja sitten kun te tulette alamaisiksi tuolle Hengelle, se heittää koko teidän olemuksenne alamaiseksi tuolle Hengelle. Ja tuo Henki ei ole mitään muuta kuin tämä Siemensana ilmoitettuna tai eläväksi tehtynä. Hallelujaa! Ja kun Raamattu sanoo: “Älä tee tätä”, tuo ruumis nopeasti noudattaa sitäse ei esitä mitään kysymyksiä.

Ja mitä se on? Se on ylösnousemuksen käsiraha. Tämä ruumis tullaan nostamaan ylös uudestaan, koska se jo on alkanut. Se oli kerran alamaisena synnille, lialle ja turmeltuneisuudelle, mutta nyt sillä on käsiraha. Siitä on tullut taivaallinen. No niin, siinä teillä on käsiraha siitä, että te tulette olemaan ylöstempauksessa. Se on käsiraha.

74    Sairaan henkilön maatessa kuolemaisillaan, kun ei ole mitään jäljellä kuin kuolema, siinä on kaikki, mitä voi tapahtua. Olen nähnyt varjon kaltaisia ihmisiä syövän ja tuberkuloosin jäytämi. Ja sitten olen nähnyt nämä samat henkilöt pienen hetken kuluttua täydellisesti normaaleina ja vahvoina. Jos ei ole olemassa Jumalallista parantumista, silloin ei ole olemassa ylösnousemustakaan, koska jumalallinen parantuminen on ylösnousemuksen käsiraha. Aamen!

75    Tehän tiedätte, mitä käsiraha on, ettekö vaan? Se on osa hinnasta! “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksija Hänen haavojensa kautta meidät parannettiin.” Huomatkaa. Kuinka ihmeellistä. Me rakastamme Häntä.

76   No niin, tämä ruumis on alamainen Hengelle. Me emme ole vielä menneet sisälle Sana –muotoon, vaan me yhä olemme liha -muodossa, mutta alamaiset SanalleLihassa kuoleminen tuo meidät siihen.

77    Aivan sama asia ajatellessamme pientä vauvaa. Te voitte ottaa naisen, eikä ole väliä, kuinka paha hän on, kun hän on raskaana ja valmistautuu tulemaan äidiksi, tarkatkaa häntä ennen tuon lapsen syntymää, Ei väliä sillä, kuinka raaka tuo nainen on, hän tulee silloin todella ystävälliseksi. Hänen äänessään on jotakin… jumaliselta kuulostavaa, nähdä pienen naisen valmistautuvan tulemaan äidiksi synnyttääkseen lapsen. Miksi niin on? Tuo pieni ruumis… No niin, se ei ole vielä elossa. Näettehän, että ainoa asia, mitä se on, se on vain lihaa ja lihaksia. Tuo pieni potkiminen, se on vain lihasten nytkähtelyä. Mutta kun se on tullut ulos kohdusta, Jumala henkäisee siihen elämän henkäyksen. Ja sitten se alkaa huutaa. Näettehän, että aivan yhtä varmasti kuin siellä on luonnollinen ruumis muodostumassa, on myös olemassa hengellinen ruumis vastaanottaakseen sen niin pian kuin se tulee tänne.

78    Sitten kun mies on syntynyt uudestaan Taivaasta, hänestä tulee henkivauva Kristuksessa.

Sitten kun tämä liha on pudonnut pois, siellä on theophany –ruumis, joka ei ole käsin tehty ja joka ei ole syntynyt naisesta, ja johon me menemme.

Sitten tuo ruumis palaa takaisin ja ottaa ylleen kirkastetun ruumiin.

Tästä syystä Jeesus meni kuolemansa jälkeen helvettiin ja saarnasi vankeudessa oleville sieluille. Hän tuli jälleen tuoksi theophanyksi. Oi, se on ihmeellistä! Kiitos Jumalalle!

79    2. Kor.5:1, sanotaan: “Jos tämä maallinen ruumistämä maallinen maja, hajotetaan, niin meillä on toinen.” Näettehän, me olemme ohittaneet tuon vaiheen ja tulleet suoraan Jumalasta, ominaisuudesta ollaksemme liha ja tullaksemme kiusatuksi ja koetelluksi synnillä samalla tavoin kuin Adamkin. Mutta kun Hänen Sanansa koetteleminen on ohitse, meidät otetaan ylös tuohon ruumiiseen, joka valmistettiin meitä varten ennen maailman perustamista. Se on Sansiellä, jonka me ohitimme kiertämällä sen ympäri tullessamme tänne alas ja ollaksemme kiusatut ja koetellut. Jos olisimme tulleet tuon vaiheen lävitse, ei olisi ollut mitääkiusausta, koska olisimme tienneet kaikki asiat. Tästä syystä Jeesus tiesi kaikki asiat, koska Hän oli Sana ennen kuin Hän tuli lihaksi. Silloin meistä tulee Sana.

80   Täällä meidät on muotoiltu Sanan kuvaksi ollaksemme osallisia Sanasta, saadaksemme ravintomme Sanasta, ollen ennalta määrättyjä siihen alusta alkaen. Te huomaatte, että tuo pieni elämän kipinäjoka teillä oli itsessänne alusta alkaen, kun aloititte matkanne… Moni teistä voi muistaa sen. Te liityitte tähän seurakuntaan ja tuohon seurakuntaan ja yrititte sitä ja tätä, eikä mikään tyydyttänyt teitä. Kyllä vaan! Mutta yhtenä päivänä te vain tunnistitte sen. Oikein!

81    Eräänä iltana olin opettamassa jossakin, uskoisin sen olleen Kaliforniassa tai Arizonassa, siitä kuinka… Uskon, että olen kertonut teille sen pienen tarinan miehestä, joka pani kotkanmunan hautovan kanan alle. Ja kun tuo kotka syntyi, oli se hassunkurisimmalta näyttävä lintu, mitä nuo kananpojat olivat koskaan nähneet. Hän oli “ruma ankknpoikanen” heidän keskellään, koska hän ei voinut ymmärtää sitä, kuinka tuo kana kotkotti ja raapi lantakasaa ja söi. Hän ei voinut käsittää sitä. Kanaemo sanoi: “Tule tänne juhlapäivälliselle, kultaseni!” No niin, hän oli kotka, eivätkä ne olleet hänen ruokatapojaan. Eikä se ollut hänen ruokaansa.

82    Niinpä kanaemo otti kiinni heinäsirkkoja ja mitä kaikkea, tiedättehän, ja kutsui pieniä poikasiaan. Ja kaikki ne pikku kananpojat menivät kotkottaen ja syöden sen mukana. Mutta tuo pieni kotka ei voinut tehdä sitä. Se ei näyttänyt hänestä oikealta.

Niinpä yhtenä päivänä hänen äitinsä tuli etsimään häntä.

83   Hän kuunteli tuon kanan kotkotusta ja yritti parhaansa kotkottaakseen, mutta hän ei voinut tehdä sitä. Hän yritti piipittää kuten kananpoika, mutta hän ei voinut tehdä sitä. Näettehän, hän oli kotka. Hän oli alusta alkaen kotka. Kana oli vain hautonut hänet.

Aivan niin kuin jokut seurakunnan jäsenet… Niinhän se taitaa olla, suunnilleen yksi pesueesta.

84    Mutta yhtenä päivänä hänen äitinsä lensi siitä yli kirkuen. Hän tunnisti sen. “Tuo kuulosti oikealta!” Miksi? Hän oli alusta pitäen kotka. Näin on Evankeliuminkin, tai Sanan kanssa, tai Jeesuksen Kristuksen voiman kanssa. Kun mies, joka on ennalta määrätty Iankaikkiseen Elämään, kuulee tuon totuudellisen soinnun, Jumalan huudon, silloin ei mikään voi pitää häntä poissa siitä.

Seurakunta saattaa sanoa: “Ihmeiden päivät ovat ohitse, kot, kot, kot! Pysy tässä ja syö tätä, pysy tässä ja syö tuota.”

85    Tuo kanatarhan ruoka ei enää kelpaa hänelle. Hän on mennyttä! “Kaikki asiat ovat mahdollisia!” Hän nousee ylös maasta.

Tämä on vikana niin monilla kristityillä tänään. He eivät pääse ylös maasta.

Vanha äiti sanoi: “Poikaseni, hyppääsinä olet kotka. Tule ylös tänne, missä minä olen.

Hän sanoi: “Äiti, en ole koskaan elämässäni hypännyt.”

86   Tämä sanoi: “Vain hyppää. Sinä olet kotka alun alkaen etkä mikään kananpoika.” Niinpä hän teki ensimmäisen hyppynsä läpyttäen siipiään, eikä se mennyt oikein hyvin, mutta hän pääsi irti maasta.

Näin me teemme sen. Me vastaanotamme Jumalan uskon kautta, kirjoitetun Sanan kautta. Siellä sisällä on jotakin. Näettehän, tuo Iankaikkinen Elämä, te olitte ennalta määrätyt siihen.

87    Hänen isoisänsä ja isoäitinsä olivat kotkiakoko matkan taaksepäin hän oli kotka. Kotka ei sekoitu muiden kanssa. Hän ei ole risteytys, ei, hän on kotka.

88    Sen jälkeen kun olitte tunnistaneet, että juuri Jumalan Sana oli Kotkan Ruokaa, te jätitte kaikki muut asiat. Teidät on sitten muotoiltu Elävän Jumalan eläväksi kuvaksi. Te kuulitte teidän theophanystanne. “Jos tämä maallinen maja hävitetään, meillä on toinen odottamassa.

Te kysytte: “Onko se niin, veli Branham?”

Hyvä on, ottakaamme pari kotkaa ja katsokaamme heitä muutamien minuuttien ajan. Oli mies nimeltään Mooses. Jokainen tietää, että profeettaa kutsutaan Raamatussa kotkaksi.

89   Oli profeetta nimeltään Mooses. Ja yhtenä päivänä Jumala kutsui hänet eikä antanut hänen mennä luvattuun maahan, vaan hän kuoli kalliollaEnkelit veivät hänet pois ja hautasivat hänet.

Siellä oli toinenkin mies, kotka, jonka ei edes tarvinnut kuolla. Hän vain käveli Jordanin ylitse, ja Jumala lähetti vaunut alas ja hän pudotti tämän lihan vaatteen ja nousi ottaen vastaan iankaikkisen palkinnon.

Kahdeksansataa vuotta myöhemmin nuo kaksi miestä seisoivat Kirkastusvuorella. Mooseksen ruumis oli ollut mädäntyneenä satoja vuosia, mutta tässä hän oli, niin että jopa Pietari, Jaakob ja Johannes tunsivat hänet. Aamen“Jos tämä maallinen maja hävitetään…” Jos te olette Jumalan ominaisuus ilmaistuna täällä maan päällä, teillä on ruumis odottamassasen jälkeen kun jätätte tämän maailman. Siellä he seisoivat Kirkastusvuorella theophaneissaan, sillä he olivat profeettoja, joille Jumalan Sana oli tullut.

90    Huomatkaamme myös eräs toinen profeetta, jonka nimi oli Samuel. Hän oli suuri mies. Hän opetti Israelia. Hän sanoi heille, että heillä ei tulisi olla kuningasta. Hän sanoi: “Olenko minä koskaan sanonut teille mitään Herran Nimessä, eikä se olisi tapahtunut?

He sanoivat: “Ei, kaikki, mitä koskaan olet sanonut Herran Nimessä, on tapahtunut.”

Hän oli profeetta. Ja hän kuoli.

91   Noin kolme neljä vuotta myöhemmin kuningas joutui vaikeuksiin. Tämä tapahtui ennen kuin Jeesuksen Kristuksen Verta oli edes vuodatettu. Hän oli paratiisissa. Ja Endorin noita kutsui jotakin tulemaan ja lohduttamaan Saulia. Ja kun noita näki hänen nousevan, tämä sanoi: “Minä näen Jumalan tulevan esiin maasta.”

92   Ja se tapahtui sen jälkeen, kun tuo mies oli kuollut, haudattu ja mädäntynyt haudassa, ja tässä hän seisoi siellä tuossa luolassa profeetan viitta yllään ja olyhä profeetta. Aamen!  Sillä hän sanoi: “Miksi sinä kutsuit minut pois levostani, kun voin nähdä, että sinusta on tullut Jumalan vihollinen?” Huomatkaa että hän profetoi: “Huomenillalla tähän aikaan sinä tulet olemaan minun kanssani.” Hän oli yhä profeetta, vaikka hän olikin lähtenyt tästä ruumiista.

Näettekö, hänestä tuli täällä osa tuota Sanaa, ja jätettyään lihallisen elämän hän meni sisälle tuohon ruumiiseen, joka oli ollut valmistettu häntä varten ennen maailman perustamista. Hän meni sisälle theophanyyn, joka oli Sana. Voitteko ymmärtää sen? Sinne kaikki uskovaiset menevät, kun me lähdemme täältä.

93    Sitten tuossa muodossa tullaan huntu poistamaan. Näettehän, myös te olette Sana mennessänne siihen sisälle. Pienen vauvan tavalla, kuten sanoin hetki sitten…

94    Nyt pankaa merkille. Ylistys Jumalalle näiden Sinettien avaamisesta, jotta voimme tietää nämä asiat.

95    Nyt voimme nähdä todellisen ilmestyksen Melkisedekistä, sen että Hän oli Jumala, Sana, ennen kuin Hän tuli lihaksi, Hän oli SanaJumala. Sen on täytynyt olla Hän, koska kukaan muu ei ole kuolematon kuin Hän. Näettekö, minulla oli isä ja äiti, samoin kuin teilläkin oli. Jeesuksella oli isä ja äiti. Mutta tällä Miehellä ei ollut isää eikä äitiä. Jeesuksella oli alku, tällä miehellä ei ollut. Jeesus antoi elämänsä, tämä Mies ei voinut, koska Hän oli Elämä. Ja huomatkaa, että on kyseessä koko ajan sama Mies. Toivon, että Jumala paljastaa sen teille. Sama henkilö, koko ajan.

96   Huomatkaa Hänen tittelinsä: “Kuningasten Kuningas”. Nyt, Hebrealaiskirje 7:2: “Vanhurskauden Kuningas ja Rauhan Kuningas.” Hän on kaksi kuningasta. Nyt tarkatkaaHebrealaiskirje 7:2: Vanhurskauden Kuningas ja myöskin Rauhan Kuningas.” Hän on siinä kaksi kuningasta. Nyt koska Hän on tullut lihaan ja vastaanottanut ruumiinsa ylös, Ilmestyskirja 21:16, Häntä kutsutaan “Kuningasten Kuninkaaksi”. Hän on kaikki kolme, yhdessä. Näettekö, Jumala Kuningas, theophany Kuningas, Jeesus KuningasHän on Kuningasten Kuningas.

Ne ovat kaikki yhdessä, aivan samoin kuin sielu, ruumis ja henki. Ne kaikki muodostavat yhden.

97    Myöskin Hän on Isä, joka oli ensimmäinen, Poika, Pyhä Henki, Henki.

 “Vanhurskauden Kuningas”, Henkiominaisuus; theophany, “Rauhan Kuningas”, theophanyja lihassa Hän oli “Kuningasten Kuningas”, sama Persoona.

98    Kun Mooses näki Hänet 2. Mooseksen kirja 33:2:ssa, Hän oli theophany. Mooses halusi nähdä Jumalan. Hän oli kuullut Hänen äänensä, kuullut Hänen puhuvan itselleen ja nähnyt Hänet siellä pensaassa suurena Tulipatsaana. Ja hän kysyi: “Kuka Sinä olet? Minä haluan tietää, kuka Sinä olet?” Sitten kerran Mooses sanoi: “Jospa Sinä antaisit minun nähdä itsesiHaluaisin nähdä Sinun kasvosi.”

99   Jumala sanoi: “Ei kukaan voi nähdä Minun kasvojani.” “Minä tulen panemaan käteni sinun silmillesi kulkiessani ohitsesi. Ja sinä voit nähdä Minun selkäni, mutta et kasvojani. Ja kun Hän teki sen, niin se oli Miehen selkäse oli theophany. Sitten tuo Sana, joka tuli Moosekselle, tuo MINÄ OLENse oli Sana. Sana tuli Moosekselle Tulipatsaan muodossa palavassa pensaassa ja oli MINÄ OLEN.

100    Kuten Sana teologiaista… anteeksi theophanystä. Suokaa anteeksi. Hän tuli Aabrahamin tykö Miehenä siellä tammen alla. Katsokaahan sitä siellä. Siellä tuli Mies Aabrahamin luo, heitä oli kolme ja he istuivat tammen alle. Ja huomatkaa, sen jälkeen kun Hän oli puhunut Aabrahamille…

101   Miksi Hän tuli? Aabrahamille oli annettu lupaus, sanoma tulevasta pojasta, ja hän myös oli Jumalan Sanan profeetta, joka uskoi Jumalan Sanan kutsuen kaikkea Sen vastaista niin kuin ei sitä olisikaan. Näettekö kuinka täydellinen Sana on? Sana tuli profeetalle. Näettehän, siellä oli Jumala theophanyssa, ja Raamattu sanoo, että Sana tulee profeetalle. Ja tässä oli Sana theophanyssa.

Nyt te sanotte: “Oliko se Jumala?”

102   Aabraham sanoi, että niin oli. Hän kutsui Häntä nimellä Elohim. Nyt voitte l. Mooseksen kirjan l. luvussa nähdä, että “Alussa Elohim loi taivaat ja maan.” Ja l. Mooseksen kirjan 18:ssa me voimme nähdä, että Aabraham kutsui tuota Henkilöä, joka istui siellä puhuen hänelle ja joka pystyi kertomaan hänelle, mitä Saara ajatteli sydämessään Hänen takanaan. Aabraham kutsui Häntä nimellä Elohim. Hän oli theophany muodossa. Käsitättekö sen?

103    Nyt voimme todeta, että Hän oli silloin theophany -muodossa. Aabraham kutsui Häntä nimellä“Herra Jumala, Elohim.” Me voimme nähdä 1. Mooseksen kirja 18, että se on totta.

104    Nyt huomatkaa Aabraham. Heitä oli siellä kolme yhdessä, mutta kun Aabraham kohtasi nuo kolme, hän sanoi: “MinuHerrani!”

Mutta kun Loot siellä Sodomassa näki nuo kaksi, jotka tulivat sinne, hän sanoi: “Herrat!” Missä oli vika? Ensiksikin Loot ei ollut profeetta eikä hän myöskään ollut tuon hetken sanansaattaja. Niinpä hänellä ei ollut mitään ilmestystä Hänestä. Tarkalleen oikein! Loot saattoi kutsua heitä “Herroiksi, ja jos heitä olisi tusina hän yhä sanoisi: “Herrat.

Mutta ei ollut väliä sillä, kuinka useita Aabraham näki, hänelle se oli yhä yksi Herra. Siinä teillä on Jumalatämä on Melkisedek.

105    Huomatkaa, sen jälkeen kun taistelu oli ohi, Melkisedek tarjosi Hänen voitokkaalle lapselleen Ehtoollistaajatelkaahan sitäosa Hänestä itsestään. Tässä me voimme nähdä esikuvan Ehtoollisesta. Taistelun jälkeen Hän antoi itsensä, koska Ehtoollinen on osallisuus Kristukseen. Ja sen jälkeen kun taistelu on ohitse, sen jälkeen kun olette kuolleet itsellenne, sen jälkeen te olette osalliset Kristuksesta, te tulette osaksi tästä Olennosta. Käsitättekö sen?

106    Jaakob painiskeli koko yön eikä halunnut päästää Häntä vapaaksi, ennen kuin Hän oli siunannut hänet. Se on oikein! Se on taistelua elämästä. Ja sen jälkeen kun taistelu on ohitse, Jumala antaa teille osan itsestään. Se on Hänen todellinen Ehtoollisensa. Hieman leipää ja viiniä vain edustaa sitä. Teidän ei tulisi ottaa sitä, ellette ole ensin voittaneet taistelua ja tulleet osaksi Jumalasta.

107    Muistakaa, tähän aikaan Ehtoollista ei vielä ollut asetettu. Se tuli vasta satoja ja satoja vuosia myöhemmin juuri ennen Jeesuksen Kristuksen kuolemaa.

108    Mutta Melkisedek, sen jälkeen kun Hänen lapsensa Aabraham oli saavuttanut voiton, kohtasi hänet ja antoi hänelle viiniä ja leipää osoittaen sen, että kun tämä maallinen taistelu on ohitse, me tulemme kohtaamaan Hänet taivaissa ja ottamaan jälleen Ehtoollista, se tulee olemaan Hääateria. “Minä en tule enää juomaan viiniä tai syömään viinipuun hedelmää ennen kuin syön ja juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni Valtakunnassa.” Näin on.

109    Huomatkaa jälleen, Melkisedek kohtasi Aabrahaminennen kuin tämä ehti takaisin kotiin. Mikä kaunis esikuva meillä onkaan tässä. Melkisedek kohtaamassa Aabrahamiaennen kuin hän tuli takaisin taistelun jälkeen.

Me kohtaamme Jeesuksen ilmassa, ennen kuin me menemme Kotiin. Näin on. 2. Tessalonikalaiskirje kertoo meille, että me “kohtaamme Hänet ilmassa.”  Kaunis esikuva siitä, kuinka Rebekka kohtaa Iisakin niityllä illan viiletessä. “Me kohtaamme Hänet ilmassa.” 2. Tessalonikalaiskirjeessä sanotaan niin: “Sillä me, jotka olemme elossa ja jäljellä täällä, emme pääse ennen niitä, jotka ovat nukkuneetsillä Jumalan pasuuna on soivaja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensinja me, jotka olemme elossa ja jäljellä, tulemme temmatuiksi yhdessä heidän kanssaan ylös kohtaamaan Herran ilmassa.” Täydellistä! Kaikissa näissä esikuvissa.

110    Mitä tapahtuu sen jälkeen, kun te olette kuolleet ja menneet sisälle tuohon theophanyyn? Theophany tulee alas ottamaan vastaan lunastetun ruumiin, ja jos te olette täällä ilmassa, teidän ruumiinne kohtaa theophanyn. Siinä se on teilleJa temmataan ylös kohtaamaan Herra ilmassa.”

111    Kuka muu tämä Melkisedek voisi olla kuin Jumala?

112    Nyt me voimme nähdä tässä selvästi meidän elämämme matkan täydellisen salaisuuden, ja kuoleman ja sen, minne me menemme kuoleman jälkeen. Myös ennalta määrääminen on selvästi nähtävissä tässä. Kuunnelkaa nyt, kun opetamme tätä tarkemmin.

113    Iankaikkisen tarkoituksen vaiheet, jotka Hän oli salannut, ovat nyt tulleet paljastetuiksi. Huomatkaa, on yhä kolme vaihetta täydellisyyteen. Aivan kuten Hän lunastaa maailmansamalla tavalla Hän lunastaa Seurakuntansa. Hän lunastaa ihmiset kolmessa vaiheessa. Katsokaahan nyt, ensimmäinen on vanhurskauttaminen, niin kuin Luther saarnasitoinen on pyhitysjota Wesley saarnasija kolmas on Pyhän Hengen kaste. Se on oikein näin! Ja sitten tulee ylöstempaus.

114    Nyt, maailma, kuinka Hän lunasti maailman? Ensimmäinen asiamitä Hän teki, sen tehtyä syntiä, oli se, että Hän pesi sen pois vesikasteessa. Oikein. Sitten Hän vuodatti Verensä sen ylle ristiltä pyhittäen sen ja kutsuen sitä Hänen omakseen. Ja mitä Hän sitten tekee? Kun Hän oli repinyt kaiken maailman ulos teistä ja uusinut koko asian tulisella Pyhän Hengen kasteella, samoin Hän myös tulee uusimaan maailman. Ja se tullaan polttamaan tulella. Se tullaan puhdistamaan kaikista bakteereista miljoonien mailien korkeudelta. Kaikki nuo asiat tullaan puhdistamaan pois siitä. Ja sitten on oleva Uusi Taivas ja Uusi Maa. Aivan samoin tekin olette uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa Pyhän Hengen saatua otteen teistä. Näettekö, siinä se on teillä. Koko asia on niin selvä kuin vain voi olla. Kaikki on kolmessa.

115   Luonnollinen syntymä on kolmessa. Mitä tapahtuu ensimmäiseksi naisen synnyttäessä? Mitä tulee esiin ensin? Vesi. Mitä tulee seuraavana? Veri. Mikä on seuraava vaihe? Elämä. Vesi , veri, henki.

Mitä tapahtuu kasvissa? Ensin mätäneminen. Mitä tulee esiin ensin? Varsi. Entä seuraavana? Tähkä. Ja mitä sen jälkeen? Kuori. Ja sitten jyvä tulee ulos siitä. Ne ovat sen kolme vaihetta siihen asti, kunnes se tulee jyväksi. Se on tarkalleen näin.

116    Jumala vahvistaa sen. Se on aina ollut oikeinJumala vahvistaa sen totuudeksi. Se osoittaa selvästi sen, että ennalta määrätty on ainoa, joka on huomioitu lunastuksessa. Ymmärsittekö te sen? Sallikaa minun sanoa se uudestaan. Ennalta määrätty on ainoa, joka on huomioitu lunastuksessa. Ihmiset voivat tehdä jotakin samanlaista ajatellen, että he ovat, mutta todellinen lunastus on noita varten, jotka ovat ennalta määrättyjä. Koska tuo sana “lunastaa” merkitsee “tuoda takaisin”. Onko se oikein? Lunastaa mitä tahansa tarkoittaa sen tuomista takaisin sen alkuperäiselle paikalle. Hallelujaa! Niinpä vain ennalta määrätty tullaan tuomaan takaisin, koska muut eivät tulleet sieltä. Ymmärrättekö? Sitä on takaisin tuominen.

117    Ollen iankaikkisesti Hänen kanssaan alussa… Iankaikkinen Elämä, joka teillä oli, Hänen ajatuksensa siitä, mitä te olitte, Hän vain halusi teidät… Hän halusi minun seisovan täällä puhumassa ja teidät istumassa siellä tänä iltana. Siten me palvelemme Hänen iankaikkista tarkoitustaan. Ja tuo, joka jätti kodin, tuli maan päälle vain palvellakseen Hänen tarkoitustaan. Onko se oikein? Hyvä on. Sitten kun se on päättynyt, se on tuotu takaisin kirkastettuun tilaan. Se on kypsynyt ja tuotu jälleen takaisin.

118    Ei ole ihme, että Paavali, silloin kun he valmistautuivat katkaisemaan hänen päänsä, saattoi sanoa: “Oi kuolema, missä on sinun pistimesi? Oi hauta, missä on sinun voittosi? Mutta kiitos Jumaallejoka antaa meille voiton!” Hän sanoiKuolema, sanohan, miten sinä voisit saada minut huutamaan. Hauta, sanohan, miten sinä voisit pidätellä minua, sillä minä olen Iankaikkisen Elämän omistaja.” Aamen! Hän tiesi sen. Kuolema, helvetti, hauta, mikään ei voisi pidätellä häntä. Eikä mikään voi vahingoittaa meitä, sillä meillä on Iankaikkinen Elämä. Hän käsitti olevansa siunattu Iankaikkisella Elämällä.

119    Aivan kuten pieni kastepisara. Minä en tiedä paljoakaan sen kemiallisesta puolesta, mutta sen täytyy sisältää kosteutta. Yön kylmetessä ja pimentyessä se lankeaa taivaasta maan päälle. Se tuli jostakin. Mutta seuraavana aamunaennen kuin aurinko nousee, se on siellä vapisevana. Mutta antakaa vain auringon nousta, niin te näette, kuinka se kimmeltää. Se on onnellinen. Miksi? Aurinko on kutsuva sen takaisin sinne, mistä se tuli.

Ja tällä tavoin on kristityn kanssa. Hallelujaa! Me tiedämme sen tullessamme Jumalan läsnäoloon. Jokin meissä kertoo meille, että me olemme tulleet jostakin, ja että me tulemme menemään takaisin tuolla voimalla, joka vetää meitä.

120    Tuo pieni kastepisara kimmeltää ja loistaa ja huutaa, koska se tietää tulleensa sieltä ylhäältä, ja että aurinko tulee vetämään sen uudelleen takaisin ylös.

Ja mies, joka on Jumalan ominaisuus, Jumalasta syntynyt, tietää, hallelujaa, kun hän tulee kosketukseen Jumalan Pojan kanssa, että hänet tullaan vetämään täältä ylös jonakin päivänä! Sillä “jos minut nostetaan ylös maasta, niin Minä olen vetävä kaikki miehet tyköni.” Aamen!

121    Nyt huomatkaa! Nyt me näemme Melkisedekin, ja miksi Maria ei voinut olla Hänen äitinsä. Tästä syystä Hän kutsui häntä naiseksi eikä äidiksi. Hänellä ei ollut isää, koska Hän oli Isä, Iankaikkinen Isä, kolme yhdessä. Hänellä ei ollut äitiä, tietenkään ei. Hänellä ei ollut isää, koska Hän oli Isä. Niin kuin runoilija puhuen erään kerran suurena kohteliaisuutena Jeesukselle. Hän sanoi:

MINÄ OLEN se, joka puhuin Moosekselle palavan pensaan tulessa.
MINÄ OLEN Aabrahamin Jumala, Kirkas ja Aamutähti.
MINÄ OLEN A ja O, alusta loppuun.
MINÄ OLEN koko luomakunta, ja Jeesus on Nimeni. 
(Se on oikein!)
Oi, kenen te sanotte Minun olevan? Ja mistä he sanovat Minun tulleen?
Tunnetteko Minun Isäni, voitteko kertoa, mikä on Hänen Nimensä?
 (Hallelujaa!)

122    Se on Isän Nimi! Kyllä: “Minä tulen Isäni Nimessä, ja te ette vastaanota Minua. Näettekö? Varmasti, Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

123    Ja tämä Melkisedek tuli lihaksi. Hän paljasti itsensä Ihmisen Poikana, kun Hän tuli Profeettana. Hän tulee kolmessa Pojan Nimessä: Ihmisen Poikana, Jumalan Poikana ja Daavidin Poikana.

124    Kun Hän oli täällä maan päällä, Hän oli Mies täyttääkseen Kirjoitukset. Mooses oli sanonut: “Herra teidän Jumalanne on nostava minun kaltaiseni Profeetan.” Niinpä Hänen täytyi tulla Profeettana. Hän ei koskaan sanonut: “Minä olen Jumalan Poika.” Hän sanoi: “Minä olen Ihmisen Poika. Uskotko sinä Ihmisen Poikaan?” Koska tästä Hänen täytyi antaa todistus, koska se olimikä Hän oli.

Nyt Hän on tullut toisessa pojan Nimessä, JumalaPoikana, näkymättömänä Henkenä.

Ja kun Hän tulee uudelleen, Hän on Daavidin Poika istuakseen hänen valtaistuimellaan.

125    Kun Hän oli täällä lihaksi tehtynä, Häntä kutsuttiin Ihmisen Pojaksi. No niin, kuinka Hän teki itsensä tunnetuksi maailmalle Ihmisen Poikana, Profeettana?

126    Eräänä päivänä kerroin kertomuksen Pietarista ja Andreasta, hänen veljestään. He olivat kalastajia, ja heidän isänsä, Joonas, oli hyvä vanha uskovainen. Yhtenä päivänä hän istui veneessä ja sanoi: “Poikani, te tiedätte, kuinka me rukoilimme, kun tarvitsimme kaloja.” He olivat ammattikalastajia. Me olemme luottaneet Jumalaan, Jehovaan, saadaksemme elatuksemme. Nyt olen tulossa vanhaksi enkä varmastikaan tule olemaan teidän poikien kanssa paljoa pidempään. Ja minä olen aina”, kuten kaikki todelliset uskovaiset,  “odottanut aikaa, jolloin Messias saapuisi. Meillä on ollut monenlaisia vääriä messiaita, mutta jonakin päivänä on tuleva tuo Yksi, joka on oikea.” Ja hän sanoi: “Kun tämä Messias tulee, niin en halua teidän poikien tulevan petetyiksi. Tämä Messias ei tule olemaan vain teologiHän tulee olemaan Profeetta. Sillä meidän profeettamme Mooses, jota me seuraamme on sanonut.

No niin, jokainen juutalainen tulee uskomaan profeettaansa. Hän opetti kuinka tuntea se. Jos tuo profeetta sanoo jotakin, ja niin tapahtuu, niin silloin se on totuus. Jumala sanoi: “Jos keskuudessanne on joku hengellinen tai profeetta, Minä Herra tulen tekemään itseni tunnetuksi hänelle. Ja kun se, mitä hän sanoo, tapahtuu, niin silloin kuulkaa häntä ja pelätkää häntä. Mutta jos se, mitä hän sanoo, ei tapahdu, niin silloin älkää ollenkaan kuunnelko häntä.” Ymmärrättekö? Niinpä siten profeetta vahvistettiin.

127    “Niinpä Mooses, joka oli todella vahvistettu profeetta, on sanonut: “Herra teidän Jumalanne on nostava veljienne joukosta Profeetan, minun kaltaiseni. Ja kaikki, jotka eivät tahdo kuulla häntä, tullaan hävittämään kansasta.” Hän sanoi: “Muistakaa nyt lapseni, heprealaisina me uskomme Jumalan vahvistettuja profeettoja.”

Kuunnelkaa nyt tarkkaavaisesti, että ette menetä sitä. Hän sanoi: “Kun Messias tulee, te olette tunteva Hänet, koska Hän tulee olemaan ProfeettaMessias. Ja kuten olen sanonut, on kulunut neljäsataa vuotta, eikä meillä ole ollut profeettaa profeetta Malakian jälkeen. Mutta Hän tulee olemaan Profeetta!”

128    Ja yhtenä päivänä, muutamia vuosia hänen kuolemansa jälkeen, hänen poikansa Andreas käveli siellä rannalla ja hän kuuli erään villinnäköisen erämaasta tuleen miehen sanovan: “Tuo Messias seisoo teidän keskellänne nyt!” Tuo suuri kotka, joka oli kasvatettu erämaassa, lensi siitä ylitse sanoen: “Messias on teidän keskellänne juuri nytMe emme vielä tunne Häntä, mutta Hän seisoo teidän keskellänne. Minä tulen tuntemaan Hänet, koska minä tulen näkemään merkin, joka tulee Taivaasta.”

Sitten yhtenä päivänä hän sanoi: “Siinä Hän on, katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”

Ja niin hän lähti etsimään veljeään ja sanoi hänelle: “Simon, haluan sinun tulevan tänne, sillä me olemme löytäneet Messiaan.”

“Oi, älähän nyt Andreas, kyllä sinä tiedät paremmin!”

“Oi, tiedän kyllä, mitä tarkoitat, mutta tässä Miehessä on jotakin erilaista.”

“Missä hän on? Mistä hän tulee?”

“Hän on Jeesus Nasaretista.”

“Tuostako pienestä pahasta kaupungista. Eihän Hän voisi tulla tuollaisesta pahasta ja likaisesta paikasta.”

“Tule ja näe se itse.”

129    Lopulta hän sai hänet taivutelluksi tulemaan sinne. Ja kun hän tuli tämän Messiaan eteen, tämän Jeesuksen, joka seisoi siellä puhumassa ihmisille, niin tullessaan Hänen eteensä, tämä sanoi: “Sinun nimesi on Simon, ja sinä olet Joonaan poika.” Se riitti! Hän sai Valtakunnan avaimet! Miksi? Hän tiesi, että tämä Mies ei tuntenut häntä. Ja kuitenkin Hän tunsi hänet ja tuon jumalisen vanhan isän, joka oli opettanut hänelle minkälaiseen Mesaiaaseen tuli uskoa.

130    Siellä seisoi eräs mies nimeltään Filippus ja hän todella kiihottui siitä! Hän tunsi erään toisen miehen, jonka kanssa hän oli tutkinut Raamattua. Ja sinne hän lähti ja löysi hänet oliivitarhastaan polvillaan rukoilemassa. He olivat monesti tutkineet yhdessä Raamattua. Ja niinpä hän sanoi hänelle, sen jälkeen kun tämä oli lopettanut rukoilemisen: “Tule ja katso, kenet me olemme löytäneet, Jeesuksen Nasaretilaisen, Joosefin pojan. Hän on Messias, jota me olemme odottaneet.”

Voin kuulla Natanaelin sanovan: “No, no, Filippus, ethän vain ole vähän höyrähtänyt?”

131    “Oi ei! Ei, ei. Annahan kun kerron sinulle. Sinähän tiedät, että me olemme tutkineet yhdessä Raamattua. Millaisen profeetta sanoi Messiaan tulevan olemaan?”

“Että Hän tulisi olemaan Profeetta.”

“Muistatko tuon vanhan kalastajan, jolta olet ostanut kalaa, tuon Simonin, jolla ei ole sen vertaa koulutusta, että hän osaisi kirjoittaa oman nimensä?”

“Kyllä vaan!”

132    “Hän tuli sinne, ja tiedätkö mitä? Tämä Jeesus, joka on Nasaretista, kertoi hänelle, että hänen nimensä oli Simon, ja muutti hänen nimensä Pietariksi, mikä tarkoittaa ‘pikku kiv, ja sitten Hän myös kertoi hänelle, kuka hänen isänsä oli.”

“No niin”, hän sanoi, “enpä tiedä, voisiko Nasaretista tulla mitään hyvää?”

133    Hän sanoi: “Älkäämme nyt puhuko siitä. Tule ja katso. Se on hyvä idea. Tule ja katso.

Niinpä tässä tulee Filippus tuoden mukanaan Natanaelin. Ja kun hän tuli sinne, missä Jeesus mahdollisesti seisoi puhumassa, tai oli rukoilemassa sairasjonossa olevien sairaiden puolesta, niin hänen tullessa sinne, missä Jeesus oli, Jeesus katsoi ympärilleen ja sanoi: “Katso, israelilainen, jossa ei ole vilppiä.”

134    Nyt te sanotte: “Hän tiesi sen siitä, miten hän oli pukeutunut.” Oi, ei! kaikki itämaalaiset pukeutuvat samalla tavalla. Hän olisi voinut olla syyrialainen tai mitä hyvänsä, partoineen ja viittoineen.

135    Hän sanoi: “Katso, israelilainen, jossa ei ole vilppiä.” Toisin sanoen, rehellinen ja vilpitön mies.

No niin, se pysäytti Natanaelin, ja hän kysyi: “Rabbi, Opettaja, mistä tunnet minut? Kuinka tiesit, että olen juutalainen? Miten tiesit, että olen rehellinen ja vilpitön?”

136    Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, sinun ollessa puun alla, Minä näin sinut.” Viidentoista mailin päässä, mäkien toisella puolella, edellisenä päivänä.

Mitä Natanael sanoi? “Rabbi, Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin Kuningas!”

137    Mutta siellä seisoivat nuo papit tärkättyinä ja itsetietoisina sanoen: “Tämä mies on Beelsebulennustaja.”

Jeesus sanoi: “Minä annan sen teille anteeksi.”

138   Muistakaa nyt, että he eivät koskaan sanoneet sitä ääneen, vaan he sanoivat niin sydämissään. Ja Hän erotti heidän ajatuksensa. Oikein! Näin Raamattu sanoo. Kutsukaa sitä vaikkapa telepatiaksi, jos tahdotte, mutta Hän erotti heidän ajatuksensa.

139    Hän sanoi: “Minä annan sen teille anteeksi, mutta jonakin päivänä Pyhä Henki tulee tekemään tämän saman asian”, Hänen poismenonsa jälkeen, “ja jos sanotte sanankin sitä vastaan, niin sitä ei anteeksi anneta tässä maailmassa eikä tulevassa.” Onko tämä oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] No niin, he olivat juutalaisia. Sitten yhtenä päivänä Hänellä oli tarve mennä Samariaan. Mutta ennen kuin puhumme siitä, me voimme nähdä naisen…

140   Tuon miehen siellä, joka parantui Kauniin portin vieressä Jeesuksen kuljettua sitä kautta. Jeesus tiesi hänen tilansa ja sanoi hänelle: “Ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Hän teki niin ja oli terve.

Sitten voimme todeta juutalaisista, että jotkut heistä vastaanottivat Hänetjotkut uskoivat sen ja toiset eivät. Miksi he eivät uskoneet sitä? Heitä ei oltu määrätty Elämään. He eivät olleet osa tuosta ominaisuudesta.

141    Muistakaa nyt, että he olivat pappeja ja suuria miehiä. Ajatelkaa noita teologeja ja pappeja, miehiä, joiden elämästä ei voitu löytää yhtään virhettä. Jeesus sanoi heille“Te olette teidän isästänne, perkeleestä, ja hänen tekojaan te teette. Jos te olisitte Jumalasta, te uskoisitte Minua. Ja jos te ette voi uskoa Minua, niin uskokaa tekoja, joita teen. Ne todistavatkuka Minä olen.”

142    Nyt, Raamattu sanoo myös, että Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jeesus sano: “Joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Onko näin? Huomatkaa, että Hän oli nyt todellinen Melkisedek.

143    Pankaa myös merkille, että oli vain kolme ihmisrotua.

Olette kuulleet minun sanovan, että olin erottelun kannalla. Minä olin. Kyllä, kaikki kristityt ovat erottelijoita, ei ihonvärin erottelua, vaan hengen. Miehen ihonvärillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Hän on syntymän kautta Jumalan lapsi. Mutta kristitylle Jumala sanoi: “Eroittaudu, tule ulos hein keskuudestaan, ja niin edelleen.” Kristitty erottaa lian ja hän tekee eron oikean ja väärän välillä.

144    Mutta huomatkaa, heillä oli erottelua silloin, se oli rotuerottelusamarialaisten kanssa.

Ja jos me uskomme Raamattuunniin on vain kolme ihmisrotua maan päällä, ja ne ovat Haamin, Seetin ja Jaafetin suvut. Ne ovat nuo Nooan kolme poikaa. Meillä kaikilla on alkumme siellä. Kyllä. Tämä vie meidät kaikki takaisin Adamiin, ja se tekee meistä kaikista veljiä. Raamattu sanoo: “Yhdestä verestä Jumala loi kaikki kansat.” Me olemme kaikki veren perusteella veljiä. Värillinen mies voi antaa verensiirron valkoiselle ja päinvastoin. Valkoinen mies voi sen antaa japanilaiselle, keltaiselle miehelle samoin kuin punaiselle intiaanille tai kenelle hyvänsä. Hän voi antaa verensiirron, koska me olemme kaikki samaa verta. Ruumiimme ihonvärillä, jossa me elämme, ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Mutta kun meidät erotellaan, se tarkoittaa siitä, että me tulemme ulos maailmasta, niin kuin Hän toi Israelin ulos Egyptistä. Silloin tapahtuu meidän erottamisemme maailman asioista.

145    Siellä olivat Haamin, Seetin ja Jaafetin ihmiset. Ja jos meillä olisi aikaa käydä lävitse sukuluettelot, voisimme nähdä mistä anglo-saksiset ihmiset tulevat. He olivat juutalaisia ja samarialaisia, jotka olivat puoliksi juutalaisia ja puoliksi pakanoita. He syntyivät siitä, kun Bileam sai heidät naimaan mooabilaisia. He olivat samarialaisia. Ja siellä juutalaisia ja pakanoita.

Meillä anglosakseilla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa. Me emme uskoneet mihinkään Messiaaseen tai muuhunkaan sellaiseen. Me emme odottaneet Messiasta. Meidät tuotiin sisälle jälkeenpäin.

Jeesus tuli Hänen omiensa luo, ja Hänen omansa eivät vastaanottaneet Häntä. Ja Hän sanoi opetuslapsilleen: “Älkää menkö pakanoiden luo, vaan menkää mielummin Israelin kadonneitten lammasten tykö.” Ja Hän meni vain Israelin kadonneitten lammasten tykö. Ja tarkatkaa, Hän ilmoitti itsensä Ihmisen Poikana juutalaisille, ja he hylkäsivät sen.

Nyt koska samarialaiset olivat puoliksi juutalaisia ja puoliksi pakanoita, niin hekin uskoivat ja odottivat Messiasta.

Me emme tehneet niin, me olimme pakanoita, nuijat selässämme, ja palvoimme epäjumalia.

146    Mutta nyt yhtenä päivänä, Joh. 4. luvun mukaan, Hänellä oli tarve kulkea Samarian kautta matkallaan alas Jerikoon. Ja Hän kiersi ylhäältä Samarian kautta. Ja ollessaan siellä matkalla Hän istuutui alas kaivolle, joka oli Sykar nimisen kaupungin ulkopuolella. Ja kaivo, jos olette koskaan käyneet siellä, on koko kansaa varten. He kaikki noutavat sieltä vetensä. Ja naiset tulevat aamulla vesiruukkuineen. Yhtä he kantavat päänsä päällä ja yhtä kummallakin lanteellaan. He kävelevät niiden kanssa ja keskustelevat toistensa kanssa eivätkä koskaan läikytä pisaraakaan. Niinpä ihmiset tulevat sinne kaivolle.

147    Niin tämä siis tapahtui noin kello yhdentoista aikaan päivällä. Jeesus oli lähettänyt opetuslapset kaupunkiin ostamaan ruokaa. Ja heidän poissa ollessaan…

148   Siellä oli huonomaineinen nainen. Me kutsuisimme häntä tänään “punaisen valon naiseksi” tai prostituoiduksihänellä oli liian monia miehiä. Niinpä Jeesuksen istuessa siellä, tämä nainen tuli sinne noin kello yksitoista. Näettehän, hän ei voinut tulla neitsyeiden kanssa, jotka tulivat aamulla noutamaan pesuvetensä. Hänen täytyi odottaa tullakseen heidän kaikkien jälkeen. He eivät olleet tekemisissä keskenään niin kuin nykyään. Hänet oli merkitty. Niinpä hän nyt tuli noutamaan vähän vettä. Hän otti tuon vanhan vinssin ja kiinnitti koukut vesiruukkuunsa ja alkoi laskea sitä alas.

Hän kuuli jonkun sanovan: “Nainen, anna minulle juotavaa.”  Nyt muistakaa, että tämä on Melkisedek. Tämä on Jeesus eilen, Ihmisen Poika.

149    Ja hän katsoi ympärilleen ja näki juutalaisen, joten hän sanoiHerra, ei ole oikein, että juutalainen pyytää samarialaiselta mitään. Minä olen samarialainen nainen, joten sinun ei olisi tullut puhua minulle. Sinun ei olisi tullut pyytää minulta mitään sellaista. Meillä ei ole mitään tekemistä toistemme kanssa.”

150    Hän sanoi: “Mutta jos sinä tietäisitkuka on se, joka puhuu sinulle, sinä pyytäisit Minulta juotavaa.”

Hän sanoi: “Kuinka sinä voisit nostaa sitä? Kaivo on syvä, ja sinulla ei ole, millä nostaa sitä.”

151    Hän sanoi: “Se vesi, jota Minä annan, on Elämän vesi, joka kumpuaa Iankaikkiseen Elämään.

Hän puhui naiselle, kunnes Hän sai selville hänen tilansa. Ja sitten Hän sanoi hänelle“Mene nouda miehesi ja tule tänne.”

Ja hän sanoi: “Ei minulla ole miestä.”

152    Jeesus sanoi: “Sinä olet kertonut totuudensillä sinulla on ollut viisi, ja tämä, jonka kanssa sinä nyt elät, ei ole sinun miehesi. Niinpä sinä sanoit totuuden.”

Tarkatkaa eroa tämän naisen ja tuon pappisjoukon välillä. Hän tiesi enemmän Jumalasta kuin tuo koko pappi lauma yhteensä.

153    Hän sanoi: “Herra, minä käsitän, että Sinä olet Profeetta! Hän sanoi: “Meillä ei ole ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen. Mutta me tiedämme, että kun Messias tulee, niin näin Hän tulee toimimaan.” Se oli Messiaan merkki, sillä Hän oli Ihmisen Poika.

Hän sanoi: “Näin Hän tulee toimimaan, kun Hän tuleeSinun täytyy olla Hänen Profeettansa.”

154    Hän sanoi: “Minä olen Hän.” Kukaan muu ei olisi voinut sanoa sitä!

155    Hän tipautti vesiastiansa ja juoksi kaupunkiin ja sanoi: “Tulkaa katsomaan Miestä, joka on kertonut minulle, mitä olen tehnyt. Eikö tämä olekin Messias?”

Muistakaa nyt, että Hän lupasi tehdä saman asian pakanainajan lopussa.

Juutalaisilla oli ollut neljätuhatta vuotta aikaa odottaa tuota Messiasta. Neljätuhatta vuotta oli Hänen tulemustaan opetettu, ja mitä Hän tulisi tekemään tultuaaneivätkä he voineet nähdä Häntä, he eivät kyenneet samaistamaan sitä. Ja kun Hän ilmoitti itsensä, aivan kuten Raamattu oli sanonut Hänen tulevan tekemään, kun Hän oli ollut theophanynä ja sitten tullut lihaksi ja asui heidän keskellään, he eivät kyenneet näkemään sitä, vaan kutsuivat Hänen tekojaan perkeleen teoiksi.

156    Nyt meillä on ollut kaksituhatta vuotta opetusta, apostolien ajasta alkaen. Se on tullut roomalaiskatolisen kirkon kautta Lutherin ajanjaksoon, sitten Weslyn aikaan, ja mitä sitten onkin, yhdeksänsataa erilaista organisaatiota. Kaikkina näinä ajanjaksoina heillä on ollut opetuksensa.

Nyt Hän on luvannut, että juuri ennen lopunaikaa me tulisimme jälleen näkemään samanlaisen kuvan kuin Sodoman ja Gomorran aikana. Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on oleva lopunajan tullessa, kun Ihmisen Poika tulee jälleen paljastamaan itsensä.” [Tyhjä kohta nauhassa.]

“Vielä vähän aikaa ja maailma ei enää näe Minua, kuitenkin te tulette näkemään Minut, sillä Minä”, henkilö pronomini, “Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, maailman loppuun asti. Minä tulen olemaan teidän kanssanne.” Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

157    Te näette että samarialainen oli itse asiassa, kuten eilisiltaisessa saamassani sanoin, Haagar, esikuva vääristyneisyydestä. Saara oli esikuvana juutalaisistamutta Maria kuvasi pakanoita, Aabrahamin Kuninkaallista Siementä.

158    On luvattu, että näinä viimeisinä päivinä tämä sama Jumala, tämä sama Kristus, tulisi tänne takaisin ja paljastaisi itsensä Ihmisen Poikana.

Miksi? Koska Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jos Hän antoi noiden juutalaisten nähdä tuon Messiaanisen merkin, ja sitten kun pakanain opetus on tullut päätökseensä, ja Hän vain antaisi heidän mennä sisälle teologian kanssa, niin silloin Hän olisi epäoikeudenmukainen. Hänen on tehtävä sama asia, koska Raamattu sanoo Hebrealaiskirje 13:8, että Hän on sama.

Hän on luvannut sen Malakia 4:ssä. Ja kaikki eri kirjoitukset kertovat, millaisessa tilassa seurakunta ja maailma tulisivat olemaan viimeisinä päivinä, ja me näemme sen olevan aivan tarkalleen niin tänään.

159    Katsokaa maailmaa tänään. Katsokaa sodomalaista tilaa. Katsokaa maanjäristyksiä monin paikoin ja asioita, jotka tapahtuvat. Katsokaa minkälaisessa babylonilaisessa sekaannuksessa seurakunta on. Katsokaa sen sanansaattajia, Oral Robertsia ja Billy Grahamia.

G-r-a-h-a-m, ensimmäinen kerta kun meillä milloinkaan on ollut sanansaattaja kaikille seurakunnille, jonka nimi päättyy h-a-m kuten Aabraham. A-b-r-a-h-a-m on seitsemän kirjainta; G-r-a-h-a-m kuusi. Mistä löydätte hänet? Saarnaamassa maailmalle. Kuusi on miehen luku. Mies luotiin kuudentena päivänä. Mutta seitsemän on Jumalan luku.

160    Katsokaa heitä nyt siellä Sodomassa. Ja heillä on sanansaattajansa siellä puhumassa heille.

Mutta missä sitten on tuo Aabrahamin Kuninkaallinen Siemen? Missä on heidän merkkinsä siitä, kun Hän sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivinä”, kun Jumala tuli alas ja ilmoitettiin ihmislihassa kertoen, mitä Saara ajatteli sydämessään Hänen selkänsä takana teltassa ja antoi viimeisen merkin ennen kuin pakanamaailma tuhottiin tulella? Ja seurakunta on saanut viimeisen merkkinsä, ennen kuin koko maailma tulee hävitetyksi. Pakanain valtakunta tulee hävitetyksi tulella ja Jumalan vihalla. Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

161    Tuo Melkisedek oli lihassa, ilmoitti itsensä ihmisruumiissaja sitten myöhemmin Hänet tehtiin lihaksi. Ja tänä iltana Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

162    Kuka sitten on tuo Melkisedek, joka on sama eilen… Jolla ei ollut isää eikä äitiä, ei päivien alkua, eikä elämän loppua? Minkälaisen merkin Hän teki Aabrahamille? Sitten kun Hänet oli tehty lihaksi, Hän sanoi sen tulevan uusiutumaan juuri ennen lopun aikaa. Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Minä uskon sen! [“Aamen.”]

Rukoilkaamme.

163    Rakas Jumala, minä uskon Raamatun, missä Sinä olet sanonut, että Sinä olet sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Ja vilpittömästi sydämessäni, Herra, minä tiedän, että jotakin on tulossa tapahtumaan. En voi tarkkaan samaistaa sitä. Minä pelkään sanoa mitään siitä, Herra. Sinä tunnet palvelijasi sydämen.

164    Ja kuinka monta kertaa kautta ajanjaksojen, kun Sinä lähetit asioita, ihmiset epäonnistuivat sen tunnistamisessa. Mies jatkuvasti ylistää Jumalaa siitä, mitä Hän teki, ja kertoa, kuinka suuria asioita Hän tulee tekemään, mutta jättävät ottamatta huomioon sen, mitä Hän tekee juuri nyt. Niin se on ollut kautta aikojen. Miksi Rooman kirkko ei voinut nähdä, että Pyhä Patrik oli Jumalan profeetta? Miksi he tappoivat Joan de Arkin, joka oli profetissa, ja polttivat hänet noitana? Isä, se aina ohitetaan. Sinä kätket sen viisaiden ja harkitsevien silmiltä. Ei ole ihme, että Sinä sanoit niille papeille: “Te kaunistatte profeettojen hautoja, ja juuri te olette panneet heidät sinne.” Sen jälkeen kun he ovat menneet, he näkevät erehdyksensä. He aina vainoavat Sinua, Herra, missä hyvänsä muodossa Sinä tuletkin.

165    Rukoilen tänä iltana, Jumala, vain vielä yhden kerran. Huomenna meidän tulisi mennä Tucsoniin, toisiin maailman osiin, toisiin kaupunkeihin, jossa meidän täytyy saarnata. Mutta rakas Jumala, täällä saattaa olla vieraita tänä iltana, jotka eivät ole koskaan kuulleet Sanaa saarnattavan, eivätkä ole koskaan nähneet sen ilmitulemista.

Niin kuin pyysin Sinulta alussa. Kun nuo opetuslapset Kleopas ja hänen ystävänsä olivat matkalla Emmaukseen ja Sinä tulit esiin jostakin pensaasta ja aloit puhumaan heille ylösnousemuksesi jälkeen, saarnateheille: “Te tyhmät ja hitaat sydämeltänne, ettekö te tienneet, että Kristuksen tuli kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.” Mutta silti he eivät tunnistaneet sitä. Koko pitkän päivän he kävelivät Sinun kanssasi, eivätkä sittenkään tunteneet Sinua.

Mutta illan tultua he vaativat Sinua tulemaan sisälle. Sitten kun he olivat menneet pieneen majataloon ja sulkeneet ovet, ja silloin Sinä teit jotakin samalla tavalla kuin olit tehnyt ennen ristiinnaulitsemistasija he tunnistivat, että se oli ylösnoussut Kristus. Ja hetkessä Sinä verhouduit ja olit mennyt. Nopeasti he juoksivat ja kertoivat opetuslapsille: “Herra on todellakin ylösnoussut!”

166    Isä Jumala, minä uskon, että Sinä yhä olet elossa. Tiedän, että Sinä olet, ja Sinä olet todistanut sen meille niin monta kertaa. Tekisitkö sen vielä kerran meille, Herra? Jos olemme löytäneet armon Sinun silmissäsi, niin anna sen tapahtua vielä kerran. Minä olen Sinun palvelijasi, ja nämä täällä ovat Sinun palvelijoitasi. Herra, kaikki, mitä minä olen sanonut, ei ole… Vain yksi sana Sinulta olisi enemmän, kuin mitä minä olen sanonut näissä viidessä viimeisessä sanomassa. Vain yksi sana Sinulta olisi enemmän. Etkö Sinä puhuisi, Herra, niin että nämä ihmiset voisivat tietää minun puhuneen heille Totuuden? Suo se, Jumala. Minä pyydän sitä Jeesuksen Nimessä vielä tämän kerran. Aamen.

167    No niin, minä en tunne teitätunnen vain joitakin ihmisiä. Tunnen tämän pojan, joka istuu tässä. Minä tunnen Bill Dauchin, joka istuu siellä. Tässä on veli Blair ja Rodney Cox. On vaikeata nähdä sinne.

Juuri tällä hetkellä en voi nähdä ketään tällä sivulla, jonka tuntisin.

168    Kuinka monelle täällä minä olen vieras, kohottaisitteko kätenne? Te, jotka tiedätte, etten tiedä mitään teistä, kohottaisitteko kätenne molemmilla puolilla?

Kuinka monella täällä on jotakin vikaa, ja tiedätte, että minä en tiedä mitään siitä, kohottaisitteko kätenne?

No niin, olisi täysin mahdotonta minun tietää yhtään mitään teistä. Toisin sanoen, sen täytyy tulla Hengen ilmestyksen kautta.

Ja koska olen kaikkina näinä iltoina kertonut teille, ettei Hän ole kuollutHän on täällä ja on luvannut tehdä saman asian. Ja Hän lupasi, että viimeisinä päivinä tulisi aika Malakia 4. ja Luukkaan evankeliumin mukaisesti, että Hän tulisi ilmestymään jälleen inhimillisessä muodossa omiessa keskellä ja tulisi tekemään samoja asioita ja paljastamaan samoja asioita samalla Messiaanisella merkillä. Kuinka moni teistä Raamatun lukijoista tietää, että se on totuus, hän sanokoon: “Aamen!” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näyttää siltä, että kaikki ovat Raamatun lukijoita.

169    Minä tiedän, että se on vierasta ihmisille tänään, mutta se on yhä Totuus. Tästä syystä he eivät tunteneet Jeesus Nasaretilaista. He tunsivat seurakuntansa uskontunnustuksen, mutta he eivät tunteneet Häntä. Vaikka Hän tulikin aivan niin kuin Raamattu oli sanonut, ei teologina eikä pappina, vaan Hän tuli Profeettana, Hänen omansa eivät vastaanottaneet Häntä.

170    Nyt, jos Jumala tulee pitämään Sanansa, ja se sattuu tapahtumaan jollekin, jonka tunnen, niin silloin minä otan jonkun muun. Näettehän, haluan jonkun, jota en tunne. Ja nyt haluan teidän rukoilevan.

171    Katsokaahan, siellä oli erään kerran eräs pieni nainen, jolla oli heikkous. Hän oli tuhlannut rahansa lääkäreille, eivätkä nämä voineet auttaa häntä. Ja hän sanoi sydämessään: “Jos voin koskettaa tuon Miehen viittaa, niin tulen terveeksi.” Muistatteko tuon kertomuksen? Ja vaikka he kaikki yrittivät pidätellä häntä taaempana, hän kuitenkin puski väkijoukon lävitse ja kosketti Hänen viittaansa ja vetäytyi pois.

172    Kuunnelkaa tarkasti nyt. Kun hän eli tehnyt sen, Jeesus kääntyi ympäri ja sanoi: “Kuka kosketti Minua?”

173    Jopa apostoli Pietari nuhteli Häntä. Hän saattoi sanoaHerra, älä sano mitään sellaista. Ihmiset tulevat uskomaan, että Sinussa on jotakin vialla. Ja koska Sinä pyysit heitä syömään Sinun lihaasi ja juomaan Sinun vertasi, he jo ajattelevat, että jotakin on vialla. Ja nyt Sinä kysyt: ‘Kuka kosketti Minua?’ vaikka koko väkijoukko koskettaa Sinua.”

174   Hän sanoi: “Kyllä, mutta Minä tunsin, että voimaa lähti Minusta.” Se oli erilainen kosketus. No niin, jokainen tietää, mitä voima on. “Tulin heikoksi, voimaa lähti Minusta.”

Hän katseli ympärilleen, kunnes Hän löysi pienen naisen, ja kertoi hänelle hänen verenvuototaudistaan. Ja tämä tunsi ruumiissaan, että se oli loppunut. Onko se oikein? Ja hän sanoi: “Sinun uskosi on pelastanut sinut.’

No niin, tuo kreikkalainen sana siellä on sozo, joka ehdottomasti merkitsee “pelastettu fyysisesti tai hengellisesti”. Se on aivan sama asia, vain pelastettu. Hän on teidän Pelastajanne.

175    Jos tämä nyt oli se tapa, miten Hän toimi eilen todistaakseen ihmisten keskuudessa olevansa luvattu Messias, ja jos tämä oli tapa, miten Hän samaisti itsensä, niin Raamattu antaa lupauksen, että Hän tulee tekemään samoin nyt. Eikö Hänen täytyisi nyt tehdä samoin?

176    Te kysytte: “Sanoiko Hän niin sairaiden parantumisesta?” Kyllä!

Hebrealaiskirjeessä, tuo sama Raamattu, josta juuri olen lukenut, sanoo, että Jeesus Kristunyt on meidän Ylimmäinen Pappimme, jota voimme koskettaa heikkoutemme tunnossa. Kuinka moni tietää, että se on totta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Raamattu sanoo sen. Hän on nyt Ylipappi, jota voimme koskettaa heikkoutemme tunnossa. Ja jos Hän on sama Ylipappi kuin Hän oli silloin, niin kuinka Hän nyt toimisi? Hänen täytyisi toimia samoin kuin silloinkin, jos Hän on sama Ylipappi.

Minä en ole teidän ylipappinne. Te voitte koskettaa minua, ja se olisi aivan sama, jos koskettaisitte miestänne, veljeänne tai ketä hyvänsä miestä.

177   Mutta sallikaa uskonne koskettaa Häntä, ja tarkatkaa mitä tapahtuu. Jos minä nyt olen Jumalan palvelija ja olen kertonut teille Totuuden, niin Jumala tulee vahvistamaan sen Totuudeksi. Ja se tulee todistamaan, että Jeesus Kristus elää tänä iltana seisten täällä. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Teillä on uskoa, vain yksi puoli kerrallaan. Teillä on uskoa siellä. Minun on parasta seistä tässä mikrofoonin ääressä, koska he eivät muuten kuule minua.

178    Katsokoon joku ylös Jumalaan ja sanokoon: “Jumala, tuo mies ei tunne minua. Hän ei tiede minusta mitään. Minä olen täysin vieras hänelle. Mutta salli minun uskoni koskettaa Sinua, Herra. Ja Sinä tiedät, mikä minulla on vikana, Herra. Sinä tiedät kaiken minustaSinä tiedät, kuka minä olen, samoin kuin Sinä tiesit, kuka Pietari oli, ja kuka Natanael oli, ja niin kuin tiesit tuon naisen vian, jolla oli tuo verenvuototauti. Ja tämä mies sanoo minulle, että Sinä olet sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Sitten, Herra, salli minun uskoni koskettaa Sinua.”

Ja jos Hän tulee tekemään sen todistaen pettämättömästi itsensä täällä, niin kuinka moni teistä tulee uskomaan Häneen, jos Hän tekee sen vähintään yhdelle tai kahdelle tai kolmelle ihmiselle, todistukseksi? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jumala siunatkoon teitä!

179    Nyt Isä Jumala, tämä on täysin kenen hyvänsä miehen ulottumattomissasen täytyy olla yliluonnollinen ilmiö. Niinpä minä rukoilen, että Sinä auttaisit minua nyt, HerraMinä olen Sinun käsissäsi. Tee kanssani niin kuin Sinä näet soveliaaksi. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

180    Älkää olko hermostuneita, vain nöyrästi ja kunnioittavasti sanokaa: “Herra, minä tulen palvelemaan Sinua. Ja se on oleva Totuus, että jos minä voin koskettaa Sinun viittaasi, niin Sinä tulet puhumaan minulle tämän miehen kautta. Se tulee todistamaan minulle, että se mitä hän on sanonut, on Totuus.”

181    Kuinka monet ovat nähneet tuon valokuvan tuosta Valosta? Se on levinnyt kaikkialle maahan. Tiede on tutkinut sen. Hän on täällä juuri nytSama, joka puhui Avioliitosta ja AvioerostaSama, joka oli vuorella ravistellen sitä sielläSama, joka oli täällä joella vuonna 33. Sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on sama.

182    Nyt siellä on nainen, ja hän tuntee, että juuri nyt jotakin tapahtuu. Valo on suoraan hänen yläpuolellaan. Hän istuu juuri tässä vihreä villapaita yllään. En tunne tuota naista. Uskon, että olemme vieraita toisillemme. Kyllä. Uskotko sinä että Jumala… Sinulla on tarve jostakin, ja sinä uskot, että Jumala voi paljastaa minulle, mikä vaikeutesi on? Jos Hän tekee sen, niin silloin sinä tiedät, että sen täytyy olla yliluonnollinen voima, koska minä en tunne sinua. Ja sen täytyy tulla yliluonnollisen kautta.

Riippuu siitä, mitä sinä ajattelet sen olevan. Voit valita puolesi papin kanssa ja kutsua sitä perkeleeksi, tai sinä voit ottaa uskovaisen puolen ja kutsua sitä Jumalaksi. Kumman hyvänsä uskotkin, niin siitä sinun palkkasi tulee.

183    Jos Jumala tulee paljastamaan minulle sinun vaikeutesi, niin vastaanotatko Hänet vaikeutesi sovitukseksi? Minä en tiedä, mikä sinulla on vikana, mutta minä tiedän, ja sinä tiedät, että jotakin on tapahtumassa.

184    Salli minun nyt kertoa sinulle, miltä sinusta tuntuu, että voisit tietäätodella lämmin, hellä, miellyttävä tunne. Katson juuri nyt suoraan Sitä. Se on tuo Valo. Tuo Valo on tuon naisen yllä.

Ja naisella on vaiva vatsassaan. Se on kasvaimen kaltainen hänen vatsassaan. Hän ei ole täältä[Nainen sanoo: “Oikein.”] Eisinä olet muualta, eikö niin? Kyllä! Sinä olet Wisconsonista. Onko se oikein? Varmasti. Nyt sinä olet parantunut. Sinun uskosi on parantanut sinut.

185    Kertokaa minulle nyt, ketä tuo nainen kosketti? Tämä nainen on noin 25 yardin päässä minusta. Hän kosketti Jeesusta Kristusta, Ylipappia. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

186    Katselen erästä naista, jolle puhuin. Tämä nainen, katselen juuri nyt häntä, koska hän rukoilee niin hartaasti erään miehen puolesta. Hän kertoi minulle, että hänellä oli mies… Hän ei koskaan kertonut minulle mitään siitä.

Mutta hänen nimensä on rouva Waldrop. Hän tulee Phoenixista. Hänet herätettiin kuolleista. Ja hänen lääkärinsä tuli röntgenkuvien kanssa osoittaen, että hänellä oli syöpä sydämessä. Hän kuoli rukousjonossa. Kuinka pitkä aika siitä on, rouva Waldrop? Kahdeksantoista vuotta, ja siellä hän istuu tänä iltana elävänä todistuksena. Hänen lääkärinsä, joka toi hänet kokoukseen sanoi: “Kuinka voisi tuo nainen elää?” Mutta siellä hän nyt on, eikä ole merkkiäkään siitä.

187   Hän on tuonut jonkun mukanaan ja rukoilee hänen puolestaan. Se on mies, joka on kuolemassa sokeritautiin. Sen minä tiesin. Mutta koska sinä rukoilet … Sinä tiedät, etten minä tiedä, kuka hän on, rouva Waldrop.

188    Hän on Missourista ja hänen nimensä on herra Cooper. Se on oikein. Uskotko sinä nytSinä voit mennä takaisin kotiin ja olla terve, herra Cooper. Se riippuu sinusta, jos tulet uskomaan sen.

189    Tässä on nainen, ja hän kärsii astmaattisista vaikeuksista. Hän ei ole täältä. Hän istuu siellä väkijoukossa, juuri siellä. Toivon, että hän huomaa… Hän ei ole täältä, hän on Georgiasta. Neiti McKenny, uskotko koko sydämestäsi, että Jumala tulee parantamaan sinut? Nouse jaloillesi, jos olet vieras minulle osoittaaksesi, että se on totta. Jeesus Kristus parantaa sinut. Uskotko sen?

[Veli Branham kääntää selkänsä yleisölle.]

190    Minun takanani, selkäni takana istuu eräs mies. Hän on kosketuksessa Jumalaan. Ja hänen vaikeutensa on se, että hänellä on vauva, jolla on vikaa sydämessä. Vauvalla on suhinaa sydämessä, lääkäri on sanonut niin. Ja tämän miehen nimi on herra Cox. Nouse seisomaan herra Cox. Ja Hän kertoi Saaralle, mitä tämä ajatteli Hänen selkänsä takana.

[Veli Branham pitää yhä selkänsä yleisöön päin.]

191    Suoraan häntä vastapäätä, käytävän toisella puolelle, hieman kauempana, on mies, joka ei ole täältä, vaan tulee Uudesta Meksikosta. En ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Katselen juuri nyt häntähän on minun takanani. Hän on Uudesta Meksikosta, ja tällä miehellä on tyttö, josta hän on kiinnostunut. Ja tuon tytön suun kanssa on jotakin vialla. Vika on kitalaessa hänen suussaan. Ja miehen nimi on herra West. Nousisitko seisomaan, herra. Minä olen täysin vieras sinulle, mutta Herra Jumala tulee parantamaan hänen lapsensa.

192   Uskotko nyt koko sydämestäsi? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kuinka moni teistä nyt uskoo koko sydämestään? [“Aamen.”] Eikö Jeesus Kristus olekin sama eilen, tänään ja iankaikkisesti? [“Aamen.”] Vastaanotatteko Hänet nyt Pelastajananne, nostaisitteko kätenne[“Aamen.”] Uskotteko Häneen Parantajananne? [“Aamen.”]

193    Tässä on henkilö, joka makaa täällä paareilla rampana.

 Voitko kuulla minua tämän mikrofonin kautta? [Veli Branham ottaa mikrofonin ja kävelee puhujankorokkeen reunalle ja puhuu paareilla olevalle naiselle.] Minä en tunne sinua. Sinä olet vain eräs nainen, joka makaa siellä. Jos minä voisin parantaa sinut, tulisin tekemään sen, mutta minä en voi parantaa sinua.

[Mies alkaa itkemään.] Hyvä on. Se on vain mies, joka iloitsee. Hänen lapsensa parantui.

En tunne sinua. Sinä olet nainenminä olen mies. Luulen, että tämä on ensimmäinen kerta, kun tapaamme elämässämme. Sinä olet täällä ensimmäistä kertaa. Sinä tulet kaukaa. Sinun ylläsi on kuoleman varjo. Sinulla on syöpä. Lääkärit eivät voi tehdä enempää sinulle. Se on tottaSinä olet varmasti kuoleva. Nuo lääkärit eivät voi tehdä mitään sinulle.

194    Kerran siellä oli kolme pitaalista Samariassa portin luona. Ja nuo pitaaliset sanoivat: “Miksi istumme täällä kuolemassa nälkään, kun kaikki kuolevat nälkään ja syövät toinen toistensa lapsia.” Ja he sanoivat: “Menkäämme vihollisten, syyrialaisten, leiriin. Jos he tappavat meidät, niin tulemmehan me kuolemaan joka tapauksessa. Ja jos he eivät tapa meitä, niin me tulemme elämään.” Ja he ottivat tuon mahdollisuuden. Ja tuolla uskollaan he eivät pelastaneet ainoastaan itseään vaan koko joukon.

195    No niin, sinä tulet kuolemaansinä et voi elää. Mutta sinua ei pyydetä menemään Gideonin leiriin, vaan sinut on kutsuttu Isän huoneeseen…?…

196    Sinä olet kuolemassa tuohon syöpään;, mikään Jumalan lisäksi ei voi antaa sinulle elämää. Sinä et ole tästä kaupungista, sinä et ole tästä ympäristöstä, sinä tulet kaukaa. Sinä tulet Milwaukeesta. Totisesti. Oikein.

Uskotko sinä? Otatko Jumalan nyt vastaan Parantajanasi? Jos teet sen, niin ei ole väliä sillä, kuinka heikko sinä olet, kuinka vuoteeseen sidottu olet, niin minä uskon, että sinun tilallasi minä nousisin ylös Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ota vuoteesi ja mene kotiin ja elä Jumalan kunniaksi. Jos uskot minun olevan Jumalan profeetan, niin nouse, mene kotiin ja ole terve. Älä ole peloissasinouse ylös paareilta. Jumala on tekevä sinut terveeksi.. Näettekö?

197    Tukisiko joku häntä, niin että hän voi päästä ylös ja saada voimaa. Uskotteko te Jumalaan? Antakaa hänen vain saada hieman voimaa, niin hän tulee olemaan kunnossa. Siinä se on, sisar. Siellä hän on Herran Jeesuksen Nimessä. [Seurakunta iloitsee sisaren nyt seistessä.]

Nouskaamme seisomaan ja antakaamme ylistys Jumalalle. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. [Seurakunta iloitsee suuresti ja ylistää Jumalaa.]

Menkää, ja Herra Jeesus Kristus siunatkoon teitä ja pitäköön terveinä. [Seurakunta jatkaa suuresti iloitsemista ja Jumalan ylistämistä.]

65-0221M AVIOLIITTO JA AVIOERO (Marriage And Divorce), Jeffersonville, Indiana, USA, 21.2.1965

FIN

65-0221M AVIOLIITTO JA AVIOERO
(Marriage And Divorce)
Jeffersonville, Indiana, USA, 21.2.1965

1       Kumartakaamme nyt päämme hetken rukousta varten. Kaikkein armollisin Isä, me kiitämme Sinua tänä aamuna tästä etuoikeudesta, että voimme olla täällä, tässä juhlasalissa, olla kasvokkain tämän päivän tapahtumien kanssa. Mutta me emme tiedä, mitä tällä päivällä on annettavana, mutta me tiedämme kenen käsissä tämä päivä on. Niinpä me rukoilemme, että Hän, jonka käsissä tämä päivä ja huominen ja koko Iankaikkisuus on, siunaisi meitä tänään, kun me olemme koolla yhdessä Hänen Nimessään, jotta me tietäisimme, kuinka voisimme paremmin elää ja palvella Häntä. Tämä on meidän tarkoituksemme, Isä. Jumala, joka tuntee meidän sydämemme, tietää tämän totuudeksi. Me jätämme itsemme, tämän päivän edessä olevan osuuden kanssa, Sinun palvelukseesi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Istuutukaa.

2       [Veli Branham puhuu jollekin henkilölle puhujanlavalla.]

Kiitos sinulle. Tässä on toinen, tässä.

3       Hyvää huomenta teille näkyvissä olevalle kuulijakunnalle ja myöskin ympäri maata olevalle näkymättömälle kuulijakunnalle, joiden kanssa olemme puhelinyhteydessä tänä aamuna. Minulle tämä on suuri etuoikeus, kun voin tulla tänne ja puhua tänä aamuna tästä elintärkeästä aiheesta. Näkyvissä olevalle kuulijakunnalle se on todellakin hieman hämmentävää, koska suoraan minun edessäni ovat verhot, joten minun on puhuttava oikealle ja vasemmalle puolelle. Ja tiedoksi näkymättömissä olevalle kuulijakunnalle, oikealla puolellani on juhlasali ja vasemmalla puolella voimistelusali, ja minä olen lattialla verhojen kohdalla ja puhun sekä oikealle että vasemmalle. Ja juhlasalimme ja voimistelusalimme ovat ylikansoitettuina tänä aamuna, ja myös seurakunta, seurakunta siellä alhaalla 8:nen ja Penn Streetin kulmassa. Ja lisäksi puhelinkuuntelujärjestelmä avulla se kuuluu muissakin paikoissa.

4       Meillä on ollut valtava aikaa Herrassa ja me elämme tänä aamuna suuren odotuksen vallassa tämän kokouksen suhteen. Ja nyt, tänä iltana meillä on tämän neljän päivän kokoussarjan päätöskokous ja me tietenkin kutsumme kaikkia, joilla vain on mahdollisuus olla täällä. Me luotamme siihen, että Herra on antava meille tänä iltana suuren huipentuman tekemällä jotakin erikoisen epätavallista, niin että Hän on parantava kaikki sairaat ja tekevä suuria asioita, joita Hän tavallisesti tekee. Ja me olemme suuren odotuksen vallassa tämän illan johdosta. Yleisö on sydämellisesti tervetullut, jokainen kaikista seurakunnista ja jokaisesta kirkkokunnasta, eikä teidän edes tarvitse olla kristittyjä. Me luonnollisesti kutsumme syntisiä tulemaan sisälle ja olemaan keskuudessamme ja me teemme kaikkemme opettaaksemme heille, mikä on Herran tie, jotta voisimme elää.

5       Nyt minä toivon, että kuulijakunta ei hermostuisi, ja minä luotan Jumalaan, että minä en tule olemaan hermostunut, koska minulla on ollut kauhea yö, paljon rasitusta. Koska minä ymmärrän, että niistä asioista, joista tulen puhumaan tänä aamuna, joudun vastaamaan Tuomion Päivänä. Ja minä en voinut nukkua. Ja minä tiedän, että jos minä en sano niitä, minun täytyy vastata niistä Tuomion Päivänä. Niinpä se tekee siitä raskasta. Te ette voi selittää sitä.

6       Ja nyt, tänä aamuna meillä on tämä suuri aihe, josta tulemme keskustelemaan: Avioliitto ja avioero. Ja syynä siihen, miksi teen sen pyhäkoulun tapaan, on se, että voimme keskustella siitä ja käyttää aikaa sen kanssa. Sen sijaan, että saarnaisin saarnan siitä, tulen opettamaan Kirjoituksista.

7       Ja minä haluan sanoa, että jos joku sananpalvelija, tai sananpalvelijat jossakin, jos tämä nauha milloinkaan tulee heidän käsiinsä, jos me julkaisemme tämän nauhan. En tiedä, mitä seurakunta tulee tekemään sen kanssa. Minä pyydän veli Frediä keskustelemaan seurakunnan vanhimpien kanssa, ennen kuin hän päästää tämän nauhan julkisuuteen. Ja teille ihmisille kautta maan, jotka nauhoitatte tätä, olkaa hyvät älkääkä päästäkö nauhaa julkisuuteen, ennen kuin kuulette siitä veli Sothmannilta.

8       No niin, jos se julkaistaan, ja joku minun sananpalvelija veljistäni tai joku kristitty jossakin, joka on eri mieltä niistä asioista, joita minä sanon tästä aiheesta, niin luotan siihen, että sinä et tule arvostelemaan sitä. Jos sinä et ymmärrä sitä sillä tavalla, kuin minä opetan sitä, no niin, sinulla on oikeus siihen sananpalvelijana, paimenena, ja minä kunnioitan kaikkea, mitä sinä uskot.

9       Ja tästä asiasta on olemassa kaksi koulukuntaa. Ja jos on kaksi kysymystä, niin toisen niistä täytyy olla oikein, tai kumpikaan niistä ei ole oikeassa. Joten me tulemme katsomaan Jumalan Sanaan tänä aamuna selvittääksemme tämän. Olen sitä mieltä, että jos se on Raamatun kysymys, niin Raamatussa varmasti on vastaus siihen.

10   Ja nyt, juuri ennen kuin me aloitamme tästä aiheesta, ennen kuin rukoilen Sanan puolesta, haluan pyytää teitä jokaista… Erikoisesti, te kristityt, minä toivon… Minä haluan, että te rukoilette minun puolestani tänä aamuna. Ja te kaikki siellä näkymättömissä olevan kuulijakunnan joukossa, jotka kuuntelette tänä aamuna, rukoilkaa minun puolestani, sillä minä haluan olla rehellinen ja totuudenmukainen.

11   No niin, me käsitämme, että sanoessamme näitä asioita, joku, vaikka ei muuta kuin yksi henkilö, tulee riippumaan siinä, niin kuin siinä olisi kysymys elämästä ja kuolemasta. Monet teistä täällä tulette lähtemään pois uskoen. Tietenkin, monet teistä ehkä eivät tee sitä. Mutta minä tiedän palvelutehtäväni suhteen, että on ihmisiä, jotka tulevat kuuntelemaan minua ja he kuuntelevat, mitä minulla on sanottavana. No niin, he istuvat täällä tänä aamuna, monista kansoista, monista Amerikan osavaltioista, Kanadasta ja meren takaa. Ja voitte kuvitella, minkälaisessa paineessa te olette, kun tiedätte, että ihmisten iankaikkinen päämäärä on teidän käsissänne, koska hän tulee pitämään kiinni siitä, mitä te sanotte. Joten Jumala on paneva minut vastuuseen siitä. Ja minä haluan lähestyä tätä juuri niin vilpittömästi kuin voin.

12   Nyt minä pyydän sisariamme. Ja olen muuttanut joitakin sanomisiani, niin että voin puhua sen heidän edessään. Billyllä on taskussaan tuolla tänä aamuna ne osat, joita ei voida puhua sekalaisen kuulijakunnan edessä, ja on jotakin, jota minä mahdollisesti sanon, joten teidän täytyy ymmärtää. Ottakaa se niin kuin tulisi veljeltänne, parhaan tietoni mukaan. Jos te istuisitte lääkärinne toimistossa kuuntelemassa häntä, ja hänen täytyisi sanoa hyvin selkeitä sanoja teille. Ja jotkut teistä nuorista naisista ja nuorista miehistä, minä en halua teidän saavan väärää mielikuvaa. Haluan teidän uskovan ja vain istuvan aloillanne. Muistakaa, Totuus täytyy sanoa Totuutena.

13   Ja nyt, ilman epäilystä, monet teistä tulevat olemaan eri mieltä siitä, mitä tullaan sanomaan, mutta minä haluan todistaa sen teille Raamatulla. Ja sitten minä uskon, että jos te vain olette kunnioittavia ja kuuntelette, niin teillä tulee olemaan parempi ymmärrys ja käsitys siitä, mitä minä olen takonut koko ajan. Minä uskon, että tämä tulee selittämään sen. Ja luotan, että se on tekevä sen.

14   Nyt me saatamme olla aika pitkään, puolitoista tuntia tai ehkä pidempäänkin, tämän kanssa. Minä en tiedä, kuinka pitkä aika siihen tulee kulumaan.

15   Ja nyt uudestaan, minä haluan sanoa tämän, juuri nyt, että tiedän ihmisten pitävän kiinni teidän sanoistanne.

16   He pitävät kiinni oman pastorinsa sanoista, ja tietenkin minä olen ollut pastori, ja he pitävät kiinni pastorinsa sanoista, niin kuin olisi kysymys kuolemasta ja elämästä. Ja tietenkin pastori, parhaan tietonsa mukaisesti, opettaa omia kansaansa juuri tarkalleen, niin kuin häntä oli opetettu seminaarissa. Eikä ole epäilystäkään, etteivätkö saarnaajat eri uskontosuunnissa myös tekisi samoin. Itse asiassa pastori oikeastaan on saarnaaja, joka tarkoittaa välittäjää. Niinpä saarnaaja, jota on opetettu seminaarissa tai luostarissa, syvällä vilpittömyydellä kertoo juuri tarkalleen sen, mitä hänelle on opetettu.

17   No niin, minulla ole minkäänlaista seminaari – tai luostarikokemusta. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, mutta minulla on hyvin erikoinen elämä.

18   Sain kutsun, kun olin vain pieni poika. Ja silloin minulle annettiin näkyvä merkki, Tulipatsas, joka riippui pensaassa ollessani seitsemänvuotias juuri täällä Utica Pikessa. Isäni oli työskennellyt herra O.H. WathenilIe, ja joka juuri äskettäin kuoli. Ja te olette lukeneet tuon kirjan ja tiedätte kertomuksen. Ja tuosta ajasta lähtien… Tuolla alhaalla joella se ilmestyi näkyvin ihmisten edessä, ja nyt… Siitä on otettu valokuva monta kertaa, ja se kuva riippuu Washington. D.C:ssä, tekijänoikeuden alaisena Uskonnollisen Taiteen Hallissa, ainoana yliluonnollisena olentona, joka milloinkaan on tieteen todistettuna ollut tullut valokuvatuksi, sama Tulipatsas kaikin tavoin tarkalleen samannäköisenä kuin se, joka toi Israelin ulos Egyptistä. Minä uskon, että se on Jeesus Kristus Hengen muodossa, Jumala Poika.

19   Sillä kun Hän ensimmäisen kerran tuli, Häntä kutsuttiin Ihmisen Pojaksi, nyt Häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi, ja Tuhatvuotisessa Valtakunnassa Hän on oleva Daavidin Poika. Hän tuli Ihmisen Poikana, profeettana, niin kuin Hänestä oli puhuttu. Nyt Hän on Jumalan Poika, yliluonnollinen. Ja suuressa Tuhatvuotisessa Valtakunnassa, joka on tuleva, Hän on oleva Daavidin Poika ja on istuva Daavidin valtaistuimella. Ja kaikki Raamatun lukijat tietävät, että se on Jumalan Daavidille antama jumalallinen lupaus. Hän tulisi nostamaan Hänen Poikansa istumaan Hänen Valtaistuimellaan.

20   Ja nyt tässä omituisessa, erikoisessa palvelustehtävässäni minua on kutsuttu vaikka miksi, lähtien aina Jumalasta perkeleeseen asti. Ja se on vain… Se on aina sillä tavalla.

21   Sitä tämä katolisen seurakunnan arkkipiispa sanoi minulle eräänä iltana, siellä alhaalla, missä keskustelimme. Hän sanoi: “Veli Branham, Johannes Kastaja selvästi tunnisti itsensä Kirjoituksista ja lainasi sitä, mitä profeetta Jesaja oli puhunut. Ja sinun palvelustehtäväsi on selvästi tunnistettu Seurakunnassa. Lutherilaiset ovat Raamatussa. Ja luterilaiset tunsivat Lutherin, wesleyläiset tunsivat Wesleyn, mutta entä nämä helluntailaiset? He ihmettelevät eivätkä tiedä minne kääntyisivät.”

Ja minä sanoin: “Herra, minä arvostan tuota.”

22   Ja se tapahtui juuri sillä hetkellä, kun Henki lankesi erään naisen ylle, hän ei ollut koskaan elämässään nähnyt minua, hänen vaimonsa… Ja hän puhui ja tunnisti saman asian.

23   Nyt ollakseni rehellinen tämän Sanoman edessä, josta puhun tänä aamuna, minä en tiedä. Minä sanoin sen hänelle: “Herra, minä en pysty sanomaan sitä. Se on valtavan suuri asia sanottavaksi. Siltä se näyttää.”

24   Yhden asian tiedän: jotakin on tapahtunut, ehdottomasti. Kaikki nämä asiat ovat tulleet tieteellisesti vahvistetuiksi ja todistetuiksi ympäri maailman. Se ei voi olla vain joku jumalaistaru. Se on totuus. Mikä se on? Antakaa minun tehdä teille tunnustus, ennen kuin puhun teille tänä aamuna. Minä en tiedä. Ja minä en uskaltaisi tehdä minkäänlaista liikettä ennen kuin olen kuullut Häneltä, joka on puhunut minulle aikaisemmilla kerroilla ja on kertonut minulle nämä asiat.

25   Muistakaa, että meidän Herramme Jeesus Kristus ei milloinkaan tehnyt itseään tunnetuksi Jumalan Poikana. Hän sanoi: ‘Sinä sanoit Minun olevan, tätä tarkoitusta varten Minä olen syntynyt”, ja niin edelleen, mutta Hän ei koskaan tehnyt itseään tunnetuksi.

26   Ja nyt tuo Tulipatsas, joka johti Israelin lapsia, oli Herra Jeesus Kristus Hengen muodossa. Uskotteko te sen? Logos, joka lähti Jumalasta. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

27   Ja kun Hän oli maan päällä, Hän sanoi: “Minä tulen Jumalasta ja Minä palaan Jumalaan.” Me kaikki tiedämme sen.

28   Ja Hänen kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemisensa jälkeen, Saulus Tarsolainen oli matkallaan Damaskoon vainoamaan kristittyjä, koska nämä opettivat vastoin sitä, mitä heille oli opetettu. Ja hän oli suuri soturi Gamalielin alaisuudessa, joka oli yksi huomattavimmista tuon päivän opettajista heidän koulussaan, tai heidän luostarissaan, ja hän oli suuri mies ja viranhaltija seurakunnassa. Ja siellä tuo suuri Valo, Tulipatsas, ilmestyi uudestaan ja löi hänet maahan keskellä päivää. Ja Ääni sanoi: ” Saul, Saul, miksi sinä vainoat Minua?”

29   Nyt oletteko panneet merkille sen, että kun Saul nousi ylös, hän sanoi: “Herra, kuka Sinä olet?” No niin, tuo poika, joka oli juutalainen, ei varmastikaan olisi kutsunut mitään “Herraksi”, ellei se olisi ollut jotakin, joka symbolisoi Jumalaa. Joten se oli sama Tulipatsas.

30   Kuten Jeesus sanoi: “Minä palaan Jumalaan… Minä tulin Jumalasta ja Minä palaan Jumalaan.”

31   Siinä Hän oli jälleen takaisin Tulipatsaan muodossa. Hän sanoi: “Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat, ja vaikeata sinun on potkia tutkainta vastaan.”

32   Ja me käsitämme, että Apostoli Pietari, jolle oli annettu avaimet Seurakunnan rakentamiseksi ja joka oli vankilassa silloin, kun tämä sama Tulipatsas tuli sinne kaltereiden lävitse ja avasi vankilan ovet ja toi Pietarin sieltä ulos salaperäisellä tavalla ilman, että edes vartijat häiriintyivät. Minulle Se on Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

33   Ja sitten te voitte tunnistaa kaiken sen luonteen perusteella. Kaikki tunnistetaan luonteensa perusteella, siitä hedelmästä, jota se kantaa. Ja minä pyydän teitä tarkkaamaan minkä kaltaista hedelmää Se kantaa, tämä Valo, joka on Jumala, koska Se aina menee takaisin Jumalan Sanaan ja vahvistaa Jumalan Sanan, saarnaa Jumalan Sanaa, ja Jumala vahvistaa todellisuudeksi tuon Sanan teidän edessänne. Sen takana täytyy olla jotakin.

34   Ihmiset ovat kutsuneet minua profeetaksi. Minä en kutsu itseäni profeetaksi, koska minä en rohkenisi sanoa niin, mutta minä olen sanonut.. Voin sanoa tämän, että Herra on antanut minun nähdä ennalta asioita, kertoa asioista, jotka ovat tapahtuneet, jotka tulevat tapahtumaan ja jotka juuri tapahtuvat, eikä se ole yhtään kertaa ollut väärin niistä kymmenistä tuhansista kerroista. Kaikki se, minkä Hän sanoi tulevan tapahtumaan, on tapahtunut. Me kaikki tiedämme tämän. Jos täällä näkyvässä kuulijakunnassa on henkilö tänä aamuna, tai jos on joku missä hyvänsä, joka voisi yhdenkin kerran sanoa sen olleen väärin, annan teille nyt tilaisuuden nousta ylös ja sanoa se. Mutta jos jokainen tietää, että se on jokaisena niinä tuhansina kertoina ollut täydellisesti oikein, sanokaa “Aamen”. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Joten samoin olisi ympäri maailman.

35   Jotakin on juuri tapahtumassa. Jumala ei koskaan lähetä näitä asioita ilman, että niiden takana ei olisi tarkoitusta.

36   Tuli tässä mieleeni. Minä asetin sen tähän, se on yksi muistiinpanoistani. Minä käytän tänä aamuna kalvosinnappeja. Ja monet teistä ovat kuulleet tästä elokuvatähdestä, Jane Russelista, ja hänen äitinsä on helluntailainen, ja Danny Henry on hänen serkkunsa, hänen ensimmäinen serkkunsa, hänen äitinsä sisaren lapsi. Hän oli baptisti. Hän oli seisomassa eräässä liikemiesten jäljestämässä kokouksessa Los Angelesissa, Kaliforniassa, kaksi vuotta sitten.

37   Olin juuri puhunut valtavan voimallisen, väkevän sanoman, niin että jopa ylivalvoja, eräs helluntaiseurakuntien ylivalvojista, tuli alas puhujanlavalle sieltä parvekkeelta, jossa hän oli istunut, ja sanoi: ” Minä en usko, että veli Branham tarkoitti sitä.”

38   Minä sanoin: “Minun täytyy tarkoittaa sitä, herra. Se on NÄIN SANOO HERRA.” Ja, sitten, se koski tässä ajanjaksossa olevaa seurakuntaa.

39   Ja suunnilleen sillä hetkellä tämä nuorimies, joka on liikemies, oli tuona aamuna ottamassa kuvia televisiota varten. Hänen toinen veljensä on Kalifornian valtionteiden tarkastaja. Ja Danny Henry käveli esiin sen jälkeen, kun kokous oli loppunut, sinne tämänkaltaiselle puhujankorokkeelle, jossa kaikki miehet vielä istuivat. Hän tuli sinne ja pani käsivartensa minun ympärilleni ja sanoi nämä sanat: “Veli Branham, minä toivon, ettei tämä kuulosta pyhyyden loukkaukselta, mutta tuosta voitaisiin tehdä Ilmestyskirjan 23. Luku.” Ilmestyskirjassa on vain 22 lukua. Hän sanoi: “Minä toivon, ettei se kuulosta pyhyyden loukkaukselta.” Ja välittömästi sen jälkeen, kun hän oli sanonut sen… Nyt, tuo poika on baptisti eikä tiedä mitään yliluonnollisesta, hänen käsivarsiensa ollessa minun ympärilläni, hän alkoi puhua tuntemattomalla kielellä.

40   Ja kun hän oli lopettanut puhumasta tuntemattomalla kielellä, siellä oli eräs tukevahko, tumma nainen, joka istui suoraan minun edessäni. Hän nousi ylös ja sanoi: “Tuo ei tarvitse mitään tulkintaa. Minä olen Shreveportista, Louisianasta tai Baton Rougesta, Louisianasta. Se on selvää ranskaa.”

41   Victor Le Doux, joka oli ranskalainen ja myös istui siellä, sanoi: “Varmasti, minä olen ranskalainen, ja tuo oli täydellistä ranskaa.”

42   Minä sanoin: “Odottakaa hetkinen. Sinä kirjoitat ylös sen, mitä hän sanoi, ja sinä kirjoitat ylös sen, mitä hän sanoi, ennen kuin te sanotte mitään. Kirjoittakaa ylös se, mitä te sanotte sen olevan, ja sitten katsokaamme muistiinpanojanne.” Ja niinpä yksi kirjoitti sen ylös, ja toinen kirjoitti sen ylös. Se oli.. Jopa välimerkit olivat samoin.

43   Ja sitten suunnilleen samaan aikaa, kun he toivat muistiinpanonsa sinne, hienon näköinen nuori, valkopäinen poika käveli sinne takaosasta, jossa hän oli seissyt, missä hänellä ei edes ollut tilaa istua. Hän käveli esiin ja sanoi: “Hetkinen! Minä myös haluan antaa muistiinpanoni. Minä olen ranskankielen tulkki Y.K.:ssa [Yhdistyneet Kansakunnat]. Hän sanoi: “Minä myös haluan jättää muistiinpanoni.”

44   Ja tässä olivat kaikki kolme muistiinpanoa tarkalleen samanlaisia, ranskaksi. Ja näin siinä luki. Tämä on alkuperäinen muistiinpano. Tämä on Dannyn itsensä siellä tekemä muistiinpano. Hän pani sen taskuunsa, ja tietenkin se oli Kristillisten Liikemiesten lehdessä ja niin edelleen.

Koska sinä olet valinnut kapean polun, vaikeamman tien. sinä olet vaeltanut oman valintasi mukaan. Sinä olet tehnyt oikean ja täsmällisen päätöksen, ja se on Minun tieni. Tämän tärkeän päätöksen vuoksi valtava taivasosuus tulee odottamaan sinua. Minkä kunniakkaan päätöksen sinä oletkaan tehnyt! Tämä itsessään on se, joka tulee antamaan ja saamaan aikaan suunnattoman voiton Jumalallisessa rakkaudessa.

45   No niin, tuo mies on allekirjoittanut nimensä tänne. “Yllä oleva lausunto on tulkinta Danny Henryn profetiasta, joka koskee veli Branhamia, ja on kolmen todistajan antama kahvilassa, Los Angelesissa, Kaliforniassa. ”

46   No niin, tämä sama nuori mies, joka antoi tämän profetian tietämättä, mitä hän sanoi, oli Jerusalemissa noin kuukausi sitten. Hänellä oli etuoikeus mennä sinne ja maata haudassa, johon Jeesus kuolemansa jälkeen oli haudattu. Ja niinpä kun hän makasi siellä, hän sanoi minun tulleen todella voimakkaasti hänen mieleensä ja hän alkoi itkeä. Hän sanoi: “Veli Branhamille on ollut niin raskasta seistä maailmaa ja näitä asioita ja kaikkia seurakuntia vastaan.”

47   Kuten kerran sanottiin Billy Grahamin osasta: “Me voimme nähdä Billy Grahamin, koska kaikki seurakunnat ovat liittyneet yhteen hänen puolelleen. Me näemme Oral Robertsin, hänen takanaan ovat helluntailaiset. Mutta kuinka meillä koskaan voi olla mitään, joka on vastoin sitä, mitä ihmisille on opetettu?” Se on Jumala.

48   Ja Dannyn harrastuksena on valmistaa näitä pieniä kiviä. Hän käveli sinne, missä he sanoivat tuon ristin seisseen kalliossa. Ketään ei ollut lähellä, joten hän lohkaisi pienen palan kiveä ja pani sen taskuunsa matkamuistoksi, tuli kotiin ja valmisti siitä minulle kalvosinnapit. Ja on outoa, että kun hän teki ne, ne näyttivät olevan veren tahraamat, ja niiden kummankin poikki juoksee rikkoutumattomana suora ja kapea raita. No niin, se saattaa olla vain… Näettekö, joku toinen ei ehkä olisi huomannut sitä, mutta minulle se on niiden asioiden vahvistus, joihin minä uskon. Minä uskon, että kaikella on jokin merkitys.

49   Ja nyt, tällä kerralla, mitä hyvänsä Herralla onkaan. Jos tämä ei ole se asia, josta Hän profetoi Malakia neljässä ja myös Luukas seitsemässätoista ja monissa muissa Kirjoituksissa, ja joiden tuli tapahtua näinä viimeisinä päivinä, antakaa minun lopuksi sanoa tämä: se on laskenut perustuksen tuota miestä varten, kun hän tulee. Joten minä olen hyvin kiitollinen siitä, että Kaikkivaltias Jumala, jos se on oleva sillä tavalla, on antanut minun tehdä vähän jotakin, koulua käymättömänä, osoittaakseni, kuinka arvostan Hänen rakkauttaan minua kohtaan, minun rakkauttani Häntä kohtaan ja meidän rakkauttamme ihmisiä kohtaan.

50   Sen vuoksi minä vilpittömästi lähestyn tätä aihetta Avioliitto ja avioero. Olkoon Jumala armollinen meille kaikille.

51   Ja nyt, kuunnelkaa tarkasti. Ja sisaret, älkää nousko ylös ja lähtekö ulos. Istukaa vain paikoillanne lyhyen aikaa. Veljet, tehkää te samoin. Älkää tekään kääntäkö pois päältä laitteitanne siellä, missä kuuntelette puhelinyhteyden välityksellä. Älkää tehkö sitä. Istukaa vain hiljaa muutamia minuutteja, kunnes se on ohitse. Kuunnelkaa tarkoin. Jos olette eri mieltä, niin kirjoittakaa ylös ne Kirjoitusten paikat, joita käytän ja sitten tutkikaa niitä rukoillen, ennen kuin teette päätöksenne.

Jumala, auta meitä nyt, kun yritämme lähestyä tätä aihetta.

52   No niin, saattaa olla, että siihen menee jonkin aikaa. Minä en halua, että teillä olisi laisinkaan kiire. Olkaa vain rauhassa, jokainen meistä, ja tutkikaa Jumalan Sanaa todella ja läpikotaisin, niin kuin vain tiedämme, miten Sitä tulisi tutkia.

53   Aloittakaamme Pyhän Matteuksen kanssa, 19. luku, ja aloitamme, luulisin, 19 luvun 8. jakeesta. Siitä haluan alkaa. Minä ehkä aloitan ensimmäisestä ja luen siitä eteenpäin 19. luvun kahdeksanteen jakeeseen asti.

54   Nyt, muistakaa, näiden asioiden, joita sanon, täytyy tulla Jumalan Sanasta. Se ei voi olla minun oma mielipiteeni, koska minun mielipiteeni on samalainen kuin jonkin toisenkin mielipide, mutta sen on oltava jatkuvuudessa Jumalan Sanan kanssa. Muistakaa, Jumala pitää kaikkea jatkuvuudessa. Hän ei koskaan muutu. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän on sama.

55   No niin, minä tulen nyt lukemaan 19. luvusta:

Ja tapahtui, että kun Jeesus oli lopettanut nämä puheet, hän lähti Galileasta ja tuli Juudean alueelle tuolla puolla Jordanin.

Ja suuri kansan paljous seurasi häntä, ja hän paransi heidät siellä.

Ja fariseukset myös tulivat hänen luoksensa, kiusaten häntä…

56   Minä pysähdyn tässä hetkeksi painottaakseni teille sitä, keitä olivat ne, jotka kiusasivat Häntä.

…ja sanoivat hänelle: Onko se laillista miehen panna pois vaimonsa mistä syystä tahansa?

Ja hän vastasi ja sanoi heille: Ettekö ole lukeneet, että Hän, joka teki heidät alussa, teki heidät mieheksi ja naiseksi.

Ja sanoi: Tästä syystä on miehen on jätettävä isänsä ja äitinsä ja yhdistyttävä vaimoonsa, ja he kaksi ovat oleva yksi liha.

Sen tähden he eivät ole enää kaksi vaan yksi liha. Minkä Jumala on liittänyt yhteen, sitä älköön ihminen erottako.

He sanoivat hänelle: Miksi Mooses sitten käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?

Hän sanoi heille: Teidän sydäntenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta niin ei ollut alusta alkaen.

Nyt, Jumala auttakoon meitä.

57   Tämä Kirjoitus, tämä kysymys, kohtasi Jeesusta aivan Hänen palvelutehtävänsä alussa. Se oli Moosesta vastassa aivan hänen palvelustehtävänsä alussa. Se on päällimmäisin kysymys uskovien sydämissä. Synnintekijä ei välitä. Mutta uskoville se merkitsee, koska uskovainen yrittää tehdä kaiken, minkä hän tietää tehdä, jotta voisi elää oikein Jumalan edessä. Sen vuoksi, jos mikään uskontoa koskeva kysymys nousee esiin, niin silloin avioliittoa ja avioeroa koskeva kysymys tulee esiin. Miksi? Koska se oli alkuperäisen synnin aiheuttaja. Siitä synti alkoi, ja se on syynä siihen, miksi se nousee esiin joka kerta, koska se juuri on synnin alku.

58   No niin, minulla ei ole aikaa selittää kaikkia näitä asioita, mutta vastaan mielelläni kirjeisiinne tai teen minkä voin. Siitä on kirjoitettu kirjoja, ja monia kysymyksiä, jopa sanomalehtileikkeleitä ja muita asioita täällä todistaaksemme tämän, me tiedämme, että se oli Eeva. Hänen oletetaan syöneen omenan, joka ei edes ole Kirjoitusten mukaista, ja nyt he väittävät sen olleen aprikoosin. Se ei ollut kumpainenkaan. Hän teki aviorikoksen, jonka seurauksena syntyi ensimmäinen lapsi, Kain, Saatanan oma poika, sillä hänessä oli paha. Se ei tullut Aabelin kautta. Saatanan poika oli Kain.

59   Minä tiedän, mikä on teidän kysymyksenne nyt. Eeva sanoi: ”Olen saanut pojan Herralta.” Se on tarkalleen oikein.

60   Voitte ottaa kaupungin pahamaineisimman naisen ja pahimman miehen, ja jos he saisivat lapsen, sen olisi täytynyt tulla Herralta, koska Jumala on säätänyt lakinsa. Ja nämä lait, kuten auringon on noustava, te voitte panna rikkaruohon hyvälle pellolle, ja se tulee kasvamaan, sen on kasvettava, koska se on Jumalan laki. Kun siemen on istutettu, sen täytyy kasvaa. Ja mikään muu ei voi kasvattaa elämää kuin Jumala, koska se tapahtuu Hänen lakinsa mukaisesti. Ja sen vuoksi, kun paha siemen oli istutettu Eevan kohtuun, sen täytyi tulla esiin, koska se on Jumalan tuottamisen laki. Eikä se voinut tehdä mitään muuta kuin tuoda sen esiin, ja sen täytyi tulla Jumalalta.

61   Tämä on syy, että ihmiset sanovat: “Pienet vauvat”, joskus, “jotka eivät ole syntyneet kristityistä vanhemmista, ovat kadotettuja.”

62   Jeesuksen Kristuksen veri tuottaa sovituksen lapselle, enkä välitä yhtään siitä, kuinka tai kuinka pahana se on syntynyt. Hän on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Pieni lapsi ei voi katua tehdäkseen parannusta, koska sillä ei ole mitään mitä katua, ja maailman synti otettiin pois Kristuksen Verellä. Vauvat menevät Taivaaseen.

63   Se on alkuperäinen synti, ja siitä syystä siitä kysellään. Kun mikä tahansa suuri ilmiö tulee Jumalalta, niin ensimmäinen asia, mitä kysytään, on: “Kuinka on avioliiton ja avioeron kanssa?” Nyt, niin kuin aina, se on yhä kysymyksenä ihmisten keskuudessa. Samoin oli Jeesuksen aikana ja samoin oli Mooseksen aikana. Se on aina ollut ja on tähän päivään asti ollut kysymyksen alaisena ihmisten keskuudessa, koska ihmiset haluavat tietää, mikä on Totuus.

64   Mutta missä on kysymys, siellä täytyy myös olla vastaus. Mutta nyt, jos on vastaus, niin kuin sanoin aikaisemmin tällä viikolla, sen täytyy olla oikean kaltainen vastaus. Ja jos meille annetaan vastaus johonkin, ja se ei ole oikein, niin silloin me tiedämme, että se oli väärin. Ja sitten te jatkatte kysymistä, kunnes todellinen kysymys on saanut vastauksen, jos te haluatte tietää Totuuden. Ja koska tämä on raamatullinen kysymys, sen täytyy olla raamatullinen vastaus.

65   On kuten olen sanonut: jos minä haluan mennä itään tänä aamuna ja jos minun täytyisi löytää jotakin pellolta, ja se olisi suoraan itään, niin menisin itään parhaan tietoni mukaan. Sitten joku sanoisi: “Veli Branham, tämä on itä.” Se olisi tavallaan itä, mutta se on koilinen, ja minä kulkisin tuon etsimäni esineen ohitse. Minun olisi tultava takaisin, koska tietäisin sen olleen väärin. Ja sitten joku sanoisi: “Veli Branham, mene tähän suuntaan, hieman oikealle.” No niin, se myös olisi tavallaan itään, mutta se olisi kaakkoon, ja kulkisin jälleen sen ohitse, jota olen etsimässä, koska ylittäisin täydellisen ja suoran tien rajat.

66   No niin, jos näin on, niin meillä on kaksi opinsuuntaa Avioliitosta ja avioerosta. Ja ne ovat, yksi niistä sanoo, että mies voi olla naimisissa vain kerran, ellei hänen vaimonsa ole kuollut. Ja tässä on yksi kysymyksistä. Mutta jos te seuraatte sitä, te menette laidan ylitse. Ja toinen niistä sanoo: “Oi, jos vaimo tai aviomies, kumpi tahansa, on tehnyt aviorikoksen, niin kumpikin voi hylätä toisen ja avioitua uudestaan.” Silloin olette menneet jälleen laidan yli sen kanssa.

67   Joten näette, ettei se ole kaakkoon eikä koiliseen, vaan me haluamme mennä suoraan itään. Te menette Kirjoitusten ulkopuolelle, jos te seuraatte tätä tietä. Ja te menette Kirjoitusten ulkopuolelle, jos te seuraatte tuota tietä. Me haluamme tietää, missä Kirjoitukset sopivat Kirjoituksiin, ja tietää, mikä on Totuus siitä. Kumpikin ottaa erilaisen tien ja ne epäonnistuvat oikean vastauksen antamisessa, mutta siellä silti täytyy olla vastaus.

68   Samoin tänään seurakunnassa on kaksi suurta opinsuuntaa: yksi niistä on kalvinilaisuus ja toinen on armenialaisuus. Yksi perustuu lakiin ja toinen armoon. Ja me tulemme huomaamaan, että ihmiset, jotka uskovat armoon kalvinistit, sanovat: “Kiitos Jumalalle, minua ei vahingoita minua, jos tupakoin, minua ei vahingoita, jos juon. Voin tehdä näitä asioita, sillä minulla on iankaikkinen varmuus.” Sitten toisella puolella ovat lakiin perustuvat, jotka sanovat: “Oi, haluaisin todella antaa hänen kuulla kunniansa. Haluaisin näyttää, mitä minä ajattelen hänestä, mutta minä olen kristitty, joten minun täytyy olla hiljaa.”

69   Näettekö, te löydätte itsenne kahdelta erilaiselta tieltä, eikä kumpainenkaan niistä ole oikea. No niin, on kovaa sanoa se, mutta se on Totuus. Me löydämme itsemme kahdelta erilaiselta tieltä. Yksi menee yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Katsokaamme nyt, mikä on Totuus.

70   Nyt kuunnelkaa ja nähkää jos tämä kuulostaa teistä järkevältä. Esimerkiksi, jos minä valmistaudun lähtemään meren taakse. Otan nyt oman perheeni. Minä kutsuisin vaimoni luokseni ja sanoisin hänelle: “Minä olen lähdössä meren ylitse, kultaseni.” Nyt tässä on se, mitä lakiin perustuvat sanovat. “No niin, vaimoni, minä annan sinulle nyt lain, jota sinun tulee noudattaa. Jos sinä flirttailet yhdenkään miehen kanssa sillä aikaa, kun minä olen poissa, niin takaisin tultuani sinä tulet olemaan eronnut nainen. Enkä minä halua sinun katselevan ja flirttailevan! Ymmärrätkö sen? Minä olen sinun miehesi! Jos teet sen, tulen eroamaan sinusta, kun tulen takaisin.”

71   Sitten vaimo ojentaisi kätensä ja tarttuisi solmiooni ja sanoisi: “Kuulehan hyvä mies, minä haluan sanoa sinulle jotakin!” Näettekö? Ymmärrättekö? Hän sanoisi: “Jos sinä katselet jotakin naista tai menet ulos jonkun naisen kanssa tai flirttailet jonkun naisen kanssa, niin tulen eroamaan sinusta, kun tulet takaisin.” No niin, olisiko sellainen onnellinen koti! Tämä on lakiin perustuva. Hyvä on.

72   Nyt toinen puoli on se, että jos minä menen meren yli ja teen virheen… Minä menen ja sanon: “No hyvä, katsohan nyt, minä vien tämän naisen ulos, Oi, se on aivan saman tekevää. Minun vaimoni ei välitä siitä.” Sitten vaimoni sanoisi: “Minä menen ulos tämän miehen kanssa. Se on samantekevää Billille. Ei hän välitä.” Jos minä en välitä, niin silloin minun kohdallani on jotakin vinossa. En rakasta tuota naista oikealla tavalla. Ja jollei hän välitä, niin silloin hänen kohdallaan on jotakin väärin. Hän on minun vaimoni. Minä en halua jonkun toisen miehen hulluttelevan hänen kanssaan. Hän on vaimoni.

73   No niin, molemmilla heillä on totuus, mutta ei tarkkaa Totuutta.

74   Kun nyt minä menen meren ylitse, tehdäkseni sen oikein, minun pieni perheeni kokoontuu yhteen, ja me rukoilemme toinen toistemme puolesta. Minä jätän heidät Jumalalle, ja he jättävät minut Jumalalle. Ja kun olemme tehneet sen, minä lähden matkalle. No niin, minä tiedän, että hän rakastaa minua, ja minulla on luottamus häneen. Ja minä rakastan häntä, ja hänellä on luottamus minuun. Ja niin kauan kun rakastan häntä sillä tavalla, hänen ei tarvitse murehtia sitä, että veisin jonkun toisen naisen ulos. Ja niin kauan kuin hän rakastaa minua oikein, ei minulla ole mitään tarvetta ajatella, että toinen mies menisi ulos hänen kanssaan, koska hän on minun vaimoni, ja minä luotan häneen.

75   Minä uskon, että jos minä todella tekisin jotakin väärää, tekisin virheen ja menisin ulos jonkun naisen kanssa ja takaisin palattuani tunnustaisin ja kertoisin sen hänelle. Sanoisin: “Meda, tarkoitukseni ei ollut tehdä sitä. Minä vain jäin ansaan, kun tämä nainen vain tuli luokseni ja tarttui minua käsivarresta ja alkoi niin ja niin.” Uskoisin hänen ymmärtävän. Uskoisin hänen antavan sen minulle anteeksi. Mutta minä en tekisi sitä mistään hinnasta, koska rakastan häntä! Vaikka tietäisinkin hänen antavan sen minulle anteeksi, minä en tekisi sitä! Minä en mistään hinnasta haluaisi loukata häntä! Vaikka tiedänkin, että hän antaisi sen minulle anteeksi, niin minä en halua loukata häntä.

76   Ja tällä tavoin on Jumalan kanssa. Jos phileo-rakkaus, joka on inhimillistä rakkautta, yhteydellistä rakkautta, voi saada minut tuntemaan sillä tavalla vaimoani kohtaan, niin entä sitten agape rakkaus, kreikkalainen sana, joka merkitsee Jumalan rakkaus, mitä se saisikaan minut tekemään Jeesusta Kristusta kohtaan? Niin kauan kuin minulla on halu tehdä sitä, minun sydämessäni on halu tehdä sitä. Minä sanon, että niin kauan kuin minun sydämeni haluaa tehdä sen, minä menen ja teen sen. Lakiin uskominen ei antaisi minun tehdä sitä, koska tietäisin saavani rangaistuksen, jos tekisin niin. Mutta todellinen totuus on se, että kun Jumalan rakkaus tulee teidän sydämeenne, te ette enää halua tehdä sitä. Tämä on totuus siitä. On olemassa kaksi koulukuntaa. Ei lakiin perustuminen, eikä kalvinismi, vaan molemmat.

77   No niin, me huomaamme tänään myös sen, että on olemassa monia erilaisia kirkkokuntia. On katolinen kirkko ja on protestanttinen kirkko. Ja jokainen niistä sanoo olevansa tie. “Näettehän, meillä on tie. Me olemme totuus.” Siellä on metodistit, jotka sanovat: “Meillä on totuus. Ja baptistit sanovat: “Meillä on totuus.”

78   Mutta minusta, niin kauan kuin he tuntevat sillä tavalla, niin ei ole, koska Jeesus sanoi: “Minä olen Totuus.” Näettekö?

79   Sen vuoksi, niin kuin eilen iltaisessa puheessani sanoin, Hän on se paikka, mihin Jumala pani oman Nimensä, ainoa palvonnan paikka. Te ette ole kristitty siksi, että olette protestantti; te ette ole kristitty, koska olette katolilainen; te ette ole kristitty siksi, että olette metodisti, baptisti tai helluntailainen. Te olette kristitty, koska teidät on kastettu Jeesukseen Kristukseen Pyhällä Hengellä, ei vedellä. On yksi usko, yksi Herra, yksi kaste ja se on Pyhän Hengen kaste. Vesikaste tuo teidät uskovien yhteyteen. Pyhän Hengen kaste asettaa teidät paikallenne Kristukseen. Tämä on totuus.

80   On myös olemassa kaksi ajatustapaa tästä Avioliitosta ja avioerosta. Nyt kun meidän Herramme on avannut Seitsemän Sinetin salaisuuden Hänen Sanastaan meille näinä viimeisinä päivinä. No niin, monet teistä, ja tämä saattaa olla kreikkaa teille, mutta minun seurakuntani ymmärtää. Mistä? Ja te olette kuulleet näyistä, ja mitä on tapahtunut. Ja on kysymyksessä raamatullinen kysymys. Meitä kutsutaan täällä uskomaan, että on oleva todellinen vastaus koko kätkettyyn salaisuuteen, joka on ollut kätkettynä maailman perustamisesta asti. Ja Raamattu profetoi ja sanoo, että näinä päivinä nämä salaisuudet tulisivat paljastetuiksi. Ilmestyskirja 10: “Seitsemännen enkelin puhaltaessa pasuunaan, Laodikean sanansaattaja, Jumalan salaisuudet tehdään tunnetuiksi.” Ja tämä on viimeinen, Laodikean ajanjakso.

81   Katsokaa tätä herätystä, joka on jatkunut viisitoista vuotta ja pitempäänkin, eikä siitä ole muodostunut yhtään kirkkokuntaa. Lutherilla oli herätys, ja siitä tuli kirkkokunta. Wesleystä tuli kirkkokunta. Alexander Campbellistä tuli kirkkokunta, kaikki nämä muut suuret… John Smith, Moody ja he kaikki. Mutta on ollut yksi… Tavallisesti herätys kestää noin kolme vuotta, mutta tämä on jatkunut yli viisitoista vuotta, eikä siitä ole lähtenyt yhtään kirkkokuntaa, sillä tämä on siemenen aika. Enää ei ole kuoren aika. Sen jälkeen kun kuori on mennyt, tulee siemen.

82   Jumala on valmiina. Jos Hän ei ole tekemässä sitä nyt, tulee Hän kutsumaan seurakuntansa täydellisyyteen hänen Sanansa kautta, Jeesuksen Kristuksen kautta. Huomatkaa, jossakin täytyy olla vastaus, ja se on Seitsemästi Sinetöity Jumalan Salaisuus.

83   Kaikki te, jotka ymmärrätte sen, nostakaa kätenne ylös. Katsokaamme. Luulisin, että useimmat heistä kuuluvat meidän seurakuntaamme tästä ympäristöstä. Kuulkaa, jos te ette ymmärrä, niin tästä aiheesta on ilmestyvä kirjoja hyvin pian. Meillä on jo muutamia kirjoja siitä.

84   Jeesus, tässä tekstissämme, kutsuu meitä menemään takaisin alkuun, jotta me saisimme todellisen Kirjoituksen mukaisen vastauksen.

85   No niin, kun Hän tuli kasvokkain tämän kanssa, niin siinä tuli esiin kaksi asiaa. Pappi sanoi Hänelle: “Onko mahdollista, että mies voi panna pois vaimonsa mistä syystä tahansa ja naida toisen?”

Ja Jeesus sanoi:” Niin ei ollut alusta lähtien.”

Sitten he sanoivat: “Mooses salli meidän kirjoittaa erokirjan, ja salli heidän panna hänet pois mistä syystä tahansa he halusivat.”

86   Hän sanoi: “Mooses teki sen, koska”, minä annan sen kiinnittyä hetken aikaa, “teidän sydäntenne kovuuden vuoksi, mutta alussa se ei ollut niin.” Kysymys!

87   Kuten kysymys maailman rauhasta tänään: “Tuleeko kansojen yhdistymine tapahtumaan politiikan avulla?” Minä sanon teille: ei. Se on aina epäonnistunut, ja niin on aina tapahtuva. Mutta on olemassa toinen vastaus kysymykseen: “Tuleeko maan päällä olemaan rauhaa?” Kyllä, silloin kun maa on puhdistettu synnistä, on oleva rauha. Mutta siihen aikaan asti ei ole oleva rauhaa, sillä “kansa on nouseva kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan.” Jumala on antanut parannuskeinon syntiä varten. Kuunnelkaa tarkoin nyt. Jumala antoi meille keinon poistaa synti maan päältä, mutta ihmiset maan päällä eivät vastaanota Jumalan parannuskeinoa.

88   Jumala antoi meille vapautuksen ja tavan, miten avioitua ja elää vaimojen kanssa, mutta miehet eivät vastaanota Jumalan tapaa, eivät vastaanota Hänen Sanaansa siitä. Jeesus sanoi tämän. Ja tämä muistuttaa meitä Hänen sanoistaan, joista tiedämme, että Hän on sanonut: “Taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Minun Sanani eivät.”

89   Jotta löydämme todellisen vastauksen kysymykseen, Jeesus haluaa, että me menisimme takaisin alkuun. Silloin, se tarkoittaisi l. Mooseksen kirjaa, koska sana Genesis [1. Mooseksen kirja] on siemenluku jokaiselle kysymykselle Raamatussa. Ja teidän täytyy aina mennä takaisin siemeneen. Jotta tietäisitte, minkälainen sato teillä tulee olemaan, teidän täytyy tietää, minkälainen siemen pellossa on. No niin, minkälainen siemen on kylvetty? Genesis on siemen luku, joten me menemme takaisin 1. Mooseksen kirjaan. Jeesus pyysi meitä menemään alkuun. Nyt muistakaa, että silloin aika alkoi. Sitä ennen oli iankaikkisuus. No niin, meidän kysymyksemme oli… Pankaa merkille, jos me menemme takaisin alkuun.

90   Älkää nyt kadottako tätä! Ja tästä syystä minä haluan puhua hitaasti, jotta ihmiset siellä ulkona radioiden ääressä, ja että myös nauhasta tulisi selvä.

91   Jos Jeesus sanoi: “Menkää takaisin alkuun”, jolloin kaikesta oli vain yksi pari maan päällä. Siellä oli yksi Adam ja yksi Eeva. Jumala yksin oli liittänyt heidät yhteen. Yksi naarashevonen ja yksi uros. Yksi naaraspapukaija ja yksi uros. Siellä alussa, minne Hän käski meidän mennä takaisin, siellä kaikesta oli vain yksi pari. Onko se totta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Sitten me toteamme, että alussa kaikki oli täydellisessä järjestyksessä ja sopusoinnussa Jumalan kanssa, eikä mikään ollut poissa kohdaltaan.

92   Taivaassa kaikki ovat yhä järjestyksessä, kaikki tähdet, linnunrata ja aurinkokunta, kaikki ovat täydellisessä järjestyksessä. Jos yksi niistä siirtyisi paikaltaan, sekoaisi koko ohjelma.

93   Nyt, kuunnelkaa! Voitteko nähdä sen? Yksi ohjelman muutos pilaa koko ohjelman. No niin, kun ihmisolennot elivät jatkuvassa yhteydessä Jumalan kanssa, yksi mies ja yksi nainen, ja tämä nainen teki syntiä, ja se heitti koko maallisen ohjelman pois jatkuvasta yhteydestä Jumalan kanssa! Sen vuoksi, yhden sanan lisääminen tähän Kirjaan, tai yhden sanan ottaminen pois Siitä, saa kristityn pois jatkuvasta yhteydestä Jumalan kanssa. Se saa Seurakunnan pois jatkuvasta yhteydestä Jumalan kanssa, ja se saa perheen pois jatkuvasta yhteydestä Jumalan kanssa! Jokainen uskova, joka ei vastaanota jokaista Jumalan Sanaa, joutuu pois jatkuvasta yhteydestä Jumalan kanssa.

94   Silloin se oli nainen, joka aiheutti erottamisen ihanasta kodista. Kerubi ei tuonut vaivaa maan päälle. Adam ei hajottanut kotia. Se ei ollut kukaan muu kuin nainen, Eeva, joka sai kodin ja kaiken muun pois jatkuvasta yhteydestä,. Tässä on se alku, joka rikkoutui alussa, ja josta Jeesus puhui. Jeesus sanoi: “Alussa Jumala teki jokaisesta lajista yhden koiraan ja yhden naaraan. Ja nyt kun tämä nainen, ei naarashevonen eikä naaraskoira, vaan nainen, rikkoi koko Jumalan toiminnan jatkuvuuden maan päällä, ja sai kaiken kuolemaan. Nainen, ei mies, rikkoi liiton. Hän rikkoi sopimuksen, ja miten hän sen teki? Hän astui Jumalan Sanan rajojen ulkopuolelle! Nyt, jos hän rikkoi liiton miehensä kanssa, hän rikkoi myös liittonsa Jumalan kanssa. Sitten, koska hän rikkoi liiton Jumalan kanssa, hän rikkoi sen miehensä kanssa.

95   Ja kun te rikotte sopimuksenne ja liittonne Jumalan Sanan kanssa, se juuri sen on aikaansaanut niin monia aviottomia seurakunnan jäseniä, koska joukko miehiä on tullut yhteen ja sanonut: “Niin, se ei tarkoittanut sitä”, ja se saa koko organisaation pois jatkuvuudesta Sanan kanssa. “Oi, me emme usko tuota. Tohtori Jones sanoi, että se ei ollut niin.” Mutta Jumala on sanonut, että se on niin! Hän sanoi: “Olkoon jokaisen miehen sana valhe, ja olkoon Minun Sanani Totuus.” Siinä rikkoutuu jatkuvuus.

96   Nyt, kun jatkuvuus on rikkoutunut, niin myös elämänlinja on rikkoutunut, myös ajanlinja rikkoutui, sopimus oli rikottu, kaikki hajosi. Mikä aiheutti sen? Nainen. Tämä rikkoi liiton. Nyt jos te haluatte lukea sen, te voitte lukea sen l. Mooseksen kirjan 3 luvusta.

97   No niin, silloin miehestä tehtiin naisen hallitsija Jumalan Sanan kautta. Nainen ei ollut enää tasa-arvoinen miehen kanssa. Tehän tiedätte, että hän oli alussa tasa-arvoinen, mutta kun hän rikkoi Jumalan Sanan, Jumala teki miehestä hänen hallitsijan, l. Mooseksen kirja 3:16, jos haluatte kirjoittaa sen ylös. Hän ei ollut enää tasa-arvoinen miehen kanssa. Hän oli Jumalan Sanan rikkoja.

98   Ettekö näe, “hän”, nainen, seurakunta täällä maan päällä? Jumalan Sanan rikkoja, ja se sysäsi hänet täydellisesti pois jatkuvuudesta, ja näin seurakunta on tehnyt, se on aiheuttanut hengellisen kuolemaan koko asialle! Nyt te tulette ymmärtämään, miksi minä jatkuvasti taon näitä asioita niin kuin minä teen. Se on Totuus. Nämä ovat raamatullisia tosiasioita!

99   Pankaa merkille, miksi hän teki senkaltaisen asian, miten tuo ihana, kaunis, täydellinen nainen saattoi tehdä niin.

100   Olen kerran nähnyt kuvan, uskoisin sen olleen Kreikassa, taiteilijan maalaaman kuvan Eevasta. Hän näytti siinä hirvittävimmän näköiseltä asialta, mitä koskaan olen nähnyt. Se osoittaa millä tavoin lihallinen mieli voi katsella. Mutta hän ei ollut sellainen, hän oli kaunis, koska hän oli täydellinen nainen, kokonansa nainen.

101   Huomatkaapa, miksi hän teki sellaisen asian, vaikka oli sellaisessa korkeassa asemassa? Hän oli tasavertainen miehen kanssa. Mutta me kaikki tiedämme nyt, että hän menetti tasavertaisuutensa miehen kanssa, kun hän oli tehnyt syntiä. Ja Jumala sanoi: “Tästä eteenpäin on mies hallitseva sinua.” Näin sanovat Kirjoitukset. Jos te haluatte, niin me voimme lukea sen.

102   Annan teille raamatunpaikkoja, jotta säästäisimme aikaa tämän suuren, ympäri maan ulottuvan puhelinyhteyden vuoksi, niin että te voitte lukea sen itse.

103   Huomatkaa syy siihen, miksi hän teki sen. Kuinka Saatana koskaan saattoi saada otteen hänestä?

104   Tiesittekö te, että Saatana kerran oli tasa-arvoinen Jumalan kanssa? Varmasti hän oli, kaikkea muuta, mutta ei luoja. Hän oli kaikkea muuta ja seisoi Jumalan oikealla kädellä Taivaissa, suuri johtava kerubi.

105   Huomatkaa, syy siihen, miksi hän [nainen] teki sen, oli se, että hän ei ollut alkuperäisessä luomisessa. Hän ei ole Jumalan alkuperäisessä luomisessa, hän on sivu-tuote. Sen vuoksi “alussa”, johon Jeesus viittasi, hän ei ollut Jumalan alkuperäisesti luoma olento! Hän on sivu-tuote miehestä. Tästä syystä Jeesus viittasi alkuun.

106   Muistakaa, että Adam oli sekä maskuliininen että feminiininen alkuperäisessä luomisessa ja oli yksi, mutta sitten hänestä erotettiin kylkiluu.

107   Huomatkaa, mutta sivutuote, ja, huomatkaa, ainoa kaikista Jumalan luoduista, kaikista eläimistä ja kaikista muista, nainen on yksin sellainen, joka on suunniteltu tällä tavalla. Kaikki muut naaraat olivat alkuperäisessä luomisessa. Kaikki muut naaraan paitsi Eeva olivat alkuperäisessä luomisessa. Näettekö, se piti tehdä sillä tavalla. Me tulemme siihen jonkun ajan kuluttua. Pankaa merkille, että tässä luomisessa, jossa nainen oli, ei alkuperäisessä, vaan sivutuotteena. Ja tässä luomisessa, siinä on…

108   No niin, minä en halua loukata teidän tunteitanne, vaan haluan kertoa teille Totuuden. Ja te vain istutte hiljaa, teette siinä kauniisti.

109   Mitään ei ole suunniteltu olemaan niin pettävä kuin nainen, joka on petollinen. Ei voi olla mitään muuta, mikään muu ei ole tehty olemaan sillä tavalla.

110   Myöskään ei ole mitään niin helposti petettävää kuin mitä nainen on. No niin, lankeaminen todistaa tämän lausunnon todeksi, lankeaminen siellä alussa.

111   Hän ei ollut alussa alkuperäisessä luomisessa. Hän oli Adamissa, mutta hän [nainen] itse ei alussa ollut naispuolisena. Hänet tehtiin sivutuotteena.

112   No niin, ei ole suunniteltu mitään, joka voisi pettää ja tulla petetyksi niin helposti kuin nainen voi. Ei ole tehty mitään, mikä voisi langeta niin alas kuin nainen voi. Ajatelkaa nyt! Koko luomakunnassa mitään ei ole suunniteltu lankeamaan niin alas kuin nainen. Hän voi repiä miehen sydämen palasiksi helpommin kuin mikään muu maailmassa, hänen vaimonsa. Kun tuo mukava pikku vaimo alkaa juosta ympäriinsä jonkun toisen miehen kanssa. Katsokaa sitten tuota miestä siellä istumassa lastensa kanssa kyynelten vuotaessa hänen silmistään. Nainen on suunniteltu tällä tavalla. Hänet on suunniteltu tekemään se. Ei sikaa eikä koiraa eikä mitään muutakaan eläintä ole suunniteltu samalla tavoin kuin naista. Eivätkä ne voi langeta niin alas kuin nainen voi. Tämä on totta.

Mitä tulee sisariini, minä vain haluan teidän olevan tarkkaavaisia.

113   Mikään eläin ei voi olla moraaliton! Te voitte kutsua naaraskoiraa nartuksi. Te kutsutte sikaa emakoksi, mutta niiden moraali ohittaa miljoonilla maileilla Hollywoodin filmitähtien moraalin. Tämä osoittaa, kuinka alas hänet on suunniteltu vajoamaan. Hän voi.. Ajatelkaahan tätä nyt. Mikään maailmassa, minkä Jumala luodessaan teki, ei voi olla moraaliton ja vajota niin alas.

114   Te sanotte: “Odotahan hetkinen, mies!” Me olemme tulossa siihen. Naisen täytyy sanoa: “Kyllä.”

115   Huomatkaa, mitään ei ole suunniteltu vajoamaan niin alas tai olemaan saastainen kuin nainen voi olla. Koira ei voi tehdä sitä, sika ei voi tehdä sitä, lintu ei voi tehdä sitä. Mikään eläin ei voi olla siveetön, eikä ole sitä, koska sitä ei ole suunniteltu niin, että se voisi olla sellainen. Naarassika ei voi olla siveetön, naaraskoira ei voi olla siveetön, naaras lintu ei voi olla siveetön. Nainen on ainoa, joka voi tehdä sen!

116   Näettekö te, minne Saatana meni? Ymmärrättekö? Mutta vielä hänellä on, hän on se, jolla on valta sanoa “kyllä” tai “ei”. Näettekö? Se riippuu siitä, mitä hän itse haluaa. Näettekö? No niin, tässä me voimme nähdä selvästi käärmeensiemenen, mistä se tuli sisälle. Oli vain yksi paikka, minne hän saattoi mennä. Jos tämä ei osoita sitä, niin jonkun täytyy olla sokea. Ymmärrättekö? Sen täytyi mennä siihen.

117   Huomatkaa syy miksi eläimet eivät voineet tehdä sitä, ei mikään naaraseläin, sillä ne olivat alkuperäisessä luomisessa, mutta nainen ei ollut alkuperäisessä luomisessa. Me menemme nyt takaisin kaivaaksemme tämän esiin ja sitten seuraamme sitä alaspäin tähän nykyhetkeen, Testamentissa.

118   Hänet ainoataan on suunniteltu likaista ja epäpuhdasta elämää varten. Koira ei voi, eikä mikään muukaan naaras pysty siihen. Nainen on ainoa, joka voi tehdä niin. Koira tai mikä muu eläin hyvänsä, kerran vuodessa ja sekin vain poikasia varten, ei sukupuolista nautintoa varten, vaan poikasiaan varten! Vanha emakkosika, vanha narttukoira, kerran vuodessa, yhtenä hetkenä, se on poikasiaan varten. Mutta nainen on suunniteltu niin, että milloin tahansa hän vain hän haluaa. Minulla on joitakin asioita yliviivattuna tässä, mutta te voitte kuvitella lopun. Koira ei voi, nainen voi. Minä toivon, että Pyhä Henki paljastaa teille tämän lopun, jonka minä olen yliviivannut tässä.

119   Nainen on ainoa naaraspuolinen laji, joka on tehty kauniimmaksi kuin koiras. Sellaista ei ole muiden lajien keskuudessa. Kaikissa muissa Jumalan luomissa lajeissa on koiras kauniimpi, kuten eläimien ja lintujen kohdalla. Koiras on aina kauniimpi.

120   Katsokaa suurta urospeuraa: suuret hienot sarvet, komea laji, ja pieni nöyrä naaras. Katsokaa isoa kukkoa kaikkine kauniine sulkineen ja pientä ruskeata kanaa. Katsokaa lintuja, koirasta ja naarasta. Miksi? Miksi niin on kaikkialla Jumalan luomakunnassa? Kaikkialla luonnossa koiras on kauniimpi. Lampaiden, sikojen, hevosien ja kaikkien muiden kohdalla on aina suuri koiras se, joka on kaunis, myös lintujen kohdalla.

121   Mutta ihmissuvun kohdalla nainen on se, joka on kaunis, eikä mies. Jos mies on kaunis, niin hänessä on jotakin väärin. Siemen on jossakin sekoittunut, sillä alusta pitäen se on ollut tällä tavalla. Miksi? Miksi se tehtiin niin? Että se pettäisi. Naisen suunnittelija, Saatana, vielä työskentelee hänen kanssaan näiden viimeisten päivien aikana.

122   Pysähtykäämme tähän muutamaksi hetkeksi. “Kaunis.” Tiesittekö te, että ensimmäinen maailmanlaajuinen hävitys tapahtui kauniiden naisten vuoksi? “Kun Jumalan pojat näkivät, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, he ottivat heidät vaimoikseen.” Onko tämä oikein?

123   Oletteko panneet merkille naisten kauneuden lisääntymisen tässä ajassa? Olen nähnyt valokuvaa Pearl Bryanista, jonka kerran oletettiin olevan kansakunnan kaunein nainen. Tässä koulussa ei ole yhtään teini-ikäistä tyttöä, joka ei jättäisi häntä varjoon, kun on puhe kauneudesta.

124   Naisten kauneuden lisääntyminen osoittaa petoksen ajan. Onko milloinkaan seurakunta näyttänyt kauniimmalta kuin tänään? Kaikelle on ominaista valtavan suuret ja hienot rakennukset. Miljoonia pannaan tähän ja miljoonia tuohon. Ettekö te näe, hän [nainen], petos?

125   No niin, mikään ei voi olla niin alhainen kuin hän [nainen], ja hänet on suunniteltu niin, että hän voi olla petollinen. Ja Saatana todella työskentelee hänen kanssaan tänään näinä viimeisinä päivinä, koska hän on hänen muotoilijansa. Voisin todistaa sen nyt. Voisin mennä suoraan takaisin alkuun. Kuka alkoi työn hänessä, Adam vai Saatana? Jumala vai Saatana? Näettekö, se on naisen muotoilija. Se on hänen suurin aseensa, jolla hän vetää miehiä saastaansa. Hän voi olla kaunis nainen ja voi heilutella miestä minne päin hän vain tahtoo. Veli, se ei ole jokin pirtun trokauspaikka täällä, joka voittaa miehen, vaan se on kaunis nainen, joka kulkee katua alas ja keinuttelee itseään puoliksi pukeutuneena. Tämä on se… Tuo juuri on se siellä oleva pettäjä. Ja hän on kuolettava sen kanssa, ehdottomasti kuolettava! Voitte panna minut kyseenalaiseksi siitä, että Saatana olisi hänen muotoilijansa, mutta se on Totuus. Saatana muotoili hänet. Hän yhä tekee sitä.

126   Antakaa minun näyttää teille jotakin Kirjoituksissa. Minä vien teidät takaisin Kirjoituksiin, ja sitten te voitte muodostaa oman mielipiteenne, kun te katsotte sitä tänään.

127   Tuonkaltainen kauneus on ominaista Saatanalle. Jos me panemme merkille, niin hän oli kaikista Taivaan enkeleistä kaikkein kaunein. Eikö olekin näin? Ja hän halusi tehdä Taivaan kauniimmaksi paikaksi kuin Mikaelin valtakunta oli. Oliko se näin? Se myös osoittaa, että Kain oli hänen poikansa. Hän tarjosi paljon kauniimpaa palvontaa ja koristeli alttarinsa hedelmillä ja kukilla ja niin edelleen. Oliko niin? Kaunista! Synti on kaunista, sellaista mitä me kutsumme kauniiksi tänään. Ja synti pettää kauneudellaan! Te ette voi koskaan katsoa kadulla kävelevää naista ja sanoa, mitä hänen sydämessään on. Ymmärrättekö? Mutta minä haluan sanoa nämä asiat niin, että te voisitte nähdä, miksi Saatana on hänen muotoilijansa. Tämä on tarkalleen oikein. Hänen oma poikansa Kain todisti sen. No niin, nainen on kaunis, niinpä hän voi pettää.

128   Maailma on kaunis, niinpä se voi pettää. Minä tarkoitan kosmosta, maailman järjestelmää. Se on kaunis, joten se voi pettää, suuria hienoja paikkoja ja ylellisyyttä.

129   Muistatteko yhden profeetoista, Aamoksen, kun hän tuli sinne ja katseli tuota kaupunkia ja näki sen olevan nykyaikaisen Hollywoodin kaltainen. Hänen pienet, vanhat silmänsä kapenivat noiden harmaiden kasvoille riippuvien hiusten alla ja hän meni sinne Sanoman kanssa ja purskautti sen ulos nähtyään tuon paikan. Hän sanoi: “Sama Jumala, jota te väitätte palvelevanne, on tuhoava teidät!” Oikein.

130   Synti on kaunista. He kuvailevat Juudaksen joksikin vanhaksi humalaiseksi retkuksi jossakin kadulla, jonka suu on auki ja täynnä kärpäsiä, ja niin edelleen, ja sanovat sitä Juudaaksi. Juudas oli komea, vahva ja petollinen. Se ei ole tuo vanhan kaveri, se ei ole tuo kaveri (vanha maanviljelijä), joka tulisi haalarit yllään ja jota tulisi varoa, ettei hän viettelisi teidän vaimoanne, vaan pitäkää silmällä tuota liukasta kaveria. Hän on se roisto.

131   Synti näyttää kauniilta maailman silmissä. Mutta senkaltainen kauneus ei ole ominaista Jumalalle. Tiesittekö te sen? Jumalalle on ominaista luonne, kaunis luonne.

132   Raamatussa, Jesaja 53, jos haluatte kirjoittaa raamatunpaikan ylös. Minulla on siitä monia Kirjoitusten kohtia täällä ylhäällä. Jesaja 53, Raamattu sanoo, ettei meidän Herrallamme Jeesuksella ollut sellaista kauneutta, jota me olisimme häneltä odottaneet, ja me kätkimme kasvomme Häneltä. Onko tämä oikein? Me emme halunneet Häntä, koska Hän ei ollut kaunis. Mahdollisesti Hän oli pieni kaveri, jolla kumaraiset olkapäät ja näytti punakalta. Hän ei ollut sellainen, jota halutaan johtajaksi. Hän ei näyttänyt johtajalta. Hän puhui tavallista kadun kieltä, niin kuin tavalliset ihmiset tekevät. Siksi Hän ei näyttänyt miltään suurelta oppineelta, kouluja käyneeltä, hänellä ei ollut hienoa viittaa, ja kaikkea sellaista. Hän oli vain tavallinen mies. Hänessä ei ollut sellaista kauneutta, jota me olisimme Häneltä halunneet. Hän kulki siellä sisään ja ulos heidän keskuudessaan, eivätkä he edes tunteneet, kuka Hän oli. Hän ei näyttänyt Jumalalta kävellessään siellä, sellaiselta kuin me ajattelisimme Jumalan olevan. Mutta kaikesta huolimatta Hän oli sitä.

133   Oletteko huomanneet, kun Herra Jumala sanoi Samuelille: “Mene Iisain taloon ja voitele yksi hänen pojistansa kuninkaaksi Saulin tilalle.”

134   No niin, ihmiset valitsivat Saulin, vaikka Samuel oli ehdottomasti sanonut heille, että heidän ei tulisi tehdä sitä. Hän sanoi: “Jumala ei halua, että teillä on kuningas. Hän on teidän Kuninkaanne.” Ja: “Olenko minä koskaan sanonut teille mitään Herran Nimessä, eikä se olisi tapahtunut? Olenko minä koskaan kerjännyt teiltä rahaa tai jotakin muuta elääkseni?”

135   He sanoivat: “Ei, sinä et koskaan kerjännyt meiltä rahaa, ja kaikki, mitä sinä olet sanonut Herran Nimessä, on tapahtunut, mutta joka tapauksessa me haluamme kuninkaan.” Niinpä he valitsivat Saulin. Katsokaa, mitä maailma on valinnut! Katsokaa, mitä Israel valitsi! Israel, joka oli Jumalan voideltu, valitsi miehen, jonka pää ja olkapäät olivat yläpuolella kaikkia muita koko kansan keskuudessa, valtava, suuri, hieno, komealta näyttävä kaveri, ja hän oli aina silmätikkuna.

136   Mutta Jumala sanoi: “Minä tulen valitsemaan teille Minun mieleni mukaisen kuninkaan.” Niinpä Hän sanoi: “Samuel, Minä en sano sinulle, kuka hän on, mutta mene sinä sinne, ja se on oleva yksi Iisain pojista.”

137   Ja Iisai, hänen vaimonsa ja kaikki muut katselivat ympärilleen ja sanoivat: “Kyllä, meidän vanhin poikamme, hän on suuri, pitkä ja komea mies. Hän soveltuu tarkalleen kuninkaaksi. Hän on älykäs. Hänet on koulutettu. Hän on hieno mies. Tiedän hänen olevan juuri oikea. Hän ääntää sanansa oikein.”

138   Kun he toivat hänet esiin, Samuel otti öljysarven ja meni häntä kohden, mutta hän sanoi: “Ei, Herra on hylännyt hänet.” Samoin hän kävi lävitse kaikki hänen kuusi poikaansa, ja Herra hylkäsi joka ainoan heistä. Hän kysyi: “Eikö ole vielä yhtä?”

139   “Oi”, hän sanoi, “kyllä, on vielä yksi. Hän on tuolla ulkona paimentamassa lampaita. Hän istuskelee siellä, soittelee ja laulaa ja huutaa ja tekee kaikenlaista. Ja hän on vain pieni kumaraharteinen, punakka kaveri. Hän ei koskaan soveltuisi kuninkaaksi.”

140   Hän sanoi: “Noutakaa hänet!” Ja kun profeetta näki Daavidin, niin profeetta juoksi hänen luokseen ja voiteli hänet ja sanoi: “Tämä on Jumalan valitsema.” Ei kauneus vaan luonne. Jumala etsii luonnetta.

141   Ihmiset etsivät luonnollista kauneutta. Se on pettävää. Ja tästä syystä naiselle annettiin kauneus petosta ja pettämistä varten. Kauniille naiselle, joka ei käytä kauneuttaan oikealla tavalla, se on kiroukseksi. Se on lähettävä hänet helvettiin nopeammin kuin mikään muu tietämäni asia. Jos hän vain… Jos hän voi olla kaunis, varmasti, niin kauan kuin hän pysyy aviomiehensä kanssa ja tekee sitä, mikä on oikein, silloin kaikki on hienosti ja hyvin. Mutta hän voi ottaa tuon saman asian, ja voi pojat, kuinka hän voikaan pettää sen kanssa, sillä se on annettu hänelle, jotta hän voi tehdä niin.

142   Huomatkaa nyt, että Jumala tulee ilmi luonteenpiirteessä. Jeesuksessa ei ollut kauneutta, jota me olisimme Häneltä halunneet, mutta maanpäällä ei ole koskaan ollut Hänen kaltaistaan luonnetta.

143   No niin, me näemme tänään, että seurakunnan luonne, Saatana ja hänen ryhmänsä, haluavat suuria, kauniita seurakuntia, kauniita asioita. Tätä maailma haluaa tänään. Oi, tuo pastori, tuo suuri se-ja-se kertaa se-ja-se, niin papillisesti ja jumalallisesti, joka kävelee näissä suurissa viitoissa ja senkaltaisissa. He kutsuvat sitä kauniiksi.

144   Mutta todelliset Jumalan pyhät haluavat vahvistetun Sanan luonnetta.

145   Tätä pyhät halusivat tuona päivänä, kun he näkivät Jeesuksen. Hän ei näyttänyt paljon miltään, mutta he näkivät, että Jumala oli Hänessä. He näkivät, että Jumala oli Hänen kanssaan!

146   Tällä tavalla nuo, Jooab ja nuo toiset, jotka olivat Daavidin, tuon pienen vanhan kaverin kanssa, näkivät sen miehen, joka oli hänessä. He näkivät, että Jumala oli hänessä, ja he tiesivät, että hän tulisi valtaan jonakin päivänä. Yksi heistä tappoi Goljatin viisi veljeä yksinänsä, ja yksi heistä tappoi samalla tavoin kolmesataa miestä. Kun jotkut naiset olivat keräämässä papuja päivälliseksi, ja armeijaa ei ollut lähellä, hän otti keihään ja tappoi kolmesataa filistealaista miestä. Luonne! Miksi! He pysyivät Daavidin rinnalla. He tiesivät, että voitelu oli hänen yllään, ja he tiesivät, että hän tulisi hallitsemaan.

147   Selkeä kuva tämän päivän Seurakunnasta, joka tulee seisomaan Sanan kanssa! Me tiedämme, että Sana on tuleva vahvistetuksi! Me tiedämme, että Se on hallitseva jonakin päivänä. Vaikkakin Saul… Hän oli paossa tuota kansaa, mutta he tiesivät, että hän olisi tuleva valtaan. Me tiedämme, että myös Hän on tulossa valtaan, joten me otamme tuon Sanan ja seisomme siinä huolimatta siitä, mitä se maksaa. Jos meidän täytyy tappaa filistealainen tai hypätä kuoppaan ja tappaa leijona, kuten yksi heistä teki, me jatkamme joka tapauksessa, koska se on se tie, jollaiseksi Jumala on sen suunnitellut. Me etsimme luonnetta.

148   Te ehkä nyt kysytte minulta: “Miksi Jumala sitten salli naisen tulla muotoilluksi tällä tavalla?” Minä en halua puhua tästä liian kauaa, koska minulla on niin paljon muuta sanottavaa. “Miksi”, saattaa nousta esiin kysymys,  “miksi Jumala teki tämän naisen sellaiseksi?” Miksi Hän salli hänen olla sellainen? Se oli Hänen oma hyvä tahtonsa. Varmasti.

149   Nyt, jos te haluatte mennä Raamatuissanne Roomalaiskirjeen 9. lukuun ja nähdä, miten Jumala tekee näitä asioita. Jos te haluatte lukea sen. Me voimme nähdä tässä, kuinka Jumala täyttää oman hyvän tahtonsa. Roomalaiskirje 9:14:

Mitä me sitten sanoisimme? Onko Jumalassa epävanhurskautta?

150   Kun Hän valitsi Jaakobin ja hylkäsi Eesaun, ennen kuin kumpaisellakaan pojalla oli oikeutta itse valita. Ennen kuin kumpainenkaan heistä oli syntynyt, kun he vielä olivat äitinsä kohdussa, Jumala sanoi: “Minä vihaan Eesauta ja rakastan Jaakobia.” Näettekö? Miksi?

Sillä hän sanoi Moosekselle: Minä tulen olemaan laupias kenelle tulen olemaan laupias, ja minä tulen säälimään ketä tulen säälimään.

Niinpä se ei ole hän, joka tahtoo, eikä hän, joka juoksee, vaan Jumala, joka osoittaa laupeutta.

Sillä Kirjoitus sanoi faaraolle: Juuri tätä samaa tarkoitusta varten minä nostin sinut esiin, että voisin näyttää voimani sinussa, ja että minun nimeni voisi olla julistettu kautta koko maan.

Sen vuoksi… (Katsokaa nyt tätä.) …hän on laupias sille, jolle hän tahtoo olla laupias, ja kenet hän tahtoo, hänet hän kovettaa.

Sinä tulet sanomaan sitten minulle: Miksi hän vielä syyttää? Sillä kuka on vastustanut hänen tahtoansa?

Ei mutta, oi ihminen, kuka olet sinä puhumaan Jumalaa vastaan? Voisiko esine, joka on muotoiltu sanoa hänelle, joka muotoili sen: Miksi teit minusta tällaisen?

Eikö savenvalajalla ole valta valmistaa samasta savimöykystä yhden astian kunniaa ja toisen häpeää varten? Mitä jos Jumala, joka tahtoo osoittaa vihansa ja tehdä voimansa tunnetuksi, on suurella pitkämielisyydellä sietänyt tuhoon varattuja vihan astioita, jotta hän voisi tehdä tiettäväksi kirkkautensa rikkauden laupeuden astioissa, jotka hän oli edeltä valmistanut kirkkauteen.

151   No niin, väitelkää tuon kanssa jonkun aikaa. Jumala teki sen. Hänen täytyi valmistaa se tällä tavalla. Sen täytyi olla siellä. Nyt, kuunnelkaa. Nyt minä haluan, että te noin viideksi minuutiksi kiinnittäisitte huomionne johonkin.

152   Millainen Jumala on? Jumala on suuri Iankaikkinen. Alussa, paljon ennen kuin alkua olikaan, Hän ei ollut edes Jumala. Tiesittekö te sen? Jumala on palvonnan kohde, ja siellä ei ollut mitään, joka olisi palvonut Häntä. Hän eli yksinään.

153   Ja Hänessä oli ominaisuuksia. Mikä on ominaisuus? Ajatus. Nyt te tulette saamaan jotakin, joka sivuaa tämän illan oppituntia. Huomatkaa, Hän oli nuo ominaisuudet, jotka olivat Hänessä. No niin, Hänessä oli ominaisuus Isä, Hänessä oli ominaisuus olla Jumala, Hänessä oli ominaisuus Poika, Hänessä oli ominaisuus olla Pelastaja, Hänessä oli ominaisuus olla Parantaja. Ja kaikki nämä asiat tässä vain tuovat ilmi Hänen ominaisuuksiaan. Mikään ei ole poissa järjestyksestä. Ajatteletteko te, että Jumala ei olisi tiennyt loppua jo alussa? Tietenkin Hän tiesi. Mikään ei ole poissa järjestyksestä, Hän vain tuo esiin Hänen ominaisuuksiansa.

154   Hän ei olisi voinut olla oikeamielinen, jos Hän olisi pannut ihmisen lankeamaan. Hänen täytyi asettaa hänet tasa-arvoiselle perustalle, vapaalle moraaliselle valinnalle, jotta hän voisi tehdä oman valintansa. Mutta Hän tiesi, että hän tulisi lankeamaan.

155   Nyt, Hän ei voi olla Pelastaja, ellei jotakin ole kadotettu. Hän ei voi olla Parantaja, ellei joku ole sairas. Näiden asioiden täytyi olla tällä tavalla. Jumala valmisti ne näin, jotta Hänen suuret ominaisuutensa voisivat tulla esille. Jos ei olisi tapahtunut mitään, Hän ei milloinkaan olisi ollut Pelastaja. Mutta me tiedämme, että Hän oli, jopa ennen kuin aikaa oli, Hän oli Pelastaja. Hän oli Pelastaja. Joten jotakin täytyi tulla kadotetuksi. Miten se voisi tapahtua?

156   Jos Hän vain haluaisi menettää sen, jotta voisi pelastaa sen, niin se ei tekisi oikeutta Hänen oikeudenmukaisuudelleen. Hän ei voinut lähettää ihmistä helvettiin ja olla oikeudenmukainen, Hän on ystävällinen, lempeä, totinen, rehellinen ja Hän on suuri Tuomari. Näettekö, Hän työskentelisi itseään vastaan.

157   Joten hänen täytyi panna mies tänne vapaan moraalisen valinnan perustalle, kuitenkin tietäen, että hän tulisi lankeamaan. Ja kun mies oli Hänen oma kuva, niin kuinka hän olisi voinut langeta? Näettekö te nyt päivänvalon? Joten Hänen täytyi tehdä sivu-tuote, ottaa jotakin ulos alkuperäisestä luodusta. Nyt te näette sen. Näettehän? Siinä te olette. Näettehän? Sen jälkeen tämä oli se, joka lankesi. Hän teki sen tietäen, että se tulisi lankeamaan. Ja se on annettu Saatanan käsiin häpeän astiaksi. Minne on kunniallisuus kätketty tänään? Ajatelkaahan sitä. Huomatkaa tarkasti nyt.

158   Sitten, minkä vuoksi sitten hänet oli suunniteltu sillä tavalla eikä samalla tavoin kuin muita naaraita? Miksi nainen, eivätkä muut naaraat, suunniteltiin niin? Mitään muuta naarasta ei suunniteltu sillä tavalla. Ne eivät ole sellaisia tänään. Ne eivät voi olla, koska niitä ei tehty sillä tavalla, eivätkä ne myöskään voi tehdä sitä. Miksi Hän ei sitten tehnyt tätä naarasta, naista, muiden naaraiden kaltaiseksi, niin että hän olisi samalla tavalla voidakseen vain kasvattaa vauvojaan? Sitten hän vain eläisi aviomiehensä kanssa, ja kun tulisi aika hänen saada lapsi, hän saisi lapsensa. Miksi Jumala teki hänet tällaiseksi?

159   No niin, minä en voi sanoa näitä sanoja, mutta te ymmärrätte, mistä minä puhun, ettekö ymmärräkin? Jos voitte ymmärtää, sanokaa “Aamen”. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kyllä, näettehän, täällä istuu nuoria tyttöjä ja poikia. Näettehän? Mutta te tiedätte, että eläimen täytyy tulla määrättyyn vuodenaikaan, sitten ne pariutuvat ja siinä kaikki. Mutta nainen, se on mahdollista milloin hyvänsä. Miksi Hän teki hänet tällaiseksi?

160   Nyt katsokaa, kuinka Hänen suuri ohjelmansa paljastuu, kun me jatkamme tästä eteenpäin, juuri niin täydellisenä kuin täydellinen voi olla. Minä en tiennyt tätä ennen kuin vasta joitakin päiviä sitten.

161   Miksi Hän ei tehnyt häntä alussa saman kaltaiseksi kuin Hänen muut naaraansa olivat? Koska se sopimatonta Hänelle. Hän on kaiken puhtauden lähde. Siitä syystä Hänen täytyi antaa Saatanan päästä käsiksi häneen, minkä hän on tehnyt turmelemalla. Sellaisen alkuperäisen luomuksen tekeminen olisi ollut sopimatonta Hänelle.

162   Kaikki Hänen tekonsa, jotka Hän suunnitteli alkuperin, toimivat jatkuvuudessa, kaikki Hänen alkuperäiset tekonsa toimivat jatkuvuudessa. Naaraskoira ja uroskoira. Näettekö sen? Naaraslehmä, uroslehmä, kaikki jatkuvuudessa, koko luonto toimii jatkuvuudessa. Siemen kuolee, se menee maahan aivan kuten kuolemassa, hautaaminen ja ylösnousemus. Puun elinneste painuu maahan ja se pudottaa lehtensä, ja ne tulevat takaisin seuraavana vuotena uusien lehtien ylösnousemuksessa. Näettekö mitä tarkoitan? Kaikki, jopa Jumalan luonto, toimii kaikessa yhtenä jatkuvuutena. Ja tässä on yksi, joka on suunniteltu ulkopuolella Jumalan jatkuvuuden! Luonto on suunniteltu niin, että se ei voi tehdä syntiä. Ajatelkaa! Jumalan alkuperäisesti luoma ei voinut tehdä syntiä!

163   Oi, ettekö te näe sitä nyt, tästä näkökulmasta tässä, seurakunnan turmeltuneisuutta?  Alkuperäinen on Jumalan Sana. Jumalassa ei ole syntiä! Näettekö, mitä minä tarkoitan? Tässä on luomus, joka on tullut olemassaoloon vääristelyn kautta. Jumalalla tulee olemaan Seurakunta, mutta katsokaa tätä turmeltunutta asiaa, joka heillä on täällä!

164   Jumalalla on koiras ja naaras. Mutta tämä nainen, näettekö, sen oireet osoittavat meille, mitä Jumalalla oli mielessä. Voisimme jatkaa siitä tunnin tai kaksi nähdäksemme, mitä se sisältää. Hän teki tämän luomuksen sillä tavalla. Hän teki luomuksensa niin, että Saatana saattoi saada hänet käsiinsä, ja hän sai hänet. Hänellä vieläkin on hänet. Hänen olisi parasta paeta ristin luo, samoin kuin miestenkin.

165   Huomatkaa, että koko luonto kulkee jatkuvuudessa. Jos Hän olisi tehnyt naisen saman alkuperäisen luomisen yhteydessä, siellä ei olisi ollut syntiä, koska hän ei olisi voinut tehdä sitä! Hän ei olisi voinut tehdä sitä! Nainen on alkuperäisen luomisen vääristymä.

166   Niin on kaikki syntikin alkuperäisen Totuuden vääristelyä. Mikä valhe on? Se on totuus vääristeltynä. Mikä aviorikos on? Se on oikea teko vääristeltynä. Niinpä luontokin on vääristynyt, koko asia on vääristynyt. Ja koko asia tavattuna on s-y-n-t-i. Sen alkuperä on juuri siinä, ja siitä syystä tämä kysymys on niin suuri.

167   Hän on vain osa miehestä, tehty miehestä ja tehty pettämään hänet. Jumala teki sen, juuri tämä tässä todistaa sen. Sitä varten hänet on tehty.

168   Siveetön nainen on alhaisin asia, jota voidaan ajatella maan päällä. Suokaa tämä anteeksi, nuoret naiset. Hän ei ole mitään muuta kuin inhimillinen jäteastia, sukupuolisuuden paljastuma! Siinä kaikki mitä hän on. Siveetön nainen on inhimillisen sukupuolisuuden jäteastia, täynnä saastetta, likaa ja törkyä, alhaista saastaa hänen aikaansaamanaan. Mitä varten hänet tehtiin tällä tavalla? Pettämistä varten. Jokainen synti, mikä koskaan on ollut maan päällä, on ollut naisen aiheuttamaa.

169   Ja eräs chicagolainen analyytikko, eräs nainen kirjoitti artikkelin poliisilaitoksen luvalla Yhdysvalloissa selvitetyistä rikoksista, kuinka 98 prosentissa rikoksista, mitä koskaan on tehty Yhdysvalloissa, nainen oli siinä mukana tai oli sen aiheuttaja.

170   No niin, minä sanon tämän kaiken päästäkseni lopultakin erääseen asiaan, niin että te voisitte nähdä, mistä on kysymys.

171   Hänet valmistettiin pettämään, kuten hän petti Adamin alussa, kertoi hänelle, että hedelmä oli miellyttävä, ja niin edelleen, pettääkseen hänet ja viedäkseen hänet pois Sanasta. Tällä tavalla seurakunta tekee tänään. Se tekee saman asian.

Mutta sitten, tämän jälkeen, miehestä tuli hänen hallitsijansa, hallitakseen häntä.

172   No niin, miten erilaista se onkaan tänään verrattuna tämän päivän käsitykseen. Sen asemesta, että mies hallitsisi häntä, naisesta on tullut hänen jumalansa! Varmasti. Nainen hallitsee häntä. Nyt te voitte hyvin ymmärtää, mitä minä olen halunnut osoittaa teille. Kauneutensa ja sukupuolisuutensa säätelemisen avulla, Saatanan hänelle antamilla muodoilla, Saatanan tekemänä sivutuotteena hänet on lähetetty pettämään Jumalan poikia, ja hän voi vietellä useampia heistä helvettiin kuin mikään muu työkalu, joita Saatanalla on. Se on tarkalleen oikein.

173   Minä puhun nyt siveettömistä naisista, enkä teistä sisaret. Me tulemme antamaan teille teidän paikkanne, oikean paikkanne, Jumalan Sanassa, muutaman minuutin kuluttua. Se oli Jumalan suunnitelmassa alusta alkaen.

174   No niin, sen tekeminen tänään, mikä on Yhdysvaltain jumala? Muistatteko, kuinka minä saarnasin siitä täällä vuosia sitten? Tämän nykyaikaisen päivän jumala, pikku naikkonen istuu siellä meikattuna ja hame polvien yläpuolelle vedettynä, ja muuta sellaista. Minä sanoin: “Katso, teidän jumalanne.” Ja se on oikein! Hän on puolialastomana jokaisessa mainoksessa, ja hän on kadulla samalla tavalla.

175   Se on Saatanan työkalu. “Alusta alkaen”, Jeesus sanoi. Näettekö? Me näemme, että se on sellaista nyt, ja “alusta alkaen”, ja mistä Hän puhuu.

176   Pakanoilla oli tapana tehdä naisesta jumala, tiesittekö sen, jumalatar? Varmasti he tekivät niin. He tekivät hänestä jumalattaren, sillä sukupuoliyhteys kuului osana heidän palvontaansa. He väittivät, että hän oli luoja. Hän kantoi siementä kohdussaan ja loi. Se on valhe. On vain yksi Luoja, joka on Jumala. Mutta muistatteko te Paavalia siellä? Efesolaisilla oli Dianan kivinen kuva, josta sanottiin, että taivaan jumalatar oli heittänyt sen alas. Näettekö te, minkälaista pakanoiden palvonta on?

177   Ja me, tietämättämme, käännymme uudestaan pakanalliseen palvontaan, palvomaan naisia, kaikkein alhaisinta luomusta maan päällä! Naisen palvontaa! Hän voi kääntää miehen minne päin hän vain haluaa. Eivätkä tiedä, että kaikki tuo kauneus on vain ulkopuolella, sisäpuolella on helvetti. Salomo sanoi hänestä, että hänen porttinsa on portti helvettiin.

178   Nyt me näemme selvästi tässä, mistä Jeesus puhui Ilmestyskirjan 2. luvussa ja 15 jakeessa, Nikolaiittain opista, joka oli tulossa tähän Sanasta poisvetäytyvään seurakuntaan.

179   Myös me voimme tässä nähdä selvästi nämä karkeat, jumalattomat ja likaiset ohjelmat, joita meillä on televisiossa, näistä Hollywoodin seksi- kuningattarista. Me voimme nähdä tämän kaupungin saastan, kun nämä lapset, pienet vanhat tytöt kävelevät ylös ja alas täällä kadulla pienen pienissä tiukoissa vaatteissaan, keinuen ympäriinsä, vaikka on tarpeeksi kylmää, että he voisivat jäätyä kuoliaaksi. He eivät tiedä, että se on perkele, joka vaikuttaa sen! He ovat pahan hengen riivaamia, eivätkä tiedä sitä! Te ette näe naaraskoiran tekevän niin, vai näettekö? Te ette näe yhdenkään toisen naaraan tekevän sillä tavoin. Eikä koiras myöskään voi mennä hänen luokseen. Näettekö?

180   No niin, näettekö te kuvan? Me tuomme esiin jotakin hetken kuluttua, jos se on Herran tahto.

Nyt te näette nikolaiitat, näette heidän oppinsa.

181   Te näette nämä teini-ikäiset kuningattaret, joiksi he heitä kutsuvat, nämä kaduilla riisuutujat. Ennen täytyi mennä jonnekin sivukadulla olevaan karkeaan näytökseen nähdäkseen riisuutumista. Avatkaa vain silmänne ja katsokaa sitä ulkona kaduilla. Se on kaikki, mitä teidän nyt täytyy tehdä. Koko asia on stripteasea. Varmasti. Minkä vuoksi he tekevät sen? Ainoa syy, miksi hän tekee niin, on kiusatakseen ja vietelläkseen. Hän tekee sen, koska hän on saastainen! Hän tekee sen, koska hänet on tehty sillä tavalla! Hän ei tajua, että hän on työkalu Saatanan käsissä! Sitä hän on.

182   Jopa meidän kouluissamme he tänään opettavat sukupuoliyhteydestä. Meidän mädäntynyt naista palvova maailmamme! Minä tiedän, etteivät he halua uskoa sitä. He laulavat päivisin joitakin hengellisiä lauluja, ja niin edelleen, ja sitten juoksentelevat naisten kanssa ulkona kaiken yötä. Näettekö? Hyvä on. Kun Jumalan, Sanan silmissä hän on alhaisin kaikista eläimistä, joita Jumala pani maan päälle. Tarkatkaa!

183   Tästä syystä Jumala kielsi häntä opettamasta Hänen Sanaansa. Kyllä. Ensimmäinen Timoteuskirje 2:9-15: “Minä en salli, että nainen opettaa tai käyttää mitään valtaa…” Näettekö? Ja myöskin 1 Kor. 14:34: “Olkoot teidän naisenne vaiti seurakunnissa, sillä heidän ei ole lupa puhua, koska heidät on määrätty pysymään hiljaa, niin kuin lakikin sanoo.” Mutta tänään, mitä seurakunta tekee? He tekevät hänet pastoriksi ja evankelistaksi, vaikka Raamattu täydellisesti kieltää sen! Ja Raamattu sanoo: “Niin kuin myös laki sanoo”, ja se osoittaa, että koko asia on jatkuvuudessa.

184   Aivan kuten käsitellessämme Karitsaa eilen illalla. Ainoa palvonnan paikka on Karitsan vuodatetun Veren alla. Ja se on ainoa paikka tänään, Kristuksessa. Ainoa tapa palvoa on tulla Häneen. Se on ainoa palvonnan paikka. Se on aina ollut niin. Ainoa palvonnan paikka on vuodatetun Veren alla.

185   Niinpä me nyt voimme nähdä koko kuvan siitä avautuvan eteemme. Siinä hän on. Tästä syystä Jumala ei anna hänen opettaa eikä tehdä mitään muutakaan seurakunnassa kuin istua hiljaa hunnutetuin kasvoin.

186   Voitteko te nyt nähdä, miksi minä olen sanonut asioita ja tehnyt asioita, joita olen tehnyt, koska olen tiennyt kaiken tämän sydämessäni, veljet ja sisaret. Minä tiedän, sisaret, teillä on paikkanne, hetkinen vain, ja Jumala voi muovata teihin ihastuttavan luonteenominaisuudet, mutta minä vain yritän puhua toisesta puolesta osoittaakseni, mistä te itse asiassa olette lähtöisin. Jeesus käski meitä mennä takaisin alkuun, jotta löytäisimme sen. Tämän me teemme.

187   Minun on täytynyt kosketella paljon tämän asian kohokohtia, ja minä toivon teidän ymmärtävän sen. Ja te ihmiset, jotka tulette kuuntelemaan tätä nauhaa, toivon, että tekin tulette ymmärtämään. Menkää vain takaisin, jotta näette, niin kuin Jeesus sanoi: “Menkää takaisin alkuun saadaksenne tietää, mistä on kysymys.” Kaikissa asioissa menkää takaisin alkuun.

188   Te voitte nähdä, miksi ihmiset tänään kutsuvat minua naisvihaajaksi. Se on kaukana totuudesta. Minä en ole naisvihaaja. He kutsuvat minua naisvihaajaksi. Muistakaa, että he kutsuivat Paavaliakin naisten vihaajaksi. Jokin aika sitten eräs naissaarnaaja sanoi: “Oi, sinähän olet kuin vanha Paavali. Kaikki, mitä hän teki, oli naisten haukkumista!”

189   Jumalan pyhä, jonka sallittiin kirjoittaa Raamattu, Uusi Testamentti, ja sitten panette kyseenalaiseksi hänen sanansa. Hän sanoi: “Jos enkeli Taivaasta opettaa jotakin muuta asiaa kuin, mitä minä olen sanonut, hän olkoon kirottu!”, saati sitten jokin naissaarnaaja.

190   He sanoivat, että Elia oli naisvihaaja. Hän ei ollut todellisten naisten vihaaja. Hän vain ei pitänyt noista Iisebeleistä.

191   Ja jos se oli niin, niin Jumala on samalla tavoin, koska Hän on Sana, joka tulee profeetoille. Joten Jumalan täytyy olla samanlainen. Niinpä näemme, että Hän tuntee alkuperäisen luomisen alusta alkaen. Hän sanoi: “Alusta alkaen.” He olivat profeettoja, joille Sana tuli.

192   Ja Hän teki hänet miestä varten, eikä miestä tehty häntä varten. Tiesittekö te sen, että nainen tehtiin miestä varten, eikä miestä tehty naista varten? Kuinka moni tietää sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Raamattu opettaa niin. Hyvä on. Naiselle oli annettu paikka miehessä ennen lankeemusta tasavertaisena hallita koko luomakuntaa, mutta lankeemuksen jälkeen, no niin, tässä me tulemme aiheeseemme, mutta lankeemuksen jälkeen mies oli hänen hallitsijansa. Hänen täytyy pysyä hiljaa kaikissa asioissa. Nyt, alkuperäisen alun jälkeen…

193   Jeesus sanoi: “Niin ei ollut alusta alkaen.” Näin oli ajan alussa Jumalan ensin tehtyä sen alkuperäisessä luomisessaan. Kaikki, jotka ymmärtävät sanokoon uudelleen “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Alussa Jumala loi vain yhden koiraan ja yhden naaraan. Mutta sitten nainen tehtiin erilaiseksi kuin eläimet, kaikki muut eläimet, pettämistä varten. Nyt tarkatkaa. Niin ei ollut niin alusta alkaen. Hänet tehtiin… Jos hän olisi pysynyt alkuperäisessä tilassaan, hän ei olisi koskaan langennut. Mutta hän aiheutti lankeemuksen ja keskeytyksen, joka rikkoi koko Jumalan jatkuvuuden ja toi kuoleman, surun ja kaiken muun maan päälle. Hänet oli valmistettu siten.

194   Nyt huomatkaa. Alun jälkeen, alun jälkeen, sen jälkeen, kun aika alkoi, sitä ennen oli Iankaikkisuus, se oli toisin. Huomatkaa, tuon Eevan lankeamisen jälkeen, lankeamisen jälkeen, oli tarve tehdä toinen liitto. No niin, sinä ehkä kompastut tähän, mutta minä tulen todistamaan teille Kirjoituksilla, että tämä on Totuus. Nyt pankaa merkille lankeamisen jälkeen… Jeesus sanoi: “Jumala, alussa, teki yhden jokaista lajia”, mutta nyt lankeamisen jälkeen, nyt olemme menossa sen ohitse. Ensimmäisessä liitossa he olivat tasa-arvoiset, mutta nyt, lankeamisen jälkeen, tehtiin toinen liitto. Nyt nainen ei enää ollut hallitsija miehen kanssa. Kumpaisellakin täytyy olla erillinen liitto.

195   No niin, nähkäämme onko se oikein. Ottakaamme l. Moos. 3 nähdäksemme onko tämä nyt oikein, kun jatkamme eteenpäin, koska me haluamme olla varmat näistä asioista, joita me opetamme ja tuomme esiin tarkkana totuutena, niin että… Ehkä me juuri tässä voimme ottaa vähän aikaa, koska olemme nyt tulossa loppuun, tullessamme loppuosaan aihettamme, näyttääksemme miksi ja mitä sanotaan avioeroista ja niin edelleen. Nyt 1. Mooseksen kirjan 3. luku. Ja me aloitamme nyt kuudennestatoista jakeesta. Aloittakaamme 14. jakeesta:

Ja HERRA Jumala sanoi käärmeelle… (No niin, Hän on aikeissa kirota sen.) …koska sinä olet tehnyt tämän, sinä olet kirottu yli kaiken karjan ja yli jokaisen kedon eläimen. Vatsallasi olet sinä kulkeva ja tomua olet sinä syövä kaikkina elämäsi päivinä.

Ja minä tulen panemaan vihamielisyyden sinun ja naisen välille, ja sinun siemenesi ja naisen siemenen välille. Se on murskaava sinun pääsi, ja sinä olet murskaava hänen kantapäänsä. (Luvaten, että naisen kautta tulisi Messias lunastamaan.)

Naiselle hän sanoi…

196   Katsokaa nyt! Tässä on nyt liitto käärmeen kanssa. Heillä oli kaikki hyvin aikaisemmin, tai ennen alkua.

Naiselle hän sanoi: Minä tulen suuresti moninkertaistamaan sinun murheesi ja hedelmöittymisesi, murheessa olet sinä synnyttävä lapsia, ja sinun halusi on oleva mieheesi, ja hän on hallitseva sinua. (Ei enää lainkaan tasa-arvoisia.)

197   Nyt on nainen kääntänyt sen toisin päin, ja hän on hallitsija!

Ja Adamille hän sanoi: Koska sinä olet kuunnellut vaimosi ääntä ja olet syönyt puusta, josta minä käskin sinua ja sanoin: Sinun ei tule syödä siitä, kirottu on maa sinun tähtesi… (Adamia ei nyt kirottu, maa kirottiin) …murheessa tulet sinä syömään siitä kaikkina elämäsi päivinä.

Orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja sinä olet syövä kedon yrttejä.

Hiki kasvoillasi olet sinä syövä leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut otettiin, sillä tomua sinä olet, ja tomuun olet sinä palaava.

198   Kaksi liittoa! No niin, tähän päättyy se alku, josta Jeesus sanoi: “Niin ei ollut niin alussa alkaen.” Nyt meillä on toinen liitto. Huomatkaa, se on toinen liitto. Nyt on liitto tuotteelle ja on liitto sivu-tuotteelle. Huomatkaa, lankeaminen toi vaikeudet ja kuoleman jokaiselle luomakunnan luodulle ja teki koko luonnon erilaiseksi. Nyt huomioikaamme, mitä Jeesus sanoi siitä: “Alusta alkaen ei ollut niin.” Niin ei ollut, mutta nyt on niin, alun jälkeen. Nyt on kaksoisliitto.

199   Ensin ei ollut kuin yksi liitto. Adam ja Eeva olivat tasa-arvoisia: yksi mies, yksi nainen. Nyt nainen teki syntiä. Ja mitä se sai aikaan? Se heitti heidät kaikki kuolemaan, ja Jumalan täytyi tehdä toinen liitto. Tässä se on sanottuna, 1. Mooseksen kirja 3:16. Hän teki toisen liiton.

200   Nyt maailma täytyy kansoittaa, ei Jumala alkuperäisellä luomistavalla, ei alkuperäisen luomisen kautta, vaan sukupuolisella halun kautta. No niin, tämä selvittää, millaista oli alussa, eikö niin? Alussa oli vain yksi mies, yksi nainen, yksi koiras, yksi naaras. Mutta kun nainen ylitti tuon linjan ja teki tämän synnin, niin nyt maailma täytyy kansoittaa sukupuolisuuden avulla, ei luomisen kautta, vaan seksin avulla. Näettekö naisen paikan nyt? Tällä tavalla maailma kansoitetaan nyt, naisten kautta.

201   Tästä syystä Jeesuksen täytyi tulla naisen kautta, jotta Hän toisi sen takaisin uudestaan alkuperäiseen alkuun, ilman sukupuolista halua. Hän syntyi neitsyestä. Mutta, hallelujaa, on tuleva aika, jolloin se ei enää tapahdu sukupuolisen halun kautta, vaan Jumala tulee kutsumaan Hänen lapsensa maan tomusta, takaisin sellaisiksi kuin he olivat alkuperäisessä, ei enää naisen kautta, vaan saven ja kosmisen valon ja petroolin muodostumisen kautta Hän tulee luomaan uudestaan samalla tavoin kuin hän teki Adamin ensimmäisellä kerralla. Jeesus teki tämän mahdolliseksi, kun Jumala teki itsensä ihmiseksi ja tuli maailmaan naisen kautta, jotta Hän saattoi kuolla. Nyt on koettelemisen aika synnin kautta.

202   Sitten alun jälkeen jotakin muuta tuotiin esiin. No niin, tämä saattaa järkyttää teitä. Oletteko väsyneitä? [Seurakunta sanoo: “Ei.”] Istukaa vain hiljaa hieman pidempään.

203   Sitten kun kaksoisliitto, jonka seksi oli aiheuttanut, oli tehty miehen ja naisen kanssa, (kokonaan uusi liitto, ei alkuperäinen liitto, vaan uusi liitto), mitä sen jälkeen esiteltiin? Moniavioisuus, kaikkialla. Sitten alun jälkeen, moniavioisuus tuli käytäntöön ihmisten ja eläimien kohdalla, alun jälkeen, lankeemuksen jälkeen. Jumala nyt, toisarvoisena vaihtoehtona, uusii luonnon seksin avulla. Jumala loi ensimmäisen ilman seksiä. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt toinen liitto on luonnon kanssa, Hän asettaa sen toiseen järjestykseen seksin kautta. Toinen liitto: yksi koiras ja monta naarasta. Yksi uros peura ja koko haaremi naaraita. Onko tämä oikein? Yksi härkä ja koko lauma lehmiä. Yksi kukko ja koko tarhallinen kanoja. Onko se näin? Yksi Hänen oman sydämensä mukainen Daavid viidensadan vaimon kanssa, ja hänelle syntyi sata lasta yhtenä vuotena eri naisista. Jumalan oman sydämen mukainen mies. Yksi Salomo tuhannen vaimon kanssa. Mutta huomatkaa nyt, niin ei ollut alussa! Mutta nyt, niin on alun jälkeen. Nainen teki sen, ja sitten hänestä on tullut se, mitä hän on nyt. Näettekö?

204   Daavid, kuningas, joka oli esikuva Kristuksesta. Pitäkää tämä mielessänne. Daavid edusti Kristusta. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kristus tulee istumaan hänen valtaistuimellaan. Ja tällä Daavidilla, joka oli Jumalan oman sydämen mukainen mies, oli viisisataa vaimoa. Näettekö, mitä minä tarkoitan? Daavid viidensadan vaimonsa kanssa, ja Salomo tuhannen vaimonsa kanssa, ja Salomo on Daavidin luonnollinen poika, joka edustaa Jeesusta Kristusta, Daavidin hengellistä Poikaa. Mutta tämä on luonnollista seksielämää. Tämä taas tulee olemaan hengellisesti luotu Elämä, se luodaan. Näin se oli alussa, mutta ei nyt tässä elämässä, jossa me nyt elämme.

205   Huomatkaa, älkää menkö tämän ohitse nyt, ottakaa se kokonaan syvälle sydämiinne. Mutta yhdelläkään noista naisista ei voinut milloinkaan olla muita kuin yksi aviomies. Hän [mies] on alkuperäinen luomus, mutta ei nainen. Yhdelläkään noista naisista ei olisi voinut olla toista aviomiestä, mutta tuolla yhdellä miehellä saattoi olla tuhat vaimoa. Tämä on NÄIN SANOO HERRA. Näin sanoo Raamattu. Minä olen mennyt takaisin ja ottanut aikaa näyttääkseni teille, millä tavoin se oli siellä alussa, josta Jeesus puhui. Näettekö te sen nyt selvästi? Heillä saattoi olla niin monia…

206   Te sanotte: “Sellainen oli vain Israelia varten.” Oliko se?

207   Kun Aabraham meni Saaran kanssa filistealaisten maahan, siellä oli kuningas nimeltään Abimelek. Ja Saara oli lähestymässä sadan vuoden ikää, mutta hänet oli muutettu takaisin nuoreksi ja kauniiksi naiseksi. Tiedättekö te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on. Ja Abimelek halusi ottaa hänet vaimokseen. Muistatteko te minun saarnani siitä? Abimelek halusi ottaa Saaran vaimokseen. Mahdollisesti hänellä oli haaremi. Mutta hän ei voinut ottaa häntä, jos hän oli Aabrahamin vaimo. Niin Aabraham sanoi Saaralle: “Sano, että minä olen sinun veljesi, koska hän tulee tappamaan minut saadakseen sinut.” Miksi hän ei vain ajanut Aabrahamia ulos maasta ja ottanut häneltä hänen hänen vaimoaan! Se ei ollut laki ainoastaan uskoville, vaan kaikille ihmisille luomakunnassa. Syntinen tai pyhä, te olette vastuussa, miehet, näistä teoista. Hän oli pakanakuningas. Kuinka monet tietävät tämän kertomuksen todeksi? Raamattu sanoo niin. Luulisin sen olevan l. Mooseksen kirjan 16. luku.

208   Pankaa merkille, Abimelek halusi ottaa hänet vaimokseen. Hän valmistautui ottamaan tämän uuden heprealaisen tytön itselleen. Ja Aabraham sanoi: “Tämä on minun”, ja hän sanoi, “tämä on minun veljeni.”

Hän sanoi: “Tämä on minun sisareni.”

209   Ja Abimelek sanoi: “Minä sitten otankin hänet vaimokseni.” Voitteko kuvitella miehen tekevän senkaltaisen asian? Mutta hän teki niin.

210   Ja sitten tuona yönä, kun hän nukkui, Herra ilmestyi hänelle unessa ja sanoi: “Abimelek sinä olet yhtä hyvä kuin kuollut mies.” Hän oli suojelemassa tuota juutalaista verilinjaa siellä, näettekö. Hän sanoi: “Sinä olet yhtä hyvä kuin kuollut mies. Sinun tarkoituksesi on naida toisen miehen vaimo.”

211   Hän vastasi: “Herra, Sinä tiedät minun sydämeni rehellisyyden. Eikö hän sanonutkin minulle, että hän on hänen veljensä? Eikö hänkin itse sanonut: ’Tämä on minun sisareni.’”

212   Herra sanoi: “Minä tiedän sinun sydämesi rehellisyyden. Ja siitä syystä Minä en sallinutkaan sinun tehdä syntiä Minua vastaan.” Onko tämä oikein? Hän sanoi: “Anna hänelle takaisin hänen vaimonsa, koska tämä mies on Minun profeettani! Ja ellet anna hänelle takaisin hänen vaimoaan ja anna hänen ei sinun pappisi, rukoilla sinun puolestasi, sillä jos hän ei rukoile sinun puolestasi, koko sinun kanssasi on mennyttä!” Aamen! Siinä on hämmästyttävä armo. “Sinun koko kansasi on mennyttä. Tämä on tuon miehen vaimo, ja hän on Minun profeettani.” Aamen! Se on NÄIN SANOO HERRA. Kirjoitukset sanovat sen.

213   Nyt me voimme todeta, että kuolema on naisen synnin aiheuttama, se tuli naisen kautta eikä miehen kautta. Hänen elämäntapansa kautta ja hänen kauttaan kaikki kuolema tulee. Hänen tapansa antaa elämä on kuolema. Kuinka monet tietävät sen? Se on Job 14, jos haluatte kirjoittaa sen muistiin.

214   Jos te epäilette tätä, niin minulla on kirjoitettuna ylös raamatunpaikat, jotka koskevat jokaista osaa tästä.

215   Jos nyt haluatte lukea Job 14, niin se sanoo: “Mies, joka on syntynyt naisesta, elää vain vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.” Onko näin? “Hän kasvaa kuin kukkanen, hänet leikataan ja hän häviää pois”, ja niin edelleen. Näettekö? Jokainen mies, joka on syntynyt naisesta, on syntynyt kuolemaan heti synnyttyään.

216   Mutta kun hän on syntynyt Jumalan luomakuntaan, hän ei voi kuolla. Hän on tuosta toisesta Puusta, Kristuksesta, joka oli Eedenin puutarhassa. Iankaikkinen elämä tulee tuosta Puusta.

217   “Oi”, te sanotte, “oliko nainen puu?” Varmasti. No niin, he sanoivat: “Sinun ei tule ottaa tästä puusta.” Jumala sanoi siellä l. Mooseksen kirjassa: “Sinun ei tule ottaa tästä puusta.”

218   No niin, nainen on puu. Hän on hedelmäpuu. Te olette äitinne hedelmä, te olette kohdun hedelmä. Kyllä. Ja sitten Elämänpuun hedelmä, joka oli Eedenin puutarhassa, on Kristus. Naisen kautta tuli kuolema, Miehen kautta alkuperäisessä luomisessa, tuli Elämä. Syntyä naisesta merkitsee kuolemaa, syntyä Kristuksesta on Elämä. Ymmärrättekö ajatuksen? Nyt te voitte ymmärtää, mistä jumalattaret ovat tulleet, eikö vaan?

219   Ensimmäinen Adam ja Eeva olivat esikuva toisesta Adamista ja Eevasta, näettekö, lisääntyminen. Nyt Adamin ja Eevan lisääntyminen tapahtui seksin kautta maan täyttämiseksi, mutta niin ei ollut niin alussa. Jumala vain teki koiraan ja naaraan, niin kuin Hän teki muutkin Hänen luomuksensa, ymmärrättekö, laillista, aivan kuten seurakunta.

220   No niin, jos te haluatte, niin me voimme katsoa sitä hieman pidemmälle näiden Jumalan vahvistettujen Totuuksien valossa. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on. Tämä saattaa nyt loukata hieman ennen kuin pääsemme sen pohjalle, mutta minä vain tulen osoittamaan teille Totuuden siitä.

221   Yksikään sananpalvelija ei voi naida leskeä. Tiesittekö sen? Haluatteko lukea sen? Hyvä on, menkäämme 3. Mooseksen kirjaan, 21:7, ja Hesekiel 44:22, ja se on osoittava teille ettei papistoon kuuluvan tullut naida naista, johon mies oli koskenut. Tämä on esikuva Jeesuksen Kristuksen neitseellisestä Morsiamesta, koska nuo papit, Aaronin pojat, käsittelivät Jumalan tulta. Meillä ei ole nyt aikaa lukea sitä kaikkea, koska haluamme päästä täältä ulos kahdeksitoista ja meillä on enää kaksikymmentä minuuttia jäljellä. Ja nuo Aaronin pojat, jotka käsittelivät Jumalan tulta, eivät voineet naida naista, johon joku toinen mies oli koskenut. Muuttumaton Jumala sanoi niin. He eivät voineet naida naista, johon joku mies oli koskenut, joka osoitetaan tässä esikuvana. Jos te haluatte nähdä sen, että Elävän Jumalan Seurakunta on puhdas, väärentämätön Jumalan Sana eikä kirkkokunta, jota miehet ovat käsitelleet!

222   Pankaa merkille, lukekaamme se tässä. Haluan teidän ymmärtävän tämän. Matteus 5, Jeesus puhuu tässä jostakin, joka on todella elintärkeää. Me haluamme nähdä sen. Matteus 5.

223   Olen merkinnyt tänne muistiin joitakin asioita, joita aioin sanoa ainoastaan miehille, ja on ottanut melkoisen ajan puhua tästä sisarien edessä. Mutta haluan, että pääsemme ulos täältä ennen…

224   Nyt, sisar, minä haluan asettaa sinut sille paikalle, jonka Jumalan Sana on luvannut sinulle, ja huolehdi sinä, että myös pysyt tuolla paikalla.

225   Matteus 5:32. Haluan teidän panevan merkille tässä, tukeakseni tätä ajatusta “yhdestä” ja “monesta”. Luulen että se on Matteus 5:32.  Aloittakaamme 31:stä.

On sanottu, että kuka tahansa, joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan.

226   Jeesus puhuu, tuo sama joka sanoi: “Alusta…” Tarkatkaa nyt.

Mutta minä sanon teille, että kuka tahansa hylkää vaimonsa muun kuin haureuden tähden saattaa hänet tekemään aviorikoksen. (Näettekö?) …kuka tahansa hylkää vaimonsa muun kuin haureuden [fornication] tähden, saattaa hänet tekemään aviorikoksen [adultery] (Miksi? Koska hän [nainen] tulee menemään uudestaan naimisiin.) …Ja kuka tahansa nai hänet [naisen], josta on erottu, tekee aviorikoksen [adultery].

227   Näettekö, hänellä on elossa oleva aviomies, eikä kukaan mies voi naida häntä. Ei ole väliä sillä, mitä hän tekee tai kuka hän on, hänellä on elossa oleva aviomies. Hänelle ei ole minkäänlaista pohjaa sille. Mutta se ei koske miestä, koska puhutaan naisesta eikä miehestä. Oletteko ymmärtäneet? Teidän täytyy saada Sana kulkemaan jatkuvuudessa. Näettekö? Mikään ei sano, että mies ei voisi, mutta nainen ei voi. Näettekö? Se “saa hänet [naisen]”, ei miestä. Juuri tarkalleen niin Raamattu sanoo. “Saattaa hänet…” Sitä ei ole sanottu miehen uudelleen avioitumista vastaan, vaan naista vastaan! Miksi? Kristus on esikuva.

228   Huomatkaa, on sanottu, ettei mies voi mennä uudelleen naimisiin muun kuin neitsyen kanssa. Hän voi avioitua uudestaan, hän voi mennä naimisiin, hän voi mennä uudelleen naimisiin, jos se on neitsyt, mutta hän ei voi naida jonkun toisen vaimoa. Ei todellakaan. Ja jos hän nai eronneen naisen, hän elää aviorikoksessa, ei ole väliä sillä, kuka hän on. Raamattu sanoo: ‘Kuka hyvänsä menee naimisiin naisen kanssa, josta on erottu, elää aviorikoksessa.” Siinä se on. Ei mitään eronneita.

229   Näettekö nyt tuon alkuperäisen siellä “alusta”? Uudelleen avioituminen, pankaa nyt merkille, mies voi tehdä niin, mutta nainen ei voi. Kuten Daavid ja kuten Salomo, kuten koko Raamattu on jatkuvuudessa. Samoin kuin Daavid ja he muutkin.

230   Pankaa nyt merkille 1 Kor. 7:10, huomatkaa, Paavali käskee vaimoa, joka eroaa miehestään, pysymään yksinäisenä tai menemään ja sopimaan miehensä kanssa, mutta ei avioitumaan uudestaan. Hänen täytyy pysyä yksinäisenä tai tulla jälleen sovitetuksi miehensä kanssa. Hän ei voi mennä uudelleen naimisiin, hänen täytyy pysyä yksinäisenä. Mutta huomatkaa, että hänkään ei koskaan sanonut sitä miehestä. Näettekö, te ette voi tehdä Sanasta valehtelijaa. “Alusta alkaen”, sukupuolinen laki moniavioisuuden kautta. No niin, Jumalan Sana kulkee rinnakkain Jumalan luonnon kanssa. Se toimii jatkuvuudessa.

231   Näettekö kuinka yksi näistä opinsuunnista on mennyt itään ja toinen on mennyt länteen? Teidän täytyy tulla takaisin Totuuteen voidaksenne nähdä, miten se on.

232   Se on aina ollut sillä tavalla, tämä on oikea liitto jumalan kanssa alusta. Ensiksi, ennen alkua, alusta alkaen, siellä oli vain yksi ja yksi. Sen jälkeen kun synti tuli sisälle, siellä oli yksi mies ja monta naista. Niin se menee luonnossakin, jokaisen eläimen kohdalla, ja ihmisolennot ja luonnollinen liha ovat eläimellisiä. Me olemme imettäväisiä. Me kaikki tiedämme sen. Näettekö? Ja se on koko Jumalan luonto jatkuvuudessa.

233   Mutta nyt kun Sinetit on avattu, Totuuden Henki johtaa meidät Sanaan. Tämä selittää, miksi kaikkina ajanjaksoina on ollut näitä virheitä, koska Sinettejä ei ollut avattu. Tätä ei ollut paljastettu. Se on totta.

234   Huomatkaa, te ette voi saada varjoja pettämään. Kuten saarnasin teille eilen illalla varjosta huoneen lattialla. Sen on tultava esiin oikein! Kuinka voisi elefantin varjo olla tulossa lattian ylitse, ja sitten sieltä tulisikin esiin pikkuruinen laiha mies ollakseen tuo elefantti, tai elefantti tulisi tuon pienen laihan miehen asemesta?

235   Jos huomaatte, niin se on täydellinen esikuva.

236   Nyt, on olemassa todellinen nainen, todellinen nainen, neitsyt, joka menee naimisiin ja elää miehensä kanssa, ja hän on siunattu asia tuolle miehelle. Jos Jumalalla olisi ollut jotakin parempaa kuin vaimo, Hän olisi antanut sen hänelle.

237   Mutta nainen on suunniteltu toimimaan sukupuolisesti, eikä mitään muuta eläintä ole suunniteltu sillä tavalla. Mitään toista luotua maan päällä ei ole suunniteltu sillä tavalla. Tämä on syynä näkemäänne moniavioisuuteen, se johtuu tästä. Tämä on se, mikä toi sen sisälle.

238   Katsokaahan, lopullisessa analyysissä, katsokaa, on olemassa yksi Jeesus Kristus. Onko se oikein? Yksi Mies, Jumala Immanuel. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mutta Hänen Vaimossaan on useita jäseniä, tuhansia kertaa tuhansia kertaa tuhansia. Onko näin? Hänen Vaimonsa, Morsian, Seurakunta. Ymmärrättekö te nyt? [“Aamen.”]

239   Tästä syystä Hän sanoi Adamille ennen kuin seksiä edes olikaan: “Lisäänny ja täytä maa”, kun hän vielä oli alussa, kun hän vielä itsessään oli sekä mies- että naispuolinen! Tämä myös osoittaa sen, että Morsiamen täytyy tulla Sanasta hengellisen lisääntymisen kautta, lisääntymisen, ymmärrättekö, täyttääkseen maa.

240   No niin, sukupuolitoiminta, näettekö, kuinka koulukunnat ovat sekoittaneet nämä kaksi asiaa. Sen vuoksi te ette voi tehdä sitä. Teidän on tultava takaisin siihen Totuuteen, mikä oli alussa.

241   Ja lopussa on oleva yksi Herra Jeesus ja Hänen Morsiamensa monena, yksi. Käsitättekö sen? Siellä oli yksi Daavid yhdellä valtaistuimella, yksi kuningas (Jumalan oman sydämen mukainen) viidensadan vaimon kanssa. Jeesus istumassa Valtaistuimellaan, hallelujaa, Tuhatvuotisessa Valtakunnassa sellaisen Vaimon kanssa kuin se oli alussa koostuen monista jäsenistä, luotuna maasta Kaikkivaltiaan Jumalan käden avulla ylösnousemuksessa. Siinä se on.

242   Naiset, taistelkaa ollaksenne siinä. Tulkaa Kristukseen, niin silloin te ette enää ole tuossa saastaisessa sekasotkussa tuolla ulkona. Mutta niin kauan kuin te vain yritätte olla seurakunnan jäsen ja yritätte itse elää siveellisesti ja hyvin, te ette koskaan tule onnistumaan siinä. Ei myöskään mies voi onnistua siinä Kristuksen ulkopuolella. Kuten Paavali sanoi siitä, että “Kristuksessa ei ole miestä eikä naista”, he ovat kaikki yksi.

243   Mutta saadaksemme tämän Avioliitto ja avioero asian oikaistuksi niin, että voitte tietää, mikä on oikein ja mikä on väärin, niin, Hän selvästi osoittaa sen näissä esikuvissa. On yksi Kristus ja tuon Vaimon monet jäsenet. Huomatkaa, Hän voi hylätä meidät hengellisen haureuden ja väärän opin vuoksi milloin vain Hän haluaa, mutta kuinka te uskaltaisitte hylätä Häntä ja selviytyä siitä! Mies voi hylätä vaimonsa ja naida toisen, mutta nainen ei voi hylätä miestään ja naida toista. Näettekö kaikki varjot ja esikuvat, jotka ovat siinä täydellisesti tasapainossa? Näettekö alkuperäisen luomuksen, ei puhuta missään sivutuotteesta. Ei seurakunta vaan Morsian, joka on Sanan kautta. Ei nainen vaan mies, joka kerta. Ei koskaan puhuta mitään sitä vastaan, että mies tekisi sen, se on aina nainen, tarkalleen.

244   Mutta nainen voi olla Kristuksen Morsian olemalla… Ja muistakaa, että hän on osa miehestä, Raamattu sanoo hän voi… “Kuitenkaan minä en salli, että nainen opettaa tai käyttää mitään valtaa, vaan olkoon hiljaa. Koska Adam tehtiin ensin ja sitten tehtiin Eeva. Ja Adamia ei petetty, mutta sivu-tuote petettiin. Kuitenkin hän voi pelastua, jos hän jatkaa pyhyydessä, siveydessä ja lasten synnyttämisessä, ja kaikkea sellaista.” Koska silloin hänestä tulee osa tästä miehestä. Tämä tuo sen…

245   Miksei Aabraham… Miksi ei Jumala surmannut Saaraa, joka istui siellä kieltäen, valehdellen suoraan vasten Jumalan kasvoja, joka istui siellä kuin kuolevainen mies syöden lihaa ja leipää ja juoden maitoa. Ja Hän kysyi: “Miksi Saara nauroi siellä hänen selkänsä takana teltassa”, edes näkemättä häntä, kun hän sanoi itsekseen: “Kuinka nämä asiat voisivat olla mahdollisia?”

246   Hän sanoi: “Minä en nauranut!” Oi! Oh-hoh! Kutsui Jumalaa valehtelijaksi vasten Hänen kasvojaan! Mutta Hän ei voinut koskea häneen. Miksi? Koska hän oli osa Aabrahamia. Hän ei voinut vahingoittaa häntä ilman, että olisi vahingoittanut Aabrahamia!

247   Nyt te naiset, näettekö minne te kuulutte? Ja Raamattu käskee teitä naisten olemaan samalla tavoin kuin Saara oli, joka kaunisti itseään säädyllisesti pukeutuen ja eli rehellisesti ja uskollisesti omalle miehelleen ja rakasti häntä niin paljon, että hän kutsui häntä herrakseen, hallitsijakseen, omistajakseen.

248   Ja jotkut teistä naisista pukeudutte näihin likaisiin vaatteisiin, kun te menette ulos syömään ja näyttäydytte sellaisissa miesten edessä. Jeesus sanoi: “Kuka tahansa, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan omassa sydämessään.” Kuka sitten on syyllinen, mieskö tai sinä? Hän on koiras, joka on tehty niin, että hän voi tehdä tämän teon. Ymmärrättekö? Ja sinä olet naaras, jonka tulisi kieltäytyä.

249   Miksi sinä panet itsesi näytteille sillä tavalla? Se ei tapahdu mukavuudenhalusta. Sinä tiedät, että niin ei voi olla, koska sinä melkein jäädyt kuoliaaksi nuo shortsit ylläsi. Mikä sen sitten saa aikaan? Se on sinun saastaisuutesi. Sinä et tunnusta sitä, mutta niin Raamattu sanoo. Se on Totuus. Sinussa on saastainen henki. Sinä et halua olla saastainen, mutta sinä et ymmärrä, että hengellisesti sinä olet saastainen, koska sinä esittelet itsesi saastaisena.

250   No niin, mies, jolla on vanhat, likaiset pattipolvet, vaikkei hänellä olisi tuskin mitään vaatteita yllään, niin se ei merkitsisi mitään, sillä hänen ruumiinsa ei ole viettelevä. Miksi? Hän oli alkuperäisessä luomisessa, luonne, pitäisi olla. Mutta sinä olet sivu-tuote, joka on tehty viettelemään.

251   Jumala olkoon armollinen! Voi tätä syntistä maailmaa! Olen iloinen, kun se on ohitse.

252   Huomatkaa, hän voi hyljätä vaimonsa milloin vain hän haluaa, mutta nainen ei voi hyljätä häntä. Hän voi tehdä minut, Hän voi heittää minut tomuun milloin vain Hän haluaa tehdä sen, mutta oi veli, minun on parasta olla yrittämättä heittää Häntä sinne. Se olisi minun loppuni.

253   Salomo saattoi naida kenen tahansa naimattoman naisen. Hän saattoi naida kenen naisen hän vain halusi. Pappi saattoi naida ainoastaan neitsyen. Salomo…

254   Kuten Daavidkin, joka nai, mikä hänen nimensä olikaan, Abigailin, jolla oli tuo mies, jota kutsuttiin “tyhmäksi”. Tuolla miehellä oli mukava vaimo, ja hän kuoli. Ja Daavid otti Abigailin vaimokseen. Hän oli kuningas eikä pappi. Näettekö? Hän saattoi naida hänet.

255   Mutta pappi ei olisi voinut ottaa vaimokseen naista, joka jo oli ollut toisen miehen vaimo. Niinpä se osoittaa Herran Jeesuksen Kristuksen Seurakunnan neitseellisyyden. Morsiamen täytyy olla väärentämätön Sana, mistään kohden ei saa yksikään Sana puuttua. Varmasti. Voisitteko te kuvitella oikeata morsianta, jolta puuttuisi yksi rinta, ja siellä ja täällä olisi jotakin muutakin väärin, tehän tiedätte? Se ei tule olemaan Kristuksen Morsian, vaan Hän on täydellinen. Hän on kaikessa Sana, mitään Sanaa ei puutu mistään. Ei.

256   Huomatkaa, Hän voi hylätä hänet, mutta seurakunta ei voi hylätä Häntä. Hän teki sen ja todisti sen Lutherin, Wesleyn ja helluntailaisten päivinä, kun he kieltäytyivät olemasta suurempi osa Häntä. He kieltäytyivät hengellisen seksuaalisen toimituksen kautta tulemasta raskaaksi suuremmasta osasta Hänen Sanaansa. Ymmärrättekö te? Hän kieltäytyi, luterilainen seurakunta kielsi Kristukselta Hänen halunsa olla enemmän tekemisissä hänen kanssaan. Luther kieltäytyi siitä. Ja antakaa minun sanoa tämä, sillä te tulette kutsumaan minua joksikin joka tapauksessa. Siten on tänäänkin joka ainoan heidän kohdalla. He eivät ota tuota Sanaa! He kieltäytyvät Kristuksesta.

257   Ja jokainen nainen, joka kieltäytyy antamasta lasta miehelleen, menettää oikeutensa olla hänen vaimonsa. Aamen. Te muistatte Raamatussa, kuinka tuo kuningas nai Esterin, kun kuningatar kieltäytyi. Hän vain otti itselleen toisen. Ja kun… Mitä tapahtui, kun hän kieltäytyi tulemasta ulos kuninkaan luo, kieltäytyi tottelemasta häntä? Samalla tavoin on naisen kohdalla, joka kieltäytyy olemasta vaimo omalle aviomiehelleen.

258   Ja samoin on seurakunnan kanssa, joka kieltäytyy tulemasta raskaaksi tässä ajanjaksossa, jossa me nyt elämme, ja synnyttää tämän ajanjakson lapsia. Me emme ole luterilaisia, me emme ole wesleyläisiä emmekä me ole helluntailaisia! Meidän täytyy olla tämän ajanjakson lapsia Jumalan Sanasta raskaaksi tulemisen kautta synnyttääksemme lapsen tässä ajanjaksossa, Siemen-Lapsen. Aamen. Toivon, että te ymmärrätte. Hän ei voinut tulla raskaaksi, ei. Niinpä mitä Hän teki? Hylkäsi hänet. Kyllä. Mutta kuinka seurakunta uskaltaisi hylätä Häntä. Hän hylkäsi hänet.

259   Hän vain jatkoi Sanansa paljastamista Ruumiille ja vahvisti itse Sanansa. Hänen lapsensa alkoivat näyttää enemmän Hänen kaltaiseltaan, koska he olivat tulossa täyteen ikään, tai heistä tuli Sanan lapsia, ei seurakunnan lapsia, vaan Sanan lapsia. Ja Morsian tulee olemaan mukava pieni Sanan rouva, saastuttamaton, jota mikään miesten tekemä organisaatio tai teoria ei ole koskettanut. Hän on puhtaasti saastuttamaton Sanan Morsian, aamen, ja aamen. Toivon, että saitte tämän kiinni ilmasta. Hän on oleva Jumalan raskaana oleva tytär.

260   Näettekö, millainen suuri kunnia nainen voi olla? Näettekö, minkälainen suuri asia Seurakunta voi olla? Mutta näettekö te, minne saastaisuus on hänet vienyt? Ja yrittäkääpä verrata tuota seurakuntaa tuolla ulkona täällä olevan Seurakunnan kanssa, te ette voi tehdä sitä. Ja yrittäkääpä verrata katuporttoa Elävän Jumalan Seurakunnan kanssa tai oikeanlaatuista naista porton kanssa.

261   Miksi on olemassa senkaltaisia asioita? Koska Jumalalla on vastakohtaisuuksien laki! Kuinka me muuten tietäisimme, miten nauttia päivänvalosta, ellei yötä olisi? Kuinka tietäisimme, miten nauttia kuivasta ilmasta, ellei olisi sadetta? Kuinka me voisimme kunnioittaa ja nauttia todellisesta naisesta, ellei olisi olemassa likaista naista.

262   Hän jatkoi Sen paljastamista, Sanan paljastamista, mutta kuinka yksikään meistä uskaltaisi hylätä Häntä ja naida toista.

263   No niin, on varmasti tullut selväksi, miksi molemmat noista teorioista ovat väärin. Te ette voi saada sitä kulkemaan tätä tietä, se on mennyttä. Jos panette sen kulkemaan tuota tietä, se on kulkeva suoraan lupauksen ohitse. Tässä on lupaus. Tässä se on, juuri tässä. Sana ei ole ristiriidassa itsensä kanssa. Sen täytyy pysyä jatkuvuudessa. Se ei ole ristiriidassa sen enempää kuin Matt.28:19 ei ole ristiriidassa Apt. 3:38 kanssa.

264   No niin, jotkut teistä naisista, ja jotkut teistä miehistä, minä tiedän, että te olette eri mieltä sen kanssa, koska te ette voi peittää sitä juuri nyt. Te ette voi.

265   Mutta antakaa minun näyttää teille jotakin. Jos Matt. 28:19 sanoo: “Menkää sen vuoksi ja opettakaa kaikkia kansoja kastamalla heidät Nimessä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen”, ja sitten he kääntyivät ympäri ja jokainen, joka koskaan kastettiin, kastettiin sen vastaisesti, koska heidät kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimessä, koko Raamatun ajan ja vielä kolmesataa vuotta Raamatun ajan jälkeen aina Nikean kirkolliskokoukseen asti, jolloin he hyväksyivät opinkappaleita sen asemesta. Mikä niiden ero on, ellei se ole paljastettu?

266   Ja tiedättekö te, että koko Kirja, koko Raamattu, on ilmestys? Tällä tavalla teidän täytyy tuntea Totuus tämän tässä ja tuon toisen välillä. Siksi että se on ilmestys, ja ilmestyksen täytyy olla tarkalleen Sanan kanssa, eikä vastakkainen Sanalle. Te sanotte: “Hyvä on, se on paljastettu minulle.” Sitten jos se on vastakohta Sanalle, se ei koskaan tullut Jumalalta. Oikein.

267   Nyt jos te haluatte ottaa Mat.l6:18. Jeesus itse sanoi, että koko Seurakunta, Hänen Seurakuntansa, tultaisiin rakentamaan hengellisen ilmestyksen varaan Hänestä itsestään, joka on Sana. “Minä sanon sinulle, että sinä olet Pietari, ja liha ja veri eivät ole paljastaneet tätä sinulle, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle, ja tälle kalliolle…”

268   No niin, minä tiedän, että te katolilaiset ystävät siellä sanotte, että se on rakennettu Pietarin varaan, ja että Pietari oli apostolinen se-ja-se apostolisessa vallanperimysjärjestyksessä.

Protestantit sanovat: “Se on rakennettu Jeesuksen Kristuksen varaan.”

269   En halua olla erilainen, mutta ottakaa ainoastaan se, mitä Hän sanoo. Hän sanoi: “Liha ja veri ei ole paljastanut tätä sinulle, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle, ja tälle kalliolle, hengelliselle ilmestykselle siitä, mitä Sana on, Minä tulen rakentamaan Minun Seurakuntani, ja helvetin portit eivät koskaan tule ravistelemaan sitä alas!” Kukaan toinen mies ei koskaan ole viekoitteleva Hänen Vaimoaan. “Minä olen rakentava Minun Seurakuntani, ja helvetin portit eivät milloinkaan ravistelemaan Sitä.”

270   Ja Aabel ja Kain Eedenin puutarhassa. Kain veti omat johtopäätöksensä. Hän sanoi: “No niin, katsohan, Jumala on hyvä Jumala. Hän hallitsee kaikkea luontoa, joten minä haen papuja ja perunoita ja kukkia ja teen Hänelle todella kauniin alttarin. Se on seurakunta. Ja Hän polvistui alas, hän uskoi Jumalaan, hän palvoi Jumalaa ja nosti kätensä ylös ja tarjosi tätä uhria. Hänellä oli kaikki samat uskonnolliset menot kuin Aabelillakin oli.

271   Aabel rakensi samankaltaisen alttarin, mutta kun Aabel toi omansa, hän toi karitsan. No niin, Kain ajatteli valmistavansa vastamyrkyn synnille, jonka hänen isänsä ja äitinsä olivat tehneet syödessään hedelmän, niin kuin heille oli opetettu puutarhassa. Mutta. Aabel, jumalallisen ilmestyksen perusteella tiesi, että veri oli tehnyt sen! Jumalallisen ilmestyksen perusteella. Ja Raamattu sanoo Hebrealaiskirjeen 12. luvussa, 11. luvussa, että Aabel uskon kautta, ilmestyksen kautta, tarjosi Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja josta Jumala todisti, että hän oli vanhurskas! Onko tämä oikein? Aamen! Veli, sisar, se on minulle niin selvää kuin vain mikään voi olla. Siinä on koko asia.

272   Nyt Avioliitossa ja avioerossa, näettekö, se täytyy paljastaa. Siihen asti kun sitä ei ole paljastettu, te ette tiedä sitä. Mutta Hän lupasi, että näinä viimeisinä päivinä, tässä ajanjaksossa, jokainen kätketty salaisuus Raamatussa tulisi paljastetuksi. Kuinka monet tietävät sen? Ilmestyskirjan l0. luku. Jeesus lupasi, että kaikki nämä kätketyt salaisuudet, kuten avioliitto ja avioero, ja kaikki nämä muut kätketyt salaisuudet, joita on ollut, tulisivat paljastetuiksi lopun aikana. No niin, te muistatte kuinka Ääni sanoi: “Mene Tucsoniin.” Te muistatte tuon salaperäinen Valon taivaalla noiden seitsemän Enkelin seisoessa siellä? Kuinka minä tulin takaisin ja nuo Seitsemän Sinettiä avattiin? Nähkää mitä tapahtui. Se on totta.

273   Nyt vielä hieman pidemmälle. Mutta nyt, kuulkaa. Minä tiedän, että teidän on kohta aika päästä syömään, mutta minä juuri nyt syön hienosti. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

274   Huomatkaa nyt, että jos nainen on paikallansa, hän on jalokivi. Salomo, tämä mies, jolla oli tuhannen vaimoa, sanoi, että mies, joka on löytänyt vaimon, on löytänyt hyvän asian. Hän sanoi, että hyvä vaimo on jalokivi miehensä kruunussa. Kruunu merkitsee kunniaa, mutta epävanhurskas on kuin vesi hänen veressään. Ja veri on hänen elämänsä! Hän myös sanoi: “Saattaa löytyä yksi vanhurskas mies tuhannen joukosta”, Salomo sanoi niin, “mutta te ette löytäisi yhtään vanhurskasta naista tuhannen joukosta.” Salomo sanoi niin. Pankaa nyt merkille, miten se on.

275   Mutta te näette, naiset, te olette jalokiviä, jos te haluatte olla jalokiviä, mutta teillä täytyy olla itsessänne halu. Ja te näette, miksi se Avioliitto ja avioero oli, johon Jeesus viittasi siellä alussa. Se johtui siitä, että teidän kaltaisenne aiheutti kaiken synnin. Tämä on syynä siihen, miksi moniavioisuus ja avioero ja sen kaltaiset asiat tulivat olemassaoloon. Alussa ei koskaan ollut niin, eikä niin tule olemaan maailmassa, joka on tuleva.

276   Katsokaa Jaakobia, josta tulivat patriarkat. Hänellä oli vähintään tusina vaimoa. Hän nai kaksi sisarusta ja hänellä oli sivuvaimoja heidän lisäkseen, joiden kanssa hän eli avoliitossa, ja noita patriarkkoja syntyi noista sivuvaimoista. Onko tämä oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettehän, että teidän täytyy saada Sana kulkemaan tasaisesti.

277   Oi, minulla on täällä heitä sivukaupalla. Jos joku kirkonmies joskus kyselee minulta siitä, niin me voimme tulla yhteen ja keskustella siitä, mutta varmasti jos hänellä on edes hiukan hengellisyyttä, hän voi nähdä juuri täällä, että se on Totuus. Siitä ei ole kysymystäkään.

278   Hyvä nainen on hyvä asia. Minä tiedän sen. Minä tiedän sen nähtyäni todellisia naisia. Olen tavannut todellisia naisia, jotka ovat aitoja, aivan yhtä todellisia kuin vain mikään mies voi olla.

279   Hän on sivu-tuote ja osa miehestä. Ja lankeemuksessa mies kuunteli häntä. Hän vain… Nainen on osa häntä. Mutta, se riippuu hänestä itsestänsä, sillä hänet on valmistettu niin, että hän voi olla saastainen, ja hänelle on annettu mahdollisuus kieltäytyä tai hyväksyä se. Tämä on vastakohta alussa olleelle alkuperäiselle luomiselle. Näettekö? Mutta tässä se on teille.

280   No niin, kello on 12, joten minun täytyy jättää jotakin tästä pois säästääksemme aikaa. Minä haluan kysyä teiltä jotakin.

281   Nyt muistakaa, minä sanon tämän vain ainoastaan minun ryhmälleni ja teille siellä puhelinyhteyksien päässä. Minä sanon tämän vain omille seuraajilleni. Tämä sanoma on ainoastaan heille, ja se mitä minä tulen sanomaan tässä.

282   Kuka hyvänsä sananpalvelija, hän, se on hänen, kyllä, hän on lauman paimen, hän tehköön mitä hyvänsä hän haluaa. Olkoon se hänen ja Jumalan välinen asia. Kuka tahansa pappi tai saarnaaja, on sinun asiasi miten sinä toimit, veljeni.

283   Minä vain puhun täällä Jeffersonvillessä, ainoassa paikassa, jossa voin puhua tästä, koska tämä on minun oma laumani. Se on lauma, jonka Pyhä Henki antoi minulle valvoakseni sitä. Hän on pitävä minut vastuussa siitä. Ja nämä ihmiset täällä kaikkialta maasta ovat minun käännynnäisiäni, jotka minä olen johdattanut Kristukselle. Ja pienet lapset, minä olen täällä auttaakseni teitä ja minä olen teidän ystävänne. Te saatatte ajatella minun puhuvan teitä vastaan, mutta minä sanon tämän hyödyttääkseni teitä. Minä rakastan teitä. Ja jos ei niin ole, Jumala on tuomarini. Minä tiedän rakastavani teitä.

284   Tämä on kauhean voimakas asia. En tiennyt, miten minun olisi tullut puhua siitä! Mitä minun tulisi tehdä, kun minulla on miehiä ja naisia istumassa seurakunnassani, joitakin, jotka ovat olleet naimisissa kahdesti tai kolmesti. Hyviä miehiä ja hyviä naisia, kaikki sekaannuksessa! Mikä on saanut sen aikaan? Valheellinen opetus. Tarkalleen. Eivät ole odottaneet Herraa.

285   “Minkä Jumala on liittänyt yhteen, älköön kukaan mies erottako.” Ei sitä, minkä mies on liittänyt yhteen, vaan se, minkä Jumala on liittänyt yhteen. Jos te olette saaneet suoran ilmestyksen Jumalalta, että hän on teidän vaimonne, ja sama asia toisinpäin, silloin hän on teidän lopun elämäänne ajan. Ymmärrättekö? Mutta minkä mies liittää yhteen, sen kuka hyvänsä voi panna erilleen. Mutta minkä Jumala liittää yhteen, niin kenenkään miehen on parasta olla koskematta siihen. “Minkä hyvänsä Jumala liittää yhteen”, Hän sanoi, “sitä älköön kukaan mies panko erilleen.” Ei sitä minkä joku puolihumalainen rauhantuomari, tai jokin muu, on pannut yhteen. Joku luopiosaarnaaja joidenkin kirjassa olevien uskontunnustustensa kanssa, jotka antavat heidän tehdä mitä hyvänsä maailmassa, vaikka Jumalan Sana on suoraan heidän edessään. Näettekö? Minä puhun siitä, minkä Jumala on liittänyt yhteen.

286   Nyt minä tulen sanomaan tämän teille. Minä olen hyvin varovainen sen kanssa, mitä minä sanon teille. Tarkoitukseni ei ole olla karkea teidän ihmisten kanssa. Minun tarkoitukseni ei ole olla karkea teidän kanssanne, minun pastori veljeni. Minä en tarkoita sitä. Mutta minulla on vastuu käsittäessäni, että tämä on annettu minun käsiini, ja jos… En voi pitää sitä sisälläni, ja minä en tiedä miten sanoa se, ja minä tiedän, että tämä nauha tulee. Oi, sentään, minä vain valmistaudun, toimisto vapautuu, sillä tässä se tulee. Ymmärrättekö?

287   Aivan kuten oli Käärmeen siemenen kanssa, mutta se on ehdottomasti todistettu oikeaksi. Minulla on lehtileikkeleitä täällä, joissa naiset juuri nyt… ja jopa joissakin suurissa… Joissakin hiippakunnissa on kuvia alkuperäisestä, käärmeestä, joka ryömii naisen jalkaa pitkin vain, ja kuinka se kietoutuu hänen ympärilleen, hän saa kaikenlaisia tunteita ja muita asioita, jotakin jota mies ei koskaan saisi hänessä aikaan, hän saa niitä tämän suuren käärmeen kanssa, sen kietoutuessa hänen ympärilleen ja niin edelleen. Se on tarkalleen totuus. Ja se on tulossa pahemmaksi ja pahemmaksi ja on tuleva pahemmaksi. Käärme hän ei ollut, hänellä ei olisi ollut sukupuoliyhteyttä naisen kanssa, jos hän oli ollut käärme. Mutta, muistakaa…

288   Minulla oli väittely eräänä päivänä… ei väittely, vaan hän oli vain Assembly of Godin saarnaajaveljeni. Hän sanoi: “Sinä olet väärässä siinä.”

Minä sanoin: “Hyvä on, saatan olla. Haluan sinun oikaisevan minua.”

289   Sitten hän meni eteenpäin alkaen puhua siitä. Ja tiedättekö, että ensimmäiseksi hän joutui täysin eksyksiin. Ja yksi asia, jonka hän sanoi, hän sanoi: “Veli Branham, missä tuo laji sitten on? Jumalahan sanoi: ‘Yksi jokaista lajia.’ Missä nyt on tuo laji, jonka sinä sanot olleen miehen ja eläimen välillä, ja jota tiede ei nyt voi löytää. Missä hän on?” Hän kysyi: “Onko se maan päällä? Oliko hän simpanssi?”

290   Ei, koska simpanssin veri ei sekoitu naisen kanssa. Ei mikään muukaan eläin sekoitu hänen kanssaan. Ei, se ei tee sitä. Eikä myöskään miehen siemen sekoitu naaraseläinten kanssa. Se ei tee sitä.

291    “Missä sitten on tämä määrätty eläin?” No niin, Jumala sanoi: “Tuottakoon kaikki kaltaistaan”.

292   Odotin hetken ja sitten Pyhän Hengen suloisuus sanoi: “Sano hänelle, että se on täällä.”

No niin, ensiksi minä sanoin: “Se ehkä on saattanut kuolla sukupuuttoon.”

Hän sanoi: “Mutta veli Branham, mehän puhumme Sanasta, emmekö vain?”

293   Minä sanoin: “He, tietenkin, väittävät näiden toistenkin asioiden, kuten dinosaurusten ja mammuttien ja niin edelleen, kuolleen sukupuuttoon, joten sellainen on voinut tapahtua.”

294   Hän sanoi: “Veli Branham, mehän puhumme Sanan toteennäyttämisestä. Jos synti on täällä, silloin alkuperäisen synnin täytyisi myös olla täällä.”

295   Ja minä sanoin: “Herra Jeesus, Sinä sanoit: ‘Älkää ajatelko, mitä te sanoisitte, kun tulette miesten eteen, koska se tullaan antamaan teille sillä hetkellä.’ Herra mitä minun tulee sanoa?” Hän sanoi: “Kerro hänelle, että se on täällä.” Aivan samalla tavoin kuin näyn näkeminen puhujanlavalla.

296   Minä sanoin: “Se on täällä”, tietämättä missä.

Hän sanoi: “Missä?”

Ja ennen kuin osasin edes ajatella, Hän sanoi: “Se on käärme.”

297   Sellainen se tarkalleen oli, sillä hän ei ole enää eläin. Hänet kirottiin ja pantiin vatsalleen loppuelämänsä päiviksi! Hän on täällä. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja hän tekee yhä samoin kuin hän on tehnyt, yhä tuo sama synti työskentelee naisten ympärillä, koiras sukupuolen tavoin. Tästä nainen saa sellaisen tyydytyksen ja hänellä on sellaiset tunnekokemukset, että ne menevät pitkälle ohitse sen, mitä kukaan mies voi hänelle koskaan antaa.

298   Lopetan tähän, koska meitä on täällä sekalainen seurakunta. Tulen ottamaan miehet erikseen, ja me tulemme puhumaan enemmän siitä. Minulla on kaikki lehdet ja muut asiat todisteena siitä täällä käteni ulottuvilla nyt ja aikomukseni oli puhua teille siitä tänä aamuna. Tarkoitukseni oli, että tämä olisi kestänyt koko päivän, mutta tulen nyt lopettamaan sanomalla tämän.

299   Tämä on vain minun seurakunnalleni, ei minun seurakunnalleni, vaan sille pienelle laumalle, joka uskoo minua ja seuraa minua. Tämä on heille.

300   Joku päivä sitten tietäen, että milloin tahansa minä sanon teille mitä hyvänsä, sen täytyy tulla NÄIN SANOO HERRAna, ja sitten minulla oli Kirjoitukset, niin kuin Hän oli paljastanut sen minulle. Mutta: “Herra Jumala, mitä minä voin sanoa tuolle seurakunnalle? Tulen aiheuttamaan eroamisia. Miehet tulevat istumaan eteisissä ja pihoilla ja kaikkialla muualla sanoen: ‘Tuleeko minun jättää hänet?’ Ja naiset sanoisivat: ‘Tuleeko minun jättää aviomieheni?’ Mitä minun tulee tehdä?” Minä sanoin: “Herra, mitä minä voin tehdä?”

301   Jokin sanoi minulle: “Mene ylös sinne vuorille, ja Minä tulen puhumaan sinulle.”

302   Ja sillä aikaa kun minä olin ylhäällä vuorella, en tiennyt, että alhaalla Tucsonissa he näkivät sen. Jopa opettajat kutsuivat lapset ulos luokkahuoneesta, minun pieni tyttäreni muiden mukana, ja sanoivat: “Katsokaa tuonne vuorelle. Siellä on tulinen meripihkanvärinen pilvi, joka nousee ylös ilmaan ja tulee takaisin alas ja menee jälleen ylös ja tulee takaisin alas.”

303   Rouva Evans, oletko sinä täällä? Oletko sinä Ronnie täällä? Tulessani takaisin pysähdyin bensiiniasemalla, tämä nuori poika siellä Evansien bensiiniasemalla. Ja ennen kuin edes tiesin, mitä tuo poika tulisi sanomaan, hän melkein löi minut jaloiltani, kun hän sanoi: “Veli Branham, sinä olit tuolla ylhäällä vuorella, etkö ollutkin?”

304   Minä sanoin: “Mitä sinä tarkoitat Ronnie? En.” ymmärrättekö, nähdäkseni, mitä hän tulisi tekemään. Monesti tapahtuu asioita, ja te ette puhu siitä ihmisille. Siitä tulee… Koska kun näette niin paljon tapahtuvan, se tulee teille niin tavanomaiseksi. Näettekö? Minä en sano ihmisille mitään. Minä sanoin: “Ronnie, mitä sinä tarkoitit…”

305   Hän sanoi: “Minä voin näyttää sinulle sen paikan, missä sinä olit. Minä kutsuin äidin ulos, ja me seisoimme tässä katsellen tuota Pilveä, joka oli siellä liikkuen ylös ja alas. Minä sanoin, että sen täytyy olla veli Branham, joka on jossakin tuolla ylhäällä. Tuo on Jumala puhumassa hänelle!”

306   Ja koko kaupungin ihmiset katselivat sitä. Kirkkaana täysin pilvettömänä päivänä, siellä oli tämä meripihkan värinen Pilvi, joka tuli alas suppilon muotoisena ja meni takaisin ylös ja laajentui.

307   Ystävä, ja nyt minä lopetan, jotta pääsette lähtemään. Tuo oli se hetki, kun tämä, josta kohta tulen kertomaan teille, paljastettiin minulle. Joten älkää kadottako sitä.

308   No niin, minä puhun vain meidän seuraajillemme, vain niille, jotka seuraavat minua ja tätä Sanomaa, ei ulkopuolisille. Te olette minun todistajiani tästä Jumalan edessä. Ainoastaan tälle ryhmälle!

309   No niin, me löydämme itsemme tästä sekasotkusta väärintulkitun jumaluusopin vuoksi. Onko se oikein? Tästä syystä te naiset ja te miehet olette menneet naimisiin toisen kerran, syynä siihen on väärintulkittu teologia. Nyt minä haluan näyttää teille jotakin, mitä Hän kertoi minulle.

310   Ja jos Jumalalle, meidän Luojallemme, esitettiin tästä kysymyksiä, kun Hän, Jeesus Kristus, oli täällä maan päällä, ja kun Hänen vapauden tuova profeettansa tuli esiin siellä Egyptissä tuodakseen lapset ulos Egyptistä ja pannakseen heidät luvattuun maa. Ja Jeesus sanoi tässä, että kun Mooses näki ihmiset tässä tilassa, hän antoi heille luvan kirjoittaa erokirjan, koska tilanne oli se, mikä se oli! Mooses sanoi: “Sallittakoon hänen…” Jumala antoi luvan Moosekselle, tuolle ihmisten luo lähetetylle profeetalle, sallia tuon erokirjan kirjoittamisen heille.

311   Ja l. Kor. 7:l2 ja 15. jakeessa Uudessa Testamentissa profeetta Paavali kohtasi tämän saman asian seurakunnassa ja puhui näin: “ Tämän sanoo minä, ei Herra.” Onko tämä oikein? Tuollaisen avioerotilanteen takia.

312    “Niin ei ollut niin alusta alkaen.” Mutta Mooseksella oli valtuudet tehdä se, ja Jumala tunnisti sen vanhurskaudeksi! Ja Paavalilla myös oli oikeus tehdä se, kun hän löysi seurakuntansa tuossa tilassa.

313   No niin, te uskotte tämän olevan totta ja uskotte sen tulevan Jumalalta. Ja joka on vahvistettu Hänen pilvensä ja Hänen sanomansa kautta, joka on tuonut minut näin pitkälle. Eikö Jumala ylhäällä vuorella antaisi minulle lupaa tehdä samaa asiaa, sallia teidän jatkaa elämäänne niin kuin nyt olette. Mutta älkää tehkö sitä enää! Menkää vaimojenne kanssa ja eläkää rauhassa. Sillä hetki on myöhäinen. Herran tulemus on käsillä! Meillä ei ole aikaa hajottaa näitä asioita! Alkaa rohjetko yrittää tehdä sitä uudestaan! Minä puhun vain minun seurakunnalleni. Mutta jos te olette naimisissa… Ja Jumala on todistanut minulle siitä, tuolla vuorella, että minä voin sanoa tämän, yliluonnollisen ilmestyksen, seitsemän sinetin avaamisen takia, ja tämä on Jumalan Sanaa koskeva kysymys. Anna heidän jatkaa niin sellaisina kuin he ovat, ja älkööt he enää tehkö syntiä!

314    “Niin ei ollut niin alusta alkaen”, se on totta, niin ei ollut, ja niin ei  tule olemaan niin lopussa. Mutta nykyhetken tilanteessa, Jumalaa palvelijana… Minä en halua kutsua itseäni Hänen profeetakseen, mutta minä uskon, että jos minua ei ole lähetetty sitä varten, niin minä olen laskemassa perustusta häntä varten, kun hän tulee. Niinpä tässä nykyhetken tilanteessa, minä käsken teitä nyt menemään kotiin vaimonne kanssa. Jos olet onnellinen hänen kanssaan, elä hänen kanssaan, ja kasvattakaa lapsenne Jumalan nuhteessa, mutta Jumala olkoon laupias teille, jos te milloinkaan teette sitä uudestaan! Ja opettakaa lapsillenne, etteivät he milloinkaan tee senkaltaista asiaa. Kasvattakaa heidät Jumalan nuhteessa! Ja nyt kun te olette sellaisia kuin te olette, jatkakaamme nyt tässä myöhäisessä iltahetkessä, jossa me elämme, ja taistelkaamme eteenpäin kohden korkean kutsumuksen päämäärää Kristuksessa, missä kaikki asiat tulevat olemaan mahdollisia.

315   Siihen asti kunnes näen teidät tänä iltana, Herra Jumala siunatkoon teitä, kun me nyt rukoilemme.

316   Herra Jumala, me annamme Sinulle kiitoksen. Me annamme Sinulle ylistyksen. Sinä olet sama suuri Jehova, joka sallit sen Moosekselle. Mitä olisi Mooses, tuo palvelijasi, sanonut hänen kansalleen? Ja Jumala, Sinä sallit hänen antaa heille luvan kirjoittaa erokirja.

317   Paavali, suuri apostoli, joka oli Uuden Testamentin kirjoittaja, niin kuin Mooses oli Vanhan Testamentin kirjoittaja. Mooses kirjoitti Lait ja Lakien säädökset. Monien profeettojen sanoja lisättiin Siihen, mutta Mooses kirjoitti Lait. Ja Sinä sallit hänen kirjoittaa, että he voivat kirjoittaa erokirjan heidän sydäntensä kovuuden vuoksi. Suuri, pyhä Paavali, joka oli Uuden Testamentin kirjoittaja, saattoi myös julistaa, että “minä puhun näissä tilanteissa, minä, eikä Herra.”

318   Samoin on tänään, Herra Jumala, maailman lopussa. Ollessamme täällä Jumalan laupeuden alaisina ja tietäessämme, että pian meidän on vastattava Hänen Läsnäolossansa, ja Sinä olet tehnyt niin paljon, Herra, minä olen varma, että nämä ihmiset tulevat riippumaan kiinni tässä, niin kuin se tulisi Sinulta. Ja minä todistan täällä tänään monien ihmisten istuessa täällä, jotka jopa näkivät tuon merkin ylhäällä vuorella, jossa Herran Enkelit tulivat pyörretuulessa noiden seitsemän Enkelin tullessa, jolloin Seitsemän Salaisuutta paljastettiin ja avattiin, ja tuo sama Enkeli, samalla suunnalla, samalla vuorella päivänä, jona tämä paljastettiin.

319   Jumala, minä rukoilen, että ihmiset menevät kotiin ja ovat kiitollisia, että Jumala on suonut tämän armon heille. Minä puhuin sen, Herra, vain luvan perusteella. Ja minä sanoin sen vain luvan kautta, Herra. Ja olkoot ihmiset niin kiitollisia, että he eivät koskaan yritä tehdä sitä syntiä uudestaan. Ja älkööt he milloinkaan yrittäkö tehdä mitään syntiä, vaan rakastakoot Sinua kaikesta sydämestään. Herra, tee nämä perheet onnellisiksi, ja voikoot he kasvattaa lapsensa Jumalan nuhteessa.

320   Sillä minun Sanomani, joka oli sydämelläni, on nyt puhuttu, Herra. Olen tehnyt kaiken niin hyvin kuin vain tiedän, miten se tulee tehdä, ja Saatana on taistellut kanssani viikkoja ja aiheuttanut unettomia tunteja. Mutta nyt minä olen julistanut sen, Herra, näille ihmisille, että he tutkisivat sitä ja menisivät ja eläisivät Sinulle! Suo se, Herra. Se on nyt poissa minun harteiltani. He ovat Sinun käsissäsi. Minä rukoilen, että Sinä siunaisit heitä.

321   Siunaa nämä nenäliinat, Herra, jotka juuri hetki sitten on laitettu tänne sairaita ja ahdistettuja varten. Voikoot tämä ilta olla yksi suurimmista, voimallisimmista illoista, niin että kaikki ihmiset tulisivat parannetuiksi. Suo se, Herra. Siunaa meitä yhdessä.

322   Voikaamme mennä rauhassa, onnellisina ja iloiten, koska luomakunnan Jumala on näyttänyt meille, mitä oli alusta, ja on ojentautunut meitä kohden tässä sekasotkussamme, jossa me olemme, Hänen armonsa jälleen näinä viimeisinä päivinä. Oi, suuri ja Iankaikkinen Jumala, kuinka me kiitämmekään Sinua siitä. Ja voikoot sydämemme olla niin onnellisia siitä, että meillä ei enää koskaan tule olemaan mitään halua tehdä syntiä Sinua vastaan. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Minä rakastan Häntä (Miksi te ette rakastaisi Häntä?)
Minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti Minua,
Ja osti minun pelastukseni Golgatan puulla.

323   Minä sanon sen nyt, niin että sananpalvelijat tulevat ymmärtämään: tämä on ainoastaan niille, jotka seuraavat tätä Sanomaa.

324   Oi. Oletteko te onnellisia? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Minä kerroin teille Totuuden. NÄIN SANOO HERRA alusta loppuun. [“Aamen.”]

325   Nouskaamme seisomaan ja kohottakaamme kätemme, kun me laulamme sen uudestaan: “Minä rakastan Häntä.” Minä rakastan Häntä Hänen armonsa vuoksi. Minä rakastan Häntä Hänen laupeutensa vuoksi. Minä rakastan Häntä Hänen Sanansa vuoksi. “Ja Herran Sana tulee profeetoille.”

326   Tulehan veli. [Veli Branham pyytää jotakin henkilöä päättämään kokouksen.]

65-0220 JUMALAN VALITSEMA PALVONNAN PAIKKA (God’s Chosen Place Of Worship), Jeffersonville, Indiana, USA, 20.2.1965

FIN

65-0220 JUMALAN VALITSEMA PALVONNAN PAIKKA
(God’s Chosen Place Of Worship)
Jeffersonville, Indiana, USA, 20.2.1965

1       Jääkäämme seisomaan hetkeksi kumartaessamme päämme rukousta varten. Ja nyt, päämme ollessa kumarrettuina, ja uskon että myös sydämemme ovat kumartuneena, kuinka moni täällä tänä iltana haluaa tulla muistetuksi rukouksessa jonkin erikoispyynnön vuoksiNostaisitteko kätenne ja sanoisitteJumala, anna minulle tänä iltana se, mitä minä etsin.” Herra siunatkoon teitä.

2       Taivaallinen Isämme, kun me nyt nöyrästi lähestymme tätä suurta armon valtaistuinta, niin uskon kautta me siirrymme sinne, missä Jumala ja enkelit ja kerubit ja kaikki taivaalliset joukot ovat koolla yhdessä. Sillä Hän sanoi, ettei edes varpunen putoa maahan Taivaallisen Isän tietämättä. Kuinka paljon enemmän Hän tietää, miksi nämä sadat ihmiset täällä, jotka ovat kumartaneet päänsä, huutavat Sinua avuksensa erikoisen pyyntönsä vuoksi. Isä, katso alas tähän tarpeessa olevaan maailmaan tänä iltana, sillä me olemme tarpeessa olevia ihmisiä.

3       Minä rukoilen, Jumala, että nyt ollessamme koolla täällä ja tuodessamme ilmi sinulle uskoamme elävään Jumalaan, joka vastaa rukouksiin. Me olemme tulleet ulos maailman keskuudesta, joka on sydämeltä ja korvilta ympärileikkaamaton, elääksemme erotettua elämää ja elääksemme tunnustaen uskomme Sinuun. Ja tänä iltana olemme kohottaneet kätemme sanoaksemme, että olemme tarpeessa. Rakas Jumala, vastaa jokaisen heidän pyyntöönsä.

4       Ja sitten Isä, me rukoilemme, että Sinä vierailisit luonamme tänä iltana Sanassa. Me tulemme tänne oikaisua ja ymmärtämistä varten, että voisimme tietää, kuinka elää tässä nykyisessä ajassa, ja mitä odottaa ja mitä tehdä. Sillä me tiedämme, että Herran tulo on lähestymässä kaikkien profeettojen ennustamien merkkien mukaisesti. Me lähestymme tuota aikaa, Herra, kun Sinun lapsillesi tulevat saamaan täydellinen vapautuksen. Jumala, salli meidän jokaisen täällä olla siinä mukana, niin ettei yksikään puuttuisi. Se on meidän täällä olemisemme tarkoitus, Herra. Me rakastamme Sinua ja yritämme valmistautua tuota hetkeä varten.

5       Me pyydämme, että Sinä puhuisit meille jälleen tänä iltana ja parantaisit sairaat. Me rukoilemme, että Sinä tulisit parantamaan kaikki sairaat ja vaivatut, jotka ovat tässä rakennuksessa, Herra, ja erikoisesti, ne joilla on hengellis tarpeita. Me rukoilemme, että Sinä pelastaisit jokaisen kadotetun sielun, täyttäisit jokaisen uskovaisen Pyhällä Hengellä. Ja uudistaisit voimallisuuden ja voiman Sinun uskovaisissa lapsissasi. Suo nämä asiat, Isä. Me pyydämme paljon, koska Sinä käskit meitä pyytämään suuria asioita, jotta ilomme olisi täydellinen. Ja me pyydämme niitä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

6       Minä todellakin pidän tä suurena etuoikeutena tänä iltana, että saan olla jälleen takaisin täällä puhujanlavalla, täällä koululla, ja olla kasvotusten näiden ihmisten kanssa, jotka ovat kokoontuneet kuulemaan Evankeliumia. Pyydän, että Jumalan armo auttaisi minua kertomaan teille Totuuden, niin pitkälti kuin Totuuden tunnen. Hän voi yhä sulkea miehen suun samalla tavoin kuin Hän sulki leijonan suun. Ja jos milloinkaan yritän sanoa mitään, mikä on väärin ja vastoin Hänen tahtoaan, niin minun vilpitön rukoukseni on, että Hän sulkisi minun suuni, niin etten sanoisi sitä. Sillä totisesti minä haluan olla Taivaassa itsekin, ja en koskaan tulisi olemaan siellä, ja kaiken sen lisäksi minä olisin väärä johtaja, joku, joka olisi tehnyt jotakin väärin. Jos toimin niin, se johtuu siitä, etten tiedä miten muuten toimia. Herra siunatkoon teitä.

7       Nyt, huomenaamulla, jos se on Jumalan tahto, on tarkoitukseni puhua aiheesta Avioliitto ja Avioero. Ja me luotamme siihen, että te tulette ja tuotte kynät ja paperit mukananne. Me emme tule käyttämään liiaksi aikaa, mutta haluaisin vain... Se on minun ensisijainen tarkoitukseni, siksi olen jälleen täällä Indianassa, koska olen luvannut sen teille. Ja tulen yrittämään sitä huomenaamullaja jos en tee sitä aamulla, niin teen sen huomenillalla. Mutta tulen yrittämään huomenaamulla puhua aiheesta, josta kahdella koulukunnalla on omat ajatuksensa. Ja voikoon Jumala auttaa meitä tietämään, mikä on Totuus, jotta tietäisimme, mikä Totuus on, niin että voimme vaeltaa Totuudessa ja Valossa.

8       Tiedättekö, minulla oli vanha värillinen ystävä, joka sanoi minulle: “Veli Billy, en halua mitään hankaluuksia tuolla virralla. Haluan, että minulla on lippu kädessäni. Ja kun vihellys kuuluu, en halua minkälaisia vaikeuksia siellä. Olen pyytänyt Herralta pitkän aikaa, että jos mitä hyvänsä on väärin, niin anna minun selvittää se juuri nyt, koska tulee olemaan pimeää ja myrskyistä tuona aamuna, kun laiva lähtee ylittääkseen toiselle puolelle. Enkä halua, että on minkäänlaisia häiriöitä, haluan huolehtia siitä kaikesta nyt.” Sitä varten me olemme täällä, että huolehtisimme kaikista häiriöistä, niin että voimme nousta laivaan tuona hetkenä.

9       Minä en tule puhumaan teille kovin pitkään tänä iltana, koska meillä on kaksi kokousta huomenna. Ja sitten lähden suoraan pois jonnekin muualle, toisiin kokouksiin.

10   Mutta nyt haluaisin lukea 5. Mooseksen kirjasta, sen 16. luvusta, kolme ensimmäistä jaetta. 5. Mooseksen kirja l6:l-3.

Ota vaari Abib kuukaudesta ja pidä pääsiäinen HERRALLE sinun Jumalallesisillä Abibkuussa HERRA sinun Jumalasi toi sinut yöllä ulos Egyptistä.

Sinun tulee sen vuoksi uhrata pääsiäisuhri HERRALLE sinun Jumalallesi lampaista ja raavaista siinä paikassa, minkä HERRA on valinnut asettaakseen nimensä siihen.

11   No niin, minun aiheenani tänä iltana on: Jumalan valitsema palvonnan paikka.

Jos panette merkille, niin Abib kuukausi siellä tarkoittaa huhtikuutahuhtikuussa heidät tuotiin ulos.

Ja nyt, outoa on se, että me tänä iltana Jumalan palvojina tänä aikana, jossa me elämme, ja me löydämme niin monia ihmisten ajatuksia. Ja niin kauan kun on erilaisia ideoita asioista, on oleva erilaisia kysymyksiä, ja täytyy olla yksi todellinen vastaus jokaiseen kysymykseen, mitä kysytään.

Jos minä kysyisin kysymyksen“Mikä on tämä?”

Vastattaisiin: “Pöytä.”

“Mitä tarkoitusta varten se on?” Näettekö?

12   Joku saattaisi sanoa: “Ei se ole pöytä, se on tiskipöytä.” Se on tiskipöytä, mutta kuitenkin se on pöytä. Näettehän, siihen täytyy olla todellinen vastaus.

Ja jos kysyn kysymyksen, joka koskee mitä asiaa hyvänsä, niin siihen täytyy olla todellinen vastaus. Voi olla jotakin, mikä on lähellä sitä, mutta täytyy olla todellinen, suora vastaus jokaiseen kysymykseen. Niinpä sen vuoksi jokaiseen kysymykseen, joka nousee esiin elämässämme, täytyy olla todellinen ja oikeanlaatuinen vastaus.

13   Ja nyt, tänään me kuulemme niin monien ihmisten maailmassa sanovan…

Koska olen lähetyssaarnaaja, minulla on ollut useita matkoja merten ylitse ja ympäri maailman ja olen ollut kosketuksissa monien erilaisten uskontojen kanssa kuten Buddha ja Mohammed ja Shiits ja Jains, ja mitä muita uskontoja maailmassa onkaan. Ja sitten täällä meidän omassa Yhdysvalloissa ja muissa vieraissa maissa, joissa tapaan erilaisia kirkkojasellaisia kuin meidän kirkkokunnalliset seurakuntamme ovat, alkaen ensin roomalaiskatolisesta kirkosta ja sitten kreikkalaiskatolinen ja niin edelleen ja sitten erilaiset haarautumat kautta kirkkokunnallisten ajanjaksojen, hieman enemmän kuin yhdeksänsataa protestanttista kirkkokuntaa.

Joka ainoan niistä, te voitte huomata heidän ajatuksensa, enkä voi syyttää heitä siitä.  Jokainen heistä väittää, että he ovat totuus, että heillä on totuus, tietenkin te voitte nähdä heidän ideansa. Ihmisten, jotka kuuluvat noihin seurakuntiin, tulisi uskoa se, koska he ovat panneet koko iankaikkisen päämääränsä noiden seurakuntien opetuksen varaan. Eivätkä ne eroa paljoakaan toisistaan, kunnes niistä koostuu hieman enemmän kuin yhdeksänsataa kysymystä.

Sen vuoksi, koska on yli yhdeksänsataa kysymystä, täytyy olla yksi oikea vastaus. Ja minä haluaisin, että me tänä iltana, koska me kaikki yritämme mennä Taivaaseen kohtaamaan meidän Herraamme Jeesustajota me kaikki rakastamme, tutkisimme Kirjoituksia löytääksemme tuon oikean vastauksen.

14   Jos on olemassa raamatullinen kysymys, silloin sille tulee olla raamatullinen vastaus. Ei ole mahdollista, että se tulisi jostakin miesryhmästä tai jostain määrätystä joukosta tai joltakin opettajalta tai joltakin kirkkokunnalta. Sen tulisi tulla suoraan Kirjoituksista, mikä on Jumalan kohtaamispaikka palvontaa varten. Ja varmasti, koska Hän on Jumala, niin jossakin on kohtaamispaikka, missä Hän kohtaa palvojan.

15   Me löydämme täällä 5. Mooseksen kirjasta, kuinka Mooses viittaa takaisin Kirjoituksiin ja asioihin, joista hän oli kertonut heille, kuinka Jumala oli tuonut heidät ulos väkevällä kädellä Egyptistä ja aluksi asettanut heidät paikalleen.

Heitä kutsuttiin Jumalan kansaksi” siihen asti, kunnes he tulivat ulos Egyptistä, ja sen jälkeen heitä kutsuttiin “Jumalan Seurakunnaksi”, koska seurakunnan todellinen merkitys on “uloskutsutut”, joka käsittää nuo, jotka on kutsuttu ulos. Ja he tulivat ulos Egyptistä ollakseen seurakunta.

16   Jumala oli sanonut heille, ennen kuin he rakensivat Temppeliä, ja mitä hyvänsä he tekivätkin, että“Minä tulen valitsemaan paikan, missä Minua palvotaan, ja Minä tulen asettamaan Nimeni siihen.” Ja se on ainoa paikka, missä Jumala milloinkaan tulisi kohtaamaan ketään, Hänen itsensä valitsemassa paikassa. Hän valitsi oman paikkansa ja valitsemaansa paikkaan Hän pani Nimensä. Toinen jae tässä kertoo meille sen. Hän tulisi panemaan Hänen Nimensä paikkaan, jonka Hän valitsisi ihmisille Hänen palvontansa paikaksi. Ja nyt on kysymys siitä, että me haluamme löytää, missä tuo paikka on.

17   Yli yhdeksänsataa erilaista ideaa, vaikka ohitammekin kaikki pakanauskonnot ja puhumme vain kristillisestä uskonnosta. Ja minulla on myötätuntoa pakanoita kohtaan tai muuten en menisi sinne puhumaan heille, mutta he ovat väärässä. Kristillisyys on ainoa todellinen uskontokristillisyys on sitä. Enkä sano sitä vain siksi, että minä olen kristitty, vaan koska uskon, että se on Totuus. Se on ainoa uskonto, joka on oikeassa.

18   Olen ollut haudalla, missä valkoinen hevonen vaihdetaan joka neljäs tunti. Se on Muhammedin hauta, tuon suuren papin ja johtajan, joka eli heti Kristuksen jälkeen, ja jonka oletettiin olevan profeetta, enkä minä epäile sitä, hän oli heti Makkabealaisveljien jälkeen. Mutta kuollessaan hän väitti nousevansa ylös jälleen ja tulisi valloittamaan koko maailman. Ja nyt suunnilleen joka neljäs tunti he vaihtavat vartijat ja pitävät valkoista hevosta hänen haudallaan. He ovat tehneet niin lähes kaksituhatta vuotta odottaen hänen nousevan ylös ja valloittavan maailman.

19   Ja jos katsotte Buddhaa, joka eli noin 2300 vuotta sitten, Japanin jumala. Hän oli jonkinlainen Konfutsen kaltainen filosofi.

Mutta kaikki nämä perustajat ovat kuolleet filosofiansa kanssa ja heidät on haudattu ja ovat yhä haudassaan.

Mutta kristillisyydellä, jonka Jeesus Kristus perusti, on tyhjä hauta. Hän oli ainoa maan päällä seissyt Mies, joka eli ja sanoi: “Minulla on valta antaa elämäni ja ottaa se jälleen.” Ja Hän teki sen ja Hän elää tänään.

Ja me tiedämme Hänen elävän, koska Hän on kanssamme todistaen itsestään fyysisten merkkien ja ihmeiden kautta, niin kuin Hän lupasi tulevansa tekemään ja osoittaa sen. Jopa sama Tulipatsas, joka johti Israelin lapsia erämaassa, on kanssamme tänään antaen jopa ottaa valokuvan itsestään ja tehden merkkejä ja ihmeitä, joita Hän lupasi Sen tulevan tekemään tänä päivänä, kun emme kaikkien Hänen lupaustensa sanojen ilmitulevan tänä päivänä. Sen vuoksi loppu pakanamaailmaa on poissa laskuista, ja jäljelle jää vain kristillisyys.

20   Nyt kun on yli yhdeksänsataa kysymystä siitä, missä Jumala kohtaa: “Kohtaako Hän metodistien kanssa”, tai “Kohtaako Hän baptistien kanssa” tai “Kohtaako Hän täällä tai tuolla tai muualla.” Niinpä siinä on kysymys. Joten jokaisen täytyy etsiä omaa pelastustaan pelolla ja vavistuksella.

Mutta tänä iltana minä yritän löytää ja todistaa Kirjoitusten avulla sen, missä tuo oikea paikka on, missä Jumala kohtaa ja palvoo ihmisten kanssa. Ja jos sellainen paikka on, niin se on ainoa paikka, missä Hän milloinkaan tulee kohtaamaan ihmisen.

21   Otimme tämän tekstin 5. Mooseksen kirjasta, joka on nimeltään Deyteronomy. Se on kreikkalainen sana, yhdyssana, joka merkitsee “kaksi lakia”. Kreikkalainen sana Deuteronomy merkitsee “kaksi erilaista lakia”.

Ja sellaiset juuri Jumalalla on, kaksi erilaista lakia. Ja yksi niistä on kuoleman laki ja toinen Elämän laki. Jumalalla on kaksi lakia. Seurata ja palvella ja palvoa Häntä on Elämä ja sen hylkääminen on kuolema. Jumalassa on kaksi lakia.

22   Yksi noista laeista ilmoitettiin maailmalle Siinain vuorella. Jumala antoi lain Moosekselle ja Israelille. Laki ei voinut auttaa heitä, se vain osoitti heille, että he olivat syntisiä. He eivät tienneet, mitä synti oli, ennen kuin heillä oli laki. Lakia ei voi olla ilman rangaistusta. Niinpä sen vuoksi, lain rikkominen on synti, ja synnin palkka on kuolema, Niinpä ennen kuin Jumala oli antanut heille lain, ei rikkomuksia luettu heille.

Jos ei ole lakia, joka sanoisi, että te ette saa juosta enempää kuin kaksikymmentä mailia tunnissa, niin silloin te voitte juosta yli kaksikymmentä mailia tunnissa. Mutta kun on laki joka sanoo, että te ette voi tehdä sitä, niin silloin on laki ja rangaistus seuraa sitä.

23   Kuoleman laki olivat käskyt, jotka annettiin Siinain vuorella, ja ne kertoivat miehelle, että hän oli syntinen, ja jos hän rikkoi Jumalan lakia, hän kuoli. Laissa ei ollut mitään pelastusta. Se vain oli poliisi, joka pystyi panemaan teidät vankilaanmutta siinä ei ollut mitään, minkä kanssa se olisi voinut tuoda teidät ulos sieltä.

Mutta sitten Hän antoi toisen Lain. Se tapaahtui Golgatan vuorella, missä synti sovitettiin Jeesuksessa Kristuksessa. Ja siellä rangaistus maksettiin, ja nyt, ilman lakia, te olette armosta pelastetut, Jumalan armosta ennalta määräämisen perusteella, Jumalan ennalta tietäessä teidän olemisenne.

24   Me näemme nämä kaksi lakia. Deuteronomy puhuu kahdesta laista. Oli olemassa kaksi lakia; toinen oli kuoleman laki ja toinen oli Elämän laki.

25   Myös ihmisille annettiin kaksi liittoa, ja me tulemme puhumaan niistä aamulla.

Toinen niistä annettiin Adamille ja siinä oli ehto: “Jos sinä teet tämän ja etkä tee tuota…” Mutta tuo laki rikottiin. Adam ja Eeva rikkoivat sen Eedenin puutarhassa. Sitten Jumala teki toisen liiton ja antoi sen Aabrahamilleja tuo laki oli ilman ehtoja. Jumala sanoi: “Se ei riipu siitä, mitä sinä olet tehnyt, tai tulet tekemäänMinä olen jo tehnyt sen.” Se on armoa; se on Elämän laki. Jumala teki sen Aabrahamille ja hänen siemenelleen hänen jälkeensä. Se on koko Aabrahamin siementä varten.

Kuten Raamattu on sanonut: “Koko Israel tulee pelastumaan.” Mutta se ei merkitse juutalaisia, kuten Paavali sanoi: “Israel on se, joka sisäisesti on Israel, eikä se, joka on sitä ulkonaisesti.” Ulkonaisesta me juuri puhuimme aikaisempana iltana, ja heitä olivat Iisakin lapset, seksin kautta. Mutta Jumalan Laki oli Kristuksen kautta, joka oli Aabrahamin Kuninkaallinen Siemen, jotta koko Israel olisi pelastettu armosta. Se tarkoittaa, että kaikki, jotka ovat Kristuksessa, ovat pelastetuja. Se on Jumalan toinen liitto. Mutta kaikki nämä asiat olivat valokuvia Kristuksesta.

26   Huomatkaa nyt toinen jae täällä 5. Mooseksenkirja 16: “Palvokaa siinä paikassa, jonka Minä olen valinnut.” Hän sanoi: “Sinun tulee palvoa Jumalaa siinä paikassa, jonka Minä olen valinnut”eikä minkä joku muu on valinnut, “vaan siinä, minkä Minä olen valinnut.”

Jos nyt Jumala valitsi paikanniin meidän on hyvä löytää sen, mitä Hän on sanonut siitä, ja missä se on. Minä haluan löytää sen, koska minä totisesti haluan palvoa Häntä.

Me kaikki olemme täällä tänä iltana palvoaksemme Häntä. Me istumme täällä tänä iltana metodisteina, baptisteina, katolisina, Jehovan Todistajina, Kristillisen Tieteen edustjaina, ja kaikkea muuta, mutta me kaikki etsimme jotakin.

Me haluamme tietää Totuuden. Raamattu sanoo: “Te olette tunteva Totuuden, ja Totuus on tekevä teidät vapaaksi.”

Joku, te ette voi tietää, mitä te teette, ettekä tiedä, miten se tehdään, ellette tiedä, kuinka tehdä se, tai mieluumminkin, te ette tiedä, mitä tehdä, ennen kuin tiedätte, kuinka se tehdään. Teidän täytyy tietää, mitä te teette ja miten se tulee tehdä.

27   Tämä osoittaa meille, että Jumalalla on kohtaamispaikka Hänen palvojiaan varten yhdessä määrätyssä paikassa, ja vain tuossa paikassa Jumala kohtaa ne, jotka Häntä palvovat.

28   Nyt, myöskin, Hän sanoi tulevansa panemaan Nimensä tuohon paikkaan, jonka Hän on valinnut Hänen palvojiaan varten. Tutkikaamme nyt, löytääksemme Kirjoitusten kautta, missä tämä paikka on. Varmasti, jos Jumala sanoi, että Hän tulisi panemaan Nimensä siihen paikkaan, minkä Hän on valinnut kohdatakseen ihmiset, jotka palvovat Häntä, niin sen täytyy olla Raamatussa, sillä se oli kaikkia aikoja varten.

29   Ja suuri muuttumaton Jumala ei voi muuttua. Ihminen muuttuu. Mutta te voitte laskea elämänne kaiken sen varaan, mitä Jumala koskaan on sanonut minään aikana, koska se on Totuus. Se on Totuus. Raamattu on ainoa asia, mihin minä voin panna luottamukseni, koska ihmisen sana pettää, mutta Jumala on yli kaiken.

Tänä vuonna minun tulisi tietää enemmän kuin tiesin viime vuonna, ja samoin myös tulisi teidänkin. Me olemme rajallisia, joten me voimme saada lisää tietoa.

Mutta Jumala on ääretön. Ja ollessaan ääretön Hän ei voi saada lisää tietoa. Hän on alusta alkaen täydellinen, ja jokaisen päätöksen täytyy olla tarkalleen oikea.

30   Ja samalla tavoin kuin Jumala on toiminut kerran, Hänen on toimittava iäti tai muuten Hän toimi ensimmäisellä kerralla väärin. Jos Jumala koskaan on vastaanottanut ihmisen, joka on tullut Hänen luokseen pelastuakseen, niin samalta pohjalta kuin Hän hyväksyi hänet, Hänen täytyy hyväksyä kaikki muutkin. Se on oikein. Jos ihminen koskaan on tullut Jumalan tykö Jumalallista parantumista varten, ja Jumala vastaanotti hänet määrätyltä pohjalta, niin seuraavan ihmisen tullessa Hänen täytyy vastaanottaa hänet samalla tavalla tai Hän teki väärin hyväksyessään ensimmäisen ihmisen. Jumala on valmistanut perustan, missä Hän kohtaa ihmisen. Hän valmisti perustan, jonka Hän tulisi tekemään ja kuinka Hän tulisi tekemään sen, ja se tapahtui karitsan uhriveren kautta Eedenin puutarhassa. Jumala ei ole milloinkaan, yhtään kertaa muuttanut sitä.

31   Hän päätti, miten Hän tulisi pelastamaan ihmisen. Me olemme tänään yrittäneet kouluttaa ihmistä siihen. Me olemme yrittäneet kouluttaa ja kirkkokunnallistaa heitä ja yrittäneet tehdä kaikkia näitä muun tyyppisiä asioita kuten tuoda heidät sisälle kädenpuristuksella, kastamalla heitä sisälle, ja kaikilla muilla mahdollisilla tavoilla, tuoda heidät sisälle suosituskirjeellä. Mutta silti se pysyy samanaJumala kohtaa ihmisen Karitsan vuodatetun Veren alla. Veri oli Jumalan tapa alussa ja Veri on Jumalan tie tänään. On hyvä katua ja tehdä kaikkia näitä asioita, mutta pelastus tulee vain Veren kautta. Veri on ainoa tapa, minkä Jumala valitsi pelastaakseen ihmisen ja Hän ei voi muuttaa sitä.

32   Jobilla oli kyse samasta asiasta. Hän tiesi olevansa vanhurskas, koska hän oli uhrannut uhrin, jonka Jumala oli vaatinut häneltä.

33   Tutkikaamme nyt, jotta voimme nähdämikä tämä paikka on, paikka johon Hän pani Nimensä. Sitten jos me löydämme, mikä Jumalan Nimi on, ja minne Hän pani sen, niin kuin olemme löytäneet sen, meillä on tuo palvonnan paikka.

Kaikki nämä asiat tietenkin olivat tulevien asioiden varjoja. Koko Laki oli varjokuva tulevista asioista.

34   Aivan niin kuin kuu on varjokuva auringosta. Se palvelee auringon ollessa poissa, aivan samoin kuin Seurakunnan tulee palvella Jumalan Pojan poissa ollessa. Pojan ollessa poissa palvelee vähäisempi valo, seurakunta, uskovaiset, Jumalaa ja he antavat valoa silloin, kun Poika ei ole läsnä. Mutta kun aurinko nousee, te ette enää näe kuuta, koska se on laskenut. Sen valoa ei enää tarvita, koska se saa valonsa vain välillisesti auringosta. Samalla tavoin kuin aviomies ja vaimo, aurinko ja kuu, niin samoin on Kristus ja Seurakuntakin.

35   Nyt me näemme että nämä asiat, kuten jokainen uhri, juhla ja kaikki muu Vanhassa Testamentissa olivat varjokuvia Kristuksesta. Ja tässä me tulemme löytämään oikean palvonnan paikan, kun me menemme takaisin tänne Vanhaan Testamenttiin, missä nämä asiat annettiin, ja jotta voimme nähdä, mitä nämä asiat olivat.

36   Kun varjo kulkee lattian ylitse, te voitte sanoa onko se mies, nainen, eläin tai mitä se onkin, koska se heittää varjon lattialle. Ja tuon varjon lyhentyessä, varjon ollessa negatiivi, ja negatiivia ei voi olla ilman positiivia. Sen tähden, kun positiivi tulee lähemmäksi negatiivia, negatiivi tulee positiivin nielemäksi. Varjo ja positiivi tulevat yhteen, ja silloin ne muodostavat positiivin.

Ja jos kaikki vanhat asiat”, niin kuin Raamattu sanoo, olivat “Vanhassa Testamentissa tulevien asioiden varjoja, niin silloin Kristus oli tulevien asioiden varjo.

37   Niinpä me voimme nähdä Vanhan Testamentin esikuvien kautta, minne Hän valitsi, että Hän panee Nimensä. Kuten sanoin varjosta, joka ylittää lattia, että se on negatiivi ja on esikuva. Niinpä me palvojat voimme myös nähdä Vanhan Testamentin varjojen sulautuvan Uuden positiiviin.

38   Kaikki juhlat ja pyhäpäivät ja koko tabernaakkeli puineen ja kaikkineen oli esikuva Kristuksesta. Kaikki uhrit kaikki lait, kaikki oli esikuvaKristuksesta. Olemme käyneet sen lävitse kerta toisensa jälkeen täällä tabernaakkelissa.

Sitten me voimine nähdä tästä, että jokainen uskontunnustus, seurakunta ja kirkkokunta on jäänyt kauaksi taakseNe eivät edes ole mukana kisassa. Jokainen uskontunnustus, jokainen seurakunta ja jokainen kirkkokunta on jätetty täysin ulkopuolelle. Niille ei löydy lainkaan sijaa.

39   Minkäänlaista muuta seurakunnan esikuvaa ei löydy Vanhassa Testamentissa, eikä missään Raamatussa, kuin Baabelin tornipakotettu yhteenliittyminen. Se on ainoa asia, mikä on esikuvana tuosta yhteenliittymisestä. Koska Nimrod, tuo paha mies, teki sen pakottamalla kaikki pienet maat tulemaan yhteen paikkaan tämän suuren tornin rakentamiseksi. Tietenkin se oli uskonnollista palvontaa, mutta sitä ei löytynyt Jumalan Sanasta. Niinpä te näette siinä kirkkokunnallisen uskonnon esikuvan Vanhassa Testamentissa, Baabelin torni. Ja tämä uskonto oli tietenkin uskonto, mutta ei Jumalan Sanan uskonto.

40   Jumala ei tehnyt valintaansa pannakseen Nimensä yhteenkään kirkkokuntaan. Haluaisin sen raamatunpaikan, joka sanoisi, että niin olisi. Minä tiedän heidän väittävän, että Hän on pannut niin, mutta Hän ei ole tehnyt niin. Hän ei voi panna Nimeänsä useisiin paikkoihin, koska Hän sanoi panevansa Nimensä yhteen paikkaan, ja jokainen kirkkokunta haluaa sanoa, että he ovat tuo paikka, mutta niin ei ole.

Minne Hän sitten pani Nimensä?

41   Mikä ensinnäkin on Hänen Nimensä? Meidän täytyy ensin tietää mikä Jumalan Nimi on, ennen kuin voimme löytää paikan minne Hän on pannut Sen.

Nyt, me huomaamme, että Hänellä on monia titteleitä. Häntä kutsuttiin “Isäksi”, mikä on titteli; Häntä kutsuttiin “Pojaksi”, mikä on titteli; Häntä kutsuttiin “Pyhäksi Hengeksi”, mikä on titteli; Häntä kutsutaan “Saaronin Ruusuksi”, mikä on titteli; “Laakson Liljaksi, mikä on titteli; “Aamutähti“Jehova-jireh”, “Jehova-rapha”, seitsemän erilaista yhdyssanallista lunastavaa nimeä, mutta kaikki ne olivat titteleitä! Yksikään niistä ei ollut nimi.

Mutta Hänellä on Nimi.

42   Kun Hän kohtasi Mooseksen, Hänellä ei vielä ollut Nimeä. Hän sanoi Moosekselle: “MINÄ OLEN tuo MINÄ OLEN.” Ja kun Jeesus maan päällä ollessaan puhui Johanneksen 6. luvussa, Hän sanoi: “MINÄ OLEN tuo MINÄ OLEN.”

He sanoivat: “Mitä, sinähän olet mies etkä ole vielä viittäkymmentä ja sanot nähneesi Aabrahamin?”

43   Hän sanoi: “Ennen kuin Aabraham oli, MINÄ OLEN.” MINÄ OLEN oli tuo Tulipatsas siellä palavassa pensaassa Mooseksen päivinä, MINÄ OLEN tuo MINÄ OLEN.

44   Ja me voimme todeta, että Jeesus myös sanoi: “Minä tulin Isäni Nimessä, ja te ette vastaanottaneet Minua.” Silloin Isän Nimen täytyy olla Jeesus. Kyllä vaan. Isän nimi on Jeesus, koska Jeesus sanoi heille: “Minä kannan Isäni Nimeä. Minä tulen Isäni Nimessä, ja te ette vastaanottaneet Minua.” Siten Hänen Nimensä oli Jeesus.

Ja Gabriel kutsui Hänet Jeesukseksi, profeetat kutsuivat Häntä Jeesukseksi, ja Hän oli ehdottomasti Jeesus. Jopa ennen Hänen syntymäänsä pyhä profeetta kutsui Häntä Nimellä Immanuel, mikä tarkoittaa “Jumala meidän kanssamme”. Ja Jumala tuotiin ilmi lihassa ottaakseen pois maailman synnin, ja tehdessään niin, Hänelle annettiin Nimi Jeesus. Niinpä Jeesus on tuo Nimi!

Ja tuo Nimi asetettiin Mieheen, ei seurakuntaan, ei uskontunnustukseen eikä kirkkokuntaan, vaan Mieheen. Jumala valitsi niin, että asettNimensä Jeesukseen Kristukseen. Niinpä me näemme, että Hän tulee Jumalan palvonnan paikaksi, jossa te palvotte Häntä.

45   Jopa ennen Hänen syntymäänsä Häntä kutsuttiin Nimellä JeesusOli tärkeätä, että Häntä tultaisiin kutsumaan Nimellä Jeesus, Jumalan Poika, joka Hän oli, että Enkeli Gabriel antoi tuon Nimen Hänen äidilleen.

46   Siinä se sitten meillä on. Se yksin on sitäHän yksin on Jumalan valitsema palvonnan paikka. Jumalan valitsema paikka ihmisen kohtaamiseen ei ollut seurakunnassa, ei kirkkokunnassa, ei uskontunnustuksessa vaan Kristuksessa. Ja ainoa paikka, jossa Jumala tulee kohtaamaan ihmisen, ja missä hän voi palvoa Jumalaa, on Kristuksessa. Se on ainoa paikka. Ei ole väliä sillä, oletteko te metodisti, baptisti, katolilainen, protestantti, tai mitä hyvänsä te saatatte olla, on vain yksi paikka, jossa te voitte oikealla tavalla palvoa Jumalaa, ja se on Kristuksessa.

Roomalaiskirje 8:1 sanoo: “Sen vuoksi ei ole nyt tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, jotka eivät vaella lihan mukaan, vaan Hengen mukaan.” Se on Evankeliumia.

47   Me voimme olla eri mieltä uskontunnustuksista ja ihmistekoisista teorioista. Jos te menette metodistiseurakuntaan, teidän täytyy olla metodisti; baptistikirkkoon mennessä baptisti; katoliseen kirkkoon mennessä katolilainen; mutta kun te olette kastetut Kristukseen ja tulleet Hänen Ruumiinsa jäseniksi, niin silloin ei ole mitään erotusta. Väliseinä on revitty maahan, ja te olette vapaa, koska te olette Kristuksessa Jeesuksessa. Ja kun te olette Kristuksessa Jeesuksessa, te palvotte Jumalaa Hengessä ja Totuudessa. Jumalan suunnitelma teitä varten on, että te palvotte Häntä Kristuksessa Jeesuksessa.

48   Ei yksikään kirkkokunnallinen seurakunta voi väittää tätä itsestään, kukaan ei voi tehdä sitä. Kuinka te uskaltaisitte väittää sellaista? Sellaisen tekeminen olisi antikristuksen henki, joka ottaisi pois Kristuksesta. Te ette voi tehdä sitä. Kristus on ainoa paikka, missä Jumala kohtaa palvojat.

49   He sanovat tänään… Eräs mies puhui minulle jokin aika sitten Beaumontissa, Texasissa. Hän sanoi: “Herra Branham, jos sinun nimesi ei ole meidän seurakuntamme kirjassa, sinä et voi mennä Taivaaseen.” Voisitteko te koskaan ajatella sellaista! Älkää uskoko senkaltaista asiaa! He ajattelevat, että teidän täytyy kuulua tuohon määrättyyn seurakuntaan, tai te ette voi mennä Taivaaseen. Se on väärin! Uskoa sellaista on antikristus. Haluan sanoa tämänJos te uskotte sellaista henkeä, te olette kadotettu. Se on hyvä merkki siitä, että te olette kadotettu, koska se ottaa pois sen, minkä Jumala teki. Jumala ei koskaan pannut Nimeään yhteenkään seurakuntaan. Hän pani Sen Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, kun Hän ja Hänen Poikansa tulivat Yhdeksi. Se on väärentämätön palvonnan paikka. Muuta perustusta ei ole laskettu, ei mitään muuta Kalliota.

Kristuksella, järkkymättömällä Kalliolla minä seison,
kaikki muu on upottavaa hiekkaa.

Kirkkokunnat tulevat murtumaan ja putoamaan pois, kansakunnat tulevat häviämään, mutta Hän on pysyvä iankaikkisesti. Ei ole muuta paikkaa, jonka ihmiset voisivat löytää palvoakseen Jumalaa, kuin Kristus Jeesus; paikkaa jossa Jumala vastaisi heille.

Se on ainoa paikka. Ainoa paikkajonka Jumala valitsi pannakseen siihen Nimensä, ja se on ainoa paikka, jossa Hän kohtaa palvojan. Te olette kadotetut, jos uskotte mitään muuta.

50   Huomatkaa, kaikki seitsemän juutalaisuuden juhlaa pidettiin samassa paikassa. He eivät koskaan pitäneet yhtä juhlaa täällä metodisteja varten ja yhtä taas täällä baptisteja varten, yhtä tuolla presbyteerejä varten, yhtä täällä takana katolilaisia varten ja yhtä protestantteja varten. Kaikki seitsemän juhlaa pidettiin samassa paikassa.

51   mä tässä on hyvin kaunis esikuva. Olemme juuri käyneet lävitse Seitsemän Seurakuntajaksoa, ja se osoittaa, että Jumala pitää kaikki Seitsemän Seurakuntajaksoa Sanassa, sillä jokainen Seurakuntajako tuotti osan tuosta Sanasta, ja milloin se vain tuotti sen, he näkivät Valon.

Aivan kuten nuo ihmiset, jotka ensin löysivät kasteen Jeesuksen Nimessä. Mitä he tekivät? He tekivät siitä kirkkokunnan, ja se kuoli juuri sinne, ja Jumala liikkui ulos johonkin muuhun. Hän ei tule koskaan pysymään yhdessäkään noissa uskontunnustuksista ja uskonkappaleista. Hänellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Jumalassa ei ole mitään vääristeltyäJumalan Sana on pyhä ja väärentämätön. Kristus on Jumalan palvonnan keskipiste, Hän on Jumala.

52   Kaikki seitsemän juhlaa täytyy pitää tässä yhdessä paikassa. Te ette voi pitää juhlaa missään muussa paikassa. Kaikki vuoden seitsemän juhlaa täytyy pitää yhdessä paikassa. Sen vuoksi kaikkien Seitsemän Seurakuntajakson täytyi tulla yhdestä paikastajoka oli Kristus puhumassa kaikissa Seitsemässä Seurakuntajaksossa. Se on tarkalleen oikein, se oli esikuva Seitsemästä Seurakuntajaksosta, mutta he tekivät siitä kirkkokuntia.

53   Katsokaamme nyt toista esikuvaa ollessamme tässä, joka on pääsiäisuhri, varjokuva Jeesuksesta. Me panemme tässä merkille veriuhrin kuolemisen kautta. Veren uhraaminen oli varjokuva Kristuksesta. Voisiko kirkkokunta vuotaa verta? Voitteko te ajatella verta vuotavaa seurakuntaa, voitteko ajatella kirkkokunnan vuotavan verta? Tietenkään ette. Tarvittiin verta, jotta se voisi vuotaa. Tässä Jeesus tulee näkyviin Karitsana. Karitsa oli esikuva Kristuksesta, Kristuksen varjokuva, koska Hän oli Jumalan Karitsa, jonka Johannes esitteli, joka ottaisi pois maailman synnin. Me löydämme Jeesuksen tulevan näkyville täällä 2. Mooseksen kirjan 12. luvussa.

54   Huomatkaa, se oli ainoa paikka, johon kuolema ei voinut iskeä. Kuoleman ollessa iskemäisillään maata täytyi olla määrätty paikkakaikki sen ulkopuolella kuoli! Vain yksi paikka. Eikä se merkinnyt yhtä taloa, vaan tuo paikka oli se, missä karitsa oli tapettu. Missä karitsan veri oli, siellä kuoleman enkeli ei voinut iskeä, koska se oli tuo paikka, johon Jumala oli pannut Nimensä. Ja tuo karitsa nimettiin siellä aivan alussa. Huomatkaa, se oli yksi ainoa paikka, jossa kuolema ei voinut iskeä.

55   Ja nyt samoin on tänään. On vain yksi paikkajohon hengellinen kuolema ei voi iskeäse on Sana. Kuolema ei voi iskeä Sanaan, koska Se on Jumalan Elävä Sana.

Mutta kun te panette uskontunnustuksia Sen yhteyteen, Sana lähtee ulos ollakseen oma itsensä. Se erottautuu samoin kuin vesi erottuu öljystä. Te ette voi sekoittaa niitä yhteen. Sen vuoksi, kun uskontunnustus tulee kirkkokuntaan, te näette, että he kaikki menevät sen perässä, ja Sana kuolee ja jatkaa eteenpäin jonkun muun kanssa ja lisääntyy itsekseen ja lisää vauhtia mennessään Vanhurskauttamisesta, Pyhitykseen, Pyhän Hengen kasteeseen ja sitten ulos sisälle jyvään. Näettekö polun, jota Jumala on kulkenut, kun Hän on tuonut Nimensä koko ajan eteenpäin samalla tavalla, koska Hän on Sana.

Huomatkaa, Se ei voi kuolla. Elämän Sana ei voi kuolla.

56   Pankaa merkille, kuinka täydellistä se on. Kuoleman enkeliä ei kielletty iskemästä Egyptiä, suuria älykkäitä ihmisiä. Sitä ei kielletty iskemästä sen pyhää maata, rakennuksia, mitään paikkaa eikä ketäänvaan ainoastaan paikkaa, jossa karitsa oli, se ei voinut iskeä.

Kuolema ei voi iskeä tässä Jumalan valmistamassa paikassa, ja se on Karitsassa.

57   Huomatkaa, sitä ei kielletty edes iskemästä Israelia tai sen heprealaisia pappeja eikä mitään heidän kirkkokunnistaan. Kaiken täytyy olla Jumalan valitsemassa paikassa, tai kuolema iskee.

58   Seurakunta, missä tahansa te olette, mihin te kuulutte, sillä ei ole merkitystä, mutta yksi asia teidän täytyy tietää. Teidän täytyy olla Kristuksessa tai te olette kuollut. Te ette voi elää Hänen ulkopuolellaan. Teidän seurakuntanne saattaa olla aivan kunnossa rakennuksenateidän yhteytenne ihmisiin voi olla kunnossa, mutta kun te kiellätte Ruumiin, Veren, Jeesuksen Kristuksen Sanan, te olette kuollut sillä hetkellä, kun te sen teette. Se on Jumalan valitsema palvonnan paikka. Juuri siellä Hänen Nimensä on. Sen Hän valitsi paikaksi, johon Hän pani Nimensä, ei seurakuntaan, vaan Poikaan, Jeesukseen Kristukseen.

59   Huomatkaa, turvassa ollaan vain Hänen valitsemassaan paikassa, Hänen Karitsassaan ja Karitsan Nimessä.

60   Huomatkaa, kyseessä oli uros karitsa, ei naaras. Ei seurakunnan vaan Hänen Nimensä, ei seurakunnan nimi, seurakunta on nainen. Hän ei tulisi kohtaamaan ihmis seurakunnan, naisen, nimessä, vaan Hänen Nimessään, Miehen, Karitsan.

61   Me sanomme: “Seurakunta, suuri ja väkevä seurakunta teki tämän ja se teki tuon. Se on kestänyt myrskyt. Meidän väkilukumme on lisääntynyt. Meitä on valtavan paljon. Me olemme väkevä seurakunta. Se on suuri asia.”

Mutta Jumala ei koskaan puhunut mitään “naisestaHän sanoi: “Mies.” Hän, Karitsa, on kohtaamispaikka eikä seurakunta. Ei naisen nimi vaan Miehen Nimi! Hän ei pannut naisen, seurakunnan, nimeä minnekään, vaan Hän pani Hänen Nimensä! Hänessä!

Tästä syystä, kaikki se, mitä me teemme sanalla tai teolla, meidän tulee tehdä se kaikki Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jos me rukoilemme, meidän täytyy rukoilla Jeesuksen Nimessä. Jos meillä on pyyntö, meidän täytyy pyytää sitä Jeesuksen Nimessä. Jos me kävelemme, me kävelemme Jeesuksen Nimessä. Jos me puhumme, me puhumme Jeesuksen Nimessä. Jos me kastamme, meidän täytyy kastaa Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Sillä kaikki, mitä te teette sanalla tai teolla, tehkää se Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

62   Eräs mies sanoi minulle kerran keskustellessamme siitä, hän sanoi: “Veli Branham, minun vaimollani on minun nimeni.” Hän on saarnaaja ja saattaa istua täällä nyt. Kutsun häntä nimellä Jones, koska hän ei ollut Jones. n sanoi: “No niin, hänen ei tarvitse nousta ylös aamulla, ottaa luutaa ja sanoa: ‘Nyt minä lakaisen lattian Jonesin nimessä ja pesen tiskit Jonesin nimessä ja paikkaan vaatteita Jonesin nimessä.’” Hän sanoi: “En usko, että tarvitsee sanoa yhtään mitään nimeä.”

Minä sanoin: “Minä uskon, että tarvitsee.” Kyllä vaan.

Ja hän sanoi: “Mutta hänen ei tarvitse sanoa sitä. Kaiken, minkä hän tekee, hän alun perinkin tekee Jonesin nimessä.”

63   Minä sanoin: “Mutta sinä et tavannut häntä ensi kertaa kadulla ja sanonut: ‘Tulehan nyt Jones.’ Hänen täytyi ensin tulla seremonian kautta, avioliitto seremonian kautta Jonesiksi. Jos ei hän tehnyt niin, niin sinä elät aviorikoksessa. Ja jos sinut on kastettu millään muulla tavalla kuin Jeesuksen Kristuksen Nimessä, niin se on aviorikoksellinen kaste, jota ei löydy Raamatusta.”

SilläKaikki mitä te teette sanalla tai teolla, tehkää se kaikki Jeesuksen Nimessä.” Sen jälkeen te teette… Mutta ensin teidän täytyy tulla Hänen Nimessään.

64   Tässä rakennuksessa on monia hienoja naisia tänä iltana, hienoja, uskollisia naisia, mutta täällä on vain yksi rouva William Branham. Hän on tuo yksi, joka menee kotiin minun kanssani. Hän on se, hän on minun vaimoni.

65   Maailmassa on hienoja seurakuntia ja hienoja ihmisiä, mutta on vain yksi Neiti Jeesus Kristus, ja sen Hän tulee noutamaan. Siinä Hänen Nimensä on. Siinä on Hänen palvontansa, Morsiamessa, ja yksin Hänessä. Se on totta. Oi, kyllä vaan. Me toteamme sen olevan totta.

66   No niin, tästä syystä kaiken sen, minkä me teemme sanalla tai teolla, me teemme sen Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

“Ei ole mitään muuta Nimeä Taivaan alla annettu, jossa voi pelastua kuin Jeesuksen Kristuksen Nimi.” Apostolien tekojen 4. luvussa sanotaan: “Sillä tietäkää se, ettei ole annettu toista Nimeä Taivaan allajossa ihmisen voi pelastua, ainoastaan yksi Nimi, Jeesus Kristus.” Aamen! Toivon, että käsitätte sen! Jeesuksen Kristuksen Nimi.

Korkein Taivas on nimitetty Hänen Nimensä perusteella. Koko perhe Taivaassa on nimeltään Jeesus. Ja koko perhe maassa on nimeltään Jeesus, Raamattu sanoo niin. Niinpä se on Jumalan valitsema Nimi, ja paikka minne Hän pani Sen. Se on Hänen palvontansa paikka Jeesuksessa Kristuksessa. Me tiedämme asian olevan niin. Ei ole muuta palvonnan paikkaa kuin yksin Hänessä.

67    “Ei ole muuta Nimeä annettu Taivaan alla ihmisten keskuudessa, jossa hen voisivat pelastua. Hänen Nimensä on Jumalan lunastuksen Nimi. Jumalalla on nimi Jehova-jireh, Jehova-rapha, Jehova-jireh, “Herra antaa anteeksi kaikki syntisi,” Jehova-rapha, “Herra parantaa kaikki sairautesi.” Hänellä oli monia titteleitä, mutta Hänellä on yksi Lunastuksen Nimi, joka kuuluu ihmissuvulle, ja se on Jeesuksen Nimi. Se on Hänen Nimensä, ja Hän valitsi panna. Minne Hän pani sen? Hän pani sen Kristukseen.

68   On kuolemaksi luottaa mihinkään seurakunnan nimeen, uskontunnustukseen tai titteliin. Jos luotatte siihen että metodistiseurakunta vie teidät Taivaaseen, te olette kadotettuja. Jos luotatte helluntailaisiin, helluntaiseurakuntaan, että se veisi teidät Taivaaseen, te olette kadotettujaBaptisti-, luterilainen, presbyteeri-, katolinen tai mikä muu seurakunta tahansa, jos te luotatte heidän nimeensä tai heidän titteliinsä, tai heidän uskontunnustukseensa, te olette kadotettuja

Koska te ette voi edes palvoa, ennen kuin te ensin tulette palvonnan Paikkaan. Aamen! Ainoa paikka, missä Jumala kohtaa palvojan, on se, minne Hän valitsi pannakseen Nimensä. Jos te luotatte mihinkään muuhun, te tulette kuolemaan.

69   Tässä on toinen varjokuva Jeesuksesta, minulla on merkattuna raamatunpaikka tänne. Hänen täytyy olla virheetön. Paikka, johon Hän panee Nimensä, tämä Karitsa, sen täytyy olla virheetön.

No niin, mihin kirkkokunnalliseen järjestelmään te voitte kohdistaa sen? Mihin seurakuntaan? Katoliseen, protestanttiseen, juutalaiseen, mikä hyvänsä se onkin, mihin järjestelmään tai kirkkokuntaan te voitte samaistaa sen, mikä niistä on virheetön? Se kaikki on kielletty ja hyljätty.

Mutta on olemassa Paikka. Hallelujaa! Tuo Paikka on Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on virheetön. Hänessä ei ole vikaa.

Te ette voi asettaa sitä niihin. Kaikki nämä ihmiset, jotka yrittävät tehdä niin sanomalla, että heidän seurakuntansa on ilman vikaa, ja kaikkea muuta sellaista, ne ovat saastaisia, Sanan rikkojia, puolikuolleita laodikealaisia uskontunnustuksineen, jotka eivät ole Totuus. Mutta jopa Hänen vihamiehensä Pilatus sanoi: “Minä en voi löytää mitään vikaa Hänessä.” Hänen vihollisensa todistivat, että Hän oli virheetön. Te ette voi osoittaa, että Hänessä on minkäänlaista syntiä.

70   Hän sanoi päivänsä papeille: “Kuka teistä voi syyttää Minua synnistä? Kuka teistä voi osoittaa Minulle, että Minä olen syntinen?”

Sanokaa minulle yksi seurakunta, joka voi sanoa, että se ei koskaan ole tehnyt mitään väärin. Rehellisesti sanoen siellä tuskin on yhtään, joka ei olisi tehnyt murhia ja melkeinpä kaikkea, mitä almanakkaan on kirjoitettu. Sitten ne yhä kutsuvat itseään… Ei, Jumalan kohtaamispaikka palvontaa varten ei ole uskontunnustuksessa tai kirkkokunnassa.

71   Ystäväni, en halua loukata tunteitanne, mutta minulla on velvollisuus Sanomaa kohtaan, ja tuo Sanoma on: “Tulkaa ulos tästä sekasotkusta!. Ja jos pyydän teitä tulemaan ulos, niin minne voisin viedä teidät? Veisinkö teidät Branham Tabernaakkeliin? Se on yhtä paljon väärässä kuin nuo muutkin.

Mutta on yksi paikka, jonne voin viedä teidät, paikka, jossa te olette turvassa ja suojassa kuolemaltaja se on Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan palvonnan paikassa. Se on paikka, jonka minä esittelen teille tänä iltanapaikka, johon Jumala pani oman Nimensä ja missä Hän lupasi kohdata jokaisen henkilön, joka sinne tulee. Siellä, KristuksessaHän tulisi palvomaan ja aterioimaan hänen kanssaan. Ei seurakunnassa, ei tabernaakkelissa.

Vaan Kristuksessa, joka on Jumalan Tabernaakkeli. Hän on paikka, johon Jumala itse tuli ja asui Hänessä. “Tämä on Minun rakas Poikani, jossa Minä olen mielistynyt asumaan.” Siinä Jumala asui ja asetti siihen Nimensä, Jeesuksen Kristuksen. Siispä Hänen Nimensä pantiin Mieheen, Hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, jossa Hän itse majaili.

Tuo maja oli kuvattuna vanhoissa juhlissa vanhana Jerusalemina. Vanha temppeli oli sen esikuva. Kun savu tuli sisälle tuona päivänä, kun Liiton Arkki vietiin sisälle ja asetettiin paikoilleen, ja Jumalan Äänen kuultiin tulevan siitä.

Niin myös Jumalan Äänen kuultiin tulevan tuosta uudesta, Jeesuksen Kristuksen Tabernaakkelista, jonka esikuvana ja varjona tuo vanha, luonnollinen oli. Ja tullessaan Kristukseen Hän sanoi: “Tämä on Minun rakas poikani, jossa Minä olen mielistynyt asumaan. Ja paikka, mihin Minä valitsin panna Nimeni ja missä Minä kohtaisin ihmisen, ja missä Minua palvottaisiin.” Jumala valitsi tuon paikan. Eikä se ole missään kirkkokunnallisessa seurakunnassa vaan Jeesuksessa Kristuksessa. Kyllä vaan.

72   Kuten sanoi, Hänen täytyy myös olla virheetön. Yksikään kirkkokunta ei voi väittää olevansa sitä. Jos he tekevät niin, he ovat antikristus.

73   Nyt havaitsemme tässähuomatkaa jälleen varjokuva Hänestä. Karitsa tuli säilyttää. Tämä löytyy 2. Mooseksen kirjasta, jos haluatte merkitä sen muistiin, 2. Mooseksen kirja 12:3-6. Karitsatuli neljä päivää säilyttää, tutkia sitä, jotta nähtäisiin oliko se arvollinen uhrattavaksi. Se piti tutkia uudelleen ja uudelleen neljän päivän aikana, jotta nähtäisiin oliko se virheetön, jotta nähtäisiin oliko siinä sairautta tai mitään muuta vikaa. Sitä piti pitää neljä päivää.

74   Nyt huomatkaa, joku on saattanut ajatella, että se tapettiin neljäntenätoista päivänä, mutta muistakaa, he ottivat tuon karitsan kuukauden kymmenentenä päivänä ja tappoivat sen neljäntenätoista, mikä merkitsee sitä, että sitä pidettiin neljä päivää.

75   Nyt Jeesus, Jumalan Nimi, Karitsa, meni sisälle Jerusalemiin eikä tullut enää ulos ennen kuin Hänen kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Hän oli arvostelijoiden silmälläpidon alaisena neljä päivää ja neljä yötä. Kuinka täydellinen tuon Karitsan esikuva olikaan! Hänet pidettiin neljä päivää. Siihen aikaan Pilatus sanoi: “En voi löytää Hänestä mitään vikaa.”

76   Toinen varjokuva Hänestä: yhtään Hänen luutaan ei voitu rikkoa, aivan täydellisesti samalla tavoin kuin silloin, kun he tappoivat uhrin. He eivät saaneet rikkoa yhtään luuta. Jos he tekivät niin, se hylättiin. Ja he olivat jo valmiina rikkomaan luut Kristuksen jaloissa, kun he sanoivat: “Hän on jo kuollut.” He lävistivät Hänen kylkensä ja löysivät Verta ja vettä.

77   Huomatkaa jälleen tässä oleva toinen suuri asia. Minä en mene sen ohitse, koska tuo jauhouhri edusti Häntä.

Muistan, kuinka heillä kerran Raamatussa oli koulu, jota kutsuttiin profeettakouluksi, ja se oli melkoinen koulu. Ja me näemme, että eräänä päivänä, kun Elia meni tuohon kouluun, he pyysivät häntä lähtemään pois ja sanoivat: “Kun sinä olet paikalla, niin asiat tulevat liian suoraviivaisiksi.”

Niinpä he halusivat hänen menevän pois. Ja he menivät ulos noutaakseen hänelle päivällistä, ja joukko pappeja tai profeettoja meni ulos hakemaan hieman herneitä valmistaakseen hänelle päivällisen. Ja he menivät ja keräsivät suuren sylillisen niitä ja tulivat takaisin. Ne olivat villejä myrkyllisiä kurkkuja, ja he heittivät ne pataan. Ja padan alkaessa kiehua joku sanoi: “Voi, padassa on kuolema! Nyt me emme voi syödä sitä.”

Ja Elia sanoi: “Tuokaa minulle kourallinen jauhoja.” Ja hän otti jauhot ja heitti ne pataan ja sanoi: “Syökää, pata on parannettu.”

78   Jauhouhri oli Kristus. Jokaisen pienen hiukkasen täytyi olla samalla tavoin, jokaisen osan jauhosta tuli olla jauhettu samalla tavoinjoka osoittaa sen, että Hän on Parantaja ja ottaa pois kuoleman ja korvasen Elämällä, noiden kahden lain mukaan. Hallelujaa! Kun Kristuksen tulesisälle sinne, missä kuolema on, Elämä tulee sinne sisälle. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja missä kuolema oli, sinne tuli Elämä, koska Kristus tuotiin sisälle, tuo Jauhouhri.

79   Minkä suuren opetuksen näistä asioista saisimmekaan, jos ottaisimme aikaa tutkistellaksemme niitä. Huomatkaa nyt. Ei yksikään varjojen sana epäonnistu. Yksikään varjon sana ei ole koskaan epäonnistunut. Ne kaikki olivat täydellisiä esikuvia.

Hän on Jumalan valitsema palvonnan paikka, ja Jumalan Nimi on annettu Häneen. Hän on Jumalan palvonnan paikka, ja Jumalan Nimi on annettu Hänelle. Hän on Jumalan Sana ja Hän on Jumalan Nimi. Hän on sekä Jumalan Sana että Jumalan Nimi. Hän oli Sana lihaksi tehtynä. Hän oli Jumalan Sana, Jumalan Karitsa, Jumalan Nimi ja Hän oli Jumala. Hän oli ainoa Jumalan valitsema Jumalan palvonnan paikka.

80   Ja Jumala hylkää minkä tahansa muun paikan Jeesuksen Kristuksen sijasta. Te ette voi palvoa Häntä missä tahansa. Jeesus sanoi: “Turhaan he palvovat Minua opettaen oppina ihmisten käskyjä.” Tänään meillä on uskontunnustuksia ja opinkappaleita, jotka opettavat, että tämä on tie ja tämä on tie.

Ja Jeesus sanoi: “Minä olen Tie, Totuus ja Elämä, eikä kukaan voi tulla Minun tyköni muutoin kuin Minun kauttani.” Toisin sanoen: “Minä olen lammastarhan Ovi. Kaikki sen ulkopuolella ovat varkaita.” Hän on ainoa sisäänkäynti. Hän on OviHän on Tie, Totuus, Elämä, kaikki mitä siihen kuuluu, ainoa Sisäänkäynti, ainoa Paikka, ainoa Palvonta, ainoa Nimi.

Kaikki on sidottu Jeesukseen Kristukseen. Koko Vanha Testamentti on sidottu HäneenUusi Testamentti on sidottu Häneen, ja Seurakunta tänään on sidottu Häneen Hänen Käskynsä Sanalla. Ei ole olemassa toista paikkaa tai toista Nimeä, missä Jumala koskaan olisi luvannut kohdata ihmisen kuin vain Jeesuksessa Kristuksessa, Hänen valitsemassaan palvonnan paikassa.

81   Pankaa merkille, että Jumala lupasi kohdata Hänen palvojansa ainoastaan tässä yhdessä paikassa, ja se on Hänen itsensä valitsema, ei meidän valitsemamme, ei meidän ajatustemme mukaisesti vaan Hänen ajatustensa ja Hänen valintansa mukaisesti. Ja sen tulee olla paikka, jonka Hän valitsi pannakseen siihen Nimensä. Niinpä me olemme löytäneet Paikan, missä Hänen Nimensä oli, jonka Hän valitsi, oman valintansa perusteella.

82   Nyt kun me olemme löytäneet tuon paikan, mihin Hän pani Nimensä, joka tarkoittaa Kristusta Jeesusta, eikä ole olemassa toista paikkaa tai toista Nimeä. Oletteko te tyytyväisiä siihen? Sanokaa“Aamen!” [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Palvontaa missään muussa paikassa ei hyväksytä kuin vain Kristuksessa.

Te voitte tehdä parannuksente voitte tehdä senmutta te ette vielä palvo. Te vain pyydätte armahdusta. Pietari sanoi…

Tuona Helluntaipäivänä, kun he näkivät heidän kaikkien puhuvan kielillä, ja suurien merkkien ja ihmeiden tapahtuvan, ja seurakunnan alkaessa nauraa ja sanoa: “Nämä miehet ovat täynnä uutta viiniä. He toimivat kuin humalaiset ihmiset. He…” Neitsyt Maria ja he kaikki olivat yhdessä. Heitä oli satakaksikymmentä. He hoippuivat kuin humalaiset ja puhuivat kielillä. Ja he sanoivat: “Nämä miehet ovat täynnä uutta viiniä.”

83   Mutta Pietari nousi seisomaan ja sanoi: “Miehet ja veljet, nämä miehet eivät ole täynnä uutta viiniä, sillä tämä on vasta kolmas hetki päivästä. Mutta tämä on sitä, mistä profeetta Joel on puhunut sanoen: ‘Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että Minä tulen vuodattamaan Henkeni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat. Palvelijoideni ja palvelijattarieni päälle Minä tulen vuodattamaan Henkeni. Minä tulen näyttämään merkkejä ylhäällä taivaissa ja tulta maan päällä, tulipatsaita ja savupilviä. Ja on tapahtuva ennen suuren ja kauhistuttavaHerran päivän tulemusta, että kuka tahansa huutaa avuksi Herran Nimeä, hän on pelastuva.’”

84   Kun he kuulivat tämän, viilsi se heidän sydäntään, ja he kysyivät: “Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä?”

85   Pietari sanoi: “Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi, ja te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä lupaus on annettu kaikille tuleville sukupolville.” Nyt me huomaamme.

86   Me haluamme löytää tavan, miten me pääsemme Häneen. Kuinka me pääsemme sisälle tähän palvonnan Paikkaan? Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 12. luku selvittää sen. “Sillä yhden Hengen kautta, ei yhden seurakunnan, ei yhden uskontunnustuksen, ei yhden pastorin, ei yhden piispan, ei yhden papin, vaan yhden Pyhän Hengen kautta olemme kaikki kastetut yhteen Ruumiiseen, joka on Jeesuksen Kristuksen Ruumis, ja meillä on mahdollisuus jokaiseen lahjaan, mitä tuossa Ruumiissa on. Kyllä vaan! Ei mitään liittymistä tai uskontunnustusten lausumista, ei mitään ylöspumppaamista, ei alas laskemista, ei kädenpuristusta tai mitään muutakaan, vaan syntymän kautta meidät on kastettu Jeesuksen Kristuksen Ruumiiseen. Aamen! “Yhden Pyhän Hengen kautta meidät kaikki on kastettu yhteen Ruumiiseen.

87   Ja mikä on tuo Ruumis? “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi, ja Sana asui meidän keskuudessamme.” Kuinka me voimme olla tässä Ruumiissa ja kieltää yhden Sanan siitä tai laittaa Se pois jonnekin muualle, paikkaan, joka ei ole edes Ruumiissa. Kuinka me voisimme milloinkaan tehdä niin? Jumalan valitsema paikka.

88   Huomatkaa! Kun teidät on todella kastettu Häneen, niin todellinen todiste siitä on se, että te uskotte Häntä, Sanaa.

Kuinka voisitte olla osa Hänestä ja sitten kieltää Hänet? Kuinka voisin kieltää, ettei käteni olisi minun käteni? Jos teen niin, on järjessäni jotakin vialla. Jos ei järjessäni ole mitään vikaa, niin kuinka voisin kieltää käteni tai sen, että tämä on minun jalkani? Sellaisessa niin kutsutussa uskovaisessa on jotakin hengellisesti väärää.

89   Te ette voi kieltää yhtä kirjainta Hänestä, koska te olette tulleet osaksi siitä. Te olette osa Hänestä, koska teidät on kastettu Häneen Pyhällä Hengellä, joka toi teidät sisälle Jeesuksen Kristuksen Ruumiiseen. Kuinka kaunis asia!

90   Jumalalla oli määrätty kohtaamispaikka, hän kohtasi Aabrahamin, ja siinä Aabraham palvoi. Koko Testamentin läpi!

Ja Hän tulee tulkitsemaan hänen lupaamansa Sanan teissä. Käsitittekö sen? Tuon Sanan, jonka Hän lupasi täyttää tässä päivässä, jossa te elätte. Te tulette olemaan Jumalan kirjoitettuja kirjeitä, joita kaikki ihmiset lukevat. Ei sitä mitä te väitätte; vaan sitä, mitä Jumala tekee teidän kauttanne. Se tulee puhumaan äänekkäämmin kuin mikään, mitä te voitte väittää. Jumala sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Se puhuu teidän kauttanne.

91   Hän Sanoi, mitä tässä ajanjaksossa tulisi nyt olemaan. Tämän ajanjakson uskovaisten täytyy uskoa se, mitä Hän on luvannut tälle päivälle. Aivan samoin kuin heidän täytyi tulla sisälle arkkiin pelastuakseen tai lähteä ulos Egyptistä pelastuakseen, heidän nyt täytyy tulla sisälle Kristukseen pelastuakseen, sisälle Sana-Sanomaan, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

92   Kuinka te pääsette siihen sisälle? Kasteen kautta. Minkälaisen kasteen kautta, vedelläkö? Pyhän Hengen kasteella, yhden Hengen kautta me kaikki olemme kastetut sisälle tähän yhteen Ruumiiseen.

93   Ja Hänen luvattu Sana, Hän ei tule… Teidän ei tarvitse tulkita Hänen luvattua SanaansaHän tulee selittämään Sen teidän kauttannemiten te toimittesen minkä Hän on luvannut tehdä. Seurakunta, joka seuraa häntä, tulee olemaan niin paljon Hänen kaltaisensa, että ihmiset tulevat tietämään sen.

Katsokaa Pietaria ja Johannesta, kun heitä kuulusteltiin sairaan miehen parantamisesta portin luona, jota kutsuttiin Kauniiksi. Sanottiin, että nuo papit ymmärsivät, että he molemmat olivat tietämättömiä ja oppimattomia miehiä, mutta he panivat merkille, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa. Mistä syystä? He tekivät asioita, joita Hän oli tehnyt.

94   Hänen täytyi olla Isänsä asioita hoitamassa, ja tänään täytyy olla samoin.

95   Muistakaa nyt, Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Sillä Jumala kohtaa teidät Hänessä, tuossa ainoassa paikassa, sillä sen Hän valitsi paikaksi, jonne Hän panNimensä, Jeesukseen. Jeesus on Jumalan Nimi. Muistakaa, Isä, Poika, Pyhä Henki ovat titteleitä, jotka kuuluvat Jeesuksen Kristuksen Nimelle.

96   Kun Matteuksessa sanotaan: “Menkää sen tähden ja opettakaa kaikkia kansoja ja kastakaa heitä nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen.

Kuinka sitä onkaan tänään tulkittu väärin kun sanotaan: “Isän Nimessä, Pojan Nimessä, Pyhän Hengen Nimessä.” Sellaista ei ole edes kirjoitettu. Se on “Nimessä”, yksikkömuoto, “Isän, Pojan, Pyhän Hengen. Isä ei ole nimiPoika ei ole nimiPyhä Henki ei ole nimi. Ne ovat titteleitä.

Kymmenen päivää tämän jälkeen Pietari nousi seisomaan ja sanoi: “Tehkää parannus, joka ainoa teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä.” Tekikö hän silloin juuri vastoin sitä, mitä Jeesus oli käskenyt? Ei, vaan hän teki sen, mitä Hän oli käskenyt hänen tehdä. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimi on Herra Jeesus Kristus. Jokainen henkilö Uudessa Testamentissa oli kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

97   Ei yhtään henkilöä Raamatussa oltu koskaan kastettu titteleihin Isä, Poika ja Pyhä Henki. Sitä ei koskaan aikaisemmin ollut olemassa ennen kuin se pantiin Nikealaiseen uskontunnustukseen, Nikeassa, Roomassa. Se oli katolisen kirkon sääntö, ja te löydätte sille vahvistuksen katkismuksesta. Minulla on tuo kirja, Meidän uskomme tosiasiat, se on ehdottomasti roomalaiskatolinen uskontunnustus. He tulevat sanomaan teille, ettei sitä ole Raamatussa, mutta he sanovat, että heidän paavillaan on valta muuttaa nuo sanat, jos hän tahtoo. Minä olen eri mieltä siitä.

Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja “kuka tahansa ottaa yhden sanan pois Raamatusta”, Jeesus sanoi, “tai lisää yhden sanan Siihen, häneltä otetaan hänen osansa Elämänkirjasta.” Yksi sana, ei lausetta tai kappaletta, vaan yksi sana! Kuka tahansa ottaa yhden sanan…”

98   Alussa Jumala antoi Hänen ihmisilleen Sanansa suojamuuriksi. Yhden sanan väärin ymmärtäminen tuotti jokaisen kuoleman, jokaisen sydänsurun ja kaiken murheenEeva ei rikkonut lausetta, vaan sanan. Tämä tapahtui Kirjan alussa.

Kun Jeesus tuli Kirjan keskellä, niin mitä Hän sanoi? “On kirjoitettu, ettei ihminen elä yksin leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”

Sitten Kirjan lopussa, Ilm. 22. luku ja 18. jae, kaikkein viimeisimmässä Raamatun osassa, Jeesus itse  puhuu ja sanoo: “Minä todistan, että kuka hyvänsä, joka ottaa yhden sanan pois tästä Kirjasta tai lisää yhden sanan Siihen, hänen osansa otetaan pois Elämänkirjasta, koska hän on väärä profeetta ja on johtanut ihmiset harhaan, ja heidän verensä tullaan vaatimaan hänen kädestään.”

99   Meidän täytyy säilyttää tuo yksi palvonnan paikka, joka on Jeesus Kristus, Sana, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Aamen! Hyvä on. Muistakaa, ei ole yhtään toista kohtaamispaikkaa palvontaa varten, ei mitään muuta paikkaa. Jumala valitsi sen.

100   Johannes, siellä Uuden ja Vanhan Testamentin välissä. Kuunnelkaa ja huomioikaa tarkkaavaisesti nyt. Johannes, tuo suuri kotka, tuli lentäen erämaasta eräänä päivänä suuret siipensä levitettyinä ja laskeutuJordanin rannalle. Tuo suuri kotka profeetta, joka rakensi sillan Vanhan ja Uuden Testamentin välille ja kutsuheitä oikealta ja vasemmalta. Hän kutsui heitä parannukseen.

Ja fariseusten ja saddukeusten tullessa hän sanoi: “Älkää alkako sanomaan sisimmässänne‘Meillä on Aabraham isänämme’, sillä minä sanon teille, että Jumala kykenee näistä kivistä nostamaan lapsia Aabrahamille.” Oi, niin!

Kun hän alkoi levittää evankeliumiaan ja sanoa: ’’Teidän keskuudessanne seisoo Yksi, jota te ette tunne. Minä en ole vielä tunnistanut Häntä, mutta minä tulen tuntemaan Hänet, kun Hän tulee. Minä en ole arvollinen päästämään Hänen kenkiään, mutta Hän tulee kastamaan teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Ja Hänellä on viskimensä kädessäänHän tulee kokonaan puhdistamaan puimatantereensa ja Hän tulee polttamaan akanat sammumattomassa tulessa.”

101   Tuo suuri Evankeliumin kotka istui siellä kirkuen ulos suuret uhkauksensa. Ja tuo saasta, tai Herodes, tuon hetken hallitsija, joka oli nainut veljensä vaimontuli sinne ulos. Ja voisitteko te kuvitella tuon suuren Evankeliumin kotkan istuvan siellä ja pysyvän vaiti siitä!

Jotkut heistä sanoivat: “Älä nyt saarnaa Avioliittoa ja Avioeroa, Johannes, koska täällä istuu Herodes. ”

102   Kävellen suoraan hänen kasvojensa eteen hän sanoi: “Sinun ei ole laillista pitää häntä!” Kyllä vaan.

Mitä se oli? Hän oli erämaasta tullut kotka. Häntä ei oltu opetettu ihmisten alaisuudessa pelkäämään kirkkokunnallisia uhkauksia, vaan hänet oli koulutettu Kaikkivaltiaan Jumalan voiman alla tietämään, mikä olisi oikein. Hän tunsi Messiaan tunnusmerkin.

Hallelujaa! Tuo sana merkitsee: “Ylistys Jumalallemme!” Älkää pelätköen ole vielä koskaan vahingoittanut ketään. Minä en ole kiihottunuttiedän tarkalleen missä olen!

Oi, ajatellessani häntä, tuota suurta kotkaa, joka lensi ja laskeutui sinne. Hän sanoi: “Olen tunteva Hänet, kun Hän tulee.”

103   Yhtenä päivänä hän seisoi siellä saarnaamassa. Papit seisoivat vastakkaisella puolella ja sanoivat: “Tarkoitatko sitä, että on tuleva aika, jolloin päivittäinen uhri tullaan ottamaan pois, tämä suuri temppeli, jonka me olemme rakentaneet, kaikki tuo työ, jota me olemme siihen panneet, meidän suuret kirkkokuntamme?”

Hän sanoi: “On tuleva aika, jolloin kaikki tämä tullaan poistamaan.”

“Niin ei voi olla. Sinä olet väärä profeetta.”

104   Ja hän katseli ympärilleen ja sanoi: “Katso, tuolla Hän on! Tuolla on Jumalan valitsema palvonnan Paikka. Tuolla on Karitsa, todellinen Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Hän ei sanonut: “Tässä tulee metodisti! Tässä tulee baptisti! Tässä tulee katolilainen!” Hän sanoi: “Tuolla tulee Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!

Ainoa olemassa oleva turva-alue on Jumalan Karitsassa. Hänessä yksin on pelastus, ei yhdessäkään seurakunnassa, yhdessäkään uskontunnustuksessa, yhdessäkään ihmisessä, yhdessäkään isässä, yhdessäkään äidissä, yhdessäkään pyhässä miehessä tai yhdessäkään pyhässä paikassa. Se on Pyhässä Jumalassa, Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, missä Jumala asetti Nimensä ihmisolentoon lunastusta varten, ja joka maksoi hinnan meidän syntisten edestä. Se on ainoa Paikka, missä on pelastus.

105   Se on kallio, jolla minä seison. Johannes tunnisti Hänet. Hän sanoi: “En tuntenut Häntä, kun näin Hänen tulevan tänne, mutta siellä ulkona, missä minut koulutettiin….” Ei seminaarissa, samalla tavoin kuin hänen isänsä, ei koulutettuna papiksi, mutta erämaassa, missä hän oli Kaikkivaltiaan Jumalan teologisessa seminaarissa odottaen Jumalan Sanaa. Ei sitä, mitä joku joukko miehiä oli hautonut esiin, vaan sitä, mitä Jumala oli sanonut siitä. Ja kun Johannes katsoessaan ylös näki Hengen tulevan, hän sanoi: “Minä todistan, että tämä on Hän!” Oi.

Siinä on teidän palvonnan Paikkanne. Siinä on teidän Kätköpaikkanne. Siinä on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Ei mikään seurakunta eikä uskontunnustus, eikä mikään muukaan vaan pelkästään Jumalan Karitsa on se, joka ottaa pois maailman synnin.

106   Näettekö, miten Johannes asetti sen kohdalleen? Hän ei sanonut: “Te fariseukset olette oikeassa tai te saddukeukset tai te herodialaiset.” Hän sanoi: “Tuolla on Karitsa. Se on tuo Paikka. Hänellä on Nimi. Hän on tuo Yksi. Ei ole muuta Nimeä Taivaan alla.”

107   Tarkatkaa nyt, mitä Jeesus sanoi Johanneksesta. Eräänä päivänä Johannes lähetti lähettiläät Hänen luokseen nähdäkseen, mitä Hän oli tekemässä. Jeesus sanoi hänestä: “Hän oli tuo suuri ja loistava valojoka osoittheille sen polun, jota heidän tulisi seurata ennen Hänen ensimmäistä tulemustaan. Kuunnelkaa huolellisesti! Älkää kulkeko sen ohitse. Jeesus sanoi, että Johannes oli tuo valo. Malakia 3. mukaan, siitä ei voi erehtyä. Tuo profeetta suuren loistavan valon kanssa tunnisti Jeesuksen tuoksi yhdeksi ainoaksi Karitsaksi. Kaikki muut karitsat, joista nuo papit puhuivat, ja kaikki nuo muut asiat, olivat hullutusta. Tässä oli Karitsa. Tuo mies suuren loistavan valon kanssa, jollainen Jeesus sanoi hänen olleen. 

Malakia 3. sanotaan: “Minä tulen lähettämään Minun sanansaattajani Minun kasvojeni edellä valmistamaan tietä.” Ja tuo yksi, joka oli lähetetty valmistamaan tietä, tunnisti Hänet tuoksi Paikaksi. “Se on Hän, siitä ei voi erehtyä, se on Hän. Minä näen merkin seuraavan Häntä. Minä tiedän, että se on Hän, sillä Valo tuli alas Taivaasta asettuen hänen ylleen.” Hän oli ehdottoman varma, että se oli Hän.

108   Sitten, veljeni, minä haluan kysyä sinulta jotakin nyt lopettaessani. Voisimme sanoa tämän. Eikö myös meille ole luvattu Malakia 4:n toinen Kotka Tulipatsaan seuratessa ja osoittaessa tämän päivän harhaan menneelle seurakunnalle, että Hän on Hebrealaiskirjeen 13:8 mukaan sama eilen, tänään ja iankaikkisesti! Aamen! Se on tarkalleen totuus! Kuinka tarkalleen se sopikaan yhteen Luukas 17:30 kanssa, missä Ihmisen Poika (kotka) on paljastava itsensä ja tehden tyhjäksi kaikki toiset palvonnan paikat kuten kirkkokunnat ja niin edelleen.

Jumala valitsi oman paikkansa. Johannes sanoi: “Siinä se on.”

109   Ja sitten meille on luvattu sama asia tässä ajassa Malakia 4 mukaan kääntääkseen lasten sydämet takaisinsanoakseen, että Hän ei ole kuollut, ja että nämä asiat eivät ole toista ajanjaksoa varten. Että kaste Jeesuksen Nimessä ei kuulunut vain sinne alkuun, vaan että Hän on myös nyt sama. Aamen! Mitätöidäkseen kaikki muut palvonnan paikat. Sen on viimeisen päivän kotka tekevä. Hän on osoittava, että kaikki loppu siitä on hassutusta, kirkkokunta on hullutusta. Hän on osoittava heille jälleen saman merkin kanssa, minkä hän teki, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hallelujaa!

110   Myöskin Ilmestyskirjan 4:7:ssä meillä oli neljä eläintä, olentoa, joita olemme tutkineet.

Ensimmäinen niistä oli leijona. Se oli ensimmäinen eläin, joka meni eteenpäin kohtaamaan tuon päivän haastetta, Juudan Sukukunnan Leijona.

Ja Hänen jälkeensä tulee seuraava eläin, joka oli härkä, joka on työ ja uhrieläin. Ja roomalaiskatolisen kirkon aikana Seurakunta kuoliuhrina.

Seuraava, joka tuli esiin, oli mies, eläin, jolla oli miehen kasvot. Ja tuo mies merkitsi uskonpuhdistajia, miehen koulutusta, teologiaa ja niin edelleen.

Mutta viimeinen eläin, jonka tuli lentää, oli niin kuin Raamattu sanoi, lentävä kotka. Hallelujaa! Ja profeetta sanoi, että tässä hetkessä on oleva Valo. Oi, niin! “Tuona päivänä siellä on oleva Valo.”

111   On ollut uskonpuhdistajien päiväon ollut vain varjoinen päivä, jota ei voida kutsua päiväksi tai yöksi. Mutta ehtooajassa, kotkan ajassa:

On oleva valoisaa noin kotka-aikana
Polun Kirkkauteen tulette varmaan löytämään.
Veden tiessä on Valo tänään
Haudattuna kalliissa Jeesus Nimessä.
Nuoret ja vanhat, katukaa kaikkia syntejänne,
Pyhä Henki on varmasti kastava teidät sisälle;
Sillä ehtoovalot ovat tulleet;
On tosiasia, että Jumala ja Kristus ovat Yksi.

112   Aamen! On oleva Valo suunnilleen ehtooaikana. Ainoa Jumalan valitsema paikka, jossa palvoa. Oi, mihin tämä Sanoma on tullut? Mitä hän tulee tekemään? “Ja hänen päivinään, ehtooaikana, on oleva Valo.” Mitä varten? Toivottaakseen Jumalan lapset takaisin kotiin, todelliseen Luvattuun Maahan, samaTulipatsaan merkin kautta, joka johti Israelin lapsia erämaan kautta.

Jeesus Kristus on Jumalan valitsema palvonnanpaikka. Se on ainoa Paikkamikä on olemassaSe on ainoa Nimi, joka Jumalalla on pelastusta varten. Jeesus Kristus on se Nimi, minkä perusteella Hän nimitti perheen Taivaassa, ja siksi ajaksi, kun se on maan päällä.

113   Oi seurakunta, oi ihmiset, syntinen ystävä, älkää luottako mihinkään muuhun kuin Jeesukseen Kristukseen. Älkää luottako yhteenkään saarnaajaan. Älkää luottako siihen, että kukaan muu pelastaisi teidät. Älkää luottako yhteenkään seurakuntaan, yhteenkään uskontunnustukseen, yhteenkään kirkkokuntaanluottakaa ainoastaan Jeesukseen Kristukseen, sillä Hän on hetken Valo.

Kumartakaamme päämme.

On oleva valoisaa noin ehtooaikana;
Polun Kirkkauteen tulette varmasti löytämään.
Veden tiessä on Valo tänään
Haudattuna kalliissa Jeesus Nimessä.
Nuoret ja vanhat katukaa kaikkia syntejänne,
Pyhä Henki on varmasti tuleva sisälle.
Ehtoon Valot ovat tulleet;
On tosiasia, että Jumala Kristuksessa ovat Yksi.

114   Oi, veli, sisar, jos et vielä ole tehnyt parannusta, jos sinua ei vielä ole kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä, niin etkö ottaisi tuota alkuaskelta tänään. Etkö antaisi Jumalalle mahdollisuutta toivottaa sinua tervetulleeksi paikkaan, jossa voit palvoa Häntä. Muista, Sen ulkopuolella ei ole yhtään paikkaa, jossa Jumala olisi luvannut kohdata sinua ja ottaa vastaan sinun palvontasi.

115   Te sanotte: “Veli Branham, minä palvon juuri niin vilpittömästi kuin vain voin.” Niin teki myös Kain. Hän teki kaiken samalla tavoin kuin Aabelkin teki, mutta se oli tuo väärä uhri. Te voitte käydä seurakunnassa ja maksaa kymmenyksenne ja tehdä velvollisuutenne aivan samalla tavoin kuin kristityn tuleekin tehdä, aivan yhtä vilpittömästi kuin kuka hyvänsä mies tai nainen.

Olen nyt seissyt noin kolmekymmentä vuotta tämän kaupungin ympäristössä ja huutanut tätä samaa Sanomaa. Olen tulossa vanhaksi. En voi olla teidän kanssanne kovin paljoa pidempään. Mutta muistakaa, tuomion päivänä, minun ääneni on talletettu muistiin, ja se tulee puhumaan teitä vastaan.

116   On vain yksi Paikkamihin Jumala panee Hänen Nimensä, ja se ei ole seurakunnassa vaan Kristuksessa. On vain yksi palvonnan Paikka, vain yksi Paikka, jossa teidät vastaanotetaan, ja se on Rakastetussa, Jeesuksessa Kristuksessa. Ei ole muuta Nimeä annettu Taivaan alla, ihmisten keskuudessa, jossa voisin pelastua, ei seurakuntaa, ei uskontunnustusta, ei mitään muutakaan, kuin vain Jeesus Kristus.

Ja sen tulisi olla tämän hetken Sanoma, joka palauttaa lasten sydämet takaisin siihen uskoon, joka kerran pyhille annettiin. Etkö vastaanottaisi sitä tänä iltana?

Ja kun päämme ovat vielä kumarrettuina.

117   Kohottaisivatko kätensä ne, jotka haluaisivat tulla muistetuiksi rukouksessa. Me emme voi tehdä alttarikutsua, koska paikalla on liian monia. Jumala siunatkoon teitä. Oi! Vasemmalla puolellani, arvelisin, että siellä on kolmesataa.

118   Nyt minun oikealla puolellani, kohottaisitteko kätenne ja sanoisitte“Minä haluan tulla muistetuksi.” Arvelisin, että oikealla puolellani on noin sataviisikymmentä tai enemmän.

Meillä on täällä tabernaakkeli, jossa on suuri vesiallas. Pastori, hieno pastori, veli Orman Neville ja muut näistä miehistä, joita te näette täällä. Joka päivä, joka yö, jokaisena tuntina, se aina odottaa ihmisiä, jotka haluavat tulla kastetuiksi ja jotka ovat tehneet parannuksen. Ja jos te tottelette tuota käskyä ja jos olette vilpittömät sydämissänne, niin Jumalan lupauksen mukaan te saatte Pyhän Hengen kasteen.

119   On vain yksi palvonnan paikka. Eikä se ole tabernaakkelissa vaan Kristuksessa. Kuinka me pääsemme sisälle Häneen? Yhden Hengen kautta meidät on kaikki kastettu tähän yhteen Ruumiiseen.

Rukoilkaamme.

120   Rakas Jumala, kun nuo kädet menivät ylös, ne ilmoittivat, mitä käden alla sydämessä oli. Vakuuttuneina siitä, että he varmasti ovat Sinulta tulevan avun tarpeessa. Rukoilen jokaisen heidän puolesta, Isä. Ja minä tulen lainaamaan Sinun Sanaasi. Sinä sanoit: “Hän, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on iankaikkinen Elämä ja ei hän enää tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.”

Isä, oltuani poissa kaupungista vain muutamia viikkoja ja kysyessäni: “Miten tämä voi?”

“No, he ovat menneet.”

“No niin, mitenkä voi…?”

“He ovat menneet.”

121   Rakas Jumala, meidät kutsutaan yksi kerrallaan. Yksi toisensa jälkeen meidän täytyy kohdata tuo haaste, kuoleman varjon laakson läpi kulkeminen. Ja kuolevaisina se on kohtaava meitä jokaista. Mutta tänä iltana meillä on Sinun tarjouksesi voimassa, että jos me uskomme Häneen ja olemme kastetut Hänen Nimessään, niin Sinä otat meidät sisälle tähän Ruumiiseen, Kristuksen Ruumiiseen, ei seurakuntaan, vaan Kristuksen Ruumiiseen, Ruumiiseen, joka jo on tullut tuomituksi. Se ei tarvitse tulla tuomittavaksi. Jumala vuodatti vihansa tuon Ruumiin ylle, ja tuo Ruumis on vapaa synnistä. Ja ollessamme Hänessä se vapauttaa meidät synnistä Hänen lunastustyönsä kautta, joka kuoli edestämme. Ja siinä meillä on yhteys toinen toistemme kanssa Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Veren pitäessä meidät puhtaina kaikesta synnistä ja saastaisuudesta.

122   Isä Jumala, minä rukoilen, että Sinä ottaisit joka ainoan heistä sisälle Sinun Valtakuntaasi. Suo se, Jumala. Älköön kukaan heistä olko kadotettuei yksikään poika, tyttö, mies tai nainen. Herra jotkut omaisistani, jotka ovat täällä tänä iltana, eivät vielä ole tuon Veren alla. Kuinka hyvin voinkaan muistaa isäni sanat. Ja minä rukoilen, rakas Jumala, ettei yksikään heistä tulisi olemaan kadotettu. Suo se, Herra. Minä uskon Sinuun nyt kaikella millä vain voin uskoa.

123   Liiku veljieni, sisarieni ja ystävieni yllä täällä tässä paikassa tänä iltana ja siellä ulkona puhelinyhteyksien päässä. Monissa osavaltioissa kuunnellaan, koko matkan Itärannikolta länteen. Minä rukoilen rakas Jumala, että missä tahansa he kuuntelevatkin, alhaalla erämaan toisella puolella Tucsonissa, siellä Kaliforniassa, ylhäällä Nevadassa ja Idahossa, siellä kaukana idässä ja alhaalla Texasissa, kun ihmiset nyt kuulevat tämän kutsun istuessaan seurakunnissa bensiiniasemilla tai kodeissaan, oi Jumala, voikoon tuo kadotettu mies, nainen, poika tai tyttö tällä hetkellä tulla Sinun tykösi. Suo se juuri nyt. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä, että he löytäisivät tämän Turvapaikan, kun vielä on aikaa.

Kun me näemme kirjoituksen seinällä ja matulee hermostuneeksi ja vapautuksen hetki on käsillä. Osa meidän kansakunnastamme uppoaa, toinen osa heiluu ja halkeilee maanjäristyksissäkuten Jeesus lupasi tulevan olemaan. Älköön he siirtäkö sitä liian pitkälle, Herra. Voikoot he vastaanottaa sen nyt, sillä me annamme heidät Sinulle tämän kokouksen ja Evankeliumin voiton palkintoina. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

124   Uskotteko te Häneen? Jumala siunatkoon teitä. Kuinka moni minun vasemmalla puolellani uskoo, että se on Totuus, kohottaisitteko kätenne. Kuinka moni oikealla puolella, kohottaisitteko kätenne. Jumala siunatkoon teitä. Niin pitkälle kuin voin nähdä, jokainen. Se on Totuus, ystävät. Jumala tietää, että se on totta.

125   Nyt ollessanne Hänessä teillä on pääsy kaikkeen siihen, minkä puolesta Hän kuoli. Ja minkä puolesta Hän kuoli? “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi, runneltu meidän vääryyksiemme vuoksirangaistus oli Hänen päällään, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavojensa kautta meidät parannettiin.” Uskotteko te sen? Uskotteko nyt Hänen sovitukseensa parantumista varten?

126   Onko yhtään sairasta keskuudessamme? Kohottakoon he kätensä oikealla ja vasemmalla. Valtava määrä sairautta. En voi kutsua rukousjonoa. Näettehän, he eivät voisi tulla tänne korokkeelle. Ei ole mitään mahdollisuutta tehdä sitä.

Heillä on rukouskokouksia, joissa he rukoilevat sairaiden puolesta, seurakunnissa ja täällä alhaalla tabernaakkelissa.

Tulen pyytämään teiltä jotakin. Kuinka monta uskovaista on täällä? Kohottakaa kätenne. Hyvä on. Minä tulen lainaamaan teille Sanaa, joka on Jeesuksen Kristuksen viimeksi antama tehtävä seurakunnalle. Hän sanoi tämän: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Kuinka moni tietää, että se on totta, Markuksen 16, sanokoon “Aamen!” [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Hyvä on. Minä pyydän teitä laskemaan kätenne uskovaisina jonkun edessänne olevan päälle. Laskekaa vain kätenne jonkun päälle, joka on edessänne, ja rukoilkaamme jokainen nyt toinen toistemme puolesta. Pankaa kätenne jonkun päälle, joka on lähellänne.

127   Herra, tässä edessäni on laatikollinen nenäliinoja ja pieniä esineitä, jonkun vanha äiti makaa jossakin kuolevana, tai vauva on lähellä kuolemaa, sairaita ihmisiä joka puolella. Me luemme Raamatusta, että he ottivat Paavalin ruumiilta nenäliinoja ja esiliinoja ja panivat ne sairaiden päälle, ja pahat henget, saastaiset henget, sairaudet ja taudit lähtivät ihmisistä. Me tiedämme, Herra, että me emme ole Pyhä Paavali, mutta me tiedämme, että Sinä yhä olet sama Jeesus, ainoa Jumalan valmistama palvonnan Paikka. Ja nyt tänään, nämä ihmiset ovat tunnustaneet, että heillä on sama usko uskoakseen niin kuin nuokin ihmiset tekivät. Varmasti Sinä olet valmistanut heille tien, ja minä panen käteni näiden nenäliinojen ylle ja pyydän, että taudit ja vaivat jättävät ihmisten ruumiit, joiden päälle nämä tullaan asettamaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

128   Meille on opetettu, että kun Israel oli tulossa Egyptistä ollessaan täyttämässä velvollisuuttaan ja heidän ollessaan matkallluvattuun maahan. Punainen meri tuli heidän tielleen, ja Jumala katsoi alas Tulipatsaan lävitse, ja meri pelästyi vetäytyen taaksepäin ja salli Israelin kulkea ylitse luvattuun maahan. Oi Jumala, katso alas Jeesuksen Veren lävitse tänä iltana. Voikoot sairaudet vetäytyä taaksepäin, ja Saatana tulla ajetuksi ulosja voikoot ihmiset kulkea ylitse tuohon hyvän terveyden ja voiman lupaukseen, josta Jumala on sanonut: “Yli kaikkien asioiden Minä toivon, että menestyisit terveydessä.”

129   Kuten näet, Herra Jeesus, näiden ihmisten kädet ovat toinen toisensa päällä: Ne symbolisoivat heidän uskoaan siihen, mitä Sinä olet sanonut: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” He rukoilevat omalla tavallaan toinen toisensa puolesta. Viereisen henkilön rukoillessa heidän puolestaan.

130   Nyt Herra, tuo haaste on täytetty, niin että Saatanalla, tuolla suurella pettäjällä, ei ole mitään oikeutta Jumalan lapseen. Hän on voitettu olento. Jeesus Kristus, tuo ainoa palvonnan Paikka. Tuo ainoa todellinen Nimi voitti hänet Golgatalla, ja me vaadimme Hänen Vertansa juuri nyt, koska Hän voitti jokaisen taudin ja jokaisen sairauden.

Ja minä käsken Saatanaa lähtemään tästä kuulijakunnasta. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tule ulos näistä ihmisistä, ja olkoot he vapaat!

131   Jokainen, joka vastaanottaa parantumisensa kirjoitetun Sanan pohjalta, antakoon siitä todistuksen nousemalla seisomaan ja sanomalla: “Minä vastaanotan nyt parantumiseni Jeesuksen Kristuksen Nimessä.” Nouskaa jaloillenne.

Ylistys Jumalalle! Siinä se on teillä! Katsokaa tännepäin, raajarikot ja kaikki muutkin nousevat ylös. Ylistys Jumalalle! Siinä se onvain uskokaa. Hän on täällä. Kuinka ihmeellistä.

132   Kuulijakunnalle, joka on ulkopuolella radioiden ääressä, teidän tulisi nähdä tämäLuulen jokaisen henkilön täällä, niin pitkälle kuin tiedän, suurin osa heistä seisoo juuri nyt. Oi, mikä ihmeellinen aika! Herran läsnäolo! Tämä on sitä. Missä Herran läsnäolo on, siellä on vapautuminen, siellä on vapaus. Jumalan Henki tekee meidät vapaiksi.

133   Nyt kun Hän on parantanut meidät, me uskomme sen. Hän on pelastanut meidät, me uskomme sen. Ne jotka haluavat tulla kastetuiksi, allas on valmiina. Koska hyvänsä, milloin vain te haluatte tulla, täällä on joku, joka huolehtii siitä.

Ja nyt, ennen kuin lopetamme, luulen, että laulamme vanhan seurakuntamme laulun. “Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä, koska Hän ensin rakasti Minua.” Kohottakaa kätenne Jumalalle ja laulakaa se koko sydämestänne.

Haluamme tavata teidät aamulla kello puoli kymmenen, tässä samassa rakennuksessa Avioliitto ja Avioero aihetta varten. Hyvä on.

Laulakaamme se nyt yhdessä.
Minä rakastan Häntä;

Laulakoon tämä suuri kuulijakunta tämän nyt. Myöskin te, jotka kuuntelette radiosta.

Koska Hän ensin rakasti minua;
Ja osti pelastukseni,
Golgatan puulla.

134   Missä se tehtiin? Golgatan puulla. Laulaessamme sitä uudelleen haluan teidän puristavan kättä jonkun lähellänne olevan kanssa ja sanovan: “Jumala siunatkoon sinua, pyhiinvaeltaja.”

Minä…

[Veli Branham puristaa veljien käsiä.]

Koska Hän ensin rakasti minua;
Ja osti pelastukseni,
Golgatan puulla.

135   Oi, ettekö te rakastakin Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Eikö Hän olekin ihmeellinen? [“Aamen.”] Onko Hän teidän Kätköpaikkanne? [“Aamen.”] Hän on Kallio väsyneessä maassa, Suoja myrskyssä, ainoa Pakopaikka, jonka tunnen. Sen vuoksi:

Uskoni katsoo ylös Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa,
jumalallinen Pelastaja!
Kuule minua nyt rukoillessani,
Ota kaikki syyllisyyteni pois,
Ja salli minun tästä päivästä alkaen
Olla kokonaan Sinun!

Nostakaamme kätemme ylös laulaessamme sitä.

Uskoni katsoo ylös Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa,
Oi, jumalallinen Pelastaja!
Kuule minua nyt rukoillessani,
Ota kaikki minun syntini pois,
Oi, salli minun tästä päivästä alkaen Olla kokonaan Sinun!

Kumartakaamme nyt päämme hyräillessämme sitä.

Kulkiessani elämän pimeissä sokkeloissa,
Ja surujen ympärilläni levitessä,
Ole Sinä minun Oppaani;
Käske pimeyden muuttua päiväksi,
Pyyhi surujen kyyneleet pois,
Äläkä koskaan salli minun eksyä
Sinun viereltäsi pois.

Päidenne ollessa kumarrettuina meidän rakastettu pastorimme, veli Orman Neville, tulee lähettämään kuulijakunnan pois.

65-0219 TÄNÄ PÄIVÄNÄ TÄMÄ KIRJOITUS ON TÄYTTYNYT (This Day This Scripture Is Fulfilled), Jeffersonville, Indiana, USA, 19.2.1965

FIN

65-0219 TÄNÄ PÄIVÄNÄ TÄMÄ KIRJOITUS ON TÄYTTYNYT
(This Day This Scripture Is Fulfilled)
Jeffersonville, Indiana, USA, 19.2.1965

1       Tahtoisitteko jäädä seisomaan, kun kumarramme päämme rukousta varten.

2       Rakas taivaallinen Isä, me olemme kiitollisia tänä iltana tästä uudesta tilaisuudesta tulla ja tuoda esiin tätä ihmeellistä Evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Me kiitämme Sinua siitä, että Hän yhä pysyy samana eilen, tänään ja iäisesti. Me kiitämme Sinua näistä ihmisistä, jotka ovat kokoontuneet tänne tässä kylmässä säässä ja ovat yhä suuren odotuksen vallassa odottaen ja uskoen, että Jumala tulee antamaan meille jotakin erikoista. Me tulemme jokaiseen kokoukseen siinä toivossa, Herra. Me kiitämme Sinua toissapäivän kokouksista tabernaakkelissa. Kiitämme Sinua kokouksesta eilen illalla ja kokouksesta tänään tabernaakkelissa. Me katsomme nyt eteenpäin siihen, mitä Sinulla tulee olemaan meitä varten tälle illalle.

3       Isä, me tiedämme, että kuka tahansa, joka kykenee liikuttamaan käsiään, voi kääntää Raamatun sivuja, mutta on vain Yksi, joka voi tehdä Sen eläväksi ja todelliseksi, ja se olet Sinä. Isä. Me odotamme Sinun tekevän sen tänä iltana. Siunaa meitä kaikin tavoin. Sydämemme ovat täynnä iloa nähdessämme sen ajan lähestyvän, jolloin kohtaamme Hänet kasvoista kasvoihin, Hänet, jota olemme rakastaneet ja jolle olemme eläneet kaikki nämä vuodet.

4       On tullut monia uusia käännynnäisiä, Herra. Me ymmärrämme, että suuri joukko, noin neljä- tai viisikymmentä tullaan kastamaan Sinun Nimessäsi aamulla eilisiltaisen kokouksen johdosta. Oi Jumala, me rukoilemme, että olisit hyvä ja jatkaisit sitä, kunnes jokainen ennalta määrätty Jumalan Siemen on nähnyt Evankeliumin Valon ja tullut sisälle lammastarhaan.

5       Me pyydämme Sinua kätkemään meidät tänä iltana Sanan taakse. Sokaise meidät maailman asioille ja anna meidän nähdä Jeesus. Voikoon keskuudessamme tänä iltana olla tuo Kirkastusvuoren kokemus, niin ettemme näkisi ketään ihmistä vaan yksin Jeesuksen. Me pyydämme sitä Hänen Nimessänsä ja Hänen kunniakseen ja Hänen Evankeliuminsa vahvistukseksi. Aamen.

Voitte istuutua.

6       Aion vain kääntää tätä mikrofoonia tai tätä pöytää vähän vinoon, niin että voin nähdä yleisön molemmilla puolilla. Luulen voivani siirtää näitä mikrofooneja tälle puolelle. Hyvä on, hetkinen vain.

7       Me tervehdimme tänä iltana täältä suuresta juhlasalista ystäviämme Arizonassa, Kaliforniassa, Texasissa ja ympäri Yhdysvaltoja tämän puhelinyhteyden välityksellä. Tämä kokous tänä iltana välitetään puhelimien välityksellä kaikkialle maahan, ja niinpä me luotamme siihen, että Jumala tulee siunaamaan meitä.

8       Voitteko kuulla siellä vasemmalla salin perällä? Hyvä on, he tulevat nyt tarkistamaan puhelinjärjestelmän nähdäkseen toimiiko kaikki kunnolla.

9       Onko jokainen onnellinen tänä iltana? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä, se on hienoa. Tälläkin sivulla? [“Aamen.”] Aamen. Olen niin iloinen nähdessäni, että te istutte kaikki siellä niin mukavasti.

10   Ja huomenillalla, jos väkijoukko jatkuvasti lisääntyy, tulee myös olemaan suora puhelinyhteys, kuten tänäkin iltana on. Luulen joidenkin kuuntelevan siellä tabernaakkelissa.

11   Ja huomenaamulla ei kokouksia voida pitää tabernaakkelissa, koska kirkkoa koristellaan siellä huomenna iltapäivällä olevia häitä varten. Ja he ovat siirtäneet aamukokouksen veli Ruddlen seurakuntaan, joka on yksi sisarseurakunnistamme täällä valtatie 62 varrella. Onko siitä ilmoitettu? Siitä on ilmoitettu. Jos he eivät mahdu sinne, me tulemme lähettämään loput toisen saarnaajan, veli Junior Jacksonin, luo Clarksvilleen. Meillä on se veli Ruddlen luona siksi, että se on tässä niin lähellä, ja ajattelimme teidän helpommin löytävän sen. Me tulemme kuitenkin huolehtimaan siitä jollakin tavalla. Olkaa varmat, että saatte suoritettua kaikki nuo kastamiset huomenna, ja toivon, että kastettavia tulee huomenna vielä sata tai kaksisataa lisää. Ja nyt huomenillalla…

12   En koskaan halua ilmoittaa puheen aihetta etukäteen, mutta yhdessä ilta- tai päiväkokouksessa haluan puhua aiheesta: Kuka on tämä Melkisedek? Koska uskon meidän elävän ajassa, jolloin tullaan paljastamaan kaikki nämä asiat, joista on ollut kysymyksiä kautta ajanjaksojen, kuten: “Kuka tämä Mies on?” Ja uskon, että Jumalalla on vastaus siihen, kuka Hän oli. Joku sanoo “pappeus”, joku sanoo “kuningas”.

13   Niin kauan kuin on olemassa kysymys, täytyy sille myös olla olemassa oikea vastaus. Kysymystä ei voi olla ilman, että sille ei ensin olisi vastausta.

14   Me luotamme nyt siihen, että Jumala tulee antamaan meille siunauksen Sanastansa, kun me luemme Sitä.

15   Ja teillä on ollut… Billy käski minun kertoa teille, että teillä on ollut erittäin hienoa yhteistyötä näiden ihmisten kanssa, jotka huolehtivat pysäköimisestä, ja poliisin kanssa ja kaikkea. Jatkakaaa samaan malliin, se on oikein hyvä asia.

16   Me toivomme näkevämme ajan, ehkä lähitulevaisuudessa. jolloin voimme tuoda ehkä teltan tänne kaupunkiin ja pystyttää sen tänne pallokentälle, missä meillä voisi olla vähän pidempään, ehkä kolme tai neljä viikkoa, jatkuvat herätyskokoukset. Nyt me tuskin ehdimme tutustumaan toisiimme, kun jo täytyy sanoa hyvästit ja lähteä pois. Mutta haluaisin tulla ja olla sellaisen pidennetyn ajan, että kerrankin voitaisiin viipyä vuorokauden tai kaksi tarvitsematta keskeyttää välillä, niin että voisimme opettaa päivin ja öin, päivin ja öin, edelleen ja edelleen. Ehkä joku menee kotiin ruokkimaan kananpojat ja lypsämään lehmät ja palaa takaisin seuraavalla viikolla jatkamaan kokouksiin. Minä pidän siitä. Niinpä Herra olkoon kanssanne.

17   Nyt ennen kuin lähden, ehkä sunnuntaiaamuna tai sunnuntai-iltana, yhdessä näistä kokouksista, minä tiedän, että te kaikki odotatte kuullaksenne sanoman, joka koskee Totuutta Avioliitosta ja Avioerosta, joka on yksi tämän päivän suurista ongelmista. Ja aivan yhtä varmasti kuin seison täällä, minä uskon, että oikea vastaus on Jumalan Sanassa, ja sitä varten lupasin tulla takaisin.

18   Nyt niin pitkälti kuin tiedän, haluan pitää toisen kokouksen täällä Jeffersonvillessä pääsiäissunnuntaina auringonnousun aikaan. Me tulemme ilmoittamaan siitä edeltä käsin ja yritämme saada luentosalin sitä varten ehkä lauantaiksi tai sunnuntaiksi. Minun täytyy tulla lentokoneella ja myös lentää pois, koska se on niin lähellä suunniteltua matkaani Kaliforniaan. Minun täytyy tarkistaa se ensin. Ja sitten välittömästi sen jälkeen minun täytyy lähteä Afrikkaan. Niinpä olkaa yhteydessä ja rukoilkaa puolestamme.

19   Nyt tänä iltana haluan teidän kiinnittävän huomionne osaan Jumalan Sanasta, joka löytyy Luukkaan 4. luvusta, alkaen 16. jakeesta. Jeesus sanoo:

Tänä päivänä tämä Sana on täyttynyt korvainne kuullen.

20   Nyt me haluamme vetää siitä yhteenvedon, kuinka dynaaminen Jumalan Sana on. Nyt me kaikki voimme omata mekaniikan, mutta tarvitaan dynamiikkaa, jotta se saadaan toimimaan.

21   Me voimme suunnitella mekaanisen puolen autosta, mutta sitten tarvitaan dynamiikkaa saamaan se liikkeelle, saamaan pyörät pyörimään.

22   No niin, Jeesus oli palannut Nasaretiin, jossa Hänet oli kasvatettu. Ja me näemme täältä Kirjoituksista, kuinka he sanoivat: “Me kuulimme Sinun tehneen sellaista ja sellaista Kapernaumissa. Anna nyt meidän nähdä, että teet sen täällä omalla paikkakunnallasi.”

23   Jeesus sanoi: “Profeetta ei ole halveksittu muualla kuin omassa maassaan.” Ja tietenkin, koska teidät on kasvatettu siellä, ja ihmiset tuntevat teidät. Ja Hänellä oli siellä alun pitäenkin huono nimi, kun Hän oli syntynyt ilman maallista isää. He kutsuivat Häntä “aviottomaksi lapseksi”; että Maria itse asiassa olisi ollut raskaana ennen kuin hän meni virallisesti naimisiin Joosefin kanssa. Mutta niin ei ollut. Me tiedämme, että niin ei ollut.

24   Ja se, mikä sai silmäni osumaan tähän Kirjoitukseen, oli se, mitä tapahtui äskettäin Phoenixissa, Arizonassa. Se tapahtui viimeisen päivän kokouksessa, jossa minun tuli puhua Täyden Evankeliumin Liikemiesten kansainvälisessä konventissa.

25   Ja siellä mukanamme oli vieraana eräs katolinen piispa. Ja hän oli Apostolisen katolisen kirkon Caldean kirkosta, ylipappi John S. Stanley, O.S.D. Hän on Yhdysvaltain katolisen kirkon Metropolitan arkkipiispa. Tässä sattuu olemaan hänen käyntikorttinsa ja osoitteensa.

26   Ja hän oli näiden Kristillisten Liikemiesten vieraana, ja olin nähnyt hänet siellä edellisenä päivänä. Ja kun olin puhumassa lauantaiaamun aamiaisella, niin puhuessani hän piti minua silmällä. Minä ajattelin: “Tuo mies on varmasti eri mieltä kaikesta, mitä minä sanon.” Ja tehän tiedätte, saatoin nähdä hänet, hän piti päätään pystyssä ja kumarassa, mutta en tiennyt tarkalleen, mitä hänen sisimmässään liikkui.

27   Niinpä kun sunnuntai-iltapäivällä nousin puhumaan, aiheenani oli Synnytystuskat, siitä paikasta, jossa Jeesus puhuu siitä, kuinka naisella on kivut, kun hän synnyttää lapsen. Ja niinpä puhuin siellä aiheesta Synnytystuskat ja puhuin siitä, kuinka maailma nyt on synnytystuskissa. Vanhan täytyy poistua, niin että uusi voi syntyä, aivan samoin kuin siemenen täytyy mädäntyä, jotta se voi tuottaa uuden elämän.

28   Ja kuinka nuo synnytyskivut iskivätkään maailmaan. Ensimmäisen maailmansodan aikana sillä oli hirvittävä tuska, koska heillä oli myrkkykaasut ja niin edelleen, jotka melkein saattoivat hävittää maailman. Ja Toinen maailmansota antoi sille toisen, voimakkaamman kivun: heillä oli silloin myös atomipommi. Maa ei voi enää kestää toista synnytyskipua. Vielä yksi sota ja kaikki nämä ohjukset ja muut asiat, joita heillä on tänään, tulevat heittämään sen avaruuteen, sillä maa on tuleva nyt synnyttämään, ja tulee olemaan uusi maa. Raamattu sanoo, että se tulee olemaan.

29   Jokaisen profeetan Sanoman alla Israel sai synnytyskivun, koska nämä profeetat tulivat näyttämölle sen jälkeen, kun teologit ja kirkonmiehet olivat saaneet seurakunnan kokonaan organisoitua. Ja kun profeetat tulivat näyttämölle NÄIN SANOO HERRAn kanssa, he ravistelivat noita seurakuntia, ja Israelilla oli synnytystuskat siihen asti, kunnes se synnytti Evankeliumin Pojan, joka oli itse Sana lihaksi tehtynä.

30   Niinpä seurakunta todellakin on jälleen synnytystuskissa tänä iltana synnyttääkseen, jotta Jumalan Pojan tulisi uudestaan. Kaikki meidän teologimme, kaikki meidän systeemimme, kaikki meidän kirkkokuntamme, ovat mädäntyneet pois altamme. Niinpä me nyt olemme synnytystuskissa, ja Sanoma Jumalalta aiheuttaa seurakunnalle aina vain voimakkaamman tuskan. Mutta jonkin ajan kuluttua se on synnyttävä Morsiamen. Se tulee tuomaan Jeesuksen Kristuksen Hänen Morsiamensa luo.

31   Ja sitten, ajattelin, että tämä mies oli ollut niin paljon eri mieltä kanssani. Minä nousin ylös puhuakseni tämän Sanoman. Avasin Raamattuni etsiäkseni tuon sivun Raamatusta.

32   Vaimoni oli juuri jouluna antanut minulle uuden Raamatun. Vanha Raamattuni oli noin viisitoista vuotta vanha, ja melkein repeytynyt kappaleiksi. Joka kerta avatessani sitä, siitä putosi siitä pois sivuja, mutta tiesin tarkalleen, mistä löydän siitä jokaisen Kirjoituksen. Olin tutkinut niin tarkoin tuon Raamatun. Ja olin ottanut mukaani uuden, koska toinen näytti niin kulu­neelta mennäkseni kirkkoon sen kanssa.

33   Ja kun käänsin avatakseni Johanneksen Evankeliumin, josta tuo Kirjoitus löytyy, niin aloittaessani lukemaan 16. luvusta, tuo jae, jota etsin, ei ollutkaan siellä! Minä ajattelin: “Tämäpä outoa.” Käänsin lehteä takaisin, eikä sitä vieläkään ollut siellä.

34   Ja veli Jack Moore, hyvä ystäväni Shreveportista, Louisianasta, istui siellä. Joten kysyin: “Veli Jack, eikö se löydy Johanneksen 16. luvusta?”

Hän sanoi: “Kyllä! ”

35   Ja tämä katolinen pappi nousi istuimeltaan, sieltä noin sadan kirkonmiehen keskeltä, jotka istuivat lavalla, käveli luokseni kaikkine viittoineen ja risteineen ja niin edelleen ja tuli aivan lähelleni ja sanoi: “Poikani, ole luja. Jumala on aikeissa liikkua.”

Ja minä ajattelin: “Katolinen piispa sanoo minulle noin!”

Hän sanoi: “Lue se minun kirjastani.”

36   Ja minä luin tuon Kirjoituksen hänen kirjastaan ja otin aiheeni ja jatkoin eteenpäin ja saarnasin saarnani.

37   Myöhemmin, kun oli lopettanut, hän nousi ylös lähtöni jälkeen ja sanoi: “On yksi asia, jonka täytyy tapahtua. Sen jälkeen kirkon on tultava ulos siitä sotkusta, jossa se on, tai meidän täytyy tulla ulos siitä sotkusta, jossa kirkko on.” Niinpä, jompi kumpi.

38   Ja ollessani tuona iltana matkalla takaisin kotiin Tucsoniin ja lasten pyytäessä voileipiä, minä pysähdyin ostaakseni niitä eräästä pienestä kioskista. Ja vaimoni sanoi: “Bill, en ole koskaan koko elämässäni ollut niin hermostunut kuin silloin, kun näin sinun seisovan siellä ja selaavan tuota Raamattua.” Hän sanoi: “Eikö se saanut sinua hermostumaan?”

39   Minä sanoin: “Ei!” Sanoin: “Tiesin, että se oli siellä jossakin. Heillä ei vain ollut tuota sivua siellä. Se on painovirhe.”

40   Vaimoni sanoi: “Ajatella, että minä ostin sinulle tuon Raamatun. Näytti siltä kuin jokainen silmä siellä olisi katsonut minuun.”

41   Ja minä sanoin: “Ethän sinä sille mitään voinut. Raamatussa oli painovirhe.” Minä sanoin: “He eivät vain olleet panneet tuota sivua sinne.”

42   No niin, kun pääsin kotiin, katsoin sitä uudestaan, ja se oli täydellinen, mutta kuudestoista luku alkaa noin kolme tuumaa sivun alareunasta ja seitsemästoista luku seuraavalla sivulla teki samoin. Ja koska se oli uusi Raamattu, nuo kaksi sivua olivat niin täydellisesti tarttuneet toisiinsa, että luin seitsemännestätoista luvusta kuudennentoista sijasta. “Hyvä on” sanoin, “Kaikki on hyvin. Sillä on joku tarkoitus.”

43   Ja aivan niin selvästi kuin te voitte kuulla minun ääneni, kuulin Äänen, joka sanoi: “Hän tuli Nasaretiin, jossa Hän oli kasvanut, ja meni synagogaan kuten Hänellä oli tapana. Ja pappi antoi Hänelle Kirjoitukset luettavaksi. Ja Hän luki Jesajan 61. luvusta. Ja kun Hän oli lukenut Kirjoituksen, ojensi Hän Kirjan takaisin papille ja istuutui. Ja koko seurakunnan silmät olivat kiinnitettyinä Häneen, ja kalliita sanoja lähti Hänen suustansa, ja Hän sanoi: ‘Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt.’”

“Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt.”

44   Kuinka tarkka Kirjoitus onkaan. Jos huomaatte, niin se oli Jesaja 61:1-2, josta meidän Herramme luki. Mutta Hän pysähtyi tuon 61. luvun toisen jakeen keskellä, siihen, missä sanotaan: “Herran Henki on Minun päälläni saarnatakseni otollista vuotta.” Sitten Hän pysähtyi. Miksi? Tuo toinen osa, tuomion tuominen, ei kuulunut Hänen ensimmäiseen tulemukseensa vaan Hänen toiseen tulemukseensa. Katsokaahan, se ei kuulunut sinne. Kirjoitukset eivät koskaan tee virhettä. Ne ovat aina täydelliset. Jeesus pysähtyi juuri siihen, missä tuo Kirjoitus päättyi, koska juuri tuon osan tuli tulla vahvistetuksi Hänen päivänään. Ja se oli ensimmäinen tulemus… Toisen kerran tullessaan Hän on tuova tuomion maan ylle, mutta ei silloin. Hänen tuli saarnata “otollista vuotta”.

45   Pankaa merkille, kuinka Messias seisoi puhujanlavalla tunnistaakseen itsensä Lupauksen Sanan kanssa tuota ajanjaksoa varten. Kuinka outoa, Messias seisomassa seurakunnan edessä! Ja katsokaa näitä kallisarvoisia sanoja, joita Hän sanoo tässä: “Saarnaamaan otollista vuotta.”

46    “Otollinen vuosi”, niin kuin me kaikki Raamatun lukijoina tiedämme, oli Riemuvuosi, kun kaikki orjat ja vangit… Kun heidän oli tarvinnut antaa poikiansa tai tyttäriänsä velan maksuksi. [Tyhjä kohta nauhassa.] Ja he olivat orjuudessa. Ei ollut väliä sillä, kuinka pitkään he olivat olleet orjuudessa, tai kuinka kauan heidän olisi pitänyt olla, kun Riemuvuosi tuli, kun tuo pasuuna soi, saattoi jokainen, joka halusi, olla vapaa. [Tyhjä kohta nauhassa.] Te olette vapaa. Te ette enää olleet orjia.

47   Mutta jos te halusitte pysyä orjana, silloin teidät vietiin temppeliin ja asetettiin seisomaan temppelin pylvästä vasten, ja he ottivat naskalin ja lävistivät teidän korvanne. Ja silloin teidän täytyi palvella isäntäänne loppu elämänne päivät.

48   Mikä täydellinen esimerkki se onkaan Jeesuksen Kristuksen Evankeliumista. Kun Se on saarnattu, otollisella ajalla, Riemuvuoden aikana, niin ei ole väliä sillä, kuka te olette, minkä värinen te olette, mihin kirkkokuntaan te kuulutte, kuinka syvälle te olette vaipuneet syntiin, tai mikä teillä on vikana, te voitte olla vapaa, kun te kuulette Jumalan Evankeliumin pasuunan soivan! Te olette vapaa!

49   Mutta jos te käännätte selkänne Sanomalle ja kieltäydytte kuulemasta Sitä, huomatkaa, teidän korvanne lävistettiin naskalilla. Se tarkoittaa sanoa sitä, että te olette ylittäneet rajan armon ja tuomion välillä, ettekä enää koskaan tule kuulemaan Evankeliumia uudestaan! Te ette ole koskaan pääsevä yhtään pidemmälle. Teidän täytyy olla sen systeemin orjia, johon te kuulutte loppu elämänne päivät, jos te kieltäydytte kuulemasta otollista vuotta.

50   Nyt, toinen puoli siitä, kuten sanoin, ei tarvinnut vastausta, koska tämä Messiaan tuleminen, tämä aika nyt, tapahtuu silloin, kun Hän tulee tuomaan tuomion.

51   Kuinka nuo ihmiset mitenkään saattoivat olla näkemättä, kuka Hän oli? Kuinka he koskaan saattoivat kulkea sen ohitse? Kuinka saattoi olla niin, kun se oli niin selvästi tehty tunnetuksi ja osoitettu heille? Kuinka he koskaan voivat olla näkemättä sitä, kun Hän…

52   Mikä Sana! Ajatelkaa sitä! “Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt teidän silmienne edessä!” Kuka sanoi sen? Jumala itse, joka on oman Sanansa tulkitsija. “Tänä päivänä on tämä Kirjoitus täyttynyt.” Messias itse seisoi seurakunnan edessä lukien itseään koskevaa Sanaa Raamatusta ja sanoi sitten : “Tänään tämä Kirjoitus on täyttynyt”, ja yhä he epäonnistuvat Sen näkemisessä.

53   Minkälainen murhenäytelmä se olisikaan, mutta se on tapahtunut. Se on tapahtunut monia kertoja. Ja tietenkin, kuten muillakin kerroilla, kun he uskovat ihmisten tulkintoja Sanasta. Kuinka se muuten voisi tapahtua? Se aiheutti sen. Nuo tuon päivän uskovaiset, niin kutsutut uskovaiset, uskoivat sen tulkinnan, minkä pappi oli sanonut Kirjoituksesta. Sen vuoksi Jeesus ei kuulunut yhteenkään heidän säätyynsä tai yhdistykseensä. Hänet oli pantu ulos heidän joukostaan.

54   Ja koska Hän oli erilainen kuin he, eivät he voineet tunnustaa Häntä joukkoonsa. Jeesuksen Kristuksen Persoona oli niin ainutlaatuinen, ettei kenenkään olisi pitänyt olla näkemättä, että Hän oli Jumalan Poika, koska Hän oli täydellisesti samaistettu sen Kirjoituksen kanssa, joka oli kirjoitettu Hänestä!

55   Sillä tavalla jokainen kristitty tunnistetaan, kun hänen elämänsä samaistuu juuri niiden asioiden kanssa, joita kristityn oletetaan tekevän.

56   Kuinka Hän voi seistä siellä ja sanoa: “Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt teidän silmienne edessä!” Kuinka epätavallista! Kuinka se oli niin selvää, ja kuitenkin nuo ihmiset ymmärsivät sen väärin. Miksi? Koska he uskoivat jonkun kuuntelemansa papin tulkinnan.

57   Ja historia aina toistaa itseään. Ja Kirjoituksella on moninainen [yhdistetty] merkitys ja moninainen [yhdistetty] ilmestys!

58   Esimerkiksi niin kuin Raamatussa sanotaan, että “Egyptistä Minä kutsuin Poikani”, joka viittasi Jeesukseen. Seuratkaa alaviitettä ja tulette näkemään, että tuo sama Kirjoitus viittaa myöskin Jaakobiin. Jeesus oli Hänen suurempi Poikansa. Jaakob oli Hänen poikansa, jonka Hän kutsui Egyptistä, niin kuin alaviitteet Raamatuissa osoittava. Se oli tuo Kirjoitus, johon viitattiin, ja niinpä sillä oli moninainen vastaus. Siinä oli vastaus Jaakobin ulos kutsumiseen ja Jeesuksen uloskutsumiseen.

59   Ja niin se on tänäkin päivänä! Koska me olemme sellaisessa sekasotkussa kuin olemme, epäonnistuvat ihmiset näkemään Jumalan Totuutta. Siksi on liian monia ihmistekoisia tulkintoja Jumalan Sanasta! Jumala ei tarvitse ketään tulkitsemaan Sanaansa! Hän on oma tulkkinsa!

60   Jumala sanoi alussa: “Tulkoon valkeus”, ja siellä oli valkeus. Se ei tarvitse mitään tulkintaa.

61   Hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi”, ja niin tapahtui. Se ei tarvitse mitään tulkintaa.

62   Jumalan tulkinta Hänen Sanastansa on se, kun Hän vahvistaa ja todistaa Sen olevan niin! Hänen tulkintansa on se, kun Hän toteuttaa sen! Jumalan tulkinta on se, kun Hän toteuttaa Sanansa, silloin Hän tulkitsee Sen teille.

63   Samoin kuin, jos ei koskaan olisi ollut valkeutta, ja Hän sanoisi: “Tulkoon valkeus”, ja se olisi siellä, se ei tarvitsisi kenenkään tulkintaa.

64   Mutta me otamme ihmistekoisia järjestelmiä, jotka ovat sekoitettu siihen. Ja kun teette sen, te menette pois linjasta. Aina on ollut sillä tavalla.

65   Mutta silti minä ajattelen, miten silmiinpistävää sen on täytynyt olla. Ajatelkaa sitä! Messias itse! Miksi he epäonnistuivat näkemään Häntä? Koska heidän johtajansa, joiden olisi pitänyt tuntea Hänet, joiden olisi pitänyt tuntea Kirjoitukset, joiden olisi pitänyt ymmärtää Kirjoitukset, he vähättelivät tätä Miestä ja sanoivat: “Hän on alun pitäenkin avioton lapsi. Me emme uskoisi sitä.”

66   Vuosia myöhemminkään me emme usko sitä. Me olisimme valmiit kuolemaan sen puolesta, että Hän oli neitseellisesti syntynyt Poika!

67   Ja on tapahtuva jonakin päivänä, että miehet tulevina ajanjaksoina, jos aikaa vielä on, tulevat kuolemaan sen asian puolesta, josta me puhumme tänään. Niiden asioiden puolesta, joita me näemme Jehovan tekevän tänään! Teiltä on pakko tehdä niin, kun pedon merkki tulee voimaan, eikä teidän sallita saarnata Evankeliumia tällä tavalla. Kun tuo suuri kirkkojen yhteenliittymä tulee, jota he ovat muodostamassa juuri nyt maailmankirkoksi, teidän täytyy sinetöidä todistuksenne tästä omalla elämällänne.

68   Teidän täytyy uskoa se nyt. Jos nuo papit voisivat nousta ylös, jotka tuomitsivat Hänet, he eivät tuomitsisi Häntä. Mutta te sanotte: “Jos minä vain olisin ollut siellä, olisin tehnyt niin-ja-niin.” Hyvä on, se ei ollut teidän ajanjaksonne, mutta tämä on teidän ajanjaksonne! Tämä on se aika!

Te sanotte: “Mutta, jos Hän olisi täällä…”

69   Raamattu sanoo, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän on sama, joten Hän on täällä. Hän on täällä… Maailman tullessa sivistyneemmäksi ja suuremmaksi ja koulutetummaksi, Hän on täällä Hengen muodossa, jota he eivät voi tappaa. Hän kuoli kerran. Hän ei voi kuolla uudestaan. Hänet täytyi tehdä lihaksi, jotta Jumala voitiin surmata lihassa syntien tähden. Mutta tällä kerralla Hän ei enää voi kuolla. Se on Pyhä Henki.

70   Nyt, ajatelkaamme, että heillä oli nuo asiat Häntä vastaan. Ja toinen asia oli se, ettei Hän halunnut liittyä heidän riveihinsä. Sitten te näette, että sekin teki Hänet kelpaamattomaksi. Hän ei halunnut liittyä heidän organisaatioihinsa, heidän pappeuteensa, eikä Hän halunnut olla missään tekemisissä sen kanssa. Ja kaiken sen lisäksi Hän yritti repiä alas sen, mitä he rakensivat!

71   Hän meni temppeliin. Me kutsumme Häntä nöyräksi Mieheksi. Hän oli sitä, mutta monasti me ymmärrämme väärin sen, mitä nöyryys on.

72   Hän oli sääliväinen Mies, mutta kuitenkin me joskus epäonnistumme käsittämään, mitä tarkoittaa säälin tunteminen. Inhimillinen myötätunto ei ole sitä, vaan sitä on Jumalan tahdon tekeminen.

73   Hän kulki Betesdan lammikon kautta, ja siellä makasi joukoittain ihmisiä. Joukko ei ole mikään määrätty luku, mutta heitä oli siellä joukoittain, rampoja sokeita, vaivaisia. Hän tunsi aina sääliä ihmisiä kohtaan, mutta Hän meni erään henkilön luo, joka ei ollut halvaantunut, sokea tai kuivettunut. Ehkä hänellä oli jonkinlainen suolistovaiva, ehkä hänellä oli jotakin pientä heikkoutta, joka hidasti häntä. Hänellä oli ollut se kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Hän ei tulisi kuolemaan siihen, eikä se vaivannut häntä. Hän makasi siellä olkimatollaan. Ja Jeesus sanoi: “Tahdotko tulla terveeksi?”

74   Tuo mies sanoi: “Minulla ei ole ketään, joka auttaisi minua veteen, mutta juuri ollessani tulossa, joku astuu siihen edelläni.” Näettekö, hän pystyi kävelemään, hän pystyi näkemään, hän pystyi liikkumaan, mutta hänellä oli jonkinlainen heikkous.

75   Ja Jeesus sanoi hänelle: “Nouse ylös! Ota vuoteesi ja mene kotiisi!” Ja Jeesukselta kyseltiin siitä, sillä te muistatte Kirjoituksen sanovan niin..

76   Eikä ihme! Jos Hän olisi tullut Jeffersonvilleen ja tehnyt tänä iltana sen kaltaisen teon, he yhä puhuisivat Hänestä.

77   Mutta muistakaa, Hän tuli tekemään vain yhden asian: Jumalan tahdon. No niin, se löytyy Joh. 5:19. Sieltä te saatte vastauksen. Hän sanoi: “Totisesti, totisesti Minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään itsestään, vaan sen, minkä Hän näkee Isän tekevän, sen myös Poika tekee.”

78   No niin, heidän olisi tullut tietää, että juuri se vahvisti Mooseksen profetian: “Sillä Herra teidän Jumalanne on herättävä teille profeetan, minun kaltaiseni.”

79   Huomasitteko, kun Hän näki tuon miehen, Hän sanoi… Jeesus tiesi, että hän oli ollut tuossa tilassa monia vuosia. Hän, ollen profeetta, näki tuon miehen tuossa tilassa ja Hän tunkeutui sinne tuon ihmispaljouden lävitse ja löysi sieltä tuon määrätyn miehen.

80   Hän kulki rampojen, sokeiden ja kuihtuneiden ohitse ja kuitenkin Hän oli mies täynnä sääliä, mutta todellinen sääli on tehdä Jumalan tahto.

81   Nyt huomaamme Hänestä, että koska Hän ei liittynyt heihin, Hän ei halunnut olla missään tekemisissä heidän ryhmiensä kanssa, silloin Hän oli hylkiö. Hänellä ei ollut mitään…

82   Ja sen lisäksi Hän meni eräänä päivänä temppeliin ja löysi Jumalan huoneen suunnilleen yhtä saastutettuna kuin se on tänäänkin. He ostivat ja myivät ja vaihtoivat rahaa. Ja Hän kaatoi nurin rahanvaihtajien pöydät, punoi yhteen köysiä ja ajoi sillä rahanvaihtajat ulos temppelistä ja katsoi heitä vihassa! Ja sanoi: “On kirjoitettu”, halleluja, “Minun Isäni huone on rukoushuone, ja te olette tehneet siitä ryövärien luolan! Ja te olette perinnäissäännöillänne tehneet Jumalan käskyt vaikutuksettomiksi.”

83   Oi, voisiko tuon kaltainen joukko koskaan uskoa Häneen? Ei koskaan! He olivat pyörineet kuin siat tuon päivän seurapiiriensä saastassa, kunnes he olivat niin kirkollisuuden jäädyttämät, etteivät he voineet tuntea Kaikkivaltiaan Jumalan voiman värähtelyä! Ei ole ihme, että tuo pieni nainen saattoi koskettaa Hänen vaatettaan ja parantua, kun taas humalainen sotilas saattoi sylkeä Häntä kasvoihin eikä tuntea mitään voimaa! Riippuu siitä, kuinka te lähestytte Sitä. Riippuu siitä, mitä te odotatte näkevänne. Kun te menette kirkkoon, se riippuu siitä, mitä te haette sieltä.

84   Nyt me voimme nähdä Hänet seisomassa siellä. Epäilemättä papit olivat jo varoittaneet ihmisiä Hänestä ja sanoneet: “Kun Hän nyt tulee tänne ensi Sapattina, niin älkää kuunnelko Häntä. Te voitte kyllä mennä ja istua siellä, mutta älkää kiinnittäkö mitään huomiota siihen, mitä Hän sanoo, koska Hän ei kuulu meidän ryhmäämme. Hänellä ei ole jäsenkorttia, Hänellä ei ole edes minkään organisaation papereita mukanaan. Hänellä ei ole mitään sellaista.”

“Mikä hän sitten on?”

85   “Joku poika joka syntyi aviottomasti sinne puusepän kotiin; joku, jonka äiti oli raskaana Hänestä ennen naimisiinmenoaan, ja he yrittävät salata tuota asiaa jollakin yliluonnollisella, jonka he väittävät tapahtuneen.

86    “Me tiedämme, että kun Messias tulee, Hän on tuleva alas Taivaan käytäviä ja menevä meidän ylipappimme luo ja sanova: ‘Tässä Minä olen, Kaifas.’” Mutta me näemme, ettei Hän tehnyt sitä sillä tavoin, koska Sanassa ei ollut kirjoitettuna sillä tavalla! Ihmistekoinen perinne sai heidät uskomaan niin.

87   Sana sanoi, että Hän tulisi juuri sillä tavalla kuin Hän tuli! Siellä Hän seisoi lukien Sanaa ja sanoi heille: “Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täytetty teidän silmienne edessä”, ja yhä he epäonnistuivat näkemään Häntä, tai tunnistamaan Häntä, kuten he tekivät kaikissa muissakin ajanjaksoissa.

88   Nooa olisi voinut sanoa saman asian tuona päivänä, kun hän meni sisälle arkkiin, ja ovi suljettiin. Hän olisi voinut avata tuon ikkunan arkin yläosassa, katsoa ulkopuolella olevaa kuulijakuntaa, muistakaa nyt: Jumala sulki oven, ja hän olisi voinut sanoa heille: “Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt teidän silmienne edessä.” Mutta silloin se oli liian myöhäistä heidän kannaltaan. Hän oli saarnannut 120 vuotta yrittäen saada heitä tulemaan sisälle tuohon alukseen, jonka hän oli rakentanut ja kertonut heille Kirjoituksen sanovan: “NÄIN SANOO HERRA, NÄIN SANOO HERRA: tulee satamaan.” Mutta he odottivat liian pitkään! Nooa olisi helposti voinut sanoa sen: “Tänään, tänä päivänä, Kirjoitus on täytetty.”

89   Mooses, tuona samana päivänä, jolloin Tulipatsas tuli alas Siinain vuorelle ja todisti oikeaksi hänen todistuksensa, Mooses olisi voinut sanoa: “Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt.”

90   Mooses, tehän tiedätte, oli Jumalan kutsuma mies, profeetta. Ja hän oli kutsuttu, hän oli profeetta, hänellä täytyi olla yliluonnollinen kokemus, jotta saattoi olla profeetta. Hänen täytyi kohdata Jumala kasvoista kasvoihin ja puhua Hänen kanssaan. Ja toinen asia, se, mitä hän sanoi, täytyi tapahtua, tai kukaan ei olisi uskonut häntä.

91   Niinpä yhdelläkään miehellä ei ole oikeutta kutsua itseään sellaiseksi, ennen kuin hän on puhunut kasvoista kasvoihin Jumalan kanssa jossakin erämaan takaosassa, jossa hän on kohdannut itse Jumalan. Ja silloin eivät ketkään maailman ateistit pysty selittämällä saaman sitä hänestä pois. Hän oli itse siellä ja hän tietää sen tapahtuneen. Jokaisella kristityllä pitäisi olla tuo kokemus ennen kuin he puhuvat mitään kristittynä olemisesta. Teillä on oltava oma kokemuksenne!

92   Keskustelin hetki sitten pienen katolilaisen veljenpoikani kanssa, joka sanoi: “Bill setä, minä olen juossut pylväältä toiselle, mennyt joka paikkaan ja yrittänyt löytää jotakin!” Yön toisensa jälkeen ennen näiden kokousten alkua hän on itkenyt ja nähnyt öisin unia tänne tulemisesta ja kuinka hän juoksisi alttarille, jossa saarnataan, ja tunnustaisi, että hän on ollut väärässä.

93   Minä sanoin: “Melvin, ei väliä sillä, minne yrität mennä, kuinka moniin kirkkoihin liityt, kuinka monta kertaa sanot: ‘Terve Maria’, tai kuinka monta kertaa joku mies siunaa sinua, sinun täytyy olla syntynyt uudestaan Jumalan Hengestä! Se on ainoa asia, joka tyydyttää ihmisen sydämen.

94   Tiedän, että heillä on tänään korvike uudestisyntymiselle: puristetaan kättä saarnaajan kanssa, ja he panevat nimenne kirjaan. Mutta ystävät, se on uskonkappale! Se ei ole Raamatun Totuus! Jos se olisi sitä, täytyisi Apostolien Tekojen toisessa luvussa lukea tällä tavalla: “Kun Helluntaipäivä oli täysin tullut, käveli pastori esiin ja puristi kättä ihmisten kanssa.”

95   Mutta siellä sanotaan: “Kun Helluntaipäivä oli täysin tullut, kun Seurakunta asetettiin virkaansa, Taivaasta tuli ääni kuin kohiseva, mahtava tuuli, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat.” Sillä tavoin Pyhä Henki tuli ensimmäisellä kerralla. Sillä tavoin Se on tullut jokaisena kertana sen jälkeen! Hän on Jumala eikä Hän muutu.

Nyt ihmiset kompastuvat siihen. He sanovat: “Se oli toista aikaa varten.”

96   No niin, Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Joka kerta, kun seurakunta on koskaan saanut Pyhän Hengen, Se on aina tullut samalla tavoin Hän tuli ensimmäiselläkin kerralla, saman lääkemääräyksen mukaisesti. Apt. 2:38. Se ei ole koskaan muuttunut, eikä se tule koskaan muuttumaan.

97   Se on samalla tavoin kuin on lääkemääräys jotakin tautia varten. Lääkäri kirjoittaa reseptin, ja te viette sen jollekin apteekkarille. Ja jos hän panee siihen liian vähän vastamyrkkyä, siitä ei ole mitään hyötyä. Jos hän panee siihen liian paljon myrkkyä, se tappaa teidät. Se tulee valmistaa aivan sillä tavoin kuin lääkäri on sen kirjoittanut.

98   Ja tohtori Simon Pietari antoi lääkemääräyksen Helluntaipäivänä siitä, miten Pyhä Henki saadaan! Minä annan teille sen reseptin: “Tehkää kaikki parannus ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi saamiseksi, ja te saatte Pyhän Hengen lahjan, sillä resepti on annettu myös niille, jotka ovat kaukana, jokaiselle, jota Herra, meidän Jumalamme, kutsuu!” Se on Iankaikkinen resepti.

99   Mooseksella oli ollut tämä kokemus. Hän meni ihmisten luo ja alkoi kertoa heille: “Minä kohtasin Tulipatsaan. Se oli palavassa pensaassa, ja Hän käski minun sanoa teille: “MINÄ OLEN SE, JOKA MINÄ OLEN. Mene alas. Minä tulen olemaan kanssasi. Ota keppi, joka on kädessäsi, ja osoita sillä Egyptin ylitse. Mitä tahansa sinä pyydät, se tullaan tekemään.’”

Joku pappi on mahdollisesti sanonut: “Hölynpölyä!”

100   Mutta kun he olivat nähneet todellisten tosiasioiden tapahtuvan, he eivät voineet kiistää sitä pidempään. He tiesivät, että Jumala oli lähettänyt hänet.

101   Sitten jos Mooses sanoi nähneensä sen, ja todisti, että se oli Totuus, silloin Jumala, jos se oli Totuus, oli velvollinen samaistumaan ja vahvistamaan tuon miehen sanan Totuudeksi! Se on totta.

102   Jos Jeesus Kristus seisoi siellä ja luki tuona päivänä: “Tänä päivänä on tämä Sana täytetty teidän edessänne”, silloin Jumalan velvollisuus on toteuttaa tuo Sana.

103   Me seisomme täällä tänä iltana ja sanomme, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iäisesti! Jumalalla on velvollisuus todistaa, että niin on, koska Se on Hänen Sanansa. No niin, mikä saa sen aikaan? Tarvitaan uskoa sen uskomiseen. Tarvitaan uskoa Hänen Sanansa uskomisen, että Se on Totuus.

104   Huomatkaa mitä tapahtui, kun Mooses toi Israelin lapset ulos ja kaikki ne, jotka seurasivat häntä. Ne, jotka eivät seuranneet häntä, jäivät Egyptiin, mutta ne, jotka seurasivat Moosesta, kun he olivat tulleet Punaisen Meren lävitse ja saapuneet erämaahan, näkivät Jumalan tulevan alas Siinain vuorelle. Tuo Tulipatsas sytytti koko vuoren tuleen, ja Ääni puhui siellä, ja Jumala antoi Kymmenen Käskyä!

105   Mooses olisi voinut astua sinne kansan eteen ja sanoa: “Tänä päivänä tuo Kirjoitus, jonka olen puhunut teille Hänen profeettanaan, on tapahtunut! Olen kertonut teille, miten Jumala kohtasi minut siellä ylhäällä Tulipatsaana pensaassa ja miten Hän sanoi minulle: ‘Tämä on oleva merkki. Sinä olet tuova kansan jälleen takaisin tälle paikalle.’ Ja siellä Jumala nyt on vuoren yllä samana Tulipatsaana, josta kerroin teille. Tänä päivänä tämä profetia on täyttynyt. Tässä Hän on vahvistanut Totuudeksi ne asiat, jotka minä olen sanonut.”

106   Jumala antakoon meille enemmän senkaltaisia miehiä, jotka ovat rehellisiä ja vilpittömiä ja kertovat Totuuden, niin että Kaikkivaltias Jumala voisi vahvistaa, että Hänen Sanansa on yhä Totuus! Hän pysyy samana eilen, tänään ja iäisesti. Miksi Hän ei tulisi tekemään sitä? Hän lupasi tehdä sen.

107   Joosua olisi voinut sanoa samoin sinä päivänä, kun hän tuli takaisin Kaades-Barneaan, kun he olivat matkanneet niin pitkään erämaassa. He epäilivät, olisiko tuo maa sen kaltainen maa, jollainen Jumala oli sanonut sen tulevan olemaan. Mutta Jumala oli sanonut heille, että se oli hyvä maa. Se vuoti maitoa ja hunajaa. Ja Joosua ja Kaaleb olivat ne kaksi ainoaa vakoojaa kahdestatoista, jotka uskoivat sen. Kun he tulivat takaisin, heillä oli todiste. Heillä oli viinirypäleterttu, jota kantamaan tarvittiin kaksi voimakasta miestä.

108   Joosua ja Kaaleb olisivat voineet seistä siellä ja sanoa: “Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt! Tässä on todiste siitä, että se on hyvä maa.” Varmasti. Miksi? “Siinä on todiste siitä, että se on hyvä maa. Mistä te koskaan olitte saaneet jotakin tämän kaltaista Egyptissä? Siellä ei ollut mitään sellaista. Mutta tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt.”

109   Hän olisi voinut sanoa saman asian profetoituaan, että Jerikon muurit tulisivat sortumaan maahan sen jälkeen, kun he marssisivat niiden ympäri seitsemän kertaa, seitsemänä päivänä, seitsemän kertaa päivässä. Ja kun he olivat marssineet niiden ympäri viimeisen kerran, muurit sortuivat! Joosua olisi voinut astua esiin ja sanoa: “Tänä päivänä, se, mitä Herran, sotajoukkojen Päällikkö kertoi minulle tulevan tapahtumaan sanoen, että se tulisi tapahtumaan tällä tavalla, tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt! Siellä makaavat nyt muurit maassa. Tulkaa. Menkäämme ottamaan se. Se kuuluu meille.” Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt.

110   Kuinka ihmeellisesti Jumalan miehet ovatkaan seisseet asioiden puolesta, jotka ovat oikein.

111   Israel, kuinka he tulisivat ylittämään virran ja ottamaan maan haltuunsa. Kuinka he tulisivat tekemään sen? Oli huhtikuu, tulvien aika lumien sulaessa Juudean vuorilta. Miten kehno kenraali Jumala näyttikään olevan, kun Hän toi kansan sinne huhtikuussa, jolloin vedet Jordanissa olivat korkeammalla kuin koskaan. Joskus…

112   Voisin pysähtyä tässä hetkeksi, jos minulla olisi aikaa, ja antaa teille pienen vihjeen. Joskus kun teillä saattaa olla syöpä, tai joku muu sairaus. Te ajattelette: “Miksi, vaikka ole kristitty, olen tällaisessa tilassa? Miksi istun tällä tavoin, vaikka olen kristitty?” Joskus Jumala antaa asioiden tulla niin synkiksi, että te ette voi enää nähdä ylös, ympärillenne ettekä minnekään muuallekaan, ja sitten Hän tulee ja valmistaa teille tien sen lävitse, niin että te voitte sanoa: “Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt, se, minkä Hän lupasi tehdä.”

113   Hän salli noiden heprealaisten lasten kävellä suoraan tuliseen pätsiin. He sanoivat: “Meidän Jumalamme on kykenevä vapauttamaan meidät tästä tulisesta pätsistä. Mutta, siitä huolimatta, me emme tule kumartamaan sinun kuvapatsastasi.” Kun he kävelivät sieltä ulos ilman savun hajuakaan. He olisivat voineet sanoa: “Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt! ”

114   Kun Daniel käveli ulos leijonien luolasta, hän olisi voinut sanoa saman asian.

115   Johannes Kastaja, sen jälkeen kun heillä oli ollut 400 vuotta kirkollista opettamista. Ei ihme, että seurakunta oli sellaisessa sekasotkussa siihen aikaan. Kun hän ilmestyi erämaasta Jordanille, hän olisi voinut seistä siellä, niin kuin hän tekikin, ja sanoa: “Tänä päivänä tämä Kirjoitus, Jesaja 40, on täyttynyt!”

116   Miten voisinkaan pysähtyä tässä ja kertoa teille, mitä tuo vanha pappi sanoi minulle. Hän sanoi: “Poikani, sinä et koskaan vienyt loppuun tuota sanomaa.”

Minä sanoin: “Pysy hiljaa.”

Hän sanoi: “Tarkoitatko sitä, etteivät nuo helluntailaiset näe sitä?”

Minä sanoin: “Eivät.”

117   Hän sanoi: “Minä ymmärrän.” Ja vieläpä katolilainen pappi. Hän sanoi: “Miksi et jatkanut eteenpäin?”

Minä sanoin: “Pysy hiljaa.”

Hän sanoi: “Kunnia Jumalalle, minä näen sen!”

118   Ja suunnilleen sillä hetkellä Pyhä Henki lankesi hänen sisarensa päälle, joka istui siellä kokouksessa, ja hän nousi ylös puhuen tuntemattomalla kielellä ja antoi tulkinnan juuri siitä asiasta, josta tuo pappi ja minä olimme puhuneet lavalla! Tuo koko seurakunta, tuo koko paikka alkoi kohista! Se jatkui aina Oral Robertsin konventtiin asti toissaviikolla, ja se oli tuon konventin puheenaiheena. Kuinka Pyhä Henki paljasti siellä tämän naisen kautta, uskon, että se oli hänen sisarensa, sen, mitä oli tapahtumassa täällä ylhäällä puhujanlavalla ja paljasti asian, jonka me yritimme kätkeä!

119   Tässä hetkessä, jossa me elämme, tämä Kirjoitus on tänä päivän täyttynyt! Tänä päivänä ovat ehtoovalot tulleet, ja me epäonnistumme näkemään sitä. Huomatkaa.

120   Johannes sanoi: “Tänä päivänä minä olen huutavan ääni erämaassa, niin kuin profeetta Jesaja on sanonut. Valmistakaa Herralle tie!”

121   He eivät ymmärtäneet häntä. He kysyivät: “Oletko sinä Kristus?”

122   Hän sanoi: “Minä en ole Kristus.” Hän sanoi: “Minä en ole arvollinen irrottamaan Hänen kenkiään, mutta Hän seisoo jossakin teidän keskellänne!” Sillä hän oli varma, että Hän olisi siellä. Messias tulisi olemaan hänen päivinään, sillä Jumala oli sanonut hänelle, että hän tulisi esittelemään Messiaan.

123   Eräänä päivänä eräs nuori Mies tuli sinne, ja hän näki ikään kuin Valon Hänen yllään, tuon Merkin, ja hän huusi: “Katso, Jumalan Karitsa. Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt edessänne!” Varmasti.

124   Kuinka Pietari seisoikaan siellä Helluntaipäivänä ja lainasi Kirjoitusta, Joel 2:38, kun he kaikki siellä nauroivat noille ihmisille. He eivät osanneet puhua omaa kieltään, vaan sopertelivat jotakin muuta. Raamattu sanoo: “Jakaantuneet kielet.” Jakautunut tarkoittaa osiin erottunutta, sanomatta mitään, vain soperrellen ja juosten ympäri kuin joukko humalaisia!

125   Ja kaikki sanoivat: “Nämä ovat juovuksissa. Katsokaa heitä, kuinka nuo naiset ja miehet toimivat. He käyttäytyvät sekavasti.” Näin sanoivat tuon päivän uskonnolliset ryhmät.

126   Pietari nousi esiin heidän keskeltään ja sanoi: “Miehet ja veljet, te, jotka asutte Jerusalemissa ja Juudeassa, olkoon teille tiettävä, etteivät nämä ole juovuksissa, niin kuin te oletatte, koska onhan nyt vasta kolmas hetki päivästä, mutta tämä on se, mistä profeetta Joel on puhunut: ‘Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, että Minä tulen vuodattamaan Henkeni kaiken lihan päälle.’ Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täytetty.”

127   Luther oli tarkalleen ajallaan. Wesley oli tarkalleen ajallaan. Helluntai oli tarkalleen ajallaan. Mikään ei ole poissa järjestyksestä.

128   Nyt pyydän teitä vertaamaan sitä ajanjaksoa ja aikaa, jossa me nyt elämme, tätä päivää varten luvatun Sanan kanssa. Jos ihmiset muina ajanjaksoina saattoivat sanoa: “Tänä päivänä tämä Kirjoitus…” “Tänä päivänä tämä Kirjoitus…”, niin miten on sitten tätä päivää varten olevan Kirjoituksen kanssa? Mitä on luvattu tätä päivää varten? Missä me seisomme, missä hetkessä me elämme, kun tieteen kello tikittää kolmea minuuttia vaille keskiyötä? Maailma pelkää. Seurakunta on turmeltuneisuuden vuoteessa. Kukaan ei tiedä, missä he seisovat. Mikä aika päivästä on! Miten on tätä päivää varten olevan Kirjoituksen kanssa? Mikä on tilanne seurakunnassa tänään?

129   Maailmassa, politiikassa, meidän maailmanjärjestelmämme; se on niin mädäntynyttä kuin vain olla voi. Minä en ole mikään poliitikko, minä olen kristitty, eikä minun asiani ole puhua politiikasta, mutta haluan vain sanoa, että ne ovat mätiä molemmilla puolilla.

130   Äänestin kerran ja tein sen Kristuksen puolesta. Minun täytyy voittaa perkele. Perkele äänesti minua vastaan, ja Kristus äänesti puolestani. Riippuu siitä, kumpaa minä äänestän. Olen iloinen, että annoin ääneni Hänelle. Antaa maailman sanoa, mitä he tahtovat, minä yhä uskon, että Hän on sama eilen, tänään ja iäisesti! Hän tulee todistamaan sen. Hän tulee varmasti tekemään sen.

Rikollisuuden lisääntyminen, nuorisorikollisuus.

131   Katsokaa kansakuntaanne, joka kerran oli maan kukkanen. Kun meidän suuri demokratiamme syntyi, kun Itsenäisyysjulistus oli allekirjoitettu, meillä oli demokratia. Katsokaa suuria esi-isiämme ja asioita, joita he tekivät. Me olimme suuri kansakunta.

132   Mutta nyt se on mädäntymässä ja hajoamassa, ja yritetään verottaa ihmisiä ja saada rahaa lähetettäväksi jonnekin, jotta voidaan ostaa ystävyys vihollisen kanssa. He heittävät sen takaisin kasvoillemme. Yksi maailmansota, toinen maailmansota, ja yhä jatkaen kohti kolmatta. Varmasti. Politiikka on turmeltunut, pohjaa myöden mädäntynyt. Aivan tarkalleen se, mitä Matteus 24 sanoi, että sen tulevan olemaan: “Kansa olisi kanssa vastaan, kuningaskunta kuningaskuntaa vastaan.” Kaikki nämä asiat tulisivat tapahtumaan. Harkitkaamme tätä nyt!

133   Hyvä on, huomatkaa myös eräs toinen asia: tieteellisen tutkimuksen lisääntyminen. Kerran oli aika, jolloin isoisäni meni tapaamaan isoäitiäni härkävankkureissa. Nyt se on suihkukone tai jopa kierto ulkoavaruudessa. Se on suurta. Kuka sanoi tämän? Daniel 12:4 sanoo: “Tieto on lisääntyvä viimeisinä päivinä.” Me näemme hetken, jossa elämme. Pankaa merkille maailman tilanne, tieteen tila.

134   Ja huomatkaa, kuinka tämän päivän koulutuksellinen järjestelmämme yrittää kieltää tämän. Minulla on sanomalehtileike, miten seksiä opetetaan seurakunnassa, miten kouluissamme, nuorilla opiskelijoilla kouluissamme, on sukupuolisuhteita toistensa kanssa, jotta he voivat varmistua voisivatko he olla pareja maailmassa! Kyllä vaan.

135   Entä miten on meidän pappeutemme kanssa? Minulla on sanomalehtileike siitä , kuinka joukko kirkonmiehiä Los Angelesissa, Kaliforniassa, baptisti- ja presbyteerisaarnaajia, toivat joukon homoseksuaaleja sisälle ja harjoittivat homeseksuaalisuutta ja sanoivat, että he yrittivät voittaa heitä Jumalalle, kun juuri se on yksi tämän hetken kirouksista, sodomalaisuus! Ja jopa laki vangitsi heidät.

136   Missä me nyt olemme? Koko meidän järjestelmämme on mädäntynyt pois altamme. Näen homoseksuaalisuuden lisääntyneen kautta Yhdysvaltojen 20 tai 30 prosenttia viimeisen vuoden kuluessa. Ajatelkaa sitä! Miehet elävät miesten kanssa aivan tarkalleen samalla tavoin kuin he tekivät Sodomassa.

137   Lisääntynyt rikollisuus, nuorisorikollisuus! Missä hetkessä me elämme? Tänä päivänä tämä profetian Sana on täyttynyt.

138   Uskonnollinen maailma, itse seurakunta, seurakunta, uloskutsuttu seurakunta, jota me kutsumme uloskutsutuksi seurakunnaksi, viimeinen seurakunta-ajanjakso, helluntaiseurakunnan aika, missä se on? Se on Laodikeassa, niin kuin Kirjoitus sanoo.

139   Tänään he ovat laskeneet alas aidan riu’ut. Heidän naisensa ovat puolipukeissaan, heidän miehensä ovat… Se on kauhistuttava asia! Jotkut heistä ovat olleet naimisissa kolme tai neljä kertaa ja kuuluvat johtokuntaan, ja kaikkea muuta. He ovat avanneet [portin] ja päästäneet turmeluksen sisälle, koska he ovat istuneet neuvostoissa ja ottaneet paikkansa maailman kanssa.

140   Ja tänään heillä on parempia rakennuksia kuin mitä heillä koskaan on ollut. Jossakin yksi niistä on rakentamassa viidenkymmenen miljoonan auditoriota, viisikymmentä miljoonaa dollaria! Sen tekevät helluntailaiset! Kaksikymmentäviisi vuotta sitten heillä oli tapana seistä jossakin kadunkulmassa lyöden tamburiinia.

141   Koska Kirjoitus sanoo Ilmestyskirja kolmessa, että “te olette rikkaita”. Että te sanotte: “Minä olen rikas, minä istun kuin kuningatar. Minulla ei ole tarvetta mistään.” “Etkä tiedä, että sinä olet viheliäinen, kurja, köyhä, sokea ja alaston”, ja etkä tiedä sitä!

142   Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt teidän silmienne edessä. Aamen! Aamen merkitsee: niin se olkoon. Minä en sano aamenta itselleni, mutta tarkoitan sillä sitä, että uskon Sen Totuudeksi. Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt.

143   Helluntaiseurakunta on laodikealaisessa tilassa. Oi, kyllä he vielä hyppäävät ja huutavat, kun musiikkia soitetaan. Kun musiikki lakkaa,  tai tämä pitkätukkaisten musiikki, jota he soittavat ja kutsuvat sitä kristillisyydeksi , ja milloin tahansa se lakkaa, kaikki kirkkaus on mennyttä.

144   Jos se on todellista Jumalan ylistämistä, niin maailmassa ei ole tarpeeksi vihellyksiä tai voimia pysäyttämään sitä! Kun se todella tulee Jumalalta, ei siinä tarvita mitään rytmimusiikkia, vaan siinä tarvitaan Jumalan Pyhä Henki, joka tulee alas ja Se sen aikaan!

145   Ja he ovat jo pitkän aikaa sitten unohtaneet sen, koska he ovat määritelleet Pyhän Hengen lahjan, kielilläpuhumisen, “alkuperäiseksi todisteeksi Pyhästä Hengestä”. Ja minä olen kuullut perkeleiden ja noitien puhuvan kielillä!

146   Pyhä Henki on Jumalan Sana teissä, joka tuo julki itseensä vastaanottamalla tuon Sanan. Sen ulkopuolella se ei voi olla Pyhä Henki. Jos sanotaan, että se on Pyhä Henki, ja kielletään yksikin Sana Raamatusta, se ei voi olla Pyhä Henki. Se on todiste Pyhästä Hengestä, uskokaa se sitten tai ette.

147   Pankaa merkille eräs toinen suuri merkki. Juutalaiset ovat kotimaassaan. Heillä on oma kansakunta, oma raha, he ovat YK:n jäseniä. Heillä on oma armeijansa. Heillä on kaikkea. He ovat kotimaassaan, josta Jeesus sanoi: “Oppikaa vertaus viikunapuusta.” Siellä he ovat, takaisin kotimaassaan. Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt. Juutalaiset ovat kotimaassaan.

148   Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt. Laodikean Seurakunta-ajanjakso.

149   Tänä päivänä tämä Kirjoitus, Matteus 24, on täyttynyt. Maailma on turmeltunut, tuo koko asia, kansa on kansaa vastaan, maanjäristyksiä monin paikoin, suuret pyörretuulet tulevat ja ravistelevat kansakuntia, ja niin edelleen, suuria onnettomuuksia kaikkialla. Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt.

150   Nyt olemme nähneet, missä tilassa maailma on. Me näemme nimellisen seurakunnan, organisaation, kirkkokunnat; me näemme, missä ne ovat. Me näemme, missä tilassa kansakunnat ovat. Ja me näemme, että tänä päivänä nämä lupaukset on täytetty.

151   Mutta nyt, tässä päivässä, on tuleva Abrahamin Kuninkaallinen Siemen. Juuri se on oleva, se on oleva Kuninkaallinen Morsian luvatulle Kuninkaalliselle Pojalle. Niin kuin sanoin eilen illalla, se ei tule olemaan luonnollinen siemen, se tulee olemaan hengellinen Siemen. Hengellinen Morsian on nouseva esiin, ja se tulee olemaan Abrahamin Kuninkaallisen uskon Kuninkaallinen Siemen. Morsian on tuleva näyttämölle viimeisinä päivinä sen lupauksen mukaan, joka on annettu Hänelle.

152   Kirjoituksessa, Malakia 4 mukaan, on nouseva esiin Sanoma, joka tulee ravistelemaan ihmisten sydämet jälleen takaisin apostolisten isien puoleen. Siellä tulee nousemaan esiin mies Elian voimassa, erämaan mies, jolla on oleva Sanoma, joka on jälleen tuleva suoraan takaisin Sanaan. Se on se hetki, jossa me nyt elämme.

153   Harkitkaa nyt. Minä kysyn nyt teiltä tänä hetkenä, teiltä ihmisiltä täällä Jeffersonvillessa vuonna 1933, kun tuo yliluonnollinen Valo tuli alas siellä joella tuona päivänä, kun olin kastamassa viittäsataa ihmistä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Olin vain noin kaksikymmentävuotias poikanen. Mitä Se puhui, Jeffersonville? Mikä se oli siellä Springs Streetin päässä, josta Courier Journal kirjoitti, ja josta se meni yli maan Associated Pressin välityksellä ja aina Kanadaan asti. Tohtori Lee Vayle leikkasi sen irti lehdestä siellä kaukana Kanadassa vuonna 1933!

154   Kun olin kastamassa seitsemättätoista henkilöä tämän Todistajan alla, ja te tunnette lopun kertomuksesta, ja kun seisoin siellä kastamassa tätä seitsemättätoista henkilöä, tuli Valo alas Taivaasta ja loisti siellä yläpuolella kuin Taivaasta pudonnut tähti. Ja Ääni sanoi: “Niin kuin Johannes Kastaja oli lähetetty edeltämään Kristuksen ensimmäistä tulemusta, sinun Sanomasi on edeltävä Hänen toista tulemustaan kaikkeen maailmaan.” Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt!

155   [Seurakunta iloitsee. ] Tänä päivänä! [Seurakunta iloitsee suuresti ja ylistää Jumalaa.] Jumala lupasi sen. Mitä tapahtui? Tänä päivänä Se on mennyt ympäri maailman.

156   Kun Jumala tuli alas siellä Tulipatsaassa, täällä Wathenin paikassa, Utica Pikessa, ollessani kantamassa vettä sieltä ladosta viinan salapolttimolle. Te tiedätte totuuden siitä. Hän sanoi: “Älä koskaan tupakoi tai ryyppää tai saastuta ruumistasi, sillä sinua varten on työ, joka sinun tulee tehdä, kun tulet vanhemmaksi.” Minä todistan sen Totuudeksi, että näin Sen! Ja Jumala, samoin kuin Hän teki Mooseksen kanssa, puhui Siitä seurakunnan edessä ja sanoi: “Tämä on totuus!”

Tänä päivänä tämä kirjoitus on täyttynyt meidän keskellämme!

157   Tarkatkaa, mitä Hän sanoi koskien erottamista, ja miten se tulisi olemaan käsien päälle laskemisesta heidän sydäntensä salaisuuksien tuntemiseen. Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt meidän silmiemme edessä!

158   Nämä annetut lupaukset, huomatkaa, kaikki nämä lupaukset on lupaukset Jumala vahvistanut ja täyttänyt. Katsokaa, siellä Washington D.C.:ssä riippuu tänä iltana valokuva tuosta Herran Enkelistä.

159   Niin kuin George J. Lacy, Yhdysvaltain hallituksen alainen FBI:n sormenjälki- ja asiakirjaosaston johtaja tarkasti tuon valokuvan Houstonista, Texasista käsin ja sanoi: “Tänä on ainoa yliluonnollinen Olento, mitä koko maailmassa koskaan on valokuvattu.” Hänen pitäisi tietää se, hän on siinä maailman paras.

160   Huomatkaa, siellä Se riippuu Totuutena, valokuva tuosta samasta Tulipatsaasta, joka johti Israelia siellä erämaassa. Me näemme Sen jälleen tänään, samankaltaisen Läsnäolon, kuin heidän tullessaan ulos Egyptistä! Kuka Hän on? Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt. Te tiedätte tuon Sanoman, jonka Hän puhui.

161   Katsokaa tätä näkyä, joka koski Tucsonia kolme vuotta sitten. Kun viisi vuotta ennen sitä Hän oli sanonut: “Sinä päivänä, kun kaupunki lyö paalun tuon portin eteen, käänny länttä kohden.” Ihmiset täällä tabernaakkelissa tietävät sen, mitä tapahtui tuohon aikaan.

162   Ja tuona päivänä kun Herra Coyne oli siellä heidän kanssaan, ja he löivät tuon paalun maahan, minä sanoin vaimolle: “Tämä liittyy johonkin.”

Hän sanoi: “Mikä se olisi?”

Menin sisälle ja katsoin sitä pienestä kirjastani, ja siellä se oli!

163   Ja seuraavana aamuna, noin kello kymmeneltä ollessani istumassa siellä huoneessa, Herran Enkeli tuli alas ja Hän sanoi: “Mene Tucsoniin. Sinä tulet olemaan koilliseen Tucsonista, ja siellä on tuleva seitsemän Enkeliä muodostelmassa, joka on ravisteleva koko maata ympärilläsi.” Ja sanottiin: “Se tullaan kertomaan sinulle siellä.”

164   Kuinka moni muistaa sen täällä, paljon ennen kuin se tapahtui? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Täällä rakennuksessa istuu mies tänä iltana, joka oli siellä, kun se tapahtui.

165   Ja sanottiin: “Koko Raamatun kätketyt salaisuudet, nuo Seitsemän Sinettiä, tultaisiin avaamaan, ja Ilmestyskirja 10 täyttyisi, jotta Seitsemännen Enkelin Sanomassa nämä asiat tapahtuisivat!” Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt meidän silmiemme edessä! Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt.

166   Viime vuonna minä ja herra Wood seisoimme tuolla samalla paikalla. Hänellä oli murheellinen sairaasta vaimostaan, ja Pyhä Henki sanoi: “Nosta ylös tuo kivi sieltä, heitä se ylös ilmaan, ja kun se tulee alas, sano: ‘NÄIN SANOO HERRA! Tuomio tulee iskemään maata. Sano hänelle, että hän tulee näkemään Jumalan käden muutamien seuraavien tuntien kuluessa.”

167   Sanoin herra Woodille, joka on läsnä tänä iltana, ja arvelen, että siellä oli kymmenen tai viisitoista miestä tuolla kerralla sen tapahtuessa seuraavana aamuna, kun Herra tuli alas pyörretuulessa ja repi tuota vuorta ympärillämme ja katkoi puiden latvoja ja sai aikaan kolme räjähdystä, ja sanottiin: “Tuomio on matkalla Länsirannikkoa kohden!”

168   Kaksi päivää sen jälkeen Alaska melkein upposi maan alle! Ja siitä alkaen ylös ja alas rannikkoa ovat Jumalan tuomiot hyökyneet tuota hengellistä seinää vasten. On rauta-esirippu, on bambu-esirippu, ja on synti-esirippu!

169   Sivilisaatio on kulkenut auringon mukana samalla tavoin kuin Evankeliumikin. Se on tullut idästä ja mennyt länteen, samalla tavoin kuin aurinko, ja nyt Se on Länsirannikolla. Se ei voi mennä enää pidemmälle. Jos Se menisi pidemmälle, Se tulisi olemaan takaisin Idässä.

170   Tuo profeetta on sanonut: “On tuleva päivä, jota ei voi kutsua päiväksi eikä yöksi”, synkkä päivä, paljon sadetta ja sumua, riittävästi valoa vain, jotta voi tietää, miten liittyä seurakuntaan ja panna nimensä johonkin kirjaan. Mutta suunnilleen ehtooaikana on oleva Valo. Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt!

171   Tuo sama aurinko, joka nousee idästä, on sama aurinko, joka laskee länteen. Ja tuo sama Jumalan Poika, joka tuli idästä ja vahvisti itsensä Jumalaksi julkituotuna lihassa, on sama Jumalan Poika nyt täällä lännessä, ja joka samaistaa itsensä seurakunnan keskuudessa tänä iltana, sama eilen, tänään ja iäisesti! Pojan ehtoovalo on tullut. Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täytetty edessämme.

172   Missä me olemme tässä Abrahamin kaltaisessa ajanjaksossa? Missä me olemme tässä suuressa ajassa, tässä suuressa hetkessä, jossa me elämme? Kaikki näyt ovat täyttyneet.

173   Miten on sen kanssa, kun tämä pieni saarnaajaystävämme täältä sisarseurakunnastamme, Junior Jackson, tuli juosten luokseni yhtenä iltana minun ollessani siellä ja sanoi: “Minulla oli uni, veli Branham, joka vaivaa minua. Näin kaikkien veljien olevan kokoontuneina erään mäen päälle.”  Ja hän sanoi: “Tällä mäellä sinä opetit meitä niistä kirjaimista, joita oli kirjoitettu. Ne näyttivät kuin jonkinlaisilta kirjaimilta, jotka aika oli kaivertanut tuohon kallioon. Kun sinä lopetit sen, kun se kaikki oli saatu päätökseen, sinä käskit meitä, sanoen: ‘Tulkaa lähelle’, ja me kaikki kokoonnuimme ympärille.”

174   Ja hän sanoi: “Sinä kurottauduit ja näytti siltä kuin jostakin olisi käteesi tullut rautakanki, jolla sinä väänsit auki tämän pienen pyramidin. Ja kun se oli avattu, siellä oli graniittia, johon ei ollut kirjoitettu mitään. Ja sinä käskit meitä katselemaan sitä. Ja me kaikki aloimme katsoa.” Hän sanoi: “Minä käänsin päätäni ja huomasin, kuinka sinä olit menossa länttä kohden niin lujaa kuin vain pystyit, kohti laskevaa aurinkoa” Kuinka monet muistavat sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

175   Ja minä seisoin siellä hetken, kunnes Pyhä Henki paljasti sen. Minä sanoin: “Koko Raamattu, niin paljon kuin on paljastettu ihmisille vanhurskauttamisessa, pyhityksessä, Pyhän Hengen kasteessa, kaste Jeesuksen Nimessä ja kaikki nämä asiat on paljastettu, mutta siellä on salaisuuksia, jotka ovat kätkettyinä sisäpuolelle, koska Raamattu on sinetöity Seitsemällä Sinetillä. Minun täytyy mennä sinne löytääkseni sen.”

176   Tuona aamuna kun nuo seitsemän Enkeliä tulivat alas ja räjäyttivät maata ja kiviä sinkoili joka suuntaan, nuo seitsemän Enkeliä seisoivat siellä ja sanottiin: “Palaa takaisin Jeffersonvilleen, mistä tulet, sillä Seitsemän Salaisuuden Seitsemän Sinettiä tullaan avaamaan.”

177   Tässä me olemme tänään, me ymmärrämme Käärmeen Siemenen, ja jonkun päivän kuluttua, jos Jumala tahtoo, me tulemme ymmärtämään avioliiton ja avioeron oikealla tavalla. Ja kaikki nämä asiat, jotka Jumala on avannut, jokainen Sinetti, salaisuudet maailman perustamisesta asti. Ja me olemme nauttineet Hänen siunaustensa Läsnäoloa. Se on totta. Tänä päivänä tämä Kirjoitus…

178   Life-lehti kirjoitti siitä: “Salaperäinen valoympyrä nousee ilmaan Tucsonin ja Phoenixin yllä”, samalla tavalla kuin kerroin teille lähes vuosi ennen kuin se tapahtui, miten se tulisi olemaan kuin jonkinlainen kolmio. Valokuva siitä riippuu täällä seinällä. Teillä, jotka ostitte tuon kuvalehden, on se. Siellä se oli aivan tarkalleen. He sanovat, että se oli kaksikymmentä seitsemän mailia korkea ja kolmekymmentä mailia leveä. He eivät vieläkään ymmärrä, mitä tapahtui. Se ilmestyi salaperäisesti ja meni pois salaperäisesti.

179   Ja veli Fred Sothmann, veli Gene Norman ja minä seisoimme siellä. Kolme todistajaa, aivan niin kuin oli siellä vuorella, Pietari, Jaakob ja Johannes. He olivat todistamassa ja seisoivat siellä ja katselivat sitä, kun se tapahtui, ja he näkivät sen tapahtuvan!

180   Ja siellä se oli, niin korkealla taivaalla, ettei siellä enää ole minkäänlaista kosteutta tai sumua. Kuinka se saattoi tulla sinne? Jumalan Enkelit olivat palaamassa siinä takaisin Sanomansa jälkeen. Tänä päivänä heidän profetiansa on täyttynyt meidän keskellämme. Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt.

181   Tarkatkaa. Seitsemän Sinettiä on avattu, nuo pyörretuulet länsirannikolle. Älkää nyt menkö sen ohitse niin kuin he tekivät menneinä aikoina.

182   Kiinnittäkäämme nyt huomiomme vähän tarkemmin omaan päiväämme. Mitä Kirjoitus sanoo tästä päivästä ja ajasta, jossa me elämme? Jeesus puhuessaan… Minulla ei ole aikaa ottaa niitä kaikkia, mutta haluan ottaa tämän, ennen kuin lopetamme.

183   Jeesus sanoi Luukas 17:30: Jeesus Kristus, Sana itse.  Uskotteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jeesus Kristus, Sana itse lihaksi tehtynä, puhui ja sanoi sen, mitä Sana tulisi olemaan lopun ajassa, mikä tulisi olemaan maailman lopun merkki. Hän sanoi heille, että kansa nousisi kansaa vastaan, mutta Hän sanoi heille: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on oleva päivänä, jolloin Ihmisen Poika paljastetaan.”

184   Nyt kun Jeesus tuli maan päälle, Hän tuli kolmessa Pojan nimessä: Ihmisen Poikana, joka on profeetta, Jumalan Poikana ja Daavidin Poikana.

185   Nyt, Hän eli täällä maan päällä. Hän ei koskaan sanonut olevansa Jumalan Poika. Hän sanoi: “Minä olen Ihmisen Poika.” Jehova itse kutsui Hesekieliä profeetoissa “ihmisen pojaksi”. Jeesuksen täytyi tulla profeettana täyttääkseen Kirjoituksen! Mooses sanoi: “Herra teidän Jumalanne on herättävä teille Profeetan, minun kaltaiseni.” Siksi Hän ei voinut silloin tulla Jumalan Poikana, koska Hän oli Ihmisen Poika! Sana tuli profeetalle, että Hän oli Sana Sen täyteydessä! Ihmisen Poika, ei jokin suurempi Profeetta, vaan Jumala Profeetta! Hänessä oli Jumaluuden täyteys ruumiillisesti, ja sen vuoksi Hän oli Ihmisen Poika.

186   Nyt Hän on kahdentuhannen vuoden ajan ollut tunnettu meille Jumalan Poikana, Henkenä.

187   Ja Tuhatvuotisvaltakunnassa Hän tulee olemaan Daavidin Poika ja istuu Valtaistuimella. Me kaikki, jotka uskomme Kirjoituksen, tiedämme sen.

188   Nyt Jeesus sanoi, että aivan tämän seurakunta-ajanjakson lopussa, jossa me nyt elämme, Ihmisen Poika tulisi jälleen olemaan paljastettu samalla tavalla kuin se tapahtui Sodoman päivinä.

189   Katsokaa, historiallisesti, kuinka Hän antoi sen. Hän sanoi ensin: “Niin  kuin tapahtui Nooan päivinä, kun he söivät, joivat, menivät naimisiin ja naittivat.” Sitten Hän seuraavaksi toi Ihmisen Pojan Sodomassa, koska siellä Hän toimi juutalaisten kanssa. Täällä Sodomassa Hän toimii pakanoiden kanssa. Siellä Hän hukutti heidät kaikki vedellä tuomion kautta. Täällä ovat pakanat. Hän poltti heidät kaikki Sodoman päivinä. Se on totta. Pakanamaailma paloi siellä. Ja niin tulee olemaan, kun Ihmisen Poika paljastetaan. Se ei enää tapahdu vedellä vaan tällä kerralla se tulee tapahtumaan tulella. Jeesus luki samaa 1. Mooseksen kirjan 23, josta mekin sen luemme, kun Hän luki Sodomasta.

190   Me myönnämme nyt, niin kuin olemme puhuneet, että maailma on Sodoman tilassa. Jokainen meistä tulee sanomaan “aamen” sille. Me uskomme sen. Hyvä on.

191   Ja Laodikean hengellinen tila, luonnollisen seurakunnan, me tulemme sanomaan “aamen” sille ja hyväksymme heidän merkkinsä. Me tiedämme, että jokainen merkki on siellä. Seurakunta on Laodikeassa, me tiedämme sen. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

192   Me tiedämme, että maailma on Sodoman tilassa. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Me hyväksymme sen.

193   Mutta miten on Abrahamin Merkin kanssa, hänen, joka odotti luvattua poikaa? Se oli toinen asia.

194   Muistakaa, Sodomalla oli siellä oma sanansaattajansa. Ja myös Abrahamille oli Sanansaattajansa.

195   Abraham odotti päivästä päivään tuota melkein mahdotonta asiaa tapahtuvaksi, kun Saara oli yhdeksänkymmenen ja hän itse sadan. Mutta Jumalan lupauksen mukaisesti hän yhä odotti. Kaiken arvostelun keskellä hän yhä odotti tuota poikaa.

196   Niin myös todellinen uskovainen yhä odottaa tuota luvattua Poikaa palaavaksi. Huomatkaa, juuri ennen pojan saapumista siellä annettiin hänelle merkki. Eikö Pojan tulemuksen Merkki tulisi paljastetuksi Abrahamin Kuninkaalliselle Siemenelle, joka odottaa Kuninkaallista Poikaa aivan samalla tavoin kuin isä Abrahamille, joka odotti luonnollista poikaa? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se on totta, eikö niin? [“Aamen.”] Jeesus sanoi niin täällä Luukas 17:30, että ennen kuin tämä aika tulisi, Ihmisen Poika tulisi olemaan paljastettu, niin kuin Hän teki Sodoman päivinä ennen Sodoman hävitystä. No niin, me odotamme Merkkiä.

197   Ottakaamme nyt ajan tila sellaisena kuin se oli Sodomassa. Huomatkaa, he kaikki, maailma, menivät sodomalaisuuteen.

198   Uskon että yksi elokuvatuottajista teki siitä äskettäin elokuvan, ja minä näin sen. se oli Sodoma. Jos koskaan näette sen, eikä ole muuta kuin se, niin menkää katsomaan sitä. Se oli totisesti hyvä elokuva tämän päivän Yhdysvalloista. Hollywood, aivan tarkalleen, samankaltainen pukeutuminen ja kaikki muu, mitä he tekivät silloin, suuria ryyppyjuhlia ja kaikkea muuta, uskonnollisten kulttien ihmiset, niin kutsut uskonnolliset ihmiset.

199   Huomatkaa, ja Sodomalla oli todistaja. Ja se oli mies nimeltä Loot, joka oli Abrahamin veljenpoika.

200   No niin, Abraham ei mennyt alas Sodomaan. Hänellä oli oma ryhmänsä. Hänellä oli siellä suuri joukko mukanaan, tarpeeksi taistelemaan tusinaa kuningasta ja heidän sotajoukkojaan vastaan. Niinpä hänen kanssaan oli siellä suuri joukko. Ja yhtenä päivänä, kun kaikki oli mennyt vikaan, hän oli istumassa siellä erään tammen alla. Kukaan ei ollut missään tekemisissä hänen kanssaan, mutta hän yhä piti kiinni tuosta lupauksesta.

Tarkatkaa nyt, hyvin tarkoin, ennen kuin lopetamme.

201   Hänen istuessaan siellä siellä tuli kolme miestä kävellen hänen luokseen. Kaksi heistä meni Sodomaan ja saarnasi Evankeliumin niille, jotka tulivat ulos, se on Lootille. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mutta Yksi pysyi Abrahamin kanssa. Huomatkaa, tuo Yksi, joka pysyi Abrahamin kanssa, oli itse Jumala, ja toiset kaksi olivat enkeli-sanansaattajia.

202   No niin, alhaalla Sodomassa he eivät tehneet mitään ihmeitä. He ainoastaan löivät heidät sokeiksi. Ja Evankeliumin saarnaaminen aina lyö heidät sokeiksi.

203   Katsokaa nyt tuon päivän asetelmaa. Siellä on luonnollinen seurakunta. Kuten sanoin eilen illalla, Jumala on edustettuna aina kolmessa. Siellä olivat sodomalaiset, lootilaiset ja abrahamilaiset. Sama tilanne tänä iltana, maailma on juuri sillä tavalla.

204   Sallikaa minun kysyä teiltä jotakin. Katsokaa nyt tätä asetelmaa. Abraham kutsui tätä Miestä, joka puhui hänelle, nimellä Elohim. Tuo heprealainen sana Elohim merkitsee kaikkiriittävää, iankaikkinen, Elohim, Jumala itse!

205   Alussa, 1. Mooseksen kirjassa, sanotaan: “Alussa, Jumala…” Ottakaa tuo heprealainen sana siellä, se on “Alussa Elohim loi taivaat ja maan.”

206   Ja tässä, 1. Mooseksen kirja 22, Hän sanoo uudestaan, noin luvussa 20, Hän sanoi, hän kutsui tätä Miestä nimellä Elohim. Miksi hän teki sen? Se oli ihmislihassa julkituotu Jumala, joka istui Abrahamin kanssa ja söi vasikkavoileipää ja joi maitoa, Jumala itse, ja sitten Hän hävisi näkyvistä suoraan Abrahamin edessä!

207   Mutta Hän antoi hänelle erään Merkin. Huomatkaa, tuo Merkki oli, kun Hänen selkänsä oli käännettynä telttaa kohden…

208   Ja muistakaa, Abraham, muutamaa päivä sitä ennen hänen nimensä oli A-b-r-a-m, ja Saaran nimi oli Saarai, ennen kuin se muutettiin S-a-a-r-a-k-s-i ja Abram ja A-b-r-a-h-a-m-i-k-s-i. Abraham merkitsee kansakuntien isä.

209   Tarkatkaa nyt tätä, ja me tulemme näkemään sen hetken asetelman, jossa me nyt elämme. Jeesus käski meitä odottamaan tätä asetelmaa. Me olemme nähneet, että sen kaikki loppukin on oikein. Katsokaamme nyt, mitä Kuninkaallisen Siemenen oletetaan näkevän.

210   Nyt tämä Mies sanoi: “Abraham, missä on vaimosi Saara?”

Ja Abraham sanoi: “Hän on teltassa, Sinun takanasi.”

211   No niin, Hän ei ollut koskaan nähnyt hänen vaimoaan. Kuinka Hän tiesi, että hänen nimensä oli Abraham? Kuinka Hän tiesi, että hänen vaimonsa nimi oli S-a-a-r-a ? “Abraham, missä on sinun vaimosi, Saara?”

Hän sanoi: “Hän on teltassa, Sinun takanasi.”

212   Ja Hän sanoi: “Minä”, minä on persoonapronomini, “Minä tulen vierailemaan luonasi lupauksen mukaisesti. Vaimosi tulee saamaan tuon lapsen. Sinä olet luottanut Minuun, nyt Minä tulen toteuttamaan sen.”

213   Ja Saara takana olevassa teltassa salakuunteli, tai miksi te haluatte sitä kutsua, kuuli sen teltan lävitse ja nauroi hihaansa sanoen: “Minäkö, minun kaltaiseni vanha nainen, voisiko minulla olla nautintoa herrani kanssa, joka myös on vanha, tuo satavuotias siellä ulkona! Eihän sitä ole tapahtunut moniin, moniin vuosiin.”

214   Ja tuo Mies, M-i-e-s, istui siellä inhimillisessä lihassa ja söi ja join niin kuin kuka tahansa tavallinen mies tomuisin vaattein ja pölyisin jaloin, jotka Abraham oli pessyt. Hän, Jumala itse, katsoi ympärilleen ja sanoi: “Miksi Saara nauroi siellä takana teltassa ja sanoi niin?” Hän tiesi sen, Hän saattoi erottaa Saaran ajatukset siellä teltassa takanaan. Onko se oikein?

215   Nyt kun Abrahamin Kuninkaallinen Siemen, Ihmisen Poika, tuli maan päälle, niin minkä Merkin Hän näytti? Andreas toi Simonin yhtenä päivänä Hänen luokseen. Hän sanoi: “Sinun nimesi on Simon, sinä olet Joonan poika.” Näettekö, se teki hänestä uskovaisen.

216   Filippus meni ja nouti Natanaelin. Hän sanoi: “Tule katsomaan Miestä, jonka olemme löytäneet, Jeesusta Nasaretista, Joosefin poikaa.”

217   Hän sanoi: “Hetkinen vaan. Voisiko mitään hyvää tulla tuosta fanaattisuudesta?”

Hän sanoi: “Tule ja katso.”

218   Niinpä kun Filippus tuli Jeesuksen Läsnäoloon Natanaelin kanssa, Jeesus katsoi häntä ja sanoi: “Katso, israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä.”

Hän sanoi: “Rabbi, milloin Sinä tunsit minut?”

219   Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla, Minä näin sinut.”

220   Hän sanoi: “Rabbi, Sinä olet Jumalan Poika! Sinä olet Israelin Kuningas!”

221   Kun tuo pieni nainen kaivolla, omassa moraalisessa tilassaan, kuvailkaamme sitä jotenkin tällä tavalla, tuli noutamaan vettä Jeesuksen lähetettyä opetuslapsensa ostamaan ruokaa. Ja kun hän tuli nostamaan vettä, Jeesus sanoi: “Tuo Minulle juotavaa, nainen.”

222   Hän sanoi: “Ei ole tapana, että sinä sanoisit sellaista. Meillä on täällä rotuerottelu. Teillä juutalaisilla ei ole mitään tekemistä meidän samarialaisten kanssa, eikä meillä ole mitään tekemistä teidän kanssanne.”

223   Jeesus sanoi: “Mutta nainen, jos sinä tietäisit, kenelle sinä puhut, sinä pyytäisit Minulta juotavaa. Ja Minä antaisin sinulle vesiä, joita ei tulla täältä noutamaan.”

224   Hän näki, mikä hänen tilansa oli, ja mikä se oli. Hän sanoi: “Mene noutamaan miehesi ja tule tänne.”

Nainen sanoi: “Ei minulla ole mitään aviomiestä.”

225   Hän sanoi: “Sinä olet sanonut totuuden. Sinulla on ollut viisi [miestä], ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi.”

226   Nainen sanoi: “Herra, minä tajuan, että sinä olet profeetta! Me tiedämme, että kun Messias tulee, Hän tulee näyttämään meille nämä asiat!”

Jeesus sanoi: “Minä olen Hän!”

227   Sen kuultuaan hän juoksi kaupunkiin ja sanoi: “Tulkaa katsomaan Miestä, joka on kertonut minulle ne asiat, joita olen tehnyt. Eikö tämä juuri olekin Messias?”

228   Tarkatkaa nyt, Hän teki sen juutalaisten ja samarialaisten edessä, mutta ei koskaan pakanain edessä. Me olimme pakanoita noina päivinä, me olimme muita kansoja, kuljimme nuijat selässä ja palvoimme epäjumalankuvia, me emme odottaneet mitään Messiasta.

229   Hän ilmestyy ainoastaan niille, jotka odottavat Häntä, ja meidän oletetaan odottavan Häntä!

230   Mutta nuo, jotka väittivät odottavansa Häntä, seurakunta itse, kun he näkivät sen tapahtuvan, he sanoivat: “Hän on perkele, hän on ennustelija, Beelsebul!”

231   Ja Jeesus sanoi, että tuo synti annettaisiin heille anteeksi, koska Hän ei vielä ollut kuollut, mutta Hän sanoi, että jonakin päivänä Pyhä Henki tulisi ja tekisi saman asian, ja yhdenkään sanan puhumista sitä vastaan ei tultaisi koskaan antamaan anteeksi. Tämä on se päivä, jolloin jokaisen Sanan täytyy riippua yhdessä. Puhua sanakin sitä vastaan, sitä ei tulla koskaan antamaan anteeksi tässä maailmassa eikä tulevassa.

232   Se oli tuo Abrahamin Kuninkaallinen Siemen. Ja tässä tuo Abrahamin Kuninkaallinen Seimen tuli samaistetuksi tuon Miehen kanssa, joka istui siellä Abrahamin kanssa. Ja tuo sama Jumala lupasi, että tänä päivänä tulisi olemaan samoin kuin oli Sodoman päivinä, tulisi olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa, kun Hän paljastaisi itsensä Ihmisen Poikana. Aamen! Tämä on päivä tuon Kirjoituksen täyttymistä varten.

233   Katsokaa asetelmaa, jossa me olemme tänään. Katsokaa seurakuntaa, jossa Jumalan Poika… Katsokaa synkkää päivää, katsokaa kaikkia profetioita. On outo asia, meidän vieraidemme on silloin tultava, jos asetelman täytyy olla samalla tavoin kuin oli Sodomassa.

234   Heitä oli siellä kolme, kolme Taivaasta lähetettyä huomattavaa miestä. Me myönnämme sen, että heitä oli kolme, ja Yksi heistä pysyi Abrahamin kanssa. He kaikki tulivat yhdessä, mutta Yksi pysyi Abrahamin kanssa, ja muut menivät alas Sodomaan. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja Abrahamin nimi oli muutettu Abramista Abrahamiksi. Onko se totta? [“Aamen.”]

235   Maailman kirkon historiassa ei ole koskaan ollut evankelistaa, jonka nimi olisi päättynyt h-a-m, ennen kuin vasta nyt, Billy Graham. G-r-a-h-a-m. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] G-r-a-h-a-m – kuusi kirjainta. A-b-r-a-h-a-m on seitsemän kirjainta, mutta G-r-a-h-a-m on kuusi kirjainta, joka on maailman, ihmisen luku. Näettekö?

236   Katsokaa noita, jotka menivät sinne ulos tänään, noita sanansaattajia Taivaasta.

237   Onko maanpäällä yhtään miestä, joka saarnaisi parannusta niin selkeästi kuin Billy Graham? Onko siellä ollut ketään miestä, jolla olisi sellainen vaikutus ihmisiin kuin Billy Grahamilla. Koskaan ei kansainvälisesti ole ollut mitään sellaista miestä. Oi, Billy Sunday ja niin edelleen, heitä on ollut täällä Yhdysvalloissa, mutta Billy Graham tunnetaan maailmanlaajuisesti. Katsokaa hänen kutsuaan, ulos Sodomasta!

238   Ja hänen kumppaninsa on siellä helluntaiseurakunnan kanssa, Oral Roberts.

239   Mutta miten on valitun ryhmän kanssa? Minkä kaltaisen Merkin heidän oletetaan näkevän? Mikä heillä oletetaan olevan? Halleluja! “On oleva Valo ehtooajassa!” Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt! [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Tänä päivänä Jumalan lupaus on täyttynyt. Me tiedämme, että se on Totuus. Hän on täällä tänä iltana samalla tavoin kuin Hän oli siellä silloin.

240   Nyt, saarnata se, niin kuin sanoin hetki sitten, jos te saarnaatte mitä tahansa, ja se on Evankeliumin Totuus, silloin Jumala on velvollinen vahvistamaan sen. Onko se totta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jos se nyt on niin, niin annetaan Jumalan, joka kirjoitti Sanan, annetaan Jumalan, joka kirjoitti profetian, annetaan Jumalan, joka on Sanan Jumala, astua esiin ja todistaa, että Hän on yhä Jumala!

241   Niin kuin tapahtui Elian mennessä ylös vuorelle, Elisa jatkoi Elian vartiointia. Hän sanoi: “Minä haluan kaksinkertaisen osan.” Ja Elian viitta putosi Elisan ylle. Hän käveli alas Jordanille, laskosti tuon viitan ja löi sillä vettä ja sanoi: “Missä on Elian Jumala?” Ja sama asia, joka tapahtui Elialle, tapahtui Elisalle.

242   Ja sama Evankeliumi, sama voima, sama Ihmisen Poika, joka oli eilen, on tänään ja tulee olemaan iäisesti! Hebrealaiskirje 13:8. Uskotteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt kysyn teiltä. Minä en voi olla Hän, mutta Hän on täällä. Me olemme vain välikappaleita.

243   Jotkut teistä ihmisistä siellä, jotka olette sairaita, jotka tiedätte, etten minä tunne teitä, annetaan Jumalan nyt, jos minä vain voin nöyryyttää itseni tarpeeksi… Rukoilkaa te ja pyytäkää Jumalalta.

244   En luule, että.. Eihän kenelläkään täällä ole rukouskortteja? Ei, me emme ole jakaneet niitä. Meillä tulee olemaan parantamiskokous siellä kirkossamme. Mutta rukoilkaa nyt.

245   Te, jotka tiedätte, että olen täysin vieras teille. Te tunnette minut, Jeffersonville! En halua, että ihmiset Jeffersonvillestä tekevät niin nyt. Haluan ihmisiä, jotka ovat jostakin muualta. Katsokaamme, tuleeko Jumala yhä paljastamaan. Katsokaamme, onko Hän yhä sama eilen, tänään ja iäisesti.

246   Tehkää niin kuin tuo pieni nainen teki, jolla oli tuo verenvuoto. Jeesuksen kulkiessa ohitse hän sanoi: “Minä uskon tähän Mieheen.” Hän sanoi: “Jos vain voin koskettaa Hänen vaatteensa lievettä, niin uskon tulevani terveeksi.” Onko se oikein?

247   Hänen uskonsa tähden tuona päivänä Kirjoitus täyttyi. Hän sitoi särjetyt sydämet. Paransi sairaat ja rammat.

248   Kun hän oli koskettanut Hänen vaatettaan, hän meni pois ja istuutui, Jeesus kääntyi ympäri ja kysyi: “Kuka kosketti Minua?” Kuinka Hän olisi huomannut sen tuossa ihmistungoksessa? Heitä oli ehkä tuhansia. Kuinka Hän tiesi sen? Hän kysyi: “Kuka kosketti Minua?” Hän ei sanonut sitä vain sanoakseen jotakin, vaan koska se oli totta. Hän sanoi: “Kuka kosketti Minua?” Välittömästi Hän katsoi ympärilleen ja löysi tuon pienen naisen istumassa tai seisomassa siellä ja Hän sanoi hänelle, että hänen verenvuotonsa oli ohitse.

249   Sellainen Jeesus oli eilen. Sellainen Jeesus on tänään. Uskotteko sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

250   Minä en tunne sinua, Jumala tuntee. Mutta sinulla on kyljessäsi kipuja, jotka vaivaavat sinua. Se on oikein. Sinä istut siellä rukoillen sen puolesta. Olenko minä vieras sinulle? Me olemme vieraat toisillemme. Nouse seisomaan jos niin on. Minä en tunne sinua. Tämä mies tässä kulmassa, tämä nuori mies. Sinulla myös on kipeä kurkku. Oikein. Sinä rukoilet sen puolesta. Sinä olet hermostunut jostakin. Sinun täytyy lähteä kokouksista, koska olet saarnaaja. Sinulla on joitakin sitoumuksia, joista sinun täytyy huolehtia. Se on totta. Uskotko Jumalan tietävän, kuka sinä olet? Pastori herra Smith, voit nyt mennä ja olla parantunut. Jeesus Kristus teki sinut terveeksi. Mene kokoukseesi, sinun kurkkusi ei tule vaivaamaan sinua.

Ketä hän kosketti?

251   Tuo mies, joka istuu täällä takana, kärsii. Hänellä on kasvain vasemmassa keuhkossaan. Hän ei ole täältä. Sinä olet ollut kaivostyöntekijä. Se on oikein. Minä olen täysin vieras sinulle. Jos se on oikein, heiluta kättäsi. Kasvain on vasemmassa keuhkossasi, ja sinun tulisi mennä leikattavaksi välittömästi. Onko se oikein? Sinä et ole täältä. Sinä olet kaupungin ulkopuolelta. Sinä olet Virginiasta. Oikein. Uskotko Jumalan tietävän, kuka sinä olet? Herra Mitchell, oikein, mene kotiin ja ole terve. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi. Kysykää tuolta mieheltä. En ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Hän istui siellä rukoillen.

Tänä päivänä tämä Kirjoitus!

252   [Veli Branham kääntää selkänsä seurakunnalle.] Tässä suoraan takanani istuu eräs nainen samalla tavoin kuin Saarakin istui siellä teltassa. Hän rukoilee tyttärensä puolesta. Nouse seisomaan. Tuo tytär ei ole täällä, hän on poissa. Tuolla tyttärellä on… Sinulla on samoin kuin tuolla naisella, joka tuli Jeesuksen luo, jonka tytärtä perkele vaivasi. Tyttö on demonin hallussa. Hän ei ole täällä. Sinä olet Pohjois-Carolinasta. Sinä uskot sen, ja se on Totuus, eikö olekin? Rouva Orders, sinä voit mennä kotiin. Jos tulet uskomaan koko sydämelläsi, tulet löytämään tyttäresi samassa tilassa kuin tuo tytär löytyi Jeesuksen Kristuksen päivinä, kun Hän sanoi, että niin tulisi olemaan.

253   Tänä päivänä tämä Kirjoitus ,Sodoman merkki, Super-Siemenen merkki, merkki luonnolliselle seurakunnalle. Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt meidän keskellämme! Uskotteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

254   Haluatteko vastaanottaa Hänet juuri nyt omana Pelastajananne, Parantajananne? Nouskoon jokainen teistä seisomaan ja sanokoon: “Minä vastaanotan parantumiseni. Minä vastaanotan Hänet Pelastajanani. Minä vastaanotan Hänet Kuninkaanani.” Nouskaa jokainen seisomaan.

Tänä päivänä! Kuunnelkaa ystävät.

255   Hän luki Kirjoituksen, ojensi Raamatun takaisin tuolle papille, ja sanotaan, että jokaisen silmät olivat kiinnitettyinä Häneen. Ja Hän katsoi heidän ylitseen ja sanoi: “Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt.”

256   Me olemme lukeneet Kirjoituksesta tusinan tai enemmänkin todisteita siitä, että me elämme viimeisissä päivissä, sukupolvessa, joka tulee näkemään Jeesuksen Kristuksen paluun maan päälle. Ja sanon teille jälleen tänä iltana: tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt teidän nähtenne.

257   Te Tucsonissa, te Kaliforniassa, te New Yorkissa, näiden puhelinyhteyksien päässä, tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt teidän nähtenne!

258   Olkaamme iloisia ja riemuitkaamme, sillä Karitsan Häät ovat käsillä, ja Hänen Morsiamensa on tehnyt itsensä valmiiksi!

259   Kohottakaamme kätemme ja antakaamme Hänelle kunnia, kaikki te ihmiset. Jumala siunatkoon teitä. [Seurakunta jatkaa iloitsemista ja Jumalan ylistämistä.]

65-0218 SIEMEN JA KUORI EIVÄT PERI YHDESSÄ (Seed is not heir with the Shuck), Jeffersonville, Indiana, USA, 18.2.1965

FIN

65-0218 SIEMEN JA KUORI EIVÄT PERI YHDESSÄ
(Seed is not heir with the Shuck)
Jeffersonville, Indiana, USA, 18.2.1965

1        Jääkäämme seisomaan hetkeksi rukousta varten. Kumartakaamme päämme.

2       Rakas Jumala, me katsomme tämän suureksi etuoikeudeksi olla täällä tänään, tuodaksemme elävän Kristuksen kuolevalle maailmalle ja kuolevalle sukupolvelle.

3       Me haluamme pyytää Herra, että sinä voitelisit sanamme ja vaivannäkömme, niin että ne eivät turhaan sinulle palaisi, vaan saisivat aikaan sen, mitä tarkoitusta varten ne ovat.

4       Auta jokaista miestä, naista, poikaa ja tyttöä täällä tänä iltana, joka on tarpeessa. Ja, Isä, me tiedämme kaikki olevamme tarpeessa. Ja kun lähdemme tänä iltana, niin salli meidän tuntea sydämissämme niin kuin nuo, jotka tulivat Emmauksesta sen jälkeen, kun he olivat todistaneet Kristuksen ylösnousemuksen, kun he sanoivat: “Eikö sydämemme ollutkin palava, kun Hän puhui meille tiellä?” Suo se Herra!

5       Paranna sairaat ja ahdistetut. Älköön keskuudessamme olko yhtään heikkoa tämän illan kokouksen jälkeen. Ja ennen kaikkea, älköön keskuuteemme jääkö yhtään uskomatonta, Herra. Voikoot he kaikki uskoa iankaikkiseksi elämäksi. Sillä se on tänne kokoontumisemme tarkoitus.

6       Näitä siunauksia me pyydämme Jumalan valtakunnan kunniaksi, Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan Nimessä. Aamen. Voitte istuutua.

7       On hyvä olla täällä takaisin tänä iltana. Ja voin nähdä muutamien seisovan, ja luulen, että puhelinyhteydet ovat nyt kunnossa, moniin eri kaupunkeihin ympäri maan, San Franciscoon, Tucsoniin ja itään. Ja me tervehdimme heitä puhelimien välityksellä. Me olemme täällä luentosalissa tänä iltana. Pääsali on täyteen ahdettu, ja käytävät ja seinien vierustat ovat täynnä seisovia ihmisiä. Ja me ymmärrämme, että tarkoitus on avata huomen illalla toinen puoli täällä tuonne voimistelusaliin, saadaksemme lisää tilaa ehkä noin kahtatuhatta ihmistä varten. Niinpä me toivomme sitä huomenillaksi. Jos nyt tänä iltana, ensimmäisenä iltana on täyttä, niin me uskomme, että on oleva paljon enemmän huomen illalla. Ja näin heidän asettavan ylimääräisiä tuoleja myöskin täksi illaksi.

8       Olemme suuren odotuksen vallassa, ensiksikin odotamme Herran Jeesuksen tulemusta, ja seuraavaksi, kadotettujen sielujen pelastusta, jotka tulevat vastaanottamaan Hänet tänä iltana ja olemaan valmiit Hänen tulemustansa varten, kun Hän ilmestyy.

9       Haluan erikoisesti toivottaa tervetulleeksi kaikki nämä hienot miehet täällä puhujanlavalla, joista monien ymmärrän olevan sananpalvelijoita. Parisataa tai enemmänkin istuu täällä korokkeella, ja me olemme kovasti kiitolliset siitä, että he ovat täällä.

10   Kaikille teille ihmisille, missä hyvänsä te olettekin, eri osissa maata… ja jotkut ovat täällä meren takaakin. Joten me olemme kiitolliset teille, että olette täällä nauttimassa tästä yhteydestä meidän kanssamme, odottaessamme sitä, mitä Jumala tulee antamaan meille tämän kokouksen aikana.

11   Näyttää siltä, että sen jälkeen, kun ajattelin tulla tänne takaisin näiden muutamien päivien kokouksia varten, että minun omassa sydämessäni on outo, hälyttävä tunne, että jotakin on juuri tulossa tapahtumaan. Minä en tiedä mitä se on, mutta toivon sen olevan suuren ilmestyksen Jumalalta, joka tulee valmistamaan meidät ja tekemään meistä parempia kansalaisia Hänen valtakuntaansa, vaeltaessamme tässä pimeässä synnin ja epäuskon maailmassa.

12   Tämä maa, juuri tämä kohta, jossa olemme tänä iltana, merkitsee hyvin paljon minulle. Siitä alkaen, kun tiesin, että he rakentaisivat tämän koulun juhlasalin tähän, minä olen halunnut pitää kokouksen tässä paikassa. Olen hyvin kiitollinen koulun lautakunnalle ja noille, jotka hyvyydessään antoivat meidän tulla tänne. Se oli juuri tässä kohdassa, suunnilleen siinä, missä tämä rakennus seisoo tänä iltana, että suuri asia tapahtui noin kolmekymmentä vuotta sitten, juuri tällä kohdalla. Siihen aikaan se oli vain salviakenttänä. Ja minä asuin pienessä talossa tämän takana, noin kahdensadan metrin päässä. Olin kovin huolissani noina päivinä isäni ja äitini pelastumisesta, jotka molemmat ovat jo menneet pois. Ja erikoisesti tuona päivänä minä olin huolissani isästäni.

13   Muistan nukkuneeni eteisessä, koska oli lämmin kesäaika. Uskoisin, että tämä on kirjoitettuna pikku kirjasessa nimeltään Jeesus Kristus sama eilen tänään ja iankaikkisesti, tai sitten kirjasessa, Minä en ollut tottelematon taivaalliselle näylle.

14   Ja maatessani eteisessä, minut äkillisesti herätettiin, ja sydämeeni tuli kuorma isäni puolesta. Niin kuin monet teistä ihmisistä täällä kaupungissa tunsitte minun isäni, minun mielestäni hän oli suuri mies, vaikka hän olikin syntinen. Ja hänellä oli paha tottumus, jota vastaan minä yritin taistella niin kovasti kuin vain voin koko elämäni ajan, ja se oli juominen. Ja tuona iltana hän joi. Ja minä heräsin suuri taakka sydämessäni, hänen puolestaan. Ja vain pyjama ylläni, vedin housut jalkaani, ja pyjaman paita ylläni minä kuljin tämän salvianiityn halki, suunnilleen tälle paikalle, jossa tämä rakennus nyt seisoo. Ja minä polvistuin alas rukoillakseni isäni puolesta.

15   Ja, sillä aikaa, kun rukoilin ja pyysin, että Jumala pelastaisi hänet, eikä antaisi hänen kuolla syntisenä, sillä minä rakastin häntä… Ja ollessani rukouksessa, nousin katsoakseni itää kohden, ja silloin tuli näky. Ja juuri minun yläpuolellani seisoi Herra Jeesus. Monet teistä tietävät tämän näyn.

16   No niin, kuten tiedätte niin minä en ole allerginen harhakuville, mutta näyt ovat todellisia. Juuri siellä seisoi Herra Jeesus. Se oli ensimmäinen kerta kuin milloinkaan olen nähnyt Hänet tuon tyyppisessä näyssä. Hän oli noin kolme metriä pääni yläpuolella, seisomassa ilmassa, ja toinen jalka oli juuri ottamassa askelta. Hän oli puettu valkoiseen vaatteeseen, jossa oli reunus ympäriinsä. Hänen hiuksensa ulottuivat Hänen olkapäilleen, ja Hän näytti niin kuin Raamattu sanoo, noin kolmekymmenvuotiaalta, mutta Hän oli pieni, kevytrakenteinen mies, hyvin pieni. Näytti siltä kuin Hän ei voisi painaa enempää kuin noin kuusikymmentä kiloa.

17   Ja minä katsoin, ja ajattelin, että minä ehkä olin jotenkin väärässä. Joten minä hieroin silmiäni ja katsoin uudestaan ylöspäin. Ja Hän seisoi jotenkin sivuttain, niin että Hänen kasvojensa profiili oli näkyvissä. Ja Hänen kasvonsa näyttivät, aivan niin kuin aina olen näyissä nähnyt, Hoffmannin maalaukselta, Kristuksen pää kolmekymmentävuotiaana. Tästä syystä se on minun talossani, ja minun kirjoissani ja kaikkialla, minne vain voin laittaa sen, koska se on lähinnä miltä se näytti. Ainoastaan, Hän näytti olevan pieni.

18   Ja, kun olin katselemassa ylöspäin Häntä, minä ajattelin: “Varmastikaan minä en katsele Herraani seisomassa tuolla.” Ja minä olin, sanoisinko tällaisessa asennossa, ja suunnilleen tässä paikassa, missä tämä puhujanpöytä nyt on. Jossakin aivan tässä lähellä, missä nyt seison, ja parhaan arvioni mukaan noin 45 metrin säteellä tässä.

19   Ja minä katsoin ylös, ja Hän seisoi siellä. Minä purin sormeani, nähdäkseni josko olin unessa. Tehän tiedätte kuinka te… Jotenkin vain näytti niin kuin se ei olisi voinut olla niin. Ja minä olin vain nuori Herrassa silloin, olin saarnannut noin kuusi kuukautta. Purin sormeani, ja sitten nostin ylös salvian varren ja katkaisin sen. Ja monet täällä asuvista maaseudun ihmisistä tietävät kuinka se soveltuu hammastikuksi. Minä aloin pureskella sitä. Ja minä sanoin: ”Se ei voi olla. Minä näen unta. Tuolla on minun kotini. Tuolla ovat isä äiti ja lapset. Ja tuolla on tuo lammikko, jossa minulla oli tapana metsästää sorsia, vain noin kahdensadan metrin päässä. Ja tässä minä seison tällä niityllä; sen täytyy olla niin.”

20   Potkaisin maata vasten, löin hieman jalkaani maahan ja ravistin päätäni, liikuttelin käsiäni, katsoin uudelleen ylös, sitten katsoin poispäin, ja katsoin uudelleen; ja siellä Hän seisoi. Tuuli alkoi puhaltaa, ja voin nähdä salvian heiluvan sen mukana. Ja, kun se alkoi puhaltaa, se heilutti Hänen vaatteitaan, ne alkoivat heilua aivan kuin vaatteet pyykkinarulla.

21   Hän seisoi siellä, ja minä katselin sitä, ja ajattelin: “Jospa voisin nähdä Hänen kasvonsa.” Hän katseli itään, tällä tavalla. Hän katseli kiinteästi, ja minä siirryin askeleen verran, nähdäkseni paremmin Hänen kasvonsa, enkä vieläkään voinut nähdä Häntä oikein hyvin. Hän piti käsiään edessään, enkä voinut nähdä niitä sieltä missä seisoin.

22   Liikahdin uudelleen ja rykäisin kurkkuani, tällä tavalla, nähdäkseni voisinko kiinnittää Hänen huomionsa puoleeni. Mutta Hän pysyi liikkumattomana.

23   Sitten ajattelin: “Ehkäpä minä puhun Hänelle.”  Ja, kun minä sanoin: “Jeesus”, Hän käänsi päätään; ja, kun Hän katsoi minuun, Hän ojensi käsivartensa minua kohden. Tämä on kaikki mitä voin muistaa siitä… Melkein päivän valkenemiseen asti minä lojuin juuri tässä jossakin, missä tämä paikka nyt on. Pyjamani paita kokonaan märkänä kyynelistä, olin itkenyt ja mennyt tiedottomaksi. Hänen kasvoillaan oli luonteen piirteitä, joita kukaan taiteilija ei kykene väreillä kuvaamaan. He eivät ole voineet tehdä sitä. Hän näytti mieheltä, jonka nähdessänne te haluaisitte itkeä myötätunnosta ja kunnioituksesta, ja kuitenkin omaten tarpeeksi voimaa, niin että, jos Hän puhuisi, se kääntäisi maailman ylösalaisin. Noita ominaisuuksia ei kukaan taiteilija milloinkaan kykenisi kuvaamaan.

24   Enkä minä ole tiennyt tähän päivään asti, mitä se merkitsi. Mutta täällä minä olen tänä iltana, kolmekymmentä vuotta myöhemmin, seisomassa täällä luentosalissa, joka tänä iltana on pyhitetty Kaikkivaltiaan Jumalan palvelukseen. Ja minä olin vain tavallinen jäsen paikallisessa baptistiseurakunnassa täällä, jonka pastorina tuohon aikaan oli Roy Davis. Ja nyt minä seison täällä, paikka tupaten täynnä, juuri samalla paikalla, Käsissäni se, mitä Jeesus Kristus itse on verellään ostanut, tuodakseni teille tämän neljän päivän sanoman Herralta.

25   Ja noin kuusi kuukautta sen jälkeen minulla oli ensimmäinen kastetilaisuuteni täällä joella, kun tuo Valo tuli alas juuri täällä Springs Streetin kohdalla. Monet teistä ihmisistä ehkä haluatte mennä katsomaan tuota paikkaa, joen rannalla juuri Springs Streetin kohdalla. Se oli paikka jossa Herran Enkeli ensi kertaa ilmestyi julkisesti, kello 2:00 eräänä iltapäivänä. Ja siitä tuli ääni sanoen: “Kuten Johannes Kastaja oli lähetetty juoksemaan Kristuksen ensimmäisen tulemuksen edellä, sinun Sanomasi tulee juoksemaan Hänen toisen tulemuksensa edellä.”

26   Tämä on nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin, ja täällä minä yhä tänä iltana julistan tuota Sanomaa. Se on mennyt ympäri maailman, ja minä olen iloinen ollessani takaisin kotikaupungissani tänä iltana edustaakseni tätä Herraa Jeesusta Kristusta, jota minä yhä koko sydämestäni rakastan. Jokaisena päivänä hän tulee suloisemmaksi kuin, mitä Hän oli edellisenä päivänä. Minä en ole milloinkaan muuttanut yhtään milliä opistani. Minä yhä uskon saman asian tänä iltana kuin mitä uskoin aloittaessani. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

27   Minulla on Sanoma, josta olen vastuussa. Kun Sanoma alussa alkoi, se oli tietenkin… Jokainen rukoili sairaiden puolesta, suuria merkkejä ja ihmeitä, jotka alkoivat erikoisesti helluntailaisten keskuudessa, maailmanlaajuiset parantamisherätykset pyyhkäisivät maailmaa. Viisitoista täyttä vuotta on ollut herätyksiä jokaisella kukkulalla mitä on, luulisin. Herätyksen tulet palavat. Kirjaimellisesti miljoonat ovat vastaanottaneet Kristuksen pelastajanaan tuon yhden tehtävän kautta. Se innoitti Oral Robertsin ja niin edelleen, ja se jatkoi eteenpäin menoaan ympäri ja ympäri, sen jälkeen, kun helluntaiseurakunta oli tullut siihen kuolleeseen tilaan, jossa se silloin oli.

28   Aikomukseni ja haluni tänä iltana on herättää tuo seurakunta, uudestaan, huomaamaan, että Herran Jeesuksen tulemus on käsillä. Minun täytyy nuhdella sitä. Minun täytyy nuhdella syntiä, missä hyvänsä muodossa se onkin. En tarkoita sitä kenenkään kirkkokunnalle. Minulla on Sanoma.        

29   Sen on vaikea saada kannatusta seurakunnassa, aivan kuten oli meidän Herramme Jeesuksenkin kohdalla; koska se on Hän, enkä minä. Mutta niin kuin Hän saarnasi alussa, parantaen sairaita, herättäen kuolleita, puhdistaen pitaalisia, ja ajaen ulos perkeleitä, jokainen halusi Häntä. Mutta tuli aika Sanoman tulla esiin, joka aina seuraa jokaista merkkiä, koska merkillä on ääni. Mutta, kun Hän istui alas yhtenä päivänä ja sanoi: “Minä ja Minun Isäni olemme Yksi!”, niin se oli enemmän kuin he voivat kestää.

30   Se tapahtui myös, kun Hän sanoi: “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, teillä ei ole elämää itsessänne.”

31   Mitä, tohtorit ja järkevät ihmiset olisivat sanoneet: “Tämä mies on ihmisvampyyri, hän yrittää saada ihmiset syömään hänen lihaansa ja juomaan hänen vertaan.” Hän ei koskaan selittänyt sitä, Hän vain sanoi sen.

32   Ja tänä iltana te saatatte kuulla sanottavan asioita kokouksen aikana, joita emme ehkä kykene selittämään, mutta muistakaa, Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Me uskomme sen!

33   Meillä ei nyt ole aikaa puhella liian paljon, koska meillä on määrätty aika aloittaaksemme ja määrättynä aikana meidän on lähdettävä pois. Ja me haluamme noudattaa näitä aikoja, jotka koulun johtokunta on meille asettanut. Ja me teemme kaiken minkä vain voimme noudattaaksemme niitä.

34   Muistakaa, mihin aikaan hyvänsä syntinen vain haluaa tulla Kristukselle, niin kävelkää vain esiin, vaikka minä saarnaisin, tai laulaisin tai mitä se onkin, ja antakaa elämänne Kristukselle juuri silloin, sillä se on syy, miksi me olemme täällä, auttaaksemme teitä.

35   Haluaisin puhua veli Vaylen, veli Bordersin ja muiden veljien kanssa täällä, josko he voisivat kokoontua seurakunnassa iltapäivällä tai jonakin aamuna, antaakseen neuvoja noille, jotka etsivät Pyhän Hengen kastetta? Sopisiko se teille veljet, veli Neville ja veli Capps ja kaikille teistä, jotka voitte tulla tänne.

36   Jos joku haluaa neuvoja Pyhän Hengen kasteesta, niin miksi ette tulisi tabernaakkeliin kello kymmeneltä aamulla.

37   Jos teillä on mielessänne oppia tai Sanomaa koskevia kysymyksiä, tai jos haluatte henkilökohtaista keskustelua tai rukousta puolestanne, tai mitä hyvänsä haluatte tietää, niin nämä miehet ovat… Miksi ette tulisi sinne kello 10:00 aamulla tapaamaan näitä miehiä. Heitä tulee siellä olemaan yksi tai enemmän, antamassa neuvoja ja rukoilemassa sairaiden puolesta ja vastaamassa kysymyksiin henkilökohtaisesti. Menkää heidän luokseen, ja he tulevat olemaan iloisia, jos he voivat auttaa teitä miten vain voivat.

38   Nyt juuri ennen kuin lähestymme Sanaa, me haluamme uudelleen lähestyä Sanan tekijää. Te voitte syödä liian paljon; te voitte juoda liian paljon; te voitte nauraa liian paljon tai kävellä liian paljon; mutta te ette koskaan rukoile liian paljoa. “Haluan, että miehet rukoilevat, joka paikassa, kohottaen ylös pyhät kätensä ilman epäilystä…” Rukoilkaamme.

39   Rakas Jeesus, Elämän Sanan tekijä, ja Sinä olet tuo Sana, me nyt juhlallisesti lähestymme Sinua, sen jälkeen, kun olemme selittäneet tuota näkyä, Jumala, Sinä olet todistajani, että se on totta. Herra Jeesus, minä rukoilen, että Sinä voitelisit sanat jokaisen korvan kuultavaksi, jotka voivat kuulla jumalallisen äänen. Ja, jos täällä tai puhelinyhteyksissä on joku, joka ei ole valmis ja valmistautunut kohtaamaan tällä hetkellä tämän hetken haastetta, sanomaa, joka tulee Jumalalta, voikoon hän tehdä parannuksen ja valmistautua, sillä Jumalan Valtakunta on lähestymässä. Me rukoilemme, että se tulisi olemaan niin tänä iltana heidän kanssaan, että he tulisivat kohtaamaan tämän hetken haasteen.

40   Oi Jumala, rukoilen apuasi, tuntien vastuuni ja mitä se merkitsee, kun minun täytyy vastata tuomion päivänä mitä minä sanon täällä ja muualla. Auta minua olemaan kuolemanvakava, Herra, kaiken sen kanssa mitä minä teen tai sanon Sinun Sanassasi, että se toisi esiin hedelmää. Sillä kuten Sinun käskysi oli: “Älköön tämä Sana lähtekö pois sinun suustasi, vaan mietiskele sitä päivin ja öin, että voisit noudattaa ja tehdä kaiken, mikä on kirjoitettuna laissa. Ja siten sinä tulet menestymään teilläsi. Enkö minä ole käskenyt sinua, ole vahva ja rohkea, sillä Herra sinun Jumalasi on kanssasi, minne hyvänsä menetkin.” Herra Jeesus, salli sen olla niin tänä iltana. Me rukoilemme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

41   Perjantaina ja lauantaina kello 10:00 – 12:00, tabernaakkelissa, 8. ja Penn Streetin kulmassa, tulee olemaan neuvontaa ja vastauksia oppia käsitteleviin kysymyksiin, rukoilemista sairaiden puolesta ja kaikkea muuta. Tulkaa sinne, jos teillä on kysymyksiä tai mitä hyvänsä tarvetta. Siellä on oleva joku auttaakseen teitä. Herra siunatkoon teitä!

42   Nyt tässä avajaiskokouksessa tänä iltana, en voi tehdä muuta kuin mennä suoraan sanomaamme. Tästä syystä me olemme täällä. Ja tätä varten minä olen tullut takaisin.

Ja sunnuntaiaamuna, jos Herra tahtoo, haluan kohdata tuon suuren tämän päivän haasteen, joka koskee Avioliittoa ja avioeroa.

43   Nyt haluan lukea Galatalaisten 4:27 alkaen ja 31 jae mukaan luettuna.

Sillä kirjoitettu on: “Iloitse sinä hedelmätön, joka et synnytä, riemahda ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja. Sillä yksinäisellä on paljon enemmän lapsia, kuin hänellä, jolla on mies.

Nyt me, veljet, niin kuin Iisakin oli, lupauksen lapsia.

Mutta kuten silloin hän, joka oli syntynyt lihan mukaan vainosi häntä, joka oli syntynyt Hengen mukaan, niin se on nytkin.

Kuitenkin mitä sanoo Raamattu? Aja ulos orjanainen ja hänen poikansa: sillä orjanaisen poika ei tule olemaan perillinen vapaan naisen pojan kanssa.

Niinpä sitten, veljet, me emme ole orjanaisen lapsia, vaan vapaan.

44   Lisätköön Herra siunauksensa Hänen Sanansa lukemiselle. Nyt minä uskon, että tämä minun tekstini on hyvin outo ja epätavallinen. Mutta joskus me löydämme Jumalan noissa oudoissa epätavallisissa hetkissä, epätavallisilla tavoilla ja epätavallisissa asioissa. Koska Jumala on epätavallinen, ja nuo, jotka todella sydämestään palvelevat Häntä, palvelevat Häntä epätavallisella tavalla maailman näkökannalta. Aiheeni on nimeltään Siemen ja kuori eivät peri yhdessä.

45   Paavali tässä puhuu Aabrahamin kirjaimellisesta siemenestä, hänen kahdesta pojastaan. Paavali on iloinen asettaessaan itsensä vapaasta naisesta syntyneen asemaan.

46   Me tiedämme, että Aabrahamilla oli kaksi poikaa kahdesta eri naisesta. Jumala antoi hänelle lupauksen, että Saaran kautta tulisi syntymään poika, ja tämän Pojan kautta maailma tulisi olemaan siunattu. Kaikki kansat tulisivat olemaan siunatut tässä Pojassa. Ja yleisesti uskotaan, erikoisesti juutalaisten keskuudessa, että tämä oli Iisak, mutta se ei ollut hän. Tämä Aabrahamin luvattu Poika on Jeesus, ja Hän on Aabrahamille luvattu Kuninkaallinen Siemen.

47   Mutta Aabrahamilla oli kaksi poikaa, yksi Haagarista, joka oli hänen vaimonsa palvelijatar, suloinen, kaunis egyptiläisneitonen, jonka Aabraham oli löytänyt Egyptistä vaimonsa palvelijattareksi. Ja Saara, ajatellen, että Jumala ei kykenisi toteuttamaan kaikkia lupauksiaan, hän käski Aabrahamin ottaa hänen palvelijattarensa Haagarin ja naida hänet (koska moniavioisuus oli laillista noina päivinä) ja tuottamaan tuon lapsen, ja, että tämä olisi se tapa, miten Jumala olisi sen suunnitellut, että hän, Saara, tulisi saamaan lapsen Haagarin kautta. Kuten me voimme todeta, että se ei ollut niin.

48   Nyt me ymmärrämme myös, että Jumala on täydellinen kolmessa. Jumala on täydellistetty kolmessa. Armo on viisi, seitsemän on valmiiksisaaminen, kuten maailman luomisessa. Jumala on täydellistetty Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä. Tämä on Jumaluuden täydellisyys. Kokonansa yksi Jumala kolmen ominaisuuden ilmitulemisessa, tai kolme virkaa yhdessä Jumaluudessa.

49   On myöskin kolme askelta, jotka täydellistävät armon seurakunnalle: vanhurskauttaminen, pyhitys ja Pyhän Hengen kaste. Nämä sisältyvät uudestisyntymään. Aivan niin kuin luonnollinen syntymä on sen esikuvana. Kun nainen synnyttää lapsen, niin ensin tulee esiin vesi, sitten veri ja sitten elämä. Raamattu sanoo 1. Joh. 5:7: “On kolme, jotka todistavat Taivaassa, Isä, Sana”, joka oli Poika, “ja Pyhä Henki; ja nämä kolme ovat yksi. Ja on kolme, jotka todistavat maassa”, Sana, “vesi, veri ja henki, vesi, veri ja henki; ja nämä kolme pitävät yhtä yhdessä.”

50   Isä , Poika ja Pyhä Henki ovat yksi. Teillä ei voi olla Isää ilman Poikaa; ja teillä ei voi olla Poikaa ilman Pyhää Henkeä. Mutta te voitte olla vanhurskautetut, olematta pyhitetyt. Te voitte olla pyhitetyt, ilman, että olette täytetyt Pyhällä Hengellä. Me todistimme sen luonnon järjestyksessä.

51   No niin, minä saatan olla outo monille teistä, ja minulla ei ole koulutusta, mutta olen varma, että te jo ymmärrättekin sen. Mutta minä opetan esikuvissa, luonnollisen ollessa esikuva hengellisestä.

52   Me näemme, että täydellisyys koostuu kolmesta. Jumala on täydellistetty kolmessa. Ja Aabrahamin siemen on täydellinen Ismaelissa, Iisakissa ja Jeesuksessa: Ismael syntyen orjattaresta, Iisak syntyen vapaasta naisesta, molemmat heistä syntyivät seksin kautta, mutta Kristus Jeesus syntyi neitsyestä, ilman seksiä.

53   Tämä siemen, yksi siemen, ei siemeniä, vaan yksi Siemen. Nämä toiset eivät olleet Aabrahamin siementä. Koska Aabrahamin Siemen, josta Jumala oli puhunut, oli hänen uskon Siemenensä, eikä hänen luonnollinen siemenensä. Koska Saaran kuoleman jälkeen Aabraham avioitui uudestaan toisen naisen kanssa, josta hänellä oli seitsemän poikaa sekä lisäksi tyttäriä. Niinpä se ei voinut olla Aabrahamin siemenet, vaan Aabrahamin Siemen, yksi Siemen. Ja se oli Aabrahamin uskon Siemen, osoittaen Kuninkaalliseen Siemeneen, joka oli tuleva Aabrahamin uskon kautta, ei Aabrahamin luonnollisen elämän mukaan, vaan hänen hengellisen elämänsä mukaan, joka katsoi kaiken, mikä oli vastoin Jumalan Sanaa, niin kuin sitä ei olisikaan, ja uskoi Jumalaa, ja, vaikka ei toivoa ollutkaan, hän uskoi toivossa. Tämä on se todellinen Siemen, josta me puhumme.

54   Tässä meille tuodaan kuva siitä. Lupauksen siemen alkoi pienoisella alkuperäisen lupauksen epäilyllä. Näettekö kuinka alhaalta se alkoi, kun alkuperäistä lupausta epäiltiin? Jumala oli luvannut Aabrahamille, että hän saisi tämän lapsen Saaran kautta. Mutta nyt, tarkatkaa, Aabrahamin ensimmäinen siemen tuli orjanaisesta, koska Saara epäili, että voisiko se tapahtua, kun hän oli vanha ja ohitse sen iän, jossa lapset syntyvät.

55   Tämä on myös kuinka seurakunta alkaa. Kuinka se aina alkaa. Te aloitatte pohjalta. Te ette aloita huipulta. Jos mies yrittää kiivetä tikkaita, aloittaen yläpäästä, hän katkaisee niskansa. Teidän on aloitettava rakennustyö alhaalta ylöspäin. Ja tässä me näemme kuinka Jumalan lupauksen alku tuli ilmi pienoisen epäilyksen kautta, joka keskeytti Jumalan ohjelman.

56   Tällä tavalla myös synti alkoi Eedenin puutarhassa. Kuoleman alkaessa synnin vuoksi, joka oli yhden Jumalan Sanan vääristelemistä tai epäilemistä. Te ette voi epäillä tai asettaa väärälle paikalle yhtään Jumalan Sanaa, joka on NÄIN SANOO HERRA, joka on Sana.

57   Ja tässä Saara, vaikka hänellä olikin lupaus (Saara ollen nainen on esikuva seurakunnasta) epäili Jumalan Sanan alkuperäistä ohjelmaa, ja sanoi: “Sinä Aabraham, mieheni, ota itsellesi tämä kaunis palvelijatar, yhdy häneen, ja ole hänen miehensä. Ja Jumala on antava tämän lupauksen siemenen hänen kauttaan; ja minä olen ottava lapsen itselleni.” Näettehän, vain yhden pienen seikan ohittaminen muutti koko ohjelman. Sen vuoksi meidän täytyy ottaa jokainen Jumalan Sana NÄIN SANOO HERRAna. Jokainen Jumalan Sana on tosi.

58   Täällä sitten siemen alkaa lupauksen hienoisella epäilyllä. Iisak, joka oli vapaalle naiselle luvattu siemen, toi esiin, kuten Paavali yrittää selittää täällä galatalaisille, hän toi esiin luonnollisen, luvatun siemenen. Ja sitten hän jatkaa tässä sanoen, että orjanaisen lapset eivät voi periä yhdessä vapaan naisen lasten kanssa, koska he ovat kaksi eri luokkaa. Ja se on totta. Uskomaton ei voi olla perillinen uskovaisen kanssa. Ei ole mitään mahdollisuutta siihen.

59   Tässä on tämän päivän vaikeus. Te ette voi saada kirkkokunnallista kananpoikaa uskomaan yhdessä kotkan kanssa. Ette voi tehdä sitä. Tämä on missä vaikeudet tulevat. Teidän täytyy uskoa jokainen Jumalan Sana. Te ette ole perillisiä yhdessä; ettekä te tule liittymään yhteen sen kanssa. Te ette voi tehdä sitä. Teidän on oltava joko kotka tai kananpoika.

60   Iisak ei voinut olla perillinen Ismaelin kanssa, orjattaren siemenen kanssa, epäilyksen vuoksi, kun Saara epäili Jumalan Sanaa, että olisiko Jumala kykenevä pitämään sen. Huomioikaa Aabraham. Näettehän mitä minä rakennan sunnuntaiaamua varten. Aabraham ei epäillyt sitä. Saara epäili sitä. Se oli hän, nainen. Se ei ollut Adam, joka epäili, vaan se oli Eeva, joka epäili. Niinpä sitten me tulemme näkemään lisää heistä, kun jatkamme tästä sunnuntaiaamuna.

61   Niin ei myöskään luonnollinen voi olla perillinen yhdessä hengellisen kanssa. Ismaelin lapset eivät voi olla perillisiä Iisakin lasten kanssa, niin ei myöskään lihallinen voi olla perillinen hengellisen kanssa.

62   Luonnollinen seurakunta; hengellinen seurakunta. On luonnollinen seurakunta, jonka esikuvana nämä naiset tässä ovat, ja on myös hengellinen seurakunta. Niinpä luonnollinen seurakunta ja hengellinen seurakunta eivät voi olla perillisiä yhdessä.

Ne ovat kaksi erilaista, erillistä aikaa, kahdenlaisia toisistaan erillään olevia ihmisiä, kahden erilaisen ja eri liiton alaisia.

63   Tästä syystä ylöstempaus on erilainen ja tulee se olemaan vain Aabrahamin Kuninkaallista Siementä varten. Se ei voi tulla luonnolliselle, lihallisen seurakunnan siemenelle. Sen täytyy olla Jumalan Sanan Kuninkaallinen Siemen Aabrahamin kautta, Aabrahamin Kuninkaallinen Siemen. Tästä syystä ylöstempauksen täytyy olla ensin, sillä muistakaa: “Me, jotka olemme elossa ja jäljellä emme voi estää noita, jotka nukkuvat. Sillä Jumalan pasuuna tulee soimaan, ja Kristuksessa olevat kuolleet tulevat nousemaan ylös ensin. Ja meidät, jotka olemme elossa ja jäljellä, temmataan yhdessä heidän kanssaan kohtaamaan Herra ilmassa.” Pankaa merkille, että on myös kirjoitettu: ”Ja loput kuolleista eivät eläneet tuhanteen vuoteen.”

64   Siksi he eivät tule olemaan perillisiä yhdessä. He eivät tule olemaan ylöstempauksessa yhdessä. On ehdottomasti olemassa luonnollinen seurakunta, ja hengellinen seurakunta, lihallinen seurakunta ja hengellinen seurakunta.

65   Näettehän, ei ole mitään tuomiota kuninkaalliselle, hengelliselle, Aabrahamin ennaltamäärätylle Siemenelle, sillä he ovat ennaltamäärätyt iankaikkiseen elämään. He ovat vastaanottaneet Jumalan valmistaman uhrin, ja tuo uhri on Kristus, Sana.

“Eikä sen vuoksi ole enää tuomiota…” (Joh. 5:24, jos haluatte raamatunpaikan siitä)… “Sen vuoksi ei nyt ole tuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa”, Room. 8:1, “jotka eivät vaella lihan mukaan, vaan Hengen.”  Room. 5:24: “Hän, joka kuulee minun Sanani”, sana “kuulla” tässä merkitsee ymmärtämistä. Sillä kuka hyvänsä juoppo voi kuulla Sen ja kävellä pois siitä. “Mutta hän, joka kuulee minun Sanani, ymmärtää minun Sanani, ja uskoo Häneen, joka lähetti minut, hänellä on iankaikkinen elämä, eikä hän tule tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” Kyllä, niin on.

Hän, jolle tämä suuri Jumalan salaisuus on tehty tunnetuksi, joka ymmärtää sen kuinka Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, ja kuinka Hän ja Isä olivat yksi. Kuinka Jumala täyttää suuret salaisuutensa, tuoden ilmi itsensä ihmisolentojen ajassa, ihmislinjassa ja ihmisten keskuudessa, ilmoittaen Sanansa auringon nousun päivänä idässä ja tehden saman asian auringon laskiessa lännessä, tuoden ilmi itsensä Morsius-seurakunnassa, Sana ilmitulleena. Ymmärrättekö? Se tulee, myös… “Hän, joka ymmärtää”, se on, “tietää, että se on paljastettu hänelle Häneltä, joka lähetti minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä, eikä hän tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.”

66   Luonnollinen siemen oli vain hengellisen siemenen kantaja, varren, tähkän ja kuoren tavoin. Olemme käyneet sen lävitse aikaisemmin toisessa sanomassa, mutta haluan tehdä pienen katsauksen siihen, tai mennä siihen uudelleen pieneksi hetkeksi.

67   No niin, nämä kolme luonnollisen siemenen vaihetta maassa, antavat meille siitä todellisen kuvan. Kuten istutettu siemen tuo esiin varren, josta pienet lehdet kasvavat, sitten se tulee tähkään, siitepölyineen, ja sen jälkeen kuoreen, ja sitten jälleen siemeneksi.

68   Huomatkaa nämä vaiheet tässä täydellisessä vertauksessa, kuinka se tulee esiin täydellisenä esikuvana, koska Jumala on kaiken luonnon alkuunpanija. Sen vuoksi luonto ei voi pettää, sen enempää kuin Jumalakaan, koska Hän oli tuo yksi, joka asetti luonnon tähän järjestykseen, meidän katsottavaksemme, nähdäksemme sen.

69   Huomatkaa, että Haagar oli varsi, joka oli siemenen ensimmäinen kasvuvaihe. Mutta se ei näyttänyt ensinkään siemeneltä. Se oli varsi, koska hän oli orjanainen, joka ei ollut ensinkään lupauksessa, ja jolla ei ollut mitään tekemistä Sanan kanssa, se oli vain siemenen kuljettaja.

70   Huomatkaa Saara, tähkä, jolla oli siitepöly. Tuo juutalainen kansakunta nousi esiin hänestä. Saarasta tuli Iisak, Iisakista Jaakob, Jaakobista tulivat kantaisät, ja heistä syntyi kansa.

71   Neitsyt Marian usko tuotti todellisen hengellisen Siemen Sanan lihaksi. Näettekö? Kolme naista, kolme naista, joiden kautta tämä siemen kulki. Yksi niistä oli itse asiassa aviorikoksen kautta moniavioisuuden aikana. Toinen oli vapaa nainen, ja kolmannella ei ollut mitään tekemistä seksin kanssa, vaan uskolla hän uskoi Jumalan Sanan. Saara ja Haagar synnyttivät seksillä, mutta Maria oli neitsyt, ja se oli Jumalan lupauksen Sanan voimalla. Näin on oikein!

72   Varsi, Haagar… Kaksi vaimoa epäilivät lupausta, mutta katsokaa, mitä siitä syntyi. Kun Haagar, Aabrahamin toinen vaimo, joka ehdottomasti oli vain sivuvaimo, synnytti miehen. Niin minkälainen mies hän oli? Raamattu sanoo, että hän oli villi mies. Hän eli jousellaan, eikä kukaan voinut voittaa häntä. Häntä ei voitu kesyttää eikä käännyttää, eikä synnyttää uudelleen. Häntä ei voitu kesyttää. Hän oli villi mies, koska hän oli Jumalan Sanan vastainen. Ja kaikki mikä on vastoin sitä, kuka tahansa saarnaaja tai seurakunnan jäsen, mikä tahansa seurakunta, joka on vastoin Jumalan Sanaa, tulee synnyttämään aviorikoksessa villin joukon maailmallista Hollywoodia, joka ei voi pysyä väärentämättömässä Sanassa, koska se ei ole edes sisällytetty lupaukseen. Ei!

73   Saara todellinen lupauksen vaimo, ollen tähkä, synnytti jalosukuisen miehen, josta vuorostaan syntyi luvattu kansa, joka palveli Jumalaa. Mutta Marian kohdalla ei ollut kysymys ollenkaan seksistä, vaan hän uskoi luvatun Sanan, ollessaan neitsyt ja tietämättä mitään miehestä. Ja Herran enkeli tuli hänen luokseen sanoen: “Terve, armoitettu, siunattu olet sinä naisten joukossa, sillä Jumala on sinun kanssasi.”

74   Ja hän kysyi: “Kuinka nämä asiat voivat tapahtua?”

75   Ja Enkeli sanoi: “Pyhä Henki tulee varjoamaan sinut.”

76   Sitä ei ollut milloinkaan aikaisemmin tapahtunut, mutta Maria uskoi Jumalaa. Ja hän sanoi: “Katso Herran palvelijatar.” Hän uskoi Sanan. Kuinka se tulisi tapahtumaan hänelle? Hän tiesi, että Haagar ja Saara olivat saaneet vauvat seksin kautta Aabrahamista, lupauksen lapset, orjattaresta ja vapaasta naisesta, mutta tässä häntä pyydettiin uskomaan, sillä uskolla, joka oli Aabrahamissa, joka uskoi mahdottomat asiat;

“Niin kauan, kun Jumala oli sanonut sen, se oli niin ja sen täytyi olla oikein!”…

77   Maria uskoi Jumalaa, asettamatta mitään kysymyksiä. Hän sanoi: “Katso, Herran palvelijatar. Ei väliä, kuinka paljon maailma tulee minua arvostelemaan, tapahtukoon minulle Sinun Sanasi mukaan.” Siellä tuli esiin aito Siemen.

78   Haagar ei voinut tehdä sitä, koska se oli seksin kautta. Ei myöskään Saara voinut tehdä sitä, koska sekin oli seksin kautta. Myöskään seurakunta ei voi tehdä sitä kirkkokunnallisen jakautumisen alaisena, sillä tarvitaan neitseellinen usko Jumalan Sanaan, jotta lupaus voisi synnyttää lapsia. Jakautuneet kirkkokunnat eivät koskaan voi tuoda esiin uudestisyntynyttä seurakuntaa. Se ei voi tehdä sitä. Se synnyttää jonkinlaisen korvikkeen. Se synnyttää jotakin, joka matkii sitä; jotakin, joka yrittää olla sen kaltainen. Mutta aito uudestisyntynyt Jumalan seurakunta uskoo Jumalan Sanan, minkälaisen vastustuksen edessä hyvänsä, koska se on väärentämätön. Nämä asiat tapahtuvat Jumalan lupauksesta.

79   Maria, tuo todellinen, joka oli ilman seksiä, sanoi: “Tapahtukoon minulle sinun Sanasi mukaan. Katso, palvelijattaresi.” Mitä hän synnytti? Ei villiä miestä eikä kansaa, vaan hän synnytti Sanan, Jumalan itsensä ilmoitettuna lihassa, aamen, todellisen Jumalan Siemenen, joka toi ilmi jokaisen Jumalan lupauksen, minkä Hän on antanut Raamatussa; ilman Häntä ei kukaan voi elää, ilman Häntä.

80   Hän oli tuo todellinen siemen. Maria oli kuori, joka synnytti jyvän. No niin, nuo kaksi muuta olivat elämän kuljettajia, luonnolliselle siemenelle. Maria… Nyt muistakaa, vaikka sanoinkin toiset kaksi, niin älkää tehkö Mariasta jumalaa, niin kuin jotkut ihmiset yrittävät tehdä. Hän ei ollut jumala. Ei koskaan! Hän oli vain Siemenen kuljettaja, aivan kuten loputkin heistä olivat. Mutta kuten vehnän kypsyessä, se tulee enemmän alkuperäisen kaltaiseksi, niin myös usko Sanaa synnyttää enemmän todelliselta näyttävän kuvan.

81   Siitä syntyy varsi, sen jälkeen tähkä; ja sitten se tulee esiin kuoressa. Tuo kuori, jos ette ole tarkkaavaisia, näyttää aivan tarkalleen aidolta vehnältä. Mutta, kun se avataan, niin todellinen vehnä on sen sisäpuolella. Se on jälleen vain kantaja.

82   Niinpä te näette Marian, ei seksin kautta, vaan uskon kautta, jotakin tarkalleen sen kaltaista… Maria ei ollut tuo Siemen. Maria oli Siemenen kantaja, joka oli aito uskon Siemen, uskosta siihen Jumalan Sanaan, jonka Hän oli antanut Aabrahamille. Ja vain usko voi tuottaa, mitä Jumala sanoi Hänen tulevan tekemään, usko Hänen Sanaansa.

83   Pankaa merkille kuinka paljon todellisemman näköinen Maria oli, mutta kuoren kaltainen. Kuori pitää siementä sisällään, suojellen ja raviten sitä, kunnes se voi seistä yksin ja kypsyä. Samoin on tämä kolmas helluntailais-seurakunnan jakso kypsynyt pitäen huolta tästä jyvästä, kunnes on tullut aika kuoren avaamiselle.  Maria, joka oli Kristuksen äiti, oli vain hautomakone. Hän ei ollut Marian verta, ei juutalaisen eikä pakanan verta, vaan Hän oli Jumalan verta. Jumala loi tuon veren. Se ei ollut seksin kautta, eikä Hän ollut juutalainen eikä pakana.

84   Vauvassa ei ole pisaraakaan äidin verta. Veri tulee isästä. Me tiedämme, että hemoglobiini on uroksessa. Kana voi munia munan, mutta jos se ei ole ollut uroslinnun, kukon kanssa, niin siitä ei synny mitään. Se on hedelmöittymätön, vaikka se näyttääkin tarkalleen samanlaiselta kuin hedelmällinen muna. Ulkonaisesti se näyttää samanlaiselta, mutta sen sisällä ei ole elämää.

85   Näin on ihmisten kanssa, jotka tunnustautuvat kristityiksi. Monet heistä näyttävät kristityltä, ja yrittävät toimia kuten kristityt, mutta teillä on oltava Kristus sisäpuolellanne, joka on Sana ilmitulleena, tai siitä ei koskaan kypsy todellista Raamattuun uskovaa kristittyä. Se tulee aina olemaan kirkkokunnallinen jokin, eikä se voi elää, koska sen sisällä ei ole mitään elämää, josta elää. Muna, jota uroslintu ei ole hedelmöittänyt, mätänee pesään, eikä siitä koskaan synny mitään.

86   Aivan kuten seurakunnan jäsenet. Te voitte hemmotella heitä, tehdä heistä seurakuntapalvelijoita ja kaikkea muuta, ainoa mitä teillä on, on pesä täynnä mätiä munia, ellei heitä ole hedelmöitetty. Kyllä vaan!

87   Kuljettaja, kuori, se ravitsi sitä. Oikein. Sitten siemenen itsensä on jätettävä kuori tai kuoren on jätettävä siemen, jotta siemen voisi olla auringon läsnäolossa kypsyäkseen. Me näemme sen kaiken esikuvana.

88   Näette tässä kuinka läheisesti viimeisten päivien seurakunta tulee näyttämään itse Siemeneltä. Katsokaa tätä helluntailais-kirkkokuntaa, joka on noussut esiin viimeisinä päivin, tulemme selittämään sitä myöhemmin,  näettehän, kuinka lähellä se on, näyttääkseen tarkalleen Siemeneltä. Kuori tulee esiin tähkästä, sen jälkeen, kun siitepöly on tehnyt tehtävänsä toisessa vaiheessa, se tuottaa kolmannen vaiheen, joka on kuori… Ja kuinka se, jos te ette ole hyvin tarkka huomioitsija, saa teidät luulemaan, että todellinen vehnänjyvä on siellä. Kun se tulee esiin, näyttää se jyvältä. Mutta, jos avaatte sen, niin voitte todeta, että siellä ei ole minkäänlaista jyvää. Se on vain kuori, jyvän kantaja, ja jyvä tulee esiin siitä. Mutta muistakaa, tuon kuoren jälkeen ei ole enää mitään. Muistakaa, ettei mitään muuta Siementä ole missään luvattu tulevaksi naisen kautta, Marian jälkeen. Eikä helluntailaisten jälkeen ole luvattu mitään muuta kirkkokuntaa. Ylöstemmattava Morsian on tuleva esiin sieltä, tuo Siemen, Sana jälleen ilmitulleena.

89   Pankaa merkille, kuinka samanlaiselta se näyttää. Matt, 24:24, sanotaan: “Kuinka nuo kaksi henkeä viimeisissä päivissä”, seurakunnan henki seurakunnan ihmisissä ja Morsian-ihmisten Morsian-henki, tulisivat olemaan niin lähellä toisiaan, kunnes se tulisi pettämään jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista. Niin lähellä se on.

90   Nähkää kuinka se on kulkenut varren kautta. Nyt pankaa merkille, kun tuomme tässä esiin erään esikuvan. Lutherin seurakuntajaksossa, Morsian Siemenen tullessa esiin, sillä oli sama henki. Luther seisoi vain yhdellä pienellä siemenellä, joka oli vanhurskauttaminen uskosta. Hän oli tarkka esikuva Haagarista, varresta.

Saaraa vastasi Wesley, Filadelfian, rakkauden ajanjaksossa, joka toi esiin tähkän… Wesleyn ajassa oli enemmän lähetyssaarnaajia, kuin missään muussa ajassa, joita meillä on ollut. John Wesleyn aika oli suuri lähetyssaarnaajien aika.

91   Mutta helluntailaiset ovat edustettuina Mariassa, Maria oli sen viimeinen vaihe. No niin, hän ei ollut Siemen, mutta kuitenkin Siemenen elämä oli hänessä. Mutta se ei ollut vielä kypsynyt. Minusta tuntuu kovin uskonnolliselta. Se ei ollut kypsynyt, vielä. Se oli siellä, mutta se ei ollut kypsynyt. Niin on meidän helluntailais-ajanjaksomme kanssa, jossa me elämme. Täytyy tulla esiin kirkkokunnallistumaton Jumalan Sana, kirkkokunnallisten valtakuntien ulkopuolella.

92   Luther meni kuoreen ensimmäisen sanansa kanssa, “vanhurskas on elävä uskosta.” Wesleyllä oli toinen sana, pyhitys; toinen ehdoton armon teko. Helluntailaisilla oli kolmas sana, lahjojen ennalleen palauttaminen. Mutta kokonaisen siemenen täytyy tulla esiin. Näettekö kuinka he tekivät kirkkokunnan yhdelle sanalle, ja toiselle sanalle, ja taas toiselle sanalle. Mutta täytyy olla jotakin, jota ei voida kirkkokunnallistaa. Sen elämän kokonaisuudessaan, joka siellä on, sen täytyy tuottaa itsensä uudelleen Morsiamessa. Tämän jälkeen ei voi olla enää toista seurakuntajaksoa. Me olemme lopussa, veljet ja sisaret. Täällä me olemme, me olemme tulleet perille. Kiitos olkoon Jumalalle! Aamen! Nyt me näemme nämä asiat aivan niin todellisina kuin ne vain voivat olla.

93   Sitten voimme panna merkille, että jos Wesley oli tähkä, ja helluntaikuori, niin seuraava vaihe, joka tulee esiin, on jyvä.

94   Mutta veli, sisar, varsi ei ole jyvä, niin ei myöskään tähkä eikä kuori ole jyvä, vaikka se, joka vaiheessa kypsyessään näyttääkin enemmän jyvältä. Varsi ei näytä jyvältä. Mikä sitten seuraa? Tähkä, joka näyttää enemmän jyvältä kuin lehti. Mikä tulee seuraavaksi? Kuori. Se pitää sisällään jyvän, ja se ravitsee jyvää.

95   Katsokaa nyt takaisin sitä lupausta, jonka Jumala antoi Aabrahamille: “Sinun Siemenesi…”, puhuen hengellisesti. Jokainen meistä tietää sen, että Hän puhui Kristuksesta, hänen uskon Siemenestään, eikä Iisakista.

96   Huomatkaa, että ensimmäinen oli orjanaisesta. Se ei näyttänyt millään tavalla lupaukselta. Jumalan ei tarvitse peruuttaa Hänen Sanaansa kenenkään vuoksi. Jumala sanoi kuinka se tulisi tulemaan, ja, sillä tavalla se tulee tulemaan. Mutta Saara, joka edusti seurakuntaa, ollen esikuva seurakunnasta, sanoi siellä: “Hyvä on, minä uskon, että se on vähän liian ilmiömäistä. Minä en voi edes uskoa siihen, joten ota sinä Haagar vaimoksesi.” Näettekö sen? Tuo varsi ei näyttänyt ensinkään lupaukselta.

Mutta sitten tuli Saara, no niin, se näytti kovin hyvältä. Se näytti paljon enemmän lupaukselta, mutta se ei ollut aito lupaus, koska Israel kielsi aidon Siemenen, kun se tuli esiin. (Hallelujaa! Älkää säikähtykö; älkää lähtekö. Ei se vahingoita teitä!) Kielsi Siemenen, ristiinnaulitsi Hänet, ripusti Hänet ristille.

97   Aivan kuten Paavali sanoi täällä: “Eikö orjanaisen siemen vainonnutkin vapaan naisen siementä?” Ja niin myös kirkkokunnan siemen vainoaa aitoa jyvää. Sen täytyy aina olla, sillä tavalla. He eivät tule olemaan perillisiä yhdessä. He eivät kuulu yhteen. He ovat ehdottomasti kaksi eri lupausta, kahdelle eri ajalle, kerta kaikkiaan kaksi erilaista ihmisryhmää. Yksi on Morsian ja toinen on seurakunta. Eikä niitä voida mitenkään verrata keskenään.

98   He eivät vielä olleet tuo siemen, joka oli luvattu tulevaksi, ei kumpikaan, ei Saara, eikä Haagar. Niin ei myöskään

Maria ollut Siemen. Hän oli Siemenen kantaja. Mutta hän oli ravinnut ja kantanut sitä kohdussaan. Aivan kuten kuorellakin on kohdussaan todellinen siemen. Mutta kuori ei ole siemen, vaikka se onkin lähinnä siementä. Se ympäröi siementä. Siellä aikaisemmin, varressa, elämä oli hajallaan kaikkialla varressa. Ja, kun se tuli tähkään, se kerääntyi pienemmälle alueelle. Mutta, kun se tulee kuoreen, se tulee siemenen kaltaiseksi, muodostuen näyttämään aivan siemeneltä.

Jeesus kertoi meille, miten se tulisi olemaan viimeisinä päivinä, kuinka se tulisi olemaan niin lähellä, että se tulisi pettämään jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista. Mutta sitten siemen tulee esiin sieltä, ja elämä jättää kuoren. Kuori on kantaja. Ja se on aivan tarkalleen mitä meidän kirkkokuntamme ovat olleet, kantajia. Luther, Wesley ja helluntailaiset, ja nyt on aika siemenen tulla esiin.

99   Huomatkaa, Maria ei ollut Siemen, hän oli vain kuori, kuten tähkä ja varsi, Sanan kuljettajia, mutta eivät koko Sana. Lutherilla oli vanhurskauttaminen, Wesleyllä oli pyhitys ja helluntailaisilla lahjojen ennalleen palauttaminen. Mutta, kun Sana tulee…

He kyllä saattoivat tuottaa sen, että vanhurskauttaminen tulee pelastamaan miehen. Uskotteko te sen? Varmasti! Se on Sanan kuljettaja, aivan kuten minä uskon, että varsi on osa vehnästä. Varmasti se on sitä! Mutta se on elämän kuljettaja, eikä itse elämä.

Sitten tuli pyhitys, kuinka monet uskovat pyhitykseen? Jos uskotte Raamattuun, niin teidän on uskottava se. Varmasti! Se on hiukan enemmän sen kaltainen, se on jo kaksi sanaa.

Mutta sitten tulevat helluntailaiset, ja lahjojen ennalleen palautus. He kutsuivat kielillä puhumista alkuperäiseksi todisteeksi Pyhästä Hengestä. He kutsuivat sitä alkuperäiseksi todisteeksi, ja mitä se synnytti? Kuoren. Ja he kirkkokunnallistuivat.

Mutta, kun te tulette ja sanotte: “Minä ja Minun Isäni olemme Yksi“, ja näitä muita asioita, niin silloin kuori alkaa vetäytyä pois siitä. Mutta todellinen aito Morsian Seurakunta tulee tuomaan esiin kokonaisen Jumalan Sanan sen täyteydessä, heidän keskellään, sillä Hän on sana eilen, tänään ja iankaikkisesti. Pankaa merkille, että Marian kohdussa oli Siemen.

100   Mutta, kun Siemen oli synnytetty, se sanoi: “Minä olen tullut tekemään Hänen tahtonsa, joka lähetti minut. Minä ja minun Isäni olemme yksi. Jos minä en tee Hänen tekojaan, niin älkää uskoko minua.” Siinä oli Siemen. “Kuka teistä voi tuomita minut epäuskosta? Minä olen tehnyt sen, mitä Raamattu lupasi minun tulevan tekemään. Jumala on varmistanut sen minun kauttani!”

Tuo Siemen oli Mariassa, kuoressa, joka oli hyvin lähellä ollakseen se, mutta hän ei ollut Se, vaan se oli yhä kohdussa.

101   Huomatkaa, Aivan kuten Lutherin ajan kautta, ja Wesleyn ajan kautta, se on ollut aivan samoin tämän helluntailaisten ajan kautta… Nyt huomatkaa, että Seitsemännen Sinetin avaaminen Ilmestyskirjan 10. luvun mukaisesti, täysi Sana on syntyvä ilmitulemiseen uudelleen, ja tuleva vahvistetuksi Jumalan Hengen koko voimassa, aivan niin kuin se oli, kun se oli täällä maan päällä, ilmitullen samalla tavalla ja tehden samoja asioita, joita se teki ollessaan täällä maan päällä. Aamen! Hebrelaiskirje 13: 8 sanoo, että “Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”.

Luuk. 17:30, Jeesus sanoi: “Viimeisinä päivinä tulee olemaan kuten Sodoman päivinä, kun Ihmisen Poika tulee paljastamaan itsensä uudelleen, niin se on tapahtuva samalla tavalla.”

102   Maailma on sodomalaisessa tilassa, ja seurakunta on mennyt Sodomaan sen kanssa, kuten Loot ja hänen vaimonsa.

Ja minä sanon, että jossakin tässä maailmassa on valittu Seurakunta, joka on vedetty ulos ja asetettu syrjään noista asioista. Ja Jumalan ilmituleminen on kiinnittänyt sen huomion puoleensa. Me olemme viimeisissä päivissä.

103   Kuori on antanut voimansa siemeneen, ja vetäytynyt pois. Se oli hyvä kuori, mutta se palveli oman aikansa. Näettehän, se on Sana Yljän Sana Morsian.

104   Aabrahamin luonnollisen siemenen, Ismaelin ja Iisakin, ja Iisakin luonnollisen siemenen, ja niin edelleen, täytyi mennä maahan, jotta se saattoi tuoda esiin tämän toisen, Jeesuksen.

Ja niin on näiden muidenkin kanssa. Kuoren ja tähkän ja kaiken muun on kuivuttava ja kuoltava, jotta siemen voisi tuottaa itsensä. Näin se on ollut jokaisessa ajanjaksossa.

105   Kirkkokunnat kuljettivat vain osaa siitä. Osa tuosta sanasta oli kätkettynä viisailta uskonpuhdistajilta, se oli sinetöity heiltä, odottaen kotkan aikaa. Raamattu sanoi niin. Kyllä! Sillä meille on se Malakia 4:ssä. Tarkalleen niin on. Hän kätki sen viisaiden ja harkitsevien silmiltä!

106   Ja kuten me olemme nähneet, käydessämme läpi Ilmestyskirjaa, että kaikki nuo toiset olennot soveltuivat Lutherille oikein hyvin. Jokainen niistä edelsi toistaan, kuten härkä ja nuo muut siellä Raamatussa. Se jatkui vanhurskauttamisessa, pyhityksessä, ja jopa helluntailaisissa, mutta neljäs oli kotka. Kyllä, ja tuossa ajanjaksossa Jumala toi sen esiin. Joten sen on tultava tuon ajanjakson kautta ollakseen oikein. Kyllä vaan, Malakia 4. lupauksen kotkasta tullessa täytetyksi.

107   Jeesus ei ollut Maria, vaan tuli Marian kautta, aivan kuten elämäkin kuoren kautta.

108   No niin, monet teistä hienoista katolisista veljistä tai sisarista tänään ehkä ajattelette Marian olleen Jumalan äidin, niin kuin te sanotte hänen olleen. Kuinka hän olisi voinut olla Jumalan äiti, kun Jumalalla ei ole alkua eikä loppua? Näettekö? Kuka sitten oli Jumalan isä, jos hän oli äiti?

Hän oli Marian luoja, eikä päinvastoin. Hän loi itsensä Marian kohdussa, eikä Maria luonut mitään. Hän loi itsensä. Hän ei ollut Mariasta, vaan Maria oli Hänestä. Näin se on. Raamattu opettaa meille, että Hän on tehnyt kaikki asiat. Eikä mitään ole tehty, mitä Hän ei ole tehnyt. Joten kuinka Hänellä voisi olla äiti, kun Hän itse oli Jumala?

109   Nyt me näemme tässä todellisen ilmestyksen todellisesta esikuvasta. Siellä oli kolme naista, kantaen luonnollista siementä, kunnes se viimein tuli kypsyyteensä Jeesuksessa. Kuinka Ismael ei voinut olla sitä, koska hän syntyi, niin kuin me ajattelisimme tänään, avioliiton ulkopuolella, koska hän oli orjanaisen poika. Sitten, vähän enemmän Jeesuksen kaltaisena tuli Iisak. Mutta hän ei vielä ollut se, koska hän syntyi seksistä Saaran ja Aabrahamin välillä. Mutta sitten tuli Maria, joka neitseellisellä syntymällä tuotti Jeesuksen Kristuksen, Kyllä. Jumala, Sana, tehtynä lihaksi.

110   Katsokaahan nyt, siellä oli kolme naista. Nämä kolme naista ovat esikuvia seurakunnista. Nainen aina esittää seurakuntaa. Merkiten kolmea kirkkokunnallista ajanjaksoa, kantajaa, joiden myös täytyy kuolla ja kuivua, aivan kuten kuoren ja niin edelleen, antaakseen tilaa siemenelle. Siemen ei voi kypsyä, ennen kuin kuori, varsi ja lehdet ovat kaikki kuivia. Näin se on. Se imee kaiken elämän niistä ulos. Aamen! Siinä on kaikki mitä niissä oli ja vielä lisääkin.

111   Nyt on Siemenen aika tai Morsiamen aika. Kuori on kuollut. Kuori on kuivunut. On neitseellisen Sanan aika, siihen ei ole koskettu. Se on neitsyt. Muistakaa, on neitsyt Sanan aika. Jos te panette Sen kirkkokuntien käsiin, niin se ei varmastikaan tule olemaan neitsyt. Siitä tulee miesten käsittelemä, ennen kuin te pääsette sen luo. Mutta kirkkokunta ei koske Jumalan Seurakuntaan. Hallelujaa!  Se on neitseellisesti syntynyt Jumalan Sana tuotu ilmi, se on Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hallelujaa! Kuinka ihmeellistä! Minä rakastan sitä. Minä uskon sen. Minä uskon, että se on Totuus. Sitä ei tulla koskemaan. Ei ole mitään kirkkokunnallista käsittelyä Morsiamen neitseellisessä syntymässä. Ei! Jumala on käskenyt hänen tulla ulos sellaisesta. “Älkää koskeko heidän saastaisiin asioihinsa, kuten korppikotkat.”

112   Se muistuttaa minua yhdestä asiasta, joka tapahtui eräänä päivänä, kun tulin Phoenixistä Tucsoniin kokousta varten, niin matkalla Jumalan Henki kiinnitti huomioni johonkin; se tapahtui keskustellessani vaimoni kanssa, ja lasten nukkuessa auton takaosassa, koska oli tulossa myöhä, huomioni kiintyi haukkaan. Ja minä tarkkailin ja tutkin tuota haukkaa hieman. Se on esikuva juuri tämän päivän seurakunnasta.

113   Haukka, kuten me tiedämme, on menettänyt alkuperäisessä luomisessa saamansa ominaisuudet. Juuri niin on asia. Kerran se oli samanlainen kuin kotka, joka on sen isompi veli. Mutta nyt se ei enää lennä taivaille metsästämään taivaallista mannaa, vaan siitä on tullut pehmeä. Se ei enää lennä taivaille, hyppien maassa korppikotkan tavoin ja istuskellen puhelinpylväissä, se vain metsästelee kuolleita kaneja. Haukkaa ei ole tehty tekemään sellaista. Ei, se tehtiin olemaan kotkan kaltainen.

No niin, se on juuri niin kuin seurakunta. Se oli tehty kotkan kaltaiseksi. Sen tulisi ottaa paikkansa taivaallisissa. Mutta sen sijasta siitä on tullut pehmeä. Se ei enää lennä tuntemattomaan, taivaan sineen. Ei! Se on riippuvainen niistä nykyaikaisista tavoista, joita se on itselleen valinnut, koulutuksesta, teologiasta jossakin ihmistekoisessa kirkkokunnassa, etsien kuolleita kaniineja ja muuta sellaista, hypellen maan pinnalla. Haukka. Näettekö mistä sen tuntee.

Kotka ei ole muuttunut hiukkaakaan. Se pysyy kotkana.

114   Haukka ei enää kohoa korkealle taivaisiin, metsästääkseen tuoretta mannaa siellä ylhäällä, vaan se on riippuvainen siitä, mitä se voi löytää valmiiksi kuolleena. Tarkatkaa vanhaa haukkaa tänään, ajellessanne teillä, te näette puhelinlangat täynnä istuvia haukkoja, jotka yrittävät löytää jotakin kuollutta, jotakin mikä on mädäntynyt. Siitä on tullut sellainen, että, sillä ei enää ole kunnon siipiä lentääkseen. Ja seuraava asia on, että se tulee olemaan maassa, kerta kaikkiaan, sidottuna maahan koska se on tullut pehmeäksi. Se ei enää käytä Jumalan sille antamaa voimaa.

115   Hänen erikoinen tuntomerkkinsä oli seilata ylös korkeuksiin ja katsella sieltä alaspäin, mutta nyt se on tullut niin alas, että se ei voi edes katsoa ylöspäin. Sen mieli on kuolleissa kaniineissa, ja yrittää löytää teiltä jotakin haisunäätää tai opossumia, jonka yli on ajettu. Se ei ole kotka, mutta se on jotakin sen kaltaista.

Aivan niin kuin seurakuntakin on riippuvainen koulutuksellisesta ruuastaan, kuolleesta ruokavaliosta, joka kuoli vuosia sitten Lutherin, Wesleyn ja helluntailaisten kautta. Se katsoo taaksepäin johonkin ihmistekoiseen uskontunnustukseen, sen sijaan, että lentäisi Sanan taivaallisiin, missä kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat.

116   Se on ottanut itselleen hiirihaukan tavat. Nuo kuolleet asiat oli jätetty maailman korppikotkille. Koulutukset ja niin edelleen, jätettiin maailmaa eikä seurakuntaa varten. Se on niin pehmeä, sillä ei ole enää mitään karskiutta. Se ei voi päästä karskiin taivaallisiin, missä kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat.

Hän istuu ja sanoo: “Hyvä on, vaikka tohtori se-ja-se sanoikin tuon määrätyn asian, niin minun kirkkokuntani ei kuitenkaan usko sitä, sillä tavalla.” Voi sinua, sinä vääristynyt raukka, joka olet peloissasi tunkeutumaan Jumalan lupauksiin.

Te sanotte: “Ihmeiden päivät ovat ohitse.”

117   Sinä olet pehmeä. Olet peloissasi lentämään tuntemattomaan, ja oletteko te tulleet liian pehmeiksi rukouskokouksia varten? Oletteko te tulleet sille paikalle, että olette peloissanne viipymään alttarilla enemmän kuin kymmenen minuuttia?

118   Hypellen korppikotkan tavalla ja syöden kuollutta raatoa maan pinnalla. Kyllä, hän on liian pehmeä, lentääkseen enää karskiin tuntemattomaan. Hyppii kuin korppikotka ja syö korppikotkan ruokaa. Se on mitä se on. Kyllä! Kunnes hän alkaa jopa näyttämäänkin korppikotkalta. Hän toimii korppikotkan tavalla, eikä ole ensinkään enää haukka. Hän on enemmän korppikotkan kuin haukan kaltainen. Haukan oletetaan liitelevän korkealla, eikä istuvan puhelinpylväällä, odottaen jotakin kuollutta kaniinia, eikä hyppivän maantiellä korppikotkiin tavalla.

119   Tämä on suunnilleen se mitä seurakunta on tänään. “Mitä järkeä on seilailla sinne ylös, kun voin saada kaneja täällä?”  Mutta ne ovat kuolleita; ne ovat mädäntyneitä; ne ovat saastuneita. Aikanansa ne olivat hyviä. Niin oli myös luterilaisten, wesleyläisten ja helluntailaisten oppikin. Miksi te syötte korppikotkan tavalla? Siellä satoi uutta mannaa, joka yö taivaallisista Israelin lapsille, heidän matkatessaan. Ja kaikki, mikä jäi yli, saastui. Meillä oli tapana sanoa maaseudulla, että “siinä on heiluhäntiä.” Teidän kokemuksissanne on liian monia heiluhäntiä tänään. Meidän uskontomme riippuu siitä mitä joku toinen on sanonut, kun joku toinen on sanonut, että “lupaus on jotakin toista aikaa varten”.

120   Eräs mies, baptistisaarnaaja, tuli jokin aika sitten tapaamaan minua kotonani, ja sanoi: “Tiedätkö, minä haluaisin oikaista sinua jostakin.”

Minä kysyin: “Mistä?”

Hän sanoi: “Sinä yrität opettaa apostolista oppia tässä ajassa, apostolinen aika on lakannut olemasta.”

121   Minä sanoin: “Milloin? Minä tulen kertomaan sinulle, koska se alkoi, ja sinä kerrot minulle, koska se loppui.” Minä kysyin: “Uskotko sinä Sanan?”

Hän sanoi: “Kyllä uskon.”

122   Minä sanoin: “Hyvä on, uskotko sinä, että apostolinen aika alkoi Helluntaipäivänä’.’”

Hän sanoi: “Kyllä uskon.”

123   Minä sanoin: “Silloin puheenjohtaja, apostoli Pietari sanoi nämä sanat.” Ja muista, että Jeesus sanoi: “Kuka tahansa tulee ottamaan yhden sanan pois tästä tai lisäämään yhden sanan siihen, hänen osansa tullaan ottamaan pois Elämän kirjasta.” Saarnaaja tai kuka muu tahansa, joiden nimet ovat Kirjassa.

Minä sanoin: “Pietari sanoi: ‘Tehkää parannus, joka ainoa teistä, ja ottakoon kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi saamiseksi; ja te saatte Pyhän Hengen lahjan; sillä lupaus on teille, ja teidän lapsillenne, ja niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme tulee kutsumaan.” Koska se sitten on loppunut? Se on aina ollut olemassa.

Siitä on tullut joukko hiirihaukkoja, jotka hyppivät ympäriinsä jonkin kuolleen raadon ympärillä, joka jossain toisessa ajanjaksossa tapettiin heitä varten. Heillä ei enää ole tuoretta mannaa taivaista.

124   He eivät halua sitä. He eivät voi pitää rukouskokousta. He eivät ole alkuunkaan kotkia, vaan pehmeitä, eivät karskeja, he vain hyppelevät ympäriinsä. Sellainen on meidän nykyaikainen kirkkokuntamme, joka on riippuvainen koulutuksesta, ja jostakin miehen tekemästä teologiasta, joka selityksillään kieltää kaikki nämä asiat. Ja he hyväksyvät sen. He eivät halua ottaa Sanaa, joka sanoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. He eivät hyväksy Malakia 4. Eikä hän halua ottaa kaikkia näitä muita tälle päivälle kuuluvia lupauksia, ja sitä mitä profeetta on sanonut seurakuntajaksosta, että “ehtoolla tulee olemaan valo”, he eivät halua ottaa tätä. Vaan haluavat hyppiä sen ympärillä, mitä joku Helluntai organisaatio tappoi sata vuotta sitten, ja syödä puolimätää mannaa. Näin on! Se ei ole hyvää!

125   Pankaa merkille, seurakunta on niin lihallinen, ruokkien itseään maailmallisella raadolla, maailman kuolleilla asioilla, korppikotkan tavoin. Seurakunnan politiikan vuoksi, he eivät päästä Pyhän Hengen lähettämää miestä seurakuntaansa; politiikkansa mukaan heidän täytyy ensin nähdä josko heidän kirkkokuntansa vastaanottaa hänet tai ei. Näin on. He rakastavat maailmaa. He pukeutuvat maailman tavalla. He näyttävät maailmalta ja toimivat kuten maailma. He ovat maailmallisia korppikotkia. He ovat laiskoja, pehmeitä ja perään antavaisia. Tämä on kaikki mitä siinä on.

Oletteko te koskaan nähneet kotkan antavan periksi? Ei, ei! Hän ei tee mitään kompromisseja, eikä myöskään aito kristitty. Hän ei ole pehmeä. Hän tulee metsästämään kunnes hän löytää sen. Aamen! Kyllä vaan! Hän on löytävä ruokansa. Hän haluaa tuoretta mannaa. Hän on menevä polvilleen ja kaivava kunnes hän löytää sen. Niin tulee lentämään korkeammalle ja korkeammalle. Jos sitä ei löydy tästä laaksosta, hän tulee lentämään korkeammalle. Mitä korkeammalle te menette, sitä enemmän te voitte nähdä. Niinpä se on tämän päivän kotkien aika alkaa lentää korkeammalla, ja kaivautua jumalan lupauksiin., eikä elää vuosia sitten tapetulla korppikotkan ruualla. Tulkaa ulos siitä.

126   On politiikkaa, on sisään ja ulos äänestämistä, ja sanotaan tätä, tuota tai muuta. Ja Pyhällä Hengellä ei ole enää mitään sanomista seurakunnassa. Ei enää rukouskokouksia, eikä mitään tuskailua Jumalan kanssa, täyttääkseen Hänen Sanansa. Enää ei uskota, että Sana on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. He ovat tulleet korppikotkiksi, kirkkokunnallistuneet, panevat nimensä kirjaan, ovat laiskoja ja pehmeitä, ja istuskelevat ahmimassa jonkinlaista kuollutta raatoa. Ja sitten heidän oletetaan olevan vähintään haukkoja, kotkan veljiä, profeetan, joka toi esiin todellisen Sanan, tuoden ilmi Sen.

127   He luottavat puolimätään ihmistekoiseen teologiaan. Mistä he saavat sen? Jostakin ihmisen tekemästä pyhäkoulun ohjelma lomakkeesta, jonka joku opettaja on joskus aikanaan tappanut jossakin seminaarissa, ja joka sanoo heille, että “ihmeiden päivät ovat ohitse; eikä ole mitään sellaista asiaa kuin Pyhän Hengen kaste, että kaikki sellainen on mieletöntä.”  Onko tarkoituksenne kertoa minulle, että kotka söisi sitä? Hän ei voisi tehdä sitä. Ei!

128   Eikä myöskään kristitty tule syömään tuota kuollutta, kirkkokunnallisten oppien ja muiden sellaisten asioiden raatoa. He haluavat Jumalan Sanan tuoreena, tuon ajankohdan lupauksen mukaisesti. Jumala oli luvannut kaniineja Lutherin päiviksi, ja muita asioita muiden päiviksi. Mutta nyt Hän on luvannut täydellisen aterian, ruokalistan, jossa ovat kaikki seitsemän lajia, sillä kaikki Seitsemän Sinettiä ovat avatut, ja kaikki on valmiina Jumalan Sanaa varten, noille, jotka voivat vastaanottaa…?…

129   Haukat hyppivät kuin hiirihaukat. Oi niin, ajatelkaa miten kriittinen tämä hetki on. Aivan kuten haukka on jo pitkän aikaa sitten menettänyt ominaisuutensa, niin on seurakuntakin kauan sitten menettänyt ominaisuutensa olla kotkan, Jumalan profeettojen vähäisempänä lintu veljenä.

Se kantoi kerran todellista Sanaa, vanhurskauttamista, tullen sitten pyhityksen kantajaksi, ja sitten se kantoi Pyhän Hengen kastetta, lahjojen tullessa palautetuksi ennalleen. Mutta sitten se alkoi mennä taaksepäin, syöden jonkun toisen päivän mannaa, joka on mädäntynyttä. Se ei ole enää hyvää.

Tämän päivän aito kotka tietää, että se oli oikein, mutta meillä on se, ja sen lisäksi muuta, kunnes lopulta Jeesus Kristus on tullut ilmi Hänen voimansa täyteydessä, niin kuin Hän lupasi olla tässä viimeisessä päivässä.

130   Seurakunta on nyt kuivunut kuori. Sen aika on ohitse. Jumalan Henki sen lävitse. Se on totta, ja hän ei tule olemaan perillinen vahvistetun siemen Sanan kanssa. Varmasti hän ei tule sitä olemaan. Hän ei tule olemaan ylöstempauksessa. Hän tulee olemaan seurakunnan jäsen, ja voi nousta ylös toisessa ylösnousemuksessa, jolloin hänet tuomitaan sen mukaan, mitä hän oli kuullut.

Jos sinä täällä tänä iltana olet vain seurakunnan jäsen, niin mikä sinun tuomiosi tulee olemaan, kun meidän kaikkien täytyy seistä siellä todistamassa, että sinä olet kuullut totuuden? Seurakunta ei enää lennä ylös, tuntemattomaan, yliluonnolliseen missä voimat, ja Jumalan iankaikkisen Sanan lupausten korkeudet, ovat tehneet kaiken mahdolliseksi niille, jotka uskovat. Hän ei halua uskoa sitä. Hän tipahtaa suoraan takaisin puhelinlangalle, sanoen: “Minun kirkkokuntani sanoo kaniinien kelpaavan aivan, hyvin.” Vaikka niissä onkin matoja, kelpaavat ne kuitenkin vielä hyvin. Näettehän, hän on riippuvainen siitä.

131   Helluntailiike on hänen korppikotka-sisarensa kaltainen, istuen nyt suurien ”jumalattomien neuvostojen penkeillä”, aivan varmasti, kuunnellen hänen maailmallisen politiikkansa päätä, joka ruokkii häntä korppikotkan ruualla, viisikymmentä vuotta sitten kuolleilla kaniineilla. Tällainen on helluntaiseurakunnan tila.

132   Aivan kuten Saara yritti valita Haagarin tuomaan esiin yliluonnollista lupausta, niin on seurakuntakin yrittänyt aikaansaada herätystä, meidän suurten evankelistojemme huutaessa ympäri maan, “Herätys meidän ajassamme, herätys meidän ajassamme, kaikki te metodistit, baptistit ja helluntailaiset, tulkaa kaikki yhteen.” Kuinka teillä voisi olla tuoreen mannan herätys, vanhan kuolleen korppikotkan ruuan kanssa? Kuinka teillä voisi olla se?  “Herätys meidän ajassamme.”  Herätys tulee olemaan niin pieni, että he eivät tiedä sen koskaan tapahtuneenkaan.

133   Helluntailaiset sanovat, “Oi, valtavia asioita tulee tapahtumaan.”

Se tapahtuu juuri nyt, eivätkä he tiedä sitä. Siinä se on. Näettekö? Kyllä vaan! “Sillä missä raato on sinne kotkat kokoontuvat… Näin on sanottu. Mikä on raato? Sana. Hän on Sana, raato, Kristus, Kristus teissä, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

134   Kuinka todellista se onkaan, Saara yrittämässä saada kaikkia lupauksia täyttymään, kuten tämän päivän seurakunta. Suuri herätyskö meidän aikanamme? Millä? Vääristellyllä lupauksella. Kuinka te tulette tekemään sen, kun Jumala ei koskaan ole siunannut organisaatioita.

Hän ei koskaan käyttänyt organisaatiota. Kun sanoma oli tullut esiin, ja he organisoituivat, niin se kuoli juuri silloin. Minä haastan kenet hyvänsä historioitsijan näyttämään minulle, missä se koskaan nousi ylös uudestaan. Se kuoli juuri siellä ja jäi sinne. Jumala vain kulki eteenpäin, ulos tuosta kantajasta ja siirtyen toiseen. Ulos luterilaisuudesta mennen metodisteihin, ja sitten ulos metodisteistä helluntailaisiin.

135   Nyt Hän on liikkunut eteenpäin, ulos helluntailaisista, mennen Siemeneen, koska sen täytyy olla Siemen. Ette voi voittaa luontoa. Sille ei voi tapahtua enää mitään muuta kuin tulla Siemeneksi. Joten Siemen tulee tuottamaan itseään, sillä Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, sama tulipatsas, näyttäen samat merkit, sama voima, sama Jumala, sanat ihmeet samat asiat. Sana ja Raamattu aivan tarkalleen vahvistettuna, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän on johtamassa tänä iltana. Jumala auttaa meitä näkemään ja uskomaan sen. Varmasti!

136   Näettehän, että Saara, seurakunta, valitsi Haagarin? Se ei onnistunut, vai mitä? Ei! Myöskään tänään ei seurakunnan valitsema ryhmä onnistu siinä. Tohtorit, Ph.D:t ja L.L.D:t eivät saa sitä aikaan. Kaikki kantajat ovat epäonnistuneet.

Luther epäonnistui siinä, niin kuin Haagarkin. Mitä Haagar teki? Haagar antoi poikansa toisen naisen syliin, kasvatettavaksi tämän lapseksi. Ainoan poikansa toisen naisen syliin, jonkun toisen, eikä sen oman äidin kasvatettavaksi. Tämä tapahtui Lutherillekin, kun hän antoi poikansa, vanhurskauttamisen, kirkkokunnan käsiteltäväksi, tarkalleen näin, kirkkokunnan kasvatettavaksi.

137   Wesley epäonnistui samalla tavalla kuin Saarakin, epäillen sitä, että yliluonnollinen syntyminen olisi Pyhän Hengen kaste, kuten Saarakin epäili siellä teltassa. Kun Wesleylle esiteltiin yliluonnollista… Kun helluntaiajanjakso tuli ja esitteli Wesleylle kielilläpuhumisen ja kaiken tämän, he nauroivat ja tekivät pilaa siitä. Kaikki te, Kristuksen kirkko, niin kutsuttu, te baptistit ja presbyteerit , jokainen teistä nostitte nenänne sille, ja menitte pois siitä. Näin tapahtui! Mitä sinä teit, Wesley? Sinä myit lapsesi organisaatiolle, ja se kuoli ja katosi. Tarkalleen näin tapahtui.

138   Mutta Sana, todellinen Sana, jatkoi eteenpäin. Se ei pysynyt tuossa organisaatiossa. Se liikkui eteenpäin Helluntaihin, tuoden jotakin muuta mukanaan. Se oli hieman kypsyneempi Poika, kuten se siemen, joka putosi Marian kohtuun. Ja ajan kuluessa siihen kasvoi selkäranka, sitten keuhkot, pää ja jalat, ja hiukan myöhemmin tuli hetki, että se syntyi. Näin oli! Niinpä näin on seurakuntakin kypsynyt, samalla tavalla.

139   Wesley epäili aivan kuten Saarakin, sillä puun luona. Kun tuo Herran enkeli, mieheksi pukeutuneena, Jumala, se oli Hän itse, Elohim, miehen tavalla puettuna, seisten siellä pölyä vaatteissaan, antaen lupauksen Saaran ollessa yhdeksänkymmenen ja Aabrahamin ollessa satavuotias.

Ja Saara nauroi hihaansa, ja sanoi: “Kuinka se voisi olla, kun, Aabraham ja minä, emme enää ole niin kuin nuoret ihmiset, meillä ei ole enää ollut sellaista kahteenkymmeneen vuoteen.” Hän oli lähes satavuotias. Hän sanoi: “Olisiko minulla vielä halu herrani kanssa, kun minä olen vanha ja niin on hänkin. Ja hänen elämänvirtansa on kuollut ja minun kohtuni kuivettunut. Rintani ja maitosuoneni ovat poissa. Kuinka minä voisin saada sen?”

140   Jumala sanoi: “Minä lupasin sen. Niinpä hän tulee, joka tapauksessa.”

141   Samoin teki Wesley. “Kuinka me voisimme hyväksyä kielilläpuhumisen ja jumalallisen parantumisen ja muuta sellaista. Se ei ole meitä varten tässä ajassa.”

142   Jumala sanoi: “Minä lupaisin viimeisinä päivinä vuodattaa Henkeni kaiken lihan ylle.” Hän oli luvannut tehdä sen, joten Hän meni ja teki sen, joka tapauksessa. Ja wesleyläinen seurakunta, kaikkien pienten siitepölysisartensa kuten baptistien, presbyteerien, Kristuksen kirkon, Nasarealaisten, Pyhyyden Pyhiinvaeltajien ja Liittoutuneiden Veljien ja mitä heitä onkaan, ne kaikki kuolivat yhdessä, ja seurakunta liikkui eteenpäin.

No niin, mitä helluntailaiset tekivät? Organisoivat sen aivan kuin kuoren. Se teki saman asian. Se organisoi itsensä yhteen, tullen kuoreksi.

143   Helluntai oli kuten Maria. [Tyhjä kohta nauhassa] …Helluntaijuhla, katsokaa, mitä Maria teki. Mitä Maria teki väärin? kerran helluntaijuhlassa hän tuli kasvotusten arvohenkilöiden kanssa, pappien ja sellaisten, silloin, kun hän ei voinut löytää poikaansa mistään. Hän oli mennyt takaisin kolmen päivän matkan. Hän oli jättänyt Hänet, aivan kuten nykyaikainen seurakuntakin, suunnilleen kolmesti, kaksikymmentäviisi, viisikymmentä ja seitsemänkymmentäviisi vuotta sitten.

144   Erosi Hänestä helluntaijuhlassa. Maria matkusti takaisin Joosefin kanssa kolme päivää, etsien Häntä. Hän etsi, mutta ei voinut löytää Häntä. Ja sitten hän löysi Hänet. Mistä hän löysi Hänet? Hän löysi Hänet temppelistä, keskustelemassa Jumalan Sanasta pappien kanssa. Ja siellä noiden pappien edessä, noiden arvohenkilöiden edessä Maria teki virheensä. Hän teki tarkalleen mitä hänen ei olisi tullut tehdä.

Kutsuako häntä Jumalan äidiksi? Äidillä tulisi olla enemmän viisautta kuin hänen pojallaan.

Ja Maria sanoi: “Isäsi ja minä olemme etsineet sinua kyynelin päivin ja öin. Sinun isäsi ja minä…:” Väittäen ettei Hänen syntymänsä ollut yliluonnollinen, vaan että Joosef oli Jeesuksen isä. Hän kielsi yliluonnollisen syntymän.

Helluntailaiset ottivat kielilläpuhumisen. He kielsivät Sanasta syntymisen. Tämä on tarkalleen mitä se teki. He ottavat niin paljon siitä, mutta eivät ota loppua siitä. Helluntai kielsi Sanasta syntymisen, aivan kuten Mariakin teki. Tämän jälkeen ei tule enää olemaan lisää organisaatioita.

145   Pankaa merkille! Sana itse, vain kaksitoistavuotiaana, vain pienen pienenä alkiona kuoressa, Hän sanoi: “Ettekö tiedä, että Minun täytyy olla hoitamassa Isäni asioita?” Sana korjasi seurakuntaa juuri siellä.

146   “Minkä vuoksi sinä teet kaikkia näitä asioita? Sinähän tiedät, ettet sinä voi tehdä sitä. Me tulemme sulkemaan ovemme. Me emme anna sinun tulla tänne.”

147   “Ettekö tiedä, että minun täytyy olla hoitamassa Isäni asioita?” Aivan varmasti!

148   Maria väitti, että Hän oli vain Joosefin poika, ainoastaan mies. Tai mitä helluntailaiset tekivät, väittivät, että Hän oli vain ”yksi kolmesta” Ohoh! Tiedän tämän sattuvan, “yksi kolmesta”, mutta Hän oli kaikki kolme yhdessä.  Mutta helluntailaiset sanovat: “Oi kyllä, Hän on Isän Poika Pyhän Hengen…” Voi sentään!

Mutta todellinen totinen Sana sanoo: “Heitä ei ole kolmea, vaan vain yksi. Te ette tunne Jumalan Sanaa, joka ei tee Hänestä kolmea, vaan yhden.”

149   Pankaa merkille, että ei tule olemaan enää kantajia, äiti-kirkkoja, kirkkokuntia, tämän kantajakuoren jälkeen, koska kuoren jälkeen ei ole jäljellä mitään muuta kuin jyvä. Onko tämä oikein? Sen täytyy olla jyvä. Sen täytyy olla samanlaatuinen kuin sen, joka meni maahan, Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

150   Henki tulee Morsiamen ylle, tehdäkseen samoja asioita kuin Hän teki. Näettehän, se on jälleen jyvän uudelleentuottaminen.

151   Sana, vaikkakin nuori, puhui itse puolestaan! “Ettekö tiedä, että Minun täytyy olla hoitamassa Isäni asioita?”

152   Tässä on Sanoman salaisuus nyt. Aivan tarkalleen Isän asioiden hoitamista. Mikä on Isän asioiden hoitamista? Voitteko ajatella, mikä oli Isän asioiden hoitaminen Hänelle? Täyttää se, mitä Jesaja oli sanonut: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Täyttää se mitä Jesaja toisella kerralla sanoi: “Rampa on hyppivä kuin peura”, ja kaikki nämä asiat joiden tuli tapahtua, kuten se mitä Mooses sanoi: “Herra teidän Jumalanne tulee nostamaan minunkaltaiseni profeetan teidän keskeltänne.” Isän asioiden hoitaminen oli täyttää tuo Sana.

No niin, jos tämä tuli noiden varsien, noiden luonnollisten naisten lävitse, entä sitten nämä hengellisen seurakunnan naiset, varret? Naiset merkitsevät seurakuntia. Eikö olekin näin?

Mitä sen sitten tulee olla nyt? Meidän täytyy olla hoitamassa Isän asioita. Vehnän on tultava jälleen jyväksi. Mitä sen täytyy tehdä? Vahvistaa Malakia 4; vahvistaa Luuk. 17:30; vahvistaa Hebr. 13:8; vahvistaa Joh. 14:12, vahvistaa koko Hänen Sanansa. Vahvistaa Ilmestyskirjan 10. luku, Seitsemän Sinetin avaamisella, paljastamalla Jumalan salaisuudet, kuten käärmeen siemenen, ilmoittaen kaiken; avioliiton ja avioeron ja kaikki nämä toiset salaisuudet, jotka ovat olleet kätketyt kaikki nämä vuodet teologeilta ja niin edelleen, mutta nyt on tuo hetki tullut. Se on Isän asioiden hoitamista. Luuletteko te heidän voivan vastaanottaa sen? He tuntevat oman arvonsa ja sanovat: “Meidän kirkkokuntamme ei opeta meille sitä!” Mutta Raamattu opettaa! Näin on!  Jumala vahvistaa sen olevan totta. Varmasti se on sitä.

153   Se on täyttynyt tässä ajassa, kun Seitsemän Sinettiä ovat juuri todistaneet kirkkokuntien olleen vain kantajia. Tämä on yksi osa Isän asioiden hoitamisesta. Ja Isän asioiden hoitaminen nyt on todistaa teille, että nuo kirkkokunnat eivät ole Hänen omiaan. Ne ovat ihmistekoisia järjestelmiä, jotka kieltävät Sanan. Pankaa merkille! Te sanotte: “Mitä, Mariako…. tuo suuri neitsytkö?”

154   Ristillä ollessaan ei Jeesus kutsunut häntä “äidiksi”, vaan Hän kutsui häntä “naiseksi”, kantaja, ei äiti. Totta, hän oli Sanan kantaja, mutta hän ei ollut itse Sana, vaan Hän oli Sana. Oi, kyllä!

155   Huomatkaa myös, että Maria ei ollut samaistettu Hänen kanssaan Hänen ylösnousemuksessaan. Hän kuoli ja nousi uudelleen, koska Hän oli Sana. Maria oli vain kantaja. Niin kuoli ja on yhä haudassa. Näin on! Niinpä hän oli vain kantaja, eikä Hänen äitinsä, eikä Jumala. Hän oli vain kantaja, kuten seurakunnat ovat. Kyllä! Se osoittaa, että hän oli vain kantaja, eikä Sana.

156   Lopettakaamme nyt sanomalla tämä. Oi, helluntailaishaukat, hyppien ympäriinsä kuten korppikotkat, ollen osalliset maailmasta aivan kuten loputkin heistä, omaten tarpeeksi jumalisuuden muotoa pettämään jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista, mutta kuitenkin kieltäen sen voiman, niin kuin profeetta täällä sanoo. Täydellinen esimerkki siitä, mitä Jumalan Sana sanoi sen tulevan olemaan viimeisinä päivinä, Laodikean seurakuntajaksossa, ollen alastomia, sokeita, kurjia, köyhiä, raukkoja ja eivätkä tiedä sitä, väittävät olevansa suuria ja rikkaita eikä minkään tarpeessa, eikä tiedä, että hän on muuttunut haukasta, joka on profeetan veli-lintu ja pitää Jumalan Sanan puhtaana, hän on muuttunut korppikotkaksi, ja syöttää ihmisille kuollutta kirkkokunnallista kaniinia. Tämä on tarkalleen oikein! Herätkää! Voi, kuinka te voisitte odottaa olevanne samaistetut, tai perillisiä kotkien kanssa, kun on tuonkaltaisia asioita, tässä suuressa hetkessä, kun ylöstempaus on käsillä.

157   Oi kristitty, oi uskovainen, jos sinä olet ollut vain osaksi uskovainen, niin käykää kokouksissa jonkin aikaa, tekisittekö niin? Meillä on täällä jotakin ja minä uskon, että Herra haluaa teidän tietävän sen.

On jo myöhäistä, enkä voi jatkaa pidempään. Minun täytyy lopettaa nyt, ja voin ehkä päättää sen huomen illalla. Mutta kumartakaamme päämme nyt hetkeksi.

158   En halua teidän huomioivan minkälaista kielioppia minä käytän, vaan huomioivan sen, mitä minä olen sanonut. Olen varma, että se on tarpeeksi selvää, että te voitte ymmärtää sen, jos vain haluatte. Jos te täällä tänä iltana olette ilman tätä kokemusta… Te sanotte: “Olen tanssinut Hengessä, hypellyt ympäriinsä.” Kyllä, haukat tekevät samoin. Ja niin myös korpit ja korppikotkat. Mutta minä en kysynyt sitä. Mitä te syötte? Mistä te saatte päivittäisen ravintonne? Mistä sinä saat ravintosi, Jumalan Sanastako, tai vanhasta haaskasta, jota on käytetty joskus monia vuosia sitten? Lepääkö sinun kokemuksesi jossakin, minkä olet saanut monia vuosia sitten, tai onko se tuoretta ja uutta tänä iltana, uutta mannaa, joka on juuri langennut taivaasta, ja ruokitko sinä sieluasi sillä, ja odotatko huomiselta jotakin parempaa? Jos ei näin ole asia sinun kohdallasi, niin nyt päämme ollessa kumarrettuina ja silmämme suljettuina, ja kun sydämesi on kumartunut, niin kysy itseltäsi tämä vilpitön kysymys. Ja ei minulle, vaan Jumalalle, voisitko nostaa kätesi todistukseksi, sanoen näin: “Jumala, laita minun sieluni ja henkeni siihen tilaan, että voin saada ravintoni vain Jumalan Sanasta.” Voisitteko nyt nostaa kätenne, sanoen niin… Jumala siunatkoon teitä! Jumala siunatkoon teitä!

159   En tiedä montako täällä on tänä iltana, olen hyvin huono arvioimaan lukumäärää. Mutta voin sanoa, että kolmasosa tai enemmän, kohotti kätensä, ja he haluavat sielunsa valmistetuiksi siihen tilaan. Muistakaamme heitä nyt rukouksessa, kun kumarramme päämme.

160   Rakas Jumala, minulla on vastuu puhua Sana. Ja näistä pienistä yksinkertaisista esikuvista ja vertauksista ihmiset näkevät, että yksi ei tule olemaan perillinen toisen kanssa. Ja me tiedämme, että viimeisissä päivissä tulee olemaan ihmisiä, jotka tullaan temp  aamaan ylös taivaisiin. Ja jotkut heistä tulevat olemaan täällä Jeesuksen tullessa. Ja me odotamme Häntä tulevaksi jopa tänä iltana.

161   Ja minä ajattelen tuota hetkeä, noin kolmekymmentäkolme vuotta sitten, kun polvistuin tällä paikalla, ehkä juuri tähän sanaan aikaan illasta, kello 9:30 tai 10:00, rukoillen isäni puolesta, joka oli kadotettu. Tänä iltana Herra, minä rukoilen monien isien, äitien, veljien ja sisarten puolesta. Etkö sinä olisi laupias, rakas Jumala? Minun isäni kohdalla on liian myöhäistä tehdä mitään, hän on mennyt tämän elämän rajojen ulkopuolelle. Ja pian, Herra, me kaikki tulemme menemään sitä tietä. Myös minun täytyy kulkea se tie. Jokaisen miehen, naisen, pojan ja tytön täällä täytyy kulkea tuo tie. Ja meidän täytyy vastata siitä mitä me teemme Jumalan Sanan kanssa.

162   Kuinka vähäiseltä tuo mies näyttikään Daavidin silmissä, joka sylki hänen päälleen. Kuinka vähän nuo ihmiset ajattelevatkaan, jotka sylkevät Jeesuksen, Sanan päälle, kun Hän palaa takaisin, nuo, jotka lävistivät Hänet. Kuinka pieniltä tulevat ihmiset tuntumaan, jotka voivat kävellä ulos täältä ja nähdä, ei jotakin suurta kreikkalaista sanaa ja niin edelleen, mutta nähdä selvästi luonnon, joka opettaa Jumalasta, Luojasta, nähdä Sanan kantajat, ja näkevät Sanan itsensä, ja tuntevat hetken jossa elämme, ja että elonkorjuuaika on täällä. Rakas Jumala, älä anna meidän kääntää selkäämme sille, jonkin maailmallisen tyhmyyden vuoksi, vaan anna meidän tänä iltana vastaanottaa Hänet kokosydämisesti.

163   Ja Herra, luo minuun hyvä henki, Elämän Henki, että voisin uskoa koko Sinun Sanasi ja vastaanottaa Jeesuksen, Sanan, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti ja uskoa tänään siihen osaan, joka on määrätty tälle ajanjaksolle. Suo se Herra, Minä pyydän sitä Jeesuksen Nimessä.

164   Ja nyt minä kysyn jokaiselta täällä, kun te ajattelette tätä todella vilpittömästi. Meillä ei ole mitään seurakuntaa, johon voisitte liittyä. Meillä on tuolla alhaalla allas, jossa voitte tulla kastetuiksi, sillä: “Niin monet kuin uskoivat kastettiin.” Jos teitä ei vielä ole kastettu kristillisellä kasteella… Se ei merkitse pirskottelemista eikä valelemista, vaan upottamista, ei titteleihin Isä, Poika ja Pyhä Henki, vaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä, kuten koko seurakunta oli kastettu katolisen kirkon alkuun asti, kun se vuonna 303 esitteli kolme jumalaa ja tuon kastemuodon kolminaisuuden titteleihin. Jos teillä ei vielä ole sitä, niin huomen aamulla kello 10:00, siellä on viitat ja kaikki muu valmiina teitä varten.

165   Ettekö tulisi ja liittyisi yhteen Jeesuksen Kristuksen kanssa, ei meidän kanssamme. Meillä ei ole täällä mitään seurakuntaa, joka huolehtisi teistä. Menkää minne hyvänsä seurakuntaan minne haluatte, mistä hyvänsä tulettekin, mutta olkaa niin hyvät ja muistakaa tämä: Uskokaa tämä Sana. Jos uskotte Sen, sanokaa: “Aamen” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jumala siunatkoon teitä!

166   Jos on jotakin missä voimme auttaa teitä, niin me olemme täällä tehdäksemme sen.

167   No niin, minä tiedän, että täällä on sairaita. Ja aikamme on lopussa tältä illalta, jotta voisimme ottaa rukousjonon. Mutta ehkäpä me voimme tehdä sen. Haluan jokaisen teistä tekevän jotakin minun puolestani. Laskekaa kätenne vieressänne olevan henkilön ylle.

Ja ilman epäilystä te panette kätenne kotkan ylle, ehkä kotkan, joka on syönyt jotakin korppikotkan ruokaa jossakin, ja sairastunut siitä. Eivätkä he halua sitä enää enempää. He haluavat tulla ulos siitä. He ovat sairaita ja väsyneitä siihen. He ovat istuneet täällä tänä iltana ja nähneet, mitä kotkat todella voivat syödä, Sanan, elävän Kristuksen, joka elää heidän keskellään, osoittaen itsensä eläväksi, samaksi eilen, tänään ja iankaikkisesti. He eivät halua olla perillisiä kuorten kanssa, jotka tullaan polttamaan. Kaikki oljet ja muut asiat tullaan polttamaan. Leikkuupuimuri tulee ottamaan vehnän ulos. Herra olkoon teidän kanssanne.

168   On joitakin, jotka ovat fyysisesti sairaita, ja minä haluan teidän rukoilevan. Kotka, rukoile veli tai sisar kotkan puolesta, kun minä rukoilen teidän puolestanne täällä. Voikoot Jumalan Henki tulla teidän yllenne.

169   Muistakaa, minä annan teille kotkan ruokaa, Jumalan lupauksen. Hän kutsuu profeettojaan kotkiksi. Hän kutsuu itseään Kotkaksi; Hän on Jehova Kotka. Ja, kun kätenne ovat toinen toistenne yllä, rukoilkaa heidän puolestaan.

170   Taivaallinen Isämme, Sinun Sanassasi sanotaan, että viimeinen tehtävä, jonka annoit seurakunnalle, oli: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumi, ja se oli yleiskäsky: “Hän, joka uskoo ja kastetaan, tulee pelastumaan; hän, joka ei usko tulee tuomituksi. Nämä merkit tulevat seuraamaan niitä, jotka uskovat, minun nimessäni he ajavat ulos perkeleitä; puhuvat uusilla kielillä; ja, jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; jos he ottavat ylös käärmeitä, niin ne eivät vahingoita heitä; ja, jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, niin he tulevat paranemaan.”  

Oi Jehova Kotka, ruoki pienokaisillesi tuo Sana tänä iltana, Herra. Heillä on tarpeita. Tämä on se ruokavalio, jota ne tarvitsevat. Tämä on mitä he tarvitsevat, tietääkseen mitä ruoka on, mitä NÄIN SANOO HERRA on.

171   Sinä lupasit, että jos he laskevat kätensä toistensa ylle, niin he tulevat paranemaan. Oi, Herra Jumala, ota kaikki epäilykset ja korppikotkien ajatukset pois meistä nyt. Ja me ravitsemme itseämme Jumalan Sanan kotkan ruualla.

172   Voikoon jokainen saastainen henki, joka on näissä ihmisissä, jokainen epäilyksen henki, jokainen pelon henki, jokainen kirkkokunnallinen väite, jokainen tapa, jokainen sairaus ja jokainen tauti, joka on ihmisten keskuudessa, jättää heidät; Jeesuksen Kristuksen Nimessä tulkoon se ulos tästä ihmisryhmästä. Ja voikoot he olla vapaat tästä hetkestä alkaen, niin että he voivat syödä kotkan ruokaa, jonka me uskomme Sinun lähettävän meille tällä viikolla, Herra, kun sinä avasit nuo Sinetit ja näytit meille nuo salaisuudet, jotka ovat olleet kätketyt maailman perustamisesta alkaen, niin kuin Sinä olit luvannut. He ovat Sinun, Isä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

173   Kaikki, jotka uskovat ja vastaanottavat sen, nouskoon seisomaan ja sanokoon: “Minä uskon ja minä vastaanotan sen mitä Jumala on luvannut minulle.” Herra siunatkoon teitä. Tämä on ihmeellistä, jokainen on seisomassa. Antaisitteko sävelen, Minä Rakastan Häntä.  Laulakaamme tämä laulu Hänelle, “Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä, koska Hän ensin rakasti minua.” Kaikki yhdessä nyt.

Minä rakastan Häntä, (jos teette niin, niin nostakaamme kätemme ylös)
Minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti minua.
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

174   Oi, eikö Hän olekin ihmeellinen? Puristakaamme toistemme käsiä. Veli, kotka, käänny ympäri, sisar, puristakaa käsiä, laulaessamme sitä.

Minä rakastan Häntä,

Veli, kotka! Veli, kotka! Veli, kotka, tehden sananpalvelusta! Charlie, kuinka voit? Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Ilo nähdä sinua. Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Jumala siunatkoon sinua, veljeni, kotka. Jumala siunatkoon sinua.

Golgatan puulla.

Kohottakaamme kätemme uudelleen Hänelle.

Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti minua (ja Hän teki teistä kotkia)
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

175   Kuinka te tulette tietämään, kuinka maailma tulee tietämään, että te rakastatte Jeesusta? Siitä, että me rakastamme toisianne. Siitä maailma tulee tietämään… Näettehän, Jumala näkee uskonne, ja maailma näkee toimintanne. Rakastakaa toisianne nyt ja olkaa ystävällisiä toisillenne. Keskustelkaa toistenne kanssa. Olkaa pitkämielisiä toistenne kanssa. Ja, jos me voimme antaa mitään muuta neuvoa, kasteesta tai Pyhän Hengen etsimisestä… meillä ei ole täällä tilaa tehdäksemme niin, ymmärrättehän. Se on alttarikutsu, jos Jumala on saanut teidät vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja te haluatte liittyä yhteen Hänen kanssaan, niin menkää ja ottakaa kaste Hänen Nimessään huomenna. Siellä on oleva mies, joka neuvoo teitä, Me tulemme tekemään kaiken minkä vain voimme auttaaksemme teitä.

Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä,

176   Koska, te siellä puhelinyhteyksissä nyt, Tucsonissa, kaikkialla Kaliforniassa, siellä idässä, kohottakaa kätenne. Ylistäkää Häntä!

… osti pelastukseni

Nyt, huomisiltaan asti minä annan teidät veli Nevillelle, meidän pastorillemme.

65-0217 MIES PAKENEE HERRAN LÄSNÄOLOSTA (Man Running from the Presence of Lord), Jeffersonville, Indiana, USA, 17.2.1965

FIN

65-0217 MIES PAKENEE HERRAN LÄSNÄOLOSTA
(Man Running from the Presence of Lord)
Jeffersonville, Indiana, USA, 17.2.1965

1       Kumartakaamme päämme. Rakas Jumala, me olemme onnelliset tänä iltapäivänä tästä etuoikeudesta, joka meillä on kokoontua jälleen kerran yhteen. Ja Sinä yksi, Herra, tiedät kuinka sydämemme on kaivannut tätä hetkeä, kun me voimme seistä taas Sinun kansasi edessä ja tuoda tämän sanoman, jonka me tunnemme niin elintärkeänä, että se on niin pakottava tässä hetkessä. Ja Sinä olet nyt antanut meille nämä päivät, ja me rukoilemme, rakas Jumala, että Sinun armon kätesi olisi yllämme opastamaan meitä ja ohjaamaan meitä. Ja anna meille ne asiat, joista meillä on tarve, Herra, sillä meidän sydämemme kaipaavat tuntea Sinut paremmin.

2       Me näemme suuren elopellon, vaalenneena, kypsänä, ja tiedämme, että jyvä on valmis nyt tuota suurta puimisen aikaa varten. Rakas Jumala, me rukoilemme, että Sinä vetäisit kuoren pois ympäriltämme ja sallisit meidän levätä Pojan läsnäolossa nyt nämä muutamat seuraavat päivät ja kypsyä Jumalan Valtakuntaan.

3       Siunaa jokainen laulu, joka tullaan laulamaan; siunaa jokainen rukous; ja vastaa jokaiselle, jonka puolesta tullaan rukoilemaan, Herra. Pelasta kaikki kadonneet. Kutsu takaisin elävän Jumalan huoneeseen ja yhteyteen ne, jotka ovat harhailleet pois.

4       Me rukoilemme, Jumala, että Sinä parantaisit jokaisen sairaan henkilön, joka tulee kattomme alle. Suo se, Herra. Älköön keskuudessamme olko yhtään heikkoa henkilöä näiden kokousten lopulla.

5       Ja rakas Jumala, sitten meidän itsemme puolesta, meidän, jotka väitämme tässä hetkessä olevamme Seurakunta, Uloskutsuttu, ne ympäri maailman, jotka ovat tulleet ulos Babylonista, ollakseen osalliset tästä ihmeellisestä yhdessäolosta tässä viimeisessä päivässä. Me olemme totisesti nälkäisiä, Herra, ja tyhjennetyt kaikista maailman asioista, joista vain olemme tietoisia, Herra. Me olemme laskeneet syrjään jokaisen painon, joka niin helposti meitä kietoo, ja juoskaamme nyt tämä edessämme oleva kilpajuoksu kärsivällisyydellä. Suo se, Isä. Ja voikaamme olla täydempiä, voimakkaampia, parempia kristittyjä tämän kokouksen lopulla kuin mitä olimme sisään tullessamme. Saakoon Jumala kaiken kunnian, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

6       Uskon, että tämä on suuri etuoikeus tänä iltana, jota olen odottanut jo jonkin aikaa. Yhtenä päivänä sanoin vaimolleni: “Tulen niin hermostuneeksi odotteessani päästä tabernaakkeliin.” Minulla on tietenkin toisiakin ystäviä ympäri maailman, mutta tässä tabernaakkelissa täällä on jotakin. Minut otettiin tämän ympäristön tomusta, kun Jumala antoi minulle elämän täällä maan päällä, ja arvaan, että jos Hän viipyy, tulen haudatuksi jonnekin tänne. Kun Hän tulee, Hän tulee löytämään minut jostakin täältä.

7       Mutta näyttää kuin siinä olisi jotakin, kun alan ajatella Jeffersonvilleä. Tässä eräänä päivänä tunsin itseni niin yksinäiseksi; sanoin vaimolleni: “Minulla on koti-ikävä, enkä tiedä miksi minulla on koti-ikävä, ellei se johdu niistä ihmisistä, jotka rukoilevat puolestani.” Minä sanoin: “Ainoa asia, jonka tiedän tehdä, on mennä takaisin ja pitää muutaman päivän kokoukset, nähdäksemme voisimmeko löytää jotakin Herralta, ehkä Hän haluaa meidän tietävän jotakin.”

Ja tuo suuri, elintärkeä aihe, joka meillä on nyt edessämme, on Avioliitto ja avioero. Ja, jos on olemassa jokin kysymys, on oltava myös vastaus. Ei voi olla mitään kysymystä, ellei siihen ole vastausta. Ja, jos Herra suo, haluan yrittää puhua siitä sunnuntaiaamuna.

8       Ja sitten huomenillalla uskon, että tulemme olemaan täällä… mikä tuon koulun nimi olikaan? [Veli Neville sanoo: “Parkview.”] Parkview auditoriossa. Mitä sanoit? [“Parkview Junior Korkeakoulu.”] Parkview Junior Korkeakoulussa. Kuinka monet tietävät missä se on? No niin, uskon, että tullaan asettamaan tienviittoja, eikö niin veli Neville? Se on aivan tässä yläpuolella, noin kolme neljäsosa mailia täältä. Ja tulee olemaan tienviitat. Te käännytte pois tieltä. Se on mukava paikka, permanto on viettävästi kohotettu; ja siellä on pienet kääntyvät apupöydät tehdäksenne muistiinpanoja siitä, mitä haluatte kirjoittaa muistiin. Ja olen varma, että tulette nauttimaan siitä hieman enemmän, kuin ollessanne ahtaasti näissä kokouksissa täällä tabernaakkelissa. Siellä on paljon tilaa, paljon pysäköintitilaa.

9       No niin, uskon, että heillä oli joku pieni sääntö, jota meidän täytyi luvata noudattaa; se oli, että emme tule koulun alueelle ennen kuin noin puoli seitsemän. [Veli Neville sanoo: “Ei ennen puoli kuutta; ei tule olla siellä ennen puoli kuutta.”] Ja mihin aikaan… [“Ovet avautuvat puoli seitsemältä.”] Uskon, että on hyvä ajatus meidän tulla vasta kello puoli seitsemän. Heillä on nyt toinenkin auditorio täällä kaupungissa, jossa on istumapaikat kuudelletuhannelle. Jos olemme todella hyviä, me ehkä, jonakin päivänä he voivat antaa sen käyttöömme suurta kokousta varten, ehkä joskus tänä kesänä, kun tulen takaisin meren takaa.

10   Ja uskon, että meillä on istumapaikat… Kuinka monille meillä on siellä istumapaikat? [Veli Neville sanoo: “Me voimme sijoittaa noin neljätuhatta.”] Neljä tuhatta. Niinpä te näette, että meillä on paljon tilaa; ei tule olemaan mitään tungosta. Niinpä tulkaa puoli seitsemän. Ja sitten jokainen voi tulla sisään oikeaan aikaan, kaikki yhdessä. Ja olen varma, että teillä tulee olemaan hyvä istua. Se on kohotettu tällä tavalla, ja on paikat, joissa voitte kirjoittaa ja tehdä muistiinpanoja ja niin edelleen. Ja se alkaa, jos Herra suo…

11   Uskon, että nyt tänä iltana, koska tämä on keskiviikon rukouskokous ilta… Ja paikka on melkein täynnä, joten uskon, että meidän on parasta aloittaa huomenillalla siellä. Me vuokrasimme sen siinä toivossa, että jos meitä olisi tarpeeksi, niin että emme mahdu tänne, voisimme mennä sinne. Mutta uskon, että on parasta mennä sinne huomenillalla, eikö sinunkin mielestäsi veli Neville? Ja kuinka monen mielestä se on hyvä ajatus? Ja sitten teillä voi olla paljon tilaa. Se on jo vuokrattu; sen ovat maksaneet jotkut veljet täältä seurakunnasta. Se maksoi meille vain viisikymmentä dollaria illalta, mikä on hyvin… Toivoisin, että minulla kaikkialla olisi paikka, jossa niin monet voisivat istua viidelläkymmenellä dollarilla ilta, upouusi rakennus, hieno lava, ja…

12   Tietenkin oletan, että tulemme keräämään uhrit. Me emme halua noiden miesten itse maksavan sitä; me tulemme maksamaan sen heille takaisin. Mutta, kun olemme saaneet kulut peitettyä, silloin me lakkaamme keräämästä uhria. Me emme…

13   Jos kanssamme on täällä joitakin vieraita, niin olemme tehneet säännön, että emme koskaan kerjää tai painosta ihmisiltä rahaa. Me annamme kolehtilautasen kiertää, joka on vain… Se on uskonnollinen toimitus. Olemme yrittäneet monta kertaa olla tekemättä edes sitä, mutta se ei onnistu. Näettekö? Koska antaminen on osa uskontoamme. Se on osa velvollisuudestamme. Ei ole väliä onko se vain kymmenen senttiä tai onko se vain penni, se on kaikki…

14   Te voitte muistaa, kuinka Jeesus näki erään leskinaisen kulkevan ohitse yhtenä päivänä, ja kuinka rikkaat panivat paljon aarteistansa uhrikirstuun. Ja tämä leskinainen, jolla mahdollisesti oli mukanaan pari nälkäistä lasta, kulki ohitse ja antoi kaiken mitä hänellä oli, kolme penniä. Ja Jeesus sanoi: “Kuka antoi eniten?”

15   Jos minä olisin seissyt siellä, olisin sanonut: “Älä tee sitä, sisar! Me… Kuulehan, meillä on kyllä paljon rahaa!” Mutta Hän ei koskaan pysäyttänyt häntä. Näettekö? Hän tiesi, että Hänellä oli jotakin suurempaa häntä varten tien päässä. Niinpä te näette, että loppujen lopuksi hänellä oli koti kirkkaudessa, johon hän oli menossa. Eikä Jeesus koskaan pysäyttänyt häntä. Hän antoi hänen panna kolme penniään, koska se oli juuri se, mitä hän halusi tehdä. Hänen on täytynyt haluta tehdä se, hänellä oli lapsia, hän oli leski ja hänellä oli vain kolme penniä elämiseen. Hänen on täytynyt haluta tehdä se. Niinpä te näette, että kun ihmiset tahtovat antaa, teidän täytyy antaa heille tilaisuus tehdä niin.

16   Mutta ajattelen näitä ihmisiä, jotka sanovat: “Kuka antaa viisikymmentä dollaria? Kuului antaa kaksikymmentä dollaria?” Mielestäni se aliarvioi teidän älykkyytenne. Uskon ihmisten käsittävän, että tarvitaan rahaa kokousten järjestämiseen. En koskaan halunnut antaa asianhoitajieni tehdä sitä. Minä sanoin: “Milloin tahansa teidän täytyy tehdä se, silloin on aika minun palata takaisin tabernaakkeliin. Niinpä meidän ei tarvitse tehdä sitä.” Mutta olen sitä mieltä, että meidän täytyy antaa uhrilautasen kiertää, voidaksemme tehdä siitä täydellisen uskonnollisen palvelustilaisuuden.

17   Ja niinpä he luultavasti antavat uhrilautasen kiertää jokaisena iltana, sanoen jotakin sen kaltaista kuin: “Nyt tulemme keräämään uhrin.” Ja he antavat uhrilautasen kiertää, ja siinä kaikki.

18   Kullekin illalle, jos Herra suo, uskon Herran laskeneen sydämelleni hyvin ehdottoman sanoman Seurakuntaa varten. Olen ollut useita päiviä rukouksessa. Ja en halua mennä siihen nyt, mutta eräs suuri ilmiö tapahtui eräänä päivänä, jotakin mikä oli todella suurta. Ja olen hyvin halukas kertomaan siitä teille. Ja nyt, pääaihe, josta Billy sanoi melkein kaikkien heistä soittaneen, on Avioliitto ja avioero. Joka on suuri — suuri aihe. Ja minä en tiennyt kuinka lähestyä sitä. Ja menin ylös rukoilemaan koskien sitä, ja Herra kohtasi minut. Ja minä tiedän, että minä… Minulla ei ole sitä, mutta Jumala on antanut minulle… Minulla on se nyt. Jumala on antanut minulle oikean vastauksen, näettekö, näettekö, ja minä – minä tiedän, että se on totta.

19   Ja niinpä en tiedä aivan tarkalleen vielä, ehkä sunnuntaina saatan pyytää sisariamme jäämään pois kokouksesta, mutta en tiedä. Se riippuu siitä, jos naimisissa olevat naiset tahtovat tulla aviomiestensä kanssa. On joitakin todella elintärkeitä asioita, joista täytyy kertoa totuus ja kuinka… Ja me haluamme sen ehdottomasti olevan NÄIN SANOO HERRA, niin että teillä on se silloin… Te tiedätte silloin, mikä on Totuus. Ja luotan Häneen tehdäkseni sen.

20   Ja nyt, olin muutama päivä sitten täällä ravintolassa syömässä ja Jerry ja kaikki heistä odottavat teitä. Joku pojista oli siellä ja hän sanoi: “Tämä mies sanoi: ’Tämä viikko tulee olemaan minulle hyvä.’” Hän sanoi: “Nämä seuraavat kaksi viikkoa…” Hän sanoi: “Heillä on täällä koripallo-ottelut”, tai jotakin sellaista, ja sitten hän sanoi: “Branhamilla siellä tulee olemaan kokoukset.” Hän sanoi: “Tulen ruokkimaan melkoisen joukon ihmisiä.” Ranch Housessa, yhdessä noista paikoista siellä ylhäällä, ja he ovat olleet todella mukavia.

21   Ja minä arvostan teitä kaikkia, sillä varmasti he eivät kerskanneet ja sanoneet mukavia asioita teistä turhaan.

22   Johtaja siellä ylhäällä Ranch Housessa tapasi minut eräänä aamuna. Olin tulossa noin kello puoli kolme Arizonasta, ja hän sanoi: “Veli Branham, kuulin, että sinulla tulee olemaan jälleen kokoukset.” Hän sanoi: “Olen ottanut hieman ylimääräistä apua.” Ja hän sanoi: “Sitten haluan sanoa yhden asian, että ne ihmiset, jotka tulevat sieltä”, hän sanoi: “He todella ovat mukavia ihmisiä.” No niin, se sai minusta tuntumaan todella hyvältä.

Koska loppujen lopuksi, minusta tuntuu jotenkin siltä, että te olette minun vasojani, ja minä — minä tai mieluumminkin lapsiani. [Veli Branham käyttää yleisesti kansankielessä lapsista käytettyä sanaa “Kid”, joka merkitsee “vuohenvasa”.) Ja niinpä minä… Kid viittaa vuoheen, ettekä te ole mitään vuohia. Te olette Herran karitsoja, joita Hän antaa minun ruokkia. Ja luotan, että Hän antaa minun tehdä sen. Me olemme menossa eteenpäin tiellä.

23   Ja koskien tätä Avioliittoa ja avioeroa, olen halunnut puhua siitä aina noiden Seitsemän Sinetin ajasta alkaen. Tiedättehän, kaikkien salaisuuksien pitäisi olla tehty tunnetuksi niissä, noiden Seitsemän Sinetin avaamisessa, kaikkien Raamatun salaisuuksien. Ja ajattelen nyt… Olen jotenkin tulossa vanhaksi, ja ajattelin, että minun olisi parasta vähintään panna se ääninauhalle, siltä varalta, että jotakin tapahtuisi minulle, silloin seurakunta voisi ihmetellä, “Mitähän hänellä oli mielessään, mitä hän sanoisi?” Ja kaikki nuo aiheet, jotka näyttävät olevan niin vaikeita, ja uskon, että Herran avulla yritän tuoda ne teille. Ja sitten, jos jotakin sattuu, tai jos minä satun menemään ennen kuin Hän tulee, silloin teillä on se ääninauhalla.

24   Uskon, että meillä on joitakin uusia kirjoja ulkona. Näen sisar Vaylen, en tiedä josko tohtori on täällä tai ei. Onko hän täällä, sisar Vayle? Hän luultavasti on kokouksessa; en näe häntä, mutta… Oi, kyllä, siellä aivan takana. Ja veli Vayle on kirjoittanut kirjan, ja se on… Ajattelin, uskon heidän sanoneen tänään, kaksi. Veli Vayle, onko se oikein? Onko sinulla niitä kaksi täällä nyt? Kaksi kirjaa. No niin, en tiedä, mitä ymmärsin on, että jokainen saa kappaleen. Niinpä minä.. Jos te… Sillä tavalla olen ymmärtänyt. Voin olla väärässä siinä.

25   Ja sitten Seitsemän Seurakunta Ajanjaksoa on saatettu päätökseen (onko se oikein, veli Vayle?) ja on painettavana nyt. Ja tiedän, että te kaikki haluatte saada koska ne vastaavat moniin kysymyksiin, joita on ollut sydämissänne. Ja sitten sen jälkeen, no niin, me tulemme yrittämään saadaksemme avatut Seitsemän Sinettiä kirjaksi, tiedättehän, niin että jokainen voi lukea kirjan muodossa, voidakseen ymmärtää ja tutkia sitä.

26   Uskon, että kun se on kirjoitettu, jos se… Ensin me otimme sen suoraan ääninauhalta sillä tavalla kuin se oli puhuttu. Ja tiedättehän, te voitte saarnata saarnan; siinä on yksi asia. Ja sitten kirjoittaa kirja on toinen. Näettekö, kuten, jos sattuisin koskettamaan jotakin aihetta, ja sanoessani sen teille, te ymmärtäisitte sen. Voisin sanoa: “Nyt käärmeen siemen…” Näettekö?

No niin, tuon kirjan lukija, jos jätätte sen siihen, jäisi ihmettelemään: “Mikä on käärmeen siemen?” Näettekö? Eivätkä he tietäisi. Jos se sattuisi menemään sen kaltaiseen paikkaan kuin Princeton tai jonnekin, ajattelisivat he meidän olevan älyttömiä ihmisiä.

Niinpä sain veli Vaylen jotenkin auttamaan minua tämän kanssa ja pitämään saman ajatuslinjan ja antamaan sille kieliopillisen muodon. Ja olen varma, että minun kielioppini, se olisi heille salaisuus, aivan varmasti. Niinpä veli Vayle on todella hyvä siinä, joten hän kuin…

27   Ja siinä, uskon, että kallis veljemme on poiminut vähän ylimääräistä innoitusta jollakin tavalla, ja hän sanoi, että kirjoittaisi pari omaa kirjaansa niistä. Ja niinpä hän kirjoitti yhden nimeltä, uskoisin, Kahdennenkymmenennen vuosisadan profeetta ja toisen Laodikean seurakunta, uskoisin, tai jotakin sen kaltaista.

28   Ja Billy kertoi minulle tänä iltana, että uskoisin useita tuhansia niistä saapuneen tänään; joku toi ne Texasista. Ja niin ne — ne ovat täällä. Ja he tulevat ilmoittamaan mitä ne maksavat. Luulen, että ne on kustannettu; en ole varma. Ja, jos ne ovat, ne tullaan antamaan teille ilmaiseksi. Ja me toivomme teidän nauttivan siitä. Ja, jos sen teette, puristakaa veli Vaylen kättä siellä takana ja kertokaa hänelle kuinka paljon arvostatte sitä. Minä en ole koskaan lukenut sitä itse. Jos lukisin ne, saattaisin muuttaa mieltäni siitä, niinpä yritän lukea ne tällä viikolla, kun minulla on tilaisuus, jos voin.

29   No niin, on keskiviikkoilta ja kokouksemme virallisesti alkavat huomenillalla. Mutta ajattelin, että ollessani täällä keskuudessanne, en yksinkertaisesti voinut jäädä kotiin, tietäessäni, että te kaikki olitte täällä. Se on aivan kuin joidenkin sukulaistenne tullessa vierailulle, te juoksette kujan päähän vastaanottamaan heitä, tiedättehän. Ja minä ajattelin, että juoksisin alas ja toivottaisin teidät tervetulleeksi Jeffersonvilleen. Ja niin tämän viime viikon olin… Ei, suokaa anteeksi, se oli noin kolme viikkoa sitten, kun tulin kotiin, olin ollut ulkona yrittämässä… ollut joissakin kokouksissa kautta Arizonan siellä. Ja olin tullut takaisin yrittääkseni rentoutua, ja menin metsästysmatkalle, ja sain ammutuksi Arizonan osavaltion ennätysleijonan. Juoksin sen perässä kaksikymmentä mailia metsän halki saadakseni sen.

30   Mutta sitten ajatella sitä, että en koskaan ajatellut ollessani pieni poika… Vain näyttääkseni kuinka nämä asiat tapahtuvat, tuo pieni paikka, jonka Herra on antanut meille niiksi kuukausiksi, jotka olemme siellä, ja siellä on koulu lapsia varten. Ollessani pieni poika… Arvaan, että Jimmy Poole on täällä tänä iltana, ja ehkä hänen isänsä on täällä, Iso Jim. Me kävimme koulua yhdessä, ja muistan istuneeni siellä pienenä resuisena lapsena, tennistossuissa, joista varpaat pistivät ulos, lainaten paperia yhdeltä ja lyijykynää toiselta.

31   Minulla oli tapana kirjoittaa runoutta. Rouva Wood täällä sai minut tänään ilta päivällä lausumaan ääninauhalle tuon minun vanhaa Fordiani koskevan runon, tiedättehän, ja se on hyvä… Hän sanoi: “Meidän tulisi lähettää se Herra Fordille.”

Minä sanoin, “Siinä on liian paljon totuutta, hän…” Koskien räminää edessä, ja jauhamista vaihteissa, ja kiinalaista arvoitusta ohjauslaitteissa… Mutta minä… Se on… Mutta sanoin aina, että ainoa asia, joka minun täytyi tehdä oli laskea renkaat ja ravistaa sitä tarpeeksi saadakseni sen startatuksi ja sitten nousta siihen. Minä sanoin: “Se oli hyvä, kun lähti mäkeä ylös sillä, sen alkaessa vetää hitaasti, sanoen: ‘Luulen, että voin, luulen, että voin, luulen, että voin’, toisella puolen se sitten sanoi: ‘tiesin, että voin, tiesin, että voin, tiesin, että voin.’”

Sillä tavalla me vedämme ylös tätä Pyhiinvaellusmatkan kukkulaa.

32   Minulla oli eräs pieni runo, jonka kirjoitin jotenkin tähän tapaan. Siinä sanottiin… Ajatelkaa vain sitä, että olin vain noin kaksitoistavuotias. Ja seistessäni eräänä päivänä katselemassa ylös tuota kanjonia, katsellen ulos ikkunasta, ajatellen leijonan olevan juuri siellä, tuli mieleeni eräs pieni runo. Menin noutamaan sen, ja se kuuluu jotenkin tähän tapaan.

33   Ajatelkaa vain kuinka Jumala… Uskotteko, että Jumala on kaikessa innoituksessa? Jumalan täytyy kirjoittaa laulu. Uskotteko, että Jumala on lauluissa? Jeesus sanoi niin. Hän viittasi takaisin Daavidiin: “Ettekö te tiedä mitä Daavid sanoi Psalmeissa” tiedättehän? “Eikö teidän…”

34   Katsokaa itse ristiinnaulitsemista. Daavid lauloi sen 22. Psalmissa: “Jumalani, Jumalani, miksi olet Sinä hylännyt Minut? Kaikki Minun luuni, He tuijottavat Minua. He lävistivät käteni ja jalkani.” Tiedättehän. Ja se oli laulu. Psalmi on laulu.

35   Ja tässä runoudessa, vain tarkatkaa kuinka se tapahtui. Seisten siellä pienenä lapsena lainatun paperiarkin kanssa, minä sanoin:

Kaipaan, oi, kaipaan sinne kaukaiseen lounaaseen,
Missä varjot lankeavat syvimpinä vuorenharjan yli.
Voin nähdä väijyvän kojootin kaikkialla ympäröivässä purppurausvassa;
Voin kuulla preeriasuden ulvovan siellä alhaalla, missä pitkäsarviset laiduntavat.
 Ja jossakin ylhäällä kanjonissa voin kuulla leijonan valittavan,
Siellä kaukaisilla Catalina vuorilla Arizonan suunnalla.

36   Neljäkymmentä vuotta myöhemmin istuessani juuri siellä tuon kanjonin partaalla, katseli tuo leijona minua kasvoihin. Oi Jumala, siellä on maa jossakin virran takana, ystävät. Sen yksinkertaisesti täytyy olla siellä. Näettekö? On liian paljon asioita, jotka puhuvat siitä. Kaikki nämä asiat, ne eivät ole vain taruja; ne ovat todellisia. Ne ovat todellisuutta. Olen niin iloinen ollessani täällä tänä iltana näiden ihmisten kanssa, joiden kanssa odotan eläväni siellä ikuisesti, siellä missä ei enää ole sairautta, tai kuolemaa, tai eroja. Ja matkustaminen ei tule olemaan meille mitään silloin.

37   No niin, uskon ettei mikään kokous ole täydellinen ilman Sanan lukemista ja… Veli Neville, minä vain kävelin tänne lavalla. Billy sanoi, että sinä halusit minun puhuvan. Oliko se oikein, veli Neville? [Veli Neville sanoo: “Aamen. Kyllä. Toki.”] Ehkä olen ottanut liian paljon itsestään selvänä asiana, mutta se tuntui minusta niin hyvältä. [“Niin, aamen! Tee toki.”]

Niinpä nyt, te, joilla on lauluja ja muuta sellaista, sopikaa veli Nevillen kanssa milloin tulette laulamaan, ja tehkää se siellä noin puolen tunnin alkuohjelman aikana, ja sitten menkäämme suoraan näihin todella syviin sanomiin ja katsokaamme mitä voimme nähdä Herran tekevän. Ja minä vain luotan…

38   Minä uskon, että meillä on Totuus. Olen vakuuttunut siitä. Ja minä uskon, että vehnä on absoluuttisesti… kuori on vetäytymässä pois siitä. Tiedättehän? Ja katsotaan, saatan antaa huomenillalla pienen alkusoiton siitä, kuinka kuori vetäytyy pois vehnästä. Mutta vehnän täytyy levätä auringon läsnäolossa kypsyäkseen. Ja se on miksi me olemme täällä ystävät. Pysyäksemme Pojan läsnäolossa, kunnes meidän pieni ihmisryhmämme täällä on tullut niin kypsäksi Kristukselle, että se tulee leiväksi Hänen pöydällään. Se on mitä minä haluan sen tekevän.

39   Ja nyt ennen kuin lähestymme Sanaa, sen jälkeen, kun olemme lausuneet runoja ja niin edelleen, rukoilkaamme uudestaan. Sitten tulemme ottamaan tekstin.

40   Rakas Jeesus, auta meitä tänä iltana nyt näissä muutamissa sanoissa odottaessamme Sinua. Ja me rukoilemme, että Sinun armosi ja laupeutesi olisi kanssamme, Herra. Ja pehmitä meidän sydämiämme; vedä syrjään kaikki kuoret, orjantappurat ja ohdakkeet ja anna Jumalan siunatun auringonpaisteen langeta Sanan ylle, Herra. Ja voikoon meillä olla niin suuri kokous, kunnes keskuudessamme ei ole yhtään pelastumatonta henkilöä, vaan kaikki lapset tulevat olemaan Jumalan Valtakunnassa. Ja nuo, jotka ovat ilman Pyhän Hengen kastetta, voikoot he saada sen, Isä. Voikoot kaikki suuret salaisuudet, jotka meidän oletetaan tietävän tässä ajassa, Herra, olla paljastetut meille ja me tulemme näkemään Jumalan yksinkertaisuuden, niin että me tiedämme kuinka käyttäytyä ja toimia, oikaisten itsemme ja tuoden ruumiimme jäsenet tottelevaisuuteen Sanalle, niin että voisimme tietää kuinka elää tässä nykyisessä ajassa Herran Jeesuksen ollessa lähestymässä.

41   Lukiessani Sinun Sanaasi tänä iltana, Herra, minä voin osittaisella koulusivistyksellä olla kykenevä lukemaan joitakin sanoja ja ehkä lausun väärin toisia, mutta, Herra Jumala, Sinä yksin voit vetää sieltä esiin sisällön. Sinä olet Ainoa, joka voi tehdä sen. Ei ole mitään tapaa inhimillisen olennon koskaan tehdä sitä; se lepää Sinun käsissäsi, Herra. Niinpä anna meille kunakin iltana ne asiat, jotka ovat kätkettynä Sanassasi, niin että me voisimme olla parempia kristittyjä ja elää sen ajan mukaisesti, jossa me elämme, esimerkkeinä kristillisyydestä. Me pyydämme Herran Jeesuksen Nimessä. Aamen.

42   No niin, monet teistä, haluan teidän Raamatuissanne kääntyvän Joonan Kirjaan. Se on… Me aina puhumme niin paljon Joonasta luopiona ja kaikkea. Minä olen aina puolustanut Joonaa. Minä en usko, että Joona oli luopio. Minä en usko sitä. Minä uskon sen vain johtuvan siitä, että me joskus käytämme sanontaa: “Hän on Joona.” Mutta, jos me… Olen jo puhunut siitä toisella tavalla, kertoen mitä ajattelin Joonasta ja mitä tapahtui.

Nyt HERRAN sana tuli Joonalle Amittain pojalle, sanoen,

Nouse, mene Niiniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja huuda sitä vastaan; sillä heidän pahuutensa on tullut ylös minun eteeni.

Mutta Joona nousi paetakseen Tarsiiseen HERRAN läsnäolosta, ja meni alas Joppeen; ja hän löysi laivan, joka oli menossa Tarsiiseen: niin hän maksoi matkan, ja meni laivaan mennäkseen heidän kanssaan Tarsiiseen pois HERRAN läsnäolosta.

43   Eikö se olekin surullinen loppu? Mies pakenee Herran läsnäolosta, ja se on minun aiheenani.

44   No niin, ensiksi me haluamme ajatella tätä. Joona oli… Syy, uskon, että pääsyy siihen, että hän teki tämän suuren asian täällä, oli se, että Joona oli juutalainen, ja häntä pyydettiin menemään pakanakaupunkiin huutamaan sitä vastaan ja hän ajatteli, ettei häntä tultaisi vastaanottamaan; koska pakanat ajattelisivat: “Mitä tällä juutalaisella on tekemistä meidän kanssamme?” Mutta katsokaahan, eräs toinen asia, se antaa meidän tässä nähdä erään suuren asian, sen ettei Jumala ole ainoastaan juutalaisten Jumala, vaan Hän on myös pakanain Jumala. Hän on kaikkien ihmisten Jumala. Hän vain valitsi juutalaiset.

45   Juutalaisia kutsuttiin Jumalan valitsemaksi kansaksi. Heidät valittiin erästä määrättyä tarkoitusta varten. Ja tuo tarkoitus oli, antaa heille Laki. Eivätkä he voineet pitää sitä. Ja Hän vain osoitti tuolla kansalla, ettei Lakia voitu pitää. Ja, jos Hän oli vanhurskauden Jumala… Ja Laki vaati vanhurskautta, mutta Laissa ei ollut mitään armoa tuomaan ihmistä ulos; mitään rangaistusta ei ollut maksettu Lailla. Mutta tarvittiin armo maksamaan tuo rangaistus, jonka alaisiksi Laki oli meidät pannut.

46   Ja Joona tässä, yksi Raamatun vähäisimmistä profeetoista, oli kutsuttu menemään tähän kaupunkiin. Ja tässä me näemme esimerkin meistä kaikista. Jokainen meistä, me aina yritämme paeta jotakin. Me pakenemme vaikeuksia; me pakenemme velvollisuuksia. Me olemme kaikki taipuvaiset tekemään sen. Me olemme enemmän taipuvaiset pakenemaan kuin seisomaan ja kohtaamaan sen. Näettekö? Me vain löydämme itsemme pakenemasta. Joskus me näemme, että olemme taipuvaiset pakenemaan työtä. Me emme halua työskennellä. Jotkut ihmiset vain luulevat voivansa elää ilman työntekoa. Mutta uskon sen olleen Salomon, joka sanoi, että me löytäisimme vastauksen tarkkaamalla muurahaista.

47   Te tiedätte pienen muurahaisen, he sanovat, että jos (jokainen) muurahainen työskentele ja varastoi, niin tuo muurahainen ei myöskään syö talvella. Niin, jokaisen tulee työskennellä. Niinpä jokaisen täytyy työskennellä.

48   Meillä on niin monia asioita, joita meidän täytyy tehdä, niin monia velvollisuuksia, joista meidän täytyy kantaa vastuu. Jokaisen täytyy kantaa tietty vastuu.

49   Kun te valitsette vaimonne, mennäksenne naimisiin, tai valitsette aviomiehenne, teidän täytyy ottaa vastuu. Ja sitten teidän täytyy muistaa… Ehkä te rakennatte kodin; ja se on mukava sievä koti. Ja sitten muistakaa, että naimisissa olevina naisina teidän täytyy ajatella vastuuta lasten kasvattamisesta. Teidän täytyy ajatella, että nuo kauniit puhtaat seinät tulevat olemaan täynnä likaisia pieniä kädenjälkiä. Sitten teillä on vastuu lastenne kouluttamisesta. Teillä on vastuu vaatetuksesta ja ruokkimisesta.

50   Kaikesta on vastuu. Ja niin helposti kohdatessamme vastuun, me yritämme välttää sitä. Ja me näemme, että avioliitto on vastuunalainen kaikin tavoin.

51   Jopa monta kertaa me näemme… Tämä on vaikea sanoa, mutta se on totta, että sanan palvelijat monta kertaa kaihtavat vastuuta seistä todellisen Jumalan Sanan puolesta, kun heidät asetetaan vastatusten Sen kanssa. He kaihtavat tuota vastuuta. Kun Jumalan Sanan Totuus on tuotu kasvoista kasvoihin inhimillisten olentojen kanssa, meillä on taipumus kaihtaa sitä viimeiseen asti.

52   Sain juuri puhuttua pienelle sisarenpojalleni siellä. Hän on katolinen, ja hän… Minä kastoin tuon pojan Jeesuksen Kristuksen Nimessä täällä muutama vuosi sitten, ja hän alkoi seurustella jonkun pienen tytön kanssa ja kääntyi katoliseksi. Ja pitäessäni hänen äitiään kädestä hänen kuollessaan siellä, hän sanoi minulle viimeisinä sanoinaan: “Pidä huolta Melvinistä.” Ja hän on juuri nähnyt unia. Jokaisena päivänä viime viikolla hän on nähnyt unia. Hän sanoi: “Kävelin sisälle sinun kirkkoosi, Bill-setä; sinä seisoit siellä saarnaamassa, ja juostessani alttarille tehdäkseni tunnustuksen; minä heräsin.” Hän sanoi: “Minä olen ollut väärässä.”

Minä sanoin: “Melvin, sinä et tarvitse mitään tulkintaa sille. Sinun paikkasi on siellä alhaalla seurakunnassa minne kuulut,” ja se on oikein. Näettekö?

53   Mutta, kohdata vastuu, joskus se nylkee meiltä selkänahan tehdä se. Kuten isän kohdatessa vastuun antaa lapselleen selkäsauna. Nuo pienet kaverit, te ette halua tehdä sitä. Mutta isänä tai äitinä teidän on kannettava vastuu lapsen kasvatuksesta, koska Raamattu sanoo: “Säästä piiskaa ja pilaa poikasi.” Ja se yhä pysyy aivan yhtä hyvänä jokaisen psykologin silmissä mitä maailmassa on. Se yhä pysyy Jumalan Totuutena. Jos sitä harjoitettaisiin enemmän, ei meillä olisi niin paljon nuorisorikollisuutta ja muita asioita ja mädännäisyyttä, mitä meillä on tänään. Mutta tuo vanha kultainen kodin sääntö on rikottu pitkän aikaa sitten, ja he antavat lasten tehdä mitä tahtovat.

54   Mutta jopa saarnaajatkin, kuten sanoin, tulevat kasvotusten Totuuden kanssa, ja sitten kävelevät pois Siitä. Näettekö, näyttää aivan siltä kuin olisi jotakin, mistä he eivät halua ottaa vastuuta.

55   Monasti siellä ulkona ihmiset tulevat sanoen: “Minä tiedän, että se on oikein, veli Branham, mutta jos tekisin sen, potkaisevat he minut ulos seurakunnasta.” Mitä siitä? Jos ette tee sitä, tulevat he potkaisemaan teidät ulos sieltä ylhäältä, tiedättehän, niinpä teidän täytyy tulla potkaistuksi ulos jostakin. Näettekö? Niinpä voisitte aivan yhtä hyvin kohdata sen, sen sijaan, että pakenette siitä, sanoen: “Hyvä on, menen sinne; mutta en mene uudestaan.” Menkää uudestaan, varmasti, kuunnelkaa hieman lisää siitä.

Tutkikaa Kirjoituksia. Jeesus sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä niissä te luulette, että teillä on Iankaikkinen Elämä, ja ne ovat ne, jotka todistavat Minusta.” Mutta me näemme, että ihmiset eivät halua ottaa vastuuta siitä.

56   Kun ihmiset on tuotu Jumalan läsnäoloon ja he näkevät Jumalan antaneen lupauksen, ja Jumala on velvollinen täyttämään tuon lupauksen, ja kun Hän saattaa tuon lupauksen tapahtumaan, silloin ihmiset pelkäävät vastuuta asettua tämän hetken Sanoman puolelle. Me löydämme sen kaikkialta.

57   Miten on teillä luterilaisilla? Kuinka monet ihmiset pelkäsivät asettua Lutherin totuuden puolelle, kun hän astui esiin vanhurskauttamisen kanssa? Katsokaa mitä se maksoi teille, ehkä oman elämänne, tulla ulos ja tunnustaa Jeesus Kristus ja tulla luterilaiseksi.

58   Katsokaa teitä metodisteja, kuinka teitä oli tapana kutsua pyhiksi kieriskelijöiksi, arvelen teidän tienneen sen. He tulivat Hengen alle ja nykivät edestakaisin.

Ja he sanoivat, että heillä oli “sätky”. Ei, ne eivät olleet helluntailaiset, ne olivat metodistit monia vuosia sitten. Ja he hytkyivät ja vapisivat, ja kaatuivat Jumalan voiman alla. Ja he heittivät vettä heidän kasvoilleen ja tuulettivat heitä viuhkoilla, ajatellen heidän pyörtyneen. Teitä pidettiin pyhinä kieriskelijöinä. Teidän äitienne ja isienne täytyi, joko vastaanottaa se, kohdata Totuus ja tosiasiat kasvoista kasvoihin, tai hylätä se.

59   Miten on teidän helluntailaisten kanssa, jotka vastaanotitte lahjojen ennalleen asettamisen? Kun Pyhän Hengen kaste tuli esiin kielilläpuhumisen kanssa ja Hengen lahjat tulivat takaisin seurakuntaan, tahtoivat metodistit potkaista teidät ulos, ja he tekivätkin sen. Mutta teidän täytyi seistä sen puolesta. Se oli jotakin, mitä teidän täytyi tehdä.

Miten oli kasteen kanssa Jeesuksen Kristuksen Nimessä, kun se tuli esiin ja te näitte, että se oli Totuus? Teidän on kohdattava se, tai tehtävä jotakin sen kanssa.

Teillä jokaisella on vastuu. Ja teidän täytyy ottaa vastuu näistä asioista. Hyvä on.

60   Ja, kun te näette sitten tässä päivässä nyt Jumalan Sanan antaneen lupaukset näistä asioita, joiden me näemme tapahtuvan, silloin meidän on joko otettava vastuu siitä tai jätettävä se. Te ette voi vain pysyä puolueettomana. Teidän täytyy tehdä jotakin sen kanssa. Teidän on otettava jokin kanta.

Te ette voi tulla sisälle tuosta kirkon ovesta ja lähteä ulos samana henkilönä jona tulitte sisälle. Te olette joko kauempana tai lähempänä Jumalaa, joka kerta, kun tulette sisälle ja menette ulos siitä.

61   Oi kuinka helppoa se onkaan ihmisten kaihtaa näitä asioita! Ja haluan meidän ajattelevan näitä asioita, kun aloitamme kokoukset virallisesti huomenillalla. Haluan teidän huomaavan, kun jotakin on vastassanne, jos te… jos on sitä koskeva kysymys… Jos jostakin asiasta on kysymys, silloin täytyy myös olla vastaus.

62   Sanokaamme esimerkiksi, että minä olisin menossa länteen, ja te osoittaisitte minut tähän suuntaan. No niin, ensimmäiseksi, tiedättehän, olen juossut suoraan ohi maalin. Olen mennyt liiaksi luoteeseen. Sitten joku osoittaisi minut tähän suuntaan, ja minä seuraan sitä, ja olen kulkenut jälleen maalin ohitse, olen mennyt lounaaseen. No niin, niin kauan kuin on kysymys siitä mikä on länsi, on siihen oltava suora vastaus jossakin.

Ja, kun nämä kysymykset Raamatun Totuuksista nousevat eteemme, silloin jossakin on oltava oikea vastaus. Oikein. Sen on pakko olla siellä.

63   Ja, kun me näemme jotakin esitettävän, uskon, että sen sijaan, että juoksemme pois ja sanomme: “Oh, hölynpölyä, minä en voisi uskoa tuonkaltaista asiaa; minä en voisi uskoa sitä.” Miksi te ette ota Raamattua ja istuudu ja ota selvää asiasta? Tutkikaa Sitä. Te täällä kokouksessa nyt, katsokaa sitä. Tarkistakaa se itse Sanalla; tarkistakaa Sana Sanalla. Se on ainoa tapa saada se kertomaan Totuus. Ja sen täytyy kertoa Totuus l. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan.

64   Kristus on koko Raamatun ilmestys. Hänessä, Kristuksessa on koko täyteys, kaikkien Raamatun profetioiden täyttymys on ehdoitta Kristuksessa Jeesuksessa, koska Hän oli Jumala julkituotuna lihassa.

65   No niin, kun me näemme nämä asiat, kun ne ovat vastassamme ja tulemme kokoukseen, ja näemme Jumalan voiman liikkuvan ja tekevän asioita ja tekevän yliluonnollisia tekoja, ja näemme niiden tapahtuvan, ja sitten katsomme Raamatusta ja näemme, että se on profetoitu tätä hetkeä varten; sitten, kun me näemme nuo asiat, silloin on vastassamme vastuu joko vastaanottaa se, tarkoitan itsellemme…

66   No niin, monet ihmiset ovat myötämielisiä; monet ihmiset sanovat, että se on oikein. Mutta se ei tee siitä… se ei ole mitä… Se ei ole se, mistä te olette vastuussa. Kuten olen sanonut…

67   Mitä, jos olisin nuori mies ja etsisin vaimoa mennäkseni naimisiin, ja tässä olisi tyttö, joka täyttäisi jokaisen pätevyysvaatimuksen mitä ajattelisin naisella tarvittavan olla, moraalisesti hän olisi kuningatar, ja olisi suloinen, ja hieno henkilö, todellinen kristitty, hän olisi kaikkea, mitä vain voisin ajatella vaadittavan hyvältä vaimolta, ei ole väliä kuinka paljon ajattelisin, että hän on täydellinen, ja että hän on tarkalleen se oikea, hän ei ole minun ennen kuin vastaanotan hänet ja otan vastuun hänestä vaimonani.

68   Sanoma on samanlainen asia. Te voitte sanoa, että se on oikein, ja te voitte sanoa: “Minä olen myötämielinen sille; uskon, että se on Totuus”, mutta teidän täytyy vastaanottaa Se; ja Sen täytyy tulla osaksi teistä ja teidän osaksi Siitä. Teidän täytyy… Vasta silloin se on teidän.

69   Kun te menette naimisiin tämän tietyn naisen kanssa, jonka olette valinneet, silloin te olette yksi. Ja sillä tavalla te olette Kristuksen kanssa. Kun te näette Hänet julkituotuna ja tehtynä todelliseksi, silloin te olette osa Hänestä, ja Hän on osa teistä; ja yhdessä te olette osa Sanomasta.

70   Oi kuinka monta kirkkokunnallista laivaa meillä onkaan tämän päivän Joonaita varten mennä Tarsiiseen, yhdeksänsataa, tai jotakin sellaista, laivaa valita tuo helppo tie.

He eivät halua kantaa vastuuta siitä. Joona ei halunnut vastuulleen mennä pakanain luo. Hän ei halunnut viedä tuota julmaa sanomaa sinne: “Neljässäkymmenessä päivässä te tulette kuolemaan, ellette tee parannusta.” Hän vihasi tehdä sitä, ja hän ajatteli: “Nuo pakanat, on vaikea sanoa, mitä he tulevat tekemään minulle.” Mutta hänen täytyi kohdata se kasvoista kasvoihin. Näettekö? Ja hän valitsi helpon tien, laivan Tarsiiseen, ja meni alas laivan ruumaan ja nukahti, hän valitsi helpon tien.

71   Se tie on suosittu ihmisille. On helppo valita tie, jolla jokainen taputtaa teitä olalle ja sanoo, että olette hyvä mies ja “tämä on se-ja-se ja joku tietty!” Ja maailma tulee katsomaan teitä. On helppo kulkea suosittua tietä. Mutta, kun teidän täytyy tehdä jotakin erilaista, kun teidän täytyy seistä vakaumuksellanne, sillä minkä tiedätte Totuudeksi, niin se on vaikeata, se on missä hankaluus tulee, juuri siinä.

72   Oi, niin kuin usein olemme laulaneet tuota vanhaa laulua:

Kuinka helppoa on seilatessa tätä merta ja sen tyyntä,
Luottaen Jehovan suuren käsivarren voimaan;

Mutta oi, kun tuuli alkaa puhaltaa ja nostattaa aallot, mitä te silloin teette?

73   Se on aivan kuin se, mitä minulle kerrottiin eräästä naisesta hevosten ja vaunujen päiviltä, kun hevonen pillastui hänen ollessaan matkalla kirkosta kotiin. Häneltä kysyttiin: “Mitä sinä teit?”

74   Hän sanoi: “Luotin Herraan siihen asti kunnes ohjakset katkesivat.” Mutta silloin on aika luottaa Herraan, sen jälkeen, kun ohjakset ovat katkenneet. Te luotatte ohjaksiin siihen asti kunnes ne katkeavat. Kyllä!

75   Ja niinpä me näemme, että meillä on monia helppoja teitä kuljettavaksi, laivoja mennäksemme Tarsiiseen, sillä se on helppoa. Olla ottamatta vastuuta, se yksinkertaisesti virtaa sisälle, kaikki on puolellanne, kaikki pitävät teistä, kukaan ei ole eri mieltä kanssanne, te ette ole erimieltä kenenkään kanssa; no niin, jos sellainen ei olekin kuin tiskirätti. Oikein! Kyllä, jota työnnetään ja heitellään sinne tänne! Kuka tahansa, en välitä kuka olet ja minkä puolesta seisot… Itse asiassa, säädyllisesti ajattelevat ihmiset ajattelevat teistä parempaa, jos seisotte vakaumuksellanne siitä, mikä on oikein. Oikein!

76   Olkaa huoletta! Ottakaa joku nainen, hän ei ehkä ole kovinkaan viehättävä, tai mitä hän sitten onkin, mutta antakaa tuon naisen seistä naisellisuuden periaatteilla, antakaa hänen seistä kuin hieno nainen, niin, jos miehessä on grammaakaan miestä itsessänsä, tulee hän puolustamaan häntä. Ehdottomasti, me arvostamme sitä, kun jollakin on se mitä he uskovat totuudeksi ja tahtovat seistä, sillä minkä uskovat olevan oikein.

77   Minkälaisia vätyksiä ollaankaan. Liian monet kristityt tänä päivänä ovat niin hajusaippualla pestyjä ja kaikkea muuta, kunnes he ajattelevat, että kaikki mitä heidän täytyy tehdä, on liittyä johonkin seurakuntaan, menevät jonnekin, panevat nimensä kirjaan, tai tekevät jotakin pientä, hyppivät ylös ja alas, huutavat tai jotakin sen kaltaista ja kutsuvat sitä kristillisyydeksi. Kristillisyys on jokapäiväistä, karskia elämää elää Jumalalle, tässä nykyisessä maailmassa. Se on jatkuva Jumalan tulen ja rakkauden palaminen sydämessä, joka sytyttää teidät tuleen ja panee teidät sinne ulos ihmisten keskuuteen, tekemään käännynnäisiä Kristukselle.

78   Vastuu! Mutta on helppoa käydä tietä, jota maailma kulkee.

On helppoa seurata virran mukana. Menkää veneenne kanssa tänne virralle. Ottakaa airot ja alkakaa soutaa vastavirtaa; te etenette hitaasti ja se on raskasta, mutta lopettakaapa soutaminen ja tarkatkaa kuinka nopeasti puut silloin vilahtelevat ohitse mennessänne virran mukana. Mutta katsokaa minne olette menossa!

Kun asiat virtaavat helposti, muistakaa, silloin te olette menossa jonkinlaisiin vesiputouksiin siellä alempana, te olette menossa putouksia kohden. Eikä kestä kauaa, kun tulette menemään putouksen reunan yli, vain seuratessanne virtaa maailman mukana, se on helppoa kulkua. Te ette halua sitä. Ei koskaan! Mutta teidän täytyy hyväksyä vastuunne.

79   No niin, te uskotte sen ja teillä on… te ajattelette, että se on Totuus.

80   Ja se vastuu, jonka Jumala on antanut meille tässä päivässä tuoda tämä Sanoma! Ja tullessani vanhemmaksi ja tietäessäni päivieni lyhenevän, tunnen vastuun suurempana kuin koskaan olen tuntenut, viedä se eteenpäin. Meidän täytyy tehdä se. Meidän täytyy tehdä se kaikkialla minne menemme ja puhua Sanoma ja kertoa ihmisille, että Jeesus Kristus tulee, että Hän on Jumala ja Hän tulee pian. Ei ole mitään toivoa jäljellä maailmassa kuin Herran tulemus.

81   Näen siellä takana joitakin ystäviä, jotka olivat kanssani, kun Herran Enkeli… Nämä pojat, jotka istuvat tässä, uskon heidän löytäneen sen paikan, missä se tapahtui siellä ylhäällä. Ja muistakaa vain, mitä Herra sanoi veli Noodille tuona päivänä, kun olimme kävelemässä mäkeä ylös. Hän itki, koska hänen vaimonsa oli sairas. Ja Herra sanoi: “Nosta ylös tuo kivi, ja heitä se ylös ilmaan, ja sano NÄIN SANOO HERRA.” Ja minä tein sen. Ja veli Wood istuu täällä todistajana.

82   Ja minä sanoin: “Veli Wood, ei kestä kauaa, kun tulet näkemään jotakin tapahtuvan.” Ja seuraavana päivänä, kun olimme seisomassa siellä, me kaikki yhdessä… Ja joukko noita miehiä seisoo juuri täällä tänä iltana.

83   Eräs nuori saarnaaja oli siellä, ja hän oli… Olin juuri tavannut hänet edellisenä iltana; hän oli leirissämme. Hän tuli sinne ylös ollakseen kanssamme. Ja hän sanoi minulle: “Veli Branham, näetkö sinä koskaan näkyjä täällä ulkona tällä tavalla?”

84   Minä sanoin: “Kyllä! Mutta minä tulen tänne päästäkseni eroon siitä, jotenkin levätäkseni hieman.” Minä sanoin: “Tietenkin Hän näyttää minulle asioita täällä.” Ja minä sanoin: “Se oli juuri tässä mäen takana, missä nuo Seitsemän Enkeliä ilmestyivät.”

Hän sanoi: “Kyllä, ymmärrän.” Hän sanoi: “Olin yksi kokoustesi kustantajista Kaliforniassa.”

Minä sanoin: “Olen todella hyvin iloinen tietäessäni sen.”

85   Ja seistessämme siellä, juuri silloin katsoin ja näin jotenkin raskasrakenteisen lääkärin katsovan hänen silmäänsä, ja kuulin hänen sanovan: “Sinä tulet menettämään tämän silmän, koska siellä on allergia. Olen hoitanut sitä kaksi vuotta, ja sinä tulet menettämään sen.” Minä sanoin: “Syy miksi kysyit minulta sitä, on se, että lääkärisi kertoi sinulle muutama päivä sitten, että tulet menettämään silmäsi.”

Ja hän sanoi: ”Se on totta”, ja hän katsoi ympärilleen sillä tavalla.

86   Ja näin hänen äitinsä riisuvan yhden sukistansa, ja näyttävän jalkaansa, jossa varpaiden välistä riippui pieniä kasvaimia, ja niitä oli pitkin hänen jalkaansa, ja hän sanoi: “Jos tapaat veli Branhamin, käske häntä rukoilemaan tämän puolesta.”

Ja minä sanoin: “Äitisi näytti jalkaansa tällä tavalla ja siinä oli kaikkialla pieniä kasvaimia varpaiden välissä, ja sillä tavalla, ja hän sanoi: ‘Pyydä veli Branhamia rukoilemaan.’”

Hän sanoi: ”Veli Branham, se on totuus.”

87   Ja katsoin uudestaan ja tehdessäni sen, näin hänet seisomassa siellä katsoen minua silmät juuri niin kirkkaina kuin voi olla. Tapasin hänet tänä syksynä, ja hänellä oli paremmat silmät kuin kenelläkään leirissä. Herra oli parantanut hänet ja tehnyt hänet terveeksi.

88   Seistessäni siellä Herra sanoi, näytti minulle, mitä tulisi tapahtumaan: “Tuomio valmistautuu iskemään Länsirannikkoa.” Ja Hän sanoi: “Mene sinne tulisijan ääreen.”

89   Ja minulla oli kädessäni lapio, kävelin sinne… Veli Roy Roberson, kaikki me tunnemme hänet täällä; hän ei tietääkseni ole täällä tänä iltana; hän on siellä Arizonassa. Hän on luotettujen puheenjohtaja täällä. Ja tiesin, että hän oli sotaveteraani. Ja jotakin tulisi tapahtumaan. Oli todella kaunis, tyyni aamu, kello oli noin kymmenen aamulla. Ja pojat kaikkialla ympärillämme, meitä oli siellä kymmenen tai kaksitoista, olivat purkamassa telttoja ja nylkemässä sikoja ja tekemässä muita asioita. Niinpä kävelin sinne ja sanoin: “Roy, kätkeydy nopeasti! Jotakin on tulossa tapahtumaan!” En voinut kertoa hänelle enempää. Ja juuri, kun pääsin sinne…

Alas taivaista tuli Jumalan pyörretuuli, ja aivan kuin olisi jyrähtänyt, vuori vapisi ja se meni tuon vuoren sisälle, leikaten juovan kokonaan sen ympäri noin viisi jalkaa pääni yläpuolelta, ja katkaisten puiden latvat kivien sinkoillessa vuoresta, meni ylös ilmaan ja tuli jälleen alas toisen suuren kasteen kanssa, iskien ympäri vuorta ja heitellen kiviä sillä tavalla. Se teki sen kolme kertaa ja sitten se nousi ylös ilmaan. Ja veli Banks tuli luokseni ja sanoi: “Onko tämä se mitä sanoit eilen?”

90   Minä sanoin: “Kyllä vaan; se on tarkalleen se!” Näettekö? Ja sitten kaksi päivää sen jälkeen, Alaska melkein upposi. Ja ylös ja alas tuota Länsirannikkoa on ollut jylinöitä ja maan liikehtimistä ja kaikkea on tapahtumassa. Yhtenä näistä päivistä se tulee luisumaan valtameren pohjaan. Kyllä! Mitä se on? Me elämme Herran tulemuksen hetkessä.

91   Ja me olemme nähneet ismien ja kaikkien näiden eri asioiden nousevan esiin; me tiedämme, että jossakin täytyy olla todellinen vastaus tälle.

Ihmiset siellä maaseudulla menevät nyt luoliin ja muuta sellaista. Te olette lukeneet siitä sanomalehdestä: “Maaliskuun 16. päivänä Herra tulee.” Te tiedätte, ettei niin ole. Jeesus sanoi: “Kukaan ei tiedä sitä minuuttia tai tuntia.”

92   Kun me näemme kaikki nämä asiat ja asioiden tapahtuvan sillä tavalla kuin ne tapahtuvat, on oltava todellinen vastaus jossakin. On oltava Totuus jossakin. On yksi itä ja yksi länsi, yksi kaakko ja luode ja niin edelleen, mutta jossakin täytyy olla todellinen vastaus ongelmalle.

93   Kaihtaako tätä? Meidän täytyy kertoa ihmisille, että me elämme Jumalan Pojan tulemuksen hetkessä. Me haluamme valvoa ja Jumala… Olla liikkeellä koko ajan, valmiina antamaan jokaiselle oikea vastaus.

94   Se on aina ollut sillä tavalla. Se on ollut niin, että miehet ovat kaihtaneet ja menneet pois Jumalasta aina Aadamista alkaen Eedenin puutarhassa. Kun Aadam oli Eedenin puutarhassa, ja kun hänen eteensä tuli vastuu valita, pysyisikö hän Jumalan kanssa, tai menisikö hän vaimonsa kanssa? Hänen täytyi valita. Vastuu oli hänen. Hänen täytyi joko ottaa se, mitä hänen vaimonsa sanoi, tai mitä Jumala sanoi. Ja, kun hän valitsi vaimonsa tien, ja kun hän teki sen, hän kadotti alkuperäisen tilansa, ja toi koko maailman alttiiksi kuolemalle. Kun hänen täytyi ottaa vastuu, että hän joko vastaanottaisi sen uuden valon, jonka hänen vaimonsa oli löytänyt, joka oli vastoin…

Oi, Jumala! Jumala antoi heille pidettäväksi vain noin kahdeksan tai kymmenen sanaa: “Mutta tuosta puusta sinä et saa syödä.” Se oli kaikki, mitä heidän tuli pitää. Ja, vaikka heillä olikin niin vähän Sanaa, he rikkoivat sen.

Silloin Aadamin oli otettava vastuu: “Tahdonko tehdä niin kuin vaimoni on käskenyt tehdä, tai tulisiko minun tehdä, mitä Jumala on käskenyt tehdä?’ Sitten hän käveli ulos silmät avoinna. Hänen täytyi ottaa vastuu. Se heitti koko ihmiskunnan kuolemaan.

95   Sitten tuli tuo toinen Aadam, joka oli Kristus, eikä ole yhtään Hänen kaltaistaan. Joku sanoi, ettei Hän ollut Jumala! Hänen ainutlaatuisuutensa todisti, että Hän oli Jumala. Koskaan ei ole elänyt Hänen kaltaistaan elämää kukaan luotu. Hän eli omassa maailmassaan. Hän oli syntynyt luonnollisen alueen ulkopuolelta, syntinen ihminen. Halleluja! Hän oli Luoja itse lihaksi tehtynä.

Kuka olisi koskaan voinut seistä, missä Hän seisoi? Kuka on koskaan puhunut niin kuin Hän? Kuka voi koskaan sanoa niitä asioita, joita Hän sanoi? Kuka voisi koskaan tehdä asioita, joita Hän teki? Hänen ainutlaatuisuutensa todisti, että Hän oli Jumala. Ei yksikään profeetta tai kukaan muu voinut tehdä, mitä Hän teki. Kuka voisi kutsua kuolleen takaisin haudasta? Ja kuka voisi sulkea taivaat, ja tehdä mitä Hän halusi tehdä? Hän oli Jumala. Kuka voisi koskaan seistä Hänen paikallaan? Mitä muuta Hän olisi voinut olla kuin tuo täydellinen, kuolematon Jumala lihaksi tehtynä ja asuen keskuudessamme.

96   Koskaan ei ollut mitään Häneen verrattavaa. Hän eli yksin omassa maailmassaan. Kukaan ei koskaan puhunut Hänen tavallaan. Kun Hän vain avasi suunsa, siinä oli jotakin. Jotakin oli erilaista kuin kellään muulla. Joku sanoi Hänen olleen vain tavallinen mies. Minä uhmaan sitä. Hän oli Jumala; se on mitä Hän oli. Sillä kukaan ei koskaan puhunut Hänen tavallaan; kukaan mies ei osannut puhua niin kuin Hän; koska Hän oli elävä Sana itse lihaksi tehtynä, Jumalan Täyteyden julkituleminen.

97   Myönnän, että noilla profeetoilla oli omat sanomansa. Heillä oli ne silloin; heillä on ne nyt. Mutta siellä oli Jumaluuden Täyteys ruumiillisesti julkituotuna. Hän oli Ainutlaatuinen, ja Hän oli Se, jonka täytyi kohdata asia kaikella suurella voimallansa, mitä Hänellä oli. Ja Hän olisi ehdottomasti voinut olla maailman Kuningas. Hän tulee olemaan, ja Hän, pyhillensä, Hän on jo nyt.

98   Hän seisoi siellä. Kuka mies olisi niin köyhä, ettei hänellä ole paikkaa laskea päätään, ja kuitenkin Hän tiesi, missä tuo kolikon niellyt kala oli. Kuka mies olisi voinut ottaa nuo suuret vesiastiat ja muuttaa veden niissä viiniksi, ja kuitenkin ilman paikkaa minne laskea päätään? Hänen täytyi kantaa vastuu, joka oli annettu Hänen käsiinsä. Kuka mies olisi voinut nostaa miehen ulos haudasta sen jälkeen, kun hän on ollut kuolleena neljä päivää ja on mädäntynyt?

Eikö Hän olisi voinut pelastaa Itseään? Varmasti Hän olisi voinut, mutta jos Hän olisi tehnyt sen, ei Hän olisi pelastanut meitä. Hänen täytyi kantaa vastuu. Ja kuuliaisuutensa tähden Sanalle, siinä missä Aadam oli tottelematon ja valitsi oikotien, tien Tarsiiseen, Jeesus valitsi tien Niiniveen pakanain luo, saadakseen itsellensä Morsiamen. Olen iloinen tänä iltana, että Hän teki sen. Ja meidän tulisi kantaa vastuu siitä tosiasiasta, että me kuulumme Hänelle ja panna maailma pois. Aamen!

99   Jokaisen on kohdattava se tosiasia, että hänellä on vastuu Jumalan edessä. Me voimme ottaa esimerkiksi Nooan, hänellä oli… Nooan, Mooseksen, Elian ja kaikkien muiden heistä jokaisessa ajanjaksossa, täytyi kantaa tuo vastuu. Ja heidän täytyi tehdä se. Se on syy miksi heidät lähetettiin omana aikanaan.

100   Katsokaa Nooaa tieteellisessä ajanjaksossansa, kuinka hänen täytyi seistä asian puolesta, joka oli niin epätieteellinen. Se ei voinut olla tieteellistä. Näettekö? Se oli mieluumminkin epätieteellistä. Hän sanoi, että taivaalta tulisi satamaan. Eikä taivaalta ollut koskaan satanut tippaakaan. No niin, hänen oli kannettava vastuu siitä. Jumala oli sanonut, että tulisi satamaan.

101   Ja sitten hän… Sitten usko ilman tekoja on kuollut. Jos te sanotte: “Minä uskon Sen!” ettekä toimi millään tavalla… Aivan kuten Sanoma. Jos te sanotte: “Minä uskon Sen!”, ettekä toimi sen mukaan, niin mitä hyötyä siitä on? Näettekö? Nooa alkoi työskennellä vasaransa kanssa vahvistukseksi sille, mistä hän puhui. Se on mitä myös meidän täytyy tehdä. Meidän täytyy alkaa työskennellä ja teoilla todistaa uskomme. Meidän tekomme todistavat uskomme.

102   Mooseksen täytyi tehdä se, Elian täytyi tehdä se. Jokaisen profeetan omassa ajassansa täytyi ottaa kantaakseen nämä vastuut. Mutta monet heistä eivät tehneet niin kuin Joona. Hän pakeni vastuuta; he eivät.

103   Huomatkaa! “Huuda sitä vastaan.” Voi pojat! Siinä se on. Se on aihe. “Huuda sitä vastaan!” Siinä oli sen vaikeus.

Jos hänen olisi täytynyt sanoa noille miehille: “Hei, kaverit, minä tulen ja liityn teihin. Tiedättekö, minäpä kerron mitä tulen tekemään; minulla on täällä eräs pikkuasia ja uskon, että me saamme kaikki tulemaan yhteen ja tekemään niin tai näin.”

Mutta hänen tuli huutaa sitä vastaan! Kun teidän täytyy huutaa jotakin vastaan… No niin, hänen täytyi huutaa kaikkea sitä vastaan mitä siellä oli, huutaa tuota kaupunkia vastaan, huutaa heidän tekojaan vastaan, huutaa heidän seurakuntaansa vastaan, huutaa heidän profeettaansa vastaan, huutaa heidän saarnaajiaan vastaan, huutaa heidän pappejaan vastaan. “Huuda sitä vastaan, tuo koko asia, huuda sitä vastaan.”

104   Nooa huusi ajanjaksoansa vastaan. Varmasti, hän teki sen, oman aikansa seurakuntia vastaan.

Mooses aivan varmasti huusi ajanjaksoansa vastaan, ihmisiä, pappeja ja niin edelleen vastaan. Hän huusi koko matkan kautta erämaavaelluksen. Ja jokaisessa pysähdyspaikassa hän huusi, jatkuvasti huutaen ihmisiä vastaan.

Elia oli päivinänsä hyvin epäsuosittu, koska hän huusi tuota ajanjaksoa vastaan, aivan varmasti hän oli!

105   Johannes Kastaja oli aikanansa hyvin epäsuosittu. Hän huusi omaa ajanjaksoansa vastaan. Hän sanoi kuninkaalle, maan hallitsijalle… Hän oli nainut veljensä vaimon. Ja hänen täytyi saarnata avioliitosta ja avioerosta yhtenä aamuna. Niinpä hän huusi sitä vastaan, hän sanoi: “Ei ole laillista sinun pitää häntä!” Se maksoi hänelle hänen päänsä, joka katkaistiin myöhemmin, mutta hän huusi sitä vastaan ja seisoi täyttäen velvollisuutensa.

Hän ei ottanut laivaa Tarsiiseen, ja sanonut: “Hyvä on, minä olen samaa mieltä kanssasi, Herodes. Kaikki on hyvin. Kunhan vain ajattelet, että hän on mukava nainen ja on mukava vaimo sinulle, niin jatka vain edelleen.” Jumala olkoon armollinen! Nuo tiskirätit! Ymmärrättekö? Vain jokainen pikku asia… Sitähän ei käytetä kuin likaisten lautasten puhdistamiseen.

106   Mutta huomatkaa! Johannes ei ollut sellainen. Hän seisoi sitä vastaan. Hän sanoi: “Ei ole laillista sinun pitää häntä!” Kyllä vaan! Ja hän seisoi sitä vastaan.

107   He eivät koskaan paenneet. Johannes ei tehnyt sitä. He seisoivat ja kohtasivat tosiasiat. Mooses yritti paeta kerran kuten Joona, mutta Jumala toi hänet takaisin. Monet heistä yrittivät päästä eroon siitä; he alkoivat…

Mutta kuulkaahan, jos Jumala on kutsunut teidät, ja te olette varma, että Jumala on Sanomassa, silloin ei ole mitään, mikä kääntäisi teidät takaisin. Se ei kääntänyt Joonaa. Ei koskaan!

108   Entinen Aamos huusi, sanoen: “Leijona on ärjynyt, kuka voi muuta kuin pelätä? Ja Jumala on puhunut; kuka voisi muuta kuin profetoida? Kuka voisi olla profetoimatta?” Kun te näette Jumalan puhuvan ja sanovan tiettyjen asioiden tulevan tapahtumaan, ja sitten ne tapahtuvat.

109   Kun leijona ärjyy on jokainen peloissaan. Kyllä vaan! Jos olette koskaan kuulleet leijonan karjuntaa viidakossa! Te kuulette näiden kesyjen leijonien naukuvan näissä häkeissä täällä, mutta teidän tulisi kerran kuulla todellisen villin leijonan karjuvan. Se saa kiviä vierimään mäen rinteestä viidensadan metrin päästä. Haluaisin nähdä, miten se saa sen ulos keuhkoistaan. Se laskee päänsä, niskaharjasten kohotessa pystyyn; en ole koskaan kuullut mitään… On aivan kuin kanuunan laukaus, kun se päästää tuon karjunnan keuhkoistaan. Kuka voisi olla pelkäämättä?

He sanovat, että jos te tulette leijonan tappamaksi, tapahtuu se kivuttomasti. Leijona pelottaa teidät kuoliaaksi ennen kuin hyökkää päällenne. Näettekö, te ette edes huomaa sitä. Se pelottaa teidät tuolla suurella hurjalla karjunnalla, ja sitten se on kimpussanne sekunnin murto-osassa.

110   Hän sanoi: “Leijona on ärjynyt; kuka voisi muuta kuin pelätä? Ja Jumala on puhunut; kuka voisi muuta kuin profetoida?” Kun te näette Jumalan tekevän jotakin… Te sanotte: “Minä en ehkä ole profeetta… Joona sanoi… “Minä en ehkä ole profeetta tai profeetan poika; mutta Jumala on puhunut, kuka voi muuta kuin profetoida?”

111   Minä en ehkä ole profeetta; minä en ehkä ole tätä, tai tuota, tai jotakin muuta; mutta, kun näen Jumalan tekevän jotakin ja näen täältä Sanasta, että Hän on luvannut sen, niin kuka voi olla vaiti ja pysyä hiljaa! Varmasti, Hän on tehnyt sen.

112   Myöskään me emme voi piiloutua uskontunnustusten taakse, ja kaikkiin näihin yhteyslaivoihin, jotka ovat matkalla Tarsiiseen, me emme halua mennä noihin yhteyslaivoihin.

113   Mutta monet kuten Aadam, tekevät saman asian, he yrittävät valmistaa korviketta jollakin tavalla, he yrittävät löytää tien ulos ja valmistaa korvikkeen kohdatakseen Jumalan, sen jälkeen, kun he ovat tulleet tietämään, että se on väärin. Kun Aadam joutui vastakkain Totuuden kanssa, hän meni vaimonsa mukana ja teki tarkalleen sen, mitä Jumala oli käskenyt olla tekemättä. Hän kuitenkin jatkoi edelleen ja teki sen, joka tapauksessa. He molemmat löysivät itsensä alastomina Eedenin puutarhassa. Heidän silmänsä avautuivat; he tiesivät silloin mikä oli oikein ja mikä oli väärin. Ja sitten hän yritti löytää korviketta, jolla olisi jotenkin peittänyt itsensä.

No niin, se on suunnilleen miten me teemme tänä päivänä, meillä on puolustuksia, me sanomme: “No niin, haluan sanoa sinulle; jos se olisi täällä, tai jos tämä…” “Jos, jos, jos”, juuri sillä tavalla. Näettekö, mutta teidän täytyy kohdata se kasvoista kasvoihin. Se on joko oikein tai väärin. Ja, jos se on oikein, pysykäämme sen kansaa. Jos se on väärin, jättäkäämme se. Siinä kaikki. Ottakaa selvää mikä on oikein. Te ette halua odottaa yhtään pidempään. Ottakaamme selville nyt, mikä on Totuus ja mikä on oikein, ja pysykäämme sen kanssa. Me tiedämme, että se on totta.

114   No niin, me näemme tänä päivänä, että ihmiset ovat niin… Näyttää kuin kaikki vilpittömyys olisi kadonnut seurakunnista.

115   Me asumme siellä erään kalliin sisaren talossa, joka käy tässä seurakunnassa. Hän luultavasti istuu täällä tänä iltana. Hän vuokraa sitä ihmisille. Hän on ollut niin mukava meitä kohtaan, vuokratessaan meille tuon paikan. Ja mainitsisin hänen nimensä, mutta hän ei ehkä halua minun tekevän sitä. Hän on ollut meille niin hyvä, emmekä me varmastikaan haluaisi paljastaa häntä. Mutta hän on hyvin, hyvin mukava nainen. Ja siellä talon toisessa osassa oli televisio. Siellä on kaksi kaksiota.

Minulla on suuri perhe, joukko lapsia, ja me, ja tiedättekö, heillä on vuoteita ja niitä on paljon, ja kaikki tavarat ovat toistensa päällä ja vuoteilla, ja meidän täytyy kävellä sen lävitse päästäksemme sisään ja ulos.

116   Ja sitten siellä toisella puolella heillä oli televisio. Ja nämä lapset alkoivat katsella tästä televisiosta sunnuntaiaamuna jonkinlaista hengellisten laulujen ohjelmaa. Ja tiedättekö, se melkein saisi teidät häpeämään nähdessänne sen, mitä he kutsuvat kristillisyydeksi, ellei jossakin olisi aitoa kristillisyyttä, johon voisitte laskea kätenne. Näyttää aivan kuin kaikki vilpittömyys olisi kadonnut siitä. Se oli yksinkertaisesti hirvittävää, se tapa miten he puristivat kätensä nyrkkiin ja nyrkkeilivät toistensa kanssa siellä ja yrittivät laulaa hengellisiä lauluja ja kaikkea sellaista, ja puhuivat vitsejä, joita tuskin merimieskään puhuisi, ja sitten he sanoivat kaikenkaltaisia asioita, ja kiusoittelivat toisiaan ja hälisivät. Tiedättekö, näyttää kuin kristillisyyden pyhyys olisi kadottanut paikkansa.

117   No niin, menen johonkin seurakuntaan ja näen pastorin siellä nousevan ilmoittamaan, että tulee olemaan uintikutsut. Kaikki naiset näissä uimapuvuissa, he menevät kaikki sinne. Näillä naisilla tulee olemaan uintikilpailut, ja heillä tulee olemaan jonkinlaiset kutsut ja he tulevat paahtamaan paljon kananpoikia ja pelaamaan bingoa ja tekemään kaikkia sen kaltaisia asioita. Minusta se ottaa aidon vilpittömyyden pois kristillisyydestä. Heille on kaikki luvallista.

118   Olen nähnyt… Tullessamme tänne… Me totesimme… Tiedättekö, me löydämme täältä kylmältä seudulta enemmän sisaria, jotka käyttävät shortseja, kuin mitä siellä kuumalla alueella on. Näettekö? Se on totta. Siellä missä on todella kuumaa, eivät kovinkaan monet käytä niitä. Mutta täällä missä on kylmää, he tekevät niin. Näettekö, se on… He eivät käsitä, että se on perkele, joka tekee sen. Näettekö? No niin, jos se olisi mukavuuden vuoksi, jos se auttaisi teitä, olisi se eri asia. Olkaa miehiä. Mielestäni ne näyttävät sairaalloisilta miehen yllä. Mutta se, mutta… Johonkin mieheen ei kiinnitetä mitään huomiota. Mutta nainen, hänen ruumiinsa on pyhä, ja hänen täytyy pitää se sillä tavalla. Ja sitten nähdä vanhojen…

119   Te voitte nähdä ihmisten tänään… On kaksi henkeä; Yksi niistä on Pyhä Henki; toinen on epäpyhä henki ja jompikumpi hallitsee ihmistä. Ja molemmat niistä ovat uskonnolliset. No niin, se siinä on outoa; ne ovat molemmat uskonnollisia. Ja ne ovat aivan kuin Eesau ja Jaakob olivat, molemmat uskonnollisia; kuten Kain ja Aabel olivat, molemmat uskonnollisia; kuten Juudas ja Jeesus olivat, molemmat uskonnollisia, ne ovat molemmat uskonnollisia. Ja me näemme tänä päivänä, kuinka ne molemmat ovat uskonnollisia. Näettekö, se on sama henki. Ihmiset kuolevat, mutta tuo henki ei kuole; se jatkuu edelleen. Molemmat ovat uskonnollisia.

Yksi on Pyhän Hengen vallassa ja elää sen kaltaista elämää, jota tuleekin elää ja vaeltaa jumalisesti ja rehellisesti. He eivät pettäisi teiltä penniäkään ja he tekevät kaiken niin rehellisesti kuin voivat auttaaksensa teitä, ja toiset ovat niin mukavia kuin vain voivat olla. Ja sitten me näemme, että toiset ovat aivan päinvastoin, ja kuitenkin molemmat niistä ovat uskonnollisia henkiä. Nuo kaksi, yksi on Pyhä Henki ja toinen on epäpyhä henki. Ja me, jos haluatte panna sen merkille… Vaikka he väittävätkin olevansa uskonnollisia, tekevät he pilaa teistä ja kutsuvat teitä pyhiksi kieriskelijöiksi; he tekevät kaikkea mitä vain voivat.

120   He jättävät huomiotta muuttumattoman Jumalan Sanan, aivan kuin sitä ei olisi koskaan edes kirjoitettu.

Näettekö, te ette voi sanoa: “Kuulehan nyt… Minulla on Pyhän Hengen kaste…”

“Minulla on Pyhä Henki.”

“Ja seisoo sitten sikari savuten kädessään?”

“Kyllä, minulla on Pyhä Henki. Minä en usko, että on väärin ottaa pientä ryyppyä. Minä en usko, että se…” Näettekö?

Ja panitteko merkille tuon “Minä en usko”? Mutta Jumala ajattelee eri tavalla Sanastansa. Näettekö? He yksinkertaisesti aivan kuin sylkevät Sen päälle. Niin se on tarkalleen.

121   Aivan samalla tavalla kuin tuo pieni, vanha, rampa kaveri, joka ryömi siellä, sillä kerralla, kun Daavid oli erotettu valtaistuimeltaan. Hän oli menossa ylös Oliivivuorta itkien, katsoen taakseen. Ja tämä pieni, vanha mies ryömi sinne ja sylki hänen päälleen. Tuo henkivartija sanoi: “Antaisinko tuon koiran pään pysyä hänen harteillaan, joka sylkee minun kuningastani!”

Daavid sanoi: “Jätä hänet rauhaan!” Näettekö, he sylkivät hänen päälleen.

122   Noin kahdeksansataa vuotta myöhemmin he sylkivät myös hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen päälle.

Ja tänä päivänä he jälleen sylkevät Hänen päälleen, aivan kuin ei edes olisi… Täysin epäkunnioittavasti, välinpitämättömästi, he vain kääntävät päänsä ja kääntyvät pois Siitä ja nauravat vasten kasvojanne.

Miksi on niin? He ovat laivassa, joka on menossa Tarsiiseen, niin se on tarkalleen.

Jumalan tähden te huudatte pahaa vastaan, huudatte syntiä vastaan, huudatte niitä asioita vastaan, jotka ovat väärin. Muistakaa nyt, se tulee olemaan.

Hei, tiedättekö, tällä hetkellä olen kaksi tuntia eri ajassa. Tucsonissa kello on vasta kymmenen minuuttia yli seitsemän. Olen jotenkin poissa ajasta täällä. Hyvä on.

123   Muistakaa nyt, me tulemme vastaamaan siitä. Muistakaa, että ne, jotka sylkivät Kristusta, vastasivat siitä.

Daavid oli pakolainen ja, kun hän palasi takaisin maanpaosta, niin te muistatte kuinka tämä mies lankesi kasvoilleen ja huusi armoa. Hän sylki Daavidin päälle tämän lähtiessä, mutta oli melkein valmis kylvettämään hänen jalkansa kyynelillä, kun hän palasi takaisin.

Ja jonakin päivänä nuo, jotka lävistivät Jeesuksen tulevat näkemään sen.

Ja nuo, jotka lävistävät Hänet tänä päivänä tulevat myös näkemään sen. Jonakin päivänä se on tuleva takaisin. Muistakaa Ilmestyskirja 22, Hän vaatii meitä pitämään jokaisen Sanan, jonka Niin on kirjoittanut, jokaisen Sanan.

124   No niin, me tiedämme, että Hänen läsnäolonsa on täällä. Se on vahvistettu. Meillä on se. Me luotamme siihen, että tällä tulevalla viikolla se jatkuu ja on vahvistettu keskuudessamme, niin että sairaat tulevat parantumaan ja suuria asioita tapahtuu.

Me emme halua jotakin suosittua ajatusta. Me haluamme Totuuden. Me emme halua vastata mistään muusta kuin siitä, minkä Jumala on sanonut Totuudeksi. Mutta olkaa varmat siitä, että syntinne tulevat aina löytämään teidät. Jos ei täällä, ovat ne vastassanne tuomiolla. Niinpä ne saavuttavat teidät jossakin. No niin, se on totta!

125   Mutta, jos olette todellinen kristitty, todellisesti kutsuttu kuten Joona oli, silloin Jumalalla on jo matkanne maksettuna. Nouskaa vain pois tuosta Tarsiiseen menossa olevasta laivasta. Jumala ennaltamaäräsi teidät tähän elämään. Kyllä vaan! Jos olette todellinen, kutsuttu Jumalan lapsi, tulkaa Kristukselle. Tulkaa Hänen täyteyteensä. Teidän matkanne on maksettu minne? Se on maksettu Niiniveen eikä Tarsiiseen. Te olette ennaltamäärätty. Laiva on juuri nyt lähdössä matkalleen. Niinpä on vain yksi asia tehtävänä, nousta siihen. Ja, jos te ette ole niin kuin Jumala… Teillä ei koskaan tule olemaan rauhaa.

126   Kuten pieni sisarenpoikani hetki sitten, noin kymmenen vuotta hän on nyt kulkenut pylväältä pylväälle, jonakin aamuna hän käy tässä katolisessa kirkossa täällä ja ottaa tämän, koska joku pyhä isä puhuu siitä täällä, ja joku täällä, ja joku täällä. Mitä siitä kaikesta on ollut hyötyä? Näettekö? Ja nyt hän yhä isoaa ja janoaa. Minä sanoin: “Sinun paikkasi on siellä alhaalla alttarilla, poikani.”

Ei ole mitään tietä ulos siitä. Jos Jumala koskaan lähtee jälkeenne, on teidän parasta antaa periksi ja jatkaa eteenpäin. Siinä kaikki.

127   Muistakaa, Jumala oli tuossa laivassa; Jumala oli myrskyssä; Jumala oli tuossa kalassa; minne tahansa hän kääntyi, Jumala oli siellä.

Näettekö? Jumala oli siellä! Ja Hän on alinomaa perässänne. Niinpä miksi me odottaisimme yhtään pidempään? Aloittakaamme tämä herätys oikein! Kyllä! Mitä te jatkuvasti odotatte? Me uskomme, että Herran tulemus on käsillä, ja Hänellä tulee olemaan Morsian, ja se on valmis. Ja emmekä me halua mitään laivaa mihinkään Tarsiiseen. Me menemme Niiniveen. Me menemme kirkkauteen. Aamen! Oikein! Me menemme missä Jumala tulee siunaamaan ja se on mitä me haluamme tehdä.

128   Antakaamme sitten sydäntemme, ei niinkään paljon käsiemme, levätä Jumalan läsnäolossa, Jumalan edessä, kunnes Hän on kuivannut meidät läpikotaisin Kirkkautensa säteillä sillä tavalla ja leiponut meihin Hänen hyvyytensä ja kypsyttänyt sen mitä meillä on todellisuuteen, niin että voimme näyttää toisille Jeesuksen Kristuksen elävän. Oi! Sitä me tahdomme olla.

129   Ja muistakaa, minne Joona meni, Jumala oli laivassa; Jumala oli myrskyssä; Jumala oli kalassa. Hän kulki aina Joonan mukana, kunnes Hänen täydellinen tahtonsa tuli tehdyksi. Kyllä!

Ja, jos Hän on perässänne, te saatatte yrittää vältellä sinne ja tänne, mutta te tunnette itsenne viheliäiseksi siihen asti kunnes tulette takaisin ja teette sen mitä aloitte tehdä Hänelle aluksi. Näettekö? Älkää paetko Jumalan läsnäolosta. Kohdatkaa se. Te uskotte, että se on Totuus; antakaa silloin… Jos se on Totuus, on se sen arvoista, että elätte ja kuolette Sen puolesta. Ja, jos Hän joskus on osoittanut sen teille, että se on Totuus, silloin emme voi minnekään paeta Siitä; Hän on oleva juuri siellä kaikesta huolimatta. Te ette voi tehdä sitä.

130   Hän teki sen profeetallaan, jonka Hän oli määrännyt menemään sinne ja kuuluttamaan tuon sanoman. No niin, näyttää kuin Hän olisi voinut lähettää jonkun toisen profeetan, mutta Hän oli määrännyt Joonan. Ei edes Elia olisi kelvannut. Jeremia ei olisi kelvannut. Mooses ei olisi kelvannut. Se oli Joona, jonka täytyi mennä Niiniveen. Siinä kaikki. Hän antoi tehtävän hänelle ja käski häntä menemään. Ja, kun Hän käskee menemään sinne: “Joona, mene Niiniveen”, niin kukaan muu ei voi tehdä sitä kuin Joona. Ja, kun Jumala sanoo teille jotakin, teidän on tehtävä se! Ei kukaan muu… Näettekö, meidän vain täytyy kohdata se ja mennä ja tehdä se.

131   Me uskomme, että elämme hetkessä, kun Jumala on tekemässä jotakin. Me uskomme elävämme niiden keskellä nyt. Minä uskon tänä iltana saarnaavani sille seurakunnalle, joka lepää siellä odottaen vain kypsymistä. Minä todella uskon sen koko sydämelläni. Sanoisin, että on samoin nyt, niin kuin aina on ollut.

132   No niin, me uskomme, että tuo hetki on tullut, kun Joh. 14:12 täytyy täyttyä. Me uskomme, että Malakia 4. täytyy täyttyä. Me uskomme, että Luukas 17:30 täytyy täyttyä. Me uskomme, että kaikkien näiden profetioiden, joiden Hän sanoi tapahtuvan tässä päivässä, me uskomme, että niiden täytyy täyttyä. Ja me uskomme näkevämme ne täyttyneenä juuri nyt. Se on tarkalleen oikein!

133   Lakatkaa pakenemasta. Älkää menkö pois Hänen läsnäolostansa; vain tulkaa Hänen läsnäoloonsa. Oikein! Ja tiedän, että se on se, mitä te haluatte tehdä, koska olen nähnyt täällä ulkona auton rekisterikilpiä Texasista, Louisianasta ja kaikkialta. Se on miksi me olemme täällä, emme paetaksemme pois Hänen läsnäolostansa, vaan paetaksemme Hänen läsnäoloonsa. Tulkaa takaisin, jättäkää… [Tyhjä paikka nauhassa] …olleet kuin Joona, jos olette ihmetelleet minne päin mennä tai mitä tehdä, tulkaa, nouskaa kanssamme laivaan tänä iltana. Me olemme menossa Niiniveen huutaaksemme. Me annamme tuon Tarsiin laivan mennä omia menojaan, jos he tahtovat mennä. Meillä on velvollisuus Jumalan edessä; se on Sanoma, josta me olemme vastuussa.

134   Niinpä pienenä alkusoittona tälle tulevalle viikolle antaakseni tiedän tietää miksi minä huudan. Minä olen yksinomaan vastuussa Sanomasta, veljet. Te saarnaajat, jotka istutte täällä, minä en ole täällä loukatakseni tunteitanne. Ja te naiset ja miehet, koskien tätä tulossa olevaa avioliitto- ja avioeroasiaa, haluan teidän muistavan, että olen tänä iltana sanonut kaiken tämän antaakseni teidän tietää, että minä olen vastuussa ainoastaan Jumalalle.

Ja sitten myöskin minä olen vastuussa siitä, että kerron teille Totuuden. Enkä minä tule kertomaan teille mitään muuta kuin Totuuden, niin kauan kuin Jumala antaa minun tietää, mikä Totuus on. Siihen asti kunnes tiedän Totuuden, en halua sanoa mitään siitä. Enkä tule sanomaan mitään siitä. Mutta minä uskon, että Jumala näyttää minulle Totuuden avioliitosta ja avioerosta. Luotan siihen, että Hän on antava minun tuoda sen esiin.

135   Ja toisia sanomia joita tarkoitan puhua tällä viikolla on Kuka on tämä Melkisedek?, Minne Jumala valitsi panna Nimensä?, ja muutamia noita sen kaltaisia asioita, jotka ovat tulossa olevia sanomia. Ja Synnytystuskat, ja muutamia sen tapaisia asioita. Ne ovat sanomia, joita haluan tuoda tällä viikolla. Mutta minä vain haluan seurakunnan… sen olevan palvelustehtävän täällä… Minä en ole täällä, veljeni… En halua teidän…

136   Jotkut teistä jäsenistä menette takaisin omaan seurakuntaanne ja sanotte: “Veli Branham sanoi täten ja täten.” Minä olen velvollisuuden sitoma Sanomalle, joka on annettu minulle Kaikkivaltiaalta Jumalalta. Ja seisoessani täällä tänä iltana, ja Jumala tietää, että se on totuus, että aivan täällä alhaalla virran yllä… Täällä luultavasti istuu ihmisiä, jotka olivat siellä silloin vuonna 1933, kun tuo Herran Enkeli tuli alas ja sanoi mitä sanoi, aivan täällä tämän Springs Streetin päässä. Jos olette täällä vieras, ajakaa vain suoraan Springs Streetiä virralle; juuri siellä se tapahtui. Se oli vuonna 1933. Se oli ehkä noin kolmekymmentäkaksi vuotta sitten. Se oli kolmekymmentäkaksi vuotta sitten.

Ja kuinka Hän on tuonut sen koko matkan, ja kaikkea. Ja me olemme lähteneet ulos, tuoden Sanoman ja nähneet sairaiden parantuvan, sokeiden, raajarikkoisten, ontuvien ja halvaantuneiden, ja sitten olemme nähneet jopa kuolleiksi todistettujen tulevan herätetyiksi kuolleista. Ihmisiä on kuollut ja he ovat nousseet suoraan takaisin elämään, ja kaikki nämä asiat.

137   Jos sanoma lähtee liikkeelle ja on merkkejä ja ihmeitä, ja te yhä näette tuon sanan vanhan ajatussuunnan, johon olette tottuneet, niin se ei ole tullut Jumalalta. Jumalan ei tarvitse… Ja Jumala yrittää saada teidän huomionne kiinnitetyksi johonkin!

138   Ja, kun Jeesus siellä lähti liikkeelle, Hän alkoi parantamalla sairaita ja tehden suuria tekoja ja asioita. Hän aina, Hän… Jeesus teki niin. Ja Mooses ja Jeesus tekivät niin, ja loput heistä. Ja, kun Hän oli täällä, Hän teki sen.

Ja Hän tekee tuon sanan asian tänä päivänä. Kun Hän lähettää herätyskokoukset maan päälle ja alkaa liikkua näiden suurten merkkien ja ihmeiden kanssa, ja sitten te näette sen tulevan tuon saman vanhan koulukunnan opetuksen kanssa, niin jokin on vialla siinä jossakin. Jotakin uutta on tulossa esiin!

139   Kun Jeesus alkoi, sanottiin: “Hän on hieno rabbi.” Hän voi mennä mihin tahansa saarnatuoliin ja saarnata, parantaessaan sairaita. Oi, he halusivat saada Hänet sinne. Mutta yhtenä päivänä, kun Hän istui alas ja sanoi: “Minä ja Minun Isäni olemme Yksi”, veli, sen jälkeen Hän ei ollutkaan enää niin suosittu. Kun Hän sanoi: “Ellette syö Minun lihaani ja juo Minun Vertani, ei teillä ole Elämää itsessänne; mutta hänellä, joka syö Minun lihani ja juo Minun Vereni, on iankaikkinen Elämä; ja Minä tulen nostamaan hänet ylös viimeisenä päivänä”, niin siitä eteenpäin Hän ei ollutkaan enää suosittu.

140   He sanoivat: “Tämä mies on vampyyri. Tämä mies on Belsebub. Sillä tavalla hän on tehnyt nuo asiat. Hän on voinut ennustella.” Kun Hän katsoi heidän mielensä lävitse ja tajusi heidän ajatuksensa. “Hän on ennustelija.”

Mutta mitä se oli? Hän oli Jumalan Sana julkituotuna tuota hetkeä varten. Ja Hän oli velvollisuuden sitoma. Hän sanoi: “Minä teen aina sitä mikä miellyttää Minun Isääni.” Auttakoon Jumala meitä tekemään samoin, tekemään sitä, mikä miellyttää Isää.

141   Ja toivon, että te kaikki tulette ymmärtämään. Jos olette erimieltä kanssani näistä sanomista ja asioista, niin muistakaa, osoittakaa ainakin sen verran kunnioitusta, että minulla on vastuu, enkä minä mene Tarsiiseen. Minä olen matkallani Niiniveen. Ja minun täytyy huutaa sitä vastaan. Herra siunatkoon teitä kaikkia.

Kumartakaamme nyt päämme hetkeksi.

142   Kello on melkein puoli kymmenen; en halua pidätellä teitä, mutta haluan nähdä tämän, jos voin, tänä iltana: Onko täällä, joku, joka ei ole tarkalleen siinä, missä pitäisi olla Kristuksessa, mutta haluaisitte olla ja kaipaatte olla, niin haluaisitteko kohottaa kätenne ja sanoa: ”Veli Branham, rukoile puolestani.” Jumala siunatkoon teitä, vain katsokaa näitä käsiä. “Minä olen täällä, veli Branham, päästäkseni lähemmäksi Jumalaa.”

Jos päänne olisi kohotettu, näkisitte, että myös minun käteni on kohotettuna. Se on miksi minä olen täällä. Minä olen nälkäinen kuten tekin.

143   Mutta oi, tässä toisena päivänä mitä valtavin asia tapahtui, ja minä tiedän nyt mitä tehdä. Ja rukoilen, että Jumala antaisi teille sen selkeän ymmärryksen. Jos mielessänne on jokin kysymys, täytyy jossakin olla vastaus antamaan vastauksen tuolle kysymykselle. Minun rukoukseni on, että Jumala antaisi teidän nähdä tuohon kysymykseen vastattavan tämän ajan kuluessa.

144   Jos olette sairas, voikoon Jumala parantaa teidät. Meillä tulee olemaan parantamiskokouksia, arvelisin, käytännöllisesti katsoen, joka ilta, ja me tulemme rukoilemaan sairaiden puolesta. Me tulemme tekemään kaiken minkä voimme auttaaksemme teitä. Ja tehkää te kaikki mitä voitte auttaaksenne meitä. Ja me tulemme työskentelemään yhdessä, luottaen siihen, että Jumala antaa meille suuret kokoukset.

145   Nyt, Isä Jumala, nämä muutamat pienet katkonaiset sanat, mutta ne ovat nyt Sinun käsissäsi. Herra, ne on sanottu. Minun on kohdattava se. Aivan niin kuin nuo sanat eivät voi koskaan kuolla, ne menevät ympäri ja ympäri maan äänitettyinä; jonakin päivänä minun täytyy jälleen kohdata se kasvoista kasvoihin. Minä käsitän sen, Herra, ja sanon sen syvällä vilpittömyydellä.

146   Minä rukoilen tänä iltana, rakas Jumala, jokaisen näiden, Sinun lastesi puolesta. Ja Oi Jumala, luotan siihen, että ennen kuin viikko on ohitse, he tulevat ymmärtämään, ja että se kysymys, joka heillä on niin suurena mielessään tänä iltana, tulee olemaan selvitetty. Suo se, Herra.

147   Täällä on joitakin, jotka eivät vielä tunne Sinua Pelastajanansa, Isä, tai joita ei ehkä koskaan ole täytetty Pyhällä Hengellä. Voikoon tämä olla tuo ilta.

148   Herra, minä en voi täyttää ketään Pyhällä Hengellä; enkä myöskään voi pelastaa ketään. Minä voin vain sanoa heille, mitä Sinä olet sanonut: “Siunattuja ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät täytetään.” Ja minä rukoilen Jumala, että Sinä loisit sellaisenkin nälän heidän sydämissänsä.

Monien, Herra, heidän täytyy olla nälkäisiä. Kuinka he muuten ajaisivat näitä satoja maileja läpi jään ja kaiken, yli sateisten vuorten ja erämaiden halki, tullakseen johonkin pieneen tämänkaltaiseen kadun-kulmauksessa olevaan paikkaan. Sitten ajattelen jälleen Sinun sanoneen: “Missä Ruho on, sinne kotkat kokoontuvat.” Ruoki meitä, Herra, Jumalallisella Mannallasi. Anna sieluillemme se, mitä me todella tarvitsemme. Me janoamme Sinua, Isä. Me olemme Sinun käsissäsi nyt.

149   Ja se suuri Pyhä Henki, joka tuli alas siellä vuorella tuona päivänä, minä rukoilen, että Hän kostuttaisi jokaisen sydämen täällä hyvyydellään ja laupeudelleen, antamalla ymmärryksen. Me käsitämme Isä, että se on mitä me tarvitsemme, meidän tarvitsee ymmärtää. Sillä, jos me emme tiedä mitä teemme, kuinka me silloin tietäisimme kuinka tehdä se? Mutta meillä täytyy olla ymmärrys. Kuten Daniel sanoi, että hänellä oli ymmärrys profeetta Jeremian Kirjoitusten mukaan, ja Isä, meillä on ymmärrys Pyhän Hengen Kirjoituksen mukaan, kun Hän tulee paljastamaan Sen meille tässä hetkessä. Anna meille, Herra, ne kaipaukset, jotka meillä on Sinuun. Arasti me pyydämme tätä, Isä, Sinun kirkkaudeksesi Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

150   Ja nyt päidemme ollessa kumarrettuina ja sisaremme ja sisaremme soittaessa tuota laulua: “Hän on antava minulle armon ja kirkkauden, ja on käyvä kanssain koko tien”, haluan teidän nyt hiljaa rukoilevan ja pyytävän Taivaallista Isää, että Hän antaisi teille tänä iltana sen, mistä teillä on tarve.

151   Kallis veli, kallis sisar, Hän on teitä aivan yhtä lähellä kuin oma käsivartenne. Te uskotte minua muissa asioissa, uskokaa minua tässäkin. Hän on täällä antaakseen teille mitä tahansa te tarvitsette.

152   Oi, viimeiset viikot olen ollut niin nälkäinen ja janoinen, ikävöiden niin nähdäkseni teitä. Se on syy miksi sanoin: “Billy, menkäämme kotiin.”

Meda sanoi: “Miksi sinä jälleen tahdot mennä takaisin tuolle kylmälle seudulle, Bill? Sinä saat aine kurkkusi kipeäksi ja kaikenlaista. Sinä aina vilustut ja tulet käheäksi, niin että voit tuskin puhua.”

153   Minä sanoin: “En oikein tiedä.” Sanoin hänelle… Näen ystäväni Charlie Coxin istumassa siellä takana; Minä sanoin hänelle: “Minä niin haluan kuulla Charlien sanovan, ‘se pieni orava “kapusi” tuohon puuhun tuolla.’ Minä vain kaipaan niin kovasti kuulla sitä.” Minä yksinkertaisesti vain haluan olla lähellänne.

154   Tiedän veljeni Banksin tulleen todella sairaaksi. Ja näin hänestä näyn täällä äskettäin. Hän makasi selällään, ja tiedän, että hän hiljattain melkein jätti meidät. Katson monia teistä…

155   Ja yhtenä iltana tulin kansainvälisten Kristittyjen Liikemiesten kokoukseen; vanha “pappa” Shakarian, Demoksen isä, hänellä oli tapana istua siellä odottaen kunnes minä tulin sisälle; sitten hän hymyili ja heilutti minulle, tuo pieni kädenheilutus. Häntä ei ollut siellä; hän oli mennyt.

Sitten minun täytyi tulla tuon perheen luo NÄIN SANOO HERRA kanssa, että heidän tyttärensä, Florence kuolisi. Näin hänet näyssä, näin hänen menevän. Ja tiedän, että hän on menevä. Ja minä sanoin: “Rukoilkaa, vain rukoilkaa. Tiedättehän, että siellä kerran oli profeetta, jonka käskettiin mennä kertomaan kuninkaalle, että panisi huoneensa järjestykseen. Ja hän rukoili ja Herra säästi hänen elämänsä viisitoista vuotta pidempään.” Minä sanoin: “Rukoilkaa, mutta…”

156   Katsokaa… Ja minä tulin takaisin… Olin täällä ravintolassa eräänä päivänä syömässä. Eräs mies käveli luokseni ja sanoi: “Etkö sinä olekin Billy Branham?” Minä sanoin: “Kyllä!”

157   Hän luultavasti ei tuntenut minua, koska minulla oli päässäni pieni peruukki peittämässä tätä kaljua kohtaa, välttääkseni tulemasta käheäksi näiden kokousten aikana.

Ja hän käveli luokseni; hän sanoi: “Ajattelin tuntevani sinut, Billy.”

Minä sanoin: “Kyllä.” Sanoin: “Kuka sinä olet?”

Hän sanoi: “Minä olen John Warman.”

Minä kysyin: “Kuinka ‘Dip’ voi?”

Hän sanoi: “Billy, hän kuoli.”

158   Olin tulossa virastotalon lävitse, menin sinne maksaakseni veroni. Kulkiessani sieltä lävitse, eräs rouva huusi minulle ja sanoi: “Tiesitkö, että John on mennyt?” tai jokin toinen nimi. Se ei ehkä ollut John; Ed tai jotakin. Ja minä sanoin… En tuntenut tuota naista; olin hämilläni. En tiennyt kuka hän oli, mutta tulin tietämään sen.

Hän sanoi: “Muistatko tuon pimeän yön, kun joki tulvi yli äyräittensä ja vei mukanaan taloja Chestnut Streetillä, ja sinä vaaransit elämäsi mennäksesi erääseen paikkaan noutamaan sieltä ulos erään naisen ja joitakin pieniä lapsia.

Minä sanoin: “Sinäkö olet hän?”

159   Hän sanoi: “Minä olen tuo nainen.” Hän alkoi huutaa lastaan; te olette kuulleet minun kertovan siitä. Hän sanoi: “Se, jota silloin kutsuin vauvakseni, on naimisissa ja hänellä on perhe.” Näettekö? Ja tässä hän itse oli vanhana ja harmaana, ja samoin olen myös minä.

160   Yksi kerrallaan meidän korttimme otetaan pois telineestä. Ja meillä on kokouksia jään kaipaamaan tätä ja kaipaamaan tuota. Jokaista meistä tullaan kaipaamaan jonakin päivänä.

Mutta veli, sisar, on kokoontumispaikka. Olkaamme nyt varmat, että olemme oikein. Tahdotteko tehdä sen? Älköön kaikki ymmärryksemme Jumalasta, ja niin edelleen, olko turhaan. Uskokaamme.

161   Isä, he ovat Sinun käsissäsi. Minä olen Sinun käsissäsi, Herra. Me olemme täällä nyt vain vihkiytymässä ennen huomenillalla alkavia kokouksia. Tahtoisitko auttaa meitä, Herra? Voikoon vaelluksemme jatkuvasti olla Sinussa; voikoon sydämemme ja mielemme pysyä Sinussa. Ja Sinä sanoit, että pitäisit meidät täydellisessä rauhassa. On myös kirjoitettuna Raamatussa: “Älkää nojatko omaan ymmärrykseenne.” Oi Jumala, me emme halua omaa ymmärrystämme; me haluamme Sinun ymmärryksesi. Anna ne meille, Oi Jumala, ja tulkoon elpyminen sieluihimme, kunnes tämä ihmisjoukko on yksi sydän ja yksi mieli. Suo se, Isä. Suo nämä asiat rukoillessamme Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Kunnes ylöstemmattu sieluni on löytävä
Levon virran takana.
Ristissä, ristissä,
Olkoon kerskaukseni (kohottakaa kätenne!) aina;
Kunnes ylöstemmattu sieluni on löytävä
Levon virran takana.

Jeesus pidä minut lähellä ristiä,
Siellä on kallis lähde
Ilmainen (kyllä Herra, ilmainen!) parantumisvirta,
Virraten Golgatan vuorelta.

Ristissä, ristissä,
Olkoon kerskaukseni aina;
Kunnes ylöstemmattu sieluni on löytävä
levon virran takana.

162   [Veli Branham alkaa hyräillä kertosäettä.] Jumala! Jos siellä on joku, joka tuntee haluavansa tulla ja polvistua tänne alttarin ympärille, jos vain haluatte tulla ja sanoa: “Minä en ole siellä missä minun pitäisi olla, Herra; haluan vihkiytyä. Haluan tehdä sen tänä iltana, Herra”, niin olette tervetulleita tulemaan. Me olemme täällä rukoillaksemme kanssanne.

Ristissä, ristissä,
Olkoon kerskaukseni aina;
Kunnes ylöstemmattu sieluni on löytävä
levon virran takana.

Jeesus pidä minut lähellä ristiä.
Siellä on kallis lähde
Ilmainen parantumisvirta,
Virraten Golgatan vuorelta.

Ristissä, ristissä,
Olkoon kerskaukseni aina;
Kunnes ylöstemmattu sieluni on löytävä
levon virran takana.
Jeesus pidä minut lähellä ristiä.

163   Vain rukoilkaamme kukin omalla tavallamme nyt. Unohtakaa vain aika. Kumartakaamme vain päämme Hänen läsnäolossansa. Tämä pieni nainen täällä huutaa: “Minä rakastan Sinua, Jeesus.” Muistakaa, kun pelastuitte monia vuosia sitten, te muistatte kuinka suloista se oli teille? Niin on aivan yhtä ihana tänä iltana. Rukoilkaamme. Jokainen vain nyt omalla tavallanne, vain vihkikäämme itsemme Jumalalle, vain vihkikäämme itsemme uudestaan Herralle.

164   Rakas Herra Jeesus… [Tyhjä paikka nauhassa.]

Sinä olet kaiken lohdutukseni virta,
Enemmän kuin elämä minulle.
Kuka minulla on maan päällä Sinun lisäksesi?
Tai kuka Taivaassa muu kuin Sinä

Rakas Jumala, me rukoilemme nyt, että Sinun laupeutesi ja armosi tulisi lähetetyksi jokaisen meidän päällemme, Herra. Me olemme täällä alttarin ympärillä. Monet eivät voineet tulla; kohtaa Sinä heidät siellä missä he istuvat. Mitä tahansa me tarjoamme Sinulle Herra, Sinä olet halukas vastaanottamaan. Jos me vain tarjoamme Sinulle aikamme, Sinä tahdot vastaanottaa sen, kykymme, Sinä tahdot vastaanottaa sen. Mutta Herra Jumala, tänä iltana me menemme sen ohitse; me uhraamme kaiken mitä olemme. Kaikki mitä minä olen, kaikki mitä koskaan odotan olevani, kaikki on Sinussa, Herra. Ota nämä meidän rukouksemme sydämeesi, Herra, ja anna meille Pyhän Hengen suurista syvyyksistä, niin että elämämme ovat muuttuneet; sillä me näemme, että me nyt olemme lähellä loppua. Ei voi olla liian paljon pidempään. Ja, kun me näemme rakkaittemme tippuvan pois päivästä päivään, nuorten ja vanhojen, me tiedämme, että pian sen täytyy kolkuttaa meidän ovellamme. Ja tänä iltana, Herra, ollessamme oikeassa mielentilassamme, istumassa täällä, polvistuneena täällä, seisomassa täällä, missä asennossa olemmekin, vastaanota meidät, Herra Jumala.

165   Ota minut, Herra. Minä en ole mitään, mutta mitä olenkin, Herra, jos voit saada minusta mitä tahansa käyttöä, minä vihin itseni Sinulle.

166   Minä rukoilen, rakas Jumala, jokaisen näiden puolesta, näiden rakkaiden ihmisten, joiden vuoksi seisoin siellä Arizonan vuorilla, Herra, ja itkin. Ja tässä he ovat, polvistuneina alttarin ympärille kanssamme tänä iltana, rukoillen, vihkiessämme elämämme Sinulle. Me rakastamme Sinua, Isä, enemmän kuin omaa elämäämme. Me rakastamme Sinua enemmän kuin perheitämme. Me rakastamme Sinua enemmän kuin vaimoa, lapsia, isää, äitiä, sisarta, veljeä, aviomiestä, vaimoa. Me rakastamme Sinua, Herra Jeesus. Tee se niin todelliseksi sydämissämme, Herra. Vuodata sieluihimme ilon öljyä tällä viikolla, Herra. Anna meille kylvetys, Sanalla pesu, Sanan vedellä, jakaen meille Totuuden.

167   Monet, jotka ovat täällä tänä iltana, Herra, ja, jotka tulevat olemaan täällä, ovat hämmingissä koskien näitä elintärkeitä aiheita. Oi Jumala, avaa tuo lähde Jumalan huoneessa, joka on meidän puhdistamiseksemme. Minä rukoilen, Jumala, että Sinä pesisit meidät ja puhdistaisit meidät Veressäsi ja tekisit meidät uusiksi luomuksiksi ja antaisit meille armon ja voiman tuoda esiin Totuuden Sana sen Jumalallisessa ilmestyksessä Jeesuksen Kristuksen olemuksesta.

Voikoon Hän ilmestyä edessämme, Herra. Voikoot Hän tulla ja parantaa sairaamme, antaa anteeksi syntimme, täyttää nälkäiset sydämemme hyvillä viesteillä suuresta ilosta, kun Evankeliumi on julkituotu elämässämme.

Siunaa jokaista pastoria, jokaista laulunjohtajaa, jokaista pyhäkoulun opettajaa. Siunaa meitä kaikkia yhdessä, Herra, sillä totisesti me rakastamme Sinua. Ja nyt me olemme Sinun Herra, tässä vihkiytymisessä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä käytä meitä nyt oman tahtosi mukaan.

Uskoni katsoo ylös Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa,
Oi jumalallinen Pelastaja!
Nyt kuule minua rukoillessani,
Ota kaikki syntini pois,
Oi salli minun tästä päivästä alkaen
Olla kokonaan Sinun!

Rakastatteko sitä? Laulakaamme se uudestaan.

Elämän tummia sokkeloita astuessani,
Ja murheiden ympärilläni levitessä,
Oi, ole Sinä minun Oppaani;
Käske pimeyttä muuttumaan päiväksi,
Pyyhi surun kyyneleet pois,
Äläkä anna minun koskaan eksyä
Sinun viereltäsi pois.

Eikö se saakin teistä tuntumaan hyvältä? Kuinka moni pitää noiden vanhojen laulujen laulamisesta? Minä yksinkertaisesti rakastan niitä, ettekö tekin?

Me marssimme Siioniin,
Kauniiseen, kauniiseen Siioniin;
Me marssimme ylöspäin Siioniin,
Tuohon kauniiseen Jumalan kaupunkiin.

Me marssimme Siioniin,
Kauniiseen, kauniiseen Siioniin;
Me marssimme ylöspäin Siioniin,
Tuohon kauniiseen Jumalan kaupunkiin.

Tulkaa, me, jotka rakastamme Herraa,
Ja antakaamme ilomme tulia tunnetuksi,
Liittyen lauluun suloisessa sopusoinnussa,
Liittyen lauluun suloisessa sopusoinnussa,
Ja täten ympäröiden valtaistuimen,
Ja täten ympäröiden …

Nouskaamme nyt seisomaan laulaessamme sitä, ja puristakaa käsiä toistenne kanssa!

Me marssimme Siioniin…

Siunatkoon sinua, sisareni! Siunatkoon sinua, sisareni! Siunatkoon sinua, veljeni! Siunatkoon sinua, sisareni!

Tuohon kauniiseen Jumalan kaupunkiin.

Kohottakaamme nyt kätemme Jumalan puoleen.

Me marssimme Siioniin,
Kauniiseen, kauniiseen Siioniin;
Me marssimme ylöspäin Siioniin,
Tuohon kauniiseen Jumalan kaupunkiin.

Me marssimme Siioniin,
Kauniiseen, kauniiseen Siioniin;
Me marssimme ylöspäin Siioniin,
Tuohon kauniiseen Jumalan kaupunkiin.

Olkoon kerskaukseni aina;
Kunnes ylöstemmattu sieluni on löytävä
Levon virran takana.

Eikö se saakin teistä tuntumaan ihanalta? Oi! Kohottakaamme vain kätemme ja ylistäkäämme Häntä omalla tavallamme.

168   Herra Jeesus, Sinä Saaronin Ruusu, Laakson Lilja, Kirkas ja Aamu Tähti, kymmenistä tuhansista Kaunein, Sinä koko elämäni Virta, enemmän kuin elämä minulle. Kuinka me rakastamme Sinua! Kuule meitä, oi Herra. Kuinka me kiitämme sinua. Oi. [Tyhjä kohta nauhassa.] Kuinka me ylistämme Sinua! Siunaa näitä, rakas Herra ja Pelastaja! Suo nämä asiat, Herra. Suo se. [Veli Branham ja seurakunta jatkavat rukoilemista ja Jumalan ylistämistä.]

Lähellä ristiä, lähellä ristiä,
Olkoon kerskaukseni aina;
Kunnes ylöstemmattu sieluni on löytävä
Levon virran takana.

169   Tavalla tai toisella minusta tuntuu, että olemme menossa, on jotakin odottamassa suoraan edessämme meitä varten. Muistakaa nyt vain, minä uskon profetoivani. Suuri ilo odottaa edessäpäin. Uskon sen. Se on oikein. Monet surulliset sydämet tullaan tekemään… Suuret salaisuudet tulevat selvitetyiksi, ja ihmiset, jotka ovat surullisia, tulevat iloitsemaan.

Lähellä ristiä, lähellä ristiä,
Olkoon kerskaukseni aina;
Kunnes ylöstemmattu sieluni on löytävä
Levon virran takana.

170   Kuten entisajan Johannes, kun hän tuli liian vanhaksi saarnaamaan, hän vain istui ja huusi, he ovat kertoneet minulle, kaikella voimallansa: “Pienet lapset, rakastakaa toisianne.” Rakastakaa toisianne. Älkää antako mitään tulla keskuuteenne. Ymmärrättekö? Pitäkää kaikki poissa… Älkää… Ei väliä, mitä se on, kohdatkaa se. Me olemme matkallamme Niiniveen. Näettekö? Älkää menkö tuohon vanhaan Tarsiin laivaan, joka vie teidät pois seurasta. Liikkukaamme suoraan eteenpäin Jumalan siunauksen virtaa. Minä uskon, että meillä on oleva se; uskon Isäämme.

171   Tuntuuko nyt paremmalta, sisar? Se on hienoa. Se on tapa, miten haluan nähdä lasten syntyvän. Voin muistaa vuosien takaa, kuinka monia tuhansia onkaan syntynyt Jumalan valtakuntaan juuri tällä samalla paikalla. Kuinka vähän me siitä tiesimmekään alkaessanne kahdeksankymmentä senttiä taskussamme rakentamaan kirkkoa… Oi, Hän on sanonut: “Minä Herra olen istuttanut sen; Minä kastelen sitä päivin ja öin.” Ja Hän on tehnyt sen; Hän on tehnyt sen.

Jumala siunatkoon teitä! No niin, kun kumarramme päämme…

172   Nyt, huomenillalla, muistakaa, kokoukset pidetään täällä koulun auditoriossa, ja jos… Joku tulee olemaan siellä näyttämässä tietä ihmisille, koska joitakin uusia on tuleva.

173   Jos rakastatte Häntä, sanokaa: “Aamen!” [Seurakunta sanoo: “Aamen!“] Oi, eikö Hän olekin ihmeellinen?

174   Seisoin täällä virran rannalla ja me lauloimme tuota vanhaa laulua:

Jordanin myrskyisellä rannalla minä seison

Ajatelkaa, se oli kolmekymmentä vuotta sitten, kolmekymmentäkolme vuotta sitten.

Ja heitän kaipaavan katseen
Kaanaan kauniiseen ja onnelliseen maahan
Missä omaisuuteni lepää.

Ja monet, jotka kastoin tuona iltana, ovat siellä nyt. Kun he seisoivat siellä ja todistivat tuon Aamutähden alastulon taivaista, pyörien ympäri sillä tavalla, ja sanottiin: ”Niin kuin Johannes Kastaja oli lähetetty edellä käymään Kristuksen ensimmäistä tulemusta, sinun Sanomasi tulee edellä käymään toista tulemusta.” Kuinka sitä olisi voitu ajatella? Mutta kaikki Jumalan sanat ovat totta. Kaikki Jumalan sanat… Me elämme suuren Kuninkaan läsnäolossa. Jumala siunatkoon teitä!

175   Kumartaessamme päämme, tulen pyytämään veli Nevilleä, kallista pastoriamme, tulemaan tänne ja lähettämään meidät pois rukouksessa. Jumala siunatkoon sinua, veli Neville.

65-0206 OVET OVESSA (Doors In Door), Flagstaff, Arizona, USA, 6.2.1965

FIN

65-0206 OVET OVESSA
(Doors In Door)
Flagstaff, Arizona, USA, 6.2.1965

1        … täällä tänä iltana. Ajattelin juuri sitä, kun ensimmäisen kerran tulin Flagstaffiin. Uskoisin, että se oli noin kolmekymmentäkahdeksan-, ehkä neljäkymmentävuotta sitten. Puhuin siitä kuinka olin nousemassa ylös mäkeä. Ei ollut mitään lunta, mutta pieni T-mallinen autoni kykeni tuskin nousemaan tuota mäkeä ylös. Sillä pääsi kolmekymmentä mailia tunnissa, mutta se oli viisitoista tänne päin ja viisitoista tänne päin, tiedättehän, noita teitä pitkin, joita meillä silloin oli täällä.. Ja se oli melko…

2       [Eräs veli lavalla sanoo: “Miksi et antaisi meidän kuulla tuota Ford runoa.”] Veli Carl! [“Ole niin hyvä.”] Ei. Hän puhuu eräästä runosta, jonka kerran tein, koskien Fordiani. Se ei ole hyvä paikka antaa sitä, veli Carl.

3       Niinpä me olemme hyvin kiitollisia. Ja sain tänä aamuna kuulla monia mukavia todistuksia näiltä veljiltä, tavattuani muutamia näistä miehistä.

4       Ja siellä oli juuri eräs saarnaaja, joka juuri puhui täällä, eräs espanjalainen veli, joka antoi pienen poikansa laulaa. Eikö se ollutkin ihmeellistä, kuusivuotiaalta pojalta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mukavin pieni ääni, jota koskaan olen kuullut tuollaiselta pieneltä pojalta.

5       Nyt veljet unohtivat mainita siitä, mutta tämä veli pitää kokouksia täällä teidän kaupungissanne. Onko se nyt Church of God tai Assemblies of God? [Veli sanoo: “Assemblies.”] Ne ovat Assemblies of Godin seurakunnassa ja olen varma, että he arvostaisivat teidän läsnäoloanne. Kuinka pitkään kokoukset kestävät, veli? [“Yli sunnuntain.”] Yli sunnuntain. Ja te olette kaikki sydämellisesti tervetulleita näihin kokouksiin. Kello seitsemän kolmekymmentä tänä iltana. Ja missä tuo kirkko on, veli? [“113 West Clay.”] 113 West Clay kadulla, täällä Flagstaffin kaupungissa. Ja olen varma että…

6       Tuleeko tuo pieni poika olemaan mukana? [Veli sanoo: “Ei.”] Ei, mutta hänen isänsä tulee laulamaan. Sinähän laulat, etkö niin? Hyvä on, se on hienoa. Tavallisesti, kun perheessä on yksi lahjakas, on niitä siellä muitakin. [“Se kaikki alkoi paastossa ja rukouksessa, veli Branham.”] Paastoten ja rukoillen, sehän on todella hienoa.

7       Nyt, jos Amerikka kokonaisuudessaan, jos kaikki meidän amerikkalaiset perheemme olisivat sillä tavalla, eivät he tarvitsisi mitään poliisivoimia. Tuhatvuotisvaltakunta olisi meneillään, eikö niin? Silloin se kaikki olisi ensiluokkaista. Kaikki kuolema väistyisi pois, samoin kaikki sairaudet, murheet ja pettymykset, ja me olisimme Kristuksen kanssa.

8       Niinpä me olemme iloiset kuullessamme kaikki nämä hienot todistukset! Minulla on ollut etuoikeus tavata veli Earl ensimmäistä kertaa. Ja eilen illalla puhuin hänen vaimollensa, joka oli tullut kutsutuksi ja parantunut, useita kertoja kokouksissa; ja viimeisessä kokouksessa hän oli lavalla.

9       En muistanut veli Earlia, vaikka olinkin puristanut hänen kättään jossakin. Istuin ikkunan ääressä eilen illalla, odottaen häntä tulevaksi. Ja sieltä tuli eräs valtavan pitkä mies, jolla oli mustat viikset. Sanoin: “Tässä hän nyt tulee.” Ja Billy, minun poikani, hän sanoi: “Oi ei, tuo ei ole veli Earl. Hän on paljon nuorempi kuin tuo mies.” Ja niinpä sitten sain tavata sisar Earlin täällä eilen illalla ja minulla oli etuoikeus vierailla heidän mukavassa kodissaan täällä kaupungissa.

10   Tämä on mukava paikka. Minä aina haluan kutsua sitä flagpole [Suom. “lippusalko”] Flagstaffin asemesta, koska se on täällä korkealla mäellä. Ja, jos täällä on joku Texasista, niin teillä on tapana kerskua, mutta lähtiessäni Tucsonista eilen oli siellä noin kaksikymmentäviisi astetta lämmintä, ja täällä ylhäällä tänä aamuna, olin päällystakki ylläni. Katsokaahan, mitä heillä on Texasissa, sitä meillä on Arizonassa, eikö olekin?

11   Tämä yhdessäolon aika! Vanha Tri Bosworth, ystäväni, jonka monet teistä olette saattaneet tuntea. Hän oli yksi pyhimysmäisimmistä vanhoista miehistä. Ja hän sanoi minulle erään kerran: “Veli Branham, tiedätkö mitä yhdessäolo [“fellowship”] on?”

 Sanoin: “Uskoisin tietäväni, veli Bosworth.”

 [Sana “fellowship” = yhdessäolo, seurustelu, tulee kahdesta sanasta fellow = mies, ship = vene]

12   Hän sanoi: “Se on kaksi miestä yhdessä veneessä, joten heidän täytyy jakaa hieman keskenään.”

13   Niinpä se on mitä yhdessäolo on, me otamme ja annamme, jaamme toistemme kanssa; veli Carl Williamsin, veli Outlawin ja kaikkien muiden kanssa. Yksi ensimmäisistä ihmisistä, jotka koskaan Arizonassa rahoittivat minun kokouksiani, oli veli Jimmy Outlaw, ja siitä ajasta alkaen me olemme olleet tosi veljiä. Ja me iloitsemme teistä kaikista, saarnaajista ja veljistä, joita tapaamme täällä. Minulla ei ole aikaa puristaa kättä jokaisen kanssa, niin kuin haluaisin, mutta se on yhdessäolo, jossa me tulemme yhteen.

14   Se muistuttaa minua Phoenixin konferenssista. Minulla on ollut etuoikeus siitä asti kuin tuo kristittyjen Liikemiesten osasto alkoi, auttaa organisoimaan alaosastoja ja puhumaan niissä. Ja se on ainoa organisaatio, mihin kuulun, eikä se kuitenkaan ole mikään organisaatio. Se on vain elimistö, joka toimii ihmisten keskuudessa.

15   Ja, jos joku teistä miehistä täällä tänä aamuna ei vielä kuulu tähän Täyden Evankeliumin Kristittyjen Liikemiesten ryhmään, niin, jos te uskotte ja otatte minun sanani siitä, niin se on yksi hienoimmista ihmisryhmistä. Ja saarnaaja veljet, se ei ole teidän seurakuntianne vastaan, vaan se on teidän seurakuntienne puolesta. Katsokaahan, se on heidän tapansa löytää paikkansa seurakunnassa.

16   Satuin juuri katsomaan ympärilleni, ja näin tämän mukavan naisen täällä, joka lauloi tuon laulun muutama hetki sitten. Olen kuullut monien yrittävän sitä, mutta tuolla naisella oli ääni tehdä se, tiedättehän, ilman vinkumista, niin kuin sanotaan. Pidin siitä niin paljon, se oli hyvin, hyvin hienoa. Sanottiin, että se oli täkäläisen saarnaajan vaimo. Ja veli, sinun tulisi antaa hänen laulaa itsesi uneen joka ilta, ja se olisi kovasti hienoa. Se oli erittäin hienoa laulamista. Minä arvostin sitä.

17   Ja tänä aamuna tulee mieleeni eräs pikku tapahtuma. Minä pidän metsästämisestä ja kalastamisesta, ja se on yksi syy miksi olen täällä Arizonassa, ja minä todella pidän siitä. Ja niinpä olin kerran kalastamassa New Hampshiressa.

18   Ja uskon, että täällä on paljon niitä, sekä miehiä, että naisia, jotka pitävät kalastamisesta. Me kaikki pidämme siitä.

19   Niinpä minulla oli pieni teltta, jonka kuljetin sinne korkealle, yläpuolelle sen, tiedättehän, minne nuo hieman raskaamman sorttiset miehet eivät voineet nousta. Ja siellä oli paljon hienoja purolohia ja muita kaloja. Nuo purot, jotka tulevat alas sieltä New Hampshire vuorilta, ovat aivan täynnä niitä. Pieniä taimenia, noin kolmekymmentäviisi- tai neljäkymmentäsenttisiä, ja niitä on paljon! Minulla oli tapana mennä sinne vain onginnan ilon vuoksi, onkia niitä ja päästää jälleen vapaaksi. Jos tapoin jonkun, silloin myöskin söin sen, näettehän, toin sen leiriin.

20   Sitten siellä kasvoi eräs vanha riippapaju, ja joka kerta, kun heitin perhon… käytin pientä “Royal Coachmannia.” Joka kerta heittäessäni, se kietoutui noihin riippuviin oksiin. Ja minä ajattelin: “Minäpä menen tänä aamuna ja kaadan tuon pajun maahan, niin ettei siimani enää sekaannu siihen.” Ja minä katsoin niitä siellä, aivan kuin pienessä vanhassa majavapadossa, ja niitä oli siellä aivan kuin odottamassa tuota “Coachmania”. Ja niinpä menin sinne tuona aamuna ja otin mukaani pienen kirveen lyödäkseni tuon pajun maahan. Ja takaisin tullessani minulla oli kolme tai neljä kalaa, jotka aioin valmistaa aamiaisekseni. Ja minä en ole mikään hyvä kokki. Sanoin vaimolleni etten osaa keittää edes vettä polttamatta sitä pohjaan, ja te tiedätte, että sellainen on jo melko huono kokiksi.

21   Sitten, tullessani takaisin, oli siellä vanha äitikarhu kahden pentunsa kanssa, ja ne olivat menneet pieneen telttaani. Ettekä te tiedä mitä “romuttamisella” tarkoitetaan, ennen kuin olette saaneet karhun telttaanne. Eikä ole kysymys siitä mitä ne syövät, vaan tarkoitan sitä hävitystä, minkä ne saavat aikaan. Minulla oli siellä pieni keitin, tällainen pieni lammaspaimenten kamiina, tiedättehän, ja ne olivat nousseet sen päälle ja hyppivät ylös ja alas, niin että voitte kuulla sen kalinan, ja yksinkertaisesti murskasivat sen palasiksi. Ja tullessani sinne, minulla oli siellä jossakin vanha kaksikymmentäkaksi kaliiberinen kiväärini, mutta minulla oli tämä kirves kädessäni.

22   Ja tullessani sinne, juoksi tuo vanha äiti yhdelle sivulle, ja kutsui pentujaan. Ja yksi pennuista seurasi kutsua, mutta toinen noista hyvin pienistä pennuista vain istui siellä. Tiedättehän, että ne lähtevät liikkeelle toukokuussa. Sen selkä oli köyryssä ja käännettynä kokonaan minua kohden sillä tavalla, ja minä ajattelin: “Mitähän se on tekemässä?” Sitten äiti katsoi minua, ja minä katselin valmiiksi puuta, nähdäkseni kuinka lähellä olin sitä, koska ne voivat raapia teitä, tiedättehän, kun niillä on pentuja ympärillään. Ettekä te voi selviytyä siitä puhumalla niille. Niinpä pidin hetken silmällä tuota vanhaa äitiä, se jatkoi kutsumistaan, pitäen ääntä kuin jokin lintu. Teidän täytyisi tietää miltä se kuulostaa. Niinpä se jatkoi tuon pennun kutsumista, joka ei tahtonut tulla.

23   Ajattelin kivääriäni. Ja ajattelin: “Ei, jos juoksen sinne ja otan kiväärini ja ammun tuon vanhan äidin, jää metsiin kaksi orpoa.” Enkä halunnut olla syyllinen siihen. Ja sen lisäksi, jos se hyökkäisi päälleni, olisi tuo kaksikymmentäkaksi kaliiberinen aivan liian pieni, tiedättehän. Ja joskus panos ei edes räjähtänyt, vaan vain napsahti kaksi tai kolme kertaa ensin. Niinpä ajattelin: “Hyvä on, jos se alkaa tulla, kiipeän tuohon puuhun. Kiipeän sinne puuhun ja otan pienen vitsan ja lyön, sillä sitä kuonon päähän.” Niillä on hyvin arka kuono. Se saa ne kiljumaan ja menemään alas, tiedättehän, ja ne jättävät teidät rauhaan.

24   Mutta olin utelias tietämään mitä tuo pikkukaveri oli tekemässä, istuessaan siellä sillä tavalla. Ajattelin: “Mitähän se on tekemässä?” Niinpä jatkoin hiljalleen siirtymistä ympäri, tarkaten samalla emoa, tiedättehän, mennen hieman kauemmaksi siitä ja tullen lähemmäksi tuota puuta, koska se yhä jatkoi tuon pennun kutsumista. Niinpä, kun olin päässyt hieman etäämmäksi, niin tiedättekö, mitä tuo pikku kaveri oli tekemässä?

25   No niin, minä pidän pannukakuista. Enkä ole kovinkaan hyvä valmistamaan niitä, mutta olen todella hyvä syömään niitä. Ja tehän tiedätte minun olleen baptistin. Enkä minä pidä pirskottelemisesta; minä todella pidän niiden kastamisesta, minä kaadan niille siirappia. Niinpä minulla oli siellä mukanani pieni puolen gallonan ämpäri siirappia pannukakkujani varten.

26   Ja tuo pikku kaveri… tehän tiedätte Kuinka karhut pitävät makeasta. Se oli avannut tuon siirappiämpärin ja se oli sen käsivarsilla ja se upotti pienen tassunsa sinne ja sitten nuoli sitä. Jospa minulla vain olisi ollut kamera mukanani, niin olisin halunnut näyttää teille tänä aamuna miltä se näytti. Ja siellä se oli, työntäen pientä tassuaan ämpäriin ja sitten nuollen sitä sillä tavalla. Ja minä huusin: “Painu pois sieltä”, eikä se kiinnittänyt mitään huomiota minuun, vaan jatkoi vain nuolemista sillä tavalla. Ja se tyhjensi tuon ämpärin.

27   Ja minä huusin sille, ja se kääntyi ympäri katsomaan minua, eikä se voinut avata silmiään, sen naama oli niin täynnä siirappia, tiedättehän. Sitä oli sen silmissä ja pienellä vatsalla, se oli niin täynnä siirappia kuin vain voi olla! Ja sitten jonkun ajan kuluttua se horjui sivummalle ja meni äitinsä luo. Ja ne veivät sen sinne pensaikkoon ja alkoivat nuolla sitä. Ne olivat peloissaan istuakseen ämpärin vieressä, mutta ne kyllä voivat nuolla sitä.

28   Ja minä sanoin: “Jos ei se olekin esikuva vanhasta hyvästä helluntailaiskokouksesta; jossa he tulevat niin täyteen hyvää, makeata, että heidän lähdettyään ulos, joku toinen nuolee sitä heistä.” Sellainen on todellinen yhdessäolokokous. Nyt me vain tulemme tällä tavalla, ja jokainen meistä työntää kätensä kyynärpäätä myöden Jumalan siunausten ämpäriin. Ja olen varma, että löydätte sitä sieltä herätyksestä, joka on juuri meneillään siellä Assemblies of Godin seurakunnassa. Herra siunatkoon teitä.

29   Sanoin eräänä päivänä Phoenixissa… Ja toivon ettei se kuulostanut loukkaavalta, mutta se on pieni pila koskien erästä saarnaajaa, joka oli noussut puhujanlavalle joka aamu kahdenkymmenen vuoden aikana ja saarnannut tarkalleen kaksikymmentä minuuttia, ja sitten hän teki jotakin, mitä he eivät voineet ymmärtää miksi niin oli, sillä eräänä aamuna hän saarnasi noin neljä tuntia. Ja diakonit kutsuivat hänet sinne taakse ja sanoivat: “Pastori, me todella rakastamme sinua. Meidän mielestämme sinun sanomasi ovat hienoja. Me diakonien johtokuntana olemme tarkanneet ja ajoittaneet sinua, ja se on ollut tarkalleen kaksikymmentä minuuttia, joka sunnuntaiaamu.” Ja he sanoivat: “Mutta tänä aamuna se oli neljä tuntia. Me emme voi ymmärtää sitä.”

30   Hän sanoi: “Minäpä kerron teille miksi, veljet. Joka aamu, kun alan saarnata, kun te kutsutte minut puhumaan, minä otan taskustani yhden näistä Life Savers -pastilleista ja panen sen kieleni alle. Ja kahdessakymmenessä minuutissa tuo pastilli on kulunut loppuun ja tiedän, että on tullut aika minun lopettaa.” Ja hän sanoi: “Mutta se virhe, jonka tein tänä aamuna oli, että panin kieleni alle napin.”

31   Carl Williams ja Jewel Rose, todellisia veljiäni ja ystäviäni, he menivät kaupungille tässä yhtenä päivänä ja ostivat suunnilleen näin suuren napin, ja antoivat sen minulle, mutta minulla ei ole sitä tänä aamuna. Niinpä, olemme kiitolliset ollessamme täällä.

32   Nyt, onko täällä ketään, joka tuntee tohtori Lee Vaylen? En usko…ehkä ei. Hän oli baptistisaarnaaja, jumaluusopin tohtori, ja hänellä on arvoasteensa. Hän oli alun alkaen keskikoulun opettaja ja hän on kovasti hieno, oppinut mies. Ja nuo minun ääninauhani Seitsemästä Seurakunnan Ajanjaksosta, minä lähetin ne hänelle, jotta hän panisi ne kieliopilliseen muotoon. Koska minun vanha Kentuckyn englantini ei oikein tunnu soveltuvan ihmisille, jotka lukevat kirjoja, ja niinpä hänen tuli panna se kieliopilliseen muotoon minua varten. Ja sitten tehtyään sen, hän lähetti sen takaisin minulle pari kertaa, lisälausuntoja varten. Joka, tuo kirja menee painoon nyt, noin kolmen tai neljän vuoden jälkeen.

33   Hän pyysi minulta, sanoen: “Voisinko kirjoittaa erään kirjan, vain lausuakseni omat ajatukseni?”

 Ja minä sanoin: “Kyllä se sopii, veli Lee.” Ja minä ajattelin…

34   Sitten hän sanoi: “Haluan sanoa jotakin. Sitä ei tulla myymään; vaan annetaan ilmaiseksi pois.”

 Sanoin: “Silloin olen varma, että se sopii.” Näettehän?

35   Ja niinpä noin kymmenen ihmistä otti huolen kustannuksista, joka maksoi heille noin tuhat viisisataa dollaria, luulisin, niin kuin olen ymmärtänyt, kymmenentuhannen kirjan painamisesta. Ja niinpä meillä on ne, se kaikki tuli painosta pari päivää sitten, ja me saimme niitä kaksi tai kolme eilen, ja Billy toi ne tänne. Ja he jakavat niitä ilmaiseksi. No niin, minä en ole koskaan lukenut sitä, en tiedä mitä hän sanoo, mutta… Tämä on uskon kautta. Mutta olen varma, että jos haluatte saada sellaisen, niin kirjoittakaa vain meille, ja se tullaan lähettämään teille, ilmaiseksi. Näettekö? Sen nimi on Kahdennenkymmenennen vuosisadan profeetta.

36   Ja sitten huomasin tämän valokuvan tässä kirjan alussa. Monilla teistä tietenkin on tämä valokuva ja olette nähneet Sen, se on kuva, joka otettiin Herran Enkelistä Houstonissa, Texasissa. Mutta he leikkasivat osan siitä pois.

37   Sitten näen täällä takaosassa. Kuinka monet täällä olevista ovat olleet jossakin kokouksissani, kohottakaapa kätenne? Käytännöllisesti katsoen kaikki teistä olette olleet. Te kuulette minun sanovan monta kertaa: “Tuo varjo on siellä jonkun yllä.” Nyt katsokaahan, jos te annatte jonkun lausunnon, eikä se ole totuus, silloin Jumalalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Te tiedätte, ettei Jumala ole minkäänlaisessa yhteydessä valheisiin, vaan Hän tukee vain sen, mikä on totta.

38   Kun Hän oli kohdannut Mooseksen siellä erämaassa, tuossa palavassa pensaassa, Tulipatsaana, ja tuonut ihmiset ulos, ne, jotka olivat seuranneet Moosesta matkalla… Hän tuli alas Siinain vuorelle, tuo sama Tulipatsas, ja vahvisti totuudeksi sen mitä Mooses oli sanonut.

39   No niin, Jumala tulee tekemään sen. Hän tekee aina sen. Niinpä tämän Valon tässä, tietenkin me yhdistämme Sen Jumalan kanssa, koska, sillä on sama luonne ja kaikki muu, mitä Hän teki ollessaan täällä maan päällä.

40   Sitten sen tapahtuessa, sanotaan: “Tämä henkilö tässä, näen, että olet varjostettu kuolemaan, siellä on tumma varjo.” Kuinka monet teistä ovat kuulleet sen sanottavan? Aivan äskettäin eräässä kokouksessa täällä, joku oli utelias ja halusi nähdä voisivatko he ottaa siitä valokuvaa, kun se oli sanottu. Siellä lähellä istui eräs nainen, ja tällä miehellä oli kamera. Ja minä sanoin: “Tämä nainen, joka istuu tässä, on rouva se-ja-se”, mitä se sitten olikin, ja minä sanoin: “Hänet on varjostettu kuolemaan, hänellä on syöpä.” Ja juuri silloin tämä mies nappasi kuvan, koska se oli niin lähellä. Ja siinä se oli, tuo huppu, musta kuoleman syöpä riippumassa tuon naisen yllä. Ja sitten Pyhä Henki puhui uudestaan…

41   Nyt, kun he panivat tämän tänne kirjaan, he olivat leikanneet sen pois, ja niinpä he panivat tämän tänne vain siihen asti kunnes he saavat toisen painoksen kirjasta. Ja se on syy miksi te näette tuon irtolehden siellä. Uskon, että se oli Parantamisen Ääni [Voice Of Healing] lehden paino, joka painoi tämän kirjan.

42   Ja se on nyt täysin ilmainen. Sen kustantajat ovat täällä kirjan takana, ne, jotka panivat tuhat viisisataa dollaria siihen, vain saadakseen sen yleisön luettavaksi. Niinpä se on ilmainen, ja se on sievä pikku kirjanen. Ja minä en tiedä mikä sen sisältö on, en ole koskaan lukenut sitä; Isä tietää sen.

43   Mutta katsokaahan, se on ehdoton Totuus. Se on mitä me odotamme näkevämme, Totuuden. Jeesus sanoi: “Te olette tietävä Totuuden, ja Totuus on päästävä teidät vapaaksi.” Ja Hän on tuo Totuus. Hän on, Jeesus, Jumalan Poika, on Sanan Totuus, koska Hän oli Sana tehtynä lihaksi. “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” Sitten, se teki Hänestä Totuuden, koska Sana on Totuus, ja Hän oli Totuus.

44   Nyt, kun me näemme Hänen palaavan näissä viimeisissä päivissä, tämä suuri Jumalan liike, joka liikkuu yli maailman kansojen, kooten ihmisiä Morsianta varten, se on Totuus.

45   Vuosia sitten he sanoivat: “Ei ole mitään sellaista asiaa kuin kielilläpuhumista. Se on hölynpölyä.” Mutta Jumala oli luvannut sen ja Hän todisti sen Totuudeksi.

46   Joku sanoi tänä aamuna, uskon, että se oli sisaremme siellä, joka toimii lasten kanssa niin paljon koskien heidän kastamistaan, hän sanoi: “Te voitte kuulla jonkun puhuvan kielillä. Mutta kuulla jonkun laulavan kielillä, se oli niin kaunista.”

47   Muistan ensimmäisen kokemukseni siitä Bedigar Tabernaakkelissa Ford Waynessa, Indianassa. Olin puhumassa siellä veli B.E. Redigarin kuoleman jälkeen ja pidin parantamiskokousta. Ja veli Bosworth oli ollut siellä ja Paul Rader. Monet teistä minun ikäisistäni vanhemmista miehistä muistatte Paul Raderin; hän oli baptisti ja samoin mekin, joten me olimme hyviä ystäviä. Ja niinpä olin puhumassa siellä ja aioin rukoilla sairaiden puolesta. Se oli outo asia tuolle miehelle, mutta eräs rouva toi sinne pienen raajarikkoisen pojan, ja hänen ollessaan ylittämässä puhujanlavaa, ilmaantui Herran näky ja kertoi kaiken, mikä oli vikana tuolla pikkumiehellä. Ja pyysin tuota tyttöä ojentamaan minulle tuon pienen pojan.

48   Nyt vain antaaksemme tuon sisaren todistuksen, että voisitte nähdä minkä ilon todellinen Jumalan armon ilmiö voi aikaansaada, kun se toimii Jumalan Sanan mukaisesti. Katsokaahan, se on Jumalan hetkeä varten antama lupaus.

49   No niin, Jumalan lupaus Nooalle ei voisi toimia meidän kohdallamme tänään. Eikä meillä voisi olla Mooseksen sanomaa. Mooseksella ei voinut olla Nooan sanomaa. Meillä on tämän hetken Sanoma. Meillä ei olisi voinut olla Lutherin sanomaa. Meillä ei olisi voinut olla Wesleyn sanomaa. Tämä on toinen aika. Jumala on jakanut Sanansa jokaiselle ajanjaksolle. Ja, kun tuo ajanjakso tulee, Hän lähettää sinne jonkun vahvistamaan tuon Sanan ja todistamaan Sen todeksi. Ja nyt me näemme joka kerta sen, mitä tapahtui Jeesuksen ollessa maan päällä. Hän sanoi: “Te rakennatte profeettojen haudat, ja teidän isänne panivat heidät sinne.”

50   No niin, minun sukuni on katolista, niin kuin tiedätte, ollen irlantilaisia. He puhuvat Pyhästä Patrickista ja katoliset vaativat häntä itselleen. Mutta hän oli aivan yhtä paljon katolinen kuin minäkin olen. He puhuvat Joan of Arcista. He polttivat tuon tytön paalussa, noitana, niin kuin me kaikki tiedämme, koska hän oli hengellinen ja näki näkyjä. Tietenkin he, parisataa vuotta myöhemmin, kaivoivat noiden pappien ruumiit ylös, ja suorittivat katumusharjoitusta ja heittivät heidät jokeen. Mutta se ei ole mitä siihen tarvitaan.

51   Aina he kadottavat sen. Ihmiset ylistävät aina Jumalaa siitä, mitä Hän on tehnyt, ja katsovat eteenpäin siihen mitä Hän tulee olemaan, ja jättävät huomioonottamatta sen, mitä Hän on tekemässä. Se on vain ihmisen luonne, eivätkä he ole muuttaneet luonnettaan.

52   Niinpä me näemme, että meidän Sanomamme tänään, se Sanoma, joka meillä on: “Tulkaa ulos Babylonista, ja olkaa vapaat, ja olkaa täytetyt Hengellä, lamppunne puhdistettuina ja kirkkaina, ja katsokaa ylös, meidän lunastuksemme on lähellä”, nämä asiat ovat vieraita monille ihmisille, jotka hengittävät, ja kutsuvat avuksi meidän suloisen Herramme Nimeä.

53   Mutta kuitenkaan kaiken sen keskellä, meillä ei ole mitään noita ihmisiä vastaan, noita kirkkokunnallisia ihmisiä vastaan. He ovat hienoja ihmisiä. He ovat kumppanejamme Evankeliumissa, koska Jeesus sanoi: “Ei kukaan voi tulla Minulle, ellei Minun Isäni häntä vedä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, he ovat tuleva.”

54   Niinpä, me olemme vastuussa Siementen kylvämisestä. Jotkut niistä putosivat tien sivuun, jotkut erilaisiin maaperiin, ja jotkut hyvään maahan ja tuottivat satakertaisesti. Niinpä me olemme vain Siemenen kylväjiä. Jumala on Se, joka ohjaa sen, mihin se putoaa. Ja nyt me rukoilemme, että ehkä tänä aamuna, siellä jokin pieni Siemen tipahtaisi jonnekin, niin että se voisi rohkaista jotakin.

55   Päättääkseni todistukseni, koskien tätä pikku naista, josta olin puhumassa. Tämä nainen toi tämän pienen pojan, joka oli noin kymmenen-, kaksitoistavuotias, eikä ehkä niinkään vanha, koska tämä nainen kantoi sitä. Ja hän ojensi hänet minulle. Ja juuri silloin, kun olin rukoilemassa tuon lapsen puolesta, hyppäsi hän pois käsivarsiltani ja juoksi alas puhujanlavalta, noin kolmentuhannen viidensadan tai neljäntuhannen ihmisen edessä. Se oli ensimmäinen asia minkä he näkivät tapahtuvan, ja tuo äiti, istuen eturivissä, hän vain pyörtyi ja kaatui eteenpäin. Ja eräs pieni amishi tyttö…

56   Oletteko tuttuja amishien kanssa? En tiedä onko teillä heitä täällä, heillä on pitkät hiukset ja he ovat hyvin suloisia ihmisiä ja hyvin puhtaita ja mukavan tyyppisiä. Tehän tiedätte kuinka kaikilla mennoniiteillä ja amisheilla ja niin edespäin, tilastoissamme ei ole yhtään nuorisorikollistapausta heidän keskuudessaan. Kutsukaa heitä naurettaviksi, jos haluatte, mutta heillä on jotakin, mitä meidän kodeistamme puuttuu. Tilastoissa ei ole yhtään tapausta nuorten väärin käyttäytymisestä, jotka tulevat heidän keskuudestaan. He vain kasvattavat lapsensa yhdellä tavalla ja sillä tavalla he ovat.

57   Ja tämä nuori nainen oli kuuluisa pianisti, kaunis nuori nainen, ja hänen pitkät, vaaleat hiuksensa olivat kiinnitetyt ylös. Hän oli amishi, eikä tiennyt mitään helluntailaisista, enkä silloin tiennyt minäkään. Mutta, kun hän katsoi lavalle ja näki tuon pienen pojan kävelevän sen ylitse, hän nosti kätensä ilmaan.

58   No niin, tiedän, että on fanaattisuutta ja toivon, etten minä ole siihen taipuvainen. Minä en ole valehtelija. Sitä en ole. Jos olen väärässä, en ole tahallisesti väärässä, vaan tietämättäni väärässä.

59   Mutta tuo tyttö nosti kätensä ilmaan, ja nuo hiukset putosivat hänen olkapäilleen, ja hän alkoi laulaa tuntemattomalla kielellä. Ja hän oli ollut soittamassa tuota laulua “Suuri Lääkäri nyt on lähellä, sympaattinen Jeesus.” Ja, kun hän hyppäsi ylös pianon äärestä… Tiedän, että tämä kuulostaa nyt hyvin oudolta. Mutta tämä tyttö, joka ei koskaan ollut tiennyt mitään kielilläpuhumisesta, lauloi tuntemattomalla kielellä, tuon laulun “Suuri Lääkäri nyt on lähellä, sympaattinen Jeesus.” Eikä tuo piano lakannut soittamasta tuota “Suuri Lääkäri nyt on lähellä, sympaattinen Jeesus.” No niin, he täyttivät alttarit, ja kaikkialla parvekkeelta lattialle, ihmiset kirkuivat! Tuo tyttö seisomassa siellä, kasvot kohotettuina tällä tavalla, puhuen vierasta kieltä; ja tuo piano, sen norsunluiset koskettimet yhä liikkuivat:

 Suuri Lääkäri nyt on lähellä,
Sympaattinen Jeesus,
Hän puhuu painuneille sydämille lohdun,
Ei toista Nimeä, vaan Jeesus!

60   Oi! “Silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut, mitä on varastossa meitä varten.” Tiedättekö mitä ajattelen? Miksi me hyväksyisimme korvikkeen, tai jotakin tehtyä uskomusta, kun taivaat ovat täynnä aitoa, Jumalan Voimaa, joka voi vapauttaa sielun, ja joka voi tehdä jotakin meille? Jumala siunatkoon teitä. No niin, olisi niin monia asioita.

61   Unohdin kertoa teille mistä saatte tämän kirjan. Se on Postilokero 325, Jeffersonvillen postitoimistossa. Ja, jos haluatte kirjoittaa, tulevat he lähettämään sen teille. Tai vierailkaa jossakin kokouksistamme, ja he tulevat jakelemaan niitä siellä.

62   Minä olen nyt hyvin kiitollinen tästä yhdessäolon ajasta. Ja tänä aamuna ajattelin pientä kertomustani, joka minulla on ollut tapana kertoa Kristittyjen Liikemiesten kokouksissa, koskien Sakkeusta. Monet teistä olette kuulleet minun kertovan siitä, kuinka tuo pikkumies ei uskonut erottamiseen, joka Herralla oli. Tietenkin, uskon, että meillä jokaisessa ajanjaksossa nähdään aito asia, ja sitten te näette jäljittelyjä. Ja meidän täytyy vain hyväksyä se tosiasiana. Mutta hyvät, vakaat ajattelijat ja kirjoituksenmukaiset miehet, he ymmärtävät.

63   Kun rouva Aimee Semple McPherson oli täällä maan päällä, palvelustehtävässään, niin he sanovat, että lähes jokainen naissaarnaaja käytti noita siipien kaltaisia, tiedättehän, tuota viittaa sillä tavalla, ja kantoi Raamattua samoin.

64   Katsokaa vain kuinka monia Billy Grahameita maassa on tänään. Mutta tiedättekö. Billy Graham ei voisi koskaan ottaa teidän paikkaanne. Minä en voisi ottaa Billyn paikkaa, eikä hän voisi ottaa minun paikkaani. Minä en voi ottaa teidän, ettekä te voi ottaa minun paikkaani. Te olette yksilö, Jumalassa. Jumala teki teidät sellaisiksi kuin olette, jotakin tarkoitusta varten. Jos me vain voisimme löytää omat paikkamme, ja sitten pysyä siinä. Jos me yritämme tehdä jotakin erilaista, niin silloin me olemme jonkun muun alueella.

65   Ottakaamme, vaikka Billy Graham kirkkokunnallisessa maailmassa tänään. Voisimme verrata häntä siellä vaikkapa jalkapallon pelaajaan, hänellä on pallo.

66   Nyt, jos te yritätte ottaa pallon pois omalta mieheltänne, silloin te vain saatte oman joukkueenne sekaisin. Puolustakaa omaa miestänne. Jatkakaa hänen suojaamistaan, pitäkää muut etäällä, niin että hänellä on tilaisuus maalin tekemiseen. Ja me saavutamme maalin jonkun ajan kuluttua, kun Jeesus tulee, ja silloin se tulee olemaan kaikki ohitse. Herra siunatkoon teitä.

67   No niin, kerroin tästä miehestä, Sakkeuksesta. Ja kuinka hän oli siellä puussa, tiedättehän, kätkeytyneenä lehvistöön. Ja kuinka hän sitten tuli alas puusta ja meni kotiin Jeesuksen kanssa. Ja sanoin: “Hänestä tuli Täyden Evankeliumin Liikemiesten osaston jäsen.” Niinpä, jos täällä tänä aamuna on joku Sakkeus, niin toivon, että otatte varteen neuvosta, ja tulette Täyden Evankeliumin Liikemiesten jäseneksi. Te sanotte: “Täyden Evankeliuminko?” Kyllä vaan.

68   Se on ainoa asia jota Jeesus olisi saarnannut. Se olisi ollut täysi Evankeliumi. Se on totta, eikö olekin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Varmasti, sillä Hän oli täysi Evankeliumi. Eikä Hän voisi kieltää itseänsä.

69   Mutta minulla on nyt muutamia raamatunpaikkoja kirjoitettuna tänne, aivan tavallista pientä aihetta varten, joka ei tule ottamaan minulta kuin muutaman minuutin, jos jaksatte kärsiä minua. Ja ennen kuin teemme tämän… Nyt, tässä pienessä yhteen tulossamme, kun on puhuttu karhun käpälästä siirappiämpärissä ja niin edelleen, tutustuaksemme toisiimme, mutta pyyhkäiskäämme se nyt kaikki sivulle, ja menkäämme sisälle Sanan syvällisempään osaan.

70   Kumartakaamme nyt päämme, lähestyessämme Sitä. Koska meillä ei ole mitään oikeutta lähestyä Sanaa, puhumatta ensin Sen Tekijälle.

71   Päämme kumarrettuina ja silmämme suljettuina, ja luotan siihen, että myös sydämemme ovat kumarretut päidemme mukana. Kohottaessani nyt katseeni kuulijakunnan ylitse, olisiko täällä joitakin, jotka kohottamalla kätensä sanoisivat: “Veli Branham, muista minua rukouksessa. Minulla on tarve tänään?” Jumala siunatkoon teitä. Jumala siunatkoon teitä. Hän näkee teidän kätenne. Hän tietää mitä teidän kätenne alla, teidän sydämessänne on. Suokoon Hän sen, on minun rukoukseni.

72   Rakas Jumala, me olemme kiitolliset tästä rakennuksesta, jossa me, Sinun nöyrät lapsesi voimme kokoontua yhteen tämän katon alla täällä, ja puhua ja seurustella keskenämme, vain ollaksemme omat itsemme, luovuttaessamme itsemme Kristukselle, kaipauksenamme tulla enemmän Hänen kaltaisekseen. Täällä lähellä istuu saarnaaja veljiä, Herra, miehiä, jotka ovat kykenevämpiä seisomaan täällä ja puhumaan tämän Sanan kuin minä, Sinun arvoton palvelijasi, mutta se on langennut minun osakseni. Ja Isä, rukoilen, että jos tänään aion sanoa jotakin, mikä ei ole aivan Jumalan tahdon mukaisesti, että Sinä sulkisit suuni, ennen kuin sanon sen; niin kuin Sinä suljit leijonien suut yhtenä päivänä, niin etteivät ne vaivaisi Danielia.

73   Ja Isä, me pyydämme Sinua nyt muistamaan joka ainoaa, jokaista sanapalvelijaa. Ja tämä herätys, joka on meneillään täällä kaupungissa, Herra, Assemblies of Godin seurakunnassa, minä rukoilen, Rakas Jumala, että Sinä lähettäisit sinne sellaisen herätyksen, että Jumalan Voima saisi koko tämän kaupungin liikkeelle, niin että kaikki nämä kapakat tyhjenisivät, ja kaduilla harhailevat lapset tulisivat tuoduiksi Jumalan Valtaistuimen luo, täyttyäkseen Hänen hyvyydellään ja Hänen Hengellään. Suo se, Taivaallinen Isä.

74   Ja me rukoilemme, että jos siellä tänään on joku mies, nainen, poika tai tyttö, joka on tänä aamuna tuotu tähän kokoukseen suojaan lumelta, että suuri Pyhä Henki vierailisi heidän sydämissään ja puhuisi heille salaperäisellä tavalla. Ehkä siellä on joku, joka on harhaillut pois, joku, joka kerran kestitsi Sinua, Herra, mutta nyt on mennyt pois; tuo heidät takaisin, Herra, tänä aamuna.

75   Ja me rukoilemme tämän osaston puolesta, veli Earlen ja hänen vaimonsa puolesta, ja muiden puolesta. Suo se, Herra.

76   Murra nyt meille Elämän Leipää, kun me käännämme auki Sanan sivut, koska me tiedämme, että Raamattu ei ole yksityisestä tulkinnasta. Jumala ei tarvitse meitä tulkitsemaan Sanaansa, Hän on oma tulkkinsa. Hän sanoi yhtenä päivänä: “Olkoon siellä valo”, ja siellä oli valo. Hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi”, ja neitsyt tuli raskaaksi.

 “Ja viimeisissä päivissä Minä tulen vuodattamaan Hengestäni kaiken lihan päälle,” eikä ole väliä mitä maailma sanoo, Hän teki sen. Hän ei tarvitse mitään tulkkia. Hän tulkitsee itse omat Sanansa, pannen Sen elämään ja vahvistaen Sen olevan niin. Tule sydämiimme, Herra Jeesus, ja tulkitse meille tänään ne asiat, joista meillä on tarve. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä Aamen.

77   Nyt Raamatussa, jos haluatte ottaa sen esiin. Uskon etten ole koskaan yrittänyt puhua mitään sanomaa, ensin lukematta Sanaa. Koska minun sanani tulevat pettämään, minä olen mies. Mutta Hänen Sanansa eivät voi pettää, Hän on Jumala. Niinpä, menkäämme nyt Raamattuihimme pientä tekstiä varten, ja sitten tulemme lähtemään täältä noin kolmen- tai neljänkymmenen minuutin kuluttua, jos se on Herran tahto.

78   Me haluamme nyt mennä kolmanteen lukuun Ilmestyskirjassa, ja aloittaa 14. jakeesta. Ja me haluamme lukea osan, joka on Sanoma Laodikean Seurakunnan Ajanjaksolle. Ja oletan, että melkein kaikki Hengellä täytetyt ihmiset ja Raamatun lukijat uskovat ja voivat sanoa aamen sille, että me olemme Laodikean seurakunta Ajanjaksossa, koska se on viimeinen ajanjakso. Kuunnelkaa Sanomaa seurakunnan tilasta, jossa se on tässä ajassa.

Ja Laodikealaisten seurakunnan enkelille kirjoita: Nämä asiat sanoo Aamen, uskollinen ja totuudellinen todistaja, Jumalan luomisen alku;

Minä tiedän sinun tekosi, että sinä et ole kylmä etkä kuuma: Tahtoisin sinun olevan kylmä tai kuuma.

Niinpä sitten koska sinä olet haalea, ja etkä kylmä tai kuuma, minä tulen oksentamaan sinut ulos suustani.

Koska sinä sanot: Minä olen rikas, ja lisääntynyt tavaroissa, eikä ole tarvetta mistään; ja etkä tiedä, että sinä olet viheliäinen, ja kurja, ja köyhä, ja sokea, ja alaston:

Minä neuvon sinua ostamaan minulta tulessa koeteltua kultaa, että voisit olla rikas, ja valkoiset vaatteet, että voisit olla vaatetettu, ja, että alastomuutesi häpeä ei näkyisi, ja voitele silmäsi silmävoiteella, että voisit nähdä.

Niin montaa kuin minä rakastan, minä nuhtelen ja kuritan: ole sen tähden innokas, ja tee parannus.

Katso, minä seison ovella, ja kolkutan: jos joku kuulee minun ääneni, ja avaa oven, minä olen tuleva sisälle hänen tykönsä, ja tulen aterioitsemaan hänen. kanssaan, ja hän minun kanssani.

Hänelle, joka voittaa tulen suomaan istua kanssani valtaistuimessani, niin kuin minä myös voitin, ja olen istunut alas Isäni kanssa hänen valtaistuimessansa.

Hän jolla on korva, kuulkoon hän mitä Henki sanoo seurakunnille.

79   Herra siunatkoon tämän Sanan lukemisen. Haluan nyt muutamaksi hetkeksi ottaa pienen tekstin ja kutsua sitä, Sisäpuolella olevat ovet. Se on kolme sanaa, Sisäpuolella olevat ovet.

80   Te saatatte nyt sanoa minulle: “Veli, täällä on mahdollisesti sata ihmistä, joten etkö usko, että se on jotenkin vähäinen teksti, kun edessäsi on sata sielua?”

81   No niin, se voi olla totta, teksti on vähäinen. Mutta, sillä ei ole merkitystä miten suuri teksti on, vaan kysymys on siitä, mitä se on. Kysymys on siitä, mitä tuo teksti sanoo, se on millä on merkitystä.

82   Kuten, uskon sen olleen jokin aika sitten, Louisvillessä, Kentuckyssa, kun eräs pieni poika kiipesi vintille, ja kopeloi siellä vanhoja arkkuja ja löysi erään vanhan aikaisen postimerkin. Ja ensimmäiseksi hänen mieleensä tuli, että hän voisi, sillä saada jäätelötuutin. Siellä alempana kadulla oli eräs keräilijä, joten hän lähti hänen luokseen niin lujaa kuin voi. Ja hän sanoi: “Mitä sinä haluat antaa minulle tästä postimerkistä?”

83   Tuo keräilijä katsoi sitä, ja se oli jotenkin haalistunut. Hän sanoi: “Minä annan sinulle siitä dollarin.”

84   Pojat, se oli nopeasti myyty. Hän olisi voinut antaa sen mennä neljänneksestä, ja vielä olla onnellinen saadessaan jäätelön, mutta se myytiin dollarilla. Tuo keräilijä myi sen viidelläsadalla dollarilla. Ja myöhemmin, en tiedä tarkalleen miten korkealle se meni, mutta se meni satoihin dollareihin. Katsokaahan, tuo pieni paperin pala ei ollut kovinkaan paljoa, se oli vain paperinpala, jota ette edes nostaisi ylös lattialta. Mutta tuolla paperilla ei ollut merkitystä, vaan kysymys oli siitä mitä tuolla paperilla oli.

85   Ja sillä tavalla se on Jumalan Sanan lukemisen kanssa. Se ei ole vain paperi, kysymys ei ole paperin arvosta, tai paperin koosta, vaan siitä mitä tuolle paperille on kirjoitettu. Ja yksi sana olisi tarpeeksi pelastamaan maailman, jos se vastaanotettaisiin sillä tavalla.

86   Jokin aika sitten luin erään kertomuksen… Uskon, että yksi suurimmista presidenteistä, mitä tällä kansakunnalla koskaan on ollut, oli Lincoln. Ei siksi, että hän tuli Kentuckysta, vaan koska hän oli suuri mies. Häneltä oli riistetty mahdollisuus koulutukseen, mutta kuitenkin hänellä oli sydämessään jotakin, jokin tarkoitus.

87   Pidän miehestä, jolla on näky. Pidän ihmisistä, joilla on jotakin, minkä puolesta he taistelevat, jotka eivät vain makaa paikallaan ja sano: “Hyvä on, mitä sitten tuleekin, ei, sillä ole väliä.” Oh, tehkää jotakin sen puolesta! Eikä Lincoln koskaan antanut puutteellisen koulutuksensa seistä sen tiellä; hänellä oli jotakin tehtävänään. Uskon, että jokaisen kristityn tulisi olla sillä tavalla, löytäkää tarkoituksenne, ja menkää sitten ja tehkää se.

88   Jokainen jäsen tässä Liikemiesten osastossa, älkää vain sanoko: “No niin, meillä on aamiainen kerran kuussa”, sitä se ei ole, tai, “joka lauantai”. Omatkaa elämän tarkoitus, jotakin mitä te tulette tekemään. Tehkäämme se. Jumala on asettanut teidät tänne; tehkää jotakin sen kanssa, jokainen jäsen, jokaisessa seurakunnassa. Täällä kaupungissa on herätys. Tuo herätys on siellä tarkoitusta varten. Ottakaamme jotakin irti siitä. Tehkäämme jotakin sen kanssa.

89   Herra Lincolnin aikana, siellä oli sodassa eräs nuori mies, joka oli alusta alkaen pelkuri. Ja ollessaan suorittamassa palvelusta, hän lähti pois palveluspaikaltansa; ja oikeus päätti häntä vastaan ja hänet tultaisiin ampumaan. Ja oh, se oli hirvittävää. Ja eräs nuorimies, joka rakasti häntä, meni herra Lincolnin luo saadakseen hänelle armahduksen. Hän oli tuohon aikaan presidenttinä täällä Yhdysvalloissa, joten hän meni hänen luokseen, saadakseen armahduksen.

90   Ja pitkä, ja parrakas, tyypillinen eteläläinen, laiha, herra Lincoln oli juuri laskeutumassa alas vaunuistaan, kun hän sanoi hänelle: “Herra Lincoln, siellä on eräs poika, joka tullaan ampumaan kahden päivän kuluttua, koska hän lähti pakoon taistelun aikana.” Ja hän sanoi: “Herra Lincoln, tuo poika ei ole mikään paha poika. Mutta, kun kaikki nuo musketit tulittivat, ja ihmisiä kuoli, hän tuli hermostuneeksi. Ja hän oli niin hermostunut, että vain nosti ylös kätensä ja alkoi huutaa.” Ja hän sanoi: “Olen tuntenut tuon pojan. Ja herra Lincoln, vain teidän nimenne tällä paperinpalalla voi säästää hänen elämänsä. Ettekö tahtoisi tehdä sitä?”

91   Tietenkin tämä kristitty herrasmies nopeasti allekirjoitti tuon paperin: “Olen armahtanut sen-ja-sen.” Ja alle hän kirjoitti nimensä: “Abraham Lincoln, Yhdysvaltain presidentti.”

92   Ja takaisin tuo sanansaattaja meni niin lujaa kuin voi. Ja hän juoksi sinne selliin ja sanoi: “Sinä olet vapaa! Sinä olet vapaa! Tässä on herra Lincolnin allekirjoitus siitä. Sinä olet vapaa!”

93   Hän sanoi: “Miksi sinä tulet pilkkaamaan minua, tietäen, että olen huomenna kuoleva?” Hän sanoi: “Vie se pois täältä, sinä vain teet minusta pilaa.” Eikä hän halunnut vastaanottaa sitä. Hän sanoi: “Ei, minä en halua sitä. Jos se olisi presidentiltä, olisi siinä vaakuna ja se olisi hänen omalla paperillaan.”

 Hän sanoi: “Mutta se on hänen allekirjoituksensa!”

94   Hän sanoi: “Kuinka voisin tietää, että se on hänen allekirjoituksensa? Sinä vain teet pilaa minusta. Sinä vain yrität saada minusta tuntumaan hyvältä.” Ja hän vain alkoi huutaa, ja käänsi selkänsä. Ja tuo poika ammuttiin seuraavana aamuna.

95   Ja, vaikka presidentin nimi olikin paperilla, että hän oli armahtanut hänet, niin mitä sitten tapahtui tuon pojan kuoleman jälkeen? Asia käsiteltiin valtion oikeudessa. Ja tässä on korkeimman oikeuden päätös, joka on viimeinen sana. Joskus me emme pidä heidän päätöksistään, mutta meidän täytyy tyytyä niihin joka tapauksessa, ja toimia sen mukaan, koska se on lopullista. Ja nyt tässä päätöksessä sanottiin: “Armahdus ei ole armahdus, ellei sitä ole vastaanotettu armahduksena.”

96   Ja sillä tavalla Jumalan Sana on. Se on armahdus, jos se on vastaanotettu armahduksena. Se on Jumalan Sana, se on Jumalan Voima, niille, jotka tahtovat uskoa Sen ja vastaanottaa Sen.

97   Huolimatta siitä, kuinka te katsotte sitä ja sanotte: “Oh, se on niin sekaisin, on ollut niin miljoonia käännöksiä ja kaikkea muuta sellaista.” Se saattaa olla sillä tavalla joillekin.

98   Mutta minulle, se on yhä Jumalan Sana: “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iäti.” Hän on velvollisuuden sitoma pysymään tuon Sanan mukaan.

99   Hänen täytyy nyt tuomita seurakunta jonakin päivänä. Ja, jos Hän tuomitsee sen katolisella kirkolla, niin kuin he sanovat, että Hän tulee tekemään, silloin millä katolisista kirkoista Hän tulee tekemään sen? Ne eroavat toisistansa. Jos Hän tuomitsee sen metodisteilla, te baptistit olette mennyttä. Jos Hän tuomitsee sen helluntailaisilla, silloin kaikki muut teistä olette mennyttä.

100   Mutta Hän ei tule tuomitsemaan sitä jollakin kirkolla. Raamattu sanoo: “Hän tulee tuomitsemaan maailman Jeesuksella Kristuksella, ja Kristus on Sana.” Niinpä te näette, ettei meillä ole mitään puolustusta, se on Jumalan Sana, jolla Hän on tuomitseva meidät. Eikä ole väliä kuinka pienestä Sanasta on kysymys, yksikin sana on merkityksellinen Tässä, sanotaan Ilmestyskirja 22:18.

101   Ensimmäiseksi, aloitan 1. Mooseksen kirjasta. Jumala antoi ihmissuvulle Sanansa, suojaamaan heidät kuolemalta, synniltä, murheelta, tai miltä tahansa onnettomuudelta. Se oli Hänen Sanansa ketju. “Sinun ei tule koskettaa tähän määrättyyn puuhun, sillä päivänä jona siitä syötte, sinä päivänä te kuolette.” Ja ketju on parhaimmillaan niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Ja meidän sielumme riippuvat helvetin yllä, pitäen kiinni tästä ketjusta; katkaiskaa siitä yksi Sanan-lenkki, niin se on kaikki mitä teidän täytyy tehdä. Eeva ei rikkonut kokonaista lausetta, hän rikkoi vain yhden Sanan, Saatanan mukaan. Se oli Kirjan alussa.

102   Keskellä Kirjaa tuli Jeesus ja sanoi: “Ihminen ei elä ainoastaan leivän mukaan, vaan jokaisen Sanan mukaan.” Ei osasta siitä, yhdestä sieltä ja toisesta täältä, vaan “jokaisen Sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta.”

103   Kun Hän oli kuollut, ylösnoussut, ja mennyt taivaaseen, ja palannut takaisin ja antanut Johannekselle… Niin kuin Hän sanoi siellä ylösnousemuksensa jälkeen, kun he kysyivät Häneltä: “Mitä tulee tapahtumaan tälle miehelle?”

104   Jeesus sanoi: “Mitä se teille kuuluu, jos hän viipyy kunnes Minä tulen?” Tietäen ettei hänen elämänsä, vaan palvelustehtävänsä tulisi jatkumaan. Ja Hän nosti hänet taivaaseen Ilmestyskirjan 4. luvussa, ja näytti hänelle kaikki asiat joiden tuli tapahtua, jopa tämänpäiväisen tekstimme, jossa me nyt elämme.

105   Sitten 22. luvun, viimeisen luvun, 18. jakeessa Hän sanoo: “Kuka tahansa ottaa yhden Sanan pois tästä Kirjasta, tai lisää yhden sanan Siihen, hänen osansa tullaan ottamaan pois Elämän Kirjasta.” Näettekö? Niinpä me uskomme, että ihminen elää jokaisen Jumalan Sanan mukaan. Minä uskon sen ja tiedän, että se on totta. Kuinka pieni tahansa, sillä ei ole merkitystä, tarvitaan vain yksi sana tekemään se.

106   Ajattelen sitä kuinka vähäinen tai merkityksetön se saattaa olla, kun näen monia kanadalaisia ystäviäni istumassa täällä. Muistan olleeni Kanadassa, kun kuningas George… Hän, jonka puolesta minulla oli etuoikeus mennä rukoilemaan, kun hän parantui tuosta multippeliskleroosista; hän kärsi tuona päivänä skleroosiksesta, ja hänellä oli myöskin vatsahaava; niin kuin monet teistä kanadalaisista, ja myös amerikkalaisista, tiedätte. Mutta ollessaan siellä matkalla, istuen tuossa ajoneuvossa, hän oli kuningas. Hän käyttäytyi kuin kuningas. Hänen kaunis kuningattarensa istui hänen rinnallaan, sinisessä leningissään, hänen tullessaan katua alas.

107   Ja eräs ystäväni ja minä, me seisoimme siellä yhdessä. Ja noiden vaunujen kulkiessa ohitse, hän käänsi päänsä ja alkoi itkeä. Laskin käteni hänen olalleen ja sanoin: “Mikä on vikana?”

108   Hän sanoi: “Veli Branham, siellä menee minun kuninkaani ja hänen kuningattarensa.” No niin, saatoin arvostaa sitä.

109   Sitten ajattelin: “Jos kuninkaan ohikulkeminen, joka on Englannin hallituksen pää, voi saada kanadalaisen kääntämään päänsä ja itkemään, niin mitä se tuleekaan olemaan, kun me näemme oman Kuninkaamme?” Ja ajatella sitä kuinka meidän oma osamme on olla Kuningatar.

110   Silloin lapset kaikista kouluista olivat siellä ulkona, ja heille oli annettu pieni brittiläinen lippu. Kanadan lippua kutsutaan joksikin muuksi. Veli Fred, miksi Kanadan lippua kutsutaan? [Veli Fred Sothmann sanoo: “Union Jack.”] Union Jack. Mutta he antoivat heille pienen brittien lipun, jota heiluttaa. Ja kuninkaan kulkiessa ohitse, seisoivat kaikki nämä pienet kaverit heiluttamassa lippujaan, ja huutaen kuninkaalle. Ja siellä oli soittokunnat soittamassa God Save The King, kun ne marssivat kaupungin lävitse.

111   Oh, jospa vain voisitte saada kuvan siitä, mitä se tulee olemaan siellä, tuossa ylösnousemuksessa!

112   Ja näille lapsille oli annettu ohjeet palata takaisin kouluun niin pian kuin paraati olisi ohitse. Ja, kun he olivat palanneet takaisin, puuttui yhdestä koulusta eräs pieni tyttö. Ja he menivät kaikkialle, ylös ja alas katuja, etsien häntä. Ja lopulta he löysivät erään puhelinpylvään takaa hyvin pienen, kääpiökasvuisen tytön, joka siellä itki sydämensä pohjasta.

113   Sitten tuo opettaja nosti hänet ylös, kysyen: “Mikä on vikana? Etkö sinä nähnyt kuningasta?”

 Hän sanoi: “Kyllä minä näin kuninkaan.”

Hän kysyi: “Etkö sinä heiluttanut lippuasi?”

Hän sanoi: “Kyllä minä heilutin lippuani.”

Opettaja sanoi: “Hyvä on, mutta miksi sinä sitten itket?”

114   Hän sanoi: “Katsohan, opettaja, minä olen niin pieni, ja muut suuremmat seisoivat edessäni. Ja minä heilutin lippuani, mutta hän ei nähnyt sitä.” Ja se saattoi tuon tytön hyvin levottomaksi.

 No niin, saattaa olla, ettei kuningas George nähnyt tuota pientä tyttöä. Hän ei ehkä nähnyt hänen isänmaallista sydäntään, ja sitä mitä hän tunsi häntä kohtaan, koska hän oli liian lyhyt.

115   Mutta niin ei ole meidän Kuninkaamme kanssa! Oi, Hän näkee vähäisimmänkin asian mitä me teemme. Ja Hän tietää kaikki asiat ja ajatukset joita sydämissämme on, ja mitä tahansa me teemme, kuinka vähäistä se onkin. Ja kuinka me sitten palvelemme Häntä? Palvelemalla toinen toistamme. Jos minä en rakasta teitä, niin kuinka voisin rakastaa Häntä? Näettekö? “Niin paljon kuin te olette tehneet näille Minun pienimmilleni, sen te olette tehneet Minulle.”

116   Kysymys on noista pienistä asioista, joita me joskus jätämme tekemättä, ne ovat ne, jotka rikkovat koko ketjun, näettehän, ja antaa meidän mennä vapaasti, vain olla kirkkokunnallismielinen, ja unohtaa nämä pienet asiat, jotka todella ovat ehdottoman välttämättömiä. Kaikki, jokainen Jumalan Sana, on ehdottomasti välttämätön. Yhtään Siitä ei voida jättää pois. Meidän täytyy ottaa Siitä jokainen Sana, aivan sillä tavalla kuin se oli kirjoitettu.

117   “Minä seison ovella ja kolkutan”, sanoi Jeesus tässä Laodikean Ajanjaksossa. Huomasitteko, että se oli ainoa seurakunnan ajanjakso, jossa Hänet oli pantu ulos Seurakunnastansa? Kaikissa muissa seurakunnan ajanjaksoissa Hän oli seurakunnan sisällä. Kautta luterilaisten ja metodistien ja niin edespäin, Hän oli seurakunnan sisäpuolella. Mutta täällä Hän on ulkopuolella, meidän uskontunnustuksemme ja muut asiamme ovat ajaneet Hänet ulos seurakunnasta. Mutta Hän seisoo siellä ulkopuolella, yhä kolkuttaen: “Joka kuulee ja avaa oven, hänen luoksensa Minä tulen, aterioidakseni heidän kanssaan. Hänelle Minä annan silmävoidetta ja valkoiset vaatteet; ja annan hänelle Taivaan rikkaudet; hänelle, joka kuulee Minun kolkutukseni.”

118   Ajattelin voivani muistaa tuon taiteilijan nimen, joka maalasi tuon kuvan ovesta, jonka ulkopuolella Hän oli. Tiedättekö, kaikkien suurten maalausten täytyy ensin käydä arvostelijoiden hallin lävitse, ennen kuin sitä voidaan ripustaa Kuuluisuuksien Halliin. Tuo alkuperäinen maalaus maksaisi nyt miljoonia dollareita.

119   Mutta katsokaahan, se on kuten Seurakunta, jonka täytyy kulkea arvostelijoiden hallin lävitse. Me käymme sen lävitse. Teitä tullaan kutsumaan “pyhiksi kieriskelijöiksi”, ja kaikeksi muuksi. Mutta, jos vain voitte säilyttää asemanne Kristuksessa, silloin jonakin päivänä, Hän tulee viemään meidät Kuuluisuuksien Halliin. Mutta ensin meidän on kestettävä arvostelu. Se on missä meidän vähäisyytemme tulee näkyviin. “Hän, joka ei kestä kuritusta, on avioton lapsi, eikä Jumalan lapsi.” Ei väliä, kuinka paljon hän liittyy seurakuntaan, tai mitä hän on tehnyt, jos hän ei kestä kuritusta, on hän yhä avioton, eikä mikään todellinen Jumalan lapsi. Todellinen, aito Jumalan lapsi ei välitä, mitä maailma sanoo. Kaikki muu on toisarvoista, hänen mielensä on Kristuksessa, ja se selvittää sen. Mitä tahansa Kristus käskee tehdä, hän tulee tekemään sen. Minne tahansa Karitsa menee, he ovat Hänen kanssaan. Ja silloin te näette Hänen ilmestymisensä, Hänen läsnäolonsa, ja mitä Hän tekee. Hän on aina Morsiamensa kanssa. Hän kosiskelee Morsianta, ja jonakin päivänä tulee olemaan Hääateria.

120   Nyt joka tapauksessa, siellä oli kokoontunut joukko arvostelijoita tämän taiteilijan ympärille. Enkä voi nyt muistaa hänen nimeään. Mieleeni tulee Michelangelo, mutta hän oli tuon Mooseksen patsaan kuvanveistäjä. Mutta eräs arvostelija sanoi tälle taiteilijalle: “Sinun maalauksesi on erittäin hieno, eikä minulla ole mitään mitä voisin sanoa sitä vastaan.” Hän sanoi: “Koska Hänellä on lyhty kädessään, osoittaa se, että Hän myös tulee yön pimeimpänä hetkenä. Sitten Hän seisoo korva ovea vasten, ollakseen varma, että kuulee vaimeimmankin kutsun. Hänellä on korva ovea vasten, ja Hän kolkuttaa ovelle. Mutta on yksi asia, jonka olet unohtanut maalauksestasi.”

121   Ja tämä taiteilija, joka oli käyttänyt koko elämänsä sen maalaamiseen, sanoi: “Mikä se on mitä olen unohtanut, herra?”

122   Hän sanoi: “Ei väliä, kuinka paljon Hän kolkuttaa, sinä unohdit panna siihen säpin. Ovessa ei ole kädensijaa.” Jos huomioitte tuon oven, ei siinä ole kädensijaa.

123   “Oi”, sanoi tämä taiteilija, “minä maalasin sen sillä tavalla. Katsohan, herra, kädensija on sisäpuolella. Sinä olet se, joka avaat oven.”

124   Oh, miksi joku kolkuttaisi jonkun ovelle? Hän yrittää päästä sisälle. Hänellä ehkä on jotakin, mitä hän haluaisi sanoa teille, tai jotakin mistä keskustella kanssanne. Hänellä on teille sanoma. Se on syy, miksi ihmiset kolkuttavat toistensa ovelle. Heillä on jokin syy tehdä se. Sitä ei voi tapahtua ilman jotakin syytä. Te ette menisi jonkun toisen taloon, ellei teillä ole jotakin syytä mennä; jos ei mitään muuta, niin te menette vierailulle, viette hänelle sanoman, tai jotakin sellaista. On jokin syy miehen mennä kolkuttamaan toisen miehen ovelle.

125   Ja missä tahansa on kysymys, siellä täytyy olla myös vastaus. Ei voisi olla kysymystä ilman vastausta. Niinpä se on mitä me etsimme Raamatusta, Raamatussa on vastaus tämän päivän kysymyksiin. Ja Kristus on tuo Vastaus.

126   Monet tärkeät ihmiset ovat kolkutelleet oville elämänsä aikana, ja moni on kolkuttanut menneinä aikoina; ja, jos aikaa jatkuu, tulevat vielä monet tärkeät ihmiset mahdollisesti kolkuttamaan.

127   Nyt, jos joku kolkuttaisi teidän ovellenne, niin ensimmäinen asia, jonka te tekisitte, jos vain voisitte, olisi katsoa verhon raosta kuka siellä on.

128   Jos te olette kiireinen, niin kuin me tänään väitämme olevamme: “On liian kiire mennäksemme kirkkoon; ja tiedätkö, minun kirkkoni ei usko tuonkaltaiseen asiaan.” Katsokaahan, me olemme joskus vähän poissa Sanan linjasta.

129   Mutta te vedätte vähän verhoa sivuun, nähdäksenne kuka siellä seisoo, ja jos se on joku tärkeä henkilö, te nopeasti juoksette ovelle.

130   Menkäämme nyt ajassa taaksepäin hieman, ja ottakaamme joitakin ihmisiä, jotka siellä kolkuttivat. Ajatelkaamme Egyptin faaraota, monia satoja vuosia sitten. Mitä, jos faarao, Egyptin kuningas, olisi tullut jonkun talonpojan asunnolle? Ja tällä maalaisella olisi ollut jotakin erimielisyyttä faaraon kanssa, eikä uskoisi hänen politiikkaansa. Mutta tässä seisoisi faarao jonkun muurarin ovella, tai mudantonkijan, niin kuin me heitä kutsuisimme Egyptissä. Ja hän raottaa hieman verhoa, ja siellä seisoo mahtava faarao ovella. Ja hän on kolkuttamassa; hymy kasvoillaan. Varmasti tuo talonpoika avaisi oven ja sanoisi: “Käy sisään, suuri faarao, voikoon nöyrä palvelijasi löytää armon sinun silmissäsi. Jos seinieni sisällä, vaan on jotakin, minä olen sinun orjasi, faarao. Sinä olet kunnioittanut minua enemmän kuin veljiäni. Sinä olet tullut minun talooni, ja minä olen köyhä mies. Sinä vierailet vain kuningasten, ylhäisten ja tärkeiden henkilöiden luona. Minä en ole mikään tärkeä, mutta nyt sinä olet kunnioittanut minua vierailullasi, faarao. Mitä sinun nöyrä palvelijasi voisi tehdä?” Eikä väliä mitä faarao pyytäisi, vaikka hänen elämäänsä, hän antaisi sen. Varmasti. Se olisi kunnia.

131   Tai sanokaamme esimerkiksi, Adolf Hitler aikanaan, kun hän oli Saksan johtaja. Mitä, jos hän olisi mennyt jonkun sotamiehen taloon? Tuo pieni natsisotilaiden joukko ympärillään, tiedättehän, ja sitten joku kolkuttaisi ovelle. Ja tämä sotilas sanoisi: “Aah, minusta ei tunnu oikein hyvältä tänä aamuna. Vaimo, mene ja käske heidän poistua.”

132   Ja tämä menee ovelle, vetää verhoa sivuun ja sanoo: “Mieheni! Mieheni, hyppää ylös nopeasti!”

“Mikä hätänä? Kuka siellä on?”

“Hitler, Saksan johtaja!”

133   Tuo pieni sotilas hyppäisi vaatteisiinsa nopeasti ja seisoisi asennossa. Kävelisi ovelle, avaisi sen ja sanoisi: “Heil Hitler!” Katsokaahan, hän oli suuri mies päivinään Saksassa. “Mitä minä voisin tehdä?”

134   Jos hän olisi sanonut: “Mene ja hyppää alas tuolta jyrkänteeltä”, hän olisi tehnyt sen. Miksi? Natsien aikana ei koko Saksassa ollut ketään tärkeämpää miestä kuin Adolf Hitler. Hän oli suuri mies. Ja mikä kunnia se olisikaan, jos hän vierailisi jonkun jalkamiehen ovella, kun hän tavallisesti vieraili vain kenraaleiden ja suurten miesten luona! Oh, se olisi tietenkin ollut suuri kunnia hänelle.

135   No niin, miten on Flagstaffin kanssa? Tuokaamme se lähemmäksi kotia. Mitä, jos meidän presidenttimme L. B. Johnson, laskeutuisi lentokoneesta täällä jossakin? Ja nyt me olemme kaikki vain yhtä ihmisluokkaa. Me olemme köyhiä. Ehkä yhdellä on hieman parempi työpaikka, tai ehkä hieman parempi talo, mutta loppujen lopuksi, me olemme vain ihmisiä. Mitä, jos hän tulisi teidän ovellenne täällä, ehkä kaikkein alhaisimman ovelle meistä, ja kolkuttaisi; ja te menisitte ovelle ja siellä seisoisi presidentti L. B. Johnson? Sehän olisi suuri kunnia. Te voitte olla eri mieltä hänen kanssaan politiikasta. Mutta se olisi kunniaksi teille, jos Yhdysvaltain presidentti seisoisi teidän ovellanne. Keitä te olette tai kuka minä olen? Ja siellä seisoisi Lyndon Johnson teidän ovellanne! Vaikka te olisitte sosialisti tai republikaani, ja miljoona mailia eri mieltä, olisi se kuitenkin kunnia.

136   Ja tiedättekö mitä? Koska teille oli suotu se kunnia, olisi se aivan varmasti televisiossa tänä iltana. Huomenna siitä olisi etusivun uutinen täällä Flagstaffin sanomalehdissä, että “Yhdysvaltain presidentti lensi eilen tänne Flagstaffiin, ja vieraili pyytämättä John Doen luona. Hän meni sinne ilman kutsua ja kolkutti” teidän ovellenne. Tuolla presidentillä tulisi olemaan se nimi, että hän oli nöyrä mies, koska niin suuri kuin hän onkin, hän kuitenkin tuli minun tai teidän ovellenne; me emme ole mitään, ja kuitenkin hän tuli ja puhui meille.

137   Tehän kävelisitte kadulla ja sanoisitte: “Kyllä, minä olen tuo mies, jonka luona presidentti vieraili.”

138   “Seisoisitko paikallasi, että saan kuvatuksi profiilisi. Katso suoraan minuun. Katsokaamme nyt miltä näytät kävellessäsi poispäin?” Te olisitte tärkeä henkilö. Varmasti.

139   Mitä, jos Englannin kuningatar tulisi, vaikka ette olekaan hänen valtansa alla? Mutta se olisi kunnia joillekin teistä naisista pitää vieraananne Englannin kuningatarta, vaikka ette olekaan hänen valtansa alla. Mutta hän on kuitenkin suuri henkilö, hän on suurin kuningatar maailmassa tällä hetkellä. Varmasti hän on, poliittisesti puhuen. Mutta, jos hän pyytäisi teiltä jotakin pientä koruesinettä seinältänne, jota te olette niin kovasti arvostaneet, te antaisitte sen hänelle. Se olisi teille kunnia tehdä se. Varmasti, hänhän on Englannin kuningatar.

140   Ja se olisi kunnianosoitus teille presidentiltä. Ja jokainen puhuisi Englannin kuningattaren nöyryydestä, jos hän lentäisi tapaamaan jotakin määrättyä naista Flagstaffissa, joka ei ole yhtään mitään. Ja sanomalehdet kirjoittaisivat siitä, ja se olisi uutislähetyksissä.

141   Mutta tiedättekö, että kaikkien aikojen tärkein Henkilö, Jeesus Kristus, kolkuttaa meidän ovellemme. Hänet on käännytetty pois, enemmän kuin kaikkia kuninkaita ja hallitsijoita, mitä koskaan on ollut. Se on totta. Ja te voitte vastaanottaa Hänet ja mennä ulos ja sanoa jotakin siitä, niin ulkopuolinen maailma nauraa teitä vasten kasvoja. Sitä ei tulla mainitsemaan missään uutisissa.

142   Kuka suurempi voisi tulla taloonne, kuin Jeesus Kristus? Kuka suurempi voisi kolkuttaa teidän ovellanne, kuin Jeesus Kristus? Kuka voisi tehdä sen? Kuka voisi olla tärkeämpi kuin Jumalan Poika, joka kolkuttaa ovellanne? Ja kuitenkin Hän kolkuttaa päivä toisensa perään. Ja, jos te vastaanotatte Hänet, teitä kutsutaan fanaatikoksi. Niinpä, näettekö kuinka maailma tuntee omansa? Mutta Hän ei nyt tulisi, ellei Hänellä olisi syytä tulla.

143   Ja voitteko ajatella presidentti Johnsonin, Englannin kuningattaren, tai jonkun suuren henkilön nöyryyttä; kuinka sitä, että hän kolkuttaisi teidän ovellenne, esiteltäisiinkään tuon suuren tärkeän henkilön nöyryytenä.

144   Entä miten on Jumalan Pojan nöyryyden kanssa? Keitä me olemme paitsi syntisiä, likaisia, “syntyneet synnissä, muotoiltu vääryydessä, ja tulleet maailmaan puhuen valheita?” Ja sitten Jumalan Poika tulee ja kolkuttaa meidän ovellamme.

145   Nyt, Englannin kuningatar saattaisi pyytää teiltä jotakin suosionosoitusta. Hän voisi ottaa teiltä jotakin. Samoin voisi presidentti pyytää teitä tekemään asioita, joita ette haluaisi tehdä. Hän saattaisi pyytää teiltä, jotakin teille arvokasta, jota ette haluaisi antaa, ja joka ei merkitsisi hänelle mitään.

146   Mutta Jeesus on tuomassa jotakin teille, kun Hän kolkuttaa. Hän on tuomassa armahdusta. Älkää hylätkö sitä. Sillä niin kuin sitä käsiteltiin meidän oikeuslaitoksissamme täällä, niin se tulee olemaan Taivaan Valtakunnassa. Jos Hän kolkutti ja toi armahduksen, ja te hylkäätte sen ja kuolette synneissänne, te tulette tuhoutumaan; vaikka teillä olikin kunnia istua tämän kaltaisessa kokouksessa, vaikka teillä olikin kunnia osallistua herätykseen tai olla omassa seurakunnassanne ja kuulla pastorin saarnaavan Evankeliumin sanomaa. Ja te olitte kuulijakunnassa ja sanotte: “Kyllä, minä olin siellä.” Ja ehkä te voitte sanoa: “Minä kuuntelin laulamista ja nautin siitä. Minä kuulin todistukset. Se oli todellista.” Mutta te hylkäsitte sen.

147   Mitä, jos minä olisin nuori mies ja löytäisin nuoren naisen, joka olisi kaunis ja, joka olisi kristitty. Hänellä olisi kaikki edellytykset… [Tyhjä paikka nauhassa.]…Te ette voi löytää mitään vikaa Siitä, mutta teidän täytyy panna syrjään kaikki ihmisten perinnäissäännöt. Te sanotte: “Oh, uskon, että se on oikein. Näen Jumalan sanovan Sen.” Mutta teidän itsenne täytyy vastaanottaa Se. Silloin tuo nainen tulee osaksi minusta. Ja silloin te tulette osaksi Sanasta, joka on Ylkä. Jos Hän on Sana, silloin Morsian tulee olemaan Morsius-Sana. Näettekö, aivan varmasti! Katsokaahan, teidän täytyy vastaanottaa Se. Te voitte sanoa mitä haluatte, te voitte kerskata presidentistä; mutta tavallisesti, kun Jeesuksen vuoro on tulla ovellemme, me vain työnnämme Hänet sivulle. Katsokaahan, me emme halua olla missään tekemisissä Hänen kanssaan. Me sanomme: “Hyvä on, jonakin toisena päivänä.”

148   Mitä, jos te olisitte kolkuttamassa jonkun ovella? Kääntäkäämme nyt kuva toisin päin hetkeksi. Mitä, jos te menisitte ja kolkuttaisitte jonkun ovelle, ja teillä olisi jotakin heitä varten? Ja loppujen lopuksi, he olisivat teille suunnilleen niin kuin te olette Jumalalle; mutta teidän kohdallanne siinä ei ole mitään ehtoja. Niinpä, kun te kolkuttaisitte jonkun ovelle ja he tirkistäisivät ikkunasta ja sulkisivat verhot; tai sitten tulisivat ovelle ja sanoisivat: “Joku toinen kerta!”

 “Mutta, minä haluaisin…”

149   “Minulla ei ole aikaa tänä aamuna!” Tiedättekö mitä te tekisitte? Luultavasti samoin kuin minäkin tekisin, ja kaikki muutkin, te ette haluaisi enää mennä takaisin.

150   Mutta niin ei ole Jeesus. “Minä seison ja kolkutan”, jatkuvasti kolkuttaen. [Veli Branham jatkaa kolkuttamista johonkin.] Näettekö? “Hän, joka etsii,” ei, joka etsi. “Etsii! Hän, joka kolkuttaa!” Se on jatkuvasti kolkuttamista! Näettekö? “Hänelle, joka kolkuttaa, se tullaan avaamaan.” Ei vain…

151   Niin kuin tuo vertaus väärästä tuomarista. Tuo nainen halusi hyvitystä, mutta ei voinut saada sitä. Ja hän kolkutti ja anoi jatkuvasti. Ja sanottiin: “Vain päästäkseni eroon hänestä, minä saatan hänet oikeuteensa.”

152   Kuinka paljon enemmän tulee taivaallinen Isä tekemään sen? Katsokaahan, meidän tulisi olla kolkuttamassa Hänen ovellensa. Se oli Aadam, jonka olisi tullut juosta ylös ja alas siellä puutarhassa, ja huutaa: “Isä! Isä, missä Sinä olet?” Mutta sen sijaan, se oli Jumala, joka juoksi ylös ja alas puutarhaa huutaen: “Poikani! Poikani, missä sinä olet?” Näettekö, se osoittaa, mitä me olemme. Me olemme aina kätkeytymässä, sen sijaan, että tulisimme suoraan ja tunnustaisimme sen. Me yritämme paeta ja kätkeytyä jonkin taakse. Katsojaahan, se on ihmisen luonne, ja sillä tavalla me olemme. Kyllä vaan.

153   Näille kuuluisille ihmisille te antaisitte parasta, mitä teillä on, kaiken. Mutta te ette haluaisi vastaanottaa Jeesusta. Enkä minä tarkoita teitä, vaan ihmisiä täällä.

154   Tai ehkäpä te saatatte sanoa: “Saarnaaja, minä tein sen juuri. Minä avasin sydämeni ja päästin Jeesuksen sisälle. Minä tein sen kymmenen vuotta sitten. Minä tein sen kaksikymmentä vuotta sitten.” No niin, se saattaa olla tarkalleen oikein, mutta onko se kaikki, mitä te teitte?

155   Haluan kysyä sitä teiltä. Jos joku kutsuisi teidät luokseen: “Tule sisälle,”, ja, kun te olette tulleet oven sisäpuolelle…

156   “Kyllä, minulla on tarkoitus, minä lähden kaupungista ja olen kunnioitettu, näettehän.” Sillä tavalla monet ihmiset vastaanottavat Kristuksen. “Minä kuulun seurakuntaan. Minä kuulun tähän suureen paikkaan täällä, johon myöskin tohtori Ph. LL. kuuluu, tiedättehän. Ja se on suurin seurakunta. Kaupunginjohtajakin käy siellä niin kuin kaikki muutkin, ja minä kuulun tuohon seurakuntaan.” He päästävät Hänet sisälle, vain niin paljon. “Kyllä, minä vastaanotan Hänet”, näettekö, henkilökohtaisen hyödyn tähden.

157   Mutta miten on sitten, kun Jeesus on tullut sisälle sydämeenne? Monet ihmiset vastaanottavat Hänet, koska eivät halua mennä helvettiin. Mutta, kun Jeesus tulee sisälle sydämeenne, Hän haluaa olla Herra. Ei vain Pelastaja; vaan myös Herra. Herralla on “hallitsijuus”. Hän tulee sisälle ottaakseen hallituksen.

 Nyt te kysytte: “Onko se niin, veli Branham?” Varmasti on.

158   Mitä, jos minä olisin kutsunut teidät kotiini. Ja, kun te kolkutatte ovelle, minä katson ulos, ja sanon: “Kyllä, tule sisälle. Jos voit auttaa minua, niin hyvä on, tee niin. Mutta, kun sinä nyt tulet sisälle, niin en halua sinun touhuavan ympäri taloani. Seiso sinä aivan siellä oven vieressä!”

159   Muistakaa nyt, tekstimme on “ovet”, jotka ovat oven sisäpuolella. Ja ihmissydämen sisäpuolella on monia pieniä ovia, ja nuo pienet ovet peittävät paljon asioita. Kun Hän tulee sisälle, niin vain päästää Hänet sisälle, ei ole kaikki siitä.

160   Kun tulen teidän kotiinne, te toivotatte minut tervetulleeksi ovella ja sanotte: “Tule sisään, veli Branham. Olen niin iloinen nähdessäni sinut!”

161   Minä sanoisin: “On etuoikeus minun tulla sisälle kotiisi!”

162   “Oh, etkö tulisi tänne ja istuisi? Veli Branham, voit käydä talomme lävitse, ole kuin kotonasi!” Oi!

163   Menisin jääkaapille ja tekisin itselleni suuren voileivän, riisuisin kenkäni ja menisin makuuhuoneeseen ja asettuisin levolle. Miksi? Koska tuntisin itseni tervetulleeksi. Te teitte minut tervetulleeksi, ja sen vuoksi minä arvostaisin sitä.

164   Mutta, jos tulisin kotiinne ja te sanoisitte minulle: “Seiso sinä siellä ovella, äläkä liikuskele ympäri”, en tuntisi itseäni kovinkaan tervetulleeksi. Tuntisitteko te? Ei, te ette tuntisi itseänne tervetulleeksi. Jos joku kutsuisi teidät sisään, ja sanoisi: “Hetkinen vain! Kyllä, tule sisälle, mutta seiso juuri siellä!”

165   No niin, siellä on eräs pieni ovi, kun olette tulleet ihmissydämeen. Me tulemme puhumaan parista niistä. Meillä ei ole aikaa käydä läpi kaikkia näitä ovia, koska niitä on niin paljon. Mutta sanokaamme nyt, että seuraavien kymmenen minuutin aikana me tulemme puhumaan parista kolmesta ovesta.

166   Nyt oikealla sivulla ihmissydämessä, kun olette tulleet sisälle ovesta, siellä on eräs pieni ovi, joka on ylpeyden ovi. Voi pojat! “Älä Sinä mene sisälle tuosta ovesta!” He eivät tahdo Herraa sinne, tuon ylpeyden oven sisäpuolelle. “Minä olen siniverinen. Minä kyllä pidän huolen! Oh, kyllä, katsohan nyt, minä sanon Sinulle, minä…” Näettekö, se on ylpeys. “Älä Sinä sekaannu siihen!” No niin, Hän ei voi tuntea itseään tervetulleeksi, niin kauan kuin te pidätte tuon ylpeyden oven suljettuna.

167   Hänen täytyy nöyryyttää teidät. Katsokaahan, se on mitä varten Hän tulee sisälle. “Onko tarkoituksesi kertoa minulle, että minun täytyisi mennä sinne ja toimia niin kuin muutkin heistä?” No niin, ei teidän ole pakko, se ainakin on varmaa. “No niin, mutta mitä sinä ajattelet minun tekevän, kun seuraavan kerran menen liikeneuvotteluun? Mitä minä tekisin, jos kohtaisin työnantajani huomenna? Ja, että täytyisikö minun saada tuo Henki ylleni, niin että voisin hypätä pystyyn siellä kesken työni ja alkaisin puhumaan kielillä, oh, se olisi niin nöyryyttävää minulle. Ei, pysy ulkona sieltä!”

168   Näettekö, siinä se on teille. Kyllä, te haluatte päästää Jeesuksen sisälle, te liitytte seurakuntaan ja panette nimenne kirjaan, ja vastaanotatte Jeesuksen Pelastajananne; mutta miten on sen kanssa, että Hän olisi teidän Herranne, jolla on täydet valtuudet ylitsenne? Kun Hän on Herra, Hänellä on se kaikki, se kaikki kuuluu Hänelle; Katsokaahan, silloin te olette täysin antautuneet Hänelle.

169   Mutta tuo pieni ylpeys. “Oh, tarkoitatko, että meidän naisten täytyisi antaa hiustenne kasvaa?” No niin, se on mitä Hän sanoo. “Täytyykö meidän lopettaa make-upin käyttö ja kaikki ehostus?” Se on mitä Hän on sanonut. “Mutta mitä sinä ajattelet ompeluseurani sanovan? He kutsuisivat minua vanhanaikaiseksi.” Hyvä on, pidä vain ylpeytesi. Jatka vain edelleen. Hän tulee seisomaan ovella, ja se on niin pitkälle kuin Hän voi päästä, ei yhtään pidemmälle.

170   Mutta, kun olette valmis avaamaan tuon oven ja annatte Hänen tulla sisälle, tulee Hän puhdistamaan sen teidän puolestanne. Shortsit tulevat lentämään roskapönttöön ja samoin kaikki make-upit, ja todelliselle uskovaiselle tulee kampaaja kuolemaan nälkään, jos hän vain leikkaa naisten hiuksia.

171   Nyt sanotaan: “Se ei…!” Oi kyllä, se merkitsee sitä myöskin. Se on, mitä Raamattu sanoo. Niin se on. Katsokaahan, siellä on eräs pieni sana, ja te ette halua Häntä sinne.

 “Mutta minun pastorini sanoo…!”

172   Minä en välitä mitä pastori sanoo. Kysymys on siitä mitä Raamattu sanoo, että “on häpeä naisen tehdä niin”.

173   “Mutta”, te sanotte, “sinun tulisi opettaa meille asioita, veli Branham, kuten kuinka saada Pyhä Henki, ja kuinka olla sitä tai tätä.” Kuinka te oppisitte algebraa, jos ette tunne ABC:tänne? Kun ette edes tiedä kuinka toimia tai näyttää kristityltä, pukeutua kuin kristitty. On häpeällistä nähdä näitä naisia kadulla tänään.

174   Menin sisälle erääseen paikkaan eilen, kun, oh, joitakin näistä kieroutuneista porukoista tuli sisälle. Heillä, noilla miehillä oli hiukset silmissään ja ne riippuivat alas niskassa, valtavan suuret kengät jaloissa ja suut puoliavoimina. Ulkonäöstä voitte nähdä, että he olivat rikollisia. Ja he tulivat sinne sisään sillä tavalla ja sanoivat: “Me olemme ranskalaisia.”

175   Kuka maailmassa haluaisi palkata liikkeeseensä jotakin tuonkaltaista miestä? Kuinka he saavat toimeentulonsa? Ja näin pari todellista poikaa istumassa siellä… mutta nämä hyypiöt tulivat sieltä yliopistosta, tai uskon heidän kutsuvan itseään bugs tai beatles, tai jotakin senkaltaista, jotakin mikä tulee Englannista. Ja sitten he olivat siellä sillä tavalla, kuka palkkaisi jotakin senkaltaista työskentelemään itselleen? Ottaisitteko te jotakin senkaltaista miestä liikkeeseenne, te liikemiehet?

 Jos niin tekisitte, silloin siellä on jotakin… te ette vielä ole tarpeeksi lähellä Ristiä.

176   Katsokaa näitä naisia ulkona kadulla, se on häpeä! He ovat ehkä viattomia pikku naisia, nuo pienen pienet vaatteet yllään, mutta se miltä he näyttävät, on häpeällistä. Jos te sanoisitte: “Hei, nainen, sinä teet aviorikoksen.”

177   He sanoisivat: “Hetkinen vain, nuori mies! Minä olen yhtä siveellinen kuin…” Se saattaa olla niin, omissa ajatuksissanne. Ja saattaa olla, että se voidaan jopa todistaa lääkärin tutkimuksella, niin olevan.

178   Mutta muistakaa, Tuomion Päivänä, te tulette vastaamaan aviorikoksesta. Jeesus sanoi: “Kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan”, ja te esittelitte itseänne tuolle miehelle. Näettekö kuinka Perkele on saanut heidät sokaistuksi? Se on häpeällistä. Se on häpeä. Katsokaahan, heissä on henki. Ja se on tuo henki, joka tekee sen. Se on epäpyhä henki.

179   Mutta aito Pyhä Henki saa naiset pukeutumaan säädyllisesti ja näyttämään pyhältä.

180   Vaimoni sanoi minulle kerran, kun olimme kävelemässä kadulla siellä osassa maata mistä tulemme, ja löysimme sieltä erään naisen, jolla oli yllään leninki. Se oli hyvin outo asia, näettekö, sielläpäin ei ole liian monia helluntailaisia. Niinpä me löysimme sieltä naisen, jolla oli yllään leninki. Ja hän sanoi: “Billy, minä tunnen joitakin noista naisista. He laulavat kuoroissa täällä näissä seurakunnissa.”

Sanoin: “Varmasti.”

Hän sanoi: “Mutta he väittävät olevansa kristittyjä?”

Sanoin: “Kultaseni, katsohan…”

Hän sanoi: “Miksi sitten me…?”

Sanoin: “Katsohan, kulta, me emme ole ollenkaan heidän rotuisiaan.”

Hän sanoi: “Mitä? Hehän ovat amerikkalaisia.”

Sanoin: “Kyllä, mutta me emme ole.”

Hän sanoi: “Emmekö me ole?”

Sanoin: “Emme.”

181   Minä sanoin: “Kun menen Saksaan, löydän sieltä Saksan hengen. Kun menin Suomeen..” Siellä saunassa, monet teistä suomalaisista tiedätte sen, kylvettävät naiset miehiä. Niinpä se on vain suomalainen henki. Valtavan hienoja ihmisiä, mutta… minne tahansa te menettekin, te löydätte kansakunnallisen hengen.

182   Menkää johonkin seurakuntaan ja tarkatkaa pastoria, jos hän on todella villi ja touhuaa kaikenlaista, tulee seurakunta tekemään samoin. Näettekö? Pyhän Hengen asemesta he ottavat toinen toisensa hengen.

183   Siitä syystä meillä on niin paljon kieroutunutta opetusta Raamatusta. Sen sijaan, että olisivat tulleet takaisin piirustukseen, he ovat ottaneet jonkun kirkkokunnan hengen. Näettehän? Mutta Sana on heille aivan yhtä vieras kuin niinä päivinä, jolloin Jeesus tuli ja esitteli todellisen ja aidon Evankeliumin. He sanoivat: “Hän on perkele. Hän on Belsebul.” Näettekö? Mutta siinä te näette sen.

184   Ja vaimoni sanoi: “Hyvä on sitten, jos me emme ole amerikkalaisia, niin mitä me olemme?”

185   Minä sanoin: “Meidän Kuningaskuntamme on Ylhäältä.” Katsohan, me olemme vapaat, uudestisyntyneet. Jumalan Kuningaskunta on sisällisesti teissä. Näettehän, te toimitte niin kuin siellä Ylhäällä, te olette valtuutettuja sieltä Ylhäältä. Minä sanoin: “Me olemme kansalaisia täällä, eläen täällä lihassa. Mutta meidän Hengessämme, siinä me olemme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia.” Me olemme vieraita maailmalle nyt, jopa omalle kansallemme, sillä me olemme vastaanottaneet kutsun tulla osaksi Hänestä, Hänen Sanastansa, kun se kolkutti sydämellemme. Ja Sana valmistaa meidät, saaden meidät elämään ja toimimaan kuten kristityt.

186   Jokin aika sitten, etelässä… Se on eräs pikku kertomus. Siellä oli eräs ostaja. He myivät orjia. Se oli rotuerottelun aikana, kun heillä oli orjia etelässä. He voivat kulkea ohitse ja ostaa heitä, aivan niin kuin te ostaisitte käytetyn auton niiden myyjältä.

187   No niin, minä en ole mikään rotujen yhdistelijä. Minä olen rotuerottelija. Koska en välitä kuinka paljon he väittelevät asiasta, mutta te ette voi olla kristitty ja rotujen sekoittaja. Se on tarkalleen oikein. Jopa Jumala erottaa oman kansansa. Hän erottaa omansa: “Tulkaa ulos heidän keskeltänsä!” Hän veti Israelin, juutalaisen rodun, ulos kaikista maailman roduista. Hän on rotuerottelija.

188   Mutta minä en usko, että kukaan mies olisi orja. Jumala teki miehen; mies teki orjat. En usko, että yhden rodun tai värin tulisi hallita toisen ylitse.

189   Mutta on olemassa rotuerottelu, Kristuksen Morsian on erotettu muista seurakunnista, ja se on oikein; on luonnollinen seurakunta, ja hengellinen Seurakunta; lihallinen seurakunta ja Sana Seurakunta. Se on aina ollut niin. “Jeesus tuli omillensa, ja Hänen omansa eivät vastaanottaneet Häntä; mutta niin monille kuin vastaanottivat Hänet!”

190   Niinpä siellä oli näitä ostajia, jotka ohi kulkiessaan ostivat näitä orjia. Kerran yksi heistä tuli eräälle suurelle maatilalle, ja tarkkaili näitä orjia. Noita orjia lyötiin kovasti ja kaikkea muuta, tiedättehän. He olivat poissa kotoaan, eivätkä koskaan enää pääsisi sinne takaisin. Buurilaiset, nuo hollantilaiset olivat tuoneet heidät sieltä tänne ja myyneet heidät. Eivätkä he enää koskaan tulisi näkemään isäänsä, äitiänsä tai lapsiansa. He siittivät niitä toistensa kanssa; he valitsivat jonkun suurikokoisen miehen ja siittivät hänet jollekin suurikokoiselle naiselle, poissa oman vaimonsa luota, saadakseen aikaan suurempikokoisia orjia. Oi, Jumala panee heidät vastaamaan siitä jonakin päivänä! Se on totta. Sellainen ei ole oikein.

191   Kuten Abrahan Lincoln sanoi erään kerran, laskeutuessaan laivasta siellä New Orleansissa, ottaen pois silinterihattunsa…

192   Laskeutuessaan laivasta, hän oli nähnyt siellä kolme tai neljä pientä neekeriä, seisomassa paljain jaloin paikassa, jossa lehmä oli maannut, sulattaen jään maasta. Ja he seisoivat siellä, sen jälkeen, kun lehmät oli ajettu sisään. Heidän pienet jalkansa olivat turvoksissa ja vuotivat verta. Ja he lauloivat: “Sinulla on kengät, minulla on kengät, kaikilla Jumalan lapsilla on kengät.”

193   Kun hän oli noussut laivasta, hän käveli sinne härkäaitaukseen, jossa he olivat piiskaamassa erästä suurta neekeriä, testatakseen hänen sydäntään. He ajoivat häntä piiskalla ylös ja alas katua; ja sitten ne tarkistivat hänen sydämensä, nähdäkseen oliko hän kunnossa. Hänen pieni vaimo raukkansa seisoi siellä kaksi tai kolme lasta käsivarsiensa suojassa sillä tavalla; ja he olivat myymässä häntä, siittääkseen hänet jollekin suuremmalle naiselle. Vanha Abraham Lincoln pani hattunsa kainaloonsa, löi nyrkkiänsä ja sanoi: “Tämä on väärin! Ja jonakin päivänä tulen iskemään sitä, vaikka se maksaisi elämäni.” Ja siellä Chicagon museossa lepää se verinen vaatekappale, joka vapautti neekerit siitä.

194   Ja minä sanon, että synti ja sellaiset asiat ovat väärin! Auttakoon Jumala minua iskemään sitä, samoin kuin kaikkia muitakin Evankeliumin palvelijoita. Me olemme syntyneet vapaana, Jumalan lapsina. Ei ole meidän asiamme antaa jonkun uskontunnustuksen tai kultin viedä meitä Kirkkojen maailmanneuvostoon. Me olemme vapaana  syntyneitä miehiä, Pyhässä Hengessä. Meillä on oikeutemme. Me tulimme ulos tuonkaltaisesta asiasta, ollaksemme helluntailaisia. Se on totta. Nyt me olemme vapaat. Meidän ei enää tarvitse olla sidottuja uudestaan noihin asioihin.

195   Mutta tämä ostaja, katsellessaan siellä olevia, noin sataa orjaa, siellä suurella maatilalla, hän sanoi: “Hei!” Eräs pieni mies siellä, jota heidän ei tarvinnut piiskata, seisoi siellä rinta pystyssä ja leuka ylhäällä, tehden töitä! Hän sanoi: “Hei! Minä haluan ostaa hänet.”

196   Omistaja sanoi: “Oi, ei! Hän ei ole myytävänä.” Hän sanoi: “Eikö hän sitten olekaan orja?” Sanottiin: “Kyllä.”

197   Hän kysyi: “Mikä sitten tekee hänet niin erilaiseksi? Ruokitteko te häntä eri tavalla?”

Omistaja sanoi: “Ei, kaikki he syövät yhdessä siellä parakeilla.”

Hän kysyi: “Onko hän noiden muiden pomo?”

Sanottiin: “Ei, hän on vain orja.”

“Mutta mikä sitten tekee hänet niin erilaiseksi”, hän kysyi?

198   Omistaja sanoi: “Tiedätkö, minä itsekin ihmettelin sitä. Mutta tiedätkö, että siellä kotimaassaan, Afrikassa, josta he tulevat, tuon pojan isä on erään heimon kuningas. Ja, vaikka hän onkin täällä vieras, käyttäytyy hän kuin kuninkaan poika?”

199   Oh, ajattelin, miten sopivaa se onkaan jollekin nuorelle kristitylle naiselle tai miehelle. Naiset, lopettakaa tuonkaltaisten vaatteiden pitäminen! Miehet, lopettakaa noiden likaisten vitsien kertominen ja kaikki sellaiset asiat! Me olemme Kuninkaan poikia ja tyttäriä. Pukeutukaa niin kuin kuningatar, pukeutukaa kuin hieno nainen. Toimikaa niin kuin herrasmiehet, älkää antako hiustenne kasvaa pitkiksi sillä tavalla. Raamattu sanoo: “Se on väärin (luonto opettaa teille) jos miehellä on pitkät hiukset. Ja se on häpeällinen asia, jos nainen rukoilee hiukset leikattuina.” Miten on näiden asioiden kanssa? “On kauhistus naisen panna ylleen miehelle kuuluvia vaatekappaleita.” Suuri muuttumaton Jumala ei muutu. Mutta kuitenkin tänään he ovat vapaat tekemään niin kuin muutkin kansakunnassamme tekevät, mikä häpeä! Toimikaamme kuten Jumalan pojat ja tyttäret. Eläkäämme sillä tavalla. Me olemme Kuninkaan poikia. Sitä me olemme. Juuri nyt tämä sekasotku ja törky ja saasta täällä ympärillä, ihmiset kutsuvat itseään kristityiksi ja yhä toimivat sillä tavalla!

200   Mutta muistakaa, yhtenä päivänä me kuulimme kolkutuksen, avasimme ja päästimme Hänet sisälle, ja ylpeys ja kaikki muu lähti. Aamen. Minä en välitä miksi he minua kutsuvat.

Oh, arvaan, että olen vähän vanhanaikainen,
mutta Pelastajani myös oli vanhanaikainen. 

201   Onko se oikein? Te olette kuulleet tuon laulun. Olkaa vanhanaikaisia! Älkää yrittäkö ottaa esikuvaa jostakin toisesta. Hän on teidän Esimerkkinne. Yrittäkää olla kuten Hän, ja Henki teissä tulee auttamaan teitä tekemään sen. Tehkää elämänne Hänen Elämänsä kaltaiseksi.

202   Kyllä, siellä on tuo ovi. Ja haluan mainita erään toisen oven. Siellä on eräs toinen ovi, aivan tämän oven vieressä, lähtiessämme kiertämään oikealta puolelta, ja tuo ovi on teidän yksityiselämäänne. Oh! Oh, siihen te ette halua Hänen sekaantuvan. “Jos minä nyt haluan mennä pienille coctail-kutsuille, niin mitä se sinulle kuuluu? Mikä seurakunta voisi sanoa minulle, mitä minun tulee tehdä?” A-hah, siinä sitä ollaan. “Kymmenennenkö osan palkastani? Kuka voi sanoa minulle mitä tehdä? Se on minun yksityiselämäni! Minä ansaitsen tämän rahan. Minulla on oma elämäni. Minä käytän shortseja, jos tahdon. Se on etuoikeuteni amerikkalaisena.” Se on totta. Varmasti. Oikein.

203   Mutta, jos olet karitsa, etkä vuohi, katsokaahan, Karitsat ovat ne, joita Hän haluan. Heidät tullaan erottelemaan jonakin päivänä.

204   Lampaalla on villaa. Se on ainoa mitä, sillä on. Eikä se tehtaile tuota villaa. Meitä ei ole pyydetty tehtailemaan Hengen hedelmiä, vaan kantamaan Hengen hedelmää. Ja niin kauan kuin se on lammas, se tulee kantamaan villaa. Sen ei tarvitse tehtailla sitä. Sen rauhaset ja kaikki siinä ovat lampaan, se valmistaa villaa sen tähden, mitä sen sisäpuolella on, nuo rauhaset ja adrenaliini ja muut asiat, jotka saavat aikaan villan.

205   Ja, kun te olette kristitty, te tulette noudattamaan Sanaa. En välitä mitä kuka tahansa muu sanoo. Teidän ei tarvitse työskennellä aikaansaadaksenne jotakin, tuodaksenne, vetääksenne jotakin alas, pumpataksenne ylös. Te olette kristitty. Te vain automaattisesti kannatte Hengen hedelmää. Näettekö? Katsokaahan sillä tavalla se on. Ymmärrättehän?

206   Mutta tänä päivänä ihmiset eivät halua teidän sekaantuvan heidän yksityiseen elämäänsä.

207   Ainoa asia, joka nyt tulee tehdä, on vain avata jokainen ovi ja sanoa: “Tule sisälle, Jeesus.” Tarkatkaa sitten mitä tapahtuu. Kun te näette Kirjassa, että teidän pitäisi tehdä tämä, te tulette tekemään sen. Miksi? Koska silloin te olette alusta alkaen lammas.

208   Mutta, jos te vain haluatte pitää Hänet siellä ovella, te vain sanotte: “Olen liittynyt seurakuntaan. Olen yhtä hyvä kuin tekin. Katsohan, olen vastaanottanut Kristuksen.” Ehkä se on juuri se mitä olette tehneet. Mutta teitkö Hänestä Herran?

209   No niin, Herra ei voi asettaa sääntökirjaa ja sanoa jotakin Sanaa, ja sitten tulla ja kieltää Sitä. Ja sitten, jos te sanotte, että teillä on Pyhä Henki, ja Raamatun käskiessä tehdä jonkin määrätyn asian, te sanotte: “Oh, tuota minä en usko.” Niin muistakaa silloin, että tuo henki teissä ei ole Pyhä Henki, koska Hän ei voi kieltää itseänsä. Hän kirjoitti Sanan, ja Hän valvoo Sitä, toteuttaakseen Sen. Ymmärrättekö? Niinpä se ei ole Pyhä Henki.

210   Jokin henki se kylläkin on. Se saattaa olla seurakunnan henki. Se saattaa olla pastorin henki. Se saattaa olla maailman henki. Minä en tiedä mikä se on, mutta, mitä tahansa se onkin… Se voi olla kirkkokunnallinen henki, “Minä olen metodisti. Minä olen baptisti. Minä olen presbyteeri. Minä olen helluntailainen. Tai sitä tai tätä.’

211   Helluntai! Muistakaa nyt, sallikaa minun oikaista se; helluntai ei ole joku organisaatio, helluntai on kokemus, jonka te saatte. Te metodistit, baptistit, katoliset ja kaikki muut, te voitte kokea helluntain. Te ette voi liittyä helluntaihin, koska ei ole mitään tapaa liittyä siihen.

212   Minä olen kuulunut Branhamin perheeseen viisikymmentäviisi vuotta. Tiedättekö, he eivät koskaan pyytäneet minua tulemaan Branhamiksi. Minä synnyin Branhamiksi.

213   Ja se on miten te olette kristitty, te olette syntyneet kristityksi. Niin on.

214   Oi, tuo yksityiselämä! “Oh, sanon sinulle, minun pastorini käy näissä tansseissa, ja me twistaamme siellä.” Hyvä on. Näettekö? “Älä tule sanomaan minulle, mitä voin tehdä ja mitä en.” Hyvä on, näettehän, te ette halua päästää Häntä sisälle.

215   Antakaa Hänen vain kerran tulla sisälle, ja yrittäkää sitten mennä takaisin twisteihin ja rock’n rolleihin, tai mitä teettekin, nähdäksenne voitteko tehdä sitä. Te ette voi tehdä sitä. Päästäkää Hänet vain kerran sisälle, ja aloittakaa sitten panemaan päällenne shortseja, jotkut teistä naisista.

216   Tiedän, että otan teiltä pitkän aikaa, mutta haluan sanoa vielä yhden tätä koskevan asian, jos se sopii.

217   Oletan, että suurin kokous, jonka Herra koskaan on minun antanut pitää Hänelle, oli Bombayssa, missä minulla oli noin viisisataatuhatta, mutta Afrikassa, siellä Durbanissa, raviradalla, oli yli kaksisataatuhatta. Tuona iltapäivänä, sen jälkeen, kun nähty armollisen Herramme tulevan alas ja tekevän niin suuria ja ihmeellisiä asioita, minä sanoin: “Lähetyssaarnaajat opettivat teille Sanan, mutta nyt Sana on tehty eläväksi. Se, mitä Hän sanoi, on tullut elämään.” Ja sitten, kun siellä yhdellä kertaa oli tapahtunut kaksikymmentäviisituhatta parantumista, oli siellä; vain yksi yksinkertainen pieni rukous. He olivat nähneet Pyhän Hengen juuri… Nuo ihmiset eivät edes tienneet keitä he olivat ja mistä he tulivat, se oli kaikki mitä heidän tarvitsi nähdä. Näettekö?

218   Ja minä kysyin: “Kuinka moni haluaa vastaanottaa Kristuksen?” Kolmekymmentätuhatta nousi siellä seisomaan, alastomia alkuasukkaita, epäjumalansa mukanaan.

219   Tohtori Bosworth, tohtori Baxter, he alkoivat itkeä. Ja veli Bosworth juoksi lavalle, sanoen: “Veli Branham, tämä on sinun kruunauspäiväsi.”

220   Veli Baxter sanoi: “Veli Branham, ihmettelenpä, uskoisin, että he tarkoittivat fyysistä parantumista.”

221   Tuo poika oli nelinkontin. Ja Pyhä Henki sanoi hänelle, mistä hän tuli, mitä oli tapahtunut, sanottiin: “Sinä tulet puhumaan. Ajattele veljeäsi, hän on siellä noin puoli mailia taaempana. Hän ratsasti keltaisella vuohella, ja loukkasi jalkansa.” Minä sanoin: “Mutta, NÄIN SANOO HERRA, hän on parantunut.” Ja tässä tuli tuo poika kainalosauvojaan kantaen. Ja sotaväeltä otti noin kaksikymmentä minuuttia saada heidät hiljenemään.

222   Sitten tämä poika, joka oli maassa nelinkontin sillä tavalla, alasti, ja kykenemättä edes kohottamaan päätään… Oi, mikä hirvittävä näky! Hän ajatteli tulevansa sinne lavalle turisteja huvittamaan, tiedättehän, jonkinlaisella viidakkotanssilla. Ja minä otin käteeni tuon ketjun ja ravistin sitä. Minä sanoin: “Jos minä voisin auttaa tuota kurjaa luontokappaletta, enkä tekisi sitä, en olisi sopiva seisomaan täällä. “Mutta”, minä sanoin, “minä en voi auttaa häntä. Mutta minulla on eräs pieni lahja, jota voin käyttää, mitä tahansa Herra sitten sanookin.”

223   Ja, kun Herra näytti sen, kertoen hänelle kuka hän oli, ja sanoi: “Hänen äitinsä ja isänsä istuvat siellä, he ovat zuluja.” Ja sanottiin: “He ovat epätavallisen laihoja.” Zulut painavat keskimäärin noin kolmesataa paunaa miestä kohden. Joten siksi sanottiin: “He ovat epätavallisia. Mutta tämä poika syntyi kristityssä kodissa, koska siellä pienessä majassa, oikealla kädellä sisään mentäessä, on Kristuksen kuva.” Ja se oli tarkalleen oikein. Hänen isänsä ja äitinsä nousivat seisomaan. “Ja se-ja-se on hänen nimensä.” Ja se oli kuka hän oli ja kaikkea muuta. He eivät voineet ymmärtää sitä. Katsoin uudestaan ja näin hänet seisomassa siellä näyssä, juuri niin suorana kuin vain voi olla. Minä sanoin: “Herra Jeesus tekee hänet terveeksi.”

224   Eikä hän ollut edes järjissään, vaan yritti sanoa: “Uh, ba, ba, ba”, sillä tavalla.

225   Ja minä tartuin tuosta ketjusta, ja ravistin sitä näin, ja sanoin: “Poikani, Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi. Nouse seisomaan.” Siellä hän nousi ylös. Kyyneleet vierivät alas hänen mustalle vatsalleen, kun hän lähti sieltä alas sillä tavalla. Minä näin kolmenkymmenentuhannen alkuasukkaan antavan sydämensä Jeesukselle Kristukselle.

226   Kun olin siellä Kiwanis Clubilla, sanoin… Ja, kun jätin baptistikirkon, voidakseni olla yhteydessä kaikkien ihmisten kanssa, he sanoivat, että “sinustahan tulee pyhä kieriskelijä”. Ja istuin siellä Klubilla baptistiveljien kanssa ja sanoin: “Te olette lähettäneet sinne lähetyssaarnaajia viimeisten sadanviidenkymmenen vuoden aikana, ja missä tilassa minä löydän heidät? Yhä kantamassa epäjumalankuviaan.” Minä sanoin: “Mutta nähdessään Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voiman, kolmekymmentätuhatta vastaanotti Kristuksen yhdellä kertaa.”

227   Nyt haluan sanoa teille naisille, tiedättekö mitä tapahtui noille naisille siellä? Minä sanoin: “Juuri siellä missä seisotte, Pyhä Henki tulee täyttämään teidät.” Ja, kun he kohottivat kätensä vastaanottaakseen Kristuksen Pelastajanaan, niin lähtiessään pois sieltä; alastomina, ei mitään yllään kuin vain pieni kankaanpala etupuolella, niin lähtiessään pois sieltä, he ristivät käsivartensa tällä tavalla, koska siellä oli miehiä läsnä, sen jälkeen, kun he olivat vastaanottaneet Kristuksen.

228   Nyt kuinka voimme me, sisaret, tässä kansakunnassa, missä me väitämme uskovamme ja olevamme kristittyjä, ottaa joka vuosi niitä lisää ja lisää pois? Kun Hänen vastaanottamisellaan heidän sydämiinsä oli sellainen vaikutus, henkilöihin, jotka eivät edes olleet kuulleet Kristuksen Nimeä. Ei, te ette olisi voineet sanoa heille, että he olivat alasti, he eivät tienneet sitä. Mutta he peittivät itseään tällä tavalla, lähtiessään pois. Ja seuraavan päivän tai kahden kuluttua te voitte nähdä heidät jonkinlaiset vaatteet yllään. Oi!

229   Jotakin on väärin jossakin. Se johtuu väännellystä teologiasta. Se on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voima. Niin kuin Hän teki tuolle miehelle jota kutsuttiin “Legioksi”, kun hän sai järkensä, me löydämme hänet vaatetettuna. Ja minä alan uskoa, että se on joku henki ihmisten yllä, joka ajaa ihmiset tuohon amerikkalaisuuteen ja ranskalaisuuteen ja kaiken kaltaiseen maailmallisuuteen ja kirkollisuuteen. Mutta antaa heidän kerran tulla Mestarille, ja tuntea kolkutus sydämellään, niin he tulevat panemaan ylleen vaatteet ja toimimaan kuin naiset ja miehet, ja ne tulevat olemaan uudestisyntyneitä kristittyjä. Aamen. Kyllä.

230   Kello on nyt kaksikymmentä minuuttia vaille kahdestatoista, vain muutama minuutti vielä, sallikaa minun ohittaa jotakin. Hetkinen vain, joitakin Kirjoituksia. Haluaisin avata vielä yhden oven. Sopisiko se? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

231   Seuraavana ovena siellä on usko.. Katsokaahan, ylpeyden ovi, sitten yksityiselämänne, ja nyt avaamme uskon oven. Niitä on siellä koko jono, mutta menkäämme sisään uskoon.

232   Tiedättekö, jokin aika sitten olin erään naisen luona sairaalassa, joka oli menossa leikkaukseen. Hän kutsui minua, ja hän sanoi: “Veli Branham, minä olen luopio. Haluaisitko rukoilla puolestani?”

233   Sanoin: “Kyllä, rouva, teen sen ilolla.” Kysyin: “Ja oletko sinä luopio?” “Kyllä.”

234   Minä sanoin: “Odottakaamme nyt minuutin verran. Salli minun lukea sinulle eräs Kirjoitus.”

235   Siellä viereisellä vuoteella makasi eräs rouva, ja hän katsoi minua hyvin omituisesti; hän ja hänen poikansa, joka oli noin kaksikymmentä vuotias, aito ricky, seisoi siellä katsellen minua sillä tavalla.

236   Ja minä luin hänelle Kirjoituksen: “Vaikka teidän syntinne olisivat purppuran punaiset; ne ovat valkoiset kuin lumi. Vaikka ne olisivat veripunaiset; ovat ne valkoiset kuin villa.” Luin sen ja sanoin: “Jos olet eksynyt pois, mennyt pois Jumalasta, ei Jumala kuitenkaan ole mennyt pois sinulta, tai muuten et olisi kutsunut minua.” Hän alkoi itkeä. Minä sanoin: “Rukoilkaamme.”

237   Tuo viereisellä vuoteella oleva nainen sanoi: “Hetkinen vain! Odotahan hetkinen!” Minä sanoin: “Niin, rouva?”

 Hän sanoi: “Vetäkää tuo verho eteeni” Minä kysyin: “Etkö sinä ole kristitty?” Hän sanoi: “Me olemme metodisteja!”

238   Minä sanoin: “Hyvä on, mutta mitä, sillä on tekemistä sen kanssa?” Katsokaahan, se ei ole yhtään sen enempää, kuin jos sanoisitte olevanne varsa, ollessanne sikalätissä. Sanoin: “Se ei merkitse mitään.” Näettehän?

239   Mutta katsokaahan, se on mihin se on tullut, tuohon omavanhurskauteen. “Se on vastoin meidän uskoamme!” “Me emme halua Jumalallista parantamista tai mitään tuon kaltaista asiaa omassa seurakunnassamme.” Katsokaa, näettekö mitä tarkoitan? Näettehän, he eivät päästä sisälle tuosta ovesta. “Se on vastoin uskoamme.”

240   Mutta on vain yksi Usko. “Yksi Usko, yksi Herra, yksi kaste.” Tuo Usko!

Minun uskoni katsoo ylös Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa, jumalallinen Pelastaja;
Kuule nyt minua rukoillessani,
Ota kaikki epäuskoni pois.

241   Synti ! Synti, on olemassa vain yksi synti, ja se on epäusko. Mies, joka ryyppää, ei ole syntinen. Katsokaahan, se ei ole synti. Ei ole synti juoda. Aviorikoksen tekeminen ei ole synti. Valehteleminen, varastaminen, se ei ole synti. Ne ovat epäuskolle kuuluvia ominaisuuksia. Jos te olisitte uskovainen, te ette tekisi sitä, näettehän.

242   On vain kaksi mahdollisuutta, te olette joko uskomaton tai uskovainen, toinen tai toinen. Te teette kaikkia näitä asioita ja noudata uskonnollisia sääntöjä sillä tavalla, vain koska olette uskomaton; se on Sana, johon te uskotte, koska Kristus on Sana. Ja niinpä te olette vain uskomaton, koska te uskotte johonkin perinteeseen, tai johonkin uskonkappaleeseen, joka on lisätty Raamattuun, tai johonkin mitä kirkkokunnat tekevät. Mutta todellinen uskovainen pysyy tarkalleen tuon Sanan kanssa. Ja Jumala toimii juuri tuon Sanan kautta, toteuttaen Sen, tässä sukupolvessa, jossa me elämme.

243   Ja huomatkaa nyt, te sanotte: “Mutta veli Branham, Herra…” Hyvä on, monia ympärileikkaamattomia filistealaisia myös lähti… Ja joukko egyptiläisiä myös yritti seurata Moosesta Punaisen Meren yli, mutta lopulta se… “Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta”, no niin, “saman asian me näemme viimeisessä päivässä”, sanoo Raamattu.

244   Nyt vain hieman pidemmälle. Jeesus sanoi täällä, tässä ajanjaksossa: “Koska sinä sanot, että ‘Minä olen rikas, ja lisääntynyt tavaroissa.’” Katsokaa vain mitä me olemme tänään, rikkaimpia mitä seurakunta koskaan on ollut! Ja tiedättekö, olisi paljon parempi teille helluntailaisille, jos olisitte ulkona jossakin kadun kulmassa, tamburiinin kanssa, niin kuin isänne ja äitinne olivat. Mutta nyt teillä on parempia kirkkoja kuin muilla, ja te kasvatte nopeimmin koko maailmassa; mutta missä on Jumalan Henki, jolla oli tapana olla heidän keskuudessaan? Te olette jättäneet pois todellisen asian. “Koska sinä sanot: ‘Minä olen rikas.’”

245   Muistakaa, nämä ovat helluntailaiset, joille puhutaan, koska Helluntai-ajanjakso on viimeinen ajanjakso. Katsokaahan, kaikesta tästä herätyksestä, jota meillä on ollut, ei mitään muuta organisaatiota ole alkanut. Eikä tule olemaankaan. Tämä on loppu. Vehnä on nyt tullut kypsyyteen. Se on tullut lehtien, varren ja tähkän kautta, ja nyt se on jälleen tullut vehnäksi. Näettekö, organisaatiota ei enää tule. He alkoivat jotakin pientä kuten Myöhäissade, mutta siitä ei tullut mitään; eikä mistään muustakaan ole tuleva. Vehnä on nyt tulossa esiin.

246   Huomatkaa. “Ja koska sinä sanot: ‘Minä olen rikas, ja lisääntynyt tavaroissa, enkä minkään tarpeessa’, etkä tiedä, että sinä olet viheliäinen, kurja, sokea, alaston, ja etkä tiedä sitä; Minä neuvon sinua…” Oi! “Minä kolkutan sinun ovellasi, Laodikea, Minä kolkutan ovellesi, ja neuvon tulemaan luokseni ostamaan tulessa koeteltua kultaa; ja valkoiset vaatteet, ettei alastomuutesi näkyisi.”

247   Riisukaa pois nämä asiat, ja pukekaa yllenne niin kuin teillä pitäisi olla, Kristuksen vanhurskaus, Sana. Ei minun omaa vanhurskauttani, vaan Hänen vanhurskautensa!

248   “Ja Minä myös neuvon sinua tulemaan, saadaksesi vähän silmävoidetta, voidellaksesi silmäsi, niin että voit nähdä.” Silmävoidetta!

249   Minä olen kentuckylainen. Synnyin siellä vuoristossa, ja meillä oli siellä pieni paikka, jossa nukuimme vintillä. Ja me lapset nousimme sinne tikkaita myöden aina yöksi. Ja laskeuduttuamme nukkumaan, heidän täytyi levittää telttakankaan palanen meidän yllemme, kun satoi lunta. Tähdet loistivat pärekaton raoista…

250   Kuinka monet tietävät mikä pärekatto on? Hyvä on, veli, miksi en pukeutunut haalareihini tullessani tänne? Tunnen olevani aivan kotonani. No niin, tuo vanha pärekatto…

251   Kuinka monet tietävät mikä olkipatja on? Eipä olisi luullut. Nyt uskon todella olevani kotona. Se on hienoa. Minä en tuntenut mitään muuta patjaa kuin vasta muutama vuosi sitten.

252   Kuinka monet tietävät minkälainen vanha lamppu on, ja vanha lampunlasi? Ja oli tapana, että jolla oli pienin käsi talossa, sen täytyi aina puhdistaa tuo vanha kirnu, tiedättehän, ja tehdessäni niin se aina roiskui päälleni, joten otin tuon lampunlasin sen päälle, estääkseni sen roiskumasta. Kyllä, todellakin.

253   No niin, isoisäni oli turkismetsästäjä. Äitini äiti tuli intiaaneille varatulta alueelta. Isoisäni nai intiaanitytön Cherokee intiaanien alueelta Kentuckyssa ja Tennesseessä, tehän tiedätte missä tuo Cherokee laakso on. Ja hän metsästi ja pyysi ansoilla samanaikaisesti koko ajan. Se oli tapa, miten hän ansaitsi toimeentulonsa.

254   Ja, kun me lapset makasimme siellä ylhäällä, tuli joskus todella kylmää.

 Ja vedosta johtuen silmämme kylmettyivät, ja muurautuivat umpeen yön aikana, tiedättehän. Äitini kutsui sitä “rähmäksi”. Minä en tiedä mitä se on, mutta silmien kylmettyminen saa sen aikaan. Ja hänellä oli tapana sanoa, “Sinulla on rähmää silmissäsi”, koska tiedättehän, siellä oli niin vetoista yöllä, ja meidän silmämme turposivat umpeen.

255   Ja äidillä oli tapana tulla sinne tikkaiden luo aamulla, kun hänellä oli keksit valmiina ja siirappi asetettuna pöytään. Ja hän kutsui: “Billy!”

Sanoin: “Niin, äiti?”

“Sinä ja Erward tulkaa alas.”

256   “Äiti, en näe mitään!” Kutsuin veljeäni, me kutsuimme häntä nimellä “Humby”. Minä sanoin: “Hänkään ei voi nähdä, silmissämme on rähmää.” Äidillä oli tapana sanoa: “Hyvä on, hetkinen vain.”

257   Ja, kun isoisä oli pyydystänyt pesukarhun… kuinka moni tietää, mikä pesukarhu on? Ja, kun hän oli pyydystänyt pesukarhun, hän otti siitä rasvan ja pani sen kannuun. Ja tuo pesukarhunrasva oli yleislääke meidän perheessämme. Pahasti vilustuttuamme, he antoivat sitä meille tärpättiin ja kivihiiliöljyyn sekoitettuna. Ja meidän täytyi ottaa sitä kurkkukipuumme. Sitten äidillä oli tapana kuumentaa tuota pesukarhun rasvaa, ja tulla ja hieroa, sillä silmiämme, kunnes ne avautuivat. Näettekö, pesukarhunrasva, joka teki sen.

258   Nyt, veli, sisar, me olemme menneet kylmän jakson lävitse, seurakunnassa. Ja on ollut paljon uskonnollisia vetoja, on ollut vetoisaa, ja jokainen on vilustunut. Ja monilta ihmisiltä ovat silmät kokonaan sulkeutuneet, ja siellä on suuri Kirkkojen maailmanneuvosto tulossa esiin, joka tulee pakottamaan jokaisen teistä siihen. He ovat menossa pois Sanasta, tarkoitan meidän omia ryhmiämme. Ja minä olen velvollisuuden sitoma Sanomalle; ei ollakseni erilainen, vaan koska tunnen rakkautta. Rakkaus on korjaavaa. Tulkaa takaisin! Pysykää poissa tuosta asiasta! Te sananpalvelija veljet, minä en välitä mitä teidän ryhmänne tekevät, pysykää poissa siitä! Pysykää ulkona siitä! Se on pedon merkki, pysykää poissa siitä! Näettekö, Jeesus kolkuttaa tässä Laodikean ajanjaksossa. Näettekö missä he ovat panneet Hänet ulos? Hän yrittää päästä yksilöiden luo, ei organisaatioihin tai ihmisryhmiin. Hän yrittää saada yhden täältä, ja yhden tuolta, ja yhden sieltä. “Kaikkia joita Minä rakastan, Minä kuritan.”

259   Ja niin kuin tämä pikku veli täällä sanoi nähneensä näyn, jossa sanottiin: “Tämä sama Valo, jonka saatte vastaanottaa, aiheuttaa myös teidän kuolemanne.” Näettekö?

260   “Niin montaa kuin Minä rakastan, Minä kuritan; ole innokas ja palaa takaisin. Minä seison ovella, ja kolkutan.” Katsokaahan nyt, pesukarhunrasvasta ei tässä olisi mitään hyötyä.

 Mutta siellä on lähde täytetty Verellä,
Joka on otettu Immanuelin suonista,
Jonka tulvan alle syntiset upotettuina,
Kadottavat kaikki syyllisyyden tahransa.
Tuo kuoleva ryöväri iloitsi nähdä
Tuon Lähteen päivinänsä;
Siellä voin minä, yhtä kehno kuin hänkin…

261   Hän avasi minun silmäni, Silmävoiteellansa. Hänen Henkensä tuli alas ja lämmitti Raamatun, joka on Hänen silmävoiteensa. En voinut nähdä Sitä. Olin vain paikallinen baptistipastori. Mutta yhtenä päivänä Hän lähetti alas Henkensä; eikä Hän lämmittänyt mitään pesukarhunrasvaa, vaan Hän lähetti Pyhiin Hengen ja tulen! Vähän silmävoidetta Raamattuni päälle levitettynä… Tarkoitan silmieni päälle levitettynä, niin että voin nähdä Raamattuni. Ja minä näin, että “Hän oli sama eilen, tänään ja iäisesti. Olkoon jokaisen miehen sana valhe, ja Minun Totuus. Minä seison ovella ja kolkutan.”

262   Yksi pieni kertomus lisää. Onko minulla aikaa siihen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kyllä, siinä tapauksessa tulen jatkamaan.

263   Siellä etelässä oli kerran eräs vanha musta mies. Ja hänen pastorinsa, jonka tunsin, oli mukava vanha mies. Me kutsuimme tätä miestä nimellä Gabe. Hänen nimensä oli Gabriel, ja me kutsuimme häntä vain Gabeksi. Ja hänen pastorinsa ja minä metsästimme paljon, hän oli vanha värillinen veli. Ja myös vanha Gabe rakasti metsästystä enemmän kuin ketään, jonka olen tuntenut, mutta hän oli kehno ampuja. Niinpä sitten yhtenä päivänä hän ja hänen pastorinsa menivät metsästämään.

264   Emmekä me koskaan olleet saaneet vanhaa Gabea käymään kirkossa. Hän yksinkertaisesti ei halunnut tehdä sitä. Hän ei halunnut tulla kirkkoon. Hän sanoi: “Ah, minä ei mene sinne missä tekopyhät on.”

265   Minä sanoin: “Mutta Gabe, niin kauan kuin pysyt poissa, ovat he suurempia kuin sinä. Sinä piilottelet heidän takanaan.” Sanoin: “Sinä kätkeydyt heidän taaksensa. Sinä olet pienempi kuin he ovat; he ainakin yrittävät käydä siellä.”

266   Ja hän sanoi: “Minä ajattelen paljon sinusta, herra Bill. Mutta tiedän vanhan Jonesin käyvän siellä, eikä hän ole mitään; hän heittää noppaa ja kaikkea sellaista.”

267   Minä sanoin: “Hyvä on Gabe. Mutta muista, Jonesin täytyy vastata siitä, eikä sinun. Jos sinä vain menisit…” Sanoin: “Sinulla on hyvä pastori.”

268   “Oh, pastori Jones on yksi hienoimmista miehistä mitä maassa on!”

269   Minä sanoin: “Anna hänen olla esimerkkinäsi, jos et voi katsoa sitä pidemmälle. Olkoon hän sinun esimerkkisi.”

270   Niinpä yhtenä päivänä veli Jones sanoi vieneensä vanhan Gaben metsästämään ja hän sanoi: “Me saimme niin paljon kaneja ja lintuja tuona päivänä, että tuskin jaksoimme niitä kantaa.” Ja illan tullessa, heidän ollessaan palaamassa, seurasi vanha Gabe hänen kannoillaan kokonaan lastattuna sillä tavalla, tiedättehän. Ja hänen vaimonsa oli todella uskollinen kristitty. Hänellä oli oma paikkansa siellä, tällä Pyhällä Hengellä täytetyllä naisella, ja hän oli aina omalla paikallansa. Niinpä sitten vanha Gabe oli kävelemässä hänen takanaan, ja pastori Jones sanoi katsoneensa taakseen ja nähneensä kuinka vanha Gabe katseli olkansa yli sillä tavalla tuota auringonlaskua, se oli juuri laskemaisillaan, ja oli tulossa viileätä. Hän sanoi kävelleensä eteenpäin, ja jonkin ajan kuluttua tuli vanha Gabe hänen rinnalleen. Hänen haulikkonsa piipusta riippui kaneja ja lintuja sillä tavalla, ja hän naputti pastoria olalle ja sanoi: “Pastori?”

 Hän sanoi kääntyneensä ympäri ja kysyneensä: “Niin Gabe, mikä hätänä?”

271   Ja katsoessaan hän näki suurten kyynelten juoksevan hänen mustilta poskiltaan, joilla parta oli harmaantumassa. Hän sanoi: “Pastori, minä on kävellyt tätä joenpenkkaa tässä noin puolen tuntia, ja olen tarkannut tuon auringon laskemista.” Hän sanoi: “Tiedätkö, partani on harmaa ja hiukseni ovat tulossa harmaiksi”, hän sanoi, “tiedätkö pastori, minun aurinkoni myös on laskemassa.”

272   Hän sanoi: “Se on totta, Gabe.” Ja hän pysähtyi, kääntyi ympäri ja kysyi: “Mitä sinulla on vikana?”

273   Hän sanoi: “Minun aurinkoni on myös laskemassa.” Hän sanoi: “Tiedätkö mitä?” Hän sanoi: “Olen ajatellut, kävellessäni täällä takanasi. Tiedätkö, Herran täytyy rakastaa minua.”

 Hän sanoi: “Varmasti Hän rakastaa, Gabe.”

274   “Sinä tiedät, että olen kehno ampuja”, hän sanoi, “minä en saisi osumaan mihinkään, mutta me todella tarvitsimme tätä lihaa kotona. Ja katso vain tätä hienoa suurta nippua lintuja ja kaneja.” Hän sanoi: “Minulla on tarpeeksi meille koko ensi viikoksi.” Hän sanoi: “Hänen on täytynyt rakastaa minua, koska en pysty osumaan mihinkään, tiedäthän. Mutta katsohan mitä Hän antoi minulle.” Sitten hän sanoi: “Hänen täytyy rakastaa minua, tai Hän ei olisi antanut minulle näitä.”

 “Se on totta”, sanoi pastori.

275   Ja hän sanoi: “Sitten tunsin pienen oudon kolkutuksen sydämelläni.” Hän käski minua kääntymään ympäri ja sanoi: ”Gabe, sinun aurinkosi on myös laskemassa.” Hän sanoi: “Pastori, tiedätkö mitä tein.” Hän sanoi: “Minä tein Hänelle lupauksen.”

276   Hän kysyi: “Gabe, haluan kysyä sinulta jotakin. Mikä saarnaamistani saarnoista sai sinusta tuntumaan sillä tavalla? Tai olisiko se ollut joku kuoron laulamista lauluista?”

277   Hän sanoi: “Oh, varmasti rakastan tuota laulamista siellä kirkossa, pastori.” Hän sanoi: “Minä rakastan jokaista saarnaamaasi sanomaa, koska se tulee suoraan tuosta hyvästä Kirjasta, ja tiedän, että se on oikein. Mutta se ei ollut se.” Hän sanoi: “Hän vain kolkutti, ja minä katsoin ympärilleni ja näin kuinka hyvä Hän oli minulle, mitä Hän oli antanut minulle.” Hän sanoi: “Sunnuntaiaamuna tulen kävelemään suoraan sinne eteen missä sinä seisot, ja tulen ojentamaan sinulle oikean käteni, koska olen jo antanut sydämeni Herralle tuolla alhaalla mäen toisella puolella.” Hän sanoi: “Minä tulen kastettavaksi, ja otan paikkani vaimoni vieressä. Ja tulen pysymään siellä kunnes Herra kutsuu minut ylemmäksi.” Katsokaahan, hän vain sattui katsomaan ympärilleen ja näki, kuinka hyvä Jumala oli ollut hänelle.

278   Minä olen lähetyssaarnaaja. Jos te vain voisitte katsoa niiden silmien kautta, joiden kautta minä katson nyt, ja nähdä erään paikan Intiassa, nuo pienet nälkäiset ihmiset, äitejä näkemässä nälkää kaduilla, ja heidän pienet lapsensa eivät enää osaa edes itkeä nälän tähden, ja sitten ajatelkaa vain, mitä meillä on täällä tänään. Katsokaa noita autojanne, joilla te ajatte. Katsokaa vaatteitanne, joita käytätte. Katsokaa kuinka rikkaita te olette. Ystävä, etkö voi tuntea pientä kolkutusta siellä jossakin? Rukoilkaamme.

279   Päidemme ja sydäntemme ollessa kumarrettuina, minuuttien kiitäessä, on noin seitsemän minuuttia vajaa keskipäivästä. Veljeni, sisareni, tiede sanoo meille, että on vähemmän kuin kolme minuuttia keskiyöhön. Jos te vain nyt voitte katsoa ympärillenne ja ajatella minuutin verran. Pienten lastenne istuessa siellä vieressänne. Kuinka monta pientä raajarikkoista…

280   Katso mukavaa vaimoasi, veli, ja ajattele kuinka monet miehet, joilla on miljoonia dollareita, rakastavat koko sydämestänsä jotakin naista, ja tämä on “baarikärpänen”. Hän antaisi kokonaisen miljoonan saadakseen tuon naisen rakastamaan häntä sillä tavalla kuin teidän vaimonne rakastaa teitä. Ja sinä, vaimo, kuinka moni nainen…

281   Kuinka monia äitejä ja isiä täällä on tänä aamuna lastensa kanssa; siellä on miehiä katsomassa kehtoon, jossa makaa joku vääntynyt, kurja raukka, joka on raajarikkoinen, ja katsokaa miten hienoja pieniä lapsia teillä on. Ymmärrättekö? Ja monet…

282   Oi Jumala! On niin monia asioita, jos te vain katsoisitte niitä. Hän on ollut hyvä meille amerikkalaisille. Ettekö te nyt voisi tuntea haluavanne vähän voidetta tänä aamuna: “Avaa minun silmiäni vähän enemmän, Herra, avaa minun silmäni”? Niin kuin sisaremme niin suloisesti lauloi: “Hänen silmänsä on varpusessa, joka on vain pieni varpunen, ja minä tiedän, että Hän tarkkaa minua.”

283   Hän tarkkaa teitä juuri nyt. Ettekö voikin kuulla siellä jossakin sisimmässänne pientä kolkutusta, tällä tavalla, [Veli Branham kolkuttaa johonkin.] “Minä vierailen tänä aamuna”? Se on suurin kunnia, jota voidaan osoittaa, jos te vain voitte tuntea tuon kolkutuksen sydämellänne.

284   Tahtoisitteko kohottaa kätenne ja sanoa: “Tekemällä tämän, Herra, Sinun avullasi ja Sinun armostasi, tästä päivästä eteenpäin, tulen elämään niin lähellä Sinua kuin vain tiedän kuinka elää. Se on kaikki kuinka tiedän pyytää Sinua.”? Jumala siunatkoon sinua, Jumala siunatkoon sinua. “Sinun avullasi ja armostasi, tänään, tästä päivästä eteenpäin, en tule koskaan unohtamaan tätä.” “Katso, Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku…”

285   Muistakaa nyt, missä Hän oli kolkuttamassa, ladon ovelleko? Ei. Jonkun baarinko ovella? Ei. Missä Hän kolkuttaa? Seurakunnan ovella!

286   “Jos joku tulee kuulemaan Minun Ääneni, ja avaa Minulle, tulen Minä sisälle ja aterioin hänen kanssaan, ja hän Minun kanssani.”

287   Rakas Jumala, tämä pieni rikkonainen, sekava, nämä muutamat sanat, jotka on sanottu tänä aamuna, tulkitkoon Pyhä Henki ne jotenkin ihmisten sydämille.

288   Siellä on nyt monia, Herra, ehkä kaksi tai kolmekymmentä ihmistä tästä sadasta täällä kohotti kätensä. Minulla ei ole mitään tapaa tietää, mikä heidän tarpeensa on Herra. Mutta tiedän, että puolipäivä on vain muutaman minuutin päässä, ja niin on Herran tulemuskin; kuitenkin, ennen kuin tämä lumi sulaa maasta, voidaan meidät kutsua pois, ja tämä voi olla hetki, joka muuttaa koko tulevaisuuden, siitä, että tulevatko he jäämään tänne tai menemään ylös.

289   Rakas Jumala, nöyrästi me vastaanotamme Jeesuksen, ja vastaanotamme kaikki Hänen Sanansa. Täytä meidät, Herra, täytä meidät Pyhällä Hengelläsi, niin että elämämme automaattisesti tulisi kantamaan hedelmää. Suo se, Herra.

290   Anna meille anteeksi monet virheemme. Ja me olemme niin täynnä niitä, Herra. Eikä meillä ole mitään mitä voisimme tarjota, Herra, koska kaiken mitä meillä on, olet Sinä antanut meille. Niin kuin Gabe sanoi tuossa pienessä juuri kerrotussa kertomuksessa: “Sinä, Sinä todella rakastat meitä, Herra, tai Sinä et tekisi tätä.” Ja ajatella sitä kuinka nämä ihmiset ovat istuneet täällä varhaisesta aamusta alkaen, kello kahdeksasta alkaen, he ovat istuneet täällä neljä tuntia. He rakastavat Sinua, Herra. He rakastavat Sinua. Nyt Isä, tahtoisitko lähettää Pyhän Hengen voiteen avaamaan silmämme.

291   Nämä, jotka ovat täällä kaupungissa, kiirehtiköön ne sinne herätykseen tänä iltana, ja voikoon siellä olla suuri Hengen vuodatus! Suo se, Herra. Voikoon vanhanaikainen herätys alkaa täällä kaupungissa. Suo se. Siunaa jokaista miestä, joka näkee vaivaa, jokaista palvelijaasi, kautta maailman, joka näkee vaivaa. Ole heidän karissaan, Herra, ja auta heitä.

292   Avaa meidän silmämme, voidaksemme nähdä enemmän ja enemmän, Kristuksen kaltaisuuden. Suo se, Herra. Anna anteeksi meidän syntinne.

293   Ja nyt nämä, jotka kohottivat kätensä, Isä, minä jätän heidät Sinulle. Vastaanota heidät nyt, kun lainaan Sinun omia Sanojasi, Herra, jotka eivät petä, kun taivas ja maa pettävät. Sinä sanoit “hän”, joka on henkilöä ilmaiseva sana, “hän, joka kuulee Minun Sanani”. Herra, ovat saattaneet olla hajanaiset ja yksinkertaiset, mutta joku kuuli ne. Siemen putosi. “Hän, joka kuulee Minun Sanani ja” yhdyssana, “uskoo Häneen, joka lähetti Minut”, ja koska hän teki tämän, “hänellä on (nykyisessä aikamuodossa) iäti kestävä Elämä, eikä hän tulevaisuudessa tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.” He kohottivat kätensä, Herra. He rikkoivat kaiken tieteellisen lain; painovoima pitää käsiämme alhaalla. Mutta he todistivat, että heissä on henki, joka voi kuulla tuon kolkutuksen ovella, ja he ovat kurottaneet oikean kätensä taivasta kohden. Avaa nyt ovi. Avaa, Herra, ja tule sisälle. Me olemme Sinun. Vastaanota meidät, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

 Rakastan Häntä,
rakastan Häntä,
koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

294   Rakastatteko te Häntä? Voisimmeko silloin sulkea silmänne hetkeksi. Ja nyt sydämiemme pohjasta, käsiemme ollessa ylhäällä.

 Rakastan Häntä,
rakastan Häntä,
kos….

295   Me vastaanotamme Sinun kolkutuksesi tänä aamuna, Herra. Minun käteni ovat ylhäällä. Kaikkien meidän kätemme ovat ylhäällä, Herra. Tule nyt sisälle, Herra Jeesus. Tule sydämiimme ja aterioi kanssamme, ja me tulenne aterioinaan Sinun kanssasi…

Golgatan puulla!

296   Rakastatteko te Häntä? Oi, minun mielestäni Hän on ihmeellinen! Eikö teidänkin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ettekö te tunne kuinka Hänen läsnäolonsa aivan kuin puhdistaa teidät? Minusta tuntuu hyvin uskonnolliselta juuri silloin, yksinkertaisesti tunnen oloni hyväksi, siinä on jotakin, näettehän.

Uskoni katsoo ylös Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa,
Jumalainen Pelastaja;
Kuule nyt minua rukoillessani,
ota kaikki syntini pois,
Oi salli minun tästä päivästä alkaen
olla kokonaan Sinun!

297   Nyt, kun hyräilemme tämän seuraavan säkeistön tästä kauniista laulusta, haluan teidän puristavan kättä jonkun kanssa. Pysykää vain istumassa, sanokaa vain: “Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Olen iloinen ollessani täällä sinun kanssasi!!” Tehkäämme se nyt. [Veli Branham ja seurakunta hyräilevät, “Uskoni katsoo ylös Sinuun”, ja puristavat käsiä toistensa kanssa.] Jumala siunatkoon sinua Carl, veli Williams, olen iloinen ollessani täällä.

298   Ajatelkaa vain, metodistit puristavat kättä helluntailaisten, ja baptistit presbyteerien kanssa.

 …oi salli minun tästä päivästä alkaen
olla kokonaan Sinun!

299   Laulakaamme nyt hitaasti, ja myös sydäntenne pohjasta. Tiedättekö, puhdistavan ja nuhtelevan Sanoman jälkeen, uskon, että on hyvä mennä Henkeen ja laulaa Pyhän Hengen suloisuudessa.

300   “Oi kuinka suloista on veljien asua yhdessä yksimielisyydessä!” Raamattu sanoo: “Se on kuin voiteluöljy, joka on Aaronin parrassa, joka juoksee alas hänen viittansa liepeille.” Te olette hienoja ihmisiä täällä. Toivon, että pääsen takaisin ja näen teidät uudestaan, ennen kuin Jeesus kutsuu minut pois, tai tuhatvuotisvaltakunta alkaa. Jos en, niin näen teidät siellä virran toisella rannalla. Tulen tapaamaan teidät siellä virralla. Aamen. Sopikaamme niin.

Elämän tummia sokkeloita astuessani,
Ja surujen ympärilläni levitessä,
Ole Sinä minun Oppaani;
Käske pimeyttä muuttumaan päiväksi (tuo pieni Valo, josta he puhuvat)
Pyyhi murheet kyyneleet pois,
Oi salli minun tästä päivästä alkaen
Olla kokonaan Sinun!

301   Jokainen ovi on avattu! Oi, koskettakaa vain tuota pientä nappulaa, ja nähkää, kuinka he Kiertävät ympäri avaten jokaisen oven, sanoen: Tule sisälle, Herra Jeesus, Ole minun Herrani, minun kaikkeni.”

 Oi salli, että tästä päivästä alkaen en anna Sinun seistä ovella,
Vaan olen kokonaan Sinun!

302   Te jotka kohotitte kätenne, ja haluatte tulla edelleen johdetuiksi Herraa kohden, minä pyydän teitä menemään sinne herätykseen tänä iltana. Olen varma, että pastori siellä tulee viemään teidät tästä eteenpäin, sisälle. Hänellä on kolikkonsa, tai mitä hänen huolekseen onkaan uskottu, ja viiniä ja öljyä vuodattaa sisälle. Hän voi saattaa työn päätökseen.

303   Jumala siunatkoon teitä nyt. Annan nyt kokouksen jatkon veli Williamsille. Hyvä on veli.

65-0125 TÄNÄ PÄIVÄNÄ TÄMÄ KIRJOITUS ON TÄYTTYNYT (This Day This Scripture Is Fulfilled), Phoenix, Arizona, USA, 25.1.1965

FIN

65-0125 TÄNÄ PÄIVÄNÄ TÄMÄ KIRJOITUS ON TÄYTTYNYT
(This Day This Scripture Is Fulfilled)
Phoenix, Arizona, USA, 25.1.1965

1      Kiitos, veli Demos, veli Carl Shakarian tai Demos Shakarian, veli Carl Williams ja edustetut, kaikki. Mielestäni veli, kyntömies, ilmaisi juuri sen, mitä halusin sanoa tänä iltana, hän juuri vei minulta puheen. Koska olen nauttinut tästä kokouksesta, uskon, että tästä kokouksesta, enemmän kuin mistään kokouksesta, jossa olen koskaan ollut. En ole koskaan nähnyt missään kokouksessa suurempaa harmoniaa ja sellaista todellista yhteyttä ja veljesrakkautta. Toinen asia, jonka olen tehnyt, on se, että olen tavannut monia uusia Taivaan edustajia, uusia veljiä, joita minulla on ollut etuoikeus kätellä ja joiden kanssa olen saanut keskustella.

2      Vain muutama ilta sitten kuuntelin tuolla istuvaa baptistiveljeä. En muista hänen nimeään. [Veli Shakarian sanoo: ”Irvin.” – toim.] Irvin. Ja hän toi minulle kortin … Luulen, että se on hänen tätinsä, joka istuu täällä tänä iltana. Hän on pitänyt tuota rukouskorttia hallussaan noin kaksikymmentä vuotta.

3      Hänet tuotiin kokoukseen, hän oli kuolemaisillaan johonkin tautiin, josta ehkä lääkäri voisi selittää, mikä se on. Se on jotain lepraa muistuttavaa, mutta se ei ole lepraa. Sinä vain… On olemassa leikkaus, he voisivat leikata jonkinlaisen langan tänne ylös tai jotain, mutta hän olisi kuin kasvi, hänen pitäisi istua siinä. Ja kun hän istui siellä, ehkä hänen korttiaan ei kutsuttu tai mitään, ei päässyt rukousjonoon, Pyhä Henki ohjasi minut hänen luokseen. Ja siellä hän on tänä iltana, hän voi hyvin, ja olemme siitä hyvin kiitollisia. Se…

4      [Veli Shakarian sanoo: ”Veli, luulen – luulen, että Howard Irvin puhui sinulle tuolla, mutta luulen, että täti on täällä. Ehkä voisimme pyytää häntä nousemaan ylös.” – toim.] Nousisitko ylös? Täti… [”Tuolla hän on. Heiluta kättäsi. Heiluta kättäsi.”]

5      Jumala siunatkoon sinua, sisareni, rohkeasta uskostasi Jumalan Poikaan. Pitäköön Hän sinut terveenä siihen asti, kunnes Hän kutsuu sinut kotiin, jolloin tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen. Olen niin kiitollinen siitä, kun ajattelen, että hän piti tuota korttia hallussaan kaikki nämä vuodet, ja sitten hänet tuotiin tänne luokseni ja hän näytti sen minulle tänä iltana. Tiedättekö, olin sanomassa, että se on kuin leipä veden yli, se palaa takaisin teille, kun yritätte tehdä jotain jonkun toisen hyväksi.

6      Nyt, minulla on myös ollut etuoikeus tavata monia näistä hienoista sananpalvelijoista, ja arvostan todellakin heidän hienoa yhteyttään, tätä yhteistyötä. Veli Carl ilmoitti minulle, että tulen takaisin ensi vuonna, jos Herra suo, ja olemme täällä maan päällä. Ja, no, toivon tapaavani jokaisen teistä täällä ensi vuonna uudelleen, ja jokainen tuo mukanaan toisen edustetun ja hänen vaimonsa.

7      Nyt on vain yksi asia, josta haluaisin sanoa jotain, ehkä vain hetken ajan.

8      Koska tohtori Reed tulee puhumaan seuraavaksi, ja olen tullut tänne asti tänä iltana, minulla oli 150 mailin matka, jonka tein kuullakseni tohtori Reediä. Ja jokin aika sitten tapahtui jotain, että minä… Mutta… mutta tohtori Reed, minä ajaisin tuhat mailia kuullakseni häntä. Mutta jotain on… Sen jälkeen kun olen ollut täällä, ajaisin tuhat mailia vain kuullakseni sen, mitä kuulin vähän aikaa sitten, niin ihmeellisen asian, jotain, mitä liha ja veri eivät voi paljastaa. Siihen tarvitaan Pyhä Henki. Ja nähdäkseni jonkun, joka rohkaisi elämääni tällä tavalla, ja olen varmasti hyvin kiitollinen koko loppuelämäni ajan.

9      Mitä halusin sanoa, oli, että jos minut joskus täytyisi leikata, kutsua lääkäri, te… tulkaa heti luokseni, tohtori Reed. Voin luottaa siihen, että hän leikkaisi minut, jos minut pitäisi leikata, kädet, jotka uskovat Jumalaan, hän – hän olisi se, jonka haluaisin operoivan minua. Luotan siihen, ettei minulle koskaan tarvitse tehdä sellaista. Mutta jos niin käy, haluaisin, että hän tai joku hänen kaltaisensa mies tekisi työn, jos hän ei voisi olla paikalla.

10   Eilen illalla tai pikemminkin eilen iltapäivällä tapahtui jotakin, joka oli minusta todella outoa. Ja aion puhua lyhyesti, koska en halua viedä veljeni aikaa, koska hän tulee puhumaan. Mutta luulen, että se tavallaan on kohteliaisuus palvelutyötäni kohtaan.

11   Minä tarkkailen pieniä asioita. Jokaisella pienellä asialla on minulle merkitys. En usko, että kristitylle tapahtuu mitään sattumalta. Uskon, että se on Jumalan säätämää, koska Jeesus sanoi, että Hän saa kaiken vaikuttamaan yhdessä niiden hyväksi, jotka Häntä rakastavat. Siksi uskon, että jokainen pieni asia tässä pienessä nöyrässä palvelutehtävässä, jonka Hän on antanut minulle, auttamaan teitä ihmisiä, auttamaan kaikkia, ja te kaikki olette minulle apuna, auttamassa toinen toisianne pääsemään kirkkauteen. Siinä jokaisella pienellä asialla on minulle merkitys. Mutta minun oli vaikea uskoa sitä eilen iltapäivällä, kun kadotin tekstini täällä ylhäällä. En ole koskaan elämässäni ollut niin huonossa tilanteessa. Ja sitten, vaimoni antoi minulle uuden Raamatun joululahjaksi.

12   Vanha Raamattuni oli vain kulunut loppuun. Minulla on ollut se nyt melkein kaksikymmentä vuotta, sain sen Houston Gospel Tabernaclen väeltä monta vuotta sitten, kun aloitin kampanjat. Ja niinpä minä vain, vaalin sitä niin paljon, ja minä… lehdet ja sivut, merten ylittämisiä, ja ympäriinsä, kunnes minä… se on vain hajoamassa. Ja otan esiin sivun ehkä 1. Mooseksen kirjasta, ja minun on katsottava jonnekin 5. Mooseksen kirjaan löytääkseni sen, tiedättehän, minne minä juuri pistin sen takaisin Raamatun väliin. Niinpä hän osti minulle sellaisen joululahjaksi. En halunnut jättää vanhaa Kirjaa syrjään, se on ollut minulle niin rakas. Sanoin: ”Jos lähden ennen Jeesuksen tuloa, laskekaa se päälleni. Antakaa tämän mennä alas kanssani, ja minä olen tuleva ylös sen kanssa, kun me tulemme ylös.” Joten, se on mielipiteeni, joka tapauksessa.

13   Niin kuin minulla oli tapana kertoa pientä tarinaa. Toivottavasti tämä ei vaikuta pyhäinhäväistykseltä. Mutta menin… Eräs mies kertoi minulle kerran, muistaakseni veli Earl Prickett, eräässä kokouksessa New Yorkissa, ja tapasin erään miehen, joka sanoi: ”Mitä sinä teet näiden liikemiesten kanssa, kun olet saarnaaja?” Hän kysyi: ”Mitä sinä teet näiden liikemiesten kanssa, kun olet saarnaaja?”

Sanoin: ”Minä olen liikemies.”

Ja hän kysyi: ”Millä alalla sinä olet?”

14   Minä sanoin: ”Varmuus”. Hän luuli, että sanoin ”vakuutus”, ymmärrättehän. Niinpä sanoin ”varmuus”.

Hän kysyi: ”Oi, millaista vakuutusta sinä myyt?”

15   Minä sanoin: ”Ikuinen Elämä”. Ikuinen! Sanoin: ”Minä en myy sitä. Olen itse vain vakuutuksenottaja, ja yritän tarjota Sitä muille.”

16   Muistan erään pojan, jonka kanssa kävin kerran koulua, ja hän oli vakuutusmyyjä. Nyt, vakuutus on ihan hyvä, mutta minulla ei ole sellaista. Sitten hän tuli kotiini ja sanoi: ”Billy, haluaisin myydä sinulle vakuutuksen.” Hän sanoi: ”Tunnen veljesi.” Veljeni on Metropolitanilla myyjänä. Hän sanoi: ”No,” sanoi: ”Haluaisin myydä sinulle vakuutuksen.”

Sanoin: ”Oi, Wilmer, kiitos.”

17   Ja te… hän saattaa olla täällä tänä iltana, hänen veljensä, hän kirjoittaa artikkeleita ”Yläsaliin”, kirjaan, ”Yläsaliin”. Joten hän…

Sanoin: ”Minulla on varmuus.” Hän sanoi: ”Mitä?”

18   Ja minun vaimoni katsoi minua, niinkuin olisin tekopyhä. Hän… ja minä sanoin… Niinpä hän sanoi: ”Billy?”

Ja minä sanoin: ”Kyllä, uh-huh, minulla on varmuus.”

19   Ja hän sanoi: ”Oi, olen pahoillani”, ja sanoi: ”En tiennyt…kuulin, ettei sinulla ollut mitään vakuutusta.”

Sanoin: ”Ei, minulla on varmuus.”

20   Ja – ja hän sai minut kiinni siitä, mitä sanoin silloin. Hän kysyi: ”Mitä sinä sanoit?”

Sanoin: ”Varmuus.”

Ja hän sanoi: ”No, mitä tarkoitat?”

21   Minä sanoin: ”Siunattu varmuus, Jeesus on minun; oi, millainen esimaku Jumalallisesta kirkkaudesta! Olen pelastuksen perillinen, Jumalan ostama, Hänen Hengestään syntynyt, Hänen Veressään pesty.”

22   Hän sanoi: ”Billy, sinä tiedät, että minä arvostan sitä.” Hän sanoi: ”Se on erittäin hyvä asia. Mutta”, hän sanoi, ”poika, se ei vie sinua tänne hautausmaalle.”

23   Sanoin: ”Mutta se saa minut ulos.” En ole huolissani, en ole huolissani siitä, että pääsen sisään, vaan siitä, että pääsen ulos. Joten luulen, että tuolla tavalla me suhtaudumme sen.

24   Eilen illalla, kun otin tuon Raamatun käteeni, enkä löytänyt tuota tekstiä. Ja otin tuon uuden Raamatun käteeni. Luin vanhasta ja otin uuden ja laitoin sen kainalooni ja juoksin tänne ylös. Ja käänsin tuohon kohtaan, ja ajattelin: ”No, tässä, uskon, että se oli Pyhän Johanneksen 16:21.” Eikä siinä lukenut lainkaan sillä tavalla.

Sanoin veli Moorelle: ”Onko se siinä kohtaa?” ”Kyllä.”

25   Ja minä katsoin uudestaan, eikä se ollut siinä. Ajattelin: ”No, he ovat sijoittaneet sivun väärin.”

26   Silloin tuli veljeni tänne, veli Stanley, hän tuli tänne, pikemminkin piispa Stanley. Ja en tiedä, mitä se mies tarkoitti, minä… Se oli kuitenkin niin lohduttavaa. Hän käveli lähelleni ja sanoi: ”Pysy rauhallisena, veli, Jumala on ehkä tekemässä jotakin.” Näettekö? Ja se rohkaisi minua, kun ajattelin, että hän sanoi sen.

27   Mietin, tajusiko hän, että hän profetoi? Mutta kun puhuin hänen kanssaan hetki sitten, juuri ennen kuin hän nousi tänne, olen varma, että hän teki niin.

28   Niinpä toin sen esille sanomassani Synnytyskivut ja niin edelleen. Ja pienellä karkealla tavallani kerroin liljasta ja siitä, miten se syntyy ja saa alkunsa, nousee ylös ja imee itseensä aurinkoa, kastepisaroita ja niin edelleen. Ja sitten siitä turmeltuneisuudesta, mistä sen on kuoltava ulos, synnyttävä ulos, pikemminkin tultava ulos. Ja minä yritin esittää kuvauksen seurakunnasta.

29   Aivan kuten lääkäri täällä, jos hän menee hoitamaan jotain potilasta. Meillä on nykyään lääkäreitä, jotka sanovat: ”Voit hieroa jalkaasi kantapään takaosasta ja parantaa syöpäkasvaimen kasvoissasi.” Mutta hyvä lääkäri ei kuuntelisi sellaista. Hän hoitaa potilasta sen kirjan mukaan, josta hän lukee lääketieteellisestä tutkimuksesta.

30   Ja sillä tavalla yritän hoitaa potilasta. Kun näen seurakunnan sairaana, en halua yrittää kertoa heille, että he tarvitsevat uuden kädenpuristuksen tai jotain muuta, uuden organisaation. Minun on hoidettava sitä sen Kirjan mukaan, jonka minä tunnen, näettekö. Kun näen seurakunnassa tuhkarokon puhkeavan, haluan ottaa juuri sen reseptin, joka on mielestäni oikea, ja saada tuhkarokon pois seurakunnasta; kun näen synnin puhkeavan seurakunnassa, kyse on samasta tavasta!

31   Yritin tehdä vertailun Eesaun ja Jaakobin kanssa, ja sitten viedä sitä sitten siitä eteenpäin. Enkä aio mennä siihen. Mutta tuoden sen alas viimeiseen osaan viimeisessä raamatunkohdassani, jota käytin, vertasin sitä, en epäraamatullisesti, vaan niin kuin Jeesus sanoi, millainen se olisi, millainen Päätohtori sanoi seurakunnan tilan olevan näinä viimeisinä päivinä: ”Se olisi Laodikea, rikas, sokea, alaston, köyhä seurakunta”, ja sitä verrattaisiin Sodoman päiviin. Me tiedämme, että se on Totuus. Jos huomaatte sen, historiallisesti, Hän otti ensin esille Nooan päivät ja sitten Sodoman päivät. Ja juuri niin se on mennyt, aivan samalla tavalla.

32   Ja historia on monta kertaa toistanut itseään, historia toistaa itseään, ja niin tekee myös Raamatun lupaukset. Esimerkiksi, kuten Matteuksen evankeliumin 3. luvussa, jossa sanotaan: ”Egyptistä minä olen kutsunut poikani.” Nyt, jos tarkistatte sen, kyseessä oli Jaakob, Hänen poikansa, jonka Hän kutsui pois Egyptistä; se oli Hänen pienempi poikansa. Mutta Hänen suuri Poikansa, Jeesus, kutsuttiin myös Egyptistä. Joten siinä oli monitasoinen vastaus.

33   Niinpä, ja kun he jatkoivat puhumista siitä, ja sitten toin ajatuksiani siitä. Ja minä kävelin ulos… pois korokkeelta ja menin ulos. Lapseni, jotka olivat menossa kotiin, halusivat pysähtyä tänne jonnekin ostamaan voileivän. Menin sisään, vaimo sanoi: ”Billy, olin niin hermostunut, etten tiennyt, mitä tehdä.” Hän sanoi: ”Minä annoin sinulle tuon Raamatun.”

34   Sanoin: ”Sinä et ole koskaan kirjoittanut sitä, etkä ole koskaan koonnut sitä, kultaseni.”

35   Hän sanoi: ”Mutta, vain ajatella, minä… minä annoin sinulle Raamatun, jossa oli virhe.”

Sanoin: ”No, ehkä se ei ollutkaan.”

36   Ja niinpä joku lapsista otti sen käteensä, ja me tunnustelimme sivuja. Ei, se näytti ihan kunnolliselta. Mutta aivan alareunassa oli kaksi sivua, jotka olivat kiinni toisissaan, ja 16. luku oli tällä puolella, ja 16. luku jatkui toisella puolella. Ja 17. luku alkoi… katsokaa, se on aivan täydellisesti, täsmälleen samanlainen, vastakkain. Ja tuo intialainen paperi, tosi ohutta, tarttui yhteen, ja luin koko ajan 17. luvusta 16. luvun sijasta.

37   Ja minä ajattelin: ”Jumala, miksi Sinä teit niin? Miksi sellaista tapahtuisi nyt?” Se on minun tunteeni, tiedättehän, nähdä, mistä siinä oli kyse, koska mielestäni mitään ei tapahdu sattumalta. Ja ajattelin, miten lohduttavaa oli, että tämä veli tuli tänne ja sanoi minulle: ”’Pysy rauhallisena’, hän oli pappi, ’pysy rauhallisena, ehkä Jumala on tekemässä jotakin’”, tai jotakin sen suuntaista. Ja ajattelin: ”Miten se voisi olla?”

38   Ja sitten, siinä istuessani, se tuli minulle kuin salama Taivaasta. Nyt, tämä ei ehkä kuulosta teistä järkevältä, mutta minulle se kuulostaa järkevältä, ymmärrättehän.

39   Minä muistan Luukkaan evankeliumin neljännessä luvussa, että Jeesus meni synagogaan Nasaretissa, jossa Hänet oli kasvatettu, niin kuin Hänen tapansa oli mennä seurakuntaan… synagogaan, sapattina. Ja kun Hän meni sinne, huomaamme, että pappi antoi Hänelle Raamatun, käärön. Jeesus tutki kääröä ja löysi tietyn kohdan, Jesaja 61, ja Hän luki sen. Sitten Hän antoi Raamatun takaisin papille. Ja sitten kun Hän kääntyi yleisön puoleen, kaikkien katseet olivat kohdistuneet Häneen. Ja Hän sanoi:

…Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt…

40   Ja me tiedämme, kuinka erikoinen tuo Kirjoituksen kohdan lukeminen oli, koska Hän otti vain osan ensimmäisestä ja toisesta jakeesta, Jesajan kirjan 61:1 ja 2:sta. Mutta Hän luki tähän asti, jossa sanotaan: ”Herran Henki on minun päälläni, että minä sidon särkyneet sydämet ja parannan sairaat ja avaan sokeutuneet silmät ja julistan Herran otollista vuotta.” Sitten Hän pysähtyi. Sillä seuraavaksi oli vuorossa tuomion tuominen; se koskisi Hänen toista tuloaan, ei Hänen ensimmäistä tuloaan. Ja Hän pysähtyi, kääntyi ympäri ja sanoi: ”Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt.” Kuinka suoraa se olikaan!

41   Ja millainen – millainen lausunto se oli opettajille ja läsnä olleelle kansalle, että hän saattoi tehdä tämän selväksi kansalle: ”Tänä päivänä tämä Kirjoitus on täyttynyt.” Sillä tässä Hän oli, Messias, eivätkä he silti uskoneet sitä. Tässä Hän oli, Voideltu sitä hetkeä varten. Jokainen osa Hänen palvelutyötään, Hänen syntymästään lähtien, oli osoittanut, kuka Hän oli, ja silti he eivät voineet uskoa sitä. Millainen lausunto! Mutta tänään Hän voisi sanoa…

42   Ja jos joku olisi avannut silmänsä, he olisivat voineet tietää, tietää, missä ajassa he elivät, sillä se oli hänen hetkensä, sillä hän oli juuri siinä tekemässä juuri sitä, mitä Kirjoitukset, kaikki profeetat, olivat sanoneet, että sinä päivänä tapahtuisi. Tässä Hän teki juuri sitä, mitä Jumala oli ennustanut tapahtuvan! Miten he eivät kyenneet näkemään sitä? Heidän olisi pitänyt tietää heti, kun he näkivät, millainen Hänen työnsä oli. Tuolla on Messias. Heidän olisi pitänyt tietää se, koska Hän sanoi: ”Kirjoitus on täyttynyt.”

43   Ajattelen tätä päivää. Ja huomaa, mitä se oli, kun pappi ojensi Sanan. Sana luettiin, se ojennettiin takaisin papille. Ja viimeinen lainaus tekstistäni, joka minulla oli ja jonka kirjoitin ylös, oli Luuk. 17:30, jossa Jeesus viittasi takaisin tähän päivään, jossa elämme, ”rikkaaseen, Laodikean aikaan”, ja kuitenkin mädäntyneeseen politiikkaan, kirkon politiikkaan ja kansalliseen politiikkaan, juuri niin mädäntyneeseen kuin se vain voi olla. Ja sitten Hän sanoi: ”Niin kuin oli Lootin päivinä, niin tulee olemaan tulevana lopun aikana”, huomatkaa, mitä Hän sanoi siellä, ”sinä päivänä, jona Ihmisen Poika paljastetaan”.

44   Näettekö: ”Niinä päivinä, jolloin Ihmisen Poika paljastetaan!” Haluan kiinnittää huomionne.

45   Näettekö, hän tuli kolmessa nimessä. Hän tuli Ihmisen Poikana, joka oli profeetta. Ja sen Hän teki, Hän todisti palvelustehtävänsä olemalla profeetta. Me kaikki tiedämme sen. Jokainen meistä tietää sen. Hän ei koskaan sanonut olevansa Jumalan Poika; Hän sanoi olevansa ihmisen Poika. Nyt, tänä päivänä, Hän on Jumalan Poika, johon Hän palasi takaisin, ja nyt Hän on Pyhän Hengen muodossa, näkymättömän Persoonan muodossa, mutta kuitenkin Jumala, Jumalan Poika. Tuhatvuotisessa valtakunnassa Hän istuu Isänsä valtaistuimella, ja Hän on Daavidin Poika. Hän paljasti itsensä ensin Ihmisen Poikana, profeettana; tänä aikakautena, seurakunta-aikakauden läpi, Ihmisen Poikana… tai Jumalan Poikana; ja toisella aikakaudella, Daavidin Poikana. Kolme poikaa!

46   Mutta huomatkaa tässä, Hän sanoi, että seurakunta-ajan päättyessä se olisi joutunut sellaiseen sekasortoon, kunnes Hän ilmestyisi jälleen Ihmisen Poikana, ”kun Ihmisen Poika paljastetaan”. Kuinka sopivaa olikaan tuo sekaannus eilen! Ja toivon, ettette menetä sitä.

47   Meillä on ollut Jumalan Pojan ilmestys, mutta viimeinen lupaus, joka Abraham sai, ennen kuin poika tehtiin… tai tuotiin olemassaoloon, se, joka hänelle oli luvattu; ennen kuin luvattu poika ilmestyi, Jumala ilmestyi siellä Sodoman luona Profeettana, joka oli Ihminen, lihassa, Jumala. Elohim, kuten kuulin jonkun puhuvan siitä jokin aika sitten, eli Jumaluus oli ruumiillisesti Hänessä. Hän oli täyteys. Elohim on Jumaluuden täyteys, ruumiillisesti. Ja me huomaamme, kun Loot näki… Kun Aabraham näki Hänen tulevan, hän sanoi: ”Herrani.” Heitä oli kolme. Ja Sodomassa Loot näki kaksi ja sanoi: ”Herrani”, koska häneltä puuttui ilmestys. Huomatkaa siis, mitä tässä tapahtui, kun Hän astui esiin, miten Hän teki itsensä tunnetuksi.

48   Emmekö voisi, enkö voisi sanoa tätä, jos olisin vain ollut valppaana, näettekö, veli profetoi, kun hän sanoi minulle, mitä hän teki! Tänä päivänä! Katsokaa, mitä Hän teki heti tuon kirjoituksen lukemisen jälkeen. ”Niinä päivinä, jolloin Ihmisen Poika”, ei mies, ei ihminen, ”Ihmisen Poika paljastaa itsensä jälleen kansansa keskuudessa.” Tänä päivänä tämä lupaus, tämän hetken lupaus, jota nyt elämme, toteutuu silmiemme edessä. Hän kääntyi välittömästi seurakunnan puoleen, ja kymmenen tai kaksitoista, kuinka monta ihmistä siellä olikaan, tuntemattomia, Hän teki aivan saman asian, jonka Hän teki Sodomassa. Tänä päivänä tämä Kirjoitus on tullut julki teidän edessänne. Se on käynyt toteen teidän edessänne.

49   Sitten, veljeni, sisareni, osallistujat, sanansaattajat, keitä tahansa me täällä olemmekaan, Jumalan lapset, kuinka lähellä me olemmekaan Hänen tuloaan? Jos me nyt näemme sen Kirjoituksen, jonka Hän lupasi juuri ennen kuin tuli lankesi Sodomaan polttaakseen sen, ja vertaa tätä päivää siihen, ja näemme tuon Kirjoituksen aivan silmiemme edessä täyttyvän, kuinka lähellä me sitten olemme Jumalan Pojan tulemista? Kuinka lähellä on Kirjoitusten julki tuleminen, niin kuin Hän teki Aabrahamin kautta, tuoden Seurakunnan ylös, esikuvallisesti, minkä Hän on luvannut Seurakunnalle! Ja nyt saamme selville, Aabrahamin luonnollinen siemen, kuinka he epäonnistuivat. Mutta Aabrahamin Kuninkaallinen Siemen, joka on uskon kautta luvattuun Sanaan, on nyt tulossa julki maan päällä tänään. Olemme lopunajassa, veljeni, sisareni. Olemme lopussa.

50   Eikä meillä ole yhtään muuta esikuvaa. Minun on käytettävä esikuvia Kirjoituksista, koska minulla ei ole tarpeeksi koulutusta, jotta voisin tuottaa esiin sanoja ja muita asioita. Minä käytän esikuvaa. Mutta jos näen varjossa… Jos en olisi koskaan nähnyt kättäni ja näkisin varjon, tietäisin, että minulla oli viisi sormea. Ja tällä tavalla teidän on tarkkailtava Vanhan testamentin esikuvia. Mitä se tekee? Se on sen varjokuva. Ja Jeesus sanoi, että Sodoma oli nyt lopun ajan varjokuva. Ja juuri ne Kirjoitukset, jotka oli luvattu Sodomalle, juuri ne Kirjoitukset, jotka tapahtuivat Sodomassa, ja joiden Jeesus sanoi toistuvan jälleen tänä päivänä, ne on tuotu julki aivan meidän edessämme tänään.

51   Jumala siunatkoon teitä. Älkää menettäkö sitä. Ja jos en näe teitä täällä ensi vuonna, kun he kiipeävät ylös Kultaisia portaita, toivon tapaavani teidät siellä Ylhäällä. Jumala siunatkoon teitä.

[Sisar puhuu vieraalla kielellä, ja sitten hän tulkitsee sen. Eräs veli tulee mikrofonin ääreen ja johtaa seurakuntaa laulamaan Hän tulee pian. Tyhjiä kohtia nauhalla – toim.]

52   Isä, me olemme… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] Kirjoitusten mukaan me näemme edessämme viimeisen merkin ja esikuvan tulevan julki. Jeesuksen Kristuksen sanat sanoivat, että näin on. Aivan kuten Sodoman kohdalla, me näemme maailman sellaisena kuin se on, me näemme seurakunnan sellaisena kuin se on, me näemme, että – valittuja kutsutaan ulos jokaisesta kirkkokunnasta; Elämä, joka on noissa paikoissa, on nyt siirtymässä ulos ottaakseen Siemenen muodon. Rukoilemme, Taivaallinen Isä, että heräisimme äkkiä.

53   Niin kuin eräs veli juuri sanoi, hän näki kasvojensa edessä, ja kun hänellä oli silmät kiinni, vain massat kulkivat hänen edessään. Oi Jumala, me tunnemme, että massat ovat vielä koskemattomia. Auta meitä, rakas Jumala. Voikaamme lähteä tästä kokouksesta sellaisen varoituksen kanssa sydämessämme, tietäen, että tänä päivänä Kirjoitus on täyttynyt. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

54   [Veli Demos Shakarian sanoo: ”Halleluja. Toimittajamme Jerry Jensen, tulisitko tänne ylös? Hänen anoppinsa on tajuttomana, aivan. Hän sai juuri tiedon. Ja he ovat evankeliumin sananpalvelijoita, Foursquare-sananpalvelijoita. Voisimmeko vain… Hän on, tiedän, että hän on hyvin raskaalla mielellä. Ja, ja vain…” – toim.] Saitte sen juuri nyt, kuulitte sen juuri nyt? [”Kyllä”] [Ovatko he täällä? [Ei, he ovat Los Angelesissa. Koomassa.”]

55   Etäisyydellä ei ole merkitystä Jumalalle. Hän on kaikkialla läsnä. Hänen on oltava, ollakseen Jumala. Jotkin suurimmista asioista, joita tiedän omassa vaatimattomassa palvelutyössäni tapahtuneen, ovat tapahtuneet puhelimitse tai jonkun soittaessa, ja suuria asioita on tapahtunut. Sopikaamme yhdessä, että Jumala parantaa nämä sairaat ihmiset.

56   Rakas taivaallinen Isä, me tuomme heidät Sinun Läsnäoloosi rukoilemalla. Tiedämme, että eräänä yönä eräs apostoli oli suljettu kaikesta toiminnasta; hän oli vankilassa ja hänet oli määrä mestata seuraavana päivänä. Johannes Markuksen talossa pidettiin rukouskokous, ja juuri noihin sisimpiin selleihin tuli sama Tulipatsas, joka seurasi israelilaisia, tai israelilaiset seurasivat Sitä läpi erämaan; se tuli suoraan sisälle tuon rukouskokouksen vuoksi ja avasi kaikki ovet ja toi apostolin jälleen kadulle, vapaana palvelemaan.

57   Ymmärrämme, että nämä sananpalvelijat, lähetyssaarnaajat, ovat nyt sidottuina, he ovat jopa koomassa. Herra, Sinä olet sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kuule rukouksemme tänä iltana, oi Jumala. Sinä sanoit: ”Kun rukoilette, uskokaa, että saatte, mitä pyydätte, niin se annetaan teille.” Herra, me uskomme ja rukoilemme, että Jeesuksen Nimessä parannat heidät, Herra, kunniaksesi. Se on sanottu, sitä on pyydetty, nyt se tapahtukoon. Aamen.

58   Jumala siunatkoon sinua, Jerry. Usko hänen kanssaan. Veli Demos.

59   [Veli Demos Shakarian sanoo: ”Kiitos, Veli Branham, Jerry. Ylistys Jumalalle. Haluaisin vain nopeasti, että miehet nousisivat seisomaan. Veli Arganbright, yksi kansainvälisistä johtajista; nouse ylös, veli Miner. Jack Moore, nouse ylös. Clifford Ford. Doerflein, Seattlesta. Charles Colonel Young. Enoch Christoffersen, Turlockista. Jess Winemore. Ike Akamine, Havaijin saarilta. Oi, kuinka siunattua! Kuinka hän siunasi sielujamme täällä toissa päivänä. Rakastan häntä. Hän on Yhdysvaltain suurlähettiläs, joka palveli seitsemän presidentin aikana, Gerald Roll, William Roll, Jumala siunatkoon sinua, veli. Tohtori Ray Marlin…?! Jumala siunatkoon Raytä…? Earl Prickett.” – toim.]

60   [”Ja veli Branhamille annettiin kunniajäsenyys, elinikäinen jäsenyys, kokonaisuudessaan hänen nimissään. Ja hän oli yksi niistä harvoista, joiden puolesta johtokunta äänesti monta vuotta sitten.]

Kiitos, veli.

61   [”Ja Carl Williams, joka rakasti häntä niin paljon. Ja veli Henry Krause, auranvalmistaja. Jewel Rose, sihteerimme ja rahastonhoitajamme. Maanviljelijä Frank Foglio, …?…Ja en voi muistaa teitä; en voi.”. Eräs veli sanoo: ”Se on Derrick Fredo.” Veli Shakarian sanoo: ”Oi, veli Derrick…?…, kuinka arvostammekaan hänen palvelutyötään! Oi, ja niin ihanaa, ja – ja niin paljon! Tohtori Stanley, Kanadasta, Itä-Kanadasta.]

62   [”Veli Howard Ervin, näen sinut siellä takana, Howard Ervin. Ja meillä oli juuri sinun… Oliko se täti, joka…?…Hän nousi juuri äsken seisomaan, Howard, kun olit nuorten kanssa.]

63   [”Ja haluaisin nähdä tuon Veli Branhamin kuvan kahdenkymmenen vuoden takaa.”] Huh!

64   [”Veli Norwood, veli Norwood Kansas Citystä. Veli Ben Smart Coloradosta. Herbert Bond Los Angelesista, yksi Los Angelesin osaston johtajista, joka tekee siellä hienoa työtä. Ja Fred Watson, pastori istuu tuolla nurkassa. Art Wilson täällä, eikä meillä ollut tarpeeksi tilaa täällä hänelle, joten hän istui kaikkien naisten kanssa. Ja kaikki naiset täällä ovat johtajien vaimoja. Ja kaikki te ihanat ihmiset!]

65   [”Jäikö minulta joku muu huomaamatta? Jotkut muut johtajat joutuivat eilen lähtemään kotiin. Darrell Hon…?…joutui lähtemään. Näytetään sitten näille miehille, että arvostamme kaikkia heidän ponnistuksiaan. Aamen. Ja eihän minulta jäänyt ketään huomaamatta.]

66   [”Veli Branham. Tule tänne, veli Branham. Tunnistatko tuon kaverin?”]

Ei, herra. Paljon on muuttunut noista päivistä, veljet. [Tule tänne, Howard.]

67   [”Hän oli hyvin komea mies, ja hän on yhä komea, Veli Branham. Ja se on hieno kuva.]

68   [”Ja saimme tätinne nousemaan seisomaan hetki sitten. Ja ehkä sinä haluaisit sanoa pari sanaa, Howard.”]

69   [Veli Howard Ervin sanoo: ”Kaksitoista-viisitoista vuotta sitten Edith-täti parani Raynaud’n taudista, joka käsittääkseni on lääketieteellisesti parantumaton. En tiedä, kertoiko veli Branham teille olosuhteet. Ja mietin, voisinko käyttää vain hetken aikaa siihen. Tämä on hänen korttinsa, jonka hän sai parantumisjonoa varten. Hän ei koskaan päässyt parantumisjonoon. Hän istui toisella rivillä auditoriossa täällä Phoenixissa. Veli Branham oli saarnannut sydämensä pohjasta, mutta hän oli liian uupunut rukoilemaan ihmisten puolesta. Mutta yhtäkkiä hän katsoi häntä, katsoi suoraan häneen ja sanoi: ”Sinä voit parantua, jos haluat parantua”. Ja hän lähti tuosta kokouksesta parantuneena, ja hän on yhä parantunut.”]

70   [Veli Shakarian sanoo: ”Se oli parantumaton sairaus. Eikö ollutkin?”]

71   [Veli Ervin sanoo: ”Kyllä. Ymmärrän, että sairaus oli parantumaton. Ja meidän lääkärimme täällä voivat varmistaa minut; olen maallikko lääketieteessä. Mutta ymmärrän, että se on hermosairaus, joka vaikuttaa samankaltaisesti kuin spitaali. Hermot tukahduttavat verenkierron, ja lopulta sormet vain mätänevät ja putoavat. Oli olemassa yksi lääketieteellinen operaatio, jonka kirurgi idässä kertoi heille, minkä he voisivat tehdä, ja se oli hermon katkaiseminen täältä, mutta jos he olisivat tehneet sen, hänestä olisi tullut vihannes. Mutta Jumala on väkevällä voimallaan parantanut hänet, ja hän on tänäänkin parantunut.”]

72   [Veli Shakarian sanoo: ”Pyydetään häntä vain nousemaan taas seisomaan, tuolla takana.”]

[Veli Ervin sanoo: ”Voisitko nousta seisomaan, Edith-täti?”]

73   [Veli Shakarian sanoo: ”Ja siinä se on, kaksikymmentä vuotta myöhemmin.” Veli Ervin sanoo: ”Viisitoista vuotta sitten”. Veli Shakarian sanoo: ”Viisitoista vuotta myöhemmin”. Veli Ervin sanoo: ”Viisitoista vuotta sitten”].

74   Kiitos Herralle! Yksi mies on jätetty mainitsematta. Me kaikki arvostamme veli Shakariania. Emmekö vain? Jokainen meistä!

[Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

…olla kuin Jeesus, maan päällä… olla kuin Hän;
Koko elämän matkalla, maan päältä Kirkkauteen,
Pyydän vain, olla Hänen kaltaisensa.

Rukoilkaamme.

75   Taivaallinen Isä, voimme tänä iltana kuvitella Sinut seisomassa kerran muurin vieressä ja katsomassa, kuinka ihmiset tulivat ohi ja panivat rahaa Jumalan aarrekammioon. Ja Sinä näit tämän leskirouvan tulevan paikalle vain pienen rahasumman kanssa, vain muutaman pennin kymmenyksistä, ja ehkä hänellä oli kotona lapsia, mutta hän oli kiinnostunut Jumalan valtakunnasta. Ei ole epäilystäkään siitä, että se on toistunut jälleen tänä iltana. Kuinka moni ihminen on laittanut, käytännössä kaiken, mitä heillä on tähän uhrilahjaan, koska se on asetettu eteemme niin, että on olemassa tarve, ja meidän sydämemme on mukana tässä, Isä.

76   Olen usein ajatellut, että ehkä jos olisin seisonut siinä, jos olisin ollut minä, joka katsoin tuota leskirouvaa, olisin juossut hänen luokseen ja sanonut: ”Älä tee sitä, sisareni. Me emme tarvitse sitä.” Mutta ehkä se olisi ollut väärin. Et koskaan käskenyt häntä olemaan tekemättä sitä. Sinä vain seisoit ja katsoit, kun hän teki sen, sillä tiesit, että hän teki sen sydämestään, Sinä tulisit maksamaan sen hänelle takaisin.

77   Isä, tiedän, että Sinä tiedät jokaisen tänne tänä iltana tulleen sydämen aikomukset ja sen, mitä varten se on. Se on valtakunnan tähden, Herra, että… tämä työ, josta me niin ihanasti nautimme, ja tämä yhteys, Herra, kaikkien maailman suurten kirkkokuntien välillä. Meistä tuntuu, että olemme niin etuoikeutettua väkeä, kun saamme olla täällä tänä iltana Jumalan Läsnäolossa, kun tunnemme tämän suuren Sanan tulevan esiin ja tulevan julki ja osoittavan, että Jumala on keskuudessamme!

78   Jumala, anna jokaiselle täällä olevalle sen mukaan, mistä heillä on tarve. Rukoilemme nyt, että siunaisit uhrilahjan sen aiottuun käyttöön. Pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

65-0119 JUMALA, JOKA ON RIKAS ARMOSSA (The God Who Is Rich In Mercy), Phoenix, Arizona, USA, 19.1.1965

FIN/ENG

65-0119 JUMALA, JOKA ON RIKAS ARMOSSA
(The God Who Is Rich In Mercy)
Phoenix, Arizona, USA, 19.1.1965

1            Voitte istuutua. Minä olin… yllätyin, kun tulin sisään ja näin veli Mooren ja kaikki heidät täällä lavalla, ystävät, jotka olen tuntenut niin monien vuosien ajan. On todellakin etuoikeus nähdä heidät täällä tänä iltana. Tunnen itseni jotenkin pieneksi seisoessani täällä ja puhuessani, kun takanani on tällaisia teologeja, ja ehkä he korjaavat minua, kun olen väärässä. Toivon niin.

2             Olemme hyvin iloisia siitä, että meillä on tänä iltana täällä eräs henkilö, sisar Rose. Olimme tulossa alas… Olin veli Shoresin ja hänen avustajansa kanssa tänään pienellä lounaalla. Ja matkalla veli Williams sanoi, että sisar Rose oli hyvin sairas. Menimme katsomaan häntä hetkeksi ja polvistuimme. Hänellä oli korkea kuume ja hän oli todella sairas. Vain muutama rukouksen sana, ja Herra puhui meille ja sanoi: ”Hän tulee parantumaan.” Hän sanoi: ”Hän tulee sinne huomisiltana”, he sanoivat. Ja tässä hän on tänä iltana, istuen tässä. Aivan oikein.

3             Sisar Rose, nousisitko hetkeksi ylös, jotta he… Olemme kiitollisia Herralle. Hän oli vuoteenoma. Hän sanoi: ”Paholainen vain hakkasi minusta kaiken ulos.” Tulin tänne ja sain hermoromahduksen tämän takia”, jonkinlainen kurkkutauti ja niin edelleen. Mutta Herra toi hänet läpi, joten olemme siitä iloisia. Kiitämme rakasta Herraa!

4             Nyt meillä on ollut ihanaa aikaa. Ja huomenna illalla menemme Ramadaan. Älkääkä unohtako, se ei ole täällä huomisiltana, vaan Ramadassa. Ja konventti alkaa seuraavana iltana. Teidän täytyy sietää minua vielä yksi ilta.

5             Viime yönä menin niin kauas skaalasta, että tavallaan lupasin itselleni, että vuoden ensimmäisenä päivänä lyhennän Sanomia kolmesta tai neljästä, viidestä tunnista ehkä noin kolmeenkymmeneen tai neljäänkymmeneen minuuttiin. Ja kuten kerroin eilen illalla, vaimoni kommentoi minulle sunnuntaina: ”Selviydyit todella hyvin.” Niinpä minun piti tietysti tulla eilen illalla ja pilata se, näettekö. Mutta olin eilen illalla viisikymmentäviisi minuuttia kolmenkymmenen sijasta.

6             Tänä iltana Billy kysyi: ”Mistä aiot puhua?”

7             Sanoin: ”No, minulla on tässä muutamia pieniä muistiinpanoja ja joitakin Kirjoituksia. En tiedä, jotkut niistä, neljä tai viisi erilaista Sanomaa.” Sanoin: ”Minusta tuntuu, kun menen sinne alas ja katson, mitä on meneillään.”

8             Hän sanoi: ”Sinä lupasit rukoilla kaikkien niiden sairaiden puolesta.” Sanoin: ” Aivan, niin. Kuinka monta korttia sinulla on?”

Hän sanoi: ”Kaksisataa.”

Sanoin: ”Minun on parasta aloittaa niiden käsittely tänä iltana.”

9             Ja hän sanoi: ”Muista, että sinulla on vain viisitoista minuuttia aikaa puhua”. Hän sanoi: ”Sinä käytit siitä loput eilisiltana.” [Veli Branham ja seurakunta nauravat – toim.] Meidän täytyy kiirehtiä, eikö niin?

10         No, me teimme teille lupauksen, että rukoilisimme niiden ihmisten puolesta, joilla oli rukouskortti, ja me olemme – me olemme tietysti velvollisia lupauksen pitämiseen. Emme voi tuoda heitä kaikkia näiden jonojen läpi, enkä minäkään voi kutsua heitä yksitellen, yleisön keskuudesta. Vaikka Pyhä Henki antaisikin sen minulle, en vain jaksaisi tehdä sitä. Se on vain liikaa minulle. Ja, mutta me kaikki olemme tietoisia noista asioista. Tiedämme, että Jumala on edelleen Jumala. Se ei ole se, joka parantaa. Se vain rakentaa uskoa, jotta tiedämme, että olemme Hänen läsnäolossaan.

11         Ja me aiomme tänä iltana rukoilla kaikkien noiden sairaiden puolesta, kaikkien niiden puolesta, joilla on rukouskortit, rukoilla heidän puolestaan. Ja sitten huomisiltana, Ramadassa, yritämme jakaa lisää ja rukoilla heidän puolestaan siellä, koska minulla on vielä huomisilta. Ja luulen, että minulla on yksi ilta konventista, ehkä myös aamiainen. Se riippuu siitä, miten asiat menevät.

12         On eräs puhuja, joka ei koskaan tullut paikalle; ei ole tainnut tulla vielä, en usko. Veli Humburg, vai onko se… [Veli sanoo: ”Amburgy.” – toim.] Amburgy, Amburgy, Kash Amburgy. Eli minä… minä sanon sen ihan väärin, se on se saksalainen nimi. Luulen, että se on saksalainen. Joten minun täytyy ehkä vähän toimia varalyöjänä, kuten me kutsumme sitä, anteeksi sanonta, hänen puolestaan.

13         Meillä on kuitenkin ollut ihanaa aikaa Herrassa. Kaikille teille, jos täällä on tänä iltana vieraita, olemme iloisia, että olette täällä, ja luotamme siihen, että Herra siunaa teitä. Rukoilen, ettei rakennuksessa ole yhtään sairasta ihmistä, kun lähdemme tänä iltana, että Herramme tulee alas suuressa voimassaan ja parantaa kaikki sairaat ja vaivaiset.

14         Täällä minulla oli jokin aika sitten tapana ottaa mukaan henkilöitä erityishaastatteluihin, joitakin vaikeita tapauksia, joita emme saaneet läpi. Sitten se kasvoi niin nopeasti, että se kasvoi niin pitkälle, että Herra siunasi sitä, kunnes meillä oli kolme tai neljäsataa odottajaa, ja silloin ihmiset loukkaantuivat, koska he odottivat. Ehkä niin paljon aikaa, että teidän täytyisi odottaa ehkä vuosi tai kaksi, jotta pääsisitte mukaan, näettekö, vain kokousten välissä, jotta heidät voitaisiin ottaa haastatteluihin. Ja me vain istuisimme ja odottaisimme Herraa, kunnes Hän kertoisi meille aivan tarkalleen asian.

15         Täällä istuu tänä iltana epäilemättä ihmisiä, jotka ovat olleet erityishaastatteluissa. Vai onko? Nostakaahan kätenne ylös. Erikoishaastatteluissa. Kyllä, siellä istuu, joten, ja tiedän, että se on oikein. Me vain odotamme, mitä Herra sanoo, mitä se tapaus… Ja sitten minun piti lopettaa se täällä jokin aika sitten. Sanoin Billylle, että meillä ei voi enää olla yksityisiä haastatteluja.

16         Näettekö, minä ylitin juuri 25 vuotta, hiljattain, toisen kerran, ja olen jo pitkällä kohti kolmatta kertaa. Ja kun tulee vähän vanhemmaksi, niin miksi, ei, ei… jotenkin ei pysty pysymään mukana niin kuin ennen. Askeleet lyhenevät. Ja – ja veli Moore ei tietenkään tiedä siitä vielä mitään. Hän… Luulen, että olemme suunnilleen samanikäisiä.

17         Mutta paljon vettä on virrannut joessa sen jälkeen, kun sinä ja minä ja veli Brown ensimmäisen kerran tulimme tänne veli Outlaw’n, veli Garcian ja veli Fullerin kanssa. Olisivatkohan nuo miehet täällä tänä iltana? Veli Garcia, veli Fuller ja veli Outlaw, ovatko he täällä? Nostakaa kätenne ylös, jos olette. Kyllä, täällä on veli Fuller, jos en erehdy. Veli Outlaw on täällä. Veli Garcia, uskon, että hän lähti Phoenixista. Uskon, että niin on. Hän lähti Phoenixista ja on Kaliforniassa. No, ne olivat varmasti hienoja päiviä, ja uskon edelleen samaan Sanomaan, joka minulla oli silloin: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Luulen, että se on ollut noin… No, Becky oli vauva. Siitä on noin yhdeksäntoista vuotta.

18         Ja nyt hän on iso, vanha, lihava, ruma tyttö, joka istuu jossain tuolla jossain, yhdeksäntoista vuotta vanha. Missä sinä olet, Becky? Voi pojat, hän vielä saa minut kiinni tuosta. Muistan, kun kannoin häntä käsivarrellani. Minulla olisi varmasti töitä tehdäkseni niin tänä iltana.

19         Muistan eräänä iltana veli Garcian seurakunnassa, hän oli pienikokoinen kaveri. Sanoin: ”Meillä on tänään kansainvälinen kokous.” Sanoin: ”Tulen puhumaan espanjalaisille.” Ja sanoin: ”Vaimoni on saksalainen.” Sanoin: ”Minä olen irlantilainen.” Ja sanoin: ”Ja pieni tyttöni on intiaani”, ja se oli Becky.

20         Kun menin takaovesta ulos, siellä oli pieni meksikolaistyttö, joka sanoi: ”Veli Branham!”.

Minä sanoin: ”Niin, kulta, mitä sinä haluat?”

Hän sanoi: ”Eikö vauvasi ole mielestäsi vähän liian kalpea ollakseen intiaani?” Hän on vaalea, tiedättehän.

Ja minä sanoin: ”Vain intiaani käytökseltään.”

21         No, olemme kiitollisia siitä, että olemme täällä jälleen tänä iltana. Ennen kuin lähestymme Sanaa, lähestykäämme Häntä, sillä Hän on Sana. Kun Sana on tullut julki, se on Hän sinussa.

22         Kuten eilen illalla meillä oli aiheena Eripuraisuuden siemen, pidittekö siitä, Herran siunauksesta? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Minä todellakin pidin siitä, että saimme tuoda Sanoman teille. Ja me näemme, mitä nuo siemenet ovat.

23         Onko teillä nyt jokin erityinen pyyntö tänä iltana, vain jotain erityistä? Ehkä jotkut teistä, jotka tulette olemaan tässä rukousjonossa, sanotte: ”Jumala, ole armollinen. Kun minun puolestani tullaan rukoilemaan, anna uskoni nousta täyttämään ehdot.” Ja – ja ehkä jollakulla on läheinen, joka on sairas, ja jotain muuta. Voisitteko vain nostaa kätenne, jotta Jumala vain katsoisi alaspäin ja sanoisi… Nyt jos se… Te ette tiedä, miltä minusta tuntuu katsoessani sinne. Katsokaa, kuinka paljon täällä on avuntarvetta! Sananpalvelijaveljet, katsokaa tuota. Näettekö? Jos se saa minut tuntemaan tuolla tavalla, miten se vaikuttaa Isäämme? Varmasti.

Rukoilkaamme nyt.

24         Rakas Jeesus, me lähestymme nyt suurta Armon Valtaistuinta tämän kaikkivoivan Nimen kautta. ”Sillä ei ole ihmisille annettu mitään muuta Nimeä, jonka kautta pelastuisimme, kuin ainoastaan tämä Herran Jeesuksen Nimi.” Ja me tulemme Hänen Nimessään. Ja me rukoilemme, Taivaallinen Isä, että otat meidät tänä iltana vastaan uskovina lapsinasi. Ja anna anteeksi epäuskomme, Herra. Auta tänä iltana, että me uskoisimme tänä iltana täydellisesti jokaisen Jumalan Sanan, kaikkien niiden asioiden osalta, joita tarvitsemme.

25         Sinä tiedät, mitä näiden käsien alla on, jotka on nostettu ylös; siellä on sairautta, joillakin heistä voi olla kotihuolia, joillakin taloudellisia ongelmia, jotkut heistä ovat väsyneitä, ehkä joku on luopio, joku syntinen. Mikä tahansa tarve onkaan, Sinä olet ylivertainen jokaista vihollista vastaan. Rukoilemme siis, Herra, että tänä iltana tunnustaisimme, että vihollisemme, jokainen niistä, on voitettu, jopa itse kuolema. Ja että olemme enemmän kuin voittajia Hänessä, joka rakasti meitä ja antoi itsensä puolestamme, ja joka on pessyt meidät Verellään.

26         Rukoilemme, Herra, että kaikki epäusko, kaikki epäilys, kaikki turhautuneisuus, kaikki, mikä ei ole Jumalan kaltaista, pakenisi meistä tänä iltana, jotta Pyhällä Hengellä olisi tiensä meidän sydämissämme. Puhukoon Hän meille salaperäisellä tavalla. Puhukoon Hän meille Voimassaan. Herättäköön Hän henkisesti kuolleet henkiin, tuokoon takaisin terveyden niille, jotka ovat sairaita ja kärsiviä, nostakoon ylös heikot polvet, väsyneet kädet, jotka roikkuvat alaspäin. Ja olkoon iloitsemisen aika.

27         Murtautukoon se esiin tänä iltana, Herra, lähteäkseen tästä paikasta Ramada Inniin ja aloittaakseen yhden suurimmista konventeista, joita tässä kaupungissa on koskaan pidetty. Herra, kun olemme kokoontuneina yhteen ja rukoilemme! Sinä sanoit: ”Jos kansa, joka on kutsuttu minun Nimessäni, kokoontuu yhteen ja rukoilee, niin minä kuulen Taivaasta.” Jumala, me rukoilemme, että näin tapahtuisi tänä iltana.

28         Nyt, Isä, kun me luemme Sanaa, kukaan muu kuin Sinä ei voi tulkita sitä, Sinä olet oma tulkitsijasi, ja me rukoilemme, että Sinä tulkitset meille ne asiat, jotka luemme tänä iltana. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

29         Nyt, jos joku teistä haluaa vain merkitä ylös Raamatun kohdat, joita sananpalvelija lukee. Haluaisin, että käännätte tänä iltana Efesolaiskirjeeseen.

30         Puhuin viime sunnuntaina Efesolaiskirjeestä ja siitä, kuinka Joosuan kirja oli Vanhan testamentin Efesolaiskirje ja kuinka se oli Lunastuksen Kirja.

31         Ja lunastuksessa on kaksi eri osaa: ”tulla ulos” ja ” mennä sisään”. Ensin on tultava ulos. Jotkut ihmiset haluavat tuoda maailman mukanaan, mutta teidän on tultava ulos maailmasta, jotta voitte astua sisälle Kristukseen. Sinun on tultava ulos epäuskosta, jotta voit tulla sisälle uskoon. Yhtään asiaa ei voi olla tiellänne. Jotta teillä todella olisi aito usko, teidän on ehdottomasti jätettävä taaksenne kaikki se, mikä on Jumalan Sanan vastaista, astuaksenne sisälle uskoon.

32         Ja se oli Vanhan testamentin Efesolaiskirje, Joosua. Siinä Mooses edusti lakia, joka ei voinut pelastaa ketään, mutta armo pystyi, ja tässä Joosua on sama sana kuin Jeesus, ”Jehova-pelastaja”.

33         Ja nyt sitten huomaamme, että olemme tulleet toiseen Efesolaiskirjeeseen, toiseen Efesolasikirjeeseen nyt. Missä, se, meidän älyllisissä kirkkokunnissamme ja niin edelleen, ja kaikissa koulutusohjelmissamme on tullut sen – sen Jordanille, silloin meillä täytyy olla jälleen yksi Efesolaiskirje. Meillä on oltava exodus, ”tulla ulos” ja ”mennä sisään”, Ylöstempausta varten.

34         Nyt me luemme tänä iltana Efesolaiskirjeen 2. luvusta. Sanoin sen vain siksi, että voisitte päästä siihen – siihen kohtaan tai siirtyä siihen lukuun.

Teidät, ja teidät hän on tehnyt eläviksi, jotka olitte kuolleet rikkomuksissa ja synnissä.

Te, jotka ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan ruhtinaan mukaan, sen hengen mukaan, joka nyt vaikuttaa tottelemattomuuden lapsissa:

Joiden joukossa me kaikki olemme myös aikoinaan eläneet lihan himoissa, täyttäneet lihan ja mielen haluja, ja olemme olleet luonnostamme vihan lapsia, niin kuin muutkin.

Mutta Jumala, joka on rikas armossa, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,

Hän on elävöittänyt meidät, vaikka me olimme kuolleita synnissä, yhdessä hänen kanssaan, tai, elävöittänyt meidät yhdessä Kristuksen kanssa, (armosta te olette pelastetut;)

35         Haluan ottaa sieltä muutaman, tai osan jakeesta, ”mutta Jumala”, Jumala, joka on rikas armossa.

36         Haluan teidän panevan tässä merkille profeetan, apostolin, pikemminkin Paavalin, joka… joka mainitsi tämän: ”Teidät, jotka kerran olitte kuolleita, hän on tehnyt eläviksi. Teidät hän on tehnyt eläviksi, jotka kerran olitte kuolleita, kuolleita synnissä ja rikkomuksissa, jotka vaelsitte maailman asioiden, lihan halun, ja täytitte mielen haluja. On…”

37         Mikä sai aikaan tämän muutoksen, näettekö? Ja mikä aiheutti sen, ”jotka aikoinaan olitte kuolleita”, että tulitte eläviksi? Elävöittää tarkoittaa ” tehdä eläväksi”. Tapahtui muutos, kuolemasta Elämään. Ei ole mitään muuta, ei ole mitään muuta asiaa, mikä voisi tapahtua kenellekään ihmiselle, joka olisi niin suuri, kuin se, että hänet muutettaisiin kuolemasta Elämään. Jos ihminen olisi kuolemaisillaan fyysisesti ja voisi parantua fyysisesti, se olisi suuri asia, mutta mikään ei ole niin suuri asia kuin se, että ihminen on hengellisesti kuollut ja Jumala on herättänyt hänet Elämään.

38         ” Te olitte kerran, menneinä aikoina, kuolleita.” Te olitte kuolleita. Jopa monet täällä tänä iltana voivat joskus katsoa taaksepäin ja tietää, että olitte kuolleita. Mutta miksi ette ole nyt tänä iltana kuolleita, niin kuin olitte silloin? Olette ansainneet olla sellainen, koska olitte syntinen, ”mutta Jumala, joka on rikas armossaan”. Siitä tässä on kyse, ”Jumala, joka oli rikas”. Kaikki nämä asiat, joita me olimme, ”mutta Jumala”! Se aiheutti muutoksen juuri siinä: ”Jumala, joka on rikas armossa”!

39         Oi, olen niin iloinen siitä, että Hän on rikas armossa. Jos Hän olisi vain rikas rahassa, jos Hän olisi vain rikas aineellisesti, mitä Hän onkin, mutta kuitenkin suurin asia on se, että Hän on rikas armossa. Oi, kuinka suuri asia se onkaan, että me olimme kerran kuolleita.

40         Puhuimme toissa iltana siitä, kuinka siemenen täytyy kuolla. Ja kaiken tuon elämän itiön ympärillä ei pidä ainoastaan kuolla, vaan sen pitää mädäntyä. Jos se ei mätäne, se ei voi elää. Ja mätäneminen on ”kokonaan hävitetty, se on mennyttä”. Ja ennen kuin pääsemme siihen pisteeseen, että omat ajatuksemme ja ajattelumme ovat täysin kadonneet ja mädäntyneet meistä pois, vasta silloin elämän itu voi alkaa elämään.

41         Nyt – nyt me saatamme, minä saatan laittaa tähän hieman oppia, jota en… Jos ette usko sitä, hyvä on. Ei se mitään. Minä uskon sen. Uskon, että – että ihminen, kun hän syntyy tähän maailmaan, kun te olette pieni vauva, joka on syntynyt maailmaan, te ette olisi voineet olla täällä ilman Jumalan ennalta tietämistä, koska Hän on ääretön ja Hän tietää kaiken. Ja kun tuo pieni vauva syntyy maailmaan, siinä vauvassa on jotain. Jos hänellä tulee koskaan olemaan Elämä, siellä on jotain pientä, tuossa lapsessa silloin, että hän on tuleva, ennemmin tai myöhemmin. Tuo pieni siemen on hänessä. Jos te nyt otatte… Kirjoitukset ilmoittavat sen selvästi.

42         Jos teillä on tänä iltana Iankaikkinen Elämä, jos meillä on Iankaikkinen Elämä, niin me olemme aina olleet, koska on olemassa vain yksi Iankaikkisen Elämän muoto. Me olemme aina olleet olemassa. Ja syy siihen, miksi olimme, on se, että olemme osa Jumalaa. Ja Jumala on ainoa asia, joka on Iankaikkinen.

43         Ja niinkuin Melkisedek vastaanotti kymmenykset Aabrahamilta, ja se luettiin hänen lapsenlapselleen Leeville, joka oli vielä Aabrahamin kupeessa; hän maksoi kymmenykset, kun hän oli vielä Aabrahamin kupeessa, kun hän kohtasi Melkisedekin. Haluan puhua siitä toisella kertaa jonain aamuna. Kuka on tämä Melkisedek? Huomatkaa tämä. Jumala tiesi jo kauan sitten, että tämä poika oli tulossa. Hän tiesi kaiken.

44         Nyt me olemme osa Jumalaa. Te olette aina olleet. Ette muista sitä, koska olitte vain ominaisuus Jumalassa. Olitte vain Hänen ajattelussaan. Jos nimesi on koskaan ollut Elämän Kirjassa, se on pantu sinne jo ennen maailman perustamista. Hän tiesi, kuka sinä olisit.

45         Sanon tämän vain, en sekoittaakseni mukaan oppia, vaan selventääkseni sitä, jotta voisimme päästä pois tästä pelosta ja säikyttelystä. Te ette tiedä, kuka te olette. Te ette tule olemaan, vaan te olette nyt Jumalan poikia. Katsokaa, te olette aina olleet Jumalan poikia. Näettekö?

46         Sillä kun Jumalalla oli teidät alussa ajatuksissaan, teidän on täytynyt olla, jonkin osan teistä, elämästänne, joka on teissä nyt, täytyi olla Jumalan kanssa siellä aiemmin. Kun Hän, ennen kuin Hän edes tuli materiaksi tänne maan päälle, ennen kuin oli mitään muuta kuin Jumala, sinä olit yksi Hänen ominaisuuksistaan. Hän tiesi, mikä nimesi tulisi olemaan. Hän tiesi, minkä väriset hiukset sinulla tulisi olemaan. Hän tiesi kaiken sinusta. Ainoa asia, joka tapahtui, oli se, kun sinä, syntinen…

47         Monet teistä voivat olla kanssani samaa mieltä tästä ajatuksesta. Kun olitte pikkupoika tai -tyttö, kävelitte ympäriinsä ja oli tiettyjä asioita, jotka eivät häirinneet muita lapsia, mutta tuntui kuin teissä olisi ollut jotain, joka huusi. Jossain oli Jumala, mutta silti olitte syntisiä. Muistatteko sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Varmasti. Mistä oli kyse? Se oli se pieni elämän muoto teissä silloin.

48         Ja sitten jonkin ajan kuluttua te kuulitte evankeliumin. Ehkä menitte seurakuntaan, valitsitte tämän ja tuon, ja kuljitte kirkkokunnasta toiseen. Mutta eräänä päivänä, koska olitte osa Jumalaa, teidän täytyi olla osa Sanaa. Ja kun kuulitte Sanaa, tiesitte, mistä olitte lähtöisin, tiesitte, mikä oli Totuus. Te olitte aina olleet, siemen oli teissä aina. Sana näki Sanan, joka oli teissä, joka oli ennen maailman perustamista, näki Sanan ja te tulitte Sen luokse.

49         Kuten tarinani pienestä kotkasta, siitä, kuinka pikku kotkaa haudottiin kanan alla. Ja pikku kaveri käveli kanojen kanssa, se, kana kotkotti, eikä se ymmärtänyt kanan kotkottelua. Ja – ja pienet kanat, niiden ruokavalio, joka niillä oli karjapihalla, se – se ei ymmärtänyt sitä, miten ne tekivät sen. Mutta siinä oli jotain, se näytti olevan erilainen kuin tuo kana oli, koska alkujaan se oli kotka. Näin on. Eräänä päivänä sen äiti tuli etsimään sitä, ja kun se kuuli kotkan huudon, se oli erilaista kuin kanan kotkotus.

50         Ja samoin on jokaisen uudestisyntyneen uskovan kohdalla. Voitte kuulla kaikkea teologiaa, mitä haluatte, ja kaikkea ihmisten tekemää ristiriitaisuutta, mutta kun tuo Sana välähtää siellä, silloin on jotain, joka ottaa siitä kiinni, te olette tuleva Sen luokse. ”Te, jotka kerran olitte kuolleet syntiin (tuohon elämään), Hän on tehnyt teidät eläviksi.” Täytyy ensin olla Elämä, joka tullaan elävöittämään. Jumala tiesi ennalta tietämyksensä perusteella kaiken. Ja meidät oli ennalta määrätty olemaan Jumalan poikia ja tyttäriä. ”Te, jotka kerran olitte kuolleet syntiin ja rikkomuksiin, joissa me kaikki olimme menneinä aikoina, mutta Hän on elävöittänyt meidät.”

51         Katsokaa Paavalia, kun Paavali oli suuri teologi. Mutta kun hän kohtasi kasvoista kasvoihin tuon Sanan, Jeesuksen, se herätti hänet henkiin. Hän heräsi Elämään välittömästi, koska hänet oli määrätty siihen. Hän oli osa Sanaa, ja kun Sana näki Sanan, se oli hänen luontonsa. Kaikella kanojen kotkokotuksella ortodoksisissa kirkoissa ei ollut mitään vaikutusta häneen; hän oli nähnyt Sanan. Se oli osa häntä. Hän oli kotka. Hän ei ollut kana; hän oli vain karjasuojassa niiden kanssa. Mutta hän oli alun perin kotka.

52         Kuulin kerran vastaavanlaisen tarinan, toivottavasti se ei kuulosta pyhäinhäväistykseltä, pienestä ankanpoikasesta, joka kerran syntyi kanan alla. Se ei voinut ymmärtää. Hassun näköinen pieni kaveri, outo tyyppi, eikä se ymmärtänyt pölyä ja kaikkea. Ne leikkivät karjasuojassa. Mutta eräänä päivänä vanha kana vei pienen poikasen karjasuojan taakse, ja se haistoi veden hajun. Se lähti kohti vettä niin kovaa kuin pystyi. Miksi? Se ei ollut koskaan ennen ollut lammella. Se ei ollut koskaan ollut vedessä. Mutta se oli alun perin ankka. Ainoa asia, joka sen piti tehdä, oli tulla omaksi itsekseen.

53         Samanlainen asia on uskovan ihmisen kohdalla. Hänessä on jotain sellaista, että kun hän kohtaa Jumalan kasvokkain, hän löytää itsensä. Tuo siemen on hänessä, ja se on elävöitetty. Oi, se on oikein, ja hän lentää pois maailman asioista. Ne tulevat kuolleiksi hänelle. Oi, minä muistan, että ennen me kaikki elimme elämäämme noissa maailman asioissa. Mutta kun saimme otteen tuosta todellisesta Asiasta, jostain, joka herätti meidät henkiin, pienestä siemenestä, joka tuli eläväksi, silloin kaikki maailman asiat mätänivät siihen paikkaan. Emme enää halunneet niitä.

54         ”Se, joka on syntynyt Jumalasta, ei tee syntiä. Kerran puhdistetulla palvojalla ei ole enää synnintuntoa, eikä halua enää tehdä syntiä.” Syntikysymys on ohi. Sinusta tulee osa Jumalaa, Kristuksessa. Kristus kuoli lunastaakseen sinut.

55         Nyt ajattele, millaisia me olisimme olleet, jos Jumalaa ei olisi ollut. Mutta Jumala, rikkaassa armossaan, miten Hän onkaan lunastanut meidät tänä iltana! Missä me olisimme olleet tänä iltana, ellei Jumalan rikas armo olisi kohdannut meitä?

56         Kerran maailma oli niin syntinen, kun ihminen oli aiheuttanut maan päälle turmeluksen, että Jumala jopa oli murheellinen siitä, että hän oli koskaan luonut ihmisen. Koko pää oli mätänevä haavaa, koko ruumis, ja Jumala jopa murehti sitä, että Hän koskaan oli luonut ihmisen. Niinpä Hän sanoi: ”Minä hävitän ihmisen, jonka olen luonut.” Hän tulee tuhoamaan heidät, koska hänellä ei ole mitään muuta kuin pelkkää turmelusta.

57         Ja koko ihmissuku olisi tuolloin hävinnyt, mutta Jumala, joka on rikas armossa, ei antanut viattoman kadota syyllisten mukana. Ja Hän meni pois ja teki määrätyn tien niille, jotka halusivat tulla sisään, jotka halusivat tehdä sitä, mikä oli oikein. Hän teki armon tien niille, jotka halusivat armoa, ja Hän valmisti arkin. Toisin sanoen Hän laittoi kotkilleen siivet, jotta ne voisivat lentää tuomion yläpuolella eivätkä hukkua kanojen mukana. Mutta Hän – Hän teki pakotien Nooan päivinä. Tämä sai Hänet tekemään sen, toteuttamaan sen, koska Hän oli rikas armossa.

58         Mutta sen jälkeen, kun Hän on tarjonnut ihmisille tien, ja sitten he kieltäytyvät siitä, nyt, syy siihen, että he kieltäytyvät siitä, on se, että siellä ei ole mitään, mikä voisi ottaa sen vastaan. Siellä ei ole mitään, mikä voisi ottaa sen vastaan. Äidilläni oli tapana sanoa: ”Nauriista ei voi saada verta, koska nauriissa ei ole verta.” Joten jos siellä ei ole minkäänlaista Elämän muotoa, joka voisi ottaa sen vastaan, sitä ei voida ottaa vastaan.

59         Tästä syystä fariseukset saattoivat katsoa Jeesusta suoraan kasvoihin ja kutsua Häntä ”Beelsebubiksi”, koska heissä ei ollut mitään, mikä olisi voinut vastaanottaa Hänet. ”Mutta kaikki, jotka Isä on antanut minulle”, Hän sanoi, ”tulevat minun luokseni.” Siinä – on jokin tapa, miten se tullaan esittämään.

60         Joskus voitte puhua ihmisille kadulla, puhua heille Herrasta, ja he nauravat teille päin naamaa. No, meidän pitäisi joka tapauksessa tehdä niin. Mutta kuunnelkaa: ”Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isäni ensin vedä häntä puoleensa.” Jumalan täytyy vetää puoleensa. Siellä täytyy olla Elämä. ”Ja kaikki, jotka Hän on antanut Minulle, ovat tuleva Minun luokseni.”

61         Hän on varautunut niitä varten, jotka haluavat tulla lunastetuiksi. Hän on varautunut niitä varten, jotka haluavat parantua. Ja se että Hän teki tämän, tekee Hänestä rikkaan armossa, niin kuin Hän on aina ollut rikas armossa. Niin täytyy olla, jos kieltäydytte tästä, ei ole muuta jäljellä kuin tuomio, koska synti on tuomittava.

62         Kun farao meni mereen, hän oli kuin teeskentelijä, koska hän näki, että hän voisi mennä mereen samalla tavalla kuin Mooses. Mooses armeijansa kanssa ja farao armeijansa kanssa, molempien olisi pitänyt hukkua mereen, näytti siltä. Mutta Jumala, joka on rikas armossa, teki pakotien heprealaislapsille, (miksi?) koska he tekivät velvollisuutensa mukaisesti, he seurasivat Sanaa.

63         Ainoa tapa saada armoa on seurata ohjeita, jotka Jumala on antanut, jotta seuraisimme niitä. Ainoa tapa, jolla Hän voi osoittaa armoa, on se, että me noudatamme sitä, mitä Hän käski tehdä.

64         Kuten pieni väittely vähän aikaa sitten erään saarnamiehen kanssa, joka sanoi, että minä opetan apostolista Oppia tänä päivänä. Muistaakseni puhuin siitä joku ilta tai kaksi sitten tai joskus, siitä, kuinka hän sanoi: ”Yrität ruiskuttaa tähän aikaan apostolista oppia.” Hän sanoi: ”Apostolinen aikakausi lakkasi apostolien myötä.”

Ja kysyin häneltä: ”No, uskotko sinä Sanaan?” Hän sanoi: ”Kyllä.”

65         Minä sanoin: ”Ilmestyskirja 22:18:ssa sanotaan, että: ’Joka ottaa Tästä yhden Sanan pois tai lisää Siihen yhden Sanan’, ei vain kahta sanaa, vaan yhden Sanan, ottaa yhden Sanan pois.”

Hän sanoi: ”Minä uskon sen.”

66         Minä sanoin: ”Sitten minä voin kertoa sinulle, missä apostolinen aikakausi annettiin, apostolinen siunaus annettiin seurakunnalle; nyt sinä kerrot minulle, missä Jumala otti sen pois seurakunnalta, Sanan avulla. Et voi tehdä sitä; se ei ole siellä.” Minä sanoin: ” Nyt muistathan, että Pietari oli helluntaipäivänä apostolisen aikakauden alkuunpanija. Ja hän käski heitä kaikkia: ’Tehkää parannus ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka ovat kaukana, kaikille niille, jotka Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.””

67         Jos nyt haluatte kuunnella jonkun kirkkokunnan kanan kotkotusta ja elää taas tuolla ulkona maailman asioissa, niin se osoittaa, että jotain on vialla. Koska tuo on Sana. ”Joka tahtoo, hän tulkoon.” Ja jos teillä on halua, teidän pitäisi tulla. Mutta jos teillä ei ole halua, silloin olette surullisessa tilassa. Mutta jos teillä on halua tulla, tulkaa ja noudattakaa Jumalan kaavaa!

68         Hän ei koskaan epäonnistu täyttämään sitä, mitä hän on luvannut. Olin kerran nuori, ja nyt olen vanha, mutta en ole koskaan nähnyt Hänen epäonnistuvan Sanassaan. Koska Hän voi tehdä mitä tahansa, paitsi epäonnistua. Hän ei voi epäonnistua. Jumala ei voi. Jumalan on mahdotonta epäonnistua ja pysyä Jumalana. Hänen on pakko tehdä niin.

69         Nyt faraon armeija yritti jäljitellä, koska heitä ei ollut kutsuttu eikä heillä ollut tuota Elämää. Siihen… Lupausta ei annettu faraolle. Hänelle ei annettu lupausta luvatusta maasta.

70         Ja jäljittelijä, joka yrittää seurata todellista uskovaa, joka on kutsuttu siihen, tekee siitä vain pilkkaa. Se on vikana tämän päivän uskonnollisessa järjestelmässämme, että liian monet ihmiset yrittävät jäljitellä Pyhää Henkeä, liian monet ihmiset yrittävät jäljitellä kastetta, liian monet ihmiset yrittävät jäljitellä apostolista aikakautta. Se on tarkoitettu uskoville, ja vain heille. Jumala on tehnyt tien, joka on rikas armossa, jotta hänen lapsensa eivät hukkuisi. Hän on tehnyt heille tien.

71         Nyt kun farao yritti jatkaa matkaa, hän hukkui juuri niihin vesiin, jotka pelastivat Mooseksen ja hänen ryhmänsä. Mooses ei hukkunut, koska Jumala on rikas armossa niitä kohtaan, jotka seuraavat hänen määräämäänsä tietä. Aamen.

72         Voitteko nähdä, mitä tarkoitan? Että tänä iltana ihmiset, jotka eivät usko Jumalalliseen parantumiseen, ihmiset, jotka eivät usko Pyhän Hengen kasteeseen, miten he voivat vastaanottaa mitään? Jumala on rikas armossa niille, jotka seuraavat Häntä; ei jotakin uskontunnustusta, vaan Jumalaa.

73         Jumala on Sana, ja se tuli lihaksi ja asui keskuudessamme, nyt, jotta hän voisi tuoda esiin muut Jumalan ominaisuudet. Ruumis, Jeesus, oli Jumalan ruumis, ominaisuus. Mooses näki Hänen menevän ohi, Hänen takaosansa; kukaan ei ollut nähnyt Hänen kasvojaan. Mutta nyt me näimme Hänet, me olemme nähneet Hänet, me näemme Hänet Uhrina. Katsokaa nyt, Hän oli Jumalan ominaisuus, joka tuotiin näkyviin, Sana. Sellainen Hän oli.

74         Ja kun kuka tahansa uskova tulee Jumalan luo, hänestä tulee Jumalan ominaisuus, Hänen Sanansa, häntä käytetään tuomaan julki Sana, joka on luvattu tuolle päivälle. Näettekö? Aivan oikein. Jumala, joka on rikas armossa, ei ole koskaan jättänyt meitä ilman todistusta. Hän on rikas armossa.

75         Me huomaamme nyt, että Jumala oli niin laupias Moosekselle siellä Kuolleella merellä, Punaisessa meressä pikemminkin. Sitten kun Hän sanoi tässä, 2. Moos. 19:4:ssä, Hän sanoi: ”Minä kannoin sinut pois kotkan siivillä, toin sinut luokseni. Kannoin heitä kotkan siivillä ja toin teidät itseni luokse!” Siellä oli muitakin miehiä keskellä tuota merta, jotka yrittivät jäljitellä. Mutta mitä? ”Hän kantoi heitä kotkan siivillä.”

76         Nyt Jumala aina vertaa profeettojaan kotkiin. Ja mistä oli kyse? Mooses oli Hänen sanansaattajansa. Ja he seurasivat Moosesta, ja heitä kannettiin kotkan siivillä, koska hän kuljetti Jumalan sanomaa. Ja ihmiset seurasivat sitä. He seurasivat Jumalaa, kun he seurasivat Moosesta ja Hänen vapautuksen sanomaansa. Ja Raamattu sanoi, että ”Hän, he eivät hukkuneet niiden kanssa, jotka eivät uskoneet.” Koska Jumala oli heitä kohtaan rikas armossa, koska he seurasivat Hänen käskyjään. Jumala haluaa meidän noudattavan Hänen käskyjään.

77         Voisimme sanoa samaa Koorahista ja Datanista ja heidän epäuskoisten ihmisten joukostaan, kun he yrittivät jäljitellä. He yrittivät tuoda jotakin Jumalan ohjelmaan. He eivät pitäneet yhden miehen ohjelmasta. He eivät pitäneet siitä. Heillä piti olla jotain, mitä tehdä. Korah sanoi: ” No, onhan olemassa muitakin pyhiä miehiä kuin sinä, Mooses. Käyttäydyt kuin olisit ainoa ranta… tai pikemminkin ainoa pikkukivi rannalla.” Ja sanoi: ”Minä… sinun ei tulisi toimia noin. Ja täällä on muitakin miehiä.”

78         Ja Mooses tiesi, että hänen oli määrä viedä nuo lapset luvattuun maahan, koska lupaus oli annettu hänelle. Ja hänen oli vietävä heidät luvattuun maahan.

79         Ja tänään Pyhä Henki on täällä vahvistamassa Jumalan Sanan, ja se on se kotkan siipi, jolla meidän pitäisi matkustaa; ei millään ihmisten tekemällä teologialla. Vaan meidän on matkustettava kotkan siivillä luvattuun maahan.

80         Ja tässä he aikoivat hankkia joukon kanoja sinne, Korah ajatteli, tiedättehän, että he tulisivat paikalle ja jäljittelisivät kotkaa. Ja kun he tekivät niin, Jumala sanoi: ” Erottautukaa heistä”, ja Hän nielaisi tuon maailman. Hän olisi nielaissut koko sen kaiken, koko luomakunnan, mutta Jumala oli rikas armossa niitä kohtaan, jotka yrittävät seurata Hänen Sanaansa. Aina, Jumala on rikas armossa. Monet heistä tulivat Mooseksen puolelle, ja Jumala avasi maan ja nielaisi epäuskoiset. Hän, epäuskoinen, tulee aina kadotetuksi.

81         Ne, jotka eivät uskoneet, vaikka he tulivat ulos ja kävelivät jonkin aikaa, mutta he, Jeesus sanoi: ”He ovat kaikki kuolleita.” Kuolleita tarkoittaa ” häviämistä” . He ovat kuolleita. Vain ajatelkaa heitä. He tulivat ulos, näkivät Jumalan ihmeet, näkivät Jumalan suuren käden, nauttivat mannasta; ja sitten he menivät ulos ja kuuntelivat miestä nimeltä Bileam, joka vääristi Jumalan tien opettamalla Sanan vastaisesti: ”Me olemme kaikki veljiä, joten kokoontukaamme kaikki yhteen.”

82         Tänään on taas yksi Bileam -järjestelmä nousemassa ylös: ”Kokoonnutaanpa kaikki yhteen.” Se ei tule toimimaan. Kävelkäämme Kotkan, Jehova Kotkan, kanssa. Te olette kotkanpoikasia.

83         Koko ryhmästä pelastui vain kolme: Mooses, Kaleb ja Joosua. Muut menehtyivät erämaassa; Jeesus sanoi niin Pyhän Johanneksen kuudennessa luvussa. Jumala ei armossaan antanut heidän hukkua, koska, muiden epäuskoisten kanssa. He kaikki kuolivat juuri siellä erämaassa, ja he ovat kuolleita. Jumala pelasti Mooseksen ja kotka-uskovaiset, koska he kunnioittivat Hänen Sanaansa.

84         Ja tänään, ystäväni, ainoa tapa, miten voimme koskaan olla Jumalan suosiossa, on se, että Jumala on tänään rikas armossa, mutta meidän on kunnioitettava sitä, mitä Hän sanoi siitä. Ette vain voi ottaa sitä, mitä joku muu sanoi. Teidän on otettava se, mitä Jumala sanoi. Hän sanoi: ” Olkoon jokaisen ihmisen sana valhetta ja Minun Sanani totta.”

85         Nykyään meille sanotaan monissa paikoissa, että ”Sinun tarvitsee vain liittyä seurakuntaan, hankkia uskontunnustus tai jotain sellaista; tai lausua rukous tai laittaa nimesi kirjaan tai tulla pirskotetuksi tai kastetuksi tietyllä tavalla tai jotakin sellaista”. Muuta ei tarvitse tehdä.” Mutta se on väärin.

86         Ollaksesi Jumalan kotka sinun täytyy seurata Sanaa, joka päivä. Teidän on jatkuvasti ravittava itseänne Sanalla.

87         Nyt näemme heidät tämän jälkeen jälleen nurisevan, uskossaan heikentyneinä, sen jälkeen kun Jumala oli osoittanut heille armoa. Ja me huomaamme heidän nurisevan Jumalalle, ja kun he tekivät niin, he kuolivat käärmeen puremiin. No, he ansaitsivat sen. He todellakin ansaitsivat sen. Jokainen, joka erehtyi Jumalan Sanasta ja teki näitä asioita, joita he tekivät, ansaitsi kuolla. Jokainen heistä ansaitsi kuolla erämaassa.

88         Mutta kun he olivat niin sairaita, ettei edes lääkäri Mooses eikä kukaan heistä voinut tehdä mitään, ja heitä kuoli tuhansittain, mutta Jumala, joka on rikas armossa, teki pakotien niille, jotka uskoivat Häneen. Hän teki vastalääkkeen pystyttämällä vaskikäärmeen. Jumala rikkaudessaan… Jumala teki pakotien, jotta Hänen uskovat lapsensa voisivat parantua.

89         Jumala on kiinnostunut kaikesta, mikä on väärin, kaikesta, mitä te ennakoitte. Joka elämänvaiheessa Jumala on kiinnostunut teistä. Sinä olet Hänen lapsensa, ja Hän on rikas armossa. Hän haluaa tehdä sinulle palveluksen.

90         Ihmiset tekivät myöhemmin syntiä ottamalla tämän saman asian, jonka Jumala oli tehnyt heille sovitukseksi, vaskikäärmeen, joka edusti jo tuomittua syntiä, ja he tekivät tuosta lahjasta epäjumalan. Ja näin he tekivät taas syntiä. ”Jumala ei jaa kunniaansa kenenkään kanssa.” Siksi meillä ei voi olla kahta, kolmea tai neljää jumalaa. On vain yksi Jumala. Hän ei jaa kunniaansa minkään muun kanssa. Hän on Jumala, yksin, katsokaa; niin kuin pakanoilla on monia jumalia. Meillä on yksi Jumala, eikä Hän jaa kunniaansa kenenkään muun kanssa, eikä Hän anna minkään olla epäjumalana Hänen edessään. Vaikka Hän oli tehnyt sovituksen ihmisten puolesta, ja se oli Jumalan Sana, se oli oikein; mutta kun he päätyivät tekemään siitä epäjumalan, silloin he joutuivat vaikeuksiin.

91         Nyt, luulen, että se on juuri sama asia, joka on tapahtunut meidän seurakuntajaksomme aikana. Jumala lähetti meille Martin Lutherin sanoman hänen sanomansa kanssa, John Wesleyn, helluntaisanoman, mutta mitä me olemme tehneet sen kanssa? Aivan samoin kuin he tekivät tuon vaskikäärmeen kanssa, me teimme siitä epäjumalan, ”Minä kuulun tähän ja minä kuulun tuohon”. Näettekö, te kuulutte johonkin ilman vilpittömyyttä, joka liittyy aitoon Jumalan Sanan jumalaapelkäävään palvontaan.

92         Mitä tapahtui? Raamatussa kerrotaan, että ”profeetta otti tuon epäjumalan ja tuhosi sen”. Halleluja!

93         Tarvitsemme tänään paikalle profeetan, joka tuhoaa kirkkokuntien epäjumalan, kun he luulevat pääsevänsä taivaaseen kuulumalla johonkin uskontunnustukseen tai kirkkokuntaan; se on tuhottava ja poltettava, heitettävä pois. Jumala on täynnä armoa. Hän on rikas armossa. Tuona päivänä, jolloin me kaikki olisimme olleet tuossa pimeyden kaaoksessa tuolla ulkona, mutta Jumala, joka on rikas armossa, on lähettänyt meille todellisen aidon Pyhän Hengen, oman tulkintansa kanssa, juuri tässä rakennuksessa jokaisena iltana. Jumala, rikas armossaan, kuinka ihmeellinen me huomaammekaan Hänen olevan! Kyllä, herra.

94         Nyt he luulivat, että he voisivat vain mennä tämän käärmeen luo tai tämän pienen esineen luo, jonka Jumala oli tehnyt tuolla ulkona, jonka Mooses oli käskenyt tehdä ja ripustaa tankoon, ja että he voisivat parantua ilman minkäänlaista vilpittömyyttä. He vain seisoivat ja katsoivat sitä. He alkoivat tehdä siitä epäjumalan, ja Jumala lähetti profeetan ja tuhosi sen.

95         Kaikki, jotka kieltäytyivät katsomasta tuota käärmettä erämaassa, he menehtyivät. Nyt Jumala valmistaa tien, mutta jos kieltäydytte katsomasta siihen, jos istutte kadun toisella puolella, jos pidätte kiinni jostakin uskontunnustuksesta ja kieltäydytte katsomasta suoraan Sanaan ja katsomasta, onko se oikein vai ei; kaikki, jotka kieltäytyivät katsomasta, he tuhoutuivat. Ja Jumala on koskaan muuttumaton Jumala. Ja kaikki, jotka kieltäytyivät katsomasta, tuhoutuivat. Niin on tänäänkin, sama asia.

96         Sitten ihmiset tekivät myöhemmin syntiä, ja kuten he ovat aina tehneet, ja tekivät siitä epäjumalan, tekivät siitä yritt…, yrittäen parantua ilman vilpittömyyttä, ja he ”kuuluivat johonkin”, ja samalla tavalla kuin miten me toimimme tänä päivänä. Ja nyt me näemme, että ero oli siinä, että Jumala…

97         Se oli hyvä sovitustyö ja hyvä merkki tuolle ajalle. Silloin kaikki oli kunnossa. Mutta sen piti olla vain sitä aikaa varten, sitä matkaa varten. Se toimii vain sitä matkaa varten.

98         Ja sanoma, jonka Martin Luther toi, vanhurskauttamisesta, oli ihan hyvä Lutherin aikakaudelle. Sen pidemmälle se ei mennyt.

99         Pyhitys oli hyvä Wesleyn aikakaudella. Sen pidemmälle se ei mennyt.

100      Sitten me tulemme helluntaiaikaan. Ja lahjojen palauttaminen on hieno asia, se oli hieno asia tuona aikana, mutta nyt olemme menossa sitä pidemmälle. Olemme menneet sen tuolle puolen, aivan yhtä varmasti kuin on olemassa maailma. Meidän on tultava tämän asian tuolle puolen, koska olemme tehneet sen kanssa saman asian kuin he tekivät aikaisemmin, olemme tehneet siitä epäjumalan. ”Minä kuulun tämän mukaiseen järjestykseen, minä kuulun tuon mukaiseen järjestykseen.”

101      Jumala lähettää jonkun, joka murskaa tuon asian ja repii sen palasiksi ja vahvistaa Hänen Sanansa, täyden Sanansa. Huomatkaa. Ylistetty olkoon Jumala! Nyt näemme, että se on totta. Jumala, rikas armossaan!

102      Kun profeetta sitten tuhosi tämän, se jätti heidät ilman merkkejä parantumisesta, sovituksesta, koska heidän epäjumalansa oli tuhottu. Mutta Jumala, joka on rikas armossaan, teki heille toisen. Ja mitä Hän teki, minkä? Hän kuohutti vettä temppelin altaassa, ja monet tulivat ja paranivat astumalla tähän veteen. Jeesus tuli alas samalle lammikolle ja näki miehen, joka oli maannut siellä useita vuosia odottamassa veden sekoittamista. Katsokaa Jumalaa, joka on rikas armossa! Vaikka he tekivät tuosta asiasta epäjumalan, vaikka profeetan piti repiä se irti, Jumala teki heille toisen tien, koska Hän on rikas armossa. Hän halusi, että he paranisivat, ja Hän teki tien heidän parantumiselleen.

103      Nyt, sitten se jatkui, ja maailmasta tuli kaiken aikaa yhä syntisempi ja syntisempi. Ja lopulta maailmasta tuli niin syntinen, että Jumala olisi voinut tuhota sen, Hän sanoi Malakia 4:ssä, ”etten tulisi ja löisi maata kirouksella”. Hän olisi voinut tehdä sen; ilman muuta.

104      Mutta silloin Jumala, joka on armossa rikas, lähetti Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen. Hän lähetti Jeesuksen olemaan sekä Vapahtaja että parantaja. Sillä hän sanoi: ”Niin kuin Mooses korotti vaskikäärmeen erämaassa, niin täytyy Ihmisen Poika korottaa”, samaa tarkoitusta varten. Hän, sovitus, siihen meillä on oikeus, ei mihinkään muuhun kuin sovitukseen. Minkä Jeesus osti Verellään, siihen meillä on oikeus. Ja Raamattu sanoo: ”Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, Hänet ruhjottiin meidän vääryytemme tähden, meidän rauhamme rangaistus oli Hänen päällänsä, ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Sitä me voimme vaatia, koska sen sovituksen, jonka puolesta me seisomme, Hän hankki meille. Jumala, joka on rikas armossa!

105      Tämän oli määrä olla Iankaikkinen sovitus, koska Hän itse tuli. Jumala itse tuli syntisen lihan muodossa saadakseen aikaan Iankaikkisen sovituksen; ja kärsi lihassa ja sai aikaan sovituksen; ja palasi takaisin Pyhän Hengen muodossa vahvistaakseen sovituksen. Kun mikään vaskikäärme tai mikään sekoitettu vesi ei voinut tehdä sitä, kaikki viittasi tuohon täydelliseen sovitukseen. Jumala, joka on rikas armossaan, on tehnyt tämän.

106      Nyt, nykyään, koska elämme tätä päivää, olemme tulleet näiden seurakunta-aikojen läpi ja selittäneet kaiken pois Siitä. Meidän tämän päivän teologimme ovat jo kauan sitten menettäneet tuon puolen siitä. He selittävät Sen kokonaan pois, johonkin toiseen päivään, johonkin toiseen aikakauteen, johonkin toiseen asiaan, kauas menneisyyteen, kaukaiseen aikaan. Ja Jumalallinen parantuminen oli melkein loppuun käsitelty, tuskin löytyi ketään, joka uskoisi siihen. He pilkkaavat sitä. Siitä ei ole kuin noin kaksikymmentä vuotta sitten, sitä pilkattiin. Helluntailaiset olivat käytännössä irtautuneet siitä. He aloittivat alkuaikoina, mutta he pääsivät siitä eroon.

107      Katsokaa, miten he tekivät. Nyt he saivat villityksen kirkkokunnista ja riensivät tekemään jokaiselle oman uskontunnustuksen ja niin edelleen. Sen sijaan, että he olisivat hyväksyneet Valon, kun Valo tuli sisään, he organisoituivat ja tekivät itselleen uskontunnustuksia, jokainen pyöri ympärinsä, tehden itselleen opin ja pysyen siinä opissa. Ja sitten he ottivat niin paljon pois, kunnes Pyhä Henki ei päässyt sisälle seurakuntaan. Siitä tuli vain toinen epäjumala aivan samoin kuin vaskikäärmeestä, siitä tuli epäjumalanpalvelusta. Jokainen sanoi: ”Minä kuulun tähän ja minä kuulun tuohon.” Se oli epäjumalanpalvelusta. Millaisessa sotkussa me olimmekaan, lopun aikana.

108      Mutta Jumala, joka on rikas armossaan, on lähettänyt Pyhän Hengen takaisin meidän päällemme ja vahvistaa tänä iltana Sanansa, niin kuin Hän on luvannut tehdä. Jumala lupasi, että Hän tekisi nämä asiat. Katsokaa, mitä Hän teki!

109      Katsokaa, mitä Hän teki, kuinka nyt voimme nähdä, miten Hän lupasi jokaiselle aikakaudelle, että tietty asia tapahtuisi. Ja huomaamme, että se tapahtui juuri niin kuin Hän sanoi sen tekevänsä, koska Hän on rikas armossaan, jotta Hän on aina armollinen täyttämään jokaisen sanansa, jonka Hän on luvannut. Hänen on tehtävä se, ja aina, pysyäkseen Jumalana. Hän tekee sen aina, Hänen Sanansa toteutuu aina aikanaan. Hänen siemenensä, jonka Hän on kylvänyt maahan. Mitä Hän teki? Hän pani sen tänne Sanaan, ja se on siemen. Ja joka kerta, kun aikakausi koittaa, tuo siemen kypsyy, ja sitten tulee uudistus esiin. Ja Hän lupasi sen, ja se tekee sen.

110      Nyt me emme ole ansainneet näitä asioita. Emme ansainneet näitä Jumalan siunauksia, koska olimme menneet maailman asioiden perässä, kulkeneet Kainin erehdyksessä. Kain, joka rakensi hienon alttarin ja hienon kirkon ja laittoi siihen kukkia ja ajatteli, että juuri siitä oli kyse: ”Se oli kimpullinen omenoita tai päärynöitä tai granaattiomenoita tai mitä ikinä se olikin”, joita hänen isänsä ja äitinsä olivat syöneet Eedenin puutarhassa, joka ajoi heidät ulos. Ja niin hän tarjosi sitä takaisin Jumalalle, ja Jumala hylkäsi sen.

111      ”Mutta Abel uhrasi Jumalalle uskon kautta paremman uhrin kuin Kain.”

112      Ja tänään Raamattu sanoo Juudan kirjeessä, että ”he ovat kulkeneet Kainin tietä, menehtyneet Koorahin vääristelyyn.”  Katsokaa, ”kulkevat Kainin tietä”, rakentavat alttareita, rakentavat kirkkoja, kirkkokuntia, täyttävät ne kukkaloistolla, tekevät niistä isoja, saavat enemmän jäseniä kuin muut; ottavat mukaansa asioita, mitä tahansa, joka tulee ja joka on hyppinyt ylös- ja alaspäin, kättelty tai kastettu tietyllä tavalla, puhunut kielillä tai juossut lattian halki, he laittavat heidän nimensä kirjaan. Aivan oikein. Ja sitten he kääntyvät todellista Totuutta vastaan, jota saarnataan, ja kieltävät Sen. Miten on mahdollista, että näin on? Huomatkaa, millaisessa sotkussa me olimme! Huomatkaa.

113      Raamattu sanoo: ”Ja he kulkivat Bileamin tietä ja menehtyivät Koorahin vääristelyyn.” Hukkuivat vääristelyyn! Mikä oli Koorahin vääristelyä? ” No, luuletko olevasi ainoa pyhä mies? Jumala on… Me kaikki olemme pyhiä. Koko seurakunta on ihan hyvä. Jokainen… Me kaikki kokoonnumme yhteen, niin meidän pitäisi toimia.” Siihen he tuhoutuivat. Ja me todella ansaitsimme sen. Me ansaitsimme olla sellaisia.

114      Mutta Jumala, joka on rikas armossaan, on vetänyt meidät pois tuosta kaaoksesta ja antanut meidän nähdä sen ennen kuin se iskee tänne. Rikas armossaan, ja on lähettänyt meille takaisin Jumalallisen parantumisen herätyksen ja Jumalan Voiman uudelleen tulemisen. Historian mukaan yksikään herätys ei ole koskaan kestänyt yli kolmea vuotta. Tämä herätys on kestänyt viisitoista vuotta, se on ollut palavia tulia, ympäri ja ympäri maailman. Miksi, koska me ansaitsimme sen? Jumala, joka on rikas armossaan, ei siksi, että me halusimme sitä tai pikemminkin koska me ansaitsimme sen. Ajatelkaa vain, mitä se on saanut aikaan!

115      Ajattelen yhtä sisartanne juuri täällä Phoenixissa, jonka monet teistä tuntevat, rouva Hattie Waldropin, hänellä oli syöpä sydämessä. Hän oli rukousjonossa täällä, kun veli Moore ja minä olimme täällä ensimmäisen kerran, noin viisitoista, kahdeksantoista vuotta sitten. Hän oli kuolemassa sydämessä olevaan syöpään, ja hänen olisi pitänyt olla kuollut jo kauan sitten. Mutta Jumala, joka on rikas armossaan, lähetti Voimansa hänen päälleen. Ja Hän pelasti hänen elämänsä, ja hän elää tänään. Jumala on rikas armossa!

116      Kongressiedustaja Upshaw, mahtava mies. Luulen, että hän oli aikoinaan baptistien, eteläisten baptistien konventin puheenjohtaja tai jotain, tai varapuheenjohtaja tai jotain. Hän oli tehnyt kaiken. Hän oli hyvä mies. Hän teki kaiken mitä osasi. Hän oli käynyt kaikilla lääkäreillä. Kukaan ei voinut tehdä hänelle mitään. Hän oli sidottu. Papit olivat rukoilleet hänen puolestaan. Hänen päällensä oli kaadettu gallona öljyä, voideltu, eri sananpalvelijat kaikkialla.

117      Eräänä iltana Los Angelesissa, Kaliforniassa, kun kävelin saarnastuoliin, katsoin joukkoa pyörätuoleja noin kaksi, kolme kertaa niin paljon, mitä tuolla on, pitkin käytäviä, edestakaisin. Ja sitten tuolla oli paarit, jossa oli pieni värillinen tyttö, pieni neekerityttö, ja hänen äitinsä istui hänen vieressään. Ja veljeni oli järjestänyt rukousjonon.

118      Minä katselin, enkä tiennyt, mitä oli tekeillä. Näin lääkärin, jolla oli kilpikonnankuorilasit, leikkaamassa pientä neekerityttöä, jolla oli kurkkusairaus, ja hän halvaantui. Katsoin ympärilleni ja ajattelin: ”Missä lapsi on?”. En nähnyt häntä.

119      Jonkin ajan kuluttua, aivan siellä alhaalla, ilman toivoa, ihana pieni tyttö, noin seitsemän tai kahdeksan vuotta vanha, halvaantuneena loppuelämäkseen. Hänen äitinsä oli polvillaan ja rukoili. Sitten sanoin: ”Tämä lääkäri leikkasi pikku tyttönne”, ja kuvailin.

Hän sanoi: ”Aivan oikein, herra.”

120      Sitten hän yritti saada vauvan puhujankorokkeelle. He kielsivät häntä tekemästä sitä. He yrittivät hiljentää hänet. Kun he saivat hänet hiljennettyä, ajattelin: ”No, me saamme tilaisuuden rukoilla hänen puolestaan.” Muutaman hetken kuluttua… Ehkä ihmiset juuri tässä olivat siellä sinä iltana.

121      Katselin yleisön yli ja näin pienen tytön menevän alas, näytti siltä, että hän kulki pientä kapeaa tietä pitkin, nukke sylissään ja keinutti nukkea. Vaikka lääkäri sanoi, että hän olisi halvaantunut koko loppuelämänsä ajaksi, Jumala, joka on rikas armossaan, lähetti Pyhän Hengen alas näyn kautta, ja tuo pieni tyttö nousi sieltä ylös, ja hän ja hänen äitinsä tarttuivat toisiaan kädestä ja kävelivät käytävää pitkin ylistäen Jumalaa.

122      Kaukana tuolla takana istui vanha mies, kongressiedustaja Upshaw, jonka todistuksen monet teistä tietävät. Hän oli ollut hyvä mies, yrittänyt koko elämänsä ajan, ollut kuusikymmentäkuusi vuotta invalidina pyörätuolissa, työnnetty sängyssä; kainalossaan oli kainalosauvat, joiden avulla hän käveli, eikä enää koskaan pystynyt kävelemään normaalisti. Ja siinä hän istui ja katseli sitä. Ja yhtäkkiä katsoin ulos ja näin näyn. Tässä hän tuli, kävellen yleisön yli, pää kumarassa, ja hän pystyi kävelemään yhtä hyvin kuin kuka tahansa. En tiennyt, kuka tuo mies oli.

123      Minä sanoin: ”Tuolla takana istuu suuri mies. Hän putosi pienenä poikana vaunuista heinäkehikon päälle ja loukkasi selkänsä. Lattiaan porattiin reikiä, jotta tärinä, kun ihmiset kävelivät, ei iskisi hänen selkäänsä.” Sanoin: ”Hänestä tulee suuri mies, ja hän kasvaa koko ajan suuremmaksi. Hän istuu Valkoisessa talossa suuressa piirissä.”

124      Sitten tämä mies tuli ja kertoi minulle: ”Tuo on kongressiedustaja Upshaw. Oletko koskaan kuullut hänestä?”

Sanoin: ”En ole koskaan kuullut hänestä.”

125      Ja niin hän vei pienen jatkomikrofonin sinne taakse ja he puhuivat keskenään, toinen toiselleen.

126      Sitten aloin katsella ympärilleni, ja näin vanhan kongressiedustajan tulevan, kävelevän minua kohti, näyssä, juuri niin täydellisenä ja normaalina kuin hän vain saattoi olla. Jumala, joka on rikas armossa, veti hänet pois pyörätuolista, ja hän käveli ilman kainalosauvoja kuolemaansa saakka. Jumala, joka on rikas armossa! Kun lääkärit olivat epäonnistuneet, kun tiede oli epäonnistunut, kun kaikki muu oli epäonnistunut, Jumala oli armollinen kongressiedustaja Upshaw’lle.

127      Ajattelen itseäni. Pienenä poikasena muistan olleeni… Ihmiset kutsuvat minua nykyään ”naisvihaajaksi”. Se johtuu siitä, että näin lapsena niin paljon moraalittomuutta naisissa. Vihasin heitä. Enkä tee niin nyt, koska tiedän, että on olemassa hyviäkin. Mutta muistan, kuinka se oli niin pahaa, niin moraalitonta. Ja ajattelin: ”Oi, minä en koskaan tule olemaan siellä, missä on ihmisiä. Minulla ei ole koulutusta, joten en saa yhtään.”

128      Ja istuin siellä pienenä, ilman paitaa, takkini oli kiinnitetty hakaneulalla, ja oli tosi kuuma. Opettaja sanoi: ”William, eikö sinulla ole kuuma, kun sinulla on takki päällä?”

129      Minä sanoin: ”Ei, rouva, tunnen itseni hieman viluiseksi.” Ja hän pakotti minut menemään uunin ääreen ja laittamaan puita uuniin, ja minä melkein paloin. Minulla ei ollut paitaa koko lukukauden aikana.

130      Ja minä ajattelin: ”Jos saisin joskus rahaa, jos saisin joskus vähän rahaa, hankkisin itselleni kolmekymmentä-kolmekymmentä kaliiperisen kiväärin”, tulisin tänne länteen, asuisin täällä ja metsästäisin koko loppuelämäni. En halunnut olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. Pysyisin vain erilläni, koska he eivät pitäneet minusta, ja – ja pysyisin vain kaukana heistä.

131      Ja sitten aina kun menin keskustaan, puhuakseni jonkun kanssa, ja näin jonkun kaverin kadulla, jonka tunsin. Sanoin: ”Hei, John, Jim! Mitä kuuluu?”

”Oi, hei.”

132      Näettekö, he eivät halunneet puhua kanssani, eivät halunneet olla missään tekemisissä kanssani isäni ja niiden viskintekijöiden takia. Enkä minä tehnyt sellaista. En ollut tehnyt mitään. Niin että minäkin olisin ollut sellainen.

133      Mutta nyt sanoin vaimolleni jokin aika sitten: ”Seinäni on täynnä parhaita aseita, joita voi ostaa.” Oi, ja ajattelen niitä vanhoja likaisia vaatteita. Tänä iltana sain kaksi tai kolme hyvää pukua. Eikä ystäviä? Minun on piilouduttava erämaahan, jotta voisin pysyä erossa ihmisistä. Mistä on kyse, johtuuko se persoonallisuudestani, johtuuko se koulutuksestani? Ei. Jumala, joka on rikas armossa, näki minut siinä tilassa ja pelasti minut.

134      Muistan, että minua johdettiin kädestä kuin sokeaa miestä. En voinut nähdä. Kaikki edessäni oli sumeaa; olisin sokea koko loppuelämäni. Mutta Jumala, joka on armossa rikas, palautti näköni takaisin. Olen viisikymmentäviisi vuotta vanha, ja minulla on yhä hyvä näkö. Jumala, armossa rikas, on ainoa asia, jonka voin sanoa.

135      Aikoinaan seurakunnalla ei ollut mitään keinoa parantua. Heillä oli yksi, mutta he kieltäytyivät siitä. Mutta Jumala, joka on armossa rikas, lähetti heille Jumalallisen parantumisen lahjan. Se on Pyhä Henki keskuudessamme, joka vahvistaa Sanan sitä seuraavien merkkien avulla. Jumala on rikas armossa!

136      Minulla on täällä kaksi tai kolme sivua näitä muistiinpanoja, mutta en aio yrittää käydä niitä läpi, koska olen… olen tietoinen siitä, että on miltei aika aloittaa tuo rukousjono. Mutta Jumala on rikas armossaan!

137      Monet teistä, jotka olette täällä tänä iltana, lääkärit ovat hylänneet teidät. On ihmisiä, jotka istuvat pyörätuolissa, eivätkä he luultavasti koskaan pääse sieltä pois. He ovat siellä jäädäkseen. Jotkut heistä ovat halvaantuneita eri tavoin, he eivät (koskaan) pääse pois, heillä ei ole mitään mahdollisuutta päästä pois. Mutta Jumala, joka on rikas armossaan, on järjestänyt sovituksen. Älkää kieltäytykö siitä. Ottakaa se vastaan. Siellä on ihmisiä, joilla on sydänvaivoja, on ihmisiä, joilla on syöpä, joille lääkärit eivät voi tehdä mitään. Olette toivottomia ja avuttomia tässä maailmassa.

138      Mutta Jumala, joka on rikas armossaan, on lähettänyt alas Pyhän Hengen, ja hän on juuri nyt täällä vahvistamassa Sanan, todistaakseen, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Senkö vuoksi, että me ansaitsemme sen? Koska Jumala on rikas armossaan! Aamen. Nyt se on tuo Yksi, tuo Henkilö, Se on tuo Herra Jeesus. Hän ei ole kuollut, vaan Hän on noussut kuolleista, ja Hän elää iankaikkisesti.

139      Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, yhä yhtä rikas laupeudessaan kuin Hän oli sitä naista kohtaan, jolla oli verenvuoto. Ja hän lähti kulkemaan väkijoukon läpi. Hänellä ei ollut mitään toivoa, lääkärit olivat tehneet kaiken, mihin he pystyivät. Hänellä oli verenvuoto. Hän oli kuolemaisillaan. Ja hän kosketti Mestarin viittaa. Jumala, joka on armossa rikas, kääntyi ympäri ja kertoi hänelle, mikä hänen tilansa oli. Ja hän parani tästä verenvuodosta.

140      Eräänä päivänä pieni, siveetön portto meni kaivolle hakemaan vettä. Ei toivoa. Hänet oli erotettu neitsyiden joukosta, ihmisten keskuudesta, hänen elämällään ei ollut mitään merkitystä. Ja hän ajatteli: ”Mitä hyötyä on yrittää? Minut on suljettu pois, minulle ei ole enää mitään jäljellä.” Mutta kun hän katsoi, seisoi tuolla kaivon laidalla tai istui kaivon laidalla, ja siellä istui Mies, joka kertoi hänelle kaiken, mitä hän oli koskaan tehnyt, Jumala, joka oli rikas armossaan.

141      Tuo sama Jumala on tänä iltana aivan yhtä rikas armossaan ja aivan samanlainen kuin Hän oli noina päivinä. Jumala on rikas. [Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

142      Luulen, että meillä on täällä kaksisataa rukouskorttia, tai ainakin olemme kutsuneet kaksisataa. Me kutsumme ne ja annamme ihmisten asettua jonoon. Me aiomme rukoilla heidän puolestaan.

143      Mutta ennen kuin teemme sen, mikäli täällä on uusia tulokkaita, jotta pääsisimme pois kaikesta taikauskosta. Tämä ei ole taikauskoa. Kyseessä on Jumalan antaman lupauksen julki tuleminen. Se riippuu siitä, mitä te katselette. Kenessäkään ihmisessä ei ole voimaa. Kenessäkään ihmisessä ei ole voimaa. Mutta meillä uskovina on auktoriteettia; ei voimaa, vaan auktoriteettia.

144      Joku kysyi minulta vähän aikaa sitten: ”Veli Branham, uskotko, että sinulla on voimaa tehdä tämä?”

145      Minä sanoin: ”Minulla ei ole lainkaan voimaa, mutta minulla on auktoriteettia.” Jokaisella uskovalla on sitä. Jos kieltäydyt siitä, pysyt siellä, missä olet. Mutta jos otat sen vastaan, se tekee ylenpalttisen paljon, koska Jumala on rikas armossaan.

146      Katsokaa vaikka pientä poliisia, joka seisoo täällä kadulla, hänen vaatteensa roikkuvat puoliksi hänen päällään, hän on niin laiha. Lakki on vetänyt hänen korvansa alas. Ja hän kävelee tuolla ulkona, missä autot tulevat tuota katua pitkin, kahdeksankymmentä kilometriä tunnissa, siinä on kolmensadan hevosvoiman moottori. Hänellä ei ole voimaa pysäyttää polkupyörää. Näin on. Mutta antakaa hänen vain puhaltaa pilliin ja nostaa käsi ylös, ja katsokaa, kuinka jarrut kirskuvat. Hänellä ei ole voimaa, mutta hänellä on auktoriteettia. Koko kaupunki on hänen takanaan.

147      Ja kun mies tai nainen, en välitä siitä, millaisessa tilassa olet, sinulla on Jumalan auktoriteetti, lupauksen kautta, koska Hän on rikas ja lupasi tehdä ylenpalttisen paljon. ”Jos te sanotte tälle vuorelle: ’siirry’ ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte, että se, mitä olette sanoneet, toteutuu, saatte sen, mitä olette sanoneet.”  Sinulla ei ole voimaa, mutta sinulla on auktoriteettia.

148      Muistakaa, kun Hän sanoi minulle tuolla, hän sanoi: ”Sinä pystyt paljastamaan sydänten salaisuudet.” Sillä Hän… Muistatteko sen, monet teistä Phoenixissa asuvista? Hän lupasi sen. Mitä Hän lupaa, sen Hän myös tekee.

149      Nyt, täällä on joitakin, joilla ei ole rukouskorttia, ja epäilemättä. Kuinka moni on sairas eikä hänellä ole rukouskorttia, nostaisitteko kätenne ylös? Kyllä. Hyvä on. Jos haluatte tietää, ei auktoriteettia… ei voimaa, vaan Sanan auktoriteetti: ”Niitä asioita, joita Minä teen, tulette myös te tekemään.”

150      Jeesus lupasi Luuk. 17:30:ssä, että juuri ennen Hänen tulemistaan tulisi olemaan samanlainen aika kuin Mooseksen… tai Nooan aikana: ”Kun he söivät ja joivat ja menivät naimisiin, ja he eivät tienneet ennen kuin vasta sinä päivänä, jona Nooa meni arkkiin”. Hän sanoi, että tulisi olemaan tuollainen aika. Sitten Hän sanoi myös: ”Niin kuin oli Lootin päivinä”, ja sanoi: ”Tämä tulee tapahtumaan sinä päivänä, jolloin Ihmisen Poika paljastetaan, kun Ihmisen Poika paljastetaan viimeisinä päivinä.”

151      Katsokaa nyt, mitä Hän teki, kuinka Ihmisen Poika ilmestyi tämän Enkelin persoonassa, joka oli Ihmisen Poika. Ehdottomasti. Abraham kutsui Häntä ”Elohimiksi”. Hän oli Ihmisen Poika, joka paljasti itsensä juuri ennen kuin pakanamaailma poltettiin. Kuinka Hän teki sen? Uskovalle. Hän lähetti kaksi saarnamiestä saarnaamaan tekouskoville. Mutta todellisen uskovan kohdalla Hän seisoi selkä telttaan päin ja sanoi: ”Aabraham.” Hän oli Abram sinä päivänä… tai muutamaa päivää aiemmin. Mutta nyt hän on Abraham. ”Missä on vaimosi Saara?”

152      Hän sanoi: ”Hän on teltassa, sinun takanasi”.

153      Hän sanoi: ”Aion pitää sinulle antamani lupauksen.   Aion vierailla luonasi.”

154      Oi, Aabraham oli satavuotias ja Saara yhdeksänkymmentä vuotta vanha, mutta Jumala, joka on armossa rikas, piti lupauksensa. Se toi vauvan, sillä Jumala on armollinen, ja Hän on täynnä laupeutta. Hän on rikas armossa. Hän pitää lupauksensa.

155      Huomatkaa, kun Hänen selkänsä oli käännetty telttaan päin, Saara nauroi ja sanoi: ”Kuinka tällaista voisi tapahtua? Minä olen vanha. Miten minulla voisi olla nautintoa mieheni kanssa, niin kuin nuori naimisissa oleva nainen? Hänhän on sata vuotta vanha. Perhesuhteemme on lakannut, monta, monta vuotta sitten. Miten tämä voisi olla mahdollista?” Ja hän nauroi sille.

156      Ja Enkeli, jolla… Ihmisen Poika, joka oli kääntänyt selkänsä telttaan päin, sanoi: ”Miksi Saara nauroi” sanoen: ’Miten tämä voisi olla mahdollista?’”.

157      Mistä oli kyse? Jeesus sanoi Luukkaan evankeliumissa 17:30, että ”niin kuin oli Lootin päivinä”, samanlaisessa tilanteessa, ennen kuin pakanamaailma palaa, Hän sanoi: ”Sinä päivänä Ihmisen Poika paljastaa itsensä”. Hän antoi lupauksen, josta lupauksesta Malakia 4 kertoo meille. Tulisi esiin Sanoma, joka palauttaisi ihmiset takaisin alkuperäiseen helluntai Sanomaan, ja samojen siunausten kanssa, joita heillä oli sinä päivänä, kun… Mikä se on? Se on kaksisiipinen kotka, sekä Uusi että Vanha testamentti, joka iskee Jumalan lupauksiaan yhteen, täyttääkseen sen, mitä Raamatun lupaukset sanoivat sen tekevän. Aamen.

158      Jumala, joka on rikas laupeudesta, ei antaisi kansansa lähteä ulos tässä kirkkokunnallisuudessa, ”joka on rikas tavaroista ja maailman asioista”, Laodikean seurakuntajaksossa, vaan Hän tulisi tekemään pakotien. Uskokaa se, ihmiset. Jumala siunatkoon teitä. Aamen. Jumala, joka on rikas armossa! Jumalan laupeus, se on ainoa asia, jota toivon. En Hänen vanhurskauttaan, en Hänen lakiaan, vaan Hänen laupeuttaan. Jumala olkoon minulle armollinen. Meillä kaikilla on tuo tunne.

159      Minä tarkkailin. Tuolla istui pieni nainen tuossa istuimen päässä. Onko sinulla rukouskorttia, rouva? Ei ole. Minäpä osoitan teille, että Jumala on rikas armossa. Olet ollut viime aikoina todella hermostunut täällä, etkö olekin? Todella pahasti, ja silmäsi ovat heikentyneet. Onko se niin? Niin on. Nyt ne tulevat muuttumaan. Jumala, joka on rikas armossaan, kysyy sinulta, uskotko tämän. Nyt sinulla ei ole rukouskorttia, sinulla ei ole mitään, mutta sinä et tarvitse sitä. Näettekö, se on armo, joka myönnetty sinulle.

160      Tuossa edessä istuu pikkuinen kaveri, jolla on sellainen… istuu tässä. Hän kärsii kasvaimesta kehossaan. Se on tullut sinne hiljattain, äskettäin. Onko näin, herra? Aivan oikein. Sinä et tiedä, mikä se on. Pelkäät sitä. Aivan niin. Se johtui mustelmasta, eikö niin? Onko sinulla rukouskorttia? Sinulla ei ole rukouskorttia. Et tarvitse sellaista. Jumala on rikas armossaan!

161      Oi, veli, sisar, uskokaa Jumalaan! Älkää epäilkö Häntä. Uskokaa Häneen! Juuri niin.

162      Tässä istuu mies, harmaa puku, silmälasit päässä. Katsokaa tänne, herra. Uskotko sinä? Jumala on rikas armossaan. Sinä istut siinä ja sinulla on tyrä. Uskotko, että Jumala voi parantaa tuon tyrän ja tehdä sinut terveeksi? Istut tässä penkin päässä ja katsot minua. Jos uskot, että Jumala voi parantaa tuon tyrän, Jumala tekee sen sinulle, jos hyväksyt sen. Uskotko sinä sen? Hyväksytkö sen? Hyvä on. Voit saada sen, jos vain uskot sen, ole armollinen. Kyllä, herra.

163      Tässä istuu nainen, joka kärsii huonosta verenkierrosta. Mutta jos hän uskoo, Jumala tulee parantamaan hänet, jos hän uskoo siihen. Minä uskon, että hän tulee menettämään sen, yhtä varmasti kuin mikä tahansa muu. Ole armollinen, on minun rukoukseni. Voin vaivoin nähdä naisen… Rouva Riley, uskotko sinä, että Jumala voi parantaa tuon huonon verenkierron? Jos haluat uskoa, ota se vastaan! Aamen. Vain usko. Jumala on hyvä, eikö olekin, Stella? Kyllä on. Niin on. En ole koskaan eläessäni nähnyt tätä naista. Mutta Jumala, laupeudessaan!

164      Tässä istuu toinen nainen, joka istuu siellä aivan takana, aivan takana, ja katsoo suoraan minuun. Hänelläkin on huono verenkierto. Hän ajatteli sitä juuri silloin. En ole koskaan elämässäni nähnyt tuota naista. Koska tällä toisella naisella oli sama asia, katsokaa minuun. Uskotko, että olen Jumalan profeetta, tai Hänen palvelijansa? Sinulla on myös sydänvaivoja. Jos se on totta, kohota kätesi ylös. Sinulla ei ole sitä nyt. Jumala, joka on rikas armossaan, tuo julki, että Hän on elossa täällä rakennuksessa tänä iltana. Jumala on rikas armossaan! Aamen.

165      Voisiko siellä olla, kuinka moni syntinen ja luopio nousisi ylös ja sanoisi: ”Jumala, rikas armossaan, ole minulle armollinen”? Nouskaa seisomaan. Rukoilen puolestanne, jos uskotte, että Hän haluaa… te haluatte laupeuden nyt. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Luopio, nouse seisomaan. Jumala on rikas armossaan! Oletko sinä…

166      Et kai ole niin turta tässä tilassa, ettet näe, että se on tämän hetken lupaus. Et varmaankaan ole niin kietoutunut kirkkokuntaan ja muihin asioihin, ettet pystyisi näkemään, että tämä on tämän hetken lupaus, Jumala, joka on rikas armossa.

167      Kuka ikinä olitkaan, joka nousit seisomaan, aion rukoilla hetken kuluttua. Haluan, että menet johonkin hyvään täyden evankeliumin seurakuntaan ja – ja – ja tulet kastetuksi kristillisellä kasteella, Jumala antaa sinulle Pyhän Hengen.

168      Olisiko joku toinen, joka nousisi seisomaan ja sanoisi: ”Minä, minä haluan tulla muistetuksi. Jumala, armossasi, muista minua. En ole elänyt niin kuin minun olisi pitänyt. Ehkä…”? Jumala siunatkoon sinua, rouva. Ja Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Se on oikein. ”Jumala, rikas armossaan, armahda minua.” Jumala siunatkoon sinua, sisar. Onko…

169      Kuinka paljon täällä on muita, jotka haluavat sanoa: ”Minä nousen. Haluan Jumalan tietävän, että haluan armoa. En ole elänyt oikein. Olen elänyt niin ja näin. Olen ollut ylhäällä ja alhaalla, mutta haluan Hänen armonsa.” Jumala siunatkoon sinua, veli. Sanooko joku muu: ”Jumala on rikas armossaan!” Jumala siunatkoon sinua, sisar. Jumala siunatkoon sinua, sisar. Juuri noin. Jumala on rikas armossaan! Jumala siunatkoon sinuakin. Jumala siunatkoon sinua siellä takana. Jumala näkee sinut. Nouskaa vain seisomaan.

170      Sinä sanot: ”Onko siitä mitään hyötyä, veli Branham?” Varmasti. Nouse seisomaan ja katso, kuinka paljon erilaista se on.

171      Jos olet todella vilpitön sydämessäsi, Jumala on rikas armossa. ”Hän ei tahdo, että kukaan hukkuisi, vaan että kaikki tulisivat parannukseen.” Jumala on rikas armossaan! Oi Jumala, ole meille armollinen.

172      Kuinka moni täällä nyt pitää rukouskorttia kädessään? Mitkä ne olivat? A:t ja B:t, eikö niin? A:t ja B:t. Kaikki ihmiset, joilla on rukouskortti A, tulkaa seisomaan tälle puolelle, ja niiden taakse ne, joilla on rukouskortti B.

173      Onkohan täällä sananpalvelijoita, jotka haluaisivat auttaa minua? Jos he haluavat tulla tänne, olisin iloinen, jos voisitte auttaa minua, sillä me mielellämme rukoilisimme, ja rukoilisimme kanssanne.

174      Tämä, Raamattu sanoo: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Kyllä, herra. ”Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, he puhuvat uusilla kielillä.” Olemmeko me tehneet sen? Jumalan armosta; emme me, vaan Jumala, joka on rikas armossa pitääkseen Sanansa. Jumala!

175      Nyt, pyörätuolit, jos haluatte tuoda ne tänne eteen, me rukoilemme niiden puolesta täällä, eikä niitä tarvitse vetää tuon käytävän läpi. Antakaa heidän tulla tänne. Rukoilemme varmasti heidän puolestaan, jokainen meistä. Jumala on rikas armossaan!

176      Seisoisitteko nyt oikealla puolella muutaman hetken? Tuliko veli Brown kanssasi? [Veli sanoo: ”On tulossa huomenna.”] Tulossa huomenna. Minä… minä… minä toivoin, että hän olisi tullut tänne. Missä, missä on veli Outlaw, missä on veli Fuller? Jotkut niistä ihmisistä, jotka olivat täällä kanssani, kun tulin ensimmäisen kerran, tulisitteko takaisin. Muistatteko nämä vanhanaikaiset rukousjonot, kun seisoimme siinä niin kauan, että teidän piti tukea minua toiselta puolelta ja jonkun toiselta puolelta, koska olin niin heikko?

177      Kuinka moni on osallistunut näihin kokouksiin jo aivan alussa? Katsokaapa tätä. Muistattehan, kun kerroin teille, että Herra Jeesus sanoi minulle, että jos olisin vilpitön, nämä asiat tulisivat tapahtumaan. Onko näin? Sellaista ei meillä ollut koskaan tuona aikana. Mutta se tapahtui, koska Jumala on rikas armossaan ja uskollinen lupauksilleen. Aamen! Yritän lopettaa, enkä pysty. Aamen! Ylistäkää Jumalaa! Halleluja! ”Oi, olen niin iloinen, että olen yksi heistä!” Aamen. Oi, sentään!

Melkein kaikkialla on ihmisiä,
joiden sydämet ovat liekeissä.
Tuli, joka laskeutui helluntaina,
joka puhdisti ja teki heidät puhtaiksi;
Oi, se palaa nyt sydämessäni,
Oi, kunnia Hänen nimelleen!
Olen niin iloinen, että voin sanoa olevani yksi heistä.

178      Oi, minä, kurja, kurja, sokea raukka, jollainen minä olin, ja nyt Hänen armostaan, Hänen rikkaasta armostaan, minä voin nähdä Jumalan valtakunnan silmillä. Aamen. Kuinka kauniita ovatkaan Hänen Käskynsä!

179      Tule tänne, veljeni, kainalosauvasi varassa. Jos et pääse ylös, hyvä on, seiso aivan tässä, me tulemme heti alas ja rukoilemme puolestasi.

180      Ja nyt rukouskorttien A:t ja B:t, asettukaa jonoon tuonne toiselle puolelle, ja me tulemme rukoilemaan heidän puolestaan.

181      Sananpalvelijaveljet, te olette varmasti, jos uskotte käsien laskemiseen sairaiden päälle, tulkaa tänne ja seisokaa minun kanssani tällä korokkeella. Me aiomme rukoilla sairaitten puolesta.

182      Nyt teille, jotka seisotte tuossa jonossa, jos voitte uskoa, että Jumalan läsnäolo on täällä, että Pyhä Henki on nyt keskuudessamme ja tekee juuri sen, minkä Hän sanoi tekevänsä. Jos minulla olisi voimaa parantaa teidät, tekisin sen varmasti. Jos minulla olisi jokin keino parantaa teidät, tekisin sen varmasti. Minulla ei ole sellaista. Minä… Jumala on antanut pienen lahjan.

183      En ole kummoinen saarnaaja. Minulla ei ole tarpeeksi koulutusta ollakseni pätevä saarnaajaksi, sellaiseksi, jota nykyään kutsutaan saarnaajaksi, kun… kun kokemusten täytyy olla teologisia kokemuksia, ja on oltava tietty tohtorin tutkinto ja niin edelleen. Minulla ei ole pätevyyttä sellaiseen. Mutta Jumala, nähdessään sydämeni ja tietäessään, että haluan tehdä jotain Hänen hyväkseen, haluan arvostaa sitä.

184      Eräs mies sanoi minulle eräänä päivänä: ”Minusta sinä olet hieno mies, herra Branham, mutta uskon, että olet vilpittömästi väärässä. Sinä olet kokonaan pois tahdosta. Tiedätkö, että sinut tullaan tuomitsemaan lopussa?”.

185      Minä sanoin: ” Katsohan, haluan kertoa sinulle jotakin. Aion sanoa, että sinä… että olisit oikeassa, vain väitteen takia. Jos olen väärässä, mitä en usko olevani, mutta jos olisin väärässä ja tietäisin juuri nyt, että eläisin satavuotiaaksi, ja Hän tulisi tuomitsemaan minut tien lopussa ja sanomaan minulle: ’Et ansaitse tulla taivaaseeni, William Branham. Mene ulos ulkoiseen pimeyteen.’ Tiedätkö mitä? Palvelisin Häntä joka tapauksessa elämäni jokaisena päivänä, kunnes lähtisin. Sillä olen saanut niin paljon Hänen siunauksiaan ilman ansiota, että Hän on minulle enemmän kuin elämä. Hän on kaikki, mitä minä…”

186      Kaikki, mitä olen, kaikki, mitä voisin koskaan toivoa olevani, olen saanut Hänen armostaan ja laupeudestaan. Olin surkea, kurja, köyhä, sokea, mutta armosta Hän on parantanut minut, ja olen vahva ja terve, Jumalan armosta. Minulla on hyvä näkö. Minulla on ruokaa, juomaa, minulla on kaikkea, mitä tarvitsen. Hän ei ole koskaan luvannut täyttää puutteitani; minun tarpeitani.

187      Ja jos minut tuona päivänä heitetään pois, ja minä tiesin… En tiedä, missä minä olisin. Mutta jos tietäisin, että olin väärässä, ja Jumala on valinnut minut olemaan väärässä, haluaisin pysyä väärässä, ja koska haluan tehdä Hänen tahtonsa. Se on, rakastan Häntä, että haluan Hänen tahtonsa toteutuvan. Tuo on suuri lausunto, mutta toivon, että ymmärrätte sen sillä tavalla, siinä hengessä, jossa sanoin sen. Minä haluan tehdä Hänen tahtonsa. Joskus pyydän Häneltä jotakin, Hän pudistaa päätään ”ei”, iloitsen siitä yhtä paljon kuin jos Hän sanoisi ”kyllä”. Koska meidän pitäisi aina pyytää: ”Tapahtukoon sinun tahtosi.” Hänen kieltävä vastauksensa on aivan yhtä… jos se on Hänen tahtonsa, se on aivan… Se on paljon parempi kuin Hänen kyllä-äänensä, jos se on Hänen tahtonsa. Silloin todella rakastatte Häntä. Aamen.

188      Kun alan puhua Hänestä, en vain pysty lopettamaan. Oi, Hän on niin todellinen, niin todellinen minulle! Ystävät, Hän on – Hän on kaikki, mitä olen, kaikki, mitä voisin koskaan olla, kaikki, mitä odotan koskaan olevani, se perustuu Kristukseen Jeesukseen, Hänen Sanaansa.

189      Olen tänä iltana kiitollinen Pyhän Hengen todistuksesta, Sanomasta. Tiedän, että se saattaa, jotkut saattavat olla eri mieltä siitä, mutta kuten olen kertonut teille, olen velvollinen noudattamaan Sanomaa. Merkki lähti liikkeelle, eikä Jumala lähetä merkkiä vain osoittaakseen, että Hän on Jumala. Sanoma, Ääni tulee aina merkin jälkeen. Jokainen tietää sen.

190      Jeesus tuli merkkien ja ihmeiden kanssa. Hän oli suuri Mies, kun Hän teki merkkejä ja ihmeitä, mutta kun Hän istuutui alas ja alkoi tuomaan Sanomaa: ”Minä ja Isäni olemme yhtä”, oi sentään, se oli heistä väärin. Näettekö? Mutta Äänen täytyi seurata merkkiä.

191      Moosekselle annettiin kaksi merkkiä, ja kummallakin merkillä oli ääni. Aivan oikein. Minä saarnasin siitä täällä jokin aika sitten, jossain, aiheesta Merkin ääni. Sillä täytyy olla – merkin Ääni. Kyse on muuttumisesta. Aina on sillä tavalla. Jos se ei ole, se ei ole tullut Jumalalta.

192      Jos joku mies tulee esiin oudon erikoisen palvelustyön kanssa, joka on Raamatussa todettu Totuudeksi, ja tuo mies pysyy aivan samassa vanhassa kirkkokunnallisessa opissa, unohtakaa se. Siinä ei ole mitään! Jumala ei tee mitään sellaista. Se on mätää mannaa, jossa on termiittejä, tai kiemurtelevia matoja, tai miksi haluatte sitä kutsua, neljänkymmenen, viidenkymmenen vuoden takaa, ja yhä yrittäen syödä tuota vanhaa mannaa, joka laskeutui vuosia sitten. Ja israelilaiset saivat matkansa aikana joka yö uutta mannaa. Aivan oikein, sitä ei voinut säilyttää yli.

193      Me emme elä jostain toisesta menneestä ajasta. Me syömme uutta mannaa, tuoretta mannaa taivaasta, matkallamme, kun jatkamme matkaa.

Kumartakaamme nyt päämme.

194      Herra Jumala, Sinä olet niin todellinen, Sinun läsnäolosi. Ajattelen armoa, Herra. Olemme juuri nähneet Sinun tekevän niin monia asioita! Olemme kuulleet Sinun puhuvan kielillä, nähneet Sinun tulkitsevan niitä, kansasi kautta. Oi Jumala, kun näemme Sinun parantavan sairaita, avaavan sokeiden silmät, saavan rammat kävelemään, kuurot kuulemaan, mykät puhumaan, kuinka suuri ja mahtava Jumala Sinä oletkaan!

195      Ja sitten nähdä, että Sinä lupasit tämän viimeisinä päivinä. Vaikka meillä on monia lihallista jäljittelyä, se kuitenkin vain julistaa, että jossain on todellinen Jumala, joka on todella totta. Ja minä rukoilen, Taivaallinen Isä, tänä iltana, että meistä tulee niin tietoisia Jumalasta, että näemme, että Sinä olet täällä.

196      Ja nämä ihmiset, jotka ovat jonossa, kun he kulkevat tämän jonon läpi, Herra… sillä me teemme tämän, koska olemme antaneet heille lupauksen. Ja Sinä sanoit: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

197      Tässä seisovat sananpalvelijaveljet, miehet, jotka Sinä olet valinnut ennen maailman perustamista olemaan sitä, mitä he tänä iltana ovat. Sinä tiesit jo ennen kuin maailma oli olemassa, että me seisoisimme täällä tänä iltana, koska Sinä olet ääretön.

198      Niinpä me rukoilemme, Taivaallinen Isä, tänä iltana, että kun nämä sairaat ihmiset, raajarikot, sokeat, rammat, syövän vaivaamat, mitä tahansa se onkin, jotka kulkevat tämän jonon läpi, ymmärtäisivät, että Jumala, joka tuntee sydämen salaisuudet, tulee parantamaan heidät, jos he vain hyväksyvät sen, vain katsovat ja ymmärtävät.

199      Se mies, joka katsoi vaskikäärmettä juuri kun pappi… vasken palaa, hän ei koskaan parantunut, koska hänellä ei ollut ymmärrystä siitä, mistä siinä oli kyse.

200      Ja tänään, Herra, on samoin. Jos he katsovat lahjaa ja ajattelevat, että se voisi auttaa heitä, heillä ei ole ymmärrystä. Kyse on Jumalan Läsnäolon osoittamisesta, joka on täällä parantaakseen. Suo se, Isä. Tapahtukoon se Jeesuksen Nimessä. Aamen.

201      Haluan, että pieni pianisti, jos hän haluaisi, mies tai nainen, kuka tahansa, menisi tuonne ja soittaisi tämän laulun: ”Suuri Lääkäri nyt on lähellä, myötätuntoinen Jeesus”, jos hän haluaisi, missä tahansa pianisti onkin. Nyt se on…

202      Muistan yhden ensimmäisistä parantamiskokouksistani, Fort Wayne, Indiana. Pieni amishi-tyttö istui ja soitti pianolla: ”Suuri Lääkäri on nyt lähellä, myötätuntoinen Jeesus.” Pieni vauva tuotiin luokseni lavalle, se oli rampa. Ja kun rukoilin tuon vauvan puolesta, se hyppäsi pois käsistäni ja juoksi lavan poikki. Äiti pyörtyi. Isoäiti heitti nenäliinansa ylös ja alkoi itkeä.

203      Ja tämä pieni amishi-tyttö, joka ei tiennyt mitään helluntailaisista, koska hän kuului amishi-seurakuntaan, mutta hän oli soittamassa. Hänen pitkät hiuksensa putosivat alas; hän nousi Hengessä ja alkoi laulaa tuntemattomilla kielillä, ja… ja harmonisesti tuon laulun kanssa. Ja pianon koskettimet liikkuivat ylös-alas soittaen: ”Suuri lääkäri on nyt lähellä, myötätuntoinen Jeesus.” Aamen! Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

204      Rukoilkaamme nyt… Rukoilkaa nyt te kaikki siellä ulkona. Te ihmiset, jotka tulette jonon läpi, kun me laskemme kädet päällenne, muistakaa, että Jeesus sanoi: ”Jos sinä uskot sen, niin sinä paranet.” Uskotteko te sen? Nyt laulakaamme kaikki nyt.

Suuri Lääkäri on nyt lähellä,
myötätuntoinen Jeesus,
Hän puhuu… (Suljetaan silmät nyt, kun laulamme) …sydämet iloitsemaan,
Oi, kuulkaa Jeesuksen ääntä.
Seerafin laulua suloisempi ääni,
suloisin nimi kuolevaisen kielellä,
Suloisin… (Isä Jumala, liiku nyt ihmisten yllä) …lauletaan,
Oi Jeesus, siunattu Jeesus.

205      ”Suuri…” Kun kävelette nyt läpi, Hän on täällä. Uskokaa minua tai uskokaa itse, Hän on täällä. Rukoilkaa nyt kaikki tuolla ulkona ihmisten puolesta.

206       [Veli Branham ja sananpalvelijat rukoilevat sairaiden puolesta samalla kun veli Borders johtaa seurakuntaa laulamaan. Tyhjä kohta nauhalla – toim.]

Herra, minä uskon; Herra, minä uskon;
Kaikki on mahdollista, Herra, minä uskon.

207      Kaikki te, jotka uskotte, nostakaa kätenne näin ja sanokaa: ”Minä uskon.” [Seurakunta sanoo: ”Minä uskon.” – toim.]

208      Tässä on mies, joka istuu tässä. Syy, miksi venytin; puhuin, hän on kuolemaisillaan syöpään. Hän on tämän kainalosauvan varassa. Hänellä ei ole mitään keinoa elää, ulkopuolella Jumalaa. Hänellä on syöpä koko suolistossa, ja hän kuolee ilman Jumalan armoa. Ja toivoisin, että voisin vain… [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] …rohkaisun sanan tälle miehelle.

209      Sinä, tiedät, että lääkärit eivät voi tehdä sinulle nyt mitään. Se ei ole enää mahdollista. Ja sinä olet… Sinulla on vain yksi mahdollisuus, ja se on Kristuksessa, ymmärrätkö? Ja, veli, sinä… Minäkin kuolen jonain päivänä. Sinun on lähdettävä, jos Jeesus viipyy. Minun on tavattava sinut tuolla, seistävä siellä Tuomiolla. Ja tänä iltana…

210      Tiedättehän, kuten televisiossa, televisio on ottanut vastaan sen, että joka kerta kun liikautamme sormiamme, mitä tahansa, se tallentuu. Jokainen sanamme tallentuu. Televisio on todistanut sen. Televisio ei valmista kuvaa, se vain kanavoi aallon televisioon. Näettekö, se ei saa sitä aikaan. Televisio oli olemassa, kun Aatami käveli maan päällä, televisio oli olemassa, kun Mooses kulki Punaisen meren läpi, televisio oli olemassa, kun Elia oli Karmel-vuorella, mutta he ovat vasta nyt löytäneet sen. Näettekö? Ja nyt kaikkialla, missä minä…

211      Jokainen liikkeemme ja jokainen ääni, se tullaan esittämään tallenteena, joka tulee kohtaamaan meidät Tuomiolla. Me tulemme kohtaamaan jokaisen liikkeemme siellä. Minun on vastattava sanoistani, jotka sanon teille sananpalvelijana. Minun on tehtävä se, koska Jumala pitää minua vastuullisena siitä.

212      Nyt, jos voisin, tekisin sinut terveeksi, koska sinulla on vain vähän aikaa, ellei Jumala tee sitä. Nyt olen tullut alas ja rukoillut puolestasi, niin hyvin kuin olen osannut tehdä. Veli, minkä tahansa maailmassa, minkä voisin tehdä tuossa tilassa istuvan miehen hyväksi, tekisin sen.

213      Ja anna minun kysyä sinulta, ymmärrätkö. Sinä olet jo parantunut, koska Jeesus sanoi niin. ”Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Jos nyt voisit sydämesi pohjasta hyväksyä sen, sinä et kuolisi nyt, vaan eläisit.

214      Nyt me tiedämme, että televisio kulkee tämän huoneen läpi. Me tiedämme sen. Me emme näe sitä. Emme näe sitä, silmiämme ei ole tehty, aistimme eivät pysty havaitsemaan sitä. Tarvitaan valmistettu putki, tai mikä se sitten onkaan, kristalli, havaitsemaan se.

215      Niinpä Jumala on läsnä. Emme näe Häntä, mutta tiedämme, että Hän on täällä. Jeesus Kristus on samanlainen. Katsokaa, Hän ilmoitti juuri itsensä, kuinka Hän tekee itsensä tunnetuksi. Nyt, mitä tulee parantamiseen, jos Hän seisoisi tässä nyt, Hän ei voisi tehdä mitään muuta teidän hyväksenne, katsokaa, ei mitään muuta. Jos Jumalan Poika seisoisi tässä, niin kuin Hän seisoo, Hän on täällä, mutta Hän ei voisi tehdä enempää teidän hyväksenne, koska Hän on jo ilmaissut itsensä täällä. Näettekö? Ja Hän on täällä juuri nyt, aivan samalla tavalla, parantaakseen teidät ja tehdäkseen teidät terveeksi.

216      Tuo pieni nainen kertoi minulle: ”Te pyysitte siunausta ja ennustitte tai jotain” hänen ylleen, että hän saisi lapsen, kun hän istui pyörätuolissa. Ja hän sai lapsensa.

217      Ja nyt pieni nainen istuu tässä. Hänelle on tehty struumaoperaatio, ja se on halvaannuttanut hänet. No, näemme vain niin paljon tällaisia asioita tapahtuvan. Nyt, pieni sisar, tiedän, että olet aito kristitty. Minä en tiedä. Uskon, että se johtuu ehkä siitä, että sinulla on… Usko, sinä… sinä yrität uskoa, päästäksesi pois sieltä, mutta nyt katso, ei vain yritetä saada sitä, vaan saadaan se nyt, me vain… me vain tulemme olemaan siellä. Siinä kaikki, se tulee alkamaan juuri nyt, ja me tulemme parantumaan. Ja te ihmiset tuolla tuoleilla, mitä, tai – tai missä tahansa olettekaan, muistakaa vain, että Kristus on läsnä.

218      Nyt te sanotte: ”Onko siellä joku, näettekö, että kuvani tulee läpi.” Oi, kyllä.

219      Jopa Jeesuksen Kristuksen Sanat, jotka Hän puhui ollessaan täällä maan päällä, kulkevat tämän huoneen läpi. Se ei koskaan kuole. Kuinka moni tietää, että se on tieteellisesti totuus? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] No, mistä on kyse? Silloin Henki poimii tuon kirjoitetun Sanan ja tuo sen julki. Oi, kunnia!

220      Hän on täällä. Hän on juuri nyt täällä, Herra. Me vain… Olemme nähneet niin paljon, Hän on tehnyt niin paljon, kunnes me vain tavallaan… Tiedättehän, me vain tavallaan kompastumme siihen. Jos ymmärtäisimme, ettei kyseessä ole vain jokin myyttinen asia, jokin teologinen termi, vaan todistus siitä, että Hän lupasi ilmoittaa itsensä tänä päivänä, ja tässä Hän julistaa sen juuri tässä edessämme juuri nyt. Kuinka ihmeellinen asia! Eikö se olekin ihmeellistä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.]

221      Nyt sinä uskot. Uskotko sinä sen? Usko, että sinä et kuole. Sinä tulet elämään, ja sinä tulet kunnioittamaan Jumalaa. Sinä tulet kunnioittamaan Jumalaa. Onko sinua koskaan kastettu? Oletko sinä kristitty? Ja sinä olet kristitty. No, sinä haluat elää Jumalan kunniaksi. Mene sitten ja elä, veljeni. Jeesuksen Kristuksen nimessä, elä!

222      Ja sisar, jos haluat vaeltaa Jumalan kunniaksi ja pitää huolta lapsestasi, niin kävele, sisar, Jeesuksen Kristuksen Nimessä!

223      Te, jokainen teistä, tehkää samoin Jeesuksen Kristuksen Nimessä! Älkää unohtako tätä Westward Ho -motellia täällä tänä iltana, Jumalan Läsnäolo on tunnistettu täällä. Hän ei katso henkilöön. Hän haluaa vain, että te uskotte. Uskotteko Häntä nyt? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Aamen. Jumala siunatkoon teitä.

224      Kumartakaamme nyt päämme. En tiedä, kenet he ovat valinneet, joka tulee päästämään pois. Veli Mushegian tässä, tule tänne, veli. Hän aikoo päästää teidät pois rukouksessa. Jumala siunatkoon sinua.

64-1227 KENENKÄ TE SANOTTE TÄMÄN OLEVAN? (Who Do You Say This Is?), Phoenix, Arizona, USA, 27.12.1964

FIN

64-1227 KENENKÄ TE SANOTTE TÄMÄN OLEVAN?
(Who Do You Say This Is?)
Phoenix, Arizona, USA, 27.12.1964

1        Hyvää huomenta, ystävät. Minä todella pidän etuoikeutenani olla täällä tässä kirkossa. Minä jotenkin alusta alkaen pidin sen nimestä. Sitä kutsutaan nimellä “Jeesus Nimi”. Minä pidän siitä. Se on Nimi, joka lunasti minut, tuo Herran Jeesuksen rakas nimi. Ja sitten saada olla täällä Phoenixissa kokoontuneena hyvien ystävieni kanssa tänä kauniina sunnuntaiaamuna. En tiedä mitään muuta paikkaa, missä mieluummin olisin, ellei se sitten olisi Kirkkaudessa teidän kaikkien kanssa. Ja se on tuo suuri tapahtuma, jonka me odotamme tapahtuvan jonakin päivänä.

2        Minut oli kutsuttu tänään tänne sairaan luokse. Ja minä keskustelin veli Outlawin, kalliin ystäväni, kanssa, ja hän kutsui minut ystävällisesti tulemaan tänne. Ja kaikki saarnaajat täällä Phoenixissa ovat olleet todella hyviä minulle.

3        Ihmettelen joskus, miksi minä muutin Tucsoniin. Olen ollut siellä alhaalla kolme vuotta, eikä minua ole kertaakaan kutsuttu yhdenkään saarnastuolin taakse. Oletan, että minun vain täytyy vierailla täällä Phoenixissa, jossa tunnen itseni tervetulleeksi. Ehkäpä he tottuvat minuun. Tiedättekö, että saarnasin siellä eräänä iltana, ja saarnasin kolme tuntia. Ei ole mikään ihme, etteivät he pyydä minua uudelleen.

4        Mutta minulla on sydämessäni sellainen… tunnetta Jumalaa ja Hänen ihmisiään kohtaan. Ja minä olen niin hidas ja pelkään, että tulen jättämään jotakin pois tai etten saa sanotuksi tarpeeksi, ja niinpä saarnaan kolme tai neljä sanomaa yhdessä. Niinpä minä pyydän anteeksi teiltä ihmisiltä, jotka olitte siellä, sitä että pidin teitä niin pitkään. Minun ei olisi tullut tehdä sitä.

5        Olen myöskin iloinen tänä aamuna ollessani täällä veli Carl Williamsin ja tämän nuoren Jimmyn kanssa ja tämän kuoron ja ystävieni, Mosley veljesten kanssa. Näen Bradin, veli John Sharretin, ja niin monia ystäviäni, veli Pat Tylerin tässä, joka tulee ylhäältä Kentuckysta, ja niin monia ystäviä, jotka ovat kokoontuneet tänne tänä aamuna. Näen myös useiden ystävieni Tucsonista ja muualta istuvan täällä.

6        Ajattelen tuota päivää, kun kaikki tämä on ohitse, niin silloin me tulemme kokoontumaan siellä, missä meidän ei enää koskaan tarvitse lopettaa tämän hienon musiikin kuuntelemista. Minä juuri satuin huomaamaan, että tuolla takana istuu veli Williamsin poika, joka antoi tuon todistuksen tuolla Ramada Inn hotellissa. Ja luulen, että hän on vähän yli 180 senttimetriä pitkä. Mutta sanonpa teille, että tuon todistuksen jälkeen, hän oli kolme metriä pitkä. Minä todella arvostin sitä, mitä tuo poika sanoi. Se oli niin ihmeellinen todistus.

7        Kun kuulen näiden hienojen nuorten miesten antavan todistuksen uskostaan, joka on keskittynyt Kristukseen. Ja minä olen tulossa vanhaksi ja eräänä päivänä minun täytyy lopettaa ja mennä Kotiin. Ja kun näen näiden nuorten miesten tulevan ja valmistuvan jatkaakseen siitä, mihin minä lopetan… Ja sillä tavalla me toimimme. Sillä tavalla elämää on elettävä. Yksi sukupolvi tulee esiin… ja isä ja äiti. Ja he kasvattavat pienokaisensa ja näkevät näiden menevän naimisiin, ja sitten tulevat lastenlapset. Ja jonkun ajan kuluttua isä ja äiti palaavat takaisin tomuun. Ja siihen aikaan heidän lapsensa ovat valmiit lastenlapsia varten. ja sitten on heidän aikansa mennä. Mutta yhtenä näistä päivistä tulee olemaan suuri yleinen ylösnousemus. Meidät tullaan kaikki kutsumaan Jumalan Läsnäoloon tekemään tiliä siitä, mitä me olemme tehneet sen kanssa, mitä Jumala antoi meille, Jeesuksen Kristuksen kanssa. Ja niinpä minä olen iloinen tietäessäni, että olen elänyt tässä sukupolvessa sellaisen hienon ihmisryhmän kanssa, jota olen tavannut ympäri maailman. Olen siitä kiitollinen Jumalalle. Ja jonakin päivänä kun kutsu tulee, minun täytyy mennä kohtaamaan ne teot, jotka olen tehnyt. Minä haluan niiden kaikkien olevan Jumalan kirkkaudeksi ja kunniaksi.

8        On monia asioita nyt kun minä… me lähestymme Uutta Vuotta, asioita, jotka toivoisin voivani unohtaa, mutta tiedän, että olen tunnustanut Hänelle, ja että ne ovat vääriä, ja Hän on pannut ne Unohduksen Mereen, niin ettei Hän enää koskaan muista niitä. Mutta meitä ei ole valmistettu sillä tavoin, vaan me aina muistamme. Me voimme antaa anteeksi toisillemme, mutta emme unohtaa, koska meidät on tehty eri tavalla. Mutta Jumala voi antaa anteeksi ja unohtaa. Hän voi pyyhkäistä sen pois niin kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan. Koska Hänellä on pääsy tuohon Unohduksen Mereen, mutta meillä ei. Ajatelkaapa vain sitä, että Jumala ei voi edes muistaa, että me olisimme koskaan tehneen syntiä. Ajatelkaa sitä! Te kuorossa, te nuoret ihmiset, mitä te siihen sanotte? Jumala ei edes muista, että me olisimme koskaan tehneet syntiä. Näettehän, Hän voi unohtaa koko asian, eikä sitä enää koskaan muisteta. Eikö se olekin jotakin?

9        Tämä ei ole paikka vitsien kertomista varten, minä en usko sellaiseen… Se muistuttaa minua ystävästäni, joka nyt on mennyt Kirkkauteen. Erään kerran hän kertoi pientä tarinaa avioparista, joka oli muuttanut maaseudulta kaupunkiin. Ja tällä nuorella parilla oli vanha isä, joka todella paloi Jumalan tulta. Sitten tämä nuori rouva, jonka isä hän oli, pääsi paremman ihmisluokan joukkoon, tiedättehän, missä heillä on kaikenkaltaista klassillista huvia. Ja hänellä tuli olemaan jotakin senkaltaista kotonaan tuona päivänä.

10   Ja hänen isällään oli tapana lounaan jälkeen mennä hetkeksi huoneeseensa lukemaan Raamattua. Hän saattoi laskea Sen alas ja itkeä ja huutaa ja kirkua ja muuta sellaista ja sitten jälleen panna lasit päähänsä ja jatkaa lukemistaan. Sitten kun hän oli löytänyt jälleen jotakin, hän otti lasit päästään ja alkoi itkeä ja huutaa. Tuo rouva sanoi: “Sellainen tulisi häiritsemään minun juhlaani, joten minun täytyy tehdä jotakin isäni kanssa ja minä en tiedä, miten toimisin.” Niinpä hän ajatteli, että hän antaisi hänen mennä yläkertaan, sinne talon ullakolle.

11   Ja sitten hän mielensä tuli: “No niin, en voi antaa hänelle hänen Raamattuaan, koska hän tulisi tekemään saman asian siellä ylhäällä.” Niinpä hän antoi hänelle vanhan Geographic-lehden ja lähetti hänet sinne ylös ja sanoi: “Isä, katsele sinä sillä aikaa ympäri maailmaa otettuja kuvia, kun me pidämme kutsumme. Se ei tule kestämään kauaa. Tule sinä sitten alas jonkin ajan kuluttua. Minä tiedän, ettet sinä halua olla siellä, missä me kaikki naiset olemme koolla.”

12   Hän sanoi: “En, se on hyvä, kultaseni. Minä tulen menemään sinne ylös.”

13   Hän jäljesti hänelle sinne valoa ja pienen nurkkauksen ja ajatteli: “No niin, se on hoidettu. Nyt hän tulee vain katselemaan kuvia ja lukemaan hieman maantiedettä ja sitten jonkin ajan kuluttua hän tulee alas, ja kaikki on kunnossa.”

14   Niinpä sitten kun he olivat päässeet suunnilleen puoleen väliin, vaaleanpunaisen virvokkeensa juomisessa, tiedättehän ja jatkoivat seurusteluaan. Niin jonkun ajan kuluttua talo alkoi vapista, kun tuo vanha mies alkoi juosta edes takaisin lattialla ja kirkua ja hyppiä. Ja hän ajatteli: “Mitä hänelle on tapahtunut? Hänellähän ei ollut siellä Raamattua. Hänen on täytynyt saada käsiinsä Raamattu.”

15   Niinpä hän juoksi portaita ylös ja sanoi: “Isä!” Eihän se ole Raamattu, jota sinä luet. Se on Geographic-lehti.”

16   Hän sanoi: “Minä tiedän sen, kultaseni. Minä tiedän sen! Mutta tiedätkö mitä. Eräänä päivänä minä luin Raamatusta, kuinka Jeesus sanoi, että Hän panisi meidän syntimme Unohduksen Mereen eikä koskaan enää muistaisi niitä. Ja minä luin juuri tästä, kuinka he eivät edes pysty löytämään jostain paikoista meren pohjaa.” Hän sanoi: “Ajattelehan, ne ovat yhä uppomassa.”

17   Se teki hänet onnelliseksi. Niinpä te voitte löytää Jumalan minne tahansa te katsottekin. Näettehän, jos te vain katsotte ympärillenne, niin kaikki tulee puhumaan Hänestä.

18   Niinpä sitten, minä sanoin veli Outlawlle: “Mitä minun tulisi puhua tänä aamuna? Oletko jo saarnannut joulusaarnasi?” Hän sanoi: “Kyllä.”

Minä sanoin: “Entä Uuden Vuoden sanomasi?” “En.”

19   Niinpä minulla oli jotakin muistiinpanoja siltä varalta, että saisin kutsun tulla jonnekin, joten ajattelin puhua Uuden Vuoden Sanomani. Ajattelin että jättäisin sen kuitenkin veli Outlawille ensi viikoksi.

20   Niinpä ajattelin ottavani pienen tekstin tässä muutamaksi minuutiksi, jos Herra tahtoo. Ja luotamme siihen, että Hän tulee siunaamaan meitä. Haluan kiittää veli Outlawia ja seurakuntaa täällä kutsusta, että sain tulla puhumaan. Ja niin kuin veli Outlaw sanoi: “Meidän ystävyytemme ei ole koskaan katkennut”, vaan Jumalan armo on varjellut meidät kautta kaikkien näiden vuosien. Tämä oli ensimmäinen seurakunta Phoenixissa, joka antoi minulle kutsun tulla.

21   Uskon näkeväni veli Trowin tässä. En ole varma.. istumassa tässä edessä. Onko se oikein, veli Trow? Uskon hänen olleen mukana sillä kerralla. Minulla on pieni esine, jonka hän antoi minulle tuona kertana. He valavat niitä tai jotakin sellaista. Tiedättehän, pieni kuparinen esine täältä, missä te elätte… Ja te katselee ympärille… Minä ihmettelen, millaista tulee olemaan silloin, kun olemme menneet ylitse ja tapaamme ihmisiä. Tiedättehän, me tulemme näyttämään niin paljon erilaisilta silloin kuin miltä me näytämme nyt. Kyllä, meillä ei tule olemaan minkäänlaisia synnin ja vanhan iän merkkejä. Me tulemme olemaan täydellisiä. Oi, minä kaipaan tuota aikaa, ettekö tekin, kun kaikki vaikeudet tulevat olemaan ohitse.

22   Ja nyt, minä tunnen, että minulla on Sanoma Jumalalta. Enkä minä halua olla erilainen, mutta minun täytyy olla rehellinen. Ja jos minä en puhu vakaumukseni mukaisesti, silloin teillä ei voi olla luottamusta minuun. Koska silloin olisin pikemminkin jonkinlainen kavaltaja tai tekopyhä, ja minä haluan olla kaikkea muuta kuin sellainen. Minä saatan kadottaa muutamia ystäviä maan päällä, mutta minä haluan pysyä uskollisena vakaumukselleni, sille minkä ajattelen olevan oikein.

23   Vuosia sitten, kun ensi kertaa aloitin, se oli helppoa. Oli merkkejä ja saarnaamista. Kaikkialla olivat käsivarret ojennettuina: “Tule! Tule! Tule! Tule!” Mutta sitten, näettehän, jokaisella aidolla Jumalan merkillä on Sanoma, Ääni. Se seuraa sitä. Jos niin ei ole… Jumala ei anna mitään senkaltaista vain antamisen ilosta. Hän lähettää jotakin, että se vetäisi mielenkiinnon siihen, mitä Hän valmistautuu sanomaan. Samalla tavoin kuin tämän hienon kuoron laulaminen on tehnyt. Mitä sen tuli tehdä? Hiljentää ihmiset tulevaa sanomaa varten.

24   Sen merkki tekee. Mooseksella olivat merkit, joista puhuimme aikaisemmin, ja noilla merkeillä oli Äänet. Ja kun tuo Ääni puhui… Jeesus myöskin aloitti parantamalla sairaita. Silloin Hän oli suuri Mies. Mutta kun tuli aika, että tuo Profeetta, joka oli maan päällä… Eikä heillä ollut ollut profeettaa 400 vuoteen, ja tässä Hän oli maan päällä tehden merkkejä. Silloin Hän oli “hieno kaveri”, ja jokainen halusi Hänen tulevan. Mutta kun Sanoma, Ääni, seurasi tuota merkkiä… Kun Hän istuutui eräänä päivänä ja sanoi: “Minä ja Minun Isäni olemme Yksi.” Voi sentään! Se oli jotakin erilaista. He eivät halunneet sitä. Näettehän?

25   Ja maailmakin on aivan sen kaltainen, ystävät. Mitä hyvänsä he voisivat saada, jolla vaan he pystyisivät auttamaan itseään, näettehän… Heistä tuntuu, että niin kauan kuin se ei vaivaa heitä, he tekevät sitä. Mutta kun tulee aika, että heidän täytyisi muuttaa ajatuksiaan asioista, niin silloin vaikeudet alkavat.

26   Katsokaahan, me olemme rakentamassa rakennusta emmekä seinää. Rakentajat tahtovat ottaa kivet ja mennä suoraan eteenpäin. Kuka tahansa voi rakentaa sellaista. Mutta tarvitaan todellinen mestarirakentaja tekemään käännös kulmassa. Kun teidän täytyy tehdä käännös kulmassa, niin silloin tulee esille, oletteko te todellinen muurari vai ette. Kun te osaatte tehdä käännöksen kulmassa ja kuitenkin pitää sen yhdenmukaisena koko rakennuksen kanssa. No niin, näissä kulmissa vaikeudet syntyvät. Rakentajat tahtovat jatkaa seinän rakentamista eteenpäin. Mutta me emme rakenna seinää vaan rakennusta.

27   Nyt kun lähestymme tätä tänä aamuna, niin rukoilkaa te minun puolestani, ja minä aina rukoilen teidän puolestanne. Ja nyt, kumartakaamme päämme hetkeksi Suuren Jehova Jumalan Läsnäolossa. Ja kaikki me käsitämme riittämättömyytemme, eikä meidän joukossa ole täällä ketään, jolla ei olisi tarvetta. Onko kenelläkään nyt rukoillessamme erikoinen tarve?

28   Tiedättehän, että ääretön Jumala, niin kuin sanoin täällä Phoenixissa erään kerran, on samankaltainen kuin on televisioon tuleva ohjelma, Kristus on täällä rakennuksessa juuri nyt. Jokainen tekemänne liike ja jokainen silmänne räpäytys, ne eivät koskaan tule kuolemaan. Ne säilyvät eetterin aalloissa. Televisio ei valmista kuvaa. Se vain ottaa teidän aaltonne ja tuo sen esiin televisioruudussa. Se on siellä joka tapauksessa. Niin on aina ollut. Jokainen tekemänne liike on yhä elossa, ilmassa., Nyt huomaatteko, millaisia me tulemme olemaan tuomiolla?

29   Niinpä, Jumala kanssa on täällä samalla tavoin. Me emme näe Häntä, kuten me emme näe televisionkaan kuvia. Tarvitaan määrätty kuvaputki tai kristalli vangitsemaan tuon ääni ja tuottamaan tuon kuva. Se oli täällä silloin, kun Adam oli maan päällä, mutta me olemme vasta löytäneet sen. Jumala on täällä tänä aamuna. Ja yhtenä näistä päivistä, Tuhatvuotisessa Valtakunnassa, me tulemme käsittämään sen. Se tulee olemaan vain enemmän todellista, kuin mitä televisio on; että Hän on juuri täällä kokouksessa tänä aamuna.

30   Nyt kun me.. tämän ajatuksen pohjalta, pitäkää sydämellänne tarpeenne ja kohottakaa kätenne Hänelle. Haluaisitteko tehdä niin? Ja ajatelkaa sitä sydämessänne.

31   Taivaallinen Isä, meillä on vain tämä yksi lähestymistapa, ja se tapahtuu rukouksen kautta. Ja me tulemme Herran Jeesuksen Nimessä. Me emme ole arvollisia henkäisemään tuota Nimeä ja käyttämään Sitä. Millään muotoa me emme ajattele olevamme arvollisia, mutta teemme niin, koska meitä on pyydetty tekemään niin. Ja tietäen sen, että Hän sanoi: “Jos te pyydätte Isältä mitä tahansa Minun Nimessäni, niin Minä tulen antamaan sen.” Ja jos meidän uskomme vain voisi seistä sen takana, että Se on Hänen Sanansa ja kuka Hän on, niin silloin me varmasti saisimme sen, mitä me pyydämme. Sinä olet nähnyt jokaisen pyynnön. Sinä olet nähnyt minun käteni. Sinä tiedät minun pyyntöni.

32   Ja Isä, minä rukoilen heidän jokaisen puolesta, että kaikki, mistä heillä on tarve… Herra, minä en usko, että tämänkaltainen ryhmä pyytäisi mitään väärää, vaan että se on jotakin, joka auttaisi heitä. Se voi olla heidän parantumisensa, tai he haluavat ymmärrystä. He haluavat sitä Jumalan Valtakunnan edistämiseksi.

33   Ja minä rukoilen, Jumala, että Sinä vastaisit jokaiseen pyyntöön. Siunaa tätä seurakuntaa, sen pastoria, sen yhteydessä olijoita, diakoneita, luotettuja ja kaikkia sen jäseniä ja vierailijoita. He eivät ole vieraita, Herra. Me olemme kaikki Sinun lapsiasi Kristuksen armon kautta. Ja me rukoilemme, että Sinä antaisit meille tänä aamuna Elämän Leipää, niin että voisimme lähteä täältä ymmärtäen, että näihin pyyntöihimme on vastattu.

34   Siunaa Sana, Herra, kun me luemme Sitä. Ei ole yhtään ihmistä, joka olisi kykenevä tai kelvollinen tulkitsemaan tuota Sanaa. Johannes näki tuon Kirjan Hänen kädessään, joka istui Valtaistuimella, eikä taivaassa tai maan päällä tai maan alla ollut ketään, joka olisi ollut arvollinen edes katsomaan tuohon Kirjaan. Mutta yksi vanhimmista sanoi: “Katso, Juudan Sukukunnan Leijona on voittanut.” Johannes katsoi nähdäkseen leijonan – ja hän näki Karitsan, joka oli tapettu. Verinen Karitsa tuli ja otti Kirjan, kiipesi Valtaistuimelle ja istuutui. Ja kaikki Taivaan kuuluisuudet ottivat kruunut päästään ja kumarsivat ja tunnustivat, että Hän oli arvollinen.

35   Herra, me rukoilemme, että Hän tulisi sydäntemme Valtaistuimelle tänä aamuna. Että Hän nousisi sille ja ottaisi hallintaansa jokaisen ajatuksen, joka meillä on, ja ottaisi Sanan ja puhuisi meille, niin että me voisimme tietää enemmän Hänestä ja Hänen suunnitelmastaan meidän elämämme suhteen. Me pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

36   Nyt jos haluatte ottaa esiin Raamattunne Kirjoitusten kohdasta, joka löytyy Matteuksen 21. luvusta. Luemme 10. ja 11. jakeen Matteuksen 21. luvusta. Olisi hyvä, että kotiin mentyänne, jos ette jo ole tehneet sitä näiden lomapäivien aikana, te voisitte lukea tämän luvun lävitse. Se on erittäin hyvä. Kaikki siinä on hyvää. Tämä erikoisesti, tätä vuodenaikaa varten, ja sen Sanoman kanssa, joka minulla on, ja josta toivon, että Pyhä Henki sallii minun puhua sen teille tänä aamuna.

37   Pankaa merkille 10. ja 11. jae, kun luemme ne:

Ja kun Hän oli tullut Jerusalemiin, koko kaupunki lähti liikkeelle ja sanoi: Kuka tämä on?

Ja kansanjoukko sanoi: Tämä on Jeesus, profeetta Nasaretista, Galileasta.

Antakoon Jumala sisällön Sanansa lukemiselle.

38   Me tiedämme, mistä ajasta tässä on kysymys, ja monet teistä ovat tuttuja tämän Raamatun luvun kanssa. Tuo oli päivä, jolloin Kristus tuli Jerusalemiin ratsastaen pienellä aasilla. Ja kerrotaan, että se oli valkoinen aasi. Voin kuvitella, että se kuvasi Hänen toista tulemistaan, kun Hän tulee valkoisella hevosella. Koskien tuota aikaa profeetta oli sanonut: “Sinun Kuninkaasi tulee luoksesi ratsastaen aasin varsalla ja on alhainen ja nöyrä.” Kuinka Hän tulisi pienen aasin, pienen taakankantajan selässä. Mutta seuraavan kerran Hän tulee Kirkkaudesta, Ilmestyskirjan 19. luvun mukaan, Väkevänä Voittajana. Hänellä on yllään vereen kastettu vaippa ja Hän istuu valkoisen hevosen selässä, ja kaikki Taivaan joukot seuraavat Häntä valkoisten hevosten selässä. Ja legendan mukaan, ei raamatullisesti tai historiallisesti… Mutta legenda mukaan Hän ratsasti pienellä valkoisella aasilla tullessaan Jerusalemiin.

39   Olen valinnut tämän aiheekseni, koska me olemme joulunajan varjossa, joka päättää vanhan vuoden ja tuo esiin uuden. Muutaman päivän kuluttua monet ihmiset kääntävät uuden lehden ja tekevät uusia asioita ja antavat uusia lupauksia Uuden Vuoden alkaessa. Ja minusta se ei koskaan näytä juurikaan joululta. En tiedä miksi, mutta minä aina kutsun sitä “Santa Clausin päiväksi”. Koska siinä ei todellakaan ole paljoa…

40   Se ei ole voinut olla Kristuksen syntymäpäivä. Se yksinkertaisesti ei ole voinut olla. Hänen on täytynyt syntyä maalis-, huhtikuussa, koska Hän oli Karitsa. Hän oli uroslammas ja oli syntynyt Oinaan merkin alla. Sen on täytynyt olla niin, näettehän. Ja lampaat eivät synny joulukuussa. Ne syntyvät keväällä. Ja toiseksi, tähän aikaan Juudean kukkuloilla on noin kuusi metriä. Kuinka olisivat paimenet voineet olla siellä ulkona?

41   Niinpä se todellisuudessa tulee roomalaisesta jumaluustarustosta, jossa se oli aurinkojumalan syntymäpäivä. Kun auringon kiertäessä päivät alkavat pidetä ja yöt lyhentyä. Ja joulukuun 20. ja 25. välisenä aikana oli auringonjumalan syntymäpäivä, roomalaisen jumaluustaruston mukaan, ja se oli aika, jolloin he juhlivat auringonjumalan syntymäpäivää. Ja Konstantinus kirjoitti sen seurakunnan ja valtion perustuslakiin. Hän sanoi: “Me tulenne muuttamaan sen ja me teemme auringonjumalan syntymäpäivästä Jumalan Pojan syntymäpäivän.” Näettehän? Mutta me emme todellisuudessa tiedä, mikä päivä se oli.

42   Mutta nyt he ovat ottaneet niin paljon Kristusta pois siitä, että se on kaikkea muuta kuin… he ovat tuoneet takaisin jumaluustarun jostakin luomuksesta, jonka oletetaan eläneen, ja jonka nimi oli Pyhä Nikolaus tai Kriss Kringle, jonkun saksalaisen jumaluustarun mukaan. Ja se on kokonaisuudessaan tarua, ja Kristusta siinä ole siinä lainkaan.

43   Ja ihmiset ovat alkaneet ostaa viskiä ja pelata uhkapelejä ja seurata muotia, niin että kauppias voi melkeinpä elää loppuvuoden joulumyynnillään. Se on sellainen suuri kaupallinen loma-aika. Ja köyhät, pienet lapset kadulla, heidän vanhemmillaan ei ole varaa antaa heille lahjoja Santa Clausilta, ja he kävelevät kadulla pienine likaisine käsineen ja pienine punaisine silmineen. Minä vihaan nähdä joulun tulemista. Sen tulisi olla juhlallinen Jumalan palvonnan päivä, sydämentuskan ja päänsäryn ja niiden asioiden sijasta, joita silloin tehdään. Siinä ei ole lainkaan Kristusta. Mutta me olemme kaiken tämän keskellä nyt.

44   Me löydämme itsemme jotenkin samankaltaisesta tilanteesta, kuin mitä heillä silloin oli. Näettehän, me olemme juuri aloittamassa suurta juhlaa. Jeesus oli tulossa pääsiäisjuhlille ja Hän oli tulossa Jerusalemiin. Ja profetioiden ja kaiken, mitä Hän teki, täytyi täyttyä. Kaikilla asioilla Raamatussa on tarkoitus. Jokaisella nimellä on tarkoitus. Raamattuun ei ole kirjoitettu mitään, millä ei olisi syvällistä merkitystä.

45   Puhuin eräänä iltana Tucsonissa aiheesta: Miksi täytyi olla paimenia teologien sijasta? Hän syntyi seurakunnan sisällä. Ja sitten Pyhä Henki meni sinne erämaahan ja nouti, ei teologeja, vaan paimenia. Täytyi tapahtua sillä tavalla. Teologit eivät olisi uskoneet senkaltaista Sanomaa. Niinpä heidän täytyi olla paimenia.

46   Kaksi vuotta sitten minä saarnasin täällä: Miksi sen tuli olla pikku Bethlehem? Ja jos Herra tahtoo, niin seuraavana jouluna minä haluan saarnata aiheesta: Miksi täytyi olla viisaita miehiä [tietäjiä]? Nämä miksi –kysymykset, niihin on olemassa vastaukset, ja ne löytyvät täältä Raamatusta. Ja me elämme ihmeellisessä ajassa, kaikkien ajanjaksojen suurimmassa ajassa. Me elämme ajassa, jossa milloin tahansa aika voi häipyä pois ja sulautua yhteen Iankaikkisuuden kanssa. Ajassa, jota kaikki profeetat ja viisaat odottivat. Meidän tulisi olla varuillamme joka hetki ja odottaa Hänen tuloaan.

47   Me löydämme itsemme tänä jouluna samankaltaisesta tilasta, kuin missä he olivat ensimmäisenä jouluna. Maailma on aivan hajoamispisteessä. Saarnasin kerran jossakin joulusanoman aiheesta: Maailma on hajoamassa. Ja maailma on jälleen aivan hajoamistilassa. Katsokaa maanjäristyksiä täällä Kaliforniassa. Minä ennustan, että ennen Herran Jeesuksen tulemista Jumala tulee upottamaan tuon paikan. Minä uskon, että Hollywood ja Los Angeles ja nuo saastaiset paikat siellä, että Jumala Kaikkivaltias tulee upottamaan ne. Ne tulevat menemään meren pohjaan. Se on niin syntistä, näettehän, se on este.

48   Sivilisaatio on kulkenut auringon mukana idästä länteen. Nyt se on Länsirannikolla. Jos se menisi pidemmälle, se olisi jälleen takaisin idässä. Niinpä siinä on sen este. Ja synti on kulkenut sivilisaation mukana, ja siitä on tullut kaikkien aikojen likakaivo. He tekevät asioita, joita ihmiset eivät olisi minkään muun ajanjakson aikana tehneet tai edes ajatelleet. Naiset ovat heittäytyneet sellaiseen saastaisuuteen, etteivät naiset minkään ajanjakson aikana olisi edes ajatelleet senkaltaisia asioita, joita me teemme tänään. Ja sitten me yhä kutsumme itseämme kristityiksi. Mikä häpeä!

49   Ei ole ihme, että suuri profeetta astui esiin ja sanoi: “Minä en ole profeetta enkä profeetan poika, mutta…” Hän sanoi: “Leijona on karjunut; kuka ei pelkäisi? Jumala on puhunut; ja kuka voi pidättäytyä profetoimasta?

Näettekö, jonkun täytyy huutaa sitä vastaan.

50   Me olemme kriittisessä hetkessä, tämä maailma on siinä. Mutta Seurakunta, todellinen Seurakunta (ei kirkkokunta); mutta Seurakunta, se itse, on valmis suurinta ja loistavinta voittoa varten, mitä Sillä koskaan on ollut Yljän tullessa Morsiamen luokse.

51   Me olemme hajoamassa ja me odotamme messiasta (jonkinkaltaista), joka tulisi ja pelastaisi meidät, joka veisi meidät ulos kaikesta siitä. Me katsomme Afrikan vallankumouksia ja rotuongelmia. Ja me kaikki touhuamme ja huutelemme, kuten eräätkin värillisistä veljistämme huusivat täällä jokin aika sitten: “Meillä täytyy olla, meillä täytyy olla tasa-arvoisuus. Me tarvitsemme sen. Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia.” Se on aivan oikein. Minä en usko orjuuteen. Nuo ihmiset eivät olleet alun pitäen orjia. He eivät ole orjia.

52   Mutta Jumala on erottelija. Minä olen myöskin sellainen. Jokainen kristitty on sellainen. Jumala erottaa oman kansansa muista ihmisistä. On aina ollut erottelu. Hän valitsi kansakunnan. Hän valitsee ihmiset. Hän on erottelija. Hän teki kaikki kansakunnat. Mutta yhä, todellisen aidon kristityn täytyy olla erottelija. Hänen täytyy erottautua maailman asioista ja tulla sisälle Jeesuksen Kristuksen tarkoitukseen.

53   Mutta he huutavat sitä. Minä olen yrittänyt kertoa heille: “Se ei pelasta meidän kansakuntamme. Se on ainoastaan poliittinen juoni. Sillä on kommunistinen tausta.” Uskon, että Martin Luther King tulee johtamaan joukkonsa suurimpaan teurastukseen ja joukkomurhaan, mitä heillä koskaan on ollut. Näettehän, se ei tule vetämään maailmaa yhteen. Se ei tule pelastamaan meitä. Me annoimme heille tasa-arvoisuuden, ja nyt on pahempaa, kuin mitä se on koskaan ollut. Näettehän, siitä ei ole kysymys. On vain yksi asia, joka voi tehdä sen ja se on Jumala. Ja sitä he eivät varmastikaan halua.

54   He eivät tahtoneet Häntä silloin. He olivat hajoamistilassa, ja heidän politiikkansa oli hajoamassa, heidän kansakuntansa oli särkymässä, heidän seurakuntansa oli hajoamassa, ja he huusivat Messiasta. He halusivat Häntä. “Oi, lähetä meille Messias.” Mutta kun Hän tuli…

55   Jumala vastaa rukouksiinne. Te olette pyytäneet ja te olette saava. Voisin pysähtyä tässä tuntikausiksi ja puhua miehistä ja naisista, jopa kristityistä, jotka rukoilevat jotakin, ja Jumala antaa heille vastauksen, eivätkä he edes tunnista sitä.

56   Ja nyt, Jumala antoi heille vastauksen. He tahtoivat Messiasta. He tiesivät, että heillä oli ollut keisareita, heillä oli ollut Daavideja ja heillä oli ollut Salomoneja, viisaita miehiä. Heillä oli ollut Daavideja, väkeviä sotureita. Heillä oli ollut kaikenlaista, mutta he tiesivät, että heidän täytyi saada apu Taivaasta, ja Jumala oli luvannut heille Messiaan. Ja Hän lähetti heille Messiaan vastauksena heidän rukouksiinsa, mutta he eivät tahtoneet Häntä.

57   Ihmettelenpä jos meidän rukouksemme tänään… Te kuulette heidän sanovan: “Rukoilkaa todellista herätystä. Rukoilkaa tätä. Rukoilkaa läpimurtoa. Rukoilkaa yksimielisyyden puolesta.” Ihmettelenpä, että jos Jumala lähettäisi sellaisen ohjelman, ottaisimmeko me sitä vastaan. Ihmettelenpä voisimmeko me vastaanottaa sen, minkä Hän lähettää meille. Me rukoilemme näitä asioita, koska me tiedämme, että niitä tarvittavan. Mutta kun Jumala lähettää sen haluamallaan tavalla, niin silloin se ei ole meidän makumme mukaisesti, ja siitä syystä me emme halua vastaanottaa sitä. Ja samalla tavoin oli tuona päivänä. Jos Hän ei ollut heidän makunsa ja heidän uskomuksiensa mukainen silloin, niin eivät he vastaanottaisi Häntä tänäänkään. Tästä syystä he kysyivät tämän kysymyksen: “Kuka tämä on? Kuka on tämä tulossa oleva mies on?” Näettehän, se oli valtavaa aikaa. Jokainen oli jännittynyt. Jotakin oli aikeissa tapahtua.

58   Ja katsokaa maailmaa, minkälaisessa jännitystilassa koko maailma tänään elää. Ei ole turvallista edes ajaa autoa. Ei ole turvallista olla neljäkaistaisella valtatiellä. Jokainen on jännittynyt ja ärtynyt. Mikä on vikana? Rauhoittukaa. Minne te olette menossa? Se juuri täyttää mielisairaalat. Se on saanut seurakunnan sellaiseen melskeeseen. He ovat niin kovapäisiä määrätyissä asioissa. He eivät halua pysähtyä harkitsemaan Jumalan Sanaa ja sitä hetkeä, jossa me elämme. Kaikki on stressin ja jännitystilan alaisuudessa.

59   Ja nyt me tiedämme. Me olemme tietoisia. Maa on juuri mennyt joidenkin suurten synnytystuskien lävitse. Ja seurakunta on menossa joidenkin synnytystuskien lävitse. Sen täytyy mennä synnytystuskien lävitse. Joka kerta kun profeetta tuli maailmaan, seurakunnalla oli synnytyskipuja. Maailma on mennyt ensimmäisen ja toisen maailmansodan lävitse, ja nyt se on valmis kolmatta maailmansotaa varten. Ja se on jälleen synnytystuskissa. Mutta on vain yksi asia, joka voi tuoda rauhan, ja se on Kristus.

60   Kaikki meidän suunnitelmamme, meidän ajatuksemme ja meidän kirkolliset rakennelmamme ja kaikki meidän politiikkamme ja tieteemme ja kaikki muu, niiden on todistettu olevan hölynpölyä. Sitten me rukoilemme Jumalaa auttamaan meitä ja että Hän tulisi väliin: “Tule ja tee jotakin meidän puolestamme.” Ja kun Hän tekee niin, niin ihmettelenpä, olisimmeko me kykeneviä ymmärtämään Sitä, olisimmeko me kykeneviä vastaanottamaan Sitä tai ottaisimmeko me sitä edes harkittavaksi?

61   Noin toimittiin silloin noina päivinä. He olivat rukoilleet, heillä oli kaikenkaltaisia suuria johtajia, he olivat olleet erilaisten hallitusten, kuninkaiden ja tuomareiden alaisia. Mutta he tiesivät, että oli vain yksi asia, joka voisi pelastaa heidät, ja se oli Messiaan tuleminen. Ja Messias merkitsee “voideltua”, ihmisolentoa, joka on voideltu. Ihmisolentoa, joka on voideltu Sanan kanssa, Sana tehtynä lihaksi meidän keskuudessamme. Ja kun Hän tuli, niin Hän ei ollut juuri tarkalleen sen maun mukainen, kuinka he halusivat Hänen olevan. Hän ei tullut heidän makunsa mukaisesti. Siksi he huusivat: “Kuka tämä mies on? Mistä johtuu kaikki tämä melu?” Joukko maalaisväkeä tuolla alhaalla portilla, he repivät palmunoksia ja…

62   Ja he sanoivat: “Miksi et käske heitä olemaan hiljaa. Se saa meidät hermostumaan, tuo tapa, miten he kirkuvat ja huutavat.”

63   Hän sanoi: “Jos he vaikenisivat, niin nämä kivet tulisivat välittömästi huutamaan.”

64   Oi, aika oli avautumassa! Profetia oli täyttymässä. Ei ihme! “Kun Leijona karjuu, kuka ei pelkäisi? Kun Jumala on puhunut, kuka voisi olla profetoimatta?”

65   “Ei, jos Hän ei ole aivan meidän makuumme… Jos Hän ei olisi juuri sillä tavalla kuin me haluamme Hänen olevan, jos Hän ei tulisi juuri sillä tavalla, kuin me ajattelimme, että Hän tulisi, silloin me emme vastaanotaisi Häntä.” Silloin, heidän uskontunnustuksensa veivät heidät pois kirjoitetusta Sanasta. He olivat menneet niin kauaksi, että he epäonnistuivat tunnistamaan Häntä, jota he olivat rukoilleet tulevaksi. Heidän seurakuntansa olivat vieneet heidät niin kauas pois, että kun tuo sama asia, jota he olivat rukoilleet, oli siellä heidän kanssaan, ja koska se ei ollut heidän makuunsa, niin he eivät voineet uskoa Sitä. Heidän täytyi mennä pois Sen luota. He panivat Sen ulos. On vain yksi asia minkä voitte tehdä, kun kohtaatte Kristuksen: joko vastaanottaa tai hyljätä Hänet. Te ette voi koskaan kävellä pois puolueettomana. Te ette voi tehdä sitä. Se ei ole teidän tehtävissänne. Se vain on sillä tavalla.

66   Huomatkaa vain kuinka monet tunnistivat Hänet tuon päivän voidelluksi Sanaksi. Näettehän, Jumala alussa, joka oli ääretön ja tiesi kaikki asiat alusta alkaen… Ja nämä asiat ovat ainoastaan Hänen ominaisuuksiensa esille tulemista. Ominaisuus… Teillä on omat tuntomerkkinne. Ne ovat teidän ajatuksenne. Te ajattelette jotakin, sitten te puhutte sen, ja sitten te otatte sen. Se on Jumala. Hän, alussa… Jos te koskaan tulette olemaan Taivaassa, niin silloin te olitte Taivaassa alusta alkaen. Te olette osa Jumalaa. Te olitte Hänen ajatuksensa. Hän tiesi teidän nimenne. Hän tiesi, kuka te olisitte, ennen kuin oli olemassa edes molekyyliä tai valoa. Ennen kuin oli olemassa mitään, Hän tunsi teidät ja teidän nimenne. Hän pani sen Karitsan Elämänkirjaan, ennen kuin maailmaa edes muodostettiin. Näettehän, te olitte Hänen ajatuksensa. Sitten te tulitte Sanaksi. Ja sana on ilmaistu ajatus. Sitten te olette tulleet julki.

67   Samoin Hän oli. Hän oli alussa yksinään. Jumala oli yksin ajatustensa kanssa. Hän ei tule koskaan tekemään sitä uudelleen, koska Hänen ajatuksensa ovat tulleet julki. Ja siksi me olemme tänään täällä. Jumala on yhteydessä julkitulleiden ajatustensa kanssa. Siinä me olemme. Niinpä sinä et voi murehtimisella lisätä kyynärääkään vertaa pituuttasi. Te ette voi tehdä sitä ettekä tätä. Jumala on se, joka on armollinen. Se on Jumala. “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minun luokseni, ja kukaan ei voi tulla luokseni, ellei Minun Isäni vedä häntä.” Se selvittää sen.

68   Nyt huomatkaa, kuinka Hänen päivänään oli vain muutamia niiden miljoonien joukossa. joita maan päällä oli, jotka edes tiesivät Hänen olevan täällä. Ajatelkaapa vain, siellä oli miljoonia ihmisiä, jotka eivät koskaan tienneet mitään siitä. Ja ajatella, että Palestiinassa oli tuohon aikaan kaksi ja puoli miljoonaa israelilaista, eikä yksi sadastakaan tiennyt sitä. Ei ollut ihme, että Hän sanoi: “Ahdas on portti ja kapea on tie, ja vain muutamat tulevat löytämään sen.” Ajatelkaapa vain sitä, kuinka monet eivät tunteneet Häntä, eivät tienneet, että Hän oli Se. Ja he olivat Hänen ympärillään, siellä missä Hän oli. Se on siinä säälittävintä.

69   Nuo jotka kävelivät Hänen kanssaan ja näkivät Hänet kadulla, ja niin edelleen, eivät tunnistaneet, kuka Hän oli, koska Saatana piti huolen siitä, että Hänellä oli kaikkein likaisin nimi, mitä henkilölle voidaan antaa. Luonnollinen maailma kutsui Häntä aviottomaksi, ja he sanoivat, että Maria oli jo raskaana Joosefista, ennen kuin hän oli naimisissa hänen kanssaan. Niinpä Saatana antoi Hänelle aviottoman nimen.

70   Ja jälleen seurakunta näki Hänet Hänen suuren voimansa julkitulemisessa. Mitä se toi julki? Se ei tuonut  julki uskontunnustusta, vaan Hän toi julki Sanan. Hän itse oli Voideltu Sana. Ja kun he näkivät sen tapahtuvan, Voidellun Messiaan julkitulemisen, he hylkäsivät Sen. He eivät halunneet Sitä. Se ei ollut heidän makuunsa. Se siinä on säälittävintä. Kuinka monet…? Ajatelkaapa vain sitä! Aivan samoin kuin muinakin päivinä.

71   Näettehän, heillä jokaisella oli oma tulkintansa Sanasta. Siksi Israel ei tuntenut Moosesta. Siitä syystä maailma ei tunnistanut Nooaa. Tästä syystä kaikkia profeettoja ei tunnistettu. Heillä oli heidän oma tulkintansa Sanasta. Mutta Jumalalla on jokaisessa ajanjaksossa ollut Hänen Messiaansa. Nooan Sanoman hylkääminen tarkoitti Jumalan hylkäämistä. Nooan hylkääminen merkitsi kuolemaa. Mooseksen hylkääminen merkitsi kuolemaa. He olivat Voideltuja Messiaita tuota ajanjaksoa varten; he olivat Sana, joka oli luvattu tuolle ajanjaksolle. Ja kun Jeesus tuli, Hän oli Sanan täyteys.

72   Jumala, itse, ihmisen muotoon tehtynä, Hän oli luuta ja lihaa, Voideltu. Ja heidän olisi tullut nähdä se. Mutta näettehän, että heidän seurakuntamaailmansa oli lisännyt tänne ja ottanut pois täältä ja niin edelleen, kunnes se oli kaikki sekaisin, ja he luottivat omiin seurakuntiinsa Sanan asemesta. Ja kun he näkivät seurakuntansa voideltuna, he ajattelivat jotakin suurta olevan tapahtumassa, mutta kun he näkivät voidellun Sanan, he sanoivat: “Se on fanaattisuutta. Tämä mies on perkele, Beelsebul.” Koska se oli vastoin heidän seurakuntiensa uskontunnustuksia ja sitä, mitä he olivat tehneet. Ja samalla tavoin oli jokaisen profeetan tullessa. Seurakunta tulisi olemaan sellaisessa sekasotkussa.

73   Jumala lähetti alas Hänen lakinsa ja antoi heille liiton. Ja papit tulivat ja leikkasivat Siitä jotakin pois ja lisäsivät Siihen ja tekivät siitä uskontunnustuksen. Ja sitten Jumala nostaa esiin kuin tyhjästä jonkun voidellun miehen Hengen voimassa. Ja papit ja kuninkaat aina vihasivat häntä. Kun taas väärät profeetat käyttivät hienoja vaatteita ja kulkivat nöyrinä ja sulavasti kuninkaiden ja pappien keskuudessa saadakseen itselleen suuren nimen ja muuta sellaista. Sitten todellinen, tosi profeetta tuli tuntemattomuudesta eikä ensinkään tullut heidän organisaatioistaan.

74   Missä koskaan Raamatussa Jumala on ottanut pappia ja tehnyt hänestä profeettaa? Missä Jumala on koskaan ottanut kirkollista teologia (koulutettua miestä, teologiassa koulutettua miestä), ja tehnyt hänestä profeettaa? Milloinkaan Hän ei ole historiassa tehnyt niin, onko Hän minkään ajanjakson aikana tehnyt niin? Hänen täytyy nostaa hänet esiin tuon järjestelmän ulkopuolelta. Ja sen Hän oli tehnyt täällä.

75   Kun Jeesus syntyi Juudean Betlehemissä, Hän tuli köyhästä perheestä, eivätkä he tienneet hänen taustastaan mitään. Hän oli vain yksi Juudan sukukunnasta, ja Hänen äitinsä ja isänsä olivat Daavidin suvusta, ja heidän oli täytynyt tulla sinne ylös verotettavaksi. Ja tässä Hän oli, vain nuorukainen, eikä Hän tehnyt mitään muuta kuin repi seurakuntia. Ja he vihasivat Häntä. Mutta he eivät voineet kieltää tuon miehen tekemiä ihmeitä. Pietari ilmaisi sen Helluntaipäivänä kun hän sanoi: “Jeesus Nasaretilaisen, Mies, josta Jumala todisti keskuudessamme, että Jumala oli Hänen kanssaan.” Eikä lisätäkseen mitään Hänen Sanaansa, tehdäkseen sitä vähän selvemmäksi. “Hän oli Jumala, joka tehtiin lihaksi ja oli meidän kanssamme. Immanuel. Jumala kanssamme.”

76   Ja niin kuin puhuin eräänä iltana siitä, miten Mooses seisoi siellä käsi povessaan, hän… Se oli Jumala Mooseksessa. hän… (piti salaisuuksia sydämessään), ja sitten veti sen esiin valkoisena pitaalista. Sitten hän pani sen takaisin poveensa ja paransi sen ja sitten ojensi sen jälleen meille, kun Hän lähetti alas Pyhän Hengen, joka oli jälleen Jumala, vain toisenlaisessa muodossa Helluntaipäivänä. Ja me hylkäämme Sen. Me emme halua Sitä. Samalla tavoin he tekivät silloin. Samalla tavoin me mahdollisesti teemme sen tänään.

77   Me näemme, että jokaisella on oma selityksensä. Siksi se on niin hämmentävää. Mutta te tiedätte Raamatun sanovan: “Tällä Sanalla ei ole yksityistä tulkintaa.” Se ei tarvitse presbyteerien tulkintaa Siitä. Se ei tarvitse baptistien tulkintaa. Eikä Se myöskään tarvitse helluntailaisten tulkintaa. Jumala on oma selittäjänsä. Hän sanoi, että Hän tulisi tekemään sen, joten Hän vain tekee sen, ja se selvittää sen. Niinpä tästä syystä, kun he näkevät lupauksen Sanan voideltuna, he eivät voi vastaanottaa Sitä. Näettehän, koska Se on vastoin heidän uskontunnustuksiaan.

78   Se, miltä Messias, Voideltu, näyttäisi, ja mitä Hän tekisi, oli kaukana siitä, mitä he saattoivat ymmärtää. Ja kun heille luettiin Kirjoituksista, mitä Hän tulisi tekemään, he eivät vieläkään ymmärtäneet sitä. Sillä kun nämä tietäjät tulivat Babylonista, joka oli hieman koilliseen Jerusalemista, ja jossa he näkivät tuon Tähden johtavan länttä kohden. He seurasivat sitä kaksi vuotta ja ylittivät Tigris-virran ja menivät läpi laaksojen ja Sinearin ja tulivat kaikkien uskontojen pääkaupunkiin. Koko maailman suurin uskonto oli temppelissä, Jerusalemissa. Ja ylös ja alas katuja he menivät ja kyselivät: “Missä Hän on? Missä on Hän, joka on syntynyt, juutalaisten kuningas?” Eikä kenelläkään ollut siitä mitään tietoa. Se oli outoa.

79   Se pani liikkeelle jopa Sanhedrinin neuvoston. He kutsuivat oppineet ja sanoivat: “Lukekaa Kirjoituksista, missä Messiaan…”

80   Ja he noutivat Kirjoitukset ja lukivat, mitä Miika sanoi: ”Juudan Bethlehem, etkö sinä olekin vähäisin kaikkien ruhtinaiden joukossa? Mutta sinusta on tuleva tämä hallitsija.”

Näettehän, sen sijaan, että he olisivat suorittaneet tutkimuksen, he vain heittivät sen pois ja sanoivat: “Se on vain fanaattisuutta.” Näettekö? Sen tähden paimenet vastaanottivat Sanoman. Heillä on heidän omat selityksensä, ja siksi he kadottavat todellisen asian.

81   Mutta kuten aina, kun Hän tuli, Hän tuli tarkalleen niin kuin Sana oli sanonut, että Hän tulisi. Hän tuli kaupunkiin juuri tarkalleen, niin kuin tämän aamuisessa tekstistä luimme, tavalla, miten Sana sanoi Hänen tulevan. Ja he sanoivat: “Kuka tämä on?” Näettekö te, mitä minä tarkoitan? Heidän olisi tullut tietää, kuka Hän oli. Ja tässä… ei ulkopuolinen maailma, vaan seurakunta maailma sanoi: “Kuka hän on? Kuka tämä on?” Vaikka Kirjoitukset olivat selvästi sanoneet, että sillä tavalla Hän olisi tuleva. Ja he sanoivat: “Kuka hän on? Kuka tämä mies on? Mitä on tämä kaikki hälinä? Lopettakaa tuo melu. Se tekee meidät hermostuneeksi.” Uhuh! Näettekö? Tuo sama asia, jota he olivat rukoilleet, oli siellä heidän käsiensä ulottuvilla, eivätkä he tunteneet Häntä. Ja Hän tuli juuri tarkalleen sillä tavalla, miten Kirjoitukset sanoivat, että Hän tulisi. Ja jos Hän tulee tänään, on Hän tuleva aivan tarkalleen sillä tavalla, kuin Kirjoitukset sanovat, että Hän tulisi. Hän tulee aina Jumalan Sanan maun mukaisesti eikä jonkun teologin idean maun mukaisesti.

82   Asiasta toiseen, tiesittekö, te että Jumalan Sana ei koskaan tullut teologeille? Etsikääpä raamatunkohta, jossa Se koskaan teki niin. Sana ei tule teologeille, ei ollenkaan. Mutta näettehän, jos tätä päivää varten oleva Sana tehtäisiin julki tänään, niin Se tapahtuisi Jumalan Sanan maun mukaisesti. Ei jonkun ihmisen idean mukaisesti. Jumala ottaisi Hänen tätä päivää varten lupaaman Sanan ja voitelisi Sen, ja Se tapahtuisi. Siinä kaikki. Ei ole mitään keinoa estää, ettei se tapahtuisi. Se tekee sen joka tapauksessa huolimatta siitä, mitä seurakunta sanoo, tai mitä he muut uskovat. Jumala tulee tekemään sen joka tapauksessa. Siellä tulee olemaan vain hyvin muutamia, jotka koskaan tulevat tietämään siitä. Se on oikein, vain hyvin harvat. Se on aina ollut sillä tavalla.

83   Näettehän, omien selitystensä kanssa he eivät voineet tehdä mitään muuta, koska he nojasivat siihen, mitä seurakunta oli kertonut heille. Ja samalla tavoin kuin Hän tuli silloin, samoin Hän tekevä joka kerta, kun Hän tulee, ja kaikki, mitä Hän tekee, tulee olemaan Sanan maun mukaisesti. Sen vuoksi me emme voi panna luottamustamme siihen, mitä muut ihmiset sanovat. On vain yksi asia, johon voit luottaa, ja se on Sana. Ja Sana on Jumala. Ja voideltu Sana tekee Messiaan, sen hetken voideltu Sana. Kuinka kaunista! He kulkivat Sanan ohitse. Sana on aina oikeassa, mutta heidän selityksensä Siitä olivat väärin.

84   Ihmettelenpä, jos tämä Ekumeeninen neuvosto, joka meillä on maailmassa tänään, tämä Kirkkojen Maailmanneuvosto, joka on muodostumassa tehdäkseen meidät kaikki yhdeksi… Ihmettelenpä, käsittävätkö he, että se on tarkalleen sitä, mitä Kirjoitukset sanoivat heidän tulevan tekemään. Mutta he ajattelevat, että kaikkein ihmeellisin asia maailmassa on se, että me kaikki voimme liittää kätemme yhteen ja olla yksi. He sanovat: “Jeesus rukoili, että me voisimme olla yhtä.” Se on totta. Mutta ei tuolla tavoin yhtä.

85   Hän sanoi: “Olkaa yhtä niin kuin Minä ja Isä olemme yksi.” Kyllä, sillä tavalla yhtä. Kuinka se sitten tulee tapahtumaan? Sana ja me tulemme olemaan voideltu Sana. Se on Jumalan ykseys. Näettehän, Jumalan ykseys on Sana voideltuna teissä. Ja sitten te tulette ajanjakson pojaksi (messiaaksi).

86   Me huomaamme, että ihmiset ovat hyvin samankaltaisia. Ihmiset eivät muutu. Nämä ihmiset olivat jaettuina kolmeen ryhmään. Ja me tulemme katsomaan sitä muutaman minuutin ajan nyt. Minä tiedän, että se tulee kestämään hiukan myöhempään, jos se sopii teille. Minä vain olen niin hidas, en oikein tiedä, menen sisälle ja kirjoitan raamatunpaikkoja muistiin ja teen pieniä muistiinpanoja. Ja sitten kun pääsen siihen, ottaa Pyhä Henki otteen yhdestä niistä ja näyttää siltä, kuin sille ei olisi mitään loppua. Se vain jatkuu eteenpäin. Mutta nyt, menkäämme aiheeseemme.

87   He olivat jakautuneet kolmeen eri ryhmään kolmen erilaisen mielipiteen kanssa. Jotkut heistä uskoivat Häneen. Jotkut heistä vihasivat Häntä. Ja jotkut heistä eivät tienneet mitä tehdä.

88   Näettekö? Juuri sillä tavoin on meidänkin kanssa. Uskon kerran saarnanneeni tässä seurakunnassa aiheesta: Uskovaiset, tekouskovaiset ja uskomattomat. Teillä on nuo kolme ryhmää kaikkialla. Myöskin täällä on nuo kolme ryhmää, koska ihmisten asenne on aina ollut sellainen. Voimme mennä taaksepäin ja todistaa, että ihmisten asenne on aina ollut sellainen. He ovat aina olleet senkaltaisessa tilassa.

89   Sitten kun näemme, että on aina ollut sillä tavoin, niin se saa meidät taipuvaiseksi uskomaan, että Jumala on suunnitellut, että ihmiset olisivat sellaisia. Hän on paneva Hänen vihollisensa ylistämään Häntä. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 8. luvussa ja sanoen: “Oi, hullu ihminen. Voiko savi sanoa savenvalajalle: ‘Miksi minusta tällaisen teit?’ Eikö Hänellä ole valta tehdä toinen astia kunniaa varten ja toinen häpeää varten?” Mitä jos Hän ei olisi tehnyt yötä? Te ette milloinkaan osaisi arvostaa auringonpaistetta. Jos kaikki olisi aina ollut vain auringonpaistetta, te ette tietäisi, miten arvostaa sitä. Mitä jos ei olisi ollut mitään sairautta? Te ette olisi koskaan voineet tietää, miten arvostaa hyvää terveyttä. Mitä jos ei olisi ollut pahoja ihmisiä? Ei huonoja naisia? Hyvää naista ei arvostettaisi, jos kaikki vain olisi sillä tavalla, jos kaikki olisi yhtä ja sama asiaa. Mutta on kyseessä vastakohtaisuuksien laki.

90   Jumala tekee sen niin, yhden on oltava epäkunnioitettava voidakseen tuoda esiin kunnioitettavan. Jos niin ei olisi, se ei olisi oikein. Ei voi olla väärää dollaria ellei ole todellista dollaria. Jos sitä ei olisi alusta alkaen tehty vääräksi, niin silloin se olisi aito. Mutta se on jäljennös. Syntiä ei voi olla ilman vanhurskautta. Koska vanhurskaus on oikea asia, ja synti on vanhurskauden vääristymä. Toisin sanoen: totuus on totuus, ja valhe ei voi olla valhe, ellei ensin ole olemassa totuutta, jotta totuus voitaisiin vääristellä valheeksi. Niinpä kaikki synti on ainoastaan vanhurskautta vääristeltynä. Sen vuoksi maailmassa on järjestelmä.

91   Kaksi järjestelmää: ja toinen niistä on oikea järjestelmä ja toinen on vääristelty. Ja toinen niistä on Jumalan Sana, se, mikä on oikein, kun taas jokaisen ihmisen sana on valhe. Ja tämä kirkkokunnalleen järjestelmä, joka meillä on tänään muodostamassa Kirkkojen Maailmanneuvostoa tuottaakseen pedon merkin, kun se yhdistää heidät yhteen, on väärä asia. Ja miehet sokeasti kävelevät siihen.

92   Jumala on pannut heitä varten asian maan päälle, että he tulisivat vapautetuiksi sen kautta. Mutta he ajattelevat, että se on fanaattisuutta. He eivät halua sitä. He kääntävät sen pois. He ajattelevat, että heidän täytyy tehdä jotakin sen kanssa, että heidän täytyy tehdä oma järjestelmänsä. Jumalalla on jo järjestelmänsä täällä, ja se on Hänen Sanansa. Mutta me emme halua Sitä. Niinpä me löydämme itsemme tänään samasta tilasta, kuin missä he olivat silloin.

93   Ja nyt kun näemme, että ihmiset on suunniteltu olemaan sillä tavalla… Huomatkaa, te sanotte… Tiedän, että käytän pitkälti aikaa, mutta en halua kiinnittää huomiotani siihen, koska se tekee minut hermostuneeksi.

94   Politiikka, ottakaamme… Ottakaamme esimerkiksi… nähdäksemme onko suunniteltu, että ihmisiä olisi kolme luokkaa. Ottakaamme politiikka. On joitakin jotka uhraavat kaikkensa jonkun miehen puolesta. Toinen ryhmä taas vihaa häntä. Toinen ryhmä taas ei tiedä, mitä tehdä hänen kanssaan, he eivät tiedä kenet valita ja se johtaa heidät sekaannukseen.

95   Tämä mies sanoo: “Oi, hän on suuri mies, hänestä tulee meille paras presidentti.”

Toinen sanoo: “Hän ei ole mitään muuta kuin luopio.”

96   Sitten siltä väliltä oleva sanoo: “Minä en tiedä mitä tehdä.” Näettekö? Meidät on suunniteltu, että olisimme sellaisia. Sellaisia ihmiset ovat. Niin olla, jotta Jumalan suuri suunnitelma täyttyisi. Ja saavuttaakseen sen, mitä Hän tulee saavuttamaan maan päällä, ihminen täytyi suunnitella olemaan tällainen. Toinen on oikea, toinen on väärä. Ja yksi on näiden kahden välistä. Aina ollut niin.

97   Huomatkaa, että he tekevät sen aina, kun he eivät tiedä… Tuo mies, joka on välissä, on huonolla paikalla, koska – koska toinen voi osoittaa, miksi hän ajattelee olevansa oikeassa, toinen taas voi osoittaa, kuinka hän ajattelee hänen olevan väärässä, ja tuo, joka on keskellä, ei tiedä asiasta yhtään mitään. Hän ei tiedä, minne päin kääntyä. Ja juuri samoin on uskonnon kanssa. Ihmiset tekevät saman asian tänään iankaikkisen päämääränsä kanssa.

98   Nyt, se tulee tekemään kipeätä hetkisen. He tekevät sen heidän iankaikkisen päämääränsä kanssa. Mies menee tähän paikkaan syömään, ja jos te löydätte hämähäkin keitostanne, te haluatte vaatia korvauksia tuolta ravintolalta. Te ette millään söisi tuota soppaa, se olisi myrkytettyä. Te ette laisinkaan söisi sitä, jos te löytäisitte jonkun suuren torakan soppalautaseltanne. Te ette ensinkään haluaisi sitä. Sen ajatteleminenkin tekisi teidät sairaaksi. Mutta kuitenkin, te sallitte jonkun teologien joukon työntää kurkustanne alas jotakin, joka vie teidät miljoonien mailien päähän Jumalasta, ja te ahmitte sen. Vaikka: “Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Se on ketju, jonka varassa sielunne riippuu helvetin yläpuolella. Ja kuten olen sanonut aikaisemmin niin: “Ketju on yhtä vahva, kuin sen heikoin lenkki on.” Kaikki, mitä teidän täytyy tehdä, on rikkoa yksi lenkki. Siinä kaikki. Koko ketju särkyy sen kanssa. Se on ainoastaan niin vahva, kuin sen heikoin lenkki on.

99   Ja te tiedätte, että jos te söisitte tuota soppaa, jossa tuo myrkyllinen hämähäkki on, niin se mahdollisesti tekisi teidät sairaaksi. Teidän täytyisi mennä sairaalaan vatsahuuhteluun, ja teillä olisi paljon vaikeuksia läpikäytävänä. Ja se saattaisi itse asiassa tappaa teidät. Mutta voi. Te ette milloinkaan enää menisi sellaisen paikan lähelle. Te ette enää haluaisi mennä sisälle siitä ovesta, koska olisitte peloissanne, että saisitte myrkytyksen ja kuolisitte. Ja sitten te ehdottomasti liitytte johonkin ja panette nimenne kirjaan ja taistelette juuri sitä asiaa vastaan, josta Raamattu sanoo: “Se ei tuomitse ruumistanne, mutta lähettää sielunne helvettiin.” Näettekö? Kuinka outoja asioita ihmiset tekevät. He perustavat iankaikkisen päämääränsä jonkin teologisen termin varaan. Ja te voitte viedä heille Kirjoitukset ja sanoa: “Näin Raamattu sanoo. Tässä se on, juuri tässä.”

100   Ja teologi katsoo sitä ja sanoo: “Kyllä vaan, mutta se oli toista päivää varten.” Ja te kuuntelette häntä. Te näette, mitä Jumala sanoo. Todellinen aito kristitty kuuntelee ainoastaan tuota Sanaa, ja siinä kaikki. Jumalan miehet elävät tuosta Leivästä.

101   Huomatkaa, jotkut uskovat Sanaan. Kun taas toiset uskovat omien kirkkokuntiensa selityksiä, ja tässä sekasotkussa on toisia, jotka eivät tiedä, mitä uskoa.

102   Nyt jotkut heistä sanovat: “Oi, tämä Kirkkojen Maailmanneuvosto tulee olemaan se. Se tulee tekemään meidät kaikki yhdeksi, siitä juuri on kysymys.”

103   Ja toiset sanovat: “Mitä, sehän on perkeleestä! Tässä se on Raamatussa.”

104   Sitten tuo mies, joka ei ota aikaa istuakseen alas ja rukoillakseen ja etsiäkseen sitä, sanoo: “Oi, unohda se.” Voiko sitä unohtaa? Oman suusi lausunto, veli, sinun asemasi, se asenne, jonka sinä otat, se tulee lähettämään sinut iankaikkiseen päämäärääsi, jossa tulet olemaan iankaikkisesti. Älä tee sitä.

105   Meidän on hyvä istuutua alas tutkimaan sitä, kun jotain tällaista , samankaltaista kuin Jeesuksen päivinä, tulee esiin. Kun Hän tuli, seurakunta sanoi: “Oi, Hän on vain luopio. Ei Hänessä mitään ole.”

106   Mutta tuo Yksi sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia.” Hän sanoi: “Te ajattelette, että teillä on niissä Iankaikkinen Elämä, ja ne kertovat teille, kuka Minä olen.”

107   Sitten miesten ja naisten, joissa on vähänkään kristillisyyttä, tai ovat kiinnostuneita iankaikkisesta päämäärästään, tulisi tutkia Kirjoituksia ja nähdä, kuka Hän oli. Silloin kysymys ei olisi ollut: “Kuka on tämä?” vaan he olisivat sanoneet: “Tässä on Hän!” Siinä on sen ero. Näettehän, sellainen on ihminen, he ovat taipuvaisia olemaan sellaisia. Jotkut ovat määrättyjä siihen. On kovaa sanoa se, mutta se on totta. Se näyttää sen.

108   Nyt tänään jotkut sanovat: “Minä uskon Sanan. Sana on Totuus, jokainen Sana Siitä.”

109   Toiset sanovat: “Uh, meidän pastorimme on oppinut… He tietävät, mitä Siitä pitää sanoa.”

110   Toinen sanoo: “No niin, enpä tiedä. Minä liityin tähän, enkä pitänyt siitä. Minä menin tänne ja liityin tähän. Minä en tiedä kumpaan kuulua.” Näettekö? Aivan samoin oli silloin. On kysymys samankaltaisesta ryhmästä. On aina ollut sillä tavoin, alusta alkaen, ja niin tulee aina olemaan.

111   Harkitkaamme nyt Raamatun Totuutta tästä asiasta ja nähkäämme, onko se oikein. Se alkoi tällä alussa samalla tavoin kuin meilläkin on tänään, se ei ole muuttunut tippaakaan. Adam oli “uskovainen”. Saatana oli “uskosta osaton.” Hän ei uskonut Sanaa. Niinpä hän sai Eevan, joka oli “epävarma” siitä, oliko Sana oikein vai ei. Näettekö? Saatana, uskomaton… Jumala oli sanonut: “Sinä päivänä, jona te siitä syötte, sinä päivänä te kuolette.”

112   Saatana sanoi: “Se ei ole oikein.” Näettekö, hän ei uskonut Sitä. Adam uskoi Sen. Niinpä hän työskenteli sen kanssaan, joka oli siinä välillä. Nainen ei tiennyt sitä.

113   Nyt huomatkaa, nainen tässä edustaa tulevaa kirkkokunnallista seurakuntaa, jota kutsutaan morsiameksi. Se kaikki tulee esille 1. Mooseksen kirjassa. Se on siemen. Aloittakaa 1. Mooseksen kirjasta. Silloin te tulette saamaan oikean kuvan. Nyt tässä nainen edusti tämän päivän seurakuntaa, koska jotkut sanovat, (katsokaamme presbyteerejä ja luterilaisia ja kaikkia näitä, jotka tulevat, näitä liikemiehiä, ja niin edelleen): “Me haluamme Pyhän Hengen kasteen. Me haluamme saada Sen.”

114   Käsitättekö, missä päivässä me voimme olla? Voi olla, että he eivät koskaan saa Sitä. Tiedättekö, että Jeesus sanoi: “Kun he, nukkuva neitsyt…”?

115   Muistakaa nyt, nukkuva neitsyt tuli pyytämään öljyä. Se oli kokonaan sinetöity ulos. Se ei saanut Sitä. Se ei milloinkaan saanut Sitä. Käsitättekö, että sen jälkeen, kun Morsian on mennyt, ylöstemmattu Taivaaseen, seurakunnat tulevat yhä menemään eteenpäin, ihmiset ajattelevat pelastuvansa ja kaikkea aivan niin kuin he aina ovat tehneet. Se tulee jatkumaan aivan samoin kuin tapahtui Nooan päivinä. He jatkoivat syömistä ja juomista aivan niin kuin he aina olivat tehneet. He eivät tienneet sitä, mutta ovi oli suljettu. Ja voi olla, ystävät, että ovi voi sulkeutua milloin tahansa. Ehkä niin on jo tapahtunut. Me emme tiedä sitä.

116   Vain muutamia tulee menemään sisälle. Me tiedämme sen, että “niin kuin oli Nooan päivinä, kun kahdeksan sielua pelastui, niin samoin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Vain muutamia sieluja tulee pelastumaan. Minä en sano, että se olisi kahdeksan. Se saattaa olla kahdeksansataa tai… Minä en tiedä kuinka monta. Kahdeksan tuhatta… Minä en tiedä. Kahdeksan miljoonaa… Minä en tiedä.

117   Mutta näettehän, Morsian ei tule muodostumaan vain näistä pienistä, täällä maan päällä tällä hetkellä olevista ryhmistä. Kun tuo seitsemäs vartio, kun Hän tuli, niin kaikki nuo neitsyet nousivat ja kunnostivat lamppunsa. Koko matkan taaksepäin jokainen, joka oli uskonut voidellun Sanan kautta ajanjaksojen, tuli esiin. Kuten pyramidin pohja-osa… Mutta Huippukiven täytyi tulla, että siitä muodostuisi pyramidi. Näettehän, panemaan sen yhteen. Morsian tulee muodostumaan noista, jotka kautta kakkien ajanjaksojen uskoivat ja vastaanottivat Kristuksen Pelastajanaan.

118   Nyt Eeva ei ollut varma. Adam oli sanonut hänelle: “Jumala sanoi, kultaseni, että ‘sinä päivänä, jona siitä syöt, sinä tulet kuolemaan.’”

119   Mutta Saatana sanoi: “Varmastikaan se ei voi olla oikein. Kuvitteletko Isän voivan tehdä niin lapsilleen… Vain hieman hauskaa. Varmasti ei ole niin.” Näettekö?

120   Ja mihin hän lopulta kääntyi? Hän kääntyi tuohon “varmastikaan”. Ja juuri tarkalleen niin seurakunta tekee tänään. “Oi, varmastikaan… Me olemme suuri seurakunta. Me olemme suuri kansa. Me olemme olleet sitä pitkän aikaa. Kaikki tuo fanaattisuus siellä ja tämä asia, jota he kutsuvat Pyhän Hengen kasteeksi. Se on hölynpölyä! Mitään sellaista asiaa ei ole. Uh, varmastikaan… Minä maksan kymmenykset. Minä käyn kirkossa. Minun äitini kävi… Varmastikaan Jumala…” Mutta Jumala sanoi eri tavalla, ja sillä tavoin se tulee olemaan, Jumalan maun mukaisesti. Hän sanoi, että millainen tämä Laodikean aika tulisi olemaan. Minulta on tulossa sitä koskeva kirja ulos hyvin pian, jos Herra suo, koskien tätä Laodikeaa, joka osoittaa, että se on jo ohitse, että hän  on jo sinetöity sisälle ja Kristus on ulkopuolella. Koskaan ei ole sanottu, että Hän tulisi jälleen takaisin sisälle. Niinpä me näemme tänään, että he panevat Sanan ulos, aivan samoin kuin aina on ollut.

121   Nyt pankaa merkille Mooses, voideltu Sana… tai me kutsumme häntä… Toivon, että tulette ymmärtämään kun sanon, että hän oli Messias. Hän oli voideltu Sana, joka oli luvattu tuota päivää varten. Mooses oli sitä! Uskotteko sen? Varmasti, tuo sana Messias merkitsee “voideltu”. Näettehän, Nooa oli oman aikansa voideltu. Aabrahamille oli sanottu, että hänen siemenensä vaeltaisi neljäsataa vuotta orjuudessa, ja että heidät tuotaisiin ulos väkevällä kädellä, ja että Hän tulisi näyttämään merkkinsä ja ihmeensä… mitä Hän tulisi tekemään tuleville sukupolville. Ja Mooses seisoi siellä, tuon päivän voideltu Sana. Siksi hän pystyi panemaan kätensä poveen. Miksi? Hän seisoi Jumalan Läsnäolossa. Aamen! Tuo suuri Jehovan näkyvän Läsnäolon kirkkaus kaikkialla hänen ympärillään. Jokainen hänen tekemänsä liike edusti Jumalaa. Siinä seurakunnan tulisi seistä nyt. Oikein! Sen asemesta me kiukuttelemme jonkin kirkkokunnallisen jutun kanssa.

122   Mutta jokin kiinnitti Mooseksen huomion, ja hän astui sivulle. Ja siellä, tuossa pensaassa, oli tuo Tulipatsas. Ja tässä seisoi Mooses voideltuna. Epäilemättä tuo mies ei edes tiennyt, mitä hän oli tekemässä. Nuo symbolit, jotka hänelle annettiin hän seistessä siellä paimensauvansa kanssa ja tietäessään, että se oli erämaan sauva. Se muuttui käärmeeksi. Ja tuo käärme tuli sovitukseksi erämaassa. Ja kaikki nuo asiat, joita hän teki… Ne olivat merkkejä ja ääniä, jotka puhuivat ihmisille. Näettekö, jokin oli yhteydessä hänen kanssaan. Ja saattaa olla, että Mooses ei edes itse tiennyt sitä, mutta hän oli tuon päivän voideltu Sana. Hän oli voideltu Sanansaattaja. Niinpä jos hän oli tuon hetken Sanansaattaja, hän oli tuon hetken Messias. Hän oli voideltu.

He, Joosua ja Kaaleb, olivat uskovaisia tuon joukon keskellä (huomatkaa) ja he yrittivät opettaa muille Totuutta. Mutta näettehän, Saatana (Daatan ja Koora) aiheutti toisten kuolemisen erämaahan. Nyt, mikä oli siellä vaikeutena?

123   Jumala oli kutsunut Mooseksen. Hän ei halunnut mennä. Noilla profeetoilla oli sellaisia asioita tehtävänä, että he… Niiden tekeminen oli vaikeata. He eivät halunneet mennä ja tulla ylenkatsotuiksi. He halusivat olla yhteydessä ja kulkea muiden veljien kanssa. Mutta näettehän, aivan samoin on… Olen unohtanut, kuka profeetoista sanoi: “Minä en halua tehdä tätä, mutta minun koko sydämeni tulee syttymään tuleen. Jumala on puhunut, ja minun täytyy jakaa Se ihmisille.” Huolimatta siitä pitivätkö he Siitä tai ristiinnaulitsivatko he hänet tai kivittivätkö he hänet, mitä tahansa he tekivät… Jumala oli puhunut hänen sydämelleen, ja hänen täytyi sanoa Se. Ei ollakseen erilainen vaan ollakseen tottelevainen. “Tottelevaisuus on parempi kuin uhrikuuliaisuus, oinasten rasvoja.” Näettehän, Se oli hänen sydämessään. Hänen täytyy tehdä se. Se oli hänen Elämänsä. Hän ei voinut pitää sitä sisällään. Siellä sykki jotakin, joka työnsi heitä. He eivät voineet siunata sitä tai kirota Sitä. Jumala hallitsi heitä niin täydellisesti, että Hän oli heidän äänensä ja heidän toimintansa. Hallelujaa!

124   Antakaa minulle Seurakunta, joka on niin täydellisesti voideltu Jumalalla, kunnes heidän jokainen toimintansa ja liikkeensä on NÄIN SANOO HERRA, joka vaeltaa tuossa Jehovan näkyvän Läsnäolon kirkkaudessa, niin minä tulen näyttämään teille Messiaan (Jumalan voiteleman), joka seisoo maan päällä.

125   Siellä Mooses seisoi tämän pensaan ääressä, ja Jehovan näkyvän Läsnäolon kirkkaudessa. Hän seisoi siellä voideltuna ja hän tuskin tiesi, mitä tehdä. Hän vain totteli sitä, mitä Ääni käski tekemään: “Pane kätesi poveesi. Vedä se ulos. Nosta ylös tuo keppi. Muuta se käärmeeksi. Heitä se maahan jälleen.” Ei ollut väliä sillä, mitä kuka tahansa muu sanoi, hän teki sen.

126   Hän sanoi: “Herra, näytä minulle Sinun kunniasi, ja minä olen valmis menemään Egyptiin. Minä en ole puhetaitoinen mies. Minä en osaa puhua hyvin. Mutta anna minun nähdä Sinun kirkkautesi.” Ja Hän näytti Sen hänelle. Ja hän meni sinne alas ja otti nämä samat asiat osoittaakseen, että hän oli voideltu Messias. Tuo mies nosti tomua maasta ja heitti sen ilmaan, ja kärpäsiä ja kirppuja tuli tuosta tomusta, ja ne peittivät maan. Kuka muu voi luoda kuin Jumala? Hän otti vettä virrasta ja kaatoi sen maalle, ja jokainen vesipisara koko Egyptissä muuttui vereksi. Kuka muu saattoi tehdä niin kuin Jumala? Mitä se oli? Hän oli niin täydellisesti antautunut Jumalan voidellulle Sanalle, kunnes hän itse oli Messias.

127   Egyptiläiset, he yrittivät vähätellä sitä… Tekouskovaiset yrittivät vähätellä sitä. Tekouskovaiset yrittivät omia suunnitelmiaan. Mutta Jumalan Sana vei heidät suoraan Luvattuun Maahan. Ne olivat voideltuja… Hän oli Messias.

128   Nyt erämaassa herää kysymys. Nyt tähän se johtaa.. Nyt minä haluan teidän veljien tarkkaavan. Muistakaa nyt, että nämä ihmiset nauttivat noista siunauksista. He nauttivat tämän profeetan, tämän voidellun, saarnaamisesta. He uskoivat häneen. He seurasivat häntä. Mutta erämaassa nousi esiin eräs, jonka nimi oli Daatan, ja eräs, jonka nimi oli Koora. Ja he sanoivat: “Pitääkö tämän olla yhden miehen asia? Mooses ajattelee, että hän on ainoa, jonka Jumala on kutsunut.”

129   Tuota yhdenmiehen Sanomaa, sitä he eivät halunneet. Ei, he eivät halunneet Sitä. Eikä Jumala milloinkaan ole toiminut kuin yhden henkilön kanssa kerrallaan. Se on aina yhdenmiehen Sanoma. Milloin Hän koskaan on toiminut ihmisten kanssa muutoin kuin yhden henkilön kautta? Se on yksilö. Se ei ole ryhmä. Te olette vastuussa Jumalalle, joka ainoa teistä. Te sanotte: “Oi, minä uskon Sen.” Te vain.. Se, mitä te teette, on Sen elättelyä. Te vain elättelette ajatusta.

130   Tässä on nainen. Minä olen nuori mies ja haluan mennä naimisiin. Hän täyttää minun vaatimukseni kaikin tavoin. Hän on hieno kristitty, hän näyttää sellaiselta, hän pukeutuu sellaisen tavalla, hän toimii ja elää kuten kristitty. Minä myönnän, että hänestä tulisi hyvä vaimo minulle. Mutta hän ei ole minun, ennen kuin otan hänet omakseni.

Samalla tavalla on Sanoman kanssa. Te osoitatte myötätuntoa Sille ja sanotte: “Se on oikein.” Mutta teidän täytyy ottaa Se omaksenne voidaksenne tulla osaksi Siitä. Silloin te ja Sanoma tulette yhdeksi. Silloin voitelu on teidän kanssanne, samalla tavoin kuin se on muidenkin kanssa.

131   Nyt, Saatana, hän ei uskonut Sitä. Hän aiheutti sen, että Daatan ja nuo muut eivät uskoneet Sitä, ja se aiheutti heidän kaikkien kuoleman. Mutta te sanotte: “Odotahan hetkinen, veli Branham. Sinä sanoit: ‘Kolme: Mooses, Joosua ja Kaaleb.’” Se on tarkalleen oikein. Niin siellä oli. “Mutta tässä sinä vain sanoit: ‘Kaksi.’ Sinä sanoit, että “siellä oli…”

132    Te sanotte: “Yliluonnollinen Saatana.” Mutta siellä oli myös yliluonnollinen Jumala, joka voiteli nämä kolme. Saatanan ainoa voideltu. Mutta toinen on tulossa, toinen on tulossa, tarkatkaapa muutamia minuutteja. Hän tulee näyttämölle ja hänen nimensä on Bileam. Hän on rahaa rakastava profeetta, niin kutsuttu profeetta, väärä profeetta.

133    Aina on kaikenkaltaisia profeettoja. Ja Israelin kanssa oli aina profeettoja, noita hienosaippualla peseviä profeettoja, jotka halusivat kuulla hyvän sanan kuninkaalta… Samoin kuin Ahabilla oli sellaisia neljä sataa, kaikki puettuina kirkollisen tyylin mukaisesti. Hän sanoi tuolle suurelle kuninkaalle, Joosafatille: “Aivan varmasti, minulla on niitä neljä sataa, kaikki hyvin koulutettuja, heprealaisia profeettoja.”

134   Ja he kaikki tulivat ja profetoivat. Mutta tuossa miehessä oli tarpeeksi Jumalaa, niin että hän tiesi sen olevan väärin, koska hän tiesi Elian kironneen tuon asian. Ja kuinka voisi Jumala siunata sen, minkä hän oli kironnut? Hän ei voinut tehdä sitä. Hän sanoi: “Eikö sinulla ole vielä yhtä, jolta me voisimme kysyä?”

135   Hän sanoi: “Kyllä, täällä on yksi, Miika, Imlan poika, mutta minä vihaan häntä. Hän aina hyökkää meidän päällemme, tuomitsee minut ja sanoo minusta kaikenlaista pahaa.” Kun Jumala oli puhunut, kuka voi olla puhumatta Totuutta? Kun se oli vastoin Jumalan Sanaa, hänen täytyi kirota tuo asia. Heillä on aina ollut tällainen, väärä profeetta, mutta heillä on myös aina ollut todellinen. Muistakaa, heitä ei ollut kokonaista koulullista. Heitä oli siellä vain yksi. Ja samalla tavoin on minä aikana tahansa. Samalla tavoin on tänäänkin.

136   Tämän päivän profeetta on tämä Sana. Tämän päivän profeetta ei ole metodisti-profeetta, baptisti-profeetta, helluntailais-profeetta tai mikään näistä erilaisista profeetoista ympäri maata. Mutta tosiasia yhä on, että on yksi Todellinen Profeetta, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Kyllä vaan, Jeesus Kristus! Ja Hän on Sana. Kyllä! Hän on Sana, tämän hetken Voideltu Sana.

137   Pankaa Hänet nyt merkille kun menemme eteenpäin. Sitten tässä tulee Bileam, tuo palkka-profeetta. Mitä hän teki? Hän käveli suoraan jokaisen Jumalan Sanan ylitse sen jälkeen, kun Jumala oli näyttänyt sen hänelle. Hän edustaa tämän päivän kirkkokuntaa. Me tulemme osoittamaan sen muutamassa minuutissa. Sellainen oli Daatan, ja sellaisia olivat muutkin. No niin, Bileam edusti kirkkokuntaa. Hän oli henkilö, jonka olisi tullut tietää paremmin. Jumala antoi hänelle varoituksen, ja hän silti meni tuon varoituksen ylitse. Hän oli niin hulluna rahan ja suosion perään, hän halusi olla osa heistä. Ja samanlaisia ovat seurakunnat tänään ja menevät suoraan Kirkkojen Maailmanneuvostoon. Ja varoitus soi ympäri maata merkkien ja ihmeiden kanssa näinä viimeisinä päivinä. He menevät suoraan siihen joka tapauksessa, koska he rakastavat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan Sanaa.

138   Minulla on siellä hyvä ystävä, joka saarnaa tuota sanomaa. Hän on helluntailainen, joka siellä ulkona yrittää tuoda seurakuntaa yhteen. Hän sanoo, että “meidän täytyy tulla tähän, tähän ekumeeniseen liikkeeseen.” Kun jotkut niistä… Kristuksen Kirkko. Monet näistä kirkkokunnista eivät edes usko neitseelliseen syntymään ja näihin eri asioihin, ja he kaikki kuuluvat siihen. Kuinka voi kaksi kulkea yhdessä, elleivät he ole sopineet siitä? Sitten te sanotte “Aamen” sille. Ja minä ihmettelen tätä nyt: miten mies voi sanoa olevansa kristitty ja pyhällä Hengellä täytetty ja sitten kieltää, että Sana on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti? Pyhä Henki teissä vahvistaa tuon Sanan, jokaisen Sanan: “Aamen. Aamen. Aamen.” Kun Sana sanoo mitä tahansa, te sanotte: “Se on Totuus.” Aamen. Koska te olette yhtä mieltä Sanan kanssa. Te olette yhtä mieltä Jumalan kanssa. Te ja Jumala olette yhtä. Jumala on teissä. Te olette Hänen poikansa tai Hänen tyttärensä, ja se tekee teidät Hänen messiaaksi, kun voideltu Sana elää teissä.

139   Pankaa merkille, Bileam meni suoraan näiden asioiden ylitse. Hän oli täydellinen esikuva kirkkokunnasta ja täydellinen vastaus heidän makuunsa. Sitä Daatan halusi. Sitä Koora halusi. He halusivat muodostaa siitä organisaation. He sanoivat: “Me kaikki olemme pyhiä miehiä.”

140   Minä en välitä siitä. kuinka täydellisesti kaksi miestä vaeltaa yhdessä, kuitenkin he eroavat toisistansa. Meillä ei ole jokaisella samanlaista nenää. Meidän peukalonjälkemme eivät ole samanlaisia. Meissä on monia erilaisia asioita, jopa kaksosissa, ja kuitenkin me voimme antaa toisillemme verensiirron, vaikka olemmekin erilaisia. Niinpä te huomaatte, että Jumala asettaa yhden henkilön tuohon asemaan, ja toinen uskoo sen.

141   Hän teki yhden miehen, ja sitten monia miehiä tuosta miehestä. Me kaikki kuolemme Adamissa, ja me kaikki elämme Kristuksessa. Hän valmisti yhden kuoleman tien, ja he kaikki menivät siihen. Ja Hän valmisti Elämän tien, ja niin kuin monella vaeltajalla on Elämä. Yksi Mies pois, ei tusina miehiä kuolemaan. Tusinan miehiä ei tarvinnut tehdä syntiä. Yksi mies teki yhden synnin. Yksi Mies maksoi täydellisen hinnan rangaistuksena. Siinä ei tarvita enää mitään polvillaan konttaamista, eikä tarvita sanoa: “Terve Maria”, eikä kaikkia näitä erilaisia asioita kuten kunnianosoituksia kuolleille ihmisille. Jeesus kuoli, jotta Jumalan lahja voisi olla ilmainen. Hän maksoi velan täydellisesti. Mutta näettekö, me haluaisimme sanoa jotakin muuta Sen suhteen.

142   Tarkatkaa tätä nyt. Nämä miehet tulivat sinne ja sanoivat: “Sinähän yrität tehdä itsestäsi ainoan miehen koko joukosta. Luuletko sinä olevasi ainoa?”

143   Ja Mooses oli väsynyt häneen. Hän meni takaisin ja sanoi: “Isä…”

144   Hän sanoi: “Erota itsesi heistä. Minä…”

145   “Kaikki, jotka ovat Jumalan puolella, tulkoot tänne.” Ja Hän avasi maan ja nielaisi heidät. Onko se oikein? Ajattelehan vain sitä, veli. Miksi he eivät uskoneet häntä? Miksi he eivät uskoneet, että tämä Mooses oli tuo Jumalalta tullut johtaja? Miksi he halusivat touhottaa hänen kanssaan? He aina nurisivat ja valittivat, kun he näkivät Jumalan käden Jumalan todistaessa, että Mooses oli Hänen voideltu Messiaansa. Näettekö te? Näettehän, että syvällä sydämessään he halusivat jotakin erilaista.

146   Mitä tapahtui teille helluntailaisille? Muutamia vuosia sitten te tulitte ulos tuosta sekasotkusta, jota kutsutaan kirkkokunnaksi, tullaksenne helluntailaisiksi. Miksi te jälleen halusitte mennä takaisin siihen? Koska kuoren täytyi muodostua. Jyvää ei vielä ollut täällä. Huomatkaa, juuri sillä tavoin he toimivat. Se oli heidän sydämessään. Heidän täytyi tehdä se.

147   Näettekö nyt, että Daatanilla oli idea, että he kaikki yhdessä voisivat tehdä siitä suuren uskonnon. Tiedättekö, että jopa apostoli Pietarilla oli sama idea Kirkastusvuorella. Hän sanoi: “Rakentakaamme tänne kolme majaa; yksi Moosekselle, yksi laille ja yksi profeetoille ja yksi…”

148   Ja hänen vielä puhuessaan siellä tuli alas Ääni, joka sanoi: “Tämä on Minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä.” Ja katsoessaan uudestaan he näkivät Jeesuksen olevan yksin. Siellä Hän seisoi. Hän oli Sana. Kaikki, mitä teidän täytyy kuulla, on Sana. Hän on Sitä jokaisena ajanjaksona. Nähkää, mitä Sana sanoo tuota ajanjaksoa varten ja tarkatkaa, kuinka Jumala voitelee Sen ja kulkee Sen kanssa. Siinä kaikki.

149   He seurasivat Tulipatsasta Luvattuun Maahan. Nuo, jotka tekivät koko matkan niin, menivät lävitse, ja toiset kuolivat. Huomatkaa, he halusivat Sanan, joka olisi sekoitettuna maailman kanssa, joka se sai aikaan sen, että he tekivät virheen. Ja pankaa merkille, mitä se teki heille. He menettivät sen, koska he eivät vastaanottaneet voideltua Sanaa. Näettehän, että ensin teillä täytyy olla todellinen, josta voidaan tehdä väärennös. Ja siellä se oli heillä, ja Jumala näytti, että Hän ei ollut sen kanssa.

150   Ajatelkaa, kuinka täydellisesti Sana oli tehty tunnetuksi heille, kun se vahvistettiin heille. Kaikki se, mitä Mooses profetoi, tapahtui. Hänet oli kutsuttu viemään heidät Luvattuun Maahan. Kaikki se, mitä Mooses profetoi, tapahtui juuri siinä paikassa. Yksikään sen Sana ei pettänyt. Mikä etuoikeus sen olisi tullutkaan olla; tietää että te vaellatte… Kun Mooses kertoi heille Sanoman, heidän täytyi uskoa Se ensin. Mutta saatuaan heidät sinne ulos, Jumala sanoi: “Minä tulen todistamaan heille, että Minä olen tuo Tulipatsas, jonka te tapasitte erämaassa.”

151   Niinpä Hän sanoi: “Kokoa heidät kaikki yhteen vuoren ympärille.” Ja Hän tuli alas Siinain Vuoren huipulle, ja Jumala alkoi jylistä.

152   Ja ihmiset sanoivat: “Älköön Jumala puhuko meille. Puhukoon Mooses.”

153   Jumala sanoi: “Minä en tule enää puhumaan heille tällä tavalla, mutta Minä tulen nostamaan heille profeetan, joka tulee puhumaan Minun Nimessäni.” Niinpä me näemme, että niin Jumala on aina toiminut. Miksi he eivät nähneet sitä alussa? Nähdä kaikki nämä asiat ja sitten nurista sitä Sanomaa vastaan, joka oli viemässä heitä Luvattuun Maahan, Sanomaa, joka pani heidät liikkeelle oikealla tavalla ja vei heitä Luvattuun Maahan. Mutta vielä heidän täytyi nurista sitä vastaan. Ajatelkaa kuinka täydellisesti he olisivat voineet kulkea joka päivä vaeltaessaan Herran kanssa. Millainen elämä elää, siellä erämaassa! Syödä mannaa aamulla, joka oli tullut alas yön aikana.

154   Tiedättekö, että siitä heille niin tavallista, että he lopulta sanoivat: “Meidän sielumme vihaa tätä leipää.” Ja samalla tavoin on ollut meidän kanssamme. Ajattelen vain näitä pieniä ryhmiä… vain minun omassa pienessä palvelutehtävässäni, ympäri maan. Jotka ovat nähneet muutakin kuin vain parantamista. Sillä tavoin se on aina ollut. Parantaminen, Jumalalla on aina ollut parantumismahdollisuus jossakin. Kerran Hänellä oli Enkeli lammikolla. Ja kaikkia erilaisia asioita. Vaskikäärme erämaassa. Teillä on aina ollut parantumisen symbolit. (Se ei ole se, mistä minä puhun.) Parantuminen on yksi asia, joka vetää ihmisten huomion puoleensa. Kuka tahansa voi lahjoittaa parantamiskokouksia varten. He tekevät lahjoituksia laulufestivaaleille. Mutta kun tulee kysymys kurjasta kadotetusta sielusta, niin sen kanssa he eivät halua olla missään tekemisessä. Katsokaahan, eikö se olekin suunnilleen niin? Meillä on kaikkea… mutta kurjalle kadotetulle sielulle. Sen kanssa he eivät halua olla tekemisissä missään tapauksessa. He antavat hänen hapuilla minne tahansa. Sanotaan: “Kaikki on hyvin, hän kuuluu seurakuntaan. Ei se mitään vahingoita.”

155   Nyt me huomaamme tässä… (Aiomme lopettaa niin pian kuin pystymme.) Ajatelkaa, kuinka täydellistä se oli. Minä katson taaksepäin niitä päiviä, jotka me olemme olleet täällä tämän maan päällä. Katsokaa, mitä Herra Jumala on tehnyt. Se alkoi suurilla merkeillä ja ihmeillä, joista me kaikki nautimme. Sitten tarkatkaa… Sitten sitä seurasi Sanoma.

156   Katsokaa, mitä on tapahtunut. Kävellen siellä, eikä vain yksinänne, vaan miesjoukon kanssa. Nähdä enkeli-muodostelman tulevan Taivaasta ja ravistelevan koko maata, ja vain seistä siellä. Sanomalehdet kirjoittivat siitä. Ja oli ennustettu kuukausia ja kuukausia etukäteen, mitä tulisi tapahtumaan. Siellä Hän seisoi ja sanoi: “Aika on käsillä. Palaa takaisin. Avaa Seitsemän Sinetin salaisuudet, jotka ovat olleet kätkettyinä kautta kaikkien uskonpuhdistusten ajan, ja tuo se julki.” Sitten tulee Käärmeen Siemenestä saarnaamiseen, ja kaikista näistä senkaltaisista asioista. Ja mitä kirkonmiehet tekevät? Sen sijaan että sanoisivat: “Mitä, Lutherhan sanoo näin tai tällaista.” He eivät tule koskaan näkemään sitä. Mutta mikä etuoikeus se onkaan meille, jotka uskomme, että saamme vaeltaa Jumalan Läsnäolossa joka päivä.

157   Seistä siellä ja nähdä pyörretuulen tulevan alas taivaasta. Se räjäytti vuoren melkein kahdeksi seisten siellä, missä me olimme, ja katkoi puiden latvoja, ja muuta sellaista. Ja Sana kaikui räjähtäen ja ravisteli siellä kolme kertaa ja sanoi: “Tarkkaa sitä, kun Se menee Länsirannikolle.” Se meni sinne ja ravisteli Alaskaa. Ja Se tulee nyt suoraan alaspäin pitkin Länsirannikkoa. Aivan tarkalleen.

158   Päivää aikaisemmin minä otin kiven ja heitin sen ylös ilmaan ja sanoin: “NÄIN SANOO HERRA: ‘Hetki on täällä. Tuomiot tulevat alkamaan maan päällä. Maanjäristyksiä ja kaikkea muuta tulee tapahtumaan. Ja koko Länsirannikkoa tullaan ravistelemaan, ja niin edelleen.’” Katsokaa, kuinka täydellistä. Päivä päivältä, aivan tarkalleen sillä tavalla, kuin Hän sanoi sen. Kuinka me voisimme kääntyä takaisin, veljet? Pitäkäämme uskomme suunnattuna Häntä kohden.

159   He sanovat: “Kuka tämä on?” Me tiedämme, kuka Tämä on. Hän on Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, Tulipatsas. Kun Mooseksen aikana, katsokaa mitä se sai aikaan, se oli esikuva tämän päivän Tulipatsaasta. Se on aina… Miksi he eivät uskoneet, että Jeesus oli Sana? Heillä oli väärä selitys ja ymmärrys. Aivan samoin kuin Eevakin teki, niin he tekevät nyt.

160   Sitten Bileam ja hänen oppinsa olivat heille oikein sopivia. Se täytti heidän makunsa tarkalleen. Juhlassa, näettekö… Mooabilaisten juhlassa, näettekö… Oi, mitä Hän sanoi. Katsokaa nyt kuvaa tänään, kuinka se onkaan esikuvansa mukainen. Mutta pankaa merkille hetken aikaa tuo mooabilaisten juhla. Näettehän, jos Bileam ei kyennyt saamaan heitä yhdellä tavalla, niin sitten hän organisoi heidät yhteen. Jos hän ei voinut kirota heitä itse… Mitä enemmän hän kirosi, sitä enemmän Jumala siunasi.

161   Näettekö, sen hän on tehnyt helluntailaisille. He sanoivat muutamia vuosia sitten teille, kun te aloititte: “Te ette tule pääsemään minnekään. Teissä ei ole mitään. Te tulette palamaan loppuun. Te olette vain joukko fanaatikkoja.” Mutta joka kerta kun he yrittivät kirota teitä, te tulitte jälleen takaisin. Jumala jatkoi Sanomansa paljastamista. Aivan sieltä alusta, vanhasta Yleisneuvostosta alkaen. Sitten Hän toi sisälle sen, että he saivat kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Sitten yksi hyppäsi tähän suuntaan, toinen toiseen ja kolmas meni… He organisoivat sitä ja tätä. Jumala jatkoi siunaamista.

162   No niin, kun perkele näki, ettei hän voinut kirota teitä. Ymmärrättekö? Niin mitä hän tulisi tekemään? Hän päättää organisoida teidät. Tuoda teidät… “Oi, me kaikki kuitenkin olemme yhtä.” Näettekö? “Me kaikki uskomme samaan Jumalaan.” Niinpä se oli juuri se, minkä Bileam teki. Ja eikö Juuda varoittanut meitä tästä? He eksyivät Bileamin tielle… Bileamin oppiin ja tuhoutuivat vastaväitteissä. Eikö Juuda, Jeesuksen kasvatusveli, varoitakin meitä tästä Raamatussa? He ovat kuten Kain, joka alussa kävi kirkossa ja rakensi kirkkoja ja rakensi alttarin ja uhrasi. He erehtyvät Kainin tielle. He juoksevat Bileamin tietä ja tuhoutuvat Kooran vastaväitteissä. Juuda tuo tässä koko asian esiin aivan samalla tavoin kuin mekin olemme tehneet tänä aamuna teidän edessänne, kuten me olemme tehneet sen. Koko asia lepää siinä.

163   He tuhoutuivat Kooran vastaväiteisiin. Ajatelkaa vain sitä, kuinka pahaa se oli. Ajatella vain sitä kun Bileam sanoi: “Me tulemme nyt kaikki menemään juhliin. Me olemme kaikki yhtä.” Ja mooabilaiset, jotka olivat Lootin tyttären lapsia, uskoivat Jumalaan. “Me kaikki uskomme yhteen Jumalaan.” Fundamentaalisesti he olivat täysin oikeassa. Tarkatkaa Bileamia siellä, aivan yhtä fundamentaalinen kuin kuka tahansa hyvä baptisti tai presbyteeri tänään on. Hän tuli sinne, ja siellä oli Israel, tuo ei-kirkkokunnallinen… He olivat kansakunta. Israel ei ollut kansakunta. Se oli joukko ihmisiä tuohon aikaan. Ja jonkun ajan kuluttua he eivät tahtoneet vaeltaa Jumalan tietä. He halusivat olla kuten muutkin kansakunnat. Silloin he epäonnistuivat. Mutta kaikki on hyvin, niin kauan kuin he haluavat pysyä Jumalan kanssa.

164   Bileam tuli sinne ja katsoi heitä ja sanoi: “Minä tiedän, että yksi heidän saarnaajistaan meni naimisiin toisen miehen vaimon kanssa.” Ja kaikkia näitä asioita, varmastikin heillä oli niitä paljon. Mutta hän unohti leiristä kuuluvan Kuninkaan huudon. Hän ei koskaan nähnyt lyötyä Kalliota eikä vaskikäärmettä, joka roikkui siellä sovitusta varten. Hän ei käsittänyt, että he eivät olleet kiinnittyneet mihinkään organisaatioon. He olivat kiinnittyneet Jumalan Liittoon ja vaelsivat siinä. Näettekö? Ja Bileam sanoi, fundamentaalisesti: “Rakentakaa minulle seitsemän alttaria.” Se oli Jehovan vaatimus. Se Jehovalla oli molemmilla puolilla. “Hyvä on, pankaa seitsemän vasikkaa niiden päälle.” Se heillä oli siellä alhaalla leirissä. “Pankaa niille seitsemän oinasta, koska Messias on tuleva jonakin päivänä.” Hyvä on.

165   Näettekö, pohjimmiltaan he olivat molemmat oikeassa. He olivat sitä fundamentaalisesti. Mutta eräänä päivänä, kun hän näki, ettei hän saanut mitään aikaan sen avulla, hän sanoi: “Jospa me sitten vain organisoimme itsemme yhteen.” Ja siinä he tekivät virheensä.

166   Ja juuri siinä helluntailaiset tekivät virheensä sen organisoituessa takaisin aivan samalla tavoin kuin muutkin seurakunnat. Minä en ole teidän vihollisenne. Minä olen veljenne. Jonakin näistä päivistä te tulette näkemään, että se on totuus. Siihen voi vielä mennä vähän aikaa, muutamia auringon kiertoja, mutta jonakin päivänä te tulette näkemään, että se on oikein.

167   Sitten Bileamin oppi iski heihin kuin… Sitä he halusivat. “Me olemme kaikki yhtä.” Näettekö? Niinpä, sinne he menivätkaikki heidän profeettansa, ja he kaikki menivät heidän kanssaan. Ja he olivat juhlissa, ja jotkut sanoivat: “Me kaikki uskomme, että on yksi Jumala. Uskokaamme se.” Juuri sitä he olivat odottaneetkin, aivan tarkalleen.

168   Nyt kun metodistit ja baptistit tuskin tulevat yhteen organisaatioittensa vuoksi, mutta kun tulee pääorganisaatio, niin että me kaikki voimme tulla yhteen, niin hyvä on. “Uhuh”, te sanotte, “helluntailaiset eivät koskaan tule vastaanottamaan sitä.” Eivätkö? Mitä he tekivät jokin aika sitten Missourissa? Varmastikin te luette lehtiänne. Ettekö teekin niin? Ei, ette te helluntailaiset, te ihmiset, mutta se ei riipu teistä, se on tuo hallitus siellä ylhäällä, joka liikuttaa teitä. Se on pää, joka kääntää teitä. Se on oikein. Älkää te menkö sen kanssa. Pysykää poissa tuosta asiasta, se on pedon merkki. Näettekö? Tuo hallituksellinen pää on se, joka liikuttaa.

169   Me emme koskaan olisi menneet sotaan Saksaa vastaan, tai ketään muutakaan, ellei jotkut näistä politiikoista, jotka istuvat siellä, valmistaisi uusia aseita ja aloittaisi… Minä en halua rahaa… veri-rahaa omasta lapsestani, jonka täytyy mennä sinne ja kuolla sen vuoksi. Ja perkele hallitsee koko maailmaa. Näin Jeesus sanoi. Eikä se tule olemaan oikein ennen kuin vasta Tuhatvuotisvaltakunnassa, kun Jeesus tulee ja ottaa hallituksen. Mutta nyt meillä on näitä vaikeuksia.

170   Se oli juuri se asia, jota he olivat odottaneet. Se oli juuri se, mitä he halusivat. Se oli Saatanan voitto mooabilais-juhlassa. Ja hänellä on myös toinen tulossa. Hän kokoaa heidät kaikki yhteen… Kaikki yhdessä! Ajatelkaa vain, mitä he ovat tehneet. Samoin kuin silloinkin. Sen suunnittelemiseen ei tarvittu mitään pitkää kolmen neljän vuoden aikaa. Heillä oli väärä profeetta, mies, joka kulki Jumalan Sanan ylitse… Jokaisen varoituksen, jonka Jumala on lähettänyt kansakunnalle ja kertonut heille: “Tulkaa ulos siitä! Tulkaa ulos siitä! Tulkaa ulos siitä!” He eivät tule tekemään sitä. He tulevat pysymään juuri siellä.

171   He jättävät huomioon ottamatta Jumalan Sanan, huomioon ottamatta. Sanat, huomioon ottamatta merkit, huomioon ottamatta ne asiat joissa me olemme. Ja menevät suoraan eteenpäin sanoen: “Me tulemme saamaan sen joka tapauksessa. Me tulemme menemään sinne. Meillä täytyy olla se. Siinä kaikki. Me olemme kaikki yksi.” Näettekö te perkeleen hullutuksen? Sen saman asian tekivät Nikean juhlassa, Nikeassa, Roomassa. He tekivät siitä organisaation, ja se on tapahtunut. Saatanalla on ollut Nikean juhlansa. Ja aina siitä asti… Kuunnelkaahan, tulen sanomaan valtavan suuria sanoja tässä nyt. Ja te nauhan kuuntelijat, jotka haluatte väitellä tästä, väitelkää siitä itsenne ja historian ja Raamatun kanssa, mutta älkää minun kansaani.

172    Kuunnelkaa! Joka kerta kun Jumala lähettää sanansaattajan ja saa Sanoman alulle… Ja kun tuo seurakunta, tuo ihmisryhmä, tulee kirkkokunnalliseen juhlaan… Siinä he tekevät sen. Siinä te helluntailaiset olette tehneet sen. Siinä te Ykseyden veljet olette tehneet sen. Siinä te loputkin olette tehneet sen teidän kirkkokunnallisessa juhlassanne, kun heittäydytte takaisin samaan asiaan, jonka Jumala kirosi alusta alkaen. Se on tarkalleen Totuus. Milloin tahansa seurakunnalla oli herätys… Lutherin aikana… Mitä tapahtui? Metodistien aikana… Koko matkan kautta ajanjaksojen… Zwingli, Finney ja he muutkin, kun heillä oli ollut herätys, niin mitä he tekivät sen kanssa? Heittivät sen suoraan kirkkokunnalliseen juhlaan ja ryömivät sisälle ollakseen muiden kanssa ja polttomerkitsivät teidät muiden kaltaisiksi. Sitten teillä on joukko miehiä hallitsemassa teitä, eikä Pyhä Henki voinut liikkua pidemmälle. Jos te alatte saarnata jotakin, mitä Raamattu opettaa, ja tuo kirkkokunta ei usko sitä, he panevat teidät suoraan ulos. Yrittäkää sitä kerran ja nähkää, onko se oikein vai ei. Te tulette näkemään, että se on Totuus. Näettekö, kirkkokunnallisessa juhlassa, joka kerta kun he kutsuvat sen, tuon Bileamin juhlan, vaikeudet tulevat. Oi, Luther, Wesley, helluntailaiset ja he kaikki ovat sen uhreja.

173   Huomatkaa, silloin, hallelujaa, kun Mooses astui esiin ja sanoi: “Kuka on minun ja Jumalan puolella?” Aamen! Silloin kun leeviläinen veti esiin miekkansa ja meni leirin lävitse ja tappoi armotta jokaisen, joka oli yhteydessä sen kanssa. Aamen! Kaiken, jokaisen miehen, jolla oli mooabilainen nainen, he tappoivat heidät yhdessä. Nyt hetki on tullut. Missä on tuo mies? Missä ovat Aaronin pojat, jotkut papistosta, jotka ovat halukkaita vetämään esiin Jumalan Sanan, tämän terävän kaksiteräisen Miekan? Jotka sanoisivat: “Kuka seisoo minun ja Jumalan kanssa?” Missä hän on? Voidaan kutsua, mutta kukaan ei vastaa. Näettekö, mitä minä tarkoitan? Me emme ymmärrä sitä. Jotakin on väärin. Huomatkaa, se oli silloin, kun Mooses nousi ylös ja sanoi nämä sanat.

174   Huomatkaa heidän syntinsä, jonka he tekivät siellä, kun he muodostivat itsestänsä kirkkokunnan mooabilaisten kanssa ja tekivät heistä yhden ruumiin. Tuota syntiä ei koskaan annettu heille anteeksi. Minä tulen pysyttelemään siinä hetken. (On myöhäistä, mutta vain hetki vielä.) Heidän syntiään ei koskaan annettu anteeksi heille. Yksikään heistä ei päässyt Luvattuun Maahan. Jeesus sanoi… Anteeksi, Johanneksen 6. luvussa Jeesus sanoi, Johannes 6, kun he sanoivat: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa”… He olivat helluntailaisia. Veli, he söivät mannaa, heillä oli todellinen asia.

175   Jeesus sanoi: “Ja he ovat joka ainoa kuolleita. He ovat tuhoutuneet. He ovat iankaikkisesti mennyttä.” Heidän syntiään ei milloinkaan annettu heille anteeksi. Mitä he tekivät? He rikkoivat liittonsa Jumalan kanssa ja organisoituivat Bileamin kanssa, tuon palkka-profeetan, joka ei halunnut vastaanottaa Jumalan varoitusta, joka ei halunnut ottaa Jumalan Sanaa, joka ei halunnut ottaa mitään Jumalalta. Mutta hän oli päättänyt saada heidät kaikki yhdeksi. Voitteko te nähdä tuon hullutuksen? Voisin pysytellä siinä pitkän aikaa, mutta uskon teidän käsittäneen sen. Huomatkaa, heidän syntiänsä ei koskaan annettu heille anteeksi, ei yhdellekään noista, jotka elivät noiden siunausten alla ja söivät mannaa, ja kaikkea muuta.

176   Kun todellinen, tosi Sanoma tuli ratkaisun paikalle, he organisoivat sen. “Me tulemme liittämään mooabilaiset ja itsemme yhteen. He ovat suuri organisaatio, suuri kansakunta. Me emme ole edes kansakunta. Me tulemme menemään naimisiin toistemme kanssa ja sitten meillä tulee olemaan kaikki hyvin. Me tulemme olemaan heidän kanssaan.” Ja sitä ei milloinkaan annettu anteeksi, ei milloinkaan. Sitä ei milloinkaan annettu heille anteeksi.

177    Jeesus sanoi: “He ovat joka ainoa kuolleita.” Tulkitkaa tuo sana hepreasta tai kreikasta, kummasta tahansa, tai jopa englannista. Se merkitsee “iankaikkinen ero”, iankaikkisesti menneitä. Oikein.

178   Oi, kyllä, he näkivät ihmeitä. He näkivät Sanan voideltuna. He söivät mannaa, joka tuli Taivaasta. He nauttivat sovituksen siunauksista. He näkivät, kuinka lyöty Kallio antoi vetensä. He joivat siitä. He olivat henkilökohtaisessa yhteydessä Sen kanssa. Mutta kun tultiin tuon Sanan rikkomiseen… Älkää te milloinkaan unohtako sitä! Kun Jeesus sanoi: “Minä ja Minun Isäni olemme yksi”, Hän ei sanonut niitä olevan kolmea, huh? Kun kaikki nämä suuret perustavaa laatua olevat Kirjoitukset…

179   Eräs mies tuli eräänä iltana näyttämään minulle, missä minä olin väärässä, tai puhuakseen kolminaisuudesta. Minulla on tuhansia hyviä kolminaisuus-ystäviä. He ovat tuossa Babylonissa. Minulla on myös paljon ykseys-ystäviä tuossa Babylonissa. Mutta mitä tapahtui? Hän sanoi: “Kyseessä on terminologia, veli Branham. Uskotko sinä kolminaisuuteen?”

180   Minä sanoin: “Tietenkin. Minä otan sinun sanasi, terminologia.” Minä kysyin: “Miten sinä uskot siihen?”

Hän sanoi: “Minä uskon yhteen Jumalaan”

Minä sanoin: “Sinä teet hyvin.” Näettehän?

Hän sanoi: “Minä uskon, että on yksi Jumala, ja että Jumaluudessa on kolme persoonaa.”

Minä sanoin: “Etkö sinä olekin BIOLA-opiston oppilas?”

Hän sanoi: “Kyllä.”

181   Minä sanoin: “Kuulostaa siltä. Se ei kerro kovinkaan hyvää sinun koulutuksestasi.” Minä sanoin: “Kolme henkilöä ja yksi Jumala?” Minä sanoin: “Websterin sanakirjan mukaan täytyy olla henkilöllisyys ennen kuin voi olla persoona. Sinä uskot kolmeen jumalaan, herra.” Te ette voi olla persoona olematta persoonallisuus, koska tarvitaan persoonallisuus tekemään teidät persoonaksi.

182   Niinpä hän sanoi: “No niin, veli Branham, tiedätkö, etteivät edes teologit voi selittää sitä.”

183   Minä sanoin: “Se on tarkalleen oikein. Sana ei tule teologeille. Raamattu on kokonaan sidottu Ilmestyksen pohjalle: ‘Tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Minun Seurakuntani, ja Helvetin portit eivät voi voittaa Sitä.”’ Näettekö? Aamen! Siinä se on teille.

184   Nyt me haluamme kiirehtiä ja lopettaa niin nopeasti kuin voimme. Minun täytyy ohittaa joitakin näistä Kirjoituksista ja muistiinpanoista. Huomatkaa nyt, heille ei koskaan annettu anteeksi sitä, mitä he tekivät. Mitä he tekivät? He nauttivat siunauksista. Älkää unohtako sitä. Tulen kertaamaan sen uudelleen. Heille ei koskaan annettu anteeksi sitä. Muistakaa, tämä nauha menee ympäri maailman. Sitä tullaan soittamaan leireissä Afrikassa, Intiassa ja kaikkialla ympäri maailman, käännetään eri kielille, eri leireissä, eri paikoissa. Tuota syntiä ei koskaan annettu anteeksi.

185   Te sanotte: “Siunattu Jumala, minä tein tämän. Minä olen tehnyt tämän. Minä olen syönyt Taivaallista mannaa.”

186   Kyllä, myös he tekivät niin, Ja Jeesus sanoi: “He ovat joka ainoa kuolleita.” Mutta kun tulee kysymys tarkasta Sanomasta, että heidän ei tule rikkoa tuota Liittoa toisen kansakunnan kanssa… Jumala oli erottelija ja Hän erotti nuo ihmiset, ja heillä ei oletettu olevan mitään tekemistä kenenkään muun kanssa. Heidän ei tullut mennä naimisiin muitten kanssa. Ja todellinen, aito Seurakunta ja Kristuksen Morsian on liittynyt Kristukseen, joka on Sana. Ja te ette mene naimisiin minkään organisaation tai kirkkokunnan kanssa. Te pysytte Kristuksen ja Sanan kanssa joka päivä samalla tavalla. Sen tekeminen merkitsee iankaikkista eroa Jumalasta. Toivon, että jokainen käsittää sen.

187   Nyt meidän tekstissämme oli pääsiäisjuhla meneillään. Se oli kauheaa aikaa. Ihmiset nukkuivat porttien ulkopuolella. Jokaisena Pääsiäisenä he tekivät niin. He nukkuivat ulkopuolella maassa. Majatalot olivat täynnä. Oli Pääsiäinen. Siellä ilma oli täynnä suurta odotusta. Jokainen oli hyvin latautunut, jännittynyt.

188   Katsokaa siellä noita kolmea ihmisluokkaa. Näettehän, he olivat suuressa odotuksessa. He tiesivät, että tämä outo mies oli tulossa tähän juhlaan. Jotkut heistä rakastivat Häntä, he uskoivat Häneen. Jotkut heistä vihasivat Häntä. Useimmat heistä vihasivat Häntä. Ja koska yksi rakasti Häntä ja toinen vihasi Häntä, niin siinä välissä oleva ei tiennyt, mitä olisi tehnyt. Näettekö? He eivät tienneet. Pankaa merkille, että ilma oli täynnä odotusta. Yksi sanoi: “Kun Hän tulee tänne, niin minäpä kerron teille: me tulemme kutsumaan Hänet… Me tulemme koettelemaan Hänet Sanalla. Me panemme Hänet seisomaan ylipapin kanssa ja tulemme näkemään, millainen Hänen viisautensa on Kaifaan viisauteen verrattuna.” Hän oli jo todistanut sen.

189   “Me tulemme tekemään näin. Minä tiedän, että jotkut suurista johtajista tulevat ottamaan Hänet käsittelyynsä, ja pojat, he kyllä kääntävät Hänet ylösalaisin. He tulevat antamaan Hänen tietää, mitä merkitsee se, kun aletaan hulluttelemaan meidän pappiemme kanssa. Pojat, he tietävät, mitä he tekevät. He ovat älykkäitä miehiä. He tietävät, mitä he tekevät.”

190   Toiset sanoivat: “Ihmettelenpä, mitä he tulevat tekemään tuon kaverin kanssa.”

191   Toiset sanoivat: “Oi, minä odotan Hänen tuloaan. Jumala on Hänen kanssaan. Hän on tuo Sana. Oi, kuinka haluankaan nähdä Häntä. Näettehän, he olivat jakautuneet. Nyt, näettehän, nuo, jotka tunsivat Hänet ja uskoivat Häneen, heidän on täytynyt tietää, millä portilla odottaa. He tiesivät, mitä tietä Hän oli tulossa. Siellä oli suuri odotus, mutta tiedättekö, että siellä ei ollut liian monia, jotka näkivät Hänet. Näettehän, siellä oli monia, jotka eivät nähneet Häntä. Niin se on tänäänkin.

192   Jotkut heistä sanoivat: “Hän on hyvä mies. Ei Hänessä ole mitään vikaa. Kuten Napoleon tai Washington, hän oli hyvä mies. Mutta, oi, opettajako, ei, ei.”

193   Jotkut heistä sanoivat: “Oi, Hän on hyvä mies. Hän on vain vähän sekaisin, siinä kaikki. Hän on hyvä mies. Kukaan ei voi sanoa mitään pahaa Hänestä.”

194   Toiset sanoivat: “Ei, Hän on perkele. Minä voin kertoa teille, että kaikki tämä ajatusten luku ja kaikki tämä muu, se on väärä profetiaa. Se on vastoin meidän uskontunnustuksiamme. Älkää uskoko tuonkaltaiseen asiaan.”

195   Ja toinen sanoi: “Kunnia Jumalalle, Se on Jumala. Minä tunnen Hänet. Minä näen.” Ja he odottivat Häntä. No niin, juuri sellaisia me olemme tänään, aivan sama asia. Sana on voideltu Laodikean Seurakuntajaksossa tätä hetkeä varten.

196   Nyt me tulemme lopettamaan sanomalla tämän. Kolme ihmisluokkaa odotti Häntä. Niin se on tänäänkin, samat kolme luokkaa. Huomatkaa, uskovaiset huusivat. Hänen palvelutehtävänsä oli aiheuttanut sen, että jotkut rakastivat Häntä ja toiset vihasivat Häntä ja ihmettelivät tuota toista ryhmää. Hänen palvelutehtävänsä… Sallikaa minun sanoa se jälleen. Hänen palvelutehtävänsä, mitä tahansa se olikin… Me tiedämme nyt, että Se oli Sana. Mutta Hänen palvelustehtävänsä sai jotkut ihmiset rakastamaan Häntä. He olivat ennalta määrättyjä tekemään niin. Näettehän, he uskoivat sen. Kun Natanael tuli sinne, ja Hän oli sanonut hänelle sen, mitä Hän sanoi, tämä sanoi: “Rabbi, Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin Kuningas. Siitä ei ole epäilystäkään mielessäni.”

197   Simon seisoi siellä ja sanoi: “Oi, Andreas, minä en tule sinne. Minä olen kuullut kaikesta tuosta aikaisemminkin.”

198   “Mutta sinun tulisi tulla. Tule nyt edes yhden kerran minun kanssani.”

199   Ja kun Jeesus näki hänen tulevan, Hän sanoi: “Sinun nimesi on Simon. Sinä olet Joonaan poika.” Silloin ei ollut enää mitään kysyttävää. Näettehän, se oli kaikki, mitä siinä tarvittiin. Siellä he olivat. He uskoivat sen. He olivat nähneet sen. He tiesivät, että Messiaan oletettiin tekevän samalla tavoin silloin, kun Hän tulisi.

200   Hänen täytyi olla Profeetta, sillä Mooses oli sanonut: “Hän tulee olemaan Profeetta.” Ja he olivat olleet tuossa sekaannuksessa neljäsataa vuotta ilman profeettaa. Tarvittiin profeetta oikaisemaan se, aina ja jokaisena ajanjaksona. Ja tässä Hän seisoi siellä.

201   He eivät kyselleet mitään. He odottivat siellä palmut käsissään. “Hän on tuleva hetken kuluttua.” He odottivat!

202   Koko kaupunki oli jännittynyt. He sanoivat: “Tuo on joukko fanaatikkoja, joka on kokoontunut tuonne portille.”

203   Toinen sanoi: “Ihmettelenpä, mitä Hän tulee tekemään tultuaan tänne. Tiedätkö, minä todella uskon, että Hän on petkuttaja. Minä uskon, että Hänellä on jäniksenkäpälä, jolla Hän hieroo hänen korvaansa”, tai jotakin sellaista, tiedättehän.

204   Ja kuten he sanovat tänään: “Oi, se on jonkinlaista telepatiaa.” He voivat selittää sen kaiken pois.

205   Toinen sanoi: “Se on perkele. Pysykää tällä puolella kaupunkia. Älkää olko missään tekemisessä sen kanssa. Älkää olko yhteistyössä tuon kokouksen kanssa. Älä mene sinne. Meillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.” Kolme ihmisluokkaa.

206   Nyt tarkatkaa. Tässä Hän nyt ratsastaa kaupunkiin. Aivan tarkalleen se, minkä Sana sanoi Hänen tulevan tekemään. Ratsastaa pienellä aasilla ja tulla kaupunkiin. Nuo, jotka eivät katsoneet uskontunnustukseen; jotka eivät katsoneet Temppeliin; jotka eivät katsoneet kaikkiin näihin muihin asioihin; jotka eivät katsoneet pappeihin ja siihen, mitä heillä oli sanottavana; nuo, jotka uskoivat Häneen, he seisoivat siellä palmut käsissään. Te ette kuulleet heidän sanovan: “Kuka tämä tuolla tuleva on?” Oi, ei! He tiesivät, kuka oli tulossa. He tiesivät, mitä Sana sanoi. Ja tuo toinen ihmisluokka, näettekö heidät siellä kaupungissa? Ja sitten kun he kuulivat tämän melun: “Hoosianna Kuninkaalle! Hoosianna Kuninkaalle, joka tulee Herran Nimessä! Hoosianna! Hoosianna!” Ja kaiken kirkumisen…

207   Papit juoksivat ulos nähdäkseen, mitä tämä uskonnollinen hälinä oli. Ja ihmiset sanoivat: “Kuka tämä on?” Mitä varten he olivat siellä, ystävät? Uskonnollista juhlaa varten! Tuo sama Jumala, joka oli määrännyt heille tämän juhlan, oli kertonut heille, että Hän tulisi olemaan siellä juuri sillä tavalla, ja he huusivat: “Kuka se on?”

208   Aika ei ole muuttanut sitä. Ihmiset ovat samanlaisia kuin silloin. Hebrealaiskirje 13:8 sanoo: “Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Nyt tulen lopettamaan sanomalla tämän: Kysymys ei ole enää heille. He kysyivät: “Kuka se on?” Mutta vuonna 1964 tuo kysymys on: “Kenen te sanotte Sen olevan?” Mitä tämä kaikki on? Oletteko pysähtyneet tutkimaan Kirjoituksia? Kenen te ajattelette Tämän olevan? Onko se telepatiaa? Onko se jokin villimies jostakin erämaasta, kuten he sanoivat Johanneksen olevan villimiehen, joka siellä yritti hukuttaa ihmisiä veteen. Vaikka Jesaja oli nähnyt, että hän, edelläkävijä, tulisi olemaan siellä. Malakia sanoi aivan tarkalleen, että hän tulisi olemaan siellä. Nuo profeetat sanoivat: “Tämä profeetta tulee nousemaan esiin siellä ja olemaan sen edellä.” Ja tässä hän oli.

209   He sanoivat: “Tuo on villimies. Pysykää poissa hänen luotaan. Älkää olko missään tekemisissä hänen kanssaan.” Ja tässä tulee Messias, aivan tarkalleen niin kuin Kirjoitukset sanoivat: “Että Hän ratsastaisi kaupunkiin aasin varsalla. Nöyränä ja alhaisena, ratsastaen kaupunkiin aasin varsalla, että Kirjoitukset voisivat täyttyä.” Ja tässä seisovat ihmiset jälleen Bileamin tavalla uskonnollisessa juhlassa ja sanoivat: “Kuka tämä on?”

210   Ja tänään, ystävät, se, minkä Kirjoitukset lupasivat tätä hetkeä varten, on täyttymässä suoraan keskellämme tunnista toiseen. Kenen te ajattelette Sen olevan? Tutkikaamme sitä kumartaessamme päämme.

211   Rakas Jumala, me kaikki ajattelemme vakavasti, syvällisesti, koska meidän täytyy tehdä se. Se on meidän käsissämme, Herra. Me näemme Sinut, suuren Kuninkaan. Me näemme Sinun Sanasi lupauksen. Me olemme odottaneet vuosikausia tämän suuren ajan tulemista ja me elämme siinä juuri nyt. Me näemme Sinun voidellun Sanasi Sinun ihmisissäsi, tuovan Sen eloon, aivan tarkalleen sen, minkä Sinä sanoit tulevan tapahtumaan. Me näemme Saatanan ryhmän voideltuna toisella puolella. Ja me olemme kuljettaneet Sen ympäri kansakunnan, edes takaisin Sanan kautta, niin ettei yhtään kiveä ole jäänyt kääntämättä. Minä en tiedä, kenet Sinä olet määrännyt elämään, Herra. Ei ole minun asiani tietää sitä. Se on Sinun asiasi. Mutta minun asiani on kääntää jokainen kivi. Jumala auta minua, auta toisia miehiä, jotka uskovat Sen. Käännä jokainen kivi, Herra, niin että jokainen Sinun määräämäsi tulee kuulemaan Sen.

212   Me haluamme nähdä Sinun tulemuksesi juuri meidän sukupolvemme aikana, Herra. Me uskomme sen. Me uskomme, että tulee olemaan toinen Palmuperjantai, Hyvä Perjantai [Pitkäperjantai] ja Palmuperjantai. Ristiinnaulitseminen Sinun Seurakunnallesi, mutta loistava voitto meille, kun Sinä tulet ratsastaen sisälle.

213   Me rukoilemme, Jumala, että Sinä siunaisit Sinun kanssaasi tänään. Siunaa tätä pientä seurakuntaa. Siunaa tätä rakasta pastoria ja hänen poikaansa täällä, veli Outlawia ja hänen poikaansa, sekä vanhempaa että nuorempaa Jimmyä. Siunaa jokaista, joka on täällä.

214   Jumala, minä en ajanut tänne Tucsonista vain… Jos minulla on ollut etuoikeus puhua joillekin ihmisille, Herra, niin se ei ollut minkään muun takia kuin tämän Persoonan kirkastamiseksi, josta ihmiset ihmettelevät, kuka se on. He tietävät, että ihminen ei voi tehdä tätä. He tietävät, että ihmisen kykyjen ulkopuolella on näiden asioiden tietäminen. Mutta ihmiset sanovat: “Mitä se on?”

215   Herra, me tiedämme, että Se olet Sinä. Se on Jeesus Kristus, Pyhän Hengen persoonan muodossa. Hän on Pyhä Henki. “Minä tulen Jumalasta. Minä menen Jumalaan.” Ja me näemme suuren Tulipatsaan keskuudessamme, Herra. Saman, joka oli Mooseksen kanssa Raamatun alkuosassa. Me näemme Sen keskellä Raamattua, kun Paavali oli matkallaan Damaskokseen. Me näemme Sen. Nyt me näemme Sen täällä jälleen lopunaikana. Kolme [kertaa] tarkoittaa vahvistamista. Se on ollut Sanoma jokaisella kerralla.

216   Jumala, älkööt miehet ja naiset enää pidempään pitäkö kiinni perinnäissäännöistään ja uskontunnustuksistaan. Vaan voikoot he tulla ulos siitä ja antaa elämänsä täydellisesti Jumalalle ja uskoa, niin että he eivät luota pelkkiin ihmistekoisiin teorioihin vaan luottavat Elävään Jumalaan. Näiden lomien jatkuessa huuto yhä kuuluu: “Kuka on tämä? Mitä se on? Mitä tämä kaikki on?” Uskonnolliset ihmiset sanovat tuon saman asian. Ja Se on sama Herra Jeesus lihaksi tehtynä Hänen kansassaan ja voidellen Hänen Sanansa Morsianta varten. Ja he eivät voi ymmärtää Sitä. He ovat Laodikeassa kaikki niin pois ajautuneita, että he eivät tiedä, mitä se kaikki merkitsee. Mutta profeetta sanoi: “Ehtoolla olemaan Valo.” Niinpä me nyt odotamme Sitä, Herra. Tule, Herra, siunaa jokaista.

217   Päänne ja sydämenne ollessa kumarrettuina. Uskotteko te tämän olevan Totuuden? Teettekö niin? Kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Minä todella uskon, että se on Totuus, että me elämme viimeisissä päivissä. Me olemme siinä nyt, ja minä uskon, että me olemme niin kieroutuneita…” Te olitte tuossa kokouksessa, jossa puhuttiin vehnästä, sen varresta ja… Te huomaatte, että tästä ei ole tullut mitään organisaatiota. Minä olen ollut täällä teidän pastorinne kanssa vuodesta toiseen, koko matkan. Tavallisesti se organisoituu kahdessa tai kolmessa vuodessa. Mutta se ei ole organisoitunut tällä kerralla. Se ei voi. Kuori on vetäytynyt pois Siitä, mutta se ei ole edennyt pidemmälle. Vehnä, palvelustehtävä on tullut jälleen takaisin siihen, millainen se oli alussa. Se on Jeesus Kristus meidän keskuudessamme, ystävä. Ei mies vaan Mies, Kristus Jeesus, joka elää teissä ja haluaa olla osa teissä, ja te olette osa Hänestä. Ettekö haluaisi vastaanottaa Häntä tänään?

218   Onko täällä ketään, joka ei ole vielä vastaanottanut Hengen kastetta? Te sanotte nyt: “Veli Branham, minäpä kerron sinulle, että huusin erään kerran.” Se on kovin hienoa. “Minä puhuin kerran kielillä.” Se myös on kovin hienoa. Mutta minä en kuitenkaan puhu siitä. Kuinka te voitte huutaa ja puhua kielillä ja kieltää Sanan? Pyhän Hengen todiste on Hänen Sanansa uskominen. Jokaisessa ajanjaksossa se ollut kyky vastaanottaa Hänen Sanansa. Nuo papit voittivat Jeesuksen miljoonilla maileilla, kun on kysymys Hengen hedelmistä. He olivat lempeitä, rauhallisia, nöyriä ja alhaisia. Hän taas repi seurakuntia, potki pöytiä kumoon ja repi ihmisiä ulos ja kutsui heitä “käärmeiksi ruohikossa”, ja kaikkea muuta. Näettekö? Mutta Hän oli tuo Sana. Hän oli tuo Sana. Siinä se on. Uskokaa Jumalaan. Jumala on Sana. Uskokaa Se.

219   Jos te ette vielä ole vastaanottaneet kristillistä kastetta, niin täällä on allas. Jos te ette vielä ole vastaanottaneet todellista Pyhää Henkeä, joka saa teidät tietämään, että jokainen Jumalan Sana on Totuus, niin että te sanotte “aamen” Sille ja uskoa Se koko sydämestänne, niin silloin te voitte vastaanottaa Sen tänä aamuna. Ja sitten te ette enää ihmettele, kuka tämä on, joka laittaa ihmiset toimimaan sillä tavalla kuin he toimivat. Te tulette tietämään, mikä Se on. Jos teillä ei ole tuota kokemusta, niin ettekö sanoisi: “Veli Branham, muista minua rukouksessasi, niin minä kohotan ylös käteni”? Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua, sinua, sinua. Jumala siunatkoon sinua, se on hienoa. Jumala siunatkoon sinua, hienoa.

220   Oi Jumala, musiikin soidessa hiljaa soidessa. Oi, Hän on Ihmeellinen. Varmasti Hän on. Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä. Minä rukoilen että Sinä antaisit näille ihmisille, Herra. Minä voin vain rukoilla. Se on kaikki, mitä tiedän voivani tehdä, pyytää heidän puolestaan. He kohottivat kätensä, ja minä teen niin kuin heille lupasin. Minä rukoilen, että Sinä tulisit antamaan heille tämän suuren kokemuksen, niin ettei se olisi vain jokin tunneperäinen vaan todellinen kokemus. Että he kohtaisivat Jumalan samalla tavoin kuin Mooses teki siellä Jehovan näkyvän läsnäolon maaperällä. Eikä ainoastaan sitä, vaan että he eivät koskaan kääntyisi pois tuosta Sanasta ja että he vaeltaisivat Luvattuun Maahan Sen kanssa. Jumala, suo se jokaiselle tänä aamuna.

221   Keskuudessamme on tänään sairautta, Jumala. Me rukoilemme, että Sinä tulisit ja parantaisit sen. Paranna jokainen sairas henkilö, jokainen, joka on tarpeessa. Suo se, Herra. He ovat Sinun nyt. Minä annan heidät Sinulle Jeesuksen Nimessä. Aamen.

222   Olen pahoillani, olen ollut täällä kaksi tuntia. Mutta katsokaahan, teillä on koko ilta aikaa. Te voitte mennä kotiin keräämään voimia ja ottamaan pienet nokoset. Mutta älkää unohtako, mitä minä kerroin teille. Minä olen kertonut sen teille sydämestäni. Tiedän sen kuulostavan oudolta. Muutamia vuosia sitten minä tulin Phoenixiin, tänne teidän luoksenne parantaen sairaita uskon rukouksella. Minä en koskaan selittänyt sitä, minä en halunnut selittää sitä. Minä vain tarkkasin nähdäkseni, mitä ihmiset tulisivat tekemään. Minä vain pidin silmällä jäljittelijöiden ja muiden asioiden nousemista. Minusta on ollut suuri asia tarkata sitä.

223   Mutta nyt, minä tulen teidän luoksenne Sanoman kanssa, jonka tuo merkki vahvisti. Mitä seurakunta teki… Ei, siitä ei muodostunut kirkkokuntaa. Mutta mitä tapahtui kirkkokunnille tässä herätyksessä? Mitä ne tekivät? Ne menivät suoraan Laodikeaan. Miljoonia ja miljardeja dollareita on kaadettu siihen, ja se on tullut rikkaaksi, ja se rakentaa miljoonien dollarien rakennuksia ja muuta sellaista. Ja vastaanottaisi Sanoma? Ei todellakaan. He kääntyvät Sitä pois. Mitä se on? Kuori vetäytyy pois vehnänjyvän ympäriltä. Nyt vehnän täytyy olla sillä tavoin, levätä Pojan Läsnäolossa muuttuakseen täydeksi Evankeliumiksi, kultaiseksi jyväksi Mestaria varten. Ettekö te usko Sitä? Mikä tämä on? Kuka se on? Voisiko se olla mies? Voisiko se olla seurakunta? Voisiko se olla kirkkokunta? Se on Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Uskotteko Häntä?

224   Nyt, ehkä vähän palvontaa tämänkaltaisen leikkaavan Sanoman jälkeen… Sisar, antaisitko meille sävelen tuohon kuoroon Minä rakastan Häntä? Tunnetko tuon vanhan laulun?

Minä rakastan Häntä, rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni
kylmällä, pimeällä Golgatalla.

225   Laulaisitteko sen minun kanssani? Nyt kaikki yhdessä, palvoen. Palvokaa kanssani.

Minä rakastan Häntä,

Muistakaa, on samalla tavoin kuin on televisionkin kanssa. Hän on huoneessanne.

Koska Hän ensin rakasti mua,
ja osti pelastukseni Golgatan..

Käsitättekö mitä se merkitsee? Käsitättekö kuinka syvällistä se on, mitä Hän teki?

Minä rakastan Häntä..

En näe Häntä, mutta Hän on täällä. Minulla on täällä pieni vastaanotin, pieni asia, joka sytyttää valon sydämessäni. Tiedän, että se heijastaa Häntä. Hän on täällä.

 … rakasti mua,
Ja osti pelastukseni Golgatalla.

226   Haluan teidän tekevän tämän hyräillessämme sitä. Me olemme sekaisin, kun on kysymys siitä, mitä me olemme olleet. Muistakaa, olen taustaltani katolilainen. Me olemme nyt täällä sekalainen ryhmä, mutta me olemme tulleet ulos tuosta kaikesta. Me kuulumme Kristukselle. Me olemme Hänen. Nyt laulaessamme tätä kääntykäämme ympäri ja puristakaamme käsiä. Ei tarvitse nousta seisomaan. Sanokaa vain: “Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua, sisar.” Tehkäämme se todellisessa kristillisessä hengessä. Uskon, että Jumala rakastaa olla palvottu. Uskotteko te niin? Palvokaa Häntä. Jumala on palvonnan kohde. Ja me haluamme palvoa Häntä. Ja kuinka me teemme sen? Rakastamalla toinen toistanne. “Niin sen, mitä te teette näille, te teette Minulle.”

227   Laulakaamme se nyt ja puristakaamme toistemme käsiä ja palvokaamme…  

…koska Hän

Jumala siunatkoon teitä.

Oi, minä rakastan Häntä, rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni Golgatalla.

228   Ihmettelenpä palaako se sydämissänne? Onko siellä jotakin, mikä tuntuu todella hyvälle? Tiedättehän, teistä tuntuu niin kuin haluaisitte ottaa Sen ulos ja syleillä Sitä. Tuntuuko teistä siltä sydämissänne? Jos ei ole niin, ystävä, ole varovainen. Sinä olet vaarallisella maaperällä, jos siellä ei ole todellista rakkautta, jotakin joka sanoo: “Minä rakastan Häntä.” Ei ainoastaan lauluna vaan todellisuutena. Hän rakasti minua ensin. Missä olisin tänään… Olen 55-vuotias. Elämäni on pian ohitse. Näettehän? Hän osti pelastukseni… veli Trow, mitä sinä… [Joku mies puhuu seurakunnasta.]

229   Kuulitteko tuon todistuksen: “Pelastettu.”

Pelastettu Hänen Jumalallisella voimallaan,
Pelastettu uusiin yleviin korkeuksiin!
Elämä maistuu nyt ja iloni on täydellinen,
Sillä minä olen pelastettu!

230   Kuinka te tiedätte sen? Minun Henkeni todistaa Hänen Sanansa kanssa, että olen siirtynyt kuolemasta Elämään.

231   Kiitos teille, rakkaat kristityt. Se tekee minulle hyvää. Minä rakastan tulla tämän kaltaiseen paikkaan, missä voi tuntea olonsa kotoiseksi. Minun on vaikeata lähteä pois. Ajattelen sitä katsoessani tuota kelloa ja näen tyttäreni istumassa siellä ja heiluttaen päätään minulle ja katsoen alas tuolla tavalla. Ja poikani istuu täällä ja sanoo: “Miksi viivyttelet niin kauan?” Minä en tiedä. Minä pidän siitä, tiedättehän. En tiedä, mutta minä pidän yhdessäolosta. Tiedättehän, etten saa sitä liian monissa paikoissa, te tiedätte sen, ja se vähenee koko ajan. Mutta tiedän vetäytyväni lähemmäksi sitä. Ja jonakin päivänä tulen saarnaamaan viimeisen saamani ja sulkemaan Raamatun viimeisen kerran. Ja sitten lähden pienelle matkalle. Tulkaa ja vierailkaa luonani joskus. Tulkaa ylös, ja me voimme istuutua iankaikkisiksi ajoiksi keskustelemaan, kuten veli Carl sanoi, ja voimme elää iankaikkisesti.

232   Katsokaahan nyt, ystävät, tulen pyytämään teiltä jotakin, mitä haluan teidän tekevän. Olen nyt pidätellyt teitä päivälliseltänne. Ja veli Outlaw teki jotakin hetki sitten… Hän tuskin koskaan tekee mitään, mistä minä en pidä. Mutta hän keräsi uhrin minua varten, näettehän. Ajattelin, että jos joku heistä menisi tuonne taakse ja seisoisi ovella sen kanssa. Ja te mennessänne ottaisitte sen ja ostaisitte sillä päivällisen itsellenne. Näettehän? Tehkää niin. Se olisi hienoa. Hän on mukava mies. Minä en koskaan mene minnekään, niin ettei hän haluaisi tehdä jotakin auttaakseen minua. Se on hänen tapansa.

233   Täällä seisoo joitakin miehiä, pelkään nimetä heitä, koska se saattaisi loukata heidän tunteitaan. On kallis veli, joka on juuri mennyt Kirkkauteen, hän meni nopeasti. Hän tiesi minun pitävän metsistä, joten hän tahtoi ostaa minulle jeepin. Minä en antanut hänen tehdä sitä. Hänen poismenonsa jälkeen hänen pikku vaimonsa tahtoi tehdä sen, mutta minä en antanut hänen tehdä sitä. Mutta loput noista pojista tulivat yhteen täällä ja… Ja eräs veli, joka käy tässä seurakunnassa, sanoi: “Veli Branham, minä valmistan noita maastoautoja.” Tehän tiedätte, kärryjä, tai mitä te kutsutte “virityksiksi”. Ja hän sanoi: “Minä tulen valmistamaan sinulle sellaisen.” Minä en antanut hänen tehdä sitä, mutta tiedättekö, mitä nämä pojat tekivät? He panivat yhteen jeepin ja maastoauton, enkä minä ole koskaan nähnyt mitään sen kaltaista.

234   He tulivat Tucsonin kokouksesta ja ajoivat sen sinne minun pihalleni ja sanoivat: “Tämä on lahja Phoenixin ihmisiltä.” Näettehän, he eivät halunneet sen olevan vain heiltä itseltään. He sanoivat: “Oi, se on meiltä kaikilta yhdessä.” Oi, minä tiedän, että jos koskaan pääsen Taivaaseen, tulen elämään tuonkaltaisten ihmisten kanssa. Se merkitsee minulle niin paljon, tiedättehän, vain jotain senkaltaista, näitä pieniä asioita.

235   Siltä minusta tuntuu veli Outlawia kohtaan täällä. Hän sanoi: “Veli Branham, minä vain… Mennä tänne jonnekin… mennä vain jonnekin kunnes rakastuu sinuun, ja puhusinulle, ja puhua Jeesuksesta. Ja ihmiset ovat… Tehän tiedätte: “Samanlaisia lintuja.” Te tiedätte, kuinka he rakastavat yhteen tulemista ja asioista keskustelua ja toistensa kanssa yhteydessä olemista.

236   Minä arvostan sitä, mutta minä en halunnut uhria, veli, sisar. Minun seurakuntani antaa minulle pienen sadan dollarin palkan viikossa, ja minä tulen sillä mainiosti toimeen. Niinpä minä arvostan sitä. Nyt jos joku haluaa saada päivällisen, niin joku tulee olemaan siellä takana ovella, ja te saatte päivällisenne minun laskuuni. Näettehän, se tulee olemaan hienoa. Jotkut teistä, joita olen pidättänyt päivälliseltänne. Rakastatteko te Häntä? Silloin teidän täytyy rakastaa minua, koska minä olen osa Häntä. Aamen. Siitä syystä minä rakastan teitä. Herra siunatkoon teitä.

237   Nouskaamme seisomaan nyt. Älkää unohtako tulevia kokouksia. Joka kerta kun olette lähistöllä, muistakaa tulla sisälle. Te olette aina tervetulleita. Tuletteko rukoilemaan minun puolestani. Minä olen henkilö, joka tarvitsee rukousta. Tuletteko te rukoilemaan? Kuinka moni käsittää sen taakan raskauden, joka minun täytyy käydä läpi, ja ne asiat, jotka ovat edessäni? Ja minä tiedän, mitä siellä on tulossa. Näettekö te? Minä voin nähdä sen aivan samoin kuin näen muidenkin asioiden olevan tulossa. Minä tiedän, mitä on tulossa. Näettekö? Mutta nyt ei ole aika puhua siitä. Puhukaamme siitä, mitä on meneillään juuri nyt. Huominen pitää huolen itsestään. Tuletteko te rukoilemaan minun puolestani? Kohottaisitteko kätenne merkiksi siitä, että te tulette rukoilemaan minun puolestani? Hyvä on.

238   Jumala siunatkoon teitä nyt. Minä luovutan kokouksen jälleen teidän mukavalle pastorillenne, veli Jimmy Outlawille. Jumala siunatkoon sinua, veli Outlaw. Jumala siunatkoon sinua, veli Jim.

64-1221 MIKSI TÄYTYI OLLA PAIMENIA? (Why It Had To Be Shepherd?), Tucson, Arizona, USA, 21.12.1964

FIN

64-1221 MIKSI TÄYTYI OLLA PAIMENIA?
(Why It Had To Be Shepherd?)
Tucson, Arizona, USA, 21.12.1964

 

1          Arvelen olevani jotenkin pitkäveteinen saarnaaja. Ja ilman koulutusta minä en kuulosta paljoakaan saarnaajalta joillekin ihmisille. Enkä edes väitä olevani saarnaaja, vaan jonkinlainen vararengas. Mutta minä tunnen, että minulla on Sanoma Jumalalta, jonka omalla tavallani (ja se on ainoa tapa miten minun täytyy esittää Se), yritän esitellä maailmalle. Ja, jos en pysy tuon Sanoman kanssa, niin olen kavaltaja Jumalaa kohtaan ja tekopyhä teitä kohtaan. Henkilö, joka sanoo yhden asian ja uskoo toisen, on tekopyhä. Meidän täytyy aina puhua totuus sydämestämme. Niin, että kun ihmiset katsovat meitä, vaikka he olisivatkin eri mieltä kanssamme, niin me haluamme olla kunniallisia miehiä ja naisia: niin että puhumme sydämestämme sen, mikä on totta sydämessämme.

2          Viime vuonna, tai vuosi aikaisemmin, minulla oli etuoikeus puhua joulusanoma täällä Ramada hotellissa. Ja uskon puhuneeni aiheesta, joko se oli täällä tai Phoenixissa: Miksi pieni Bethlehem? Ja uskon sen olleen täällä viime vuonna, kun puhuin aiheesta: Me olemme nähneet Hänen tähtensä idässä ja tulleet palvomaan Häntä.

3          Ja, kun te luette Raamattua, niin me monesti ihmettelemme “Miksi?” nuo asiat ovat. Ja ajattelin tänä iltana, että jos te kärsisitte minua hetken ja rukoilisitte kanssani, niin yrittäisin antaa teille joulusanomani. Jumala yksin tietää, missä me tulemme olemaan seuraavana jouluna, jos vielä on seuraava joulu tämän jälkeen. Niinpä tämä saattaa olla viimeinen joulu meidän istua yhdessä, ennen kuin istumme eräässä toisessa pöydässä. Eikä se tule olemaan yksi tämän tyyppisistä, mutta se tulee olemaan silloin, kun syömme ja juomme ehtoollista uutena Hänen kanssaan, Isän Valtakunnassa, tien päässä. Ja sitten, lähestykäämme sitä tänä iltana syvässä vilpittömyydessä, niin kuin tämä tulisi olemaan viimeinen joulusanoma, mitä meillä koskaan tulee olemaan yhdessä.

4          Haluan puhua tänä iltana epätavallisesta aiheesta, mutta joskus te löydätte Jumalan epätavallisessa asiassa. Hän tekee asioita epätavallisella tavalla. Ei tavallisella tavalla, vaan epätavallisilla, epätavallisiin aikoihin, ja epätavallisella näyttämöllä, sillä Hän on epätavallinen. Ja, jos Herra tahtoo, niin haluan puhua aiheesta: Miksi täytyi olla paimenia?

5          Ja nyt, juuri ennen kuin lähestymme Sanaa, jonka minä uskon olevan Jumalan, koska “alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme.”

6          Kuten sanoin viime tai toissa viikolla Phoenixissa, että “on todistettu, että on aineita tämän maan päällä nyt, ihmisiä, kulkemassa tämän rakennuksen lävitse nyt.” Televisio todistaa sen. Se on toisessa ulottuvaisuudessa, jota meidän luonnolliset silmämme eivätkä viisi aistiamme voi saavuttaa. Ei ole niin, että televisio tuottaisi yhtään mitään, se vain kanavoi. Te ette voi liikauttaa sormeanne tai räpäyttää silmäänne, niin ettei se olisi todistettavasti talletettu iankaikkisiksi ajoiksi. Mies Australiassa, voidaan nähdä television kuvaputkella täällä, eikä yksin sitä, mutta tuo mies voi puhua, räpäyttää silmäänsä ja jopa hänen käyttämiensä vaatteiden värit voidaan nähdä täällä, vaikka hän olisi Afrikassa, Australiassa tai missä tahansa ympäri maailman. Näettekö, maata kiertävät eetteriaallot. Minä en kykene selittämään sitä, mutta tiedän niin olevan. En usko, että kukaan todella voisi selittää sitä. Niinpä televisio voi ottaa sen vastaan ja tehdä sen todellisuudeksi joidenkin instrumenttien kautta, niin että he voivat heijastaa sen seinälle.

7          No niin, tuo sama asia oli täällä silloin, kun Aadam ja Eeva olivat täällä. Televisio oli täällä silloin, kun Elia istui Karmelin vuorella. Se oli täällä silloin, kun Martin Luther, tuo nuori pappi, heitti ehtoollisen lattialle ja sanoi: “Se on leipää! Ja vanhurskas on elävä uskosta.” Se oli täällä silloin, mutta me juuri nyt löydämme sen. Ja se on myöskin niin, että meidän läsnäolossamme tänä iltana on Jumala, enkeleitä, yliluonnollisia olentoja, jotka ovat näkymättömiä meidän luonnolliselle näkökyvyllemme. Mutta jonakin päivänä se tulee olemaan todellisuutta, aivan niin kuin televisio on nyt, ja aivan yhtä tavallista. Se on miksi minä uskon Sanan.

8          Jeesus sanoi: “Kuka tahansa lisää yhden sanan tähän Raamattuun, tai ottaa yhden Sanan pois Siitä, hänen osansa tullaan ottamaan häneltä pois Elämän Kirjasta.”

9          Niinpä kumartakaamme silloin päämme, ennen kuin edes luemme Sitä. Se on niin vakavaa! Kuka tahansa, jolla on fyysistä voimaa voi kääntää sivua, mutta vain Jumala voi paljastaa Sen.

10     Ja nyt, päämme kumarrettuina sitä tomua kohden, josta meidät otettiin, ja, johon me jonakin päivänä palaamme, ihmettelenpä… Tänä juhlallisena hetkenä, lähestyessämme joulua, jos täällä on joku, joka todella tuntee itsensä arvottomaksi ja haluaisi tulla muistetuksi rukouksessa, etkö voisi (kohottamatta päätäsi), kohottaa käsiäsi Jumalalle ja sanoa: “Muista minua, Herra, tänä jouluna”? Jumala siunatkoon teitä.

11     Kaikkein Pyhin ja Armollisin taivaallinen Isä, Kaikkivaltias Jumala, Hän, joka oli alusta, ennen kuin siellä oli tähteä tai atomia tai molekyyliä. Sinä teit kaikki asiat Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta, ja olet antanut meille kaikki asiat vapaasti Hänessä. Me kiitämme Sinua tänä iltana, Herra, tästä tilaisuudesta, jonka Sinä olet antanut meille kokoontua yhteen, tullaksemme Pyhän Hengen varoittamiksi ja opettamiksi. Ja Pyhä Henki ottaa Sinun Sanasi ja paljastaa ne meille, sillä Jeesus sanoi: “Kun Hän, Totuuden Henki on tullut, Hän tulee muistuttamaan teitä näistä asioista, jotka Minä olen sanonut, ja myös näyttämään teille tulevat asiat.”

12     Jumala, ei ole yhtään keskellämme, eikä myöskään maan päällä, joka olisi niin arvollinen, että yrittäisi tulkita Sinun Sanaasi, sillä on kirjoitettu, että “Jumalan Sana ei ole yksityisestä tulkinnasta.” Sen vuoksi, Herra, että Pyhä Henki tulisi antamaan meille tänä iltana joka ainoalle, sen osan minkä me tarvitsemme tyydyttämään tuota nälkää, joka on sydämissämme, läheisempää vaellusta Sinun kanssasi. Me olemme soveltumattomat, epäpuhtaat arvottomat. Anna tuon Lapsen, joka syntyi Bethlehemissä, joka eli kaikkein täydellisimmän elämän, ja oli ainoa täydellinen mies maan päällä, ja antoi itsensä lunastushinnaksi, niin että Hän voisi puhdistaa meidät likaiset syntiset ja tuoda meidät sukulaissuhteeseen Isän kanssa, suo tänä iltana, että Hänen Pyhä Henkensä Sanan saarnaamisen kautta tulisi tekemään sen meille.

13     Ja Herra Jumala, maassa on niin monia sairaita tänään, vaikka lääketiede onkin parhaimmillaan, mitä lääkäreillä koskaan on ollut ja, vaikka on parhaat lääkkeet ja sairaalat. Ja kuitenkin kaikista näistä tieteen keksinnöistä huolimatta, on enemmän sairautta, kuin mitä maailma koskaan on tuntenut, koska on enemmän syntiä ja epäuskoa, kuin mitä maailma koskaan on tuntenut. Auta meitä tänä iltana, Suuri Lääkäri, ja paranna sairaat, jotka ovat keskellämme.

14     Ja anna meille Henki, todellinen joulun Henki. Tänään, kun on pakanallisia seremonioita ja palvotaan joulukuusia, ja mielikuvituksellisia taruja miehestä nimeltään Santa Claus [joulupukki], ja on meidän pääsiäispupumme, ja erilaisia muoteja, joista kaupallinen maailma tekee rahaa, voikoon se olla asetettu syrjään, Jumala. Menkäämme sisälle Kristukseen, Sanaan, sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessään ja Hänen kunniakseen. Aamen.

15     Haluaisitteko mennä kanssani Pyhiin Kirjoituksiin, lukeaksemme Luukkaan Evankeliumin 2. luvusta. Voitteko kuulla minua hyvin? Onko mikrofonit säädetty oikein? Voitteko kuulla minua siellä takana? Jos voitte, niin kohottakaa kätenne. Kiitos. Toinen luku Evankeliumista Luukkaan mukaan?

Ja tapahtui noina päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.

Ja tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.

Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.

Ja Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi oli Betlehem, hän, kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlatun vaimonsa kanssa, joka oli raskaana.

Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli.

Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.

Ja, sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.

Ja, katso, Herran enkeli tuli heidän ylleen, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään: ja he peljästyivät suuresti.

Ja enkeli sanoi heille: Älkää peljätkö, sillä, katso, minä tuon teille hyvän uutisen suuresta ilosta, joka on oleva kaikille ihmisille.

Sillä teille on syntynyt tänä päivänä Daavidin kaupungissa Pelastaja, joka on Kristus Herra.

Ja tämä on oleva merkki teille; Te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.

Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä ylistämässä Jumalaa, sanoen, Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha, hyvä tahto ihmisiä kohtaan.

Ja tapahtui, kun enkelit olivat menneet heidän luotaan pois taivaaseen, että paimenet sanoivat toinen toisellensa: Menkäämme nyt Betlehemiin, ja nähkäämme tämä asia mikä on tapahtunut, jonka Herra on tehnyt meille tiettäväksi.

Ja he tulivat kiireessä, ja löysivät Marian, ja Joosefin, ja lapsen, joka makasi seimessä.

Ja, kun he olivat nähneet sen, he tekivät tunnetuksi ympäristössä sanonnan, mikä oli kerrottu heille koskien lasta.

Ja kaikki ne, jotka kuulivat sen ihmettelivät noita asioita, jotka paimenet heille kertoivat.

Mutta Maria piti kaikki nämä asiat, ja tutkisteli niitä sydämessänsä.

Ja paimenet palasivat, kirkastaen ja ylistäen Jumalaa kaikista asioista, joita he olivat kuulleet ja nähneet, niin kuin se oli kerrottu heille.

 Lisätköön Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle.

16     No niin, miksi tämä suuri tapahtuma paljastettiin paimenille? Se saattaa tuntua meistä hämmästyttävältä. Minulla on joitakin raamatunpaikkoja kirjoitettuna tänne ja muutamia muistiinpanoja, joiden kautta yritän selvittää teille miksi parhaan tietoni mukaan. Ja ehkä sitten tämän jälkeen, Herra armossansa tulee ottamaan tuon miksi pois meistä tänä iltana. Oletan, että melkeinpä kaikki meistä ovat joskus ihmetelleet, että miksi tuo kaikkien aikojen suurin tapahtuma paljastettiin paimenille. Miksi se paljastettiin paimenille eikä tuon päivän teologeille, hehän olivat ne, jotka olivat koulutetut kuulemaan sen? Ja miksi se tullessaan kulki rikkaan ohitse ja tuli köyhälle? Myöskin, miksi se kulki oppineiden ja viisaiden ohitse ja tuli nöyrille ja oppimattomille? Siinä on muutamia miksi kysymyksiä tässä.

17     Ja toinen syy minkä voisin mainita, pankaa merkille, että tuo lapsi syntyi Beetlehemissä. Joka heprealaisen tulkinnan mukaan, niin kuin pari vuotta sitten täällä puhuimme, Bethlehem merkitsee “Jumalan leivän huone”. Ja me todistimme Kirjoituksilla, että Hän ei voinut tulla mihinkään toiseen paikkaan. Raahab miehensä kanssa perusti Bethlehemin. Raahab oli portto, jonka Israelin armeijan kenraali otti, Jerikon sortumisen jälkeen… Ja uskolla hän uskoi Jumalan sanoman, hänen tilassansa, ja pelastui. Ja sitten, kun Joosua jakoi maan kullekin asuttavaksi…

18     Ja siinä on suuri opetus, josta toivon joskus voivani puhua Tucsonissa, siitä kuinka nuo heprealaiset äidit synnyttivät lapsensa. Kun hän voihki lapsensynnyttämisen tuskassa, hän antoi lapselle nimen, ja se asetti sen paikalleen luvatussa maassa, omassa sukukunnassaan. Se on suuri asia, Jumalan Sana sopii kokonansa yhteen. Jos se ei sovellu yhteen, niin se ei ole Jumalan Sana, joka on soveltumaton, vaan teidän ajatuksenne eivät sovellu Sanaan. Se kaikki sopii yhteen.

19     Niinpä sitten, Hän oli Elämän Leipä, niin kuin opetimme viime tai toissa viikolla Phoenixissä. Ja ollen Elämän Leipä, Hän ei voinut tulla mihinkään muuhun paikkaa kuin “Jumalan leivän huoneeseen”. Ja tämä oli tuo miksi. Nyt tässä, Jeesus on syntynyt Bethlehemissä, ja siellä Bethlehemissä oli synagooga, ja suuret uskonnolliset johtajat elivät Bethlehemissä. Daavid tuo suuri kuningas-paimen syntyi Bethlehemissä, hänen isänsä Jesse oli syntynyt Bethlehemissä, hänen isoisänsä Obed oli syntynyt Bethlehemissä. Koko matkan taaksepäin, hän tuli Bethlehemistä.

20     Ja tässä, Jeesus Daavidin Poika on syntynyt Bethlehemissä, suoraan tuon suuren tuomiokirkon varjossa. Sitten nuo ihmiset olivat koulutettuja ja odottivat Messiasta kaikki nuo vuodet, neljäsataa vuotta, Messiaan oli profetoitu tulevan. Ja sitten, kun Messias oli syntynyt tuon tuomiokirkon varjossa, niin miksi heidän täytyi viedä sanoma siitä sinne vuorille, joukolle oppimattomia, kouluttamattomia paimenia, jotka sitten toisivat tuon suuren Sanoman, ensimmäisen Sanoman? Tehtävä annettiin paimenille! Ei viisaille ja koulutetuille, vaan paimenille. Se on outo asia, eikö niin? Mutta jossakin on oltava syy miksi, kun on kysymys miksi, niin täytyy olla vastaus miksi! Ja kukaan ei tiedä vastausta paitsi Jumala. Hän on Se, joka tietää vastauksen.

21     Muistakaa nyt, Messias oli jo kaupungissa, syntynyt tuossa kaupungissa, tallissa; suuren tuomiokirkon vieressä, jossa suuret papit ja teologit ja viisaat ja koulutetut olivat kaikki odottamassa Messiasta. Ja siellä Hän oli, suoraan heidän keskellään! Mutta miksi he sitten menivät sinne Juudean kukkuloille, oppimattomien, kouluttamattomien, sivistymättömien ja kaikista köyhimpien tykö? He näyttävät kaikkein soveltumattomimmilta henkilöiltä sellaista tehtävää varten, että heille paljastettaisiin Sanoma ja heidät lähetettäisiin tuomaan tuo Sanoma.

22     Tiedättekö minun mielipiteeni siitä? Se ei ehkä ole paljoa, mutta haluan antaa oman mielipiteeni: Minä uskon, että se johtuu Jumalan viisaudesta, siitä, että Hän tiesi, että he eivät vastaanottaisi sellaista Sanomaa, sen tavan vuoksi miten se tuli. Se ei ollut heidän oppineen makunsa mukainen. Se oli erilaista. Se ei ollut mitä heidät oli koulutettu uskomaan, millainen Hän tulisi olemaan. Se oli vastoin heidän teologista ymmärrystään. Kaikki heidän koulutuksensa ja koulutuksensa syrjäytettiin ja tehtiin tyhjäksi. Minä uskon, että se oli Jumalan viisaus, joka tiesi, että he eivät vastaanottaisi sellaista Sanomaa.

23     Niinpä Messias oli siellä, ja tarvittiin joku tunnistamaan Se. Ja Hän tunsi nuo, jotka eivät olleet sekoittautuneet tuollaisiin asioihin. Hän kykenisi paremmin saamaan Sanomansa tuolle oppimattomien joukolle, kuin mitä hän kykenisi tuolle sekoittuneelle joukolle, joka oli niin piintynyt tapoihinsa, ettei mikään voinut käännyttää heitä, ei edes Jumalan Sana.

24     Ja nyt, kristitty ystävä, salli minun kysyä tämä kysymys kaikessa vilpittömyydessä ja rakkaudessa. Minä vain ihmettelen, että eikö Hän toimisi samoin tänä iltana, ja lähettäisi meille tässä sukupolvessa luvattua Sanaa, joka on luvattu tälle sukupolvelle, ihmettelenpä, jos meidän teologimme, ja opettajamme, ja viisaamme, eivät hylkäisi Sanomaa aivan samoin kuin he tekivät silloinkin? Ihmiset eivät muutu, eikä myöskään Jumalan Sana muutu. Hän on muuttumaton Jumala, Hän ei muutu!

25     Huomatkaa, että nämä Enkelit tulivat ja antoivat Sanomansa niin alhaisessa asemassa oleville miehille, vaikka siellä oli miehiä, jotka olivat paljon (maallisesti ajatellen) pätevämpiä kuin nämä köyhät lukutaidottomat paimenet. Paimen oli kaikkein lukutaidottomin mitä oli, hänen ei tarvinnut tietää mistään muusta kuin lampaistaan. Hänen ei tarvinnut osata matematiikkaa. Hänen ei tarvinnut tietää kuinka halkaista atomia. Hän ei tarvinnut oppiarvoa. Hänen täytyi vain tuntea lampaansa, se oli kaikki mitä hänen oli tarpeellista tietää. Ja Jumala, tuo suuri Viisaus, joka on kaiken viisauden Alkulähde, voi valita tuollaiset henkilöt, ja ohittaa kaikki hyvin koulutetut oppineet, jotka olivat koulutetut tuntemaan Sen. Se puhuu yhdestä asiasta, siitä, että heidät oli koulutettu väärällä alalla. Hän kulki kaikkien maan tärkeiden ohitse; siellä oli tärkeitä henkilöitä, suuria opettajia, Kaifas, ylipappi, ja monia toisia suuria miehiä, kaikki Israelin korkeasti koulutetut ja kaikki kirkkokunnat ja pöyhkeilevät teologit; ja Jumala ohitti joka ainoan heistä! No niin, se on Jumalan viisautta.

26     Huomatkaa, Korkeimmat Taivaat kiirehtivät kunnioittamaan maan kaikkein nöyrimpiä ja oppimattomimpia. Taivaan Korkein tuli alas ja teki itsensä tunnetuksi maan alhaisimmalle, ohittaen kaikki siltä väliltä ja tehden itsensä tunnetuksi tavallisille paimenille; tullen ja antaen näille tavallisille paimenille kaikkien aikojen suurimman Sanoman. Oli ollut monia suuria sanansaattajia. Voisimme ajatella Nooan päivää, ja profeettoja ja suuria pappeja ja niin edelleen joita oli ollut menneinä päivinä. Suuria oppineita miehiä, kuninkaita, hallitsijoita ja valtiaita, mutta tässä Hän tulee kaikista suurimman Sanoman kanssa. Mikä oli tuo Sanoma? “Messias on täällä nyt!” Näettekö? Ja tehdäkseen sen tunnetuksi Hän kulki kaikkien koulutettujen ohitse, tehden sen tunnetuksi nöyrille paimenille.

27     Ajatelkaa tätä: kaikki nuo kirkonmiehet, kaikki opettajat, kaikki teologinen koulutus, kaikki tuo raha, joka oli tuhlattu, kaikki seurakunnat, ja opit, ja kirkkokunnat, ne kaikki ohitettiin! Kaikki opetus, jonka he olivat tuhlanneet lähetyssaarnaajien opettamiseen, ja kaikki käännyttäminen ja jäsenten hankkiminen ja kaikki mitä he ajattelivat tehneensä Jumalan kunniaksi; kuitenkin kaiken sen avain-Sanoma kulki heidän ohitsensa. Outoa! Miksi?

28     Ja huomatkaa, ei yksin sitä, vaan tuo kaikkein epätodennäköisin paikka sellaista tapahtumaa varten. Paimenet olivat ne, jotka saivat tuon Sanoman. Ja pankaa merkille missä Sanoma oli: kaikkein epätodennäköisimmässä paikassa, minne kukaan odottaisi Sen tulevan. Ja ihmettelenpä, jos me tänä iltana olemme odottaneet todellista Jeesuksen Kristuksen Sanomaa, minä ihmettelen, että olisiko se kaikkein epätodennäköisimmässä joukossa ja paikassa, joiden tämä suuri ja korkeasti sivistynyt maailma ajattelisi olevan joukko harhaoppisia? Ihmettelenpä olisiko se se, mistä me löytäisimme Hänet? Kaikkein epätodennäköisimmässä paikassa, jossa on kaikkein epäpätevimmät puhujat. Paimenet eivät tienneet mitään puhumisesta, he tiesivät vain kuinka kutsua lampaita; no niin, ehkä se on miksi se tuli heille.

29     Mutta siellä oli luvattu Sana. Huomatkaa, se voisi tehdä sen jälleen.

30     Se kulki kaikkien maan ylhäisten ohitse. Se ohitti kaikki ylhäiset ja paljastettiin niille, jotka eivät olleet yhtään mitään. Kaikki ylhäiset, jotka olivat koristeltu suurilla jumaluusopin tohtorin ja psykologian arvonimillä, joilla oli korkea koulutus ja suuret tuomiokirkot, ja muut asiat, se kaikki ohitettiin ja se paljastettiin sellaisille, jotka eivät olleet yhtään mitään. Viisaus, Kaikkivaltiaan Jumalan ääretön viisaus teki sen, tehden heille tunnetuksi tuon suurimman Sanoman, mitä koskaan oli ollut: “Messias on maanpäällä nyt.” Mikä viisaus! Se voi tulla vain Jumalalta, joka tuntee viisauden! Kaikki viisaus ja kaikki koulutus ja kaikki muu oli nyt tehty tyhjäksi ja ohitettu Jumalan suuren viisauden kautta. Minä kertaan sitä, koska haluan, että se uppoaa syvälle. Se kaikki tehtiin tyhjäksi, se oli kelpaamatonta. Se ohitti sen kaiken antaen Jumalan viisaudelle etuajo-oikeuden, osoittaen, että Jumala ottaa ne, jotka eivät ole yhtään mitään ja tekee heidät joksikin.

31     Me voisimme pysähtyä tässä ja puhua Johanneksesta. Me voisimme pysähtyä ja puhua Eliasta. Kukaan ei tiedä mistä Elia tuli. Kaikki mitä he tietävät on, että hän vain ilmestyi näyttämölle. Nuo profeetat, kautta aikojen, eivät olleet yhtään mitään. Mutta Jumala kulki kirkkojen siveysoppien ja opetusten ohitse, osoittaakseen, että Hän oli Jumala. Hän ottaa jotakin mikä ei ole yhtään mitään ja tekee jotakin sen kanssa. Hän osoittaa viisautensa ja Jumaluutensa tekemällä niin, että Hän ottaa ne, jotka eivät ole mitään. Kun Hän alussa teki miehen, Hän otti vain savipallon ja teki miehen siitä. Siitä mikä ei ollut mitään muuta kuin savea, Hän valmisti miehen. Ja Jumala ottaa nyt ne, jotka eivät ole yhtään mitään, tehdäkseen jotakin heidän kanssaan. Ja niin kauan kuin me ajattelemme olevamme jotakin, meitä ei voida käyttää Jumalan kädessä. Meidän täytyy hylätä kaikki mitä koskaan olemme tienneet tai oppineet. Kuten tuo suuri Pyhä Paavali sanoi, että hänen täytyi unohtaa kaikki mitä hän koskaan oli oppinut, voidakseen tuntea Kristuksen.

32     Kaikki heidän koulutuksensa, kaikki heidän opetuksensa, ja niin edelleen, työskenteli heitä vastaan, niin että se lopulta kielsi Hänet! Tuo sama koulutus, joka heillä oli Hänestä, uskoakseen Häneen, kääntyi ympäri ja tuli Hänen kaikkein arvostelevaisimmaksi vihollisekseen, ja ristiinnaulitsi Hänet!

33     Tiedättekö, että historia aika ajoin kertaa itseänsä? Se on tunnettu tosiasia. Se voi tapahtua jälleen aivan meidän sivullamme. “Oh”, te sanotte, “jos minä olisin elänyt silloin”. No niin, jos haluatte tietää mitä olisitte tehneet silloin, katsokaa nykyistä asennettanne nyt; ja voitte nähdä mitä olisitte tehneet silloin, koska se varmasti paljastaa sen.

34     He olivat koulutetut uskomaan Hänen Sanansa, ja sitten, kun Hänen Sanansa oli vahvistettu heidän silmiensä edessä, he kielsivät tuon vahvistetun Sanan. Kun Jumala todisti mitä Hän tulisi tekemään, ja oli sanonut mitä Hän tulisi tekemään, ja vahvisti sen, silloin he kääntyivät ympäri ja kutsuivat tätä miestä “pahaksi hengeksi” (mikä kirosi heidät kaikki.) Ajatelkaa mitä tapahtui! Ajatelkaa mikä aiheutti sen; heidän koulutuksensa aiheutti sen, että he eivät tunteneet tuota Sanaa, joka oli tehty lihaksi heidän päivänään; se oli tuo heidän koulujensa koulutus parhaiden opettajien kanssa.

35     Ja te sanotte: “Me emme tekisi sitä tänään.” Heidän opettajansa olivat paljon korkeampitasoisia kuin meidän ovat tänään, ja he epäonnistuivat. Heillä ei ollut yhdeksääsataayhdeksääkymmentäkuutta organisaatiota, niin kuin meillä on tänään. Heillä oli ehkä kolme. Ja näistä kolmesta, yksikään niistä ei tuntenut Sitä! Se osoittaa, että se mitä ihmiset tekevät, on hullutusta Jumalalle.

36     He epäonnistuivat tunnistamaan Sitä. Ja he tekisivät saman asian jälleen.

37     Ihmisten tarkoitus on hyvä, se on aina hyvä. Ja mies ei koskaan muuta asennettaan, hän ei koskaan paljoa muuta tapojaan; minä puhun maailman miehestä. Uskonnollinen mies aina ylistää Jumalaa siitä, mitä Hän on tehnyt, ja on aina osoittamassa ihmisille sitä mitä Hän on tulossa tekemään, ja sitten jättää huomioonottamatta sen, mitä Hän on tekemässä! Sellainen on mies, hänet on tehty sillä tavalla, hän on aina ollut sellainen. Ja te Raamatun lukijat tänä iltana tiedätte, että se on Sanan mukaisesti, “oikein”. He aina ylistävät Jumalaa siitä, mitä Hän on tehnyt, ja puhuvat siitä mitä Hän tulee tekemään, mutta jättävät ottamatta huomioon mitä Hän on tekemässä. Se on miehen tapaista.

38     Syy siihen, että nuo opettajat tekivät tämän, minun mielipiteeni mukaan on se, että he tulkitsivat Sanaa, koska he kaikki uskoivat tulevaan Messiaaseen. Koko Israel uskoi sen, he tekevät niin vielä tänäkin päivänä. Mutta syy miksi he eivät tunteneet Häntä, oli se, että Hänen Sanomansa ei ollut heidän kirkollisuutensa mukainen, sen tulkinnan mukainen, joka heillä oli Sanasta, Messias ei julkituonut itseään sen mukaisesti kuin, mitä heidän tulkintansa sanoi Hänen tulevan tekemään. Niinpä he sen vuoksi eivät tunteneet Häntä, koska se ei sopinut yhteen heidän tulkintansa kanssa. Kuten olen sanonut aikaisemmin, ja sanon jälleen: “Jumala ei tarvitse ketään tulkitsemaan Sanaansa. Hän on oma selittäjänsä’”

39     Sallikaa minun todistaa teille nyt, että se on Totuus. Seitsemänsataaviisitoista vuotta ennen sen tapahtumista profeetta Jesaja sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi, ja synnyttää lapsen.” Epäilyksettä jokainen tuossa ajassa ajatteli, että se tulisi olemaan hänen tyttärensä, koska Jesaja sanoi sen. Mutta Jumala ei tarvitse ketään tulkitsemaan Sanaansa, milloin Hän tulee tekemään sen, tai kuinka Hän tulee tekemään sen. Hän sanoi, että Hän tulisi tekemään sen, ja Hän teki sen!

40     Jumala lupasi, että hän… Uskoisin, että se on Jesajan 28 luku ja noin 18. jae. Ja myöskin Joel 2:28, että viimeisissä päivissä, se on viimeisenä kahtenatuhantena vuotena, Hän vuodattaisi Henkensä kaiken lihan ylle. Hän sanoi: “Sinun poikasi ja tyttäresi profetoivat. Sinun nuoret miehesi näkevät näkyjä. Sinun vanhat mieheesi unia uneksuvat.” Ja asiat, jotka Hän tulisi tekemään, Jesaja sanoi: ”änkyttävin huulin ja toisella kielellä Minä tulen puhumaan tälle kansalle, ja tämä on Lepo.” Mutta he eivät halunneet kuulla Sitä. He nyökyttivät päitään ja kävelivät Sen ohitse. Hän sanoi: “Kaikki Jumalan pöydät tulevat olemaan täynnä oksennusta, eikä siellä olisi mitään puhdasta.” Ja, jos ei se ollut kuva Jerusalemista, ja seurakunnasta tuona päivänä Messiaan tullessa; se on kuva tästä päivästä aivan samoin. Se vain kertaa itseänsä.

41     Kun Jumala sanoi, että Hän tulisi tekemään jonkun asian, Hän teki sen. Huolimatta siitä mitä kuka tahansa muu ajattelee siitä, tai mitä kuka tahansa sanoo, kun Jumala puhuu jostakin, on Hän velvollinen itse tulkitsemaan tuon Sanan. Ja, kun Hän vahvistaa tuon Sanan, on se Hänen oma tulkintansa Siitä. Huomatkaa, Hänen Messiaansa Sanoman vahvistaminen. Hän oli luvannut mitä Messias tekisi, kun Hän tulisi.

42     Jopa sen, kun nuo viisaat miehet idässä, jotka olivat Babylonissa, katsoisivat lounaaseen ja näkyvät majesteettisen tähden. Tiesittekö, että historiassa ei löydy pienintäkään mainintaa, että yksikään havaintoasema, (missä he laskivat ajan tähdistä, nuo suuret miehet, jotka tutkivat näitä tähtiä)… Historiassa ei löydy yhtäkään mainintaa, että yksikään heistä olisi nähnyt tuon tähden. Miksi? Sitä ei oltu annettu heille, he eivät odottaneet sellaista. Mutta nämä viisaat miehet tiesivät, että Jaakobista tulisi nousemaan Tähti, ja he odottivat Sitä, ja se tapahtui silloin, kun Jeesus syntyi Bethlehemissä.

43     Minä tiedän, että meidän kristilliset perinnäissääntömme niin kuin seurakuntammekin ovat sekoittaneet kaiken. Te menette sinne ja he näyttävät teille, kuinka viisaat miehet tulivat palvomaan vauvaa; sellaista asiaa ei löydy Raamatusta. Kaksi vuotta myöhemmin he ehtivät sinne, kuljettuaan tasankojen lävitse ja Tigris virran ylitse. He eivät tulleet palvomaan vastasyntynyttä, vaan nuorta lasta, noin kaksivuotiasta. Miksi tuohon samaan aikaan Herodes surmautti kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat? Että hän tavoittaisi Messiaan. Näettekö, Jumala vahvistaa sen Sanallansa.

44     Ja, kun nämä viisaat miehet tulivat Jerusalemiin… Tuo tähti johti heidät maailman uskonnon pääkaupunkiin, Jerusalemiin. Ja niin pian kuin he menivät sisälle noista porteista, tuo tähti (tuo yliluonnollinen, joka oli johtanut heitä) kieltäytyi näyttämästä heille enää tietä. Ylös ja alas katuja nämä hienot ja rikkaat miehet menivät koristeltuine kameleineen… ylös ja alas katuja, sanoen: “Missä on Hän, joka on syntynyt juutalaisten Kuninkaaksi. Me näimme Hänen tähtensä idässä.” Ja tuo suuri uskonnon päämaja, kaksi vuotta paimenten Sanoman jälkeen, oli vielä ilman vastausta, tai ei tiennyt mitään Siitä. Kaikkien kirkkokuntien päällä ei ollut vastausta.

45     Niinpä se saattoi levottomaksi Sanhedrinin neuvoston, ja he kutsuivat kirjanoppineet lukemaan heille. Ja he lukivat profeetta Miikan kertomuksen, joka sanoi: “Sinä Betlehem, etkö sinä olekin vähäisin kaikkien Juudan prinssien joukossa, mutta sinusta on tuleva hallitsija, joka on hallitseva Minun kansaani, Israelia.” Ja Kirjoitusten lukemisen jälkeen, (sen yhä ollessa vahvistettuna heidän silmiensä edessä), he eivät siltikään vastaanottaneet Sitä, vaikka Kirjoitukset sanoivat niin. Minä epäilen kovasti, että tekisivätkö he sitä tänään, jos tälle päivälle luvatut Kirjoitukset tuotaisiin julki. Minä en ehkä enää milloinkaan saarnaa teille, mutta minä haluan teidän käsittävän tämän. Siltikään he eivät uskoisi sitä!

46     Isän suuri viisaus tekee ihmisen viisauden hullutukseksi, niin että Hän vähättelee ihmistä. Hän itse asiassa tuo sen sille paikalle, että se saa miehen häpeämään itseänsä, eikä hän kuitenkaan ole tarpeeksi suuri tunnustaakseen, että hän on “väärässä”. Hän yhä pysyy oman tarinansa kanssa, huolimatta kuinka paljon Isä todistaa, että Hänen Sanansa on totta, ja, että Hän tekee juuri sitä minkä Hän lupasi tehdä. Mies ajattelee, että hänen viisautensa on ylempi kuin Jumalan, jos se ei tule hänen viisautensa mukaisesti. Se on totta jokaisessa ajanjaksossa, ja se yhä tekee sen. Näettekö kuinka sovelias tuo koko asia nyt oli?

47     Mikä innoitus se olikaan noille paimenille! Jumalan Enkelien tullessa alas puhumaan paimenille, Jumalan Enkelit tulivat ja puhuivat paimenjoukolle.

48     Ihmettelenpä onko teillä koskaan ollut etuoikeutta puhua paimenelle tai olla yhden kanssa jonkun aikaa? Jos olette, minä en haluaisi sanoa sitä, sen vuoksi mitä tulen sanomaan jonkun ajan kuluttua, mutta paimen pysyttelee lampaiden kanssa niin paljon, että hän lopulta nauraakin kuin lammas (määkien), hän puhuu kuin lammas ja tuoksuu kuin lammas. Niin se on, koska hän on lampaiden kanssa. Se on kaikki, mitä hän tuntee, omat lampaansa.

49     Nyt, tuo vahvistettu Totuuden Sana. Kun nämä paimenet, nöyrät oppimattomat miehet… Mikä kunnia, kuinka soveliasta se onkaan paimenen vastaanottaa sanoma vastasyntyneestä lampaasta. Se ei voinut tulla kenellekään muulle kuin paimenelle. Tästä syystä Hän syntyi tallissa, eikä talossa. Lampaat eivät synny talossa, eikä vaaleanpunaiseksi koristellussa sairaalahuoneessa. Näettehän? Ne syntyvät talleissa ja kedoilla.

50     Tästä syystä Hänet johdatettiin Golgatalle. Te ette voi saada lammasta kulkemaan tuota käytävää myöden teurastettavaksi. Tiesittekö sen? Teurastamoissa heillä on vuohia, jotka johdattavat lampaita. Ja, kun vuohi tulee lähelle tuota teurastuspaikkaa, se hyppää pois ja antaa lampaiden jatkaa eteenpäin. Lammasta täytyy johtaa, se ei voi johtaa itseänsä. Niinpä paimenen täytyi tulla lampaan luo. He löysivät tuon Jumala-vauvan aivan tarkalleen sieltä, missä tuo sanansaattaja sanoi Hänen olevan, he löysivät tämän Sanoman — sanansaattajan Sanoman, seimestä, aivan tarkalleen niin kuin Enkelit sanoivat sen tulevan olemaan.

51     Olen kuullut ihmisten sanovan: “Enkeli puhui minulle, ja Hän sanoi ’tällä tavalla ja tällä tavalla.’” Kuinka naurettavaa se joskus onkaan; olen kuullut ihmisten sanovan, että Enkeli puhui heille, ja käski heitä sanoen “niin ja niin,” mikä oli täydellisesti vastoin Sanaa. Kuinka voisi Enkeli tehdä sitä? Niin ei yksinkertaisesti voi olla. Ja, jos Jumala kertoi teille, että “jokin määrätty” asia tulisi tapahtumaan (te sanotte Hänen kertoneen teille sen), eikä se tapahdu, niin silloin se ei ollut Jumala, joka teille puhui. Muistakaa vain, että se on niin. Jumala ei valehtele. Häntä ei löydy valheessa.

52     Kun he löysivät tuon vauvan, niin mikä ilo sen on täytynytkään olla heille. Koska he löysivät sen aivan tarkalleen niin kuin enkelin sanoma sanoi, että se olisi, ja juuri siinä paikassa, missä Enkeli sanoi, että se olisi. Mitä sen onkaan täytynyt merkitä heille!

53     Seimessä, miksi? Näettekö kuinka vapautuneiksi nämä paimenet tunsivat itsensä tallissa? Miltä te luulette, että teologista olisi tuntunut siellä? Hän olisi pannut pyykkipojan nenäänsä ja sanonut: “Viekää minut ulos tästä paikasta.” Hän olisi ollut niin poissa paikaltaan ja tuntenut olonsa niin kurjaksi.

54     Mutta näettehän, paimenet olivat “kuin kotonaan”. Jumala tietää minne lähettää Sanomansa. Näettekö, aivan tarkalleen oikein. Tämä tilanne, jossa paimenet olivat silloin, tallissa, Karitsansa kanssa, joka vahvisti sen Sanoman, jonka he olivat kuulleet. Kuinka kaunista! Messiaan läsnäolossa, joka oli heidän Sanomansa vahvistettu Sana. Kun nuo paimenet olivat kuulleet, että Messias oli maan päällä, ja tulleet Hänen läsnäoloonsa, suoraan omassa elinympäristössänsä, (ja löysivät Sanoman todeksi ja vahvistetuksi siellä), niin miltä sen onkaan täytynyt tuntua noista miehistä, kun he näkivät, että Jumala oli tehnyt tämän suuren asian heille.

55     Oppineet olisivat olleet niin poissa paikaltansa, noissa olosuhteissa, että he olisivat lähteneet todella nopeasti pois. Miksi? Sanansaattaja tuli tavallisille paimenille. Ehkä jotkut näistä paimenista eivät edes osanneet kirjoittaa omaa nimeään, se on kovasti epäilyttävää. Te tiedätte paimenet, jotka Jeesus valitsi ollessaan täällä maan päällä, paimentamaan Hänen lampaitaan: “Rakastatko sinä Minua, Pietari, enemmän kuin näitä?”

56     “Kyllä Herra, Sinä tiedät, että rakastan Sinua.”

57     “Ruoki minun lampaitani.” Ja Raamattu sanoo, että Pietari oli tietämätön ja oppimaton mies. Hän yhä valitsee paimenet.

58     Seurakunnan jäsenet noina päivinä ja papit, ja tuon päivän hyvin koulutetut seurapiirit olisivat olleet niin poissa omalta paikaltaan siellä tallissa. En ole aivan varma kuinka moni teistä voi ymmärtää, (teistä kaupunkilaisista) miltä Juudean talli haisi, miltä se näytti, kun eläimet olivat siellä, ja mitä sen on täytynyt olla. Jotkut näistä tämän päivän klassikoista olisivat olleet niin poissa paikaltaan siellä, että he eivät olisi edes menneet ovesta sisälle. Mutta se miellytti Jumalaa, Hänen äärettömässä viisaudessaan, paljastaa se senkaltaisille, jotka vastaanottaisivat Sen. Oppineet, tuon päivän viisaat miehet eivät varmastikaan olisi vastaanottaneet Sitä. Se olisi ollut niin nöyryyttävää, jos heidät olisi tavattu sellaisessa paikassa.

59     Ensiksikin, jos he olisivat menneet takaisin seurakuntaansa, ja todistaneet osallistuneensa sellaiseen kokoukseen ja uskoneet, että joukko oppimattomia paimenia toisi sellaisen ilmiömäisen Sanoman, niin heidät olisi erotettu seurakunnastansa. Heidät olisi heitetty ulos Betlehemin seurapiireistä, jos heidät olisi tavattu kuuntelemasta sellaista oppimatonta ihmisjoukkoa niin kuin nämä paimenet olivat. Nöyryytettyjä, sitä he varmasti olisivat olleet. Jos he olisivat olleet yhteydessä sellaisten tavallisten ihmisten kanssa, ja hyväksyisivät sellaisen harhaopin, että uskoisivat Jumalan voivan tuoda Sanomansa oppimattomalle paimenjoukolle, kun heillä itsellään oli kaikki valmiina sitä varten. He olisivat menettäneet jäsenyytensä ja heidän olisi täytynyt antaa pois paperinsa, eivätkä tuon päivän seurapiiriryhmät olisi tunnustaneet heitä; koska he olivat olleet yhteydessä sellaisen asian kanssa, eikä jonkun paremmin ajattevan.

60     “Kuinka sinä uskallat!”, olisi pappi sanonut. “Sinä tulet tänne minun pyhäkkööni tuollaisen harhaopin kanssa, tuollaisen hassutuksen kanssa, että jotkut oppimattomat metsäläiset siellä, jotka eivät ole edes käyneet kansakoulua… Ja sitten uskot senkaltaisen sanoman, että “enkeli tuli alas ja puhui heille”.

61     Mutta mitä, jos tuo mies olisi sanonut: “Minä näin heidän Sanomansa vahvistettuna”?

62     Hän olisi sanonut: “Annahan, kun annan sinulle paperisi. Ja painu ulos tästä seurapiiristä!” Ajat muuttuvat, mutta ihmiset eivät. Sellainen olisi todennäköisesti tapahtunut jälleen tänään, heidät olisi heitetty ulos seurakunnistaan.

63     Mutta paimenet tunsivat itsensä täysin vapautuneiksi tuossa paikassa, Jumalan Karitsan kanssa. Ja kuka tahansa hyvä paimen tekee samoin. Kun hyvä lammaspaimen näkee Jumalan Sanan selvästi julkituotuna ja vahvistettuna, sen mitä Jumala lupasi tehdä, tuo paimen on silloin kotonaan. Minä en välitä mitä kuka tahansa muu sanoo, siinä se on: “Jumala lupasi Sen, ja Jumala teki Sen.”

64     He sanovat: “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Ei ole mitään sellaista asiaa kuin Hengen kaste. Ei ole sellaista asiaa kuin Pyhän Hengen kaste, se oli apostoleja varten.”

65     Mutta antakaapa todellisen Sanan paimenen saarnata Se, ylösnousemuksen voimassa, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti! Pietari sanoi Helluntaipäivänä: “Lupaus on teille ja teidän lapsillenne, ja niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.” Missä tahansa Hän kutsuu, siellä tuo lupaus ja sama siunaus on totta. Ja antakaapa aidon Sanalla ruokkivan paimenen nähdä se vahvistettuna, niin kaikki maailman teologitkaan eivät voi ottaa sitä pois häneltä; koska hän tietää, että Jumala sanoi niin, ja se tapahtuu. Siinä kaikki. Se on vain aina Jumalan Sana. Hänen Sanansa tehtiin lihaksi ja asui heidän keskuudessaan, eivätkä he tunteneet Sitä.

66     Hän lupasi saman asian tässä päivässä. Ihmettelenpä, tuntisimmeko me sitä? Ylpeät ja viisaat eivät ole koskaan vastaanottaneet senkaltaista asiaa. Ja he uskoivat, että jos oli senkaltaista asiaa kuin Messias maan päällä, niin sen olisi varmasti täytynyt tulla heidän kirkkokuntaansa. Heidän ryhmänsä olisi täytynyt saada Se, tai muuten “se ei ole oikein”. Ajatelkaapa nyt vain, todella hartaasti. Jos se ei ole heidän ryhmässänsä, niin silloin… Huomasitteko miten se oli silloin? Jumala ei valinnut yhtäkään heidän ryhmistään, vaan Hän valitsi sen mikä ei ollut yhteydessä yhdenkään niiden kanssa. Koska yksi ryhmä sanoisi: “Näettekö mitä me olemme tehneet?” Ja he tekisivät samoin tänään. Mutta jumala valitsee sen mikä ei mitään ole, ja siitä syystä Hän valitsi nuo paimenet. Paimenet olivat täysin kotonaan Jumala-Karitsa keskuudessaan, Hänen Sanansa lihaksi tehtynä heidän keskuudessaan. Ylpeät ja viisaat eivät koskaan vastaanottaneet Sitä, vaan se kulki heidän ohitsensa.

67     Ja me voisimme sanoa samaa tästä päivästä, tai mistä tahansa ajanjaksosta. Se oli samoin Martin Lutherin päivinä. Sama asia John Wesleyn päivinä. Se oli sama asia helluntailaisten päivinä. Mutta Jumala ei pysähdy mihinkään miehen organisaatioon! Hän siirsi Hengen suoraan eteenpäin vahvistaakseen Sanansa! Sen täytyisi olla ja tulla heidän oman neuvostonsa tyylillä, tai muuten he eivät vastaanota Sitä. Niin kuin he ovat niin uppiniskaisia tänään, kaikki seurakunnat, että he “tulevat tekemään sitä-ja-sitä, ja liittämään kaikki seurakunnat yhteen.” Ja he odottavat sanansaattajaa nyt, joka voisi yhdistää kaikki protestantit, katoliset ja ortodoksit ja kaikki yhteen, ja tehdä niistä yhden suuren seurakunnan.

68     Nyt veljet, minulla on ollut etuoikeus saarnata sadoille eri uskonnoille, ja niissä kaikissa on hyviä miehiä. Mutta nyt, muistakaa, minä profetoin: “Jokaisen organisaation täytyy hyväksyä tämä, tai sitten he eivät ole organisaatio. Se pakottaa teidät.” Luitteko Tucsonin lehdestä tänään, siitä kuinka katoliset papit auttoivat vihkimään virkaansa protestanttisen kirkonmiehen, Missourissa? Ja keitä olivat ne, jotka tunnistivat sen? Presbyteerit, baptistit, luterilaiset, helluntailaiset, se on tämän päivän Tucsonin lehdessä.

69     Oh, se on järkyttävää! Ei se ole nuo miehet siellä, vaan se on nuo kirkolliset, hallitsevat päät, jotka vääntävät asiat, se on tuo järjestelmä, joka heittää teidät siihen, tahdoittepa tai ette. Te ette voi enää pidempään olla organisaatio ja paeta tätä vihaa, joka on tulossa maan päälle, ja te tulette näkemään onko se oikein. Minä voin olla mennyt silloin, kun se tapahtuu, mutta katsokaa taaksepäin yhtä näistä nauhoista. Ja sitten, jos se ei ollut niin, niin minä olen väärä todistaja. Ja, jos se oli, niin minä olen kertonut teille Totuuden.

70     He olisivat kutsuneet sitä “jonkinlaiseksi pahan hengen työksi” vastoin omaa positiivista ajatteluaan. Te kuulette niin paljon tänään puhuttavan positiivisesta ajattelusta: asettakaa vain mielenne johonkin ja ajatelkaa sitä positiivisesti. Perkele voi tehdä sen! On vain yksi asia, joka hallitsee kaiken ylitse, ja se on Jumalan Sana. Jos te ajattelette vastoin Sanaa, niin unohtakaa ajattelunne. Ajatelkaa Sanan mukaisesti.

71     “Messiasta”, he ajattelivat, “ei löydettäisi sellaisesta sekasotkusta kuin tuo.”

72     Voisitteko kuvitella, että hieno, suuri ylipappi tai kirkonmies, kokonaan teologialla kiillotettuna, voisi tulla alas johonkin lantaa täynnä olevaan talliin? Ja vastaanottaa Sanoman joltakin köyhältä, nöyrältä paimenelta, jolla ei ole mitään koulutusta, ja, joka tulisi ja sanoisi: “Katsohan, minä voin todistaa Sen sinulle, tämä on tuo Vauva, tämä on tuo Sanansaattaja”?

73     Ja tiedättekö mitä nuo ihmiset sanoisivat? “Tuo mies on rehellinen, hän on hyvin vilpitön siinä mitä hän sanoo, mutta hän on ehdottomasti väärässä!”

74     Olen nähnyt ihmisten elävän niin hyvää elämää etteivät ihmiset ole voineet sanoa mitään heistä, mutta he sanovat: “Hän on vilpittömästi väärässä. Hän ei yksinkertaisesti tiedä mistä hän puhuu. Jumala, Hän ei tekisi tuonkaltaista asiaa kuin tuo on.”

75     Mutta tässä heillä oli todiste! Ja todisteen jälkeen he voivat sanoa: “Menkää sinne talliin ja nähkää eikö tuo vauva lepääkin siellä.”

76     He sanoivat: “Joku paha henki on lumonnut teidät, ja se saa teidät sanomaan sellaista.” Kuitenkin se oli Jumalan Sanan mukaisesti! Ja he olivat liian sokeita näkemään Sitä, koska heidän teologiansa oli sokaissut heidät mikä murhenäytelmä!

77     “Sellaisessako paikassa? Sellaisessa sekasotkussako kuin se oli? Tallissako?” Vaikka heillä oli kaunis paikka valmiina Hänen tulla, he olivat valmistaneet kaiken Hänen tulla, ja sitten ajatella, että Hän voisi tulla alas ja mennä sinne, eikä tuoda tuota Sanomaa heidän opettajilleen. “Ja antaisi Sen joukolle oppimattomia paimeniako? Ja sitten, Hänkö toisi oman Poikansa, ja antaisi Hänen syntyä tallissa? Yleisessä tallissako? Seimessäkö, heinien päällä? Mitä, niinhän ei voisi olla!” He eivät uskoneet Sitä, koska se oli niin nöyrää.

78     Ja se on niin yksinkertaista, että viisaat eivät huomaa Sitä. Se on niin yksinkertaista, että se saattaa heidät ymmälle. He etsivät Jumalan tietä sieltä, kun Hän on juuri tässä. He odottavat jotakin kaukaisessa tulevaisuudessa, silloin, kun Hän on juuri täällä heidän kanssaan nyt: Kristus, kuolleista ylösnousseena, samana eilen, tänään ja iankaikkisesti.

79     Kaikki heidän suuret asiansa jätettiin omaan arvoonsa. Mutta se totisesti oli Totuus, että “Messias oli siellä.” Tänään me tiedämme, että niin oli. Me uskomme sen tänään. Me vastaanotamme sen tänään.

80     Mutta sitten, jos Jumala on luvannut jotakin tätä joulua varten, jos Hän on luvannut jotakin tätä päivää varten, ja todistaa, että se on niin, ja me yhä kävelemme pois Siitä, niin me olemme aivan samassa luokassa heidän kanssaan siellä tuona päivänä, jotka kulkivat Sen ohitse; koska se ei tule meidän kirkkokuntamme maun mukaisesti. Se on miksi me olemme sellaisessa sekasotkussa tänä jouluna.

81     Jeesus Kristus ei ole kuollut, Hän on elossa. Hän on täällä tänään! Raamattu sanoo, että “Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Hän sanoi Johannes 14:12: “Hän, joka uskoo Minuun..” (ei hän, joka on tekouskovainen, hän, joka sanoo uskovansa), vaan “Hän, joka uskoo Minuun on myös tekevä niitä tekoja joita Minä teen. Ja enemmän kuin nämä on hän tekevä, koska Minä menen Isään.” Ja minä olen nähnyt Hänen omassa elämässäni tekevän enemmän samoja tekoja, joita Hän teki silloin, kuin mitä on kirjoitettuna tämän Raamatun sivuille. Ja se menee viisaiden päiden ylitse tänään, ja paljastetaan pienille lapsille, sellaisille, jotka tahtovat oppia; aivan niin kuin Jeesus rukoili sitä. Se on totta, Hän on tehnyt enemmän kuin… Olen nähnyt päivinäni, kolmekymmentäkolmevuotisen palvelukseni aikana, olen nähnyt Hänen tekevän enemmän kuin, mitä olen lukenut Hänen tehneen Raamatussa; enemmän samoja asioita.

82     Mutta ei ollut väliä mitä Hän teki silloin, luulisitteko tuon Sanhedrinin uskoneen Häntä? “No niin”, he sanoivat, “teidät on lumottu.” Mutta nähkää missä he tekivät virheensä, kun he ottivat sen mitä heidän uskontunnustuksensa sanoi, eikä sitä mitä Sana sanoi Messiaan tulevan tekemään heidän päivänään. Ja se on missä me teemme virheemme tänään, kun emme tutki Kirjoituksia. Jeesus käski heitä sanoen: “Tutkikaa kirjoituksia, niissä te luulette teillä olevan Iankaikkisen Elämän, ja ne ovat ne, jotka todistavat Minusta. Ne kertovat teille kuka Minä olen.”

83     Huomatkaa, Jumala tiesi ennalta, että he tulisivat tekemään sen, ja se on juuri tuo miksi Hänen täytyi viedä se paimenille. Hän tiesi, että he eivät tulisi tekemään sitä, he eivät vastaanottaisi Sitä. Näettekö te nyt miksi sen täytyi olla paimenet? Miksi paimenet? Koska teologit eivät vastaanottaisi Sitä. Miksi jälleen paimenet? Tulisiko se vastoin Hänen Sanaansa? Ei! He olivat paimenia ja tunsivat lampaat; ja se on miten Hän syntyi, lampaana, karitsana. Huomatkaa, Hän oli Karitsa. He olivat ainoat, jotka vastaanottaisivat Hänet. Paimen oli ainoa, joka voisi vastaanottaa Karitaan. He tiesivät kuinka huolehtia Siitä, ja niin se on tänäänkin, kun me saamme Karitsan Sanoman.

84     Kuin naulan kantaan! Kaikkein nöyrimmät ja oppimattomimmat miehet ihailemassa Immanuelia tallissa. Ja tuona samana päivänä siellä oli ihmisiä opettamassa omaa teologiaansa, vetäen suuria kansanjoukkoja kaikkialta ympäri maan. He tulivat uhreille, joista Jehova sanoi, että ne olivat “paha haju Hänen sieraimissaan”. Ja tässä olivat nöyrät paimenet tallissa, ihailemassa Immanuelia; Jumalaa itseään lihaksi tehtynä, makaamassa tallissa. Näettekö mitä tapahtuu meille suuren oppineisuutemme kanssa, ja kun pidämme päätämme takakenossa niin kuin tietäisimme jotakin? Jumala kulkee koko asian ohitse. Näettekö? Hän tekee mitä Hän lupaa tehdä, ja Hän aina tekee sen. Mutta ajatelkaa näitä alhaisia paimenia siellä ihailemassa Immanuelia tallissa. Se on siinä kaikkein osuvinta. Varmasti on!

85     Ja sen jälkeen, kun he oivat ihailleet Häntä, he käsittivät, että se Sanoma jota he olivat saarnanneet oli vahvistettu, kun he ylistivät Jumalaa, tuon enkelin antaman kaikkein uskomattomimman Sanoman kansaa. Verratkaa sitä nyt tämän päivän kanssa. Pysähtykää hetkeksi ajattelemaan. Miehet ihailemassa Jumalaa, ja ylistämässä Häntä siitä mitä he olivat nähneet ja kuulleet ja minkä he tiesivät totuudeksi, Sanoman kanssa, joka oli aivan uskomaton järkevälle mielelle. Se oli vastoin kaikkea kirkollista ajattelutapaa, ja kuitenkin se oli totuus: se on Totuus! He uskoivat Sen. Ja nyt, kuinka tyhmää voi miehen viisaus olla: Kun he silloin sanoivat, että enkelikuoro lauloi heille tuon ensimmäisen joulun. Voitteko kuvitella sitä? Että paimen, joka ei osannut kirjoittaa nimeään ja haisi kuin lammastarha, kävelisi alas katua huutaen: “Kunnia Jumalalle Korkeudessa! Me tiedämme, että Hän on maan päällä!”

86     Tuo pappi sanoi: “Tuo mies on järjiltään. Katsokaapa kirjoista onko hän meidän seurakuntamme jäsen. Hän saattaa meidät hämillemme epäsiveellisen opetuksensa kanssa. Viekää hänet pois meidän joukostamme. Me emme halua tulla nolatuksi ihmisten edessä.”

87     No niin, te voitte olla nolatut ihmisten keskuudessa, ja olla kunnioitetut Jumalan silmissä; tai te voitte valita, mutta muistakaa, päivän kirkollinen maku ei sovellu Jumalan Sanaan. Siinä ei ole mitään yhdeksääsataa kuuttakymmentä yhdeksää erilaista makua. Se on yksi maku, yksi Sana, yksi Jumala. Siinä kaikki.

88     He sanoivat, että Enkelit lauloivat ensimmäisen joulun heille, ja he myöskin sanoivat, että he “saivat Sanoman Enkeliltä”. Ja Enkeli ilmestyi heille ja antoi heille Sanoman, ja he menivät ja näkivät, että tuo Sanoma oli Totuus. Ja he sanoivat: “Sen lisäksi, Enkelit lauloivat ensimmäisen joulun meille.”

89     “Voitko kuvitella”, he sanoivat, “tuo mies raukka.” Heidän keskuudessaan ei ollut koskaan tapahtunut mitään sellaista, tiedättehän, joten se oli vähän outo oppi heille.

Ja tästä syystä he eivät voineet löytää sitä Kirjoituksista, koska se ei ollut heitä varten löytää Se. Se oli uskomatonta viisaille, koska mitään sellaista kokemusta ei ollut koskaan tapahtunut heille. Uskomatonta, mutta kuitenkin se oli Totuus. Se on Totuus, me tiedämme, että se on Totuus! Ajatelkaa! Kristuksen ensimmäiset käännynnäiset, Hänen ensimmäinen seurakuntansa olivat lammaspaimenet; eivät kirkonmiehet; vaan lammaspaimenet. Miksi paimenet?

90     Huomatkaa! He lähtivät ylistäen ja kirkastaen Jumalaa siitä, mitä he olivat nähneet ja kuulleet, kuulleet Enkelien laulavan ensimmäistä kertaa inhimillisille olennoille. Enkelit eivät koskaan aikaisemmin olleet laulaneet ihmiselle. Ja katsokaa näitä kuoroja, ja kuinka ne oli koulutettu… ja kuinka he kouluttivat noita ääniä ja sanoivat: “He tulevat laulamaan Messiaan syntymässä”, ja kaikkien niiden ohitse kuljettiin! Ja Enkelit tulivat ja lauloivat tavallisille lammaspaimenille, joilla ei ollut mitään kirkonmiehen vaatteita yllään, vaan paimenten asut. Ja katsokaa kuka sai ensimmäisen Sanoman, se on uskomatonta.

91     Ja missä se annettiin, ei tuomiokirkoissa, vaan erämaassa, ulkona erämaassa minne Herran Enkelit tulivat. Ei kirkossa, vaan erämaassa. Hän ei ollut edes tervetullut kirkkoihin. He ajattelivat, että Hän oli, ja he ajattelivat, että heillä oli Se, mutta Jumala todisti, että se oli väärin. “Hän kykenee näistä kivistä herättämään lapset Aabrahamille.”

92     Ensimmäinen kerta milloin Enkelit koskaan lauloivat juhlinnassa, oli Taivaassa. Jos haluatte katsoa sitä Job 38:7, (koska näen joidenkin teistä tekevän muistiinpanoja), Kun Jumala ensin suunnitteli tehdä ensimmäisen luomakuntansa, maan. Job oli suuri, älykäs mies, ja hänellä oli kaikenlaista viisautta. Hän sanoi: “Kun minä menen markkinapaikalle, niin nuoret prinssit, he kaikki kumartavat edessäni ja haluavat hetken minun viisauttani.” Eikä hän voinut ymmärtää miksi häntä kohdeltiin sillä tavalla kuin häntä kohdeltiin.

93     Ja niinpä Jumala sanoi: “Vyötä itsesi niin kuin mies, koska Minä tulen alas puhumaan sinulle.” Ja, kun Jumala tuli alas pyörretuulessa, Hän sanoi: “Job, missä sinä olit ennen kuin Minä laskin maan perustukset? Kun aamutähdet lauloivat yhdessä, ja Jumalan pojat huusivat ilosta, missä sinä olit silloin, Job?” Hänet todella tehtiin tyhjäksi tuolla kerralla. “Missä sinä olit?”

94     Näettekö, se oli Taivaassa, kun Enkelit ensikertaa lauloivat juhlinnassa. Mutta ensi kertaa, kun ne koskaan lauloivat maan päällä, oli paimenille, Jumalan syntyessä, julistaen, että Immanuel oli maan päällä; ensimmäiset ihmisolennot, jotka koskaan kuulivat enkelin laulavan, olivat nöyrät paimenet.

95     Sitten me otamme meidän maalattukasvoiset naisemme, lyhyine hiuksineen ja shortseineen ja kiedomme jonkinlaisen seurakunnan viitan heidän ympärilleen, ja sitten he seisovat laulamassa niin kuin se olisi jotakin, ja sitten me ajattelemme, että Jumalan täytyy kuunnella sitä? Hänellä on siellä Enkelit, jotka voivat viihdyttää Häntä, Hänellä oli ne ennen kuin Hän edes teki ihmisolentoa. He menevät ulos ja elävät… ja käyttävät vaatteita, jotka ovat kauhistus Jumalalle, ja kuinka te voisitte odottaa sen olevan Jumalasta?

96     Te sanotte: “No niin, minä kuulun… “ “Missä sinä olit ennen kuin Minä laskin maan perustukset? Kerropa Minulle, minne Minä kiinnitin ne? Missä on se akseli, jonka ympäri ne pyörivät? Missä sinä olit silloin?” Luuletteko te, että Jumalan täytyisi pyytää meiltä hieman meidän viisauttamme. Meidän viisautemme on ainoastaan hullutusta Hänelle. Hän tekee mitä Hän sanoo tulevansa tekemään.

97     Nyt huomatkaa, Jumala on aikeissa tehdä toisen luomakunnan. Hän loi kuolevaisen maailman, kuolevaisen elämän, ja Enkelit lauloivat Taivaassa. Mutta tässä Hän on luomassa uutta Elämää, Iankaikkista Elämää miestä varten, ja Hän laulaa alamaisillensa Enkelien kautta; maan päällä, eikä Taivaassa. Taivaalla on Iankaikkinen Elämä. Näettehän, ja he lauloivat Taivaille, kun kuolevainen luomakunta tuli olemassaoloon; ja tässä kuolematon luomakunta on tulossa olemassaoloon, ja nyt he laulavat maallisille ihmisille. Se oli ensimmäinen kerta, ja se oli paimenille. Se on silmiinpistävää, eikö olekin?

98     Hän oli alkanut uuden luomisen. Mikä se oli? Itsensä luomisen. Jumala tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme. Raamattu sanoo: “Jumalan luomisen alku.” Jumala luotiin inhimilliseen muotoon Jeesuksessa Kristuksessa, Hänen Pojassansa, jossa Jumala asui. Hän rakensi tabernaakkelin lihasta ja luusta ja asui tuossa tabernaakkelissa; Jumala, Immanuel, “Jumala meidän kanssamme”. Hän rakensi itsellensä asunnon, elääkseen siinä, niin että Hän voi heijastaa Sanansa alamaisilleen sen kautta. Te tiedätte mitä Jumala on, kun te näette Kristuksen.

99     Muistakaa, kuninkaan syntyessä aina lauletaan. Kuinka moni tietää sen? Tietenkin te tiesitte. No niin, luuletteko, että tämä Kuningas olisi syntynyt siellä sillä tavalla, että joku nainen olisi juossut sisälle tuomiokirkkoon siellä jossakin ja sanonut: “Valmistakaa vuode nopeasti ja noutakaa lääkärit, sillä minä tulen synnyttämään Immanuelin maan päälle”? Eräs köyhä nainen Nasaretista, alhaisimmasta kaupungista, pahemmasta kuin Tucson tai muut heistä, ja kuitenkin tuo pieni nainen juoksisi sinne ylipapin luo ja sanoisi: “Minä olen aikeissa synnyttää Immanuelin.” He olisivat heittäneet hänet vankilaan. Aivan varmasti, sellaisen harhaopin kuin tuon tuomisesta hänen seurakuntansa keskuuteen, hän ei olisi kärsinyt sitä. Niin ei hän myöskään tekisi sitä tänään, mutta kaikesta huolimatta se tapahtuu, se tapahtuu joka tapauksessa.

100Huomatkaa, siellä täytyi olla laulamista. Ihmiset eivät olisi laulaneet Hänelle, koska he eivät uskoneet Häneen. Ja siitä syystä… Tässä se tulee, voitte aivan yhtä hyvin kuullakin Sen. Se on syy tänään miksi ihmiset häpeävät ylistää Jumalaa, koska he häpeävät Kristusta! Suuret tuomiokirkot eivät vastaanota Pyhän Hengen Kastetta, ne ovat niin piintyneitä omiin kirkollisiin tapoihinsa, että he eivät tule vastaanottamaan Sitä. Jumala tulee löytämään jonkun, jonka kautta Hän tulee saamaan ylistyksen. “Hän on kykenevä näistä kivistä herättämään lapset Aabrahamille”, niin kuin jälleen lainaan Johannesta.

101Huomatkaa, Hänen alamaistensa täytyy laulaa Hänelle. Ja Hänen alamaisensa silloin olivat Hänen Enkelinsä, ja ne lauloivat Hänen paimenillensa, joiden tuli viedä Sanoma.

102Kenen tulisi kuulla se ensin? Tietenkin Hänen alamaistensa. Ne ovat ne, jotka kuulisivat Kuninkaalle laulettavan ensin, Hänen alamaisensa. Ja ketkä olivat Hänen alamaisiansa? Jotenkin silmiinpistävää, eikö olekin, veljet? Ne eivät olleet Hänen kirkonmiehensä. Ne eivät olleet Hänen teologinsa. Oikein, ne eivät olleet kirkkokunnalliset ihmiset. Ei, ne olivat paimenet. Miksi? Siitä syystä, että lammas oli syntynyt. Näettekö? Hänen alamaisensa kuulivat Sen, nuo joiden Jumala tiesi uskovan Sen. Jumala lähetti Hänen Sanomansa noille, jotka uskoisivat Sen. Hän on koko viisaus; Hän tietää minne lähettää Sanomansa, ketkä tulevat uskomaan Sen. Taivaan Korkein lähetettiin alhaisimmille miehille maan päällä.

103Jeesus sanoi Matteuksen 5. luvussa: “Siunatut ovat hengessä köyhät, sillä heidän on Taivaan Valtakunta.” Jos kirjoitatte raamatunpaikkoja muistiin, niin se on Matt. 5. Se on minulla kirjoitettuna täällä.

104Maria sanoi, Luukkaan 1:52, kun Henki voiteli hänet ja Pyhä Henki oli hänen yllään, hän sanoi: “Hän on korottanut alhaiset.” Maria, Jeesuksen äiti sanoi sen, hän sanoi: “Hän on korottanut alhaiset.”

105Luukas myöskin sanoi: “Tavalliset ihmiset kuuntelivat Häntä mielellään.” Ei tuo kerma, teologit ja jumaluusopin tohtorit, vaan tavalliset ihmiset kuuntelivat Häntä mielellään, alhaiset ihmiset.

106Kautta kaikkien pyhien Kirjoitusten, lunastuksen Sanoman ovat aina antaneet paimenet ja lampaan kautta.

107Nyt minun täytyy lopettaa koska on lopettamisen aika. Minä hyppään monien Kirjoitusten ylitse niin, että voisin saada teidät tähän ajatukseen.

108Kautta koko Raamatun, lunastus on aina edustettuna paimenten ja lampaiden kautta. Se on oikein, ja me olemme kaikki samaa mieltä siitä. Miksi? Se oli varjo ja esikuva. Jos en ole koskaan nähnyt kättäni, ja sitten katson tähän alas ja näen käteni varjon ja näen, että minulla on viisi sormea, niin minä tietäisin mitä se heijastaa; negatiivi heijasti positiivia. Ja sen vuoksi lunastuksen Sanoma aina tuli lampaan kautta, koska aivan alussa… Ja se oli paimenten ja lampaan kautta, miten Hän paljasti itsensä. Ne kaikki olivat varjoja ja esikuvia.

109Katsokaamme nyt alkua. Aadam ja Eeva seisoivat siellä Jumalan läsnäolossa kuullakseen Hänen Sanomaansa heille, ja heidän lanteilleen kiedottiin lampaan nahat. Ensimmäinen Sanoma mitä koskaan kuultiin, annettiin kuolleiden lampaiden nahkojen ylitse, jotka Jumala oli tappanut, kietoakseen Aadamin ja Eevan niihin. Sen jälkeen, kun he olivat yrittäneet tehdä omaa viikunanlehti uskontoaan, josta ei ollut apua. Lammasuhri asetettiin sovitukseksi aivan alusta alkaen.

110Me tulemme nyt lopettamaan, ja osoitamme teille, miksi täytyi olla paimenia; ja miksi täytyi olla niin, että Hänen täytyi olla lammas.

111Vanhan Testamentin profeetat kietoivat itsensä lampaan nahkoihin merkiksi uskostansa Hänen Sanaansa tulevasta täydellisestä Karitsasta. Se on miksi profeetat tekivät niin.

112No niin, Jumalan Sana ei tule teologille, vaan hän on se, joka sotkee Sen. Ei ole sellaista asiaa, että voitaisiin sanoa… Te sanotte: “Tämä kaveri on teologi.” Se vain panee hänet kauemmaksi Sanasta kuin mikään tietämäni. Herran Jumalan, muuttumattoman Jumalan Sana ei koskaan muutu. Missä tahansa Raamatussa, Jumalan Sana aina tuli profeetoille. Ei teologeille tai tohtoreille, vaan profeetoille! Ja heidät aina joka kerta hylättiin.

113Profeetat olivat myös tavallisesti paimenia. Profeetat kietoivat itsensä lampaannahkoihin, he käyttivät paimentamiensa lampaiden nahkoja. Ja ensimmäinen sanoma tuomitulle sukupolvelle oli lampaannahkojen ylitse. Profeetat, sanon sen jälleen, kietoivat ympärilleen lampaan nahat, koska he todistivat sen kautta uskovansa siihen, että oli tulossa täydellinen Karitsa tuota uhria varten. Ja Jumalan Sana tuli heille lampaannahkojen ylitse. Nämä profeetat tavallisesti olivat paimenia. Aabraham oli paimen, Iisak oli paimen. Jaakob oli paimen. Daavid oli paimen. Kaikki Jumalan edustajat tavallisesti olivat paimenia.

114Nyt me tulemme toteamaan miksi se tuli paimenille. He tiesivät, että lampaat ovat avuttomia ilman paimenta, joka opastaisi niitä. Lammas on täysin avuton, se ei voi mennä minnekään itse. Tästä syystä Jumala vertaa Hänen uskovaisia lapsiansa lampaisiin. Heitä täytyy opastaa. Mutta olkaa varovaiset sen suhteen, mikä teitä opastaa! Älkää antako vuohen tehdä sitä, hän tulee johtamaan teidät teurastettavaksi. Jumala ei antanut meille vuohta, Hän antoi meille Hänen Poikansa (Pyhän Hengen) opastamaan meitä. Hän on meidän oppaamme, eikä joku ihmistekoinen paimen, vaan Jumalan antama paimen, joka ruokkii lampaita lammasten ruualla.

115Ottakaapa nyt sika, ja sanokaa tälle sialle: “Minä teen sinusta karitsan.” Ja siten te pesette sen ja maalaatte sen varpaankynnet ja niin edelleen. Sitten te annatte sille lampaan ruokaa, valmistatte sille jonkinlaisen ruokavalion. Ja sitten te panette sen sinne lammaslaumaan jonnekin apilaniitylle. Ja, jos siellä missään sattuu olemaan mutakuoppaa, niin tuo sika menee suoraan siihen niin nopeasti kuin voi. Miksi? Koska, sillä on yhä sian luonne.

116Ja se on syy miksi seurakunnan jäsenet tänään hankkivat itselleen nautintoja maailman asioista, näettekö, koska heidän luonteensa ei ole muuttunut. He syövät minkä kaltaista tahansa kirkollista tai teologista laakia, mutta Jumalan Sanaa he eivät voi sietää. He menevät ja kuuntelevat Sanaa…

117Tiedättekö, että maailman suurin tekopyhä on vanha varis. Raamatussa, siellä oli kaksi lintua, jotka päästettiin ulos arkista. Tuo vanha varis meni ulos eikä koskaan palannut koska se on raadonsyöjä. Se laskeutui kuolleiden eläinten ruumiille ja täytti mahansa niistä. Mutta, kun kyyhkynen laskettiin ulos, niin se ei voinut sietää sitä hajua, joten se palasi takaisin Isän huoneeseen, Nooan luo, ja naputti ovelle niin kauan, että Nooa laski sen takaisin sisälle.

118No niin, tuo varis voi istua siellä syömässä kuollutta hevosta koko päivän, ja sitten lentää pellolle syömään jyviä kyyhkysen kanssa. Mutta tuo kyyhkynen ei voi lentää sinne syömään kuollutta hevosta, ja sen jälkeen syödä jyviä; se tappaisi hänet. Näettehän, kyyhkysellä ei ole ensinkään sappea, eikä hän voisi sulattaa sitä.

119Ja, kun te annatte maailman asioita kenelle tahansa Jumalan kyyhkyselle, kenelle tahansa Sanaa syövälle kyyhkyselle tai lampaalle, jotka ovat puhtaita eläimiä, niin he tietävät Mestarinsa sanoneen: “Joka rakastaa maailmaa tai maailman asioita, niin hänessä ei ole Jumalan rakkautta.” Jos te annatte hänelle jotakin Jumalan Sanan vastaista, niin hän ei voi sietää sitä. Mutta Perkele voi ottaa Sanan ja myös maailman, ja sanoa, että se kaikki on Jumalasta. Te ette voi sekoittaa öljyä ja vettä, ne eivät sekoitu.

120Kaikki nämä paimenet tiesivät, että lampaat olivat avuttomia ilman paimenta. Ja he olivat paimenia ja tiesivät, että lammasta täytyi opastaa.

121Mikä sääli se onkaan nähdä, kuinka he tänään yrittävät ruokkia lampaille jätteitä. Mutta lammas ei syö sitä. Ei koskaan! Näettekö, he yrittivät siellä aikaisemmin syöttää lampaille jätteitä, että kun Sana tuli, he olivat niin tottuneet läskiin, etteivät he tunteneet Sanaa. Ja niin se on tänäänkin, kun sama asia on vahvistettu ja on todistettu, että Jumala tulisi tekemään jonkun määrätyn asian. Sitten he ovat niin tottuneet jätteisiin, ja olemaan ruokitut likavedellä, että heille ei voida puhua, he yksinkertaisesti eivät halua kuunnella Sitä, siinä kaikki. Raamattu sanoo: “Niin kuin koira palaa oksennukselleen ja sika mutakuoppaansa, niin he tekevät.”

122He kuulevat Sanan ja menevät suoraan takaisin samaan vanhaan mutakuoppaan! ja sanovat: “Se on fanaattisuutta. Älkää uskoko mihinkään tuonkaltaiseen asiaan.”

123Jumalan lampaat tekevät samoin tänään, heidän täytyy luottaa Sanan ruokavalioon.

 He eivät tule ottamaan mitään muuta ruokavaliota. Te ette voi antaa todellisille lampaille mitään kirkollista ruokavaliota. Ei! Ei! Koettakaapa mennä sanomaan heille: “Katsokaahan nyt, me tulemme kaikki olemaan yhdessä. Sillä Jeesushan rukoili, että me kaikki voisimme olla ‘yksi’.” Te juuri kuulitte saman asian muutamia päiviä sitten Tucsonissa, mutta se on valhe! Jeesus ei koskaan rukoillut… Kuinka te voisitte saada Sanan tuomitsemaan itseänsä? Jos niin olisi, niin Jumala ei olisi enempää kuin kuka tahansa mies.

124Jeesus sanoi: “Kuinka voi kaksi vaeltaa yhdessä, elleivät he ole sopineet?” Kuinka te ottaisitte metodistit, baptistit, presbyteerit ja katoliset, ja heittäisitte ne kaikki yhteen ja ne olisivat yksi? Te voitte olla yksi miehen pään alaisuudessa, mutta Jeesus sanoi: “Että he voisivat olla yksi niin kuin Minä ja Sinä olemme yksi.” No niin, Hän haluaa meidän olevan yksi Hänessä, joka on Sana! Aamen! Siinä se on: “Yksi Isän kanssa.” Ja Isä on Poika, he ovat sama. Ja se on sama Sana, Sana julkituotuna, esitellen itsensä tässä päivässä, kuten se teki toisessa päivässä, niin että te voisitte olla yksi.

125Huomatkaa, Hän sanoi: “Niin kuin Isä lähetti Minut, niin lähetän Minä teidät.” Isä, joka lähetti Hänet meni Hänessä vahvistaakseen Sanan. Ja sama Jeesus, joka lähettää ihmisensä, menee ihmisissä, jotka Hän lähettää; ja sanoo: “Niitä tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä.” Aivan varmasti, Hän rukoili, että me voisimme olla yksi; yksi Hänen kanssaan, eikä organisaation kanssa. Ei yksi järjestelmän kanssa, vaan yksi Jumalan kanssa. Sillä Jumala ja Hänen Sanansa on yksi, Ja Jeesus ja Jumala oli yksi, ja teidän ja minun ja Sanan täytyy olla yksi. Se on oikein. Meidän täytyy olla yksi sopimuksessamme Sanan kanssa. Ei sen kanssa, mitä joku muu sanoo, tämä ei ole yksityisesti tulkittavissa. Ottakaa Se, mitä se sanoo, ja uskokaa Se; ja Jumala tulee vahvistamaan Sen, ja todistamaan, että se on oikein. Te ajattelette, että se oli vain opetuslapsia varten, mutta ottakaa Hänen Sanansa siitä, menkää ja yrittäkää sitä kerran ja nähkää. Te tulette näkemään, että se tulee toimimaan teille aivan samalla tavalla kuin Hän lupasi. Kyllä vaan!

126He eivät syö ruuan jätteitä, heillä täytyy olla lampaan ruokavalio. Johanneksen 10. luku ilmoittaa sen: “Minun lampaani tuntevat Minun Ääneni.” Ja, jos Hän on Sana, niin minkä kaltainen Ääni Hänellä sitten on? “Minun lampaani tuntevat Minun Ääneni ja vierasta he eivät tule seuraamaan.” Näettekö? Jeesus sanoi, että “vierasta ääntä he eivät seuraisi.” Niinpä Hänen lampaansa eivät seuraa vierasten ääntä. He eivät seuraa heitä.

127Profeetat, paimenet, ja lampaat, kaikki todistivat tulemisesta.

128Nyt nähkää muuttumaton Jumala, Hänen Sanansa muuttumattomissa suunnitelmissa tänä päivänä. Ajatelkaa nyt muutama minuutti: se on muuttumaton Sana.

129Katsokaahan nyt! Jos Mooses olisi tullut Nooan sanoman kanssa, niin se ei olisi toiminut. Jos Johannes Kastaja olisi tullut Mooseksen sanoman kanssa, niin se ei olisi toiminut. Jos Jeesus olisi tullut Mooseksen tai Nooan sanoman kanssa, ei se olisi toiminut. Ja, jos Wesley olisi tullut Lutherin sanoman kanssa, ei se olisi toiminut. Jos helluntailaiset olisivat tulleet Wesleyn sanoman kanssa, ei se olisi toiminut; me kuulimme juuri todistuksen siitä. Jumala vain jatkaa liikkumista. Tarkatkaa vain Sanaa, niin näette missä me olemme.

130Sitten, jos kaikki nämä profeetat, kaikki nämä suuret miehet olivat paimenia, niin miksi sitten Jumala, joka on muuttumaton, muuttaisi toimintatapaansa juuri tässä, ja toisi Sen teologeille? Ne olivat paimenia. Täydellisen Karitsan, syntiuhrin tuleminen, sen tulee tulla paimenelle.

131Paimen tuntee lampaansa paremmin kuin kukaan muu. Ei ole ketään, joka tuntisi lammasta niin kuin paimen, koska hänet on koulutettu siihen. Hän myöskin tietää minkälaista ruokaa ne syövät. Hän tietää mitä lampaat syövät, ja Hän tuntee omat lampaansa siitä mitä he syövät. Jos te näkisitte lampaan menevän siankaukalolle syömään jätteitä, te sanoisitte: “Viekää tuo jätteiden korjaaja pois.” Niinpä Jumala tiesi minne lähettää heidät.

132Kutsukaamme nyt esiin yksi Jehovan suurista paimen-profeetoista, vahvistaaksemme sen, että Jumala oli näissä profeetoissa lampaannahan alla. Tarkatkaa nyt. Me kutsumme ensimmäiseksi Mooseksen. Katsokaamme häntä. Hänen palveluksensa tulee näyttämään meille Jehovan Hänen paimen-profeetassansa. Jos meillä on aikaa, niin me ehkä käsittelemme yhtä seuraavan kymmenen minuutin aikana. Me ottaisimme heitä kaksi, mutta ehkä tämä yksi on tarpeeksi.

133Mooses; Jehova näyttää itsensä tässä paimen-profeetassa. Hänelle annettiin kolme lahjaa, vahvistamaan hänen palvelustehtävänsä, ja kutsumaan Israelin vanhimmat ja Faaraota varten. Pankaa nyt merkille tämä paimen-profeetta. Hän antaa aina, Hänen profeetoillensa yliluonnollisen merkin, vahvistamaan, että se on Jumala heissä; sillä Jumalan läsnäoloa ei voi olla ilman, että yliluonnollisia asioita tapahtuisi. Jehova ei milloinkaan ilmestynyt ilman, että yliluonnollinen seurasi Häntä. Sen täytyy olla. Niinpä Hän aina itse vahvisti sen, että Hän oli näiden profeettojen kanssa, vahvistaen sen minkä he profetoivat, jos se oli Hänen Sanansa mukaisesti.

134Nyt ensimmäinen merkki, jonka Hän antoi tälle profeetta-paimenelle, oli, että hänen sauvansa muuttui käärmeeksi.

135Toinen, hänen kätensä tuli pitaaliseksi.

136Kolmas, ottaa vettä Niilin virrasta Egyptissä, ja muuttaa se vereksi.

137Hän antoi hänelle kolme merkkiä vahvistaakseen Egyptille, ja myös Israelille, että hän oli Jumalan puhuttu Sana.

138Nyt muistakaa, Mooses kutsui luomakuntaa olemassaolooni. Kyllä, hän nosti ylös hiekkaa, heitti sen ilmaan ja sanoi: “Tulkoon kirppuja,” ja kirppuja tuli. Hän sanoi: “Tulkoon kärpäsiä,” ja kärpäsiä tuli. “Tulkoon sammakoita”, ja sammakoita tuli. Hän puhui luomakuntaa olemaan! No niin, mies ei voi luoda, mutta se ei alkuunkaan ollut mies. Se oli Jehova Hänen profeetta-paimenessansa! Aamen!

139Tarkatkaa! Kolmas merkki, jonka Hän antoi hänelle, ei ollut yhteydessä hänen työnsä kanssa, tai hänen henkilöllisyytensä kanssa; ensimmäiset kaksi merkkiä olivat yhteydessä hänen itsensä ja hänen työnsä kanssa. Ja Saarnattu sanoo, että vain näillä kahdella merkillä “oli ääni”. Kolmannella ei ollut ääntä. Mutta noilla kahdella merkillä, jotka oli annettu hänen omaa henkilöllisyyttään ja hänen kansaansa varten, oli ääni. Mutta tuo kolmas merkki, huomatkaa nyt, tuo kolmas merkki, se oli kuoleman merkki: vesi muuttui vereksi. Jos teidän verenne muuttuu vedeksi, te kuolette. Ja, kun on vuodatettua verta, on se merkki kuolemasta; ja niin se oli faaraolle. Kolmas oli muuttaa Niilin vesi vereksi, näyttääkseen Sanomansa faaraolle, että meidän Jumalamme on Jumala yli Niilin jumalan, että Hän on Jumala yli kaiken ja tulisi tuomaan kuoleman tuolle kansakunnalle. Ja se on mitä tuo veren merkki oli. Oi, niin! Välittömän kuoleman merkki: veri!

140Mutta noilla kahdella oli profetian ääni. (Toivon, että te luette nyt rivien välistä, mitä minä sanon.) Mutta noilla toisilla kahdella merkillä oli profetian äänet Israelille, koskien heidän tulevaisuuttaan. (Nyt teille, jotka olitte siellä ylhäällä vuorella jokin aika sitten, kun tuo kivi heitettiin ilmaan, näettekö? Näettekö?)

141No niin, hänen tuli muuttaa luontoa, pannakseen sen työskentelemään heidän puolestaan. Tarkatkaa pylvästä ja tarkatkaa käärmettä, tarkatkaa Punaista Merta, ja mitä tahansa hän tekikin nyt. Katsokaa tuota paimenen sauvaa, kuinka se teki tien heitä varten mennä. Tuo keppi, joka oli paimenen kädessä, ohitti kaikki teologian ja kaikki asiat, joita papit olivat sanoneet, ja tuo paimenen sauva johti heidät kaikkien miehelle mahdottomien asioiden lävitse. Kun faarao yritti ajatella sitä kuinka nuo “vesiputoukset ryöppysivät vuorilta ja kuinka hän sitten muutti sen vereksi”, sitten Jumala antoi sataa tulta taivaasta. Ja Hän antoi sataa rakeita taivaasta, ja Hän antoi sataa kirppuja ja kaikenlaista maan päälle.

142Millä Hän teki sen? Paimensauvalla, ei tekstikirjalla. Ei teologisella idealla, vaan paimenen sauvalla! Me tulemme siihen hetken kuluttua; Hän teki sen paimenen sauvalla, Ei kirkkokunnallisella rukouskirjalla, vaan paimenen sauvalla. Paimenen sauva opastaa hänen lampaitaan, tehden tien selväksi heidän mennessään Sanan luvattua maata kohti. Mikä kaunis esikuva se onkaan tänään Paimensauvasta, joka opastaa Hänen lampaitaan Luvattuun Maahan; ohittaen kaiken teologian ja kaiken muun tässä maailmassa, maailman asiat ja kirkkokunnat ja kaiken; avaten tien ja todistaen, että Hänen Sanansa on Totuus; paimensauvan kulkiessa edellä.

143Ja huomatkaa, tuo sama paimenen sauva, joka opasti lampaita… Uskotteko te sen? Hän varmasti opasti lampaita, hän vapautti heidät Egyptistä tuo sauva kädessään. Me voisimme sanoa paljon lisää siitä. Mutta koskettaaksemme kohokohtia, hän opasti lampaita ja lähetti tuomion niiden ylle, jotka hylkäsivät Sen! Tuo sama sauva, joka tuli siunaukseksi toiselle, tuli kiroukseksi toiselle. Nooan saarnatessa, samat vedet, jotka pelastivat hänet, tuomitsivat maailman. Tuo sama sauva, joka johdatti Israelin luvattuun maahan, tuomitsi nuo, jotka kieltäytyivät seuraamasta profeetta-paimenta. Kyllä, siitä tuli tuomion sauva. Luonto; huomatkaa kuinka Jumala puhuu Hänen luonnossansa. Jospa meillä vain olisi aikaa. Minulla on tässä kirjoitettuna: Jumala puhuu Hänen luonnossansa. Meillä ei ole aikaa todistaaksemme sitä.

144Mutta todistaen myöhemmin vaskikäärmeellä paimensauvan päässä, jonka ympäri hän kiersi tämän käärmeen siellä erämaassa, puhuen todellisesta sovituksesta, joka oli tulossa sairautta ja syntiä varten.

145Tuo sauva itse oli muuttunut käärmeeksi faaraon edessä, ja tuo sama faarao yritti matkia sitä taikureiden kautta. Ja niin tekevät tämän päivän nykyaikaiset faaraot, Sanoman lihalliset jäljittelijät, yrittäessään matkia samaa asiaa, tietämättä mistä se tulee; ja heittävät sen johonkin kirkkokunnalliseen johonkin, vaikka se on aivan yhtä vapaa kuin ilma, jota ei voida aidata. Varmasti, mutta he yrittävät matkia sitä.

146Mutta huomatkaa, tämä sama paimensauva söi muut käärmeet. Missä nuo muut käärmeet olivat? Ne olivat sauvoja, jotka heitettiin lattialle, ja vain yksi sauva nostettiin ylös. “Sekä taivaat, että maa katoavat”, sanoi Jeesus, “mutta Minun Sanani eivät katoa.” Se puhuu todellisen sovituksen tulemisesta syntiä varten.

147Myöskin Israelin tulevaisuus tarjosi… ja se on missä puhuin Israelista nyt tulevaisuudessa… Siellä profeetta-paimen tarjosi heille vapautusta kuoleman orjuudesta. Profeetta-paimen sauvan kanssa toi heidät ulos orjuudesta. Näettekö? Se puhui Israelin tulevasta Vapauttajasta, Paimen-profeetasta, joka vapauttaisi kuolemasta ja helvetistä, josta tulemme puhumaan.

148No niin, koko Israel, niin kuin me tiedämme, ei vastaanottanut profeetta-paimenen Sanaa, koko Israel ei vastaanottanut Sitä. Huomatkaa nyt, kuinka he valittivat. Silloin, kun hän teki ihmeitä, “hän oli suuri mies”, mutta kun tuli kysymys hänen Sanomastaan, “Se oli eri asia”. Kaikkia suuria merkkejä seuraa tuleva sanoma. Me tiedämme sen. He valittivat erämaassa, ja heitä kuoli sinne tuhansittain. Itse asiassa siellä oli heitä vain kaksi, jotka menivät lävitse ja pelastuivat, kahdesta ja puolesta miljoonasta, kaksi kahdesta ja puolesta miljoonasta.

149Te kysytte: “Mitä tapahtui heille? He ovat Iankaikkisesti menneet.

150“Kaikkiko heistä, veli Branham?” Jeesus sanoi niin.

151He sanoivat: “Isämme söivät Mannaa erämaassa, ja he joivat Kalliosta.”

152Ja Hän… Jeesus sanoi: “Ja he ovat joka ainoa heistä, kuolleita,” Iankaikkiseti erotettuja, näettekö joka ainoa.

153Huomatkaa, että he valittivat Jumalan valmistamasta tiestä, ja siitä syystä he kuolivat. (Tarkkaavaisesti nyt, älkää kadottako näitä viimeisiä huomautuksia.) He valittivat! Se on mikä sai heidät kuolemaan erämaassa, että he valittivat Jumalan valmistamasta tiestä: joka oli yhden miehen, profeetan johtajuus. Kertokaa minulle, milloin Jumala koskaan käytti jotakin joukkoa johtamaan. Te ette löydä sellaista Raamatusta. Yksi mies… Sana tuli Moosekselle!

154Koora; me kaikki tiedämme kuinka hän keräsi ihmisiä yhteen ja valitti, että Jumala ei ollut oikeamielinen tehdessään niin, että vain yksi mies oli Sanoman kanssa. Hän sanoi: “Me olemme kaikki pyhiä. Miksi meillä ei voisi olla kirkkokuntaa? Ja miksi me emme asettaisi tätä, ja tekisi tätä ja tuota?”

155Jumala sanoi Moosekselle: “Erota itsesi hänestä, Minä olen saanut tarpeekseni siitä.” Ja muistakaa, Juuda puhuu samasta asiasta viimeisissä päivissä. Kyllä. “He hukkuvat niskoitteluunsa kuin Koora.” Me myös tiedämme mitä tapahtui Kooralle ja muille, jotka panivat Jumalan Sanan ja Jumalan viisauden yhden miehen johtajuudesta kyseenalaiseksi: joka ainoa heistä kuoli.

156Me näemme kuinka Jumala paimen-profeetassa, näytti tulevaisuuden suunnitelmansa seuraavassa merkin äänessä. Tarkatkaa nyt. Me näemme sen siellä, No niin, tarkatkaamme sitä seuraavassa merkissä.

157Huomatkaa, hänet lähetettiin veljilleen, jotka olivat orjuudessa, vapautuksen Sanoman kanssa, Jumalan antaman merkin kanssa todistaakseen väitteensä. Israel otti vastaan hänen Sanomansa, he uskoivat Siihen joka ainoa heistä, mutta ehtooaikana… He ottivat hänen ihmeensä, mutta ehtooaikana, kun he… kun hän antoi Sanomansa: “Se oli eri asia.” Kaikki, jotka eivät uskoneet tuota Sanomaa, kuolivat. Kyllä. Mikä oli tuo Sanoma? Se oli tulevan tuomion Sanoma. Ehtooajalla Jumala kulki Israelin leirin lävitse löytääkseen ihmiset, jotka uskoivat Hänen paimen-profeettansa Sanoman; ja kaikki, jotka eivät olleet uskoneet Sitä, kuolivat.

158Nyt huomatkaa, me tulemme tuomaan sen tähän Suureen Paimeneen hetkisen kuluttua. pankaa merkille Suuren Paimen-profeetan palvelustehtävä. Huomatkaa Hänen ihmeensä ja kuinka seurakunnat avasivat ovensa ja halusivat Häntä. He halusivat sairaittensa paranevan. He halusivat tehdä suuria asioita. Hänen suosionsa oli suuri. Mutta, kun ehtoo aika tuli, sen jälkeen, kun Hän oli muuttanut veden viiniksi ja ruokkinut tuhansia leivällä ja tehnyt ihmeitä, Hän istuutui ja alkoi puhua heille: “Minä ja Isä olemme yksi. Miksi sinä sanot: ‘Näytä meille Isä’?”

159“Oh, veli! Tuo mies tekee itsensä tasavertaiseksi Jumalan kansaa.” Se oli liikaa heidän kirkolliselle ajatustavalleen. Mutta se oli Totuus, Hän oli Jumala! Mutta, kun Hän teki niin, niin monet eivät enää seuranneet Häntä.

160Sitten Hän kääntyi ympäri ja sanoi: “Ellette te syö Ihmisen Pojan Lihaa, ja juo Hänen Vertaan, teillä ei ole Elämää itsessänne.”

161Mitä te nyt ajattelette terävä-älyisen, järkevän henkilön ajatelleen? Minä kuvittelen, että nuo papit, jotka olivat päästäneet Hänet temppeliin, häpesivät kovasti sitä, että Hän oli ollut siellä. “Ajatella, että mies voi sanoa jotakin tuollaista kuin: ‘Ellette te  ihmiset syö Minun Lihaani ja juo Minun Vertani.’” “Tämähän on ihmisvampyyri: ‘Syö Minun Lihaani ja juo…’ Mitä, hänhän on kannibaali. Te oikein ajattelevat ihmiset, lähtekää pois tuollaisen mielenvikaisen luota.”

162Hän ei koskaan selittänyt Sitä, Hän vain sanoi Sen! Hän teki sen kompastuttaakseen heidät, erottaakseen omat lampaansa vuohista. Hän teki sen kääntääkseen heidät pois. Ja sitten ei kukaan halunnut olla yhteistyössä Hänen kanssaan. Hän ei saanut mitään yhteistyötä siitä eteenpäin. Näettekö?

163Huomatkaa, se oli ehtooaikana, kun Jumala kulki leirin lävitse, nähdäkseen kuka oli uskonut. Ja Hän teki saman asian Suuren Paimenen päivinä. Pankaa merkille tuon Suuren Paimen-profeetan palvelustehtävä. Mutta huomatkaa tämä ehtoo Sanoma, sitä he eivät tahtoneet uskoa. He eivät halunneet uskoa, että Hän oli Jumala. He halusivat tehdä Hänet joksikin mukavaksi mieheksi. He halusivat tehdä Hänet profeetaksi. Hän oli mukava mies, ja Hän oli Profeetta, mutta Hän oli enemmän kuin sitä. Sitä opetetaan yleisesti tänään, että “Hän oli vain hyvä mies, Hän oli Profeetta.” Hän ei ollut mitään vähempää kuin Immanuel! Hän oli Jumala julkituotuna Jeesuksessa Kristuksessa Hänen Pojassansa, tehden Hänet ja Isän yhdeksi. Se oli kaikki mitä Hän voi olla.

164Sakarja 14:7, puhuu ehtoovaloista ja Sanomasta jälleen lopun aikana. Oletteko huomanneet sen? Niin monet kuin seurasivat Moosesta, näkivät Tulipatsaan, joka tunnisti hänet Siinain vuorella. Hän oli todistanut ja puhunut tästä Tulipatsaasta siellä pensaassa, joka oli antanut hänelle hänen Sanomansa, ja monet heistä eivät uskoneet Sitä. Mutta niin monet kuin seurasivat häntä ulos Egyptistä (tulivat ulos maailmasta, ja kulkivat erottavan meren ylitse ja menivät erämaahan) näkivät tuon saman Tulipatsaan (josta hän oli puhunut) vahvistavan tämän paimen-profeetan, olemaan lammasten paimen. He näkivät Sen, ja monet heistä eivät yhä uskoneet Siihen, sen jälkeen, kun olivat nähneet Sen.

165Huomatkaa, kuinka jälleen, tuo milloinkaan muuttumaton Jumala, tuo Suuri Paimen-profeetta, vei heidät, jotka pysyivät Hänen ja Hänen palvelustehtävänsä kanssa, Oliivivuorelle; tuo Suuri Paimen-profeetta, tuo Yksi, josta me puhumme, Jeesus. He olivat nähneet Isän (tuon saman Tulipatsaan) joka oli vahvistanut Mooseksen, vahvistavan Hänet.

166Tuo sama Jumala, josta Mooses puhui, tuli Mooseksen ylle ja vahvisti Tulipatsaalla, että Hän oli Jehova, joka johti Moosesta. Jumala oli Hänen paimen-profeetassansa.

167Tässä Hän ottaa toisen paimen-profeetan, Suuren Profeetan, Todellisen Lampaan, Jeesuksen, ja valitsee kolme miestä ja vie heidät Oliivivuoren laelle, ja siellä Hän vahvistaa Jeesuksen. Ja jopa erottaen itsensä kaikista muista ihmisistä, sanoen: “Tämä on Minun rakas Poikani, kuulkaa Häntä!” Ja, kun, he katsoivat ylös, he eivät nähneet ketään miestä paitsi Jeesuksen. Oikein. Hän oli tuo Yksi. No niin, se selvittää sen niin pitkälle kuin minusta on kysymys.

168Mooses oli Jehovan näkyvässä läsnäolossa Siinain vuorella. Se muutti hänen kasvonsa. Kun hän, tuo paimen-profeetta tuli alas, hänen täytyi verhota kasvonsa, koska Jehova oli osassa häntä, hänen kasvoissaan. Hänellä oli Sana suussansa.

169Mutta huomatkaa, kun tuo Suuri Paimen oli Jehovan Näkyvässä läsnäolossa, niin mitä se teki? Se muutti Hänen koko olemuksensa. Hän ei ollut vain osa Jumalasta, vaan Hän oli koko Jumala! Hän oli Immanuel. Miksi sen täytyi olla paimenet?

170Katsokaahan! Näettekö nyt Kaikkivaltiaan Jumalan kuvaamassa Itseänsä Mooseksessa, tuossa paimen-profeetassa. Tarkatkaa kuinka Jumala teki itsensä tunnetuksi. Näettekö hänet seisomassa voideltuna Tulipatsaan läsnäolossa! Ketään muuta ei ollut vuorella kuin Mooses ja Jehova. Aamen! Aamen merkitsee “niin se olkoon”.

171Tarkatkaa! “Pane kätesi poveesi!” Tarkatkaa nyt tätä toista merkkiä jolle oli ääni: “Pane kätesi poveesi.” Meillä ei ole mitään syytä uskoa Mooseksen olleen vasenkätisen, niinpä hänen on täytynyt panna oikea kätensä poveensa, koska useimmat ovat oikeakätisiä. Hän pani oikean kätensä… Nyt tarkatkaa! Minkä kuvan me näemmekään tässä Jehovasta Mooseksessa, tuossa paimen-profeetassa! Mooses edusti Jumalaa, koska Jumala oli Mooseksessa. Tarkatkaa häntä, kun hän panee… “Pane kätesi povellesi.” Mikä merkki!

172No niin, siellä hän seisoo, pitäen oikeata kättään sydämensä päällä (seisoen tällä tavalla) missä lunastuksen kätketyt salaisuudet olivat olleet kätketyt maailman perustamisesta asti. Tässä on se miksi täytyi olla paimenia. Jeesus on Jumalan oikea käsi, ja me kaikki tiedämme sen. Siellä Mooses kuvasi Häntä tarkalleen. Hän piti sisällään Isän salaisuudet, ja on näyttänyt ne meille. Huomatkaa, tarkatkaa kuinka hän vetää kuolettavan pitaalin iskemän käden ulos povestaan. Osoittaen mitä Jumala tekisi Oikealla Kädellänsä. Huomatkaa, pitaalille ei ole parannusta. Huomatkaa jälleen, että se ei ollut mikään tavallinen pitaali, se oli sen viimeisessä vaiheessa, valkoinen kuin lumi; hänen kättään oli isketty kauhistuttavalla asialla. Miltä Mooseksesta onkaan täytynyt tuntua, kun hän veti oikean kätensä sydämensä päältä, povestaan, ja se oli valkoinen pitaalista! Pitaali kuvaa syntiä, joka on parantumaton, ja erikoisesti sen viimeisessä vaiheessa.

173Ja veljet, se on missä maailma oli silloin, kun Jumala veti Hänen Oikean kätensä Hänen poveltaan! Maailmaa oli iskenyt kuolettava pitaali, jolle ei ollut mitään parannuskeinoa. Niin se on tänäkin iltana, koska he eivät vastaanota parannuskeinoa, sitä mikä valmistettiin Golgatalla, vaan ihmiset haluavat ottaa ihmistekoisen reseptin syntiä vastaan Jumalan reseptin asemesta.

174Huomatkaa, että se ei tullut vähittäin niin kuin pitaali tekee, vaan kaikki yhdellä kerralla! Kun hän veti kätensä ulos, se oli pitaalinen kokonansa. Pankaa merkille mitä Jumala sanoi: “No niin, te ette tule hitaasti ajautumaan syntiin; vaan sinä päivänä jona siitä syötte, te kuolette.” Ja niin se on: “Sinä päivänä, jona siitä syöt.”

175Huomatkaa, se oli profeetta-paimen, joka iski itseänsä. Hän Jumalan käskystä pani oman kätensä povelleen, ja veti sen ulos pitaalisena. Tuo profeetta-paimen teki sen itse.

 Ja tuo Suuri Profeetta-paimen, Jeesus, teki sen itse, “Minä annan elämäni, ei kukaan sitä Minulta ota.” Hän oli Suuri Paimen, Suurin Profeetta-paimen, “Kukaan ei sitä Minulta ota, Minä teen sen itsestäni.” Huomatkaa, se ei tullut vähitellen, se tuli hetkessä. Suuri Paimen itse otti syyllisyytemme ja iski Itseänsä, otti meidän syntimme ja asetti ne itse itsensä ylle. Ei ihme, että runoilija kirjoittaa:

Keskellä repeilevien kallioiden ja pimenevien taivaiden
Minun Pelastajani kumarsi päänsä ja kuoli;
Tuo avautuva esirippu paljasti tien
Taivaiden iloon ja loputtomaan päivään.

176Tuo salaisuus oli ollut kätkettynä Jumalan sydämellä kaikki nämä vuodet, peitettynä Hänen oikealla kädellänsä, Jeesuksella. Suuri Paimen otti itsensä ylle meidän syyllisyytemme. Jesaja 53:6, sanoo: “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi. Hän oli runneltu meidän vääryyksiemme vuoksi. Rangaistus oli Hänen yllään, jotta meillä rauha olisi. Ja Hänen haavojensa kanssa me olemme parannetut.” Jumalan parantamisen salaisuus lepäsi Jumalan sydämessä tai Jeesuksen Kristuksen, Hän oli Jumalan oikealla kädellä, se oli ainoa lammas, joka piti Sydämessänsä salaisuutta. Tästä syystä Sen varjokuvien täytyi aina olla lammas! Ensimmäinen oli lammas ja viimeinen oli Lammas. Tästä syystä Sen täytyi tulla paimenille, jotka tietävät kuinka huolehtia Hänen lampaistaan. Käsitättekö sen? Huomatkaa: “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi, runneltu meidän vääryyksiemme vuoksi, ja rangaistus oli Hänen yllään, jotta meillä rauha olisi.”

177Pankaa merkille, se tuli nopeasti; ja se lähti nopeasti, niin pian kuin oikea käsi oli vedetty ulos povesta toisen kerran. Kuolettava tauti oli poissa, kun hän veti sen ulos toisen kerran. Ja, kun tuo Suuri Paimen, Lammas-profeetta, kun Hän Golgatan ristillä eli maksanut synnin rangaistuksen meidän kaikkien edestämme, Hän sanoi: “Se on täytetty.” Synti oli ohitse, rangaistus oli maksettu, velka oli sovitettu! Siinä ei tarvittu vuotta tai, että se lopulta olisi tullut siihen jossakin toisessa uskonpuhdistajassa, vaan se oli täytetty juuri silloin!

178Synti tuli hetkessä, Jumalan Lain rikkomisella, Sanan rikkomisella. Tänä iltana, veljeni, sinun sielusi on riippumassa helvetin yllä ketjussa. Ja tuo ketju ei ole jonkun teologisen seminaarin opetus, eikä se ole joku kirkkokunta tai uskontunnustus, jonka mukaan te elätte, vaan tuo ketju on Jumalan Sana! Jeesus antoi ihmissuvulle Hänen Sanansa, elää Siitä, ja Eeva rikkoi vain yhden pienen lenkin Siitä. Ja mikään ketju ei ole vahvempi kuin sen heikoin lenkki. Kun te otatte yhden Sanan pois Siitä… Se oli Kirjan alussa.

Jeesus tuli Kirjan keskellä ja sanoi: “Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee ulos Jumalan suusta.” Se oli Kirjan keskellä.

Kirjan lopussa Hän sanoo: “Kuka tahansa ottaa yhden Sanan (antaa väärän merkityksen yhdelle Sanalle), ottaa yhden Sanan pois Täältä, Minä tulen ottamaan hänen osansa pois Elämän Kirjasta.” Te kuljette helvetin ylitse, riippuen kiinni Jumalan Sanassa. Älkää antako jonkun pusertaa jotakin teihin, mikä ei ole NÄIN SANOO HERRA!

179He sanovat: “Varmastikin, me olemme tehneet kaiken. Kaiken me olemme tehneet!” Se on mitä ehkä ylipapit ja he siellä ajattelivat Suuren Paimenen päivinä. Se on mitä Eeva ajatteli. Se on mitä Saatana kertoi hänelle: “Varmastikaan Jumala ei tule tekemään sitä.” Mutta Hän teki sen, koska Hän oli sanonut tekevänsä sen. Ja tästä syystä Hän tekee sen jälleen tänään.

180Ei ihme, että on niin kuin Hän sanoi: “Niin kuin oli Nooan päivinä, kun kahdeksan sielua pelastui veden kautta, niin se tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Näettekö, vain muutamia: “Sillä ahdas on portti ja kapea on tie, joka johtaa Elämään, ja muutama siellä tulee olemaan, jotka tulevat löytämään Sen.” Niin se on: “Koska lavea on tie, joka johtaa Kadotukseen, ja monet tulevat kulkemaan sitä.”

181Kun “Suurta Paimenta, Suurta Lammas-profeettaa oli lyöty siellä, Hän sanoi: “Se on täytetty!” Ja tuolla hetkellä, niin pian kuin tätä Paimenta oli lyöty, se oli ohitse. Synti oli selvitetty, eikä sitä enää ollut. He olivat puhtaita, rangaistus oli maksettu. Ja uskovaisille joiden nimet olivat kirjoitetut Elämän Kirjassa, jotka olivat ennaltamäärätyt maailman perustamisesta asti, heille se oli täytetty, sillä hetkellä, kun Jeesus sanoi, että se oli täytetty. Hän, tuo Suuri Paimen, oli tullut lampaitaan varten. Se oli täytetty, Jumalan oikea käsi oli vedetty Hänen poveltaan, lyötynä. Sitten pääsiäisenä Hän palautti sen (aamen), nosti sen ylös jälleen povellensa, ja ojensi sen alas sinulle ja minulle Hänen Sanansa muodossa, lunastaakseen meidät takaisin alkuperäiseen puutarhaan, josta synti vei meidät ulos. Profeetta-paimen paljasti Hänen suuren sydämensä kätketyn salaisuuden. Sen paljasti Paimen, Profeetta-paimen.

182Ei ihme, että vuoret hyppivät ja huusivat tuona päivänä. Ei ihme, että aurinko kätki kasvonsa ja kirkui ilosta. Ei ihme, että kaikki luonto murtautui vapaaksi. Tuuli ravisteli puita, kunnes ne vapisivat ja iloitsivat ja hyppivät. Ne olivat nähneet Profeetta-paimenen siellä vuorella lunastavan jokaisen nimen Elämän Kirjassa. Ja ne näkivät, että luonto, johon ne kuuluivat, oli lunastettu. Ne kirkuivat ja hyppivät. Ja maailma meni maanjäristykseen. Ja vuoret repeilivät ja kalliot putoilivat. Ja aurinko pimeni. Ja kaikkea tapahtui, niin kuin missä tahansa kokouksessa, kun Paimen paljastaa teille, että “se on täytetty!”

183Olen nähnyt hyppykohtauksia ja ilokohtauksia, eivätkä ne vahingoittaneet ketään. Vuoret repeilivät, ja aurinko laski ja kaikkea tapahtui, mutta se ei vahingoittanut ketään. Olen nähnyt kokouksia joissa Jumalan voima paljastettiin ihmisille niin, että he “olivat vapaat maailmasta ja maailman asioista”, ja Herran ilo täytti seurakunnan. He seisoivat ja kirkuivat ja itkivät ja huusivat koko äänensä voimalla, Jumalan kunniaksi. Minä en koskaan nähnyt mitään epäjärjestystä, he olivat aina oikeassa järjestyksessä, koska he olivat tulleet tietämään sen, että heidän nimensä olivat kirjoitetut Karitsan Elämän Kirjaan ennen maailman perustamista. Suuri Profeetta-paimen oli tuonut heille Sanoman, ja he olivat vapautettuja. Ei väliä mitä, muut kirkolliset vallat sanoivat Siitä, he tiesivät, mitä oli tapahtunut. Aivan niin kuin nuo paimenetkin siellä silloin, he tiesivät mitä oli tapahtunut.

184Yhdelläkään miehellä ei ole oikeutta mennä pyhän pöydän taakse saarnaamaan Sanaa, ennen kuin hän on tehnyt niin kuin Mooses, kohdannut Jumalan itse, sellaiselta perustalta, että yksikään teologi ei voi selittää sitä pois. Mooses oli siellä! Ei väliä, mitä Israelin sanansaattajat sanoivat: “Oi, se on hölynpölyä, sinä vain kuvittelit nähneesi sen; se on typeryyttä”, te ette olisi voineet ottaa sitä pois häneltä, koska hän tiesi! Hän oli siellä! Hän oli se jolle se tapahtui! Eikä yhdelläkään miehellä jolla on teologian tai jonkun tohtorin arvo, ole oikeutta tämän pulpetin takaa julistaa Jeesuksen Kristuksen Sanomaa ennen kuin hän on kohdannut Jumalan kasvoista kasvoihin Tulipatsaassa. Hänellä ei ole oikeutta kutsua itseänsä sanansaattajaksi, sillä sitä eivät kaikki teologit maailmassa voisi selittää pois teiltä. Se tapahtui teille! Te olitte siellä, te tiedätte Siitä. Te ette välitä mitä joku muu sanoo tai kuinka paljon he sanovat, että “nuo päivät ovat ohitse ja ettei se ole niin,”… Se tapahtui teille, ja se on Sanan mukaisesti.

185Kyllä, se on syy miksi Mooses tiesi tämän Äänen, joka puhui hänelle, olevan oikein, koska se oli Sanan Ääni. Hän tiesi Jumalan sanoneen Aabrahamille, “Sinun siemenesi on vaeltava siellä neljäsataa vuotta, mutta Minä tulen vapauttamaan heidät.” Ja hän tiesi, että siitä oli kulunut neljäsataa vuotta ja, että hänet oli kutsuttu tekemään se.

186Miehet ja naiset, Jumala lupasi, että Hän tulisi näissä viimeisissä päivissä vuodattamaan Henkensä kaiken lihan ylle. Hän lupasi, että Hän lähettäisi Pyhän Hengen Kasteen ja, että Hän tulisi kutsumaan Morsiamen, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä. Hän lupasi tehdä sen ja Hän tulee tekemään sen. Älkää kuunnelko näitä palkka-paimenia, he tulevat johtamaan teidät harhaan. Pyhä Henki on Paimen ruokkimaan teitä lammasten ruualla. Hänen Sanastansa. Se tulee aina Paimenelta. Hän on meidän Paimenemme. Kuunnelkaa Häntä, te olette Hänen lammastarhansa lampaita; jos te olette, niin te kuulette Hänen Äänensä. Ei sitä, mitä joku muu sanoo, vaan te kuulette mitä Hän sanoo. Vieraasta äänestä te ette tiedä yhtään mitään.

187Oi, kuunnelkaa tuota Mahtavan Paimen-profeetan esittelyä heille. Katsokaa mitä Johannes sanoi seistessään Jordanilla. Hän seisoi siellä saarnaamassa ja hän sanoi: “Hetki on tulossa…”

188Huomatkaa, että Johannes oli papin poika, ja he aina seurasivat isänsä jälkiä, ja sillä tavalla me saamme nimemme. He kutsuivat heitä sen mukaisilla nimillä mitä he tekivät. Ja Johanneksesta oletettiin tulevan pappi niin kuin hänen isänsä oli.

189Ja tiedättekö, että hänen äitinsä Elisabeth, sen jälkeen, kun Herran Enkeli oli kohdannut hänen isänsä Sakariaan, oli tullut raskaaksi, ja oli jo kuudennella kuukaudella, eikä hän vielä ollut tuntenut mitään elämää, ja hän oli peloissaan koska vauva ei ollut liikkunut. Se oli epänormaalia.

190Ja Pyhä Henki, Herran Enkeli ilmestyi Marialle, ja kertoi hänelle, että hän “tulisi saamaan vauvan, tietämättä mitään miehestä”, ja kertoi hänelle Elisabetin tilasta.

191Hän meni Juudean kukkuloille kertomaan sitä Elisabetille. Ja kohdatessaan Elisabetin hän kertoi hänelle, että “hän tulisi äidiksi”. Eikä hän voinut ymmärtää sitä “ilman miestä”. Mutta hän sanoi: “Pyhä Henki varjosi, ja sanoi, että tämä pyhä asia, joka tulee syntymään minusta, tulee kutsutuksi ‘Jumalan Pojaksi’, ja minä tulen antamaan Hänelle nimen ‘Jeesus.’” Ja, kun tuo nimi Jeesus, ensimmäistä kertaa puhuttiin ihmishuulien kautta, niin tuo pieni kuollut vauva äitinsä kohdussa hyppäsi ilosta; se ei ollut vielä koskaan elänyt, mutta se hyppäsi äitinsä kohdussa.

192Jeesuksen Kristuksen Nimi puhui elämän kuolleeseen vauvaan. Mitä Sen tulisi tehdä seurakunnalle, joka väittää olevansa uudestisyntynyt?

193Ja me istumme niin happamina kuin kuhmut etikkaliemessä ja annamme sellaisten asioiden jatkua. Ja pelkäämme korottaa ääntämme ja todistaa vakaumuksemme puolesta, ja tuomita kaikki tämä mielettömyys, ja tehdä Jeesuksesta Kristuksesta saman eilen, tänään ja iankaikkisesti. On joulunaika, pankaa pois nuo joulupukit ja muut kaupalliset mielettömyydet. Milloin te olette kuulleet Santa Clausista [joulupukista] Raamatussa? Se on roomalainen jumaluustaru, siinä ei ole yhtään mitään, sellaista ei ole. Alkaa opettaako lapsillenne sellaista mielettömyyttä. Kun teidän yhtenä päivänä täytyy kertoa heille, että se oli vain tarua, niin silloin te olette valehdelleet lapsillenne. Ja se vahingoittaa teidän todistustanne Jeesuksesta Kristuksesta, sillä lapsi tulee sanomaan: “Ehkä Sen kanssa on samoin.” Pankaa Jeesus Kristus, tuo Suuri Paimen-profeetta takaisin jouluun minne se kuuluu.

194Huomatkaa, kuunnelkaa tätä profeettaa, Johannesta, hänen seisoessaan siellä. Me kaikki tiedämme, että hän oli suuri paimen-profeetta. Hänellä oli sanoma, sillä tuo Enkeli tiesi, että hän tulisi esittelemään Jeesuksen.

195No niin, hän ei voinut mennä johonkin seminaariin. He olisivat sanoneet: “No niin, tiedäthän, että tohtori se-ja-se on juuri oikea mies ottamaan tuon paikan. Sinun tulee esitellä hänet. Ja sinä tiedät, että aivan…” Näettekö, hän ei voinut sekoittua miesten kanssa.

196Meille on kerrottu, että hän yhdeksän vuotiaana meni erämaahan valmistautumaan Jumalan edessä. Se on mistä paimenet tulevat. Huomatkaa, että hänen sanomansa ei ollut niin kuin teologin, jonkun suuren kanssa, suurten arvonimien paisuttamien sanojen kanssa. Hän sanoi: “Oh, te käärmeiden sukupolvi.” Sanoen uskonnollisille miehille: “Te käärmeiden joukko.” Hän oli nähnyt käärmeitä erämaassa, ja se oli hänen mielestään alhaisin asia, millä hän saattoi nimittää noita tuon päivän pappeja ja kirkonmiehiä ja teologeja: “Te käärmeiden joukko!” Hän sanoi: “Kuka on varoittanut teitä tulevasta vihasta? Älkää ruvetko sanomaan: ‘Me kuulumme tähän tai tuohon’, sillä minä sanon teille, että Jumala on kykenevä näistä kivistä herättämään lapset Aabrahamille.” Kivistä, joita hän oli nähnyt erämaassa. Myös: “Jo on pantu kirves puun juurelle.” Se oli mitä hän oli nähnyt: käärmeitä ja puita siellä erämaassa. Ja näettehän, se oli hänen sanomansa. Hän ei tuntenut mitään hienoja suuria sanoja, joita joku suuri jumaluusopin tohtori olisi voinut selittää häneltä pois, vaan hän saarnasi vain luonnon linjan mukaisesti.

197Se on mitä me osoitamme tässä: paimenen sauva, paimen, lammas, se on luonnon linjan mukaisesti.

198Mitä hän teki? Hänellä oli suuri asia tehtävänä, hän oli tuo yksi, joka tulisi tuntemaan Messiaan. Hän sanoi: “Minä sanon: ’Hän seisoo teidän keskuudessanne nyt. Ettekä te tunne Häntä, koska teidän teologianne on niin sitonut teidät, ettette tiedä missä olette.”

199Yhtenä päivänä Jeesus käveli sinne ja hän sanoi: “Katso, tuolla tulee Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Karitsa! Hallelujaa! Todellinen Sovitus! Siellä tulee Hän, jota jokainen karitsa Eedenin puutarhasta asti on kuvannut, ja tavallinen mies käveli alas Jordanille.

200He sanoivat: “Johannes, kuinka sinä tunsit Sen? Me emme nähneet mitään erikoista.”

201“Mutta minä todistan, että minä näin Jumalan Hengen laskeutuvan alas kuin kyyhkysen, ja kuulin Äänen sanovan: ’Tämä on Minun Rakas Poikani, jossa Minä olen mielistynyt asumaan.”

202Tarkatkaa Kyyhkystä ja Karitsaa. Näettekö? Kyllä. Mitä, jos siellä olisi seissyt susi? Tuo Kyyhkynen ei olisi koskaan tullut sen ylle. Jumala symbolisoi itsensä kyyhkysellä, joka on kaikkein nöyrin kaikista taivaan linnuista; ja Poikaansa lampaalla, joka on kaikkein nöyrin kaikista maan päällä olevista eläimistä. Näettekö, taivaiden puhdas lintu, ei varis, ei korppikotka, vaan kyyhkynen. Ei sika, vaan karitsa. Mitkään muut luonteet eivät olisi sulautuneet yhteen.

203Ja huomatkaa, että kun Kyyhkynen tuli Karitsan ylle, se johti Häntä. Ei sitä tietä mitä Hän olisi halunnut, vaan sitä tietä mitä Isä tahtoi johtaa Häntä. Sillä tavalla todellinen karitsa on tänään. Oi joulun-ajan lampaat, ettekö te tiedä, että Jumala johtaa ainoastaan Hänen Sanallansa? Se on Hänen sauvansa.

204Huomatkaa, mitään ei olisi tapahtunut, mutta Johannes sanoi: “Muut heistä eivät nähneet Sitä, mutta minä todistan, että ‘“minä näin Sen.’” Sitten esitellen Hänet: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”

205Sallikaa minun nyt lopettaessani esitellä joulusanomani: “Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Se on tuo sama Karitsa. Hän on aivan yhtä paljon Karitsa tänään, kuin Hän oli silloin. Hän on aivan yhtä paljon täällä, kuin Hän oli siellä, sillä Hänen Sanansa on sama. “Missä tahansa kaksi tai kolme on koolla Minun Nimessäni, siellä Minä olen heidän keskellänsä.” Se on tarkalleen se mitä Hän sanoi. Hän ei koskaan muutu, Hän on Jumala, Sana. Hän ei milloinkaan muutu; Hän yhä antaa ja ruokkii Hänen lampaitaan Paimen profeetallaan, Hän antaa lampailleen ruuan ensin. Ei teologeille, vaan Hänen lampailleen.

206He eivät halua… kuinka voisivat nuo muut syödä Sitä. Mutta viisaat… Huomatkaa tämä! Mutta viisaat ja järkevät, maailman hyvin kouluttamat, yhä tahtovat sanoa, että on olemassa Santa Claus. Ja on kaikenlaisia tarinoita ja muita mitä he palvovat, koska he eivät vastaanota Häntä, Sanaa; heidän kirkkokuntiensa vuoksi, se ei sovellu heidän makuunsa, näiden tämän päivän palkkapaimenten. Uskontunnustusten palkkaamien, jotka tahtovat yhdistää teidät yhden vuohen alle, mutta älkää uskoko sitä! He tulevat johtamaan teidät teurastettavaksi. Kuulkaa Suurta Paimenta, joka syntyi tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, ja Hänen Sanomansa tuli todellisille paimenille, jotka tietävät kuinka huolehtia lampaista.

207Me huomaamme, että he yhä tahtovat sitä. He eivät vastaanota sitä tänään sen paremmin kuin silloinkaan, koska se ei sovellu heidän kirkkokunnalliseen makuunsa. He kääntävät Sanan ympäri ja tekevät Sen soveltuvaksi organisaatiollensa, eivätkä he halua saarnata Sanaa. He eivät halua tehdä sitä! He sanovat: “Se oli apostolien päiville. Se ei merkitse tätä.” Se merkitsee juuri sitä mitä Siinä sanotaan, eikä se tarvitse ketään tulkitsemaan sitä heille.

208Kumartakaamme nyt tänä hetkenä päämme ja sydämemme maan tomua kohden ja kiiruhtakaamme todella nopeasti seimelle, nähdäksemme ja vastaanottaaksemme Valon, jonka tämä Sana tuo Paimenen kautta, Suuren Profeetta-paimenen, Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan kautta. Puhuin teille pitkään, enkä ehkä sovitellut sanojani niin kuin kirkonmiehen tulisi, minä en yritä tehdä sitä. Minä yritän puhua Sen aivan niin kuin Hän antaa Sen minulle.

209Mutta, näettekö te miksi sen täytyi olla paimenet? Muut olivat niin koulutettuja toisiin ajatuksiin, että he eivät vastaanottaneet Sitä. Ja tänään meillä on kaikenkaltaisia valvojia ja aluemiehiä, piispoja, pappeja, kardinaaleja, paavi ja kaikkea maailmassa, jotka yrittävät johtaa meitä. Mutta Jumala antoi meille Paimenen, ja tuo Paimen on Pyhä Henki.

210Kuunnelkaa minua nyt. “Kun Hän…” (ei ajatus, Hän on persoona pronomini) “Kun Hän, Pyhä Henki on tullut (Totuuden Henki), Hän tulee paljastamaan teille ne asiat, jotka Minä olen sanonut teille, ja tulee näyttämään teille tulevat asiat.” Se on Suuri Paimen, se on Paimen, jonka Jeesus jätti meille. Ja Pyhä Henki kirjoitti Raamatun. Raamattu sanoo niin: “Entisajan miehet, joita Pyhä Henki liikutti, kirjoittivat Raamatun.” Voisiko Pyhä Henki nyt vetää teitä uskontunnustukseen? Voisiko se vetää teitä johonkin, mitä tämä Sana ei ole sanonut? Sehän olisi täysin mahdotonta. Silloin Pyhä Henki olisi valehtelija, jos Hän sanoisi: “Tämä on mitä sinun tulee tehdä”, ja sitten kääntyisi ympäri ja sanoisi: “Ei, se oli virhe, tee niin kuin seurakunta käskee sinun tehdä.”

211Jos te nyt olette kuunnelleet jotakin, joka on vetänyt teitä pois todellisesta, tosi Paimenesta, Pyhästä Hengestä, joka tulee johtamaan teidät Sanaan, eikä teillä ole tuota kokemusta, eikä Pyhän Hengen todistusta elämässänne, jota ilman…

212Jumala on Yksi. Jumala on ainoa, jolla on Iankaikkinen Elämä, ja Hän on Iankaikkinen Elämä. Ja kaikella millä on ollut alku, on loppu. Ja, jos te olette vain seurakunnan jäsen, niin sillä oli alku. Mutta Jumalan Sanalla ei ole alkua, Jumalalla ei ole… Ja, kun te olette syntyneet Jumalasta, te olette syntyneet Sanasta, ja te tulette Jumalan pojaksi ja teidän nimenne oli pantu Karitsan Elämän Kirjaan ennen maailman perustamista. Ja teidät, teidän hiustenne ja silmienne värin, teidän koko olemuksenne, Jumala näki sen ennen maailman perustamista. Ja Hän näki teidät juuri sellaisena ihmisolentona kuin te olette. Ja, vaikka vielä kuluisi miljoonia vuosia, niin mikään ei voi estää teitä tulemasta takaisin tuoksi täydelliseksi kuvaksi, jonka Jumala sääti teitä varten alussa. “Minun lampaani kuulevat Minun Ääneni, ja vierasta he eivät tule seuraamaan.”

213Ja, jos te ette vielä ole vastaanottaneet Iankaikkista Elämää, vaan katsotte johonkin mielikuvitustarinaan pienestä lapsesta makaamassa seimessä joukko viisaita miehiä ympärillään, niin älkää uskoko sellaista asiaa. Ja, jos yritätte ajatella: “No niin, minä tulen olemaan hyvä. Minä tulen tekemään tämän. Minä tulen liittymään seurakuntaan. Ja se on kaikki mitä minun täytyy tehdä.” Silloin te olette kadotettu. Jos teillä ei ole Iankaikkista Elämää, niin kuinka te voisitte elää iankaikkisesti?

214Te voitte ottaa tieteen valmistaman vehnänjyvän, ja, vaikka se näyttäisi kuinka täydelliseltä: vaikka, sillä olisi samankaltainen kosteus, samankaltainen sydän, ja se olisi samaa materiaalia kuin pellolla kasvanut jyvä, ja se olisi sama asia. Te voisitte viedä ne laboratorioon, ettekä te voisi erottaa niitä toisistaan: yhdestä tulisi aivan yhtä hyvää leipää kuin toisestakin. Mutta ainoa tapa erottaa ne toisistaan, on haudata ne maahan. Se niistä, joka on ihmistekoinen, pysyy siellä ja mätänee eikä koskaan kasva. Mutta Jumalan valmistamalla on elämän itu itsessään, ja se elää jälleen.

215Te voitte jäljitellä kristittyä, te voitte mennä seurakuntaan niin kuin kristitty. Te voitte panna nimenne kirjaan kuten kristitty, te voitte liittyä kirkkokuntaan kuten kristitty; se kyllä olisi hyvää, mutta ellei tuota Iankaikkista Elämää ole teissä, että tuo Hyvä Paimen antoi Elämänsä teille… Kun Jumala tuli alas Helluntaina, Hän tuli alas tulipallona aivan niin kuin Siinain vuorellakin, niin kuin Hän teki tuolle ensimmäiselle paimenelle, Moosekselle. Ja, kun Hän tuli alas, Hän jakoi itsensä tulisiksi kieliksi ja asetti ne kunkin heidän päälleen, Jumalan jakaessa itsensä Hänen ihmisiinsä. Ja ellette te ole vastaanottaneet sitä, mistä Pietari sanoi, että “se on teille, teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat.”

216Ystävät, älkää te kuunnelko mitään jumaluusopillista tarua, vaan syntykää uudestaan. Ja, kun olette tehneet sen, niin tuo Henki, joka teissä on, on osa Jumalaa, ja antaa todistuksen jokaisesta Jumalan Sanasta, että se on Totuus. Jos teillä ei ole tuota kokemusta niin kiirehtikäämme seimelle, joka on Sana. Menkäämme kiireesti Raamattuun, pois näistä kaunistelluista seurakuntien teologisista termeistä, todelliseen seimeen, Jumalan Sanaan, missä Messias tehdään tunnetuksi.

 Päämme ollessa kumarrettuina, rukoilkaamme:

217Rakas Jumala, se on kaikki, mitä tiedän sanoa tällä kertaa. Me olemme lähestymässä joulua ja kadut ovat täynnä miehiä ja naisia, poikia ja tyttöjä, tönien, tyrkkien, yrittäen ostaa vastalahjaa jollekin, joka tulee antamaan heille lahjan. Monet ihmiset, jotka kutsuvat itseään kristityksi, ovat siellä ulkona kaduilla ostaen savukkeita ja likööriä joululahjoiksi. Jumala, näyttää siltä kuin he heittäisivät sen suoraan takaisin Sinun kasvoillesi, opettamalla lapsilleen jotakin tarua, Rooman pakanallista teologiaa Pyhästä Nikolauksesta, jotakin jumaluustarua, joka maailman on helppo vastaanottaa, ja he hylkäävät todellisen joulun Kristuksen, todellisen Karitsan.

218Jumala, minä rukoilen, että päämme olisivat kumarretut sitä tomua kohden, josta Sinä otit meidät… Kerran Sinä käskit Aabrahamia, tuota suurta profeetta-paimenta: “Mene ulos, Aabraham, ja lue hiekkajyväset meren rannalla.”

219Ja hän vastasi: “Ne ovat lukemattomat, minä en voi lukea niitä.”

220Silloin Sinä sanoit:” Katso ylös taivaalle ja lue tähdet.” Ja hän tiesi, että se oli mahdotonta. Ja Sinä sanoit hänelle: “Niin on sinun siemenesi oleva.” Me katsomme tuota sanomaa tuolle paimen-profeetalle: “Maan tomusta, taivaan tähtiin”, että, vaikka kuolevaiset ruumiimme tulevatkin tomuksi, niin siellä on Elämä, joka voi nostaa meidät tähtiin.

221Niin kuin Sinä sanoit suurelle profeetta Danielille: “ Ja nuo, jotka tuntevat heidän Jumalansa viimeisissä päivissä, tekevät urotekoja. Ja ne, jotka monta vanhurskauteen kääntävät, loistavat kirkkaammin kuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.”

222Herra Jumala, Suuri Luoja, Joka olit niin halukas tulemaan maan päälle Jeesuksen muodossa, antaaksesi ihmisten tietää mitä Jumala oli. Ja Sinä olit tuo Yksi ainoa, joka voi ottaa kuoleman rangaistuksen, ei Enkeli eikä mikään sijainen voinut tehdä sitä. Sinä olit se, joka asetit rangaistuksen, ja Sinä yksin voit oikeamielisesti ottaa sen pois. Ja ollen Henki, Sinä et voinut kuolla. Mitta Sinut tehtiin lihaksi niin, että voit kuolla; ja Sinä tulit Karitsaksi, että Sinä saattaisit ottaa Lunastettujesi synnin pois, jotka Sinun täytyi lunastaa omalla Verelläsi.

223Oi, kertomus on niin suuri, Herra, se menee niin monien päiden ylitse. Ajatella: Pieni Jehova seimessä makaamassa, Hänen täytyi elää vauvana. Pieni Jehova, syntynyt tallissa. Pieni Jehova, leikkimässä lasten kanssa kadulla. Pieni Jehova, teini-ikäisenä. Pieni Jehova, koulupoikana. Ja Jehova, Kaikkivaltias.” Sinä otit kaikki nämä asemat. “Ja sitten Jehova, Karitsa. Jehova, Profeetta.” Ja Sinä tulit kaikeksi täksi, että voisit kärsiä synnin rangaistuksen, ja antaa meille Iankaikkisen Elämän.

224Anna meille anteeksi, oi Jumala, meille kurjille arvottomille tämän maailman luomuksille. Me olemme nöyryytettyjä tänä iltana, Herra, kun luimme mitä Sinä olet tehnyt meille, ja niin vähän mitä me olemme tehneet vastineeksi. Kuinka Sinä tulit noiden suurten uskonnollisten johtajien päivinä! Kuinka Sinä olit halukas seisomaan ja heijastamaan Isän Sanaa. Kuinka Sinä et tehnyt kompromisseja heidän teorioittensa kanssa! Ja tänään se näyttää siltä kuin ei olisi yhtäkään, joka haluaisi astua esiin ja kutsua Sanaa yhä “Sanaksi”, ilman kompromisseja. Me rukoilemme, Jumala, että Sinä antaisit meille anteeksi nämä asiat, jotka me olemme niin laiminlyöneet. Ja anna meille tänä iltana, meidän sydämissämme, niin kuin me annamme Sinulle seimenä. Ja me tiedämme, että joka kerta, kun ristiinnaulittu Kristus otetaan vastaan, tapahtuu uusi syntymä, lammas on juuri syntynyt, ja Enkelit laulavat Taivaassa. Joka kerta, kun yksi syntinen tekee parannuksen, Enkelit jälleen laulavat.

225Me rukoilemme, Jumala, että jos täällä on joku tänä iltana, joka ei tunne Sinua todellisena Jumalan Lahjana, henkilökohtaisena Pelastajana, ei vain jollakin järjellisellä käsityksellä, vaan uuden syntymän kautta, ollen syntynyt Sinun Hengestäsi, voikoot he vastaanottaa Sen juuri nyt, Herra, kun päämme ovat kumarrettuina. Ja, jos siellä sattuu olemaan yksi, Herra, joka ei ole tehnyt sitä, voikoot he sydämissään vastaanottaa ilon nyt, ja löytää niin kuin nuo entisajan paimenet, heidän sydäntensä seimestä, Sanan, Messiaan; joka tulee vahvistetuksi heille Pyhänä Henkenä, tämän päivän Suurena Paimenena. Me pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä.

226Ja päittemme ollessa kumarrettuina ja luottaen siihen, että sydämemmekin ovat kumarretut, niin etkö sinä haluaisi, kallis veljeni, vaikka oletkin seurakunnan jäsen… Ja toivon etten ole loukannut teitä, sanomalla mitä olen sanonut. Sopii kyllä kuulua seurakuntaan, meidän tulisi tehdä niin, mutta Oi veli, älä jätä sitä siihen, sinun täytyy syntyä uudestaan. Se on mitä Suuri Profeetta-paimen sanoi: “Teidän täytyy syntyä uudestaan.”

 Hän sanoi sen teologille: “Sinun täytyy olla uudestisyntynyt.”

227Ja, kun olet syntynyt uudestaan, niin se ei ole vain sitä, että uskot. He sanovat: “Sinä synnyt uudestaan silloin, kun uskot.”

228Mutta Raamattu sanoo: “Perkelekin uskoo.” Huomatkaa, sitä se ei ole, se on kokemus.

229Te sanotte: “Mutta minä olen elänyt hyvää elämää.”

230Niin tekivät apostolitkin, mutta he eivät olleet syntyneet uudestaan ennen kuin he saivat Pyhän Hengen. He eivät olleet edes kääntyneet, ennen kuin he saivat Pyhän Hengen. Te muistatte mitä tapahtui juuri Hänen kavaltamisensa edellä, eikö niin? Jeesus sanoi Simon Pietarille: “Kun sinä olet kääntynyt, niin sitten vahvista veljiäsi.” Ja Pietari oli seurannut Häntä kolme ja puoli vuotta ja ajanut ulos perkeleitä ja parantanut sairaita ja saarnannut Evankeliumia, ja yhä (Sanan mukaan) hän ei ollut edes kääntynyt.

231No niin, ettekö te tahtoisi senkaltaista Sanansaattajaa sydämiinne tänä iltana? Jos te todella tahdotte Sen… Se ei merkitse mitään mitä joku muu sanoo, se on totta, veli, sisar. Minä tiedän sen olevan totta. Etkö tahtoisi, jokaisen pään ollessa kumarrettuna ja silmien suljettuina, ei minulle, minä olen vain mies, teidän veljenne, mutta kohottaisitteko kätenne Kristukselle ja sanoisitte: “Minä uskon Sen. Minä todella haluan Kristuksen sydämeeni, tuon todellisen joulun Kristuksen.” Kohottaisitko kätesi nyt? Jumala siunatkoon sinua. Se on hyvä. Jumala siunatkoon sinua myös. Jumala siunatkoon sinua. Oi, käsiä kaikkialla.

232Voikoot se tapahtua, veli; voikoot se tapahtua, sisar; voikoot se tapahtua, ystäväni; olkaa täytetyt Jumalan Hengellä. Mitä väliä sillä on, mitä joku muu sanoo? Muistakaa, se on teidän elämänne. Me emme ehkä edes ole maan päällä aamulla, meillä ei ole sen enempää varmuutta elämän jatkuvuudesta kuin, että meillä on hengitys sieraimissamme. Me emme ehkä vedä toista henkäystä, ainoastaan Jumalan armosta. Ja mitä hyötyä siitä on miten hyvin te olette eläneet ja mitä…? Jeesus sanoi: “Ellei ihminen synny uudestaan, hän ei tule mitenkään menemään sisälle.”

233Minä tiedän ammattisanaston mukaan mitä uudestisyntynyt on, mutta tarkatkaamme mitä tapahtui Raamatussa, kun he uudestisyntyivät. Pietari oli uskovainen ja apostolit olivat uskovaisia, mutta he eivät olleet uudestisyntyneitä, ennen kuin Pyhä Henki lankesi heidän ylleen Helluntaina. No niin, kun he siellä ihmettelivät, että mitä oli tapahtunut, sanoivat Pietari ja muut heistä: “Jeesuksen Nasaretilaisen, miehen, josta Jumala todisti keskuudessanne merkein ja ihmein, joita Jumala teki Hänen kauttaan; joka oli ennalta tiedetty, ja jonka te pahoin käsin ristiinnaulitsitte, jonka Jumala on nostanut ylös, ja me olemme Hänen todistajiansa. Hän vuodatti tämän, jonka te näette ja kuulette nyt, ja se on Kirjoitusten mukaista.”

234Ja sitten, kun he olivat kuulleet tämän, saivat he piston sydämeensä, ja sanoivat: “Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?”

235Pietari sanoi heille: “Tehkää parannus!”

236Nyt, minun katolinen ystäväni, joka istut täällä, ja minä tunnen teistä täällä istuvista neljä tai viisi. Minä keskustelin tästä yhden teidän katolisen pappinne kanssa, hän sanoi: “Jeesus antoi seurakunnalle vallan antaa syntejä anteeksi: ‘Kenen synnit te anteeksi annatte, niille ne on anteeksi annetut; kenen synnit te pidätätte, niille ne on pidätetty.’” Se on totta. Mutta katsokaamme kuinka he tekivät sen, kuinka apostolit seurasivat Hänen käskyään, eikä kuinka papit tekevät tänään.

237Mutta mitä teki ensimmäinen pappi, Pietari, jos te haluatte kutsua häntä siksi, hän, jolla oli Valtakunnan avaimet, kuinka hän sanoi, että se tuli tehdä? Hän sanoi: “Tehkää parannus joka ainoa teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi saamiseksi, ja te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä lupaus on teille ja teidän lapsillenne, ja niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.” Ja, jos Jumala yhä kutsuu, niin sama kokemus on teitä varten, jos te seuraatte samaa reseptiä. Jos tämä seurakunta uskoo Sen, niin päänne kumarrettuina, sanokaa: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Sitten, kaikki, mikä jää Siitä vajaaksi, on vastoin Sanaa, eikä ole Paimenen mukaisesti.

238Herra Jeesus, he ovat Sinun käsissäsi nyt. Minä rukoilen, että jokainen avoin sydän tänä iltana, jolla ei ole Kristusta, Messiasta… Ja Kristus on Sana, voideltu Sana julkituotuna. Ja, jos täällä on yhtään avoimia sydämiä tänä iltana, joilla ei ole tuota Messiasta, todellista joululahjaa, ainoata todellista joululahjaa, mikä on olemassa, jonka Jumala antoi ja julisti maailmalle paimenien kautta, Hänen Karitsastaan, synnin Sovituksesta. Ja, jos tuo sydän on avoin tänä iltana, niin aseta sinne. Herra tämän päivän Messias Sana. Me jätämme heidät Sinulle Jeesuksen Kristuksen, Sinun Poikasi Nimessä. Aamen.

239Rakastatteko te Häntä? Uskotteko te Häneen? “Etsikää ensin Jumalan Valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muut asiat tullaan lisäämään teille.”

240Ystävät, ennen kuin lopetamme, minä haluan sanoa tämän. Monesti minut on ymmärretty niin väärin. Minulla on Sanoma Jumalalta, ja minun täytyy julistaa tuo Sanoma mistään piittaamatta. Minä tiedän, että se on väärin ymmärretty. Jos se ei olisi, niin silloin se ei olisi Jumalan Sanoma; se ei voisi olla. On liian paljon epäilystä tänään, jotta se voisi jäädä ymmärtämättä väärin. Minä uskon, että Jumalalla on miehiä maailman jokaisessa kirkkokunnassa ja organisaatiossa, eikä se ole sitä, että olisin veljiäni vastaan. Tulin tänne Tucsoniin kolme vuotta sitten, ja tapasin teidät saarnaajat veli Gilmoren luona, ja silloin kysyttiin, että “tulinko minä tänne aloittamaan seurakunnan?”

241Minä sanoin: “Ei. Minä tulin tänne auttamaan teitä.” Mutta minua ei ole vielä kolmen vuoden aikana pyydetty minnekään. Minä olen täällä liittääkseni käteni yhteen teidän kanssanne, en liittyäkseni organisaatioon teidän kanssanne, vaan liittämään kädet ja sydämet yhteen teidän kanssanne Jumalan Sanan ylitse, yrittääkseni saarnata Evankeliumia jokaiselle kadotetulle sielulle ja jokaiselle tarpeessa olevalle henkilölle, joka on ääntemme ulottuvilla.

242Minä tarjoan itseni Jumalalle tänä iltana, koko sydämestäni, kaiken sen kanssa mitä minussa on. Minulla ei ole kovin paljon annettavaa; minä en voi tuoda mirhaa, kultaa ja suitsuketta, koska minulla ei ole niitä. Mutta kaikki mitä minulla on itsessäni, mitä Jumala on antanut minulle, tämä elämä, minä vihin sen uudestaan Hänelle tänä iltana, Hänen Sanansa seimi sydämessäni; ja lupaan Hänelle seistä tuon Sanan kanssa, jos Hän vielä antaa minun elää toisen vuoden, aivan niin uskollisesti kuin vain voin seistä; Saarnata jokaisen osasen Siitä, ja uskoa jokaisen osasen Siitä; niin auttakoon minua Jumala. Haluatteko te tehdä samoin minun kanssani?

243Ota meidät vastaan, Herra. Me vastaanotamme Sinun joululahjasi, Messiaan, voidellun Sanan, joka vahvistaa Sinun läsnäolosi meidän kanssamme, Herra, huolimatta uskontunnustuksista tai kirkkokunnista. Me löydämme itsemme tänään hajoavassa maailmassa, ja tässä seisoo suuri Messias kädet ojennettuina: Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, joka antoi lupaukset, että seurakunta tulisi näissä viimeisissä päivissä, olemaan niin organisoitunut, että se tulisi menemään Laodikeaan. Ja me näemme sen tänään, Herra.

244Mitä me voimme tehdä, rakas Jumala? Mitä voin minä tehdä? Auta minua ja näitä toisia paimenia, Herra, Sanan paimenia ympäri maailman, julistamaan Sitä, Herra, tänä seuraavana vuotena. Auta meitä Herra, me rukoilemme. Anna meille Sinun rakkaudestasi ja Sinun Hengestäsi ja Sinun Valostasi. Me vihimme itsemme tänä iltana Sinun Sanallesi ja Sinun kutsullesi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä me vastaanotamme Sinun joululahjasi: Jumalan Sanan lihaksi tehtynä meissä. Aamen.

245Minä rakastan seurakunnan laulamista. Paavali sanoi Raamatussa: “Kun minä laulan, minä laulan Hengessä, kun minä saarnaan, minä saarnaan Hengessä ja mitä tahansa minä teen, minä teen kaiken Jeesuksen Kristuksen Nimessä.” Nyt koska tämä on ollut rasittavaa teille… Ja minä arvostan teitä. Minä tulen tämän Sanoman kanssa. Joskus minä vihaan sanoa Sitä, mutta minä olen velvollisuuteni sitoma, veljet. Jos en tee sitä, niin minä olen tekopyhä. Jos en tee sitä, minä kavallan omantuntoni ja oman uskoni Jumalan Sanaan. Minun täytyy tehdä se, en ollakseni erilainen, vaan ollakseni uskollinen kutsumukselleni. Ja minä haluan auttaa teitä kaikkia, haluan tehdä kaiken minkä voin.

246Laulakaamme nyt yksi kaikkien aikojen suurimmista lauluista, jota niin kovasti rakastan: “Minä rakastan Häntä”. Tiedättekö, että minä uskon, että jos me vain kaikki rakastaisimme Häntä, niin me tekisimme kaiken, mitä Hän pyytää meitä tekemään. “Kuinka te kutsutte Minua ‘Herraksi’, ettekä tee asioita, joita Minä käsken teidän tehdä? Kuinka te kutsutte Minua ‘Herraksi’, ja sitten ette tee, mitä Minä käsken teidän tehdä?”

247Haluatteko te mieluummin kuunnella palkkapaimenta, joka sanoo: “Pane nimesi kirjaan ja liity meihin; ota tämä ehtoollinen, lausu tämä, ja kaikki on hyvin”, vaikka Suuri Paimen itse sanoi, että “ellei ihminen synny uudestaan hän ei voi edes nähdä Taivaan Valtakuntaa”?

248Ja katsokaa noita koulutettuja tuon päivän teologeja. He olivat koulutettuja! Olivatko he pyhiä? Entä elivätkö he puhtaasti? Meillä ei ole mitään heidän elämäntapaansa verrattavaa tänään. Ja miksi Suuri Paimen kutsui heitä? Hän sanoi: “Te olette isästänne Perkeleestä”, koska he eivät… He kyllä tunsivat Sanan, mutta toisen päivän Sanan, ei Sanaa tuolle päivälle.

249He ehkä tunsivat Nooan ajan Sanan, joka oli oikein Nooan aikana, mutta se ei olisi toiminut Mooseksen aikana. Ja Mooseksen ajan Sana ei olisi toiminut Kristuksen aikana. Näettekö? Lutherin ajan Sana ei toiminut Wesleyn aikana. Wesleyn ajan Sana ei toimi helluntailaisten ajassa. Ja helluntailaiset ovat tehneet samoin kuin muutkin heistä tekivät. No niin, kuka on antanut minulle apua menneinä päivinä? Minä vain kysyn.

250Kun vehnä nousee oraalle, niin mitä se on? Jeesus sanoi: “Ellei vehnänjyvä putoa maahan.” Mitä tapahtuu, kun vehnänjyvä on pudonnut maahan? Ensimmäiseksi nousevat pienet sirkkalehdet. Se ei ole sen jyvän kaltainen, joka meni maahan. Tarkatkaa luontoa. Se ei ole sen jyvän kaltainen, joka meni maahan, mutta se on tuon jyvän Elämän kantaja.

251Tuo jumalankieltäjä, joka kirjoitti tuon kuuluisan kirjan Äänetön Jumala, sanoi siinä, että “kuinka voisi olla sellaista Jumalaa, joka voi avata Punaisen Meren ja sitten seistä katselemassa tuhannen vuoden pimeän ajanjakson aikana, kuinka leijonat söivät pieniä lapsia, ja ihmiset riippuivat risteillä, ja heitä murhattiin areenoilla ja muuta sellaista, eikä koskaan edes avannut suutaan?” Näettekö, Sana on ilmestys.

252Tuo vehnä, joka alkoi kasvaa alussa, se petti Jumalan. Ja lopulta siellä tuli Vehnä, todellinen Jumalan heijastaja, joka heijasti Hänen Sanaansa niin paljon, että Hän oli Sana. Sitten Jumala antoi Hänelle Morsiamen Helluntaina; mutta tuo Morsian putosi maahan pimeässä ajanjaksossa, aivan todellisen vehnän tavalla se putosi maahan. Ja miksi se ei voinut toimia? Koska se oli kätkössä maan alla, ja sen täytyi mädäntyä ennen kuin se voi tuoda esiin elämän.

253Mutta kerran siellä tuli pieni pappi, jonka nimi oli Martin Luther, ja hän toi esiin Totuuden Sanan: “Vanhurskas on elävä uskosta”, siellä se nousi oraalle, ja sitten sitä seurasi toinen lehti, Zwingli ja sitten Calvin ja Knox ja niin edelleen.

254Ja ennen kuin huomasittekaan, se siirtyi lehtien vaiheesta ja meni tähkään. Se näytti jo hieman enemmän siltä, mutta yhä vielä se ei ollut tuo todellinen asia, joka meni maahan, se oli Wesleyn tuleminen. Wesleystä muodostui metodisti kirkko, metodisti kirkosta tulivat Nazarealaiset, Yhdistyneet Veljet ja niin edelleen. Mitä se teki? Se putosi jälleen takaisin ja tuotti jotakin, joka näytti nyt todelliselta vehnänjyvältä, Helluntain.

255Tarkatkaa nyt Jeesusta Matteuksen 24:24: “Viimeisissä päivissä nuo kaksi henkeä tulisivat olemaan niin lähellä toisiansa, että se tulisi pettämään jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista.” No niin, jokainen vehnän kasvattaja tietää, että se siinä vaiheessa näyttää aivan täydelliseltä vehnänjyvältä. Mutta istukaapa alas ja ottakaa se käteenne ja avatkaa se. Siellä ei ole ensinkään vehnää, vaan se on pelkkä kuori. Mutta mikroskoopilla te voitte nähdä, että siellä aivan takana on pienen pieni silmu, sieltä on tulossa jyvä. Ja sitten mikä on kuoren tehtävä? Se on suojella jyvää kuumalta auringolta, joka tappaisi sen, se suojelee jyvää, kunnes jyvä on kypsynyt. Ja sitten, kun jyvä on kypsä, kuori vetäytyy pois sen ympäriltä. Mutta panitteko merkille, että tuon jyvän, joka tulee esiin, täytyy olla samankaltainen jyvä, joka meni maahan.

256Lutherin herätyksen jälkeen tuli organisaatio. Wesleyn herätyksen jälkeen tuli organisaatio. Alexander Campbellin, John Smithin ja muiden heidän jälkeen tuli organisaatio. Sen jälkeen tuli Helluntai, aivan todellisen asian kaltaisena, mutta siitä tuli organisaatio. Mitä se teki? Vetäytyi pois.

257Meillä on ollut viisitoista vuotta herätystä, eikä sellaista ole koskaan tunnettu koko historian aikana. Ja tarkatkaa tätä viidentoista vuoden herätystä, kuinka se on pyyhkäissyt ympäri maailman, eikä Siitä ole rakennettu yhtään organisaatiota. Missä se oli? (Se alkoi myöhäisemmän sateen, ja se kuoli.) Tätä ei ole seurannut yhtään organisaatiota. Miksi? Se on jyvä itse, mitään enempää ei voi olla. Ja nyt kuori on vetäytymässä pois, ei yhteistyötä, kukaan ei halua teitä. Miksi on niin? Sen täytyy olla Se.

258Miksi tuo seurakunta perustettiin sinne? Avustamaan Sitä. Kuka olisi ollut yhteistyössä? Mitkä baptistit tai presbyteerit tai luterilaiset olisivat avustaneet Jumalallisen parantamisen kampanjaa? Nyt, kun Totuus tulee esiin, niin mitä tapahtuu? Ei kuori; mutta Elämä lähtee ulos kuoresta, todellinen tosi Elämä, ja menee jyvään. Organisaatio jää sinne ja kuolee, aivan niin kuin se on tehnyt jokaisessa ajanjaksossa, se tekee saman asian, Te tulitte ulos siitä viisikymmentä vuotta sitten, ja menitte jälleen suoraan takaisin siihen! Mutta todellinen Elämä seuraa jyvää, me olemme lopun ajassa, veljet.

259Minkä vuoksi se vetäytyi pois? Siksi, että se toisi jyvän Pojan läsnäoloon, joka kypsyttää jyvän kultaiseen kypsyyteen Mestaria varten. Miksi se on vetäytynyt pois? Jotta se saisi aikaan sydänsurua ja kyyneleitä, koska he eivät ole auringon edessä, vaan Pojan edessä, kypsyäkseen todelliseen täyteen Evankeliumiin, tuodakseen ilmi kaiken, mitä Jeesus Kristus lupasi Raamatussa. Ihmisten keskuudessa on tänään kohoamassa ylös Ruumis. Eikä tule olemaan enää mitään organisaatioita, vaan se menee suoraan ulos rikkaaseen Laodikeaan. Miten ovat organisaatiot menestyneet? Saamalla miljoonia dollareita ja miljoonia sieluja.

260Ja minkä vuoksi paimen tuli? Vapauttamaan veljensä orjuudesta. Minä en tiedä; Jumala olkoon kansaamme ja auttakoon meitä. Tutkikaa Sanaa! Tutkikaa Kirjoituksia! Niissä me ajattelemme, että meillä on Iankaikkinen Elämä, ja ne ovat ne, jotka todistavat Totuudesta. Näettekö, Jumala jakoi Sanansa jokaiselle ajanjaksolle.

261Mitä Jeesus sanoi, kun Hän tuli? Hän sanoi noille ihmisille: “Te tekopyhät! Te valkaisette profeettain hautakammiot, ja teidän isänne panivat heidät sinne. Te olette isienne poikia. Ja niitä tekoja, joita he tekivät, tekin tulette tekemään.” Se pysyy iäti samana, veljeni.

262Mutta, kun Jeesus tulee eräänä päivänä, tuo Suuri lammasten Paimen, lammasten, jotka Helluntaista alkaen, kautta Lutherin ja kaikkien muiden ajanjaksojen ovat vastaanottaneet Valon, kun se tuli kantajien lävitse (jotka eivät vastaanottaneet kantajaa, vaan Valon), Hän tulee lunastamaan heidät. Minä olen niin iloinen, että tiedän Hänen tulevan jälleen. Oi, ettekö te haluaisi olla luetut Hänen joukkoonsa? Haluaisitteko te olla luetut siihen? On vain yksi tapa tehdä se, ja se ei ole seurakuntaan liittymisellä, vaan olemalla syntynyt Häneen. “Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat tulemaan Minulle, eikä kukaan voi tulla ellei Minun Isäni kutsu häntä.” Näettekö, se on kaikki mitä tarvitaan; vastaanottaa Se. Se on ainoa joululahja, josta minä olen tietoinen, se on Jumalan lahja, jonka Hän antoi maailmalle, Hänen ainutsyntyisen Poikansa. Ja Hän on sama Sana eilen, tänään ja iankaikkisesti. Näettekö? Uskokaa Häneen tässä päivässä koko Raamatun täyteydessä.

263Kun nuo seitsemän salaisuutta… Siellä aikaisemmin, kautta noiden Seitsemän seurakuntajakson, siellä oli seitsemän kätkettyä salaisuutta. Minä kirjoitan kirjaa Siitä. Ja eräs suuri teologi sanoi minulle jokin aika sitten: “Veli Branham…” Nähkää kuinka Saatana tulee yrittämään, vetääkseen teidät pois tieltä. Hän sanoi: “Veli Branham, tiedätkö mitä? Minä uskon, että Jumala tulee paljastamaan sinulle, mitä meidän tulee tehdä seuraavaksi; se tulee olemaan joku suuri salaisuus, joka on kätkössä näiden Seitsemän Sinetin alla.”

264Minä sanoin: “Ei, sitä se ei ole, veli.”

265Hän sanoi: “Se tulee olemaan jotakin, mitä ei ole edes kirjoitettuna Sanassa?”

266Minä sanoin: “Ei! Ei! Sinä unohdat, että ‘kuka tahansa lisää yhden sanan, tai ottaa yhden Sanan pois’.” Näettekö, se on jo siellä, mutta uskonpuhdistajat epäonnistuivat näkemään Sitä, he eivät eläneet tarpeeksi kauaa nähdäkseen Sitä.

267Ja ajanjaksot ovat ohitse nyt, me olemme suoraan täällä Laodikeassa. Ja muistakaa, Laodikean ajanjaksossa Hän oli seurakunnan ulkopuolella kolkuttamassa, yrittäen päästä takaisin sisälle: Eeva oli pannut Aadaminsa ulos. Kärsikäämme portin ulkopuolella Hänen kanssaan. Menkäämme Hänen tykönsä, Hänen kuolemassaan, Hänen hautaamisessaan ja Hänen ylösnousemuksessaan; sillä Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

268Laulakaamme yksi laulu ennen lähtöämme. Haluatteko tehdä niin? Minä rakastan Häntä. Antaisitko meille sävelen, sisar? Kuinka monet tuntevat tuon vanhan laulun? Jos olette koskaan olleet kokouksissa, minä rakastan sitä.

269Sulkekaamme nyt silmämme, ja ajatelkaa Jehovaa. Kukaan ei ollut arvollinen. Kukaan ei voinut tehdä sitä, paitsi Hän. Ja Hän tuli alas pieneksi vauvaksi. Hän tuli teini-ikäiseksi. Hän tuli kirvesmieheksi, työmieheksi. Hän tuli Karitsaksi, Hän tuli uhriksi. Hän nousi ylös voitokkaasti, Jehova. Ja niin kuin Mooses veti kätensä poveltaan, sydämensä päältä, samoin Jumala veti Hänen kätensä Hänen poveltaan, Hänen salaisuutensa. Hänen Poikansa, jota lyötiin parantumattomalla synnin sairaudella; ja sitten Hän työnsi Sen takaisin poveensa, ja veti Sen esiin ojentaen Sen teille ja minulle: “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.”

270Katsokaa Häntä nyt:

Rakastan Häntä,
Rakastan Häntä,
koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

271Kuinka moni tietää, että sen täytyi olla paimenet, sanokoon: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Täytyi olla! Miksi paimenia? Sen täytyi olla! Nyt laulaessamme tämän jälleen, ojentakaa kätenne pöydän ylitse. Täällä istuu tänä iltana metodisteja, baptisteja, luterilaisia, presbyteerejä, katolisia ja kaikkia. Puristakaa käsiä ja sanokaa: “Kanssa pyhiinvaeltaja, olen niin iloinen ollessani täällä tänä iltana sinun kanssasi.” Sanokaa jotakin heille. Sanokaa: “Jumala siunatkoon sinua”, nyt puristaessamme käsiä toistemme kanssa, laulaessamme sen jälleen nyt:

Rakastan Häntä,
rakastan Häntä,
koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

272Sulkekaa nyt silmänne ja kohottakaa kätenne ja laulakaa se Hänelle:

Minä rakastan Sinua,
minä rakastan Sinua,
koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

273Ja nyt, Jumala on ilman muotomenoa. Joten kumartakaamme päämme ja hyräilkäämme se nyt, niin kuin pienet lapset, koska te olette Jumalan lapsia. Älkää katsoko siihen, mitä maailma saattaa ajatella, te palvotte Kristusta nyt. Kumartakaa vain päänne ja hyräilkää sitä. [Veli Branham ja seurakunta hyräilevät “Minä rakastan Häntä.”]

274Ettekö te tunnekin puhdistuneenne sisäisesti? Joku on vain hangannut kaiken epäilyksen ja maailman pois teistä? Tunnetteko te sillä tavalla? Kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Minä tunnen oloni kokonaan puhtaaksi raavitulta. Minusta tuntuu erilaiselta. Minusta tuntuu kuin olisin syönyt Hänen kädestään. Kuten veli täällä todisti, että “ruoka, Paimenen ruoka, lampaan ruoka”, se on Hänen Sanansa.

275Jumalan lampaat saavat ravintonsa Hänen Ruuastaan: “Mies ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee ulos Jumalan suusta.” Ja tämä on Se, tämä Raamattu. Me saamme ravintomme jokaisesta Sanasta, ei vain joistakin Sanoista, vaan jokaisesta Sanasta. Oh, eikö se saakin teidät rakastamaan Häntä? Ajatella, että meillä nyt on Iankaikkinen Elämä! Ei, että me tulemme olemaan, vaan nyt me olemme Jumalan poikia. Ei, että me tulisimme olemaan! Ja se on istumista yhdessä taivaallisissa paikoissa (sisällä) Kristuksessa Jeesuksessa. Ja televisio todistaa, että on olemassa eetteriaallot, jotka kulkevat ympäri maan, tuoden henkilön television kuvaruutuun maan toiselta puolelta. Suuri Jumalan Sana, ja Jumalan Henki ottaa Jumalan Sanan ja heijastaa Jeesusta Kristusta taivaallisissa paikoissa Hänen lampailleen, todistaen, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Eikö Hän olekin ihmeellinen? Ihmeellinen! Jumala siunatkoon teitä.

276Nouskaamme nyt hetkeksi seisomaan. Onko teillä joku siunauksen lukemista varten? Muistakaa nyt, joulun kuluessa, palvokaa Herraa Jeesusta. Palvokaa Häntä Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Ja, jos voin olla joksikin avuksi teille, (teille pastoreille, teidän seurakunnallenne, tai mitä tahansa,), niin yö ei koskaan tule liian mustaksi, eikä sade lankea liian voimakkaasti.

277Täällä on eräs rouva läsnä nyt, joka oli siellä eräänä iltana, kun siellä oli noin kahdeksankymmenen vuoden ikäinen nainen, joka oli kadottanut järkensä, ja hän ajatteli saavansa lapsen tai jotakin sellaista, hän oli poissa järjiltään. Ja Billy soitti minulle toimistosta sanoen: “Isä, voisitko sinä?”

278Minä sanoin: “En voi juuri nyt. On ihmisiä… En voi tehdä sitä.”

279Hän sanoi,: “Isä, voitko rukoilla, ja minä kerron heille, että sinä olet rukouksessa.”

280Minä sanoin: “Kyllä.” Ja tuolla samalla hetkellä hän palasi normaaliksi. Hän nukahti, ja heräsi normaalissa tilassa; syöden kokonaisen kananpoikapäivällisen normaalisti järjissään. Täällä seisoi eräs henkilö antamassa todistusta siitä muutamia hetkiä sitten.

281Veli Mack, näin hänet hetki sitten jossakin täällä. Hän on täällä, yksi paikallisista pastoreista. Hyvin kallis veli, ja minä olen aina rakastanut veli Mackia siitä asti, kun hän alkoi palveluksen.

282Ja minä olin ylhäällä Brittiläisessä Columbiassa; ja haluan osoittaa teille, kuinka Jumala tekee kaiken oikein. Minä olin jo noussut hevosen selkään, mennäkseni takaisin sinne erämaahan, missä olin johtanut koko ryhmän intiaaneja Jumalalle; ja he kääntyivät kaikki ja vastaanottivat Jeesuksen.

283Ja profetian kautta, joka kertoi intiaanipojalle, että hän oli kadottanut poninsa, kaksi vuotta sitten, kertoi hänelle mistä hän löytäisi sen, ja kuinka kaukana se olisi, ja missä tuo poni tulisi seisomaan. Hänen äitinsä oli kuolemassa sydänkohtaukseen. Hän tuli terveeksi ja pelastui. Ja tämä poika oli juuri kulkemassa ohitse ja näki sen, ja tietäen, että hän… hänen hevosensa löytyi tarkalleen sillä tavalla kuin hänelle kerrottiin.

284Yhtäkään Sanaa ei Herra ole koskaan puhunut… ja minä kysyn sitä keneltä tahansa teistä, että “oletteko te koskaan kuulleet Hänen sanovan jotakin, jota Hän milloinkaan on käskenyt minun kertomaan teille, niin että se ei olisi tapahtunut aivan tarkalleen?”

 Jos se on oikein, niin sanokaa: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettekö? Aivan tarkalleen, milloinkaan se ei ole pettänyt, yhtään kertaa.

285Ja veli Mack makasi kuolemaisillaan, ja sattui niin, että hänen vaimonsa soitti Billyn, minun poikani vaimolle, ja kysyi missä minä olin; oikein mukava pikku rouva, tuo hänen vaimonsa. Ja minun miniäni sanoi: “Hän on kaukana pohjoisessa osassa Brittiläistä Columbiaa, metsästysmatkalla.”

286Ja tuona aamuna, jotenkin, minä en yksinkertaisesti voinut lähteä ratsastamaan. Ja sitten Billy sanoi: “Minä uskon, että soitan kotiin vielä kerran.” Ja hän meni postiin, soittaakseen. Ja tässä hän tuli juosten takaisin, tuon pienen intiaanin, jolla oli tuo poni, seisoessa siellä, ja sanoi: “Veli Mack makaa kuolemaisillaan ja kutsuu sinua.”

287Ja minä nousin pois hevosen selästä ja menin metsään ja polvistuin maahan. Minä sanoin: “Rakas Jumala, siellä kaukana, kolmentuhannen mailin päässä aurinkoisessa Arizonassa, Tucsonissa on minun veljeni, ja hän makaa kuolemaisillaan. Auttaisitko Sinä häntä?”

288Ja Jokin puhui minulle, sanoen: “Kaikki on hyvin.”

289Ja, kun tulin veli Mackin luo eräänä päivänä keskustellakseni hänen kanssaan, minä kysyin häneltä: “Millä hetkellä se tapahtui?”, ja se oli tarkalleen samalla hetkellä, kun me menimme rukoukseen.

290Oh, eikö Hän olekin ihmeellinen! Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Minä olen niin onnellinen tietäessäni eläväni Kuninkaan läsnäolossa.

291Kumartakaamme päämme nyt, ja kallis pikku veli on täällä, lähetyssaarnaajaveli, ystäväni, joka on Assemblies of Godin jäsen, kallis pikku veli täällä. Minä kutsun häntä nimellä “Creeche”. Hän puhui niin mukavista asioista. Veli Creeche, minä kutsun sinua siksi. Minä en tiedä mitä sanoa, sinä olet minun veljeni ja kanssapalvelijani Jeesuksen Kristuksen kärsimyksissä näissä viimeisissä päivissä. Siunatkoon Jumala sinua. Ja uskon veli Tonyn sanoneen, että sinä tulisit lopettamaan rukouksella tällä kertaa, kumartaessamme päämme. Hyvä on, tulehan nyt.

64-1212 ELONKORJUUN AIKA (Harvest Time), Phoenix, Arizona, USA, 12.12.1964

FIN

64-1212 ELONKORJUUN AIKA
(Harvest Time)
Phoenix, Arizona, USA, 12.12.1964

1       Kiitos veli Williams. Hyvää huomenta, ystävät. On etuoikeus olla täällä tänä aamuna. Ja tämän kaltaisen esittelyn saaminen, se saa minut tuntemaan itseni yhä pienemmäksi. Olin hyvin kiitollinen tästä tilaisuudesta tulla tänä aamuna Phoenixiin.

2       Muistan, kun ensikertaa tulin Phoenixiin, ollessani noin seitsemäntoistavuotias. Se on todella kasvanut siitä ajasta. Tänä aamuna, tullessamme Phoenixiin, voimme tuskin sano milloin jätimme Tucsonin ja tulimme Phoenixiin. Ne ovat melkein yhdessä, niin monia paikkoja on kasvanut välille. Näissä paikoissa joissa meillä oli tapana käydä täällä erämaassa, nyt sinne on noussut motelleja ja kauppoja ja niin edelleen. Ja tietenkin, se osoittaa, että olen tulossa vanhaksi.

3       Ja sitten istuessani hyvän veljeni vieressä täällä, veli Valdezin, minä sanoin: “Tietenkin olen tulossa vanhaksi.” Minä sanoin: “Käsitän, että minulle alkaa kasaantua maileja, mutta odotahan kunnes sinä tulet minun ikääni,” tai jotakin sellaista. Olin yllättynyt, saadessani tietää, että hän oli noin kaksitoista vuotta vanhempi kuin minä. Ja niinpä minusta sitten tuntui paljon paremmalta. Minä kysyin: “Veli Valdez, kuinka kauan sinä olet saarnannut Evankeliumia?”

 Hän sanoi: “Viisikymmentä vuotta.”

4       No niin, minä olin vain pieni lapsi, kun hän jo oli saarnaamassa. Niinpä minä sanoin: “Toivoisin, että sinä ottaisit kokouksen tänä aamuna, veli Valdez.” Minä sanoin: “Minä olen nuori mies, enkä oikein pidä siitä, että nousen tänne ja yritän puhua vanhemmilleni.”

5       Ja hän vain nauroi ja sanoi: “Miksi sinä luulet minun ajaneen tänne?”

6       Niinpä olen hyvin kiitollinen veli Valdesista. Hän kertoi minulle, että hänellä oli täällä ulkopuolella lepokoti. Se on todella hienoa. Minä arvostan sitä. Ja hän antoi minulle kutsun tulla vierailulle heidän luokseen joskus. Ja se on täällä New River’in rannalla. En tiedä josko kukaan teistä tietää missä se on tai ei, mutta olen varma, että jos Valdez on sen takana, silloin kaikki on hyvin.

7       Sitten joka kerta tullessani konventtiin, minä tavallisesti tapaan jonkun, joka on parantunut kokouksissa. Ja seistessäni täällä pöydän ääressä tänä aamuna, eräs kallis sisar, jonka nimi on Erb, ja, joka istuu täällä, hän tulee tänne Michiganista. Hänen poikansa on täällä kristillisellä asemalla kuuluttajana. Ja hän kertoi minulle olleensa kokouksessa kauan aikaa sitten, Flint nimisessä paikassa, Michiganissa. Hän sai rukouskortin, ja yritti päästä rukoiltavaksi, mutta ei päässyt. Ja hän oli hyvin vakavasti sairas. Ja juuri täällä tänä aamuna, uskon Jumalan parantaneen tuon naisen, kun hän oli seisomassa täällä seinustalla.

8       Minä sanoin: “Mikä aika siitä onkaan; se oli noin kaksitoista, neljätoista vuotta sitten, ja nyt kaupungissa nimeltä Phoenix – Phoenix on jotakin mikä on jälleenrakennettu raunioista.” Minä sanoin: “Sama asia on nyt tapahtunut sinulle tänä aamuna. Uskon, että Jumala on tänä aamuna rakentanut sinut raunioituneelta terveydeltä hyvään terveyteen. “

9       Kuulin juuri eilen illalla, kun tulee niin monia kutsuja. Minä olen nyt teidän naapurinanne, asun Tucsonissa, ja kutsuja oli niin monia, etten voinut päästä tapaamaan heitä kaikkia, joten minä vain rukoilen heidän puolestaan puhelimessa. Heidän täytyi vain jättää puhelinnumeronsa.

10   Ja siellä oli eräs nainen, kahdeksankymmentä- seitsemänvuotias, vanha kristitty, ja hän oli ollut järjiltään jonkin aikaa. Hän oli kadulla, kirkuen ja huutaen poliisia, että joku oli ottanut hänen vauvansa. Kahdeksankymmentä seitsemänvuotias, näettehän, hän oli kadottanut järkensä. Ja hän oli kultainen vanha nainen. En ollut koskaan elämässäni tuntenut häntä. Ja niin Billy soitti ja sanoi: “Mene heti rukoukseen”, hän sanoi: “tuon naisen tila on vakava ja he ajattelevat, että hän tulee kuolemaan.” Hän sanoi: “Hän on niin poissa tolaltaan.”

11   Sitten minä vain ripustin kuulokkeen paikalleen ja menin huoneeseen ja rukoilin.

Muutamassa hetkessä hän oli nukahtanut. Hän heräsi normaalissa kunnossa, söi täyden kananpoika-päivällisen, sekä jäätelöä ja kakkua jälkiruuaksi. Kyllä vaan.

12   Katsokaahan, Jumala on yksinvaltias. Hän on niin todellinen, Hän voi… Teidän ei tarvitse olla siellä; vain pyytää sitä.

13   Uskon kuuluttajamme täällä tänä aamuna, tai jonkun, ehkä se oli veli Valdez rukouksessansa, joka sanoi: “Meillä ei ole, koska me emme pyydä. Emmekä me pyydä koska emme usko.”

14   Minä arvostan tätä nuorten laulua täällä. Veli Valdez, me vanhemmat ihmiset, me huomasimme sen todistuksen vilpittömyyden, jonka tuo nuori mies antoi, että hän tunsi Jeesuksen.

15   Monta kertaa me näemme kuinka nämä pienet kvartetit ja laulamiset. – – Tämä on erään toisen sananpalvelijan sana – veli Valdez sanoi: “Joskus heitä saa tusinan markalla.” Koska näyttää kuin siitä tänään olisi tullut jonkinlainen näytös, sen sijaan, että siinä olisi se pyhyys ja vilpittömyys, jonka helluntailaiset kerran omistivat.

16   Ja näiden poikien vilpittömyys – minä arvostin sitä. Herra siunatkoon teitä poikia.

17   Enkä minä ole paljoakaan television kannalla. Niin kuin tiedätte, minä itse asiassa olen sitä vastaan. Ja minä olen vain vuokralla siellä Tucsonissa, kunnes olemme saaneet oman kodin perustetuksi sinne, jos se on Herran tahto. Ja tuo nainen, joka vuokraa tuota taloa, hän on hieno kristitty ystävä, mutta hänellä oli siellä talossa televisio. No niin, minulla on nuoria lapsia, ja tehän tiedätte millaisia he ovat, niinpä pari aamua sitten, kun olin juuri tullut matkalta veli Stromein kanssa… En tiedä onko veli Stromei täällä tänä aamuna tai ei, hän on Liikemiesten alaosaston presidentti Tucsonissa. Minun nuori tyttäreni, joka on istumassa täällä takana, kutsui minua katsomaan, sanoen: “Me aiomme panna television päälle,” jotakin kvartetti-laulua tai mitä se olikin.

18   No niin, minä olen erittäin hyvä arvostelija, ja olen pahoillani siitä, mutta en voi olla mitään muuta kuin mitä olen. Jos tekisin jotakin vastoin itseäni, olisin tekopyhä. Enkä minä haluaisi olla sitä teidän ihmisten edessä. Haluan olla juuri sitä mitä olen, ja silloin te tiedätte missä me seisomme. Ja luulen, että arvostelen hieman liian paljon.

19   Mutta sydämessäni arvostelin sitä, koska se näytti minusta aivan kuin jonkinlaiselta Hollywoodilais-näytelmältä. Siinä ei näyttänyt olevan sitä pyhyyttä, joka siinä pitäisi olla. He lauloivat noita hengellisiä lauluja rock-and-roll tahdissa, ja kultaiset tossut jaloissaan. Onko se tullut siihen, että Evankeliumista on tullut jonkinlainen näytöskappale? Jos se on sitä, niin minä en halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Minä haluan jotakin todellista ja aitoa ja me haluamme pitää sen sillä tavalla.

20   Uskon, että asetan nyt nämä mikrofonit vähän toiseen asentoon täällä. Kuuletteko paremmin nyt?

21   Nyt, ensi sunnuntai-aamuna, jos Herra suo, minulla on suuri etuoikeus puhua Liikemiesten alaosastossa, ensimmäisen kerran, Flagstaffissa, Arizonassa. Tuo veli täällä, olen unohtanut hänen nimensä, on sen presidentti. [Eräs veli sanoo: “Chester Earl.”] Chester Earl, veli Chester Earl. Minulla juuri oli tilaisuus tavata hänet tänä aamuna, kun olin puristamassa kättä erään Intialaisen veljen, hienon evankelistan kanssa täällä, joka on Intiasta. Ja hän sanoi, että seuraavana lauantaiaamuna tulisin puhumaan siellä. Te olette kaikki sydämellisesti tervetulleita osallistumaan tähän kokoukseen. Me toivomme, että Herra tulee siunaamaan meitä.

22   Ja sitten seuraavana maanantai-iltana on Tucsonissa juhlapäivälliset. Herra on antanut minulle kunnian puhua noilla päivällisillä siellä Tucsonissa, Joulukuun kahdentenakymmenentenä ensimmäisenä. Te olette todella sydämellisesti tervetulleita tuohon juhlailtaan.

23   Ja sitten niin kuin veli Williams ilmoittikin, tulen jälleen takaisin tänne jonkinlaista pientä alkusoittoa varten ennen konventin alkua.

24   Ja niinpä kaikuuko se hieman siellä, veli Williams? Siellä on… Miten? Onko se parempi nyt? Se on parempi. Hienoa.

25   Minä todella toivon, että monet teistä saisivat aikaa osallistua yhteen niistä, tai jokaiseen ilta ja päivä kokoukseen. Eivätkö ne ala seitsemäntenätoista, kello seitsemältä, sunnuntai-iltapäivällä? [Joku sanoo: “Puoli kaksi”] Puoli kaksi. Kello puoli kaksi, sunnuntaina iltapäivällä. Haluan myös sanoa, että jos Herra tahtoo, tulen rukoilemaan sairaiden puolesta noissa kokouksissa ja tekemään kaiken minkä voin auttaakseni teitä.

26   Ja saarnaajaveljet täällä tänä aamuna, täältä Phoenixin alueelta. Syy miksi tulen tänne… Joka kerta tullessani, minä tavallisesti teen pienen kierroksen seurakunnissa, jokaisessa seurakunnassa. Ja sitten tulen huomaamaan, että se on jotenkin vaikeata, koska jotkut kirkoista ovat vähän pieniä. Emmekä me haluaisi jättää käymättä kenenkään veljen luona siksi, että hänen kirkkonsa on pieni, ja se tekee sen vaikeaksi, koska ihmiset eivät mahdu sisälle. Niinpä jos… Ajattelin, että me vain kokoontuisimme yhdessä paikassa, ja huolehtisin siitä itse, niin että vain kokoontuisimme täällä ja pitäisimme kokouksen, vain pienen evankelistisen kokouksen ja rukoilisimme sairaiden puolesta ja muuta sellaista. Ennen kuin…

27   Ehkä siirryn tämän toisen mikrofoonin luo, onko tämä parempi? [Joku sanoo: “Ei, se on ääninauhoille.”] se on ääninauhoja varten. Hyvä on.

28   Ajattelin, että ehkä se olisi hieman parempi, jos tekisin sen sillä tavalla. Ja haluan veljieni täällä seurakunnissa, pastorien täällä Phoenixissa tietävän, että se on syy miksi me teimme tämän, ja tulimme tänne tähän saliin, niin että voisimme saada kaikki kokoontumaan yhteen yhdessä paikassa. Ettekä te voi päästä käymään kaikkien veljien luo, heitä on niin monia. Te näitte kuinka monia nousi seisomaan tänä aamuna, ja siinä ei mahdollisesti ole vielä puoliakaan heistä. Niinpä emme ehtisi vierailla heidän luonaan niinä muutamina päivinä, jotka olemme täällä ennen konventtia.

29   Ja olen varma, että meillä tulee olemaan suurta aikaa konventissa. Te tulette kuulemaan suuria puhujia. Tämä veli Cash Hamburg, kuinka monet ovat koskaan kuulleet häntä? Hän todella on kuin pyörremyrsky. Kyllä. Suokaa anteeksi, minun ei olisi tullut sanoa sitä sillä tavalla. Se on veli, mutta pojat, olin hänen kanssaan kerran. Tiedättekö, en oikein näe miksi te koskaan tulette kuulemaan minua, kun voitte kuulla hänen kaltaistaan miestä. Hän voi saarnata vetämättä henkeä välillä. Minä en tiedä kuinka hän sen tekee, mutta hän todella saa paljon annetuksi ulos. Menin äskettäin hänen kanssaan erääseen konventtiin New Yorkissa, ja hän halusi viedä minut päivälliselle kokouksen jälkeen. Ja menin erääseen paikkaan, ja olin melkein valmis lähtemään ulos, kun veli… hän… hän saarnasi kaikkialla edes takaisin lattialla, ja kaikkialla ympäri, mennen jokaisen luo, joka siellä oli. Hän on melkoinen kaveri itsessänsä.

30   Ja olen varma, että tulette nauttimaan myös tuosta veljestä Kaliforniasta. Mikä hänen nimensä nyt olikaan? En muista hänen nimeään, mutta hän on yksi puhujista. Olen unohtanut hänen nimensä. Mutta hän on voimallinen puhuja, ja te tulette nauttimaan hänestä. Siellä tulee luultavasti olemaan senkaltaisia suuria puhujia, tiedättehän, kuten veli Roberts ja monia tämän päivän suurista miehistä.

31   Niinpä olen kiitollinen ajatellessani erästä Kirjoitusta, joka tällä kerralla tulee mieleeni täällä. Kuinka kerran Daavid katsoi Herran arkkia, joka oli telttakankaiden alla. Ja hän sanoi… Hän oli istumassa profeetta Naatanin kanssa tuona päivänä. Ja niinpä hän sanoi: “Onko oikein, että minun pitää asua setripuisessa talossa täällä, ja Herrani liiton arkin teltassa?”

32   Ja tuo profeetta sanoi hänelle: “Tee kaikki mitä on sydämelläsi, Daavid, koska Jumala on sinun kanssasi.” Se oli kaikki mitä hän tiesi sanoa.

33   Mutta tuona yönä Herra kohtasi tuon profeetan ja sanoi: “Mene, kerro Minun palvelijalleni Daavidille, että Minä otin hänet sieltä lammastarhasta, seuraamasta noita muutamaa lammasta, tiedättehän, ja tein hänelle nimen kuin suurilla miehillä,” ei suurinta nimeä, mutta Hän luki hänet niiden suurten miesten joukkoon, joita siihen aikaan oli maan päällä.

34   Ja minä ajattelin: “Mikä Jumalan armo se olikaan Daavidille siellä!” Minä ajattelin: “Voisin lukea sen itselleni, kun saan etuoikeuden tässä päivässä, jossa me elämme, maailmanhistorian viimeisissä päivissä, olla luettu senkaltaisten miesten joukkoon, joita meillä on osallistumassa näihin kokouksiin.” Ja Herra siunatkoon teitä todella runsaasti.

35   No niin, hyvä ystäväni, veli Valdez sanoi: “Veli Branham, minun täytyy lähteä, uskoisin, että se oli joko neljännestä vaille tai neljännestä yli kymmenen.” Hän sanoi: “Minä asetun tänne perälle, niin etten häiritse sinun puhettasi.” Hän on ollut kokouksissa aikaisemmin.

36   Minä olen jotenkin hidas, ja minun täytyy ajatella, tiedättehän, kun olen puhumassa. Minä ehkä kirjoitan tänne Kirjoituksia ja teen muistiinpanoja, mutta sitten minun täytyy mennä takaisin ja ajatella mitä Herra käski minun sanoa, tiedättehän, minun täytyy odottaa Häntä. Ja olen jotenkin hidas, mutta toivon etten pidätä teitä liian pitkään tänä aamuna.

37   Kysyin veli Villiaasilta, sanoin: “Veli Williams, kuinka paljon aikaa minulla on? Minä sanoin: “Minulla on täällä nyt eräs Kirjoitus, josta voisin puhua, ja, joka veisi minulta noin kolmekymmentä minuuttia tai jotakin sellaista, ja sitten jokainen voisi lähteä kotiin.” Ja minä sanoin: “Mutta haluaisin pitää pienen oppitunnin, jos se on mahdollista,” koskien jotakin minkä ajattelen olevan teitä varten tänään, jotakin minkä voitte viedä kotiin mukananne, ja ajatella sitä.

38   Ja varmastikaan en olisi noussut ylös tänä aamuna kello kolmekymmentä, tai kahtakymmentä vaille neljä, ja valmistautunut tulemaan tänne, vain tullakseni nähdyksi. Minä en välitä tulla nähdyksi. Tutkin eilen eräitä Kirjoituksia, jotka olen kirjoittanut muistiin, se on jotakin minkä puolesta olen vilpittömästi rukoillut, ja olen tullut tänne ajatellen, että se voisi auttaa jotakuta. Minulla ei ole aikaa näytöksille ja maisemien ihailuun. Meidän on huolehdittava asioista ja uskon Jeesuksen tulevan hyvin pian.

39   Ja nyt he nauhoittavat tämän, ja luultavasti joku saattaa saada tuon nauhan. Ja haluaisin sanoa tämän, että joskus… monta kertaa olen todella väärinymmärretty. Ja monta kertaa ihmiset kysyvät minulta sanoen: “Veli Branham, oliko se tässä valossa kuinka sinä tarkoitit sen?” Ja joskus on, että me sanomme jotakin, mutta teidän täytyy tietää lähestyä sitä sen terminologian mukaan,  mitä minä, sillä tarkoitin.

40   Ja joskus sanon asioita, jotka ehkä saattavat olla hieman vastoin jonkun uskoa, jotakin mitä joku uskoo, mutta haluan saada sun selväksi nyt. Minulla on Sanoma Herralta, ja minä tunnen sen sillä tavalla. Toisista voi tuntua, että se on Perkeleeltä. Toisista voi tuntua, että se on hölynpölyä. Mutta minulle, se on Elämä. Enkä tarkoita olla eriävä, kun sanon asioita eriävästi, tai ehkä hieman loukaten tai leikaten ihmisiä. Minä en tarkoita sitä siinä valossa. Jos niin tekisin, silloin olisin tekopyhä. Minä sanon sen Jumalan asian edistämisen valossa. Minä sanon sen siinä valossa, että saisin ihmiset tuntemaan Jumalan paremmin. Enkä sano sitä siksi, että itse olisin sen valmistanut, vaan se on jotakin mitä saan Jumalalta.

41   Ja nyt, jos satun näissä konventeissa puhumaan jostakin mikä loukkaa ihmisiä, tai, josta he sanovat: “Minä en usko sitä sillä tavalla.”

 No niin, olen usein käyttänyt tätä vähän karkeata kuvausta. Ja vaimoni, joka istuu siellä kuuntelemassa minua, hän tietää ettei minussa ole paljoakaan muodollisuutta. Mutta on aivan kuin, jos te olette syömässä kananpoikaa ja purette luuhun, niin kukaan, joka todella pitää kananpojasta, ei heitä tuota kananpoikaa pois vain siksi, että hän puri luuhun. Hän ainoastaan heittää tuon luun pois, ja jatkaa kananpojan syömistä. Samoin on kirsikkapiirakkaa syötäessä. Jos puren kirsikankiveen, en minä kuitenkaan heitä piirakkaa pois, heitän vain tuon kiven pois.

42   Niinpä, jos se mitä saatan sanoa täällä, jossakin kokouksissani, näyttää teistä kirsikankiveltä, niin laskekaa se vain syrjään, ja pankaa minun tietämättömyyteni tiliin niin paljon siitä kuin haluatte. Mutta jatkakaa sitten sen syömistä minkä ajattelette olevan oikein.

43   Luotan siihen, että Herra tulee siunaamaan Sanansa. Minä uskon lujasti Sanaan, ja vain Sanaan. Vain Sana yksin, ja se on se Sanoma, jonka Herra on antanut minulle.

44   Me eroamme, toinen toisesta. Me olemme huomanneet tänä aamuna veljieni, lähetyssaarnaajien, evankelistojen ja pastorien seisovan täällä, heitä oli ehkä sata tai enemmänkin täällä. Jokainen heistä on pätevämpi seisomaan täällä ja puhumaan, kuin mitä minä olen. Olen varma siitä. Mutta katsokaahan, kukaan meistä ei voi ottaa toisen paikkaa. Yksi ei voi ottaa toisen sanomaa. Katsokaahan, meillä on omat erilaiset tapamme.

45   Jumala on suvereeni. Kuka olisi voinut sanoa Jumalalle kuinka tehdä asiat, silloin alussa, kun siellä oli vain yksin Hän? Näettekö? Ja, jos meillä on Iankaikkinen Elämä, niin on vain yksi Iankaikkisen Elämän muoto, ja se on Jumala. Niinpä, jos meillä on Iankaikkinen Elämä, olimme me silloin siellä Jumalan kanssa, osana Jumalasta. Me olimme Hänen ominaisuuksiansa. Me olemme nyt Hänen ominaisuuksiansa. Ja koska: “Alussa oli Sana,” ja sana on ajatus ilmaistuna. Niinpä me olimme Hänen ajatuksiansa, jotka sitten ilmaistiin sanana ja me tulimme siksi mitä olemme. Siitä syystä meidän nimemme – ehkä ei se nimi, joka meillä nyt on – mutta meidän nimemme pantiin Karitsan Elämän Kirjaan ennen maailman perustamista. Näettekö? Ja, jos se ei ollut siellä silloin, ei se tule koskaan olemaankaan siellä. Näettehän? Ja Jeesus tuli lunastamaan kaikki ne, joiden nimet olivat tuossa Kirjassa. Katsokaahan, Hän tiesi ne.

46   Aivan niin kuin roomalaisten 8. luku meille kertoo: “Kuka voisi sanoa saviastian tekijälle? Voisiko savi sanoa, ‘Valmista minut näin’?” Näettehän? Ei. Jumalan täytyy tuoda esiin kaikki ominaisuutensa. Ja niinpä Hänen täytyy valmistaa yksi astia häpeään ja toinen kunniaan, tuomaan toista esiin, tietenkin. Mutta katsokaahan, Hän on Ylin, eikä kukaan voi sanoa Hänelle mitä tehdä.

47   Ja Hän valmistaa meidät erilaisiksi. Meille on jopa kerrottu Raamatussa, että tähdetkin eroavat toinen toisestaan. Te tiedätte, että Taivaassa on eroja Enkeleissä, Enkeli-olennoissa; siellä on Enkeleitä, siellä on Kerubeja, siellä on Serafeja, heitä on Siellä erilaisia. Ja me olemme kaikki erilaisia. Ja Jumalalla on suuria vuoria, Hänellä on tasankoja, preerioita, ruohikkoa, erämaata, vettä. Näettekö, Hän on erilaisuuksien Jumala. Ja katsokaa Hänen ihmisiänsä täällä tänä aamuna, jotkut ovat valkoisia, jotkut mustia, jotkut ruskeita, jotkut keltaisia, jotkut punaisia; katsokaahan, he ovat Hänen ihmisiänsä. Hän on monenlaisuuksien Jumala, ja uskon, että Hänellä on samoin palvelijoidensa kohdalla.

48   Kumartakaamme nyt päämme hetkeksi rukousta varten. Ja voisin sanoa tämän nyt, ennen kuin luemme Sanaa. Tiedän, että jos viivyn hieman liian pitkään ja teidän täytyy nousta ja mennä ulos, niin tulen täysin ymmärtämään sen. Rukoilkaamme nyt. Ja, kun rukoilemme päämme kumarrettuna sitä tomua kohden, josta Jumala on meidät ottanut, niin, jos täällä on joku, joka haluaisi tulla muistetuksi rukouksessa, kohota vain kätesi. Hän tietää mitä on sydämessäsi tuon käden alla.

49   Rakas taivaallinen Isä, juhlallisesti me lähestymme Sinua, päämme kumarrettuina sitä tomua kohden, josta Sinä meidät otit. Ja sitten mielessämme me ajattelemme sitä mitä sinä eräänä iltana sanoit Abrahamille, että voisiko hän “lukea meren rannoilla olevan hiekan?” Ja sitten Sinä käskit häntä “katsomaan tähtiä”, ja kysyit voisiko hän “lukea ne?” Tietenkin, se oli mahdotonta. Ja Sinä sanoit hänelle, että hänen “siemenensä tulisi olemaan yhtä lukematon kuin hiekka meren rannalla, tai tähdet, jotka valaisevat taivaat.” Nyt nämä ajatukset mielessämme me kumarramme päämme sitä hiekkaa kohden, josta me tulemme; sitten meidän sydämemme katsoo kohden taivasta, jonne olemme menossa. Tomusta tähtiin, ollen Abrahamin Siemen! Kuolleina Kristuksessa, me olemme Abrahamin Siemen, ja perilliset Hänen kanssaan lupauksen mukaan.”

50   Ja me olemme tulleet tänne tänä aamuna seurustellaksemme luonnollisen elämän ruuan ympärillä, jonka olemme syöneet, ja nyt, kun olemme saaneet sen pois tieltä, me haluamme Sinun antavan meille tuota Taivaallista Mannaa, tuota Ruokaa, joka antaa meille voimaa siinä Elämässä, joka on meissä. Niin kuin veri kuljettaa tämän ruuan voimaksemme, rakentamaan lisää soluja ja antamaan meille voimaa päivää varten; saakaamme me vastaanottaa Kristukselta, niin että Hän voisi päästä sisälle meidän henkiimme, tänä aamuna, Sanan kautta, ja vahvistaa meitä sitä hetkeä varten, jossa me elämme. Koska päivä on pitkälle kulunut ja illan varjot ovat lankeamassa, ehtoovalo on täällä, ja pian me olemme kuuleva tuon kutsun “tule tänne Ylös,” ja me haluamme olla valmiit tuona hetkenä. Niinpä auta meitä, Isä.

51   Eikä ole yhtään miestä arvollista avaamaan Kirjaa, tai irrottamaan sen Sinettejä; Mutta Karitsa, joka oli teurastettu maailman perustamisesta, tuli otti Kirjan ja irrotti sen Sinetit. Oi Jumalan Karitsa, tule tänä aamuna, avaa Kirja meille, ja salli meidän katsoa sen sisälle Sinun kanssasi, Herra, ja nähdä mitä meidän täytyy tehdä ollaksemme valmistautuneita tätä hetkeä varten. Siunaa jokaista seurakuntaa, siunaa tulevat kokoukset, jokainen niistä ja meidän pieni kokouksemme liittymään yhteen tulevien kanssa. Ja, kun me lähdemme täältä tänään, niin voikaamme me olla kykenevät sanomaan niin kuin nuo, jotka olivat Emmauksesta: “Eikö meidän sydämemme palanutkin sisimmässämme, kun Hän puhui meille tiellä?” Suo se, Isä. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

52   Nyt te, jotka haluatte, niin kuin te tavallisesti haluatte lukea saarnaajan mukana hänen lukiessaan, nähdäksenne mistä hän puhuu, jos teillä on Raamattunne, niin tahtoisitteko avata ne pyhän Matteuksen 4:stä luvusta

53   Nyt haluan antaa tekstini juuri ennen kuin puhun; enemmän tai vähemmän haluten opettaa sitä ja puhua siitä mennessämme eteenpäin. Ja tämän minä olen otsikoinut, jollakin tavalla, en tiedä miksi, mutta annan tälle nimen: Elonkorjuun aika.

54   Ja me tulemme lukemaan Kirjoituksen jolle perustaa tämä ajatus, ottaaksemme tästä tekstin sisällön. Me tulemme lukemaan osan Pyhän Matteuksen 4:stä luvusta. Tämä puhuu Jeesuksen kiusauksista. Sen jälkeen, kun Hänet oli täytetty Pyhällä Hengellä, Hänet oli johdatettu erämaahan.

Sitten Henki johti Jeesuksen erämaahan perkeleen kiusattavaksi.

Ja, kun hän oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, oli hän jälkeenpäin nälkäinen.

Ja, kun kiusaaja tuli hänen luokseen, hän sanoi: “Jos sinä olet Jumalan Poika, käske näiden kivien muuttua leiviksi.

Mutta hän vastasi ja sanoi, On kirjoitettu, Ihminen ei elä yksin leivällä, vaan jokaisen sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta.

Sitten perkele vei hänet ylös pyhään kaupunkiin, ja asetti hänet temppelin huipulle,

Ja sanoi hänelle, Jos sinä olet Jumalan Poika, heitä itsesi alas: sillä on kirjoitettu, Hän on antava enkeleillensä käskyn koskien sinua: ja käsillänsä he ovat kantava sinua, ettet murskaisi jalkaasi kiveä vasten.

Jeesus sanoi hänelle, On jälleen kirjoitettu, Sinun ei tule kiusata Herraa sinun Jumalaasi.

Jälleen, perkele vei hänet erittäin korkealle vuorelle, ja näytti hänelle kaikki maaliman valtakunnat, ja niiden loiston;

Ja sanoi hänelle, kaikki nämä asiat tulen minä antamaan sinulle, jos lankeat maahan ja palvot minua.

Silloin sanoi Jeesus hänelle, Mene pois, Saatana: sillä on kirjoitettu, Sinun tulee palvoa Herraa sinun Jumalaasi, ja häntä ainoastaan tulee sinun palvella.

55   Haluan mennä taaksepäin hieman, uudestaan 4:teen jakeeseen.

 Mutta hän vastasi ja sanoi, On kirjoitettu, Ihminen ei elä yksin leivällä, vaan jokaisen sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta.

56   Nyt aiheeksi haluaisin ottaa tuon “jokaisen sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta.” Pitäkää se nyt mielessänne, kun me puhumme.

57   Jeesus kerran sanoi: “Minä olen Elämän Leipä,” ja uskon, että se on Joh.6:48, jonka olen kirjoittanut tänne muistiin tänä aamuna. Tämä tapahtui pääsiäisjuhlassa, kun juutalaiset olivat syömässä happamatonta leipäänsä sen mannan muistoksi, joka lankesi erämaassa, ja he joivat siellä eräästä lähteestä, joka esitti sitä Kalliota, joka oli erämaassa, ja he pitivät suurta juhlaa. Ja juhlan keskellä Jeesus huusi ja sanoi: “Minä olen Elämän Leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, neljänkymmenen vuoden ajan, ja he ovat joka ainoa, kuolleita. Mutta Minä olen se Leipä, joka tulee Jumalalta taivaasta. Jos ihminen siitä syö, ei hän tule kuolemaan.” Ja tuosta kalliosta Hän sanoi: “Minä olen se Kallio, joka oli erämaassa. Minä olen se Kallio, josta teidän isänne joivat.”

58   “Kuinka niin?” he sanoivat: “Ethän Sinä ole enempää kuin viisikymmentä vuotias, ja sanotko Sinä nähneesi Abrahamin? Nyt me tiedämme, että Sinussa on perkele ja, että olet hullu.”

59   Ja Jeesus sanoi: “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN.” Näettekö, “MINÄ OLEN” oli tuo Tulipatsas, joka oli pensaassa, ja, joka puhui Moosekselle. Ja, jos tahdotte tarkistaa sen, niin se ei ollut “Minä olin, tai, Minä tulen olemaan.” Vaan, “MINÄ OLEN” nykyisessä aikamuodossa, koko ajan.

60   Ajatelkaamme nyt tätä, kuinka Hän itse sanoi, että “Minä olen Elämän Leipä.” No niin, kuinka tämä mies voisi olla Elämän Leipä? Se on mitä me ihmettelemme. Minun ruumiini on Leipä,” Hän sanoi. Ja kuinka nyt voisi tämä mies olla Leipä? Se on jotenkin omituista, mutta älkää olko ymmällänne siitä. Hänen aikansa ihmiset vaivasivat, sillä päätään. He eivät tienneet kuinka tämä mies itse olisi itse asiassa voinut olla Leipä. Myöskin Johanneksen 1. luvussa se on annettu meille tällä tavalla, että, “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui meidän keskuudessamme.” Niinpä, tuo Sana tuli Leiväksi. Tuon Sanan ja tuon Leivän täällä täytyy olla sama, koska Jeesus on Sana ja hän on Leipä.

61   Kuinka Hän nyt voisi olla Leipä ja Sana? Se olisi arvoitus lihalliselle mielelle. Mutta me toivomme tänä aamuna, ettei keskuudessamme ole yhtään lihallista mieltä, vaan, että keskuudessamme olisi hengellinen mieli, niin että voisimme ymmärtää mitä Isä yrittää antaa meille tässä. Me näemme, että nämä sanat ovat arvoituksellisia, mutta samanaikaisesti, ne ovat Raamatullinen Totuus, näettehän.

62   “Kuinka tämä mies voisi olla Leipä?” Se on mitä he sanoivat. Se on mitä Josefus kirjoitti, niin kuin monet teistä historioitsijoista tiedätte… niin kuin minä olen sitä tutkinut.

63   Minä olen nyt kirjoittamassa erästä kirjaa, omia kommenttejani Ilmestyskirjan neljästä ensimmäisestä luvusta, ja toivon saavani sen julkisuuteen hyvin pian. Se tulee ‘ olemaan laaja kirja. Sitten minulla tulee myös olemaan pieni kirjanen jokaisesta seurakunta ajanjaksosta.

64   Ja minä tutkin seurakunnan historiaa… ja mieleeni on jotenkin jäänyt, että se olisi ollut Josefus, tai joku noista varhaisista kirjoittajista, joka sanoi että: “Tämä Nasaretilainen Jeesus, joka kulki ympäri parantaen sairaita”, hän sanoi: “Hänen opetuslapsensa kaivoivat Hänen ruumiinsa ylös, ja söivät Hänen ruumiinsa.” Katsokaahan, he ottivat ehtoollista. He ajattelivat heidän kaivaneen Hänen ruumiinsa ylös, ja, että he söivät Hänen ruumistansa. Ja ehtoollisessa me otamme Hänen ruumiinsa symbolin muodossa, koska Hän oli Sana.

65   Te näette nyt, että tämä saattaa ymmälle. Ja samanaikaisesti, siellä on olemassa Kirjoitukset. Ja Jeesus sanoi: “Koko Kirjoituksen täytyy täyttyä.” Näettekö? Niinpä me haluamme aina leikata mielemme irti kaikesta mikä on tuota Kirjoitusta vastaan. Älkää koskaan, milloinkaan, kertaakaan, jättäkö tuota Kirjoitusta minkään tähden, ei yhtä Sanaa Siitä. Pysykää tarkalleen Kirjoituksen kanssa.

66   No niin, Jumalan täytyy tuomita ihmiset jonakin päivänä. Ja, jos Hän tulee tuomitsemaan ihmiset jollakin kirkolla, niin mikä niistä se tulee olemaan? He sanovat: “Katolinen kirkko.” Hyvä on sitten, mutta mikä Katolinen kirkko? Näettekö? Koska ne eroavat toisistaan enemmän kuin meistä Protestanteista. Katsokaahan, ne ovat erilaisia… niitä on kaikkia eri muotoja, kuten roomalaiset ja ortodoksit, ja oliko se nyt Jewfaniitit, ja niitä on niin monia heimoja, ja he kaikki ovat toistensa kurkussa, joten mikä se on noista katolisista kirkoista? Jos Hän tekee sen Protestanttisella kirkolla, niin millä Protestanttisella kirkolla? Jokainen niistä eroaa toisistaan.

67   Mutta Hän on tuomitseva maailman, ja Hänellä täytyy olla jokin mittapuu jolla tuomita maailma, tai Hän olisi epäoikeudenmukainen, jos Hän antaisi meidän mennä eteenpäin ja elää tämän elämän ilman jotakin standarttia jolla tulemme tuomituksi. Kuka olisi oikeassa? Kenen te voisitte sanoa olevan oikeassa? Täytyy olla jokin mittapuu.

68   Ja Hän on sanonut Raamatussansa, että Hän tulee tuomitsemaan maailman Jeesuksella Kristuksella. Ja me luemme täältä, että Jeesus on Sana. Hebrelaiskirje 13:8, sanotaan: “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Niinpä Hän sen vuoksi tulee tuomitsemaan maailman heidän asenteensa mukaan Kristusta kohtaan, Joka on Sana. “Ihminen ei elä yksin leivällä, vaan jokaisen Sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta.” Ei jonkun ihmisen suusta, ei jostakin seminaarista, ei jostakin seurakunnasta, vaan “Jumalan suusta.” Ihmisen täytyy elää Sen mukaan, ja yksin Sen mukaan; ei jonkun ihmistulkinnan mukaan, vaan Jumalan Oman Sanan mukaan!

69   “Hyvä on”, te sanotte, mutta siellä on virhe Tässä.” Jos niin on, on Jumala vastuussa siitä. Hän antoi sen minulle, näettehän. Tämä on se mikä minun täytyy ottaa, juuri tässä on se mitä Hän on sanonut.

70   Nyt, jos tämä on jotenkin ymmälle saattavaa, kun sanotaan, että “joku mies olisi Leipä, ja olisi Sana,” niin menkäämme nyt ja tutkikaamme sitä. Ottakaamme siitä selvä. Koska Kirjoitukset ovat kaikki totta, eikä niitä voida rikkoa. Jokaisen Kirjoituksen täytyy täyttyä. Ei väliä, kuinka omituiselta se näyttää, tulee se kuitenkin aina täyttymään.

71   Mitä, jos veli Williamsin tai jonkun veljen iso-iso-isoisä – jos he voisivat nousta näyttämölle tänä aamuna, ja sanokaamme, että me näyttäisimme heille television? Ja ehkä joku olisi siellä heidän päivinään profetoinut ja sanonut: “Tulee aika jolloin te voitte kuulla äänen ympäri maailman.”

72   He ovat voineet sanoa: “Jätetään tuo vanha miesraukka rauhaan, hän on kadottanut järkensä.”

73   “Ja tulee aika jolloin värit tulevat virtaamaan suoraan ilman lävitse.” Se on täällä juuri nyt. “Ja he kääntävät pientä nappulaa, ja näkevät ihmisten ympäri maailman liikkuvan kuvaruudussa.”

74   He olisivat sanoneet: “Vanha miesparka!” Näettekö? Mutta nyt meillä on se, tässäkin huoneessa täällä tänä aamuna.

75   Ja ennen kuin lähestymme sitä pidemmälle, haluan tuoda teille tietoisuuteenne sen, että Jumala on tässä huoneessa. Tämän Sanan Tekijä on täällä. Niinpä ei ole väliä kuinka te olette pukeutuneita, tai mikä asema teillä on elämässä, tai minkälaisessa talossa te asutte, tai minkä tyyppistä autoa te ajatte, tai kuinka paljon teillä on koulutusta, Jumala katsoo teidän sydämeenne. Ja Hän katsoo minun sydämeeni. Ja meidät tuomitaan sydämistämme, ei edes sanoistamme. Meidän sydämemme tuomitsee meidät. Sillä “Sydämestä suu puhuu.” Jos ei niin ole, on se teeskentelyä.

76   Nyt juuri tämän huoneen lävitse on kulkemassa inhimillisten olentojen muotoja, kaikkialta ympäri maailman, ja on ääniä, jotka laulavat tässä huoneessa juuri nyt. Mutta katsokaahan, te olette vain rajoitetut aisteissanne, näkemään jonkun määrätyn prosentin. Mutta nyt te voitte ottaa tämän television kuvaputken ja tuo televisio voi ottaa sen, kun käännätte sen päälle, kääntää sen pois noilta eetteriaalloilta ja tiivistää sen kanavalle, ja näyttää teille nuo ihmiset; jostakin Australiasta, Etelä Afrikasta, Intiasta, tai mistä se sitten onkin. Te voitte seistä täällä kuvaruudun ääressä, ja nähdä jopa heidän yllään olevien vaatteiden värin, puiden värin, ja jokaisen liikkeen, jonka he tekevät. Kääntäkää vain televisio päälle ja nähkää eikö se olekin niin.

77   Silloin noiden asioiden, jotka kulkevat tämän huoneen lävitse juuri nyt, täytyy olla jossakin, kätkettynä meidän silmiltämme. Ne kulkivat täällä silloin, kun Abraham kuuli Jumalan sanovan: “Katso tähtiä kohden.” Se oli täällä, kun Elia istui Karmelin vuorella. Se oli täällä, kun Aadam oli täällä, mutta he ovat juuri nyt löytäneet sen.

78   Ja niin on Jumalakin täällä, ja Enkelit. Ja jonakin päivänä se tulee olemaan aivan yhtä paljon todellisuutta kuin televisio, tai mikä muu tahansa on, koska Henki on tuova meidät tuohon kuolemattomaan Elämään. Silloin me tulemme ymmärtämään. Niinpä me sitten puhumme Hänen Sanastansa. Nyt, se mitä me yritämme…

79   Jumala, Jumala tuo Suuri Luoja, yrittäkäämme puhua siitä luonnon muodossa, nähkäämme Hänet luonnossa ensin, tuodaksemme sen takaisin Sanaan. Nyt luonto toimii Sanan mukaisesti, koska Jumala on luonnon Luoja. Kun te näette sen tavan kuinka luonto toimii, te näette, että se on sillä tavalla. Minun ensimmäinen Raamattuni oli nähdä kuinka luonto… löytää Jumala luonnossa. Ja vehnä on luonnon tuote, siitä tehdään leipää, joka pitää yllä luonnollisen ruumiin. Luonto kätkee monia salaisuuksia. Ja se kuinka ensikertaa löysin Jumalan, oli tarkkaamalla luontoa. Näin, että täytyi olla jotakin. Ja nyt koska minulla ei ole mitään koulutusta, minä sen vuoksi puhun paljon luonnon mukaan. Minä en yritä kannattaa tietämättömyyttä. Mutta yritän sanoa ettei teillä tarvitse olla koulutusta, tunteaksenne Jumalan.

80   Johannes Kastaja, Kristuksen edelläkävijä, kun hän tuli ulos erämaasta… meille on opetettu, että hän meni erämaahan yhdeksänvuotiaana, ja pysyi siellä, koska hänen työnsä oli niin tärkeä. Hänen isänsä oli pappi. Ja tuon määrätyn pappeuden, tai kirkkokunnan linjan mukaisesti, hänen isänsä sanoi: “Nyt, Johannes, sinä tiedät, että sinä tulet esittelemään Messiaan. Mutta tiedätkö, että tuo veli se-ja-se täällä sopisi täydellisesti Messiaaksi!” Niinpä Johanneksen täytyi päästä eroon siitä, joten hän meni ollakseen yksin erämaassa, koska sen täytyy olla Jumalan, eikä jonkun miehen valinnan mukaan, kuka tulisi olemaan Messias. Niinpä hän meni sinne ollessaan noin yhdeksänvuotias.

81   Ja huomatkaa, kun hän tuli ulos sieltä kolmenkymmenen iässä, eivät hänen saarnansa olleet kuin jonkin teologin saarnoja. Hän ei käyttänyt mitään suuria tyylikkäitä sanoja, vaan se oli kokonaan luonnosta. Hän sanoi noille tuon päivän kirkonmiehille: “Te käärmeiden sukupolvi.” He olivat myrkyllisiä. Myrkkyhampaissaan heillä oli kuolettavaa myrkkyä, ja hän sanoi tuon päivän seurakunnalle: “Te myrkkykäärmeiden joukko, kuka on varoittanut teitä pakenemaan tulevaa vihaa? Älkää alkako sanomaan, ‘Me kuulumme tähän, ja ‘Me olemme jesuiittoja’, tai ‘Me olemme sitä-ja-sitä,’ tai, ‘Me kuulumme metodisteihin, baptisteihin, presbyteereihin,’ tai mitä se onkin. Älkää alkako sanomaan, että teillä olisi se, koska minä sanon teille, että Jumala on näistä kivistä kykenevä herättämään lapset Abrahamille.” Näettekö?

82   Ja myöskin, “Kirves,” se on mitä hän käytti siellä erämaassa, “Se on laskettu puun juurelle. Ja jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, hakataan maahan ja heitetään tuleen.” Katsokaahan, hän ei olisi kaatanut hedelmää tuottavaa puuta, koska hän eli puiden hedelmistä. Mutta tuo puu, joka ei tuottanut hedelmää! Oi, te voisitte ottaa koko Kirjoituksen, joka on niin henkeytetty, että kaikki siellä sopii Jeesuksen Kristuksen ympärille. Näettehän, “Jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää hakataan maahan ja heitetään tuleen,” ja niin edelleen. Katsokaahan, hän käytti sanomassaan termejä luonnon alueelta.

83   Ja nyt me haluamme katsoa sitä, kuinka me näemme Hänen sanoneet, että “Minä olen Leipä. Ja ihmisen tulee elää jokaisen Sanan mukaan, ja Minä olen Sana.” Näettekö? Niinpä me haluamme mennä takaisin luontoon. Ja pankaa merkille kuinka monta kertaa minun täytyy tehdä se.

84   Ja luonto toimii saman kaavan mukaan. Tarkatkaa aikaa jolloin te näette kaikkien lintujen kokoontuvan yhteen, ja kuinka ne lähtevät pellolle ja alkavat syödä. Tarkatkaa karjaa, kuinka ne ovat hajallaan niityllä, syömässä. Heittäkää silloin onki veteen, kala tulee syömään. Mutta, kun nuo linnut pysyttelevät puissa, ja karja kokoontuu yhteen johonkin nurkkaan, te voitte aivan yhtä hyvin nostaa siimanne ylös. Kalat eivät syö, koska luonto toimii saman kaavan mukaan koko ajan.

85   Ja samoin kulkee Jumalan Sana jatkuvuudessa. Jumala tekee aina kaiken mitä Hän tekee, saman kaavan mukaan. Hän päätti alussa, kun ihminen oli kadottanut yhteyden Häneen, että Hän pelastaisi hänet viattoman vuodatetulla verellä. Eikä Hän ole koskaan muuttanut menetelmäänsä. Me olemme yrittäneet kouluttaa heitä siihen, kirkkokunnallistaa heitä siihen, kerjätä heitä siihen, taputtaa heitä siihen, tai huutaa heitä siihen. Mutta yhä se pysyy samana, vuodatettu Veri on ainoa missä Jumala kohtaa uskovaisen.

86   Me emme voi tehdä yhtä Kirkkojen maailmanneuvostoa, jossa kaikki kohtaisivat Jumalan. Se ei tule koskaan toimimaan; se ei ole koskaan tehnyt sitä, eikä tule koskaan tekemään. Se on miksi olen tuota systeemiä vastaan. Kuitenkin Jumalalla on oma systeeminsä. Te kuulette sanottavan tänään: “Kaikki kirkot tulevat yhteen, se tulee olemaan Kirkkojen maailmanneuvosto. Ja Jeesushan rukoili sen puolesta, että me “kaikki voisimme olla yksi.”’ Mutta katsokaahan, se on lihallisen mielen mukaan, tuntematta Henkeä.

87   Jeesus sanoi: “Että he voisivat olla yksi, Isä, niin kuin Sinä ja Minä olemme yksi.” Ei niin, että joku mies olisi jonkun päänä, se ei tule koskaan onnistumaan; yksi kirkkokunta haluaa hallita toista ja yksi mies olla toisen ylitse. Vaan, että te voisitte olla yksi Jumalan kanssa, niin kuin Kristus ja Jumala olivat yksi, se on mitä Hän rukoili. Hän oli Sana, ja Jeesus rukoili, että me voisimme olla Sana, heijastaen Häntä. Se on Hänen rukouksensa, johon tulee vastata.

88   Näettekö kuinka Saatana saa sen sekaisin lihallisessa mielessä? Mutta se ei ollut ensinkään Jeesuksen rukous, että me kokoontuisimme yhteen ja kaikilla olisi jokin määrätty uskontunnustus ja niin edelleen. Joka kerta, kun he tekevät sen, menevät he kauemmaksi ja kauemmaksi Jumalasta.

89   Hän haluaa meidän olevan yksi Jumalan kanssa, ja Jumala on Sana. Jokaisen yksilön sydämessänsä täytyy olla tuo yksi Jumalan kanssa.

90   Jumala tietäen tämän, että kaikki nämä asiat tulisivat tähän tilaan… Nyt se kuinka me joskus löydämme Jumalan, on katsomalla luontoa. Vuodenaikojen vaihtuminen todistaa Jumalan. Se on mistä minä sen ensin löysin, siitä kuinka elämä tulee keväällä, se elää elämänsä, tuottaa siemenen, kuolee ja menee maahan, tullen takaisin ylösnousemuksessa, vain suorittaen kiertokulun. Me voisimme kuluttaa tunteja siihen.

91   Mutta kuinka erilaista se onkaan mitä he uskovat Intiassa, niin kuin Intiasta oleva lähetyssaarnaaja veljemme tietää. Siellä, ja myös ympäri maailman, he uskovat sielunvaellukseen, niin että, kun te kuolette täällä ihmisenä, te tulette takaisin lintuna tai eläimenä. Katsokaahan, se ei puhu yhtäpitävästi luonnon kanssa.

92   Luonto sanoo, että tämä sama siemen, joka meni maahan, on sama siemen, joka tulee jälleen ylös. Näettekö? Tuo sama Jeesus, joka meni alas, on sama Jeesus, joka tuli ylös. Halleluja! Ja tämä ruumis, kun se putoaa maahan, ei ole tuleva takaisin jonakin kukkana tai jonakin muuna, vaan se tulee takaisin samana miehenä tai naisena. Me näemme sen luonnossa, siinä kuinka luonto toimii. Sen täytyy kulkea kylmän talven lävitse, mädäntyä ja niin edelleen, mutta elämä on säilynyt, jos siinä on ollut jotakin elämää itsessään.

93   Mutta, jos tuota siementä ei ollut hedelmöitetty, ei se tule enää koskaan nousemaan; se ei voi nousta, siellä ei ole mitään nostamaan sitä. Ja, jos me vain tulemme nimellis-kristityiksi… Maailmassa on olemassa kaksi seurakuntaa, luonnollinen seurakunta ja hengellinen seurakunta, ja heitä kaikkia kutsutaan “kristityiksi.” Mutta luonnollinen seurakunta ei voi nousta ylös jälleen. Se on tekemässä omaa nousemistansa juuri nyt, maailmanneuvostossa, Kirkkojen neuvostossa.

94   Mutta kristitty nousee kohtaamaan Kristusta; koska se on Morsian, joka nousee mennäkseen kohtaamaan Hänet. Niissä on ero. Luonto kätkee nämä salaisuudet meille, ja me voimme nähdä ne tarkatessamme niitä. Ja me näemme, että kristillisyys puhuu Totuuden kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemuksesta.

95   Jos sitten on vehnäleipää, josta me kaikki tiedämme elävämme… ja me tiedämme, että on olemassa vain yksi tapa miten me koskaan voimme elää, ja se on ottamalla kuollutta ainetta ruumiiseemme. Te ette voi elää millään muulla tavalla.

96   Eräs kasvissyöjä tapasi minut äskettäin, ja hän sanoi: “Veli Branham, minulla oli paljon luottamusta sinuun, kunnes kuulin sinun sanovan, että sinä syöt pekonia ja kananmunia aamiaiseksi.” Näettekö? Ja hän sanoi: “Kuinka voisi joku jumalinen mies syödä jotakin sellaista?”

 Minä kysyin: “Mutta mitä vikaa siinä sitten on?”

97   Kaikki asiat ovat saastaisia, mutta ne on pyhitetty Jumalan Sanalla ja rukouksella. Raamattu sanoo: “Jos sinä olet hyvä Jeesuksen Kristuksen palvelija, tulee sinun muistuttaa veljiä näistä asioista. Katsokaahan, kaikki on pyhitettyä, eikä mistään tule kieltäytyä, jos se on vastaanotettu kiitoksella.” Ensimmäinen Timoteus 4:3. Me näemme, että se on totta. Niinpä minä sanoin, että vähintään…

 Minä sanoin: “Mutta eikö sinun myös tarvitse syödä jotakin kuollutta?” “Oi, ei koskaan!”

98   Minä sanoin: “Jos sinä ollenkaan elät, täytyy sinun elää kuolleesta aineesta. Jos sinä syöt vehnäleipää, on vehnän täytynyt kuolla. Jos sinä syöt vihannesta, on se kuollut. Mitä tahansa sinä teetkin, jopa maidossa sinä juot bakteereja. Sinun täytyy tehdä se elääksesi.” Te voitte elää vain kuolleilla aineilla.

99   Ja sitten, jos jotakin on täytynyt kuolla niin, että me voisimme elää fyysisesti, niin kuinka paljon enemmän on jonkin tarvinnut kuolla, että me voisimme elää Iankaikkisesti! Siihen tarvitaan kuolema, tekemään sen. – Leipä! Me näemme Jeesuksen sanoneen, että “Minä olen Leipä,” ja on olemassa vehnäleipä, eikä Hän ollut sen kaltainen leipä, joten täytyy olla olemassa kahden kaltaista elämää, joka ylläpidetään leivällä. Se johtaa meidät siihen johtopäätökseen. Eikä voi olla… Hän ei ole, Hän ei ollut vehnäleipä; ja Hän ei ollut Sana; Hän oli lihaa, joten täytyy olla kahdenkaltaista elämää. Kuten sanoin, me tiedämme vehnän kuolevan jotta me eläisimme fyysisesti. Ja Jeesus, Sana Leipä, kuoli, niin että me voisimme elää Iankaikkisesti. Hän oli Sana Leipä. Huomatkaa se nyt, ja pitäkää mielessänne. Nyt todistaaksemme Jeesuksen Sanojen olevan totta, me näemme tässä, luonnossa, kuinka se toimii.

100   Menkäämme nyt jälleen takaisin Kirjoitukseen, nähdäksemme sen, kunnes pääsemme pää tekstiimme. Eedenin puutarhassa, Jumala antoi ensimmäiselle perheellensä Jumalan Sanan heidän elää jokaisen Sanan mukaan Siitä. Ensimmäiselle perheelle, joka pantiin tänne maan päälle, oli annettu Iankaikkinen Elämä niin pitkään, kun he pysyivät Jumalan Sanan kanssa.

101   Se oli Hänen suunnitelmansa. “Minä olen Jumala”, Hän sanoo: “Minä en muutu.” Se on yhä Hänen suunnitelmansa. Hän ei koskaan suunnitellut uskontunnustusta, tai organisaatiota, tai ihmistekoisia sääntöjä, jonka mukaan ihmisen tulisi elää, vaan jokaisen Sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta.

102   Nyt mennäksemme takaisin Genesikseen (1. Mooseksen Kirjaan), joka on alku. Genesis merkitsee “alku.” Me näemme Jumalan antaneen perheellensä Iankaikkisen Elämän niin pitkään kuin he pysyisivät tässä Sanassa ja eläisivät tämän Sanan mukaan. Mutta, kun he rikkoivat sen, vain yhden lenkin lupausten ketjussa, iski kuolema heihin, joka myös oli lupaus.

103   Se on ketju, jonka varassa te riiputte helvetin yllä, ja se on ainoa asia, joka tulee viemään teidät lävitse. Kun uskovainen tulee tekouskovaiseksi ja elää yhden sanan mukaan, joka on vastoin tätä Sanaa, hän katkaisee yhteytensä Jumalan kanssa. Vain rikkomalla yhden lenkin! Ja muistakaa, teidän uskonne tässä Sanassa on kuin ketju. Eikä ketju ole vahvempi kuin sen heikoin lenkki. Se on totta. Siinä se on vahvimmillaan, koska se on kaikki mitä se kestää. Ja, jos Sanassa on jotakin, joka saattaa teidät ymmälle, jotakin mitä te olette kuulleet eri tavalla, mutta he sanovat: “sinulleko? Ohoh, sehän oli vain apostoleja varten, ja nuo asiat kuuluvat menneille päiville,” vaikka Kirjoitus sanoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti, niin älkää antako sen olla heikoin lenkkinne! Vahvistakaa se ja pitäkää Se, ja kietokaa elämänne Siihen, koska se on ainoa asia, joka tulee viemään teidät helvetin liekkien ylitse. Oikein.

104   Kun tämä ketju Aadamin ja Eevan, tuon ensimmäisen perheen kohdalla särkyi, niin muistakaa nyt, he eivät rikkoneet lausetta, he eivät rikkoneet kolmea Sanaa; vain yhden Sanan! Ihminen on riippuva helvetin yllä jokaisen Sanan mukaan, joka Jumalan suusta lähtee. Se on missä ihmisen Iankaikkinen määränpää ratkaistaan. Hän joko riippuu tuolla ketjulla, tai hän riippuu jollakin uskontunnustuksella; tai, jos uskontunnustus on sekoitettuna tuohon ketjuun, on se sen heikoin lenkki, ja te olette mennyttä. Se on missä heikoin lenkki oli Aadamin ja Eevan kohdalla. Tuo heikko lenkki, kun hän sanoi: “varmastikaan Jumala…” Mutta totisesti Jumala oli sanonut sen! Ja, jos Jumala on sanonut sen, Jumala tarkoittaa sitä. Ja Hän myös pitää Sanansa, sanottuaan: “Päivänä jona siitä syötte, sinä päivänä te kuolette.” Sinä päivänä jona te vastaanotatte sieluunne jotakin muuta väärentämättömän Jumalan Sanan lisäksi, se on päivä, jona te olette erotettu Jumalasta.

105   Tämä on nyt hyvin vahvaa, mutta kuunnelkaa vain tarkasti. Huomatkaa nyt. Yksi Sana, yksi Sana Raamatun alussa, Jumala sanoi että, “Yksi Sana, erotti ihmisen sen Iankaikkisen Elämän Ketjusta.”

106   Se on kuin ottaisitte jonkun ihmisen ja ripustaisitte hänet jaloistaan…hänellä on kätensä Taivaassa, ja te leikkaatte hänet poikki, katkaisemalla varpaan tai mistä sitten riiputtekin. Te olette riippumassa varpaistanne, ja rikottuanne tuon ketjun mistä tahansa, te olette mennyttä. Pitäkää se nyt mielessänne.

107   Muistakaa, Raamattu sanoo: “Kolmen todistajan suulla olkoon jokainen sana vahvistettu.” Me tulemme siihen muutamassa minuutissa, näissä kolmessa Jeesuksen kiusauksessa; näihin kolmeen’ sananpalvelijoiden kiusaukseen tänään, missä he lankeavat, kolmeen seurakunnan kiusaukseen, ja missä he lankeavat; kolmeen organisaation kiusaukseen ja missä se lankeaa; ja yksilön kolmeen kiusaukseen ja missä he lankeavat. No niin, se kaikki kulkee kolmena; kuten vanhurskauttaminen, pyhittäminen ja Pyhän Hengen kaste; Isä, Poika, Pyhä Henki. Kaikki on täydellistetty kolmissa.

108   Huomatkaa nyt, kuinka Jumala alussa, kaikkein ensimmäisin asia, jonka Hän antoi lapsillensa, jonka mukaan elää, oli Hänen Sanansa. Me näemme nyt, että se on totuus. Sitten keskellä Raamattua me kuulemme Jeesuksen tulevan ja sanovat että, “Ihminen on elävä jokaisen Sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta.” Ja sitten Ilmestyskirja 22:18, Jeesus itse on jälleen ‘puhumassa ja sanoo: “Minä todistan näistä asioista. Jos joku lisää yhden sanan Tähän, tai ottaa yhden Sanan pois tästä Kirjasta, hänen osansa tullaan ottamaan pois Elämän Kirjasta.”

109   Te näette nyt, ettei se ole meidän hyvä elämisemme; se on vain jotakin mitkä kuuluu siihen mukaan. Se ei ole meidän uskollisuutemme seurakunnallemme; se Kuuluu mukaan. Mutta pääasia on pysyä tuon Sanan kanssa. Älkää syökö mitään muuta kuin tuota Sanaa. Pysykää Sen kanssa. Hän on tuo Sana. Nyt me haluamme olla hyvin tarkkaavaisia.

110   Mikä on erona tässä leivässä, josta luomakunta elää? Nyt vehnäleipä on elämän leipä, jos se ei ole mikään risteytetty jyvä, te hautaatte sen ja se tulee jälleen ylös. Sen täytyy olla hyvä kypsä jyvä. Me kaikki tiedämme sen. Vialliset jyvät eivät kasva. Veli Sothman, joka istuu täällä, on vehnän kasvattaja Kanadasta, ja tietää, että te ette pane viallisia jyviä multaan, ja odota saavanne siitä satoa. Koska tuo bakteeri, joka on jyvässä, syö siitä elämän pois sitä ennen.

111   Tiesittekö te, että ne madot, jotka tulevat hävittämään teidät, jotka tulevat syömään teidän ruumiinne, ovat teissä juuri nyt? Job sanoi: “Vaikka minun ihomatoni hävittävätkin tämän ruumiin!” He voivat panna teidät arkkuun ja sinetöidä sen ilmatiiviisti, mutta kuitenkin ne madot, jotka ovat teissä, tulevat syömään teidät.

112   Jättäkää jauhoja tai jotakin seisomaan joksikin aikaa ja sitten sulkekaa se umpinaiseen astiaan, niin mitä tapahtuu? Nuo madot ja kuoriaiset ovat siellä. Ne ovat siellä alusta alkaen.

113   No niin, tämän jyvän täytyy olla hyvä jyvä. Sen täytyy olla vapaa vioista ja epäonnistumisista ja niin edespäin, itsessänsä. Sen täytyy olla puhdasrotuinen jyvä. Se ei voi olla risteytetty jyvä, koska, kun se kasvaa, ja te istutatte sen uudestaan, te ette saa mitään vehnää, koska risteytetty jyvä ei kasva uudestaan. Se ei voi kasvaa uudestaan. Te otatte siitä pois elämän, kun te risteytätte sen.

114   Ja se on mitä on tapahtunut seurakunnille. Ne ovat risteytettyjä maailman kanssa, ja se on syy, miksi niillä kerran organisoiduttuaan ei enää koskaan voi olla toista herätystä. Jokainen herätys kerran organisoiduttuaan kuolee sille paikalle, eikä enää koskaan nouse uudestaan, koska se organisoi maailman sisälle systeemiinsä, ja siksi se ei ole koskaan tehnyt sitä. Ei ole mitään historiaa, joka osoittaisi, että mikään seurakunta, joka koskaan on organisoitunut, olisi koskaan noussut uudestaan. Se kuoli siihen. Miksi? Te risteytitte sen.

115   Älkää panko jotakin piispaa sen johtoon. Antakaa Pyhän Hengen johtaa sitä. Näettekö? Pyhä Henki oli lähetetty pitämään rikkaruohot ja muut asiat ulkona; eikä se mitä joku piispa ajattelee, tai joku ylivalvoja, tai niin edelleen. Tarvitaan Pyhä Henki pitämään seurakunta oikeassa tilassa. Hän oli tuo täydellinen Sana, niin kuin tulemme näkemään.

116   Aadamilla oli valintansa, Sana ja elää, tai olla uskomatta yhtä Sanaa ja kuolla.

117   Meillä on sama valinta, koska niin täytyy olla. Sillä, jos Jumala pani Aadamin Sanalle, ja yksin Sanalle, ja sitten Hän panisi meidät jollekin uskontunnustukselle tai minkäänlaiselle uskontunnustukselle, niin silloin Jumala olisi epäoikeudenmukainen tuomiossansa, eikä se sopisi Hänen pyhyydelleen tai suvereenisuudelleen. Mutta Hänen suvereenisuudelleen on sopivaa pitää huolta siitä, että Hän panee jokaisen ihmisen samalle perustalle. Ja Hän on Jumala, joka ei muutu. Mitä Jumala tekee ensimmäisellä kerralla, Hän on iäti tekevä samoin. Hän ei koskaan muuta ohjelmaansa. Ainoa asia on, että Hän tarkentaa sitä, mutta Hän ei koskaan muuta sitä. Tuo sama asia jatkuu edelleen.

118   No niin, Aadamilla oli valinta. Ja, jos hän piti kiinni Sanasta, hän eli. Jos hän ei pitänyt kiinni Sanasta, hän kuoli.

119   Ja meidän kanssamme on samoin. Jos me pysymme Sanan kanssa, me elämme. “Ihminen on elävä jokaisen Sanan mukaan.” Mutta, jos emme, niin me kuolemme, me kuolemme hengellisesti. Uh, me voimme yhä saada aikaan melua, varmasti, potkia ympärillemme ja huutaa ja hälistä, mutta, se ei ole elämistä. Se ei ole elämistä. Minä olen lähetyssaarnaaja. Minä olen kuullut pakanoiden potkivan ja huutavan enemmän kuin mitä me osaamme, ja tunnustavan tuntevansa jumalia ja muita sen kaltaisia asioita. He eivät elä. “He ovat kuolleita eläessään.” Raamattu sanoo niin. Mutta me näemme, että tämä valinta on annettu meille.

120   Mutta, kun Aadam teki kompromissin Saatanalle yhdestä Sanasta, silloin hän kuoli.

121   Ja, jos Jumala alussa, armossansa ja laupeudessansa olisi voinut ohittaa kaikki meidän kärsimyksemme, kaikki nämä pienten lasten kuolemiset ja kaiken, ja sodat ja sisällissodat ja ristiinnaulitsemiset ja asiat joita meillä on ollut; Jos Hän olisi voinut kulkea sen ohitse, jos Hänen Sanansa suvereenisuus olisi sallinut Hänen mennä sen ohitse, olisi Hän ollut epävanhurskas, jos Hän silloin olisi ohittanut sen. Ymmärrättekö te sitä? Hän ei voi ohittaa sitä. Hän ei ohittanut sitä Aadamin tähden alussa. Eikä Hän alkuunkaan tule ohittamaan sitä teidän tai minun tähteni. Meidän täytyy tulla siihen, yksin Sanaan. “Olkoon jokaisen miehen sana valhetta, ja Minun Sanani totta,” Hän sanoo.

122   Nyt me olemme katsomassa päivää, jossa me elämme – elonkorjuun ajassa.

123   Sitten sen jälkeen, kun Aadam oli koeteltu Sanalla, ja hän oli langennut, Jumala jatkoi luomistansa, yrittäen löytää miestä, joka voisi elää jokaisen Sanan. Katsokaahan nyt, Hän yritti löytää sitä, se on, joka eläisi Sanan omassa ajanjaksossansa. Te näette Jumalan hajottaneen Sanansa kaikille ajanjaksoille, koska Hän voi tehdä sen.

124   Hän on ääretön, ja Hän on kaikkialla läsnä oleva. Kaikki tietävä, ja sen vuoksi Hän tiesi kaiken. Hän ei voi olla läsnä kaikkialla. Mutta ollen kaikkitietävä, tietäen kaikki asiat, kykeni Hän olemaan läsnä kaikkialla. Koska se on se tapa miten Hän määrää ennalta meidät – ennalta tietämisellään – eikä siksi, että Hän olisi halunnut tämän henkilön pelastuvan ja tämän tulevan kadotetuksi. Mutta Hän tiesi kuka tulisi olemaan kadotettu ja kuka pelastunut. Ja Hän saa kaiken työskentelemään kirkkaudeksensa. Se on mitä Hänen ominaisuutensa ovat tekemässä, esiintuomassa Hänen kirkkauttaan. Yksi astia kunniaan ja toinen häpeään, mutta se on Jumala, joka valmistaa sen. “Ei hän, joka tahtoo tai hän, joka juoksee, vaan Jumala, joka osoittaa laupeutta.” Näettekö?

125   “Ei kukaan voi tulla Minun tyköni”, sanoi Jeesus: “ellei Minun Isäni häntä vedä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut (mennyt aikamuoto) Minulle, ovat tuleva Minun luokseni, Sanan luokse.” Kuinka he voisivat tulla, ellei heitä ole ennaltamäärätty tulemaan? “Niin monille, jotka vastaanottivat Hänet, heille Hän antoi voiman tulla Jumalan pojiksi.” Näettekö, koska heidän nimensä olivat Kirjassa, ja Hän tuli lunastamaan sen mitä oli tuossa Kirjassa.

126   Ilmestyskirjassa, me näimme, kun Sinetit avattiin, että siellä oli tuo Kirja. Ja Hänellä, joka Valtaistuimella istui, Jumalalla, oli se oikeassa kädessänsä. Eikä siellä ollut ketään, Taivaassa tai maassa, tai missään, joka olisi ollut arvollinen tulemaan ja ottamaan tuota Kirjaa, tai edes katsomaan Siihen. Ja Johannes itki, …koska koko lunastuksen Kirja oli siellä.

127   Se oli eräässä kokouksessa juuri yhtenä iltana, jossa tuo Assemblies of God’in veli ja sisar lauloivat tuon laulun: “Ihmettelepä näkikö Johannes minua, kun hän näki kaikki kansat koottuina. Näkikö hän minua?” Varmasti näki, jos teidän nimenne oli tuossa Kirjassa.

128   Myös Johanneksen nimi oli siinä, ja hän itki koska ei ollut ketään, joka olisi voinut koskea Siihen. Ja sitten yksi vanhimmista tuli ja sanoi: “älä itke Johannes, sillä Juudan Sukukunnan Leijona on voittanut.”

129   Ja Johannes katseli ympärilleen, nähdäkseen leijonan, ja näki verhojen takaa tulevan esiin Karitsan, joka oli ollut teurastettuna maailman perustamisesta asti. Hän näki silloin verisen Karitsan tulevan esiin. Ja Hän tuli ja otti Kirjan Hänen oikeasta kädestänsä, ja kutsui kaiken mitä oli tuossa Kirjassa. Se on täydellinen lunastuksen Kirja. Ja tämä on Se. Lunastuksen Kirja, Hän lunasti kaikki, jotka olivat tuossa Kirjassa, ei Kirjan ulkopuolella. Kaikella millä on ollut alku, on loppu. Jos teillä on Iankaikkinen Elämä, ette te koskaan alkaneet, ettekä voi koskaan loppua, koska te olette Jumalan poikia ja tyttäriä, Hänen ajatustensa ominaisuuksia ja Hänen Sanansa. Teillä ei ole Elämän loppua, jos nimenne on tuossa Kirjassa. Karitsa tuli lunastamaan Sen. Ei kaikkia, jotka tunnustavat olevansa “kristittyjä,” ei kaikkia, jotka yrittävät elää hyvin ja pyhästi; vaan vain ne joiden nimet olivat kirjoitettuna siellä, ne Hän lunasti, ja ainoastaan ne joiden nimet olivat tuossa Kirjassa.

130   Me näemme nyt, että Saatana aiheutti Aadamin lankeemuksen, tuolla yhdellä Sanalla. Ja Jumala jatkoi edelleen, luomisessansa, yrittäen löytää yhtä miestä, joka voisi elää jokaisen Sanan mukaan. Hänen ensimmäinen miehensä epäonnistui. Ja tämä mies eläisi aikanansa, omassa ajanjaksossansa, jossa hän eli.

131   Katsokaahan nyt, on eri ajanjaksoja, jotka Jumala on profetoinut alusta, mitä tulisi tapahtumaan kaikkina aikoina. Ja syy miksi Hän voi kertoa lopun jo alusta, on, että Hän tiesi kaikki asiat. Hän teki kaikki asiat Jeesuksella Kristuksella, ja Häntä varten, ja Hänen Omaksi mielihyväkseen. Pankaa nyt tarkoin merkille. Älkää kadottako tätä.

132   Mitä, jos Mooses olisi tullut tuoden Nooan Sanomaa? Se ei olisi toiminut. Se ei olisi voinut. Ei.

133   Mitä, jos Jeesus olisi tullut tuoden Mooseksen sanomaa? Se ei olisi toiminut.

134   Mitä, jos me tulisimme yrittäen tuoda metodisti sanomaa, baptistisanomaa, helluntailaissanomaa? Se ei toimisi. Ne olivat hienoja; tulen todistamaan sen hetken kuluttua Sanalla. Ne olivat oikein omassa ajassansa. Tuo aika on mennyt. Meidän täytyy saada tietää mitä Kirjoitus sanoo tätä päivää varten. Tälle päivälle – se on minkä mukaan ihmisen on elettävä, mikä on hänen aikaansa varten.

 Hän yritti löytää miestä, joka eläisi koko Sanan.

135   Ensimmäinen asia mitä Hän teki, Hän kokeili Nooaa. Nooa ei onnistunut; hänestä tuli juoppo, hän epäonnistui.

136   Mooses, tuo suuri mahtava Jumalan mestariteos, Hän kokeili häntä, ja hän epäonnistui. Hän korotti itseään, eikä hänen sallittu mennä luvattuun maahan.

137   Sitten tuli Daavid, ja Hän aikoi heijastaa Itseään… suurta tuhatvuotis-valtakuntaa Daavidissa, osoittaakseen minkälainen Hänen Kuninkaansa oli. Ja Jumala vannoi Daavidille, että Hän nostaisi hänen poikansa istumaan hänen valtaistuimellensa. Ja Daavid oli niin urhoollinen mies, että “hän oli Jumalan Oman sydämen mukainen mies.” Ja Daavid teki hyvää. Hän löi filistealaiset, repi maahan epäjumalien alttarit, ja pysyi Sanan kanssa. Ja lopuksi joku sievä nainen sai hänet järkytetyksi, ja hän rikkoi käskyn, kadotti Sanan, teki aviorikoksen. Näettekö? Hänen Oman sydämensä mukainen mies, näettehän, ja kuitenkin Daavid epäonnistui.

138   Mooses epäonnistui, kaikki muut heistä epäonnistuivat, mutta kaikkien heidän elämänsä oli vain heijastus Hänestä, joka oli tuleva.

139   Ilmestyskirjassa, josta olen kirjoittamassa, tuo mies, joka kieliopillistaa… Minun kielioppini on niin kehnoa, ja minulla on eräs hyvä oppinut panemassa sitä kieliopilliseen muotoon, joka osaa panna substantiivit ja pronominit yhteen oikein. Joista minä en edes tiedä mikä on erona substantiivin ja pronominin kanssa. Mutta hän tietää ja hän panee ne kaikki… Ainoa asia mitä minä tiedän on, että Jumala antaa sen minulle, ja minä vain kirjoitan sen paperille, näettehän. Ja heidän täytyy tehdä se sillä tavalla, jos se sattuisi menemään kouluihin ja muuta sellaista, niin että he voivat lukea sen enemmän oman ymmärrystapansa mukaisesti. Ja sitten tuo kirjoittaja, joka on panemassa sitä kieliopilliseen muotoon, hän sanoi minulle: “Veli Branham, me näemme Pergamon seurakunta ajanjaksossa… että Jeesus sanoo täällä, ‘joka voittaa, hänelle Minä tulen antamaan Aamutähden. Antaako Hän hänelle Aamutähden?” Hän sanoi: “Kuinka hän voisi saada Aamutähden, kun Jeesus itse sanoi, että Hän on Aamutähti?”

140   Katsokaahan, kaikki nuo Abrahamin siemenet ovat heijastetut tähdillä. Ne eroavat toisistaan, ja me eroamme toisistamme. Ja Jeesus on tuo Aamutähti, kirkkain niistä kaikista. Mutta me löydämme Hänet Ilmestyskirjan 1. luvussa seitsemän tähteä kädessänsä.

 Hän tulkitsee sen, ja sanoo: “Nämä seitsemän tähteä ovat nuo seitsemän enkeliä noille seitsemälle seurakunnalle, tai noille seitsemälle seurakunta ajanjaksolle, jotka ovat tulossa.”

141   Sitten hän kysyi: “Kuinka se sitten voisi olla, jos he saavat Aamutähden?”

142   Minä sanoin: “Nuo tähdet Hänen kädessänsä olivat ainoastaan heijastustähtiä Aamutähdestä, näettehän, sillä tuon päivän sanansaattajalla oli Sana.” Ja Hän on Sana; hänellä oli vain osa Sanasta tuota päivää varten. Ja ihmiset, jotka ovat valmiit tulemaan ulos maailman järjestelmistä ja maailman asioista, ja vaeltamaan Hänen kanssaan, näkevät Aamutähden heijastuksen tuon sanansaattajan kautta tuossa ajanjaksossa. Niin kuin Hän teki Nooan kautta ja Mooseksen kautta, ja niin edelleen, kun Hän heijasti Vanhan Testamentin, ja lopulta he saapuivat tuohon Yhteen. Ja niin se tulee olemaan seurakunta ajanjaksojen lopulla, se on kaikki tuleva takaisin Jeesukseen, että Hän on Sana.

143   Me kristittyinä ainoastaan heijastamme Häntä. Kuu ainoastaan heijastaa aurinkoa sen ollessa poissa. Ja uskovainen ainoastaan heijastaa Jumalan Poikaa, Jumalan Pojan ollessa poissa. Se on Raamatun Valo, Kirjoitukset, ollen vahvistettuna meidän elämässämme, Sana, joka on Valo pimeydessä. Te olette mäelle asetettuja kynttilöitä. Se ei ole aurinko; se on kynttilä. Kynttilä ottaa vain auringon paikan, näyttäen vain määrätyn määrän valoa. Me olemme Jumalan lapsia, me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä, vain Hengellä mitan mukaan. Hänellä oli se ilman mittaa. Me olemme tähti, joka loistaa, kaikki me yhdessä muodostamme Valon maailmalle, mutta Hän on koko Poika, joka heijastaa Valon jokaiselle tähdelle. Halleluja! Minä uskon Häntä. Jumala auta minun epäuskoani!

144   Lopulta, tämä Täydellinen saapui. Nyt Hän saapui, tullakseen kiusatuksi, kaikissa niissä kohdin joissa mekin olemme. Raamattu sanoi, että Hän oli. Hän oli kiusattu kuten Nooa. Hän oli kiusattu kuten kaikki muut heistä. Jos meillä olisi aikaa mennä siihen ja osoittaa se teille, mutta meillä ei ole, koska en halua käyttää liian paljon teidän ajastanne. Mutta osoittaaksemme sen teille, Hän oli kiusattu samalla tavalla.

145   Saatana ei koskaan muuta taktiikkaansa, ei myöskään Jumala, hän vain muuttaa ajanjaksosta toiseen. Se mitä Saatana sai aikaan siellä ensimmäiselle Jumalan perheelle maan päällä. Tässä se on veli, sisar. Älkää epäonnistuko saamaan tätä. Kuinka Saatana sai tuon ensimmäisen Perheen? Hän ei voinut särkeä sitä millään muulla tavalla kuin saamalla tuon Sanan rikotuksi, sillä he olivat linnoitetut tuon Sanan takana. Jos hän vain saisi yhdenkin aukon!

146   Se on kuinka hän on saanut jokaisen seurakunnan jokaisessa ajanjaksossa, saanut jokaisen uskovaisen, kun hän on avannut tuon aukon. “Kyllä, minä uskon, että Raamattu on oikein, mutta tuota minä en usko.” Oi, siinä on mistä hän menee. Paha juttu, mutta sinne hän meni.

 se on “Jokainen Sana, joka lähtee Jumalan suusta!”

147   Kätkekää tämä nyt tarkasti mieleenne. Nyt, kun tämä Yksi lopulta saapui, täytyi Hänet koetella aivan tarkalleen niin kuin muitakin heistä oli kiusattu. Huomatkaa nyt kuinka silmäänpistävästi Saatana tekee jokaisen hyökkäyksensä, aivan samoin joka kerta. Niin yritti nyt antaa Hänelle luonnollista leipää, aivan niin kuin hän teki Eevalle. “Jos sinä söisit tämän, ottaisit tämän,” tai jotakin muuta sellaista, silloin hän on saanut sen.

148   Ja se on mitä hän tekee jokaiselle organisaatiolle, se on mitä hän tekee jokaiselle yksilölle, hän yrittää antaa teille luonnollisia asioita joita voitte katsoa. Ja se vie teidät pois! “Katsokaa vain tätä suurta kirkkoa! Heillä on niin monta miljoonaa jäsentä siinä! Meidän kirkkomme on kaupungin suurin. Ja kaupungin johtajakin käy meidän kirkossamme. Näettekö kaikkea sitä! Meidän pastorillamme on arvoja – D.D., L.D., Ph.D! joten hänen on pakko olla älykäs mies.” Katolinen pappi voi voittaa hänet milloin tallansa omilla arvoillaan. Hänellä on kuutisenkymmentä kirjaa, jotka hänen täytyy tuntea aivan yhtä hyvin kuin te tunnette Raamatun, voidakseen saada arvonsa olla pappi, joten älkää yrittäkö vertailla koulutusta.

149   Se on aivan niin kuin maailman tapana on, aina yrittää verrata. Älkää verratko maailman asioiden kanssa. Älkää verratko seurakuntia. Verratkaa Raamattuun! Se on mitä me olemme tekemässä tänään. Se on mikä on vikana meillä helluntaiseurakunnilla. Se on mikä on vikana meidän lauluillamme ja kvarteteillamme, ja niin edelleen joita meillä on, me yritämme toimia Hollywoodin tavalla. Hollywood kimaltelee; Evankeliumi hehkuu. ‘On suuri ero kimalluksen ja hehkun välillä. Näettekö? Hollywood kimaltaa vaatteilla, rickeillä ja ricketoilla, ja niin edelleen. Mutta Jumala nöyrästi hehkuu uskovaisen “nöyryydessä, ei väliä, kuinka tietämätön hän on. Hän hehkuu nöyryydessä, eikä Hollywoodin loistossa.

150   Huomatkaa, Saatana yritti vanhaa taktiikkaansa Jeesukseen, saman asian hän teki Moosekselle, saman asian hän teki muille heistä. Hän yritti sitä. Hän tulee yrittämään sitä teihin, saadakseen teidät vastaanottamaan jotakin suurta jotakin, joka näyttää loistavalta.

151   Se muistuttaa minua siitä, kun tapanani oli metsästää pesukarhuja. Isälläni oli tapana käyttää tupakkaa. En tiedä muistatteko te noita vanhoja mitaleja joita heillä oli tupakkakäärön päällä. Minulla oli tapana ottaa niitä, mennä sinne joen rannalle missä pesukarhut olivat juoksennelleet, katsoa itselleni joku ontto puu, porata siihen reikä ja panna tämä tupakkakäärön päällä ollut mitali sinne. Sitten löin siihen muutamia nauloja ja käänsin ne sisäänpäin tällä tavalla. Ja pesukarhu aina tavoittelee jotakin mikä kiiltää. Ja niinpä sitten, kuun noustessa se tulee sinne juoksulleen, katsoo sinne sisälle, ja työntää kätensä sinne saadakseen sen. Eikä se halua irrottaa otettaan siitä.

152   Se on aivan kuin jotkut seurakunnan jäsenet. Vaikka se tietääkin joutuneensa kiinni, ei se kuitenkaan halua päästää irti. “Jos sen teen, tulevat he potkaisemaan minut ulos organisaatiosta.” Se merkitsee hänelle kuolemaa, siinä kaikki. Hyvä on. Huomatkaa. Siellä hän pitää siitä kiinni, eikä halua päästää siitä irti.

153   Nyt Saatana yritti samaa taktiikkaansa Jeesukseen, jota hän oli yrittänyt muihin heistä. Hän yritti saada Hänet syömään jotakin luvatun Leipä Sanan lisäksi. Koska Jeesus sanoi: “On kirjoitettu: ‘ihminen ei elä yksi leivällä.1” Näettekö? Hän yritti saada Hänet tottelemaan itseään. Vaikka se näyttikin hyvältä, näytti kuin Hän olisi voinut ruokkia itsensä, ja Hän olisi voinutkin tehdä sen.

154   Te myös voitte toimia millä tavalla vain tahdotte. Te voitte ottaa Sen, tai jättää Sen, miten vain tahdotte. Nyt, jos tuolla pesukarhulla olisi ollut tarpeeksi järkeä oikaista sormensa, olisi se voinut vetää kätensä takaisin; mutta se ei tee sitä, vaan pitää itse itsensä siellä. Ja sillä tavalla myös monet nimelliset kristityt tekevät. He eivät halua kuulla mitään Siitä, he eivät halua tulla ja kuulla Sitä. He eivät halua Siitä mitään. Jatkakaa vain edelleen ja pitäkää siitä sitten kiinni, näettehän, te tulette näkemään mitä tapahtuu.

155   Huomatkaa nyt, että hän yritti saada Hänet syömään jotakin Elämän Leivän lisäksi, jonka mukaan jokaisen pitää elää. Mutta Jeesus pysyi Isän Sanan kanssa. Oi, silloin Saatana ei iskenyt Eevaa, hän ei iskenyt Moosesta, hän ei iskenyt ketään muuta heistä, hän iski Yhtä, joka heijasti jokaisen Sanan. Näettekö, siinä oli syy, Hän oli Sana. Jeesus pysyi Sanan kanssa, ja hylkäsi hänen teologisen seminaari-oppinsa, kyllä, hänen uuden valonsa, hänen suuremman kokemuksensa. Hän ei voinut saada annetuksi sitä Jeesukselle niin kuin Eevalle: “Oi, varmastikaan Jumala…”

156   “Aivan varmasti Jumala olisi tässä, jos me vain voisimme tulla yhteen ja muodostaa koko Kirkkojen maailmaneuvoston. Varmasti Jumala olisi siinä. Hän haluaa ykseyttä ja Hän haluaa veljeyttä.” Itsensä kanssa, kyllä, mutta ei maailman kanssa; veljeys Hänen itsensä kanssa, palvonnaksi Hänelle, ja se on minkä vuoksi Hän kuoli, että te palvoisitte Häntä. Kuten aina, jos Saatana vain voi saada…

 Me näemme nyt, että hän epäonnistui. Jeesus vastasi suoraan takaisin hänelle, NÄIN SANOO HERRA:n kanssa.

157   Nyt, kun hän näkee, että uskovainen… Tarkatkaa nyt uskovaisen tulemista tähän samaan, jokaisen teistä. Kun hän näkee, että te aiotte pysyä Raamatun kanssa, “Kyllä, minä uskon Raamatun. Minä en liity millinkään uskontunnustukseen ja ulkopuolisiin asioihin. Minä tulen pysymään Raamatun kanssa.” Ja kuten aina, jos hän ei voi saada teitä jättämään Totuutta, vaan te elätte todellisen Totuuden ja uskotte Sanan, niin haluan teidän huomaavan mitä hän teki Jeesukselle toisella kerralla, jos hän ei ollut saanut teitä. Te sanoitte: “Minä en tule liittymään mihinkään uskontunnustukseen. Minä en tule tekemään sitä. Minä olen syntynyt vapaana, minä tulen pysymään Sanan kanssa.” Näettekö, hän ei saanut teitä liittymään johonkin seurakuntaan tai tulemaan ja liittymään johonkin muuhun; hän ei voi saada teitä tekemään sitä, silloin hän tulee tekemään teille jotakin muuta. Oi, veli, tarkkaa tätä.

158   Jos hän ei onnistunut siinä, tuleehan lähettämään teidät jonnekin omaan seminaariinsa, omien teologiensa opetettavaksi, näettekö, sinne missä Saatana on tulkkina, “Oh, ihmeiden päivät ovat ohitse. Nuo ihmiset siellä, hehän ovat vain joukko harhaoppisia. Eivät he ole mitään, näethän.” Hän tulee lähettämään teidät sinne.

159   Oi, te voitte sanoa: “Hetkinen vain, veli Branham! Hetkinen nyt!” Kyllä, odottakaamme hetki. Te sanotte nyt: “Eikö meidän enää pidempään pitäisi tehdä sitä?” Ei. Ei.

160   Mutta Jeesus sanoi: “Kun Hän, Totuuden Henki on tullut,” näettehän, “Hän tulee palauttamaan nämä asiat teidän mieleenne, joita Minä, Sana, olen opettanut.” Siinä on nyt tuo todellinen Hengellä täytetty Seurakunta, joka pysyy Sanan kanssa, heijastaen Sanaa, Jumalaa maan päällä. Näettekö? Hän ei tarvitse mitään teologia, koska Hänen Sanansa ei ole mistään yksityisestä tulkinnasta. Hän tulkitsee itse Oman Sanansa, vahvistamalla Sen ja todistamalla Sen Totuudeksi.

161   Kun metodisti kirkko sanoi teille, että te ette voi saada Pyhää Henkeä niin kuin he saivat Helluntai päivänä, niin kiinnitittekö te siihen huomiota? Tietenkään ette. Te jatkoitte suoraan eteenpäin ja saitte Pyhän Hengen joka tapauksessa. Näettekö?

162   Keskustelin kolminaisuudesta erään baptistisaarnaajan kanssa eräänä iltana, ja kerroin hänelle, että se oli vain ammattisanastoa. Ja sitten eräs toinen saarnaaja siellä, eräästä seminaarista, hän sanoi: “Mutta, Herra Branham, sinä yrität saada ihmiset uskomaan apostolisen uskonnon.”

 Minä sanoin: “Tietenkin, sehän on ainoa mitä on.” Ja hän sanoi: “Hyvä herra, missä sinä kävit koulua?”

163   Minä sanoin: “Polvillani, veljeni. Katsohan, se on mistä sain, en teologiaa, vaan polvilogiaa.” Minä sanoin: “Se on mistä löysin Hänet.”

164   Ja hän sanoi: “Herra Branham. Pyhän Hengen kaste niin kuin he saivat sen Helluntai päivänä, yritätkö sanoa, että sellaista on tänään?”

165   Minä sanoin: “Raamattu sanoo, hyvä herra, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Minä sanoin: “Se oli Jeesus Kristus, joka tuli Helluntaipäivänä.” Oi, kyllä, sama Jeesus.

166   Hän sanoi: “Vielä vähän aikaa, ja tulen rukoilemaan Isää lähettämään teille toisen Lohduttajan, joka on Pyhä Henki. Pieni hetki eikä maailma enää tule Minua näkemään; kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, täydellistyttämiseen, maailman loppuun asti.”

167   Minä sanoin: “Kyllä, se oli Hän, joka tuli Helluntaipäivänä. Kyllä vaan. Hän tuli ja eli heissä, huomatkaa nyt, Pyhän Hengen persoonan muodossa, Jeesus Kristus Pyhän Hengen persoonassa, niin kuin me Jumaluuden ymmärrämme.”

168   Ja tämä mies sanoi minulle: “Herra Branham, minä annan sinun ymmärtää, että minä tulen eräästä määrätystä koulusta, ja me olemme koulutettuja.”

 Minä sanoin: “Kuuntelen teidän ohjelmaanne koko ajan.” Näettekö?

 Hän sanoi: “Meille on opetettu siellä, että Pyhän Hengen kaste oli ainoastaan opetuslapsille.”

169   Minä sanoin: “Raamattu sanoo, että siellä oli heitä ‘sata kaksikymmentä’ yläsalissa.” Ja minä sanoin: “Kuka nyt sitten on oikeassa, sinäkö tai Sana?”

170   Ja minä sanoin: “Ja sitten myös, kun Filippus meni ja saarnasi Samarialaisille, ja kastoi heidät Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ei Pyhä Henki kuitenkaan ollut tullut heidän ylleen vielä, koska Pietarilla oli avaimet. Niinpä hän lähetti noutamaan Pietarin Jerusalemista, joka tuli ja laski kätensä heidän päälleen, ja Pyhä Henki tuli heidän ylleen! Raamattu sanoo: ’Pyhä Henki!”’

171   Minä sanoin: “Sitten Pietari, näyn mukaan, avainten kanssa, meni Korneliuksen taloon, Apt.10:49… ‘Ja hänen vielä puhuessaan näitä sanoja, lankesi Pyhä Henki heidän päälleen. Sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja profetoivan ja ylistävän Jumalaa. Silloin sanoi Pietari: “Voisimmeko me kieltää vettä, ettei näitä tulisi kastaa, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin alussa?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimessä.’

172   Ja me näemme kolmekymmentä vuotta myöhemmin, kuinka ‘Paavali kulkiessaan Efeson ylärannikon kautta, löytää sieltä joitakin baptisteja joilla oli meneillään suuri herätys. Suuria asioita oli tapahtumassa. He huusivat ja ylistivät Herraa. Ja Paavali vieraili tuossa seurakunnassa, johon kuului noin kaksikymmentä henkeä; ja, jossa Akylas ja Priskilla olivat osallistuneet Apolloksen, kääntyneen lakimiehen kokouksiin, joka todisti Raamatulla, että Jeesus oli Kristus. Ja he iloitsivat suuresti ja heillä oli suuri kokous. Paavalin kulkiessa sieltä ohitse, sen jälkeen, kun Herra oli vapauttanut hänet vankilasta, jossa hän oli ollut ajettuaan perkeleen ulos eräästä ennustelijanaisesta.

 Ja sitten hän tuli sitä kautta, Herran työssä, ja meni ja osallistui heidän kokoukseensa. Ja hän sanoi heille: “Tämä mies on kyllä todella suuri mies, ”mutta,” hän sanoi, “oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen, kun tulitte uskoon?” Hän uskoi, että te saitte Sen uskottuanne, mutta hän sanoi: “oletteko saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen, kun tulitte uskoon?” He sanoivat, ”Me emme tiedä onko olemassa mitään Pyhää Henkeä.”

173   “Hän sanoi, ‘Kuinka teidät sitten on kastettu?’ se oli hänen kysymyksensä. He sanoivat: ’meidät on kastanut, tuo sama mies, joka kastoi Jeesuksen; Johannes kastoi meidät. Meidät on kastettu Johanneksen kasteella.’” Näettekö? “‘Hän sanoi, ‘Johannes kastoi ainoastaan katumukseen, ei syntien anteeksi saamiseksi. Koska Karitsaa ei silloin vielä ollut tapettu. Hän sanoi, ‘Johannes kastoi katumukseen, sanoen ihmisille, että heidän pitäisi uskoa Häneen, joka oli tuleva, se on Jeesukseen Kristukseen.’ ‘Ja sen kuultuaan, heidät kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ja Paavali laski kätensä heidän päälleen ja Pyhä Henki tuli heidän ylleen, ja he profetoivat ja puhuivat kielillä’, ja se oli monia vuosia myöhemmin.”

 Ja minä sanoin: “Lisäksi, uskotko sinä Raamattuun?” hän sanoi: “Tietenkin.”

174   Minä sanoin: “Pietari, kun tästä oli huhuttu ympäri Helluntaipäivänä, ja kun he kaikki huusivat ja ylistivät Jumalaa, he sanoivat, ‘Miehet ja veljet, mitä me voimme tehdä pelastuaksemme?’ Pietari sanoi, ‘Katukaa, jokainen teistä, ja olkaa kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimessä, syntien anteeksi saamiseksi, ja te saatte Pyhän Hengen lahjan, sillä lupaus on teille ja teidän lapsillenne, ja niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.’ Taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta tuo Sana ei tule koskaan pettämään!”

175   Te helluntailaiset ette kiinnittäneet mitään huomiota metodisteihin, baptisteihin tai presbyteereihin. Te tiesitte, että se oli jokaiselle sukupolvelle, ja te tunkeuduitte eteenpäin Siihen. Tietenkin, mutta älkää nyt lakatko tunkeutumasta eteenpäin, vaan jatkakaa sitä edelleen.

176   Se on missä metodistit tekivät virheensä, he tunkeutuivat eteenpäin pyhittämiseen asti, mutta pysähtyivät siihen. Luterilaiset tunkeutuivat vanhurskauttamiseen asti, mutta pysähtyivät siihen. Katsokaahan, sitten se organisoidaan ja sinne se kuolee. Se on sen loppu. Se on kaikki siitä.

177   Tarkatkaa nyt, kun kiirehdimme sen lävitse. “Kun Totuuden Henki on tullut, Hän tulee opettamaan teille kaikki ne asiat, mitä tahansa Minä olen opettanut teille, tuoden kaiken sen teidän mieleenne mitä Minä olen sanonut. Ja Hän on näyttävä teille tulevat asiat. Hän tulee vahvistamaan jokaisen Sanan, vahvistaen Sanan sitä seuraavilla merkeillä.” Kaikesta mitä Hän lupasi, mitä Jumala on luvannut Raamatussa… jos te irrottaudutte jokaisesta uskontunnustuksesta ja kaikesta muusta ja pidätte kiinni Sanasta, on Jumala velvollinen pitämään huolen Sanastansa. Ja niinpä, kun he tekivät sen, vahvisti Sana itsensä.

178   Hän ei tarvitse jonkun sanovan: “Ihmeiden päivät ovat ohitse.”

179   Kuka on se, joka voisi kertoa minulle, että ihmeiden päivät ovat ohitse, minulle, joka kerran olin sokea? Halleluja! Kerran olin siinä tilassa, että lääkärit olivat antaneet minulle vain kolme minuuttia elinaikaa, ja minä olen elossa tänään. Kuinka he voisivat sanoa minulle jotakin muuta? Kerran olin penseä seurakunnan jäsen, nyt olen täytetty Pyhällä Hengellä. Jumala ei tarvitse mitään tulkkia. Henki Itse, joka on Sana, tulkitsee sen Totuudeksi. Jos joku vain uskaltaa ottaa asemansa ja tarttua Siihen. Hän on Oma tulkkinsa. Koettakaa Häntä kerran, ja todetkaa onko se oikein. Älkää kiinnittäkö huomiotanne siihen mitä joku on sanonut. Tehkää mitä Jumala on käskenyt tehdä.

180   “Mutta, ”te sanotte, “minähän teen tämän.” Hyvä on, mutta entä muut Sanat? Se on jokainen Sana, yksi sana rikkoo ketjun.

181   Se on missä seurakunnat aina epäonnistuvat, tuossa ketjussa. He organisoivat sen, kokoavat sen yhteen ja muodostavat jonkun suuren kirkkokunnan. Ja mikä on ensimmäinen asia mikä teillä on? Nämä miehet tulevat yhteen, Pyhä Isä se-ja-se ja tohtori Piispa se-ja-se. Siinä se on teille. Te kuolette juuri siinä. Me todistamme sen luonnon ja Sanan mukaan, jos Herra suo, muutaman minuutin aikana. Hyvä on.

182   “Tuoden mieleenne.” Hän vahvistaa jokaisen Sanan, ja me elämme Sen mukaan. Halleluja! Elää Sen mukaan! “Ihminen on elävä jokaisen Sanan mukaan – jokaisen vahvistetun Sanan. Jeesus sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat – ovat seuraava niitä, jotka uskovat!” Ottakaa ote Siitä; Jumala on vahvistava Sen, että se on Totuus.

183   Kun taas seminaarit ja teologit Saatanan innoittamina sanovat: “Te ette voi luottaa Siihen. Se oli apostoleja varten. Nuo päivät ovat ohitse. Ei ole mitään sellaista asiaa. Se oli tarkoitettu vain apostoleille, todistamaan evankeliumi oikeaksi silloin. Meillä on oppineita ihmisiä tänään.”

184   Heillä oli parempi koulutus silloin kuin mitä meillä on nyt. Sanokaa minulle joku kirkko jota voitaisiin verrata tuohon Sanhedrinin Neuvostoon, jossa heidän iso-iso-iso-iso-isänsä jo olivat olleet pappeja ennen heitä. Yhden sanan vääristeleminen tuossa kirjakäärössä… heidäthän olisi kivitetty sen vuoksi. Heidän täytyi pysyä sen kanssa tarkalleen. Mutta he eivät nähneet tuota todellista Sanan Sydäntä, Elämää, kun se tuli. Se on miksi heidät tuomittiin ja heitä kutsuttiin “Saatanan työntekijöiksi.”

185   Katsokaahan, se ei heijasta Jumalan Sanaa, kun joku seminaarin oppilas sanoo teille, että “Pyhä Henki ei ole tätä päivää varten. Ja kaikki tämä jumalallinen parantaminen kuului jollekin toiselle päivälle.” Näettehän, se ei ole heijastus Jumalasta, se on heijastus jostakin uskontunnustuksesta. Se on heijastus jostakin opista, joka on tämän Raamatun ulkopuolelta.

186   Hebrelaiskirje 13:8 sanoo: “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Joh.14:12 sanoo: “Joka uskoo Minuun on myös tekevä niitä tekoja joita Minä teen.” Kuinka te nyt voisitte poistaa tuon Sanan sieltä ja kuinka te voisitte lisätä jotakin Sen tilalle?

Te rikotte Elämän ketjun. Mies elää Iankaikkisesti ainoastaan tällä Leivällä. Fyysisesti hän elää leivällä. Siellä ovat nuo kaksi leipää. Pyhä Henki on teissä, sanoen “aamen” jokaiselle Jumalan Sanalle, jos se on Pyhä Henki. Nyt haluan kysyä teiltä jotakin. Tämä on nyt vähän nipistävä osa.

187   Äidillä oli lapsena ollessani tapana antaa minulle risiiniöljyä. Enkä vieläkään voi sietää tuon aineen hajua. Me kasvoimme köyhästi, ja äidillä oli tapana keittää sian nahkoja ja antaa meille. Me saimme niitä eräältä vanhalta sisarelta nimeltä Goodwin, jolla oli leipomo siellä alhaalla, hän kypsensi siellä kinkkuja ja muuta sellaista, ja antoi niitä meille. Me otimme jauhoja ja tuota rasvaa ja valmistimme omaa maissileipää. Meillä oli huonoa ruokaa, eikä ihme, että meillä oli aliravitsemus maanvaivana. Mutta sitten äiti, joka lauantai-iltana… koska emme saaneet oikean kaltaista ruokaa, antoi hän meille kaikille suuren annoksen risiiniöljyä. Ja minä pidin kiinni nenästäni ja huusin: “Äiti, se saa minut sairaaksi.” Hän sanoi: “Jos se ei tee sinua sairaaksi, ei siitä ole mitään hyötyä.” Niinpä, ehkä tämäkin toimii sillä tavalla.

188   Minä tulen nyt kysymään teiltä jotakin. Kuinka voi joku mies tai nainen, joka väittää olevansa täytetty Pyhällä Hengellä, joka on Sana (onko se totta?) , ja kuinka te voisitte olla tuon Pyhän Hengen liha, ja olla tehty osalliseksi Hänestä, heijastamaan Evankeliumia omassa ajassanne, ja sitten kieltää Sanan, jonka Hän on kirjoittanut?

189   Minä en välitä siitä kuinka hyviä te olette. Voisin viedä teidät Afrikkaan, sinne hottentottien luo, ja näyttää teille elämän jota kristitty ei voi koskettaa. Jos heidät siellä saadaan kiinni aviorikoksesta; jos joku nainen, ennen kuin hän menee naimisiin, joku nuori nainen, hänet täytyy ensin koetella onko hän neitsyt. Jos hänet todetaan syylliseksi, täytyy hänen kertoa kuka mies on tehnyt sen, ja heidät molemmat tapetaan yhdessä. Mitä, jos se tapahtuisi Yhdysvalloissa, kuka tulisi hautaamaan kaikki ruumiit? Näettekö? Niinpä siinä se on teille, näettehän. Ja he ovat pakanoita, mutta näettekö heidän moraalinsa. Katsokaahan, te ette voi koetella sitä sillä. Meidän intialainen veljemme täällä, voi kertoa teille, kuinka Muhamettilaiset luultavasti elävät parempaa elämää kuin mitä me edes osaamme ajatella.

190   Mutta mitä se on? Se on Sana jolla koetellaan. Nuo fariseukset olivat kaksi kertaa nöyrempiä kuin Jeesus. Hän kulki ympäri repien heidän seurakuntiaan, ja ajoi heidät ulos ja hakkasi heidät ulos ja kaikkea sen kaltaista.

191   Ja tämä jumalinen vanha pappi, tiedättehän, joka oli… Jos minä pitäisin kokousta Häntä vastaan tänä aamuna; minä sanoisin: “Kuka oli hän, joka tuli luoksenne ollessanne sairas, ja rukoili puolestanne?” “Tuo jumalinen vanha pappi.” “Kuka lainasi papalle rahaa, kun hänen satonsa epäonnistui?” “Tuo jumalinen vanha pappi.” “Kuka vihki teidät Jumalalle palveluksen elämää varten?” “Tuo jumalinen vanha pappi.” “Kuka oli se, joka vieraili luonanne, ollessanne vankilassa?” “Tuo jumalinen vanha pappi.”

 “Ja tämä tekee tämä nuori luopio jota kutsutaan Jeesukseksi? Kutsuu teidän pastorianne ‘Käärmeeksi’!” Näettekö? Katsokaahan, se ei ole hedelmien mukaan.

192   Se on Sanan mukaan. “Ihminen ei elä yksin hedelmillä, vaan jokaisen sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta.”

193   Ja Hän oli tuo Sana. He vain eivät nähneet Sitä. Se oli mitä Hänen tulikin tehdä. He eivät voineet nähdä sitä, koska heitä ei ollut säädetty näkemään sitä. Hän sanoi: “Te ette voi tulla Minun tyköni.” Katsokaa noita juutalaisparkoja, heidän silmänsä olivat sokaistut. Varmasti, Hän teki sen. Hän itse sokaisi heidät.

194   Ajatelkaa mitä se olisi, olla. sokea. Teidän on parasta kiittää Jumalaa siitä näkökyvystä mikä teillä on nähdä Kirjoitus.

195   Huomatkaa nyt. – Hän, Hän oli tämä Sana. Nyt tämän jälkeen, kun Hänet oli koeteltu, Jeesuksen koettelemisen jälkeen. Me olemme nyt käymässä lävitse näitä.

196   Näettehän, se ei heijasta Sanaa, kun joku sanoo: “Se oli toiselle ajanjaksolle,” koska Raamattu sanoo, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Kuinka silloin Pyhä Henki teissä voisi sanoa, että te olette täytetty Pyhällä Hengellä?

197   Voisinko nyt vähän loukata teitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Sopisiko se? Kohottakaa kätenne. Ettehän tule olemaan vihaiset minulle? [“Emme.”] Jos sen teette, silloin teidän täytyy olla.

198   Kuinka voitte te naiset, joilla on leikatut hiukset, sanoa minulle, että olette täytetyt Pyhällä Hengellä? Se on yksi Sana! “Oh, mutta minä puhuin kielillä.” Sillä ei ole mitään merkitystä. Minä olen nähnyt noitatohtoreiden puhuvan kielillä, tulkitsevan sen ja huutavan hengessä ja tanssivan hengessä.

199   Kuinka voitte te miehet kutsua itseänne perheenpääksi, ja antaa vaimonne käyttää shortseja, ja jatkaa sillä tavalla kuin hän on, ja kutsua itseänne kristityiksi?

200   Kuinka te pastorit voitte koskaan tulla Jumalan eteen jonkin tuollaisen asian kanssa, ilman, että nousette ylös ja protestoitte sitä vastaan? Te ette voi saada heitä tekemään sitä. Mutta alkakaapa saarnata sitä, niin te ette tule kovinkaan pitkään kuulumaan seminaariinne tai ryhmäänne. Teidän täytyy saada yhteistyönne jostakin muualta. Me tulemme menemään siihen hetken kuluttua, jos Herra suo. Näettekö?

201   Mutta siinä se on teille. Minä en tarkoita loukata teitä. Minä rakastan teitä. Se on syynä. Jos te olette ajelehtimassa virtaa alas, ja minä näen, että te tulette hukkumaan, niin olisin kurja mies, jos sanoisin: “Mutta ole nyt niin hyvä, kultaseni.” Teidän on parasta varoittaa heitä. Kyllä. Sanoa siitä heille!

202   Kuten sanoin yhtenä iltana, jos minä olen kristitty, täytyy minut voida samaistaa jokaisen Raamatun henkilön kanssa. Minun täytyi seistä Nooan rinnalla ja saarnata hänen kanssaan, noina päivinä ja varoittaa ihmisiä. Kyllä. Minun täytyi seistä Karmelin vuorella Elian kanssa. Minun täytyi seistä Golgatalla ja olla ristiinnaulittu itselleni ja omille ajatuksilleni, Hänen kanssaan. Mutta sitten minä jälleen nousin ylös Hänen kanssaan pääsiäisenä, voitonriemussa yli kaikkien asioiden. Minä nousin yläpuolelle kaikkea lihallisen maailman lihallisuutta, Hänessä.

203   Huomatkaa, silloin se ei heijasta Sanaa, ei, se ei vahvista Sitä. Mutta nyt, jos te uskotte Sanan, tulee Jumala itse vahvistamaan Sen, niin kuin Hän teki täällä Jeesuksessa.

204   Sana Leipä merkitsee olla aina ruokittu Sillä. “Ihminen ei elä yksin leivällä, kuten tällä leivällä tässä, vaan jokaisen Sanan mukaan.” Niinpä se on Sana Leipä, pitäkää se mielessänne. Se on tämä Leipä jolla seurakuntaa on ruokittu kautta jokaisen ajanjakson, se on ollut kätkettyä mannaa vain voittajille. Ilmestyskirja sanoo niin. Minulla ei nyt ole aikaa mennä kokonaan tähän asiaan, koska minulla on luultavasti vain kolmekymmentä minuuttia aikaa jäljellä. Mutta katsokaahan, kun tuo pyhä manna lankesi taivaasta, oli se esikuva Pyhästä Hengestä. Te olette kaikki samaa mieltä siitä.

205   Jumala käski Moosesta mennä ja täyttää hoomer-mitta, sillä ja panna se pyhistä Pyhimpään. Koska, jos he eivät panneet sitä pyhistä Pyhimpään, se pilaantui. Onko se oikein? Siihen tuli matoja. Nyt Hän sanoi: “Mutta pane se pyhistä Pyhimpään, tässä hoomerissa, niin että jokainen tulossa oleva sukupolvi, tuon pappeuden jälkeen… kun mies tuli papiksi, palvellakseen Sanaa, niin ensimmäinen asia mitä hänen täytyi tehdä papiksi vihkimisen jälkeen, oli mennä ja ottaa kourallinen tuota alkuperäistä mannaa ja syödä se.

206   Se oli esittämään tuota Valoa Hänen kädessänsä, uudessa seurakunnan ajassa, heijastaen Hänen Valoansa, tuota Mannaa; ja sen tekee vain mies, joka on täydellisesti voittanut, ja todella istuutuu ja heittää syrjään kaiken muun mikä on Sanan lisäksi. Ja Sana on tuo Manna. Oi, se on Jeesus! “Mies on elävä jokaisen Sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta.” Se on tuo kätketty Manna voittajalle, oi, joka oli talletettu jokaista sitä seuraavaa pappeutta varten.

207   Teologian koulut ovat jo pitkän aikaa sitten vaihtaneet tämän siunatun Asian hernerokkaan. Se on tarkalleen oikein. Kyllä vaan.

208   Niin kuin Eesau teki. Vaikka Eesau moraalisesti olikin parempi mies kuin Jaakob, ei hän kuitenkaan kunnioittanut esikoisoikeuttaan, joka oli Sana. Kuinka monet tietävät, että tuo esikoisoikeus oli Sana, lupaus vanhimmalle pojalle? Hän oli hyvä mies, moraalinen mies, kuten joku nimellis-kristitty tänään – hyvä mies. Hän ei valehdellut. Hän ei varastanut. Hän oli hyvä isällensä. Hän teki kaikkia näitä asioita. Mutta katsokaahan, hänen esikoisoikeutensa – hän sanoi ettei hän välittänyt siitä. “Mitä väliä, sillä on? Minähän olen joka tapauksessa israelilainen. Katsokaahan, minä kuulun siihen joka tapauksessa.” Mutta se oli hänen esikoisoikeutensa, joka jotakin merkitsi, näettehän. Hänen luonnollinen puolensa oli kunnossa, mutta hänen hengellinen puolensa oli kokonaan väärin.

209   Niin se on tänäänkin; hernerokassa sekoitetaan seurakunta ja maailma yhteen, hiukan kutakin; bingo-kestejä, tansseja, ja kaiken kaltaista touhua seurakunnassa; lyhythiuksisia naisia, jotka käyttävät shortseja.

 “Hyvä on”, te sanotte: “Veli Branham, mitä tuollaisesta pikku asiasta?”

210   Se on yksi noista Sanoista, sillä Raamattu sanoo, että on väärin naisen leikata hiuksiansa. Oikein. Jos hän sen tekee, niin kuinka hän voisi päästä sisälle? Näettekö? Kysykää keneltä tahansa saarnaajalta, ja hän tulee sanomaan teille, että Sana sanoo niin. Katsokaahan, hän “häpäisee päänsä,” hän häpäisee aviomiehensä. Hänestä tulisi erota. Täsmälleen. Näettekö, se näkyy sen kautta. Ei mitään hiusten leikkelyä, Jumala ei halua sitä sillä tavalla. Älkää leikitelkö sen kanssa. Joko leikatkaa se kaikki pois tai antakaa sen kasvaa, se on mitä Jumala on sanonut. Jokainen Evankeliumin palvelija tietää, että se on Totuus, sanotte te sitä sitten tai ette. Mutta se on Totuus. Näettekö? No niin, mitä hyötyä siitä on, jos te teette kaiken muun, mutta ette sitä?

211   Mitä se on? Teissä on vain hieman maailmallista tyyliä, yrittäessänne toimia, vaikka vähänkin muiden seurakuntien tavalla. Se on juuri se missä Israel joutui vaikeuksiin. Se on missä he kuolevat. Se on missä Aadam joutui vaikeuksiin. Se on missä kaikki muut heistä joutuivat vaikeuksiin. Vain yksi Sana, se on kaikki mitä tarvitaan, vain yksi kohta. Se on hernerokkaa sekoitettuna maailmalla! Vähän maailmaa, vähän Hollywoodia, vähän seurakuntaa, joitakin teologeja, ja mitä teillä on?

212   Huomatkaa nyt, jos Saatana epäonnistuu tässä, silloin hän yrittää teihin toista juontaan, saada teidät epäilemään Sanaa, ja menemään johonkin seminaariin. Hän tulee yrittämään seuraavaa juonta. Nyt tässä on se missä teidän tulee olla todella varovaisia, ja vain pysähtyä ja istua toiset viisi minuuttia tämän osan kanssa. Sitten hän tekee teille yliluonnollisen tarjouksen. Olen tuleva takaisin kaikkeen tähän juuri ennen kuin lopetan. Hän tekee… Katsokaahan, jos hän ei voi kiusata teitä pois Sanasta, te sanotte: “Ei, minä tulen pysymään Sanan kanssa,” silloin hän tulee tekemään teille jonkun yliluonnollisen tarjouksen.

213   Hän sanoi: “Minäpä sanon sinulle mitä. Tule tänne ylös ja sukella alas täältä temppelin huipulta, ja tuo itsesi takaisin ylös. Näethän, osoita ihmisille, että Sinä voit tehdä jotakin yliluonnollista.”

214   Pojat, hän on saanut heidät siinä. Tarkatkaa nyt tätä, tässä se on. Tarkatkaa, kun tulette loppuun, missä tämä kiusaus tulee. Hän ehkä antaa joidenkin teistä puhua kielillä, niin että ajattelette teillä olevan Sen. Näettekö? Tai hän saattaa jopa antaa joidenkin teistä profetoida, vaikkei se olisikaan Sanan mukaisesti. Olen nähnyt ihmisten nousevan ja profetoivan, ja se oli yhtä paljon vastoin Sanaa kuin itä on lännestä. Näettehän? Se on Sana, jonka mukaan te elätte. Nuo yliluonnolliset lahjat, Saatana voi antaa niitä kourakaupalla. Tietenkin. Se ei merkitse yhtään mitään.

215   Eikö Jeesus sanonutkin: “Monet tulevat Minun tyköni tuona päivänä, ja sanovat, ‘Herra, enkö minä ole profetoinut Sinun Nimessäsi? Sinun Nimessäsi minä olen ajanut ulos perkeleitä. Minä olen tehnyt mahtavia tekoja. Minä olen ollut suuri mies organisaatiossa. Minä olen tehnyt kaikkia näitä asioita ja näitä asioita’”? Hän tulee sanomaan: “Menkää pois Minun tyköäni, te vääryyden tekijät.”

216   Mitä on vääryyden tekeminen? Se on jotakin, jonka te tiedätte olevan oikein, ja te myönnätte sen sydämessänne, mutta te ette halua tehdä sitä. Kun te tiedätte, että Raamattu opettaa jotakin määrättyä asiaa, ettekä te halua tehdä sitä, se on väärin tekoa. Ja Daavid sanoi: “Jos minä kätken sydämessäni vääryyttä, ei Jumala tule edes kuulemaan minun rukoustani.” Onko se Totuus? Onko se Raamattu? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt, varmastikaan te ette voi vihastua Siihen, näettehän. Jeesus sanoi että, “Monet ovat tuleva luokseni tuona päivänä ja sanova, ‘Minä olen tehnyt kaikkia näitä asioita, ja Minä tulen sanomaan, ‘Menkää pois, te vääryyden tekijät.’”

217   Se on sama mitä Aadam teki. Aadam sanoi: “Herra, minä tein tämän, minä tein tuon.” Mutta yksi Sana, näettehän, yksi Sana teki sen. Se on kaikki mitä tarvitaan, olla tottelematta yhtä Sanaa.

218   Kyllä, hän antaa teidän ehkä profetoida vastoin Sanaa. Mutta nyt, kun hän on saanut tämän yliluonnollisen lahjan, on hän niin sen melun ja sen loiston hurmaama. “Kunnia Jumalalle, minä rukoilin niiden-ja-niiden puolesta, ja he nousivat ylös ja kävelivät! Halleluja, minä voin puhua kielillä! Ja joku tulkitsee sen, ja se on aitoa, se on totuus.”

219   Paavali sanoi: “Minä voin puhua ihmisten ja Enkelten kielillä, enkä kuitenkaan ole mitään. Minulla voi olla usko siirtää vuoria, ja yhä en ole mitään.” Onko se oikein

 [Seurakunta sanoo: “Se on oikein.”]

220   Mutta katsokaahan, hän tulee tarjoamaan teille sitä. Oi, te helluntailaiset, minä rakastan teitä, tai muuten en olisi teidän kanssanne. Siinä on se missä te olette epäonnistuneet, näettehän. Tarkatkaa Sanaa, älkää lahjaa. Tarkatkaa antajaa – nähkää mistä se tulee. Näettekö? Hän on kokonaan pyörällä päästään, hän tanssii hengessä, pojat… [Tyhjä paikka nauhassa.]… ainoa asia. Hänellä on niin paljon ihmisiä ympärillään, ja jokainen kutsuu häntä tulemaan sinne ja tänne, ja hän unohtaa Sanan.

221   Oh, te olette hyvin suosittu, niin kauan kuin te vain pysytte poissa tuosta Sanasta. Mutta menkääpä kerran tuohon Sanaan, ja nähkää kuka silloin tulee olemaan yhteistyössä kanssanne. Näettekö? Tarkatkaa mitä silloin tulee tapahtumaan. Me olemme tuleva tähän, luonnon toisessa vaiheessa, hetkisen kuluttua. Katsokaahan, tarkatkaa kuka silloin haluaisi teitä – ei kukaan. “Oho, pitäkää kätenne irti Siitä!” Kuten eräs määrätty yhdistys, joka kokoontui täällä muutama viikko sitten, ja pani minut julkiseen kieltoon. Kuka tahansa täyden Evankeliumin saarnaaja, joka ottaisi minut tuohon kaupunkiin rukoilemaan heidän sairaittensa puolesta, tulisi heti kokonaan erotetuksi tuosta yhdistyksestä. Kaikki vain siksi, että rukoilen sairaiden puolesta. Hyvä on. “Älkää kuunnelko Sitä,” sanotaan… Ja siinä on Sana vahvistettuna.

222   Se on sama asia, jonka he tekivät meidän Herrallemme. Se on sama mitä he ovat tehneet jokaiselle miehelle jokaisessa ajanjaksossa. Se on mitä he tekivät Lutherille, Wesleylle ja kaikille. Se on mitä he tekivät teille helluntailaisille alussa, mutta nyt te olette kääntyneet suoraan takaisin samaan rypemiseen mistä tulitte ulos. Pankaa merkille hänen tapansa, se on aina ollut samalla tavalla. Se ei ole koskaan pettänyt, Saatana tekee aina samoin.

223   Nyt kaikki tuo melu ja loisto on saanut hänen päänsä niin pyörälle, ettei hän enää kiinnitä mitään huomiota Sanaan. “Oi veli, veli se-ja-se sanoi niin-ja-niin, ja minun täytyy mennä tänne. Minä…” Näettekö, hän on niin sen hurmaama, ettei hän edes huomaa Sanaa. Oli se sitten Sana tai ei Sana, sillä ei ole mitään merkitystä. “Kaikki muut heistä sanoivat, että se sopii, joten, sillä ei ole mitään väliä.” Tuo kirkkokunta sanoo: “Poika, sinulla on se, älä anna kenenkään sanoa sinulle mitään!” Sinulla on mitä? Näettekö? Huomatkaa nyt.

224   Saatana aina, jopa silloinkin, tarkatkaa tätä yhtä paikkaa tässä, kuinka hän kuorrutti Sanan. Jopa tässä yliluonnollisessa, jossa hän yritti saada Jeesuksen tekemään yliluonnollista, näettehän, että olisi yliluonnollista, mitä, jos Jeesus olisi kuunnellut häntä? Ymmärrättekö? Hän sanoi: “Hetkinen vain, Sinä haluat pysyä Sanan kanssa, etkö haluakin? Sinä haluat olla Sanan mukaan, niinkö?” Hän sanoi: “On kirjoitettu, että Hän antaa enkeleillensä käskyn koskien tätä. Milloin tahansa Sinä murskaat jalkasi kiveä vasten, tulevat He kantamaan Sinut ylös.” Mutta Hän ei murskannut jalkaansa mitään kiveä vasten. Näettekö? Tarkatkaa. Mitä, jos hän olisi pysynyt sen kanssa? Huomasitteko etten sanonut hänen lainanneen Sanaa; hän päällysti Sen, kuorrutti Sen, aivan kuin panemalla sokerikuorrutuksen kakun päälle, hän peitti Sen, valkaisten Sen, näettehän, Sana ei ollut oikealla paikallansa.

225   Se on mitä he yrittävät sanoa tänään, he yrittävät valkaista Sitä, mutta te ette saa sitä jatkuvuuteen muun Kirjoituksen kanssa. Sen täytyy olla kaikki, “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Katsokaahan, ei ole väliä kuinka paljon te yritätte kuorruttaa Sanaa, se ei tee…

226   Se täytyy lainata juuri sillä tavalla kuin Hän on sanonut Sen. Sitten, jos sitä on lainattu oikein, tulee Hän vahvistamaan Sen olevan niin teidän elämässänne. “Se on kuinka kaikki ihmiset tietävät teidän olevan kirjoitettuja kirjeitä Jumalalta.” Kirjoitettu kirje on tämä Raamattu. Onko se oikein? Kirje on Raamattu. Ja te olette kirjoitettu Raamattu heijastaen Hänen Sanaansa, jälleen tuota täydellistä miestä, Jumalassa.

 Mutta Jeesus sanoi: “On myös kirjoitettu.” Näettekö?

227   Mutta huomatkaa Eeva tässä samassa vaiheessa, yliluonnollisen ymmärryksensä hurmaamana, hänellä oli teologinen kokemus. Hänen koulutuksensa oli ylempi kuin yhdenkään teologin, joka oli maassa tuohon aikaan. Näettekö, hän oli niin sen hurmaama, eikä tiennyt sitä. Hän tiesi, että hänellä oli jotakin mitä Aadamilla ei ollut. Ehkä hän nyt kykenisi hallitsemaan häntä, koska hän tiesi siitä enemmän kuin hänen Aadaminsa. Tarkatkaa mitä heidän Aadaminsa ovat tekemässä tänään. Eeva erotti hyvän pahasta, hienolla koulutuksella Totuudesta. Se on totta. Hänellä oli hieno koulutus Totuudesta, jotakin mitä hän ei tiennyt aikaisemmin, ja se oli Jumalan Totuus. Mutta hän oli kuollut, rikkomalla Sanan. Kyllä, hän todella sai koulutuksensa.

228   Niin myös seminaari antaa teille teologisen kokemuksen, niin että voitte lainata jokaista henkilöä Vanhasta – ja Uudesta Testamentista. Mutta olkaa varovaisia mitä teette, ettette vain riko tuota Sanaa juuri siellä, niin että te vain sanotte: “Mutta, se on heille.” Ei, se on teille, kenelle tahansa, joka tahtoo! Ymmärrättekö? Olkaa varovaisia. “Oi, se oli seurakunnalle pitkän aikaa sitten.” Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti! Eevalla oli hieno koulutus, mutta hän oli myös kuollut synnissä ja rikkomuksissa.

229   Nyt Saatanan kolmas juoni. Me otamme sen nopeasti, koska emme halua käyttää enemmän aikaa kuin on tarpeen, ehkä toiset viisitoista, kaksikymmentä minuuttia, jos haluatte mennä niin pitkälle. Huomatkaa sitten tämä hänen kolmas juonensa, tai hänen kolmas kiusauksensa. Jos muut epäonnistuivat, niin tämä ei, näettehän. Hän nyt tarjoaa teille jotakin asemaa seurakunnassa, niin kuin hän teki Jeesukselle. “Minä tulen antamaan Sinulle maailman. Ole Sinä kuningas, minä teen Sinusta sen. Ne kaikki kuuluvat minulle, joten minä voin antaa sen Sinulle.”

230   Kuka voisi tehdä miehestä sananpalvelijan? Kuka voisi antaa jollekin jonkun lahjan laskemalla kädet hänen päälleen? “Jumala on asettanut Seurakuntaan!” Näettekö? Nähkää kuinka he vääntävät Sanan. Aivan kuin Eeva nyt uuden tietonsa kanssa, hänellä oli Aadam hallinnassaan. Hän voi tehdä mitä tahtoi tehdä, näettehän, niin pian kuin hän oli saanut Aadamin vastaanottamaan sen.

231   Mutta, kun hän tuli Jeesuksen luo, Hän ei vastaanottanut sitä. Hän sanoi: “Painu taakseni, Saatana.” Toisin sanoen, en halua lainata sitä väärin, mutta sallikaa minun lisätä siihen tämä. “On kirjoitettu, jokainen on elävä jokaisen Jumalan Sanan mukaan, eikä sinun ehdotuksesi mukaan – ‘Minä tulen tekemään sinusta ylivalvojan, vanhimman, tai diakonin, tai minä annan sinun soittaa pianoa, sisar.’” Näettekö kaikkia näitä tarjouksia? “Sinä olet hyvin suosittu henkilö, ja me tarvitsemme sinun lahjakkuuttasi seurakunnassamme.” Näettekö, tulkaa Sanaan!

232   Eeva voi hallita häntä, tai opettaa häntä, samoin kuin tänäänkin. Sillä tavalla he tekevät sen tänään, heistä voi tulla joku D.D., ylivalvoja, alueen johtaja tai jotakin muuta sellaista.

233   Miten erilainen olikaan Jeesus! Hän pysyi Sanan kanssa. Nyt, muutaman seuraavan minuutin aikana haluan todistaa kaikki nämä asiat todeksi, näettehän, sekä luonnon – , että Sanan mukaan, tuomalla tämän yhteen. Tämä todistaa, että Hän oli Sana tehtynä lihaksi, Leiväksi. Hän oli Sana tehtynä lihaksi. Sillä Hän heijasti mitä? Yksin Sanaa.

234   Jos te olette kirjoitettu kirje, te heijastatte ainoastaan Sanaa; Ei, mitä joku seminaari sanoo, mitä joku muu sanoo, mitä neiti Jones ajattelee siitä. “Olkoon jokaisen ihmisen sana valhe ja Minun Sanani Totuus! Kuka tahansa rikkoo vähäisimmän näistä käskyistä ja niin opettaa! Kuka tahansa ottaa yhden Sanan pois tästä Kirjasta, tai lisää yhden sanan Siihen! Ihminen ei elä ainoastaan leivällä, vaan jokaisen Sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta.” Elää Iankaikkisesti tuolla Sanalla!

235   Aivan samoin kuin teillä täytyy olla kuollutta ainetta jolla elää, täytyy teillä olla Kristus, jonka mukaan elää täällä, tai te kuolette. Ja mikä on Kristus? “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.”

236   Ja te olette tuo sama kirjoitettu kirje, yksi yhtä ajanjaksoa varten, ja yksi toista aikaa varten, tuon hetken Valoksi; mutta he eivät näe Sitä. Te vain heijastatte Sitä.

237   Muut epäonnistuivat, vaikkakin vain yhdessä kohden; mutta Hän ei. Ja kuten sanoin, Ilmestyskirja 22:10 Hän sanoo: “Kuka tahansa lisää Tähän!”

238   Katsokaa nyt hyvin tarkasti. Matteus 24:24 on hyvin huomiota herättävä asia, kuinka he… “Melkeinpä”, sanoi Jeesus, “viimeisissä päivissä pettäisivät jopa Valitutkin tällä asialla.” Tarkatkaa noita henkiä. “Viimeisissä päivissä,” nyt tuon Kirjoituksen täytyy täyttyä. Uskotteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

 Se oli nyt, “Viimeisissä päivissä, jolloin jopa valitutkin, ennalta määrätytkin, siihen ‘ valitutkin tultaisiin pettämään, jos…” Se on niin täydellistä, se on niin Kirjoituksen mukaista, ja näyttää niin hyvältä ja selvältä, että te ette mitenkään voi nähdä siinä mitään vikaa, ainoastaan valitut tulevat pääsemään sitä pakoon. Se on mitä Jeesus sanoi. Uskotteko te sitä? [“Aamen.”] “se tulisi pettämään jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista.”

239   “Mitä, sehän on täysin Kirjoitusten mukaista, senhän näkee jo paljaalla silmällä.” Mutta katsokaahan, sitä se ei ole. Jeesus… Noilla fariseuksilla oli tuo Kirjoitus niin täydellisenä kuin vain voi olla, mutta heidän oman tulkintansa mukaisesti.

240   Kuinka he tiesivät, että Hän ei ollut väärässä? Koska Jumala vahvisti jokaisen Sanan, jonka Hän oli luvannut Hänelle tuossa ajassa. Siitä syystä he tiesivät, että Hän oli Messias. Näettehän?

241   Huomatkaa nyt, “jos se olisi mahdollista,” näissä päivissä. Vain yksi Sana, tarvitaan vain yksi Sana. Se on kaikki mitä Saatana tarvitsi Aadamin kohdalla, vain saada hänet rikkomaan yksi Sana. Se on kaikki mitä hänen tarvitsee tehdä tänään, vain saada yksi asia käännetyksi vinoon. Siinä kaikki, se on kaikki mitä hän tarvitsee. No niin, te tiedätte, että se on Totuus. Lisätä yksi, tai ottaa pois yksi, merkitsee täydellistä epäonnistumista. Jokainen palanen, “Jokainen Jumalan Sana.’” Ajatelkaa nyt näitä seminaarien tulkintoja joka ainoa niistä eroaa toisestaan.

242   Siellä täytyy olla Totuus jossakin, ja Tämä tässä on Se, tämä Raamattu.

243   Te sanotte: “Mutta veli Branham, heillä on mitä kauneinta palvontaa.”

244   Jeesus sanoi: “Turhaan he palvovat Minua, opettaen oppina ihmisten teologiaa, eikä Sanaa,” miehet tulkitsevat Sanan oman käsityksensä mukaisesti.

245   Kuten olen sanonut, ei Jumala tarvitse mitään tulkkia. Hän tulkitsee itse jokaisen Sanan. Näettekö, te ette tarvitse, että joku tulkitsee sitä teille, Jumala tulkitsee Sen teille, kun olette halukas vastaanottamaan Sen. Näettekö, se on Elämä, se on itse Elämä.

246   Jeesus sanoi: “Turhaan he palvovat Minua.” He itse asiassa palvovat Jumalaa. Kain itse asiassa palvoi Jumalaa alussa. “Mutta turhaan he palvovat Minua.” Mikä on turhaan? “Siitä ei ole hyötyä.”

247   He saattavat sanoa: “Mutta, minä teen tätä. Minä tanssin hengessä. Minä puhun kielillä. Minä profetoin. Minä saarnaan Evankeliumia.” Mutta, jos ette anna hiustenne kasvaa, te epäonnistutte yhdessä asiassa, ja katsokaa mitä tapahtuu, Henki tulee jättämään teidät juuri siinä. Se on mitä on tapahtunut meidän seurakunnillemme, ne ovat epäonnistuneet.

248   “Turhaan he palvovat Minua.” Oi, se on kyllä kaunista palvontaa. “Mutta turhaan he palvovat Minua, opettaen oppina ihmisten käskyjä.”

249   Nuo fariseukset olivat oppineita teologeja. Älkää uskaltako sanoa, että meillä tänään olisi jotakin mitä voitaisiin verrata heidän kanssaan. Ei, todellakaan. He tunsivat jokaisen sanan juuri niin kuin se oli kirjoitettu, mutta turhaan he palvoivat. Ajatelkaa sitä, “Turhaan,” suuria hienoja kouluja, ja seminaareja, ja opettajia, ja nuoria miehiä ja kaikkea sen kaltaista, mutta olivat kadotettuja!

250   Samoin kuin oli erämaassa, Hän sanoi: “He kaikki söivät mannaa erämaassa ja joivat tuosta hengellisestä Kalliosta.” Ja Jeesus sanoi: “He ovat joka ainoa, kuolleita.” Olla kuollut merkitsee olla “Iankaikkisesti erotettu.” Miksi? Koska he eivät uskoneet Jumalan lupausta.

251   Oh, vihaan pitää teitä tällä tavalla, mutta minun yksinkertaisesti täytyy sanoa se. Ei tämä ota minulta kuin minuutin verran. Katsokaahan joka ainoa noista ihmisistä tuli ulos Tulipatsaan alla, tulivat erämaahan, uskoen Jumalaa, jatkaen marssimista. Mutta, kun he tulivat näkemään tuon vastuksen, kun nuo kymmenen tulivat takaisin ja sanoivat: “Me emme voi ottaa tuota maata. He siellä ovat jättiläisiä. He ovat sitä ja tätä. Me yksinkertaisesti emme voi tehdä sitä. Se on mahdotonta.”

252   Mutta mitä tekivät Kaaleb ja Joosua? He rauhoittivat ihmisiä. He sanoivat: “Me olemme enemmänkin kuin kykenevät ottamaan sen.” Miksi? Nuo ihmiset katsoivat sitä minä voivat nähdä, näettehän, katsoen siihen minkä voivat nähdä. Mutta Kaaleb ja Joosua katsoivat Jumalan lupausta. Jumala sanoi: “Minä olen antanut teille tuon maan. Menkää ja ottakaa se!”

253   Nyt Hebrelaiskirje 6. luku, jos voisin lainata sitä, “Sillä on mahdotonta niille, jotka kerran olivat valistetut, ja maistaneet Pyhää Henkeä ja tulevan maailman voimaa, jos he jälleen lankeavat pois – kieltävät sen, kävelevät pois siitä.”

254   Kuten nuo miehet, jotka tulivat sinne ja söivät noita viinirypäleitä sieltä toisesta maasta; ja, kun tuli kysymys Sanan seuraamisesta, sen täyttämisestä, he sanoivat: “Me emme voi tehdä sitä.” Ja he kuolivat erämaassa.

255   Se on mihin me olemme tulleet. Me olemme maistaneet Jumalan hyvää Sanaa. Mutta, tuo koko lupaus: “Ei, ei, me emme voi tehdä sitä, koska tohtori se-ja-se, tai joku muu sanoo, että me emme voi tehdä sitä. Katsokaahan, se oli apostoleja varten. Se oli toinen aika.” Siihen te kuolette.

256   Näettekö, koko Kirjoitus nivoutuu yhteen, jokainen Sana Siitä on sidottu toiseen. Eikä sitä voida antaa millään ihmistekoisella teorialla, systeemillä, tai muulla. Ainoastaan Pyhä Henki paljastaa Sen. Jeesus sanoi: “Isä, Minä kiitän Sinua, että olet kätkenyt nämä asiat viisailta ja harkitsevilta, ja paljastanut ne pienille lapsille, sellaisille, jotka tahtovat oppia.”

257   Menkäämme nyt niin nopeasti kuin voimme tähän seuraavaan ajatukseen tässä. “Turhaan he palvovat Minua.” Nuo fariseukset, oppineita, ja moraalisesti hyviä; mutta joita Jeesus kutsui “perkeleiksi.” Nuo oppineet teologit, Jeesus sanoi: “Te olette perkeleitä, ja tahdotte tehdä isänne tekoja.” Hän sanoi: “Te kaunistatte profeettojen haudat, mutta teidän isänne silloin tuohon samaan aikaan… Nuo profeetat tulivat repimään maahan noita uskonnollisia systeemeitä.” Se on mitä he tekivät.

258   Profeetat! Kenelle Sana tulee, teologille tai profeetalle? [Seurakunta sanoo: “Profeetalle.”] Ei teologeille ja johonkin kouluun. Se tulee aina profeetalle. Jumala ei koskaan muuta systeemiään, ei koskaan! Ei jollekin ryhmälle; yksilölle! Niin on ollut aina! Ei koskaan jollekin ryhmälle; vaan yksilölle, kyllä vaan, profeetalle.

259   Jeesus sanoi: “Te kaunistelette profeettojen hautoja, ja teidän isänne panivat heidät sinne.” Ja he ovat tekemässä aivan samoin Saatanan seminaarin sokeuden alaisina. Näettehän?

260   Ja nyt te helluntailaiset, pitäkää nenänne irti tuosta Kirkkojen maailmanneuvostosta. Te saarnaajat täällä, kirjoittakaa päämajoihinne, näille ihmisille. Teidän ei kuitenkaan tarvitse kirjoittaa Assembliesille ja monille heistä, koska he ovat jo ottaneet kannan asiaan, he eivät halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Ja te baptisti veljet myös, pitäkää päänne sieltä ulkona. Ettekö te näe, että juuri se on tulossa oleva pedon merkki? Te tiedätte mikä tulee nielemään sen kaiken, jos yhtään tunnette Kirjoitusta. Jos Sanat heijastavat Itseään teissä, pysykää silloin poissa tuosta asiasta. Teidän kirkkokuntanne tulee menemään siihen. Ja teidän täytyy tulla potkituiksi pois kirkkokunnastanne. Te ette voi olla kirkkokunta ja pysyä siellä, koska teidän täytyy joko tulla sisälle tai pysyä ulkona.

261   Silloin te ette enää ole organisaatio, silloin te olette osoittaneet mikä olette. Tarkalleen. Jumala siunatkoon teitä, jos te sen teette. On vaikea sanoa kuinka monet tulevat tekemään sen, mutta epäilemättä jotkut tulevat. Kyllä vaan.

262   Petettyjä – ja Jeesus kutsui heitä “perkeleiksi.” Mutta Jeesuksen seistessä siellä, Hän nuhteli jokaista kiusausta Sanalla ja seisoi siellä Sanan rinnalla. Jumala vahvisti Hänet.

263   Kuten eräänä iltana saarnatessani Michelangelosta. Kuinka moni on koskaan ollut Forest Lawnissa, ja nähnyt Michelangelon tekemän Mooseksen kuvapatsaan siellä? Se oli hyvin silmiinpistävää, kun ensikertaa menin sinne ja näin sen. Michelangelo tuhlasi melkein koko elämänsä ajan sen valmistamiseen. Hänellä oli mielessänsä se miltä hän ajatteli Mooseksen näyttäneen. Ja hän halusi saada sen valmiiksi ennen kuolemaansa. Ja hän kulutti vuosia ja vuosia kaivertaen vähän pois tästä, naputellen vähän pois tästä, ja kiillotellen vähän täältä. Kunnes lopulta hän monien vuosien jälkeen oli saanut työnsä päätökseen, ja seisoi siellä riepu käsissään tällä tavalla. Hän astui askelen taaksepäin ja katsoi sitä, sitä miltä hänen mielestään Mooseksen olisi tullut näyttää, sitä näkyä, joka hänellä oli ollut mielessään siitä lähtien, kun hän ensikertaa oli kuullut Mooseksesta. Siinä se oli valmiina hänen edessänsä. Hän tuli niin oman työnsä innoittamaksi, että hän tarttui vasaraan ja löi sitä jalkaan ja huusi: “Puhu, Mooses!” Hän ajatteli sen olevan Mooseksen ja voivan puhua, koska se oli niin paljon sen kuvan kaltainen mitä hänellä oli mielessänsä. Ja tuo merkki jalassa on yhä siellä. Se on täydellinen kuvapatsas, paitsi tuota palasta, joka on poissa oikeasta jalasta. Tarkatkaa sitä Forest Lawnilla, heti ovesta sisään mentäessä, se on jäljennös siitä. Michelangelon Mooses, hänen mestariteoksensa, joka sinetöi hänen elämänsä.

264   Jumala on suuri kuvanveistäjä, oikein, Hän teki miehen Hänen kuvassansa, heijastamaan Häntä, ja Hän on Sana. Ja mitä Hän teki? Hän koetteli Aadamia; hän epäonnistui. Mooses epäonnistui, kaikki muut heistä epäonnistuivat. Mutta tässä on Täydellinen, Halleluja, (mitä se oli?) ei mitään vähempää kuin itse Jumala lihassa, Sana heijastettuna Hänessä, toi Jumaluuden täyteyden ruumiillisesti; Hän ei ollut mikään profeetta ja kuitenkin Hän oli profeetta; ei mikään mies, ja kuitenkin Hän oli mies.

265   Juutalaiset, älkää yrittäkö vaatia Häntä omaksenne. Hän ei ollut juutalainen eikä pakana. Hän oli Jumala. Ymmärrättekö? Te olette sitä mitä teidän verenne on, ja tietenkin te olette liha. Ja tietenkään Marialla ei ollut mitään hedelmöittymistä Pyhän Hengellä, joka olisi antanut hänelle jonkinlaisen aistimuksen. Jumala Isä loi tuon munan hänessä, ja samoin myös Verisolun hänessä, ja se oli Jumalan Verta.

266   Veri tulee miespuolisesta. Niinpä se ei ollut… Hemoglobiini ja veri tulee isästä, koska lapsi ei voi saada äidiltä tartuntaa taudista kuten tuberkuloosi. Se voi saada tartunnan äitinsä hengityksestä, mutta se ei voi periä sitä. Lapsi ei voi saada sitä äidistään, koska lapsi ei ole äitinsä verta ja on siitä vapaa.

267   Jeesus ei nyt ollut Juutalaista eikä pakana verta, Hän oli itsensä Jehovan luovaa Verta, Hän oli Jumalan Verta. Raamattu sanoo: “Me olemme pelastetut Jumalan Verellä.” Ei juutalaisen tai pakanan verellä, se kaikki on seksin kautta, mutta tämä oli Jumalan Verta.

268   Huomatkaa nyt, kun Hän oli nähnyt tuon Täydellisen, Hän löi Häntä, turmeli Hänet. Jesaja sanoo: “Hänet oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän vääryyksiemme tähden.” – Mikä Hän oli? Hän oli tuo täydellinen Sana, heijastettuna Leiväksi, jonka mukaan jokaisen on elettävä. Hän oli tuo Jumalan Sanan vehnänjyvä, joka voitiin jauhaa ja panna neljään Evankeliumiin, kuuteenkymmeneenkuuteen Kirjaan. Ja ihminen on elävä Sen mukaan, ja yksin Sen mukaan, jokaisen Sanan mukaan Siitä! Aamen. Se oli Michelangelon mestariteos. Ja, kun Jumala voi nähdä itsensä heijastettuna eräässä Miehessä, silloin Hänellä oli tuo Täydellinen Mies luotuna Hänen Omassa Kuvassansa. Oi, mikä Mies! Hänen täytyi kuolla meidän kaikkien puolesta. Ja Hän kuoli, tuo Täydellinen; että me, epätäydelliset, voisimme olla tehdyt täydellisiksi Hänessä, olemalla osalliset Hänen Raamattunsa jokaisesta Sanasta. Nyt Hän sitten jälleen nosti Hänet ylös, meidän vanhurskauttamiseksemme, niin että meillä on oikeus, kun ylösnoussut Jeesus on täällä nyt palvelemassa meitä, jokaiseen Jumalan Sanaan, jonka mukaan meidän pitää elää.

269   Menkäämme eteenpäin nyt nopeasti ja sitten lopetamme. Nyt, toinen Eeva-morsian.

270   Nyt tuo ensimmäinen ylkä, Aadam; hänet täytyi tuoda jälleen pitkän profeettojen ketjun kautta ja niin edelleen, kunnes se tuli tuohon Täydelliseen, jonka sitten täytyi kuolla voidakseen olla Leipä muille.

271   Nyt miten on Eevan kohdalla? Hänen täytyy tehdä sama asia. Mutta, kun Jeesus tuli… Muistakaa, Eeva oli nainen. Seurakunta on aina esitetty naisena Raamatussa, koska se on morsian. Tarkatkaa nyt mitä tuo seurakunta teki. Se yritti taivutella Häntä omaan oppiinsa. Niin pitkään kuin Hän saarnaisi juuri niin kuin he ajattelivat, oli Hän suuri Mies.

272   Mutta yhtenä päivänä Hän alkoi puhua ja sanoi: “Minä ja Isä olemme Yksi.”

273   “Oho, Sinähän teet Itsesi tasavertaiseksi Jumalan kanssa. Hyvänen aika! Me emme enää halua olla missään tekemisissä tuon Miehen kanssa.”

274   Ja kaikki nämä muut asiat joista Hän alkoi pulma, “Ellette te syö ihmisen Pojan Lihaa.” Mitä te luulette jonkun siellä istuneen lääkärin ajatelleen? Mitä te luulette kenen tahansa yleisesti ajatelleen? “Teidän täytyy syödä Minun Lihani ja juoda Minun Vereni.”

275   He sanoivat: “Tämä Mies on vampyyri eikä mikään saarnaaja. Pysytelkää kaukana tuosta Miehestä, Hän on hullu. Pysykää kaukana Hänestä.”

276   Mutta se oli Totuus. Näettekö, se oli Totuus. “Ellette te syö Sitä, te tulette kuolemaan. Te tulette kaikki tuhoutumaan, jos te ette syö Sitä.”

277   Se on sama asia tänään. Leipä ja viini ovat ainoastaan symboleja, älkää antako tuon luonnollisen asian sekoittaa itseänne. Teidän täytyy syödä Kristus, joka on se Sana, jonka mukaan te elätte, “jokaisen Sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta,” koko Raamattu Genesiksestä (l. Moos. Kirja) Ilmestyskirjaan.

278   Nyt, tuo toinen Eeva., tarkatkaa häntä. Hänet oli luotu uudestaan, (aivan niin kuin Hänetkin), Helluntaipäivänä, täytetty Pyhällä Hengellä ja ruokittu Sanalla”. Aamen.

 Nyt olen tulossa uskonnolliseksi. Minusta tuntuu hyvältä. Tuo ensimmäinen seurakunta, tuo ensimmäinen Eeva jonka tuli olla Kristuksen Morsian. Kuinka monet voivat sanoa “aamen” sille? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hänen tuli olla Kristuksen Morsian. Hän syntyi Helluntaina, eikä Nikeassa, Roomassa; eikä Lontoossa, Englannissa; eikä Yhdysvalloissa. Ei Saksassa Lutherin kanssa, ei Englannissa Wesleyn kanssa, ei Yhdysvalloissa helluntailaisten kanssa, niin kutsuttujen. Hän oli syntynyt Helluntaipäivänä. Hän oli Hengellä täytetty. Hengellä täytetty ja Sanalla ruokittu, “jokaisella sanalla, joka Jumalan suusta lähtee.” Ja oi, heidän täytyi ottaa kaikki, aivan. Sanasta Sanaan, ollen todella kukassa Jumalan maan päällä, edustaen Häntä – toinen Morsiuspuu.

279   Hänen lupauksensa Sana heijasti Häntä Seurakunnassa. Heidän täytyi panna merkille Pietari ja muut. He eivät olleet olleet jossakin seminaarissa, sen he tiesivät. He eivät olleet olleet missään Raamattukoulussa, jossakin teologisessa seminaarissa. Heillä ei ollut mitään koulutusta, koska he eivät osanneet kirjoittaa edes omaa nimeään. Raamattu sanoo: “He olivat tietämättömiä ja oppimattomia.” Mutta mitä tapahtui? Heidän täytyi huomata, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa, sillä siellä Hän oli heissä, heijastaen lupaustaan. Halleluja! Kunnia Jumalalle! Se on mitä me tarvitsemme tässä ajassa. Hänen Sanansa heijasti Häntä Seurakunnassa, joka eli jokaisen Sanan mukaan, joka lähti Jumalan suusta.

280   Mutta sitten, kuten Eevakin, hän lankesi Sanassa, Nikeassa, Roomassa, jossa ensimmäinen organisaatio organisoitiin, tuo yleismaailmallinen kristillinen seurakunta. Onko täällä ketään Raamatun oppinutta? Onko täällä ketään teologia, joka tietää, että se on totuus? Ensimmäinen organisaatio syntyi Nikeassa, Roomassa. Jumalalla ei koskaan ollut mitään organisaatiota, eikä koskaan tule olemaan. Se on miesten hallitsema. Se on missä he kaikki…

281   Minä olen kristitty. “Mihin kirkkoon sinä kuulut?” On olemassa vain yksi. Minä olen ollut Branham viisikymmentä viisi vuotta, enkä minä koskaan liittynyt perheeseen, minä synnyin siihen. Se on miten te olette syntyneet Jumalan Valtakuntaan, ja te olette heijastus Hänen Sanastansa.

282   Huomatkaa, Eeva lankesi. Ja niin teki toinenkin Eeva Nikeassa, Roomassa, sille annettiin kirkkokunta, uskontunnustus, ja se vastaanotti opinkappaleet Sanan asemesta; he ottivat alas pakanalliset epäjumalankuvat kuten Jupiterin ja niin edelleen, ja panivat tilalle Paavalin ja Barnabaan. Ja he ottivat alas aurinko-jumalan ja kuu-jumalan, Ashtoredin, kuu -jumalan he korvasivat pyöreällä leivällä, ja hän ollen aurinko-jumalan äiti, joka on Jupiter. Ja he muuttivat Jeesuksen syntymäpäivän huhtikuusta, jolloin luonnon mukaan karitsat syntyvät, koska Hän oli Karitsa, ja muuttivat sen aurinko-jumalan syntymäpäivään, jolloin päivän pituus ei vaihtele kuin noin minuutin päivässä – Joulukuun kahdeskymmenesviides on aurinko-jumalan syntymäpäivä, eikä Jumalan Pojan. Ja kaikki meistä kannattavat Joulupukkia, ja koristelevat puita, harjoittaen pakanuutta ja muuta sellaista ja kutsummeko me sitten itseämme kristityiksi? Mikä on vikana meidän kristillisellä seurakunnallamme?

283   Tuleeko keskuudessamme koskaan nousemaan esiin joku, joka voi saarnata Sanan ja kertoa Totuuden, niin että Jumala vahvistaa sen ja todistaa ihmisille, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti? Me emme tarvitse mitään seminaareja. Me emme tarvitse mitään teologeja. Me tarvitsemme profeetan. Oikein. Jumala on sen myös luvannut.

284   Silloin Eeva epäonnistui, ja niin teki seurakuntakin; antaen periksi kirkkokunnalle, ihmisten säännöille, ollakseen joidenkin miesten, eikä enää Hengen hallittavissa. Seurakunta meni pois Sanasta ja vastaanotti opinkappaleet. Voitteko sanoa “aamen”? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Varmasti. Mutta tiedättekö, että me protestantit hyväksymme aivan yhtä monia opinkappaleita kuin heilläkin on, kun me lisäämme jotakin tähän Sanaan, tai otamme pois jotakin Siitä? Saatana sai seurakunnan tekemään kompromissin samalla vanhalla tekniikallaan kuin Eevankin. Se on missä hän sai sen, sanomalla jotakin eri tavalla kuin Sana, uskontunnustuksella tai kirkkokunnalla.

285   Tuo alkuperäinen vehnä Helluntaista, putosi roomalaiseen takiaisten maaperään, tomuun, ja he polttivat heitä paaluissa ja ruokkivat leijonille. He menivät maahan, kuten toinenkin vehnä oli tehnyt, mutta sitten, Hän alkoi nostaa seurakuntaa jälleen ylös uskonpuhdistuksessa, tuon saman toisen kerran.

286   Aivan niin kuin Hän teki toisen Aadamin. Sen jälkeen, kun Aadam lankesi, Hän alkoi nostaa esiin Toista Aadamia. Ja toinen Aadam lankesi ja tuli otetuksi ylös. Ensimmäinen Aadam lankesi synnissänsä ja pysyi siellä. Toinen Aadam lankesi, lunastamaan ihmisen synnistä, ja otettiin ylös..

287   Nyt, ensimmäinen seurakunta lankesi Nikeassa, Roomassa, ottamalla yhden Sanan. Totuuden pois Raamatusta, kun Rooman kirkko oli lisännyt opinkappaleensa ja uskontunnustuksensa. Sitten siellä tuli eräs pieni pappi, nimeltä Martin Luther, joka sanoi: “Tämä ehtoollinen, tämä ei ole Kristuksen ruumis. Se on leipää. Ja ihminen, ‘vanhurskas on elävä uskolla.’” Ja hän heitti koko asian lattialle ja protestoi sitä vastaan. Siinä alkaa ensimmäinen tähtenne loistaa Tyatiran ajanjakson jälkeen. Kyllä vaan, vanhurskautettu uskolla! Hän, tuo suuri Kuvanveistäjä on valmis tekemään mestariteos – Morsiamen, joka heijastaisi Hänen Sanaansa.

288   Mutta mitä luterilaiset tekivät Lutherin kuoleman jälkeen? He kohtasivat Saatanan ja tekivät siitä kirkkokunnan ja kuolivat. Se ei ole koskaan tehnyt mitään muuta sen jälkeen, se oli sen loppu, se vain tuli suureksi ihmismassaksi. Hyvä on.

289   Sitten Jumala jälleen nosti seurakunnan ylös John Wesleyn päivissä heijastamaan toista Totuutta. Mitä Hän teki? Hän sanoi: “Pyhittäminen on toinen armon teko.” Ja mitä Jumala teki? Hän siunasi sen. Ja hän protestoi anglikaanista kirkkoa ja Zwingliä ja kaikkia muita vastaan – kaikkia lakiperäisiä ja kaikkia kalvinisteja vastaan hän protestoi, ja sanoi, “Luther sanoi että, ‘Vanhurskas on elävä uskolla’, mutta toinen armon teko on pyhittäminen.” Ja se on Totuus. Se on oikein. Näettehän?

290   Sitten mitä tehtiin? Sama asia, Wesleyn, Asburyn ja heidän kuolemansa jälkeen, he organisoivat ja kuolivat kuten luterilaisetkin. Katsokaa sitä nyt.

291   Menin tänne sairaalaan äskettäin, rukoillakseni erään naisen puolesta, joka oli menossa leikkaukseen. Menin sinne, ja hän sanoi: “Veli Branham, minä kutsuin sinua. Sinä et tunne minua, mutta rukoilisitko sinä puolestani? Minulla täytyy olla leikkaus aamulla.” Minä sanoin: “Tietenkin, sisar.”

292   Siellä oli eräs toinen nainen ja noin kahdeksantoistavuotias poika, joka istui siellä, ja he pitivät minua tarkoin silmällä. Ja minä käännyin ja sanoin: “Suonette minulle anteeksi, minä tulen…”

 Tuo nainen sanoi: “Vedä tuo verho eteen!” Minä kysyin: “Ettekö te olekaan kristittyjä?” Hän sanoi: “Me olemme metodisteja!”

293   Minä sanoin: “Se ei ole mitä kysyin sinulta. Jos olet vain metodisti, niin vedän tuon verhon eteen. Mutta, jos olet kristitty, niin sinä et halua verhoa vedettävän eteen.” Niin, kyllä, sillä tavalla se on.

294   On paljon eroa olla joku metodisti, tai baptisti, tai presbyteeri, ja sitten olla kristitty; ei olla campbellilainen , vaan olla kristitty, näettehän. Mitä he tekivät? Saman asian.

295   Mitä sitten tapahtui? Jumala nosti ylös pienen joukon täällä Etelässä, erään pienen värillisen miehen jolla oli kierot silmät. Ja mitä Hän teki? Hän vuodatti lahjojen ennallistuttamisen, ja se tuli helluntaiksi. Ja monet teistä vanhemmista kuten veli Valdez, joka istuu siellä takana, tuo ikääntynyt viisas, hän saarnasi, kun minä olin vain viisivuotias. Hän muistaa tuon varhaisen helluntain. Pojat, noille kavereille te ette olisi voineet puhua organisaatiosta, he olivat tulleet ulos tuosta likaisesta asiasta. Ja heillä oli Sanoma Jumalalta.

296   Mutta mitä he tekivät? Saman asian kuin muutkin, he organisoivat sen. Nyt heillä on noin kolme- tai neljäkymmentä eri organisaatiota, ykseys, kakseus, kolmeus. Kunnes… voi hyvänen aika, en ole koskaan elämässäni kuullut sellaisesta. Mitä te teitte? Te kuolitte tuohon pisteeseen. Sen pidemmälle te ette voineet mennä. Teidän organisaationne ei vastaanottaisi Tätä. Te valitsette miehenne, “Tämä mies, jos hän ei usko niin kuin me, älkää ottako häntä sinne. Meidän seurakuntamme ei halua sitä.” Oh!

297   Mutta todellisen Siemenen täytyy tulla. Yksinkertaisesti niin täytyy olla, koska Hän tulee Morsianta varten, joka on ilman tahraa tai ryppyä. Hän tulee Sanan vahvistamaa Morsianta varten. Oi, se tulee olemaan vain niin vähäinen ryhmä. Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli Nooan päivissä, jolloin kahdeksan sielua pelastui, (onko se oikein?) niin se on oleva ihmisen Pojan tulemuksessa.” Kuinka monta? Minä en tiedä.

298   Mutta katsokaahan, Morsian tulee muodostumaan kaikista kautta seurakunta-ajan, joilla oli Sana omassa ajassansa. Se ei ole vain tämä viimeinen ryhmä, että Jumala ottaisi koko Morsiamen täältä. Oi, ei.

299   Se tulee olemaan niin pieni, että se tulee olemaan hämmästyttävää. Heidät vain ilmoitetaan kadonneiksi, te ette edes tiedä, että he ovat menneet. Mitä, jos Hän ottaisi viisisataa näissä viimeisissä päivissä? Te ette koskaan tietäisi siitä mitään. Hän ottaisi viisisataa muutamassa, kahdessa tai kolmessa päivässä? Niin monta ihmistä katoaa joka päivä maailmanlaajuisesti, eivätkä he edes tiedä missä he ovat, eivätkä koskaan kuule heistä. Herran Jeesuksen tulemus on salainen, Morsian tullaan ottamaan pois.

300   Ja muut heistä jatkavat edelleen saarnaamista, aivan niin kuin se oli Nooan päivissä: “Kunnia Jumalalle, meillä on Se, halleluja,” ja ovat sinetöidyt kuolemaansa. Se on mitä Raamattu sanoo, eikä se voi pettää.

301   Kuten Nooa, Mooses, Daavid, heijastivat tämän täydellisen Yljän tuloa; niin ovat Luther, Wesley ja Helluntai, heijastaneet täydellisen Morsiamen tuloa.

302   Huomatkaa, mitä seurakunta teki? Joka kerta, kuten Eevakin, hän pakotti Aadaminsa Uskomaan oman uuden valonsa, oman suunnitelmansa, ja kuoli siellä sen kanssa. “Meidän ryhmämme on tuleva yhteen, näettehän.. Oh, uudet siunauksemme joita olemme löytäneet,” ja niin edelleen.

303   Mitä tämä kaikki teki Eevalle? Ensimmäiselle äiti-kirkolle, ensimmäisen Aadamin ensimmäiselle morsiamelle? Mitä se teki hänelle? Kuunnelkaa nyt tarkasti, te tulette olemaan erimieltä Tämän kanssa. Mutta se tuotti “käärmeen siemenen.” Juuri niin.

304   Hänen ensimmäinen poikansa ei ollut Aadamin poika. Jos niin oli, silloin hänellä oli esikoisoikeus. Raamatussa, Juudan Kirjassa sanotaan, että “Eenok oli seitsemäs Aadamista.” Onko se oikein? Ja se alkaa, “Aadam siitti poikansa Seetin.” Entä sitten Kain, jolla oli esikoisoikeus? Hän ei ollut Aadamin poika. Seet siitti Jeredin, ja niin edelleen Eenokiin, joka oli “seitsemäs Aadamista.” Raamatussa ei ole yhtään paikkaa, että Kain olisi ollut hänen poikansa, ei edes Luukkaan Evankeliumissa, jossa siihen jälleen viitataan, sanota, että Kain olisi ollut Aadamin poika. Ja, jos hän ei ollut sitä, niin kenen poika hän oli? Ja, jos hän oli Aadamin poika, hänen ensimmäinen poikansa, olisi esikoisoikeus kuulunut hänelle. Oh’.

305   Siinä on tuo lihallinen seurakunta (ettekö voi nähdä sitä?) joka vastaanotti jotakin – se oli aviorikos Sanan asemesta. Te helluntailaiset, Jumala siunatkoon teitä. Hyvä on, mitä hän tuotti Eevalle? Käärmeen siemenen. Mitä se on tehnyt näissä viimeisissä päivissä, kirkkokunnalla? Tuottanut jälleen käärmeen siemenen, ruiskuttamalla Sanan. Mitä Kain uhrasi? Hedelmiä ja muuta sellaista, eikä verta.

306   Ilmestyksellä Sanasta, Jumalan Sanasta, ennen kuin sitä oli edes kirjoitettu: “Aabel uhrasi Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, joka todisti, että hän oli vanhurskas,” Sanan heijastaessa itsensä hänen kauttaan, hänen uhrissansa.

307   Oh, mutta Kain meni ja otti pellon hedelmiä, hän ajatteli, että Eeva söi omenan. Useimmat teologiset seminaarit ovat muuttaneet sen nyt aprikoosiksi. Se oli aviorikos. Ja kuka tahansa tietää sen, joka tuntee Raamatun. Varmasti, sitä se oli.

308   Huomatkaa, käärmeen siemenen tuotti ensimmäisen Eevan meneminen pois Sanasta. Toinen Eeva teki saman asian Nikeassa, Roomassa. Ja mitä hänellä nyt on? Joukko kirkkokunnallisia lapsia. Se on totta. Oh, moraalisesti hyviä ja hienoja; varmasti. Mutta miten sen kanssa on? He ovat kuolleita, uskontunnustustensa kautta.

309   Samoin on nyt. Kainin ilmestys Sanasta teki saman asian kuin näidenkin. Mutta mitä Eevalle luvattiin? Lopun ajalla, mitä lupauksia on tälle Eevalle nyt? Kuunnelkaa nyt tarkasti, kun lopetan. Mikä lupaus on tälle Eevalle lopun ajalla? Rikkauksia, Laodikea, suuria nimiä, suuria henkilöitä, rikkaita. “Mutta kuolleita ja alastomia, eivätkä tiedä sitä.” Se on mihin seurakunnan aika päättyi.

310   Mutta hän kieltää Sanan, tehden kohdallaan todeksi Matteus 24: 24, seurakunta yrittää tulla sisälle paljolla melulla, on paljon sitä ja tätä, suuri yhteiskunnallinen asema ja muuta sellaista, yrittäen sanoa: “Mutta meillä on voima! Kunnia Jumalalle, halleluja! Meillä on voima!” Heillä on jumalisuuden muoto, mutta kieltävät sen Voiman, ollen niin lähellä, että se pettäisi jopa Valitutkin jos… Kuinka voi joku tanssia Hengessä ja puhua kielillä ja kieltää sen ettei Jumalan Sana ole Totuus ja omata Pyhän Hengen? Sitä ei yksinkertaisesti voi tehdä.

311   “Jokainen Sana!” Kun Jumala sanoo jotakin, on se tarkalleen mitä Hän tarkoittaa. Älkää tulkitko sitä millään toisella tavalla. Raamattu sanoo, että, “Se ei ole yksityisistä tulkinnoista.” Sanokaa se tavalla jolla Hän on Sen sanonut.

312   Huomatkaa – väärä voima. Se on tarkalleen se mitä Saatana halusi antaa Jeesukselle, nousemaan sinne ylös ja tuomaan esiin Itseänsä. Ihmiset tekevät sen, jopa Maailmanneuvostossa, kaikki he. “Kuka kykenee sotimaan häntä vastaan”, sanoo Raamattu: “tätä pedon kuvaa, joka on tuleva esiin?” Jos meillä olisi aikaa, me menisimme siihen, mutta meillä ei ole. Pankaa merkille mitä Jeesus, toinen Sana Aadam sanoi päivinänsä ja tarkatkaa sitä nyt tämän seurakunnan päivissä, joka tulisi olemaan niin lähellä. Viimeinen seurakunta ajanjakso on Laodikea. Kuinka moni voi sanoa “aamen” sille? [Seurakunta sanoo “Aamen.”] Muta se tekee? Miten loistavassa tilassa se on? Penseä, ilman Jumalaa. Ja mitä se teki?

313   Nyt, kun Aadam näki, että Eeva oli, ei tahallisesti, vaan tietämättömyydessään petetty, käveli hän ulos Eevan kanssa, voidakseen lunastaa hänet. Onko se oikein? Raamattu sanoo: “Aadamia ei petetty.” Se on syy miksi Raamattu kieltää naisia saarnaamasta Evankeliumia. Ymmärrättekö? Aadam ei ollut rikkomuksessa, kuitenkin Eeva oli. Niinpä se on syynä miksi naisen ei pidä opettaa tai anastaa mitään valtaa miehen ylitse. Se on mitä Sana sanoo.

314   Te sanotte: “Mutta, entä tämä!” Minä en välitä mitä tämä tai tuo tekee. Se on mitä Sana sanoo, veli, sisar. Se on mitä yritän saada teidät näkemään, että se on mitä Sana sanoo. Me elämme Sanan mukaan, eikä jonkin todisteen, tai jonkin lihallisen jonkin, tai jonkin kokemuksen mukaan. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Minkäänlaisesta kokemuksesta ei ole mitään hyötyä, jos se kieltää Sanan. “Moni on tuleva luokseni ja sanova, ‘Minä olen profetoinut ja ajanut ulos perkeleitä. Minä olen puhunut kielillä. Minä olen tehnyt kaikkia näitä asioita, saarnannut Evankeliumia, ja minä olen Jumaluusopin tohtori.’ Hän on sanova, ‘Sinä vääryyden tekijä, Minä en edes tuntenut sinua.’” Tietäen, että Sana sanoo Sen, mutta tehden kompromissin jonkun organisaation tai jonkin järjestelmän tähden. Oi, ystävä, salli minun varoittaa sinua, veljenäsi, joka rakastaa sinua, kuuntele tarkasti.

315   Nyt, ensimmäinen Aadam käveli ulos Eevan kanssa, koska tämä oli petetty. Mutta täällä Laodikeassa oli ollut joku, ja seurakunta oli tietoinen asiasta. Kyllä vaan. Koska se oli pannut Hänet ulos vuoteestaan, huoneestaan… Hän oli ulkopuolella, kolkuttaen, yrittäen päästä takaisin sisälle. Kuitenkin seurakunta oli tullut niin sivistyneeksi ja niin ylhäiseksi. Sillä ei ollut, oh, “tarvetta mistään” se sanoi, mutta ei tiennyt, että se oli alaston ja kurja. Se on tuo seurakunta, joka pettäisi jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista. Huomatkaa, sillä oli voima, petollinen voima. Se otti osan Sanasta, mutta ei loppua Siitä.

316   Mikä on suurin koskaan kerrottu valhe? Valhe, jossa on yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia Totuutta. Jos joku sanoisi: “William Branham, oli silloin-ja-silloin Houstonissa, Texasissa, niin humalassa kuin vain voi olla.” Se olisi valhe, näettehän? Joku sanoisi: “Oh, ei, hän oli Phoenixissa, Arizonassa. Hän saarnasi kristityille Liikemiehille, ja hän saarnasi siitä-ja-siitä aiheesta, niin-ja-niin monelle siellä olevalle ihmiselle, jotka kuuntelivat häntä noin kello kymmenen kolmeenkymmeneen asti. Ja sitten tiedättekö mitä hän teki? Hän otti pullon likööriä ja joi sen.” Nyt siinä on valhe, ja loput siitä oli totta. Näettekö, sen täytyy näyttää tarkalleen totuudelta, ollakseen pettävä.

317   Se on kuinka ihmiset tekevät tänään. Heillä on niin paljon Totuutta, että he pettäisivät jopa Valitutkin… Vain yksi Sana, se on kaikki mitä tarvitaan. Ja olen todistanut sen oikeaksi Raamatulla.

318   Huomatkaa, Hän ei koskaan kävellyt ulos seurakunnan kanssa. Seurakunta pani Hänet, Sanan ulos, hyläten Hänet. Tämä on nyt säälittävä näky, kun tulemme loppuun.

319   Aivan niin kuin se oli Babylonissa, mikään ei pysäytä miestä, joka yrittää saavuttaa itse jotakin. Hän ei yksinkertaisesti pysähdy. Kuten Nooan päivissä, ei väliä kuinka paljon Nooa saarnasi ja varoitti, siitä ei ollut mitään hyötyä. Hänen täytyy valmistaa oma leipänsä lähettääkseen itsensä helvettiin. Täsmälleen. Hänen täytyy valmistaa oma leipänsä, niin että tuon ketjun lenkki tulee murtumaan, ja lähettämään hänet itsensä helvettiin. Aivan kuten Ahab ja Iisebel. Mutta kysymys on siitä, että he eivät ajatelleet tekevänsä syntiä. He ajattelivat tekevänsä oikein.

320   Te tiedätte Jeesuksen sanoneen, että, “On tapahtuva, että he tulevat jopa tappamaan teitä, ajatellen tekevänsä Jumalalle palveluksen.” Odottakaa kunnes tämä minun uusi kirjani tulee painosta. He ampuivat joitakin ihmisiä eräänä iltana, siksi, että he sanoivat olevan väärin liittää Rooman katolista kirkkoa yhteen Protestanttien kanssa. Kolme luotia ammuttiin erään ystäväni talon lävitse, melkein osuen heihin. Odottakaa kunnes tämä kirja pääsee leviämään ihmisten keskuuteen. Älkää luulko, että he ajattelisivat tekevänsä syntiä; he ajattelevat tekevänsä oikein. He ajattelevat tekevänsä sen Jumalan asian vuoksi; tietämättä sitä.

321   Juutalaiset tappoivat Jeesuksen, ajatellen tekevänsä oikein, koska heidän kirkkonsa oppi sanoi, että Hän oli väärässä.

322   He ristiinnaulitsivat juuri sen Leivän, jolla heidän olisi pitänyt elää. Mutta niin monet, jotka vastaanottivat Hänet olemaan Elämänsä, Iankaikkinen Elämänsä, he elivät Hänestä, ja Hän antoi heille voiman tulla osaksi Häntä, Jumalan Pojiksi. Onko se oikein?

323   He pitävät villeistä kurkuista, kuolemasta keitossa, joka tulee heidän teologiensa koulusta. He eivät halua Jeesusta, Elämän Leipää. Häntä he eivät halua. He panevat Hänet ulos seurakunnistansa. Heidän on pakko tehdä se. En välitä mitä he tekevät.

324   Te sanotte: “Luuletko voivasi muuttaa sitä, veli Branham?” En tietenkään. Mutta minä puhun Valituille.

325   He panivat Hänet ulos. Miksi? He halusivat oman keittonsa, maailmalla sekoitettuna, jonkinlaisia teorioita yhteen sekoitettuna, ja valmistivat teologisen seminaarin keitoksen. Ja he kieltäytyvät profeetta Elian jauhoista parantaa se.

326   Tekivätkö he sen tuona päivänä? Elialla oli vähän jauhoja. Tuo jauho kuvasi Kristusta, jauhouhria, kaikki samankokoiseksi jauhettuna. Jokainen hiukkanen täytyi olla jauhettu saman kokoiseksi. Ja hän heitti sen sinne ja paransi heidän sairautensa, heidän padassa olevan kuolemansa.

327   Mutta tänään heillä on kuolema padassa, eivätkä he halua Elian Jauhoa, Kristusta, Leipää, Sanaa. “Ei koskaan! Se on harhaoppia!” He eivät halua Sitä. Jatkakaa vain edelleen ja syökää se, ja te tulette kuolemaan aivan yhtä varmasti kuin maailma on olemassa. Siellä on myrkkyä padassa. He eivät halua vastaanottaa tätä Jauhoa omiin teologisiin patoihinsa. He eivät yksinkertaisesti tee sitä. Nyt he tulevat panemaan teidät ulos siitä, he eivät halua olla missään tekemisissä teidän kanssanne.

328   Nyt toinen Eeva, vehnäjyvä, oli Helluntai, tehden samoin kuin Aadam Leipäkin, kuoli Rooman takiaisten alaisena, vainottuna ja marttyyriudessa.

329   Mutta hänen sisarensa, josta tuli huora, (onko se mitä Raamattu sanoo?) se on totta, mitä hän teki? Meni suoraan ulos maailmaan ja synnytti lapsia. Kuka voi sanoa “aamen” sille? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ilmestyskirja 17, “Huora ja hänen tyttärensä,” he eivät ole miehiä; vaan naisia, seurakuntia. Mikä teki hänet huoraksi? Kirkkokunnallistuminen. Hylätessään Sanan ja valitessaan kirkkokunnan, hän tuli huoraksi. Mitä hänen tyttärensä ovat valinneet? He olivat porttoja, mikä on sama asia. Ne ovat valinneet saman asian, hylänneet Sanan ja kääntyneet kirkkokuntaan. “Hänen lapsensa, tyttärensä,” seurakunnat, katsokaa heitä.

330   Nyt, sallikaa minun sanoa tämä, profetiana. Tuletteko ymmärtämään? Suuri perhe kiista on melkein ohitse. Ne ovat kaikki tulossa takaisin yhteen. Vanha äiti tulee ottamaan lapsensa takaisin jälleen. He ovat kaikki yhtä joka tapauksessa. He tahtovat olla yksi. On aika seurakunnan ja Jumalan, seurakunnan ja Sanan tulla yhdeksi juuri nyt, koska se on mitä Hän tulee noutamaan; ei “yhtä” tuonkaltaista joukkoa. Ei koskaan.

331   Se on oleva vehnänjyvä. Tarkatkaa nyt luontoa, ja sitten päätämme tähän ajatukseen. Tarkatkaa luontoa. Mies kylvää vehnää.

332   He kirjoittivat erään kirjan, arvelen teidän kaikkien lukeneen sen, luultavasti jotkut teistä teologeja – nimeltä “Äänetön Jumala.” Luulisin, että te voitte saada sen kirjakaupoista. “Äänetön Jumala”, siinä eräs jumalankieltäjä sanoi: “Kuinka te koskaan voisitte olettaa, että on olemassa Jumala, joka voi istua siellä ylhäällä Pimeän ajanjakson aikana, ja katsella pieniä lapsia tapettavan, tulessa; naisia, joiden pitkät hiukset he tervasivat ja sytyttivät tuleen; sitoivat härän yhteen käsivarteen ja toisen toiseen ja vetivät heitä halki, koska he eivät halunneet suudella ristiinnaulitun kuvaa; ja tekivät kaikkia noita sen kaltaisia asioita”? Hän sanoi: “Kuinka voisi Jumala, jos sellaista oli olemassa, istua siellä ylhäällä ja katsella noita pieniä lapsia poltettavan?” Näettekö, sellainen on luonnollinen, lihallinen mieli.

333   Katsokaahan, tiedättekö, että vehnänjyvän, kun se menee maahan, sen täytyy maata siellä ja mädäntyä? Se on mitä tuon helluntaiseurakunnan täytyi tehdä, mennä maahan, maata siellä ja kuolla. Sen täytyi mädäntyä, voidakseen tuottaa jälleen Elämän. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Tarkatkaa nyt, nämä ovat loppuajatuksiani. Nyt, kootaksemme sen kaiken yhteen, ottakaamme luonto. Kuinka monet teistä uskovat, että Jumala toimii yhdensuuntaisesti luonnon kanssa, kaikissa asioissa? [“Aamen.”]

334   Katsokaahan nyt, Hän on tehnyt maailman. Hän lunastaa maailman samalla tavalla kuin Hän lunastaa ihmisen. Mitä ihminen uskoo? Hän uskoo ja sitten hänet on kastettu; sitten hänet on puhdistettu Verellä, pyhittämiseksi, joka oli Wesleyn sanoma; sitten hänet täytetään Pyhän Hengen Tulella, joka ottaa maailman ulos hänestä, ja hänet täytetään Hengellä, joka on Sana. Uskotteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt tarkatkaa kuinka Jumala tulee lunastamaan maailmansa samalla tavalla.

335   Kuinka monella teistä on tuo Morsiamen ja Yljän tuleva koti ääninauhalla? Katsokaahan, siinä minä selvitin sitä. Herra antoi sen minulle. Ja minä annan sen teille aivan niin kuin Hän antaa sen minulle.

336   Katsokaahan, maailma oli tuomittu, Aadamin Sanasta lankeemisen tähden. Nooan saarnaaminen toi vanhurskauttamisen, ja Jumala kastoi maan vedellä; sitten tuli mukaan Poika ja vuodatti Verensä sen päälle, pyhittääkseen sen ja vaatiakseen sitä Omakseen; sitten lopuksi, uudistaminen, on oleva tulella, joka tulee polttamaan kaikki bakteerit ja kaiken, ja se tulee menemään tuhansien mailien korkeuteen ilmaan.

337   Ja sitten mitä? “Minä näin uuden Taivaan ja uuden maan, ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet. Ja minä näin Pyhän Kaupungin, Uuden Jerusalemin, laskeutuvan alas taivaasta, Jumalalta, kaunistettuna kuin morsian aviomiehellensä, näettekö, tulevan alas maan päälle.” Sitten Jumala ja ihminen…

338   Sama asia Jeesuksen kohdalla, katsokaahan, kun Hänet oli kastettu vedessä, ja tehnyt valmistelunsa. Isä oli jo alusta alkaen pyhittänyt Hänet; sitten Hän kohotti ylös kätensä, ja tässä tuli Kyyhkynen Karitsan ylle. Mitä Jumala oli tekemässä, kun Hän pani tuon Kyyhkysen Sinne? Hän vaati omakseen tuota osaa maasta, sillä Jeesus söi ruokaa kuten mekin, luonnollista leipää. Mutta nyt Jumala vaatii sen, eikä mikään kykene pidättämään sitä. Kuolema ei voi pidättää sitä. Hän sanoi: “Hävittäkää tämä temppeli, ja Minä tulen nostamaan sen ylös jälleen.”

339   Ja, kun mies ja nainen menevät sisälle Jumalaan, täydellisesti nyt, eikä vain jonkun lumouksen alla, jonkun mielenliikutuksen alla, vaan, kun hän ja Sana todella tulevat yhdeksi; Jumala on pelastanut tuon henkilön, pyhittänyt hänet maailman asioista, uusinut kaiken hänessä olleen maailman Pyhän Hengen Tulella, ja elää tuossa henkilössä, heijastaen Itseänsä, tuon täydellisen miehen tai naisen eläessä Sanan mukaan. Näettekö, se on tuo maa, joka on puhdistettu. Hän tulee tekemään maalle samalla tavalla, kun Hän lunastaa sen.

340   Tarkatkaa nyt, vehnänjyvä putoaa maahan. Jeesus oli tuo vehnänjyvä, jolla sen jälkeen, kun se oli tehty täydelliseksi, oli Elämä itsessänsä. Mooses ei noussut ylös. Aadam ei noussut ylös. Kukaan muu heistä ei noussut ylös. Vain tämä Täydellinen, joka heijasti Sanan, joka tavalla, eläen jokaisen Sanan mukaan! Kuinka moni voi sanoa “aamen” siihen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jokaisen Sanan mukaan Hän eli. Mitä tapahtui? He panivat Hänet hautaan, mutta kolmessa päivässä Hän mursi haudan ja tuli ulos.

341   Nyt täällä Seurakunta on jälleen tulossa tuohon Täydelliseen uudestaan Ylös-tempausta varten. Mitä tapahtui sen jälkeen, kun seurakunta oli pudonnut maahan Nikeassa, Roomassa? Voisiko joku sanoa “aamen,” että se on oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mitä seurakunta teki? Se tuli jälleen ulos väliaikaisessa ylösnousemuksessa. Hän yritti tehdä Lutherin kautta, niin kuin Hän teki Nooan kautta. Mutta mitä Luther teki? Hän petti Sanan, organisoitui. Mitä se teki?

342   Se on kuin vehnänjyvän kasvu. Kun jyvä alkaa itää, niin mitä tulee ensin näkyviin? Kaksi pientä sirkkalehteä. Kuunnelkaa nyt todella tarkoin. Mitä tulee esiin nyt luonnollisessa? Me tulemme vertaamaan luonnollista hengellisen kanssa, luonnollista leipää hengellisen Leivän kanssa. Mitä tapahtuu? “Kuinka voisi tämä Mies olla Leipä?” Tarkatkaa.

343   Kun seurakunta tuli esiin, oli se vain yksi pieni lehti. Se ei nyt ollenkaan näytä siltä jyvältä, joka meni maahan, mutta se on elämän kuljettaja. Näettekö? Mitä nyt tapahtuu? Nyt joku voi sanoa: “Oh, minulla on hyvä vehnäpelto.” Ei vielä. Potentiaalisesti hänellä on se. Mutta mitä tapahtui? Seuraavana tuli Zwingli, ja se oli toinen liike, joka tuli esiin Lutherin jälkeen. Silti se ei ollut se. Se on vain lehti. Sitten varsi työnsi esiin monia lehtiä, kuten Calvin ja niin edelleen. Lopulta tuli esiin anglikaaninen kirkko, ne olivat kaikki lehtiä. Näettekö, kaikki niistä ovat tarkalleen samanlaisia, se on sama asia.

344   Mitä sitten tapahtui? Koko vehnäkasvi alkaa muuttua. Ja se mitä tuli esiin oli tähkä. Ja, kun se teki sen, niin katsokaa mitä siitä riippuu, pieniä heteitä, joissa on siitepöly. Se alkaa nyt näyttämään hieman enemmän siltä alkuperäiseltä jyvältä, joka meni maahan, kuin mitä lehti oli. Onko se oikein? No niin, Wesleyn sanoma oli lähempänä Raamattua kuin Lutherin. Te tiedätte sen. Onko se oikein? Mitä sitten olivat kaikki nämä pienet heteet? Siellä olivat Wesleyn metodistit, nasarealaiset, Pyhyyden pyhiinvaeltajat, Yhdistyneet veljet ja kaikki nuo pyhittämisen alla. Ja mitä sitten tuli siitä? Mitä se lopulta teki? Organisoi ja kuoli!

345   Se mitä siitä tuli ulos, olivat helluntailaiset. Te sanotte nyt: “Oh, veli!”

346   Minä sanon tämän nyt kunnioittavasti ja jumalisella rakkaudella. Ja Suuri Isä alussa, josta juuri olen kertonut teille, on täällä läsnä kaikkialla läsnä olevana, ja jos minä sanon tämän ennakkoluuloon perustuen, silloin Hän tulee tuomitsemaan minut. Jos minä sanon sen koska se on Totuus, tulee Hän siunaamaan minua. Hän on antava teidän nähdä Sen, jos olette määrätty Elämään.

347   Kun tuo ensimmäinen pieni vehnänjyvä alkaa muodostua varteen, näyttää se ehdottomasti siltä kuin se olisi jyvä. Onko niin? Mutta mitä se on? Se ei ole jyvä. Se on tuo Matteus 24:24, “niin lähellä, että se pettäisi valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Huomatkaa, että se näyttää aivan jyvältä. Mutta ottakaa mikroskooppi ja istuutukaa ja alkakaa avata sitä. Se on vain jyvän päällä oleva kuori. Se ainoastaan suojeli sitä, mutta se näyttää aivan tarkalleen tuolta jyvältä. Kuinka monet nyt tietävät, että se on totuus, kohottaisitteko kätenne? Varmasti. Mutta se on kuori.

348   Nyt, helluntailaisveljet, älkää käsittäkö minua väärin, mutta tämä on Totuus. Te ette voi uhmata luontoa. Luonto ilmoittaa Jumalan, sen Luojan, kaikessa.

349   Katsokaa nyt tuota kuorta. Se näyttää… Mitä he tekivät? He puhuivat kielillä. He toimivat aivan tarkalleen niin kuin hekin tekivät silloin Helluntaina. Mutta jos te avaatte sen, tulette te huomaamaan, että siinä on monia pieniä kuoria. Ja, kun te vedätte ne sivuun, täytyy teillä olla hyvä suurennuslasi, voidaksenne nähdä aivan siellä perukassa tuon pienen -pienen jyvän idun olevan tulossa, ja siinä on tuo todellinen asia. Kuori on vain kuljettaja. Miksi? Sen täytyy olla siellä suojelemassa tuota jyvää. Se toimii sopusoinnussa, mutta se on suojelemaan tuota jyvää. Nyt jyvä on tullut maasta luterilaisten ja noiden seurakuntien kautta, Wesleyn kautta, tähkän kautta, ja nyt se on tullut kuoreen. Nyt se näyttää aivan täydelliseltä. Ei ihme, että Jeesus sanoi, että “se pettäisi jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Se näyttää aivan jyvältä, ja on juuri oikeassa paikassa missä jyvän tuleekin olla, mutta mitä tapahtui? Se teki saman asian kuin muutkin sitä ennen. Se organisoitui. Miksi se tuli? Elämän kuljettajaksi.

350   Nyt päivissä joissa me elämme, kuka tahansa historioitsija tietää, että jokainen herätys kestää vain noin kolme vuotta, ja sitten tuosta herätyksestä tulee organisaatio. Veli, Sisar, tästä suuresta viisitoista vuotta kestäneestä herätyksestä, jossa olen elänyt, ollut etuoikeutettu elämään teidän kanssanne, siitä ei ole tullut mitään organisaatiota. Ei ole enempää organisaatioita. Sitä ei tule olemaan. Siinä on viimeinen, Helluntai organisaatio, jonka täytyi olla siellä suojelemassa tätä. Minne me olisimme voineet mennä tämän kaltaisen Sanoman kanssa, ellei helluntailaisia olisi ollut uskomaan Sitä? Menkää nyt takaisin Ohio virralle, vuonna 1933. Näettekö?

351   Suokaa tämä anteeksi, mutta haluan teidän tietävän Totuuden. Eikä minulla ole paljon aikaa jäljellä, te tiedätte sen, olen viidenkymmenenviiden. Mutta nämä ääninauhat tulevat elämään, kun minä olen mennyt pois, ja te tulette näkemään onko se oikein, tai ei, olenko minä todellinen palvelija tai väärä profeetta. En ole vielä koskaan kertonut teille mitään mikä ei olisi tapahtunut, ja niin tulee myös tämä tapahtumaan.

352   Se on Elämän kuljettaja. Se täytyi olla. Mutta, kun tuo vehnänjyvä alkaa kasvaa, aivan niin kuin seurakunta siellä oli ensin kuljettaja Jeesukselle, mutta kun Hän alkoi kertoa heille Jumalan Totuutta, he erosivat Hänestä. Ja mitä nyt on tapahtumassa? Ei olla yhteistyössä. Miksi? Sen täytyy olla sillä tavalla, niin että jyvä itse voi levätä auringossa, ja niin, että hengellinen vehnänjyvä voi levätä Pojan Valossa, kypsyäkseen kultaiseksi Sanan jyväksi, näettekö, tullakseen tehdyksi Sanaksi, Jumala tehtynä lihaksi, ja tullakseen vahvistetuksi. “Joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja joita Minä teen.” Se seurakunta, joka elää tuon Sanan mukaan, oikealla tavalla, ei jonkun organisaation kautta, vaan olemalla Sanan, Pojan läsnäolossa – se tulee miksi? aivan samaksi Sanaksi, joka meni maahan Helluntaipäivänä.

353   Eikö Malakia 4 opetakin meille, että ennen tuon suuren ja kauhistuttavan Herran tulemista, tämä tulisi tapahtumaan? Kuinka moni tietää sen? “Ja hän on asettava ennalleen lasten sydämet Isiin,” onko se oikein, “asettavan ennalleen alkuperäisen helluntai – isien Uskon.”

354   “Ja tuona päivänä”, uskoisin, että se on Luukas 17:30, missä Jeesus sanoo: “kun ihmisen Poika paljastetaan,” ei mies. “Ihmisen Poika,” ei joku organisaatio. “Ihmisen Poika,” Sana itse eläen jälleen ihmisten keskuudessa! Näettekö?

355   Sana Itse, lihaksi tehtynä teissä, te olette heijastus tästä hetkestä, Sanomasta, te olette Sen heijastus. Näettekö, te elätte jälleen, te elätte sen Elämän, joka oli. Jeesuksessa Kristuksessa. Te olette Pojan läsnäolossa. Sitten mitä tapahtuu sille? Mitä tapahtuu tuolle Seurakunnalle?

356   Kuunnelkaa nyt, lopuksi tuo kuori vetäytyy pois tuosta jyvästä, kun se alkaa tulla julki. Mitä tapahtuu? Se Elämä, joka oli tuossa kuoressa, jätti sen ja meni jyvään. Tuo Elämä ei muutu. Vain sen kantajat muuttuvat, ne kirkkokunnallistuvat; näettekö, lehdet, tähkä ja kuori. Mutta vehnänjyvä ei enää muutu. Sen täytyy olla palvelustehtävä, joka on aivan tarkalleen Sanassa, niin kuin Hän oli Sanassa, ja niin kuin ensimmäinen Seurakunta oli Sanassa, täytetty Hengellä ja ruokittu Sanalla; ei kirkkokunnalla ruokittuna, vaan ruokittuna Sanalla!

357   Siinä on nyt luonto, ja Jumalan Sana. Hän on tuo Leipä. “Ihminen ei elä yksin leivällä, vaan jokaisen Sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta.”

358   Nyt lopuksi, ennen rukousta. Huomatkaa nyt tämä, tässä tulee se asia, jonka haluan sanoa.

359   Tuon kuoren täytyy nyt vetäytyä pois tuosta vehnänjyvästä, se on Jumalan sallimus. Kuinka moni sanoo “aamen.”? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kuoren täytyy vetäytyä pois vehnänjyvästä, koska se on nyt kypsymässä. Nyt tuo kuori siellä se oli vain kannattajana, se oli Elämän kantaja. Sitten Elämä lähti siitä ja meni tuohon vehnänjyvään. No niin, siinä on syy.

360   Kuunnelkaa, ystävät, missä päivässä me elämme? Meillä on ollut viidentoista vuoden herätys. Kuinka moni voi sanoa “aamen” sille? [Seurakunta: “Aamen.”] Mikä organisaatio on tullut esiin? Ei mitään. He yrittivät saada minua tekemään siitä organisaation, he sanoivat: “Tahtoisitko tehdä organisaation palvelustehtävällesi, veli Branham? Se tulee olemaan…” Mutta ei, en minä, minä en puhu itsestäni. Minä puhun tämän päivän ja tämän hetken Sanomasta.

361   Ja he menivät sinne ylös Kanadaan, ja kokosivat yhteen muutamia myöhäissateen veljiä. Se kuoli juuri sinne. Muistatteko tuota myöhäissadetta, veljet? Minne se meni? Minne kaikki muu on mennyt? Mutta mitä organisaatiot hyötyivät siitä? Miljoonia käännynnäisiä, ja he tekivät heidät omien uskontunnustustensa orjiksi, ja rikastuivat, ja rakentavat miljoonilla ja miljardeilla dollareilla rakennuksia ja sen kaltaisia asioita, ja sitten he sanovat “Herra on tulossa,” ja lähettävät saarnaajia seminaareihin ja kouluttavat heidät johonkin ihmistekoiseen teologiaan, kuten Luther, Wesley ja loput teistä. Se on tullut kuoreksi.

362   Mutta kiitos Jumalalle, tuo jyvä on menossa eteenpäin. Sitten, jos se on totta Sanan mukaan, osoittaen sen päivän, jossa me elämme, ja se on totta luonnon mukaan, vahvistettuna vehnänjyvässä, ja kaikella tavalla, niin kuinka paljon pidempään meillä vielä on? Tiedättekö mitä? Minä voin kuulla leikkuupuimurin olevan tulossa, tuon Maailmanneuvoston, joka tulee erottamaan sen. Mitä se on tekevä? Irrottava sen varresta. Mutta Seurakunnalla on hissi odottamassa Häntä. Se on menevä Kotiin yhtenä näistä aamuista. Oi, kyllä. Ymmärrättekö te, sanokaa “aamen”? [Seurakunta: “Aamen.”]

363   Minä tiedän ettei maailma usko sitä. He eivät voi uskoa sitä. Älkää… tuntekaa vain sääliä heitä kohtaan, koska, “Kukaan ei voi tulla ellei Minun Isäni häntä vedä; ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva.” Jos hänen nimensä on Elämän Kirjassa, tulee hän varmasti tuntemaan Sanan. Hänen täytyy, se on tehty liian pitkään. Se on niin täydellisesti vahvistettu, että se on ehdoton Totuus.

364   Heillä ei enää tule olemaan organisaatioita, mutta kaikki organisaatiot tulevat menemään yhteen. Mihin se on kelpaava? Sillä mitä he tulevat tekemään oljille? Polttamaan ne. Jeesus sanoi: “Enkelit tulevat kokoamaan vehnän aittaan.” Ja mitä tulee sitten tapahtumaan? Varret, oljet ja orjantappurat tullaan polttamaan sammuttamattomalla tulella.” Näettekö te? Ja mitä täytyi tehdä ensin? Enkelit menivät ja sitoivat ensin lusteet nippuihin. Onko se oikein. Katsokaahan, nyt he ovat sitomassa itseään yhteen yhdessä suuressa organisaatiossa. Enää ei tule lisää organisaatioita.

365   Vehnä on täällä. Kiitos olkoon Jumalalle, vehnä on täällä. Kristus on täällä. Hän todistaa Sanansa, että se on Totuus. Vehnänjyvä on täällä, se on kypsymässä, se lepää Pojan läsnäolossa.

366   Kukaan ei voi koskea Siihen, se on kaikki vetäytymässä pois, “Meillä ei tule ole maan mitään tekemistä Sen kanssa.” Teidän täytyy tehdä se.

367   Oi veli, tule vehnään, anna sen Elämän, joka on sinussa tulla ulos ja tulla vehnään. Tahtoisitko tehdä sen? Usko Jumalaa. Pysykää vain Jumalan kanssa. Oletteko varmat, että tulette selviytymään? Mitä, jos joku sanoisi… Minä en välitä.

368   Kuten eräässä kertomuksessa, jonka kerran luin. Siellä oli eräs lääkäri, joka oli hieno mies ja rakasti köyhiä. Ja joka kerta, kun joku köyhä ei voinut maksaa velkaansa, tiedättekö mitä hän teki? Hän vain kirjoitti laskuun punaisella musteella, “Sinulle on annettu anteeksi.” Lopulta tuo lääkäri kuoli. Ja, kun tuo lääkäri oli kuollut, oli hänen vaimonsa hyvin röyhkeä. Hän oli erilainen, aivan niin kuin seurakunta tänään. Hän meni ja kokosi kaikki velalliset, veti heidät oikeuteen ja sanoi: “Te tulette maksamaan nämä laskut joka tapauksessa!”

369   Mutta tuo tuomari nosti ylös yhden noista kuiteista, ja sanoi: “Tulehan tänne, rouva.” Hän kysyi: “Onko tämä punaisella musteella kirjoitettu miehesi allekirjoitus?”

 Hän vastasi: “Kyllä, kyllä on.”

370   Hän sanoi: “Mikään oikeus maassa ei voisi vaatia heitä maksamaan. He ovat vapaat.”

371   Antaa heidän sanoa mitä tahtovat, Hän allekirjoitti Sanansa Omalla Verellänsä. Eikä ole mitään mikä voisi ottaa sitä pois meiltä, veli. Me olemme vapaat.

372   Rukoilkaamme. Varmasti te… [Eräs veli seurakunnassa antaa kehotuksen sanan. Tyhjä paikka nauhassa.] Aamen.

373   Nyt päänne kumarrettuina. Niin kuin ymmärrän, kerran erään kuninkaan päivinä, eräs mies nousi ylös heidän keskeltään ja antoi profetian, siitä missä heidän pitäisi kohdata vihollinen ja tuhota heidät. Nyt, jos ymmärrän sen oikein, niin on vain yksi paikka teidän kohdata vihollisenne, ja se on Sanalla. Se on millähän yrittää kohdata teitä. Kohdatkaa te hänet NÄIN SANOO HERRAn kanssa.

374   On niin lähellä keskipäivää, ettei minulla ole aikaa alttarikutsulle, mutta kuinka monet täällä, päänne kumarrettuina, haluaisi kohottaa kätensä, päänne kumarrettuna ja silmänne suljettuna, “Minä haluan olla osa Hänestä. Minä haluan liittää itseni Häneen ja Hänen Sanaansa. Ei ole väliä mitä tulee tai menee, tai mitä maailma sanoo, minä haluan olla osa Hänestä”, kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Minä tahdon”? Jumala siunatkoon teitä. Sata prosenttisesti, uskoisin.

375   Päämme kumarrettuina, Sillä aikaa, kun ajattelemme, hyräilkäämme hiljaisesti nyt tätä pientä laulua. Jokainen rukoillen.

Siunattu olkoon side, joka sitoo (se on Sana)
 Sydämemme yhteen  kristillisessä rakkaudessa;  
Sukulaismielten yhteys

On tuon Ylhäällä olevan kaltainen.(“Niin kuin Minä ja Isä olemme yksi, myös te olette yksi Hänen kanssaan.”)
Kun me toisistamme eroamme,
se antaa meille sisäistä tuskaa;
Mutta me olemme yhä yhteen liitetyt sydämessä,
 Ja toivomme tapaavamme uudestaan.

376   Ensi lauantai aamuna Flagstaffissa, Arizonassa, jos Herra suo, toivon tapaavani teidät uudestaan. Rakastatteko te Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

377   Minä tulen nyt jättämään sen vain siihen, näettehän. Raamattu sanoo: “Niin monille, jotka uskoivat Häntä, ja niin monille, jotka vastaanottivat Sanan.” Näettekö? Minä en voi sanoa kuka on tai kuka ei ole, se on teidän asianne. Mutta, jos te pidätte kiinni jostakin pienestä uskontunnustuksesta, jotkut teistä metodisteistä, baptisteista, tai helluntailaisista, keitä te sitten olettekin, jotka pidätte kiinni jostakin tämän Sanan vastaisesta, olkaa niin hyviä, kalliit ihmiset, että käännytte siitä pois, tänään. Tahtoisitteko tehdä sen? Kääntykää siitä pois, ja kääntykää Hänen tykönsä. Älkää antako yhdenkään Sanan koskaan irrottaa teitä Kristuksen yhteydestä. Voikoon Hänen Henkensä suoda sen.

378   Isä, Jumala, nämä ihmiset ovat istuneet täällä pitkän aikaa. Se muistuttaa minua eräästä kerrasta jolloin Paavali saarnasi tältä samalta linjalta Evankeliumia, ja he istuivat koko yön kuuntelemassa häntä, ja eräs nuori mies putosi ikkunasta ja kuoli. Paavali meni ja laski ruumiinsa tuon nuoren miehen päälle ja sanoi: “Elämä on tullut takaisin häneen.” Nyt Isä, täällä on sairaita ja vaivattuja, siellä on niitä, jotka tarvitsevat ruumiittensa puolesta rukousta. Minä rukoilen, Rakas Jumala, ettei heidän tarvitse odottaa mitään kokousta. Sana on aina täällä, se on Kristus. Minä rukoilen, että Sinä parantaisit jokaisen heistä. Olkoon jokainen heistä tehty täysin terveeksi, Jumala. Suo se. Siunaa heitä, heidän ponnistelujaan. He eivät olisi istuneet täällä, Herra, he eivät olisi kuunnelleet Tätä, jos he eivät olisi uskoneet Sitä. Nyt, Herra, he ovat kohottaneet kätensä, he uskovat Sen, voikoon nyt jokainen vastaanottaa Sen sydämeensä, jokainen sananpalvelija ja jokainen seurakunnan jäsen. Syntinen, voikoot hän vastaanottaa Kristuksen; ja luopio tulla takaisin. Suo se, Isä. Näitä siunauksia me pyydämme Jeesuksen Kristuksen Nimessä, aamen.

Minä rakastan Häntä,
minä rakastan Häntä.

Hän pani nimeni sinne monia vuosia sitten.

Ensin rakasti mua;  
Ja osti pelastukseni  
Puull’ Golgatan.

379   Rakastatteko Häntä? Nyt 1aulaessamme sitä uudestaan, kurottautukaa pöydän ylitse ja puristakaa kättä jonkun kanssa ja sanokaa: “Rakas pyhiinvaeltaja, olen iloinen istuessani täällä tänä aamuna. Minä uskon Kristuksen. Etkö sinäkin?” Tai jotakin sellaista, kun nyt laulamme sen uudestaan. Minä… [Veli Branham puristaa käsiä muiden kanssa.]

 Osti pelastukseni  
Puull’ Golgatan.

380   Nyt täst’edes, olemmeko me lopussa maailman kanssa? Olemmeko me lopussa maailman muotien kanssa? Ja kaiken tuon mielettömyyden ja kaiken tämän loiston ja, kun otetaan Evankeliumi ja tehdään Siitä kaupallinen asia, me olemme lopussa sen kaiken kanssa? – Emmekö olekin? Vain antakaa minulle Jeesus, se on kaikki mitä haluan. “Tuntea Hänet on Elämä, tuntea Hänet.” Minä rakastan Häntä. Ettekö tekin rakasta Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Oi, kuinka me rakastammekaan Häntä!

381   Tulen nyt antamaan kokouksen jatkon veli Carl’ille. En tiedä mitä muuta hän tulee tekemään.

382   Jumala siunatkoon teitä. Toivon näkeväni teidät uudestaan ensi sunnuntaina… tai ensi lauantaina. Jos en näe teitä silloin, niin tapaamme Tucsonissa. Ja, jos en silloin, tulen näkemään teidät täällä jälleen seitsemäntenätoista. Ja, jos en tapaa teitä silloin, tulen tapaamaan teidät kirkkaudessa. Aamen.

383   Veli Carl, en tiedä mitä hän haluaa tehdä juuri nyt, veli Williams.

64-1205 JUMALAN TUNNISTAMA MESTARITEOS (The Identified Masterpiece Of God), Yuma, Arizona, USA, 5.12.1964

FIN

64-1205 JUMALAN TUNNISTAMA MESTARITEOS
(The Identified Masterpiece Of God)
Yuma, Arizona, USA, 5.12.1964

 

1      Paljon kiitoksia, veli. Billy haluaa minun sanovan, että tämä on ensimmäinen kertani saarnastuolissa kolmeen kuukauteen. Ja hän… Muistan, että kun sain hänet ensimmäisen kerran todistamaan, hän sanoi: ” Ensinnäkin, minua pelottaa”. Niin pelkään minäkin. Olen ollut noin kolmekymmentäviisi vuotta palveluksessa, ja tämä on pisin aika, jonka olen pysynyt poissa saarnastuolista sen jälkeen, kun olen ollut palveluksessa. Tarvitsin vähän lepoa, joten veli Mosley ja minä ja muutamat veljet täällä kävimme pienellä metsästysretkellä. Ja nyt olemme levänneet. Ja tämä on ensimmäinen kokoukseni sen jälkeen, kun olen… syyskuun ensimmäisen päivän tienoilla. Ja se on jotakin… palvelustehtävä on jotakin, jonka parissa täytyy tavallaan pysyä.

2       Ja nyt olen pyytänyt heitä sammuttamaan tuon tuulettimen, tai katsomaan, voisivatko he sammuttaa sen, koska tiedän, että on vaikea kuulla. Ja tiedän, että on vaikeaa, kun joku antaa todistuksensa. Minun oli vaikea kuulla heitä. Kuuletteko te kaikki nyt? Kyllä. Tiedän, että minun pitää seistä lähellä mikrofonia, kunnes se korjataan.

3       Tämä on todellakin suuri etuoikeus minulle, ja olen todella kiitollinen puheenjohtajalle ja Täyden Evankeliumin Liikemiesten osastolle täällä Yumassa ja kaikille pastoreille. Tämä hieno laulaja, joka oli täällä hetki sitten, haluaisin kuunnella heitä kokouksessa. Se oli todella hienoa. Mietin vain, kun he lauloivat, ”Näkikö Johannes minut”. Toivottavasti hän näki. Kuulin, että teillä on parhaillaan menossa herätys. Herra siunatkoon teitä runsaasti, veli ja sisar, kun palvelette. Ja kaikille ystävilleni Phoenixissa ja eri paikoissa… ja Kaliforniassa…

4       Ja haluan vain sanoa muutaman sanan osastoista. Kun tulin helluntailaisten pariin, minulla oli… minulla oli helluntaikokemus, enkä tiennyt, että oli olemassa helluntaiseurakunta. Olin silloin lähetysbaptisti. Olin saanut Pyhän Hengen kasteen, ja huomasin, että oli ihmisiä, jotka uskoivat samaan kuin mitä minä olin saanut. Ja he olivat saaneet sen neljäkymmentä vuotta ennen minua. Olin siis vain yksi, kuten Paavali sanoi, uskon, en yritä sanoa hänen kanssaan, mutta tavallaan ”yksi, joka on syntynyt väärään aikaan”. Mutta… Veljeni näyttivät ajattelevan, että olin mennyt pois, tavallaan syvään päätyyn, kuten me sitä kutsumme. Mutta minä tiesin, että olin saanut jotain. Sitten kokemukseni oli aivan samanlainen kuin heillä oli siellä. Ja juuri sellaisesta minä pidän.

5       Ja kun tulin heidän keskuuteensa, sydäntä särkevää oli se, että he olivat aivan yhtä hajallaan eri uskontokuntiin kuin minun baptistiseurakuntani oli. Ja he… Luulin, että oli vain yksi, jota kutsuttiin Helluntaiksi, ja se oli se. Mutta sitten sainkin selville, että heitä oli useita eri kirkkokuntia. Joten minä… ne olivat kaikki hyviä. Tiedän, että jotkut hienoimmista miehistä, jotka olen koskaan elämässäni tavannut, olivat näissä ryhmissä. Ja he olivat… he olivat tietenkin eri kirkkokuntia. Ja minun ajatukseni oli, että meidän pitäisi olla yhtä sydämessä Kristuksessa, enkä koskaan liittynyt mihinkään tiettyyn kirkkokuntaan. Pysyin vain niiden välissä ja yritin pitää molempien ja kaikkien käsiä ja sanoa: ”Me olemme veljiä.” Me emme… Me saatamme nähdä pienissä asioissa eroja keskenämme. Mutta kaiken sen ulkopuolella olemme silti veljiä, koska olemme syntyneet samasta Hengestä. Olemme Jumalan perhe.

6       Sitten kun kristityt liikemiehet, Täyden Evankeliumin Liikemiehet, tämä osasto, olin ensimmäisissä kokouksissa veli Shakarianin kanssa. Tunsin hänet ennen kuin organisaatio tai elin oli perustettu. Ja ajattelin, että se oli hieno asia. Ja se on ollut minulle avoin ovi matkustaa kansainvälisesti tämän Täyden Evankeliumin Liikemiesten kanssa.

7       Joskus huomaatte, että ryhmä pastoreita, he alkavat joskus tuntea jotain toista ryhmää vastaan, koska joku on sanonut jotakin. Näin ei ole kaikkialla, mutta sitä on paikoitellen. Ja jos yksi seurakunta aikoo sponsoroida sitä, toisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

8       Mutta Täyden Evankeliumin Liikemiesten kanssa se on ollut minulle avoin ovi. Kun he saapuvat, kutsun kaikki veljeni koolle, ja me… me voimme olla yhdessä; ehkä kahdella pastorilla saattaa olla jokin tunne tai jotain. Tämä on ollut suuri avoin ovi, ja olen matkustanut heidän hyväkseen kansainvälisesti jo vuosia puhuen heidän osastoissaan.

9       Ja minä…Yuma ei ole kovin suuri kaupunki, vaikka se on kai paljon suurempi kuin se, josta olen kotoisin, Jeffersonvillestä Indianasta. Mutta tapasin puheenjohtajanne täällä. Hän… hän oli… ja eri jäseniä osastostanne. Ja minusta teillä on täällä hieno mahdollisuus.

10    Ajattelin juuri tänä iltana, kun istuin täällä ja katselin ihmisiä. Tiedättekö, meiltä loppuu aika pian tämä etuoikeus. Kirkkojen maailmanneuvosto nielaisee meidät pian. Oletan, että suurin osa tämäniltaisesta kuulijakunnastani koostuu helluntailaisista, baptisteista ja Jumalan Kirkosta ja niistä, jotka ovat Kirkkojen maailmanneuvoston ulkopuolella. Ja – ja he, se on juuri sitä, mitä he ovat harjoittaneet, ja niin Raamatussa sanotaan, että he tekisivät. Ja meitä on varoitettu siitä, joten pysytään erossa siitä. Ja niin kuin tänä iltana puhuttiin, laulussa, Herran lähestyvästä tulemisesta, se saattaa olla lähempänä kuin luulemme.

11    Ja luulen, että kun voimme kokoontua yhteen tällaisessa seurassa, se tekee meille jotakin, joka vetää meidät lähemmäksi toisiamme. Ja kun tulemme lähemmäksi toisiamme, tulemme myös lähemmäksi Jumalaa, sillä Jeesus sanoi: ””Sen minkä te olette tehneet vähimmille näistä minun pienimmistä, sen te olette tehneet Minulle.”

12    Minulla on täällä jossain pieni poika, Joseph. Billy istuu täällä. Kaksi tytärtä istuu tuolla takana, ja vaimo. Nyt, jos joku haluaisi tehdä jotain todella hienoa, haluaisin mieluummin että tekisitte sen lapsilleni kuin että tekisitte sen minulle. Joten minusta tuntuu, että ehkä vanhempana, ja Hän on vanhemmuuden lähde, luulen, että Jumala ajattelee samoin. Jos meidän pitäisi… Me palvelemme Häntä kuten palvelemme toisiamme. Sillä tavoin me palvelemme Jumalaa.

13    Ja kun tiedämme tämän olevan totuus, uskon, että joka kerta kun tämä osasto kokoontuu, ollen luonteeltaan kirkkojen välinen… Ei ole oikeastaan mitään tiettyä oppia, jota Täyden Evankeliumin Liikemiehet edustaa. He vain edustavat täyttä Evankeliumia. Ja jos joku on eri mieltä, se on täysin ok. Se on ihan ok. Meillä on joka tapauksessa yhteys. Jos asuisin tässä kaupungissa, uskon, että kun tuo osasto kokoontuisi, jos vain olisi mahdollista, olisin siellä ja ottaisin kaikki mukaan, jotka vain voisin saada. Aivan oikein, koska se on asia, joka vahvistaa meitä yhdessä.

14    Asun Tucsonissa, ja puhun jatkuvasti tuossa osastossa, koko ajan. Ja Phoenixissa, sen jälkeen kun muutin Arizonaan, olen Phoenixissa aina kun minulla on mahdollisuus päästä pois ja mennä Phoenixiin, koska… ja yritän tuoda jonkun mukanani, kutsua jonkun, saada muita pastoreita.

Ja he sanovat: ”No, no, tiedäthän, Veli Branham, me emme.”

15    Sanon: ”Ei sillä ole väliä, mitä sinä… Tule vain mukaani. Tule mukaani ystävänä.”

16    Ja saada heidät sinne hetkeksi. Muuta ei tarvitse tehdä. Ja he huomaavat, että jokaisen ihmisen sydän janoaa yhteyttä. Ja meidän pitäisi tehdä niin. Se on suuri lopunajan merkki. Jumala siunatkoon tätä osastoa. Olkoon se – olkoon se olemassa siihen asti, kunnes Herra Jeesus tulee ottamaan meidät vastaan Kirkkauteen, se on minun rukoukseni.

17    Nyt, muistan ensimmäisen matkani Yuman kautta. Olin T-mallin Fordilla, joka kulki kolmekymmentä mailia tunnissa. Ajattelin ajaessani tänne tänään, – Olen edelleen uskollinen Fordille; minulla on yhä sellainen, eikä minulla ole ollut mitään muuta kuin sellainen. Mutta minä… Nyt, en myy Fordeja. Kyse ei ole mainostamisesta. Ymmärrättekö? Mutta muistan, miten se Ford… Monet teistä ikäisistäni veljistä muistavat vanhan T-mallin. Se oli vuonna 1927. Oli katsottava hyvin tarkkaan, muuten ei olisi löytänyt Yumaa, kun kulki sen läpi. Se oli hyvin pieni, ja te olette todella kasvaneet. Mutta Fordilla ajoin kolmekymmentä mailia tunnissa, se kulki viisitoista mailia tunnissa tähän suuntaan ja viisitoista tähän suuntaan. Joten, kun laskin sen yhteen, sain kolmekymmentä mailia tunnissa, kaikkine töyssyineni ja niin edelleen. Yuma on kasvanut.

18    Tämä loistelias Seurakunta, joka me olemme – me taistelemme tämän ihmeellisen Uskon puolesta.

19    Kiitos, veli, kuka sen tekikin.

20    Se on myös kasvanut, ja siitä olemme kiitollisia. Herra siunatkoon teitä kaikkia.

21    Toivomme, että jos olette lähistöllä, lähellä näitä kokouksia… minä olen päässyt puhumaan ensi sunnuntaina Phoenixin osastolle. Ja seuraavana sunnuntaina Flagstaffissa. Ja seuraavana maanantaina, kahdentenakymmenentenä ensimmäisenä, on juhlaillallinen Tucsonissa. Olette kaikki tervetulleita.

22    Ja jos Herra suo, haluan puhua Westward Ho -hotellin juhlasalissa, uskon niin. Minä iltana se alkaa? [Joku sanoo: ” Sunnuntaina iltapäivällä, seitsemästoista.”] Sunnuntaina iltapäivällä, seitsemästoista, vain pieni evankelioimistilaisuus. Toivottavasti nämä laulajat ovat paikalla, lähempänä tuota aikaa, auttaakseen meitä. Ja me olemme siellä sitten keskiviikkoon asti. Luulen, että se on sunnuntai-iltapäivä. Ja me teemme sen, koska emme keskeytä minkään seurakunnan ohjelmaa. Sitten maanantaina ja tiistaina, ja sitten keskiviikkona olemme Ra-… Länsi-… Ramada Innissä, Ramada Innissä. Ja sitten torstaina aloitamme Westward Ho:ssa. Onko niin?

23    [Veli sanoo: ”Westward Ho, sunnuntai, maanantai, tiistai. Sitten menemme Ramada Inniin keskiviikkona ja pysymme siellä konventtiin saakka.”] Kokous päättyy, Ramada Innissä. Joten mielellämme ottaisimme teidät mukaan milloin tahansa.

24    Nyt, ennen kuin käännymme tämän Kirjan puoleen, kumartakaamme hetkeksi päämme ja puhukaamme Kirjoittajalle.

25    Nyt, kun päämme on kumartuneena siihen tomuun kohti, josta Jumala otti meidät, ja jos Jeesus viivyttelee, meidän on palattava takaisin sinne jonain päivänä. Juuri sen jälkeen, kun olin täällä, sain viestin idästä, että eräs pieni nainen, jonka tunsin… Hän on pieni tyttö nimeltä Edith Wright. Hän siirtyi Jumalan luo tänään iltapäivällä kello kolmelta. Meidän on palattava takaisin. Jos täällä on ketään, joka haluaisi tulla muistetuksi rukouksessa, nostaisitteko kätenne Jumalan puoleen. Jumala siunatkoon teitä.

26    Taivaallinen Isä, kun olemme niin nauttineet tästä hienosta yhteydestä ja laulaneet, oi, kuinka se sykähdytti sydäntäni, kun kuulin tuon laulun, ”Näkikö Johannes minut?” Isä, luotan siihen, että me kaikki olemme siellä, jokainen meistä. Ja me kumarrumme nyt kohti tomua, ja me rukoilemme, että otat vastaan kiitoksemme, katumuksemme ja rukouksemme toistemme puolesta.

27    Ja nyt käännymme Sanasi puoleen, kokouksen pyhään osaan, joka näyttää olevan pyhempi kuin muut osat, koska tiedämme, että tällä hetkellä olemme tekemisissä ihmisten kanssa, johdattaaksemme heidät Totuuteen, Kristukseen ja Sanaan, joka on Kristus. Ja me rukoilemme, että Sinä avaat meille Sanan. Me olemme riittämättömiä, Herra, mutta Sinä olet kaikkivoipa. Rukoilen siis, että siunaat heikkoja ponnistelujamme, ja että voisimme tänä iltana löytää itsemme ja asemamme Jumalan Sanasta. Suo se, Isä. Ja me ylistämme Sinua, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

28    Nyt, on todella mukavaa olla täällä. Minulla on tässä muutamia muistiinpanoja, joihin ajattelin viitata muutaman hetken ajan, koska emme saa varmaan pitää tätä salia liian pitkään. Ja minä olen myös, helluntailaisten keskuudessa, aika hidas, tiedättehän.

29    Muistan. Olen ehkä kertonut teille. Kun näin ensimmäisen kerran helluntailaispastorin, se oli pastori Robert Daugherty St. Louisista. Tuskin kukaan teistä tunsi häntä. Olette nähneet hänen pikkutyttönsä todistuksen kirjassa. Hän oli… Hän oli… Hän oli parantunut Pyhän Vituksen tanssitaudista, ja he olivat luovuttaneet hänen suhteensa. Ja niin tapasin ensimmäiset helluntailaiset.

30    Ja menin kuuntelemaan hänen saarnaansa, ja – ja voi, hän osasi saarnata. Hän ei edes odotellut mitään. Ja hän saarnasi, kunnes hän vetäisi itsensä ilmaa täyteen, ja oli sinertävä kasvoiltaan, ja hänen polvensa loksahtivat yhteen, ja hän hypähteli lattialla. Sitten hän vetäisi henkeä, ja kuulitte häntä melkein kaupungin laidalla, kun hän jatkoi saarnaamista. Ja ajattelin: ”Voi ei, en voi edes ajatella niin nopeasti.”

31    Minun on vain varattava itselleni aikaa. Olen aika hidas, ja alan myös vanheta, tiedättehän, hiljalleen, joten toivon, että kestätte minua muutaman hetken.

32    Yksi asia on varma, jonka tiedän, ettei se petä, ja se on Hänen Sanansa. ”Taivas ja maa katoavat, mutta Hänen Sanansa ei koskaan katoa.” Käännetäänpä nyt, jos teillä on Raamattu ja haluatte lukea siitä, Jesajan kirjaan, Jesajan 53. lukuun. Haluaisin lukea tämän vain siksi, että saisimme hetkeksi tekstin, jonka päälle rakentaa kontekstin.

Kuka on uskonut ilmoituksemme?…Kenelle Herran käsivarsi on paljastettu?

Sillä hän on kasvava hänen edessään niinkuin taimi, niinkuin juuri kuivasta maasta; hänellä ei ole muotoa eikä komeutta, ja kun me näemme hänet, ei hänessä ole kauneutta, johon me ihastuisimme.

Hän on ihmisten halveksima ja hylkäämä, surun mies, … surun tuttu; ja me kätkimme häneltä kasvomme; hän oli halveksittu, emmekä me häntä arvostaneet.

Totisesti, hän on kantanut meidän surumme ja kantanut meidän murheemme, mutta me pidimme häntä lyötynä, Jumalan lyömänä ja vaivattuna”.

Mutta hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, häntä ruhjottiin meidän vääryytemme tähden; meidän rauhamme rangaistus oli hänen päällään, … hänen haavojensa kautta me olemme parantuneet”.

Me kaikki olemme lampaiden lailla eksyneet, olemme kääntyneet kukin omille teillemme, ja Herra… pani meidän kaikkien pahat tekomme hänen päälleen.

Hän oli ahdistettu ja vaivattu, mutta hän ei avannut suutaan; hänet vietiin kuin karitsa teurastettavaksi, ja niinkuin lammas on mykkä leikkaajansa edessä, … hän ei avannut suutaan.

Hänet otettiin vankilasta ja tuomiosta, ja kuka julistaa hänen syntyperänsä, sillä hänet erotettiin elävien maasta, ja minun kansani rikkomuksen tähden häntä lyötiin.

Ja hänet haudattiin jumalattomien joukkoon ja rikkaiden joukkoon hänet haudattiin kuollessaan, sillä hän ei ole tehnyt väkivaltaa eikä hänen suussaan ole ollut petosta.

Mutta Herra näki hyväksi, että hänet murskattiin, hän vaivasi häntä; kun sinä laitat hänen sielunsa syntiuhriksi, hän näkee siemenensä ja saa jatkaa elämäänsä, ja Herran mielisuosio kukoistaa hänen käsissään.

Hän näkee sielunsa vaivan, ja hän on oleva tyydytetty; hänen tuntemisensa kautta minun vanhurskas palvelijani vanhurskauttaa monia, sillä hän on kantava heidän syntivelkansa.

Sentähden minä annan hänelle osuuden suurten joukossa, ja hän jakaa saalista väkevien kanssa; sillä hän… antoi sielunsa kuolemaan, ja hänet luettiin rikollisten joukkoon, ja hän kantoi monien synnit ja rukoili rikollisten puolesta.

33    Haluan vain sanoa tämän, vain pieneksi tekstiksi. Haluan ottaa tekstin siitä, kuten: Jumalan tunnistama mestariteos.

34    Nyt, tämä olisi melkoinen teksti luettavaksi, mestariteoksen poimimiseksi. Mutta kun me katsomme sitä, niin kuin me ajattelisimme, se olisi kaikkea muuta kuin mestariteos, koska siinä sanotaan: ”Me kätkimme kasvomme häneltä, ja kun me näemme hänet, ei hänessä ole kauneutta, johon me ihastuisimme.” Ja monesti se, mitä me kutsuisimme mestariteokseksi, kun taas Jumalalla ei olisi mitään tekemistä sen kanssa. Koska ihmisen viisaus on Jumalalle hulluutta, mutta Jumalan hulluus on viisaampi kuin kaikki ihmisen viisaus.

35    Ja näemme tässä, että Jumala esittää meille kuvan jostakin asiasta. Haluaisin yrittää tuoda tämän kuvan eteemme, koska ymmärrän, että tämä saattaa olla viimeinen kerta, kun jotkut meistä tapaavat yhdessä. Emme ehkä koskaan enää näe toisiamme sellaisena kuin olemme nyt. Jos siis olemme kokoontuneet tätä tarkoitusta varten, emme siksi, että meidät nähtäisiin tai kuultaisiin…

36    Mutta olemme saaneet yhteyden toisiimme, kun meille tarjoiltiin tämä ihana ateria tänä iltana, pöydän ääressä, kun ruokimme fyysisiä ruumiitamme, ja nyt haluaisimme, että Jumala ruokkii sieluamme piilotetulla Mannallaan. Vain niiden pappien, jotka ovat päässeet sisään kaikkeinpyhimpään, on sallittu syödä Hänen Ruokaansa.

37    Ja jos huomasimme tänä iltana meidän – meidän pihvimme, en usko, että olen koskaan saanut niin hienoa pihviä kuin tänä iltana, kaikista paikoista, joissa olen pitänyt kokouksia, en ole koskaan saanut niin hienoa pihviä kuin tänä iltana tarjoiltiin. Nyt, näette, koska meidän oli nautittava tämä; jotta voisimme elää, jonkin oli kuoltava, jotta voisimme nauttia tästä yhteydestä ja myös ylläpitää elämäämme.

38    Juttelin vähän aikaa sitten erään kasvissyöjän kanssa, ja hän sanoi minulle: ”No, en ole samaa mieltä kanssasi.” No, hän – hän antoi minulle kirjeen ja halusi tavata minut kahden kesken. Ja hän sanoi: ”Veli Branham, olen aina pitänyt sinua pyhänä miehenä.” Hän sanoi: ”Mutta kun kuulin sinun sanovan, että söit kinkkua ja munia aamiaiseksi”, hän sanoi: ”Se… se järkytti minua”.

39    No, en laittaisi sitä hänen tielleen kompastuskiveksi. Nyt, se on hänen tapansa uskoa. Mutta minä sanoin: ”No, herra, jos en syö, en elä.”

40    Hän sanoi: ”Mutta, katsos, sinun oli syötävä sika ja tapettava kana.”

41    Sanoin: ” Herra, me elämme vain kuolleesta aineesta. En välitä siitä, mitä syötte. Te syötte vihanneksia. Te syötte. Syötte leipää, vehnä kuoli. Jos syötte maissia, maissi kuoli. Jos syöt papuja, papu kuoli.”

42    Mitä ikinä syötkin, voit elää fyysisesti vain siitä syystä, että jokin kuoli, jotta voisit elää. Mitä tahansa teetkin, vaikka joisit maitoa, bakteereja tai mitä tahansa, sinun on elettävä kuolleen aineen avulla. Ja se vain todistaa, että jos meidän on elettävä tätä luonnollista elämää ja voimme elää sitä vain kuolleen aineen avulla, jonkin täytyi kuolla, jotta voisimme elää Ikuisesti. Se on Jeesus Kristus, jonka Jumala antoi puolestamme lunnaiksi.

43    Ja nyt, kun tapasin ensimmäisen kerran helluntailaisia, menin Kaliforniaan, joka on tämän osavaltion vieressä, joen toisella puolella. Ja olin Los Angelesissa. En ollut koskaan elänyt tämän kuuluisan naispastorin, rouva Semplen… Aimee Semple McPhersonin aikana. Tapasin hänen poikansa Rolfin, hienon kristityn herrasmiehen, ja hänen vaimonsa ja perheensä. He ovat todella ihania ihmisiä, samoin tohtori Teeford ja monet Angelus-temppelin henkilökunnasta. Ja saarnasin siellä helluntailaisten 50-vuotisjuhlassa muutama vuosi sitten, ja minulla oli todella hienoa aikaa.

44    Niinpä kunnioittaakseni tätä naista, joka näytti esimerkkiä siitä, että hän yritti parhaansa ja esittää, mitä hänen sydämessään oli, osoitin hänelle kunnioitusta menemällä hänen haudalleen Forest Lawniin. Ja kun seisoin siellä hattu pois päästäni, ja – ja kumarruin ja kiitin Jumalaa tämän pienen palvelijattaren jalosta elämästä, se ryhmä, jonka kanssa olin, joukko pappeja, pyysi minua, josko tekisin matkan Forest Lawnin läpi… koko Forest Lawnin läpi. Ja siellä ruumishuoneen sisäpuolella, tai miksi sitä kutsutaankin, katselin eri kuvia ja näin Herran Ehtoollisen, ja jäin seisomaan. Monet teistä ovat huomanneet sen, kun siihen laitettiin valot, Viimeisen Ehtoollisen, ja kuulleet tarinan siitä.

45    Mutta yksi merkittävimmistä asioista, jotka näin siellä, oli se, että kun astutte sisään ovesta, joka on muistaakseni itäpuolella. Siellä oli Mooseksen patsas, joka oli Michelangelon elämäntyö, uskoakseni se oli, kuvanveistäjän, joka… Saatan olla väärässä miehen suhteen, mutta uskon, että se on oikein, Michelangelo, se… se suuri kuvanveistäjä, joka veisti tämän, tai kuvan Mooseksesta. Ja kun hän selitti sitä, opas, joka vei meidät läpi, hän sanoi, että se oli yksi suurimmista mestariteoksista, joita Michelangelo on koskaan tehnyt. Hän sanoi, että siihen kului paljon aikaa hänen elämästään, kovaa työtä.

46    Sitten huomasin, uskoakseni oikeassa polvessa. Patsas näytti täydelliseltä, sileältä, ja Mooseksella oli laintaulut kädessään ja pitkä parta. Ja se oli tietysti Michelangelon mielensisäinen käsitys siitä, miltä Mooseksen olisi pitänyt näyttää. Ehkä hän ei ollut koskaan nähnyt kuvaa, mutta omassa mielessään hän luonnosteli, miltä hänen mielestään Mooseksen pitäisi näyttää.

47    Ja tarina jatkuu, että heti kun hän oli saanut patsaan valmiiksi ja kaikki oli hiottu ja täydellistä, hän astui taaksepäin tarkastelemaan työtään. Ja kun hän inspiroitui niin paljon, kunnes se näytti niin paljon… Mitä hänellä oli mielessään, hän oli tehnyt sen käsillään. Se näytti niin paljon sellaiselta, ja kaikki ne vuodet, jotka hän oli odottanut sitä, kunnes hän oli niin inspiraation vallassa, että hän löi sitä polveen ja huusi: ”Puhu!” Ja Mooseksen jalassa, polvessa, on murtunut kohta, johon Michelangelo iski vasarallaan, sillä hän oli niin inspiroitunut.

48    Näettekö, hänen sisällään oli alussa jotain sellaista, että hän kuvitteli mielessään, miltä hänen mielestään Mooseksen pitäisi näyttää. Ja kun hän näki sen näkyvän edessään, juuri se, mikä hänellä oli mielessään, miltä hänen mielestään Mooseksen pitäisi näyttää, ja hän kantoi tuota näkyä mukanaan kaikki ne vuodet ja vuodet, kun hän otti suuren graniittikappaleen ja lohkaisi palan sieltä ja palan täältä ja merkitsi sen muistiin, koska sen piti olla täydellinen. Ja kun se valmistui täydelliseksi hänen edessään, hän näki sen ilmentymän, joka oli hänen mielessään. Sen takia hän inspiroitui lyömään kuvaa ja huutamaan: ”Puhu!”. Kaikki hänen vuosien uurastuksensa oli tuottanut tulosta. Hänen suuri kädentyönsä oli valmistunut.

49    Nyt näemme tuon, ja sain siitä inspiraation, koska ajattelin, että jalassa oleva jälki teki siitä mielestäni mestariteoksen. Koska jos se olisi ollut vain jokin muotokuva tai jokin Mooseksen kuva, jonkinlainen hahmo, jonka joku mies oli keksinyt… Mutta mies, joka teki työn, oli niin tyytyväinen siihen, että hän löi siihen. Ja tuo jälki siinä tekee siitä minulle mestariteoksen, koska se kuvastaa täydellisesti sitä, miltä hänen mielestään Mooseksen olisi pitänyt näyttää.

50    Oi, minä seisoin siinä. Minun oli pakko kävellä pois muutamaksi hetkeksi ajatellakseni, mitä se varmasti oli merkinnyt hänelle, ja mitä se merkitsi minulle tuolloin. Sitten mieleeni tuli tämä, josta haluan puhua teille.

51    Kääntäkäämme nyt ajatuksemme Michelangelosta suureen Kuvanveistäjään, Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka alussa, ennen kuin oli päivää tai päivän sarastusta, ennen kuin oli atomia tai molekyyliä, Jumalalla oli mielessään ihminen ja se, miltä ihmisen tulisi näyttää, millainen hänen tulisi olla ja miten hänen tulisi toimia. Ja Hän halusi tuon ihmisen olevan osa Häntä: ”Niin Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen, ja Jumalan kaltaiseksi Hän loi ihmisen.” Oi, kun Jumala alussa loi tämän mestariteoksen, jonkin, joka heijasti Hänen ajatuksiaan.

52    Muistakaa, että on vain yksi Iankaikkisen Elämän muoto, ja meidän… jopa meidän nimemme ja ajatuksemme olivat Jumalan kanssa ennen maailman perustamista. Koska nyt meillä on Iankaikkinen Elämä. Ja ollaksemme sellaisia, meidän on oltava osa Jumalaa. Meidän pitäisi siis olla samoin Hänen ajatuksissaan, koska meillä on Iankaikkinen Elämä, ja meidät oli ennalta määrätty tähän elämään. ”Ja meidän nimemme pantiin Karitsan Elämänkirjaan ennen maailman perustamista”, Ilmestyskirjan mukaan. Nyt, kun Jumalalla oli meidät ajatuksissaan, silloin meillä on Iankaikkinen Elämä, koska silloin Hän puhui meidät, ja me tulimme olemassaoloon. Ja sana on vain julkilausuttu ajatus. Jumalalla oli meidät alussa ajatuksissaan.

53    Nyt, kun Hän loi Aadamin, ensimmäisen ihmisen, kuinka täydellistä se olikaan. Hän näytti Jumalalta. Jumala, suuri Pyhä Henki, hautoi maan päällä, ja Hän… linnut tulivat ulos, ehkä, ja eläimet, erilaisia asioita, ja ne tulivat yhä enemmän sen Yhden muotoisina, joka hautoi. Kunnes lopulta syntyi laji, joka oli aivan samanlainen kuin se, joka hautoi, Jumala. Jumala oli tai ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Sitten, kun Hän sijoitti hänet tähän suureen puutarhaan, kuten Michelangelo sijoitti suuren elämäntyönsä ja kaikki suuret kuvanveistäjät, Jumala sijoitti käsityönsä Eedenin puutarhaan, tehden hänestä apulaisen. Millainen täydellinen tyydytys se olikaan Jumalalle, että Hänkin lepäsi. Oli vain lepoa. Hänen työnsä oli päättynyt.

Sitten tulee se surullinen tarina vihollisesta.

54    Nyt huomatkaa. Haluan teidän pitävän mielessä, että Jumala antoi tälle miehelle suojan. Hän antoi hänelle… Hän linnoitti hänet Sanansa sisälle, koska Hän kertoi heille, mitä he saattoivat tehdä ja mitä he eivät voineet tehdä.

55    Ja tälle samalle perustalle meidätkin on asetettu tänään, mitä voimme tehdä ja mitä emme voi tehdä. Ei ole väliä kuinka hyviä olemme, kuinka paljon käymme seurakunnassa tai teemme tätä, meidän on synnyttävä uudestaan. Näettekö? Niin on oltava.

56    Ja Jumala kertoi Aadamille, mitä hän sai tehdä ja mitä hän ei saanut tehdä. Hän asetti hänet Sanansa taakse.

57    Ja sitten vihollinen tuli sisään petoksen avulla ja ryömi Jumalan Sanan seinien läpi, koska ovi oli hänelle auki, ja hän turmeli tuon kuvan ja sai sen tekemään syntiä. Se on yksi surullisimmista tarinoista.

58    Ajatelkaa, että ihminen, joka luotiin Luojansa kuvaksi ja jolle annettiin seinä, jonka takana seistä, tuo Sana ei voisi koskaan pettää. Se on – se on kristityn toivo. Se on hänen kilpensä. Se on hänen haarniskansa. Se on hänen kallionsa tänään, pysykää Sanan takana; jokainen uskova.

59    Nyt, et saa koskaan tulla pois Tuon takaa. Kun teette niin, avaatte oven viholliselle, kun he sanovat: ” Oi, no, voitte tehdä vähän sitä ja vähän tätä.” Jumala haluaa teidän erottavan itsenne kaikesta, mitä kutsutaan synniksi. Asettaudu kokonaan syrjään Häntä varten ja vain Häntä varten.

60    Hänellä on tarkoitus elämässäsi, jokaisen yksilön elämässä, niin ettei kukaan muu maan päällä voi ottaa sinun paikkaasi. Jumalalla on jotakin sinua varten. Sinut on luotu sellaiseksi. Sinut tehtiin sellaiseksi tarkoitusta varten. Jumala on suvereeni työssään. Hän jopa… Asiat ovat erilaisia. Me olemme erilaisia, toinen toisistamme.

61    Huomaamme sen eläinten elämässä. Huomaamme, että eläinten elämässä on yksi eläin, jonka Jumala teki kuormaeläimeksi, kuten hevosen, ja – ja sen on tehtävä työtä. Ja lehmä on uhri. Mutta leijona ja tiikeri vaeltavat metsässä ilman työtä tai mitään. Hän loi suuren eläimen, kuten norsun, ja sitten teki pienen pikkuisen, kuten hiiren. Nyt, kuka voi sanoa Jumalalle, mitä tehdä ja miten tehdä se? Hän tekee sen omalla tavallaan.

62    Ja Hän tekee vuoret. Hän tekee aavikot. Hän tekee meret. Hän tekee tasangot. Hän tekee erilaisia puulajeja, kovaa puuta, palmuja ja niin edelleen. Hän tekee sen.

63    Hän tekee ihmisistä erilaisia. Hän antaa meille jokaiselle erilaisen paikan. Eikä palmu voi koskaan olla pähkinäpuu. Pähkinäpuu ei voi koskaan olla palmu. Kukaan ei voi ottaa sinun paikkaasi, eikä sinun pidä yrittää ottaa kenenkään toisen paikkaa. Koska olette Jumalalle yksilöitä, ja Jumalalla on teille tarkoituksensa. Hän loi sinut tällä tavalla. Te sanotte: ”Miksi Hän teki sen?”. Hän on suvereeni. Hänellä on syy siihen, että se on näin.

Mutta me huomaamme, että me olemme kaikki Sanan vartioimia.

64    Taivaalla me katselemme taivaankappaleita. Raamattu sanoo, että jokainen tähti on erilainen kuin toinen. Siellä on Sirius ja eri tähdet. Ja Mars ja Jupiter, kaikki ne, ne eroavat toisistaan. Aurinko on erilainen kuin kuu ja kuu on erilainen kuin tähdet. Ja on Enkeleitä, kuten Serafit ja Kerubit, ja Enkeleitä ja suuria Enkeleitä, eriasteisia. Ja jopa tulevassa uudessa maailmassa maan kuninkaat tuovat kunniansa kaupunkiin.

65    Me tulemme aina olemaan sellaisia. Koska Jumala ei ole Sears eikä Roebuckin Harmony House. Hän on monipuolisuuden Jumala. Hän tekee toisesta yhdenlaisen ja toisesta toisenlaisen. Mutta meidän on palveltava Häntä sillä tavalla, miten Jumala on meidät luonut, ja oltava iloisia ja pysyttävä Hänen Sanansa takana. Ja sillä tavalla Jumala teki sen.

66    Mutta kun huomaamme, että vihollinen pääsi tuon Sanan läpi, tähän, Jumalan kätten työhön, hän pilasi sen. Ja juuri siten hän tekee nytkin. Hän livahtaa tuon käden työn läpi, vihollinen yrittää tehdä meistä Kirkkojen maailmanneuvoston. Ja ihminen on… Miksi, eihän yksi ihminen voi edes olla samaa mieltä toisen kanssa, miten me saisimme koko maailman olemaan samaa mieltä yhden ihmisen kanssa? Ja niin pian kuin teette sen…

67    Meillä on Yksi, jonka kanssa meidän on pysyttävä sopusoinnussa, se on Jumala. ”Ja alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Ja Sana on yhä Jumala ja tulee aina olemaan Jumala, koska Jumala on Sanassa. ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme”, Jumalan Pojan persoonassa.

68    Nyt saamme selville, että kun Hän löysi tämän suuren turmion, joka näytti siltä, että jos kyseessä olisi ollut sinä ja minä, ja olisimme käyttäneet kaiken sen ajan ja vaivannäön, olisimme potkaisseet sen nurin ja antaneet sen mennä, mutta ei Jumala, Hän ei halunnut antaa työnsä mennä pilalle. Tällainen on Jumalan rakkaus. Ei ihme, että runoilija sanoi:

Jos me musteella valtameren täyttäisimme,
ja taivas olisi pergamentista tehty;
ja jokainen varsi maan päällä olisi sulkakynä,
ja jokainen mies olisi kirjuri;
ja kirjoittaisimme Jumalan rakkaudesta, joka on ylhäällä,
tyhjentäisimme valtameren kuiviin;
Tai jos käärö sisältäisi kaiken,
se ulottuisi taivaan äärestä toiseen.

69    Näettekö Jumalan rakkauden! Sen jälkeen kun ihminen oli langennut ja tahallaan avannut oven viholliselle, joka oli tullut sisälle ja pilannut hänet ja saattanut hänet kuoleman valtaan, Jumala ei silti halunnut, että hänet kukistettaisiin. Hän tuli alas ja aloitti kaiken alusta. Hän aikoi tehdä tuon ihmisen uudelleen.

70    Hän teki Aadamin kanssa liiton: ”Tee näin, äläkä tätä; tee näin, äläkä tuota; älä koske, älä käsittele, älä maista.”

71    Mutta huomaamme, että kun Hän aloitti uudelleen, Hän aloitti Aabrahamin kanssa. Ja Aabrahamin kohdalla Hän aloitti ehdottoman liiton kanssa. Ei ”jos tahdot”. ”Minä olen. Olen jo tehnyt sen. Olen siunannut sinut, sinut ja sinun jälkeläisesi, ja niin edelleen, sinun jälkeesi.” Se oli ehdoton liitto. Hän aloitti jälleen Aabrahamin kanssa, Hänen luomistyönsä, ja nyt ehdottoman liittonsa kanssa. Sitten, kun saamme selville, Hän otti lähtökohdaksi Aabrahamin ja antoi hänelle liiton, ehdottoman, lupauksen kanssa.

72    Sitten Hän tuli patriarkkoihin, me tulemme seuraavaksi, Vanhassa testamentissa, kun menemme eteenpäin. Tässä Hän näytti työnsä perustan. Nyt meillä on Aabraham, Iisak, Jaakob, Joosef; neljä patriarkkaa.

73    Nyt, Aabraham edusti uskon työtä, uskoa, koska Aabraham oli usko. Hänellä oli suuri usko, koska ”hän ei horjunut Jumalan lupauksessa epäuskon tähden”. Kun, sanoisimme, ”pelimerkit olivat mennyttä”, ja kaikki oli häntä vastaan, hän piti silti kiinni Jumalasta.

74    Sitten meillä on Iisak, joka oli rakas poika, joka edusti rakkautta, koska Aabraham oli Jumalan esikuva, ja kun Iisak uhrattiin, 1. Mooseksen kirjan 22. luvussa, huomaamme, että hän kantoi puut ylös kukkulalle, ja kaikki kuvasi Kristusta, kuvasi ennalta Häntä. Ja sitten tuli oinas, joka uhrattiin hänen sijastaan.

Nyt se oli uskoa, rakkautta.

75    Ja Jaakob, joka tarkoittaa ”syrjäyttäjää”, ja se tarkoittaa petturia. Ja me ymmärrämme, että Jaakobin elämä todella edusti armoa, koska kyseessä oli Jumalan armo, koko ajan, Jaakobin kanssa.

76    Sitten tulee Joosef. Joosefia vastaan ei ole mitään. Hän oli täydellinen. Jumalan profeetta, joka tuli esiin veljiensä joukosta. Ja häntä vihattiin, ilman syytä, ja hänet myytiin. Ja kaikin tavoin hänen elämänsä oli Jeesuksen Kristuksen elämän esikuva. ”Hän tuli omiensa luokse, mutta Hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.” Niin kuin Joosef oli veljiensä vihaama, heitetty kaivoon, oletettiin kuolleeksi; otettiin pois, korotettiin faraon oikealle puolelle. Ja kun hän jätti valtaistuimen, puhallettiin pasuunaan, ja jokaisen polven oli kumarrettava Joosefin edessä.

77    Me huomaamme, että Jeesus myytiin melkein samaan hintaan kuin Joosef. Nostettiin ylös – kuopasta – ja nousi ylös taivaaseen; istuu Jumalan oikealla puolella. Ja kun Hän tulee sieltä, ”pasuuna soi, ja jokaisen polven on taivuttava ja jokaisen kielen on tunnustettava Hänet”, täydellisyys.

Se oli uskoa, rakkautta, armoa ja täydellisyyttä.

78    Sitten tulee tämän suuren veistoksen keho. Profeetat tekivät sen. Profeetat olivat kehon tekeminen.

79    Sitten lopulta tuli tämän suuren ruumiin pää, joka oli Kristus itse. Kaikki profeetat olivat ennustaneet Hänestä. Kaikki perustavat työt olivat ennustaneet Hänestä. Aina Eedenin puutarhasta lähtien, siitä hetkestä lähtien, jolloin Hän aloitti: ”Minä panen vihollisuuden sinun siemenesi ja käärmeen siemenen välille.” Ja huomaamme, että Hän aloitti sieltä ja nousi patriarkkojen kautta profeettoihin ja tuli sieltä eteenpäin. Jälleen kerran Hän näki oman heijastuksensa, kun naisen kohdusta syntyi eräs Mies maan päälle, joka oli Jumalan Mestariteos. Hän oli Jumalan Poika, Jeesus Kristus. Syy, miksi Hän oli sitä, oli se, että Hän oli täydellisesti Sana.

80    ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala”. Ja Sana tuli lihaksi ja asui keskellämme.”

81    Nyt näemme Hänessä heijastuvan täydellisen mestariteoksen. Hän oli niin täydellinen, Jumalan kaltainen, kunnes Hän sanoi: ”Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko Minua. Vaikka minä… Ettekö voi uskoa Minua? Uskokaa tekoihin, sillä ne todistavat teille, kuka Minä olen.”” Pidän siitä. Näettekö? Hän sanoi: ”Jos ette usko Minua…” He sanoivat: ”Sinä olet ihminen, joka teet itsestäsi Jumalan vertaisen.”

82    Hän sanoi: ”Jos ette voi uskoa Minua, uskokaa tekoihin, joita Minä teen. Ja jos Minä en tee Hänen tekojaan, joka on Minut lähettänyt, niin silloin teidän ei tarvitse uskoa Minua.”

83    Niinpä jokaisella kristityllä pitäisi tänä päivänä olla samanlainen todistus. Jos tässä Jumalan luvatussa Sanassa, jos elämämme ei täytä ja vastaa täsmälleen sitä, mitä Sana sanoi, meillä ei ole oikeutta kutsua itseämme kristityiksi, jos emme ole uudestisyntyneitä. Jeesus sanoi Markuksen evankeliumissa luvussa 16: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Näettekö? Ei ”he voivat; heidän pitäisi; he luultavasti tulevat”. He tulevat tekemään sen. Kuvanveistäjä on se, joka teki meidät. Seurakunta on se, joka on veistetty. Se on – se on Kristuksen Ruumis.

84    Nyt huomaamme, että se heijasti Häntä täydellisesti. Kuvanveistäjällä oli nyt Sana, joka heijastui jälleen Mestariteoksessa ja jota kutsuttiin Hänen Pojakseen, Jumalaksi, Immanueliksi. Ajatelkaa, että ihminen antautui niin, kunnes Jumala tunnisti itsensä siinä, tuossa ruumiissa, ja Hänestä tuli… Hänestä ja Jumalasta tuli yksi. ”Minä ja Isäni olemme Yksi. Minun Isäni asuu Minussa. Minä teen aina sitä, mikä miellyttää Isää.”

85    Mitä jos tämän päivän kristityllä voisi olla tuollainen todistus? Sinä olisit mestariteos täällä Yumassa, kadulla. Vaikka olisitkin pesijätär tuolla pesualtaan ääressä, olisit silti mestariteos Jumalalle, kun voisit sanoa: ”Minä teen aina sitä, mikä miellyttää Jumalaa”, ja koko maailma voisi nähdä Jeesuksen Kristuksen työn heijastuvan sinussa.

86    Kerrotaan, että kerran, vanha kulta, ennen kuin heillä oli sulatuslaitos. He… He ottivat kullan ja hakkasivat sitä, hakkaajat, intiaanit, alkuaikoina, kun Arizona oli nuori. He hakkasivat kultaa, kunnes hakkaaja näki oman heijastuksensa kullassa. He hakkasivat siitä kaiken rautapyriitin, kuonan, lian, kunnes hakkaaja näki oman peilikuvansa kuin peilissä, hakkaamalla sitä.

87    Nyt, Evankeliumi saa aikaan juuri sen. Niin monet ihmiset eivät pidä siitä, että heitä käännetään ja hakataan. Seurakunta tarvitsee tänä iltana hyvää, vanhanaikaista, Pyhän Hengen hakkaamista, maailman ja maailman asioiden hakkaamista. Sitä helluntailaisuus tarvitsee tänä iltana. Sitä meidän liikkeemme tarvitsevat tänä iltana, hyvää, vanhanaikaista, kultaa kääntävää hakkaamista, kunnes koko maailma on lyöty meistä ulos ja Jeesus Kristus heijastuu.

88    Antakaa minun saada käsiini tällainen kourallinen ihmisiä tänne tänä iltana, jotka ovat täysin Kristukselle omistautuneita ja joiden elämä on omistettu Kristukselle. Minä voin tehdä enemmän tällä kourallisella, tai pikemminkin Jumala voi tehdä enemmän tällä kourallisella ihmisiä täällä, kuin te voisitte tehdä koko Kirkkojen maailmanneuvoston kanssa Jumalan valtakunnan hyväksi. Yksi ihminen, joka antautuu täysin Hänen käsiinsä, siinä on kaikki, mitä Jumala tarvitsee.

89    Mutta näettekö, me emme ole halukkaita pysymään paikoillamme ja antamaan Hänen lyödä tätä puolta, tuota puolta, lyödä pois tätä, lyödä pois tuota, lyödä pois tätä ajatusta ja tuota ja antaa Jeesuksen Kristuksen heijastua meissä. Me katselemme liikaa elokuvia. Meillä on aivan liikaa televisioita. Meillä on liikaa muita maallisia huvituksia, kunnes seurakunta on menettänyt makunsa ihmisten keskuudessa. Se johtuu siitä, että Pyhä Henki siirtyy pois ja jotain muuta siirtyy sisään. Näin on, ystävät.

90    Kuulen todistuksia, vanhanaikaisilta helluntailaisilta, kuinka he pitivät rukouskokouksia koko yön. Isämme ja äitimme, neljäkymmentä, viisikymmentä vuotta sitten, rukoilivat koko yön. Ihmiset vihasivat heitä kadulla. Ja me ajattelemme nykyään, että jos kaikki eivät taputa meitä olkapäälle, niin meissä on jotain vikaa. ”Voi teitä, kun kaikki puhuvat teistä hyvää.” Hän oli ihmisten halveksima ja hylkäämä, ja me olemme hänen kuvansa. Aamen.

91    Se, mitä tarvitsemme tänä päivänä, on joitakin todellisia, aitoja rukouskokouksia, siivoamista, aina saarnastuolista vahtimestariin asti, koko talo on siivottava, Jumalan toimesta, hakattava, heijastettava Hakkaajan Kuvaa, Evankeliumia, jota saarnataan Kristuksen ylösnousemuksen voimalla. Näin on.

92    Tämä pieni sosiaalinen evankeliumi, jonka mukaan toimimme yhdessä, ja taputtelemme tätä olkapäälle ja teemme tästä diakonin ja tuosta presbyteerin tai jotain muuta sellaista, ne molemmat ovat politiikkaa. Tapahtuiko juuri näin Nikeassa, Roomassa? Me haluamme päästä eroon tuosta touhusta. Metodistit, baptistit, presbyteerit, helluntailaiset ja kaikki, meidän on päästävä siitä pois.

93    Politiikka ei kuulu Seurakuntaan. Pyhän Hengen on otettava Seurakunta haltuun, eikä poliittisten äänestysten perusteella, kuka on kuka. ”Jumala asetti seurakuntaan muutamia apostoleiksi, joitakin profeetoiksi ja joitakin opettajiksi, evankelistoiksi ja pastoreiksi.” Eivät ihmiset äänestäneet heitä sinne. Jumala asetti heidät sinne Pyhän Hengen kutsumana, rukouskokouksissa, käsien päälle laskemisen ja Jumalan edessä pysymisen kautta.

94    Mutta nykyään olemme sosiaalistaneet uskontomme niin, että se on melkein kuin politiikkaa, ja me pelaamme sitä kaikissa kirkkokunnissamme. Me olemme… Kukaan ei voi osoittaa toista. Olemme kaikki syyllisiä. Niistä löytyy aitoja miehiä ja aitoja naisia. Mutta ongelmana on mielestäni se, että keskuudessamme on tullut vähemmistöksi aidot ihmiset, jotka haluavat uskoa ja haluavat Jumalan voimaa. Liian moni on tullut mukaan vain sosiaalisen toiminnan kautta: ”No, tämä on hyvä mies. Hän on hieno mies.”

95    Meillä on hyviä seurakuntia. Rakennamme hyviä kirkkoja ja parempia kirkkoja kuin ennen. Se on hyvä asia. Sitä vastaan ei ole mitään. Pidän siitä, että seurakunta menestyy.

96    Mutta, veli, mieluummin näen sen menestyvän Herran voimassa kuin menestyvän maallisissa asioissa. Palatkaa taas Evankeliumin pariin! Palatkaa takaisin Jumalan voimaan! Palatkaa takaisin helluntaihin, sellaisena kuin se oli alkuaan. Mutta, näettekö, ongelmana on se, ettemme halua ottaa vastaan tuota lyömistä.

97    Voit sanoa jotakin jostain moraalittomasta asiasta, jota seurakunta tekee, tai jostain sosiaalisesta asiasta, ja silloin he torjuvat sinut ja sulkevat ovet. Et voi tulla sisään, näettekö, koska heillä on kokous ja he sulkevat sinut ulos. He eivät halua sinua enää. He sanovat: ”Olet hullu. Olet menettänyt järkesi.” Mutta niin kauan kuin se on NÄIN SANOO HERRA, minulle on aivan sama, mitä muut sanovat. Tarvitaan Kristuksen voima muuttamaan ihminen. Tarvitaan Kristuksen voima pitämään ihminen.

98    Ja kuten Jeesus sanoi kerran: ”Katsokaa liljoja. Ja kuitenkin minä sanon teille, että Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.” Salomo kaikessa loistossaan oli upea näky. Siitä ei ole epäilystäkään. Hän oli suuri asia maailmalle ja suuri mies Jumalan edessä. Mutta Salomon vaatteessa ei ollut elämää. Se oli pala materiaalia, joka oli luultavasti leikattu pois lampaan selästä. Mutta liljalla oli elämä.

99    Se, mitä me tänään tarvitsemme, on Kristuksen elämä sisällämme. Se on se, mikä puhdistaa; ei ulkoiset asiat, käännetyt kaulukset tai psykologian tutkinto tai jokin muu. Tarvitaan ylösnousseen Kristuksen voima tekemään meistä sellaisia kuin meidän pitäisi olla. Jumalalla ei ole muuta suunnitelmaa kuin antaa Pyhän Hengen hallita ja vallita Seurakunnassa.

100    Oi, Jumala, Hän oli niin Jumalan kuvan kaltainen, kunnes Hänestä ja Jumalasta tuli Yksi. ”Minä ja Isäni olemme Yksi.” Oi, sentään! Kuinka elävää se olikaan, että Jumala asui Hänessä niin, että koko Hänen elämänsä oli kietoutuneena Jumalaan. Ei ihme, että se oli mestariteos!

Saatana tuli Hänen luoksensa.

101    Aina kun Jumala luuli, että hänellä oli mestariteos, Saatana tuli väliin. Hän pääsi Moosekseen, ja hän rikkoi käskyt. Mutta kun hän tuli tähän Mestariteokseen, se oli Jumalan oma valinta. Aamen. Hän oli… Hän oli määrännyt hänet ennalta. Se ei auttanut häntä. Hän pysyi uskollisena Jumalalle, kun Jumala katsoi Häntä ja näki, että Häntä kiusattiin neljäkymmentä päivää erämaassa, kuten Moosesta. Tietenkin kaikki nuo miehet olivat hänen esikuviaan. Laki oli rikottu. Mutta kun Saatana, suuri kiusaaja, tuli ja yritti kiusata Häntä, hän huomasi, ettei löytänyt sieltä Moosesta. Ei, herra. Hän joutui viiden tuhannen watin, voltin jännitteeseen, joka poltti hänen siipensä, kun hän hyppäsi tuota Yhtä vastaan.

102    ”On kirjoitettu”, Hän sanoi. Näettekö? Aadam epäonnistui. Mutta Jeesus, toinen Aadam, tuo Mestariteos, joka oli tullut, Lunastajaksi, Hän sanoi: ”On kirjoitettu: ’Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta’.” Siinä Hänellä oli Mestariteos. Kyllä, herra. Hän sanoi jotain muuta. Hän sanoi: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi’.” Väisty, Saatana.” Siinä oli Mestariteos. Mitä Hän teki?

103    Ei sanomalla: ”Kerron seurakunnalleni. Pyydän vanhimpia tekemään niin ja niin. Piispa tulee tekemään niin ja niin.”

104    Hän sanoi: ”On kirjoitettu.” Sen taakse Hän laittoi ensimmäisen Aadaminsa, ja hän lankesi, ja Saatana turmeli sen. Mutta hän ei pystynyt turmelemaan tätä Yhtä, mitä tahansa hän tekikin. Niin kauan, kunnes hän…

105    Jumala sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuulkaa häntä. Minä annan kaiken Hänen haltuunsa. Te, kuulkaa Häntä.” He olivat Yksi. He olivat tuo Yksi ja sama. Jumala asui Hänessä ja teki Hänestä Jumalan, Immanuelin, maan päällä. Hän oli täydellinen Karitsa, oi, täydellinen lunastuksen Mestariteos. Se miellytti Jumalaa, niin kuin Michelangeloakin, Hän oli niin inspiroitunut Hänen elämästään. Me huomaamme…

106    Minulla on Kirjoitus kirjoitettuna tässä. Markus 9:7, jos haluatte lukea sen. Kun… Se on Kirkastusvuori. Kun Hän oli siellä ylhäällä Kirkastusvuorella, huomaamme, että siellä ilmestyi Mooses ja siellä ilmestyi Elia.

107   Ja sitten, ensimmäiseksi apostoli Pietari innostui niin paljon, että hän sanoi: ”Rakennetaan tähän kolme majaa. Tehdään tästä kolme organisaatiota. Tehdään kolme kirkkokuntaa: yksi Moosekselle, yksi Elialle ja yksi Sinulle.”

108    Hänen vielä puhuessaan kuului ääni pilvestä. Se sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani. Olen niin mielistynyt Häneen, että lyön Häntä teidän vuoksenne. Kuulkaa Häntä. Hän tulee puhumaan.”

109    ”Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden. Hänet murskattiin meidän rikkomuksiemme tähden.” Hän oli Karitsa, Jumalan Karitsa, täydellinen Uhri. Kukaan ei ole koskaan elänyt Hänen laillaan, eikä kukaan ole koskaan sen jälkeen ollut Hänen kaltaisensa. Hän oli täydellinen Mestariteos, joka vastasi täsmälleen Jumalan Sanaa.

110    Alussa Jumala antoi Sanansa, osan tätä ajanjaksoa varten, osan sitä varten, osan sitä varten.

111    Tässä kohtaa ihmiset ovat nykyään niin harhaanjohdettuja ja hämmentyneitä. He yrittävät rakentaa jotain, joka tapahtui neljäkymmentä, viisikymmentä vuotta sitten. Me olemme… Se, se annettiin tuota ajanjaksoa varten.

112    Mitä hyötyä Moosekselle olisi ollut tulla Eenokin viestin kanssa? Mitä hyötyä olisi ollut Moosekselle, jos hän olisi tullut Nooan sanoman kanssa? Mitä hyötyä Jeesukselle olisi ollut tulla Mooseksen sanoman kanssa? Näettekö? Ja mitä hyötyä olisi ollut Wesleylle tulla Lutherin sanoman kanssa? Mitä hyötyä olisi ollut helluntailaisille tulla Wesleyn sanoman kanssa? Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

113    Kaikki on kerrottu täällä Raamatussa, ja meidän on tiedettävä aika ja hetki, ja meidän on tiedettävä, mikä on meitä varten. Ja siinä me epäonnistumme tänään. Me luemme kaikkea muuta kuin Raamattua. Tämä on se päivä, jota meidän pitäisi elää. Juuri tähän päivään Jumala on asettanut meidät tänne. Katsokaamme Sanaan.

114    Juuri sen takia he eivät nähneet Jeesusta; fariseukset, saddukeukset ja herodialaiset. Tuon päivän eri järjestöillä oli asiat niin tiukasti ja niin täydellisesti sovittu, ettei ollut mitään keinoa paeta, he ajattelivat. Mutta kun Hän tuli, Hän ehdottomasti… Hän oli erilainen kuin mitä he kaikki ajattelivat. Hän oli pieni, nöyrä Kaveri, joka oli syntynyt seimeen, jolla oli… Hänen oletettiin olevan avioton Lapsi, ja kaikkea sellaista.

115    Mutta silti Hän tuli juuri sillä tavalla kuin Raamattu sanoi Hänen tulevan. Ja he olivat tottuneet siihen, mitä Mooses sanoi, ja Mooses puhui Hänestä. Hän sanoi: ”No, jos olisitte tunteneet Mooseksen, olisitte tunteneet Minut. Mooses puhui minusta.” Ja silti he eivät voineet nähdä sitä. He olivat niin kiinni perinteissään, etteivät he kyenneet näkemään sitä. Mutta, näettekö, Hän ei tullut heijastamaan heille tuon päivän organisaatioita. Hän ei tullut heijastamaan uskonnollista lahkoa.

116    Hän tuli heijastamaan Isää, ja Isä oli Sana. Aamen. Nyt tunnen itseni todella uskonnolliseksi. Hän tuli heijastamaan Isän Sanaa. Jumala sanoi, että Hän olisi siellä, ja siellä Hän oli, Jumalan suuren käsityön täydellinen Mestariteos. Oi, sentään! Hän oli täydellinen heijastus Hänestä. Hän heijasti kaikkea sitä, mistä Jumala oli puhunut. Hän heijasti sitä, mitä Aadam sanoi Hänestä. Hän heijasti kaikkea, mitä profeetat sanoivat, mitä patriarkat sanoivat. Kaikki mitä Hän sanoi, Hän oli Sanan täyttymys. Kaikki esikuvat täyttyivät Hänessä. Kyllä. Hänestä tuli Uuden testamentin Jehova. Hän oli Vanhan testamentin Jehova. ”Sana silloin”, joka oli Tulipatsaassa, ”tuli ilmi ja asui keskuudessamme.” Vanhan testamentin Jehovasta tuli Uuden testamentin Jeesus. Hän oli Jumalan täydellinen heijastus.

117    Oi, jospa tämän päivän Seurakunta vain voisi heijastaa tuota ensimmäistä Seurakuntaa, kun Pyhä Henki laskeutui helluntaina! Jospa tämän päivän kristityt voisivat heijastaa sitä! Me olemme risteytynyt joukko siihen nähden, mitä he olivat.

118    Kun saavuin tänne tänään, katselin, kun tulin tänne alas, erään pikku Casa Granden tai joidenkin näiden pienten paikkojen kautta, huomasin, että siellä oli puuvillafarmi, ja siellä oli erilaisia sinimailasia. Siellä oli oltava tuulimyllyjä, joilla pumpattiin vettä, jotta se voisi jatkua. Miksi? Se ei kuulu sinne. Ei todellakaan. Mutta katsokaa vanhaa kaktusta, vaikka ei olisi satanut viiteen vuoteen, se olisi silti elossa. Jos sitä ei kastella muutamaan päivään, se kuolee. Näettehän, se ei ole alkuperäinen.

119    Sellaisia me olemme. Meitä pitää hoivata ja tehdä meistä seurakunnassa tärkeitä ja taputella ja kutsua tällaiseksi, tuollaiseksi tai joksikin muuksi.

120    No, alkukristityt olivat karuja. He eivät välittäneet siitä, kuka taputti heitä selkään. He heijastivat Jeesusta Kristusta niin paljon, että he sanoivat… Heitä pidettiin tietämättöminä ja oppimattomina. He eivät olleet käyneet lukiota, eikä heillä ollut korkeakoulututkintoa. ”Mutta he huomasivat, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa.” Sitä he tarvitsevat, kristityt tänä päivänä, että heidän huomattaisiin olleen Jeesuksen kanssa. Teissä on jotain, mikä on erilaista. Tiedän, että se ei ole… On epäsuosittua sanoa niin, mutta me emme etsi suosiota. Kristityt eivät etsi jotain helppoa.

121    Eräällä vanhalla sisarella seurakunnassani oli vuosia sitten tapana seistä ja laulaa laulua:

Onko minut kannettava kotiin Taivaaseen
mielyttävällä kukkaisvuoteella,
kun muut taistelevat voittaakseen palkinnon
ja purjehtivat läpi veristen merien?
Ei, minun on taisteltava, jos haluan hallita.

122    Ajattele, mitä tekisit, jos olisit täällä ja kaikki olisi Jeesusta Kristusta vastaan, jos olisit elänyt Hänen aikanaan. Te elätte siellä, veljeni, sisareni. Näin on. Hän on edelleen Sana. Katsokaa, miten Sitä poljetaan tänä päivänä. Katsokaa, miten he yrittävät organisoida sitä ja yhdistää sitä ja kaikkea sellaista maailman kanssa. Pysykää siitä kaukana. Asettukaa seisomaan Jeesuksen Kristuksen ja Hänen Sanansa puolesta. Älkää antako minkään estää sitä. Pysykää Sen kanssa.

123    Kuten se vanha kiinalainen pesulanpitäjä, joka tuli tänne Arizonaan ja Kaliforniaan vuosia sitten. Hän ei osannut kirjoittaa sanaakaan englantia. Hän tuskin osasi sitä. Te veitte pyykkinne hänelle. Tiedätkö, mitä hän teki? Hänellä oli pieniä paperilappuja, joihin ei ollut kirjoitettu mitään. Hän vain repi paperinpalasen ja antoi sinulle yhden palan. Kun palasit takaisin, sen paperin piti vastata hänen paperiaan, tai et saanut pyykkiäsi. Se on paljon parempi. Voitte kopioida nimen, mutta ette voi huijata häntä, koska paperinpalasen on täsmättävä täsmälleen hänen paperinpalasensa kanssa.

124    Näin myös Jumala teki liittonsa. Kokemuksemme ei ole tarkoitus sopia johonkin uskontunnustukseen, dogmiin tai kirkkokuntaan, vaan sen on tarkoitus sopia Jumalan Sanan, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Oikein. Kun tulemme Kristuksen luokse, silloin Kristus vaatii meitä. Hän repi Hänet kahtia Golgatalla. Osan Hän nosti ylös ja asetti oikealle puolelleen, joka oli ruumis. Henki, Hän tuli, lähetettiin takaisin tänne tekemään Hänelle Morsian. Ja tuon saman kokemuksen, joka oli Kristuksessa, on oltava meissä.

125    Hän oli – Hän oli aivan niin täydellinen, kunnes Hän miellytti Kuvanveistäjää ja innoitti Häntä niin paljon, että Hän löi Häntä Golgatalla. Oi, sentään! Nyt me näemme Hänet niin kuin Raamattu sanoo, Jumalan Mestariteoksena. ”Me näemme Hänet Jumalan lyömänä, lyötynä ja ahdistettuna.” Siinä on todellinen mestariteos. Kun ’Angelo löi häntä, se teki…

126    Jos Hän olisi vain elänyt hyvän elämän, Hän olisi ollut kuin jotkut ihmiset, jotka nykyään saarnaavat sosiaalista evankeliumia: ”Hän oli profeetta.” Hän oli profeetta, mutta Hän oli enemmän kuin profeetta. Hän oli Jumala. Hän oli Immanuel.

127    Ja se, mikä teki Hänestä minulle ja teille Mestariteoksen, oli se, että Jumala löi Häntä. Hän löi Häntä Golgatalla. Jos Häntä ei olisi lyöty… Ei ollut väliä, kuinka monta kuollutta Hän oli herättänyt, kuinka hienosti Hän oli saarnannut, kuinka hieno Hänen elämänsä oli, mitä Hänen vaatimuksensa olivat, Hänet oli todistettu siellä. Hän oli niin tyytyväinen, Jumala oli, kunnes Hän oli ainoa ihminen, joka koskaan oli seisonut maan päällä, että Jumala saattoi lyödä Häntä muiden puolesta. Tuota Täydellistä lyötiin epätäydellisten puolesta. Koko luomakunta, joka oli langennut Aadamin kautta, lunastettiin Jeesuksen Kristuksen kautta. Jumalan Mestariteos on kestänyt koetuksen. Miten Hän teki sen? Sanan välityksellä. ”On kirjoitettu: ’Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta’.”

128    Oi, kristitty ystävä, pue päällesi koko Jumalan haarniska. Älä seiso takapenkillä jonkun pienen ajatuksen kanssa jostakin uskontunnustuksesta tai jostain, jonka takana seisot. Pue päällesi koko Jumalan haarniska, kun menet taistelemaan vihollista vastaan, kuten Herramme teki. Hän osoitti, että heikoin kristitty voi voittaa Saatanan pelkästään Sanan avulla. Hänellä oli voimia, Hän olisi voinut lyödä Saatanan miten tahansa, mutta Hän ei käyttänyt niitä. Hän otti vain Sanan ja voitti hänet Sen avulla. ”On kirjoitettu. On kirjoitettu.” Kaikkialla: ”On kirjoitettu.” Niinpä Hän voitti Saatanan Jumalan Sanan avulla.

129    Nyt, se oli täydellinen Mestariteos, ja Jumala löi Sitä. Millainen esimerkki se oli! Kuinka todellinen asia! Puhutaanko Michelangelon veistoksesta tuolla, jossa Moosesta lyötiin jalkaan? Raamattu sanoi: ”Tämä Mies oli kaikkein eniten häväisty”. Häntä runneltiin niin paljon, ettei Hän edes näyttänyt ihmisen pojalta. Häntä hakattiin. Häntä ruhjottiin. Hän oli verinen. Hänet riisuttiin.” Hän… Kaikkea, mitä vain voitiin tehdä. Hän näytti vain… vain isolta kasalta verta ja luita, jotka kävelivät yhdessä. Hän ei edes näyttänyt ihmiseltä, kun Hän raahautui ylös Golgatalle. Jumala löi Häntä meidän puolestamme. Se tekee Hänestä täydellisen Mestariteoksen.

130    Oi, kuinka rakastankaan Häntä, kun tiedän, että Hän teki sen minun vuokseni. Kuinka me voisimme – kuinka voisimme pystyä siihen? Kukaan ei pystyisi siihen. Kukaan ei ole sen arvoinen. Olimme täällä ilman toivoa. Me olimme ilman Jumalaa. Me olimme ilman mitään keinoa lunastukseen. Jokainen meistä syntyi seksin kautta, ja meidän oli vain maksettava hinta. Mutta Hän tuli, Täydellinen, ja oli niin täydellinen ja niin sovelias, kunnes Jumala löi Häntä sinun ja minun puolestani.

131    Nyt, lähes kahden tuhannen vuoden ajan, Jumala on yrittänyt leikata Hänelle mestarillista Morsianta, jota kutsutaan Seurakunnaksi. Näin on. Miten Jumala tekee sen? Hän tekee sen koskaan muuttumattomalla menetelmällään, Sanalla. Jumala ei koskaan muuta menetelmäänsä. Kuka tahansa, sinä voit. Sinä muutut. Minä muutun. Aika muuttuu. Maailma muuttuu. Mutta Jumala ei muutu, Hän on täydellinen. Hän ei muutu. Ja niin kuin Hän tekee kaiken ensimmäisellä kerralla, Hän tekee sen joka kerta samalla tavalla.

132    Hän pelasti ihmisen kerran, koska tämä teki parannuksen. Sillä tavoin hän pelastaa ihmisen uudelleen. Hän paransi yhden ihmisen, koska hänellä oli uskoa. Hän parantaa seuraavan ihmisen samalla perusteella. Hän ei koskaan muuta tapaansa, koska Hän on suvereeni ja Hän on Iankaikkinen. Hän on ääretön, kaikkialla läsnä oleva ja kaikkitietävä. Hän on Jumala. Ja siksi Hänen ei tarvitse pyytää keneltäkään viisautta. Hänen ei tarvitse odottaa, että Hän oppisi lisää. Hän ei tarvitse uutta tutkintoa. Hän on täydellinen. Ja minkä tahansa tutkinnon ja minkä tahansa asian Hän tekee ensin, Hänen ensimmäinen päätöksensä pysyy ikuisesti samana. Se ei voi koskaan muuttua. Oi, kuinka iloinen olenkaan!

133    Ja kun Hän teki ensimmäisen mestariteoksensa, Hän asetti hänet Sanan taakse. Kun Hän teki toisen Mestariteoksensa, Hän oli Sana. Aamen. Hän oli Sana, ei Sanan takana. Vaan Hän oli Sana. Jumala ei koskaan muuta suunnitelmaansa. Juuri sillä tavoin Hän lähti tekemään ensimmäistä seurakuntaansa, Sanalla.

134    Nyt, Jumala, Sana, alussa Hän oli riippumaton kaikista muista, kaikesta muusta, kaikista muista ihmisistä. En sano tätä ollakseni erilainen. Jumala on erottelija. Tiedättekö sen? Puhutte integraatiosta? Jumala on erottelija. Hän todellakin tekee niin. Hän erottaa kansansa maailmasta. Hän erotti Israelin, kansansa. Hän yrittää erottaa seurakuntansa maailmasta, mutta seurakunta haluaa jatkaa maailman kanssa. Mutta Hänen kansansa on edelleen erillään, erotettu Hänelle. Kuka Hän on? Sana.

135    Kuinka voi ihminen saada Pyhän Hengen kasteen, ja Pyhä Henki kirjoitti Sanan, ja ihminen voisi saada Pyhän Hengen kasteen ja kieltää Sanan? Miten Pyhä Henki sinussa voi kieltää oman Sanansa, joka on asetettu eteesi? En voi ymmärtää sitä. Sen on oltava samaa mieltä Sanan kanssa. Ja jos henki sinussa ei sano jokaiselle Jumalan lupaukselle ”aamen”, on jotain vialla.

136    Veli Fred Sothmann tai joku täällä tänä iltana lainasi: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Hän on Sana. Se on totta. Hän on aina sama, ja teidän henkenne täytyy painottaa sitä ”aamenella”.

137    ” Oi, Hän, eräällä tavalla Hän on.” Kaikella tavalla Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

138    Nyt huomaamme, että Jumala alkaa tehdä Hänelle – morsianta Kristukselle. Niinpä… Morsiamen on samaistuttava Hänen kanssaan ja Hänessä, koska se on osa Häntä. Morsian on osa Häntä. Hän on osa Häntä. Tuon päivän Sana, Morsiamesta tulee osa tuota Sanaa, sillä se on Kristus. Nyt, uskotteko te sen? Meidän on oltava Kristuksessa. Kristuksessa, meidän on oltava Kristuksesta, Kristuksessa, osa Kristusta.

139    Mikä on nainen, kun hän ottaa miehen tai mies ottaa naisen? Naisen on oltava osa miestä. He eivät ole enää kaksi. He ovat yhtä.

140    Ja kun Jumala ja Kristus tulivat yhdeksi, he olivat Yksi. Sillä Jumala oli Sana, ja Sana tuli lihaksi. Lihasta ja Sanasta tuli Yksi. Ja kun seurakunnasta tulee Kristuksen Morsian, hän ja Evankeliumit ovat sama.

141    Miten voitte sitten sanoa: ”Ihmeiden päivät ovat ohi”? Kuinka voitte sitten sanoa: ”Hän ei ole sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”? Kuinka voisitte sanoa: ”Nuo asiat kuuluvat apostolille tai opetuslapselle tai johonkin toiseen päivään”, kun olette osa Häntä?

142    Kun Hän sanoi: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun Sanani ei koskaan katoa.” Entä Ilmestyskirjan 22. luku, kun Hän pääsi Kirjan kirjoittamisen loppuun? Hän sanoi: ”Minä todistan, että jos joku lisää Siihen yhdenkin sanan tai ottaa Siitä yhdenkin sanan pois, niin hänen osansa otetaan pois Elämänkirjasta.”

143    Miten me sitten voimme tulla taivaaseen ja sanoa: ”No, minä uskon tähän, mutta en usko tuota”? Teidän on oltava koko Sana, sillä olette osa Häntä. Tällä tavoin Jumala yrittää tehdä Seurakuntansa tänä päivänä, ei uskontunnustuksen avulla. Ja he yrittävät pakottaa meidät siihen, ihmiset. Voitte nähdä sen tulevan. Kirjoitus on seinällä. Ei kestä enää kauan, kunnes meistä tulee maailman kirkko. Ja jokaisen seurakunnan on joko sopeuduttava siihen tai kestettävä olosuhteet. No, oletteko valmiita kestämään sen? Teidän on parempi olla tekemättä sitä vain siksi, että se on mielestänne oikein.

144    Teillä on parasta olla Kristus sisällänne, koska tuo Sana on ikuinen, ja tuo Sana herättää teidät jälleen henkiin. Teistä tulee osa tuota Sanaa. Te tulette samastuneeksi Sanan kanssa.

Tänään sinä sanot: ”Olen kristitty.”

145    ”Mihin uskontokuntaan sinä kuulut?” No, sillä ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.

146    On ihan ok, että meillä on kirkkokuntia. En vastusta sitä. Mutta, näettekö, se on sitä, mitä ihmiset ovat… Monet ihmiset sanovat, että hajotan kirkkokuntia, potkin niitä. Minä en tee niin. En, herra. Kirkkokunnat, ne ovat ihan ok. Se on aivan kuten työsopimukset, tai jotain sellaista. Mutta kun sanotte: ”Olen kristitty, koska kuulun tiettyyn seurakuntaan”, se ei tarkoita mitään. Teidän on oltava Kristuksesta, ja Kristus on Sana. Ja monesti nuo kirkkokunnat ovat yhtä kaukana Sanasta kuin itä on lännestä.

147    Teidän on pysyttävä tuon Sanan kanssa ollaksenne Morsian. Jos olette Morsiamessa, olette Sanassa, ja Sana on teissä. Ja Sana, joka heijasti Jumalaa Kristuksen kautta, heijastaa samaa Jumalaa sinun kauttasi. Aamen. Aamen tarkoittaa ”olkoon niin”. Niin olkoon. Uskon sen olevan Totuus. Teidän on samaistuttava Hänen kanssaan.

148    Nyt, jos aion olla todellinen aito amerikkalainen, jos aion olla tämän kansakunnan todellinen kansalainen, minun on samaistuttava sen kanssa. Minun on oltava kaikki mitä se on koskaan ollut, oikein tai väärin. Minun on oltava kaikki mitä se on, oikein tai väärin, kaikki mitä se tulee koskaan olemaan, oikein tai väärin. Minun on samaistuttava tähän kansakuntaan, jos aion olla amerikkalainen. Onko se oikein? Sen loistossa tai häpeässä, vapaudessa tai liekissä, mitä se sitten onkin, minun on oltava sen kuolemattomuuden tekijä. Minun on seisottava osana sitä. Kaikki mitä se on, minäkin olen. Kaikki mitä se on koskaan ollut, minäkin olen. Ja mitä siitä koskaan tulee, minun on oltava osallinen siitä. Näin on.

149   Ajatelkaa sitä muutaman hetken ajan. Sitten, ollakseni sitä, amerikkalaisena… Sanon sen teille, jotta näette sen varmasti, kun lopetan.

150    Ollakseni amerikkalainen minun on samaistuttava kaikkeen, mitä se on koskaan tehnyt. Niinpä laskeuduin Plymouth Rockille, esi-isieni kanssa. Olin Plymouth Rockilla pyhiinvaeltajien kanssa. Olin siellä heidän kanssaan. Ratsastin Paul Reveren kanssa eräänä yönä varoittaakseni tätä kansakuntaa sen vaaroista. Minun oli pakko olla, jos olen amerikkalainen.

Te sanotte: ”Oi, veli Branham!”

151    Odotahan hetkinen. Raamattu sanoo Heprealaiskirjeen 7. luvussa, että ”Leevi, joka sai kymmenykset, maksoi kymmenykset, kun hän oli Aabrahamin kupeessa, kun hän tapasi Melkisedekin”, hänen iso-iso-isoisänsä, ja se luettiin hänelle. Kun hänen lapsen-lapsen-lapsensa oli hänen kupeissaan, kun Aabraham maksoi kymmenykset Melkisedekille, Jumala luki sen hänelle. Tekikö Hän sen? Aivan oikein.

152    Mitä ikinä tämä kansa onkin, sitä olen minäkin. Näin on. Niinpä laskeuduin Plymouth Rockille. Ratsastin Paul Reveren kanssa.

153    Ylitin Valley Forgen, olin jäisellä joella George Washingtonin kanssa. Olin yksi niistä amerikkalaisista sotilaista, joilla ei ollut kenkiä, marssiessaan brittejä vastaan. Jalkojani palelsi sinä aamuna, kun käärin jalkani. Näin Washingtonin tulevan erämaasta märkänä, vyötäröönsä asti märkänä, koska hän oli rukoillut koko yön. Olin paikalla, kun se tapahtui.

154    Seisoin Stonewall Jacksonin rinnalla, kun vastustus oli niin suuri. Kun pohjoisen armeijat lähetettiin sinne, he sanoivat: ”Kaikki joukot ovat perääntyneet.”

Sanottiin: ”Missä Jackson on?”

155    Sanottiin: ”Hän seisoo kuin kivimuuri.” Seisoin siinä hänen kanssaan; pieni, pikkuruinen kaveri, sinisilmäinen.

156    Häneltä kysyttiin kerran: ”Miten voitte kestää, kun vastustus on niin suuri?”

157    Erittäin vaatimaton mies, hän potkaisi saappaansa, tuolla tavoin, ja sanoi: ”En koskaan ota juotavaa suuhuni, ennen kuin kiitän Kaikkivaltiasta Jumalaa.” Seisoin hänen kanssaan hänen vakaumuksessaan. Seisoin Stonewall Jacksonin rinnalla. Näin on.

158    Olin Bostonin teekutsuilla. Autoin heittämään osan brittiläisestä teestä mereen. Minun oli oltava, ollakseni amerikkalainen. Kyllä, herra. Kyllä, herra. Allekirjoitin itsenäisyysjulistuksen Thomas Jeffersonin kanssa. Soitin Vapauden kelloa 4. heinäkuuta 1776.

159    Samaistun hänen vallankumoukselliseen häpeäänsä, kun veli taisteli veljeä vastaan ja isä poikaa vastaan. Minun on samaistuttava hänen häpeäänsä, samoin kuin samaistun hänen kunniaansa. Se on täsmälleen oikein.

160    Olin Wake Islandilla, kun kaikki nämä sotilaat menettivät henkensä. Näin heidän tehneen sen. Näin heidät, kun he valtasivat Wake Islandin. Autoin nostamaan lipun Guamissa. Varmasti.

161    Kaikki mitä se oli ja mitä se koskaan teki, kaikki mitä se on nyt, sanon ylpeänä, että olen osa sitä, koska olen iloinen voidessani olla amerikkalainen. Ettekö tekin ole?

162    Ollakseni kristitty minun on oltava samanlainen. Halleluja! Kyllä, herra. Jos olen kristitty, silloin saarnasin evankeliumia ja varoitin tulevasta tuomiosta Nooan kanssa. Kyllä, herra. Olin osa sitä siellä, silloin siellä. Olin osa Jumalan taloutta.

163    Olin Mooseksen kanssa palavan pensaan luona. Minut karkotettiin Egyptistä Mooseksen kanssa. Lähdin pakoon erämaahan, ja olin hänen kanssaan palavan pensaan luona. Kuulin Hänen äänensä. Näin Hänen kirkkautensa. Näin Tulipatsaan tuossa pensaassa puhumassa Moosekselle.

164    Olin hänen kanssaan Punaisella merellä, kun se aukeni. Näin Tulipatsaan asettuvan Siinain vuorelle. Söin mannaa erämaassa ja join lyödystä kalliosta. Halleluja! (En tunne itseäni viisikymmentäviisi vuotta vanhaksi juuri nyt.) Aamen. Kyllä, herra. Minä söin mannaa erämaassa, heprealaisten lasten kanssa siellä erämaassa. Ja minä join tuosta samasta lyödystä kalliosta.

165    Seisoin Joosuan kanssa sinä aamuna, kun hän katseli Jerikon muureja, ja hän näki Miehen seisovan. Hän veti miekkansa ja juoksi Häntä vastaan. Hän sanoi: ”Oletko Sinä meidän puolellamme. Oletko vihollisemme puolella?”

166    Hän sanoi: ”Minä olen Herran sotajoukon Päällikkö.” Näin Joosuan heittävän miekkansa maahan. Minä polvistuin Joosuan kanssa, kun kumarruin Hänen, Herran sotajoukon Päällikön, edessä. Minä näin Jerikon muurien sortuvan pasuunan äänen soidessa.

167    Näin Joosuan sanovan: ”Aurinko, seiso paikallasi. Ja kuu, seiso Ajalonin yllä. Älä liiku.” Näin auringon seisovan paikallaan, eikä kuu lakannut antamasta valoaan. Näin kaiken sen tapahtuvan.

168    Olin Danielin kanssa leijonien luolassa, heprealaislasten kanssa tulisessa pätsissä.

169    Olin Elian kanssa siellä, kun koko maailma kääntyi häntä vastaan, ja Ahab ja kaikki heidän Iisebelinsä kaikkine kampauksineen ja muine tuon päivän asioineen, heidän maaleineen ja puutereineen, kaikkineen, joita seurakunnnassa oli. Seisoin Elian kanssa, esittäen sanoman puhtaana ja kirkkaana, Jumalan Sanan mukaisesti. Halleluja! Pysyin hänen kanssaan Karmelin vuorella, kun hän seisoi yksin siellä. Näin hänen rukoilevan tulen alas taivaasta.

Olin Daavidin kanssa, kun hän löi Goljatin. Kunnia Jumalalle!

170    No, jos olen kristitty, olen samaistunut kaikkeen tuohon. Minun on oltava osa sitä. Kyllä, herra.

Profetoin Jesajan kanssa hänen aikanaan.

171    Olin Johanneksen kanssa Jordanilla, kun hän näki kyyhkysen laskeutuvan Hänen päälleen. Seisoin Johanneksen kanssa Jordanilla.

172    Näin Hänen parantavan sairaita, herättävän Lasaruksen, herättävän Jairuksen tyttären takaisin elämään sen jälkeen, kun tämä oli kuollut. Näin sen.

173    Olen samaistunut Hänen kanssaan Hänen kuolemassaan. Kuolin hänen kanssaan, kun hän kuoli Golgatalla, ja nousin ylös pääsiäisaamuna hänen kanssaan hänen ylösnousemuksensa voimasta. Olen sen todistaja tänä iltana. Kuolin Hänen kanssaan Golgatalla, nousin ylös Hänen kanssaan pääsiäisenä. Halleluja! Ollakseni osa Häntä, minun on samaistuttava Hänen kanssaan. Samaistuin Hänen kanssaan Hänen kuolemassaan. Samaistuin Hänen kanssaan Hänen kärsimyksessään. Samaistuin Hänen kanssaan, kun kirkkokunnat hylkäsivät Hänet. Minä samaistuin Hänen kanssaan, kun Hänet ajettiin ulos temppelistä, kun Hänet yritettiin heittää, päästä eroon Hänestä. Olin Hänen kanssaan siellä. Olin Hänen kanssaan Hänen kuolemassaan, nousin ylös Hänen kanssaan ylösnousemuksessa.

174    Ja minä olin niiden sadan kahdenkymmenen kanssa, kun he kiipesivät yläsaliin. Kyllä, herra. Minä näin sen mahtavan tuulenpuuskan, joka tuli Taivaasta. Puhuin kielillä voideltujen kanssa helluntaipäivänä. Halleluja! Olin siellä, koska olen samaistunut Hänen kanssaan. Kunnia Jumalalle! Näin on. Saarnasin Pietarin kanssa Apostolien teot 2:ssa. Oi, saarnasin hänen kanssaan siellä.

175    Saarnasin Paavalin kanssa Mars-kukkulalla, kriitikkojen edessä. Kyllä, herra. Minun oli oltava.

176    Olin Johanneksen kanssa Patmoksen saarella. Näin näyn Hänen Tulemuksestaan. Minä olin. Minä näin Lutherin. Olin hänen kanssaan reformaation aikana. Olin Wesleyn kanssa.

177    Ja nyt olen täällä Yumassa, Arizonassa. Halleluja! Minut on samaistettu tänä iltana, täällä tässä Stardust-motellissa, ihmisryhmän kanssa, joka uskoo samaan asiaan. ”Ja nyt me istumme yhdessä taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa.” Halleluja! Odotan Hänen tuloaan kirkkaudessa, jonain näistä päivistä. Samaistuneena Hänen kanssaan!

Eläen hän rakasti minua, kuollessaan hän pelasti minut;
haudattuna hän vei syntini kauas pois;
ylösnousten hän vanhurskautti vapaaksi iankaikkisesti:
Jonain päivänä Hän on tuleva – oi, ihana päivä!

178   Minut on nyt samaistettu Pyhän Hengen kasteessa; en jotain täällä kadulla, jotain neljäkymmentä vuotta sitten. Minulla on se juuri nyt, Jumalan kirkkaus ja voima, syntien anteeksiantamus. Näen Hänen parantavan sairaita, avaavan sokeutuneiden silmät, näen Hänen ennustavan asioita, lukevan ihmisten sydämiä. Olen samaistunut Hänen kanssaan Hänen palvelutyössään tänä päivänä. Kunnia Jumalalle! Olen samaistunut Hänen kanssaan, vapautusta varten tänä viimeisenä päivänä. Luotan siihen, että saan olla osa sitä suurta Morsianta, joka on tulossa jonain näistä päivistä.

179    Ei ole väliä, mitä maailma sanoo, he voivat kutsua meitä ”hulluiksi, hysteerisiksi tai Beelzebubeiksi tai harhaoppisiksi”, miksi tahansa he haluavatkin. Haluan silti tulla samastetuksi tuon ryhmän kanssa. Olen yhä siellä. Pysyn edelleen siellä. Olen syntynyt siellä. Haluan pysyä siellä. Olen aina siellä, koska Jumala asetti minut sinne. Minä olen. Jätin kirkkoni, voidakseni samaistua pyhien kieriskelijöiden kanssa. Olen yksi heistä. Olen samaistunut heidän kanssaan.

He sanovat: ”Billy, olet menettänyt järkesi.”

180    Ehkä olen, mutta löysin Kristuksen mielen. Löysin Hänen Sanansa, löysin Hänen Läsnäolonsa, löysin, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!… en välitä siitä, mitä muut siitä ajattelevat. Minä olen tällainen. Minä olen se, jonka on samaistuttava. Olen samaistunut Hänen kanssaan, Jumalan Sanan kautta. Hän sanoi: ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Olen iloinen, että olen samaistunut sen kanssa. Kyllä, herra.

181    Tiedättehän, vanha mestariviulisti, erään kerran, olette kuulleet tarinan, hänellä oli vanha viulu ja hän huutokauppasi sitä, hän halusi myydä sen, mutta kukaan ei halunnut ostaa sitä. He sanoivat: ”Kuka tarjoaa dollarin? Kuka tarjoaa puolitoista dollaria?” Lopulta: ”Menossa kerran, menossa kahdesti, puolellatoista dollarilla.”

182    Lopulta vanha harmaahiuksinen mies astui yleisön joukosta. Te tiedätte tarinan. Hän otti sen ja sanoi: ” Antakaa se minulle.” Hän laittoi jouseensa hartsia ja soitti sillä muutaman kerran. Ihmiset alkoivat itkeä. Kyyneleet alkoivat valua heidän kasvoiltaan, tuolla tavalla.

183    Ja kun he tekivät niin, huutokaupanpitäjä aloitti uudelleen ja sanoi: ”Kuka tarjoaa,” hän sanoi: ”tuhat dollaria, kaksi tuhatta, viisi tuhatta?”

184    Mikä sai aikaan eron? Mestari, hän, joka tunsi sen, hän, joka rakensi sen, hän tiesi, miten siitä saataisiin irti se, mitä siinä oli.

185    Ja niin kauan kuin yritämme saada seurakuntamme irti uskontunnustuksista ja kirkkokunnista, emme koskaan onnistu siinä. Antakaa ihmiskunnan Mestarirakentajan, joka loi ihmisen omaksi kuvakseen ja joka rakentaa itselleen Morsiamen samaa asiaa varten, antakaa Hänen Pyhän Hengen jouseniskunsa iskeä tämä Sana sydämeenne kerran, ja siitä tulee paras esimerkkimme. Riippumatta siitä, kuinka monessa suuressa seurakunnassa käytte ja kuinka monta nimeä kirjassa on, se saa aikaan enemmän Jeesuksen Kristuksen hyväksi kuin kaikki seurakunnat ja kirkkokunnat ja uskontunnustukset ja maailmankirkot ja järjestöt koko maailmassa.

186    Hän on tekemässä Morsianta. Kyllä, herra. Hän hakkaa nyt lastuja, hakkaa maailman pois. Oi, seurakuntaan liittyminen ja uskontunnustukset ja kirkkokunnat ja dogmit, ne kaikki on leikattava pois seurakunnasta; niiden muodolliset ajatukset, niiden välinpitämättömyys, niiden opit ja asiat. Tulkaa takaisin ja antakaa Mestarin ottaa jousi käteen. Antakaa Mestarin ottaa teidät käteensä, lyödä Sanaa ja sanoa: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.”

187    Sanokaa: ”Aamen, Herra. Tee minusta, muovaa minua, tee minusta, Herra, sellainen kuin minun pitäisi olla.” Silloin asiat muuttuvat.

188    Sitten: ” Kun Minut korotetaan maasta, niin Minä vedän kaikki ihmiset luokseni.” Kyllä, herra.

189    Hän leikkaa teistä nyt pois, leikkaa teitä vain Hänen Sanaansa varten, leikkaa kaikki uskontunnustukset ja dogmit ja kaiken muun pois teistä, yrittäen saada teidät takaisin Morsiameksi Pojalle, toiseksi mestariteokseksi, osaksi Sanaa. Sanaa.

190    Jeesus ei voinut ottaa sitä paikkaa. Muistatteko, kun he lukivat tuona päivänä kirjasta? Hän luki vain osan profetiasta ja jätti loput siitä viimeisiä päiviä varten. Meidän pitäisi ottaa tuo osa.

191    Niinpä Hän on leikannut, haluaa leikata seurakunnan pois, aivan kuten Hän teki Pojan kanssa, aivan kuten Hän teki Morsiamen ja Yljän kanssa. Ollaksesi Hänen Morsiamensa, sinun on oltava osa Häntä. Ei osa uskontunnustusta, ei osa kirkkoa, ei osa uskontokuntaa, vaan osa Häntä. Mistä tahansa muusta muodosta hakattu, ei tule toimimaan. Teidät on hakattava Sanasta. Maailma leikataan pois teistä, ja jätetään vain Sana elämään teissä.

192    Suuri Kuvanveistäjä luottaa sinuun, joka olet valmis seisomaan ja muokkautumaan Hänen vaatimuksensa kaltaiseksi, jota Hänen Sanansa edellyttää. ”Viimeisinä päivinä Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle. Poikasi ja tyttäresi tulevat profetoimaan.” Kristus on lihaksi tulleen Sanan tunnistettu Mestariteos. Sinua pyydetään samaistumaan Hänen kanssaan, saman Sanan kautta, ollaksesi mestariteos Morsiamelle.

193    Nyt, veljet, Jumalalla oli silloin mestariteos esiteltävänä maailmalle, ja nyt Hän haluaa tänään mestariteoksen. Oletko sinä halukas? Oletko valmis, kristitty ystäväni? Oletko todella varma, että elämäsi heijastaa niin paljon Kristuksen tähden, riippumatta siitä, mitä maailma sanoo. He sanovat: ”Olet menettänyt järkesi. Olet tullut hulluksi. Menit ja liityit tuohon joukkoon pyhiä kieriskelijöitä.” Älä kiinnitä siihen mitään huomiota.

194    Jos et ole todella oikeasti pelastunut, et ole tuossa Ruumiissa, ja että Jumalan Sana on sinussa ja heijastaa itseään, niin että Kristuksen elämä heijastuu sinun kauttasi; veli, sisar, älä ota sitä riskiä. En välitä siitä, kuka olet, millaisia kokemuksia sinulla on, anna tuon Sanan heijastua lävitsesi joka päivä, koska Jumala ottaa näinä viimeisinä päivinä morsiamen Pojalleen, Jeesukselle Kristukselle.

Kumartakaamme päämme.

195    Rakas Taivaallinen Isä, kuinka karkea tapa toimia älykkään ihmisjoukon edessä. Koulutukseni on riitt… riittämätön, Herra. Rukoilen, että suuri Pyhä Henki upottaisi nämä sanat ihmisten sydämiin, että he ymmärtäisivät, mitä tarkoitin, jos he eivät voineet ymmärtää minun tapaani sanoa asioita hakkaamalla, Herra. Mutta sydämessäni näen, mitä Sinä yrität tehdä.

196    Uskon, Isä, että Morsiamen on oltava osa Yljästä. Hänen on oltava samanlainen kuin Ylkä, sillä hän on osa Häntä. Hän ei voi koskaan, koskaan olla Hänen Morsiamensa, ennen kuin hänestä tulee osa Häntä. Ja se on osa tänään Sanaa, joka sanoo, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

197    Vehnänjyvä, joka kerran eli maan päällä ja putosi maahan, nousi ylös sen jyvän kaltaisena, joka meni maahan. Ja, Herra, helluntaipäivänä tuli esiin suuri Seurakunta. Sieltä tuli toinen vehnänjyvä, josta tehtiin Ylkä ja Morsian viimeistä päivää varten.

198    Huomaamme, että se putosi maahan, Häntä varten, tuhannen vuoden ajaksi. Nikean kirkolliskokouksesta lähtien se makasi mätänemässä maassa.

199    Kriitikot kirjoittivat kirjan Hiljainen Jumala, ”joka antaa pienten lasten kuolla, leijonien tappaa, ja antaa heidän tulla poltetuksi.” Ja gladiaattorit surmasivat kristittyjä marttyyreiksi ja polttivat heitä paaluissa.” Jospa tuolla miehellä olisi vain ollut hengellistä ymmärrystä!

200    Tuon vehnän piti mädäntyä maassa, mutta se nousi jälleen esiin, ei siinä muodossa, jossa se meni maahan. Se meni maahan vehnänjyvän näköisenä, mutta kun se tuli esiin, siinä oli joitain terälehtiä, kuten nuoressa vehnässä, joka nousee esiin.

201    Lopulta se kasvoi Lutherista Zwingliin ja edelleen eteenpäin, ja lopulta siitä tuli tähkä. Se muuttui Wesleyn aikana. Näytti hieman enemmän vehnältä ja enemmän siltä kuin miltä terälehdet näyttivät. Se on palaamassa taas takaisin omaksi itsekseen.

202    Sitten huomaamme, että se tuli esiin, jyvä, joka näytti melkein samalta kuin todellinen. Ja jos vain menisitte alas ja vetäisitte kuorta pois, niin huomaisitte. Tuossa ensimmäisessä vehnänjyvässä ei ole lainkaan jyvää. Se on akana, lehti. Herra, tuo suuri helluntaiherätys, joka lähti liikkeelle, sen täytyi olla sellainen, Herra, suojellakseen vehnää, kun se tulee. Sillä ei ollut mitään paikkaa, minne Se olisi voinut mennä.

203    Nyt, Isä, tiedämme, että otamme kaiken luonnosta, koska Sinä olet luonut luonnon. Sinä lunastit maan: kastamalla sen, Nooan päivinä, hänen saarnansa jälkeen; Sinä tiputit Pojan veren maan päälle pyhittääksesi sen itsellesi; ja tulevana suurena aikakautena, uudistuksessa, Sinä poltat sen tulella polttaaksesi kaiken maallisen pois. Samoin kuin teet kristitylle, pelastat hänet: kastat hänet, pyhität hänet, sitten korjaat maailman hänestä ja otat hänet sitten omaksesi asettamalla Pyhän Hengen häneen.

204    Tiedämme, että tämä vehnä on tullut saman prosessin kautta. Koko luonto toimii samalla tavalla. Nyt, Herra, kun näemme, että kuori vetäytyy pois jyvästä ja muuttuu maailmalliseksi, Jumala, suo, että nuo jyvät… Kuoren on vetäydyttävä pois, jotta jyvä pääsee Pojan Läsnäoloon. Minä kuulen leikkuupuimurin olevan tulossa, Herra. Ei mene pitkää aikaa. Ja sitten suuri nostolaite vie Morsiamensa kirkkauteen, Jumalan Läsnäoloon.

205    Rukoilen, Isä, että siunaat meitä jokaista. Muistakaamme, Herra, että tämä on meidän tilaisuutemme. Meillä ei ehkä ole sitä huomenna. Tänään on tilaisuutemme. ”Tänään, niin pitkän ajan jälkeen, kun kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.” Herra Jumala, en tunne näitä ihmisiä. Jos täällä on joku, jolla ei ole tätä, suo tänä iltana, että he saavat Jumalan täyteyden ja täyttyvät Pyhällä Hengellä. Suo se, Isä.

206    Nyt kun päämme ovat kumarrettuina, myös sydämemme ovat kumarrettuina. Ystävät, suokaa anteeksi tapani tuoda sanomani hakkaamalla. Rukoilen, että Jumala vain näyttää teille, mitä tarkoitin. Jos… En halua, että kukaan katselee. Pitäkää vain päänne alhaalla. En halua. Kuka ikinä oletkin, jos et ole varma, että elämäsi…

207    Nyt, näettekö, mitä kukin noista prosesseista on saanut aikaan? He menivät organisaatioon. Mitä se sai aikaan? Henki lähti, siirtyi toiseen. Heti kun Luther oli organisoitunut, Se meni suoraan Wesleyyn. Wesley organisoitui; Se meni suoraan helluntaihin. Helluntai organisoitui; minne Se on menossa? Aivan kuten Tulipatsas, se vain jatkaa liikkumista.

208    Ja jotkut ihmiset sanovat: ”Olen helluntailainen.” Se on hyvä. ”Olen luterilainen.” Se sopii. Sitä vastaan ei ole mitään.

209    Mutta ystäväni, ystäväni, Vehnä on edelleen menossa eteenpäin. Meillä on ollut yksi suurimmista herätyksistä. Se on kestänyt pidempään. Historia osoittaa, että herätys kestää vain noin kolme vuotta. Tämä on kestänyt viisitoista vuotta tai enemmän, suuria parantamiskampanjoita, mutta nyt se on jäähtynyt. Katsokaa! Jokainen herätys synnyttää aina organisaation sen jälkeen. Miksei tämä tehnyt sitä? Jossain täällä ylhäällä perustettiin pieni veljien ryhmä, nimeltään Latter Rain, mutta se ei johtanut mihinkään, vaan putosi suoraan pois. Miksi? Kyse on Vehnän aikakaudesta, ystävät. Kyse on Vehnästä. Maan päällä on palvelustyö, joka on aivan samanlainen kuin se, joka meni maahan tuolla alussa, todellinen helluntaikokemus.

210    Seurakunnat ovat organisoitumassa. Ja toinen yrittää rakentaa suuremman kuin toinen, ja saada enemmän jäseniä ja asioita, organisaatioita, vähitellen. Me näemme sen. Minä olen helluntailainen. Näemme sen vetäytyvän pois. Mutta miksi? On tapahduttava niin, jotta Poika voi päästä Jyvään. Jos sitä ei olisi ollut siellä, ensiksi, jos sen ympärillä ei olisi ollut kuorta, sillä ei olisi ollut paikkaa minne mennä. Jumala teki sille kuoren, kuten maissille, vehnälle ja kaikelle muullekin, joka tulee ulos jyvästä. Tämän jälkeen ei ole perustettu mitään organisaatiota. Miksi? Siihen ei ole enää aikaa. Olemme lopussa.

211    Ja jos et ole juuri siellä, missä sinun pitäisi olla, ja sanot: ”Veli Branham, jos Jumala kuulee rukouksesi sairaiden puolesta, ja olen kuullut, mitä Herra on tehnyt vastauksena rukoukseen…” Ja olette kuulleet, että muut ihmiset maailmassa tänä päivänä rukoilevat. Sanotte: ”Minä… Rukoilisitko puolestani, että saan tuon kokemuksen, veli Branham? En ehkä näe sinua enää koskaan.” En ehkä koskaan näe sinua. ”Mutta rukoile, että minä olisin siellä. Minusta ei tunnu juuri siltä, että olisin siellä nyt. Mutta haluaisin, että rukoilisit puolestani, että olisin siellä.”

212    Nyt jokainen pää kumartuneena. Nostakaa kätenne ylös. Herra siunatkoon sinua, siunatkoon sinua ja sinua. Jumala siunatkoon sinua. Tässä ihmisryhmässä oli kai viisikymmentä, ehkä seitsemänkymmentä viisi kättä ylhäällä.

213    Nyt, rakas Jeesus, Sinä olet tuomari. Me olemme vain palvelijoita. Rukoilen, rakas Jumala. Ja – ja jos olen löytänyt armon Sinun silmissäsi, vastaa rukoukseeni. Näit, että kaikki kädet nousivat ylös. Tiedät, mitä heidän sydämessään oli. Uskomme, että heidät on määrätty Elämään. Ja Saatana, aivan kuten Aadamin päivinä, hän yrittää estää tuota mestariteosta tulemasta esiin. Pysäytettäköön se tänä iltana. Pysäyttäköön Jeesuksen Kristuksen Veri sen, ja tulkoot he esiin mestariteoksena Jumalalle. Suo se, Isä.

214    Samaistukoot he Kristuksen Sanassa. Hän sanoi: ”Ellei ihminen synny uudesti…” Saakoot he tuon uudestisyntymiskokemuksen. Saakoot he Pyhän Hengen kasteen, kaiken maailman asioiden korjauksen. He eivät halua sitä enää, Herra. Puhdista tuo maailma pois heistä ja aseta heidät mestariteokseksi ihmisten edessä. Suo se, Herra, että Sinä olisit onnellinen tässä puutarha-aikakaudessa, viimeisinä päivinä täällä, voidaksesi esitellä mestariteoksesi näistä miehistä ja naisista, pojista ja tytöistä, jotka pitivät käsiään ylhäällä. Suo se, Herra.

215    Siunaa tätä kaupungissa meneillään olevaa herätystä. Oi Jumala, rukoilen, että jokainen mies ja nainen, joka on lähistöllä, käy tuossa herätyskokouksessa. Ja täyttyköön jokainen heistä Pyhällä Hengellä, ja tapahtukoon vanhanaikainen herätys, joka pyyhkäisee tämän pienen kaupungin läpi, kunnes ihmiset kaikkialta tulevat. Suo se, Herra. Suo meille nämä asiat, Isä, sillä me pyydämme niitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

216    Minä rakastan Häntä. Minä rakastan Häntä. Rakastatko sinä Häntä? Paavali sanoi: ”Jos minä laulan, minä laulan Hengessä.” Mietin. Olen kaukana siitä, että olisin laulaja. Mutta mietin vain, voisimmeko yhdessä aloittaa tuon laulun: ”Minä rakastan Häntä”. Annatko meille äänen, sisar? ”Koska Hän rakasti minua ensin.” Olette kuulleet sen. Kuinka moni tietää sen? Katsotaanpa… Se on yksi vanhoista lauluistani. Rakastan laulaa sitä. Hyvä on…

217    Nyt vain kumarretaan päämme ja suljetaan silmämme, ja lauletaan nyt, Minä rakastan Häntä.

Rakastan Häntä, rakastan Häntä
Koska hän rakasti minua ensin
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

218    Hyräillään sitä. Jonain päivänä sateenkaaret pyyhkäisevät taivaan. Silloin kuuluu trumpetin ääni. Kristuksessa kuolleet nousevat ylös. Oi, kuinka me Sitä silloin haluammekaan!

Ja osti pelastukseni
Golgatalla.

219    Siellä Hänestä tuli Mestariteos meille.

220    Muistakaa vain, että kaikki mestariteokset, ennen kuin ne voidaan koskaan laittaa kuuluisuuksien saliin, niiden on ensin käytävä läpi kriitikoidensa sali. Kriitikoiden on tutkittava, voivatko he arvostella sitä. Mutta kun se kestää kritiikin, se pääsee kuuluisuuksien saliin. Jumalan Poika läpäisi jokaisen organisaation ja kirkkokunnan arvostelijat, jopa siihen asti, että Pilatus sanoi: ”En löydä hänessä mitään vikaa.” Juudas sanoi: ”Minä petin viattoman Veren.”

221    Sitten Jumala herätti hänet, ja Hänet on tänään ripustettu suureen kunniasaliin, Jumalan oikealle puolelle, ja Hän rukoilee esirukouksia. Etkö sinä halua liittyä Hänen seuraansa sinne? Etkö halua olla osa sitä? Sinä voit olla. Sinut on kutsuttu olemaan. Kun laulamme tätä laulua, mikset puhuisi siitä nyt Hänelle?

…rakasti minua ensin
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

222    Kun laulamme sen uudelleen, haluan, että kättelet nyt jotakuta pöytääsi vastapäätä istuvaa henkilöä. Sano: ”Jumala siunatkoon sinua, kristitty ystävä. Jumala siunatkoon sinua. Rukoile puolestani.” Tehkää niin jokainen teistä nyt, kun laulamme tämän uudelleen.

Rakastan… (Rukoile puolestani. Rukoile puolestani.)
…rakastan Häntä, koska Hän…

 223    Aivan oikein, kättele ja sano: ”Rukoile puolestani.” Te kaikki rukoilkaa puolestani. Haluan niin kovasti olla siellä.

Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

224    Nyt kumarretaan päämme ja suljetaan silmämme, nostetaan kädet ylös ja lauletaan se nyt Hänelle.

Minä… (Oi Jumala!) Minä rakastan Häntä.
Koska Hän rakasti minua ensin
Ja osti pelastukseni
Golgatalla.

Katso, kuinka Mestariteoksesi riippuu tuolla.

225    Suuri Kuvanveistäjä, suuri Jumala, joka loit ihmisen ja muovasit hänet ja muokkasit hänet omaksi kuvaksesi, rukoilen Sinua, Herra, että otat meidät tänä iltana. Olkoon tämä meille todella mieleenpainuva muistoilta, että tänä iltana, Herra, tänä iltana, täällä Stardust-motellissa, Sinä muovaisit ihmiset Jumalan poikien kuvaksi. Suo se, Herra. Suuri Kuvanveistäjä, Sinä olet ainoa, joka pystyy siihen. Ota Sanasi, Herra, muovaa se suoraan meidän kaikkien sydämiin, jotta voisimme olla mestariteoksiasi viimeisinä päivinä ja että meitä kutsuttaisiin Kristuksen Morsiameksi. Toiset ihmiset voivat nähdä, että on olemassa sellainen todellisuus ja sellainen ilo elää Hänelle.

226    Herra, tänä päivänä jopa seurakuntamme ovat menettämässä vilpittömyytensä. Ne eivät… Näyttää siltä, että kaikki on mennyt Hollywoodiin, Herra, mitä on tapahtunut? He etsivät kiiltoa hehkun sijaan. Me tiedämme, että maailma kiiltää maallisuudella. Mutta Evankeliumi hehkuu rakkautta ja Kristusta. Suo, Herra, että pääsemme pois maailman kimalteesta ja pääsemme Kristuksen hehkuun.

227    He ovat sinun, Herra. Sinä ostit heidät. Sinä… He nostivat kätensä tänä iltana, he halusivat olla. Isä, jos voisin, tekisin heistä sellaisia, mutta en voi. Mutta luotan Sinuun. Sinä sanoit: ”Joka tulee Minun luokseni, sitä Minä en missään nimessä hylkää. Joka kuulee Minun sanani ja uskoo Häneen, joka on Minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen Elämä, eikä hän joudu tuomiolle.” Ei tekouskoa nyt, Herra, vaan uskoa, ”hän on siirtynyt kuolemasta Elämään.” Suo se, Isä. He ovat Sinun, Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Aamen.

228    Rakastatteko Häntä? Eikö Hän olekin ihana?

229    Anna meille pieni sävel tai sointu, sisar, Ihmeellinen, ihmeellinen. Pidättekö laulamisesta? Käytänkö liian paljon aikaa?

230    Pidän palvomisesta. Ettekö tekin? Pieni, tällainen leikkaava Sanomaa. Minä en… Tiedättekö, vihaan leikkaamista. Mutta naulan pitää olla kiinni, jotta se kestää. Tiedätte, mitä tarkoitan. Teidän on lyötävä se nyt alas. Ja ymmärrättekö?

231    Rakastatteko tuota laulua? ” Ihmeellinen, ihmeellinen, Jeesus on minulle.” Tunnetteko sen?

Ihmeellinen, ihmeellinen, Jeesus on minulle,
Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala on Hän;
Pelastaa minut, varjelee minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on minun Lunastajani, ylistäkää Hänen Nimeään!                                           
Minä olin kerran kadotettu, nyt olen löydetty, vapaa tuomiosta,
Jeesus antaa vapauden ja täyden pelastuksen;
Pelastaa minut, varjelee minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on lunastajani, ylistäkää Hänen Nimeään!

Kaikki!

Ihmeellinen, ihmeellinen, Jeesus on minulle,
Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala on Hän;
Pelastaa minut, varjelee minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on minun Lunastajani, ylistäkää Hänen Nimeään!

232    Nyt sanokaamme: ” Ylistys Herralle!” ”Ylistys Herralle!” Eikö teistä tunnu siltä, että teidät on hangattu? Tuntuuko hyvältä? Palvokaa Herraa. Hän on ihmeellinen.

233    Jumala siunatkoon teitä, kunnes tapaamme jälleen. Siirrän palveluksen nyt veljelle, presidentille.

64-0830M KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA (Questions & Answers), Jeffersonville, Indiana, USA, 30.8.1964

FIN

64-0830M KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA
(Questions & Answers)
Jeffersonville, Indiana, USA, 30.8.1964

1       Kumartakaamme päämme. Herra Jeesus, me olemme kiitolliset Sinulle tänä aamuna tästä tilaisuudesta tulla Sinun Läsnäoloosi, ja tästä yhteydessä olosta ja istumisesta taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa. Nyt, Herra, me rukoilemme että Sinä jatkaisit olemista kanssamme kun me puhumme Sinusta. Voikoon sydämemme olla täynnä iloa kun me katsomme Sinun Sanaasi ja Sinun lupauksiasi meille. Siunaa pastoriamme, kaikkia pastoriveljiämme, kaikkia veljiä ja sisaria, jotka tulevat tänne kohtaamaan Sinua kanssamme, ja kokoon tuvat täällä tässä pienessä paikassa jonka me olemme tarkoittaneet Sinun kohtaamispaikaksesi. Ja me rukoilemme että Sinä siunaisit meitä kaikessa mitä teemme päivän kuluessa. Jeesuksen Nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

2       Tämä on jonkinlainen pieni helpotus minulle. Minulla oli täällä yksityisiä tapaamisia; ja minulla tuli olla joko niitä tai ottaa nämä kysymykset ja vastaukset. Lähes kaikille, jotka tulivat tänä aamuna olivat näyt, ja minun täytyi… Minä sanoin Billylle että jos veli Neville ei ollut liian kiireinen, niin minä ottaisin tämän kysymys-nipun ja tulisin tänne, helpottaakseni hieman mieltäni. Nuo näyt saavat minut jotenkin alikuntoon, mutta ihmiset tulivat autetuiksi, ja se on pääasia. Pääasia oli että he tulivat autetuiksi. Ja niinpä minä sitten tulen jatkamaan niitä hieman aikaisemmin tänään iltapäivällä, aloittaakseni ylimääräiset yksityiset tapaamiset.

3       Me olemme iloiset tänä aamuna nähdessämme ystävämme ja… älkää syyttäkö tästä Billyä. Hänen tulisi ilmoittaa ihmisille jos minä tulisin jatkamaan näihin kysymyksiin vastaamista. Minä ajattelin että se ehkä antaisi minulle tunnin verran aikaa vastata kysymyksiin. Minä en pidä niiden jättämisestä kesken, vaan haluaisin pyyhkiä lautaseni puhtaaksi, niin kuin sanotaan. Sitten nämä kysymykset ja niin edespäin, haluaisin sanoa tehneeni sen. Kun minulla on liian paljon keskeneräistä, saa se minut hermostuneeksi. Enkä halua olla hermostunut mistään; minä menen kotiin Kirkkauteen yhtenä näistä päivistä.

4       Eräs vanha ystäväni sanoi minulle pari päivää sitten, hän sanoi: “Minä alan niin väsyä matkalaukussa elämiseen.”

 Minä sanoin: “Veli rakas, minä haluan kysyä sinulta jotakin ja minä haluan kertoa sinulle jotakin. Minulla on koti-ikävä. Minulla on ollut koti-ikävä kaksikymmentä vuotta, eikä minulla ole kotia minne mennä.” Näettekö? Se on totta. Se on hirvittävä asia sanoa. Minä voin istua ja itkeä mennäkseni jonnekin kotiin. Minulla ei ole kotia minne mennä. Minne tahansa menen, en voi viipyä siellä kuin muutamia päiviä; ja olen valmis lähtemään jonnekin muualle. Uskon että olen syntynyt sellaiseksi. Vaimoni kutsuu minua “Rauhattomiksi Tuuliksi.” Minä vain olen siellä ja täällä. Ja se on kauhea tila olla, mutta arvelen että minun täytyi olla sellainen palvelustehtävääni varten. Mutta monet teistä ihailette… Me ihailemme sitä kun jotakin tehdään Jumalalle, mutta älkää milloinkaan…

5       Nyt meitä on vain joukko kotoisia ihmisiä täällä tänä aamuna. Näettekö? Mutta minulla on koti-ikävä. Haluan mennä kotiin, enkä tiedä minne mennä. Te sanotte: “Entä jos menisit Arizonaan, eikö perheesi ole siellä?” Kaikki on hyvin kaksi tai kolme päivää, ja sitten minun täytyy mennä jonnekin muualle. Ja sitten menen sinne ja kaikki on hyvin kaksi tai kolme päivää siellä, ja sitten minun täytyy mennä jonnekin muualle. Niinpä siellä yksinkertaisesti ei ole kotia minne mennä, ja minä tunnen koti-ikävää.

6       No niin, on koti, ja minä tulen menemään sinne joskus, mutta minun täytyy auttaa teitä ensin. Se on miksi olen täällä, auttaakseni teitä. Ja siihen asti kunnes tuo aika tulee, kunnes en enää voi auttaa teitä enempää, niin silloin minä haluan mennä kotiin. Silloin minä todella haluan mennä kotiin. Mutta jossakin on paikka josta tulen pitämään niin paljon, etten enää halua tulla takaisin.

7       Lähden Jeffersonvillestä ja olen poissa muutamia viikkoja; ja sitten haluan jälleen tulla takaisin. Menen Arizonaan ja ajattelen että se on ihmeellistä; ja haluan jälleen tulla takaisin. Menen jonnekin muualle; ja haluan jälleen tulla takaisin. Ja minä menen sinne ja tänne ja sitten ajattelen että haluaisin tulla tänne. Tultuani tänne ja oltuani täällä muutamia päiviä, ja nähtyäni teidät kaikki; minä haluan mennä jonnekin muualle. Näettekö? Minulla on lapsia Kaikkialla hajallaan maailmassa, niitä jotka olen synnyttänyt Kristukselle. Ja sitten minulla ei ole kotia. Haluaisin kerätä heidät kaikki yhteen eräänä näistä päivistä – Isä tulee tekemään sen, ja sitten meillä on koti jossa meidän ei enää tarvitse kuljeskella ympäriinsä. Näettekö? Me väsymme kulkemiseen ja siihen ettei ole paikkaa minne jäädä.

8       Minä neuvon ketä tahansa, ettei hän koskaan olisi vierinkivi, ellei se sitten ole jonkinlainen palvelustehtävä joka kutsuu teitä siihen, koska… Minä antaisin mitä tahansa tänä aamuna, jos minulla olisi paikka täällä maan päällä johon voisin jäädä ja sanoa: “Tämä on koti!” Jos minulla olisi se, niin antaisin miljoona dollaria. Jos minulla olisi paikka, josta voisin sanoa: “Minä rakastan tätä niin, etten enää koskaan halua jättää sitä,” niin minä antaisin mitä tahansa. Mutta en voi löytää sitä.

9       Olen vähän niin kuin Aabraham oli; minä etsin tuota Kaupunkia. Näettekö? En voi löytää sitä, mutta tiedän että se on siellä. Mutta minä en varmastikaan voi soveltua mihinkään määrättyyn paikkaan tämän maan päällä. On hienoja ihmisiä, ja hienoja paikkoja ja te menette tänne, ja se on liian märkää; te menette tuonne, ja se on liian kuivaa; sitten menette tänne ylös, ja se on liian kylmää; ja menette tänne alas, ja se on liian kuumaa. Ei ole mitään paikkaa; se yksinkertaisesti ei ole koti. En haluaisi kuluttaa aikaani itkemällä olkapäätänne vasten, mutta minä olen…

 Joka tapauksessa me olemme kiitolliset Herralle. Aamen! Olkaa kiitolliset kaikista asioista. Minä olen tällainen, koska olen tällainen. Jumala teki minut siksi mitä olen. Ja minä en voi olla mitään muuta kuin sitä miksi Hän teki minut, surumielisyys ja muut sen kaltaiset asiat. He kertovat että minun täytyy olla sillä tavalla voidakseni olla se apu joksi Hän lähetti minut tänne olemaan. Ja minä haluan olla sen kaltainen henkilö. Jos se on miten minun oletetaan olevan, niin se on mitä haluan olla. Mikä tahansa Jumalan tahto on, se on mitä haluan olla.

10   Rukoilkaamme nyt jälleen, Herra Jeesus, nämä kysymykset tässä edessämme, Isä. Minä en voi vastata niihin, Herra. Minä olen riittämätön näitä kysymyksiä varten, mutta minä tiedän että Sinä olet Kaikkiriittävä, koska nämä ovat ihmisten sydämillä. Käytä minua, Herra, helpottamaan heidän painettaan, teethän niin, Isä? Jeesuksen Kristuksen Nimessä minä pyydän sitä. Aamen.

11    Nyt, yksi asia se… syy miksi huolestun kysymyksistä, aina tuo yksi soma asia… pikemminkin ajankohtainen asia, se aina huolestuttaa minua, ja se on vastata kysymyksiin avioliitosta ja avioerosta. Oi niin, puhelinsoitot ja kirjeet, ja yksi veli kietoi itsensä huopaan ja istui eteisessäni kello 12 aina aamunkoittoon asti. Saarnaajat soittelevat kaikkialta, olleet naimisissa kaksi tai kolme kertaa ja kaikkea muuta. Palvelustehtävät… Haluan kysyä teiltä yhtä asiaa. Tiedän että minulla on useita kysymyksiä siitä yhä täällä. En ole käynyt niitä lävitse, mutta niitä on vielä täällä useita.

12   Vain muistakaa tämä! Te ihmiset jotka olette naimisissa, jotka olette eronneet ja menneet uudelleen naimisiin, luvatkaa minulle yksi asia. Te olette panneet luottamuksenne minuun. (Arvelen ettei tätä nauhoiteta. Minä en…) Te uskotte minua profeettananne jonka Jumala on lähettänyt teidän palvelijaksenne, sitten ottakaa minun sanani tästä, tekisittekö niin? Jatkakaa elämäänne aivan niin kuin olette. Älkää yrittäkö mitään muuta sen kaltaista, mutta eläkää, jatkakaa eteenpäin, olkaa onnelliset. Te olette pelastuneita. Jos olette kristittyjä, jatkakaa eteenpäin ja eläkää Kristusta varten; Hänellä oli syy pelastaa teidät.

13   Kun tulen takaisin, jos Herra tahtoo, tulen selittämään sen teille Raamatusta. Älkää antako asian hermostuttaa itseänne. Monet miehet ovat kertoneet minulle ja sanoneet: “Minä rakastan vaimoani, mutta minun täytyy jättää hänet; minä en halua jäädä pois ylöstempauksesta.” Älkää tehkö sitä! Pysykää aivan niin kuin olette, kunnes kuulette minulta jälleen tästä aiheesta. Minä en voi selittää sitä kymmenessä tai viidessätoista minuutissa, se tulee ottamaan aikaa selittää se, koska sen täytyy olla Raamatun mukaisesti. Sen täytyy olla NÄIN SANOO HERRA. Jos se ei ole, niin se ei ole oikein.

14   Minä tiedän nämä kysymykset joista Jeesus sanoi täällä: “Jos mies panee pois vaimonsa ja nai toisen jostakin muusta syystä kuin haureuden vuoksi, hän tekee aviorikoksen, ja kuka tahansa nai hänet joka on pantu pois, elää aviorikoksessa”… Nämä asiat, Hänellä oli syy sanoa se. Hän oli Jumala; se on Hänen Sanansa.

15   Menkäämme takaisin alkuun löytääksemme mitä se kaikki merkitsee, näettehän, sitten me tuomme sen tähän päivään. Mutta siihen asti kunnes teemme sen, jatkakaa eteenpäin aivan niin kuin olette nyt, aivan niin kuin aina olette tehneet, jos olette kristittyjä. Jos olette kristitty pari, ja olette naimisissa ja teillä on lapsia ja muuta sellaista, joitakin pieniä siteitä jotka sitovat teitä, niin älkää jättäkö vaimoanne tai miestänne nyt. Älkää tehkö sitä. Odottakaa kunnes kuulette minulta tästä aiheesta. Lupaatteko sen minulle? Kohottaisitteko kätenne! Te olette panneet luottamuksenne minuun, uskoaksenne minua. Te olette uskoneet minuun näin pitkälle; nyt uskokaa minuun vain hieman pidemmälle tässä asiassa. Katsokaamme nyt, minulla on todella hyviä kysymyksiä täällä tänä aamuna.

 325 Täytyykö kaikkien jotka menevät morsiamessa elää tuhannen viidensadan mailin säteellä tabernaakkelista? (Uskon että minulla oli tämä viime sunnuntaina. Minun täytyy vain ottaa yksi kerrallaan ja käyttää niitä sen mukaan kuin voin.) — tuhannen viidensadan mailin säteellä tabernaakkelista, niin kuin se kuuluu nauhalla numero kaksi saarnassa “Morsiamen tuleva koti”? Minä aina ajattelin että morsian tulisi ulos kaikista maailman osista ylöstempauksen aikana. Olenko minä väärässä?

16   Ei, kallis ystävä, sinä et ole väärässä vaan oikeassa. Jos minä sanoin jotakin nauhalla joka johtaisi teidät uskomaan että…

Nämä kysymykset ovat kaikki uusia nyt, enkä ole katsonut näitä. Näettehän? Tämä on uusi nippu jonka sain viime sunnuntaina, ja panin ne takaisin tähän kirjekuoreen, ja jätin ne sinne.

17   Nyt, tästä asiasta Ei, Morsiamen ei tarvitse olla missään määrätyssä paikassa. Monet heistä tulevat olemaan maan tomussa. He tulevat olemaan ympäri maailman; he tulevat olemaan jäätyneinä pohjoisen lumissa, ja troopillisten viidakkojen tomussa ja kaikkialla ympäri maailman. Mutta Jumalan Pasuuna on soiva, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös, heräävät, ja tulevat ulos tomusta, huolimatta siitä missä he ovat. Ja nyt, tämä ylöstempaus tulee olemaan maailmanlaajuinen. Näettehän? Kaikkialla, jokainen luomus koko maapallolla, joka on Kristuksessa, tulee tulemaan esiin Hänen kanssaan, kun Hän tulee, näettehän, ei väliä, missä te olette.

18   Ajatelkaa vain varhaiskristittyjen päivien areenoita, kun noita marttyyreita heitettiin leijonille, jotka tappoivat nuo Kristityt ja söivät heidän ruumiinsa. Heidän ruumiinsa ovat hajotetut kaikkialle maan päälle leijonien ulostuksessa. Ei väliä, missä se on… Näettekö, teidät on valmistettu aineesta joka on näkymätön tehtynä materiaaliksi, ja Jumala tulee antamaan tuon aineen takaisin.

19   Ottakaamme esimerkiksi solu. Te jaatte sen ja siitä tulee atomeja ja molekyylejä ja edelleen alas päin  sillä tavalla; ja lopulta se päättyy näkymättömään. Se menee luonnollisesta, jostakin, jota voitte koskettaa, kaasuiksi; kaasuiksi ja hapoiksi ja kaasuiksi takaisin sillä tavalla, kunnes se lopulta tulee yhdeksi pieneksi asiaksi, ja se on henki. Ja tämä henki joka on asunut näissä kaasuissa… Ne ehkä eivät ole samoja kaasuja, mutta teidän luonteenomaiset piirteenne, mitä te olette, tulevat olemaan tarkalleen samat. Tuo henki on hallinnut sitä.

20   Ja nyt, toisin sanoen, kun te tulette nuoreksi mieheksi tai nuoreksi naiseksi, niin on kuin Jumala ottaisi valokuvan teistä… Ei väliä, kuinka vanhaksi ja ryppyiseksi ja epämuodostuneeksi te tulette päätymään. Ja tuo ruumis voidaan hävittää, silpoa, polttaa ja syöttää leijonille tai mitä se onkin, mutta se oli valmistettu kaasuista, kuudestatoista maan alkuaineesta. Kalsiumista, kaliumkarbonaatista, vuoriöljystä ja kosmisesta valosta ja niin edelleen, jotka kaikki yhteen pantuna muodostavat ruumiin, ja koko maa on täynnä sitä.

21   Mutta nyt tämä valokuva on pääasia. Sitten ylösnousemuksessa, nuo kaasut ja hapot ja muut asiat tulevat jälleen paikalleen, ja kehittävät tämän kuvan jälleen. No niin, tätä kuvaa ei otettu silloin kun te olitte kuudentoista, kahdeksantoista tai kahdenkymmenen, teidän ollessanne parhaimmillaan. Milloin se otettiin? Ennen kuin maailman perustukset laskettiin, se pantiin Jumalan suureen arkistoon. Ja se oli vain tuotu esiin teidän luonteenpiirteissänne täällä, jotta voisitte tehdä valintanne. Sitten teistä tuli Jumalan palvelija. Se että Hän tiesi sen ennalta, tekee Hänet Lunastajaksi, niin kuin me olemme käyneet sen lävitse.

22   Tämä on negatiivi. Negatiivinen osa elämää jossa te elätte nyt. Ja kaikella negatiivisella täytyy olla positiivi, ennen kuin negatiivia voi olla. Sen vuoksi, jos tämä on negatiivi, niin positiivin täytyy olla jossakin. Ja tämä ei ole todellinen asia; tämä on ainoastaan varjokuva todellisesta asiasta joka on tuleva. Ymmärrättekö sen nyt?

23   Niinpä minä en välitä mitä he tekevät teille; he eivät voi hävittää tuota profiilia, tuota kuvaa siellä ylhäällä Jumalan suuressa galleriassa. Sitä ei voida hävittää, se on Taivaassa. Se voidaan polttaa, syöttää leijonille tai tehdä mitä tahansa sille, mutta se on tuleva esiin aivan yhtä varmasti kuin kaksi kertaa kaksi on neljä. Aivan yhtä varmasti kuin Jumala puhui sen, se on tuleva esiin.

24   No niin, minä uskon että jos soitatte tuon nauhan… (En tiedä kuka kirjoitti sen siinä ei ole allekirjoitusta, se on vain pieni paperi ja sinisellä musteella kirjoitettu. Näyttää kuin se olisi revitty pienestä muistivihosta.) Mutta muistakaa, tästä kysymyksestä puheen ollen, minä sanoin tuolla nauhalla jotenkin tähän tapaan (saattaa olla ettei se ole aivan sanasta sanaan jos tarkistatte sen tuolta nauhalta), mutta minä sanoin: “Esimerkiksi, me olemme täällä tänä aamuna. Tämä Kaupunki, jota me niin kaipaamme nähdä, tulee olemaan tuhannen viidensadan mailin neliö.” Ja minä sanoin: “Se ulottuisi Mainesta Floridaan, ja Itärannikolta noin kahdeksansataa mailia länteen Mississippi joesta, ollen tuhannen viidensadan mailin neliö.” Minä sanoin: “Ajatelkaa sitä, täällä istuu ihmisiä tänä aamuna jotka itse asiassa tulevat sellaiselta etäisyydeltä, tuhannen viidensadan mailin neliön alueelta, ja he istuvat täällä.” No niin, minä en tiedä missä tuo Temppeli tulee olemaan maan päällä, mutta minulla on idea että tuo Temppeli tulee olemaan suunnilleen siellä missä Palestiina on nyt. Tuon vuoren huippu tulee potentiaalisesti olemaan juuri siellä. Se tulee ulottumaan laajalle alueelle, koska siellä ei silloin enää tule olemaan merta. Näettehän, tämä maailma on 25,000 mailia ympärysmitaltaan, joten tuhat viisisataa mailia ei olisi kovin paljon siitä. Mutta tämä suuri Kaupunki tulee olemaan tällä vuorella joka on tuhat viisisataa mailia pitkä ja leveä.

25   Syy miksi uskon sen on nuo profetiat ja asiat jotka koskevat Siionin Vuorta Jerusalemissa. Ja se on missä Aabraham, tuo profeetta etsi tuota Kaupunkia, jonka Rakentaja ja Tekijä oli Jumala. Hän etsi tuota Kaupunkia tuossa maassa. Minä uskon että Se tulee olemaan tuossa maassa.

26   Tuo maa jota te tuskin löydätte kartalta, on vain pienen pieni piste. Ja katsokaa maita kuten Venäjä, Yhdysvallat, Etelä Amerikka ja kaikkia muita paikkoja. Miksi Jumala niin kiivaili tuon paikan puolesta? Siinä on kysymys. Minä en voi todistaa sitä, mutta minusta se näyttää olevan sillä tavalla. Mutta mitä se onkin, me olemme menossa sinne, joten ylistys Herralle siitä.

27   Jos te nyt olette saaneet sellaisen kuvan että minä sanoin sen olevan tuhat viisisataa mailia tabernaakkelista, niin tuo kuva on väärä, koska niin ei ole. Tämä tabernaakkeli on vain yksi pieni paikka joka tulee hävitettäväksi. Maailma tullaan polttamaan ja tämä kaikki tullaan hävittämään. Ja tämä Indiana ja Yhdysvallat ja kaikki tulevat vain sulamaan, eikä tule olemaan mitään muuta kuin laavaa. Näettekö? Kaikki synti, kaikki taudit ja bakteerit ja kaikki tullaan hävittämään. “Ja minä näin Uudet Taivaat ja Uuden Maan…”

28   Ajatelkaa! Jumala rakensi kuusituhatta vuotta tätä maailmaa, pannen sen yhteen ja muotoillen sen. Kuinka Hän teki sen? Raamattu sanoo että Hän valmisti sen asioista jotka eivät näy”; se on: mistä Hän loi maan. Nyt huomatkaa, tämä on kaunista. Sama Luoja, joka loi maan tarkoitusta varten – Saatanan saastutettua sen – tuli alas lunastamaan sen, mitä oli jäljellä täällä. Ja Hän on mennyt jonnekin muualle ja jatkaa yhä luomistaan.

29   Häneltä otti kuusituhatta vuotta valmistaa maa, ja Häneltä ottaa kaksi päivää valmistaa tuo Kaupunki joka tulee maahan. “Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa: jos niin ei olisi, olisin Minä kertonut sen teille. Minä menen valmistamaan paikkaa teitä varten (rakentamaan kaupunkia läpinäkyvästä kullasta, jonka kadut ovat kultaa).” Mikä kaunis paikka.

 Mistä Hän tulee saamaan sen? Onko siellä mitään rakennustarvikkeita kuissa ja tähdissä? Hän ei tarvitse sitä, Hän on Luoja. Hän on mennyt rakentamaan Kaupunkia. Aamen! Se riittää minulle, eikö teillekin? Se on hyvä. Sillä jos Hän rakensi tämän, ja minä nautin tästä, niin mitä se tuleekaan olemaan kun Hän rakentaa tämän uuden? Oi, mikä ihmeellinen asia. Ja minä olen iloinen että me olemme menossa tuohon Kaupunkiin. Hyvä on.

 326 Veli Branham, minä rakastan herraa, mutta viimeisen vuoden olen ollut kasvotusten ongelman kanssa. Näyttää siltä kuin joskus olisin melkein poissa järjiltäni. Mitä se on? Ole hyvä ja rukoile minun ja mieheni puolesta.

30   Jos tällä henkilöllä oli yksityinen tapaaminen, kuten te ihmiset jotka olitte siellä tänä aamuna, niin se vetäisi sen ulos, mitä se sitten onkin. Herra paljastaisi mitä se on. Mutta nyt koska en tiedä kuka olet ja oletko istumassa täällä; siinä vain sanotaan, sisar Kristuksessa…

31   Nyt jos se on jotakin mitä olet tehnyt, jotakin väärää, joka vaivaa sinua, niin tarkista se Raamatun kanssa, nähdäksesi mitä sinun täytyy tehdä. Mutta jos et ole tehnyt mitään, niin että mikään ei tuomitse sinua, niin silloin ne ehkä ovat hermosi. Se voi olla joku monista asioista, mitä on tapahtunut: se saattaa olla jotakin aikaisemmassa elämässäsi. Ehkä tämä nainen tässä saattaa olla vaihdevuosien ajassa. Se on aika jolloin kaikki hänen kanssaan on väärin, vaikkei mikään itse asiassa olekaan väärin, kuitenkin kaikki on vialla hänen kanssaan. Eikä se ole mitään tehtyä, hän todella tuntee sen; se on aivan yhtä todellista. Kuka tahansa hermostunut henkilö on niin. Ja älkää koskaan olko eri mieltä.

32   Ja te miehet, kun vaimonne on tuossa elämän vaiheessa, niin jos hän koskaan on ollut teidän kultasenne, niin antakaa hänen olla sitä silloin, koska hän tarvitsee sinua. Hän todella tarvitsee sinun apuasi; hän tarvitsee jotakin auttamaan ja ymmärtämään häntä. Puhu hänelle, ota hänet syliisi, niin kuin hän olisi sydänkäpysesi, ja hänen tulisi olla. Ja Ymmärrä häntä, koska hän kulkee vaiheen lävitse jolloin koko hänen rakenteensa muuttuu, ja sinun täytyy olla hyvä hänelle tuona aikana.

33   Minä luulen että se on miksi herra Rockefeller teki tuon kuolettavan virheen. Kansa rakasti häntä, ja hän olisi potentiaalisesti ollut meidän seuraava presidenttimme. Mutta kun hänen vaimonsa tuli vaihdevuosiin, hän jätti hänet ja meni naimisiin sihteerinsä kanssa, ja näettekö, mitä tapahtui? Se osoittaa että amerikkalaisissa on vielä jotakin todella hyvääkin.

 No niin, minä pidän herra Rockefelleristä. Minä pidän herra Goldwaterista myöskin; minä niin kuin muutkin. Jotkut teistä republikaani veljistäni jotka istutte siellä, kuulette minun sanovan että minä…

34   Huomatkaa, että minä en ole poliitikko, minä haluan olla kristitty. Ja tämä ei ole paikka politikointia varten. Tuo koko asia on mennyt joka tapauksessa, sillä tavalla, mutta tämä josta me puhumme on iankaikkinen. Demokraatti tai republikaani… Oh, se on sellainen sekasotku; sitä ei koskaan voida korjata. Se on ohitse, joten älkää väitelkö siitä. Asia mitä tulee tehdä, on elää tätä Valtakuntaa varten. “Sillä meillä ei ole pysyväistä kaupunkia, vaan me etsimme tulevaa.” Aamen, niin se on.

35   Niinpä politiikka on aidan toisella puolella ja minä toisella. Minä sanoin: “Minä äänestin kerran; ja se oli Kristukselle; ja minä olen varma voitostani.” Kyllä. Näettekö? Teille on äänestys tulossa. Jumala äänesti teidän puolestanne ja perkele äänesti teitä vastaan. Mille puolelle te nyt annatte äänenne, miltä puolelta te tulette ulos?

36   Niinpä minä uskon että tämä henkilö on vain… Minä ajattelen että se on vain hermostuneisuutta. Jos mitään ei ole tuomitsemassa sinua, niin jatka suoraan eteenpäin ja sano: “Mene pois luotani Saatana! “Liiku vain eteenpäin. Käytä aloitekykyä ja elä Jumalaa varten.

 327 Onko milloinkaan yhtään tilannetta, jolloin olisi luvallista mennä uudestaan naimisiin avioeron jälkeen (no niin, luulen että tässä on kaksi tai kolme kysymystä tässä.) kirjoitusten mukaan? Jos en jatka avioliittoa, onko mitään perustaa avioerolle joka sallisi uudelleen naimisiin menemisen? Minä tulen ostamaan nauhan saadakseni vastauksen tähän. Kiitoksia paljon. Minä odotan sitä sunnuntaina.

37   No niin, minä sanoin tämän, näettekö? Älkää Minä… Sallikaa minun jättää se rauhaan siihen asti, kunnes tämä kaikki tulee oikaistuksi. Ja nyt, muistakaa, jos Herra tahtoo niin, niin pian kuin tulen takaisin… Seuraavan kerran kun tulen, jos Herra tahtoo, niin tulen saarnaamaan tästä aiheesta. Ja silloin me tulemme nauhoittamaan sen. Ja jos se sattuu, niin se tekee kipeätä; ja jos se selvittää, niin se selvittää. Mutta olkaa rohkealla mielellä.

 328 Rakas veli Branham, onko mahdollista että henkilöllä on Pyhän Hengen kaste; eivätkä merkit seuraa, ennen kuin vasta joskus tulevaisuudessa, ja Hengen määräämissä tilanteissa?

38   No niin, se saattaa kuulostaa hieman sekavalta kysymykseltä, mutta se on hyvä, erittäin hyvä kysymys. Tämä tässä antaa minulle pienen mahdollisuuden löytää mikä toimii perheeni kanssa täällä nyt, minä tarkoitan teitä, minun perhettäni, ja perhettä ulkona maailmassa minne nauhamme menevät.

39   Suurin osa seurakunnastani koostuu helluntai-ihmisistä, koska helluntai on viimeinen sanoma mikä meillä on kirkkokunnallisissa riveissä. Ja minä olen ehdottomasti yhtä mieltä heidän kanssaan enemmästä kuin yhdenkään toisen kirkkokunnallisen seurakunnan kanssa. Minä olen helluntailaisten suuntaan kallistumassa, koska se on viimeisin sanoma. Ja kaikki käännynnäiseni, jotka tuon Kristukselle, minä yritän ohjata johonkin helluntaiseurakuntaan, mutta minä olen tuominnut ne jokaisella tietämälläni tavalla, siitä että he ovat väärässä Kirjoitusten mukaan olemalla kirkkokunta, ja olemalla haluttomat vaeltamaan Valossa, kun Valo on esitelty heille. Mutta kuitenkin, jos minun täytyisi valita tänään yksi seurakunta maailmassa, minä ottaisin helluntailaiset, kun on kysymys kirkkokunnista. Mutta kun on kysymys yksilöistä miehinä ja naisina, niin aitoja kristittyjä on kaikissa noissa kirkkokunnissa: metodisteissa, baptisteissa, presbyteereissä, luterilaisissa, ja niin edelleen. Mutta minä puhun siitä järjestelmästä jossa nämä ihmiset ovat, en milloinkaan yksilöstä, vaan tuosta systeemistä joka on vanginnut nämä ihmiset heidän kirkkokunnissaan… voitteko te selvästi ymmärtää sen nyt? Että minun mielestäni sillä ei ole mitään väliä olivatpa he roomalais-katolisia, Jehovan Todistajia, ortodokseja, juutalaisia, tai mitä tahansa he ovatkin, mutta he ovat yksilöitä joiden puolesta Jeesus kuoli pelastaakseen heidät.

40   Minä uskon että siellä on aivan yhtä monia kristittyjä baptisteissa kuin on metodisteissa tai presbyteereissä tai missä tahansa. He ovat kristittyjä, todellisia uskovaisia. Ja roomalais-katolisessa kirkossa on aitoja ihmisiä, jotka ovat todellisia miehiä ja naisia ja jotka rakastavat Herraa. Eivätkä he liity tuohon seurakuntaan ollakseen väärässä, vaan ollakseen oikeassa. Mutta se on tuo systeemi siellä joka johtaa heidän ajatuksensa väärälle tielle. Ja jos koskaan tulisi aika että minä muodostaisin kirkkokunnan, niin minä pettäisin teitä ja olisin tuonut teidät järjestelmään; olkoon se kaukana minusta.

 Ja voikoot Jumala pitää minut järjissäni, ohjatakseni teidät Jeesukselle Kristukselle, Sanalle. Pysykää Sen kanssa. Ymmärrättekö?

41   Mutta nyt, tämä henkilö tässä kysyy kysymyksen mahdollisuudesta omata Pyhän Hengen kaste ilman että merkit seuraisivat heitä. Jos te olette syntyneet uudelleen, te olette – Jos te olette syntyneet ensin ihmisolentona, ja tavallinen ihmisolento… Minä vastaan tähän nyt todella nuorison tyylillä. Mutta jos te olette syntyneet normaaliksi ihmisolennoksi, te itse asiassa teette asioita, joita normaalit ihmisolennot tekevät. Onko se näin?

42   Kun te synnytte ihmiseksi, seuraavat teitä luonnolliset inhimilliset luonteenpiirteet. Te ette elä puussa ja yritä lentää niin kuin lintu, tai jotakin muuta sellaista. Se ei olisi normaalin ihmisolennon normaalia toimintaa. Normaaleja ihmisen toimintoja ovat tehdä työtä, mennä naimisiin, ja omata perhe ja tehdä näitä asioita. Se on luonnollista normaaleille ihmisolennoille, koska te olette syntyneet siksi. Sitten kun te olette syntyneet Kristityksi, syntyneet Jumalan Hengestä, te luonnollisesti saatte Kristuksen luonteenpiirteet. Näettehän?

43   Nyt jos me otamme tämän seurakunnan tänä aamuna, missä te ihmiset istutte kuuntelemassa opetusta päivästä toiseen, te näette että te eroatte toinen toisestanne, koska te olette erilaisia. Teidän rakenteenne ovat erilaisia; teidän ruokahalunne ovat erilaiset; te syötte erilaisia ruokia; mutta te kaikki syötte ruokaa. Yksi yksilö ei ole samanlainen kuin toinen, te olette erilaisia. Kristittyjen kohdalla on samoin. Te ette voi sanoa: “Nyt kaikkien…” Puhuvatko kaikki kielillä, profetoivatko kaikki, tekevätkö kaikki…? Näettekö?

44   Teidän täytyy tarkata näitä asioita, koska Kristitylle tulee Kristityn tavat, ja he elävät niin kuin kristitty. Jeesus sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä jotka uskovat.” Huomatkaa: “Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleet; he ottavat ylös käärmeitä tai juovat kuolettavaa, eikä se heitä vahingoita; ja he puhuvat uusilla kielillä.” Ja nuo asiat vain luonnollisesti seuraavat kristittyjä.

45   Nyt tällä henkilöllä on erittäin hyvä asia tässä: “…vai odotammeko me sitä johonkin aikaan tulevaisuudessa tai tilaa jonka Pyhä Henki määrää?” Minä pidän tuosta. Käsitättekö te nyt? Kun Pyhä Henki määrää sen! Jumala määrää asiat.

 Ja siinä, minä luulen että te helluntailais-ihmiset jotka kuuntelette tätä nauhaa, tulette ymmärtämään minua, miksi olen erimieltä sen idean kanssa jota te painotatte, että kaikkien täytyy puhua kielillä. Minä en voi nähdä että se olisi oikein, koska se olisi… Minä pidän kirsikkapiirakasta ja minä olen ihmisolento – mutta minun ei tarvitse yrittää kertoa teille että, “Jos sinä et syö kirsikkapiirakkaa, sinä et ole ihmisolento.” Näettekö? Mutta kirsikkapiirakan syöminen on vain yksi ihmisolennon tavoista. Te voitte olla eri mieltä minun kanssani siitä, mutta se on totta. Nyt yksi tulee syömään tätä, ja yksi tulee tekemään jotakin muuta.

46   Pyhä Henki määrää nämä tehtävät, mutta kun te yritätte pakottaa itsenne siihen… Jos minä sanoisin että teidän täytyy syödä kirsikkapiirakkaa, niin mitä jos kirsikkapiirakka saisi teidät oksentamaan? Ja te oksentaisitte ja yrittäisitte syödä kirsikkapiirakkaa ja oksentaisitte, ja…? … näettekö? Te vahingoitatte itseänne, ja se on mitä te teette kun te yritätte pakottaa itsenne tekemään jotakin mikä on vastoin Henkeä. Hänellä on jokin määrätty asia varattuna sinun elämääsi varten. Ymmärrättekö te sen?

47   Ja kun te olette täytetyt Hengellä, niin tässä on teille yksi parhaista merkeistä joita tiedän: te olette niin rakastuneita Kristukseen ja uskotte että jokainen Sana minkä Hän sanoo on Totuus. Näettehän? Se on todiste että teillä on Pyhä Henki. Ja teidän elämänne on täynnä iloa, ja oi, kaikki on erilaista kuin mitä sen oli tapana olla. Se on Pyhä Henki.

48   Nyt nämä lahjat ovat Pyhässä Hengessä. Jos tämä seurakunta tänä aamuna, huoneiden ollessa ylitäynnä… (Me emme ilmoittaneet että tulisimme vastaamaan näihin kysymyksiin, mutta ihmiset ovat tulleet joka tapauksessa). Huomatkaa, jos jokainen henkilö täällä olisi täydellisessä sopusoinnussa Pyhän Hengen kansaa, jos joka ainoa teistä olisi täytetty Pyhällä Hengellä ja sopusoinnussa Pyhän Hengen kanssa, niin nämä merkit tulisivat lisääntymään teidän keskuudessanne koko ajan; se tulisi olemaan niin jatkuvasti. Mutta kun on sekaannusta ja eroavaisuuksia, niin Pyhä Henki Itse ei voi liikkua. Näettehän, Se ei voi toimia ihmisten kautta.

49   Ja siinä se on, jos minä sanoisin: “Nyt te kaikki, oletteko te puhuneet kielillä?” “Kyllä.” “Hyvä on, teillä on se.”

 “Puhuitko sinä kielillä?” “En.”

50   “Sinulla ei ole Sitä.” Nyt minä teen itseni tuomariksi. Jumala on näiden asioiden Tuomari.

51   Mutta tarkatkaa, Jeesus sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä.” Näettekö? Ryhmiä, jotka uskovat, koko Pyhän Hengen luonne virtaa heidän lävitseen, ja he ovat täynnä rakkautta ja iloa, ja se on yksinkertaisesti suuri joukko todella jumaluuden täyttämiä ihmisiä. Näettekö, se on Pyhä Henki. Ja siellä, he puhuvat kielillä, kun on tilanne että kielet nousevat esiin, tai jos on tarve siihen että he puhuvat kielillä. Ja jos on profetia, se puhutaan. Ja oi, se on aivan tarkalleen täydellistä joka kerta.

52   Kysykää noilta viideltätoista tai kahdeltakymmeneltä ihmiseltä joilla oli yksityinen tapaaminen tänä aamuna, että sanottiinko siellä yhtään sanaa väärin millään tavalla, ja he olivat täysin vieraita. Kuinka Pyhä Henki kaivautui sisälle ja veti nuo asiat ulos, ja kertoi sen heille. Näettehän? Eikä siinä ollut yhtään virheitä. Heille kerrottiin aivan tarkalleen mitä tämä, ja mitä tämä oli, ja mitä tämä on, ja mitä tämä tulee olemaan, ja mitä he olivat tehneet ja mitä heidän tulisi tehdä. Näettehän… Asettaen sen oikeaan järjestykseen, ja nyt heidän täytyy toimia sen mukaisesti.

53   Eräänä iltana olin puhumassa erään parin kanssa, ja se oli kotona, missä me istuimme pöydän ympärillä keskustelemassa. Ja yhtäkkiä Pyhä Henki laskeutui keskuuteemme, ja minä sanoin eräälle siellä: “Minä näen erään määrätyn miehen, ja hän on ymmällään joistakin asioista, kuten erottamisesta.” Minä sanoin: “Se on täällä juuri nyt. Minä tiedän mitä sinä ajattelet.” Ja minä menin taaksepäin ja vastasin kiertoteitse tuolle miehelle jokaiseen kysymykseen mitä hänellä oli mielessään… Ja kukaan muu ei edes tiennyt mistä minä puhuin, paitsi hän. Mutta hän sai sen. Hän tiesi mistä oli kysymys. Näettehän? Ja mitä se oli hänelle? Se osoitti ja vahvisti hänelle sen että Pyhä Henki paljasti minulle sen mitä hänen mielessään oli. Näettekö te? Eikä minun tarvinnut kertoa sitä lopuille heistä. Tuo mies kuuntelee minua juuri nyt. No niin, se on oikein. Näettekö nyt kuinka se on? Se on vahvistaminen.

54   Jos nyt koko seurakunta työskentelisi sen kaltaisessa sopusoinnussa, niin silloin me keskuudessamme ajaisimme ulos perkeleitä, ottaisimme ylös käärmeitä ja joisimme kuolettavia, sen meitä vahingoittamatta, ja kaikenlaisia asioita tapahtuisi. Mutta kun te yritätte pakottaa sitä yksilöille, niin silloin te panette itsenne… se on jälleen helluntailaiset. Silloin te saatte Babylonin, sekaannuksen. Te ette voi tuomita sitä. Näettehän? Sydämemme ovat täytetyt ilolla ja onnella, ja oi, linnut laulavat ja kaikki on ihmeellistä, yksinkertaisesti täynnä Jumalan Henkeä ja me olemme niin rakastuneita Jeesukseen että haluamme rukoilla koko yön.

55   Minä en halua saattaa hämilleen tätä joukkoa enkä itseäni. Mutta ihmettelenpä, että jos kysyisin tänä aamuna, että kenellä teistä ihmisistä on Pyhä Henki, niin luultavasti yhdeksänkymmentä viisi prosenttia teistä kohottaisi kätensä merkiksi siitä että teillä on Pyhä Henki. Sitten minä kääntyisin ympäri ja antaisin teille Raamatun todisteen – ainoastaan yhden Raamatun todisteen, ja epäilenpä josko siellä nousisi enempää kuin yksi tai kaksi kättä ylös. Näettehän? Voisin sitoa sen sellaiselle paikalle, mutta kun te teette sen, te myöskin vahingoitatte seurakuntaanne. Mutta teidän täytyy saada heidät ulos tuosta lapsuudesta ja saada heidät miehuuteen.

56   Kuten tuo, kun joku kirjoitti kysymyksen eräänä päivänä täällä, jotakin koskien veli Junior Jacksonia. Joku meni sinne ja he sanoivat hänelle: “Sinä menet sinne ‘kuolleiden papujen’ luo” tai jotakin muuta sellaista. Koska veli Jacksonin seurakunnassa he antavat heidän puhua kielillä. Milloin tahansa he tuntevat Hengen ja tahtovat puhua kielillä, he tekevät niin. No niin, se on veli Jacksonin seurakunta. Siihen ei ole mitään sanottavaa. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, ei vähääkään. Junior Jackson on yksi parhaista ystävistäni ja todella jumalinen mies, joka on täytetty Jumalan Hengellä, ja me olemme veljiä. No niin, hänen ei tarvitse syödä minun kirsikkapiirakkaani… Tai minun ei tarvitse syödä hänen omenapiirakkaansa, mutta me molemmat syömme piirakkaa. Me molemmat uskomme tämän Sanoman tarkalleen. On kysymyksessä seurakuntajärjestys. Minä sanoin: “Minä haluan seurakuntani yrittävän tulla yhteen.” Kun me aloimme murtautua ulos täällä, Pyhän Hengen puhuessa kielillä ja niin edelleen, minä sanoin… Joku kysyi minulta: “Veli Branham, onko se kaikki aitoa?”

57   Minä sanoin: “Minä en ole sen tuomari. Mutta minä sanon teille mitä teemme, pankaamme se koetukselle. Antakaamme sen jatkua hetken, ja sitten tuokaamme se paikalle että Sana esitellään sille. Sitten tarkatkaa sitä. Jos Se on Pyhä Henki, Se taipuu Sanan mukaiseksi; jos se ei ole, niin silloin se ei tee sitä.” Se on ainoa tapa miten voitte tietää sen; silloin se tuomitsee itsensä. Näettehän? Se tulee ärsyyntymään jos se ei ole Pyhä Henki, se on nouseva vastaan. Mutta jos Se on Pyhä Henki, Se tulee nöyrästi seuraamaan linjassa, koska se on mitä se on; Se on Pyhä Henki, joka seuraa omaa järjestystään.

58   Nyt tästä kielillä puhumisesta ja niin edespäin, minä toivoisin että joka ainoa teistä puhuisi kielillä. Aivan varmasti toivon sitä. Ja monta kertaa hyvät kristityt…

59   Näettehän, jos minä kerron teille että se on ohjelmassa… Ja löydän jonkun joka ei ole ohjelmassa… Suokaa anteeksi, yksityisessä tapaamisessa tänä aamuna eräs henkilö, arvelen että he yhä ovat täällä rakennuksessa… Oli kysymys kielillä puhumisesta… Tuo henkilö on aito, todellinen henkilö, ja he ovat eläneet oikein. Ja he olivat kuulleet minun sanoneen että Pyhän Hengen merkki ei ollut kielillä puhuminen – eikä se ole – mutta minä neuvoin tuota henkilöä pyytämään että Jumala antaisi heidän joko puhua kielillä tai profetoida, koska se on luonnollista.

60   Ensimmäinen asia oli että menin tuohon henkilöön ja löysin heidän syntymäpaikkansa, ja minkä merkin alla he olivat syntyneet, ja voin kertoa mikä heidän syntymänsä oli. Heidän luonnollinen luonteensa asettaa heidät määrätylle linjalle. Sitten, kun he ovat syntyneet uudelleen, he ovat täällä toisessa luonteessa. Ja sitten kun te löydätte tämän luonteen, joka on sisäpuolella, sisäisen alitajunnan… Ulkopuolinen tajunta liikuttaa teitä yhteen suuntaan; se on teidän luonnollinen syntymänne. Sitten he tekevät jotakin ja se panee heidät mihin? Neljän alle, ja panee heidät jakautuneeseen tilaan. He eivät tiedä mitä tehdä. He tulevat sanomaan: “Herra haluaa minun tekevän tämän.”

61   Sisäpuoli sanoo: “Oh, minä tiedän että se on linjassa Kirjoitusten kanssa.” Ja he alkavat tehdä sitä, ja ensimmäinen asia mitä tapahtuu on että Saatana tässä ulkopuolisessa tajunnassa tulee näyttämään heille kaikenkaltaisia virheellisyyksiä siinä. Ja sitten he sanovat: “No niin, minä luulen että…” Näettekö? He kuuntelevat Saatanaa. Teidän täytyy ottaa tuo jokin mikä on sisäpuolella, se mikä on sisällänne ja mikä on Kirjoitusten mukaista. Ja älkää antako Saatanan seistä missään. Se on hänen työnsä seistä siellä ja takoa teitä sillä tavalla. Mutta älkää te kuunnelko häntä.

62   Mutta tuosta henkilöstä minä kerroin heille. He sanoivat: “Jos minä vain voisin olla varma että minulla on Pyhä Henki.” Näettekö? Hieno henkilö, todella uskollinen henkilö jolla on Pyhä Henki, mutta se tekisi hänelle hyvää sanoa: “Isä, anna minulle vain tämä voidakseni seistä jollakin.”

63   Nyt jos minä opettaisin sitä sillä tavalla, niin ihmiset kurottautuisivat ja saisivat otteen siitä, ilman että heillä olisi sitä mitä tuolla henkilöllä on. Pyhä Henki puhuu kielillä, mutta teillä täytyy olla Pyhä Henki ensin, ennen kuin Se voi puhua kielillä. Ymmärrättekö sen nyt? Niinpä jos te kurottaudutte ja saatte otteen kielilläpuhumisen lahjasta ilman että…

64   Nyt muistakaa, se voi olla aito lahja; se voi olla Pyhä Henki, joka puhuu teissä tuntemattomilla kielillä, ja te voitte olla kadotettu ja mennä helvettiin. Raamattu sanoo niin. Uskotteko sen? Haluatteko Raamatunpaikan siitä? Jos haluatte raamatunpaikan, niin kohottakaa kätenne. “Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien (onko se oikein? Molemmat sekä se joka voidaan tulkita ja se mitä ei voida tulkita, aidot Pyhän Hengen kielet), ihmisten ja enkelien kielillä, en minä mitään olisi.” Näettehän, kunnes nuo muut asiat menevät sen kanssa. Teillä täytyy olla tämä, niinpä älkää kurottautuko saadaksenne tuota ilman tätä. Ottakaa tämä ensin, ja sitten tuo tulee seuraamaan sitä.

65   Sade lankeaa sekä vanhurskaille että väärille. Aurinko paistaa pahoille ja hyville. Sade lankeaa kypsyttääkseen sadon; ja tuo sama sade kypsyttää myös rikkaruohot. Pyhä Henki voi langeta ihmisryhmän ylle ja puhua kielillä, ja tehdä sen tarkalleen todeksi, liikkua ihmisten keskuudessa profetoiden ja ollen tarkalleen totuus. Niin se on tarkalleen!

66   Joskus te voitte mennä noidan tai meedion luo, ja he voivat sanoa jotakin mikä on tarkalleen oikein. Katsokaa Endorin noitaa. Kuinka Saul… Se voi olla tarkalleen totta; mutta se ei vielä ole sitä. He ovat noitia. Kielillä puhuminen, minä olen nähnyt perkeleiden puhuvan kielillä, ja kirjoittavan tuntemattomalla kielellä. Se ei merkitse yhtään mitään. Mutta jälleen tuo Sana on todellinen asia. Takaisin tuohon Sanaani

67   Niinpä te voitte tehdä näitä asioita ilman Sanaa. Mutta kun teillä on Sana, ja Se tekee sen, sitten nähkää kuinka se tulee tapahtumaan tarkalleen oikein. Silloin te olette tarkalleen linjassa.

68   Kyllä, Pyhä Henki käyttää näitä ihmisiä, niin kuin Hänen Jumalallinen viisautensa on määrännyt. Mutta ensimmäinen asia on…

69   Nyt mitä? Sallikaa minun antaa teille tässä jotakin. Jos minä kysyisin: “Kuinka monella on Pyhä Henki?” Kaikki te kohottaisitte kätenne. Sitten minä sanoisin: “Hyvä on, minäpä katson onko teillä.” Raamattu sanoo että ne joilla oli Pyhä Henki, huokasivat ja valittivat päivin ja öin niitä kauhistuksia joita tehtiin kaupungissa. Kuinka monta kättä nyt nousisi ylös? Kuinka monet teistä eivät voi levätä yöllä, ollen niin täynnä iloa ja Jumalan voimaa, ja niin murheellisia kadotettujen ihmisten puolesta, että te päivin ja öin itkette noita kauhistuksia? Te ette… Näettekö? Kuka olisi niin kaupungissa? Kuinka moni on niin seurakunnassa? Se on mitä Raamattu sanoo Pyhän Hengen todisteen olevan.

70   Hän sanoi niin sinetöiville Enkeleille Hesekielin 9:ssä, Hän sanoi: “Menkää kaupungin lävitse ja asettakaa merkki jokaiseen joka huokaa ja itkevät niiden kauhistusten vuoksi joita kaupungissa on tehty. Loput heistä, hävittäköön hävittävä Enkeli heidät.” Ei väliä, kuinka paljon he olivat jäseniä, tai kuinka monia asioita he olivat tehneet. Ja mies kirjoitusvälineiden kanssa, puettuna valkoiseen, (mikä edusti Pyhää Henkeä), kulki ja merkitsi kaikki heistä jotka huokasivat ja itkivät kaupungissa tehtyjä kauhistuksia. Nyt te sanotte… Ja tarkatkaa mitä hän myös sanoi siellä: “Tappakaa täydellisesti, pienet lapset, vanhat naiset, vauvat, tappakaa heidät kaikki!” Myöskö pienet lapset? Kyllä!

71   Kun Joosua meni Kanaanin maahan, hän sanoi,” Älkää antako yhdenkään niistä elää. Olkoon se sitten vaikka kuinka mukava pikku vauva, pieni amalekilainen tai amorilainen, tappakaa se! Muistakaa että hänestä kasvaa amalekilainen; hän tulee saastuttamaan leirin.” Ja kun nuo pikku asiat tulevat sillä tavalla ja ovat eri mieltä Jumalan Sanan kanssa, niin pankaa sellainen asia pois. Minä en välitä mihin kirkkokuntaan se kuuluu.

72   Te sanotte: “Mutta he ovat hyviä…” Minä en välitä kuinka hyviä ihmisiä he ovat! Jos se on vastoin Sanaa, pankaa se pois. Se on pieni kasvava amalekilainen. Se näyttää mukavalta, se näyttää viattomalta; se näyttää siltä kuin se olisi aivan oikein, mutta älkää olko missään tekemisissä sen kanssa. Pysykää poissa siitä.

73   “Mutta veli Branham, minä menen sinne koska… No niin, minä en…” Muistakaa vain, että jokainen amalekilainen, mikä tahansa mikä kieltää Sanan, pysykää poissa siitä; älkää olko ollenkaan tekemisissä sen kanssa! Kuinka moni uskoo että se on Totuus? Varmasti se on. Pysykää poissa siitä!

74   Jotka huokaavat, ja itkevät kaupungissa tehtyjä kauhistuksia… Missä te näette sitä? Minä voin näyttää teille kymmenentuhatta jotka puhuvat kielillä, jokaista kohden jolla todella on taakka synnin vuoksi.— jotka eivät voi edes rukoilla yhtä tuntia. Mutta tiesittekö Raamatun sanovan, että merkitkää ainoastaan nuo jotka huokaavat ja itkevät kaupungissa tehtyjen kauhistusten vuoksi? Kuinka moni on lukenut sen? Varmasti! Se oli Pyhä Henki joka tuli merkitsemään ihmisiä, ja hävittävälle enkelille sanottiin: “Mene ja hävitä kaikki joilla ei ole merkkiä.” Ja Jumalan merkki on Pyhä Henki; siinä on Jumalan Sinetti.

75   No niin, missä ovat ihmiset jotka ovat kiinnostuneita siitä? Minä voin näyttää teille ihmisiä jotka hyppäävät ylös ja alas ja huutavat seurakunnassa; minä voin näyttää teille ihmisiä jotka huutavat ja juoksevat ympäri rakennusta; minä voin näyttää teille ihmisiä jotka profetoivat, ja se tapahtuu; minä voin näyttää teille noita jotka puhuvat kielillä, ja juoksevat ylös ja alas rakennuksessa, jotka sanovat asioita jotka tulevat tulkituiksi ja jotka todella tapahtuvat; mutta missä on tuo henkilö joka huokaa ja itkee niitä kauhistuksia joita on tehty kaupungissa? Missä on tuo raskautettu sielu? Te voisitte aloittaa uuden lehden siinä. Näettekö mitä tarkoitan?

76   Minä olen yrittänyt parhaani mukaan kertoakseni ja johdattaakseni teitä ihmisiä, niin kuin isä johdattaisi lapsiansa. Te olette minun lapsiani; Minä olen synnyttänyt teidät Kristukselle, tämän Evankeliumin kautta jota saarnaan. Ja minä haluan teidän kasvavan täyteen kypsyyteen lapset. Ja minä haluan esitellä teidät Kristukselle tuona päivänä niin kuin Paavali sanoi: “Puhtaana neitsyenä.” Niin että Sanassa ei ole yhtään asiaa jota teidän sydämenne ei vahvistaisi “aamenella.”

77   Synnillä ei ole… Tietenkin te tulette tekemään asioita väärin, mutta ensimmäisen asian tuomitessa teidät, te sanotte: “Isä, anna minulle anteeksi.”

78   Sanon tämän. Katsoin juuri muutama minuutti sitten erästä henkilöä. Hän kysyi minulta eräästä hienosta pojasta eräänä päivänä. Me olimme metsästämässä oravia. Tuona aamuna minä sain viisi; jätin yhden niistä tuota iltapäivää varten. Kentuckyssa teidän on lupa ottaa vain kuusi päivässä; se on raja. Niinpä tämä henkilö sanoi: “Minä sain yhdeksän.” Hieno kristitty poika.

 Minä sanoin: “Sinä olet tehnyt väärin. Sinä teit väärin!”

79   Minä sanoin: “Minä sain viisi aamulla ja säästin yhden iltapäivälle. Ja saatuani tuon yhden, laskin siellä puussa olevan viisi tai kuusi oravaa jotka istuivat siellä, mutta kävelin pois ja jätin ne.” Minä sanoin: “Minä kävelin siellä läpi metsän jokin aika sitten, ja siellä oli niitä noin viisitoista tai kaksikymmentä. Minä otin sallitun määrän, ja jätin loput niistä sinne.” Minä sanoin: “Jos minä tulen tänne, saarnaamaan teille pojille ja teille ihmisille asiaa, joka on oikein, niin minun täytyy elää esimerkiksi.” Kristillisyys ei ole sitä mitä te sanotte, vaan se on mitä te elätte, ja mitä te teette; se on elämistä esimerkiksi. Te olette maan suola. Minä sanoin: “Sitten, laki sanoo… Jeesus sanoi: ”Anna keisarille ne asiat jotka kuuluvat keisarille.” Kun te rikotte nopeusrajoitus lakia tuolla tiellä, niin mitä te teette? Te teette väärin; te teette syntiä. ”Antakaa keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle mikä Jumalan on.”

80   Sanotaan: “No niin, laki on väärä.” Minä en voi auttaa sitä miten väärä se on; on väärin rikkoa Jeesuksen käskyä. Ja jos te ette anna keisarille niitä asioita jotka ovat keisarin, silloin olette tehneet sitä mitä Jeesus kielsi teitä tekemästä, ja lain rikkominen on synti.

81   Me olemme kaikki syyllisiä; me teemme sitä, Mutta kun näette itsenne väärässä, niin lakatkaa siitä! Ihmiset tarkkaavat teitä; ihmiset eivät mene kirkkoon mutta he lukevat teitä, he näkevät mitä te teette.

82   Niinpä, ottakaa Kristus sydämeenne — Kristus ja Pyhä Henki ovat sama asia. Pyhä Henki, Kristus merkitsee “Voideltu.” Ja Pyhä Henki on tuo Voitelu, ja te olette se joka on voideltu. Näettekö? Ja se on Kristus teissä voitelemassa teitä. Näettekö mitä tarkoitan?

83   Silloin teillä on oikea asia. Silloin Hän voi käyttää teitä missä tahansa Hän haluaa käyttää teitä, koska te olette Ruumiissa ja minkä tahansa noiden lahjojen alainen. Mutta näettehän, jos teillä on yksi noista lahjoista Ruumiin ulkopuolella, se ei tee teille mitään hyvää. “Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. Vaikka minulla olisi usko ja voisin ymmärtää kaikki Jumalan salaisuudet, ei se minua mitään hyödyttäisi. Vaikka antaisin ruumiini uhrina poltettavaksi ja antaisin kaikki tavarani köyhille, ja vaikka minulla olisi usko siirtää vuoria, minä en ole yhtään mitään.” Näettehän? Älkää olko riippuvaisia noista asioista. Pyhä Henki on Olento; Se on Jumala, ja Jumala teissä, tuo Persoona, Jumala, joka on valaissut teidän koko olemuksenne. Te olette muuttunut; te olette uusi luomus. Mikä tahansa pikku asia mikä on väärin, Hän tulee kertomaan teille että se on väärin, sitten lakatkaa siitä; älkää tehkö sitä. “Isä, minä en tarkoittanut tehdä sitä, anna minulle anteeksi.” Näettekö? Ja se on Pyhä Henki.

84   En välitä siitä kuinka paljon te puhutte kielillä, kuinka paljon te juoksette ja kuinka paljon te hypitte, kuinka paljon te teette sitä tai tätä, mitä sitten olettekin tehneet, niin se ei merkitsisi yhtään mitään, jos Pyhä Henki ei ole siellä tuomitsemassa teitä ja osoittamassa mikä on oikein ja mikä väärin.

85   No niin, tästä syystä tämä henkilö tässä on oikeassa. Antaa Pyhän Hengen tehdä se. Mutta nyt, se mikä aiheuttaa tämän… Sallikaa minun sanoa se rakkaudella, pirskoteltuna rakkaudella ja voideltuna Sanalla. Jos aito Pyhä Henki on teissä, silloin te ette kysele sitä. Te tiedätte sen itse, ja se on yksilöllinen asia teidän ja Jumalan välillä. Näettekö? Te tiedätte että jotakin on tapahtunut. Te tiedätte että siellä on muutos, vaikkei sitten mitään muuta olisikaan, niin te itse olette muuttuneet. Näettehän, te olette se jossa muutos on tapahtunut, teidän sisällänne, ja te tiedätte että teillä on se. Josko sitten puhuitte kielillä tai huusitte tai hypitte tai teitte jotakin muuta, te tiedätte että Jumala elää teissä, ettekä te vaella oman mielenne mukaisesti, vaan se on Kristuksen mieli joka johtaa teitä tuon Sanan kanssa, aivan sillä tavalla kuin Se sanoo.

86   Nyt! Minä haluaisin… Jos ihmiset sanovat: “Hyvä on sitten, veli Branham, sinä et siis usko että meidän tulisi puhua kielillä?” Silloin teillä on se aivan sen vastakohtana mitä juuri olen sanonut. Varmasti, minä uskon että teidän tulisi puhua kielillä. Ja jotkut teistä ihmisistä… Näettekö? Mutta te saatte nämä ja minä nämä, ja se on kuten tämän asian kanssa että se olisi tuhatviisisataa mailia tästä tabernaakkelista. Jos te ette käsitä sitä, niin kysykää minulta. Kirjoittakaa siitä minulle, jos te ette ymmärrä sitä. Sanokaa vain mitä minä sanon täällä, ja tehkää te… kuten Paavali sanoi: “Seuratkaa te minua, niin kuin minä seuraan Kristusta.” Näettekö te? Sitten kun näette minun olevan väärässä, niin menkää pois minun luotani, siinä kaikki, koska silloin minä olisin väärä henkilö.

 329 Ole hyvä ja selitä. Ihmiset sanovat että veli Branham on enemmän kuin mies, hän voi luoda, ja Jeesus voisi näyttää aivan veli Branhamilta.

87   Antakaa minun nyt… Tuo henkilö sanoi tämän. Kuka se saattaa ollakin, minä en tiedä. Mutta minä olen teidän veljenne. Jeesus on teidän Pelastajanne. Minä en voisi olla teidän Pelastajanne, koska Hän on jo pelastanut teidät. No niin, te olette niin lähellä Totuutta siinä, ja kuitenkin niin kaukana Totuudesta, tarkoitan henkilöä joka kertoi tälle henkilölle tämän. Se on hyvin kaunis käsiala ja näyttää minusta naisen käsialalta. Ja minä sanoisin että se on naisen käsiala, etkö sinäkin sanoisi niin, veli Capps? Kaunis käsiala. Enkä tiedä kuka se on.

88   No niin, “Veli Branham, voisiko Jeesus näyttää sinulta, tai sinä olla Jeesus, tai jotakin senkaltaista?” Yhdessä sanan merkityksessä se on tarkalleen Totuus; toisessa sanan merkityksessä se on antikristus. Se on ero oikean ja väärän välillä. Tehdä minut Herran Jeesuksen Kristuksen Persoonaksi, olisi antikristus, sillä Herran Jeesuksen Persoona istuu Majesteetin oikealla kädellä korkeudessa, ja on tuleva jälleen suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun on kysymys siitä että se Elämä joka oli Hänessä, olisi minun ylläni, ja teidän yllänne joilla on Hänet, niin se on tarkalleen Totuus; ja te tulette  Kristukseksi.

89   Muistatteko minun sanomaani messiattarista? Näettekö? Te olette… Sana Messias merkitsee “Voideltu.” Nyt jos teillä on Pyhä Henki, te tulette voidelluksi. Sitten siellä on kaiken kaltaisia voideltuja.

90   Tarkatkaa nyt, jos se on Raamatullinen voideltu. Monet heistä ovat voideltuja… Näettekö? Koko asia on sellaisessa suuressa sekamelskassa; ja Saatana kaikella viekkaudellaan tulee ja jäljittelee sitä, aivan pilkulleen, melkein pilkulleen. On vain yksi tapa miten te voitte olla ehdottoman varmat; tarkistakaa se sanasta sanaan, ja sanasta sanaa! Se on ainoa tapa miten voitte tehdä sen.

91   Mutta minusta se, että henkilö, William Branham, tai kuka tahansa mies tai nainen, olisi Herra Jeesus Kristus, meidän Pelastajamme, se on erehdys. Mutta olla voideltu Hänen Hengellään, mikä tuo Hänen oman Persoonansa, Hänen Elämänsä teihin…

92   Siitä on kaunis esikuva Eliassa ja Elisassa, kun Elia meni ylös, kun tuo vanha profeetta, Elia, meni kotiin. Hän oli väsynyt ja näännyksissä; ja siellä joen toisella puolella olivat tuliset hevoset ja vaunut, viedäkseen hänet kotiin. Ja panitteko merkille että kun Elia ja Elisa olivat ylittäneet virran (tuon profeettakoulun tarkatessa heitä) kuinka Elia otti viittansa ja iski virtaa, ja se jakautui, ja he menivät ylitse. Ja hän sanoi tuolle nuorelle profeetalle: “Minkä vuoksi sinä seuraat minua? Mitä sinä tahdot?”

93   Hän vastasi: “Sitä että kahdenkertainen annos sinun henkeäsi tulisi minun ylleni. Että kahdenkertainen annos väkevää profeettaa tulisi ylleni.”

 Hän sanoi: “Sinä olet pyytänyt vaikeata asiaa; mutta jos sinä näet minun menevän pois, niin sitten se on tuleva yllesi.” Niinpä te voitte kuvitella miten hän piti silmällä tuota profeettaa.

94   Nyt, tuona päivänä tuo profeetta oli Sana, sillä hän oli Sanan julkituleminen maailmalle. Ja hän tiesi että suuremman palvelustehtävän täytyi tulla, joka tarvitsi suuremman asian. Ja kun Jeesus oli täällä maan päällä, Hän oli Elias. “Näitä asioita joita Minä teen, olette te myös tekevä, koska Minä menen Isäni tykö.” Kuinka te nyt tekisitte sen? Tarkatkaa Häntä! Kuka Hän on? Sana! Näettekö? Tarkatkaa Häntä!

95   Kun tulee kysymykseen asioiden luominen, niin se on totta. Jeesus ei koskaan suoraan luonut mitään, tuomalla sitä olemassaoloon. Hän otti ensin ainetta. Hän otti vettä ja teki sen viiniksi. Hän otti leivän ja teki lisää leipää. Hän otti kalan ja teki lisää kalaa. Mutta Hän lupasi että suurempia asioita kuin tämä tulisi tehdyksi. Näettekö te? No niin, miksi? Koska se on pahempi päivä kuin silloin kun Hän oli täällä, näettehän? Se on yhä Hän, mutta Hän käyttää teidän tabernaakkelianne.

96   Ja tämä persoona joka on teissä, joka johtuu teidän syntymästänne… Sinä olet John Doe; sinä synnyit määrätyssä kuussa, ja sinä olet syntynyt määrätyn tähden alla; sinä olet syntynyt määrätyn asian alaisena, ja sillä on jotakin tekemistä sinun kanssasi. Tietenkin sillä on!

97   Minä muistan kuinka isällä oli tapana sanoa: “En voi istuttaa noita perunoita tähän aikaan, koska kuu ei ole oikein. Sinä et voi istuttaa niitä perunoita, Billy.”

98   Ja minä sanoin: “Minä en istuta niitä kuuhun, vaan tänne maahan.**

 Hän sanoi: “Hyvä on, nero, jatka vaan! Kun saat muutamia kuhmuja päähäsi tulet oppimaan jotakin.” Ja minä todella opin jotakin.

99   Minä sanon että jos te otatte laudan ja asetatte sen ruohon päälle pimeän kuun aikana, niin tarkatkaa mitä tapahtuu. Se kuolee siihen paikkaan. Pankaa se sinne valoisan kuun aikana ja vaikka se olisi siellä viikon, se ei vahingoita tuota ruohoa hiukkaakaan.

100   Tarkatkaa merta kuun vaihtuessa. Kun kuu laskee, nousuvesi seuraa sitä, ja se on miljoonien mailien päässä maasta. Eikä yksin sitä, mutta menkää tänne Kentuckyyn ja upottakaa maahan putki aina suolaiseen veteen asti, ja tarkatkaa vettä tuossa, putkessa nousuveden aikana ja sen laskiessa, se tapahtuu koko matkan maan alla. Aivan varmasti!

101   Istuttakaapa jotakin joka levittäytyy maan pinnalle, pimeän kuun aikana, ja se menee suoraan alaspäin ja kasvaa kuin retiisi tai nauris. Mutta istuttakaapa se toiseen aikaan ja nähkää kuinka se leviää maan pinnalle. Varmasti sillä on jotakin tekemistä sen kanssa.

102   Miksi Aaronilla oli rintalevyssään jokaisen noiden patriarkkojen syntymäkivi? Katsokaa noita äitejä, kuinka nuo heprealaisäidit antoivat noille lapsille synnyttäessään nimet; se kertoi heidän syntymänsä; se asetti heidät kotimaahansa; se asetti heidät iankaikkisuuteen.

103   Yhtenä näistä päivistä kun tulen ja viivyn vähän aikaa, minä haluan ottaa tuon aiheen. Silloin tarkatkaa Jaakobia, siellä kun hän oli kuolemassa, kun hän laski kätensä noiden patriarkkojen ylle ja siunasi heidät, ja kertoi heille tarkalleen missä he tulisivat olemaan. Ja se oli tarkalleen heidän nimensä ja heidän syntymänsä mukaan. Ja aivan varmasti sillä on jotakin tekemistä sen kanssa.

104   Se on teidän syntymäpolkunne; se on mitä te olette, luonnollisena miehenä tai naisena. Mutta kun te olette syntyneet uudestaan, niin se ei ole ulkopuolisessa tajunnassa. Ulkopuoli on se mitä te maistatte, näette, tunnette, haistatte ja kuulette, mutta sen sisäpuoli on se mitä te todella olette. Nyt tässä ulkopuolessa täällä, Saatana kiusaa ja tönii teitä kaikkialle täällä; mutta täällä sisällä hän ei voi tehdä sitä, ellette te anna hänen tehdä sitä. Sillä täällä sisällä teillä on usko, eikä usko tule ulkopuolisen tajunnan järkeilystä. Uskossa ei ole järkeilyä. Teillä on se Jumalalta, ja te tiedätte että se on siellä. En välitä siitä kuinka paljon se näyttää väärältä, te yhä tiedätte että se on oikein; se on NÄIN SANOO HERRA. Mikään ei tule häiritsemään sitä. Mikään ei voi tehdä sitä, se vain liikkuu suoraan eteenpäin. Vaikeudet eivät merkitse mitään sille; se kahlaa suoraan niiden lävitse, sillä Se on Sana. Ja Sana on Miekka, ja Sana leikkaa. Tuo Miekka leikkaa Itsensä vapaaksi kaikesta muusta. Näettehän? Tarvitaan uskon käsi pitämään ylhäällä tuota Sanaa.

105   Nyt te näette, että kun tuo sisäpuolinen tajunta… Tässä on sisäpuoli; tässä on ulkopuoli. Totuus on paljastettu täällä; mutta täällä ulkona se järkeilee. Eikö se näyttäisi järkevältä, jos me sanoisimme että, “Menkäämme kaikki ja liittykäämme helluntailaisiin”? Minä pidän Assemblies of God’ista, minä pidän ykseydenkannattajista, minä pidän kaikista noista seurakunnista. “Miksi me emme kaikki mene ja liity yhteen heidän kanssaan, voidaksemme tehdä ehkä jotakin hyvää.” Se on järkeilyä, se on ulkopuoli. Mutta syvällä – sisäpuolella, tarkatkaa sitä. Kun tämä täällä on erimieltä sen kanssa mitä te näette silloin katsokaa helluntailaisia. He tekevät monia asioita joiden minä en usko olevan Raamatun mukaista, ja voin todistaa heille ettei se ole Raamatun mukaista. Mutta siinä on niin monia ajatuksia siinä. Siellä on tuhansia helluntailais – veljiä ja sisaria, jotka uskovat tämän, Sanan, eivätkä usko sitä, mitä he opettavat olevan oikein. Mutta he ovat siellä kiinni verkossa.

106   Baptistit, presbyteerit ja kaikki muut heistä, he ovat tuossa verkossa, kun joukko miehiä tulee yhteen ja järkeilee sen. Ja miehillä on niin paljon arvovaltaa. Tässä on piispa tai ylivalvoja, ja sanoo jotakin, mitä silloin jokin pieni kaveri voisi sanoa?

 Hän pelkää sanoa yhtään mitään. “Olen samaa mieltä kanssasi. Kyllä, se on oikein! A-hah! Kyllä, piispa tai ylivalvoja, sinä olet tarkalleen oikeassa.” Hän on samaa mieltä hänen kanssaan.

107   Ottakaamme tässä vaikka joku alkoholisti täällä kadulla, kuinka tavallinen kansalainen ohittaa hänet kadulla ja sanoo”, Tuo vanha pummi, hänestä ei ole mihinkään.” Sitten viekää hänet tänne ja pankaa hänet poliisiksi, pankaa hänelle poliisin merkki rintaan ja ase vyölle. “Hyvää huomenta, John, on niin mukava nähdä sinua jälleen!” Näettekö? He osoittavat kunniaa toinen toiselleen.

108   Jeesus sanoi: “Kuinka teillä voisi olla uskoa kun te arvostatte tuonkaltaisia asioita. Kun te otatte kunniaa toinen toiseltanne. Sitä ei voida tehdä.

109   Ja kun miehet tulevat yhteen organisaatiossa, niin joku pieni mies pelkää sanoa yhtään mitään, koska piispa sanoi niin, tai ylivalvoja sanoi niin. Mutta älkää olko arvostamatta tuota miestä, vaan uskokaa että hän on hyvä mies; mutta muistakaa aina että Jumalan Sana on oikein ja kaikki muut sen vastaiset ovat väärin. “Olkoon Minun Sanani totinen ja jokaisen miehen sana valhe.” Näettekö sen? Se on mitä me haluamme tehdä, uskoa Se.

110   Muistakaa nyt, me emme ole Sana, mutta me olemme Sana. A-hah! Käsitittekö sen nyt? Jeesus ei ollut Jumala, mutta Hän oli Jumala. Hän oli Mies, mutta kuitenkin Hän oli Jumala. Hän voi itkeä, mutta kuitenkin Hän voi herättää kuolleen. Hän voi itkeä miehen kuolemaa, ja herättää hänet jälleen ylös. Hän oli Jehova-jireh, Jehova-rapha, Jehova Manasses, kaikkea sitä täydellisesti. Hän oli Jehova, ja kuitenkin Hän oli Mies. Hän omisti maan, oli tehnyt maan, ja kuitenkaan Hänellä ei ollut minne päätään kallistaisi. Hän sanoi: “Linnuilla jotka olen tehnyt, on pesänsä, ja Minulla ei ole minne pääni laskisin. Ketuilla jotka loin, on luolansa, ja Minulla Itselläni ei ole edes minne tulla haudatuksi.” Niin se oli. Hänen täytyi lainata jonkun hauta, tullakseen haudatuksi siihen.

111   Minä loin kohdun joka on naisessa. Eikä Hänellä ollut kohtua syntyäkseen, vaan Hänen täytyi lainata kohtua. Hän loi maan, eikä Hänellä ollut paikkaa minne Hänet olisi voinut haudata; Hänen täytyi lainata Joosef Arimatialaisen hautaa tullakseen haudatuksi siihen. Hänen täytyi lainata paikka, ja kuitenkin Hän oli Jumala, Hän todisti että Hän oli Jumala.

112   Ymmärrättekö te nyt? Me emme ole… Me olemme messiattaria, mutta emme tuo Jeesus. Hän on meidän Isämme; me olemme vain voideltuja Hänen Hengellään, ja siitä syystä Hänen Elämänsä… Ja se saa ihmiset ajattelemaan niin. Näettehän, jos te ette pysähdy ajattelemaan sitä tarkemmin, niin se saa ihmiset ajattelemaan että, “Tämä kaveri voisi olla Messias.” Varmasti hän on.

 “Tämä täällä voisi olla.” He molemmat ovat sitä. “No niin, kuinka heitä voisi olla kaksi?” Heitä on tuhansittain. Huomaatteko?

113   Mutta näettehän, että Hänen Elämänsä jakautui Helluntaipäivänä. Kun tuo Tulipatsas tuli alas ja jakautui tulisina kielinä kunkin heidän päälleen, niin Se oli Jumala joka jakoi Itsensä ihmistensä keskuuteen, koska Seurakunta ja Kristus ovat Yksi, aivan niin kuin mies ja vaimo ovat yksi.

 330 Veli Branham, kuinka minun pitäisi näyttää vaimolleni että todella välitän hänestä ja kuitenkin pysyn sanan kanssa, mutta saan yhä kuulla tämänkaltaisia kysymyksiä: “miksi sinä et toimi niin kuin saarnaat, tai uskot?”

114   No niin, jos vaimo sanoo tämän sinulle, silloin kun hänellä on oikeus sanoa se, niin sinun on parasta oikaista itsesi. Näettehän? Sitten, jos hän sanoo sen vain ollakseen paha, niin muistakaa että Raamattu sanoo: “Olisi parempi jos myllynkivi olisi ripustettu kaulaanne ja teidät olisi hukutettu meren syvyyteen, kuin että rikotte yhtä Minun vähäistäni vastaan.” No niin, se oli vain sinun kysymyksesi.

115   Ja saattaa olla että tämä vaimo ei ole sen tyyppinen henkilö. Ehkä hän on erilainen – ehkä hän on hyvä henkilö. Hän ehkä koettelee sinua, nähdäkseen mitä sinä tulet tekemään.

116   No niin, rakasta sinä vain häntä ja anna hänen nähdä Jeesus sinussa. Tee niin. Jatka vain eteenpäin. Annan pienen kuvauksen tänä aamuna henkilöstä joka… Erään kerran eräs pieni nainen oli vastaanottanut Pyhän Hengen. Hän oli kovasti miellyttävä pikku henkilö. Hänellä oli kova elämä, koska hänen miehensä oli alkoholisti. Ja niinpä hän sitten vain jatkoi yhdessä hänen kanssaan. Tuo mies sanoi,” Mene sinä vain seurakuntaasi, Kulta, menehän nyt! Mutta minä menen tuonne Brown Derbyn saluunaan tuolla. Heillä oli tapana roikkua siellä vanhassa Boniferissa. Monet teistä vanhoista muistatte Boniferin tuolla kulmassa, uskon että sitä nyt kutsutaan Brown Derbyksi.

117   Niinpä hän roikkui siellä, ja kuinka sattuikaan niin eräänä iltana tuli esiin kysymys Kristityistä. Yksi vanha juoppo joka istui siellä sanoi: “Sellaisia kuin kristittyjä ei enää olekaan. Sellaista ei olekaan. Kaikki he ovat vain joukko tekopyhiä, tehän näette heidän tupakoivan ja ryyppäävän ja tekevän sanoja asioita kuin mekin teemme, ja sitten he kutsuvat itseään Kristityiksi. Sellaista ei olekaan.”

118   Tämä yksi juoppo siellä nousi ylös ja sanoi: “Hetkinen vaan! On kyllä yksi jonka minä tunnen.”

 He kysyivät: “Kuka se on?

 Hän vastasi: “Se on minun vaimoni.” Näettekö? Hänen vaimonsa oli tullut suolaiseksi, ja hänen miehensä oli nähnyt sen koko ajan.

 Hän sanoi: “Minä lyön vetoa, että jos hänet pantaisiin tiukalle…”

 Hän sanoi: “Ei, hän olisi yhä kristitty; minä tulen todistamaan sen teille.” Hän sanoi: “Minäpä sanon teille mitä teemme, menkäämme kotiin ja minä tulen näyttämään teille onko hän kristitty vai ei. Menkäämme kotiin nyt ja olkaamme todella juovuksissa. Näytelkäämme todella humalaista.” He koputtivat ovelle, ja tulivat sisälle horjuen ja kaikkea sellaista ja “Miksi sinä et istu tännepäin,” ja vaimo asetti heille kaikille tuolit ja (hänen miehensä vieraita, tiedättehän) – yrittäen saada heidät tuntemaan itsensä niin tervetulleiksi kuin vain voi. Tuo mies sanoi: “Minä haluan sinun valmistavan meille illallista,” ja vaimo meni valmistamaan sitä. Hän sanoi: “Me haluamme kinkkua ja munia.” Hän tiesi että heillä oli niitä, ja niinpä he valmistivat niitä. Sitten kun hän tuli pöytään, hän katseli niitä tällä tavalla, nosti ylös lautasensa ja tyhjensi sen lattialle ja sanoi: “Sinähän tiedät etten pidä munista tuolla tavalla valmistettuina. Hei pojat, lähdetään ulos täältä,” sillä tavalla.

119   He menivät ulos ja istuutuivat sillä tavalla, tiedättehän. Ja vaimo tuli sinne ja sanoi: “Kulta, olen pahoillani etten saanut niitä valmistetuiksi oikein; minä valmistan muutamia lisää sinulle.”

120   “Oh, hölynpölyä, sinä tiesit alusta alkaen etten halunnut niitä sillä tavalla,” jatkaen sillä tavalla. He menivät sinne ulkopuolelle ja istuutuivat ja toimivat niin kuin olisivat humalassa. He kuulivat hänen siellä ikään kuin nyyhkivän itsekseen, laulaen todella hiljaisella äänellä:

 Täytyykö Jeesuksen kantaa risti yksin, ja koko maailman olla vapaa?  On risti jokaiselle, ja on risti minulle.  Tätä pyhitettyä ristiä tulen kantamaan, kunnes kuolema minut vapauttaa,

 Yksi humalaisista katsoi toista ja sanoi: “Hän on kristitty; hänellä on se!” Ja tuo pikku nainen johti miehensä plus nämä toiset Kristukselle tuona yönä. Näettehän? Miksi? Näettehän, vain olemalla miellyttävä. Muistakaa vain, Hän tietää kaiken siitä.

121   Niinpä sisar tai veli, kuka se onkin, tai veli, koska hän kysyi tämän vaimostaan, ole sinä vain suolainen; hän on tuleva janoiseksi jos hänessä on jotakin mikä voi janota. Jos niin ei ole, niin muista, jos sinulla on väärä henkilö, niin sinä tulet saamaan oikean Tuhatvuotisessa valtakunnassa. Jatka vain eteenpäin; kaikki väärät tehdään oikeaksi siellä.

 331 Veli Branham, opetatko sinä että Morsian ei saa käydä missään seurakunnassa ellet sinä ole saarnaamassa, tai toisin sanoen tabernaakkelissa?

 332 Myöskin, opetatko sinä että meidän ei tarvitse pitää sunnuntaita; pyhäpäiviä, työstä , kalastuksesta jne.?

122   Ei! Olet erehtynyt. Sallikaa minun käydä se lävitse ja vastata siihen osa osalta.

 “Opetatko sinä että Morsian ei saa käydä missään seurakunnassa, ellet sinä ole saarnaamassa, tai toisin sanoen tabernaakkelissa?” Ei! Minä en opeta sitä. Minä en usko siihen; minä en usko sitä. Meillä on saarnaajia täällä jotka ovat hajallaan kaikkialla ympäri maan, ja minä uskon että he ovat osa Morsianta. Minä uskon että mies tai nainen voi mennä seurakuntaan joka opettaa Sanaa, missä tahansa he haluavat mennä. Minä uskon, että jos he eivät opeta koko Sanaa, ettekä te voi mennä seurakuntaan minnekään muualle, niin menkää sinne missä he opettavat puolta Sanaa, kunnes pääsette paikkaan jossa he opettavat koko Sanaa. Mitä hyvänsä teettekin, menkää seurakuntaan. Tehkää se.

123   “Myöskin, opetatko sinä että meidän ei tarvitse pitää Sunnuntaita, tai mitään pyhäpäivää – kuten työstä ja kalastuksesta sunnuntaisin?”

124   “Minä uskon että on synti kalastaa, metsästää ja työskennellä sunnuntaina kun te voitte mennä kirkkoon. Minä uskon että te rikotte Jumalan lakeja. “Onko olemassa sitä koskeva käsky?” Kyllä vaan! Vanhassa Testamentissa meillä oli esikuvana Sapatinpäivä.

 Ja Jeesus ei tullut sitä varten että te pitäisitte Sapattia. Vanha Sapatinpäivä oli lauantai, joka lopetti viikon. Sunnuntai on kahdeksas päivä, tai viikon ensimmäinen päivä, jolloin Jeesus nousi ylös.

125   Minä en usko että on oikein… No niin, jos te olette jossakin kaukana korvessa metsästysmatkalla, eikä ole mitään seurakuntaa lähettyvillä, eikä ole mitään mitä te voisitte tehdä sille; ja jos te kalastatte, niin uskoisin sen sopivan. Mutta jos olette kaupungissa tai jossakin lähellä missä jumalanpalvonta on meneillään, niin teidän tulisi mennä seurakuntaan jossakin.

126   Ja kun on kysymys työn tekemisestä, niin minä uskon että jos härkä on pudonnut kuoppaan, tai on jotakin mikä täytyy tehdä sunnuntaina, niin tehkää se, jos se on jotakin, mitä ette voineet auttaa ja se täytyi tehdä sillä tavalla. Mutta jos te vain teette sen, tai odotatte sunnuntaita tehdäksenne sen, tai teette sen vain sillä tavalla, silloin te olette väärässä. Näettehän? Me emme saa tehdä sitä, meidän tulee kunnioitta tuota pyhäpäivää.

127   Ja nyt muistakaa, menkää seurakuntaan jossakin, Jos voisin nimetä jonkun kirkkokunnallisen seurakunnan, mutta minä en tee sitä, sillä vaikka ainoa minun uskomani asia mitä tämä seurakunta opettaisi, olisi että he sanoisivat uskovansa että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. No niin, niin teen minäkin. Kaikki muu heidän opetuksestaan on… He uskovat että syntien anteeksi saaminen on veden kautta. Ne eivät ole ykseydenkannattajat, he uskovat samoin, mutta minä en puhu heistä. He uskovat uudestisyntymiseen veden kautta ja niin edelleen. Ja he uskovat että jos jollakin on Jumalallinen parantuminen, niin se on perkeleestä. Ja he uskovat kaikenlaiseen… Että he ovat ainoa asia mitä on, ja ainoa asia mitä teidän täytyy tehdä on panna nimenne tuohon kirjaan. Ja jos nimenne ei ole siellä, te olette kadotettu. Minä en usko sitä. Mutta jos siellä ei olisi mitään muuta kirkkoa minne mennä (Minä en menisi sinne arvostelemaan), niin minä menisin sinne siinä mielessä että minun läsnäoloni ja se että istun siellä jonkun vieressä, että Kristus joka on sydämessäni voisi ehkä vaikuttaa johonkin siellä. Menkää heidän keskuuteensa, mutta älkää olko osalliset heidän epäuskostaan.

 333 Veli Branham, minä haluan saada pyhän hengen. Haluan tietää mitä tehdä. Minulla on taakka perheeni pelastumisesta. Ja sisar on allekirjoittanut sen.

128   Jos haluat saada Pyhän Hengen, niin salli minun kertoa sinulle jotakin, kallis sisareni, jos olet täällä. Veli Neville, onko tämä seurakunnan jäsen täällä? (Veli Branham keskustelee veli Nevillen kanssa) Minä en myöskään muista heitä. Mutta jos sinä olet täällä sisar Bough, jos olet täällä niin anna minun kertoa se sinulle. Raamattu sanoo: “Siunattuja ovat ne jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta..” Sinä olet niin siunattu jo halutessasi Sitä. Muista nyt, ei niin että sinulla olisi Se, mutta siunattuja ovat ne jotka isoavat ja janoavat Sitä, “sillä heidät täytetään.” Vain jatka samalla tavalla.

129   “Mitä minun tulee tehdä perheelleni?” Käytä samaa uskoa jota käytät itseäsi varten myös perhettäsi varten. Jätä se Herralle ja usko koko sydämestäsi että he tulevat pelastumaan. Äläkä anna sen tulla ainoastaan luonnolliseen ajatukseesi täällä, vaan anna sen upota syvälle alitajuntaan, niin silloin he ovat sinun. Jumala antaa heidät sinulle kun sinulla on se täällä syvällä sisimmässäsi.

130   Mitä tahansa teillä on sydämessänne ja mitä pyydätte, kun rukoilette, niin uskokaa saavanne mitä pyydätte. No niin, te ette voi enää epäillä sitä. Te ette voi uskoa sitä ja epäillä sitä samanaikaisesti. Kuinka moni tietää sen? Te ette voi uskoa ja epäillä sitä samanaikaisesti. Teidän täytyy uskoa saavanne se mitä te pyydätte, ja Hän sanoi että sitten se tullaan antamaan teille. Niinpä sinun täytyy uskoa perheesi puolesta, ja he tulevat saamaan sen.

 334 Veli Branham, mitä meidän pojastamme, koska et saarnaa pasuunoista? Muistatko lupauksen, jonka annoit minulle puhelimessa koskien häntä ja Seitsemää Pasuunaa?

131   Minä en muista sitä. Minä en muista mitä se oli. Mutta mitä se onkin, anna Billy Paulin tietää mitä se on. Mitä hyvänsä olen luvannut, minä tulen tekemään. Tiedättekö että minä joskus yön aikana vastaan kolmeenkymmeneen tai neljäänkymmeneen puheluun yhtämittaisesti, joten minä en muista yön toisensa jälkeen joskus ollessani kotosalla – niinpä minä en muista mitä se on.

 Entä minun katolinen sisareni ja veljeni? Kiitos.

132   Oh, tämä henkilö on kaukaa kaupungin ulkopuolelta, Texasista. Hyvä on Sisar, jos olet Texasissa ja saat tämän nauhan, tai tuleeko se nauhalle (Arvelisin ettei tätä nauhoiteta.) [Veli Branham tiedustelee nauhoituksesta] Tekevätkö he nauhan? Hyvä on… Tällä nauhalla, kun löydät tämän niin muista, “Mitä meidän pojastamme koska et saarnaa Pasuunoista?” Minä en muista mitään siitä, ellen luvannut tavata häntä Seitsemästä Pasuunasta saarnaamisen aikana. Jos niin tein, niin minä tulen tapaamaan hänet; koska en saarnannut Seitsemästä Pasuunasta. Minä saarnasin Pasuunoiden Juhla saarnan. Ymmärsittekö siitä?

133   “Entä minun Katolinen sisareni ja veljeni? Kiitosi” Minä sanon sinulle rouva Cornilsen… jos tuo rouva on täällä, niin ota yhteys Billy Pauliin tänä aamuna. Ja jos et ole, no niin, minä en ymmärrä mitä se on; se on vain kysymys. En voi käsittää mitä se olisi, koska lupasin jotakin koskien hänen poikaansa ja Pasuunoita ja Katolista sisartaan; enkä voi muistaa sitä. Tapaa Billyä.

 Tämän täytyy… Se on vain rukouspyyntö. Siinä on vain henkilön nimi ja sanotaan “päänsärkyä ja nenäontelon tulehdus.” Niinpä se oli vain pyyntö rukoilla heidän puolestaan, arvelisin. Hyvä on.

 335 Ole hyvä ja selitä avioliitto ja avioero. (Minulla jo oli tämä. Tässä on kahdeksan kysymystä yhdellä paperinpalalla.) Ole hyvä ja selitä avioliitto ja avioero. Minä tein sen.

 336 Ovatko Mooses ja Elia maan päällä nyt? Ovatko he Amerikassa?

134   Ei! Ei, he eivät ole täällä; he eivät tule olemaan ennen kuin Seurakunta on otettu pois, sitten Mooses ja Elia… Kuinka monet ymmärtävät sen? Hyvä on. Katsokaamme nyt, heillä ei ole nimeä tässä, joten… Hyvä on. Kuka tahansa kysyikin nämä kysymykset,… Uskon että niitä on seitsemän; hyvä on!

 337 Selitä ero “Jeesuksen nimen ” ja “Jeesuksen nimen” välillä (…hetkinen…) selitä ero nimen ”Jeesus” ja ”Jeesuksen nimi” välillä.

135   No niin, ne ovat molemmat samat jos niitä käytetään samalla tavalla, jos ne sovelletaan samaan Persoonaan, nimi Jeesus ja Jeesuksen Nimi. Jeesus on Joka Hän On. Jeesuksen Nimi puhuu Persoonasta, niinpä se on sama asia… Kuulostaako se järkevältä? Nimi Jeesus on Persoona Itse, ja Jeesuksen Nimellä te viittaatte tuohon Persoonaan.

136   Sanokaamme että minun nimeni on William. Se olen minä. Hyvä on. Kun te puhutte Williamin nimestä, silloin te viittaatte minuun. Se on minun nimeni.

 338 Onko Herran Nimi muuttunut eri aikoina?

137   Kyllä, kyllä! Kerran Häntä kutsuttiin MINÄ OLEN. Häntä kutsuttiin Jehovaksi, ja se on muuttunut monta kertaa. Viimeksi se muutettiin kun Jumala tuli lihaksi ja otti inhimillisen nimen.

138   Jehova, MINÄ OLEN, ja kaikki nuo ovat titteleitä Nimelle. Näettehän? Jos teidät kastetaan Jehovan nimessä, niin sen täytyy tapahtua Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jos teidät kastetaan Jehova-raphan, Jehova Manasseksen, ja Jehova-jirehin nimessä, niin sen täytyy olla Jeesus Kristus. MINÄ OLEN on Jeesus Kristus.

139   Muistakaa kun Hän seisoi siellä tuona päivänä ja sanoi: “Te sanotte syöneenne mannaa erämaassa…” “Isämme söivät mannaa erämaassa.” “Ja he ovat kuolleita.’” Hän sanoi.

140   He sanoivat,” Hyvä on, me tiedämme että sinä olet hullu, koska sinä olet mies joka et ole yli viidenkymmenen ja sanot nähneesi Aabrahamin.”

 Hän vastasi: “Ennen kuin Aabraham oli, MINÄ OLEN.“Näettekö? Hän oli MINÄ OLEN. Ja kaikki tittelit ja nimet jotka koskaan ovat kuuluneet Jumalalle, tehtiin yhdeksi inhimilliseksi Nimeksi, Herra Jeesus Kristus.

 339 Nyt, jos aika loppui kun Sinetit avattiin, silloin tuhatvuotinen valtakuntakin on päättynyt, eikö niin?

141   Ei, ei! Aika ei loppunut kun Sinetit avattiin. Se on ymmärretty väärin. Mitä tapahtui oli että salaisuudet paljastettiin, eikä aika loppunut. Katsokaahan nyt. Olkaa hyvin tarkkaavaiset, soittakaa nauhaa jos teillä on se.

142   Aika ei koskaan loppunut ennen kuin… Tämän Kysyjän täytyy olla joku tuhatvuotisvaltakuntalainen. Koska näettehän, meillä on tuhannen vuotta sen jälkeen kun Seurakunta on mennyt kotiin ja tullut takaisin maan päälle. Sitten aika lakkaa Uusissa Taivaissa ja Uudessa Maassa.

143   Tuhatvuotisvaltakunta ei ole Uudet Taivaat ja Uusi Maa. Siellä tulee vielä olemaan syntiä Tuhatvuotisvaltakunnan jälkeen. Tuhatvuotisvaltakunnan esikuva on Nooa joka kulki ylitse arkissa ja toi mukanaan Haamin ja muut heistä toiselle puolelle. Ja jopa synti tuli ylitse arkissa.

144   Mutta Eenok, joka muutettiin, oli esikuva Morsiamesta joka meni ylös, ei siitä joka kulki ylitse. Niinpä synti tulee vielä olemaan Tuhatvuotisvaltakunnan toisella puolella mutta ei Tuhatvuotisvaltakunnan aikana. Tuhatvuotisvaltakunnan kuluessa on rauha. Mutta synti tullaan käsittelemään toisella puolella Tuhatvuotisvaltakuntaa, ja sitten aika haihtuu pois.

145   Ja nyt, Seitsemän Sinetin avaaminen jonka Pyhä Henki antoi, Seitsemän Sinetin ainoastaan tuli tehdä tunnetuksi se mitä oli jätetty pois aikaisemmissa ajoissa.

146   Niin kuin erään suuren teologin yrittäessä saada minua nurkkaukseen siinä, hän sanoi: “Veli Branham, Jumala tulee jonakin päivänä antamaan sinulle noiden Seitsemän Sinetin salaisuudet. Nuo Seitsemän Sinettiä tulevat olemaan jotakin, jota ei koskaan ole vielä opittu, se tulee olemaan jotakin mitä ei ole edes Raamatussa.” Ei, Ei! Sitä se ei tule olemaan, koska jos minä sanoisin teille niin, olisin väärä profeetta, koska tämä Sana… Kaikki se on… Koko Jeesuksen Kristuksen ilmestys on täydellistytetty tässä Sanassa. Ja Jos Seitsemän Sinettiä kuuluivat seitsemään seurakuntaan, niin sen täytyi jo olla menneisyyttä, koska me olemme Laodikean Seurakunta Jaksossa… Ja Seitsemän Sinettiä ainoastaan paljastivat mitä he olivat jättäneet pois siellä aikaisemmin; mitä Luther ja Wesley ja kaikki muut uskonpuhdistajat ja helluntailaiset jättivät pois, aina nykyiseen aikaan asti.

147   Nyt seuraava asia on Seurakunnan muuttaminen, Mooseksen ja Elian palaaminen, Morsiamen ja Yljän Tuhatvuotinen hallitus maan päällä, ja sitten tuomio, ja sitten synnin täydellinen hävittäminen. Sitä ei tule enää olemaan tuona aikana.

148   Sinetit eivät päättäneet aikaa. Aikaa tai vuodenaikoja ennen kuin Tuhatvuotisvaltakunnan jälkeen. Ei! Aika tulee yhä olemaan aina Tuhatvuotisvaltakunnan päätymiseen asti.

 340 Täytyykö tuhatvuotisvaltakunnalla olla tekemistä tuhannen vuoden kanssa? Eikö se voisi olla sukupolvi?

149   Ei! Raamatun antama aika sukupolvelle on neljäkymmentä vuotta. Mutta Raamattu sanoo. “Ja he elivät ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.” Se tulee olemaan tuhannen vuotta maan päällä, koska tuhannen vuotta maan päällä lasketaan vain yhdeksi päiväksi vertauskuvallisesti Jumalalle. Tuhannen vuotta maan päällä on vain yksi päivä Jumalan kanssa , niin kuin Jumala aikaa laskee. Kuinka moni ymmärtää sen nyt?

150   Niinpä se on tuo Sapatinpäivä kun Seurakunta ei enää tule työskentelemään syntiä vastaan. Ja Saatana on sidottu tuhanneksi vuodeksi, koska kaikki hänen alaisensa ovat helvetissä ja hänen… Maan päällä oleva Seurakunta on lunastettu ja Kristuksen läsnäolossa, joten Saatanalla ei ole yhtään mitään minkä kanssa hän voisi työskennellä. Niinpä se ei ole mikään rautaketju, niin kuin sanoin, vaan olosuhteiden ketju; koska ei ole mitään mitä hän voisi tehdä. Hän on avuton ja toivoton, vain odottaen alaistensa ylösnousemusta; Ja sitten heidät erotellaan kuten lampaat ja vuohet.

 341 Eikö Saaban kuningatar tullutkin Salomonin luo koetellakseen häntä nähdäkseen itse että oliko Herran nimi todella Salomo tai ei? (En usko käsittäväni tätä.’ Hetkinen vain.) Eikö Saaban kuningatar tullutkin Salomonin luo koetellakseen häntä ja nähdäkseen itse että oliko Herran nimi todella Salomo tai ei? (Minä en ehkä ymmärrä tätä. Suokaa anteeksi hetkinen. Sallikaa minun lukea se uudelleen.) Eikö Saaban kuningatar tullutkin Salomonin luo koetellakseen häntä ja nähdäkseen itse että oliko Herran nimi todella Salomo tai ei?

151   Ei! Hän ei koskaan koetellut häntä nähdäkseen oliko Jumalan nimi Salomo. Salomo oli kuningas. Hän tuli ja sanoi: “Totisesti Jumala on Hänen kuninkaansa kanssa ja Hänen kansansa kanssa.” Näettehän? Hän tuli ja koetteli Salomoa hänen lahjastaan, koska hänellä oli asioita sydämellään jotka Salomo paljasti hänelle, ja jotka osoittivat että hän oli Jumalan kuningas maan päällä.

152   Ihmisiä kulki sen maan läpi josta hän tuli, Saabasta, ja kertoivat suurista asioista joita tapahtui, ja että heillä oli siellä Jumala joka oli voidellut heidän kuninkaansa, enkä minä usko että hän uskoi Jumalan nimen olevan Salomo, koska jos hän olisi tehnyt niin olisi se jälleen tehnyt hänet pakanaksi. Hän on voinut tehdä niin. Sydämessään hän on voinut ajatella että Salomo oli Jumala, koska hän oli alusta alkaen pakana. Mutta kun Salomo paljasti hänelle hänen sydämensä salaisuudet erottamisen lahjalla – jota silloin kutsuttiin viisaudeksi – hänen erottaessaan ne, hän tiesi että Jumala oli Salomonin kanssa, koska hän sai tietää mitä hänellä oli ollut mielessään silloin kun hän tuli.

153   Jos tämän kysymyksen tekijä on täällä joka kysyy: “Tiesikö hän silloin että Herran nimi todella oli Salomo?”… Salomo ei ollut Herra; ihmiset olisivat kertoneet sen hänelle, koska he palvoivat Jehovaa, ja siellä oli tuo suuri arkki lakeineen, arkki jossa Herran käskyt olivat. Ja he kertoivat hänelle Siinain Vuoresta ja eri paikoista missä he olivat olleet. Ja sitten hän voi nähdä että tuon liiton Jumala oli tässä miehessä, koska hänellä oli erottaminen joka kuului ainoastaan Jumalalle. Niinpä hän tiesi että Jumala oli Salomonissa. No niin, se voitaisiin lukea sillä tavalla, jos kysymyksen tekijä kysyy sitä, mutta, “Tiesikö hän todella että Herran nimi oli Salomo?” Ehkäpä he eivät kirjoittaneet sitä aivan sillä tavalla kuin he ajattelivat. Ymmärrättehän? Niinpä minä luulen että he tarkoittivat sanoa: “Että Herra oli Salomonissa.” Kyllä, varmasti oli. Tietenkin, jos siitä on kysymys, niin varmasti Hän oli! Hän tunsi Jumalan, koska hän teki tuon huomautuksen. Eikä hän olisi palvonut mitään toista jumalaa. Hänellä ei ollut enää mitään kysyttävää. Salomo paljasti koko asian, ja hän tiesi että Jumala oli hänen kanssaan.

 342 Rauhantuomari vihki meidät kaksikymmentä yksi vuotta sitten. Oliko se väärin?

154   Kyllä, teidän oli väärin tehdä niin. Avioliitto kuuluu Jumalan huoneeseen. Mutta koska on niin, että nyt olette naimisissa, niin tämä on se milloin te todella olette naimisissa: te olette naimisissa silloin kun te lupaatte toinen toisellenne, että te otatte toinen toisenne. Rauhantuomari voi antaa teille avioliittotodistuksen, laillisen termin mukaan elää yhdessä miehenä ja vaimona, ilman että olisitte avo-pari. Mutta silloin kun te lupaatte tälle tytölle tai tälle miehelle, elää uskollisena hänelle ja ottaa hänet mieheksenne, silloin te olette naimisissa. Muistakaa, minä selitin sen viime viikolla. Uskoisin tehneeni sen. Näettehän? Se on kun te lupaatte hänelle.

155   Jopa vanhassa Raamatussa, jos mies oli kihlattu neidolle (te tunnette sitä koskevan lain. Se oli aivan sama kuin aviorikos. Varmasti oli!) kun hän lupasi, niin se oli se.

156   Eräänä päivänä minulta kysyttiin kysymys että, “Oliko mitätöiminen sama asia kuin avioero?” Kun te kysytte minulta noita kysymyksiä, ystävät, niin te ette tiedä mitä se tekee minulle. Täällä istuu monia ystäviäni jotka ovat olleet naimisissa kaksi tai kolme kertaa. Käsitättekö että minä puhun omalle pojalleni, Billy Paulille? Säästäisinkö minä Billy Paulia? Ei todellakaan! Billy Paul meni naimisiin jonkun pikkutytön kanssa, hän tuli luokseni ja sanoi: “Isä, minä aion mennä naimisiin.”

157   Minä olin pesemässä autoani; minä sanoin: “Lyö päätäsi seinään,” ja jatkoin auton pesemistä sillä tavalla.

 Hän sanoi: “Minä aion mennä naimisiin.”

 Minä sanoin: “Oh, mene vaan,” vain jatkaen sillä tavalla. Hän meni ja kertoi äidilleen ja hänen äitinsä nauroi häntä. Mutta tiedättekö mitä hän teki? Hän karkasi jonkun pienen lapsen kanssa joka yhä oli kansakoulussa, ja meni naimisiin. Me mitätöimme tuon avioliiton, tuon tytön isä ja minä. Me mitätöimme sen, mutta hän oli joka tapauksessa naimisissa. Hän on minun poikani joka istuu täällä kuuntelemassa minua nyt. Niin se oli tarkalleen.

158   Hän tuli minun tyköni tytön kanssa, jonka kanssa hän elää nyt, minun miniäni… Hän sanoi: “Isä, vihkisitkö sinä minut?”

159   Minä sanoin: “Ei millään muotoa.” Se oli minun oma poikani. Luuletteko ettei se leikannut minua ytimiin asti, kun olin kantanut häntä käsivarsillani ja tehnyt kaiken minkä voin, ja olin ollut hänelle sekä isä että äiti? Luuletteko ettei se tappanut minua sanoa se? Mutta se on Totuus. Varmasti on! Poikani istuu täällä kuuntelemassa… Miniäni ja pieni lapsenlapseni istuvat täällä nyt…Mutta minä sanon hänelle että se on väärin koska minun täytyy tehdä se. Minä olen velvollisuuteni sitoma tuolle Sanalle.

160   Ja tuomariko vihki teidät? Sananpalvelijan olisi tullut vihkiä teidät seurakunnassa. Se on säädyllinen asia Kristityn tehdä. Mutta koska te jo olette antaneet tuon lupauksen ja olleet naimisissa kaksikymmentä yksi vuotta, niin uskon että se riittää.

161   Tuo kysymys saattaisi olla: “Tulisiko minun tulla uudelleen vihityksi?” Jos tahdot sitä. Älkää antako mielessänne olla mitään mikä häiritsee uskoanne, koska jos siellä on jotakin, niin te ette voi mennä yhtään sitä pidemmälle; te pysähdytte juuri siihen. Kun tuo kysymys herää, niin se on mihin te päädytte, juuri siinä. Mutta minun mielestäni asia on kunnossa.

162   Tuo mies joka kastoi minut Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, lopulta ajoi minut pois seurakunnasta, koska minä en ollut yhtä mieltä hänen kanssaan nais-saarnaajista. No niin, se ei saanut minua menemään jälleen uudelleen kastettavaksi. Varmasti ei. Näettekö? Se on kunnossa.

163   Mutta muistakaa, nämä asiat ovat leikkaavia minulle. Minulla on hyviä ystäviä, sekä miehiä että naisia, jotka istuvat täällä, jotka ottaisivat silmän päästään ja antaisivat sen minulle jos pyytäisin sitä, ja he ovat olleet naimisissa kahdesti jopa kolmesti, ja istuvat täällä nyt. Ja minun oma poikani, minun oma lapsen lapseni, ja miniäni jota rakastan… Katsokaa Billyä, kuinka olenkaan seissyt hänen rinnallaan ja kuinka hän on seissyt minun rinnallani, mutta täytyy sanoa totuus, se on totuuksien totuus.

164   Minä voisin aivan yhtä hyvin mennä tänään ja ottaa yhteyttä näihin Assemblies of God’in ihmisiin ja sanoa heille: “Minä olin väärässä, minä en tule pysymään Sanan kanssa, minä tulen pysymään teidän kanssanne.” Minä potentiaalisesti olisin hyvin suosittu henkilö pian tämän Jumalan lahjan kanssa. Jos heittäisin koko vaikutusvaltani yhteen noista organisaatioista, niin minulla potentiaalisesti tulisi olemaan suuri nimi heidän keskuudessaan. Minä en välitä minkälainen nimeni on heidän keskuudessaan. Minä rakastan heitä, se on Totuus. Mutta minun täytyy olla totuudellinen. Olisin tekopyhä jos tekisin sen.

165   Ja minä olisin tekopyhä jos seisoisin täällä koska oma poikani joka istuu täällä oli luvannut eräälle tytölle, ja minä sanoisin… Jos hänellä koskaan ei olisi ollut avioliitto seremoniaa, vaikkei hän koskaan olisi elänyt tuon naisen kanssa, tai maannut hänen kanssaan, tuon tytön, tai mitä tahansa se olikin, kun hän antoi tuon lupauksen, hän oli naimisissa, oli hän sitten Billy Paul tai ei. Se on tarkalleen Totuus! Hän on naimisissa kun hän on antanut tuon lupauksen. Jos on kysymys minusta, niin asia on samoin.

166   Meidän täytyy olla rehellisiä. Jos minä en voi olla rehellinen poikani kanssa, niin minä en voi olla rehellinen teidän kanssanne. Jos minä en ole rehellinen teidän kanssanne, niin silloin minä en ole rehellinen Jumalan kanssa. Ja minä haluan teidän uskovan että se mitä kerron teille on minun rehellinen mielipiteeni. Älkää tehkö siitä mitään muuta, sanokaa se vain sillä tavalla kuin minä olen sanonut sen, koska minä tulen kertomaan teille Totuuden.

167   No niin, minä en puhu teille liian usein tällä tavalla, koska te olette minun lapsiani. Minä kutsun teitä siksi, koska olen synnyttänyt teidät Kristukselle Evankeliumin kautta. Ja ollessamme täällä yhdessä, kun vain oma joukkomme istuu täällä, minä vähän vuoleskelen teitä. Mutta haluan kertoa teille, että kun te tulette ja kysytte minulta mitä tahansa, niin minä tulen kertomaan teille parhaan tietoni mukaan! Jos se on Sana, niin minä en välitä jos Se tuomitsee minut, minussa on monia oksia jotka tulee vuolla pois minusta. Tarkalleen niin on!

168   Mutta kun te kysytte minulta mitä tahansa, minä tulen kertomaan sen teille. Jos kerron teille yhtään mitään, niin tulen kertomaan teille Totuuden. Olen aina yrittänyt elää sillä tavalla. Se on se, miten haluan elää ja kuolla sillä tavalla, olemalla rehellinen jokaisen kanssa.

169   Eräs pieni tyttö tuli luokseni jokin aika sitten; tuo nainen ei ole nyt täällä. Monet teistä tuntevat Tom Simpsonin. Tom on mukava mies; ketään hänen sukulaisistaan ei ole täällä! (luulen kaikkien noiden ihmisten menneen takaisin, ellei sitten Fred vielä ole täällä… Fred Sothmann. En tiedä onko hän vielä täällä) Mutta Tom Simpson, hän tulee Kanadasta Fredin kanssa. (Tehän tunnette veli Fredin, yhden luotetuistamme.)

170   Ja monet teistä täällä tuntevat veli Tomin. Ja Tom on hieno mies; hän on mukava kaveri, ja niin on rouva Simpsonkin. Jos hän vain kuuntelisi sitä mitä minä sanon hänelle, niin hän myös tulisi jälleen kävelemään. Hän on rampa ja istuu rullatuolissa. Hän tulisi kävelemään jos hän vain tekisi mitä sanottiin että hänen tulisi tehdä. Vain tarkatkaa ja nähkää, josko se on totta. Näettehän? No niin. Mutta hänen täytyy tehdä mitä hänen käskettiin tehdä, jos hän odottaa paranevansa.

171   Ja yksi hänen pikku tytöistään, he ovat mukavia pikku tyttöjä… Kun he olivat aivan pieniä, minulla oli tapana ottaa heitä syliini ja leikkiä heidän kanssaan. He ovat liian suuria nyt, he ovat melkeinpä naisia, kymmenen, kaksitoistavuotiaita. Ja sitten yksi heistä tuli luokseni ja sanoi: “Veli Branham, minulla oli uni.” Ja hän kertoi minulle unensa ja kysyi: “Mitä se merkitsee?”

 Sanoin: “En tiedä, kultaseni. Minä tulen rukoilemaan, ja jos Herra antaa sen minulle, niin minä tulen kertomaan sen sinulle.”

172   Hän sanoi: “Hyvä on!” Muutamia päiviä myöhemmin hän tuli ja kysyi: “Saitko tuon unen?”

 Minä sanoin: “Ei, kulta, minulla ei ole sitä; Hän ei ole paljastanut sitä minulle.”

173   Viikko tai kaksi myöhemmin hän tuli takaisin ja sanoi: “Veli Branham, mitä kuuluu tuosta unesta?”

 Minä sanoin: “En tiedä.” Näytti siltä kuin hän olisi ollut jotenkin pettynyt…

174   Muistakaa, että kun te pyydätte minua kertomaan teille mitä tahansa, enkä minä saa sitä Herralta, niin minä myös olen pettynyt. Mutta minä en tule olemaan teeskentelijä tai valehtelija, vaan minä tulen kertomaan teille totuuden. Jos Hän kertoo minulle; minä kerron teille; jos Hän ei kerro, en minäkään. Se on kaikki mitä voin tehdä. Ja haluan että te uskotte minuun sillä tavalla.

175   Ja nyt, minä ajattelin tietäväni tuon unen merkityksen omassa mielessäni, mutta kuinka voin tietää. Minun täytyy ensin nähdä se. Eikä yksikään teistä voi osoittaa sormellanne yhtään kertaa tai paikkaa,, milloin unen tulkinta on kerrottu Herran Nimessä, eikä se olisi ollut tarkalleen sillä tavalla. Kyllä vaan! Milloinkaan en ole kertonut teille mitään Herran Nimessä, mikä ei olisi myös tapahtunut juuri sillä tavalla, koska se on Hän. Ja sitten se ei enää ole minun vastuullani, se on Hän; se on Hänen vastuullaan.

176   Minä sanoin: “Katsohan Trudy, mitä jos me menisimme Arizonaan. Ja mitä jos minä kertoisin sinulle kun tulet sinne, ‘NAIN SANOO HERRA’, sinun pikkuveljesi. (pikku Johnny jota aina kiusaan siitä kuinka hänen vatsansa aina näkyy)… “ Minä sanoin: “Mitä jos hän joutuisi yliajetuksi kadulla ja minä sanoisin: ’Tiedätkö mitä tulee tapahtumaan, hän joutuu yliajetuksi kadulla’; ja sinä sanoisit: ‘Viekää hänet veli Branhamille.’ Sitten sinä tulet etsimään minua ja löytämään minut puhumassa miehen kanssa portailla, jolla on valkoinen puku yllään. Ja sitten minä tulen laskemaan käteni pikku Johnnyn ylle ja hän tuleva takaisin elämään.” No niin, minä sanoin: “Sitten sinä menisit länteen ja yhtenä päivänä kuulisit äitisi ja isäsi kirkuvan ja näkisit että pienen Johnnyn yli on ajettu. Mitä sinä tulisit tekemään? “ Näettekö? Te uskotte minuun. Ja minä haluan teidän luottavan minuun. Minä en tule kertomaan teille mitään arvelemalla; minä tulen kertomaan teille totuuden, tai sitten en kerro teille yhtään mitään. Ja minä sanoin,” Sitten sinä tulisit minun luokseni ja sanoisit: ’Oi, pieni Johnny’ – tai tulisit äitisi tykö ja ‘oi, pienen Johnnyn yli on ajettu. Hän on kuollut! Hän on kuollut!”

177   Lääkäri tulisi ja avaisi hänen silmänsä, tarkistaisi hänen sydämensä ja hengityksensä ja sanoisi: “Hän on kuollut; viekää hänet ruumishuoneelle.” Mitä sinä tulisit tekemään?

 Sinä tulisit sanomaan: “Odottakaahan hetkinen! Odottakaahan hetkinen! Nostakaa hänet minun käsivarsilleni; alkakaamme kävellä.” Aamen!

 “Minne sinä olet menossa, Trudy?”

 “En tiedä.”

 “Mitä sinulla on?” Sinulla on pieni kuollut veljesi käsivarsillasi. Sinä vain jatkat kävelyäsi, ja ihmiset sanovat: “Onko tuo tyttö hullu?” Ei! Hänellä on NÄIN SANOO HERRA. Mitä tulee tapahtumaan?

178   Ensimmäinen asia mitä sanot isällesi ja äidillesi: “Odottakaa, me tulemme löytämään veli Branhamin. Hän tulee seisomaan portailla keskustellen miehen kanssa jolla on yllään valkoinen puku. Tuolla hän on juuri tuolla. Tarkatkaa nyt mitä tapahtuu.” Eikä mielessäsi ole epäilystäkään. Sinä kävelet sinne ja sanot: “Veli Branham, sinä tiedät mitä kerroit minulle.”

 “Kyllä, Trudy. Johnny, herää!” Hän hyppää alas ja juoksee kadulla.

179   Mutta mitä jos minä olisin kertonut sinulle olettamisen pohjalta joitakin asioita joiden ajattelin olevan oikein, ja sanoisin sinulle NÄIN SANOO HERRA, eikä se olisi oikein, eikä se koskaan tapahtuisi; silloin sinä pelkäisit kuollaksesi tuon pienen pojan puolesta Sinä et tietäisi tuodako häntä vai ei.

180   Jumala lähetti minut tänne auttamaan teitä, ja minä haluan olla apu teille. Eikä väliä vaikka se leikkaa tai tekee kipeää, minun on sanottava se joka tapauksessa.

181   Mutta nyt, tämä avioliitto ja avioero tapaus, minä olen pyytänyt teitä veljenänne, olkaa rauhalliset kunnes kuulette minulta. Kuuletteko? Eläkää niin kuin olette eläneet.

182   “Rauhantuomari vihki meidät ja me olemme olleet naimisissa kaksikymmentä yksi vuotta.” Rakas sisar, rakas veli, kerran eräs myyntimies kertoi minulle kävelleensä sisälle erääseen kirkkoon (hän oli kristitty) Connecticutissa, tai jossakin siellä ylhäällä, se oli valtavan suuri kirkko ja hän meni sinne rukoillakseen. Hän oli helluntailainen, mutta hän meni sinne rukoillakseen. Ja hän sanoi kun hän oli siellä kirkossa polvistuneena rukoillakseen… hän oli ajanut pitkään ja hän oli väsynyt ja hänellä oli koti-ikävä, hän oli myyntimies joka myi kaikenlaisia asioita tehtaisiin. Hän oli siellä liikeasioissa ja kulkiessaan tuon kirkon ohitse hän ajatteli: “uskon, että menen sisälle rukoilemaan.” Ovi oli avoinna ja hän meni sisälle. Hän ei kuullut ketään joten hän polvistui ja alkoi rukoilla. Rukoiltuaan ja viivyttyään siellä noin tunnin hän kuuli ovien käyvän, ja hän ajatteli sen olevan kirkonvartijan tai jotakin sellaista. Jonkun ajan kuluttua hän kuuli jonkun puhuvan. Hän livahti sinne katsomaan, nähdäkseen oliko se kirkonvartija. Siellä seisoi alttarin edessä mies ja nainen pitäen toisiaan käsistä, ja hän kuuli miehen sanovan: “Minä otan sinut, rakas, olemaan vihitty vaimoni.”

 Tämä sanoi: “Minä otan sinut, rakas, olemaan vihitty mieheni.”

    “Mitä,” hän ajatteli, “tämä on outo asia,” tämä helluntailainen sanoi, “tämä mies ja nainen olivat menossa naimisiin ilman saarnaajaa.” Niinpä hän istuutui ja jäi odottamaan. Kun he olivat antaneet lupauksensa elää uskollisena toisilleen kunnes kuolema heidät erottaisi, he kietoivat kätensä toistensa ympärille ja suutelivat toisiaan, ja kääntyivät ympäri ja lähtivät hymyillen kävelemään ulos. Hän sanoi: “Hetkinen!” Hän sanoi: “Minä olen vähän utelias; minä olen vieras täällä. Oletteko te menneet naimisiin?”

 Sanottiin: “Kyllä!”

 “Ilman saarnaajaako?”

 Mies vastasi: “Ei! Me olemme olleet naimisissa neljäkymmentä vuotta. Meidät vihittiin tällä alttarilla neljäkymmentä vuotta sitten ja joka vuosi me tulemme takaisin ja uusimme lupauksemme.” Se on hyvä idea.

183   Mutta kun on kysymys siitä oletteko naimisissa, niin kun te lupaatte hänelle ja hän ottaa teidän sananne; ja te otatte hänen sanansa; ja Jumala ottaa teidän molempien sanat. Joten älkää luvatko ellette… [Nauhan ensimmäinen puoli päättyy.]

 343 Onko heillä pitkät hiukset kun he leikkaavat ne edestä?

184   No niin, se ehkä tarkoittaa tätä: “Ovatko hiukset enää sen jälkeen pitkät kun niitä leikataan edestä?” Eivät enää, koska niitä on leikattu. Mutta se on niin kuin sen miehen kanssa, jonka housuja lyhennettiin kolme kertaa ja yhä ne olivat liian lyhyet. Mitä sinä sanot? [Veli Branham keskustelee jonkun kanssa yleisöstä] Oh, siitäkö he puhuvat. Minä kiusaan niistä pientä tyttöäni, kutsun niitä “booms”, tai mitä se onkin, tiedättehän, tässä otsalla.

185   Voin kuvitella noiden lasten leikkaavan hiuksiaan edestä… Ehkä äitinne voi kertoa teille jotakin siitä, jos hän haluaa teidän tekevän niin. Mutta naisen kohdalla se on hieman niin kuin yrittäisi ajaa autoa katsellen peruutuspeiliin, jos hän on noin kaksikymmentä viisi vuotias ja haluaa leikata ne edestä sillä tavalla, näyttääkseen pieneltä lapselta. Katso tännepäin minne olet menossa, sisar, eikä sinne missä olet ollut.

186   Ja nyt, hiusten leikkaamisesta voin sanoa tämän. Minulla ei ole Raamattua sanoa, että voitte leikata niin ja niin paljon siitä pois, ja niin paljoa taas ette saa leikata. Minulla ei ole Raamatunpaikkaa sille, minä en voisi kertoa sitä sinulle sisar, tai veli, kuka se sitten onkin.

187   Sanon yhden asian. Toivoisin… Tiedän että minunkin lapseni Rebekka ja Saara, ovat myös tehneet niin, olen nähnyt heidän leikanneen hiuksiaan pois tästä edestä ja sitten palmikoivan hiukset taakse, ja kampaavan nämä tähän otsalle tällä tavalla. Minä en kannata sitä. En ollenkaan. Minä puolestani toivoisin, etteivät he ollenkaan panisi saksia hiuksiinsa. Mutta kun heidän hiuksensa ovat vapaana riippuen alhaalla, ja sitten leikkaavat ne silmien päältä pois, niin ehkä se käy pienille lapsille. Minä en tiedä onko se väärin, minä en luulisi niin. Mutta kun te tulette… Teille sisarille, minä jättäisin sen juuri sillä tavalla kuin Herra on tehnyt sen.

188   Ja tietenkin, minä tiedän että naiset haluavat näyttää kauniilta; se on luonnollista, ja se on mitä heidän tulisikin olla. Heidän tulisi olla niin. Ja niinpä se on hienoa, mutta muuten, älkää näyttäkö maailmalta; älkää tehkö maailman kaavan mukaisesti. Tuo asia on väärin… Te haluatte leikata sen, sillä tavalla, mutta älkää leikatko hiuksianne nyt.

 Jos teillä on palmikot tai miten tahansa hiuksenne ovat, jättäkää se pitkäksi. Älkää leikatko sitä näyttämään maailmalta. Jos te olette vain pieniä tyttöjä…

189   Sedälläni oli pieni tyttö New Yorkissa, jolla oli kaikkein kauneimmat hiukset. Se oli tumman ruskea ja hänen palmikkonsa… Äidilläni olivat palmikot jotka ulottuivat polvitaipeisiin asti. Ja tällä pienellä tytöllä oli samoin; hänen nimensä oli Jacqueline.Ja hän oli kammannut osan siitä eteen ja leikannut sen sillä tavalla. Se oli kahdeksantoista – tai kaksikymmentä vuotta sitten. Ja minulla oli tapana ihmetellä, että miksi hän ei kammannut koko tukkaansa taaksepäin, se olisi näyttänyt kauniimmalta kuin sillä tavalla edestä leikattuna, niin kuin näillä nykyaikaisilla Beatleseilla, joita heillä on tänään. Oh, niin se on, en usko että minä tekisin niin. Mikä tahansa mikä näyttää noilta Beatleseiltä, näyttää maailmalta, joten jättäkää se rauhaan. Kyllä!

 344 Mieheni ja minä emme ymmärrä Raamattua samalla tavalla.,  totuuksia — kuten tämä totuus, jota sinä saarnaat. Hän ei ymmärrä. Tulisiko minun mennä hänen kanssaan kirkkoon kun en usko heidän opetukseensa? Olen hyvin vaivautunut tästä.

190   Kyllä! Jos olet vaimo tälle miehelle, ja hän ei tuomitse sinua. Sinun ei tule tuomita häntä, koska vaimo pyhittää aviomiehen. Ja minä uskon että jos hän käy jossakin kirkkokunnallisessa seurakunnassa, tai jossakin sellaisessa, ja hän haluaa sinun menevän sinne hänen kanssaan…Näethän? Jos sinä et ole… Näethän, siellä ei ole mitään mikä vahingoittaisi sinua, koska sinä et kuitenkaan tule kuuntelemaan sitä mitä he sanovat, koska sanoit tässä että et usko heidän saarnaamiseensa. Niinpä se ei tule vahingoittamaan sinua, mutta sinä osoitat kunnioitusta miestäsi kohtaan. Sinä luovutat itsesi hänelle, ja ehkä tekemällä niin… Nuo asiat joita he opettavat siellä… Sinulle on opetettu paljon korkeampia asioita; ole sinä suolainen; hän on näkevä sen ja tuleva Herralle. Uskon että minä menisin. Hyvänen aika, katsokaahan mitä kello on.

 345 Puhuvatko Sakaria 4 ja Ilmestyskirja 11:3-12 samasta asiasta? Katso Sakaria 4:12-14 ja Ilmestyskirja 11:4. He ovat kirjoittaneet nimensä siihen, veli ja sisar tästä seurakunnasta.

191   Katsokaamme Sakaria 4. Oh, kyllä, ne ovat nuo kaksi oliivipuuta. Kyllä, nuo kaksi oliivipuuta Ilmestyskirja 11, ovat… Oh, kyllä, se on sama asia. Se ovat he molemmat, Mooses ja Elia, nuo kaksi oliivipuuta.

Rukoile meidän… Se on rukouspyyntö.

Olen pahoillani, en voi lukea tätä seurakunnan edessä. Se koskee perhesuhteita. Kyllä, panen sen tuon kanssa tuonne. En voi lukea sitä julkisesti. Heillä tulee olemaan yksityinen tapaaminen joka tapauksessa, joten…

 346 Onko väärin työskennellä sunnuntaina?

192   Minä juuri selitin sen. Jos härkä on kuopassa, niin vedä se ylös, mutta älä työnnä sitä kuoppaan vain voidaksesi vetää sen ylös sunnuntaina!

Veli Branham; saarnaatko täällä ensi sunnuntaina?

193   Se on vain kysymys. Ei, veli tai sisar, kuka se onkin. Nämä ovat joitakin jotka minun on täytynyt laittaa, tai joku on pannut ne muiden mukaan.

 Veli… Tämä on sinulle, veli Capps. “Laulaisitko tuon laulun, ’Me emme milloinkaan tule vanhenemaan?’” Minulla on täytynyt mennä ne hieman sekaisin.

 347 Veli Branham, joku haluaa tietää miksi sinua ei ole mainittu Raamatussa. Minä uskon että sinä olet Habakuk 2:1-4. (Etsisitkö sen, veli Neville, Habakuk 2:1-4) Antaa heidän lukea tämä ja tutkia sitä, 3. Luku… Ajatella nimeä ja neljän luvun tyyppiä, minä uskon että se olet sinä.

194   Nyt, kun hän etsii Habakuk 2:1-4. Veli tai sisar, kuka tätä kysyykin (siinä ei ole nimeä; se on hienoa) Minä pidän siitä että te kysytte noita asioita. Tiedän mitä on sydämellänne ja silloin voin kertoa sen teille. Ei. Näettekö? Teidän nimenne ei välttämättä tarvitse olla Raamatussa; mutta niin kauan kuin te itse olette Raamatussa; niin kauan kuin te olette Kristuksessa, te olette Raamatussa; te olette Hänessä, näettehän, Raamatussa. Niin kauan kuin te olette Kristuksessa, te olette Raamatun täyteydessä. Te olette täydessä osassanne, kun olette Kristuksessa. Ymmärtävätkö kaikki sen?

195   Onko sinulla se, veli Neville? Mitä? Kyllä. Habakuk… minä en ole lukenut sitä. Luulen että tämä on pantu tänne tänä aamuna. Habakuk 2:1-4:

Minä tulen seisomaan vartiossa, ja asetun torniin, ja tulen tarkkaamaan ja näkemään mitä hän tulee sanomaan minulle, ja mitä minä olen vastaava kun minua nuhdellaan.

Ja HERRA vastasi minulle, ja sanoi, Kirjoita näky, ja tee se selvästi tauluihin, niin että hän voi juosta joka lukee sen.

Sillä näky on vielä määrättyä aikaa varten, mutta lopussa se on puhuva, eikä valehtele: vaikka se viipyy, odota sitä; koska se tulee varmasti tulemaan, se ei tule viipymään.

Katso, hänen sielunsa joka on korotettu ei ole oikeamielinen hänessä: mutta vanhurskas on elävä uskostansa.

196   No niin, kuvittelisin että tämä kallis henkilö joka kysyy tätä… Näettehän? Se on joku joka rakastaa minua, tai muuten he eivät kirjoittaisi sitä. Minä en voi sanoa että minua… Raamattu ei kutsu minun nimeäni William Branham, tai sinun nimeäsi, kuka se onkin, mutta me olemme Hänessä joka tapauksessa.

197   Ja nyt, te näette tutulta tuntuvia paikkoja joihin viitata Raamatussa, jotka sanovat määrättyjä asioita. Näettehän, jos olette tarkkaavaiset, niin historia kertaa itseänsä Raamatussa. Sallikaa minun antaa teille raamatunpaikka yhdestä. (Näen että monet kirjoittavat niitä muistiin). Pyhän Matteuksen. luvussa sanotaan että Jumala kutsui Poikansa ulos Egyptistä, että se täyttyisi mitä oli puhuttu: “Egyptistä Minä kutsuin Poikani”… Nyt jos teidän Raamatussanne on hakupaikkoja, niin te voitte seurata sitä takaisin sinne, missä Hän kutsui Jaakobin, Israelin ulos Egyptistä, näettehän? Jaakob oli Hänen poikansa jonka Hän kutsui ulos Egyptistä. Niinpä Jumalan Sana ei milloinkaan pääty. Me tunnemme itsemme Raamatussa erilaisten… Kuinka monet muistavat minun sanomani siitä kuinka te tunnette itsenne Kristityn luonteenpiirteistä, Phoenixissa, Arizonassa, jossa saarnasin sen? Kyllä, monilla teistä on se nauhalla. Te voitte tunnistaa itsenne missä tahansa Raamatussa, jos olette kristitty. Näettekö? Samaistettuna kristillisen luonteenpiirteen kanssa. Te voitte tuntea itsenne Raamatussa. Niinpä, uskon että se tulee auttamaan. Haluan saada näistä niin monta kuin voin.

 348 Veli Branham, jotkut sanovat että armo on ohitse ja kukaan ei voi pelastua. No niin, onko tämä totta? (Olen iloinen että tätä kysyttiin.) Me tarkkailemme rukousjonoa, ja näyttää siltä että jotkut yhä löytävät armon. No niin, se on ensimmäinen kysymys, niitä on kaksi.

198   “Onko armo ohitse?” Älkää milloinkaan ajatelko sellaista! Jatkakaa vain kaiken sen tekemistä mitä vain voitte, kunnes teidät on otettu pois.

199   “Me huomaamme rukousjonossa joidenkin löytävän armon.” Varmasti! Armon ovet ovat avoinna. Näettehän? Minä luulen että se minne te menette, – tämä, tämä ajatus saattaa olla… Minulla ei ole aikaa antaa jokaiselle näistä Raamatunpaikoista niiden oikeaa paikkaa, näettehän, pannakseni jokaista näistä asioista niiden oikealle paikalle. He… Rukousjonossa te löydätte armon, tietenkin.

200   Jos tietäisin että Jeesus tulisi tänään iltapäivällä, niin minä tekisin juuri sitä mitä olen tekemässä juuri nyt, jatkaisin vain suoraan eteenpäin. Armo on aina avoinna.

201   Ja nyt, se mistä minä ajattelen teidän saavan sen, on Seitsemän Seurakuntajakson päättymisestä ja Seitsemän Sinetin avaamisen vuoksi. Näettehän? Nuo Seitsemän Sinettiä, ne toivat julki mitä oli tapahtunut. Seitsemäs Seurakuntajakso, me olemme Seitsemännen Seurakuntajakson lopussa. Kun minä sanon lopussa, se ei merkitse että se on juuri tämä tunti tai tämä minuutti. Muistakaa, Raamattu sanoi Herran Jeesuksen päivinä ja Paavali sanoi: “Sillä aika on käsillä.” Käsitättekö kuinka pitkä aika se oli Jumalan ajanlaskussa? Se oli eilen. Minun aikani mukaan se on kaksituhatta vuotta. Aika on käsillä, näettehän? Se mitä Jumala sanoo olevan käsi1lä, ei ole se mitä me sanomme olevan käsillä.

202   Niinpä jatkakaa vain uskomista, jatkakaa rukoilemista, jatkakaa… Jumalalla yhä on armo avoinna; tulkaa vain siihen niin nopeasti kuin voitte. Jumala tulee lopettamaan sen, kun on aika lopettaa se.

 349 Veli Branham, onko totta ettei kenenkään muun tule saarnata kuin sinun? Me olemme nähneet sinun vihkivän saarnaajiksi miehiä. Me emme usko että sinä tekisit sitä jos heidän ei tulisi saarnata.

203   Armoa! Veli, sisar, kuka tahansa kertoikaan teille, ettei kenenkään muun tullut saarnata kuin minun, minä olisin kurja Jumalan alamainen sellaisen asian kanssa. Ei! Jokainen mies joka tuntee Jumalan kutsun elämässään, tulkaa palvelukseen ja alkakaa saarnata; me tarvitsemme heitä.

204   Jumalan miehet ovat voidellut kaikkialla ympäri maailman saarnaamaan Evankeliumia. Minä olen vain yksi pieni kivi rannalla monien suurten kivien joukossa. On niin monia, jotka ovat kyvykkäämpiä ja arvollisempia, heillä on kaikkea enemmän saarnaamiseen kuin minulla; minä olen vain yksi pieni nöyrä henkilö täällä. Minä olen yksi vehnänjyvä koko aitallisessa. Näettehän? Tehän tiedätte mitä minä tarkoitan!

205   Kenen tahansa miehen jonka Jumala on kutsunut, tarvitsee saarnata Evankeliumia.

 350 Kuinka voi kristitty syvemmin rakastaa Jumalaa?

206   Lue Sanaa ja rukoile. Lue Jumalan Sanaa ja rukoile. Minun täytyy kiirehtiä voidakseni käydä lävitse niin monia kuin mahdollista.

Minä jätin kysymyksen, mutta kysyin sen väärin. Haluan tietää tuleeko sinulla olemaan parantamiskokousta ennen kuin lähdet kaupungista. Jos ei, niin mitä minun tulee tehdä saadakseni yksityisen tapaamisen kanssasi?

207   Nyt, asiasta toiseen, uskon että tällä henkilöllä oli tapaaminen tänä aamuna. Ja tietenkin meillä myös jo oli parantamiskokous.

 351 Veli Branham,’ ole hyvä ja selitä 1. Kor. 11:4-6. Eikö tämä merkitse erillistä peitettä eikä hiuksia, tai ovatko pitkät hiukset ainoa peite mitä tarvitaan?

208   Etsisitkö minulle 1.Kor. 11:4. Se sanoo että rukoillessa… (Oh, kyllä, heillä on se täällä, he sanovat,) Rukoillessamme tai profetoidessamme voimmeko me ottaa hiuksemme… (Katsokaamme nyt, he ovat vetäneet siihen viivan tai jotakin.) Voimmeko me ottaa hiuksemme pois tai panna ne päähän kun profetoimme?

209   Jos teillä on peruukki, niin voitte ehkä sen tehdä, tai käyttää yhtä näistä Beatle-peruukeista… Jos yksi niistä näyttäisi sopivan minulle, niin käyttäisin ehkä itsekin sellaista, mutta ei Beatle-peruukkia, vaan pientä tekotukkaa.

210   Mutta se on oikein. Jos teillä ei ole hiuksia ja te haluatte niitä, ja jos voitte tehdä sen, niin se kyllä sopii. Kyllä vaan! Jos naisen hiukset eivät ole tarpeeksi pitkät, ja hän haluaa peruukin sen päälle, niin minä sanoisin, käytä sitä, sisar.

211   Jos mies vilustuu pahasti, tai että hän näyttäisi paremmalta vaimolleen, jos hän haluaa käyttää tekotukkaa, niin tehköön niin. Kyllä todellakin! Siinä ei ole mitään väärää, ei sen enempää kuin jos teillä olisi tekohampaat tai teko-käsi tai jotakin muuta. Jos luonto on ottanut jotakin teiltä ja se sopii, niin tehkää niin, se on aivan oikein.

 Mutta tässä sanotaan: “Voimmeko me panna hiukset päähämme tai ottaa ne pois kun rukoilemme tai profetoimme?” Mitä tämä itse asiassa merkitsee?

212   Hyvä on, veli Neville, lukisitko jakeet 4-6:

 Jokainen mies joka rukoilee tai profetoi, päänsä peitettynä, häpäisee päänsä.

 Mutta jokainen nainen joka rukoilee tai profetoi päänsä paljastettuna häpäisee päänsä: (Joka on hänen aviomiehensä.)...sillä se on aivan sama jos hän olisi ajeltu paljaaksi.

 Sillä jos nainen ei ole peitetty, olkoon hän myöskin keritty:… (Jos hän haluaa leikata hiuksiaan, niin pankaa hänet ajamaan se kaikki paljaaksi. Näettehän? Jos hänellä ei voi olla…)...mutta jos se on häpeäksi naiselle olla keritty tai paljaaksi ajeltu, olkoon hän peitetty.

213   Minä en näe siinä mitään hiusten poisottamista tai päähän panemista, ellei nainen halua… Paavali sanoo että jos nainen haluaa leikata sen, niin ajelkoon hän sen sitten kokonaan paljaaksi. Ja jos hän ei tee sitä, niin pitäköön hän hiuksensa; koska hänen hiuksensa ovat hänen peitteensä. Mutta jos miehellä olisi pitkät hiukset puhujanpöydän takana, niin hän näyttäisi kuin naiselta seistessään siellä pää peitettynä. Niinpä miehellä ei tule olla sitä sillä tavalla.

214   Minä uskon tuon henkilön tehneen virheen ajatellessaan että he ottaisivat hiuksensa pois ja panisivat ne päähänsä – mies profetoisi pää peittämättömänä ja sitten panisi sen jälleen päähänsä. Näettehän? Ei. Se merkitsee että jos hänellä on pitkät hiukset, silloin hän on peitetty… Lukekaapa hieman pidemmälle, te jotka kysyitte kysymyksen, ja te tulette näkemään että naisen pää on hänen miehensä. Kuinka monet tietävät sen? Ja miehen pää on Kristus; siksi miehen tulee leikata hiuksensa Kristuksen vuoksi; koska Hänessä ovat molemmat, sekä mies että nainen ja kaikki. Hän on sekä isä, äiti, sisar ja veli, kaikkea. Mutta miehessä on yksin miehellisyys. Siksi hänen pitää leikata se pois Kristuksen vuoksi; Mutta naisessa on yksin naisellisuus, ja niinpä hänen täytyy olla peitetty; koska hänen aviomiehensä on hänen ylitseen. Hän on hänen herransa, hänen hallitsijansa; niinpä sen vuoksi hänellä täytyy olla pitkät hiukset.

215   Ja sitten, jos hän sanoo että hänen täytyy leikata se pois, niin olkoon hän silloin paljaaksi ajeltu. Ja Paavali sanoi että jos se on häpeä naiselle, jonka oletetaan näyttävän kauniilta, olla hiukset pois ajeltuina, niin olkoon hänellä peite päässään; olkoon hänellä pitkät hiukset. Onko se kaikki selitetty? Tarkoitan, kuulostaako se oikealta? Sanokaa: “aamen” jos niin on ja jos olette käsittäneet sen. [Seurakunta sanoo “Aamen!] Hyvä on.

 352 Veli Branham, meillä ei ole saarnaajaa siellä missä me asumme, meillä on ainoastaan nauhankuuntelu kokous sunnuntaina. Tulisiko meidän viedä lapsemme toiseen seurakuntaan pyhäkoulua varten? Ovatko nauhakokoukset riittäviä?

216   No niin, olkoon se lastenne kehityksen mukaisesti. Jos te viette lapsenne jotka ovat nuoria, jonkunlaiseen joukkoon siellä, ja he ajavat heihin asioita joita heidän ei tulisi tietää; minä en tekisi sitä. Jos näyttää siltä että he oppivat tarpeeksi nauhoilta ja… Ja sanokaamme että te veisitte heidät Katoliseen kirkkoon tai johonkin sellaiseen; niin minä en neuvoisi tekemään sitä.

217   Mutta jos teillä on siellä pieni mukava seurakunta joka ehkä on erimieltä kahdesta tai kolmesta asiasta kanssanne, ja lapsenne haluavat mennä pyhäkouluun, jotka ovat täyden Evankeliumin ihmisiä, niin se kyllä sopii hyvin. Mutta näettehän, se riippuu siitä, kuinka lapsenne ottavat sen. Tarkatkaa ,mitä lapsenne tekevät, kuinka he reagoivat siihen.

 353 Jos teillä ei ole seurakuntaa minne mennä, niin tuleeko teidän kuunnella nauhoja?

 Kyllä! Se on hienoa.

 354 Täytyykö lapsillanne olla kokemus, jotta heillä olisi Pyhä Henki? Jos he näkevät Lopunajan Sanoman, onko heillä Pyhä Henki?

218   Jokaisella täytyy olla kokemus! Teidän lapsenne eivät voi mennä sisälle mitään muuta tietä, kuin mitä te menette. Heidän täytyy olla uudestisyntyneitä. Jumalan Valtakunnassa ei ole lastenlapsia; he ovat kaikki lapsia. Heillä täytyy olla se. Heillä täytyy olla kokemus Jumalan kanssa mennäkseen sisälle, aivan samoin kuin teilläkin.

 355 Kalliisti rakastettu: Koskien raamatunpaikkaa Efesolaisten 4:11 – 13, saammeko me kaiken pyhien täydellistyttämisen nauhojen kautta, vai tulisiko meidän olla täällä missä Pyhän Hengen lahjat ovat toiminnassa ja missä eri seurakuntavirat ovat auttamassa meitä täydellisyyteen? Meidän sydämemme ovat uskoneet koko Jumalan Sanan.

219   Tämä henkilö on Oregonista. Uskon tietäväni kuka se on. Kyllä, tietenkin tunnen hänet. Sinun poikasi… Jos tuo henkilö on täällä, jos et ole, niin se on voinut olla viime sunnuntaina. Tämä ehkä tuli sisälle viime sunnuntaina. Sinun poikasi lentää luonnonsuojelun palveluksessa. Luulen, että hän on se, joka kutsui minua kanssaan sinne Oregoniin metsästämään hirviä… uskon sen olevan niin. Minä tunnen tämän henkilön kirjeen perusteella.

 Ei! He haluavat tulla tänne seurakuntaan täydellistymistä varten. Mutta meillä on yhteys toinen toisemme kanssa täällä seurakunnassa, mutta täydellistyminen tulee meidän ja Jumalan välillä. Kristuksen Veri on se mikä täydellistyttää meidät Pyhässä Hengessä.

220   Tässä sanotaan: ”…seurakuntaan missä lahjat ovat toiminnassa.” No niin, meillä ei ole liian monia lahjoja toiminnassa täällä, mutta meillä on joitakin niistä. Meillä on kielilläpuhumisen lahja ja profetian lahja, (kaksi tai kolme niistä).

221   Minä uskon että veli Higginbothamilla täällä on kielilläpuhumisen lahja. Ja meillä on veli Junior Jackson keskuudessamme, joka puhuu kielillä. Ja sitten meillä on kaksi tai kolme heitä jotka tulkitsevat. Veli Neville myös täällä, meidän pastorimme, puhuu myös kielillä ja profetoi joskus, ja Herra tuo hänen ylleen…

222   Juuri muutama päivä sitten hän soitti puhelimella taloon. jossa minä olin, että hän oli profetoinut eräästä henkilöstä, kertonut heille että eräässä juopossa miehessä tapahtuisi suuri muutos välittömästi, tai jotakin sellaista. Ja tuo mies oli eronnut Anonyymeistä Alkoholisteista, ja oli yhä alkoholisti, ja nyt hän ei ole neljäänkymmeneen kahdeksaan päivään koskenutkaan alkoholiin, eikä hän ole saanut mitään lääkitystä sille. Se tapahtui, kun veli Neville profetoi heille.

223   Niinpä meillä on joitakin lahjoja toiminnassa keskuudessamme, ja me olemme hyvin iloiset, jos voimme olla yhteydessä kenen tahansa teidän kanssanne, jos on jotakin mitä voimme tehdä, niin me olemme hyvin onnelliset siitä. Näettekö? Mutta täydellistäminen kuuluu Kristukselle.

 Katsokaamme nyt ehkä yksi tai kaksi lisää.

 356 Veli Branham, voisitko olla ystävällinen ja selittää valokuvan jonka veli Arganbright on ottanut? Kysymys yksi: toinen kuva seinällä, valo sinun ympärilläsi, vyön solki, ja niin edespäin.

224   No niin, he ovat kirjoittaneet nimensä siihen, eivätkä he ole täällä nyt. Me ymmärrämme sen. Ne ovat veli ja sisar Jackson Etelä-Afrikasta; he ovat menneet takaisin. Niinpä me ymmärrämme sen; me olemme selittäneet sen.

 357 Milloin tulee seurakunta nousemaan ylös, joka kuoli ahdistuksen aikana? Tulevatko he myös odottamaan jumalattomien ylösnousemukseen asti? Tulevatko he jälleen elämään tuhatvuotisvaltakunnan aikana?

225   Se on hyvä kysymys. Se ansaitsisi enemmän aikaa, kuin mitä voin antaa sille. Mutta minulla on vielä vähintään kaksi kolmasosaa kysymyksistä jäljellä, joiden kanssa aloitin tänä aamuna. Niitä on niin monia, näettehän ja haluan saada niistä niin monia kuin voin. Tiedän että siellä on muutamia todella hyviäkin, jotka tulisi tietää, kuten käärmeensiemenen selittäminen ja muuta sellaista; mutta minä tulen kiirehtimään ja teen tämän hyvin nopeasti.

226   “Tuleeko ahdistuksen aikana kuollut seurakunta olemaan ylösnousemuksessa?” Se tulee olemaan toisessa ylösnousemuksessa.

227   “Tulevatko he myös odottamaan jumalattomien ylösnousemusta?” Vanhurskaat ja epävanhurskaat tulevat nousemaan samanaikaisesti.

228   “Tulevatko he elämään uudelleen tuhatvuotisvaltakunnassa?” Ei! Loput kuolleista eivät eläneet ennen kuin ne tuhannen vuotta olivat kuluneet. No niin, se on hyvin lyhyesti, mutta olen varma…

 358 Mitä Paavali tarkoittaa vapaudella Kristuksessa? Millä tavalla on vapaus laista?

229   No niin, laki ei sido teitä. Sanokaamme esimerkiksi, haluan selittää sen luonnollisella tavalla nopeasti. Esimerkiksi täällä kadulla on liikennekilpi jossa lukee kolmekymmentä kilometriä tunnissa, ja sitä nopeammin ette voi mennä. Nyt jos ajan tuolla kadulla neljäkymmentä kilometriä tunnissa, niin minä olen tuon lain tuomitsema. Mutta jos minä ajan siellä tarkalleen kolmekymmentä kilometriä tunnissa, niin minä en ole tuon lain alainen. Näettehän? Vapaus Kristuksessa on sama asia.

230   Laki ei sido sinua niin kauan kuin… Jos minä en varasta, valehtele, tee aviorikosta, mitään näistä asioista, niin mikään laki ei sido minua. Näettehän? Minä olen vapaalaista; minä olen Kristuksessa.

 359 Mitä sinä ajattelet syntyvyyden säännöstelystä?

231   Minulla oli jotakin siitä tapaamisissa tänä aamuna. Minä mieluummin keskustelen henkilökohtaisesti noista asioista teidän kanssanne, koska on sanoja ja asioita joita minun täytyy sanoa, ja sanon ne mieluummin miehelle ja vaimolle yhdessä…

232   Ja on mahdollisuus tehdä se oikealla tavalla. Sanon sen noin yleisesti. On niin ja niin monta päivää naisen elämässä, jolloin hän ei ole hedelmällinen. Tehän ymmärrätte?

233   Ja joskus on niin että jos nainen saisi lapsen, se tappaisi hänet. Teidän on myös tarkattava sitä. Niinpä olkaa todella varovaiset sen kanssa. Näettehän, se tuo elämän, se on miten teidät pannaan tänne maan päälle.

234   Jos vaimonne on sairaalloinen, ja toinen lapsi tappaisi hänet, niin minä en tekisi sitä. En usko että Herra haluaisi teidän tekevän sitä. Tulkaa minun luokseni henkilökohtaisesti noiden asioiden kanssa; puhukaamme siitä yksityisesti. Antakaa minun puhua siitä teille henkilökohtaisesti ja minä voin tuntea…

235   Näettehän, jokainen henkilökohtaisesti, niin minä voin nähdä josko he valehtelevat minulle vai ei. He kertovat minulle erilaisia asioita. Minä tapaan teidät mieluummin… Koska jos te puhutte siitä tällä tavalla, niin te ette tiedä. Se on koska siinä on yksilöllinen asia kysymyksessä; minä voin nähdä kertovatko he totuuden vai ei.

 360 Miksi tullaan Saatana vapauttamaan pieneksi ajaksi tuhannen vuoden jälkeen? Ilmestyskirja 20:3 ja Ilmestyskirja 20:7?

236   Miksi hänet tullaan vapauttamaan? Kokoamaan hänen ihmisensä toisessa ylösnousemuksessa, koska Saatanan myöskin täytyy seistä tuomiolla. Näettehän? Hänet täytyy tuomita.

 Oh, niitä on niin paljon. Minä en usko… Ja tässä on toinen kirjekuori täynnä niitä. Sallikaa minun ottaa muutamia todella nopeasti.

 361 Veli Branham, ole hyvä ja selitä Apostolien tekojen 9 jae 7 ja Apt. 22 jae 9. (Etsisitkö sen minulle veli Neville.)

237   Nyt hänen etsiessään sitä, minä koetan ottaa toisen nopeasti. Oletteko väsyneitä? tiedän että olette.

Ole hyvä ja selitä Morsiamen muuttamisen salaisuus. Kuinka se tapahtuu ja missä, paikka minne Morsian menee. Eivätkö ne olekin mukavia kysymyksiä. Se on todella mukavaa. Se ottaisi minulta koko päivän…

 Hetkinen nyt, kiitos veli Neville, Apostolien teot 9 jae 7:

Ja miehet jotka matkustivat hänen kanssaan, seisoivat mykistyneinä, kuullen äänen, ja eivätkä nähneet ketään miestä.

238   No niin, minä tiedän mitä te ajatte takaa. Seuraava paikka sanoo sen päinvastoin. Minä en tiedä mitä siellä tapahtui. En voi sanoa sitä teille, koska seuraavassa paikassa he kuulivat. Yhdessä he eivät nähneet sitä, ja seuraavassa he näkivät sen eivätkä kuulleet sitä. Kuinka monet ovat aikaisemmin huomanneet sen Raamatussa? Minä olen, enkä voi selittää sitä. Herran täytyy paljastaa se minulle. Kerroin teille jokin aika sitten että minun täytyy olla rehellinen teidän kanssanne. Näettehän, minä en tiedä, olen pahoillani. Jos en voi selittää sitä, niin olen tarpeeksi rehellinen sanomaan etten voi. Mutta en tee sitä, ellen tiedä.

239   Minä en voi selittää sitä, sillä yhdessä paikassa se sanoo että he näkivät Valon, eivätkä kuulleet ääntä, ja toisessa paikassa he kuulivat äänen, eivätkä nähneet Valoa. Minä en voi selittää sitä. Minä en tiedä mitä tapahtui, siihen asti kunnes Herra paljastaa sen minulle; en voi kertoa siitä teille sen paremmin kuin avioliitosta ja avioerostakaan. Minä en tiennyt ennen kuin Hän paljasti sen minulle.

240   Ja jopa tänä aamuna, Herra Jumala, taivaiden ja maan Luoja tietää että tämä on totuus, tänä aamuna Hän toi päätökseen koko asian, kertoen minulle avioliitosta ja avioerosta. Se on oikein. Se on syy miksi minä sanon, antakaa minun koota se kaikki yhteen. Tutkia…

241   Kun yksi noista asioista kuten käärmeen siemen, kun se oli annettu minulle, minä en voinut nähdä sitä, en mitään siitä; mutta minä vain jatkoin sen tutkimista, ja ensimmäinen asia tiedättehän… Sitten täytyy mennä kauaksi ollakseen yksinään, ja sitten Pyhä Henki alkoi avata sitä. Nyt haluan että joku yrittäisi kumota sitä. Näettehän? Hän ei voisi tehdä sitä.

 362 Ole hyvä ja selitä morsiamen muuttamisen salaisuus.

242   Se on vain muutos, meidän ruumiimme… Sanokaamme meidän. Tiedättekö mitä tarkoitan kun sanon niin? En halua olla pilkkaava, mutta kun sanon meidän; en tarkoita sanoa sitä tästä seurakunnasta; tarkoitukseni on sanoa se jokaisesta uskovaisesta.

243   Aabraham odotti luvattua poikaa joka oli luvattu hänelle. Onko se oikein? Ja Seurakunta odottaa luvattua Poikaa. Morsian, (onko se oikein?), Morsian odottaa luvattua Poikaa.

244   Ennen kuin luvattu poika voi tulla, Saaran ja Aabrahamin ruumiiden täytyi muuttua. Onko se oikein?

245   Saara oli liian vanha saamaan lasta. Hänellä ei ollut maitosuonia rinnoissaan; hänen rintansa olivat kuivuneet. Hänen kohtunsa oli hedelmätön. Hän ei voinut saada lasta, hänen sydämensä oli liian vanha kestämään synnytystä. Niinpä mitä tapahtui? Jumala muutti hänet takaisin nuoreksi naiseksi. Ja Hän teki Aabrahamille saman asian, koska sanottiin että hänen ruumiinsa oli kuolettunut. Hänen täytyi muuttaa heidän ruumiinsa, voidakseen vastaanottaa luvatun pojan.

246   Ja me emme voi vastaanottaa luvattua Poikaa, joka on luvattu meille tänään, näissä ruumiissa joissa me elämme; nämä ovat synnin ruumiit.

247   Tämä ensimmäinen tajunta hallitsee tätä ruumista näkemisellä, maistamisella, tuntemisella, haistamisella ja kuulemisella, ja on se sekoittanut meidät; me järkeilemme ja kaikkea muuta. Mutta tuo uusi ruumis, joka tulee tästä uudestisyntymästä (ei tästä ensimmäisestä tajunnasta, se tulee katoamaan)… Se on tuo jokin sisäpuolella joka elää. Jokainen joka ymmärtää sen, sanokoon: “Aamen!” [Seurakunta sanoo: “Aamen!”]

248   Se ei ole tämä ulkopuolinen näkö, maku, tunto, haju ja kuulo. Se ei ole se. Se on alistettu kuolemalle ja tulee kuolemaan, vaan se on teidän sisäinen osanne, täällä syvällä sisäpuolella, se on tuo persoona joka ei voi kuolla. Ymmärrättekö? Ja se on tuo persoona josta uusi elämä alkaa, tästä uudesta syntymästä; ja toinen persoona rakentuu tämän persoonan kuvaksi joka te olette, tuon elämän ympärille. Ymmärrättekö sen?

249   Niinpä potentiaalisesti se on täällä, ja mitä se on? Ennen maailman perustamista luvattu Sana. Tämä ainoastaan heijastaa negatiivia, mutta se tulee heijastamaan positiivia, Sanaa. Ja morsiamen muuttaminen tulee olemaan sama asia. Sana joka on teissä, tuo ruumis tulee materialisoitumaan tuon Sanan ympärille, sama asia joka tehtiin Saarassa.

250   Kun tuon vanhan ruumiin joka hänellä oli, tuon ensimmäisen ruumiin täytyi muuttua voidakseen tuottaa pojan. Käsitättekö sen? Tuo ruumis ei voinut tehdä sitä. Tämä ruumis ei voi tehdä sitä, niinpä sen täytyy tulla muutetuksi samalla tavalla vastaanottaakseen Pojan.

 363 Kuinka se tapahtuu ja missä on paikka minne Morsian menee?

251   Morsian menee Kirkkauteen, Taivaaseen, Hääateriaa varten, aivan Iisakin ja Rebekan esikuvan mukaan, Rebekan kohdatessa Iisakin. Muistakaa Elieser, edustaen nyt sanomaa joka lähti Aabrahamilta, Elieser lähti etsimään morsianta lisakille. Hän löysi kauniin Rebekan illan viiletessä, kun tuo pieni tumma-ihoinen tyttö tuli vesiastian kanssa. Ja Elieser rukoili sanoen: “Herra Jumala, anna minulle nyt hyvä matka ja menestys mestarilleni, Aabrahamille. “

252   Ja Aabraham sanoi: “Mene, älä ota häntä Filistealaisten keskuudesta.” Sen täytyi tulla hänen omien sukulaistensa keskuudesta, osoittaen että Kristuksen Morsian ja Kristus ovat veri sukulaisia, ja tietenkin Rebekka ja Iisak olivat serkukset.

253   Ja sitten hän lähti, ja tämä kaunis Rebekka tuli noutamaan vettä, ja Elieser rukoili ja hän juotti kamelit ja kaikkea muuta. Ja sitten, pankaa merkille, Rebekan täytyi tehdä lopullinen valinta. Hän pyysi tyttöä isältä ja hän pyysi tyttöä äidiltä, eikä kumpainenkaan voinut suostua. He halusivat hänen viipyvän jonkun aikaa. Hän sanoi: “Älkää estäkö minun työtäni.”

254   Ja Rebekan täytyi tehdä valinta, koska hän sanoi: “Hän on nuori nainen; antaa hänen itse valita.”

255   Ja niin pian kuin häneltä oli kysytty, hän teki päätöksensä, ja sanoi: “Minä menen.” Ja hän nousi kamelin selkään mennäkseen kohtaamaan… Katsokaahan, tuo sama kameli jota hän oli juottanut, kantoi hänet ylkänsä luo ja kaikkeen menestykseensä. Ja tuo sama kameli tuo sama Voima (ja eläin Raamatussa edustaa voimaa)… Ja tuo sama Voima jota me kastelemme ja ylistämme (aamen Näettekö?), vesi, elämä, jota me ylistänne, tuo Sana, on juuri tuo asia joka kantaa meidät Kirkkauden maahan kohtaamaan Ylkää. Kyllä vaan! Aamen!

Me odotamme tuon suuren  Tuhatvuotisvaltakunnan päivän tuloa; Kun siunattu Herramme tulee ja  tempaa odottavan Morsiamensa pois.

256   Ja muistakaa, Iisak oli lähtenyt teltalta, ja seisoi kedolla mietiskelemässä, myöhään iltapäivällä. (Aamen!) Kun hän näki Rebekan tulevan… Ja Rebekka ei ollut koskaan nähnyt häntä, eikä hän Rebekkaa, mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Rebekka rakastui häneen ja hän Rebekkaan. Ja tämä oli jopa hunnutettu. Aamen! Oi niin!

257   Ja katsokaahan, kun Rebekka näki hänet, hänen sydämensä oli niin täynnä iloa. Hän ei tiennyt kenen kanssa hän tulisi menemään naimisiin, mutta uskosta. Aamen! Ja muistakaa, Jeesus tulee jättämään Valtakunnan, emmekä me tule kohtaamaan Häntä Kirkkaudessa, vaan ne tulenne kohtaamaan Hänet ilmassa, taivaiden ja maan välillä, minne se on laajennettu vastaanottamaan meidät. Ja hän kohtasi Rebekan kotinsa ulkopuolella. Aamen! Vei hänet kotiinsa, ja meni naimisiin hänen kanssaan, ja peri kaiken mitä hänen isällään oli. Aamen! Oi, miten täydellistä.

 Kysymys: Erottaako jumala miehen ja vaimon…

258   Minun on parasta olla lukematta tätä. Näettehän, minun ehkä täytyy sanoa jotakin. Minä tunnen tiedät kaikki, mutta tämä nauhoitetaan, näettehän, joten on parasta jättää se. Se koskee… Tuo henkilö joka kirjoitti sen, minun on parasta tavata sinut yksityisesti. En todellakaan usko sen olevan mukavaa lukea tämä. Se on aivan oikein, tuo henkilö, siinä ei ole mitään vikaa; he ovat kysyneet asiallisen kysymyksen, mutta luulen että minun on parempi tavata tuo henkilö yksityisesti. Etkö sinäkin ajattele niin? Sinä tiedät sen, kuka sitten oletkin.

259   Oh, me olemme jo ylittäneet aikanne, ihmiset. Meidän on parasta lopettaa ja mennä päivälliselle. Kuinka paljon aikaa te haluatte minun kuluttavan täällä? Kyllä, ehkä vielä hieman. Jos jonkun täytyy lähteä, niin älkää antako päivällisenne palaa pohjaan. Ja minä tulen luultavasti syömään Blue Boarissa tai Pryorsilla, tai jossakin noista paikoista, ja ne eivät ehkä koske teitä. Jos teidän täytyy mennä, niin Jumala siunatkoon teitä; minä kyllä ymmärrän. Minä asetan nämä tähän, ja se on kaikki mihin tulen vastaamaan. Se ottaa ehkä viisitoista minuuttia lisää, ja sitten lähden syömään.

 364 Minulla on kaksi tytärtä jotka ovat naimisissa miesten kanssa jotka ovat kirkkokunnissa, ja he uskovat tämän Sanoman ja ovat sen puolella. Mitä heidän tulisi tehdä? – he ovat saaneet vastustusta. Mitä meidän tulee tehdä?

260   Seiskää lujina! Ehdottomasti. Näyttäkää värinne. Siinä se on; älkää antako periksi heille. Ei koskaan! Minä en sano, että älkää menkö heidän keskuuteensa, heidän yhteyteensä, tai jotakin sellaista, niin pitkään kuin voitte olla heidän kanssaan yhteydessä; mutta kun he yrittävät muuttaa ruokavaliota, tiedättehän, niin kyyhkynen ei voi syödä hiirihaukan kanssa.

 365 Veli Branham, olisitko hyvä ja selittäisit Markuksen 13:27? Myöskin, veli Branham, entä ihmiset Ilmestyskirja 20: 7 ja 9, jotka sotivat pyhiä vastaan? Mistä he tulevat? Tulevatko he kuljetetuksi ylitse niin kuin oli Nooan perheen kanssa?

261   Markuksen 13:27, veli Neville. Ilmestyskirja 20. Onko sinulla siellä Raamattua, veli Capps? Ilmestyskirja 20, ja näyttää kuin se olisi 7 ja 9. No niin, tässä se on Markuksen 13 ja 27.

Ja sitten hän lähettää enkelinsä, ja kokoaa yhteen hänen valittunsa neljältä tuulelta, maan kaukaisimmasta osasta taivaan kaukaisimpaan osaan.

262   Se puhuu ylösnousemuksesta, muuttumisesta, ylös menemisestä. Hän tulee lähettämään Hänen enkelinsä kokoamaan yhteen. Oletteko koskaan ajatelleet mitä enkelit ovat? Mitä? Sanansaattajia. Hän tulee kokoamaan heidät yhteen, kokoaa heidät yhteen, näettekö, tuoden heidät, sitoen heidät yhteen maan kaukaisimmista osista Taivaan kaukaisimpiin osiin, Sana joka oli ja oli tehty julki maan päällä. Näettekö? Käsitättekö sitä? Sana oli puhuttu; tässä Se on julkituotu. Näettekö? Hyvä on. Veli Capps.

 Ja kun tuhannen vuotta on kulunut, Saatana vapautetaan vankilastaan,

263   Hyvä on. Minä juuri selitin sen, eikö niin, kuinka hänet vapautetaan vankilastaan tuhannen vuoden lopussa?

 No niin, minulla on tässä toinen. Pieni hetki.

 366 Veli Branham, oliko se Jumalasta, tai oliko se minun omaa tekoani kun nuo asiat tapahtuivat, kun… (Katsohan, jos voit lukea sen. Se on hyvin kirjoitettu mutta minun koulutukseni on heikko. Mitä siinä sanotaan? [Veli Branham puhuu veli Nevillen kanssa] En usko voivani vastata siihen veli Capps… Ellei se sitten… Sanokaamme että on kysymys sairaanhoitajasta, jostakin mikä koskee sairaanhoitoa) Oliko se jumalasta kun lopetin sairaanhoidon, tai oliko se minun vikani?

264   Minä en tiedä, puhuisin siitä mieluummin yksityisesti.

 Sairaanhoito on laillinen asia, olla sairaanhoitaja. Minä en halunnut panna sitä pois vain sanomalla, etten vastaa siihen, koska se merkitsee aivan yhtä paljon tuolle naiselle, kuin teidän kysymyksenne teille, tai minun minulle. Mutta jos se on sairaanhoitaja ja sinä vain lopetit työsi, koska ajattelit ettei, sinun tulisi työskennellä… Minä ajattelen että sairaanhoito on enemmänkin laupeudentyötä. Sinun tulisi ajatella tekeväsi jotakin samanlaista kuin lääkärikin.

265   Lääkäri joka on hyvä lääkäri, auttaa miestä huolimatta siitä onko hänellä penniäkään rahaa tai ei, niin tekee todellinen lääkäri. Ja minä ajattelen että sananpalvelija, tai kuka tahansa, meidän palveluksemme tulisi olla toinen toisellemme, tehdäksemme elämän vähän paremmaksi toisillemme.

266   Kun he kertoivat että minun täytyi ottaa sata dollaria viikossa tästä seurakunnasta palkakseni, niin se melkein tappoi minut. Rouva Wilson, jonka tunnen ja potentiaalisesti hänen poikansa istuvat täällä, ja he muistavat kuinka minä vuosia sitten saarnasin täällä seitsemäntoista vuotta, enkä koskaan elämässäni ottanut penniäkään. Kaiken sen vähäisen rahan, kaiken minkä ansaitsin, minä panin suoraan siihen. Ja kun he kertoivat että minun täytyi ottaa se voidakseni olla näissä kokouksissa, niin se melkein murskasi minut. Tietenkin uskon, että se on oikein, mutta juuri minulle – minä en halua yhtään mitään, en rahaa, ainoa asia, mitä haluan, on teidän ystävyytenne ja Jumalan suosio meidän kanssamme.

267   Minä rakastan teitä, näettehän, minä rakastan teitä, ja haluan teidän olevan oikein; ja haluan itsekin olla oikein. Ja nyt, haluan teidän uskovan minun; minä uskon teihin.

 Ja jos te tulette minun tyköni kysymyksen kanssa, niin minä haluan olla rehellinen teille. Ja jos kerron teille jotakin Herran Nimessä, niin haluan teidän tekevän tarkalleen sen mitä olen kertonut teille. Älkää muuttako sitä hitustakaan, niin sitten minä uskon että me tulemme hyvin toimeen keskenämme sillä tavalla.

268   Ja niinpä nyt, jos on kysymys sairaanhoidosta… Minä ajattelen että jos sinä sydämessäsi haluat olla sairaanhoitaja… Jokainen ei voi olla sairaanhoitaja. Sairaanhoitaja on jotakin joka on lempeä ja ystävällinen ihmisille, ja oi, minun mielestäni todellinen sairaanhoitaja… Jos koskaan olette olleet sairaana sairaalassa, ja näette todella mukavan hoitajan joka tulee ja tekee olonne mukavaksi…

269   Minulla oli leikkaus silloin, kun minua oli ammuttu; minun täytyi mennä sairaalaan. Ja siellä oli eräs hoitaja jota kutsuin häntä “Makeaksi Pikkelsiksi,” koska hänellä oli aina pikkelssiä suussaan jota hän söi. Hän teki niin koko ajan. Ja minä olin vain noin neljätoistavuotias ja minua oli ammuttu. Ja hän oli vain pienikokoinen ja… molemmat jalat, lähes kokonaan irtiammuttuina, ja hän laittoi tyynyn tänne ja tyynyn tuonne; ja koko ajan hän oli auttamassa minua. Ja minä aina ajattelin (olin vain pieni lapsi) – minä ajattelin että voisin mennä naimisiin hänen kanssaan, koska hän oli niin lempeä ja mukava minulle. No niin, näettehän, se merkitsee jotakin tehdä jotakin.

 367 Haluan kysyä kysymyksen. Numero yksi: onko naisen pyjama… (Hetkinen vain, antakaahan kun luen sen. Ei, tämä on hyvä.) Onko naisen pyjama miehelle kuuluva vaatekappale?

270   Pojat, älkää kertoko minulle, etteivät osaa kysyä todella polttavia. Minä en tiedä. Minä annan teidän tehdä oman päätöksenne siitä. Teidän ei tule esiintyä ihmisten edessä ne yllänne; siitä olen tietoinen. Joten sillä tavalla se olisi – mutta mennä vuoteeseen, siitä en tiedä. Myös tästä en voi sanoa mitään.

 Minä kerroin teille, että olisin rehellinen jos en tietäisi. Minä en tule antamaan omia ajatuksiani siitä, ellette te halua minun omaa ajatustani. Jos haluatte sen, niin tulen kertomaan sen teille.

 Muistakaa nyt, tämä voi olla miljoonia maileja väärässä. Minä ajattelen että se näyttäisi mukavalta jos teillä olisi yöpaita yllänne. Mutta jos te… Mutta se riippuu teistä. Minä en voi kertoa sitä teille, koska en voi saada tukea sille. No niin, muistakaa, se on minä, eikä Hän. Näettehän?

 368 Onko väärin trimmata naisen hiusten päitä?

 Uskon juuri käyneemme sen lävitse muutama minuutti sitten.

 369 Veli Branham, yhdessä Seitsemän Seurakuntajakson nauhoista sinä mainitsit että Juudas oli vanhurskautettu ja pyhitetty. Olivatko nämä aitoja (Tämä on hyvä) – aitoja armon kokemuksia jotka hän sai? Sinä myös mainitsit että Juudaksen nimi oli Elämän Kirjassa, ja kuitenkin me tiedämme että hän meni Haadekseen ja tuli kadotetuksi. Kuinka henkilöllä voi olla nimi Elämän Kirjassa ja yhä olla kadotettu? Tai miksi Jumala panisi henkilöiden nimet elämän kirjaan, tietäen että he tulisivat olemaan kadotettuja lopussa?

271   No niin, se on hyvä kysymys, eikö olekin? Tämä olisi hyvä. Minun täytyy olla riippuvainen Herrasta vastatakseni tähän, koska minä vain hapuilen sen kanssa. Katsokaahan! Ensiksikin meidän seurakunnissamme, minä mainitsin että Juudaksen nimi oli Elämän Kirjassa. Se on totta. Me tiedämme sen, koska Jeesus sanoi kaikille heille, Matt. 10, jotka oli lähetetty ajamaan ulos perkeleitä, ja saarnaamaan Evankeliumia, ilmaiseksi olette saaneet, ilmaiseksi antakaa; ja he palasivat takaisin iloiten koska perkeleet olivat alamaisia heille. Onko se oikein? Ja Jeesus kertoi heille, ja Hän kutsui heitä nimiltä, keitä he olivat jotka oli lähetetty; ja myöskin Juudas Iskariot, joka petti Hänet, oli heidän joukossaan. He tulivat takaisin iloiten siitä että perkeleet olivat alamaisia heille. No niin, näettehän, heidän asennoitumisensa oli väärä siinä. Näettehän? Teidän ei tule iloita siitä että minulla on voima ajaa ulos perkeleitä. Teidän ei tule tehdä sitä, teidän täytyy iloita siitä että olette saaneet tarpeeksi armoa ollaksenne pelastettuja. Näettehän, te ette saa iloita… Se on missä ihmiset…

272   Tavallisesti ihmiset joilla on lahjoja, ovat ihmisiä jotka eivät halua lahjoja. Paavali yritti paeta koko asiaa, niin teki Mooseskin. Senkaltaiset suuret johtajat yrittävät paeta tehtäväänsä; he tietävät mikä heitä odottaa edessäpäin.

 Näettehän, jos otatte kaverin joka aina sanoo: “Oi, Herra, täytä minut voimalla, ja minä menen sinne ja tulen ajamaan ulos perkeleet.” Hän ei koskaan tekisi sitä. Jumala tietää paremmin kuin luottaa kehenkään senkaltaiseen. Näettekö? Hän ei milloinkaan tee sitä.

273   Se on tuo kaveri joka ei halua olla missään tekemisessä sen kanssa. Näettekö te? Se on tuo kaveri jonka Jumala voi ottaa ja opettaa hänelle jotakin.

 Niinpä sitten, Juudas palasi takaisin iloiten, kaikki heistä… ja Hän sanoi: “Älkää siitä iloitko että perkeleet ovat teille alamaisia, vaan iloitkaa siitä että nimenne ovat kirjoitetut Elämän Kirjaan.” Pankaa nyt merkille ja ottakaa myös Daniel.

 Koska nimenne on Elämän Kirjassa, (koska se on Taivaassa, teidän nimenne on huomioitu), niin se ei vielä merkitse että te olette pelastuneita. Te ette ole kääntyneitä, ennen kuin olette vastaanottaneet Pyhän Hengen. Muistakaa se. Te olette vain potentiaalisesti kääntyneitä. Huomaatteko? Te ette ole…

274   Jos te pyydätte minulta tammea ja minä annan teille tammenterhon, niin teillä jo mahdollisesti on tammipuu, vaikka se ei vielä olekaan kehittynyt. Tämä on syy miksi uskon turvaan sillä tavalla kuin teen.

 Jos pyydän viljapeltoa, ja näen sen suunnilleen näin korkeana, niin potentiaalisesti minulla on viljapelto. Se ei vielä ole kehittynyt, jotakin on tapahduttava.

 Nyt te olette tiellänne vanhurskauttamisen ja pyhityksen kautta Pyhän Hengen Kasteeseen. Mutta kun te olette oikealla tavalla kastetut Pyhällä Hengellä, silloin te olette Valtakunnassa. Nyt te sanotte: “Veli Branham, onko se totta?”

275   Minulla ei ole nyt aikaa antaa teille Kirjoituksia siitä; katsokaa sitä kotiin tultuanne, koska minulla ei ole nyt sitä mielessäni. Minun täytyy katsoa sitä hakusanastosta löytääkseni sen. Jeesus sanoi Pietarille, joka oli sekä pelastunut että pyhitetty… Hän uskoi Jeesukseen ja oli pyhitetty. Pyhän Johanneksen 17:17, Jeesus sanoi: “Pyhitä heidät, Isä, Totuutesi kautta; Sinun Sanasi on Totuus.” Ja Hän ja Sana ovat yksi ja sama. He olivat potentiaalisesti pyhitettyjä, Totuuden, Sanan kautta. Sitten sinä yönä jona Jeesus kavallettiin, Hän sanoi Pietarille: “Sen jälkeen kun olet kääntynyt, sitten vahvista veljiäsi” – sen jälkeen kun olet kääntynyt.

276   Tuo mies oli seurannut Häntä kolme vuotta ja Hänen nimensä oli Karitsan Elämän Kirjassa, ja hän oli ajanut ulos perkeleitä ja tehnyt suuria tekoja, parantanut sairaita ja saarnannut Sanaa ja tehnyt kaikenlaista, eikä hän vielä ollut edes kääntynyt. Näettehän, te olette menossa kääntymykseen.

277   Kun siemenneste ja muna ovat tulleet yhteen, niin potentiaalisesti vauva on jo siellä, kun se on tapahtunut. Sitten toisessa vaiheessa ruumis kehittyy; mutta vauvan täytyy syntyä tänne, ja sitten se saa elämän henkäyksen. Sillä ei vielä ole elämän hengitystä.

 Te sanotte: “Oh, se on elossa!” Ei, se ei ole! Se on vain pienet hermot jotka nykivät lihaksissa. Näettehän? Vauva ei ole saanut elämää ennen kuin se on syntynyt. Näettekö? Teidän täytyy syntyä. Tiedättehän mitä tarkoitan? Hyvä on.

278   No niin siinä sanottiin… “Sinä mainitsit että Juudaksen nimi oli Elämän Kirjassa, ja kuitenkin me tiedämme että hän meni Haadekseen ja tuli kadotetuksi. Kuinka henkilöllä sitten voi olla nimensä Elämän Kirjassa ja yhä olla kadotettu?” Sallikaa minun nyt antaa yksi pikku asia lisää tälle henkilölle.

279   Huomatkaa nyt, Raamattu sanoo että kun Daniel näki… Hän, Daniel, kirjoitti ensimmäisen Ilmestyskirjan. Ja me huomaamme että hänen näkemässään näyssä tuli Vanhaikäinen, jonka hiukset olivat valkoiset kuin villa. Kuinka moni muistaa lukeneensa sen? Ja panitteko merkille että Johannekselle Ilmestyksessä tuli samoin, Ilmestyskirja 1? Ja Hän seisoi siellä; Hänen hiuksensa olivat valkoiset kuin villa, ja miltä Hänen jalkansa näyttivät – Vanhaikäinen. Vanhaikäinen, se on, Sillä ei ollut aikaa, Se oli Iankaikkinen. Ja Hän tuli… Tarkatkaa nyt! Ja pyhät tulivat maan päälle ja kirjat avattiin, ja avattiin toinen Kirja, joka oli Elämän Kirja, yksi kirja. He tulivat tuomiolle ja… Hän tuli, ja Hänen kanssaan tuli kymmeniä tuhansia kertaa kymmeniä tuhansia. Onko se oikein? Jotka palvelivat Häntä, Morsian, Kuningatar ja Kuningas.

280   Kuka on teidän pikku kuningattarenne kotona? Hän palvelee ruokkkien teitä. Onko se oikein? (Se mistä nyt olette myöhässä.) Mutta hän palvelee teitä, se on kuinka Morsian palvelee Kristusta, Sanaa. “Mies ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta.” Näettekö? Morsian palvelee Sanan Kuninkaalle, julkituoden Hänen lupauksensa Sanan siinä ajanjaksossa jossa hän elää. Aamen! Oh, minä sanoin juuri jotakin, jota te ette käsittäneet..

281   Huomatkaa! Oi, niin! Se oli todella hyvää. Näettekö? Palvellen ajanjaksossaan, Sanaa. Nyt huomatkaa! Hän tuli, ja kymmeniätuhansia kertaa kymmeniätuhansia Hänen kanssaan, ja tuomio asetettiin ja kirjat avattiin; ja toinen Kirja avattiin joka oli Elämän Kirja; ja heidät tuomittiin sen mukaisesti. Kuka oli tämä joka tuli? Morsian jonka ei tarvinnut tulla tuomiolle, Hän on vapaa tuomiosta.

282   Toinen kirja avattiin joka oli Elämän Kirja, ja nuo joiden nimet olivat Elämän Kirjassa, heidän täytyi tulla tuomituiksi tuon Kirjan mukaan. Ja Juudas Iskariot sanoi olevansa uskovainen, ja hänen nimensä oli kirjoitettuna muiden kanssa Elämän Kirjassa. Onko se oikein? Hän väitti että hänellä oli Iankaikkinen Elämä. Ja hänen nimensä oli pantu Elämän Kirjaan. Hänen täytyy tulla tuomituksi silloin, koska hän tuomitsi Elämän Sanan myyden Sen kolmestakymmenestä hopearahasta. Jotkut myyvät itsensä metodisteille tai baptisteille tai jollekin muulle. Hän on myynyt asemansa Elämän Kirjasta. Ja hänen täytyy seistä siellä ja tulla sen tuomitsemaksi, Sanan tuomitsemaksi. Se on miksi Juudaksen täytyi tehdä se. Juudaksen täytyy tulla tuomiolle. Hänen nimensä oli Elämän Kirjassa, mutta se ei merkitse että hän oli pelastunut. Hänen täytyy seistä tuomiolla.

283   Nukkuva neitsyt tulee seisomaan siellä saman asian kanssa. Huomatkaa, Jeesus sanoi Johanneksen 5:24: “Hän joka kuulee Minun Sanani (se on hän, joka voi vastaanottaa Sen,Ei hän, joka kuulee Sen saarnattavan ja menee ja sanoo: “Mieletöntä.”) Hän, joka vastaanottaa Minun Sanani – Hän joka kuulee Minun Sanani ja uskoo (ei tekouskoa, vaan todella uskoo) Häneen joka lähetti Minut (joka oli Sana) Hänellä on Iankaikkinen Elämä eikä hän tule tuomiolle; vaan on siirtynyt (mennyt aikamuoto) kuolemasta Elämään.” Näettekö? Siinä se on.

284   Niinpä Juudaksen nimi oli Elämän Kirjassa, mutta hän tulee tuomittavaksi, koska mitä hän teki? Hän myi esikoisoikeutensa.

 Eesau oli syntynyt perheeseen Jumalan lupauksen kanssa. Vanhimmalla pojalla oli esikoisoikeus. Kuinka moni tietää sen? Jumalan lupauksella, Eesaun nimi oli esikoisoikeuden kirjassa (onko se oikein?), mutta hän vaihtoi sen hernerokkaan. Hän oli nälkäinen täyttääkseen vatsansa, se oli hänen ruokalippunsa, hän vaihtoi esikoisoikeutensa ruokalippuun eikä voinut löytää paikkaa katumukselle.

285   Nuo vakoilijat jotka menivät ylitse vakoillakseen maata, jopa söivät niitä viinirypäleitä jotka Joosua ja Kaaleb toivat takaisin. Ja kuitenkin, mitä he tekivät? He myivät esikoisoikeutensa.

286   Paavali puhuu Kristuksen innoittamana Hebr. 6. luvussa: “Sillä se on mahdotonta niille, jotka kerran ovat valistetut, ja Pyhästä Hengestä osalliseksi tehdyt ja maistaneet tulevan maailman Voimaa; jos he lankeavat pois, uusia itseänsä jälleen katumukseen, koska he ristiinnaulitsevat itsellensä Jumalan Pojan, ja pitävät liiton Verta, jossa he olivat pyhitetyt, epäpyhänä asiana, ja halveksivat armon tekoja…” Se on mahdotonta tuollaisen henkilön milloinkaan tulla takaisin.

287   Joka ainoa heistä, paitsi Joosua ja Kaaleb, kuolivat erämaassa, vaikka he olivatkin uskovaisia ja vaikka heidän nimensä olivatkin kirjassa.

288   Ja tässä Paavali sanoo, että jos mies koskaan tulee sille paikalle että hän on pelastunut ja pyhitetty (Veri pyhittää; Hebr. 13:12 ja 13 sanoo että Veri pyhittää.), ja sitten tulee Pyhän Hengen kasteeseen, mutta arvovallan tai kirkkokunnan vuoksi kieltäytyy siitä, niin hän sanoo että: “Tuo henkilö on kadotettu, eikä voi milloinkaan pelastua”; koska hän on pitänyt halpana niitä armon tekoja jotka ovat kutsuneet hänet sille paikalle ja näyttäneet sen hänelle; ja sitten hän on kääntynyt ympäri ja kävellyt pois siitä. Hän pitää Verta jossa hänet oli pyhitetty Kristuksen ristiinnaulitsemisen kautta, epäpyhänä asiana. Koska se on Veri joka pelasti hänet, ja vanhurskautti hänet, ja pyhitti hänet ja toi hänet Pyhän Hengen kasteeseen asti, ja sitten hän kävelee pois, jättäen sen…

289   Tarkatkaa nyt tuota kaavaa. Minä käytän tähän paljon aikaa, mutta katsokaahan! Juudas Iskariot seurasi noita samoja jälkiä. Hän oli vanhurskautettu uskomalla Herraan Jeesukseen, ja vastaanottamalla Hänet henkilökohtaisena Pelastajanaan, Hänet oli pyhitetty ja hänelle oli annettu voima ajaa ulos pahoja henkiä; ja hänen nimensä oli pantu Karitsan Elämän Kirjaan. Mutta kun se tuli Helluntaihin ja Pyhän Hengen kasteeseen, Sanan täyteyteen, silloin hän osoitti värinsä. Se on tarkalleen mitä nuo Kanaaninmaan vakoojat tekivät, se on tarkalleen mitä Eesau teki.

290   Se on tarkalleen mitä Saatana teki Eevalle Eedenin puutarhassa: “Varmastikaan Jumala ei tule…”

 Eeva sanoi: “Jumala sanoi…”

 Hän sanoi: “Kyllä, minä tiedän että Se sanoo sen; minä tiedän että Se sanoo tämän, mutta varmastikaan…” Huomaatteko, sama asia koko ajan, ja niin se on tänäänkin,

291   Seurakunta on tullut Vanhurskauttamisen kautta, Martin Luther; Pyhityksen kautta, Wesley. Mutta kun tulee Pyhän Hengen kasteen aika, niin he näyttävät värinsä; he eivät halua olla missään tekemisessä Sen kanssa. Nasarealaiset, pyhyyden pyhiinvaeltajat, Jumalan Seurakunta, ja kaikki nuo siellä, jotka uskovat pyhitykseen, te ette voi osoittaa mitään sormellanne; se on totuus. Mutta kun tullaan rajalinjalle, sille paikalle että pitäisi vastaanottaa Pyhä Henki uutta syntymää varten, niin mitä silloin perkele tekee? Tulee ja yrittää vääntää sitä ympäri. Hän tulee tekemään kaikkensa koko tietonsa voimalla pitääkseen ihmiset poissa Siitä.

292   He tulevat ja sanovat: “Sinun täytyy puhua kielillä. Sinulla täytyy olla tunne-elämys. Sinun täytyy tehdä tätä.” Sinun täytyy olla syntynyt sisälle siihen. Älkää antako kenenkään kertoa teille, että pyhittäminen ja Pyhä Henki olisivat sama asia, koska se ei ole sitä! Varmasti ei ole!

 Kuunnelkaa tätä nasarealaista tuolla takana joka huutaa: “Se ei ole.” Hän tietää että siinä on ero, koska se varmasti on niin – veli Capps, meidän urhoollinen veljemme.

293   Varmasti, Nazarealaiset… Kukaan ei voi sanoa sanaakaan noita hienoja uskonnollisia ihmisiä vastaan; he ovat juuri niin mukavia kuin vain voi olla. Jumalan Seurakunta, nasarealaiset, vapaat metodistit, nuo ihmiset ovat todellisia, mutta kun tulee kysymys Hengen teoista, he sanovat: “Oh-hoh, se on perkele.” Ja mitä he tekevät silloin? Pilkkaavat Pyhää Henkeä. Kun he tekevät sen…

294   No niin, mitä pilkkaaminen merkitsee? Sille ei ole anteeksiantoa. Onko se oikein? Hän joka oli kerran valistettu, tehty osalliseksi, ja maistanut taivaallisia lahjoja (tehty osalliseksi – maistanut Jumalan pyhittämistä; puhdistettu savukkeista ja likaisista naisista, ja kaikesta senkaltaisesta elämästä; – ja maistanut taivaallisia asioita (kun he tulevat rajalle asti kuten nuo vakoojat tekivät jotka söivät noita viinirypäleitä… Mutta mitä heidän täytyisi tehdä? Heidän täytyisi hajottaa kirkkokuntansa tullakseen ylitse tähän. Näettehän?) – maistaneet taivaallisia lahjoja; sitten he jälleen ristiinnaulitsevat itselleen Jumalan Pojan, ja pitävät liiton Verta, jossa heidät oli pyhitetty, epäpyhänä asiana.

295   Pyhittäminen on se joka panee nimenne kirjaan uskovaisena. Teidän nimenne on kirjoitettu Hänen Veressään. Pyhittäminen tekee sen; ja sitten kun Hän on luottanut teihin näin pitkälle, te tulette ja sanotte: “tietäisikö Hän sitä?”

296   Kyllä, Hän tiesi sen. Hän tiesi jo alussa, että te ette tulisi tekemään sitä. Hän tiesi ettei Juudas tulisi tekemään sitä. Hän tunsi hänet alusta; hän oli kadotuksen lapsi – mutta noiden asioiden täytyi täyttyä. Sanan täytyy täyttyä, kaikkien esikuvien ja varjojen, Voi sentään, me voisimme pysytellä siinä tuntikausia.

 370 Veli Branham, kun sinä saarnasit Danielin seitsemänkymmentä viikkoa, niin uskon sinun maininneen että viimeinen täysi viikko tai viimeiset seitsemän vuotta tulisivat alkamaan silloin kun Morsian on otettu ylöstempauksessa.

297   Ei, ei, ei, ei, ei, ei-ei-ei! Olet käsittänyt sen väärin. Ei ole täyttä viikkoa. Tuo viikko alkoi kun Jeesus aloitti maan päällä. Hän sanoi: “Messias, Prinssi, on tuleva ja profetoiva, ja keskellä viikkoa Hänet tapettaisiin.” Ja Jeesus saarnasi tarkalleen 31/2 vuotta, mikä on puolet seitsemännestä kymmenennestä viikosta, seitsemästä vuodesta. Ja heille on vielä kolme ja puoli vuotta jäljellä.

298   Kun Mooses ja Elia tulevat maan päälle, niin kuin veli ja sisar Coomer kysyivät samaa asiaa, Sakarja 4:stä ja Ilmestyskirja 11, nuo kaksi öljypuuta – jotka olivat Mooses ja Elia – kun he tulevat maan päälle, he profetoivat 1260 päivää. Mitä se on? Tarkalleen 31/2 vuotta. Se oli tarkalleen sama asia. Kuka tämä henkilö onkin. Hyvin, hyvin kauniisti kirjoitettu, paperille jossa on uskonnollinen otsikko, se on erittäin hienoa. Ja se on kovasti hieno kysymys, mutta sinä et ollut ymmärtänyt mitä minä sanoin. Minä en koskaan uskonut että koko seitsemäskymmenes viikko tulisi olemaan täällä. Messias tapettaisiin. Kuinka monet muistavat minun saarnanneen sen täällä? Tietenkin!

 371 Sen jälkeen näyttää siltä kuin ensimmäiset kolme ja puoli vuotta olisivat täyttyneet Jeesuksen palveluksen aikana (No niin, tässä se on sinulla.; mutta tuo ilmaus “viikkojen keskellä” näyttää olevan sovellettu ainoastaan siihen kun antikristus rikkoo liittonsa juutalaisten kanssa… (Ei, tuo antikristus rikkoo liittonsa viimeisen kolmen ja puolen vuoden lopussa.) Niin kuin minä ymmärsin Danielin nauhasta, niin ensimmäiset kuusikymmentä yhdeksän viikkoa päättyivät silloin, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin vuonna A.D.30, niinpä nuo Hänen palveluksensa kolme ja puoli vuotta sisältyvät noihin kuuteenkymmeneen yhdeksään viikkoon; joten koko viimeinen viikko tai seitsemän vuotta tulevat vielä täyttymään ja alkamaan ylöstempauksessa. Ole hyvä ja selvitä tämä minulle.

299   Tiedätkö, veli tai sisar, kuka sitten kysyykin tämän kysymyksen. Se on hieno, mutta uskon sinun hieman menneen sekaisin siinä mitä sanoin. Kun Jeesus tuli Jerusalemiin, se päätti… Hänet ristiinnaulittiin heti sen jälkeen. Näettekö? Ja Hän profetoi puolet seitsemännestä kymmenennestä viikosta, mikä on 31/2vuotta. Hänet tapettiin, ja Hänen sielunsa valmistettiin uhriksi. Ja näissä viimeisissä päivissä, on Juutalaisille vielä luvattu 31/2 vuotta. Ja tämän ajan kuluessa oli pyhien, Seurakunnan, kokoaminen ylöstempausta varten.

300   No niin, minä en voi käydä kaikkia näitä lävitse, veli tai sisar.

 372 Olisitko hyvä ja selittäisit 1.Kor.7: 1 ja 9? (Etsi se, veli Neville)

 373 Ja tuleeko jokainen tosi uskovainen tekemään niitä tekoja joita Jeesus teki, niin kuin sanotaan Joh.14:12 (Ei aivan niin. Ei:): parantamaan sairaita; ajamaan ulos perkeleitä, ja nostamaan ylös kuolleita (En usko sen olevan Joh.14, mutta ei se mitään. Se on Mark.16.) Vai onko se ainoastaan oleva Elia? Täytyykö uskovaisen todella tehdä kaikki tämä ‘ jotka todella uskovat? Ja jos hän todella on tosi uskovainen, niin tuleeko hän herättämään kuolleita ja tekemään suuria ihmeitä?

301   No niin, se tapahtuu uskovaisten keskuudessa. Näettehän? Jokaisella miehellä ei ole noita lahjoja, eikä se merkitse sitä että vain yksi henkilö tulisi tekemään sitä; tulee olemaan ihmisryhmiä. Kuten esimerkiksi, mitä jos meillä olisi joku pieni tyttö tai poika täällä seurakunnassa, joku jota me todella rakastamme, ja elämä lähtisi heistä? Koko seurakunta tulisi yhteen ja he rukoilisivat ja paastoaisivat, sanoen: “Herra, ole armollinen tälle lapselle.” Näettehän, Herra voisi nostaa hänet ylös.

302   Kuinka monet ovat lukeneet tuon kirjan Nikealaiset Isät? Te tiedätte että he tekivät sillä tavalla varhais-seurakunnassa. He kokoontuivat kaikki yhteen, tiedättehän, ja joskus jopa herättivät kuolleista pastorin ja muita eri henkilöitä sillä tavalla, jos Jumala näki hyväksi tehdä sen; mutta he tekivät sen.

 374 Jos seurakunta on pelastunut ja vaikka se ei menisikään ylöstempauksessa, niin kuin uskon sinun opettaneen, hänen täytyy mennä ahdistuksen ajan lävitse puhdistusta varten. Mutta entä nämä jotka ovat kuolleita, kuinka he tulevat puhdistetuiksi?

303   Hyvä on. Nuo jotka ovat… Morsian ei tarvitse puhdistamista; Hänet on jo puhdistettu. Ja nuo jotka ovat kuolleet aikaisemmin siellä, nämä jotka menevät… Näettehän, he eivät koskaan saaneet vastaanottaa sitä Valoa jonka tämä seurakunta täällä ylhäällä on vastaanottanut; he elivät Vanhurskauttamisen ja Pyhittämisen aikakausina ja niin edelleen. He elivät siinä Valossa joka heillä oli. Ehkä he jollakin tavalla kärsivät, ja minkä tahansa vainojen lävitse he menivätkin… Mutta nyt, tässä ylöstempauksen ajassa, täytyy tulla aika nyt, että tämä morsian, joka tulee hylkäämään Pään osuuden Morsiamesta – hänen täytyy kärsiä hylkäämisensä vuoksi, koska Evankeliumia ei ollut tehty heille selväksi aikaisemmin siellä, niin kuin se nyt on tehty selväksi meille tänään. Te näette sen niin selvästi. Teillä on ollut kaikki nuo vuodet esimerkkeinä, Sinettien avaaminen, Seurakuntajaksojen esille pano, ja kaikki muu sellainen. Se on niin selvää että te ette voi olla näkemättä sitä. Ja sitten jos te täysin hylkäätte sen, niin on vain yksi asia mikä tulee tapahtumaan, te kärsitte sen vuoksi.

304   Löysitkö sinä sen, veli Neville? Mistä siinä puhutaan? Katsokaamme sitä nyt,

 Mutta jos he eivät voi hillitä itseään, menkööt naimisiin: sillä on parempi mennä naimisiin kuin palaa.

305   Hyvä on. Se sanotaan likaisesta elämisestä. Kun poika ja tyttö menevät yhteen, sen sijaan että menisivät naimisiin, ja he tietävät että heidän tulisi olla naimisissa. Uskon teidän ymmärtävän mitä tarkoitan, eikö niin? Älkää eläkö likaista elämää, koska se ei ole oikein. Ymmärrättekö? Se on teidän sisarenne yhdessä mielessä, jos olette kristitty. Nyt, jos se on maailma, niin se on maailma: koira syö koiraa. Mutta tämä tyttö jonka kanssa kuljette, hän on myös sisarenne. Hän tulee olemaan tulevien lastesi äiti. Älkää eläkö likaista elämää hänen lähellään, näyttäkää hänelle että olette todellinen kristitty herrasmies. Eläkää niin kuin Kristityn herrasmiehen tulee. Ja kohdelkaa häntä sisarenanne, ja naimisiin mentyänne, kohdelkaa häntä yhä sillä tavalla.

306   Voisin sanoa tämän juuri nyt. Minä en usko saastaiseen elämään helluntailaisihmisten, pyhyydenihmisten keskuudessa, ei silloinkaan kun he ovat naimisissa. Minä en usko siihen. Ei koskaan! Jotakin näistä likaisista asioista jotka ovat niin hirvittäviä… Minulta kysytään joskus näistä… Ei tänä aamuna, ei, minä en sano sitä. Mutta silloin kun olen ulkona Kaliforniassa ja eri paikoissa sillä tavalla. Minä tapaan siellä saarnaajia, ja erottamisen kautta minusta joskus tuntuu siltä kuin voisin panna heidät poikittain polvilleni ja antaa heille hieman “Evankeliumin vyöhihnan kiihotusta.” Kyllä vaan! Voi, kun näkee kuinka mies yrittää ottaa pikku vaimonsa, ja likaista, saastaa, se on… Tehän ymmärrätte mitä tarkoitan? Minun mielestäni teidän tulisi olla häpeissään itsestänne Jumalan miehenä kun… Ole aviomies; ole mielitietty. Kunnioita häntä niin kuin aina olet kunnioittanut häntä. Älä kiinnitä mitään huomiota näihin epä… seksikkäisiin kirjoihin, ja muihin asioihin joita luette, ja kaikkeen muuhun sellaiseen. Pankaa tuo saastainen asia pois mielestänne.

307   Raamattu sanoo että älköön mitään likaista keskustelua tulko keskuuteenne, kun tunnustatte pyhyyttä. Kohdelkaa tuota pikku naista niin kuin hän olisi mielitiettynne. Jos hän on kuudenkymmenen, olkaa häntä kohtaan aivan samoin. Olkaa urhoollinen poikaystävä, muistakaa olla sitä.

 Älkää te yrittäkö mitään näistä uusista asioista, ja minä tiedän mistä puhun… Olkaa ainoastaan aviomies, aito veli, aito kristitty.

 Minä tiedän sen kuulostavan… Mutta te olette minun lapsiani. Minulla on oikeus sanoa mitä haluan teille. Ymmärrättekö? Te olette minun lapsiani; eläkää te oikein.

308   Ja te naiset, eläkää oikealla tavalla miehellenne. Ja te miehet, eläkää oikealla tavalla vaimoillenne. Olkaa todella mukavia ja kunnioittakaa toinen toistanne. Ja perhesuhteissanne, ja muussa sellaisessa, tapahtukoon se kunnioituksessa ja jumalisuudessa, ollen sopu keskenänne ja kaikki niin kuin se vain voi olla. Älkää koskaan tuuppiko ja sysikö, älkääkä olko likaisia ja karkeita.

309   Ymmärrättekö, puhukaa vaimonne kanssa. Jos teillä on yksi luonne ja hänellä toinen, niin puhukaa siitä hänen kanssaan. Ja yritä sinä tehdä samoin hänelle, sisar. Samalla ravalla… Ymmärtäkää toinen toistanne ja olkaa todellisia kristittyjä herrasmiehiä ja todellisia kristittyjä hienoja naisia, ja veli ja sisar toinen toisellenne. Muistakaa sinä että te olette Jumalan lapsia ja kuulutte Kuninkaalliseen Perheeseen. Te olette Kuninkaallista verta; eikä maailmassa ole mitään parempaa verta kuin teidän. Ja se on oikein! Ja kuninkaallinen veri tuo julki itsensä. Se on mitä se on, se on kuninkaallista. Kaikki jotka uskovat sen, sanokoon: “Aamen!” [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Kyllä vaan! Osoittakaa mitä te olette. Minä olen Kuninkaan poika, minä olen Kuninkaan poika. Vaimoni on Kuninkaan tytär. Kuinka minä kohtelisin Kuninkaan tytärtä? Kuinka hän kohtelisi Kuninkaan poikaa? Näettekö mitä tarkoitan? Olkaa todella aitoja.

375 Tuleeko olemaan Pyhän Hengen liikehdintä, tuleeko Morsian tekemään merkkejä ja ihmeitä ennen kuin Morsian menee pois, vai odotammeko me vain Hänen ilmestymistään?

310   Minun täytyy lopettaa tähän, arvelisin, koska niitä on täällä aivan liian paljon käydäksemme niitä lävitse. Ja on tulossa todella myöhäinen. Se on nyt kaksikymmentä vaille yksi, ja minulla on niitä vielä ehkä kolme- tai neljäkymmentä. Vastaan nyt tähän seuraavan kolmen minuutin aikana, ja tulen ottamaan nämä loput sitten kun voin. En tiedä milloin, mutta tulen tekemään parhaani. Nautitteko te niistä? Se auttaa myös minua.

 Kun otatte ne tällä tavalla, ennen kuin edes katsotte niitä, niin saatte joitakin joihin ette voi vastata, ja minä toivoin… Tiedän että siellä oli yksi joka koski käärmeen siementä. Halusin päästä siihen niin kovasti; halusin selittää sen. Arvaan että olen jättänyt sen huomaamatta… Tai ehkä Herra ei halua sitä tehtäväksi sillä tavalla, uutta se koski käärmeen siementä. Ettei vain kukaan joka kuuntelee nauhaa voisi sanoa: “No niin, hän ohitti sen.” Kuinka moni haluaisi kärsiä vielä pari minuuttia sen vuoksi? Hyvä on.

311   Odottakaahan nyt, sallikaa minun ottaa tämä ensin. Katsokaamme! Tämä kysymys tässä on: “Tuleeko Morsian tekemään ihmeitä?” Kyllä vaan! Sitä tehdään juuri nyt. Se on oikein. Näettehän? Mutta älkää katsoko johonkin suureen – niin että taivaat suljettaisiin, eikä sataisi. Se menee Juutalaisille. Se ei ollenkaan kuulu tähän; se on Mooses ja Elia Juutalaisille, eikä ollenkaan tälle Seurakunnalle. Lukekaa Ilmestyskirjan kolme ensimmäistä lukua; niin käsitätte mitä seurakunta on siellä. Se on kaikki mitä seurakunnalle on. Ja kun Morsian tulee takaisin… Jos haluatte tietää mitä Seurakunnalle kuuluu, niin lukekaa Ilmestyskirjan kolme ensimmäistä lukua, ja menkää sitten 19. lukuun ja alkakaa lukea sieltä, ja näette Morsiamen. Loput siitä on Juutalaisten ajassa.

312   Nyt, käärmeen siemeneen. En voi löytää sitä täältä, koska ne ovat kaikki yhdessä suuressa kasassa. Mutta tuo henkilö sanoi: “Jos se on käärmeen siemen… tuo nainen, Eeva, hän sanoi että hän sai pojan Herralta.”

 Uskon selittäneeni viime sunnuntaina kuinka hän sai sen Herralta. Jos hän ensinkään sai sitä, niin hän sai sen Herralta, koska Jumalalla on laki, ja Se tulee tottelemaan Jumalaa.

313   Hän määräsi että auringon tulee paistaa; ja aurinko paistaa. Hän määräsi että sade on lankeava väärien ja vanhurskaiden ylle; ja se tekee sen. Ja siemenet istutettuna mihin tahansa peltoon, olkootpa ne hyviä tai huonoja, tulevat esiin; koska se on siemen. Ja jos siemen on istutettu, niin mistään huolimatta…

 Ja ainoa tapa miten tämä käärme voi istuttaa siemenensä, oli se että hän oli ainoa ihmistä lähinnä oleva eläin. Sillä luodessaan Jumala toi sen ylöspäin linnuista ja muista eläimistä simpanssiin ja sitten simpanssista käärmeeseen.

314   Nyt Hän muutti tuon käärmeen sellaisella tavalla (se täytyi tehdä) että se saisi ymmälle tämän sukupolven, joka yrittää löytää jonkinlaisia luita jotka olisivat puoliksi ihmisen ja puoliksi eläimen luita, voidakseen sanoa mistä mies… He ovat kadottaneet sen simpanssista eteenpäin; ainoa asia on että simpanssilla ei ole älyä. Simpanssilla ei ole sielua, se ei voi ajatella. Eläimellä on vain ääni, kuten hevosella hirnunta ja koiralla haukunta. Ja koira oppii tekemään temppuja. Hyppäämään jonkun ylitse ja muuta sellaista. Ne tekevät sen tunteiden, kuulon ja toimintojen kautta; mutta ajatella ja ymmärtää ne eivät voi. Ne eivät tiedä olevansa alasti, vaikka ne ovat uroksia ja naaraita, niillä ei ole senkaltaisia lakeja… Näettehän? Ne eivät voi tehdä sitä. Ihmisolento on ainoa.

Ja lähinnä ihmisolentoa oli käärme. Raamattu sanoo että hän oli kaikkein terävin kaikista kedon eläimistä. Älykkäin, niin että hänellä melkein oli sielu. Hänellä oli paikka sielulle, mutta mitä hän teki? Hän myi itsensä Saatanalle, yrittääkseen pettää Jumalaa. Kuinka moni käsittää sen nyt näin pitkälle?

315   Saatanalla, käärmeellä, melkein oli sielu. Jumala tiesi että he tulisivat etsimään noita luita, ja käärmeessä ei ole yhtään ihmisluulta näyttävää luuta. Se oli kirous hänen yllään. Hän käveli kahdella jalalla kuin mies.

316   Huomatkaa sitten tuo siemen, joka oli lähinnä ihmisen siementä… Saatana itse, tuo henki, tiesi että tämä oli ainoa siemen joka saattoi hedelmöittää naisen, koska simpanssi ei voi tehdä sitä. He ovat yrittäneet sitä; mutta se ei voi tehdä sitä. Mutta Saatana tiesi että tuo simpanssissa oleva elämä ei voisi hedelmöittää naisen munaa; mutta hän myös tiesi että käärmeen siemen tekisi sen, joten hän toimi käärmeen kanssa.

317   Ja Aadam ei ollut tiennyt että tällainen teko voitaisiin tehdä. Näettehän? Nainen oli tehty naaraaksi. Tietenkin hän olisi tullut siihen myöhemmin, mutta näettehän, että se oli Jumalan yksinvaltius oli esittelevä Hänet Itsensä Pelastajana ja niin edelleen, niin kuin monta kertaa olemme selittäneet. Mutta Saatana tiesi tämän, ja tuli hänen luokseen käärmeen muodossa. Ja Saatana hedelmöitti hänet ensin.

318   Ja jos panette merkille, niin siellä oli vain kaksi yhdyntää ja kolme lasta syntyi. Tutkikaa Kirjoituksia. Hän synnytti kaksoset. Yksi niistä oli käärmeen siemen; ja toinen oli Aabel. Hän houkutteli aviomiehensä ja kertoi hänelle… Näettehän, sitten hän näytti miehelleen mitä se oli, ja tämä myös eli hänen kanssaan, ja hän tuli raskaaksi kahdesta eri isästä. Hän oli neitsyt-nainen.

319   Heidän siemenensä on voimakas. Kuten, katsokaapa tänne. Aabraham nai oman sisarensa. – Jos mies yrittäisi naida oman sisarensa tänään, hänen lapsensa olisivat idiootteja. Mutta ihmiset… Ja Iisak nai Rebekan joka oli hänen oma serkkunsa, hänen omaa vertaan, verisukulainen, Aabrahamin veljentyttö.

320   Huomatkaa nyt tässä, että silloin ihmis-suku oli voimakasta. Nyt jos panette merkille niin se on aina ollut kaksoset koko matkan. Siellä olivat Kain ja Aabel, ja Eesau ja Jaakob olivat kaksosia. Jeesus ja Juudas tulivat samasta sukukunnasta, samasta seurakunnasta. Ja jopa Pyhä Henki ja antikristus ovat oleva kaksosia, “Niin lähellä että pettäisi jos mahdollista jopa Valitunkin.” Oletteko käsittäneet sen? Hyvä on.

321   Nyt, todistaaksemme tämän, haluan teidän lukevan Juuda 14 jae… Huomatkaa nyt tämä. Tulen lopettamaan nyt, mutta huomatkaa. Ensinnäkin Jumala sanoi: “Minä tulen panemaan vihollisuuden sinun siemenesi ja käärmeen siemenen välille.” Näettekö? Naisella ei ole siementä. Sen vuoksi se siemen, jonka hän sai, oli käärmeen siemen. Kain oli Saatanan poika. Naisella ei ollut siementä, joten hän oli vastaanottanut sen sukupuolisen yhdynnän kautta. Ja tehdessään niin, sen antoi hänelle Jumalan vihollinen. Ja sitten kun Jumala antoi naiselle Siemenen, siihen ei ollut sekoitettu mitään seksiä Sen kanssa. Käsitättekö sen. Aja ulos orjavaimo ja hänen lapsensa, koska he eivät tule olemaan perillisiä yhdessä vapaan vaimon ja hänen lapsensa kanssa.

322   Ja huomatkaa, sitten hänelle annettiin Siemen joka oli Kristus. Protestantit haluavat uskoa että se oli neitseellisesti syntynyt hemoglobiini, että se oli Jumalan luotu Veri jossa elämänitu oli, mutta he sanovat että se oli Marian munasolu. Ei Koskaan!

 Tuo muna ei voi irrota ja tulla alas kohtuun ilman tunnetta. Siten te laitatte Jumalan, joka on Henki, olemaan sukupuolisessa yhteydessä naisen kanssa. Kuinka se voisi tapahtua? Se oli kerta kaikkiaan kokonaan Jumalan luoma asia, sekä munasolu että siemensolu.

323   Ja Hän oli Jumalan Poika, eikä Marian poika, sillä Hän ei koskaan kutsunut häntä äidiksi. “Nainen”, Hän kutsui häntä, eikä milloinkaan äidiksi. Maria ei ollut Hänen äitinsä. Hän oli Jumalan Poika, ja Jumala on Yksi. Ymmärrättekö sen?

324   Toinen asia, todistaaksemme tämän ja naulataksemme sen kiinni, jos joku haluaa touhuta turhia teidän kanssanne, niin menkää takaisin Juudan Kirjaan, 14 jakeeseen jossa sanotaan että Eenok… Haluatteko minun lukevan sen? Onko teillä niin paljon aikaa? Sitten se tiedetään, koska se menee nauhalle, ja tässä voi tulla sekaannus. Katsokaamme nyt… Neljästoista jae:

 Ja Eenok myöskin, Aadamista seitsemäs, profetoi näistä, sanoen: “Katso, Herra tulee kymmenientuhansien pyhiensä kanssa,

325   Menkää nyt takaisin Genesiksen (l. Moos.) 5. lukuun, uskoisin sen olevan niin, ja ja sitten myöskin Luukkaan Evankeliumiin, ja te tulette näkemään sen sukuluetteloista, ettei missään Raamatussa… Katsokaahan! Eenok oli seitsemäs Aadamista, ja Raamattu sanoo että Aadamista seuraava oli Seet, koska Kain ei ollut Aadamin siemen. Siinä sanotaan että Aadam siitti Seetin, ja Seet siitti Eenoksen, ja sillä tavalla aina Eenokiin asti, ja Eenok oli seitsemäs Aadamista. Missään Jumalan sukuluetteloissa ei Kainia ole otettu huomioon.

326   Katsokaa nyt ja nähkää onko se niin vai ei; tutkikaa asia. Ja Luukas luettelee ne jälleen alaspäin Aadamista. Eikä yhtään kertaa Kainin nimeä edes mainita koko asian yhteydessä. Ja jos Eenok oli seitsemäs Aadamista, niin missä Kain tulisi mukaan? Koska Raamattu sanoo sukuluetteloissa, että Aadam siitti oman poikansa Seetin. Ja Seet siitti Eenoksen, ja Eenos siitti sen-ja-sen, ja niin edelleen, ja Kainin nimeä ei yhtään kertaa edes mainita. Silloin hän ei voinut olla Aadamin poika. Niinpä hänen täytyi olla käärmeen poika, ja hän ei voinut olla poika ilman sukupuoliyhdyntää. Aamen! Jos niin ei ollut, niin silloin hän oli neitseestäsyntynyt, ja silloin hän olisi Jumalan poika.

327   Nyt tuo sama Jumala joka paljasti sen, on sama Jumala joka kertoi minulle teidän avioliitostanne ja avioerostanne. Kun Hän sanoo nuo asiat, veljeni ja sisareni… Minä olen veljenne ja minä olen mies. Mutta kun Hän sanoo sen ja se osuu tänne sisimpään, niin minä en voi selittää sitä teille. Minun ei tarvitse edes yrittää tehdä sitä, koska en kykenisi siihen. Mutta kertaakaan se ei ole ollut väärin. Vaikka minä itsekään en voinut nähdä sitä alkuunkaan. Minä en voinut nähdä sitä, mutta minä vain pidän siitä kiinni, ja sitten kun Hän alkaa paljastaa sitä minulle, niin se yksinkertaisesti tyrmää minut. Siinä se oli, juuri siinä, enkä minä voinut nähdä sitä. Teidän koulutuksenne ohi kuljetaan, teidän järkeilynne ohi kuljetaan; niin kuljettiin Kaininkin ohitse.

 Nyt jos meillä olisi aikaa mennä ja lukea Genesiksestä… Katsokaamme jos voin löytää sen täältä, en tiedä varmasti voinko vai en. Rouva Wood, muistatko sinä kun näytin sitä sinulle eräänä päivänä?… Oliko se 5. luku? Viides, hyvä on.

Tämä on Aadamin sukupolvien kirja. Päivänä jona Jumala loi miehen, Jumalan kaltaiseksi teki hän hänet;

Miespuoliseksi ja naispuoliseksi loi hän heidät; ja siunasi heidät, ja antoi heille nimen Aadam, päivänä jona heidät luotiin.

Ja Aadam eli sata kolmekymmentä vuotta, ja siitti pojan oman kaltaisensa, oman kuvansa mukaan; ja antoi hänelle nimen…(Kainko? Minkä nimen hän antoi hänelle? Missä sitten on tuo esikoinen jolle esikoisoikeus kuuluu? Hän ei koskaan edes maininnut häntä. Seet oli hänen poikansa.)

328   Nyt me näemme tässä aikaisemmin, että Eevalle annettiin poika, koska Kain tappoi Aabelin. Huomatkaa nyt kun menemme eteenpäin:

Ja Aadam eli sata kolmekymmentä vuotta, ja siitti pojan oman kaltaisensa, oman kuvansa mukaan; ja antoi hänelle nimen Seet;

Ja Aadamin päivät Seetin siittämisen jälkeen olivat kahdeksansataa vuotta: ja hän siitti poikia ja tyttäriä:

Ja kaikki päivät jotka Aadam eli olivat yhdeksänsataa ja kolmekymmentä vuotta: ja hän kuoli.

Ja Seet eli sataviisi vuotta ja siitti Eenoksen… (Ja niin edelleen seitsemänteen, joka oli Eenok, seitsemäs Aadamista.)

Nyt minä en muista tarkalleen missä se oli Luukkaassa. Onko sinulla myös se kirjoitettuna ylös, rouva Wood? Hän ja minä… näytin sitä hänelle eräänä päivänä…Mitä sanoit? [Veli Branham keskustelee sisar Moodin kanssa] Uskon että olet oikeassa, sisar Wood. Me merkitsimme sen sinne hänen Raamattuunsa missä minä näytin… Tässä se on, kyllä, sukuluettelo. Hyvä on.

329   Nyt jos panemme merkille tässä, Luukkaan kolmannessa luvussa, niin näemme saman asian. “…joka oli Nooan poika, joka oli Laamekin poika, joka oli Metusalan poika,

Joka oli Eenokin poika, joka oli Jaaretin poika, joka oli Mahalalelin poika, joka oli Keenanin poika, joka oli Eenoksen poika, joka oli Seetin poika, joka oli Aadamin poika, joka oli Jumalan poika.” Missä Kain tuli mukaan? Missä on Kain, ensisyntyinen? Esikoisoikeus on hänelle; mistä hän tuli? Hän oli Saatanan siemen, eikä Jumalan. Hän ei ollut myöskään Aadamin, koska Aadamin pojan nimi oli Seet. Kain, käärmeen siemen, tappoi hänen ensimmäisen poikansa, joka on esikuva siitä kuinka käärme myös tappoi hänen toisen poikansa, Jeesuksen. Ja Seet otti Aabelin paikan sukuluettelossa, mikä merkitsee ylösnousemusta, että Jumalan sukupolvet tulevat täydellisesti täyttymään.

330   Minä haluan jonkun panevan hänet sinne nyt ja sanovan ettei hän ollut käärmeen siemen. Sitä ei tunnustettu Jumalan sukuluetteloissa, eikä myöskään ihmissuvun, Aadamin suku luetteloissa, ei missään niissä. Onko se oikein? Kuinka moni uskoo sen, sanokoon: “Aameen!

 [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Varmasti hän ei ollut sitä; hän oli käärmeen siemen, eikä hän ollut Aadamin siemen!

331   Hän sanoi että se oli Aadamin poika. Hän sanoi: “Minä sain sen Jumalalta.” Ja hänen täytyi, koska se oli siemen. Se oli siemen, mutta se oli käärmeen siemen. Näettekö?

332   Ja Hänen täytyi tulla takaisin neitsyestä voidakseen selvittää tuon seksuaalisen teon joka oli tehty. Aadam oli pantu tänne maan päälle, mutta hän ei ollut vielä tullut tietämään että hän tulisi olemaan isä. Ymmärrättekö mitä minä tarkoitan? Saatana tietoisena tästä, tuli Eevan luo ennen Aadamia. Ja se on missä koko asia on tänään. Ja veli, se on mikä tekee avioliiton ja avioeron ja kaiken muun sellaiseksi sekasotkuksi kuin se on tänään. Se on kaikkein säälittävintä. Näettehän? Mutta Jumala on valmistanut tien, josta me olemme kiitollisia.

333   Rakastatteko te Häntä? Eikö Hän olekin ihmeellinen? No niin, onko käärmeen siemen oikein? Minä ajattelin että joku nauhankuuntelija ehkä ajattelisi minun pelkäävän puhua siitä. Niin että he sanoisivat: “Hänhän ohitti sen kahdesti. Hän pelkää ottaa sitä esille.” Me emme ole sellaisia. Niin kauan kuin Herra on siinä mukana, silloin kaikki on hyvin.

 Tiedättekö mitä, se on aivan samoin kuin mitä sanoin tuosta kotkasta jota kerran tarkkailin, kuinka se koetteli siipiään. Ja minä ajattelin: “Etkö sinä pelkää minua.” Minulla oli aseeni siellä, ja minä sanoin: “Minä voisin ampua sinut.” Se tiesi etten voisi ampua sitä; olin aivan liian kaukana aseestani. Minä sanoin: “Etkö ole peloissasi?” Se vain aukaisi silmänsä suuriksi ja katseli minua. Pieni orava istui siellä sanoen: “Cha, cha, cha, cha; minä tulen repimään sinut kappaleiksi, minä revin sinut palasiksi!” Se ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen, mutta se väsyi kuuntelemaan sitä. Niinpä se jonkin, ajan kuluttua teki yhden hypyn, ja lähti pois sillä tavalla, vain asettaen siipensä. Se tiesi kuinka liikuttaa siipiään, ja hetkessä se oli poissa näkyvistä. Näin kuinka se vain muuttui pienen pieneksi pisteeksi.

334   Veli Fred, uskon näyttäneeni sen sinulle. Huomasin juuri veli Fredin tuolla takana, kun hän huusi: “Aamen!” Uskon että näytin sinulle tuon paikan siellä, veli Wood, siellä ylhäällä vuorilla, missä se tapahtui, missä näin tuon kotkan. Tuo myrsky pakotti sen alas ja minä seisoin siellä sen puun” takana.

335   Olin metsästämässä hirviä siellä hieman myöhemmin, se oli lokakuussa, ja siellä oli lunta. Tämä veli tässä oli siellä viime syksynä meidän kanssamme, veli Johnin ja muiden heistä, aivan siellä Corral Pesk’in huipulla missä se tapahtui.

336   Seisoin siellä tuon puun takana. Satoi hieman lunta ja vettä minun seistessäni siellä. Tuo kotka seisoi siellä, jonka myrsky oli pakottanut alas. Se lensi sinne, valtavan suuri kaveri, suuri ruskea kotka. Se istahti sinne ja katseli ympärilleen. Ja minulla oli todella hienoa aikaa. Minä kiljuin: “Ylistys Herralle! Hallelujaa!” Ja minä juoksin ympäri ja ympäri tuota pensasta, huutaen sillä tavalla. Katsoin alas ja voin kuulla tuon vanhan kojootin huutavan. Tehän tiedätte kuinka ne huutavat.

337   Viime vuonna siellä, juuri ennen kuin se alkaa sataa, ne alkavat huutaa; se on aivan kuin pieni susi, tiedättehän. Minä yksinkertaisesti rakastan kuulla niitä.

338   Sitten voin kuulla hirven tällä suunnalla sanovan: “Whee hoo” [Veli Branham matkii hirveä] niin kuin ne hirnuvat. Ja sitten kaukaa täältä sen kaveri vastaa sille. (Viikon kuluttua tulen metsästämään niitä, jos Herra tahtoo.) Niinpä sitten, kuulla sitä siellä, Oi, se on jotenkin jumalista olla siellä ylhäällä missä voin puhua Hänelle, ja sitten tulla tänne alas ja puhua teille.

339   Ja siellä ylhäällä, oh, se on niin ihmeellistä, niin rentouttavaa. Vain seistä siellä. Minä ajattelin: “Oi, Jumala…” Minä katsoin ja näin kuinka sade tuli, ja kaikki ikivihreä kasvullisuus peittyi jäähän, ja sateenkaari pyyhkäisi sieltä Corral Peakilta aina Sheep Mountainsille asti. Ja minä ajattelin: “Oi Jumala, katsohan tuonne. Ummm,” minä ajattelin, “ täällä Sinä olet, Alpha ja Omega, alku ja loppu. Tässä se osuu maahan ja täältä tuonne. Sinä olet sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, Seitsemässä Seurakuntajaksossa, Seitsemässä Kultaisessa Lampunjalassa. Siinä Sinä olet, Jumala, Kuinka ihmeellinen Sinä oletkaan.”

340   Ja minä yksinkertaisesti huusin. Asetin kiväärini maahan, ja juoksin tuon puun ympäri huutaen,” Kunnia Jumalalle! Ylistys Herralle!”, ympäri ja ympäri tuota puuta sillä tavalla. Minulla oli valtavaa aikaa siellä yksikseni, vain Herra ja minä, tiedättehän.

341   Ja jonkun ajan kuluttua tuo kotka tuli esiin sieltä pensaikosta ja istui siellä katsellen minua. Minä ajattelin: “No niin, etkö sinä pidä siitä?” Minä sanoin: “Kuulehan, vanha poika, minä palvon samaa Jumalaa joka on tehnyt sinut.” Se vain räpäytti suuria harmaalta näyttäviä silmiään ja katseli minun suuntaani, minun huutaessani sillä tavalla.

342   Ja pieni mäntyorava (kuka tahansa joka koskaan on metsästänyt vuorilla, se on metsän poliisi), ja se hyppäsi sinne, aivan olemattoman pieni kaveri, mutta mikä melu. Se hyppi siellä ylös ja alas, tiedättehän, “Jäk, jäk, jäk, jäk, jäk, jäk, jäk’,’ jatkaen sillä tavalla.

343   Ja tuo kotka katseli sitä, ja katseli minua. Minä ajattelin: “Herrani, miksi Sinä pysäyttäisit minut jollakin tuollaisella? Sinähän tiesit että olin palvomassa Sinua. Sinä haluat minun näkevän jotakin tuossa kotkassa, niinkö?” Minä sanoin: “Minä tulen tutkimaan sitä, tai onko se tuossa mäntyoravassa?” Minä seisoin siellä tarkkaamassa niitä, jo minä ajattelin: “Minä tutkin sitä hieman.” Sanoin: “Yhden asian olen pannut merkille tuossa kotkassa, se ei ollut peloissaan. Minä pidän siitä, kun ei olla peloissaan. Siellä se seisoi, tuo suuri lintu, ja minä sanoin: “Tiedätkö mitä? (Aseeni nojasi puuta vasten) Tiedätkö että minä voisin ampua sinut?” Se tiesi sen paremmin; se tiesi yhden asian: minä en tekisi sitä; minä ihailin sitä liian paljon. Näettehän, siellä se seisoi, eikä ollut hiukkaakaan peloissaan.

344   Ja minä ajattelin: “Minä voisin ampua sinut.” Katselin sitä ja se katseli minua sillä tavalla. Ja se jatkoi siipiensä suoristelua, tiedättehän sillä tavalla sulkien päihin asti. Tehän tiedätte kuinka ne oikovat siipiään, eikö niin? Valtavan suuret siivet, ainakin näin pitkät, tiedättehän, se oli suuri kaveri. Se istui siellä ja minä katselin sitä. Se tapahtui paljon aikaisemmin kuin tiesin näistä asioista. Se oli vuosia ja vuosin sitten, ehkä kaksikymmentä vuotta sitten.

345   Minä katselin sitä, sen jälkeen kun olin nähnyt sen, ja minä ajattelin: “Se ei ole peloissaan, se on mitä minä ihailen. Mutta mikä tuossa vanhassa kotkassa on niin jumalista? Kun näin tuon suuren koukku-nokan ja nuo suuret silmät, minä ajattelin: “Pojat, siinäpä on todellinen lintu.”

346   Jos haukka yrittäisi seurata sitä, se hajoaisi olemattomiin. Ei ole mitään mikä voisi seurata sitä. Ei, ei! Tarvittaisiin lentokone tekemään sen. Kyllä vaan! Mikään lintu ei voi seurata sitä, se menee niin korkealle. Ja sitten sillä on silmät, niin että se voi nähdä suoraan myös maahan, sen jälkeen kun se on kohonnut sinne valtavaan korkeuteen.

347   No niin, Jehova vertasi Hänen profeettojaan kotkiin. Hän nostaisi heidät ylös sillä tavalla. Heidän täytyi olla erikoisesti valmistettuja. Katsokaamme sitä. Ennalta määrätyt, syntyneet tuota tarkoitusta varten, nostettavaksi ylös sillä tavalla. Ja sitten, mitä hyötyä olisi teille mennä sinne ylös jos ette voisi nähdä missä olette? Mitä hyötyä on mennä sinne ylös, jos ette tiedä mitä olette tekemässä?

348   Mitä hyötyä on ylös – alas hyppimisestä, huutamisesta ja kielillä puhumisesta, jos ette tiedä mitä se kaikki on? Huomaatteko? Teidän täytyy ymmärtää ollessanne siellä sen tarkoitus.

349   Niinpä sitten minä tarkkasin sitä, sen liikehtiessä siellä. Minä ihailin sitä, koska se oli niin kaunis lintu. Ja kuitenkin se mahdollisesti söisi joidenkin peurojeni lihaa ja tekisi muuta vahinkoa… Ja minä tarkkasin sitä.

350   Jonkin ajan kuluttua se väsyi. En usko että se väsyi katselemaan minua, mutta uskon että se väsyi kuuntelemaan tuota pientä mäntyoravaa joka istui siellä. Tehän tiedätte että meillä on niitä paljon leirissä tänään. Tiedättekö te? Näettekö? “Cha, cha, cha! Ihmeiden päivät ovat ohitse! Ei ole mitään sellaista kuin Jumalallinen parantuminen. Meillä ei ole niitä asioita enää!” Näettekö? Pieni vanha maahan sidottu orava, joka istuu jonkun kannon päässä. “Sinun täytyy kuulua tähän. Me olemme kaikkein…” Näettehän? Vain istuen siellä jäkättäen ja hyppien ylös ja alas. Oh, se kyllä oli täynnä värinää, se vapisi niin voimakkaasti.

351   Niinpä tuo kotka väsähti kuuntelemaan sitä, ja teki yhden valtavan suuren hypyn, joka ravisteli tuota oksaa jolla se oli istunut. Oksa vapisi sillä tavalla sen lähtiessä. Näettehän, se läimäytti siipiään ja meni pois puiden välitse. Ja minä panin merkille ettei se ollut ollenkaan peloissaan, koska se saattoi tuntea Jumalan antamien siipiensä läsnäolon. Se tiesi että ne kantaisivat sen pois mistä hyvänsä vaarasta.

352   Ja niinpä se on se tapa miten me haluamme tuntea. Tämä on Sana, ja tuo Yksi joka kirjoitti Sanan on minun molemmat Siipeni. Minä en pelkää Sanaa; Se tulee kantamaan minut minkälaisten vaikeuksien lävitse tahansa mitä on olemassa Se on Miekka joka leikkaa Oman tiensä suoraan lävitse. Älkää milloinkaan olko huolissanne siitä.

353   Sitten panin merkille yhden asian. Se ei räpytellyt, se vain levitti siipensä. Ja aina kun tuuli tuli, se vain nousi ylemmäksi ja ylemmäksi ja ylemmäksi.

Minä seisoin siellä kädet ristissä rinnallani, katsellen sitä, kunnes siitä oli jäljellä vain pieni piste jota tuskin saattoi enää nähdä.

Ja minä ajattelin: “Jumala, siinä se on. Se ei ole juosta ja liittyä tähän, tai juosta ja liittyä tuohon, tai tehdä sitä tai tätä; se on vain levittää siipensä; tietää kuinka asettaa uskonsiipenne Jumalan Sanaan, ja liitää pois kaikesta tästä hölynpölyn jäkätyksestä siellä ja jäkätyksestä täällä. Kyllä! “Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani eivät koskaan petä.”

354   Nyt minulla on yksityinen tapaaminen noin kahdenkymmenen kanssa teistä tänään ilta päivällä, sopikaa Billyn kanssa, koska luulen että he aloittavat hieman aikaisemmin, jotta voisin tavata heidät kaikin.. Jos vain voin, niin haluan tavata jokaisen heistä kenet vain voin. Ja minä en tehnyt tätä siksi että… Billy ei tiennyt tätä, mutta minun mieleni oli niin jännittyneessä tilassa noiden noin kahdenkymmenen näyn jälkeen tänä aamuna, kunnes se… Se saa teidät jotenkin… Ja Billy sanoi: “Miksi et menisi hieman ulos. Mene ja vastaa joihinkin noista kysymyksistä siellä, ja rentoudu hieman.”

 Minä sanoin: “Veli Nevillellä on sanomansa.”

 Hän sanoi: “Minä menen ja kerron hänelle.” Ja niin hän meni.

 Veli Neville sanoi: “Tule vaan!” Joten tulin tänne. Ja jotkut heistä odottavat sitä tänään iltapäivällä. Olen pahoillani että pidin teitä täällä aina kello 1:00 asti, mutta arvelen että tulen jälleen ylihuomenna menemään takaisin Arizonaan.

355   Muistakaa, että jos se on Herran tahto, niin seuraavalla kerralla tullessani takaisin, haluan saarnata teille – näyttää teille Kirjoituksista mitä todella avioliitto ja avioero on. Ja sitten se tullaan asettamaan juuri sellaiseen järjestykseen mitä se todella on, niin että te tulette näkemään sen siitä eteenpäin. Niinpä siihen aikaan asti, olkaa rohkealla mielellä; Herra siunatkoon teitä todella runsaasti. Voisimmeko nousta seisomaan? [Eräs rouva seurakunnassa antaa profetian.] Ylistys Herralle.

Rakastan Häntä,
 rakastan Häntä, 
(Ettekö tekin)
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

356   Rakastatteko te Häntä? Puristakaamme nyt käsiä toistemme kanssa sillä aikaa kun jälleen laulamme sen.

 Rakastan Häntä,  
rakastan Häntä,  
koska Hän ensin rakasti mua,  
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

357   Oh, eikö se olekin ihmeellistä? Billy halusi minun ilmoittavan, että loppusiunauksen jälkeen hänellä olisi sana sanottavana teille ihmisille jotka haluatte noita yksityistapaamisia. Hän haluaa tavata teidät muutaman minuutin kuluttua. Mutta minä tunnen juuri nyt tarvetta pienen hetken palvontaan. Ettekö te rakastakin palvoa Häntä Hengessä?

 Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

358   Oh, eikö se olekin ihmeellistä? Oi, minä rakastan Häntä. Sydämessäni minä rakastan Häntä, jos tunnen sydämeni. Uskon että te myös teette niin. Niinpä me yhdessä olemme Hänen lapsiansa. Me rakastamme toisiamme. Enkä minä voi rakastaa Häntä, ilman etten rakastaisi teitä. Ja jos sanon rakastavani Häntä, enkä rakasta teitä, niin Raamattu sanoo että minä olen valehtelija. Jos te haluatte rakastaa minua, te rakastatte minun perhettäni. Valinta oli, kumpaa minä haluaisin teidän rakastavan, minuako vai minun perhettäni; rakastakaa minun perhettäni. Minä haluaisin teidän mieluummin rakastavan Billy Paulia, kuin minua. Jos siitä on kysymys, niin haluan teidän mieluummin tekevän niin. Haluan teidän kuuntelevan minua, koska Billy ei ole saarnaaja. Minä haluan teidän kuuntelevan minua kun on kysymys siitä mitä kerron teille; mutta kun on kysymys siitä että te haluaisitte rakastaa jotakin, todella rakastaa heitä, jos te sanotte: “Minä haluan rakastaa joko sinua tai Billyä,” niin rakastakaa Billyä. Näettehän? Jumala tuntee samalla tavalla meitä kohtaan. Ja me emme voi… Sitten minä tiedän että te ette voi rakastaa Billyä rakastamatta minua, koska hän on osa minua. Niinpä minä en voi rakastaa Jumalaa, rakastamatta teitä, koska te olette osa Jumalaa. Ja me rakastamme toisiamme. Oi, minun mielestäni se on niin ihmeellistä. Eivätkö teidänkin mielestänne laulut ole kauniita, sen jälkeen kun olemme vastanneet näihin kysymyksiin, kun ne ovat panneet meidät jonkinlaiseen solmuun? Oh, se on niin todellista.

 Minä rakastan Häntä,  
minä rakastan Häntä,  
koska Hän ensin rakasti mua,  
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

 Oi, he tulevat idästä ja lännestä

64-0830E KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA (Questions & Answers), Jeffersonville, Indiana, USA, 30.8.1964

FIN

64-0830E KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA
(Questions & Answers)
Jeffersonville, Indiana, USA, 30.8.1964

1       Veljet, minulla on… arvelen etteivät jotkut odottajat saaneet tavata minua; minä en yksinkertaisesti voinut mennä enää pidemmälle. Voi, minä olen niin noiden näkyjen repimä. Ja niitä oli monia, noin viisitoista tai kaksikymmentä, tänään iltapäivällä, ja se repii minut kappaleiksi. Tulin ulos ja sanoin, “Veli Neville, jos voit jatkaa eteenpäin, niin jatka; minä haluan livahtaa, ulos ja mennä kotiin. Minä olen aivan kaatumaisillani, jopa sydämeni läpättää ja hyppii.” Ja minä sanoin: “Voin tuskin enää pysyä pystyssä.”

2       Hän sanoi: “Veli Branham, ihmiset ovat pyytäneet minua kysymään, että voisitko lopettaa näihin kysymyksiin vastaamisen.” Ja minä en halua koskaan paeta velvollisuutta. Arvostan veli Nevilleä. Ja ehkä yritän muutamien minuuttien aikana tehdä parhaani mitä voin. Ja minä tiedän, että siellä on… Billy tuli sinne sisälle ja minä kysyin: “Ovatko he jo kaikki olleet siellä?”

3       Hän sanoi: “Siellä on heitä vielä kaksikymmentä tai enemmänkin odottamassa.” Niinpä minä en voinut tehdä sitä.. Siellä oli tänään noin kolmekymmentä ihmistä ja noin kahdellekymmenelle viidelle heistä oli näyt; niinpä te voitte kuvitella mitä minun täytyy kestää. Minä olen todella väsynyt, todella mieleltäni väsynyt. Mutta me tulemme rukoilemaan ja aloittamaan näiden kysymysten kanssa, siitä mihin jäimme. Ja, kun menen takaisin Arizonaan, ja jos nämä ovat mielessäni, niin ne tulevat vaivaamaan minua koko ajan. Minä tulen takaisin hyvin pian, jos Herra tahtoo, ja puhumaan jonakin päivänä, niin pian kuin mahdollista, tuosta aiheesta avioliitto ja avioero, miten se oikein on. Rukoilkaamme.

4       Rakas Jumala, Sinä tunnet sydämeni, ja Sinä tiedät tunteeni; Sinä tiedät kaiken minusta. Ja minä rukoilen, Jumala; siellä on monia ihmisiä… Minä vain annan heidän odottaa liian pitkään, Herra; siellä on liian monia heitä. Mutta minä olen niin kiitollinen, että uskon jokaisen tulleen autetuksi, joka tuli tänään. Uskon jokaisen heistä menneen pois onnellisena ja tyytyväisenä. Nuo asiat joihin en voinut vastata itse, Sinä tulit alas näyissä ja paljastit heidän entisen elämänsä (he istuvat täällä nyt, monet heistä, juuri nyt kuuntelemassa, ja tietävät, että se on totuus), ja paljastit heille ne asiat, jotka olivat heidän menneisyydessään ja, jotka olivat aiheuttaneet noiden asioiden tapahtumisen. He tietävät sen, Herra, ettei minulla ole mitään mahdollisuutta maailmassa tietää sitä ilman Sinun apuasi.

5       Ja minä rukoilen, taivaallinen Isä, että vaikka olenkin väsynyt, mutta olen onnellinen ollessani Sinun palvelijasi. Ja minä rukoilen, että Sinä tulisit siunaamaan niitä, jotka olivat odottamassa, ja, jotka olisivat halunneet tulla sisälle. Ja luotan siihen, Jumala, että heistä tullaan huolehtimaan, että Sinun suuri Pyhä Henkesi tulee antamaan heille sen mistä heillä on tarve.

6       Auta minua vastaamaan näihin loppuihin kysymyksiin, rakas Jumala, tai tekemään parhaani mitä voin niiden kanssa, niin että Sinun ihmisesi saavat vastaukset kysymyksiinsä. Minä pyysin heitä kirjoittamaan ne. He kirjoittivat ne ja minä tunnen velvollisuudekseni vastata niihin heille. Niinpä minä pyydän, että Sinä antaisit minulle voimaa, niin että olisin kykenevä tekemään velvollisuuteni Sinua ja ihmisiä kohtaan. Jeesuksen Nimessä minä rukoilen. Aamen.

7       Nyt me tulemme aloittamaan juuri siitä mihin jätimme tänä aamuna. Joitakin näistä minä en ehkä kykene lukemaan, koska olen hieman käheä, kun olen puhunut niin paljon. Kuinka monille tuli erottaminen tänään, ja, jotka todella arvostavat sitä mitä Jumala antoi teille? Tuon kaltaiset jumalanpalvelukset ovat kaikkein parhaita, kun nuo asiat, jotka haluatte tietää ja, jotka ovat olleet kätkössä elämässä, paljastetaan ja kerrotaan.

8       Ja muistakaa, monet näistä asioista… Monet teistä tiedätte, että eräitä määrättyjä tukalia asioita joita sanottiin ja tuotiin julki, mutta kukaan ei milloinkaan tule tietämään sitä, paitsi minä ja Jumala. Ja mitä teille kerrottiin, sen täytyy olla teidän ja Jumalan välinen asia; jättäkää se vain rauhaan. Kuinka monet tietävät, että Herra paljasti nuo asiat joita oli tehty, auttaakseen teitä? Kohottakaa kätenne, jos se on tehnyt sen. Näettekö? Edes tuntematta ihmisiä tai mitään heistä, mutta Hän teki sen.

9       Menkäämme nyt kysymyksiin niin nopeasti kuin mahdollista, nähdäksemme voisimmeko… Täällä on yksi jossakin ja siinä lukee “Numero kolme.” Uskon, että se on kirje; kyllä, se on vain kirje. Olen pahoillani. Minä asetan ne tähän, ja kun tulen niihin… Kyllä vaan, tämäkin on kirje. Ja siinä lukee: “Kysymys,” mutta uskon, että se on kirje, kysymys kirjeessä. Ei, sitä se ei ole, se on kysymys, joka koskee unta. Hyvä on, minä tulen lukemaan unen ja sitten näemme josko Herra antaa minulle sen selityksen, voidakseni antaa sen teille. Uskon sinun panneen siihen osoitteesi. Katsokaamme onko se siinä, jos ei ole niin haluan sinun antavan osoitteesi, tuo henkilö, joka kysyy tästä unesta. Ei, sitä ei ole.

10   Kuka tuon kirjeen kirjoittikin, se on vain kirjoitettu minulle, anna Billylle osoitteesi niin, että matkallani Arizonaan, voin mennä erämaahan ja rukoilla. Ja, jos Hän antaa minulle selityksen, niin tiedän minne kirjoittaa siitä – jos Hän antaa sen. Mutta minä en tee sitä, ellei Hän anna sitä, vain silloin voin tehdä sen, koska teidän sen olevan oikein. No niin.

   376 Tuleeko morsian, nuo, jotka uskovat tämän sanoman, menemään länteen, lopulta kokoontuakseen sinne, tarkoitan?

   377 Ja puhuuko ilmestyskirjan 12. Luku morsiamesta?

11   Ei! No niin: “Tuleeko Morsian lopulta menemään länteen?” Ei minun tietääkseni; Morsian on kansainvälinen, yli koko maailman. Jokainen, joka nyt ymmärtää se, sanokoon: “Aamen” [Seurakunta sanoo: “Aamen!”]

 Ei väliä, missä te olette, missä te kuolette, mitä se onkin, jos te kuolette kristittynä, Jumala on tuova teidät Hänen kanssaan. Huolimatta siitä, että onko teidät poltettu, syöty, hävitetty, mitä se onkin, Jumala tulee tuomaan teidät Kristuksen kanssa, kun Hän tulee. Teidän ei tarvitse kokoontua länteen tai minnekään muualle. Minne tahansa Herra johtaa teitä…

12   Kuitenkin, jos teistä tuntuu, että haluatte mennä länteen, niin sallikaa minun tehdä tämä todella selväksi nyt ennen lähtöäni… (Nauhoittavatko he tämän sanoman? Hyvä on.) Älkää antako minun sanoa teille minne mennä. Jos teistä tuntuu, että haluatte tulla länteen, tulkaa länteen. Jos teistä tuntuu, että te haluatte mennä itään, pohjoiseen, länteen tai etelään, niin menkää minne Herra johdattaa teitä. Jokainen, joka ymmärtää sen sanokoon: “Aamen:” [Seurakunta sanoo: “Aamen!”]

13   Minä en yritä kertoa kenellekään minne mennä tai ei. Jos te tulette Tucsoniin, Arizonaan, missä minä väliaikaisesti elän nyt… Kuten kerroin tänä aamuna, niin minulla on koti-ikävä, eikä kotia minne mennä. Toivoisin, että minulla olisi jokin paikka jota voisin kutsua kodiksi ja minne mennä. Jos minulla olisi kymmenentuhatta dollaria tänä iltana, niin antaisin sen vapaasti jostakin, josta voisin sanoa: “Tämä on paikka jota haluan kutsua Kodiksi,” minä antaisin sen vapaasti pois. Minulla ei ole paikkaa.

 Veli Freeman, arvelen sinun tunteneen minut siitä asti, kun olin poika; minä olen kulkija. Älkää milloinkaan tulko kulkijaksi; etsikää joku paikka jota rakastatte, ja asettautukaa siihen; odottakaa Herraa Jeesusta.

14   Mutta, jos te haluatte tulla länteen, Tucsoniin, Arizonaan, missä minä asun, niin tervetuloa; minä ilolla vastaanotan teidät. Olet minun veljeni ja sisareni. Tekisin mitä tahansa maailmassa auttaakseni. Ja kaikki te, jotka olette tulleet sinne, olen yrittänyt tehdä parhaani mitä olen voinut saadakseni teidät tuntemaan itsenne tervetulleeksi, ja näyttänyt teille paikkoja ja kuljetellut teitä ympäriinsä, tehden kaiken minkä voin. Ja te olette aina tervetulleita.

15   Mutta, jos te tulette sinne tällaisen asian vuoksi, ajatellen, että Morsian tulee menemään Tucsoniin, Arizonaan, ja vain sinne, niin te teette virheen. Älkää tulko sen vuoksi, älkää tulko siksi, koska te teette virheen. Se ei ole oikein.

16   Nyt, Ilmestyskirjan 12. luku… Mutta vain yksi asia, Herra paljastaa minulle tai puhuu minulle… Minulla on juuri ollut noita näkyjä, tiedättehän, ja on vaikeata pitää sitä poissa. Mutta Hän näyttää puhuvan minulle jälleen, sanoakseni uudestaan enemmän tästä länteen menemisestä.

17   Kuten olen sanonut aikaisemmin, niin minä en ole siellä vain ollakseni siellä, vaan koska minut on johdatettu olemaan siellä. Mutta jäädä sinne ja tehdä siitä kotini, uskon, että se on väärin. Ei, uskon, että se tulee olemaan vain lyhyeksi aikaa, kunnes se tarkoitus miksi Jumala on lähettänyt minut sinne, on saavutettu. Minä en voi kertoa teille täällä miksi menen sinne, mutta minä en menisi sinne vain menemisen ilosta.

18   Sitä kysyttiin aikaisemmassa kysymyksessä toisena päivänä: “Me tiedämme miksi sinä menit ensimmäisen kerran Arizonaan, se oli noiden Enkelien ilmestymisen vuoksi. Miksi sinä palasit sinne toisen kerran?” Muistatteko, kun tuo kysymys luettiin?

19   Kuinka monet muistavat sen, kun minä tulin sen jälkeen takaisin ja istuin siellä tohtori Lee Vaylen ja vaimoni edessä? Ja minä olin puhumassa Arizonasta ja meidän jäämisestänne tänne, kun sinne tuli käsi seinälle ja valo ja kirjoitti kirjaimilla: “Palaa takaisin Arizonaan.” Kuinka monet muistavat sen? Siksi minä olen palannut takaisin sinne. Tietämättä miksi menin takaisin, Hän päästyäni sinne paljasti syyn palaamiselle. Ja, jos kerron sen, niin silloin Saatana tulee estämään sen. Mutta hän ei tunne minun sydäntäni. Hän ei ole Sana, joten hän ei tiedä sydäntäni. Mutta, jos minä puhun sen, silloin hän kuulee sen. Niinpä, muistakaa se nyt.

20   Kun puhuin siitä aikaisemmin, se ehkä antoi teille väärän käsityksen; minä sanoin: “Älkää tulko Arizonaan.” Minä en tarkoittanut sen olevan: “Älä tule!” Mitä tarkoitin oli, että jos teitä on johdatettu tulemaan, tehkää niin, jos teitä johdatetaan Kaliforniaan, Arizonaan tai minne tahansa. Mutta, jos te menette sinne sanoen: “Veli Branham, minä menen sinne koska uskon, että sinä tulet jäämään sinne ja saarnaamaan Sanaa,” niin uskon teidän olevan väärässä siinä. Se missä minun saarnaamiseni tapahtuu on täällä, tässä tabernaakkelissa; tämä on se paikka.

21   Minulla ei ole yhtäkään kokousta Arizonassa. Minä en ole Arizonassa kuin muutamia tunteja kerrallaan. Minulla on kristittyjen Liikemiesten kokous joulun jälkeen, vuoden ensimmäinen, Phoenixissa. Se on kaikki mitä minulla on; lupasin sen, enkä mitään muuta.

22   Minun seuraava kokoukseni, niin pitkälle kuin tiedän, on juuri täällä Kahdeksannen-ja Penn Streetin kulmauksessa, Branham Tabernaakkelissa, Jeffersonvillessä, Indianassa. Minun sydämelläni on kolme- tai neljäkymmentä aihetta, joiden tiedän ottavan viikon tai kaksi käydäksemme ne lävitse ja haluan saarnata ne juuri täällä.

23   Ja nyt, jos te todella haluatte mennä jonnekin, ollaksenne Sanan kanssa, missä meidän Sanomamme… Ja meidän Sanomamme ei ole erilainen, se on sama Sanoma, jota te olette kuulleet koko elämänne ajan, ainoastaan Siihen on paljastettu jotakin lisää. Tämä Sanoma on sama Sanoma jota Luther saarnasi, sama Sanoma jota Wesley saarnasi, sama Sanoma jota helluntailaiset saarnasivat, Siihen on vain lisätty jotakin. Mitä se on, on Sinettien paljastaminen, se mitä uskonpuhdistajat jättivät pois, se on tehty tunnetuksi tässä päivässä, eikä sitä voitu tietää silloin. Helluntailaissanomaa ei voitu tuntea Lutherin tai Wesleyn päivinä; sen täytyi odottaa helluntaiajanjaksoa. Mutta helluntailaisajanjakso ei ole mitään muuta, kuin vain pidemmälle edistynyt Lutherin ajanjakso. Aivan niin kuin on viljan kypsymisessä, niin on seurakunnan kohdalla.

24   Jos olisin saarnannut tänä iltana, niin aikomukseni oli saarnata aiheesta – Viinipuu, joka oli kuljetettu Egyptistä Palestiinaan. – Kuinka moni teistä on tiennyt, että Jumala on sanonut Israelin olevan Hänen viinipuunsa? Sitten viittaan takaisin siihen, että Jeesus on Viinipuu. Ja Seurakunta on nyt kuljetettu maailmaan, ei ollakseen istutettu multaan, vaan Kristukseen, joten sen täytyy tuottaa hedelmää. Näettehän? Ja sen olisi tullut olla sanoma tälle illalle, jos olisin saarnannut. Mutta ajattelin, että minun on parasta ottaa nämä kysymykset, joten jätin sen pois. Puhun ehkä siitä takaisin tultuani.

25   Ilmestyskirjan 12. luku ei puhu Morsiamesta. En ole katsonut sitä mutta tiedän, että se on nainen seisomassa auringossa, kuu hänen jalkojensa alla. Kuu edusti lakia; nainen edusti Israelia, seurakuntaa; ja kaksitoista tähteä hänen otsallaan olivat kaksitoista apostolia. Ja aurinko oli hänen päällään. Ja kuu on varjo auringosta, ja laki oli varjo tulevista hyvistä asioista. Ja tuo nainen on Israel, ei Morsian.

 Minä en halua nyt kuluttaa liiaksi aikaa, koska haluan saada tämän tehdyksi.

   378 Room. 7:14-18: “me tiedämme, että laki on hengellinen: mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen, sillä sitä mitä minä teen, minä en salli: sillä mitä minä haluaisin, sitä minä en tee; mutta mitä minä vihaan, sitä minä teen. Jos sitten minä teen sitä mitä en halua, minä myönnän, että laki on hyvä. Niinpä sitten se en enää ole minä, joka tekee sen, vaan synti, joka asuu minussa. Sillä minä tiedän ettei minussa (se on, minun lihassani,) asu mitään hyvää asiaa: sillä tahtominen on minussa; mutta kuinka tehdä se mikä on hyvää sitä en löydä.” Tätä minä en voi ymmärtää.

26   He ovat kirjoittaneet raamatunpaikan; se on Paavali puhumassa roomalaisille. Hän sanoi. Sallikaa minun hieman kiillottaa sitä, niin että voitte nähdä sen. Hän sanoi: “Minussa on kaksi persoonaa: yksi haluaa minun tekevän oikein, toinen haluaa minun tekevän väärin. Ja joka kerta, kun aloitan tekemään oikein, silloin väärä estää minua.”

27   Kuinka monet teistä ihmisistä joilla oli tapaaminen tänään iltapäivällä, on kokenut tuon saman asian? Puhuin siitä tilapäisesti tänä aamuna.

28   Te olette ulkonainen ihminen, jota hallitsee kuusi aistia; ja sisäistä ihmistä hallitsee yksi aisti, joka on usko. Ja tämä usko on erimieltä kaikkien noiden kuuden aistin kanssa, jos nuo kuusi aistia eivät ole yhtä mieltä uskon kanssa. Toinen on vastoin toista. Nyt, niin kauan kuin kuusi aistia ovat samaa mieltä uskon kanssa, niin se on hienoa; mutta, kun nuo kuusi aistia ovat erimieltä uskon kanssa, niin silloin jättäkää nuo kuusi aistia rauhaan.

29   Nyt, esimerkiksi tässä, Jeesus antoi lausunnon, lupauksen. Tuo sisin ihminen sanoo, että se on totta; tuo ulkonainen ihminen järkeilee ettei se voi olla totta sinulle, silloin jätä ottamatta huomioon tuo ulkonainen ihminen ja kuuntele sisintä. Hänet oli myyty lihallisen synnin alaisuuteen. Kaikkien meidän kohdallamme on samoin. Tämä on syy miksi meillä on ongelmia ja menemme naimisiin neljä tai viisi kertaa, ja on tätä ja tuota ja kaikenlaista syntiä ja aviorikoksia ja kaikkea muuta elämämme aikana, ne johtuvat noista asioista. Me olemme lihallisia, ja tuon osan täytyy kuolla; mutta sitten sisäpuolella on sielu, henki ihminen, ja, sillä on usko Jumalan Sanaan; sitten me tuomme ulkopuolisen ruumiimme alamaiseksi Sanalle uskon kautta, vastaanottamalla sen mitä Jumala on sanonut.

30   Kuinka minä voisin ottaa takiaisen ja tehdä siitä vehnänjyvän? Minulle on mahdotonta tehdä sitä. Ainoa tapa, miten se voi olla on, että tuo sisäpuolella oleva takiainen on muutettu elämän alkioksi, jota kutsutaan nimellä “vehnän elämä.” Sitten te hautaatte tuon takiaisen ja se tulee tuottamaan vehnänjyvän, näettehän, koska vehnän elämä on pantu takiaiseen. Ja tuon takiaisen elämä on otettu ulos, mutta takiaisen luonne on yhä piikkinen, ja niin tulee olemaan siihen asti kunnes tämä uusi elämä on täysin kehittynyt ulos maaperästä ja tullut jälleen ylösnostetuksi. Kun se tulee esiin, se ei enää ole takiainen, vaan se on vehnää. Mutta sen ollessa vielä täällä maan päällä… Tuo takiainen on yhä piikkinen, mutta sisäpuolella, sillä on vehnän luonne.

31   Ja niin kauan kuin te olette tässä elämässä, te tulette olemaan piikkinen ja teillä tulee olemaan lihallinen luonne, joka tulee vaivaamaan teitä niin kauan kuin elätte; mutta sisäpuolellanne, te olette syntyneet uudestaan. Ja, kun teidät on nostettu ylös, te olette Kristuksen kaltaisuudessa ja kaikki synti on mennyt pois teistä. Näettehän? Sitä se on.

32   Sallikaa minun sanoa tämä. Se kuulostaa vitsiltä. Intiaanit, he ovat lystikkäitä ihmisiä. Meille he ovat outoja, mutta itselleen, he eivät näe siinä mitään. Ja, jos tulette tuntemaan heidät niin kaikki on hyvin. Eräältä intiaanilta kysyttiin kerran, kun hän oli pelastunut…

33   Muistan erään Phoenixissa, Arizonassa. Billy oli menossa antamaan rukouskortteja. Hän tavallisesti seisoo siellä jakamassa niitä. Ja nuo ihmiset, jotka kykenevät juoksemaan sinne ja ottamaan rukouskortit… Vaikka he todella ovatkin terveitä ihmisiä joilla on päänsärkyä, hammassärkyä tai jotakin vikaa varpaassaan, he ovat ne, jotka saavat rukouskortit, veli Ruddell. Ja sitten rukousjonossa, ainoa asia mitä minulla oli, oli, että jollakin oli päänsärkyä ja jollakin jotakin vikaa varpaassaan ja jotakin senkaltaista. Ja siellä istui ihmisiä, jotka olivat kuolemassa syöpään ja, jotka eivät päässeet rukousjonoon. Minä sanoin: “Billy, mene sinne ja kysy noilta ihmisiltä mikä heillä on vikana, ja jos heillä ei ole syöpää tai jotakin kauheata tautia, joka tappaisi heidät, niin älä anna heille rukouskorttia. Järjestä nuo ihmiset sinne rukousjonoon, jotka ovat valmiina kuolemaan, elleivät saa apua Herralta. Antaa muiden odottaa ja tulla nopeassa rukousjonossa tai jotakin muuta. Mutta tulkoon nuo ihmiset, jotka ovat valmiita kuolemaan…” Sanoin: “Kysy sitä heiltä.”

 Hän sanoi: “Sinähän sanoit että, ‘Sekoita vain kortit ja anna ne heille’, ja se on mitä olen tehnyt.”

 Minä sanoin: “Mutta nuo ihmiset juoksevat sinne noiden muiden edellä ja he saavat… Nuo rampa raukat ja muut eivät saa niitä.” Hän sanoi: “Hyvä on, minä teen niin.”

 Hän menee sinne; siellä oli vanha intiaani – ja he ovat hyvin eriskummallisia – hän ei halunnut istua tuolissa. He antoivat hänelle tuolin, mutta hän istui teltan lattialle. Hänellä oli hattu päässään; eikä halunnut ottaa sitä pois; hänellä oli siinä sulka, ja hän vain istui siellä.

 Billy käveli hänen luokseen ja ohi kulkiessaan sanoi: “Haluatko rukouskortin?” “Hmmm.”

 Hän kysyi: “Mikä sinulla on vikana, Päällikkö.” Hän sanoi: “Minä sairas!”

 Hän sanoi: “Mutta mikä sinulla on vikana?” Hän vastasi: “Minä sairas”

 Hän sanoi: “Mutta minä haluan tietää mikä sinulla on vikana!” Hän sanoi: “Minä sairas!

34   Se oli kaikki mitä hän voi saada ulos hänestä ja hän sanoi: “Hyvä on, minä tulen takaisin hetken kuluttua.” Niinpä Billy meni kysellen ihmisiltä ja tuo vanha intiaani piti silmällä kuinka rukouskorttipino tuli ohuemmaksi ja ohuemmaksi. Ja joka kerta, kun hän veti sen esiin taskustaan se tuli ohuemmaksi. Niinpä jonkun ajan kuluttua tuo vanha intiaani nousi ylös ja käveli sinne ja naputti Billyä selkään muistuttaakseen häntä olemassaolostaan. Hän sanoi: “Päällikkö, mikä sinulla on vikana?” Hän vastasi: “Minä sairas!”

 Billy sanoi: “Hyvä on, Päällikkö, sinun täytyy kertoa se minulle. Isä sanoi etten antaisi näitä kortteja ihmisille joilla on vain mahakipua tai päänsärkyä tai sellaista, vaan ‘Anna ne ihmisille, jotka ovat todella sairaita.’” Hän kysyi: “Kuinka sairas sinä olet Päällikkö?” Hän vastasi: “Minä sairas.”

 Hän istuutui alas, ja juuri ennen kuin kortit todella loppuivat, parin minuutin kuluttua, (hän piti silmällä noita kortteja), hän tuli takaisin ia naputti häntä selkään. Billy pani kortin hänen käteensä ja sanoi: “Päällikkö, kirjoita siihen, ‘Minä sairas.’”

35   Hän pääsi rukousjonoon ja minä olin rukoilemassa hänen puolestaan ja kysyin: “Uskotko sinä, Päällikkö?” Hän sanoi: “Kyllä vaan.” Ja minä sanoin: “Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut?” Hän sanoi: “Kyllä vaan.” Minä sanoin: “Tuletko sinä olemaan hyvä poika?” Hän sanoi: “Kyllä vaan.”

 Tapasin hänet muutama viikko myöhemmin, ja uskon veli Fred Sothmannin olleen siellä. Kun telttakokoukset olivat meneillään Phoenixissa. Myöhemmin tuolla viikolla minä tapasin hänet ja kysyin: “Oletko sinä kunnossa, Päällikkö?” Hän sanoi: “Kyllä vaan.” Tulin tietämään myöhemmin… Mikä tuon lähetyssaarnaajan nimi olikaan, tuon vanhan miehen jolla oli valkoiset viikset, siellä Apache-intiaanien luona? En muista hänen nimeään. Hän on hieno vanha mies. Hänen vaimonsa parantui syövästä, tiedättehän. Hän sanoi: “Veli Branham se on kaikki mitä hän osaa sanoa. Minä opetin hänet sanomaan, ‘Minä sairas’, ja ‘kyllä vaan,’ se on ainoa asia mitä hän osaa sanoa. Näettehän: “Kyllä vaan. Minä sairas!”

36   Joku kertoi kerran minulle kuinka hänellä erään kerran oli yksi heistä, kääntynyt ja vastaanottanut Pyhän Hengen, ja hän sanoi hänelle: “Kuinkas sinulla menee?”

 Ja hän vastasi: “Erittäin hyvin ja erittäin huonosti.” Hän kysyi: “Mitä sinä tarkoitat erittäin huonosti ja erittäin hyvin?” Hän vastasi: “No niin, siitä asti, kun vastaanotin Pyhän Hengen, minussa on ollut kaksi koiraa, ja yksi niistä on musta ja toinen valkoinen. Ja ne väittelevät koko ajan. Ne murisevat ja tappelevat keskenään. Valkoinen koira haluaa minun olevan hyvä ja musta koira haluaa minun olevan paha.”

 Hän kysyi, Hyvä on, Päällikkö, kumpi niistä voittaa tappelun?”

37   Hän vastasi: “Se riippuu siitä kumpaa Päällikkö ruokkii enemmän.” Niinpä minä uskon että se on hyvä vastaus tähän. Näettehän? Se riippuu tuosta taistelusta, joka on ruumiissanne, se riippuu kumpaa luonnetta te ruokitte, lihallista luonnetta maailman asioilla, tai hengellistä luonnetta Jumalan asioilla. Siitä se riippuu.

  379 Voiko jokainen Jumalan poika olla voideltu niin, että hän voi tehdä ihmeitä ja merkkejä; vai onko tämä vain… onko tämä Pyhän Hengen ohjeiden mukaista?

38   Kyllä, se on Pyhän Hengen mukaista. Jos te olette Jumalan poika tai Jumalan tytär, niin vastaanotettuanne Pyhän Hengen, tulee Pyhä Henki opastamaan teitä tekemään asioita.

39   Minulla ei ole aikaa, mutta toivoisin niin olevan kertoakseni teille pikku tarinoita. Joka kerta, kun ajattelen sitä, minun täytyy ohittaa se. Mutta uskon meillä olevan aikaa tähän.

40   Se oli alhaalla Meridianissa, Mississippissä. Monet teistä ykseyden ihmisistä tiedätte, veli Bigby, joka on ykseyden veli, oli rahoittamassa kokouksiani. Ja eräänä iltana Billy Paul oli mennyt sinne areenalle ja antanut rukouskortteja. Se satoi kaatamalla ja ihmiset seisoivat ulkopuolella sateenvarjoineen. Ja Billy oli antanut rukouskortit ja tuli noutamaan minua. Ja ollessaan noutamassa minua, siellä oli eräs pieni rouva istumassa aivan edessä, ja siellä oli eräs toinen rouva, joka käveli pienen vauvan kanssa, yrittäen tyynnyttää sitä. Ja tämä pieni rouva istui siellä puuvillapuvussaan tai mitä se olikin, ja hän myöskin oli äiti. Ja hän oli nähnyt tuon rouvan, ja Pyhä Henki puhui tuolle naiselle, jokin hänen sydämessään sanoi: “Mene ja rukoile tuon vauvan puolesta.”

41   “Hyvä on”, hän sanoi: “seuraavalla kerralla, kun hän kulkee ohitse, minä tulen rukoilemaan hänen puolestaan. Ja kulkiessaan ohitse tuolla naisella oli rukouskortti kädessään. “Oi”, hän sanoi, “minä en voi rukoilla tuon vauvan puolesta, veli Branham tulee rukoilemaan sen puolesta tänä iltana. Ja kuka minä olen rukoilemaan tuon vauvan puolesta, jos kerran veli Branham tulee rukoilemaan sen puolesta?” No niin, se oli kunnioittavaa ja se oli hienoa, mutta voi olla, ettei se aina ole Jumalan tahto. Joskus se on eri tavalla.

 Pyhä Henki jatkoi kehottamistaan: “Mene rukoilemaan tuon vauvan puolesta.” Lopulta hän ajatteli: “Tuo nainen ei anna minun tehdä sitä, koska hänellä on rukouskortti, eikä hän halua minun rukoilevan tuon vauvan puolesta. Ei hän tuonut tuota vauvaa tänne minun rukoiltavakseni, vaan, että veli Branham rukoilisi sen puolesta.”

 Niinpä Pyhä Henki jatkoi kehottamistaan: “Mene ja rukoile tuon vauvan puolesta.” Lopulta hän sanoi: “Vapauttaakseni itseni siitä, minä tarjoan istuimeni hänelle, “Kultaseni, (niin kuin yksi pieni äiti puhuu toiselle), sinulla on tuo vauva, etkö haluaisi tulla istumaan, ota minun paikkani?”

 Hän sanoi: “Oh, Kulta, minä en halua ottaa paikkaasi, minä yritän pitää vauvaa vaiti.” Hän sanoi: “Mutta sinä näytät väsyneeltä ja nääntyneeltä.” Hän sanoi: “Minä olen sitä’.’ Hän sanoi: “No niin, istuhan tähän minun paikalleni. Näen, että sinulla on rukouskortti. Ehkäpä veli Branham tulee rukoilemaan vauvasi puolesta?” Hän sanoi: “Me toivomme, että tämä numero kutsutaan.”

 Ja hän sanoi: “Niin toivon minäkin.” Ja hän kysyi: “Sisar, oletko sinä kristitty?” Hän vastasi: “Oi, kyllä:”

 Tuo nainen sanoi: “Minäkin olen kristitty. Ja siitä asti, kun olen istunut tässä, on Herran Henki käskenyt minua, ‘Rukoile tuon lapsen puolesta.’ Annatko minulle luvan tehdä sen? Minä tiedän, että veli Branham tulee rukoilemaan tuon vauvan puolesta, jos se kutsutaan. Mutta, jos minä laskisin käteni vauvan ylle ja tarjoaisin pienen rukouksen sen puolesta, saadakseni itsestäni tuntumaan paremmalta, ja päästäkseni eroon tuosta, joka kutsuu minua – loukkaisiko se sinua?”

42   Hän sanoi: “Ei tietenkään, Rakkaani. Rukoile vauvan puolesta.” Niinpä tuo pieni rouva rukoili sen puolesta, ja antoi istuinpaikkansa tuolle naiselle ja kiipesi itse kolmannelle parvekkeelle seisomaan. Ja joku kristitty veli siellä oli tarpeeksi herrasmies antaakseen tälle rouvalle paikkansa.

43   Noin puoli tuntia myöhemmin minä tulin kokoukseen, puhuin muutaman minuutin ja kutsuin rukouskortit; ja tämä nainen oli kolmas tai neljäs rukousjonossa, tuon vauvan kanssa. Ja tämä nainen istui siellä ja sanoi: “Oi, kiitos Sinulle, Herra, minä olin niin pahoillani tuon pienen äidin vuoksi. Minä uskon, että tuo vauva tulee terveeksi nyt, kun veli Branham… Hän on aivan jonon alkupäässä. Kiitos Sinulle, Herra.” Tuo pieni äiti istui siellä ylhäällä tuntien tuon vauvan puolesta. Hyvä on.

44   Sitten, kun tuli aika rukoilla tuon vauvan puolesta, tuon rouvan tullessa sinne, minä katsoin häntä ja sanoin, se-ja-se on vikana tuolla vauvalla; ja sinä olet tuonut sen tänne rukoiltavaksi. Ja sinun nimesi on rouva se-ja-se, ja sinä tulet sieltä-ja-sieltä paikasta; mutta vauva on jo parantunut. Siellä oli nainen jolla oli taakka sydämellään ja, jonka nimi on rouva se-ja-se, ja hän istuu täällä parvekkeella, (ensimmäisenä neljännen rivin päässä kolmannella parvekkeella), hän rukoili uskon rukouksen vauvan puolesta; ja vauva on jo parantunut.” Hän melkein tipahti alas istuimeltaan.

45   Mitä nyt, jos hän ei olisi tehnyt sitä? Näettekö mitä tarkoitan? Tuolla naisella voi olla enemmän sympatiaa tuota vauvaa kohtaan, äitinä vauvaa kohtaan, kuin mitä minulla voi olla. Näettekö? Ja ollen äiti… Näettehän?

46   “Voimmeko me kaikki tehdä ihmeitä?” Kyllä. Kun Pyhä Henki ohjaa teitä tekemään ihmeitä, menkää ja tehkää se, koska se on Pyhän Hengen johdatusta.

47   Nyt, jos tuo nainen ei olisi tehnyt sitä mitä Jumala käski hänen tehdä, niin Henki olisi luultavasti nuhdellut häntä, ja hän olisi ollut tottelematon Jumalalle. Aina, jos olette kristitty ja jokin yrittää taivutella teitä tekemään jotakin, menkää ja tehkää se, Menkää ja tehkää se; älä epäile sitä; mene ja tee se.

 “Minä haluan kysyä…” Tässä on toinen… Tai sitten olen väärässä… Kyllä, se oli tänä aamuna. “Nainen, joka käyttää pyjamaa, onko se miehen vaatekappale?” Sen on täytynyt sekoittua näiden toisten kanssa.

 “Veli Branham, oliko se Jumalasta….” Kyllä, meillä oli se tänä aamuna. Minun on täytynyt sekoittaa joitakin niistä. Minun tulisi repiä ne, mutta vihaan tehdä sitä.

  380 Veli Branham, kuka tulee kansoittamaan maan taivaallisen kaupungin ulkopuolella?

  381 Selitä jokaisen henkilön enkeli, joka pysyy heidän kanssaan syntymästä kuolemaan. Erittäin hyvä kysymys.

48   En halua ohittaa näitä, ne ovat hyviä kysymyksiä. Ja haluan lasteni tietävän nämä asiat. “Kuka tulee kansoittamaan maan Kaupungin ulkopuolella?” – ulkopuolella. Ne tulevat olemaan lunastetut, jotka kansoittavat maan Kaupungin ulkopuolella, mutta se ei tule olemaan valittu jota kutsutaan Morsiameksi. Morsian on asuva Valtakunnan sisäpuolella Kuninkaan kanssa. Ulkopuolella tulevat olemaan maan kuninkaat, jotka tekevät työtä ja tuovat hedelmänsä Kaupunkiin. Ja ovet eivät tule olemaan suljetut öisin.

49   No niin, tämä Valo vuoren huipulla ei tule valaisemaan koko maailmaa, se tulee valaisemaan vain Kaupungin. Mutta se voidaan nähdä ehkä tuhansien mailien päähän; mutta se ei tule valaisemaan maata; koska Raamattu sanoo, että Uudessa Maailmassa, tulevat ihmiset Sapatista toiseen ja uudestakuusta toiseen, tulemaan Herran eteen Siioniin – Kaupunkiin palvomaan.

50   Ja nyt he tulevat olemaan Kaupungin ulkopuolella, ei Morsian, vaan ihmiset, jotka nousevat ylös toisessa ylösnousemuksessa ja, jotka tulevat viljelemään maata, aivan kuten Aadam oli, ja tulevat hoitamaan puutarhaa. Mutta Kuningas ja Kuningatar tulevat pysymään Kaupungissa.

51   “Selitä jokaisen henkilön enkeli, joka pysyy heidän kanssaan syntymästä kuolemaan.” Nyt, jos panette merkille… Tämä on hyvin syvällinen. Minä en… Minä vain nostin sen ylös. Osa siitä on kirjoitettu kirjoituskoneella ja osa kynällä.

52   No niin, siellä on Enkeli, mutta tämä Herran Enkelit, jotka ovat leiriytyneet niiden ympärille, jotka pelkäävät Häntä. Näettehän? Ei ole luvattu, että syntisillä olisi Enkeleitä, ne ovat vain lunastetut joilla on Enkelit. Tiesittekö te sen? Herran Enkelit leiriytyvät niiden ympärille, jotka pelkäävät Häntä.

53   Nyt, Enkelit ovat sanansaattajia. Minä haluan teidän huomaavan kuinka täydellistä se on, ja se tulee todistamaan teille ennalta määräämisen.

54   No niin, kun pieni vauva on muodostumassa äitinsä sydämen alla… Ja te pienet lapset, jotka ymmärrätte nämä asiat, näettehän, Herra antoi teille äidin. Ja hän kantoi teitä sydämensä alla, koska te olette lähellä hänen sydäntään. Ja sitten yhtenä päivänä Herra tuli alas ja irrotti teidät äidin sydämeltä, pois hänen sydämeltään, mutta te tulette aina olemaan hänen sydämessään.

55   Nyt, kun tämä pieni luonnollinen ruumis on muodostumassa äidissä, niin samanaikaisesti on maasta oleva hengellinen ruumis valmiina vastaanottamaan tämän luonnollisen ruumiin, niin pian kuin se on syntynyt. Vauva on syntynyt elävien lihasten ja sykkivän sydämen kanssa, mutta, sillä ei vielä ole elämän hengitystä. Sen lihakset nykivät… Näettehän? Sitten, jos se on jollakin toisella tavalla, jos siihen ei tullut henkeä myöhemmin, jos se ei hengitä, niin me emme voi olla hengittämättä ja yhä olla elossa. Jos tämä ruumis ei saa happea hengityksen kautta, niin silloin me olemme kuolleita.

56   Mutta, kun pieni vauva on tipahtanut äidin sydämeltä (“tipahtanut”, te ymmärrätte mitä sanon ja syy miksi sanon sen tällä tavalla), kun vauva on tipahtanut, mitä tapahtuu? Niin pian kuin se tulee esiin, jos se ei ala itkeä, lääkäri tai kätilö tulee läimäyttämään sitä ja venyttelemään sitä. Sitä täytyy läimäyttää, ja mitä tapahtuu?

57   Huomatkaa kuinka äiti, vaikka hän olisi ollut kuinka ilkeä ja julma, juuri ennen vauvan syntymää tulee häneen jonkinlaista lempeyttä. Oletteko koskaan panneet merkille äitiä, kun hän on tulossa äidiksi? Hänen ympärillään on jotenkin lempeä ilmapiiri, niin tapahtuu aina. Se johtuu tuosta pienestä enkelistä, pienestä hengestä, pienestä sanansaattajasta tälle pienelle tabernaakkelille, joka on valmis tulemaan maailmaan. Ja sitten, kun tämä pieni enkeli tulee tähän ruumiiseen (se on pieni enkeli maasta, henki, jonka Jumala on määrännyt ottamaan tämän ruumiin), sen jälkeen tuolla vauvalla täytyy olla valinta. Se tekee oman päätöksensä. Sitten, kun tämä tapahtuu, niin sitten te näette Herran Enkelin, joka nyt tulee sisälle, joka on hengellinen ruumis, ja se on iankaikkinen.

58   Tämä on kuoleva henki kuolevassa ruumiissa; mutta nyt te ette voi olla kahdessa ruumiissa samanaikaisesti. Nyt Herran Hengen luonne… Kun te synnytte uudestaan, te ette synny fyysisesti, kuten vauva syntyi; mutta mitä on tapahtunut on se, että hengellinen syntymä on tullut teihin. Ja Sillä aikaa, kun tämä hengellinen syntymä Jumalalta on kasvamassa teidän sydämeenne, siellä on hengellinen ruumis kasvamassa vastaanottaakseen tuon hengen, jota kutsutaan nimellä ”taivaallinen ruumis”. Aivan kuten ruumiin tullessa maan päälle, ja hengen tullessa siihen, samoin myös hengen lähtiessä ruumiista, siellä on ruumis odottamassa. “Sillä me tiedämme, että kun tämä meidän maallinen tabernaakkelimme on hajotettu meillä on toinen jo odottamassa.” Näettekö? Se se on, ihmisen hengellinen ruumis.

 Täällä on ryhmä kysymyksiä ja näyttää kuin niitä olisi kymmenen tai viisitoista. Ne ovat kaikki koneella kirjoitettuja ja samankaltaiselle paperille. Minä yritän päästä niihin niin nopeasti kuin mahdollista.

  382 Rakas veli, eikö Jeesus hyväksynyt Johanneksen palvontaa Ilmestyskirjassa, kun hän lankesi… Miksi Jeesus ei myöhemmin vastaanota palvontaa Johannekselta, vaikka Hän salli hänen palvoa aikaisemmin? Miksi Jeesus ei vastaanottanut palvontaa, kun Johannes halusi palvoa Häntä?

59   Rakas veljeni tai sisareni, kuka se onkin, se ei ollut Jeesus, joka ei halunnut vastaanottaa palvontaa. Ilmestyskirja 22:8, voit lukea, että se oli profeetta, enkeli, joka ei vastaanottanut palvontaa. Kun Johannes lankesi maahan palvoakseen enkeliä, joka oli näyttänyt hänelle nämä asiat, tämä sanoi: “Katsokin ettet tee sitä, sillä minä olen sinun kanssapalvelijasi, Minä olen yksi profeetoista.” Näettekö? “Minä olen sinun veljesi, sinun kanssapalvelijasi, yksi profeetoista: palvo Jumalaa.” Ei, etteikö Jeesus olisi vastaanottanut sitä, vaan se oli profeetta, joka ei vastaanottanut sitä.

  383 Kallis veli Branham, mikä on erona siinä, kun Jeesus henkäisi opetuslasten ylle ja sanoi “vastaanottakaa Pyhä Henki,” ja siinä, kun heidän täytyi mennä yläsaliin odottamaan?

60   Se oli lupaus, jonka Hän antoi heille. Hän henkäisi heidän ylleen lupauksensa, sanoen: “Vastaanottakaa Pyhä Henki.” Se oli lupaus. He menivät yläsaliin odottamaan tuon lupauksen täyttymistä.

61   Se on sama asia kuin se, että me laskemme kätemme teidän yllenne parantuaksenne, ja sitten te jatkatte eteenpäin normaalisti odottaen tuon lupauksen täyttymistä.

  384 Veli Branham, muuttiko Jeesus fyysistä naamiotaan useita kertoja, kun Hän ilmestyi opetuslapsille ylösnousemuksensa jälkeen?

62   “Muuttiko Hän fyysistä naamiotaan?” Minä en tiedä, koska se mitä minä ajattelen sen olleen, oli, että Hän ei muuttanut naamiotaan, vaan Hän pidätti heidän näkökykynsä tuntemasta Itseään.

63   Kuten nuo, jotka olivat Emmauksesta, he kävelivät Hänen kanssaan koko päivän, ja Hänen tuntemisensa oli evätty heiltä. Ja kerran he näkivät rannalla miehen, oltuaan kalastamassa, joka sanoi: “Lapset, oletteko saaneet mitään?”

 Ja he vastasivat: “Emme yhtään mitään, vaikka olemme työskennelleet koko yön.” Hän sanoi: “Heittäkää verkko oikealle puolelle.” Ja saatuaan suuren määrän kaloja, he tiesivät, että se oli Herra. Minä en usko, että Hänen naamionsa oli muutettu, vaan, että se oli vain evätty ihmisten silmiltä.

  385 Veli Branham, mitä eroa on Herran enkelin ja Herran itsensä välillä?

64   Herran Enkeli on sanansaattaja Herralta, ja Herra itse on tuo Persoona, ei enkelin persoona, joka on enkeli Herralta. Sallikaa minun näyttää se teille. Maallisesti puhuen tässä on enkeli Herralta, ja maallisesti puhuen tässä on enkeli Herralta. Kuinka me sitten tiedämme, että he ovat enkeleitä Herralta? Kun he tuovat Herran Sanan. Mutta, kun he yrittävät vääristellä Sitä, silloin se ei ole Herralta – kun he yrittävät saada Sen sanomaan jotakin mitä se ei sano.

65   Sitten on olemassa yliluonnollinen Enkeli, joka tulee alas Herralta, Sanansaattaja kuten Gabriel tai Miikael ja niin edelleen.

  386 Veli Branham, mikä on se mikä näyttää olevan väärin päivässä, jossa me elämme, uskovaisia ollessamme ja seuratessamme tämän päivän sanomaa ja sanansaattajaa, ja näyttää niin kuin ette voisi rukoilla niin kuin haluaisitte rukoilla? Se on hyvä kysymys.

66   Minä uskon, veli tai sisar, kuka sitä kysyykin, että se johtuu ajan tilasta. Herätys on ohitse. Herätys on kestänyt noin viisitoista vuotta, eikä se koskaan aikaisemmin kestänyt kuin noin kolme vuotta. Minä uskon, että se on vastaanottanut viimeisen herätyksensä. Ja minä uskon, että se on syy miksi te ette voi rukoilla ja tuntea Hengessä niin kuin teillä oli tapana. Se on koska herätyksen tulet ovat sammuneet.

  387 Veli Branham, ole hyvä ja selitä kuinka henkilö voi tietää onko hän ajattelemassa omia ajatuksiaan, vai laittaako perkele ajatuksia hänen mieleensä saadakseen hänet ajattelemaan väärin, erikoisesti, jos te tiedätte, että te ette halua ajatella niitä.

67   Jos se on vastoin Sanaa, niin silloin se on perkeleen ajatuksia. Jos se on Sanan mukaisesti, silloin se on Jumalan ajatuksia. Jos ne ovat vääriä ajatuksia, se on perkele. Jos ajatukset ovat Sanasta ja Jumalasta, se on Jumalan ajattelua.

  388 Jos asia on niin, että perkele panee mieleenne ajatuksia jostakin määrätystä asiasta, niin kuinka sen voi voittaa tai päästä siitä eroon?

68   Ota täysin vastakohta sille. Jos perkele saa sinut ajattelemaan että… Sinä tiedät olevasi kristitty ja hän yrittää saada sinut ajattelemaan ette  ole kristitty, niin ota vastakkainen asenne ja sano: “Minä olen kristitty.” Ja niin kauan kuin kokemuksenne on yhtäpitävä Jumalan Sanan kanssa, sanokaa: “Minä olen kristitty.” Ja minkä muun asian kanssa tahansa, samalla tavalla.

  Kun vastaat tähän, ole hyvä ja rukoile, että minä voittaisin tämän, koska minä en ole oma itseni.

69   Suokoon Jumala sinulle voiton, kuka oletkin. Voikoot ajatuksesi ottaa vastakohdan ja sanoa: “Minä olen kristitty; minä olen uskovainen. Saatana, sinulla ei ole otetta minuun.”

70   Rehellisesti sanoen, minä seison täällä juuri nyt sanomassa samaa asiaa, välttyäkseni pyörtymästä tänne saarnatuoliin. Niin on. Neljä tai viisi kertaa se on jo melkein tapahtunut. Se on totuus. Jumala tietää, että se on näin.

  389 Kun henkilö tulee käsittämään, että hänellä on alemmuuskompleksi, tai jonkinlainen kompleksi, niin kuinka hän voi voittaa sen? Voisiko se, että hän oli ainoa lapsi aiheuttaa tämän hänen varhaisessa nuoruudessaan?

71   Ota tarkalleen vastakkainen asenne. Jos olet aina halunnut oman tahtosi, jos olet ollut pieni kakara, joka on aina halunnut kaiken omalla tavallaan, niin tee täyskäännös ja anna kaikki mitä sinulla on toisella tavalla. Jos olet itsekäs ja haluat pitää kaiken itselläsi, niin rupea antamaan pois mitä sinulla on. Näettekö? Tehkää se vastakohtaisesti. Se on vastalääke voittaaksenne mitä tahansa.

72   Minun vanhalla etelästä olevalla äidilläni oli tapana sanoa: “Karva koiran selästä ovat hyvä purtavaksi.” Ja se soveltuu myös tällä tavalla.

  390 Veli Branham, minkälaisiin toimintoihin tulisi meidän alle teini-ikäisten lastemme osallistua? Myöskin, kuinka meidän tulisi auttaa heitä valitsemaan leikkitovereitaan?

73   Pitäkää heidät kristittyjen seurassa niin pitkään kuin vain mahdollisesti voitte. Jos se on tyttö, pitäkää hänet kristittyjen tyttöjen seurassa, ja samoin pojat kristittyjen poikien kanssa. Jos tyttö on tarpeeksi vanha kulkemaan pojan kanssa, katsokaa, että hänen kumppaninsa on oikean kaltainen poika. Yrittäkää saada hänet välttämään toisenlaisia poikia, tai poikaa välttämään toisenlaisia tyttöjä. Jos tyttö kulkee uskomattoman kanssa yrittäkää saada hänet kulkemaan uskovaisen kanssa, ja poikien kohdalla samoin. Tehkää kotinne mukavaksi. Tehkää kodistanne paikka, minne tyttärenne tai poikanne ei häpeä tuoda kumppaniaan isänsä tai äitinsä eteen heidän kodissaan; ja tehkää kodistanne onnellinen, niin että he ovat tyytyväiset kotiinsa pysyäkseen siellä.

 Oooo, tässä on seitsemän peräkkäin. Minä en jatka enää kuin muutamia minuutteja.

  391 Veli Branham, oletko sinä antanut lausunnon viimeaikoina, koskien sitä, että Laodikean seurakuntajakso on päättynyt?

74   Ei, minä en ole koskaan sanonut, että se on päättynyt. Jos niin on, olette te väärin ymmärtäneet sen tai minä olen sanonut sen väärin. Tämä on viimeinen seurakuntajakso, se on seurakuntajaksojen loppu, Laodikea. Se ei ole päättynyt; kun se päättyy, Seurakunta on mennyt. Niinpä niin kauan kuin Seurakunta on täällä, se ei ole päättynyt. Ymmärrättekö?

  392 Seurakuntajakso päättyy ja pimenee pois, Morsian on kutsuttu, olemmeko me jo menneet ahdistuksen aikaan?

75   Ei, ei, ei, te olette… Toivoisin voivani käyttää enemmän aikaa tätä varten. Ymmärrättekö? Kun Morsian on otettu seurakunnasta, sitten seurakuntajakso tulee päättymään. Laodikean mennessä sekasortoon; ja Morsiamen mennessä kirkkauteen; ahdistuksenajan tullessa nukkuvalle neitsyelle 3 1/2 vuodeksi samanaikaisesti kuin Israel saa profetiansa; sitten ahdistuksen aika tulee Israelin ylle; ja sitten tulee Harmageddonin taistelu, joka tulee hävittämään kaiken. Ja sitten Morsian palaa Yljän kanssa tuhanneksi vuodeksi hallitsemaan Tuhatvuotisessa Valtakunnassa; sen jälkeen tulee Valkoisen Valtaistuimen tuomio; sen jälkeen tulevat Uudet Taivaat ja Uusi Maa ja Uusi Kaupunki tulee alas Jumalalta taivaasta. Iankaikkisuus ja aika sulautuvat yhteen.

  393 Pyhä Henki on kertonut sinulle, että pasuunoilla ei ole mitään tekemistä Morsiamen kanssa. Onko seitsemällä vihan maljalla mitään tekemistä meidän kanssamme?

76   Minä tulen odottamaan nähdäkseni paljastaako Pyhä Henki sen sillä tavalla. Minä en vielä tiedä.

  394 Tuleeko Malakia 4 profeetta olemaan se, joka kutsuu ulos pakanain jäännöksen Ilmestyskirja 7:9, vaikka he menevätkin ahdistuksenajan lävitse?

77   Ei, ei! Ilmestyskirja 7 on missä hän näki 144,000 sinetöitävän, ja sen jälkeen hän näki suuren joukon jota kukaan ei voinut lukea, joka oli Morsian… Malakia 4 tulee olemaan päättynyt ja Morsian on otettu ylös, ja sitten Elia ja Elisa tulevat takaisin maan päälle… seurakunta menee ahdistuksen lävitse, mutta Elialla ja Elisalla ei ole mitään tekemistä nukkuvan neitsyen kanssa, ne ovat Pakanoita; heidät tullaan lähettämään ainoastaan Juutalaisille.

  395 Ovatko seitsemän ukkosenjylinää, jotka ovat samat kuin seitsemän salaisuutta jo paljastetut? Paljastettiinko ne seitsemässä sinetissä, mutta eivät ole vielä tulleet tunnetuksi meille ukkosenjylinöinä?

78   Ei, ne paljastettiin seitsemässä sinetissä; se on mitä ukkosenjylinät olivat. Niiden tuli paljastaa… Seitsemän Ukkosenjylinää antoivat ääntensä puhua eikä kukaan voinut käsittää mitä se oli… Johannes tiesi mitä se oli, mutta häntä kiellettiin kirjoittamasta sitä. Hän sanoi: “Mutta seitsemännen enkelin äänen päivinä seitsemän ukkosenjylinän seitsemän salaisuutta tulevat paljastetuksi.” Ja seitsemäs enkeli on seitsemännen seurakuntajakson sanansaattaja.

  396 Uskotko sinä, että jonakin aikana pieni elossa oleva Morsian tulee kokoontumaan jonnekin yhteen, ja, että heillä tulee olemaan kaikki yhteistä, niin kuin teki ensimmäinen morsian, ehkäpä juuri ennen Herran Jeesuksen tulemusta pilvissä?

79   No niin, he kysyivät minulta, että uskonko minä sitä. Minä en voi todistaa sitä Kirjoituksilla, mutta ehkäpä on tuleva aika, saattaa olla, minä en tiedä. Siellä saattaa olla… Näettekö? Jos niin olisi, se ilmaisisi Hänen tulonsa olevan käsillä, ja niin ollen… Hän sanoi: “Mutta Hän tulee kuin varas yöllä.” Näettekö? Se on kuten tuossa kirjassa, jonka luin, Romeo ja Julia, Hän tulee ja ottaa Morsiamensa pois yöllä. Hänet temmataan pois hetkessä, silmänräpäyksessä. Näettekö?

80   Ja on hyvin epäilyttävää, että tuleeko se olemaan sillä tavalla, koska Raamattu sanoo: “Siellä tulee olemaan kaksi vuoteella; Minä tulen ottamaan yhden ja jättämään yhden; ja kaksi on pellolla, ja Minä tulen ottamaan yhden ja jättämään yhden.” Niinpä he mahdollisesti… Maailmanlaajuisesti he eivät tule kokoontumaan yhteen paikkaan niin, että kaikki olisi yhteistä. Mutta pieniä ryhmiä heitä tulee olemaan kaikkialla hajallaan ympäri maailman.

81   Minä uskon, että jos Herra sallii sen, niin tämä on yksi pieni ryhmä Siitä. Ehkä on toinen pieni ryhmä Aasiassa, yksi Saksassa ja yksi jossakin muualla. Kun näin tuon näyn Morsiamesta, niin se koostui kaikista kansoista. Niinpä Morsianta ei tulla kokoamaan yhdestä paikasta, se tullaan kokoamaan kaikkialta yli koko maailman. Ja se vahvistaa tarkalleen Sanan, eikä Sana ole milloinkaan ollut väärässä. Ja tähän mennessä ei myöskään näky ole koskaan ollut väärässä, koska se on ollut Sanan mukaisesti.

  397 Tuleeko kukaan, jolla on todellinen ja aito Pyhän Hengen kaste tänä hetkenä, jäämään pois Morsiamen ylöstempauksesta? Haluatko selittää sen? Kerro meille, että onko mitään mitä me voisimme tehdä sinulle auttaaksemme keventämään kuormaa. No niin, eikö se olekin herttaista.

82   Ei, ei ole mitään mitä voisitte tehdä juuri nyt.

83   Kyllä, aidot uskovaiset, jotka ovat kastetut Pyhässä Hengessä tulevat olemaan Morsiamessa. Tietenkin, he ovat valitut ja uloskutsutut. Nukkuvalla neitsyellä ei ollut öljyä. Nuo, joilla oli öljyä, menivät sisälle.

84   “Mitä me voimme tehdä keventääksemme kuormaa?” Kyllä, veli tai sisar, kuka sitten kirjoittikin tämän, rukoile puolestani; se on parasta mitä voi tehdä. Kiitos. Minä en tarvitse rahaa. Sitä tulee tarpeeksi pitämään huolen minusta. Kiitos Herralle siitä. Minä en tarvitse vaatteita. Useimmiten ihmiset antavat minulle vaatteeni joita käytän. Ja ystäväni antavat minulle vaatteita. Minä saan tarpeeksi rahaa perheeni ruokkimiseksi; se on kaikki mitä me tarvitsemme… Ja te voitte kuitenkin rukoilla minun puolestani, koska minä varmasti tarvitsen hengellistä apua.

  398 Se näyttää sanan palvelijoiden keskuudessa, että meillä on vähän tai ei ollenkaan kuormaa rukoilemiseen, saarnaamiseen, paastoamiseen, tai kadotettujen sielujen puolesta joita saattaa yhä olla jossakin tuolla ulkona maailmassa. Olisitko hyvä ja kertoisit meille mitä tehdä tilanteen korjaamiseksi? Kiitoksia paljon, veli Branham, vastauksesta. Tämän täytyy olla Sanan palvelija. Hän ei allekirjoittanut sitä.

85   Veli… Minun on täytynyt vastata niihin, kun olen väsynyt, ja nääntynyt ja tiedättehän, kun ei tunnu oikein hyvältä, niinpä luotan siihen, että se vastaa kysymykseen. Minä kiitän teitä kovasti, ja olen unohtanut mitä olin tarkoittanut vastata hänelle.

86   Saarnaajat, Sanan palvelijat, miksi meillä ei ole taakkaa kadotettujen sielujen puolesta. Minä uskon, että se on herätyksen puute. Minä uskon, että meidän tulisi yhä yrittää rukoilla Jumalaa antamaan meille tuskan kadotettujen sielujen puolesta siihen asti kunnes Jeesus tulee.

  399 Veli Branham, uskotko sinä, että jokainen jolla on Pyhä Henki puhuu kielillä? (En!) Minä tiedän sinun sanovan, että kielillä puhuminen ei ole Pyhän Hengen todiste. Ole hyvä ja selitä 1.Kor. 12:30. Etsisitkö 1.Kor. 12:30? Luulen, että se on “Puhuvatko kaikki kielillä,” ja niin edelleen; en ole varma. Yritän ottaa toisen, Sillä aikaa, kun he vastaavat siihen.

  400 Veli Branham, selittäisitkö Job 14:21?

87   Kyllä. Job 14 on: “Jos mies kuolee, elääkö hän jälleen.” Oh, jos mies kuolee… Job puhuu ylösnousemuksesta (Luulen, että minulla oli se aamulla, vai oliko? Vai oliko se Charlien kotona? Rouva Cox oli siellä jossakin) – Job, hän näki kuinka kukkaset kuolivat ja elivät jälleen, mutta hän meni maahan eikä voinut tulla takaisin. Ja sitten hänelle selitettiin, että jokin oli tehnyt syntiä. Hän tahtoi välimiestä itsensä ja Jumalan välille, ja sitten hän näki Herran tulemuksen.

88   Mitä se on, veli? [Veli Branham keskustelee erään veljen kanssa] Luulen, että se oli 1.Kor. 12:30. Kyllä!

 “Puhuvatko kaikki kielillä?” Se oli mitä ajattelinkin sen olevan, vaikka en ollutkaan varma, kun olin väsynyt tällä tavalla, mutta… Ei: kaikki eivät puhu kielillä; kaikki eivät selitä; kaikki eivät tee sitä. Ja sitten heti seuraavassa luvussa sanotaan: “Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, eikä minulla olisi rakkautta, en minä mitään olisi.” Näettekö? Paavali, toisin sanoen kysyy heiltä: “Puhuvatko kaikki kielillä? Tietenkään he eivät tee sitä. Profetoivatko kaikki? Ei. Mutta pyrkikää tosissanne saamaan parhaimpia lahjoja; ja vielä minä osoitan teille voitokkaamman tien. Näettekö? Kaikki eivät puhu kielillä.

 Tuleeko sinulla olemaan toinen erottamiskokous ennen kuin menet pois? Jos ei, niin onko mahdollista saada henkilökohtainen tapaaminen?

 Uskon sinulla olleen sen. Nyt näitä ei ole enää kovin montaa. Sallikaa minun yrittää käydä ne lävitse, jos vain mahdollisesti voin.

  401 Muistan sinun kertoneen nähneesi säälittävän näyn kuinka kotka hakkasi siipiään häkin kaltereihin, taistellen päästäkseen vapauteen. Minun kallis äitini on sellaisessa tilassa. Hänen ei ole annettu vastaanottaa kotiinsa kolmeen vuoteen hänen kolmea naimisissa olevaa lastaan, koska he eivät ole alamaiset isänsä opille. Äiti haluaa kuulla tämän Lopunajan Sanoman, ja minä en saa edes kirjettä menemään lävitse hänelle? Miten pitkälle hänen tulee olla alamainen? Onko mitään muuta mitä voisin tehdä rukoilemisen lisäksi?

89   Se on ainoa asia, jonka tiedän. Hänen aviomiehensä saarnaajana, ei anna hänen kuulla Sanaa. Hän haluaisi kuulla Sen, mutta mies ei anna hänelle lupaa kuulla Sitä, rukoile vain hänen puolestaan. Uskon tietenkin, että tuo nainen on pelastunut.

  402 Veli Branham, onko mahdollista henkilön olla kadotettu ja päätyä helvettiin, jos hän hylkää Sanan Valon, vaikka hänellä onkin aito vanhurskauttamisen ja pyhittämisen kokemus?

90   Kyllä vaan! Se on tarkalleen näin.

  403 Kun sinä käytät ilmaisua, että jos me emme usko Sanaa, me tulemme olemaan iankaikkisesti erotetut Kristuksesta, niin tarkoitatko sinä, että tyhmä neitsyt tulee elämään iankaikkisesti, mutta he tulevat olemaan erotetut uudesta Jerusalemista missä Kristus tulee asumaan morsiamen kanssa? Nämä ovat nuo joilla ei ole Pyhää Henkeä, ja, jotka eivät ole uudestisyntyneet sillä tavalla kuin Kirjoitukset sanovat. Jos luonnollinen syntymä vaatii veden, veren ja hengen, niin eikö hengellinenkin syntymä vaadi kaikki kolme armon vaihetta ennen kuin henkilö on todellisesti syntynyt uudestaan?

91   Ehdottomasti, minä juuri selitin saman asian tänä aamuna. Teillä täytyy olla kaikki vaiheet. Te olette siinneet Hengestä, aivan kuten vauva on siinnyt äitinsä kohdussa, mutta te ette ole syntyneet ennen kuin olette vastaanottaneet Pyhän Hengen. Se on oikein. Te olette syntyneet silloin. Te ette ole kääntynyt, vaan siihen asti te olette kulkemassa kääntymisen vaiheen lävitse.

92   Tästä syystä näitä kaikkia suuria salaisuuksia ei voitu antaa Lutherille, niitä ei voitu antaa Wesleylle, eikä niitä voitu antaa juuri ohitsemme kulkeneelle helluntailaisten ajanjaksolle. Miksi? Ei ollut sen aika. He olivat siitetyt. Nyt Kristuksen Persoona, Hän Itse, Ihmisen Poika, (Ymmärrättehän?), paljastaa itsensä inhimillisessä lihassa, se ei voinut tulla ennen kuin nyt vasta.

  404 Kun tuhatvuotisvaltakunta alkaa, kuinka tullaan uskomattomat ottamaan pois maasta?

93   Uskomattomat tulevat kuolemaan ahdistuksen ajassa nukkuvan neitsyen kanssa, ja kaikkien noiden muiden,(uskomattomat, nukkuva neitsyt, ja Israelin jäännös, joka tullaan kutsumaan ulos.)

  405 Veli Branham, kun joku “astuu varpailleni” niin kuin vanha sanonta kuuluu, nostaa se minun kiukkuni; kuinka voin voittaa tämän asian? Minä tiedän, että Herran täytyy tehdä se, mutta mitä minä voin tehdä sydämessäni? Minä en halua tällaista asiaa.

94   Lauhduta kiukkuasi rukouksella, ja sitten pane se mieleesi. Arvelen ettei tässä rakennuksessa ole montaakaan ihmistä jolla olisi enemmän äkkipikaisuutta kuin minulla oli alussa. Minulla oli naama murskana koko ajan. Monet ateriat minun täytyi syödä pillin kanssa.

95   Äitini, kuten te tiedätte oli puoleksi intiaani, ja isäni oli irlantilainen, ja kaiken lisäksi vielä Kentuckyn irlantilainen. Ja molemmilla heillä oli tarpeeksi kiukkua ja sisua taistella, vaikka sirkkelin kanssa. Ja koko ajan minun suuni oli murskana; minä olin jo alkuaankin pienikokoinen. Ja minut voitiin nostaa ylös ja lyödä maahan. Ja minä nousin ylös jälleen; ja jälleen he löivät minut maahan, niin että lopulta en enää kyennyt pääsemään pystyyn. Niin oli aina. Ja, jos minä kykenin nousemaan ylös, minä nousin jälleen ylös; ja he löivät minut uudestaan maahan. Niinpä sillä tavalla se oli minun kohdallani, sellainen sisu minulla oli.

96   Minä ajattelin “Minä en voi koskaan olla kristitty.” Mutta, kun Pyhä Henki tuli elämääni, silloin se tapahtui. Ei enää…

97   Erään kerran siellä oli nainen, jolta minun täytyi mennä katkaisemaan valot pois. Ja tuolloin minulla oli vielä hiukset päässäni… Hän sanoi “Sinä pieni, käkkyräpäinen idiootti!”

 Minä sanoin hänelle: “Nainen, sinun ei tulisi kiroilla tuolla tavalla. Etkö sinä pelkää Jumalaa?”

 Hän sanoi: “Sinä pieni, käkkyräpäinen idiootti, jos minä haluan jonkun puhuvan minulle tuonkaltaisista asioista, niin minä en halua jonkun sinun kaltaisesi puoli-järkisen tekevän sitä.”

 “Whoo.” Sitten hän kutsui minua kaikenlaisilla likaisilla nimillä. Voi sentään, jos se olisi ollut vuotta aikaisemmin! Olen aina sanonut, että “Mies, joka lyö naista, ei ole tarpeeksi mies lyödäkseen miestä,” mutta minä olisin voinut rikkoa sen tuolla kerralla, siksi, että hän kutsui äitiäni senkaltaisella pahalla nimellä. Mutta tiedättekö mitä? Se ei edes kiihdyttänyt minua. Minä sanoin: “Minä tulen rukoilemaan puolestasi,” se ei yhtään harmittanut… Minä tiesin juuri silloin, että jotakin oli tapahtunut minulle. Kyllä vain.

98   Kaikki ne pahat, jotka tein ollessani lapsi, tappelut! Minä melkein tapoin viisi miestä erään kerran. Otin kiväärin, joka oli ladattu kuudellatoista panoksella, ja kun nuo pojat hakkasivat minut vain siitä syystä, että olin kentuckylainen… niin voinut edes kannattaa päätäni ylhäällä. Yksi piti käsiäni kiinni tällä tavalla ja toinen seisoi siellä kivi kädessään hakaten kasvojani, kunnes olin yksinkertaisesti eloton. Mikään maailmassa..

99   He kutsuivat minua nimellä “Kentucky squab”, [Kentuckin rääpäle] koska äitini ollessaan nuori, näytti intiaanilta, ja he tiesivät, että hän oli puoliksi intiaani. Ja koska minä olin kentuckylainen ja hän squaw, [squaw = intiaaninainen] he kutsuivat minua: “Kentucky squab.” Ja minulla ei ollut mitään maailmassa tekemistä sen kanssa; minä en voinut auttaa sitä, että olin syntynyt Kentuckyssa.

100   Minä menin kouluun eikä minulla ollut mitään vaatteita käyttää, ja hiukseni riippuivat alhaalla niskassa. Ja äiti otti isän vanhan päällystakin, jossa hän meni vihille, ja valmisti siitä minulle parin housuja, mennessäni kouluun ensimmäistä kertaa. Ja hän puki ylleni valkoiset sukat ja valkoiset tennistossut. Ja he sanoivat: “Kylläpä sinä näytät aimo kentuckylaiselta.” Ja niin jatkui koko kouluaikani.

101   Ja pari poikaa, koska minä kävelin tiellä erään pienen tytön kanssa, kantaen hänen kirjojaan… He eivät halunneet minun tekevän sitä, ja he odottivat minua siellä ja hakkasivat minua kunnes olin yksinkertaisesti tajuton. Minä sanoin heille, että jos he vain antaisivat minun mennä, niin minä lupaisin, että menisin suoraan kotiin. Ja niinpä he päästivät minut irti, potkaisivat minua neljä viisi kertaa, ja löivät minut maahan ja tekivät romua kasvoistani yltyleensä. Ja minä menin kotiin sillä tavalla salviakentän ylitse.

102   Minulla oli pieni .22 – kaliiberinen Winchester kivääri , joka riippui siellä oven yläpuolella. Kurottauduin ja otin tuon kiväärin, joka oli täyteen ladattu, ja menin suoraan takaisin pensaikon lävitse, ja piilottauduin tien sivuun odottamaan näitä viittä tai kuutta poikaa tulevaksi. Ja, kun he tulivat kohdalle, he puhuivat,” Tuo kentuckylainen tulee käsittämään paikkansa tästä eteenpäin, “ ja sillä tavalla niin edelleen.

103   Minä astuin esiin kiväärin iskuri taakse vedettynä, ja sanoin: “No niin, kuka teistä haluaa kuolla ensin, niin ettei hänen tarvitse katsella toisten kuolemista?” He rupesivat kiljumaan; minä sanoin: “Älkää kiljuko, sillä te kaikki tulette kuolemaan yksi kerrallaan.” Ja minä tarkoitin sitä! Ja juuri silloin he alkoivat kiljua. Ja minä vedin liipaisimesta ja vain naksahdus! Ase naksahti. Vedin piippuun toisen panoksen. Naksahdus, se vain naksahti; toinen panos, naksahdus. Ja minä pumppasin kuusitoista panosta maahan. Joka ainoa niistä naksahti. Ja nuo pojat juoksivat ja kirkuivat ja painuivat mäen ylitse.

104   Ja sen jälkeen, kun he olivat menneet, minä seisoin siellä. Olin niin vihainen etten voinut itkeä, minä nauroin kuin idiootti, kyynelten valuessa silmistäni. No niin, sellaista on kiukku. Jos ei olisi ollut Jumalaa, minä olisin ollut murhaaja.

105   Minä nostin nuo panokset ylös ja latasin niillä kiväärin, ja “Pum, pum,” ne toimivat aivan yhtä hyvin kuin aina. Puhukaapa armosta!

  406 Missä on tyhmä neitsyt tuhatvuotisen valtakunnan aikana?

106   Tuhatvuotisvaltakunnan aikana he ovat haudassa. “Loput kuolleista eivät eläneet tuhanteen vuoteen.”

  407 Tuleeko olemaan, vai onko nyt olemassa paikka Morsianta varten minne kokoontua yhteen elämään, kuten silloin, kun Mooses johdatti Israelin lapsia?

107   Minä tulen vastaamaan tähän kysymykseen teille; se paljastettiin juuri minulle. Minä tulen kertomaan teille totuuden. Kyllä vaan! On paikka koko Morsiamen kokoontumista varten. Haluatteko tietää missä se on? Kristuksessa. Oikein. Kokoontukaa vain sinne; silloin olemme kaikki yhdessä.

  408 Miksi on, että me teemme niin suuren asian naisten pukeutumisesta (Oh-hoh, minä’ saan kuulla siitä tässä, enkö vain?) – suuren asian naisten pukeutumisesta ja hiusten leikkaamisesta, ja mitään ei sanota miesten hiuksista ja siitä millä tavalla hän pukeutuu?

108   Hyvä on sisar, minä tulen olemaan yhtä mieltä kanssasi yhdestä asiasta. Ensiksikin, Raamattu sanoo, että miehellä ei tule olla pitkiä hiuksia. Ja, jos hänellä olisi pitkät hiukset, niin minä sanoisin siitä hänelle aivan samalla tavalla kuin sinullekin, että hän on väärässä. Mutta useimmilla miehillä, monet heistä ovat kuten minäkin, heillä ei ole ollenkaan hiuksia. Mutta useimmat miehet leikkaavat hiuksensa, näyttäen miehiltä. Ja nyt, jos he eivät tekisi sitä, heille sanottaisiin etteivät tekisi niin, että antaisivat hiustensa kasvaa niin kuin naisten hiukset. Te tulette saamaan sen kaiken avioliitto ja avioero lupauksissa ja muissa asioissa, kun saarnaamme siitä. Tuo suuri asia naisten pukeutumisesta…

109   No niin, ensiksikin, miehen ruumis ei ole viettelevä kuten naisen. Mies on iso, vanha, karvajalkainen, pattipolvinen, möhömahainen ja kaikkea muuta, mies on kauhean näköinen otus; ja hänessä ei ole mitään viettelevää. Ja minun mielestäni se on “kummitusmaisin” näky, nähdä näiden miesten, nuorien ja vanhojen, kävelevän kadulla, näissä pienissä bikinihousuissa, tai mitä ne ovetkin, tiedättehän. Minun mielestäni se on likaisin näky mitä koskaan olen nähnyt. Kyllä. Minä uskon, että mies, joka tekee sellaista, ei tiedä kummalle puolelle ihmisrotua hän kuuluu.

110   Ja tiedättekö mitä? Kuulin juuri muutama kuukausi sitten, että Amerikan armeija tulee pukeutumaan sillä tavalla. Kyllä! Armeija tulee olemaan parin vuoden kuluttua shortseissa. Kuinka pitkälle naisellisuudessa me voimme mennä?

111   Jumala teki miehen näyttämään mieheltä ja toimimaan niin kuin mies ja pukeutumaan – niin kuin mies. Ja Hän teki naisen samoin, pukeutumaan kuten nainen, toimimaan kuten nainen ja olemaan kuten nainen. Tänä aamuna tuli kysymys miehen… [Toinen puoli nauhasta alkaa epätäydellisenä.]

112   Jos naisella on todella ohuet hiukset, ja hän haluaa käyttää yhtä noista “rotista”, vai miksi te sitä kutsutte, niin minä ajattelen… Minun vaimoni käyttää sellaista. Hän sanoo, että hänen hiuksensa ovat ohuet ja hänellä on jonkinlainen kapine, suunnilleen tämän paksuinen ympärysmitaltaan, ja hän kietoo hiuksensa sen ympärille ja painaa pinnit siihen.

 Ja niin pitkälle kuin minusta on kysymys, niin, sillä ei ole väliä niin kauan, kun hiuksenne vain ovat pitkät.

113   Eräs saarnaaja sanoi, että hänen vaimonsa tunsi itsensä tuomituksi, koska hänellä oli väriä hiuksissaan. Ja minä näin kysymyksestä mitä merkitsee maali tai väri hänen hiuksissaan. Minä en voi sanoa, että se on väärin; minulla ei ole mitään sitä koskevaa. Jos hänellä on pitkät hiukset, niin se on kaikki mitä voin sanoa siitä.

114   Ja nyt tämä henkilö mainitsi tänä aamuna hiusten poisottamisesta ja takaisin panemisesta. Ja se soveltuu jotenkin tähän myöskin, koskien hiustenleikkuuta.

115   Nyt, jos miehellä ei ole hiuksia ja hänen vaimonsa… Olen kuullut naisten sanovan, Jos minä vain saisin Johnin… Uskon hänen näyttävän paremmalta, jos hän käyttäisi teko-tukkaa. Mitä sinä siitä ajattelet, veli Branham? Onko hänen väärin tehdä niin? Ei. Ei todellakaan, se ei ole väärin, ei ollenkaan. Jos hän haluaa käyttää sitä, niin se on hienoa, se ei ole sen kummempaa kuin tekohampaatkaan.

116   Asiasta toiseen, minulla itselläni on kolme irtohammasta. Toivoisin ettei minulla olisi niitä. Ne ovat rautalangassa, ja ne aina rajoittavat ääntäni ja leikkaavat kieleeni ja kaikkea muuta, mutta minulla täytyy olla ne syödäkseni. Kun olen ulkomailla, noissa ulkopuolella olevissa kokouksissa, minä käytän tekotukkaa, ei näön vuoksi, koska te tiedätte, että minä seison täällä olkoon tukkaa tai ei, sillä ei ole mitään väliä, minä edustan täällä Herraa Jeesusta. Mutta, kun olen siellä ulkona, niin yksikin ilta sellaisessa troopillisessa myrskyssä, ja kurkkuni on niin kipeä etten voi enää mennä sinne.

117   Niinpä sitten, jos se on jotakin, että haluan tehdä sen, ja tunnen tarpeelliseksi tehdä sen, silloin minä tekisin sen. Kyllä vaan! Missään ei sanota ettei sitä tulisi tehdä. Missään ei sanota, sisar, ettet sinä voisi käyttää tuota rottaa tai vaihtohiuksia tai jotakin muuta. Se kyllä sopii, mutta antakaa hiustenne pysyä pitkinä. Ja miehet, leikatkaa te omanne pois. Se mitä teillä on, pitäkää se leikattuna. Näettehän? Niinpä se selvittää sen.

118   Ja naiset, pukeutukaa kuten naiset. Ja miehet, pukeutukaa kuten miehet; älkää yrittäkö olla naismaisia ja käyttää naisten vaatteita. Ja naiset, älkää te yrittäkö olla miehekkäitä ja käyttää miesten vaatteita, koska Jumala ei halua teidän tekevän sitä; Raamattu tuomitsee sen.

119   Mutta nyt, kun on kysymys tekotukasta tai miten pitää hiuksiaan… No niin, mikä on tuollainen “rotta”? Teinkö virheen hetki sitten, tai onko se “hiiri”?

 se on jotakin jota naiset panevat hiuksiinsa saadakseen sen näyttämään niin kuin niitä olisi enemmän… Mitä se onkin, niin sen käyttämisessä ei ole mitään väärää. Tehkää vain niin.

  409 Veli Branham, sisar tuli tabernaakkeliin noin kahdeksansadan mailin päästä; ja hän sanoi, että hän uskoi sinun olevan Jeesus Kristus lihaksi tulleena. Ole hyvä ja puhu tästä. Hän yritti hyvin kärsimättömästi kertoa muille mitä hän ajatteli. Hyvä on.

120   No niin, tietenkin tuo sisar oli väärässä. Minä en ole Jeesus Kristus; minä olen Hänen palvelijansa. Me olemme käyneet sen lävitse niin monta kertaa.

 Olen saanut ne melkein loppuun nyt; rukoilkaa minun puolestani, vain hieman pidempään.

  410 Veli Branham, (Ettekö te haluaisi kuulla loppuja niistä? Teen sen niin nopeasti kuin voin.) kerran minusta tuntui, että Jumala antoi minulle lupauksen kuten Saaralle. Oli kysymys, mutta lupaus tuli jälkeenpäin. Oliko tuo lupaus Jumalalta? Tiedän, että Saaran oli; mutta minusta tuntuu, että aika on niin lyhyt. Me rakastamme sinun palvelustehtävääsi ja Häntä, joka kutsui sinut (Eikö se olekin hienoa?) – rakastamme sinun palvelustehtävääsi ja häntä, joka kutsui sinut siihen, ja sen vuoksi, me rakastamme sinua. Ja heidän nimensä ovat alla. Kiitos teille, sisar ja veli. Kysymys, kyllä, kyllä. Hyvä on.

121   Ajattele Hänen antaneen lupauksen, ja se tapahtui kuten Saaralle. Varmasti, se on sama Jumala; Hän vastaa samalla tavalla. Älkää uskoko mitään muuta kuin, että se oli Jumalasta.

Veli Branham, haluaisin kysyä sinulta Raamattua koskevan kysymyksen. Ole hyvä selitä Markuksen

 Minulla oli se; Markuksen 16. Meillä oli se aikaisemmin, muistattehan. Katsokaamme nyt.

  411 Rakas veli Branham, selitä Matteuksen 22 luku jae… (Meillä oli tämä, muistattehan? Näytän sen teille. Näettekö sen tässä?) …kuinka tämä vieras pääsi hääaterialle, jolla oli yllään vaate, mutta ei häävaate?

122   Muistatteko, minä hieman vitsailin sen kanssa ja sanoin, että se oli, “kirkkokunnallinen veli, joka oli tullut ikkunasta eikä ovesta.” Ovi on Sana.

 Sinä sanoit, että Kain oli käärmeen siemen. Miksi Eeva sanoi: “minä olen saanut miehen Herralta”?

 Se on mitä yritin löytää tänä aamuna. Minulla on raamatunpaikat kirjoitettuna tähän sitä varten. Menen ehkä vielä hieman siihen; toivon niin.

Veli Branham, mieheni, joka oli kasvatettu katoliseksi, palvonnassamme hän haluaa rukoilla hänen tavallaan… Minulla oli tämä, muistatteko?

Veli Branham, Minulla oli tämä. Tuo rouva jolla oli katolinen sisar.

 veli Branham, 2 Tim. 4, mikä oli lahja, joka oli annettu… Minulla oli tämä. Kuinka moni muistaa ne? Minä olen sekoittanut joitakin niistä tänne.

123   Onko luvallista meidän käyttää minkäänlaista… Se koskee syntyvyyden säännöstelyä, sallikaa minun puhua siitä teille yksityisesti, kuten sanoin tänä aamuna.

Ensiksikin, pelastuvatko viisi tyhmää neitsyttä… Sekin oli jo. Hetkinen vain, olkaa kärsivälliset kanssani.

Tunnettuaan tien, ainakin vanhurskauttamisen ja pyhittämisen (Minulla oli se, muistattehan?), ja sitten langeta pois siitä… Minulla oli tämäkin.

Veli Branham, mitä tarkoittaa Matteuksen 24:28: “Missä tahansa raato on, sinne kotkat kokoontuvat”? Muistatteko minun selittäneen sen? Ehkä olen jo vastannut kaikkiin. Ylistys Herralle.

Tuleeko aika, että Morsiamen täytyy olla sinun kanssasi ylöstempausta varten? Tämäkin on ollut. Tiedän, että tämä on ollut, koska siinä on merkki pohjalla; muistan sen. Hyvä on, ylistys Herralle, me olemme tulossa aivan pohjalle nyt. Katsokaamme nyt.

 412 Koska Apostolien tekojen 2:38 on ainoa tapa kastaa, niin entä sitten…?

124   Se oli jo. He eivät tienneet sitä päivinään; se on juuri nyt paljastettu. Sen jälkeen, kun tiedätte mitä tehdä, niin, “Hänelle, joka tietää tehdä oikein, eikä tee, hänelle se on synti.”

  413 Veli Branham, onko väärin kasvattaa ja työskennellä tupakan kanssa? Tätä en usko vielä olleen.

125   No niin, minä olen tupakkaa vastaan. Minä olen tupakan käyttöä vastaan; jokainen uudestisyntynyt kristitty tulee olemaan; siinä kaikki, koska se on väärin. Me tiedämme sen, ja jopa lääketiede sanoo, että se aloitta useimmat kurkku- ja keuhkosyöpätapaukset. He sanovat: “Polttakaa suodatinsavukkeita.”

126   Haluan sanoa teille miehille ja naisille, jotka poltatte, että se on vain teidän pettämiseksenne. Kun te ostatte suodatinsavukkeita, teidän täytyy ostaa niitä enemmän, koska se päästää vain määräprosentin savua lävitse.

127   Kuulin tuon opetuksen ollessani Maailman Näyttelyssä Washingtonissa viime vuonna, kun nuo lääkärit, jotka olivat kaikkialta ympäri maailman selittivät sitä siellä; sanoen, että teillä ei voi olla savua ilman tervaa. Ja, jos savu tulee lävitse, te saatte tervaa. Ja he sanoivat: “Älkää antako kenenkään pettää itseänne suodatinsavukkeilla, sillä voidaksenne tyydyttää tupakankaipuunne, te tulette polttamaan kaksi tai kolme yhden asemesta.” Se on vain myyntikikka radiossa ja televisiossa.

128   Mutta työskennellä tupakan kanssa tai kasvattaa tupakkaa. Te Kentuckylaiset veljet, jotka kasvatatte tupakkaa… Sallikaa minun sanoa yksi asia: Jos sen tekeminen tuomitsee teidät, niin älkää silloin tehkö sitä, koska minä en haluaisi valmistaa mitään mikä auttaisi jotakin toista kuolemaan. On väärin antaa naapurille väkevä ryyppy, silloin on myös väärin valmistaa väkevä ryyppy. Mutta sallikaa minun sanoa jotakin muuta nyt. Niin pitkälle kuin on kysymys sen kasvattamisesta…

129   Tupakkaa, tiedättehän, nikotiinia käytetään myös lääketieteessä. Ja tiesittekö te, että kasvattaessanne viljaa, siitä tehdään viskiä, että vehnästä ja ohrasta tehdään viskiä? Niin se on. Hyvä on. Näettehän, te ette tiedä mihin he tulevat käyttämään sitä.

130    Mutta nyt, kasvattaessamme maissia, me voimme ajatella siitä valmistettavan maissi-hiutaleita ja ruokaa ihmisille, maissileipää ja niin edelleen; mutta he valmistavat myös päihdyttäviä juomia siitä, joten te ette tiedä mitä tehdä.

131   Ja te kasvatatte liljoja puutarhassanne. Tiedättekö mitä he tekevät liljan kanssa? He valmistavat siitä oopiumia. Tiedättekö mitä he tekevät salaatin kanssa? He tekevät sen kanssa samoin, oopiumia on myöskin salaatissa. Oletteko koskaan syöneet salaattia ja panneet merkille kuinka teistä tuntuu rauhalliselta hetken aikaa? Sen aiheuttaa siinä oleva oopiumi. Tiedättekö, että sitä on myös sipulissa? Aivan varmasti. Niinpä te näette, että se riippuu siitä mitä varten te teette sitä.

132   Mutta sallikaa minun sanoa tämä kristittynä veljenä kristitylle veljelle: Jos teillä on tupakka viljelys, niin myykää se jollekin muulle, ja yrittäkää viljankasvatusta. Uskoisin, että niin olisi parempi, koska ilman epäilystä he kasvattavat sitä…

 Mieheni oli naimisissa alkoholistin ja avionrikkojan kanssa…

 Minulla oli tämä; kerroin teille mistä se oli, se oli kaupungin ulkopuolelta.

Nainen Ilmestyskirja 12… Sekin oli jo. Minulla on tämä kysymysnippu. Katsokaamme nyt. Se oli viimeinen; sain vastattua niihin. Katsokaamme nyt.

  414 Veli Branham, meillä on kaksi lasta, jotka käyvät seurakunnassa, jota hallitsee naissaarnaaja. Me tiedämme, että hän on poissa sanasta. Lapsemme ovat tämän voimakkaan vaikutuksen alaisia. Millä tavalla meidän tulisi kertoa heille tästä erehdyksestä?

133   Kerroin teille aikaisemmin. Vastasin siihen. Käsitelkää se hellävaraisesti. Mitä te sanoisitte, jos minä… Tiedän, että tuo henkilö istuu täällä. Mitä te sanotte, jos minä uskon tietäväni kuka tuo nainen on ja voin kertoa teille?

  415 Tuleeko tuhatvuotisvaltakunnan hallitus olemaan tuhannen vuotta tai vain jokin laskettu aika?

134   Se oli tänä aamuna. Se on tuhannen vuotta. Hyvä on.

Veli Branham, ongelma… Kyllä, se on jo ollut. Vehnä ja lusteet, muistattehan.

 Uskon, että olemme tulossa loppuun. Minä olen ehkä pannut nipun näitä takaisin… Katsokaamme nyt. Sama asia.

Veli Branham, minä olen kuuden mukavan lapsen äiti ja mieheni haluaa minun menevän töihin joksikin aikaa auttaakseni taloudellisesti. Tulisiko minun mennä? Myöskin haluan sinun rukoilevan, että Jumala antaisi minulle uskon kuten Aabrahamilla ja Danielilla ja noilla heprealaislapsilla oli? Tulisiko kristityn kasvattaa tupakkaa? Minä menin juuri sen lävitse.

  416 Veli Branham, onko vaarin naisen ajella karvoja sääristään?

135   Näenkö minä näkyjä? Sanotaanko siinä niin? Minä en voi… Minä en tiedä. Minä tulen jättämään sen sinulle itsellesi.

Onko vaarin rajoittaa perhettä? Merkitseekö se täydellisen syntyvyyden säännöstelyn harjoittamista?

136   Vastasin tähän tietenkin henkilökohtaisesti. Katsokaamme nyt.

  417 Jos nainen on, ollessaan synnissä, ottanut avioeron ja mennyt uudelleen naimisiin…

137   Vastasin siihen. Muistattehan, sanoin, että “Jättäkää avioerotapaukset kunnes…”

Minulla on ystävä jota rakastan kovasti. Hänellä on ollut muutamia nauhoja ja kirjeitä joiden en usko puhuneen hänelle. Todellisuudessa arvelen etten haluaisi menettää hänen ystävyyttään. Mitä minun tulisi tehdä?

138   Puhu hänelle rakkaudessa. Uskon vastanneeni siihen, mutta älkää yrittäkö väkisin työntää mitään kenellekään. Olkaa vain suolaiset, niin että he kaipaavat olla teidän kaltaisianne.

 Veljet, sisaret, uskon vastanneeni näihin.

Veli Branham, ole hyvä ja selitä nuo viisi tyhmää neitsyttä. Tiedän vastanneeni siihen. Se on kirjoitettu punaiselle paperille. Uskon meidän… Minulla oli tuo. Uskon, että olen vastannut näihin kaikkiin. Ylistys Herralle. Katsokaamme nyt. Suokaa anteeksi hetkinen.

  418 Kallis Jumalan profeetta, Markuksen 16:18 minä… osa panna kätensä sairasten päälle… minä olen käärmeen käsittelijöiden keskuudessa. Mitä sanot siitä?

139   Se on hyvä kysymys. Jos olette käärmeenkäsittelijoiden keskuudessa, ja he sanovat Markuksen 16… Tietenkin! Minä uskon, että Raamattu tarkoittaa juuri sitä mitä se sanoo. Minä uskon, että jos me yritämme kiusata Herraa johonkin, niin me saamme vastata siitä. Mutta minä en usko Jumalan tarkoittavan, että te tuotte minulle pullon arsenikkia, nähdäksenne voinko juoda sen ja todistaakseni teille, että minulla on uskoa; sen enempää kuin uskon, että se olisi oikein teidän tuoda minulle käärmettä, ja antaa minun nostaa se ylös, näyttääkseni teille, että minulla on uskoa ja, että voin voittaa sen myrkyn. Minä en usko, että se on niin.

140   Minä uskon, että jos minä olisin vedessä kastamassa ihmisiä, tai tekemässä Herran työtä, tai ulkona viidakossa, ja käärme purisi minua, niin minä tulisin jatkamaan suoraan edelleen Herran Nimessä. Minä uskon, että se on se mitä se tarkoittaa.

141   Nyt, jos teidän täytyy ottaa… Katsokaa mitä teette sen kanssa…kallis henkilö kuka oletkin… Muista tämä. Tarkkaa kuinka se tehtiin Raamatussa. En myöskään usko sitä, jos te yritätte sanoa: “Kunnia, kunnia, kunnia”… Älkää kiusatko Jumalaa puhuaksenne kielillä, vaan antakaa Hengen puhua kauttanne. Ymmärrättekö?

142   Minä en usko Jumalan kiusaamiseen, tai, että mitään yritetään väkisin. Aivan niin kuin sanoin hetki sitten… Me odotamme Henkeä; se tekee sen.

143   Nyt tarkatkaa, Paavali oli keräämässä risuja nuotioon siellä saarella. Ja hän oli kahleissa, ja käänne, ehkäpä mamba… sen puraisu on kuolettava; hänen olisi tullut kaatua maahan nopeasti ja kuolla. En tiedä yhtään muuta käärmettä, joka tappaisi teidät niin nopeasti kuin mamba.

144   Sanokaamme, että se oli mamba, jonka hän nosti ylös. Sen purema on kuolemaksi ja teillä on vain muutama hengenveto jäljellä. Kun mamba puree teitä… Tai kobra, niin teillä on fifty-fifty [50% & 50%] mahdollisuus seerumin avulla elää, jos se on musta kobra. Jos on kysymys keltaisesta kobrasta, niin mahdollisuutenne ovat 80 % kuolla ja 20 % elää; mamban kanssa teillä ei ole yhtään prosenttia mahdollisuutta elää. Te olette yksinkertaisesti kuollut, siinä kaikki, koska teillä ei ole kuin muutama henkäys jäljellä. Se halvaannuttaa hermojärjestelmän ja verisysteemin ja kaiken muun ja te olette mennyttä.

145   Mutta, kun tämä mamba puri Paavalia käteen, he sanoivat: “Tuo mies on paha mies, ehkäpä murhaaja. Vaikka hän pelastuikin merestä, ei hän voinut paeta kuolemaa. Tuo jumala kostaisi hänelle sen, että hän oli murhaaja.”

146   Paavali katsoi tätä käärmettä, joka riippui hänen kädessään ja vain ravisti sen pois. Hän ei ollut ollenkaan kiihtynyt ja sanonut: “Oi, Herra, auta minua tekemään se.” Ei! Hän katsoi sitä ja ravisti sen tuleen ja jatkoi risujen keräämistä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

 He sanoivat: “ Hän on kuoleva minuutin kuluttua, koska, kun tuo käärme puree, te olette mennyttä.” Aika kului umpeen, eikä Paavali turvonnut tai kuollut eikä, sillä ollut mitään vaikutusta. Silloin he muuttivat sen ja sanoivat: “Hän on jumala, joka on tullut alas miehen muodossa.” Näettekö?

147   Hän ei koskaan sanonut: “Tuokaa minulle tuo käärme,” vaan käärme puri häntä. Hän ei milloinkaan kiusannut Jumalaa, mutta hänellä oli usko Jumalaan selviytyä tuosta käärmeen puremasta. Näettekö te mitä tarkoitan?

148   Niinpä, kuka sitten oletkin, sinä, joka olet käärmeenkäsittelijöiden keskuudessa,… No niin, jos he tahtovat käsitellä käärmeitä, niin se on heidän asiansa. Minä vain en näe sitä sillä tavalla.

149   Nyt te sanotte: “Mutta noilla ihmisillä on uskoa.” Minä en sano, että heillä ei ole uskoa, kun he polttavat itseään asetyleeni lampuilla ja muuta senkaltaista, mutta se ei vielä todista Jumalaa.

150   Olen nähnyt intiaanien tekevän tulen, metrin levyisen ja noin neljäkymmentä metriä pitkän, jota he tuulettavat lehvillä kunnes se on valkohehkuinen, eivätkä he ole mitään erikoismiehiä, vaan maanviljelijöitä. He riisuvat kengät jalastaan ja papit siunaavat heidät vuohen verellä – sitten he ottavat pieniä kalastuskoukkuja ja työntävät niitä nahkaansa kaikkialle ja suuhunsa, kunnes se on yksi suuri sotku. He ottavat suuria kalastuskoukkuja joissa riippuu vedellä täytettyjä joulukuusenkoristeiden kaltaisia palloja ja työntävät niitä lihaansa (te voitte kuvitella miltä se tuntuu työntää sisään ja vetää ulos) ja sitten he kävelevät tuon kuuman tulen lävitse, joka ei ole enää punainen, vaan valkohehkuinen – kävelevät sen lävitse ja kääntyvät ympäri ja kävelevät takaisin, eikä heidän jaloissaan ole edes kärventynyttä paikkaa. Eivätkä he edes usko meidän Jumalaamme.

 He palvovat riivaajia. Näettehän? Niinpä se ei merkitse mitään. Pysytelkää vain poissa… Olkaa vain lempeitä, nöyriä kristittyjä, eläen oikeata elämää, ja Jumala tulee huolehtimaan lopusta.

  419 Veli Branham, mitä tulevat saarnaajat saarnaamaan, jotka eivät mene Morsiameen? Heidän sanomansa on nyt, Pyhä Henki, vesikaste, ja pelastus, mitä he tulevat saarnaamaan, jos he eivät mene morsiameen?

151   No niin, tiedättekö mitä mahdollisesti tulee tapahtumaan? Minä sanon tämän nyt. Minä en voi todistaa tätä, mutta he tulevat yksinkertaisesti jatkamaan saarnaamistaan aivan niin kuin he tekevät nyt, ja ihmiset ajattelevat pelastuvansa; ja Morsian tulee olemaan poissa.

  420Onko oikein Sanan mukaan harjoittaa syntyvyyden säännöstelyä?

152    Minä kerroin teille vastaavani siihen yksityisesti. Te joilla on näitä kysymyksiä, tulkaa tapaamaan minua yksityisesti.

Kallis veli Branham: ja sinä tiedät, että kirjoitukset sanovat… Kyllä, se oli jo.

Veli Branham, kerran meidän nimemme pantiin kirjaan erään… Kyllä, sekin oli. Se koski sitä kuinka he ottivat sen pois, ja tekivätkö he väärin?

  421 Kannatatko sinä syntyvyyden säännöstelyä?

153   Ei, minä en voi kannattaa sitä. Ei koskaan! Ymmärrättehän?

  422 Onko Seitsemäs Enkeli, josta puhutaan Ilmestyskirja 10:ssä, sama henkilö kuin Elia Malakia neljässä?

 Vastasinko tähän? Se ei kuulosta siltä kuin olisin vastannut siihen.

154   Kyllä, se on sama henkilö. Ilmestyskirja 10 on seitsemännen enkelin Sanoma, joka — Seitsemännen seurakuntajakson seitsemäs enkeli sanansaattaja on sama kuin Malakia 4.

 Onko syntyvyyden säännöstely…

155   Minulla on paljon kysymyksiä siitä. Minä panin nämä takaisin, en halunnut vastata niihin; haluan mieluummin tavata teidät yksityisesti.

  423 Missä me löydämme, että Nooa saarnasi 120 vuotta ja rakensi arkin 120 vuodessa? Vastasinko minä siihen?

156   Sukupolvi, ihmiselle määrätty aika maan päällä oli 120 vuotta, ja Nooalta otti tuon ajan rakentaa arkki, joka käsitettiin sukupolveksi tuona päivänä. Sata kaksikymmentä vuotta oli ihmiselle määrätty aika. Ja hän saarnasi… Genesis [1. Moos. ] 6:3 mukaan hän saarnasi tuolle sukupolvelle, joka oli 120 vuotta, Nooan aikana. Hyvä on. Katsokaamme nyt.

 424 Malakia 4:ssä, tämän Elian tulee kääntää isien sydämet lapsiin, ja sitten lasten sydämet isiin. Onko tämä sama henkilö?

157   Kyllä, sama henkilö. Hyvä on. Oh, odottakaapa hetkinen. Ei! Suokaa anteeksi, olen pahoillani. Näettekö kuinka Pyhä Henki palautti sen minulle? Ei! Minä ajattelin…

158   Siellä Malakia 3:ssa sanotaan, Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä,” joka oli Elia. Malakia 4:ssä se kääntyy jälleen ympäri ja sanoo: “Katso, Minä lähetän Elian.”

 Malakia 3:ssa, Hänen tuli lähettää sanansaattaja Herran Jeesuksen kasvojen edellä, joka oli Johannes. Kuinka moni ymmärtää sen? Malakia 4, kun tämä Elia tulee, niin välittömästi hänen Sanomansa jälkeen on Herran tulemus ja maan uudistaminen.

159   Ja huomatkaa, tehdäksemme sen varmaksi nyt, että se ei ole… Mutta kuinka Pyhä Henki kirjoittikaan sen tämän profeetan kautta, Hän sanoi: “Hän tulee kääntämään isien sydämet (ensin) lapsiin.” Näettekö? Se oli Johanneksen ensimmäinen tuleminen. Hän käänsi isien sydämet, vanhat patriarkalliset isät, lasten Sanomaan, joka oli uusi sukupolvi silloin, Jeesus, tuossa sukupolvessa. Sitten ja on yhdys-sana, se sitoo yhteen lasten sydämet takaisin isiin, mikä merkitsee, että tämän päivän Sanoma tulee kääntämään lasten sydämet tässä seurakuntajaksossa takaisin alkuperäiseen Helluntai uskoon, joka oli alussa.

160   Niinpä ne tulevat olemaan kaksi eri henkilöä – yksi sanansaattaja, mutta se erottelee siinä ensimmäisen sanansaattajan, Johanneksen ja toisen sanansaattajan Elian, tulemuksen.

Minun mieheni ja nuorin poikani eivät usko… Kyllä, se oli jo. Tiedän sen, koska nuo henkilöt ovat kirjoittaneet nimensä siihen. Muistan puhuneeni heille jälkeenpäin siitä.

  425 Kuinka me voimme löytää Herran tahdon? Tulisiko meidän muuttaa kotimme Jeffersonvilleen, Indianaan? Voiko henkilö olla kristitty, ja olla pitämättä värillisistä ihmisistä? Eikö Jumala halua heitä kohdeltavan kuten meitä, koska he ovat tummia väriltään? Mitä sinä ehdottaisit tästä? Uskotko sinä rotujen tasa-arvoisuuteen vai erotteluun?

161   Minä uskon tasa-arvoisuuteen. Minä uskon, että mies… Huolimatta siitä mikä hänen värinsä on tai kuka hän on, hän on mies aivan kuten minäkin. Aivan tarkalleen. Ja minä uskon, että jos he vain jättäisivät nuo värilliset ihmiset rauhaan, ja nuo kommunistit eivät menisi sinne ja innoittaisi heitä…

162   No niin, todelliset aidot värilliset ihmiset, siellä on aito joukko uudestisyntyneitä, jumalisia pyhiä noissa ihmisissä. Kyllä, todellakin. Vain sillä, että minun ihoni on valkoinen ja heidän tumma, ei ole mitään merkitystä minulle. Hän on minun veljeni, jos hän on Kristuksessa.

163   Se on miksi olen erimieltä afrikaansien sanomasta; he eivät edes uskoneet, että noissa ihmisissä oli sielua. Se on miksi minusta ei pidetty siellä. Minä sanoin: “Tuo mies on mies kuten minäkin. Hänellä on samat oikeudet ja sama etuoikeus kuin minullakin on. Hänen ihonvärillään ei ole mitään merkitystä minulle tai kenellekään, joka on syntynyt uudestaan Jumalan Hengestä.

164   Mutta minä sanoin: “Jos he olisivat jättäneet nuo värilliset ihmiset rauhaan, he eivät koskaan olisi saaneet tällaista innoitusta.” Ja minä sanon sen tästä saarnatuolista… Meillä on paljon värillisiä ihmisiä, jotka tulevat tänne. (En usko, että täällä on ketään tänä iltana.) Mutta meillä on paljon värillisiä ihmisiä, jotka tulevat tänne tähän seurakuntaan, ja veli, ja he ovat aivan yhtä tervetulleita kuin kuka muu tahansa. He ovat minun veljeni ja sisareni.

165   Ja jotkut hienoimmista ihmisistä joita elämässäni olen tavannut, ovat noista värillisistä ihmisistä. Sitten jotkut heistä ovat luopioita aivan kuten jotkut valkoiset, keltaiset tai ruskeatkin ihmiset. Kyllä, tosiaankin.

166   No niin, minä en usko seka-avioliittoihin. Minä uskon ettei valkoisen miehen tule naida värillistä tyttöä, tai värillisen tytön naida valkoista miestä, tai keltaisen naida värillistä tai valkoista tai… Minä uskon, että ruskeat, mustat ja valkoiset ihmisrodut ovat kuin Jumalan kukkatarha, ja minä en usko, että niitä tulisi risteyttää. Minä uskon, että Jumala teki heidät sellaisiksi, ja uskon, että heidän tulisi pysyä sellaisina.

167   Se tuntuu minusta hassulta, kun näen jonkun kauniin värillisen tytön, joka on järkevä ja mukavan näköinen, ja niin kaunis kuin nainen vain voi olla, haluavan… Miksi hän haluaisi mennä naimisiin valkoisen miehen kanssa ja saada mulatti-lapsia? Miksi järkevä värillinen tyttö haluaisi sekaantua sellaiseen? Ja kuinka haluaisi hieno värillinen mies mennä naimisiin valkoisen naisen kanssa ja saada mulatti-lapsia?

168   Minä uskon, että teidän tulisi pysyä aivan sillä tavalla kuin me olemme. Me olemme Kristuksen palvelijoita. Ja, jos Hän teki minut mustaksi, minä olisin onnellinen ollessani musta mies Jumalalle. Jos Hän teki minut keltaiseksi, minä olisin onnellinen keltainen mies Kristukselle. Jos Hän teki minut valkoiseksi, minä olisin onnellinen valkoinen mies Kristukselle. Jos Hän teki minut ruskeaksi tai punaiseksi, tai intiaaniksi, mitä se onkin, niin minä pysyisin itseni värisenä. Se olisin minä. Ja minä haluan olla niin kuin minun Tekijäni on tehnyt minut.

169   Siellä Shreveportissa tuona päivänä, kun tuo mellakka tuli, siellä olivat kaikki nuo kommunismin innoittamat nuoret…

170   Olen kertonut teille täällä tässä saarnatuolissa, että Martin Luther King on vaarallisin asia mitä värillisillä ihmisillä koskaan on ollut. Se on oikein. Tuo mies tulee johtamaan tuhansia teurastettavaksi, kommunismin innoittamana.

171   Sallikaa minun todistaa asia. Minä sanoin sen noin kaksi vuotta sitten. Katsokaa mitä on tapahtumassa juuri nyt. He sanoivat taistelevansa tasa-arvoisuuden puolesta, ja kun laki antaa heille tasa-arvoisuuden… Ja te ihmiset, jotka ette usko tasa-arvoisuuteen, häpeä teille. Meidän kansakuntamme sallii sen ja meidän tulisi tehdä mitä suuri pomo sanoo

 Ja nyt te sanotte, etteivät he saa tulla määrättyihin paikkoihin ja ostoksille ja, että heidän täytyy istua linja-auton takaosassa ja niin edelleen, ei koskaan! Laki sanoo, että he ovat samanarvoisia kuin mekin, niinpä me olemme silloin samanlaisia kuin he; niinpä toimikaamme sillä tavalla. Ja se on tarkalleen mitä kaikki todella totiset uudestisyntyneet ihmiset uskovat. Ja minä uskon, että se on heidän sydämessään.

172   Minä en ole koskaan tuntenut ihmisiä kohtaan sillä tavalla kuin noita ihmisparkoja kohtaan Afrikassa, sen vuoksi miten heitä kohdellaan. Ja minä en usko sellaiseen. Minä olen Etelästä; minä synnyin joen takana, mutta minä olen kuten Abraham Lincoln; minä tulen tänne, koska uskon, että ihmiset ovat syntyneet tasa-arvoisina. Se on oikein. Ja minä en usko ihmisten erottelemiseen ja muihin sellaisiin asioihin, kun nuo ihmiset ovat kastetut Pyhällä Hengellä ja niin edelleen.

173   Mutta katsokaahan, ne eivät ole nuo todelliset aidot uudestisyntyneet kristityt värilliset ihmiset, jotka aiheuttavat nämä vaikeudet. Te haluatte tuomita heitä siitä, mutta miten on joidenkin meidän valkoisten luopiolastemme kanssa? Pata kattilaa soimaa. Meidän valkoiset lapsemmehan aiheuttavat kaksi kertaa enemmän vaikeuksia kuin he ovat tehneet.

 se on aivan tarkalleen niin. Missä se on? Meidän korkeakouluissamme ja muissa sellaisissa. Jotkut meidän korkeasti koulutetuista ihmisistämme aiheuttavat nuo asiat.

174   No niin, mitä se on? Osoittaaksemme teille, että se on kommunismia eikä se johdu noista värillisistä ihmisistä, se on kuinka kommunismi aina on tullut valtaan. He tekevät sen kaikissa kansakunnissa. Se on kuinka he tekevät sen. He saavat teidät taistelemaan keskenänne, aiheuttaen vallankumouksen, ja sitten he ottavat sen ilman laukaustakaan. He eivät halua räjäyttää tätä maata, he haluavat tämän maan. He näkevät mahdollisuuden tehdä sen, ja tietävät mitä vanha vallankumous oli, joten he ajattelivat aloittavansa toisen vallankumouksen.

175   Se on aivan selvää, sen jälkeen, kun heillä on tasa-arvoisuus (heillä on se nyt, laillisesti), he aiheuttavat enemmän vaikeuksia kuin mitä he tekivät aikaisemmin. Näettekö? Se osoittaa, että se on kommunismi, eivätkä nuo kalliit sielut, jotka ovat syntyneet Jumalan Hengestä.

  426 Tulisiko meidän yhä olla tulessa ja saarnata evankeliumia, vai onko aika ohi?

176   Ei, jatkakaa saarnaamista niin voimallisesti kuin voitte. Veli, pysy sen kanssa; minä olen seisova takanasi.

  427 Veli Branham, kun sinä profetoit siitä, että : ei syötäisi munia, eikä asuttaisi laaksossa, niin oliko tuo profetia vain sinua varten vai oliko se seurakuntaa varten? No niin.

177   Vuosia sitten, noin kolmekymmentä vuotta sitten, minä annoin profetian, että tulisi tapahtumaan viimeisissä päivissä, että tulisi olemaan tauteja karjaeläinten keskuudessa ja se koskisi jopa kanamunia. Ja, että tulisi tapahtumaan niin, että siellä olisi kananmunia, jotka eivät olisi soveliaita syötäväksi. Myöskin, että tapahtuisi niin, että ihmiset, jotka eläisivät laaksoissa… Muistakaa nyt, että minä profetoin sen kolmekymmentä vuotta sitten, että tulisi tapahtumaan niin, että ihmiset, jotka eläisivät laaksoissa, että minä pyytäisin kristittyjä muuttamaan pois laaksosta, ja, että heidän ei tulisi syödä… Erilaisia lihoja ja muuta sellaista, koska ne olisivat myrkyllisiä. Ja uskon sanoneeni, että se tulisi olemaan vaarallista ihmisten elää laaksoissa.

178   No niin, se oli ennen kuin oli näitä saastepilviä, tai tiesivät mitään niistä. Mutta se oli Pyhä Henki, joka varoitti minua. Ja juuri nyt, meidän karjassamme, te näette kuinka niitä otetaan pois myynnistä, koska niitä on ruiskutettu DDT:llä, on se aloittanut jotakin lehmissä.

179   Huomatkaa jälleen, että kaikki tämä risteyttäminen ja asiat joita he tekevät, saavat ehdottomasti mädäntymisen aikaan ihmissuvussa. Valitut Palat sanovat, että kaksi- tai kolmekymmentä prosenttia sairaalapotilaista joutuu sinne lääkäreiden vuoksi. He antavat teille lääkettä poistaakseen jotakin teistä, ja se aloittaa jotakin muuta siellä.

180   Ja huomasitteko kanamunat? Viime vuonna satoja tapauksia Louisvillessa ja Jeffersonvillessä joutui sairaalaan oksentamisen vuoksi, koska he olivat syöneet munia ja kananpoikia täällä laaksossa. Laaksossa kananmunat kärsivät saastesateesta. Ja ruohossa myrkkyä ja niin edelleen; kaikki on saastunutta.

181   Mutta tämä on mistä sinä saat sen, veljeni. Minä uskon koko sydämestäni sen mitä on kirjoitettuna Raamatussa, että mitään ruokaa ei tulisi syödä ilman kiittämistä , niin että se olisi pyhitetty Jumalan Sanalla ja rukouksella. Näettekö? Kun syötte niin sanokaa: “Herra Jeesus, Sinä valmistit ruuan minulle. Nyt, uskon kanssa minä pyhitän tämän ruuan voimaksi ruumiillemme.” Sitten syökää se, sillä kaiken minkä me teemme me teemme uskon kanssa.

Kallis veli Branham, perusteet avioerolle ryyppäävästä aviomiehestä?

182   Minä en halua puhua avioerosta. Minä tulen puhumaan siitä hieman myöhemmin.

  428Veli Branham, veli.. (Hetkinen vain. Tämä koskee yhtä sananpalvelijaa täällä. Sallikaa minun lukea se ensin.) (Hyvä on, minä luen sen joka tapauksessa.) veli Branham, veli Neville kertoi minulle profetian kautta, että NÄIN SANOO HERRA’ minä tulen vastaanottamaan Pyhän Hengen. Kertoen minulle tällä vakuudella, että minä tulen vastaanottamaan Pyhän Hengen, enkä minä vielä ole vastaanottanut Pyhää Henkeä. Tuleeko minun jatkaa…

183   Kyllä, aivan varmasti! Tee niin. Jatka uskomista.

 Huomatkaa, olin eilen veli Woodin luona, kun puhelu tuli eräältä mieheltä, joka on rullatuolissa, ja, joka käy täällä. Hänellä oli taakka jonkun alkoholistin puolesta, joka oli käynyt ”Anonyymit Alkoholistit” lävitse, ja ottanut pistoksia ja ollut sairaalassa ja niin edespäin; ja veli Neville oli antanut profetian tästä henkilöstä, että jotakin tulisi tapahtumaan tuolle miehelle, joka olisi hyväksi hänelle, muutaman seuraavan päivän kuluessa, tai jotakin sellaista. Ja tämä mies soitti ja sanoi ettei tuo mies on ollut poissa sairaalasta nyt kuusikymmentä kahdeksan päivää, eikä ollut ottanut yhtään ryyppyä, eikä minkäänlaista lääkettä juomista vastaan. Ja tuo asia, jonka veli Neville sanoi profetiassa, tapahtui. Ylistys Herralle! Me uskomme, että veljemme on Jumalan mies.

Kallis veli Branham, ovatko nuo…

184   Odottakaapa hetki, sallikaa minun pysähtyä tässä hetkeksi. Tämä on mitä minä yritän kertoa ihmisille. Veli Neville uskoo saman Sanoman, jonka minä uskon. Veli Capps, veli Beeler, veli Ruddell, ja kaikki veljet täällä uskovat saman Sanoman, jonka minä uskon; he saarnaavat sitä samoin kuin minäkin teen.

185   Ja, jos te haluatte, jos te todella haluatte, jos aikomuksenne on muuttaa ja siirrytte eläkkeelle tai jotakin senkaltaista, ja haluatte tulla kuullaksenne Sanaa, niin tulkaa tänne. Tulkaa tänne tabernaakkeliin, se on missä te kuulette Sitä.

186   Nämä ovat jumalisia miehiä. He ovat miehiä joilla on sama Pyhä Henki kuin minullakin on, ja opettavat samasta Raamatusta ja heillä on sama Sanoma.

Kallis veli Branham, ovatko nuo, jotka puhuvat kielillä… Kyllä, minulla jo oli se. Nainen puhuu kielillä.

Veli Branham, sinun saarnasi koskien Pyhän Hengen kastetta, onko kaste Jeesuksen nimessä… Kyllä, se oli jo. Katsokaamme nyt.

  429Veli Branham, Raamattu kertoo meille, että vaimon tulisi totella aviomiestään. Minä olen kristitty ja mieheni on syntinen. Hän vainoaa minua kaikilla tavoilla miten hän vain voi, ja kieltää minua lukemasta Raamattuani ja käymästä kirkossa, ja kieltää sanan. Mitä minun tulisi tehdä?

187   Mitä sinun tulisi tehdä? Kuulkaahan nyt, teidän oletetaan tottelevan miestänne; se on Sana. Nyt, jos hän kieltää teiltä Raamatun lukemisen ja kirkkoon menemisen tai jotakin senkaltaista, teidän ei tarvitse totella sitä, koska: “Hän, joka ei jätä isäänsä, äitiänsä, miestään, vaimoaan tai mitä se onkin ja seuraa Minua, ei ole Minun arvoiseni.” Onko se oikein?

188   Miehen ei oleteta käyttävän tuota valtaa naisen ylitse vain siksi, että hän on hänen hallitsijansa. Jumala on hänen hallitsijansa sinun ylitsesi, veli. Ja, jos vaimosi tekee jotakin väärää, niin silloin sinulla on oikeus sanoa siitä hänelle, ja hänen oletetaan kuuntelevan sinua. Mutta sinulla ei ole oikeus hakata häntä tai raahata häntä ympäriinsä, tai tehdä noita asioita. Ei koskaan!

189   Katsokaahan, Jumala valmisti miehelle avun, eikä ovimattoa. Muistakaa, hän oli teidän sydänkäpysenne; hänen tulee aina olla sitä.

  430Milloin ja minne tulevat Jumalan ihmiset kokoontumaan viimeistä sanaa varten?

190   Kristuksessa. Kyllä! Viimeisenä päivänä he tulevat kokoontumaan Kristuksessa. Älkää unohtako sitä nyt. Meillä on kokoontumispaikka; meillä on se aivan varmasti.

  431Meitä kutsutaan…(Tässä on nyt tuo kysymys toiselta päivältä.) meitä kutsutaan epäpuhtaiksi linnuiksi, koska menemme Junior Jacksonin seurakuntaan. Hän ei noudata uusia seurakuntasääntöjä, jotka ovat täällä seurakunnassa. Olemmeko me Jumalan täydellisen tahdon ulkopuolella, kun käymme siellä ajoittain?

191   Ei, ei! Minä uskon, että Junior Jackson on Jumalan mies. Olen jo selittänyt sen.

192   No niin, me emme ole samaa mieltä seurakuntajärjestyksestä. Minä uskon, että Junior… Kuinka monet tuntevat Junior Jacksonin? Hän uskoo tämän Sanoman aivan minun tavallani, ja hän uskoo näihin asioihin. Ja minä ja Junior olemme ystäviä, aivan kuten nämä loputkin miehet täällä, J.T., ja veli Ruddell, ja veli Jackson, ja veli Beeler, ja kaikki nämä veljet täällä; kaikki meistä, me olemme yhdessä. Me emme ehkä aina näe samalla tavalla silmästä silmään, mutta me uskomme tämän saman Sanoman, ja me pysymme yhdessä. Siellä on myös veli Hume, joka on lähetyssaarnaaja, ja niin monia eri veljiä… Joskus en edes muista kutsua heitä nimeltä, mutta sinä tiedät, että tarkoitan sinua joka tapauksessa, veli,

Haluan jättää sairaanhoidon…

193   Siitä jo puhuttiin. Muistatteko? Tuo kallis sisar, joka halusi tietää sairaanhoidosta.

 Kun olin pieni minä kerroin jokaiselle, että halusin olla saarnaaja. (Minulla oli se myöskin.) Sitten mitä hänen tulisi tehdä tänä päivänä?

194   No niin, tämä on kirje saarnaajalta, joka työskentelee Kristukselle. Se on vain henkilökohtainen kirje minulle. Se on veli Pat Tyleriltä, yhdeltä veljistämme täältä seurakunnasta.

 Siinä ne olivatkin kaikki. Kiitos Herralle. Olen kiitollinen teille ihmisille. Olen juuri… [Osa nauhoituksesta puuttuu.]

195   Ihmettelenpä onko sisar Wilson yhä rakennuksessa? Näin hänet täällä. Tiedätkö mitä olin hetki sitten tekemässä, sisar Wilson? Katselin valokuvia siitä, kun me laskimme tuota kulmakiveä. Katsoin valokuvaa ja näin Hopen, ennen kuin me olimme naimisissa. En edes tiennyt että… Muistan nähneeni kuvan, kun tulin eräästä ottelusta, jossa voitin mestaruuden. Katsoin kuvaani eräänä iltana siltä ajalta, kun olin riistanvartijana täällä Indianassa. Ja minä ajattelen seurakuntaa. Uskon ettei tuosta ryhmästä ole jäljellä täällä tänä iltana kuin yksi henkilö. Kuinka moni oli täällä, kun tuo kulmakivi laskettiin silloin alussa, nostaisitteko kätenne?

196   Veljeni, ja sisar Wilson. Haluan kysyä teiltä kahdelta jotakin. Muistatteko kuinka kaikki alkoi? Muistatteko, kun meillä oli multalattia ja vanhat vapisevat ikkunat? Meillä oli kahdeksankymmentä senttiä aloittaaksemme. Se oli vain kasa rikkaruohoa, kaikki tämä oli vain metsää, kuten tässä takanamme, silloin, kun rakensimme tämän tabernaakkelin.

197   Katsokaa meitä kaikkia, jotka olemme tehneet lupauksemme ja tulleet alttarille. Me olemme nähneet heidän tulevan ja menevän yhden toisensa jälkeen. Oletteko panneet merkille nuo, jotka pysyivät Sanoman kanssa, kuinka he ovat menneet? Nyt ajatelkaa noita, jotka menivät pois Sanomasta, kuinka he ovat menneet. Ajatelkaa sitä.

198   Täällä me olemme tänä iltana, noiden ihmisjoukkojen jälkeen, jotka olivat kolme kertaa niin suuria kuin meidän täysimmissä kokouksissamme on täällä nyt. Ajatelkaa sitä, kuinka linja-autot olivat pysäköidyt täällä kaikkialla ympärillämme ja koko tällä tontilla. Ja täällä ulkona oli teltat huolehtimassa ihmisistä, jotka eivät mahtuneet sisälle, ja vieläkään meillä ei ollut istumapaikkaa ihmisille, jotka kokoontuivat tänne. Minä olin vain poika saarnaaja. Näettekö? Ja kaikista noista tuhansista joita meillä oli, meitä on vain kolme täällä jäljellä tänä iltana.

199   Muistan, kun minut kutsuttiin sisar Wilsonin vuoteen viereen, kun hän oli kuolemassa Tuberkuloosiin, hänellä oli verensyöksyt, niin että lakanat ja tyynynpäälliset olivat verisenä kasana nurkassa. Muistan kuinka Pyhä Henki pysäytti verenvuodon. Muutamia päiviä myöhemmin minä kastoin hänet Ohio-joen jääkylmässä vedessä Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja panin hänet istumaan pienen vanhan avoautoni perään, ja kuljetin hänet Uticasta… Oliko se oikein? [Sisar Wilson puhuu veli Branhamille.] Kyllä! Sisar Hope, minun vaimoni, hän oli vanhan avoauton etuistuimella, ja minun äitini ja sisar Snelling takana. Äiti ja kaikki, Rouva Weber, minun anoppini, me kaikki olimme siellä, ja Meda oli vain pikku tyttö seisomassa siellä, ja nyt hän on harmaapäinen nainen. [Sisar puhuu veli Branhamille.]

200   Muistan kuinka heillä oli pieni rintamerkkien myyntipäivä, saadaksemme alkurahaa. Muistan kuinka Hope seisoi kadunkulmassa. Hän oli vain tyttö, noin kuudentoista; hän myi tällä tavalla, näyttäen tätä merkkiä…

 Eräs humalainen tuli katua alas ja sanoi: “Anteeksi neiti, mitä sinä myyt?” Hän sanoi: “En mitään. Niinpä minä annan sinulle tämän merkin.” Hän sanoi: “Ne ovat lahjoituksia kirkkoa varten. Jos haluat lahjoittaa jotakin siihen, me yritämme saada tarpeeksi rahaa, rakentaaksemme tabernaakkelin tänne kaupunkiin. Jos haluat panna siihen jotakin, niin voit tehdä sen, mutta jos…”

 Hän sanoi: “Minulla ei ole yhtään rahaa.”

 Hän sanoi: “Ota merkki joka tapauksessa.” Ja hän otti ja katsoi sitä. Yhdellä puolella luki: “Missä sinä tulet kuluttamaan Iankaikkisuuden?” Ja toisella puolella oli kysymysmerkki. “Missä sinä tulet kuluttamaan Iankaikkisuuden? Kysymys.”

 Hän horjui taaksepäin, katsoi sitä ja sanoi: “Neiti, sinä kysyt vakavan kysymyksen!”

 Hope sanoi: “Mutta se täytyy selvittää!” Ja niin se on. Hän on esiripun takana tänä iltana. Muistan viimeiset sanat, jotka hän sanoi. Muistan mitä kerroin hänelle; minä muistan sen. Kyllä.

201   Paljon vettä on virrannut joessa sen jälkeen. Meillä oli tapana seistä siellä – ennen kuin meillä oli edes kirkkoa – meillä oli tapana seistä ja pitää toisiamme käsistä kiinni ja laulaa tätä laulua täällä. Minä voin melkein kuulla sen. Myrtle oli vain pienen pieni lapsi silloin, ja minulla on valokuva pikku Leroysta, joka seisoo siellä, vain pienen pienenä palleroisena.

Siunattu olkoon side, joka sitoo yhteen
Sydämemme kristillisessä rakkaudessa;
Samankaltaisten mielten yhteys
on ylhäällä olevan kaltainen.

202   Monet niistä, jotka lauloivat sitä siellä ovat toisella puolella odottamassa Hänen tuloaan.

 Kun me toisistamme eroamme,
se antaa meille sisäistä tuskaa; (Rakastatteko te toisianne sillä tavalla?!)
 Mutta me olemme yhä yhteen liitetyt sydämessä,
 Ja toivomme tapaavamme jälleen.

203   Veli Freeman, oletko jossakin lähellä? Ajattelin juuri, että tunsin sinut silloin, kun menimme veli Royn luo. Muistatko Adcocksit? Minulla oli Kenneth. Mikä hänen sisarensa nimi olikaan? [Veli Freeman puhuu veli Branhamille.] Minulla on heidän valokuvansa; me olimme kaikki seisomassa siellä tohtori Roy E. Davisin talon ulkopuolella, käsivarret toistemme ympärillä. Katselin niitä jokin aika sitten. Doc toi minulle nuo vanhat valokuvat. Se sai minusta tuntumaan todella kummalliselta täällä sisimmässäni. Monet heistä ovat menneet, eikä kestä kauaa, kun mekin olemme menneet. Mutta…

 Kun me toisistamme eroamme,
se antaa meille sisäistä tuskaa;
Mutta me olemme yhä yhteen liitetyt sydämessä,
Ja toivomme tapaavamme jälleen.

204   Muistatteko veli Bosworthin? Juuri ennen kuin hän meni rajan ylitse, hän nousi ylös siellä huoneessa, ja puristi käsiä isänsä ja äitinsä ja käännynnäistensä kanssa, jotka hän oli tuonut Kristukselle. He olivat olleet kuolleina neljä tai viisikymmentä vuotta. Hän näki heidät seisomassa siellä, tuossa huoneessa, ja hän yritti saada kaikki muut näkemään heitä. Mitä se oli? Tuo vanha mies oli ylittämässä tuohon maahan, jossa minä olin näyssä tuona aamuna.

205   Minä näin heidät siellä; he olivat jälleen nuoria. Me olemme yhä yhteen liitetyt sydämessä, ja toivomme tapaavaamme jälleen. Kyllä. Jumala siunatkoon teitä.

206   Satuin katsomaan rakennuksen takaosaan, puhuessani värillisistä ystävistäni, ja näen veli ja sisar Nashin istumassa siellä takana. En tiennyt teidän olevan siellä. Satuin vain katsomaan tuonne taakse, he ovat siellä aivan takana. Ja tämä toinen veli, joka istuu täällä… Onko tämä tuo veli, joka aina ajoittain antaa tuon suuren huudon kuulua, tämä, joka istuu täällä? En voi muistaa hänen nimeään. Veli Wood sanoi puhuneensa hänen kanssaan. Hän sanoi: “Tiedätkö mitä? Kun Henki iskee minuun, minun täytyy huutaa ‘Hei!’, toivon etten tuota häiriötä.” Kun he eivät huuda, Hei!”, niin se häiritsee minua. Jumala siunatkoon sinua. Minä rakastan sinua sisar, veli.

207   Veli ja sisar Nash, te tiedätte, että rakastan teitä. Kyllä, te olette veljeni ja sisareni Kristuksessa Jeesuksessa.

208   Kalliita, kultaisia ystäviä, ja monia muita, jos olen ohittanut jonkun niin nämä ovet ovat avoinna täällä teitä varten, ja Taivaan ovet tulevat myös olemaan avoinna.

 Mutta me tulemme yhä olemaan yhteen liitetyt sydämessä,
Ja toivomme tapaavamme jälleen.

“Uskoni katsoo ylös Sinuun”, laulakaamme se vielä kerran. Nyt on aika mennä kotiin.

 Uskoni katsoo ylös Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa,
Oi, jumalallinen Pelastaja,
kuule nyt minua rukoillessani,
Ota kaikki syntini pois,
ja salli minun tästä päivästä alkaen olla kokonaan Sinun!

 Yrittäkäämme jälleen tuota “Pyhä, Pyhä”. Antaisitko meille sävelen, sisar? Tunnetteko sen? Muistatteko, kun sisar Gertiellä ja heillä oli tapana laulaa sitä?

209   Päivä on kuolemassa länteen, maa on siunattu. Kuinka pidänkään auringon laskusta, kun linnut visertävät viimeisiään. Sen täytyy silloin tulla jokaiselle meistä. Minun mielestäni ehtoo aika… oletteko panneet merkille kuinka tuuli ja linnut vaikenevat Maailma on kuolemassa, päivä kuolee, syntyäkseen jälleen huomen aamulla. Hyvä on nyt, yrittäkäämme, jos osaamme sitä.

 Pyhä, Pyhä, Herra Jumala kaikkein korkein.

 Tule tänne ulos hetkeksi. Uskon etten tunne sitä tuossa sävelessä. Antakaa minun yrittää sitä ilman musiikkia. Katsokaamme josko osaamme sitä. Minä saatan osata sen väärin. Hyvä on, yrittäkäämme nyt, jos osaamme sitä.

 Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Jumala kaikkein korkein!
taivas ja maa ovat täynnä Sinua;
taivas ja maa ylistävät Sinua,

 Oi, Herra kaikkein korkein!

Pidättekö siitä? Eikö se teekin teille jotakin? Yrittäkäämme sitä vielä kerran!

 Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Jumala kaikkein korkein!
taivas ja maa ovat täynnä Sinua;
taivas ja maa ylistävät Sinua,
Oi, Herra kaikkein korkein!

210   Minä pidän siitä, ettekö tekin? Minä rakastan noita vanhoja hyviä lauluja. Niissä on jotakin, tuon kaltaisissa lauluissa, josta pidän. Te voitte pitää kaikki typistetyt laulunne, jos haluatte. Minä pidän näistä vanhoista lauluista. Minä uskon, että laulaminen on osa palvontaa, kyllä vaan, laulaa ylistyksiä Herralle.

211   Hyvä on, nyt lopetuslauluksi Jeesus Nimi ota myötäs. Siunatkoon Herra teitä nyt, kun nousemme seisomaan.

 Jeesus Nimi ota myötäs… [Lauletaan ensimmäinen säkeistö ja kertosäe.]

 Nyt tässä on säkeistö, josta pidän, ja se on varoitus teille kaikille nyt. Mitä tehdä?

 Jeesus Nimi ota myötäs,
 Kilveksi jokaista ansaa vastaan; (Kuunnelkaa!)
 Ja, kun kiusaukset saartaa, (Mitä teidän tulee tehdä?)
 Vain henkäise tuo pyhä Nimi rukouksessa.
[Kertosäe]

 Kumartakaamme nyt päämme.

 Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme,
 Kunnes tapaamme Jeesuksen jalkojen juuressa; (Kunnes tapaamme.)
 Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme,
 Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme.

64-0823M KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA (Questions and Answers), Jeffersonville, Indiana, USA, 23.8.1964

FIN

64-0823M KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA
(Questions and Answers)
Jeffersonville, Indiana, USA, 23.8.1964

 

1       Jäädäänpä vielä seisomaan hetkeksi ja painetaan päämme rukoukseen.

Meidän armollinen Isämme; me kiitämme Sinua tänä aamuna sydämemme syvyyksistä, koska Sinä osaat ja haluat vastata meidän kysymyksiimme. Ja me rukoilemme, että Sinä ottaisit vastaan meidän kiitoksemme siitä, mitä Sinä jo olet tehnyt meidän hyväksemme. Me odotamme suurin toivein, että Sinä autat meitä tänä aamuna. Ja kun me lähdemme tämän rakennuksen ovista, toivon, että me voisimme lähteä ulos erilaisina persoonina kuin mitä olimme sisään tullessamme. Muokatkoon Pyhä Henki meitä, luonnettamme ja tehköön meistä sinun valtakuntasi kansalaisia, kun me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen. Voitte istuutua.

2       Olen tosi pahoillani, että olen vähän myöhässä. Minun piti tehdä joitain asioita ja oli paljon sairaita ihmisiä ja haastatteluja ennen kuin suunnilleen pääsin taloon.

3       Ja niin, on ilo olla täällä tänä aamuna ja tavata kaikkia teitä, ihanat ihmiset. Ja haluan kiittää siitä, noita ihmisiä, jotka ovat lähettäneet noita hienoja tavaroita, lahjoja vaimolleni ja tuo veli, joka lähetti minulle kaurisluodikkonsa. Herra häntä siunatkoon. Hän – hän sanoi olevansa tulossa vanhaksi eikä enää halua käyttää sitä. Ja hän halusi minun saavan sen. Niinpä minä – minä olen todellakin kiitollinen sille – siitä. Niin kauan kuin elän, veli, niin kauan kuin pystyn auttamaan itseäni, minä pidän sen. En ota sitä koskaan käteeni ilman, että ajattelen sinua ja rukoilen puolestasi.

4       Nyt, olemme… Tänään pitää tehdä niin monia asioita. Ajattelin ehkä, että kun olisin täällä, ottaisin joitain kysymyksiä ja selvittäisin, mitä minun seurakuntani sydämellä olisi – eri ihmisten. Todella ajattelin! Minulla on tarpeeksi kysymyksiä riittämään millenniumiin alkuun asti. En tiennyt, että niin monta voisi edes saada. Minulla – minulla on joitakin satoja täällä, ja sata ja enemmän tullut tänä aamuna. Niinpä minä en koskaan kykene vastaamaan niihin, luultavasti, oikein, koska… Ja ne ovat – ovat hyviä kysymyksiä, todella hyviä.

5       Nyt, joitakin niistä ei voi lukea julkisesti, niinpä tiedättehän, olen kysynyt niitä… Että, sitä, mitä en voi ottaa esiin… Kyse on ongelmista perheessä ja… Ymmärrätte kyllä. Ja minä olen – olen pyytänyt molemmat, miehen ja vaimon yksityiseen haastatteluun, ja niin voin puhua heille yksityisesti näistä asioista. Ne eivät ole pahoja juttuja, vain asioita, joita pitää selvittää perheen sisällä, vain ihmisluonne ja -rotu, jota me… aika, jota elämme ja niin edelleen, joka tuo näitä asioita lähellemme. Ja ne ovat ongelmia, jotka koskevat inhimillistä perhettä; ja niihin pitää vastata. Ja niinpä, minä teen kaikkeni vastatakseni niihin parhaalla tavalla.

6       Joskus kysymyksiin vastaaminen – se vie aika paljon aikaa, enkä minä halua menettää niistä yhtään. Minä otan jokaisen niin perinpohjaisesti kuin vain voin. Nyt, ne ovat tosi – ne on tyrkättynä kassiin tässä; minä vastaan niihin, ja – ja panen ylös sananpaikan, jos minun pitää ottaa se, ja – ja laitan takaisin. Sitten, minä olin koko eilisen päivän, ja ison osan yötä, viime yön, ja sen jälkeen; aina päivänkoitosta lähtien tänä aamuna… Ja minä sain suunnilleen kaksi kertaa näin monta, jotka tulivat tänä aamuna… ja sain suunnilleen kaksi kertaa näin monta, jotka tulivat tänä aamuna. Niinpä, minä luulen, että me teemme, jos Herra suo – minä vastaan niihin – sikäli kun kykenen, puolenpäivän paikkeille, sitten me lopetamme, ja sitten tulemme taas takaisin tänä iltana ja – ja katsomme voimmeko viedä ne loppuun. Ja ehkä minun ei tarvitse rangaista teitä niin niin kauan niin valtavan pitkällä istunnolla. Ja minä ajattelin, että annan teille aikaa käydä ulkona, ja levätä ja toipua vähän, ottaa nokoset tai jotakin ja tulla takaisin, jos vain voitte. Jos ette voi, no mutta, veli Fred Sothmann, luulisin, nauhoittaa tämän. Onko nauhoitettu? Selvä, hienoa. Kyllä, ovat tuossa huoneessa nauhoittamassa, ja – ja tämä nauha voi olla – jos se vain käy – te voitte saada nauhan. Se pidetään nimellä Kysymyksiä ja Vastauksia, koska meillä on joitain tosi hankalia kysymyksiä, täällä ja jotakin… Monet koskevat seurakunnan oppia.

7       Nyt, minä haluaisin ihmisten tietävän, että joskus näihin kysymyksiin vastaaminen, on rankkaa. Täällä seisominen vaatii kovasti armoa, jos tajuatte sitä rakkautta, joka minulla teihin, ihmiset, on. Minä en kykene sitä ilmaisemaan. Minä en osoita sitä edes lapsilleni. En näytä sy – syvää rakkauttani edes vaimolleni niin kuin pitäisi, koska minä olen – olen temperamenttinen [/tulinen luonne] ja kuljen yhtä suoraa reittiä. Yhdelle ainoalle minä osoitan suurta rakkauttani. Se on Kaikkivaltias Jumala. Ja minä – minä rakastan Häntä ennen kaikkea. Muitakin ihmisiä minä rakastan, mutta en – en halua saada – en halua pilata tuota rakkautta, jota minä Häntä kohtaan tunnen. Se olkoon ensimmäisenä. Niin siksi, kun minä vastaan kysymyksiinne, minä vastaan sydämeni rakkaudella teitä kohtaan. Mutta yksi asia on edessäni kaiken aikaa: se on Jeesus Kristus – näettekö? – sillä tavalla kuin Hän niihin vastaisi.

8       Joskus minun pitää vastata… Se voi loukata, siitä voi tulla naarmuja, enkä minä tarkoita sitä sillä tavalla. Minä vastaan tiettyä tarkoitus mielessäni, niin kuin sanoin: Kristus edessäni. Ja minun pitää muistaa, että Hän on se, jota minä… Jolle minä teen tiliä. Siis, ensirakkauteni kuuluu Hänelle. Toinen rakkauteni kuulu teille, ihmiset, ja niinpä minä… Hänen seurakuntansa, jonka Hän osti omalla verellään. Ja Hän rakastaa todella teitä enemmän kuin rakasti itseään, koska Hän antoi itsensä teidän puolestanne. Te olette Hänen verellään tehty ostos, ja minä käsittelen sitä niin varovasti ja vilpittömästi kuin osaan. Mutta sitten, kun teen sen siten, että ajattelette: ”Olipa raaka huomautus, olen… noin… suorasukainen ja jyrkkä.” Minä teen sen Hän mielessäni (näettekö?) ja yritän tehdä sen, että muut – että kaikki näkevät, että asian pitää olla sillä tavalla. Se ei ole mitään – mitään, minkä tarkoitus on loukata tai ei muuta, kuin sitä, että varmistan, että ihmiset käsittävät sen ja minä toivon, että kaikki ottavat sen vastaan sen sillä tavalla. Ja nyt, tässä me saamme selville, mitä meillä on mielessämme.

9       Ja kun minä näen teidät kaikki, kaikki kokoontuneena tänä aamuna ja kaikki ahtautuneina joka puolelle ja tietääkseni meillä on mukana myös eräs toinen, ylitse pursuava yleisö, toisesta seurakunnasta. Eräs sisarseurakunta on yhteydessä – radiolla tai jollakin puhelinyhteydellä. Se on… Tänä aamuna tuo seurakunta tulvii ihmisiä, ymmärtääkseni. Veli… tai eräällä veljellä on seurakunta, joka tulvii ihmisiä, jolle on radiolähetys täältä – tuolle seurakunnalle. Se tehdään siksi, että teidän ei tarvitsisi seistä toinen toisenne jaloilla ja sellaista – pitkin seinänvieriä.

10   Nyt, tänä iltana, jos Herra suo, meillä on – me aloitamme aikaisin tänä iltana. Haluaisin kysyä pastorilta ja johtokunnalta voisivatko he… Aloitetaan vähän etuajassa, koska ihmiset, jotkut ovat täällä ja heillä on pitkä ajo ajettavana. Ja minä haluaisin aloittaa vähintään tuntia aikaisemmin tänä iltana, jos voisimme, ja ottaa loppuun saakka. Niinpä te… Heti, kun olette syöneet lounaan kello kuuden jälkeen tai milloin vain, no, minä aloittaisin. Näettekö? Kuulkaa, tehän alitatte tavallisesti kuuden jälkeen, ettekö? Ollaan, ollaan, minä olisin lavalla seitsemän maissa. Näettekö? Ja sitten, 8, tai 8:30, tai jotain sinne päin, annan teille aikaa – mennä kotiin ja valmistautua huomiseen työpäivään, jos huominen tulee.

11   Siis, olkoon Herra kanssanne ja siunatkoon teitä runsaasti ja minä menen kotiin heti, kun tämä kokous on ohi ja otan nämä toiset kysymykset ja yritän vastata niihin. Minä kirjoitin ne pikku – pikku lappusiin. Ja siksi, jos siitä on sanakirjassa, minä otan sen ylös tai jonkin sanan merkitys, tai nimen, niin minulla on se täällä kirjoitettuna. Minun ei tarvitse ottaa isoa pinoa kirjoja ja niin edelleen. Minulla on se täällä.

12   Nyt, jos kysymys ei tyydytä teitä, no, sitten minä – ehkä olen tehnyt virheen Näettekö? Minä – minä – minä olen ehkä tehnyt virheen, koska nämä asiat menevät minun parhaan ymmärrykseni mukaan.

13   Aivan ennen kuin aloitamme, ajattelin mainita erään hyvän [/mainion] historioitsijan, Paul Boydin. Monet teistä tuntevat hänet. Hän käy täällä tabernaakkelissa. Hän palasi Jerusalemista ja kävi maailmannäyttelyssä.  Hän on aika lailla profetian opettaja ja hän on historioitsija, yksi parhaista. Hän on mennoniittaveli – hän oli – ja sai Pyhän Hengen kasteen. Ja niin hänestä tuli hyvin henkilökohtainen ystäväni. Ja hän aina oli tarkkailemassa ja pani ylös kaiken, mitä minä sanoin mikä oli tekemisissä profetoinnin kanssa pitääkseen silmällä, toteutuisiko se.

14   Ja nyt, hän kirjoittaa minulle tässä, kun hän on taas täällä Valloissa nyt, ja tämä on tuossa ilmoitustaululla, luulisin, tänä aamuna. Ja hän on kirjoittanut ylös muistiinpanon, jonka hän on pannut yhteen lehteen tai jotakin tai semmoista, merkittävistä profetioista. Ja hän mainitsee ne viisi asiaa – niin se minusta on – jotka näin 33 vuotta sitten kehityksen saavutuksista tai siis tieteen saavutuksista, tarkoitin. Ja ne, jotka muistavat, teillä on se ylhäällä. Minulla se on kirjoissani. Ja kaikkea, mitä Herra sanoi – sanoo minulle, minä panen sen muistiin, sen, mikä on tärkeä ymmär – … tai asia, jonka voin kertoa ihmisille.

15   Ja minä ajattelin tänä aamuna, ennen kuin aloittaisimme tämän… tämä ei ole saarnaa, vaan, me istumme täällä yhdessä oppimassa toinen toiseltamme, mitä sydämellämme on. Selvitetäänpä nyt näitä takkuja, kun me olemme käyneet läpi nämä seurakuntajaksot ja niin edelleen… Ja minusta on hyvä pysähtyä kokouksen tai kahden ajaksi ja tarkistaa ja selvittää, mitä ihmisillä on sydämellään ja sitten jatkaa siitä. Ymmärrättehän? Ja sitten palata taas takaisin – ja – kokoussarjaan. Jos Herra suo, minä haluaisin pitää täällä tabernaakkelissa ennen pitkää, pitkiä kokoussarjoja, ymmärrättehän, mitä tarkoitan, eri – eri asioista ja jatkaa kunnes Hän tulee hakemaan minua tai minä lähden tapaamaan Häntä – yhden. Näettekö?

16   Paul Boyd kirjoitti minulle noita seitsemää asiaa koskien, jotka näin 1933, joiden piti tapahtua. Ja hän vahtii niitä tosi tarkasti, teknisesti, kuin vain voi, koska hän on historioitsija. Ja hän pitää silmällä, mitä sanotaan. Ja hän on nähnyt nuo asiat, jotka kerrottiin monia vuosia sitten: kuinka Mussolini… ja mitä hänestä tuli ja Hitler ja mitä hänestä tuli ja kuinka kommunismi kaappaa sekä fasismin että kaikki nämä, ja kuinka Siegfriedlinja rakennettaisiin ja kuinka liittoutuneet lyötäisiin siellä – eivätkä ne tulisi myöntämään sitä kuin vasta kaksi vuotta sitten ja saivat saksalaisia kuvia siitä voitosta siellä, ja ne saivat todella turpiinsa. He halusivat… Ne menettivät melkein koko armeijansa juuri siellä – ja kaikkia noita asioita, jotka silloin tehtiin.

17   Ja siis, sanottiin myös: ”Ja tulee tapahtumaan niin, että ennen lopun ajan tuloa, että autot saisivat munan muodon – tulisivat enempi munan muotoisiksi.” Ja minä näin amerikkalaisen perheen ajamassa moottoritietä autossa, joka… He istuivat naamat vastatusten, pöytä keskellään ja näyttivät, pelaavan tammea tai korttia. Eikä autossa ollut ohjauspyörää ollenkaan. Ja sitä hallittiin jollakin voimalla ilman rattia. Monetko teistä muistavat, kun minä profetoin sen, näettekö? – jotka olivat täällä?

18   Nyt maailmannäyttelyssä oli jo sellainen auto myytävän. Tässä on se… Se on nyt myyty. Jokin suuri yhtiö on ottanut monta sellaista. Ja tämä auto, täällä se on. Paul Boyd muisti tuon profetian, ja katsoi tästä kirjasta, mitä siitä oli sanottu, ja otti siitä kuvan siellä. Ja tässä se on, aivan munan muotoinen, kaksi penkkiä tuohon suuntaan ja kaksi penkkiä tähän suuntaan ja pöytä on siinä välissä korttipeliä ja muuta varten, aivan täsmälleen.

19   Jumalan Sana on täydellisen tarkka. Se tapahtui 1933. Se olisi… Katsotaanpa, mitähän siitä olisi? Kolmekymmentä kaksi vuotta sitten, eikö? Nyt on 64. Kyllä, kolmekymmentä… Kyllä, 31 vuotta sitten. 31 vuotta sitten, Herra sanoi minulle sen, ja siinä se nyt on. Ja tuo yhtiö, joka ne täällä jo tilasi; ja – ja autofirmat ja semmoiset saavat autoja, jotka on tehty niin kuin ne. Niitä voidaan hallita pääkonttorista noin vain, eikä tarvita edes kuljettajaa niihin. Ja nyt se on jo toteutettu, ja siinä ne autot nyt ovat. Siis, se on tuolla takana ilmoitustaululla, ja te voitte lukea sen profetian, kuinka tarkka meidän Jumalamme on. Kuinka Hänen Sanansa… Hän sanoi: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun Sanani ei koskaan katoa.”

20   Katsokaapa vain, 33 vuotta sitten. Tiedättekö, mitä 1931, tai mikä se sitten olikin – mallinen auto näytti. Se näyttää muinaismuistolta. Siinä sanotaan: ”Se tulee muistuttamaan munaa, tulee munan näköiseksi.” Tietenkään täällä ei ole ketään, luulisin, jotka elävät tänään tai ovat keskuudessamme, jotka kuulivat minun sanovan sen. Se on… Te olette kuulleet minun puhuvan siitä kautta aikojen, mutta… kyllä, täällä on eräs nainen istumassa täällä. No mutta, rouva Wilson, en nähnytkään sinua siellä. Sinähän muistat, milloin se tapahtui. Se oli silloin, kun hän parani, oltuaan kuolemassa tuberkuloosiin – tämä nainen, hänen miehensä ja tyttärensä tulivat luokseni, että rukoilisin hänen puolestaan – hän vuosi niin verta että – se koko nurkkaus oli aivan – tyynyliinoja ja kaikkea, joihin oli vuotanut. Ja se lääkäri sanoi: ”Häntä ei voi oikein millään pitää hengissä ”, ja jopa… Hän yritti sanoa minulle jotakin ennen kuolemaa, ja verta vain purskahti peitteille ja lakanoille, kun hän oli siinä, kun hän yritti yskiä. Ja minä otin hänet pois sängystä ja vein hänet kylmälle joelle ja jääkylmään veteen, ja kastoin hänet Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Ja se tapahtui 33 vuotta sitten ja siinä hän nyt istuu tänään, yhä elossa, ja isot lapset, joita on monia, vain jatkavat eteenpäin. Siinä, olkaa hyvät: ”Ihmeellinen armo, kuinka ihanalta kuulostaakaan tuo, joka pelasti minunlaiseni ressukan!” Tämä osoittaa, miten täydellisesti asiat menevät, kun on kyseessä näin sanoo herra.

21   [Eräs nainen puhuu veli Branhamille seurakunnasta – toim.] Kyllä; totta, sisar. Kyllä vain! Naiset… Sanoin, että naiset tulevat niin moraalittomiksi… Nyt, tehän tiedätte, miten 30 vuotta sitten pukeuduttiin. Sanoin naisten tulevat niin moraalittomiksi, että he kävelevät kadulla pelkissä alusvaatteissa. Minä sanoin: ”Sitten käy niin, että ihmiset tulevat olemaan niin häpeämättömiä, että käyttävät jotakin, joka näyttää pelkältä viikunanlehdeltä.” Minä näin sen, ja nyt sellainen on ja sellaista käytetään. Juuri naisten moraalittomuus menisi niin alhaiseksi ja halvaksi! Enää alemmaksi ei voi mennä nyt. Ei enää pahemmaksi. Nainen on tiensä päässä. Siis, naiset eivät tule olemaan täysin alasti. Ei, he…

22   Olen saarnannut ihmisille, kymmenille tuhansille naisille, joilla ei ole päällään vaatetuksen häivää, nuorille miehille ja nuorille naisille ja kaikille, mutteivät he tiedä olevansa alasti. Näettekö? He eivät tiedä sitä. Ja se tapa, jolla naiset käyttäytyvät nykyään…

23   Minä keskustelin eräiden ystävieni kanssa yhtenä iltana, kun olimme tuolla kaukana vuorilla, ja eräs nuori nainen… Olin juuri rukoillut hänen vauvansa puolesta; sillä oli epilepsia, ja vauva on terve. Ja pikku, poloinen perhe, ylhäällä tuolla kaukana onkalossa, ja mitättömän vanhan tupakkamaan keskellä talo – ja siinä parisen huonetta´ – ja seitsemän tai kahdeksan lasta… Tuo nainen työskentelee (voi, että!) – pelkällä piilukirveellä siellä, hakkaa puita ja kaikkea ja – ja kuokkii puutarhat ja purkittaa tavaraa. Ja minä katselin tuota naisparkaa – samaa kolttua käyttänyt vuoden tai kaksi ja revennyt ja kaikkea… Ja minä yritin löytää joitain Medan vanhoja mekkoja vietäväksi sinne seuraavalla viikolla.

24   Ja me huomasimme seisoessamme siellä, pari veljeä ja minä, rouvan imettävän lastaan. Hän vain otti rintansa esiin mekkonsa alta ja alkoi imettää lasta. Se ällistytti hetken; sillä tavalla minun äitini imetti minua! Näin todellakin on.

25   Minä kunnioitan enemmän tuollaista naista, kuin joitain näitä panevat päällensä jonkin kaistaleen sännätäksensä ulos. Eivät näytä edes inhimillisiltä olennoilta. Heillä on siinä oma tarkoituksensa. Se on: seksikkyys, jumalattomuus. Jos nainen käyttäisi todellakin niin paljon vaatteita ja yrittää saada itsensä näyttämään joltakin, mitä hän ei… minä… No, naiset eivät – eivät todellisuudessa ole sellaisia. Se on sellaista Hollywoodin roinaa. Ja perkeleen henki menee noihin naisiin, että he saisivat seksillä miehet kiinnittämään heihin huomionsa. Naisellinen rinta annettiin hänelle vauvan ruokkimista varten. Näin se täsmälleen on. Naisen oikeus alkukantaisessa mielessä, silloin hän on oikeassa suunnassa. Minä arvostan sellaista naista enemmän, koska hän… Sillä laillahan hänen äitinsä hänet kasvatti; niin se menee… Ei – ei – eikä siihen kiinnitetty mitään huomiota. Vauvaa imetettiin aivan kuin Madonnan kuvassa, jonka olette nähneet. Ja jos ihmiset vain saisivat mielensä näin kohdalleen, se muuttaisi asian.

26   Mutta kun teidän pitää mennä ulos ja ette ollenkaan käytä enää puseroita tai sen semmoisia ja tehostatte itseänne tuollaisilla olkaimilla ja jutuilla, jotka näyttävät jumalattomilta ja saavat miehen… Etkö tiedä, että sinussa on paholaisen henki? Silloin sinä et halua tehdä niin, sisar. Et halua tehdä niin. Se on Hollywoodin ehostusta ja paholaisen ansa! Kun sinä teet niin, sinä saat miehen ajattelemaan vääriä asioita sinusta ja kun teet sen, sinä syyllistyt aviorikokseen tuon miehen kanssa, sillä sinä esittelet itsesi hänelle tuolla tavalla. Sitä, miten sinut on tehty, et voi mitään, mutta pysy sellaisena kuin miksi Jumala sinut loi. Näetkö? Älä yritä tehdä itsestäsi sellaista, mitä sinä et ole. Pysy inhimillisenä olentona. Kamalaako? Niin, ehkä tämä vastaa jonkun muun kysymyksiin myös.

27   Isämme, me kiitämme tänään Jeesuksesta Kristuksesta ja Sanan selkeydestä. Niin kuin näen Sinun saattavan nuo sanat toteutumaan, se saa yhä päättäväisemmin pysymään totuudessa ja jokaisessa totuuden sanassa. Ja niin minä rukoilen, Isä, että Sinä siunaisit meitä tänä aamuna näitä suloisia ihmisiä. Ja tietoisena siitä, että tämä nauha lähtee moneen paikkaan, joissa ei ole kuultukaan tällaisista kommenteista, joita tein juuri… Minä en – se ei ollut suunniteltua. Sinä tunnet minun sydämeni. Se vain tuli mieleeni, ja uskon, että Sinä halusin minun sanovan sen. Ja minä sen sanoin, ja se on nyt ohi. Ja – ja se on minun vakaumukseni, jonka uskon Sinun halunneen minun sanovan. …

28   Hävetköön jokainen nainen, joka kuulee yli maiden ja ympäri kansakuntaa ja maailmaa; hävetköön hän itseään, ja nähköön, mitä on tapahtunut, ja pukeutukoon kuin lady sitten, ettei hän syyllistyisi aviorikokseen. Tuo kaunis suloinen olento, jonka Sinä olet antanut, osan miestä, jotta hän olisi sellainen, että herättäisi miehen mielenkiinnon, että nuo kaksi tulisivat yhdeksi, koska nainen tuli miehestä. Rukoilen, Jumala, että nainen tajuaisi, että hänen kauneutensa, ja se, mitä hän on, on rajoitettu vain hänen omalle aviomiehellensä. Suo se Isä.

29   Me pyydämme, että Sinä auttaisit nyt meitä, kun me yritämme selittää näitä kysymyksiä. Me olemme riittämättömiä näihin asioihin, mutta suo suuren Henkesi tulla, Herra, joka on meidän riittävyytemme, ja vastatkoon Se näihin monien sydämien kysymyksiin. Me kiitämme siitä, mitä olet antanut meille: Seurakuntajaksot, ja Sinetit, ja… Voi, kuinka Sinä olet toiminut kanssamme valtavan suurissa asioissa, jotka ovat olleet suurenmoisia meille. Herra, koska me näemme, että aika on lähellä.

30   Nyt, ajattelin, että oli hyödyksi tai olisi hyödyllistä Sinun Valtakunnallesi, jos minä tutkisin ihmisten tilaa. Monta kertaa erottamisen lahjan toimiessa ja nähtyäni niin monia eri asioita, etkä voi keskittyä yhteen niistä; niin ajattelin – minä annan ihmisten kirjoittaa sen, mitä he sydämessään ajattelevat. Ja sitten, minä voisin tuoda julki heidän ajatuksensa paperilapulta, jonka he ovat kirjoittaneet, ja sitten Sinä antaisit meille oikean vastauksen. Me kaikki odotamme, Herra. Tule keskuuteemme, Herra, ja käyskentele ristiin rastiin näillä käytävillä, ja toimi jokaisen kohdalla tahtosi mukaan. Me pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

[Nauhassa tyhjä kohta – toim.] Terry, enkö… tuleeko tämä yhä sisään, tuolla vel – … Koskin… Sulkiko tämä sen, tai jotakin? Ei, veli. Minä kosketin sitä kädelläni. En tiennyt.

31   Nyt, niin kuin taas sanon nyt, aloittaessamme, noille pastoreille tai ihmisille eri puolilla maata, jotka kuulevat tämän nauhan, olette – olette (jos nauha on kunnossa) – tämä on kysymys ihmisten sydämeltä, jotka kuuluvat tähän tabernaakkeliin, jossa meillä ei ole mitään uskontokuntaa, vain yhdessäoloa toinen toistemme kanssa. Ja luotan siihen, että se puhdistaa ajatuksiamme, että me tietäisimme mitä tehdä ja osaisimme elää paremmin sen jälkeen, kun kysymyksiimme on vastattu. Tiedän, juuri luettuani ne, että se oli minulle siunaus.

32   Siis, nyt ne ovat kasassa täällä, ja minä katson, ja noin viittä vaille kaksitoista, lopetan. Ja sitten, palaan iltapäivällä puoli seitsemältä.

Ensimmäinen kysymys, joka minulla on, uskoisin, että tässä on viisi kysymystä peräkkäin, kirjoitettuna kirjoituskoneella keltaiselle paperipalalle.

236. Mitä tämä tarkoittaa? Matteus 24:19: ”Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!”

Oudosti, tietämättä että, tulisin sanomaan tämän siitä naisesta, ja tässä se on juuri tällä hetkellä, ensimmäisessä kysymyksessä.

33   Nyt, Matteus 24:19. Jeesukselta kysyttiin kolme kysymystä. Noissa kysymyksissä on tuo: ”milloin tulee se aika, jolloin ei ole kiveä kiven päällä?” ja ”mikä on Sinun tulemuksesi merkki?” Ja: ”mikä on maailmanlopun tulon merkki?” ja – ja kolme eri kysymystä Häneltä – Häneltä kysyttiin. Ja hän vastaa kolmella eri tavalla, vastaa jokaiseen kysymykseen. Milloin tulee se, ettei ole kiveä kiven päällä? Mikä on Sinun tulemuksesi merkki? Mikä on maailmanlopun tulon merkki? Ja Hän vastaa kolmella eri tavalla. Hän sanoo heille, milloin se aika, jolloin ei tule olemaan kiveä kiven päällä, tulee, mikä tulee olemaan Hänen tulemuksensa merkki, ja sitten maailmanlopussa. Ja monta kertaa – näettekö? – me saamme sotkettua asiat, ja heitämme ne kaikki yhteen menoon ja silloin me olemme aivan sotkussa.

34   Siis, ei mitään halveksuntaa adventistiveljiämme kohtaan, jotka ymmärtävät tämän olevan kirjaimellisesti tulevaisuudessa. Mennäkseni tuohon seitsemännen päivän asiaan, että: ”Rukoilkaa, ettei pakonne olisi talvella eikä sapatinpäivänä”, sanottiin, että silloin vielä pidetään sapattia. Ei, heittona noille veljille, etteivät he olisi kristillisiä tehdessään niin, vaan vain oikaistakseni asian. Näettekö?

35   Kuinka koko kristillinen maailma olisi kokoontuneena muurin sisään eikä muureja avattaisi ja suljettaisi niin kuin silloin tulee olemaan. Näettekö? Mitä merkitystä sillä on, olisiko se talvisaikaan vai kesällä, niille ihmisille, jotka asuvat trooppisilla seuduilla? Se on yksin Israelille. Se tulee olemaan silloin, kun ei ole jätetty kiveä kiven päälle. ”Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä,” koska äidille lapsen kanssa – näettekö? –tulee olemaan hankalaa paeta, ja ihmisten piti tulla pois Jerusalemista – ulos kaupungista – ylös Juudean vuorille.

36   Ja nyt, minä voin pysyä koko aamun tuossa yhdessä asiassa siellä, vain tehdäkseni sen selväksi, mutta aion vain kosketella vain pääkohtia, joita voin, niin että ihmiset ymmärtävät sen, ja sitten mennä seuraavaan kysymykseen.

37   Nyt, Jeesus oli sanonut ihmisille, että he… ”Kun te näette Jerusalemin armeijan ympäröimänä, niin se, joka on pellolla, älköön palatko takaisin kaupunkiin hakemaan takkiaan, hakemaan mitään kotoaan; älköön palatko kaupunkiin ollenkaan, vaan paetkoon Juudeaan, sillä tulee sellainen vaivan aika, ettei moista ole ollut maailman alusta lähtien.” Ja tuo kaikki tapahtui niinä päivinä, kun Rooman kenraali Tiitus, piiritti Jerusalemia, poltti kaupungin ja siellä oli vain – ja tappoi ihmisiä niin, että veri vain valui ulos porteista – pitkin katuja. Hän piiritti sitä. En tiedä, miten monta vuotta se oli, että hän vain otti armeijansa ja tuli ja todella leiriytyi kaupungin ympärille. Ja ihmiset jopa, naiset, keittivät omia lapsiaan ja söivät niitä, söivät kuoret puista ja ruohon maasta. Se johtui Sanan hylkäämisestä. Se sen sai aikaan. Ja sitten…

38   Nyt, nuo, jotka ottivat Sanan vastaan, kuten Josefus, tuo suuri historioitsija kirjoittaa… Hän kutsui heitä kannibaaleiksi, hän sanoi, että ihmiset söivät Jeesus Nasaretilaiseksi kutsutun miehen ruumista, jonka Pilatus naulitsi ristiin. Ja eräänä yönä ihmiset tulivat ja ryöstivät Hänen ruumiinsa, ja nämä ihmiset veivät sen ulos, leikkasivat palasiksi ja söivät sitä. He nauttivat ehtoollista, nähkääs. Eivät ihmiset sitä tienneet. Sellainen tarina kulki joka puolelle, niin kuin tänäänkin meistä ja muista kristityistä. Näettekö? Näitä juttuja puhutaan, mutta…

39   Nyt, ne ihmiset, jotka olivat… Syy oli: ”Rukoilkaa, ettei pakonne tulisi talvisaikaan,” Juudea oli lumen peitossa. Näettekö, Joulun? Siis, miten Jeesus olisi muka syntynyt noilla lumipeitteisillä vuorilla? ”Rukoilkaa, ettei pakonne ei tulisi talvisaikaan eikä sapatinpäivänä”, siis, koska sapatinpäivänä portit olivat kiinni, ja ihmiset olisi saatu satimeen. Jos Tiitus olisi tullut sinne perjantai-iltapäivänä ihmiset olisivat saarrettuna sinne sapatiksi, koska ovet olisivat kiinni. Portit olivat kiinni sapattina eivätkä ne avautuneet. Kaupungista ei kuljettu ulos eikä sisään sapatinpäivänä.

40   Ja nyt, ymmärrättekö, mitä tapahtui? Siiten Hän sanoi: ”Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä,” näettekö, pakenemisen takia… Ja historian mukaan, ei ollut yhtäkään, joka olisi uskonut Jeesukseen ja uskonut Sanan, joka ei olisi ollut varuillaan sen takia. Ja he pakenivat, ja lähtivät Jerusalemista Juudeaan, ja – ja pakenivat henkensä edestä, eikä yksikään heistä… koska heitä oli varoitettu sen tulemisesta. Kun Tiituksen kuultiin olevan tulossa, ihmiset häipyivät, pakenivat henkensä edestä, ja pääsivät pois kaupungista.

Nyt, seuraava kysymys seuraa.

237. Matteus 24:24: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” Miten sellaiset tunnistetaan?

41   ”Profeettoja nousee… ” Tässä nyt tullaan toiselle aikakaudelle. Näettekö? ”vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee.” Väärä kristus on väärä voideltu, koska Kristus on se Voideltu. Kuinka moni tietää, että ”Kristus” tarkoittaa voideltua? Tulee olemaan vääriä voideltuja, ja he kutsuvat itseään profeetaksi. Mutta miten heidät tunnistetaan? Sanalla. Jos he… Jos he sanovat, että heillä on Sana hallussa, ja he kieltävät Sanan, silloin juttu ei ole mistään kotoisin, huolimatta siitä, mitä he tekevät. He voivat parantaa sairaita, he voivat avata sokeiden silmät ja kieltävät Sanan – pysykää erossa siitä. Älkää välittäkö siitä, mitä se on, pysykää Sanassa sittenkin, näettekö? koska monta kertaa olen nähnyt voodoota ja kaikenlaista tapahtuvan – parantamisen nimellä.

42   Veli Sidney Jackson istuu tässä, sisar Jackson tänä aamuna Etelä-Afrikasta. Hän voisi nousta tänne ja ottaa tuon aiheen ja todella kertoa joitain asioita siitä sieltä. No todellakin, ihmiset tulevat epäjumalien tykö ja paranevat. Näettekö, ja kuinka niin?

43   Aivan kuten tri. Hegre moitti minua silloin siitä, kun minä sanoin, että perkele ei voi parantaa. Ja siinä sanottiin: ”Mies, joka seisoo niin monien ihmisten edessä niin kuin sinä, ja miten surkeaa teologiaa ja sanoo, että perkele ei voi parantaa”, hän sanoi.” Hän sanoi: ”Meidän naapurustossamme on nainen, esiliinassaan ja kulkee siellä, ja ihmiset menevät hänen luokseen ja heidän pitäisi tipauttaa rahaa sen essun taskuun, ja sitten hän hankaa niitä ja ottaa hiuksia päästään ja verta ihmisten suonista ja panee sitä hiukseen ja heittää taaksensa ja hänen on pakko katsoa taakse ympärilleen, ja sairaus tulee takaisin ihmisiin. Ja, ”[tohtori – suom.] hän sanoi, ”30 prosenttia ihmisistä paranee. Ja sitten sinä sanot, etteikö perkele voi parantaa.”

44   Ja minä ajattelin: ”Voi, että!” Ja minä kirjoitin hänelle takaisin ja sanoin: ”Hyvä herra,” sanoin, ”minusta on kummallista, että luterilaisen oppilaitoksen dekaani perustaa teologiansa kokemukseen Jumalan Sanan sijasta.” Näettekö? ”Jumalan Sana sanoo, ettei saatana voi ajaa ulos saatanaa.” Ja sillä selvä. Jeesus sanoi sen.” Jos saatana… Sanoin: ”Siinä tapauksessa sinä saatat ihmetellä, kuinka nämä ihmiset paranivat sen kautta – tuon noidan – johtuu siitä, että ihmiset ajattelivat lähestyvänsä Jumalaa tuon noidan avulla. Ja paraneminen perustuu uskoon, ei siihen, kuinka vanhurskaita te olette, kuinka hyviä te olette, kuinka hyvin te pidätte käskyt tai mitä tahansa – juttu perustuu yksinomaan uskoon. ’Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo!’ Näettekö? Se ei perustu siihen, miten hyvä sinä olet. Olen nähnyt prostituoitujen tulevan lavalle ja paranevan välittömästi ja jonkun pyhitetyn tulevan lavan poikki ja jäävän sitä vaille. Varmasti – se perustuu uskoon, ’jos sinä uskot’, ei vanhurskauteen.

45   Katsokaapa tuolla Ranskassa, jossa mennään sen erään naisen pyhättöön, sinne mennään pyörätuolissa ja tullaan ulos kävellen, eikä se perustu millekään muulle kuin puhtaalle taikauskolle, jos mihinkään – spiritualismiin – ja palvellaan kuollutta henkilöä. Näettekö? Ja silti ihmiset paranevat, koska he uskovat lähestyvänsä Jumalaa. Siis, minä en halvenna katolisia, halvennan katolista järjestelmää, samoin kuin protestanttista järjestelmää – näettekö? – kaikkia näitä juttuja.

46   Nyt, sananpalvelijat, minä tiedän, että tämä tuntuu hyökkäävältä, mutta minä vastaan kysymyksiin, ja haluan – haluan teidän ymmärtävän sen, näettekö? Minä vain – minä kerron totuuden, sydämestäni, Kristus edessäni, parhaani mukaan. Näettekö? Kyse on järjestelmistä, ja nuo järjestelmät ovat vahingoittaneet ihmisiä kuin… Ihmiset menevät ja liittyvät metodisteihin, baptisteihin, presbyteereihin, helluntailaisiin, katolisiin ja lähestyvät mielestään Jumalaa mennessään jonkin järjestelmän kautta. Joskus Jumala kunnioittaa sitä ja ottaa ihmisten sairaudet pois epäjumalien kautta. No, aivan Afrikan hottentotit saavat terveyden epäjumalilla ja sillä lailla, näettekö? mutta he kuvittelevat lähestyvänsä Jumalaa.

47   Luuletteko te, että katolinen nunna menee katoliseen nunnaluostariin ollakseen paha nainen? Eikä mies liity katoliseen kirkkoon ollakseen paha mies, hän menee sinne ollakseen hyvä mies. Te ette… Sanot: ”No, mitäs tämä nyt on?” Eivätkä nuo – eivätkä nuo intialaiset Intiassa, tai hindu Intiassa rupea hinduksi ollakseen paha ihminen.

48   Kun minä kävin jainalaiseen temppeliin, jossa pappi haastatteli minua – kuin paavi, istui suurella tyynyllä, jalat nipussa allansa, ja piteli varpaitaan – jolla oli sellainen näkökyky, että hän kirjoitti sanapaikan vertailua 23. Psalmista, paljaalla silmällä, teräksen palaselle, joka ei ollut edes neljännestuumaa. Nyt, ja, on ihmisjärjen käsityskyvyn yläpuolella kirjoittaa sellaista, ja hän kaiversi sitä paljaalla silmällä, ja hän oli neljissäkymmenissä tai enemmän. Näettekö?

49   No mutta, varmasti, pysytelkää vain näillä seuduilla niin te ette kuule muusta kuin metodisteista, baptisteista, presbyteereistä. Teidän pitäisi mennä lähetyskentille joskus. Tulee asioita, jotka avaavat teidän silmänne! Näettekö?

50   Siis, luuletteko te, että kaikki sisaret, jotka istuvat siellä, ihmiset eivät edes – he eivät tee ruokaa, eivät syö. Kaikki, mitä he saavat, on kerjättävä. He eivät – he tekevät pikkuisia moppeja käsillään, että saavat mopattua muurahaiset ja semmoiset pois kadulta, koska he uskovat sielunvaellukseen ja ehkä tallaavat sukulaistensa päälle. He eivät astu muurahaisten päälle, tapa kärpäsiä eivätkä mitään. Siellä ei edes steriloida veistä ennen sormen leikkausta. Antaa miehen kuolla, koska silloin tapettaisiin bakteeri ja se voi olla heidän – joku heidän sukulaisensa, joka voi palata takaisin. Näettekö? Te tulette paremmaksi ja paremmaksi ja paremmaksi. Lopulta, teistä tulee ihmisolento ja siitä eteenpäin, kunnes teistä tulee jumala. Aina vain eteenpäin ja eteenpäin, pyöritään ja vaihdellaan, ja tullaan paremmaksi ja paremmaksi.

51   Siis, eivät he halua olla pahoja ihmisiä. He tekevät sen vilpittömästi, mutta, ymmärrättehän: ”Miehen mielestä on oikea monikin tie.” On vain yksi asia, te ihmiset, jotka tunnen, puhuakseni teille – kuin koululuokalle, tänä aamuna näistä kysymyksistä, se on Sana, Jumalan Sana. Silloin te uskotte, että Jeesus Kristus on tuo Sana, ja tuo Sana tuli lihaksi keskellemme, ja täytti täsmälleen kaiken, minkä Hän sanoi tekevänsä tänä aikana. No niin.

52   Nyt, siitä te tunnette heidät, ei heidän seurakuntansa perusteella, ei merkkien-, ei uskontokuntansa, ei parantamisensa, ei minkään muun kuin Sanan. Näettekö?

238. Matteus 24:26 (seuraava) puhuu tietystä ”kammiosta” ja ”erämaasta.” Mitä se tarkoittaa?

Se tarkoittaa sitä, että tulee antikristuksia, antivoideltuja, niin edelleen. Ja mitä on ”anti-”? ”Anti tarkoittaa ”vasta.” Tulee olemaan näitä samoja olentoja Sanaa vastaan. Ja he tulevat olemaan erämaassa ja salaisissa ”kammioissa.” Sitten Hän sanoi: ”Älkää seuratko niitä. Pysykää siitä erossa.” Näettekö?

Nyt, neljäs kysymys:

239. Matteus 24:28 (Tämä henkilö jatkaa. Tätä ei ole ollenkaan allekirjoitettu; kyllä, se onkin. Pyydän anteeksi. En sano näitä nimiä, koska se ei ole tarpeellista. Näettekö?) Matteus 24:28: ”Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat.” Kuka on tuo raato ja keitä ovat nuo kotkat?

53   Siis, tämäpä hyvä kysymys, ei mitään vikaa! Mikä on tuo raato? Raato on jotakin, jolla kotkia ruokitaan. Siis, kotkaa pidetään Raamatussa profeettana. Profeetta on kotka. Jumala – Jumala kutsuu itseään kotkaksi, ja me olemme sitten ”kotkasia” – uskovia. Näettekö? Ja mikä on tuo raato, joka ruokkii? Se on Sana. Siellä, missä Sanaa on, linnun todellinen luonne tulee esiin. Näettekö? Näettekö? Kotka, joka tarvitsee tuoretta lihaa, sen täytyy saada oma tuore ruokansa. Se ei ole korppikotka – näettekö? – se on kotka. Sille ei voi antaa kirkkokunnallista tavaraa; sen on saatava kotkanruokaa. Se tarkoittaa tuoreinta lihaa, ei sitä, mitä Mooses teki, ei sitä, mitä joku muu teki, ei, mitä Sankey, Finney. Knox, Calvin tekivät, vaan juuri nyt, lihaa, joka on tapettu täksi päiväksi. Ja se on Kristuksen osa, joka kuoli vahvistaakseen tuon Sanan. Siitä ne elävät. Ymmärsittekö? Näettekö, näettekö?

54   Ei sitä, mitä Nooa teki, mitä Mooses teki, he ovat esimerkkejä. Me näemme ja luemme siitä, mitä he tekivät, vaan kyse on siitä, mitä Hän lupasi tehdä nyt. Hän oli tuo Sana, siellä silloin, se oli tuon ajan raato. Wesleyn aika oli tuon ajan raato. Lutherin aika oli sen ajan raato, mutta sen luo ei enää mennä. Se on jo saastunut. Se, mikä jäi yli, piti polttaa, jopa ehtoollisesta. Älkää jättäkö sitä seuraavalle sukupolvelle. Raamattu sanoo, että kun nautitte ehtoollista, se, mitä siitä jää jäljelle, älköön sitä jätettäkö edes aamuun, polttakaa se. Ja siihenkö viitataan? Ei todella! Meillä on tämän ajan tuoretta ruokaa. Se on Sana, joka on luvattu tälle ajalle, tullaan tuomaan julki tänä aikana. Siellä ovat kotkat – missä on raato. Me voimme viipyä tässä pitkän aikaa, mutta olen varma, että ymmärrätte, mitä minä tarkoitan.

Selvä. Viides kysymys.

240. Tullaanko Morsian kokoamaan yhteen paikkaan ylöstempauksessa, ja tuleeko se olemaan lännessä?

55   Ei, ei sen siellä pidä olla. Kyllä, Morsian tullaan kokoamaan yhteen paikkaan, se on totta, muttei ennen ylösnousemusta. Näettekö? ”Sillä me, jotka olemme elossa ja jäämme tänne Herran tulemukseen… ” Ef. – II Tess. 5. luku, luulisin. ”Me, jotka olemme elossa, jotka jäämme Herran tulemukseen, emme estä niitä (tai haittaa) niitä, jotka nukkuvat (yleisesti), sillä, kun Jumalan pasuuna soi, ja Kristuksessa kuolleet nousevat, ja meidät temmataan yhdessä kohtaamaan Herraa ilmassa.” Siitä syystä Morsian tulee kaikkiaan olemaan yhdessä, kun se menee kohtaamaan Herraa. Näettekö? Näettekö? Se tulee olemaan yhdessä, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että meidän – heidän olisi istuttava samassa paikassa tällä lailla, koska Morsian nukkuu maan tomussa ympäri maailman, arktisilta alueilta tropiikkiin, ja idästä länteen, pohjoisesta etelään.

56   Jeesus sanoi: ”Kun Ihmisen Poika ilmestyy”, no, sanoi, ”se tulee olemaan kuin valo, joka paistaa idästä hamaan länteen.” Koko juttu, tulee olemaan ylösnousemus, ylöstempaus, ja sitten mentiin. Ja ennen kuin Häntä lähdetään kohtaamaan…

57   Katsokaa Herran viisautta. Siis, sanotaanpa, esimerkiksi, tästä puheen ollen… Minä sanon tämän armon ajatusten kautta ja uskossa Sanaan, että sanon: ”me” – minä heitän itseni teidän kaikkien sekaan, ja minä – ja koko Kristuksen ruumiin mukaan, yleismaailmallisesti. Minä olen – minä uskon siihen. Kun minä sanon ”me”, niin tarkoitan – uskon sen armon kautta [/armosta]. Minä uskon sen uskolla. Hänen armossaan, että me tulemme olemaan noiden ihmisten joukossa, jotka tullaan tempaamaan ylös.

58   Siis, ensimmäinen, mitä tapahtuu, kun me olemme nousseet ylös… Ne, jotka ovat elossa, tulevat vielä jäämään… Ylösnousemus tulee ensin, niille, jotka ovat unessa. Tulee herätyksen aika, ja niille, jotka nukkuvat nyt mullassa, eivät ne, jotka nukkuvat synnissä, koska he jatkavat uniaan. He eivät herää vielä tuhanteen vuoteen. Mutta ne, jotka nukkuvat mullassa, tullaan herättämään ensin, ja he – heidän hävinneet ruumiinsa tuodaan häviämättömyyteen Herran ylös tempaavan armon kautta. Ja sitten me kaikki kokoonnumme. Ja kun heitä aletaan koota, silloin meidät, jotka olemme hengissä ja jääneet jäljelle, muutetaan. Nämä kuolevaiset ruumiit eivät tule näkemään kuolemaa, vaan aivan hetkessä, aivan kuin pyyhkäisy käy ylitsemme ja teidät tullaan muuttamaan. Ja teidät muutetaan takaisin sellaisiksi, kuin Aabraham oli, vanhasta miehestä nuoreksi mieheksi, vanhasta naisesta nuoreksi naiseksi. Mikä tämä äkillinen muutos on? Ja hetken päästä, kun te – te kuljette kuin ajatus, ja te näette ne, jotka jo ovat nousseet ylös. Voi, mikä hetki! Sitten me kokoonnumme yhteen heidän kanssaan ja sitten meidät temmataan ylös heidän kanssaan kohtaamaan Herraa ilmassa.

59   Ei ole välttämätöntä – jos setäsi on haudattu etelä Kentuckyyn, että hänet pitäisi tuoda Indianaan, tai jos haudattu Indianaan, ei tarvitse tuoda eteläiseen Kentuckyyn. Ei sillä ole väliä missä on… Ne, jotka ovat kuolleina meressä, nousevat merestä. Ne, jotka tapettiin tuolla areenalla ja jotka leijonat söivät, jotka heitettiin tulisiin pätseihin eikä edes luita jäänyt jäljelle, tai tomua, he nousevat silti! Olivatpa he olleet Roomassa, tai Rooman areenalla, tai olivatpa he olleet tropiikin etelän viidakoissa tai pohjoisen jäisillä alueilla, he nousevat kuolleista ja heidät muutetaan ja tuodaan esiin, ja elävät muutetaan hetkessä, silmänräpäyksessä ja temmataan ylös yhdessä.

60   Silmätkääpä lähetyssaarnaajia, jotka kuolivat Afrikan kentillä. Katsokaa niitä, jotka kuolivat pohjoisen jäisillä seuduilla. Katsokaa niitä, jotka kuolivat areenoilla ympäri maailman, Kongossa ja kaikkialla yli koko maailman. Heitä kuoli kaikkialla, Kiinassa, Japanissa, ympäri maailman. Ja Herran tulemus tulee olemaan maailmanlaajuinen – se ylöstempaus tulee olemaan.

61   Pankaapa merkille muutos. ”Kaksi tulee olemaan samalla vuoteella: minä otan toisen, toisen jätän”, samalla hetkellä: ”Kaksi samalla pellolla, toisen otan, toisen jätän”, toinen maapallon pimeällä puolella, toinen valoisalla puolella. Näettekö? Tempaus tulee olemaan yleismaailmallinen. Kyllä, Seurakunta tulee olemaan yhdessä, mutta, vasta kun ylösnousemus ja ylöstempaus ovat tapahtuneet.

62   Nyt, jos te ette näe tätä tällä tavalla, no mutta, ei se mitään, siis. Minä en puhu täsmällisesti näin sanoessani. Me nauhoitamme tämän. Ymmärrättekö? Ja toiset sananpalvelijat saattavat olla eri mieltä. Ei se mitään.

241. Rakas, veli Branham. Kysymykseni koskee kastetta. Milloin ihminen on pelastunut? Olen kuullut, että silloin, kun saat Pyhän Hengen, olet pelastunut, vaikka sinua ei olisi kastettu vedessä, niin kuin Korneliuksen tapauksessa Ap.t. 10:47. Jotkut sanovat Paavalin pelastuneen Damaskoksen tiellä, mutta Ap.t. 22:16:ssa sanotaan, että kolme päivää myöhemmin, synnit olivat yhä hänessä. Voiko ihminen tulla kastetuksi Pyhässä Hengessä niin kuin Kornelius, ja hänen syntinsä olisivat yhä jäljellä, koska häntä ei ole kastettu vedessä, vai eikö ihmisellä ole pääsyä taivaaseen ennen vesikastetta, vaikka hänellä olisi Pyhä Henki?

63   Siis, rakas ystäväiseni… Siis, tämä veli on allekirjoittanut tämän. Minä en tunne häntä, mutta hän on kirjoittanut nimensä. Mutta en mainitse nimiä, koska se ei ole tarpeellista, koska muut ihmiset voivat mennä sanomaan heille: ”No, minä kyllä olen eri mieltä tästä ja tästä.” Näettekö? Enkä minä mainitse siis nimiä. Useimmat ovat panneet alle nimensä, mutta minä – vain minua varten. Näettekö? Minä panen ne tänne taakse, että voin pitää ne. Tämä on sinistä kaunokirjoitusta, jotkut konekirjoitusta ja erilaisilla tavoilla.

64   Siis, kysymys kuului tässä ensin: ”Milloin olet pelastunut?” Ja toinen – toinen seuraa sitä: ”Voidaanko synnit antaa anteeksi ilman vesikastetta, koska Kornelius olisi saanut Pyhän Hengen – hän ja huonekuntansa – eikä heitä ollut vielä kastettu vedessä.” Ja Paavali ei ollut – sen kokemuksensa jälkeen – Damaskon tiellä, hänellä, myös, oli synnit jäljellä siihen saakka, kunnes hänet oli kastettu vedessä, koska siellä sanotaan: ” – minä olen lukenut kaikki nämä Kirjoitukset uudelleen läpi ollakseni varma… Ja niin se oli… Hän sanoi: ”Nouse, ja mene suoraan kasteelle, ja huuda avuksi Herran nimeä – kasteelle, että syntisi annetaan anteeksi, ja – ja mene ja huuda avuksi Herran nimeä.”

65   Ja sitten, ”Onko Pyhän Hengen kaste… voiko ihminen olla Sillä kastettu ja olla yhä synneissään eikä – eikä ole kastettu vedessä.”

66   Pitääkö ihmisen pääsy taivaaseen varmistaa kasteessa, vaikka hänellä on Pyhä Henki; pitääkö heidät silti kastaa vedessä, ennen kuin heidän pääsynsä taivaaseen on varmistettu?” Siis, minä uskon… Siis, minä en – en tunne tätä veljeä, ja tämä on oikein hyvä, ja järkevä kysymys. Ja sitä pitää käsitellä pitkästi, koska on tärkeää, että me tietämme nämä asiat. Näettekö?

67   Siis, minä jotenkin uskon, että tämä veli on sanomassa minulle, tai haluaa minun sanovan – tai ehkä hän uskoo siihen, en tiedä – ja – jotakin, minkä minä ajattelen olevan – vähän vastoin oikeaa, todellista uskoa Sanaan. Minä… Tämä kuulostaa siltä, että tämä veli sanoisi… Siis, ei siinä mitään, veli, sinä ehkä istut täällä, ja se on hyvä. Mi – minusta tämä on hyvä… Olen niin iloinen, että panit sen tänne. Siis, näettekö? Mutta minä en usko, uudesti synnyttävään vesikasteeseen, näettekö? koska, kun niin tapahtuu, veri jää pois. Näettekö? Sinut kastetaan vedessä siksi, että uudesti syntymä on tapahtunut. Näettekö? Se on siis vain ulkonaista – uudesti syntymän symboli. Koko juttu on pyhästi ennalta määräyksen varassa. Mutta, me emme tiedä kuka on, ja kuka ei, siksi, me saarnaamme Evankeliumia. Me saarnaamme uskossa.

68   Mutta, syntymästä uudesti siis, siinä me olemme eri mieltä ykseysveljien kanssa. Ja te ykseysveljet, jotka kuulette tämän kysymyksien nauhan, ja jos asia tulee toimistoonne tai kotiinne tai teidän, ihmiset, keskuuteenne, jotka olette ykseysläiskä, älkää nyt ymmärtäkö minua väärin. Siis, että minä – minä me olemme vain eri mieltä.

69   Minä ja vaimoni olemme eri mieltä; toki olemme. Minä sanon hänelle, että rakastan häntä, ja hän sanoo, ettei usko sitä. Ja sitten – ja niin me tosiaan olemme eri mieltä, mutta pitää sanoa, että me tulemme oikein hyvin toimeen keskenämme.

70   Siis kuunnelkaa tarkasti; ehkä minä en anna tarpeeksi siitä merkkejä siitä, että rakastan. Mutta kun olen poissa saarnaamassa, sitten minä tulen kotiin ja otan onkeni ja lähden kalaan. Näettekö? Mutta syvällä sydämessäni, minä rakastan häntä. Minun vain on oltava poissa hänen luotaan, siinä se.

71   Nyt, kuunnelkaapa, tässä… Siis, me olemme eri mieltä, ei se mitään, mutta, ymmärrättehän, vesi ei tuo anteeksiantoa synneistä. Se on hyvän omantunnon pyytämistä.

72   Nyt, minä uskon, että syy, miksi Paavali piti kastaa silloin, koska se on virallista ja Raamatussa on tärkeää, että meidät on kastettu. Siksi minä palaan sitten tähän: kun tuo rosvo riippui ristillä… Ja hän kuoli tulematta ollenkaan kastetuksi, ja silti sai lupauksen, että Jeesus tapaisi hänet sinä päivänä paratiisissa – paratiisissa, ei kadotettujen maassa, sillä se oli ensimmäinen kerta, kun hänelle tarjottiin tilaisuutta.

73   Ja minä uskon, että Korneliuksen talossa noilla sydämillä oli samanlaiset olosuhteet, kun he ottivat Jumalan Sanan ilolla vastaan. Ja Pyhä Henki on tuo Sana tehtynä eläväksi, ja se oli tullut heille eläväksi. Siitä syystä Pyhä Henki alkoi puhua muilla kielillä ja profetoida. Se johtui ihmisten vastaanottavaisista sydämistä, johon Sana lankesi, jotka näkivät kaiken tuon yliluonnollisen.

74   Tämä hämmästyttää minua tänään, tänä aikana, jona me elämme. Sen jälkeen, kun nuo roomalaiset olivat – ja kreikkalaiset, mitä he olivat, olivat juuri nähneet näyn toteutumisen, Pyhä Henki varoitti heidän sydämiään, koska, kun Pietari vielä puhuessa näitä sanoja, Pyhä Henki lankesi heidän päälleen. Näettekö?

75   Aivan kuten… Nähkääs, Kornelius sanoi: ”Menkää ja kutsukaa… ” Hän oli sadanpäämies, ja se tulee ”sadan-” tulee luvusta sata. Hän oli sadan miehen pää. Hän on roomalainen sadanpäämies ja hän oli nähnyt näyn rukoillessaan ja enkeli tuli hänen luoksensa. Hän oli hyvä mies. Hän sanoi: ”Mene Joppeen. Eräs Simon, nahkuri, ja oli toinen nimeltä Simon Pietari. Hän on… Sinä löydät hänet sieltä, ja hän tulee kertomaan sinulle Sanat.”

76   No, hän ajatteli, että näky oli hyvin todellinen. ”Minä en voinut olla unessa, minä katsoin todella enkeliä.” Ja niin hän lähetti jotkut uskollisimmista sotilaistaan sinne.

77   Ja samaan aikaan, Jumala valmisteli apostoliansa linjan toisessa päässä. Ja Hän sanoi: ”Nyt, nouse.” Hän sanoi… Ja nähdessään hän oli talon katolla odottamassa, kun rouva Pietari valmisti hänelle päivällistä. Ja hänen ollessa siellä ylhäällä… hän oli nälkäinen, ehkä käveltyään, siis apostoli oli -, erämaiden läpi. Ja hän makasi siellä ylhäällä, talon päällä, juuri ennen päivällistä – talon katolla, niin kuin oli tapana. Vieläkin ihmiset tekevät niin, ja sitten tulevat tikkaita alas ja joskus portaita ja semmoisia johtaa alas katolta; hän oli siellä illan viileydessä.

78   Mutta, apostoli nukahti ja kun hän oli unessa, hän meni syvemmälle kuin uneen; hän meni transsiin; ja hän näki liinakankaan laskeutuvan, jolla oli kaikkea likaista ja hän kuuli äänen sanovan: ”Nouse, teurasta ja syö.”

Hän vastasi: ”Ei niin, Herra, mikään ei ole koskaan tullut suuhuni epäpuhtaana.”

79   Siis, näettekö, se oli näky. Kuunnelkaapa! Sen täytyi selittää. Nyt, näyttää siltä, kuin Pietari olisi mennyt metsälle ja löysi jonkinlaisen eläimen, jollaista ei ollut syönyt ennen ja eikä yrittänyt syödä sellaista. Hän sanoi: ”Ei niin, Herra, ei – ei mitään epäpuhdasta ole koskaan tullut huulilleni.”

80   Hän sanoi: ”Älä sano puhtaaksi sitä, minkä – epäpuhtaaksi sitä, minkä minä olen puhdistanut.” Hän sanoi: ”Nouse, portilla on miehiä odottamassa sinua. Mene, äläkä epäile yhtään.” Ja samalla hetkellä he kolkuttivat oveen.

81   Siis, näettekö? Ja sitten, kun hän löysi tämän miehen sieltä, nämä uskolliset sotilaat, aivan näyn mukaisesti… Ja siinä he jo palaavat juuri sen miehen kanssa, josta Jumala oli kertonut näyssä – tuntematon henkilö, vain joku tavallinen tuntematon kalastaja. Mutta tuossa pienessä joukossa oli niin silmiinpistävää, että hän löysi tuon pikku kalastajan. Ja tässä hän jo tulee nyt tässä taloon, juuri siihen paikkaan, jonka hän näki näyssä. Kornelius kokosi kaikki ihmiset yhteen ja sanoi: ”No, tämä meni täsmälleen sillä tavalla kuin näin sen.” Ja silloin Pietari nousi pystyyn ja alkoi puhua siitä, kuinka he olivat saaneet Pyhän Hengen, ja hänen vielä puhuessaan…! He olivat nähneet kaiken olevan niin täydelleen sen näyn mukaista. Ihmisjoukko, jotka olivat pakanoita, jotka näkivät yhden julkituodun näyn, ja he kuulivat totuuden sanan siitä, kuinka he voisivat vastaanottaa elämän, ja Pyhä Henki lankesi heidän päälleen ennen kuin heitä oli kastettu.

82   Mitä sen pitäisi saada aikaan tässä tabernaakkelissa tänä aamuna? Sairaat, vaivatut, sokeat, kuurot, mykät, syntiset, kaikki… Ajatelkaapa – kymmenestä tuhannesta asiasta, ei kertaakaan se ei ole erehtynyt hitustakaan! No mutta, senhän pitäisi sytyttää sydämemme liekkeihin!

83   Nyt, siis, hänen vielä, hänen vielä puhuessaan, Pyhä Henki lankesi. Silloin Pietari sanoi: ”Ei kai kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän hengen niin kuin mekin.” Minä uskon, että heidän syntinsä olivat jo poissa, sillä Pyhä Henki ei olisi muuten tullut, ja Hän ei olisi tullut, ellei siinä olisi ollut ennalta määrätty astia. Hän tiesi, että he seuraisivat. Hän tiesi…

84   Uskon, että Paavali – peruste sille, että hänet piti kastaa uudestaan on, että hän oli vainonnut kristittyjä. Näin on. Ja Hän – Jumala – oli tietoinen, koska Hän sanoi: ”Minä olen valinnut hänet”, Hän sanoi Ananiaalle, profeetalle. Kun Hän tiesi, että Saul oli siellä huoneessa, synkkine kasvoineen ja pimentyneine silmineen, ja hän oli – oli rukoillut niin kovasti ja yltä päältä pölyssä, ja hän oli sokaistunut tulipatsaasta, joka hänelle ilmestyi tiellä sinne, ja Hän sanoi: ”Minä olen valinnut hänet pakanoiden astiaksi.” Jumala tiesi että – että Ananias kykenisi kastamaan hänet Jeesuksen Kristuksen nimeen, Damaskosjoessa kolme päivää myöhemmin. Mutta minä uskon, että hänen syntinsä oli jo annettu anteeksi, mutta se piti tehdä, että maailma näkisi. Ja minä uskon, että siitä syystä meidät pitää kastaa Jeesuksen Kristuksen nimeen. Ja uskon ennalta määrätyn siemenen näkevän sen, ja vain he näkevät sen.

85   Nyt, kolminaisuususkon veljet, minä en heitä tätä teidän päällenne, minä vain vastaan kysymyksiin. Minä tuon vain ajatukseni siitä. Tämä nauha voi päätyä Afrikkaan saakka. Uskon, että me elämme Hänen tulemuksensa varjoissa. Me kaikki uskomme siihen.

Minulla on rakkaita ystäviä, du Plessisit, Shoemanit ja kaikki, Yegaer ja nuo hienot veljet Etelä-Afrikassa. Mutta aina on joku, joka on sinulle uskollinen. Ja kaikki noista miehistä – ja minä rakastan heitä yhtä hellästi kuin rakastan tätä veljeä, yhtä hellästi, mutta veli Jackson ja hänen vaimonsa ovat pitäneet minusta kiinni. Minä en voi oikein edes ymmärtää sitä, hän on kestänyt. Siis, on Justus du Plessis, sydänystävä ja, voi, monia noita hienoja, hienoja afrikaaneriveljiä ja sisaria.

86   No mutta, miksi veli Jackson ja hänen vaimonsa ovat minulle uskollisia? Koska hänkin on metsämies? Ei! Sillä minulla on paljon hyviä metsästyskavereita. Mutta miksi hän on uskollinen? Ja miksi? Jospa te vain tietäisitte salaisuuden tämän kaiken takana. Mutta minä en kerro ihmisille kaikkia salaisuuksia, joita tiedän. Siis, miksi se tapahtui samalle hetkellä, kun Herra sanoi: ”Ota yhteys Sidney Jacksoniin Etelä-Afrikassa”, kun Herra sanoi Sidney Jacksonille, että tulisi tänne? Sen viikon sunnuntaina, kun hänet kastettiin, hän ja hänen vaimonsa, Jeesuksen Kristuksen nimeen, juuri täällä alkuaikana. Nähkääs, määrätty ennalta tähän asiaan. Näettekö?

87   Siis, uskon, että te pelastutte ottamalla Jeesuksen Kristuksen vastaan. Ja vesikaste on ulkoinen osoitus siitä, että jotakin sisäistä on tapahtunut, koska ei vedessä ole voimaa; se on vain symboli. Ja minä uskon, että sinä olet pelastettu, kun sinä…

88   Siis, on monia ihmisiä (minäpä selvitän tämän veljelle)… On monia ihmisiä, jotka ovat – sanovat olevansa pelastettuja. Monet on kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Monet puhuvat kielillä ja heillä on kaikenlaisia Pyhän Hengen merkkejä, eivätkä he ole silti edes pelastettuja. Näin asia on. ”Monet tulevat luokseni sinä päivänä ja sanovat: ’Herra, enkö minä olekin profetoinut Sinun Nimessäsi?’ – saarnaaja – ’Enkö minä ole Sinun Nimessäsi ajanut riivaajia ulos ja tehnyt monia väkeviä tekoja’” Hän sanoo: ”Menkää pois luotani, te vääryydentekijät. Minä en ole koskaan tuntenut teitä.” Näettekö? Niinpä kaikki nuo asiat, vaikka kyse on Jumalasta, se on Hänen käsissään. Mutta, kun minä näen, että…

89   Sanot: ”No, miksi sinä sitten muistutat ihmisiä kasteesta?” Se johtuu siitä, että minä noudatan alkuajan mallia. Me emme voi hävittää tuota suunnitelmaa.

90   Siis, otetaanpa apostoli Paavali, kun hän kohtasi muutamia opetuslapsia, jotka olivat aivan erinomaisia ihmisiä. Minä uskon, että he olivat pelastettuja, ja silti heitä ei ollut kastettu Jeesuksen Kristuksen nimeen, vaikka heidät oli kastettu (Ap.t. 19). Paavali meni ylämaakuntien läpi Efesokseen. Hän tapasi muutamia. Ja hän sanoi heille: ”Saitteko Pyhän Hengen, kun te tulitte uskoon?”

Ja he sanoivat hänelle: ”Emme tiedä mitään Pyhästä Hengestä – että Pyhää Henkeä olisi edes olemassa.”

Hän sanoi: ”Millä kasteella teidät sitten on kastettu?”

He sanoivat: ”On meidät kastettu. Johannes kastoi meidät. Se sama mies, joka kastoi Jeesuksen.” Hyvä kastehan se oli.

91   Kuitenkin, katsokaa tätä ankaraa apostolia; hän sanoi: ”Mutta Johannes kastoi parannukseen”, ei syntien anteeksiantamiseksi, koska uhria ei ollut tapettu, kastoi siihen… Ja, kun ihmiset kuulivat tämän, heidät kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimeen, ja sitten Pyhä Henki lankesi heidän päälleen.

92   Siis, mitä se sai aikaan? Se osoitti, että nämä ihmiset oli määrätty ennalta elämään. Heti, kun he näkivät sananmukaisen totuuden, he vaelsivat totuudessa ja saivat uskovan palkan – Pyhä Henki lankesi heidän päälleen ja he puhuivat kielillä, profetoivat, ylistivät Jumalaa. Ymmärsittekö nyt? He tekivät niin sen jälkeen, kun heillä jo oli suuri ilo, huusivat ja ylistivät Jumalaa.

93   Raamatussa oli kyllä baptistisaarnaaja. Hänetkin oli kastettu. Mutta hän oli, ja hän oli – osoittanut Raamatulla, että Jeesus oli Kristus. Ja ihmiset iloitsivat kovasti, ja he olivat niin iloisia siitä eikä heillä silti ollut Pyhää Henkeä! Heidät oli kastettava uudelleen. Ja Paavali sanoi Gal. 1:8: ”Vaikka enkeli taivaasta tulisi ja saarnaisi toisenlaista Evankeliumia kuin tämä, jota olen saarnannut, hän olkoon kirottu.” Älkää välittäkö siitä, millaista se onkin.

94   Siksi, kun tiedämme nämä asiat… ehkä sinä et tiennyt niistä, mutta veljeni, kun tiedän nämä asiat, minun on pakko ja velvollisuus Jumalaa kohtaan toteuttaa tätä ensimmäisen perustuksen suunnitelmaa, sillä ei yksikään ihminen voi panna muuta perustusta kuin mikä on jo pantu, se tarkoittaa apostoleja ja profeettoja. Profeetat kertoivat ennalta, ja apostolit toteuttivat, ja meidän pitää jatkaa sen eteenpäin viemistä, kunnes rakennus on valmis.

95   Siis, minä uskon siis, että ihminen on pelastettu, kun hän uskoo Herraan Jeesukseen Kristukseen koko sydämellään, ja sydämestään, ei ulkoisesta tietoisuudestaan siis…

96   Siis, te – te olette kaksijakoinen olento – kolme ihmistä yhdessä, sielu, ruumis ja henki. Nyt, uskon, että ulkoiset aistinne, teidän – teidän sielunne – ei sielunne, vaan ulkoinen tietoisuutenne, aistinne… Kun te olette valveilla, toisin sanoen, viisi aistia kuljettaa teitä: näkö, maku, tunto, haju ja kuulo. Ne on annettu teille ainoastaan ollaksenne yhteydessä maalliseen kotiinne. Ja ne ovat – niitä ei annettu olemaan yhteydessä taivaalliseen kotiinne. Oikeastaan ihmisruumiissa on kuusi aistia, koska Raamatussa, hän [ihminen] on numero 6. Hänet luotiin kuudentena päivänä ja hän on numero kuusi – ihminen siis. Ja hänellä on näkö, maku, tunto, haju, kuulo ja usko. Hänen uskonsa asettaa hänen päämääränsä: sen mihin hän on menossa.

97   Nyt, usko on toivottujen asioiden tulemista todelliseksi [/käsin kosketeltavaksi], todiste asioista, joita ei näe, maista, tunne tai kuule. [Hebr. 11:1] Uskolla – kun ihminen ottaa kiinni Sanasta, se lähettää hänet sellaiseen ulottuvuuteen, näettekö, joka tekee Sanan niin todelliseksi hänelle, että se on sama, kuin se olisi hänen käsissään. Hän tietää, että niin tulee tapahtumaan.

98   Nyt, tässä on sama juttu, tässä kysymyksessä vesikasteesta. Näettekö? Jumala tiesi, että nämä ihmiset tulivat kastetuiksi Jeesuksen Kristuksen nimeen. Ja Paavali, hän antoi tuon lausunnon, ettei kenenkään ihmisen tai taivaan enkelinkään pitäisi opettaa muuta oppia, kuin sitä, jota hän oli opettanut. Niinpä, siksi, jos minä tulen saarnaajana, sananpalvelijana, profeettana tai mikä olisinkin, tai vaikka enkeli tulisi alas taivaasta ja opettaisi jotakin vastoin sitä, mitä tämä apostoli opetti, enkä minä käskisi ihmisiä ottamaan uutta kastetta Jeesuksen Kristuksen nimeen, minua pidettäisiin Raamatun perusteella sen asian vääränä todistajana, johon minä väitän uskovani.

99   Niinpä minä uskon, että tuo malli on asetettu. Joka ihminen Raamatussa oli kastettu Jeesuksen Kristuksen nimeen. Ei milloinkaan, koskaan, ketään kastettu Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Näettekö? Ketään ei ikinä vihmottu; kaikki ihmiset upotettiin.

100   Ja niin minä uskon, että sinut oikeastaan on… Kysymykseesi, rakas veli, uskon, että Jumala tuntee sydämesi… Tulee olemaan tuhansia ihmisiä, jotka on kastettu Jeesuksen nimeen. Sinä vain menet sinne kuivana syntisenä ja nouset märkänä sellaisena. Näettekö, näettekö? Mutta aitona, tosi uskovana, sinun tulee vaeltaa koko uskossa ja hyvällä omallatunnolla Jumalaa kohtaan. Kun sinä näet sen, otat kasteen! Mutta, minä uskon, että se on vain ulkoinen ilmaus, joka osoittaa, että sisäinen armon työ on tehty.

101   Aivan, kuten Jumala rakensi arkin. Hän sanoi: ”Nooa, mene siihen, sinä ja perheesi ja perhekuntasi.” Ja he menivät siihen. Siis, minä uskon, että jos siellä ei olisi ollut arkkia, Jumala olisi antanut Nooan istua tukilla tai kävellä veden päällä. Näettekö? Mutta Hän valmisti hänelle arkin, johon mennä, ja sillä tavalla se tapahtui. Se oli Jumalan järjestämä tapa. Minä uskon, että Jumala pelastaa ihmisen armosta. Jumalan tarjoama keino päästä sisään on, mennä ulkoisen osoituksen kautta: Jeesuksen Kristuksen nimeen, koska kaikki kastettiin sillä tavalla.

102   Minä en tuomitse näitä muita kavereita, mutta on vain… Minusta tämä on sitä, mistä on kyse. Vesi ei pelasta ihmistä, se vain osoittaa, että hän on pelastunut. Se on ulkoinen osoitus. Siis, ehkä tämä ei mennyt oikein, veli. Jos ei mennyt, no, me otamme sen jokin toinen kerta, tai… Selvä.

242. I Moos. 6:4, vedenpaisumuksen jälkeen, mistä nuo jättiläiset tulivat?

103   Tämäpä hyvä kysymys, tosi hyvä. Onpa järkevä kysymys. Mistä nämä jättiläiset tulivat? Aadam ei ollut jättiläinen sikäli, kuin me tiedämme, koska jos näin olisi, Raamattu olisi sanonut sen. Hän oli tavallinen mies. Mistä ne sitten tulivat? Siis – nyt, tästä on iso väittely, ja juuri tämä annettiin minulle. Tämä on isolla tummalla paperilla, ja se on – tai siis: isoilla tummilla kirjaimilla valkoisella paperiarkilla.

104   Nyt nämä jättiläiset… Minä uskon, että se oli yksi – joku täällä vähän aikaa… Se saattoi olla Josefus. Minä – en nyt sano niin, saarnaajaveljet, että se oli Josefus; mutta minusta se saattoi olla hän, tai tri. Scoffield, tai joku näistä, joka sanoi, että nämä maan jättiläiset olivat langenneita Jumalan henkiä, jotka olivat kuunnelleet saatanan tarinaa, kun hän kertoi – taivaasta… Ja se oli Miikael… Ja yritti nostaa sodan taivaan Miikaelia vastaan… potkaistiin ulos… Että nuo Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttäret, ja noita jättiläisiä oli maan päällä siihen aikaan, että ne tunkivat itsensä inhimillisen lihan sisään. Jos te sen teette, te teette saatanasta luojan. Ei niin voi tehdä.

105   Jopa tri. Smith seitsemännen päivän adventisteista – uhrivuohesta; hän sanoi, että yksi vuohi oli… Kaksi vuohta tapettiin uhrauspäivänä – anteeksiannon päivänä, ja yksi vuohi tapettiin ja toinen päästettiin vapaaksi. Ja sitten hän sanoi, että tuo tapettu vuohi edusti Jeesusta, meidän syntimme kantajaa, joka kuoli, mutta se vuohi, joka vapautettiin, edusti perkelettä, joka kantoi meidän syntimme ja lähti pois ikuisuuteen sen kanssa. Siis, näettehän, mikään… Minun mielestäni… Jos tämä [vastaus] menee jollekin adventistiveljelle. En sano mitään tuosta suuresta miehestä tri. Smithistä. Voi, siinä oli fiksu, älykäs, hyvä, hienostunut kristitty, uskova, mutta minulle, nähkääs, tuossa ei ole järkeä. Jos te sen teette, te uhraatte perkeleelle silloin. Ne molemmat edustivat Kristuksen kuolemaa, hautausta ja ylösnousemusta. Hän myös kuoli syntiemme tähden ja vei syntimme kauas pois. Ne molemmat olivat Kristus.

106   Niinpä nuo jättiläiset eivät todellakaan tulleet tunkemalla itsensä sisään. Nämä jättiläiset olivat Kainin poikia, joiden isä oli käärme, joka näytti joka suhteessa aivan ihmiseltä, mutta oli iso, suuri kaveri, isompi kuin ihminen. Ja siitä nuo pojat ovat peräisin, sillä he olivat Kainin poikia, koska ne olivat kanaanilaisia, Kanaanin maasta, mistä ne olivat kotoisin, ja juuri sinne Kain meni. Ja se oli… Nähkääs, tuo myös todistaa käärmeen siemenen. Se oli täysin eri ihmisrotu. Se oli käärmeen siemenen -. Näettekö?

107   Siis, se on kysymys käärmeen siemenestä tässä, niinpä me emme – emme mene siihen ja haluan teidän pitävän tämän mielessänne. Näettekö? Siis, ihan vain tuodakseni taustatietoa.

108   Siis, ne olivat kanaanilaisia, nämä jättiläiset – ja he olivat Kainin poikia, joka oli käärmeen poika. Ja käärme oli jättimäinen mies, iso, hirmuinen kaveri, ei mikään matelija, kaunis. Hän oli ovelin kaikista kedon eläimistä. Ja hän oli ainoa…

109   Nähkääs, eläimen geenit naisessa eivät ollenkaan saa aikaan poikasia. Sitä on yritetty kerta toisensa jälkeen. Se on epähedelmällinen naisen siemenessä; ja nyt sitä ei löydetä. Otetaanpa simpanssi; se on lähinnä ihmistä, mitä voi löytää, tai gorilla, tai joku noista ihmiselle läheisistä. Niin kuin Jumala suuressa evoluutiossaan aloitti tekemällä kalan, ja sitten Hän teki linnut, ja sitten Hän teki muut – eläimet, ja niiden tulo jatkui, kunnes tultiin simpanssiin ja apinaan ja aina gorillaan ja sitten käärmeen hahmoon ja sitten käärmeestä ihmiseen.

110   Ja ihmiskunta on yrittänyt tutkia – tiede – etsiä luita, mikä tuo ihmistä lähinnä oleva eläin on. Ja ihminen on eläin. Ihminen, sen lihallinen puoli on eläimellistä lihaa. Senhän me tiedämme. Me olemme nisäkkäitä, joka tarkoittaa tasalämpöistä eläintä, sen me tiedämme! Mutta mikä sitten on erona? Eläimellä ei ole sisäistä sielua, mutta ihmisellä on. Se ei tiedä eroa oikean ja väärän välillä.

111   Pikkuinen narttukoira ei ymmärrä käyttää mekkoa enkä usko, että se käytäisi sortseja, jos se olisi – ymmärtäisi. Eikä emakkokaan, mutta kyse onkin langenneesta ihmissuvusta. Näettekö?

112   Ja siitä – siitä se tulee. Sillä lailla jättiläiset saivat alkunsa. Ne olivat käärmeen poikia.

113   Ja nähkääs, kun se näki Eevan tuossa tilassa, hän – saatana meni häneen ja sai hänet… Nähkääs, Aadam ei ollut vielä saanut selville [KR33; I Ms. 4:1; ”yhtynyt”]. En – en tiedä miten asettaa nämä sanat; se kyllä kävisi teidän kaikkien kanssa, mutta joku, joka kritisoi tätä – tiedättehän, ihmiset aina yrittävät kaivella jotakin – mutta, siis, Aadam ei ollut vielä tuntenut vaimoaan. Hän ei ollut vielä tullut sille paikalle ja saatana löi hänet siinä. Näettekö? Ja kun Eeva tuli raskaaksi, silloin Aadam tunsi hänet. Me tulemme siihen tässä seuraavassa kysymyksessä, tai yhdessä näistä kysymyksistä. En tiedä, missä se on, me – minä näin sen juuri tässä. Nyt, mutta sillä tavalla jättiläiset saivat alkunsa.

243. Rakas veli Branham, tulevatko kaikki tosi uudesti syntyneiden uskovien pojat ja tyttäret pelastumaan?

114   Ei, veli, ei, eivät varmastikaan tule. Siis, kuten minä – kuten olen kopioinut David du Plessikseltä tämän kommentin: ”Jumalalla ei ole lastenlapsia” – näettekö –” ainoastaan poikia ja tyttäriä.” Näettekö, heidän täytyy syntyä, aivan kuten heidän isänsä ja äitinsäkin syntyivät: Hengestä. Näettekö? Siitä juuri syntyy tuo uusi persoona, että hän on syntynyt uudesti, uudestisyntynyt. Hänen ensimmäinen syntymänsä tekee hänestä luonnollisen ihmisen maan päälle. Hänen toinen syntymänsä tekee hänestä hengellisen, taivaan ihmisen. Näettekö? Se muuttaa hänet, hänen sielunsa, ei hänen ulkoista omatuntoaan, hänen ulkoista olemustaan, hänen aistejaan. Hän yhä tuntee ja haistaa, maistaa ja kuulee, mutta hänen sisäiset alueensa, kaipuunsa, mikä häntä motivoi, ovat kääntyneet kohti Jumalaa. Näettekö?

115   Nyt, muistakaahan, ainoa tapa, miten tämä voi tapahtua, on tämä: aivan kuten se oli roomalaisen sadanpäämiehen aikana. Paavali sanoi roomalaiselle, hän ja Siilas, kun hän halusi ottaa miekkansa ja tappaa itsensä, koska Jumala oli järisyttänyt sen vankilan maan tasalle. Hän sanoi: ”Älä vahingoita itseäsi, näethän, että me kaikki olemme täällä. Nouse!” Ja hän halusi tietää, mitä tehdä. Hän sanoi: ”Nouse, ja ota kaste ja huuda – avuksesi Herran Nimeä, niin sinä ja huonekuntasi pelastutte.” Näettekö? Toisin sanoen: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä ja huonekuntasi pelastutte.”

116   Siis, miten? Jos sinun huonekuntasi uskoo samalla tavalla kuin sinä uskot. Näettekö? Sinä rukoilet ja jätät lapsesi Jumalan huomaan ja pidät kiinni Jumalasta uskoen, että he tulevat pelastumaan.

117   Minä olen käynyt läpi tuon kokemuksen Rebekkani kanssa. Näettekö? Minä vain jätin asian Jumalan huomaan. Kun hänen pitää olla pikku teiniprinsessa, ja hän meni jonkun tytön kanssa, kun me menimme sinne, meni – kipaisi erään tytön kotiin ottamaan soittotunteja… Ja tämä tyttö… Minä palasin yhtenä päivänä, ja siellä tuo tyttö istui pianon ääressä soittamassa rock and rollia. No, se kyllä riitti minulle! Ja niin minä käskin häntä pysymään poissa sieltä. Näettekö? Ja sitten hän sanoi: ”no, mutta, se on ainoa paikka, johon voi mennä ottamaan soittotunteja.” Tiedättehän te, millaisiksi teiniprinsessat tulevat.

118   Ja minä sanoin…  – joka lapsen pitää mennä se läpi. Käytännöllisesti katsoen, jokainen menee sen iän läpi. Sinä menit, minä menin, ja meidän pitää ajatella niin kuin he. [/ajatella heidän ajatuksiaan].

119   Ja sitten, ja jonkin päivän päästä sen jälkeen, hänen äitinsä meni hakemaan häntä jostakin syystä, ja tyttö vain sätti häntä. No, se ei ollut Rebekka ollenkaan – meni tiehensä ja paiskoi ovia, ja melkein tiputti tavarat seinältä, ja lähti kouluun.

120   Nyt, minun olisi pitänyt, ilmeisesti, ottaa vain remmi esiin ja mennä hänen peräänsä pihalle, ja tuoda hänet takaisin yltä päältä juomuilla. Näettekö? Mutta minä ajattelin: ”Hetkinen, minun pitää ajatella kahdeksantoistavuotiaan ajatuksia.” Näettekö? ”Nyt,” sanoin, ”Äiti, minä tiedän, että… ” Hän alkoi itkeä, Meda. Sanoin: ”Minä tiedän, että sinä olet tehnyt kaikkesi, minä olen tehnyt kaikkeni. Nyt, jos asia on kerran meidän käsissämme, meidän on otettava se seuraava askel.”

121   Kuten eräs rouva kirjoitti eräänä päivänä (se on yhtenä kysymyksenä täällä), sanoi: ”Veli Branham, etkö sinä olekin Messias, oletko?

Minä sanoin: ”En, rouva.”

Hän sanoi: ”Me uskomme sinun olevan paimenemme, mutta sinä aina viittaat tuohon suureen Paimeneen.”

Minä sanoin: ”Pitää paikkansa, juuri niin.” Näettekö?

122   Minä sanoin: ”Siis, katsohan, rakkaani, [Meda – suom.] siis, kuuntelehan minua. Sinulle on raskasta tehdä näin; olenhan minä sinun miehesi, mutta ihmiset ajavat läpi osavaltioiden ja joka puolelta saadakseen muutaman neuvon sanan. Siis, jos sinä… Minä olin puhunut hänelle yhtenä päivänä ja hän ihan vain käveli luotani.”

123   Siis, Becky ei koskaan tekisi sitä minulle. Näettekö? Ja kun hänen äitinsä sanoo jotakin hänelle, hän paiskoo ovia ja sanoo: ”Et kai sinä odota, että minä istun täällä seinäruusuna koko elämäni?” Ja bäng! Läimäytti oven kiinni ja lähti ulos. Se oli perkele.

124   Minä muistan, ensimmäistä kaksi vuotta hän itki. Jos menimme ravintolaan syömään, minä kävelytin häntä kadulla, kun Meda söi, ja sitten Meda kävelytti, kun minä söin. Vain itki ja itki. Ja yhtenä päivänä pohjoisessa, Kanadassa, hän itki koko yön, enkä minä saanut levätyksi ja kaikkea. Vain seisoin siinä… Siis. Ja jokin sanoi minulle: ”Se on perkele, joka yrittää päästä käsiksi palvelustehtävääsi.”

125   Minä sanoin: ”Anna se lapsi minulle.” Sanoin: ”Saatana: Jeesuksen Kristuksen Nimessä, päästä kätesi irti hänestä.” Tyttö lopetti siinä samassa eikä koskaan enää itkenyt. Hän on hiljaisin minun lapsistani. Siitä hetkestä lähtien, se oli ohi. Teidän pitää saada se… Teillä on oltava juttu itsessänne ennen kuin te pystytte siihen!

Ja sitten, kun hän – ja sitten se – hän aloitti. Ja ehkä tunnin päästä minä puhuttelin Medaa. Sanoin: ”Meda, pidä kätesi erossa tästä.”

”Minäkö? sehän on minun lapseni!”

126   Sanoin: ”Eikö myös minun?” No niin. Sanoin: ”Jos hän olisi ollut kuolemaisillaan tänä aamuna, sinä olisit jättänyt hänet Jumalan käsiin matkaamaan ikuisuuteen. Miksemme me voi jättää häntä Jumalalle nyt hänen maallisella matkallaan?

Ja Meda sanoi: ”No, hänhän on minun lapseni!”

Minä sanoin: ”Minun myös.”

Sanoin: ”Siis, voitko pitää nyt… ”

”Ettenkö minä sanoisi hänelle mitään?”

127   Minä sanoin: ”En minä niin sanonut. Me lopetamme hänen torumisensa, vain neuvomme häntä. Hän tarvitsee kaveria, ja sinä olet se, josta tulee hänen kaverinsa, sinä ja minä. Me olemme hänen vanhempansa.

128   Nämä nykylapset tarvitsevat kaveria. Jos heillä on isä ja äiti, jotka ovat kotona ja pitävät hänestä huolta, sen sijaan että juoksisivat koko yön ympäri baareja ja sen sellaista, ei olisi – ei meillä olisi nuorisorikollisuutta. Näettekö?

129   Ihmiset joutuvat erilleen Raamatusta, kaikki menevät kyllä jumalanpalvelukseen ja pelaavat buncoa [Bingo?] ja sellaista ja… Näettekö? Silloin yritetään kiillottaa saatanan Hollywoodista peräisin oleva maaperää. Seurakuntaan ei ikinä voi tuoda Hollywoodia. Teidän on – tarkoitan siis tuoda seurakuntaa Hollywoodiin. Teidän on tuotava Hollywood teidän maaperällenne. Näettekö? Ei mennä heidän maaperälleen, antaa heidän tulla tänne. Meillä on jotakin, mistä he eivät tiedä mitään.

130   Ja siinä me sitten menimme polvillemme ja jätimme asian Jumalalle. Sanoin: ”Tiedän että hän on kahdeksantoista – on muutaman päivän päästä, ja hän – ja sen ikäinen tyttö tulee ajattelemaan poikaystäviä, ja me pidämme hänet sisällä.” Sanoin: ”Minä en ikinä tahtoisi nähdä hänen menevän naimisiin. Haluaisin panna hänet tänne toimistoon, työskentelemään. Haluan nähdä hänet Hengellä täytettynä ja – ja – ja elävän sillä lailla.”

Ja hän… Siis, mehän kaikki haluaisimme sitä. Meda sanoi: ”No, me emme voi tehdä sitä.” Hän sanoi: ”Hän ei kuuntelisi sitä.”

131   Sanoin: ”Hetkinen! Me olemme kasvattaneet hänet niin kuin vain voimme, nyt panemme hänet Jumalan käsiin – jätämme hänet.” Ja minä sanoin: ”Sitten, kun hän tekee jotakin, sano: ’Becky, rakas, äiti ei halua, että teet noin, mutta minä olen sinun kaverisi, minä pysyn rinnallasi.’ Näetkö? Anna hänen ymmärtää, että sinä rakastat häntä. Jonain päivänä hän tulee kohtaamaan jonkun, joka rakastaa häntä, ja se voi olla väärä nainen.” [mies(?) – suom.] Näettekö? Sanoin: ”Ole sinä tuo rakastava nainen.” Sanoin: ”Rakas, se kuulostaa kyllä vähän raa’alta, mutta ihmiset tulevat joka puolelta ja istuvat henkilökohtaisissa haastatteluissa, ja semmoista.” Sanoin: ”Me olemme toisillemme niin tuttuja, koska me olemme mies ja vaimo, mutta me emme anna sen ikinä tapahtua. Sinun pitää muistaa, että tämä tapahtuu Herran Nimessä!”

Ja niin Meda sanoi: ”Selvä.”

Me laskeuduimme polvillemme ja jätimme jutun Jumalalle. Sanoin, että pidämme sormemme siitä erossa.

Sinä iltapäivänä hän tuli sisälle, hän sanoi: ”No, te vissiin vieläkin sanotte, etten minä mene sinne!”

132   Meda sanoi: ”Ei, en minä niin sanonut.” Hän sanoi: ”Tiedäthän, äiti ei halua, että sinä teet sellaista, ja sinähän tiedät, että se melkein musersi isäsi, kun hän kuuli sinun soittavan tuota boogie woogie musiikkia, tai mitä se olikin, tuon tytön kanssa.” Hän sanoi: ”Siis, hän ei halua, että sinä teet sitä, emmekä me halua sinun tekevän sitä, Becky, mutta me juuri jätimme sen Herralle. Haluan että tiedät, että me rakastamme sinua. Mitä sinä sitten teetkin, me rakastamme sinua silti.”

Hän huusi, ja sanoi: ”Joka tapauksessa minä menen!”

Meda sanoi: ”Selvä, rakas.” Ja hän jatkoi, sanoi: ”Minulla on iltapala valmiina, kun sinä tulet takaisin.” Eikä hän mennytkään! Ei, eikä ole käynyt sen jälkeen.

133   Ja vähän sen jälkeen hän tapasi Georgen. George on kristitty. Se – se siitä sitten.

134   Hän koetti kertoa siitä rouva Woodille yhtenä päivänä. Hän sanoi: ”Voi, että minä vauhkoonnuin yhtenä päivänä.” Hän sanoi: ”Isi ja äiti jättivät minut Herralle,” Hän sanoi: ”Aivan kamalasti.” Meistä se – se oli villiä. Me emme ainakaan halua yhtään sen villimpää. Näettekö? Jätetäänpä tämä tähän. Selvä.

244. Veli Branham, mitä sinä ajattelet meidän… (Oi, voi! Muistan, kun luin tämän. En ollut… Olin ajatellut säästää sen vähän myöhemmäksi, mutta kyllä kai minä voin yhtä hyvin lukea sen. Vähän naisen käsialaa. Hänen täytyy olla Kentuckysta, koska hänellä on Kosmos Portlandsementti lappu tässä.) Veli Branham, mitä sinä ajattelet kovin lyhyttä kolttua käyttävistä sisaristamme seurakunnassa? Eikö se pilaa meidän todistuksemme ja antaa väärän esimerkin nuorillemme tässä seurakunnassa? Näyttää niin e-p-… nähdä niin nuoren – aikuisen naisen käyttävän niin lyhyttä kolttua, että hänen polvensa näkyvät hänen kävellessään.

135   Kuka sitten oletkin, sisar tai veli, olen 100% samaa mieltä kanssasi. Se on häpeä, mutta kerropa, mitä tehdä sille? Minä saarnaan niin rankasti kuin ikinä pystyn, ja sitä tehdään kaikesta huolimatta. Siinä on heidän tuomionsa, koska sana lähti. Kyllä, olen varmasti vastaan noita pikku ihonmyötäisiä kolttuja, jotka näyttävät… Minä elämöin siitä jatkuvasti lapsilleni, Beckylle ja Saralle. En välitä kuinka pieniä he ovat, minä… että… Minä elämöin heille jatkuvasti. Minusta he eivät edes pidä mekkojaan… Meda läksyttää Beckyä joka päivä siitä. Näettekö? Pukea nyt aivan… Koska lapset, sellaista voi odottaa lapsilta, ja teidän on vain ojennettava heitä, mutta kun kyseessä on nainen, jotakin on kyllä vialla. Näettekö?

136   Älkää nyt loukkaantuko, minä vain vastaan kysymyksiin. Te kysyitte sydämestänne, minä kerron sydämestäni. Jo löydätte ratkaisun, minä – olkaa kilttejä ja kertokaa minullekin, minä varmasti teen sen, jos vain voin tehdä asialle jotakin.

137   Niin kuin joku yhtenä päivänä sanoi, hän sanoi: ”Siis, kuuntelehan nyt veli Branham,” – sanoi: ”Minä sanon mitä Aadam ja Eeva… ” – hän sanoi: ”Näin se meni tismalleen: he söivät omenan!” Ja minä huomasin, että se oli nyt muutettu; siis mitäs he söivätkään? Luulisin, miksikäs sitä sanottiinkaan? [Mies seurakunnassa vastaa: ”Aprikoosi.” – toim.] Aprikoosi, juu, se, minkä he söivät, oli aprikoosi. Siis, nyt on aika panna aprikoosit kiertämään, jos se saa ihmiset tajuamaan, että he ovat alasti. Näettekö?

245. Veli Branham, minä olen ottanut Jumalan Sanoman vastaan, sekä poikamme. Ja meidät on molemmat kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Minun mieheni – mieheni ei ole ottanut Sanomaa vastaan ja taistelee tätä Sanomaa vastaan. Ja hän vaikuttaa poikaamme ja vie häntä metodistikirkkoon. Hän haluaisi minun tulevan mukaan seurakuntaan, kun me emme ole jumalanpalveluksessa täällä tabernaakkelissa. Olisiko oikein, että menisin hänen mukaansa, vai olisiko parempi pysyä poissa tuosta kirkkokunnasta?

138   Siis, nyt, rakas sisar… Hän ei ole ollenkaan kirjoittanut tähän nimeään, mutta ehkä sinä kuuntelet kysymystäsi. Jos et, kuulet sen nauhalta. Mene miehesi kanssa, mutta älä ota osaa siihen, mitä siellä tehdään. Näethän, sinun pitäisi rakastaa miestäsi, ja rakkaus sen tekee. Ole vain todella suolainen, ja hänelle tulee jano, jos hänessä on jotakin.

139   Älä liity heidän seurakuntaansa. Hän sanoi: ”Pysy tuosta kirkkokunnasta erossa.” Älä liity siihen, käy siellä. Jos et voi saada koko limppua, ota puolikas. Jos et saa puolikasta, ota siivu. Näettekö, näettekö? Mutta juuri sillä tavalla sinä voitat miehesi, tekemällä niin. Älä käyttäydy röyhkeästi, niin hän tietää, että hänellä on aivan yhtä paljon kuin sinulla. Mutta, kun voit näyttää hänelle jotakin, mitä sinulla on, mitä hänellä ei ole, se saa hänet janoamaan olla sitä, mitä sinä olet. Pyhitetty vaimo pyhittää miehensä.

140   Tämä on vain neuvo. Siis, minä – minä voisin käyttää kovasti aikaa tähän, mutta me haluamme käydä läpi niin monta kuin suinkin, koska näen, että minulla on vain 22 minuuttia sitten. No niin.

246. Veli Branham, minä uskon Sanomaan, jota sinä opetat koko sydämestäni. Se sykähdyttää sieluani. Silti, vaimoni ja poikani eivät iloitse Sanasta. He eivät halua vieroittaa itseään joistakin maallisista tavoistaan. Sanoit, että meidän pitäisi vaatia itsellemme – vaatia perhettämme itsellemme. Se on minusta hankalaa, nähdessäni, että he eivät elä Sanalle tai Sanassa. Mikä on minun tieni, herra? Pitääkö minun vaatia heitä ja uskoa, vai rukoilla: ”Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi,” ja tyytyä tilaan, jossa totean olevani. Minä arvostaisin kovasti opastustasi, veli Branham.

141   Jumala siunatkoon sinua, veljeni tai sisareni, kuka sitten oletkin. Minä – minä jättäisin heidät Jumalan haltuun. Minä… Siis, koska, ”Minkä kaiken Isä on antanut minulle, tulee minulle.” Näetkö? Siis, ainoa, te ihmiset, mitä tehdä…

142   Minun sydämeni oikein paisui ilosta yhtenä päivänä mennessäni sinne tänne ja nähdä noiden motellimiesten… he… Minä kävin tuolla herra Beckerillä. Hän sanoi: ”Billy, tiedätkö mitä? Minä ruokin sinun koko seurakuntasi joka sunnuntai” – kun Blue Boar ruokkii 300 melkein joka sunnuntai! Näettekö? Ja minä menen sinne, ja tämä kaveri siellä, tämä herrasmies siellä Ranch Housessa, erittäin hieno mies. Tapasin hänet. Hän sanoi…

Minä sanoin: ”No, mutta sehän on hieno juttu.” Sanoin: ”Minä arvostan kovin sitä, että sinä pidät kaiken tuon jutun poissa sieltä – tuon huonon käytöksen poissa sieltä.”

Hän sanoi: ”No, kyllä vain, veli Branham.”

Sanoin: ”Miten hän minut tuntee?” Näettekö? Sanoin: ”Mitenkä sinä minut tunnet?”

Hän sanoi: ”Tunnenhan minä sinut,” – sanoi: ”Minähän ruokin koko seurakunnan täällä joka sunnuntai… Siis, ” hän sanoi: ”haluan sanoa tämän sinulle: kyllä ovat hienoa väkeä. Hienoja ihmisiä!”

143   Nyt, siis, sepä lämmitti sydäntä. Te, minun lapseni. Näettekö? Kun minä kuulen, että minun lapseni käyttäytyvät hyvin ja ovat hienosti, se saa isästä tuntumaan tosi hyvältä. Tehän ymmärrätte.

144   Siis, nyt, äiti, kun… Sisareni, jos sinun miehesi haluaa sinun käyvän metodistiseurakunnassa, anna mennä vain. Sinä et ehkä saa koko limppua, mutta jos siellä edes sanotaan, että he uskovat, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, usko se, koska mekin uskomme. Nyt, jos siellä tulee joku kohtaus tai jotain, anna – anna niiden mennä, ja syö sinä sen verran leivästä. Ja sillä, näytä vain elämäsi herttaisuudella ja toisista välittämisellä… Ja jos sinulla ei sitä ole, sisar hyvä, rukoile niin, että se tulee sinuun, että sinun ei tarvitse kehittää mitään keinotekoista, sillä kun sen teet, se ei ole todellista. Sinun miehesi voi sanoa sen. Mutta sinä – kun sinä olet todella rukoillut itsesi tilaan, jossa elämäsi on täynnä Vapahtajan suolaa, se koskettaa. ”Ja kun minut nostetaan ylös, minä vedän kaikki ihmiset tyköni.” Minä menisin. Ole todella varovainen. Älä liity heidän seurakuntaansa silti! Ole kiltti, älä tee sitä, älä liity heidän seurakuntaansa, mutta jatka eteenpäin!

247. Veli Branham, tässä on kysymys, joka on askarruttanut monia meistä täällä. Jo – jo – jo (anteeksi) joillakin nauhoilla sinä puhut siitä, että tempauksen jälkeen ainoastaan juutalaisia pelastuu. (Ja se on yliviivattu.) Tekisitkö täydellisesti selkoa pakanoista, jotka eivät pääse tempaukseen. Minusta sinä sanoit, että pakanat, jotka jäävät jäljelle, menisivät ahdistuksen läpi ja antaisivat henkensä todistukseksi Jeesuksesta. Kun Hän palaa pakanoista juutalaisten puoleen – kun Hän kääntyy pakanoista juutalaisten puoleen, niin silloin ei pakanoilla ole enää tilaisuutta pelastua. Vain ne pakanat, jotka on pelastettu, mutteivät ottaneet vastaan viimeisen ajan totuutta, tulevat menemään ahdistuksen kauteen ja sitten pelastuvat lopulta. Onko se näin? Selittäisitkö, koska sinä sanoit, että tulee olemaan vain pieni joukko, joka pääsee tempaukseen. Mitenkä ne ihmiset, jotka uskoivat Herraan – uskovat Herraan nyt ja sillä tavalla – eivätkä usko siihen, miten sinä saarnaat tätä lopun ajan Sanomaa. Pelastuvatko he? Ja sitten tämä sisar on kirjoittanut nimensä.

145   Siis, tosi hyvä kysymys. Siis, ensiksikin, sekaannus on, siitä, mitä sanoin pakanoiden ajan päättymisestä, kun ahdistus – ahdistuksessa. Siis, minä en näe pakanoita Raamatussa… Pakanamorsian, morsian, ei pakanseurakunta siis, pakanaseurakunta tulee menemään ahdistuksen kauteen – näettekö? muuten heidän… Siis, Morsian tarkoittaa valittuja. He eivät lähde minnekään muualle kuin tempaukseen. Heidät on muutettu ja otettu pois maailmasta. Näettekö? Siis, minäpä selitän sen myöhemmässä kysymyksessä täällä, tuon asian Lutherista eteenpäin, niin te tajuatte, mitä se tarkoittaa. Kyse on Ruumiin kypsymisestä. Näettekö?

146   Siis, huomatkaa. Siis, juutalaiset, jotka ovat jäljellä ovat se, jolle nuo kaksi profeettaa, Elia ja Mooses tulevat saarnaamaan.

147   Siis, nämä ovat minun omia ajatuksiani, saarnaajaveljet, omalla tavallani, jolla minä tunnen Pyhän Hengen paljastaneen minulle.

148   Siis, seuraavaksi tulee tapahtumaan, että juutalainen – tai siis valittu morsian temmataan ylös muiden pakanoiden kanssa – valittu pakanamorsian, joka on ollut maassa kautta aikakausien – tulee temmatuksi Kristuksen seuraan taivaisiin. Kuolleet nousevat; ne, jotka ovat elossa ja ovat jääneet tänne, muutetaan [toisenlaisiksi] ja heidät temmataan ilmoihin ylös yhdessä kohtamaan Herraa. Sitten, koska…

149   Hääseremonioiden jälkeen kirkkaudessa, Jeesus, ylös taivaisiin tempaamisen jälkeen, Jeesus palaa maan päälle ja ilmaisee itsensä kansalleen samalla tavalla kuin Joosef ilmaisi itsensä veljilleen. Ja Hänen vaimonsa ei – pakana – ei ole läsnä – ei muita kuin vain Joosef itse, niin kuin hän ilmaisi itsensä veljilleen. Ymmärtävätkö kaikki?

150   Hän lähetti…  jopa Hänen vaimonsakin oli palatsissa – esikuva sille, että morsian tulee olemaan palatsissa, kirkkaudessa silloin. Silloin, Jeesus ilmaisee itsensä juutalaisille, näettekö? – hääseremonioiden jälkeen; 3 ja ½ vuotta, ja–ja–ja alkaa Jaakobin vaiva [/hätä /ongelma], tuo 3 ja ½ vuotta – Danielin seitsemännen viikon loppu. Messias tuhotaan [Dan. 9:26] keskellä… Ja Hän [Jeesus] ennusti 3 ja ½ vuotta ja tuli otetuksi pois. Sitten jää 3 ja ½ vuotta profeetoille: Moosekselle ja Elialle, ja sitten seitsemänkymmenen päivän päästä, kuten jo on ennustettu kansalle; kuten Daniel sanoi; sitten noiden 70 päivän jälkeen, Jeesus ilmaisee itsensä heille. Hän on tuo ruhtinas, joka oli tuleva Juutalaisten tykö. Näettekö?

151   Siis, ja sitten silloin… Nähkääs, pakanamorsian on taivaassa ja nukkuva neitsyt – pakananeitsyt ei tule pelastumaan silloin; hän on jo pelastunut, mutta häntä ei ole hyväksytty morsiameen. Ja hän menee ahdistuksen ajan läpi puhdistuakseen. Silloin hänen täytyy kärsiä tekojensa takia, mutta morsian, josta on tullut Sana – koska Kristus on Sana; Hän sai aikaan täydellisen sovituksen.  Se ruumis muutettiin, ja kun tuo ruumis muuttui, morsian oli siinä ruumiissa; ruumis on kokonaan Sanaa. Aamen. Näettekö sen?

152   Kun Jeesus kärsi ruumiissaan, Hän kärsi… koska mies ja vaimo ovat yhtä persoonaa [/yksi persoona.] Eeva otettiin Adamista, ja seurakunta… Mitä tapahtui? Jumala aukaisi Adamin kyljen ja otti siitä auttajan [/elämäntoverin], morsiamen. Ja Jumala aukaisi Jeesuksen kyljen Golgatalla ja otti siitä morsiamen. Ja kun Jeesus kuoli Golgatalla… muistakaa, morsianta ei otettu ruumiista ennen kuin ruumis oli kuollut. Hän oli jo kuollut, ja Hänen sääriään oltiin jo murskaamassa; ja profeetta oli sanonut: ”Yhtäkään luuta ei rikota.” Niinpä, vasara, jolla reisiluu piti murskata, vedettiin takaisin, ja mies kurkotti ja pisti keihään Hänen sydämensä läpi; ja siitä tuli vettä ja verta; Hän oli jo kuollut. Morsian oli jo pelastettu siinä ruumiissa Hänen kuolemansa kautta, siispä morsian ei joudu kärsimään enää suuren ahdistuksen aikana; ymmärrättekö? Hän menee sisään. Mutta pakanaseurakunta, joka ainoastaan uskoo Häneen ja ottaa vastaan kirkkokunnallisia uskontunnustuksia [/oppeja] ja niin edelleen, ja silti…

153   Niin kuin tämä eräs ihmisparka sanoi: ”Minun mieheni ja poikani, he rakastavat vielä maailman asioita ja sen sellaista…” Näettekö, he eivät ole ottaneet vastaan lunastusta [/pelastusta], sillä, jos te teette sen, te puhdistutte automaattisesti. ”Se, joka on syntynyt Jumalasta, ei tee syntiä…” [I Joh. 3:9] Ei ole kaipausta, ei mikään hänessä – maailman asioihin.

154   Jeesus sanoi: ”Joka rakastaa maailmaa [kosmosta], tai maailman asioita, Jumalan rakkaus ei ole hänessä.” [I Joh 2:15] Hän ei ole rakastunut Ylkään [/Sulhaseen] ymmärrättekö? Siksi, hänen [naisen] pitää kärsiä rangaistus, eikä… Hän ei ole pelastettu tuona aikana; hänet on nyt pelastettu ikuiselta kuolemalta, mutta hänen pitää mennä ahdistuksen ajan läpi puhdistuakseen. Näettekö, mitä minä tarkoitan? Siis, nyt siinä, minä luulen, että tämä selvitti tuon kysymyksen.

155   Katsotaanpa sitten jotakin muuta täältä.

Selittäisikö sen, kun sinä sanoit, että ylöstempauksessa tulisi olemaan mukana vain pieni joukko.

Se tarkoittaa niitä, jotka ovat maan päällä, jotka tullaan muuttamaan. Jeesus sanoi: ”Portti on ahdas ja tie kapea, mutta harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” [Matt. 7:14]

Entä ne, jotka uskovat nyt Herraan, eivätkä… mutteivät sillä tavalla, kuin sinä saarnaat (Ei heidän tarvitse uskoa tätä. Heidän ei tarvitse uskoa niin. kuin minä saarnaan. Ei tarvitse uskoa niin.) …lopun ajan sanomaan. Pelastuvatko he?

156   Kyllä, jos he uskovat Herraan. [/Herraa] Ja jos, he ovat eri mieltä ja sanovat: ”Minä en usko, että Hän [Herra] on Sana, minä en usko, että se on niin. En usko Pyhän Hengen kasteeseen”, osoittaa, minne he ovat matkalla – ahdistuksen aikaan [/kauteen] Mutta ne, jotka pystyvät ottamaan vastaan [hyväksymään] Sanan kaikessa täyteydessään, ei siksi, että minä saarnaan sitä, vaan siksi, että Raamattu sanoo niin. Ne, jotka ottavat sen vastaan, ovat vapaita, koska he… Sana on jo tuominnut heidät [/Sana on jo tuomittu (heissä).]

157   Siis, voisiko oikeudenmukainen [/vanhurskas] tuomari tuomita ihmisen kahteen kertaan, jos kerran rangaistus on jo kärsitty? Jos minä olisin panttilainaamossa, ja te tulisitte sinne ja sanoisitte: ”Minä lunastan hänet”, ja maksaisitte minun lunastusmaksuni – ja se minun rangaistukseni on panttilainaamossa – ja te maksaisitte lunastusmaksun, niin miten panttilainaaja voisi syyttää uudelleen minua? – ellen minä vaihtaisi taas puolta. Siinä se. Kun minä torjun Sanan täyteyden, niin minä palaan suoraa päätä panttilainaamoon. Näettekö – ymmärrättekö? Silloin minä taistelisin itseni ulos, mikäli pystyisin. Mutta, Hän lunasti minut. Selvä. Minä toivon, että… Olen – käynyt niin monta haluamaani läpi, että… [Ääninauhan toinen puoli loppuu. Toinen puoli alkaa siten, että osa kysymyksestä jää puuttumaan.]

248. …tämä kolmas veto [/nykäisy /kiskaisu] ja puhuu Sanaa. Sinulle näyttää täysin mahdolliselta puhua sanaa, ja ihminen tulee täysin ja kokonaan palautetuksi ennalleen, asetetuksi täysin valmiiksi tullakseen temmatuksi mukaan Ihmisen Pojan ylösnousuun. Onko tämä näin, vai ei? Ja se onnistuu, jos painetaan päälle kunnolla, eikö vain? ”Paetkaa kaikkia näitä asioita (tässä on toistoa) – paetkaa kaikkea tätä ja seiskää Ihmisen Pojan edessä. Luuk. 21:36.

158   Siis, rakas ystävä. Ymmärräthän? Siis, minusta nyt tuntuu tässä, että sinä olet tehnyt tässä hyvän huomautuksen. Kyllä vain! Kyllä! Siis, asia on juuri niin. Sanoit: ”Veli Branham…” toisin sanoen, tätä juuri olen… ei minusta se ei ole… voin… uskon, minä …en että kiillottaisin sitä, mitä sinä sanoit, mutta minä uskon, että voisin vähän selkeyttää tätä ihmisille. Näettekö? Sinä uskot, puhutun Sanan ja kaikkien sellaisten asioiden takia, joista Hän on sanonut. Ja te kaikki täällä, olette olleet silminnäkijöinä todistamassa niitä oravia ja kaikkia näitä muita asioita, joita on tapahtunut. Mutta, oletteko panneet merkille, että ”ylin valta” on suonut sen. Minä en ole koskaan pyytänyt Häneltä: ”Herra, anna minun tehdä tämä; anna minun puhua näistä asioista, – tehdä nämä asiat täällä.” En ole milloinkaan sitä pyytänyt. Hän tuli täysin omasta pyhästä tahdostaan minun luokseni ja sanoi: ”Tee tämä.” Ymmärrättekö? En ole pyytänyt yhtäkään asiaa. Ei Mooses pyytänyt saada lähteä Egyptiin, vaan Jumala lähetti hänet Egyptiin. Ymmärrättekö?

159   Siis, minä uskon, että Pyhä Henki tuli ja sanoi näyssä: ”Mene sille ja sille ihmiselle, että he eivät ole – että he yrittävät päästä eroon tietystä jutusta, eivätkä he onnistu siinä.” Ja ihmiset ovat tupakoineet, juopotelleet, valehdelleet, varastaneet, tai tehneet aviorikoksen [/huorin], tai mitä sitten on ollutkin, tai heissä on vain ollut himokas henki. Ja mene todella sinne, missä he ovat ja sano: ’Sinä henki, tule ulos sieltä; minä vapautan tämän vangin.’” Kävikö niin? Aivan varmasti! Kyllä; niin todellakin; niin tapahtui. Mutta siis, oman olettamukseni varassa… siis, [sana]”olettaa” on … tarkoittaa: ”uhkayritystä ilman valtuuksia.” Näettekö? [Kun] Minä menen auttamaan tätä ihmistä; minä vain oletan, että kaikki menisi hyvin. Näettekö? Silloin, minä en tiedä sitä; minä voin lausua Herran nimen ihmisten yli; minä voin rukoilla heidän puolestaan – tehdä mitä huvittaa.

160   Jos minä olisin toiminut niin kuin itse tahdon tänä aamuna… minä – minulla oli keskustelu tämän pikkurouvan kanssa, joka istuu pyörätuolissa… että hän tulisi kokoukseen tänään, olisi tarvittu palokunta, että hänet olisi saatu ulos kodistaan Chicagossa; ja ihmiset, jotka asuvat kadun toisella puolella, eivät taas tule kokoukseen. Näettekö?

161   Mitä minä teen? Jos asia olisi minun oman voimani varassa… se olisi… minulla on valtuus tehdä se, mutta minun pitää odottaa käskyä tehdä se. Näettekö? Minulla on Jumalan valtuutus suorittaa se, mutta siis, kun Hän antaa käskyn, nainen tulee lähtemään terveenä kotiinsa. Näettekö? Minä tiedän, että se on totta. Näettekö? Minä olisin mieluummin kuollut tai mitä tahansa tänä aamuna sen takia; näettekö? Totta.

162   Mutta, ensiksi, ymmärrättehän, on… Ei kukaan – edes Jeesus itse sanoi: ”Poika ei itsestänsä voi tehdä mitään, vaan ainoastaan sen, minkä Hän näkee Isän tekevän, Hän myös samoin tekee. [Joh. 5:19] No niin.

249. Onko näky, jonka sinä näit vuosia sitten, joka tapahtuisi Corydonin lähellä, Indianassa, vielä tapahtunut?

163   Minä katsoin kirjastani, kun sanin tämän kysymyksen, ja panin siihen kysymysmerkin. Siis, piti tulla aika, jolloin minä olisin… olisi pitänyt katsoa, missä nuo setripuut… Aivan siinä, mistä siellä aletaan tulla alas kukkulalta, toista puolta, laskeudutaan Corydoniin, kun päästään kukkulan huipulle New Albanyssa, minun piti katsoa, kun noiden setrien lähellä tapahtui hirveä onnettomuus, jossa minä tulisin olemaan osallisena. Ja Jumalan armosta, minä vältyin siltä, kun joku nuori tyttö joi pullollisen viskiä ja kuoli; hänen kurkkunsa viillettiin auki siellä, sillä pullolla, joka oli hänen suussaan – 16-vuotias tyttö, ja minä olisin ollut paikalla silloin. Siis tämä taitaa olla se, mistä sinä puhut. Minä luin sen.

164   Ja sitten myös, kun minulla oli kokous veli Beanblossomin paikassa… se sen kai täytyi olla. Se saattoi myös olla Georgie Carter. Näettekö? Siellä tapahtui se toinen. Ja niitä on 4 tai 5 siellä… Minä en nähnyt muuta kuin sen, mitä tulisi tapahtumaan. Jos – jos se henkilö, joka kirjoitti tämän, kirjoittaisi takaisin, ja kertoisi, mitä minä sanoin silloin, niin minä tarkistaisin asian. Näettekö? Kerro vain, mitä minä sanoin, että näky… Koska, minä panin siinä näyssä merkille asioita, jotka olin pannut kirjaani, ja täällä se on, se, missä se tapahtui tuolla lailla. Minulla ei ole mitään pantuna ylös sen lisäksi, mitään muuta tiettyä asiaa, jonka tietäisin.

165   Ja sitten oli toinen juttu; se oli Omar Pricen kääntymys silloin, kun hän otti niin kovasti kantaa minua vastaan. Ja, tiedättekö, hän tuli tabernaakkelille ja hänet kastettiin Jeesuksen Kristuksen nimeen. Voi, hän taisteli niin rajusti minua vastaan siitä; ja minä vietin hänen kanssaan yön; ja minä vain [itsepintaisesti] rakastin häntä, mutta pidin kantani siitä huolimatta; mutta lopulta hän tuli mukaan, koska Herra oli sanonut, että hän tulisi, ja niinpä minä vain pidin kantani.

166   Sama juttu tämän pikku saarnaajan kanssa, jos istuu täällä takanani. Minä menin Clarksvilleen puhumaan hänen kanssaan kerran, puhumaan hänen kanssaan metodistiseurakuntaan, ja hän oli metodisti läpikotaisin – mitä tarkoitan. Ja palasin tänne taas ja sanoin: ”Jonain päivänä minä vielä kastan hänet Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Ja sen tein; se oli veli Neville!

250. Onko väärin – onko väärin, että minä pidän kauneushoitolaa? Olen kauneudenhoitaja enkä usko kristityn hiusten leikkaamiseen, mutta leikkaan toisten (luulisin että tämä on s-ä-v-y-t-ä-n, sävytän, se tarkoittaa värjäystä, luulisin, eikö olekin?) värjään myös.

167   Rakas sisar, en tiedä – en tiedä, mitä sanoisin sinulle. Kuunnelkaapa, minä en voi sanoa naisille siitä, että pannaan väriä hiuksiin. Minulla ei ole sananpaikkaa sitä vastaan. Näettekö? Sana ei sano, ettei sitä saa tehdä. Sana sanoo, että hänellä tulee olla pitkä tukka, ja sen jälkeen, minä en enää tiedä, mihin mennä. Näettekö? Siitä minä en tiedä mitään.

168   Siis, eräs pikku saarnaaja, jonka tiedän olevan läsnä täällä jossakin, minun rakas ystäväni, me keskustelimme yhtenä päivänä Blue Boarissa syödessämme päivällistä. Hän sanoi: ”Vaimoni vähän häpeää tulla sinun eteesi.” Hyvin hurskas, jumalinen pikku nainen, ja hän on sievä pikku lady, isoäiti ja… mutta hän on kiltti, siisti, tosi… Minun vaimoni on hulluna tuohon naiseen, ja – ja minusta hän on tosi, tosi nainen. Hän…minä en tiedä, istuisikohan hän täällä, luulisin, että istuu. Minusta hänen miehensä on täällä. Ja hän sanoi minulle, sanoi: ”Hän antoi hiustensa kasvaa, kun kuuli sinun saarnaavan, ja hän ymmärsi, että se on oikein, mutta,” sanoi: ”hän käyttää hiuksissaan jotakin väriä, ja hän yrittää parhaansa saadakseen tuon värin kasvamaan pois päästänsä ennen kuin hän tulee sinne, missä sinä olet.”

169   Siis, katsohan rakas sisar, minä arvostan kovasti sitä. Minä kunnioitan naista, joka tekee niin, sillä jotkut naiset tulevat ja laittavat tukkansa joka tapauksessa, tai sylkevät jalkoihisi ja käveleskelevät ympäriinsä ylimielisenä ilman mitään kunnioitusta, muistakaa, Jeesus sanoi: ”Mitä te teette näille pienimmille, sen te olette tehneet minulle.” Näettekö? Ja minä arvostan sitä teissä, ja Jumala myös siunaa teitä siitä.

170   Mutta, sisar, hiusten värjäyksestä tai sellaisesta, minä en – en tiedä. Minä en saa tukea tälle Sanasta, siispä jätän sen teille. Ymmärrättekö? Sinä, jos haluat tehdä niin, se sopii täysin minun puolestani. Sikäli kuin ymmärrän, seurakunnalla ei ole sellaista tapaa. Jos haluat… Mikään, mikä ei ole Raamatussa, no, te vain… Se riippuu teistä. Näettekö? Muuta annan teille oman neuvoni, nähkääs, sikäli kuin minä tiedän… Tiedättehän, naisen luontohan on haluta näyttää sievältä. Hänen pitääkin olla sellainen.

171   Tiedättehän, jokaisessa elämässä, mitä on, uros on kaunein, paitsi ihmisrodussa. Otetaanpa mikä tahansa lintu, lehmä. Otetaan karjalauma. Kumpi on kauniimpi, vanha ruttusarvinen lehmä vai iso sonni? Otetaan peura. Kumpi on -, pikkuinen naaras vai pukki? Otetaan hirvilauma, kumpi on kauniimpi, uros vai naaras? Amerikan hirvi, mikä vain otetaankin… Otetaan – otetaan linnut. Otetaanpa kanat, kukko vai kanat? Otetaanpa linnut, pikkuinen – iso kaunis kardinaali vai pikkuinen täplikäs naaras, istuu pesässään ja kasvattaa muniaan. Näettekö? Kaikki, koko rodussa aina – uros on kaunein, mutta ihmisellä naaras. Miksi? Hän aiheutti lankeemuksen. Saatana valitsi hänet juuri siitä, ja kauneus on perkeleestä. Näettekö?

172   Saatana oli kaikkein kaunein enkeli. Hän oli ”kerubi, laajalti suojaavainen.” Katsokaapa, miten erilaiseksi nainen on tulossa kuin hän oli ennen. Kuinka moni muistaa Pearl – tai on lukenut Pearl O’brienia? Nostakaa kätenne, jotkut teistä vanhemmista ihmisistä. Varmasti. Näettekö? Hänen piti olla Amerikan kaunein nainen. Jokainen teini-ikäinen pirpana kadulla olisi kaksi kertaa kauniimpi kuin hän, nyt. Miksi? Koska juuri niin Raamattu sanoo: ”Kun Jumalan pojat huomasivat ihmisten tyttäret ihaniksi… ” Se oli juuri täsmälleen se luopioporukka, jotka saivat aikaan vedenpaisumuksen, jotka tappoivat koko ihmiskunnan. Näettekö? Varmasti on. Ja nykyään kaikki perustuu Hollywoodiin ja – ja kauneuteen ja sen semmoisiin, kun kauneus on salainen sydämen asia, näettekö? eikä ulkonäköä. Näin he kaunistakoot itsensä, ei ulkoisesti, vaan sisäisesti, hiljaisella, lempeällä sydämellä. Sitä – sitä on kristillisyys.

Siis, nyt, kysymykseesi, sisar, minä en tiedä, mitä sanoisin sinulle.

Siis, voin lopettaa juuri nyt, tai ottaa vielä 30 minuuttia sitten, ja sitten… Olisiko 30 minuuttia…? Kuinka moni jäisi vielä kolmeksikymmeneksi minuutiksi, niin silloin me saamme vähän lisäaikaa tänä iltana. No, minä kiiruhdan vikkelästi sitten.

251. Veli Branham, tarkoittaako tämä I Tim. 2:9, ettei nainen voi letittää hiuksiaan? Tarkoittaako ”palmikoida” ”letitettyä” tukkaa?

173   Siis, katsohan, sisar, nyt, tämä… Olen – olen iloinen, että tämä seurasi sitä. Minä en laittanut sitä sinne, mutta se vain – se vain seurasi sitä hyvin.

Huomatkaas, palmikoidut hiukset siihen aikaan, oli katunaisen merkki. Niin juuri hän teki, palmikoi hiuksensa. Ja Paavali sanoi kristityille: ”Siis, kaunistautuminen, älköön se olko letitetyillä… ” (tai ”palmikoiduilla” ja ”letittää” on sama asia) – palmikoiko hiuksiaan, koska se näyttää muulta maailmalta.

174   Siis, teidän ei pitäisi näyttää maailmalta, tai käyttäytyä niin kuin maailma! Näettekö? Naisten pitäisi näyttää erilaiselta siellä. Näettekö? Ei, siis, hiusten letitys… Siis, nykyään, letitetyt hiukset ovat sievät, ja se on kaukana maailman muodista. Siis, te näette naisten, se, miten he pitävät hiuksiaan nykyään… Pitäkää hiuksenne miten tahansa. Ainoastaan, älkää näyttäkö maailmalta! Näettekö? Älkää näyttäkö tai pukeutuko niin kuin se! Jos siellä käytetään shortseja, käyttäkää mekkoa. Jos siellä – jos siellä laitetaan hiukset – ajetaan se kokonaan pois ja leikataan ja tehdään itsensä… Sinä – sinä – sinä jätä omasi rauhaan. Näettekö?

175   Ja letti – mutta letitetty… Kysymys kuului: ”merkitseekö ’letitetty’ – ’palmikoitu’, ’letitetty’”? Kyllä, näin on. Ja nyt, kadulla…

176   Siis, minä etsin sen ja löysin vuosia sitten, mitä ”letitetty” tarkoitti. Näettekö? Nainen, vanhanajan naiset, he vain vetivät hiuksensa taakse ja sitoivat ne, vähän kuin poninhäntä nykyään. Ja he kulkivat kaikkialla… He käyttivät sellaisia kauhtanoita, mutta katunaiset ottivat ja letittivät hiuksensa ympäri pään ja kietoivat ne noin ja panivat niihin kukkia ja sellaista ja se oli niin kuin – kuin katuheitukka, niin kuin heitukoita näkee nykyäänkin, sillä lailla kuin he pukeutuvat. Minä sanon heitukka, koska minä siis olen vanha mies. Niin niitä kutsuttiin minun aikanani. Miksi niitä kutsutaan nykyään? Minä… En tiedä – tipu tai jotakin. Niinpä… No, oli, mikä oli. Annetaan nyt sitten heille ihan mikä nimi tahansa – halutaankin.

252. Veli Branham, sinä sanoit yhdellä nauhallasi, että Nooa pelasti perhekuntansa. Tarkoittaako se sitä, että äidillä voi olla sama usko perheensä edestä? Ja tarkoittaako tämä sitä, että jokainen perheestä tulee pelastumaan, jos me uskomme sen?

177   Nyt, tämä – juu, tämä on vähän… Täytyy olla tarkka, miten tähän vastaa nyt. Näettekö? Ensiksi, ”Sinä sanoit… Siis, katsotaanpa sitä…”Sinä sanoit yhdellä nauhalla, että Nooa pelasti huonekuntansa.” Kuinka? Koska he uskoivat. Siinä se, koska he uskoivat hänen sanomansa.

178   ”Tarkoittaako tämä sitä, että äidillä voi olla sama usko huonekuntansa edestä?” Kyllä, sisar! Minä voin nähdä pikku äidin sydämen itkevän väkensä takia. ”Ja tarkoittaako tämä sitä, että jokainen perheessä… jos me uskomme siihen?” Kyllä, jos sen ottaa vastaan. Juuri niin.

179   Muistakaapa tuota filippiläistä vanginvartijaa. Usko teidän molempien… Jos sinulla on riittävä usko omaksi pelastukseksesi, eikö sinulla voisi olla sama usko väkesi pelastukseksi? Mitä usko on? Se on näkymätön voima. Näettekö? Mikä – mikä Henki on? Pyhä Henki tuo uskon. Näettekö? Se on näkymätön voima.

180   Miksi minä panen käteni sairaitten päälle? Näettekö? Jos minä saan henkilökohtaisen yhteyden tuon ihmisen henkeen, jotakin tulee tapahtumaan. Näettekö? Tässä Pyhä Henki seisoo; Hän paljastaa sydämen salaisuudet. Hän tekee täsmälleen sen, mitä sanoikin tekevänsä viimeisenä aikana. Ihmiset uskovat sen. He katsovat sitä: ”Kyllä, minä uskon sen.”

181   Siis, jos minä en tule liian tutuksi sinulle – näettekö? – tule liian tavanomaiseksi jutuksi. Sinä talsit päivän ja talsit seuraavan -. Näettekö? Sinä – sinä vain koetat onneasi. Sinä et alun perinkään uskonut, näettekö? koska heti, kun sinä todella uskot… Se nainen sanoi: ”Jos vain voin koskettaa hänen vaatettaan, minä tulen viimeistä piirtoa myöten terveeksi”, ja niin hän teki. Näettekö? Ei hän sanonut: ”No minä sitten yritän uudelleen.” Näettekö? Hän uskoi. Näettekö? Se on – se on …

182   Siis, jos sinä uskot kaikella, mitä sinussa on perheesi edestä…

183   Siis, niin kuin tässä, mikä minua motivoi? Mikä – mikä tämä voima minun kädessäni on? Ei kyse ole minun lihaksestani, kyse on hengestäni. Tosiaankin, ottakaapa henki pois, niin mitä lihas sitten tekee? Se on niin kuollut kuin olla voi. Se on mätä, mutta se on… Siis, henki on se, joka tuo voiman.

184   Katsokaapa pikku Simsonia. Monet ovat nähneet nuo ovet, jotka ovat niin [isot] kuin ne olisivat olleet näiden kahden tolpan välissä tässä. Sen kokoinen mies voisi ottaa leijonan ja repiä sen kappaleiksi, veli Jackson. Ja kun leijona käy tuollaisen miehen kimppuun oven – jolla on hartiat kuin ladonovi, no mutta varmasti, eihän siinä olisi mitään selittämätöntä, mutta mysteeri on se, että kun hän oli pikkuinen kiharapäinen rimpula, piskuinen, onneton heppuli, melkein – pikku nynny, pikku mammanpoika, ja seitsemän mammanpojan kiharaa roikkuu selässä. Mutta, huomatkaa, hän oli aivan yhtä avuton kuin mikään, kunnes Herran Henki tuli häneen. Ja kun Herran Henki tuli häneen, tuo leijona hyökkäsi ja ärisi, hän vain repi sen kappaleiksi. Kyse ei ollut Simsonista. Se oli herran Henki.

185   Nyt, kuinka hän otti tuon muulin leukaluun, joka oli maannut siellä erämaassa ja haalistunut valkoiseksi… Ja nuo filistealaisten kypärät olivat noin tuuman paksuja täyttä pronssia. Siis, ottakaapa tuo leukaluu ja iskekää yhtä noista kypäristä, niin se menee tuhansiksi palasiksi, senhän te tiedätte. Niitä iskettiin tuolla vanhalla, kuivalla leukaluulla… Mutta kuunnelkaapa, hän seisoi siinä tämä leukaluu kädessään ja löi maahan tuhat filistealaista, ja loput pakenivat kallioille. Hän sanoi: ”Pus kii, haluatteko vähän lisää?!” Ja vielä – vielä piti siitä kiinni! Mistä oli kyse? Herran Henki tuli häneen. Näettekö?

186   Siksi, kyse on Herran Hengestä. Ja kun sinä saat Herran Hengen itseesi uskoaksesi pelastukseesi, käytä sitä perheeseesi. Sano: ”Minä vaadin heitä Jeesuksen Kristuksen nimessä; minä vaadin! Jumala, minä en tiedä, kuinka sinä saat tytön tekemään sen, saat pojan tekemään sen, mutta minä uskon! Minä uskon siihen, Herra! Auta epäuskoani.” Vaadi sitä ja katso, mitä tapahtuu. Se onnistuu.

253. Tuleeko Morsiamella – tuleeko Morsiamella, ennen kuin Jeesus tulee, tuleeko hänellä olemaan koko Pyhän Hengen voima tehdä ihmeitä, nostaa kuolleita, ja niin edelleen niin kuin myöhäissade – vai onko se myöhäissade noita 144 tuhatta juutalaista varten? Tuleeko kaikilla saarnaajilla olemaan tämä, pitääkö – tai, pitääkö meidän odottaa tulemista?

187   Kyllä. Siis, ystävä, minä – minä – minä en ole teologi. En ole teologi. Siksi minun on opetettava kaiken, mitä tiedän Raamatusta, varjokuvien ja esikuvien kautta. Minua voi vähän kutsua typologiksi. Mutta, jos minä voin katsoa tuolle seinälle enkä ole koskaan vielä nähnyt itseäni; ja minä katson ja näen, että minulla on pää ja korvat ja kädet ja – minä ymmärrän, miltä voisin näyttää, jos joskus näen itseni. Näettekö? Jos minä näen heijastukseni peilissä, tiedän miltä näyttäisin, jos voisin astua viereeni ja katsoa itseäni.

188   Siis, sillä tavalla minä ajattelen Raamatusta. ” Room. 26 sanoo että, ”tapahtuu meille esimerkiksi.” [I Kor. 10:6?] Me voimme muistella ja nähdä millaista oli, niin kuin kuu heijastaa aurinkoa. Me tiedämme mitä aurinko on – jos emme koskaan näkisi aurinkoa. Me näemme kuun ja näemme, että se tulee olemaan isompi kuin se. Siis, kun te näette, mitä Vanhassa testamentissa tapahtuu, se on heijastusta siitä, mitä tapahtuu Uudessa.

189   Siis, tässä, minä uskon koko sydämestäni, minä – me olemme, tai näinä päivinä… Jos, me emme, joku kyllä on, niin sen täytyy olla. Aika on mennyt umpeen, me olemme lopussa!

190   Jokainen… Maailma… Jumala teki maailman kuudessa tuhannessa vuodessa, ja seitsemännen tuhannen Hän lepäsi. Hän sanoi, ettei ihminen elä tuota aikaa loppuun sitä – vuotta sinä päivänä, kun sinä syöt siitä, sinä päivänä sinä kuolet.” Aadam – tai siis Metusalah oli Raamatun vanhin koskaan elänyt ihminen, ja hän oli 900 ja 69 vuotta vanha. Eikä hän todella elänyt tuota tuhatta vuotta. Mutta ihminen, joka tulee elämään koko millenniumin ajan: yksi tuhatta vuotta, näyttää, että rangaistus on kärsitty… Ihminen elää ikuisesti. Päivä on päättynyt. Aika on päättynyt. Ollaan ikuisuudessa.

191   Muuten, minä sain aika monta kirjettä yhdestä sanomastani kaksi tai kolme sunnuntaita sitten aiheesta Sulhasen ja morsiamen tuleva koti. Se meni monelle jotenkin perille. Se… Se meni myös minulle. Minä en koskaan pääse sen yli.

192   Siis, huomatkaapa, tästä, näettekö? Aabraham näki… Siis, niin kuin Hän käsitteli Aabrahamia, niin Hän käsitteli siementään. Siis, jonakin päivänä, kun palaan joskus, minä haluan tarkastella asiaa vähän lähemmin ja näyttää täsmällisesti nuo Aabrahamin elämän vaiheet. Samoin on Lutherin laita, Wesleyn ja niin edespäin, aivan samoin, kuin Hän teki seurakuntien kanssa, Hän teki Aabrahaminkin kanssa; kuinka Hän ilmestyi; kuinka silloin, kun Hän vahvisti liittonsa hänen kanssaan vuodatetun veren alla, se oli Filadelfian ajanjakso. Kyllä vain, se oli veren kausi, Luther – Wesleyläinen kausi.

193   Mutta katsokaapa sitten helluntailaiskautta. Sinne tulonsa jälkeen, Hän teki El Shaddain lupauksen, ”imekää maitoa minusta.” Kysymys kuuluu: ”voitko sinä imeä?” Se tuotiin ennen helluntailaisia. Näettekö? Voitko sinä imeä? Mutta niin ei tehty. Ihmiset hamusivat kirkkokuntien rintaa, joista oli tultu ulos. Mutta sitten siemen, todellinen siemen, tuli ja imi rintaa.

194   Ja se oli viimeinen merkki mitä he [Aabraham & Saara] saivat ennen tuota luvattua poikaa, jota odotettiin kaikki nuo vuodet, milloin Hän palaisi? Jumala seisoi ihmisen muotoisena ja kykeni paljastamaan Saaran sydämen ajatukset – Saara oli seurakunta, edusti seurakuntaa – paljasti ajatukset, joita seurakunnalla oli, vaikka se oli Hänen takanaan. Onko näin? Ja välittömästi sen jälkeen, Saara muuttui nuoreksi naiseksi ja Aabraham nuoreksi mieheksi ja Iisak tuotiin näyttämölle, tuo luvattu poika.

195   Minä luulisin, että te olette näkemässä viimeistä asiaa, joka seurakunnalle tapahtuu ennen ylöstempausta. Täsmälleen näin. Näin uskon. Sade on ohi. Lukekaapa vain Ilmestyskirjan kolme ensimmäistä lukua, niin näette, mitä seurakunnalle on luvattu, aivan siellä – seurakuntajaksoissa.

196   Huomasittehan, tässä yhtenä päivänä, kun me aloitimme noita pasuunoita, Pyhä Henki sanoi: ”Se ei kuulu sinne.” Näettekö, näettekö?

197   Siis, myöhäissade, 144 tuhatta juutalaista, ei, kyse ei ole – siitä, että – he eivät – se on – se on silloin, kun Elia ja Mooses… Siellä ne ihmeet tapahtuvat. Nuo asiat, joita ihmiset odottavat, helluntailaiset, ihmeitä, siellä ne tulevat tapahtumaan, siinä – heidän johdollaan. Siis, kyse on Eliaksesta ja Mooseksesta. He lyövät maata kirouksilla niin usein kuin haluavat. He sulkevat taivaan niin, ettei heidän profetointinsa aikana sada. Ja Jumala tukee heitä ja ajaa heidän asiaansa niin kuin ennen, ja Hän tuo heidät ulos väkevän käden alla aivan kuten Hän teki Egyptissä, näettekö? ulos näistä maailman ismeistä. Ja hän tekee sen, mutta se ei ole…

198   Me vain odotamme Herran tuloa. Odottakaa ainoastaan. Pitäkää lamppunne kunnossa ja täytettynä öljyllä. Rukoilkaa joka hetki, ei joka päivä, joka hetki. Olkaa valmiina. Olkaa valmiina. Olkaa herttaisia ja odottakaa…

Oi, mä ootan tuota hauskaa Millenniumin päivää,
kun siunattu Herramme tulee ja tempaa odottavan morsiamensa pois.
Oi, mun sieluni – oi mun sieluni on tunnetta tulvillaan, kun uurastan, odotan ja rukoilen, sillä meidän Herramme palaa maan päälle jälleen.

Siinä se. Siinä tuo seurakunnan toivo on tällä hetkellä.

254. Käykö nimi ”Jeesus Kristus” kasteeseen vai pitääkö siinä olla nimi ”Herra Jeesus Kristus”?

199   Jompi kumpi. Minä otan sen Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, koska minusta Hän on meidän Herramme. Siis, Jeesuksen Nimi yksinään, niin kuin jotkut veljistämme kastavat, minä – minä olen eri mieltä siitä, näettekö? koska meillä on monia Jeesus-nimisiä ystäviä, monet – monet saarnaajaystävät Meksikossa ovat Jeesuksia ja Italiassa ja niin edelleen. Heitä kutsutaan nimellä Jeesus niinpä Jeesus ei riitä. Hän syntyi Kristus Vapahtajaksi, kun Hän syntyi Vapahtajaksi, Kristus, Voideltu. Ja kahdeksan päivän päästä Hänelle annettiin nimi Jeesus. Näettekö? Silloin Hän on Herra Jeesus Kristus. Sitä Hän on. Selvä.

255. Veli Branham, antaisiko Herra sinun neuvoa meitä avioliitto – ja eroasiassa juuri nyt? Kysymys: Voiko mies naida naisen ja erota ja naida toisen? Jos he molemmat naivat toisen, tekevätkö he molemmat huorin? Sinä mainitsit, että se olisi yhteydessä käärmeen siemeneen. Kuinka niin?

200   Siis, tämä – tämä on yksi kaikkein salakavalimmista kysymyksistä, mitä meillä näissä nipuissa on, ja se on kaikkein kysytyimpiä koko maailmassa nykyään. Siis, kuunnelkaapa, ja minulla on tähän oma syyni. Jos minä todella toisin esiin, tälle seurakunnalle ja tälle nauhalle, oikean jutun avioliiton suhteen on, minä katkaisisin välini jokaiseen seurakuntaan tässä maassa, jos siellä kuunneltaisiin tätä. Näettekö? Näin se on.

201   Siis, niinpä auta minua, tässä edessäni on Raamattu. Minulla on tämän asian suhteen näin sanoo herra! Ja molemmat osapuolet, jotka väittelevät, ovat väärässä. Molemmat noista, jotka vihkivät uudelleen naineita ja niin edelleen, ne molemmat osapuolet ovat väärässä siinä, mitä he tekevät, mutta totuus on niiden välissä, tien keskellä. Minä en halua… Minä aion tehdä nauhan, siltä varalta, että minulle tapahtuisi jotakin, silloin veljet voivat soittaa sen lähtöni jälkeen, näettekö? seurakunnille. Mutta minä – minä haluan tehdä siitä nauhan ja näyttää, miten asia on. Mutta minusta tuntuu näissä asioissa siltä, Herran pitää johdattaa minua. Jos ei, minä teen enemmän vahinkoa kuin hyvää. Näettekö?

202   Siis, minä haluan, että panette tämän merkille: kysymys: ”Voiko mies naida naisen ja erota hänestä ja sitten naida toisen; ja jos molemmat heistä naivat toisen, tekevätkö ha molemmat huorin?” Siis, ystäväni, minä en halua loukata tunteitasi, mutta tämä on totuus. Jeesus sanoi: ”Joka nai hylätyn, tekee huorin.” Näettekö? Minä – minä en todella haluaisi sanoa sitä, mutta se on totuus.

203   ”Sinä mainitsit, että tämä on yhteydessä käärmeen siemeneen.” Näettekö? Minä en muista maininneeni sitä, mutta ehkä tein sen; sanoin jotakin siitä.

204   Niin kuin yhtenä päivänä, minä sekoitin jotakin. Satuin kuulemaan sen ja se on… Minä ymmärsin sen siinä paikassa ja se on nauhalla, ja minä ehkä vielä kuulen siitä. Kun puhuin seitsemästä pasuunasta, sanoin, että kyse on seitsemästä pasuunasta. Minä viittasin helluntaijuhlaan. Helluntaijuhlasta seitsemään – aina – pasuunoihin, oli seitsemän sapattia. Pääsiäisestä helluntaihin tulee olemaan seitsemän sapattia, ymmärrättekö? joka tekee 50 päivää. Näettekö? Mutta mihin minä viittasin, oli se, kun sanoin: ”Se tarkoittaa seitsemää seurakuntajaksoa.”

205   Tuolla nauhalla – jos te satutte saamaan sen tai jotakin – tuolla nauhalla pitäisi olla, että seitsemän kuukautta sen jälkeen, joka vie pasuunoiden juhlaan, joka tarkoittaa seitsemää seurakuntajaksoa – seitsemän kuukautta, ei seitsemän sapattia. Seitsemän sapattia meni… Minä selitin sen siellä. Minä sanoin seitsemän sapattia, sillä lailla, mutta sitten siirsin sen saman ajatuksen eteenpäin, kun se on seitsemäs kuukausi pääsiäisjuhlan jälkeen – tai helluntaijuhlan, ja sitten tulee se juhla, kun lyhde on tuotu sisään, heilutettu. Te ymmärrätte silloin – silloin… Muistakaa siellä: lyhteestä tulee leipä tuon ajan jälkeen. Näettekö? Kun tuo lyhde – yksi lyhde, siitä tulee yksi leipä. Näettekö? Siinä on suurenmoinen oppi. Minä en kosketellut vielä edes sen pintaa. Mutta jos te satutte saamaan sen nauhalta, muistakaa, katsokaa Raamatusta. Siis, se on seitsemän kuukautta sen jälkeen. Laskekaa seitsemän kuukautta: tammi-, helmi-, maalis-, huhti-, touko-, kesä-, ja heinäkuu – se olisi heinäkuussa, seitsemän kuukautta, joka vastaa seitsemää täyttä seitsemää seurakuntajaksoa. Jotkut saarnaajat ottivat sen ylös, ja silloin te saatte sen, siis, sieltä. Selvä.

206   Siis, täällä, tässä, otetaanpa – vähän… Te… Minä sanon nyt näin; sanotaanpa nyt näin; tämä ei siis ole Herra, minä sanon tämän. Jos te olette nyt naimisissa ja te molemmat olette pelastettuja, ja te olette täytettyjä Pyhällä Hengellä, ja te rakastatte toinen toistanne ja teillä on pieniä lapsia – siis, muistakaa nyt tämä: tämä olen nyt siis minä, ei Herra – ymmärrättekö? – jatkakaa vain ja eläkää yhdessä; olkaa onnellisia, koska sinä et voinut elää ensimmäisen vaimosi kanssa, tai sinä et mennyt hänen kanssaan naimisiin. Silloin, jos sinä jätät tämänhetkisen -, ja palaat ensimmäisen luo, sinä teet pahemmin kuin teit silloin ensimmäisellä kerralla. Ymmärsittekö? Näettehän, kaikki on silloin sekaisin eikä siitä ole ulospääsyä. Raamatussa on tarkasti ottaen vain yksi tapa, jonka voin mainita: eläkää molemmat naimattomana. Näettekö?

207   Nyt, vaan… Siinä on ainoa tapa, jonka minä voin tällä haavaa sanoa, mutta on myöskin toinen asia, jonka voin sanoa teille, ja syy siihen, että minä sanon, että: ”En minä, vaan Herra: jatkakaa vain.” Jos, se päätyy koskaan nauhalle, ja jonakin päivänä, jos tuon sen esiin, muistakaa miten minä siitä puhuin. Jos te olette viisaita, te saatte kyllä sen poimituksi siitä – näettekö? miten minä siitä puhuin, ja silloin te tiedätte sen.

256. Veli Branham, pitäisikö meidän käydä muissa seurakunnissa, vaikka ne ovat eri mieltä kanssasi?

208   Varmasti, jep! Jeesuskin teki niin, vaikka oli ihmisten kanssa eri mieltä. Anna mennä. Me näemme, tässä sanotaan: ”pitäisikö meidän käydä muissa seurakunnissa, vaikka ne ovat eri mieltä kanssasi?” Varmasti, minä en… minä olen vain yksi monista, ymmärrättehän. Jumalan miehiä on kaikkialla. Minä toivon olevani yksi heistä. Näettekö? Mutta älkää te ryhtykö… Näettehän? Mutta älkää se ikinä ruvetko…

209   Minut kutsuttiin yhtenä päivänä yhteen, vähän niin kuin tällaiseen… Arizonalainen ryhmä huomautti minulle tästä. Näettekö? Saarnaajien ryhmä sanoi: ”Ainoa, mitä meillä on sinua vastaan, Veli Branham, on, yksi niistä asioista, että ihmiset tulevat sinne sinun luoksesi. Me emme saa heitä menemään mihinkään seurakuntaan. Heillä on lapsia ja kaikkea, eivätkä he käy seurakunnassa”, sanottiin. Minä sanoin: ”No, me olemme sanoneet heille, että ovat tervetulleita käymään seurakunnassamme.”

210   Siis, minä tiedän, että teitä painostetaan ja halutaan että liitytte, mutta ei teidän tarvitse liittyä. Mutta pankaa lapsenne pyhäkouluun jonnekin! Ja te, menkää kirkkoon [/seurakuntaan]. Älkää istuko kotona, ja menkö kalaan ja metsälle ja semmoista sunnuntaisin.

Sanot: ”No, en minä ole mikään legalisti.” [lakiuskovainen tms.]

No, sinun olisi parasta olla sellainen vähän aikaa; sinä häpäiset Kristuksen ylösnousemusta. Käykää jossakin seurakunnassa!

211   Jos minä – jos minä menisin… Jos minä en pääsisi… Jos minä kävisin tietyssä seurakunnassa, josta tietäisin, että siellä ihmiset sanoisivat edes, että uskoisin – sanoisivat, että he uskovat, että Jeesus on Jumalan Poika. Niin he sanovat, mitä epäilen, mutta minä menisin kuulemaan, kun he sanovat sen. Sinä ehkä sanot… Se olisi se seurakunta, ehkä seuraava seurakunta tulee olemaan muuta, esimerkiksi baptistiseurakunta. Siellä sanotaan: ”Kyllä, minä uskon, että sinun pitää saada kokemus.” Minä – minä kyllä olisin siinä mukana. Sitten, minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika; kyllä minä uskon, että pitää saada kokemus; Selvä.

212   Sitten, on ehkä Assemblies of God. [helluntaiseurakunta] Siis, siellä uskotaan… Siis, minä tiedän, että voin syödä neljä – viisi siivua leipää heidän kanssaan – ymmärrättehän? koska he voivat uskoa…

213   …kuten yhtenä päivänä, tämä sama ihminen tuli ja soitti ja halusi tietää siitä ja sanoi: ”Sinä sanoit… ” Tämä saarnaaja siellä, se kaveri siellä halusi keskustella siitä. Veli parka, missä harhoissa hän onkaan. Hän sanoi: ”Siis, Veli Branham, siis, hän sanoi: ”hän vastustaa Assemblies of Godia.” Ja Assemblies of Godin saarnaajat sattuivat löytämään tämän nauhan. Haluan, että te sanotte, milloin ihmeessä minä olen muka ollut jotakuta Assemblies of Godin miestä vastaan tai ketään muutakaan miestä vastaan! Minkä takia, kun teidän oma päämajanne myöntää, että minä olen lähettänyt teille kolme neljännes miljoonaa lapsistani, jotka olen synnyttänyt Kristukselle? Mitenkä minä olisin Assemblies of Godia vastaan? Mitenkä minä olisin ykseyttä vastaan? En ole ykseyttä, Assembliesia vastaan, Church of Godia tai ketään ihmistä -! Olen vastaan jokaista järjestelmää, joka erottelee ihmisiä [/pitää erillään toisistaan].

214   Katsokaapa, olen lähettänyt Assembliesiin, heidän omien laskujensa mukaan, kolme neljännes miljoonaa minun omia lapsiani. Jos he ovat niin vahingollisia, miksi minä sitten teen niin? Miksi? Minusta se on paras, mihin tässä maassa voi ihmisiä lähettää – joko ykseysläisiin, tai – johonkin, joilla on helluntailaisusko, koska siellä uskotaan jumalalliseen parantamiseen. Uskotaan yliluonnolliseen. Uskotaan Pyhän Hengen kasteeseen. Se on paras… Minä – minä voin viedä heidät sinne aivan hyvin, he ovat kaikkialta maailmasta. Minulla on ystäviä kaikkialta maailmasta, lapsia, joita olen synnyttänyt Kristukselle. Minä lähetän heidät parhaaseen… Oletteko koskaan kuulleet, kun minä teen alttarikutsua? Minä sanon… Kun minä saan heidät sinne ja saan heidät pelastettua, sanon: ”Nyt, menkää johonkin hyvään täyden Evankeliumin seurakuntaan ja tehkää siitä seurakuntakotinne.” Kuinka moni on kuullut minun sanovan sen? Varmasti, varmasti. Siis, miksi minä sitten lähetän heitä sinne? Olisinko minä petkuttaja ja lähettäisin omat lapseni kuolemaan? Kaukana minusta! En varmasti!

215   Jos ette voi käydä… Jos te ette voi tulla tänne tabernaakkeliin, hakekaa joku seurakunta jostakin. Käykää siinä. Ei teidän tarvitse ottaa kaikkea, mitä siellä tehdään. Mitä osaa leivästä he sitten tarjoavatkin, kelvatkoon se. Kun heillä on valkosipulia, no, jättäkää se väliin. Ymmärrättekö? Niin se on. Minä en saa heitä tekemään niin… mutta se on täsmälleen… Varmasti, käykää seurakunnassa. Missä tahansa rukoushuoneen ovi aukeaa, lähtekää lentäen sinne niin kovaa kuin pystytte. Jos siellä ei uskota, siis… Siis, teidän ei tarvitse osallistua – älkää liittykö heihin, älkää liittykö mihinkään noista seurakunnista, mutta menkää sinne, olkaa heidän kanssaan. Mistä te tiedätte, ettei Herra olisi siinä asialla? Hän sanoi vaikuttavansa kaiken ihmisten parhaaksi! Ja kenties siellä on joku sielu, joka pitäisi pelastaa, ja sinä voit loistaa valoa heille. Näettekö? Mene sinne vain. Älä mene ylimielisenä, mene herttaisena, niin ihmiset alkavat sanoa: ”Onpa siinä kristitty nainen, ja kristitty pariskunta. Siinäpä kristitty poika tai tyttö. Oi, haluaisin…  Pojat, he käyttäytyvät niin kuin heillä olisi jotakin.” Ymmärrättekö? Ja sanovat: ”Mitähän se on?”

”Siinä se on.” Ja sitten sanokaa heille. Mutta olkaa yksinkertaisesti suolaisia, niin ihmisille tulee jano.

257. Rakas veli Branham: Uskotko sinä, että merkkien pitäisi seurata kaikkia, joilla on Pyhä Henki?

Jeesus sanoi niin Mark. 16:ssa.

Jos on niin, mitenkä niiden ihmisten kohdalla, jotka uskovat Sanoman kaikella, mitä heissä on, eikä heillä silti ole näitä merkkejä? Ovatko he uskottomia vai tarvitsevatko he Pyhää Henkeä? Jos niin on, neuvo meitä nyt, miten vastaanottaa Pyhä Henki. Me uskomme, että sinä olet meidän aikamme Jumalan äänitorvi.

Veljesi.

216   Kiitoksia, veljeni, kun sinä pidät minua veljenäsi, ja minusta tämä on oikein hyvä kysymys. Ystävät, kyllä, tämä on nyt vähän löysää … Minä haluaisin käsitellä tätä vähän pitempään, jos vain voisin. Ymmärrättekö? Löysää on. Teistä jotkut… Näettekö? Kun –. Te ette voi ottaa Pyhän Hengen kastetta vastaan ilman että te tunnette, kun se tapahtuu… Siis, jos sinä uskot ”jokaisen hitusenkin Sanasta ”, sinä sanot… Sanot, että uskot joka hitusen siitä, silloin tuo Sana on sinussa ja odottaa, että Pyhä Henki panee sen toimimaan, mutta kynttilä vaatii sytyttämistä.

217   Tässä on kynttilä ja sen sydän, ja, talia ja kaikkea sitä kynttilässä pitää olla, mutta ennen kuin siihen tulee tulta, se ei loista yhtään valoa. Huolimatta siitä, miten täydellinen tuo kynttilä on ja miten täydellisesti se palaisi ja sellaista. Se pitää sytyttää ja sitten se palaa. Ja kun te uskotte ja olette rakentuneet ohjeiden mukaisesti siitä, mitä Pyhä Henki on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys – noista hedelmistä, joita se tuottaa, siihen asti ennen kuin Pyhä Henki laskeutuu tulisine kokemuksineen ja sytyttää tuon kynttilän. Silloin te olette – te olette, te ette ole saaneet Pyhää Henkeä. Näettekö? Teillä pitää olla tuo kokemus, jotta teillä olisi Pyhä Henki.

258. Minä kuulun ammattiliittoon. Onko se väärin kristitylle? Sana sanoo: ”Älkää vannoko – älkää vannoko” Meidän pitää vannoa uskollisuudenvala, ammattiliiton perustuslaille. En ole enää ottanut osaa aktiivisesti tultuani kristityksi, mutta maksan vielä jäsenmaksuni.

257. Pyyhittiinkö Juudas Iskariotin nimi pois Karitsan Elämänkirjasta, vai oliko kyse Karitsan Elämänkirjasta?

218   No niin. Ammattiliittoa koskien, minä tiedän, että te työskentelette… Teillä miehet on ammattiliitot ja jutut, joita teidän… Mikäli te haluatte tehdä työtä, teidän pitää kuulua siihen. Mutta pitäkää varanne, näettekö? koska se tulee muuttumaan ammattiyhdistyksestä jonakin päivänä. Näettekö? Siis, muistakaa todella, se on kaiken yhdistymisen edelläkävijä. Te ette voi työskennellä, teidän ei anneta mennä töihin. Te olette – olette rikkuri, ellette te kuulu tähän liittoon.

219   Muistakaa nyt, te nuoret ihmiset. Muistakaa, mitä veli Branham sanoo. Ja tulkoot minun sanani kaiverretuiksi rautakynällä teräsvuoreen! näin sanoo herra, tuo sama tulee tapahtumaan uskonnossa. Teidän on kuuluttava johonkin kirkkokuntaan tai te ette voi myydä tai ostaa. Siispä, ole veli tosi tarkkana. Älä anna koskea muuhun kuin työhön. Silmät auki. Tämä on varoitus!

220   ”Pyyhittiinkö Juudas Iskariotin nimi pois Karitsan Elämänkirjasta, vai oliko kyse Karitsan Elämänkirjasta?” Kyllä. Se oli siellä ja se pyyhittiin pois. Näettekö? Koska Matteus 10. luvussa, Jeesus kutsui Juudaksen ja muut ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan. He lähtivät ja ajoivat ulos saastaisia henkiä, ja Jeesus sanoi: ”Minä jopa näin saatanan lankeavan alas taivaasta.” Pitääkö paikkansa? Ja he palasivat – nuo kaikki opetuslapset yhdessä, ja he iloitsivat, ja Hän sanoi: ”Älkää iloitko siitä, että teidän – riivaajat ovat alamaisia teille, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne on kirjoitettu elämän kirjaan.” Näettekö? Näin on. Ja Juudas oli ihan siellä heidän kanssaan. Näettekö?

221   Siis, muistakaahan, tuomiolla – katsokaa tuomioistuinta: ”Ja oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin ja avattiin toinen kirja, joka oli elämän kirja, ja jokainen tuomittiin sen mukaan.”

222   Siis, tässä se on – [vastaus] tuohon kysymykseen hetki sitten. Näettekö? Tuomioistuimella, Jeesus, seurakunta, Morsian temmattiin, ja meni kirkkauteen ja hän oli siellä ja meni naimisiin, palasi maan päälle ja eli tuhat vuotta. Ja tuhannen vuoden lopussa, saatana päästettiin vapaaksi vankilastaan, jonka enkeli oli sitonut kahleilla, ei ketjuilla, vaan olosuhteiden kahleilla. Kaikki hänen alaisensa olivat helvetissä. Kaikki, jotka olivat nousseet ylös maan päälle, lunastettiin ja Jeesus heidän kanssaan. Hän ei voinut tehdä mitään, vaan noiden tuhannen vuoden lopulla, toinen ylösnousemus… ”Autuaita ja pyhiä ovat ne, joilla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, joihin toisella kuolemalla ei ole valtaa.”

223   Siis huomatkaa, tässä toisessa ylösnousemuksessa, kun ihmiset tulevat ylös, sitten saatana päästetään vapaaksi vankilastaan pieneksi hetkeksi, sitten oikeus istuu tuomiolle. Nyt, katsokaa, Jeesus morsiamensa kanssa niin kuin kuningas ja kuningatar istuvat valtaistuimella; valkoisen valtaistuimen tuomio, ja kirjat avattiin, synnintekijöiden kirjat. Ja toinenkin kirja avattiin, joka oli elämän kirja, ja morsian tuomitsi jokaisen ihmisen. ”Ettekö tiedä, että (kun vietiin näitä pikkujuttuja lain eteen) – ettekö tiedä, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman?” Näettekö, näettekö? Selvä.

260. Voisitko selittää, mikä tuo ryhmä on Ilm. 20:4? Ovatko he osa mennyttä vai tulevaa Morsianta?

224   He ovat Morsian, kokonaisuudessaan. Sekä mennyt, että nykyinen. He ovat koko Morsian, koska he ovat elossa millenniumina. Selvä.

261. Voisitko (No, tämähän on aivan sama kysymys)… Ilm. 20:4, ovatko he niitä sieluja, jotka mestattiin Kristuksen todistuksen takia, jotka eivät palvoneet petoa eivätkä ottaneet hänen merkkiään (Voi, ymmärrän, mihin tässä nyt pyritään. Tämä juuri annettiin minulle, ojennettiin minulle.)…sitten kun sanottiin, että he elävät ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhat vuotta? Se on niin hämmentävää, Morsiamen vainon takia, mutta keitä muita he voisivat olla ja hallita Kristuksen kanssa tuhannen vuotta? Voisivatko he – he – voisivatko he olla nuo 144 tuhatta?

Ei, ei! He ovat Morsian. Siis, muistakaa, muistakaa, he…

225   Sinä sanoit: ”Sillä heidät mestattiin Kristuksen todistuksen… ” Siis, sinä sanoit: ”Sillä – he eivät palvoneet petoa… ” Takuulla! Sinä sanoit: ”Peto tulee vielä.”

226   Peto on ollut olemassa aina. Peto juuri syötti aikoinaan ihmisiä leijonille luolissa, syötti heitä aikoinaan areenalla Roomassa. Se oli antikristus, kyse oli juuri siitä pedosta – rakensi uskonnollisuuden mallin. Se oli täsmälleen kuin perikuva – melkein. Rooman kirkko otettiin suoraan Raamatusta, ja sitten… Mitä sitten tehtiin, oli, että juttu organisoitiin ja siitä tehtiin laitos ja siitä muodostettiin kansainvälinen seurakunta, ja joka ei sitä kumartanut tapettiin. Näettekö? Näin se meni.

227   ihmiset – osana ruumiista, joka silloin oli… Siis, ruumis on kasvanut kuten puu niin, että ollaan tultu päähän asti. Näettekö? Ja kaikkea, sekä tehtiin marttyyreitä, että vainottiin ja niin edelleen…

228   Mutta, Jeesus on antanut meille rauhan joen tällä puolella, aivan kuten Hän teki noille heimoille, jotka… siellä, näettekö? – eivät ylittäneet jokea. Siis:

262. Mitä minä voisin tehdä hänen hyväkseen? Pitäisikö minun jatkaa (Voi!) isästä huolehtimista farmilla? Mitä voisin tehdä… elääkseni…? Ja hänen nimensä alla.

Kyllä, veljeni… Se – se on tässä kirjoitettuna. En tiedä, kuka… Tässä sanotaan: ”Veli Branham… ” Se alkaa näin: ”Mitä minä voisin tehdä hänen hyväkseen?”

229   Siis, ehkä joku poika isänsä puolesta. Kuule, rakas veljeni, siunattu olet sinä, kun haluat pitää huolta isästäsi, sillä isäsi piti sinusta huolta silloin, kun sinä et voinut huolehtia itsestäsi. Ja ensimmäinen käskyhän, joka sisälsi lupauksen, ensimmäinen lupauksen kanssa oli: ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niin sinun päiväsi lisääntyvät maan päällä, jotka Herra sinun Jumalasi on antanut sinulle.” Näettekö? Kyllä, huolehdi isästäsi kaikin tavoin niin kuin vain voit. Pidä huolta, että hän saa kaikkein parasta.

263. Sinä sanoit, että Kain oli käärmeen siemen. Miksi Eeva sanoi: ”Olen saanut miehen Herralta.”

Tässä sitä ollaan. Minun on parasta antaa tämän odottaa siksi, kunnes päivällinen on ohi. Kyllä, antaa tämän odottaa päivällisen ohi. Tuota, tämän selittäminen voi kestää jonkin aikaa. Selvä.

264. Rakas, veli Branham: Selittäisitkö tämän jakeen minulle: Jes. 2:2: ”Aikojen lopussa, Herran huoneen vuori perustetaan vuorten huipulle, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. ” [KJV.]

[Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana, ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne. KR33]

230   Kyllä, minä selitin sen toissa sunnuntaina. Näettekö? Herran huone tullaan perustamaan vuorten huipulle ja kaikki kansat nousevat sinne. Iso… Jos teillä ei ole… Jos teillä ei ole… Jos teillä on se nauha Morsiamen ja Sulhasen tulevaisuuden koti, se selittää sen sillä lailla.

No voi! Minä ohitan tämän saman tien, koska minun – voi että, veli, me emme ikinä pääse näitä läpi. Fiuh! [Vihellys]

265. Veli Branham, onko… (Katsotaanpa, mikä tämä on.) Veli Branham, sinun sanomaasi uskovien keskuudessa uskotaan yleisesti, että sinä olet tämän päivän Messias. Onko näin?

231   No ei!

Selittäisitkö meille selvästi, veli Branham. Sinä tunnut epäröivän tehdä itsesi tunnetuksi, ja me tiedämme, että tuollaisen tehtävän kanssa, jonka Jumala on antanut sinulle, sinut pitäisi löytää [tunnistaa] jostakin paikasta Kirjoituksissa.

266. Numero 2: Sinä kerroit meille sen, miksi lähdit ensimmäistä kertaa Arizonaan. Sinä kerroit syyn miksi, ja niin tapahtuikin, mutta sinä et kertonut, miksi sinä palasit sinne.

232   Ensiksi: minä en ole Messias! Ymmärrättekö? Messias on Jeesus Kristus, mutta me olemme ”messiaisia”, [”pikkumessiaita”] jokainen meistä on. Messias tarkoittaa ”Voideltu.” Ja Hänessä asui jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti. Minussa on osa Hänen Henkeään, tuo sama asuu sinussa. Minulle on annettu lahja tietää pikkuisia asioita ja nähdä asioita ennalta. Se tekee minusta silti vain teidän veljenne. Näettekö? Minä en ole – en Messias. Minä olen teidän veljenne, ymmärrättekö? Vain lauman paimen. Ja jos minä sanoisin teille olevani Messias, olisin valehtelija. Näettekö? Enkä minä halua olla valehtelija.

233   ”Siis, miksi sinä lähdit Arizonaan sillä ensimmäisellä kerralla.” Ymmärsittehän te sen. Minä lähdin Herran nimessä, koska minut lähetettiin sinne näyn kautta. Minä palasin toista kertaa tiettyä tarkoitusta varten. Antakaa sen olla. Minä tiedän, mitä varten minä lähdin; en voi kertoa kaikkea. Kun te – perkele ei tiedä – se ei saa sitä ulos sydämestäni. Jos minä kerron sen, silloin se saisi sen, mutta ei tule saamaan – se ei voi saada sitä, kun se on minun sydämessäni. Jos minä sanoisin: ”Odottakaa kunnes se tapahtuu!”… Muistakaapa, säilyttäkää tämä nauha. Minä lähdin Arizonaan tiettyä tarkoitusta varten. Kestäkää se kanssani. Ymmärrättekö? Ainoastaan tehkää, mitä minä käsken teidän tehdä; näettekö? Tehkää mitä minä käsken tehdä. Ymmärrättekö?

267. Veli Branham, minulla on vähän kysymyksiä, jotka haluaisin esittää sinulle. Olen kuullut ihmisten sanovan, että sinä olet neuvonut ihmisiä myymään kaikki heidän… (Ehkä on parempi jättää myös tämä rauhaan. Katsotaanpa. No, on jo melkein aika lopettaa. Me otamme ehkä tämän päivällisen jälkeen, mutta minä vastaan tähän tai yritän parhaani mukaan. En tiedä, se vain ojennettiin minulle. Näettekö? Billy toi minulle kourallisen aivan tuossa – tuossa ovella. Näettekö?) Olen kuullut ihmisten sanovan, että sinä olisit neuvonut ihmisiä myymään kotinsa ja seuraamaan sinua Arizonaan – tai he eivät tulisi olemaan tempauksessa. Onko tämä totta?

234   Se on vale. Ymmärrättekö? Kyllä!

… vai pitäisikö meidän myydä kotimme, vai oletko sinä edes sanonut näin?

235   En ole! Minä en ole sanonut niin! Jos mitään, niin minä olen neuvonut ihmisiä olemaan tekemättä sitä. Kyllä! Muistakaa, muistakaa ”Junie” Jacksonin uni silloin, kun minä lähdin sinne? ”Junie” uneksi, että hän näki tämän… Moniko muistaa tuon unen, ja kuinka Herra antoi minulle sen selityksen? Tuo iso vuori, jonka päällä me seisoimme, ja nuo vanhat haalistuneet kirjaimet siellä. Ja minä yritin selittää sen enkä kyennyt siihen. Ja minä – minä olin selittämässä sitä ihmisille. Ja kun sain sen selitetyksi, silloin saavutin laen ja sain – siis siinä unessa – jonkinlaisen – vähän kuin kangen, että olisin katkaissut tuolta vuorelta huipun ja katselin sitä, ja se oli kokonaan lumivalkoinen, kuin marmoria. Mutta sitä ei ollut kirjoitettu ja minä sanoin: ”Pysykää te kaikki tässä ja katsokaa tätä nyt kun minä menen tuonne.”

236   Ja ”Junie”… He kaikki nousivat ylös, ja kaikki veljet katsoivat sitä, toista… He eivät ymmärtäneet; ja sanoivat: ”Siis, kas kummaa; ei sitä ole tänne edes kirjoitettu, mutta silti, hän luki sen siitä sen ulkopuolelta. Miksei sitä ole kirjoitettu tähän? Me emme ymmärrä.”

237   Ja Junior kääntyi ja näki minun lähtevän länteen, auringonlaskun suuntaan, menevän yli yhden vuoren, toisen vuoren, tosi vauhdikkaasti ja tulevan… Ja he kääntyivät ympäri katsomaan ja näkivät minun lähteneen. Se heidän koko iso joukkonsa lähti siihen suuntaan ja he halusivat mennä tänne ja tehdä näin, kun minä olin käskenyt pysyä siinä. Pysykää tässä. Pysykää juuri tässä. Tämä on se paikka.

238   Ja sitten, kun minä tein niin, silloin – ja lähdin tarkalleen, ja vähän sen jälkeen, Jumalan enkeli ilmestyi minulle, sanoi: ”Mene sinne Arizonaan.” Minä kuulin tuon räjähdyksen ja menin sinne ja mitä se olikaan? Tuo poika oli nähnyt sen unen aivan täsmälleen oikein, ja Herra antoi oikean… Muistakaa, minä sanoin: ”Siellä on jotakin, mitä varten minä menen sinne.” Ja kun menin sinne, kyse oli seitsemän sinetin salaisuudesta, jotka oli sinetöity tuon Herran vuoren sisään. Tulin takaisin aukaisemaan nuo seitsemän sinettiä. Näettekö?

239   Ei, teidän ei pitäisi tehdä sitä. Jos, te haluatte mennä, niin se on teidän asianne. Koska, en… No, minusta on sama, mihin te menette, mutta kun te teette sen ja ajattelette morsiamen lähtevän sieltä, te olette väärässä.

240   ”Olen myös kuullut sanottavan… Olen… antakaas, kun… minä luin sen täällä väärin jotenkin. Katsotaanpa… tempauksessa. Onko se totta, vai olisiko meidän myytävä kotimme, vai oletko ollenkaan sanonut niin?” En, minä en ikinä ole sanonut niin. En ikinä… Olen aina neuvonut ihmisiä pysymään siellä, missä he ovat ja jatkavan pysymistä siihen asti, kunnes Jeesus tulee. Jos olen sanonut teille monta kertaa, olkoon tämä nauha muistomerkki siitä. Olkoon tämä päivä muistomerkki siitä. Olkoon minun sanani muistomerkki siitä. Minä en ole ikinä, kertaakaan koskaan käskenyt ketään, koskaan kääntymään, koskaan yrittänyt saada ketään käymään tässä seurakunnassa! En ole ikinä… yhtään se enempää käskenyt ihmisiä jättämään omaa seurakuntaansa ja myymään tavaransa ja kamppeensa. Jumala tietää, että olen aina neuvonut ihmisiä pysymään kristittyinä ja pysymään paikoillaan siksi, kunnes Jumala kutsuu teitä. Kaikki tietävät tämän. Pysykää paikoillanne! Mutta nyt, sanoakseni ihmisille… Joku sanoi: ”Siis, minä haluan mennä tänne. Haluan elää… ” Menkää mihin te haluatte, ei siinä mitään. Minä en välitä siitä, mihin te menette, ei ole minun asiani huolehtia siitä.

241   Mutta, nyt, sitä ajatellessani…  Siis, mitä se saa aikaan? Siitä tulee kultti [k. = uskonnolliset menot] näettekö? – ja sitten minä olen pulassa. Kohta siitä syntyy sitten joku porukka siis, joka tulee toimimaan almujen varassa. Ja mitä siitä sitten tulee? ”Me tulimme tänne morsiamen ylöstempausta varten.” Ja sitähän juuri sanomalehdet odottavat! Ne vain odottavat kuulevansa, että ihmiset sortuvat almujen varaan eivätkä pääse palaamaan kotiinsa. No mitäs sitten tehdään?

242   ”No, me seurasimme veli Branhamia tänne. Piti olla…” Ja minä olen siihen niin asiaan kuin viaton voi olla. Rakkaat, kiltit ihmiset, he – he tietävät, että minä rakastan heitä, ja jopa virheineen. Ja he… No… he… minä rakastan heitä joka tapauksessa. Näettekö? Minä rakastan heitä. He ovat minun lapsiani, mutta he eivät halua kuunnella minua – mitä minä yritän heille sanoa. Minä yritän saada jotakin aikaan Herran nimessä eivätkä ihmiset anna minun tehdä sitä. Ymmärrättekö? He ovat pikemminkin minua vastaan kuin puolellani. He tekevät…

243   Enkö minä olekin sanonut, että jos jokin sanoma koskaan tullaan saarnaamaan, se tulee tapahtumaan täällä tabernaakkelissa; kaikki, mitä minun pitääkin tehdä, minä tulen tänne ja kerron ensi teille, aivan oikopäätä täältä tabernaakkelista? Sen minä lupaan!

268. Lisäksi, olen kuullut opetuksesta, että se kirja, jonka sinä kirjoitit jokin vuosi sitten elämän leivästä… se on tulkittu niin, että meidän pitää kaikkien olla sinun kanssasi, muuten me jäämme tempauksesta.

244   Tuo kirja on väärässä. Se kirja Elämän Leipä, minä muistan sen nyt. Sen tarkoituksena on ravita seurakuntaa yleismaailmallisesti, kaikkialla. Siis, sen ongelma on… Siis, siis, te ihmiset, olkaa itse yksimielisiä keskenänne, teidän on oltava sitä. Se seuraa joka kokousta. Se – se…

Minä luin Martti Lutherista tällä jokin aika sitten. En vertaa meitä siihen, mutta tämähän on uskonpuhdistusta, niin kuin sekin oli. Ja tuo – tuo kysymys oli… Historioitsijat, sanovat: ”On uskomatonta ajatella, että Martti Luther pystyi protestoimaan katolista kirkkoa vastaan ja selvitä siitä. Se oli ihme juttu, mutta,” sanottiin, ”kaikkein ihmeellisin juttu Lutherissa oli se, että kuinka hän sai pidettyä päänsä tuon kaiken fanaattisuuden yläpuolella, joka seurasi hänen kokouksiaan ja pysyä uskollisena Sanalle – hänen kutsumukselleen…” Näettekö?

245   Ei varmasti! Älkää panko omia… Jokainen mies tai nainen, joka panee mitään siihen, mitä minä sanon, ei usko sitä, mitä minä sanon. He eivät… Ihmiset sanovat… He…

269. Myös noista perheistä, jotka ovat myyneet kaiken ja muuttaneet Sierra Vistaan, Arizonaan, kun he ovat tulkinneet erästä nauhoistasi nimeltä (hetkinen) ”Pikku Betlehem” – ”Pikku Betlehem,” että ylös tempaus tapahtuisi Arizonassa. Oletko sinä neuvonut heitä menemään sinne?

246   En todellakaan ole. Kun asiasta kirjoitettiin kirje, joku täältä Connecticutista tai jostakin, minä vastasin tuohon kirjeeseen ja sanoin: ”Te olette tekemässä elämänne pahimman siirron. Älkää tehkö sellaista.” Siis, te ette voi… Siis, muistakaapa, te ihmiset… Siis, te kaikki tiedätte, etten minä käske ihmisiä tekemään sellaista. Minä käsken heitä olemaan tekemättä. Mutta, nähkääs, sellainen seuraa kokousta. Miksi ihmiset nimittävät minua Messiaaksi? Miksi ihmiset kantavat…? He voivat… Siis eräs kaveri näytti minulle siellä yhtenä päivänä, yhtä pientä juttua, mitä hän meni – kantoi mukanaan. Hän halusi kaikkien ihmisten tulevan kastetuksi minun nimeeni. Sehän tekisi minusta antikristuksen! Mutta minä en kannata noita asioita ja te kaikki ihmiset tiedätte sen. Mutta, nähkääs, tällä on… Se vain osoittaa, että Sanoma on totta.

247   Eivätkö ihmiset tulleetkin sanomaan Johannekselle, tuolla Kristuksen ensimmäisen tulemisen edelläkävijälle: ”Etkö sinä olekin Messias?”

Hän vastasi: ”En ole! Minä en kelpaa edes riisumaan Hänen kenkiään. En kelpaa edes katsomaan Häntä.” Näettekö? Mutta hän sanoi: ”Hän, joka tulee minun jälkeeni…”

270.    Nyt, veli Branham, eikö meiltä puutu jotakin? Nämä ihmiset väittävät uskovansa todeksi joka sanan, mitä sinä sanot. (Mutteivät usko! He eivät usko. Heidän oma toimintansa osoittaa, etteivät he usko.) Pyydän, kerro minulle suora vastaus: kyllä vai ei (Olet käsittänyt. Selvä.) näihin asioihin, ja jos se on totta, me haluamme valmistautua näiden muiden kanssa – muiden kanssa. Minä kiitän kovasti, kun vastasit näihin kysymyksiin, ja minä odotan kuulevani ne tänä sunnuntaina, jos Herran tulo viipyy.

248   Voi tavaton! Siis, veli, sisar, toivon, että tämä ymmärretään – näettekö? etten minä, minä en… Nyt, jos ihmiset… Voi, toki, jos te haluatte tulla Arizonaan asumaan… Ja siis, minä tulen viettämään Arizonassa tämän tulevan lukukauden. Minun on palattava tänne. Minun on… Minä – minä haluan pysyä siellä. Lapset ovat terveempiä ja kaikkea. Minä haluan jäädä sinne joksikin aikaa, ja minulla on siihen syyni. Muistakaa nyt, nauhalla, näin sanoo herra, minulla on syy tehdä niin kuin teen. Te tiedätte, että on, mutta minä en voi sanoa sitä teille.

249   Miksi minä en käske teitä myymään kotianne? Te joudutte hukkaan ja tulette vetämään vesiperän. Älkää tehkö sitä. Minä en jää Arizonaan kuin vain vähäksi aikaa. Miksi? Minä en voi tehdä sitä.

250   Jos minä antaisin ihmisten ja joutua almujen varaan, mitä silloin tapahtuisi? Silloin – sitähän juuri nämä kirkkokunnat vain odottavat. ”No niin, sanoinhan minä mitä hän ajaa takaa, taas yksi profeettakoulu tai jotakin.” Näettekö? Olkaa hyvät, sitähän ne juuri odottavat! Joka tapauksessa, nuo ihmiset, minä olen vastuussa heistä, vaikka he eivät olisikaan tehneet kuten minä käskin tehdä, ja he tekivät täsmälleen… No, te sanotte: ”Jätä ne sinne, hehän tekivät vastoin sinun käskyäsi!” Minun sydämessäni ei ole sellaista. Minä yhä haluan olla heidän puolellaan. He ovat minun lapsiani. Minä voin antaa heille pikku selkäsaunan, kun saan heidät takaisin, mutta, minä – minä varmasti menen hakemaan heidät. Ja mitä minä sitten teen siellä?

251   Ihmiset sanovat: ”Me seuraamme Sanaa.” Eihän minulla ole edes seurakuntaa, mihin voisin ihmiset lähettää. Ne seurakunnat, mitä siellä on, ovat samanlaisia, joista te lähdette toisissa paikoissa, ehkä pahempia. Näettekö? Eivätkä ihmiset käy kokouksissa muutenkaan, eikä minulla ole minkäänlaista rukoushuonetta missä saarnata heille. Silloin minun velvollisuuteni on tuoda lapseni pois Arizonasta, jossa…

252   Minäpä kysyn teiltä jotakin. Olen saarnannut yli 30 sanomaa tässä seurakunnassa viime vuonna. Ja viisi vuotta, ulkopuolelta, Arizonassa oloni aikana, olen saarnannut enemmän tässä seurakunnassa yhdessä vuodessa kuin koskaan muulloin – todellakin! – täällä rukoushuoneessa. Tämä on minun kotipesäni. Tämä on minun päämajani. Tänne meidän leirimme on pystytetty. Siis, pitäkää se nyt mielessänne, vaikka mitä tapahtuisi. Siis, jos te olette viisaita, te käsitätte nyt jotakin. Vaikka mitä tapahtuisi, tämä on meidän päämajamme, juuri täällä! Ja pitäkää se mielessänne ja mainitkaa tästä nauhasta jonain päivänä, että te olette kuulleet minun profetoivan. Selvä. Muistakaa se!

253   Jos haluatte… jos teidän pitää lähteä ja olette tulossa seurakuntaan, älkää menkö sinne sitä etsimään, koska minä en edes ole siellä. Ei minulla ole paikkaa, mihin mennä. Ei paikkaa mistä käsin saarnata. Ihmiset eivät annan minun saarnata seurakunnissaan. Minulla ei ole edes paikkaa, ja minä lupasin sille miehelle, kun saavuin sinne… Kaikki ihmiset pelkäsivät, että minä olin tulossa sinne rakentamaan suuren rakennuksen – salaojan seurakunnista ulos. Mutta se ei ole minun elämäni tarkoitus. Näettekö? Minä – minä pelastan ihmisiä. Se on heidän asiansa. Niin kuin samarialainen tuli ja vei tuon miehen majataloon, ja sitten antoi ihmisten pitää hänestä huolta siitä eteenpäin. En minä ole täällä rikkomassa seurakuntia. Minä olen täällä tehdäkseni käännynnäisiä Kristukselle! Näettekö? Ja se saa ihmiset ymmärtämään minut väärin, kun – kun asia tulkitaan omalla tavalla eikä sanota sitä, mitä minä sanon. Näettekö?

254   Ettekö te muista sitä näkyä? Kuinka moni muistaa Junior Jacksonin unen? Ja kaikki ihmiset noudattavat sitä täsmälleen. Mistä siinä oli kyse? Pysykää paikoillanne, kunnes minä lähden sinne –näettekö, ja saan selityksen ja palaan takaisin.

255   Nyt minulla on jotakin muuta sydämelläni, jota tekemästä, Herra on minua varoittanut – jokin siirto, joka koskee tätä tabernaakkelia ja tätä seurakuntaa, jonka takia minun on lähdettävä sinne tai jonnekin vähäksi aikaa. Se tapahtuu jotakin tarkoitusta varten, merkittävän asian takia, asian, josta te ette tiedä mitään. Mutta, muistakaa, minä en vain ”lusmuile” pitkin, siksi, että olen sitä, mikä olen. Minä teen työtä Herran tahdossa sikäli kuin osaan siinä työskennellä. Näettekö? Siitä syystä, jos te uskotte, mitä minä sanon, niin tehkää, mitä minä käsken tehdä (näettekö?), niin kuunnelkaa minua ja uskokaa minua veljenänne. Mikäli te uskotte minun olevan profeetta, älkää tulkitko sanojani väärin!

256   Jos mitään, niin auttakaa minua; jos on mitään, mitä teidän pitäisi tietää, sellaista, mitä Jumala kertoisi minulle, niin Jumala tietää, että kertoisin teille tarkalleen! Älkääkä lisätkö siihen mitään tai ottako mitään pois siitä. Tehkää ainoastaan sillä tavalla, kuin minä sanon, näettekö? – koska minä kerron teille sydämestäni niin hyvin kuin osaan. Näettekö? Siis, uskokaa vain sitä. Vain – ainoastaan, ottakaa vain – vain se, mitä minä asiasta sanon, ja jättäkää se siihen. No niin.

257   Siis, nyt, minun on vietävä lapset takaisin syömään jotain. He ovat erämaassa ja näkevät nälkää.

258   Eräs saarnaaja tuli luokseni yhtenä päivänä, sanoen: ”Veli Branham, nyt on tulossa kamalin kultti, mitä koskaan on nähty.” Hän sanoi: ”Kaikki ihmiset, joka aamu, menevät ulos ja sanovat, etteivät aio mennä töihin, ylöstempaus on niin lähellä.” Ihmiset eivät aio tehdä työtä. Siis, se osoittaa, ettette te vielä edes ymmärrä. Näettekö? Juuri. Tämä nauha menee sinnekin! Siis, kyllä vain! Ottakaa oppia muurahaisista, Raamattu sanoo, tiedättehän. Jos ei tee työtä, ei myöskään syö. Niinpä, näin asia täsmälleen on.

Tässä – tässä, poimin tästä toisen, yhden näistä.

271. Onko… Minä en tiedä. Katsotaan, se on vähän – on vähän eri – on eri käsialaa kuin tämä toinen – vain näyttääkseni teille, näitä on tässä sunnilleen kahdeksan tai kymmenen. Näettekö? Onko enemmän – onko täydellisempää käydä seurakunnassa Tucsonissa, Arizonassa? Minä haluan olla Jumalan täydellisessä tahdossa. Muutammeko me Tucsoniin?

259   Ei se olekaan toista – toista käsialaa. Se on… Minä… juuri katsoin tänne. Minä näytän, kuinka monta näitä täällä on tästä samasta asiasta. Minä en… en löytänyt niitä, luulisin. Tässä – tässä on… Minulla on joitakin merkittynä täällä: ”Minä kerron teille.”

272.  Veli Branham: Pyydän… Katsotaanpa… Tietoisina siitä, että sinä olet profeetta ja ajan, jossa elämme, tulee – ja sen ajan profeetta, jona elämme – Näin siinä on – tuleeko vielä aika, jolloin Jumalan kansan pitää paeta Arizonaan sinun kanssasi? Jos, niin kerro meille, kun tuo aika tulee.

260   Varmasti kerron. Minä kerron teille. Siis, nähkääs, tässä on kahta eri käsialaa, kaksi eri ihmistä. Näettekö? On yhtä käsialaa ja on toista. Näin sen pitää olla – että mitä seurakunnan mielessä on. Näettekö? Siis, selvitetäänpä tämä. Katsotaanpa, löytäisinkö… Katsotaan.

273.    Veli Branham… (Tässä on toinen, erilaisia kaiken kaikkiaan.) Veli Branham, jotkut ymmärsivät sinun sanoneen sanomassa ”Sulhasen ja Morsiamen tuleva koti” olisi (Ei, tämä on eri.) – olisi 1500 mailia tabernaakkelista – neliö – 700 joka suuntaan (Toisin sanoen, tabernaakkeli on keskellä ja siitä on 700 joka suuntaan – tekee 1500 mailia. Voi!) – joka suuntaan. Onko tämä totta? Minä asun tuon alueen ulkopuolella. Pitäisikö minun muuttaa sen sisälle?

261   Ei, rakas, älä tee sitä. Katsokaa! Näettekö nyt, miten helppoa se ihmisille on? Kuinka moni oli täällä silloin, kun minä saarnasin sen sanoman? Sanoin, että kun Uusi Jerusalem mitataan, siitä tulee 1500 mailin neliö. Sanoin, että se ulottuisi suunnilleen Mainesta Floridaan, ja 600 mailia Mississipistä länteen. Se tekisi noin 1500 neliömailia. Sanoin, että kaupunki – mielestäni – olisi juuri sillä maaperällä, jossa profeetta Aabraham etsi tuota kaupunkia, silloin, kun merta ei enää ole. Raamattu sanoo, ettei merta enää tulisi olemaan, josta noin kolme neljännestä maasta on vedessä. Eikä merta tule enää olemaan. Niinpä siksi, se ei tule olemaan kovin iso kaupunki, joka sijaitsee sellaisessa paikassa. Uskon, että se tulee olemaan tuossa pienessä paikassa, josta niin kovasti hälistään, ja jossa Jumala syntyi – siellä Betlehemissä. Minä uskon, että se tulee sijaitsemaan siellä samassa Palestiinassa, johon se nousee maasta, juuri siellä ja tulee olemaan sillä vuorella.

262   Mutta, rakas ystävä, sillä ei ole mitään tekemistä tabernaakkelin kanssa. Näettekö? Aabraham, Iisak, Jaakob, Paavali, kaikki pyhät – he kuolivat kaikkialla maailmassa, poltettiin, hukutettiin, syötettiin leijonille ja kaikkea muuta, ja he tulevat esiin joka rakosesta ja halkeamasta ja maailman kolkasta. Toivon, että minä olen siellä. En tiedä, missä minä tulen olemaan, missä se on, olenko minä tuossa joukossa – ei ole mitään, mikä voisi pitää minut poissa siitä! Näettekö? Eikä minulla tarvitse olla mitään tiettyä paikkaa. Ainoa paikka, missä minun pitää olla, on Kristus, sillä ne, jotka ovat Kristuksessa, Jumala tuo Hänen mukanaan. On sama, missä se tapahtuu, Hän tuo… Haudatkaa minut Jeesukseen.

263   Katsokaapa noita muinaisia profeettoja. He tiesivät kirjaimellisesti, siis, että ensimmäinen ylösnousemus, ensi hedelmät, tulisivat olemaan Palestiinassa. Aabraham osti paikan ja hän – ei – ja hän hautasi Saaran. Ja hän sai Iisakin. Iisak haudattiin isänsä ja äitinsä viereen. Iisak sai Jaakobin. Jaakob kuoli Israelissa – Egyptissä, ja tuotiin takaisin Palestiinaan. Ja sitten, Joosef myös kuoli siellä. Ja Joosefin luut tuotiin takaisin, koska hän sanoi: ”Tehkää… ” piti vannoa, että Joosef – Jaakobille, ettei häntä haudattaisi sinne, vaan tuotaisiin takaisin Luvattuun Maahan. Joosef sanoi: ”Jonakin päivänä Herra, sinun Jumalasi vierailee luonasi. Menkööt – minun luuni ja tulkoot haudatuiksi isäni oheen.” Ja niin tehtiin, koska he ymmärsivät profeettoina, että ylösnousemuksen ensihedelmät olisivat Palestiinassa.

264   Nyt, Raamattu sanoo… Ja jos te kutsutte minua profeetaksi, minä en sano olevani, mutta, jos te nimitätte minua siksi, muistakaa, minä sanon profeetan nimissä – näettekö? – profeetan nimissä, että ylösnousemus ja tempaus tulee olemaan yleinen ja tapahtuu koko maailmassa! Missä tahansa te olettekin, kun tuo hetki tulee, sinut tempaistaan ylös kohtaamaan Häntä! Siinä kaikki! Mikään ei pysäytä teitä riippumatta siitä, missä te olette. Ja minä vain toivon, että olen siellä, yksi heistä. Minä toivon ja luotan yksin Jumalaan, että minä tulen olemaan yksi heistä ja että samaten, jokainen teistä.

Nyt, onko meillä aikaa vielä yhteen? Sitten kello tulee olemaan jo – jo melkein yksi.

274. Rakas, veli Branham: Minun vaimoni ja minä olemme erillämme. Hän haastaa minut oikeuteen saadakseen avioeron. Hän ei ole kristitty ja minä uskon Sanomaan ja haluan hänen pelastuvan (Eikö ole mukavaa? Siinä on tosi kristillinen henki. Näettekö?) ja uskon. Mitä minun pitää tehdä? Meillä on myös kaksi poikaa. (Ja nimet kirjoitettuna.)

265   Veli, katsopa, kuulehan, hän aikoo haastaa sinut avioero-oikeuteen. Saatana on asialla. Näettekö? Ei niin pitäisi tehdä, mutta jos, sinä olet kristitty, etkä ole tehnyt tee mitään pahaa tuolle naiselle, silloin kyse on saatanasta. Hän yrittää repiä sinut riekaleiksi.

266   Siis, jos hän on yksi Jumalan valituista, hän tulee Hänen luoksensa. Jos ei ole, hän ei ole huolestumisesi arvoinen. Silloin, jos se… Jos sinä pelkäät, että se murtaa sinun terveytesi, ja juuri sen saatana haluaa saada aikaan. Hän tekee töitä sen eteen. Niinpä, jätä koko asia Jumalalle ja jatka eteenpäin palvellen Jumalaa, niin iloisena kuin vain voit. Jumala tulee huolehtimaan lopusta. ”Kaikki, jotka Jumala on antanut minulle, tulevat minun tyköni.” Mene polvillesi, minä rukoilen kanssasi, tai mitä vain. Minä rukoilen asian puolesta. Sano vain: ”Herra, Jumala, minä rakastan häntä, hän on minun lasteni äiti, jos hän on, ja sano: ”Minä – minä – minä luovutan koko asian Sinulle, Herra. Minä haluaisin heidän pelastuvan, tiedät että haluan, mutta minä en pääse tästä eteenpäin. Hän aikoo erota minusta kuitenkin. En ole tehnyt mitään. Jos olen, paljasta se minulle. Minä oikaisen asian. Teen mitä vain.” Sitten jätä asia Jumalalle ja anna sen sitten olla. Jatka elämistä aivan kuin – kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ja Jumala pitää lopusta huolen.

275. Siis: Veli Branham, mitä tämä kaikki on, kun ihmiset (Ai, taas!) muuttavat Arizonaan? Selitä se. Tässä on erilaista käsialaa. Näettekö?

No, me olemme jo selittäneet (näettekö?), mistä on kyse.

276. Veli Branham, meneekö Morsian vainon läpi, kuten apostolinen alkuseurakunta?

267   Ei, minä selitin sen juuri muutama hetki sitten. Ei, seuraava juttu on tempaus, siis. Muistakaa, me olemme luvatun maan ääressä; me olemme rajalla. Käsitättekö Israelin vaelluksen?

277. Onko oikein – käyttää jotakin syntyvyyden säännöstelyä?

268   Minun on parasta jättää tämä iltapäiväksi – ymmärrättekö? – koska tämä on… Minä haluan – haluan puhua vähän siitä.

278. Veli Branham, minä juuri… (Minä odotan vielä 3 minuuttia, jos voin. Otetaanpa jotakin lyhyttä tästä ehkä.) Minä en kykene antautumaan kokonaan Jeesukselle. Onko minussa paha henki?

269   Minäpä käytän tämän lopun ajan tähän. Et pysty antautumaan Jeesukselle? Eivät ihmiset… Näettekö… Näettehän, en tiedä mies tai nainen. En voi sanoa kumpi tämä on. Jumala tietää sen.

270   Et siis pysty antautumaan Jeesukselle. Miksi? Mikä kiikastaa? Jos sinä olet nainen, etkö sinä ole antautunut miehellesi – luopunut kaikesta ollaksesi vaimo? Pikku leidinä, kun menit naimisiin, olit hyveellinen, taistelit koko elämäsi pysyäksesi hyveellisenä, mutta eräänä päivänä löysit miehen, jota rakastit. Olit täysin hänen. Ne asiat, joita vastaan sinä taistelit koko elämäsi ja yritit elää tahrattomasti, ja puhtaana, ja hyveellisenä, nyt sinä luovutit joka sentin siitä yhdelle miehelle. Onko näin? Sinä annoit itsesi kokonaan hänen käsiinsä; sinä olet hänen. Kaikki, minkä kannalla sinä olet ollut, säädyllisyyden ja moraalin ja kaiken semmoisen, sinä luovutat yhdelle miehelle, koska antaudut tuolle miehelle. Etkö voi tehdä samaa Jeesukselle Kristukselle? Luovuta vain itsesi sillä tavalla – kaikki, mitä minä olen, kaiken mieleni, kaikki ajatukseni. Todella.

271   Minä en usko, että sinä olet pahan hengen riivaama. Uskon, että paha henki voitelee sinua tuollaisilla ajatuksilla, ja yrittää saada sinut ajattelemaan, ettet sinä kykene antautumaan Jumalalle. Kun… Minäpä näytän sinulle jotakin. Miksi sinä haluaisit antautua Hänelle? Koska on jotakin, mikä kutsuu sinua antautumaan. On tosi hyvä merkki, että tuntuu siltä, että sinun pitäisi antautua.

272   Nyt, kaikki, mitä teetkin, veli tai sisar – tämä voi olla nuori henkilö tai vanha, mikä onkin, sinä sanoit… Ihmiset eivät vain osaa löytää itseään niin, että he voisivat antautua täydellisesti. Yksinkertaisesti lopeta. ”Herra, ajatteluni, kaikki, mitä minä olen, minä haluan antaa Sinulle. Elämäni, sen minä uhraan palvelevaksi elämäksi. Ota minut Herra, ja käytä minua sellaisena kuin minä olen.” Ja se on yksinkertainen juttu. Toivoisin, että seurakunta voisi todella… Minä uskon, että jos tabernaakkeli nyt hyötyisi näistä kysymyksistä… Pidättekö te niistä? No selvä. Se auttaa hiukan.

273   Siis, kuunnelkaapa, näissä, jos seurakunta vain kysyisi näitä asioita – ymmärrättekö? kysyisi näitä asioita: pitäisikö meidän tehdä näin tai tehdä näin, ja kaikkea. Minä yritän kaikkeni. Jos minä neuvon teitä väärin, ei sellainen ole ollut minun sydämelläni. Jos sanoin jotakin väärää, vain pitäytyäkseni omissa ajatuksissani ja asioissani, minä en – tietäen – tietäen, että sellainen on väärin tai sen sanominen teille – olisin hävytön hurskastelija. Näin on. Mutta, sydämestäni, jos minä olen väärässä, Jumala tietää – näettekö? – että tein tämän kaikella, mitä minussa on vastatakseni kysymyksiinne.

274   Ja teille, saarnaajat, muualla maassa, mihin nauhat menevätkin, minä en ole sanonut näitä asioita loukatakseni. Minä sanoin niin, koska rakastan teitä. Näettekö? Ja vilpittömästi, koko sydämestäni… On… Siis, minä en yritä toimia näyttääkseni, että – että minä – minä tiedän jotakin, mitä te ette tiedä. Se ei ole niin, veljeni. Minä teen tämän vain, koska minä rakastan teitä ja minä – minä – te rakastatte minua, uskon.

275   Mitäs, jos te näkisitte minun menevän jokea alas veneellä, täällä, joella tuolla, lähellä missä me nyt olemme, tätä tabernaakkelia, Ohio-joella. Ja tuo vesi olisi ylhäällä ja tulvisi ja putous olisi aivan alapuolellani. Ja te tietäisitte, ettei tuolla veneellä pääsisi noiden putousten yli. Se ei vain onnistuisi. Ja täällä minä vain istuisin pää takakenossa ja lauleskelisin ja lepäilisin ja menisin vain alaspäin kaikessa rauhassa – alas jokea, ja sinä tietäisit, että juuri siellä, minä tulisin uppoamaan. Jos sinä rakastaisit minua, sinä karjuisit, tai loikkaisit veneeseen ja ryntäisit sinne ja pamauttaisit minä päähän jollakin, ja palauttaisit tänne. ”Veli Branham, sinä olet nyt järjiltäsi! Sinä olet järjiltäsi; siellä juuri on putous!”

276   Ja minä sanoisin: ”Siis, suu kiinni! Jätä minut rauhaan!” Ja silti sinä rakastaisit minua. Sinä tekisit aivan mitä tahansa, sinä nappaisit minut kiinni. Jos olisi pakko – jos sinun pitäisi hajottaa vene, että saisit minut sieltä pois, koska sinä rakastat minua. Sinä tiedät, miten tulisi käymään.

277   Ja veli, minä tiedän, mitä tuolle seurakunnalle tulee tapahtumaan. Se ei pysty pysäyttämään tapahtumien kulkua? Näettekö? Te tulette menemään oikopäätä kirkkojen maailmanneuvostoon. Ja nyt, teidän pitää ottaa se vastaan, tai sen täytyy lähteä tieltä, jolla me olemme nyt. Niinpä, se on täsmälleen, teidän pitää tehdä valintanne. Ja minä – minä en halua olla… Minä haluaisin hajottaa tuon veneen, no niin. Minä haluaisin tehdä mitä vain voin, en loukatakseni sinua, veli, vaan herättääkseni sinut, että olet väärässä. Älä tee sitä!

278   Ja tämä vesikaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, maan piirissä ei ole yhtään miestä, joka voisi tuomita tätä Kirjoitusten perusteella. Ei yksikään voi tuomita. Ei ole yhtäkään sananpaikkaa… Te ihmiset, te veljet – te veljet, muistakaa, muistakaapa, tutkikaa Raamattua, etsikää yksikin paikka, jossa joku olisi kastettu, Uudessa testamentissa (Vanhassa ei kastettu, mutta Uudessa testamentissa) – jossa joku olisi ikinä kastettu muuten, kuin Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, ja näyttäkää se sitten minulle. Tai etsikää historiankirjoista, missä olisi koskaan olisi kastettu satoihin vuosiin apostolien kuoleman jälkeen… Katolinen kirkko alkoi kastaa. Sen katekismus toteaa saman asian, käyttäen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeä.

279   Keskustelussa, erään papin kanssa, täällä Pyhän sydämen kirkossa, hän kertoi minulle saman asian. Hän sanoi, että katolinen kirkko kastoi ennen sillä lailla, kun minä kerroin kastaneeni Frazierin tyttären, kun tuo piispa halusi tietää siitä. Hän sanoi: ”´Menetkö sinä valalle väitteestäsi?”

Sanoin: ”Minä en vanno ylipäätään.”

Hän sanoi: ”Tämä piispa haluaa, että teet sen!”

280   Minä sanoin: ”Tuo piispa saa ottaa minun sanani siitä, tai sitten ei usko sitä – kumpaa hän sitten haluaa.” Näettekö? Sanoin: ”Raamattu sanoo, ettei pidä vannoa ollenkaan.”

Ja hän sanoi: ”No, öh… ” Hän sanoi: ”Se… ”

281   Minä sanoin: ”Minä kastoin hänet kristityllä vesikasteella, upotin hänet Spring Streetin päässä, Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.”

Ja kun pappi ymmärsi sen, hän sanoi: ”Sillä tavallahan katoliset ennen kastoivat.”

Sanoin: ”Milloin?”

Hän sanoi: ”Apostolien aikaan.”

Sanoin: ”Kutsutko heitä katolisiksi?”

Hän sanoi: ”Varmasti olivat.”

282   Minä sanoin: ”Silloinhan minä olen parempi katolinen kuin sinä. Minä noudatan heidän opetustaan.” Juuri niin. Näettekö? Niin he väittävät, mutta ei se niin ole.

283   Katolinen kirkko perustettiin Nikeassa, Roomassa, Konstantinuksen aikana, kun seurakunta ja valtio ja – yhdistyivät, ja – ja valtio antoi seurakunnalle omaisuutta ja sen sellaista, ja silloin oikeastaan ajateltiin, että oltiin jo tuhatvuotisessa valtakunnassa. Silloin luultiin, että oli jo saavuttu 1000-vuotiseen valtakuntaan. Se oli saatanan millennium. Täsmälleen näin on. Älkää uskoko tuohon juttuun. Kyllä vain!

284   Siis, mutta… Sitten, kun keksittiin – tai oli sen sijaan, että – Venus otettiin pois ja Maria asetettiin sijaan; otettiin Jupiterin pois ja Paavali tai Pietari asetettiin. Juuri siellä, Vatikaanissa, juuri siellä Roomassa siis, aivan Vatikaani Cityssä, on 19 jalan Pietarin patsas, jonka jalasta on kolme varvasta kuulemma suudeltu pois. Näettekö? Ja kaikki on…

285   Ja kaikki… Kävimme siinä kirkossa, Billy ja minä, yhtenä aamuna, mentiin kellarikerrokseen, johon kaikki munkit on haudattu ja sellaiset ja heidän luunsa on jätetty lahoamaan sinne tomun keskelle – yksi luu lahoaa toinen toisensa päällä siellä – ja sitten ne luut otetaan sieltä ja niistä tehdään kalusteita, mehiläisvahalamppuja ja käsiä roikkuu tällä lailla ja pääkalloja ja nuo ihmiset ovat siellä hanganneet kallot valkoisiksi yrittäessään saada siunauksia niistä kuolleiden miesten kalloista. Se on yksi spiritismin muoto. Näettekö?

286   Ja siellä juuri se alkoi, Roomassa, ja juuri siellä pedon valtaistuin on ja sieltä vanha äitihuora on kotoisin. Ja hänen tyttärensä ovat porttoja täsmälleen, kuten hänkin, koska hän antaa koko maailmalle vihansa maljan – todistuksensa maljan, joka on sekoitettu siellä maan sapesta. Ja hänellä on todistuksensa. Hän sanoo: ”Minä istun neitseenä ja minä – minä istun leskenä” – tarkoitin – ”enkä minä tarvitse mitään”, eikä hän tiedä, että hän on viheliäinen ja kurja, sokea, köyhä eikä tiedä sitä. Siinä se. Ja se koskee katolista kirkkoa plus kaikkia protestanttisia kirkkokuntia! Mutta kaikessa tuossa sotkussa siellä, on rakkaita ihmisiä, jotka rakastavat Herraa Jumalaa koko sydämestään, sielustaan ja mielestään. Ja he ajattelevat olevansa oikeassa. He uskovat tekevänsä oikein. Jumala olkoon ylin tuomari.

287   Minulle, jos Jumala tulee tuomitsemaan seurakunnan maailman kautta – katolinen kirkko sanoo niin – kysykää tältä mieheltä, joka minua haastatteli… Hän sanoi: ”Jumala tulee tuomitsemaan maailman seurakunnan kautta.”

Sanoin: ”Minkä seurakunnan?”

Hän sanoi: ”Katolisen seurakunnan.”

288   Sanoin: ”Minkä katolisen seurakunnan? Nehän ovat erilaisia. Minkä seurakunnan? Kreikkalaiskatolisen vai roomalaisen? Vai minkä kautta Hän tulee tuomitsemaan sen? Jos Hän tuomitsee protestanttisen kirkon, minkä niistä? Metodistien, baptistien, luterilaisten, helluntailaistenko? Kenen kautta Hän tulee tuomitsemaan? Raamattu sanoo, että Hän tulee tuomitsemaan maailman Jeesuksen Kristuksen kautta, ja Jeesus Kristus on Sana. Niinpä, minulle, Jumalan Sana on se, minkä mukaan Hän tuomitsee maailman. Näin on. Ja minä uskon, että Hänen tuomionsa ovat maailmassa nyt ja uskon… Etsikäämme koko sydämestämme pakotietä Jumalan vihan tuomion vihalta, joka tullaan vuodattamaan tämän uskottoman maailman päälle, eikä ole mitään tietä sille – paeta sitä.

289   Maailmalle ei ikinä, ikinä, ikinä tule enää olemaan pelastusta. Ihmiset ovat ylittäneet tuomion ja armon rajan. On… Me voisimme panna Abraham Lincolnin Yhdysvaltojen jokaiseen osavaltioon, eikä se kääntäisi tätä ”Rickyjen” ja ”Elvisten” porukkaa Jumalan puoleen.

290   Kun te olette nähneet sanomalehdessä – Minulla on se. Tuon sen teille iltapäivällä, jos haluatte nähdä sen tänä iltana – jossa presbyteeriseurakunta, monet teistä ovat nähneet sen – presbyteeriseurakunta vei messun tai ehtoollisen läpi rock and rollin tahdissa. Paimen seisoi siellä taputtamassa käsiään näin, ja sitten he esittivät ristiinnaulitsemisen ja kaikki vetivät sitä rock and rollina eräässä presbyteeriseurakunnassa.

291   Ja kun tämä halpamainen, kiljuva, saastainen Beatles-sakki, jota siksi kutsutaan – se menee ihmisyyden alapuolelle ja he haluavat tulla koppakuoriaisiksi… St. Louisissa he hylkäsivät satojen tuhansien dollarien sopimuksen jokunen viikko sitten, eikä se pysäyttänyt heitä. Tulevat tänne, sakki pikku englantilaiskapinallisia sieltä, ja tukka roikkuu silmillä; ja nyt, ja niillä on ihan itse aloittamansa uskonto. Olette varmaan nähneet sen Look lehdessä. Näettekö?

292   Voi, miten saastunut tämä maailma onkaan. Sille ei ole mitään toivoa. Se on ylittänyt erottavan rajan älyn ja normaalijärjen välillä puhumattakaan pelas-…

293   Miehet eivät kykene edes arvostelemaan. Meillä ei ole enää sellaisia miehiä kuin oli. Missä on Patrick Henry? Missä on Abraham Lincoln – mies, joka seisoi lujasti vakaumuksensa takana.

294   Missä on se mies, joka voi nousta, ja saada nämä hullut naiset, jotka riisuutuvat tuolla ulkona – ja näiden miesten edessä, ja sitten – ja jaa heidät pois niin kuin strip-tease sakin… – ja sitten tuo poika pannaan vankilaan, joka loukkaa yhtä heistä? Missä teidän järkenne on? Mitä on terve järki? Jos nainen asettaa itsensä tuonne ulos, niin antaa hänen mennä kuin koira. Kyllä vain! Jos hän ei aio enää… vähän edes normaalia säädyllisyyttä… Missä ovat ne lait, jotka lopettavat sen?

295   Aivan täällä Louisvillessä, Kentuckyssa, kaksi viikkoa sitten, kun tuo nainen sen – joka yritti – saada nimensä tuohon paperiin, pani muovibikinit päälleen ja käveli tuolta Brown Hotellilta, ja poliisi yritti pysäyttää hänet, eikä nainen halunnut pysähtyä ja nauroi häntä. Ja poliisi veti aseen esiin ja pysäytti hänet ja työnsi hänet autoon ja vei poliisiasemalle vastaamaan moraalittomasta pukeutumisesta ja sen semmoisesta, ja nainen meni ja tapasi… Tiedättekö te, mitä sille tehtiin? Tuo poliisi erotettiin.

296   Jumala auttakoon kansakuntaa, joka on niin mätä! Täällä ei voi enää selvitä niin, ettei tekisi jotakin väärää. Me emme tule pääsemään ohi, mutta me voimme päästä ylöspäin, ja sitähän me odotamme. Painetaan päämme.

297   Herra Jeesus, tulkoon tuo suuri Paimen ja vieköön pois tästä, Herra. Me odotamme Häntä. Me odotamme tuota hetkeä. Me näemmä maailman olevan aivan turmeltunut. Sinä sanoit, että niin se menisi – Sinun suuret profeettasi, että tällaiset ajat tulisivat. Me uskomme noita profeettoja. Herra, me uskomme sen.

298   Ja nyt, me rukoilemme, Jumala, että Sinä soisit meille profeetan, joka tulkitsisi meille tätä Sanaa, että me ymmärtäisimme teemmekö oikein vai väärin. Me näemme väärien profeettojen nousevan, he ovat erämaissa, Salt Lake Cityssä joka puolella kansakuntaa kaikenlaisissa erämaissa, kaikenlaisissa salaisissa kammioissa, kaikenlaisia pyhiä isiä ja niin pois päin, kaikkialla.

299   Ja kun näemme noiden värillisten veliparkojen ja sisarien tuolla nyt, he odottavat rotuerottelun lopettamista. Ja heti, kun se saadaan… Näin on; heidän pitää se saada, he ovat veljiä ja sisaria. Siis, kun he saavat sen, heistä tulee pahempia kuin koskaan. Se osoittaa, että juttu on kommunismin innoittama. Voi, Jumala, eivätkö nuo miesparat näe sitä? Että se tapahtuu vain… No, sen pitää tapahtua, Herra.

300   Tule. Sitä me odotamme. Tule todella, Isä. Me odotamme. Tule, Herra, ota meidät syliisi. Anna anteeksi meidän syntimme. Tässä – tässä maailmassa ei enää ole oikeutta. Yksi asia sotii toista vastaan, ja se on jo aivan madonsyömä, kunnes Sinä – siinä ei ole enää järkeä. Sinä sanoit, että koko ruumis tulee olemaan yhtä märkivää haavaa. Todella, kaikki pöydät ovat täynnä oksennusta. Sinä sanoit: ”Kelle minä voin opettaa oppia? Kenet minä saan ymmärtämään tuona päivänä?” Koko Herran pöytä on oksennusta täynnä. Sinä sanoit: ”Kelle voin opettaa oppia? Kenet minä saan ymmärtämään tuona päivänä?” Koko Herran pöytä on oksennusta täynnä. Me näemme sen, Herra. Me näemme hetken tulleen. Auta meitä, pyydän.

301   Rakas, Jumala. Täällä oli niin monta kysymystä ihmisten tulemisesta Arizonaan. Oi, rakas, Jumala, suo noiden rakkaiden, kalliiden ihmisten… He kuuntelevat tätä nauhaa tuolla muualla. Anna heidän ymmärtää, etten minä ole diktaattori, joka sanoo heille missä asua, ja mitä tehdä. Ja ymmärtäkööt he sen selvästi. Jos he rakastavat sitä seutua, niinkuin minäkin, anna heidän tulla sinne, Isä. Mutta kun opetetaan, että tempauksen pitää tapahtua sieltä, ja vain sieltä, tai, että ihmisten pitäisi olla minun kanssani, olla minun, arvottoman, saastaisen Jumalan armosta pelastetun syntisparan lähettyvillä…  Herra, minä haluan olla lähettyvillä, haluan olla Paavalin lähettyvillä. Tiedän, että hän tulee lähtemään, ja Pietari ja Jaakob ja Johannes. Heidät on haudattu jonnekin Palestiinaan. Minä tiedän lähteväni heidän kanssaan, jos Sinulla on ollut minun nimeni tuossa kirjassa ennen maailman perustamista. Minä tulen olemaan siellä; ja minä rukoilen, Jumala, että jokainen tulisi olemaan siellä. Auta minua, Herra, kokoamaan heidät kaikki tänne jonnekin, missä he voivat… He haluavat kuulla sanomaa näiden suurien opettajien kanssa kuten veli Neville ja veli Capps ja – ja näiden muiden veljien täällä: ”Junien” ja veli Ruddellin ja no, J.T:n ja näiden kaikkien – kaikkien näiden: veli Collinsin ja veli Beelerin ja veli Palmerin ja… Jumala, minä rukoilen, että Sinä soisit tämän näille…

Tulkoot tänne, missä he todella kuulevat sitä, jos he haluavat sitä kuulla. Älköön rynnätkö sinne erämaahan. He yrittävät tehdä täsmälleen sitä, mitä tämä Sana kieltää heitä tekemästä. ”Katsokaa, se on erämaassa – älkää uskoko sitä! Katsokaa, se on salaisessa kammiossa: älkää uskoko sitä!” Herra, minä teen parhaani varoittaakseni heitä, mutta kaikki tuo osoittaa, että hetki on lähellä. Illan varjot ovat lankeamassa.

302   Minä rukoilen armoa, Herra. Ole minulle armollinen. Auta minua. Tämä hermostuttaa minua, Isä. Minä rukoilen, että auttaisit minua. Minä – minä en halua sinetöidä elämääni… koko minun työni täällä olisi ollutkin jotakin fanatismia, joka johdattaa jonkin joukon tai kultin erämaahan jonnekin. Älä anna minun nimeni painua niin alas, Herra. Minä taistelen kovasti tämän takia. Olen niin vilpitön kuin voi olla. Jumala, älä anna sen tapahtua. Auta minua jollakin tavalla. Minä en tiedä, mitä tehdä. Minä luotan vain Sinuun, mutta auta Sinä minua. Minä teen mitä vain, mitä Sinä käsket tehdä. Olen Sinun palvelijasi, nämä ovat Sinun lapsiasi. Herra, nämä… Useimmat näistä ihmisistä, 99 sadasta, Herra ovat tosi luotettavia. He uskovat. He tietävät. He ymmärtävät. Ja he tietävät, ettei ole kyse minusta. Mutta minä tiedän, että näiden asioiden pitää seurata jokaista herätystä, eikä tämä ole sille immuuni. Niinpä minä rukoilen, että Sinä auttaisit minua nyt.

303   Auta meitä, kun me menemme pikku lounaalle tänään, Herra. Siunaa meidän yhdessäolomme. Kokoa meidät tänne ajoissa tänään iltapäivällä. Monien pitää mennä kotiin nyt, Herra. Heidän pitää mennä kotiinsa, ja minä rukoilen, että Sinä auttaisit heitä. Kyetkööt he jollakin tavalla saamaan otteen tästä nauhasta kuullakseen loput heidän kysymyksistään. Ehkä heidän omaansa ei vastattu. Minä rukoilen, että Sinä auttaisit heitä, Herra.

304   Auta minua todella nopeasti tänä iltana vastaamaan näihin kysymyksiin ja että kykenen ottamaan ne kaikki. Kunnes kohtaamme jälleen täällä tänään iltapäivällä, siunaisithan Sinä meitä? Jeesuksen Nimessä minä rukoilen. Aamen.

Rakastan Häntä
Rakastan Häntä
Sillä Hän rakasti ensin minua
Ja hankki minulle pelastuksen
Golgatan ristillä

305   Kirjoitin tuonne, minä kirjoitin sen, että se olisi aina minun edessäni: ”Kristus edessäni, kun vastaan näihin kysymyksiin.” Uskotteko te, että sanoin sen sydämestäni? Kaiken, sydämestäni auttaakseni.

Jotkut ehkä tulevat hakemaan kangaspalansa täältä.

306   Rakas Jumala. Tässä on nenäliinoja, kangaspaloja on tässä. Ne ovat menossa sairaille ja vaivatuille. Tulkoon tuo suuri Sanan tulkki, Pyhä Henki, joka kirjoitti sen. Tulkoon Hän nyt lähelle tätä jumalanpalveluksen osaa ja siunatkoon nämä kankaat. Herra, jos ajattelen itseäni, mikä minä olen panemaan likaista, saastaista kehoani näiden nenäliinojen päälle, jotka seisovat elämän ja kuoleman välissä, monien edestä? Oi, Jumala, minä vapisen. Mutta, kun ajattelen, että… Sinä et näe minua, Sinä vain kuulet minun ääneni. Se tulee Herran Jeesuksen veren läpi siellä. Nyt, minä uskon, että Sinä vastaat minulle, niin kuin Sinä vastasit Hänelle, koska Hän meni minun edelläni istumaan Majesteetin oikealle puolelle, sinne ylös, korkeuksissa. Ja Hänen verensä on siellä sovituksena, ja minut on peitetty sen veren alle.

307   Minä uskon, Herra, että Sinä parannat heidät, koska he ovat tarpeessa. Heitä ei olisi muuten pantu makaamaan tänne. Minä rukoilen, että sinä parantaisit jokaisen heistä. Minä asetan itseni näiden ylitse, kuten… Sanottiin, että Paavalin kehon päältä… Hänkin oli vain syntinen, Herra, Sinun armostasi pelastettu. Ihmiset uskoivat häntä, vaikka hän nuhtelikin heitä ja kaikkea, mutta he tiesivät, että hän oli paimen. He tiesivät hänet – Sinun luotasi lähetetyksi, koska Sinä näytit itsesi hänen tehtävänsä kautta. Jumala, nämä ihmiset uskovat samalla tavalla tänään. Minä rukoilen, että Sinä auttaisit heitä nyt ja parantaisit jokaisen heistä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

308   Oletteko te nälkäisiä? No, selvä. Minä olen. Haluan lisää näitä kysymyksiä. ”Ihminen ei elä yksinomaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Nyt, minä saatan olla… Jotkut näistä kysymyksistä, ehkä minä en ottanut niitä oikein. Minä tein vain niin hyvin kuin voin. Illalla, yritän aloittaa seitsemältä. Siis, huone avataan puoli seitsemän. Ja te, jotka voitte jäädä… Te, jotka ette voi, me ymmärrämme, ei siinä mitään. Mutta minä yritän ottaa näistä jokaisen, jonka mitenkään voin illalla. Jumala siunatkoon teitä, kunnes kohdataan.

Nyt, jos nousisimme jaloillemme ja laulettaisiin jokin hyvä vanha laulu, lähtiäislaulu. Jeesus Nimi ota myötäs. No niin.

Jeesus Nimi ota myötäs
Murheen laakson matkamies
Tee sen turvissa sun työtäs
Ohjatkoon se kaikki ties

Kallis oi, Nimi soi!
Ilo taivaan autuus maan,
Kallis oi, Nimi soi
ilo taivaan autuus maan.

309   Minä haluan ilmoittaa tämän. Billy sanoi, että aamulla kerättiin rakkausuhri (näettekö?), ja saatiin mukava rakkausuhri. Minä haluaisin, että hän menisi seisomaan tuonne talon taakse. Ihmisille, jotka eivät ole valmistautuneet, heillä ei ole rahaa päivälliseen, Billy antaa teille rahaa päivälliseen ja – maksaa teidän hotellilaskunne tai motellilaskunne, kumpi se sitten onkin. Ottakaa ja maksakaa se nyt. Jos te olette… Jos voitte jäädä… Te tapaatte Billyn tuolla takana ja ottaa nimenne ja missä te olette ylös, ja me maksamme päivällisenne ja motellilaskunne tuosta tämän aamun rakkausuhrista.

Kunnes kohdataan,
Kunnes kohdataan,
jalkain juuress’ Jeesuksen…

64-0823E KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA (Questions And Answers), Jeffersonville, Indiana, USA, 23.8.1964

FIN

64-0823E KYSYMYKSIÄ JA VASTAUKSIA
(Questions And Answers)
Jeffersonville, Indiana, USA, 23.8.1964

Jäädäänpä hetkeksi seisomaan rukoukseen.

1       Rakas Jumala, me kiitämme Sinua tänä iltana, ensiksi, Jeesuksesta Kristuksesta, Vapahtajastamme. Me kiitämme Sinua siksi, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Me kiitämme Sinua niistä ihmisistä, jotka uskovat sen. Me olemme todella iloisia siitä, että meillä on Jumala, ei vain mielikuvitusjumala, mielikuvitusidoli, mielikuvitushenki, tässä ei ole mitään kuvitteellista – on tosi, ja elävä Jumala, joka elää kanssamme ja meissä ja tekee työtä kauttamme. Me emme tee kuvaa Jumalasta, vaan olemme eläviä Jumalan kuvia… Pyhä Henki, joka ei puhu patsaan kautta, vaan puhuu lunastetun astian kautta – ihmisenä ilmestyneen Jumalan -. Kuinka me kiitämmekään Sinua tästä, suuresta Tulipatsaasta, joka seuraa meitä tai me seuraamme sitä, pikemminkin, ja kaikista suurista tuon saman Hengen ilmentymistä, joka tekee samoja töitä, joita on aina tehnyt tullessaan maan päälle. Minkä lohdutuksen se antaakaan meille.

2       Me olemme kokoontuneet tänä iltana, Herra, ei mitään muuta varten, kuin tietääksemme ja oppiaksemme, miten olla parempia kristittyjä Sinun avullasi, ja pystyäksemme sovittamaan itsemme tähän hetkeen, jota me lähestymme. Auttaisitko meitä, Herra. Me tarvitsemme Sinua. Jeesuksen Nimessä. Aamen. Voitte istuutua.

3       Vielä noin kolmetoista tai neljätoista kysymystä, minä en tiedä, miten minä ikinä selviäisin niistä. Minä yritin kovasti iltapäivällä saada ne edes jotenkin selvitetyksi asianmukaisesti, mutten kyennyt siihen. [epävarma käännös] Mutta, minä voin sanoa, että, että teen parhaani vastatakseni näihin kysymyksiin, koska ne ovat hyviä kysymyksiä, jotka tulevat kristittyjen sydämestä. Ja minä – minä haluan todella tehdä kaikkeni vastatakseni niihin. Ja minä – minä haluan kiittää Herraa siitä, miten Hän auttoi meitä tänä aamuna auttaessaan meitä saamaan otteen näistä kysymyksistä ja – vastuksista, jotka Hän antoi meille.

4       Siis, minulla on luullakseni sataviisitoista vielä tässä sikin sokin. Ja me voimme ottaa suunnilleen kaksikymmentä, luullakseni tänä aamuna. Ja – ja siis nyt, ennen kuin aloitamme, minä haluaisin vain sanoa, että haluaisiko joku lukea nähdä artikkelin ”Seurakunta rokkaa, kun rummut rullaavat”, tuosta presbyteerisaarnaajasta, joka johtaa seurakuntaansa rock and rollin tahtiin, ehtoolliselle… Vilkaistaanpa sitä hetkinen.

5       ”Nuorekkaat jäsenet svengaavat jazz – jazzia. Kärsimysnäytelmä kertoo ristiinnaulitsemisesta modernilla muotokielellä – rock and rollilla.” Paimen johtaa täällä nuoria ja he käyvät Kristuksen kärsimykset läpi, naulitsemisen ristiin näytellen sen rock and rollina ja jazzina. Siis… Se on Marylandissa. Eikö tämä olekin jotain?

6       Ja sitten tässä on kuva noista… Minä puhuin teille tänä aamuna noista Beatleseistä, Beatlesin paluu, ja tässä on artikkeleita, teidän pitäisi kyllä lukea tämä lehdestä ja näistä eri jutuista. ”…niin kuin olisi perustettu uusi uskonto.” Siis, heidän managerinsa… Minulla on muistissa lapulla se täällä. Eikö teillä ole aikaa… Jos joku haluaa lukea nämä – tai minä voin panna ne ilmoitustaululle, niin te voitte lukea ne. Ja minä vain haluan osoittaa teille, että se aika, jota elämme, on järkyttävä. Ehkä te ette ymmärrä tätä, mutta ihmiset, yrittäkää ymmärtää se, että – mitä nämä asiat ovat! Minä pyydän veli Cappsia – hän on käynyt kouluja ja voi lukea paremmin kuin minä – minä pyytäisin häntä lukemaan tämän artikkelin Beatlesin managerista. Voisitko tehdä sen, veli, Capps, juuri nyt?

7        [Veli Capps lukee artikkelin Beatlesista.]

[Tässä sanotaan: The Beatles hämmästelee itseään eikä anna vastauksia. ”Tämä on uskomatonta, kerta kaikkiaan uskomatonta!” sanoo Derek Taylor, Beatlesin tiedottaja. ”Tässä nämä neljä liverpoolilaista poikaa nyt ovat. He ovat karkeita; he ovat epäpyhiä; he ovat sivistymättömiä, ja he ovat valloittaneet maailman. On kuin he olisivat perustaneet uuden uskonnon. He ovat täysin antikristittyjä. Siis, minäkin olen antikristitty, mutta he ovat niin antikristittyjä, että järkyttivät minua, mikä ei käy ihan helposti. Mutta olen aivan hulluna heihin. Eivätkö kaikki? Minä olen hulluna heidän rehellisyyteensä ja ihmiset, jotka pitävät heistä, useimmat ovat ihmisiä, joiden pitäisi olla kaikkein tyrmistyneimpiä.

[”Australiassa, esimerkiksi, joka kerta, kun me tulemme lentokentälle, on kuin De Gaulle olisi laskeutunut, tai vielä enemmän, Messias. Reitin varret yhtenäistä ihmismassaa. Rammat heittivät pois keppinsä. Sairaat ihmiset ryntäilivät auton luo aivan kuin jonkun pojista kosketus, saisi heidät jälleen terveeksi. Vanhat naiset seisoivat katselemassa lastenlastensa kanssa, kun me menimme ohi ja minä näin heidän kasvojensa ilmeen. Oli kuin joku pelastaja olisi saapunut ja nämä kaikki ihmiset olivat iloisia ja helpottuneita aivan kuin asiat tulisivat jotenkin lutviutumaan nyt.” Taylor pitää paussin ja tunkee tupakan suuhunsa. ”Ainut juttu, mikä Beatlesilta puuttuu”, hän sanoo, ”olisi lähtö parantamiskiertueelle.”]

8       Eikö tämä ole Juuri sitä, mitä Hän sanoi: ””Monet tulevat sinä päivänä minun tyköni sanoen: ‘Herra, enkö minä…’” Näettekö? Siis, ettekö näe, ettette te voi luottaa parantamiskampanjoihin? Te ette voi luottaa mihinkään tuollaisiin merkkeihin. Ainoa, mihin te voitte luottaa, on Raamatun näin sanoo herra. Nyt, seurakunta, siinä juuri minä olen yrittänyt pitää teidät, lapseni. Ja jos minulle tapahtuu jotakin, ja Jumala ottaa minut pois maan päältä, älkää koskaan laiminlyökö tätä. Muistakaa tämä koko sydämellänne, pysykää tuossa Sanassa! Älkää jättäkö tuota Sanaa! Jos jokin on sen kanssa ristiriidassa, antakaa sen olla, riippumatta mistä on kyse. Silloin tiedätte, että Sana on oikeassa. Näettekö?

9       Parantamiskiertue, nyt! Syntiset miehet, jotka järkyttivät jopa manageriaan mauttomuudellaan, lialla ja hävyttömyydellään ja ihmiset heittelivät pois kainalosauvojaan ja tulivat terveeksi katsomalla näitä poikia. Se on niin saastaista ja hävytöntä ja antikristillistä! Näettekö, kyse on saatanan halveerauskampanjasta. Hän tekee mitä vain, mitä Kristuskin voi tehdä, mutta hän ei kykene todistamaan Sanaa oikeaksi. Näettekö? Hän voi ottaa osan siitä sieltä ja osan täältä, muttei sitä kokonaisuudessaan. Hän ei voi saada niitä yhteen. Tehän ymmärrätte, ettei ole siis ihmekään, kun Raamattu sanoo, että jopa valitutkin eksytettäisiin, jos se olisi mahdollista – antikristuksen henki.

10   Siis, heidän oma tiedottajansakin tällä, lehdistöagentti, hän kannattaa heitä, uskoo heihin ja sanoo olevansa tuon saman jutun vallassa [/riivaama], koska he voittivat hänet puolelleen.

11   Noista ilkeistä juttuista, he… Siis, ettekö näe, naiset, miksi minä yritän puhua teille tästä shortsien käytöstä, tukan leikkuusta, polkkatukista ja semmoisista. Kyse on hengestä. Se on henki! Näin se menee meidän päälehdissämme ja kaikessa, mikä ilmenee rock and rollina ja tuollaisten juttujen muodossa seurakunnassa. No, kyse on saatanan lavastuksesta [/ansa], ja silti ollaan muka seurakuntia ja kirkkokuntia.

12   Takaisin Sanaan, lapset, niin pian kuin osaatte; uskaltakaapa vain jättää se! Pysykää siinä Sanassa!

Näettehän te, kuinka tuo antikristillinen henki kykenee puhumaan kielillä; se voi näyttää merkkejä ja ihmeitä. Se voi parantaa sairaita. Se kykenee kaikkeen tähän. Näettekö? Ja nuo ihmiset luulevat lähestyvänsä Jumalaa – että nuo pojat ovat Jumalan lähettämiä, koska seurakunta on luopunut Sanasta.

13   Nuo pojat ovat seurakunnan jäseniä. Elvis Presley on helluntailainen. Pat Boone kuuluu Church of Chrsistiin [Helluntaiseurakunta.], ja nuo kaikki muut pahoine henkineen. Red Foley, tuo kultainen ääni, Church of Christissa; laulaa uskonnollisia lauluja sellaisella tavalla, ettei kukaan kykene laulamaan niitä niin, ja sitten rock and rollia heti toisella äänellä. Hedelmistään te tunnette heidät. Katsokaa mihin seurakuntaan he kuuluvat. Elvis Presley on Assemblies of Godin jäsen. Siinä se; kaikki nuo halusivat sitä, ja saatana antoi sitä heille.

14   Ettekö näe, ystävät, miten… Älkää päästäkö irti Sanasta. Nähkääs, kyse on hengestä, joka tulee teidän päällenne.

15   Ja minä sanon näille naisille, kun he laittautuvat seksikkäiksi noissa mekoissaan, joiden takia Jumala panee teidät vastuuseen aviorikoksesta. Jos te uskotte minun olevan se, mitä te sanotte, Jumalan palvelija, profeetta, kuunnelkaa, mitä minä sanon teille. Näettekö? Te ette ehkä kykene ymmärtämään sitä, ja jos ette voi, silloin tehkää juuri niin, kuin minä käsken teidän tehdä. Jumala pitää minua tilivelvollisena siitä, mitä minä sanon. Näettekö? Kuunnelkaa todella tarkasti, ja muistakaa, että noissa asioissa on kyse hengestä.

16   Yleensä, ehkä henkilö, joka ei… Muistakaa, Nahkoilla peitetty Jumala, jonka minä saarnasin vähän aikaa sitten – näettekö, ymmärrättekö? – Jumala, nahka päällä. Siis, muistakaapa, jotkut meistä on lähetetty tähän maailmaan murtautumaan sisälle näihin sfääreihin ja kertomaan meille näistä asioista. Näettekö? Kyse on näkemisestä ennalta. Jumala puhuu, ja näyttää. Kun te arvostelette jotakin lihan mukaan, no, ihmiset ovat viattomia – kuunnelkaapa – hyviä ihmisiä, rehellisiä, he eivät valehtele teille eikä mitään. Ja koko jutussa on silti kyse perkeleestä. On uskonnollista, aloitetaan jopa vaikka parantamiskampanja. Näettekö? Antikristuksesta aivan täsmälleen on kyse. Näettekö? Ja presbyteeritkin ja kaikki nuo. Näettekö noita kirkkokuntia, miten ne tekevät aivan samaa.

17   No, tässä, Lontoossa, aivan hiljattain Englannissa oli rock and roll ryhmä imitoimassa Kristusta, ja Juudasta ja sitä kaikkea… Ja Kristusta nimitettiin ”Hemmoksi” ja sanottiin kaikkea, mitä nuo hullut tenavat sanovat. Näettekö? Teinitenavat ottavan maailman ohjakset käsiinsä. Nyt, tiedättehän te, että Raamattu ennustaa sen: ”Kiittämättömiä, epäpyhiä, rakkaudettomia epäsopuisia, panettelijoita, vanhemmilleen tottelemattomia” – näettekö? –  teini-ikäiset ottavat maailman ohjat käsiinsä, ja näin on tapahtunut.

18   Menin erääseen paikkaan tässä yhtenä päivänä; siellä soi tämä – tällainen viheliäinen jukeboksi, ja sellaista. Minä en edes halunnut viedä sinne perhettäni. Sanoin naiselle siellä: ”Mitä nuo levyt maksavat?”

”Kymmenen senttiä kappaleelta.”

”Kuinka monta niitä soi tunnissa?” Hän vastasi. Minä sanoin: ”Tässä on rahaa, että panette sen pois päältä!”

”Jaa”, hän sanoi, ”minä en voi tehdä niin. Tänne tulee lapsia soittamaan sitä.”

19   Enpä sitten voinut käyttänyt yhtään rahaa siellä. Minä menin muualle. Näettekö? Siis, tuo juttu saa ihmisen hermostumaan. Pitää mennä hankkimaan kasa rauhoittavia ja ottaa ne kun olet kuullut tuota järjetöntä roskaa. Se ainoastaan kiusaa kristittyä. Jos sinä pidät tuollaisesta, tiedätkö, mikä sinussa on vialla? Sinä tarvitset pelastusta, koska se, mitä sinussa on, saa ravintonsa jostakin muusta kuin Sanasta. Sitä ruokkii…

20   Te ette voi kuvitella Jeesusta tekemässä tuollaista, vai voitteko? Voitteko kuvitella jonkun profeetan tekemässä tuollaista? Ettekö te näe, ystävät, tuossa koko jutussa on kyse perkeleestä. Ja Raamattu sanoo, kuinka hän tulisi uskonnon muodossa ja toimisi täsmälleen kuin Kristus. Näettekö? Mutta ainut, keino, millä te todella kykenette sanomaan sen, ei ole liittyminen tähän seurakuntaan tai tuohon seurakuntaan, vaan pysyminen Sanassa. Hän on Sana.

21   Siis, Jumala siunatkoon teitä jokaista. Me menemme nyt oikopäätä kysymyksiin. Ja nyt, suunnilleen – suunnilleen tuntiin ja 15 minuuttiin… Minä en kykene käymään läpi kaikkia näitä kysymyksiä. Niitä on kasapäin. Minusta ne ovat hyviä kysymyksiä. Hienoja ovat. Minä kurkotan tänne alle ja otan yhden sieltä täältä edetessäni. Ja nyt… minä vastaan siihen…

Minä – ajattelin että tänä iltana tulisin paikalle, ja antaisin jonkun lukea ne, ja sanoisin: ”kyllä” tai ”ei” tai ”ei”… [mutta] se ei tekisi oikeutta ihmisille. He ovat esittäneet nämä kysymykset, jotta niihin vastattaisiin. Ja minä – minä en tee niin, vaan minä otan sen, minkä pystyn ja mitä en -, niin minä otan sen joskus seuraavalla kerralla.

22   Ja nyt, minä – minä… ensi sunnuntain tietämillä, en tiedä – minä kerron tuonnempana. Jos tavoitan Billyn joskus tässä, tämän ja keskiviikon välissä… meidän ehkä täytyy lähteä.

23   Siis, tässä on yksi juttu. Minä olen pitkällä jäljessä näissä haastatteluissa. Billy näytti minulle näin ison kasan haastatteluja, jotka ovat olleet odottamassa, jotkut niistä, kuukausia. Siis, kun olen täällä, minä otan joitakin niistä, otan joitakin tapaamisia, teen kaiken voitavani, jotta saisin tilanteen tasapainoon. Minä rukoilen tällä viikolla samalla, kun kysyn Herralta: ”Mitä Sinä haluat minun tekevän, että minä saisin valmiiksi nämä – tai pitääkseni nämä haastattelut?” Jos minä pidän nämä haastattelut – minä todella joudun kiiruhtamaan – tulen kotiin sunnuntaina ja käyn nuo haastattelut läpi yhdessä päivässä. Ja jos en – no, panen nuo haastattelut syrjään siihen asti, kun pääsen takaisin. Jos en, niin minä vastaan… Minä… Billy lähettää teille kortin.

24   Ja kuulkaa, on mukavaa; miten nämä suloiset lapset pitävätkään, kuulkaas, toisistaan, voi sitä rakkautta, jollainen heillä on toinen toistaan kohtaan… yksi ilmoittaa toiselle ja toinen taas ilmoittaa… Billy soittaa yhdelle ryhmässä, suunnilleen sadan viidenkymmenen mailin päähän, ja muut tavoittavat sitten ne muut. He rakastava toisiaan. He eivät halua menettää mitään. He haluavat olla täällä jokaisena hetkenä ja nähdä mitä on meneillään, sillä, jos Herra antaisi jotakin, he haluavat olla täällä, että he saisivat kokea sen; ja minä arvostan heitä.

25   Siis, muistakaahan, rakkaat ystävät, tänä aamuna minä otin kantaa joihinkin näistä kysymyksistä. Ja huomasin joidenkin näistä… kyllä! – vielä – jotka sain aamulla, ovat vielä tästä ihmisten muuttamisesta Arizonaan. Näettekö? Minusta minun on parasta tehdä se selväksi niin, että te ymmärrätte.

26   Siis, älkää – älkää nyt ajatelko, että minä yritän määrätä ihmisiä, missä he voivat elää ja mitä he saavat tehdä, ja… Siis, sitä minä en sano, rakas veljeni. On vilpittömiä ihmisiä, jotka haluavat muuttaa… siis, jokainen, joka haluaa muuttaa – minä olen varmasti siitä iloinen, niin kauan kuin olen siellä, mikä – sikäli kun olen siellä… Minä olen täällä kymmenen kertaa niin paljon, mitä olen siellä. Minulla on… Tästä jouluun, minä voin olla suunnilleen neljä päivää siellä. Sitten, heti sen jälkeen, lähden ulkomaille. Olen täällä tabernaakkelissa ehkä kaksi tai kolme viikkoa, ennen kuin lähden ulkomaille herätyskiertueelle, jonka yleensä pidän keväällä. Ja sieltä, minulla on vain yksi kokous koko Arizonassa, ja se tulee tammikuussa Phoenixissa – kaksi iltaa Kristittyjen liikemiesten kanssa. Näettekö? Minä en… jos ihmiset siellä… voisitko napsauttaa nauhan pois?

[Veli Branham pyytää, että nauhuri suljettaisiin ja puhuu seurakunnalle – toim.]

27   Siis, kun me aloitamme näitä kysymyksiä tänä iltana, minä otan tästä yhden ja… Pidättekö te niistä? Sanokaa: ”Aamen!” [Seurakunta vastaa: ”Aamen!”] Minusta tästä on meille hyötyä tällä hetkellä. Ja, voi, uskoisin, lyhyesti… Vilkaistuani joitakin aamulla, ennen tänne tuloani – joitakin tekstejä ja paikkoja Raamatusta, ajattelin: ”Voi, miten hienoa olisi… Kun me odotamme Herran tuloa, miten hienoa olisi mennä läpi kaikki nuo Raamatun hahmot, Jobin läpi ja noiden läpi, ja vetää kokoussarja heistä – eikö olisi ihanaa? ja osoittaa teille, kuinka se on suora esikuva nykypäivästä – koko Sana nivoutuu yhteen – ja kaikki noista hävityksistä – entisinä aikoina ja kuinka ne ovat esikuvia nykyajasta. Kuinka kaikki Vanhassa Testamentissa puhuu Herran Jeesuksen tulosta.”

279. Nyt, ensimmäinen kysymys, jonka vedin täältä: ”Veli Branham, onko väärin, että kristitty panee pinneillä kiharoita tukkaansa? Sekä, minkä pituiset hihojen pitäisi olla? Kiitos. Eräs sisar.

28   Siis, tämä merkitsee aika lailla tälle naiselle. Siis, meille joillekin veljistä, me saatamme ajatella: ”Oi, onpa höpsö nainen”, mutta – mutta se ei ole höpsöä hänelle. Hän haluaa tietää.

Siis, että pannaan hiuksiin, mitä se olikaan, saparoita vai jotain muuta? Anteeksi, en… Se… Olen pahoillani. Pinnikiharoita. Suokaa anteeksi. Pinnisarjoja – saparot! Sellaisia tytöt pitivät vuosia sitten. Muistattehan, kuin… menikö se oikein? Niitä kutsuttiin saparoiksi, niin kuin roikkuvat kiharat? Ei, pinnikiharat, anteeksi, ystävät.

29   ”Minkä pituisia hihoja pitäisi käyttää?” Minä en – en, tämä ei ole ollenkaan tästä. Minä en tiedä. Näettekö? Mitä en voi vahvistaa Raamatulla, en halua sanoa siitä paljoakaan.

30   Siis, minä sanon tämän nyt omasta puolestani, koska minulla ei ole siitä sananpaikkaa vahvistukseksi. Ainoa, mikä minulla naisille hiuksista on, etteivät leikkaa niitä. Kuinka he haluavat pitää niitä, se on heidän asiansa. Ja noista pinnikiharoista, tosiaankaan, minä en tiedä, mitä ne ovat, ellei kyse ole näistä jutuista, jotka näyttävät pyykkipojilta, jotka törröttävät naisten tukasta, se on melkein ainoa juttu, minkä minä tunnen…

31   Ja hihojen pituus, minusta kristitty, Jumala kyllä kertoo teille, mitä noiden asioiden kanssa pitää tehdä. Ymmärrättekö? Minä uskon, kristittynä henkilönä te – te tiedätte, miten se pitää tehdä. Minä en usko, että Jumala saksii mihinkään tiettyyn pituuteen tai mistä sitten onkin kyse. Niin kauan kuin te olette säädyllisiä ja näytätte kunnialliselta ja puhtaalta, minä – minusta asia on kunnossa. Eikö teistäkin? Näettekö? Siis, se on vain minun mielipiteeni. Nyt, se olin minä, siis, koska minä en voi tukea mitään muuta Kirjoituksilla.

32   Luulisin, aamulla tuli kysymys hiusten maalaamisesta, tiedättehän, värillä. Nyt en – en – se – minä en osaa sanoa mitään siitä. Minä en tiedä, mutta minä – minä – minä – minulla ei ole sananpaikkaa sanoakseni, ettette värjäisi hiuksianne. Siis on – on…

Te naiset, tehän haluatte näyttää sievältä, ja teidän pitäisi näyttää sievältä. Ja veli Branham ei ole teitä, lapsia, vastaan. Te olette minun lapsiani. Minä – minä – minä rakastan teitä enkä minä halua haukkua teitä lyttyyn. En tekisi sitä minkään takia. Minä vain yritän auttaa teitä.

33   Mutta siis, katsokaa, minäpä kysyn… Minäpä sanon tämän vastauksena tuohon kysymykseen. Siis, oletteko valmiit? Ja te, nauhoilla, tässä se tulee, sisaret. Jos siitä on epäselvyyttä, minä en tekisi sitä. Mutta, jos olette – jos olette täytetyt Jumalan Hengellä ja teitä johdetaan tekemään niin, niin kauan kuin se ei kajoa Kirjoituksiin, eikä siitä tule kysymystä, ja te olette täysin vakuuttunut, että se on Jumalan tahto, silloin antakaa mennä ja tehkää se.  – näettekö? –  koska ei ole sananpaikkaa, joka sanoisi siitä ”ei” – näettekö? En… Minä en sano, että siitä olisi mitään Raamatussa.

34   Tiedän, Jesaja 5, luulisin, puhutaan naisista, miten he käyttävät vaihdettavaa vaatetusta ja kaikkea sellaista, mutta se oli ylpeyttä ja roskaa, näyttelemistä. Jos te teette sen ylpeydestä, se on väärin. Näettekö? Tutkikaa sydämenne Jumalan edessä. Jos asiasta ei ole sananpaikkaa, ja Henki ohjaa teitä sillä tavalla, jatkakaa vain, ja tehkää niin. Mutta nyt, mutta mitä siihen tulee, pitäisikö teillä olla pitkä tukka vai lyhyt tukka, pitäkää pitkiä hiuksia, kyse on Raamatusta.

35   Tässä on kysymys, voisin vastata siihen heti. Se on täällä, minä näin sen johonkin aikaan aamulla. Siinä sanottiin: ”Sinä jankutat aina naisista, mitenkä heidän ei pitäisi pitää hiuksiaan, muttet koskaan sano mitään miehistä.”

36   Jos minä näen miehen tulevan pitkä tukka roikkuen hartioilla niin kuin naisilla, minä sanoisin: ”Herra, mikset sinä mene parturiin? Sinähän näytät aivan naiselta.” Näettekö? Mutta miehet eivät yleensä tee niin. Näettekö? Ei miehenä… Siis, ei että mies olisi erehtymätön, he ovat yhtä syyllisiä kuin naiset.

Niin, ja muuten, mies, joka antaa vaimonsa tehdä niin, hän on kaksinkertaisesti syyllinen, koska hänen pitäisi olla perheessä se, joka sanoo ”missä kaappi seisoo”, eikä tuo mies ei pysty edes hallitsemaan omaa kotiaan – miten hän pystyisi tekemään sen Jumalan huoneessa? Näettekö?

37   Minä olen niin kiitollinen tälle meidän naisväellemme, joka käy täällä. Minä sanon tämän kunnioituksella ja rakkaudella, ja siis, Jumala tietää, että tämä on totta. Minulla oli ennen saarnaajaystävä tuolla etelässä, jolla oli nuhteettomimman näköinen seurakunta, mitä minä koskaan olen nähnyt. Mitä naisiin tulee, kauneimpia naisia, mitä koskaan olen nähnyt, jotka istuivat siellä pyhästi, jumalisesti, pitkine hiuksineen. Ja minua on aina ihastuttanut käydä tuossa seurakunnassa. Ja Herra Jeesus on antanut nykyään minulle seurakunnan, joka loistaa sitä sadan mailin päähän – minun naiseni.

38   Minä en toru ollakseni ilkeä. Minä olen vain niin onnellinen teistä. Minä en vain halua saatanan saavan jalansijaa mihinkään. Näettekö? Minä haluan teidän kulkevan ylöspäin, ei taaksepäin. Älkää koskaan antako yhdenkään miehen pettää teitä jollakin lumouksella, tai jollain muulla sellaisella ja sanoa: ”Noo, eihän se… ” Näettekö? Sillä tavalla juuri saatana tulkitsi Sanaa Eevalle. Näettekö? Uskokaa juuri niin kuin Sana sanoo. Selvä.

280.           Todella tärkeää. Veli Branham, tietoisena siitä, että aika on päättymässä ja ikuisuus alkamassa, mikä on sinun neuvosi parille, joka suunnittelee avioliittoa?

39   39 Antakaa mennä vain ja menkää naimisiin. Ymmärsittekö? Jatkakaa aivan kuin olisitte elämässä vielä sata vuotta täällä maan päällä. Ilomielin, menkää naimisiin, lapsia. Jumala siunatkoon teidän häänne.

281. Rakas, veli Branham. Minut on kastettu Jeesuksen Nimeen. Sana sanoo, että ”te tulette saamaan Pyhän Hengen lahjan.” Tarkoittaako tämä Pyhän Hengen kastetta, vai tarkoittaako se sitä, että minun pitäisi saada lahja… selvä… minun pitäisi saada selvä [/varma] kasteen kokemus? Olen innokas tulemaan täytetyksi Hengellä. Pyydän, anteeksi pitkä viesti, kun olen halunnut esittää sinulle tämän kysymyksen jo kauan. Kiitoksia. Ja tämä henkilö on kirjoittanut nimensä. He ovat ulkopaikkakuntalaisia.

40   Siis, tämäpä hyvä kysymys. Siis, kaste Pyhällä Hengellä on aivan tietty kokemus joka henkilön pitää saada. Siis, minäpä vähän selvitän sitä hetken. Näettehän? Siis, monilla ihmisillä on mielikuva… minä luulen, että se on vääristynyt. Ja ehkä tälle seurakunnalle täällä ja sille seurakunnalle, joka kuuntelee tätä, se saattaa olla ongelma. Siis, kun minä puhun siitä, etten usko kielillä puhumisen olevan aito [/ensimmäinen] merkki Pyhästä Hengestä – minä en hyväksy sitä – minä uskon, että minä voin todistaa Jumalan avulla Raamatulla, että se on väärin, näettehän? koska puhuminen kielillä on Pyhän hengen lahja. Kuinka moni tietää sen? Jumalallinen parantaminen on Pyhän Hengen lahja, ja täällä nyt Beatlesit tekevät sitä. Ymmärrättekö?

41   Saatana voi imitoida [/jäljitellä] noita lahjoja. Noidat, tietäjät voivat puhua kielillä ja tulkita sitä. Viidakon maissa, noita useasti puhuu kielillä, juo verta ihmisen kallosta ja tulkkaa tuntemattomia kieliä.

42   Arizonassa, kun heimojuhlissa tanssittiin vanhaa rituaalista maissitanssia, intiaanit kietoivat näitä härkäkäärmeitä [bullsnake] ympärilleen, kun he yrittivät rukoilla jumalaa lähettämään heille sateen heidän maissilleen. Sitä kutsuttiin maissitanssiksi. He ottivat maissintähkiä ja panivat ympärilleen ja tekivät pienen pilven ja tanssivat; ja sitten tulee noitatohtori, sarvet päässään, biisonin sarvet; ja sitten tanssitaan nämä härkäkäärmeet ympärillä, ja noidat ja monia piipunpolttajia ja semmoisia joka puolella… Valkoisen miehen ei annettu silloin katsella sitä, mutta minä olen katsellut sitä kiikareilla, ja minulla on intiaaniystäviä, jotka kävivät siellä tanssissa, ne ovat niitä, jotka eivät ole kristittyjä, tietenkään. Ja sitä maissitanssia tanssitaan pitäen näitä käärmeitä. Ja sitten noita tulee ja viiltelee itseään veitsillä ja kaikkea, ja lopulta he pääsevät henkeen ja puhuvat kielillä ja tulkkaavat sen.

43   Olen – se voi kestää kolmesta neljään tuntia siitä, kun meedio laittaa kynän pöydälle ja menee transsiin ja sen semmoista ja heiluttelee käsiään ja tuo kynä nousee ja kirjoittaa tuntemattomia kieliä ja noita nousee ja kertoo, mitä siinä sanotaan.

44   Siis, ei se ole todiste Pyhästä Hengestä. Näettekö? Te ette voi luottaa siihen. Te ette voi luottaa Hengen hedelmiin, koska Hengen ensihedelmä on rakkaus. Ja kristillinen tiede saa aikaan enemmän rakkautta kuin kukaan, jonka tunnen, ja se kuitenkin kieltää, että Jeesus Kristus olisi jumalallinen. Näettekö? Pyhästä Hengestä on vain yksi ainoa todiste, jonka tiedän, ja se on aito usko luvattuun tämän hetken Sanaan!

45   Siis, nuo juutalaiset tulivat – heillä oli enemmän uskontoa kuin opetuslapsilla. He olivat paremmin perehtyneet Kirjoituksiin, kuin mitä opetuslapset olivat, koska he olivat kalastajia, veronkerääjiä ja niin edelleen; ja heillä oli oikea usko ja aito usko siihen, mitä he tekivät. Siis, kuunnelkaapa tarkkaan nyt. Älkää nyt menettäkö tätä! Näettekö? Mitä tulee siihen, että Hengen hedelmä on, ystävällisyys ja lempeys, minä luulisin, ettei silloin ollut yhtään pappia, joka ei olisi voinut jättää Jeesus Kristusta varjoon siinä. Hän meni temppeliin, punoi naruja yhteen, ja katseli ihmisiä vihaisena, ja kumosi heidän pöytänsä ja ajoi ulos. Onko näin? Näin Raamattu sanoo. Se on juuri näin.

46   Siis, nähkääs, nuo papit olivat lempeitä, sävyisiä, ymmärtäväisiä miehiä. Mitä Hengen hedelmiin tulee, he pystyivät esittelemään enemmän Hengen hedelmiä, kuin mihin Jeesus koskaan pystyi. Mitä teologiaan tulee, ei tiedetty – mistä koulusta Hän tuli. ”Mistä tämä mies tulee? Mistä hän on kotoisin? Mikä jäsenkortti hänellä on? Mihin järjestöön hän kuuluu? Emmehän me tiedä, mistä hän on kotoisin. Hän on todellakin vain hylkiö, avioliiton ulkopuolella syntynyt tyyppi. No mutta, me voimme päihittää hänet muutamassa hetkessä ja osoittaa teille lain kautta…” Heillä oli oikeus tehdä se, mitä he tekivät – mitä siihen tuli. Miten niin? Koska he eivät kyenneet näkemään, että Hän oli tuo sille ajalle luvattu Sana. Ainut, mistä se tunnistettiin oli, kun Jeesus osoitti, että Sana kykenee kertomaan, mitä ihmisillä on sydämessään, mitä he olivat tehneet… Hän oli profeetta Jumalan Sanan mukaan. Se, mitä Hän sanoi, tapahtui, jokainen sana, sana sanalta.

47   Hän oli Jumalan profeetta, palvelija, Jumala profeetta. Ei… Se oli –ennen sitä oli, Jumalan profeetta, ja tässä oli Jumala Profeetta. Oli Malakia, Jeremia ja Jesaja ja Elia ja niin edelleen, mutta tässä oli Jumala Profeetta, ei Jumalan profeetta. Ymmärsittekö nyt?

Kaikki profeetat, jotka kuvasivat Hänen elämäänsä osittain, esittivät oman osansa, mutta Hän oli kaikkien profeettojen täyteys. Profeetat, Herran Sana tuli heille, profeetoille, mutta tämä oli Sana ja Profeetta samassa persoonassa. Näettekö?

48   Siis, siis, kun ihminen ottaa Kristuksen vastaan niin että, Hän on sisällä, sinä et voi ottaa vastaan niin kuin… Näettekö? Jotkut sanovat: ”Siis, minä olen luterilainen.” No, ei mitään sitä vastaan, mutta kotkat eivät tule ravituiksi sillä. Näettekö? Se oli mitä se oli, se oli tuoretta ruokaa omana aikanaan.

”Minä olen Wesleyläinen.” Ei siinä mitään, mutta sinä elät menneisyydessä. Näettekö?

Siis, nuo ihmiset sanoivat: ”No mutta, meillä on Aabraham isänä.”

Tuo profeetta sanoi: ”Jumala kykenee herättämään Aabrahamille lapsia näistä kivistä.” Näettekö?

”Me kuulumme tähän. Me kuulumme siihen.”

Sillä ei ole mitään… Hän sanoi: ”Te käärmeiden sukupolvi, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaa vihaa? Älkää alkako sanoa: ‘Aabraham on meidän isämme’, koska Jumala voi herättää näistä kivistä lapsia Aabrahamille.” näettekö?

49   Sillä, että olipa kuinka pätevä teologi hyvänsä, ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Vaikka olisi lempeä ja sävyisä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Mikä Hänestä teki erilaisen? Hän oli lihaksi tullut Sana. Ei Mooseksen ajan Sana. Mooses oli sen ajan – Sana. Ei Nooan ajan Sana. Nooa oli sen ajan Sana. Ei Elian ajan Sana. Elia oli sen ajan Sana, mutta Hän oli Sana preesensissä ja ihmiset elivät menneisyydessä.

50   Ja sama juttu toistuu! Todiste Pyhästä Hengestä on, kun Jumala paljastaa sinulle sen ja sinä näet näin sanoo herra:n, ja otat sen vastaan. Ei se, mitä sinä olet, mitä olit eikä mitään sellaista. Kyse on siitä, mitä Jumala on tehnyt sinulle. Siinä se todiste on.

51   Jeesus sanoi… Hän antaa meille todisteen Pyhästä Hengestä Joh. 14:ssä. Hän sanoi: ”Minulla on teille monia asioita kerrottavana. Minulla ei ole ollut aikaa siihen, mutta kun Pyhä Henki tulee, Hän kertoo teille – muistuttaa teitä kaikesta siitä, mitä minä olen sanonut, sekä näyttää asioita, jotka ovat tulossa.” Näettehän? Siinä se todiste on. Se on edeltä kertominen ja oleminen – ja se, että on jumalallinen tulkinta kirjoitetusta Sanasta. Siis, eikö siinä ole profeetan todiste?

52   Raamatussa näkijä oli mies, joka pystyi ”julkistamaan” [tuomaan esiin] jotakin, [forthtell] ja niin tapahtui täydellisesti, täsmälleen, ei, että joku pani kätensä hänen päälleen – se on lahja. Profeetta on ennalta määrätty ja syntynyt profeetaksi. Näettekö? Aivan koko elämä on profeettaa. Se on tehtävä. Siinä juuri ihmiset…

53   Monet näistä kysymyksistä täällä ovat: ”Siis, onko Morsian…?” ”Onko tämä…?” ”Seurakunta ja… ” Näettekö? Sitä, mitä ne ovat, ei voi erottaa. Morsian tarkoittaa Jumalan valittuja. Seurakunta menee… Ne, joista sanotaan: ”Joka haluaa, tulkoon.” Mutta Morsian tarkoittaa Jumalan valittuja.

54   On viisi Jumalan valitsemaa [/päättämää] tehtävää. ”Sillä Jumala on asettanut seurakuntaan apostoleja, opettajia, paimenia, evankelistoja.” Niin Jumala teki. Ihmisillä on diakonit ja niin edespäin ja kaikkea sellaista, mutta, siis, mutta Jumala asetti ne seurakuntaan täydellistämään seurakunnan – sitä ei voi jakaa.

55   Siis, Pyhä Henki, sitten kun Hän tulee, se on sinulle sen todistaja (näettekö?), että tämä Sana on oikeassa. Tämän hetken Sana. Ei Lutherin Sana, ei Mooseksen Sana. Me todistamme, että se on totuus, mutta eri ajalle.

56   Siis, mitä, jos Jeesus tulisi ja sanoisi: ”Siis, niin kuin Mooses vei teidät pois Egyptistä, minä vien teidät jonnekin muualle”? Mitä, jos Hän olisi sanonut: ”Lähdetäänpä töihin ja rakennetaan arkki. Minä – minä olen Herra Jumala, minä aion uittaa maailman nyt; minä aion hukuttaa maailman, kaikki ihmiset”? No mutta, Hän oli ollut poissa… Näettekö? Sana ei todellakaan sanonut, että hän tulisi sillä tavalla. Näettekö? Hän ei olisi ollut Messias. Riippumatta siitä, kuinka kovin Hän olisi rakentanut arkkia, tai tehnyt mitä tahansa. Hän ei silti olisi – Hän ei olisi täyttänyt Messiaan vaatimuksia. Halleluja! Siinä se! Kyse on pätevyydestä. Kyllä vain!

57   I Kor 13 sanoo näin: ”Silloin kun se, mikä on täydellistä ilmestyy, niin se, mikä on epätäydellistä, katoaa. Siis, kaikki nämä vähäpätöiset asiat, lapsen lailla hyppimiset ja yritykset puhua kielillä ja kaikki nämä muut asiat; kun se, mikä on täydellistä… Ja meillä on nyt tänään, Jumalan avulla, täydellinen tulkinta Sanasta jumalallisen vahvistuksen kanssa! Silloin se, mikä on vajaata, poistuu. ”Kun minä olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi. Ymmärsin kuin lapsi. Mutta tultuani mieheksi, minä panin pois nuo lapselliset asiat.” Aamen!

Minä alan nyt saarnata ja silloin me emme pääse näihin asioihin.

282. Veli Branham… (Sainkohan minä sen päätökseen? Pääsinkö minä Hengen kasteeseen… Kyllä, se oli se, eikö ollutkin? Selvä. Anteeksi, jos minä en ottanut sitä. Antakaa todella anteeksi. Minä… Nämä ovat niin ihania kysymyksiä. Yhdessä kysymyksessä voisi pysyä koko illan, veli, ja silloin ei vielä edes kosketettaisi sitä.) Minä arvostan sinua Jumalan palvelijana, usko – ja uskon että Sanoma totuuteen. Minun vaimoni ei kuuntele minua – sano mitään – sano mitään tästä Sanomasta, eikä hän kuuntele yhtäkään nauhaa. Minulla on myös hermo-ongelmia työssäni. Haluaisin vaimoni uskovan myös ja rukoilevan lasteni puolesta. Veli Branham, haluaisin olla Jumalan ystävä – haluaisin löytää Jumalan tahdon elämässäni. Haluan olla Hänen palvelijansa. (Ja tämän henkilön allekirjoitus ”ohi.” Siis hetkinen.) Kun minä olin pieni, minä sanoin kaikille, että haluaisin tulla saarnaajaksi. En tiedä, mitä Jumala haluaa minun tekevän. Haluan tehdä mitä vain Jumalalle. Sinun, Herrassa.

58   Siis, hyvä kysymys. Ja tämä mies on vilpitön. Hänen vaimonsa, hänen kumppaninsa, joka on osa häntä… Lisäisinkö minä tähän vielä jotakin? Veljeni. Minä sanon tämän Herran nimessä. Jonakin päivänä, jos Herra suo, minä luulen, että jatkan ja teen nauhan aiheesta avioliitto ja avioero – näettekö? — minä tuon sen tänne tabernaakkeliin. Jos se saa aikaan jakautumista, silloin sen täytyy jakaa. Mutta me aiomme osoittaa, että kyse on Jumalan Sanasta.

59   Kuunnelkaa, veljet. Kuunnelkaapa tätä. Tiesittekö te, että monesti, te saatte täällä maan päällä väärän puolison? Pari kauniita ruskeita tai sinisiä tai harmaita silmiä vamppaa teidät tilaan, jota teidän – ei olisi ikinä pitänyt kuunnella. Monet miehet huomaavat sen.

60   Naimisiin menevän miehen pitäisi lähestyä asiaa rukoillen. Teidän ei pitäisi poimia naista, joka on ulkoapäin kaunis, vaan kaunis sisäisesti. Sellainen, josta tulisi lastesi äiti.

61   Minä tiedän, että tämä tulee kuulostamaan kauhealta saarnatuolista sanottuna, mutta, minä liikuin ennen karjanostajien kanssa lännessä. Me ostimme siitoseläimiä      ja niistä haluttiin karjalaumoja. Ja minä opin siellä tosi paljon, että – kun tarkkailin, meklaria ja niitä asioita, mitä siellä tehtiin, ja niitä ostajia. Minä kävin niissä aikoinaan erään vanhan kaverin kanssa, joka tuli sitten tänne seurakuntaan kanssani, jonka minä johdatin Kristukselle, läpikotaisin täysi pakana, herra Jeffries. Monet teistä muistavatkin hänet, karjatilallinen Coloradosta. Me menimme ja ne tulivat sisään – siis lehmät.

Näin yhden pikku siitosvasikan myytävän 11 tuhannella dollarilla, vain pikkuinen vasikka. Se ei ollut vielä synnyttänyt kertaakaan. Ja sanoin – Jeff sanoi: ”Jos minulla olisi tuo raha, minä sijoittaisin sen tuohon vasikkaan.”

Ja minä ajattelin: ”Siis, hänhän on karjankasvattaja, hän kyllä osaa asiansa.” Minä sanoin: ”Jeff, miksi sinä… Mikä tuon luokitus on? Eläin on hereford. Se myytiin äskettäin kolmellasadalla dollarilla, ja minusta se näyttää ainoastaan vähän isommalta vasikalta ja kaikkea.”

62   Hän sanoi: ”Katsos, Billy. On yksi asia, mitä sinä et ymmärrä karjan ostamisessa”, hän sanoi: ”Minusta sinun on pysyttävä saarnaajan tiellä”, mutta hän sanoi: ”Sinä et ymmärrä karjan päälle. Siis, katsopa tuota vasikkaa tuossa.” Me kävelimme siihen: ”Näetkö tuon villin katseen sen silmissä?” hän sanoi.

Sanoin: ”Niin.”

Hän sanoi: ”Sen lapsilla ja lastenlapsilla tulee olemaan tuo sama villi katse.” Hän sanoi: ”Ne juoksevat itsensä piloille. Niistä ei koskaan tule äitiä vasikoilleen,” ja jatkoi: ”niitä ei saa koskaan lihomaan. Niistä ei tule koskaan lihaa.” Hän sanoi: ”Katsopa tuota pikku vasikkaa, joka myytiin juuri. Katso, miten lempeältä se näyttää. Katso tuota rauhallista ilmettä sen naamalla, kilttiä ilmettä, se ei mulkoile silmillään.” Hän sanoi: ”Siitä tulee todellinen äiti vasikalleen, ja vasikan vasikalle ja vasikan vasikan vasikka tulee jatkamaan sillä lailla.” Ja sanoi: ”ne tulevat kaikki olemaan äitejä, jos ne saavat oikeanlaisen siitossonnin tuolle vasikalle – näettekö? – joka tekee niiden lapset. Mutta, jos mies yrittää ostaa itselleen karjalauman, niin tuo villi ilme niiden naamalla tietää huonoa karjaa.

Minä sanoin: ”Aivan! Kiitoksia.”

63   Ja sama juttu pätee naisiin. Ottakaapa joku noista maalattukasvoisista ja kiilusilmäisistä, jotka yrittävät muuttaa inhimillisen olemuksensa, ja näyttävät joltakin eläimeltä, eikä hänestä tule koskaan mitään. Hän tulee juoksemaan kaiken aikaa. Eikä kristillisyys ole ulkoista kauneutta. Se on sisäistä: rauhaa, hiljaisuutta, ja kaunistetaan itseään rauhan ja hiljaisuuden hengessä, mikä on Jumalan silmissä kallista. Siltä me haluamme nähdä naisessa, ja miehissä, kuka sinä sitten oletkin. Nyt…

283. Veli Branham: Kysymys: Pitäisikö kristityn naisen käyttää joitakin yksinkertaisia koruja, kuten kaulaketjuja tai helmiä?

64   No, sisar, tiedän, että tämä merkitsee sinulle todella paljon, ja se tarkoittaa, että sinä luotat siihen, että minä kerron totuuden. Siis, muistakaa, Raamattu sanoo: ”Kun te kaunistaudutte, älkää kaunistautuko – kalliilla jalokivillä ja helmillä ja käyttämällä kaikenlaisia koruja, vaan olkoon se kaunistautumista rauhalla ja hiljaisuudella ja lempeällä hengellä (jota juuri siteerasin), joka on Jumalan silmissä kallista.”

65   Siis, minä en tarkoita tällä, sisar, että jos sinulla olisi rintaneula… Siis, tämä on minä, ei Herra. Jos sinulla on rintaneula, jota haluat käyttää tai mieheltä saatu pikku kaulakoru, tai ehkä jotakin sinun – jotakin sellaista, mitä käyttäisit, siis, minusta se ei ole paha. Siis, tämä on minua. Siis muistakaa, minä teen sen nyt selväksi. Se on minun mielipiteeni. Mutta minusta on kyse lähestymistavasta. Tavasta, jolla te teette sen. Näettekö? Kyse on motiivista jutun takana. Ja kun te näette sen saavan teistä otteen, jättäkää juttu siihen. Mutta, minusta, jos te käyttäisitte vihkisormustanne…

66   Tiedän, että te nasarealaisihmiset, te ette ennen edes kastaneet naista vihkisormus sormessa. Näettekö? En – en usko, että se on tarpeellista. Raamatussa käytettiin vihkisormuksia, sitä vain kutsuttiin tabletiksi, pään ympärillä, yhdeksän kolikkoa siinä. Mutta, minä… osoitettiin, että oltiin naimisissa. Siis, minusta se kyllä käy.

67   Jos nainen haluaa pukeutua ja – ja laittautuu säädyllisen, nuhteettoman hienostuneen [/ladylike] näköiseksi, no, eihän siinä mitään minusta. Mutta, kun te alatte laittautua vähän niin kuin ylpeydestä, silloin te teette väärin. Kyse on teidän asenteestanne.

68   Muistatteko te naiset täällä, jokin aika sitten, kun meillä oli niitä, mitä kutsuttiin ”skandaalihameiksi”? Minusta niitä on taas tulossa, tai ne tulevan pahemmiksi. On… juu, ne ovat ”pöyristyttäviä” nyt ”skandaalin” sijasta. Mutta niistä oli toisinto vähän aikaa sitten… Tytöillä oli, nuorilla naisilla – vanhat tekevät sitä myös, koska he kaikki haluavat olla nuoria. Minä en tarkoita teitä, sisaret, tarkoitan maailman naisia. Ja hame leikataan ylhäältä poikki, kolmestakymmenestä sentistä aina, ja sitten käytetään jotakin alusvaatetta, jotta näytettäisiin kauniilta. Ja kun otetaan askel, tuo alusvaate näkyy nauhoinensa ja röyhelöt tai mitä niissä onkin. Jotka, tiedättehän te…

69   Eräs tyttö tuli minun tyköni, joka oli duncardilainen, [tietyllä tavalla kastavia] joka oli juuri saanut Pyhän Hengen. Hän kuului Assemblies of Godiin, ja se oli Fort Waynessa, Indianassa, jossa hän oli mennyt naimisiin. Ja hän tuli luokseni, hieno pikku leidi [/lady], ja hän sanoi: ”Veli Branham, haluan kysyä sinulta jotakin.”

Sanoin: ”Selvä, mistä on kyse?”

Hän sanoi: ”Onko sinusta väärin, että tyttö – kristitty tyttö käyttää ’skandaalihametta?’”

Sanoin: ”Sisar, tässä on yksi juttu, jota en ymmärrä. Mikä on ’skandaalihame’?” Ja hän kertoi, mikä se oli. Minä…

Hän sanoi: ”Siitä näkyy alusvaatteet.”

70   Minä vastasin: ”Mikä – mikä on naisessa, joka saa hänet haluamaan näytellä alusvaatteitaan joillekin miehille? Mikä on… Mitä tekemistä kristityllä tytöllä on sellaisen asian kanssa? Voitko kuvitella sellaista kristittyä?

71   Siis, katsokaapa, miehessä ei ole paljon mitään, mitä nyt ruumiiseen tulee. Ja jos hän menee puolialasti, siitä ei seuraa mitään skandaalia. Ei, että pitäisin miesten puolta, mutta he… Tehän tiedätte, että – millaista naista houkuttaa mies ilman paitaa ja sortsit päällä tai mitä sitten käyttääkin? Tuo iso, salskeannäköinen olento, se näyttää tökeröltä ja mauttomalta, minä – kamalalta. Katsokaa noita miehiä tuolla… Siis, se saa varmaan naiset oksentamaan sellaista katsellessaan. Jos naisella olisi… Mutta, nyt, ottakaapa nainen ja laittakaa hänet semmoiseksi, siinä on erilainen temppeli. Ymmärrättekö? Selvä.

72   Mutta, siis niin kauan kuin kaulakoru, tai… Siis jos te varustatte itsenne kuin olisitte kävellyt 10 sentin kaupan läpi magneetin kanssa, mi – minusta… Anteeksi se, en tarkoittanut sanoa sitä sillä lailla, mutta se oli väärin.

73   Jos mikään, tämä sai minut ensimmäistä kertaa vastaan omaa – sai minut häpeämään Amerikkaa, oli… Olin Sveitsissä kerran, ja veli Arganbright ja minä löysimme hyvän paikan Lausanneen mennessä, josta sai isoja hyviä pihvejä, näin isoja läpi mitaten, painoivat ehkä 3/4 paunaa, [~280 g] luulisin, 20 sentillä Amerikan rahaa. Ja kaikki joivat siellä viiniä, siis, vesi siellä, ei ole hyvää. Enkä minä halunnut juoda sitä viiniä, ja niin minulle tuotiin pikku kannu – kaupassa oli tislattua vettä. Ja minä pidin mukanani sitä kannua, mihin sitten meninkään. Minä luulen, että kaikki ajattelivat: ”Tuo poika pitää omaa merkkiä mukana.” Ja niinpä se oli minulla kädessä. Me menimme siihen paikkaan, jossa myytiin noita pihvejä, ja yhtenä päivänä Miss America ajoi paikalle – Suunnilleen ’28 mallin Chevyllä, ja puudeli istuu sylissä ja hän toi sen sinne, ja hänellä oli tarpeeksi… Noilla kahdella naisella oli 10 sentin kaupan [”säästöpörssi” tms.] koruja niin paljon, isot, pitkät jutut ja korvarenkaat ja roikkuivat tosi alas ja maalia ja molemmat suunnilleen viisikymppisiä, minun ikäisiäni, ja molemmat halusivat olla viisitoista v. Ja mitä he yrittivätkään tehdä? Yrittivät ajaa elämän tietä katsoen taustapeiliin, ja muistelemalla millaisia he joskus olivat.

74   Siis, kristitty ei tee niin. Kristitty ei yritä olla sitä, mitä hän joskus oli. Hän ei katso sitä, missä hän on ollut, hän katsoo sinne mihin on menossa. Näettekö? Älkää kiinnittäkö mitään huomioita siihen, mitä te joskus olitte, se elämä on eletty. Te ette koskaan tule palaamaan siihen. Se on menneisyydessä. Ja monet miehet, jotka ajavat elämän tietä taustapeiliin katsoen, tulevat ajamaan kolarin, ja niin teette tekin tällä kristityn tiellä. Älkää katsoko taaksepäin siihen, mitä te olitte. Katsokaa siihen, mitä te tulette olemaan. Paavali sanoo: ”Unohtaen sen, mikä on takanapäin, minä kurotan kohti korkean kutsumukseni päämäärää.” [Fil. 3:13.]

75   Siis, että se sai meidät häpeämään. Ja he toivat tuon haisevan pikkukoiran sinne ja panivat sen pöydälle! Siis, se, jos mikä saa jokaisen oksentamaan! Ja he hölmöilivät tuon koiran kanssa aivan siinä, panemalle sen siihen käsin ja sitten menivät syömään noilla samoilla käsillä! Ja tarjoilija tuli sinne ja mutisi jotakin. Tohtori Guggenbühl oli kanssani; hän alkoi nauraa ja käänsi päänsä pois.

Sanoin: ”Mitä – mitä hän sanoi?”

Hän sanoi: ”Tarjoilija sanoi: ’Ottakaa se pois!’”

He sanoivat: ”Ei hän [koira] on amerikkalainen. Antakaa en olla.” Toisin sanoen: ”Hän ei ymmärtänyt edes sen vertaa.” Näettekö?

76   Kun tulin Saint Angeloon, Roomaan – siis, ajatelkaa – Vatikaanissa, Roomassa, Italiassa, Saint Angelossa on kyltti: ”Amerikkalaisille naisille: ’Ennen tähän katakombiin astumista, pyydämme, että panette vaatteet päällenne kunnioittaaksenne kuolleita’” – siis katolisessa kirkossa. Näettekö?

284. Kysymys: Veli Branham, missä Morsian tulee olemaan, kun maapallo räjähtää ja palaa poroksi? Tuleeko se olemaan samanlainen paikka kuin mitä Goosen oli Israelin lapsille, kun vitsauksen lankesivat? Tuleeko Morsian olemaan maan päällä, kun se tapahtuu? Jos, niin missä? Ja tuleeko koko Morsian olemaan yhdessä paikassa ylöstempauksen hetkellä?

77   Morsian, kun maapallo räjähtää… Ylöstempauksen hetki tulee olemaan kuolleiden nousu ylös ja elävien kokoontuminen yhteen, jotta…  elävien kanssa, jotta ylöstempaus tapahtuisi. Siis, mutta Morsian… Siis, nähkääs, yksi niistä on ylöstempaus kauan ennen Millenniumia [1000 vvk.]. Ja kun maapallo palaa poroksi se tapahtuu paljon Millenniumin jälkeen ja Valkoisen Valtaistuimen tuomiota. Näettekö? Pyhät tulevat leiriytymään ”maan avaruuteen”, [Ilm. 20:9. ”tasanko” Kr. 92] kun saatana nousee ja piirittää pyhän kaupungin ja Jumala antaa sataa tulta ja tulikiveä taivaasta ja tuhoaa heidät. Selvä. Siis, sanovat Kirjoitukset.

285. Sekä, Veli Branham, uskon, että naisen tulee olla miehelleen alamainen. Mutta, jos kristityllä naisella on syntinen mies, joka ei tule yhteenkään sinun kokouksistasi – tule yhteenkään sinun kokouksistasi eikä – ja haluaa vaimonsa tekevän asioita, leikkaavan tukkansa, käyttävän shortseja ja käyvän jumalattomissa paikoissa. Pitääkö tämän naisen olla alamainen tälle miehelle tällä tavalla? Selittäisitkö selkeämmin, sillä tämä on kysymys, jota olen kysynyt usein.

78   Ei, sisar, sellaiselle henkilölle et ole alamainen. Et todella. Tästä syystä sinä jätät kaiken ja tarraudut Jumalaan. Siis, yksi asia… Jos haluat… tuo mies haluaa elää sinun kanssasi, ja sinä olet – pysyt kristittynä… Mutta jos hän aikoo saada sinut käyttämään shortseja, leikkaamaan tukkasi ja tekemään kaikkia näitä muita asioita, ja – jumalattomiin paikkoihin, etsi ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan. Sinä et ole sidottu tuollaiseen ihmiseen. ”Mutta, niin kauan kuin”, Raamattu sanoo, ”kun nainen suostuu ja mies suostuu asumaan yhdessä –muistatteko tätä? – ”älköön…” [1. Kor. 7:12.]

Ja nyt, nämä – minä en pannut sananpaikkoja ylös, koska minä juuri poimin ne [kysymykset] – ymmärrättehän? jokunen hetki sitten. Minä otan yhden esiin nyt ja sitten kun minulla ei ole aikaa…

79   Mutta Paavali sanoi, että niin kauan kuin he – ei uskovalla miehellä on ei uskova – tai uskova vaimo ja niin edelleen, uskova nainen pysyköön ei-uskovan miehensä kanssa niin kauan kuin se ei ole siis vastaan Jumalaa. Jos mies haluaa asua hänen kanssaan… ”Anna mennä vain, kultaseni, jos sinä haluat käydä seurakunnassa, mutta minä en käy. Minä en usko tuohon, eikä minulla ole sen kanssa mitään tekemistä. Mutta mene sinä, ei siinä mitään.” Mutta kun mies sanoo: ”Sinä et voi tehdä sitä,” se on eri juttu. Sinä et ole silloin sidottu, erottakaa mikä tahansa Jumalan tähden.

286. Veli Branham, onko henkilöstä – Katsotaanpa – jolla on – elävä, eronnut puoliso, joka on nainut uudelleen ennen tuloaan Sanomaan, saarnaajaksi?

80   No, I Tim. 3:2, jos haluatte panna sen ylös, ja Tiit. 1:6, minä panin tämän ylös, haluan, että luette tämän tätä kysymystä varten. Jos mies – jos mies haluaa piispan [kaitsijan] tai saarnaajan virkaan, tai johonkin muuhun seurakunnassa, hänellä tulee olla vain yksi vaimo .Juuri niin! Sananpalvelija. Siis, se on I Tim. 3:2 ja Tiitus 1 – 6. Siis, Tiitus 1 – 6, kyllä! Selvä. Siis, huomatkaa, että Raamattu sanoo, että miehellä, joka on Jumalan huoneessa sananpalvelijana pitää olla vaimo. Nyt.

287. Rakas veli Branham, noin kymmenen vuotta sitten, Jumala kohtasi minut nyt ja paransi, mitä rakkauden lahja – tai paljasti, mikä rakkauden lahja oli, ja samoin rukoukseni on ollut, että minä palaisin takaisin. Saanko minä sen ennen kuin kuolen? Kuuleeko mieheni Sanan ja mitä minun pitää tehdä?

81   Tämä on enemmän kuin kysymys. Siis, hän sanoi… Mitä tässä on, tai, hän sanoi: ”Mieheni”, siispä minä päättelisin, että se, joka tämän sanoi, olisi oltava nainen. Siis, nainen on menettänyt ensirakkautensa. Näettekö? Hän – hän on kylmennyt hengellisesti. Siis, sisar, ehkä, koska sinä yhä käyt seurakunnassa ja elät oikein, sinä et ole menettänyt pelastustasi, vaan sinä olet menettänyt pelastuksesi ilon. Daavid huusi Herralle kerran: ”Herra, palauta minun pelastuksen ilo.” Sinä olet yhä kristitty, mutta minä – mitä sinun pitäisi tehdä, on jättää kaikki, minkä sinä tiedät, ja etsiä Jumalaa ja rukoilla.

82   ”Kuuleeko mieheni Sanan ja mitä minun pitäisi tehdä?” Kuten sanoin, tänä aamuna, ainoastaan, olkaa suolaisia: ”Te olette maan suola.” Aviomiehesi tarkkailee sinun siveää elämääsi ja uskosta osaton mies tulee Herralle pyhitetyksi uskovan vaimonsa kautta. Etsi vain Herraa, pysy nöyränä ja rukoile kaiken aikaa kiittäen Jumalaa, ja ole kiltti miehellesi niin kauan kuin hän haluaa elää sinun kanssasi sillä tavalla.

288. Sunnuntaikokouksia koskien: ”Jos joku nainen tekee väärin… (Siis, odottakaapa. Minun on parasta lukea tämä ensin itse. Ymmärrättehän? [Veli Branham lukee kysymyksen itselleen – toim.] Selvä. Tämä on ihan hyvä. Jos nainen tekee väärin naineen miehen kanssa, katuu ja selvittää asian aviomiehensä kanssa Sanan mukaisesti, pitääkö hänen mennä tuon asianosaisen miehen vaimon tykö, vaikka tämä vaimo ei tiedä asiasta mitään, vai onko miehen velvollisuus kertoa hänelle ensin; vai pitääkö naista loukata ollenkaan? Miten pitkälle voimme mennä tässä korjaamisasiassa, kun kaikki on ohi ja mennyttä ja kun ystävyys on pelissä mukana.

83   Siis, rakas sisareni. On vain yksi asia, minkä sinä olet tässä tehnyt oikein. Olit osallisena, luulisin, tai joku, jonka tunnet, oli osallisena, väärässä teossa, että otit toisen naisen kumppanin ja sinulla oli suhde. Ja niin tehdessäsi, sinä lankesit pois armosta. Sitten sinä kaduit etkä sinä voi katua, ennen kuin palaat tämän miehen tykö ja selvität asian. Sinun on otettava miehesi ja mentävä miehen luo, minkä sinä teitkin. Ja niin juuri sinun olisi pitänyt tehdä. Niin Kirjoitukset sanovat – sinun olisi pitänyt tehdä.

84   Eräs nainen tuli luokseni jokin aika sitten aivan täältä Louisvillestä, että hän, nuorena naisena, hän seurusteli erään miehen kanssa ja – ja sitten hän… Hän tiesi tekevänsä väärin. Ja hän lähti kaupungista ja meni kauas toiseen kaupunkiin ja muutti nimensä, asui joidenkin ihmisten kanssa. Ja tämä mies seurasi häntä ja kertoi siitä hänelle tultuaan sinne. Hänellä oli naiselle jotakin tavaraa. Naisen olisi pitänyt jäädä ja tulla miehen niin kutsutuksi vaimoksi, tai mies kertoisi hänestä. Ja naisen ollessa siellä, hän oli mennyt naimisiin erään hyvän kristityn miehen kanssa. Mies sanoi, että jos nainen ei suostuisi, hän räväyttäisi esiin koko jutun – pelotteli naista. Siksi naisen piti elää molempien miesten kanssa, joka oli väärin, sen sijaan, että olisi paljastanut asian laidan heti alkuun. Ja nainen sai lapsen, ja nyt, tyttö, noin 18 vuotias, eikä hän tiennyt kumpi miehistä oli lapsen isä. Siis, nainen tuli vaihdevuosiin ja hän joutui kiikkiin. Siis, mitä hän tekisi? Sanoin: ”On vain yksi juttu… ”

Nainen sanoi: ”Jos minä kerron miehelleni, hän jättää minut, ja jos minä – tyttäreni saa tietää, hän tekee itsemurhan.”

85   Ja minä sanoin: ”Jos sinä pidät sen sydämelläsi, menet helvettiin. Siis, ryhdy toimeen.” Ainut, mitä tehdä, on putsata pöytä. Ehdottomasti. Ole rehellinen.

86   Siis, monta kertaa näyissä, miten ihmiset tulevat, miehet ja naiset. Pyhä Henki kaivaa esiin nuo asiat, joita ihmiset ovat tehneet elämässään ja tehän olette kuulleet ja nähneet sen. Näettekö? – ja käskee tekemään tiettyjä asioita.

Ihmiset sanovat: ”Siis, minähän olen jo selvittänyt jutun Herran kanssa.” Mutta olet velkaa aviomiehellesi tai vaimollesi sen, että kerrot hänelle. Näin on. Sinun pitää tunnustaa se.

87   Siis, tämä henkilö, jos nainen on se syyllinen, hän on sen tehnyt, hänen pitää mennä miehensä tykö. Nyt sinä olet puhdistanut omatuntosi, sisar, koska… Sinä – sinä olet tehnyt aviorikoksen miestäsi kohtaan. Sinä menet selvittämään asian aviomiehesi kanssa. Sitten menet ja selvität asian tuon miehen ja vaimon kanssa. Omatuntosi on puhdas. Jos aviomiehesi jatkaa – haluaa jatkaa kanssasi, se on hänen asiansa. Hänen ei tarvitse tehdä sitä, mutta hän – mutta, jos hän haluaa elää kanssasi ja antaa enteeksi, sen jälkeen ole sen verran leidi [/lady], ettet syyllisty enää koskaan sellaiseen. Mutta, jos mies ei anna sinulle anteeksi, silloin se on hänen – se on hänen oma asiansa. Hän voi lähettää sinut pois. Juuri niin.

88   Mutta, nyt, se mies, jonka kanssa sinulla on ollut juttu, siis, hänen on mentävä ja haettava vaimonsa ja tultava taas sinun tykösi. Sinä olet tehnyt oman osuutesi. Nyt on hänen vuoronsa tehdä oma osuutensa. Näettekö? Toinen osapuoli…

89   Tällä naisella, jolla oli juttu sen miehen kanssa, ja hän tunnustaa asian aviomiehellensä, ja menee tunnustamaan tuolle miehelle ja selvittää asian. Siis, tuo toinen mies oli myös naimisissa, siis, hänen on mentävä ja otettava oma vaimonsa ja tultava tämän vaimon tykö. Sitten asia on kunnossa. Näettekö, mitä tarkoitan? Sitten juttu on selvä. Mutta ilman tätä, sinä olet yhä syyllinen ja sydämessäsi tulet tuomituksi.

90   Luonani oli nainen, jolla oli vaivasi se sama I maailmansodasta lähtien. Ja hän sanoi: ”Voi, veli Branham…” Hän oli käyttänyt satoja dollareita psykiatreihin ja kaikkeen. Minä istuin siinä huoneessa katselemassa häntä. Meda toi hänet sinne. Nainen istui siinä ja väänteli ja käänteli nenäliinaa kädestä käteen, näin, ja sanoi: ”Minä tunnen, että maailma on ratkeamispisteessä ja minä… ” kaikkea tällaista.

Minä vain istuin siinä. Sanoin: ”Siis, onko… Onko sinulla elämässäsi jotakin jossain?”

”Ei. Minä olen pyhäkoulun opettaja.”

Sanoin: ”Selvä.” Minä istuin siinä hetken ja seurasin tilannetta. Sanoin: ”Näen vihreän pikkuauton ja sinä olet siinä vaaleatukkaisen miehen kanssa, ja juna melkein törmää autoon.”

…?… nainen sanoi: ”Älä puhu siitä!”

Sanoin: ”Sinun miehesi oli armeijassa samaan aikaan.”

Hän alkoi itkeä, pomppasi ylös: ”Älkää kertoko tuota kenellekään.” näettekö? Se oli hänellä syvällä alitajunnassa. Hän sanoi: ”Minä tunnustin sen jo Jumalalle kauan sitten.”

91   Sanoin: ”Mutta hetkinen. Ethän sinä tehnyt vääryyttä Jumalaa kohtaan. Sinä teit vääryyttä aviolupaustasi kohtaan. Sinun on palattava miehesi tykö ja selvitettävä se ensin.”

Nainen sanoi: ”Hän jättää minut.”

Minä sanoin: ”Jumala on jättänyt sinut joka tapauksessa. Siis, nyt, kumman sinä haluat jättävän sinut?” Sanoin: ”Mene hänen luokseen.”

Ja nainen sanoi: ”Voi, minä – minä… Hän tekee näin, ja minulla on kaksi lasta.”

Minä sanoin: ”No, se on ainoa, mitä minä voin sinulle sanoa. Psykiatrit eivät ikinä olisi saaneet kiskotuksi tuota sinusta, mutta Pyhä Henki paljasti, enkä minä ole ikinä elämässäni nähnyt sinua.”

Hän sanoi: ”Se on täsmälleen totta!” Hän sanoi: ”Siis, minä – minä vain en voi kertoa hänelle.”

Sanoin: ”No, minä… oli hauska tavata.” Lähdin toiseen huoneeseen ja hän meni toiseen huoneeseen.

Meda sanoi: ”Hän haluaa sinut taas sinne.”

Menin sinne ja sanoin: ”Mitä haluatte?”

Ja nainen sanoi: ”Veli Branham, minä en voi kertoa sitä miehelleni!”

Sanoin: ”Sinun aviomiehesi on tummatukkainen mies.”

”Kyllä!”

Sanoin: ”Hänellä on sama juttu tunnustettavana sinulle.”

Nainen sanoi: ”Oi, eihän minun miehelläni!”

Sanoin: ”Sinun on parasta ottaa hänet mukaasi ja tulla tänne.” Sanoin: ”Tunnetko sinä erästä naista, jolla on pinkki hame, joka työskentelee erään tietynlaisen autoliikkeen toimistossa?”

Hän sanoi: ”Varmasti!”

Sanoin: ”Eikö häntä kutsutakin tietyllä nimellä?”

”Kyllä!”

Minä sanoin: ”Kaksi viikkoa sitten he istuivat pyökin alla – istuivat pikku Chevroletissa, jonka rekisterinumero on se ja se, ja heillä oli sama juttu.”

Sanoin: ”No niin, mene hakemaan hänet tänne.”

Nainen lähti. Hetken päästä hän tuli takaisin. Mies sanoi: ”Se on totta!”

Sanoin – sanoin: ”Näettekö? Kertokaa se nyt Jumalalle!”

92   Mutta ensin, kun sinä tulet alttarille ja muistat että jollakin on jotakin vastaan, mene ja sovi se ensin. [Matt. 5:23] Ja niin kauan kuin tämä toinen osapuoli syyllistyy siihen, ettei kerro vaimolleen… Tämä vaimo on puhdistanut itsensä. Siis, se on sitten hänen ja hänen aviomiehensä asia. Mutta tämän toisen miehen ja hänen vaimonsa on selvitettävä asia. Ettekä te voi… Mitä tahansa teettekin, asia tulee kummittelemaan niin kauan kuin elätte, kunnes te puhdistatte sen. On vain yksi tapa tehdä se: Tunnustaa. Vaikka nahka lähtisi päältänne, tehkää se joka tapauksessa. Kertokaa totuus. Silloin asia on korjattu. Aamen!

93   Kuulen monen sanovan nauhalla: ”Se on väärin.” Mutta kokeilkaa kerran ja todetkaa onko se. Selvä.

289. Kysymys sunnuntaiaamuksi: (Anteeksi kello on näin paljon, mutta…) Pyhän Hengen välittömän saamisen tai Pyhän Hengen kasteen välillä, onko niillä jotain eroa? Puhuuko henkilö kielillä? Jos ei aina, miten se tulee esiin?

94   Siis, voitteko kuvitella, että äiti synnyttää lapsen, eikä tiedä siitä? Hänen pitää olla tajuton, ettei hän tietäisi. Ettekä te voi saada Pyhää Henkeä niin, ettette te tiedä siitä. Sinussa tapahtuu jotakin. Näettekö? Jokin muuttaa sinut. Koko sinun järjestelmäsi, koko hengellinen järjestelmäsi uudistuu ja sinusta tulee uusi luomus Kristuksessa, niin kuin Raamattu sen ilmaisee: uusi luomus Kristuksessa. Sinä tiedät sen.

95   Siis, nyt sinä sanot: ”Veli Branham, silloinhan sinä et usko, että ihmisen pitäisi puhua kielillä saadakseen Pyhän Hengen.” Ei se todista, että hänellä on Pyhä Henki.

96   Minä haluaisin, että kaikki seurakuntani jäsenet puhuisivat kielillä. Minä haluaisin, että he tekisivät niin ja jos – uskon, että jos pyydätte Jumalalta, Hän antaa sen teille. Mutta kuulkaapa. Minä tiedän lukuisia ihmisiä, jotka puhuvat kielillä eikä heillä ole Pyhää Henkeä. Eikä ole yhtään sananpalvelijaa, joka olisi totuudenmukainen itselleen ja seurakunnalleen, joka ei sanoisi seurakunnalleen samaa. Perkele osaa imitoida [/matkia] sitä.

97   Paavali sanoo: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kieltä; vaikka antaisin ruumiini uhrina poltettavaksi; vaikka minä ymmärtäisin kaikki Sanan salaisuudet; vaikka antaisin koko omaisuuteni köyhille ja kaikkia näitä asioita, eikä minulla olisi rakkautta, en silti olisi mitään. Minulla olisi usko, että kykenen siirtämään vuoria ja niin edelleen, en silti olisi mitään.” Sitten hän sanoo: ”Se, mikä on vajavaista pitää kadota, kun tulee se, mikä on täydellistä,” tai: ”kun se, mikä on täydellistä, tulee esille.”

Siis, minulla on tästä kysymys. Toivon, että pääsen siihen tänä iltana, siitä, mitä tapahtui, kun Sinetit avattiin. Ja uskon, että ehkä pääsen juuri siihen tässä kysymyksessä.

290. Kysymys: Veli Branham, mitä me teemme? Minuun on tullut jokin, jonka läpi en millään pääse. Viime syksynä, näin unta, että vaivuin valkoiseen hiekkaan. Alkoi tulla pimeää enkä päässyt pois. Tuo uni on pysynyt mielessäni syksystä lähtien. Nyt, olen kuin pimeässä hapuilija. Poikani (E-r-v-… ), Ervin, ja vaimoni olivat mukana unessani. Nyt, he ovat myös pimeydessä. Me olemme – olemme epätoivoisia. Uskon, että Jumala näyttää sinulle, mikä on – mikä sydämessämme on. (Rouva… Oi, no niin.) Jos me elämme väärin tai synnin tiellä, kerro meille. Me haluamme elää oikein.

98   En tiedä, kuka tämä rouva on, mutta tunnen, jos te olette täällä, rouva, että tässä sinun ongelmasi on. Olet antanut jonkin sellaisen tapahtua itsellesi, joka saa sinut levottomaksi, koska oleminen ”valkoisessa hiekassa” merkitsee puhtautta ja vanhurskautta. Ja sinä olet antanut saatanan panna jotakin päällesi. Unesi todistaa, että mikään ei ole vialla. Sinä olet vain hermostunut ja tekemällä näin ja tätä ajattelemalla, sinä saat muunkin perheen hermostumaan. Lopeta se. Vaadi Jumalan antamia oikeuksiasi. Sinun unesi osoittaa tulkinnallaan, että olet valkeassa hiekassa. Kaikki on kunnossa. Kyse on sinusta, itsestäsi, hermostumisesta.

99   Ja antakaapa yhden perheenjäsenistä hermostua, se menee seuraavaan jäseneen ja seuraavaan jäseneen ja sitten te kaikki hölmöilette ja vain jatkatte. Ja yksi tämän perheen jäsen järkyttyy jostakin, se järkyttää toista ja seuraavaa ja seuraavaa, ja sitten, tiedättehän, koko perhe on poissa tolaltaan. Kyse on saatanasta. Sitten, jos yksi perheenjäsen iloitsee, niin jopa muutkin iloitsevat hänen kanssaan. Niinpä jokainen perheestä yrittää tehdä sitä.

100   Yrittäköön, jokainen teidän lapsistanne, auttaa teidän isäänne, äitiänne. Äiti, sinä… Isä, yritä auttaa lapsia. Älä anna tuon synkän, epäuskoisen hengen päästä lähellenne. Tehän olette kristittyjä. Te olette syntyneet Jumalan Hengestä. Te olette maan suola. Teillä on Jumalalta saadut oikeudet. Ja Raamattu sanoo: ”Jos on mitään kiitosta, jos on mitään hyvettä, ajatelkaa niitä sellaisia.” Älkää ajatelko vääriä asioita.

Ja sisar, minusta se on sinun ongelmasi, sisko rakas.

Voisin jäädä tähän pitkäksi aikaa, mutta sen mukaan, mitä lupasin juuri 20 minuuttia… Ja haluaisin ottaa niin monta näistä kuin… jos näin ei ole, palauta se pöydälle ja minä otan sen uudestaan.

291. Jotkut sanovat, että veli Branham on Ihmisen Poika. Minusta Tulipatsas on Ihmisen Poika. Olenko erehtynyt?

101   No, hyvä kysymys, oikein hyvä. Minähän en ole Ihmisen Poika, vaan ihmisen poika. Siinä on aikamoinen ero. Jeesus Kristus oli Ihmisen Poika, Ihmisen Poika, Ihmisen Poika, Daavidin Poika.

102   Syy tähän kysymykseen kenties, että tältä henkilöltä kysyttiin tätä tai sanottiin näin, koska ihmiset pitävät minua näkijänä, mitä en ikinä… Minulla on täällä tästä kysymys, joka täräyttää minut tämän ääreen. Mi – mi – minä – sinä – sinä… Kun minä luin näitä kysymyksiä, te kyllä näette, miksi vastaan niihin niin kuin vastaan. Siihen asti, kun minut johdetaan varmasti tekemään jotakin (näettekö?), silloin minä – minä sanon, mitä minun pitää sanoa. Mutta tuo hetki ei ole tullut.

103   Siis, minä en ole tuo voideltu Ihmisen Poika. En väitä olevani Hänen profeettansa. Monta kertaa olen sanonut sen, kun en aikonut sanoa sitä, sain itseni siitä kiinni nauhalta. Mutta minä sanon sen joskus, koska jos te haluatte ottaa sen terminä, profeetta englanninkielisessä sanakirjassa on ”saarnaaja.” Kaikkihan tietävät tämän. Ottakaapa sanakirja. Mutta hepreassa tai kreikassa profeetta on ”näkijä, joka näkee asioita ennalta ja ennustaa asioita.” Mutta englanninkielen käännöksen mukaan profeetta on ”näkijä.”

104   Siis, minä en halua kutsua itseni miksikään muuksi kuin teidän veljeksenne. Minä olen teidän veljenne ja pitäkää minua vain Bill-veljenä, tai veli Branhamina, tai mitä sitten haluattekin tehdä sen kanssa. Se – se – se on hyvä – se on hienoa. Se, mitä te uskotte, pitäkää se omana tietonanne. Ymmärrättekö?

105   Ja nyt, mikä se toinen kysymys olikaan? Minä kietouduin niin näihin, että unohdin mitä ne asiat olivat. Yksi oli: ”Olinko minä Ihmisen Poika?” ja… Tässä se onkin, luulisin. ”… Ihmisen Poika tai oliko Tulipatsas Ihmisen Poika?” Ei! Tulipatsas on voitelu.

106   Tulipatsas… Siis, tämä voi mennä nyt vähän syvälle, paitsi teille joillekin teologeille, tri. Vaylelle, ehkä veljelle täällä ja joillekin näistä arkansasilaisista saarnaajista ja hyville ystävilleni kaikkialla, he ehkä ymmärtävät.

107   Siis Tulipatsas on tuo Logos, joka lähti Jumalalta. Logos, joka oikeastaan on Jumalan täyteyden ilmaus. Kun Jumala sai muodon, jossa se voitiin nähdä, kyse oli Suuren Hengen voitelusta, joka lähti, sen laskeutuminen, tulo alas, Jumala, Isä, tuo Logos, joka Israelin yllä, joka… Hän oli pyhä – ei voinut sietää syntiä. Eedenissä piti olla veriuhri sen edestä. Sitten tuo Logos tuli lihaksi ja asui keskellämme, ja missä tämä Logos asui ihmisruumiissa, joka oli tuo uhri…

108   Kun ihmisestä tehtiin Jumalan kuva… Ja sitten Jumala tuli alas ihmisen kuvana lunastaakseen ihmisen, joka toi ihmisen ja Jumalan yhteen. Taivas ja maa halasivat ja suutelivat toisiaan. Jumala ja ihminen syleilivät toisiaan niin kuin isyys ja poikuus, kun Logos tuli lihaksi ja asui keskellämme.

109   Jeesus sanoi: ”Minä tulin Jumala tyköä ja menen Jumalan tykö.” Onko näin? Hänen kuolemansa, hautauksensa, ylösnousemisensa ja taivaaseen astumisensa, kun tuo ruumis otettiin ylös istumaan Jumalan oikealla puolella… [oikealla kädellä – KJV siis minä en tarkoita, että Jumalalla olisi oikea käsi, Jumala on henki. Mutta ”oikealla kädellä” tarkoittaa ”Jumalan voimassa ja arvovallalla.” Että tuossa nimessä, kaikki taivaassa on nimetty sen mukaan, ja on sille alamaista. Kaikki maan päällä on nimetty sen mukaan ja on sille alamaista, nimi, kaikkien nimien yläpuolella: Jeesus Kristus.

110   Siis, tämä Logos, joka oli Hänessä, joka oli Jumalan Henki, voitelu, veren pyhittävän armon kautta, toi monia poikia Jumalalle, jotka on voideltu samalla Logoksella.

111   Siis, helluntaipäivänä, se tuli alas, tuo Tulipatsas, ja jakaantui näin, ja tuliset kielet asettuivat kunkin heistä päälle, ei heidän kielensä, vaan tulikielet asettuivat kunkin heistä päälle, valitun, valikoidun ryhmän -, merkittynä tällä Tulipatsaalla, joka osoitti, että Jumala oli jakanut itseään ihmiseen. Ymmärsittekö? Jumala, Logos, erotti ja jakoi itsensä ihmiseen. Jumala, ei yhdessä henkilössä, Hän on yleismaailmallisessa seurakunnassaan. Siitä syystä Jeesus sanoi: ”Niitä tekoja, joita minä teen, tekin teette, suurempiakin.” Siis, minä kyllä tiedän, että King James sanoo: ”suurempiakin”, mutta oikea käännös on ”enemmän kuin nämä, te tulette tekemään.” Jumala pani itsensä pulloon ja sulki yhden miehen sisään, Jeesus Kristuksen -. Mutta nyt, Hänet on pantu pulloon ja suljettu koko yleismaailmalliseen elävän Jumalan seurakunnan sisään.

112   Juuri nyt, samalla, kun Jumala on täällä puhumassa kanssamme, sydämessämme, Hän on Afrikassa. Hän on Aasiassa. Hän on Euroopassa. Hän on Englannissa. Missä tahansa uskovia on koolla, Hän on siellä heidän keskellään.

113   Siis, Hänen kuolemansa, hautauksensa ja taivaaseen astumisensa jälkeen, ja Pyhän Hengen tulon jälkeen, Paavali, joka oli Saulus, matkallaan Damaskokseen, Tulipatsas, Logos, löi hänet maahan. Eikä tuo juutalainen olisi ikinä kutsunut tuota Tulipatsasta ”Herraksi”, ellei hän olisi tietänyt, että kyse oli samasta Logoksesta, jota hänen kansansa seurasi erämaassa. Näettekö? Siis, kyse ei ollut Ihmisen Pojasta. Siinä oli Logos.

114   Siis, me sanomme tämän arvostaen ja rakkaudella ja kunnioituksella. Näettekö? Kuten Jeesus Kristus, joka on sama eilen, tänään ja ikuisesti, sekä viimeisinä päivinä, niin kuin oli Lootin aikana, tai Lootin aikana Sodomassa, samoin tulee olemaan sinä päivänä, kun Ihmisen Poika paljastaa itsensä jälleen, ilmaisee itsensä. Siis, näinä viimeisinä päivinä tuo Logos, joka oli Jeesuksen päällä – joksi Hän on tullut tuoksi muinaiseksi Tulipatsaaksi ja on laskeutunut taas maan päälle – minä olin juuri sanomassa jotakin, mutta otin nauhoituksen huomioon. Sitä ei uskottaisi, jos kertoisin sen. Se ei saisi aikaan mitään. He… Ihmiset eivät uskoisi sitä, mutta jätän sen pois – mutta on tullut taas maan päälle sitä mukaa, kun tutkiva tuomio jatkuu.

115   Ja nyt, tieteellinen kamera on tunnistanut tämän suuren Tulipatsaan täällä tänä päivänä… Sen kuva roikkuu tuolla. Luulisin, että se on vielä siellä, eikö olekin? Onko se siellä? Tieteellisesti todistettuna, parhaiten, mitä on. George J. Lacy FBI:n sormenjälki- ja todisteosaston päällikkö sanoi: ”Minä itse sanoisin sitä psykologiaksi, saarnaaja Branham, mutta”, hän sanoi, ”valo on osunut linssiin. Minä panin sen ultrasädelamppujen alle ja tutkin sitä neljä tai viisi päivää. Ja valo osuu linssiin. Ja tämä linssi ei ota psykologiaa!” Siis, se on tunnistettu. [/todettu]

116   Sitten katsokaa sen töitä. Se, keskellämme, todistaa samasta Jeesuksesta, joka kerran eli Palestiinassa, sama Henki, joka oli Hänen päällään, on tullut esiin ruumiissa niin että ollaan tultu takaisin Päähän, sitä ruumista Hän tulee pian vaatimaan. Aamen! Pää on tulossa ruumiiseen. Ymmärsittekö? Se tulee olemaan Jumalan Poika, Ihmisen Poika, Daavidin Poika, ”Minä Olen”, Saaronin Ruusu, Laakson Lilja, Aamutähti.

117   Minä en ole Hän. Olen Hänen palvelijansa. Ja Tulipatsas ei ole Hän. Se on hengen muodossa, näettekö? joka oli Ihmisen Pojan päällä ja on nyt tullut voitelemaan ihmisen poikia tuodakseen takaisin palvelustehtävän aivan juuri niin kuin Hän sanoi sen tulevan, Päätä varten ja muun ruumiin liittääkseen ne yhteen.

118   Aivan kuten pyramidi – pyramidi, jonka Eenok rakensi. Ja me huomaamme tuossa pyramidissa, että siihen ei koskaan tehty huippukiveä. Miksi? Huippukivi on vielä tulossa. Seitsemän askelmaa – pyramidissa… Me käymme sen läpi jonain päivänä, ja minä haluaisin näyttää, miten täydellisesti se on Kirjoitusten mukaista.

119   Ja nyt, mikäli huomaatte teidän Amerikan dollarissanne, tuon suuren huippukiven, silmän, siinä sanotaan: ”Suuri Sinetti.” Se on tulossa.

Ja huomatkaa, että nuo kivet… Onko kukaan ollut pyramideilla Egyptissä? Siis, mikäli huomasitte… Kyllä, täällä tässä on käsi, joka on täällä takana. Selvä. Nämä kivet lepäävät siinä niin täydellisinä ja tuo huippu, jossa on kupolin tapainen sen huipulla, että kun tuo kivi tulee, se tulee olemaan kuin iso timantti, joka istuu siihen täydellisesti.

120   Siis, tuo kivi ei käy sinne alas, perusperustukseen eikä se sovi toiseenkaan perustukseen eikä kolmanteenkaan perustukseen. Se käy ainoastaan huippuperustukseen, kun tuo koko rakennus tulee sovitetuksi tuohon kiveen. Eikä Jeesus voi tulla, ennen kuin seurakunta – uskovien ruumis ja palvelustehtävä, jonka Hän kerran jätti, tulevat olemaan samanlaiset kuin oli silloin, kun… Ja sitten, se tuo… ”Etteivät he ole täydellisiä ilman meitä”, Paavali sanoo Hebr 11:ssa. ”Etteivät ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.” Heillä pitää olla tämä palvelustehtävä herättääkseen luterilaiset, wesleyläiset ja kaikki, kautta omien aikakausiensa. Kun se tulee, kun osa – kun kotkat kokoontuvat… ”Missä on raato, sinne kotkat kokoontuvat”, kysymys kuului. Oi, onpa täydellistä. Toivottavasti tämä vastasi kysymykseen.

292. Veli Branham, voiko saatana käyttää kielten lahjaa tai profetiaa henkilössä, jolla on Pyhä Henki?

121   Onpa tämä hyvä eikö olekin? Kyllä vain! Jos… Pitääpä katsoa tosi, tosi tarkasti. Mikäli huomasitte, I Kor. 14:29:ssä te, jotka haluatte panna sen ylös… Näettekö? Henkilö, joka tämän kirjoitti ei kirjoittanut ollenkaan nimeään, sanottiin vain: ”Jumala siunatkoon sinua.” näettekö? I Kor. 14:29 me huomaamme, että seurakunnassa, jokainen lahja pitää ensin arvostella. Näettekö? Teidän pitää olla tarkkana, sillä pahat henget pujahtelevat sisälle. Koska, muistakaa, sade lankeaa niin vanhurskaille kuin väärillekin. Sama sade, joka lähetettiin kypsyttämään vehnää, kypsyttää myös rikkaruohon. Tuo sama vesi. Moniko tietää tämän? Siis, sen pitäisi tehdä käärmeen siemen teille selväksi sitten – kuinka se poika tuli. Minä poimin sen täältä ja otan ennen kuin aika loppuu, mutten minä nyt löydä sitä: siis, mistä tuo poika oli peräisin: käärmeen siemenestä. Näettekö?

122   Jumalalla on laki. Siis, tästä, teidän pitää pitää silmällä tätä elämän Hengen lakia, koska saatana voi pujahtaa sisään.

123   Ja Paavali… kun jollekulle ilmoitettiin jotakin, piti olla vähintään kaksi tai kolme arvostelijaa ennen kuin asia voitiin kertoa seurakunnan edessä.

124   Siis, tämä minun pitää myös tuoda esiin. Minä näen oman… Minä en nyt ajattele veljiäni tänä iltana, mutta oli joku, joka pilkkasi jotakuta, joka oli lähtemässä seurakunnasta ja meni Junior Jacksonin seurakuntaan. Heistä sanottiin: ”Nuo menivät ’kuolleiden lintujen seurakuntaan.’” Eikö teitä yhtään hävetä sanoa tuollaista? Kuka sitten oletkin, jos sinä olet minun lapseni Kristuksessa täällä, minä häpeän sinua. Älkää tehkö sellaista. Junior Jackson on minun veljeni. Don Ruddell on minun veljeni.

125   Siis, syy siihen on, että kun järjestin seurakunnan täällä tietyllä tavalla; kun tulen takaisin katsomaan, voisivatko lahjat jo tulla täällä esiin, niin puolet ihmisistä jo lipsuu järjestyksestä. Sillä, kun haluaisi alkaa puhua tai saarnata tai jotakin, tulee… Ollaan sellaisessa tilanteessa, että tuskin voi saarnata, ettei jo joku puhuisi kielillä, joku tulkkaa, joku antaa selityksen ja niistä puoletkaan eivät edes toteudu.

126   Siis, minä uskon puhumiseen kielillä. Uskon selittämiseen, mutta asian pitää olla jotakin suoraan seurakunnalle, ei: ”Herra tulee pian”, tai jotakin – mikä on ihan oikein. Mutta: ”Älkää tyhjiä hokeko”, Jeesus sanoi, ”niin kuin pakanat.”

127   Sen pitää olla jotakin: ”Mene kertomaan sille ja sille tietystä asiasta, jonka hän on tehnyt ja – ja hae…” ”No, mene sanomaan veli, sisar sille ja sille, että kun hän teki tietyn asian siellä yhtenä päivänä, hän rikkoi miehensä lakia – valan miehelleen. Siihen asti, kunnes hän korjaa asian, Pyhä Henki jättää hänet.” Silloin teillä on näin sanoo herra!

128   Sitten, tuokaa synti esille. Silloin meillä on samanlainen seurakunta, kuin silloin, kun Ananias ja Safira astuivat sisään. Silloin meillä on seurakunta, joka seisoo vakaasti.

”Voi”, sanot, ”veli Branham… ” Yksi heppu – minä sanoin hänelle siitä. Hän sanoi: ”Sinä panet meidän liian kovan paikan eteen.”

129   Minä sanoin: ”Enkö minä itse ole siinä kovassa paikassa tuolla tuntemattomien edessä, joita en ole eläissäni nähnyt? Mutta minä uskon ja luotan Jumalaani, joka lähetti minut tekemään tätä, eikä se ole ikinä mennyt väärin, eikä ikinä tule, niin kauan kuin tämä on Jumalasta.” Pitää paikkansa.

130   Ei puhuta kielillä ja sellaista niin… Minä uskon, että nuo kielet ja ihmiset, joilla noita lahjoja on, jos he ovat todella aitoja kristittyjä ja kiinnostuneita, he kokoontuvat keskenään, koska – ja tuovat esiin kielet ja selitykset ja katsovat, mitä he voisivat tehdä Jumalan Valtakunnan edistämiseksi. Heillä on kyllä oma tehtävänsä, mutta se ei kuulu tänne yleisön keskelle, jossa ollaan tekemisissä syntisten kanssa ja niin edelleen. Raamattu sanoo: ”Sanotaan, että te olette oppimattomia.” [”järjiltänne”, I Kor. 14:23?]

131   Joskus asian kanssa tullaan niin epäkunnioittaviksi – ja niin edelleen… Ei meidän porukkamme ole, mutta mennäänpä tovi eteenpäin. Minä sanoin: ”Pitäkää sitä silmällä.”

132   Siis, minä sanoin veljille – täällä on todistaja, joka tietää tämän – minä sanoin: ”Jätä sikseen. Hetken päästä minä – me saamme selville, onko kyseessä Jumala vai ei. Ja jos ei kestetä ojentamista, kyse on äpärälapsesta.” Niin juuri Raamattu sanoo. Ja kun sitten ojennetaan, mitä tapahtuikaan? Kerroinkohan minä siitä kauan sitten? Näettekö? Kysykää paimenelta täällä.

Hän sanoi: ”No, mitä sitten tämä ja tämä?”

133   Sanoin: ”Anna olla! Nuo ovat lapsia. Emme me voi arvostella, mutta katsotaanpa, kun se pannaan Sanan kanssa vastakkain.”

134   Siis, Junior Jacksonilla on oikeus olla tästä eri mieltä. Hän haluaa seurakuntansa… Nuo ihmiset haluavat puhua kielillä ja semmoista yleisön seassa. Ne ovat veli Juniorin ongelmia, se – se on hänen asiansa. Mutta Junior Jackson uskoo tähän Sanomaan aivan samoin kuin – kuin muutkin meistä. Hän on yksi meistä. Jos käy siellä ei ole mikään ”kuollut lintu.” Junior Jackson on Jumalan mies, jota minä rakastan koko sydämestäni, eikä hän ole täällä tänä iltana, niin että voin vuodattaa tämän niin kuin haluan.

135   Ja – ja Don Ruddell… Minusta Don ei ole täällä tänä iltana, koska heillä on oma seurakuntansa. Mutta jos, minä näen jokaisen täällä tabernaakkelissa käyvän ihmisen lähtevän ja menevän Don Ruddellille tai – tai veli J. T. Parnellille, tai veli – kelle tahansa näistä veljistä täällä, jotka ovat veljiämme ja saman valtakunnan kansalaisia, minä olisin niin iloinen, etten tietäisi mitä tehdä. Sanoisin: ”Herra, täytä tämä taas uudelleen. Kaadetaan tämä tyhjäksi ja täytetään toinen.” Pitäisin siitä kovasti. Haluaisin nähdä näiden poikien… He ovat minun – he ovat minun lapsiani.

136   Siis, J. T:n tai kenenkään vain noista ei täydy uskoa aivan kuten minä, ei heidän tarvitse niin tehdä. Ja niin kuin minä sanoin tänä aamuna, en ole edes vaimoni kanssa samaa mieltä tai hän ei ole samaa mieltä kanssani. Mitäs, jos minä menisin pöytään ja Juniorilla olisi omenapiirakkaa ja minulla kirsikkapiirakkaa. Veli, me molemmat syömme piirakkaa, siitä olemme yhtä mieltä, mutta… Ja me molemmat saarnaamme samaa Evankeliumia. Hänen seurakuntajärjestyksensä…

137   Tehän tiedätte, Pietarilla ja Paavalilla oli eroja, ei opissa, mutta se, miten Pietari käyttäytyi. He olivat hieman eri linjoilla, mutta ei se erottanut heitä. He olivat veljiä. No, mutta varmasti meillä tulee olemaan eroavaisuuksia, ei siis eroavaisuuksia… Minä olen eri mieltä Assemblies of Godin kanssa. Olen eri mieltä heidän järjestelmästään, mutta on monta Assembly of Godin miestä, jotka ovat rakkaita veljiä. Olen eri mieltä heidän ykseysopistaan, mutta monet noista miehistä ovat rakkaita miehiä.

138   Olen – en ole yhtä mieltä baptistien kanssa, presbyteerien kanssa ja heidän järjestelmiensä kanssa, mutta siellä, siellä on oikeita kristittyjä.

139   Tavalla tai toisella – sain tänään iltapäivällä sähkösanoman. Hukkasin sen. Eräs veli, baptistisaarnaaja sanoi, että voisi – on etsinyt kauan paikkaa, tai etsinyt tilaa, jossa ihmiset kunnioittaisivat Jumalaa, sen sijaan, että kunnioittavat toinen toistaan.

140   Ja eräs rakas veli, joka käy tässä seurakunnassa sanoi: ”Minä vien sinut sellaiseen paikkaan.” Hän kaipasi päästä tänne, siis baptisti. Ymmärrättehän, heitä on siroteltu kaikkialle. Minä en ole yhtä mieltä heidän järjestelmänsä kanssa, mutta varmasti rakastan tuota ryhmää. Siis älkää sanoko sellaisia asioita veljistä.

141   Siis täällä, näitä lahjoja – pitää pitää silmällä. Ei lahja… Sitä pitää vahtia. Saatana osaa imitoida [/matkia /jäljitellä] jokaista lahjaa. Katsokaa kuinka nämä Beatlesit imitoivat jumalallista parantamista – saastainen, hävytön, mätä, helvetistä kotoisin oleva. Näettekö? Selvä.

293. Oliko Daniel se neljäs mies siellä tulisessa pätsissä, koska hän oli sen aikakauden profeetta?

142   Ei. Se oli Jeesus. Se neljäs mies oli kuin Jumalan Poika. Minusta se ei ollut profeetta, koska hän oli leijonien luolassa, mutta en usko, että Daniel oli tulisessa pätsissä. Mi – minä tuskin voin… Siis, sinä voit olla oikeassa, mutta sitten tämä on vain minun mielipiteeni.

294. Veli Branham. I Moos. 6 ja jae 12:ssa Jumala sanoi, että kaikki liha oli turmellut vaelluksensa. Viittaako tämä eroon ja avioliittoon? Jos, niin eikö Jeesus viitannut samaan asiaan, kun Hän sanoi, että: ”Niin kuin oli Nooan päivinä, niin tulee olemaan silloin, kun Ihmisen poika paljastetaan,” Matteus 24 jakeessa 38 ja 39?

295. Veli Branham, onko millenniumin aikana – tuhatvuotisessa valtakunnassa, Kristuksen tuhatvuotisessa valtakunnassa lapsia täällä maan päällä? Vai tuleeko silloin olemaan ollenkaan merkkiä – mitään syntiä (anteeksi) maan päällä sinä aikana; ja tuleeko maan päällä olemaan ihmisiä lihallisessa ruumiissa tuona aikana?

143   Minä yritän käydä nämä läpi oikein nopeasti. Siis, I Moos. 6. luku 12. jae, Jumala sanoi, että kaikki liha oli turmeltunut… Kyllä, kyse oli avioliitosta, erosta ja kaikkea sellaista. Raamattu sanoo: ”Niin kuin oli Nooan päivinä, kun naitiin ja naitettiin,” ja niin poispäin. Se on yksi lopun ajan merkeistä, yksi merkeistä.

144   Jos se olisi ainoa, mitä maailma tekee, minä en voisi kutsua sitä osoitukseksi lopunajasta sen enempää, kuin voisin sanoa, että puhuminen kielillä on todiste Pyhästä Hengestä. On kyllä totta, että pitäisi kyllä tulla aika, jolloin avioliitto ja avioero tulisivat olemaan kuten Nooan aikana, mutta on monia muitakin asioita, jotka tulevat sen mukana. Se on vain yksi niistä merkeistä.

145   Ja kielilläpuhuminen on yksi Pyhän hengen merkeistä, muttei erehtymätön merkki Pyhästä Hengestä, sen enempää kuin että miehet ja vaimot avioituvat ja eroavat ja avioituvat uudelleen. Se ei ole ainoa merkki. Jos se olisi ainoa, mitä on, minä en voisi kutsua sitä siksi. Kielilläpuhumisen kanssa pitää tulle muita asioita, tai joku muu lahja osoittamaan, että kyse on Jumalasta.

146   Siis, ”Tuleeko lapsia syntymään millenniumin tuhatvuotisen valtakunnan aikana?” Tämä oli se kysymys, joka minulla oli mielessäni, josta puhuin muutama päivä sitten. Minä en tiedä. Näyttää kovasti siltä, että niin voisi olla, ja näyttää kovasti siltä, ettei asia voisi olla niin. Tällä kertaa minä en tiedä. Jos Jumala paljastaa sen, minä kerron teille. Mutta, odottakaa, sen täytyy tulla Jumalalta. Te olette minun lapsiani. Minä en sitä kertoisi. Minä en tiedä tuleeko olemaan vai eikö tule olemaan. En osaa sanoa.

147   ”…tai, tuleeko sinä aikana olemaan syntiä?” Ei! Maan päällä ei tule olemaan syntiä. Saatana on sidottu.

148   ”Ja tulevatko ihmiset olemaan lihallisessa ruumiissaan tuona aikana?” Kyllä vain! Meille tulee olemaan kirkastettu ruumis aivan täällä maan päällä, joka syö, ja, rakentaa taloja ja – ja – ja elää aivan kuten me nyt tuhat vuotta. Se on – se on Morsiamen ja Yljän [/Sulhasen] kuherruskuukausi.

296. Veli Branham, mitä Jeesus tarkoitti Matteus 12, jakeessa 32, kun Jeesus sanoi: ”Sille, joka puhuu sanankin Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anneta anteeksi, ei tässä maailmassa, eikä tulevassa”? Selittäisitkö nämä Kirjoitusten jakeet minulle. Kiitos. Ja tässä on miehen nimi. Hän on saarnaaja. Selvä.

149   Veli, olen – sinä olet teologi. Minä en ole. Mutta haluaisin sanoa tämän; että Jeesus sanoi: ”Sille, joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, sitä ei anneta hänelle anteeksi.” Toisin sanoen, kun verrataan sitä muuhun Sanaan: ”Kaikki muu synti annetaan ihmiselle anteeksi, mutta Pyhän Hengen pilkkaa ei anneta ihmiselle anteeksi. Pyhän Hengen pilkkaaminen on sitä, että tekee pilaa, puhuu, pilkkaa, tekee jotakin, sellaista, kun sinä ylität rajan oikean ja väärän välillä.

150   Siis, mikäli, ymmärrätte Pyhää Henkeä… Esimerkiksi, jos Pyhä Henki laskeutuisi tänne ja tuomitsee, niin kuin tekee, ja mitä jos se olisikin Pyhä Henki, etkä sinä uskoisi, että oli, ja menisit ja pilailisit sen kustannuksella ja puhuisit siitä. Sillä, mitä sitten tekisitkin, ei olisi väliä. Olisit mennyttä. Etkä sinä voi tehdä sitä. Se vain osoittaisi, että sinä et ole Jumalasta, koska Jumalan siemen pysyy ihmisessä eikä hän kykene syntiin. Ja mitä synti on? Epäuskoa. Kun ihminen näkee Sanan tulevat esiin, hän uskoo sen. Ja hän voi vain…

151   Nähkääs, on vain yksi synti, vain yksi synti. Kuinka moni tietää sen? Se on epäusko. Näin on. Aviorikoksen tekeminen ei ole synti. Tupakan polttaminen, valehtelu, kiroilu ei ole synti. Ne ovat epäuskon ominaisuuksia [/ominaispiirteitä]. Sinä teet sitä, koska et ole uskova. Näin on. Niinpä, siis, olemassa on vain yksi synti, ja se on epäusko. ”Se, joka ei usko, on jo tuomittu”, siitä huolimatta, mitä hän tekee, hän on jo alun perin tuomittu. Selvä.

297. Onko väärin, että nuori naimaton – naimaton (ei sanota mikä) leikkaa hiuksensa? Kuvittelisin, että kyse on naisesta.

152   Kyllä! Kyllä. On väärin, kelle tahansa naiselle, leikata tukkansa.

Tämä oli lyhyt kysymys. Rupeaako teitä nukuttamaan? No, me – me yritämme kiiruhtaa niin kovaa kuin suinkin vain voimme. Minä yritin päästä tuohon käärmeen siemeneen niin kovasti.

Rukoile poikamme…

Tämä onkin rukouspyyntö. Minä vain nappasin nämä ja ryntäsin, vain…

298. Veli Branham, voiko nainen tehdä työtä kodin ulkopuolella, kun hänellä on terve mies ja lapsia? Kysyn tätä erään toisen puolesta.

153   No, mi – mi – mi – minä en oikein tiedä tuosta. En osaa sanoa. Mutta minulla on tällainen tunne; sanotaan näin: Minä uskon, että jos olisin nainen ja tietäisin, että minun mieheni on terve ja hänellä on hyvä työ – on työssä, uskoisin, että minulle olisi suuri ilo pysyä kotosalla, huolehtia lapsistani ja kasvattaa heidät isoiksi ja rakastamaan Herraa. Ja jos minulla jäisi aikaa pyykinpesulta ja sellaiselta, mitä minun pitäisi tehdä; luullakseni, minä opettaisin lapsilleni kuinka seurata Herraa.

154   Siis, jos teillä on velkaa tai sellaista niin että sinä yrität auttaa miestäsi maksamaan, tai jotakin, mitä sinun pitäisi tehdä, että… Siis, minusta olisi hienoa, jos yrität auttaa häntä. Ja – ja sinä elät niin kuin kunnon nainen. Ja minä – minusta se on kovaa. Ei kukaan tolkullinen mies halua vaimonsa joutuvat porukkaan, jossa on karkeita, hävyttömiä miehiä ja sen sellaista. Mutta, jos naisen pitää joutua siihen, minusta hänen ei pitäisi – hänen miehensä pitäisi tietää, että hän on aito kristitty, johon voi luottaa, luotettava nainen.

155   Mutta nyt, niin sanoakseni, ettei hänen pitäisi käydä työssä, en – en tiedä. Siis, ei ole mitään sananpaikkaa tukemaan sitä. Minä vain – minä vain lausuin mielipiteeni. Mutta minusta jos nainen haluaa käydä töissä, ja hän haluaa käydä töissä…

156   Siis, olen todellakin, että naiset käyvät työssä näissä toimistoissa, joissa kaikki nämä liikemiehet… He tekevät sopimattomia, kertovat hävyttömiä vitsejä. Ja mukava, siivo nainen istuu siellä ja kaikki nämä rivot jutut, joita siellä kerrotaan, olen – olen sitä vastaan. Minusta teidän pitäisi tulla pois sellaisen roskan keskeltä.

157   Mutta, nyt, jos nainen pystyy pitämään itsensä todellisena ladynä ja yrittää auttaa miestänsä tekemällä jotakin täyttämään – vähän vaatteita lapsille, että voi mennä kouluun, tai – tai maksamaan jonkin laskun tai jotakin vastaavaa, ja hän haluaa tehdä työtä, kunnes tilanne on ohi… Siis, tämä ei ole Herra, koska minulla ei ole tästä sananpaikkaa. Minä vain sanon, että se on minun mielipiteeni, mutta muuten, minusta ei siksi, että hän vain haluaa mennä töihin päästäkseen juoksemaan ja saada – tai – enemmän rahaa, juostakseen, juostakseen baareissa tai ryypätäkseen ja polttaakseen ja toikkaroidakseen. Minusta hänen ei pitäisi tehdä niin. Minusta hänen pitäisi pysyä kotona ja yrittää olla lady ja pitää kodistaan huolta.

299. Jos Jeesus, toisessa… (Ei!) Jos Jeesus – jos sinä, toisessa avioliitossasi, kun molemmat osapuolet ovat eronneita… se (p-a-r-a-n-… ) tekee siitä, tekee siitä riittävästi parannusta, tai pitääkö lopet – vai pitääkö teidän lopettaa aviosuhteenne että tekisitte oikein?

”Jos – jos te olette toisessa avioliitossanne, jossa molemmat osapuolet ovat eronneita… ” Minusta minä olen jo vastannut tähän. Näettekö? Kyllä, vastasin jo siihen. Kun molemmat osapuolet ovat – ovat… Minä juuri…

158   Toi – toivoisin ettei meidän täytyisi mennä näitä juttuja läpi, ihmiset. Täällä todella istuu minun ystäviäni, täällä yleisön seassa, jotka tunnen… Se, että minä sanon tämän melkein tappaa minut, mutta minun pitää se sanoa. Näettekö? Ja koko maailma on niin moraalittomassa tilassa.

159   Joku pikkuinen naisparka tekee virheen ja nai alkoholistimiehen – ja sitten asiat menevät sille tolalle, tai joku miesparka nai katunaisen tietämättään, ja sitten on sidottu tuohon naiseen tai mieheen elämänsä ajaksi. Se on kauhea juttu. Avioliitto pyhä asia.

Monta kertaa syntiset tenavat heittäytyvät tekemään noita asioita, ja sitten ihmetellään, mistä oikein on kyse. Minä – se on… luulen, että jos Herra antaa minulle luvan selittää tämän avioliiton ja avioeron, kuinka asian pitäisi mennä, minä luulisin, että se selvittää koko lailla asian. Se on kaikki… [Nauhan ensimmäisen osan loppu. Toinen alkaa epätäydellisestä kysymyksestä – toim.]

300. Me näemme… Miksi me emme voi myydä taloamme? Kiitos. Me… PS. Me olemme rukoilleet ja paastonneet – ja – myydäksemme sen, mutta toistaiseksi tuloksetta.

160   Siis, nyt, veli tai sisar, he eivät ole kirjoittaneet nimeään, mutta kuka sitten oletkin, siis, jos te olette yrittämässä myydä maatilaanne, ja olette tehneet, mitä teidän… Te yritätte myydä sitä ja kenties ostaaksenne vähän lisää tai, mitä sitten yritättekin, en tiedä. Jos tarkoituksenne on oikea, te koetatte ostaa asunnon… Jos teillä on lapsia tai jotain sellaista, te haluatte antaa heille paremman kodin tai jotain… En tiedä, mistä tässä on kyse, mutta sanon tämän: ”Jos te yritätte myydä sen ja paastoatte ja yritätte myydä sen, sitten antakaa asia Herralle ja unohtakaa se. Näettekö? Koska, voi olla, että Jumala… Te ehkä muutatte jonnekin muualle, eikä se ehkä ole oikein. Näettekö?

161   Jos olette kristittyjä ja luotatte Herraan – koska, varmasti te olette tai te ette muuten paastoaisi ja rukoilisi. Näettekö? Siis, minä antaisin asian Herralle. Sanokaa: ”Nyt Herra, kun Sinun aikasi tulee, että me myymme sen, Sinä lähetät ostajan.” Silloin asia on luovutettu Herralle, ottakaa kätenne siitä pois ja jatkakaa eteenpäin. Minä uskon, että se toimii. Minä vähän lisään tahtia, koska aikani alkaa loppua.

301. Onko väärin, että nainen kihartaa tukkaansa?

162   Minä kävin tämän jo läpi. Varmasti; ei sen väliä; pidä se vain pitkänä. Näettekö? En… tiedän, että olet… minä en tarkoita tätä vitsiksi teille, tytöt. Näettekö? Ihan vilpittömästi. Te – te – te haluatte tietää ja kysytte minulta. Te luotatte minuun, tai te ette kysyisi tätä minulta. Siis, minä taas luotan sinuun sisar, että mitä sitten sanonkin, uskon, että sinä teet sen.

163   Minä en voi vahvistaa tätä Sanalla. Jos haluatte… Jos sinulla ei ole kaunista kiharaa tukkaa ja olet nainen, sinä haluaisit näyttää sievältä aviomiehesi silmissä, tai poikaystäväsi, tai sellaista, minä – minä en voi sanoa sinulle mitään hiustesi kähertämisestä tai – tai miksi sitä kutsutaankin, sävyttämiseksi tai joksikin. Minä – minä en voi sanoa siitä mitään. Se on sinun asiasi. Ymmärsittehän? Minä – minä… Sinä vain, välinen… Kysy vain Herralta, mitä tehdä. Hän sanoo sinulle sen, koska, minä yritän selittää asioita Kirjoitusten pohjalta. Näettekö?

302. Selittäisitkö I Kor. 13:8-12. Siis, että täydellinen Sana palautetaan seurakunnalle. Ovatko nämä sanat täyttyneet?

164   Siis, minusta minä kävin tämän jo läpi enkö käynytkin? ”Ja kun tulee se, mikä on täydellistä, se, mikä on vajavaista, katoaa.” Paavali sanoi: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kieltä, ja tekisin kaikkia näitä asioita täällä… Mutta, kun tulee se, mikä on täydellistä… ” Siis onko mitään muuta täydellistä kuin Jumala? Ei varmasti! Onko Jumala itse täydellisyys? Alussa oli [Seurakunta sanoo: ”Sana.”] ja Sana oli Jumalan tykönä ja se Sana oli Jumala. Ja Sana on yhä Jumala. Näettekö? Selvä. Kun se, mikä on täydellistä tulee, se, mikä on vajavaista, häviää.

303. Veli Branham, onko väärin pitää jenkkitukkaa?

165   Luulisin, että tämä on mies. Toi – toivon, että on. Siis, nyt, jotkut naisetkin tekevät niin. Todella. Olin menossa pohjoiseen bussilla kerran silloin, kun olin riistanvartijana. Menossa pohjoiseen… Istuin siinä ja eräs mies jutteli minun kanssani, jolla oli hitsarinlippalakki, ja minä istuin siinä jutustelemassa hänen kanssaan. Ja hän jatkoi siinä tupakkaa poltellen. Hänellä oli hitsarinlasit tällä lailla otsalla. Se tapahtui täällä Sellersburgin liepeillä. Ja minä istuin siinä juttelemassa tuon kaverin kanssa. Hän sanoi jotakin ja me nauroimme sille. Minä paukautin häntä reiteen ja sanoin: ”Tuo oli kaiken huippu – eikö?”

Ja minä istuin siinä noin vain, ja siinä – vähän vastapäätä – istui joku nainen ja sanoi: ”Hei Ruth, menetkö sinä…?”

166   Haalarit päällä, iso roteva, ihan kuin mies; istui siinä ja veti tupakkaa; puhalteli savua nenästään. Minä pidin häntä miehenä. …jotakin asetyleenipolttimen tipauttamisesta, kun teki jotakin, ja osui jonkun päähän ja tipautti sen mikä se nyt on, ja alkoi nauraa. Minä nauroin kanssa ja läpsäytin häntä reiteen ja ajattelin, että hän oli mies. Minä en huomannut eroa. Ei heistä voi sanoa. Ja Raamattu sanoo: ”Jos nainen panee päällensä miehelle kuuluvan vaatteen, se on kauhistus.” Siinä sitä ollaan.

167   Ei veli, jos sinä haluat jenkkitukan, kuulehan: odota niin kauan, että tulet minun ikääni ja sinulla on sellainen – siis… ei siinä mitään. Minä en tarkoittanut sitä sillä lailla, kaveri. Jumala siunatkoon sinua, jos sinusta veli Branham kertoo sinulle totuuden. Minusta Jumala ei sano mitään miehen – hänen hunnustaan, kunhan hän leikkaa hiuksensa. Jos hän antaa tukkansa kasvaa pitkäksi, niin kuin nainen, Raamattu sanoo, että on häpeä tehdä sellaista.

168   Mutta siis, jos, niin kauan kuin sinulla on tukkaa ja olet pikkupoika… Ja minä tiedän sanoneeni siitä aika lailla: ”Ja te Rickyt, jenkkitukkinenne…” ja kaikkea sellaista, ja näitä asioita, mutta minä vain sanon niin. Ymmärrättekö?

169   Minusta – minusta Jumala ei piittaa siitä, kuinka mies tukkansa leikkaa, kunhan leikkaa sen, koska hänen päänsä on Jumala. Mutta naisen pää on mies; siksi hänen tulee… ja jos hän leikkaa hiuksensa, hän häpäisee päänsä. Silloin, kunniaton nainen tulisi jättää ja erota hänestä. Pitääkö paikkansa? Siis, jos nainen leikkaa hiuksensa, hänellä on – hänen miehellään on ehdottomasti raamatullinen oikeus lähettää hänet pois väärän elämän takia – kunniattomana ihmisenä. Kuinka moni tietää, että tämä on totuus? Niin Raamattu sanoo, sillä nainen häpäisee päänsä. Ei kunniattoman naisen kanssa pidä elää.

304.    Veli Branham, kun Jesaja puhui Siionin tyttärille (tai heille, tarkoitan, luulisin, että tässä tarkoitetaan ”puhui heistä”) – Siionin tyttärille kukkaroista, hiusten kähertämisestä ja hyvin laitetun tukan sijasta kaljuudesta – sijasta… Koskeeko tämä tätä päivää vai onko vanha Raamattu turha, niin kuin jotkut sanovat?

170   Vanha Raamattu on voimissaan aina, ja joka sana, jonka Jumala sanoo, on voimassa. Kyllä vain! Se on sitä, mitä se on uudesta Raamatusta vanhaan Raamattuun, se vain voimistuu. Jeesus sanoi: ”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Älä tee huorin’  – se pitää tehdä itse teossa, mutta minä sanon teille, joka katsookin naista himoiten, on tehnyt hänen kanssaan huorin sydämessään.” Miten suuria ja merkittäviä asioita nämä ovatkaan!

Siis, minun pitää lopetella, ystävät. Menee vähän liian myöhään. Siis, tämä on liian pitkä. Katsotaanpa, löydänkö minä jotakin muuta. Katsotaanpa.

305. Veli Branham, miten naisten (no voi!) pitää hiuksiaan?

171   Jälleen, miten te haluattekin. I Timoteus 2:9 näettekö? ”Naiset kaunistakoot itseään säädyllisessä puvussa.” Minä haluan pitää omiani niin, että miellytän Jumalaa. Jumala siunatkoon sinua, rakas sisar. Kiitos. Jumala sinua siunatkoon. Rukoile puolestamme. Ja tämä henkilö on kirjoittanut nimensä.

172   Sharon; varmasti, sisar! Jumala sinua siunatkoon. Pidä niitä vain pitkinä, kunhan ne ovat pitkät, sisar. Tämä on pieni tyttö. Jumala siunatkoon sinua, kultaseni. Kaikki hyvin. Jatka vain eteenpäin.

306. Morsiamen tempauksen jälkeen, tuleeko kukaan tyhmistä neitseistä pelastumaan vai ovatko he kaikki kadotettuja?

173   Ei! Siis, pakanaseurakuntaa koskien, kaikki on lopussa, kun Morsian otetaan pois maan päältä. Jumalan Henki jättää maan: ”Joka on saastainen, saastukoon edelleen, joka on vanhurskas, vanhurskautukoon edelleen; joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.” Toisin sanoen, pyhäkkö, jossa Asianajaja seisoo ajamassa asiaa, tulee täyteen savua,. Kristus lähtee pyhäköstä. Hänen aikansa välittäjänä on ohi. Seuraa ylöstempaus. Hän lähtee pyhäköstä, menee eteenpäin ja ottaa Lunastuksen kirjan ja vaatii omakseen kaikkea, minkä on lunastanut. Enää ei ole välittäjän työtä. Kuinka moni ymmärtää tämän? Minä otin sen yhden sineteistä yhteydessä – yhden… Kyllä, sineteissä, uskoisin, että Kristus astuu esiin vaatiakseen välittämisensä aikaansaannosta.

174   Siis, hetkinen… ”Tuleeko tyhmä neitsyt pelastumaan?” Ei! Mitä tapahtuukin hänelle – tapahtuu nyt. Sen ajan jälkeen hän on siinä tilassa… Siis, hänen on mentävä ahdistuksen ajan läpi. Ja syy siihen on, että hän hylkäsi sovituksen sen kaikessa täyteydessä. Hän on kyllä uskova, tunnustava uskova, mutta hänen on mentävä ahdistuksen ajan läpi. Raamattu sanoo: ”Ja muut heistä, lohikäärme syöksi suustaan vettä käydäkseen sotaa… ” Ja mikä hetki se onkaan. Se…

175   Historiassa ei ole koskaan [aiemmin] ollut sellaista aikaa, että muodollisille seurakunnille olisi tullut niin nälkä etsiä Pyhän Hengen kastetta. Minä – minä puhun kristityistä Liikemiehistä. Presbyteerit ja luterilaiset, katoliset ja kaikki, sadat baptistit, Church of Christ, nasarealaiset, Pilgrim Holiness, seitsemännen päivän adventistit, nämä kaikki parveilevat lakkaamatta löytääkseen… Näettekö?

176   Siis, hätkähdyttävä asia. Älkää ottako tätä minään oppina, mutta ymmärrättekö, mitä Sana sanoo tulevan tapahtumaan, kun niin tapahtuu? Aika olisi loppu. Siis, katsokaa, oli seitsemän neitsyttä – tai kymmenen neitsyttä, jotka menivät kohtaamaan Ylkää, ja puolella heistä oli öljyä lampussaan, puolella ei. Se on se osa ruumiista, joka on kuollut ja joka elää. Nuo viisi viisasta, kun he – kun huuto kuuluu: ”Katso, Ylkä tulee… ” He kaikki kunnostavat lamppunsa mennäkseen hääaterialle. Mutta tyhmä neitsyt sanoo: ”Antakaa meille vähän öljyä. Lamppumme sammuvat” – Näettekö? ”antakaa meille öljyänne.” He sanoivat: ”Emme voi; se ei riitä meille ja teille. Menkää ostamaan sitä.” Ja, kun he lähtivät ostamaan, Ylkä tuli.

177   Kun tuo julistus lähti, julistus, ”Ylkä tulee,” jokainen halusi olla kunnossa, tuossa tuokiossa. Eikö tämä ole juuri se aika, jolloin tuo kirjoitus on seinällä?

178   ”Oi, me haluamme Pyhän Hengen kasteen.” ”Me haluamme sitä, sitä ja tätä!” Mutta, kun he menivät ostamaan sitä, Ylkä tuli. Viisaat menivät sisään ja heidät jätettiin ulkopuolelle, jossa on itku ja hammastenkiristys.

179   Minulla on todella kauniita kysymyksiä käytävänä läpi, kuten tämä: ”Kuka oli tuo mies puvussaan, joka tuli sisään, jolla ei ollut hääpukua yllään?” Ja nämä kaikki kysymykset, liittyvät siihen.

307. Pitäisikö henkilön maksaa kymmenyksiä jollekin ihmiselle, vai kristilliselle työlle?

180   Varmasti pitäisi. Hän on juuri se mies, joka tekee työtä, ja on kristitty.

181   ”Maksaa kymmenyksiä ihmiselle?” Riippuu siitä, kuka tuo ihminen on. Näettekö? Näin on. Hepr. 7:ssä, jossa kymmenyksistä puhutaan ensi kertaa siinä merkityksessä, jota me… Hetkinen, kysymys numero kaksi. Ei. Kyllä. Ei! Veljelle… sanotaan: ”Kaksi kysymystä veli Branhamille.”

182   Kun… Heprealaiskirjeessä 7. luvussa, kun Aabraham, palaamassa niiden kuninkaiden teurastuksesta, tapasi Melkisedekin, hän maksoi tälle kymmenykset. Se on Melkisedek, Saalemin kuningas, joka tarkoittaa rauhan kuningas, ja vanhurskauden kuningas, joka ei ollut kukaan muu kuin Jumala itse. Näettekö?

183   Mutta, kun te maksatte kymmenyksiänne… Todella, kun te olette velkaa kymmenykset, te saatte siitä ruokanne. ”Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseeni, sanoo Herra”, onko näin? ”ja koetelkaa minua siten, että jos minä en avaa taivaan ikkunoita ja vuodata sellaista siunausta, jolle teillä ei ole tarpeeksi tilaa.” Minä haastan kenet tahansa miehen tai naisen, joka ei maksa kymmenyksiä, hyväksymään tämän.

184   Minä voisin seistä tässä aamuun asti selittämässä, mitä tapahtui, kun minä näin sen, ja missä tilanteessa minä olin. Mutta minä maksoin kymmenykset niin uskollisesti kuin vain voi. Ja kun, minä otin omat rahani seurakunnasta täältä tai siis kampanjoistani, minä otin enemmänkin… annoin kymmenesosan. Sitten, minä annoin sen muille sananpalvelijoille ja annoin loput sananpalvelijoille. Sitten, kun en voinut tehdä sitä, silloin minä tein niin, että, pidin kymmenen prosenttia ja annoin Jumalalle yhdeksänkymmentä. Ja sitten, kun laki sanoi minulle, etten voi tehdä niin, minun oli otettava… Ja jos tekisin niin, minut haastettaisiin siitä, sitten minun oli otettava ja annettava eteenpäin ulkomaiden lähetystyölle ja niin poispäin, ja sitten vasta ottaa palkkani siitä, sata dollaria viikossa, ja minä maksan siitä kymmenykseni.

185   Kyllä vain! Minä uskon kymmenysten maksamiseen. Se on yksi Jumalan siunauksista, joka on osoittautunut siunaukseksi. Sanot: ”Se on Vanhaa Testamenttia.” Se on myös Uutta testamenttia! Kyllä vain!

308. Veli Branham, jos lapsi syntyy avioliiton ulkopuolella, voiko tämä lapsi ollenkaan pelastua tai päästä ylöstempaukseen?

186   Pelastua? No mutta, varmasti. Minä uskon, että lapsi voi olla… Ei lapsi voi mitään sille, mitä on tapahtunut. Se on totta. Mutta, minä… mutta pääseminen ylöstempaukseen… pelastua, minä sanoisin: ”Kyllä.” Mutta ylöstempaukseen, ennalta määrätty siemen pääsee tempaukseen. Enkä minä voi uskoa, että aviorikos olisi ennalta määrättyä siementä. Ymmärrättekö? Näettekö? Uskon, että ihmiset voivat – lapsi voi pelastua, sillä ei ole oikeuksia itseensä. Se on kauhea teko ja niin pois päin.

187   Mutta, nyt Vanhassa Testamentissa, kun lapsi syntyi äpäränä, se ei koskaan päässyt Herran seurakuntaan kymmeneen sukupolveen, neljään sataan ja jotakin vuoteen. Tuo kirous oli niin kova. Ajatelkaapa sitä. Viaton lapsi. Lapsen iso-, iso-, iso-, iso-, iso-, iso-, iso-, iso-, iso, kymmenen lastenlasta ei voinut tulla Jumalan seurakuntaan. Näin on.

188   Mutta, ymmärrättehän, ei ollut mitään riittävän voimakasta antamaan tuota syntiä anteeksi. Vanhan testamentin veri ei antanut syntejä anteeksi. Se peitti synnit. Mutta Jeesuksen Kristuksen veri erottaa siitä. Nyt on toisin. Kun Jeesuksen Kristuksen veri astuu kuvaan, asia muuttuu.

309. Veli Branham. Me haluamme olla niin lähellä sinun Sanomaasi kuin mahdollista. Pitäisikö meidän muuttaa Arizonaan vai Jeffersonvilleen?

189   Soveltakaa itse. Jompaankumpaan. Minä rakastan teitä varmasti. En välitä, mihin te menette; mitä te teette. Mutta nyt, neuvona: minä uskoisin tulevani Jeffersonvilleen. Jos aiotte muuttaa joka tapauksessa, minä tulen Jeffiin. Uskon olevani täällä enemmän kuin olen Arizonassa. Hienoa.

310. Veli Branham, onko myöhäistä enää saarnata syntisille?

190   Ei! Ei! Älä semmoista saa päähäsi, veli. Jatka talon rakentamista. Jatka kaiken, mitä voit, tekemistä. Jatka siihen asti, kunnes sinut kutsutaan pois. Näettekö?

311. Kysymys numero kaksi. Pitäisikö pelastettujen erottaa itsensä syntisistä palvonnassa? Pitäisikö pelastetut erottaa syntisistä, jotta voi palvoa?

191   Nyt en aivan ymmärrä, mitä sinä tarkoitat tuolla. Jos tarkoitat syntisiä tuolla ulkopuolella… Sinähän palvot Jumalaa kaikkialla. Mutta minusta, että jos tekisimme noin, kuinka meillä voisi olla seurakunta, koska syntiset tulevat suoraan seurakuntaan ja istuvat alas kristittyjen viereen? Älkää ikinä erottako itseänne muusta kuin synnistä, ei syntisistä. Ottakaa syntinen vastaan, jos voitte, mutta älkää ottako hänen syntejään vastaan.

312. Pitäisikö pelastetun vaimon hylätä miehensä, jos tämä on syntinen?

192   No ei! No ei! Hänhän on aviomiehesi. Sinä vetäisit hänet enemmän poispäin Jumalasta kuin koskaan jos teet sen. Näettekö? Näin on, veli, sisar. Olet nainut hänet. Hän on sinun ja sinä olet hänen.

313. Veli Branham, mikä tarkoittaa mitätöinti? Ovatko ihmiset vapaita avioitumaan, vai onko tämä vain eri sana eroamiselle? Haluaisin tästä vähän tietoa.

193   Varmasti he ovat naimisissa. Kunhan tuo lupaus on annettu, ollaan naimisissa. Aivan kuin poika, jos poika lupaa tytölle mennä tämän kanssa naimisiin hyvässä uskossa, hänellä on velvollisuus tuota tyttöä kohtaan. Hän on aivan kuin naimisissa hänen kanssaan. Ainoa, mitä laki tekee, on, että se antaa teille – lupalapun elää yhdessä, ettette eläisi ”susiparina.” Mutta, kun mies sanoo naiselle: ”Menen kanssasi naimisiin, rakas, otan sinut vaimokseni. Otatko sinä…?” hän on naimisissa.

194   Sinun lupauksesi on pyhä. Se juuri vihkii sinut avioliittoon joka tapauksessa. Ei ole saarnaajaa, joka voisi naittaa teidät. Ei yksikään maistraatti tai muukaan. Sinun oma lupauksesi Jumalalle ja tälle miehelle. Kun lupaat, olet naimisissa.

195   Kuunnelkaapa. Sinä sanot: ”Veli Branham, eikö tuo…? Sinä sanot… Sanoit, että sinä vastaat vain Raamatun perusteella” Haluatteko siitä raamatunpaikan? Viitatkaa, jos haluatte. Siis, meillä on kuusi tai kahdeksan minuuttia. Selvä.

196   ”Joosef, hänen aviomiehensä, vanhurskaana miehenä – Marian kihlattu mies, häntä kutsuttiin jo aviomieheksi… Joosef, hänen aviomiehensä, vanhurskaana miehenä, aikoi salaisesti hyljätä hänet tällä tavoin. Mutta ennen heidän yhteen menoaan hänen havaittiin olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Näettekö? Ja Herran enkeli ilmestyi hänelle unessa ja sanoi: Joosef, sinä Daavidin poika, älä pelkää ottaa luoksesi Mariaa, vaimoasi.” Jo aviossa, Joosef oli lupautunut hänelle.

197   Ja… Ja pikku neiti, jos sinä ole luvannut naida hänet, sinulla on siihen velvollisuus. Jos nait jonkun toisen sen sitoumuksen jälkeen, sinä – siitä lähtien, joka tapauksessa – sinä elät aviorikoksessa. Ja huomatkaa, sama juttu pojalle, joka lupautuu naiselle…

198   Älkää luvatko kenellekään, ellette te aio sitä pitää. Muistakaa, että siitä on Raamatunpaikka. Joosef oli luvannut naida Marian. Ja Jumala sanoi, että se oli…

199   Lukekaapa Vanhan Testamentin lait siitä. Näettekö? Vanhan Testamentin laki, jos sinä olet luvannut mennä naimisiin jonkun naisen kanssa, ja sinä naitkin toisen, sinä teit aviorikoksen, ja se heitti sinut ulos leiristä. Kyllä vain! Teidän on pidettävä valanne, kun lupaatte jollekin naiselle sen. Nainen on pyhä pieni astia, ja se tuottaa kuitenkin lapselle elämän ja tuo maailmaan. Siis, kun sinä lupaudut hänelle, sinun on naitava hänet.

314. Onko jo liian myöhäistä vankilalähetystyölle ja sellaiselle todistamiselle sielujen pelastamiseksi; sekä pitäisikö ihmisen myydä kaikki, mitä nyt omistaa, Herra tulee niin pian?

200   Siis, miten – miten sinä… Minä toivon, etten ole sanonut mitään, joka saisi teidät ajattelemaan tuollaista. Olenko? Jos olen, antakaa minulle anteeksi! Minä en tarkoittanut… Näettekö? Älkää vain oletelko näitä asioita; jatkakaa vain kulkua, saarnatkaa, pitäkää vankilakokouksia, tuokaa kaikki, älkääkä…

201   Kuunnelkaapa. Seitsemännen päivän adventistit, kauan sitten, noin 50 tai 60 vuotta sitten, minä näin sen Courier-Journal-lehdessä – minulla on se jossain laatikossa, iso kappale Courier-Journal-lehdestä, jossa adventistit hylkäsivät vanhat ryhmittymänsä; heitä kutsuttiin ”milleriiteiksi” ennen, kuin heistä tuli seitsemännen päivän adventisteja. Ja siitä oli iso liuska Courier lehdessä täällä Franklinissa, Kentuckyssä, kun ihmiset myivät kaiken omaisuutensa ja saivat… He asettivat tietyn päivän, ja osoittivat sen Sanalla – Jeesus tulisi tuona päivänä – ja lähtivät ja ottivat harppunsa ja tavaransa ja istuutuivat jonkin mäen laelle. Ja seuraava aamu tuli, ja aamukaste oli varistanut kaikki sulat heiltä, ja he tulivat sieltä pois aivan lannistettuina. Näettekö? Se on tätä kulttimeininkiä.

202   Älkää uskoko sellaiseen. Ehkä Jeesus ei tule vielä sataan vuoteen. Minä en tiedä, milloin Hän on tulossa. Ei yksikään ihminen tiedä, milloin Hän tulee! Mutta minä aion yrittää saarnata ja tehdä kaikkea niin kuin vain voin, kunnes Hän tulee. Jos Hän ei ole täällä tänään – tällä viikolla, minä odotan Häntä seuraavalla. Jos Hän ei ole täällä seuraavaan kymmeneen vuoteen, ja minä elän, minä odotan Häntä seuraavat kolmekymmentä vuotta. Näettekö? Silti, minä odotan. Minä en tiedä, milloin Hän tulee, mutta minä haluan elää uskollisena Hänen Sanalleen ja uskollisena Hänen kansalleen ja elää kuin kristitty ja odottaa Hänen tulemistaan. Näettekö?

203   Jatkakaa vankilakokousten saarnaamista, ja pelastakaa niin monta kuin voitte. Minä en tiedä, milloin Hän tulee. Ei kukaan tiedä. Mutta tämän yhden asian minä sanon: Tätä minä yritän teille sanoa, ja toivon, ettette pane tähän mitään omia tulkintojanne… ettette te hauku tätä ihmistä pataluhaksi. Jumala sinua siunatkoon veli, sisar, kuka sinä sitten oletkin. Tämä näyttää joltakin, ulkopaikkakuntalaiselta, koska tämä on postikortissa, minusta, Denveristä, Coloradosta, ja… kyllä, Pikes Peakista, Coloradosta. Siis, se on voinut olla joku, joka lähetti sen postissa, mutta ei – ei se mitään haittaa. He saavat sen nauhalta.

204   Mutta, muistakaamme, älkää muuttako mitään, muuta kuin tienne synnistä vanhurskauteen. Pitäkää sitä yllä työssänne; ainoastaan jatkakaa samalla lailla. Kaikki, jotka ymmärtävät tämän selkeästi sanokoon: ”Aamen!” [Seurakunta vastaa: ”Aamen!”] näettekö? Tehkää se nyt!

315. Veli Branham, Matteus 12:40 sanotaan: ”Niin kuin Joonas oli – kolme päivää ja kolme yötä valaan vatsassa, niin tulee Ihmisen Poikakin olemaan kolme päivää ja kolme yötä maan povessa.” Miten se niin voi olla, että sanotaan – nykyään, että Hänet pantiin hautaan perjantai-iltana ja nousi sunnuntaiaamuna, ja se tekee vain kaksi yötä ja yhden päivän?

205   Siis, mikäli huomasitte, siinä sanotaan: ”Niin kuin oli” – ymmärsittekö? sinä aikana, jolloin Joona oli mahassa kolme päivää ja kolme yötä. Se tapahtui kolmen päivän ja kolmen yön sisällä, kolmen päivän ja kolmen yön sisällä, koska te ette voi panna Kirjoituksia valehtelemaan. Profeetta sanoi: ”Minä en salli Pyhäni nähdä turmeltumista enkä hylkää Hänen sieluansa helvettiin.” Ja mätäneminen alkaa ihmisruumiissa 72:ssa tunnissa, joka on kolme päivää ja kolme yötä. Jossain noiden kolmen päivän ja kolmen yön sisällä, että – Hänen oli tultava esiin haudasta.

206   Siis, että olisi ollut kolme päivää ja kolme yötä, ei tarkoita että sen pitäisi olla täsmälleen se. Se tarkoittaa jotakin noiden kolmen päivän ja kolmen yön sisällä. Hänen oli tultava pois, koska profetia ei voi raueta, että se… Hänen ei pitänyt nähdä mätänemistä ja niin olisi tapahtunut, jos Hän olisi viipynyt täsmälleen tuon ajan.

316.    Veli Branham, jos mies on ollut naimisissa ja eronnut (Eikö tämä ole kauheaa (näettekö?), niin monet? Siis, minä en sano tätä ihmisiä vastaan; tämä juuri on ihmisten mielessä. Varmasti, he ovat huolissaan. Ylöstempaus, ihmiset eivät ennen ajatelleet niin kovin sitä. Sitä ei ollut niin kovasti. Mutta nyt, se on levittäytynyt koko maailmaan. Ja nämä ihmiset lukevat näitä asioita Sanasta. Ja ihmiset, valitut, siellä tulevat sisään ja katsovat sitä, ja näkevät sen ja ovat vilpittömiä. Ihmiset haluavat tietää. Siitä syystä minä haluan vastata siihen teille niin ymmärrettävästi kuin vain osaan.) – on ollut naimisissa ja eronnut ja avioitunut taas naisen kanssa, joka on myös ollut naimisissa ja eronnut ja sitten mennyt miehen kanssa naimisiin, ja nämä kaksi voivat – voivat olla naimisissa Jumalan silmissä – ovatko he naimisissa Jumalan silmissä? Kuinka he molemmat voisivat tai jompikumpi heistä olla mukana ylöstempauksessa?

207   Kuinka? Minä en tiedä. En voi sanoa sitä teille. Kysymys kuului: ”Voivatko he olla ylöstempauksessa?” Eronneilla, jokaisella eronneista on elävä kumppani, sitten avioidutaan uudelleen, molemmat ovat naimisissa uudelleen. Ja nyt, yksi, mikä… Tällä naisella on elävä aviomies. Tällä naisella on elävä vaimo. Ja siis, heillä on lapsia ja niin edelleen ja halutaan tulla Jumalan tykö. Voivatko he päästä ylöstempaukseen? Se on taivaallisen Isän asia. Minä en voi vastata siihen. Ymmärrättekö?

208   Minä – yhden asian minä näen. Raamattu sanoo, että heitä kutsutaan huorintekijöiksi. Ja Raamattu myös sanoo, ettei huorintekijä pääse taivasten valtakuntaan. Siinä kaikki, mitä voin sanoa. Tiedän, että – että sen sanominen tappaa minut, mutten voi sanoa muuta, kuin mitä Sana sanoo. Minun täytyy pitäytyä siihen. Minä toivon, että se menee aivan väärin. Raamatussa on paikkoja…

209   Minä en kehota teitä. Voisinko minä saada antaa yhden pikku sananpaikan? Pyydän, pyydän, älkää – älkää – älkää… Jos sinä elätte onnellisena miehesi kanssa, elät onnellisena vaimosi kanssa, pysy sellaisena. Pysythän? Vain – vain, koska minä sanoin niin, älkää – älkää jättäkö noita pieniä lapsia vaille kotia ja sen sellaista. Jumala on tehnyt paikkoja korvaukseen ihmisille, jotka ovat tehneet asioita väärin. Muistattehan, Jeesus sanoi Daavidista, kun hänellä oli nälkä, hän meni Jumalan temppeliin ja söi näkyleivät, mikä oli sallittu ainoastaan papille, ja todettiin syyttömäksi. Pappi myös pilkkasi sapattia sapatinpäivänä ja todettiin syyttömäksi, ja kyse oli enemmästä kuin sapatista. Näettekö? Siinä… minä… Jätetään se Jumalalle, ja jatketaan eteenpäin, ja eläkää sillä tavalla kuin… Ainoastaan – vain eläkää Kristukselle siis.

210   Katsotaanpa; voi olla mahdollisuus päästä sisään. Älkää tehkö… Kaksi vääryyttä ei todellakaan korjaa yhtä. Menkää ja eläkää sillä tavalla kuin olettekin, jos olette onnellisia keskenänne. Teillä saattaa olla väärä elämänkumppani. Sanon tämän yhden asian: vaikka teillä olisi väärä elämänkumppani tässä vaimossa – tässä elämässä, siinä toisessa teillä ei todella tule olemaan. Kaikki vääryydet tullaan oikaisemaan.

317. Tulevatko kaikki uudestisyntyneet uskovat pääsemään ylöstempaukseen?

211   Ei, vain jäännös, vain jäännös, eivät kaikki uudesti syntyneet uskovat. Raamattu sanoo: ”Ja loput kuolleet eivät eläneet noita tuhatta vuotta,” ja sitten heidät nostetaan ylös ja erotellaan, lampaat vuohista. Eivät kaikki uudestisyntyneet mene… Kirjoitusten mukaan.

318. Mikä on todiste siitä, että henkilö on todella täytetty Pyhällä Hengellä?

212   Johannes 14:26: Hän… ”Kun Pyhä Henki tulee”, näettekö? ”Hän näyttää teille tulevia asioita.” Näettekö? Hän tulee olemaan… Hän täydellistää, ”itsetehdyt” eivät tee sitä, ja Hän on Sana. Kun Pyhä Henki on tullut, Hän tekee itsensä tiettäväksi sinussa Kirjoitusten kautta. Ja se on oikea merkki siitä, että Pyhä Henki on sinussa, koska se on Sana.

213   Siis, katsokaa! Mitä jos sinä puhuisit kielillä? Minä vain haluan kysyä sinulta sitä. Jeesus sanoi, että kun Pyhä Henki tulee, mitä Hän tulisi tekemään. Ja mitä, vaikka sinä puhuisitkin kielillä, hyppelisit, hihkuisit ja kaikkea muuta, ja sitten tultaisiin Sanaan. Ja minä puhuisin sinulle kasteesta – todistaisin Kirjoituksilla, niin kuin olen tehnyt, että kaste käyttämällä Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimikkeitä perustuu kerta kaikkiaan Kirjoitusten ymmärtämiseen väärin –ketään ei kastettu sillä tavalla – ja sinä vain jatkaisit ja pitäytyisit kuitenkin siinä? Voitko sinä sanoa, että Pyhä Henki sinussa tekisi sellaista? Miten Se voisi kieltää oman sanansa?

214   Kun minä osoitan, mitä tänään pitäisi tapahtua, miten Ihmisen Poika tulisi ilmaisemaan itsensä, ja mitä Hän tekisi, ja kaikki nämä Kirjoitukset, joita nyt on ollut, ja sitten näkee Hänen tulevan alas ja olevansa yhtä sen kanssa, ja sinä vain tarrautuisit kirkkokuntaasi ja sanoisit olevasi uudestisyntynyt? Onko se sinusta järkeenkäypää?

215   Voisinko minä sanoa vaimolleni rakastavani häntä, ja – ja tapailla toista naista ja juoksennella ympäriinsä ja sitten sanoa hänelle sydämestäni, että rakastan häntä? Uskoisitko sinä, että se on todellista rakkautta? Voisiko hän sanoa minulle rakastavansa minua ja kun olen poissa, hän juoksentelisi toisen miehen kanssa?

216   Niin juuri Israel teki… Tehän tunnette Raamatun, kuinka Hän sanoi, puhu… Israel, sanoi: ”Sinä olet levittänyt raajasi ja ottanut vastaan jokaisen ohi kulkevan miehen, ja olet harjoittanut haureutta, kanssani; ja minä lähetän sinut pois erokirjalla.”  [~ Hes. 16.] Täsmälleen! Mitä se tarkoittaa? Sinä teet huorin omaa ruumistasi kohtaan. Ja kun nainen lähtee ja elää toisen miehen kanssa, tai mies toisen naisen kanssa, kun he ovat avioituneet hänen kanssaan, he häpäisevät oman lihansa [/ruumiinsa]. Ja, kun ihminen sanoo olevansa kristitty ja todella kieltää, että Sana on oikeassa, hän tekee huorin sitä Ruumista kohtaan, johon hän väittää kuuluvansa. Näettekö? Se on antikristuksen merkki, siinä määrin, että se harhauttaisi valitutkin, jos mahdollista.

319. Veli Branham, onko oikein, että pieni lapsi käyttää housuja ja shortseja?

217   Kuinka pieni? Minä annan teidän olla tuomarina siitä, jos olette kristittyjä. Pikkutyttö tai kuka vain pikkuinen lapsi, minä luulisin, en tiedä… minä… ainut, mitä tiedän, Raamattu sanoo, että naiselle on häpeä käyttää vaatetta, joka kuuluu miehelle. Näettekö? Näettekö? ”Naiselle”, ei sanottu: ”lapselle.” Mutta, siis, minä vain… Soveltakaa se itsenne, minä… Minä puolestani, en näe mitään väärää, että pikkuinen tyttö, pikkuinen tyttö, neljä tai viisi vuotias… Kun nuo pikkukaverit, te tiedätte, miten tarkoitan, he juoksentelevat ympäriinsä tuolla pihalla. Jos hän käyttää, sellaisia, mitä housuiksi kutsutaan tai sellaisiksi, on pikkuinen tenava, minä – minä en näe siinä mitään väärää. Ehkä…

218   Ymmärrättekö? Minä vain sanon, mitä Sana sanoo. Naiselle on kauhistus käyttää vaatetta, joka kuuluu miehelle.

320. Minne meidän pitäisi kokoontua? Ja sinä sanoit, että kokoonnuttaisiin pasuunoiden luo.

219   Uskon, kumppani, sisar, kuka oletkin, sinä olet tässä väärässä. En ikinä ole sanonut, että kokoonnuttaisiin pasuunoiden luo. Minä sanoin, että Israel kokoontuisi yhteen pasuunoiden takia, ei pakanamorsian. Ei, ei! Pasuunat – seitsemän pasuunan äänen tuli koota Israel yhteen – kuinka moni tietää tämän? – Kaikkialta… kyllä, ei… ei, ei! Kyllä! Ei, ei – ei – ei: Israel. Ei se niin ole… Me emme kokoonnu pasuunoiden luo – morsian ei kokoonnu. Pasuunat tulevat helluntaijuhlan jälkeen. Näettekö? Ja ylöstempaus tulee… ja se… ei tämä kysymys, siis.

321. Veli Branham, jos sinulla on aikaa, selittäisitkö Matteus 10:41. Haluaisin tietää, mikä on tuo profeetan palkka?

220   Siis, nyt, Jeesus sanoi: ”Joka ottaa tykönsä profeetan, profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan.” Profeetan palkka on olla profeetan ystävä. Joka ottaa vastaan vanhurskaan, vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan. Onko näin? Ja jos halutaan tietää, mikä profeetan palkka on, on olla profeetan ystävä. Näettekö? Se on palkka. Hän on sinun ystäväsi.

221   Niin kuin suunemilainen nainen, siinä se kerran osoittautui hyödylliseksi. Näettekö? Se toimi hänen kanssaan. Näettekö? Tarkkailkaa Jumalan palvelijoita.

Oi, että! Nyt, olemme… Minun – minun täytyy lopettaa ja, ystävät, on ikävä tehdä se, mutta kuunnelkaas, katsokaa mitä, satoja. [Seurakunta vaatii Veli Branhamia vastaamaan vielä.] Ei! Mutta – tiedän, mutta siis, minusta on tosi hienoa, kun sanotte noin, mutta minä ajattelen näitä ihmisparkoja, jotka ajavat satoja maileja vielä tänä iltana. Oi, he todella – täällä on niin monia, minä…

322. Veli Branham, haluaisin tietää Millenniumista. Onko se hääaterian jälkeen, vai – vai onko se maan päällä, kaikkea siitä. Minä ym – en ymmärrä siitä.

222   Siis, veli, tai sisar, minun itsenikin on vaikeaa ymmärtää sitä. Mutta yhden vain voin sanoa, tämän: hääateria tulee ennen 1000-vuotista valtakuntaa [/millenniumia].

223   Nyt, nähkääs, joku, tiedän, että jossain täällä on kysymys siitä, joka sanoo: ”Veli Branham, olet – olet väärässä Danielin seitsemän vuosiviikon suhteen. Tulee vielä olemaan seitsemänkymmentä viikkoa.” Ei, Messias oli tuleva ja profetoiva, ja 70 viikon keskellä 70 viikon, joka on seitsemän vuotta, Hänet tultaisiin – Hänet tultaisiin ottamaan pois elävien keskeltä, ja uhrattaisiin. Kuinka moni muistaa tämän? Selvä. Montako vuotta Jeesus sitten saarnasi, Messias? Kolme ja puoli. Silloin on määrätty vielä kolme ja puoli.

224   Ja Ilm. 11. luvussa, nämä kaksi profeettaa, he profetoivat tuhat, kaksisataa ja kuusikymmentä päivää. Kolme ja puoli vuotta on vielä luvattu Israelille, kun pakanamorsian on lähtenyt. Kuinka moni ymmärtää sen nyt? Näettekö? Selvä, selvä.

323.    Tämä on… Minulla on lounaspalvelu ja palvelen lukiolaisia pääasiassa. Tultuani Valoon olen ottanut flipperin pois ja (jukeboxin; joka siellä oli) j-boxin pois. Nuoret polttavat ja he haluaisivat rock and roll-musiikkia radiosta. Paikka on auki vain neljä tuntia päivässä. Minä en – en kannata tupakointia tai juomista, mutta olen huolissani paikan pitämisestä.

225   Tiedätkö, tuo on ongelma. Näettekö? Juttu on siinä, että sinun on – sinun on – ehkä elätettävä itsesi. Mutta, tiedättekö, mitä se tekisi minulle? Se saisi minulta hermot niin kireälle etten pystyisi… minä – minä – minä… Sinä saatat kyetä kestämään sitä, mutta tuo sakki ”Rickyjä” siellä sähläämässä siinä ja nuo ”Ricketat”, se saisi minut järjiltäni. Näettekö?

226   Ja kuunnelkaapa: minä – minä… Jos se olisi minun, tiedän, mitä minä tekisin. Sanoisin: ”Lopettakaa tuo, tai menkää ulos täältä.” Näettekö? Minä pitäisin oikeanlaista paikkaa, tai sitten en pitäisi ollenkaan. Mutta sinä, jos sinun on tehtävä sitä elääksesi, en halua väheksyä sinua, veli tai sisar. Minä tiedän, että on rankkaa sanoa näitä asioita, mutta tuo – tuo aivan… se ei ole oikein – ymmärrättekö? koska se vähän näyttää…

227   Niin kuin joku sanoi tänä aamuna siitä, että naiset käyttävät niin lyhyitä kolttuja, vanhemmat naisemme olivat huonoina esimerkkeinä nuoremmille naisille. Minä uskon, että sekin on väärin.

228   Ja minä uskon, että kyse on samasta asiasta. Kun sinut nähdään siellä kaiken tupakoinnin keskellä ja sähläilyn, ja ihmiset tietävät tunnustuksesi, ja kaikki tuo kiroilu ja – ja resuaminen ympäriinsä – noiden pienten lasten siis, ja kun he käyttäytyvät niin, etkä sinä sano siitä mitään, niin se tekee pahaa sinun todistuksellesi. Tee, niin kuin Herra sinua johtaa. Minä rukoilen, että Jumala johtaa sinut oikeaan suuntaan.

324. Jos (j-o-n-o-t-… ) jonottaminen kokoukseen tulee olemaan vain muisto, mitä tapahtuu, jos me emme tule menemään ahdistuksen läpi? Tulemmeko ole – olemaan sama – samassa kärsimyksessä? Jos emme tule näkemään…

Ymmärrättekö? Minä… tämä kysymys on ehkä tämä. Yritän kiirehtiä. Mi – mi – minun ei pitäisi tehdä tätä. Pitäisi panna nämä takaisin, koska nyt on kohta, jossa voisin pysyä tunnin, (näettekö?) ja repiä kappaleiksi. Minä – minä lopetan.

229   Katsokaa. Ihmiset haluavat sanoa, että, ja ajattelevat, että he – seurakunta tulee päätymään ahdistukseen. Näettekö? Minä en; se ei voi – näettekö? koska se on jo lunastettu.

230   Siis, seurakunta, nimelliset uskovat, kuten Loot, hän tulee menemään ahdistuksen ajan läpi – näettekö? ja pelastuu niin kuin tulen läpi. Nooa meni ahdistuksen ajan läpi, vietiin sen yli, tuli ulos Haamin kanssa, joka saastutti maapallon uudestaan. Näettekö? Loot tuli ulos, hänen omat tyttärensä makasivat hänen kanssaan, ja hän sai lapsia omien tyttäriensä kanssa. Näettekö? Mutta Aabraham tuotti kuninkaallisen siemenen, tuotti lupauksen siemenen. Eenok meni kirkkauteen ylöstempauksessa, lähti pikku kävelylle ja meni kotiin. Hän ei mennyt ahdistuksen ajan läpi ollenkaan. Näettekö?

231   Siinä se oli. Näettekö? Se ei mene – Raamattu ei voi esikuvan mukaan… Ja nuo esikuvat eivät voi pettää. Näettekö? Se ennustaa, että morsian… Siis, seurakunta tulee menemään ahdistuksen ajan läpi.

232   Siis, ihmiset sanovat: ”No mitenkä sitten varhaiskristittyjen laita?” Silloin oli meneillään ajanjaksojen vaihde. Se tapahtui vainon aikana, josta te, jos olitte täällä kuulemassa seurakuntajaksoja, ja näitte, miten ihmiset menivät tuohon pimeyteen ja piti mennä, silloin se osoittaa, miten heidän piti kestää tuo vaino koska kaikki nuo seurakuntajaksot ja kaikki, alkoi osoittaa, että mentiin pimeämpään ja pimeämpään kunnes tultiin täydelliseen tilaan, jossa Hänen nimensä kiellettiin ja otettiin toinen nimi, niin, että he elivät, mutta olivat kuolleita, Sardes. Ja sitten tultiin ulos, Tyatira ja Sardes, ja sitten tuli ulos – sitten alettiin tulla Filadelfian ja niin poispäin, ja sitten tultiin morsiamen kutsumisen aikaan, joka tarkoitti pakoa kaikesta saastutuksesta. Se oli tuon pakenemisen arvoista kaikesta saastutuksesta ja vihasta, joka oli tuleva maan päälle, jonka tieltä pakenemista te ehkä pidätte parempana, kuin sen läpi menemistä. Näettekö? Ymmärsittekö te nyt, jokainen? Näettekö?

233   Seurakunta, haalea, tuo kaikki valitun morsiamen ulkopuolella, tulee menemään ahdistuksen ajan läpi. He eivät nouse ensimmäisessä ylösnousemuksessa: ”Muut kuolleet eivät eläneet noita tuhatta vuotta”, vain ennalta säädetyt, ennalta määrätyt, valittu Morsian, Jumalan omat valinnat. ”Keitä he ovat, veli Branham?” Minä en tiedä. Minä en voi sanoa teille, keitä he ovat, mutta voin sanoa, että he ovat siellä, koska Herra sanoi, että he tulisivat olemaan. Näettekö? He ovat niitä, jotka lähtevät ahdistuksen ajan alta, mutta muut tulevat menemään ahdistuksen läpi, siihen, ja kaikkea, ja tulee tapetuksi ennen tuhatvuotista valtakuntaa. Sitten vanhurskaat tulevat sisälle tuhatvuotisvaltakuntaan, ja elävät tuhat vuotta.

234   Ja tuhannen vuoden jälkeen, tulee valkoisen valtaistuimen tuomio, ja kuolleet, molemmat, oikeat ja väärät nousevat. Ja kirjat avataan ja Elämän Kirja oli auki, ja pyhät, Vaimo ja Mies istuutuvat ja tuomitsevat maailman. Ja silloin tulee tapahtumaan tuo sanonta: ”Ja Hän tuomitsee kaikkia valtakuntia rautaisella valtikalla.” Kaikki kansakunnat tulevat Hänen eteensä silloin, ja Hän tuomitsee ne rautaisella valtikalla. Hän erottelee lampaat vuohista ja sanoo vuohille: ”Menkää”, ja lampaille: ”Tulkaa te Isäni siunatut.”

235   Siis, sitten, maan tasangolla [Ilm. 19:9 /”avaruudessa” KR38] tulee olemaan pyhien telttakokous. Ja saatana päästetään vankilastaan ja hän lähtee hankkimaan sotaa pyhiä vastaan, täsmälleen samoin, kuten hän teki alussa kirkkaudessa. Ja sitten, Jumala antaa sataa tulta ja tulikiveä taivaasta, ja koko maapallo poistetaan kuin… Se todella palaa poroksi ja tuhoutuu. Eikä merta enää ole, ei enää vettä, mitään ei ole jäljellä maan päällä. Tulivuoret suihkuavat ja räjähtävät ja puhkeavat ja koko juttu…

236   ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa häviävät, eikä merta enää ole. Minä, Johannes, näin pyhän kaupungin laskeutuvan taivaasta, kuin morsian, miehellensä kaunistettu.” Muistatteko sen? Ja tässä morsiamessa… ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä,” ja Jumala on asuva heidän kanssaan tässä 1500 neliömailin, pyramidin muotoisessa, kaupungissa. Ja kaupungin huipulla tulee olemaan Valo. Aamen!

Oi, tuo kaupunki Siionin vuorella,
Kuin muukalainen, silti rakastan sitä.
Minä kohtaan sinut noina aikoina,
Kun saavutan tuon kaupungin sillä kukkulalla.

237   Karitsa tulee istumaan Siionin vuoren huipulla. Eikä kaupunki tarvitse valoa, sillä Karitsa on sen valo. Ja Karitsan yläpuolella tulee olemaan Isä, joka on Logos, Jumala, suuri Valo, ikuinen Valo, joka säteilee aivan valtaistuimen yläpuolella. Eikä Jeesus tule olemaan Isänsä valtaistuimella, Hän on omalla valtaistuimellaan. Ja Isä pysyttelee Pojan yläpuolella, Isä ja Poika tulevat olemaan yksi [/yhtä]. ”Ja kun he vielä puhuvat, minä vastaan. Ennen kuin he kykenevät ajattelemaan, minä ajattelen heidän puolestaan.” Juuri niin.

238   Ja Jeesus tulee luovuttamaan täydellisen aikakauden, jonka hän on lunastanut – täydelliselle, elävälle Jumalalle, ja luovuttaa Isälle. Onko näin? Muuttuu Jumala, Isäksi, joka on Henki, ei ihminen, Henki. Kaikki hyvyyden luonto yhteen liittyneenä, se on Jumala. Ja hyvyydessä… Siis, kaikki, hyvyydestä vääristelty on pahaa. Se on saatanan valtakuntaa. Kaikki hyvä kuuluu Jumalalle. Kaikki paha kuuluu…

239   Ja sitten Jumala tuli aineelliseksi Jeesus-nimisessä miehessä, joka oli Hänen Poikansa. Poika antoi elämänsä, että Hän voisi tuottaa lisää poikia, että Jumala tulisi konkreettiseksi, saa ja aikaan kaiken kaikissa. ”Sinä päivänä te tiedätte, että minä olen Isässä ja Isä minussa, minä teissä ja te minussa.”

240   Voi, veljet, se tulee olemaan varsinainen päivä! Teidän ei tarvitse enää ajaa Birminghamista kuulemaan Sanomaa. Sanoma tulee olemaan silloin kanssamme, eikö tulekin? Voi, silloin tulee – silloin tulee olemaan ihanaa, ihanaa. Me odotamme tuota päivää. Jumala jouduttakoon sen tulemista.

241   Tuo suuri kaupunki on siinä – nyt, näettekö? se ei ole… Te ajattelette: ”Tuhat viisisataa mailia korkea?” Niin Raamattu sanoo. Siis, ei se tule olemaan 1500 mailia [n. 2414 km] suoraan ylöspäin tällä lailla. Näettekö? Meillä on toinenkin maantieteellinen mittasuhde, jolloin kaikki sivut ovat saman mittaiset. Se on pyramidi. Näettekö?

242   Ja tuo kaupunki alkaa ehkä noin 16 asteesta [nousukulma]; ja jos alkaa, 1500 mailia siitä, ajatelkaapa, kuinka korkea se on, mutta kuinka kauan sinne kestää mennä? Te tuskin tajuatte kävelevänne ylämäkeä. Tuhat viisisataa mailia ylöspäin 16 astetta, te olette jotensakin näin. Näettekö? Ja koko tuo kaupunki on sillä kukkulalla. Ja se on aivan yhtä korkea kuin leveäkin. Yhtä pitkä kuin leveäkin. Korkeudeltaan, syvyydeltään, leveydeltään – se on sama. Kaikki seinät ovat samanmittaiset. Pyramidissa on neljä seinää, ja ne neljä seinää ovat…

243   Siis, kaupunkia ympäröivät muurit ovat 200 ja 16 jalkaa [n. 66 m.] korkeat, 144 kyynärää ja jokainen niistä on kivi. Ajatelkaapa sitä kaupunkia, ystävät. Voi tavaton! Mitä – mitä me teemme istumassa tässä kuumassa paikassa? Miksi me näitä asioita teemme? Miksi me ajamme sillä lailla? Mitä me – miksi me murehdimme? Se on tien jokaisen sentin arvoinen.

Oi, tien yksikään ponnistus ei merkitse mitään.
Kun me saavutamme matkan pään.
Näin on. Ja, voi, millaista se tuleekaan olemaan.

244   Ja Jeesus tulee istumaan siellä valtaistuimella. Ja tuon valtaistuimen alta tulee virtaamaan elämän virta, liristen alas noita neljää seinää pitkin pieniin rakoihin ja halkeamiin ja pieniin uomiin ja muodostaa joen ja kaupungin läpi. Se kulkee alaspäin aivan katujen lomitse näin, ja kummallakin puolella seisoo elämän puita, jotka – tai vaihtavat hedelmänsä joka – joka kolmaskymmenes päivä. Oi mikä kaupunki.

245   Ja muistakaahan, Jumala, Luoja, joka loi taivaat ja maan on kirkkaudessa juuri nyt valmistamassa tuota kaupunkia. Aabraham odotti sitä. Hän jätti kotinsa. Hän erotti kaiken, mikä oli hänelle rakasta ja odotti… Miten? Hän oli profeetta. Ja profeettana, hän oli yhteydessä Henkeen ja osa Henkeä. Ja jokin hänen sisällään sanoi: ”Kaupunki on olemassa”, ja hän alkoi etsiä sitä, sanoen: ”Olen vaeltaja, muukalainen. Minä etsin kaupunkia, jonka rakentaja on Jumala.” Hän tiesi, että tuo kaupunki olisi jossakin. Voi tavaton! Ja uskon, että noilla sijoilla, joista hän etsi sitä, juuri siellä Palestiinassa, sinne se juuri tulee nousemaan, sillä se on Siionin vuorella. Siellä se tulee olemaan.

246   Katsokaa sinne, missä se kurottaa mereen, mereltä merelle. Ajatelkaa tuota 1500 mailin kaupunkia siellä Herran vuorilla. Voi, se tulee olemaan ihanaa!

247   Ja leijona ja karitsa tulevat makaamaan vierekkäin. Leijona syö rehua niin kuin raavas. Ja karhu on lempeä ja susi kesy. Millaista silloin tulekaan olemaan! Eikä mitään pahaa eikä vahinkoa tapahdu. Kaikki on vain rauhaa ja rakkautta. Ei mitään vanhuutta. Ei enää sairautta, ei kuolemista.

248   Ihmiset, tämä ei ole mikään joulupukkitarina, jotain satumaista jotakin. Kyse on kirjoitetusta Sanasta. Eikä Sana ole koskaan pettänyt. Ja kun ajatellaan tuota nimenomaista lupausta… Ei ennen, Raamatun aikana, vaan tänään, päivänä, jonka Jumala – tänään. Ei hitunenkaan Hänen Sanastaan ole pettänyt. Voi, olen matkalla tuohon Kaupunkiin. Minä rakastan sitä, ettekö tekin?

249   Ei! Siis, veli, sisar, kello on 20 yli yhdeksän. Tiedän, että minulla on joitain ystäviä kaukaa Kentuckysta. Minä tiedän, että täällä on ystäviä eri puolilta maata. Jos haluatte jäädä koko yöksi, minä maksan teille hotellihuoneen. Sanoinhan jo, että teitä odottaisi illallinen ja maksan teille motellin, jos haluatte jäädä. Ainoa, mitä teidän pitää tehdä, on mennä tapaamaan häntä tuonne taakse, niin minä kyllä teen sen. Minä teen mitä vain auttaakseni teitä. Minä rakastan teitä.

250   Minä en vastaa tahallani näihin kysymyksiin ehkä joskus vastahankaan. Jos te ette usko, ei se mitään. Minä haluaisin teidän rakastavan minua silti, koska Jumala tietää, että minä itse tunnen sillä lailla teitä kohtaan. Minä vain vastaan näihin kysymyksiin parhaan, tietämyksen – minä saatan olla väärässä joissakin näistä, ystävät, mutten ollut tahallani väärässä. Jos minulla olisi suunnilleen kuusi tai kahdeksan kysymystä, niin että voisin pysyä niissä ja selittää ne perusteellisesti, mutta, minä, juoksen ne kaikki läpi nyt… Minulla on muutamia avioliitosta ja avioerosta. Minulla oli – ajattelin, että vastaan niistä joihinkin. Niitä ei ole enää tässä, minä yritän poimia ne täältä, mutta minulla on täällä todella tärkeitä kysymyksiä. Minä haluan vastata niihin teille, jos vain kykenen.

251   Jos te asutte tässä jossakin lähistöllä, soittakaa Billylle, keskiviikkona; silloin minä tiedän, milloin olen taas täällä. Rukoilen tämän viikon. Mutta minulla on lukuisia yksityisiä tapaamisia, voi, kasa, suunnilleen tämmöinen. Ja minulla on melkein näin iso Arizonassa pidettävänä jonakin päivänä, kunhan vain pystyn. Ja kyse on ihmisistä, jotka ovat tosi sairaita. Joillakin on ongelmia, eivätkä he tiedä, mitä tehdä – miehiä ja vaimoja ongelmineen.

252   Jotkut näistä täällä olisi pitänyt muuttaa henkilökohtaisiksi tapaamisiksi, koska minä en kyennyt lukemaan niitä heti läpi – mitä ihmiset sanoivat avioliitoasioistaan ja sen semmoisista. Ja minä halusin Billyn käyvän läpi, keitä he ovat ja soittavan heille ja sanovan, että me panemme heidät tapaamisiin, niin että voin puhua heistä. Jotkut todella vakavia ja kyse on kysymyksistä, joihin pitäisi vastata.

253   Olen täällä teitä auttaakseni, koska rakastan teitä. Te olette minun lapsiani, jotka olen synnyttänyt Kristukselle. Minä vaadin teistä jokaista itselleni. Vaadin teitä tänä iltana. Vaadin teitä kaiken aikaa. Minä vaadin teitä aina ja sitä – minun veljenäni ja sisarenani. Te olette minun lapsiani. Minä olen teidän isänne Evankeliumissa, ei niin, että tarkoitettaisiin pappia, olen – olen isänne Evankeliumissa niin kuin Paavali siinä sanoi. Olen synnyttänyt teidät Kristukselle, ja nyt, minä – minä kihlaan teidät Kristukselle; se tarkoittaa teidän kihlaamistanne puhtaana neitsyenä. Älkää torjuko minua! Älkää torjuko minua! Pysykää puhtaana neitsyenä.

254   ”Miten minä sen teen, veli Branham?” Pysykää Sanassa. Eläkää puhtaasti. Älkää olko missään tekemisissä maailman asioiden kanssa. Jos sen rakkaus on sydämessänne, sanokaa: ”Oi, Jeesus, pyydän, ota se pois minusta. Minä en halua olla sellainen.”

Nyt, minä en halua olla vain joku henkilö, joka näin sanoo. Minä – minä haluan olla aito uskova. Uskokaa Jeesukseen Kristukseen ja eläkää Hänelle joka päivä. Älkää tehkö mitään pahaa.

255   Siis, usein, minä puhun kalvinistisesta uskosta. Siis, älkää ajatelko, että se antaa teidän tehdä mitä vain mielitte. Eräs kaveri kerran… Minä sanoin: ”Käytkö sinä kokouksissa?”

Hän sanoi: ”Kävin metsällä.”

Tuon miehen vaimo tuli luokseni ja oli tulossa pesulasta sunnuntaina. Ja minä sanoin: ”Mikset sinä mennyt kokoukseen?”

Nainen sanoi: ”Olin pyykillä.”

Sanoin: ”Ei sinun sellaista pitäisi tehdä.”

”No,” hän sanoi, ”minä en ole lakiuskova.”

Sanoin: ”Mutta, minä kuvittelin, että olet kristitty.” Näettekö? Minä sanoin: ”Etkö sinä tiedä, että sinä panet jonkun tielle kompastuskiven.” Näettekö? Sanoin: ”Se… ”

”No, öh, minä – minä uskon tähän. Mi – minä uskon tähän. Ei minun tarvitse tehdä noita asioita. En ole legalisti [”lakiuskova” tms.].

256   Siis, kuuntelehan, veli, sisar. Paavali sanoi: ”Jos minun lihan syömiseni on kompastuskivenä veljeni tiellä, minä en enää syö lihaa, niin kauan kuin maa on pystyssä.” Ja minä uskon, että olisi paljon parempi…

257   Siis, sanotaan: ”Veli Branham, sinähän metsästät. Etkö muka koskaan metsästä sunnuntaina?” Kuunnelkaapa. Minä en tässä nyt taputtele itseäni selkään, mutta minä… Minä en ole siis mikään sabbataari. Minä uskon, että Pyhä Henki on meidän sapattimme. Siihen minä uskon, mutta minä uskon, että meidän tulisi kunnioittaa tuon ylösnousemuksen muistoa. Se on muistona, jonka minä… Jos pidät, jonkin päivän, pidä se ylösnousemus.

258   Siis, ei ole mitään lakia, että pitäisi pitää jokin tietty päivä, koska te astutte sapattiin, rauhaan, kun te astutte Häneen. Minulla on tästä kysymys vastattavana täällä aivan kohta joka tapauksessa, jos Herra suo, siitä, mikä on sapatinpäivä. Minä selitän sen, jos Jumala suo.

Ja nyt, huomatkaa, muistakaa tämä. Näettekö? Kun olin pikkupoika, täällä, missä kohdassa tietä Eichs asui, olin suunnilleen 14 ikäinen. Elätin itseni ansapyynnillä. Ainut, millä saatoin auttaa perhettä leivänhankinnassa, oli skunkkien, piisamien, opossumien pyydystäminen.

Pidin kovasti ansapyynnistä, ja minun oli tehtävä sitä. Minä menin kouluunkin ja haisin kuin skunkki, ja mi – minulla oli vain yksi vaateparsi, ja sitä vain minun oli pidettävä. Siinä kaikki, mitä omistin. Äiti otti ne pois, pestäväksi, ja sitten minä panin ne takaisin päälle, ja sillä lailla minä menin kouluunkin, pikkupoikana. Mutta minä oli seissyt siellä koko yön. Sanoin: ”Minulla on loukkuja Wathenin talon lähistöllä, sen yläpuolella.” Minä lähdin joka aamu kahden maissa, lyhty kädessä käymään ansat läpi, ja sitten palasin ajoissa mennäkseni kouluun. Jos minä sain kanin, sain siitä 15 senttiä. Sillä minä sain paketin patruunoita, ja sain napattua kolme – neljä kania. Ettei tarvinnut tehdä pelkkiä pannuleipiä ja kani – no, kastiketta illalliseksi, myin toisen ja sain sen verran, että saimme leipää, tai oikean aterian tai vähän jauhoja, mistä tehdä kastiketta. Onkohan teidän mahtanut tarvita elää sillä lailla, vai eikö ole?

259   Laitoin pitkäsiimoja jokeen, koin ne, ja sain niistä kalaa ja myin ne kymmeneen senttiin paunalta. Laitoin pitkäsiimat; minulla ei ollut venettä; uin tukin varassa. Menin jokeen – ja sepä oli kylmää – panin syöttikopan tänne tukin päälle ja meloin – ja meloin sinne näin, ja alasti siellä joessa, ja vein tämän… Minulla oli naru tällä puolella, johon sidoin kalat. Ja nuo pahaiset kissakalat läpsivät säärtäni evillään, ja asetin syötit…

260   Mutta kuulkaas; monina öinä menin sinne joelle yhdentoista maissa ja ravistelin siimasta jok’ikisen syötin palasen. Jos en saanut kylliksi saalista kuudessa päivässä, minä en halunnut, että sitä tulee seitsemäntenä. Olen seissyt siellä sateessa.

261   Yhtenä iltana, saatan vieläkin todella nähdä itseni seisomassa, nojaamassa vasten… Olin syntinen, mutta seisoin nojaten ovenpieleen tällä lailla. Ja vettä satoi kaatamalla, siinä yhdentoista maissa. Sanoin: ”Tänä iltana menee myöhään, mutta minä menen päästämään jokaisen noista pyydyksistä. Minä en halua saada sitä saaliiksi sapattina.” Jumala arvosti sitä.

262   Minä muistan, kun niihin aikoihin halusin aina, aina, koko elämäni, minä halusin olla metsämies. Minun isoisäni oli. Tiedättehän, isoäitini oli kotoisin reservaatista; hän sai eläkettä. Minä rakastan ulkoilmaelämää.

263   Ja minä muistan, minä halusin aina… halusin koko elämäni… Minä ajattelin, että voisinko edes joskus saada niin paljon rahaa, että saisin oman .30-.30 kiväärin… Jos sen saisin, niin hankkisin ison kasan ansoja. Lähtisin vuorille; antaisin koko muun maailman mennä menojaan. Ajattelin: ”Ehkäpä joskus, jos ottaisin kakkoskakkoseni ja harjoittelisin hyväksi ampujaksi, joku metsästäjä haluaisi, että lähtisin mukaan. Jos minusta tulisi oikein hyvä ampuja, hän ottaisi minut mukaansa turvakseen; minä pääsisin mukaan metsälle.” Näkisin, kun seinällä riippuisi, ja parhaita kivääreitä, mitä rahalla saa, roikkuisi siellä, niin että voisin lainata ihmisille kivääreitä metsälle menoon.

264   Hän antaisi minun lähteä vuorille ja saarnata, ja jotkut maailman parhaista oppaista ottaisivat minut metsälle, vapaasti. ”Oi armo suuri ihmeinen.”

265   Kun, minä… Tänä aamunakin, vanha kauriinmetsästäjä, .35 Remingtoninsa kanssa – minä en todella olisi sitä kivääriä tarvinnut – mutta hän kiersi kätensä ympärilleni, ja sanoi, että hänestä oli tulossa liian vanha lähtemään metsälle, ”minä haluan antaa kiväärini sinulle.” Minä olin ajatellut sitä pikkupoikana, että miten – enkä olisi ikinä kuvitellut omistavani sellaista luodikkoa; voi että, mitä se olisi ollutkaan. Ja nyt, vain ajattelen, että se roikkuu minun seinälläni, hienoja kivääreitä – on paikkoja, missä metsästää.

266   Minä muistan, kun kävin ulkona, ja pojat halusivat ostaa jäätelötötterön. Ja joskus, kun jollakin heistä sattui olemaan ylimääräinen viisisenttinen ja hän osti minulle sellaisen. Voi, minä en pystynyt ostamaan sitä heille takaisin. Minä ajattelin: ”Jos minä…

267   Ja joskus ihmiset ostivat tällaisen, jota me kutsuimme ”mutaharakan hampurilaiseksi.” En tiedä, muistatteko sellaista ollenkaan, mutta jotkut teistä vanhoista… Sen sai viisisenttisellä, ja tosi paljon paistettua sipulia sen kanssa. Voi, miten rakastankaan noita juttuja. Pikku tenavana meillä ei ollut… Vain maissileipää ja melassia – tiedättehän mitä se on – syötäväksi.

268   Siis, joku osti minulle sellaisen hampurilaisen, ja pojat, minä nuolin sormetkin, joissa olin pitänyt sitä. Se oli – oli – maistui niin hyvältä. Ja minä ajattelin: ”Pojat, se mies, jospa minä voisin ostaa hänelle hampurilaisen.” Ja nyt, minä voin ostaa seurakunnalle illallisen.

269   Minä muistan kaikki nuo asiat, ja mistä ne ovat tulleet? Jumalan armosta, ei mistään, mitä minä olen tehnyt.

270   Muistan, kun menin pitkin katua täällä ja puhuin jollekin. Isäni – tehän tiedätte sen – hän joi. Hän teki viskiä. Ja se – kukaan ei ollut tekemisissä kanssani. Minä kävelin pitkin katua ja yritin keskustella jonkun ihmisen kanssa. Minä tapaan vieläkin niitä ihmisiä nykyään. Yrität puhua jollekin, jos ei ole ketään muuta, jolle puhua, he seisovat: ”Juu – juu.” näettekö? Minä olin Branham.

271   Siis, minusta tuntui tosi pahalta, ja käännyin, ja kävelin pois. Minä ajattelin: ”Enhän minä syyllisty siihen. Enhän minä tee sitä, mitä minun isäni tekee. Minä en ole koskaan elämässäni juonut. Miksi minun pitää kestää tätä? Ja minä sanoin vaimolleni vähän aikaa sitten: ”Minun melkein pitäisi pysytellä kaupungin ulkopuolella.” Jumala on tehnyt minulle hyvää.

272   Minä mietin sitä, kun hän kerran sanoi Naatanille, joka oli siinä istumassa. Naatan… Siis, Daavid sanoi: ”Onko oikein, että minä asun setripuisessa talossa ja minun Jumalani arkki – teltan alla tuolla peitossa.” Hän…

Naatan, profeetta sanoi: ”Daavid, tee kaikki, mitä sydämelläsi on, sillä Jumala on kanssasi.” Profeetta teki virheen, muttei tahallaan.

Sinä yönä Jumala tuli profeetan tykö, sanoi: ”Mene sanomaan palvelijalleni Daavidille: ’Minä otin sinut laitumelta paimentamasta noita muutamaa lammasta, ja annan hänelle nimen, suurimpien nimien vertaisen maan päällä.” Hän ei sanonut antavansa suurinta nimeä, Hän vain antoi suurimpien miesten nimen vertaisen maan päällä. ”Olen tehnyt nämä kaikki asiat sinulle, Daavid. Olen hävittänyt vihollisesi, mihin oletkin mennyt. Olen ollut rinnallasi. En koskaan ole jättänyt sinua enkä jätä sinua. Mutta, minä en voi antaa sinun rakentaa kaupunkia.”

273   Minä olen ajatellut sitä, siinä paikassa, johon Jumala on minut auttanut ja antanut minun tuntea suuria miehiä, antanut minun mennä ympäri maailmaa. Ja ihmiset soittavat minulle ympäri maailmaa rukoilemaan puolestaan, ja sairaat, ja – haluavat edes muutaman minuutin kanssasi, kun muutama vuosi sitten, he eivät edes kääntäneet – he käänsivät päänsä näkemästä minua kadulla. Ja nyt, liikemiehet, jotka menestyvät ihmisten kautta, joita olen tuonut kaupunkiin, joita minulla on täällä, heidän ruokansa ja hotellilaskujensa kautta, ja sen semmoisten, ovat käyneet motelleissa ja ympäri kaupunkia ja sen semmoista.

274   Ihmiset, jotka… Ihmiset eivät todellakaan rakastaneet minua. Kellään ei ollut minulle mitään käyttöä. Ja nyt, Jumalan avulla, minä uskon, että minä ohjaan Jeesuksen Kristuksen morsianta. Voi. ”Armo suuri ihmeinen.”

275   Mistä se tuli? Koulutuksestani? Ei minulla ole yhtään. Mistä se sitten tuli? Luonteestani? Ei minulla ole sitä. Tuliko se minun teologian tietämykseni kautta? En tiedä mitään. Mistä se sitten tuli? Jumalan armon kautta, joka pelasti minut.

Se on armo, joka opetti sydämeni pelkäämään,
se on armo, joka vapautti minut pelosta.
Miten se armo ilmestyikään,
sillä hetkellä, jolla uskoin.

Monien vaarojen, ponnistusten ja ansojen kautta,
olen jo käynyt.
Juuri tuo armo on tuonut minut tähän asti,
ja armo saattaa minut kotiin.

Ja kun, me olemme olleet tuossa kaupungissa kymmenen tuhatta vuotta,
joka on kirkkaampi kuin aurinko,
Meillä on yhtä paljon aikaa laulaa Hänen ylistyksekseen,
kuin silloin, kun aloitimme.

Oi, kuinka rakastan Jeesusta, tuota kaunista nimeä, joka pelasti minut, kun minä vielä olin syntinen. Joka paransi minut, kun olin sairas, joka antaa minulle lupauksen kodista, tuossa Kaupungissa. Minulla on koti tuossa Kalliossa. Millään muulla ei ole väliä, kuin että, voisin saattaa kaikki Jumalan lapset yhteen ja sanoa: ”Nyt mennään.” Tuo hetki, keskiyö, on lyömässä, on myöhäisempää kuin luulemmekaan. Rukoilemme.

276   Herra Jeesus, täydellisen päivän päätös… Kun me seisomme tuolla vuorenhuipulla ja katsomme aurinkoon, kun nuo punaiset valojuovat tulevat tuolta noiden suurten läntisten vuorten yli, kun tuo suuri silmä sulkeutuu; linnut alkavat lähteä pesälle, yö on tulossa. Me olemme nähneet taas yhden suuren hengellisen päivän, kun Pyhä Henki on auttanut vastaamaan näihin kysymyksiin. Nyt, me menemme pesäämme, Herra. Pidä meistä huolta. Älä anna minkään lyödä meitä, Herra. Pidä meidät loitolla yön käärmeistä ja pahasta. Olkoon Jumala meitä lähellä kaiken aikaa, suojellen ja auttaen meitä.

277   Minä rukoilen, taivaallinen Isä, että Sinä siunaisit kutakin ja jokaista, joka on ollut tässä kokouksessa, niitä, jotka eivät päässeet, kaikkia, jotka kuuntelevat nauhaa. Älkööt nämä kysymykset olko liian ankaria. Ja jos olen tehnyt jonkin virheen, Herra, Sinä tunnet sydämeni, minä en tehnyt sitä tahallani. Minä rukoilen, Jumala, jos on jotakin väärää, jonka Sinä et antaisi mennä eteenpäin, pysähtyköön nauha. Älä anna minun pettää ketään, Herra. Suo minun olla Sinun oikea palvelijasi, sillä se on minun kokosydäminen toiveeni. Kuolenpa minä tai elän, vitkastelinpa tai jatkan, nukuinpa tai valvon, kun Hän tulee, sillä ei ole väliä, Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi. ”Sillä minä tiedän Lunastajani elävän, ja Hän on seisova maan päällä viimeisenä päivänä. Ja sitten kun tämä nahka on raastettu yltäni, minä saan lihassani nähdä Jumalan.” Se oli profeetta Job, kun hän oli nähnyt Herran tulemisen.

278   Ja Herra, tänään, Sinun palvelijoinasi, me odotamme ja näemme Sinun tulosi. Siksi me emme välitä, Herra, milloin, miten, missä. Me ainoastaan haluamme olla Sinulle mieliksi. Me olemme Sinun käsissäsi. Huolehdi Sinä meistä, Herra, kunnes aurinko on noussut. Suo se, ja silloin, me kaikki käymme Siioniin, jossa on tuo kaupunki, jossa Karitsa on valona.

279   Rakkaat pienet lapseni täällä. Herra, jotka minä olen synnyttänyt Sinulle Raamatun siteiden kautta; he ovat tämän Sanan hedelmiä. He rakastavat minua, ja minä rakastan heitä. Ja minä tiedän, että Sinä rakastat meitä kaikkia. Me rukoilemme, Jumala, että Sinä hedelmöittäisit meidät niin Sinun Sanallasi, että me näkisimme vain Hänet. Suo se, Herra. Olkaamme niin täynnä Hänen Sanaansa, että Henki voi käyttää meitä missä vain, missä paikassa tahansa, tuomaan esiin joka Sanan, jonka Hän on luvannut. Suo se meille kaikille. Tässä tämän yleisön edessä nämä…

280   Veljeni Jackson palaa nyt, sinne kauas Etelä-Afrikkaan. Mene hänen ja hänen vaimonsa kanssa, ole heidän kanssaan, Herra. Opasta heitä heidän matkallaan.

281   Täällä veli Lee Vayle kirjoittaa, ja panee ylös joka sanan, mitä minä sanon nyt, ja yrittää tehdä kirjaa. Oi, Jumala, auta veli Vaylea ja sisar Vaylea.

282   Täällä ovat nuo veljet etelästä – Arkansasista, ja – ja Martinin veljet ja – ja – kaikki nämä muut veljet. Minä rukoilen, että Sinä olisit kunkin heistä kanssa – ja jokaisen.

283   Ole veli Nevillen kanssa, veli Cappsin, veli Ruddellin, veli Jacksonin, kaikkien. Oi, Jumala, heitä on niin monia. He ovat tulleet Georgiasta, Alabamasta ja ympäri valtion ja ympäri maailman. Tulee mieleen laulu:

He tulevat idästä ja lännestä,
He tulevat kaukaisista maista,
Juhlimaan Kuninkaamme kanssa,
Aterioimaan Hänen vierainaan, (Hän on kutsunut heidät ottamaan osan itsestään.)
Kuinka siunattuja nuo pyhiinvaeltajat ovatkaan!
Katsovat Hänen pyhiä kasvojaan
Jotka loistavat jumalallista rakkautta
Siunatut osallisena Hänen armostaan.
Loistaen kuin jalokivet Hänen kruunussaan.

284   Oi, Jumala, kunpa me loistaisimme kuin jalokivet Hänen kruunussaan, että toiset osaisivat nähdä ja kaivata palvella Häntä. Suo se, Herra. Suojele heitä tiellä. Siunaa jokaista.

285   Ja Isä, valitsemallasi ajalla… Olen Sinun palvelijasi. Jos Sinä haluat minun jatkavan tämän seuraavan viikon tai ottaa nuo tapaamiset, näytä minulle, Herra, ja kerro minulle tämän ja keskiviikon välissä, että me ymmärtäisimme. Suo se, Isä, että ihmiset osaisivat tulla. Ja minä rukoilen tätä siunausta, että Sinä auttaisit meitä ja – ja kohtaisit meitä taas täällä kun meillä on seuraava kokous. [/kun tapaamme seuraavan kerran.]

286   Ole veli Nevillen kanssa ja näiden miesten, jotka vievät Sanaa etelään, Texasiin asti ja Arkansasiin ja eri paikkoihin. Ole todella heidän kanssaan, Isä. Veli Pearry Green ja koko se ryhmä siellä ja – ole todella heidän kaikkien kanssa, Herra. He ovat sinun pikkuisia lapsiasi. Kaikkialla maailmassa, ihmiset odottavat Sinun tuloasi. Auta meitä, Isä, me rukoilemme, kun jätämme itsemme Sinulle. Jeesuksen Nimessä, käytä meitä. Aamen.

287   Minä pidän laulusta: ”He saapuvat juhlimaan idästä ja lännestä.” Kuinka moni tuntee sen? En tiedä osaanko minä sitä, mutta osaan jonkin säkeistön. Ottaisitko sen, sisar. Saisivatkohan ihmiset siitä kiinni?

He tulevat idästä ja lännestä,
He tulevat kaukaisista maista,
Juhlimaan Kuninkaamme kanssa,
Aterioimaan Hänen vierainaan,
Kuinka siunattuja nuo pyhiinvaeltajat ovatkaan.
Oi, katsovat Hänen siunattuja kasvojaan
Loistaen jumalallista rakkautta
Siunatut osallisena Hänen armostaan.
Loistaen kuin jalokivet Hänen kruunussaan.

Oi, Jeesus tulee pian:
Koettelemuksemme ovat silloin ohi.
Oi, mitä, jos Herramme tulisi tällä hetkellä,
niille, jotka ovat vapaina synnistä?
Oi, toisiko se sinulle ilon,
Vai surun ja epätoivon?
Kun Herra tulee kirkkaudessaan,
Me kohtaamme Hänet ilmassa. (Pidättekö tästä? Otetaanpa uudestaan.)

He tulevat idästä ja lännestä,
He tulevat kaukaisista maista,
Juhlimaan Kuninkaamme kanssa,
Aterioimaan Hänen vierainaan,
Kuinka siunattuja nuo pyhiinvaeltajat ovatkaan.
Oi, katsovat Hänen siunattuja kasvojaan
Loistaen jumalallista rakkautta
Siunatut osallisena Hänen armostaan.
Loistaen kuin jalokivet Hänen kruunussaan.

Oi, Jeesus tulee pian:
Koettelemuksemme ovat silloin ohi.
Oi, mitä, jos Herramme tulisi tällä hetkellä,
niille, jotka ovat vapaina synnistä?
Oi, toisiko se sinulle ilon,
Vai surun ja epätoivon?
Kun Herra tulee kirkkaudessaan,
Me kohtaamme Hänet ilmassa. (Kuinka moni haluaa tavata Hänet siellä ylhäällä? Oi, että!)

Oi, Jeesus tulee pian:
Koettelemuksemme ovat silloin ohi.
Oi, mitä, jos Herramme tulisi tällä hetkellä,
niille, jotka ovat vapaina synnistä?
Oi, toisiko se sinulle ilon,
Vai surun ja epätoivon?
Kun Herra tulee kirkkaudessaan,
Me kohtaamme Hänet ilmassa.  (Pidättekö siitä?)

288   Pat, ole rohkealla mielellä! Päivä koittaa sinulle jonakin aamuna. En nähnyt mihin se meni, mutta hyvältä se näytti. Aamen! Sinulla on pitkä aika, veli, se tulee takaisin. Ja niin kuin leipä palaa veden yli jonakin päivänä. Näin on. Selvä.

Voi, rakastatteko te Häntä?

Uskoni katsoo Sinuun,
sinä Golgatan Karitsa,
Oi, jumalallinen Vapahtaja!
Kuule nyt, kun rukoilen,
Ota kaikki syntini pois,
Älä milloinkaan anna minun eksyä rinnaltasi.

Kun astelen elämän pimeässä sokkelossa,
Ja murheet levittäytyvät ympärilleni,
Ole Sinä oppaanani,
Käännä pimeys päiväksi
Pyyhi surun pelot pois
Oi, suo minun olla tästä päivästä lähtien kokonaan Sinun!

(Pidättehän te tästä?)

Uskoni katsoo Sinuun,
sinä Golgatan Karitsa,
Oi, jumalallinen Vapahtaja!
Kuule nyt, kun rukoilen,
Ota kaikki syntini pois,
Älä milloinkaan anna minun eksyä rinnaltasi.

Siunattu side, joka yhdistät (Voi, tavaton!)
Sydämemme kristilliseen rakkauteen.
Tuohon samanmielisten yhteyteen
On samanlaiseen kuin ylhäältä tuleva.

Isämme valtaistuimen edessä
Me vuodatamme palavia rukouksiamme
Pelkomme, toivomme, päämäärämme ovat samat
Lohtumme ja huolemme.

Mutta, kun eroamme
Se tuottaa sisäistä tuskaa;
Mutta olemme silti yhtä sydämissämme
Toivossa tavata jälleen.

289   Sisar Wilson, muistatko, noin 33 tai 35 vuotta sitten, pienessä kotikokouksessa, me pidimme toisiamme kädestä? Luulisin, että muistat sen. Voi, kurottakaapa siitä vähän ja ottakaapa jotakuta kädestä.

Siunattu side, joka yhdistät
Sydämemme kristilliseen rakkauteen.
Tuohon samanmielisten yhteys
On samanlainen kuin ylhäältä tuleva.

Isämme valtaistuimen edessä
Me vuodatamme palavia rukouksiamme
Pelkomme, toivomme, päämäärämme ovat samat
Lohtumme ja huolemme.

Mutta, kun eroamme
Se tuottaa sisäistä tuskaa;
Mutta olemme silti yhtä sydämissämme
Toivossa tavata jälleen.

Rakastatteko te toinen toistanne? Lapsoset, rakastakaa toisianne.

Kunnes kohdataan, kunnes kohdataan
Kunnes kohdataan Jeesuksen jalkojen juuressa
Kunnes kohdataan, kunnes kohdataan
Olkoon Jumala kanssanne, kunnes kohdataan

290   Rakastatteko te Häntä? Eikö Hän olekin ihmeellinen? Rakastatteko te toinen toistanne? Kurotelkaa ympärillenne; sanokaa jotakin jollekin. Sanokaa: ”Jumala sinua siunatkoon, veli. Siunausta sisar.”

291   Meitä kuunnellaan tuolla joen toisella puolella, sisar Wilson. Näen vanhan veli Sewardin kävelevän lattian poikki, ja taputtavan käsiään. Näen veljemme siellä takana partansa kanssa kohottavan kätensä ja ylistävän Jumalaa. Muistan veli Ryanin, miten hän istui siellä vanhassa tabernaakkelissa näin pitkän partansa kanssa. Hän on kuulolla tänä iltana kirkkauden porteissa, rakas, vanha pyhä. Eikö Hän olekin ihmeellinen?

Jeesus Nimi ota myötäs
Murheen ja surun lapsi
Se tuo ilon ja lohdun sinulle
Mihin menetkin

Kallis Nimi, oi, kuinka suloinen!
Maan toivo ja taivaan ilo,
Kallis Nimi, oi, kuinka suloinen!
Maan toivo ja taivaan ilo.

Nyt, ota Jeesus Nimi myötäs, (Mitä varten?)
Kilpi kaikkia ansoja vastaan. (Mitä tapahtuu?)
Kun kiusaukset kerääntyvät ympärillesi,
Huokaa rukouksessa tuo pyhä nimi.

Kallis Nimi, oi, kuinka suloinen!
Maan toivo ja taivaan ilo,
Kallis Nimi, oi, kuinka suloinen!
Maan toivo ja taivaan ilo.

[Veli Branham puhuu jollekin seurakunnassa.]

292   Tapaamisista: Billy pyysi varmistamaan kanssaan tästä keskiviikkoon tai keskiviikosta lauantaihin, tulevat tapaamiset, jos… Jos meillä ei ole kokouksia keskiviikon jälkeen, varmistakaa asia hänen kanssaan, te joilla on tapaaminen. Joillakin teistä, hän ei tiedä, miten saisi teidät kiinni. Niinpä hän… Kaikki, jotka haluavat tapaamisen nyt, katsokaa Billyn kanssa yhdessä.

293   Rakastatteko te Häntä? Selvä. Siis, kunnes kohdataan. Jumala teitä siunatkoon. Me haluamme painaa päämme, ja haluan pyytää hyvää, uskollista ystävääni, joka on lähdössä nyt merten taakse, Afrikkaan saakka, jossa minäkin joskus tein lähetystä Herran Nimessä, veli Sidney Jackson, hän ja vaimonsa… Meillä oli ilo saada heidät tänne kanssamme näihin viime kokouksiin. Miten Jumala onkaan häntä siunannut. Ja pyydän veli Sidney Jacksonia päättämään kokouksen rukouksella. Veli Jackson, olisitko hyvä.

64-0816 KOETELLA HÄNEN SANANSA (Proving His Word), Jeffersonville, Indiana, USA, 16.8.1964

FIN

64-0816 KOETELLA HÄNEN SANANSA
(Proving His Word)
Jeffersonville, Indiana, USA, 16.8.1964

1        Jääkäämme seisomaan ja kumartakaamme päämme. Herra Jeesus, me olemme kiitolliset Sinulle tänä aamuna, etuoikeudesta tulla Sinun Läsnäoloosi, Sinun huoneessasi, jossa Sinun kansasi on koolla Sinun Nimessäsi. Ja kaikki on Sinun, Herra. Ja me jätämme itsemme sinulle nyt, kaikkea sitä varten mitä me odotamme kokouksesta niille, jotka ovat ilman Jumalaa ja ilman Kristusta, että he tulisivat pelastumaan, ja, että sairaat paranisivat, ja, että pyhät tulisivat siunatuiksi. Suo se, Herra. Ja sitten lopussa me tulemme kumartamaan päämme nöyryydessä ja antamaan Sinulle ylistyksen kaikesta mitä Sinä teet kauttamme tänä päivänä. Sillä se on Jeesuksen Nimessä, kun me pyydämme sitä. Aamen. Voitte istuutua.

2       Olen todella kiitollinen etuoikeudesta olla täällä jälleen tänään, ja teistä ihmisistä, jotka olette matkustaneet niin kaukaa kuulemaan Sanomaa tämänaamuisessa kokouksessamme. Minä tiedän, että te ette tulleet vain näkemään tai kuulemaan minua, vaan kohtaamaan Herraa Jeesusta. Ja niinpä luotan siihen, että Hän tulee antamaan teille sen mitä sydämenne halajaa.

3       Vein perheeni takaisin Tucsoniin, ja olen juuri palannut sieltä takaisin. Olen väsynyt ja näännyksissä. Ja olen ollut menossa koko kesän, viime tammikuusta alkaen, ja nyt olen tullut mennäkseni Kentuckyyn tällä viikolla metsästämään joidenkin ystävieni Kanssa, yrittääkseni hieman rentoutua. Se saa minut niin hermostuneeksi, tiedättehän, ja Billy ja minä olemme molemmat melkein lopussa, joten me rukoilemme, että Jumala auttaisi meitä rentoutumaan tällä viikolla.

4       Jos Herra tahtoo, haluan jälleen tulla takaisin tänne ensi sunnuntaina. Ja haluan erikoiskokouksen ensi sunnuntaina. Haluan tehdä jotakin hieman erilaista kuin tavallisesti. Minä ilmoitan tästä siksi, että ihmisten, jotka eivät ehkä ole kiinnostuneita siitä, ei tarvitsisi tulla, mutta kuitenkin me aina rukoilemme sairaiden puolesta, kun ihmiset tulevat sitä varten, jos Herra tahtoo. Ja ensi sunnuntaina haluan nähdä mitä teillä kaikilla on sydämellänne. Haluan teidän kirjoittavan sen paperille tänään, lähtiessänne, ja jättämään sen tänne pöydälle, ja veli Neville tulee antamaan ne Billy Paulille; mitä teidän sydämellänne on. Tavallisesti olen halunnut vain kysymyksiä Raamatusta, mutta nyt tulen avaamaan sen hieman pidemmälle. Ehkä teidän sydämellänne on jokin ongelma, joka on niin pulmallinen, että jotenkin ette voi sitä selvittää, kuten teillä voi ehkä olla perhevaikeuksia. Teidän ei tarvitse kirjoittaa nimeänne siihen, vaan sanokaa vain: “Minun mieheni tekee niin-ja-niin, ja se on esteenä minulle.” “Minun vaimoni tekee niin-ja-niin.” Ja “Jokin määrätty asia on tapahtumassa elämässä,” tai jotakin sellaista, tiedättehän, aivan niin kuin sydämellänne on, jotakin mikä vaivaa teitä. Uskon, että se olisi hyväksi. Ettekö tekin? Ja, kun te kysytte kysymyksen, niin minä saatan vastata jollekin toiselle. Katsokaahan, heillä voi olla samoja ongelmia. Kirjoittakaa vain se mikä on sydämellänne, niin lyhyesti kuin mahdollista, kuten: “Minulla on lapsi, joka näyttää menevän väärään, mitä minun täytyy tehdä?” “Minulla on mies, joka ei tule kirkkoon kanssani. Hän on röyhkeä minulle, mitä minun täytyy tehdä?” – tai vaimon kohdalla voi olla samoin. Tai, tiedättehän: “Raamattu sanoo näin yhdessä paikassa ja näin toisessa paikassa, minä en ymmärrä sitä. Haluaisin tietää mitä se merkitsee.” Ja: “Mitä minun pitäisi tehdä kristittynä, kun työskentelen eräässä toimistossa, jossa pomo sanoo sellaisia-ja-sellaisia asioita, ja pyytää minua kanssaan johonkin juhlaan, jossa he ryyppäävät, mitä minun pitäisi tehdä?” Näettekö, vain niitä asioita joita inhimillisessä mielessä on. Niistä me haluamme teidän kysyvän.

5       Ja sen jälkeen minä tulen menemään takaisin Arizonaan. Ja ajattelin, että jos saisin mahdollisuuden auttaa teitä jotenkin ymmärtämään asian, parhaan kykyni mukaan. Haluaisin niin monta kysymystä kuin mahdollista tänään, ennen lähtöäni. Kirjoittakaa se ja pankaa tänne, niin veli Neville tai joku muu tulee antamaan ne minulle. Ja tällä viikolla siellä vuorilla minulla on tilaisuus tutkia sitä ja rukoilla sen puolesta, ja saada Kirjoituksen mukainen vastaus teille kaikkeen mihin vain voin, auttaakseni teitä. Sillä se on miksi me olemme kokoontuneet tänne, auttaaksemme toisiamme. Näettekö? Te autatte minua rukoilemalla puolestani, ja minä toivon voivani auttaa teitä. Älkää nyt sitten unohtako sitä, se tulee olemaan ensi sunnuntai aamuna.

6       Ja meillä on täällä tänään vieraita, kuten tavallista. Kuinka monet ovat yli sadan mailin päästä, kohottaisitteko kätenne? Noin yhdeksänkymmentä yhdeksän prosenttia seurakunnasta. Muutama sunnuntai sitten kysyin: “Kuinka monet ovat niin-ja-niin kaukaa,” eikä ollut yhtään kättä Jeffersonvillestä. Hah! Seuraavana päivänä sain kylläkin tietää sen, he sanoivat: “Veli Branham, tulee niin paljon vieraita, että me annamme heidän ottaa paikkamme kirkossa.” Sadat heistä sanoivat yrittäneensä tulla, mutta eivät voineet päästä sisälle, niin kuin he sanoivat: “Kun me näimme kaikki vieraat.” Se on hienosti tehty Jeffersonvillen ihmisiltä täällä. Me olemme siitä kiitolliset, Jeffersonville ja New Albany, ja ihmiset täältä ympäristöstä. Me olemme kiitolliset siitä. Kuinka monet ovat tuhannen mailin päästä? Oi! Kuinka monella on matkaa enemmän kuin tuhannen mailia? Oh, hyvänen aika! Se on hienoa.

7       Viime sunnuntaina, viikko sitten, puhuin aiheesta, Morsiamen ja Sulhasen tuleva koti, ja uskon, että me olimme kokoontuneet noin tuhannen viidensadan mailin levyiseltä alueelta. Ja se sattui olemaan tarkalleen tuon Kaupungin kokoinen alue, josta puhuin, tuhannenviidensadan mailin neliö. Siitä alkaen olen todella kestinnyt itseäni sillä, tietäen, että kun tämä elämä on ohitse, minä olen menevä tuohon Kaupunkiin. Olen matkalla tuohon Kaupunkiin, ja millään muulla ei ole väliä. Mitä, jos aurinko ei paista tänään, tai huominen ei koskaan tule, mitä väliä, sillä on? Meillä on Koti, lepäämispaikka. Olimme me sitten väsyneitä tai emme, meillä yhä on tuo levon paikka. Te sanotte: “Se on vain vanhan miehen uni.” Ei, sitä se ei ole. Ei ole. Se on Raamatun Totuus.

8       Yhtenä iltana, lopetettuani puheeni täällä, siellä eräs mies ryntäsi esiin tämän puhujanlavan taakse, ollessani menossa ovelle, ja heidän yrittäessään viedä minua autolle. Ja tämä nuori mies sanoi: “Minä vain haluaisin sanoa sinulle yhden sanan.” Billyn ja joidenkin veljien yrittäessä viedä minua autolle. Hän sanoi: “Voisinko sanoa yhden sanan?” Sanoin: “Ole hyvä.”

9       Hän sanoi: “Sinun puheesi tänä iltana oli noiden naisten haukkumista siitä millä tavalla he pukeutuvat ja käyttävät noita vaatteita.” Niin sanoi: “Sinun ikäisesi mies voisi ajatella niin, mutta jos olisit minun ikäiseni, sinä ajattelisit eri tavalla.”

 Kysyin: “Kuinka vanha sinä olet?”

 Hän sanoi: “Kahdenkymmenenseitsemän.”

10   Ja minä sanoin: “Kun minä olin kymmenen, viisitoista vuotta nuorempi kuin sinä, minä saarnasin samaa asiaa.” Näettekö? Minä sanoin: “Se riippuu siitä mitä sinun sydämessäsi on, poika. Sinun silmäsi näkevät sinun sydämesi kautta.” Ja hänen päänsä painui kumaraan ja hän käveli pois. Arvaan ettei siihen enää ollut mitään vastattavaa. Katsokaahan, se riippuu siitä mitä on täällä, mikä tulee ulos täältä ja täältä. Katsokaahan, Jeesus sanoi: “Jos te puhutte jotakin muuta kuin sitä mitä sydämessä on, silloin te olette tekopyhä.”

11   Olen iloinen tänä aamuna, että jossakin täällä seurakunnassa, on eräs hyvin kallis ystäväni ja veljeni, saarnaaja Eddie Byskal vaimoineen ja lapsineen. Oletan heidän tulleen kokoukseen tänä aamuna, Eddie, oletko täällä? Tai ehkä hänellä ei ollut tilaisuutta tulla. Veli, kyllä vaan, siellä kaukana… Se ei ole “aamen” nurkka, Eddie. Sinä olet tervetullut tänne puhujanlavalle meidän saarnaajien kanssa, jos vain haluat tulla.

12   Veli Eddie oli kanssani siellä, kun tuo Herran antama näky tuosta karhusta ja karibusta tapahtui. Kuinka monet muistavat, kun kerroin sen teille? Hyvä on, hän oli siellä, kun se tapahtui. Hän oli tuo nuori mies ruudullisessa paidassa, veli Eddie Byskal. Ja minä kysyin heiltä, että oliko kenelläkään heistä ruudullista paitaa. “Ei”, kenelläkään ei ollut. Minä sanoin: “Hyvä on, se voi olla… Siellä täytyy olla ruudullinen paita. Siellä tulee olemaan hopeaharjainen harmaakarhu, ja jonkinlainen eläin jolla on neljäkymmentäkaksi tuumaa leveät sarvet, ja, joka näytti kuin saksan-hirveltä.” Ja se sanottiin noin kuusi kuukautta aikaisemmin täällä, ennen kuin se tapahtui.

13   Sitten sain kutsun tältä mieheltä, mennä sinne ylös metsästämään. En ollut koskaan aikaisemmin ollut siellä takamailla jonne me menimme. Se oli eräs pieni polku siellä kaukana pohjoisessa, Alaskan valtatieltä, missä ei ole mitään muuta kuin metsiä, vuoria ja eläimiä. Ja tuona iltana kerroin siitä veli Byskalille, siellä, ja siellä oli myös veli Southwick, joka sanoi: “Me menemme ylös lampaiden asuinpaikoille, se ei tule olemaan siellä”

14   Ja minä sanoin: “Kyllä, ja yhdellä pienikokoisella miehellä, joka oli kanssani, oli päällään ruudullinen paita.” Kellään ei ollut ruudullista paitaa, ei veli Byskalilla eikä muillakaan meistä.

15   Toisena iltana ollessamme siellä ylhäällä, olimme nähneet erään pässin siellä kaukana puurajan yläpuolella. Siellä hyvin korkealla, jossa puut eivät edes kasva, jossa on vain karibuita ja lampaita, me olimme nähneet joitakin siellä hyvin kaukana. Ja matkalla alas tuona iltapäivänä, veli Byskal oli kompastunut johonkin vesilätäkköön ja kastunut.

16   Seuraavana aamuna nousimme ylös varhain, ja lähdimme noiden lampaiden perään, joita ajattelimme ampuvamme. Me tulimme sinne ylös ja olimme syöneet päivällisemme, emmekä voineet löytää noita lampaita, mutta veli Byskal oli juuri ampunut karibun. Niinpä sitten veli Southwick ja minä lähdimme sinne ylös katselemaan ympärillemme, ja hän sanoi minulle: “Jos haluat hyvän kävelyn, veli Branham, niin me menemme tämän vuoren ylitse, nuo lampaat ovat saattaneet mennä sinne takana olevaan notkelmaan,” ja se oli pitkä kävelymatka. Mutta siellä ei tule pimeätä kuin vasta myöhään, ehkä vasta joskus kymmeneltä tai yhdeltätoista.

17   Ja se on pitkä kävelymatka noiden kallioisten vuorten ylitse, mutta minä pidän kävelystä. Ja me seisoimme siellä molemmat harmaapartaisina, käsivarret toistemme ympärillä, itkien, ja minä sanoin: “Veli Bud, toivon jonakin päivänä, Tuhatvuotisessa Valtakunnassa, voivani kävellä noilla vuorilla siellä.”

18   Hän sanoi: “Minä toivon olevani kanssasi, veli Branham.” Ja me seisoimme siellä ja iloitsimme Herrassa. Ja minä niin kovasti rakastan vuoria!

19   Ja sitten me menimme alas. Se oli, kun veli Byskal siellä ampui tuon karibun. Hän on lähetyssaarnaaja intiaanien keskuudessa, ja halusi ruokkia sen intiaaneilleen. Niinpä me menimme, sinne alas, söimme päivällisemme, nyljimme ja paloittelimme tuon karibun ja tulimme takaisin.

20   Bud ja minä olimme menossa vuoren ylitse, satuimme katselemaan kiikarilla ympärillemme, minä näin tämän eläimen, jonka olin nähnyt näyssä, aivan niin kuin olin kuvaillut sitä teille täällä. Veli Byskal seisoi siellä aivan vierellämme, joten minä sanoin: “Siellä on tuo eläin.”

21   Ja hän katsoi sitä kiikarilla ja sanoi: “Se on valtavan suuri, vanha karibu härkä.”

22   Ja minä sanoin: “En ole koskaan nähnyt sellaista, luulin, että niillä oli levymäiset sarvet.” Mutta tällä oli piikkipäiset sarvet ja se oli hyvin omituisen näköinen eläin, aivan niin kuin olin nähnyt näyssä. En ollut koskaan aikaisemmin ampunut karibuita.

23   “Hyvä on”, hän sanoi, “jos Herra on antanut sen sinulle, niin…”

24   Minä sanoin: “Kyllä, sen täytyy olla se. On vain yksi asia jota ihmettelen, se on tuo ruudullinen paita.” Katsoin ympäri veli Eddietä… Hänen vaimonsa, joka oli siellä hänen kanssaan, oli täytynyt panna se hänen reppuunsa. Hän oli kastunut edellisenä päivänä, ja hän oli vaihtanut paitaa, ja siellä oli tuo ruudullinen paita. Minä sanoin: “Tämä on se.”

25   Kun me olimme menneet sinne ja ampuneet tuon karibun, Bud sanoi minulle: “Nyt, veli Branham, sanotko sinä, että nämä sarvet ovat neljäkymmentäkaksi tuumaa?”

Minä sanoin: “Se on mitä ne tulevat olemaan.”

Hän sanoi: “Minusta ne näyttävät lähes yhdeksänkymmentä tuumaisilta.”

Minä sanoin: “Ei. Ne ovat neljäkymmentäkaksi tuumaa.”

26   Hän sanoi: “Nyt, sen mukaan mitä sinä kerroit minulle, niin ennen kuin me pääsemme tuon pojan luo siellä alhaalla, jolla on ruudullinen paita, Eddien”, (heidän tuli tavata meidät siellä vuoren juurella, parin mailin päässä), niin sinä tulet tappamaan harmaakarhun.”

Minä sanoin: “Se on NÄIN SANOO HERRA.”

27   Hän kysyi: “Veli Branham, mistä se tulee? Minä voin nähdä viisikymmentä mailia ympärilleni.”

28   Minä sanoin: “Hän on yhä Jehovah-Jireh. Herra voi valmistaa sen Itseänsä varten. Hän voi tehdä oravia olemassaoloon. Jos Hän voi tehdä oinaan olemassaoloon, ja jos Hän sitten on puhunut karhusta, silloin karhu voi tulla olemassaoloon.”

29   Meidän yrittäessämme kantaa tätä raskasta voitonmerkkiä alas vuorta, kannoin minä kiväärejä osan ajasta, ja sitten taas hän kantoi kiväärejä, ja päinvastoin. Ja, kun me olimme päässeet eräälle suurelle jäätikölle, niin me istuimme hetkeksi alas jäähylle, koska oli jotenkin kuuma. Hän sanoi: “Tiedätkö mitä, veli Branham, me olemme noin mailin päässä siitä missä Eddie, ja Blaine, nuo kaksi poikaa odottavat. Tuon vanhan karhun on parasta alkaa tulla näkyviin.” Minä sanoin: “Bud, uskon, että sinä epäilet sitä.”

30   Hän sanoi: “Veli Branham, veljelläni oli kaatumatauti kohtauksia niin monet vuodet. Ja ollessasi ensi kertaa täällä, (kun me menimme erääseen toiseen paikkaan) sinä kerroit minulle miltä tuo poika näytti.” Ja Eddie oli ratsastamassa aivan vierelläni siellä, kun Herra antoi tuon näyn. Ja minä kerroin heille mitä tehdä tuon pojan kanssa, ja nuo kohtaukset lakkasivat. Ja nyt hän sanoi: “Minä en voi epäillä sitä.”

31   Minä sanoin: “Bud, minä en tiedä mistä tuo karhu tulee.” Minä olen nyt viidenkymmenenviiden, ja se tapahtui noin kolme vuotta sitten, joten olin silloin noin viidenkymmenenkahden tai viidenkymmenenkolmen. Minä sanoin: “En ole koskaan nähnyt Sen pettävän. Jumala tulee antamaan minulle tuon harmaakarhun ennen kuin pääsemme noiden poikien luo.” Ja me olimme jo melkein siellä alhaalla, missä tuo pieni kuusikko ja metsä alkoi.

32   Hieman alempana mäkeä, kun olimme jo melkein metsässä, hän istui alas. Hän oli se, joka silloin oli kantamassa voitonmerkkiä, ja minulla oli kiväärit. Ja hän sanoi: “Tuon vanhan karhun on parasta tulla näkyviin, eikö vaan?”

 Minä sanoin: “Se tulee olemaan siellä. Älä yhtään murehdi.” Hän sanoi: “Minä voin nähdä jokaisen mäen.

33   Minä sanoin: “Mutta minä näen lupaukseni” Näettekö? Katsokaahan, Hän oli luvannut sen. Minä sanoin: “Bud, mikä on tuo, joka istuu tuolla?”

34   Hän katsoi, ja sanoi: “Se on suuri hopeaharjainen harmaakarhu. Siinä se nyt on.” Kun olimme ampuneet tuon harmaakarhun ja tulleet takaisin… Muistan kuinka tuossa näyssä, jonka kerroin teille, olin peloissani tuon kiväärin vuoksi. Se oli aivan pieni .270, jossa on pienet luodit, näettehän. Se on ääninauhalla. Ja minä ammuin tuon karhun suunnilleen viideltäsadalta jaardilta [455m], aivan niin kuin näky oli sanonut. Bud sanoi: “Sinun on parasta ampua tuota karhua takaapäin.” Hän kysyi: “Oletko koskaan aikaisemmin ampunut harmaakarhua?” Minä sanoin: “En.”

35   Hän sanoi: “Oh, ne eivät tiedä mitä kuolema on!” Minä opin sen hieman myöhemmin. Niin hän sanoi: “He eivät kuole mistään järkytyksestä, sinun on parasta ampua se.”

 Sanoin: “Näyn mukaan minä ammuin sitä sydämeen.”

36   Hän sanoi: “Hyvä on, jos tuo näky sanoi niin, silloin minä tulen seisomaan rinnallasi. “

37   Ja minä sanoin: “Menkäämme sitten.” Ja me menimme hieman lähemmäksi, ja kun minä nousin ylös, näki tuo karhu minut, ja se oli kaikki mitä se tarvitsi hyökätäkseen. Minä ammuin tuota Karhua, eikä, sillä näyttänyt olevan mitään vaikutusta siihen. Tässä se tuli! Ja ennen kuin ehdin saada toista panosta aseeseen, kuoli tuo karhu noin viidenkymmenen jaardin [45m] päähän hänestä.

38   Bud oli valkoinen huuliltaan ja sanoi: “Veli Branham, minä en halunnut sitä syliini.” Minä sanoin: “En minäkään.”

39   Hän sanoin: “Olen iloinen, että tuo näky sanoi sinun tappaneen sen. Ja nyt, jos nuo sarvet ovat neljäkymmentäkaksi tuumaiset, silloin minä tulen saamaan…” Sanon sen sillä tavalla kuin hän sen sanoi: “Minä tulen saamaan kirkumis-kohtauksen.”

40   Sanoin: “Sinun on paras saada se juuri nyt, sillä se on mitä se tulee olemaan.”

41   Ja, kun me olimme tulleet alas veli Eddien luo, minä sanoin… Me sidoimme hevoset, koska ne pelkäävät karhua, ja ne olivat jo vainunneet sen. Me emme voineet nylkeä sitä siellä, koska oli liian myöhäistä; meidän täytyi tulla takaisin seuraavana päivänä. Ja sitten hevosjonomme hajosi ehkä noin kymmenen kertaa, ja hevoset juoksivat kaikkialla. Niinpä, kun me olimme päässeet alas sieltä… Hän meni ja otti mittanauhan satulalaukustaan ja sanoi: “Blaine.”

42   Minä sanoin veli Eddielle: “Tarkkaa nyt tuota pientä kättä…” Ajattelin, että se olisi voinut olla Billy Paul, tuon pienen käden pitäessä kiinni mittanauhasta. Sanoin: “Tarkkaa tuota pientä kättä,” ja tönäisin veli Eddietä. Astuimme taaksepäin, ja hän asetti mittanauhan siihen sillä tavalla ja se oli tarkalleen neljäkymmentäkaksi tuumaa. Näettekö, aivan tarkkaan. Jeesus ei koskaan epäonnistu! Tuo Sana ei tule koskaan pettämään niin kauan kuin se tulee Jumalalta.

43   Huomasin juuri keskellämme veli ja sisar Jacksonin Etelä-Afrikasta. Uskon, että heidät on jo esitelty. Onko niin, veli Jackson? Nousisitko seisomaan, sinä ja sisar Jackson. Haluaisin heidän vain näkevän teidät. Veli Eddie, tässä myös on eräs vanha metsästyskumppanini, sieltä kaukaa Etelä – Afrikasta. Herra siunatkoon sinua veli Jackson, ja sisar Jackson, olen niin iloinen täällä olostanne. Ja kaikki saarnaajat, jotka ovat rakennuksessa, kohottaisitteko kätenne. No niin, se on hienoa, hyvä on. Herra siunatkoon teitä. Me olemme niin iloiset teistä Kaikista täällä. Minulla tulee olemaan rukousjono muutaman minuutin kuluttua, joten en… Toivoisin, että voisin saada jokaisen teistä tulemaan tänne ja saarnaamaan minun puolestani. Me olemme niin iloiset teistä, jokaisesta teistä.

44   Kun ajattelen teidän uskollisuuttanne, ja kuinka te tulette ympäri maata, ja niin edelleen, kuullaksenne minun puhuvan tuosta ihanasta Herrasta Jeesuksesta, teidän luottamustanne siihen, että Hän kuulee minun rukoukseni. Keskustelin juuri muutama minuutti sitten yksityistapaamisessa, noin neljäkymmentäviisi minuuttia sitten, erään tämän seurakunnan jäsenen kanssa, hän oli murtunut sydäminen äiti. Ja juuri, kun aloin sanomaan jotakin tuolle naiselle, (en tiedä haluaako hän minun sanovan kuka hän oli), siellä tuli tuo sama Valo, jonka te näette tuossa valokuvassa. Se oli kaikki ohitse silloin, ja hän meni pois onnellisena. Me olemme niin iloiset tänään, että tässä ovelassa ajanjaksossa, jossa me elämme, ja, jossa me voimme luottaa tuskin mihinkään, meillä on Kuningaskunta jota ei voida muuttaa, sitä ei voida liikuttaa. Se on Järkähtämätön! Se ei ole Gibraltarin kallio, vaan meidän uskomme lepää vakaasti Ikiaikojen Kalliolla, Jeesuksella Kristuksella, järkähtämättömällä pelastuksen Kalliolla.

45   Haluan kiittää tuota sisarta, joka toi tuon pienen rasian, jossa oli Raamattu, minun vaimolleni, joka on täällä. Hän oli tehnyt liiton Herran kanssa koskien tätä pientä rasiaa.. Hän oli hellinyt sitä. Siinä on jonkinlaisia vanhanaikaisia kuvia, Ja hän oli hellinyt tätä rasiaa ehkä hieman liikaa. Se on aivan tavallinen pieni rasia, pyramidin muotoinen. Ja hän toi sen Raamatun kanssa vaimolleni. Kiitoksia, sisar. Jokainen niistä pienistä lahjoistanne joita te annatte Billy Paulille ja heille, ne tulevat minulle. Olen kiitollinen kaikesta. Jumala olkoon kanssanne.

46   Älkää nyt unohtako ensi sunnuntaiaamua. Kirjoittakaa kysymyksenne niin pian kuin kokous on ohitse tänään. Jos ette voi tehdä sitä, tuokaa se mukananne ensi sunnuntaiaamuna. Minä tulen hieman aikaisemmin, joten antaa heidän tuoda ne sinne huoneeseen, niin minulla on hieman aikaa antaakseni sille Kirjoituksenmukaisen taustan. Me tulemme vastaamaan kysymyksiin ensi sunnuntaiaamuna, jos Herra tahtoo.

47   Täällä on monia nenäliinoja. Ja minä työnnän niitä hieman syrjään saadakseni tähän tilaa Raamatulleni ja muistiinpanoilleni. Mutta tulen rukoilemaan niiden jokaisen puolesta.

48   Minulla on vain vähän aikaa, enkä halua pitää teitä niin kuin viime kerralla ollessani täällä, noin neljä tuntia. Lupasin itselleni, että en enää nauhoittaisi sillä tavalla, vaan tekisin sen yksinäni täällä tai jotakin muuta sellaista, niin ettei minun tarvitse pitää teitä täällä niin pitkään.

49   Onko Tri Lee Vayle täällä tänä aamuna? Halusin kysyä onko Tri Lee Vayle… Oletko sinä täällä veli Vayle? Kohottaisitko kätesi, jos olet. Onko hän siellä takana? Hyvä on, kiitos veli Roy. Ja minä haluan, että varmasti tarkistat nuo huomautukset, veli Vayle. Sinä olet jossakin siellä takana väkijoukon keskellä, tai eteisessä, enkä voi nähdä sinua. Meidän täytyy olla tarkkaavaiset, eikä antaa liian monien tulla seisomaan, palopäällikkö ei anna meidän tehdä sitä, näettehän, ja niinpä me olemme sitä. Haluan sinun tarkistavan ilmestykseni käärmeen siemenestä, se tulee lisättäväksi ensimmäiseen, Efeson Seurakunta-ajanjaksoon, jota hän on kirjoittamassa, panemassa sitä kieliopilliseen muotoon minua varten. Se on hienosti tehty! Ja minä haluan sinun tarkistavan sen, ja antaa nyt sitten jonkun sanoa jotakin käärmeen siementä vastaan, että onko se oikein vai ei! Herra antoi sen minulle juuri eilen, näettehän. Oi, se ohittaa kaiken! Kuinka saan sanoman, minä vain olen menossa jonnekin ja Jokin osuu minuun. Sitten… Jos se on Jumala, minä menen ja löydän sen Kirjoituksesta, ja silloin minulla on… Se ei ole vielä koskaan pettänyt, vaan se on totta Genesiksestä [1. Moos.] Ilmestyskirjaan, huolimatta siitä mitä ihmiset ajattelevat Siitä. Ja se on ollut niin enemmän kuin koskaan ennen noista Seitsemästä Sinetistä alkaen. Katsokaahan, se teki sen, sillä kerralla. Niinpä Herra siunatkoon teitä nyt, kun me tutkimme tätä. Nyt kunnioituksesta Sanaan…

50   Voitteko te kuulla siellä takana hyvin? Kohottakaa kätenne, jos voitte. Hienoa!

51   Menkäämme nyt Raamattuun, kahteen paikkaan Kirjoituksessa, ja minä yritän saada sanoman saarnattua ja päästä lähtemään ajoissa, jos Herra tahtoo. Menkäämme nyt Markuksen 5. lukuun, ja 1. Kuningasten Kirjan 10. lukuun.

52   Haluamme sanoa vieraille, jotka saattavat olla porteissamme, että me panemme pyhäkoulumme yhteen suureen luokkaan, ja se on tämä luokka täällä, koska huoneet ovat kaikki täynnä ihmisiä, eikä meillä voi olla tavanomaisia erillisiä luokkia, ja me olemme kaikki yhdessä ja tutkimme vähän Sanaa. Me emme ole mikään kirkkokunta. Meillä ei ole kirkkokuntaa. Me olemme vain vapaita Herrassa, emmekä me tarkoita joukkoa fanaatikkoja. Me vain opetamme Raamattua, ja yksin Sitä. Ja Herra on niin hyvä meille, että Hän vahvistaa sen ja osoittaa, että se on totta. Ja se antaa meille suuren lohdutuksen.

53   Ja te olette tervetulleita olemaan keskellämme milloin tahansa. Minä en ole täällä koko aikaa, mutta meillä on täällä hienoja pastoreita; veli Neville, yksi pastoreistamme; veli Capps ja veli Wilbur Collins ovat toiset pastorimme. Ja sitten meillä on muita eri osista maata pienistä sisarseurakunnistamme. Jos te olette Texasin ympäristössä, siellä ovat Martin veljekset, ja veli.. Kuka on veli, joka on tullut kanssasi tänne? En näe veli Blairia tänä aamuna. Oh, veli Blair, en nähnyt sinua. Veli Ruddle täältä 62. kadulta, yksi sisarseurakunnistamme täällä. Veli Junior Jackson istuu tässä veli Blairin vieressä, toinen sisarseurakunnistamme. Ja meillä on seurakuntia ympäri koko maan kaikkialla.

54   Veli Jack Palmer, ollessaan matkalla tänne… Uskon heidän ajaneen hieman liian lujaa hänen poikansa uudella autolla, tiedättehän, mennen hieman yli nopeusrajoituksen, ja heillä oli tapaturma. Hän loukkasi leukansa eikä kyennyt tulemaan tänne, vaan meni takaisin kotiin. Niin on kyllä kunnossa. Ja veli Ben, eräs toinen veljistämme täältä Kentuckysta, soitti hänelle tänä aamuna, nähdäkseen tarvitsivatko he rahaa tai oliko jotakin mitä seurakunta voisi tehdä auttaakseen heitä, mutta hän sanoi, että kaikki oli hienosti. Hän ajoi mutkaan hieman liian suurella nopeudella, ja iski johonkin irtonaiseen soraan, ja murskasi leukansa tai jotakin sellaista. Ja he soittivat sieltä jostakin postista, jotta hänen puolestaan rukoiltaisiin.

55   Veli Billy Collins myöskin, niin kuin tiedämme, murskasi peukalonsa hyvin pahasti, murskaten luun siinä, ja kuulin, että heidän täytyi panna se kipsiin. Niinpä me haluamme muistaa häntä rukouksessa.

56   Ja nyt syy miksi me seisomme. Kun me lupaamme uskollisuutta, lippujen kulkiessa ohitse tai jotakin sellaista, me aina seisomme asennossa, tai tervehdimme sitä, tai vähintään me seisomme, osoittaaksemme kunnioitusta kansakuntaamme ja lippuamme kohtaan, mikä meidän pitääkin tehdä. Ja sitten, miten on meidän Herramme kanssa, kun me luemme Hänen Sanaansa? Nouskaamme nyt seisomaan ja lukekaamme Markuksen 5. luvusta, alkaen 21. jakeesta. Huomioikaa nyt tarkasti, kun me luemme:

Ja, kun Jeesus oli taas veneellä kulkenut ylitse toiselle puolelle, paljon ihmisiä kokoontui hänen luokseen: ja hän oli järven rannalla.

Ja, katso, siellä tuli yksi synagogan esimiehistä, nimeltään Jairus; ja, kun hän näki hänet, hän lankesi hänen jalkoihinsa,

Ja pyysi häntä hartaasti, sanoen, Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan: minä rukoilen sinua, tule ja laske kätesi hänen päällensä, että hän parantuisi; ja hän on elävä

Ja Jeesus meni hänen kanssaan; ja paljon ihmisiä seurasi häntä, ja tungeksivat hänen ympärillään.

Ja eräs nainen, jolla oli ollut verenvuototauti kaksitoista vuotta,

Ja oli kärsinyt monia asioita monilta lääkäreiltä, ja oli kuluttanut kaiken mitä hänellä oli, tulematta paremmaksi, vaan mieluumminkin huonommaksi,

Kun hän oli kuullut Jeesuksesta, tuli tungoksessa takaapäin, ja kosketti hänen vaippaansa.

Sillä hän sanoi, Jos minä voin koskettaa hänen vaatteitaan, olen oleva terve.

Ja heti hänen verensä lähde kuivui; ja hän tunsi ruumiissansa, että hän oli parantunut taudistansa.

Ja Jeesus, välittömästi tuntien itsessänsä, että voimaa oli lähtenyt hänestä, käänsi itsensä ympäri tungoksessa, ja sanoi, Kuka koski minun vaatteisiini?

Ja hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle, Sinä näet väkijoukon tungeskelevan ympärilläsi,, ja sanotko sinä, Kuka kosketti minua?

Mutta hän katseli ympärilleen nähdäkseen hänet, joka oli tehnyt tämän asian.

Mutta nainen peläten ja vavisten, tietäen mitä oli tehty hänessä, tuli ja lankesi maahan hänen eteensä, ja kertoi hänelle koko totuuden.

Ja hän sanoi hänelle, Tytär, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi; mene rauhassa, ja ole terve taudistasi.

Hänen vielä puhuessaan, siellä tuli eräs synagogan esimiehen kotoa, joka sanoi, Sinun tyttäresi on kuollut: miksi vaivaisit Mestaria yhtään pidemmälle?

Niin pian kuin Jeesus kuuli sanan, joka oli puhuttu, hän sanoi synagogan esimiehelle, Älä pelkää, usko ainoastaan.

Eikä hän sallinut kenenkään seurata itseään, paitsi Pietarin, ja Jaakobin, ja Johanneksen, Jaakobin veljen.

Ja hän tuli synagogan esimiehen taloon, ja näki hälinän, ja heidät, jotka itkivät ja valittivat suuresti.

Ja, kun hän oli tullut sisälle, hän sanoi heille, Miksi te pidätte tätä melua, ja itkette? tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu.

Ja he nauroivat häntä ylenkatseellisesti. Mutta, kun hän oli pannut heidät kaikki ulos, hän otti tytön isän ja äidin, ja ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sisälle sinne missä tyttö makasi.

Ja hän otti tyttöä kädestä, ja sanoi hänelle, Talita kuum; joka käännettynä on, Tyttö, minä sanon sinulle, nouse.

Ja heti tyttö nousi, ja käveli; sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he olivat suuresti hämmästyneitä.

Ja hän käski heitä ankarasti, ettei kenenkään tulisi tietää siitä; ja käski, että jotakin pitäisi antaa hänelle syödä.

57   1.Kuningasten Kirjasta, sen 10. luvusta, me luemme nämä kolme jaetta:

Ja, kun Saban kuningatar kuuli Salomonin maineesta koskien HERRAN nimeä, hän tuli koettelemaan häntä vaikeilla kysymyksillä.

Ja hän tuli Jerusalemiin sangen suuren seurueen kanssa, kamelien kanssa, jotka kantoivat mausteita, ja hyvin paljon kultaa, ja jalokiviä: ja, kun hän oli tullut Salomonin luo, hän puheli hänen kanssaan kaikesta mitä oli hänen sydämessään.

Ja Salomon kertoi hänelle kaikki hänen kysymyksensä: ei ollut mitään asiaa kätkössä kuninkaalta, jota hän ei olisi hänelle kertonut.

58   Rukoilkaamme. Herra Jeesus, kun me luemme näitä kertomuksia Raamatusta, meidän sydämemme hyppää ilosta. Sillä me tiedämme, että Sinä olet Jumala, etkä Sinä koskaan muutu. Sinä et koskaan muuta menetelmiäsi, Sinä et koskaan muuta tapojasi, Sinä pysyt Jumalana ikuisesti. Ja me rukoilemme, Jumala, että Sinä toisit meille sen tulkinnan näistä Kirjoituksista tänä aamuna, jonka Sinä haluat meidän tietävän, niin että sydämemme voivat olla erotetut, että suuri Pyhä Henki tulisi keskuuteemme tänään ja erottaisi ajatuksemme ja sydämemme. Ja voikoon sydämemme olla niin täynnä iloa lähtiessämme täältä, että voimme sanoa niin kuin nuo, jotka tulivat Emmauksesta tuona yönä sanoivat: “Eikö sydämemme palanutkin sisimmässämme, kun Hän puhui meille tiellä!” Sinä pysyt aina Jumalana, ja me olemme Sinun nälkäisiä lapsiasi kokoontuneina yhteen tänä aamuna. Sillä on kirjoitettu: “Ihminen on elävä jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Siunaa meitä yhteen kokoontumisessamme ja kaikkia näitä ihmisiä, Herra, jotka ovat tulleet satoja ja, kyllä, tuhansia maileja. Me rukoilemme, että kotiin mennessään heidän sydämensä tulisivat olemaan tyydytetyt Jumalan laupeuden ja armon hyvillä asioilla. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

59   Hyvin outo pieni teksti, kolme sanaa kaikesta tästä lukemastamme, josta haluan puhua. Te saatatte sanoa: “Se on hyvin pieni asia, kolme sanaa kaikesta tästä lukemastasi, näistä osista kahta Raamatun lukua.” Mutta minä tein sen taustaksi, ottaakseni nämä kolme sanaa: Koetella hänen sanansa.

60   Tiedättekö, Raamatussa on Kirjoitus, 1 Tess.5:21, jossa sanotaan: “Koetelkaa kaikki asiat, ja pitäkää tiukasti kiinni siitä mikä on hyvää.” Kun mitä tahansa on koeteltu, se tulee olemaan todistettu joko ‘oikeaksi’ tai vääräksi. Sitten löydettyänne sen mikä on oikein, Raamattu sanoo: “Pitäkää lujasti kiinni.” Toisin sanoen,

“Tarttukaa siihen, älkää päästäkö siitä irti. Pitäkää lujasti kiinni!” Toisin sanoen: “Pitäkää tiukasti kiinni, niin ettei se tule luiskahtamaan.” Pitäkää lujasti kiinni siitä mikä on hyvää, sen jälkeen, kun se on todistettu ‘oikeaksi’. Ja mikä tahansa on todistettu ‘vääräksi’, irrottakaa siitä niin nopeasti kuin voitte, jättäkää se. Älkää koskaan pitäkö kiinni väärästä asiasta.

61   No niin, on mahdollista, että luotettavat kristityt, hienot ihmiset, pitävät joskus kiinni vääristä asioista, ajatellen, että se on oikein. Mutta nämä asiat tulisi koetella, ovatko ne “oikein” tai “väärin.” Se on meidän kaikkien velvollisuus, koska odotamme menevämme Taivaaseen kun Jeesus tulee. Ja se on saarnaajan velvollisuus, kun joku kysymys tulee esiin, että hän selvittää ja todistaa sen ihmisten edessä niin, että he voivat ymmärtää sen, koska kukaan ei haluaisi olla väärässä, pitää kiinni väärästä asiasta.

62   Niinpä meillä on Kirjoitus (ja Jeesus sanoi, että “koko Kirjoitus täytyy täyttää”) joka sanoo, että meidän pitäisi koetella kaikki asiat. Ja sitten, “pitää lujasti kiinni”, tai “ottaa tiukka ote siitä. Eikä päästää irti, vaan pitää lujasti kiinni siitä mikä on hyvää.”

63   Muistan jotakin minkä opin koulussa, ja monet teistä opitte saman asian. Kun te olette selvittäneet laskutehtävän, te voitte ottaa vastauksen ja todistaa sen oikeaksi tuolla tehtävällä. Kuinka monet teistä tekivät niin? Kaikki teistä, tietenkin. Silloin teidän ei tarvitse huolehtia siitä onko vastauksenne oikein tai ei, koska laskutehtävän vastaus on todistettu oikeaksi itse tehtävällä. Sen vuoksi te tiedätte, että teillä on oikea vastaus. Jos jokainen teistä on paperillaan todistanut vastauksen oikeaksi tehtävän kautta, silloin teillä on se. Kukaan ei voi silloin sanoa, että se on väärin. Ja, jos te teette työnne oikealla tavalla sillä tavalla kuin se tulee tehdä, ja teidän vastauksenne on todistettu oikeaksi, silloin voitte levätä rauhassa, varmana siitä, että tulette saamaan korkeimman arvosanan tuosta kokeesta, koska te olette todistaneet sen oikeaksi itse ongelmalla.

64   Nyt on myös olemassa vanha sananlasku, joka sanoo: “Todista se, ja minä tulen uskomaan sen.” Yhdellä osavaltioistamme on iskulause: “Minä olen Missourista, näytä minulle.” Näettekö, toisin sanoen: “Todista se minulle, minä olen Missourista.” Mutta se ei aina toimi sillä tavalla, koska Jumala on jokaisessa ajanjaksossa täyttänyt ja todistanut sen työn, jonka Hän on asettanut tuota ajanjaksoa varten, sen minkä Hän on puhunut Sanassansa. Ja joka kerta, kun Jumalan Sana on todistettu oikeaksi kussakin ajanjaksossa, on enemmistö hyljännyt Sen. Niinpä: “Todista se, ja minä tulen uskomaan sen,” ei ole niin. Teillä voi olla uskoa vain, kun Jumala antaa teille uskoa. Usko on Jumalan lahja. Kuinka uskonnollinen te saatattekin olla, teillä kuitenkin täytyy olla usko. Ja teidän uskonne, jos te olette kristitty, voi levätä ainoastaan oikeaksi todistetulla Jumalan Sanalla.

65   Muistakaa nyt, Jumala on jakanut Sanansa kullekin ajanjaksolle, ja kertonut ennalta mitä tässä määrätyssä ajanjaksossa tulisi tapahtumaan, josta Hän puhuu. Jos Mooses nyt olisi tullut Nooan sanoman kanssa, ei se olisi toiminut. Jos Jeesus olisi tullut Mooseksen sanoman kanssa, ei se olisi toiminut. Tai, jos joku profeetoista olisi tullut jonkun toisen profeetan sanoman kanssa, ei se olisi toiminut. Mutta profeettojensa kautta, Hän on paljastanut suunnitelmansa ja kokonaisuudessaan kaiken Itsestään. Sen vuoksi Raamattuun ei voida lisätä yhtään Sanaa, eikä ottaa yhtään Sanaa pois Siitä.

66   Niinpä, jos te todistatte vastauksenne oikeaksi itse laskutehtävällä, niin miksi ette todistaisi sitä vastausta, jonka me nyt saamme oikeaksi tämän ajanjakson Sanalla. Jos Raamattu puhuu siitä, että jokin määrätty asia tulee tapahtumaan tässä ajanjaksossa, ja se on Raamatussa ja se tulee tapahtumaan. Silloin, jos vastauksenne jota te yritätte antaa ihmisille, on todistettu Kirjalla, silloin se on totta. Muussa tapauksessa se ei sitä ole.

67   Sitten, ilman epäilystä te olette heidän myös kuulleet sanovan: “Näkeminen on uskomista.” “se on eräs toinen vanha sananlasku, mutta sekään ei ole niin. Se ei toimi, koska miehet voivat istua ja katsella aivan suoraan jotakin, eivätkä he tule näkemään sitä. Englantilaisella sanalla “nähdä”… [see] voi olla monia eri merkityksiä. “Sea”, voi merkitä “suurta vesimäärää.” Ja “see” saattaa merkitä “ymmärtää.” “See” saattaa merkitä “katsomista.” Ja on kaiken kaltaisia sanoja joita voitte käyttää. Mutta, kun te sanotte: “näkeminen on uskomista,” te teette virheen.

68   Kun te ymmärrätte sen, te uskotte sen. Jeesus sanoi: “Ellei ihminen synny uudestaan, hän ei voi nähdä Valtakuntaa”, toisin sanoen: “ymmärtää Valtakuntaa,” koska Valtakunta on Pyhä Henki teissä. Teidän täytyy ymmärtää mikä tämä on teissä. Ja ainoa tapa teidän ymmärtää se, on verrata sitä, mitä se saa teidät tekemään, sen kanssa mitä Raamattu sanoi sen tulevan tekemään. Silloin teidän ongelmanne on selvitetty. Ja silloin te näette, onko Hän tuo sama Pyhä Henki.

69   Niinpä näkeminen ei ole uskomista. Minä voin todistaa sen ruumiin aisteilla, että näkeminen ei ole uskomista. Minä en voi nähdä tätä öljypulloa, koska se on takanani, mutta kuitenkin tuntoaistini sanoo minulle, että minulla on se kädessäni. Ymmärrättekö? Minä en voisi nähdä sitä, se olisi mahdotonta. Nyt pannessani sen tähän, en ulotu koskettamaan sitä, se on mahdotonta, ja kuitenkin uskon, että se on öljypullo. Tässä, nähdä on uskoa; tässä, tuntea on uskoa. Nyt, jos suljen silmäni, en voi nähdä enkä tuntea sitä, mutta läheltä minä voin haistaa sen, ja yhä uskoa, että se on siellä. Niinpä: “Usko on ne asiat aineellistuneena joita toivotaan, todiste niistä asioista joita ei voida nähdä, maistaa, tuntea, haistaa tai kuulla.” Te uskotte sen! Ja uskolla täytyy olla lepopaikka. Ja mikä tahansa on vastoin Jumalan Sanaa, uskolla Jumalaan ei voi olla lepopaikkaa ellei se ole Jumalan lupaus. Ja, sillä usko pysyy Iankaikkisesti.

70   Mutta kaikesta tästä epäilevästä ajanjaksosta huolimatta, joka on pahin kaikista, ja, jossa me nyt elämme, kaiken tämän epäilyn edessä, Jumala yhä todistaa Sanansa oikeaksi, niin kuin Hän on tehnyt jokaisessa ajanjaksossa. Epäusko ei pysäytä Jumalaa, se ei estä Häntä. Minä en välitä kuinka epäuskoinen maailma on, Sana yhä tulee tapahtumaan. Epäusko ei tee mitään muuta kuin vain tuomitsee uskomattoman. Epäusko tulee lähettämään uskomattoman Helvettiin. Se ryöstää häneltä kaikki Jumalan hänelle lupaamat siunaukset, mutta se ei estä Jumalaa menemästä suoraan eteenpäin uskovaisen kanssa. Katsokaahan, epäusko ei pysäytä Jumalaa, se ainoastaan pysäyttää uskomattoman.

71   Te sanotte: “Aurinko ei tule paistamaan huomenna, minä tulen estämään sen.” Yrittäkää sitä. Näettekö? Te ette voi tehdä sitä. Jumala asetti sen järjestykseen ja sanoi, että se tulisi paistamaan, ja se tulee paistamaan, siinä kaikki, koska Hän sanoi, että se tulisi. Sen eteen voi tulla pilviä, mutta se yhä paistaa samalla tavalla. Ettekä te voi estää Jumalaa epäuskonne kanssa.

72   Kuinka Hän tekee Sanansa tunnetuksi ihmisille? Ensiksikin, Jumala tietäen, että tulisi olemaan uskomattomia… Tarkatkaa nyt Jumalan viisautta. Tietäen, että tulisi olemaan uskomattomia, ja, että enemmistö tulisi olemaan uskomattomia. Hän, ennalta tietämisellä, ennalta määräsi siemenen jokaista ajanjaksoa varten, joka tulisi uskomaan Sen. Nyt, jos huomaatte siellä, niin jokainen ajanjakso menee suoraan eteenpäin Hänen Sanansa kanssa, kaiken tapahtuessa omalla ajallaan, mikään ei estä Jumalaa. Hän menee suoraan eteenpäin, ja jokainen liike tapahtuu aivan tarkalleen ajallaan. Joskus me ajattelemme, että se ei toimi oikein, mutta älkää murehtiko, Jumalan kello toimii aivan tarkalleen sekunnin murto-osalleen, ja kaikki toimii aivan oikealla tavalla.

73   Kun joskus katselen ympärilleni, ja näen nämä rickyt ja ricketat, joita meillä on tänään kaduillamme, ja kuinka kaikki on meneillään, minä ajattelen: “Oi Jumala!”

74   “Hetkinen vain”, Hän sanoo: “Minun ajannäyttäjäni liikkuu aivan tarkalleen oikein. Minun täytyy panna sinut samalle perustalle kuin panin ensimmäisenkin miehen, noina päivinä. Ja Minä panen sinut samalle perustalle Lutherin kanssa, ja samalle perustalle Wesleyn kanssa.” Koska, näettehän, syntiä ei tunnettu sillä tavalla silloin kuinka se on nyt. Ja, kun meillä on enemmän tietoa nyt kuin mitä heillä oli silloin, ja kun vihollinen tulee kuin tulva, nostaa Jumalan Henki vastuksen sitä vastaan. Näettekö? Ja nyt tänään, kun meillä on enemmän tietoa ja enemmän ymmärrystä, virtaavat epäuskon virrat voimakkaina, mutta Jumala kohottaa vastuksen sitä vastaan. Mutta muistakaa, Hän on aina… Hän ennalta määräsi nämä asiat tapahtuvaksi, Hän kertoi ne ennakolta profeettojensa kautta, että ne tulisivat tapahtumaan. Ja, kun vanhurskaat näkevät nuo asiat vahvistetuiksi, silloin he tietävät, että se on oikein. Huolimatta siitä mitä kuka tahansa muu sanoo, he tietävät, että se on oikein.

75   Uskon, että se on 1.Tessalonikalaiskirja, jossa Hän sanoo: “Hän on ennalta määrännyt meidät lapsiksi adoptoitaviksi Jeesuksella Kristuksella.” Jumala ei sanonut: “Minä tulen valitsemaan sinut, ja sinua Minä en valitse,” vaan ennalta tietämisellään Hän tiesi mitä te tulisitte tekemään. Niinpä Hän ennalta tietämisellä voi asettaa kaiken järjestykseen, ja Hän on laittanut kaiken toiminnan itsensä hyväksi ja teidän hyväksenne.

76   Genesiksessä [1. Moos], Jumala sanoi Aadamille ja Eevalle mitä tapahtuisi, jos he eivät uskoisi Hänen Sanaansa. Hän pani oikean ja väärän heidän eteensä ja sanoi: “Sinä päivänä, jona te siitä syötte , te tulette kuolemaan.” Ja Jumala tarkoitti aivan tarkalleen sitä mitä Hän sanoi. Hän tekee aina niin, Hän tarkoittaa mitä Hän sanoo.

77   Saatana sai Eevan olemaan uskomatta Sitä, sillä Saatana itse ei koskaan uskonut Sitä. Hän ei usko Sitä, hän sai Eevan olemaan uskomatta Sitä. Ja hän yhä tekee samoin ja opettaa muita tekemään samoin, ja he epäilevät sitä aivan niin kuin Eevakin teki. Jumala linnoitti omansa Sanansa taakse, se on teidän ainoa suojavarustuksenne. Ei teidän kirkkokuntanne, ei isänne, eikä äitinne, vaan Jumalan Sanan taakse. Se on paikka, jossa uskovainen on suojattuna, Sanan takana. Kun se rikottiin siellä tuolla pienellä epäilyksellä: “Olisikohan se oikein vai ei,” otti järkeily uskon paikan ja mursi varustuksen. Ja Jumala piti Sanansa, Hän täytti Sen. Saatana yritti saada Eevan epäilemään Sitä.

78   Tai järkeilemään, älkää järkeilkö Sen kanssa! Te sanotte: “No niin, mutta minä uskon…” Siihen teillä ei ole oikeutta. Kun Jumala sanoo jotakin, tulee se tehdä juuri sillä tavalla kuin Hän on sen sanonut. Te sanotte: “Mutta minä ajattelen…” Teidän ei tule ajatella, vaan olkoon teissä se mieli, joka Kristuksessa oli. Ja Kristus on Sana! Olkoon Sana teissä. Kaikki muut sanat ovat väärin, Kristuksen Sanat ovat oikein! Muut uskovat Saatanaa ja kaikkea hänen järkeilyjään, niin kuin Eevakin teki, järkeillen: “No niin, miksi Jumala tekisi niin? Eikö tämä ole aivan yhtä hyvä kuin tuo?” Jos se on vastoin Sanaa, se ei ole! Niinpä mitä tahansa joku Raamatun opettaja tai joku muu teille opettaa tai yrittää saada teidät uskomaan hitusenkin eri tavalla kuin mitä Raamattu sen sanoo, se on valheellista opettamista. Se on jälleen Saatana, aivan niin kuin se oli Eevalle. Jumala menee suoraan eteenpäin, huolimatta siitä mitä Saatana tekee, Jumala menee suoraan eteenpäin todistaen Sen olevan niin.

79   Katsokaa nyt mitä hän sanoi Eevalle: “Varmastikaan et tule kuolemaan. Sinä tulet olemaan viisaampi.” Se on mitä maailma odottaa tänään, tieteellistä todistetta, jotakin mikä on ihmisen tietoa. Ja Saatana sanoi: “Varmastikaan te ette tule kuolemaan. “

80   Mutta Jumala oli sanonut: “te tulette kuolemaan,” ja Jumala todisti sen olevan niin. Ja me voimme nähdä sen, Hän tarkoitti mitä Hän sanoi. Menkää tänne hautausmaalle, niin tulette näkemään tarkoittiko Hän sitä tai ei. “Sinä päivänä jona te siitä syötte, sinä päivänä te kuolette.” Ja te voitte tarkistaa ja nähdä ettei missään ajanjaksossa kukaan ole koskaan elänyt tuhatta vuotta. Jumala todisti Sanansa olevan niin, ja Hän tulee tekemään sen joka kerta.

81   Mutta muistakaa, Hän pitää kaikki siunaus lupauksensa aivan yhtä hyvin kuin kirouslupauksensakin. Koska he söivät siitä, tuona päivänä he kuolivat; ja Hän todistaa sen teille, että he kuolevat sinä päivänä jona he siitä syövät. Hän pitää myös jokaisen Sanan, jonka Hän on sanonut, koskien Hänen siunauksiaan. Jumala pitää jokaisen lupauksen! Oi, minä rakastan sitä. Teidän täytyy valita kumman haluatte: Hänen siunauksensa, uskomalla Sen; tai Hänen kirouksensa, vääristelemällä Sen. Jos te vääristelette Sen ja uskotte vääristellyn puolen Siitä, silloin te olette kirottu. Jos te uskotte Sen juuri sillä tavalla kuin Hän kirjoitti Sen, ja pidätte kiinni Siitä, silloin te olette siunattu. Ja se on aina tieteen vastaista, aina vastoin ihmisten tieteellistä tapaa osoittaa asiat. Sillä Hän pitää jokaisen Sanan, sekä Siunauksensa, että Kirouksensa.

82   Kun miehet ja naiset vedenpaisumusta edeltäneessä maailmassa tekivät syntiä Hänen todellista Sanaansa vastaan… Aadam ja Eeva tekivät syntiä Hänen todellista Sanaansa vastaan, alkoivat kaikki seuraavat sukupolvet tehdä samoin, ja Hän julisti tuomion heidän ylleen, ja lopuksi se tuli siihen, että kaikki täydellisesti hävitettiin maan päältä, se joutui veden alle, se pestiin täydellisesti vedellä.

83   Tuo sama Jumala, joka hävitti täydellisesti kaiken maan päältä, hävittäen koko luomakunnan, paitsi niitä, jotka olivat arkissa, kaiken minkä Hän lupasi tekevänsä, Hän teki. Tuo sama Jumala, joka lupasi veden, ja piti Sanansa, tuo sama Jumala lupasi tulen, ja tulee pitämään Sanansa. Niin tulee pitämään Sanansa.

84   No niin, mitä Hän nyt teki? Kuinka he tiesivät Hänen Sanansa? Koska aina ennen kuin Hän todistaa Itsestään, ennen kuin Hän tekee mitään vahinkoa tai lähettää tuomion, Hän aina lähettää ihmisille Sanan, ja Hän aina varoittaa ihmisiä. Oi, minä rakastan sitä! Silloin me voimme nähdä tarkalleen missä me olemme.

85   Siellä oli kaikenlaisia saarnaajia ja yhdistyksiä Nooan päivinä, ja siellä oli kaiken kaltaisia uskontoja Nooan päivinä, sillä Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli Nooan päivinä, niin se tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Mutta siellä tuli näyttämölle profeetta ja alkoi tehdä jotakin, hän alkoi rakentaa arkkia. Ja Jumala lähetti profeettansa, Nooan, todistamaan, että Hän oli lähettänyt Sanansa, ja kertomaan heille tulevasta hävityksestä, että Hän ei kärsisi sitä mitä ihmiset olivat tekemässä, ja, että Hänen täytyisi hävittää ihminen, jonka Hän kerran oli luonut.

86   No niin, Sana tuli aina profeetalle, eikä Hän koskaan muutu. Malakia 3, sanotaan: “Minä olen Jumala, ja Minä en muutu.”

87   Nooa oli lähetetty tieteelliselle ajanjaksolle, epätieteellisen Sanoman kanssa. Nooa oli lähetetty järjelliselle ajanjaksolle, järjettömän Sanoman kanssa.

 Hänet lähetettiin tieteelliselle ajanjaksolle, ja hänellä oli uskon ja lupauksen sanoma tuolle tieteen ajanjaksolle. Niinpä voitteko te uskoa, että tieteellinen ajanjakso uskoisi epätieteellistä Sanomaa? Ja uskoisitteko te sitten, että suuressa tieteellisessä ajanjaksossa heillä olisi uskoa johonkin, joka näytti ehdottoman typerältä inhimillisestä mielestä? Mutta Jumala tekee sen aina sillä tavalla. Nooa oli vahvistettu Herran profeetta, ja hän oli Jumalan Sanoma tuota hetkeä varten. Ihmisten täytyi uskoa hänen Sanomansa, sen jälkeen, kun Herra oli vahvistanut hänet, että se oli Jumalan Sana, ja, että Jumala tulisi pitämään Sanansa.

88   Nyt on samoin tänään. Me olemme lopun ajassa. Noiden ihmisten olisi tullut tietää, näettehän. Huomatkaa nyt, Nooa oli esikuva Juutalaisista, jotka tulevat kulkemaan ahdistuksen lävitse. Eenok oli esikuva todellisesta Sanomasta, seurakunnan muuttumisesta, sillä Eenok otettiin ylös ja sitten tuli tulva. Ensimmäinen profeetta, Eenok, otettiin pois tieltä, niin että Jumala voi mennä eteenpäin Nooan kanssa.

Ja nyt Seurakunta tullaan ottamaan pois niin, että Jumala voi jälleen toimia juutalaisten kanssa, juutalaisten jäännöksen, 144,000 kanssa, niin kuin me olemme käyneet sen lävitse Kirjoituksissa.

89   Mutta kaiken tuon tieteellisen, epäuskoisen ajanjakson edessä, Jumala todisti lupauksensa Sanan todeksi, lähettämällä heille tulvan. Muistakaa nyt, että Nooan päivinä ei vielä ollut koskaan satanut maan päälle. Jumalalla oli sumu, joka nousi maasta ja kasteli sen, mutta ei ollut koskaan satanut. Sitten Nooa sanoi: “Tulee satamaan. “

90   He voivat ampua instrumentit taivaalle ja sanoa: “Siellä ei ole mitään kosteutta. Siellä ei ole mitään sadetta. Me voimme todistaa ettei siellä ole mitään sadetta.”

91   Huolimatta siitä mitä tiede sanoi, Jumala sanoi: “Tulee satamaan,” ja se riitti. Mitä Jumala nyt sitten teki? Minun mielipiteeni mukaan, jotkut heistä olivat ravistaneet maailman hieman pois kohdaltaan, niin että se kallistui hieman. Se muutti maan lämmön ja Kylmyyden. Kosteus nousi ilmaan, muodostaen pilvet, jotka satoivat alas, siinä kaikki.

92   Nyt me tiedämme tänään, että siellä ylhäällä on tuli, koska kaasuja on maassa. Ja Raamattu sanoo: “Taivaat ja maa katoavat suurella melulla, ja maa on sulava kuumuudesta.” Niinpä me tiedämme, että se on siellä ylhäällä, aivan samoin kuin se oli Nooan päivinä.

93   Ja muistakaa nyt, Nooan ajan Sanoma oli ainoastaan uskosta, eikä tieteen todistuksesta. Mutta tänään Sanoma on Jumalan Sanan mukaisesti, sekä tieteen todistamana. Elia tuli ensin tehden ihmeitä, mutta hän ei saarnannut; hän vain kulki paikasta toiseen tehden ihmeitä. Seuraavan kerran hän tuli Johannes Kastajan muodossa joka ainoastaan saarnasi, eikä tehnyt mitään ihmeitä. Ja, kun hän tulee kolmannen kerran, tulee olemaan sekä ihmeet, että saarnaaminen. Näettekö? Näettekö kuinka se on? Katsokaa Kirjoitusten jatkuvuutta. Me voisimme käyttää paljon aikaa siihen, mutta emme tule tekemään sitä, vaan jätämme sen pois, koska uskon teidän käsittävän sen.

94   Hän teki tuossa ajanjaksossa niin kuin Hän teki kaikissa ajanjaksoissa. Ja niin Hän tulee tekemään aivan niin kuin Hän lupasi tehdä. Kun Jumala lupaa mitä tahansa, silloin Hän tulee alas ja todistaa Sanansa oikeaksi. Kaikki, jotka uskovat, kaikki, jotka uskoivat tuon ajanjakson Sanoman, tulivat arkkiin ja pelastuivat. Niin se tulee olemaan jokaisessa ajanjaksossa. Kaikki, jotka eivät uskoneet Sanomaa ja sanansaattajaa, tuhoutuivat.

95   Ja kaikki, jotka todella uskovat Jumalan Sanan tänään, tullaan ottamaan ulos. Kaikki, jotka eivät usko Jumalan Sanaa tulevat tuhoutumaan maailman kanssa, koska he ovat maailmasta, ja kaiken mikä on maailmasta täytyy tuhoutua maailman kanssa. Ja kaikki mitä on pelastettu Jumalassa, täytyy olla Jumalassa, eikä voi tuhoutua: “Minä tulen antamaan heille Iankaikkisen Elämän, ja herätän heidät viimeisenä päivänä.” Mikä lohdutus se onkaan jokaiselle uskovaiselle tietää, että kun te olette Kristuksessa, niin aivan yhtä varmasti kuin Jumala pitää Sanansa ja tuhoaa maailman, Hän myös pitää Sanansa ja herättää omansa ja pelastaa heidät. Hän todistaa sen.

96   Hän todisti lupauksensa Sanan todeksi Abrahamille hänen aikanaan. Huomatkaa, se oli epätieteellistä Abrahamin ajassa, satavuotiaan miehen ja yhdeksänkymmentä vuotiaan naisen saada lasta, kun he olivat pitkästi sen iän ohitse. Eikä Abraham voinut selittää sitä. Hän voi mennä lääkäriin ja kysyä: “Tohtori, onko se mahdollista?”

97   “se on mahdotonta!” Hän menee sairaalaan ja tilaa paikan äidille synnytystä varten, tai mitä se sitten olisikin, jos haluatte verrata sitä tähän aikaan, he kutsuisivat häntä hulluksi: “Hän on järjiltään.”

98   Mutta Jumala oli Sanonut! Ja Raamattu sanoo Roomalaiskirjeen 4. luvussa, että “Abraham ei horjunut Jumalan lupauksessa, epäuskon kautta, vaan oli voimakas, antaen ylistyksen Jumalalle. Sillä hän kesti aivan kuin nähden Hänet, joka on näkymätön, ja oli tyytyväinen ja piti kiinni siitä.” Pitäen lujasti kiinni, sillä hän oli täysin vakuuttunut siitä, että mitä Jumala oli luvannut, Hän myös kykenisi tekemääni Ja meidän oletetaan olevan hänen lapsiaan. Aamen! Nyt tunnen itseni uskonnolliseksi, piristyneeksi, ajatelkaa vain sitä! Oi, Jumala todisti sen, kaikkien noiden vuosien jälkeen Hän muutti Abrahamin, ja Saaran takaisin nuoreksi naiseksi ja hän sai lapsen. Neljäkymmentä viisi vuotta myöhemmin Saara kuoli, ja Abraham meni uusiin naimisiin ollen sadan neljänkymmenenviiden, ja hänellä oli seitsemän muuta poikaa tytärtensä lisäksi. Kun hän oli yli-ikäinen, hän oli hedelmätön, hänellä ei ollut siementä, hänessä ei ollut mitään elämää jäljellä itsessään, mutta hän eli melkein toiset sata vuotta sen jälkeen. Aamen! Miksi? Hän ei ottanut huomioon omaa ruumistaan ja Saaran kohdun kuolleisuutta. Hän huomioi vain sen mitä Jumala oli sanonut, ja tiesi, että Jumala voisi todistaa sen mitä Hän oli sanonut. Aamen! Jumala todistaa sen mitä Hän sanoo, että Hän tulee tekemään. Kaiken epätieteellisen ja tieteellisen keskellä, mitä se sitten onkin, Jumala todistaa, että Hän on oikeassa, Niin todistaa aina Sanansa. Hän on oikeassa, ja kaikki toiset väärässä.

99   Hän todisti sen myös Lootille, kun Hän sanoi: “lähde ulos tästä kaupungista, Minä tulen polttamaan sen.” Ja Hän sanoi Abrahamille, että jos Hän voisi löytää kymmenen miestä, Hän säästäisi kaupungin. Eikä Hän voinut löytää Kymmentä, joten Hän todisti Sanansa oikeaksi.

100   “Mistä tuo tuli tulisi? Täällä ei ole mitään tulta näillä tasangoilla, näissä liejukuopissa.” Mutta Jumala sanoi niin, ja Abraham tiesi, että se tulisi tapahtumaan. Loot tiesi, että se oli niin, ja hän pakeni vuorille;.

101   Hän lupasi, että hänen siemenensä tulisi olemaan muukalaisena vieraalla maalla, ja tulisi tuon kansan väärin kohtelemaksi, ja, että he vaeltaisivat siellä neljäsataa vuotta vieraan kansan keskuudessa. Ja Hän täytti aivan tarkalleen Sanansa, sen mitä Hän sanoi tekevänsä. Abrahamin siemen vaelsi Egyptissä neljäsataa vuotta. Hän myös lupasi vapauttaa heidät sieltä mahtavalla kädellä. Voimakkaalla kädellä Hän vapauttaisi kansan egyptiläisten orjuudesta. Ja Hän piti Sanansa. Katsokaa mitä Hänen täytyi tehdä saadakseen nuo ihmiset sinne Egyptiin. Näytti aivan kuin suuri onnettomuus olisi kohdannut heitä.

102   Se oli hirvittävää Jaakobille ajatella poikansa Joosefin kuolleen, että eläimet olivat tappaneet hänen oman poikansa. Kuinka kovaa se olikaan pienelle Joosefille tietää se kaikki. Pieni poika parka, kaukana suvustansa, veljiensä pettämänä, kuoppaan heitettynä, isänsä kuolleeksi olettamana, kun hänen veljensä olivat tappaneet karitsan ja syöneet sen, ja sivelleet sen verellä hänen vaippansa, jonka he olivat vieneet hänen isälleen, ja tietäen sen kaiken. Mutta Joosef voi muistaa yhden asian, että Herran käsi oli hänen yllään. Hän tiesi olevansa uskovainen. Ei väliä, kuinka paljon hänen veljensä heittivät häntä ulos tai kuinka vähän siellä oli yhteistyötä, Joosef tiesi, että Jumala tulisi pitämään Sanansa. Kun hän näki tuon näyn, jossa he kaikki kumarsivat häntä, hän tiesi, että sen täytyisi tapahtua koska se oli NÄIN SANOO HERRA. Aamen! Kuinka järjettömältä se näyttikin, Joosef tiesi, että se oli totuus. Ei väliä, kuinka vaikea tehtävä oli ja minkä lävitse hänen täytyi mennä, hän tiesi, että jonakin päivänä jokainen heistä tulisi kumartamaan hänen jalkojensa edessä. Kuinka hän tulisi tekemään sen, kun he vihasivat häntä? Mutta hän tiesi, että Jumala todistaisi Sanansa olevan niin joka kerta.

103   Niin tulee Hän tekemään sen tänäänkin! Jumala tulee todistamaan Sanansa olevan niin, huolimatta siitä, jos tiede sanoo “Ei sitä voida tehdä.” Kuinka koulutettuja me olemme, kuinka järkeviksi me tulemme, kuinka muodollisiksi seurakunnat tulevat ja niin edelleen, Jumala tulee kuitenkin todistamaan, että Hänen Sanansa on “oikein.” Antakaa itsenne levätä tuolla Sanalla.

104   Kyllä, Joosefin täytyi mennä paljon lävitse, mennäkseen sinne Egyptiin, mutta Jumala toi hänet ulos kaikesta siitä aivan niin kuin Hän oli sanonut. Se on kaunis esikuva tästä päivästä, jos meillä vain olisi aikaa mennä siihen. Uskon meidän käyneen sen lävitse täällä tabernaakkelissa aikaisemmin. Mutta Jumala piti Sanansa, koska heidän täytyi viipyä tuo aika siellä. Se oli vaikeata noille heprealaisille siellä Egyptin orjuudessa, joita oli siunattu ja, joille oli annettu parasta maan hedelmästä, paras paikka, Goosen, ja sitten nähdä, että heistä oli tullut orjia. Se oli vaikeata noille äideille luovuttaa kohtunsa hedelmä noille egyptiläisille sotilaille oma rakas lapsensa, ja nähdä hänen ottavan suuren veitsen, leikkaavan sen auki ja heittävän krokotiileille. Se oli vaikea asia heille käydä sen lävitse.

105   Mutta yhtenä päivänä syntyi tuo ennaltamäärätty siemen, joka oli oikeanlainen lapsi. Hänessä oli jotakin outoa. Sitten siellä ulkona erämaan takaosassa, tuli pyhä Henki alas Tulipatsaan muodossa, asettui sinne pensaaseen, ja sanoi: “Olen kuullut kansani vaikeroinnin, ja Minä muistan lupaukseni. Vapautuksen hetki on käsillä, ja Minä lähetän sinut sinne alas tekemään sen.” Keppi kädessään, vaimo muulin selässä lapsi sylissään, hän teki sen Kaikkivaltiaan Jumalan voimalla. Kuinka naurettava asia, mitä olisi käyrä keppi kymmentätuhatta keihästä vastaan? Mutta katsokaahan, kun Jumala on siinä. Riippuu siitä missä Hänen Sanansa on. Mooseksella oli Hänen Sanansa, faaraolla oli keihäät. Mooseksella oli Sana.

106   Kaikki mitä Hän tarvitsi oli Sana. Se on kaikki mitä te tarvitsette tänään. Ei se ole jonkun seurakunnan suosituskirje. Te ette tarvitse kirkkokuntaa tukemaan itseänne. Te tarvitsette Sanan, ollaksenne ylöstempauksessa Sen kanssa. Te ette tarvitse jotakin valtakirjaa. Te ette tarvitse jonkin koulun jonkinlaista historiaa, parantuaksenne tänä aamuna. Teidän tarvitsee vastaanottaa Sana, se saa sen aikaan!

107   Te ette tarvitse lääkärin sanaa. Jos lääkäri sanoo tehneensä kaiken voitavansa, niin se on kaikki mitä hän voi tehdä. Jos hän sanoo, että teillä on syöpä tai kasvain, tai te tulette sokeaksi, tai te olette kuuro tai mykkä, mitä tahansa se onkin, niin mitä, sillä on väliä. Jos te vain voitte viedä tuon Sanan sinne palavan pensaan lupaukseen, aamen, niin jotakin tulee tapahtumaan! Jumala on todistava, että Hänen Sanansa on niin joka kerta, kun se on vastaanotettu oikean kaltaiseen maaperään. Se on mitä te tarvitsette, Hänen Sanansa. Hän todistaa sen, Hän pitää sen. Te voitte levätä vakuuttuneina siitä, että se on oikein.

108   Hän todistaa Sanansa jokaisessa ajanjaksossa, kaikkein epätavallisimmalla tavalla, mutta Hän tekee sen aina samalla tavalla. Näettekö? Mitä Hän teki Nooan päivinä, kun Hän valmistautui pelastamaan jäännöksen? Hän lähetti heille Nooan, profeetan. Hän lähetti Nooan merkiksi.

109   Ja huomatkaa nyt, kun Hän tulee vapauttamaan Israelin lapsia, niin mitä Hän tekee? Samalla Omalla tavallansa, Hän lähettää profeettansa. Hänen profeetallansa on Sana. Sanan lupaamat merkit ja ihmeet vahvistavat sen Totuudeksi. Israel marssi luvattuun maahan, koska he uskoivat sen.

110   Ja erämaamatkalla ollessaan, tapahtui niin, että he eivät uskoneet tätä profeettaa, sen jälkeen, kun he olivat nähneet Sanan niin vahvistetuksi, meni Morsian pois tahdista (te tiedätte mistä minä puhun, tuossa näyssä, näettehän, se “meni pois tahdista”) Siellä seisoivat Joosua ja Kaaleb, ja he uskoivat Sanan lupauksen todeksi, olosuhteista riippumatta.

111   Tarkatkaa sitä, kun he tulivat Kades-Barneaan. Kades-Barneassa, Mooses lähetti yhden jokaisesta sukukunnasta vakoilemaan maata, nähdäkseen mitä kautta heidän tuli mennä sinne. Ja hän lähetti kenraalinsa, Joosuan, joka oli profeetta, joten hän lähetti vähäisemmän profeetan, joka oli Mooseksen alla. Ja Joosua kuunteli Moosesta. Ja hän lähetti heidät sanoen: “Menkää ja vakoilkaa maata.”

112   Ja tuo kenraali meni ja valitsi jokaisesta sukukunnasta yhden miehen ja lähti matkaan. Hän otti Kaalebin, parhaan ystävänsä, koska hän tiesi, että Kaaleb uskoi. He menivät luvattuun maahan ja palasivat takaisin viinirypäletertun kanssa, jota kantamaan tarvittiin kaksi miestä. Näettekö? Hän sanoi: “Jotta Israelilla olisi todiste ennen kuin he edes pääsevät lupaukseen. Katsokaahan, heillä on todiste siitä mitä Jumala on sanonut, että se on hyvä maa, joka on täynnä maitoa ja hunajaa. Se on hieno maa. Se on hyvä maa. Nyt teidän… oh, kaikki nämä valkosipulit ja mitä teillä on täällä Egyptissä. Me viemme teidät nyt maahan, joka on täynnä maitoa ja hunajaa.

 Te luultavasti ette koskaan maistaneet kumpaakaan, maitoa tai hunajaa, siellä Egyptissä kaikkina näinä vuosina. He antoivat teille vain orjan ruokaa. Mutta nyt te menette tähän maahan.” Niinpä, kun heillä oli vain yhden päivän matka jäljellä Kades-Barneasta, joka oli maailman tuomioistuin, he pysähtyivät näiden suurten palmupuiden alle, ja leiriytyivät sinne purojen varsille. Hän sanoi: “Antaaksemme ihmisten tietää…” Tarkatkaa kuinka täydellistä, kuinka todella täydellinen todiste se on, kuinka Jumala tekee sen aivan niin kuin Hän tekee tänäänkin. Joosua sanoi: “Jumala on sanonut, että ‘se on hieno maa’. Nyt ennen ylimenoa minä haluan teidän näkevän, että se on hieno maa. Niinpä tuokaa minulle todiste tuosta maasta, näyttääkseni sen kansalle”

113   Niin he menivät sinne. Ja nyt, aina, kun te tulette tuodaksenne takaisin todisteen, vaanii vihollinen matkalla. Kun jotkut noista miehistä näkivät nuo suuret Kaanaan jättiläiset, he sanoivat: “Me emme voi tehdä sitä.” Mutta he toivat takaisin todisteen, että maa oli siellä. Heitä ei ollut johdettu valheellisesti. Jumala todisti heille Sanansa, jopa ennen kuin he menivät tuohon maahan.

114   Ettekö te voi nähdä tänään, kun te ajatte tuhannen mailia kuullaksenne Sanan, ja näette kuinka se todistetaan ja vahvistetaan, että se on todiste siitä, että se on suuri maa. Te voitte nähdä miehen varjon makaamassa, kuolemassa syöpään, ja sitten sanotaan, että “Hän on parantunut.” Ja me näemme Jumalan Sanojen joiden Hän sanoi tapahtuvan tänä päivänä tulevan vahvistetuiksi, ollen todisteena siitä, että Hän pitää Sanansa. Siellä on suuri Maa. Jos elämäni on melkein mennyt, ja Jumala tulee alas ja säästää sen jälleen, niin se on todiste Iankaikkisesta Elämästä. Siinä missä te kerran ette olisi pimentäneet kirkon oviaukkoa, te nyt seisotte jonossa päästäksenne sisälle. Se on todiste. Jumala pitää Sanansa ja todistaa sen teille, että se on totta.

115   Ajettuani tuhansia maileja; tulen katsomaan tänne aikaisin aamulla ja näen ihmisten ruokkivan lapsiaan Coca-Cola pullolla ja aamiaishiutaleilla, noin kello viideltä aamulla, istumassa siellä parkkialueella. Minä ajattelin: “Jumala, minä olisin alhaisin tekopyhä maailmassa, jos antaisin noiden ihmisten tulla tuon matkan ja sitten sanoisin heille jotakin mikä on väärin. Sillä minä tunnen sääliä heitä kohtaan, sydämeni on heidän kanssaan. He isoavat ja janoavat Jumalaa. Auta minua, Herra, kertomaan heille Totuus, tai sitten ota minut pois tästä maailmasta. Minä haluan kertoa noille ihmisille Totuuden, joten auta minua, Jumala.” Minä sanoin: “Pidä minua kädestä ja anna minun tietää mikä on Totuus, ja sitten todista se ja vahvista se mitä olen sanonut Totuudeksi, niin että he tulevat tietämään, että se on Totuus. Älä salli noiden ihmisparkojen tulla petetyiksi. Ei.” Oi, mitä tunnenkaan sydämessäni, kun näen tuon kaltaisia uskollisia ihmisiä!

116   Voin kuvitella Joosuan ajatelleen samoin, tuona päivänä, kun hän kokosi heidät ympärilleen ja näki heidän pesevän vaatteitaan ja valmistautuvan tuota kolmatta päivää varten. Kyllä, Hän todisti sen. Mitä Joosua sanoi? Kun he sanoivat: “Oh, me emme voi tehdä sitä. Sitä ei yksinkertaisesti voida tehdä. Meidän täytyy tulla ulos organisaatiostamme. Me olemme lopussa. Katsokaahan, me emme voi tehdä sitä. Me emme yksinkertaisesti voi tehdä tätä, koska se ei ole järkevää.” Ja, kun Joosua johti heidät sinne oli se huhtikuussa, jolloin vedet olivat korkealla, ja Jordan oli lähes yhtä leveä kuin Ohio-joki. Näytti kuin Jumala olisi tehnyt hirvittävän erehdyksen.

117   Tiedättehän, joskus te sairastutte ja sanotte: “No niin, minä olen kristitty. Jumala, Hän on tehnyt erehdyksen, kun Hän on antanut minun sairastua, vaikka olen kristitty.” Ettekö te käsitä Raamatun sanovan, että kaikki työskentelisi yhdessä niiden hyväksi, jotka rakastavat Jumalaa?

118   Joosua johti heidät sinne… Joskus Jordan on hyvin matalalla. Te voitte kahlata sen ylitse melkeinpä mistä kohden tahansa, ellei siinä satu olemaan jotakin syvempää vesireikää, ja siellä on kaikenlaisia pieniä kahlaamoja ja muuta, juuri, sillä paikalla, jossa Jeriko oli. Siellä on tuskin nilkkaa syvempää vettä, ja te voitte ajaa sen yli jeepillä, te voitte kävellä sen ylitse tai mitä tahansa. Mutta hän johti heidät sinne huhtikuussa, jolloin koko tuo maa oli tulvan alla mailin leveydeltä. Siellä oli mahdollisesti vesi kymmenen metriä syvää. Ja hän sanoi: “Kolmantena päivänä me tulemme menemään ylitse. Jumala sanoi niin! Kootkaa ihmiset yhteen ja pyhittäkää heidät, sillä kolmantena päivänä te kuljette Jordanin ylitse.” Näettekö, kuinka Jumala antaa asioiden tapahtua? Vain saadakseen ihmiset… vain vetääkseen ulos Oman joukkonsa. Mitä he tekivät? He pyhittivät itsensä ja valmistautuivat ylitykseen, huolimatta siitä kuinka syvää vesi oli, ja kuinka liejuista se oli, ja kuinka nopea virta oli. Katsokaahan, he tiesivät, että Jumala tulisi todistamaan Sanansa.

119   Ei väliä, mitä se on, kuinka lähellä Jordania te olette, ei väliä minkälaiset olosuhteet ovat, jos te vain voitte pitää tuon Jumalan lupauksen sydämessänne, niin Jumala tulee todistamaan sen, että se on niin. Kyllä, Hän tekee sen. Mitkään olosuhteet eivät pysäytä Häntä, Hän tulee yhä tekemään samoin kuin Hän teki silloin.

120   Huomatkaa, ne olivat Hänen uskovaisensa, joilla Hän todisti Sanansa. Hän ei voi todistaa Sanaansa uskomattomien kautta, Hän voi todistaa Sanansa ainoastaan uskovaisten kautta. Ei ollut väliä kuinka paljon loput heistä väittivät olevansa: “Oi, minä uskon, veli!” Katsokaahan, jos te uskotte, tulee Jumala todistamaan sen siksi. Näettekö, Hän todistaa Sanansa todellisten uskovaisten kautta; ei niiden, jotka sanovat uskovansa, vaan niiden, jotka todella uskovat. Se on uskovaisten lapsiensa kautta miten Hän todistaa Sanansa.

121   No niin, Joosualla oli uskovaisia. Tuo vanha sato oli kuollut pois, nuo uskomattomat, jotka sanoivat: “Ne emme voi ottaa sitä,” Hän antoi jokaisen heistä tuhoutua (miksi?), jokaisen heistä paitsi uskovaisten. Ketkä olivat jäljellä? Mooses oli otettu Kirkkauteen. Uskomattomat olivat kuolleet erämaahan, ja nämä olivat heidän lapsiaan. Siellä oli vain kaksi uskovaista, jotka menivät ylitse, Joosua ja Kaaleb. He olivat uskovaisia, he olivat ne, jotka menivät ylitse. Se on ainoa tapa miten Jumala voi tehdä sen, se on uskovaisilla lapsillaan. Uskotteko sitä? Hyvä on. Hänen uskovaisensa olivat ainoat, jotka tekivät sen. Hän käytti heitä, ylittääkseen heidän kanssaan. Näettekö?

122   Nyt haluan teidän huomaavan, että Hän tekee sen sillä tavalla jokaisessa ajanjaksossa. Hän tekee sen joka kerta samalla menetelmällä, Hänen täytyy käyttää uskovaisia. Ja sitten voidakseen käyttää uskovaisia täyttämään tuon Sanan, Hänen täytyy ennalta määrätä se tuolle ajanjaksolle. Näettekö te sitä? Hänen täytyy ennalta määrätä tämä asia olemaan siellä kohtaamaan tuon ajanjakson haastetta. Menikö se teihin? Tunsitteko sen? Näittekö sen? Ymmärrättekö te sen? Se on mitä on tapahtumassa tänään, ennalta tietämisellään Hän määräsi ennalta sen tähän aikaan. Kun Hän määräsi ennalta Malakia 4, sen täytyy tapahtua. Kun Hän määrää ennalta mitä tahansa tapahtuvaksi Sanassansa, niin Hänen täytyy todistaa Sanansa olevan niin. Kun Hän määrää ennalta mitä tahansa tapahtuvaksi ja sanoo, että se tulee tapahtumaan, niin Hän tietää, että siemen tulee olemaan siellä juuri tuohon aikaan. Hän määräsi ennalta Morsiamen, se tulee olemaan siellä! Tulee olemaan ylöstempaus, Morsian on oleva siellä! Ennaltatietämisellään Hän määrää ennalta sen. Näettekö, siellä ei ole mitään mikä voisi pysäyttää sitä.

123   Kun Jumala oli sanonut heille: “Minä annan teille nyt lupauksen luvatusta maasta. Minä sanoin isällenne Abrahamille, että hänen lapsensa tulisivat vaeltamaan siellä alhaalla neljäsataa vuotta.”

124   Nyt Mooses sanoi: “Minä olen Herran profeetta. Tarkatkaa nyt ja katsokaa sitä mitä minä profetoin. Jos se tapahtuu, silloin te tiedätte Herran lähettäneen minut, sillä te tiedätte Jumalan jo sanoneen sen teille. Jos minä nyt profetoin tämän ja se tapahtuu, tuon, ja se tapahtuu, tämän, ja se tapahtuu, ja se tapahtuu joka kerran samalla tavalla, niin te tiedätte nyt, että Herra on lähettänyt minut kertomaan teille, että siellä on luvattu maa, jonka Jumala on luvannut teille. Jumala on luvannut tämän maan ja se on hyvä maa, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Seuratkaa minua.”

125   Ja he menivät erämaahan, jonne hänen tuli viedä heidät. Jumala oli käskenyt hänen tuoda heidät takaisin Siinain vuorelle, jonne Jumala tuli alas Tulipatsaana, vahvistaen sen mitä Mooses oli sanonut, todistaen, että se oli oikein, vahvistaen Mooseksen siellä, sen mitä Mooses oli sanonut. “Mooses sanoi Minun ilmestyneen hänelle tällä vuorella palavan pensaan muodossa, ja nyt olen pannut koko vuoren palamaan.”

126   He sanoivat: “Se on oikein! Älköön Jumala puhuko, puhukoon Mooses. Muutoin me tulemme kuolemaan.”

127   Hän sanoi: “Minä en enää tule tekemään sitä. Minä tulen nostamaan heille profeetan, ja hän tulee puhumaan heille Minun Nimessäni.” Niinpä se on mitä Hän tekee, tarkalleen sillä tavalla Hän tuo esiin Sanansa.

128   Huomatkaa sitten nuo, jotka eivät uskoneet, kun he jo olivat niin lähellä sitä maata, johon he eivät uskoneet. Nyt te, jotka teette muistiinpanoja, kirjoittakaa ylös Hebrelaiskirje 6, jossa sanotaan: “Ne, jotka kerran olivat valistetut, ja tehdyt osallisiksi Pyhästä Hengestä; kun he lankeavat pois, eivät he voi uudistaa itseään parannukseen; koska he uudestaan ristiinnaulitsevat itselleen Jumalan Pojan, ja Häntä julkisesti häpäisevät; se on mahdotonta niiden pelastua.” Katsokaahan, se on aivan yhtä mahdotonta, kuin noille oli ylittää Jordan luvattuun maahan.

129   Ihmiset tulevat suoraan Pyhän Hengen kasteeseen asti, he tulevat suoraan Sanaan, he tulevat kaikkien kirkkokuntien, seurakuntien ja katkismusten lävitse ja kaikkea muuta, mutta kun se tulee tuohon Sanaan, rajan ylittämiseen, he sanovat: “Oh, en oikein tiedä Siitä, minun seurakuntani ei opeta sitä sillä tavalla.” Minä en välitä mitä teidän seurakuntanne opettaa, Raamattu sanoo, että se on sillä tavalla. Sitten te kysytte: “Kuinka tiedän, että se on oikein?” Hän vahvistaa Sen ja todistaa sen!

130   No niin, tuona päivänä Raamattu sanoi: “Siellä on hyvä maa, joka on täynnä maitoa ja hunajaa, ja hienoja viinirypäleitä ja granaattiomenia, ja oi, se on kaunis paikka.”

131   Sitten he sanoivat: “Livahtakoon nyt jotkut teistä sinne katsomaan sitä, ja tulkaa takaisin, niin että voimme lohduttaa näita ihmisiä. Me tulemme kulkemaan yli aivan kohta, jos te kaikki vain uskotte sen.” Ja niin he lähtivät.

132   Ja he tulivat takaisin, ja kaksi heistä huusi sanoen: “Ylistys Jumalalle! Me olemme nähneet sen! Me olemme nähneet sen! Se on ihmeellinen maa, ei ole mitään sen vertaista!”

 Muiden kymmenen seistessä ympärillä sanomassa: “Oh, ei, ei, ei, ei, me emme voi tehdä sitä.” Kuinka monta heistä meni ylitse? Nuo kaksi! Niin se on. Nuo kaksi, koska he tiesivät, että Jumala voisi todistaa Sanansa oikeaksi. Huomatkaa, ei tulviva Jordan, eikä mitkään Kanaanin maan jättiläiset voineet pysäyttää heitä. Jumala vahvisti Sanansa olevan niin, Hän vei heidät tuohon maahan.

133   Hän tulee jälleen tekemään saman asian, kyllä vaan, tämän päivän lupauksissa. Hän todistaa Sanansa. Kaikesta huolimatta Hän todistaa Sanansa oikeaksi.

134   Hän pysäytti nälkäisen ihmissyöjä leijonan suun yhtenä päivänä, todistaakseen Sanansa todeksi profeetta Danielille, että Niin voi vapauttaa. He ruokkivat noita leijonia ihmislihalla, ja he pitivät ne niin nälkäisinä, että mitä tahansa he heittivät sinne oli se sitten mies tai lapsi, tämä nälkäinen leijonajoukko repi sen kappaleiksi. Se oli kuolemanrangaistus. Profeetta Herran Sanan kanssa oli profetoinut Israelin lapsille, että he tulisivat olemaan siellä, ja he ottivat tämän profeetan, joka oli siellä heidän kanssaan. Mutta Jumala ei ollut vielä lopettanut hänen kanssaan, vaan halusi todistaa Sanansa, että Hän voi vapauttaa. Ja he pitivät noita leijonia nälässä, ja heittivät tuon profeetan sinne, ja nämä leijonat ryntäsivät häntä kohden sillä tavalla, mutta tuo Tulipatsas oli siellä, (ja kaikki eläimet pelkäävät tulta), tuo Tulipatsas seisoi siellä, ja leijonat laskeutuivat makuulle. Hän piti Sanansa. Hän on sama eilen, tänään ja iankaiken. Jumala pitää Sanansa, Hän todistaa sen, Hän todistaa, että se on niin.

135   Hän poisti kuumuuden tuosta tulisesta pätsistä, todistaakseen Sanansa, että Hän voi vapauttaa tulesta. Hän oli siellä noiden liekkien keskellä, jonne nuo heprealaislapset oli heitetty niin pitkäksi aikaa, kun jopa nuo sotilaat, jotka olivat viemässä heitä sinne, kuolivat sen ankaraan kuumuuteen. Jumala antoi tulen palaa edelleen, mutta Hän poisti siitä kuumuuden. Hän todistaa Sanansa oikeaksi! Jos te seisotte Hänen rinnallaan, tulee Hän seisomaan teidän rinnallanne. Seisooko Hän rinnallanne? Kyllä, varmasti! Tuntia myöhemmin he avasivat pätsin oven ja kysyivät: “Kuinka monta te oikeastaan sinne panitte?” He vastasivat: “Me panimme sinne kolme.” Hän sanoi: “Siellä on neljä, ja yksi näyttää kuin Jumalan Pojalta.” Näettekö, Hän näyttää siltä! Minkä vuoksi? Koska Hän on Sana.

136   He olivat sanoneet: “Jumala on kykenevä vapauttamaan meidät tuosta tulisesta pätsistä, mutta missään tapauksessa me emme tule kumartamaan mitään kuvapatsasta, koska me seisomme Sanan rinnalla.” Mikä tahansa kuvapatsas, uskonnon muoto, jättäkää se. Jumala tulee seisomaan rinnallanne. Hän on ottava kuumuuden pois vainosta. Hän on ottava elämän pois syövästä. Hän on tekevä mitä tahansa, Niin on Jumala! Seiskää Hänen rinnallaan, ja Hän tulee seisomaan teidän rinnallanne. Hän todistaa Sanansa todeksi joka kerta. Hän otti kuumuuden pois liekeistä, Hän sulki leijonien kidat.

137   Tässä on eräs toinen asia, jonka Jumala teki, osoittaakseen, että Hän oli Jumala. Erämaamatkansa jälkeen, he olivat tulleet sille paikalle, että he hankkivat itselleen oppiarvoja, tehden itsestään suuria miehiä. Heillä oli joitakin organisaatioita, kuten fariseukset, saddukeukset, herodilaiset, ja mitä vielä. Ja he olivat suuria miehiä. He tekivät toisistaan pappeja, ja heillä oli suuria asioita sillä tavalla, he tekivät ylipappeja ja suuria miehiä, ja arvohenkilöitä ja niin edelleen.

138   Mutta kaiken sen keskellä, Jumala nosti esiin profeetan, erään papin pojan, joka meni erämaahan yhdeksänvuotiaana. Hän ei osannut lukea nimeään, vaikka se olisi ollut metrinkorkuisilla kirjaimilla. Miksi, miksi Niin teki sen? Hän oli profeetta. Jos hänet olisi koulutettu isänsä tavalla, hän olisi mahdollisesti ollut fariseus tai saddukeus. Mutta hänellä oli liian tärkeä tehtävä, se oli esitellä Messias. Minkä vuoksi? Koska Jumala piti Sanansa ja todisti sen. “Huutavan ääni seminaarista, ‘Katso, minulla on tohtorin arvo. ? Sellaista voi löytyä vanhojen naisten syntymäpäivä-almanakasta, mutta ei Jumalan Sanasta. Hän oli sanonut: “Huutavan ääni huutaa erämaassa, ‘Valmistakaa Herran tie, ja tehkää Hänen polkunsa suoriksi!’” Valmistiko Hän tien Sanalle silloin, niin että Sana voisi tulla julki? Halleluja!

139   Ettekö te näe sitä, näissä varjokuvissa? Pysähtykäämme tähän hetkeksi. Viimeisissä päivissä, täytyy olla paikka valmistettu Sanan julkitulemista varten, ja me elämme nyt uuden Maan todisteen mukaan, aamen, joka on Ihmisen Poika.

140   Johanneksen tehtävä oli ilman koulutusta ja ilman mitään, pysyä erämaassa, ja hänen saarnansa olivat sen mukaisia. “Kirves on asetettu puun juurelle,” se on mitä hän oli nähnyt siellä. Hän oli Kaatanut niitä kirveellä ja valmistanut itselleen majan niistä, sekä polttopuita. “Oi te Käärmeiden sukupolvi,” se oli mitä hän oli nähnyt siellä. Iljettävin asia mitä hän oli nähnyt siellä pensaikossa, oli käärme.

 Hän sanoi: “Te käärmeiden sukupolvi, kuka on varoittanut teitä pakenemaan tulevaa vihaa? Älkää alkako sanoa: ‘Meillä on tämä ja me kuulumme tähän, sillä Jumala kykenee näistä kivistä herättämään lapsia Abrahamille. Kirves on laskettu puun juureen, ja jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää…” Mitä hän oli tehnyt siellä erämaassa sellaisille? Hän hakkasi ne polttopuiksi. Näettekö? “Hän tulee kokoamaan vehnän aittaan, mutta oljet Hän tulee polttamaan sammumattomalla tulella.” Sen kaltainen mies, ilman mitään kirkonmiehen vaatetusta, tai papin kaapua. Hän tuli palanen lampaannahkaa kiedottuna ympärilleen, kamelinnahka voineen, parta kasvoillaan ja hiukset pörrössä, ja sanoi: “Kirves on laskettu puun juurelle.” Hän uskalsi tulla. Miksi? Se oli Jumalan Sanan oikeaksi todistaminen. “Jumala kykenee näistä kivistä!” Jumala oli luvannut sen: “Katso Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä.” Se ei ollut kovasti uskonnollista tai tieteellistä. Se ei ollut jonkun uskonnon todiste, vaan Jumalan Sanan todiste. Jumala piti Sanansa, näettehän. Hän ei ollut minkäänlainen oppinut, vaan profeetta, joka oli lähetetty Herran Nimessä. Miksi Hän teki sen? Vahvistaakseen Sanansa.

141   Nyt nuo papit sanoivat: “Me tiedämme, että yksi on tulossa viimeisissä päivissä, niinpä me tulemme kouluttamaan jokaisen pojan, jonka vain voimme ja valmistaudumme sitä varten. Jokaisella teistä pojista täytyy olla korkeakoulukoulutus. Teidän täytyy tulla tänne. Ilman mitään epäilystä, hänen täytyy tulla leeviläisestä suvusta, koska se on mistä pappeus tulee.” Mutta hän ei ollut mikään pappi, hän oli profeetta! Ja se on Jumalan valinnasta. Hänen ei tarvitse tulla jostakin määrätystä kirkkokunnasta tai määrätystä sukulinjasta. Se on Jumalan valinta ennaltamääräämisellä, ennalta tietämisen kautta. Profeetta tulee Jumalan valinnan mukaan. Niinpä he eivät halunneet häntä, koska hän ei tullut sillä tavalla kuin he ajattelivat hänen tulevan. Mutta me näemme, että hän tuli sillä tavalla kuin Jumala sen teki, todistaakseen Sanansa.

142   Huomatkaa, Hän aiheutti neitsyen raskaaksi tulemisen, todistaakseen Sanansa.

 Me löydämme sen Jesaja 9:6. “Poika on meille syntynyt, lapsi on meille annettu.” Hän oli sanonut, että neitsyt tulisi raskaaksi. Ja Jumala aiheutti neitsyen raskaaksi tulemisen. Miksi? Todistaakseen Sanansa. Kuunnelkaa nyt muutama minuutti ja sitten tulemme lopettamaan. Hän aiheutti sen, että neitsyt tuli raskaaksi, todistaakseen Sanansa. Se oli ehdottomasti… Se kompastutti kaikki tiedemiehet. [Tyhjä paikka nauhassa.]

143   Te ymmärsitte sen, ettekö ymmärtäneetkin? Katsokaahan, maa oli kirottu. Kokomaa on kirottu, Aadamin synnin tähden. Mutta, kun tämä pieni siemen… No niin, naisella ei ole siementä. Hänellä on pelto, jossa siemen lepää, ei siementä, koska siellä ei ole elämänitua… siemenellä täytyy olla elämä itsessään. Jos ei sitä ole, silloin se on vain ainetta, jossa ei ole elämää. Niinpä siemen on miehessä. Se on syy miksi käärmeen siemenen täytyi olla naisessa, näettehän, koska se ei ollut Jumalan siemen. Me tiedämme sen. Odottakaa kunnes saatte tämän kirjan ja luette sen, silloin te tulette näkemään sen. Se tulee näyttämään teille Kirjoituksilla, koko asia tulee avautumaan aivan niin kuin vesikastekin Hänen Nimessänsä, ja te näette kuinka se on. Jumala ei ole koskaan väärässä, Hän on aina oikeassa. Se on vain yksinkertaisesti totuus.

144   Ja nyt me näemme, että Niin oli sanonut tämän ja Hän aiheutti sen tapahtumisen. Kun tämä pieni siemen, ilman miestä, tuli tähän pieneen munaan, peltoon, jonka Hän oli luonut, se ryömi siihen, sen häntä irtosi pois ja kehittyminen alkoi solu solun päälle, eläen äidin elämästä. Ruumiissansa äiti ruokkii sitä verenkiertonsa kautta. Me näemme nyt, että hän ruokkii sitä, mutta sen veri ei ole äidin verta. Ei, sillä ei ole hitustakaan äidin verta. Se elää äidin vitamiineista, mutta ei hänen verestään. Se on vedessä ja äidin veri ympäröi sitä, suojellen sitä täräyksiltä ja muilta asioilta, mutta siinä ei ole hitustakaan äidin verta. Äiti voi olla kuolemassa tuberkuloosiin ja synnyttää lapsen, eikä se voi periä sitä, koska tuberkuloosi bakteeri tulee veren kautta. Tuberkuloosi ei ole perinnöllistä; heikkoudet ovat, mutta ei tuberkuloosi, koska sen täytyisi saada bakteeri äidin hengityksestä, näettehän, ennen kuin se voi saada sen. Lapsi on siitä täysin vapaa syntyessään, koska siinä ei ole yhtään äidin verta.

145   Nyt me näemme, että Jumala tuli tähän pieneen soluun, ja alkoi kehittää soluja, imien Äidistään vitamiinit ja muut tarvittavat asiat. Sitten, kun Hän oli tullut tarpeeksi vanhaksi syödäkseen Itse, Hän alkoi syödä. Ja mitä se on? Se on maan tomua, josta te tulette, niin kuin kasvit ja eläimetkin. Hän alkoi syödä kalaa ja leipää ja niin edelleen, ja se alkoi solujen kehittymisen. Sitten, kun se oli tullut täyteen kypsyyteen kolmikymmenvuotiaana, kastoi Johannes Hänet vedessä. Kun Hän nousi ylös vedestä, mitä tapahtui? Kyyhkynen, joka oli Jumala, laskeutui alas taivaasta, äänen sanoessa: “Tämä on Minun rakas Poikani, Jossa Minä olen mielistynyt asumaan.”

 Mitä Hän tuli tekemään? Lunastamaan tuon osan maasta. Hän oli Jumalan luomisen alku. Koska Jumala ei ole luotu, on Hänet luotu ainoastaan Kristuksessa, sillä Jumala on Iankaikkinen ja Henki, jota ei ole luotu. Hän oli Jumalan luomisen alku, ja Jumala lunasti tuon ruumiin. Näettehän, kun Hän tuli alas sanoen: “Tämä on Minun rakas Poikani, Häneen Minä olen mielistynyt.”

146   Niinpä Hän, Jumala tuli alas, kun Hän oli käynyt kaiken tämän lävitse. Ja nyt se tapahtuu jokaiselle pojalle. Te synnytte luonnollisen syntymän seksin kautta sillä tavalla kuin te tulette; Sitten te tulette sille paikalle, että te käytte vesikasteen lävitse, sitten tulee Pyhän Hengen kaste, ja sitten tulee Pyhä Henki alas tulikasteessa ja vaatii omakseen tämän luomuksen, samalla tavalla kuin se tehtiin Hänelle. Pyhä Henki ja Jumala on sama Henki, näettehän, se tulee alas ja vaatii tämän ruumiin ylösnousemusta varten. Ja Hänet nostettiin ylös meidän vanhurskauttamiseksemme, “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle ovat tuleva, eikä yksikään tule olemaan kadotettu. Minä tulen nostamaan sen ylös viimeisenä päivänä. Ei yhtä pään hiuksistakaan tule koskaan katoamaan.” Se oli Jumalan luomisen alku. Tämä on Jumalan luomisen jatkumista. Sitten koko maalla täytyy olla kaste. Ja, kun Pyhä Henki tulee alas kaupungissa asuakseen maan päällä, ja Jumalan maja on ihmisten kanssa, ja asuu heidän kanssaan, silloin Jumala on majassa täällä maan päällä. Tämä koko lunastuksen suunnitelma, vanhurskauttaminen, pyhitys, Pyhän Hengen kaste, sama niin kuin se on silloin.

147   Huomatkaa nyt, Hän aiheutti tämän neitsyen raskauden, ja niin hän synnytti Pojan tuntematta ketään miestä. Tämä on kompastuttanut tiedettä Kautta ajanjaksojen. Se yhä tekee niin. Ehkä he nauroivat Jesajaa, kun hän puhui ja sanoi, että tämä neitsyt tulisi raskaaksi: “Kuinka niin voisi olla?”

148   Voin kuvitella Jesajan hämmennyksen, kun hän kuuli Jumalan sanovan: “Minä tulen antamaan heille supermerkin, Minä annan heille; iankaikkisen merkin, neitsyt tulee raskaaksi.” Hän oli huomattava mies kansansa keskuudessa, Jumalan vahvistama profeetta. Ja nyt hän tuli noiden tohtoreiden ja niin edespäin eteen tämän lausunnon kanssa: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Katsokaahan, niin ei ollut koskaan tapahtunut, ajan alusta alkaen, siitä asti, kun Jumala loi ensimmäisen miehen. Mutta nyt tässä, joku nainen täällä maan päällä tulisi raskaaksi. Ajatelkaa sitä järkevästi, mitä, jos tuo profeetta olisi hävennyt sitä? Mutta Hän tiesi, että Jumala pitäisi Sanansa, Hän tulisi todistamaan sen. Voin kuvitella jokaisen heprealaisperheen valmistavan pienen tyttärensä valmiiksi tätä lasta varten, ostaen kenkiä ja vaatteita ja ehkä pienen helistimen tätä tulevaa lasta varten. Sukupolvia kului, mutta Jumala todisti Sanansa! Neitsyt tuli raskaaksi ja synnytti lapsen, todistaen, että Hänen profeettansa Sana oli Totuus. Hän seisoo aina heidän takanaan.

149   Tämä neitsyen Poika oli Sana julkituotuna. Jos nyt haluatte lukea Joh. 1. Tämä neitsyen Poika oli Sana tuotuna julki, Jumalan luomisen alku. Koko maa on Jumalan luomus, mutta se on kadotettu. Näettekö? Sitten Hän lunastaa tämän maan. Ja te olette osa maasta, ja Niin lunastaa teidät samalla tavalla kuin Hän lunastaa koko maan. Näettekö? No niin, tämä neitsyen Poika oli Sana julkituotuna: “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan  kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessanne.”

150   Saatana yritti jokaista keinoa saadakseen Hänet häpeämään sitä. Saatana yritti kaikkea mitä vain voi, saadakseen Hänet häpeämään sitä, hän yritti saada Hänet ottamaan kuningaskunnan ilman kärsimystä, hän yritti saada Hänet ottamaan sen ilman lunastusta (vaikka se oli Jumalan suunnitelma Eedenin puutarhasta asti, kun Hän tappoi tuon karitsan, että Hän tulisi ottamaan sen ainoastaan verellä; Saatana lupasi Hänelle jopa kaikki maailman valtakunnat, jos Hän vain ottaisi sen. Ajatelkaa vain mikä lupaus se oli!

151   Ettekö te käsitä, rakkaat ja kalliit ystäväni, että juuri tällä minuutilla Saatana tekee teille lupauksia… hän tulee tekemään teidät yhdeksi heidän yhdistyksensä parhaaksi saarnaajaksi. Hän tulee antamaan teille ensimmäisen istuimen jokaisessa seurakunnassa ja tekee teistä diakonin. Hän tekee mitä tahansa, jos te vain menette pois tästä Sanasta.

152   Huomatkaa nyt, tekisi jokaisen… hän olisi antanut Hänelle maailman ja sen valtakunnat, Hän olisi voinut ottaa ne. Hän yritti saada Hänet rikkomaan tuon Sanan, koska hän tiesi voittaneensa Hänet, jos hän vain voisi saada Hänet tekemään sen. Hän sai Mooseksen rikkomaan Sen, Hän sai Eevan rikkomaan Sen, mutta tällä kertaa hän osui väärään kaveriin. Miksi? Hän oli Sana, eikä Saatana tiennyt sitä. Hän itse oli tuo Sana.

153   Voin nähdä hänet. Me haluamme kuvailla häntä jotenkin lapsenomaisella tavalla. Voin nähdä hänet noine suurine mustine siipineen tulevan Eevan tykö ja sanovan: “Minäpä kerron sinulle jotakin, se on miellyttävää. Sinun pitäisi yrittää sitä.”

“Mutta Jumala sanoi, että, jos me teemme sen, me kuolemme.”

154   “Oh, mutta varmastikaan te ette tule kuolemaan. Katsohan, se on hölynpölyä. Se on jonkun vanhan höyrypään ajatus. Älä sinä usko sellaista.” Mutta Jumala oli sanonut niin! Jumala todisti sen olevan oikein. Ja Hän todistaa sen oikeaksi juuri nyt, tällä minuutilla ihmiset kuolevat. Hän todistaa sen yhä oikeaksi.

155   Huomatkaa nyt, kun hän tuli Mooseksen tykö ja sanoi: “Mooses, sinä tiedät olevasi kuumapää, sinä olet äkkipikainen. Katso mitä tuo luopiojoukko on tehnyt. Miksi et mene sinne alas ja anna heidän todella kuulla kunniaansa?” Ja hän teki niin.

156   Mutta, kun hän kosketti tätä kymmenentuhannen voltin johtoa, se kärvensi hänen höyhenensä, kun hän tuli Häntä vastaan. Hän sanoi: “Kuulehan, minä tulen antamaan Sinulle kaikki nämä valtakunnat.”

 “On kirjoitettu!” Näettekö? “On kirjoitettu!”

157   Hän sanoi: “Jos Sinä olet Jumalan Poika.” Katsokaa, hän on aina epäillyt Sanaa. Hän yhä opettaa muita epäilemään Sitä. Hän opetti Eevan epäilemään Sitä, hän opetti Mooseksen epäilemään Sitä, hän yritti opettaa kaikkia heitä epäilemään Sitä.

158   Hän yrittää opettaa teitä epäilemään Sitä. Ja te, jotka istutte täällä juuri nyt, jos haluatte minun kutsuvan teitä nimeltänne, se on ollut Saatana, joka on yrittänyt pitkän aikaa saada teidät epäilemään minua. Älkää tehkö sitä. Sisar, jos sinä teet sen, silloin sinä… tai, ei minua, vaan vain epäilemään. Uskokaa vain tämä Sana. Teidän ei tarvitse uskoa minua, mutta uskokaa tämä Sana. Näettekö? Jos minä sanon tämän Sanan, silloin se ei ole minun sanani, vaan Hänen. Minun sanani on erilainen, mutta tämä on Hänen Sanansa. Ymmärrättekö? Huomatkaa se nyt,…minä en halua mennä siihen juuri nyt.

159   Ei, Hän lupasi, että kaikki Hänen Sanansa ovat ehdottomasti totta. Hän todisti Ne oikeaksi. Hän todisti olevansa todellinen Sana. “Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”

160   Miten, kuinka hän on elävä? “Jos otatte joitakin Jumalan Sanoista, niin hän on elävä”? No niin, se ei ollut mitä Hän sanoi. Huomasitteko, että se oli “Jokaisesta Sanasta”? Kuinka hän on elävä? “Oh, jos hän syö, eikö hän silloin elä?” Ei, hän on kuoleva nopeasti, hän on lihaa. “No niin, jos hän kuuluu kirkkoon ja uskoo kaiken muun mutta ei Tuota?” Silloin hän on yhä kuollut. Käsitättekö te sitä? Hän voi elää ainoastaan jokaisesta Sanasta, joka lähtee ylipapin suusta, piispan, kardinaalin tai pastorin suustako?” Jumalan suusta! Kuinka me tiedämme, että se on Jumalan Sana? Hän sanoo niin, ja sitten Hän todistaa Sen. Hän todistaa Sanansa. Huomatkaa sitten, jos se on niin, niin teidän tunnustuksenne ei tule antamaan teille elämää. Teidän kirkon jäsenyytenne ei tule antamaan teille elämää. Huomatkaa, ainoastaan Hänen Sanastaan, ei, jos yksikin Sana on asetettu väärälle paikalle. Yksi sana tappoi ihmissuvun. Raamatussa, Ilmestyskirjan 22. luvussa sanotaan, että yksi sana tulee yhä tappamaan koko asian, hänen nimensä tullaan ottamaan pois Elämän Kirjasta. “Kuka tahansa lisää yhden sanan, tai ottaa yhden Sanan pois.” Ei kahta sanaa, vaan vain yhden Sanan! Ei yhtä lausetta; yhden Sanan! Se on yksi Sana! Oi ihmiset, ymmärrättekö te?

161   No niin, minä en puhu ainoastaan tälle kuulijakunnalle. Tämä nauhoitetaan, näettehän, ja tämä menee kaikkialle maailmaan. Ymmärrättekö te maailman ihmiset, se on yksi Sana, yksi Sana, ei yksi lause, ei yksi kappale, vaan yksi Sana oli kaikki mitä Eeva epäili. Jumala todisti sen. Mutta sitten: “Jos te pidätte jokaisen Sanan, te olette elävä.” He epäilivät yhtä Sanaa, ja toivat kuoleman ihmissuvulle. Mutta ihminen ei elä ainoastaan leivästä, saadakseen fyysistä voimaa, vaan jokaisesta Sanasta, jokaisen Sanan mukaan juuri niin kuin se on kirjoitettu. Raamattu sanoo: “Se ei ole yksityisesti selitettävissä.” Kenenkään ei missään tulisi yrittää tulkita Jumalan Sanaa. Jumala on Oma tulkkinsa.

162   Kun Hän sanoi: “Olkoon valo,” siellä oli valo. Hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi,” ja niin tapahtui. Näettekö, mitä tahansa Jumala sanoo, sen Jumala vahvistaa.

163   Ei väliä kuinka paljon te yritätte ajatella ettei fyysistä ylösnousemusta voi olla, kun nuo ihmiset ovat tulleet jo maan tomuksi, ja ovat jo ohittaneet senkin ja tulleet hapoiksi ja kaasuiksi joista heidän ruumiinsa olivat valmistetut. Heidän sielunsa yhä elää. Jumala sanoi: “Minä tulen nostamaan sen ylös.”

 Job sanoi: “Vaikka ihomadot hävittäisivät tämän ruumiin, tulen minä kuitenkin lihassani näkemään Jumalan.” Näettekö, sillä ei ole väliä. Jokainen Sana täytyy pitää, ja mies on elävä tuosta Sanasta. Hän nosti ylös kuolleista erään miehen, joka oli ollut kuolleena neljä päivää, todistaakseen, että Hän oli ylösnousemus ja Elämä. Kun mies oli ollut kuolleena jo neljä päivää ja haisi, kun hänen nenänsä jo oli painunut sisään. Se on totta. Ensimmäinen mikä painuu sisään ihmisolennossa on nenä. Se tulee kiiltäväksi ja painuu sisään. Sitten ihomadot… He voivat panna teidät ilmatiiviisti suljettuun arkkuun, mutta ihomadot eivät kuitenkaan tule maasta, vaan ne ovat jo teissä. Huomasitteko kuinka Job sanoi: “Vaikka ihomadot hävittävät minut.” Eivät maan madot, niitä ne eivät ole. Madot ovat jo teissä, valmiina hävittämään teidät, kuolema tekee työtään teidän kuolevassa ruumiissanne. Mutta, kun teillä on Kristus, silloin tekee Elämä työtään teidän kuolevassa ruumiissanne, nostaakseen teidät jälleen ylös. Näettekö? Hän nosti erään miehen ylös kuolleista, sen jälkeen, kun hän jo oli ollut kuolleena neljä päivää ja haisi, todistaakseen sen mitä Hän oli sanonut: “Minä olen ylösnousemus ja Elämä.” Kuka voi sanoa sen paitsi Jumala, näettehän: “Minä olen ylösnousemus ja Elämä. Hän, joka uskoo Minuun, vaikka hän olisi kuollut, on hän kuitenkin elävä.” Uskotteko te sitä? Hän nosti tuon miehen ylös kuolleista, todistaakseen, että Hänen Sanansa oli oikein.

164   Huomatkaa nyt, Hän oli Sana. Hebr.4:12, jos haluatte kirjoittaa sen ylös. Hebrealaiskirje 4:12 sanoo: “Jumalan Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, ja on sydämen aikomusten ja ajatusten erottaja.” Onko se oikein? “Erottaja.” Mitä Hän teki todistaakseen, että Hän oli Sana? Kun Pietari tuli Hänen tykönsä, hänen nimensä oli Simon. Ja hän tuli Jeesuksen tykö, ja niin pian kuin hän oli tullut Jeesus sanoi: “Sinun nimesi on Simon ja sinä olet Joonaan poika.” Hän oli koulunkäymätön, hänellä – ei ollut mitään arvoastetta takanaan, hän ei ollut mitään muuta kuin tavallinen kalastaja. Raamattu sanoo, että hän oli “tietämätön ja oppimaton”, mutta hänestä tuli Jerusalemin seurakunnan piispa. Miksi? Jeesus kertoi hänelle kuka hän oli, mikä hänen nimensä oli ja mikä hänen isänsä nimi oli. Ja hän tiesi, että se oli Sana, koska Raamattu sanoi: “Herra teidän jumalanne on nostava esiin profeetan minun kaltaiseni,” ja sen täytyi olla profeetta. Siellä ei ollut profeettoja luvattu Malakian jälkeen Messiaaseen asti, he olivat olleet neljäsataa vuotta ilman profeettaa. Ja tässä seisoi Mies, todistaen Sanansa tälle miehelle, joka oli ennaltamäärätty Elämään, ja sanoi: “Sinun nimesi on Simon, sinä olet Joonaan poika, tästedes sinua tullaan kutsumaan ‘Pietariksi.’” Ajatelkaa sitä; Kenelle Hän sen todisti? Miksi Hän ei todistanut tuota Sanaa Kaifaalle? Hän oli Jumala, ja Hän tiesi ettei Kaifas olisi koskaan uskonut sitä. Mutta tämä mies oli määrätty Elämään, hän tunsi Sen juuri silloin.

165   Yhtenä päivänä eräs toinen mies meni noutamaan ystäväänsä vuorilta, noin viidentoista mailin päästä, ja toi hänet seuraavana päivänä sinne missä Jeesus oli. Jeesus katsoi ympärilleen, Hän oli Jumala, näettehän, Hänellä oli erottaminen. Hän osoitti sen, todistamalla Sanan oikeaksi.

 Nyt jotkut heistä sanoivat: “Tiedätkö, tuo mies on Sana.”

166   “Hölynpölyä,” nuo papit sanoivat, “Sitä tuo kaveri ei ole. Ei. Tuo ei ole Sana.”

167   Filippus sanoi Natanaelille: “Sinä tiedät Kirjoituksen sanovan, että ‘Herra meidän Jumalamme on nostava esiin Mooseksen kaltaisen profeetan’. Ja se on Hän. Kuuntele Häntä.”

168   Ja Jeesus sanoi: “Katso israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä.” Tämä mies kysyi: “Rabbi, milloin Sinä olet tuntenut minut?”

169   Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla, Minä näin sinut.” Hän tiesi kuka tulisi uskomaan Sen.

170   Hän sanoi: “Rabbi, Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Sana.” Jeesus todisti Sanalla, että Hän oli Sana.

171   Huomatkaa tuo pieni nainen kaivolla. Hän odotti Messiasta. Hänellä ei ollut mitään tekemistä heidän suurten väkijoukkojensa ja kirkkokuntiensa kanssa, ja niin edelleen, joita heillä oli noina päivinä. Hän odotti Sanaa. Niinpä kerran siellä kaivolla istui aivan tavallinen Mies, joka sanoi: “Nainen, tuo Minulle juotavaa.”

172   Hän sanoi: “Hetkinen vain.” “Hän mahdollisesti yrittää hieroa tuttavuutta minun kanssani,” hän on saattanut ajatella sydämessään, koska hänet oli merkitty pahamaineiseksi naiseksi. Hän sanoi: “Miksi Sinä pyydät minulta sellaista? Meillä on täällä rotuerottelu. Sinä olet Juutalainen, ja me olemme Samarialaisia, se ei ole tapana, ei ole oikein Sinun pyytää minulta sellaista.” Näettekö?

173   Hän sanoi: “Nainen, jos sinä tietäisit Kenelle sinä puhut, sinä pyytäisit Minulta juotavaa.”

174   Hän sanoi: “Sinustako juotavaa? Minä en edes näe Sinulla ämpäriä tai köyttä.. Kuinka Sinä voisit antaa minulle mitään vettä tästä kaivosta?”

 Hän sanoi: “Se ei ole se kaivo, josta Minä puhun.” Näettekö?

175   Jonkun ajan kuluttua tuo nainen sanoi: “Tämä on omituinen Mies.” Ja hän alkoi vetää vesiastiaansa ylös.

176   Jeesus sanoi: “Se vesi jota Minä annan, tulee sinun sielussasi sen veden lähteeksi, joka pulppuaa Iankaikkiseen Elämään.”

177   “Hetkinen vain,” tuo nainen sanoi: “minä ymmärrän, että Sinä olet Juutalainen. Tarkoitatko Sinä sanoa, että Sinä olet suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka kaivoi tämän kaivon?” Hän oli Jaakobin Jumala, Näettekö? Hän sanoi: “Tarkoitatko Sinä olevasi suurempi kuin Jaakob, joka kaivoi tämän kaivon?” Hän näytti aivan tavalliselta mieheltä, näettehän. Hän sanoi: “Sanotko Sinä, että olet suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka kaivoi tämän kaivon, ja joi siitä itse ja juotti karjansa? Me olemme niin siunattuja voidessamme juoda tästä kaivosta, jonka tuo profeetta kaivoi. Ja me palvomme tällä vuorella. Te taas sanotte, että tulee palvoa ‘Jerusalemissa.’”

178   Hän sanoi: “Pelastus on Juutalaisista, nainen, me tiedämme mistä me puhumme. Te ette tiedä mitä te palvotte.” Juutalaisten oletetaan tuntevan Sana, näettehän, kuinka Sen oletettiin olevan. Mutta Katsokaahan, Hän tarkkasi häntä nyt. Miksi? Mitä Hän aikoo tehdä? Todistaa Sanansa. Ymmärrättekö… Sitten Hän sanoi: “Mene, nouda miehesi ja tule tänne.”

 Ja hän sanoi: “Ei minulla ole mitään miestä.”

179   Hän sanoi, “Sinä olet kertonut totuuden, koska sinulla on ollut viisi, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi.” Näettekö? Tarkatkaa nyt! Jotakin tapahtui, näettekö, jokin tuli Elämään. No niin, jos sitä ei olisi ollut siellä alusta alkaen, jos hänellä ei olisi ollut edustusta ennalta määräämisellä, ei Elämä koskaan olisi saanut otetta hänestä.

180   Siellä seisoi pappeja, jotka sanoivat: “Tämä mies on Belsebub.” Näettekö, heillä ei ollut mitään edustusta.

181   Iankaikkinen Elämä, se merkitsee, että “te olette aina olleet.” Katsokaahan, teillä on Iankaikkinen Elämä, ja sitä on olemassa vain yksi muoto, joka on Jumala.

 Te olitte Hänen ominaisuuksiaan, Hän ajatteli teitä, ja tunsi teidät mielessään ennen maailman perustamista. Ymmärrättekö?

182   Tuo nainen katsoi ympärilleen. Katsokaa minkälaisessa synnillisessä tilassa hän oli. Mutta näettehän, Hän ei voinut saada tuota pappia, koska pappi oli koulutettu oppinut, Sanan teologi, mutta ilman edustusta Taivaassa, näettehän, hän ei ollut ollenkaan Jumalan ajatuksissa. Mutta tämä nainen oli, Hän sanoi: “Herra, minä käsitän, että Sinä olet profeetta.” Se oli kaikki mitä Hän halusi hänen näkevän. Näettekö? Hän sanoi: “Minä uskon, että Sinä olet profeetta. Me emme nyt ymmärrä profeettoja, koska siitä on niin pitkän aikaa, mutta me ymmärrämme, että Messias on tulossa. Ja, kun Hän, Messias tulee, Hän tulee olemaan Sana. Hän tulee tietämään sydämen salaisuudet, Hän tulee tekemään saman asian kuin Sinä teit. Sinun täytyy olla yksi Hänen profeetoistaan, edelläkävijä tai jotakin.”

 Hän sanoi: “Minä olen Hän.”

183   Mitä Hän teki? Hän todisti Sanansa, todistaen asemansa, todistaen mitä Hän oli. Jumala oli Kristuksessa, sovittaen maailman Itsellensä. Ja Jumala on Sana. Hyvä on. Hän tyynnytti tuulet ja aallot, todistaakseen Jesajan profetian: “Häntä kutsutaan ‘Mahtavaksi Jumalaksi, iankaikkiseksi Isäksi.’” Näettekö? Hän myös lisäsi leivän ja kalat, tämä neitseestä syntynyt Poika. Mitä varten? Todistaakseen Sanan. Koko Kirjoitus täytyy täyttää. Hän todisti Sanan, sanomalla, että Hän oli Jehova julkituotuna. Hän oli Jumalan luomisen alku. Jumala luomakunnassa, Jumala pienessä osassa luomakuntaa täällä, jossa Hän itse asui. Hän oli Jumalan luomisen alku, sillä: “Hänestä syntyy monia poikia.” Huomatkaa, Hän myös lisäsi kaloja. Hän on Sana ja Sanan todiste.

184   Kuunnelkaa nyt tarkasti, kun olemme tulossa loppuun. Tuona päivänä, josta hetki sitten luin, kun Hän tuli Jairuksen taloon. Päästyään sinne, Hän käveli sisälle. Muistakaa nyt, Jairus oli pappi, rajalinja uskovainen. Hän halusi uskoa Jeesukseen, mutta ei halunnut irrottautua seurakunnastaan, koska he olivat sanoneet: “Kuka tahansa, joka uskoo Häneen, tullaan panemaan ulos seurakunnasta.” Kuunnelkaa tarkasti nyt, antakaa nyt minulle koko huomionne. Tarkatkaa tätä. Minä uskon Jeesuksen tienneen sen, kun Hän ylitti järven, koska Hän tiesi kaikki asiat. Ja, kun Hän oli ylittänyt järven ja pysähtynyt sinne, tuli tämä pieni pappi Hänen tykönsä. Hänen tyttärensä oli todella sairas, lääkärit olivat antaneet pois kaiken toivon. Niin sanoi: “Hän makaa kuolemaisillaan.” Nyt oli tullut aika toimia.

185   Ehkä niin on teidän kohdallanne tänä aamuna, teille on tullut aika toimia. Ymmärrättekö? Ehkä te olette todella sairas. Ehkä te olette vakuuttunut siitä, että olette väärässä. Niin saattaa olla. Jumala tuo esiin pakon ja tulee aika toimia.

186   Nyt tarkatkaa. Hän tuli aivan julkisesti Jeesuksen tykö, välittämättä mitä muut heistä sanoivat, ja lankesi maahan Jeesuksen jalkoihin. Mikä askel se olikaan koulutetulta oppineelta, tulla miehen tykö, josta meillä ei ole mitään tietoa, että Hän olisi koskaan käynyt koulua. Kuinka tämä mies, jonka oletettiin olevan selvillä kaikesta teologiasta, tuli miehen tykö, jonka ajateltiin olevan “luopio, villi mies, hullu mies, joka ei ollut järjissään.” Suokaa anteeksi tämä ilmaus, mutta Hän oli vain “jokin omituinen tyyppi” tuona päivänä, jokainen ajatteli Hänestä sitä. Niin kuin me tänään kadunmiehen ilmaisemana sanoisimme “kaheli”. Aivan niin kuin minä eräänä päivänä saarnasin ruuveista ja muttereista, tiedättehän. Näettekö, sitä Hän oli yleisölle, vain tavallinen jokapäiväinen… sanottiin: “Sinähän olet järjiltäsi! Sinähän olet hullu!” Nyt tässä eräs mies jolla oli kaikki oppineisuus, tuli Erään luo, jonka oletettiin olevan järjiltään. Hänet oli pakotettu siihen.

187   Tarkatkaa sitä nyt. Se tulee hieman kirvelemään, mutta se tulee tekemään hyvää teille. Katsokaahan, joskus jokin järkytys herättää teidät.

188   Huomatkaa, Hän tuli sisälle ja meni tämän kuolleen pienen tytön viereen, joka oli mahdollisesti kuollut jo tunteja aikaisemmin, ja makasi siellä palsamoituna. Sillä tavalla he tekivät noina päivinä. Hänet oli asetettu makaamaan sinne leposijalle, kukkia ympärillään.

189   Ja oi, tuo hieno pieni pastori, pieni Jairus, voin kuvitella hänen olleen hieno pikku pastori, jota jokainen rakasti. Voin todistaa, että hän sydämessään uskoi Jeesukseen, mutta hän ei yksinkertaisesti kyennyt tekemään ratkaisua, koska shekkiä ei enää olisi tullut maanantai aamuisin. Näettekö? Hänen oli niin vaikeata tehdä ratkaisua. Ja toinen asia olivat ihmiset, hänen suuri arvovaltansa ihmisten keskuudessa. He tulisivat sanomaan: “Tiedätkö mitä, Jairuksesta on tullut fanaatikko. Katsohan, hän meni sinne tuon väärän profeetan tykö. Sinne missä kaikki nuo oletetut merkit ja asiat tapahtuvat, tiedäthän, tuon Galilealaisen Profeetan, Nasaretista kotoisin olevan Jeesuksen.”

190   Me emme usko sitä nyt, koska se kuulostaa pyhyyden loukkaukselta, mutta sillä tavalla se oli silloin. Näettekö? “Ja jonakin päivänä, se tulee olemaan jälleen, niin kuin se on nyt.” Näettekö, sama asia!

191   Huomatkaa nyt, hän meni sinne. Hän tuskin voi tehdä sitä, mutta tuli aika, että hänet oli pakotettu tekemään se. Hänen täytyi tehdä se. Ja tässähän tuli Jeesuksen tykö, suoraan siellä heidän kaikkien edessä, ja lankesi maahan Hänen jalkoihinsa ja sanoi: “Mestari! Mestari!” Tiedättekö mitä se merkitsee? Hallitsijaa, omistajaa. Se on totta.

192   Katsokaahan, monet ihmiset haluavat Jeesuksen olevan heidän Pelastajansa, mutta ei heidän Herransa. Katsokaahan, Herra on “hallitsija.” Kyllä. Te sanotte: “Jeesus, pelasta Sinä minut ja salli minun seistä juuri tässä, ja sitten on kaikki hyvin, kun minä huolehdin omista asioistani. Älä Sinä sekaannu minun asioihini. Sinä voit olla minun Pelastajani, mutta et minun Herrani.” Hän haluaa olla Herra, näettehän, silloin Hän on teidän Pelastajanne.

193   Mutta nyt Jairus sanoi: “Mestari, Pelastaja! Minun pieni tyttöni, ainoa lapseni, hän on kaksitoistavuotias, eivätkä lääkärit voi tehdä hänelle enää mitään.” Epäilemättä tuo pappi on saattanut sanoa: “Tiedätkö, he ovat sanoneet Sinun olevan fanaatikko, mutta Mestari, minä uskon Sinuun. Minä uskon. Minä tiedän, että Sinulla on erottaminen. Ja ainoa asia mitä haluan on, että Sinä tulet ja lasket kädet hänen päälleen, ja sitten sanot mitä minun täytyy tehdä, ja minä tulen tekemään sen.” Oh, nyt te olette pääsemässä jonnekin!

 Hän sanoi: “Minä tulen. Minä tulen.” Ja Hän lähti matkaan.

194   Sen jälkeen, kun hän oli ollut poissa useita tunteja, tuli tässä eräs mies juosten, niin kuin silloinen tapa oli, tuhkaa päänsä päällä, ja sanoi: “Älä vaivaa tuota Miestä, sinun tyttäresi on kuollut. Hän on jo kuollut, ja he ovat valmistaneet hänet hautaamista varten.”

195   Oi, mitä hän tunsikaan sydämessään! Jeesus kääntyi Katsomaan häntä, hän sanoi: “Oi! Oi! Oi!”

196   Jeesus sanoi: “Enkö Minä sanonut sinulle?” Hän oli luvannut Jairukselle, ja nyt Hänen täytyi todistaa se. Aamen. “Minähän sanoin sinulle. Usko ainoastaan ja sinä tulet näkemään Jumalan kirkkauden.” No niin, Hän tiesi mitä Hän oli tekemässä. Hän sanoi, ettei Hän tehnyt mitään ennen kuin Isä näytti Hänelle ensin, Joh. 5:19: “Minä teen vain mitä Isä näyttää Minulle,” joten Hän näytti Hänelle mitä tulisi tapahtumaan.

197   Niinpä, kun Hän tuli sisälle taloon, Niin pysähtyi sinne tuon pienen kylmän, jäykistyneen lapsen vierelle, joka oli sairastanut viikkoja. Siellä makasi hänen pieni kalvennut ruumiinsa, johon ei ollut mennyt ruokaa, joka oli kärsinyt kuumeesta ja muusta ja oli kuollut. He olivat ruiskuttaneet hänen päälleen palsamointi aineita, ja hän makasi siellä, tiedättehän, leposijalla, valmiina kiedottavaksi liinavaatteisiin ja vietäväksi hautaan, ja heillä oli ollut pieni seremoniansa ja he olivat ympäröineet hänet kukilla. Ja Jeesuksen tullessa sinne, he kaikki sanoivat: “Oi, Jairus, sinun pieni tyttäresi on kuollut! Oi, isä Jairus, Oi! He olemme niin pahoillamme sinun puolestasi,” ja kaikkea muuta sellaista.

198   Jeesus sanoi: “Oh, pysykää hiljaa, te saatte aikaan liian paljon melua.” Hän sanoi: “Miksi kaikki tämä meteli täällä?” Näettekö? “Tämä meteli jota te pidätte, huudatte ja kiljutte. Ei tyttö ole kuollut. Hän nukkuu. Shhh.”

199   Mitä he sitten tekivät? Kun he kuulivat Hänen sanovan ettei tyttö ollut kuollut, sanottiin “ne nauroivat Häntä ylenkatseellisesti.” Toisin sanoen, he buuasivat Hänelle. “Buuu! Sinähän olet väärä profeetta! Sinä olet ihmisten pettäjä! Tyttö on kuollut. Lääkäri sanoi niin. Me olemme balsamoineet hänet ja siellä hän makaa kuolleena.” He sanoivat: “Ha, ha, ha! No niin, sinähän olet puhunut Hänestä Jairus, mitä sinä nyt siihen sanot?”

200   Tiedättekö mitä Jeesus teki? Hän sanoi: “Painukaa te kaikki ulos täältä.” Senkaltaisen epäuskon ympäröimänä se ei voi toimia. No niin, miksi Hän sanoi sen? Hän sanoi: “Jairus, jos sinä vain uskot, sinä tulet näkemään Jumalan kirkkauden.” Nyt se oli Hänen Sanansa. Hänen täytyy todistaa se. Hyvä on.

201   Sitten tullessaan taloon ja heidän kaikkien itkiessä siellä, Hän sanoi: “Hän nukkuu.” Se oli vastoin tiedettä. Se oli vastoin selvää järkeä. Hänhän oli kuollut, balsamoitu.

202   Niin pian kuin he kuolivat, he balsamoivat heidät. Niin pian kuin elämä oli lähtenyt heistä, he kaatoivat heidän päälleen nuo hajuaineet ja kietoivat heidät liinavaatteisiin ja valmistivat heidät pois vietäväksi. Katsokaahan, he hautasivat heidät välittömästi, joskus jopa ilmoittamatta siitä ihmisille. Te tiedätte Ananiaan ja Safiiran; niin pian kuin Ananias oli kuollut, ennen kuin Safiira tuli sisälle, he veivät hänet pois ja hautasivat hänet, näettehän. Niin pian kuin he olivat kuolleet, he käärivät heidät noihin hajuaineisiin ja veivät pois. Näettekö?

203   Niinpä tämä tyttö oli jo valmiina vietäväksi hautaan, mutta he halusivat hänen isänsä näkevän hänet vielä kerran ennen kuin he veisivät hänet pois. Ja, kun Jeesus oli tullut sisälle, tytön ollessa siinä tilassa, Hän sanoi: “Hän on vain ottanut nokkaunet.”

 He sanoivat: “No niin, eikö tuo mies olekin totisesti hullu!”

204   Niinpä mitä Jeesus teki? Hän oli jo sanonut hänen nukkuvan, joten Hänen täytyi todistaa Sanansa. Hän ei voinut tehdä sitä tuon joukon edessä, joten Hän sanoi: “Pankaa heidät kaikki ulos.” Ja voin nähdä Hänen katsovan Jairusta ja sanovan: “Uskotko sinä yhä?” “Kyllä, Herra.”

205   “Sinä ja vaimosi, tulkaa tänne. Pietari, Jaakob ja Johannes, tulkaa te kanssani.” He menivät sinne ja Hän sanoi nämä sanat: “talitha cumi” [talita kuum] joka merkitsee: “Pieni tyttö, nouse ylös.” Ja Hän todisti Sanansa, että tyttö vain nukkui. Onko se oikein? Hän todisti tässä, että Hänen Sanansa oli oikein. Huolimatta heidän epäuskostaan, Hän yhä todisti Sanansa oikeaksi, herättämällä hänet, koska Hän oli sanonut hänen nukkuvan. Tuo tyttö nukkui.

206   Jonakin päivänä Niin on tekevä saman jokaiselle totiselle uskovalle, sillä Hänen Sanansa lupasi sen. “Heidät, jotka ovat Kristuksessa, on Jumala tuova yhdessä Hänen kanssaan.” Näettekö: “Heidät, jotka ovat Kristuksessa.”

207   Mitä tämä pieni juutalaistyttö teki? Aloin juuri ohittaa tätä Kirjoitusta tässä, mutta en tee sitä. Tiedän, että saattaa olla hieman myöhäistä, ja meillä tulee olemaan rukousjono muutaman minuutin kuluttua. Minä en ehkä näe teitä viikkoon, joten viipykäämme tässä hetki. “Ihminen ei elä ainoastaan leivästä.” Näettehän? Huomatkaa, sallikaa minun nyt näyttää tämä teille. Miksi Jeesus herätti tämän pienen heprealaistytön? Kysymys on ennalta määräämisestä. Aivan samoin kuin Hän teki Lasarukselle.

 Näettekö? Ehkä siellä oli monia pieniä tyttöjä, jotka kuolivat tuona samana päivänä, mutta Hän ei sanonut sanaakaan heille. Hän tiesi, että juuri tällä oli Iankaikkinen Elämä. Katsokaahan, Hän ei herättänyt muita heistä.

208   Katsokaa, kun Hän oli tulossa Jerikoon he sanoivat: “Hei, tämä kaveri täällä!” Epäilemättä he sanoivat: “Herätätkö Sinä kuolleita? Sinä sanot minulle voivasi herättää kuolleen, meillä on niitä täällä koko hautausmaa täynnä, tule ja herätä heidät.” Katsokaahan, Hän ei edes kiinnittänyt heihin mitään huomiota. Hän ei koskaan tehnyt sitä, koska Hän tiesi olevansa Sana.

209   Huomatkaa, tuo tyttö ainoastaan nukkui. Hän tiesi, että tuo isä tulisi Hänen tykönsä. Tämä pieni tyttö, näettehän, Hän tiesi, että tämä pieni juutalaisneito oli vain unessa. Katsokaahan, vanhurskas ei kuole. Jeesus tuli lunastamaan vanhurskaat. Ja lunastaa merkitsee “olla tuotu takaisin siihen mitä te kerran olitte.” Näettekö? Hän ei voinut lunastaa uskomattomia, huolimatta siitä kuinka koulutettuja he olivat ja mitä tohtorin arvonimiä heillä oli. Hän ei voinut lunastaa heitä, koska he eivät olleet lunastettavissa, heidän täytyi mennä omaan määränpäähänsä. Mutta, ennalta tietämisellään, Hän tiesi, että Lasarus tulisi ulos haudasta. Hän myöskin tiesi, että tällä pienellä tytöllä oli Iankaikkinen Elämä. Niinpä hän ei ollut kuollut, vaan nukkui. Ja, kun meidän työmme on päättynyt maan päällä, jos me emme elä Hänen tulemukseensa, niin me emme kuole, me vain nukumme. Hän todisti sen tässä. Hän tulee todistamaan sen jälleen. “Vaikka ihomadot hävittäisivät tämän ruumiin, tulen minä kuitenkin heräämään Hänen kaltaisuudessaan.”

210   Hän todistaa kaikki Sanansa, koko Sanansa. Ajatelkaa vain sitä, kaikki Hänen Sanansa! Ja te olitte Hänen Sanansa Hän oli Sana, ja te olitte osa Hänen Sanastansa. Ja siitä syystä teidät on lähetetty tänne, vahvistamaan paikkanne elämässä. En usko teidän käsittäneen sitä. Katsokaahan, Hän on Sana. Käsitättekö te nyt sitä?

211   Hän oli jaloissa, Lutherissa; lantiossa, Wesleyssä; olkapäissä, helluntailaisissa. Näettekö mitä tarkoitan? Hän on Pää. Teillä on tuo osa, joka liittää Pään ja ruumiin yhteen, tässä hetkessä, jossa me nyt elämme; se ei ole jalkojen osa, lantion osa, eikä olkapäiden osa, vaan kaulan osa. Onko se oikein? Se liittää ruumiin päähän. Se on tuo osa ruumista. Nuo, jotka nukkuvat Jeesuksessa, tulee Jumala tuomaan yhdessä Hänen kanssaan. Jumalan pasuuna on soiva, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Onko se oikein? Katsokaahan, kun te tulette osaksi tuosta Sanasta, te tulette osaksi Hänestä. Ja te otatte Hänen Nimensä sen tunnistamiseksi, näettekö, teidät on asetettu sinne, kastettu Hänen Nimeensä, Hänen Ruumiiseensa: “Yhdellä Hengellä me kaikki olemme kastetut yhteen Ruumiiseen,” aivan tarkalleen samaan asemaan. Hän ei koskaan muuta tapaansa. Kuinka moni uskoo, että varhais-seurakunta on Hänessä? Antakaapa meidän nähdä kuinka moni uskoo sen? Kuinka heidät oli kastettu? Hyvä on. Katsokaahan, Hän on muuttumaton Jumala. Hän todisti sen. Me voisimme viipyä täällä keskiyöhön todistamassa sitä, ja yhä jatkaa edelleen ja edelleen. Näettekö, Hän on muuttumaton! Te olette Hänessä ja olette osa Hänestä, koska te olitte osa Hänen ajatuksistaan. Ennen maailman perustamista, Hän kutsui teidät!

212   Raamattu sanoi, että Peto olisi maan päällä… Se on kirkkokunnallinen Antikristus tulisi maan päälle, Peto muodostettaisiin Roomassa, joka oli ensimmäinen kirkkokunta. Ja tämä Kirkkojen Maailman Neuvosto muodostaa kuvan Pedolle, aivan tarkalleen mitä panimme kirjaan täällä yhtenä päivänä. Huomatkaa, se muodostaa sen, tuo Antikristus. Ja Raamattu sanoo: “Kaikki joiden nimet eivät olleet kirjoitettuna Karitsan Elämän Kirjassa”, (milloin, herätyksessäkö?) “kun Karitsa tapettiin ennen maailman perustamista (jolloin teidän nimenne pantiin Siihen) , tulisi tämä Antikristus pettämään.” Matteus 24:24, sanoo, että “Antikristus tulisi olemaan niin lähellä oikean asian kaltainen viimeisissä päivissä, että se pettäisi jopa valitutkin, tai määräsi ennalta määrätytkin…” Joka on sama asia, Jumala valitsi teidät tai ennalta teidät ennen maailman perustamista. “Se tulisi pettämään kaikki ne joiden nimiä ei ollut määrätty ennalta Elämän Kirjaan.”

213   Daniel puhui siitä, kuinka viisaat tulisivat olemaan tuona päivänä, kuinka tyhmät tulisivat olemaan ja niin edelleen. Hyvä on, olisi niin paljon sanottavaa siitä, mutta se veisi minut liian pitkälle, tuo kello liikkuu liian nopeasti minulle. Tarkatkaa nyt mitä siellä tapahtui. “Kaikki, jotka Hän on tuntenut ennalta, Hän on kutsunut. Kaikki, jotka Hän on kutsunut, ne Hän on vanhurskauttanut. Kaikki, jotka Hän on vanhurskauttanut, ne Hän on kirkastanut.” Teidän matkanne on päätöksessä, te vain elätte omaa osaanne. Armo oli se mitä Jumala teki teille. Teot ovat ne joita te teette osoittaaksenne arvostavanne sitä.

214   Hän todisti saman asian, että Hän tiesi kaikki asiat, tämä neitsyt-syntyinen Poika. Hän tiesi missä nuo kalat olivat, kun Pietari ja muut heistä olivat vetäneet verkkoa saamatta mitään. Se todisti Hänen Sanansa. Onko se oikein? Hän tiesi kaikki asiat.

215   Ja, kun Hän oli valmis maksamaan veronsa, Niin osoitti omistavansa kaiken. Hän tiesi missä tuo kala oli, jonka suussa oli tarpeeksi rahaa sen maksamiseen. Se oli tipahtanut joltakin, ja tämä kala oli ottanut sen suuhunsa. Ja Hän sanoi: “Pietari, mene ja heitä onki veteen, nosta tuo kala ylös ja ota tuo kolikko sen suusta. Ja mene ja maksa vero, jotta he ovat tyytyväisiä.” Kyllä!

216   Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla on pesänsä, mutta Hänellä oli Sana, Hän oli Sana, ja Hän todisti sen olevan niin. Hän todistaa aina Sanansa. Samoin Hän on tekevä sen nyt, jokaisessa sukupolvessa Hän todistaa sen samoin.

217   Kuolemansa ja hautaamisensa jälkeen, kolmantena päivänä, Hän nousi jälleen ylös, todistaakseen Sanansa, koska profeetta oli sanonut: “Minä en salli Pyhäni nähdä turmeltumista, enkä Minä tule jättämään Hänen sieluansa Helvettiin.” Hän nousi kolmantena päivänä, ennen kuin mätäneminen voi alkaa seitsemänkymmenenkahden tunnin kuluttua. Näettehän, se ei ollut kolmea täyttä vuorokautta, koska mätäneminen alkaa seitsemässäkymmenessäkahdessa tunnissa, ja profeetta oli sanonut: “Minä en salli Pyhäni nähdä turmeltumista.” Hän todisti Sanansa.

218   Hän paransi sairaat ja ontuvat, todistaakseen Sanansa, jonka Jesaja ja muut profeetat olivat puhuneet.

219   Hän lähetti Pyhän Hengen Helluntaipäivänä, todistaakseen Sanansa. Haluatteko joitakin näistä Kirjoituksista? Joel 2:28, Hän sanoi: “On tapahtuva viimeisissä päivissä, sanoo Jumala, että Minä tulen vuodattamaan Hengestäni kaiken lihan päälle, ja palvelijoideni ja palvelijattarieni päälle tulen Minä vuodattamaan Hengestäni. Teidän nuoret miehenne näkevät näkyjä, ja teidän vanhat miehenne uneksuvat unia,” ja niin edespäin. Hän todisti sen vuodattamalla! Myöskin Hän ennen sitä oli sanonut, Luukas 24:49: “Katso, Minä lähetän Isäni lupauksen teidän yllenne. Mutta viipykää te Jerusalemin kaupungissa, kunnes teidät on puettu voimalla Korkeudesta.” Siinä se on, Hän teki sen, Hän lähetti Hengen jatkamaan Hänen Sanansa todistamista. Mutta tarkatkaa mitä Hän sanoi. Tekikö Hän sen? Hyvä on.

220   Markus 16, Hän sanoo: “Menkää koko maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia jokaiselle luodulle.” Kuinka kauas? Koko maailmaan. Kenelle? Jokaiselle luodulle. “Joka uskoo ja kastetaan pelastuu. Joka ei usko on jo tuomittu, ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Johannes 14:12, Hän myöskin sanoi: “Hän, joka uskoo Minuun,” ei, joka vain sanoo uskovansa, vaan “Hän, joka uskoo Minuun on myös tekevä niitä tekoja joita Minä teen.” Tarvittiin sama Henki, joka oli Hänessä tekemään samoja tekoja. Miksi? Koska Hengen tuli julkituoda luvattu Sana tulevaisuudessa. Katsokaahan, Hän teki valmistelut sitä varten, sillä Hän tiesi, että nämä asiat tulisivat tapahtumaan.

221   Ja nyt, yhdeksäntoistasataavuotta myöhemmin, seurakunta ajanjaksojen jälkeen… Kaikki asiat, jotka Hän oli profetoinut, Luther, Wesley jne., niin kuin kävimme sen lävitse ja piirsimme sen tänne taululle, kuu näytti sen meille ja Herra itse tuli alas ja piirsi sen tänne seinälle, vahvistaen, että se oli oikein. Yhdeksäntoistasadan vuoden jälkeen me olemme Laodikean seurakunta ajanjakson lopussa. Hän lupasi Luukas 17:30, että tämä sama Ihmisen Poika paljastettaisiin päivinä, jotka olisivat Sodoman päivien kaltaiset maan päällä. Tekikö Hän sitä? Täytyykö sen tapahtua? Se on mahdotonta… Muistakaa nyt, Hän tulee kolmessa nimessä: Ihmisen Poikana, profeettana; Jumalan Poikana, Henkenä; Daavidin Poikana, Tuhatvuotiseen Valtakuntaan. Mutta siinä välillä, tässä käännekohdassa, Hänen omien Sanojensa mukaan, tulisi päivä jolloin Ihmisen Poika paljastettaisiin, Hän paljastaisi itsensä (minä? ei Jumalan Poikana, vaan) Ihmisen Poikana. Hän tulisi paljastamaan itsensä erilaisella tavalla. No niin, miten Hän tekisi sen? Malakia 4. Katsokaahan, Ihmisen Poika tulee paljastamaan itsensä, ei jossakin suuressa kirkkokunnassa ja asioissa joita meillä on ollut kautta ajanjaksojen, vaan Hän tulisi jälleen ilmaisemaan itsensä Ihmisen Poikana, tuodakseen julki Malakia 4:n. “Ja tuona päivänä Minä tulen lähettämään teille profeetta Elian, ja hän on kääntävä lasten sydämet takaisin apostolisten isien Uskoon, pois kaikesta tästä kirkkokunnallisuudesta, takaisin jälleen alkuperäiseen Sanaan,” vetämään ulos tuon viimeisen päivän Morsius-Puun, jonka Hän lupasi. “Ehtoo ajassa on oleva Valo,” tuon sumuisen päivän aikana ei olisi valoa, vaan se on oleva päivä jota ei voida kutsua päiväksi eikä yöksi. Katsokaahan, se rakentaa Ruumiin. Mutta tuo sama Pää, joka oli täällä Idässä, on jälleen oleva täällä Lännessä. “On oleva Valo ehtooajassa.” Oi, minusta tuntua kuin haluaisin laulaa erään laulun!

On oleva Valo suunnilleen ehtoo aikana,
Polun kirkkauteen tulette varmasti löytämään;
Veden tiessä, on Valo tänään,
Haudattuna Hänen kalliissa Nimessään.
Nuoret ja vanhat, tehkää parannus kaikista synneistänne,
Silloin Pyhä Henki on varmasti tuleva sisälle;
Ehtoo Valot ovat tulleet,
se tunnetaan ja on tehty tosiasiaksi, että Jumala ja Kristus ovat yksi.

222   Ja Ihmisen Poika paljastaa Itseään samassa voimassa, joka Hän oli (ei näiden seurakunnan ajanjaksojen aikana, ei vanhurskauttamisena, pyhityksenä ja näissä asioissa täällä) vaan Ihmisen Poikana. Kuka on Ihmisen Poika? Sana! Ja Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, ja erottaa ajatukset, jotka ovat sydämessä. Mitä Hänen täytyy tehdä? Todistaa tuo Sana. Mitä Hän tulee tekemään? Huomatkaa se, kun me näemme sen tapahtuvan, katsokaa Sitä samassa muodossa, jossa Hän oli täällä alussa, Tulipatsaana. Oi! Todistaen oikeaksi sen mitä Hebr.13:8 sanoo: “Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaiken.” Mitä se oli? Sama Jeesus Kristus eilen, oli sama Kristus, joka oli Mooseksen kanssa erämaassa. Kuinka moni tietää Raamatun sanovan niin? Se oli eilen! Tuo sama Kristus puhui Paavalille tänään Uudessa Testamentissa. Uskotteko sitä? Sitten Ihmisen Poika, tuo sama Kristus, viimeisessä päivässä. Näettekö? Hyvä on.

223   Huomatkaa myös Johannes 14:12, Niin sanoi: “Niitä tekoja joita Minä teen olette te myös tekevä.” Kaikki nämä toiset Kirjoitukset, mitä Hän tekee? Hän on täällä nyt todistamassa ne (Ei Lutherin aikana, ei Wesleyn aikana, ei helluntailaisien aikana, ei baptistien akana, ei presbyteerien aikana, me olemme käyneet niiden lävitse ja todistaneet ne historialla ja Raamatulla; vaan mitä se on?) aika jolloin Ihmisen Poika paljastetaan, tuomaan nämä asiat sisälle täyttämään Sanan, kun kaiken täytyy täyttyä. Näettekö? Me näemme sen, ja se on totta!

224   Ja ajatelkaa ettei sitä ole vahvistettu keskuudessamme ainoastaan samoilla menetelmillä joita Hän teki siellä alussa, vaan se on vahvistettu tieteellä. Heidän täytyy myöntää, että se on oikein. George J. Lacy, FBI:n sormenjälkiosaston päällikkö, hän sanoo: “Tuo Valo osui linssiin. Minä itsekin kutsuin sitä psykologiaksi, mutta Herra Branham, tämä kamera ei ota psykologiaa. Se oli siellä.”

225   Mitä se on? Todistus, että monia vuosia sitten tuo Tulipatsas oli siellä pensaassa kuin pyörretuuli ja puhui. Hän sanoi: “Älä koskaan tupakoi tai ryyppää, sinua varten on työ, kun tulet vanhemmaksi.”

226   Ihmiset sanoivat: “Tuo poika on mennyt järjiltään.” Äiti halusi kutsua lääkärin, koska olin hermostunut.

227   Mutta mitä se oli? Hän tuli alas täällä Ohio-joella, ja sanoi: “Niin kuin Johannes Kastaja oli lähetetty saamaan ihmiset valmiiksi Sanan julkitulemista varten, samoin on sinun Sanomasi.”

228   Kuinka tohtori Davis ja muut sanoivatkaan, että “olin järjiltäni.” Kuinka hän halusi panna minut pois seurakunnasta, koska olin erimieltä hänen kanssaan nais-saarnaajista ja kaikista noista asioista, jotka eivät ole Kirjoituksen mukaisia. Hän sanoi: “Ja sinä sanot, että sinä tulet saarnaamaan ja aikaansaamaan sen, että herätys iskee maailmaa?”

Minä sanoin: “En minä, vaan Hän on sanonut niin.”

Hän sanoi: “Billy, sinulla on ollut painajainen.”

Minä sanoin: “Minä annan sinulle korttini juuri nyt, minä en enää ole yksi teistä”

229   Hän sanoi Sen, minä uskon Sen, ja Hän on todistanut Sen. Se on siinä parasta, Hän on todistanut Sen. Hän on todistanut Sanansa Sanalla, sillä Hän on Sana. Näettekö? Ja mitä Sana tekee? Tietää sydämen salaisuudet. Onko se oikein? Hyvä on, Hän todistaa sen Hebr.4:12.

230   Ja Hänellä tulee olemaan Morsian-Seurakunta valmiina viimeisissä päivissä. “Kuinka Hän tulee tekemään sen, veli Branham?” Minä en tiedä. Mutta Hän sanoi, että Hän tulisi. Hän tulee todistamaan sen. Uloskutsuttu kaikista muista, se on totta, tuo täplikäs lintu, joka on täpläinen Hänen Verestään. Näettekö? Uloskutsuttu, koko muu lauma on Häntä vastaan. Morsius-Seurakunta on halveksittu ja hyljätty.

231   Mutta tuo täplikäs lintu, minä en välitä kuinka paljon tuo kirjan tekijä on eri mieltä Sen kanssa, hän on erehtynyt. Muistakaa nyt, mikä tuo täplikäs lintu oli? He ottivat kaksi niitä, yksi tapettiin, ja sen veri vuodatettiin sen kumppanin päälle, pitaalin puhdistamiseksi. Se päästettiin vapaaksi täpläisenä verestä, ja se lensi huutaen: “Pyhä, pyhä, pyhä, pyhä, Herralle.” Ja se oli meidän Kumppanimme Jeesus Kristus, joka tapettiin, ja Hänen Verensä on meidän päällämme, huutaen: “Pyhä, pyhä, pyhä, pyhä, Herralle.” Olen iloinen, että nimeni on Hänen Kirjassaan; ei täällä maan päällä, vaan siellä ylhäällä; ei kirjoitettuna vuohen nahalle, vaan Karitsan nahalle.

232   Tulee olemaan kuolleiden ylösnousemus. Hän tulee vahvistamaan sen. Niin se on. Hän tulee todistamaan sen. Tulee olemaan Seurakunnan ylöstempaus. “Kuinka se tulee olemaan?” Minä en tiedä, mutta Hän tulee todistamaan sen. Hänen Sanansa on totta. Tulee olemaan Tuhatvuotisvaltakunta. Hän tulee todistamaan sen, se on Hänen Sanansa. Tulee olemaan uudet taivaat ja uusi maa. Hän tulee todistamaan sen, koska Hänen Sanansa sanoo niin. Ja ainoastaan vanhurskas tulee olemaan siellä. Hän tulee todistamaan sen myös. Niin se on. ainoastaan ne, jotka ovat tehdyt osaksi tästä Sanasta (ne joilla oli oma osansa ja asemansa tässä Sanassa omaa ajanjaksoaan varten) tulevat olemaan ainoat, jotka tulevat olemaan siellä. Koska se on mitä se on, Hän on Sana. Ja mikä on nainen? Miehen kuva. Ja mikä on Seurakunta? Sanan kuva. Näettekö, niin se on tarkalleen. Niinpä se on se mikä tulee olemaan siellä. Ainoastaan todelliset uskovaiset Hänen Sanassansa tietävät Tämän ja voivat uskoa Sen. Ja Jumala auttaa heitä todistamaan sen, että se on totta.

233   Uskotteko te sitä? Uskotteko te sitä? Jos niin on, niin kurottautukaa uskolla ja koskettakaa Hänen vaippaansa, koska Hän on kulkemassa tästä ohitse. Hän tulee todistamaan, että Hän on sana eilen, tänään ja iankaiken, Hebr.13:8. “Katso, Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti,” Matteus. Ja Hän on ylipappi, sanotaan Hebrealaiskirjessä: “Hän on ylipappi jota voidaan koskettaa meidän heikkouksiemme tunnolla.” Uskotteko te sitä? Kurottautukaa koskettamaan Herraa. Hän on aina läsnä: “Katso, Minä olen aina teidän kanssanne.” Katsokaa sitä kautta ajanjaksojen. “Koetelkaa kaikki asiat. Pitäkää lujasti kiinni siitä mikä on hyvää.”

234   Jos te nyt kuulutte johonkin seurakuntaan, joka ei usko, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaiken, sama, joka tavalla, niin erotkaa siitä. Koetelkaa se!

235   No niin, me sanomme, että Hän on noussut ylös kuolleista. Minä en sanonut sitä, vaan Sana täällä sanoo sen. He sanoivat: “Hän on noussut ylös kuolleista.” Hän sanoo, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaiken. Uskotteko te sitä? Hän lupasi näiden asioiden tapahtuvan viimeisessä päivässä, että Ihmisen Poika tulisi julkituoduksi.

236   Muistakaa nyt, se ei ollut Jeesus, joka puhui Abrahamille siellä, ja, joka voi erottaa Saaran sydämen ajatukset selkänsä takana. Hän ei ollut Jeesus, Hän ei ollut vielä syntynyt. Mutta se oli tavallinen mies inhimillisessä lihassa, jota Abraham kutsui nimellä “Elohim, tuo suuri Kaikkivaltias.” Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli Sodoman päivinä, niin se on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa, kun Ihmisen Poika paljastetaan.” Ei enää seurakuntana, näettehän, ei enää sitä; vaan Morsian kutsutaan, näettehän. “Tuona päivänä Ihmisen Poika tullaan paljastamaan.” Miksi? Liittämään Seurakunta Päähänsä, yhdistämään Morsian avioliittoon. Yljän kutsu on tuleva suoraan tämän kautta, kun Ihmisen Poika tulee alas ja tulee inhimillisessä lihassa liittämään nuo kaksi yhteen. Seurakunnan täytyy olla Sana, koska Hän on Sana, ja nuo kaksi liittyvät yhteen, ja sen tekemiseen tarvitaan Ihmisen Pojan paljastamisen tuleminen julki. Ei jonkun kirkonmiehen… Näettekö te mitä minä tarkoitan? Katsokaahan, se on Ihmisen Poika, Jeesus Kristus, joka tulee alas ihmislihassa keskuuteemme, ja tekee Sanansa niin todelliseksi, että se tulee yhdistämään seurakunnan ja Hänet yhdeksi, ja sitten Morsian on menevä Kotiin Hääaterialle. Aamen. Morsian on jo yhdistetty, näettehän, me menemme Hääaterialle, emmekä häihin. “ …koska Karitsan häät ovat tulleet.” Mutta ylöstempaus on hääaterialle meneminen. Kun Sana täällä yhdistyy henkilön kanssa, ja he kaksi tulevat yhdeksi. Ja mitä se silloin saa aikaan? Se tuo julki jälleen Ihmisen Pojan, ei joitakin kirkon teologeja. Vaan Ihmisen Pojan! Sana ja Seurakunta tulevat yhdeksi. Mitä tahansa Ihmisen Poika teki, ja Hän oli Sana, samoin on Seurakunta tekevä.

237   Kuinka Hän todisti itsensä kautta ajanjaksojen? Profeettojen kautta, jotka voivat puhua Sanan, tuntea heidän ajatuksensa. Se on kuinka Hänet tunnettiin. Lupaus oli, että seurakunta ajanjakso ei olisi “yö eikä päivä,” mutta ehtoo aikana Ihmisen Poika tultaisiin paljastamaan. Se tulisi jälleen. “On oleva Valo ehtooajalla.” Näettekö? Mitä Hän tekee? Todistaa Sanansa.

238   Katsokaa nyt taaksepäin, tuliko Hän neitsyen kautta, niin kuin profeetat olivat sanoneet? Tuliko Hän tarkalleen sillä tavalla kuin Hän oli sanonut? Tarkatkaa sitä tänään, Hän on todistanut Sanansa huolimatta siitä kuinka monia ateisteja on sanomassa jotakin muuta, Hän kuitenkin tulee ja todistaa Sanansa. Täällä me olemme tulleet kaikkien näiden seurakunta ajanjaksojen lävitse, ja menneet pois Sanasta, niin kuin he tekivät Malakiasta Kristuksen tulemukseen. Kaikki profeetat ja muut asiat olivat lakanneet, ja he olivat ottaneet sijalle arvohenkilöitä ja niin edelleen, mutta katsokaa minkä kaltaisen luonteen Hän lähetti. Aivan tarkalleen Elian kaltaisen, joka vihasi moraalittomia naisia, joilla oli paljon maalaamista, puuterointia ja meikkaamista siellä. Ja kirkonmiehet, hän löi heitä oikealla, ja vasemmalle. Tullen erämaasta pelkäämättä ketään, ja sanoi: “Messias on matkalla. Minä tulen tuntemaan Hänet, kun Hän tulee, minä tulen esittelemään Hänet. Aamen. Älkää. luulko voivanne sanoa, että te kuulutte tähän tai tuohon.” Aivan samoin kuin Eliakin teki!

239   “Ja viimeisissä päivissä on tapahtuva, ennen kuin tuo suuri ja kauhistuttava Herran päivä tulee, että Minä tulen lähettämään teille profeetta Elian, ja hän tulee ennallistamaan lasten Uskon takaisin isiin.” Ja tarkatkaa, juutalaisten isien Uskon lapsiin. Näettekö? Heidän lupauksensa Kirjoituksesta, pakanat ja mistä he olivat langenneet pois. Katsokaa tuota kaksoistarkoitusta, aivan tarkalleen. Ja täällä rae näemme sen, Jumala todistaa Sanansa.

240   Kumartakaamme päämme hetkeksi. Rakas Jumala, Joka toit jälleen Herran Jeesuksen kuolleista, todistaaksesi Sanasi, ja Hän on elossa tänään, todistaen Sinun Sanasi. “Katso, Minä olen aina teidän kanssanne, maailman loppuun asti,” todistaen Hänen Sanansa. “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iäti.” (Jos se ei olisi “iäti,” se saattaa ehkä kompastuttaa jonkun heistä.) En pysähtynyt selittämään sitä, Herra. Mutta tuo sana “iäti,” he tietävät, että se on vain “ajanjakso.” Ja nyt tämän ajan jälkeen meillä ei enää ole mitään “iäti,” vaan se tulee olemaan Iankaikkisuus. Niinpä Hän oli sama Jumala, joka oli Mooseksessa ja profeetoissa. Ja sitten Hän tuli tuon ajanjakson jälkeen ja julkitoi itsensä Jumala-profeettana. Ja sitten meillä oli ajanjakso, ja Hän tulee jälleen. “Sama eilen tänään ja iäti.”

241   Me ajattelemme Salomonia, tuossa suuressa juutalaisten tuhatvuotisvaltakunnassa, kun yksikään Kansa ei uskaltanut koskettaa heihin, ja tuo suuri Jumalan lahja oli tuossa profeetassa, niin että hän teki tunnetuksi tuolle kuningattarelle kaikki hänen sydämensä salaisuudet, mikään ei pysynyt salassa. Tuo suuri ajanjakso, osoittaen esikuvana, että eräs suuri ajanjakso olisi tulossa.

242   Ja nyt, Isä, se olit Sinä, eikä Salomon. Se olit Sinä Jeesuksessa, koska Hän sanoo: “Jumala oli Kristuksessa, sovittaen maailman Itsellensä. “Hän oli luomisen alku.” Hänen ruumiinsa oli lunastettu luomakunta. Ja nyt, kun seurakunta kautta ajan jaksojen on kadottanut ensimmäisen rakkautensa, Sinä viimeisissä päivissä lupasit kutsua pienen vähemmistön, pienen Lauman, viimeisissä päivissä.

243   Isä, meidän sydämemme hypähtävät ja minun sydämeni jyskyttää, kun ajattelen sitä ja tiedän, että Sinun Sanasi ovat totta, yksikään niistä ei voi pettää. Anna näiden ihmisten tänään ymmärtää se, ja salli syntisen etsiä Sinua tällä hetkellä, ennen kuin portit sulkeutuvat, eikä aikaa ole enää oleva. Anna Morsiamen, kun se alkaa mennä pois tahdista, pois tästä ja tuosta, voikoon se tulla takaisin tahtiin, niin kuin tuo näky näytti muutama viikko sitten.

244   Minä rukoilen Sinua, Isä, siunaa nyt ja paranna sairaat. Täällä on nenäliinoja, joita tulee eri osista maata. Ja Kirjoituksessa sanotaan: “He ottivat Paavalin ruumiilta nenäliinoja ja esiliinoja, ja veivät ne sairaille ja Jumala paransi heidät.” Me tiedämme, että me emme ole Pyhä Paavali, mutta me tiedämme, että se ei ollut Pyhä Paavali, vaan se oli ihmisten usko siihen, että hän oli Sinun palvelijasi. Herra, nämä ihmiset eivät ajaisi näitä satoja maileja, jos he eivät uskoisi. Palkitse heidän uskonsa, Herra, kun minä en voitele näitä nenäliinoja öljyllä (Paavali ei koskaan voidellut niitä, ne otettiin hänen ruumiiltaan), ja minä pidän näitä nenäliinoja nyt käsissäni, Herra, ei niin, että se olisi minun ruumiini (koska siinä ei ole mitään hyvää), mutta se on Sinun lunastamaasi omaisuutta, ja minä rukoilen Jumala, että Sinä kunnioittaisit heidän uskoansa. Voikoon jokainen heistä parantua Jumalan Valtakunnan tähden. Nyt Herra, Sanoma oli pitkä, en tarkoittanut sen kestävän kuin muutaman minuutin, mutta se jatkui kaksi tuntia tai enemmänkin. Parantukoon nyt sairaat, Herra, anna ihmisten nähdä, että Sinä olet täällä, niin että minä en ole sanonut tätä vain itsestäni. Se olet Sinä, Herra. Ja minä rukoilen Jeesuksen Nimessä. Aamen.

245   Nyt, noin kymmenessä minuutissa. Minä en tiedä… Jaoitteko te täällä rukous-kortteja? Billy sanoi antaneensa joitakin. Pyysin häntä tekemään sen tänä aamuna. Minä itse tulin vain muutama minuutti ennen kokouksen alkua, eikä minulla ollut tilaisuutta kysyä sitä häneltä, koska puhuin veli Benin ja muiden kanssa siellä. Minulla ei ollut tilaisuutta sanoa siitä hänelle. Hän vain kertoi jakaneensa rukouskortteja.

 Rukouskortti B, yhdestä sataanko? Hyvä on, ottakaamme rukouskortti B yksi. Kenellä se on? Jos et voi nousta seisomaan, kohottaisitko kätesi. Joku nainen siellä takana. Hyvä on, B, numero yksi, numero kaksi, kolme, neljä, viisi, tulkaa tätä kautta. Minä pyydän näitä pieniä lapsia, jos he tulisivat tänne puhujankorokkeen taakse ja istuisivat tänne. No niin, hyvä on. Nyt, kun sanon teille, niin menkää tuota käytävää pitkin, te ihmiset yhdestä viiteen, ja tulkaa sitten suoraan tänne. Te pienet lapset, jotka istutte tässä, tulkaa tänne puhujanlavan taakse. Minä haluan heidän kävelevän ohitse juuri tästä, niin että voin rukoilla heidän puolestaan.

246   No niin, katsokaamme nyt. Mitä minä kutsuinkaan, yhdestä viiteenkö? Jokainen siellä jolla on rukouskortti yhdestä viiteen kohottaisitteko kätenne, jotta näkisimme ovatko he kaikki seisomassa. Oletteko te kaikki siellä? Yksi, kaksi, kolme, neljä? Missä on numero B viisi? Viisi, mene sinne taakse sitä kautta, rouva. Hyvä on, herra, mene ympäri tuota kautta. Selvä on. Kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen. Katsokaahan, me teemme tämän, niin ettei tule mitään häiriötä. Kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen. Onko sinulla rukouskorttia, herra, joka seisot siinä. Numero seitsemänkö? Hyvä on, mene suoraan sinne heidän kanssaan. Luulen, että heitä on vasta kaksi siellä. Rukouskortti kuusi, seitsemän, yhdeksän, kymmenen. Minulla on heistä vasta kaksi täällä… Onko sinulla korttia, herra? Hyvä on, siellä he ovat. Kymmenen, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista viisitoista. No niin, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Hyvä on, 16, 17, 18, 19, 20. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Hyvä on, 20, 21 , 22, 23, 24, 25. Yksi, kaksi, kolme, kierrä sieltä ympäri, herra, jonon perään. Auttakaa häntä siellä, antakaa hänen mennä kumpaa kautta hän vain haluaa. Hyvä on, veli, he avasivat sinulle tien sinne. Ihmiset ovat avanneet sinulle tien tänne. Antakaa hänen päästä ympäri ja sinne jonoon. Antakaa hänen istua siellä ja, kun hänen numeronsa kutsutaan, pankaa hänet omalle paikallensa. Kun hänen vuoronsa tulee, pankaa hänet silloin sinne jonoon. Hyvä on, uskon, että siinä on nyt niin monta kuin voimme ottaa.

247   Kuinka monella täällä ei nyt ole rukouskorttia, mutta luotatte siihen ja olette ehdottoman varmat, että Jumala voi parantaa sairaat? Kohottaisitteko kätenne. Uskotteko te sitä? Kuinka moni täällä tietää, että minä en tiedä teistä mitään, että minä en tiedä mitään teidän taudeistanne? Voin tuskin nähdä siellä yhtään ihmistä omasta Tabernaakkelistani, joita tuntisin, te olette vieraita minulle, ellen sitten tunne joitakin näistä saarnaajista. Tässä minä näen erään henkilön, jonka tunnen. Minä en ole täällä tarpeeksi, näettehän, he ovat vain ihmisiä, jotka tulevat kaikkialta. Kuinka moni täällä… Sallikaa minun todistaa se teille. Kuinka moni täällä tietää, että minä en tiedä mitään teistä? Kohottaisitteko kätenne. Näettekö, se on teidän kätenne Jumalan edessä. Minä en tiedä mitään heistä. En sano etteikö rukousjonoon tällä tavalla kutsuttaessa tulisi joku, jonka tunnen, mutta minä en tiedä mistä syystä he ovat täällä. Katsokaahan, minä en voisi tietää mitä varten he ovat täällä.

248   Nyt se mitä yritän tehdä, on saada teidät näkemään tämän, tarkatkaa nyt: “Tekoja joita Minä teen te myös teette.” Uskotteko te sitä? Uskotteko te, että Hän tulee todistamaan tuon Sanan? Hyvä on. Sanoiko Hän, että Hän tulisi paljastamaan itsensä Ihmisen Poikana seurakunnan ajanjakson lopulla? Ja maailma näyttäisi silloin olevan samassa tilassa kuin Sodoman ja Gomorran aikana? Uskotteko te sitä?

249   Nyt Billy, miksi et nyt päästäisi heitä tulemaan tätä kautta? Hyvä on.

250   Ajanjakson lopussa, Hän tulisi paljastamaan itsensä. Katsokaahan nyt, käsitättekö, että tässä on kysymyksessä täydellinen mahdottomuus? Tässä jonossa seisoo ihmisiä, joita en koskaan elämässäni ole nähnyt. Ja siellä istuu ihmisiä joita en koskaan ole nähnyt. Mutta muistakaa, uskoisin, että se on Hebr.4:15, jossa sanotaan, että “Hän nyt on Ylimmäinen Pappi, jota voidaan koskettaa meidän heikkoutemme tunnolla.” Onko se totta? Jos Hän nyt on Ylimmäinen Pappi, silloin Niin on Hebrelaiskirje 13:8, sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Onko se oikein? No niin, kuinka Hän paljastaisi itsensä? Kuten kerroin teille, Hän puhuu aina profeettojensa kautta. Hän lähettää aina Sanoman ennen tuomiota. Ja kaikissa näissä asioissa, Hän ei koskaan muuta tapaansa.

251   Hän päätti Eedenin Puutarhassa, että Hän pelastaisi ihmisen, vuodatetun viattoman veren kautta. Hän ei ole koskaan muuttanut sitä. Me yritämme muuttaa sitä, koulutuksen kautta, Baabelin tornien kautta, suurten kaupunkien kautta, ja kaikkea sen kaltaista. Me yritämme muuttaa sitä, mutta se ei toimi. Me yritämme muuttaa sitä kouluttamalla Maailman Hänelle. Me yritämme muuttaa sitä kirkkokunnallistamalla ihmiset. Se ei ole koskaan onnistunut. Ainoastaan yhdessä paikassa voi ihminen kohdata Hänet palvoakseen, ja se on Veren alla. Teidän kirkkokuntanne jakavat teidät, mutta Veren alla te olette samoja. Hän ei koskaan muutu.

252   Nyt, jos Hän on muuttumaton Ylipappi’, ja sama eilen tänään ja iäti, silloin Hänen täytyy pitää tuo Sana. Ei siksi, että me sanomme niin, vaan koska Hän on sanonut niin. Näettekö? Jos Hän nyt tulee tekemään sen… Pysähtykäämme hetkeksi ajattelemaan. Kuinka moni teistä tässä rukousjonossa tietää, että minä en tiedä mitään teistä, teidän sairaudestanne? Kohottakaa silloin kätenne. Kuinka monet rukousjonossa tietävät, että minä en edes tunne teitä? Kohottakaa kätenne.

253   Katsokaa te siellä kuulijakunnassa, näettekö. Te siellä, teidän ei tarvitse olla täällä, koskettakaa vain Hänen viittaansa. Puhukaa vain ja sanokaa: “Herra Jeesus, minä uskon Sinua.” Sanokaa: “Minä uskon Sen. Minä uskon, että Sinä voit paljastaa sen veli Branhamille, koska….”

254   No niin, ei siksi, että se on veli Branham, hän on vain tavallinen mies. Ja mahdollisesti, jos ylöstempaus tulisi tänä aamuna… Ajatelkaa ylöstempausta. Jos ylöstempaus tulisi tänä aamuna, minä sanon tämän nöyryydessä, ilman epäilystä puolet tästä seurakunnasta, jos me menisimme arvojärjestyksessä, sen mukaan missä meidän pitäisi olla, niin puolet teistä tulisi menemään ennen minua. Niin se on. Minä en ole… Katsokaa sitä vastuuta, joka minulla on, ja kuinka kevytmielisesti minä sen toimitan. Minä olen arvoton Kristuksen palvelija, kun tiedän sen mitä tiedän Hänestä, ja sitten elän sillä tavalla kuin elän; ei moraalittomasti, ei likaisesti, ei mitään sellaista, Jumala tietää, että se on totta. Näettehän? Minä yritän elää oikein, mutta näyttää siltä kuin en kykenisi antamaan asiaa ihmisille. Ehkä jos se olisi ollut joku muu, joku korkeasti oppinut, niin ehkä hän olisi voinut antaa sen ihmisille. Mutta sitten ajattelen, että eivät kaikki ihmiset kuitenkaan tule saamaan sitä. Näettekö? Katsokaahan, Hän tietää mitä Hän tulee tekemään. Niinpä minä vain jätän itseni Hänelle ja sanon: “Herra, minä olen Sinun käsissäsi, tee kanssani niin kuin sopivaksi näet.”

 Nyt, jos Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iäti…

255   No niin, uskon tuntevani tämän naisen. En voi muistaa kuka hän on, mutta minä tunnen hänet. Tunnen hänet, jotenkin. Olen nähnyt hänen kasvonsa, mutta juuri nyt en tiedä kuka hän on. Mutta jotenkin minä tunnen hänet. Etkö sinä tunne minua? A-ha Katsoessani hänen kasvojaan, ajattelin tuntevani hänet, mutta en voi muistaa kuka hän on. Mutta uskon, että hän… Eikö sinun miehesi… Etkö sinä ole tuo nainen, jonka mies työskentelee täällä New Albanyssa. Rouva Agan, niinhän se on. No niin, sinä olet käynyt täällä seurakunnassa. Roy, onko niin se jonka, luokse me menimme sinne vuorille? Mitä sanoit? Hänen sisarensa. Siksi se oli, näettehän. Muistan, kun Roy ja minä olimme ajamassa ja hän mainitsi tuon nimen, ja Herra lähetti minut sinne ylös ja paransi tuon naisen silloin. Kyllä vaan, muistin sen juuri.

256   Mutta tietää nyt mikä hänellä on vikana, siitä minulla ei ole ajatustakaan. Sinä tiedät sen. Mutta, jos Herra Jeesus voi kertoa hänelle jotakin mitä hän on tiennyt. Tai ehkä hänellä on rahavaikeuksia. Ehkä hänellä ja hänen miehellään on jotakin vaikeutta, tai ehkä se on yhdellä hänen lapsistaan, jos hänellä on lapsia, minä en tiedä. Mutta, jos hänellä on, niin ehkä joku hänen lapsistaan on juossut pois kotoa. Ehkä hän seisoo täällä saadakseen tietää jotakin siitä. Minä en tiedä. Minulla ei ole mitään tapaa tietää sitä. Minä en voi sanoa sitä teille. Mutta Hän tietää. Näettekö te sitä?

257   Kuulkaa, ymmärtäkää tämä nyt tarkoin. Minä en ole koskaan sanonut tätä kuulijakunnalle aikaisemmin, mutta tunnen johdatusta sanoa sen nyt. Mikä on sana. Se on ilmaistu ajatus. No niin, kuinka minä voisin ilmaista hänen ajatuksensa, tai kuinka minä voisin ilmaista hänelle mikä hänen ajatuksensa on? Sen täytyy, olla jokin ilmaistu ajatus, eikä hän voi tehdä sitä. Niinpä minun täytyy ilmaista Jumalan ajatus, ja jos se on oikein… Jos se on Jumalan ajatus, silloin se tulee olemaan oikein; ja tämä nainen tulee tietämään sen, ja te kaikki tulette tietämään sen. Katsokaahan, sen ympäri ei ole mitään tietä. Sen on joko oltava Jumala, tai ei Jumala. Hänen armonsa on riittävä. Uskokaa te nyt, jokainen.

258   Ja kuinka moni tulee uskomaan? Enkä te ette koskaan ennen ole nähneet tällaista kokousta, mutta tuletteko te uskomaan, jos Jumala tekee sen? Sitten te siellä, te, jotka ette tule olemaan rukousjonossa, rukoilkaa te myös. Tai, jos te olette tulossa rukoiltavaksi, minä en välitä kuka te olette, ainoastaan rukoilkaa.

259   Herra Jeesus, minä olen nyt käyttänyt paljon aikaa, mutta se on palvellakseni Sinua, Herra. Ja olen tehnyt kaiken minkä inhimillisesti osaan tehdä, mutta Sinä olet Jumala, ja nyt loppu on Sinun Käsissäsi, Isä. Tulkoon se tunnetuksi, että Sinä olet Jumala, ja Sinun Sanasi on totta. Todista Sanasi, Herra, tästä viimeisestä päivästä, kun Ihmisen Poika tulee olemaan paljastettu. Kuinka Hän teki itsensä tunnetuksi? Hän oli Sana. Mitä on Sana? Sydämen ajatusten ja aikomusten erottaja. Hän käsitti heidän ajatuksensa, Hän kertoi ne Pietarille, Filippukselle, Natanaelille ja tuolle naiselle kaivolla, kun he tulivat, Hän tiesi, että tuo pieni tyttö nukkui, eikä ollut kuollut. Minä rukoilen, Jumala, että Sinä käyttäisit meidän nöyriä majojamme tänään, näitä maallisia majoja, voidaksesi tehdä Itsesi tunnetuksi. Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Aamen.

260   No niin, parantaa, sitä minä en voi, te tiedätte sen. “Mikä on lahja, veli Branham, onko se jotakin, jonka sinä otat ja käytät?” Ei. Se on jotakin kuinka te tiedätte kuinka panna itsenne pois tieltä. Näettekö? Niin kauan kuin te itse olette siellä, se ei koskaan tule toimimaan. William Branham on minun suurin viholliseni. Näettekö? Mutta, kun olen saanut hänet pois tieltä, silloin Jeesus Kristus voi käyttää ruumista. Ymmärrättekö? Katsokaamme sitä nyt, kun tulemme tähän naiseen. Mitä nyt? Sanokaamme nyt, että hän on ehkä sairas.

261   Tässä on eräs nainen, jonka jalka on nostettu tuolille. Jos Jeesus olisi täällä, ja menisi alas ja läskisi kätensä tuon naisen päälle, tuo jalka paranisi. Siitä ei ole epäilystäkään. Mutta katsokaahan, me olemme inhimillisiä olentoja joilla on likaiset kädet. Hänen kätensä ovat pyhät , Jumala on vahvistanut Hänet. Hän oli Sana. Uskotteko te sitä? Varmasti, Hänellä ei ollut yhtään epäilystä. Hän laskisi kätensä hänen päälleen ja sanoisi: “Tytär, ole terve,” ja hän olisi terve. Mutta sitten Hän antoi meille tehtäväksi tehdä samoin. Uskon, että Hän on selvästi tehnyt sen tunnetuksi.

262   No niin, mitä, jos Hän antaisi minulle näyn ja kertoisi tälle naiselle mitä hänen tulisi tehdä? Silloin minä uskoisin, että jos laskisin käteni hänen päälleen, hän tulisi terveeksi. Uskotteko te sitä? Mutta mitä, jos Hän ei antaisi näkyä? Mitä näky tulisi tekemään? Ainoastaan antamaan minulle uskon. Se antaisi minulle uskon, tuon näkymättömän Jumalan voiman. Näettekö? Nyt, jos jokainen teistä kuolisi juuri tällä minuutilla, te ette koskaan näkisi omaa… itsenne lähtevän ruumiistanne. Kaikki teidän mielen kykynne ja kaikki mitä te olette, jättäisi teidän ruumiinne, mutta te ette koskaan näkisi sen menevän. Näettekö? Se voima, joka saa minut liikuttamaan käsiäni, se on voima, eikö olekin? Voima, joka saa minut ajattelemaan, voima, joka saa minut saarnaamaan, voima, joka saa minut elämään ja toimimaan, tuo sama voima, joka voi liikuttaa tätä ruumista, jättäisi sen, ettekä te näkisi tuon voiman lähtevän. Se on näkymätön voima. Niin on uskokin! Älkää nyt menkö tämän ohitse. Se on Usko! Ja Jeesus sanoi: “He laskevat kätensä sairaiden päälle.” Katsokaahan nyt, jos minulla olisi näky ja minä laskisin käteni hänen päälleen, niin uskon, että hän tulisi terveeksi, koska näin tuon näyn ja minun luottamukseni olisi tuossa näyssä. Mutta miten on Sanan kanssa? Kädet voidaan laskea hänen päälleen saman uskon kanssa. Näky ainoastaan panee liikkeelle minun uskoni ja teidän uskonne. Saman uskon kanssa, ilman näkyä, se toimii aivan samoin. Joillekin ihmisille on annettu suuri usko. Joillakin taas ei ole sen kaltaista uskoa, heille annetaan näkyjä antamaan heille tuon uskon.

 Näettekö? Katsokaahan nyt, se tulisi yhä olemaan samat likaiset kädet, tuo sama henkilö, joka laskee kätensä hänen päälleen.

263   No niin, vahvistakoon Pyhä Henki Läsnäolonsa, vahvistakoon Hän Sanansa, jonka Hän on luvannut. No niin, unohdin mikä sinun nimesi oli. Mikäs se oli? Agan. Hyvä on, Hän olisi voinut kertoa sen minulle, jos Hän olisi tahtonut, mutta sanon sen siksi, että tunnen sinut. Tulehan tänne, hieman lähemmäksi, siellä seisoo ihmisiä rukoilemassa, näettehän. Nyt, rouva Agan, jos minä olen Kristuksen palvelija ja olen saarnannut Sanan, jonka uskon totuudeksi, niin uskotko sinä sen? [Rva Agan sanoo: “Kyllä.”] Sinä uskot sen. Nyt, jos sinulla on tarve jostakin, niin minä en voisi antaa sitä sinulle, koska minulla ei ole mistä antaa; ellei kysymys ole pienestä rahasta tai siitä, että puhuisin miehellesi, lapsillesi tai rakkaillesi jotakin. Mutta, jos sinä tarvitset parantumista, niin sitä en voi antaa sinulle, koska se on jo ostettu. Mutta lahjan kautta, voin saada sinut tuntemaan, jos sinulla on uskoa, että se on jo ostettu, koska on Yksi, joka osti sen, ainoa jolla voi olla uskoa, se on Jumalan Poika. Tuo Ostaja seisoo täällä. Näettekö? Onko se oikein? Tuo Ostaja on täällä.

264   Sinä tunnet minut nyt veljenä ja saarnaajana, ja minä tunnen sinut sisarena. Me tunnemme Hänet Jumalana. Nyt, jos tuo näkymätön Persoona, lahjan avulla, joka minulla on saada itseni pois tieltä, voi kertoa minulle, kertoa minulle, kertoa sinulle minun kauttani, minun huulteni kautta… Katsokaahan nyt, kun minä rukoilen, niin Jumala ei näe minua, Hän vain kuulee minun ääneni Jeesuksen Veren Lävitse. Näettehän, Hän ei näe minua, Hän kuulee minun ääneni. Ja tuo Veri siellä on edustamassa sitä mitä minä pyydän. Näettekö? Niinpä n kuulee minun ääneni, mutta Hän näkee ainoastaan Veren. Katsokaahan, Hän ei näe minua, joten minä en voi olla likainen, kun olen Veren alla. Veri puhdistaa. Katsokaahan, Hän on puskurina minun ja Jumalan välillä, ja Hän lupasi: “Pyytäkää Isältä mitä tahansa, niin Minä tulen tekemään sen.” Uskotteko te, että se on totta?

265   Voiko jokainen nähdä mitä tapahtuu? Katsokaa, se tulee tänne, se on Valo, meripihkan värinen, liikkuen suoraan tänne.

266   Nyt tämä nainen ei voisi kätkeä sitä, vaikka hänen täytyisi. Ei, ei. Sinä olet täällä sen seurauksena mitä on tapahtunut. Sinulla on ollut keuhkokuume ja sinä olet ollut sairaalassa. Sinä olet ollut happiteltassa. Ja sinä kärsit sen jälkivaikutuksista. Sinä tulet olemaan terve. Jeesus Kristus tulee parantamaan sinut ja tekemään sinut terveeksi. Mene uskoen, sisar Agan. Minä lasken käteni sinun päällesi Jeesuksen Nimessä. Jumala siunatkoon sinua sisar. Mene, ole onnellinen nyt, äläkä epäile sitä mitä Hän on sanonut.

267   Päivää sisar? Minä… minä en usko tuntevani sinua. Me olemme vieraita. Tässä on nyt nainen jota minä en tunne. Minä en tunne sinua. Minulla ei ole mitään tapaa tuntea sinua. Mutta uskotko, että Jumala voi paljastaa sen minulle, Sanallansa, koska Hän lupasi sen? Uskotko, että Hän voi kertoa minulle jotakin sinusta? Ja se saa sinut vastaanottamaan sen, onko se oikein, kun tiedät, että se en ole minä, sinun veljesi, vaan Hän, sinun Pelastajasi. Uskotko sinä sitä? Sinua odottaa leikkaus. Sinulle on sanottu, että sinut täytyy leikata. Uskotko Hänen voivan kertoa minulle mitä varten tuo leikkaus on? Se on vatsassa, suolistossa. Se on oikein. Ja sinä haluat välttää sen. Uskotko nyt, kun tämä Henki on täällä, Kristuksen Henki kaikkialla ympärillämme ja minun ylläni? Sinä tiedät, että jonkun täytyi kertoa se sinulle, koska minä en tunne sinua. Uskotko, että kätten päälle laskeminen siirtäisi sen uskon, joka minulla on yhteen sinun uskosi kanssa, Jumalan ja meidän Isämme edessä, ja sinä tulet paranemaan? Silloin, Herra Jeesus, minä tottelen Sinun käskyäsi, kun Sinä sanoit: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, niin he tulevat terveiksi.” Olkoon sisaremme parantunut Jumalan kunniaksi; Jeesuksen Nimessä. Aamen. Mene kotiin ja vain unohda se, mene uskoen se koko sydämestäsi.

268   Hyvää päivää. Minä sanon sen vain saadakseni yhteyden henkeesi, rouva. Aivan niin kuin Jeesus teki siellä kaivolla, Hän sanoi: “Tuo Minulle juotavaa.” En usko, että olen koskaan nähnyt sinua, uskon, että olet vieras minulle. Onko se oikein? Jos se on oikein, niin kohota kätesi niin, että yleisö voi nähdä sen. Minä en tunne tätä naista.

269   No niin, tämä on aito parantuminen, se on aito usko, aito Kirjoitus, väärentämätön Jumalan Sana julkituotuna ja todistettuna, että Hän ei ole kuollut. Hän elää aina ja iankaikkisesti. “Ja, joka uskoo Minuun on myös tekevä niitä tekoja joita Minä teen, ja tämä uskovainen tulee laskemaan kätensä sairaiden päälle ja he tulevat terveiksi.” Oi, kuinka te voitte epäillä sitä? Näettekö? No niin, Hän tiesi kuka uskoisi ja kuka ei, minä en tiedä. Se riippuu Hänestä.

270   Mutta nyt, jos tämä nainen on vieras minulle… Minä en tunne häntä, en ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Hän on nuori nainen, paljon nuorempi kuin minä. Mutta minä en ole koskaan nähnyt häntä. Ja hän on täällä jotakin tarkoitusta varten. Uskotko sinä, että nämä asiat joita olen opettanut Raamatusta ovat Totuus? Sinä uskot, että ne ovat Totuus. Ja vastaanotatko sen, ei siksi, että minä sanoin Sen, vaan koska Jumala on sanonut Sen?

271   Uskotko, että me elämme viimeisissä päivissä, jolloin Ihmisen Pojan tuli tulla julki? Se on koko Sana, joka on tullut Lutherin, Wesleyn, baptistien, ja kaikkien ja helluntailaisten kautta, se on kaikki koottu yhteen paljastettavaksi mitä se kaikki on ollut. Seitsemännen enkelin tuli avata kuuden-sinetin salaisuus. Se tulee kaikki olla koottu yhteen Ihmisen Pojassa, Hänen aikansa täyteys on tullut Hänen Sanansa täyteyteen, julkituomaan Hänen Ruumiinsa täyteyden. Se on Sana. Silloin se on puhuttu Sana julkituotuna Sanalla, paljastaen Sanan.

272   Jos Jumala nyt voi kertoa minulle mikä sinun vaivasi on. Hän on tehnyt sinut, Hän tietää kaiken sinusta. Ja, jos Hän voi paljastaa sen… Sinä näytät terveeltä henkilöltä. Mutta, jos Hän voi paljastaa sen minulle, silloin sinä tulet tietämään onko se totta tai ei. Tuletko vastaanottamaan sen? Katso nyt suoraan minuun. Tietenkin sinulla on silmälasit, sinun täytyy käyttää niitä. Mutta se ei ole syy täällä oloosi. Näin sen siirtyvän suoraan pois, näethän. No niin, sinä olet täällä veritulpan vuoksi. Näettekö? Uskotko Hänen voivan kertoa minulle missä se on? Jaloissa. Uskotko, että se on Jumala, joka tekee sen? Uskotko, että Jumala voi kertoa minulle lisää sinusta? Sinä olet vieras ja minä vain puhun sinulle hetken. Uskotko Hänen voivan kertoa minulle mistä sinä olet kotoisin? Sinä olet Garysta, Indianasta. Uskotko, että Hän voi kertoa minulle kuka sinä olet? Rouva Ogden. Se on totta. Mene nyt takaisin kotiin ja tule terveeksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

273   Hyvää päivää. Me myös olemme vieraita toisillemme. Minä en tunne sinua. Mutta uskotko, että Herra Jeesus voi paljastaa minulle sinun vaivasi? [Sisar sanoo: “Minä tiedän sen.”] Sinä tiedät sen. Kiitos sisar. Se on kovasti hienoa. Hyvä on, koska on niin, että sinä tiedät sen, niin silloin tuo tyrä on tuleva kuntoon. Ja sinulla on kasvain kyljessäsi. Se on oikein, eikö olekin? Haluatko minun kertovan sinulle kummalla puolella se on? Se on oikeassa kyljessäsi. Se on tarkalleen oikein. Mene nyt ja usko se, ja sinä tulet parantumaan.

274   Uskotteko te? Ehdottomasti, se on Totuus. Uskotteko te, että Jumalan Poika, Ihmisen Poika, on tullut alas kautta ajanjaksojen niin kuin Hän lupasi? Mutta uskotteko te, että maailma on sodomalaisessa tilassa, valmiina hävitettäväksi tulella, niin kuin Sodoma oli? Sodomalaiset olivat Pakanoita, muistakaa se. Mutta alhaalla Sodomassa oli joitakin vanhurskaita ihmisiä, ja Jumala lähetti sanansaattajan kutsumaan heidät ulos; jotkut heistä tulivat ulos, jotkut eivät, useimmat jäivät sinne. Mutta siellä ylhäällä vuorella oli Abrahamin ryhmä, ja hänen luoksensa tuli Sanansaattaja, näyttämään hänelle mitä tulisi tapahtumaan. Hän ei itse kuitenkaan tulisi olemaan siinä. Mutta maailma on tuossa samassa tilassa tänään, ja Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Ihmisen Poika, Daavidin Poika, ja Hän on tullut julkituomaan itsensä.

275   Huomasin juuri jotakin tapahtuvan tälle naiselle. Hän on täällä suuren asian vuoksi. Hän ei ole täällä sairauden vuoksi. Tiedättekö mitä hän haluaa pyytää minulta? Että laskisin kädet hänen päälleen, niin että hän saisi Pyhän Hengen kasteen. Näettekö? Onko se oikein? Kohota kätesi, jos se on oikein. Näettekö? Hän pyytää suurta asiaa. Rakas taivaallinen Isä, anna tälle lapsellesi hänen sydämensä kaipaus, voikoon hän vastaanottaa Pyhän Hengen kasteen. Niin hän on vastaanottava Sen. Aamen, sinä tulet saamaan Sen. Jumala siunatkoon sinua.

276   Uskotteko te? Entä te siellä yleisössä, uskotteko te myös? Jos te vain voitte uskoa, silloin kaikki asiat ovat mahdollisia. Sinä näytät kovasti vilpittömältä, uskotko, että tuo veritulppa on jättävä sinut? Sinä, joka istut siellä vihertävässä paidassa. Kohota kätesi, jos uskot, että se tulee jättämään sinut, ja se tulee jättämään sinut. En ole koskaan elämässäni nähnyt tuota miestä, hän on ehdottomasti täysin vieras minulle. En ole koskaan nähnyt häntä.

277   Uskotteko te sitä, te loput yleisöstä? Ettekö te nyt näe, että sen täytyy olla Hän?

278   Syöpä ei ole vaikea asia Jumalan parantaa. Hän voi tehdä sinut terveeksi, eikö voikin? Uskotko, että Hän tulee tekemään sen? Hyvä on, silloin mene, ja vastaanota se Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Vain usko koko sydämelläsi.

279   Hei, kulta. Tiedätkö, että Jeesus vuodatti Verensä, jotta sinun veresi voisi olla kunnossa. Uskotko sinä sitä? Rakas Jumala, siunaa tätä lasta, ja saakoon hän verensiirron Golgatalta. Ota kaikki sokeri pois, Herra, ja olkoon hän terve Jeesuksen Nimessä. Jumala siunatkoon sinua.

280   Hyvää päivää. Uskotko, että Hän voi parantaa ja tehdä terveeksi sinun selkäsi? [Veli sanoo: “Minä tiedän Hänen voivan.”] Hyvä on, mene, usko se, pidä usko. Laskekaamme kädet sinun päällesi, koska pyydät sitä. Jumala siunatkoon sinua, veli.

281   Uskotko sinä? Jumala valmisti ruuan syötäväksi, ja Hän valmisti vatsan sulattamaan sen. Ja kun jokin menee vikaan vatsassa, Hän on sen Parantaja. Uskotko sinä sitä? Hyvä on, se on kaikki mitä sinun täytyy tietää, usko koko sydämelläsi.

282   Koska on niin, että sinulla on sama asia, niin vain mene ja usko myös sinä koko sydämelläsi.

283   Hyvä on, tuokaa nainen tänne. Hyvää päivää. Kaunis pieni tyttö, hän on hirvittävän pieni, jotta hänellä voisi olla naisten vaiva. Uskotko sinä, että Jeesus tulee parantamaan sinut siitä. Rakas Jumala, tämä pieni tyttö, minä kiroan tämän vihollisen ollessani Jeesuksen Kristuksen Läsnäolossa, jättäköön se hänet, ja olkoon hän terve. Jeesuksen Nimessä. Aamen. Jumala siunatkoon sinua.

284   Uskotko sinä? Nyt tumma varjo liikkuu ylös, kuolema. Syöpä ei ole… Jumala voi parantaa syövän ja tehdä sen terveeksi. Uskotko sen koko sydämelläsi? Uskotko, että Hän tulee parantamaan sinut siitä? Jeesuksen Kristuksen Nimessä, minä kiroan tämän kirotun asian, näiden risteytettyjen kalojen alla, ottakoon Kristuksen Risti sen pois. Menköön se pois, Jeesuksen Nimessä. Älä epäile, usko koko sydämelläsi. Aamen. Jos sinä voit uskoa, kaikki asiat ovat mahdollisia.

285   Hyvää päivää. Tietenkin, sinun nivelreumasi on lähtevä ja sinä tulet terveeksi, jos uskot. Uskotko, että tulet jälleen kävelemään ympäri ja olemaan kunnossa? Herra siunaa tätä rakasta sisarta, ja tee hänet terveeksi, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Mene, uskoen koko sydämelläsi.

286   Uskotko, että sama asia voi tapahtua sinulle? Hyvä on, minä uskon, että se on jo tapahtunut. Sinä tulet… Jos uskot, että olet parantunut juuri nyt. Minä itse uskon, että se on jättänyt sinut. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon veljemme mennä ja olla normaali ja terve, Jumalan kunniaksi. Aamen.

287   Lopultakin se tapahtui. Sinä, joka istut siellä itkien, uskotko, että nuo sisäiset verenvuodot tulevat jättämään sinut? Hän pysyi juuri tässä viimeisen puoli tuntia suoraan minun edessäni, nyt Hän seisoo juuri tämän miehen vieressä. Sinä olet uskonut etkö olekin? Usko koko sydämelläsi, ja sinä voit mennä takaisin Texasiin ja olla terve. En ole koskaan elämässäni nähnyt tuota miestä.

288   Uskotko, että tuo pieni selkä tulee terveeksi ja sinä olet valmis parantumaan? Herra Jeesus, kosketa tätä pienokaista ja paranna se, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Usko se koko sydämelläsi.

289   Nyt tuo Henki tulee lähelle, se on kaikkialla ympäri rakennusta. ‘ Vaikea sanoa mistä se voisi tulla, sinä olet hermostunut. Sallikaa minun näyttää teille jotakin. Kuinka moni siellä on hermostunut, kohottaisitteko kätenne. Näettekö, on vaikea sanoa kuka se heistä on. Mutta Jumala tietää kaiken siitä, kaikki sinun halusi. Sinä olet yrittänyt kaikkea, kovasti, voittaaksesi ne. On monia asioita elämässäsi joista yrität päästä eroon, ja sinä haluat palvella Jumalaa kaikella mitä sinussa on. Näyttää kuin jokin olisi aina estänyt sinua. Uskotko, että se tulee tapahtumaan juuri nyt, tänä aamuna, sinä tulet vapautetuksi näistä asioista? Tuletko uskomaan sen?

290   Taivaallinen Isämme, jotta nämä muut voisivat nähdä, että Sinä olet Kristus, Jumalan Poika, paranna tämä kallis nainen, joka seisoo täällä, Isä, tyynnytä hänet. Me kaikki tiedämme mitä hän kärsii, Herra, ja me rukoilemme, että Sinä tulisit tekemään hänet terveeksi. Kun minä lasken käteni hänen päälleen kaikella uskolla. Minuakin vastaan Saatana on hyökännyt juuri nyt, olen nääntynyt, liikarasittunut, hermoni ovat lopussa. Jätä hänet Saatana, minä lasken käteni hänen päälleen kaiken sen uskon kanssa mitä minulla on, jätä hänet, Jeesuksen Nimessä. Mene, uskoen Häneen. Se on mitä sinä halusit minun tekevän.

291   Minä en tunne sinua, sinä olet minulle vieras. Tuo tyrä, jos tulet uskomaan, tulee se parantumaan. Ja eräs toinen asia, sinulla on nivelreuma. Jos uskot, tulet olemaan terve. Sinun selkävaivasi on jättänyt sinut. Mene, uskoen.

292   Uskotko sinä koko sydämelläsi? Kuinka monta… Onko tässä kaikki, jotka ovat rukousjonossa? Onko siellä vielä paljon jonoa jäljellä? Kulkekaa te kaikki tästä ohitse, niin että voin lasken kädet sairaiden päälle. Kumartakaamme päämme hetkeksi. Kello on jo yli yhden. Rakas Jumala, minä lasken kädet sisareni päälle, Pyhän Hengen voitelun ollessa täällä. Tee hänet terveeksi, Jeesuksen Nimessä. Rakas taivaallinen Isä, minä lasken kädet veljeni päälle… [Tyhjä paikka nauhassa. Veli Branham jatkaa sairaiden puolesta rukoilemista.]

293   Oh, eikö sinun puolestasi rukoiltu, veli? [Tyhjä paikka nauhassa] … veli, tiedätkö mitä hän teki? Hän on vanha hirvenmetsästäjä. Hän sanoi, että hänellä oli kivääri, jonka kanssa hän aina metsästi hirviä, ja hän sanoi nyt olevansa liian vanha metsästämään. Hän halusi tuoda tuon kiväärin ja antaa sen minulle. Aamen. Sanokaamme “Ylistys Herralle.” [Seurakunta sanoo: “Ylistys Herralle.”]

 Minä rakastan Häntä

Älkää nyt unohtako kysymystänne, tuokaa se tänne ja, jos ette voi tehdä sitä tänään, tuokaa se keskiviikkona tai sunnuntaina.

Koska Hän ensin rakasti mua Ja osti pelastukseni

Olitteko te kaikki rukous jonossa?

Golgatan puulla.

294   Ajatelkaa nyt kuinka suloinen Hän on meille. Vain ajatelkaa, Hän todistaa Sanansa! Näettekö? Katsokaahan nyt, jos minä voisin parantaa, se olisi erilaista, näettehän, mutta Hän on jo tehnyt sen. Ja niinpä Hän vain todistaa läsnäolonsa täällä: “Minä olen Hän, joka olin kuollut, ja katso, Minä elän aina ja iankaikkisesti.” Ei ole koskaan ollut Hänen kaltaistaan miestä. Hän oli Mies kokonaan Omaa luokkaansa. Hän oli Jumala. Näettekö? Koskaan ei mies ole elänyt niin kuin Hän eli. Koskaan ei ole miestä syntynyt niin kuin Hän syntyi. Koskaan ei ole ollut miestä, joka olisi voinut tehdä niin kuin Hän teki. Koskaan ei ole mies kuollut niin kuin Hän kuoli. Koskaan ei ole mies noussut ylös kuolleista niin kuin Hän teki. “Oh,” te sanotte, “hetkinen vain, veli Branham, muutkin ovat nousseet ylös kuolleista.” Kyllä, mutta he kuolivat jälleen. Mutta Hän on elossa aina ja iankaikkisesti. Näettekö? Koskaan ei ole kukaan mies noussut ylös kuolleista niin kuin Hän teki. Hän nousi kuolleista ja elää aina ja iankaikkisesti.

295   [Veli Branham hyräilee: “Minä rakastan Häntä.”] Laulakaamme se nyt Hänelle!

Minä rakastan Häntä,
 minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni Golgatalla.

296   Kumartakaamme päämme. Herra Jeesus, minä rakastan näitä ihmisiä. Minä pidätin heitä niin kauan, eikä tarkoitukseni ollut tehdä sitä. Mutta monilla heistä on pieniä lapsia odottamassa, he ovat nälkäisiä, eivätkä voi ymmärtää. Mutta he ovat istuneet täällä, koska he tietävät, että ihminen ei elä kuin Jumalan Sanasta. Ja sitten, kun Sana on puhuttu, ja sitten tehty tunnetuksi, tuotu julki, todistettu, silloin he tietävät, että se voi olla vain Sinä. Minä rukoilen jokaisen puolesta. Siunaa heitä, Isä. Olkoot he terveitä ja voimakkaita, sitä matkaa varten, joka on edessämme. Siunaa heitä viikon aikana. Ja, jos se on Sinun tahtosi, Herra, että me tapaamme täällä jälleen ensi sunnuntaina, seuraavana sapattina,” tullaksemme tänne palvomaan, niin minä rukoilen, Jumala, että Sinä vahvistaisit heitä. Jotkut heistä eivät ehkä ole täällä, joidenkin täytyy mennä koteihinsa eri osiin maata, ehkä yli meren tai muihin maihin.

 He rukoilemme, että Sinä olisit heidän kanssaan ja auttaisit heitä. Ehkä me tapaamme Jeesuksen jalkojen juuressa eräänä päivänä. Suo se, ’Isä. Auta meitä nyt, kun me rakastamme toisiamme, ja uskomme Sinuun, ja toivomme, että jonakin päivänä se side, joka nyt sitoo meidän sydämemme yhteen, tulee olemaan Iankaikkinen side, joka antaa meidän elää tuossa nelisivuisessa Kaupungissa koko Iankaikkisuuden. Jeesuksen Nimessä. Aamen

Jeesus Nimi ota myötäs
Murheen… 
(Puristakaa nyt kättä toistenne kanssa.) …lapsi.

Kääntykää ympäri ja puristakaa käsiä jonkun kanssa ja sanokaa: “Minä olen iloinen ollessani täällä sinun kanssasi tänä aamuna”.

Viekää se kaikkialle minne menette.
Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen! 
(Jumala siunatkoon sinua)
Toivo maan ja ilo taivaan;
Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan.

 Kuunnelkaa nyt tätä, laulakaa nyt tällä tavalla?

Jeesus Nimi ota myötäs,
Kilveksi jokaista ansaa vastaan;

Kuunnelkaa nyt tarkasti.

Kun kiusaukset sua saartaa,
(Mitä tehdä?) Henkäise tuo pyhä Nimi rukouksessa
Kallis Nimi
(kallis nimi), Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan;
Kallis Nimi! Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan!

64-0802 TAIVAALLISEN YLJÄN JA MAALLISEN MORSIAMEN TULEVA KOTI (Future Home Of The Heavenly Bridegroom And The Earthly Bride, The), Jeffersonville, Indiana, USA, 2.8.1964

FIN

64-0802 TAIVAALLISEN YLJÄN JA MAALLISEN MORSIAMEN TULEVA KOTI
(Future Home Of The Heavenly Bridegroom And The Earthly Bride, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 2.8.1964

1       Jääkäämme seisomaan hetkeksi, kun me kumarramme sydämemme nyt Jumalan edessä.

2       Taivaallinen Isämme, me olemme todella kiitolliset etuoikeudesta olla täällä tänä päivänä kokoontuneena yhteen Herran Jeesuksen Nimessä. Me rukoilemme, että Sinä antaisit anteeksi meidän syntimme, kun me olemme täällä kääntääksemme tarkkaavaisuutemme Iankaikkisia asioita ja sitä Elämää kohden, joka on tämän kuolevaisen tavoittamattomissa. Nyt me rukoilemme, että Sinä antaisit meille ohjeesi, minne meidän täytyy kääntyä, mitä meidän täytyy tehdä tulevaisuudessa, ja jopa nykyhetkessä, nyt, saavuttaaksemme sen aseman, joka meille on luvattu.

3       Maassa on monia, jotka ovat sairaita ja tarpeessa, eivätkä ole suorittaneet loppuun matkaansa. Ja suuri vihollisemme – eikä vain meidän vihollisemme, vaan Sinun vihollisesi – on tullut ahdistamaan heitä – lopettaakseen heidän elämänsä ja lähettääkseen heidät ennenaikaiseen hautaan. Ja me pyydämme heidän puolestaan tänään, että Sinä ja Sinun laupeutesi ja armosi, Herra jatkaisi heidän päiviään annettuun aikaan asti.

4       Täällä korokkeella ja tässä pöydällä on nenäliinoja ja paketteja ja… Ulkona aulassa ja kaikkialla ympäri rakennusta on heitä telttasängyissä, paareilla – sairaita ja vaivattuja – seisten kuulijakunnassa, vaikka heillä tuskin on voimaa seistä.

5       Oi. Iankaikkinen Jumala. Sinä Siunattu, kuule meidän rukouksemme tänä aamuna Herran Jeesuksen Veren lävitse; katsomatta omiin pahoihin tekoihimme, vaan tietäen että Hän Voi otti meidän paikkamme, ja Hän on Se, joka edustaa meitä tämän rukouksen puolesta. koon jokainen olla parantunut Sinun kirkkaudeksesi, Herra.

6       Siunaa nämä nenäliinat; kun ne on laskettu sairaiden päälle, voikoot he parantua.

7       Nyt Isä, odottaessamme suurta parantamiskokousta, jonka uskomme tulevan seuraamaan tätä. murra meille Elämän leipää Herra, että me Sinun Sanasi kautta voisimme tietää mitä meidän pitäisi tehdä. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

8       Tämä on aina yksi korkeimmista etuoikeuksistani, olla Jumalan huoneessa ja puhua Hänen kansallensa. Ja nyt, tiedän, että täällä on tungosta, ja minulla on hyvin pitkä oppitunti, joten minä… Luotan, että tulette olemaan niin mukavasti kuin vain mahdollisesti voitte, siihen asti, kun me päätämme Sanoman.

9       Nyt on kuuma, mutta me olemme kiitolliset ilmastointilaitteista. Mutta, kun ihmisiä on näin paljon, ei mikään ilmastointilaite kykenisi pitämään huolta siitä, koska teidän oma ruumiinne kehittää lämpöä noin kolmekymmentä seitsemän astetta, erittäen lämpöä jatkuvasti – ja sitten, kun joudutaan istumaan hyvin lähellä toisiaan… Mutta luotan siihen, että Jumala tulee tekemään olonne juuri niin mukavaksi kuin vain Hän voi.

10   Ja, kun me kokoonnumme tällä tavalla… Minä en mitenkään haluaisi teidän tulevan tänne tällä tavalla, jos en uskoisi sen auttavan teitä, jos en uskoisi sen tekevän teille hyvää, ja, että te hyötyisitte siitä – tänne tulemisesta. Ja sitten, tietäen myös ettei meillä ole liian paljon pidempään aikaa tehdä tätä, me olemme – me olemme tulossa aivan viimeisiin hetkiin, ja haluan jokaisen hetken käyttää hyödyksi, minkä vain voin, Hänen Valtakuntansa puolesta. Ja nyt, luotan siihen, että Herra Jumala tulee siunaamaan meitä kokoontuessamme yhteen.

11   Ja haluan kiittää teitä… Eilen kävin eri paikoissa, tapaamassa sairaita ja vaivattuja motelleissa, ja jouduin tapaamaan joitakin näiden ruokailupaikkojen johtajia tällä viikolla. Kuten ollessani tällä viikolla täällä Ranch Housessa, puristi tuon paikan johtaja kättäni, ollessamme poislähdössä… Hän kutsui minua veli Branhamiksi. Ihmettelin kuinka hän tunsi minut. Ja minä kysyin häneltä: “Oletko sinä paikan johtaja?”

12   Niin sanoi: “Minä olen omistaja.” Ja sitten hän sanoi: “Sinun ihmisesi tulevat tänne syömään.” Ja minä sanoin: “No niin, arvelen, että he pitävät sinut vähän kiireisenä.”

13   Hän sanoi: “Hyvä herra, se on yksi hienoimmista ihmisjoukoista mitä koskaan olen nähnyt.” Hän sanoi: “He ovat todella mukavia.”

14   Eilen menin erääseen motelliin tapaamaan erästä nuorta naista, jolle halusin puhua, hänen isänsä ja äitinsä olivat läsnä, ja minun täytyi mennä johtajan luo saadakseni tietää missä huoneessa he olivat.

15   Hän sanoi: “Ja sinäkö olet veli Branham?” Se oli ylhäällä Oaksissa. Minä sanoin: “Kyllä olen.”

16   Hän sanoi: “Minä haluan puristaa kättäsi.” Hän sanoi… Hän esitteli minut vaimollensa, oikein mukava pariskunta. He sanoivat: “Jokainen henkilö tässä motellissa osallistuu sinun kokouksiisi. Me olemme varanneet sen heitä varten.” Ja he sanoivat: “Kaikki muut asiakkaat me käännytimme ympäri.” Minä sanoin: “Olen siitä teille kiitollinen.”

17   Tämä mies sanoi: “Veli Branham, yksi hienoimmista koskaan näkemistäni ihmisjoukoista, ovat ne ihmiset, jotka tulevat tänne ja osallistuvat sinun kokouksiisi.”

18   Menin eilen illalla erään ystäväni, Herra Beckerin paikkaan täällä… Olen aina pitänyt hänen voileivistään. Hän on… Tunsin hänet, kun olin poika; olen tuntenut hänet koko elämäni ajan. Siellä oli pari istumassa siellä alhaalla tuossa vanhassa paikassa, siellä alhaalla Riverside Hotellissa….Ja Herra Becker sanoi: “Billy.”

19   Minä sanoin: “Niin mitä, Homer?” Me tunnemme toisemme todella hyvin. Hän sanoi: “Minä ruokin kaikki sinun ihmisesi siellä.”

20   Noin suunnilleen kaksisataa käy, joka sunnuntaina syömässä Blue Boarissa. Ja kaikkialle minne menen, kuulen mainittavan kuinka mukavia te olette.

21   Tämä mies sanoi siellä Riverveiwissä: “Koko paikka on täynnä ihmisiä, jotka osallistuvat kokoukseen.” Hän sanoi: “On satoja, jotka eivät mahdu sisälle.”

22   Niinpä olla siten, minulle se merkitsee, että te olette maan suola. Olen niin kiitollinen tietäessäni, että minulla on etuoikeus saarnata ihmisille, joista jopa syntiset ja ihmiset – en sano, että nämä ihmiset ovat syntisiä, mutta tarkoitan liikealan ihmisiä ja niin edespäin, jotka voivat sanoa, että te olette mukavia ihmisiä; ja he arvostavat teitä liikkeissänsä ja paikoissansa. Tiedättekö, se on olemista suolainen. Minä arvostan sitä – teidän käyttäytymistänne, sitä tapaa miten te huolehditte asioista.

23   Olen aina sanonut: “Jos joku tulee eikä hänellä ole rahaa huolehtia laskustaan, niin soittakaa vain minulle.” Näettekö? Minä sanoin: “Me tulemme huolehtimaan siitä.” Ja minä sanoin: “Ruokkikaa heidät aina, on heillä sitten rahaa tai ei.” Näettekö! Teemme kaiken mitä voi tehdä.

24   Minusta tuntuu, että te olette minun lapsiani. Te olette tähtiä jotka… Jos minulla koskaan tulee olemaan sellaista, kun pääsen sinne, niin te tulette olemaan ne jalokivet, loistavin osa, minun palvelustehtäväni kruunussa. Kun se on kruunattu, te tulette olemaan sen jalokiviä.

25   Ja minä olen kertonut teille aikaisemmin Seitsemästä Sinetistä, Seurakunnan Ajanjaksoista, ja asioista joita on tapahtunut, ja..

26   Nyt tänä aamuna, minulla on hyvin tärkeä aihe. Minulle se on hyvin siunaava, ja toivon, että se tuntuu teistä samalla tavalla. Jos vain voisin antaa sen siinä innoituksessa, jossa sen sain – se olisi hienoa, mutta se on Jumalan asia tehdä se.

27   Olen kertonut teille siitä missä ja mitä on tapahtunut, ja me näemme kaikkien näiden asioiden tapahtuneen.

28   Mutta nyt tänä aamuna minä puhun aiheesta: Taivaallisen Yljän Ja Maallisen Morsiamen Tuleva Koti, missä he tulevat elämään. Ja luotan siihen, että Jumalan armosta me kaikki olemme osa tuosta suuresta Jumalan taloudesta.

29   Ja nyt, luotan siihen, että tulette kestämään kanssani. Pitäkää Raamattunne ja kynänne valmiina, lukeaksenne kanssani, koska tulen viittaamaan moniin Kirjoituksiin, yrittäen päästä sen lävitse hyvissä ajoin rukoillaksemme sairaiden puolesta. Ja olen luvannut sen. Me olemme rukoilleet jonkin aikaa ympäri eri paikoissa, huoneissa, niiden puolesta, jotka ovat melkein auttamattomissa ja ilman toivoa.

30   Ja, jos Herra tahtoo, minulla luultavasti tulee olemaan toinen kokous kuudentenatoista, ja ehkä rukoilemme sairaiden puolesta.

31   Aloitan nyt lomani; viime tammikuusta asti olen matkustellut, ja tulen tänne takaisin. Minun täytyy viedä perheeni Tucsoniin aamulla, ja sitten tulen palaamaan takaisin ja kuluttamaan jonkin aikaa täällä Kentuckyssa joidenkin ystävieni kanssa, metsästellen oravia pari viikkoa, tai ehkä seitsemän, kahdeksan, kymmenen päivää, miten se sitten onkin; ellei Herra johda minua jonnekin muualle. En koskaan tiedä minne tulen menemään; me emme koskaan tiedä sitä, koska se on Jumalan käsissä – yksin Jumalan.

32   Nyt, tässä suuressa aiheessa – oletan, että jos käyttäisin todella aikaa tähän, koska teidän täytyy tuoda esiin niin monia asioita, niin se tulisi viemään viikkoja. Mutta olen kirjoittanut muistiin joitakin Kirjoituksia, joitakin muistiinpanoja, vain kosketellaksemme sen kohokohtia, niin että te voitte tutkia sitä.

33   Sitten pian, jos Herra tahtoo, ehkä Lokakuussa, en tiedä milloin, mutta milloin tahansa Hän tulee järjestämään sen, haluan käyttää muutamia päiviä, jatkuvina kokouksina Ilmestyskirjan 12:sta luvusta, sitomaan yhteen tämän kanssa täällä. Oh, uskon, että se olisi suurta nähdä kuinka Hän on tehnyt.

34   Sitten tullessamme yhteen… Eilen illalla sanoin: “Kun minä aamulla…” Kuten joka aamu, minä ajattelen: “Kun tulen tänne, tulen mainitsemaan nimeltä jokaisen ystäväni, joka siellä on.” Mutta kuinka minä voisin tehdä sen?

35   Pitää kanssani täällä: kuten hyvä ystäväni tohtori Lee Vayle, joka istuu täällä takana; hänen suloinen vaimonsa ja tyttärensä; ja veli Roy Borders; ja luulisin, veli Ruddle; veli Beeler; veli Palmer; ja veli Jackson – nuo kalliit veljet kaikkialta eri osista maata; veli Anthony Milano, ja oh, minne tahansa katsotte te näette jonkun, veli alhaalta Arkansasista, en voi muistaa heidän nimiään, veli John, veli Earl Martin; veli Blair; ja oh, heitä on siellä loputtomasti, näettehän. Olen niin iloinen, kun minulla on sen kaltainen ryhmä kokoontuneena ympärilleni, kun opetan Jumalan Sanasta – miehiä joiden ajattelen olevan urheita miehiä, todellisia jumalanmiehiä.

36   Olen kiitollinen tästä pienestä tabernaakkelista. Olen kiitollinen sen viidestä yleisölle avoimesta ovesta. Meillä on täällä neljä diakonia, Hengellä täytettyjä miehiä; neljä luoteltua, Hengellä täytettyjä miehiä. Se on kaksi kullekin ovelle. Ja siinä on kaksoisovet edessä, kahdelle pastorille, paimenelle.

37   Me olemme iloiset täällä olostanne. Kiitolliset Jumalalle tästä. Voikoon Hän aina siunata teitä.

38   Nyt me haluamme seistä hetken, Sillä aikaa, kun me luemme 2. Piettarin 3. luvun, ja myöskin Ilmestyskirjan 21. luvusta.

39   Kun me seisomme. Oi Herra, täytä sydämemme ilolla Sinun Sanasi lukemisen tähden; tietäen Jeesuksen sanoneen, että “Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani ei koskaan petä.” Ja tietäen Hänen myös sanoneen: “Koko Kirjoituksen täytyy täyttyä.” Kun me luemme nämä asiat, voikoon meillä olla ymmärrys Sinulta siitä hetkestä, jossa me elämme. Me pyydämme sitä Jeesuksen, Kirjan Tekijän Nimessä. Aamen.

40   2. Pietari 3:

Tämän toisen kirjeen, rakkaani, minä nyt kirjoitan teille; joissa kummassakin minä yllytän teidän puhtaita mieliänne muistuttamalla:

Että muistaisitte niitä sanoja, jotka pyhät profeetat ovat ennen puhuneet, ja meidän, Herran ja Pelastajan apostolien käskyjä:

Tietäen tämän ensin, että on tuleva viimeisissä päivissä pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan,

Ja sanovat, Missä on hänen tulemuksensa lupaus?… (jos se ei sovellukin tähän jumalankieltäjä naiseen ja) …sillä siitä asti, kun isät ovat nukkuneet pois, kaikki asiat ovat jatkuneet aivan niin kuin ne olivat luomakunnan alusta.

Sillä tästä he ovat tahallaan tietämättömiä, että Jumalan Sanalla taivaat olivat vanhastaan olemassa, ja maa seisoi ulkona vedestä ja vedessä:

Jolla maailma, joka silloin oli, ollen peitettynä vedellä, tuhoutui:

Mutta taivaat ja maa, jotka nyt ovat samalla Sanalla pidetyt varastossa, varatut tulelle tuomion ja jumalattomien ihmisten kadotuksen päivää varten. Mutta, rakkaani, älkää olko tietämättömät tästä yhdestä asiasta, että yksi päivä Herran kanssa on kuin tuhat vuotta, ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.

Herra ei ole veltto koskien lupaustansa, niin kuin jotkut ihmiset lukevat sen velttoudeksi; vaan on pitkämielinen meitä kohtaan, haluten ettei kukaan tuhoutuisi, vaan, että kaikki tulisivat katumukseen.

Mutta Herran päivä on tuleva kuin varas yöllä; jolloin taivaat katoavat suurella melulla, ja alkuaineet sulavat ankaralla kuumuudella, ja maa myös ja teot, jotka siinä ovat tulevat poltetuksi.

Nähden sitten, että kaikki nämä asiat tulevat hajoamaan, minkä kaltaisia tuleekaan teidän olla kaikessa pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa,

Odottaen ja nopeuttaen Jumalan päivän tuloa, jolloin taivaat ollen tulessa hajoavat, ja alkuaineet sulavat ankarasta kuumuudesta?

Siitä huolimatta me, hänen lupauksensa mukaan, odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa asuu vanhurskaus.

Sen vuoksi, rakkaani, nähdessänne, että te odotatte sen kaltaisia asioita, olkaa ahkeria, että hän voi löytää teidät rauhassa, ilman tahraa ja nuhteettomina.

Ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi; aivan niin kuin meidän rakas veljemme Paavali myös hänelle annetun viisauden mukaan on kirjoittanut teille;

Niin kuin myös kaikissa kirjeissänsä, puhuessaan niissä näistä asioista; joissa on joitakin asioita vaikeasti ymmärrettävissä, joita ne, jotka ovat oppimattomia ja vakaantumattomia vääristelevät, niin kuin myös muitakin kirjoituksia, omaksi tuhokseen.

Te sen vuoksi, rakkaani, koska te tiedätte nämä asiat edeltäpäin, varokaa ettette te myös, ollen johdetut pois pahan [paholaisen] erehdyttäminä, lankea pois omasta järkkymättömyydestänne.

Mutta kasvakaa armossa, ja meidän Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Hänelle kunnia sekä nyt, että ikuisesti. Aamen.

41   Nyt Kristuksen Ilmestyksestä, 21:stä luvusta, minä luen nämä sanat:

Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan: sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet; eikä siellä ollut enää merta.

Ja minä Johannes näin pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, tulevan alas Jumalalta taivaasta, valmistettuna niin kuin morsian kaunistettuna aviomiestään varten.

Ja minä kuulin suuren äänen taivaasta sanovan, Katso, Jumalan maja on ihmisten kanssa, ja hän on asuva heidän kanssaan, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on heidän kanssaan, ja on heidän Jumalansa.

Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä; eikä ole enää oleva kuolemaa, eikä murhetta, eikä itkua, ei myöskään siellä ole enää kipua: sillä entiset asiat ovat menneet.

Ja hän, joka istui valtaistuimella sanoi, Katso, minä teen kaikki asiat uudeksi. Ja hän sanoi minulle, Kirjoita: sillä nämä sanat ovat todelliset ja uskolliset.

Ja hän sanoi minulle, se on tehty. Minä olen Alpha ja Omega, alku ja loppu. Minä tulen antamaan hänelle, joka on janoinen elämänveden lähteestä vapaasti [ilmaiseksi].

Hän, joka voittaa on perivä kaikki asiat; ja minä tulen olemaan hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

Rukoilkaamme uudestaan.

42   Herra Jeesus, sen kaltainen lupaus, ja niin ankarasti kuin Jeesus itse ja apostolit ovat meille puhuneet koskien sitä hetkeä jota me olemme lähestymässä; anna meille, Herra, Sinun ohjeesi, että me voisimme tietää kuinka lähestyä sitä oikealla tavalla, koska, me tiedämme, että se tulee. Kirjoitusten täytyy täyttyä! Ja niin se on oleva. Ja nyt, Herra me pyydämme sinun laupeuttasi jälleen yllemme tutkiessamme Sinun Sanaasi. Ole kanssamme ja avaa se meille, Herra, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen. Voitte istuutua.

43   No niin, olisiko mitään tapaa sammuttaa valoja auditoriosta ja jättää ne vain tänne puhujanlavalle, koska se ehkä olisi parempi siinä tapauksessa, että sähkövirta… Me melkeinpä poltimme muuntajan yhtenä iltana. Jos talonmies tekisi sen meille niin me arvostaisimme sitä: sammuttaisi valot – pää auditoriosta. Ja uskon, että teillä sitten tulee olemaan paljon tilaa nähdä ja kirjoittaa.

44   Nyt, ilmoittaaksemme aiheemme uudestaan, me lähestymme aihetta: Taivaallisen Yljän ja maallisen Morsiamen tuleva koti.

45   Nyt niin kuin on ollut… Minun täytyy nyt tehdä tämä; on aivan liian kuuma. [Veli Branham riisuu pukunsa takin.] Tiedän ettei vaimoni pidä siitä, että teen sen, että otan pois takkini, mutta täällä ylhäällä on aivan liian kuuma, näettehän.

46   Nyt aikaisemmin me olemme tutkineet Seitsemän SinettiäSeitsemän Seurakuntaa. Veli Vayle on nyt uskollisesti työskentelemässä niiden kanssa saadakseen ne kirjan muotoon.

47   Ja nähdessämme kaikki nämä salaperäiset asiat joiden olemme nähneet tapahtuvan, niin ajattelen, että ymmärrettyämme sen, siinä hetkessä ja asemassa, jossa me elämme. Ei ole ketään, joka haluaisi istua todella tietoisesti tutkimaan sitä mitä on puhuttu, ja mitä on luvattu tapahtuvaksi, ja mitä on tapahtunut, niin ettei hän voisi sanoa noiden asioiden täyttyneen. Tarkalleen mitä Jumala sanoi, että Hän tulisi tekemään; Hän on tehnyt sen aivan täsmälleen kirjaimelleen. Näettehän?

48   No niin, minä ajattelen tässä, että koska emme tiedä mihin aikaan Herra Jeesus saattaa ilmestyä – ajattelin, että se olisi hyvä; ja se näytti miellyttävän Pyhää Henkeä, että me puhuisimme sitten tästä, ja ehkä tulemme takaisin siihen uudestaan kaksi tai kolme kertaa, koska minulla ei tule olemaan aivan riittävästi aikaa saada tätä kaikkea annetuksi ulos.

49   Kuten missä te osutte johonkin aiheeseen, joka voi olla hieman kompastuttava jollekin, ettekä te voi mennä siihen tarpeeksi syvälle tehdäksenne sen selväksi.

50   Sitten te tulette takaisin ja otatte seuraavan aiheen; ja sitten myöhemmin, jos Herra tahtoo, kun me tulemme Ilmestyskirjan 12. lukuun, joka on Herran tulemuksen ja pasuunoiden loppumisen, ja niin edelleen, välillä. Me yritämme tuoda sen takaisin osoittaaksemme kuka on Saatana, mitä hän teki, mistä hän on tullut, mikä on hänen tarkoituksensa ja kuinka hänen suuri kauneutensa, joka oli annettu hänelle, aiheutti hänen lankeemuksensa. Hänen petollinen kauneutensa aiheutti hänen lankeemuksensa.

51   Silloin, kuinka mahdotonta kenenkään, joka haluaa katsoa sitä suoraan, on olla näkemättä käärmeen siementä. Annan haasteen kenelle tahansa katsoa sitä aivan tavallisella ymmärryksellä. Lapsikin voi nähdä sen. No niin, me tulemme menemään siihen myöhemmin.

52   Nyt me ymmärrämme tässä, että nämä kaksi Kirjoitusta… Syy miksi luin 2. Pietarin kolmannen luvun ja vertasin sitä Ilmestyskirja 21. kanssa, on, että ne molemmat tässä ovat puhumassa samasta aiheesta, mutta Johannes ei koskaan kirjoittanut sinä sillä tavalla kuin Pietari teki. Näettekö? Me ymmärrämme, että tämä suuri Morsiamen koti on oleva täällä maan päällä.

53   Ja nyt, jos te luette… Ja nyt, jos te luette täältä Ilmestyskirjan 21. luvusta, kun apostoli täällä sanoo – tai profeetta sanoo että: “Minä näin uuden taivaan ja uuden maan,” niin se kuulostaa kuin tulossa olisi tuhoaminen.

54   Nyt, se tapa miten minä aina löydän Sanomani, on rukoilemalla. Istun rukouksessa ja jotakin paljastetaan minulle. Ja odotan sen kanssa muutaman minuutin, nähdäkseni onko se oikein, ja sitten tunnustelen sitä lähemmin. Ja sitten joskus jatkan odottamista kunnes se murtuu näyksi. Mutta, kun se alkaa tulla ja olen vakuuttunut, että se tulee Jumalalta, silloin minä menen Kirjoitukseen. Katsokaahan, Sen tulee antaa vahvistus jokaiselle hengelliselle asialle mitä tehdään, koska Raamattu on täydellinen Jeesuksen Kristuksen paljastus. Näettekö? Se on Hänen Ruumiinsa.

55   Ja nyt, tehdessäni niin, minä ehkä löydän jonkun paikan Kirjoituksessa, joka ei kuulosta aivan oikealta, ja minä ihmettelen. Ja minä menen uudestaan rukoilemaan. Se tulee uudestaan. Sitten alan tutkia Raamattuani.

56   Nyt, meidän Raamattumme on kirjoitettu englanniksi. Englanninkielessä sanat muuttuvat koko ajan; esimerkiksi Johanneksen 14 sanotaan: “Minun Isäni talossa on monia suuria asuinrakennuksia” – suuria asuinrakennuksia talossa! No niin, silloin te, mitä te teette sille silloin, on seurata sitä taaksepäin alkuperäiseen ja katsoa mitä James tarkoitti, tai mennä takaisin hepreankieleen tai kreikankieleen, katsoa alkuperäistä käännöstä. Ja siellä sanotaan “Minun Isäni Kuningaskunnassa on monia palatseja.” Niinpä sitten, te palaatte takaisin tuohon aikaan, jolloin kääntäjät käänsivät sen Kuningas Jaakolle [englanniksi Jaakko on James], ja siihen aikaan “kuningaskuntaa” kutsuttiin englanninkielessä talo; koska kuningas oli alaistensa isä. Siinä on syy miksi he käänsivät sen “Minun Isäni talossa on monia suuria asuinrakennuksia [palatseja].” Näettekö? Ja sitten te otatte noita sanoja ja teidän täytyy etsiä niiden tarkoitusta.

57   Sitten, te näette tuosta inspiraatiosta… Tässä saarnatuolissa minä tänä aamuna sanon, ettei se kertaakaan ole ollut mitään muuta kuin suora Kirjoitus. Se on kuinka Käärmeen Siemen ja kaikki nämä muut asiat ovat tulleet. Näettekö?

58   Mutta se on todella… Jos mies vain lukee “Minun Isäni talossa on monia palatseja [suuria asuinrakennuksia]”, niin, jos te ette pysähdy tutkimaan – rukoilemaan – te tulette olemaan kokonaan ymmällä. Näettekö, mutta jatkakaa vain rukoilemista. Jumala aina selvittää sen, jos se tulee Jumalalta.

59   Nyt, Johannes ei selvitä tarkemmin kuinka tämä muutos tulee tapahtumaan, mutta Pietari tekee sen. Johannes vain sanoi: “Minä näin uudet taivaat ja uuden maan. Ensimmäiset taivaat ja ensimmäinen maa olivat kadonneet [poissa], eikä siellä enää ollut merta. Minä, Johannes, näin Pyhän kaupungin tulevan alas Jumalalta taivaasta valmistettuna kuin Morsian kaunistettuna Aviomiestänsä varten.” Mutta me menemme nyt takaisin 2. Pietarin kirjeeseen, nähdäksemme kuinka Pietari selittää tämän prosessin tulevan tapahtumaan. Nyt, jos te katsotte sitä mitä Johannes sanoi: “Sillä ensimmäiset taivaat ja ensimmäinen maa olivat kadonneet,” niin se kuulostaa aivan kuin ne olisi tuhotut. Näettekö? Ja se kuulostaa hyvin oudolta, joten se kosketti minussa jotakin ja minä aloin etsiä tuon sanan kadonnut merkitystä. [englanniksi ”pass away” mennyt pois = kuollut.] Mutta on selvää, että molemmat näistä apostoleista ja profeetoista ovat puhuneet samasta asiasta.

60   Ja nyt myös Jesajan Kirjassa, jos haluatte panna nämä Kirjoitukset muistiin, Jesaja 65:17, Jesaja puhuu Tuhatvuotisvaltakunnasta, tuhannen vuoden levosta Jumalan kansalle, Jesaja puhui siitä, ja hän sanoi, että kaikki entiset asiat olivat kadonneet, poissa, ja kuinka he rakentaisivat taloja asuakseen niissä. Jos meillä olisi aikaa. Ehkä me vain otamme aikaa ja luemme hetken täältä Jesajan 65. luvusta. Lukekaamme täältä muutaman minuutin ajan; ja tässä se on meille. Aloittakaamme nyt, Jesaja 65:17:

Sillä, katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan:

61   Nyt, profeetta Jesaja kirjoitti tarkalleen koko Raamatun profetiassansa. Hän aloittaa luomisella; ja noin hänen kirjansa keskellä, noin 40. luvussa tulee Johannes Kastaja, Uusi testamentti; ja täällä hänen kirjansa päättyy ilmestyksiin Tuhatvuotisvaltakunnasta. Raamatussa on 66 kirjaa ja Jesajassa on 66 lukua. Hän kirjoitti täydellisen kommentin.

62   Nyt me näemme tässä 65 luvussa hänen puhuvan Tuhatvuotisvaltakunnasta – ja sitten on jäljellä vain yksi luku lisää! Huomatkaa kuinka kaunista!

Katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan: entinen ei tule muistetuksi, eikä tule mieleen… (se on katoava pois)

Mutta olkaa te iloiset ja riemuitkaa ikuisesti siitä mitä minä luon: sillä, katso, minä luon Jerusalemin riemuksi, ja sen kansan iloksi.

Ja minä tulen riemuitsemaan Jerusalemista, ja iloitsemaan kansastani: ja itkun ääntä ei enää kuulla siinä, eikä valituksen ääntä.

Siellä ei enää siitä lähtien ole päivien ikäistä lasta, eikä vanhaa miestä, joka ei olisi täyttänyt päiviänsä: sillä lapsi on kuoleva sata vuotta vanhana; mutta syntinen ollen sata vuotta vanha on oleva kirottu.

Ja he rakentavat taloja, ja asuvat niissä; ja he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmän.

He eivät rakenna, ja toinen asuu; (se on, teidän poikanne tai joku muu ei peri teidän maatilaanne) …he eivät istuta, ja toinen syö:… (He tekevät omat istutuksensa ja pysyvät siellä; heillä on Iankaikkinen Elämä) …sillä niin kuin puitten päivät ovat minun kansani päivät, ja minun valittuni ovat pitkään nauttiva kättensä töistä.

He eivät tee työtä turhaan, eivätkä synnytä vaivaan; sillä he ovat HERRAN siunaaman siemen, ja heidän jälkeläisensä heidän kanssaan….

63   Huomatkaa nyt, tässä on se mihin tulen hetken kuluttua.

Ja on tapahtuva, että ennen kuin he huutavat, minä tulen vastaamaan; ja heidän vielä puhuessaan, minä tulen kuulemaan.

Ja susi ja karitsa syövät yhdessä, ja leijona on syövä olkia kuin härkä: ja tomu on oleva käärmeen ruoka. He eivät ole vahingoittava tai hävittävä koko minun pyhällä vuorellani, sanoo HERRA.

64   Minkä lupauksen nämä profeetat ja suuret viisaat, Raamatun opettajat näkivätkään silloin kauan aikaa sitten muinaisissa päivissä, nähdessään tämän loistavan Päivän tulevan!

65   Näiden raamatunpaikkojen lukeminen voi johtaa lukijan uskomaan, että koko tämä planeetta, maa, tullaan hävittämään. “Minä teen uuden taivaan ja uuden maan.” Näettekö?. Että taivaat tulevat katoamaan pois ja maa tulee katoamaan pois – täysin tuhotuksi. Mutta tutkimalla lähemmin ja Pyhän Hengen avulla, me voimme nähdä Totuuden tästä, ja se on mihin me nyt menemme.

66   Se on vain ilmakehä sen ympärillä, ja se synti, joka on maan päällä, joka tullaan hävittämään. Näettekö? No niin, me käsitämme, että tuo taivaat merkitsee sen yllä olevaa ilmakehää.

67   Mitä se tekee? Silloin nämä ohdakkeet, ja sairaudet, ja kuolema, ja politiikat, ja syntiset miehet ja syntiset naiset, ja pahat henget tulevat kaikki olemaan poissa ja tuhotut. Se täytyy tehdä sillä tavalla, koska me tulemme elämään juuri täällä. Juuri täällä on se missä me elämme. Huomatkaa nyt, ohdakkeet, bakteerit, kaikki sairaudet ja muut asiat tullaan täydellisesti ottamaan pois. Kaikki tämä mikä nyt on olemassa maassa: ihmistekoiset järjestelmät, politiikat, synti, kaikenlaiset pahat henget joilla maailma on saastutettu – ja kaikki taivaat yllämme ovat pahojen henkien saastuttamat. Nyt me tulemme menemään syvälle ja pitkään tähän, näettehän.

68   Kaikki tämä on olemassa taivaissa, tai ilmakehässä ja maassa, joka nyt on – tämä maa pitää sisällään nuo asiat. Mutta sitä ei valmistettu sitä tarkoitusta varten. Synti aiheutti sen olemaan sillä tavalla. Se oli Jumalan, Luojan tekemä.

69   Kaikki meidän ruumiimme joissa me nyt elämme, ne oli pantu maahan, kun Jumala loi sen, koska te olette maan tomusta. Se oli kaikki täällä, kun Jumala itse loi sen. Te olitte Hänen ajatuksissansa, ja Hänessä. Suuressa Iankaikkisessa oli ajatuksia, jotka ovat Hänen ominaisuuksiansa.

70   Ja nyt synti aiheutti kaiken tämän tapahtumisen, ja Jumala kautta tämän ajan on kokoamassa aineitaan.

71   Saatana on yhä täällä. Se on syy miksi kaikkia näitä asioita tapahtuu. Hän on yhä täällä, ja kaikki hänen pahat voimansa ovat yhä täällä. Huomatkaa, se on miksi maa nyt on niin saastainen. Se on miksi tämä törky on ja näitä asioita tapahtuu – verenvuodatusta, sotia, politiikat, synti, aviorikos ja kaiken kaltaiset saastaiset asiat jatkuvat – se on siksi, että Saatana yhä on tämän maan ja tämän ilmakehän hallitsija. Te sanotte: “Ilmakehänkö?” Kyllä, varmasti!

72   Sekä taivaat, että maa nyt ovat saastutetut perkeleillä, jotka voivat syyttää meitä Jumalan edessä. Jeesus on siellä välittäjänä meidän puolestamme, syyttäjien osittaessa sormella. “He tekivät tämän. He tekivät tämän. He tekivät tämän.” Mutta Veri on yhä peittämässä! Hän tuli lunastamaan nuo Valitut, jotka Hän ennalta näki. Siksi se on niin saastainen tänään.

73   Tässä 2. Pietarin 3. luvun jakeissa 5 ja 6, apostoli viittaa maan kolmeen vaiheeseen. Katsokaahan, hän ottaa nuo kolme vaihetta, ja huomatkaa kuinka hän tuo ne esiin.

74   Vanha maailma seisoi ulkona vedestä. No niin, se oli vedenpaisumusta edeltävä maailma.

75   Se, joka nyt on – nykyinen maailma, jossa me elämme nyt.

76   Hän kutsui sitä maailmaksi, vanhaa maailmaa, joka seisoi ulkona vedestä, 1. Moos. 1:1, sitten maailma, joka nyt on, ja sitten hän jälleen viittaa toiseen, maailmaan, joka on tuleva, Uusi Maailma – kolme maailmaa, maailman kolme vaihetta.

77   Ja huomatkaa kuinka Jumala tekee selväksi meille pelastus suunnitelmansa. Oi, tämä todella värisytti sieluani, kun näin sen! Kuinka Hän tässä nyt tekee meille selväksi pelastussuunnitelmansa. Verratkaa nyt sitä minkä me näemme omin silmin, kuinka Jumala on tehnyt lunastaakseen maailmansa! Hän on tehnyt saman lunastussuunnitelman mukaan ihmisillensä! Sillä muuttumaton Jumala ei muuta yhtään suunnitelmaansa tai mitään. Mikä ihmeellinen asia!

78   Kuinka Hän johti meidät Itsellensä, majaillakseen meissä kolmen armon vaiheen kautta, aivan niin kuin Hän johti maailman tulemaan kolmen vaiheen kautta. Niin kuin Jumala on tuleva maailmaan, sen jälkeen, kun se on mennyt kolmen puhdistamisvaiheen lävitse, se on tarkalleen kuinka Hän tulee meihin kolmen armon vaiheen lävitse. Olen opettanut sitä alussa; enkä ole koskaan muuttanut sitä sen jälkeen. Se on Jumalan Sana!

79   Teidän täytyy pitää kolmet yhdessä, seitsemät, kahdettoista. Raamatullisten lukujen täytyy juosta täydellisesti, tai te saatte kuvanne kokonaan sekaisin. Jos te ette voi ymmärtää sitä, jatkakaa vain rukoilemista. Tarkatkaa, ja se tulee sopimaan kuvaan tarkalleen. Jumala on täydellinen kolmissa. Näettekö!

80   Huomatkaa, vanha maailma, ennen vedenpaisumusta, nykyinen maailma ja tuleva maailma.

81   Nyt ensimmäinen vaihe, johon Hän tuo meidät… Katsokaa kuinka Hänen lunastussuunnitelmansa on tarkalleen sama koskien kaikkea. Hän käyttää samaa menetelmää. Hän ei koskaan muutu. Hän sanoi Malakia 3: “Minä olen Jumala ja Minä en muutu!” Sen vuoksi, miten Hän tekee sen ensimmäisellä kerralla – jos Hän koskaan pelasti ihmisen viattoman vuodatetulla verellä, täytyy Hänen tehdä samoin seuraavalle; ja jokaisen kohdalla, jonka Hän pelastaa täytyy olla samalla tavalla.

82   Jos Hän koskaan on parantanut jonkun elämän aikana – olkoon se sitten, vaikka Jeesuksen päivinä, apostolien tai profeettojen päivinä, milloin tahansa se olikin – kun samat vaatimukset on täytetty, täytyy Hänen tehdä se uudestaan! Kyllä. Hän ei muutu. Ihmiset muuttuvat, ajat muuttuvat, ajanjaksot muuttuvat, mutta Jumala pysyy samana – täydellisesti! Minkä toivon sen tulisikaan antaa sairaille ihmisille.

83   Jos Hän koskaan on parantanut jonkun henkilön, täytyy Hänen tehdä se uudestaan, kun samat vaatimukset on täytetty. Jos Hän koskaan pelasti jonkun ihmisen, Hänen täytyy tehdä se edelleen samalta perustalta kuin Hän teki ensimmäisellä kerralla. Jos Hän koskaan on täyttänyt jonkun Pyhällä Hengellä, Hänen täytyy tehdä se edelleen samalta perustalta kuin Hän teki ensimmäisellä kerralla. Jos Hän koskaan on nostanut ihmisen ylös haudasta, Hänen täytyy tehdä se toisen kerran, ja aina saman periaatteen mukaan.

84   Hän ei muutu. Oi, minkä toivon se antaakaan minulle! Missä se on? Se ei ole jossakin ihmistekoisessa teoriassa, jossakin mitä miesryhmät ovat tehneet tullen yhteen, vaan Hänen muuttumattomassa Sanassansa!

Te kysytte: “Onko se Totuus?”

85   Hän sanoi: “Olkoon jokaisen ihmisen sana valhetta ja Minun Sanani totta. Sillä taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Minun sanani ei koskaan petä.” Koko Kirjoitus [Raamattu] on annettu inspiraatiolla, sen vuoksi, se on hyvä ja hyödyllinen opiksi; ja muistakaa, että koko Kirjoitus tullaan täyttämään, jokainen hitunen.

86   Huomatkaa, kuinka Jumala tekee sen selväksi meille. Ja, jos se ei ollutkin suuri vahvistus – suuri, rakkauden siunaus Jumalalta, kun minä näin tämän, ja näin, että siitä asti, kun olin poika, kun Kristus ensimmäistä kertaa käsitteli minua, minä olen aina opettanut noita kolmea armon vaihetta! Tarkatkaa eikö se olekin nyt totta.

87   No niin ensimmäinen askel on katumus Jumalaa kohtaan. ja sitten sen jälkeen seuraa vesikaste. Vesikaste: “Katukaa ja olkaa kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimessä.” Näettekö? Vesikaste seuraa, osoittaen, että katumus oli aito – tai antamaan anteeksi meidän menneet syntimme. Sillä ei ole mitään tekemistä tulevien syntien kanssa. Se ainoastaan antaa anteeksi. “Katukaa ja olkaa kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimessä.” Mitä varten? – anteeksiantamiseksi: menneiden syntien pois ottamiseksi – sillä ei ole mitään tekemistä tulevaisuuden kanssa. Vain ne synnit, joita te olette tehneet, on otettu pois.

88   Te ette voi katua sitä mitä Adam teki. Te ette tehneet sitä; Adam teki sen. Te vain saatte anteeksiannon sille mitä te olette tehneet. Tuo vanha luonne on yhä siellä.

89   Sallikaa minun ottaa tämä taulu hetkeksi. [Veli Branham menee taululle kuvailemaan.] No niin, tässä on ihmissydän. Idinä en…minä olen kaukana taiteilijasta, näettehän. Tässä on ihmissydän ja tässä on ihmissydän. Nyt tässä sydämessä on käärme – se on synti. Täällä hänellä on elämänsä. Tässä sydämessä täällä on Kyyhkynen, joka on Pyhä Henki. Nyt tällä tässä on ilkeyttä, vihaa, kateutta, ja tämä on se mikä aiheuttaa sen, tämä kaveri [käärme] täällä. Sitten tällä tässä on rakkaus, ilo, pitkämielisyys, ja tämä [Kyyhkynen] on se mikä tekee sen täällä sydämessä.

90   Nyt, kun teille on anteeksiannettu syntinne, teille on tapahtunut vain tämä – tämä on otettu pois, synti. Mutta se mikä sai teidät tekemään sen, on yhä siellä. Se on tuo vanha pahan juuri. Se on yhä siellä Huomatkaa, sitten te kadutte ja olette kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että Hän anteeksi antoi teidän syntinne.

91   Huomatkaa, sitten toiseksi tulee pyhittäminen, joka asettaa, teidän ajatuksenne järjestykseen pyhyyttä varten saaden teidät ajattelemaan oikein – ottaen tämän pois. Pyhittäminen on Kreikkalainen sanayhdistelmä, joka merkitsee puhdistettu ja asetettu syrjään palvelusta varten.

92   Sitten seuraavaksi niin, että Jumala voi asua meissä, kun Jumalan Tuli puhdistaa sydämemme synnistä ja panee Pyhän Hengen sinne sisälle. Silloin me tuomme esiin saman Elämän kuin tämä [Kyyhkynen] teki, koska se on meissä.

93   Huomatkaa luonnollisessa syntymässä, kun nainen synnyttää lapsen.  Luonnollinen elämä on esikuva hengellisestä elämästä. Kun nainen antaa syntymän lapselle luonnollisessa, niin ensimmäiseksi tapahtuu veden tuleminen, sitten veri, ja sitten henki – elämä. Te otatte tuon pienen kaverin, läimäytätte sitä ja se alkaa huutaa. Vesi, veri, henki.

94   Ja nyt, kun lapsi on syntynyt Jumalan Valtakuntaan, se syntyy samalla tavalla; Vesi. Veri Henki.

95   Huomatkaa nyt pyhittäminen – sen toinen vaihe, puhdistaa mielen, asettaa sydämen mielen pyhyyden mukaiseksi.

96   Mies voi katua syntiä ja yhä ajatella… no niin, ehkä hän on moraaliton mies. Joka kerta nähdessään moraalittoman näköisen naisen, se on yhä siellä. Ehkä hän on juoppo. Joka kerta, kun hän haistaa ryypyn, se on yhä siellä. Näettekö?

97   Mutta sitten, kun hän tulee pyhitetyksi, se puhdistaa tuon halun pois hänestä. Näettekö? Se ottaa sen halun pois. Hän voi yhä olla kiusattu, mutta Hän ottaa sen pois. Kuitenkaan hän ei vielä ole oikein.

98   Sitten, hänet on kastettu Pyhällä Hengellä ja Tulella; puhdistettu, kulutettu tulella, puhdistettu tyhjäksi, ja sitten pantu Jumalan palvelukseen. Pyhittäminen asettaa vain syrjään palvelusta varten.

99   Ja huomatkaa kuinka se tulee tarkalleen. Kuinka sanoma tulee: Martin Luther, vanhurskauttaminen; John Wesley, pyhittäminen; helluntailaiset, Pyhän Hengen kaste. Nuo sanomat – siksi ei voi enää olla mitään ajanjaksoja, näettehän. Me olemme lopun ajalla. Kolme vaihetta. Kaste puhdistaa sydämen Pyhällä Hengellä.

100   Kuinka erikoista se onkaan! Hän vie sen paikan, jossa me tulemme asumaan saman prosessin lävitse.

101   Nyt Hän on kutsunut seurakunnan vanhurskauttamisen lävitse; kutsunut Sen pyhittämisen lävitse; sitten täyttänyt Sen Pyhällä Hengellä ja Tulella; ja Hän vei Sen tuon prosessin lävitse jotta Hän Itse, Pyhä Henki Itse, Jumalan Poika, voisi asua ihmissydämessä. Nyt hänen täytyy mennä tuon prosessin lävitse ennen kuin Hän voi tulla sisälle siihen.

102   Huomatkaa nyt, Hän on tehnyt maailmalle, jossa Morsian tulee elämään, samalla tavalla – käyttäen samaa Pelastussuunnitelmaansa.

103   Pankaa merkille vedenpaisumusta edeltänyt maailma. Sen jälkeen, kun se oli katunut, tuon päivän morsiamen, Nooan kautta, Hän antoi sille vesikasteen, peittäen sen vedellä; se oli silloin vanhurskauttaminen, osoittaen, että Hän on kutsumassa tätä Eedenistä langennutta maailmaa takaisin tulemaan ennallistetetuksi.

104   Sitten Kristus tuli ja vuodatti Verensä sen päälle, puhdistaen sen ja vaatien sitä omakseen. Näettekö? Se on se maailma, jossa me nyt elämme.

105   Näettekö kuinka Saatana täällä Kirjoituksessa yritti saada Häntä rikkomaan Jumalan suunnitelman vastaanottaa se – kun hän vei hänet ylös vuorelle ja yritti antaa sitä Hänelle ilman Verellä ostamista?

106   Panitteko merkille kuinka Abraham, kun he yrittivät antaa hänelle tuota maata, hän osti sen niin ja niin monella hopea sekelillä todistukseksi ihmisten edessä: “Olkoon se tietty tänä päivänä, että minä olen ostanut tämän paikan!” Näettekö? Hän osti sen. Ja Saatana yritti antaa Hänelle sitä valtakuntaa, joka kuuluu hänelle nyt. Hän yritti antaa sitä Hänelle lahjaksi, mutta Hän ei halunnut vastaanottaa sitä, koska silloin Saatanalla voisi yhä olla vaatimus siihen, näettehän. Vaan, Se täytyi ostaa! Aamen! Hän oli Sana Sen täyteydessä. Häntä ei voitu pettää siinä. Sitten, nyt se on saava Tulikasteen.

107   Näettekö, sillä on nyt… Mitä tapahtui? Kristus tuli ja kutsui seurakunnan katumukseen, kasteeseen Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi saamiseksi, pyhitti Seurakunnan, tuli alas Jumalan Tulen kanssa polttaen kaiken saastaisuuden, asuakseen ihmisen sydämessä.

108   Nyt, maailma – lunastaakseen sen tälle lunastetulle henkilölle. Hän käyttää samaa menetelmäänsä. Hän kastoi sen vedellä vedenpaisumuksessa. Vuodatti Verensä sen päälle pyhittääkseen sen ja vaatiakseen sitä omakseen. Se on Hänen.

Saatana yritti sanoa: “Minä tulen antamaan sen sinulle.”

109   Hän sanoi: “Ei, hyvä herra, Minä tulen ostamaan sen!” Olkoon se todistukseksi. Hänet nostettiin ylös lipuksi – merkiksi, että Hän oli ostanut sen; Hän osti sen.

110   Mutta nyt sen täytyy mennä tulikasteen lävitse – Pyhä Tuli Jumalalta puhdistaa maan ja taivaat sen ympärillä. Silloin se on ostettu niin, että lunastetut voivat elää siinä – elää siinä rauhassa. Huomatkaa, Tulikaste on uudistava sen synnistä, sairaudesta, tautibakteereista, syntisistä, perkeleestä ja koko hänen joukostaan. Hänet tullaan heittämään tulijärveen. Pyhä Tuli tulee alas Jumalalta taivaasta ja polttaa sen, huomatkaa, tehdäkseen sen valmiiksi Jumalan asua. Sillä Jumala, Uudessa Maailmassa, joka on tuleva, on asuva maassa koska… Te sanotte: “Jumalako? Hän asuu ihmissydämessä.” Mutta, Hän ja Morsian tulee Yhdeksi, ja he menevät kotiinsa Uudessa Maailmassa. Ja samaa lunastussuunnitelmaa on käytetty lunastamaan sekä maailma, että ne henkilöt, jotka elävät siinä.

111   Näettekö, sydän täytyy olla puhdistettu sillä tavalla. Ennen kuin Jumala voi tulla alas Pyhän Hengen Persoonassa, joka on Kristus, joka tulee alas ja asuu ihmissydämessä, sen täytyy ensin katua, tehdä parannus. Sen täytyy olla kastettu vedessä Hänen Nimessänsä osoittamaan Kenelle se kuuluu. Sitten sen täytyy olla puhdistettu Jeesuksen Verellä.

112   Ja sitten pyhä Tuli ja Pyhä Henki Jumalalta tulee alas ja polttaa ulos kaiken halun syntiin, kaiken maailman luonteen. Ja sen vuoksi, hän, joka tekee syntiä tahallaan sen jälkeen, kun on saanut tiedon Totuudesta… Sitten Raamattu taas sanoo, että se on mahdotonta, sillä ihminen, joka on Jumalasta syntynyt ei voi tehdä syntiä; hän ei tee syntiä. Ei ole mitään tapaa hänen tehdä syntiä. Kuinka hän voisi olla syntinen ja lunastettu samanaikaisesti? Oi, Hän lunasti meidät Verellänsä; Hengellänsä Hän puhdisti meidät, ja sitten Hän tulee ja asuu meissä, Seurakunnassa. Ei nyt kirkkokunnassa, vaan Seurakunnassa.

113   Huomatkaa nyt tarkoin, kun me otamme tämän. Tuo paikka, jossa me tulemme elämään… Nyt, vedenpaisumuksen ajan parannus silloin toi vesikasteen. Sitten Kristus tuli ja vuodatti Verensä sen päälle, puhdistaen sen ja vaatien sen Itselleen. Ja sitten seuraavaksi tulee sen maailman hävitys, joka nyt on.

114   Kaikki synti, joka on taivaissa yläpuolella… hän on ilman voimien hallitsija. Hän estää siunausten tulemisen Jumalalta. Sieltä tulevat salamat ja iskevät maahan, ja kaikki muu mikä taivaista tulee, rakeet ja sateet, pyörremyrskyt ja muut myrskyt, ne kaikki tulevat ylhäältä, ja se on Saatana – Ilman voimien ruhtinas.

115   Huomatkaa nyt, katsokaa kuinka Saatana yritti ottaa sitä, niin kuin sanoin muutama minuutti sitten, antamalla sen Jeesukselle, ilman, että Hän olisi ostanut sitä. Silloin Saatanalla yhä olisi vaatimus siihen, koska se on merkitty, näettekö? Mutta Jeesus ostaa sen vuodatetulla Verellänsä ja tuo sen takaisin lailliselle Omistajalle! Se on kuinka Hän osti meidät Verellänsä; kuinka Hän osti Seurakunnan.

Katsokaa, Hän lunastaa sen samalla tavalla kuin Hän lunastaa ihmisensä. Hän tekee sen kaiken aivan samoin – Lunastussuunnitelmansa mukaisesti. Sillä Hän on muuttumaton Jumala, aina sama suunnitelmassansa.

116   Ja nyt se on Tulikaste, joka puhdistaa sen kaikista bakteereista, kaikista taudeista, kaikista sairauksista jopa kaikista hengellisistä asioista, niin kuin myös meidän kohdallamme; sille tehdään samalla tavalla, tekemään sen valmiiksi Jumalan asua, tässä suuressa ajassa, joka on tulossa, Uudessa Maailmassa.

117   Kuinka olenkaan sanonut sen teille aikaisemmin ja tehnyt sen tunnetuksi teille kaikkina aikoina, että Jumala ei voi muuttua! Hän tekee sen tunnetuksi, joka tavalla samoin.

118   Hän teki tunnetuksi ensimmäisen Sanomansa vedenpaisumusta edeltäneessä maailmassa profeetallansa, Nooan kautta.

119   Keskustelin eilen erään veljen kanssa, joka on täällä läsnä nyt. Hän sanoi: “On yksi asia, jonka sanoit, veli Branham, joka on aina järkyttänyt minua.” Minä kysyin: “Mikä se on, veli?”

120   Ja hän sanoi: “Se mitä sinä sanoit, ja se on totta, tuosta ‘vähemmistöstä’ – kuinka pieni ryhmä se tulee olemaan, joka pelastuu tulemuksen päivissä – “

Ja me puhuimme siitä kuinka Jeesus sanoi: “Ahdas on portti, ja kaita on Tie, ja vain muutamat tulevat löytämään sen.”

Huomatkaa nyt, Raamattu sanoo: “Niin kuin se oli Nooan päivissä, jolloin kahdeksan sielua pelastui vedellä, niin se on oleva ihmisen Pojan tulemuksessa.”

Hän sanoi: “Muista, että siellä oli vain kahdeksan sielua.”

Minä sanoin: “Sinulla on vain puolet kuvasta!”

121   Kuitenkin, Nooa oli esikuva jäännöksestä, joka kuljetetaan ylitse – ei tuosta muutetusta joukosta. Eenok, yksi mies, meni Ylöstempauksessa ennen kuin tulva tuli, osoittaen ettei Seurakunta mene ahdistuksen aikaan tai mihinkään sellaiseen. Eenok oli muutettu, yksi mies! Oh, seurakunta voi olla melkoinen luvultaan, mutta Morsian tulee olemaan hyvin pieni ryhmä – se ryhmä, josta Morsian koostuu. No niin, seurakunta voi olla luvultaan suuri, mutta Morsian, katsokaahan… Verratkaa kahdeksaa yhden kanssa. Seurakunta tulee olemaan kahdeksan kertaa enemmän kuin Morsian.

122   “Ja, jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin missä tulevat syntinen ja jumalaton ilmestymään?” – nuo, jotka tiesivät paremmin ollakseen tekemättä sitä ja menivät ja tekivät sen joka tapauksessa; nuo, jotka seuraavat kirkkokuntien sääntöjä Sanan asemesta, missä he tulevat ilmestymään? – joita kuitenkin kutsutaan kristityiksi, ottaen Kristuksen Nimen.

123   No niin, Nooa oli täydellinen esikuva noista, jotka kuljetetaan ylitse. Muistakaa, kun Nooa tuli ulos arkista, Haam oli hänen kanssaan. Synti oli yhä siellä. Synti kulki suoraan sen ylitse arkissa – epäusko – epäilys kulki yli arkissa, tuomion yläpuolella, mutta Eenok meni korkeammalle kuin tuo arkki! Hän meni edelleen Jumalan läsnäoloon, mutta Nooa kulki tuomion lävitse, ja ulostultuaan, synti oli yhä siellä -esikuva Tuhatvuotisvaltakunnasta – maailman tilasta.

124   Tuhatvuotisvaltakunta ei ole sen loppu; tulee yhä olemaan aikaa Tuhatvuotisvaltakunnan jälkeen. Tuhatvuotisvaltakunta on ajanjakso – mutta ei Uusi Maa. Ei, todellakaan! Huomatkaa siinä; me tulemme siihen vähän myöhemmin.

125   Näettekö, lunastettu maa menee takaisin sen lailliselle Omistajalle uudestaan. Hän otti sen pois Saatanalta. Hän otti maan pois Saatanalta aivan niin kuin Hän otti teidät pois Saatanalta; niin kuin Hän otti tuon pienen naisen siellä kaivolla pois Saatanalta. Siellä seisoi pappi – ajatellen olevansa Jumalan kanssa, eikä hänellä ollut mitään. Näettekö?

126   Haluaisin piirtää sen teille. No niin, me haluamme saada tämän todella selväksi, niin että minä – tarkatkaa nyt tarkoin tätä kuvaa. [Veli Branham menee jälleen kuvailemaan sitä taululle.]

127   Nyt, tämä tässä on Jumala. Jumala, joka on Iankaikkinen ilman… Ei ole ketään muuta paitsi Hän. Mutta Jumalassa – Hänellä on ominaisuuksia. Nyt, tämä tässä esittää Sanaa, Jumalan Sanaa, joka oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme Jeesuksen Persoonassa.

128   Nyt tämä tässä – mies tässä, me piirrämme hänet tällä tavalla. Nyt, tätä kutsutaan naiseksi kaivolla. Tämä on pappi, farisealainen. Ja missä te näette tämän avoimen taulun – se merkitsee armoa ja pelastusta. [Veli Branham osoittaa kuvia taululla.]

129   Nyt, “Alussa oli Sana, ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” Nuo kolme vaihetta: se oli ominaisuus ensin, kun Jumala ajatteli itsensä olevan ihmisolennon, ja se siirsi Hänet alas olemaan Jeesus. Ja nyt, jos te koskaan tulette olemaan siellä, te olitte Hänen kanssaan silloin! Sillä on vain yksi muoto Iankaikkista Elämää; ja se on Jumala. Ja teidän täytyi olla osa Jumalasta alussa! Ei mitä te vain valitsitte täällä alhaalla; vaan Hän valitsi teidät! “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle tulevat.”

130   Nyt, katsokaa tätä pappia tässä. Me näemme hänen alaosansa tässä – hänen mennyt elämänsä – hänen selkänsä takana, hänen ennalta määräämisensä täällä takana on syntinen. Tässä alhaalla on helvetti.

131   Nyt tämä pieni osa tässä, joka näyttää mustalta taululta, se esittää hänen puhtauttaan. Hän oli pappi; hän oli kunniallinen mies. Se esitti tätä. Hän oli myös… Hänen täytyi olla hyvä mies tai hän ei olisi voinut olla pappi. Mutta näettekö kuinka hän sai sen? – järkiperäisellä opiskelulla.

132   Nyt, tämä pieni nainen, hänen ensimmäinen elämänsä tässä, hän oli prostituoitu. Hän oli kokonaan pilattu, mutta siellä syvällä hänen sisimmässään täällä, oli pienen pieni ymmärrys: “Minä tiedän, kun Messias tulee…” Se oli siellä.

133   Huomatkaa, kun Jeesus tuli ja julkitoi Sanan, koska Sana erottaa sydämen ajatukset, niin kuin Hebrelaiskirje 4:12 sanotaan – että Hän tekisi… Sana oli sydämen ajatusten erottaja, ja Hän tuli ihmisen Poikana, Profeettana. Mitä tapahtui? Tämä pappi. vain järkiperäisen opiskelunsa perusteella sanoi: “Hän on perkele,” koska se oli miksi hänen kirkkokuntansa kutsui sitä. Mitä se teki? Hänellä ei ollut mitään edustusta, joten se pimensi hänet,

134   Mutta tällä pienellä naisella ei ollut esittää mitään; hän oli niin saastainen ja likainen kuin hän vain voi olla. Mutta huomatkaa, syvällä hänen sisimmässänsä, hänellä oli edustus! Ja sitten, hän odotti tätä tehtävän lihaksi – ja, kun Hän sanoi “Mene nouda aviomiehesi ja tule tänne.”

Hän sanoi: “Hyvä herra, ei minulla ole mitään miestä.”

135   Hän sanoi: “Sinä sanoit totuuden, koska sinulla on viisi, ja se, joka sinulla nyt on ei ole sinun. Sinulla on ollut viisi; se on yhteensä kuusi joita sinulla on.”

136   Hän sanoi: “Herra. Sinä et ole mikään Belsebub! Minä tajuan, että Sinä olet Profeetta! Me tiedämme, että Messias, jota kutsutaan Kristukseksi, on tuleva, ja kun Hän tulee, Hän tulee tekemään tämän.”

Hän sanoi: “Minä olen Hän!”

137   Ei ollut enää mitään epäilystä! Te ette voi selittää sitä! Hän näki sen; hän uskoi sen; hän jätti ruukkunsa ja lähti. Miksi? Mitä se teki hänelle? Se lunasti hänet!

138   Tarkatkaa nyt, Hän tuli olemaan Lunastaja. Onko se oikein? Mitä merkitsee lunastaa? – tuoda takaisin. Miksi Hän ei saanut tuota pappia? Hän ei koskaan ollut siellä ylhäällä! Hänellä ei ollut mitään edustusta.

139   Hän tuli lunastamaan sen mikä oli langennut. Lankeemus sai tuon tytön sekasotkuun, mutta Jumalalla oli hänet ajatuksissansa ennen maailman perustamista, ja Hän tuli puhdistamaan hänet. Silloin hän tiesi, että hänellä oli Iankaikkinen Elämä. Näettekö?

140   Kun taas tuo pappi… Mitä se teki hänelle? Se lähetti hänet suoraan takaisin omaan määränpäähänsä. Alusta alkaenkaan hänellä ei ollut mitään – ainoastaan järkiperäinen koulutus.

141   Nyt, kuuntele ystävä, jos ainoa asia mitä sinulla on, on vain järkiperäinen koulutus, niin hanki itsellesi jotakin muuta! Etkä sinä ole koskaan kykenevä saamaan sitä, ellei sinulla ole edustusta. Se on syy miksi uskon teidän tulevan idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä. Se on elävä Sana. julkituotuna..

142   Huomatkaa nyt, se miten Hän tekee Tiensä tunnetuksi profeettojensa kautta alussa, sitä Hän ei ole koskaan muuttanut!

143   Pelastus: Hän vanhurskautti hänet ja pyhitti hänet, lähetti Pyhän Hengen ja Tulen polttamaan synnin ulos hänestä ja asui hänessä Itse.

144   Hän tekee maalle, jota Hän tulee käyttämään lunastussuunnitelmassa, samalla tavalla. Se katui ja kastettiin vedessä Nooan mukaan. Jeesus tuli ja pyhitti sen vuodattamalla Verensä sen päälle ja vaati sen omakseen. Ja tulevaa Uutta Maata varten se on saava pyhän Tulen kasteen puhdistamaan sen kaikesta pahasta, jokaisesta bakteerista, jokaisesta sairaudesta ja kaikesta mitä siinä on ja tekemään sen Uudeksi. “Minä näin uuden taivaan ja uuden maan.”

145   Te tulette uudeksi henkilöksi! Aamen! Ei vain jotakin vanhaa paikattuna liittymällä seurakuntaan, tai yrittämällä kääntää uutta lehteä, vaan te olette täydellisesti uuden uutukainen yksikkö! Jumala ottaa tuon vanhan ihmisen ja polttaa sen täydellisesti puhtaaksi Pyhällä Hengellä ja Tulella, ja tulee itse – lähettämällä alas teidän Edustuksenne. “Kukaan ei voi tulla Minulle ellei Minun Isäni häntä vedä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minulle.” Näettekö te sitä? Sama suunnitelma; samalla tavalla.

146   Saatana tullaan ottamaan pois maasta, aivan tarkalleen samalla tavalla kuin Saatana otettiin pois teistä. Saatana ei voi vaivata…Hän voi kiusata, mutta hän ei voi saada uudestisyntynyttä kristittyä, sillä Jumala maailman perustamisesta näki hänet ja lähetti Jeesuksen lunastamaan hänet, ja Veri puhuu hänen puolestaan. Kuinka hän voi tehdä syntiä, kun Jumala ei edes voi nähdä sitä’? Hän ei edes… Ainoa mitä Hän kuulee, on teidän äänenne. Hän näkee teidän Edustuksenne! Aamen! Se on totta. Näettehän?

147   Samalla tavalla, sillä maailma on yksi Hänen ominaisuuksistaan, aivan niin kuin te olette yksi Hänen ominaisuuksistaan, maailma tulee yhdeksi Hänen ominaisuuksistaan, koska se oli Jumalan ajatuksissa alussa: omistaa maailma, olla valtaistuimella, olla Kuningas, olla Lunastaja, olla Parantaja; ne ovat Hänen ominaisuuksiansa.

148   Aivan kuten teidän ominaisuutenne. Te ette voi sanoa “pylväs” ellette ajattele pylvästä. Te ette voi sanoa “mies” ellette ajattele miestä. Ja, kun te ajattelette miestä; silloin te sanotte “mies,” ajatus on minun ominaisuuteni ja sen ilmaisu on sana. Näettekö?

149   Kuten Jesaja – kuinka hän voi sanoa, että neitsyt tulisi raskaaksi? Mikä on ajatus?

150   No niin, monet teistä ihmettelette kuinka tuo erottaminen tulee? Minä tulen kertomaan sen teille. Katsokaahan, se on “sana, jonka minä sanon, eikä se ole minun ajatteluani, koska minä en tiedä sitä. En tiedä sitä ajatellakseni sitä. Kuinka minä voin kertoa teille kuka te olette ja mistä te tulette, kun en tunne teitä? Kuinka voin kertoa teille mitä te olette tehneet kymmenen vuotta sitten, kun en ole koskaan elämässäni nähnyt teitä? Kuinka voin kertoa teille missä ja mitä te tulette tekemään kymmenen vuoden kuluttua? Kuinka minä tietäisin tulevaisuuden? Se on Jonkun Toisen ajatus!

151   “Olkoon teissä se mieli, joka Kristuksessa oli.” “Antakaa sen mielen, joka oli Kristuksessa olla teissä.” Näettekö, silloin se ei ole teidän ajatteluanne; se on Hänen ajatteluaan teidän kauttanne, ettekä te lausu omia sanojanne; te lausutte Hänen Sanansa.

152   Se on kuinka monta kertaa veljet joutuvat ymmälle koskien kielten tulkintaa ja muita asioita. Katsokaahan, he sanovat asioita, jotka eivät ole oikein, eivätkä käsitä, että se on Saatana. Te sanotte: “Jumalan puutarhassako?” Odottakaapa vain kunnes pääsemme loppuun. Tulette näkemään onko se tai ei. Rikkaruohot ja vehnä kasvavat samalla pellolla; ne molemmat elävät samasta auringosta ja samasta sateesta. Näettekö?

153   “Mutta, jos keskuudessanne on joku, joka on profeetta, niin Minä, Herra, tulen puhumaan hänelle; ja, jos se mitä hän sanoo tapahtuu, silloin se olen Minä, koska hän ei ilmaise omia ajatuksiaan, vaan hän ilmaisee Minun ajatuksiani! Minun ominaisuuteni ovat ne joiden täytyy tulla esiin ja Minä käytän hänen suutansa ilmaistakseni ne! Ja sen jälkeen, kun hän on lausunut ne, täytyy niiden tapahtua! Taivaat ja maa tulevat katoamaan mutta Minun Sanani ei koskaan petä.”

154   Jesaja sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Se selvittää sen; hän on tuleva raskaaksi. Mitä Jumala on sanonut, sen Hän tekee.

155   Oh, tehden tunnetuksi profeettojensa kautta kaikki Hänen julkitulemisensa, koska se on Hänen ajatustensa ominaisuudet ilmaistuna.

156   No niin, täällä se oli tässä pienessä naisessa; hän oli yksi Hänen ominaisuuksistansa. Näettekö?

157   Ja siellä oli pappi edustaen Valoa: hän oli oppinut sen Raamatusta; hän oli oppinut, että Jumala oli Jumala; hän oli oppinut, että pyhä elämä oli oikein; hän oli oppinut, että oli olemassa Jumalan Laki; hän oli oppinut sen järkiperäisellä käsityksellä. Ja hän oli syntynyt oikeasta sukulinjasta: hän oli leeviläinen, mutta hän tunsi sen ainoastaan järjellisellä käsittämisellä! Ja, kun tuon hetken Valo… Katsokaahan, hän oli oppinut sen sen mukaan mitä oli tapahtunut; ei mitä oli tapahtumassa, vaan mitä oli tapahtunut. Ja, kun hän näki mitä oli tapahtumassa, ei hänen kirkkokuntansa sanonut mitään siitä, ja sen vuoksi hänellä ei ollut mitään edustusta siitä.

158   Mutta tässä oli Lunastaja maan päällä tuohon aikaan lunastamaan nuo Jumalan ominaisuudet – ja tuo nainen vastaanotti sen. Hän ei koskaan epäillyt sitä. Hän sanoi: “Kun Messias tulee, Hän tulee tekemään tämän,” ja se selvitti sen. Ja, kun hän oli nähnyt sen tehtävän, ja Hän sanoi: “Minä olen Messias,” oli se, sillä selvä. Hänellä ei ollut mitään lisää kysyttävää; hän vain meni kertomaan kaikille muille: “Tulkaa katsomaan Kenet minä olen löytänyt.”

159   Nämä prosessit tekevät meidät puhtaaksi temppeliksi – Hänen asuinpaikakseen: vanhurskauttaminen, pyhittäminen, Pyhän Hengen ja Tulen Kaste; se puhdistaa maan, niin kuin tämän temppelin.

160   Niinpä niin kuin vanhan maailman runkorakenne ei tuhoutunut vesissä, kun se tuli pestyksi – tämän planeetan runko, vanha runko, kaikki maa ja aineet, jotka Jumala oli pannut maahan, ei hävinnyt, kun ensimmäinen maailma hävitettiin – ja Raamattu sanoo, että se hävitettiin. Mutta se ei tuhonnut sen runkoa, se vain hävitti synnin ja syntiset, jotka siinä olivat. Runkotyö jäi jäljelle.

161   Mutta katsokaahan, vain vanhurskauttaminen, niin kuin te baptistit ja metodistit haluatte ajatella siitä, vain vanhurskauttaminen, uskominen ja kastetuksi tuleminen, se ei riitä! Te tulette harhailemaan suoraan takaisin maailman asioihin: leikkaatte hiuksenne, käytätte shortseja ja kaikkea muuta. Katsokaahan, siellä ei ole vielä mitään tapahtunut. Te vain katsoitte taaksepäin ja näitte tehneenne väärin.

162   Mitä vanhurskauttaminen teki maailmalle? – se ei koskaan tehnyt sille mitään; synti alkoi jälleen aivan yhtä suuressa määrässä kuin mitä se koskaan oli. Sillä tavalla ihminen tekee ja se on niin pitkälle kuin hän menee.

163   Sillä tavalla tuon suuren evankelista, Billy Grahamin tulisi nähdä se. Hän sanoi: “Minä menen jonnekin ja minulla on kolmekymmentätuhatta käännynnäistä – tulen takaisin seuraavana vuonna, eikä minulla ole kolmeakymmentä.” Se oli juuri niin pitkälle kuin he menivät. Näettekö? Varmasti he katuvat, minä uskon, että he tekevät parannuksen – useimmat heistä, tai ainakin jotkut heistä – mutta se ei ole mitä siihen tarvitaan. Se todistaa sen tässä.

164   No niin, niinpä tuota vanhan maailman runkoa ei hävitetty vedellä. Maailma tuli vain pestyksi. Se antoi sille kasteen; se kastettiin.

165   Niin tulee myös sen runko säilymään, vaikka se poltetaankin tulella. Se ei hävitä maata, näettekö, se vain hävittää synnin, joka siinä on.

166   Huomatkaa tässä, jotkut teistä Raamattu oppilaista, erikoisesti Tri Vayle, joka katselee minua. Huomatkaa, täällä 2. Pietarin 3. luvussa – hän käyttää täällä maailmasta kreikkalaista sanaa, Kosmos, mikä merkitsee maailman järjestystä. Maailma katoaa – tulinen kuumuus sulattaa alkuaineet. Näettekö? Se ei merkitse, että tämä maa, planeetta tulisi katoamaan pois, vaan maailma, Kosmos – politiikat, syntiset, järjestelmät, synti, taudit, bakteerit, kaikki mikä on väärin – tulee katoamaan pois.

167   Kerran Jumala ravisteli maata, mutta tällä kertaa Hän sanoi, että Hän tulisi ravistelemaan taivaita ja maata; tällä kerralla Hän tulee ravistelemaan taivaita. Näettekö? Sillä me saamme Valtakunnan jota ei voida liikuttaa, Iankaikkisen Valtakunnan. Tarkatkaa kuinka Hän tekee sen.

168   Huomatkaa täällä, Pietari sanoi: “Ja tulee sulamaan tulisessa kuumuudessa ja siinä olevat teot tulevat poltetuiksi,” – ei planeetta, siinä olevat teot: ihmisten teot. Kaikki heidän politiikkansa, kaikki heidän juonensa, ja kaikki heidän kirkkokuntansa ja ihmistekoiset suunnitelmansa tulevat kaikki menemään sen mukana, kun se palaa.

169   “Ja taivaat tulevat katoamaan suurella melulla.” Panitteko sitä merkille tässä? “Taivaat tulevat katoamaan suurella melulla.” Kuulkaa, koko maa tulee olemaan tulessa ja tulee sytyttämään ne kaasut, jotka ovat ilmassa ja ne räjähtävät. Tarkalleen. Raamattu sanoi täällä – Pietari sanoi: “Ja taivaat tulevat katoamaan pois, ja maa, suurella melulla.” Mikä räjähdys tuleekaan ravistamaan sitä! Koska sen täytyy tappaa jokainen tauti, jokainen ohdake, jokainen orjantappura, kaikki mitä siinä on tullaan tuhoamaan, tuli tulee polttamaan sen! Ja muistakaa, se ei ole ainoastaan vain kirjaimellinen tuli; se on myös pyhä Tuli, näettekö, joka tulee ottamaan pois Saatanan ja kaiken mikä on hänen – kaikki perkeleet. Sekä taivas, että maa, aamen, tulevat katoamaan pois, tappaen kaikki bakteerit, kaikki hyönteiset, kaiken siinä ja sen ympärillä olevan luonnollisen elämän, jopa H2O, vesi, se tulee räjähtämään. Ajatelkaa sitä! Puhukaapa melusta!

170   Se ajattelette, että tuo pieni melu täällä Tucsonissa oli jotakin, kun Hän avasi nuo kuusi sinettiä, joka ravisti maata ja aikaansai puhetta, odottakaa kunnes tämä maa saa kasteensa!

171   Tiedättekö, kun joku saa Tulikasteen, niin siellä on paljon melua. He ajattelevat, että on häpeällistä kuulla ihmisten kirkuvan ja huutavan sillä tavalla. Odottakaa vain kunnes tämä maa saa oman kasteensa.

172   Kyllä, se tulee räjäyttämään sen, H2O:n, veden; sillä Raamattu sanoo täällä Ilmestyskirjan 21:ssä luvussa: “ja siellä ei ollut enää merta.” Se tulee räjähtämään. Tämä tulee muuttamaan koko maan pinnan täysin! Se tulee pursuamaan ja räjähtämään palasiksi ulkopuolelta, sen kuori ja satoja jalkoja sen pinnan alapuolelta tulee yksinkertaisesti täysin tuhotuksi. Ilmakehät, kaasut, jotka nyt ovat maassa – kaikki tämä ilmakehä, joka estää näitä lentäviä taivaankappaleita tulemasta lävitse – siellä on kaiken kaltaisia kaasuja, he sanovat, ja se tulee räjähtämään! Jumalan pyhä viha on tuleva sen ylle ja puudistava sen – ja se tulee muuttamaan koko maan pinnan.

173   No niin, monet teistä haluaisivat kirjoittaa muistiin tämän Kreikkalaisen sanan “katoaa.” Se tulee sanasta… Minun täytyi etsiä se. Minä ajattelin: “Kuinka tämä maailma katoaisi pois ja kuitenkin meidän tulisi elää siinä?” Mutta, jos panette merkille, jotkut teistä, jotka haluatte kirjoittaa sen muistiin, minä tavaan sen teille; minä en osaisi lausua sitä, p-a-r-e-r-e-c-h-o-m-i-a; en tiedä kuinka lausua sitä.

174   No niin sillä tavalla, niin kuin sanoin, kun inspiraatio tulee minulle jostakin, silloin menen ja etsin tuon sanan. Nyt tässä, vaikka en osaakaan lausua tuota sanaa, on Herra kuitenkin antanut minulle tavan: minä menen ja katson mitä tuo sana merkitsee ja sitten minulla on se! Silloin minulla on se kuitenkin. Näettekö?

175   Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois. Nyt, tämän sanan merkitys on “siirtyä muodosta toiseen”. Se ei merkitse täydellistä tuhoamista, niin kuin tämä englanninkielinen sana “katoaa pois” merkitsee; se on tulla täysin tuhotuksi. Mutta tämä kreikankielinen sana tässä ei merkitse katoaa pois; vaan se merkitsee “siirtymistä yhdestä toiseen.” Katsokaahan, siitä sanotaan, että se merkitsee “siirtymistä yhdestä tilasta toiseen.”

176   Huomatkaa nyt, Paavali käytti samaa sanaa, jos haluatte kirjoittaa sen muistiin ja lukea myöhemmin, Tiituksen 3:5. Paavali käyttää tätä samaa sanaa “ihmisen uudestisyntymisestä – että ihminen on muuttunut syntisestä pyhäksi, eikä tullut täydellisesti hävitetyksi pois. Kun ihminen on muuttunut, ei häntä ole hävitetty, vaan hän on muuttunut henkilö. Hänet on muutettu siitä mitä hän oli siksi mitä hän on, eikä tuhottu pois.

177   Jeesus käytti tuota samaa sanaa Matteus 19:28 – ei nyt 28:19, vaan 19:28. Hän sanoi heille: “Te olette istuneet kanssani Isäni Valtakunnassa” – uudestisyntyneinä näettehän – muutettuina – kun te olette muuttuneet.

178   Hän käytti samaa sanaa tuosta aasin varsasta, kun Hän sanoi “Irrottakaa se.”

179   Hän sanoi saman asian Lasaruksen ylösnousemuksessa: “Irrottakaa hänet” – muuttakaa hänet! Hän on ollut sidottuna – antakaa hänen mennä!

180   Mitä se merkitsee? Maa tullaan irrottamaan Saatanan otteesta! Se tullaan päästämään vapaaksi! Se tulee olemaan vapaa politiikoista; se tulee olemaan vapaa kirkkokunnallisista uskonnollisista järjestelmistä tullakseen Jumalan Valtakunnan käyttöön, joka tulee perustetuksi tänne maan päälle. Mutta niin kauan kuin se on Saatanan käsissä, politiikat – Saatana on maan hallitsija, hän omistaa sen. Se kuului hänelle, mutta nyt Kristus on lunastanut sen!

181   Kerran se oli hänen omaisuuttansa, mutta ei nyt. Kerran tuo pieni nainen oli hänen omaisuuttaan, mutta, ei nyt, näettekö, Hän tuli irrottamaan sen otteen. Hän irrotti Saatanan synnin otteen minun elämästäni, teidän elämästänne, ja nyt me emme ole hänen omiansa!

182   Oletteko usein kuulleet minun sanovan rukouksessa: “Ota kätesi pois Jumalan omaisuudesta”? Aamen! Pitäkää usko vaatiaksenne omaanne. Se on teidän oikeutenne. “Ota kätesi pois tästä miehestä!” “Ota kätesi pois tästä naisesta!” “Näettekö? Usko tulee tekemään sen. Oi, sitä ei tulla hävittämään pois, vaan, “Ota kätesi pois siitä” – päästä se irti; anna sen mennä; anna se pois. Se muuttuu.

183   Maa tulee muuttumaan; politiikat tulevat muuttumaan; Uskonnot tulevat muuttumaan; kirkkokunnat tulevat katoamaan pois; politiikat tulevat katoamaan pois – Jumalan Valtakunta perustetaan.

184   Me luemme kuinka Johannes kirjoittaa Ilmestyskirja 6:14, näettekö, kuinka se “väistyi pois kuin kirjakäärö.” Johannes sanoi: “Minä näin taivaan ja maan väistyvän pois kuin kirjakäärön,” – Ilmestyskirja 6:14.

185   Jeesus sanoi: “Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois,” tai toisin sanoen, taivaat ja maa tulevat muutetuiksi. Hän käytti tuota samaa sanaa juuri siinä uudestaan.

186   Ei, se ei tule tuhotuksi pois, sillä myöhemmin Ilmestyskirja 21:2-24, hän näki Uuden Jerusalemin tulevan alas Jumalalta taivaasta ja asettuvan tämän maan päälle. Se ei merkitse, että se tulee hävitetyksi olemattomiin. Sen järjestelmät tulevat muutetuiksi.

187   Daniel näki saman asian; tuo Kivi iski maailmaa – joka hakattiin irti ilman käsiä ja koko järjestelmien kuva hajosi ja tuli kuin akanoiksi kesäisellä puimatantereella, jotka tuuli kuljetti pois. Ja tuo Kivi itse kasvoi suureksi Vuoreksi, joka peitti koko maan. Tarkatkaa nyt hetkisen kuluttua tuota Vuorta; tuo vuori peitti maan.

188   Myöskin me näemme täällä Ilmestyskirjassa sanottavan, että “Uuden Maan kuninkaat tuovat kunniansa ja loistonsa sinne.” Uusi Jerusalem on tämän maan päällä. Katsokaahan, se on vain muutettu.

189   Te olette vartaloltanne sama mies tai nainen, kuin mitä te olitte silloin, kun Jumala kutsui teidät, mutta te näette mitä se teki – se oli uudestisyntyminen: vanha elämä katosi pois; vanhat halut katosivat pois. Siinä missä teillä oli tapana pitää ryyppäämisestä, ja kiroilusta ja hälinästä, ja ympäri juoksemisesta, ja moraalittomasta…tuo asia vain kuoli pois. Näettekö? Silloin te olitte Saatanan työkalu, mutta nyt te olette lunastettu.

190   Ja se on miten maailma tulee olemaan, samalla tavalla, lunastettu! Uudet Taivaat ja Uusi Maa.

191   Aivan niin kuin te olette uusi luomus. Ja jokainen tietää, että tuo Kreikkalainen sana siellä merkitsee uutta luomista. Aamen! Uusi luomus samassa vanhassa temppelissä! Halleluja! Tarkatkaa mitä tässä nyt tapahtuu. Miten loistava asia! Hyvä on.

192   Nyt me näemme, että tässä maassa tulee olemaan maan kuninkaita.

193   Ja jälleen Matteus 5:5 Jeesus sanoi: “Nöyrät perivät maan.” Se ei ole, että meillä tulisi olemaan toinen maa, vaan se tulee olemaan sama maa. Minä yritän saada lunastuksen suunnitelman selväksi teille ennen kuin – vaikka en sitten saisikaan mitään muuta, näettehän. Tulikaste sen yllä on vain puhdistamaan sen, ja tekemään sen sopivaksi paikaksi Hänen nöyriensä elettäväksi. Näettekö? Oi!

194   Aivan niin kuin Hän teki meille – tämän luomuksen elettäväksi ennen kuin Hän voi tulla sisälle siihen, täytyi Hänen antaa meille Tulikaste; sitten Pyhä Henki tuli sisälle elämään – Tulikaste. Sitten, kun te saatte Tulikasteen, voi Pyhä Henki tulla sisälle. Mitä se saa aikaan? Se polttaa kaiken Sanan vastaisen ulos teistä. Näettekö? Se ei tule uskomaan mitään muuta kuin Sanan, koska se on Sana.

195   Se on mistä me puhuimme eräänä päivänä – puhuessamme Pyhän Hengen todisteesta. Näettekö? Pyhän Hengen todiste on se, kun te voitte vastaanottaa Sanan, ei jotakin järjestelmää, vaan, että teillä on selvä ymmärrys. Kuinka te tunnette Sanan selvällä Ymmärryksellä? Tarkatkaa Sen vahvistavan itsensä.

196   “Mutta”, te sanotte: “minä näin tuon henkilön tekevän sitä ja sitä…” Tietenkin, rikkaruohot elävät samalla tavalla. Näettehän?

197   Mutta sen täytyy olla Sana kokonaisuudessaan! Ollaksenne Morsian, teidän täytyy olla osa Hänestä; Hän on Sana. Näettekö? Ja mikä osa Hänestä se on? Se sana, joka on luvattu tätä päivää varten, kun Hän kutsuu Morsiamensa. Te olette osa Siitä. Käsitättekö sitä? No niin, älkää – älkää nyt kadottako sitä. Huomatkaa. Ja Hän tekee sen sopivaksi paikaksi elää kautta Iankaikkisuuksien.

198   Huomatkaa, tämä Tuhatvuotisvaltakunta, tuhatvuotinen hallituskausi, se ei vielä ole Uusi Maa. Katsokaahan, Tuhatvuotisvaltakunnan hallitus on eri asia. Se on mihin me menemme, Tuhatvuotisvaltakuntaan, mutta se ei ole Uusi Maa, Uusi taivas. Ei, ei, se on vain lepopaikka, näettekö, levon aika. Ei ensinkään Uudet Taivaat ja Uusi Maa. Silla katsokaahan, Tuhatvuotisvaltakunnassa meillä tulee olemaan asioita joita ei ole siellä. Se on esikuvan mukaan tuosta vanhasta seitsemännestä päivästä siellä Eedenissä, kun Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun Hän oli tehnyt maailman. Seitsemännen päivän Hän lepäsi Eedenissä, ja Tuhatvuotisvaltakunta.

199   Katsokaahan, maailma on nyt melkein kuusituhatta vuotta vanha. Katsokaahan, jokaisen kahdentuhannen vuoden kuluttua, sillä on ollut hävitys. Näettekö?

200   Ensimmäiset kaksituhatta vuotta: tulva tuli ja Hän kastoi sen millä? [Seurakunta vastaa: “Vedellä.”] Vedellä.

201   Seuraavat kaksituhatta vuotta: Jeesus tuli pyhittämään ja vaatimaan sen, vuodatti Verensä sen ylle, kutsuen sen Omakseen. Hyvä on.

202   “Ja Minä olen tuleva uudestaan,” – Kuninkaana, Kuningattarensa kanssa. Ja seuraavien kahdentuhannen vuoden kuluttua, mitä Hän tekee? Hän tulee ja antaa lepoajan sille.

203   Ja sitten polttaa sen ja puhdistaa sen omiansa varten, pannen omansa takaisin siihen.

204   Ja huomatkaa, se ei ole täydellinen maailma, tämä Tuhatvuotisvaltakunta on esikuva seitsemännestä päivästä. Sitten tulee Valkoisen Valtaistuimen tuomio. Näettekö, meillä vielä on tuomio; me olemme yhä ajassa Tuhatvuotisvaltakunnassa. Se on yksi päivä, tuhannen vuotta. Se on aikaa. Älkää nyt sekoittako sitä Uuden Maan kanssa, koska sitä se ei ole.

205   Joku saattaa nyt sanoa minulle: “Veli Branham, mitä sinä nyt tulet tekemään? Sinulta on loppunut täydelliset seitsemäsi. Mitä sinä nyt tulet tekemään? Sinä uskot sallimuksen säädöksiin, aikoihin”. Kyllä, ja uskon myös Jumalan tekevän niin. Niinpä, huomatkaa, “sinulta loppuu esikuvasi ajoista, jos aiot panna jotakin tuon seitsemännen päivän jälkeen. Kuinka sinä aiot saada sen sopimaan siihen? Mihin sinä nyt menet?”

206   Hyvä on, haluan kiinnittää huomionne nyt johonkin. Minulta ei vielä ole aikojen esikuvat loppuneet. Minulla on eräs toinen Kirjoitus täällä. Ja te muistatte, että kaiken Siitä täytyy täyttyä, joka palaisenkin Siitä, näettehän.

207   Nyt te sanotte: “Veli Branham, sinä yrität panna jotakin ohi tuon seitsemännen päivän, tuon seitsemännen päivän sapatin.”

208   Kun Jumala teki maan, tehden työtä kuutena päivänä ja lepäsi seitsemäntenä, oli se vain esikuva ajasta – ajasta, mutta kuten juuri sanoin, tässä me tulemme Iankaikkisiksi!

209   “Niinpä missä sinun esikuvasi nyt ovat? Sinä sanoit opettavasi esikuvien mukaan ja nyt sinulta on esikuvat lopussa.” Ei, niin ei ole. Katsokaamme onko se niin.

210   Menkäämme takaisin 3. Mooseksen kirjan [Leviticus] 23:teen lukuun. Haluan teidän huomioivan sen missä me olimme täällä 3. Mooseksen kirjassa viime sunnuntaina, tai viime… Juuri tämä täällä oli se mikä antoi minulle tämän ajatuksen. 3. Moos.23, ja 26:s jae.

211   Muistakaa nyt, siellä on seitsemän juhlapäivää: Pasuunoiden Juhlia, Tabernaakkelien Juhlia, Lyhteenheiluttamisen Juhla, kaikki se. Siellä oli seitsemän suurta juhlapäivää, ja se oli vain esikuva Seitsemästä Seurakunta Ajanjaksosta. Ja muistatteko kuinka monta sapattia siellä oli yhden ja toisen välillä? Näettekö, seitsemän sapattia Helluntain ja Pasuunoiden välissä, joka oli Seitsemän Seurakunta Ajanjaksoa. Ja siellä oli seitsemän juhlapäivää, jotka esittivät Seitsemää Seurakunta Ajanjaksoa. Pitäkää lukunne jatkuvuudessa.

212   Te sanotte: “Hyvä on nyt, veli Branham, sinulta on seitsemät lopussa.”

213   Selvä on, ottakaamme tuo viimeinen juhla, joka oli Tabernaakkelin Juhla [Lehtimajajuhla]. Pankaa nyt merkille tässä 56:ssa jakeessa:

Seitsemän päivää sinä olet uhraava tulella valmistetun uhrin HERRALLE: kahdeksantena päivänä on oleva pyhä kokous… (on toinen pyhä aika tulossa)… pyhä kokous teille; ja sinä olet uhraava tulella valmistetun uhrin HERRALLE: se on juhlallinen kokous; ettekä te tee mitään palvelustyötä silloin.

214   Nyt meillä on kahdeksas päivä. No niin, on vain seitsemän päivää, mutta tässä me puhumme kahdeksannen päivän pyhästä kokouksesta. Huomatkaa, älkää tehkö työtä silloin. Kahdeksas päivä on (mitä?) takaisin ensimmäiseen päivään. Ja se puhuu Iankaikkisuudesta, kun se kiertää ympäri ilman pysähtymispaikkaa. Aamen! Näettekö te sitä?

215   Huomatkaa, tämä kahdeksas päivä, se oli viimeisen Juhlapäivän jälkeen, Tabernaakkelien Juhlan, viimeisen seurakunta ajanjakson ja Tuhatvuotisvaltakunnan jälkeen maan päällä, kun tämä Pyhä Kokous tulee.

216   Muistakaa, että tämä on Tabernaakkelien Juhla – tabernaakkelit, kokoontumispaikat. Aamen! Ollessamme Tuhatvuotisvaltakunnassa, Raamattu sanoo: “ He rakentavat taloja ja asuvat niissä.”

217   Mutta Uudessa Maailmassa – Hän on jo mennyt rakentamaan tuon paikan; se on rakennettu. Meillä ei ole mitään tekemistä sen rakentamisen kanssa. Aamen! Se on Iankaikkinen! Oi, minä niin rakastan tätä Sanaa! Oi, Pyhä Kokous kahdeksantena päivänä, vaikka on vain seitsemän päivää, sitten kahdeksantena päivänä se tulee suoraan takaisin ensimmäiseen päivään uudestaan – kahdeksantena päivänä on pyhä kokous.

218   Huomatkaa, vain seitsemällä päivällä on tekemistä vanhan luomakunnan, maailmanajan kanssa. Seitsemän päivää – se on mukaan luettuna Tuhatvuotisvaltakunta, levon päivä. Niin kuin Jumala teki työtä kuusi päivää ja lepäsi seitsemäntenä, työskentelee Seurakunta kuusi päivää ja lepää seitsemäntenä. Mutta te olette yhä ajassa silloin. Minä en puhu Iankaikkisuudesta.

219   Mutta katsokaahan, ei ole mitään sellaista asiaa kuin kahdeksas päivä; te menette uudestaan takaisin ensimmäiseen päivään! Näettekö? Se on ensimmäinen päivä.

220   Sapatti puhuu vanhasta laista, jonka tuli kadota pois, Sapatin pitäminen katosi pois, tai niin kuin olen sanonut – se muuttui toiseksi. Se ei kadonnut; se vain muutettiin siitä vanhan lain mukaisesta määrätyn viikonpäivän pitämisestä.

221   Jesajassa, uskon, että se on 28:19, sanotaan: “Ohjeen täytyy olla ohjeen päälle; täällä vähän ja siellä vähän; pitäkää lujasti kiinni siitä mikä on hyvää; sillä änkyttävin huulin ja toisilla kielillä tulen Minä puhumaan tälle kansalle, ja tässä on lepo.”

222   Näettekö, te käytte sisälle Elämään, ettekä vietä jotakin päivää tai varjoa. Paavali sanoi siellä Hebrelaiskirje 4:ssä luvussa: “Te vietätte päiviä ja varjoja ja sen kaltaisia asioita; minulla on pelko teidän kokemuksestanne.” Katsokaahan, me emme siirry määrättyihin päiviin ja järjestyksiin. Te siirrytte kuolemasta Iankaikkiseen Elämään – ei päiviin ja aikoihin. Te siirrytte Iankaikkisuuteen. Se on pyhä kokous.

223   Seitsemän päivää ovat mitä? – katoava pois, tai kuten olen sanonut, muuttuvat toiseksi. Kahdeksas päivä käsittelee uutta luomista. Näettekö, ei vanhaa luomakuntaa; kahdeksas päivä on uusi luominen.

224   Sillä se oli kahdeksas päivä, kun meidän Herramme nousi ylös kuolleista! Siinä on teidän pyhä kokouksenne, siinä ei ollenkaan huomioida sapatteja, tai Tabernaakkelien Juhlia, tai Helluntaijuhlaa. Jeesus nousi kuolleista meidän vanhurskauttamiseksemme kahdeksantena päivänä! Seitsemän sapatin tai seitsemän päivän, Seitsemän Seurakunta ajanjakson jälkeen Jeesus nousi ylös kuolleista! Se on kahdeksas päivä, joka on Pyhä Kokous, näettekö, joka on ensimmäinen päivä.

225   Katsokaahan, te olette ohittaneet ajan ja tulleet uudestaan Iankaikkisuuteen, ei päivien viettämiseen, sapattien ja uusien kuiden viettämisiin, ja sen kaltaisiin asioihin, vaan te olette siirtyneet; muuttaneet muotoanne, ette tulleet hävitetyiksi. Kunnia! “Vaan te olette siirtyneet kuolemasta Iankaikkiseen Elämään!” Oi, mitä Raamattu opettaakaan meille! Näettekö? Me olemme siirtyneet yhdestä toiseen.

226   Hyvä on, kadonneet – vanhat sapatit ovat kadonneet. Jeesus nousi ylös kahdeksantena päivänä. Se oli juhlallinen päivä, pyhä, eikä se ollut mikään päivä, koska päivä, “aika” oli loppunut. Se siirtyi Iankaikkisuuteen. Me pyörähdämme suoraan takaisin jälleen ensimmäiseen päivään. Näettekö?

227   Iankaikkisuus on kuin rengas; te ette voi löytää siitä mitään kulmaa; te ette voi löytää mitään pysähtymispaikkaa täydellisestä ympyrästä. Te menette vain edelleen ja edelleen. En välitä kuinka pitkälle te menette, te olette yhä menossa. Te alatte mennä ympäri tällä tavalla; menette lattian halki; menette halki maan; menette maan ohitse; ja te yhä olette menossa… [Tyhjä paikka nauhassa, osa sanomasta puuttuu.]

228   Sen mitä oli luotu on Saatana vääristellyt täällä, ei luonut, ja se on kaikki tippuva pois, kun tuo suuri kultainen kello soi ja pasuuna kajahtaa.

229   Ja siellä alussa missä tuo kiinnityspaalu oli tehty, Eedenissä, kun mies tuli maan päälle ja lankesi, siellä pieni karitsa vuodatti verensä; se puhui siitä, että suuri Karitsa oli tulossa vuodattamaan Oman Verensä. Golgatalle kohosi risti, ja Hän kuoli niiden puolesta, jotka Vanhassa Testamentissa olivat vanhurskautetut, odottaen sitä. Ja tässä uudessa ajassa, Herran tulemuksessa, Uudessa Maassa, pelastuksen viitta, Veri, lunastuksen voima, josta minä olen puhumassa, on samalla järjestelmällä lunastanut sekä ihmiset, että maan; ja tulevat kohoamaan suoraan ylös Iankaikkisuuteen uudestaan. Ja tulijärvi on kuluttava kaiken mikä on jumalatonta ja jota ei ole ennaltamäärätty siihen. Näettekö te sitä?

230   Huomatkaa, kahdeksantena päivänä Jeesus nousi ylös meidän vanhurskauttamiseksemme, Iankaikkinen Kuningas, Iankaikkisen Valtakunnan kanssa, olemaan kastettu Siihen, Iankaikkiseen Elämään. Ei seitsemän päivää; sillä ei ole mitään tekemistä minkään päivien kanssa, vaan se puhuu toisesta tulossa olevasta Iankaikkisesta; puhuen Iankaikkisesta ajasta – siitä maailmasta, josta minä olen puhumassa.

231   Ja huomatkaa, viidenkymmenen päivän, tai seitsemän sapatin jälkeen, siellä jälleen tuli toinen Pyhä Kokous. Mitä tapahtui? Pyhä Henki lankesi Helluntaipäivänä – kahdeksantena päivänä. Kahdeksantena päivänä, tarkalleen seitsemän sapattia myöhemmin, Hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Näettekö? Niinpä se olisi se seitsemän kertaa uudestaan; tuoden teidät jälleen suoraan takaisin viikon ensimmäiseen päivään. Täsmälleen.

232   Siinä on teidän Pyhä Kokouksenne, eikä, sillä ole mitään tekemistä kirjaimellisen asian kanssa; se on ohi sen. Se on sisälle Jumalan Valtakuntaan meneminen, ennalta määrättynä Iankaikkiseen Elämään, joka ei koskaan alkanut! Se ei koskaan alkanut minään päivänä. Te ette pelastuneet minään päivänä! Te olitte aina pelastunut. Jeesus vain tuli lunastamaan kadonneen, mutta te olitte pelastunut jo alusta alkaen, koska teillä jo silloin oli Iankaikkinen Elämä.

233   Purolohi ei voi olla ahven tai sammakko. Se voi olla samassa vedessä niiden kanssa, mutta se oli alusta alkaen purolohi. Se vain tuli verkkoon näettehän, mutta se oli sitä alusta alkaen. Siinä se on…

234   No niin, nyt eivät ajanjaksot ole lopussa, eihän? Me olemme tarkalleen Kirjoituksessa. Viisikymmentä päivää myöhemmin se tuli.

235   Katsokaahan, viikkoon ei voida lukea kahdeksaa päivää; te ette voi tehdä sitä, koska viikossa on vain seitsemän päivää. Laskekaa se miten tahdotte; sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä. Näettekö? Te laskette seitsemään, ja sitten teidän on jälleen tultava takaisin alkuun. Te laskette seitsemään ja tulette jälleen takaisin alkuun ja käytte sen lävitse uudestaan.

236   Näettekö, ja sitten me elämme kaikkien näiden esikuvien lävitse täällä, mutta kun te osutte kahdeksanteen, te menette sisälle Iankaikkisuuteen. Te ette tule sisälle laeilla, rituaaleilla tai säännöillä, te tulette ennalta määräämisellä. Aamen! Siinä on aito Pyhä Kokous. Näettekö, ja me päätämme seitsemännen seurakunta ajanjakson – helluntaiajanjakson. Näettekö te sitä? Me olemme tulossa Pyhään Kokoukseen! Me olemme tulossa tuohon todelliseen, aitoon Iankaikkisuuteen, johon Seurakunta on kutsuttu, eikä johonkin pysäkille, kirkkokuntaan, vaan sisälle Iankaikkisuuteen Iankaikkisen Kuninkaamme kanssa. Meillä ei siellä ole mitään sellaisia asioita kuin päiviä ja aikoja. Te olette siirtyneet Iankaikkisuuteen, mistä te olette tulleet. Te olitte siellä alusta alkaen.

237   Jos teillä on Iankaikkinen Elämä, niin sitä on olemassa vain yksi muoto; se on Jumala, ja te olette Hänen ilmaistu ominaisuutensa. Näettekö? Jos te ette ole – silloin te ette missään tapauksessa tule olemaan siellä. “Ei kukaan voi tulla Minulle ellei Minun Isäni häntä vedä.” Näettekö, kaikki nämä vanhat asiat tulevat katoamaan pois, mutta nämä asiat eivät, joten se puhuu Iankaikkisuudesta. Pyhä Henki on Iankaikkinen. Silloin te olette Iankaikkisuudessa, missä te olette olleet koko ajan, mutta te olette vasta tulleet tietämään mitä on tapahtunut.

238   Näettekö, teidät valmistettiin Iankaikkista tarkoitusta varten, koska te olitte sen ominaisuuden. Julkituleminen, joka oli Jumalassa, joka ajatteli teitä, ja valmisti maan ottaakseen teidät siitä ulos, ja tehdäkseen teidät inhimilliseksi olennoksi; ja sitten tuli mukaan synti ja vääristeli Hänen tiensä. Te tulitte esiin joku tapauksessa, mutta te olitte kadotettu maailman mukana, joten Hän tuli ja lunasti teidät, ja ilmaisi ominaisuutensa. ja lunasti myös tämän maan samalla tavalla. Sitten Hänen tarkoituksensa pyörii eteenpäin. Näettekö? Halleluja! Oi, se tekee minulle niin hyvää! Ajatelkaa vain sitä mikä odottaa edessäpäin.,

239   Nyt, Efesolaiskirje 1:10, sitä ei kutsuta säädökseksi, eikä seitsemänneksi päiväksi; sitä kutsutaan ajan täyteydeksi. Ja, kun ajan täyteys on tullut – se on, kun aika on täyttynyt, kun ei enää ole aikaa, silloin te menette Iankaikkisuuteen. Sen jälkeen, kun seitsemäs seurakunta ajanjakso on ohitse, ja se on; Lutherin aika on ohitse; metodistien aika on ohitse; helluntailaisten aika on ohitse, ja nyt te menette (mihin?) Iankaikkisuuteen. Ei enää seitsemiä; ei enää kolmia; ei enää mitään… Iankaikkisuus, jossa ei ole mitään sellaisia asioita kuin aikoja ja lukuja. Aamen! Oi! Näettekö sitä?

240   Nyt sen jälkeen, kun aika on täyttynyt. Kaikki synti on poissa – otettu pois Tuhatvuotisvaltakunassa, Valkoisen Valtaistuimen tuomiolla – esikuva Pyhästä Hengestä. Sen jälkeen, kun maailma on tulessa ja kastettu, saanut pyhän Tulen kasteensa taivaasta; kaikki synti on poissa; kaikki bakteerit ovat poissa; kaikki perkeleet ovat poissa; kaikki kiusaukset ovat poissa; kaikki paha on poissa. (esikuva nyt). Mitä Jumala sitten tekee? Hän voi olla maan päällä, koska kaikki synti on poissa.

241   Se on sama asia, jonka Hän tekee, kun Hän antaa teille Pyhän Hengen kasteen Tulen kanssa. Hän voi tulla ja asua kanssanne, ja me voimme istua taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa, koska me olemme jo Hänessä! Ei, että me tulemme olemaan, vaan me olemme nyt, istuen Kristuksessa Jeesuksessa! Kuinka me pääsemme sisälle siihen? Yhdellä Pyhän Hengen kasteella. Yhdellä Hengellä me olemme kaikki kastetut Kristukseen, ja me olemme nyt Kristuksessa – me emme tule olemaan, vaan me olemme! Hän on tuo suuri hengellinen Kuningas sen Hengen ylitse, joka on meissä, koska me olimme Hänessä alussa.

242   Katsokaahan, Jumala alussa, kun Hän ajatteli teitä ja ajatteli muita sillä tavalla, Hän ajatteli Itsestänsä, että Hän olisi kouriintuntuva. Ne olivat Hänen ajatuksiansa, joten Hän ilmaisi ajatuksensa millä? Hän sanoi: “Olkoon siellä! Olkoon siellä!” – ja siellä oli! “Olkoon siellä!” – ja siellä oli!

243   Sitten Hän jonkin aikaa jatkoi sanoen: “Olkoon siellä”, kunnes ihmiset yhtenä päivänä sanoivat: “Älköön Jumala puhuko.”

244   Hän sanoi: “Silloin Minä tulen puhumaan heille profeetan kautta.” Näettekö? “Tästedes Minä tulen puhumaan heille profeetan kautta.”

245   Ja profeetta sanoi: “On tuleva! Tulee olemaan!” Ja se oli, ja se oli, ja se oli, ja se oli! Näettekö? – sillä tavalla. Käsitättekö sen nyt?

246   Ajan täyteys on tullut, sen jälkeen, kun aika on täyttynyt. Synti on poissa, sen jälkeen, kun maailma kastetaan – sen jälkeen, kun maailman kastaminen Tulella tekee sen sopivaksi paikaksi elää: ei sairautta; ei bakteereja; ei orjantappuroita; ei ohdakkeita; ei kuolemaa; ei murhetta; ei sydänsuruja; ei vanhuutta; ei mitään mikä edustaa kuolemaa; mikään ei ole vialla, kaikki on oikein; ei mitään luonnollista – Iankaikkista.

247   Silloin Hänen ominaisuutensa on ilmaistu, koska se oli siellä alusta alkaen. Se oli mitä Hän ajatteli.

248   Ja mitä sitten tapahtui? Hän asetti Adamin ja Eevan tänne maan päälle ja sanoi: “Lisääntykää nyt ja täyttäkää maa.” Heidän ruumiinsa oli kaikki pantu tänne, jotta voit syödä ja valmistaa teidän ruumiinne. Ja tämä oli Hänen tapansa tehdä se.

249   Mutta synti tuli mukaan keskeyttäen Hänen suunnitelmansa. Ajan vieriessä edelleen kaikesta huolimatta.

250   Mutta mitä Jeesus teki? Jumala tuli alas ja ilmaisi itsensä Miehen muodossa, inhimillisenä olentona; antoi elämänsä, sen sijaan, että olisi jäänyt tänne, vaikka Hän olikin Kuningas, mutta Hän antoi itsensä lunastamaan muut! Käsitättekö sitä?

251   Ja, kun se kaikki on ohitse, silloin se viedään suoraan takaisin ja Jumalan tarkoitus on täyttynyt. Siellä on jälleen Iankaikkinen Kuningas Iankaikkisten alamaistensa kanssa ilmaistuna inhimillisessä lihassa. Tarkalleen sillä tavalla se tapahtui. Synti on otettu pois. Perkele on poissa. Se on nyt kaikki tehty.  

252   Mikä tulee tekemään sen? Tämä maa ei nyt voisi olla paikka taivasta varten. Katsokaa sen syntiä. Se on pakko puhdistaa.

253   Ei kukaan mies, ei yksikään henkilö, ei nainen, poika, tyttö – en välitä kuka hän on – ole sopiva menemään saarnatuoliin, tai edes väittää olevansa kristitty, ilman, että on täytetty Pyhällä Hengellä! Teillä ei ole mitään oikeutta Herran ehtoolliseen tai Jalkojen Pesuun tai millinkään. ennen kuin teidät on puhdistettu pyhällä Jumalan Tulella.

254   Kellään miehellä ei ole oikeutta saarnata, ennen kuin te olette niin kuin Mooses, kohdanneet Hänet siellä tuolla pyhällä maaperällä; tuon Tulipatsaan riippuessa siellä, jolloin hän tietää missä on. Näettekö?

255   Huomatkaa nyt. Sen jälkeen, kun maailma on saanut tulikasteensa, kaikki bakteerit ovat poissa, on siitä silloin tullut sopiva paikka taivaiden asua täällä maan päällä.

256   Esikuvana siitä me nyt istumme taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa. Siirtyneenä tästä likaisesta olotilasta, niin kuin tuo pieni nainen kaivolla, Jumalan ilmaistuksi ominaisuudeksi. Me olemme nyt Jumala poikia – ei, että tulemme olemaan. Me olemme Jumalan ajattelun ominaisuuksia. Näettekö?

257   Nyt te sanotte: “Mutta katsohan tätä pappia; eikö hän ollutkaan Jumalan poika?” Se todisti ettei hän ollut; hän ei voinut tunnistaa – mitä? Eikö hän sanonut: “Minä uskon Raamattuun”? Varmasti, mutta hän ei voinut tunnistaa tuon hetken ilmaistua Sanaa. Hänellä oli vain järkiperäinen koulutus joltakin ryhmältä, joka oli ollut joskus aikaisemmin ennen häntä.

258   Ja se on samoin tänään. Näettekö? Tiedän, että se on vahvasti sanottu, mutta se on Totuus.

259   Siellä oli Sana, niin kuin se oli puhuttu tarkalleen tuota päivää varten, ja hän… Vaikka hän olikin oppinut; vaikka hän olikin tunnettu henkilö, ei hän kuitenkaan tuntenut Sitä. Miksi? Ei väliä kuinka oppinut hän oli, tai mitään sellaista, ei hänellä kuitenkaan ollut ennalta määräämisen edustusta. Näettekö?

260   Ainoastaan ennaltamäärätty tulee tekemään sen. Ainoa, joka voi. Ja te voitte tehdä sen vain koska – katsokaa nyt, se todistaa ennalta määräämisen, koska, jos teillä on Iankaikkinen Elämä, teidän on täytynyt olla osa Jumalasta koko ajan, koska Hän on ainoa, joka on Iankaikkinen. Näettekö sen? Oi, ajatelkaa sitä!

261   Tarkatkaa nyt mitä tapahtuu tuon suuren Tuhatvuotisvaltakunnan aikana.

262   Synti on kaikki poissa; Tuhatvuotisvaltakunta on nyt alkamassa. On aika nyt Pyhän Hengen ottaa paikkansa.

263   Aivan niin kuin Hän tekee meissä. Me siirrymme kuolemasta Elämään. Asumme taivaallisissa paikoissa Kristuksessa, Hänen ihmeellisessä läsnäolossansa, jopa fyysinen kuolema tulee katoamaan pois silloin, aivan niin kuin hengellinen kuolema on kadonnut pois nyt. Ei ole mitään sellaista asiaa nyt, kuin hengellinen kuolema, kastetulle Jumalan pyhälle. “Vaikka hän olisi kuollut, on hän kuitenkin elävä. Kuka tahansa elää ja uskoo Minuun ei koskaan kuole.” Koko Kirjoitus – Sen täytyy täyttyä. Te ette voi kuolla. Teillä on Iankaikkinen Elämä. Ainoa asia on. että Lunastaja on saanut teidät tunnistamaan sen ja, että te aina olette olleet sitä. Siitä syystä te näette sen päivän, jossa te elätte. Kuinka moni näkee sen? – kohottakaa kätenne! Kiitos. Näettekö? Te tunnette sen päivän, jossa me elämme.

264   Nyt metodistit sanoivat: “Kun te huudatte teillä on se.” Monet heistä huusivat eikä heillä ollut sitä.

265   Helluntailaiset sanoivat: “Kun te puhutte kielillä teillä on se.” Monet puhuvat kielillä eikä heillä ole sitä.

266   Katsokaa kuinka noilla fariseuksilla oli kaiken kaltaisia muotoja, mutta kun Sana oli julkituotu, he eivät tunnistaneet Sitä. Näettekö?

267   Ja, jos te olette Morsian, Morsian on osa Aviomiehestä. Ja ainoa miten te koskaan tunnistatte sitä, on tunnistaa mikä osa tuosta Aviomiehestä, tuosta Sanasta, te olette, tai muussa tapauksessa te ette tunnista olevanne Morsian. Kuinka moni näkee sen? Katsokaahan, teidän täytyy tunnistaa oma asemanne.

268   Te ette voi tunnistaa jonkun muun. Mitä, jos Mooses olisi tullut Nooan sanoman kanssa ja Nooa kuitenkin oli osa Siitä? Se ei olisi toiminut. Mitä, jos Jeesus olisi tullut Mooseksen Sanoman kanssa? Se ei olisi toiminut. Näettekö? Se oli eri ajanjakso; eri profetia. Eri osan sanasta täytyi tulla täytetyksi siellä. Se oli toinen päivä viikosta. Tiistain työtä ei voida tehdä keskiviikkona. Keskiviikon työ täytyy tehdä keskiviikkona. Näettekö? Lauantaina täytyy tehdä lauantain työ. Näettekö? Ja se mitä he tunnistivat, he sanoivat: “Oh, Mooses – meillä on Mooses.”

269   Hän sanoi: “Jos te olisitte tunteneet Mooseksen, te olisitte tunteneet Minut,” sillä hän oli se, joka puhui Hänestä. “Herra teidän Jumalanne on herättävä profeetan minun kaltaiseni.” Alatteko käsittää? Oi! Näettekö.

270   Sitten Jeesus sanoi Joh.14: “Kun Hän, Pyhä Henki on tullut, Hän tulee muistuttamaan teitä näistä asioista, näettekö, näyttämään teille sen päivän, jossa te elätte. Ja sitten toinen asia, jonka mukaan te Hänet tunnette, Hän tulee näyttämään teille tulevat asiat.” Näettekö? Suoraan takaisin profeetallisuuteen uudestaan – “Kun Hän on tullut.” Näettekö?

271   Uudessa Maassa. Uudet Taivaat eivät enää koskaan tule olemaan mustia. Kun tämä Uusi Maa on tullut, perkele tulee olemaan sidottu. Saatana, hän on yhä vapaana nyt; hän on syyttäjä, mutta Uudessa Maassa – hän tulee olemaan sidottu ja heitetty tulijärveen, tähän pyhään Tuleen.

272   Kun tämä Uusi Maa – katsokaamme sitä muutaman minuutin ajan nyt. Tässä Uudessa Maassa taivaat eivät enää koskaan tule olemaan synkkiä uudestaan. Ei, se johtuu kirouksesta – vihaiset pilvet eivät enää koskaan pimennä sitä! Tuulet eivät enää koskaan puhalla sen yli sillä tavalla. Ei, ne eivät tule repimään puita ja taloja hajalle ja muuta sellaista. Salama ja Saatanan viha ei siellä tapa tiellä kävelevää miestä tai polta jotakin rakennusta. Näettekö? Ei, ei enää. Pyörremyrskyt, ja myrskyt ja hirmumyrskyt eivät siellä revi hajalle taloja ja tapa pieniä lapsia. Ei, sitä ei enää tule olemaan. Yrittää hävittää – sitä ei ole siellä. Saatana on heitetty ulos.

273   Toivoisin, että meillä nyt olisi aikaa; mutta annan vain Kirjoituksia nyt, niin että emme viivy liian myöhään. Minun täytyy rukoilla sairaiden puolesta.

274   Taivaat ja maa ovat kohdanneet toisensa. Jumala ja ihminen on sovitettu. Ennallistettu Eeden on alkanut. Näettekö? Kaikki kirous on poissa.

275   Aivan niin kuin kaikki synnin kirous on poissa, kun Pyhä Henki on hyväksynyt teidät. Katsokaahan, te ette vastaanota Sitä; se vastaanottaa teidät, koska se on Jumalan ominaisuus; katsokaahan, jos se on Pyhä Henki, ja se on ominaisuus, silloin Jumalan ajatus on vastaanottanut teidät, koska teidät oli määrätty siihen tarkoitukseen. Näettekö, vaikka te olittekin syntyneet synnissä, niin Jumalalla oli tuo ominaisuus, ja kun te olette ilmaisseet itsenne täällä maan päällä, tulee Hän alas ja ottaa teidät. Katsokaahan te olette täällä aikaisemmin; tämä on se minne te kuulutte. Näettekö sitä? Synti on kadottanut voimansa. Halu tehdä syntiä on lähtenyt ulos teidän sydämestänne, kun Pyhä Henki tulee sisälle. Te olette entistetty henkilö.

276   Ja sitten, kun maa on entistetty samoin, siellä ei enää ole kirouksia, ei enää myrskyjä, ei tuulia, ei pyörremyrskyjä; te olette sovitetut. Ihminen ja Jumala ovat kohdanneet. Uusi Maa tullaan jälleen pukemaan sen Eedenin kauneuteensa. Uusi Maa tulee leviämään tulikasteensa jälkeen.

277   Ajatelkaa vain, se on syttyvä tuleen ja palava. Alkuaineet tulevat palamaan tulisella kuumuudella; kaikki mitä on tehty maahan tulee palamaan; kaikki vesi tulee räjähtämään; se on syttyvä ja kaikki tulee räjähtämään. Vulkaaniset purkaukset tulevat nousemaan tuhansia maileja ilmaan ja sen mukana on lentävä palavaa, kuumaa laavaa. Jokainen bakteeri… Jumalan Pyhä Henki tulee puhdistamaan jokaisen hitusenkin siitä pois – kaiken synnin ja kaiken; ja perkele tullaan sitomaan ja heittämään tuliseen järveen – kuluttavaan tuleen, Jumalan vihan tuleen.

278   Mitään petoja ei siellä enää tule olemaan hävittämässä. Kun te kävelette siellä kukkivissa puutarhoissa, ei siellä tule enää olemaan mitään käärmettä, joka sihisisi teille ja purisi teitä myrkyllään. Oi! Eikö se olekin ihmeellistä? Kuulkaahan, Uudessa Maassa ei tule olemaan yhtään hautakumpua. Yhtäkään sellaista ei ole siellä.

279   Ihminen ja Jumala ovat tulleet yhteen. Morsian ja Ylkä, taivaat ja maa ovat syleilleet toisiaan. Jumala on tullut alas asumaan ihmisten keskuuteen; Hänen majansa on heidän kanssaan.

280   Siellä ei enää tule olemaan mitään syntiä, ei mitään murhetta. Koskaan enää eivät kyyneleet tipu äidin poskilta lapsensa tähden. Aamen! Sitä ei tule olemaan tuossa maassa. Ei, se on lunastettu, se kuuluu Hänelle ja Hänen Omillensa, jotka olivat lunastetut ulos siitä.

281   Katsokaahan, te olette osa maasta. Onko se oikein? Ja, kun Hän lunastaa teidät ja on lunastanut maan samalla tavalla, silloin te olette jälleen yhdessä. Oi, kuinka se voisi olla enää selvempää. Teidät täytyy lunastaa, koska te olette osa siitä. Jos Veri ei pudonnut teidän yllenne, ette te vielä ole lunastettu; teitä ei ole kutsuttu. Sitten Hän puhdistaa sen; Hän tekee sille samoin tulessa. Vaikka Veri onkin tippunut siihen, täytyy sen vielä tulla puhdistetuksi tulella, Jumalan asuinpaikaksi.

282   Jumala on jo ottanut asuntonsa. Potentiaalisesti Jumalan Valtakunta on nyt maan päällä Hänen pyhiensä sydämissä. Ne ovat Hänen ominaisuutensa, jotka Hän alkoi alussa. Nyt Hänen ominaisuutensa ovat lunastetut. Mitä Hän odottaa? – lunastaa maan; asettaakseen Ominaisuutensa siihen; täyttääkseen tarkalleen ennalta määrätyn suunnitelmansa. Näettekö sitä?

283   Huomatkaa: ei hautoja; ei kyyneleitä koskaan; ei enää verenvuodatusta. Sitä ei koskaan tulla kostuttamaan kyynelillä tai verellä, ei; ei tule enää olemaan sotia, ei; ei pilviä, ei talven kylmää lunta lepää sen pinnalla; ei kuumaa aurinkoa, joka polttaisi sen ruohon. Halleluja! Jopa erämaa tuottaa ruusuja. Tuo vanha piikkinen erämaa tulee yhtenä päivänä kukkimaan kuin ruusu, Jumala sanoi niin, kun se on lunastettu, kun se on saanut tulikasteensa. Siellä on kaikenkaltaisia kaktuksia ja piikkisiä kasveja nyt, mutta sille on tulikaste tulossa.

284   Aivan niin kuin jollakin miehellä, kun hänellä yhä oli vihaa, ilkeyttä, epäsopua itsessänsä, mutta kun Tulikaste tuli, se puhdisti sen pois. Ei enää kateutta; ei enää mitään sellaista; se on vain ehdottomasti asuinpaikka Jumalaa varten. Ja muistakaa, se on Hänen valtuuskuntansa, joka tulee kohtaamaan Hänet siellä. Aamen! Oi mikä…

285   Se ei ole vain jokin kertomus; se on Totuus. Se on mitä Jumala on sanonut. Se on mitä Hän on luvannut. Se on mihin Morsian menee. Jopa erämaa, Hän sanoi, on kukkiva kuin ruusu.

286   Saatana, synti, syntiset ovat poissa ikuisiksi ajoiksi. Se on kaikki lopussa; sulautunut Iankaikkisuuteen, ja kaikki mikä oli vääristeltyä… Tuo suuri arkkienkeli, Saatana, joka istui siellä yhtenä päivänä, ja, joka teki kaiken tämän pahan, tullaan hävittämään. Muistakaa, Raamattu sanoi, että jos tuo sielu ei halua tehdä sitä mitä Hän on käskenyt tehdä, Hän tulee jopa hävittämään tuon sielun.

287   Mutta katsokaahan, Hän ei voi hävittää Itseänsä ja pysyä Jumalana. Niinpä, jos tuo sielu on maailmasta, se täytyy hävittää. Mutta, jos se on Iankaikkinen Jumalan kanssa, ei se koskaan alkanut koska se on osa Jumalasta; eikä sitä koskaan voida hävittää. Aamen! Mikä kaunis… Kuinka kiitollinen… Seurakunnan tulisi nähdä se.

288   Ihmiset, kaikki mitä olette tehneet on juuri tässä. Se on mitä yritän sanoa. Jätän pois jotakin siitä, koska haluan tulla siihen jälleen takaisin.

289   Jopa nämä asiat: Saatana, syntiset, ne ovat poissa Iankaikkisesti, niitä ei enää milloinkaan ole… Kaikki… Katsokaahan, Saatana ei voi luoda. Jos hän voisi, olisi hän Jumala. Näettekö? Hän voi vain vääristellä sitä mikä on luotu. Ja kaikki vääristelty ja vääristeleminen tulee hävitetyksi, ja kuolema on vääristelty elämä, ja kun vääristely on poissa, ei siellä enää voi olla mitään kuolemaa. Vanhuus on kuoleman merkki, ja kun vanhuus on hävinnyt, tulee elämä sisälle. Kaikki vääristelyn merkit ja kaikki muu on poissa. Orjantappurat ja ohdakkeet ovat synnin merkki. Maa on kirottu niillä ja, kun ne ovat poissa… Sairaus tuli sen mukana, ja se tulee häviämään; kuolema tullaan poistamaan; verenvuodatus tullaan lopettamaan.

290   Mikään ei koskaan tule koskettamaan sen multaa kuin pyhyys – Lunastetut. Oi! Minusta tuntuu niin hyvältä! Jumala ja Hänen luomakuntansa, ja Hänen luotunsa tässä luomakunnassa on lunastettu Hänen Omalla Verellään; puhdistettu Hänen Omalla puhdistus prosessillaan – Hänen bakteerit tappavalla, synnin tappavalla prosessillaan.

291   Niin kuin mikä tahansa mikä steriloidaan. Paras sterilointi menetelmä mitä meillä koskaan on ollut, on tulella. Te voitte ottaa mitä tahansa ja pestä sitä saippuavaahdoilla ja näillä kemikaaleilla, joista he puhuvat; se ei kuitenkaan ole vapaa bakteereista, mutta polttakaapa se kerran.

292   Ja, kun Jumalan pyhä Tuli steriloi maan…kun nuo kemikaalit… Hän on nostanut ylös Morsiamensa, joka voi tulla taivaaseen Hänen kanssaan siksi aikaa, kun tämä on meneillään ja tulee sitten takaisin maan päälle uudestaan – kun on Uudet Taivaat ja Uusi Maa. Kylmä talvi ei voi vahingoittaa sitä; kuumat kesät eivät voi vahingoittaa sitä; erämaat tulevat kukkimaan kuin ruusu. Synti ja syntiset ovat poissa.

293   Jumala ja Hänen luotunsa ja luomakunta asustavat yhdessä täydellisessä sopusoinnussa. Niin kuin taivaat ja maa ovat mies ja vaimo, niin ovat Kristus ja Seurakuntakin. Ja ne kaikki kohtaavat yhdessä suuressa loistavassa lunastuksen suunnitelmassa, ja on tuotu suoraan jälleen Jumalan rinnoille. Näettekö te sitä?

294   Ja Uudessa Maassa, siellä on uusi kaupunki. Oi! Kuunnelkaa nyt tarkasti! Älkää unohtako tätä! Jonka Jeesus sanoi Joh.14, että Hän menisi valmistamaan. “Älköön teidän sydämenne olko vaivaantuneet”, Hän sanoi ollessaan menossa pois. Minulla on syy mennä pois. Te uskotte Jumalaan”, Hän sanoi: “uskokaa myös Minuun.” He eivät voineet nähdä, että Hän oli Jumala. Hän sanoi: “Te uskoitte Jumalaan, nyt te uskotte Minuun. Ja Minä menen valmistamaan paikan teitä varten. Minun Isäni huoneessa on monia suuria asuinrakennuksia. Minun Isäni Kuningaskunnassa on monia palatseja.” Kristus on siellä rakentamassa tätä Uutta Jerusalemia nyt.

295   Nyt, kuunnelkaa tarkasti; älkää liikkuko; älkää – älkää kadottako tätä! Kristus on Taivaassa tänään, valmistamassa Uutta Jerusalemia. Aivan niin kuin Jumala loi maan kuudessa päivässä – teki maan kuudessa päivässä tai kuudessatuhannessa vuodessa, sillä Kirjoitus sanoo: “Älkää olko tietämättömiä tästä, että tuhat vuotta on yksi päivä.”

296   Ja Kristus on mennyt ja on valmistamassa paikkaa jota on rakennettu monia, monia tuhansia vuosia, valmistamassa paikkaa. “Ja, jos Minä menen ja valmistan paikan, niin Minä olen tuleva takaisin uudestaan ja vastaanottava teidät, niin että missä tahansa Minä olen, siellä te myös voisitte olla.” Huomatkaa, Lunastaja ja lunastetut.

297   Toivoisin, että meillä olisi aikaa nyt; Olen merkinnyt tänne lainauksia Salomonilta, mitä hän sanoo tästä tytöstä, Morsiamesta. Oi, minun on jätettävä se pois, on tulossa myöhä, mutta tulen ottamaan sen joskus uudestaan. Kun hän yrittää saada tämän tytön, mutta hänet on kihlattu paimenpojalle. Joku ehkä ajattelee, että se oli vain laulu jota hän lauloi. Oi ei! Salomon peri Daavidin valtaistuimen maan päällä. Se osoitti, että tuon valtakunnan täytyi kadota pois. Se oli esikuva Kristuksesta rakastuneena Morsiameen. Näettekö?

298   Huomatkaa nyt mitä Jeesus sanoi Joh.14, että Hän menisi valmistamaan paikkaa.                                                                                                                                                          299   Oi, miltä se tuleekaan näyttämään? Oletteko te, Morsian, koskaan ajatelleet miltä se tulee näyttämään? Sen on valmistanut ja suunnitellut jumalallinen Arkkitehti. Miltä tuo Kaupunki tulee näyttämään? Nyt tulen puhumaan siitä muutaman minuutin. Jumalallinen Arkkitehti on valmistanut sen ja suunnitellut sen. Ja katsokaahan. Hän on suunnitellut sen hellin käsin rakastettua Morsiantansa varten. Miltä se tulee näyttämään?

300   Voitteko kuvitella kuinka joku mies mennessään naimisiin, joka kykenisi siihen, kuinka hän rakentaisi ja panisi kaikki pikkuasiat paikalleen vaimoaan varten, juuri sillä tavalla kuin tämä sen haluaisi. Aamen!

301   Nyt jumalallinen Arkkitehti on suunnitellut Uuden Kaupungin, jossa Hän tulee elämään Morsiamensa kanssa, juuri niin kuin tämä sen haluaa. Ei ihme, että apostoli sanoi: “Silmä ei ole nähnyt; korva ei ole kuullut, tai se ei ole edes noussut ihmisen sydämeen…” Katsokaamme voisimmeko tutkia sitä hetken; nähdä miltä se tulee näyttämään.

302   Jumalallinen Arkkitehti on suunnitellut tämän rakkaallensa. Näettekö? Oi, minkälaisen paikan sen täytyykään olla, kun jumalallinen luonto, jumalallinen Arkkitehti on suunnitellut sen jumalallisia ominaisuuksia varten, jotka jumalallinen Jumala on jumalallisesti ennalta määrännyt, Hän, joka on Jumalallisen Elämän Alkuunpanija. Miltä tuo Kaupunki tulee näyttämään? Ajatelkaa sitä.

303   Muistakaa ettei se ole taivas! Johannes sanoi: “Minä näin sen tulevan alas taivaasta.” Se on oleva maan päällä. Näettekö?

304   Ei tämän maan päällä, joka tulee katoamaan pois, vaan lunastetun maan päällä. Jumala ei sanonut, että Hän tulisi nostamaan esiin uuden sukupolven; vaan lunastamaan sen, joka on täällä. Hän ei nosta esiin uutta sukupolvea; Hän lunastaa sen, joka jo on täällä. Hän ei tule valmistamaan uutta maailmaa; se on tämä juuri tässä; Hän tulee puhdistamaan sen polttamalla, aivan niin kuin Hän teki teille. Hänen suunnitelmiensa täytyy ikuisesti pysyä. Katsokaa nyt, se tulee olemaan.

305   Muistakaa, se ei tule olemaan taivas; se tulee alas taivaasta. Se on asuinpaikka, paikka, jossa asua, jossa Hän ottaa asuntonsa. Aivan niin kuin Johannes näki sen laskeutuvan alas ollessaan Patmoksen saarella, täällä Ilmestyskirja 21. Johannes näki Kaupungin laskeutuvan alas taivaasta kuin kyyhkysen, aivan niin kuin hän näki.

306   Tässä tuli Jumala maallisen Tabernaakkelinsa, Jeesuksen ylle… laskeutuen alas taivaasta. Kun Jeesus oli kastettu, Hän meni kohta…

307   Kun Hän kohtasi tuon profeetan… Sana tulee profeetalle ja Hän oli Sana. Ja tuo profeetta seisoi siellä kieltäen kaikki heidän kirkkokuntansa ja kaiken, ja kun hän näki Sanan, tuli tuo Sana suoraan hänelle.

308   Tuo profeetta oli niin järkyttynyt, että hän sanoi: “Minun tarvitsee tulla Sinun kastamaksesi. Miksi Sinä tulet minun tyköni?”

309   Hän sanoi: “Salli sen olla niin, sillä täten on sopivaa meidän, jotka tunnemme Sanoman täyttää koko vanhurskaus… Minä olen Uhri; se täytyy pestä.” Hän salli sen Hänelle.

310   Ja, kun Hän nousi vedestä, Johannes sanoi: “Minä näin taivaiden avautuvan.” Tuo profeetta näki sen. Hän näki taivaiden avautuvan.

311   Ja tässä laskeutui alas taivaasta Kyyhkysen muotoinen, ja Ääni sanoi: “Tämä on Minun osani maasta, jonka Minä olen lunastanut, ja tästä osasta maata Minä tulen lunastamaan loput siitä, sillä Hän on Minun Sanani julkituotuna. Ja koko maailma – Minä puhuin sen olemassaoloon Sanallani Hebrealaiskirje 11, ja Saatana on pitänyt sitä hallussaan koko tämän ajan, mutta Minä olen tullut lunastamaan sen” – niin ja niin paljon siitä muodosti Hänen Ruumiinsa – “ja Minä tulen asumaan siinä.”

312   Johannes sanoi: “Minä näin Pyhän Kaupungin, Uuden Jerusalemin laskeutuvan alas Taivaista, niin kuin morsian kaunistettuna aviomiestänsä varten.” Ja minne se asettui? Aivan tarkalleen niin kuin se teki sielläkin, maan päälle.

313   Jeesus oli osa tuosta maasta, jonka ylle Pyhä Henki laskeutui (onko se oikein?) ja jäi Hänen ylleen ikuisiksi ajoiksi. Se ei voi koskaan jättää Häntä, se on aina oleva siellä. Hän ja Jumala ovat Yksi. Sen on aina pysyttävä.

314   Ja niinpä Johannes näki Pyhän Kaupungin, Uuden Jerusalemin laskeutuvan alas kuin komeetan tai kyyhkysen – tullen alas taivaasta ja asettuen koko lunastetun maan ylle. Tekemään mitä? – vaatimaan jokaisen ominaisuuden joita varten Hän oli maan valmistanut; jokainen mies ja nainen, joka oli edustettuna Iankaikkisuudessa, on lunastettu siiloin. Hänet on puhdistettu ja poltettu tulella.

315   Jeesus tulisissa kiusauksissaan ollessaan erämaassa neljäkymmentä päivää. Sen jälkeen, huomatkaa – silloin se oli valmis Hänen palvelus-tehtäväänsä varten.

316   Ajatelkaa sitä, Pyhä Henki laskeutui maan, Jeesuksen ja tuon pyhän Veren päälle. Tarkatkaa nyt. Toivon ettei se tule liian syvälliseksi teille. Näettehän? Tuo pyhä Veri, jonka Jumala oli luonut, tuo Veri, Elämä, Jumalan Luominen – Jeesus oli Jumalan luomisen alku. Näettekö te sitä? Jumala luotuna. Hän oli Henki. Raamattu sanoi, että Hän oli Jumalan luomisen alku. Kuinka Hän alkoi? Erään naisen kohdussa, joka on mitä? Tuo nainen on…

317   Kuinka nuo sokeat ihmiset eivät voi nähdä käärmeen siementä juuri tässä! Näettekö? Eeva oli pantu tänne maan päälle, ja ennen kuin Saatana edes kosketti häntä tai mitään muuta, Jumala sanoi heille: “Lisääntykää ja täyttäkää maa.” Se on oikein. Mutta Saatana tulee sisälle tässä, ja jos se oli Adamin poika, silloin mistä…

318   Adam polveutui suoraan Jumalasta, ja te saatte vanhempanne luonteen.

319   Ja, kun te olette syntyneet uudestaan, te saatte Taivaallisen Vanhempanne luonteen. Ja teidän Taivaan Vanhempanne on Sanan ominaisuus, tai pikemminkin Sana on teidän Vanhempanne ominaisuus. Ja kuinka te voitte kieltää Sen kirkkokuntien tähden? Toivon, että ette mene tämän ohitse. Minä tiedän, että se on Jumalalta.

320   Jeesus – tässä Hän tulee laskeutuen alas, ja siellä oli Jeesus, Jumalan ominaisuus.

321   Nyt, nainen, hän… Tarkatkaa nyt! Jumala sanoi: “Koska he tekivät tämän”, Hän sanoi: “Minä tulen panemaan vihollisuuden sinun siemensi ja käärmeen siemenen välille.” Onko se oikein? Eikä naisella ole mitään siementä. Oletteko koskaan ajatelleet sitä? Hänellä on pelto, ei siementä. Näettekö, käärme oli jo pannut oman siemenensä sinne.

322   Sitten, jos naisella ei ole mitään siementä, täytyy hänen saada siemen.

323   Katsokaahan, sukupuoliyhteyden kautta tässä oli siemen Saatanalta, käärmeeltä – joka ei ollut mikään matelija; hänellä oli jalat siihen asti kunnes jalat otettiin pois häneltä. Hän oli kaikkein terävä-älyisin… ainoa eläin, joka voi sekoittua naisen kanssa.

324   Eläimen siemen ei tee sitä nyt, vain miehen, eikä minkään muun. He ovat yrittäneet sitä; se ei onnistu, näettehän. Uroseläimen siemenen elämä ei sekoitu naisen kanssa; se ei tee sitä.

325   Mutta se oli kaikkein lähinnä ihmistä oleva… Näettekö, he eivät voi löytää tuota lajia, joka on simpanssin ja ihmisen välillä. Katsokaahan joka ainoa on kehittynyt ylöspäin linnuista ja aina apinaan saakka ja niin edelleen, simpanssiin asti, ja seuraava puuttuu. Se oli käärme, ei matelija. Se on kadottanut jokaisen muotonsa, koska se kirottiin.

326   No niin, Jumala ei kironnut Adamia. Hän olisi voinut tehdä sen, mutta Hän kirosi maan – orjantappuroilla ja ohdakkeilla.

327   Hän ei kironnut Eevaa, vaan sanoi, että Adam tulisi olemaan hänen hallitsijansa. Tästä eteenpäin hänen ei tulisi yrittää mitään saarnaamista tai mitään; Adam on hänen hallitsijansa. “Kaikkina elämäsi päivinä olet sinä kivulla tuova elämän maailmaan?” Mutta Hän sanoi: “Minä tulen panemaan vihollisuuden sinun siemenesi ja käärmeen siemenen välille.”

328   No niin, naisella ei ole mitään siementä; hänellä ei ole sitä koskaan ollut. Niinpä naisen täytyi saada siemen jollakin tavalla. Jumala antoi hänelle siemenen, ei sukupuolisella yhdynnällä, vaan luomisella.

329   Ettekö te sokeat ihmiset voi nähdä, että se on käärmeen siemen! Oi, Saatana ehti sinne ennen Adamia, ja se oli tuo siemen.

330   Mutta nainen sai siemenen. Mikä se oli? Jumala Itse. Hän oli Jumalan luomisen alku!

331   Katsokaa nyt, kun Abel syntyi, oli hän aivan kuin isänsä – samoin Seet.

332   Mistä tuo paha mies tuli? Murhaaja, valehtelija? Näettekö? Näettekö mistä se on tullut? Sen täytyi olla siemen, koska Kain oli mies.

333   Oi, missä nuo sokeat ihmiset ovat? Tämän maailman jumala on sokaissut heidät. Ei ihme, että Jeesus sanoi, ettei kukaan voi nähdä sitä. Näettekö? Te sanotte: “Miksi he eivät näe sitä?”

334   Jeesus sanoi erään kerran opetuslapsillensa: “Se on annettu teille tuntea Jumalan Valtakunta, mutta ei heille.”

335   Ja se on syy miksi te tulette 1500 mailin neliön alalta. Näettekö? “Teidän on annettu tuntea Valtakunta.” Katsokaa, miehiä tulee jopa Etelä-Afrikasta ja ympäriinsä, tässä myöhäisessä hetkessä, kun Morsian on valmistettu menemään sisälle Valtakuntaan. Minulla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi aikaa. Huomatkaa: tarkatkaa nyt.

336   Voitteko te nyt nähdä käärmeen siemenen siellä? Näettekö kuinka se tehtiin – aivan täydellistä. Nyt, joku sanoi…

337   Aivan kuin tuo kaveri Tucsonissa yhtenä päivänä yrittäen…ja hän saattaa kuunnella ääninauhaa, ja jos niin on, niin hyvä mies, minä haluan sanoa sinulle jotakin.

338   Kun hän sanoi Eevan sanoneen, tässä on se mihin he menevät: “Minä olen saanut pojan Herralta, tai miehen Herralta.” Mutta, tietenkin; Jumalalla on laki.

339   Katsokaahan, ottakaa joku siemen ja istuttakaa se tänne ulos pellolle, minne on istutettu vehnää, ja sitten istuttakaa sinne orjantappuroita. Ei ole väliä mitä lajia se on, sama aurinko ja sama sade tuo tuon siemenen elämään. Jumalalla on laki, ja tuota lakia ei voi rikkoa.

340   En välitä onko se “alhaisin nainen ja “alhaisin” mies kaupungissa, ja, vaikka naimattomia, jos heillä on suhde ja elävät yhdessä ja tuottavat lapsen, niin tuon lapsen on täytynyt tulla Jumalan lain mukaan, koska ei ole mitään toista tietä. Jos ei niin ole, te teette Saatanasta luojan ja silloinhan hän on jumala. Oh, kuinka sokeita te voitte olla! Näettekö? Jumalalla on laki, tietenkin.

341   Jos he koskaan ovat saaneet lapsen, en välitä oliko se Eesau, Jaakob,  kuka tahansa se olikin, tai joku pahamaineinen henkilö… Oli se, vaikka Juudas, sen täytyi tulla Jumalalta. Jumalalla on laki.

342   Raamattu sanoo. “Aurinko paistaa vanhurskaille ja epävanhurskaille. Sade lankeaa vanhurskaille ja…” Hebrelaiskirjeen 6:ssa luvussa sanotaan että: “ Sade tulee usein maan ylle kastelemaan ja valmistamaan sen niille, jotka sitä viljelevät” – tiedättehän, antamaan elatuksen – “mutta orjantappurat ja ohdakkeet elävät samasta vedestä ja samasta auringosta.” sillä se on Jumalan laki, kypsyttää jokainen siemen, saada jokainen siemen tuottamaan itseään.

343   Niinpä sen täytyi tuottaa käärmeen siemen. Eikä se koskaan estänyt Jumalaa; se vain täytti Hänen täydellisen suunnitelmansa, se teki Hänet Lunastajaksi. Kuka tahansa sokea… heidän tulisi nähdä se, ellei sitä ole kätketty – ellei tämän maailman jumala ole kätkenyt sitä teiltä. Se on niin selvää kuin mikä tahansa mitä te voitte nähdä. Siinä se on teille. Siinä on teidän käärmeen siemenenne. Nyt huomatkaa.

Mutta Jeesus oli Jumalan luomisen alku.

344   No niin, mitä nainen tekee? Kun alkio tulee miespuolisesta… Kieltäkääpä se. Naisella ei ole kerta kaikkiaan mitään elämää itsessänsä. Hänellä on vain pieni munasolu, joka on kuin pelto täällä ulkona.

345   Kuten te otatte pellon ja äestätte sen ja ruiskutatte sen niin, että tapatte kaikki bakteerit siitä pois – ei edes ruohoa tai mitään voi kasvaa siinä; ja sitten te lannoitatte sen uudestaan ja kylvätte sinne hyvän siemenen; ja, jos vihollinen tulee ja kylvää sinne jotakin toista siementä, niin sama Jumalan laki tulee kypsyttämään kummatkin siemenet.

346   No niin, Jumalan tarkoitus ei ollut, että niin olisi, näettehän, mutta mitä tapahtui?

347   Katsokaahan, siemenneste miespuolisesta kuljettaa hemoglobiinin, joka on veri. Veressä on elämä. Jos olette koskaan nähneet karjan risteyttämistä ja sen kaltaisia asioita. Veli Shakarian vei minut katsomaan sitä kuinka se tapahtuu, näettehän. Ja sitten tässä tulee sperma naaraasta, joka on munasoluja. Ja tässä tulee sperma uroksesta, joka on alkioita.

348   Naisella ei ole mitään alkioita siinä; se on vain sivutuote miehestä. Se on kuinka nainen tuli tänne aluksi, ja hän on vain pelto. Siellä on muna; se on hedelmällinen maa tätä elämää varten. Ja tämä elämä ryömii siihen… Siinä on salaisuus kuinka…

349   “Ehkä”, te sanotte: “no niin, ensimmäinen kohtaa sen ja loput niistä kuolevat.” Mutta kuinka – kuka päättää sen? “No niin, ensimmäinen.” Tuleeko se olemaan aivan ensimmäinen muna ja ensimmäinen alkio joukosta, jotka kohtaavat? Ei, ei.

350   Se voi olla yksi muna aivan takaa; ja jostakin keskeltä spermaa tulee alkio, joka kohtaa sen. Se osoittaa, että jonkun älykkyyden täytyy määrätä tuleeko se olemaan punapäinen tai mustapäinen; pieni tai suuri; miespuolinen tai naispuolinen. Näettekö? Te ette voisi tehdä mitään sille. Se ei toimisi. Te voitte sekoittaa ne yhteen ja kaikkea muuta. Se ei tee mitään eroa. Jumala määrää sen. Ja jonkin ajan kuluttua yksi pieni alkio ryömii sisälle tuohon peltoon, munaan. Sillä on pieni hännän kaltainen, joka tipahtaa pois, ja siitä alkaa muodostua selkäranka lapselle.

351   Mitä se sitten on? Naisella ei ole mitään siementä.

352   Näettekö, vihollinen meni eteenpäin. Niinpä, kun hyvä Kylväjä lähti ja kylvi hyvää siementä, tuli vihollinen hänen jälkeensä kylväen turmeltunutta siementä. Ja sade lankeaa vanhurskaan ja epävanhurskaan ylle. Sen kaiken täytyy kasvaa.

353   Jeesus sanoi: “Antaa niiden kasvaa yhdessä, ja tuona päivänä rikkaruohot tullaan niputtamaan.” – ja he niputtavat niitä nyt suurissa organisaatioissa, mennen yhteen nippuun, Kirkkojen Maailman Neuvostoon. Ja mikä on niiden loppu? – tulla poltetuiksi. Mutta jyvät tullaan viemään aittaan. Näettekö? Vaikka ne molemmat elävät samasta asiasta, samasta vedestä, samasta sateesta.

354   Sitruspuu – appelsiinipuu tuottaa kranaattiomenia, jos se on oksastettu siihen. Tai se voi tuottaa sitruunoita tai greippihedelmiä, jotka siihen on oksastettu, mutta ne eivät tuota appelsiineja, vaikka elävätkin samasta appelsiinipuun tuottamasta elämästä.

355   Kirkkokunnat on oksastettu viinipuuhun, ja koska he väittävät olevansa kristittyjä, he elävät siitä. Kaifas, te tiedätte mikä hän oli, ja hän jopa profetoi. Katsokaahan, he elävät siitä.

356   Oi, toivoisinpa, että meillä olisi koko viikko aikaa vain tutkia tätä asiaa ja tehdä se niin selväksi teille, että ette voisi olla näkemättä sitä. Tulen nyt jättämään pois joitakin näistä asioista.

357   Tarkatkaa nyt! Katsokaahan, nuo kädet suunnittelivat tämän Hänen Rakastettuaan – Morsianta varten.  se on suunniteltu hellässä rakkaudessa Morsianta kohtaan.

358   Muistakaa, että Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen ylle, Jeesuksen, joka oli osa tästä maasta. Miksi? Jumalan Alkio, Jumalan Elämä, oli suunniteltu erään naisen kohdussa, joka oli maasta. Hyvä on, ja sitten Jumalan Elämä tuli sisälle ja niin Hän oli Jumalan luomisen alku. Näettekö? Ja sitten se oli Jumalan Veri, joka oli siellä tuosta alkiosta, joka Golgatalla vuodatettiin maan päälle. Mitä varten? Lunastamaan maan. No niin, se on vanhurskautettu; se on pyhitetty, kutsuttu ja vaadittu; ja nyt se on saava tulikasteen, ja tulee puhdistetuksi Jeesusta ja Hänen Morsiantaan varten.

359   Ja te olette näitä muita osia, jotka on otettu tästä maasta. Teidän ruumiinne on osa tästä maasta. Teidän sielunne on osa Jumalasta, Jumalan ominaisuus, esiintuotuna täällä maan päällä ruumiissa. Tuo ruumis tulee lunastettavaksi.

360   Nyt sielu on lunastettu, koska se oli synnissä, – niin Jumala tuli alas vanhurskauttamisen, pyhittämisen ja Pyhän Hengen kasteen prosessissa, ja lunasti teidän sielunne.

361   Ja te ollen osa maasta, olette lunastettu sen mukaan. Te olette prosessissa nyt, se on kasvamassa. Teidän ruumiinne vanhurskautettiin Nooan kasteessa. A-a-amen! Ja teidän lihanne, kun se… Ja maa tulee puhdistettavaksi tulella, paikka, jossa te elätte, Pyhän Hengen kasteella, asuinpaikaksi Kristukselle ja Hänen Morsiamelleen – Uusi Jerusalem.

362   Tarkatkaa tätä Kaupunkia. Se asettuu maan päälle. Nyt te voitte selvästi nähdä, niin kuin sanoin, tämän muuttumisen, kun maan täytyy tulla muutetuksi; se ei voi olla siinä tällä tavalla. Maailma ei voi jatkua eteenpäin Tuhatvuotisvaltakunnan jälkeen tulematta muutetuksi. Näettekö? Jotta se voisi olla sellainen paikka silloin – sen täytyy tulla muutetuksi.

363   Aivan niin kuin meidät täytyy muuttaa tällä pyhällä Tulella oikeaan tilaan, ja valmistaa paikaksi, jossa Hän, Pyhä Henki voi asua.

364   Huomatkaa nyt. Uudessa Maassa tulee olemaan paljon tilaa. Kyllä, paljon tilaa. Se tullaan uusimaan, se on totta, tulella, mutta siellä ei ole enää mitään merta.

365   Huomatkaa, tuo Kaupunki on tuhannen viidensadan mailin neliö. Kuunnelkaa nyt tarkasti, kun me piirrämme nämä mittasuhteet. Haluan pyyhkiä taulun puhtaaksi. [Veli Branham menee taululle.]

366   Tässä on syvällinen ilmestys Jumalalta. Eivät mitkään näistä toisista… Tulen tuomaan lopun tästä esiin, jos Herra suo.

367   Huomatkaa, nyt maa on… menkää Ilmestyskirjaan, niin voitte nähdä kuinka hän mittasi sen kyynärinä [cubits] ja vakomittoina [furlongs] – 2,300. [12,000 vakomittaa]. Niinpä me näemme, että tuo Kaupunki mittasuhteiltaan oli tuhannen viidensadan mailin neliö.

368   Tiedättekö kuinka pitkälle se ulottuisi? Se ulottuisi Mainesta Floridaan, ja Itäiseltä merenrannalta kuusisataa mailia ohi – länteen Mississippistä. Toisin sanoen, vain tuo Kaupunki olisi puolet Yhdysvalloista. Te sanotte: “Sille ei ole tilaa.”

369   Kun meri on poissa, on tilaa, koska lähes neljä viidettä osaa maan pinnasta on vettä. Oikein, eikö niin? Räjähdys kuivaa meren ja maa tulee purkautumaan. Ja muistakaa, se on tuhannen viidensadan mailin neliö. Mikä Kaupunki! Ja muistakaa nyt, että meri on poissa.

370   “Ja sen leveys ja korkeus ovat samat.” Se olisi tuhat viisisataa mailia yhteen suuntaan ja tuhat viisisataa mailia toiseen suuntaan – pituus, leveys ja korkeus – tuhat viisisataa mailia, ajatelkaa sitä, läpinäkyvää kultaa! Ja Kaupungin ympärillä oli muuri.

371   No niin, sen ei nyt tarvitse merkitä, että se olisi kuution muotoinen. Siellä sanotaan: “sen muurit ja perustukset olivat samat”. Mutta on olemassa toinenkin geometrinen muoto, jonka mittasuhteet ovat samat. Se on pyramidi. Neliskulmainen – se oli neliö, ja muurit olivat samat.

372   Sallikaa minun piirtää se. [Veli Branham palaa taululle kuvailemaan.] Näettekö? – pituus, leveys, korkeus. Me olemme menevä johonkin niin varmasti kuin maailma on olemassa. Huomatkaa, mittasuhteet tästä kulmasta ovat tarkalleen samat pituus, leveys ja korkeus. On toinen geometrinen kuvio, pyramidi, joka todistaa sen.

373   Tämä ollen tällä tavalla, vastaisi tarkalleen Eenokin merkkiä Egyptissä, pyramidia. Eikö niin? Eenok, ennen vedenpaisumuksen hävitystä, kun vanhurskauttaminen oli tulossa, hän toi esiin merkin. Ja tässä pyramidissa on seitsemän askelmaa, jotka johtavat kuninkaan kammioon. Tarkatkaa, seitsemännellä askelmalla, jos koskaan olette tutkineet pyramidin mittasuhteita, mikä tulee esiin viemään tulossa olevan esiteltäväksi kuninkaalle. Tarkatkaa, kenen asema on seistä siellä, ja te tulette näkemään päivän, jossa te elätte, pyramidissa.

374   No niin, Jumala teki kolme Raamattua. On olemassa sellainen kuin pyramidi opetus, joka on hölynpölyä, mutta on myös aito pyramidi. Näettekö? Huomatkaa. Jumalan ensimmäinen Raamattu… Hän teki kolme; kaiken täytyy olla kolmessa.

375   Jeesus tulee kolme kertaa. Hän tulee kerran lunastamaan Morsiamensa; seuraavan kerran noutamaan Morsiamensa; ja seuraavan kerran Morsiamensa kanssa. Näettekö?

376   Huomatkaa nyt, kuinka kaunista. Näettekö? Ja tässä pyramidissa oli seitsemän askelmaa, ja sitten kuninkaan kammio. Ja me olemme seitsemännessä seurakunta ajanjaksossa, ennen kuin Kuningas ottaa Valtaistuimensa. Ja muistakaa, pyramidissa ei koskaan ollut huippukiveä.

377   Jumalan ensimmäinen Raamattu oli taivaissa, Linnunrata. Se alkaa ja kulkee läpi jokaisen ajanjakson. Ensiksi, Linnunrata alkaa neitsyen tähtikuviolla. Se on kuinka Hän tuli ensimmäisellä kerralla. Viimeinen kuvio linnunradassa on Leijona, toinen tulemus. Juuri ennen sitä on ristissä olevat kalat, joka on syövän ajanjakso, jossa me nyt elämme.

378   Sen jälkeen siellä oli Eenokin pyramidi, joka todisti tarkalleen. Meillä ei nyt ole aikaa mennä siihen, mutta jonakin päivänä Jumalan avulla minä tulen näyttämään sen teille, se piirtää aivan tarkat mittasuhteet siitä ajasta, jossa me elämme.

379   Huomatkaa, mutta tämän geometrisen kuvion, joka meillä on, jonka mittasuhteet ovat samat, sen ei tarvitse merkitä sitä, että sen täytyisi olla kuutionmuotoinen. Huomatkaa, tämä vastaisi Eenokin merkkiä Egyptissä.

380   Maan puhdistamisen aikana tulikasteella, tulee olemaan vulkaanisia purkauksia, tämän maan räjähtäessä, jotka tulevat työntämään esiin pyramidin-kaltaisen vuoren. Näettekö? On paljon tilaa tehdä se; koko tämä maa tulee olemaan muutettu; koko pinta on oleva muutetuksi. Ymmärrättekö sen? Se tulee puskemaan ylös pyramidin kaltaisen vuoren.

381   Tämä olisi tarkalleen Sanan mukaisesti, jos se tekee sen, jonka se tulee tekemään. Huomatkaa nyt, sillä Jesaja 65:25, josta juuri luimme, sanoo:

He eivät vahingoita tai hävitä koko Minun pyhällä vuorellani, sanoo Herra.

382   Oi! Koko Minun pyhällä vuorellani. Muistakaa – se on aina vuori.

383   Jos sen seinät olisivat suoraan ylöspäin, ei Kaupunkia voisi nähdä kuin sisäpuolelta. Valtaistuimen voisi nähdä vain sisäpuolelta. Mutta huomatkaa, sen voisi nähdä vain sisäpuolelta.

Mutta nyt me näemme Jesaja 4:5 lupauksen. Lukekaamme se.

384   Onko teillä kiire? Ei, älkää nyt pitäkö kiirettä. Me olemme nyt liian yksityiskohtaisessa asiassa, liian paljon… on aika teidän ymmärtää juuri tässä; koska haluan tehdä tämän selväksi, ja sitten, kun tulemme siihen takaisin uudestaan…minä tulen silloin osoittamaan teille sen mistä me puhumme, tutkiessamme tätä seuraavan kerran toisella kerralla.

385   Oi, ylistys Herralle Jeesukselle! Tarkatkaa tässä, kuinka Sana ei voi pettää. Tarkatkaa nyt täällä Jesajassa. Minulla on se kirjoitettuna tänne, jos vain voin löytää sen uudestaan. Hetkinen vain, Jesaja 4:5. Kuunnelkaa nyt, hän puhuu Herran tulemuksesta, kuinka naiset tulisivat olemaan niin moraalittomia. Oh, hän sanoi: “Seitsemän naista…” Kuunnelkaa, lukekaamme se. Katsokaapa tänne.

Ja sinä päivänä seitsemän naista tarttuu yhteen mieheen, sanoen, me tulemme syömään omaa leipäämme, ja käyttämään omia vaatteitamme: vain anna meidän olla kutsuttu sinun nimelläsi, ottamaan pois häpeämme.

386   Se on lopunaika, jossa me elämme nyt. Avioliitto ja avioero, ja prostituutio, ja mitä vielä.

Sinä päivänä on HERRAN oksa oleva kaunis ja ihana, ja maan hedelmä on oleva oikein hyvä ja sievä niille, jotka Israelista ovat päässeet pakoon. (Kuinka te pääsitte pakoon kaikkea tuota kadotusta, näettehän.)

Ja on tapahtuva, että häntä, joka on jäljellä Siionissa, ja häntä, joka on jäänyt jäljelle Jerusalemissa, kutsutaan pyhäksi, jokaista, joka on kirjoitettu elävien joukkoon Jerusalemissa: (Näettekö?)

Kun Herra on pessyt pois Siionin tytärten saastan,… (Muistakaa, se on aina Morsian, näettehän?) …ja puhdistanut Jerusalemin veren sen keskeltä… (se on juutalaisten jäännös plus Morsian. näettekö?)  …tuomion hengellä, tulella…

387   Se on aina Jumalan tuomio. Kun Hän tekee lopullisen tuomionsa, kutsuu teidät, vanhurskauttaa teidät, ja tuo teidät lunastukseen; silloin Hänen tuomionsa lankeaa teidän yllenne, ja Pyhä Henki ja Tuli puhdistaa pois synnin. Silloin te olette Hänen.

388   Saman asian Hän tekee maalle, kun Hän puhdistaa sen tulella “…ja polttamisen hengellä”. Katsokaa nyt, kuunnelkaa, oletteko valmiit?

Ja HERRA tulee luomaan jokaisen Siionin vuoren asuinpaikan ylle, ja hänen kokoustensa ylle, pilven ja savun päivällä, ja liekehtivän tulen loiston yöllä: sillä yllä kaiken kirkkauden on oleva puolustus.

389   “Herra tuona päivänä, sen huipulle, on luova tulen valon.” Ja se jatkaa eteenpäin ja sanoo, että “se tulee olemaan leposuoja, turvapaikka.” Huomatkaa, täyttäen tarkalleen sen mitä Raamattu sanoo, tarkalleen. Jos sen seinät olisivat suoraan ylös, te ette voisi nähdä sitä; joten sen täytyy kallistua. “Koko Minun pyhällä vuorellani…” Hän tulee luomaan tämän valon tämän vuoren ylle, ja se on oleva puolustukseksi. Oi, me olemme laulaneet tuota laulua:

Oi tuo kaupunki Siionin vuorella,
Ja ollen pyhiinvaeltaja, kuitenkin minä rakastan sitä yhä.
Kun pääsen noihin aikoihin…
Kun ‘saavutan tuon kaupungin siellä mäellä. 
(Näettekö?)

390   Huomatkaa, Siinain Vuori oli se, jonka huipulle Jumala laskeutui, kun Hän puhui Israelille Tulipatsaassa. Hän laskeutui Siinain Vuoren huipulle.

391   Kirkastusvuorella, kun Hän julisti: “Tämä on Minun rakas Poikani; kuulkaa Häntä,” Hän laskeutui Tulipatsaassa ja loistavana kirkkautena vuoren huipulle Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen edessä. Ja siellä oli edustettuna Hänen kanssaan sekä Mooses, että Elia, muutetut ja ylösnousseet kuolleet. Kunnia!

392   Uusi Kaupunki ja Uusi Maa, uusi luominen, Kaupunki kukkulalla ja Valtaistuin sen huipulla; Valtaistuin täällä ylhäällä ja asukkaat kaikkialla ylös ja alas vuoren rinteitä.

393   Ja muurilla tämän ympärillä oli kaksitoista perustusta, ja jokaisella niistä oli kivi, joka oli Aaronin rintahaarniskassa, jotka esittivät Israelin kahtatoista sukukuntaa.

394   Ja portilla, siellä oli neljä porttia, aivan tarkalleen niin kuin temppelissä erämaassa, niin kuin tuossa teltassa, joka oli erämaassa. Huomatkaa, jokaisessa niistä oli…ne olivat apostolit, kolme kullakin sivulla, kaksitoista apostolia. Ja se oli 144 kyynärää korkea. Sata neljäkymmentä neljä kyynärää on tarkalleen 216 jalkaa, tehden kunkin noista suurista kivistä melkein kaksikymmentä jalkaa korkeaksi…noista kivistä rintahaarniskassa, tuossa portissa – muodostaen tuon muurin, joka oli Kaupungin ympärillä.

395   No niin, tuo Kaupunki ei lepää muurin harjalla, koska tuhannen viidensadan mailin neliskulmainen kaupunki ei voi tehdä sitä. Se on muuri sen ympärillä, kun te tulette sisälle, aivan niin kuin Vanhan Jerusalemin portit. Te kävitte sinne sisään muurin lävitse.

396   Ja kullakin näistä on sen kaksitoista perustusta. Ja kukin oli smaragdi tai erilainen kivi, joka edusti Israelin kahtatoista sukukuntaa.

397   Ja siellä ovat apostolit kukin… Tuon suuren helmi portin yläpuolella oli apostolin nimi. Ja eikö Jeesus sanonutkin: “Te tulette istumaan kahdellatoista valtaistuimella, tuomiten Israelin kahtatoista sukukuntaa?” Ketkä istuivat portilla tuomitsemassa, kun he tulivat kaupunkiin? Oi, siinä se on teille. Maan kuninkaat, jotka tulevat Kaupunkiin, tulevat apostolisten tuomarien eteen, niin kuin Jeesus lupasi. Oi!

398   Tällä Valtaistuimella, sen huipulla, tuhannen viidensadan mailin korkeudessa… Koko maailma tulee näkemään maailman Valon, Jeesuksen, istumassa Valtaistuimella maailman huipulla. Seurakunnan huipulla. Siionin Vuoren huipulla, joka on tuhannen viidensadan mailin neliö, puolet Yhdysvaltain koosta, ja kohoaa niin ylös, että te voitte nähdä Hänet kaikkialla maailmassa – tuhannen viidensadan mailin korkeuteen.

399   Ja kaikkialla, ylös ja alas maata, tulevat olemaan lunastetut. Siellä tulee olemaan talot puhtaasta kullasta. Siellä on puistoteitä, puistoja ja puutarhoja, ja Elämän Virta virtaa Valtaistuimelta, juosten alaspäin pieninä putouksina ja oi, yli terassien. Ja Elämän Puu tulee kukkimaan, joka pihalla, antaen hedelmänsä kaksitoista kertaa vuodessa – muuttuen, joka kuukausi.

400   Ja maan kuninkaat tulevat ja tuovat sinne kunniansa… “ja sen lehdet ovat kansojen parantamiseksi”. Kun kuninkaat elävät siellä ulkopuolella rauhassa – kun kuninkaat lähtevät, he taittavat lehden puusta sillä tavalla  tullen takaisin kuin kyyhkyset, kun Jumalan viha on asettunut – kun se toi tuon pyhän lehden arkkiin. Niinpä, kun kuningas lähtee, tuotuaan kunniansa Morsiuskammioon, tänne Kaupunkiin, hän näyttää naapurikuninkaalle lehteä merkiksi, että me olemme rauhassa ikuisiksi ajoiksi. Kansojen parantamiseksi. Kaikki on selvää. Kerran me vuodatimme toistemme verta, veli, ja me huusimme ja ammuimme ja poltimme lapsia ja kaikkea muuta, mutta nyt on rauha! Parantuminen – ei parantuminen jostakin taudista, se on kaikki tehty – vaan kansojen parantaminen. Aamen!

401   Kaupunki, jonka huipulla on Valtaistuin. Ilmestyskirja 21:25 “Eivätkä he tarvitse mitään valoa, sillä Karitsa ja Herra Jumala on sen Valo.” Näettekö? Herra Jumala on tuo Tulipatsas, joka seurasi Israelin lapsia erämaan halki. Ja Hän on noussut Valtaistuimelle tuossa täydellisessä Kuningaskunnassa, kun aika – Kuningaskunnassa, jonka Jeesus on luovuttava Isälle, että Jumala voisi olla kaikki ja kaikissa. Jeesus istuu Valtaistuimellansa täällä meidän Joosefinamme. Sitten Kuningas on tuo Valo, joka tulee olemaan Siionin Vuoren huipulla, ja Hänen pyhä Valonsa tulee valaisemaan koko Kaupungin. Halleluja!

402   Tuhat viisisataa mailia korkea ja tuhannen viidensadan mailin neliö Jumalan paratiiseineen, jotka ovat rakennetut kautta tuon Kaupungin. Kadut ovat… Lukekaa Ilmestyskirja 21; nähkää onko se oikein? He eivät tarvitse siellä valoa, sillä Karitsa on sen Valo. Ja tuhannen viidensadan mailin korkeudessa oleva Valtaistuin voidaan nähdä.

403   Se ei nouse suoraan ylös tällä tavalla, vaan viistosti ylöspäin kuin pyramidi. Se nousee ylöspäin tällä tavalla, ja jos panette merkille, sieltä voidaan nähdä kaupunki laidasta laitaan.

404   Voisin sanoa tässä jotakin pientä, jos tahdotte, että sanon sen. Oletteko huomanneet tätä pientä ryhmää täällä? Se peittää läpimitaltaan suunnilleen sen alueen: Georgiasta, Kaliforniaan, Saskatchewaan, Kansasista Mainen kallioisille rannoille. Se on mistä he ovat kokoontuneet. Se on suunnilleen se mitä on edustettuna täällä – noin tuhatviisisataa mailisen neliön alueelta.

“Oi, he tulevat idästä ja Lännestä,
He tulevat kaukaisesta maasta;
Juhlimaan meidän Kuninkaamme kanssa;
Aterioimaan
,
(Mitä? Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan Sanasta)
…aterioimaan Hänen vierainaan,

Kuinka siunattuja nämä pyhiinvaeltajat ovatkaan. Maailmassa, minun täytyy sanoa: “En ole koskaan nähnyt heidän kaltaisiaan ihmisiä.”

Katsellen Hänen pyhiä kasvojaan,
Jotka hehkuvat jumalallista valoa;
Siunatut Hänen armonsa osalliset,
Kuin jalokivet Hänen kruunussaan loistavat.
Oi, Jeesus tulee pian,
kaikki vaikeutemme tulevat silloin olemaan ohitse.
Oi, mitä, jos meidän Herramme,
Tällä hetkellä tulisi.

405   Se ei tule olemaan pitkään. Kaikki on täydellisesti, maantieteellisesti – Sodoma, sanansaattaja, kaikki on aivan tarkalleen oikein. Mitä se merkitsee? Vain ajatelkaa, he tulevat tähän yhteen pieneen tabernaakkeliin tuhannen viidensadan mailin neliön alalta – mittasuhteet ovat samat.

406   Miksi on niin, että Jumala on ajatellut ja huolehtinut niin paljon tuosta pienestä Palestiinasta, vaikka se ei ole kuin pieni piste? Mutta juuri sinne on asetettu temppeli. Se on minne Uusi Jerusalem tulee murtautumaan esiin, juuri siellä. Oliivivuori tulee halkeamaan oikealta vasemmalle, varmasti, kun se työntyy ylös sen alta. No niin, jos he sanoivat niiden siirtyvän tällä tavalla… Se työntyy ylös tuona päivänä, kun Hän laskee pyhät jalkansa tuon vuoren päälle. Huomatkaa, Valtaistuimellansa tuhat viisisataa mailia korkealla!

407   Muistakaa, Saatana yritti kiusata Häntä kerran erään vuoren huipulla. Näettekö?

408   Uudella Kaupungilla on kaksitoista perustusta, kävimme juuri sen lävitse, kaksitoista patriarkkaa; sata neljäkymmentäneljä kyynärää; kuten Aaronin rintakilvessä – kaksitoista helmiporttia joissa on opetuslasten nimet.

409   Jeesus seisoo Huippukivenä Valtaistuimella, kun Hänen pyhänsä ovat kruunanneet Hänet Kuningasten Kuninkaaksi, Herrain Herraksi, ja Hän on Pääkivi.

410   Minulla ei ole lompakkoani mukanani, mutta jos teillä on dollarin seteli, niin voitte huomata, että sen toisessa päässä on Yhdysvaltain sinetti, vaakuna, kotka, joka pitää keihäitä. Ja toisessa päässä on pyramidi, jonka yläpuolella on kaikkinäkevä silmä. Katsokaahan, he eivät tienneet mitä olivat tekemässä. Ja siinä on kirjoitettuna Latinaksi “Tämä on Suuri Sinetti.” He eivät tienneet mitä tekivät. Ei myöskään Kaifas tiennyt profetoivansa.

411   Siellä on tuo Suuri Sinetti. Tässä se on. Näettekö? Tuo Kaupunki, se ei ole vain suorasivuinen kuutio tällä tavalla, vaan se kallistuu ylöspäin niin, että se voidaan nähdä. Ja tälle Herran pyhälle vuorelle, Herra on laskeutuva Vuorensa huipulle. Tässä Hän on. Se on syy miksi Eenok ei pannut huippukiveä paikalleen. Näettekö? Siitä syystä Huippukiven täytyy tulla nyt. Ja tuo Vuori tulee työntymään ylös ja se tulee olemaan Herran Vuori.

412   Ja täällä tulevat lunastetut asumaan. Siellä ovat nämä lehtevät kujat ja suuret leveät tiet, puistot, ja Elämän Virta tulee virtaamaan suoraan sen lävitse. Ja jokainen talo on valmistettu läpinäkyvästä kullasta ja kadut ovat kullasta, ja Elämän puut tulevat olemaan siellä, ja tulevat antamaan kahdentoista kaltaisia hedelmiä. Ja kuninkaat ja maan kunnioitetut miehet tuovat kunniansa ja loistonsa sen porteista, eikä portteja suljeta öisin, koska siellä ei ole mitään yötä!

Tuossa Kaupungissa, jossa Karitsa on Valo;
Tuossa kaupungissa, jossa Karitsa on Valo;
Siellä minulla on palatsini,
Joka on vapaa raadannasta ja huolesta,
Oi, olen menossa sinne missä Karitsa on Valo.

413   Ettekö te näe, että kaupungit, talot, asunnot, ne puhuvat siitä juuri nyt. Kaikki nämä luonnolliset asiat ovat varjo.

414   Ottakaa varjo etäisyyden päästä, kuten minun käteni. Ennen kuin voi olla negatiivia, täytyy olla positiivi. Ja te näette tuon varjon, se näyttää kuin minulla olisi tusinan verran sormia, mutta sitten, kun te tuotte ne lähemmäksi toisiaan, ne keskittyvät yhdeksi, ja silloin varjo sulautuu yhteen käden kanssa.

415   Se on syy miksi ihmiset monta kertaa ajattelevat, että olisi kolme tai neljä Jumalaa. Te katsotte liian pitkälle, varhaiseen uskonpuhdistukseen. Näettekö? Tulkaa nyt lähemmäksi ja te näette sen keskittyvän Yhdeksi. Tarkalleen.

416   On yksi Morsian ei tusinoittain kirkkokuntia, vaan on yksi Morsian, joka on valittu maasta, ne, jotka ovat ennalta määrätyt tähän, ne, jotka voivat tunnistaa omat paikkansa. Kuningaskunnassa.

417   Tällä Valtaistuimella, niin korkealla, on Jeesus Huippukivenä, Uusi Kaupunki perustuksinensa, kaksitoista porttia ja apostolit tuomitsemassa kahtatoista sukukuntaa.

418   Eenokin pyramidi ei heittänyt mitään varjoa mihinkään aikaan päivästä. Olen ollut Egyptissä noiden pyramidien luona. Tämän suuren Geometrisen kuvion mittasuhteet ja maantieteellinen asema ovat sellaiset, ettei ole väliä missä aurinko on, siellä ei koskaan ole mitään varjoa tuon pyramidin ympärillä. Näettekö kuinka se on?

419   Eikä siellä tule koskaan olemaan mitään yötä. Hän tuon Vuoren huipulla valaisee sen kirkkaudellansa. Hänen kirkkautensa Valo tulee olemaan siellä koko ajan. Siellä ei ole mitään yötä. Jeesus on Huippukivenä.

420   Huomatkaa nyt, silloin lunastetut vaeltavat Valossa. Me laulamme nyt: “Me tulemme vaeltamaan Valossa, tuossa kauniissa Valossa…” Jokin meissä huutaa: “Me olemme siirtyneet kuolemasta Elämään.” Se on siksi, että se odottaa meitä. Näettekö? Se on ominaisuus, jonka me tunnemme.

421   Todellakin, tämä on… Oletteko valmiit? Tämä on se Kaupunki jota Abraham etsi. Ollen profeetta hän tiesi, että tuo Kaupunki oli jossakin; Raamattu sanoo niin. Ja hän lähti siitä kaupungista, jossa hän asui, ja meni – ja katsokaa minne hän meni. Tarkalleen sinne missä se tulee olemaan. Näettekö? Hän, ollen profeetta, etsi Kaupunkia, jonka Rakentaja ja Tekijä oli Jumala.

422   Jeesus, jumalallinen Arkkitehti, on mennyt Jumalallisin käsin valmistamaan Jumalallista Kaupunkia, jumalallisesti ostettuja, ennalta määrättyjä ihmisiä varten. Hän on mennyt valmistamaan…

423   Abraham etsi sitä, ja hän tunnusti olevansa pyhiinvaeltaja ja muukalainen, sillä hän etsi Kaupunkia, jonka Rakentaja ja Tekijä oli Jumala; tuo profeetta tiesi, että se oli jossakin. Johannes näki sen tulevan alas, mutta Abraham ajatteli, että sen täytyi olla maan päällä juuri silloin. Miksi? Niin kohtasi Melkisedekin, Sen Kuninkaan. Hän antoi kymmenykset Hänelle jolla ei ollut isää eikä äitiä. Hänellä ei ollut elämän alkua eikä elämän loppua. Abraham kohtasi Hänet ja he ottivat ehtoollista aivan kirjaimellisesti, sillä paikalla mihin tuo Kaupunki tulee kohoamaan, Herran pyhä Vuori, jossa lunastetut tulevat elämään.

424   Oh! Tuo aika ei pysähdy! Ei, me olemme ajassa… Jonkin ajan kuluttua me tulemme menemään Iankaikkisuuteen.

425   Oi, tuo pyhä Vuori… Siellä tulevat kadut olemaan läpinäkyvää kultaa, on lehtikujia, taloja ja puistoja. Jos haluatte lukea siitä, se on Ilmestyskirja 21:18, Elämän Puu on oleva siellä, antaen kahdettoista erilaiset hedelmät; yhdet kussakin kuussa. Ihmiset, jotka syövät näitä hedelmiä, muuttavat ruokavalionsa kerran kuussa.

426   Ja se on vain voittajia varten. Tiedättekö sitä? Se ei ole kirkkokuntia varten. Te sanotte: “Tarkoitatko sitä, veli Branham?”

427   Menkäämme hetkeksi Ilmestyskirjan 2. lukuun, nähdäksemme sen. Ilmestyskirja 2:7. Katsokaamme onko se todella Totuus tai ei. Ilmestyskirjan 2:7 lukee tällä tavalla:

…Hän jolla on korva, hän kuulkoon mitä Henki…

428   Muistakaa nyt, Hän ei nyt puhu Juutalaisille, tämä on seurakunnalle, pakanoille.

Hän jolla on korva, hän kuulkoon mitä Henki sanoo seurakunnille; Hänelle, joka voittaa, minä tulen antamaan syödä elämän puusta, joka on keskellä Jumalan paratiisia.

429   “Voittajille yksin – joka voittaa pedon, voittaa hänen merkkinsä”, se on katolisuuden, protestanttisuuden, kirkkokunnallisuuden, “joka voittaa pedon, hänen merkkinsä, hänen nimensä luvun”. Hänellä on oleva oikeus Elämän Puuhun, oikeus mennä sisään porteista, joista mikään mikä tahraa ei voi koskaan mennä sisälle. Näettekö? Ajatelkaa sitä! Vain hetki vielä, kun me nyt menemme hieman pidemmälle. Elämän Puu tulee olemaan vain voittajia varten.

430   Puun lehdet tulevat olemaan kansojen parantamiseksi, se on kuninkaiden, jotka elävät siellä ja tuovat sinne kunniansa. Kun he tuovat kunniansa sisälle ja laskevat sen Jumalan Valtaistuimen eteen, aivan niin kuin silloin yksitoista sukukuntaa toivat kymmenennen osan leeviläisille, näettekö, kun he tuovat sinne kunniansa siunatusta maasta, he ojentavat kätensä ja taittavat Elämän Puusta lehden, ja lähtevät ulos yhdessä. Ei ole enää sotaa; kaikkialla on rauha. Puun lehdet ovat kansojen parantamiseksi.

431   Tuo sama puu… Nyt kuten Adam, hän… Siellä Eedenin puutarhassa oli Elämän Puu, josta hän olisi voinut syödä, jos hän ei olisi langennut. Tuo Elämän Puu muistutti häntä koko ajan, että hänen nuoruutensa oli jatkuvaa. Näettekö?

432   Samoin tulee olemaan kansoilla. Lehdet tulevat olemaan kansojen parantamiseksi. Huomatkaa, ei nyt sairauksien parantamiseksi. Sillä oli samat oikeudet kuin Adamilla oli, kuten tuo kyyhkynen tuon pyhän lehden kanssa, se on kaikki… kukin kuningas ottaa lehden.

433   Huomatkaa, Elämän Virta – ehkäpä koostuen monista pienistä virroista. Nyt, tässä maassa…

434   Tulen nyt lopettamaan muutaman minuutin kuluttua. Tässä maassa… Minä lopetan. Näin paljon minulla on vielä muistiinpanoja – suunnilleen kolmekymmentä sivua.

435   Tässä – tässä elämässä en ole koskaan löytänyt mitään niin janoa sammuttavaa kuin olla vuorilla ja löytää lähteen, josta virta pulppuaa esiin, niin kuin saarnasin siitä eräänä iltana. Se antaa elämän, kun olette väsynyt ja janoinen ja lankeatte maahan hyvän virran ääreen. Sieltä syvältä missä ei ole mitään bakteereja, sieltä satojen jalkojen syvyydestä pulppuaa esiin puhdas, aito, elämää antava vesi. Me arvostamme sitä. No niin, maassa on monia virtoja virkistävine vesineen. Kun olette janoinen ja kuolemassa ja saatte juoda hyvää, kylmää vettä siitä; se auttaa teitä elämään.

436   Mutta katsokaa mistä tämä Virta tulee – Valtaistuimesta. Se on mistä se saa Elämän-antavan voimansa. Se tulee Jumalan Valtaistuimen alta, jolla Jumala istuu.

437   Kaikilla tässä maassa, tässä maassa, jossa me nyt elämme. jokaisella, olkoon se sitten kristitty tai pakana, on temppeleitä. Oletteko koskaan ajatelleet sitä? – kirkkoja, kaikilla heistä.

438   Mutta tässä ei ole. Raamattu sanoo: “…eikä siellä ollut mitään temppeliä, vaan Herra Jumala ja Karitsa on sen Temppeli.” Karitsa on Valo: Leijona on Temppeli;” Karitsa on Valtaistuin; Karitsa on Elämä. Hän on Temppeli. Katsokaahan, kaikilla näista temppeleistä on jokin kohde jota he palvovat, mutta tässä Kaupungissa Hän on palvonnan kohde. Hän on ihmistensä kanssa. Hänen Henki-Valonsa valaisee tuon pyramidi Kaupungin.

439   Kuten Pietarin ja Johanneksen ollessa siellä vuorella; tuo Valo peitti vuoren huipun, ja Ääni puhui, sanoen: “Tämä on Minun rakas poikani.”

440   Ilmestyskirjassa 21:3-4: “Jumalan maja on ihmisten kanssa.” Jumala on majaillut ihmisessä, lunastamalla hänet näiden kolmen vaiheen kautta. Nyt Jumala tulee lunastamaan maan ja majailee maassa maasta olevien alaistensa kanssa, jotka Hän toi esiin maasta. Ja synnin kautta se lankesi, mutta… Hänen täytyi antaa sen jatkua. Mutta nyt Hän lähetti Jeesuksen lunastamaan tuon langenneen maan, josta me olemme osa. Ei yksi hiuskaan päästänne tule katoamaan. Jeesus sanoi niin. Hän sanoi: “Minä nostan sen jälleen ylös viimeisenä päivänä.” Näettekö? Miksi? Te olette osa maasta.

441   Huomasitteko, minä laskin vähän leikkiä vaimoni sanoessa, että olin kadottanut hiukseni. Sanoin hänelle etten ollut kadottanut niistä yhtäkään. Hän sanoi: “Missä ne sitten ovat?”

442   Minä sanoin: “ Siellä missä ne olivat ennen kuin minä sain ne.” Missä tahansa ne ovatkin, tuo aine, siellä ne ovat odottamassa minua, näettehän! Oikein. Olen saava ne yhtenä päivänä.

443   Tämä vanha rypistyvä ja kuihtuva ruumis, jonka olkapäät… särkevät polvet ja käheä kurkku. Sillä ei ole väliä. Te voitte haudata sen mereen, mutta tuo Pasuuna tulee tuntemaan hänen nimensä. Odottakaapa vain! Kyllä vaan, me tulemme muuttumaan yhtenä näistä päivistä. Minä olen osa maailmasta, joka on lunastettu. Te olette maailmassa, mutta ette mistään sen Kosmoksesta [järjestyksestä]. Te olette eri järjestyksestä, lunastetusta järjestyksestä.

444   Huomatkaa, Jumalan Maja tulee olemaan ihmisten kanssa. Pankaa merkille, entiset asiat ovat kadonneet pois. Tämä asia on kadonnut pois. Se merkitsee, että taivas on tullut alas asumaan ihmisten kanssa. Taivas ja maa syleilivät toisiaan.

445   Aivan tarkalleen, kun tuo Kyyhkynen tuli sen maan osan ylle, joka oli Jeesus. Hän oli maan tomua – mies.. Jumala, tullen tuosta pienestä elämän alkiosta luovalla voimalla, ja tuo Elämä, joka oli tuossa Veressä nousi takaisin Jumalan luo, mutta tuo Veri tippui maahan vaatimaan sitä.

446   Sen veren tähden, joka oli tullut alkiosolusta Kainin kautta. Näettekö? Nyt Hän tulee takaisin luovan voiman kanssa, aivan niin kuin Hän teki Adamin, loi Adamin; ja tässä on Toinen Adam. Ja tuon verisolun murtamisen kautta siellä… missä synti… Kain mursi tuon vanhurskaan verisolun. Näettekö? Nyt tämä Veri Solu… koska hän tappoi Aabelin, mutta Abel oli syntynyt seksillä.

447   Mutta Tämä ei syntynyt seksin kautta; se oli Jumalan luominen, sen alku. Ja se lunasti maan ja kaikki se kalsium, kaliumkarbonaatti, öljy, kosminen valo, josta teidät on tehty, on lunastettu. Ei yksikään hius tule vahingoittumaan. “Minä tulen nostamaan sen ylös jälleen viimeisissä päivissä.”

448   Sen jälkeen, mitä? Jumala tulee alas asuakseen maan päällä, josta Hänen Oma ruumiinsa on osa. Hän nosti sen ylös meidän vanhurskauttamiseksemme ja me olemme vanhurskautetut uskomalla sen ja vastaanottamalla sen. Huomatkaa, esikuvana… Jeesus tulee… Tavallaan Jeesus tuli Mies Jumalaksi, ollen ennaltamäärätty ottamaan paikkansa lunastamaan meidät; tekemään kaikki nämä asiat mahdollisiksi.

Huomatkaa, tämän Kaupungin kauniiden muurien ulkopuolella…

449   Oletteko nyt käsittäneet tuon Kaupungin? Näettekö, se on pyhä Vuori. “Mikään ei ole vahingoittava tai hävittävä koko Minun pyhällä vuorellani, sanoo Herra.” Tämä Kaupunki ei ole mikään kuutio, se on Vuori. Ja sen pituus, leveys ja korkeus ovat samat. Näettekö? Tuhat viisisataa mailia tähän suuntaan; tuhat viisisataa mailia tähän suuntaan; tuhat viisisataa mailia jokaiselta sivultaan ja tuhat viisisataa mailia korkea. Niinpä se on aivan niin kuin, joku suuren vuoren kaltainen pyramidi, ja tuo Kaupunki on tuolla vuorella. Kunnia!

450   Siinä se on teille. Siellä ovat Jumalan paratiisit. Tuo maailman Valo. Tuo täydellinen Kuningaskunta. Ei mikään seitsemäs päivä, vaan Iankaikkinen. Katsokaahan, ei Tuhatvuotisvaltakunta, vaan Uusi Maa. Näettekö?

451   Sen kulkiessa Tuhatvuotisvaltakunnan lävitse, se tulee kulkemaan pyhittämisprosessin lävitse. Sen yhä täytyy tulla poltetuksi. Ymmärrättekö? Veren lunastaessa ihmiset, se osoitti… Morsian on oleva siellä tuon tuhannen vuoden ajan. Mutta sitten se täytyy puhdistaa tulella, aivan niin kuin teidät, tämän Kaupungin edustajina on puhdistettu.

452   Niinpä, jos te kuolette tai, jos te elätte, mitä eroa, sillä on? Jos Hän tulee tänään, tai jos se tulee sadan tai tuhannen vuoden kuluttua, minä tulen vain lepäämään kunnes minun vuoroni tulee.

453   Niinpä te vanhat miehet ja vanhat naiset, älkää lannistuko. Jos te täällä edustatte tätä Jumalan ominaisuutta – Hän on Jumala… Jos te olette edustettuna täällä, te ette voi – te olette Iankaikkinen. Ja, jos te menette yli tuosta seitsemännestä päivästä kahdeksanteen, tulemalla Iankaikkiseksi Pyhän Hengen kasteella, silloin te olette mukaan luetut tässä. Mutta, jos te luotatte johonkin tunteeseen, tai ylös ja alas hyppimiseen tai, “Minä teen tämän; minä vietän seitsemättä päivää sapattina; minä en syö lihaa”; ja muuta sellaista, tulee se lopuksi katoamaan. Mutta tämä on Iankaikkinen. Tämä on Iankaikkinen, juhla Tabernaakkelien Juhlan jälkeen. Näettekö?

454   Tabernaakkelien Juhla oli viimeinen juhlista, seitsemäs juhla.

455   Tuhatvuotisvaltakunnassa me tulemme olemaan Tabernaakkelien Juhlan alla uudestaan, seitsemännessä päivässä.

456   Mutta seitsemännen päivän jälkeen meillä on Pyhä Kokous. Menemme takaisin Iankaikkiseen. Kuinka? – Sen Iankaikkisen mukaan, joka tuli ja lunasti meidät ja otti meidät takaisin; antaen meidän tunnistaa, että olimme osa tästä.

457   Nyt, kuinka te tiedätte olevanne osa tästä? – te tiedätte sen tämän hetken Sanasta., tämän päivän lupauksesta… Mikä se on? Ennallistuttaminen takaisin ensimmäiseen päivään – “Ja hän on ennallistuttava lasten sydämet takaisin isiin” – tuoden ennallistuttamisen uudestaan aitoon helluntaihin – ei aistimuksiin… ja tulee julkituomaan Ehtoo Valon, saman auringon, joka näytti Aamu Valon. Se on luvattu tälle päivälle. Aamen ja aamen.

458   Missä me olemme ystävät? Missä me olemme? Vain odottamassa nyt, päästäksemme pois tieltä, niin että Ilmestyskirja 11 voidaan tehdä tunnetuksi Juutalaisille. Oikein, Ylöstempaus tulee.

459   Tarkatkaa, yli maan ulottuvien muurien porttien ulkopuolella Uudessa Maassa, kansat tulevat elämään Iankaikkisessa rauhassa. Tarkatkaa nyt, kunnioitetut kuninkaat tuovat kunniansa sinne; siellä ei voi olla mitään syntiä. Ei yhtään lyhythiuksista naista tule menemään sisälle tuohon Kaupunkiin; sen minä takaan teille. Ei enää shortseja käyttäviä, savukkeita polttavia, huorintekijöitä, huoria, tai valehtelijoita, epäjumalan palvelijoita, mitä tahansa ne olivatkin, ne eivät mene sisälle tuohon Kaupunkiin. Ei, se tulee kaikki olemaan ohitse; synti tulee olemaan poissa. Mikään, mikä saastuttaisi sen pyhyyttä, ei ole menevä sinne sisälle. Se on mitä Hän on sanonut. Se kaikki on kadonnut ikuisiksi ajoiksi.

460   Katsoessanne ulos niityille ja sen porttien ympärille:

Karhu tulee olemaan lauhkea;
Susi tulee olemaan kesy;
Ja leijona on makaava karitsan kanssa;
Ja villit eläimet tulevat lapsen taluttamiksi;
Minut tullaan muuttamaan siitä luomuksesta, joka olen.

461   Tämän kuoleman tehdessä työtään kuolevaisessa ruumiissani, vanhuuden tullessa – minä tulen olemaan muuttunut.

462   Oletteko te kuulleet tuota laulua? “Karhu tulee olemaan lauhkea; susi tulee olemaan kesy…” Se ei nouse takajaloilleen ja yritä tappaa teitä; se on kävelevä kanssanne alas polkua.

Ketkä tulevat perimään sen? – lunastetut. Kuka se tulee olemaan?

Huomatkaa, minä voin opettaa vain esikuviani nyt. Pane merkille, veli Lee.

463   Ketkä tulivat ulos uuteen maahan Nooan, tuon profeetan kanssa? – ne, jotka menivät sisälle arkkiin hänen kanssaan. Onko niin? Ne olivat ne, jotka kävelivät ulos sieltä. Näettekö? Nuo, jotka menivät sisälle Nooan kanssa hänen sanomansa mukaan, ne olivat ne, jotka kävelivät uuteen maahan sen jälkeen, kun se oli saanut vesikasteensa.

464   Joka nyt menee sisälle Jeesuksen kanssa… Kuinka te pääsette sisälle Häneen? – yhdellä Hengellä, ja Hän on Sana; te tulette osaksi Hänestä. Mikä osa Hänestä te olette? – se Sana, joka elää tässä hetkessä, tunnistaen Sen. Te tulette kävelemään ulos Hänen kanssaan Tuhatvuotisvaltakunnassa; se on milloin Hän tulee kävelemään ulos. Huomatkaa, ei mikään uusi sukupolvi, vaan uudelleen istuttaminen.

Te sanotte: “Aah, veli Branham…!”

465   Huomatkaa, jos Jumala voi nostaa ylös Elian ja siirtää hänet 2500 vuoden jälkeen takaisin maan päälle, olemaan profeetta Juutalaisille, niin kuinka paljon enemmän Hän voi tehdä sen Morsiamelle!

466   Sen jälkeen, kun Nooa tuli ulos arkista, huomatkaa mitä sanottiin Nooalle. Tulvan jälkeen, aivan niin kuin se oli Adamin kanssa aikaisemmin… Sen jälkeen, kun hän tuli uuden maan päälle, Jumala sanoi: “Lisäänny ja täytä maa”, se oli tulvan jälkeen. Huomatkaa, hänen tuli olla hedelmällinen ja täyttää maa, niin kuin Adam aluksi. No niin, te voitte nähdä tarkalleen tässä… Kuunnelkaa nyt todella tarkasti!

467   Adamin tuli lisääntyä ja täyttää maa. Onko se oikein? Nooan oli sen jälkeen, kun uusi, (maailma oli hävitetty), tuli lisääntyä ja täyttää maa. Ymmärrättekö sen? No niin, ettekö te voi nähdä mikä tuo käärmeen siemen on? Mikä täytti maan? Käsitättekö sen? Hyvä on, te näette nyt kuinka Saatana tuli Eevalle. Siksi kuolema on hallinnut maan päällä siitä lähtien. Ja taivaat, maa, eläimet, ilmakehä, se on kaikki Jumalan kiroama sen tähden. Se on kirous, koska Saatana tuli tähän ensin.

468   Jeesus tuli lunastamaan sen takaisin Isälle. Ja voidakseen tehdä sen, Hän tuli osaksi siitä; niin kuin juuri menin sen lävitse. Ja juuri tuosta tomusta, joka lunastettiin (siitä osasta, joka Jeesus itse oli), Hänen kauttansa kaikki Jumalan ominaisuudet ovat lunastetut maan mukana.

469   Hän oli puhuttu Sana. Me, jotka olemme lunastettuja olemme osa Hänestä. Sitten, jos te voitte tunnistaa… Näettekö?

470   Nuo fariseukset väittivät, että he olivat, mutta te näette ensimmäisen kuvaukseni siitä. He olivat sitä vain järkiperäisesti. He eivät voineet tuntea Sanaa, kun se oli julkituotu suoraan heidän edessään. He sanoivat: “Tällä miehellä on paha henki.”

471   No niin, tänään meitä kutsutaan vääriksi profeetoiksi. Suuret ja kyvykkäät miehet ovat kutsuneet meitä kaikiksi likaisiksi asioiksi miksi vain uskonnolliset ihmiset voivat kutsua, näettekö. Katsokaahan, he eivät yksinkertaisesti ymmärrä. Näettehän?

472   Sen vesikaste ei ollut riittävä puhdistamaan maata; samoin ei myöskään heidän kasteensa. Verellä pyhittäminen toi sen takaisin; vaati sen, mutta Tulikaste puhdistaa sen, aivan niin kuin Hän teki Morsiamellensa, aivan kuin vanhurskauttaminen, pyhittäminen ja Pyhän Hengen kaste.

473   Hän ei koskaan luvannut nostaa esiin uutta ihmissukua, kuten olen sanonut, mutta Hän lupasi lunastaa langenneen. Ne, jotka ovat ennalta määrättyjä, perivät sen niin kuin Hän on luvannut… Ja Hän on muuttumaton Jumala; sen me tiedämme.

474   Muistakaa, Jumala otti Elian Ylöstempauksen jälkeen ja siirsi – siirsi hänet takaisin ihmisten keskuuteen, ottamaan profeetan paikan Hänen kansansa keskuudessa. Hyvin pian Hän on tekevä sen. Ja hänet on pidetty elossa nämä 2,500 vuotta; hän on ilmaantuva uudestaan.

475   Huomatkaa myöskin, Hän nosti Mooseksen ylös kuolleista. Missä on hänen hautansa? Voiko kukaan löytää sitä? Lukekaa Juudan Kirja. Näettekö? Saatana väitteli siitä arkkienkelin kanssa – Joka sanoi: “Nuhdelkoon Herra sinua.” Ja myös Pietari, Jaakob ja Johannes seisoivat katselemassa häntä siellä Kirkastusvuorella; juuri siinä paikassa minne tuo Vuori tulee kohoamaan, jossa tulemme asumaan. Näettekö? Hän tuli lunastamaan sen.

476   Katsokaahan, siellä olivat silloin edustettuina sekä Ylöstemmattu Seurakunta, sekä ne, jotka nukkuivat. Missä? Kaupungissa, vuoren huipulla. Näettekö?

477   Siellä olivat Pietari, Jaakob ja Johannes katselemassa sitä – kolme todistajaa. Siellä olivat Elia Mooses ja Jeesus taivaalliset todistajat. Näettekö?

478   Ja siellä oli Mooses, joka kuoli, hänet oli nostettu ylös. Siellä oli Elia, ylöstemmattu – yhä elossa. Ja he olivat molemmat tällä pyhällä vuorella.

479   Ja Jeesus, Lunastaja, Jumala yläpuolellansa tällä tavalla, varjostaen Hänet ja sanoen: “Tämä on Minun rakas Poikani.”

480   Muistatteko mitä Jeesus sanoi noin päivää aikaisemmin – Hän sanoi. “Totisesti Minä sanon teille, että tässä seisoo nyt joitakin, jotka eivät tule näkemään kuolemaa, ennen kuin he näkevät Jumalan Valtakunnan perustettavan voimassa!”

481   Mitä se oli? Ylösnousseet kuolleet ja ylöstemmattavat pyhät yhdessä, temmattuna yhdessä kohtaaman Hänet ilmassa Jumalan varjostaessa Hänet, ja Jeesuksen seistessä siellä tässä varjossa, sanottiin: “Tämä on Minun rakas Poikani, johon olen hyvin mielistynyt.” Uuden Kuningaskunnan järjestys. Oi, Veli, sisar.

482   Kuolema ei muuta sinua. Kuolema vain muuttaa teidän asuinpaikkanne. Näettekö?

483   Muistatteko Samuelia? – kun hän oli ollut kuolleena ja haudattuna kaksi vuotta; hän oli Paratiisissa ja tuo Endorin noita kutsui hänet ylös. Saul tunsi hänet samoin kuin tuo nainenkin, joka lankesi kasvoilleen. Hän ei ollut yhtään muuttunut. Hän oli yhä tuo sama Samuel oltuaan kuolleena kaksi vuotta, ja hän oli yhä profeetta. Hän sanoi: “Huomenna sinä tulet kaatumaan taistelussa, samoin kuin poikasikin, ja huomenillalla te tulette olemaan minun kanssani.” Ja se oli juuri niin kuin se tapahtui.

484   Näettekö? Ja, kun Mooses palaa takaisin Elian kanssa, täyttämään Ilmestyskirjan 11. luvun, niin he tulevat yhä olemaan profeettoja! Halleluja!

485   Ja siellä uudessa maassa – Kaupungissa, jossa Karitsa on Valona, minä tulen tuntemaan sinut, veli McKinney. Ja minä tulen tuntemaan teidät, omat ihmiseni, jalokiveni kruunussa. Kun he tulevat idästä ja lännestä tuohon Kaupunkiin, joka on tuhannen viidensadan mailin neliö, Kaupunkiin, joka on rakennettu neliönmuotoiseksi. Kun Hän on istumassa siellä pyhällä vuorella, missä Jumala istuu vuorella ja Jeesus Valtaistuimella, ja kultainen pasuuna soi, kun Joosef nousee Ylös, lähteäkseen kävelemään Paratiisin halki, ja Jumalan lapset lankeavat polvilleen ja palvovat Häntä, tietäen olevansa lunastettuja. Aamen! Halleluja!

Joskus tunnen koti-ikävää taivaaseen,
Ja kirkkauteen jota siellä tulen katselemaan,
Mikä ilo se tuleekaan olemaan,
Kun näen Pelastajani,
Tuossa kauniissa kultaisessa Kaupungissa.
Olen menossa tuohon kauniiseen Kaupunkiin,
Jonka Herra on valmistanut omilleen…

486   Jesaja 9:6 sanoo: “Ja Hänen rauhastaan ja Hänen kasvulleen ei ole oleva loppua. Hallitus on oleva Hänen olkapäillään ja Hänen Nimeään kutsutaan, Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, mahtava Jumala, iankaikkinen Isä. Ja hallitus on oleva Hänen olkapäillään ja Hänen kasvulleen ja rauhalleen ei ole oleva loppua.” Jopa eläimet ovat siellä. Oi!

Karhu tulee olemaan lauhkea,
Ja susi tulee olemaan kesy;
Ja leijona on makaava karitsan kanssa,
Ja villieläimiä on lapsi taluttava;
Tulen muutetuksi tästä luomuksesta, joka olen.

487   Minä tulen olemaan muutettu, kun tuo päivä tulee, minä olen menossa tuohon Kaupunkiin. Olen matkalla tuohon kauniiseen Kaupunkiin. Tunnen lunastusvoiman koko sydämessäni nyt.

488   Jos tämä ei ole niin, silloin olen heittänyt elämäni pois; ja olen opettanut muille petollisia asioita. Mutta, kun katson ja näen tuon lupauksen, jonka Hän antoi tälle päivälle ja näen sen vahvistetuksi, ja katson tätä seurakuntaa, joka tulee tuhannen viidensadan mailin neliön alueelta, istumassa täällä – valittuja, jotka ovat kutsutut kirkkokunnista, ihmisroduista uskontunnustuksista ja muista asioista – kokoontuneena yhteen – kun näen Sanan vahvistavan itsensä, silloin tiedän ilman epäilyksen varjoakaan, että minun kruununi jalokivet tulevat loistossa voittamaan kaiken maailmassa tuona päivänä.

489   On tuleva aika, ihmiset… me emme kokoonnu täällä turhaan. Me vain odotamme tuota aikaa. On hyvin, hyvin myöhäinen, mutta Jeesus on yhä hyvin, hyvin lähellä, ja Hänen kirkkautensa, se on ihmeellinen. Häntä kutsutaan Nimellä Neuvonantaja. Tuo Kaupunki, voitteko te nähdä sitä? Se on minne Morsian ja Ylkä tulevat asettumaan, eivätkä enää koskaan…

490   No niin, jos te ajattelette sen olevan ihmeellistä, kun me ajamme satoja maileja istuaksemme täällä ja ruokkiaksemme itseämme Hänen Sanallansa, niin mitä se tuleekaan olemaan, kun me asumme tuossa Kaupungissa Hänen kanssaan – josta tämä on vain varjo – kun elämme naapureina; ja syömme noista puista ja vaeltelemme noilla kaduilla – kun kävelemme noita kultaisia katuja lähteelle, juodaksemme siitä; kun kävelemme Jumalan paratiiseissa, Enkelten leijaillessa maan yllä, laulaen hymnejä? Oi, mikä päivä se tuleekaan olemaan! Se on kaiken arvoista. Tie näyttää epätasaiselta; joskus se käy vaikeaksi. Mutta oi. Se tulee olemaan niin pientä, kun minä näen Hänet, niin pientä. Mitä merkitsevät silloin pahat nimet ja kaikki muu mitä he ovat sanoneet, mitä merkitystä, sillä on, kun näen Hänet tuossa kauniissa, kauniissa Jumalan Kaupungissa.

491   Kumartakaamme päämme:

Olen matkalla tuohon kauniiseen Kaupunkiin,
Jonka Herrani on valmistanut omilleen;
Jossa kaikkien aikojen lunastetut,
Laulavat ‘Kunnia’ Valkoisen Valtaistuimen ympärillä.
Joskus tunnen koti-ikävää taivaaseen,
Ja sen kirkkauksia siellä olen katseleva.
Mikä ilo se tuleekaan olemaan!
Kun näen Pelastajani,
Tuossa kauniissa kultaisessa Kaupungissa.

492   Patmoksen saarella Johannes näki sen.

493   Rakas Jeesus, tämä toivo – minun toivoni ei ole rakennettu millekään vähemmälle, Herra, se on minun sydämeni äiti – tuo Kaupunki, tuo suuri Kuningas. Jumala, älä salli yhdenkään täällä tuhoutua Voikaamme me tarkastaa elämäämme uudestaan tänään. Herra, odottaessamme Herran tulemusta. Siellä kaikki nuo lunastetut, siellä suurella Rooman Colosseumilla, missä nuo kristityt tulivat leijonien syömiksi, on tomu murtautuva esiin jonakin päivänä.

494   Siellä ei tule olemaan mitään hautausmaita noilla Kirkkauden mäillä; eikä ovien kädensijoissa tule riippumaan hautajaisseppeleitä; yksikään kyynel ei tule tipahtamaan sen päälle; ei mitään hautakumpuja; ei myrskyjä repimään sitä; se kaikki tulee olemaan loistavaa siellä.

495   Auta meitä, Herra. Jos täällä on yksikin, joka on kutsuttu tälle Karitsan Hääaterialle, ja tähän Tuhatvuotisvaltakunnan hallintoon, ja sitten menemään sisälle tuohon Kaupunkiin, sen jälkeen, kun kuherruskausi on ohitse – sillä Tuhatvuotisvaltakunta on ainoastaan kuherruskuukausi. Ja sen jälkeen Ylkä vie Morsiamensa Kotiin. Se on Morsiamen. Morsiamen Ylkä; Yljän Morsian. Oi. Hän on mennyt valmistamaan asuntoa mentyään kihloihin.

496   Voikaamme me olla uskolliset Hänelle, joka on Sana, sillä Hän on Sana. Huolimatta siitä mitä muut sanovat, yrittäen pitää meitä poissa siitä Herra, veda minua lähemmäksi.

Joskus tunnen koti-ikävää taivaaseen,
Ja Hänen kirkkauttaan siellä olen katseleva,
Mikä ilo se tuleekaan olemaan,
Kun näen Pelastajani!
Tuossa kauniissa kultaisessa Kaupungissa.

497   Yljän ja Morsiamen tuleva Koti. Hän tulee takaisin… sitten Hääaterialle, se tulee olemaan kolme ja puoli vuotta. Sitten palaamme jälleen Tuhatvuotisvaltakuntaa kuherruskuukaudellemme, ja sitten, Hän on tuova tuon Kaupungin näkyviin, kuten Yljän viedessä Morsiamen yllätykseensä. Kuinka tuo pieni Morsian seisookaan siellä kunnioituksen valtaamana, katsellessaan tulevaa Kotiaan. Ja uskon kautta tänään, Herra, me näemme sen siellä. Se tulee olemaan aivan täällä tämän maan päällä. Sinä lupasit sen.

498   Sinun Seurakuntasi tulee olemaan täydellisesti lunastettu yhtenä näistä päivistä, ja sitten Sinun maailmasi ja kaikki muu tulee lunastetuksi. Mutta ensimmäiseksi Sinä olet lunastanut ihmisesi, heidän ruumiinsa, jotka koostuvat maailmasta.

499   Auta meitä, Jumala. Jos täällä on yksi, joka ei ole aivan tarkalleen varma siitä, Herra, vastaanottakoot he sen juuri nyt.

500   Minä tiedän sen kestäneen kauan ja on kuuma, mutta ihmiset, me emme tule aina seisomaan täällä; minä en tule aina olemaan teidän pastorinne. Tehkäämme se varmaksi. “Onko jokin tapa tehdä se, veli Branham?”

501   Kyllä, tulkaa osaksi Sanasta, osaksi tämän päivän Sanasta. Te ette voi olla osa Mooseksen päivän Sanasta. Se osa on jo tehty valmiiksi; se oli jalat. Nyt me olemme Päässä. Tämä on Kristus. Eivät käsivarret siellä aikaisemmin Lutherin ajassa; ei, tämä on Pään aika. Kristus, Pääkivi tulee Ruumiiseen.

502   Jos te ette tunne olevanne aivan tarkalleen oikein, missä vain voitte, tahtoisitteko kohottaa kätenne niin, että voin nähdä. Pitäköön kaikki muut päänsä kumarrettuina. Jumala siunatkoon sinua.

503   Sanokaa: “Muista minua rukouksessa, veli Branham. Haluan niin kovasti olla siellä; en halua menettää sitä, veli Branham. Minä teen tarkistusta, teen kaiken mitä voin, mutta tahtoisitko nyt rukoilla puolestani?” Jumala siunatkoon teitä.

504   Ajatellessanne sitä nyt, vain rukoilkaa. Sanokaa: “Jumala…” Se on teidän sydämessänne. Näettekö? Jos te tunnette jonkin vetävän – pienen pistelyn sydämessänne, se on mitä se on. Se on tuo ominaisuus, joka yrittää ilmaista itsensä.

Olen menossa tuohon kauniiseen Kaupunkiin,
Jonka Herrani on valmistanut omilleen;
Jossa kaikkien aikojen lunastetut,
Laulavat ‘Kunnia’ Valkoisen Valtaistuimen ympärillä.
Joskus tunnen koti-ikävää taivaaseen,
Ja sen kirkkauksia siellä olen katseleva.
Mikä ilo se tuleekaan olemaan!
Kun näen Pelastajani!
Tuossa kauniissa kultaisessa Kaupungissa.

505   Taivaallinen Itä, ota meidät nyt, Herra. Tulkoon Suuri Paimen, suuri Lunastava Paimen, Suuri Paimen, Joka jätti Kirkkauden, tietäen, että jotkut ominaisuuksista olivat eksyneet noihin suuriin synnin laaksoihin, joissa sudet ja eläimet pian nielevät pienen karitsan. Mutta Hän jätti nuo kultaiset käytävät ja tuli alas maan päälle ja oli tehty yhdeksi meistä, joten Hän voi ilmoittaa Jumalan rakkauden meille. Siellä Hän löysi heidät: jotkut heistä kirkkokunnissa; jotkut heistä pahamaineisessa talossa, ja jotkut heistä kaduilla – sokeina, jotkut heistä tienvarsilla ja kujilla, mutta Hän lunasti jokaisen, jonka Isä määräsi Hänet lunastamaan.

506   Ja Hän antoi tehtäväksi meille, että me eläisimme tämän osan Sanasta, joka on meidän ajanjaksoamme varten. Ja me näemme suuren Lutherin uskonpuhdistuksen tuossa ajassa, ja Wesleyn ajassa, ja helluntailaisten. Nyt me odotamme tuon Kaupungin Huippukiveä. Oi Jumala, me tunnemme ajan ja sen lupauksen, joka meille on annettu tätä päivää varten; kuinka tämä tulisi ennallistetuksi jälleen. Ehtoo Valo on kypsyttävä sen hedelmän, ja on tapahtuva, että on oleva päivä, joka ei ole päivä eikä yö – sitä ei voida kutsua kummaksikaan – mutta ehtooajassa on oleva Valo.

507   Tuon saman ihmeellisen Jumalan Pojan julkituodessa itsensä ihmislihassa täällä maan päällä, saaden lupauksen elämään tarkalleen itsensä; fariseusten, saddukeusten, herodealaisten ja niin edelleen silmät ovat tänään sokaistu.

508   Se toistuu jälleen tänään, Sanan ollessa julkituotuna aivan kuten silloin. Sana, tuntien sydämen salaisuudet, aivan tarkalleen sillä tavalla kuin se oli, niin kuin Kirjoitus on sanonut, jota ei voida rikkoa. Auta meitä Jumala, käsittämään se.

509   Auta näitä nyt, jotka kohottivat kätensä. Voikoot he kiristää vyönsä vähän tiukemmalle; niin, että he pukevat itsensä rauhan Evankeliumilla; panevat ylleen koko Jumalan sota-asun; vetävät kypärän alemmaksi ja ottavat uskon kilven: marssien eteenpäin tästä päivästä alkaen. Suo se, Herra.

510   Vain vähän aikaa ja meidät tullaan kutsumaan; sitten Ylöstempaus on tuleva. Vain hyvin pieni ryhmä, kuten Eenok, tullaan ottamaan ylös.

511   Sitten tuo naisen siemenen jäännös, joka pitää Jumalan käskyt, Juutalaiset, joilla on Jeesuksen Kristuksen todistus, pakanat, tulevat metsästetyiksi kuin koirat ja antavat elämänsä todistuksensa puolesta.

512   Sitten yhtenä suurena aamuna koittaa Tuhatvuotisvaltakunta, sillä kuherruskuukausi tulee alkamaan.

513   Ja sitten loput kuolleista eivät eläneet ennen kuin vasta noiden tuhannen vuoden lopussa. Ja sitten tuon tuhannen vuoden lopulla siellä oli tuomio, osoittaen, että Haam yhä oli arkissa. Ja Haam on yhä siellä tuossa jäännöksessä. Niiden, jotka kuulivat sen ja hylkäsivät sen, täytyy tulla tuomituiksi.

514   Nyt, suo se, Herra, että meitä ei lueta heidän joukkoonsa, vaan, että tulemme kutsutuiksi Hääaterialle, sillä me tunnistamme Jeesuksen keskuudessamme tänään. Me menemme sisälle Hänen kanssaan, ulos maailmasta sisälle Häneen. Salli meidän vaeltaa eteenpäin tuohon Kaupunkiin. Tulla sinne Hänen kanssaan.

515   Olen tulossa vanhaksi, Herra. Minulla ei enää ole montaa saarnaa saarnattavana. Minä varmasti luotan Sinuun. Minä etsin tuota Kaupunkia, niin kuin isäni Abraham teki. Jokin minussa sanoo, että se on tulossa. Yritän kaikkialla, Herra, levittää Valoa koska… Älköön yksikään näistä, Herra.

516   Kuinka kauniisti hetki sitten Sinä paljastitkaan sen minulle. Kuinka noin tuhannen viidensadan mailin neliön alueelta, vain yksi sieltä ja täältä on istumassa yhdessä tänään. He ovat kokoontuneet yhteen pieneen pisteeseen, odottaen tuon Kaupungin ilmestymistä näkyviin. Me tunnustamme, että olemme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia; me olemme hylkiöitä. Pakanat, maailma nauraa ja tekee pilaa meistä; uskonnolliset kirkkokunnat pilkkaavat, mutta sen kaltaiset asiat eivät liikuta meitä. Me olemme osa Sanasta, Herra, järkähtämättömästi. Se on tapahtuva viimeisissä päivissä. Voikoot se olla me, Herra; voikaamme me olla luetut heidän joukkoonsa. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

517   Uskotteko te sitä? Kohottakaamme kätemme tällä tavalla.

Olen matkalla tuohon kauniiseen Kaupunkiin,
Jonka Herrani on valmistanut omilleen;
Jossa kaikkien aikojen lunastetut,
Laulavat ‘Kunnia’ Valkoisen Valtaistuimen ympärillä.
Joskus tunnen koti-ikävää taivaaseen,
Ja kirkkauksia siellä tulen katselemaan.
Oi, mikä ilo se tuleekaan olemaan
Kun näen Pelastajani,
Tuossa kauniissa kultaisessa Kaupungissa.

518   Nyt, jos me tulemme asumaan tuossa Kaupungissa yhdessä, niin puristakaa kättä jonkun kanssa ja sanokaa: “Jumala siunatkoon sinua pyhiinvaeltaja. Mistä olet kotoisin? Louisianasta, Georgiasta, Mississippiltä. Minä myös olen pyhiinvaeltaja. Minä etsin tuota Kaupunkia.”

519   Minä etsin tuota Kaupunkia, veli Neville. Olen menossa sinne… Amen, veli Capps, odotan tuota kaupunkia, vielä, tänään. [Veli Branham alkaa hyräilemään Ei pettymystä.]

Ja sen kirkkauksia siellä olen katseleva.
Mikä ilo se tuleekaan olemaan,
Kun näen Pelastajani,
Tuossa kauniissa kultaisessa Kaupungissa.
Oi, karhu tulee olemaan lauhkea, ja susi tulee olemaan kesy;
Ja leijona on makaava karitsan kanssa, oi, kyllä;
Ja villieläimiä on lapsi taluttava;
Ja tulen olemaan muutettu, muutettu tästä luomuksesta, joka olen. Oi, kyllä.
Oi, on oleva rauha laaksossa minulle jonakin päivänä;
Oi, on oleva rauha laaksossa minulle 
(Oikein! Kyllä!)
Siellä ei enää tule olemaan murhetta, ei enää surullisuutta, vaikeuksia en enää tule näkemään;
Ja siellä tulee olemaan rauhallista laaksossa minulle.

520   Heidän tämän aamuinen näkymätön Kuninkaamme tulee olemaan julkituotu. Minä en tule näkemään Bill Dauchia yhdeksänkymmentävuotiaana, ettekä te näe minua viisikymmentävuotiaana. Minä tulen olemaan muutettu tuona päivänä.

Ja, kun villit eläimet tulevat olemaan lapsen taluttamia;
Silloin minä tulen olemaan muutettu, muutettu tästä luomuksesta, joka olen…

521   Ettekö te tulekin olemaan iloisia? Harmaat hiukset tulevat olemaan poissa, samoin kumaraiset olkapäät. Mutta kauneudessa, kuolemattomina, tulemme olemaan Hänen kaltaisuudessaan, voittaen auringon loistossa. Oi. ihmeellistä!

…minulle, oi, Herra, minä rukoilen;
Siellä ei enää tule olemaan surullisuutta, ei enää murhetta, vaikeuksia en enää tule näkemään;
Ja siellä tulee olemaan rauha laaksossa minulle.

522   Se on mitä varten me olemme täällä. Kuinka monet teistä tarvitsevat voimaa matkalle? Jumala suokoon sen meille. Kuinka monet teistä ovat sairaita ruumiissanne, haavoitettuja sotureita? – tusina tai enemmän. Uskotteko te, että Hän on täällä, näkymätön Kuningas? Näkymättömät on julkituotu näkyvällä. Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti, paitsi lihallista ruumista. No niin, jos tämä on Hänen Henkensä, joka saarnasi tämän minun kauttani, tulee Hän tekemään tekoja joita Hän teki ollessaan täällä. Oi, kuinka ihmeellistä.

Olen matkalla luvattuun maahan,
Olen matkalla luvattuun maahan;
Oi kuka tahtoo tulla ja mennä kalissani,
Olen matkalla luvattuun maahan.
Yli kaikkien noiden levittäytyvien tasankojen
Paistaa yksi iankaikkinen päivä;
Jumala Poika iäisesti hallitsee,
Ja hajottaa yön pois.
Oi, olen matkalla luvattuun maahan,
Olen matkalla luvattuun maahan;
Oi kuka tahtoo tulla ja mennä kanssani
Olen matkalla luvattuun maahan.

523   Viisisataa käveli silloin sinne jokeen, Herran enkelin ensimmäisen kerran ilmestyessä näkyvänä, vahvistukseksi, että olin kohdannut Hänet, niin kuin Hän teki Siinain vuorella. Kävelin sinne jokeen; satojen laulaessa tuota samaa laulua kastettaessa. Tässä Hän tuli laskeutuen alas, tuo sama Tulipatsas, jonka te näette siellä valokuvassa, laskeutuen suoraan alas täällä joella, ja sanoi: “Niin kuin Johannes Kastaja oli lähetetty edeltämään Hänen ensimmäistä tulemustaan, Sanoma tulee edeltämään toista tulemusta.”

Oi kuka tahtoo tulla ja mennä kanssani,
Olen matkalla luvattuun maahan.

524   Tuo sama Tulipatsas on täällä kanssamme. Oletteko te tietoisia siitä? Hän vain teki jotkut meistä yhtä tarkoitusta varten ja jotkut toista varten. Jos te tulette ilman pienintäkään epäilystä uskomaan, että Niin on rakennuksessa, niin uskon, että Hän tulen todistamaan itsensä teille. Olisitteko te tyytyväiset siihen? Jos en saa jokaista… Kello käy jo kahta, mutta jos te tulette… Tai mieluumminkin se on hieman yli yhden. Jos tulette uskomaan, annatte Hänen laskeuta alas yllemme. Missä on teidän uskonne? Teidän täytyy uskoa se. Te ette epäile sitä hitustakaan ja se tulee toimimaan.

525   Minä tunnistan Kristuksen Olemuksen jumalallisen läsnäolon, joka on Sana. Raamattu sanoo, että Sana on voimallisempi kuin kaksiteräinen miekka, ja se leikkaa luun ytimeen ja erottaa ajatukset, jotka ovat sydämessä – paljasten sydämen salaisuudet.

526   Katsokaa. Minä en tiennyt näitä asioita vuosia sitten. Ja, kun minä sanoin sen, tietämättä sitä, niin katsokaa mitä Hän on tehnyt. Hän sanoi. “Nyt sinä tulet ottamaan ihmisiä kädestä etkä ajattele mitään. Vain puhu mitä ominaisuudet kertovat sinulle.” Sanottiin: “Se on kasvain,” tai mitä tahansa se olikin. Sitten sanottiin: “Tulee tapahtumaan, että sinun ei tarvitse tehdä sitä. Se tulee erottamaan jopa sen mitä heidän sisimmässään on.” Meillä on kaiken kaltaisia jäljittelyjä; me tiedämme sen. Melkein pettämään Valitutkin, jos mahdollista. Tarkatkaa kuinka muut asiat käyvät yhteen Sanan kanssa, ja silloin te tiedätte onko, se oikein tai ei. Mutta yhä Jeesus pysyy samana eilen, tänään ja ikuisesti.

527   Kuinka moni täällä on sairas ja tietää etten minä tunne sinua, kohota kätesi. Sanokaa: “Minä tiedän, ettet sinä tunne minua.” Oh, se on – arvelisin kaikkialla. Ainoa asia mitä teidän täytyy tehdä on vain uskoa se.

Usko se vaan, usko se vaan;
kaikki asiat ovat mahdollisia, usko se vaan.
Usko se vaan, usko se vaan,
kaikki asiat ovat mahdollisia, usko se vaan.”

528   Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli Sodoman päivissä, niin se on oleva, kun ihmisen Poika tulee olemaan paljastettu maan päällä viimeisissä päivissä.” Kun ihmisen Poika paljastetaan tai paljastaa itsensä viimeisissä päivissä. No niin, se ei tapahdu alkupäivissä, keskiajan päivissä – vaan viimeisissä päivissä, näettehän, jolloin Hän paljastaisi itsensä. Ja nyt me olemme viimeisissä päivissä. Sodoman asetelma aivan tarkalleen, kaikessa; sanansaattajat aivan samalla tavalla.

529   Mitä tapahtui tuolle pienelle jäännökselle, joka oli kutsuttu ulos Abrahamin ryhmän kanssa? Siellä heidän keskuuteensa tuli Yksi inhimillisessä lihassa, esiintyen inhimillisessä lihassa, syöden ja juoden heidän kanssaan – samaa ruokaa jota hekin söivät, kaikkea samaa. Hän seisoi heidän keskuudessaan; kertoen Sanoman. Silloin Hän sanoi: “Minä tulen tekemään tämän suuren asian.”

530   Abraham jatkoi tutkistelua: “Onko tämä se? Minä olen etsinyt Kaupunkia. Onko tämä sen Kuningas?”

531   Ja Hän sanoi: “Miksi Saara epäili tätä?” Hän oli siellä teltassa Hänen takanaan.

532   Abraham sanoi: “Herra Jumala, Elohim!” – koska Hän erotti Saaran ajatukset.

533   Jeesus sanoi, että se tulisi toistumaan uudelleen, kun Hän tulisi olemaan paljastettu viimeisissä päivissä, Pääkiven [Huippukiven] tullessa Ruumiiseen lunastamaan – se on lunastamaan, tullen ottaakseen omansa. Hän on täällä kanssamme.

534   No niin, siellä vain noin tusina käsiä kohosi ilmaan. Minä uskon, että Jumala voi parantaa jokaisen teistä… minä uskon, että te olette parantuneet. Minä en usko, että joku voisi istua tämän kaltaisessa paikassa ilman – tämän kaltaisessa ajassa, tässä ilmapiirissä, tuntematta, tunnistamatta jotakin.

535   Nyt minä haluan teidän rukoilevan. Haluan, että pidätte sydämessänne sen mikä teillä on vikana. Näettehän? Ja sitten alkakaa rukoilla, sanoen: “Herra Jeesus, paljasta tämä. Minä olen puhumassa Sinulle mikä minulla on vikana. Lähetä nyt Pyhä Henkesi veli Branhamille, vahvistamaan Totuudeksi sen mitä hän sanoi tässä Sanomassa, jossa hän tänään on puhunut Sinusta. Tiedän, että se on Totuus. Paljasta se nyt minulle, Herra; puhu minulle.”

536   No niin, he ovat hajallaan siellä ja täällä, joten rukoilkaa ja vain uskokaa koko sydämellänne, että Jumala tulee suomaan sen.

537   Nyt haluan, että katsotte minuun ja rukoilette. Aivan niin kuin Pietari ja Johannes sanoivat: “Katso meitä.” Hän halusi jotakin, ja oli juuri saamaisillaan sen. Ja te haluatte jotakin ja uskon, että te olette juuri saamaisillanne sen.

538   Hän sanoi: “Katso meihin.” Hän sanoi: “Hopeaa ja kultaa, sitä minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan.”

539   Nyt, parantamista – sitä minulla ei ole. Se on kaikki Kristuksessa. Mutta sen mitä minulla on, Jumalan Lahjan, sen minä sinulle annan – uskon uskoa Häntä. Nyt, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jokainen teistä olkoon parantunut. Uskokaa se. Jos sinä voit uskoa.

540   Eräs rouva istuu siellä katsoen minuun. Hän itki muutama minuutti sitten, rukoillen. Hänellä on kilpirauhasvaiva, joka kiusaa häntä. Minä en tunne sinua; sinä olet minulle vieras. Se on totta, eikö olekin? Sinä et ole täältä; sinä olet Chicagosta. Rouva Alexander, jos se on oikein, heiluta kättäsi. No niin, mene takaisin Chicagoon ja ole terve.

541   Mitä hän kosketti? Samaa, jota tuo nainen kosketti, jolla oli verenvuototauti – Hänen vaatteensa lievettä, ei minun.

542   Tässä eräs pieni nainen istuu suoraan väkijoukon keskellä, jos voin saada hänet ymmärtämään minua. Sinä, joka kohotit päätäsi sivuttain. Minä en tunne sinua; sinä olet minulle vieras, mutta sinä kärsit vatsavaivasta. Aviomiehesi istuu vieressäsi; hänellä on jotakin vikaa korvassaan. Sinun nimesi on Czap; te olette minulle vieraita. Te ette ole täältä, te olette Michiganista. Jos se on oikein, heiluttakaa käsiänne. Menkää takaisin Michiganiin terveinä. Uskonne tekee teidät terveiksi. Jos voit uskoa, kaikki asiat ovat mahdollisia.

543   Pieni rouva siellä kurkkuvian kanssa, istuu siellä aivan takana rivin päässä, Georgiasta, puettuna valkoiseen: mene takaisin Georgiaan terveenä. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi. Uskotko sinä sen?

544   Nainen istuu siellä katsellen minua. Aivan tuolirivin päässä. Hänellä on nenäontelo vaiva. Jos hän uskoo sen, Jumala tulee parantamaan hänet. Rouva Brown, usko koko sydämelläsi; Jeesus Kristus tulee tekemään… Sinä olet tuntematon minulle, mutta Hän tuntee sinut. Uskotko sinä sen? Kohota kätesi. Oikein.

545   Maaten täällä telttasängyssä. Käskekää häntä katsomaan tänne; nainen on kärsinyt kovasti. Jos voisin parantaa hänet, minä tekisin sen. Minä en voi parantaa. Hän ei ole täältä; hän on tullut kaukaa. Sinä olet Missourista. Sinun vaivasi ovat sisäisiä, mutta jos tulet uskomaan koko sydämelläsi, etkä epäile, voi Jeesus Kristus parantaa sinut, ja sinä voit mennä takaisin Missouriin terveenä ja antaa todistuksesi. Uskotko sinä sitä? Silloin vastaanota se ja ota vuoteesi ja mene kotiin. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.

546   Uskotteko te? Se on tuntomerkki Iankaikkisen Kuninkaan läsnäolosta. Uskotteko te sen nyt koko sydämellänne? Hän todella teki kierroksen ympäri tätä rakennusta. Uskotteko koko sydämellänne? Uskotteko, että te olette Hänen läsnäolossansa?

547   Nyt, uskotteko ja vastaanotatteko sen, että te olette yksi tämän Kuningaskunnan valtuuskunnasta? Kohottakaa kätenne. Jeesus sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Me olemme osa toisistamme. Te olette osa minusta; minä olen osa teistä; me olemme kaikki osa Kristuksesta. Laskekaamme nyt yhdessä kätemme toistemme päälle.

548   Tuo nainen, joka oli telttavuoteella, on noussut ylös; liikkuen ympäri; mennen takaisin kotiin ollakseen terve. Aamen!

549   Te olette jokainen parantunut, jos uskotte sen. Nyt, pankaa kätenne toistenne päälle, ja te olette tämä osa Kristuksesta. Rukoilkaa sen henkilön puolesta, jonka päällä kätenne ovat, juuri sillä tavalla kuin tahdotte.

550   Herra Jeesus, me tunnistamme Sinut täällä; Sinä olet meidän Kuninkaamme. Sinä teet Itsesi tunnetuksi keskuudessamme. Me kiitämme Sinua tästä läsnäolosta. Ja Herra, Sinä sanoit: “Jos te sanotte tälle vuorelle ‘Siirry’, ettekä epäile sitä, vaan uskotte sen tapahtuvan mitä olette sanoneet, niin te voitte saada sen. Teillä voi olla se mitä olette sanoneet.”

551   Silloin, totellen tätä käskyä, totellen Jumalan Sanaa, joka ei voi pettää, me Sinun valtuuskuntasi jäseninä, tuhannen viidensadan mailin neliön alalta, kuten tuo Kaupunki, me sanomme Saatanalle, voitetulla perkeleelle: “Sinun loppusi on tulla poltetuksi. Me olemme tuon neliönmuotoisen Kaupungin valtuuskunta, Kaupungin, jossa Karitsa on Valo. Ja me olemme Kaikkivaltiaan Jumalan ilmaistu ominaisuus, jotka Jeesus Kristus on armossansa lunastanut.”

552   Saatana, tule ulos ja jätä jokainen täällä oleva sairas henkilö Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Pyhät kädet on lunastettu, koska he uskovat Sanan, ja ovat Jumalan ajatusten ominaisuuksia. Nyt he ovat laskeneet nuo kädet toistensa päälle. Sinä et voi pitää heitä pidempään. Tule ulos, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

553   Nyt, Herran Jeesuksen Nimessä… Hän on täällä. Hänen Sanansa sanoo, että Hän on täällä. Teidän täällä olonne ja uskonne puhuu siitä, että te olette yksi valtuuskunnasta. Jopa maantieteellisten mittojen mukaan me voimme osoittaa, että se on. Voitteko tunnistaa, että olette lunastettuja Jumalan poikia ja tyttäriä? Voitteko tunnistaa, että tämä on teidän kotinne? Tämä on se minne te olette menossa.

554   Se on miksi te tulette tänne; se on miksi te tulette Kristukselle. Te aterioitte Hänen Sanastansa. Ja, jos teillä voi olla tämän kaltaista aikaa täällä, vain Hänen ilmaistuina ominaisuuksinaan, niin mitä se tuleekaan olemaan, kun me tulemme Hänen läsnäoloonsa? Oi, se tulee olemaan ihmeellistä. Jokaisella teistä on oikeus parantaa sairaita; laskea kätenne sairaiden päälle. Jokaisella teistä on oikeus kasteeseen.

555   Jos joku täällä ei ole kastettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä, niin kasteallas on avoinna.

556   Se on ainoa tapa miten te tulette selviytymään siitä; se on totella jokaista Sanaa. Muistakaa, yksi pieni vaihe Sanasta – sen rikkominen alussa aiheutti jokaisen synnin maan päällä. Jeesus sanoi: “Kuka tahansa ottaa yhden Sanan pois Tästä, tai lisää yhden sanan Siihen, ei tule menemään sisälle. Hänen nimensä on pois Kirjasta; se on lopussa.”

557   Eikä Raamatussa ole yhtään paikkaa missä ketään olisi koskaan kastettu Seurakunnassa muulla tavalla kuin Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jos teitä ei ole kastettu sillä tavalla, teidän on parasta tehdä se.

558   “Mutta”, te sanotte: “ei, sillä ole mitään merkitystä.” Sillä oli Eevalle

559   Saatana sanoi: “Varmastikaan Jumala ei… Sinähän tiedät Jumalan…” Mutta Hän teki sen; Hän oli sanonut niin.

560   Hän antoi Pietarille avaimet Valtakuntaan, ja mikä oli sidottu Helluntaina on iäti sidottu. Se on syy miksi Morsian tuli katselmukseen toisen kerran: täytyy olla Seurakunta, joka on kutsuttu ulos viimeisissä päivissä, aivan niin kuin se oli alussa, aivan tarkalleen. Puu on kasvanut sen juurista Morsian Puuksi, sellaiseksi kuin se oli, sillä kerralla – Jumalan mestariteos uudestaan; kuten sanoin kaksi sunnuntaita sitten, joka tullaan viemään tuohon Kaupunkiin. Jumala siunatkoon teitä. “Minä uskon nyt.”

561   Saatana on voitettu Hän tietää sen; hän on maan päällä; hän kulkee ympäri kuin karjuva leijona. Ei kestä pitkään, kun hänen loppunsa tulee. Hän tietää aikansa; hän kulkee kuin karjuva leijona.

562   Mutta muistakaa, Rauhan Ruhtinas seisoo rinnallamme. Tuo suuri Jumalallinen, minun olemukseni Arkkitehti, tuo Arkkitehti, joka rakensi minut siksi, joka olen, rakensi teidät siksi mitä te olette. Hän on täällä. Se on Arkkitehti, joka tietää kuinka panna kaikki rakennuksessa oikealle paikalle. Kuka tietäisi sen paremmin kuin Arkkitehti? Ja Hän on täällä vahvistaakseen itsensä. Hän on täällä.

563   Nyt se on pantu teidän uskonne varaan. Uskokaa, vain uskokaa!

Olen matkalla tuohon kauniiseen Kaupunkiin,
Jonka Herrani on valmistanut Omillensa.
Jossa kaikkien aikojen lunastetut,
Laulavat ‘Kunnia’ Valkoisen Valtaistuimen ympärillä.
Joskus tunnen koti-ikävää taivaaseen 
(kun tämä kaikki on ohitse)
Ja kirkkautta siellä olen katseleva.
Mikä ilo se tuleekaan olemaan,
Kun näen Pelastajani,
Tuossa kauniissa kultaisessa Kaupungissa.

564   Muistakaa, he antavat ehtoollista seurakunnassa tänä iltana. Jos olette täällä kaupungissa ja haluatte tulla, niin haluamme teidän tulevan. Se on sen muistoksi mitä me tulemme syömään yhtenä näistä päivistä Hänen kanssaan.

565   Minä rakastan teitä. En tiedä kuinka ilmaista sitä. Minun mielestäni te olette maan suola, kun kuulen käytöksestänne maailman keskuudessa, ja se antaa minulle enemmän luottamusta teihin.

566   Mutta ajatelkaa, tämä pieni ryhmä tulee, niin mukavia kuin olemmekin, tulee hajoamaan yhtenä näistä päivistä, ja minä tulen uneksimaan tästä. Mutta, jos yksi, meistä sattuu kuolemaan ennen kuin kohtaamme uudestaan, niin me…

Minä tapaan teidät tuona aamuna, kirkkaan virran rannalla,
Kun kaikki murheet ovat ajautuneet pois;
Tulen seisomaan portilla, kun portti avautuu,
Elämän pitkän väsyttävän päivän lopulla.
Minä tapaan teidät aamulla, kirkkaan virran rannalla,
Minä usein… istahdan virran ääreen,
Ja ylöstempauksen kanssa vanhat tuttavuudet uusin.
(Tulen näkemään teidät ja tuntemaan teidät)
Tulen tapaamaan teidät aamulla,
Kaupungissa, joka on rakennettu nelikulmaiseksi.

567   Rakastatteko te Häntä? Kunnes me nyt tapaamme; nouskaamme seisomaan “Jeesus Nimi ota myötäs.” Antaisitteko meille sävelen.

568   Rakastatteko Häntä? Eikö Hän olekin ihmeellinen? Uskotteko, että tämä on Totuus? Oletteko menossa siihen suuntaan Jumalan armosta? Kunnes pääsemme sinne:

Ottakaa Jeesus Nimin kanssanne,
 kilveksi jokaista ansan, vastaan,
ja, kun kiusaukset ympärillenne kerääntyvät,
vain henkäiskää tuo pyhä Nimi rukouksessa.

Se on kaikki mitä tehdä, kunnes jälleen tapaamme teidät uudestaan. Hyvä on.

Ota Jeesus nimi myötäs,
Surun ja murheen lapsi;
se tulee iloa ja lohtua antamaan sinulle,
Ota se kaikkialle minne menet.”

“Kallis nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan;
Kallis nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan.

569   No niin, minun täytyi hypätä Sanomani yli. Jonakin päivänä, jos Herra suo, tulen takaisin ja otan nämä lehtikujat, ja jatkan siitä, kun meillä on enemmän aikaa. Te olette huutaneet, ettemme viivy tarpeeksi pitkään. Tänään me olemme tehneet sen. On kuuma, mutta… Jumala siunatkoon teitä. Minä pidän tuosta laulamisesta.

570   Eräs naapuri täällä sanoi, kun käänsimme ulkopuolen kovaääniset pois – hän sanoi: “Minä nautin Sanomasta niin paljon, mutta miksi te katkaisitte tuon kauniin laulamisen pois.” Näettekö – ulkopuolelta. Niinpä, hyvä naapuri, jos kuuntelet tänä aamuna, niin minun mielestäni meillä on parhaat naapurit mitä Jeffersonvillessä on. Me pysäköimme automme heidän talojensa eteen ja kaikkea muuta; eivätkä he sano siitä mitään. Niinpä me kiitämme heitä nyt.

571   Oi, kuinka ihmeellinen Hän onkaan. Jumala olkoon nyt kanssanne.

…nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan.

Kunnes tapaamme…

572   Kumartakaamme päämme. Pastori tulee lopettamaan hetken kuluttua. Jumala olkoon kanssanne.

…tapaamme Jeesuksen jalkojen juuressa (tuossa suuressa Kaupungissa, Valtaistuimen juuressa)
Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme,
Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme.

64-0726E SÄRKYNEET VESISÄILIÖT (Broken Cisterns), Jeffersonville, Indiana, USA, 26.7.1964

FIN

64-0726E SÄRKYNEET VESISÄILIÖT
(Broken Cisterns)
Jeffersonville, Indiana, USA, 26.7.1964

1       Rukoilkaamme. Herra, nyt me uskomme. Me uskomme Jumalan Poikaan ja me vastaanotamme Iankaikkisen Elämän Hänen kauttansa. Olemme nyt taas kokoontunee tänä iltapäivänä, tai iltana, toista kokousta varten luottaen Sinuun Sanoman suhteen, ja että Sinä tulet puhumaan meille tänä iltana. Me uskomme Sinuun, Herra, ja odotamme Sinua. Sinä sanoit: “Ne, jotka odottavat Herraa, tulevat uudistamaan voimansa, he nostavat siipensä ylös kuin kotka.” Ja me rukoilemme, Jumala, että Sinä antaisit meille sellaisen siipiä kasvattavan voiman tänä iltana odottaessamme Sinua.

2       Me kiitämme Sinua näistä ihmisistä ja siitä, mitä he merkitsevät Sinulle, ja siitä, mitä he merkitsevät minulle. Minä kiitän Sinun siitä, Isä. He ovat Sinun jalokiviäsi. Ja minä rukoilen Jumala, että Sinä tänä iltana ilmaisisit itsesi heille, heidän tar­peidensa mukaan. Jos täällä on sairaita, voikoot he tulla parannetuiksi. Jos jonkun mielessä on epäilys, selvitä se, Herra, ja suo meille Sinun läsnäolosi ja Sinun siunauksesi, koska me tarvitsemme niitä, Herra. Sinä olet vastaus kaikkiin tarpeisiimme, ja ilman Sinua me emme voi tehdä mitään.

3       Me rukoilemme, että Sinä vastaanottaisit meidän kiitoksemme kaikesta siitä, mitä Sinä olet tehnyt. Jeesuksen Kristuksen Nimessä me odotamme Sinun siunauksiasi. Aamen.

Voitte istuutua.

4       Täällä on nyt, tänä sunnuntai-iltana, vähän viileämpää, kuin mitä viime sunnuntai-iltana oli. Joten me olemme hyvin kiitolliset veljillemme, jotka työskentelivät niin uskollisesti, jotta he saivat asennettua tämän paikalleen. Tunnen kaksi tai kolme heistä: veli Mike Egan, jonka näen tuolla takana, veli Mike ja veli Sothmann, veli Roberson ja veli Wood, ja he muutkin, jotka olivat täällä hikoilemassa sen kanssa, jotta meillä olisi se tänään. Me olemme niin kiitollisia.

5       Ensi sunnuntaiaamuna, jos on Herran tahto, minä haluan pitää parantumiskokouksen ja rukoilla sairaiden puolesta. Ja meillä on tarkoituksena pitää se parantumiskokouksena, jos se on Herran tahto.

6       Huomasin, että täällä oli tänä aamuna joukko nenäliinoja. Rukoilin niiden puolesta. Sillä aikaa kun te rukoilitte ja lauloitte, minä rukoilin nenäliinojen puolesta, ja sitten täällä on niitä lisää tänä iltana. Me uskomme, että Jumala parantaa sairaita, sillä siitä on niin monia suuria todistuksia meidän keskuudessamme ja ympäri maailman. Ja me olemme kiitolliset siitä.

7       Ja minä ajattelin, että ensi sunnuntaina, koska minun nyt täytyy olla poissa jonkin aikaa, ja kun meillä on ollut niin paljon opettamista ja Sanomaa, niin ajattelin, että olisi hyvä pitää parantumiskokous ja rukoilla sairaiden puolesta. Ja me luotamme siihen, että Jumala tulee antamaan meille suuren ajan.

8       No niin, monet teistä joutuvat ajamaan useita maileja tänä yönä. Minä puhuin ryhmille tuolla Blue Bar kahvilassa ollessani syömässä siellä. Monia hienoja ihmisiä, ja minä puristin heidän käsiään ja keskustelin heidän kanssaan, ihmisien, joita en ole koskaan aikaisemmin tavannut, ja jotka tulevat tänne kirkkoon. Ja minä olen kiitollinen sellaisista ystävistä ja haluan kiittää joka ainoaa teistä. Jotkut heistä olivat keränneet mustikoita ja tuoneet meille. Ja uskon, että yksi toi meille ämpärillisen siirappia, tai melassia, uskon sen olleen sellaista, ja kaikkea muuta. Te ette tiedä, mitä se merkitsee. Ja aamuisin, kun nousen ylös ja tulen ulos talosta, niin joskus siellä on…

9       Yhtenä aamuna siellä oli joku veli, joka oli hyvin huonossa tilassa. Hänellä ei ollut vaatteita ja hän halusi, että hakisin hänelle joitakin vaatteita. Lähdin liikkeelle ja melkein kompastuin ämpärilliseen mustikoita, jotka olivat siellä. Minä kysyin: “Toitko sinä nämä mustikat?”

10   Hän sanoi: ”Ei, minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Olen ollut täällä ennen auringonnousua, ja ne olivat jo silloin täällä.” Ja minun hyvä veljeni Ruddel oli tuonut ne minulle. Niinpä minä todella arvostan noita asioita.

11   Billy Paul juuri mainitsi minulle jokin aika sitten, että tämä seurakunta tänä iltana on kerännyt keskuudestaan uhrin minua varten. Minä kiitän teitä siitä. En halunnut teidän tekevän sitä. Minä arvostan kaikkea sitä, mitä te teette, mutta se ei ollut tarpeellista. Mutta Herra siunatkoon teitä. Te tiedätte, että Raamattu sanoo: “Minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette tehneet sen Minulle.”

12   No niin, minä olen puhunut teille Sanomaa hyvin suoraan. Ja minä… Jotkut ihmiset ovat saaneet sellaisen käsityksen, että minä ajattelen Jeesuksen tulevan huomenna tai tänä iltana. Minä teen niin! No niin, en sano, että Hän tulee. Ja sitten voi olla, että Hän ei tule ensi viikollakaan. Ja se voi tapahtua ensi vuonna? Siihen voi mennä kymmenen vuotta. Minä en tiedä, milloin Hän tulee, mutta on yksi asia, jonka haluan teidän aina pitävän mielessänne: olkaa valmiit jokaisena minuuttina tai tuntina. Ymmärrättekö? Sitten jos Hän ei tule tänään, Hän voi olla täällä huomenna. Joten pitäkää vain tuo asia mielessänne, että Hän tulossa.

13   Ja minä en tiedä milloin tulee olemaan minun viimeinen tuntini tämän maan päällä, eikä meistä kukaan muukaan tiedä sitä. Eikä kukaan meistä tiedä, milloin Hän tulee. Hän ei edes tiedä sitä, omien sanojensa mukaan. Hän sanoi: “Isä yksin tietää, milloin Hän tulee saapumaan. Ei edes Poika tiedä, milloin Hän tulee saapumaan.” Se tapahtuu silloin, kun Jumala lähettää Hänet uudestaan meidän luoksemme. Mutta me odotamme Hänen tulemustaan. Ja jos hän ei tule minun sukupolveni aikana, Hän saattaa tulla seuraavan aikana. Mutta minä omasta puolestani voin nähdä, että tuskin on lainkaan aikaa enää jäljellä. Minun mielestäni se voi tapahtua millä hetkellä tahansa. No niin, se ei tarkoita sitä, että te tulisitte näkemään taivaiden muuttuvan, ja joka… Tämä ei ole se tuleminen, josta minä puhun. Minä puhun ylöstempauksesta.

14   Me tiedämme että Hän tuli tuodakseen meille kolme armon tekoa: vanhurskauttamisen, pyhityksen ja Pyhän Hengen kasteen. Jumalassa on kaikki täydellistä kolmessa.

15   Ja niinpä Hän tuli ensimmäisen kerran lunastaakseen Hänen Morsiamensa. Hänen toinen tulemuksensa on ylöstempaus, kun Hän ottaa pois Hänen Morsiamensa. Ja Hän tulee kolmannen kerran Hänen Morsiamensa kanssa, Kuningas ja Kuningatar. Tämä on se tuleminen, jota useimmat ihmiset odottavat.

Mutta kun Hän tulee tällä kerralla, tuskin kukaan muu kuin nuo, jotka ovat valmiina, tulevat olemaan tietoisia, kun Hän tulee. Ihmiset vain tulevat olemaan poissa. He eivät tiedä, mitä heille on tapahtunut. Heidät vain tullaan tempaamaan pois yhdessä hetkessä. He vain ovat kadonneet, heidät on muuttu silmänräpäyksessä. Joten olkaa valmiit tuota varten. Olisi kauhistuttavaa, jos jonakin aamuna joku rakas olisi kadonnut, eikä heitä voitaisi löytää. Eikö olisikin kauhea asia tietää, että se on tapahtunut, ja te ette olleet mukana siinä? Joten pysykää Jumalan edessä.

16   Nyt seuraavalla viikolla, jos on Herran tahto, seuraavana maanantaina, viikko huomisesta, jos on Herran tahto, minä vien perheeni takaisin Arizonaan, missä he menevät kouluun, ja minä tulen takaisin.

17   Minä en mene sinne… Minulla ei ole yhtään kokousta siellä. Minulla on niitä tuskin koskaan Arizonassa. Tavallisesti menen jonnekin muualle. Vien vaimoni sinne ensiviikon maanantaina. Minä tulen takaisin tänne ja lähden täältä Brittiläiseen Columbiaan. Sitten tulen takaisin Coloradoon. Ja olen jälleen Arizonassa johonkin aikaan joulun tienoissa, joitakin hetkiä, ehkä kaksi kolme päivää, perheen kanssa. Sitten tulen takaisin tänne joululoman ajaksi, jos on Herran tahto, ja pidän kokouksia täällä Uuden Vuoden viikolla.

18   Niinpä minä olen täällä käytännöllisesti katsoen… Olen täällä kymmenen kertaa enemmän kuin siellä ulkona, koska meillä ei ole siellä mitään kirkkoa tai kokouksia, meillä ei ole siellä mitään pitääksemme kokouksia. Yksi huono asia onkin se, että minulla ei ole mitään paikkaa, minne lähettää lapsia kuulemaan näitä Sanomia samalla tavalla kuin teidän lapsillanne on tilaisuus kuulla niitä täällä. Joten se on yksi niistä puutteista, joita meillä on. Mutta he ovat paljon terveempiä. Siellä on kuivaa ja kuumaa, kuiva ilmanala, mutta kaikki lapset näyttävät terveemmiltä. Minä en ole siellä koskaan tarpeeksi kauaa tietääkseni, onko se terveellistä vai ei. Minä olen liikkeellä ja minusta tuntuu, että olen vain syntynyt kulkijaksi.

19   Minun vaimoni kutsuu minua… Tiedän, että hän on täällä, joten minä tulen kuulemaan tästä kokouksen jälkeen, tiedättehän. Mikäs sen nimi olikaan, “liikkuvat tuulet” tai “levottomat tuulet”, tai miten se olikaan, tehän tiedätte, “valtavat dyynit”? Toisin sanoen olen aina liikkeellä. Olen ollut naimisissa nyt kaksikymmentäkaksi vuotta, ja joskus minusta tuntuu, että olen muukalainen talossa, koska minun täytyy aina olla menossa. Mutta minä odotan tuota aikaa, kun me kaikki jonakin päivänä voimme kotimaassamme asettua aloillemme. Mutta nyt taistelu jatkuu, joten olkaamme rukouksessa.

20   Älkää unohtako seuraavaa sunnuntaiaamua, jos on Herran tahto, tuokaa sairaat ja ahdistetut mukananne. Tulkaa ajoissa saadaksenne paikkanne, koska siellä luultavasti on joukko, joidenka puolesta tullaan rukoilemaan. Me tulemme jakamaan rukouskortteja. Jos ei ole tarpeeksi, niin me emme jaa rukouskortteja, jos on tarpeeksi muodostamaan vain pieni rukousjono, kuten kaksi tai kolme tusinaa. Mutta me luultavasti tulemme jakamaan rukouskortit, joten me mahdollisesti teemme sen tuntia ennen kokouksen alkua, joten seuraavana sunnuntaiaamuna kello kahdeksan tai puoli yhdeksän he tulevat jakamaan rukouskortteja ja avaavat kirkon ovet. Ja sitten olkaa varmasti täällä ja tuokaa rakkaanne tullessanne. Pankaa heidät tänne sisälle, koska heillä on täällä mukavampaa ja viileämpää, jos he ovat sairaita, ja me teemme kaikkemme rukoillaksemme heidän puolestaan.

21   Minä kiitän teitä uudelleen rakkausuhristanne.

22   Ja nyt me tulemme lukemaan jotakin Jumalan Sanasta tänä iltana ja olemaan valmiit siihen, että Hänen Läsnäolonsa taas tuo meille Hänen Sanansa. Me tiedämme, että me voimme lukea tekstin, mutta Jumalan täytyy paljastaa sen sisältö. Näettehän, me voimme ottaa tekstin, mutta Jumalan on paljastettava sen sisältö. Ja sillä aikaa kun käännämme esiin Jeremian kirjan toisen luvun.

23   Minä haluan sanoa, että minä olen iloinen, kun veli Lee Vayle on täällä kanssamme, rakas veli Herrassa, ja myös veli tässä, en nyt muista hänen nimeään, veli Willard Crase. Ja näen veljiä Arkansasista, veli John ja muut sieltä Poplar Bluffin läheltä, ja veli Blair. Ja, oi, veli Jackson ja veli Ruddell ja niin monia, että en voi… Toivoisin voivani kutsua jokaisen nimeltä, mutta en voi tehdä sitä, ja te ymmärrätte sen. Näen veli Ben Bryantin istuvan täällä. Hän on tavallisesti minun “aamen nurkkani”, kun saarnaan. Jokainen tuntee Benin hänen äänestään.

24   Ollessani erään kerran Kaliforniassa saarnasin sanomaa baptistiveljille siellä laaksossa. Heillä oli siellä suuri teltta ja paljon noita aristokraattisia baptisteja. En koskaan voinut kuulla “aamenta” missään, tiedättehän. He pelkäävät, että joidenkin heidän naistensa kasvojen maalipinta rikkoutuu. Ja sitten yhtäkkiä, tiedättehän, näin jalkaparin ja käsiparin kohoavan ilmaan ja mustan tukan heiluvan siellä hänen huutaessa: “A-a-amen”, hänen huutaessa sillä tavalla. Katsoin sinne alas ja sanoin: “Ben, mistä sinä olet tullut?” Hän todella sai aikaan “aamenen”.

25   Näen hänen vaimonsa hieman katselevan häntä. No niin, hän on menettänyt hiukan tuosta mustasta tukastaan. Mutta älä sitä murehdi. Minä menetin omani pitkän aikaa sitten.

Niinpä nyt, älkää unohtako rukoilla.

26   Nyt kun tulemme kokouksen vilpittömämpään osuuteen, niin muistakaa, jos me luemme tätä Sanaa, niin silloin Jumala tulee siunaamaan Hänen Sanansa. “Se ei palaa Hänen luokseen tyhjänä, vaan saa aikaan sen, mitä varten Se on tarkoitettu.” Ja minä tiedän, että lukemalla sen Hänen Sanastansa, minä olen aina oikeassa. Kun minä luen Sanaa, tulee Jumala kunnioittamaan Hänen Sanaansa.

27   Nouskaamme nyt seisomaan kunnioituksesta Hänen Sanaansa kohtaan. Jeremian 2. luku, 12. ja 13. jae.

Olkaa hämmästyneitä, oi taivaat, tästä ja kauhistuttavasti peloissanne, olkaa kovasti lohduttomia, sanoo HERRA.

Sillä minun kansani on valinnut kaksi pahaa: he ovat hylänneet minut, elävän veden lähteen, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyneitä vesisäiliöitä, jotka eivät voi pitää vettä.

28   Kumartakaamme nyt päämme. Rakas Jumala, Sinun Sanasi on luettu, ja me rukoilemme, että Sinä tulisit kunnioittamaan tuota Sanaa ja antaisit meille tänä iltana siihen soveltavan vertauksen meidän katsoessa menneeseen aikaan Israel esikuvanamme, niin kuin Raamattu opettaa meille, jotta me voisimme nähdä, mitä sinä teit heille heidän ollessa tottelemattomia Sanalle, ja voidaksemme oppia, miten meidän tulee toimia. Joten me rukoilemme, että Sinä puhuisit meille tänä iltana erikoisella tavalla, että me voisimme tietää, kuinka käyttäytyä tässä ajassa, josta saimme opetusta tänä aamuna, ja jossa me elämme. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

29   Haluan puhua tänä iltana vain lyhyesti aiheesta: Särkyneet vesisäiliöt.

30   Israel oli tehnyt kaksi suurta pahaa asiaa. Jumala sanoi, että he olivat kääntyneet pois Hänestä, Elämän Lähteestä, ja olivat hakanneet itselleen vesisäiliöitä juodakseen niistä. Tämä on nyt jotakin.

31   Syy siihen, miksi ajattelin tätä tekstiä, on se, että se kulkee rinta rinnan sen kanssa, mitä sanoin tänä aamuna tästä hetkestä, jossa me elämme ja päämäärästä, jonka puolesta me taistelemme.

32   Ja me katsomme Israelia esimerkkinämme siitä, millainen Jumala oli, ja Hänen aina täytyy pysyä samanlaisena. Ja on vain yksi asia, jota Jumala koskaan on kunnioittanut, ja se on ollut Hänen antamansa tie ihmisiä varten. Mennessään pois tuolta tieltä he eivät kunnioittaneet Jumalaa, ja Jumala pani ihmiset kärsimään sen vuoksi, että he olivat menneet pois siitä, mitä Hän oli käskenyt heidän tehdä. Ei ollut väliä sillä, mitä se oli.

Hän jopa antoi heille lain: “Älä koske, älä käsittele, älä maista.” Ei vain siksi, että sen tekeminen oli pahaa, vaan siksi, että he eivät totelleet sitä, mitä Hän oli käskenyt tehdä. Eikä koskaan voi olla lakia ilman rangaistusta, sillä laista ei ole mitään hyötyä ellei siihen sisälly rangaistusta. Laki!

33   No niin, me voimme todeta, että se, mitä he tekivät tuona päivänä, kulkee rinnakkain sen kanssa, mitä me teemme tänään, mitä kirkolliset ilmaiset tekevät.

34   Nyt me näemme oudon asian tässä. Se saattaa tuntua oudolta joistakin ihmisistä kun Hän sanoi; “Te olette hakanneet itsellenne vesisäiliöitä, särkyneitä säiliöitä.” Jotkut teistä eivät ehkä tiedä, mikä säiliö on. Kuinka monet tietävät, mikä on säiliö? No niin, useimmat teistä tietävät sen. Jos olette kasvaneet maaseudulla, te tiedätte, mikä säiliö on. Minä muistan juoneeni tarpeeksi basilleja tietääkseni, mikä säiliö on.

Olen saarnannut maaseudulla, missä teillä on ollut vain suuri ämpäri täynnä säiliövettä, sadevettä, tiedättehän, sellaista joka on vähän vanhettunut ja johon yöaikana tulee kaikenlaisia elukoita. Joten minä tiedän, mitä säiliövesi on.

35   Vesisäiliö on tavallisesti kaivettu maahan kaivon korvikkeeksi. Missä ihmisillä ei ole kaivoa, siellä he hankkivat itselleen vesisäiliön. Toisin sanoen, se on ihmisen tekemä säiliö tai kaivo maassa, jonka ihminen on kaivanut kootakseen siihen sadevettä ja käyttääkseen sitä. Toiset käyttävät sitä eri tavoilla, toiset pesuvetenä ja toiset juomavetenä. Yhteen aikaan kaikki vesi, mitä meillä oli, oli säiliöissä. Oli joku vanha juttu, jota teidän täytyi vääntää ympäri ja ympäri ja ympäri nostaaksenne vettä ylös, ja oli pieniä ämpäreitä, joiden avulla te saitte veden ulos säiliöstä.

36   No niin, säiliön kohdalla voimme panna merkille yhden asian, miten eroaa kaivosta. Ja se on se, että se tyhjenee. Vesisäiliö ei voi täyttää itse itseään. Se ei ole luotettava. Te ette voi olla vesisäiliön varassa. Koska sen täytyy olla riippuvainen kesäisestä ja talvisesta sateesta, tai mitä tahansa se… Tavallisesti talvisaikaan vesi ja lumisateet tulevat ja täyttävät säiliön. Ja jos ei tule sadetta, niin teillä ei ole yhtään vettä. Se kuivuu. Eikä se voi täyttää itse itseään. Vanha vesisäiliö ei voi täyttää itseään. Se täyttyy sateista.

37   Ja minä haluan teidän huomaavan myös toisen asian vesisäiliön kohdalla. Tavallisesti te huomaatte, niin oli ainakin paikassamme, vesisäiliö… Yleensä lato on tavallisesti kaksi kertaa suurempi kuin asuintalo, joten he yleensä juoksuttavat veden ladon katolta vesisäiliöön. Minä muistan tuon vanhan säiliökaivon siellä, ja miten vesi putkia myöden juoksutettiin sinne ladon katolta. Se täyttyy ladosta.

Sitten tuo vesi keräytyy ladon katolta. Kaikki eläimet kuljeskelevat karjapihalla, ja sitten kuivana aikana nostavat ilmaan pölyä ja kaikenlaista likaa, joka sitten asettuu sinne ladon katolle. Ja sitten tulee sade ja huuhtelee sen tuolta katolta tuohon ihmistekoiseen putkeen ja sitä myöden ihmistekoiseen vesisäiliöön. Kun teillä on vesisäiliö niin, jos se ei ole kunnon sekasotku, niin en tiedä, mikä sellainen olisi. Kyllä vaan. Se on ihmistekoinen ja niin likainen kuin vain olla voi.

38   Tiedättekö, että meillä oli tapana kutsua… Meillä täytyi olla suodatinriepu sen päällä. Tiedättekö miksi? Jotta se ottaisi pois vedestä kaikki hyönteiset ja muut aineet, jotka tulivat veden mukana tuolta ladon katolta. Ja me tavallisesti panimme suodatusrievun siivilöimään pois kaiken kuonan ja roskat. Tietenkään se ei poistanut todellista likaa, tuota lietettä, se vain otti suurimmat roskat pois. Hyönteinen saattoi jäädä siihen, mutta tuon hyönteisen mehut menivät veden mukana. Ja oli todellinen sekasotku omistaa tuollainen vanha likainen vesisäiliö.

39   Muutaman päivän kuluessa, antaessanne sen olla siinä, siitä tuli seisovaa vettä. Antakaa veden olla säiliössä, niin siitä tulee seisovaa, ja se tulee täyteen sammakoita ja liskoja ja käärmeitä. Meillä oli tapana kutsua noita pienen pieniä loisia “lieruhänniksi”, pikkuruisia… En tiedä mitä ne… Ne eivät itse asiassa ole loisia, ne ovat… En voi, en tiedä, miksi te niitä nimitätte. Mutta joitakin pieniä eliöitä tulee veteen ja me nimitimme niitä lieruhänniksi. Te tiedätte, mitä se on. Kuinka moni tietää, mistä minä puhun? Oi, varmasti, kaikki te maalaisihmiset tiedätte sen. Se tulee täysin seisovaksi, ja sitten kaikki nämä, jotka rakastavat seisovaa vettä, tulevat siihen. Ne tulevat siihen, koska se ei liiku. Ja koska se on seisovaa vettä, se vetää puoleensa elukoita, jotka pitävät seisovista asioista.

40   Hyvin samankaltaisia meidän seurakuntamme ovat tänään. Minun mielestäni yksi suurimmista synneistä, mitä seurakunta on tehnyt tänään, on se sama, jonka Israel teki, silloin kun se jätti Hänet, Elävän Veden Lähteen, ja hakkasivat itselleen ihmistekoisia vesisäiliöitä. Ja siitä on tullut kaikkien niiden asuinpaikka, jotka rakastavat tuonkaltaista vettä. Liskot, sammakot ja kaikenlaiset epäpuhtaat basillit elävät siinä, koska se on ihmistekoinen säiliö, ja tällaisessa säiliössä nämä pysyvät. Täydellinen esimerkki meidän tämän päivän kirkkokunnistamme.

41   Nyt te sanotte: “Veli Branham, miksi sinä lyöt noita ihmisiä niin kovasti?”

Sitä tulee lyödä. Sitä täytyy lyödä. Paetkaa sitä, koska se on lopulta muodostava pedon merkin. Muistakaa, että se on totuus! Se tulee olemaan pedon merkki. Kirkkokunta tulee johtamaan suoraan siihen. Se on juuri nyt menossa siihen pakottaakseen voimalla.

42   Katsokaa vanhaa Rooman imperiumia. Juuri se johti heidät tuohon luopumuksen merkkiin. Te huomaatte, että kukaan ei voinut ostaa tai myydä ilman pedon merkkiä. Hänellä täytyi olla se.

43   Maan päällä tulee olemaan vain kaksi ihmisluokkaa: nuo, joilla on Jumalan Sinetti, ja nuo, joilla on pedon merkki. Vain kaksi luokkaa. Niinpä teillä täytyy olla niistä jompikumpi. Ja se tulee olemaan luopumus, uskonnon merkki, luopiouskonnon merkki.

44   Ja sillä tulee olemaan pedon kuva. Kun me tutkimme asiaa, niin me huomaamme, että Rooma oli, on ja tulee aina olemaan peto. Tarkalleen. Ei ole mitään mahdollisuutta päästä muuhun tulokseen. Rooma!

45   Ja mitä Rooma teki? Se muutettiin pakanallisesta Roomasta paavilliseksi Roomaksi ja se organisoi järjestelmän, maailmanlaajuisen järjestelmän, ja pakotti jokaisen tuohon yhteen uskontoon, tai sitten tuli tapetuksi.

46   Ja on outoa, että tämä Yhdysvallat ilmestyy näyttämölle karitsana. karitsana, jolla oli kaksi pientä sarvea, poliittinen ja uskonnollinen. Ja jonkun ajan kuluttua, vaikka se olikin karitsa, me huomaamme, että se puhui kuin lohikäärme ja käytti kaikkea voimaa, joka lohikäärmeellä oli ollut ennen sitä. Ja Raamattu kertoo meille, että he sanovat: “Tehkäämme pedolle kuva.” Kuva on jotakin, mikä on jonkun kaltainen. Ja me voimme nähdä sen juuri nyt, luopuneessa tilassaan Seurakunta on muodostamassa Kirkkojen Maailmanneuvostoa, joka on kuva Rooman vallasta, ja se tulee pakottamaan ihmisten ylle saman asian kuin mitä paavillinen Roomakin teki, Niinpä ei ole mitään muuta tietä, ei muuta asiaa. Mutta se on Totuus.

47   Ja tästä syystä minä lyön sitä minun ajanjaksoni aikana, minun aikanani, koska sitä täytyy lyödä. Kutsu on kuulunut: “Tulkaa ulos hänestä, te minun kansani, ettette olisi osallisia hänen synteihinsä!”

48   Nyt, minä vertaan sitä näihin likaisiin saastaisiin vesisäiliöihin. Hän on Elämän Lähde, Hän on Elävät Vedet. Ja ihmiset jättivät sen ja kaivoivat itselleen vesisäiliöitä, jotka voivat kerätä itseensä vain saastaa. Tämä on ainoa asia, mitä niihin voi saada. Ja tämän kirkkokunnallisuus saa aikaan. Se vetää puoleensa kaiken, mikä vain kohdalle osuu, ja jotka haluavat liittyä siihen. He ovat halukkaita ottamaan sen sisälle, jos sillä on jonkun verran rahaa ja se voi pukeutua määrätyllä tavalla. He eivät välitä siitä, keitä he ovat ja mistä he tulevat. He ottavat heidät joka tapauksessa.

49   Nyt me voimme todeta tästä pedon merkistä, joka muodostettiin täällä. Amerikka on numero 13, se syntyi kolmenatoista valtiona, sen lipussa oli 13 tähteä ja 13 juovaa ja se jopa tulee esiin Ilmestyskirjan 13. luvussa. Ja Amerikka on aina ollut nainen. Ja nainen on meidän kolikoissamme. Jopa intiaaninpää, pennin kolikossa, on naisen profiili. Me tiedämme sen ja tunnemme sen historian. Kaikki, jopa, Vapauden Kello, ja kaikki muu, vapauden…  Vapaudenpatsas on, kaikki, nainen. Nainen, numero 13. Näettekö? Se on kaunista nähdä nuo asiat.

50   Ja nyt, minä olen ennustanut Jumalan antaman näyn mukaisesti vuonna 1933, että seitsemän asiaa tulisi tapahtumaan ennen lopunaikaa. Ja yksi niistä oli Mussolini, josta silloin oli tulossa diktaattori. Sanottiin, että hänestä tulisi diktaattori, ja että hän myöskin hyökkäisi Etiopiaan ja valloittaisi sen. Ja Henki sanoi, että “se tulee lankeamaan hänen jalkoihinsa”.

51   Olisikohan täällä yhtään noista vanhoista vielä jäljellä, jotka muistavat minun sanoneen sen Redmanin salilla, täällä alhaalla, kun saarnasin monia, monia vuosia sitten? Onko täällä rakennuksessa ketään, joka oli siellä alhaalla Redmanin salilla, kun saarnasin sen kauan sitten Rooseveltin ollessa ensi kertaa presidenttinä? Luulen, ettei täällä ole ketään. Onko siellä joku? Kyllä, kyllä yksi löytyy. Kyllä, siellä on rouva Wilson, minä muistan hänet. Minun vaimoni istuu tuolla takana. Kaksi jäljellä tuosta vanhasta polvesta tuolta ajalta.

Ja kun he sanoivat että tuo N.R.A. olisi pedon merkki, minä sanoin: “Ei mitään sellaista! Ei ensinkään. Pedon merkki ei tule täältä. Se tulee ulos Roomasta, joten se ei voi olla pedon merkki.”

52   Ja nyt muistakaa, että nämä asiat sanottiin. Sanottiin: “Adolf Hitlerilla tulisi olemaan salaperäinen loppu, ja että hän julistaisi sodan Yhdysvalloille. Ja että he rakentaisivat sementistä jotakin suurta, jossa he tulisivat jopa elämään sen sisällä, ja juuri siellä Amerikka lyötäisiin kauhealla tavalla.” Ja se oli Siegfried linja. Se sanottiin yksitoista vuotta ennen kuin sitä edes alettiin rakentaa. Ja sitten sanottiin: “Hän saisi loppuunsa, ja että Amerikka tulisi voittamaan sodan.”

53   Ja sitten sanottiin: “On oleva kolme “ismiä”: natsismi, fasismi ja kommunismi.” Ja minä sanoin: “Ne kaikki tulevat päättymään kommunismiin. Venäjä tulee ottamaan sen kaiken kommunismissa.”

54   Ja minä sanoin: “Tiede tulee edistymään niin paljon, ja ihmiset tulevat niin älykkäiksi, että he keksivät monia asioita, ja lopulta he valmistavat auton, joka näyttää munalta, ja siinä tulisi olemaan lasinkaltainen yläosa, ja sitä ohjattaisiin jonkin muun voiman kuin ohjauspyörän avulla.” Ja heillä on sellainen auto.

55   Ja minä sanoin: “Sitten naisten siveellisyys tulee putoamaan sellaiseen alennustilaan, että he tulevat olemaan häpeäksi kaikille kansoille. He tulisivat käyttämään miesten vaatteita. Ja he jatkavat vaatteittensa riisumista, kunnes heillä lopulta on yllään vain alusvaatteiden tapaiset vaatteet. Siinä kaikki. Ja lopuksi heillä tulisi olemaan vain viikunanlehti.”

Ja jos huomasitte, niin viimekuun LIFE-lehdessä oli nainen puettuna viikunanlehteen. Ja se on uusi iltapuku, jota he käyttävät iltaisin. Läpinäkyvä, voitte nähdä sen lävitse, ja on vain viikunanlehdet peittämässä määrättyjä paikkoja hänen ruumiissaan. Uimapukuja ilman olkaimia, jotka paljastavat ruumiin yläosan… Ja kuinka nuo asiat ovatkaan tapahtuneet!

56   Sitten minä sanoin: “Olen nähnyt naisen nousevan Yhdysvalloissa, kuten suuren kuningataren tai jotakin sellaista. Ja hän näytti hyvin kauniilta, mutta hänen sydämensä oli paha. Ja hän sai kansan vaeltamaan tahtonsa mukaan.”

57   Sitten minä sanoin: ’’Lopuksi Hän käski minun katsoa uudestaan itään, ja kun tein niin, niin näytti siltä kuin maailma olisi räjähtänyt. Niin pitkälle kuin saatoin nähdä, oli vain tikkuja ja savuavia kallioita, jotka oli räjäytetty esiin maasta.”

Ja näiden tulisi tapahtua ennen maailman loppua. Viisi seitsemästä on jo tapahtunut kolmenkymmenenkolmen vuoden kuluessa! Siellä me olemme, takaisin lopunajassa!

58   Ja jo silloin minä puhuin kirkkokunnallista järjestelmää vastaan. Ja minä yhä uskon tänä iltana, että se on likakaivo, ja että se on paikka, jonne kaikenlainen saasta valuu. Minä en voi uskoa, että Jumala koskaan tulisi ottamaan sellaista asiaa Hänen Seurakunnakseen, koska Sen täytyy olla syntynyt Jumalan Hengestä, ja tulla sitten puhdistetuksi, ennen kuin sitä voidaan kutsua Hänen omakseen, salaperäiseksi Kristuksen Ruumiiksi, johon me olemme kastetut Pyhän Hengen kasteella.

59   Kyllä, tällainen vesisäiliöjärjestelmä on varmasti täydellinen esimerkki kirkkokunnasta. Viisaan miehen tulisi katsoa eteensä eikä milloinkaan mennä sellaiseen, sillä Jumala on todistanut kautta ajanjaksojen, että Hän on sitä vastaan eikä ole koskaan työskennellyt sen kanssa. Mikä hyvänsä ryhmä… Milloin hyvänsä, kun joku mies on noussut sanoman kanssa, kuten Luther, Wesley ja niin edelleen, Smith ja Calvin ja he muut. Kun he alkoivat organisaation, niin Jumala pani tuon koko asian hyllylle, eikä milloinkaan vieraillut siinä uudelleen herätyksen kanssa.

60   Katsokaa kautta historian. Ei ole koskaan ollut aikaa, milloin Jumala olisi ottanut kirkkokunnan ja aloittanut herätystä siitä. Ei milloinkaan. Sitten koko historia ja Raamattu osoittavat ja todistavat, että se on saastainen asia Jumalan silmissä. Joten minä en halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Ja tästä syystä minä olen sitä vastaan ja yritän saada ihmisiä ulos siitä.

61   Samoin kuin oli Israelissa, niin on nytkin, ja meitä pyydetään pitämään Israelia esimerkkinämme. Niin kauan kuin he pysyivät tuon Lähteen kanssa, heillä oli kaikki hyvin. Mutta kun he alkoivat hakata vesisäiliöitä, ihmistekoisia järjestelmiä, silloin Jumala jätti heidät. Hän on tekevä meille samoin. He hylkäsivät Hänet, Elävän Veden Lähteen. Tällainen valitus Jumalalla oli heitä vastaan. “Tehdäkseen jotain, josta he saattaisivat sanoa: ‘Huomatteko, mitä me olemme tehneet?’”

62   Nyt tuona aikana, kun he vaelsivat Mooseksen kanssa, kun Jumala armossaan oli antanut heille profeetan ja oli antanut heille Tulipatsaan kulkemaan heidän edellään ja oli vahvistanut Sen merkkien ja ihmeiden avulla, ja vaikka armo oli antanut heille kaikki nämä asiat, Israel yhä halusi itselleen Lakia. He kieltäytyivät armosta ottaakseen Lain.

Näin juuri ihmiset tänään tekevät. He hylkäävät Sanan ottaakseen kirkkokunnallisen järjestelmän, koska siinä he voivat tehdä, mitä he haluavat, ja kukaan ei sano siitä mitään heille. Mutta te ette voi tehdä niin Kristuksessa! Teidän täytyy tulla puhtaasti ja kirkkaasti, jotta voisitte olla Kristuksessa.

63   Jättää luonnonlähde jonkun ihmistekoisen järjestelmän tai vesisäiliön vuoksi, voisitteko te kuvitella jonkun tekevän niin? Voitteko te kuvitella sellaisen henkilön järjen tilaa, joka voisi juoda tuoreesta luonnon lähteestä, ja kuitenkin voisi jättää sen ihmistekoisen vesisäiliön vuoksi, jossa on sammakoita ja liskoja ja lieruhäntiä ja kaikkea muuta.

Se ei edes näytä järkevältä eikä oikealta, mutta juuri näin ihmiset ovat tehneet. He ovat jättäneet Sanan, todellisen Jumalan voiman Lähteen, voidakseen juoda vesisäiliöistä ja tehdäkseen itselleen säiliöitä. Saman asian, minkä he tekivät silloin, he ovat tehneet nyt.

Hän sanoi: “He ovat jättäneet Minut.” Hän sanoi Jeremia 2 ja 13: “He ovat jättäneet Minut, Elävän Veden Lähteen.”

64   Nyt me huomaamme, millainen vesisäiliö on, ja me huomaamme, mitä siihen kerääntyy. Me näemme, kuinka se on valmistettu. Se on ihmistekoinen säiliö, mihin kaikki vesi tulee likaiselta katolta. Vesi, joka sataa likaiselle katolle, huuhtoo sen ja juoksee ihmistekoista putkea myöden ihmistekoiseen vesisäiliöön. Ja kaikki lika kerääntyy sinne, kaikki bakteerit ja liskot ja sammakot ja kaikki maassa olevat asiat. Ja huomatkaa, ne ovat epäpuhtaita eläimiä, lieruhäntiä ja muuta. Lieruhäntä ei voi elää puhtaassa vedessä. Jos se joutuu siihen, se kuolee. Sen täytyy olla seisovassa vedessä.

65   Ja näin on tänään monien näiden loisien kanssa. Ne eivät voi elää Pyhän Hengen tuoreessa vedessä. Tästä syystä he ovat niin lujasti Sanaa vastaan ja sanovat, että Se on vastoin itseään. Sanassa ei ole mitään sellaista. Se on siksi, koska heillä täytyy olla jokin seisovan vesilammikko lierutellakseen siinä. Oikein.

Samoin on sammakon poikasten ja liskojen ja senkaltaisten kanssa. Niiden täytyy päästä suolle, jotta ne voisivat elää seisovassa vesilammikossa, koska heidän luonteensa mukaista on elää siellä. Ettekä te voi muuttaa eläintä, ellette ensin muuta sen luonnettaan.

Ja te ette voi saada ihmistä näkemään Jumalan Sanaa, ennen kuin hänen luonteensa on muuttunut. Ja kun hänen luonteensa on muutettu siitä, mitä hän on, Jumalan pojaksi, ja Pyhä Henki tulee häneen. Pyhä Henki, joka kirjoitti Jumalan Sanan.

66   Keskustelin tänään hyvän ystäväni, tohtori Lee Vaylen, kanssa, joka on nyt täällä läsnä. Hän on melkoinen teologi. Ja niinpä meillä tavallisesti on joitakin hyviä keskusteluja Kirjoituksista. Hän on hyvin älykäs.

Ja kerran hän kysyi minulta, että minkä minä ajattelin olevan alkuperäisen todisteen Pyhästä Hengestä. Olisiko se kielillä puhuminen? Se tapahtui monta vuotta sitten.

Minä sanoin: “Ei, en voi nähdä sitä niin.”

Hän sanoi: “En myöskään minä, vaikka minulle onkin opetettu niin.” Sitten hän kysyi: “Minkä sinä ajattelisit olevan todiste siitä?”

67   Minä sanoin: “Kaikkein täydellisin todiste, jota voin ajatella, on rakkaus.” Ja niin me jatkoimme keskusteluamme siitä.

Ja sitten minä ajattelin: “Se kuulosti erityisen hyvältä.” Niinpä minä pidin kiinni siitä: “Jos miehellä on rakkaus.”

Mutta yhtenä päivänä Herra näyssä oikaisi sen asian minulle, ja Hän sanoi, että “Pyhän Hengen todiste oli niillä, jotka voivat vastaanottaa Sanan.” Se ei ollut rakkaus tai kielilläpuhuminen, vaan se on Sanan vastaanottaminen.

68   Ja sitten tohtori Vayle sanoi minulle, että se on Kirjoitusten mukaista. Hän sanoi: “Koska Johanneksen 14. luvussa Jeesus sanoi: ‘Kun Hän, Pyhä Henki, tulee teidän yllenne, Hän tulee paljastamaan teille nämä asiat, jotka Minä olen opettanut teille, ja Hän tulee paljastamaan teille tulevat asiat.”’

Joten siinä teillä on aito todiste Pyhästä Hengestä. Hän ei ole vielä koskaan kertonut minulle mitään väärää. Niinpä se on: todiste Pyhästä Hengestä on se, että voi uskoa Sanan ja voi vastaanottaa Sen.

Koska Jeesus ei koskaan sanonut: “Kun Pyhä Henki on tullut, te tulette puhumaan kielillä.” Hän ei koskaan sanonut: “Kun Pyhä Henki tulee, te tulette tekemään noita asioita”, vaan Hän sanoi: “Hän tulee ottamaan näistä Minun asioistani ja näyttämään ne teille, ja tulee näyttämään teille tulevia asioita.” Niinpä siinä on aito Pyhän Hengen todiste sen mukaisesti, kuin Jeesus itse sen sanoi.

69   Niinpä kaikki nämä tunnekuohut ja asiat, joita ihmisillä on, ja joissa he elävät, te voitte nähdä, miksi he tekevät niin. Näettekö, siitä on tullut kirkkokunta tai seisova vesilammikko. He eivät voi rakentaa kirkkokuntaa täydellisen Jumalan Sanan päälle, niin ei voida tehdä, koska te ette voi tehdä Jumalasta kirkkokuntaa. Ette koskaan!

70   Kerätkääpä yhteen joukko miehiä, jotka voivat uskoa Sanan, ja antakaa heidän aloittaa organisaatio. Ja ensimmäinen asia, mitä tapahtuu, tiedättehän, on se, että jonkun vuoden kuluttua siellä on joukko “rickyjä”, joiden kanssa te ette voi tehdä yhtään mitään. He pitävät sitä käsissään, ja te ette voi tehdä sille mitään. Se ei ole Jumalan järjestelmä. Sitä se ei ole. Niinpä me siis tiedämme, että se on kuollut ja tullut vesisäiliöksi, paikaksi, missä jokainen heistä tekee kompromissin tämän, tuon ja jonkun muun kanssa saadakseen sinne jäseniä tai antaakseen ihmisten tulla sisälle.

71   Me voimme todeta, että tämä järjestelmä alkoi erään kerran jo siellä israelilaisten päivinä, kun he kaivoivat näitä vesisäiliöitä. Siellä oli joukko fariseuksia, jotka olivat kaivaneet joitakin vesisäiliöitä. Ja heillä oli mies nimeltään Herodes, joka oli käskynhaltija, maan hallitsija.

Ja hän tuli alas kuulemaan miestä, joka ei leikitellyt heidän kirkkokuntiensa kanssa. Hän oli profeetta. Ja yhdelläkään profeetalla ei koskaan ole mitään muuta tekemistä kirkkokunnan kanssa, kuin että he ovat vihanneet sellaista. Tämä profeetta sanoi: “Älkää alkako sanoa itseksenne: ‘Aabraham on meidän isämme’, sillä minä sanon teille, että Jumala kykenee näistä kivistä herättämään lapsia Aabrahamille.”

72   Ja he toivat hänen luokseen korkea-arvoisen henkilön, joka oli ottanut veljeltänsä vaimon ja nainut hänet. Ja tuo mies käveli suoraan hänen eteensä, ja mitä hän sanoi? He ajattelivat, että hän tekisi kompromissin ja sanoisi: “No niin, herra, onko sinulla mukava tuoli, jossa voit istua. Minä olen niin iloinen, että sinä olet voinut tänään tulla tänne kuuntelemaan minua.”

Johannes käveli suoraan hänen eteensä ja sanoi: “Sinun ei ole laillista pitää häntä.” Kaikkein ensimmäiseksi hän haukkui häntä hänen synnistään.

73   Näettekö, kirkkokunnat ovat seisovia vesilammikolta, jossa miehet voivat elää naisten kanssa, ja naiset voivat tehdä kaikenlaista, kuten katkaista hiuksensa ja käyttää shortseja ja kaikkea muuta, ja kutsua itseään kristityksi.

Mutta aito Lähde, Hallelujaa, Jumalan voiman Lähde, ei voi pysyä siellä, koska Se puskee itsensä ulos sieltä. “Minä olen Elävien Vesien Lähde. He ovat jättäneet Minut kaivaakseen itselleen joitakin vesisäiliöitä.”

74   No niin, elävän veden lähde, me huomaamme, minkälainen on elävän veden lähde? Me näimme, mikä vesisäiliö on. Millainen sitten on elävän veden lähde? Se on luonnonlähde.

“Luonnonlähde, mikä se on, veli Branham?”

Se on kaivo, joka itse työntää vetensä alhaalta käsin ulos. Se virtaa koko ajan. Se on omavarainen, se on aina tuore ja puhdas, luonnonlähde, elävän veden lähde. Se ei ole kuollut ja seisova, vaan se elää. Se uusiutuu jatkuvasti tuoden ylös koko ajan jotakin uutta, liikkuen, jotka tulevat sen omista luonnonvaroista. Se imee tyhjentymättömästä varastosta. Se on elävien vesien lähde, joka suihkuaa ylöspäin puhdistaen itsensä. Se on puhdasta, kirkasta vettä. Se huolehtii itsestään. Teidän ei tarvitse odottaa sateita täyttämään sen varastoa. Se pulppuaa koko ajan ja antaa vetensä vapaasti. Teidän ei tarvitse pumpata sitä, tuulettaa sitä, pyörittää sitä tai liittyä siihen. Se vain on elävien vesien lähde.

75   Te tiedätte, että noiden vanhojen vesisäiliöiden kanssa teidän täytyy pumpata ja kiertää ja kelata ja kaikenlaista, jotta saisitte vähän tuota seisovaa vettä siitä ulos.

Mutta elävän veden lähde antaa vetensä vapaasti ilman pumppaamista ja liittymistä ja kaikkea muuta.

76   Oi, minä olen niin iloinen tuosta Lähteestä! Kyllä! Sitä ei tarvitse siivilöidä, jotta saataisiin nuo loiset siitä pois, koska se tulee niin syvältä sieltä pohjakalliosta, jossa ei ole mitään loisia.

Se ei tarvitse mitään koulutettua riepua siivilöimään sitä, oikein, jotakin maailmallista ihmistekoista järjestelmää, kirkkokunnallista viisautta, joka psykiatrin kautta haluaa sanoa sinulle, oletko kykenevä saarnaamaan vai et. Siinä ei tarvita mitään noita likaisia riepuja. Se tulee työntämään sen pois, niin pian kuin te panette siihen jotakin sellaista. Te ette voi tehdä niin. Tuollainen kaivo pulppuaa koko ajan. Jos te panisitte yhden niistä rievuista siihen, se tulisi heittämään sen pois jommallekummalle puolelle. Sillä ei ole aikaa mihinkään kirkkokunnalliseen riepuun.

77   Se ei tarvitse minkäänlaista suodatinta, ei siivilää, ei pumppua eikä ravistelua eikä mitään muutakaan. Se vain jatkaa pulppuamistaan. Se ei ole riippuvainen paikallisista sateista, jotta se täyttyisi. Sateet ovat herätyksiä. Kun taas tuo elämän veden lähde on paikka, missä ruumis on ja jonne kotkat tulevat kokoontumaan. Teidän ei tarvitse pumpata esiin herätystä. Teidän ei tarvitse pumpata esiin mitään. Ainoa asia, mikä teidän täytyy tehdä, on tulla lähteelle. Se on aina täynnä hyvää, tuoretta vettä, joka ei koskaan lopu. Se vain jatkaa pulppuamistaan.

78   Teidän ei tarvitse mennä vesisäiliön luo ja sanoa: “No niin, jospa sataisi ja se pesisi puhtaaksi tuon ladon, niin meillä voisi olla jotakin juotavaa.” Voi sentään! Ei mitään sellaista. Tämä luonnonlähde pulppuaa hyvää, kylmää vettä koko ajan. Te voitte luottaa siihen. Teidän ei tarvitse sanoa: “Hyvä on, minäpä menen tuolle vanhalle vesisäiliölle, josta meidän oli tapana juoda, mutta ei ole satanut pitkään aikaan. Sanonpa teille, että se voi olla kuivunut.”

79   Tällä tavalla on joidenkin näiden ihmistekoisten järjestelmien kanssa. Te voitte päästä sisälle, jos teillä on jotakin suurta meneillään tai myytte jotakin tai teillä on jotakin muuta kiinnostavaa, korttipelejä ja suuria juhlia pohjakerroksessa. Silloin teidän huoneenne voi olla täynnä.

Mutta kun te tulette tuolle Lähteelle, joka aina pulppuaa, ihmiset saavat siellä juodakseen kylmää raikasta vettä. Te voitte olla varmoja siitä. Sanotaan: “Heillä ei ole ollut herätystä kymmeneen vuoteen.” Jos te olette tuolla Lähteellä, siellä on oleva herätys käynnissä koko ajan.

80   Kuten pieni walesilainen. Erään kerran, kun heillä oli herätys meneillään Walesissa, siellä oli joitakin korkea-arvoisia Yhdysvalloista. Jotkut näistä suurista jumaluusopin tohtoreista menivät sinne Walesiin nähdäkseen, mitä se kaikki oli. Niinpä heillä oli heidän ympärikäännetyt kauluksensa ja knallit päässään, kun he kävelivät siellä kadulla.

Ja siellä tuli pieni poliisi vastaan heilutellen keppiään ja vihellellen: “Alhaalla ristillä, missä Pelastajani kuoli, siellä minä itkin puhdistuakseni synnistä. Siellä minun sydämeeni käytettiin Verta. Kunnia Hänen Nimelleen”, ja käveli alas katua.

Niinpä he sanoivat: “Tämä näyttää olevan uskonnollinen mies. Menkäämme ja kysykäämme häneltä.”

Ja he sanoivat: “Herra.”

Hän sanoi: “Mitä te haluatte! ”

He sanoivat: “Me olemme täällä Yhdysvalloista. Me olemme lähetystö. Me tulimme tänne tutkiaksemme niin kutsuttua Walesin herätystä. Me olemme jumaluusopin tohtoreita ja me olemme täällä nähdäksemme, mitä se on. Me haluamme tietää, missä herätys on, ja missä sitä pidetään.”

Hän sanoi: ”Te olette tulleet perille. Minä olen Walesin herätys!” Aamen! “Walesin herätys on minussa! Sen on juuri tässä.”

81   Näin on, kun te elätte tuon Elävän Vesien Lähteen äärellä. Se on koko ajan elossa ja pulppuaa yli ja yli ja yli, loppumattomasti. Ei: “Menkää ja katsokaa, olisiko siinä vettä, olisikohan tullut sadetta pitkään aikaan”, sellainen se ei ole. Se on Elävän Veden Lähde. Kuten sanoin, se antaa vetensä vapaasti.

82   Teidän ei tarvitse panna siihen minkäänlaista riepua, jotakin koulutuksen riepua, ennen kuin te voitte lähettää hänet saarnaamaan ja todeta lausuuko hän sanansa oikein ja sanooko hän ne oikein ja minkälaista äänenpainoa hän käyttää, ja niin edelleen. Monet heistä eivät edes tiedä, mitä he ovat. Mutta joka tapauksessa hän elää Lähteellä, kaikesta huolimatta.

83   Sen täyttymisen ei tarvitse riippua paikallisesta sateesta tai paikallisista herätyksistä. Sen ei tarvitse tehdä mitään sellaista, sillä sen voima ja puhtaus on siinä itsessään. Missä Sana on, siinä on Sen voima. Kun mies pystyy vastaanottamaan Sen sydämeensä, niin Sillä on sen oma puhtaus ja Sillä on sen oma voima. Se on juuri itse Sanassa ja tuo esiin Sen Elämään.

84   Kun Israel hylkäsi Sen, he joutuivat vaikeuksiin. Joka kerta, kun he menivät Siitä pois, he olivat vaikeuksissa.

Samalla tavoin kuin mekin nyt teemme. Kun herätys eroaa Siitä, silloin siitä ei mihinkään. Se kaivaa itselleen joitakin seisovavetisiä vesisäiliöitä, ja se on mennyttä.

85   Mutta Jumala aina auttoi heitä. Napina Punaisella Merellä, silloin kun he napisivat… Kuitenkin kaiken tuon keskellä, Hän oli antanut heille lupauksen. Hänen olisi pitänyt kääntää heidät takaisin juuri sieltä, meidän näkökulmastamme katsoen, mutta Hän oli luvannut viedä heidät sinne.

Mitä Hän teki? Hän antoi noille Israelin lapsille Tulipatsaan, ja kaikkea muuta, vahvistaakseen heidän profeettansa. Ja heidät johdettiin sinne ulos merelle. Ja aina tulee vaikeuksia sitä vastaan. Ja täällä tulivat faarao ja hänen armeijansa. Ja tiedättekö, mitä Jumala teki? Hän vain avasi punaisen, seisovavetisen säiliön.

Kuollut meri on kuollein asia maailmassa. Se on todella kuollut. Se on liikkumaton, eikä mikään voi elää siinä.

Ja Hän avasi sen ja asetti heidät vapaana toiselle rannalle. Hän vei heidät sinne, missä heitä ei tultaisi sitomaan millään tuonkaltaisilla asioilla.

86   Erämaassa he tulivat huomaamaan, etteivät he voineet olla riippuvaisia säiliöistä. Ne olivat kuivia. Sitten he löysivät itsensä vaeltamassa vesireiältä toiselle. Kun he olivat erämaassa, he olivat kuolemassa janoon ja menivät tämän säiliön luo täällä, tälle lammikolle, ja se oli kuivunut. He menivät toiseen paikkaan, ja sekin oli kuivunut. Ja he eivät enää koskaan ajatelleet saavansa juoda.

Ja sitten kaikkein epätodennäköisimmältä paikalta erämaassa he löysivät vettä. Se oli kalliossa. Se oli kalliossa. Ja sitten kaikkein epätodennäköisin paikka, mistä ihminen saattoi löytää mitään vettä, oli kuivasta kalliosta keskeltä erämaata. Mutta te näette, että Jumala tekee senkaltaisia asioita. Kaikkein uskomattomimmassa paikassa ja kaikkein epätavallisimmalla tavalla. Tällä tavoin se on aina ollut.

87   He ajattelevat, että teillä täytyy olla suuri kirkkokunta, yhdessä, ja kerätä ja saada heidät kaikki tulemaan yhteen jonkin valtavan suuren kokoontumisen yhteydessä, ja niin edelleen, ja saada tuhannet olemaan yhteistoiminnassa, ja kaikkea sellaista, jotta olisi herätys.

Joskus Jumala ottaa jonkun pikku kaverin, joka ei edes osa aakkosiaan, jonkin lukutaidottoman ihmisryhmän keskeltä, jotka tuskin erottavat oikeaa kättä vasemmasta, ja Hän aloittaa herätyksen, joka ravistelee maailmaa. Hän teki niin Johanneksen aikana. Hän teki sen profeettojen aikana. Yhtäkään heistä, kuten tiedämme, ei ollut koulutettu. Mutta Jumala saattoi saada otteen heistä ja tehdä jotakin heidän kanssaan.

88   Tästä kalliosta tulivat esille vedet. Hän oli Kallio. Ja Hän käski lyömään tätä Kalliota. Ja Hän antoi runsaasti puhdasta ja kirkasta vettä jokaiselle, joka halusi juoda. Hän pelasti jokaisen, joka halusi juoda siitä, ja se on täydellinen esikuva Johanneksen 3:16:sta.

Jumala niin rakasti maailmaa, että hän antoi ainosyntyisen Pojan, jotta kuka hyvänsä, joka uskoo häneen, ei tulisi kuolemaan, vaan hänellä tulisi olemaan iankaikkinen elämä.

89   Jumala löi tuota Kalliota Golgatalla. Meidän tuomiomme oli Hänen yllään, jotta Hänestä voisi tulla Elämän Henki, joka tulisi antamaan sinulle ja minulle Iankaikkisen Elämän. Ja se, mitä tapahtui siellä erämaassa, oli sen täydellinen esikuva.

90   Heidän ei koskaan tarvinnut vetää ja kaivaa ja pumpata. Ei mitään muuta kuin vain olla vapaasti osallisia Hänen valmistamasta tiestä. Heidän ei tarvinnut kaivella vesilammikoita. Heidän ei tarvinnut nostaa sitä mistään ämpärillä. Heillä ei tarvinnut olla minkäänlaista vinssiä saadakseen sitä. Heidän vain täytyi olla osallisia siitä.

Ja siinä kaikki, mitä nytkin tarvitaan. Teidän ei tarvitse liittyä mihinkään. Teidän ei tarvitse mennä alttarille ja työskennellä jotakin, pumpata sitä. Teidän ei tarvitse kerrata jotakin sanaa uudelleen ja uudelleen, kunnes saatte kielen sekaannuksen. Ainoa asia, joka teidän täytyy tehdä, on olla vapaasti osallisia Hänestä Jumalan järjestämällä tavalla. Ei pumppaamista, ei puskemista eikä mitään muuta kuin vain ottaa siitä vapaasti. Teidän ei tarvitse tehdä yhtään mitään muuta kuin vain olla osallisia siitä, uskoa se. Se on kaikki, mitä voin sanoa siitä.

Heidän ei koskaan ole tarvinnut tehdä mitään sen edestä. Milloinkaan ei ole tarvinnut kaivaa saadakseen sitä. Heidän ei koskaan tarvinnut mennä polvilleen ja itkeä koko yötä saadakseen sitä. He vain olivat osalliset siitä. Sitä oli jo lyöty. Kyllä.

91   Katselen juuri miestä, joka istuu siellä huoneen takaosassa. Muistan kertoneeni hänelle siitä, mitä tapahtui erään vanhan tallin seimessä eräänä päivänä.

Ja hän sanoi: “Mutta minä olen niin huono.”

92   Minä sanoin: “Tiedän, että niin on. Ja niin on minunkin kanssani.” “Mutta”, minä sanoin, “sinä katsot siihen, millainen sinä olet. Lopeta katsomasta siihen, millainen sinä olet, ja katso siihen, millainen Hän on.”

Hän sanoi: “Jos vain voisin päästä eroon näistä savukkeista, veli Branham, niin silloin minä voisin olla kristitty.”

93   Minä sanoin: “Älä yritä päästä eroon niistä. Sinä yrität tulla hyväksi ja sitten tulla Hänen luokse. Hän ei koskaan tullut pelastamaan hyviä miehiä. Hän tuli pelastamaan pahoja miehiä, jotka tiesivät olevansa pahoja.”

Hän sanoi: “No niin…”

Minä sanoin: “Kuulehan, ethän sinä halua mennä helvettiin?”

Hän sanoi: “En!”

94   Minä sanoin: “No niin, sinun ei tarvitse. Hän kuoli, jotta sinun ei tarvitsisi mennä sinne.”

Hän sanoi: “Mitä minun täytyy tehdä?”

Minä sanoin: “Ei mitään. Se on juuri niin yksinkertaista.”

Hän sanoi: “Mutta jos minä milloinkaan voisin…”

95   Minä sanoin: “Siinä sinä taas uudelleen menet takaisin noihin savukkeisiin. Lopeta noiden savukkeiden ajatteleminen, Muista vain ajatella sitä, mitä Hän teki, mitä Hän on, eikä sitä, mitä sinä olet. Sinä et ole hyvä, sinä et koskaan ollut etkä koskaan tule olemaan, mutta se, mitä Hän on! Hän se on.” Ja minä sanoin: “Nyt, ainoa asia, mikä sinun tulee tehdä, jos Hän kerran otti sinun paikkasi siellä, on vain vapaaehtoisesti vastaanottaa se, mitä Hän teki. Ainoa asia, mitä sinun täytyy tehdä, on vain vastaanottaa se.”

“Mikäs siinä”, hän sanoi, “se on yksinkertaista. Minä haluan tehdä sen.”

96   Minä sanoin: “Tässä on joki.” Minä toin hänet tänne ja kastoin hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Jotkut hänen omaisistaan istuvat täällä, ja minä tiedän, että he ajattelivat vähän oudolla tavalla minusta, koska tein sen. Minä tiesin, mitä tein. Olin nähnyt miehessä jotakin, mikä oli aitoa, saatoin nähdä sen siellä, joten minä otin ja kastoin hänet Herran Jeesuksen Nimessä.

Ja kun olimme tehneet sen, niin jokin aika sen jälkeen minä menin käymään hänen poikansa luona. Olin nähnyt näyn, kuinka puu särkyi eräässä määrätyssä paikassa, ja kuinka mies putosi ja melkein katkaisi selkänsä ja hän joutui sairaalaan. Ja tuona yönä Herra paljasti minulle, että se tulisi olemaan savukkeiden loppu.

Joten seuraavana päivänä, kun hän halusi savukkeita, minä sanoin: “Minä ostan hänelle kartongin ja vien sen hänelle. Odottakaa te vain, niin tulette näkemään.” Hänen savukepäivänsä ovat ohitse. Eikä hän koskaan polttanut eikä halunnut yhtäkään sen jälkeen. Jumala!

97   Näettehän, ensimmäinen asia, mikä teidän täytyy tehdä, on tulla tuolle Lähteelle. Teidän täytyy tulla tuohon Veteen käsittäen, että ei ole mitään, mitä te voisitte tehdä, vaan mitä Hän on tehnyt teidän puolestanne. Teidän ei tarvitse kaivaa tai pumpata sitä ulos, teidän ei tarvitse lopettaa tätä eikä teidän tarvitse lopettaa tuota. Ainoa asia, mikä teidän täytyy tehdä, on tulla sinne ja juoda. Siinä kaikki. Jos olette janoinen, niin juokaa!

98   No niin, Hän oli Kallio. Jumala löi Häntä meidän edestämme, ja Hänestä tuli esiin runsaana puhdas ja kirkas vesi. Se tekee sen vielä tänäänkin jokaiselle, joka haluaa uskoa. Se on tietenkin Hänen armonsa meitä kohtaan, Hänen kansaansa kohtaan.

99   Siellä oli samoin, kuin on tänäänkin laita ihmisten kanssa, jotka ovat valmiina vastaanottamaan sen, minkä vain voivat saada, mutta eivät halua antaa mitään vastapalvelukseksi. Israel oli valmis juomaan kalliosta, mutta he eivät halunneet antaa Jumalalle sitä palvelusta, joka olisi kuulunut Hänelle.

100   Ja Hän aina palvelee meitä. Tehän tiedätte, että me emme voi edes hengittää ilman Häntä. Me emme voi hengittää ilman, että se ei tulisi Jumalalta. Tämä osoittaa sen, kuinka riippuvaisia me olemme Hänestä. Ja kuitenkin melkein halkeamme kahtia, jos meidän täytyisi yrittää tehdä jotakin Hänelle. Hän pyytää meitä tekemään jotakin, mennä tapaamaan jotakin, mennä rukoilemaan jonkun puolesta, mennä auttamaan jotakin. Sen tekeminen melkein särkee meidät. Mutta me emme halua tehdä mitään palvellaksemme Häntä.

101   Hänen valituksensa oli: “He ovat hyljänneet Minut, Sanan, ja vastaanottaneet tilalle särkyneen vesisäiliön. He ovat hyljänneet Minut, Elämän Lähteen, Elämän Veden Lähteen, ja heitä haluttaa mieluimmin juoda jostakin seisovavetisestä säiliöstä.” Voitteko te kuvitella sellaista?

102   Voitteko te kuvitella, että jos täällä olisi luonnon lähde, joka pulppuaisi hienoa kalkkikivivettä suoraan kallion sydämestä, sieltä syvältä hiekkakerroksista, juuri niin kylmänä ja hyvänä kuin vain olla voi, ja sitten joku henkilö haluaisi juoda tuosta vesisäiliöstä, johon on huuhtoutunut latojen ja ulkorakennusten katoilta kaikenlaista ja johon maan lävitse vuotaa kaikenlaisia vesiä talleista ja navetoista ja likavesiviemäreistä, ja sitten me haluaisimme juoda siitä ennemmin kuin tuosta luonnonlähteestä? Tuollaisen henkilön jäljessä olisi jotakin vikaa.

103   Ja kun mies tai nainen haluaa ottaa perustakseen kirkkokunnan, joka antaa luvan hiusten leikkaamiseen ja shortsien käyttämiseen, maalaamiseen ja kaikkiin näihin muihin asioihin, ja joilla on joitakin pieniä ohjelmia ja kaikenlaista menoa, ja he voivat mennä keilahalleihin, ja siellä on kaikenlaista muutakin mielettömyyttä. He hyväksyvät sen ja pitävät sitä parempana kuin vanhanaikaista Jumalan Sanaa, joka leikkaa syvälle ja hakkaa pois ja tekee naisista hienoja naisia, ja saa heidät pukeutumaan ja toimimaan oikein, ja ottaa tupakan ja kiroilemisen ja valehtelemisen ja varastamisen pois teistä, ja ottaa kaiken maailman pois teistä ja antaa teille jotakin, josta saatte täydellisen tyydytyksen? Miksi mies tai nainen menee tuollaisiin asioihin mukavuuden takia? Kuinka te voitte saada lohdutusta sellaisesta?

104   Kuinka te voisitte saada virkistävää juotavaa seisovavetisestä säiliöstä? Miksi kukaan… Jos henkilö menisi säiliössä olevan seisovan veden luo, kun luonnon lähde on avoinna häntä varten, te sanoisitte: “Tuon miehen järjessä on jotakin vikaa.”

Ja jos mies tai nainen menee senkaltaiseen paikkaan löytääkseen lohdutusta, niin hengellisesti tuollaisessa henkilössä on jotakin väärin. He eivät halua Sanaa. Se osoittaa, että heillä edelleen on sammakon tai jonkun muun sellaisen luonne. Kyllä vaan. Jokin tuossa luonteessa pitää tuosta seisovavetisestä lammikosta, koska senkaltaiset asiat eivät elä raikasvetisessä lammikossa. He eivät voi tehdä sitä, koska se on raikasta vettä. He eivät voi tehdä sitä.

105   No niin, Jumala valitti, että he olivat jättäneet sen. Ja tänään he ovat tehneet saman asian.

Nyt katsokaa nyt naista kaivolla. Hän oli tullut Jaakobin vesisäiliölle, josta hän aina oli hakenut vettä Jaakobin vesisäiliöstä. Mutta Jaakobin vesisäiliö, kirkkokunta, niin kuin me kutsumme sitä, koska hän kaivoi niitä kolme, ja tämän hän joutui kaivamaan. No niin, hän tunsi tuon kertomuksen, koska hän sanoi: “Meidän isämme Jaakob kaivoi tämän kaivon, hän itse ja hänen karjansa ja kaikki muutkin joivat siitä, eikö tämä olisi tarpeeksi hyvää?”

106   Hän sanoi: “Mutta juotuasi tuota vettä, jota sinä nostat sieltä, sinun tulee uudelleen jano, ja sinun täytyy tulla takaisin tänne saadaksesi sitä. Mutta, se vesi, jota Minä annan sinulle, on Lähde, Suihkukaivo, joka pursuaa ylös sinun sisältäsi, eikä sinun tarvitse tulla tänne saadaksesi sitä. Se on sinun kanssasi.”

107   Huomatkaa, kun hän tuli tietämään, että hengellinen Lähde oli puhunut hänelle hengellisen merkin kautta, jota hän oli odottanut, hän jätti Jaakobin kirkkokunnallisen järjestelmän eikä koskaan mennyt takaisin siihen, koska hän oli löytänyt todellisen Kallion. Näettehän? Hän juoksi kaupunkiin. Hänen synnin tekeminen loppui. Hän ei enää ollut likainen nainen. Hän sanoi: Tulkaa, nähkää, kenet minä olen löytänyt, Miehen, joka kertoi minulle asiat, joita olen tehnyt. Eiköhän tämä juuri ole Kristus?” Tuo vesisäiliö saattoi olla aivan kunnossa, se oli palvellut tarkoitustaan, mutta nyt hän oli todellisella Lähteellä. Vesisäiliö oli palvellut tarkoitustaan siihen asti, kunnes totinen Lähde avattiin. Mutta kun totinen Lähde osui kohdalle, vesisäiliö kadotti voimansa. Hän löysi paremman juomapaikan.

108   Ja on olemassa parempi paikka! On parempi paikka, ja se on Kristuksessa. Johannes 7:37 ja 38, Jeesus sanoi Lehtimajajuhlan viimeisenä päivänä: “Jos joku janoaa, hän tulkoon Minun luokseni ja juokoon.”

He kaikki iloitsivat. Heillä oli pieni lirinä vettä, joka tuli alttarin alta, ja siitä he kaikki joivat tuon juhlan juhlimisen aikana ja sanoivat: “Meidän isämme joivat hengellisestä kalliosta erämaassa.” Näettekö, he olivat hakanneet itselleen vesisäiliön ja pumppasivat hieman seisovaa vettä siitä, mikä pursui temppelin alta siellä. Ja he kaikki olivat kerääntyneet tämän veden ympärille juodakseen ja sanoivat: “Vuosia sitten meidän isämme joivat erämaassa.”

Jeesus sanoi: “Minä olen tuo Kallio, joka oli erämaassa.”

He sanoivat: “Me söimme mannaa, jonka Jumala antoi sataa alas Taivaasta.”

109   Hän sanoi: “Minä olen tuo Manna.” Vaikka tuo Lähde seisoi heidän keskellään, ja vaikka Elämän Leipä seisoi heidän keskellään, niin he eivät kuitenkaan halunneet Sitä. He mieluummin halusivat oman säiliönsä, koska ihminen oli valmistanut tämän, ja Jumala oli lähettänyt tuon. Siinä on ero. He kaivavat itse vesisäiliöitä.

110   Hän sanoi; “Jos joku janoaa, hän tulkoon Minun luokseni ja juokoon.” Hän on tuo Lähde.

Ja niin kuin Kirjoitukset sanovat: “Hänen sisimmästään tulee virtaamaan ulos elävän veden virrat.” Oi, Hän on tuo luonnon Lähde! “Hänen sisimmästään tulee virtaamaan ulos elävän veden virrat.”

111   Hän oli tuo Kallio, joka… Hän oli tuo Haagarin Kallio, hänen vaikeutensa hetkellä, kun hänen lapsensa oli kuolemaisillaan, ja hänet oli pantu leirin ulkopuolelle pienen Ismaelin kanssa. Hänen säiliövetensä, mitä hän kuljetti mukanaan, oli loppunut ja hän oli laskenut Ismaelin maahan ja mennyt nuolenkantaman päähän itkemään, koska hän ei halunnut nähdä lapsen kuolevan. Ja yhtäkkiä Herran Enkeli puhui, ja hän löysi Beer… Beershepan, siellä pulppuavan kaivon, ja joka yhä pulppuaa tähän päivään asti. Hän oli Haagarin Beer-Beershepa, kallio siellä erämaassa.

112   Ja täällä Hän seisoi, Verellä täytetty Lähde, tuona päivänä siellä Temppelissä. [Tyhjä kohta nauhassa.] Sakarian 13. luvussa Hän oli Daavidin huoneelle avattu Lähde synnistä puhdistumista varten. Hän oli tuo Lähde. Psalmissa 36:9 Hän oli Daavidin Elämän Lähde. Hän on yhä tuo Lähde Daavidin huoneessa.

Hän on se josta runoilija on sydämessään sanonut:

On lähde täytetty Verellä
Joka on otettu Immanuelin suonista;

Kun syntiset uppoavat tuon tulvan alle,
He kadottavat kaikki syyllisyyden tahransa.

Hän on tuo Elämän Lähde, Vesilähde. Hän on Jumalan Sana.

113   Näiden viimeisten päivien ihmiset ovat hyljänneet Hänet, todellisen Sanan, Elämän Veden, ja ovat hakanneet itselleen kirkkokunnallisia vesisäiliöitä.

114   Ja nyt me näemme, että heillä on ollut särkyneitä vesisäiliöitä. Ja kuinka tuo säiliö on täytetty epäuskon bakteereilla, epäuskolla, kerskauksella, koulutusohjelmilla ja niin edelleen, jotka ovat vastoin Jumalan lupauksia. He ovat Sanan epäilijöitä.

115   Raamattu sanoo, että nuo vesisäiliöt, joita heillä on, ovat särkyneet. “Särkynyt” vesisäiliö on vuotava säiliö ja se vuotaa. Mitä se tekee? Se vuotaa uskonnolliseen likakaivoon, jota kutsutaan Kirkkojen Maailmanneuvostoksi. Ja tänne tämä särkynyt vesisäiliö johtaa heidät. Kaikki tämä siksi, että he ovat hyljänneet Hänet, Elävän Veden Lähteen, ja valmistaneet näitä vesisäiliöitä.

116   He kaivavat suuria seminaarijärjestelmiä opiskelua ja kouluttamista varten. He kaivavat senkaltaisia säiliöitä tänään, ja miehellä täytyy olla Ph.D. tai LL.D. tai jotakin sellaista, ennen kuin hän voi edes saarnata. Vesisäiliöitä, jotka ovat täytetyt ihmisen tekemällä teologialla. He panevat heidät näihin suuriin kouluihin opiskelemaan ja siellä he ruiskuttavat heihin heidän itse tehtyä jumaluusoppiansa, ja sen jälkeen heidät lähetetään kentälle sen kanssa. Minkälaisessa päivässä me elämmekään! Ihmistekoisia vesisäiliöitä. Ei ole ihme, että koko asia on alkanut löyhkäämään. Oi sentään! Se tapahtuu siksi, että ihmiset juovat siitä.

117   Ja kun ihmiset haluavat iloa tänään, niin mitä he tekevät? Sen sijaan että he vastaanottaisivat ilon Herrassa, he kääntyvät iloitakseen synnissä. Kun ihmiset, jotka käyvät kirkossa ja väittävät olevansa Kristuksen palvelijoita, tulevat hermostuneeksi, he sytyttävät savukkeen. Ja kun he haluavat pitää hauskaa, he pukeutuvat säädyttömiin vaatteisiin ja menevät ulos leikkaamaan nurmikkoa siihen aikaan, kun miehiä kulkee ohitse, saadakseen heidät viheltämään itselleen. He tekevät kaikenlaista ollakseen suosittuja. He haluavat näyttää filmitähdiltä. Tämä on heidän ilonsa.

Kun taas Jeesus sanoi: “Minussa on heille kylliksi.”

He tekevät niin, koska he eivät halua juoda tuosta Lähteestä. He ovat hyljänneet Sen. He eivät halua juoda Siitä, vaan he haluavat liittyä johonkin ihmistekoiseen järjestelmään, jonkinlaiseen vesisäiliöön, joka on täynnä kaikenlaisia pilaantuneita asioita, jotka antavat heidän jatkaa tällä tavalla.

118   Me veimme eilen lapset ylös joelle, tai uskon, että se oli lauantaiaamuna. Menimme sinne, missä Billy oli kalastamassa veneen kanssa. Veimme lapset sinne, minun pojanpoikani, tyttäreni ja pikku poikani, ja me menimme sinne joelle veneajelua varten. Te ette voi edes ajella veneellä joella tämän saastaisen, likaisen roskaväen vuoksi, jotka touhuavat puolialastomina siellä joella. Vene ajoi vierellemme, ja siinä oli joukko pieniä kaksitoista- tai neljätoistavuotiaita poikia olutpurkit ja savukkeet käsissään, ja sellaista he kutsuvat “hauskan pitämiseksi”. Voi sentään, kuinka kauan tämä maailma voi pysyä pystyssä tuonkaltaisen järjestelmän kanssa!

119   Sitten, päästäkseen vapaaksi ajatuksesta, että heidän kuoltuaan täytyisi mennä helvettiin, he menevät ja liittyvät yhteen näistä ihmistekoisista vesisäiliöistä, joihin muutkin samantyyppiset ihmiset kuuluvat. Se ei ole mitään muuta kuin joukko likaisia, saastaisia maailman “lieruhäntiä”. Ja he liittyvät siihen, koska, niin kuin vanhalla äidilläni oli tapana sanoa: “Samankaltaiset linnut lentävät yhdessä.” He eivät halua tulla Lähteelle puhdistuakseen syntielämästä. He haluavat elää siellä ulkona ja yhä pitää yllä todistusta, että he ovat kristittyjä. Miksi? He ovat kääntyneet pois Hänestä, todellisesta ilon lähteestä, Elämästä, täydellisestä Elämästä, ja sen antamasta tyydytyksestä. Tästä syystä he tekivät sen, koska he vain halusivat liittyä johonkin. Siellä on sellaisia ihmisiä, jotka uskovat tuonkaltaiseen asiaan.

120   Jokin aika sitten veli Fred ja minä ja veli Tom, ja joukko meitä, menimme erääseen tunnettuun baptistikirkkoon Tucsonissa nähdäksemme voisimmeko löytää hieman jotakin, joka ehkä vähän virkistäisi meitä. Ja saarnaaja sanoi jotakin siitä, kuinka ihmiset ennen lähtöään Egyptistä olivat syöneet valkosipulia, ja niin edelleen, ja kuinka he halusivat mennä takaisin sinne syödäkseen sitä. Hän sanoi: “Samoin on tämän päivän ihmistenkin kanssa.”

Ja jokainen meistä sanoi: “Aamen!” En ole koskaan nähnyt sellaista joukkoa! Ja koko seurakunta käänsi katseensa pois saarnaajasta ja he katsoivat taakseen nähdäkseen, kuka se oli, joka sanoi: “Aamen.” Näytti siltä kuin he olisivat säikähtäneet kuoliaiksi. He eivät tienneet, mistä oli kysymys.

Kun Daavid sanoi: ’’Nostakaa ilohuuto Herralle! Ylistäkää Häntä harpuilla. Ylistäkää Häntä psalttarilla. Ja jokainen, jossa henki on, ylistäköön Herraa. Ylistäkää te Herraa!” Jumala iloitsee Hänen ihmisissään. Voikoot he oppia sanomaan: “Aamen”, kun jotakin sanotaan oikein.

121   Miksi ette kääntyisi pois tästä järjestelmästä, maailman vesisäiliöstä, uskolliseen Jumalan järjestelmään, joka on luonnon Kaivo, Jeesus Kristus. Miksi te ette käänny Hänen luokseen, missä Jumala on meidän ilon lähteemme, meidän ylistystemme lähde, joka antaa meille täyden tyydytyksen? Minun hermoni saavat rauhoituksensa Jumalalta.

Kun olen aivan uupunut, minä löydän tyydytyksen Kristuksessa enkä savukkeissa, en maailman asioista, en johonkin uskontunnustukseen liittymisestä, vaan Hänen löytämisessään, Hänen sanomastaan lupauksen Sanasta: “Jos Minä menen pois, olen tuleva takaisin vastaanottaakseni teidät.” Siinä on minun iloni. Hän on minun iloni.

122   He sanovat tänään, että liittymällä näihin asioihin ja muodostamalla Kirkkojen Maailmanneuvoston, he tulevat tekemään tästä paremman paikan elää. Minun rehellinen mielipiteeni on, että he valmistavat siitä paremman paikan synnin tekemistä varten. Se on vain… Koko asiahan on joka tapauksessa syntiä, ei elämistä vaan kuolemista varten. He valmistavat meille paikan synnin tekemistä varten, eikä elämistä varten.

123   Mikä muu asia hyvänsä, joka on Jeesuksen Kristuksen ja Hänen Elämän Sanansa ulkopuolella, on särkynyt vesisäiliö. Mikä hyvänsä, jota yritetään sen korvikkeeksi, mitä tahansa te yritätte tehdä saadaksenne itsellenne rauhan tai lohdutuksen, tai mikä ilo tahansa, minkä te saatte tämän kovikkeena, on särkynyt vesisäiliö täynnä saastaa. Vain Hän antaa täydellisen tyydytyksen.

124   Muistan kuinka pari vuotta sitten mennessäni täältä takaoven kautta ulos, niin siellä oli eräs nuori “ricky”, joka sanoi minulle: “Tiedätkö, mikä on syynä siihen, että sinä aina puhut naisista tuolla tavalla, kun he käyttävät shortseja ja tekevät muita asioita? Siksi, että sinä olet vanha mies. Ja se on syynä siihen.”

Minä sanoin: “Katsohan nyt. Kuinka vanha sinä olet?”

Hän sanoi: “Kaksikymmentä­seitsemän.”

125   Minä sanoin: “Kun minä olin monta vuotta sinua nuorempi, minä saarnasin samaa asiaa kuin nytkin!”

Minä olen löytänyt tyydytyksen Lähteen. Hän on minun osani. Aamen! Niin kauan kuin Hän antaa minulle sen, kaikki on hyvin. Se on minulle taidetta, kun katson Häntä ja Hänen kättensä tekoja, ja näen, mitä Hän tekee. En tunne toista lähdettä.

Oi! kallis on virta,
Joka tekee minut lumen valkoiseksi;
En toista lähdettä tunne,
Kuin Jeesuksen Veren ainoastaan.
On lähde täytetty Verellä,
Otettu Immanuelin suonista;
Kun syntiset uppoavat tuon tulvan alle,
He kadottavat kaikki syyllisyyden tahransa.

126   Minä sanon teille, että tuon Lähteen lisäksi en tunne toista lähdettä. Se puhdisti minut, kun olin likainen. Se pitää minut puhtaana, koska haluan elää tuolla Lähteellä, ja juoda sen raikasta Vettä, joka täyttää minun sieluni ilolla.

Minä saatan olla niin alas painuksissa ja tuntea, että en jaksa enempää, eikä ole mitään paikkaa minne mennä, niin silloin menen polvilleni ja osoitan sormellani lupausta ja sanon: “Herra Jumala, Sinä olet minun Voimani. Sinä olet minun Tyydytykseni. Sinä olet minun Kaikki Kaikessa.” Silloin voin alkaa tuntea jonkin pulppuavan syvällä sisimmässäni, ja olen selviytynyt siitä!

127   Olen yli viidenkymmenen, ja heräsin eräänä aamuna… Tehän tiedätte millaista se joskus on, kun te tuskin saatte toista jalkaanne ulos vuoteesta. Ja kun te olette sellaisessa tilassa, niin tullaan ovelle ja koputetaan. Ja Billy tuli ja kertoi, että jossakin oli hätätapaus, jonne minun tulisi mennä. Ja minä ajattelin: “Kuinka kykenen siihen?” Yritin saada toista jalkaani ulos vuoteesta.

Minä ajattelin: “Sinä olet Lähde, täytetty voimalla minua varten! Aamen! Minun voimani ja minun apuni tulee Herralta. Sinä olet minun Luonnon Lähteeni. Sinä olet minun nuoruuteni!” “He, jotka odottavat Herraa, tulevat uudistamaan voimansa. He saavat siivet niin kuin kotka. He juoksevat, eivätkä väsy; he va­eltavat, eivätkä näänny.” “Herra Jumala, minun velvollisuuteni on mennä. Minua on kutsuttu täyttämään velvollisuuteni”, ja ensimmäinen asia, mikä tapahtui, oli se, että jotakin alkoi pursumaan minun sisälläni.

128   Eräänä päivänä kun minulla oli kokous tuolla pienessä paikassa, Topekassa, Kansasissa. Siellä oli poika, nuori saarnaaja, yksi minun ensimmäisistä kannattajistani. Veli Roy, joka istuu täällä, muistaa tuon paikan. Ja tämä saarnaaja joutui kaatuvan seinän murskaamaksi, kun se kaatui hänen päälleen. Tuo pieni kaveri oli kuolemassa. Hänen maksansa oli murskana, ja perna oli siirtynyt pois paikaltaan, kun tonneittain painoa putosi hänen päälleen.

129   Keskustelin aamiaispöydässä vaimoni kanssa ja sanoin hänelle: “Tiedätkö, mitä Jeesus tekisi, jos Hän olisi täällä?” Minä sanoin: “Kun hän kannatti minua: ‘Minä uskon tuon Sanan’, hän kannatti Kristusta.” Ja minä sanoin: “Se on perkeleen temppu. Jos Jeesus olisi täällä, Hän menisi ja laittaisi pyhät kätensä hänen ylleen, ja tuo poika tulisi terveeksi. En välitä yhtään siitä, vaikka hänen maksansa onkin murskana, hän tulisi terveeksi, koska Jeesus menisi sinne tarkalleen tietoisena siitä, kuka Hän on. Hän tunsi oman kutsumuksensa, sillä Kirjoitukset todistavat, että Hän tiesi, kuka Hän oli, eikä siitä ollut epäilyksen varjoakaan. Hän tulisi laittamaan kätensä hänen ylleen ja sanoisi: ‘Poikani, ole terve’, ja kävelisi ulos sieltä.” Ja minä sanoin: “Silloin hel­vetissä ei olisi tarpeeksi perkeleitä tappamaan tuota poikaa, vaan hän tulisi terveeksi.” “Mutta”, minä sanoin, “näethän kulta. Hän oli Jeesus, ne olivat Jumalan pyhät kädet.”

Minä sanoin: “Minä olen syntinen, synnyin sukupuolisesti. Minun isäni ja äitini olivat molemmat syntisiä. Ja minussa ei ole yhtään mitään hyvää.”

Ja minä sanoin: “Mutta tiedätkö mitä? Jos Herra antaisi minulle näyn ja lähettäisi minut sinne, silloin se olisi kyseessä eri asia. Jos Hän antaisi minulle näyn, niin minä menisin sinne, panisin käteni hänen päälleen, ja hän tulisi pois tuosta vuoteesta.”

130   Sitten aloin ajatella: “Loppujen lopuksi, jos se tapahtuisi näyn kautta, niin mitä eroa siinä olisi? Sama mies rukoilisi hänen puolestaan ja laskisi samat likaiset kädet hänen ylleen.”

Sitten aloin ajatella: “Minä olen Hänen edustajansa. Silloin Jumala ei edes katso minuun. Tuon Vanhurskaan Veri on siellä alttarilla ja välittää minun puolestani. Hän on minun Ylläpitäjäni, Hän on minun Rukoukseni, Hän on minun Elämäni.” Minä sanoin: “Ainoa asia, mikä saisi minut panemaan käteni hänen ylleen uskon kanssa, olisi se, että uskon näkyyn, ja ilman näkyä sama usko tekisi saman asian. Niinpä totean, että minä itse en ole mitään, mutta Hän on Kaikkeni Kaikessa. Hän on minun Elämäni. Hän on minun Käskijäni. Yksikään kirkkokunta ei lähettänyt minua, Hän lähetti minut. Hallelujaa! Minä menen Hänen Nimessään ja lasken käteni hänen ylleen.” Menin sinne ja laskin käteni hänen ylleen, ja tuona iltana hän oli kokouksessa eheänä ja terveenä. Aamen!

131   Oi, kyllä, Hän on Lähde. “En tunne toista lähdettä. En muuta kuin Jeesuksen Veren.” Itsessäni minä en ole kuin löyhkäävä luopio. Jokainen meistä on sitä. Mutta Jumalan edessä me olemme täydelliset. “Olkaa te sen vuoksi täydelliset, aivan kuten teidän Isänne Taivaassa on täydellinen.” Kuinka voitte olla sitä? Koska tuo Täydellinen edustaa meitä siellä. Tuo Lähde on siellä joka päivä raikkaana, ei jonakin seisovana vetenä, vaan joka päivä tuoreena vetenä, joka pesee pois minun syntini. Hän on tuo Lähde.

132   Nyt lopettaessani voisin sanoa tämän. Kaikki, mikä eroaa tästä, on särkynyt vesisäiliö, ja se tulee lopulta vuotamaan ulos sen, mitä te panette siihen. Jos te panette kaiken toivonne, kaiken aikanne ja kaiken yhteen noista seisovavetisistä säiliöistä… Jeesus sanoi, että ne olivat särkyneitä vesisäiliöitä. Jumala sanoi, että ne ovat särkyneitä, ja ne tulisivat vuotamaan ulos kaiken sen,  mitä hyvänsä te panettekin niihin. Te ette voi mennä enää pidemmälle niiden kanssa, koska ne vuotavat. Sillä Hän on ainoa Tie Totuuteen, Elämään ja iankaikkiseen iloon ja rauhaan. Hän on Yksi ja ainoa Tie siihen.

133   Oi! Tyhjentymätön Elämän Lähde on Jeesus Kristus. Miksi? Ja kuka Hän on? Sana, sama Sana, Elämä, Lähde, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Todelliselle uskovaiselle Se on hänen ylenpalttinen ilonsa, hänen korkein elämänmuotonsa, ja hänen suurin tyydytyksensä on Kristuksessa. Ei pumppaamista eikä vetämistä eikä liittymistä, vaan ainoastaan uskomista ja lepäämistä. Tätä Hän on uskovaiselle.

134   Kuten isä Aabraham, hän ei koskaan vetänyt mitään, hän ei ollut levoton eikä väsynyt. Hänellä oli Sana. Hän nojasi El-Shaddain rintaa vasten. Kun Aabraham oli satavuotias, Jumala ilmestyi hänelle ja sanoi: “Minä olen Kaikkivaltias, (heprealainen sana on El-Shaddai, joka tarkoittaa: “Yksi, jolla on rinnat.”), ja sinä olet vanha ja voimasi ovat lopussa, mutta lepää vain Minun rintaani vasten ja ime itseesi voimaa tästä Lähteestä.” Aamen! Mitä hän imi itsellensä? Uuden ruumiin. Hän sai vauvan Saarasta, ja viisikymmentä vuotta myöhemmin hänellä oli seitsemän lasta toisesta naisesta!

135   Oi, El Shaddai! Vanha Testamentti osoittaa, mitä Hän teki, ja Uusi Testamentti kertoo, mitä Hän tulee tekemään. Aamen.”

136   Nyt kun puhelinyhteydet ovat poissa, niin tulen kiiruhtamaan ja lopettamaan hetken kuluttua.

Haluan sanoa tämän ennen kuin lopetan. Minulla oli hyvä kokemus tästä erään kerran. Olin tarkastamassa linjoja. Ja monet ihmiset täällä Georgetownin lähistöllä, Milltownissa, muistavat, että siellä kaukana kukkuloilla oli lähde. Se oli luonnonlähde. Se työnsi veden noin metrin verran ylöspäin ja pursusi koko ajan. Se oli valtavan iso lähde ja… Ja sen ympäristössä kasvoi paljon puolanminttua, tehän tiedätte, tuota mintun kaltaista ruohoa. Ja oi, kuinka minä aina janosinkaan päästä sinne, päästä tuolle lähteelle! Minulla oli tapana maata sen vierellä ja vain juoda ja juoda. Minä istuin alas ja join ja odotin.

Ja vuosi vuodelta minä aina tulin tälle samalle lähteelle, eikä se koskaan pysähtynyt, oli talvi tai kesä. Se ei voinut jäätyä. Te ette voi saada luonnonlähdettä jäätymään. Oi, ei, ei. Ei ole väli sillä, kuinka kylmää ilma on, se ei kuitenkaan saa sitä jäätymään. Se jäädyttää vesisäiliöt. Pienikin pakkanen tekee sen.

Näettehän, mutta kaikessa, mikä liikkuu, on Elämä. Se on liikkeessä. Ja te ette voi saada luonnonlähdettä jäätymään. Ei ole väliä sillä, kuinka lamaannuttava henki ympärillänne onkaan, tämä Lähde on aina elossa. Eläkää tuolla Lähteellä.

137   Ja panin merkille siellä, että aina juodessani siitä, vesi oli aina tuoretta. Milloinkaan ei tarvinnut olla huolissaan ja sanoa: “Ihmettelenpä, jos menen sinne, niin onkohan se lakannut juoksemasta?” Se on juossut…

138   Eräs vanha maanviljelijä sanoi minulle: “Jo minun isoisäni joi tästä, eikä vesi ole koskaan vähentynyt. Se on yhä sama lähde pursuten tuonne Blue Riveriin tuolla.”

139   Minä ajattelin: “Oi, mikä hieno vesipaikka.” Ja minulla oli tapana kävellä noin mailin verran pois tieltä päästäkseni tuohon paikkaan, koska se oli niin todella hyvä paikka juoda. Oi, kuinka hyvää tuo vesi olikaan.

Kun jälleen menen tuonne Arizonan erämaahan, minä yhä ajattelen sitä. “Tuo ihmeellinen lähde siellä, jospa vain voisin maata sen reunalla.”

Kuten Daavidkin kerran sanoi: “Oi, jospa minä vielä kerran voisin juoda tuosta lähteestä.” Jospa hän voisi päästä sinne.

140   Ja istuessani siellä eräänä päivänä sattui pieni kummallinen asia. Minä sanoin: ’’Mistä syystä sinä aina olet niin onnellinen? Toivoisin voivani olla yhtä onnellinen. En ole koskaan nähnyt sinua surullisena siitä alkaen, kun aloin käydä täällä. Sinussa ei ole minkäänlaista surua. Sinä olet aina täynnä iloa. Aina sinä hypit ja pulppuat. Oli sitten kesä tai talvi, kylmä tai kuuma, miten onkin, sinä olet aina iloa täynnä. Mikä saa sinut niin iloiseksi, sekö, että minä juon sinusta?”

“Ei.”

Minä sanoin: “Siksikö, että sinä pidät siitä, kun kaniinit juovat sinusta?”

“Ei.”

Minä sanoin: “Mikä saa sinut kuohuinaan ylitse tuolla tavalla? Mikä tekee sinut niin onnelliseksi? Mikä saa sinut aina niin täyteen iloa? Siksikö, että linnut juovat sinusta?”

“Ei.”

“Siksikö, että minä juon sinusta?”

“Ei.”

Minä sanoin: “Mikä sitten täyttää sinut niin ilolla?”

141   Ja jos tuo lähde olisi voinut vastata minulle, se olisi sanonut: “Veli Branham, se ei siksi, että sinä juot, vaikka arvostankin sitä. Eikä se ole siksi, että minä voin juottaa linnut. Minä juotan kaikki, jotka haluavat juoda. Ainoa asia, mitä teidän täytyy tehdä, on tulla tänne ja juoda. Mutta se, mikä tekee minut niin onnelliseksi, ei ole minä itse, vaan jokin sisälläni työntää minua. Se on jotakin, mikä pulppuaa minussa.”

142   Ja näin on myös Hengellä täytetyn elämän kanssa. Kuten Jeesus sanoi, Hän oli… Näettekö, Hän antaisi teille vesilähteen, joka pulppuaa Iankaikkiseen Elämään, luonnonlähteen, joka jatkuvasti pursuaa ja tulvii. Vaikka muut seurakunnasta olisivat alhaalla tai ylhäällä, te silti olette tuolla lähteellä.

Miksi te ottaisitte vanhan kirkkokunnallisen järjestelmän, vesisäiliön, joka on täynnä loisia ja kaikkea muuta, ja joisitte tuollaista seisovaa vettä, kun teidät on kutsuttu tulemaan Lähteelle, Luonnon Lähteelle?

143   Muistelen sitä, miten se puski ja pulppusi ja lorisi ja nauroi iloiten ja hypellen ilakoivasti. Oli sitten kylmää, sateista, kuumaa tai kuivaa, kun muu ympäristö kuivui, se jatkoi pulppuamistaan kuten aina ennenkin. Koska sen juuret olivat syvällä pohjakalliossa, josta se sai alkunsa.

144   Oi, sallikaa minun elää tuolla Suihkukaivolla. Pitäkää kaikki ihmistekoiset järjestelmänne, jos haluatte, kaikki seisovavetiset lähteenne, mutta antakaa minun tulla tälle Lähteelle. Sallikaa minun tulla sinne, missä Hän on täynnä… Hän on minun Iloni. Hän on minun Elämäni. Hän on minun Voimani. Hän on minun Veteni ja Hän on minun Parantajani, Pelastajani ja Kuninkaani. Kaikki, mistä minulla on tarve, löytyy Hänessä. Miksi haluaisin mennä minnekään muualle?

145   Veli, Sisar, etkö tulisi tälle Lähteelle tänä iltana. Miksi et, jos et koskaan ole ollut siellä, miksi et vastaanottaisi sitä tänä iltana kumartaessamme päämme?

146   Särkyneitä säiliöitä, jotka vuotavat ja joihin maailma vuotaa sisälle, kaikenlainen saasta ladoista ja entisistä päivistä. Miksi et tulisi tälle Lähteelle, jossa sellaiset asiat eivät voi pysyä, tälle suurelle Lähteelle, joka on täytetty Immanuelin suonista otetulla Verellä? Miksi et vastaanota sitä tänä iltana? Auttakoon Jumala meitä tänä iltana, tässä kuivassa, janoisessa maassa. Kuten profeetta sanoi: “Hän on Kallio nääntyvässä maassa.” Hän on Lähde. Ettekö tulisi Hänen luokseen sydämissänne sillä aikaa, kun rukoilemme?

147   Rakas taivaallinen Isä, ei ole muuta lähdettä, kuten juuri soitetaan En toista lähdettä tunne, Veren Jeesuksen ainoastaan. Minä synnyin sinne, minä kasvoin siellä, menin sinne elääkseni ja kuollakseni siellä ja noustakseni uudestaan siellä Hänen läsnäolossansa. Anna minun aina, Herra, olla Hänen läsnäolossansa, sillä en tunne ketään muuta. Ei ole muuta rakkautta kuin Kristus, ei muuta uskontunnustusta kuin Kristus, ei muuta Kirjaa kuin Raamattu. En tunne mitään muuta, eikä ole iloa Hänen ulkopuolellaan. Ottakaa Hänet minulta pois, niin, oi Jumala, ei ole väliä kuinko paljon maailmasta omistan, olisin silti kuollut. Silloin vain vaeltaisin ympäri yrittäen käsin suojella päätäni. Jos otat Hänet minulta pois, niin olen mennyttä, Herra. Mutta salli Hänen olla minussa, niin silloin joulukuu on yhtä miellyttävä kuin toukokuukin. Silloin ei siellä ole oleva kuumia eikä kuivia paikkoja. Jopa itse kuolemakin on menettänyt voittonsa. Suo meillä olla Hänet, Isä. Anna Hänet runsaana jokaiselle uskovaiselle täällä tänä iltana, kun he ovat odottaneet tässä huoneessa.

148   Monien heistä täytyy ajella maanteillä tänä yönä mennessään koteihinsa. Voikoot heidän ajatuksissaan silloin olla: “Minä elän lähteellä, elän siellä juoden tunnista toiseen.”

149   Ja jos he eivät vielä ole vastaanottaneet sitä, niin voikoot he vastaanottaa Hänet nyt, niin että he voivat ottaa mukaansa tuon Lähteen, joka sanoi: “Minä olen käyvä kanssanne. Minä tulen olemaan teidän kanssanne maailman loppuun asti.” Suo nämä asiat, Isä.

150   Ja nyt kun päämme ovat kumarrettuina. Onko täällä joku tänä iltana, tai kuinka moni haluaisi sanoa: “Herra, vie minut tuolle Lähteelle juuri nyt. En ole tullut tänne vain kuuntelemaan vaan löytääkseni jotakin. Olen tullut löytääkseni sinut, Herra. Tarvitsen Sinua tänä iltana. Tule sydämeeni juuri nyt. Tekisitkö sen, Herra?” Jumala siunatkoon teitä, Herra siunatkoon teitä jokaista.

151   Isä, Sinä olet nähnyt kädet kaikkialla, toisessa huoneessakin ja ulkopuolella. Sinä tulet antamaan kaiken sen, mitä he tarvitsevat. He ehkä ovat juoneet jostakin vanhasta vesisäiliöstä, Herra, olleet vain jollakin puolivälin pysäkillä, jonne jotkut miehet ovat hakanneet vesisäiliön. Se on saastutettu kaikenlaisilla oudoilla opeilla, jotka kieltävät Sanan. Minä rukoilen, Jumala, että he tänä iltana tulisivat Hänen luokseen, joka on Lähde, tuo Elämän Lähde. Suo se, Isä. Minä jätän heidät Sinulle nyt Jeesuksen Nimessä.

152   Ja Sinä sanoit minulle: “Mitä hyvänsä te pyydätte Minun Nimessäni, se tullaan tekemään.” Ja minä en pyytäisi tätä, Herra, jos en ajattelisi, että se tullaan tekemään. Silloin sanoisin sen vain jonakin rituaalina. Mutta minä rukoilen heidän puolestaan vilpittömyydessä. Rukoilen heidän puolestaan uskoen, että Sinä suot sen, mitä Sinä lupasit.

153   Ja nyt, minä vien heidät pois tuolta vesisäiliöltä. Vien heidät pois siitä paikasta, jossa he ovat juoneet, saamatta tyydytystä, tämän Lähteen luokse. Minä teen sen Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

154   He ovat Sinun, Herra. Anna heidän juoda Sinusta Elävää Vettä, Elävän Veden Lähteestä. Jeesuksen Nimessä minä pyydän sitä. Aamen. Suo se, Herra.

Oi, kallis on tuo virta
Joka minut lumen valkoiseksi saa;
En toista lähdettä tunne,
Kuin Veri Jeesuksen ainoastaan.
Mikä voi pestä syntini pois?
Ei mikään muu kuin Veri Jeesuksen.
Mikä voi tehdä minut terveeksi taas?
Ei muu kuin Veri Jeesuksen.

Oi, Jeesus, paranna nämä, Herra! suo se, Herra, Jeesuksen Nimen kautta minä rukoilen Jumala, että tekisit niin. Sinä tiedät kaikki asiat.

En toista lähdettä tunne,
Kuin Veri Jeesuksen ainoastaan.

155   Ajatelkaa sitä! En toista lähdettä tunne. En tunne ketään muuta kuin Hänet. En halua tuntea ketään muuta kuin Hänet. Ei mitään muuta kuin Jeesuksen Veren.

Oi, kallis on tuo virta,
En toista lähdettä tunne
En muuta kuin Jeesuksen veren vaan.
Joka minut lumen valkoiseksi saa;

156   Laulaessamme sen uudestaan puristakaamme käsiä toinen toistemme kanssa. Rakastatteko toisianne? Onko täällä ketään, jolla on jotakin jotain toista vastaan. Jos niin on, mene ja sovi se. Teethän niin? Älkäämme lähtekö täältä sellaisina. Jos sinulla on jotakin ketä hyvänsä vastaan, mene ja sovi se juuri nyt. Juuri nyt on tilaisuutesi mennä ja sanoa: “Veli, sisar, sanoin jotakin sinusta… Ajattelin jotakin… En tarkoittanut tehdä sitä. Anna minulle anteeksi.” Tällä tavalla se tehdään. Pitäkäämme lähde mukanamme koko matkan. Ymmärrättehän?

En toista lähdettä tunne,
Vaan Jeesuksen Veren ainoastaan.
Oi, kallis on tuo virta,
Joka minut lumivalkoiseksi saa.
Oi, en toista lähdettä tunne
Se on Veri Jeesuksen ainoastaan.

157   Eikö Hän olekin ihmeellinen? Ei mitään muuta lähdettä. Me emme halua saastuttaa itseämme muilla asioilla. Me olemme erotetut, ja olemme jättäneet maailman taaksemme. Me emme halua enempää Egyptin valkosipulia ja särkyneitä vesisäiliöitä. Me matkaamme Herra Jeesuksen kanssa, tuon lyödyn Kallion kanssa, aamen, syöden ylhäältä tulevaa mannaa, Enkelien ruokaa, ja juoden Kalliosta. Aamen!

En toista lähdettä tunne,
Kuin Jeesuksen Veren ainoastaan.

Kumartakaamme päämme.

158   Rukoilkaamme, että Jumala siunaisi runsaasti teitä jokaista, niin että Hänen armonsa ja laupeutensa olisi teidän kanssanne tulevan viikon aikana. Ja jos niin tapahtuisi, että jonkun teistä olisi kuljettava esiripun taakse, niin muistakaa vain, että se on ainoastaan muutaman tunnin uni ja lepo, kunnes jälleen tapaamme. Muistakaa, että ne, jotka ovat elossa ja ovat jäljellä täällä, he eivät voi ehtiä ennen niitä, jotka ovat unessa, sillä Jumalan Pasuuna, tuo viimeinen Pasuuna, sillä kuudes on juuri soinut. Ja tuo viimeinen Pasuuna, kuten viimeinen Sinettikin, tulee olemaan Herran tulemus. Se tulee soimaan, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. He vain lepäävät tuohon aikaan asti.

159   Ja jos niin tapahtuu, että loukkaannutte jossakin, muistakaa:

Kilpi tää se nuolet murtaa
Synnin liekin sammuttaa.
Ja kun kiusaukset sortaa,
Jeesuksessa avun saa.
 (Perkeleet ovat pakeneva.)

160   Muistakaa vain, että me toivomme tapaavamme teidät täällä seuraavana sunnuntaiaamuna. Tuokaa sairaat ja kärsivät mukananne. Olen rukoileva puolestanne. Rukoilkaa te minun puolestani. Jos teette niin, niin sanokaa: “Aamen! [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Minä olen rukoileva, että Jumala siunaisi teitä.

Kallis oi Nimi soi
Ilo Taivaan, autuus maan.
Kallis oi Nimi soi,
Ilo Taivaan, autuus maan.
Jeesusta me riemuin kerran
Taivahassa kruunaamme,
Sodasta kun rauhaan Herran
Voittajina saavumme
Kallis Oi, Nimi soi,
Ilo taivaan autuus maan!

Kallis Oi, Nimi soi,
Ilo taivaan autuus maan!

161   On aina niin vaikeata jättää teitä. Vaikka tiedänkin, että teillä on kuuma, niin on kuitenkin jotakin… Laulakaamme vielä yksi säkeistö jostakin, teettekö sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Haluatteko tehdä niin? Siunattu olkoon side, joka sitoo, sisar. Kuinka moni tuntee tämän vanhan laulun. Meillä oli tapana laulaa sitä vuosia sitten.

162   Ajattelin tänä iltana, että on vain kaksi kättä jäljellä noista sadoista, jotka olivat täällä, kun meillä oli tapana laulaa tuota laulua täällä tabernaakkelissa ja ja pidimme toinen toistamme kädestä kiinni. Siunattu olkoon side, joka sitoo. Olen haudannut heistä monia tänne hautausmaalle. He ovat odottamassa. Olen näkevä heidät uudestaan. Olen nähnyt heidät näyssä, kun katsoin esiripun taakse. He ovat siellä.

Kumartakaamme päämme nyt laulaessamme.

Siunattu olkoon side, joka sitoo
Sydämemme yhteen kristillisessä rakkaudessa;
Sukulaismielten yhteys
Ylhäällä olevan kaltainen.
Kun me…

Tarttukaa nyt jonkun käteen.

…eroamme.

Kumartakaa nyt päänne.

Se antaa meille sisäistä tuskaa,
Mutta tulemme yhä olemaan yhteen liitettyinä sydämissämme
Ja toivomme tapaavamme uudestaan.

163   Päämme ollessa kumarrettuina. Pastori tulee nyt lopettamaan kokouksen rukouksessa.

64-0726M TUNTEKAA PÄIVÄNNE JA SEN SANOMA (Recognizing Your Day And Its Message), Jeffersonville, Indiana, USA, 26.7.1964

FIN

64-0726M TUNTEKAA PÄIVÄNNE JA SEN SANOMA
(Recognizing Your Day And Its Message)
Jeffersonville, Indiana, USA, 26.7.1964

1        Hyvää huomenta ystävät. Jääkäämme seisomaan hetkeksi.

Rakas Jumala, me olemme pysähtyneet tämän elämän touhun ja hälinän keskellä näiksi muutamiksi seuraaviksi hetkiksi, tunniksi tai mitä se onkin mitä Sinä olet antanut meille, ylistääksemme ja kunnioittaaksemme Sinua, saarnataksemme Sinun Sanaasi, tunteaksemme Sinut paremmin… Se on miksi me olemme kokoontuneet yhteen tänä aamuna. Ja me kiitämme Sinua, Jumala, siitä, että on ihmisiä, jotka ovat valmiita, ja, jotka ovat valmistaneet itsensä tullakseen kuulemaan. Olosuhteista ja siitä ajasta huolimatta, jossa me elämme, he yhä uskovat. Ja me kiitämme Sinua heistä.

2       Jumala, me olemme kiitollisia Sinulle Sinun suuresta parantavasta voimastasi, Sinun Sanasi lupauksista. Kuinka sydämemme palavatkaan, kun me kuulemme näitä todistuksia. Kaiken kaltaisista vaivoista joita on tullut ihmislasten ylle, Sinä, suuressa armossasi ja voimassasi ja lupauksesi mukaisesti, olet parantanut heidät. Ja he ovat täällä todistaen, antaen ylistyksen Jumalalle. Me kiitämme Sinua tästä. Ja nyt, voikaamme me tänään kuulla se sanoma, jonka Sinä olet valmistanut meille tätä hetkeä varten. Kun me luemme Sinun Sanaasi, niin anna Sinä meille sisältö siitä, mitä me luemme. Tapahtukoon Sinun tahtosi kaikissa asioissa. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen. Voitte istuutua.

3       On etuoikeus olla täällä tänä aamuna. Olen hyvin iloinen teistä kaikista. Ja veli Wood, veli Roberson, ja monet muut veljet, ovat työskennelleet uskollisesti viimeiset kaksi päivää, asentaakseen ilmastointilaitteet tähän rakennukseen, koska he viime sunnuntaina näkivät kuinka te kärsitte. Heillä oli vähän rahaa seurakunnan kassassa, joten he ottivat sen käyttöön, tehdäkseen teidän olonne miellyttäväksi, sillä rahalla, jonka te olette uhranneet, niin että te voitte istua ja kuunnella sanomaa. Tänään on paljon viileämpää kuin silloin. Niinpä me olemme kiitolliset Jumalalle ja teille ihmisille tästä tilaisuudesta.

4       Veli Roy Borders… Hän halusi jäädä sinne aivan taakse tänä aamuna. Käskin häntä ottamaan tuolinsa ja tulemaan tänne istumaan näiden saarnaajien kanssa, mutta hän ei halunnut tehdä sitä. Niin kuin te kaikki tiedätte, veli Borders edustaa meitä kentällä. Olen niin iloinen veli Bordersin täällä olosta, niin kuin monien muidenkin saarnaajien ja ystävien.

5       Viikon kuluessa ajattelin: “Kun menen sinne sunnuntaina, tulen tunnistamaan jokaisen saarnaajan, joka henkilön.” Sitten, kun te tulette tänne, te olette niin sanoman valtaama, että te unohdatte melkein kaiken muun.

6       Nyt, minun täytyy mennä takaisin Arizonaan. Minun on mentävä ensi maanantaista viikon kuluttua takaisin Arizonaan, viedäkseni lapset sinne koulua varten. Ja sitten sen jälkeen tulen takaisin. Ja vaimon täytyy olla siellä aikaisin, kaksi viikkoa ennen koulun alkamista, viedäkseen lapset koulun sisään kirjoitukseen. Sen jälkeen palaan takaisin, ollakseni jonkin aikaa täällä.

7       Tämä on nyt minun loma-aikaani. Niin kuin tiedätte, olen saarnannut joulukuusta alkaen, tammikuun, helmikuun, maaliskuun, toukokuun, kesäkuun ja heinäkuun. Nyt, jos Jumala tahtoo, eikä mitään erikoista kutsua tule, niin tämä on se vuodenaika jolloin lepään, otan lomani; menen metsästämään.

8       Mutta, jos Herra sattuu kutsumaan minut jonnekin muualle, silloin nämä asiat ovat poissa kuvasta. Jumala on aina ensin, ja haluan Hänen olevan ensimmäisen. Ja te haluatte Hänen olevan ensin. Mutta sitten, jos mitään määrättyä kutsua ei tule, ja jos se on Hänen tahtonsa, niin se on mitä aikomukseni on nyt tehdä seuraavan parin kuukauden aikana, mennä metsästämään. No niin – se on levätäkseni.

9       Te ette käsitä, maailma ei tule koskaan tietämään minkä lävitse minun täytyy mennä. Se on niin kova rasitus. Ei ihme, että Herra sanoi opetuslapsilleen vaeltaessaan heidän kanssaan: “Tulkaa, menkäämme erikseen autioon paikkaan, levätäksemme hetken.” Näettekö? Minä tunnen sen enemmän ja enemmän joka päivä, ja erikoisesti päivieni lisääntyessä maan päällä. Näettehän? Tullessanne vanhemmiksi te käsitätte sen. Te kuulitte myös pastorimme sanovan sille “aamen.” Me käsitämme, että emme ole enää mitään poikia, kun olemme yli viidenkymmenen. Meillä täytyy olla vähän lepoaikaa.

10   Me olemme niin kiitolliset näistä todistuksista joita juuri kuulimme. Vaimoni oli eilen rouva Woodin luona, kun joitakin ihmisiä tuli Alabamasta, tai jostakin sieltä, ja kertoivat niistä suurista asioista joita Herra teki tuossa kokouksessa, kuinka pieniä lapsia parantui, ja tapahtui niin monia eri asioita, oi, veisi pitkän aikaa kertoa siitä.

11   Sitten minun myös täytyy muistaa että… Uskon jonkun kertoneen minulle, että sisar Larson on ollut täällä kahtena sunnuntaina pienen vauvan kanssa, joka tuli vihkiä Herralle. En tiedä, mutta uskoisin heidän sanoneen, että se oli hänen lapsenlapsensa. Hän on tuomassa sitä Chicagosta. Hän on ollut hyvin ystävällinen meille, ja me arvostamme häntä. Ja hän on tuonut tämän pienen lapsen Chicagosta omistettavaksi Herralle, ja hän on käyttänyt melkoisesti aikaa siihen; mutta hän on kiinnostunut siitä, että tämä lapsi tulisi vihityksi Herralle. Niinpä, jos sisar Larson, nyt puhuessamme, toisi tuon lapsen tänne sitä varten.

12   Ja sitten, sillä aikaa, kun hän tulee, haluaisin sanoa, että tämä on ollut vaikein sanoma mitä koskaan olen yrittänyt valmistaa, eilen iltaan asti. Viikon kuluessa saatoin mennä huoneeseeni, istuakseni hiljaisuudessa, tapaamisteni ja muiden asioiden jälkeen, yrittääkseni saada jotakin mieleeni tätä hetkeä varten. Ja joka kerta tehdessäni niin, en voinut edes… Mieleni oli tyhjä. Ja eilen menin kellarikerrokseen. Ajattelin, että oli liian kuuma joten menin alas kellarikerrokseen, istuakseni siellä. Ja yritin ottaa Raamattuni ja lukea, mutta nukahdin. Sitten nousin juomaan vettä, ja yrittääkseni ravistella itseäni. Menin ulkopuolelle, kävelin ympäriinsä, ja istuin portaille.

13   Joku ajoi ohitse ja yllätti minut istumassa portailla ilman paitaa; oli niin kuuma. He heiluttivat kättään. En tiedä heiluttivatko he… Se on saattanut olla joku paikallinen täältä kaupungista, tai se on saattanut olla joku seurakunnasta, joka vilkutti minulle. Olin niin ajatuksissani, ja satuin vain vilkaisemaan sinne päin auton kulkiessa ohitse. Ja minä heilutin heille.

14   Eilen illalla lähdin ajamaan autolla Charlestownia kohden, yrittäen saada jotakin. Näytti siltä kuin Herra olisi halunnut kertoa minulle jotakin, mutta Saatana yritti seistä tielläni estääkseen minua tekemästä sitä. Niinpä ajattelin: “Hyvä on, jos hän tekee sen, niin minä tulen jatkamaan odottamista, kolkuttaen ovelle kunnes Hän avaa.” Niinpä muutama hetki sitten, tai noin vähän jälkeen kello 7 tänä aamuna… Olin ylhäällä todella aikaisin.

15   Eilen olin vähän sairas… Olin syönyt hieman maissia, joka ei oikein sopinut minulle, koska oli niin kuumaa. Ja sitten tänä aamuna noin kello kahdeksalta, sattui silmiini Kirjoitus, joka ällistytti minua. Ja minä katsoin tuota Kirjoitusta uudestaan, ja uudelleen se ällistytti minua. Aloin seuraamaan sitä läpi Kirjoituksen; ja lopetin vasta muutama minuutti sitten. Niinpä saattaa olla, että Herralla on meitä varten sanoma tänä aamuna, josta Saatana yritti pitää meidät erillään.

 Haluaisitko tuoda pienokaisen tänne, sisar Larson? [Veli Branham siunaa lapsen.] Jumala olkoon heidän kanssaan ja auttakoon heitä.

16   Pidin teitä viime sunnuntaina kahdessa kokouksessa, sekä aamulla, että illalla, ja se tekee sen raskaaksi teille. Ymmärsin, että joidenkin teistä täytyy matkustaa niin kaukaa ja jäädä päiväksi pois töistä ja niin edelleen. Niinpä, vaikka tarkoituksemme on lähteä maanantaista viikon kuluttua, haluan ilmoittaa kokouksen ensi sunnuntaiksi, jos Herra tahtoo, ellei sitten seurakunta halua sitä täksi illaksi. Se riippuu… teitä on niin monia. Kuinka moni haluaisi, että meillä mieluummin olisi kokous tänä iltana? Katsokaamme nyt… Nyt, kohottaisivatko ne kätensä, jotka mieluummin haluaisivat sen ensi sunnuntaiksi. Oh, lähes tasan, Oh! [Joku sanoo: “Yhdistä ne, veli.”] Mitä sanoit? [“Pidä molempina.”] Uh! [Veli Bryant sanoo: “Ja, tänä iltana, pidä niitä kaksi.”] No, no, Ben! [Veli Branham nauraa.]

17   Tämä sanoma on pitkä tänä aamuna, enkä tiedä oikein kuinka… Ja tiedän, että autan valmistamaan seurakunnan sääntöjä, mutta jos huomaatte siinä, niin sanoin: “Ellen minä nauhoita.” Näettehän, ja tämä on nauhoitusta. Niinpä me ehkä yritämme päästä takaisin molemmilla kerroilla, tänä iltana ja ensi sunnuntaina, jos se on Herran tahto.

18   Nyt, jos teillä ei ole tilaisuutta kuulla sanomaa tällä viikolla, tulkaa silloin ensi sunnuntaina. En pidä siitä, että teidän täytyy tulla kahdesti sillä tavalla, mutta tunnen, että meillä on vain vähän aikaa jäljellä. Ja muistakaa vain, jos aika jatkuu, niin meillä ei tule olemaan tätä etuoikeutta kovin pitkään. Ymmärrättekö? Muistakaa, jotakin tulee tapahtumaan. Joko laki tulee pysäyttämään meidät, tai Saatana on tuleva teidän keskuuteenne ja hajottaa teidät. Se on aina ollut sillä tavalla. Jotakin tulee tapahtumaan. Niinpä arvostakaamme jokaista minuuttia minkä olemme yhdessä.

19   Niinpä nyt, teille, jotka haluatte mennä takaisin koteihinne, tänä iltana se tulee olemaan kuten viime sunnuntai-iltana. Minulla oli vain lyhyt sanoma. Ja, jos te haluatte sen nauhalla, me tulemme varmasti lähettämään teille nauhan, jos teidän nyt täytyy mennä takaisin kotiin. Jos ei, niin minä tulen saarnaamaan tänä iltana, jos Herra tahtoo.

20   Minulla oli toissapäivänä muistiinpano pienestä sanomasta, jonka olin kirjoittanut muistiin pitkän aikaa sitten. Se on kaksi sanomaa joista valita, se tulee olemaan joko Vuotava vesisäiliö tai Kylvää tuuleen ja korjata pyörretuuli, tavallinen evankeliumin sanoma. Tänä aamuna meillä on opetusta. Ja tänä iltana tulen puhumaan joko Kylvää tuuleen ja korjata pyörretuuli tai Vesisäiliö, joka vuotaa.

21   Ja tänä aamuna minä nyt haluan lukea pyhästä Kirjoituksesta. Tunnetteko olonne miellyttäväksi? [Seurakunta vastaa: “Aamen.”] se on hyvä. Nyt haluan, että te omissa Raamatuissanne avaatte sen kanssani Hoosean kirjasta, te, jotka haluatte lukea. Ja lukekaamme muutamia jakeita Profeetta Hoosean kirjan 6. luvusta. Ja nousisimmeko seisomaan.

22   Rakas Jumala, me olemme arvottomat ottamaan tätä Kirjaa käsiimme, sillä me luemme Kirjoituksista, ettei kukaan mies Taivaassa tai maassa tai maan alla ollut arvollinen tai edes kykenevä ottamaan Kirjaa tai edes katsomaan Siihen. Oh, ja siellä tuli Yksi, joka oli kuin teurastettu Karitsa; Hän otti Kirjan, sillä Hän oli arvollinen; ja Hän avasi sen Sinetit. Ja me odotamme, että Hän tänä aamuna paljastaisi nämä asiat, jotka ovat kirjoitettuna Kirjassa, koska se on lunastuksen Kirja; kaikki, jotka ovat lunastetut, ovat kirjoitetut Siihen. Voikaamme löytää asemamme tänä aamuna ajassa, jossa me elämme. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Tulkaa, ja palatkaamme HERRAN tykö: sillä hän on repinyt, ja hän tulee parantamaan meidät; hän on lyönyt, ja hän tulee sitomaan meidät.

Kahden päivän jälkeen tulee hän elvyttämään meidät: kolmantena päivänä hän tulee nostamaan meidät ylös, ja me olemme elävä hänen näkyvissään.

Silloin me olemme tietävä, jos me seuraamme eteenpäin tunteaksemme HERRAN: hänen esiintulonsa on valmistettu kuin aamu; ja hän on tuleva meille kuin sade; kuin myöhäisempi ja aikaisempi sade maan päälle.

Oi Efraim, mitä minun tulee tehdä sinulle? Oi Juuda, mitä minun tulee tehdä sinulle? sillä teidän hyvyytenne on kuin aamu pilvi, ja niin kuin aikainen kaste se menee pois.

Sen vuoksi olen minä hakannut heidät irti profeetoilla; olen surmannut heidät suuni sanoilla: ja sinun tuomiosi ovat kuin valo, joka kulkee eteenpäin.

Sillä minä halusin laupeutta, enkä uhria; ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja.

Mutta he ihmisten tavalla ovat rikkoneet liiton: siinä ovat he toimineet petollisesti minua vastaan.

Gilead on pahantekijäin kaupunki, ja on saastutettu verellä.

Ja niin kuin rosvojoukot odottavat miestä, niin pappien seura murhaa tiellä suostumuksen kautta: sillä he harjoittavat irstautta.

Olen nähnyt hirvittävän asian Israelin huoneessa: siellä on Efraimin haureus, Israel on saastutettu.

Myös, Oi Juuda, hän on asettanut elonleikkuun sinua varten, kun minä palautin kansani vankeuden.

23   Herra Jeesus, vedä tästä Pyhällä Hengelläsi esiin tarkoitettu sisältö, kun me edelleen odotamme Sinua. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

24   No niin, aiheeni tänä aamuna on: Tuntea päivänne ja sen Sanoma. Me näemme sen viime sunnuntain opetuksesta, kun opetimme Pasuunoiden Juhlaa. Ja haluan kiinnittää huomionne nyt Israeliin, Jumalan ajan-näyttäjänä.

25   Me käsittelemme tänään pyhäkoulutunnillamme sitä, että haluan teidän käsittävän ja tuntevan sen ajan missä me elämme. Meidän aikamme on loppumaisillaan, niin kuin näette Ja sitten tekemällä tämän teidän pitäisi tuntea se hetki, ja aika, ja merkki, ja Sanoma, jonka te olette saava.

26   Nyt, kuten aloittaessamme viime sunnuntaina… Me olimme puhuneet siitä, että tulisimme saarnaamaan Pasuunoista, Raamatun viimeisestä Seitsemästä Pasuunasta.

 Ajattelin, että ne tulisivat esiin aivan niin kuin Sinetitkin. Ajattelin niin itsekseni, mutta olen tullut huomaamaan, että jokaisessa näistä avaamisesta siellä tapahtui jotakin valtavaa. Ja niin kuin oli saarnatessamme Seitsemästä Seurakunta Ajanjaksosta… No olivat niin täydelliset, että Pyhä Henki itse tuli alas keskuuteemme ja vahvisti sen, ja pani sen sanomalehtiin ja levitti sen ympäri maata, ja näytti sen kuussa taivaalla, ja todisti sen meille viikkoja ja kuukausia ennen kuin se tapahtui, juuri niin kuin se tulisi olemaan, täydellisesti. Täällä Tabernaakkelissa Hän teki sen tunnetuksi. Täällä Hän teki sen tunnetuksi. Kuussa ja auringossa Hän teki sen tunnetuksi. Ja Hän on tehnyt sen tunnetuksi kansojen asemassa tänä aikana, kun Rooman hierarkia lähti ja meni takaisin Palestiinaan; ensimmäisen kerran ensimmäisen paavin jälkeen, jonka he väittävät olleen Pietarin. No niin, se oli valtavaa.

27   Sitten me näemme kuinka ennen Seitsemän Sinetin avaamista, joka kätki kaikki salaisuudet. Minä tietämättä mitä olin piirtämässä taululle seurakunta ajanjaksoista. En koskaan. Jumala tietää. Vain näyn mukaan minä piirsin sen. Tietämättä, että Jumala vuosi ja kuusi kuukautta myöhemmin tulisi vahvistamaan sen taivaalla kuun kanssa, ja panisi sen sanomalehtiin. Minä en tiennyt sitä. Minä en tiennyt, että tulisi olemaan salaperäinen kuun pimeneminen edustamaan tätä Laodikean ajanjaksoa.

28   Nyt, sanomalehdistä te saatte vain kuusi ajanjaksoa. Se on siksi, että Laodikean seurakunta oli täydellisesti pimennetty. Ja huomaatteko sen hengellisen merkityksen? Niin kuin Jumala sanoi sen taivaalla. Kun minä sanoin sen täällä maan päällä, jätin minä vain hyvin pienen tilan, niin kuin näette, vain pienen, pienen hitusen valoa; se oli juuri ennen kuin valitut tultaisiin kutsumaan pois maasta. Minä asetin sen sinne seitsemänteen ajanjaksoon; mutta, kun Jumala pani sen taivaalle, se oli täydellisesti pimennetty. Tarkoittaen, että viimeinen on ehkä jo kutsuttu tuosta Laodikean ajanjaksosta. Me emme tiedä. Siitä voisi pitää saarnan.

29   Huomatkaa nyt, kuinka ennen Seitsemää Sinettiä, joista minulla ei ollut mitään ideaa, että se olisi sillä tavalla. Täällä Tabernaakkelissa Hän puhui siitä ja lähetti minut Tucsoniin, Arizonaan, kertoen teille kaiken mitä tulisi tapahtumaan. Ja täällä on läsnä mies tänään, joka oli siellä ja näki sen tapahtuvan aivan tarkalleen sillä tavalla kuin sen kerrottiin täällä tulevan tapahtumaan: kuinka Seitsemän Enkeliä tulisi. Sitten sanomalehdet ja aikakauslehdet kirjoittivat siitä ympäri maata: Salaperäinen Valokehä, pyramidin muodossa, juuri niin kuin olin piirtänyt sen täällä ja näyttänyt teille. Se kohosi ylös sieltä, missä nuo Enkelit olivat seisseet, ja muodostui kolmekymmentä mailia korkeaksi ja kaksikymmentäseitsemän mailia leveäksi, tai kaksikymmentäseitsemän mailia korkeaksi ja kolmekymmentä leveäksi, olen unohtanut miten päin se oli Ja se nähtiin kaikkialla osavaltioissa, juuri Tucsonin yläpuolella, Arizonassa, juuri siellä missä se tapahtui, samaan aikaan.

30   Jumala ei ole vain… Tämä ei ole vain jotakin mitä joku yrittäisi tyrkyttää teille, vaan paljastaa teille tämän hetken hengellinen tarkoitus.

31   Ja sitten, seuraava sanoma, joka avasi Seitsemän Sinettiä, joka selvitti kaikki Raamatun kätketyt salaisuudet, ne opit ja niin edespäin, joita maailma niin tylysti vastustaa näinä päivinä, hyökäten sitä vastaan ja sanoen, että se on väärin.

32   Tässä eräänä päivänä Arizonassa, he leikkelivät ja liittivät yhteen ääninauhoja, yrittäen saada minut sanomaan asioita, joita en ollut sanonut. Muistakaa vain tuo näky Arizonan ehdotuksesta. Raamattu sanoo, että teille olisi parempi, jos teillä olisi kivi niskassanne. Ja toinen asia: “Että kuka tahansa, olkoon hän saarnaaja tai mitä tahtoo, joka ottaa yhden sanan pois Siitä tai lisää yhden sanan Siihen…” Ihmiset panevat oman tulkintansa Sanalle, kun se on annettu, yrittäen saada Sen sanomaan jotakin, mitä minä en sanonut, ja se ei ole minun sanani, se on Hänen Sanansa. “Kuka tahansa lisää Siihen, tai ottaa pois…”

33   Ja sitten tuossa näyssä me näimme näiden profeettojen pyörivän alas, niin kuin selitin teille, uskoisin sen olleen usea sunnuntai sitten. Se tulee kaikki olemaan. Minä sanoin: “Jatkakaa vain sen odottamista.” Niin kauan kuin minä taistelen sitä, ei Jumala voi taistella sitä. Mutta antaa Hänen saada se. Hän on se, joka huolehtii siitä. Ymmärrättekö?

34   Nyt me huomasimme viime sunnuntaina saarnatessamme juhla päivistä, että siellä oli Helluntaijuhla. Ja Helluntaijuhlan ja Pasuunoiden Juhlan välissä oli pitkä ajanjakso, niiden välillä oli tarkalleen viisikymmentä päivää. Tuo sana “Helluntai” tarkoittaa “viisikymmentä.” Ja oli lyhteen heiluttaminen, tai kokoaminen, sadon ensihedelmä tuotiin sisälle. Ja me näemme, että tuo luonnollinen ensihedelmä siellä aikaisemmin oli esikuva, edustaen sitä kuinka Pyhän Hengen ensihedelmät vuodatettaisiin ihmisten ylle. Ja me näemme, että pakanat saivat vastaanottaa nuo viisikymmentä päivää, jolloin Jumala kutsuisi pakanoista ihmiset omalle Nimelleen – se on Helluntaijuhla. Ja me olemme olleet menossa tämän pitkän Helluntaijuhlan lävitse.

35   Nyt, itse asiassa noihin viiteenkymmeneen päivään kuuluu seitsemän sapattia. Ja nämä Seitsemän Sapattia edustivat Seitsemää Seurakunta Ajanjaksoa, joiden aikana Hän tässä Helluntaijuhlassa kutsuisi ihmiset pakanoista omalle Nimellensä. Nyt näiden seitsemän sapatin lopussa, jotka ovat olleet, oli Sovituspäivä, joka oli Seitsemän Pasuunaa. Ja Seitsemän Pasuunan tuli kutsua valituksen päivä, takaisin uhriin tai Sovitukseen. Ja sitten me näemme, että nämä Seitsemän Pasuunaa kuuluivat ainoastaan Israelille.

36   Ja sitten, miksi Hän ei antanut minun saarnata noista Seitsemästä Pasuunasta? Minä olin jopa valmis ilmoittamaan siitä, ja salit olivat valmiina ja kaikki minne mennä saarnataksemme Seitsemästä Pasuunasta. Ja minä sanoin: “Siinä on jotakin mikä vaivaa minua niin kovasti.” Me jatkoimme työskentelyä, Billy ja kaikki meistä, yrittäen saada kaiken valmiiksi, asentaa ilmastointilaitteet rakennukseen tätä tulossa olevaa viikkoa varten, käyttääksemme kahdeksan päivää näitä Seitsemää Pasuunaa varten. Meillä oli koulun juhlasali. Mutta Pyhä Henki ei sallinut minun tehdä sitä jostakin syystä. Ja minä ihmettelin miksi? Ja, kun menin sisälle rukoilemaan… Sanoin vaimolleni: “Minä menen sisälle.” Ja vilpittömästi polvistuin Jumalan eteen rukoillakseni. Ja Hän paljasti minulle, että nuo Seitsemän Pasuunaa kuuluivat Kuudennen Sinetin alla, ja, että olin jo saarnannut sen, yliluonnollisesti. Näettekö? Se on Jumalan käsi, tuo koko asia. Se kuuluu Israelille; ja me käsittelimme sitä Kuudennen Sinetin alla, koskien juutalaisten vainoa.

37   Pakanain aika on ollut tässä helluntaijuhlassa. Pasuunat, kaikki niistä soivat Kuudennen Sinetin alla. Ja me puhuimme siitä viime sunnuntaina Pasuunoiden Juhlassa, jos joku haluaa saada sen. Mitä sen tuli tehdä? Koota juutalaiset kaikista maailman osista takaisin kotimaahansa. Israelin täytyy olla siellä. Ja nämä Seitsemän Pasuunaa soivat Kuudennessa Sinetissä.

38   No niin, seitsemännen enkelin Sanoman tulee avata Sinettien salaisuus, kutsuen yhdennentoista hetken pakana työntekijät saamaan saman palkan, jonka ensimmäisen hetken työntekijät saivat. Näettekö? Jeesus opetti sen. Hän sanoi kuinka jotkut ihmiset menivät sadonkorjuuseen, ja ne, jotka menivät aamuvarhaisella saivat pennin päivästä. Ja sitten myöhemmin tuli muita, jotka menivät töihin. Ja sitten yhdennellätoista hetkellä, joka on päivän viimeinen tunti, tuli vielä joitakin, jotka saivat saman palkan, kuin ensimmäisen tunnin työntekijätkin, viimeisessä tunnissa.

39   Se on niin täydellisesti, kuinka ensimmäisen tunnin sanansaattajat Sanan kanssa, Evankeliumin kanssa, Totuuden kanssa, tulivat sisälle helluntaipäivänä. Sitten oli pimeä ajanjakso, joka sulki heidät ulos. Sitten keskipäivällä Luther ja Wesley ja muut heistä tulivat sisälle. Ja sitten tulee olla ehtooajan Sanoma, jossa he saisivat saman asian kuin alussa. Ehtooajan Sanoma on palauttava jälleen takaisin, tuova jälleen takaisin tuon saman asian.

40   Ja muistakaa tuo viimeviikkoinen näky, kuinka Morsian tuli katselmukseensa. Siellä tuli tuo pieni Morsian, suloisena tuossa näyssä. En ajatellut sitä, istuin vain siellä ulkopuolella katselemassa. Ja sieltä tuli Morsian. Kuulin Äänen sivultani sanovan: “Tässä on Morsiamen katselmus.” Ja Hän tuli ohitseni. Minä tarkkasin Häntä, millainen Hän oli, hyvin suloinen, sievä, nuori. Hän käveli niin tahdissa kuin vain voi marssia, ei marssien, vaan niin kuin nainen astuu, kun he astuvat arvokkaasti, hienon naisen tavalla. Sillä tavalla Hän käveli, tullen vasemmalle tältä puolelta. Ja Hän häipyi näkyvistäni.

41   Sitten Hän käänsi minut oikealle, ja näytti minulle jokaisen seurakunnan niin kuin ne ovat tulleet esiin ajanjaksoista. Ja, voi miten karkeata! Ja viimeinen oli tämä viimeisen päivän seurakunta ajanjakso, jota johti noita. Ja he olivat niin moraalittomasti pukeutuneita, niin saastaisen näköisiä. Ja he marssivat twistin ja rock’n’rollin tahdissa. Ja nuo naiset keinuttivat itseään kuin twistissä, pitäen edessään vain harmaata paperia, tekopyhästi. Harmaa väri on mustan ja valkoisen väliltä, ja se on pettävä väri. Harmaa ei ole valkoinen eikä musta. Se on pettävä väri. Ja he pitivät edessään harmaan-näköistä paperia, joka oli kuin nuo nauhoista tehdyt hula-hameet. Ja he olivat täysin alastomat vyötäröltä ylöspäin. Ja he tulivat esiin marssien twistin tahdissa, heiluen musiikin mukana. Ja sanottiin: “Tämä on seurakunta.”

42   Ja, kun se kulki ohitseni, minun sydämeni melkein pysähtyi. Ajattelin: “Onko tuo se mitä yritetään esitellä Kristukselle Morsiamena? Kaikesta siitä vaivannäöstä ja niistä asioista joita miehet ovat tehneet yrittäessään tuoda esiin morsianta Kristusta varten – tämäkö on siitä tuloksena – että tuollainen karkea, likainen, saastaisen näköinen prostituoitu on Kristuksen morsian.” Se sai sydämeni sairaaksi!

43   Tullessaan siitä ohitse, jossa seisoin, hän tuli pitäen paperia edessään, twistaten ja rockaten, ja keinuen puolelta toiselle kulkiessaan, niin kuin näissä nykyaikaisissa tansseissa joita heillä on tänään, käyttäen itseään moraalittomasti marssiessaan eteenpäin.

44   Minä en ole vastuussa näistä asioista. Voin ainoastaan sanoa mitä olen nähnyt! Jumala on minun tuomarini. Mutta se oli seurakunta USA:sta.

45   No niin, kun hän oli kulkenut ohitse, niin koko selkäpuolella ei ollut minkäänlaista peitettä. Ja sitten, kun hän oli kulkenut ohitse, tunsin pyörrytystä ja pahoinvointia.

46   Sitten Hän sanoi: “Morsian tulee katselmukseen uudestaan.” Ja tässä tuli Morsian, aivan samannäköinen Morsian kuin se, joka kulki ohitse alussa. Silloin sydämeni hypähti ilosta, tietäessäni, että tulee olemaan Morsian. Ja Hänet tullaan valmistamaan samasta asiasta, Hän tulee olemaan vaatetettu samalla asialla kuin ensimmäinen alussa. Hänet tullaan kutsumaan. Minä tiedän, että se on Totuus. Jos se ei ole totta, silloin jokainen näky, joka minulla on ollut aikaisemmin on ollut väärin. Ja kuka tahansa tietää ettei Hän ole koskaan sanonut minulle mitään muuta kuin Totuuden. Se on tapahtunut…

47   Ja voitteko te sitten nähdä nykyaikaisen seurakunnan likaisuuden, joka kutsuu itseänsä seurakunnaksi?

48   Ja niin kuin joku sanoi yhtenä päivänä, se oli veli Ruddell, kallis veljeni, joka seisoo siellä nyt nojaten seinään, että hän näki sen kuin loisena viinipuussa. Me keskustelimme siitä siellä huoneessa eräänä päivänä. Ja veli Ruddell oli huolissaan ajan tilasta ja siitä hengestä, joka tuntui seurakunnissa tänään, kuinka se on alkanut mennä alaspäin. Saarnaajia tulee kaikkialta, ja näissä tapaamisissa täällä he kysyvät: “Mitä on tapahtunut, veli Branham, mitä on tapahtunut?”

49   Veli Ruddell kysyi minulta kysymyksen: “Elävätkö ne Saatanan hengestä, tai mistä?”

50   Minä sanoin: “Ei, loinen elää viinipuun voimasta.” Se elää, kuten sitrushedelmä.. Sitruuna kasvaa appelsiinipuussa, mutta se ei tule tuottamaan appelsiineja, vaikka se elääkin sen elämästä. Ja niin-kutsuttu seurakunta on vain oksastettu imijä, joka elää uskonnon nimen alla, seurakunnan nimen alla, katoliset ja protestantit, ne ovat vain imijöitä, jotka elävät viinipuun voimasta, ja kuitenkin kantaen itsensä kaltaista hedelmää, koska he eivät olleet kääntyneitä. He eivät olleet alkuperäisessä ennalta määrätyssä Jumalan suunnitelmassa. Se on syy miksi he kieltävät Sanan ja tuottavat toisen kaltaista hedelmää. Todella aito puu ja sen juuri olivat ennalta määrätyt tuottamaan appelsiineja appelsiinipuussa. Jeesus sanoi: “Minä olen Viinipuu, te olette oksat.”

51   Ja, jos tuo puu koskaan työntää esiin toisen oksan, se tulee tuottamaan sen omaa alkuperäistä hedelmää. Täytyy olla kaikkien näiden asioiden ennallistuttaminen aivan Viinipuun lopussa. Siellä on tuleva esiin ennallistuttaminen, ehtoovalo valaisemaan sen ja tekemään sen oikeaksi. Mutta se on tuleva Viinipuusta, eikä kirkkokunnasta, joka on oksastettu Siihen, vaan se on oleva alkuperäinen Sanan tuote. Sen tulee tulla esiin ehtooaikaa varten. Ja on oleva Valo ehtoo ajassa. Siinä tarvitaan valo kypsyttämään se.

52   Katsokaa kuinka täydellinen Kirjoitus on: “Päivä jota ei voi kutsua päiväksi tai yöksi.” Hedelmä ei voi kypsyä ellei aurinko kypsytä sitä. Ei väliä kuinka paljon te saarnaatte, mitä tahansa te teette, sitä ei voi kypsyttää, sitä ei voi julkituoda, sitä ei voi vahvistaa kuin vain Hän, joka sanoi: “Minä olen maailman Valo, Sana.” Niinpä täytyy tulla esiin voiman, Pyhän Hengen itsensä, kypsyttämään, tai vahvistamaan, tai todistamaan, tai julkituomaan sen mitä Hän ennusti tapahtuvaksi tässä päivässä. Ehtoovalo tuottaa sen. Mikä aika!

53   Morsian kulki ohitse samassa asemassa kuin Hän oli alussa. Mutta näin Hänen alkavan mennä pois tahdista, ja yritin vetää Häntä takaisin. No niin, paljon voitaisiin sanoa näistä asioista, tästä päivästä, jossa me elämme.

54   No niin, Hoosea 6:1 sanoo: “Palatkaa Herran tykö.” Muistakaa, Hän sanoi, että heidät hajotettaisiin, ja heidät hajotettiin. Hän sanoi, että he tulisivat palaamaan Herran tykö sen jälkeen, kun heidät olisi hajotettu, ja Hän tulisi sitomaan heidät. Huomatkaa. Palatkaa… He olisivat hajotetut…He olivat revityt ja sokaistut. Ja se oli tarkalleen mitä tapahtui. “Hän tulee parantamaan meidät ja sitomaan meidät,” niin kuin Hesekiel 37, kuivat luut, laakso täynnä kuivia luita. Hesekiel näki sen, heidän takaisinpaluunsa. Sitten huomatkaa, Hoosea sanoo: “Kahden päivän kuluttua… Kahden päivän jälkeen Hän palaisi takaisin heille. Hän tulee vastaanottamaan meidät ja elvyttämään meidät.” No niin, elvytys ei merkitse “ylösnousemusta.” Tämä sana elvyttää on sama sana jota käytetään kaikkialla “herätyksistä” puhuttaessa. “Hän tulee elvyttämään meidät kahden päivän jälkeen.” Se tulisi olemaan kolmannessa päivässä. “Hän tulee vastaanottamaan meidät jälleen, sen jälkeen, kun Hän on hajottanut meidät, ja sokaissut meidät, ja repinyt meidät.”

55   Tiedättekö, juutalaiset sokaistiin siinä tarkoituksessa, että me voisimme nähdä. Heidät revittiin hajalle ja hajotettiin kansana. Ja he hylkäsivät Messiaansa, että me voisimme saada Messiaan, ja, että ihmiset voitaisiin kutsua ulos pakanoista Hänen Nimellensä.

56   Nainen ottaa miehen nimen. Nämä sokaistut pakanat eivät voi nähdä tuota Nimeä, Herra Jeesus Kristus, kasteessa. Se on paha asia, mutta sen täytyy olla sillä tavalla. Juutalaiset, heidän oli pakko olla näkemättä sitä. On vain yksi, joka voi nähdä sen; ja se on se, joka on ennalta määrätty näkemään sen. Muussa tapauksessa te ette, tule koskaan näkemään sitä. Juutalaiset eivät voineet nähdä, että Hän olisi ollut heidän Messiaansa, ja kuitenkin he olivat oppineita ja teologeja, miehiä joilla oli suuria oppiarvoja ja, jotka lukivat samaa Raamattua kuin tekin luette. Nyt, sen jälkeen, kun se on tehty tunnetuksi meille, me voimme nähdä sen selvästi, että Hän oli Messias. Mutta he eivät voineet nähdä sitä. Eivätkä he tänäänkään voi nähdä sitä. Heidän on myös profetoitu olevan sokeita.

57   Seurakunnan on profetoitu tänä päivänä olevan sokean, hyljätäkseen ehtooajan Sanoman; Ilmestyskirja 3 sanoo niin; “Sinä olet viheliäinen, kurja!” Huomatkaa seura kunnan tila tuossa näyssä.: alaston, sokea, eikä tiedä sitä! Herra Jeesus, ole armollinen meille! Raamattu sanoi, että hän oli alaston. Minä en nähnyt sitä ennen kuin vasta nyt. Laodikean seurakunta oli alaston, ja kun hän ilmestyi näyssä, hän oli alaston, en ollut pannut sitä merkille, eikä tiennyt sitä!

58   Oi, kuinka kiitollisia, kuinka… ei ihme, että me olemme niin kiitollisia. Minusta tuntuu, että me emme ole tarpeeksi kiitollisia niistä asioista, joita Jumala antaa meidän tietää.

59   Alaston! Ja tuo näky osoitti minulle, että hän oli alaston eikä tiennyt sitä. Sokaistut kuten Israel oli sokaistu, niin että pakanat voisivat tulla sisälle. Nyt pakanat ovat sokaistut niin, että Morsian voidaan ottaa ulos ja Israel voi vastaanottaa Pasuunoiden Juhlan. Aivan täydellistä.

60   “Kahden päivän jälkeen Hän tulee elvyttämään meidät, tai antamaan meille herätyksen, tuoden meidät yhteen, tuoden juutalaiset yhteen, puhuen nyt näistä pasuunoista. Ja me tulemme elämään Hänen näkyvissään, tai saamaan Iankaikkisen Elämän, näettehän. Me tulemme olemaan Hänen näkyvissään.” Raamattu sanoo täällä Hooseassa: “Ja me olemme elävä Hänen näkyvissään, meillä on Elämä Hänen silmissänsä.” Se on Hänen Oma Elämänsä, Iankaikkinen Elämä, meillä on oleva Elämä Hänen silmissään.” Nainen, joka elää nautinnossa on kuollut eläessään. Niinpä meille on luvattu, että Israel jälleen tulisi Elämään Hänen näkyvissään. Israel on ollut kuollut tosiasioille ja helluntaijuhlalle.

61   Huomatkaa nyt tarkoin. Sitten kahden päivän jälkeen… Se ei nyt tarkoittanut kahta kahdenkymmenenneljän tunnin päivää, koska se silloin olisi jo tapahtunut monia satoja vuosia sitten. Näettekö? Se merkitsee kahta päivää Herran kanssa – kahdentuhannen vuoden jälkeen. Tiedättekö kuinka pitkä aika siitä jo on kulunut? Siitä on jo kulunut kaksituhatta seitsemänsataa vuotta, koska tässä Hooseassa se on ollut 780 eKr., 1964. Katsokaahan, se oli jotakin yli kaksituhatta seitsemän sataa vuotta sitten. Hän sanoi: “Kahden päivän jälkeen, kolmantena päivänä, Hän tulee elvyttämään meidät jälleen, ja antamaan meille Elämän Hänen näkyvissään.” Siinä ovat teidän Pasuunanne tulossa. Se on se hetki, jossa me elämme, se päivä jota me elämme.

62   He ovat nyt olleet hajotetut, sokaistut, kootut, ja ovat pitkällä kolmannessa päivässä. Näettekö te sitä? He olivat hajotettuina Palestiinasta ympäri maailman. He olivat sokaistut hylätäkseen Messiaan. Ja nyt heidät on koottu kotimaahansa, valmiiksi Pasuunoita varten tunnistaakseen Sovituksen. Niin kuin Raamattu sanoo, kun he vastaanottavat sen ja näkevät Hänet naulan arpineen, sen jälkeen, kun Seurakunta on otettu pois, he tulevat sanomaan: “Mistä Sinä sait nämä arvet?” Hän sanoo: “Ystävieni huoneessa.” Ja Hän sanoi, että he tulevat erottautumaan jokainen perhe erikseen, ja he tulevat itkemään ja valittamaan, niin kuin perhe, joka on kadottanut ainoan poikansa. Ja muistakaa, että Pasuuna Juhlan tuli tehdä se, saada heidät itkemään ja valittamaan tapettua Uhria; koska he olivat hyljänneet Sen.

63   He ovat omassa maassaan. He olivat hajotetut, sokaistut, ja nyt kootut. Ja se oli kaikki tuon Kuudennen Sinetin alla, kun heidän Seitsemän Pasuunaansa soivat kootakseen heidät yhteen. Kuusi Pasuunaa… Tuo seitsemäs on tuo suuri Pasuuna, niin kuin puhuimme siitä viime sunnuntaina. Kuusi Pasuunaa soivat Kuudennen Sinetin alla aivan niin kuin meidän Kuudes Sinettimme avautui, kaikki samaan aikaan; vain, sillä erotuksella, että heidän Pasuunansa soivat kaikki samaan aikaan, kun me taas olemme olleet kaksituhatta vuotta helluntaijuhlassa.

64   Tuosta ajasta on nyt kaksituhatta seitsemänsataa vuotta… Hän sanoi: “Kolmantena päivänä meidät tullaan jälleen kokoamaan. Kahden päivän jälkeen, kolmantena päivänä meidät tullaan jälleen kokoamaan, ja me saamme Elämän Hänen näkyvissään.” Näettekö tuon lupauksen? Tuo hetki on täydellisesti kirjoitettu seinälle. Me näemme missä me elämme.

65   He ovat nyt kotimaassaan odottamassa Pasuunoiden Juhlaa, tai tullakseen tuntemaan Sovituksen, ja odottaakseen tulemusta, murehtiakseen sitä kuinka he ensimmäisellä kerralla hylkäsivät Sen; he ovat kotimaassaan sitä varten, kaikki on asetettu paikalleen.

66   Evankeliumin palvelijana en voi nähdä mitään muuta olevan jäljellä kuin Morsiamen pois meneminen. Ja Morsian täytyy olla otettu pois, ennen kuin he voivat tulla tietämään mitä on tapahtunut. He olivat hajotetut, sokaistut, ja nyt kootut. Mitä on jäljellä? Morsiamen ottaminen pois tieltä, he odottavat Morsiamen pois menemistä, niin että heidän profeettansa Ilmestyskirja 11 voivat kutsua heidät Pasuunoiden Juhlaan, antaakseen heidän tietää mitä he ovat tehneet.

67   Muistakaa, suoraan noiden Sinettien välissä tuli esiin Kuudes Sinetti, ja siellä oli 144,000 valittua ja kutsuttua. Ja Kuudennen ja Seitsemännen Pasuunan välissä, siellä ilmestyy Ilmestyskirja 11 tarkassa linjassa Kuudennen Sinetin kanssa.

68   Tekemään mitä? Mitä sen tuli tehdä? Sen tuli tuoda esiin kaksi todistajaa, Mooses ja Elia, nuo profeetat; koska juutalaiset uskovat ainoastaan profeettojansa. Ja he tulevat astumaan esiin profeettojen merkin kanssa, ja heidän tehtävänsä tulee olemaan profeetan tehtävä, sillä he tekivät tarkalleen samoin kuin aikaisemminkin. Ja se osoittaa yhden asian, että kun te kuolette – kun te jätätte tämän maailman, niin teidän luonteenne eivät muutu. Jos te olette valehtelija nyt, te tulette olemaan valehtelija siellä. Jos te olette huimapää täällä, te tulette olemaan huimapää siellä. Jos te olette epäilijä täällä, te tulette olemaan epäilijä siellä.

69   Miehet ja naiset, teidän on aika ravistella itseänne ja tutkia itseänne ja nähdä missä me seisomme! Sillä kuolema ei muuta sitä. He ovat olleet poissa yli kaksituhatta vuotta; Mooses ja Elia ovat olleet poissa melkein kaksituhatta viisisataa vuotta. Mutta tässä he palaavat saman luonteen kanssa ja tekevät samoja asioita. Kuolema ei tee miehelle mitään, se vain muuttaa hänen asuinpaikkansa. Se ei muuta teidän luonnettanne, se ei muuta teidän uskoanne, se ei muuta teissä yhtään mitään muuta kuin vain asuinpaikkanne.

70   Niinpä millä tavalla luonteenne on tänä aamuna… Jos te olette Jumalan Sanan epäilijä, te tulette olemaan epäilijä sielläkin. Minä en välitä kuinka pyhä te olette, kuinka te elätte ja kuinka hyvin te elätte, kuoleminen ei muuta teitä tippaakaan, se muuttaa vain asuinpaikkanne. Ja, jos te ette voi vastaanottaa koko Jumalan Sanaa sillä tavalla kuin se on kirjoitettu, te ette tule tekemään sitä sielläkään; niinpä älkää murehtiko, te ette tule olemaan siellä. Teidän täytyy vastaanottaa se Sen täyteydessä, Sen vahvistuksen voimassa ja ilmestyksessä siitä mitä se on; silloin te tulette osaksi Siitä. Se on vain Hänen Sanansa, jonka Hän tulee herättämään, aivan niin kuin Hän teki Sanallensa ensimmäisenä pääsiäisaamuna. Ainoastaan Hänen Sanansa tuli esiin ja ne, jotka olivat kuolleet Hänen Sanassansa, uskoen Hänen sanansa, ja puolustivat Hänen Sanaansa.

71   Huomatkaa. Se oli kaksituhatta seitsemänsataa vuotta sitten. Huomatkaa, että he olivat hajotetut, he olivat sokaistut, ja nyt heitä on koottu. Nyt seuraava asia on, että he tulevat saamaan Elämän.

72   Ja pakanat ovat kutsutut ulos. Morsian on valmis. Ylöstempaus on käsillä. Voimmeko me käsittää sitä? Voimmeko me todellisuudessa uskoa sitä? Onko se vain jokin kertomus jota on kerrottu? Onko se jokin taru meille? Onko se jotakin mikä kuulostaa todelliselta? Onko se jotakin minkä me uskomme ulkopuolelta? Vai onko se jotakin mikä on meissä, joka on osa meistä, joka on enemmän kuin elämä meille? Mikä on asenteemme istuessamme täällä tabernaakkelissa tänä aamuna? Muistakaa, se tulee olemaan vain pieni lauma, joka vastaanottaa, sen.

73   Nyt he ovat kotimaassaan odottaen Pasuunoita. – He odottavat nyt Morsiamen pois menemistä, niin että Ilmestyskirja 11 voi täyttyä. Seurakunta ajanjakso on lakannut; Sinetit ovat avatut, se todisti mitä he olivat jättäneet pois seurakunnan aikana, ja Sanoma on annettu. Israel on nyt näyttämöllä, halleluja, valmiina Pasuunoiden Juhlaa varten.

74   Oi, te miehet muissa maissa missä te tulette kuulemaan tämän nauhan, ettekö voi herätä, veljeni? Vai sokaiseeko se teidät? Haluatteko heittää sen ulos ja kutsua sitä vääräksi profetiaksi, vaikka sen on vahvistanut teidän eteenne maailma, aika, kansat, ja Pyhä Henki, joka kirjoitti Sen. Se on vahvistettu sekä luonnollisesti, että hengellisesti sekä aineellisesti. Kaikki, mitä Hän on sanonut, on täyttynyt ja todistettu oikeaksi.

75   Israel on omassa maassaan; heidät on ajettu sinne kuin lammaslauma. Sudet olivat hänen kannoillaan ja ajoivat heidät turvaan omaan maahansa. Muistakaa, Israelia oli luvattu siunata vain niin kauan kuin hän oli omassa maassaan. Jumala ei koskaan siunannut Israelia tuon maan ulkopuolella. Abraham meni tuon maan ulkopuolelle ja oli tuomittu. Jokainen, joka jättää tuon maan on tuomittu. Jumala voi siunata Israelia vain, kun se pysyy omassa kotimaassaan. Ja se on siellä nyt kansakuntana. Ja Seurakunta on kutsuttu, se vain odottaa Morsiamen ylöstempausta, pois ottamista.

76   Sinetit ovat avatut. Se on paljastettu meille. Me näemme mitä he jättivät pois. Te, jotka haluatte väitellä ja nostaa melua käärmeen siemenestä, ja vesikasteesta, ja niin edelleen, te olette sokeita, ettekä tiedä sitä. Ei ihme, että minulla oli sellainen aika tänä aamuna taistella noiden paineiden lävitse.

77   Niinpä heidän profeettansa tullaan paljastamaan tässä viimeisessä päivässä. Se ei voi tapahtua ennen Pasuunoiden Juhlaa.

78   Hän sanoi Hoosean kautta: “Minä olen hakannut…” Tarkatkaa nyt, se on Israel jolle Hän puhuu… “Minä olen hakannut…” Toisin sanoen: “Minä olen hakannut heidät ulos profeettojen kautta.” Se on miten Jumala valmistaa kansansa. Hän hakkasi heidät ulos muista kansakunnista. Millä? Hänen kaksiteräisellä Miekallansa, Hänen Sanallansa. Hän hakkaa heidät, Hänen kansansa pois kansoista. Hän hakkasi kansan pois kansoista profeetoilla, Hänen vahvistetulla Sanallaan. Niin Hän on myös hakannut Morsiamensa kirkkokunnista, Hänen Sanansa lupauksella Malakia neljän mukaan viimeisessä päivässä. Hän on hakannut ulos Morsiamensa, hakannut Hänet irti muista seurakunnista, Hän on hakannut ulos Morsiamensa.

79   Profeettojensa kanssa, Sanan kanssa, Hän hakkasi ulos Israelin. “Erottakaa itsenne muista.”

Katsokaa sitä… Kun he halusivat toimia niin kuin muutkin heistä, he tulivat profeetta Samuelin luo. Hän kysyi: “Olenko minä koskaan ottanut teiltä rahaa? Olenko koskaan puhunut teille mitään Herran Nimessä, niin ettei se olisi tapahtunut?”

 He sanoivat: “Et, se on totta, mutta me kuitenkin haluamme kuninkaan.”

80   Sillä tavalla seurakunnat ovat tehneet. “Oi, me uskomme Sanan. Se on oikein, mutta tiedättekö, he sanovat, että meidän pitäisi tehdä näin.” Minä en välitä mitä he sanovat, Sana on oikein.

 Hän hakkasi heidät ulos profeettojen kautta.

81   Mikä aika se on, veli? Mikä aika se on, saarnaaja? Näettekö mikä aika päivästä on ja merkin, jonka alla te elätte? Voitteko te ymmärtää sitä? Näettekö te sitä?

82   Missään ei ole nyt herätystä. Kaikki valittavat, saarnaajat itkevät. Luin erästä hyvin tunnettua aikakauslehteä, joka tulee tänne seurakuntaan, ja on erittäin hyvä lehti. Minä tunnen julkaisijan ja tunnen nuo ihmiset. He ovat erittäin hienoja, jumalisia ihmisiä. Veli ja sisar Moore julkaisevat tuota lehteä, Hänen Tulemuksensa Sanansaattaja, joka on yksi hienoimmista lehdistä kentällä. Mutta he tuskin painavat mitään niin ettei se koskisi aihetta: “Paastotkaa, rukoilkaa, paastotkaa, rukoilkaa! Puhaltakaa pasuunaan!” Kuinka monet lukevat sitä? Te tiedätte sen, te näette sitä koko ajan. “Paastotkaa, rukoilkaa, paastotkaa, rukoilkaa!” Se on kaikki mitä te kuulette. “Paastotkaa, rukoilkaa! Meillä tulee olemaan suuri päivänkoitto! Jotakin suurta tulee tapahtumaan! Kaikki teistä rukoilkaa, rukoilkaa, rukoilkaa! Me emme vielä ole liiaksi myöhässä!”

83   Miksi he tekevät sen? Miksi he tekevät niin? He haluavat suuren heräämisen. He huutavat, uskoen, että tulee olemaan herääminen. He ovat hyviä ihmisiä. Miksi on niin? Mitä he ovat tehneet? He eivät ole tunnistaneet Morsiamen herättämistä. Näettekö? Mutta ollen kristittyjä, he tuntevat hetken vedon, mutta he eivät ole tunnistaneet sitä mitä on tehty. Se on mikä saa heidät tuntemaan sillä tavalla. He tietävät, että jotakin pitäisi tapahtua; mutta katsokaahan, he odottavat sen tulevan jossakin kaukaisessa tulevaisuudessa, kun se on jo tapahtunut suoraan edessänne.

84   Se on sama asia, jonka he tekivät entisinä päivinä. He uskoivat Messiaan tulevan. He uskoivat, että siellä tulisi olemaan edeltäjä. Mutta se oli juuri tapahtumassa heille, eivätkä he tienneet sitä. He eivät tunteneet sitä. He uskoivat, että tulisi olemaan edelläkävijä, joka edeltäisi Messiasta. Ja he hakkasivat hänen päänsä pois ja tappoivat Messiaansa, koska oli profetoitu, että he tulisivat olemaan sokaistut. Jesaja sanoi niin.

85   Ja tuo sama Henki, joka puhui Jesajalle, puhui Johanneksen kautta, ja sanoi, että seurakunta näissä viimeisissä päivissä tulisi olemaan alaston ja sokea, ja tulisi panemaan Hänet seurakunnan ulkopuolelle. He eivät näe, että nuo profetiat ovat täyttyneet. Mutta he käsittävät, että jotakin täytyy tapahtua. He eivät yksinkertaisesti ymmärrä sitä. He eivät käsitä sitä. Se on paljon samoin kuin juutalaiset entisaikaan, sokaistu Laodikea – rikkauksia, teologiaa, vihamielisyyttä seurakunnassa, vihamielisyyttä Sanomaa kohtaan. Katsokaa kuinka vihamielisiä nuo juutalaiset olivat Johannesta kohtaan. Katsokaa kuinka vihamielisiä he olivat Jeesusta kohtaan, vaikka Hän juuri oli se jota he väittivät odottavansa.

 [Sulake palaa Branham Tabernaakkelissa.] Uskon, että olemme polttaneet sulakkeen. Oletan, että se myös pysäyttää nauhurit. Ei se ei tee sitä. Hyvä on.

86   He ovat vihamielisiä Sanomaa kohtaan…

87   Huomatkaa. He ovat vihamielisiä, mutta entisajan juutalaisten tavoin, sokaistuja; He ovat Laodikeassa. He ovat alastomia, viheliäisiä, kurjia eivätkä tiedä sitä. On rikkauksien päivä, on suurta teologista opetusta, suurta koulusivistystä, ja nyt he ovat tulleet vihamielisiksi Sanomaa kohtaan. He eivät halua olla missään tekemisissä sen kanssa, aivan niin kuin se oli aikaisemmin niissä päivissä jolloin Jeesus Nasaretilainen oli maan päällä.

88   Syy miksi ihmiset Nooan päivinä eivät menneet arkkiin, oli se, että he eivät tunteneet Sanomaa eivätkä sanansaattajaa. Se on ainoa syy miksi he tuhoutuivat, koska he eivät tunteneet sitä hetkeä, jossa he elivät. He eivät käsittäneet, että Jumala tulisi tekemään synnin kanssa niin kuin Hän oli luvannut. Että Hän tulisi hävittämään ihmiset maan pinnalta. Hän oli profetoinut sen. Niin tarkoitti sitä. Ja Hän tarkoittaa sitä tänään samoin kuin silloinkin.

89   Mutta ihmiset, sen sijaan, että olisivat olleet suosiollisia Nooaa kohtaan. Häntä pidettiin jonakin villinä miehenä. He eivät uskoneet hänen olevan profeetan. Tiedättehän, Jeesus itse kertoi meille kuinka he pilkkasivat Nooan päivinä, tehden pilaa hänestä, kutsuen häntä fanaatikoksi ja miksi kaikeksi. Mutta he eivät tunteneet hetkeänsä. He eivät tunteneet päivää. He eivät tunteneet merkkiä. He eivät tunteneet Sanomaa. He eivät tunteneet sanansaattajaa, vaan työnsivät hänet ulos keskuudestaan ja nauroivat häntä. Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli Nooan päivinä…”

90   Israelin nyt ollessa kotimaassaan ja kaikki on odottamassa nyt, ja Sanoma on niin täydellisesti liikkumassa sisälle, niin missä päivässä me elämme, veli? Missä me olemme?

91   He eivät tunteneet tuota päivää. He eivät tunteneet sitä. Se on syy miksi he laiminlöivät sen, koska he eivät tunteneet sitä. He olivat jotenkin niin kuin ihmiset tänään, tieteellisten todisteiden, koulutuksellisten järjestelmien ja teologisten seminaarien sokaisemia. Ja ne asiat, jotka sokaisivat heidät tuona päivänä, ovat tehneet samoin tänään. Se on sokaissut heidät jälleen. Samoin kuin myös Sanoman ja sanansaattajan yksinkertaisuus.

92   Nooa ei ollut tieteellinen. Hän ei ollut koulutettu mies. Hän oli köyhä maanviljelijä, nöyrä mies, yksinkertaisen sanoman kanssa. Se oli liian yksinkertainen heidän korkealle oppineisuudelleen. Niin se on myös tänään. Jumala aina tekee sen yksinkertaiseksi tavoittaakseen ihmiset, jotka tulevat uskomaan ja luottamaan Häneen. Se on vain eri Sanoma tänään, mutta sama Jumala. Ja minä haluan teidän uskovan Sen ja ymmärtävän, että Jumala on puhunut Sen.

93   Jeesus sanoi, että he pilkkasivat Hänen profeettaansa, Nooaa. Ja niin kuin he pilkkasivat tuossa päivässä, niin he tulevat tekemään sen jälleen Hänen tulemuksessaan. He tekisivät samoin. Se on syy miksi faarao hukkui mereen. Hän ei tuntenut päiväänsä. Hän ei tunnistanut mitä oli meneillään. Hän oli liian kiireinen tieteellisen ajanjaksonsa saavutuksissa rakentaen kaupunkeja orjatyövoimalla. Hän oli liian kiireinen tunnistaakseen sitä tilaisuutta, joka hänellä oli, ja hän ajoi Jumalan profeetta sanansaattajan erämaahan. Hän ei tunnistanut sitä; se on syy miksi nuo asiat menivät sillä tavalla kuin ne menivät. Hän ei koskaan tunnistanut sitä. Jos hän vain olisi tuntenut Jumalan luvatun Sanan tuolle kansalle.

94   Ja, jos seurakunnat tänään voisivat vain tuntea, jos seurakunnat vain voisivat tuntea Jumalan Sanan, joka on antanut tämän lupauksen ihmisille tätä hetkeä varten, niin he eivät tuhoutuisi! Jos Amerikka vain voisi tuntea sen perustuslain, jonka he säätivät, niin he eivät olisi halukkaita ottamaan Raamattuja pois kouluista, eikä Jumalan nimeä kolikoistamme, ja uskollisuudenlupausta olla Jumalan hallinnassa. Mutta Amerikka ei tunnista sitä. Miksi? Se on sokea ja alaston. Se ei osaa tunnistaa noiden kalliiden poikien verta, jotka kuolivat taistelukentillä tämän etuoikeuden puolesta. Heidät on unohdettu; he ovat tulleet tomuksi.

95   Mutta on Yksi, joka muistaa profeettojen vuodatetun veren, sen hinnan, joka tarvittiin tuomaan tämä Evankeliumi meille tänään, kuinka leijonat söivät tuhansia joita heitettiin leijonien luoliin, kuinka heitä sahattiin kappaleiksi, poltettiin ja ristiinnaulittiin – Jumala tunnistaa sen. Seurakunta on unohtanut omat profeettansa; he väittävät etteivät he enää tarvitse niitä. Mutta Jumala tietää, että Hänellä täytyy olla heitä. Hän hakkaa irti kansansa omalla Sanallansa. Mutta se on liian vanhanaikaista heille tässä päivässä. He eivät tunne Sitä. Se on syy miksi he ovat siinä tilassa, jossa ovat. Se on syy miksi he ovat alastomia, viheliäisiä, sokeita ja kurjia, eivätkä tiedä sitä, koska he eivät tunne sitä hetkeä, jossa me elämme. He eivät huomaa sitä.

96   Mooses, hän tunsi oman päivänsä ja kutsumuksensa, kun hän näki Jumalan Sanan lupauksen tuota päivää varten vahvistettuna. Hän tiesi silloin ja käsitti mitä hän oli ja mitä hänen tuli tehdä luvatulla Sanalla. Niinpä hän ei pelännyt mitä joku muu sanoi. Hän ei hävennyt sanomaansa, vaikka jokainen pappi, jokainen faarao, tai jokainen virkavalta olisi ollut eri mieltä hänen kanssaan. Mutta hän tunsi sen, kun hän näki tuon Valon, tuon Tulipatsaan tuossa pensaassa, ja kun se puhui hänelle Sanan, joka oli luvattu tuota päivää varten, sanoen: “Minä olen kutsunut sinut menemään ja tekemään sen.” Hän ei pelännyt kuninkaan suuria uhkauksia. Hän “meni alas tuodakseen nuo ihmiset ulos maastamuutossa niin kuin Jumalan Sana oli luvannut.

97   Nähtyään lupauksen vahvistetuksi, hän valmisti kansan heidän maastamuuttoaan varten. Milloin? Kun hän näki Jumalan lupauksen vahvistettuna. Muistakaa, hän pakeni teologiansa kanssa, hän pakeni koulutuksensa kanssa. Mutta, kun hän näki Jumalan Sanan julkituotuna, kun hän näki Sen vahvistettuna, “MINÄ OLEN MIKÄ MINÄ OLEN”, silloin hän ei välittänyt mitä kuka tahansa sanoi. Hän ei pelännyt sitä mitä faarao tulisi tekemään hänelle. Hän ei pelännyt, mitä muut heistä tulisivat tekemään. Hän ainoastaan pelkäsi Jumalaa, sitä, että hän voisi väärin ymmärtää Jumalan, tai, että hän jollakin tavalla voisi väärin ymmärtää Jumalan. Hän ei pelännyt ihmisiä ja sitä mitä he tulisivat sanomaan tai mitä he tulisivat tekemään. Hän pelkäsi vain Jumalaa sen jälkeen, kun hän oli tuntenut sen Jumalan Sanaksi.

98   Hän ei voinut ymmärtää kuinka hänen kaltaisensa mies lähetettäisiin sinne. Mutta kun hän vahvistetun Sanan mukaan tunnisti mitä se oli, niin silloin hän ei pelännyt kuninkaan käskyjä. Jos te vain voisitte tunnistaa. Jos me tänään vain voisimme tuntea Sen! Mooses tunsi sen, kun hän näki Sanan vahvistettuna, ja hän oli valmis kansan maastamuuttoa varten.

 Job ei tunnistanut, että se oli Jumala. Niin kauan kuin perkele voi saada teidät uskomaan, että ne pienet koetukset, joiden lävitse te joskus kuljette, ovat Jumalan rangaistusta teille. Mutta se oli Jumala, joka yritti näyttää hänelle jotakin. Job ei koskaan tunnistanut sitä, ennen kuin hän oli nähnyt näyn niin kuin Mooses. Kun Mooses näki tuon näyn, tuon Tulipatsaan siellä pensaassa, silloin se oli vahvistettu hänelle. Ja Job kysyi tuon kysymyksensä: “Jos mies kuolee, voiko hän elää jälleen? Minä näen puun kuolevan, ja se elää jälleen. Minä näen kukan kuolevan, ja se elää jälleen. Se oli hänen kysymyksensä. Mutta mies kuolee, antaa henkensä ja on poissa. Hänen poikansa tulevat murehtimaan häntä, eikä hän tiedä siitä mitään. Oi, että Sinä kätkisit minut hautaan, kunnes Sinun vihasi on ohitse.” Hän ei voinut ymmärtää kuinka kukka voi kuolla ja elää jälleen, kuinka lehti voi pudota puusta, maata maassa ja tulla takaisin seuraavana keväänä. Hän sanoi: “Kun mies kuolee, minne hän menee? Minä uskon Jumalaan; mutta mitä tapahtuu miehelle?”

99   Mutta sitten yhtenä päivänä alkoi salama välähdellä ja ukkonen jylistä, Henki tuli profeetan ylle, ja hän näki erään Miehen tulevan, joka voisi panna kätensä syntisen miehen ja pyhän Jumalan päälle ja rakentaisi sillan heidän välilleen. Silloin hän huusi: “Minä tiedän, että Lunastajani elää! Vaikka ihomadot hävittävätkin tämän ruumiin, niin kuitenkin lihassani minä tulen näkemään Jumalan!” Hän tuli tuntemaan mikä ylösnousemus oli.

100   Bileam ei tuntenut tuota Enkeliä ennen kuin aasi puhui kielillä. Bileam ei voinut tunnistaa, että Enkeli seisoi hänen tiellään. Sokaistu saarnaaja ei voinut tuntea, että se oli Jumala, joka seisoi hänen tiellään yrittäen estää häntä myymästä lahjaansa rahasta. Ja vasta, kun aasi puhui inhimillisellä äänellä, tunnisti Bileam, että se oli Enkeli, joka seisoi hänen tiellään yrittäen estää häntä tekemästä sitä mitä hän oli tekemässä.

101   Oi, te sokaistut kirkkokunnat, jos Jumala voi käyttää mykkää aasia puhumaan jollakin kielellä, josta se ei tiedä mitään, paljastaakseen sananpalvelijalle, että hän on poissa tieltä, niin eikö Hän voisi käyttää miestä tekemään samaa asiaa? Ihmiset ovat sokeita.

102   Jos Ahab vain olisi tuntenut päivänsä, ei hän olisi tuominnut profeetta Miikaa, jolla oli häntä koskeva Jumalan lupauksen Sana.

103   Kun Ahab seisoi siellä tuona päivänä, hän ja Joosafat. Ja, kun heillä oli siellä neljäsataa profeettaa profetoimassa, sanoen: “Mene, kaikki on hyvin. Ahab sinä elät synnissä. Mutta sinä olet tehnyt meistä suuren kirkkokunnan; me olemme suuri kansa; meillä on suuri palvelustehtävä. Tässä me olemme; me olemme neljäsataa koulutettua pappia – tai profeettaa. Meitä on neljäsataa koulutettua Sanassa ja teologiassa. Me tiedämme kaiken Siitä,” mutta se todisti, että he eivät tienneet kaikkea Siitä.

104   Tuo mies, jota he olivat kutsuneet hulluksi sukupolvea aikaisemmin, Elia, todellinen Jumalan profeetta, oli profetoinut: “NÄIN SANOO HERRA, koirat tulevat nuolemaan sinun veresi Ahab!” Näettekö?

105   Mutta nuo papit, ihmistekoiset profeetat, ajattelivat, että heillä oli se kaikki hallinnassaan. He sanoivat: “Isä Ahab, mene, Herra on sinun kanssasi. Sinulla on Kirjoitus puolellasi, sillä Jumala antoi tämän maan Israelille. Se kuuluu Israelille. Mene, Herra on sinun kanssasi.” Voi hyvänen aika!

106   Mutta tiedättehän, Joosafat ei ollut sekoittunut syntiin niin kuin Ahab, joten hän näki asiat vähän eri tavalla. Hän sanoi: “Eikö ole vielä yhtä?”

107   Ahab sanoi: “Meillä on täällä yksi, mutta minä vihaan häntä” Näettekö? Mitä Jumala oli tekemässä? Hakkaamassa kansaansa jälleen profeetalla. “Minä vihaan häntä. Hän ei tee mitään muuta kuin vain tuomitsee minua koko ajan. Ja sinä tiedät, että minä olon suuri mies. Minulla ei olisi tällaista seminaaria, jos en olisi suuri uskovainen. Minulla on hyvin koulutetut miehet. Minä asetin heidät sinne kirjojen ja Raamattujen ja kaiken muun kanssa opettamaan tätä. Ja minä tiedän, että he ovat suuria miehiä.” Mutta jospa Ahab vain olisi tuntenut kuka tuo kaveri oli, tämä köyhä pieni rääsyiseltä näyttävä mies, Imlan poika, joka seisoi siellä sanomassa hänelle: “Näin sanoo Herra,” niin hän ei olisi koskaan tehnyt tuota kuolettavaa virhettä, jonka hän teki, tuomitessaan Miikan.

 Oi ihmiset, tuntekaa se ajanjakso, jossa te elätte! Katsokaa mitä on tapahtunut. Katsokaa mitä on luvattu. Tuntekaa se päivä, jossa te elätte.

108   Jos kirkkokunnallinen seurakunta tänään vain voisi tunnistaa miksi heitä tuomitaan, ja miksi heidän jäsenensä pakenevat niistä niin kuin Israel ulos Egyptistä. Jospa kirkkokunnat vain lakkaisivat tuomitsemasta noita ääninauhoja ja kuuntelisivat niitä… Ja sinä saarnaaja, joka kuuntelet tätä nauhaa, kuuntele! Jos te vain tuntisitte sen hetken, jossa te elätte, jos te vain tuntisitte ajan merkin, silloin te tulisitte näkemään miksi ihmiset pakenevat noista kirkkokunnista. Herran Henki kutsuu… “Ei kukaan voi tulla Minulle,” sanoi Jeesus, ellei Minun Isäni häntä vedä. Ja kaikki, jotka Isä on aikaisemmin antanut Minulle, ovat tuleva.”

109   Kuten tuo pieni nainen kaivolla ja tuo pappi, kuinka erilaisia he olivatkaan. Kirjoitus on jälleen seinällä tänään. He näkevät sen, mutta he eivät tunnista sitä.

110   Jos juutalaiset vain olisivat tunnistaneet Messiaansa luvatun merkin viimeisen profeettansa mukaisesti; Malakia 3 sanoo: “Katso, Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä ja hän on valmistava tien.” Ja he väittivät odottavansa Häntä. Mikä tarkka rinnakkaisuus, sillä onkaan tälle päivälle.

111   He väittävät odottavansa jotakin tapahtuvaksi. Kaikki seurakunnat rukoilevat ja paastoavat, ja sanovat: “Rukoilkaamme nyt. Tulkaamme yhteen. Meille täytyy tapahtua jotakin suurta. Me tiedämme, että jotakin suurta on tulossa tapahtumaan; seurakunnan täytyy tulla valmiiksi.” Se on mitä he rukoilevat.

112   Se on mitä myös he rukoilivat. Ja siellä tuli Johannes Kastaja. Koska hän hylkäsi heidän seminaarinsa ja teki vastoin sitä mitä heidän isänsä olivat opettaneet. Hän tuli erämaasta ilman koulutusta. Hän tuli ilman ympärikäännettyä kaulusta, niin kuin se voitaisiin sanoa tänään. Hän tuli ilman jotakin suurta teologiaa; mutta hän tuli tuntien Jumalan lupauksen, että hänen tuli ilmoittaa Messias.

Hän sanoi: “Hän seisoo teidän keskellänne nyt.” Ja he ajattelivat, että hän oli hullu koska hän ei tullut heidän kouluistaan. Kirjoitus oli seinällä, eivätkä he tunteneet sitä. He väittivät odottavansa sen kaltaista Henkilöä tulevaksi; ja siellä Hän oli heidän keskellään, eivätkä he tunteneet häntä, vaikka he sanoivat odottavansa Häntä.

113   Aivan samalla tavalla kuin juutalaiset, jotka söivät maan pakanoiden kanssa, väittäen odottavansa Häntä, samoin ovat kirkkokunnat nyt aivan yhtä sokeita pakanallisessa Laodikean ajanjaksossa. Minkä tähden? Niin kuin se oli profetoitu olevaksi silloin, niin se on profetoitu myös nyt olevan. Sen täytyy tapahtua.

114   Jos Israel vain olisi voinut tuntea oman merkkinsä, he olisivat tienneet, että Messiaan ilmestymisen aika oli käsillä. Jos he vain olisivat tunnistaneet sen.

 Tehän tiedätte kuinka opetuslapset sanoivat Jeesukselle: “Miksi kirjanoppineet sanovat, että Eliaan täytyy ensin tulla?”

115   Ja Jeesus sanoi: “Elias on jo tullut eivätkä he tunteneet häntä. Hän on jo ollut täällä, ja he ovat jo tappaneetkin hänet. He ovat tehneet aivan tarkalleen mitä Kirjoitus oli sanonut heidän tekevän.”

116   Jos he vain olisivat tunteneet sen fanaatikon, joka tuomitsi kaikki ne petolliset asiat joita he olivat tehneet, ja tuomitsi kaiken mitä he olivat tekemässä. Hän sanoi: “Te tekopyhät, te ruohikossa piilevät käärmeet, te kyykäärmeiden sukupolvi, kuka on varoittanut teitä pakenemaan tulevaa vihaa? Älkää ruvetko ajattelemaan itseksenne: “Abraham on meidän isämme; meillä on sitä ja tätä; sillä minä sanon teille, että Jumala kykenee näistä kivistä herättämään lapset Abrahamille.”

117   Älkää ruvetko ajattelemaan, että kuulutte maailman neuvostoon, ja, että teillä on parhaiten pukeutuneet jäsenet koko… Jumala kykenee näistä katupojista, prostituoiduista, juopoista ja uhkapelureista herättämään lapset Abrahamille. Hän on kykenevä tekemään sen; Hän on yhä Jumala.

118   Kirkkokunnat ovat sokaistut kuten Israel oli, molempien profetoitiin olevan sillä tavalla. Minä osoitan teille rinnakkaisuutta, kunnes pääsen tähän määrättyyn pisteeseen, johon haluan. Laodikean ajanjakson pakanalliset kirkkokunnat ovat aivan yhtä sokeita tänään kuin he olivat silloin.

119   Laodikean ajanjakson oletetaan saavan Sanoman; Malakia 4 sanoo, että he saisivat. Mutta mitä he odottavat? “Meidän kirkkokuntamme tulee tuottamaan sen. Ja, jos se ei tule meidän, baptistien, presbyteerien, helluntailaisten kautta, jos me emme tuota sitä, silloin se ei ole totta.” Samoin he tekivät tuona päivänä. Se tuli ja meni eivätkä he tienneet sitä. He eivät tunteneet sitä, vaikka se täyttikin jokaisen Sanan. Jeesus sanoi: “He ovat tehneet niin kuin oli tarkoitettu heidän tekevän. Niin he tulevat tekemään Ihmisen Pojalle. Hän tulisi olemaan hylätty.”

120   Huomatkaa nyt. Samoin on nyt pakanain päivissä, Malakia 4:ssä luvatun Kirjoituksen mukaisesti; ja Jeesus sanoi: “Koko Kirjoitus on henkeytetty, eikä yhtään hitustakaan Siitä voi jäädä täyttymättä.” Ei ole mitään tapaa estää Kirjoitusta täyttymästä; kaikki täytyy täyttyä. Ja Jeesus sanoi, että se tulisi tapahtumaan. Ja täällä me näemme sen tapahtuneen. Me näemme sen.

121   Entistämään mitä? Näissä viimeisissä päivissä… Te kirkkokunnalliset veljet, kuunnelkaa. Entistämään alkuperäinen helluntaijuhla, niin kuin se oli alussa; niin se tullaan ennallistuttamaan, se täytyy palauttaa ennalleen, ennen kuin Israelin Pasuunoiden Juhla voi alkaa. Täytyy olla jotakin tekemään se. Malakia 4 sanoo, että se tulisi tuomaan takaisin isien uskon lapsille. Se tulisi tapahtumaan…

122   Jos Israel olisi tuntenut Messiaansa, luvatun merkin, he eivät olisi missä he ovat tänään. Jos he vain olisivat tunteneet. Mutta miksi he eivät tehneet sitä? Se on säälittävää. Miksi he eivät tehneet sitä? Koska Jumala sanoi, etteivät he tulisi tekemään sitä. Kuinka moni uskoo sen, sanokoon “Aamen.” [Seurakunta sanoo “Aamen!”] Jumala sanoi, etteivät he tulisi tekemään sitä. Ja tuo sama Jumala on sanonut, että Laodikean Seurakunta Ajanjaksossa tämä tulisi tapahtumaan; ja täällä se on heidän edessään. Kuinka he voisivat tehdä mitään muuta kuin sen?

123   Jos he vain olisivat tunteneet Messiaan luvatun merkin, Ihmisen Pojan merkin. Hän tuli Ihmisen Pojan nimessä. Nyt Hän on ollut kautta helluntaiajanjakson Jumalan Poikana, Pyhänä Henkenä. Nyt seuraava asia on Tuhatvuotisvaltakunta, ja Daavidin Poika. Kolme Poikaa – sama Jumala. Sama Isä, Poika, Pyhä Henki; sama Jumala. Daavidin Poika, Jumalan Poika – Daavidin Poika, Ihmisen Poika, Jumalan Poika on sama Jumala koko ajan, vain kolmessa eri tehtävässä.

124   Niin eivät myöskään Isä, Poika ja Pyhä Henki ole kolme Jumalaa, vaan sama Jumala kolmessa ajanjaksossa, kolmessa tehtävässä, Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Mutta he ovat tänään niin kuin silloinkin, perinnäissääntöjensä sokaisemat, eivätkä he näe sitä. Miksi he eivät voi nähdä sitä? He eivät koskaan tule näkemään sitä. Muistakaa, se on NÄIN SANOO HERRA. Te sanotte: “Miksi sitten puhut siitä?” Samasta syystä kuin Johanneskin, ja muutkin heistä tekivät. Siellä on yksi siellä ja toinen täällä, jotka täytyy tuoda ulos. Oi, Jumalan lampaat, kuulkaa Jumalan Ääni! “Minun lampaani kuulevat Minun. Ääneni.”

125   Tuo nainen kaivolla tunsi päivänsä Messiaan merkistä. Hän oli huonossa tilassa. Hän ei halunnut hassutella sen kanssa mitä nuo vanhat kirkot olivat tekemässä. He elivät kaikella tavalla ja tekivät kaikenlaista. Hän ei uskonut sellaiseen. Mutta hän tiesi, että Eräs tulisi yhtenä päivänä. Tuo pieni raukka siellä kaivotiellä. Hän löysi sen mitä hän etsi, kun Hän alkoi paljastaa hänelle hänen sydämensä salaisuutta, kertoen hänelle missä synnissä hän eli. Hän sanoi: “Herra, minä käsitän, että Sinä olet Profeetta.” Heillä ei nyt ollut ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen. Hän sanoi: “Minä käsitän, että Sinä olet Profeetta. Ja minä tiedän, että kun Messias tulee, Hän tulee tekemään näitä asioita.”

 Hän sanoi: “Minä olen Hän.”

126   Hän tunnisti sen. Ei ollut enää mitään kysyttävää. Kuinka voit todistaa sen? Se oli jo todistettu. “Kun Messias tulee, niin tämä on mitä Hän tulee tekemään.” No niin, jos hän voi tunnistaa sen Kirjoituksista, niin emmekö me voi tunnistaa ehtoovaloja ja tämän päivän merkkiä? “Me tiedämme, että kun Messias tulee, Hän tulee kertomaan meille kaikki nämä asiat.”

 Hän sanoi: “Minä olen Hän, joka puhuu sinulle.”

127   Ei ollut enää mitään kysyttävää. Hän meni kaupunkiin ja kertoi ihmisille: “Tulkaa katsomaan, täällä Hän on!” Hänellä ei ollut enää mitään kysyttävää. Se oli selvitetty, koska hän tunsi sen päivän, jossa hän eli. Hän tunsi sen.

128   Niin teki Natanaelkin, tuo suuri heprealainen. Kun hän näki tuon Messiaan merkin, joka oli luvattu, niin ei ollut väliä kuinka monet papit tai mitkä muut tahansa… Mitä se sai aikaan? Se sai papit levottomaksi, kun he näkivät ihmisten jättävän kirkot ja menevän pois. He sanoivat: “Jos joku teistä osallistuu Hänen kokouksiinsa, hänet tullaan erottamaan. Me tulemme panemaan teidät ulos kirkkokunnasta.”

129   Niin se on tänäänkin. “Me tulemme panemaan teidät ulos organisaatiostamme, jos osallistutte hänen kokouksiinsa.”

130   Muistatteko tuon sokean miehen? Hänen isänsä ja äitinsä eivät voineet edes vastata heille. He pelkäsivät, koska he olivat sanoneet, että jos joku menisi katsomaan Jeesusta tai osallistuisi Hänen kokoukseensa, he tulisivat erottamaan hänet. Mutta tuo sokea mies voi puhua puolestaan. Hän, joka kerran oli sokea, voi silloin nähdä

131   Minä, joka kerran olin sokea, voin nyt nähdä. Minulle, joka en tiennyt näitä asioita, on Pyhä Henki tehnyt sen tunnetuksi. Päästäkää irti kirkkokunnat, koska he tulevat ulos joka tapauksessa.

132   “Jos Minut on nostettu ylös maasta, tulen Minä vetämään kaikki tyköni.” Natanael tunnisti sen; hän tunsi sen.

133   Aivan niin kuin Mooseksenkin kohdalla, se oli Kirjoitusten mukainen todiste, vahvistettu Sana; Mooses tiesi, että se oli tuon päivän lupaus, koska se oli Kirjoituksen mukainen. Ei väliä kuinka omituiselta se… Hän sanoi: “Kenen minä voin sanoa heille lähettäneen minut?” Kerronko heille nähneeni Valon täällä erämaassa? Kuinka voisin kertoa heille, että siellä erämaassa oli Valo, ja tämä Valo käski minua menemään sinne?

134   Jumala sanoi: “Totisesti, Mooses, Minä tulen olemaan kanssasi.” Jumala ei näyttäytynyt Egyptissä kuin vain ihmeiden ja merkkien kautta, mutta kun Hän oli saanut heidät kootuksi yhteen, Hän ilmestyi heille jälleen, ja vahvisti Mooseksen palvelustehtävän valittujen ja uloskutsuttujen edessä. Kun tuo profeetta oli hakannut heidät irti tuosta kansasta ja tuonut heidät erääseen paikkaan, silloin ilmestyi tuo Tulipatsas jälleen Siinain Vuoren huipulla. Rinnastakaa se tämän päivän kanssa. Aamen! Ylistys Jumalalle! Minulle se on enemmän kuin elämä.

135   Ikääntyessäni ja nähdessäni kuinka raakuus ja moraalittomuus pyyhkäisevät maita, silloin katson taaksepäin ja näen mitä on tapahtunut; ja sydämeni hypähtää ilosta, tietäessäni, että jonkin ajan kuluttua tämä maallinen asumus tullaan purkamaan, ja minulla on toinen odottamassa. Minä yritän vetää ihmisiä, hakata heitä irti näistä asioista ja vetää heitä ulos, näyttääkseni heille Kirjoituksilla, että Jumala seisoo siellä

 Tulipatsaan vahvistuksen kansaa, jonka sadat ja tuhannet ovat nähneet, ja Hän on jopa vienyt Sen kameran eteen kerta toisensa jälkeen todistaakseen sen.

136   Jäljittelijöitä astuu esiin. Varmasti, niin täytyy tapahtua. Jäljittelijät astuivat esiin Mooseksen päivänä ja tekivät samoin kuin Mooseskin. Jumala sanoi: “Erota itsesi Mooses. Älä riipu heidän ympärillään. Minä tulen nielaisemaan heidät!” Ja maailma otti heidät. Ja niin se on tänäänkin. He menevät suoraan takaisin maailmaan – rahanteko suunnitelmia ja kaikkea muuta. Näettekö?

137   Mooseksen Kirjoituksen mukainen merkki. Hän oli tuo suuri Jumalan profeetta, joka meni sinne alas vapauttamaan heidät. Ja he tunnistivat sen; he tunnistivat merkin. Hän oli tarkka Kirjoituksen mukainen lupaus vahvistettuna.

138   Jeesus oli tuo Kirjoituksen lupaus vahvistettuna tuolle naiselle, tai Hän oli Sen Tulkinta. Jeesus oli Kirjoituksen Tulkinta. Hänen oma elämänsä tulkitsi Kirjoituksen.

139   Ettekö te näe tämän hetken Sanomaa? Voitteko tunnistaa missä me olemme? Sanoma itse Kirjoituksesta tulkitsee teille sen hetken, jossa me elämme. Se on tulkinta.

140   Jeesus sanoi Israelille: “Jos sinä vain olisit tuntenut päiväsi.” Kerran istuessaan Oliivivuorella, Hän katsoi Jerusalemia ja sanoi: “Jerusalem, oi Jerusalem!” Hän itki. Hän katsoi sinne alas. En sano minään vertauksena, mutta ehkä sillä tavalla – eräänä aamuna, kun näin tuon prostituoidun seurakunnan, niin syvällä sydämessänne te tunnette Pyhän Hengen vuodattavan kyyneleitä. “Jerusalem, Jerusalem, kuinka usein olisinkaan hoivannut teitä. Mutta mitä te teitte? Te tapoitte profeetat, jotka Minä lähetin teille. Te murhasitte heidät!” Ja Sanomat, jotka on lähetetty seurakunnalle tänään, heidän kirkkokunnalliset opinkappaleensa ovat murhanneet ne. Heidän opinkappaleensa ovat murhanneet Kirjoituksen. Jeesus sanoi: “Jospa te vain olisitte tunteneet päivänne; mutta nyt se on liian myöhäistä.” Samoin on seurakuntien suhteen.

141   Uskon koko sydämestäni ettei seurakunta enää ole lunastettavissa. Ei väliä mitä te haluatte ajatella siitä, se on teidän oma mielipiteenne, tämä on minun. Ymmärrättekö? Teidän ei tarvitse ottaa minun mielipidettäni. Mutta uskon, että seurakunta kulkenut lunastuksen ohitse, ja niin on ollut viimeiset viisi tai kuusi vuotta. Minä muistan – te muistatte tuon Chicagon tapauksen. Tarkatkaa mitä sen jälkeen on tapahtunut ja tarkatkaa kuinka se jatkuvasti tapahtuu. Näettekö? Muistakaa, minun nimeni on sen edessä, se on pantu sinne; se on NÄIN SANOO HERRA. Nähkää eikö se olekin jatkuvasti mennyt alaspäin.

142   Katsokaa vuotta 1933, kuinka se sanoi naisten tulevan toimimaan näissä viimeisissä päivissä. Kuinka Mussoliinin loppu tulisi olemaan. Kuinka Hitler saisi salaperäisen lopun. Kuinka nuo kolme ismiä päätyisivät kommunismiin. Kuinka autot tulisivat munan muotoisiksi. Ja kuinka naiset käyttäisivät vaatteita näyttäen miehiltä, jopa alusvaatteittensa kaltaisia, ja lopulta he pukisivat ylleen viikunanlehtien kaltaiset vaatteet; miten moraalittomasti he toimisivat tässä päivässä. Katsokaa mitä he ovat tehneet. Silloin se on suoraan teidän edessänne.

143   Jos kristityt naiset.. niin kutsutut kristityt naiset, vain voisivat tunnistaa, että tuo moraaliton henki heidän yllään on perkeleestä, joka saa heidät leikkaamaan hiuksensa. Perkele on ainoa, joka tekisi niin. Se on vastoin Jumalan Sanaa teidän tehdä sitä. Se on aivan kuin Eedenin puutarhassa. Mitä he ovat tehneet? Jos he vain voisivat tunnistaa sen. He yrittävät sanoa: “Oh, tuo pieni pyhä kieriskelijä saarnaaja sanoo…” Se en ole minä. Minä en sano teille mitä tehdä. Minä vain lainaan Sanaa. Jos he vain voisivat tunnistaa, että se on perkele.

144   He kutsuvat itseään kristityiksi. Jeesus sanoi: “Kuinka te voitte kutsua Minua Herraksi, ettekä sitten tee niitä asioita joita Minä käsken tehdä?” Ja koko Sana tässä on Jeesuksen Kristuksen ilmestys. “Kuinka te kutsutte Minua Herraksi?”

145   Jos he vain voisivat tuntea, että se on perkele, siveetön henki. Jotkut mukavat pienet naiset siellä…

146   Uskon, että tämä on kaikkein pahin paikka mitä koskaan elämässäni olen nähnyt, tämä Jeffersonville, Indianassa, kun on kysymys alastomista naisista. Olen ollut Hollywoodissa; olen ollut kaikkialla; olen ollut ympäri maailmaa, ja nähnyt kaiken kaltaista saastaa. Olen nähnyt sitä Pariisissa; olen nähnyt sitä Englannissa, mikä on niiden kaikkien pää.

147   Uskoisin, että Englanti tulee jonakin päivänä uppoamaan valtamereen; se ansaitsee sen. Saastaa, likaa… Se on maailman siveettömyyden likakaivo, he ovat kaikkein eniten Kirjoitusta kieltäviä ihmisiä mitä koskaan elämässäni olen nähnyt. Se on tullut siksi, koska se on hylännyt Totuuden.

148   Billy Graham sanoi, että hänen täytyi viedä vaimonsa pois puistoista – kaikenlaisia seksuaalisia asioita tapahtuu miesten ja naisten välillä, poikien ja tyttöjen välillä, aivan avoimesti ulkona puistossa. Niin on Ranskakin; niin on loputkin maailmasta; ja Yhdysvallat on tullut niiden kaikkien johtajaksi.

149   Katsokaa tätä päivää. He panevat heidät leikkaamaan hiuksensa, käyttämään shortseja ja pitkiä housuja, tupakoimaan – ja kutsuvat itseään uskovaisiksi. Etkö sinä käsitä sisar, tai nainen…tarkoitan… Suokaa anteeksi, minun sisareni ei tekisi sellaista. Ettekö te käsitä, että se on perkele? Mutta miten on… Kuten entisajan juutalaiset, te ette usko vahvistettua Jumalan Sanaa, kun se on todistettu teille. Te vain yhä riiputte kirkkokunnallisissa perinnäissäännöissänne, jotka sanovat, että se sopii.

 Te puhutte kielillä, te hypitte ylös ja alas, te laulatte hengessä – ja leikkaatte hiuksenne. Voisitteko te kuvitella kristityn tekevän sitä? Olen nähnyt perkeleiden, olen nähnyt noitatohtoreiden puhuvan kielillä ja tulkitsevan sen, hyppivän ylös ja alas, juovan verta ihmisen pääkallosta, ja kiroavan Jeesuksen Kristuksen Nimeä.

150   Te sanotte: “Minä kuulun seurakuntaan. Halleluja! Kunnia Jumalalle! Minä…”

 Te kuulutte mihin? Seurakunta on Sana; ja Sana sanoo, että se on häpeällistä teille tehdä sitä!

 Te sokaistu joukko fariseuksia, jotka johdatte noita lapsiraukkoja helvettiin sillä tavalla. Koska te pelkäätte, menettävänne ruokalippunne, että teidät ajetaan ulos kirkkokunnastanne, jos te sanotte jotakin siitä… Häpeä sinulle, sinä tekopyhä! Häpeä sitä! Nähdessänne tämänkaltaisen hetken lähestyvän, kääntävät kuitenkin teidän perinnäissääntönne teidät pois Jumalan Sanasta. Kuinka sinä uskallat, sinä sokaistu!

151   Eikö Raamattu sanokin, että te olette sokaistuja? Ettekö voi ymmärtää, että te olette sokeita? Raamattu sanoo teidän olevan. Ja te olette alastomia, viheliäisiä, kurjia, sokeita, ja ettekä tiedä sitä, kun ajattelette olevanne suurin seurakunta kaupungissa – ja te teette sitä ja tätä ja jotakin muuta; ja Raamattu sanoi, että te olette niin köyhiä kuin vain voi olla ja, että te olette sokeita. Ja Hän yhä seisoo ovella yrittäen myydä teille silmävoidetta – ei myydä sitä, vaan antaa sitä teille; ettekä te halua vastaanottaa sitä. Se täyttää Kirjoituksen.

152   Missä päivässä te elätte, ihmiset? Tunnistatteko hetkeä? Tunnistatteko merkkiä?

153   Jos he vain voisivat käsittää, nuo naiset, että se on perkele. Se on säädytön perkele uskonnon nimissä; hän jopa tuli Jeesuksen Kristuksen luo uskonnollisena henkilönä. Samoin hän tuli jokaiselle profeetalle; jokaiselle pyhälle; hän on aina ollut sillä tavalla. Ja Raamattu sanoo, että hän tulisi olemaan niin lähellä viimeisissä päivissä, jopa helluntailaiset, että hän pettäisi jopa helluntaiseurakunnan valitutkin, jos se olisi mahdollista.

154   [Toinen puoli nauhasta alkaa epätäydellisenä.] ” …vain muutamia,” Hän sanoi: “Sillä ahdas on portti ja kapea on tie, ja vain muutamia tulee olemaan, jotka löytävät sen. Sillä niin kuin se oli Nooan päivinä, jolloin kahdeksan sielua pelastui, niin se on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Ajatelkaa sitä! Missä päivässä me elämme? Tunnetteko te hetkeä, tunnetteko te päivää? Käytän paljon aikaanne, mutta jatkan vielä muutaman minuutin.

155   Hän saa heidät leikkaamaan hiuksensa. “Oh”, he sanovat, “meidän seurakuntamme ei kiinnitä siihen mitään huomiota.” Tiedättekö miksi? He ovat sokeita. “Ei ole mitään vahinkoa leikata hiuksiaan.” Raamattu sanoo, että on! Se on jopa epäsäädyllistä teidän leikata hiuksianne ja rukoilla. Te sanotte: “Mutta naisenhan pitäisi olla peitetty.” Ja Raamattu sanoo, että hänen hiuksensa ovat hänen peitteensä, eikä joku hattu, vaan hänen hiuksensa!

156   Mitä, jos Mooses olisi sanonut: “Minä otan pois hattuni kenkieni asemesta”? Se ei olisi auttanut. Jumala sanoi “kengät”, ja Jumala tarkoitti “kengät.” Hän sanoi: “hiukset”, eikä “hattu.” Kunnia Jumalalle! Olen varma, että Hän piti siitä. Ylistys olkoon Jumalalle! Hän tarkoittaa juuri sitä mitä Hän sanoo. Kirjoitus ei ole yksityisesti tulkittavissa. Se ei merkitse sitä mikä sopii teidän kirkkokunnallenne; se merkitsee juuri sitä mitä se sanoo; ja Hän on tulkitsija Sille.

157   Te sanotte: “Tunnen erään naisen, joka tekee…” Minä en välitä mitä te tunnette; minä tiedän mitä Jumala sanoo siitä. Tehkää niin kuin haluatte.

158   Jos he vain voisivat tunnistaa mitä se on. Jos sinä vain tunnistaisit sen – nainen.

159   Ollessani tulossa Blue Boar ravintolasta, uskoisin sen olleen 5. kadulla, näin erään oluttuvan mainoskyltin, jossa sanottiin: “Pöytiä Ladyille.” Se pysäytti minut…

 Sanoin: “Teillä ei koskaan ole käynyt sellaista.” Lady ei menisi senkaltaiseen paikkaan sisälle. Joku nainen voisi mennä, mutta ei lady. [Lady merkitsee hienoa naista. Suom. huom.]

160   Huomasitteko, että maailman lankeemus alkoi erään naisen moraalittomuudella? Tiedättekö, että se on loppuva samalla tavalla, naisen moraalittomuuteen? Ja seurakuntaa kuvataan naisena. Seurakunta on nainen, hengellisesti puhuen. Niin on myös Morsian nainen, hengellisesti puhuen.

161   Seurakunnan moraalittomuus – kuinka se on tehnyt. Katsokaa noita näkyjä, katsokaa asioita. Näettekö nuo näyt joita Jumala antaa… Ja tuo näky on Totta. Minulla on Raamattuni sydämeni päällä, te ihmiset, jotka kuuntelette ääninauhoja, ja kuulijakunta täällä voi nähdä sen. Minä näin sen! Kaikkivaltias Jumala tietää, että se on Totuus. En koskaan tiennyt sitä ennen kuin vasta juuri nyt. Siellä hän on alastomana eikä tiedä sitä. Hän vain piti hauskaa. Siinä se on teille. Mutta, kun tuo pieni Morsian tuli näkyviin, oli se erilainen. Alfa ja Omega.

162   Perkele tekee sen. Mutta kuten nuo juutalaiset muinoin, kun he näkevät Sanan… Ja Jeesus sanoi tämän opetuslapsillensa: “Tutkikaa Kirjoituksia. Te olette ymmällä Minusta ja Minun palvelustehtävästäni. Tutkikaa Kirjoituksia; niissä te ajattelette teillä olevan Iankaikkisen Elämän, ja ne todistavat Minusta. Ne kertovat teille mikä Minun Sanomani on. Jos te ette voi uskoa Minua, uskokaa niitä tekoja, jotka Jumala tulkitsee teille.”

163   “Me emme halua tämän miehen hallitsevan meitä. Meillä on omat pappimme ja niin edelleen.” Jatkakaa silloin vain eteenpäin, se on kaikki mitä voidaan sanoa. On joka tapauksessa liian myöhäistä. Näettekö? Kirkkokunnalliset perinnäissäännöt, jotka sanovat sen käyvän päinsä – sitä he kuuntelevat. He tahtovat mieluummin kuulla… Te uskotte ihmisen sanaa enemmän kuin te uskotte Jumalan Sanaa.

164   Seurakunnat tänään eivät tunnista 2. Tim. 3. Näen joidenkin teistä kirjoittavan raamatunpaikkoja muistiin. Nämä ovat Kirjoituksia joita minä lainaan täällä. Jos joku sattuu kiinnittämään huomioni johonkin, silloin voin näyttää heille sitä koskevan Kirjoituksen. Näettekö?

165   He eivät tunnista 2. Timoteus 3, jossa sanotaan: “Viimeisissä päivissä ihmiset tulisivat olemaan, ylpeitä, kerskailijoita, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia, rauhan rikkojia, vääriä syyttäjiä, hillittömiä, ja niiden halveksijoita, jotka ovat hyviä (Morsiamen), näettehän; omaten jumalisuuden muodon, mutta kieltäen sen voiman; sellaisista kääntykää pois. Sillä nämä ovat niitä, jotka menevät talosta taloon ja johtavat typeriä naisia – typeriä naisia – joita erilaiset himot johtavat pois, jotka eivät koskaan opi, tai eivät kykene tulemaan Totuuden tuntemiseen.” He eivät halua tehdä sitä, he eivät tule tekemään sitä. Jumala sanoi niin. Ja sokea fariseus, etkö sinä voi nähdä sitä? Minä en ole vihainen; minä vain isken naulan sisään ja käännän sen pään. Niin eivät myöskään seurakunnat tunnista tätä. Naiset eivät voi ymmärtää sitä; heidän oletetaan… Typerät naiset, erilaisten himojen johtamina – Hollywood, ja kaikki tämänkaltainen asia, leikatut hiukset, shortsien käyttäminen, make-upin käyttö, kaikki tämänkaltainen asia, joka on sopimatonta.

166   Tiedättekö, että naiset näyttelevät suurta osaa viimeisissä päivissä. Tiedättekö Raamatun sanovaa, että ne, jotka pakenevat ulos tästä suuresta tuomiosta tulevat olemaan kuin kaunis oksa Herran edessä? Jonakin päivänä tulen puhumaan siitä, jos Herra tahtoo, teille naisille. Antaakseni teidän nähdä mitä Jumala todella ajattelee naisesta, joka todella on paennut tätä tämän päivän kirousta. Hän sanoo sellaisen naisen olevan kaunis.

167   Kuulin tässä yhtenä päivänä tyttöjoukon – joukon puolialastomia naaraita joiden moraali on alhaisempaa kuin naaraskoiran, nauravan erästä vanhaa naista, jolla oli pitkä hame. Kuulkaapa, te pienet vääristyneet naispuoliset, hänellä on jotakin, josta te ette tiedä mitään; hänellä on moraali. Te ette edes tiedä mitä se sana merkitsee. Te kadotitte sen jo kehdossa, ainakin melkein. Te ette erota edes oikeaa väärästä; hän erottaa. Hänellä on sydämessään kätkettynä jotakin, josta te ette tiedä yhtään mitään. Te olette kadottaneet sen; ettekä voi koskaan löytää sitä. Te kutsutte häntä vanhanaikaiseksi ja niin edelleen sillä tavalla. Hän tietää jotakin, josta te ette tiedä mitään. Hänellä on sydämessään kätkettynä säädyllisyyden aarre. Siitä te ette tiedä sanaakaan. Teidän pastorinne on sallinut sen; osoittaen missä hän seisoo. Hän on se, josta minä saarnaan täällä juuri nyt. Näettekö? Näettekö missä te olette?

168   Jeesus sanoi, että koko tämän Kirjoituksen täytyy täyttyä; ja se on täyttynyt.

169   Huomatkaa, niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, hän seuraa mukana… Jotkut heistä… Hän ei ole… No niin, hän ei tässä puhu metodisteistä eikä baptisteista; he ovat poissa kuvasta. Näettehän? Mutta niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta ja Aaronia, niin he tulevat tekemään, nämä miehet joilla on kelpaamaton mieli koskien Totuutta, jotka ovat vääristyneet uskonkappaleisiin ja seurakunnan opetuksiin Raamatun sijasta. Ja sitten Jannes ja Jambres voivat tehdä mitä tahansa Mooses voi tehdä. Näettekö? Kuten Jambres, näettekö rinnakkaisuuden siinä? Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin tekevät nämä miehet joilla on kelpaamaton mieli koskien Totuutta, he vastustavat Sitä, he eivät halua sitä lähelleen, eivätkä edes ole yhteistyössä Sen kanssa, he eivät halua olla missään tekemisessä Sen kanssa. Mutta sanottiin: “Heidän mielettömyytensä on tuleva tunnetuksi.” Kun tuo Morsian ottaa asemansa, ja nousee taivaille, silloin se tulee tunnetuksi, älkää olko huolissanne. Kuten Mooses, kun hän otti Israelin lapset, ja lensi ulos Egyptistä, ja Egypti upposi. Hyvä on.

170   Jeesus sanoi, että koko Kirjoitus on annettu henkeytyksellä; sen vuoksi – koko Kirjoituksen täytyy täyttyä. Kun he sanoivat Hänelle: “Sinä teet itsesi Jumalaksi.”

171   Hän sanoi: “Te omassa laissanne kutsutte noita profeettoja, joille Herran Sana tuli, jumaliksi; ja sitä he ovat.” Hän sanoi: “Kuinka te sitten voitte tuomita Minut, kun sanon, että olen Jumalan Poika?” Kaikkien näiden Kirjoitusten, jotka on annettu henkeytyksellä, kaiken siitä täytyy tulla julkituoduksi, kaiken Siitä täytyy täyttyä. Näettekö kuinka sokeita he olivat siellä? He puuhailivat enemmän joidenkin miesten sanojen kanssa kuin Jumalan Sanan kanssa. Se on mikä saa naiset tekemään sen. Se on mikä saa saarnaajat tekemään sen. He ovat liittyneet yhteen jonkun piispan kanssa Jeesuksen asemesta. He ovat kiinnostuneet rahakukkarostaan, suuresta seurakunnasta.

172   Vain katsokaa olenko minä suosittu. Katsokaa tätä pientä ihmisryhmää Jeffersonvillestä täällä keskuudessamme. Ottakaa Jeffersonvillen ulkopuolta olevat pois tästä Tabernaakkelista tänä aamuna, niin minulla ei ole kuin puoli tusinaa, joille saarnata. Mitä se on? Se koostuu kaikkialta ympäri maata, New Yorkista Massachusettsein, Bostoniin, Mainesta mereen asti, Georgiasta, Alabamasta, ja ympäri maata. He kokoontuvat yhteen. Aamen! Mitä se on…

 On oleva valoisaa ehtoo aikana.

173   He eivät voi tunnistaa ehtoovaloa; se on mikä on vikana. Seurakunta ei yksinkertaisesti tunnista Sitä. Se on liian sokea. Raamattu sanoo, että se olisi sokea.

174   Venäjä ei saanut paikkaansa maailman tieteessä ennen kuin vasta noin neljäkymmentä vuotta sitten. Tiedättehän, että ensimmäisen maailmansodan alkaessa he eivät kiinnittäneet mitään huomiota Venäjään. He olivat vain joukko tietämättömiä jostakin Siperiasta, joilla oli koko kasvoja peittävä parta ja, jotka eivät erottaneet oikeaa kättä vasemmasta. Niin se oli. Venäjä. Mutta Venäjä tunsi oman paikkansa. Sen täytyi tehdä se, täyttääkseen Kirjoituksen. Te tiedätte minun profetiani siitä mitä sanoin tulevan tapahtumaan, kuinka ne kaikki tulisivat yhteen kommunismissa. Nyt Venäjä johtaa maailmaa tieteessä. Me olemme kaukana jäljessä heistä, samoin kuin muukin maailma. Se on johtavalla paikalla. Se tuli huomaamaan, että myös, sillä oli vähän aivoja.

175   Huomatkaa. Miehellä on samat aistit kuin hänellä oli kuusituhatta vuotta sitten. Kuusituhatta vuotta sitten, niillä aisteilla, jotka hänellä oli, hän oli kosketuksessa maalliseen asumukseensa ja palveli Jumalaa. Ja nyt viimeisten 75 vuoden kuluessa hän on tullut hevosista ja vaunuista astronautteihin. Miksi? Hän kääntyi pois uskostaan Jumalaan, ja antoi vallan aisteilleen ja kyvylleen inhimillisenä olentona. Oletteko huomanneet sitä? Hän lakkasi luottamasta Jumalaan; hän luottaa itseensä.

176   Kuten tämä jumalaton nainen. Mikä hänen nimensä olikaan? joka siellä Washingtonissa muutti tämän kaiken? [Joku sanoo naisen nimen.] Mikä hänen nimensä oli? Murray. Hän sanoi: “Niin kauan kuin meillä on armeija ja laivasto, me emme tarvitse vanhaa Jehovaa!” Minä en välitä mitä meillä on, minulle se on Jehova tai ei mitään. Antaa armeijan ja laivaston upota, minkä se tulee tekemäänkin, mutta Jehova tulee pysymään iäisesti. Ja niin kauan kuin minä olen osa Hänestä ja Hänen Pojastansa, minä olen pysyvä Hänen kanssaan iäisesti, ei oman kutsumukseni tai valintani mukaan, vaan Hänen valintansa mukaan. Aamen ja aamen! Minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Se on Hänen valintansa. Antakaa minulle Hänet, tai antakaa minun kuolema. Antaa kansojen nousta ja kaatua; Jehova tulee pysymään. Hän on pysynyt kautta ajanjaksojen. Kun Rooma kukistui, kun Egypti kukistui, kun kaikki muut niistä ovat kukistuneet; silloin Hän yhä pysyy Jehovana. Oi, Halleluja! Minusta tuntuu uskonnolliselta.

177   Syy miksi Venäjä tuli miksi se on, on, että sen täytyi tulla. Aivan niin kuin Israelin täytyi päästä kotimaahansa. Jumalan täytyi ajaa Israel takaisin kotimaahan Pasuunoita varten. Ja niin täytyi Jumalan myös ajaa Venäjä kommunismiin, tehdäkseen tarkalleen sen mitä sen on profetoitu tekevän.

178   Miehen aisteinensa täytyi tulla toimeen vain hevosella ja rattailla, luottaen Jumalaan. Viimeisen 75 vuoden aikana hän on lakannut luottamasta Jumalaan. Kun he allekirjoittivat Yhdysvaltojen perustuslain, he panivat Jumalan kaikkeen mitä he tekivät. Nyt he eivät enää edes mainitse Hänen Nimeään. Se on totta. He luottavat oman tieteensä ylevyyteen, oman tieteensä viekkauteen. He ovat säädytön joukko. Niin se on. Tietämättömyys Raamatusta on nielaissut koko maailman. Koko maailma on kääntynyt pois Jumalasta. Mutta ajatelkaa vain, että suoraan kaiken sen keskeltä, ja kirkkokunnista ja heidän säädyttömistä seminaareistaan huolimatta, Jumala on ottanut Oman profeettansa Sanan ja hakannut ulos Morsiamen, aivan niin kuin Hän sanoi, että Hän tulisi tekemään. Se on hakattu irti tuosta asiasta niin kuin Hän lupasi tehdä.

179   He luottavat omaan inhimilliseen älykkyyteensä, omaan inhimilliseen tieteeseensä, jättäen ulkopuolelle Jumalan, johon he kerran luottivat. Yhdysvallat on jättänyt Jumalan pois. He ottivat Hänet jopa pois kouluista, niin etteivät pienet lapsemme voi edes kuulla Hänestä. He ajoivat Hänet ulos koulusta. Nyt he yrittävät poistaa Hänet dollarista, jossa lukee: “Jumalaan me luotamme.” He tulevat ottamaan sen pois uskollisuuden valasta lipulle. “Kansa Jumalan hallinnassa;” he tulevat jättämään sen pois.

180   He ovat seuranneet omia tunteitaan ja omia aistejaan. Koska viimeisten 75 vuoden aikana eivät miehen aistit ole muuttuneet hitustakaan, hän on yhä sama mies, joksi Jumala hänet alussa loi. Mutta näissä viimeisissä päivissä, voitteko te tuntea missä me olemme? Ja seurakunta on kääntynyt pois Jumalasta, seminaareihin ja kokemukseen ja niin edelleen, Sanan asemesta. He eivät edes tunnusta Häntä omissa kokouksissaan, kouluissaan, tai missään muussakaan.

181   Viimeisten kahdenkymmenenviiden vuoden aikana Israel on tunnistanut, että jokin on tuonut heidät kotimaahansa niin kuin oli luvattu. He eivät tiedä kuinka se on tapahtunut. He kärsivät kaikenlaista, marttyyriutta noiden Pasuunoiden alla; mutta nyt he ovat kotimaassansa. He eivät tiedä miksi.

182   Miksi Venäjä heräsi? Miksi kansat ovat heränneet? Miksi ihminen on kyennyt näihin saavutuksiin, kun tiede kolmesataa vuotta sitten… Eräs ranskalainen tiedemies pyöritti palloa määrätyllä nopeudella maassa, ja todisti tieteellisesti, että jos mies koskaan saavuttaisi niin hirvittävän nopeuden kuin kolmekymmentä mailia tunnissa, niin painovoima veisi hänet pois maasta, tuon pallon painon mukaisesti. Nyt he menevät seitsemäntoistatuhatta mailia tunnissa ja yrittävät yhä kivuta ylöspäin. Se on tultu tuntemaan vasta lähi aikoina. Miksi? Sen täytyy olla sillä tavalla.

183   Seurakunta on aina seissyt Jeesuksen Kristuksen kalliolla. Ei väliä mitä kuka tahansa muu on sanonut, he pysyivät suoraan tuon Sanan kanssa, tuon hetken sanoman kanssa, Luther, Wesley ja kaikki muut. Ja nyt he ovat kääntyneet takaisin perinnäissääntöihin. Miksi se on tehnyt sen?

184   Viimeisten 25 vuoden aikana Israel on tullut tuntemaan, että he ovat kotimaassa jotakin tarkoitusta varten. Se oli profetoitu, että heidät täytyisi koota jälleen; Hoosea oli sanonut niin. Me luimme sen hetki sitten. Auttakoon Jumala meitä ymmärtämään sen. Hyvä on.

185   Samaan aikaan on Morsian tunnistanut ehtoovalon, tai on juuri alkanut tunnistamaan sitä. Nälkäiset helluntailaiset ovat alkaneet käsittämään, että noilla organisaatioilla ei ole mitään niistä asioista, joita he ovat etsineet, ne ovat niin väänneltyjä ja revittyjä. Näettekö, se on tunnistamisen aika, teidän täytyy tunnistaa aika. Maailma on tunnistanut, kansat ovat tunnistaneet. Tiede on tuntenut ajan. Perkele on tunnistanut, että on aika jolloin hän voi tehdä romua naisista, seurakunnasta, ihmisistä. Hän on tunnistanut sen. Ja Jumala on tunnistanut, että maan päällä on ihmisiä, jotka Hän on ennalta määrännyt Elämään. Hän tunnisti, että tämä on aika lähettää Hänen Sanomansa; ja Hän teki sen. Ihmiset ovat tunnistaneet Sen. Morsian on käsittänyt ehtoovalon ajan.

186   Jos Sodoma vain olisi tuntenut päivänsä, kun he näkivät noiden sanansaattajien tulevan, kuten Billy Graham ja Oral Roberts…

187   Joku moraaliton henkilö Phoenixissa on juuri sanonut… Hän soitti vain tuon osan nauhasta, jossa sanoin: “Täytyy ottaa kaste Jeesuksen Nimessä,” minä sanoin sen. Ja sitten hän sanoi: “Katsokaapa nyt sitten mitä hän sanoo täällä…” kun olin puhumassa Afrikasta, kuinka he siellä kastoivat kolme kertaa kasvot edellä ja toiset kolmesti taaksepäin… ja sanoi minun sanoneen: “‘Ei, sillä ole mitään merkitystä.’” Näettekö?

 Hän ei koskaan soittanut loppua nauhasta, vain tuon osan siitä, ja pysäytti sen siihen, mitä on vankeusrangaistuksen uhalla kielletty tekemästä; nuo nauhat ovat ehdottomasti tekijänoikeuksilla suojatut. Kukaan ei saa sotkea niitä. Teidän on parasta olla tekemättä sitä. Jos teette sen, te saatte lain niskaanne. Mutta tekisimmekö me sitä? Emme. Herra sanoi: “Jätä heidät rauhaan.” Jumala kertoi minulle mitä tulisi tapahtumaan. Tarkatkaa te vain, pitäkää silmiinne tuossa henkilössä. Näettekö?

188   Samanaikaisesti on Morsian tuntenut ehtoovalon. Jos Sodoma vain olisi tuntenut aikansa…

189   No niin, tämä sama henkilö pani sen ääninauhalle, hän sanoi: “Katsokaapa tätä, te helluntailaiset, ja te baptistit: Tämä mies, väärä profeetta, William Branham, näettekö te, on sanonut, että Oral Roberts ja Billy Graham ovat Sodomassa.” Näettekö? Sitten hän katkaisi nauhan siihen. Siinä kaikki. Näettekö? Hän ei jatkanut eteenpäin ja sanonut, että he olivat sanansaattajia Sodomalle. Ei niin, että he olisivat Sodomassa; he olivat siellä sanansaattajina Sodomalle. Kuka tahansa tietää minun sanoneen niin. Soittakaa ääninauhaanne. Kuka tahansa ottaa pois tai lisää, se tullaan ottamaan pois häneltä. Näettekö? Jos se on herran sana, se seisoo sillä tavalla’.

190   “Jos Sodoma olisi tuntenut sanansaattajansa, se olisi seissyt tähän päivään asti,” sanoi Jeesus. Jos se vain olisi tuntenut saman, jonka Abraham tunsi… Abraham tiesi, että oli luvattu poika tulossa. Mutta hän tiesi, että täytyi olla muutos jollakin tavalla, koska hän oli liian vanha, samoin kuin Saarakin. Mutta, kun hän näki tuon Yhden, joka voi erottaa Saaran ajatukset Selkänsä takana, hän tunsi sen hetken, jossa hän eli, ja sanoi: “Minun Herrani, salli minun noutaa vähän vettä ja pestä Sinun jalkasi.” He söivät palan leipää. Salli minun pyytää Sinua viipymään vähän pidempään.” Näettekö? Hän sanoo tässä: “Minun H-e-r-r-a-n-i”, H-e-r-r-a, suurilla kirjaimilla, “Elohim.” Hän tunnisti, että Jumala puhui hänelle ihmislihasta. Hän tunsi Hänen merkkinsä, ja sai siunauksen Herralta. Sodoma ei tuntenut päiväänsä, ja se poltettiin. Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli tuossa päivässä, niin se tulee olemaan, kun Ihmisen Poika tulee julkituoduksi.”

191   No niin, seurakunta ei ole tuntenut päiväänsä. Niin kuin Israel pakotettiin takaisin Palestiinaan, tullaan seurakunta pakottamaan Kirkkojen Maailmanneuvostoon. Miksi? Se ei tunnistanut hetkeänsä. Ihmiset, tulkaa ulos hänestä! Älkää olko osalliset hänen synneistänsä! Paetkaa elämänne puolesta, tai teidät, tullaan yllättämään pedon merkin kanssa, ettekä te silloin enää voi tehdä mitään sille. Olkoon hän, joka on saastainen yhä saastainen. Olkoon hän, joka on pyhä ei, että, joka tulee olemaan pyhä, vaan, joka on pyhä nyt. Olkoon hän, joka on pyhä, yhä pyhä, ei joku lyhythiuksinen nainen; hän ei voi olla pyhä. Se kuulostaa suorasukaiselta, mutta se on Kirjoitus. Raamattu sanoo, että sellainen nainen häpäisee päänsä. Ja hänen päänsä on hänen miehensä, jonka Pää on Kristus; joten hän häpäisee Kristuksen. Kuinka hän voisi olla häpeällinen olematta saastainen? Olkoon hänellä, jolla on lyhyet hiukset, edelleenkin lyhyet hiukset! Antaa hänen, joka käyttää shortseja, yhä edelleenkin käyttää niitä! Antaa hänen, joka kieltää Sanan, yhä edelleenkin kieltää Se! Mutta olkoon hän, joka on pyhä, edelleenkin pyhä. Olkoon hän, joka on vanhurskas, yhä vanhurskas, vanhurskas Jumalan Sana, Jumalan Poika julkituotuna. Olkoon yhä pyhä, olkoon yhä vanhurskas. Niin tunnistaa sen. Kyllä. Päivät ei… Seurakunta ei ole tuntenut päiväänsä.

192   Israelin tavalla, joka on kotimaassaan, se ei tiedä kuinka se on tullut sinne takaisin. Se vain tuli automaattisesti sinne takaisin. Miksi? Kansallinen voima pani hänet paikallensa. Nyt tulen sanomaan jotakin. Kansallinen voima pakotti Israelin kotimaahansa, ja kansallinen voima tulee pakottamaan seurakunnan Kirkkojen Maailmanneuvostoon. Maailma pakottaa tähän suuntaan ja maailma pakottaa tuohon suuntaan, mutta Jumala pakottaa ylöspäin, se on Jumalan Henki, joka on Jumalan Sana, “Minun Sanani on Henki ja Elämä”, tulee panemaan Morsiamen paikallensa, koska hän tulee tunnistamaan asemansa Sanassa; silloin Morsian on Kristuksessa. tulee panemaan Morsiamen paikallensa. Mikään kansallinen voima ei tule tekemään sitä. Mutta kansallinen voima ajoi Israelin kotimaahansa. Kirkkojen maailman neuvoston kansalliset voimat tulevat ajamaan jokaisen organisaation siihen, mutta Jumalan Voima tule kohottamaan Morsiamen Kirkkauteen, ulos siitä.

193   Oi, ihmiset, tuntekaa päivänne, niin kuin Jeesus varoitti teitä, Sodoman merkki, ja seurakunnan tila tässä päivässä.

194   Katsokaa mitä Hän sanoi tässä päivässä tulevan tapahtumaan. Kuunnelkaa sitä hyvin tarkasti. Sodoman merkki tultaisiin antamaan tuossa päivässä. Sama merkki, jonka Abraham, joka oli kutsuttu ulos, sai ennen Sodoman hävitystä. Kaikki nämä asiat, jotka oli profetoitu, tulisivat tapahtumaan nyt. Tarkatkaa päivää, jossa elätte. Me olemme puhuneet siitä yhä uudelleen ja uudelleen.

195   No niin, Hän on luvannut lähettää teille taivaallisen Valon kypsyttämään Sanan Siemen, joka tultaisiin kylvämään tätä päivää varten. Tuo Siemen on täällä. Tuo Siemen on Raamattu. Miksi? Jeesus sanoi niin: “Sana on Siemen, jonka Kylväjä kylvää.” Ja nyt, ennekuin teillä voi olla minkäänlaista satoa, ei väliä, vaikka te kylvättekin siemenen, täytyy olla valo kypsyttämään tuo siemen, tai se tulee mätänemään, eikä saa aikaan mitään; se tuhoutuu. Mutta, jos siemen on oikean kaltaisessa maassa ja sen yllä on oikean kaltainen auringonvalo, sen on pakko kypsyä. Ja Hän lupasi, että viimeisissä päivissä, ehtooajassa tulisi Aurinko esiin ja kypsyttäisi Siemenen. Tuota Siementä saarnataan. Jumalan Poika kypsyttää tuon Siemenen vahvistamalla Sen, pannen Sen työntymään esiin edessänne, ja todistaen, että se on oikein. Ymmärrättekö te sitä? Tuntekaa päivänne.

 Lopetan nyt, sillä on aika lopettaa.

196   Ja rikas, sokaistu, koulutettu Laodikea tulisi panemaan Sanan ulos keskeltänsä. Ovatko he tehneet sitä? Hän sanoi, että he tulisivat tekemään sen. Aivan niin kuin vanhat profeetat oli lähetetty vahvistamaan Sana heidän päivällensä, niin että ihmiset, jotka olivat ennalta määrätyt heidän päivänään näkivät Sen, kuten tuo nainen kaivolla, kuten Natanael, kuten sokea Bartimeus, kuten Pietari, ja muut heistä, jotka tunnistivat Sen. Hän oli tuo Sana ja mitä se tuotti, “Jos Minä en tee niitä tekoja joita Isä lupasi Minun tulevan tekemään, niin älkää silloin uskoko Minua. Mutta, jos Minä teen niitä tekoja, niin, vaikka ette uskoisikaan Minua, uskokaa nuo teot; ne kertovat teille kuka Minä olen.” Ymmärrättekö sen? Hyvä on. Älkää nyt ohittako tätä päivää. Muiden päivien miehet ja naiset tunnistivat sen, ja menivät sisälle, ja olivat turvassa.

197   Helluntailaiset, hyvänen aika, miksi te ette tunne päiväänne? Tuntekaa ehtoo ajan Valo. Se on täällä, ja se on täällä vahvistaakseen Kristuksen tulemuksen. Me olemme lopussa. Tuntekaa päivänne.

198   Tiedän pitäneeni teitä pitkän aikaa. Kello on nyt 12.00. Mutta minä pidän tästä Ruuasta. Tämä on Elämä; sitä se on uskovaiselle. Tuntekaa päivä, jossa elätte ja ajan merkki.

199   Katsokaa missä kaikki on, Israel, missä tilassa seurakunta on, miten moraalittomuus on, ja missä Morsian seisoo. Mitä on jäljellä, mikä on seuraava asia? Morsiamen ylösottaminen. Tietenkin, jokainen seurakunta odottaa jotakin suurta asiaa. Helluntailaiset sanovat: “Kunnia Jumalalle! On tuleva päivä, että he tulevat tekemään tätä ja tekemään tuota.” Näettehän, he ovat tunnustajia, he uskovat siihen.

200   Kuten Kaifas erään kerran sanoi: “Eikö olisi parempi, että yksi mies kuolisi, kuin että koko kansa tuhoutuisi?” Raamattu sanoo, että syy miksi hän sanoi sen, oli se, että hän oli ylipappi. Hän profetoi, tietämättä mitä hän oli sanomassa. Mutta käsittikö hän todellisen totuuden siitä, että hän oli uhraamassa juuri sitä Jumalaa, jonka ylipappi hän väitti olevansa. Niin se on tänäänkin! He tähyävät jonnekin, jotakin suurta aikaa tulevaksi.

201   Minä menen Liikemiesten konventteihin ja he sanovat: “Kunnia Jumalalle!” Nuo saarnaajat siellä nousevat esiin ja innoittavat väkijoukkoa, sanoen: “On tulossa suuri herätys. Herran käsi on lepäävä maan yllä!” Ja kuinka ihmiset lähtevätkään juoksemaan… Eivätkä käsitä, että se on Pasuunoiden alla Israelia varten. Miksi he tekevät sen? Koska he ovat tunnustuksellisia kristittyjä, eivätkä voi käsittää, samoin kuin Kaifaskaan ei käsittänyt mitä hän oli tekemässä. Ja he eivät käsitä, että he hylkäävät juuri sen Sanoman, joka on lähetetty heille. Aamen!

202   Päivästä päivään ja viikosta viikkoon me olemme käyneet lävitse jokaisen osan Kirjoitusta, niin että se on kiistämätön Totuus. “Jos sokeat eivät voi vastaanottaa Sitä”, Jeesus sanoi: “Jättäkää heidät rauhaan. Jos sokea johtaa sokeaa, he kaikki lankeavat kuoppaan.” Minä en tiedä milloin; minä en tiedä missä; mutta minä tiedän, että se on tulossa.

203   Tiedättekö, nyt näen miksi Saatana ei halunnut minun tekevän tätä. Eilen tunsin oloni niin huonoksi. En voinut saada mitään Sanaa Herralta. Tein kaiken minkä tiesin kuinka tehdä, enkä voinut… Ja tänä aamuna ylösnoustuani… Eilen olin syönyt vähän maissia, ja näytti kuin se olisi pysähtynyt vatsaani. Olin niin sairas, että pääsin tuskin ylös vuoteesta. Minä ajattelin: “Mikä maailmassa on nyt vikana? Olen menossa sinne enkä tiedä mitä sanoa. Ja Herra, mieleeni ei tule edes Kirjoitusta, jonka voisin kirjoittaa muistiin; en voi löytää yhtään mitään.” En yksinkertaisesti tiennyt mitä tehdä. Sitten sen jälkeen, kun sanoma alkoi tulla minulle, jatkoi Saatana sanomistaan: “Sinun olosi on niin kurja. Pääsi on kipeä. Sinä olet sairas. Sinä et voi mennä sinne. Sinä et voi seistä siellä. Se tulee olemaan sellaista ja tällaista.”

204   Muistan erään kertomuksen pienestä lontoolaisesta Englannissa. Hän oli vain tavallinen mies. Ja he sanoivat, että yksi noista entisaikojen kuninkaista oli matkalla palatsiinsa. Hänellä oli sanoma, joka hänen olisi tarvinnut lähettää, kiireinen sanoma, koskien vihollista, eikä hänellä ollut ketään, jota lähettää. Niinpä hän sanoi tälle pienelle miehelle, joka seisoi siellä: “Ota tämä sanoma, vie se kiireesti erääseen määrättyyn paikkaan, ja käske heidän tekemään tämä.” Ja hän sanoi: “Ota valtikkani käteesi; se tulee vahvistamaan sinut, sen, että sinut on lähetetty minun luotani.”

205   Ja hän työnsi sen viittansa alle ja lähti, ja kun vartijat tai kuka tahansa yritti pysäyttää häntä, hän huusi: “Antakaa tietä! Minulla on kuninkaan sanoma. Minä olen kuninkaan sanansaattaja!” Vahvistettu sana oli hänellä!

206   Minä ajattelin: “Saatana, painu pois tieltäni! Minulla on Kuninkaan Sanoma. Minun täytyy mennä!”

207   Kerran, kun he olivat tappaneet Rauhan Ruhtinaan, ja panneet Hänet hautaan ja sinetöineet sen, kuoleman pitäessä Häntä kolme päivää ja yötä, mutta pääsiäisaamuna, Hänellä oli valtikka kädessään ja Hän huusi: “Väisty kuolema! Astu syrjään hauta! Avaudu! Minä Olen Kuninkaan Sanoma. Minun täytyy tulla esiin todistaakseni ylösnousemuksen. Minä olen Ylösnousemus ja Elämä!” Halleluja! Nyt tunnen oloni todella hyväksi. Se on Kuninkaan Sanoma. Tunnistakaamme Se, ystävät, sillä meidät on kutsuttu kokoontumaan yhteen Pasuunan ääntä varten. Sillä Herran Pasuuna on soiva, eikä aikaa ole enää oleva.

208   Hän on koonnut Israelin. Hän sanoi, että Hän tulisi tekemään sen kolmantena päivänä. Kaksituhatta seitsemänsataa vuotta on kulunut. Tuossa kolmannessa päivässä Hän sanoi, että Hän tulisi kokoamaan heidät yhteen, ja Hän on tehnyt sen. Hän sanoi, että Hän tekisi tunnetuksi Elämän tien. Siellä he ovat, odottaen nyt vain Morsiamen menemistä pois tieltä, niin että he voivat tulla, nuo kaksi profeettaa, heprealaista profeettaa.

209   Te muistatte minun seisoneen Kairossa, mennäkseni sinne, kun Lewi Pethrus oli sanonut: “Veli Branham, jos he vain näkisivät sen… He uskovat profeettoja.”

210   Minä sanoin: “Se sopii minulle hyvin.” Näettekö kuinka ihminen on? Mutta näettekö Jumalan armoa? Sanoin: “Tulen lukemaan tämän Uuden Testamentin.” He lukivat Sen. Lewi lähetti heille yli miljoonan niitä sinne, veli Lewi Pethrus, Ruotsista. He lukisivat sen, nuo juutalaiset – ei niin kuin tämä nykyaikainen juutalaisjoukko, vaan he siellä kotimaassaan… He tulivat ja sanoivat: “Jos tämä on Messias, niin antakaa meidän nähdä Hänen tekevän profeetan merkin, ja me tulemme uskomaan sen.”

211   Lewi Pethrus sanoi: “Veli Branham, siinä on tilaisuus, siinä on tilaisuus! Joku kertoi minulle, että siellä tulisi olemaan tilaisuus.

 Eräät miehet tulivat ja istuivat siellä veli Arganbrightin kanssa ja sanoivat: “Veli Branham, se tulisi herättämään Israelin! Tuo heidät Sen eteen, ja näytä profeetan merkki, he tulevat uskomaan sen.”

212   Minä sanoin: “Herra, tässä minä olen valmiina.” Otin rahan ja hankin matkalippuni, ja hyppäsin lentokoneeseen. Pysähdyin Kairossa; sanoin: “Kyllä, olen valmis.”

213   Pyhä Henki sanoi: “Tämä ei ole sinun paikkasi. Tänä ei ole sinun aikasi.” Näettekö? Te menette itsenne edelle. Minä ajattelin: “Hyvänen aika, olen tullut koko matkan tänne asti, ja minä tulen menemään sinne.”

214   Jokin sanoi: “Pysähdy juuri tähän! Älä sinä mene sinnepäin. Käänny ja mene Intiaan. Älä mene sinne… Mene Intiaan, mutta älä sinä mene tänne!”

215   Ajattelin: “Mitä se on…” Kävelin lentokenttärakennuksen taakse ja sanoin: “Herra Jeesus, mitä tämä merkitsee?” Silloin Hän teki sen tiettäväksi minulle. Näiden profeettojen täytyy tehdä se. Sen täytyy olla Kirjoituksen mukaisesti. Mooseksen ja Elian täytyy tulla. Ja sen lisäksi, Morsianta ei vielä ole otettu pois tieltä. Ja nuo profeetat tulevat palaamaan takaisin, ja he tulevat tekemään profeetan merkin. Se on Kirjoitus. Siinä se kaikki on silloin täyttynyt täydellisesti. Israel kansakuntana tulee syntymään yhdessä päivässä. Aamen! Ehtoo Valot loistavat.

On oleva Valo ehtoo aikana,
Polun kirkkauteen tulette varmasti löytämään;
Veden tiellä on Valo tänään,
Haudattuna kalliissa Jeesus Nimessä.
Nuoret ja vanhat, katukaa kaikkia syntejänne,
Pyhä Henki on varmasti tuleva sisälle.
Ehtoo Valot ovat tulleet.
se on tosiasia, että Jumala ja Kristus ovat Yksi.

216   Me olemme lopun ajalla, ystävät. Ja sitten me ajattelemme tätä innoitetun kirjoittajan laulua, kun hän sanoi:

Kansakunnat hajoavat; (tämä on noin viisitoista vuotta sitten) Israel herää;
Merkit, jotka profeetat ennalta kertoivat;
pakanain päivät luetut 
(katsokaa heidän saastaansa nyt) kauhujen täyttämät.
Palatkaa, oi hajotetut, omaanne.
Lunastuksen päivä on lähellä;
Miesten sydämet pysähtyvät pelosta.
Olkaa täytetyt Jumalan Hengellä,
Lamppunne puhdistettuina ja kirkkaina;
Katsokaa ylös, lunastuksenne on lähellä. 
(se on totta.)
Väärät profeetat valehtelevat;
Jumalan totuuden he kieltävät; 
(Kuinka totta se onkaan!)
Että Jeesus Kristus on meidän Jumalamme.

He eivät usko sitä. Heillä on kaiken kaltaisia “ismejä” ja muita asioita… Mutta tuo innoitettu lauluntekijä sanoo?

Me tulemme vaeltamaan siellä missä apostolit ovat kulkeneet.

217   Muistatteko näkyäni? Minä sanoin: “Jos Paavalin ihmiset menevät sisälle, silloin tulevat minunkin menemään, koska olen tehnyt aivan tarkalleen kuten hänkin.”…?

 Ja miljoonat kohottivat kätensä, sanoen: “Me lepäämme sillä!” Mitä se on? Tuntekaa se päivä, jossa me elämme, aika, jossa me elämme, sen ajan merkki, jossa me elämme. Voi olla myöhäisempää kuin ajattelemmekaan. Yhtenä näistä päivistä hän, joka on ulkopuolella pysyy yhä ulkopuolella. Ja hänen, joka on sisäpuolella täytyy iäisesti olla sisäpuolella. Ovi tulee sulkeutumaan.

218   Jos täällä on tänä aamuna joku, joka ei vielä ole tullut sisälle, niin, Jeesuksen Nimessä kalliit ystävät, älkää katsoko tähän tietämättömään, palvelijaan, joka seisoo täällä, lukutaidottomaan, oppimattomaan, kouluttamattomaan – älkää sitä katsoko, vaan katsokaa Sanaa, joka on todistettu oikeaksi. Katsokaa suurta Pyhää Henkeä, joka vahvistaa Sen Totuudeksi. Me olemme ehtooajalla. On myöhäisempää kuin te ajattelette.

219   Naiset, antakaa hiustenne kasvaa. Sisar, ole hyvä ja ota pois nuo likaiset vaatteet. Heittäkää nuo savukkeet pois. Sillä hetki on tuleva jolloin hän, joka on saastainen, on saastainen yhä, ja hän, joka on vanhurskas, on vanhurskas yhä. Hän, joka tulee sisälle, on oleva sisällä ja hän, joka on ulkopuolella, on oleva ulkopuolella. Siinä on vain hyvin vähäinen marginaali, jos vanhurskas tulee vaivoin pelastumaan, niin missä tulee olemaan syntinen ja jumalaton (totuudenkieltäjä, tiedättehän), missä he tulevat olemaan? Kumartakaamme päämme.

220   Nyt, tämän hetken Valossa, jossa me nyt elämme, sen päivän Valossa, jossa me nyt elämme, kalliit ja rakastetut, te, jotka tulette eri osavaltioista ympäri maata, tehkäämme nyt, ja myös minä teidän kanssanne tällä alttarilla, tehkäämme inventaari. Kuinka on Jumalan Henki sydämessämme tänään? Muistakaa, se on tuo Henki, ilman tuomiota, saastuttamattomana… Mikä tahansa seurakunnan oppi ja kaikki on poissa täydellisesti.

221   Te ette uskaltaisi yrittää lisätä Siihen, tai ottaa pois Siitä. Sillä, jos te yritätte panna tulkinnan Sille itse, on teidän osanne otettu pois Elämän Kirjasta. Yritättekö te sanoa jotakin mitä Henki ei ole sanonut? Yritättekö te saada Sen kuulostamaan niin kuin se olisi sanonut jotakin, vai otatteko vain tarkalleen sen mitä se on sanonut ja jätätte Sen sillä tavalla. Leikkelettekö te ja liitätte yhteen ääninauhoja, tehden asioita, jotka eivät ole oikein? Oletteko te…

222   Sanotteko te: “Minusta ei oikein tunnu, että minun pitäisi tehdä tätä tai ehkä… Tiedän ettei seurakuntani usko tätä. Se on vain yhden miehen sana siitä.” Tuo yksi Mies on Jumala. Raamattu täällä sanoo, ettei teidän pitäisi leikata hiuksianne. Raamattu sanoo, että tulisi tapahtumaan, että naiset käyttäisivät miehen vaatteita, ja, että he tehdessään niin olisivat kauhistus Jumalalle. Kuinka Pyhä Henki on puhunut sen tämän nöyrän, arvottoman astian kautta, joka vain sattui olemaan läsnä ajanjaksossa, jossa suuri Kuningas sanoi: “Tässä on Minun Valtikkani, astu esiin ja tuo Sanoma.”

223   Tiedän, että kirkkokunnat yrittivät pysäyttää Sitä, ja ajaa sitä ulos, ja potkaista sitä ulos, ja kaikkea muuta; mutta Jumalan armosta minä olen tielläni, huutaen kansasta kanssa, paikasta paikkaan, seurakunnasta seurakuntaan: “Tulkaa ulos siitä!” Se ei ole suosittu, mutta se on Totuus.

224   Haluaisitteko vastaanottaa Sen samassa Hengessä, jossa se on kirjoitettu? Haluatteko vastaanottaa Sen siinä Hengessä, jossa se on annettu? Jos ette vielä ole tehneet sitä, meillä ei ole tilaa alttarikutsua varten, (teidän sydämenne on alttari), kohottaisitteko kätenne ja sanoisitte: “Jumala, ole armollinen minulle. Tulkoon Jumalan Henki minuun, tuomiten minut nyt, kaikista synneistäni, kaikista pahoista tavoistani, ja äkkipikaisuuksista ja riidoista ja taisteluista ja kaikesta mitä minulla on ollut. Ja jotenkin minä tiedän, että henkeni ei ole kypsä taivasta varten. Tämä voi olla viimeinen saarna jota koskaan tulen kuulemaan. Kypsytä minut Herra, tässä viimeisessä hetkessä. Ja tämä voi olla viimeinen kerta, kun koskaan tulen kuulemaan Sanoman. Minä kohotan käteni. Jumala, ole armollinen minulle.”

225   Jumala siunatkoon teitä. Tusinoittain käsiä. Nyt vain hetki hiljaisessa rukouksessa teidän puolestanne, jotka kohotitte kätenne, osoittaen, että te yhä olette kiinnostuneita. Minusta näyttää kuin Henki yhä kutsuisi jotakuta.

226   Rakas Jumala, Sinä, joka tiedät kaikki asiat. Ja Sinä valmistit kaikki asiat niiden tarkoitusta varten. Sillä joidenkin täytyi olla tuomittuja; joidenkin täytyi olla sokaistuja; niin kuin Paavali sanoi savenvalajan tekevän toisen astian kunniaan ja toisen häpeään. Häpeään valmistetun tuli vain nostaa esiin kunniaan valmistettua. Mutta se on Savenvalajan käsissä tehdä mitä Hän tahtoo. Eikö se ole Jumalan ennalta määrätty suunnitelma kutsua… Jonka Hän on ennalta tuntenut, Hän on kutsunut. Ne, jotka Hän on kutsunut, Hän on vanhurskauttanut. Ja ne, jotka Hän on vanhurskauttanut, Hän on kirkastanut.

227   Ehkä jotkut heistä täällä tänään ovat kuten tuo pieni nainen kaivolla, saastassa, epäuskossa, ihmisten perinnäissäännöissä, ihmistekoisissa opeissa. Se on ehkä ensimmäinen kerta, kun he koskaan ovat kuulleet näitä asioita, mutta jokin on oudolla tavalla varoittanut heidän sydäntään. Monia, monia käsiä kohosi ylös, Herra. Ottakoon suuri Savenvalaja nyt tuon astian ja muovailkoon siitä kunnian astian. Uskon, että on jokin syy Herra, tai muuten he eivät tekisi sitä; he eivät sanoisi sitä. Minä yhä uskon, rukoillen, heidän puolestaan.

228   Salli nöyrän palvelijasi ajaa heidän asiaansa, Herra. Salli meidän pyytää heidän puolestaan niin kuin yksi, joka seisoo elävien ja kuolleiden välillä, kuten tuo, joka Sodomiassa esitti anomusta sodomalaisille: “Tulkaa ulos siitä, tulkaa ulos siitä nopeasti!”

229   Voikoot he tulla Herra, nöyrästi ja suloisesti Jumalan valtaistuimen tykö nyt, sanoen sydämissään: “Jeesus, tästä päivästä lähtien Sinä tulet olemaan minun. Minä annan tämän lupauksen nyt, istuessani täällä, jossa Sinun Henkesi on koskettanut minua. Se kosketti minua tässä, eikä minun tarvitse mennä yhtään tätä pidemmälle. Sinä kohtasit minut juuri tässä; ja juuri tässä me tulemme selvittämään sen, koska juuri tässä Sinä tuomitsit minut, juuri tässä toisella, kolmannella tai viidennellä penkkirivillä, ja tässä on se missä Sinä lupasit oikaista sen. Sillä, vaikka minä olisin saastainen ja likainen, tulisin olemaan valkoinen kuin lumi. Minä uskon koko Sinun Sanasi; Minä olen valmis vaeltamaan Siinä, uskomaan Sen ja vastaanottamaan Sen. Ja minä teen tämän nyt Jumalan kunniaksi, tietäen elämäni olevan arvotonta minulle, se on arvotonta Jumalalle, se on arvotonta naapureilleni. Se ei ole hyvä mihinkään muuhun kuin vain perkeleelle, joka haluaa minusta sätkynuken, vetääkseen minua ympäriinsä, ehkä jonkun miehen leikkikaluksi, katseltavaksi, tai ehkä jonkun naisen epäjumalaksi. Mutta Jumala, tee minut palvelijaksi Sinulle. Suo se Herra.” Minä jätän heidät Sinulle nyt Jeesuksen Kristuksen, Sinun Poikasi Nimessä. Sydäntemme ja päidemme ollessa kumarrettuina:

Voin kuulla Pelastajani kutsuvan,

Vilpittömästi, ystävä, se voi olla viimeinen kertasi. Voitko kuulla tuota hiljaista Ääntä? Sanaa.

Voin…

Mikä Hän on? Mikä kutsuu teitä, jos Pelastaja kutsuu? Sana.

Pelastajani kutsuvan,

Mitä täytyy tehdä? Kieltää maailma ja…

Ottaa ristini ja seurata, seurata..
Olen laiminlyönyt kasteen Jeesuksen Nimessä, Herra.
Tulen kulkemaan kanssaan puutarhan lävitse,

Hänen kanssaan minne? Veden lävitse, puutarhan lävitse, minkä tahansa lävitse… rukoushuoneen, vesialtaan. Minne tahansa. Päättäkää se.

Kuljen kanssaan, kanssaan, kaiken tien.
Kuljen kanssaan tuomion lävitse 
(josko Sana on oikeassa tai seurakunta.)
Kuljen…

Olenko minä oikeassa tai Hän. Onko minun omatuntoni oikeassa, tai Hänen Sanansa oikeassa? Te olette tuomion paikalla nyt. Onko se oikein mitä olen uskonut, tai onko Hänen Sanansa oikeassa? Ajattelenko minä olevan oikein leikata hiuksia ja käyttää Shortseja? Ajattelenko minä, että on oikein kuulua kirkkokuntaan? Mitä Hän sanoo?

Kuljen kanssaan, kanssaan, kaiken tien.
Minne Hän johtaa tulen seuraamaan,

Minulla myöskin on käteni ylhäällä, Herra. Herra, mitä se onkin, missä seuraava sanoma tulee saarnata? Onko se täällä tänä iltana, Afrikassa, Saksassa, Sveitsissä?

Minne Herra …(minne tahansa Sinä viet, Herra) …tulen seuraamaan.
Kuljen kanssaan, kanssaan kaiken tien..

230   Nyt, päidenne ollessa kumarrettuina, haluatteko kulkea Hänen kanssaan minne tahansa Niin johtaa teitä? Haluatteko kulkea Hänen kanssaan, kun aika on loppumassa? “Ihmisten vainotessa, nauraessa ja tehdessä pilaa, minä tulen yhä olemaan Hänen kanssaan; kuljen yhä Hänen karissaan. Kuljen suoraan eteenpäin Sinun kanssasi, Herra, missä tahansa Sinä olet. Minä tulen yhä pysymään uskollisena ja totisena. Taistelun keskellä tulen yhä seisomaan uskollisena. Jos minä lankean, Sinä tulet nostamaan minut ylös jälleen, Herra. ‘Hän, joka menettää elämänsä Minun tähteni löytää sen,” Niinpä:

 Kuljen kanssaan, kanssaan, kaiken tien.

231   Nyt, kaikki, jotka tarkoittavat sitä sydämestään, nostakaamme nyt kätemme ja sydämemme Hänelle.

Minne Hän johtaa minä tulen seuraamaan,
Minne Hän johtaa minä tulen seuraamaan,
Minne Hän johtaa minä tulen seuraamaan,
Tulen kulkemaan kanssaan, karissaan, kaiken tien.
Hän tulee antamaan minulle armon ja kunnian,
Hän tulee antamaan…

Herra Jeesus hengitä näiden nenäliinojen ylle nyt. Paranna nämä sairaat ja ahdistetut, Herra. Suo se Herra. Anna heille parantuminen, Herra, Jeesuksen Nimessä.

Ja kulkee kanssain, kanssain, kaiken tien.

232   Tuntuuko teistä hyvältä nyt? Tunnetteko, että kaikki on valmiina nyt?

Jos Herran Pasuuna tulisi soimaan eikä aikaa enää olisi?
Se on nyt tuo viimeinen Pasuuna.
Ja kun aamu koittaa iankaikkisen ja kauniina.

 Laulakaamme se nyt: Kun Herran Pasuuna on soiva. Antaisitko meille sävelen.

Kun Herran Pasuuna on soiva, ja aikaa ei ole enää oleva..
Ja aamu aukee, iankaikkinen, kirkas ja kaunis;
Kun maan pelastetut kokoontuvat toisen puoleisella rannalla,
Kun nimenhuuto on siellä ylhäällä, tulen olemaan siellä.

Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä, tulen olemaan siellä.

Tuona kirkkaana ja pilvettömänä aamuna, kun Kristuksessa kuolleet nousevat,
Ja ovat osalliset Hänen ylösnousemuksensa kirkkaudesta;
Kun kaikki elämä on ohitse, ja työmme maan päällä on tehty,
Kun nimenhuuto on siellä ylhäällä, tulen olemaan siellä.

Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä, tulen olemaan siellä.

233   Kohottakaamme nyt kätemme ja sanokaamme: “Sinun armostasi Herra.” Sinun armostasi, Herra! [Seurakunta sanoo: “Sinun armostasi, Herra!”] Nyt me olemme veljiä ja sisaria Kristuksessa, joten kääntykäämme ja puristakaamme käsiä jonkun lähellä olevan kanssa ja sanokaamme: “Jumalan avulla, kun on nimenhuuto siellä ylhäällä, tulen olemaan siellä.”

Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä, tulen olemaan siellä.

 Mitä me oikein odotamme?

Kun Herran Pasuuna on soiva (tuo viimeinen) eikä aikaa enää ole oleva,

(On siirrytty Iankaikkisuuteen yhdessä hetkessä, silmän räpäyksessä)

Ja sitten, kun maan pelastetut kokoontuvat toisenpuoleisella rannalla.
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä, tulen olemaan siellä.

Laulakaamme nyt todella!

Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä, tulen olemaan siellä.

234   Oi, eikö se tulekin olemaan aika? Me vain kävelemme jossakin jonakin päivänä ja kuulemme jonkun puhuvan. “Kuka se on? Äiti.!” Aamen! “Nyt se ei enää tule kestämään kauaa.” Vain muutamassa minuutissa olette muuttuneet. He tulemme tapaamaan heidät, ja sitten meidät temmataan yhdessä heidän kanssaan kohtaamaan Herra ilmassa. Oi, yhdessä hetkessä, silmänräpäyksessä. Sanotaan: “Tässä on veli Seward, tuo vanha veli jolla oli tapana olla täällä seurakunnassa. Hei, sehän on veli DeArk. Tässä on veli…” Katson tänne ja he ovat kaikkialla ympärilläni. Mitä on tapahtumassa? Vain muutamassa minuutissa teidät tullaan…’ “Tiedän heidän ilmestyneen minulle; nyt se ei enää kestä pitkään; hetken kuluttua tulen muuttumaan.” Oi, kyllä! Kun tuo aamu aukee iankaikkinen ja kaunis.

235   Kuten Hän sanoi, että Israel nyt on ollut kuin aamupilvi, kuin kaste teidän vanhurskautenne on häipynyt pois. Ja, kun se kaikki on sulautunut tuohon Auringonvaloon, joka pitää sen kaiken käsissään. Aamen! Silloin on nimenhuuto oleva siellä ylhäällä, ja minä tulen olemaan siellä. Hyvä on, kunnes tapaamme tänä iltana:

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme,

Me emme tiedä milloin tämä tulee tapahtumaan, ystävät., Siitä on kerrottu pitkän aikaa, mutta se on Totuus; ja se tulee tapahtumaan. Me olemme juuri tuossa ajassa nyt.

Kunnes tapaamme,. kunnes tapaamme

Jumalan armosta me toivomme sen olevan kello 7:30 tänä iltana

Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme.

236   Nouskaamme nyt seisomaan, oi, eikö se olekin ihmeellistä? Tämä on olemista Taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa. En vaihtaisi tätä mihinkään. Te tiedätte kuinka rakastan kalastamista ja metsästystä, koska näen Jumalan siellä ulkona erämaassa; siksi rakastan sitä. Mutta yhtäkään minuuttia tästä en vaihtaisi mihinkään niihin kokemuksiin… Yksi minuutti tätä, se antaa tyydytyksen.

237   “Jumala, luo minussa herätys. Salli, minun olla herätys. Salli jokaisen meistä olla herätys itsessämme. Tee minut nälkäiseksi, tee minut janoiseksi, Herra. Luo minussa se, Herra, mikä on tarpeen minussa. Salli minun tästä hetkestä olla Sinun paremmin vihkiytynyt palvelijasi, enemmän Sinun siunaamasi, kykenevämpi, nöyrempi, lempeämpi, halukkaampi työskentelemään, katsoen enemmän positiivisiin asioihin, ja unohtaen ne asiat, jotka ovat menneisyydessä ja negatiivisia. Salli minun ponnistella korkean kutsumukseni päämäärää kohden Kristuksessa.” Aamen! Se on meidän halumme, eikö olekin?

 Hyvä on, kunnes tapaamme tänä iltana, ottakaamme nyt jokainen Jeesus Nimi myötämme.

 Jeesus Nimi ota myötäs…

64-0719M PASUUNOIDEN JUHLA (Feast of Trumphets, The), Jeffersonville, Indiana, USA, 19.7.1964

FIN

64-0719M PASUUNOIDEN JUHLA
(Feast of Trumphets, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 19.7.1964

 

1              Kumartakaamme päämme.

Herra, erään kerran Sinun rakkaat opetuslapsesi sanoivat: “Opeta meitä rukoilemaan.” Sillä, kun me kerran olemme nähneet suuren Taivaan Jumalan, me käsitämme kuinka riittämättömiä me olemme. Niinpä opeta meitä rukoilemaan, Herra, meidän sydämissämme nyt, niiden asioiden puolesta, jotka ovat hyödyllisiä Sinun Valtakunnallesi ja Sinun palvelijoillesi. Sinä tiedät jokaisen henkilön tarpeen täällä.

2         Ja tässä pöydällä tänä aamuna on nenäliinoja, ja esiliinoja ja pikku paketteja niiltä, jotka ovat fyysisen avun tarpeessa, ja taloudellisen ja mitä hyvänsä se saattaa ollakin. Mutta Sinä yksin olet Jumala, ainoa todellinen Jumala mitä on; ja me pyydämme Sinulta Jeesuksen Nimessä, Sinun rakkaan Poikasi Nimessä, että Sinä parantaisit jokaisen näistä. Ja täällä voi olla joku, jolla ei ole nenäliinaa tai pakettia täällä, mutta, joka on parantamisen tarpeessa.

3         Siellä saattaa olla joku muualla maassa, toisissa kansakunnissa, jopa niitä, jotka kuuntelevat tätä nauhaa, jotka kokoontuvat kodeissaan tai seurakunnissaan ympäri maailman. Me rukoilemme, Herra, että he sillä aikaa, kun ovat kokouksessa tai kuuntelevat nauhaa tai minkälaisessa tilassa tai tilanteessa he ovatkin, voikoon suuri taivaan Jumala kunnioittaa tätä meidän sydäntemme vilpittömyyttä tänä aamuna, ja parantaa tarpeessa olevat, anna heille mitä he tarvitsevat.

4         Siunaa meitä nyt tässä kokouksessa. Puhu kauttamme, niin kuin et koskaan aikaisemmin, Jumalan Valtakunnan tähden. Me odotamme Jeesuksen Nimessä Sinun vastaustasi. Aamen.

5         Auttaisitko minua tämän kanssa? [Veli Branham siirtää tavaroita pois saarnatuolista.]

6         On hyvä olla täällä kirkossa jälleen tänä aamuna. Puhuin juuri joidenkin ystävien kanssa, jotka ovat juuri tulleet Ohiosta – tuosta pikku tytöstä, joka tuotiin tänne muutamia kuukausia sitten, ja, joka oli kuolemassa leukemiaan. Hänen vanhempansa olivat hyvin köyhiä. Ja minulla ei ole aikaa tänä aamuna lukea tuota todistusta, joka on menevä arkistoon. Mutta siellä on valokuva tuosta pienestä tytöstä kolme päivää myöhemmin, sen jälkeen, kun hänen puolestaan oli rukoiltu. Lääkärit olivat antaneet hänelle vain kolme päivää elinaikaa, ja kolme päivää myöhemmin he eivät voineet löytää jälkeäkään siitä. Niinpä tuo tyttö on koulussa ja hyvin onnellinen. Olen varma, että seurakunta muistaa, kun hän oli täällä.

7         Ja myös tuon pienen vauvan, joka oli syntynyt suolisto ulkopuolella. Lääkärit pelkäsivät koskea tuohon pikkuiseen, hänen tilansa vuoksi, sen kuinka nuo sisälmykset olivat muodostuneet, eikä niitä voitu panna takaisin sisälle, koska se oli vastasyntynyt vauva. Ja nyt, arvelisin, että tuo pikku kaveri on noin vuoden vanha, jolla on aivan normaali suolisto, kaikki niin normaalia kuin vain voi olla. Se on Jumalan armoa, se osoittaa kuinka hyvä Hän on meille.

8         Nyt haluan ilmoittaa tulevista kokouksista, joita suunnittelemme – suunnittelin mennä tällä tulevalla viikolla Afrikkaan, ollakseni veli Josef Bozen kanssa Keniassa ja Tansaniassa, mutta veli Boze lähetti sähkösanoman, että me emme voi pitää kokouksia siellä. Hän sanoi että, “Viime viikolla kolme lähetyssaarnaajaamme tapettiin – murhattiin.”

9         Heillä on siellä kansannousu, ja kommunistit salakuljettavat aseita alkuasukkaille. Punainen Kiina ja Venäjä väittävät, että heillä on siellä ympäristössä kalastusaluksia, ja he vievät aseita noille alkuasukkaille, jotka eivät tiedä niiden käytöstä paljon muuta kuin käyttää niitä kaikkeen minkä näkevät. Niinpä heidän hallituksensa ajatteli, ettei olisi viisasta pitää kokousta juuri nyt. Ja kuten olen ymmärtänyt, niin veli Bozekaan ei voi pitää kouluaan avoinna, sillä seudulla, minne aioin mennä tällä kerralla. Mutta kuitenkaan sitä ei ole peruutettu, se on vain siirretty siksi kunnes he jälleen saavat sen hiljenemään.

10    Olen hyvin onnellinen tänä aamuna nähdessäni keskellämme jälleen, monen vuoden poissa olon jälkeen, veli ja sisar Sidney Jacksonin Etelä-Afrikasta. Onko hän puhunut? [Veli Neville vastaa: “Kyllä”] Ja nämä ihmiset olivat minulle todellinen veli ja sisar, ja auttoivat minua Etelä-Afrikan kampanjassa, ollessani siellä viimeksi. Ja me luotamme siihen, että jonakin päivänä, Jumalan armosta, me pääsemme sinne takaisin heidän kanssaan; sillä on tarve. Ja me olemme yhdeksän vuotta yrittäneet päästä sinne takaisin, mutta organisaatioiden vuoksi ja niin edelleen, he eivät päästä minua sinne takaisin.

11    Niinpä minä kirjoitin heille kirjeen jokin aika sitten ja sanoin: “Olkoon sitten noiden kadotettujen sielujen veri teidän yllänne, eikä minun.” Sillä minä uskon, että Jumala on jo jonkin aikaa halunnut käyttää minun palvelustehtävääni siellä noiden ihmisten hyväksi. Ja heidän kirkkokunnallisten eroavaisuuksiensa vuoksi he eivät päästä minua takaisin. Mutta se kyllä sopii, Herra on pitävä huolen siitä.

12    Mitä haluan sanoa tänä aamuna on se, että jos Herra tahtoo… Veli Neville on pyytänyt minua puhumaan tämäniltaisessa kokouksessa täällä, joten te olette kutsutut tulemaan tänne. Ja sitten ensi sunnuntaina, jos Herra tahtoo, tulen myös olemaan täällä, ja ehkä myös seuraavina kahtena tai kolmena sunnuntaina, koska tämä matka, joka oli suunniteltu, peruuntui.

13    Minä sanoin aikaisemmin, että me ehkä saarnaisimme tämän ajan kuluessa Seitsemästä Pasuunasta. Me ihmettelimme vain kuinka järjestäisimme sen, kun rakennus on niin riittämätön kooltaan, ja ilma loppuu huoneesta, kun ilmastointilaitteita ei vielä ole asennettu paikoilleen. Me yritimme vuokrata tätä koulua täällä, joka on ilmastoitu, ja on erittäin hieno koulu, jossa on mukavasti istumatiloja.

14    Ja he olisivat antaneet sen meille seuraavaksi viikoksi. Mutta seuraavaksi viikoksi… Näettehän, että edustustoja tulee ympäri maailman: Jamaikalta, Saarilta, ja Etelä Amerikasta, ja Kanadasta, ja Meksikosta ja ympäri maan; jos me lähetimme tiedotukset maanantaina, niin he eivät saisi niitä ennen kuin keskiviikkona tai torstaina. Ja sitten heidän täytyisi pyytää aikaa pois töistä ja niin edelleen, mikä kaikki olisi siirtänyt sen pitkälle eteenpäin.

15    Ensi viikko olisi aikaa koulun alkamiseen asti; sen jälkeen teidän täytyisi ottaa se yhtenä iltana, ja sitten olla poissa ilta tai kaksi, minkä jälkeen te jälleen voisitte saada sen… Niinpä me emme voineet tehdä sellaista; joten sitä ei voitu järjestää.

16    Ihmettelin miksi, vaikka olin rukoillut vilpittömästi. Ja sitten se onkin suunnilleen aika meidän palata takaisin Arizonaan, jotta lapset pääsevät kouluun ja sitten puhuin vaimoni kanssa ja…

17    Eilen sulkeuduin huoneeseen ja sanoin: “Herra, en ehkä käytä niin monia sanoja, mutta ole hyvä ja ymmärrä, Jumala, mitä minä tarkoitan sydämessäni. Mikä on syy, että kaikki mahdollisuudet otetaan pois saarnata noista Pasuunoista?” Ja sitten Hän tuli ja paljasti sen. Ja nyt tänä aamuna haluan puhu teille tuosta syystä miksi.

18    Menkäämme nyt me joilla on Raamatut, 3. Moos. 23. lukuun.

19    Jos se on Herran tahto, niin tulen tänä iltana saarnaamaan aiheesta Mennä leirin ulkopuolelle, ja se ei tule kestämään kauaa, joten teillä on aikaa mennä takaisin, päästäksenne töihin.

20    Olemme onnelliset nähdessämme vieraat täällä, jotka ovat kaupungin ulkopuolelta. Kuinka moni täällä on kaupungin ulkopuolelta? Yhdeksänkymmentäviisi prosenttia, tai ehkä yhdeksänkymmentäkahdeksan prosenttia seurakunnasta. Niinpä te näette, että kysymyksessä ei ole Jeffersonville, vaan ihmiset, jotka tulevat Jeffersonvilleen. Me olemme täällä Herran armosta.

21    Tänä aamuna minä haluan lukea kolmesta paikasta. Yksi löytyy 3. Moos. 23.1uku, ja toiset Jesajan 18, ja Jesajan 27.

22    Ja nyt saarnaamisen asemesta – teen sitä tänä iltana, jos Herra tahtoo – mutta tänä aamuna haluan opettaa Seitsemän Pasuunan Juhlasta. Tämän kuun ollessa Seitsemän Pasuunan Juhla, koska se on seitsemäs kuukausi, joka olisi heinäkuun 15., Pasuunoiden Juhlan alku papillisessa Laissa.

23    Jos teillä nyt, jotka haluatte kirjoittaa muistiin raamatunpaikat, jatkaessamme eteenpäin…

24    On yksi asia tässä kokouksessa, ja se on, että täällä on kuuma, ja me olemme tottuneet siihen näiden vuosien aikana. Mutta joku saattaa ajatella minun uskovan, että me pysäytämme ajan ja olemme osittain iankaikkisuudessa, tullessamme sisälle tähän rakennukseen – sen vuoksi, koska pidätän ihmisiä täällä niin kauan. Tarkoitukseni ei ole tehdä sitä sillä tavalla, mutta uskon, että me elämme niin lähellä Jeesuksen tulemusta, että meidän täytyy ottaa vaarin jokaisesta minuutista, kun meillä on ihmiset koossa.

25    Ajattelin ajaessani tuolla maantiellä jokin aika sitten, oltuani vähän rukoilemassa ennen saarnatuoliin tuloa, niin kuin kenen hyvänsä vilpittömän kirkonmiehen tulee tehdä. Minä ajattelin: “Tiedätkö, että meillä on mitä hienointa aikaa, kun keräännymme täällä yhteen, ja ihmiset kerääntyvät tänne nyt monista osavaltioista, satojen ja satojen mailien etäisyydeltä. Ja me keräännymme yhteen ollaksemme yhteydessä Sanan ympärillä, mutta pian on tuleva aika, että tämä on oleva vain rakas muisto.” Se on oikein.

26    Nämä ajat tullaan ottamaan pois meiltä. Niinpä sen vuoksi, meidän täytyy tehdä kaikki mitä osaamme tehdä, käyttäjiksemme jokaisen minuutin hyödyksi. Ja ajatelkaa sitä nyt kärsiessämme tämän aamun kuumuudessa. Ja te tiedätte, että jokainen ihmisruumis on kuin lämpö dynamo, ja se tekee sen kovasti raskaaksi teille, mutta minä haluan, että te saatte Sanan.

Rukoilkaamme nyt, juuri ennen Sanan lukemista.

27    Herra, melkeinpä jokainen henkilö täällä, joka voi liikuttaa käsiään, voisi kääntää tämän Raamatun sivuja. Mutta on vain Yksi keskuudessamme tänä aamuna, Joka voi avata sen; ja se on suuri Pyhä Henki, Joka on keskellämme. Avaa meille Sana, Herra, kun luemme sitä, niin kuin Sinä teit opetuslapsille heidän ollessaan matkalla Kulmaukseen, kun Sinä selitit heille Kirjoituksia. Ja voikaamme me lähtiessämme sanoa kuten hekin, jotka palasivat takaisin Jerusalemiin Emmauksesta: “Eikö sydämemme palanutkin sisällämme, kun Hän puhui meille tiellä.” Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Nouskaamme seisomaan, kunnioituksesta Sanaa kohtaan.

28    Minun aiheenani tänä aamuna on Pasuunoiden juhla. Haluan lukea nyt 23. jakeen 3. Moos. 23. luvusta.

Ja HERRA puhui Moosekselle sanoen,

Puhu Israelin lapsille, sanoen, Seitsemännessä kuussa, ja kuukauden ensimmäisenä päivänä, on teillä oleva sapatti, pasuunoihin puhaltamisen muistoksi, pyhä kokous.

29    Nyt Jesajan kirjaan, ja aloittakaamme 18. luvun ensimmäisestä jakeesta. Tämä liittää tämän yhteen.

Voi maata, joka varjostaa siipien kanssa, joka on tuolla puolen Etiopian joen:

Joka lähettää lähettiläät meritse, ruokoveneet vesien ylle, sanoen, Menkää, te nopeat sanansaattajat, kansan luo, joka on hajotettuja nyljetty, kauheiden ihmisten luo, kansan, joka on ulos mitattu ja maahan poljettu, jonka maan joet ovat pilanneet!

Ja kaikki te maailman asukkaat, ja maan päällä asuvaiset, nähkää, kun hän nostaa ylös lipun vuorella; ja, kun hän puhaltaa pasuunaan, kuulkaa.

30     Sitten Jesaja 27: 12 ja 13:

Ja on tapahtuva tuona päivänä, että HERRA on lyövä irti virran uomasta Egyptin puroon asti, ja teidät kerätään yksi kerrallaan, Oi te Israelin lapset.

Ja on tapahtuva tuona päivänä, että suureen pasuunaan puhalletaan, ja he tulevat, jotka olivat valmiit tuhoutumaan. Assyrian maassa, ja hylkiöitä Egyptin maassa, ja palvovat HERRAA pyhällä vuorella Jerusalemissa

31    Rukoilkaamme uudestaan. Herra, siunaa nämä sanat meidän sydämillemme. Voikoon ajatuksemme ja mietteemme olla Sinun tahtosi mukaista, Jeesuksen Nimessä. Aamen. Voitte istuutua.

32    On niin monia asioita, joita pastori haluaisi sanoa seurakunnalleen, jota hän rakastaa, koskien ihmisiä, jotka tulevat eri paikoista, mutta sitä ei voida tehdä ajanpuutteen vuoksi.

33    Lähestyessämme nyt tätä aihetta, haluamme teidän tuntevan itsenne vapautuneiksi. Monet teistä seisovat, ja kulkiessani ohitse näin kuinka eteishallit olivat täynnä, ihmisten seisoessa ovien ulkopuolella, siellä edessä ja rakennuksen ympärillä ja seinien vierillä. Niinpä, jos te haluatte vaihtaa istuimia toistenne kanssa, niin se kyllä sopii.

34    Nyt, Pasuunoiden Juhla. Nyt, tämä oli Israelin kokoaminen, minne he kokoontuivat yhteen, Pasuunoiden Juhlaan.

35    Olin odotuksen vallassa, pulmakseni Ilmestyskirjan Seitsemästä Pasuunasta. Me tulemme katsomaan sitä hetken aikaa, tuodaksemme esiin todellisen syyn miksi emme puhu siitä tällä kertaa. Se oli siksi, että Pyhä Henki ei sallinut minun puhua niistä tällä kertaa Tiedän, että se kuulostaa kovasti lapselliselta, ehkä ihmisille, jotka ovat suuresti oppineita, mutta kristitylle se on eri asia. Me seuraamme Hengen johdatusta, ja yksin sitä.

36    Aloin panna merkille Seitsemän seurakuntajakson saarnaamisen aikana, että se oli kaava, tai ennustus kaikesta mitä Jumala tulisi tekemään seurakunnille, ja seurakuntien kautta, tuodessaan ne omille paikoilleen.

37    Ilmestyskirjan kolme ensimmäistä lukua paljastaa kaikki tapahtumat Seurakunnalle. Ja Ilmestyskirjan 3. luvusta 19. lukuun asti ei Seurakuntaa enää nähdä. Seurakunta menee ylös Ilmestyskirjan 4. luvussa ja palaa takaisin 19. luvussa, Morsiamen ja Yljän yhdessä tullessa takaisin maan päälle. Sitten 19. luvusta eteenpäin ja 22. luku mukaan luettuna, se puhuu Tuhatvuotisesta Valtakunnasta ja mitä sen jälkeen on seuraava. Mutta 4. luvusta 19. lukuun välisenä aikana Jumala toimii Israelin kanssa.

38    Sitten, kun me olimme lopettaneet Ilmestyskirjan seurakuntaa käsittelevän osan kanssa, mitä Jumala teki noille seitsemälle seurakunnalle, jotka silloin olivat varhaisessa vaiheessaan, tai niiden varjoina Vähä-Aasiassa, niin Pyhä Henki paljasti ja avasi meille kaikki salaisuudet siitä kuinka Hän oli tuonut Oman Seurakuntansa historian lävitse. Ja, jos teillä ei ole Seitsemää seurakuntajaksoa nauhalla, niin olisi hyvä, jos kuuntelisitte niitä; ja pian ne tulevat olemaan kirjan muodossa.

39    Sitten jättäen sen siihen olettaen, että jonkin ajan kuluttua tulisimme saarnaamaan Sineteistä, tietämättä yhtään mitä, Sinetit olivat.

40    Minulla oli omat ajatukseni, niin kuin jokaisella saarnaajalla, johtuen ehkä sen lukemisesta, mitä toiset miehet ovat sanoneet, ja uskoen niin paljon kuin mahdollista siitä minkälaisen yhteenvedon he olivat tehneet asioista. Olin lukenut herra Uriah Smithin kirjan, hän on adventistiopettaja, ja minä olin lukenut hänen ajatuksensa siitä. Olin lukenut mitä herra Larkin ja niin monet muutkin ovat kirjoittaneet, ja miten he selittävät ne. Mutta jostakin syystä tai toisesta minulla oli oma pieni näkökantani, joka oli paikoin hieman erilainen. Mutta yritin erään kerran puhua noista neljästä hevosella ratsastajasta, ja saarnasin niistä neljänä iltana, yksi hevonen illassa.

41    Mutta sitten, juuri ennen kuin se tapahtui, minulle annettiin näky, joka on tuolla nauhalla niin kuin te kaikki tiedätte, Miehet mikä aika nyt on? Sanottiin, että minun tulisi mennä Tucsoniin Arizonaan, sinne erämaan takaosaan, vuorille, missä olin joidenkin veljien kanssa, ja kerrottiin kuinka tulisi tapahtumaan suuri räjähdys; ja seitsemän Enkeliä tuli alas. Minä itse ajattelin, että se olisi minun elämäni loppu, ja sanoin vaimolleni, että hän muuttaisi Billyn luokse ja mitä tehdä lasten kanssa ja niin edelleen, siihen asti, kunnes jälleen tapaisimme toisella puolella.

42    Sitten yhtenä päivänä Sabino Kanjonissa, Jumalan kutsuttua minut sinne ylös aikaisin aamulla, olin siellä ylhäällä rukoilemassa kädet kohotettuina, kun miekka tuli käteeni. Te tiedätte siitä. Seisoin siellä ja katsoin sitä. Se oli aivan yhtä luonnollinen kuin käteni on nyt. En tiennyt sen merkitystä. Se lähti minulta äänen kanssa, joka sanoi: “Tämä on Kuninkaan Miekka.” Ja sitten myöhemmin Herran Enkeli paljasti sen minulle, ja se oli Sana kädessä.

43    Välittömästi sen jälkeen Herran Enkelit ilmestyivät ja sanoivat noista Seitsemästä Sinetistä; ja, että minun tuli palata takaisin tänne Jeffersonvilleen ja saarnata Seitsemästä Sinetistä. Ja, jos milloinkaan olen sanonut mitään innoitettua, niin se oli silloin. Raamatusta tuli uusi Raamattu. Se avattiin ja kaikki nuo asiat paljastettiin, jotka uskonpuhdistajilta olivat jääneet pois. Se oli täydellinen Jeesuksen Kristuksen ilmestys, kerta kaikkiaan uusi meille, mutta tarkalleen ja täydellisesti Kirjoitusten mukainen. Se oli Sana, joka aina on ollut. Olin niin innoitettu ja ohjattu.

44    Sitten, kun tulin tähän osaan tässä, saarnatakseni Seitsemästä Pasuunasta, minä ajattelin: ”Niin, minä yritän olla ajattelematta mitään, odottaisin vain tuohon aikaan asti, ja Hän paljastaisi sen minulle.” Ja sitten toissapäivänä, mentyäni huoneeseeni, yrittääkseni ymmärtää sitä; niin se oli siellä, kun Pyhä Henki avasi tämän näyttääkseen minulle syyn miksi se on jopa hyödytöntä Seurakunnalle juuri tänä aikana, koska, sillä ei ole kerta kaikkiaan mitään tekemistä seurakunnan kanssa.

45    Kristuksen kätketyt salaisuudet paljastettiin kokonansa Seitsemässä Sinetissä.

46    Se paljasti ensin Seitsemän seurakuntajaksoa, avaten ajanjaksot ja asettaen ne paikoilleen, sekä historian, että Raamatun mukaisesti, ja näytti kuinka ne olivat olleet. Sitten me löysimme itsemme viimeisessä seurakuntajaksossa, joka on Laodikean seurakuntajakso, joka oli kaikesta turmeltunein niistä kaikista, ensimmäisestä Efeson ajasta alkaen, joka oli suuri seurakunta aika.

47    Ja sitten Pyhä Henki täällä antoi minulle näyn, ja nähtyäni sen piirsin sen taululle kaksi vuotta sitten. Se on täällä meillä piirrettynä, ja se näytti kuinka valo oli häipymässä pois maan päältä. Se osoitti tarkalleen kuinka valo tuli maan päälle evankeliumina, kuinka se tuli sisälle ja kuinka se häipyisi pois. Tietämättä sen merkitystä tuona aikana, ja kuinka se tulisi olemaan.

48    Mutta ekumeenisella maailmalla oli kokous Rooman kanssa. Ja Rooma, joka on kaikkien organisaatioiden äiti… Kuinka Paavi ensikertaa lähti Vatikaanista ja vieraili Jerusalemissa ja monessa paikassa. Vanhin pääpaikka meidän kaikkien uskonnolle on Jerusalem. Ja Paavi, joka on ollut seurakunnan suurin vihollinen kaikkina aikoina, lähti Roomasta vieraillakseen Palestiinassa, Jerusalemissa.

49    Ja koska itse olen oppimaton, enkä tunne sanoja ja kuinka lausua niitä, niin olen aina opettanut käyttäen luontoa esikuvana, koska se seuraa luontoa; luonto on Jumalasta.

50    Kun te näette karjan kokoontuvan yhteen jonnekin kedon kulmaukseen, niin voitte ottaa onkenne ylös vedestä, sillä kala ei syö, että kuitenkaan saisi yhtään kalaa. Ellette juuri sattuisi pudottamaan syöttiä yhden suun eteen. Näettehän, karja lepää, mutta kun karja alkaa syödä, niin tarkatkaa. Samaan aikaan, kun karja tekee sen, niin linnutkin lentävät puihin ja lopettavat ruokailun. Näettekö, luonnossa kaikki sulautuu yhteen. Voitte myös nähdä mehiläisten tuona aikana vain lentelevän kennonsa ympärillä, ne eivät silloin kokoa hunajaa. Koko luonto työskentelee yhdessä.

51    Ja hyvin pian, seuraavien kahden kuukauden kuluessa, me näemme puun pudottavan lehtensä. Lehdet putoavat pois ja elämä, mahla, menee alas juureen. Lehdet putoavat maahan ja mätänevät. Ja kalsium ja kaliumkarbonaatti, jota on lehdissä, mätänee maahan, ja mitä sitten tapahtuu? Elämä meni sen edellä ja on imevä sen suoraan takaisin itseensä, ja tuova lehdet jälleen takaisin. Se on kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus.

52    Ja koko luonto! Kuu on auringon vaimo; se on vähäisempi valo. Ja sitten auringon ollessa poissa, kuu heijastaa valoa maahan, ollen esikuva Seurakunnasta. Ja, kun paavi, joka on seurakunnan vanhin vihollinen, jättää istuimensa, ja tulee Jerusalemiin, joka on seurakunnan istuin, niin huomaamme, että juuri ennen kuin hän teki sen, oli täydellinen kuun pimentyminen.

53    Ja sanomalehdissä ympäri maan oli kuvia siitä kuinka tuo kuu muuttui valosta pimeydeksi Ja tuo ilmiö, kuu piirsi taivaalle tarkalleen saman asian, jonka Pyhä Henki laittoi minut piirtämään täällä kaksi vuotta sitten, näyttäen tuon pimentymisen. Heillä oli siitä kuusi kuvaa, ja minä panin siihen seitsemän Seitsemännen seurakuntajakson vuoksi, jossa oli vain varjo valosta jäljellä, sillä se on aika, jolloin Jeesus on oven ulkopuolella kolkuttamassa. Mutta kuu meni täydelliseen pimeyteen.

54    Mikä heijastus, mikä Sanoma Jumalalta itseltään, siitä, että nämä asiat ovat Totuus! Hän todisti siitä ensin Sanassaan, sitten Hengellään täällä puhujan lavalla, ja sen jälkeen Hän ilmoitti sen taivaissa. Siinä ei ole minkäänlaista erehdystä. Nuo Sinetit ja seurakuntajaksot ovat täydellisesti linjassa, Jumalan todistaessa sen puolesta yliluonnollisilla merkeillä ja ihmeillä, asettaen historian ja Sanan ja kaiken muun yhteen siinä ajassa, jossa me nyt elämme.

55    Seurakuntien on vaikeata nähdä tätä; kirkkokuntien on vaikeata nähdä sitä. He aina yrittävät ajatella, että te vain haukutte ihmisiä. Te että tee sitä, te yritätte varoittaa ihmisiä. Se ei ole sitä, että yrittäisitte olla paha heille, vaan te yritätte saada heidät pois pahasta. Eivätkä ne ole nuo ihmiset noissa organisaatioissa, vaan se järjestelmä, jossa he ovat, se tuomitsee heidät. Rehellisiä, vilpittömiä ihmisiä on katolisissa, protestanteissa, juutalaisissa ja kaikkialla. He ovat ihmisolentoja, jotka…

56    Nunnat eivät mene luostariin ollakseen pahoja naisia. He menevät sinne ollakseen hyviä naisia. He yrittävät päästä lähemmäksi Jumalaansa, mutta se on tuo järjestelmä, joka saastuttaa heidät. Ihmiset eivät liity seurakuntaa ollakseen pahoja henkilöitä, vaan hyviä. Mutta se on tuon seurakunnan järjestelmä, joka vetää heidät pois Sanan luota ja niistä asioista, joita Jumala on asettanut tätä päivää varten; ja se on se mikä vie heidät pois.

57    Muistakaa, että Jumala on Sana. Ja jokaisena aikana Hän on määrännyt Sanan jokaista ajanjaksoa varten, joka tulisi olemaan maan päällä. Hän oli jakanut sen seurakuntajaksoille, ja Seitsemän Sinettiä paljastivat jokaisen hitusen siitä. Ymmärrättekö?

58    Miksi nuo salaisuudet yhä olivat kätkössä? Ilmestyskirjan 10. luvusta me löydämme, että seitsemännen enkelin Sanoman lopussa, nämä salaisuudet, jotka olivat olleet piilossa, tultaisiin paljastamaan, se on Ilmestyskirja 10:1-7. Huomatkaa, syy on se, ettei ole ollut mitään profeettoja tänä aikana. Raamattu sanoo, ettei Jumala tee mitään ennen kuin Hän paljastaa sen ensin Hänen profeetoilleen, Hänen palvelijoilleen, profeetoille. Ja Herran Sana, kaikkina aikoina on aina tullut profeetoille, ei koskaan järjestelmille eikä ryhmille.

59    Jumala ei milloinkaan ole käyttänyt ryhmää. Milloin hyvänsä jokin ihmisryhmä organisoitui, Jumala jätti sen eikä koskaan palanut takaisin. Tutkikaa historiaa ja nähkää onko se oikein tai väärin. Minä olen jo tehnyt niin. Hän ei koskaan toimi järjestelmän tai ryhmän kanssa, sen jälkeen, kun he organisoituvat; se on Jumalaa vastaan.

60    Niinpä kun oli uskonpuhdistusten aika, niin uskonpuhdistajat tulivat, aivan niin kuin Seitsemän Sinettiä todisti sen olleen. Mutta nyt viimeisissä päivissä sen tulee olla jälleen paljastettu. Koska me näemme Kirjoituksista, Malakia 4.ssä, että on tuleva alas voitelu, joka palauttaa ennalleen jälleen tuon alkuperäisen uskon, tuoden ihmisten uskon takaisin alkuperäiseen helluntaihin, ja isien uskoon.

61    Ja me olemme nähneet Elian ensimmäisen juoksun ja kuinka Elisa seurasi häntä. Me olemme nähneet, että Johannes Kastaja oli tuon päivän Elias, ja, että on lupaus toisesta tässä ajassa.

62    Johannes Kastaja ei ollut Malakia 4. Elia, vaan hän oli Elia, josta puhutaan Malakia kolmessa. Jeesus sanoi niin: “Katso Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä valmistamaan tietä.” Ja me toteamme hänen olleen tuo sanansaattaja.

63    No niin, tekemällä sen, paikallistamalla nuo asiat, me tiedämme, että kaikki loput Kirjoituksista, joka on Jumalan henkeyttämä, paljastaa meille, että me olemme viimeisessä päivässä.

64    Jos minä nyt tulisin helluntailaisten sanoman kanssa, olisin Laodikean seurakuntajaksossa, ja se ei olisi oikein.

65    Tästä syystä Wesley ei voinut ottaa Lutherin sanomaa. Luther oli yhdessä seurakuntajaksossa ja Wesley toisessa. Jos Jeesus olisi tullut Mooseksen sanoman kanssa, se ei olisi toiminut. Jos Mooses olisi tullut Nooan sanoman kanssa, niin se ei olisi toiminut.

66    Mutta Jumala on ajoittanut Kirjoitukset Hänen ihmisilleen kussakin ajanjaksossa; ja ennen kuin tuo ajanjakso voi tulla olemassaoloon, tuohon aikaan, seurakunnilla on se niin sekaisin, että he eivät tiedä missä he ovat.

67    Tästä syystä he epäonnistuivat tuntemaan Jeesusta Jumalan Pojaksi. Heidän perinnäissääntönsä olivat sokaisseet heidän silmänsä, mutta Hän oli tarkalleen Kirjoitusten kanssa.

68    Ja profeettojen kohdalla oli samoin. Jeesus sanoi: “Ketä noista profeetoista, jotka oli lähetetty teidän tykönne, eivät teidän isänne kivittäneet?” Sitten, kun Jumala lähettää profeettansa, niin tuo profeetta on elävä Jumalan Sana ilmi tuotuna.

69    Jeesus sanoi: “Kuinka te voitte tuomita Minut, kun sanon, ’Minä olen Jumalan Poika, ja te kutsutte omassa laissanne niitä, joille Herran Sana tuli, jumaliksi, ja he ovat sitä, sillä Kirjoituksia ei voida murtaa.” Hän sanoi: “Kuinka te sitten tuomitsette Minut?” Kun he olivat osa Laista, osa Jumalan Sanasta; mutta Jeesus oli Jumalan Sanan täyteys, Hänen koko lunastussuunnitelmansa, Jumalan koko täyteys oli Hänessä.

70    Ja nyt, kautta seurakuntajaksojen he ovat tehneet samoin, ja Seitsemän Sinetin tuli paljastaa kaikki salaisuudet, jotka olivat jääneet paljastamatta tuon ajan kuluessa, koska he olivat ilman profeettoja. Ja Sana ei tule uskonpuhdistajille – vaan profeetoille.

71    Jumala on muuttumaton. Malakia 3. sanoo: “Minä olen Jumala, ja Minä en muutu. Jumalan ensimmäinen tapa tehdä mitään, on se miten hän on sen aina tekevä. Jumala päätti Eedenin puutarhassa pelastaa miehen viattoman vuodatetulla verellä, ja Hän ei sen jälkeen ole koskaan muuttanut sitä, eikä Hän voi muuttaa sitä. Me olemme yrittäneet koulutuksilla, rakennuksilla, järjestelmillä, kirkkokunnilla, etiikalla ja kaikella muulla, ja se on kaikki epäonnistunut. Mutta on vain yksi paikka missä Jumala kohtaa miehen, ja se on viattoman vuodatetun veren alla. Se tapahtuu vain verellä. Näettehän, se oli Hänen ensimmäinen päätöksensä.

72    Me voimme tehdä päätöksen, ja seuraavana vuonna ajatella toisin siitä. Meillä on siitä parempi ajatus seuraavana vuonna. Jumala ei voi tehdä niin; Hän on ääretön; Hänen ensimmäinen päätöksensä on täydellinen, mikään ei voi muuttaa sitä. Minä voin oppia lisää, sillä me olemme rajallisia. Minä ja te voitte oppia lisää, mutta Jumala ei voi, koska Hän on täydellinen alusta alkaen. Sen vuoksi te voitte antaa sielunne levätä Hänen ensimmäisellä päätöksellään. Mitä Raamattu sanoo, niin se on.

73    Jumalan täytyy tuomita maailma jonakin päivänä, ja katoliset sanovat, että Hän on tuomitseva sen katolisen kirkon kautta. Jos se on niin, niin minkä katolisen kirkon kautta? Niitä on erilaisia, toisistaan poikkeavia. Jos se tullaan tuomitsemaan protestanttien kautta, niin minkä protestanttisen kirkon kautta. Niitä on monia, toisistaan eriäviä. Se aiheuttaisi hämminkiä, eikä kukaan tietäisi missä seistä. Jos metodistit ovat oikeassa, silloin baptistit ovat kadotettuja. Jos protestantit ovat oikeassa, katoliset ovat kadotettuja, Jos katoliset ovat oikeassa, protestantit ovat kadotettuja.

74     Mutta Raamattu on sanonut, että Hän tulee tuomitsemaan maailman Jeesuksella Kristuksella, ja Hän on Sana. Niinpä Hän on tuomitseva sen Sanalla.

75    Ja kaikki kirkkokunnat menevät pois tuosta Sanasta, tehdäkseen omia uskontunnustuksiaan. Pyydän ketä hyvänsä niistä todistamaan minulle, että he ovat ottaneet koko Sanan. He eivät voi tehdä sitä, koska se on miehen tekemän järjestelmän hallinnassa.

76    Jumala ei koskaan toiminut kuin yhden henkilön kanssa kerrallaan. Hänellä ei koskaan ollut edes kahta profeettaa samanaikaisesti – vain Yksi! Jumala voi saada yhden miehen hallintaansa. Hän ei toimi sinun organisaatiosi kanssa, Hän toimii sinun kanssasi.

77    Tältä pohjalta me nyt lähestymme Pasuunoiden Juhlaa, kätkettyjä salaisuuksia. Sen on profetoitu olevan tällä tavalla, niin että se tulisi paljastetuksi, täyttääkseen tarkalleen nuo asiat, joista juuri puhuin ja, jotka ovat näitä viimeisiä päiviä varten. Se on luvattu Malakian 4. luvussa, ja Luukkaan 17:30 (kuinka Hän tulisi tekemään sen). Ja Hebr. 13:8 ja Hebr. 4:12, ja monet muut noista Kirjoituksista kertovat siitä meille. Jos tämä on nyt outoa jollekin teistä, niin haluan sanoa, että Jumala on aina tunnettu ihmisten keskuudessa siitä, että Hän on profeetallinen.

78    Juutalaiset tiesivät aina uskoa profeettojaan. Hän oli sanonut: “Jos teidän keskellänne on profeetta, niin Minä Herra tulen puhumaan hänelle hengellisissä unissa ja näyissä. Ja, jos se mitä hän sanoo tapahtuu, silloin kuulkaa häntä.”

79    Tästä syystä he epäonnistuivat Jeesuksen tuntemisessa, ja heidän täytyi luokitella Hänet joksikin muuksi. Niinpä he tekivät Hänestä pahan hengen, Belsebub, koska Hän kykeni erottamaan heidän sydäntensä ajatukset. Me tiedämme, että se on aina Sanan merkki

80    Hebr. 4:12 sanoo, että Jumalan Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, ja erottaa sydämen ajatukset ja aivoitukset.

81     “Kun Hän, Pyhä Henki, tulee yllenne, Hän on muistuttava teitä näistä asioista joita Minä olen puhunut, ja näyttävä teille tulevia asioita.”

82     “Jumala muinoin monella tavalla (Hebr. 1) puhui isille profeettojen kautta, mutta näissä viimeisissä päivissä Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.” Sama Jumala, vain muuttuen profeetoista Poikaan. Siinä kaikki. Näettekö? Aina sama Sanoma, ja sama tapa tehdä se.

83    On profetoitu, että seurakunnat tulisivat olemaan tässä tilassa, ja niiden täytyisi tulla jälleen ennalleen” asetetuiksi. Ja Hän sanoi Malakia 4. että Hän tulisi lähettämään Elian, profeetan, ja asettaisi ihmiset jälleen ennalleen. Huomatkaa, juuri hänen Sanomansa jälkeen maailma tulisi palamaan ja vanhurskaat tulisivat kävelemään tuhkien yllä.

84    Nyt, jos joku teologi, joka jossakin maailmassa ehkä kuuntelee nauhaa, ajattelee, että tämä oli Johannes, niin muistakaa, silloin Kirjoitukset olisivat väärässä, koska maailmaa ei poltettu Johanneksen sanoman jälkeen. Eikä Jeesus tullut viemään ihmisiä tuhatvuotiseen valtakuntaan, mutta Hän on luvannut tehdä sen jälkeen, kun Elian henki tulisi uudelleen maan päälle.

85    Pankaa merkille nyt tässä Malakia 4.ssä, mitä näemme tämä tulisi palautettua ennalleen (mitä?) ihmisten usko takaisin alkuperäisiin isiin, helluntaioppiin, alkuperäisiin isiin. Ja hän tulee asettamaan ennalleen ihmiset takaisin isiin.

86    Me löydämme Jeesuksen sanovan Luuk.17 luvussa, että kun Hän tulisi näissä viimeisissä päivissä… Luuk. 17:30, me näemme Jeesuksen sanovan että, “Niin kuin se oli Lootin päivinä, niin se tulee olemaan Ihmisen Pojan tullessa, kun Ihmisen Poika paljastetaan.”

87    Huomatkaa, Hän tulee kolmessa pojan nimessä, Ihmisen Poikana, Jumalan Poikana ja Daavidin Poikana.

88    Hänen täytyi tulla Ihmisen Poikana, koska Hän oli Profeetta. Jehova itse kutsui profeettojaan ihmisen pojaksi. Jeesus ei koskaan kutsunut itseään Jumalan Pojaksi. Hän kutsui aina Itseään Ihmisen Pojaksi. Ja huomatkaa, Hän paljasti itsensä silloin Profeettana, näkijänä. Hän sanoi: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, niin silloin älkää uskoko sitä.” Hänessä täyttyi jokainen kuvaus, mitä Hänestä oli puhuttu Kirjoituksissa, jopa Hänen kuolemansa, hautaamisensa, ylösnousemisensa, Hänen ristiinnaulitsemisensa ja syntymänsä ja kaikki muu. Ja Hänen tekonsa osoittivat Hänet Näkijäksi, Ihmisen Pojaksi.

89    Hänet on paljastettu kautta seurakuntajaksojen Jumalan Poikana. Tarkatkaa nyt. Jumala ollen Pyhä Henki, paljasti itsensä seurakuntajaksoissa, Pyhänä Henkenä, seurakunnassa, ihmisten keskuudessa.

90    Me näemme Hänet viimeisessä seurakuntajaksossa, Laodikean seurakuntajaksossa, seurakunnan ulkopuolella. Missään muussa ajanjaksossa Häntä ei oltu pantu ulkopuolelle kuin Laodikean ajanjaksossa. Koska he sanoivat: “Me olemme rikkaita emmekä mitään tarvitse.” “Ja etkä tiedä, että sinä olet viheliäinen, köyhä, alaston ja sokea, etkä tiedä sitä.” Hänet oli pantu seurakunnan ulkopuolelle.

91    Ja sitten Luukkaan 17. luvun mukaan Hän sanoo: “Niin kuin se oli Sodoman päivinä, niin se on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Hän luki samaa Ensimmäistä Mooseksen kirjaa kuin mekin luemme. Huomatkaa mitä tapahtui Sodomassa. Mitä oli Sodomassa?

92    On aina kolme ihmisluokkaa. Siellä oli Aabraham, valittu ja uloskutsuttu, ulkopuolella Sodoman; siellä oli Loot, seurakunnan jäsen tai kirkkokunnallinen mies, joka oli tullut osaksi maailmaa, olemalla kaupungin johtaja – hän istui kaupungin portissa, ollen tuomari, mikä merkitsee kaupungin johtajaa; ja sitten siellä oli itse Sodoma.

93    Kun Aabraham keskipäivällä oli tammen alla, kolme enkeliä ilmestyi hänelle. Kaksi heistä meni alas Sodomaan, ja saarnasivat evankeliumia, yrittäen kutsua heitä ulos. Mutta he eivät halunneet kuulla heitä, koska he olivat vääristyneitä. Ainoastaan Loot, hänen vaimonsa ja kaksi tytärtä lähtivät ulos; ja hänen vaimonsa muuttui suolapatsaaksi.

94    Mutta tuo Yksi pysyi Aabrahamin luona ja puhui hänelle, ja Aabraham kutsui Häntä nimellä Elohim, Kaikkivaltias 1. Mooseksen kirja 1 sanoo: “Alussa Jumala”, E1ohim – Kaikki riittävä, Itsestään olemassa oleva, jota Aabraham kutsui nimellä Elohim.  Hän istui syöden ja juoden Aabrahamin kanssa; Jumala ihmislihassa. Ja tarkatkaa tuota merkkiä, jonka Hän antoi Aabrahamille.

95    He odottivat tulevaa, luvattua poikaa, Iisakkia. Kaksikymmentäviisi pitkää vaelluksen vuotta he odottivat sitä; mutta nyt he olivat matkansa päässä. Jumala oli ilmestynyt monen muotoisena, valoina ja ääninä, puhuessaan Aabrahamille, ja niin kuin Hän on tehnyt kautta seurakuntajaksojen. Mutta juuri ennen pojan tulemista… No niin, me olemme käyneet sen lävitse, ja te tiedätte, että minä vain harjoittaakseni teitä puhun tästä, kuinka Hän muutti Aabrahamin ja Saaran ruumiit välittömästi tämän jälkeen, jotta he voisivat saada pojan.

96    Huomatkaa tuo viimeinen merkki, jonka he saivat ennen pojan tulemista, Jehovan puhuessa heille miehen muodossa, ja kuinka he tunsivat Hänet Jehovaksi, koska Hän sanoi: “Aabraham (eikä Aabram, joka se oli ollut muutama päivä aikaisemmin, jolloin Jumala muutti hänen nimensä), missä on sinun vaimosi Saara. Ei S-a-a-r-a-i, vaan S-a-a-r-a, joka merkitsee ‘prinsessa’.

 Ja Aabraham sanoi: “Hän on teltassa Sinun takanasi.”

97    Ja Hän sanoi: “Minä”, se on henkilö pronomini, “Minä tulen vierailemaan sinun luonasi, lupaukseni mukaisesti, elämän ajan mukaisesti. Jotakin tulisi tapahtumaan Saaralle, seuraavana kahtenakymmenenä kahdeksana päivänä.”

98    Ja Saara teltassa hymyili sisimmässään sanoen sydämessään: “Kuinka tämä voisi olla, kun olen jo vanha, ja voisiko minulla olla nautintoa herrani kanssa, joka myös on vanha?”

99    Tuo Mies sanoi: “Miksi Saara sanoi niin sydämessään?” – ollen teltassa Hänen takanaan! “Miksi hän sanoo ettei näitä asioita voisi tapahtua?” Näettekö? Mies inhimillisessä lihassa, profeetan kaltaisena, ja kuitenkin se oli E1ohim, erottaen Saaran sydämen ajatukset Hänen selkänsä takana.

100    Ja Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli Lootin päivinä, niin se on oleva maailman lopun tullessa, kun Ihmisen Poika, ei Jumalan Poika, vaan, kun Ihmisen Poika tullaan paljastamaan.”

101    Sellaista ei ole ollut seurakuntajaksojen aikana. Näettekö tuon Kirjoitusten täydellisen jatkuvuuden? Tässä me nyt elämme siinä. Salaisuudet, kuten kaste Herran Jeesuksen nimessä, pois ykseys ajatuksesta ja näistä muista asioista, kuinka Pyhä Henki on tuonut sen sisälle ja näyttänyt sen täydellisesti; samoin kuin todellinen Pyhän Hengen kaste, joka on Merkki, ja asettanut sen paikalleen. Kuinka Hän asetti paikalleen jokaisen uskonpuhdistajan aivan tarkalleen, ja kaikki tapahtui aivan meidän silmiemme edessä. Eikä se ole tapahtunut missään nurkkauksessa, vaan maailma tietää sen. Jeesus, Jumalan Poika, paljastaa itsensä Kirjoituksilla, tehden tuon Kirjoituksen eläväksi, joka on ennalta määrätty tälle päivälle, niin kuin se oli tuolle päivälle, ja kaikille muille päiville. Ja uskoa Se on todiste Pyhästä Hengestä.

102    Vanhurskaus, te ette voi sanoa, että seurakuntaan meneminen on todiste Pyhästä Hengestä. Jos te sanotte niin, niin silloin noilla fariseuksillakin oli Se. Näettehän? Te että voi väittää vapisemisen tai hyppimisen olevan Sitä, tai jos teette niin, silloin pakanoillakin on Se. Jos sanotte, että se on kielillä puhuminen, niin mitkä perkeleen palvojista eivät puhuisi kielillä? Kertokaapa se minulle.

Veli Jackson, joka on Afrikasta, voi kertoa teille sen. Olen ollut intiaanien leireissä täällä, ja nähnyt noitien ja taikurien leikkelevän itseään, vuodattaen omaa vertaan ja puhuvan kielillä, noitatohtorin tulkitessa sen. Olen nähnyt heidän laskevan kynän alas, joka kirjoitti tuntemattomilla kielillä. Niinpä sellainen ei ole Sitä. Mutta, jos se…

103    Mutta mikä on todellinen todiste? Jeesus sanoi: “Se on se, että uskotte, että Minä olen Hän.” Ja Hän on Sana.

104    Miksi he eivät käsittäneet sitä? Miksi juutalaiset eivät käsittäneet sitä? He olivat vanhurskaita miehiä; he olivat hyviä miehiä; he olivat pyhiä miehiä, ja siellä oli kaiken kaltaisia ihmisiä. Mutta, jotka ovat ennalta määrätyt kuulemaan Sanan…

105    Ja kuinka te tiedätte onko se Sana? Jokainen sanoo, että se on Tämä tai Tämä.

106    Se on tuon ajanjakson Raamatun lupaus vahvistettuna. Siinä se on teille. Sitten te tulette takaisin sinne missä Pyhä Henki on. Tarkatkaa Pasuunan ääntä muutaman minuutin kuluttua, sitä mitä se ilmoittaa. Pasuuna, Evankeliumin Pasuuna, nähkää kuka voi kuulla Sen. Muistakaa, että nuo, jotka olivat muurien ympäröimässä kaupungissa, eivät voineet tulla ulos juhlaan. Ei, he olivat seinien sisällä ja pysyivät siellä. Heidän kohdaltaan se oli ohitse, he olivat orjia lopun elämäänsä ja heidät täytyi merkitä. Nähdessämme kaikki nämä mallit.

107    Nyt, nämä teot, kuten Malakia 4, ja kaikki tämä, ja Hebr. 13:8: “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti,” Hän pysyy iankaikkisesti Sanana, tuotu ilmi Sanana. Se on tarkalleen mitä Hän sanoi profeettojen olevan. Profeetta, ei merkitse ainoastaan “näkijää tai ennustajaa”, se merkitsee “hänen omaan elämäänsä kirjoitetun Sanan paljastajaa.” Hänen omat tekonsa paljastavat ja vahvistavat tuolle päivälle kuuluvan Sanan, kuten Nooan arkin rakentaminen, Mooses siellä ja kaikki muut… Se on tuota hetkeä varten luvattu Sana.

108    Me tiedämme, että Hän on meidän kanssamme; me uskomme sen. Te näette Hänen Sanansa ilmi tuotuna valokuvilla, Kirjoituksilla, ja taivaasta tulevalla julistuksella maan päällä. Mikään mitä Hän on sanonut, ei ole koskaan pettänyt. Pyydän ketä hyvänsä henkilöä osoittamaan sen minulle, mistä hyvänsä osasta maata tai ympäri maailman – teidän velvollisuutenne on kirjoittaa minulle ja kertoa minulle missä se kerrankin olisi ollut väärin – se on täydellinen, sanasta sanaan, koska se on lupaus.

109    Miksi Hänen tuli ilmestyä näissä viimeisissä päivissä? Jos te, jotka kuuntelette nauhaa, menette taaksepäin, niin näette saarnassa Morsiuspuu, että Kristus oli tuo Puu, joka oli Eedenin puutarhassa, ensimmäinen Adam lankesi, ja synti tappoi toisen Adamin, he ripustivat Hänet roomalaiseen puuhun. Ja siitä kasvoi ulos Morsianpuu, jonka Hän oli luvannut, ja me näemme sen Kirjoituksissa, nyt, voidakseen saada Morsiamen.

110    Se on kuten pyramidi, se tulee aina vain vähäisemmäksi, alkaen hyvin leveänä Lutherista ja kaveten Wesleyhin ja helluntailaisiin. Noitten huippukivi sen huipulla on niin hiottu; samoin kuin kaikki nuo kivet ovat niin täydellisesti sovitetut yhteen. Ja me emme vieläkään tiedä kuinka he tekivät sen, emmekä me nyt opeta pyramidia.

111    Eenok ja muut heistä tekivät sen vuosia sitten. Mutta nuo kivet olivat niin täydellisesti sovitetut yhteen tuossa pyramidissa. Mutta se on siellä vertauskuvallisena, aivan niin kuin aurinko, joka nousee ja laskee, ja samoin kuin puu pudottaa lehtensä ja ne tulevat takaisin jälleen, aivan kuten kalkki muukin symbolisoi sitä, samoin tuo pyramidi seisoo symbolina.

112    Menkää sisälle kuninkaan kammioon ja tarkatkaa niitä seitsemää askelmaa. Missä oli se paikka missä vartija kohtasi haasteen tuoda tulija kuninkaan läsnäoloon portaiden yläpäässä? Se oli seitsemännellä portaalla. Se osoittaa, että sen saman Hengen täytyy jälleen tulla, joka oli Johanneksen yllä. Hän oli suurin kaikista profeetoista, koska hän esitteli Messiaan. Ja meidän täytyy tulla tuolle samalle paikalle, jälleen, tuohon, joka tulee esittelemään Messiaan.

113    Ja kuinka ihmiset, jotka uskovat Häneen tietävät sen, elleivät he jatkuvasti ole Sanassa, tietääkseen mitä Hän on. Daniel sanoi, että viisaat ovat tunteva Hänet, mutta tyhmät eivät tule tuntemaan. He ovat tunteva heidän Jumalansa. Hän sanoi, että se tulisi ilmestymään viimeisissä päivissä, tuodakseen ihmiset takaisin Sanaa, niin että Morsian tulisi tuntemaan Aviomiehensä, tuntemaan Kumppaninsa, paljastetun Sanan. Tämä on miksi tämän täytyy tapahtua.

114    Sitä ei ollut uskonpuhdistajissa; se ei ollut Lutherissa, Wesleyssä eikä helluntailaisissa, Kirjoitukset sanovat ettei niin ole ollut.

115    Mutta se tulisi tulemaan; se on Hänen lupauksensa tälle ajanjaksolle. Me elämme ajanjaksossa, jossa Hänen tulemuksensa on oleva. Morsiamen täytyy olla samaistettuna Hänessä. Jokaisen naisen täytyy olla samaistettu miehensä kanssa, sillä kaksi ovat yksi. Ja Kristuksen Morsiamen täytyy olla samaistettu Hänen kanssaan, koska kaksi ovat Yksi Ja Hän on Sana, ei kirkkokunta, vaan Sana. Meidän tulee olla Valon lapsia, ja Valo on Sana, joka on annettu Valoksi tätä ajanjaksoa varten. Kuinka me tunnemme Valon, ellei se tule Sanasta. Hyvä on. Lihaksi tehty Sana on ajanjakson Valo, kun te näette Sen. Raamattu sanoo niin.

116    Nuo ihmiset siellä katselivat Jeesusta ja sanoivat: “Kuka on tämä mies. Hänhän on syntynyt aviottomana. Hänen äitinsä ja isänsähän ovat sitä ja tätä, ja kaikki muukin on tätä ja tuota.” Mutta he eivät tunteneet Häntä. Jos he olisivat tunteneet Kirjoitukset, he olisivat tunteneet Hänet; Hän sanoi niin.

 He sanoivat: “Me olemme Mooseksen opetuslapsia!”

117    Jeesus sanoi: “Jos te olisitte tunteneet Mooseksen, te tuntisitte Minut, sillä Mooses kirjoitti Minusta.” Ja yhä he olivat liian sokeita nähdäkseen sitä!

118    Näettekö kuinka nöyrää se on? Ulkopuolella kaikkien ryhmien, kirkkokuntien ja uskontunnustusten, Jumala tuli lihaan, miehen muodossa, sukulunastajaksi.

119    Morsiamen täytyy olla samaistettu Hänen kanssaan. Meidät on kutsuttu olemaan Valon lapsia, niin että vaeltaisimme Valossa.

120    Muistan, kun minulla oli kokous jokin aika sitten Kentuckyssa. Tultuani ulos kokouksen jälkeen siellä seisoi vanha mies lyhty kädessään. Hän kuului seurakuntaan, joka ei uskonut parantumiseen ja muuhun sellaiseen. Hän sanoi minulle: “Minä olen eri mieltä sinun kanssasi veli Branham.”

 Minä sanoin: “Kyllä, sinulla on oikeus tehdä niin.”

121     Hän sanoi: “Näethän? Minä en hyväksy yhtään mitään ennen kuin näen sen. Minun täytyy nähdä se suoraan ja selvästi.”

122    Minä kysyin: “Oletko sinä sitten koskaan nähnyt Jumalaa suoraan ja selvästi seisomassa edessäsi?” Tietenkään hän ei uskonut näkyihin ja muihin sellaisiin asioihin.

Hän sanoi: “En! “

123    “No niin”, minä sanoin, “silloin sinä et ole uskovainen, herra, enkä minä voi puhua sinulle. Näettekö? Me näemme mitä Jumala on luvannut, ja pidämme kiinni siitä.”

124    Hän kysyi: “Kuinka sinä sellaista ajattelet? Miksi et tule kotiini, puhuaksemme siitä tänä iltana.”

125    Minä sanoin: “En voi tehdä sitä, vaikka kyllä haluaisin. Missä sinä asut?”

Hän sanoi: “Tuon vuoren toisella puolella.”

Minä kysyin: “Kuinka voit päästä sinne, sinähän et näe taloasi?”

Hän vastasi: “Siellä on polku, joka kulkee tuon mäen ylitse.”

Minä sanoin: “Ethän sinä näe tuota polkua.”

Hän vastasi: “Minulla on lyhty mukanani.”

126    Minä sanoin: “Tuo lyhtyhän ei valaise taloosi asti.” “Oi ei, mutta polku johtaa talolle.” “Mutta tuo lyhty voi näyttää valoa vain yhdelle askeleelle kerrallaan.”

127    Me vaellamme Valossa, kauniissa Valossa, yksi askel kerrallaan, Herra, tullen lähemmäksi Häntä. Kyllä, Valon lapset ottavat vastaan Hänen Sanansa. Jatkavat vaellusta, tarkaten, kun enemmän avautuu. Älkää jättäkö Sanaa, huolimatta siitä, mitä kuka hyvänsä muu sanookin, pysykää vain Siinä ja vaeltakaa Sen kanssa, tarkaten Sen avautumista, Sen paljastaessa Itseään. Sana on Siemen; ja siemen kylvettynä oikeanlaatuiseen maahan tuottaa kaltaistaan.

128    Huomatkaa Ilmestyskirja 10:1-7, Laodikean seurakuntajakson sanansaattaja tulee paljastamaan kaikki salaisuudet Morsiamelle. Onko kenelläkään Tarkistettua Raamatun Käännöstä [Revised Version Bible]? Jos teillä on, niin te huomaatte, että siinä paikassa missä sanotaan enkeli, on suluissa kotka, Laodikean seurakunnan sanansaattaja, Ilmestyskirja 10:1-7.

129    Ja Johannes sanoi syöneensä pienen kirjasen, sinä päivänä, kun hän näki Hänen tulevan alas, Hän pani yhden jalan maan päälle ja yhden meren päälle, ja vannoi Hänen kauttaan, joka elää aina ja iankaikkisesti, että aikaa ei ole enää oleva. Ja, kun Hän teki sen, antoivat Seitsemän Ukkosenjylinää ääntensä puhua. Ja, kun Seitsemän Ukkosenjylinää olivat puhuneet , niin Johannes sanoi aikoneensa kirjoittaa, mutta hänelle sanottiin: “Älä kirjoita sitä.” Näettekö? Ja hän sinetöi sen.

130    Joku sanoi kerran: “No niin, veli Branham, kun nuo Seitsemän Sinettiä tullaan avaamaan viimeisissä päivissä, se on oleva jokin suuri salaisuus siitä kuinka me pääsemme lähemmäksi Jumalaa…” Ei koskaan, niin ei voi olla.

131    “Kuka tahansa ottaa pois yhden sanan tästä Raamatusta, tai lisää Siihen yhden sanan, häneltä otetaan hänen osansa Elämän Kirjasta.” Mitä se on, on sen paljastaminen mitä oli kadotettu siellä aikaisemmin… Se on jo kirjoitettu tänne; se on tässä Raamatussa. Sen tulee paljastaa mitä jo on kirjoitettu, koska te että voi lisätä yhtään asiaa Siihen, tai ottaa yhtään Sanaa pois Siitä.

132    Ensimmäisessä Kirjassa Raamatun alussa, tuo yksi nainen ei ollut uskomatta Sitä, mutta Saatana vain tulkitsi hänelle väärin yhden sanan, sanomalla: “Varmastikaan…” Näettekö? Ja tämä aiheutti kaikki nämä vaikeudet. Se oli Jumalan puhuma, Jumalan Sana.

133    Ja Ilmestyskirjan viimeisessä luvussa Jeesus Itse, sama Jumala sanoi: “Kuka tahansa ottaa yhden sanan pois tai lisää yhden sanan Siihen….”

134    Tämä on täydellinen Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Ja Seitsemässä Sinetissä olivat nuo kätketyt salaisuudet siitä mitä se kaikki oli. Ja sen tuli tulla avatuksi viimeisenä päivänä, Laodikean ajanjaksossa, lopun aikana. Kiitos Jumalalle, se päättää Sanoman Seurakunnalle. Se päättää sen, kun he katsovat taaksepäin ja näkevät mitä on ollut, ja näkevät mihin se on tuotu. Se päättää seurakunta-ajan.

135    Huomatkaa nyt Pasuunat, josta me puhumme, se kutsuu yhteen joko juhlaa varten, sotaa varten, henkilöä varten, jotain pyhää päivää varten tai muuta senkaltaista. Huomatkaa, te kysytte: “Henkilöäkö varten?” Kyllä, tai riemujuhlan vuotta varten, tai se ilmoittaa vapauden tulemisesta, kun he voivat palata omaansa. Me voisimme puhua koko aamun vain tästä yhdestä asiasta. Mutta nyt, mennessämme pasuunoihin, teillä on taustana tietoisuus Sineteistä ja Seurakunnasta. Ja nyt me tulemme puhumaan pasuunasta. Pasuuna soi; ja se ilmoitti joko sodan tai juhlapäivän tai… Mitä pasuuna tarkoittaa, on ihmisten yhteen kerääminen.

136    Paavali sanoi: “Jos pasuuna antaa epäselvän äänen, niin kuka voi valmistautua sotaan, tai rauhaan tai mitä se onkin?” Kuka tietäisi sen? Teidän täytyy tietää mitä varten pasuuna soi.

137    Sen vuoksi, kun pasuuna soi, me näemme jotakin maassa tänään, Jossakin on suuri häiriö; jokainen tietää sen. Kaikista on tullut neurootikkoja. Koko maailma on neuroottinen maailma, ja me tiedämme, että jotakin on väärin. Me tiedämme, että jotakin on väärin Turvallisuusneuvostossa ja kaikkialla.

138    Ainoa tapa miten te voitte tietää mitä pasuunan ääni merkitsee, on, että katsotte nuottikirjaan. Siinä kaikki. Se on suuri sinfonia, joka soi.

139    Kuten “Punahilkka ja Susi”, näettekö, kun te… Säveltäjä on kirjoittanut kirjan, ja orkesterinjohtajan täytyy olla samassa hengessä säveltäjän kanssa. Jos niin ei ole, hän antaa väärän tahdin, ja silloin koko asia on pilalla.

140    Tämä on mistä on kysymys tänään. Meillä on liian monia johtajia, jotka eivät ole Säveltäjän Hengessä. He sanovat kirkkokunnissaan: “Me uskomme tämän.”

141    Ei väliä mitä te sanotte, Raamattu on oikeassa. Näyttäkää tahtia sen mukaan mitä edessämme olevassa Nuottikirjassa on, silloin Jumalan suuren näytelmän suuri sinfonia tulee soitetuksi oikein. Silloin näemme hetken ja sen missä me seisomme.

142    Huomatkaa, pasuunan tulee kutsua ihmiset yhteen – he kokoontuvat yhteen jotakin varten. Joskus se ilmoittaa tärkeän henkilön.

143    Kuten oli Joosefin kohdalla, he puhalsivat pasuunaan Joosefin tullessa, mikä oli sen Suuren Pasuunan symboli, mistä me tulemme puhumaan hetkisen kuluttua. Jesajassa sanotaan, että kun tuo Suuri Pasuuna soi, tullaan lippu nostamaan ylös siellä, niinpä on tuleva aika jolloin Suuri Pasuuna on soiva; ja kaikki kansat tulevat kokoontumaan Jerusalemiin. Se on Tuhatvuotisvaltakunnan alkaminen, Suuri Pasuuna.

144    Tämä Pasuunoiden Juhlaan kutsuminen, jonkin lähestyminen… Pankaa merkille Ilmestyskirja 8:7, jos haluatte kirjoittaa sen muistiin. Me huomaamme, että ensimmäinen pasuuna siellä heitti rakeita, verta ja tulta maan päälle. Aivan tarkalleen yhtäpitävä sen lähdön kanssa, kun Jumala kutsui kansansa ulos 2 Mooseksen kirjassa.

145    Nyt syy miksi nämä Seitsemän Pasuunaa eivät kuulu tälle seurakunnalle ja tälle ajanjaksolle, on se, että se on vain Israelille. Se kutsuu ihmiset kokoontumaan yhteen. Tässä on yksi erikoisuus, jonka haluan teidän ymmärtävän, tullessamme siihen muutaman minuutin kuluttua, että te tulisitte näkemään miksi nämä Seitsemän Pasuunaa eivät kuulu tälle ajanjaksolle, jossa me elämme.

146    Minä tiedän monien ihmisten olevan eri mieltä sen kanssa, mutta tiedän sen olevan näin. Ei siksi, että minä sanon niin, koska minä en ole saanut sitä itseltäni; minun ajatukseni ei ole minun omani. Mikä se onkin, mikä on kertonut sen minulle, jos Hän on väärässä – silloin se on väärin. Mutta minä en kerro sitä itsestäni, minä kerron mitä Joku muu on sanonut. Tuo Joku muu on Jumala, Joka on puhunut meille ja tehnyt kaikki nämä asiat, jotka Hän on tehnyt, ja ilmoittanut, näettehän, niinpä tiedän sen olevan oikein.

147    Israelin kokoaminen on Pasuunat. Pasuunat tulevat kokoamaan Israelin. Huomatkaa, ensimmäisen pasuunan soidessa verta, tulta ja rakeita sataa maahan. Näettekö? Mitä Hän oli tekemässä? Toi Israelin ulos hengellisestä Egyptistä takaisin kotimaahansa.

148    Sallikaa minun sanoa tämä juuri tässä, että jokainen pasuuna, joka soi, soi Kuudennen Sinetin alla. Tulemme siihen muutaman minuutin kuluttua. Kaikki pasuunat soivat Kuudennen Sinetin alla.

149    Koska Seitsemännessä Sinetissä oli hiljaisuus. Kukaan ei tiennyt Kristuksen tulemisen minuuttia tai tuntia, niin kuin Hän sen meille paljasti.

150    Jokainen pasuuna soi Kuudennen Sinetin alla, juutalaisten ahdistuksen aikana. Huomatkaa nyt, Ilmestyskirja 8. luvun 7.stä jakeesta alkaen. Se kaikki oli luonnollisen Israelin uloskutsuminen Egyptistä, nyt se on Israelin uloskutsuminen hengellisessä mielessä. Hän valmisti heitä valmiiksi tulemaan Sovituksen Juhlaan.

151    Huomatkaa, Pasuunoiden Juhla oli ensin, ja se oli Helluntai, Sovituksen Juhla seurasi sitä viisikymmentä päivää myöhemmin. Sovituksen Juhla, josta luimme täällä, ja jos meillä on aikaa, me tulemme viittaamaan siihen ja lukemaan siitä 3. Moos. 25. luvusta ja myös sen 16. luvusta. Me löydämme ensimmäiseksi, että Pasuunoiden Juhla oli Sovitus – sen jälkeen seurasi Helluntai. Nyt me näemme, että Sovituksen Juhla seurasi Pasuunoiden Juhlaa.

152    Huomatkaa nyt, pasuuna soi, ja se oli kokoamaan heidät yhteen. Nyt, kun ensimmäinen pasuuna soi, rakeita, verta ja tulta satoi maan päälle, aivan tarkalleen kuten oli Egyptissä, valmistautuen kutsumaan heidät sovituksen päivään. Näettekö? He hylkäsivät Todellisen Sovituksen, ja nämä vuodet, jotka ovat olleet aina tänne asti, ovat olleet helluntaivuosi. Pasuunat juutalaisia varten tulevat seuraavaksi.

153    Tämä on ollut seurakunnan uloskutsuminen. Nyt olkaa hyvin tarkkaavaisia. Minkä jälkeen Hän vei heidät luvattuun maahan, ja Niin on tekevä saman asian, jonka symboliksi Hän ottaa seurakunnan luvattuun maahan.

154    Muistakaa, jokainen pasuuna soi Kuudennen Sinetin alla, ainoastaan silloin oli, kun ne soivat.

155    Huomatkaa nyt, Kirjoitusten tarkka jatkuvuus, se on tarkalleen sama. Seitsemännen Pasuunan alla on Israelille sama kuin Seitsemäs Sinetti oli Seurakunnalle. Me näemme Seitsemännen Sinetin alla, että kun nämä sielut siellä alttarin alla saivat viitat… Heille annettiin viitat, ei niin, että he olisivat ansainneet ne, vaan koska he olivat siinä ajanjaksossa, jossa Jumala yhä armossaan toimi pakanain kanssa, ei juutalaisten. Israel on pelastuva kansakuntana. Jumala toimii Israelin kanssa kansana. Pakanat ovat ihmisiä Hänen Nimelleen, ei kansa Hänen Nimelleen, joka on Israel.

156    Ja, kun Hitler ja muut heistä vainosivat juutalaisia, tehden niin kuin he tekivät… Katsokaa heitä… Stalinia, Hitleriä ja kaikkia noita diktaattoreita, jotka tulivat esiin samanaikaisesti. Jos meillä olisi aikaa, me kertaisimme sitä uusien tulokkaiden vuoksi, mutta me olemme käyneet sen lävitse. Juutalaiset olivat hajotetut kaikkiin maihin, mutta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana on noussut katkera vaino juutalaisia vastaan.

157    Olen ollut siellä noissa vanhoissa paikoissa, jossa he polttivat heidän ruumiitaan ja käyttivät heidän tuhkansa maan lannaksi, juutalaisia lapsia ja naisia. Sitten he yrittävät kieltää sen, vaikka voitte viedä heidät suoraan sinne ulos, missä se on tehty.

158    Se on ollut säännöllinen vaino Israelia vastaan, koska nyt oli tullut aika kutsua se takaisin Sovitukseen; Israel yhä on luonnollisen karitsan sovituksen alainen. Todellinen Jumalan Karitsa on Sovitus, ja siitä asti, kun Israel hylkäsi Sen, on veri ollut heidän yllään. Huomatkaa, ihmisten valmiiksi tekeminen. Kuinka täydelliset silloin Seitsemäs Pasuuna ja Seitsemäs Sinetti ovatkaan. Täydellisesti yhdessä juutalaisten vainon kanssa.

159    Huomatkaa Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun 13. jae. Pankaa merkille nyt hyvin tarkkaan mitä tapahtuu Kuudennen Pasuunan alla, siellä oli 200 miljoonaa ratsumiestä, jotka olivat olleet sidotut Eufrat virralla, ja, jotka päästettiin vapaaksi Kuudennessa Pasuunassa. No niin, maailmassa ei voi olla 200 miljoonaa ratsumiestä, ja kuitenkin niitä oli 200 miljoonaa ratsumiestä. Pankaa se merkille. Haluan, että kirjoitatte sen muistiin, voidaksenne lukea sen.

160    Ne eivät olleet luonnollisia hevosia. Ne hengittivät tulta, ja niiden rintahaarniskat olivat jaspista. Ja niillä oli hännät, jotka näyttivät käärmeiltä, ja niissä oli käärmeen pää ja ne purivat. Näet tehän, ne olivat hengellisiä hevosia, hengellisiä perkeleitä, hyökkääjiä, jotka olivat olleet sidotut Eufrat virralla kaikki nämä vuodet, yliluonnollisia perkeleitä. Mitä se oli? Vanhan Rooman valtakunnan herättäminen, juutalaisten vaino. Ne olivat olleet sidotut lähes kaksituhatta vuotta Eufrat virralla, voimatta ylittää lupaukseen, uskonnollinen lahko, joka yritti päästä toiselle puolelle. Eufrat virta, niin kuin tiedätte, tulee Eedenin lävitse. Mutta nämä 200 miljoonaa vainon paholaista olivat sidotut siellä.

161    Ja huomatkaa mitä tapahtuu tuon Kuudennen Pasuunan alla. Ne vapautettiin juutalaisten ylle, se on juutalaisten vaino! Yliluonnolliset perkeleet, jotka Stalin ja Hitler, lähes kahdentuhannen vuoden jälkeen päästivät irti juutalaisten ylle. Te sanotte: “No niin, sehän ei ole Rooma.” Se on tuo sama henki, joka on tehnyt saman asian minkä se teki kristityille vanhan pakanallisen Rooman päivinä, päästettynä irti juutalaisten ylle. Tarkatkaa nyt luonnollista Israelia ja hengellistä Seurakuntaa, erottaessamme ne toisistaan tässä.

162    Muistakaa, Kuudennen Sinetin alla, kuinka jokainen noista marttyyreista, jotka huusivat – Jumalan Sanan mukaan vastaanottivat viitat. Se annettiin heille armosta, koska he ovat sokaistuja etteivät näkisi Evankeliumia, ja, että nämä ihmiset voitaisiin kutsua ulos pakanoista, muodostamaan Morsiamen. Raamattu sanoi, että heille annettiin viitat, noille juutalaisille, jotka ehdottomasti ovat Kristuksen vastaisia. Syy miksi he ovat on se, että Raamattu sanoi heidän olevan sokaistut. Heidät sokaistiin meidän vuoksemme; Ja oikeamielinen Jumala tietää, että he olisivat vastaanottaneet Sen, mutta heidät sokaistiin meidän tähtemme. Raamattu sanoo niin.

163    Mikä on sitonut tuon Rooman vallan sinne? Kirkollisilla voimilla, sidottuna kristillisillä perinnäissäännöillä, ollen osa kristillisyyttä ja roomalaista taikauskoa yhdistettynä, kuten tämä naisten palvonta ja nämä muut asiat, kuten joulu ja pyhät päivät ja senkaltaista. Se on ollut sidottu tuolla perinnäissäännöllä jota se ei voi päästää vapaaksi, koska se on vastoin kristillisiä periaatteita. Se on yhä sama jumalaton, pakanallinen henkii Ja tuo henki on saanut otteen maailman kansoista, Hesekielin profetia mukaisesti.

164    Ja ne päästettiin irti juutalaisten ylle, jotka eivät tietäneet mitään tuosta hengestä. Siinä ovat teidän salaisuutenne, jotka ovat kätketyt tuon sinetin alla siellä. Näettekö? Pankaa merkille, että me kävimme sen lävitse. Ja minä tulen näyttämään tämän viimeisen pasuunan tässä, ja mitä tapahtuu. Siellä ne ovat; nämä pasuunat on päästetty irti juutalaisten ylle, (ettekö näe sitä?), ei pakanain ylle. Pakanat ovat sinetöidyt, kun nuo Sinetit ovat avatut. Aika on päättynyt; Seurakunta on kutsuttu.

165    Muistatteko tuon näyn jokin aika sitten? Muistatteko tuon katselmuksen? Kuinka moni muistaa sen, se oli toissa sunnuntaina? Kuinka se kulki ohitse ja me näimme sen tarkalleen. Näimme tuon likaisen, saastaisen asian tulevan esille, jota kutsutaan seurakunnaksi, joka oli karkeutta äärimmäisyyteen asti. Ja sitten tuo pieni Morsian, joka koostui kaikista kansoista, jokainen heistä puettuna kuin kansallispukuunsa, mistä he tulivat, vaeltavan aivan täydellisesti Herran edessä.

166    Huomatkaa, että joskus on tuleva aika, että he sanovat: “Minä ajattelin, että Seurakunta menisi pois ennen vainoa. Minä ajattelin, että olisi ylöstempaus.”

“Se on jo tapahtunut, ettekä te tienneet sitä.”

Tämä on mitä Hän sanoi Johanneksesta erään kerran, tiedättehän.

167    He kysyivät: “Miksi kirjanoppineet sanovat, että Eliaan täytyy tulla?”

168    Hän sanoi: “Hän on jo tullut.” Eivätkä edes opetuslapset tienneet sitä. “He tekivät hänelle mitä tahtoivat.”

169    Ylöstempauksen kanssa tulee olemaan samalla tavalla. Hän ei luvannut näyttää Eliasta sillä tavalla, mutta Hän lupasi ottaa Morsiamen sillä tavalla. “Hetkenä, jona että luule”, vain muuttuminen silmänräpäyksessä, ja pois tempaaminen; sitten te olette jääneet jäljelle. Silloin tuo on se aika!

170    Kahteentuhanteen vuoteen, tämä henki ei voinut liikkua Rooman kirkon kautta. Mutta tuo sama henki tuli esiin ensin Mussolinissa Roomassa, tuossa diktaattorissa…

171    Te tiedätte nuo seitsemän asiaa, jotka Hän näytti minulle vuonna -33, jotka tulisivat tapahtumaan? Viisi niistä on jo ohitse. Tohtori Lee Vayle kirjoittaa siitä nyt kirjaa. Näettekö? Viisi asiaa on tapahtunut aivan tarkalleen ja vain kahden enää tulee tapahtua. Hän sanoi sen tulevan tapahtumaan juuri ennen tulemusta. Täällä me nyt olemme aivan lopussa nyt, ja näyttää siltä kuin tuo kuudes asia olisi juuri tulossa esiin. Se on ollut täydellistä, tarkalleen, jopa nuo sodat ja kuinka ne alkaisivat. Aivan pilkulleen, eikä se erehtynyt yhtäkään kertaa.

172    Kuulkaa ystävät, meidän tulisi tehdä inventaari joka hetki! Me emme tiedä missä me seisomme – se on todella lähellä!

173    Tuon Kuudennen Sinetin alla, nämä 200 miljoonaa hengellistä riivaajaa alkoivat Roomassa. Saksassa – Hitler. Huomatkaa, kun Raamatussa sanotaan, että he saivat vallan niin kuin kuninkaat, mutta heitä ei kruunattu. Diktaattori ei ole kruunattu kuningas, vaan saa vallan niin kuin kuningas.

174    Oi, Jumalan Henki liikkuu juuri nyt lävitseni sanoen jotakin; minä en tiedä kuinka sanoa se, tai mitä sanoa ja ehkä minun on parasta olla sanomatta sitä.

175    Huomatkaa, 200 miljoonaa riivaajaa päästettiin irti noiden juutalaisten ylle, kun he polttivat ja ristiinnaulitsivat heitä. He panivat ilmakuplia heidän verisuoniinsa. He tappoivat heitä, kunnes heillä ei ollut enempää kaasua tappaa heitä; he ampuivat heitä, kunnes heillä ei ollut enempää luoteja ampuakseen heitä. He tekivät kaikkea mitä voivat tehdä. He polttivat heidän ruumiitaan ja ripustivat heitä aitoihin, lapsia ja kaikkia muita viattomia ihmisiä. Heille tehtiin niin siksi, että he olivat juutalaisia. Mutta Jumala sanoi, että Hän antaa jokaiselle heistä viitan Hänen armostaan, vaikka he eivät sitä ansainneetkaan, koska Hän sokaisi heidät, jotta me voisimme nähdä.

176    Tuo Seitsemäs Sinetti ei ole vielä avautunut, tiedättehän; se on Hänen tulemuksensa.

177    Mutta Hän näyttää meille tässä katselmuksessa, aivan kuten Johannekselle. Hän otti hänet ylös.

178    Erään kerran, kävellen järven päällä, te tiedätte, hän sanoi: “Entäs sitten tämä mies, joka nojaa Sinun rintaasi vasten?”

179    Hän sanoi: “Mitä se teille kuuluu, jos hän on täällä siihen asti, kun Minä tulen?” Näettehän, hän ei jäänyt tänne, mutta Hän otti hänet ylös ja näytti hänelle ne asiat, jotka tulisivat tapahtumaan ennen Hänen tuloaan. Niin antoi Johannekselle ennakko katselmuksen koko suunnitelmasta.

180    Huomatkaa, me näemme nyt, että luonnollinen voima luonnollisessa mielessä, päästettiin irti siellä luonnollisen kansan, Israelin ylle. Ja mikä teki sen? Kuinka se meni ja alkoi sodan ja kuinka se murhasi ja vainosi.

Nyt sen kirkollisen vallan alueella…

181    Toivon, että Jumala avaisi silmänne tälle nyt. Tietenkin minä käsitän, että tämä ei ole vain puhumista tälle seurakunnalle täällä, vaan tämä nauha menee maailman laajuisesti. Enkä halua loukata kenenkään tunteita, vaan ainoastaan kertoa totuuden.

182    Kirkollinen valta on avattu alkaen vanhan pakanallisen Rooman luonnollisesta herätyksestä, mennen noiden juutalaisten ylle. Rooma on aina ollut heidän vihollisensa! Leijona hampaineen ja kuinka se polkee maahan ja hajottaa kansan. Rooma, se on aina ollut Jumalan vihollinen. Ja se päästettiin irti samassa hengessä maailman diktaattorien kautta, koska uskonnollinen järjestelmä yhä piti kiinni; nyt se on päästetty irti.

183    Mitä se on tehnyt. Oveluudessa, niin kuin Jumala sanoi, hän tulisi sisälle imartelulla. Ja mitä hän on tehnyt? Hän tuo protestantit ekumeeniseen Kirkkojen maailmanneuvostoon. Antikristuksen henki heidän molempien yllä, tuoden heidät teurastettavaksi, niin kuin he tekivät aikaisemmin hetkessä, jolloin Morsian kutsutaan. Kuinka? Henki on päästetty irti kirkollisessa seurakunnassa. Päästetty irti minkä ylle? Ei kirkkokuntien ylle, vaan Morsiamen ylle! Mutta ymmärtäkää tässä, että Morsian ei tule menemään tuon ajan lävitse. Raamattu sanoo niin. Seurakunta on menevä, mutta ei Morsian! Voitteko nähdä sen? Saarnaajat, ettekö voi nähdä sitä, veljet?

184    Te sanotte, että seurakunnan täytyy käydä vainon lävitse Sen täydellistyttämiseksi. Jeesuksen Kristuksen Veri tekee Morsiamen täydelliseksi.

185    Mies, joka valitsee vaimon, ei pane häntä monien rangaistusten lävitse; tämä on jo löytänyt armon hänen kanssaan. He kihlautuvat. Ja, jos hän tekee mitään, niin se on suojella kaikelta pahalta. Hänen armonsa on niin suuri heidän yllään.

186    Ja niin se tulee olemaan Morsiamen yllä, ja niin se on Morsiamella. Me arvottomat luomukset, vaikka olemmekin ansainneet helvetin, niin Hänen armonsa pitää meidät sen lävitse. Katsokaa kuinka monta kadotettua, ja sokeata oli maailmassa, ja kuinka monia syntisiä oli maailmassa, sillä hetkellä, kun minut pelastettiin! Jumala pelasti ainut tarkoitusta varten, ja Hänen tahtonsa on määrännyt minut täyttämään tuon tarkoituksen. Minä en välitä mitä muuta tapahtuu, minä haluan täyttää sen.

187    Ja hetkessä, jolloin näen kaikkien seurakuntien suuren loiston ja rikkauden, ja etteivät he mitään tarvitse, niin kuin he sanovat; näen heidät viheliäisinä, kurjina ja sokeina, taputtamassa teitä olalle ja haluten teidän tekevän kompromisseja heidän kanssaan, minä synnyin tarkoitusta varten; ja se on tuomita tuo asia ja kutsua ulos! Kyllä, minä teen sen.

188    Muistakaa, kun Jeesus tuli maan päälle, ei edes yksi sadasta maan päällä tiennyt Hänen olevan täällä. Hän tuli hakemaan tuon Valitun joukon. Hän sanoi: “Kukaan ei voi tulla Minulle, ellei Minun Isäni vedä häntä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, mennyt aikamuoto, he ovat tuleva. He tulevat tietämään sen; he tulevat kuulemaan.

189    Huomatkaa tämän kirkollisen hengen irti päästäminen. Nyt kaksikymmentä vuotta tuon sodan jälkeen, me näemme kirkollisen hengen irrottamisen. Minkä alla? Seitsemännen Sinetin, Seitsemännen Pasuunan juutalaisille.

190    Katsokaa tuota kuun pimentymistä. Minkä alaisuudessa? Ihmisen Poika on ajettu pois seurakunnasta.

191    Mitä se on? Se on kirkollisen joukon yhteenliittyminen. Ekumeeninen liike, Kirkkojen maailmanneuvoston kanssa on ajanut jokaisen… Minkä puolesta tuo asia seisoo? Sen, että teidän täytyy luopua kaikista evankelisista opetuksistanne ja muista asioista! Kuinka voi kaksi kulkea yhdessä, elleivät he ole sopineet? He eivät voi tehdä sitä. Jeesus sanoi, etteivät he voi. Ja kuinka voivat metodisti ja baptisti seurakunnat kulkea yhdessä? Kuinka voivat Kristuksen Kirkko ja presbyteerit kulkea yhdessä? Kuinka voi katolinen kulkea yhdessä protestantin kanssa? Kuinka voi toinen protestantti kulkea toisen protestantin kanssa?

192    Mutta Morsian voi kulkea Sanan kanssa, joka on Kristus; Sen täytyy olla yksimielinen, ei kirkollisen järjestelmän kanssa, vaan Sanan kanssa. Teidän täytyy olla yhtä mieltä Sanan kanssa, vaeltaaksenne Sanan kanssa. Jeesus sanoi niin; se tekee siitä oikean.

193    Huomatkaa, siellä hän on. Hänet on irrotettu kaikista näistä irtonaisista päistä. “No niin, eihän, sillä kuitenkaan ole mitään eroa.”

194    Se on mitä Saatana sanoi Eevalle: “Ei, sillä ole väliä. Se on aivan hyvin. Varmasti Jumala on hyvä Jumala; Hän rakastaa meitä kaikkia.” Hän ei rakasta kaikkia!

195    Kuulette niin paljon siitä, että Jumala on hyvä Jumala. Hän on hyvä, mutta ollen hyvä, Hänen täytyy olla oikeudenmukainen. Ei ole mitään hyvyyttä ilman oikeutta; ei ole oikeutta ilman lakia, ilman rangaistusta. Niinpä me elämme tuossa hetkessä.

196    Huomatkaa nyt nämä yliluonnolliset riivaajat. Sitten Yhdistyneiden Kansakuntien alaisuudessa, itä ja länsi yhteen liitettyinä.

197    Aivan kuten tuon kuvapatsaan oikea ja vasen jalka, jonka Daniel näki, ja kuinka ne eivät sekoittuisi toinen toisensa kanssa. Eisenhower, merkitsee “rauta”; Hrutshev, merkitsee “savi”. Ja hän otti kenkänsä ja hakkasi, sillä pöytää YK:ssa – Hrutshev teki niin. Oi hetkeä, jossa me elämme, seurakuntaa ja sen tilaa.

198    Mutta kiitos Jumalalle, pieni Morsian on tehnyt itsensä valmiiksi. Se ei kestä enää pitkään, pitäkää vain otteenne.  En tiedä kuinka kauan, enkä milloin; kukaan ei tiedä sitä. Mutta me tiedämme, että se on lähellä nyt.

199    Katsokaa seurakuntaa. Katsokaa mitä se teki luonnollisessa noille juutalaisille, jotka olivat ihmisiä, jotka pitivät kiinni Jumalan Laeista. Ei väliä kuinka monia seurakuntia nousi esiin, ja mitä muuta tahansa, he olivat sokaistut Kristukselle, ja pitivät kiinni tuosta Laista. Ja Jumala antoi heille viitat joka ainoalle heistä, koska he kuolivat marttyyreina. Heidät oli sokaistu meidän tähtemme.

200    Täällä on nyt Seurakunta, joka ei tunne mitään muuta kuin Raamatun; huolimatta kirkollisesta järjestelmästä ja kirkkokunnasta. He eivät tiedä mitään siitä, se on kaikki vierasta heille. He tuntevat Hänet, ja Hänet yksin.

201    Ihmiset tänään ovat jotenkin Pietarin kaltaisia, heidän ollessaan Kirkastusvuorella. He kaikki tulivat intoa täyteen, kun he näkivät yliluonnollisen tapahtuvan, ja yksi heistä sanoi: “Me tulemme tekemään yhden seurakunnan profeetoille ja yhden Moosekselle.”

202    Ja sillä tavalla helluntailaiset tekivät. He sanoivat: “Me teemme yhden Assembly of Godille; ja yhden Church of Godille; ja yhden Ykseydelle; ja yhden “Kakseudelle”, ja niin edelleen sillä tavalla.

203    Mutta hänen vielä puhuessaan, Jehova huusi: “Tämä on Minun rakas Poikani, Joka on Sana; kuulkaa Häntä; Hän on Sana.”

204    Hetki, jossa me elämme, kirkolliset henget liittyvät yhteen nyt, tuoden heidät kaikki tähän yhteen suureen teurastukseen, pois pyyhittäväksi, siitä on jo kirjoitettu täällä tässä kansakunnassa nyt. Ja tämänkaltaisten kirkkojen täytyy sulkea ovensa, ellette ole yhdessä organisaation kanssa. Se on liitto, joka aiheuttaa saarron, pedon merkin kaltainen.

205    Ja nyt te näette mitä peto on, ettekö vaan? Se on valta. Ja tuo valta on kirkollinen valta. Jeesus sanoi, että se tulisi olemaan niin lähellä todellista asiaa, että se pettäisi jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista. Mutta Hän lupasi, että meillä tulisi olemaan jotakin täällä tuona päivänä, niin että meitä ei petettäisi, ja se on Sana. Ja Kristus, tuodakseen Sen ilmi meille. Ne ovat yliluonnollisia perkeleitä, silmille näkymättömiä, mutta te voitte nähdä mitä ne tekevät.

206    Huomatkaa, tuon joukon ratsastaessa, valmistautuessa pyyhkäisemään pois kaiken mikä ei ole yhtä mieltä heidän kanssaan, siellä on myös toinen ryhmä jota valmistetaan. Ilmestyskirjan 19. luvussa Seurakunnasta kuullaan seuraavan kerran. Seurakunnan tuleminen ei ole tarkalleen hevosten selässä, Raamattu sanoi, että Hän tuli ratsastaen valkoisella hevosella, ja Taivaan joukot seurasivat Häntä valkoisilla hevosilla. Onko se oikein?

207    Sillä aikaa, kun tällä ryhmällä täällä on 200 miljoonaa sidottuna Eufrat virralla, ja, jotka ovat olleet sidotut kaksituhatta vuotta, myöskin tuo seurakunta on sitonut Pyhää Henkeä melkein kaksituhatta vuotta, marttyyrien aikana ja seurakuntajaksojen aikana. Se on ollut sidottu, ei Eufrat virran rannalla, vaan uskontunnustusten ja uskonkappaleiden ovilla niin, että Pyhä Henki ei voi vaikuttaa seurakunnassa ihmistekoisten järjestelmien vuoksi. Mutta Morsian tullaan vapauttamaan, ja Hän on tuleva takaisin. Se on mitä Raamattu on sanonut. Ja nuo kaksi tulevat jälleen kohtaamaan toisensa taistelukentällä – Lucifer ja Miikael – kuten alussakin.

208    Ne ovat olleet sidotut melkein kaksituhatta vuotta, Ei tarkalleen kahtatuhatta vuotta, koska roomalaiset, kuten Tiitus vuonna 96 jKr. yhä jatkoivat juutalaisten tappamista. Ketkä tappoivat juutalaisia? Mikä oli Tiitus? Roomalainen kenraali. Ja veri virtasi ulos porteista siellä, kun noita naiset, lapset ja kaikki muutkin teurastettiin. Eikö Hesekiel 9. luvussa sanotakin, että he tulisivat tekemään sen? Kulje kaupungin lävitse, ja aseta merkki jokaiseen ihmiseen, joka huokaa ja valittaa – se on Pyhä Henki. Ja loput, joita siellä oli teurastettiin, naiset, lapset, vauvat ja kaikki muut, heidät kaikki teurastettiin.

209    Tässä se jälleen tarkalleen toistaa itseään. Tässä on tuo kirkollinen järjestelmä tulossa takaisin, tukahduttaen ja poikien maahan kaiken mitä kutsutaan Jumalaksi. Oi, heillä on heidän järjestelmänsä, organisaationsa ja kirkkokuntansa, mutta, sillä ei ole mitään tekemistä Raamatun kanssa. Nopeasti he tulevat kertomaan teille, etteivät he edes usko Siihen. Kyllä. He sanovat, että se on mitä kirkko sanoo.

210    Se on mitä Jumala sanoo; se on Sana. Morsian on Sanan kanssa, ne ovat Yksi. Kuinka he ovat Yksi? Kun tuo kirjoitettu Sana tulee teihin sisälle, niin te ja Sana tulette yhdeksi. Se on tarkalleen mitä Hän on luvannut.

211    Silloin se selittää. Jumala ei tarvitse selittäjää. He sanovat: “No niin, me selitämme sen tällä tavalla.” Teillä ei ole oikeutta selittää yhtään mitään. Jumala tekee Oman selittämisensä. Jumala sanoi: “Olkoon valo”, ja valo oli. Kuka voi selittää sen? Hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi”, ja niin tapahtui. Se ei tarvitse mitään selittäjää; se on jo selitetty. Jumala sanoi näiden asioiden tulevan tapahtumaan tänä aikana, ja ne tapahtuvat. Se ei tarvitse selitystä, se selittää itsensä. Oi, niin.

212    Ilmestyskirjan 9:1, pankaa merkille heidän kuninkaansa Viidennessä Pasuunassa, tämän suuren 200 miljoonan joukon kuningas. Heitä hallitsi kuningas, jonka huomaamme olevan pudonneen tähden. “Kuinka sinä olet pudonnut taivaasta, oi Lucifer?” Oi, kuinka tohtori Smith sekoittikaan tämän aikanaan, mutta se ei ollut hänen hetkeään varten. Näettekö? Hyvä on. Heidän kuninkaansa oli pohjattoman syvyyden kuningas.

213    Ilmestyskirja 17:8. Olen kirjoittanut jotakin muistiin tänne, ja tulen lukemaan sen. Se on Ilmestyskirja 17:8, ja haluan nähdä mitä siinä sanotaan, koska en tiedä aivan tarkalleen kuinka tämä seuraava, 17:8:

Ja peto, jonka sinä näit oli, ja ei ole; ja on nouseva ulos pohjattomasta kuopasta, ja on menevä kadotukseen: ja ne, jotka asuvat maan päällä tulevat ihmettelemään, ne joiden nimet eivät olleet kirjoitetut elämän kirjassa maailman perustamisesta alkaen, kun he näkevät pedon, joka oli, joka ei ole, ja kuitenkin on.

214    Näettekö? Oli, yksi paavi kuolee, toinen nousee tilalle – peto, joka oli jota ei ole, joka on, jota ei ole, joka on muuttumattomassa järjestyksessä. Paavi koko ajan – kaiken täytyy mennä samaan järjestelmään.

215    Ja mistä se on tuleva? Pohjattomasta kuopasta. Ja Raamattu sanoi tässä, että näiden joukkojen johtaja tuli pohjattomasta kuopasta, ja se oli heidän kuninkaansa; ja hän istuu kolminaisen kruunun kanssa ja liittää protestantit yhteen itsensä kanssa.

216    Kuulin erään lutherilaisen papin kerran sanovan: “Ihmiset kysyvät minulta miksi käytän kaulusta. Kuinka he muuten voisivat erottaa minut muista.” Olitteko te siellä? Kyllä, eikö se ollutkin naurettavaa? Minua melkein oksennutti, ja kävelin pois puhujankorokkeelta. He sanoivat: “Ei tulisi olla mitään eroa.”

217    Jos Martin Luther kuulisi sen, hän kääntyisi haudassaan ja sanoisi: “Sinä tekopyhä, sinä et kuulu minun riveihini.” Näettehän?

 Mutta tiedättekö mihin se on tullut? He sanovat: “Ei ole eroa.”

218    Siinä on ero! Jopa eroavaisuus yksilöissä. Jumala sanoi: “Erottakaa Minulle Paavali ja Barnabas.” Se on oikein, heidän työnsä… Erottakaa – Jumala on erottelija, ei sekoittelija… Seurakunta tänään haluaa hyvän sekoittajan, joka sallii heidän käyttää uimapukuja, shortseja ja kaikkea muuta, ja mennä ulos ja tehdä niin kuin he tekevät. Mutta Jumala sanoi: “Erottautukaa Minulle!” Erottakaa itsenne maailmasta!

219    Ilmestyskirja, me löydämme täältä, että heidän kuninkaansa oli pohjattomasta kuopasta, ja sama, joka meni kadotukseen, sisään ja ulos, sisään ja ulos, meni ulos…

220    Huomatkaa, 3. Moos. 23 luku. kuinka täydellisesti tulkinta onkaan järjestyksessä Sanan kanssa, sen kanssa mitä me nyt yritämme antaa. Tarkatkaa tätä järjestystä nyt. Lukekaamme nyt siitä. 3. Moos. 23. Huomatkaa tämä tässä nyt. Ja me emme halua mennä sen ohitse nyt, jotta saisimme sen aivan tarkalleen sillä tavalla kuin Herra on kirjoittanut sen tänne meitä varten.  Hyvä on, lukekaamme nyt 3. Moos. Kirjasta “Ja Herra…” 23.

Ja Herra puhui Moosekselle, sanoen,

Puhu Israelin lapsille, sanoen, Seitsemännessä kuussa, ja kuukauden ensimmäisenä päivänä, on teillä oleva sapatti, pasuunoihin puhaltamisen muistoksi, pyhä kokous.

Teidän ei tule tehdä mitään palvelustyötä silloin: mutta teidän tulee uhrata uhri tulella valmistettuna HERRALLE…

221    Nyt tarkatkaa. Huomatkaa nyt.

Ja HERRA puhui Moosekselle, sanoen, Myös tämän seitsemännen kuun kymmenentenä päivänä on oleva sovituksen päivä:…

222    Näettekö? Sovitus seurasi… Tarkatkaa nyt. Sovitus seurasi pasuunan ääntä. Näettekö kuinka kaunista! Sovituspäivä seurasi pasuunaa.

223    Viisikymmentä päivää pasuunoista, symbolisoi meille sitä, kun pasuuna soi Helluntaina, joka oli viideskymmenes päivä. Sen jälkeen juutalaiset hylkäsivät sen.

224    Ja nyt Pasuunoiden tulee kutsua heidät takaisin tuohon Sovitukseen, Sovitukseen, jonka he hylkäsivät. He hylkäsivät sen, jotta meidän silmämme avattaisiin ja heidän suljettaisiin. Ja tämän ajan kuluessa nämä Sinetit avautuivat ja Pasuunat soivat. Ja nyt, Pasuunoihin puhallettaessa, juuri ennen Messiaan tulemusta, heidän tietystikin täytyy olla Palestiinassa. Ja te muistatte kuinka Jumalan täytyi kovettaa faaraon sydän, ajaakseen heidät ulos Egyptistä. Ja Hän kovetti Stalinin, Mussolinin, ja teki sen kaiken, saadakseen heidät takaisin luvattuun maahan, missä noiden 144 000 tulisi olla.

225    Nyt ensimmäistä kertaa 2500 vuoteen Israel on kansakunta, jolla on oma lippu ja oma armeija ja kuuluu YK:hon. Se tapahtuu nyt ensimmäisen kerran. Ja vanhin lippu, mikä koskaan on liehunut maan päällä, on jälleen liehumassa. Kuusisakarainen Daavidin tähti. Jumala sanoi tulevansa nostamaan tämän lipun viimeisinä päivinä, kun Israel palaa takaisin. Me olemme lopussa, siitä ei ole epäilystäkään; me olemme täällä.

226    Huomatkaa, nyt nopeasti Ilmestyskirja 9, jossa Seitsemännessä Pasuunassa, heidän kuninkaansa on pohjattomasta kuopasta.

227    Ja nyt 3. Moos., kuinka täydellisesti Sana sen tässä selittääkään. Koska, näettehän, välittömästi helluntaijuhlaa seurasi sovituksen päivä. Juhlien järjestys helluntaijuhlan ja sovituksen välillä, Pasuunoiden soiminen sovitusta varten oli helluntaijuhla, pitkä ajanjakso. Katsokaa, siellä oli pitkä aikaväli helluntaijuhlasta siihen, kun Pasuunoiden tuli soida. Helluntaijuhlasta Sovituksen Juhlaan oli viisikymmentä päivää. Myös viisikymmentä päivää on tarkalleen seitsemän sapattia.

228    Ja seitsemän sapattia ovat seitsemän seurakuntajaksoa. Käsitättekö te sen? Juutalaiset ovat olleet sokaistut, odottaen koko tämän ajan, Sillä aikaa, kun Helluntain ensihedelmä on vuodatettu seurakunnan ylle. Me olemme tulleet marttyyrien ajanjakson lävitse, sekä uskonpuhdistajien ajanjakson lävitse, ja nyt olemme uloskutsumisen ajassa. Kolme jaksoa, sama Henki, kuten Isä, Poika ja Pyhä Henki, jotka ovat Yksi. Näettekö? Seitsemän seurakuntajaksoa ovat seitsemän sapattia.

229    On tarkalleen seitsemän sapattia – Helluntai riemujuhlan pasuunasta – lyhteen heiluttamiseen, ja sitten Helluntai riemujuhla. Ja sitten riemujuhlasta Sovitukseen on seitsemän sapattia, viisikymmentä päivää. Ja viidenkymmenen päivän lopussa suoritetaan sovitus. Käsitättekö sen? Tämä on ollut esikuva, että Seurakunta…

230    Kun Hän on paljastanut itsensä Jumalan Poikana Seurakunnalle Pyhän Hengen kasteessa, kautta ajanjaksojen, ollen helluntaiajanjakso. Näettekö? Se on jatkuvasti lisääntynyt: Lutherin vanhurskauttaminen, Wesleyn pyhitys ja Pyhän Hengen kaste.

231    Nyt tämä on uloskutsun aika. Kun Kuudes Sinetti avattiin, vaino iski juutalaisia kirjaimellisesti, ja tässä tulee vaino Seurakunnalle kirkollisessa näkökannassa, koska Morsian on jo kutsuttu. Sapatit ovat ohitse, ja kaikki on valmista juutalaisten kutsumista varten. Kutsumista mihin? Sovituksen Juhlaan. Oi, Seurakunta, ettekö näe sitä? Kutsuttu Sovituksen Juhlaan, (mitä?) tuntemaan Sovituksen; ei enää kananpoikia tai hanhia tai mitä he sitten ovat tehneet; vaan Jumalan Karitsa, joka teurastettiin ennen maailman perustamista. Israel tulee tietämään sen

232    Huomatkaa, tässä on suuri asia. Katsokaa! Oi niin, kirkkokunnat ovat sitoneet Pyhän Hengen koko nämä kaksituhatta vuotta. Me näemme, että se on ollut sidottu. Pankaa merkille nyt nämä seitsemän sapattia; he eivät voineet päästä täysin ulos. Raamattu sanoi, että tulisi olemaan päivä, joka ei olisi yö eikä päivä.

233    Ja Jeesus sanoi, että kaikkien Kirjoitusten täytyy täyttyä. Onko se oikein? Sanokaa: “Aamen”. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

234    Profeetta sanoi, että tulisi olemaan päivä jota ei voitaisi kutsua päiväksi tai yöksi, mutta ehtooaikana on oleva Valo.

235    Mistä on kysymys? Sama aurinko, joka paistaa idässä, on sama aurinko, joka paistaa lännessä.

236    Jokainen auringon nousu, kulkeminen ja lasku, merkitsee teidän elämäänne. Syntyen pienenä vauvana aamulla; mennen kouluun noin kello kahdeksalta; lopettaa koulun 11:30, jolloin päivä on kuumimmillaan; sitten se alkaa laskemaan viisikymmentävuotiaana; kuusikymmentä, seitsemän, kahdeksan, yhdeksänkymmentävuotiaana se laskee ja kuolee; vain tullakseen takaisin seuraavana päivänä, sanoakseen, että on olemassa elämä, kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus.

237    Ja huomatkaa, sivilisaatio on kulkenut auringon mukana. Jokainen tietää, että meidän vanhin sivilisaatiomme on Kiina.

238    Missä Pyhä Henki lankesi? Itäisessä maassa, idän ihmisille Ja Evankeliumi on kulkenut auringon mukana. Mistä se tuli? Se liikkui idästä Saksaan; Saksasta Englantiin. Ylittäen veden kolme kertaa. Idästä Välimeren yli Saksaan; Saksasta Englannin Kanaalin yli Englantiin; Englannista Atlantin ylitse Yhdysvaltoihin.

239    Ja nyt se on tullut Länsirannikolle! Sivilisaatio kulki kansasta toiseen mennen eteenpäin. Sivilisaatio on kulkenut, ja Evankeliumi on kulkenut sen mukana. Ja nyt koko sekasotku on päätynyt Länsirannikolle, jonne kaikki on kerääntynyt aivan kuin nousuveden ajamina.

240    Mutta profeetta sanoi, että aurinko ei tulisi paistamaan tämän päivän kuluessa, vaan se tulisi olemaan synkkä päivä. Heillä on ollut vain sen verran Valoa, kuin todella sateisen päivänä; he saattoivat liittyä seurakuntiin ja uskoa Herraan, ja muuta sellaista, mutta Hän sanoi, että ehtooaikana pilvet tulevat siirtymään pois, kirkkokuntien haihtuessa pois. Ja sama Evankeliumi, sama Sana tehtäisiin lihaksi, niin kuin Hän lupasi Luuk. 17:30. Sama Evankeliumi samojen asioiden kanssa tulisi olemaan ehtoo aikana, juuri varjojen syventyessä. Sama Evankeliumi, sama Kristus, joka eli lihassa siellä alussa Idän ihmisille, on elävä jälleen Lännen ihmisissä lopun ajassa. “On oleva Valo ehtooajassa.”

241    Koko Raamattu on annettu henkeytyksellä, eikä sitä voida rikkoa.

242    Tuo suuri viisikymmentä päivää on mennyt ohitse; helluntaijuhla on ohitse. Seitsemän sapattia Pasuunoihin asti, on esikuva Seitsemästä seurakuntajaksosta. Muistakaa, muistakaa, Kuudennen Pasuunan alla juutalaiset. Kuunteletteko te? Kuudennen Pasuunan alla helluntailaiset hylkäävät Raamatun, ovat penseitä, eivätkä ainoastaan helluntailaiset, vaan loputkin heistä. Seurakuntamaailma hylkää Kristuksen, ja Hänet on pantu ulkopuolelle. Ja samassa pasuunassa – tai samassa sinetissä mieluumminkin, kun se avattiin, nähtiin Jeesus seurakunnan ulkopuolella, yrittäen päästä takaisin sisälle; tuohon sanaan aikaan pasuuna soi juutalaisia varten, ja juutalaiset tuntevat Sovituksen! Kunnia! Hallelujaa! Oi niin!

243    Nämä kirkkokunnalliset virrat ovat sitoneet Pyhän Hengen melkein kahdentuhannen vuoden ajan, mutta tullaan irrottamaan ehtoo ajassa, ehtooajan Sanomalla; Pyhä Henki jälleen takaisin Seurakunnassa, Kristus Itse, paljastettuna inhimillisessä lihassa ehtoo ajassa. Hän sanoi niin. Hän lupasi sen.

244    Sillä oli kolme vaihetta, niin kuin sanoin: marttyyrien ajanjakso marttyyreineen, ja sitten uskonpuhdistajien vaihe, ja nyt uloskutsun aika.

245    Kun Laodikean ajanjakso on tullut loppuun, niin Ilmestyskirjan 10. luvun mukaisesti, koko Raamatun salaisuus tulee olemaan tunnettu Morsiamelle. Onko tämä oikein? Ilmestyskirja 10. Kuunnelkaa tarkasti nyt. Morsiamen kutsuu ulos Sana. Kristus itse kutsuu ulos Morsiamen, tuoden selvästi näkyviin Hebr. 13:8, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, tehden samoin ja ollen sama; “Joka uskoo Minuun on myös tekevä samoja tekoja kuin Minä teen.” Näettekö? Täyttäen Luuk. 17:30, ja myös Malakia 4, ja Hebr.4., kaikki nämä luvatut Kirjoitukset. Tämä tulee olemaan Kuudennen ja Seitsemännen Sinetin välillä ja Kuudennen ja Seitsemännen Pasuunan välillä.

246    Helluntaijuhla päättyy ja seuraavaksi on Seitsemännen Sinetin tuleminen, sillä seuraavana on Kristuksen tulemisen salaisuus, ja myös pasuunaan puhaltaminen juutalaisia varten. Heidän Kuudes Pasuunansa soi, ja tehdessään niin se tekee tunnetuksi heille paljastetun Jumalan Pojan. Puoli tuntia on säädetty. Muistakaa, kaikki pasuunat soivat tässä Kuudennessa Sinetissä. Kuudes Sinetti päättää salaisuuden – Kuudennen Sinetin alla, juuri ennen kuin Seitsemäs avautui.

247    Huomatkaa, tässä 3. Moos. 23 ja 26. Kuinka Kirjoitukset ovatkaan järjestyksessä! Pitkän helluntaiajanjakson jälkeen… jonka Israel oli aikaisemmin hyljännyt… Ja Hän kutsui pakana seurakunnan ulos tämän helluntaijuhlan kuluessa. Kuinka moni ymmärtää mikä helluntaijuhla on? Se on elonkorjuun ensihedelmä, ylösnousemuksen ensihedelmä, helluntaijuhla.

Älkää kadottako tätä ihmiset!  Ja te, jotka kuuntelette nauhaa, kuunnelkaa tarkkaavaisesti.

248    Tämä on ollut helluntaijuhlan aika. Juutalaisilla on ollut hiljaisuus; he hylkäsivät sen. Nyt heidät täytyy kutsua takaisin Sovitukseen. Me tiedämme Kuka Sovitus oli; he eivät tienneet. Ja pasuuna soi helluntairiemuvuoden jälkeen, kutsuen juutalaiset yhteen. Voitteko nähdä kuinka tuohon vainon pasuunaan puhallettiin Hitlerin ja muiden heidän aikana, ja kuinka juutalaiset pakotettiin tulemaan yhteen täyttääkseen Kirjoitukset?

249    Käsitittekö te sen nyt? Kaikki, jotka ymmärtävät, sanokoon: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä. Hyvä on!

250    Pankaa nyt merkille Kirjoitusten järjestys täällä 3. Moos. 26. Pitkän helluntaiajan jälkeen, joka päättyy Morsiamen ulos kutsumiseen, Morsiamen kutsuu ulos palvelija. Hyljätty, seuraavaksi, Israel tulee tuntemaan Sovituksen, on Sovituksen Juhla. Huomatkaa, tässä on sama asia, kun Hän määräsi Sovituksen Juhlan 3. Moos. 16. luvussa. Mutta tässä heidät kutsutaan.

251    Oi, kuinka täydellistä. Näettekö sen saarnaajat? Älkää kadottako tätä, saarnaajat.

252    Tässä Helluntaijuhlassa, joka on 3. Moos. 23:23 ja 24, on valituksenjuhla, ei sovituksen juhla. Sovitus oli tapettu… Uhri pikemminkin on tapettu. Uhri on tapettu. 3. Moos. 16 kulkee rinta rinnan sen kanssa. Vain, tässä paikassa, Israel on kutsuttu valittamaan syntejään. Kuinka täydellinen se on tänään. Se ei ole sen uudelleen tappamista, jota Mooses symbolisoi lyödessään kalliota toisen kerran; se ei toiminut. Se ei ole eläimen tappamista, vaan hylätyn Sovituksen murehtimista. Oi niin! Tämä tulee olemaan pasuuna, hyljätyn Sovituksen, heidän Messiaansa tunnetuksi tekeminen.

253    Pankaa merkille! He tulevat tuntemaan Messiaansa, kun he näkevät Hänet. Tällä kerralla tuo Yksi jota he odottivat, on tuleva voimassa. Hän tulee voimassa pakana Morsianta varten, ja juutalaiset tulevat tuntemaan Hänet. Ja sitten Raamattu sanoo… Me juuri saarnasimme siitä täällä runsaat kuusi kuukautta sitten. Raamattu sanoo, että kun he kysyvät: “Missä Sinä sait nuo haavat?” Kuinka moni muistaa tuon sanoman, kohottakaa kätenne. Varmasti te muistatte. “Missä Sinä sait nuo haavat?”

 Hän vastaa: “Minun ystävieni talossa.”

254    Muistatteko minun saarnanneen siitä kuinka Jaakob lähetti Israelin lapset sinne hakemaan ruokaa, ja Joosef toimi niin kuin ei olisi tuntenut heitä, ja kuinka hän sitten teki itsensä tunnetuksi heille? Muistatteko sen? Ja he olivat niin peloissaan, että he itkivät. Sama asia kuin Jaakobin vaikeus.

255    Ja täällä me löydämme juutalaiset vainottuina, eivätkä tiedä missä he nyt seisovat, mutta he tulevat takaisin.

256    Ja, kun he näkevät Sovituksen ilmestyvän, ja Raamattu sanoo, että kun he näkevät sen, he erottautuvat huonekunnittain ja valittavat päiväkausia, niin kuin perhe, joka on menettänyt ainoan poikansa. “Missä sinä sait nuo haavat?”

 Hän vastaa: “Minun ystävieni talossa.”

257    Muistakaa, Morsian on silloin jo Taivaassa. Joosefin vaimo oli palatsissa, ja Joosef käski kaikkien muiden poistua läheltään, ennen kuin hän teki itsensä tunnetuksi veljilleen. Näettekö sen? Hänen vaimonsa ja lapset, olivat palatsissa, kun Hän tulee takaisin tehdäkseen itsensä tunnetuksi juutalaisille. Siinä on Sovitus, siinä on teidän pasuunanne ääni.  se on milloin he sanovat: “Oi, mistä nuo haavat tulevat?” Mitä se on? Siellä on Sovitus. Siellä se on. “Minun ystävieni huoneessa.”

258    Muistatteko mitä Joosefin veljet sanoivat? He sanoivat: “No niin, nyt meidät aivan varmasti tapetaan. Me teimme sen, me teimme tuon pahan asian” – ja muuta sellaista.

259    Hän sanoi: “Ei, Jumala teki tämän säästääkseen elämän.” Muistatteko tuon kertomuksen ensimmäisessä Mooseksen kirjassa? Niinpä Hän teki sen tällä tavalla säästääkseen pakanamorsiamen elämän. Hän sanoi: “Sain ne ystävieni huoneessa, mutta en ole vihainen.” Näettekö? “Älkää pelätkö.”

260    He tulevat sanomaan: “Oi, tapahtuiko se todellakin, että me emme nähneet Häntä? Oliko tuo se sovitus, ja me kadotimme sen? Oi, Jumala!” Ja sanottiin, että he erottivat itsensä ja valittivat päiväkausia. Mitä se on? Surua sovituksen vuoksi. Tällä kertaa, kun sovitus tehdään tunnetuksi, se ei ole säännöllinen sovituksen tappaminen, 3. Moos.16. mukaisesti, vaan 3. Moos.23. luvun mukaan se on heidän syntiensä murehtimista; ja heidän syntinsä oli, että he hylkäsivät sen.

261    Oi, ettekö näe missä me olemme? Näettekö te miksi noilla Pasuunoilla ei ole mitään merkitystä meille? Ne kaikki soivat meidän Kuudennen Sinettimme alaisuudessa. Näettekö te nyt, miksi Pyhä Henki ei antanut minun puhua siitä? Tämän Raamatun ollessa edessäni, taivaallinen Isä tietää, että se on totuus. En tiennyt sitä vasta kuin toissapäivänä, kun Hän paljasti sen minulle siellä huoneessani, tullen luokseni ja puhuen minulle. Minä tulin ulos ja sanoin: “Vaimo, minulla on se nyt; Hän juuri kohtasi minut tuolla sisällä ja kertoi sen minulle. Tässä se on, kulta.” Näettekö? siinä se on. Täydellisesti sopusoinnussa.

262    Oi, ihmiset, jotka olette ilman Häntä, tulkaa sisälle nopeasti; se saattaa olla viimeinen mahdollisuutenne, mikä teillä koskaan on. Te että tiedä millä hetkellä Hän saattaa tulla.

263    Pasuunoiden Juhla… Raamattu sanoo, että he erottaisivat itsensä toinen toisistaan ja rukoilisivat ja itkisivät, niin kuin henkilö, jonka ainoa lapsi on kadonnut.

264    Katsokaa! Haluan sanoa yhden asian lisää. Tarkkaavaisesti nyt, älkää kadottako tätä. Kuinka osuvaa! Seitsemännen enkelin (Seitsemännen Sinetin sanansaattajan) Sanomasta Ilmestyskirja 10:ssä, oli Seitsemäs Sinetti, Seitsemään Pasuunaan, noiden kahden ajan välillä…

265    Oi Jumala, kuinka voimme sanoa tämän saadaksemme ihmiset näkemään sen?

266    Kuudes Pasuuna ja Kuudes Sinetti soivat samanaikaisesti, ja Kuudennen Pasuunan ja Seitsemännen Pasuunan välillä, on profeetta ilmestyvä pakanoiden eteen, kutsumaan ihmiset takaisin alkuperäiseen helluntaioppiin; ja nuo kaksi Ilmestyskirja 11:n todistajaa ilmestyvät juutalaisille, lähettääkseen heidät Jeesukselle, sillä aikaa, kun Seurakunta on otettu ylös – kaikki nuo profeetat. Aamen! Herran Sanaa ei voida rikkoa. Se ei tule olemaan kirkkokunta! Näettekö te sen?

267    Lukekaa kirjastanne ja nähkää eikö juutalaisten uloskutsuminen olekin asetettu Kuudennen ja Seitsemännen Sinetin välille. Muistatteko kuinka Kuudennen ja Seitsemännen Sinetin välissä oli 144 000 uloskutsuminen? Muistatteko sen? No niin, se on missä nämä Pasuunat tulevat, juuri siinä ja vainon hevoset päästetään irralleen.

268    Sitten sen välillä – sitten siellä tuli olla seitsemännen enkelin Sanoma, joka oli saarnannut ja tuominnut helluntailaiset. Ja Jeesus oli pantu ulkopuolelle, ei mitään yhteistyötä kenenkään kanssa, vaan ulkopuolelle pantuna ja hyljättynä. Raamattu sanoi niin. sillä se on Kristus, joka on tuotu ilmi meidän keskellämme, Jeesus meidän keskellämme, ilmi tuotuna Hänen Sanansa puhtaudessa, tehden Sen tunnetuksi.

269    Tämä ei ole vain jotakin tekaistua, ystävät, tämä on NÄIN SANOO HERRA, Raamattu.

270    Ja samaan aikaan… Nyt niin pian kuin tämä Seurakunta, Morsian on vedetty yhteen, on se otettu ylös tuossa Seitsemännen Sinetin salaisuudessa – Seitsemäs Sinetti – salainen meneminen; ja juutalaiset on kutsuttu Seitsemännen Pasuunan salaisuudella, joka on kaksi profeettaa, Elia ja Mooses. He tulevat takaisin. Ja se on missä helluntailaiset ovat kokonaan sekaisin. He odottavat jotakin tapahtuvaksi, ja Seurakunta on jo mennyt, ja tämä on juutalaisille!

271    Nyt tunnen, että joku mielessään sanoo, ettei se voi olla Mooses.. Kyllä se on. Muistakaa nyt, Hän voi kertoa minulle teidän ajatuksenne. Tunnen sen jatkuvan… Hyvä on!

272    Sallikaa minun oikaista se teille. Se oli Mooses, koska tämä on se mitä te ajattelette: te sanotte, että se ei voinut olla Mooses, koska Mooses kuoli. Te ajattelette, että se on Elia – se todellakin on Elia, ja te ajattelette, että toinen on Eenok. Te sanotte: “Mooses on jo kuollut.” Mutta muistakaa, hän voi tulla jälleen takaisin elämään, hän teki sen kahdeksansataa vuotta myöhemmin. Useita satoja vuosia myöhemmin hän ilmestyi Ilmestysvuorella. Te sanotte: “Senkö jälkeen, kun mies on jo kuollut?” Kyliä vaan. Lasarus oli kuollut ja nousi kuolleista, ja sitten hänen täytyi jälleen kuolla. Varmasti! Jopa pahat tullaan nostamaan elämään jälleen ja sitten heidän täytyy kuolla toinen kuolema. Onko tämä oikein? Niinpä poistakaa se mielestänne; se on Mooses. Tarkatkaa palvelustehtäviä. Aivan tarkalleen mitä Mooses ja Elia tekivät; sulkivat taivaat ja kutsuivat tulen alas… Te tiedätte ne asiat joita he tekivät.

273    Ajatelkaa sitä! Se on lopun aika, ihmiset. Hallelujaa! Suuri Herran päivä on käsillä. Kootkaa itsenne yhteen. On Messiaan juhla. He tulevat hylkäämään Hänet, ja he tulevat toteamaan, että siellä on heidän Messiaansa. Raamattu sanoi, että nuo tämänkaltaiset hämmästyttävät asiat tulisivat tapahtumaan.

274    Ilmestyskirjan 11. luvun kutsumisessa, heidän palvelustehtävänsä tulevat olemaan Mooseksen ja Elian palvelustehtävät, jotka kutsuvat Israelin ulos juutalaisuuden perinnäissäännöistä, aivan niin kuin seitsemännen enkelin Sanoma kutsuu Morsiamen ulos helluntailaisuuden perinnäissäännöistä. Muistakaa, että Mooseksen ja Elian tulee kutsua Israel ulos vanhasta sovituksesta, karitsasta, ja lampaasta ja verestä ja vuohesta ja uhraamisesta todelliseen elävään Uhriin, Sanaan.

275    Ja seitsemännen enkelin Sanoma, saman pasuunan alla, kaiken ollessa sama tarkalleen, sama sinetti, on mikä? Kutsua ihmiset, Morsian ulos helluntailaisuudesta ja maailman perinnäissäännöistä aitoon Sovitukseen, Sanaan, Kristukseen, Hänen Sanansa, henkilöityessä täällä, tehtynä lihaksi meidän keskuudessamme. Tiede on todistanut sen valokuvilla. Seurakunta tietää sen ympäri maailman. Me varmasti tiedämme sen, sillä Hän ei ole koskaan sanonut meille yhtään asiaa NÄIN SANOO HERRAna, mikä ei olisi tapahtunut. Eikö Hän sanonutkin siellä alhaalla joella: “Niin kuin Johannes Kastaja oli lähetetty, niin tulee tämä Sanoma…”

276    Katsoin ylös ja näin, että se on kello kaksitoista. Keskiyön hetki on täällä, ystävät, se on yllämme. Katsokaa kuinka täydellinen Raamattu on. Kuinka täydellisesti se…

277    Katsokaa, se ei tule olemaan mikään organisaatio, joka menee sinne ja kutsuu nuo juutalaiset. Se tulee olemaan kaksi miestä, Mooses ja Elia, ja molemmat heistä ovat profeettoja.

278    Nyt katsokaa, kutsuakseen pakanat, Morsiamen ulos, Hän lupasi Malakia 4:ssä tehdä saman asian.

279    Ja Raamattu sanoi, että Hänet oli pantu seurakunnan ulkopuolelle Seitsemännessä seurakuntajaksossa. Hänet on pantu seurakunnan ulkopuolelle; ja se menee täydelliseen pimeyteen ja… Minkälaiseen pimeyteen se menee? Se menee kirkolliseen järjestelmään, tähän ekumeeniseen neuvostoon, Kirkkojen maailmanneuvostoon. Hänet on pantu täydellisesti ulos, Hänen Sanansa. He eivät voi olla yhtä mieltä Sen kanssa, te tiedätte, etteivät he voi. He eivät voi olla yksimielisiä edes heidän pienissä paikallisissa ryhmissään. Kuinka he tulevat olemaan yksimielisiä siinä? Niin he ottavat toisen pedon merkin, kuvan, joka tehtiin pedolle. Muistakaa, Raamattu sanoi, että siellä oli kuva, joka oli tehty pedolle.

280    Ja tämä Yhdysvallat on aina ollut numero kolmetoista. Se alkoi kolmellatoista osavaltiolla, kolmellatoista siirtomaakunnalla, kolmellatoista tähdellä ja kolmellatoista raidalla lipussa. Numero kolmetoista merkitsee aina naista. Se myös ilmestyi Ilmestyskirjan kolmannessatoista luvussa. Alussa karitsana: nöyryydessä, puheen vapaudessa, uskonnon vapaudessa ja niin edelleen; ja sitten sille annettiin valta, ja se puhui kaikella, sillä vallalla mikä lohikäärmeellä oli ollut ennen sitä. Mistä on kysymys? Mikä oli lohikäärme? Rooma. Näettekö, pedon kuva tulisi nousemaan todellista Jumalan Seurakuntaa vastaan. Sen alaisuudessa kirkkokunnat tulevat vainoamaan tätä asiaa, ja kun he alkavat tehdä sitä –

Karitsa on ottava Morsiamensa,
Olemaan ikuisesti Hänen rinnallaan.
kaikki taivaan joukot tulevat kootut olemaan;
Oi, se on oleva kunniakas näky,
kaikki pyhät tahrattomissa valkoisissa;
Ja Jeesuksen kanssa he ovat aterioiva iankaikkisesti. Aamen!
“Atrialle Jeesus kutsuu, tullos vaan.” Aamen!

281    Missä päivässä ja missä hetkessä me elämmekään. Juoskaa ihmiset, juoskaa säilyttääksenne elämänne!

282    Huomatkaa nyt lopettaessamme. Aivan niin kuin seitsemännen enkelin palvelustehtävä, on näillä kahdella todistajalla, Seitsemännen Pasuunan alla, juuri ennen Seitsemättä Pasuunaa…

283    Nyt muistakaa, minä sanoin teille, että toisin takaisin tämän Suuren Pasuunan… Mitä Hän sanoikaan täällä Jesajassa tulevansa tekemään? Hän sanoi, että Suuri Pasuuna tulisi soimaan. Suuri Pasuuna! Ei pasuunat, Pasuunoiden Juhla, siellä on kaksi heitä, Mooses ja Elias kutsumaan Pasuunat, mutta Suuri Pasuuna, Herran tulemus, se ilmoittaa Joosefin paluun, näettekö, että kaikki kansat kokoontuisivat Jerusalemissa. Aamen!  Te löydätte sen Jesajan kirjasta; me luimme juuri siitä jokin aika sitten. Se on Jes. 18:1-3. Ja Jesajan 27:12 ja 13 on se missä Hän puhaltaa tuohon pasuunaan, ja kaikki kansakunnat tulevat tunnistamaan, että Israel on kotimaassaan ja Jumala hänen kanssaan.

284    Sitten Morsian tulee tulemaan ollakseen Yljän kanssa, ja Ylkä Morsiamen kanssa, elääkseen iankaikkisesti, tuossa suuressa Tuhatvuotisvaltakunnassa, sen jälkeen, kun koko maailma on hävitetty atomivoimalla; ja tulee olemaan Uudet Taivaat ja Uusi Maa.

285    Huomatkaa nyt! Mooseksen ja Eliaan palvelustehtävä tulee… Käsittääkö jokainen sen? Sallikaa minun sanoa se uudelleen. Mooseksen ja Elian palvelustehtävä, Kuudennen ja Seitsemännen Pasuunan välillä, tulee olemaan kaksi profeettaa, jotka tulevat… Israel on aina uskonut profeettojaan.

286    Miksi Pyhä Henki sanoi minulle siellä: “Ei vielä”, kun olin menossa sinne näyttääkseni heille, että Hän oli Jumalan Poika? Muistatteko sen noin viisi vuotta sitten, kun olin menossa Intiaan? Hän sanoi: “Älä tee sitä.”

287    He sanoivat: “Jos tämä on Messias, niin antakaa meidän nähdä Hänen tekevän profeetan merkin; me uskomme profeettaan.”

288    Veli Lewi Pethrus lähetti minulle noita Raamattuja, joita he olivat jakaneet miljoonan noille juutalaisille, jotka tulivat takaisin Iranista ja kaikkialta. Kooten itsensä yhteen – tullen kansakunnaksi.

Minä ajattelin: “Tämä on minun aikani.” Olin jo Kairossa, Egyptissä.

289    Hän sanoi: “Älä tee sitä nyt, sen hetki ei ole vielä.” Silloin minä palasin kotiin. Oi niin.

290    Kutsun täytyy tulla Moosekselta ja Elialta. Helluntairiemujuhla on yhä meneillään, tai oli tähän asti, näettekö? Nyt, Pasuunoiden Juhlan täytyy tulla tunnetuksi. Ja tämä yksi täällä Malakia 4:ssä, ei ole yhteydessä tämän kanssa täällä. Ei ensinkään. Huomatkaa! Katsokaapa tänne! Palvelustehtävät tulevat olemaan Mooseksen ja Elian, muuttaen ja kutsuen Israelin juutalaisista perinnäissäännöistä, kuunnelkaa, juutalaisista perinnäissäännöistä, joiden sekaannuksessa he ovat. Ollen profeettoja, he uskovat – he tulevat uskomaan Häntä;. He kutsuvat heidät Sovituksen Juhlaan, Kristukseen, antavat heille Kristuksen tuntemuksen. He tulevat sanomaan: “Hän tulee, Hän on oleva täällä.” Juutalaiset tulevat kokoontumaan, ja muuta sellaista.

Ja sitten, kun Hän tulee, Hän sanoo: “Tässä Minä olen.” Näettekö?

 “Missä Sinä sait nuo arvet?”

“Minun ystävieni huoneessa.”

291    Nyt samoin kuin nuo kaksi profeettaa tekivät… Muistakaa, pakanamorsiamella tulee olla profeetta jota kutsutaan Eliaksi, joka on kutsuva Morsiamen ulos heidän perinnäissäännöistään, aivan samoin kuin nämä kaksi profeettaa kutsuvat juutalaiset ulos juutalaisuudesta Kristukseen, Sovitukseen. Ja pakanat jo tuntevat Sovituksen, mutta se on kutsuva Morsiamen takaisin alkuperäiseen Sovitukseen – josta he ovat näiden seitsemän sapatin aikana vieraantuneet – kutsuva heidät takaisin lopun aikana. Seitsemän… Kuunnelkaa! Seitsemäs seurakunnan sanansaattaja, ja seitsemännen pasuunan sanansaattajat, ovat kaikki profeettoja. No niin, se on oikein! Väliin on pantu 144 000.

292    Kutsuminen, Sinettien avaaminen, oli pakanoille. Se täytyi tulla avatuksi pakanoille, näyttääkseen sen pakana Seurakunnalle. Tämä on kaikki mitä me tiedämme; tämä on kaikki mitä me kuuntelemme; mitä jo on tapahtunut. Me odotamme Jeesusta.

293     Te sanotte: “Odotahan nyt hetkinen, veli Branham, minä uskon, että he tulevat tekemään tämän.”

294    Mikä oli viimeinen merkki minkä Aabraham sai ennen luvatun pojan tuloa? Ja me olemme Aabrahamin Kuninkaallinen Siemen, Morsian. Se oli Jumala ihmisolennon muodossa, joka voi erottaa ihmisten ajatukset – yksi mies, ei tusina, vaan yksi mies. Ei väliä kuinka monia jäljittelijöitä, heillä oli yksi, ja Hän erotti ajatukset, jotka olivat sydämessä. Entä sitten? Seuraava asia mitä tapahtui, oli se, että Aabraham ja Saara tulivat jälleen nuoreksi mieheksi ja naiseksi. Me tiedämme sen.

295    Minä tiedän, että se tavallaan ei oikein mene teihin nyt; mutta muistakaa, se on siksi, että te varmasti tulisitte tietämään sen nyt. Te että lue Raamattua niin kuin tavallista kirjaa, te luette rivien välistä ja saatte kuvan siitä.

296    Tarkatkaa! Saara oli vanha nainen; Raamattu sanoi, että hänen kohtunsa oli kuollut. Onko tämä oikein? Aabrahamin suvunjatkokyky oli kuollut. Onko se oikein?

297    Muistakaa nyt, että Aabrahamin siemen oli kuollut. Mutta neljäkymmentä vuotta myöhemmin hänellä oli seitsemän poikaa toisesta naisesta! Mitä Jumala teki? Hän muutti heidän ruumiinsa.

298    Tarkatkaa. He lähtivät kolmensadan mailin matkalle Gerariin, melkoisen pitkä matka vanhalle miehelle.

299    Saara jopa ajatteli, ettei heillä voisi olla perhesuhteita. Viimeksi heillä oli ollut perhesuhde ehkä kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Ja Saara sanoi: “Minäkö, vanha nainen, ja myös minun herrani on vanha, voisiko meillä olla nautinto jälleen niin kuin nuorilla ihmisillä?”

 Hän kysyi: “Onko mikään liian vaikeata Jumalalle?”

300    Pankaa merkille mitä tapahtui? Välittömästi Saara tuli jälleen ihanaksi nuoreksi naiseksi. Näyttäen kuvaannollisesti mitä Hän tulisi tekemään Aabrahamin Kuninkaalliselle Siemenelle, vastaanottaakseen luvatun Pojan. Saara tuli jälleen nuoreksi…

301    Katsokaahan! Mitä tapahtui, kun he menivät Gerariin? Kuningas Abimelek rakastui häneen ja sanoi: “Hän on sievä ja kaunis”, ja hän aikoi naida hänet (onko se oikein?) vanhan mummun, vaikka siellä olikin paljon sieviä tyttöjä – isoäidin, josta hän sanoi: “Hän on kaunis, hän on ihana nähdä.”

302    Jumala muutti hänet, tehden heidät jälleen nuoriksi. Se on salaisuus, jonka Ihmisen Poika, näettekö, ehtoo Sanoma, paljastaa tässä ajassa. Näettekö? Ja mikä oli viimeinen merkki minkä he näkivät? Erottaminen, ennen kuin ruumiin muuttuminen tuli.

303    Ja mitä tapahtuu, ennen kuin me voimme vastaanottaa Pojan? “Jumalan pasuuna on soiva; ja Kristuksessa kuolleet tulevat nousemaan ylös ensin, uusi ruumis, ja me, jotka olemme elossa ja jäljellä, tulemme muutetuiksi hetkessä, silmänräpäyksessä, hallelujaa, ja temmataan yhdessä kohtaamaan Herra ilmassa.” Salaisuus on tehty tunnetuksi; Sinetit ovat avatut.

304    Pasuuna soi Israelia varten; heidän kaksi profeettaansa ovat valmiina ilmestymään. Mistä on kysymys? Seurakunnan täytyy mennä pois näyttämöltä nyt, niin että he voivat ilmestyä. Hän ei voi toimia kahden kanssa samanaikaisesti. Hän ei ole koskaan tehnyt niin.

305    Oi, veli! Tarkkaa! Tarkalleen, kutsuakseen heidät ulos kirkkokunnistaan ja perinnäissäännöistään… Me näemme, että helluntaiseurakunnan ajanjakso on päättynyt.

306    Morsiamen täytyy mennä pois tieltä, mennä ylös nyt, jotta nämä kaksi Jumalan palvelijaa, nämä kaksi profeettaa voisivat ilmestyä näyttämölle, puhaltaakseen Seitsemännen Pasuunan heille, tehdäkseen Kristuksen tunnetuksi heille.

307    Seitsemäs enkeli sanansaattaja sanoo: “Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Ei, katsokaa minun metodistejani, minun baptistejani, minun helluntailaisiani;. vaan katsokaa Sanaan, Jumalan Poikaan, Jumalan Karitsaan, Joka ottaa pois maailman synnin; sillä muita perustuksia ei ole olemassa. Näettekö?

308    Kuinka kauan meillä on aikaa? Juutalaiset ovat omassa kotimaassaan; ja Morsian on kutsuttu. Kaikki on Kirjoitusten mukaisesti aivan tarkalleen mitä Hän on luvannut; me olemme valmiit. Hetki on täällä.

Kansakunnat hajoavat; Israel herää;
Merkit, jotka Raamattu on ennustanut;
pakanain päivät ovat luetut, Kauhujen täyttämät,
Palatkaa, Oi harjoitetut omaanne.
Lunastuksen päivä on lähellä;
Miesten sydämet pysähtyvät pelosta;
Olkaa täytetyt Jumalan Hengellä, pitäkää lamppunne siisteinä ja puhtaina;
Katsokaa ylös, teidän lunastuksenne on lähellä.
Väärät profeetat valehtelevat; Jumalan totuuden he kieltävät,
Että Jeesus, Kristus, on Jumalamme. 
(Kyllä vaan!)
Mutta me tulemme vaeltamaan missä apostolit ovat kulkeneet.
Sillä lunastuksen päivä on lähellä;
Miesten sydämet pysähtyvät pelosta;
Olkaa täytetyt Hengellä, pitäkää lamppunne sytytettyinä ja puhtaina; 
(Älkää ottako mitään riskiä.)

Katsokaa ylös, teidän lunastuksenne on lähellä.

309     Profeetta sanoi, että tulisi olemaan Valo ehtooaikana.

Se on oleva Valo ehtoo ajassa;
Polun Kirkkauteen olette varmasti löytävä;
Veden tiessä on Valo tänään,
Haudattuna kalliissa Jeesus Nimessä.
Nuoret ja vanhat, tehkää parannus kaikista synneistänne;
Pyhä Henki tulee varmasti tulemaan sisälle.
Ehtoo Valot ovat tulleet;
On tosiasia, että Jumala ja Kristus ovat Yksi.

310    Me olemme täällä! Me olemme lopussa! Tämä ei ole vain jotakin tyhmää miehen asiaa, se on NÄIN SANOO HERRA.

Kumartakaamme päämme.

311    Armollinen Jumala, Jehova, Kaikkivaltias, joka jylisit Siinain vuorella, ja ihmiset huusivat: “Puhukoon Mooses, eikä Jumala, ettemme me kuolisi.” Sinä sanoit, Suuri Jehova: “Minä tulen nostamaan heille profeetan; Minä en enää tule puhumaan heille tällä tavalla.” Mutta Sinä lupasit mitä Sinä tulisit tekemään, ja Sinä teit sen. Sinä nostit esiin Herran Jeesuksen. Hän on Sana. Sinä sanoit, että Hän oli. “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi, ja asui meidän keskuudessamme”

312    Me näemme nämä asiat, jotka Hän profetoi meille täällä, Hänen profeettansa Johanneksen kautta Patmoksen saarella; me näemme sen kirjaimellisesti täyttyneenä. Me näemme Pyhän Hengen ilmitulleena keskuudessamme täällä maan päällä. Me näemme, että kirkkokunnat ovat panneet Hänet, Sanan, seurakunnan ulkopuolelle. Heillä ei ole mitään ihmisiä vastaan, mutta se on Sana, Jota he vihaavat; sillä se on vastoin heidän perinnäissääntöjään, aivan niin kuin oli silloin, kun Sinä olit täällä maan päällä, kun Sinä olit Sana, ja Sinä olit heidän perinnäissääntöjänsä vastaan; ja he heittivät Sinut ulos seurakunnistaan kaikkialla.

313    Ja nyt, Herra, missään siellä ei ole enää yhteistoimintaa. Yrittäessämme jopa päästä Etelä-Afrikkaan, jossa tiedän joidenkin sielujen yhä odottavan. Ja näyttää siltä kuin he eivät haluaisi missään paikassa vastaanottaa minua, Herra. Ei minun vuokseni, Herra, vaan tämän Sanoman vuoksi. Mutta Sinä sanoit, että se tulisi olemaan tällä tavalla; ja Sinä annoit meidän tietää sen, niin ettemme menettäisi rohkeuttamme. Me tunnemme hetken, jossa elämme.

314    Jumala, nämä ihmiset istuvat tänä aamuna tässä kuumassa, hautovassa huoneessa täällä. He ovat kuunnelleet huolellisesti; ja olen varma, että he näkevät nyt. Jos he eivät näe, niin paljasta se heille, Herra, miksi Sinä et antanut minulle lupaa puhua noista Pasuunoista. Minä näen, että, sillä ei ole mitään tekemistä meidän kanssamme. Kuten tuo Kuudes Pasuuna, se kaikki tapahtui, ja me olemme nähneet Kuudennen Sinetin avautuvan; ja me näimme täällä näyn kaksi viikkoa sitten, Morsiamen ja seurakunnan katselmuksesta, niin kuin olen sen täällä kertonut. Aivan niin kuin Sinä näytit sen minulle, Herra, olen minä sen kertonut. Tässä me olemme; se saattaa olla myöhäisempää kuin me ajattelemme.

315    Oi, Isä, jos täällä on tänä aamuna, henkilö, joka on ottanut vain jonkin taikauskon, jonkun teologisen vaikutuksen, tai jonkin teologin sanan, joka on vastoin Jumalan Sanaa! Ja he eivät tunne todellista Kristusta, todellista Pyhää Henkeä; Sitä, Sanaa, ei vielä ole paljastettu heille, kuinka Sana tulee olemaan tässä päivässä; he ainoastaan näkevät perinnäissäännön, – eläen sokaisevassa valossa. Kuten tuo suurin ryöstö, joka tapahtui Englannissa, ja, joka tehtiin väärällä valolla. Ja suurin ryöstö, mikä Sinun seurakuntaasi on kohdannut, on siinä, kun he ovat ottaneet kirkkokunnallisen valon ja kieltäytyneet aidosta Raamatun Valosta, Kristuksesta.

316    Oi, Jumala, ole armollinen. Pelasta kadotetut, Herra. Ole niin hyvä, minä pyydän vain vähän enemmän aikaa, Jeesus. Meillä on rakkaamme. Vain vähän enemmän aikaa. Pian tuo suuri Kivi tullaan hakkaamaan irti vuoresta. Suo se, Herra. Jos joku täällä tänä aamuna on ilman Sinua, tulkoot he juuri nyt ja vastaanottakoon Sinut.

317    Sillä aikaa, kun päämme ovat kumarretut, etkö kohottaisi kättäsi ja sanoisi: “Muista minua, veli Branham.” Meillä ei ole… Alttarit ja kaikki ovat niin täynnä. Jumala siunatkoon sinua! Sanokaa vain: “Muista…” Jumala siunatkoon teitä! Jumala siunatkoon teitä! Kirjaimellisesti satoja käsiä.

318    Isä Jumala, siellä on pieni varjo jossakin; ota se pois, Herra. He istuivat täällä tässä huoneessa. Saatana on saattanut sokaista heidän silmänsä menneinä aikoina; mutta minä rukoilen, että Sinä et katsoisi sitä, niin kuin Sinä teit meille monia päiviä sitten. Mutta nyt, kun Sinä kutsut meitä kaikkia näkemään… Raamattu sanoo, että he olivat sokeita, eivätkä tienneet sitä. Sanottiin: “Minä neuvon teitä ostamaan Minulta silmä-voidetta.” Jumala, käytä tuota voidetta tänä aamuna avaamaan heidän silmänsä, että he voisivat nähdä. Kuitenkin se tulee olemaan nöyrää, nöyrässä ihmisryhmässä, joka on nöyrä ja kouluttamaton ja niin edelleen, mutta kuitenkin sillä tavalla se oli alussa. Suo se, Herra, että he voisivat vastaanottaa Sen juuri nyt. Minä annan heidät Sinulle, Sinun Poikasi Jeesuksen Nimessä

319    Ja Sinä sanoit: “Joka kuulee Minun Sanani. Olen varma, Herra, parhaan tietoni mukaan, että he ovat kuulleet Sen. “Ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut”, ei tekouskoa, vaan todellista uskoa – uskoen mitä Sana on sanonut: “hänellä on iankaikkinen Elämä; eikä hän tule tuokiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.” Joh. 5:24.

320    Suo se, Herra, että he tulevat olemaan Sinun tästä hetkestä alkaen. Jos he ihmettelevät jotakin mielissään, niin ota se pois. Jos keskuudessamme on sairas henkilö, anna suuren Pyhän Hengen, Herra.  Jonka tiedän olevan täällä, ja paljastavan ajatukset, seisten täällä puhujanlavalla.  He tietävät kaiken siitä; minä rukoilen, että Sinä parantaisit heidät, Herra. Selvitä kaikki heidän kysymyksensä.

321    Allas tulee olemaan avoinna niitä varten, joita ei koskaan ole upotettu Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ottaakseen Yljän Nimen. Heillä on kirkkokunnallinen… Ketään ei ole koskaan kastettu titteleissä Isä, Poika, Pyhä Henki, tai pirskottelemalla, näiden perinnäissääntöjen mukaan, jotka kuuluvat tämän ajanjakson seurakunnille, joka on antikristuksen liike, pedon kuva. Ketään ei koskaan kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, ennen Katolista kirkkoa. Koko Raamattu ja koko historia jälkeenpäin kertovat, että heidät kastettiin Jeesuksen Nimessä.

322    Paavali sanoi Galat.1:8: “Jos, vaikka Enkeli taivaasta tulisi ja saarnaisi toista Evankeliumia, olkoon hän kirottu.” Ja määräsi nuo ihmiset, jotka Johannes oli kastanut, sama, joka kastoi Jeesuksen, tulemaan uudelleen kasteelle Jeesuksen Kristuksen Nimessä, Apt.19. Hän sanoi: “Älkää salliko edes enkelin kertoa teille mitään muuta.”

323    On tuleva sanansaattaja viimeisissä päivissä, ja opastava ihmiset takaisin ensihedelmään, alkuperäiseen uskoon. Suo se, Herra, että tuo suuri Sanansaattaja meidän keskuudessamme nyt, tuo suuri Kristus, tuo Pyhä Henki, tekisi eläväksi, antaisi ymmärryksen ja avaisi Sanan ja paljastaisi Sen meille. Voikoot Hän opastaa heidät takaisin alkuperäiseen helluntaiuskoon. Kun Pietari sanoi Helluntaipäivänä: “Tehkää parannus, jokainen teistä, ja ottakoon kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, syntienne anteeksi saamiseksi.” Ja se oli ikuisesti tällä tavalla, jokaiselle henkilölle, ennen Rooman Kirkon alkua Nikeassa,

324    Jumala, ole armollinen nyt. Allas tulee olemaan valmis, ja sydämet avoinna; tule sisälle, Herra Jeesus. Me olemme viimeisissä hetkissä.  Jos se on mahdollista, Herra, heidän tulla sisälle tässä hetkessä, niin kuin toivon ja luotan niin olevan. Ja me, jotka olemme sisällä, Herra, tehkäämme me nyt inventaari, siitä, kun olemme nähneet ja kuulleet Jumalan Äänen puhuvan Hänen Sanansa kautta, ja tietäessämme missä hetkessä me nyt elämme. Suo se, Isä! Minä jätän heidät Sinulle, Sinun Poikasi Nimessä.

325         Nyt päämme ollessa kumarrettuina:

Lempeästi ja hellästi Jeesus kutsuu,
Kutsuen sinua …

64-0705 MESTARITEOS (Masterpiece, The), Jeffersonville, Indiana, USA, 5.7.1964

FIN

64-0705 MESTARITEOS
(Masterpiece, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 5.7.1964

1        Kumartakaamme nyt päämme rukousta varten. Sillä aikaa, kun päämme ja sydämemme ovat kumarretut Jumalan edessä, niin haluaisin tietää kuinka monella täällä on pyyntö, jonka he haluaisivat antaa Jumalalle tiedoksi kättä kohottamalla? Pitäkää pyyntönne nyt sydämessänne, kun rukoilemme.

2       Herra Jeesus, Sinä olet lähde, ehtymätön Elämän Lähde, virtaa meidän lävitsemme, Herra ja puhdista meidät kaikesta epäuskosta ja synnistä, että me voisimme seistä Sinun läsnäolossasi nyt, kun tiedämme, että keskuudessamme on tarpeita. Me tiedämme olevamme syntisiä emmekä ansaitse mitään siunausta. Mutta, kun me sitten ajattelemme Häntä, joka tuli ja otti meidän syntimme, ja sitten, kun Hänen Verensä on siellä, niin silloin se emme ole me, jotka olemme Jumalan läsnäolossa, vaan se on Hän – kuullen vain äänemme Hänen Verensä lävitse; Hänen Verensä puhuessa. Oi Jumala, puhdista sydämemme synnistä ja epäuskosta.

3       Anna meille mitä sydämemme kaipaavat, sillä totisesti meillä on kaipauksemme palvella Sinua. Näissä heikoissa tiloissamme ja ahdistuksissamme ja maailman asioissa, jotka joskus on pantu päällemme meidän täydellistyttämiseksemme… Meille on sanottu niin. Hän sanoi: “Älkää ajatelko sitä oudoksuen, että nämä koettelemukset tulevat.” Ne ovat vain meidän parhaaksemme, tekemään meidät täydellisiksi ja tuomaan meidät tuolle paikalle. Nämä suuret kokemusten erämaat, joissa vanhurskaat miehet muokataan pyhiksi – me kiitämme Sinua näistä kokemuksista, Herra. Me emme millään muotoa haluaisi tehdä mitään Sinun tahtoasi vastaan; mutta me rukoilemme, Isä, tämä kaikki toisi meidät lähemmäksi Sinua.

4       Ja, kun taakat tulevat niin raskaiksi, että emme voi jatkaa pidemmälle, niin silloin me kohotamme kätemme ja huudamme apua Isältämme. Kuule silloin taivaasta, Herra. Paranna meidät. Tee meidät terveiksi Jumalan Valtakunnan vuoksi.

Siunaa Sanasi tänä aamuna, Herra. Sinun Sanasi on Totuus.

5       Ja me olemme koolla nyt täällä kirkossa. Me rukoilemme veli Nevillen, veli Cappsin, ja veli Collinsin puolesta ja kaikkien muidenkin saarnaajien puolesta, ja luotettujen ja seurakuntapalvelijoiden, ja kaikkien seurakuntalaisten puolesta, niin kuin myös niiden puolesta, jotka ovat vieraita keskuudessamme. Voikoon tämä olla päivä, jonka he tulevat pitkään muistamaan, Sinun läsnäolosi vuoksi.

6       Me olemme täällä suuren odotuksen vallassa tänä aamuna, Herra. Kutsuttuina yhteen vain vähän aikaa sitten annetulla tiedonannolla. Me tunnemme sen olevan tarkoitusta varten. Tulkoon Sinun tarkoituksesi saavutetuksi, Herra. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä, kun me nyt alistamme itsemme Sinulle. Aamen.

7       On suurta olla kokoontuneena yhteen kirkon ollessa täynnä ihmisiä, En odottanut tuskin ketään tänne tänä aamuna, kun en edes itse ollut varma tulisinko olemaan täällä.

8       Saavuimme juuri Philadelphiasta. Ja tulin ajatellen, että minun täytyisi kiirehtiä Arizonaan, suorittaakseni hautajaispalveluksen ystävälleni kapteeni Jim Moselylle, hyvin kalliille, jumaliselle pojalle, jonka johdatin Kristukselle jokin aika sitten, nuo kolme Mosely veljestä… Ja yksi heistä putosi alas lentokoneen kanssa ja kuoli välittömästi. Maaten siellä tulessa kymmenen tuntia ennen kuin he voivat päästä hänen luokseen. Hän oli kahdenkymmenenkahdeksan ja hänen vaimonsa on kahdenkymmenenkuuden, ja häneltä jäi kolme pientä lasta, joista vanhin on seitsemän. Hyvin surullista. Niinpä minä en päässyt menemään sinne, ja minä vain kirjoitin sähkösanomaan mitä olisin sanonut veli Moselyn hautajaisissa. Joitakin näistä asioista me emme voi ymmärtää, mutta kuitenkin Hän panee kaiken tapahtumaan aivan oikein.

9       Me olemme täällä Herran palveluksessa tänä aamuna, tietäen uskomme kautta Jumalaan, että Hän tulee panemaan kaiken tarkalleen oikeaan järjestykseen. Huolimatta siitä mitä se on ja kuinka se tapahtuu, me tiedämme, että se myötävaikuttaa meidän parhaaksemme. Hän lupasi sen. Sen täytyy olla sillä tavalla. Joskus me emme voi ymmärtää sitä, se tulee joskus niin monimutkaiseksi, mutta kuitenkin me tiedämme, että se on totuus, koska Raamattu sanoi, että se on totuus. Ja Raamattu meille on Jumala kirjaimen muodossa.

10   Meidän on laitettava uskomme johonkin. Ja, jos joku meistä yrittäisi menestyä elämässä ja tulisi monimiljonääriksi… Mutta mitä me tulisimme, sillä tekemään? Meidän on mentävä alas tiemme päässä, ja mitä hyötyä siitä silloin olisi meille? Raha on paperia, jota käytetään vaihtovälineenä. Mutta te että voi vaihtaa sitä Elämään. Ainoastaan Jumalalla on Elämä.

11   Niinpä me käsitämme, että me olemme täällä negatiivisessa muodossa. Ja koska on negatiivi, niin silloin on oltava myös positiivi. Ei voi olla negatiivia ilman positiivia, koska positiivista syntyy negatiivi. Kuten, jos teillä on negatiivinen kuva jostakin kohteesta, niin silloin täytyy tuo kohde olla jossakin, joka on osunut linssiin, sillä muutoin ei voisi olla mitään negatiivia. Niinpä, kun me tiedämme, että elämämme täällä on negatiivi, ja että me olemme jossakin olevan elämän kuvia, niin silloin me tiedämme, että jossakin on positiivi, johon valo on osunut, ja se on heijastanut jotakin tänne maan päälle. Ja me olemme vain tuo heijastus. Tuo aito kohde on jossakin. Jos ei niin ole, niin minä olen pahiten petetty mies maailmassa; olen silloin tuhlannut elämäni turhaan. Mutta minä tiedän ilman epäilyksen varjoakaan, että se on siellä. Ymmärrättehän? Ja se on syy, miksi olemme täällä.

12   Kun minä näen teidän ihmisten tulevan kaikkialta maasta vain muutamaa hetkeä aikaisemmin annetun tiedotuksen perusteella, ja joskus vain olettamisella, niin se saa minut tuntemaan itseni todella pieneksi, tullessani tämänkaltaiseen kokoukseen ja ajatellessani sitä, että tiedän ihmisten täällä matkustaneen satoja maileja vain ollakseen täällä muutamia minuutteja kestävässä kokouksessa, vain istuakseen täällä.

13   Minulle kerrottiin eräästä naisesta, joka tuli eräänä päivänä ja sanoi: “Näyttäkää minulle missä tuo mies on kävellyt, ja antakaa minun kävellä hänen jäljissään, niin minä tulen terveeksi.” Nyt, kun ihminen uskoo teihin tällä tavalla, ja te olette Kristuksen edustaja, niin mitä meidän silloin tulee tehdä? Meidän tulee olla hyvin varovaisia, koska te että ainoastaan tuhoa itseänne väärän kanssa, vaan te tuhoatte muita, jotka seuraavat teitä.

14   Niinpä minä en tiedä yhtään kirkkokuntaa tai muutakaan minne ohjata teidät. On vain yksi asia, johon minä uskon ja se on Jumalan Sana. Jos te uskotte minua, niin seuratkaa sitä mitä minä sanon teille, koska minä uskon Raamatun. Muut asiat pettävät. Hän on Elämä. Hän on Sana.

15   Minä tiedän, että tullessani tänne, minä pidän teitä pitkään. Rukoilin Jumalaa, kun tunsin, että halusin tulla tänne tänään… Minulla on ollut niin monia tapaamisia ja puheluja ja niin edelleen; minun täytyi tavata joitakin heistä tänä aamuna. Ja minä sanoin: “Veli Neville tulee epäilemättä pyytämään, että puhuisin ihmisille.” Se oli perjantaina. Ja minä sanoin: “Veli Neville luultavasti pyytää minua puhumaan.” Ja, kun teen niin, silloin minä rukoilen, että Jumala… On niin kuumaa ja on ollut niin kuumaa, ja Hän oli niin hyvä lähettäessään sateen ja lopettaessaan tämän todella pahan helleaallon, ja antaessaan meille tämän hyvän aamun. Minä rukoilen, että Hänen hyvyytensä tulisi satamaan jokaisen teidän yllenne, niin että aina muistaisitte olleenne täällä tänä aamuna. Voikoot Hänen armonsa ja siunauksensa olla teidän yllänne.

16   Eilen illalla vierailin ystäväni veli Bill Dauchin luona, joka on sairas. En näe häntä täällä tänä aamuna. Jotenkin minä… Oi, tässä hän on. Kyllä. Minä ajattelin: “Vanha yhdeksänkymmentäyksivuotias mies, ja yhä ryntää ympäri maata, läpi erämaiden ja lumisten vuorten ylitse, noilla liukkailla teillä. Hänen ei ole tarvetta tehdä sitä. Jumala on ollut hyvä hänelle, eikä hänen tarvitsisi tehdä sitä. Hän voisi istua kotona ja antaa palvelijoiden leyhytellä häntä viuhkoilla, jos hän haluaisi.” Mutta jotakin tapahtui Bill Dauchille; hän uudestisyntyi. Ja, kun niin tapahtui, niin jotakin tuli hänen sydämeensä. Ja ainoa asia minkä vuoksi hän elää, on olla läsnä näissä kokouksissa. Ja sitten, jos minun on oltava Jumalan suukappale, niin pettäisinkö minä ystävää? Mieluummin minä kuolisin. Silloin minun on kerrottava hänelle tarkalleen mikä on Totuus, suoraan täältä Raamatusta. Silloin se on Jumalan Sana, ja minä vain kertaan mitä Hän on sanonut.

17   Nyt haluan lukea jotakin Raamatusta. Ja ennen lukemista, haluan sanoa, että tänä iltana on ehtoollinen. Ja te, jotka olette paikkakunnalta,  koska toiset luultavasti menevät takaisin koteihinsa sen vuoksi, että heidän täytyy mennä töihin, – mutta te paikalliset, muistakaa, – veljet tulevat jakamaan ehtoollista tänä iltana.

18   Minä odotan nyt lopullista kutsua Afrikkaan. He eivät päästä minua sinne lähetyssaarnaajana. Menen Keniaan, Ugandaan ja Tansaniaan. Ja ainoa tapa minun mennä sinne… Ensinnäkin, seurakunnat eivät päästä teitä sisälle, koska he haluavat, että saarnaisin jotakin tällä puolella, ja taas jotakin tuolla puolella, siellä Afrikassa. Ja minä en tule menemään sellaisilla ehdoilla. Enkä halua olla sellainen teeskentelijä, että tekisin niin.

 Niinpä minä sanon heille: “Ei, minä saarnaan vain sen mitä Jumala panee sydämelleni, ja siinä kaikki.” Näettekö? Ja olen varma, että se ei tule olemaan mitään sellaista, mitä he yrittävät saada minut opettamaan. Kolminaisuuskasteita ja muuta sen kaltaista, joiden kanssa he touhuavat. Ei.

19   Mutta veli Boze on pyytänyt minua suureen konventtiin. Hän on juuri näkemäisillään päivänvalon siitä mitä me uskomme. Niinpä minä olen pyytänyt lupaa mennä sinne, niin kuin menisin metsästysretkelle. Jos he päästävät minut sinne, niin menen metsästämään… Jos saan jonkun antamaan minulle virallisen kutsun metsästykseen. Ja sitten, kun tulen sinne, tuo lääkäri siellä lähetystössä on henkilökohtainen ystäväni Chicagosta. Ja niin pian, kun olen päässyt sinne, hän tulee sanomaan: “Tämähän on veli Branham, pitäkäämme kokous.’ Niinpä sen jälkeen, kun jo olen siellä, lähetystö ei voi kieltää sitä minulta. Niinpä he nyt yrittävät järjestellä sitä siellä, ja jos se on Jumalan tahto, niin se tulee tapahtumaan sillä tavalla. Se on jätetty Hänelle. Jos ei se tapahdu, niin tulen ilmoittamaan siitä teille.

20   Ja, jos se silloin on Jumalan tahto, niin tulen puhumaan Seitsemästä Pasuunasta. Ja kokoukset tulevat kestämään noin kahdeksan päivää. Emmekä me tule pitämään niitä täällä tabernaakkelissa; me ehkä yritämme saada tämän juhlasalin täällä.

21   En koskaan ajatellut tätä uutta juhlasalia, joka juuri on rakennettu tänne. Se on tarkalleen samalla paikalla, missä ensikertaa näin Jeesuksen näyssä. Tuo juhlasali on rakennettu samalle paikalle ja kävin katsomassa sitä tässä eräänä päivänä. Ja, kun näin Hänet Hän katsoi itää kohden. Te muistatte kuulleenne minun kertoneen siitä, kun olin siellä rukoilemassa isäni puolesta, pienenä poikana, ollessani vain nuori saarnaaja. Se on missä näin Hänet. Astuin sivulle katsoakseni Häntä. Hänen päänsä oli käännetty niin, että se oli sivuttain minua kohden. Minä jatkoin liikkumistani ja rykäisin siellä salvianiityllä. Ja minä jatkoin tarkkaamistani, eikä Hän kääntynyt ympäri. Minä sanoin Hänen Nimensä, Jeesus, ja Hän kääntyi ympäri ja ojensi käsivartensa minua kohden. Ja se on kaikki mitä voin muistaa tapahtuneen, ennen päivän nousua. Ja niinpä tulin sieltä pois vasta päivännousun aikaan Niin ehkäpä Herra antaa minun saarnata noista Pasuunoista siellä. Missä tahansa se onkin, tapahtukoon Jumalan tahto.

22   Avatkaa nyt Raamattunne Jesajan 53. luvun kohdalta. Me luotamme nyt siihen, että Jumala tulee siunaamaan meidän heikot yrityksemme, tullessamme yhteen tänä aamuna. Me tulemme juuri Philadelphiasta, missä olin Täyden Evankeliumin Liikemiesten konventissa, kuuntelemassa heidän erilaisia todistuksiaan ja niin edelleen.

23   Sitten ollessamme tulossa… Billy Paul, ja minä ja Rebekka, ja Collinsin pikku tyttö, Betty Collins… Ja Billy on hyvä nukkumaan ja Rebekka on vielä parempi. Ja niinpä minä keskustelin Bettyn kanssa. Hän istui Rebekan kanssa takaistuimella. Ja näin jotakin tapahtuvan tiellä. Ja, kun se tapahtui, jokin osui minuun. Ja Betty, jos hän on täällä, hän pani merkille, että lakkasin puhumasta ja aloin kirjoittaa jotakin muistiin. Se on missä sain tämän tekstini tätä aamua varten.

24   Nouskaamme nyt jaloillemme… Me seisomme kunnioituksesta Jumalan Sanaa kohtaan nyt, kun luen Jesajan 53. luvun:

Kuka on uskonut; meidän selostuksemme? ja kenelle on Herran käsivarsi paljastettu?

Huomatkaa, se on alusta alkaen kysymys.

Sillä hän on kasvava hänen edessään kuin hento kasvi, ja kuin juuri kuivasta maasta: hänellä ei ole muotoa eikä sievyyttä; ja, kun me tulemme näkemään hänet, hänessä ei ole kauneutta jota me haluaisimme.

Hän on miesten ylenkatsoma ja hylkäämä; murheen mies, ja surun tuttava: ja me kätkimme niin kuin se oli meidän kasvomme häneltä; hän oli halveksittu ja me emme arvostaneet häntä.

Varmasti hän kantoi meidän murheemme, ja on kuljettanut meidän surumme: Kuitenkin me pidimme häntä lyötynä, Jumalan lyömänä, ja vaivaamana.

Mutta hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi, hän oli runneltu meidän vääryyksiemme tähden: kuritus oli hänen yllään, että meillä rauha olisi; ja hänen haavojensa kanssa meidät parannettiin.

Kaikki me niin kuin lampaat olimme menneet eksyksiin; me olimme kääntyneet joka ainoa omalle tielleen; ja Herra oli pannut hänen ylleen kaikkien meidän vääryydet.

Hän oli sorrettu, ja hän oli kiusattu., kuitenkaan hän ei suutaan avannut: hän oli tuotu kuin karitsa teurastettavaksi, ja niin kuin lammas keritsijänsä edessä on vaiti, niin ei hänkään suutansa avannut.

Hänet otettiin vankilasta ja tuomiosta? ja kuka tulee ilmoittamaan hänen sukupolvensa? sillä hänet leikattiin pois elävien maasta: minun kansani rikkomusten vuoksi hän oli lyöty.

Ja hän valmisti hautansa pahan kanssa, ja rikkaan kanssa kuolemassaan;

Koska hän ei ollut tehnyt mitään väkivaltaa, eikä hänen suussaan ollut petosta.

Kuitenkin se miellytti Herraa ruhjoa hänet; hän pani hänet murehtimaan: kun sinä tulet tekemään – hänen sielunsa uhriksi syntiä varten, hän tulee näkemään siemenensä, ja pitkittämään päivänsä, ja Herran tahto on menestyvä hänen kädessään.

Ja hän tulee näkemään sielunsa synnytys kivuista tuloksen, ja tulee olemaan tyytyväinen: hänen tiedollaan tulee minun vanhurskas palvelijani vanhurskauttamaan monta; sillä hän on kantava heidän vääryytensä.

Sen tähden minä tulen jakamaan hänelle osan suuren kanssa, ja hän on jakava saaliin voimakkaan kanssa; koska hän vuodatti sielunsa kuolemaan: ja hänet oli laskettu pahantekijäin joukkoon; ja hän kantoi monien synnin, ja valmisti välityksen pahantekijöitä varten.

25   Isä Jumala, Sinun Sanasi on Valo, Valo, joka valaisee jokaisen uskovaisen polun Jumalan läsnäoloon, kuljettaessamme sitä taskulampun tavoin kädessämme. Sinä et ole antanut niin paljoa, että voisimme nähdä lopun jo alussa, mutta minä vaellan uskossa. Mutta niin kuin mies kulkee pimeän metsän lävitse yöllä, ja se on missä me olemme; niin se valo, jota hän pitää kädessään, antaa valoa vain askel askeleelta. Ja, vaikka polku viekin ylöspäin, niin me vain vaellamme Valon kanssa. Ja voikoon Valo tänään loistaa Sanan ylle, johdattamaan meitä yhden askelen lähemmäksi Jumalan Valtakuntaa. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen. Istuutukaa.

26   Aihe, josta haluan puhua tänään seurakunnalle, on Mestariteos. Voi tuntua kovasti oudolta ottaa tämänkaltainen Raamatunpaikka, joka käsittelee kaikkein ruhjotuinta ja murhaavinta kuvaa Raamatussa. Raamatun puhuessa siitä kuinka tämä Täydellinen Palvelija oli lyöty, runneltu ja revitty, ja kuitenkin kutsumme siitä tekstimme nimeksi Mestariteos. Se on hyvin outoa.

27   Ajattelen tänä aamuna sitä mitä tapahtui, kun menen taaksepäin ajassa muutamia vuosia. Minut oli kutsuttu Forest Lawniin, joka on Kaliforniassa, Los Angelesin yläpuolella. Ensisijaisena tarkoituksenani mennessäni sinne oli vierailla Aimee Semple McPhersonin haudalla, joka alkoi tuon Foursquare-liikkeen. Ja minä kävin hänen haudallaan. Vaikka olenkin erimieltä siitä, että nainen olisi sananpalvelija, niin kuitenkin sydämessäni minä ihailen ja kunnioitan sitä minkä puolesta hän seisoi – vainon hetkessä, ja minkä kaiken lävitse hänen täytyi mennä sinä aikana, kun hän oli täällä maan päällä. Ja sitten hänen rakastettu poikansa on minun hyvä ystäväni, Rolf McPherson.

28   Ja saarnaajaryhmänä me menimme sinne. Eikä meillä ollut aikaa käydä siellä missä he polttavat noita ruumiita ja panevat ne sinne seinustalle pieniin rasioihin.

29   Ja siellä heillä on joitakin huomattavia asioita kuten tuo maalaus Viimeinen Ateria. Se on valaistu auringon valolla. Ja heillä on siellä jonkinlainen sulkija… Kun he menevät sisälle, on valoisaa; ja, kun he sitten alkavat puhua se alkaa pimentyä. Ja jonkun ajan kuluttua on kokonaan pimeätä, ja sitten ihmiset lähtevät ulos.

30   Ja tuo nainen, joka piti hallussaan tuota salaisuutta kuinka hakata tämä lasi sille paikalle, kuinka tehdä näitä kuvia, tuo salaisuus tuli perheen kautta monien vuosien takaa. Tuo taide kulki aina lapsille ja viimeinen heistä oli tämä nainen. Ja, kun he olivat sulattamassa ja polttamassa lasia tuota kuvaa varten Juudas Iskariotista, se hajosi. Niinpä he yrittivät uudestaan. Ja se hajosi jälleen. Ja tuo nainen sanoi: “Ehkä meidän Herramme ei halua Hänen vihollisensa kuvaa itsensä rinnalle.” Ja hän sanoi: “Jos se vielä räjähtää, niin me emme tule valmistamaan kuvaa.” Mutta, sillä kerralla se säilyi ehjänä. Tietenkin se oli erikoinen asia, että niin saattoi tapahtua.

31   Mutta sitten, yksi suurimmista asioista, joka kiinnosti minua Forest Lawnsissa, oli Michelangelon suuri kuvapatsas Mooseksesta. Siellä se tietenkin on jäljitelmänä. Se ei ole alkuperäinen. Mutta se oli suuri mestariteos. Ja seistessäni katselemassa sitä, minä pidin siitä, se näytti edustavan jotakin, siinä oli jotakin.

32   Minä pidän kovasti taiteesta. Minä uskon, että Jumala on taiteessa. Uskon, että Jumala on musiikissa. Uskon, että Jumala on luonnossa. Jumala on kaikkialla. Ja mikä hyvänsä mikä on vastoin alkuperäistä, on vääristeltyä. Jumala on tanssissa, ei senkaltaisessa tanssissa, jota teillä on täällä, mutta kun Jumalan pojat ja tyttäret ovat Jumalan Hengessä, silloin se on tanssia. Mutta se mitä minun täytyi sietää aina kello kahteen asti tänä aamuna siellä sivukadulla, se on sen vääristelyä.

33   Tuo Michelangelon mestariteos, jonka hän oli tehnyt – sen tekeminen maksoi hänelle jotakin. Hän oli suurmies. Ja se otti suuren osan hänen elämästään, ja häneltä kului monia monia vuosia sen veistämiseen… Hän vain otti lohkareen marmoria ja veisteli sitä vuosikausia.. Ja vain tuolla miehellä, kuvanveistäjällä itsellään oli mielessään se, mitä hän yritti tehdä; hän oli tuo ainoa. Te saatoitte kävellä hänen luokseen ja sanoa: “Minkä vuoksi sinä naputtelet tuota kivenlohkaretta?” Ulkopuoliselle, joka ei tiennyt mitä hänellä oli sydämessään, se oli hölynpölyä. Mutta tuolla miehellä, kuvanveistäjällä itsellään oli näky mielessään siitä mitä hän yrittäisi tehdä. Ja hän yritti tuottaa sitä mikä hänellä oli mielessään, kuvapatsaan muodossa. Ja tästä syystä hän jatkoi sen kaivamista ulos siitä kivestä.

34   Ja tehdäksenne sen, teidän täytyy aloittaa oikein alussa ja teidän täytyy seurata kaavaa. Te että voi ottaa jotakin pientä osaa aloittaaksenne, kuten: “Me tulemme tekemään sen tällä tavalla, Ei, minä uskon…” Ei, hänellä on oltava tarkka kaava. Ja mielessään hänellä on tuo kaavakuva. Eikä hän voi tehdä muutosta tuohon kaavaan. Nyt, jotta hän voisi tehdä sen, hänen täytyi piirtää se mielessään, koska meillä ei ole olemassa kuvaa Mooseksesta – mutta hänen mielessään hänen täytyi saada kuva tarkalleen siitä mitä Mooses oli.

35   Aito kuvanveistäjä on innoitettu, kuten aito runoilijakin, tai mikä hyvänsä aito laulaja, musikantti, tai mitä hyvänsä se onkin. Kaiken todellisen täytyy tulla inspiraation kautta. Michelangelolla on täytynyt olla inspiraatio siitä miltä Mooses todella näytti, ja hänen mielensä sai otteen siitä mitä Mooseksen on täytynyt olla. Niinpä hän alkoi leikata tuota kaavaa ulos tästä suuresta marmoripalasesta, tullen lähemmäksi ja lähemmäksi, teroitellen sitä, kunnes hänellä lopulta oli todellinen kuva siitä mitä hänellä on täytynyt olla mielessään.

36   Ja sitten, kun hän oli saanut kaiken niin täydelliseksi, jokainen kulma oli poissa ja jokainen paikka hangattu, silmät aivan oikein, hiukset ja parta ja kaikki aivan sillä tavalla kuin se oli, hän astahti taaksepäin ja katseli sitä. Ajattelen noita monia, monia raskaan työn vuosia ja sitä kuinka hänen on täytynyt pitää tuo sama kuva koko ajan mielessään siitä mitä hän tulisi tekemään. Ja vain ajatelkaa tuota näkyä hänen mielessään niin monien vuosien aikana, saadakseen sen näyttämään aivan tarkalleen siltä – ensin hän oli saanut näyn siitä – ja kuinka hänen täytyikään työskennellä tuon näyn mukaisesti, leikellessään siitä palasia pois… Ja, kun se tuli viimeistelyvaiheeseen, ja vihdoin todella täydelliseksi, hän seisoi katselemassa sitä vasara kädessään tuona aamuna. Ja hän oli niin elävöitynyt katsellessaan sitä, koska tuo hänen mielessään ollut näky seisoi hänen edessään todellisuutena. Mitä hän oli nähnyt ja hänen käsityksensä siitä mitä Mooses oli, oli ottanut muodon hänen kasvojensa edessä, se mitä hänellä oli ollut sydämellään kaikkina näinä vuosina. Työskentelystä, ja murheen hetkistä, epätoivosta ja arvostelusta huolimatta, hän pysyi tarkalleen tuon näyn kanssa, kunnes se lopulta tuli valmiiksi.

37   Ja sitten, kun se oli valmistunut, hän astui taaksepäin tuo kuvanveistäjän vasara kädessään ja hän katseli tuota patsasta. Ja tuon näyn inspiraatio, jonka hän oli nähnyt, siitä kuinka tehdä se, innoitti hänet siinä mitassa, että hän menetti malttinsa, ja iski sitä polveen ja sanoi: “Puhu!”

38   Ja nyt tuon suuren kuvan oikeassa polvessa on tuo virheellisyys. Se on noin kuusi tuumaa polven yläpuolella. Minä koetin sitä kädelläni, ja se on suunnilleen näin syvä.

39   Sen jälkeen, kun hän oli käyttänyt kaiken tuon ajan, vuosia ja vuosia tehdäkseen sen, hän sitten sen vaikuttamana, kun hän näki sen täyttyvän, mitä hän oli nähnyt sydämessään, näyssään, ja mitä hän oli halunnut nähdä, se oli valmis. Ja, kun se oli valmistunut, sai hän sellaisen inspiraation, että hän lopulta ajatteli, että hänen oman mestariteoksensa tulisi puhua takaisin hänelle. Hän löi sitä jalkaan ja huusi: “Puhu!” Ja se sai aikaan tuon virheellisyyden siinä. Se teki tuon kuvan virheelliseksi.

40   Minulle taas, tuo virhe on juuri se, joka tekee siitä mestariteoksen. Joku saattaa nyt ajatella toisin, te voitte ajatella sen pilaavan sen. Ei, minulle se teki sen siksi mitä se oli. Koska niin monen vuoden varovaisen työskentelyn jälkeen, mitä oli kulunut sen valmistamiseen, oli tullut todistetuksi, että hänen työnsä ei ollut ollut turhaan – se oli täydellinen, ja siitä syystä hän huusi: “Puhu!” Koska hän näki edessään sen, mitä hän oli kyennyt aikaansaamaan, hänen mielessään olleen näyn toteutuessa; ja sen vuoksi, ollessaan inspiraation alaisena, hän oli tehnyt jotakin mikä ei ollut järkevää, jotakin epätavallista; hän iski sitä, ja huusi: “Puhu!” Näettehän, hän ei olisi tehnyt sitä, jos hän olisi ajatellut. Mutta hän ei ajatellut. Sen näkeminen täydellisenä, mitä hänellä oli ollut mielessään, aiheutti tuon innoituksen.

41   Hänen aherruksensa ja väsymyksensä, ja pitkät yöt ja eristäytyminen maailmasta päiväkausiksi… Ja ehkä hän söi voileivän, hieroi sen päälle käsiään ja palasi työhönsä sanoen: “Ei, tuo ei ole aivan sillä tavalla kuin sen tulisi olla, siitä täytyy ottaa vähän pois”, ja hän jatkoi sen raaputtelemista. Sitten, kun hän oli nähnyt sen aivan täydellisenä, silloin hän näki sen todellisena. Se negatiivi mikä oli ollut hänen mielessään, oli tullut todelliseksi; siitä oli tullut positiivi; ja siksi se teki vaikutuksen häneen. Se oli niin todellinen, että hänen täytyi huutaa: “Puhu!”

42   Minulle se oli heijastus, se oli kohteliaisuus hänen omalle työlleen, koska hänen oma työnsä innoitti hänet niin, että hän menetti malttinsa siinä mitassa, että hän löi sitä ja sanoi: “Puhu!”

43   Seisoin siellä katselemassa tuota kuvapatsasta. Ajattelin niitä tunteja, jotka tuon miehen on täytynyt panna sen tekemiseen. Ja he sanoivat kuinka monta vuotta siihen oli mennyt. Hänelle se oli heijastus, koska siitä oli apua hänen suurelle taiteelleen, hänen suurelle työlleen, jota hän oli tekemässä. Ja, kun hän lopulta kykeni saavuttamaan se, oli se niin valtavaa.

44   Kääntäkäämme nyt lehteä Michelangelolle, ja sulkekaamme tuo kirja. Ja avatkaamme toinen Kirja, ja lukekaamme Suuresta Kuvanveistäjästä, Kaikkivaltiaasta, jolla ennen kuin maailmaa oli tai sen perustuksiakaan oli laskettu, oli jo mielessään mitä Hän halusi. Ja Hän halusi tehdä miehen omaksi kuvakseen. Hän halusi tehdä todelliseksi jotakin, mikä oli hänellä näkynä, Hänen ajatuksissaan.

45   Michelangelolle se oli hänen ajatustensa ominaisuus. Ja Jumala, Suuri Kuvanveistäjä, halusi tehdä miehen omaksi kuvakseen, ja Hän alkoi valmistaa häntä. Ja me huomaamme, että hänen alkaessaan rakentaa, niin ensimmäisenä ehkä olivat kalat, ja sitten linnut, ja sen jälkeen maanpäällä matelevat ja kaikki nuo monet asiat, jotka Hän toi esiin. Hän ei ollut niin kuin kuvanveistäjä, jonka täytyy ottaa jotakin mikä on luotu, ja hakata sille kuva. Hän oli iankaikkisten asioiden Kuvanveistäjä. Hän oli Kuvanveistäjä, joka voi luoda ja tuoda olemassaoloon sen mitä Hänellä oli mielessään tehdä; tai toisin sanoen, Hän voi tehdä raaka-aineet sille, mitä Hänen ominaisuutensa halusivat.

46   Ja, kun Hän alkoi valmistaa näitä matelevia maanpäälle, kuten pieniä eläimiä, niin sitten Hän alkoi tuottaa sitä siitä korkeampaan muotoon. Ja lopulta Hän tuli suurempiin eläimiin, kuten leijoniin, tiikereihin ja karhuihin. Sitten Hän toi sen siitä marakatteihin ja apinoihin. Eikä se ollut niin kuin me ajattelemme kehitysopin mukaisesti, että toinen tuli toisesta… vaan se oli täydellinen luominen, se oli Jumala työskentelemässä kaavan mukaan.

47   Mutta lopulta tuli esiin maan päälle täydellisyys, ja se oli mies. Ja sitten Hän voi nähdä tuossa miehessä sen, että se näytti Häneltä itseltään. Hän oli heijastus siitä, mitä hänen Luojansa oli. Jumala oli nyt kyennyt saavuttamaan sen asian mitä Hän halusi, miehen, joka oli Hänen kuvansa.

48   Ja sitten voisin sanoa tämän: että, kun Hän oli tehnyt tämän miehen, niin oli jotakin, mikä ei näyttänyt Hänestä aivan oikealta, koska hän oli yksin. Ja se on miten Jumala oli ollut – yksinään. Hän oli Iankaikkinen. Ja nyt tuo mies myöskin, joka oli maan päällä, oli olemassa yksinään. Niinpä Hänen täytyi iskeä hieman hänen vasenta kylkeään, iskeä siitä irti palanen, josta Hän teki hänelle avun, vaimon. Silloin hän ei enää ollut yksinään; joku oli hänen kanssaan. Se oli Jumalan suuri työ.

49   Ja Hän voi ottaa mestariteoksensa, kuten kuka hyvänsä suuri kuvanveistäjä… Ensiksikin, Hänellä oli mestariteos itsestänsä. Mutta nyt, kun Hän oli nähnyt, että tuo mestariteos oli yksinäinen, niin kuin Hän itsekin, joten Hän jakoi mestariteoksen, iskemällä sitä kylkeen, ja toi esiin avun, vaimon.

50   Ja nyt, tehdäkseen kaksi yhdeksi, Hän pani heidät, kuten kuka hyvänsä suuri kuvanveistäjä, kauniille paikalle. Kuvanveistäjä ei tekisi suurta mestariteosta ja sitten panisi sitä jonnekin kujalle, piiloon rakennusten taakse. Ja meidän Herramme sanoi meille: “Mies ei sytytä kynttilää ja pane sitä vakan alle.” Kun meistä tulee Jumala mestariteoksia, niin meitä ei ole pantu piiloon jonnekin kujalle, vaan meidän täytyy olla valona.

51   Niinpä me näemme, että sen jälkeen, kun Hän oli tehnyt tämän mestariteoksen, Hän asetti sen tänne maan päälle ja sen kauneimmalle paikalle, Eedenin puutarhaan. Hän asetti Mestariteoksensa, nuo kaksi, jotka olivat yksi; Eedenin puutarhaan. Kuinka sen onkaan täytynyt miellyttää Häntä, nähdä tämän mestariteoksen voivan hyvin. Sen jälkeen voimme nähdä, että Hän lepäsi, koska Hän oli niin tyytyväinen työhönsä.

52   Muistakaa nyt, että minun mielipiteeni mukaan mestariteos on tuo lyönti, joka pilasi Michelangelon mestariteoksen, Mooseksen kuvapatsaan. Ja se oli tuo isku, joka leikkasi Hänen mestariteoksensa kylkeä, joka toi ulos morsiamen. Ja nyt me näemme heidät kuin mestariteos-perheenä Eedenin puutarhassa. Kuinka kaunis se olikaan. Se niin miellytti Häntä, että Hän otti levon, sanoen: “Minä tulen lepäämään.”

53   Mutta Sillä aikaa, kun Hän oli lepäämässä, ja luotti Mestariteokseensa, Hänen vihollisensa tuli ja löysi tämän suuren mestariteoksen; ja hän petoksella, ryömien puutarhan seittien alitse, pilasi tämän kauniin mestariteoksen. Hän pilasi sen niin, että se lankesi.

54   Yritän nyt tarkata tuota kelloa. Ja pyysin veljenpoikaani Mikeä soittamaan kelloa kolmenkymmenen minuutin kuluttua, mutta hän ei tehnyt sitä ja olen jo ollut täällä kolmekymmentä minuuttia. Mutta me tulemme jatkamaan hieman pidempään. Näettehän, etten haluaisi rikkoa tuota ohjetta. Minä annoin tuon säännön ja tässä minä itse rikon oman sääntöni.

55   Huomatkaa. Sitten Saatana, tuo pettäjä, joka oli tullut seinän lävitse, pilasi tämän mestariteoksen. Kuinka hän teki sen? Menen läheisempiin yksityiskohtiin siitä kuinka hän teki sen, Tämä mestariteos oli ympäröity Jumalan Sanan seinällä. Ja mestariteos, itsessänsä, oli suojattu tällä Sanalla; mutta tuo osa, joka lyötiin irti alkuperäisestä, meni tuon seinän toiselle puolelle ja antoi Saatanalle mahdollisuuden pilata sen. Ja tehän tiedätte mitä minä uskon noista asioista, joten minun ei tarvitse puhua siitä. Mutta mestariteos oli särjetty.

56   Mutta, kun Suuri Kuvanveistäjä oli nähnyt Perheensä, tuon mestariteoksen lankeavan, niin Hän ei ollut halukas jättämään sitä makaamaan sinne kasvot maata vasten ja pilattuna; Hän alkoi työskennellä välittömästi, rakentaakseen sen jälleen. Hän ei halunnut sen häviävän, jäävän sinne sillä tavalla, koska Hän on Jumala ja Häntä ei voida voittaa. Niinpä Hän aikoi työskennellä välittömästi, alkaen jälleen rakentamaan miestä Hänen omaksi kuvakseen.

57   Sitten me näemme, että vedenpaisumus hävitti koko asian, koska liitto oli tehty ehdollisena: “Jos sinä tulet tekemään sen…” Jumala, Suuri Kuvanveistäjä, oli nähnyt, että mies ei voinut pitää liittoa. Hän ei voi tehdä sitä. Siihen ei ole mitään mahdollisuutta.

 Puhuessani erään henkilön kanssa tuolla huoneessani, joka on täällä läsnä nyt, hän sanoi: “Veli Branham, minulla on niin monia asioita, joiden tiedän olevan väärin.” Ja sellainen jumalinen pikku nainen.

58   Minä sanoin: “Mutta katsohan sisar, sinun ei tule katsoa itseäsi – on kysymys siitä mikä halusi on ja mitä sinä yrität tehdä. Ja, jos sinä todella rakastat Herraa, sinä yrität palvella Häntä koko sydämelläsi. Ja silloin kaikki sinun virheesi ovat piilotetut Herran Jeesuksen Vereen. Hän valmisti tien.”

59   Niinpä Hän nyt alkoi ottamalla miehen pois Hänen liitostaan, jotka sanoivat: “Jos sinä tulet tekemään – Minä tulen tekemään.” Ja Hän alkoi sen miehen kanssa, jonka nimi oli Aabraham.. Hän antoi Aabrahamille liiton ilman ehtoja. Joka kerta, kun Hän aloittaisi mestariteoksen, Saatana tulisi saamaan sen, Sanan vuoksi. Mutta, kun Hän alkoi Aabrahamin kanssa, Hän sanoi: “Minä olen jo tehnyt sen.” Tämä on nyt ilman ehtoja, ei niin että, “Jos sinä teet – niin Minä teen”, vaan, “Minä olen jo tehnyt sen.” Nyt Hän, Kuvanveistäjä, oli päättänyt valmistaa tämän mestariteoksen.

60   Sitten Aabrahamista tulivat kantaisät. Mitä Jumala on nyt tekemässä? Hän on rakentamassa uudelleen tätä mestariteosta, joka oli langennut. Niinpä patriarkoista ensimmäisenä me löydämme Aabrahamin.

61   Nyt tarkatkaa. Jokainen mestariteos on kuvanveistäjän asettamalla perustalle. Michelangelon Mooseksen kuvapatsas seisoo kolmen tai neljän jalan paksuisella marmoripalasella. Sillä on perustus. Niinpä Jumala, valmistaessaan tätä mestariteosta, asetti sen patriarkkojen perustukselle. Ja patriarkkojen perustuksessa ensimmäinen oli Aabraham, sitten Iisak, sitten Jaakob ja sitten Joosef – neljä kulmaa.

62   Ja nyt, Aabraham oli uskon perustus. Sanokaamme, että, sillä oli neljä perustusta. Uskon perustus oli Aabraham. Rakkauden perustus oli Iisak. Armon perustus oli Jaakob. Jumalan armo Jaakobia kohtaan. Jokainen tietää sen; Mutta Joosefissa oli täydellisyys. Se on minkä päälle Hän voi asettaa tämän kuvapatsaan, ei ensimmäiselle, ei toiselle eikä kolmannelle perustukselle, vaan neljännelle perustukselle.

63   Aabraham tietenkin kuvasi Kristusta, ja niin teki myös Iisak. Aabraham teki sen uskossa. Iisak teki sen rakkaudessa. Jaakob kuvasi Hänen armoaan, koska Jaakob merkitsee “pettäjää”; ja se on mitä hän oli. Mutta Jumalan armo oli hänen kanssaan. Mutta, kun tullaan Joosefiin, niin siellä ei löydy mitään häntä vastaan, vain yksi pikku naarmu, sillä perustuksen on myös oltava mestariteos, kun hän sanoi isälleen, tuolle profeetalle: “Sano faaraolle, että sinun kansasi on karjankasvattajia, koska paimen on kauhistus egyptiläiselle.”

64   Ja, kun tuo vanha profeetta tuli faaraon eteen, hän sanoi: “Sinun palvelijasi ovat karjapaimenia.” Niinpä se naarmutti sen, näettehän, ja se on mikä tekee siitä mestariteoksen.

65   Perustukset oli laskettu uskon, rakkauden, armon ja täydellisyyden kautta, noiden patriarkkojen kautta.

66   Nyt tämän suuren mestariteoksen ruumisosa olivat profeetat, joka oli Sana. Toivon, että ymmärrätte sen – profeetat, ei laki, vaan profeetat. Sillä profeetat olivat vahvistettu Sana, josta ruumis koostuu, eivät patriarkat, vaan profeetat. He olivat Sana.

67   Lopulta, kun Hän oli aloittanut siellä menneisyydessä Mooseksen päivinä, ja tullut alaspäin profeettojen kautta, rakentaen ruumista, tullen koko ajan lähemmäksi, se lopulta tuli Johannekseen, joka oli suurin heistä kaikista. Raamattu sanoo niin. Jeesus sanoo sen: “Ei ole yhtään miestä koskaan syntynyt naisesta, niin suurta kuin Johannes Kastaja”, sillä hän oli tuo, joka voi esitellä Sanan. Ja sitten tuli lopulta suuri Pää, sen kaiken Pää. Muu ruumis vain puhui Siitä.

68   Patriarkat laskivat perustuksen, mutta Sana, joka oli profeetat, rakensi ruumiin. Ja tässä tuli sen kaiken Pää, kun Jeesus tuli näyttämölle. Sitten, kun tämä Pääkappale oli pantu sen ylle siellä, niin me löydämme Hänessä, Jumalan kätten työn kokonaisuudessaan. Me löydämme Hänessä täydellisen Sanan heijastuksen, sillä Hän oli Sana, koko Sanan täyteys. Nyt Jumalalla jälleen on täydellinen Mestariteos, kuten Jesaja sanoi: “Katso Minun Palvelijani, Minun Mestariteokseni, jota Minä olen esittänyt kautta kaikkien ajanjaksojen, esittänyt tätä yhtä täydellistä, joka oli tuleva. Ja tässä Hän on Minun edessäni täydellisenä.” Siellä Hän oli Hänen omassa kuvassaan heijastaen Jumalaa… Sillä Hän sanoi Johanneksen 14. “Kun te näette Minut, te näette isän.”

69   Ja sitten, alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa; ja Sana hakattiin esiin, ja se heijasti sitä mitä Sana oli alussa. Hän, Sana, heijastettuna Mestariteoksessa, Hänen kaltaisuudessaan. Jumala jälleen takaisin Hänen kaltaisuudessaan, Sana-muoto heijastettuna miehen kuvassa – se oli Mestariteos.

70   Kaikissa profeetoissa oli vikoja. Kaikilla heillä oli osansa sitä. Mutta viimeinkin, kaiken sen kautta tässä lopultakin tulee Mestariteos, Täydellinen, ilman yhtään virhettä, niin täydellinen, että Hän oli Rakentajan itsensä heijastus. Hänen tekonsa heijasti Hänen omaa kuvaansa. Jumala ja Kristus olivat yksi, niin pitkälle Yksi, että Hän pani oman Henkensä Häneen; ja sitten jopa kuva ja Rakentaja tulivat yhdeksi. Jumala ja Hänen veistoksensa, Hänen Mestariteoksensa. Michelangelon veistos Mooseksesta oli kuollut, koska se oli tehty kivestä. Mutta tässä Mestari Rakentaja, saatuaan Kättensä työn täydelliseksi, astui itse sisälle Siihen.

71   Niin täydellinen miehen Lunastaja, niin täydellinen, niin jumalinen; kuitenkaan Hänessä ei ollut kauneutta, jota me olisimme Häneltä halunneet. Kun tämä neitseestä syntynyt Elävän Jumalan Poika tuli niin täydelliseksi ja nöyräksi, ja niin Jumalan kuvaksi, että suuri Mestari, joka oli tuonut Hänen elämänsä esiin profeettojen kautta, ja Hän oli kaikkien profeettojen täyttymys. Hän oli niin täydellinen, että kun Jumala näki sen, Hän iski Häntä ja huusi: “Puhu!” Kuten Michelangelokin teki: “Puhu!”

72   Te kysytte: “Onko se niin?” Markus 9:7, me näemme mitä tapahtui Kirkastusvuorella, kun siellä seisoivat Mooses edustaen lakia ja Elia profeettoja. Ja, kun patriarkat, isät, laki profeetat ja kaikki he seisoivat siellä, me kuulemme Äänen tulevan alas pilvestä ja sanovan: “Tämä on Minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!” Ja, jos heidän täytyy kuulla, niin Hänen täytyy puhua. Se tapahtui vain muutamia päiviä ennen kuin Häntä lyötiin. “Tämä on Minun rakas Poikani, jossa Minä olen mielistynyt asumaan. Minä olen muotoillut Hänet. Olen käyttänyt neljätuhatta vuotta tuodakseni Hänet tähän. Ja nyt Hän on niin täydellinen, että Minun on lyötävä Häntä, jotta Hän voisi puhua. Kuulkaa Häntä. Hän on Tuo täydelliseksi tehty. Hän on Mestariteos.”

73   Muistakaa, Hänet oli kuvattu kaikkina aikoina kautta Vanhan Testamentin. Me löydämme Hänet Kalliona erämaassa. Se oli lyöty Kallio erämaassa: “Minä olen tuo Kallio, joka oli erämaassa.” Mutta se oli kivi; se ei ollut vielä tullut täydellisyyteensä. Mutta esikuvamuodossa se seurasi Seurakuntaa, Sen juoda Siitä. Että Hän voisi vetää ja antaa Elämän niille, joille Hän voisi antaa Elämän. Hän oli tuo Kallio erämaassa. Häntä ei vielä oltu tehty mieheksi. Hän oli vain esikuvana.

74   Mooses näki Hänet seisoessaan siellä kalliolla. Hän näki Hänen kulkevan ohitse, ja hän sanoi: “Se on mies selkäpuolelta.” Näettehän, Kuvanveistäjä esitteli Moosekselle Kristuksen tulevaa kuvaa, sitä miltä suuri Mestariteos tulisi näyttämään, kun se olisi tehty täydelliseksi. Se oli kuin mies selkäpuolelta, kun se kulki hänen ohitseen.

75   Muistakaa, Michelangelo voi vain lyödä kuvaa ja huutaa: “Puhu!” Mutta kuinka erilaista se oli Jumalalle, tuolle Suurelle Kuvanveistäjälle. Kun Hän teki miehen omaksi kuvakseen, niin täydelliseksi, että se heijasti Häntä, Jumala puhui tuon miehen kuvan kautta, näyttääkseen mitä Hän tulisi tekemään. Hän puhui profeetoille, kuvan ollessa valmistumassa, kun Hän oli rakentamassa sitä ylöspäin Päähän. Mutta, kun Hän tuli Päähän, oli Hän koko Jumalan kuva. Hän kuvasi Itseään. Sitten lyötynä meidän vuoksemme… Nyt Hän on meille Mestariteos, Jumalan Lahja, Jeesus Kristus, Iankaikkinen Elämä. Toivon ettemme koskaan unohda sitä.

76   Kun me näemme päivien pimenevän, kun me näemme varjojen lankeavan… Kun minä ennustan, että vain muutama auringonkierto lisää, ja tämä kansakunta on mennyttä. Tiedättekö, että eilinen, 4. päivä heinäkuuta, oli se päivä, kun Thomas Jefferson allekirjoitti itsenäisyysjulistuksen, hän ja tuo lautakunta hänen kanssaan, ja Vapaudenkello soi, ja meidät julistettiin itsenäiseksi kansakunnaksi… Historian mukaan ei koskaan ole ollut demokratiaa, joka olisi kestänyt yli kaksisataa vuotta. Ja tämä tapahtui heinäkuun 4. 1776.

 Ja nyt meillä on vain yksitoista vuotta siihen. Tuleeko se pysymään? Ei: se ei voi. Ja, jos se pysyy yksitoista vuotta, se tekee uutta historiaa.

77   Me näemme ajan tilan. Me näemme missä tilassa ihmiset ovat. Me näemme politiikan tilan. Me näemme missä tilassa maailma on. Se ei voi kestää! Sen täytyy upota, niin kuin Titanic. Sen täytyy upota. Yksi kansakunta antaa tilaa toiselle, kun se häviää. Ja tämän kuningas kunnan niin kuin kaikkien muidenkin, on annettava tilaa Kuningaskunnalle, joka on tulossa ja, joka ei voi hävitä. Sillä me saamme Valtakunnan, joka ei voi hävitä, tämän täydellisen Jumalan kuvan, tämän Mestariteoksen kautta.

78   Jumala oli niin innoitettu katsoessaan Häntä… Nähdessään sen miltä Hän näytti, nähdessään Hänen muotonsa. Hän oli saanut innoituksen, että sen tulisi olla täydellinen Mestariteos Lunastajasta – Jeesus Lunastajasta. Niinpä Jumala, voidakseen itse tulla lyödyksi, maksaakseen oman rangaistuksensa, tuli yhdeksi Kristuksen kanssa, joten Jumalaa voitiin lyödä kuvassa, Häntä voitiin haavoittaa… Ja se on miksi Jesaja sanoi: “Me arvostimme Hänet lyödyksi ja Jumalan vaivaamaksi. Kuitenkin Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden; ja Hän oli runneltu meidän vääryytemme tähden. Rangaistus oli Hänen yllään, että meillä rauha olisi; ja Hänen haavojensa kanssa meidät parannettiin.”

79   Täydellinen kuva Jumala-miehestä. Jumala, en morphe’na oli muutettu Yliluonnollisesta näkyvään muotoon. Ja näky tuli esiin kuvana. Ja kuvaa lyötiin, niin että yliluonnollinen voi maistaa kuoleman tunnetta, Jumalan täydellisessä Mestariteoksessa. Hän ei voinut tehdä sitä Mooseksessa. Hän ei voinut tehdä sitä profeetoissa. Ei Jesajassa, joka sahattiin kappaleiksi… Hän ei voinut tehdä sitä profeetoissa, jotka oli kivitetty. Hän ei voinut tehdä sitä, koska Hän ei olisi voinut tuntea sitä. Heissä oli vain osa Hänestä. Mutta tämä täydellinen Mestariteos oli Jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti. Hän ei voinut tehdä sitä Mooseksessa, mutta Hän voi heijastaa olemuksensa kokonaisuudessaan tähän täydelliseen Henkilöön, ja maistaa kuolemaa koko ihmissuvun edestä. Se innoitti niin Jumalaa, kun Hän näki täydellisen Mestariteoksensa, että Hän tuli kaikkien ajanjaksojen Lunastajaksi, puhuakseen noille, jotka olivat olleet ennen ja meille nyt.

80   Kaikki lupaukset oli täytetty Hänessä. Hän oli täydellisyyden Täydellisyys. Kaikki esikuvat täyttyivät Hänessä: Sukulunastajamme, Ruutissa ja Booaksessa; Lainantajamme Siinain vuorelta; meidän Profeettamme erämaasta, kun Hän tuli vuorelta, kun Hän tuli erämaasta – tullessaan Iankaikkisuudesta ja tullessaan mieheksi, täydelliseksi kuvaksi.

81   Jumala hakkasi sitä kautta ajanjaksojen, valmistaen patriarkat perustukseksi, tuoden heidät esiin erilaisina valmistaakseen tämän perustuksen. Tämän päälle Hän alkoi rakentaa Sanaansa, profeettoja. Tullen lopulta tähän täydelliseen Profeettaan, täydelliseen Perustukseen, täydelliseen näkyyn, joka Jumalalla oli ollut.

82   Ja nyt, jotta tämä voisi puhua, Hän on Sana. Ja, jotta Sana voisi puhua, Hänen täytyy tulla kuvaan. Ja sitten, jotta kuva voisi puhua, sitä täytyy lyödä. Hän tulee kuvaan. Ja puhuakseen, täydellinen Lunastaja… Kaikki Vanhan Testamentin esikuvat täyttyivät Hänessä.

83   Kuten sanoin eräänä päivänä, niin Vanhan Testamentin Jehova on Uuden Jeesus. Kyllä!

84   Kuten monet teistä minun ikäisistäni miehistä ja naisista muistatte, meillä oli kaikkialla maassa näitä kiinalaisia pesuloita. Kun kiinalaiset alussa tulivat, he tulivat länsirannikolle ja siirtyivät sitten tänne itään päin. He eivät tunteneet kieltämme eivätkä tapojamme, mutta he olivat hyviä pyykinpesijöitä. Eivätkä he osanneet kirjoittaa teille kuittia pyykistänne, mutta tuolla kiinalaisella oli pieniä kortteja joissa ei ollut mitään kirjoitusta. Niinpä, kun te tulitte pesulaan, hän otti yhden tällaisen kortin ja repi sen määrätyllä tavalla, antoi yhden palasen teille ja piti itse toisen. Ja se oli hieman parempaa mitä meillä on tänään, koska, kun te tulitte noutamaan omaanne, noiden kahden palasen täytyi sopia toisiinsa. Te ette olisi voineet väärentää sitä. Ei ole mitään tapaa tehdä sitä. Te voitte tehdä jäljennöksiä kirjeistä, mutta te että voi jäljitellä tuota revittyä reunaa. Sen täytyy sopia tarkalleen toisen palasen kanssa. Niinpä te voitte lunastaa nuo jättämänne likaiset vaatteet pestyinä tällä kuitilla, koska se sopi yhteen toisen osan kanssa.

85   Ja, kun Jumala, profeettojen kautta ja lain alaisuudessa, tuomitsi meidät synnistä… Ja laki ei tunne armoa; se vain sanoo sinulle, että olet syntinen. Hän oli kaiken sen täyttymys, mitä Jumala oli luvannut. Hän oli täydellinen identtinen kuva lupauksesta. Sen vuoksi kaikki Vanhan Testamentin lupaukset täyttyivät Jeesuksessa Kristuksessa. Ne eivät voineet täyttyä Mooseksessa, eikä kenessäkään profeetoista. Mutta ne täyttyivät Mestariteoksessa. Ja se sopi tarkalleen yhteen kaiken kanssa, mitä se oli sanonut tulevaksi. Niin tulee Seurakunnankin sopia yhteen kaiken kanssa mitä Jumala on luvannut. Sen täytyy olla palanen, joka on lyöty irti Siitä. Niinpä, jos alkuperäinen on Sana, niin tulevat alamaisetkin, jotka ovat otetut Siitä, olemaan Sana, sopiakseen Sen sivulle.

86   Laki tuomitsee teidät, sanoen, että olette likaisia, ja koska olitte syyllisiä, se voi panna teidät vankilaan. Mutta, kun Hän tuli, niin Hän oli tuo siihen sopiva Palanen, tuodakseen teidät ulos, aivan kuin vaatteenne kiinalaisesta pesulasta, ja se voi myös tuoda teidät takaisin olemaan kokonainen “kuitti” – Lunastuksesta, jonka Jumala lupasi Eedenin puutarhassa, kun Hän sanoi: “Sinun Siemenesi on murskaava käärmeen pään – Hänen kantapäänsä on murskaava sen pään.”

87   Nyt me näemme tämän täydellisen Mestariteoksen, jonka Jumala on valmistanut. Me huomaamme, että Hän oli kaikkea, mitä Sen oli luvattu olevan. Hän oli kaikki lupaukset, kaikki profetiat, kaikki mitä Jumala oli antanut lupauksessaan: “Sinun Siemenesi on murskaava käärmeen pään.” Hän ei voinut murskata sitä lailla. Hän ei voinut murskata sitä profeetoilla. Mutta Hän teki sen, kun naisen Siemenestä tuli Mestariteos, Kristus. Hän oli tuo kivi, jonka Daniel näki hakatuksi irti vuoresta. Hän oli tuo Yksi, joka voi iskeä. Hän oli tuo Yksi, joka voi murskata käärmeen pään.

88   Hänen elämänsä sopi tarkalleen Mooseksen elämään. Hänen elämänsä sopi Daavidiin. Katsokaamme oliko niin. Jos Hän on tuo Vertailu-palanen.

89   Huomatkaa Daavid, omiensa hylkäämä kuningas. Yhtenä päivänä hänen oma poikansa nousi kapinaan häntä vastaan. Ja hän erotteli ja jakoi Israelin sotajoukot. Ja Daavidin omat ajoivat hänet pois valtaistuimelta. Ja matkallaan ulos hän kohtasi miehen, joka vihasi häntä, joka käveli mukana syljeskellen Daavidin ylle. Vartija veti miekkansa ja sanoi: “Antaisinko minä tuon koiranpään sylkeä kuningastani?”

90   Daavid sanoi: “Jätä hänet rauhaan, Jumala käski hänen tehdä niin.” Ettekö te näe sitä? Murheen mies, surujen tuttava. Hän seisoo niin kuin lammas, mykkänä keritsijänsä edessä.” Näettekö, Hän sanoi sen. Ehkäpä Daavid ei edes tiennyt mitä hän sanoi. Mutta viisi-, kuusisataa vuotta myöhemmin tai ehkä enemmänkin, Daavidin Poika kulki samaa tietä ja Hänen päälleen syljettiin. Mutta pankaa merkille mitä tapahtui sen jälkeen, kun Daavid ensin oli tullut pakolaiseksi ja sitten palasi maanpaosta. Kun hän oli palannut, tuo sama mies kerjäsi häneltä rauhaa ja armoa. Jopa nuo, jotka löivät Häntä, tulevat näkemään Hänet yhtenä päivänä, kun Hän palaa takaisin.

91   Sitten me näemme Joosefissa, että hän oli erikoisella tavalla syntynyt poika, viimeinen ja ylin osa perustuksesta, jonka päälle Mestariteos tulisi rakennettavaksi. Se tuli uskosta rakkauteen ja sitten armoon ja lopuksi täydellisyyteen. Ja niin se kasvoi jaloista alkaen täydellisyyteen Kristuksessa.

92   Huomatkaa kuinka Hänet esitettiin Joosefissa, perustuksen ylimmässä osassa, kaikkein täydellisimmässä heistä kaikista. Me löydämme, että Joosef syntyi perheeseen itse asiassa laillisen naisen kautta, joka oli Jaakobin vaimo. Ja pankaa myös merkille, että kun hän oli syntynyt, hänen isänsä rakasti häntä; ja hänen veljensä vihasivat häntä ilman syytä. Miksi he vihasivat häntä? Koska hän oli Sana. Näettekö itse perustuksen? Katsokaa kuinka perustuksen pää tulee. Katsokaa nyt kuinka ruumiin pää tulee. Nyt tarkatkaa kuinka Morsiamen Pää tulee. Näettekö? Hän oli Sana. Ja he vihasivat häntä, koska hän oli näkijä. Hän näki ennakolta asioita ja kertoi heille. Ne tapahtuivat; eikä väliä kuinka kauan ne viipyivät, ne tapahtuivat joka tapauksessa. Ja koska hän oli hengellinen, hänen veljensä erottivat hänet joukostaan. Heidän olisi tullut rakastaa häntä. Mutta he vihasivat häntä, koska hän oli profeetta ja koska hän oli hengellinen. He vihasivat häntä.

93   Huomatkaa, että hänet myytiin melkein kolmestakymmenestä hopearahasta, heitettiin kuoppaan ja oletettiin kuolleeksi, mutta hänet oli otettu ylös kuopasta. Ja hänen koettelemustensa aikana vankilassa, tuo viinuri ja leipuri… Me tiedämme, että viininlaskija pelastui ja leipuri tuli kadotetuksi. Ja Kristuksen ollessa vangittuna ristillä, yksi pelastui ja toinen tuli kadotetuksi, noista kahdesta pahantekijästä.

94   Ja me voimme panna merkille, että hänet otettiin vankeudesta faaraon oikealle kädelle, niin ettei kukaan voinut puhua faaraolle, kuin vain Joosefin kautta. Ja, kun Joosef lähti tuolta faaraon valtaistuimelta, pasuunoihin puhallettiin kautta Egyptin, ja huudettiin hänen edellään: “Kumartakaa polvenne jokainen, Joosef on tulossa!”

95   Niin tulee olemaan Jeesuksen kanssa. Hänen Isänsä rakasti Häntä, ja Hänen kirkkokunnalliset veljensä vihasivat Häntä syyttä. Hänet myytiin kolmestakymmenestä hopearahasta, ja pantiin kuoppaan kuolleeksi oletettuna. Ristillä yksi tuli kadotetuksi ja toinen pelastui. Hänet nostettiin ylös ristiltä, ja Hän istuu Jumalan oikealla kädellä, majesteettisuudessa, tuon suuren Hengen, joka oli ollut heijastettuna Hänessä. Eikä kukaan voi puhua Jumalalle kuin ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Ajatelkaa sitä! Ja, kun Hän lähtee tuolta Valtaistuimelta, niin pasuuna on soiva ja jokainen polvi notkistuva ja jokainen kieli on tekevä tunnustuksen.

96   Muistakaa, Joosef oli menestyksen poika. Mitä hyvänsä hän teki, menestyi, oli se sitten vankilassa tai missä hyvänsä, se aina kääntyi parhaaksi. Ja eikö Hän olekin luvannut Hänen lapsilleen, että Hän panisi kaiken myötävaikuttamaan, olkoonpa se sitten sairaus, vankeus, kuolema, murhe, mitä tahansa se olikin, Hän panisi sen myötävaikuttamaan niiden parhaaksi, jotka Häntä rakastavat. Hän lupasi sen, ja sen täytyy olla niin. Sen täytyy olla niin. Se on kuvaannollisesti puhuttu meille Hänessä. Hän oli tuo täydellinen Jumalan kuva.

97   Nyt me näemme tässä myös sen, kun Hän tulee uudelleen… Muistakaa, Joosef ilmestyksen kautta pelasti maailman, suurella profetiallaan. Maailma olisi kuollut, jos Joosefia ei olisi ollut. Ja maailma olisi ollut kuollut, jos ei olisi ollut Jeesusta. “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi Hänen ainoan siittämänsä Pojan, niin ettei kukaan, joka Häneen uskoo kuolisi.” Jumala säilyttää Elämän.

98   Eteenpäin ja eteenpäin me voisimme mennä. Koska Hän sopi Daavidiin. Hän sopi Moosekseen, Eliaan ja Joosefiin. Kaikki mitä oli esitetty, ennalta kerrottu Vanhassa Testamentissa, sopi tarkalleen siihen. Mitä se osoittaa? Täydellisen Lunastajan, niin että me voimme panna likaiset vaatteemme pesuun ja saada ne takaisin pestynä. Pestyinä Karitsan Veressä. Me voimme vaatia omaamme. Ja me voimme vaatia kaiken sen, minkä puolesta Hän kuoli. Niinpä Hän oli täydellinen Sana ilmitulleena.

99   Se miellytti Jumalaa, tuota suurta Kuvanveistäjää, iskeä Häntä, ja tehdä se sillä tavalla. Me näemme sen tässä Jesajassa, jonka luimme: “Me emme arvostaneet Häntä. Me käänsimme kasvomme Hänestä. Eikä Hänessä ole kauneutta mitä me haluaisimme Hänessä olevan, jokainen puhua Hänestä ja tekee pilaa Hänestä. Minä puhun Hänestä nyt tänään. Jokainen tekee pilaa Hänestä. Ymmärrättekö?  Me arvostimme Hänet – me näimme Hänet, arvostaa tarkoittaa “katsoa”. Me katsoimme Hänet Jumalan lyömäksi ja vaivaamaksi.” Minkä vuoksi Hän teki tämän? “Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme vuoksi. Hänet runneltiin meidän pahojen tekojemme vuoksi.”

100   No niin, me voisimme mennä eteen ja eteenpäin sen kanssa, mutta uskon teidän saaneen kuvan siitä mitä tarkoitan – siitä kuinka Jumala on rakentamassa takaisin Mestariteostaan.

101   Mutta älkäämme unohtako, että alussa, kun Hän iski Adamia kylkeen, Hän otti jotakin hänen kyljestään. Kristuksen lyömisellä myös oli syynsä, ja se oli, että Hän voisi ottaa Hänestä yhden olemaan Hänen perheensä, Morsiamen. Hän teki sen ottaakseen Hänelle Morsiamen. Niinpä, kun tämä Mestariteos oli tehty täydelliseksi, Hänen täytyi iskeä sitä ottaakseen Hänestä, ei toista palasta eikä toista luomusta, vaan ottaakseen samasta luomuksesta.

102   Veljeni, älä ajattele tästä pahaa, mutta ajattelehan minuutin verran. Jos Hän otti Hänestä alkuperäisestä luomuksesta, valmistaakseen Morsiamen Häntä varten… Hän ei koskaan luonut mitään uutta; Hän otti osan alkuperäisestä luomisesta. Ja sitten, jos Hän oli Sana, niin mitä Täytyy Morsiamen olla? Sen täytyy olla alkuperäinen Sana, Elävä Jumala Sanassa.

103   Katselin kerran Kimberleyssä, Etelä-Afrikassa, kuinka timantteja tuotiin ulos kaivoksesta. Olin katselemassa siellä… koska tuon kaivoksen ylivalvoja oli yksi avustajistani rukousjonossa. Ja panin merkille, että nuo kymmenien tuhansien dollarien arvoiset timantit, jotka olivat siellä yhdessä kasassa, eivät kimaltaneet edes valossa. Ja minä sanoin tuolle työnjohtajalle: “Miksi ne eivät säihky?”

104   Hän sanoi: “Niitä ei ole vielä hiottu. Ne täytyy hioa. Ja, kun ne ovat hiotut, niin sen jälkeen ne heijastavat valoa.” Siinä se on teille.

105   Mestariteos täytyy ensin hioa. Minkä vuoksi? Leikataanko siitä palanen pois? Ei, ei! Palasesta, joka on leikattu pois, tehdään gramofonin neula. Ja, kun se asetetaan äänilevyn päälle, joka on maailmalle näkymätöntä musiikkia, niin tuo neula tuo sen esiin, se tuo esiin todellisen Sanan tulkinnan.

106   Hänen elämänsä sopi kaikkien noiden ihmisten elämään. Ja miksi Hän nyt löi Häntä? Samasta syystä kuin Hänen täytyi lyödä Adamiakin.

107   Nyt me näemme Hänet Jumalan lyömänä ja vaivaamana, täydellisenä Karitsana, joka teurastettiin syntisten puolesta, Täydellisenä Mestariteoksena.

108   Nyt Jumala on jo melkein kaksituhatta vuotta jälleen valmistanut Hänelle Mestariteosta, koska Hän löi Häntä saadakseen palasen pois Hänestä, osan Häntä, kylkiluun, valmistaakseen Vaimon Häntä varten. Ja nyt, lyödessään tuota täydellistä Mestariteosta Golgatalla, Hän sai palasen irti Hänestä. Se on vain Uusi Testamentti, siinä kaikki. Hän täytti Vanhan Testamentin. Nyt se on Uusi Testamentti, toinen osa, joka tulee täyttää. Näettehän. Vanha ja Uusi ovat mies ja vaimo. Ja tarvittiin Vanha näyttämään ennakolta Uusi. Kristus tuli, Mestariteos, täyttääkseen sen. Nyt Hänen Morsiamensa tulee täyttämään kaiken mitä on Uudessa Testamentissa. Toista Mestariteosta valmistetaan.

109   Se kesti neljätuhatta vuotta Hänen valmistaa tämä Mestariteos, nyt Hän on ollut valmistamassa tätä toista Mestariteosta lähes kaksituhatta vuotta, Morsianta Kristukselle, toista Mestariteosta. Ja tehdessään sen, Hän tekee sen milloinkaan muuttumattomalla menetelmällään, samalla tavalla kuin Hän valmisti tuonkin Mestariteoksensa, Hänen Sanansa. Tällä tavalla Hän valmistaa jokaisen Mestariteoksensa. Koska se voi olla täydellinen mestariteos vain silloin, kun se on täydellinen Sana. Se on murskaava kaiken lian ja roskan ja kaiken mitä siihen on lisätty; sillä taivas ja maa tulevat katoamaan, mutta tuo Sana ei koskaan petä. Muistakaa, että timantteja hiottaessa teillä täytyy olla täydellinen työkalu millä tehdä se, sitä ei voida tehdä millä hyvänsä työkalulla. Olen nähnyt noita suuria murskaajia, joiden lävitse tonneittain maata kulkee ja timantit sen mukana. Kuitenkaan se ei riko timanttia. Se täytyy hioa.

110   Nyt Hän tekee saman asian Hänen milloinkaan muuttumattomalla menetelmällään. Me löydämme Malakia 3. Hänen sanovan: “Minä olen Jumala, ja Minä en muutu.” Hän ei voi muuttaa menetelmäänsä.

111   Nyt, Hänen aloittaessaan Aabrahamissa… Ensimmäisen mestariteoksen lankeamisen jälkeen Hän alkoi Aabrahamissa, perustuksessa, rakentaakseen toisen mestariteoksen. Helluntaipäivänä Hän alkoi rakentaa toista Mestariteosta – alkuperäistä siemen Sanaa. Aloitti ensimmäisessä Seurakunnassa. Mitä se oli? Siemen Sana, Sana tuotu ilmi, sen lupauksen ilmituleminen, joka oli annettu Joelin kautta: “On tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että Minä tulen vuodattamaan Minun Hengestäni kaiken lihan päälle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat. Teidän vanhuksenne tulevat uneksumaan unia; ja nuorukaisenne näkemään näkyjä.” Se on mitä Hän tekisi viimeisissä päivissä – viimeisissä kahdessa tuhannessa vuodessa.

112   Huomatkaa. Se alkoi alkuperäisenä. Kuten Jeesus sanoi: “Jumalan Sana on Siemen, jonka kylväjä kylvi.“Ja Hän oli tuo Kylväjä. Siemen oli Sana. Ja huomatkaa. Jokainen siemen, joka pysyy yksin, ei tuota mitään. Sen täytyy pudota maahan, tuottaakseen jälleen itseään. Ja tämä Siemen, tämä täydellinen Seurakunta putosi maahan Nikeassa, Roomassa, kun se tuli kirkkokunnaksi.

113   Nyt historioitsijat, muistakaa, ja te, jotka tulette kuulemaan tämän nauhan, tarkistakaa se ja nähkää josko se on oikein. Seurakunta kuoli Nikeassa, Roomassa, kun se otti opinkappaleita ja uskontunnustuksia alkuperäisen Sanan tilalle. Mitä se oli? Jumala oli näyttänyt tuon ensimmäisen seurakunnan kautta, että Hän oli Jumala. Hän oli saanut seurakunnan täydelliseksi; mutta Seurakunnan, niin kuin kaikkien muidenkin siemenien, täytyi pudota maahan ja kuolla. Se putosi maahan, ja kuoli, ja hävisi pois.

114   Te tiedätte minun lukeneen erään kirjan täällä jokin aika sitten. Joku oli kirjoittanut kirjan, Äänetön Jumala. Olette saattaneet lukea sen. Luulen, että sen oli kirjoittanut Brumback… Ei, en ole varma kuka kirjoitti sen. Mutta minulla on se työhuoneessani, Äänetön Jumala. Siinä sanottiin: “Jumala, joka kahdentuhannen vuoden aikana, pimeässä ajanjaksossa vain istui aloillaan, eikä liikauttanut edes kättään, katsellessaan uskollisten marttyyrien menoa leijonien luolaan, ja sitä kuinka roomalaiset polttivat heitä; murhaten heitä kaikilla tavoilla, he riisuivat naisilta heidän vaatteensa ja sytyttäen heidän pitkät hiuksensa tuleen tervan kanssa, polttivat heidät.” Muistakaa, lyhyet hiukset alkoivat ensin Roomassa. Ja kristityillä naisilla oli pitkät hiukset. He kastoivat sen tervaan ja sytyttivät heidät palamaan, ja polttivat heitä – ja he olivat alasti – ja he syöttivät heitä leijonille. Ja sitten tämä kirjoittaja jatkaa sanoen: “Missä on tuo Jumala?” Oi, miten mies voikaan olla joskus sokea! Ettekö te tiedä, että tuon Siemenen täytyi kuolla? Jumala ei koskaan yrittänyt vapauttaa heitä. He kuolivat voittajina! He kuolivat vuodattaen verensä ja antaen elämänsä. Miksi? Koska se oli Siemen ja sen täytyi pudota maahan, niin kuin Johanneksen 12. luku kertoo meille: Vehnänjyvän täytyy pudota maahan ja kuolla. Eikä vain kuolla, vaan mädäntyä. Mutta vähän tuo kirkkokunta tiesi, että tuo Elämä oli yhä siellä.

115   Vaikka seurakunta itsessään tuossa viisitoistapäiväisessä Nikean Kirkolliskokouksessa, joka oli veristä poliittista väittelyä, kun tuo ylimysluokka tuli ja halusi panna näitä suuria arvohenkilöitä seurakuntaan… Ja profeetat, jotka tulivat sinne erämaasta, kasveja syöden ja kääriytyneinä eläinten nahkoihin, aidot profeetat, heidät he heittivät ulos. Miksi? Siemenen täytyy pudota maahan. Sen täytyy kuolla.

116   Se kuoli Pimeän Ajan pimeän lian alla. He ajattelivat, että se oli mennyttä. Tiedättehän, että Johannes 12:24, Jeesus sanoi: “Ellei vehnänjyvä putoa maahan, se pysyy yksin.” Ja ensimmäinen Seurakunta oli tuo jäljennös, tuo Morsian, tuo Siemen, tuo ilmitullut Sana, joka putosi maahan Nikeassa, Roomassa.

117   Kuulkaa, Seurakunta kaikissa kansakunnissa, joka tulee kuulemaan tämän, siellä on teidän likaisuutenne; se on nuo kirkkokunnat! Siellä he ristiinnaulitsivat Sanan ja ottivat tilalle uskonkappaleen. Ja satoja ja satoja Pimeän ajanjakson vuosia Sanan voima ja ilmituleminen oli kätketty maailmalta. Ainoastaan katolisuus hallitsi. Me kaikki tiedämme sen, kun luemme historiaa. Ainoastaan katolisuus hallitsi.

118   Mutta te että voi piilottaa hedelmöittynyttä siementä. Sen täytyy tulla esiin. Mistä syystä? Koska suuri kuvanveistäjä on työssään. Hän on rakentava jälleen. Niinpä Siemen, Sana putosi maahan.

119   Me näemme kuinka Pyhän Paavalin, Pietarin, Jaakobin, Johanneksen ja kaikkien muiden kirjoittama Sana tuli eloon. Ja se eli. Ja me näemme kuinka se sen jälkeen alkoi kypsyä, Johanneksen alkaessa kirjoittaa kirjeitä. Ja hänet heitettiin Patmoksen saarelle, sen jälkeen, kun he olivat yrittäneet keittää häntä öljyssä 24 tuntia. Mutta Sanan täytyi tulla esiin. Sen täytyi tulla kirjoitetuksi. He eivät voineet keittää Pyhää Henkeä ulos hänestä öljyn kanssa, ja niinpä hän jatkoi edelleen. Hänen työnsä ei vielä ollut päättynyt. Hän kuoli luonnollisen kuoleman.

120   Polykarpus, joka oli Johanneksen opetuslapsi, kuljetti Sanan eteenpäin. Ja Polykarpuksen jälkeen tuli Irenaus, suuri Jumalan mies, joka uskoi saman Evankeliumin, jonka me uskomme. Hän sanoi: “Sana on oikein!” sillä aikaa, kun seurakunta yritti puristaa Sen pois.

121   Lopulta tultiin Nikeaan Roomassa. Ja siellä Seurakunta putosi maahan, Pyhän Martinuksen jälkeen, ja tuli murhatuksi. Pyhä Martinus uskoi saman asian, jonka mekin uskomme. Hän seisoi saman asian puolesta: Pyhän Hengen kasteen ja Jeesuksen Nimeen kastamiseen vedessä. Hän seisoi saman asian puolesta kuin mekin, koska hän oli profeetta, ja uskoi koko Jumalan Sanan Ja lopulta heidät oli ristiinnaulittu ja muserrettu maahan, ja lepäsivät siellä satoja vuosia, kunnes se mätäni, tuo ulkopuolinen siemen. Vanhat ruumiit mätänivät pois. Olen ollut San Angelon katakombeissa, ja nähnyt missä he kuolivat, ja nähnyt heidän murskatut luunsa ja kaiken muun. He lopulta mätänivät kunnes heidän luunsakin olivat kadonneet, mutta Elämä oli yhä siellä.

122   Vehnänjyvä, joka putosi maahan Nikean Kirkolliskokouksessa, alkoi itää uudelleen Martin Lutherissa, aivan kuten minkä hyvänsä jyvän alkaessa kasvaa. Sen jälkeen, kun siemenet mätänevät, elämä tulee esiin. Ja se alkoi kasvaa Martin Lutherissa. Mikä oli ensimmäinen asia mitä hän teki? Hylkäsi katolisen kirkkokunnallisuuden, protestoiden, että se oli väärin. Sillä hän sanoi: “Vanhurskas on elävä uskosta.” Mitä se oli? Pieni heikko Elämä, joka työnsi esiin pari sirkkalehteä. Nämä olivat luterilaiset. Se ei varmastikaan näytä siltä jyvältä, joka putosi maahan, mutta Elämä oli nyt tulossa esiin.

123   Sitten se jatkui varteen. Mitä sitten tapahtui? Mitä teki John Wesley päivinään, kun hän toi esiin pyhityksen? Hän pysyi Sanan kanssa, ja mitä se teki? Lutherilaiset olivat organisoituneet ja tehneet organisaation; niinpä oli aika, että jotakin tapahtuisi. Mestariteosta rakennetaan nyt. Mitä John Wesley teki? Hän protestoi anglikaanista kirkkoa vastaan ja tuli ulos niin kuin tähkä. Mitä se oli? Siemen oli tulossa Elämään, se kasvoi nyt.

124   No niin, varsi ei näytä siemeneltä, eikä myöskään tähkä.

125   Nyt helluntailaisveljet kautta kansakuntien. Haluan teidän kuuntelevan, veljeni, vaikka tämä sitten olisi viimeinen sanoma mitä milloinkaan tulen saarnaamaan. Tämä on minun mestariteokseni. Oletteko panneet merkille mitä tapahtuu vehnänjyvälle, joka on pudonnut maahan, kun se jälleen alkaa muodostua jyväksi?

126   Tarkatkaa luontoa. Jumala työskentelee luonnossa. He ajattelivat, että helluntaiherätys oli siemen; se ei ollut. Tarkatkaa nyt! Mutta jotakin tuli esiin aivan siemenen kaltaisena. Nyt tarkatkaa mitä Jeesus sanoi Matt. 24:24, Hän sanoi, että nuo kaksi henkeä tulisivat olemaan viimeisinä päivinä niin lähellä toisiaan, että se pettäisi valitutkin, jos se olisi mahdollista.

127   No niin, tuo varsi ei näytä ensinkään sellaiselta kuin siemen; ei myöskään tähkä näytä siemeneltä. Mutta huomatkaa nyt, ei Lutherin päivinä, vaan viimeisinä päivinä.

128   Täällä istuu maanviljelijöitä – ja ensimmäinen asia mitä tulee esiin, kun vehnänjyvä alkaa muodostua, näyttää niin paljon jyvältä, että te melkeinpä ajattelisitte sen olevan siemen, mutta se ei ole sitä. Se on kuori. Se muodostuu pieneksi ulkokuoreksi, pitääkseen siementä sisällään. Se muodostaa kuoren. Mutta kuori ei ole jyvä, sen enempää kuin tähkä tai varsikaan oli; se on vain elämän kuljettaja, sen vehnänjyvän, josta Jeesus puhuu Joh.12.

129   Ja vehnä, tähkän, Wesleyn jälkeen, työntää esiin kuoren, joka on lähempänä jyvää kuin mikään muu. Kuori on enemmän jyvän kaltainen – se on koko ajan tulossa enemmän sen jyvän kaltaiseksi, joka putosi maahan. Ja, kun se tulee esiin vartena, niin varmasti, sillä on elämä itsessään, mutta varmastikaan se ei ole jyvä. Sitten tulee esiin tähkä siitepölyineen, mutta sekään ei vielä ole jyvä. Ja sitten tulee esiin kuori. Ja se on aivan vehnän muotoinen, aivan vehnänjyvän näköinen, mutta kuitenkaan se ei ole vehnää, vaikka se onkin tarkalleen saman muotoinen, täydellisesti.

130   Helluntailaiset tulevat esiin aivan vehnän kaltaisena. Jokainen tulee ulos toisesta ja tulee ulos toisesta; mutta ne ovat vain kantajia. Ne muodostavat kirkkokunnan. Ja se on mitä helluntailaiset tekivät, muodostivat kirkkokunnan. Ja mitä helluntailaiset tekivät sen jälkeen, kun he olivat tulleet esiin aivan jyvän kaltaisena? Se meni suoraan takaisin. Ilmestyskirjan 17. luvun mukaisesti muodostaen yhden sisarkirkkokunnan. Ja tämä on tarkalleen se mistä Jeesus puhui.

131   Nyt tarkatkaa. Evankeliumi tulee Lutherin kautta Wesleyhin ja sitten helluntailaisiin. Ja viimeisinä päivinä se tulisi pettämään jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista – Jopa valitutkin! Oi, helluntailaisveljet, ettekö voi nähdä sitä?

132   Vehnä siinä vaiheessa, kun se alkaa muodostamaan siementä, näyttää aivan siemeneltä, mutta se on kuori. Se kirkkokunnallistui, tehden aivan tarkalleen saman asian kuin hekin tekivät Lutherin aikana. Ilmestyskirjan 17. luku todistaa saman asian seurakunnista.

133   Vehnänjyvä alkuperäisesti putosi maahan Nikeassa, sillä siellä muodostui ensimmäinen kirkkokunta.

134   Huomatkaa! Tässä tuo elämä, joka oli varressa ja tähkässä, se kaikki päättyy nyt siemeneen. Tuo elämä, joka tuli ulos alkuperäisestä siemenestä, tullen erilaisten vaiheiden lävitse, kolmen erilaisen vaiheen lävitse, palaa takaisin alkuperäiseen tilaansa. Hallelujaa! Oi, niin! Minä olen maailman onnellisin henkilö, koska Jumala antaa minun nähdä tämän!

135   Tarkatkaa kuinka täydellisesti Sana ja luonto työskentelee yhdessä. Aivan kuten se todistaa ylösnousemuksesta: Nousta ylös; aurinko laskee, ja aurinko nousee jälleen; mahla painuu puun juuriin ja palaa jälleen takaisin ylös – ja lehdet tulevat sen mukana, ja putoavat jälleen maahan. Puun elämä imee sen takaisin kalsiumina ja kaliumkarbonaattina ja tuo jälleen esiin uuden lehden. Näettekö? Koko luonto, kaikki työskentelee jatkuvuudessa Jumalan Sanan kanssa. Ja tässä se tapahtuu tarkalleen, täydellisesti, näissä Seurakunta Jaksoissa, Tämä on syy miksi Pyhä Henki tuli alas ja on tuonut nuo asiat esiin meitä varten, tällä tavalla kuin Hän on tehnyt. Se on tarkalleen niin.

136   Huomatkaa tässä. Tuo elämä, joka oli varressa, joka oli tähkässä, ja, joka oli kuoressa, tulee nyt kaikki yhteen siemenessä. Ja se elämä, joka oli varressa, kulki eteenpäin muodostaen toisen. Vanhurskauttaminen valmisti tien pyhitykselle. Pyhitys valmisti tien Pyhän Hengen kasteelle. Pyhän Hengen kaste valmisti tien Pyhälle Hengelle itselleen tulla alas täydellisyydessä, takaisin siihen, että Sana jälleen tuo ilmi itsensä.

137   Mutta mikä kirkkokunnallistuu, se kuolee. Kuten Elämä, joka lähti Lutherista, valmisti Wesleyn. Ja Wesleystä se meni helluntailaisiin. Ja helluntailaisista muodostaakseen alkuperäisen siemenen. Helluntailaiset tulevat ulos Wesleystä, joka oli kirkkokunta. Sitten helluntailaiset menivät ja kirkkokunnallistuivat. Ja mitä se aiheutti? Se muuttui kuoreksi. Se näytti todelliselta asialta, ja kuka hyvänsä…

138   Kuinka monet teistä koskaan olette nähneet vehnän jyvää, kun se alkaa kasvaa? Mikä on ensimmäinen pikku asia? Se näyttää tarkalleen siemeneltä, mutta se on kuori. Näettekö nämä kolme vaihetta? Varsi, tähkä tai siitepöly, ja sitten kuori. Ja sitten kuoresta tulee esiin alkuperäinen siemen. Eikä se ollut siemen, vaan siemenen Elämä, joka kasvoi kaiken tämän lävitse tullakseen siemeneksi. Aamen, aamen! Näettekö te sen? Mitä se on? Se on ylösnousemus. Se tulee jälleen takaisin Mestariteokseksi, niin kuin Se, joka putosi maahan.

139   Helluntailaiset tulivat ulos Wesleystä, koska Wesley oli organisaatio. Helluntailaiset tulivat ulos organisaatiosta, ja kääntyivät sitten ympäri ja muodostivat yhden itse. Sen täytyi tehdä se, tullakseen kuoreksi. Todellinen Elämän Sana oli matkallaan alkuperäiseen jyvään, näiden vaiheiden kautta: varren kautta siitepölyyn, ja sitten siitepölystä kuoreksi; ja kuoresta tuli ulos siemen. Ei… Varsi, tähkä eikä kuori.

140   Eläessään, ne tuottivat aikaisessa herätyksensä vaiheessa, määrätyn osan siemen-Elämän ylläpitäjää, mutta, kun ne organisoituivat, Elämä jätti sen. Koko historia todistaa sen.

 Milloinkaan ei organisaatio organisoitumisensa jälkeen ole tehnyt yhtään mitään, vaan se oli kuollut. Niin se on.

141   Tarkatkaa nyt tuon Elämän kulkemista. Se jatkuu eteenpäin.

142   Huomatkaa. Mitä he ovat tehneet, mitä kaikki nämä ovat tehneet, historia todistaa aivan tarkalleen sen tien mitä seurakunta on kulkenut, eikä Hänellä ole enää koskaan mitään käyttöä sille. Organisaatio on pantu hyllylle. Ei koskaan, koko historian aikana se enää ole ollut seurakunta, sen jälkeen, kun se on organisoitunut, vaan joka kerta se kuoli. Organisaatio kuoli eikä milloinkaan noussut uudestaan. Ettekö voi nähdä sitä? Te miehet, jotka olette sokeita, avatkaa silmänne! Luonto ja Sana yhdessä todistavat sen tässä, että tämä on Totuus. Että se on Totuus: että elämä jättää varren tullessaan tähkään; ja samoin se jättää tähkän tullessaan kuoreen; ja se jättää kuoren tullakseen jälleen alkuperäiseen.

143   Huomatkaa, sillä ei koskaan enää tule olemaan mitään käyttöä Hänelle. Kuinka paljon enemmän merkillepantava tämä elämä onkaan, sen vaeltaessa vehnänjyvään, kuin mitä se on puussa. Jumala vertaa Hänen omiaan puihin. Näettekö? Puussa elämä menee alas, ja tulee jälleen ylös takaisin, menee alas ja jälleen takaisin ylös. Näettehän, se menee alas ja tulee takaisin ylös. Mutta vehnänjyvässä se kasvaa alkuperäisestä varren, tähkän ja kuoren kautta; ja se minkä lävitse se on kulkenut, kuolee, joten se ei enää voi päästä uudelleen takaisin sen kautta. Mitä se merkitsee? Sillä ei ole enää mitään käyttöä. Se jatkaa eteenpäin täydellisyyteensä. Aamen! Ettekö voi nähdä miksi Hän ei koskaan ole käyttänyt organisaatiota? Hän ei voi päästä uudelleen takaisin siihen. Se on kuollut. Mutta Elämä kulkee sen lävitse toisesta toiseen. Näettehän, he panevat siihen uskontunnustuksia ja ruiskuttavat… “Kuka hyvänsä lisää yhden sanan tai ottaa yhden sanan pois…” Näettehän, Hänet on suljettu ulkopuolelle siitä, ja Elämän siemenen täytyy jatkaa kulkuaan.

144   Minä käytän tätä nyt vertauksena Morsiamesta, tätä Mestariteosta, joka on tulossa esiin. Aivan kuten Mestariteos lankesi, on myös Mestariteos nouseva ylös. Mestariteos lankesi Nikeassa, Roomassa, ja sen jälkeen se on kulkenut prosessin lävitse; mutta se on tulossa jälleen takaisin tuoksi Mestariteokseksi, täydellistytetyksi, koska se on osa tuosta Sanasta, jonka Hän oli puhunut. Hänellä tulee olemaan Seurakunta, jossa ei ole tahraa eikä ryppyä. Se ei tule olemaan millään tavalla yhteydessä minkäänlaisen kirkkokunnan tai organisaation kanssa, kirotun asian kanssa. Se on kulkenut tuon kaltaisten asioiden lävitse, mutta se ei koskaan tule sellaiseksi.

145   Huomatkaa. Siemen on tulossa ylös. Elämä on tulossa ylös, eikä menossa takaisin. Mitään ylösnousemusta ei ole enää tämän jälkeen oleva. Elämä tulee ylös, tullakseen täydellisyyteensä, ylösnousseeksi.

 Huomatkaa, kuori työntää alkuperäisen siemenen ulos itsestään. Ilmestyskirjan kolmannesta luvusta me löydämme sen.

146   Nyt muistakaa, ei mikään muu seurakunta noissa Raamatun seitsemässä seurakuntajaksossa ollut pannut Häntä ulkopuolelle. Kuinka monet muistavat sen? Hän jatkoi kulkuaan seurakuntajakson lävitse, muodostaakseen toisen. Mutta tämä on se. Ei ole enää mitään muuta. Kuvanveistäjä on jälleen tullut takaisin täydellisyyteen, Sanaan. Näettekö, se ei mene takaisin. Kuinka erilaista se onkaan. Kyllä!

147   Oi, ja huomatkaa. Tuo kuori, tullessaan esiin, näyttää aivan tarkalleen jyvältä. Mutta, kun Jyvän Elämä alkaa jättää kuorta, mennäkseen Jyvään (Morsiameen), kuori avautuu ja työntää Jyvän ulos. Onko se näin luonnossa? Se on tarkalleen mitä se on tehnyt.

148   Ilmestyskirjan 3. luvussa me voimme nähdä Laodikean seurakuntajakson panneen Hänet ulkopuolelle. Nähkää nyt, ettei se tapahtunut aikaisemmissa ajanjaksoissa, koska oli vielä jotakin muuta mitä piti valmistaa. Se vain kulki sen lävitse mennen toiseen. Minä olen sanonut teille koko ajan, ettei enää ole tulossa enempää organisaatioita. Me olemme lopussa. Ja minkä vuoksi he panivat Hänet ulkopuolelle? Koska Hän on jälleen Sana. Hän on sen kaltainen, joka putosi maahan siellä. Hän on sama oppi, joka tuli esiin alussa.

149   Ja, kun siemen-Sana alkaa kasvaa esiin, kuori työntää Sen ulos itsestään. Ja Elämä jättää kaikki muut, seuratakseen Sitä. Sellaisia ovat tosi uskovaiset, he seuraavat Elämää, minne hyvänsä Elämä menee.

150   Aivan kuten Israel, joka on täydellinen esikuva siitä, jos meillä olisi aikaa, mutta on vain muutama minuutti jäljellä. Mutta täydellisen esikuvan mukaan, minne hyvänsä tuo Tulipatsas meni, siellä oli Elämä; Jumala oli tuo Valo. Ja ei ollut väliä oliko se sitten keskiyö tai jokin hyvä valittu paikka, kun tuo Tulipatsas lähti liikkeelle, ja pasuunaan puhallettiin, Israel lähti liikkeelle Sen kanssa. Hallelujaa! Ja, kun pasuuna soi, Martin Luther lähti liikkeelle Sen kanssa. Organisoitui… ja tuli tapetuksi… Ei hän itse, vaan miehet hänen jälkeensä. Ja sitten Jumala otti Elämän ulos siitä, ja toi Sen eteenpäin ja hautasi tuon asian.

151   Sitten tuli ulos Wesley. Hän näki tuon suuren organisaation, joten hän puhalsi pyhityksen pasuunaan, tuoden esiin lisää Sanaa. Ja, kun hän teki sen, he lähtivät suoraan ulos Lutherista ja menivät metodisteihin.

152   Ja, kun helluntailaiset näkivät sen, he puhalsivat pasuunaan, että oli aika lahjojen palata takaisin. Näettekö mitä he tekivät? He puhalsivat pasuunaan, ja tulivat ulos; ja sitten he organisoituivat.

Mutta muistakaa. Kuoren jälkeen, näiden kolmen vaiheen joiden lävitse olemme käyneet, ei ole mitään muuta jäljellä kuin Jyvä. Oi, Jumala! Ja sitten Jyvä on pantu kaiken sen ulkopuolelle. Aamen ja aamen! Siemen, Sana on alkamassa muodostamaan itseään, ja Elämä on tuotu eteenpäin ulos. Nyt huomatkaa. Tätä on Morsiamen esiin tuleminen.

153   Muistakaa, Seurakunta alkoi Helluntaina, ja lankesi Nikeassa. Se iti, ei niin kuin todellinen jyvä, ei; siellä oli hieman Elämää, mutta se iti, jotta organisaatio voisi muodostua. Ja mitä se sitten teki? Sitten se meni siitä organisaatiosta toiseen organisaatioon; mennen toiseen Sanan vaiheeseen: Vanhurskauttaminen, pyhitys ja Pyhän Hengen kaste, näettekö? Ja sen kulkiessa tämän varren lävitse, prosessin jatkuessa, se otti enemmän muotoa.

154   Muistakaa, että pieni tähkä näyttää enemmän siemeneltä kuin varsi. Ja kuori on enemmän jyvän näköinen, kuin mitä tähkä oli, Mutta siemen itse on mennyt kaiken sen ohitse. Näettekö, se vain käytti niitä, kuljettaakseen itsensä lävitse.

155   Huomatkaa, jos Ylkä alussa oli Sana; ja, jos Morsian on otettu Yljästä, niin Sen täytyy myöskin olla Sana.

156   Huomatkaa. Morsiamen täytyy olla… Miksi? Miksi täytyy Morsiamen olla Sana ilmi tuotuna, on siksi, että Morsian ja Ylkä ovat Yksi; Morsian on vain irtilyöty palanen Hänestä. Siinä on Mestariteos. Sitä oli lyöty.

157   Michelangelo ei voinut tuottaa sitä uudelleen; hän ei voinut palauttaa sitä ennalleen. Mutta Jumala tulee tekemään sen. Jumala tulee tuomaan tämän pienen irtilyödyn Morsiamen suoraan takaisin alkuperäisen Sanan kylkeen. Ja siinä se on; siinä on Mestariteos, koko perhe jälleen takaisin Eedenin puutarhassa.

158   Kuinka tämä Morsian tulee tekemään tämän? Kuinka tämä Vehnä on tekevä tämän? Malakia neljässä sanotaan, että viimeisissä päivissä se tultaisiin palauttamaan takaisin entiselleen. Mihin? Palauttaa takaisin siihen mitä se oli alussa, viedä se takaisin. “Minä tulen palauttamaan ennalleen, sanoo Herra, kaikki ne vuodet, jotka syöjäsirkka, ja tuhoojasirkka, ja kaikki nämä muut ovat syöneet. Minä tulen palauttamaan sen jälleen ennalleen.” Malakia neljä sanoo, että Hän tulee palauttamaan ennalleen ihmisten sydämet, ihmisten uskon, takaisin jälleen alkuperäisiin isiin. Näettekö? Me näemme sen suoraan edessämme, Seurakunta. Missä me olemme?

159   Nyt lopettaessani muutaman minuutin kuluttua, minä haluan teidän panevan merkille todella huolellisesti jotakin mitä juuri on tapahtunut.

160   Malakia 4. on tuova takaisin, takaisin alkuperäiseen. Morsian on lyöty ulos seurakunnasta – seurakuntaruumiista, Hänen Mestarinsa on lyönyt Hänet irti samasta syystä. Morsian on Sana. Niin kuin Joosefkin lyötiin irti hänen veljistään, koska hän oli Sana. Ja Jeesus lyötiin irti Hänen veljistään, koska Hän oli Sana. Morsian on lyöty irti seurakunnasta, koska Morsian on Sana. Siinä on teidän vaiheenne jälleen; ensimmäinen, toinen ja kolmas. Näettekö, aivan tarkalleen.

161   Sana, eläen ja toimien, Raamattu-Morsian, ei jokin miehen valmistama Morsian, vaan Raamattu-Morsian, Jumalan lyömä ja vaivaama. Hänessä ei ole kauneutta jota me haluaisimme Hänestä, ja kuitenkin me pidimme Häntä, Morsianta, Jumalan lyömänä ja vaivaamana. Kyllä, Hän seisoo yksinään. Hänet on lyöty irti kaikista kirkkokunnista. Ilmestyskirja 3. mukaan, Hänet on lyöty irti Laodikean seurakuntajaksosta, jossa Hänet oli kasvatettu.

162   Tämä Seurakunta kasvoi Laodikean seurakuntajaksossa, joka oli kuori. Mutta, jos nuo toiset menivät… Ettekö te helluntailaismiehet voi nähdä sitä? Jos tuo toinen oli kuori, ja kuoli. Jos varren täytyi kuolla, jos tähkän täytyi kuolla, niin täytyy myös kuoren kuolla, näiden kolmen organisaatio vaiheen.

163   Te sanotte: “No niin, on niin paljon tähkiä ympäriinsä; on niin paljon tätä.” Kyllä! On ollut metodistit, baptistit, presbyteerit, luterilaiset, Kristuksen kirkko ja kaikki nämä muut pikku asiat, jotka lankesivat siihen, lehdet ja kaikki muu mikä siinä riippui, mutta alkuperäisiä olivat vain uskonpuhdistukset. Näettekö sen?

164   Hän seisoo yksinään, kuten Ylkäkin seisoi, miesten hylkäämänä, seurakuntien halveksimana ja hylkäämänä. Morsian seisoo sillä tavalla. Mitä se on? Se on Hänen Mestariteoksensa. Näettekö? Se on Sana, jonka kautta Hän voi työskennellä ja tuoda ilmi itsensä – jonka he ovat hyljänneet.

165   Niinpä varresta, tähkästä ja kuoresta ei koskaan tule Siementä, ei, vaikka ne vaihe vaiheelta tulevatkin enemmän Siemenen kaltaiseksi.

166   Nyt elonkorjuun aikana Siemen on palannut takaisin sen alkuperäiseen Elämään, takaisin Raamattuun. Malakia 4 sanoo, että se tapahtuisi sillä tavalla. Oi, niin. Ja ollakseen sillä tavalla, sillä täytyy olla koko Sana. Onko se näin?

167   Mitä Hän sanoi Ilmestyskirjan 10. luvussa, tulevan tapahtumaan? Miksi tapahtui tuo matka Tucsoniin? Avaamaan Seurakunnalle… seitsemännen enkelin Sanoman päivinä koko Jumalan Sana tulisi tuoduksi ilmi. Kaikki se mitä koko varsi oli jättänyt pois, ja miksi, ja kaikki muu sitä koskeva, tultaisiin tuomaan ilmi tässä ajassa. Onko se mitä Sana on sanonut? Silloin me näemme sen. Ja missä me silloin olemme? Ymmärrättekö? Missä me olemme? On kysymyksessä vain yksi asia. Elonkorjuu on käsissä. Morsian on kypsä. Se on nyt valmis Hänen tulemustaan varten.

168   Huomatkaa, Elonkorjuun aikana Siemen on takaisin Sen alkuperäisessä tilassa, ja, sillä täytyy olla koko Sana, jotta se voisi olla Siemen. Eikä se voi olla siemenen puolikas, koska se ei kasvaisi. Sen täytyy olla kokonainen Siemen. Se ei saa tulla ilmi vain sanomalla: “Minä uskon Pyhän Hengen kasteeseen. Hallelujaa! Minä uskon kielilläpuhumiseen.” Se on vain osa Siemenestä. Mutta nyt siihen on lisätty. Hallelujaa! Ymmärrättekö? Se on Elämä, eivät lahjat, vaan lahjojen Elämä. Näettehän mitä minä tarkoitan? Me olemme lopun ajassa, veljet.

169   Varsi, tähkä ja kuori ovat kuolleita ja kuivia nyt. On vain yksi asia mitä sille vielä täytyy tapahtua, se tullaan keräämään yhteen Kirkkojen maailmanneuvostossa, polttamista varten.

170   Sana on tullut lihaksi, tarkalleen mitä Hän lupasi Luukkaan 17. ja Malakia 4. Oikein.

171   Todellinen Elämä, joka oli varressa, tähkässä ja kuoressa, on nyt kerääntynyt yhteen Siemenessä, valmiina ylösnousemusta varten, valmiina elonkorjuuta varten. Alphasta on tullut Omega. Ensimmäisestä tuli viimeinen; ja viimeinen on ensimmäinen. Siemen, joka putosi maahan, ja on kulkenut näiden vaiheiden lävitse, on tullut Siemeneksi jälleen. Siemen, joka lankesi Eedenin puutarhassa, ja kuoli siellä, tuo epätäydellinen siemen, joka kuoli siellä, tuli takaisin täydelliseksi Siemeneksi – Toiseksi Adamiksi.

172   Ensimmäinen Eeva, joka lankesi, ja jota käytettiin toisessa uskonpuhdistuksessa, toisessa tulemisessa, kuin lapsen synnyttämisessä, on nyt jälleen tullut todelliseksi Morsiameksi, Siemeneksi, jälleen takaisin alkuperäisen Sanan kanssa. Alpha ja Omega ovat sama. Hän sanoi: “Minä olen Alpha ja Omega.” Hän ei koskaan puhunut mitään siltä väliltä. “Minä olen Alpha ja Omega, Ensimmäinen ja Viimeinen.” Siinä se on!

173   Ensimmäinen ja viimeinen palvelustehtävä ovat samanlaiset. Ensimmäinen Sanoma ja viimeinen Sanoma ovat samat. “Minä olen Alphassa; Minä olen Omegassa.” Siellä on oleva päivä, jota ei voida kutsua päiväksi eikä yöksi, mutta ehtooajassa on oleva Valo.” Näettekö? Alpha ja Omega; ensimmäinen on tullut viimeiseksi. Oi, veljeni, me voisimme pysytellä tuntikausia siinä.

174   Suuri mestariteos, perheestä. Toinen Adam ja toinen Eeva nyt valmiina puutarhaa varten. Tuhatvuotinen Valtakunta on takaisin maan päällä. Hallelujaa! Suuri Kuvanveistäjä ei jättänyt heitä makaamaan sinne. Hän käytti aikaa, niin kuin Hän teki miljoonien vuosien aikana, muotoillessaan ensimmäistä täydellistä paria. Ja he lankesivat. Nyt on kulunut tuhansia vuosia ja Hän on muotoillut sen uudestaan ja tässä he ovat valmiina.

175   Mestariteos tuli ja lyötiin, ja Hänen kyljestään tuli esiin vaimo, joka on tuotu ylös saman prosessin kautta. Nyt tässä hän on jälleen takaisin, luonnon, Raamatun ja kaiken muunkin osoittaessa, että me olemme tulleet tähän.

Kansakunnat hajoavat; Israel herää,
Merkit, jotka Raamattu on ennalta kertonut;
pakanain päivät ovat luetut, 
(Katsokaa tätä roskajoukkoa, joka meillä on!)
Ja kauhun täyteiset,
Palatkaa, Oi hajotetut, omaanne.

Kyllä, teidän on parasta tulla sisälle nopeasti, jos ollenkaan aiotte tulla.

Valmistaudun nyt lopettamaan noin viiden tai kymmenen minuutin kuluttua.

176   Huomatkaa. Suuri perheen mestariteos. Mies ja vaimo eivät voi todella olla perhe, elleivät he ole yksi. Heidän on oltava. Jos he eivät ole, he eivät ole hyvä perhe – vaimon vetäessä yhteen suuntaan ja miehen toiseen. Sellainen olisi kauhea perhe. Mutta yksimielisesti, rakkaudessa toinen toistaan kohtaan, se on perhe. Ja tämä oli nyt Jumalan mestariteos. Ja koko todellinen perhe täällä kuvaa sitä. Ja nyt mestariteos-perhe on tullut jälleen – Kristus ja Morsian ovat valmiina tulemaan. Toinen Adam ja Toinen Eeva ovat nyt valmiit palaamaan takaisin kotiinsa. Ja se on kaikki ollut kuva lunastuksesta, joka tuo sen kaiken takaisin siihen mitä se oli. Näettekö, aivan tarkalleen. Tuoden sen jälleen takaisin.

177   Eräänä päivänä olin täällä Kristittyjen Liikemiesten kanssa… Ja arvelen, että monet teistä olivat siellä. Kun kuulin tuon luterilaisen papin, tai saarnaajan, niin kuin hänen oletettiin olevan, seisovan siellä ja sanovan tuon naurettavan asian, ja tehden pilaa siitä mihin me uskomme… Ja nuo Täyden Evankeliumin Liikemiehet olivat kutsuneet tuon miehen sinne. Hänellä oli ympärikäännetty kaulus, niin kuin monilla heistä nykyään on. Hän sanoi: “Ihmiset kysyvät minulta, että miksi minä käännän kaulukseni ympäri. Kuinka sinut voidaan erottaa katolisesta papista?” Ja sitten hän sanoi: “Siinä ei ole mitään eroa, eikä tule ollakaan. Me olemme kaikki Jumalan lapsia.” Hän sanoi: “Minä tunnen katolisen papin, joka on kaikkialla läsnä oleva, joka voi olla läsnä kaikkialla.”

178   Te että voi olla kaikkialla läsnä oleva, olematta kaikkitietävä. Jumala ei ole vain kaikkialla läsnä oleva; Jumala on kaikkitietävä. Kaikki tietäväisyys tekee Hänestä kaikkialla läsnä olevan, koska Hän tietää kaikki asiat. Mutta ollakseen olento, Hänen täytyy olla yksi olento. Mutta ollen kaikkitietävä Hän voi olla kaikkialla läsnä oleva, koska Hän tietää kaikki asiat Hän tiesi ennen kuin maailmaa olikaan, kuinka monta kirppua, täitä tai hyönteistä tulisi olemaan, ja kuinka monta kertaa ne tulisivat räpäyttämään silmiään. Hän tiesi kaiken siitä, koska Hän on kaikkialla läsnä oleva. Ja te että voi olla kaikkitietävä olematta ääretön. Näettekö? Ja on vain yksi ääretön, Jumala. Aamen!

179   Mistä on kysymys? Se on perkele, joka vie heidät suoraan teurastettaviksi joka ainoan heistä mennessä siihen. Tarkalleen mitä Raamattu on sanonut. Ja tässä se on. Näettehän, se on tullut helluntailaisten keskuuteen, ja on vetänyt heidät suoraan, aivan kuin… Mikä aika!

180   Tuon todistuksenantamisen jälkeen joku sanoi minulle… On hyvä asia, että en sanonut kovin paljon, koska he todennäköisesti olisivat panneet minut vankilaan siellä; mutta minä vain ajattelin: “Siinä se on.” Ihmiset, joita on opetettu, tietävät. “Viisaat tulevat tuntemaan Jumalansa tuona päivänä”, sanotaan Danielissa. Kyllä vaan. Näettehän, viisaat tulevat tuntemaan Jumalansa; he pitävät silmällä näitä asioita.

181   Mutta, kun näin sen tapahtuvan, ja nuo helluntailaiset seisomassa siellä hänen kanssaan… Jopa Oral Roberts katsoi minua tällä tavalla. Minä sanoin: “Oi, sentään!”

182   Hän seisoi siellä koulutettuna ja kiillotettuna, tiedättehän, ja niin edelleen. Tämä ei ole se tapa miten Jumala kiillottaa Hänen omansa. Hän ei kiillota omiaan kuulutuksella; Hän kiillottaa nöyryydessä ja Hänen ilmoitetun Sanansa voimassa, muotoillen sen siksi Jyväksi, josta se oli lähtenyt.

183   Joku sanoi minulle: “Veli Branham, on yksi sinua koskeva asia, jota en ymmärrä.” Minä sanoin: “Mikä se on?”

 Seisoessani siellä eteishallissa… Arvelen, että sisar Dauch ja muut heistä, sen jälkeen, kun minä ja Bill olimme puristaneet heidän käsiään, kävelivät nurkan taakse tuon ihmisjoukon mukana. Eräs saarnaaja tunkeutui ihmisjoukon lävitse luokseni, kaulus ympäri käännettynä, ja hän sanoi: “Miksi sinun aina täytyy haukkua ihmisiä?” Hän sanoi:  “Nuo ihmiset uskovat sinun olevan Jumalan palvelijan, ja sinun tulisi olla hellä ja miellyttävä heitä kohtaan ja muuta sellaista. Mutta joka kerta, kun kuulen sinun puhuvan, sinä haukut naisia siitä kuinka heillä on lyhyet hiuksen ja kuinka he käyttävät shortseja ja make-uppia ja kaikkia näitä muita asioita. Ja haukut ihmisiä siitä kuinka kylmiä, muodollisia ja välinpitämättömiä he ovat. Miksi sinä teet niin? Nuo ihmisethän rakastavat sinua; kuinka sinä voisit olla rakastavainen Jumalan poika ja tehdä senkaltaista?”

184   Minä ajattelin: “Herra, anna minun vastata tälle älykkäälle miehelle. Anna minun vastata hänelle sillä tavalla, että hän hirttää itsensä omaan köyteensä.” Minä kysyin: “Herra, oletko koskaan lukenut suuresta musiikin säveltäjästä nimeltään Beethoven?”

 Hän sanoi: “Kyllä, varmasti olen lukenut Beethovenista.”

185   Minä sanoin: “Hän luultavasti repi roskapöntöittäin paperia, mutta hän antoi maailmalle mestariteoksia.” Hän ei enää koskaan avannut suutaan eikä sanonut yhtään sanaa. Minä sanoin: “Kun hän istui työhuoneessaan inspiraation alaisena, hän kirjoitti jotakin paperille. Sitten hän meni ja soitti sen. Ja, jos se ei kuulostanut oikealta, hän repi sen ja heitti roskakoriin. Mutta, kun hän oli saanut koko inspiraationsa paperille, silloin maailmalla oli mestariteos.” Oi, kuinka Sana leikkaakaan, mutta se tuottaa Mestariteoksia. Se ottaa kaiken kuoren ja varren pois, ja synnyttää Mestariteoksen.

186   Minulla on noin seitsemän minuuttia aikaa kertoa teille mitä tapahtui toissapäivänä, ja vielä päästä lähtemään pois oikeaan aikaan. Heinäkuun kolmantena, minä istuin täällä ostoskeskuksessa, juuri täällä meitä vastapäätä. Olen ollut Pigallella, Roomassa, Ranskassa, ja olen ollut New Yorkissa ja Los Angelesissa; mutta likaisin joukko naisia, mitä koskaan elämässäni olen nähnyt, on Jeffersonvillessä, Indianassa. En ole milloinkaan nähnyt niin paljon saastaa koko elämäni aikana, kuin mitä näin niissä ihmisissä. Istuin siellä kunnes sydäntäni särki ja Herra antoi minulle näyn. Minä tulen nyt kertomaan tuon näyn. En tiedä voinko tulkita sitä, mutta tulen nyt kertomaan tuon näyn ensimmäistä kertaa.

187   Menin transsitilaan. Ja tehdessäni niin, siellä oli joku minun kanssani. Minä en nähnyt tuota henkilöä, se oli vain ääni. Ja minä katsoin tänne päin ja hän sanoi: “Morsian on tuleva näkyviin ennakkokatselmusta varten.” Ja minä katsoin ja näin, tulemassa minua kohden oli kaikkein kaunein joukko siististi pukeutuneita naisia mitä koskaan elämässäni olen nähnyt. Mutta jokainen heistä näytti olevan pukeutunut eri tavalla. Heillä kaikilla oli pitkä tukka. Ja heillä oli pitkät hihat ja hameet ja niin edelleen, he olivat nuoria naisia. He näyttivät olevan, sanoisinko ehkä, kaksikymmentävuotiaita.

188   Minulla on nyt Raamattu avoinna täällä edessäni. Voin sanoa ainoastaan mitä olen nähnyt. Jos te kysytte: “Mitä sinä katsot?” Sanoisin katsovani kelloa. “Mitä sinä katsot?” Katselen ihmisiä. “Mitä sinä katsot?” Katson Raamattua. Tämä on kuinka minä kerron totuuden; se on sen mitä minä näen. Ja voin sanoa vain sen, mitä olen nähnyt. En tiedä mitä se merkitsee, minun vain täytyy kertoa se teille.

189   Mutta, kun tämä Morsian… Hän katsoi suoraan… Tuo, joka puhui minulle, ja minä – seisoimme yhdessä; Ja tuo Morsian koostui puhtaimmista, miellyttävimmän näköisistä ihmisistä, mitä olen koskaan elämässäni nähnyt. Näytti siltä kuin niitä olisi ollut tusina tai enemmän, vain… En tiedä kuinka monta oli rinnakkain, mutta siellä vain oli ryhmä heitä. Ja se kulki ohitse, miellyttävä ilmapiiri, silmät ylöspäin suunnattuina, Hänen kulkiessaan ohitse. Oi, hän oli kaunis! Minä katselin häntä. Ja Hän kulki ohitse. Sitten sanottiin: “Se oli Morsian. Nyt me katselmoimme seurakunnat.” Ja he tulivat. Ja näin niiden tulevan. Ja, kun ne tulivat sinne ylös, niin jokainen näytti toistaan pahemmalta. En ole milloinkaan elämäni aikana nähnyt niin saastaista joukkoa. Ja, kun hän sanoi: “Seuraavaksi…” Kuulin ääntä ja sanottiin: “Seuraavaksi, tässä tulee Amerikan ryhmä.”

190   Minä olen amerikkalainen, mutta tämä teki minut sairaaksi. En ole tarpeeksi kaunopuheinen kertoakseni sekalaisen seurakunnan edessä mitä tapahtui… Teidän täytyy lukea rivien välistä. Mutta, kun nuo naiset tulivat, niin heidän johtajansa oli noita. Hänellä oli valtavan pitkä nenä ja valtavan suuri suu. Ja kaikki he olivat pukeutuneet vaatteisiin, jotka olivat jotenkin matalalla täällä, mutta yläosa oli vain kuin noin puolen tuuman levyinen nauha, joka kulki näin ylöspäin ja kiersi niskan ympäri tällä tavalla. Ja jokaisella naisella oli jotakin yllään aivan kuin… Monet teistä muistatte kuinka vuosia sitten oli tapana leikata sanomalehtiä sillä tavalla suikaleiksi, ja ne riippuivat ovissa ja ikkunoissa pitäen kärpäset ulkona.

191   Kuinka moni muistaa sen? Tehän tiedätte. Luulen, että teillä oli tapana käyttää sitä karnevaaleissa, sellaista suikaleiksi leikattua silkkipaperia. Heillä oli jotakin sen kaltaista, jota he pitivät alaosansa edessä. Kokonaisuudessaan he olivat muuten alasti. Ja jokaisella heistä oli hiukset leikatut todella lyhyiksi, ja kiharretut aivan sykkyrälle. Todella lyhyet hiukset ja täysi make-upp. Ehdottomasti se ei näyttänyt miltään muulta kuin katuprostituoiduilta. Ja he kävelivät tämän paperin kanssa. Ja minkälaista karkeutta! No niin, he pitivät tuota paperia edessään, mutta kun he kulkivat tuon katselmointikorokkeen ohitse, niin heidän selkäpuolensa… Ja nähdä se tapa miten he käyttivät kaikkein etummaisia ja takimmaisia osiaan, ja kuinka he toimivat… Minä ajattelin: “Onko tuo seurakunta?”

192   Ja siellä hän meni. Ja he lauloivat näitä twist-and-roll lauluja, tiedättehän, tai miksi te niitä kutsutte, mennen alaspäin… laulaen sillä tavalla… Minä sanoin: “Onko tuo seurakunta?” Ja minä seisoin siellä itkien sydämessäni. Ja tämä noita… Minun mielipiteeni mukaan se ei ole mitään muuta kuin tuo Kirkkojen maailmanneuvosto, joka oli johdattamassa heitä tietä alaspäin, minne he olivat menossa. He menivät pois vasemmalle ja häipyivät sekasotkuksi, yhä soittaen tätä musiikkia, aikaansaaden näitä todella kummallisia ääniä, ja ravistellen vartaloitaan ensin toiselle puolelle ja sitten toiselle, ja sitten he jatkoivat kävelyään sillä tavalla.

193   Ja minä aloin painaa päätäni kumaraan, ja hän sanoi: “Odota, Morsiamen täytyy tulla uudestaan.” Ja minä katsoin, ja tässä he tulivat jälleen. Ja he kulkivat ohitse, miellyttävän näköisiä pikku naisia. He kaikki katsoivat suoraan minuun kulkiessaan ohitse. Minä panin meikille, että jokainen niistä oli puettu eri tavalla. Ja yhdellä siellä takana oli pitkä tukka roikkumassa alhaalla ja hän oli kiertänyt sen ympäri tällä tavalla, saattoi olla saksalainen tai jotakin sellaista… Ja minä katselin niitä. Ja sitten, kun he alkoivat poistua, niin kaksi tai kolme viimeistä heistä… sekosivat tahdista. Ja minä aioin huutaa heille, ja he yrittivät päästä takaisin tahtiin. Ja minä näin heidät vain – näky vain haihtui pois ja erkani minusta.

194   No niin, tässä on sen tulkinta. Syy… Nyt muistakaa. Olin juuri kirjoittamassa… En ollut vielä lopettanut näiden muistiinpanojen kirjoittamista. Mutta saarnatessani tänä aamuna, minä huomasin saarnaavani juuri tästä asiasta. Panitteko merkille, että seurakunta vain tuli katselmukseen… Tämä on totuus, ystävät. Taivaallinen Isä, joka kirjoittaa Sanan tietää, että kerron totuuden. Näettehän? Minä tiedän sanovani vain totuuden. Enkä tiennyt sitä kuin vain muutama minuutti sitten, näytti siltä kuin… tai aivan lähiaikoina…

 Panitteko merkille, että Morsian tuli näkyviin kahdesti? Ensimmäinen Siemen ja Toinen Siemen, molemmat heistä tarkalleen samanlaisina. Syynä siihen, että he olivat pukeutuneet erilaisesti on se, että he tulevat kaikista kansakunnista, Morsian koostuu niistä kaikista. Joka ainoalla oli pitkät hiukset, eikä mitään make-uppia, he olivat todella sieviä tyttöjä. Ja he katsoivat minuun. Se edusti jälleen sitä, että Morsian tulee esiin kaikista kansakunnista. Näettekö? Jokainen niistä edusti kansakuntaa, marssien täydellisesti linjassa Sanan kanssa.

195   Ja sitten minun täytyy valvoa häntä. Hän tulee sekoamaan tahdista Sanan kanssa, jos en valvo häntä, kun hän kulkee ohitse. Ehkäpä se on minun aikani ohitse, kun olen lopettanut, tai mitä hyvänsä se onkin.

196   Tarkatkaa! He tulivat takaisin, yrittäen parastaan. He olivat tulossa takaisin; he olivat tulossa linjaan, koska he olivat katsomassa jonnekin muualle, katsoivat tuota seurakuntaa, joka juuri oli mennyt sekasortoon. Mutta kaksi… Eivät etumaiset, vaan viimeiset kaksi tai kolme heistä astuivat jotenkin ulos hieman oikealle sivulle, ja näytti siltä kuin he olisivat yrittäneet päästä takaisin jonoon, mennessään ohitse. He ohittivat minut suunnilleen siltä etäisyydeltä kuin tuo seinä on minusta. Ja minä seisoin siellä, ja sitten minä näin heidän vain liikkuvan eteenpäin ja häipyvän näkyvistä.

 Mutta pankaa merkille, että seurakunta tuli esiin vain kerran, jokaisen kansakunnan seurakunta. Mutta Morsian tuli kahdesti. Ymmärrättekö mitä se oli? Tietämättä sitä, mutta verratkaapa sitä tämänaamuisen sanomani kanssa. En tiennyt sitä, näettekö?

197   Siemen putosi maahan Nikeassa. Se oli alkuperäinen siemen. Ja Morsian tulee näiden kirkkokurinallisten vaiheiden kautta, jotka tulivat olemassaoloon vain kerran. Mutta Morsian on palaava takaisin viimeisissä päivissä. “Minä tulen palauttamaan ennalleen.” Näettekö? Mestariteos on nostettu ylös. Se on syy miksi Morsian katselmoitiin toisen kerran. Hänet katselmoitiin ensimmäisen kerran ja sitten Hänet katselmoitiin toisen kerran. Ja toisella kerralla Hän on täydellisesti samanlainen kuin Hän oli ensimmäisellä kerralla. Oi, Jumala, ole armollinen! Kiire, kiire, kiire! Elämä tulee Jyväksi todella nopeasti! Näettekö?

198   Yksikään toisista ei enää koskaan tullut esiin. He menivät ulos, eivätkä enää milloinkaan palaa. Mutta Morsian tuli tekaisin koska Morsian on Alpha ja Omega. Jumala, Suuri Kuvanveistäjä on valmistanut Mestariteoksensa, sillä se on palanen Hänen ensimmäisestä Mestariteoksestaan. Niin kuin Hän teki Eedenin puutarhassa, ottaessaan siitä pois palasen, josta Hän valmisti toisen, joka pilattiin ja lankesi. Ja nyt Hän on käyttänyt kaiken tämän ajan rakentaakseen sen uudelleen. Ja Hän toi esiin tämän Mestariteoksen, jota lyötiin, – jotta tämä irtilyöty palanen voisi tuoda jälleen takaisin tuon Mestariteoksen.

199   Mestariteos ja Jumalan Poika – Mestariteos ja Morsian… Ja se on osa Hänestä, minkä täytyy olla Sanan täyttäminen. Sana on täyttynyt, ja me olemme valmiit Herran tulemusta varten.

200   Oi, Elävän Jumalan Seurakunta, kumartakaa sydämenne ja itsenne Jumalan edessä! Nämä asiat ovat totta. Minä tiedän, että se kuulostaa siltä kuin sellainen suuri asia kuin tämän tulee olla, olisi niin levittäytynyt yli kansakuntien; mutta se ei koskaan ollut niin. Hän ei muuta Hänen tapaansa.

201   Olkaa kiitollinen, Seurakunta, olkaa kiitolliset siitä missä te olette tänään, jos olette Kristuksessa. Muistakaa, kaikki tuo Elämä tullaan kokoamaan suoraan Jyvään, ylösnousemusta varten, mutta varsi ja loput siitä täytyy polttaa. Kuori ja kaikki muu täytyy hävittää, ja se tullaan hävittämään. Älkää luottako noihin kirkkokuntiin. Pysykää te Sanassa, Elämässä. Jumala ja Hänen Mestariteoksensa.

202   Sitten, mitä se on Tuhatvuotisvaltakunnassa? Kristus ja Hänen Morsiamensa Tuhatvuotisvaltakunnan puutarhassa. Aamen!

Minä rakastan Häntä,
Minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti minua,
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

203   Se on missä Häntä lyötiin. Me arvostimme Hänet lyödyksi, Jumalan lyömäksi ja vaivaamaksi. Mutta Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, ja Hänet runneltiin meidän pahojen tekojemme vuoksi.

204   Onko täällä ketään, joka ei ole tuossa Jyvässä tänä aamuna? Nyt, kun Elämä on vetämässä viimeistä osaansa ulos kuoresta, kuoren kuivuessa… Kuinka moni tietää, että helluntaiseurakunta on kuivumassa? Mitä se on? Elämä jättää sen. Suoraan sanoen, se on jo lähtenyt.. Ja, jos tuo Morsian oli valmis katselmuksessa, niin ihmettelenpä, jos Morsianta ei silloin vielä olisi valmistettu.

Minä rakastan Häntä,
Minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti minua,
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

205   Päämme nyt ollessa kumarrettuina. Onko täällä joitakin, jotka haluaisivat tulla muistetuiksi? Jos te tunnette, että te että ole… Ystävät, se on liian selvää. Minulla ei koskaan elämässäni ole ollut näkyä, niin ettei jotakin olisi seurannut sitä. Minä kerron Totuuden. Jos olen kertonut Totuuden kaikkina näinä toisina kertoina, ja Jumala on todistanut sen, niin silloin minä kerron Totuuden tälläkin kerralla.

206   En tiedä missä päivässä me elämme, mutta tiedän, että mitään ei ole jäljellä. Ei voi nousta poliitikkoa esiin, joka voisi oikaista näitä asioita. Politiikat ja kansakunnat ovat mennyttä. Oi, Jumala! Voitteko päästä tarpeeksi syvälle siihen tunteeksenne sen. Kansakunnat ovat mennyttä, – ei kansa, vaan kansakunnat. Tämä on paras koko joukosta, ja se on mennyttä. Sitten, jos kansakunnat ovat mennyttä, maailma on mennyttä. Entä seurakunnat? Minun mielipiteeni mukaan helluntailaiset olivat parasta mitä heillä on ollut; mutta se on mennyttä. Oi Jumala, ole armollinen meille!

207   Jos te että tunne Häntä, niin olkaa hyvät ja pitäkää kiirettä, kiirehtikää! Jos tunnet Elämän vetoa, tulkaa ulos synneistänne, tulkaa ulos niistä asioista joissa te olette, tulkaa Jyvään nopeasti. Te tulette kuolemaan varressa tai kuoressa. Rukoilkaa,

Sillä aikaa, kun nyt laulamme. “Minä rakastan Häntä.”

Se on teidän käsissänne nyt. Meillä ei ole kirkkokuntaa eikä mitään muutakaan, meillä on vain Kristus. Olette tervetulleet palvomaan Häntä kanssamme, siihen asti, kun Hän tulee. Me emme voi panna nimeänne kirjaan, koska meillä ei ole kirjoja. Me haluamme, että teidän nimenne on Elämänkirjassa. Ja te voitte tehdä sen vain syntymisen kautta. Ettekö tekisi sitä juuri nyt? Pyytäkää Kristukselta uutta elämää, ja pyytäkää, että Hän toisi teidät sisälle ja panisi nimenne Hänen Kirjaansa, jos se ei ole siellä. Sitten te voitte olla yhteydessä kanssamme, olisimme iloiset siitä… Minä rakastan Häntä…

208   Rakas Jumala, auta jokaista henkilöä nyt tekemään inventaario, nähdäksemme josko me olemme Hänessä. Sinä rakastit meitä. Sinua lyötiin meidän vuoksemme. Ja me pidimme Sinut Jumalan lyömänä ja vaivaamana. Minä rukoilen, Jumala, että Sinä kutsuisit jokaisen. Herra, puhu minun lapsilleni, minun rakkailleni ja minun ystävilleni. Suo se, Herra, juuri nyt, Jeesuksen Kristuksen nimen kautta.

209   Älä salli kenenkään odottaa liian pitkään, Herra. Se näyttää olevan kauhean lähellä. Sato on todella kypsää. Jumalan suuri puimuri on pyyhkäisevä maan lävitse yhtenä näistä päivistä; oljet tulevat lentelemään ympäriinsä, mutta Vehnä tulee kerätyksi aittaan, se otetaan ylös, sillä Siinä on Elämä. Suo Herra, vastaus jokaiseen pyyntöön, niin että jokainen rukous olisi tuotu ilmi Sinun edessäsi.

210   Minä rukoilen heidän puolestaan, Herra. Minä rukoilen, ettet Sinä antaisi yhdenkään täällä olevista tulla kadotetuksi, Herra. Heillä on vaikeuksia… He ovat ajaneet satoja maileja. Ja mitä hyvänsä me tarvitsemmekin, anna se meille, Herra, mikä hyvänsä on hyväksi meille, Herra. Ei sitä, mikä on hyvä meidän silmissämme, vaan sitä mikä on hyvää Sinun silmissäsi. Me haluamme seistä kuten puhdas neitsyt, joka on puhdistettu, jota Jumala on nuhdellut, jotta voisimme olla puhdistetut synneistämme. Ja minä tarjoan rukoukseni heidän puolestaan, Herra.

211   En tiedä kuinka rukoilla. Me puhumme Kaikkivaltiaalle Jumalalle, ja minkälainen kuolevainen ihmisolento voisi rukoilla oikeantyyppisen rukouksen Elävän Jumalan edessä? Mutta Herra, minun väärin äännetyt sanani – sanojeni ollessa väärissä paikoissa – jos Sinä voit ottaa ABC:t eräälle pikku pojalle yhtenä päivänä ja tehdä niistä lauseen, niin sinä voit korjata minun virheeni ja katsoa vain siihen, mitä minä uskon, Herra. Minä uskon Sinuun. Minä uskon tämän Sanan. Ja minä uskon jokaisen läsnä olevan puolesta. Ja uskon kautta minä tuon heidät tuolle alttarille, Herra missä meidän ja suuren Jehovan välillä on Hänen Poikansa Jeesuksen Veri. Ja Veri on puhuva puolestamme. Kun Sinä löit Häntä Golgatalla, niin sanoit: “Puhu! Kuulkaa Häntä!” Ja Raamattu sanoo, että tuo Veri puhuu suurempia asioita kuin Vanhan Testamentin karitsan veri; sillä Kristuksen Veri puhuu parempaa kuin Aabelin veri, se puhuu suuremmista asioista. Ja Herra, se puhuu lunastuksen meille, kun me huudamme apua Veren lävitse.

212   Suuri Elämän Isä, lue meidät mukaan, Herra. Jos olemme tehneet syntiä, ota se pois meistä. Me emme halua olla sellaisia, Herra, se ei ole meidän tarkoituksemme. Ja me käsitämme elävämme niin hirvittävän pimeässä päivässä. Kuten sanoimme alussa, me vaellamme vuorta ylöspäin, epätasaisten paikkojen lävitse, ja polku on hämärä, mutta me kuljetamme mukanamme Valoa, että me voisimme nähdä sen askel askeleelta, jatkaessamme eteenpäin, kunnes me lopulta pääsemme mäen huipulle. Opasta meitä, Oi Paimen. Suuri Jehova, johdata meitä Sinun Hengelläsi.

213   Ja me tiedämme olevamme kaukana siitä, että olisimme mestariteos, mutta me katsomme siihen mistä meidät on hakattu irti, tuohon todelliseen Mestariteokseen, ja Häneen me panemme luottamuksemme. Ota meidät Hänelle, Herra. Suo se, Herra.

214   Paranna kaikki sairaat ihmiset täällä, Herra. Me pidimme Häntä lyötynä ja vaivattuna. Mutta Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden. Jumalan Mestariteosta oli lyöty, ja Häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden; ja Hänen haavoillansa meidät parannettiin. Paranna sairaat, Herra, Sinun Jumalallisessa läsnäolossasi nyt, tietäessämme, että Sinä olet täällä.

215   Puhdista sielumme ja sydämemme kaikesta pahasta, kaikista pahoista ajatuksista, kaikista pahoista keskusteluista, kaikista vääristä asioista. Puhdista meidät. Ja me rukoilemme, Isä, että Sinä parantaisit meidän sairautemme, ja sallit meidän lähteä täältä tuntien, että me olemme Sinun pyhitettyjä lapsiasi. Ja Veren ollessa yllämme, me puhumme Sanan Veren lävitse. Suo se, Herra. Me pyydämme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

216   Isä Jumala, nämä nenäliinat, voitele ne Sinun läsnäolollasi, Herra. Voikoon Sinun läsnäolosi olla niiden kanssa, minne tahansa ne menevätkin. Minkä hyvänsä sairaan ruumiin päälle ne lasketaankin, voikoot he tulla parannetuiksi. Ja mitä hyvänsä se onkin, jos se on särkynyt koti jossakin, korjaa se, Herra, Suuri Kuvanveistäjä. Suo se, Herra.

217   Muovaa ja tee meidät Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. Me uskomme, että Morsian on nyt saamassa viimeistä kiillotustaan. Se tullaan lyömään irti kerta kaikkiaan täydellisesti organisaatiosta, ja sitten suuri sadonkorjuu on oleva täällä. Siihen asti, Herra, tee heistä terveitä ja onnellisia palvellakseen Sinua. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Minä rakastan Häntä,.. (Rakastatteko te todella Häntä?)
Koska Hän ensin rakasti minua,
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

218   Ymmärrättekö te nyt miksi minä torun teitä? Se ei ole siksi etten rakasta teitä; Minä rakastan teitä. Minä haluan Mestariteoksen Mestaria varten. Minun ehkä täytyy repiä jotakin ulos ja muuta sellaista, mutta minulla on oleva Mestariteos jonakin näistä päivistä, jos pidän sen tarkalleen tässä Sanassa. Niin se on.

219   Jeesus sanoi: “Tästä kaikki ihmiset tuntevat teidät Minun opetuslapsikseni, kun te rakastatte toinen toistanne.” Meidän tulisi olla niin rakastuneita toinen toisiimme!

 Siunattu olkoon side, joka sitoo
sydämemme yhteen kristillisessä rakkaudessa;
Sukulaismielten yhteys
on tuon ylhäällä olevan kaltainen.

 Tarttukaamme toinen toistemme käsiin.

Kun me erilleen eroamme, se antaa meille sisäistä tuskaa;
Mutta me olemme yhä yhteen liitetyt sydämessä
Ja toivomme jälleen tapaavamme
Ota Jeesus Nimi kanssas, murheen ja surun lapsi;
se antaa sinulle iloa ja lohdutusta, ota se kaikkialle minne menet
Kallis Nimi, Oi kuin suloinen,
maan toivo ja Taivaan ilo;
Kallis Nimi, Oi kuin suloinen,
 maan toivo ja Taivaan ilo.

 Muistakaa nyt matkallanne:

Ota Jeesus Nimi kanssas, kilveksi jokaista huolta vastaan;
Kun Kiusaukset ympärillesi kerääntyy, 
(Mitä te silloin teette?)
Vain henkäiskää tuo pyhä Nimi rukouksessa.
Oi Kallis Nimi, Oi kuin suloinen:
Maan toivo ja Taivaan ilo;
Kallis Nimi, Oi kuin suloinen!
Maan toivo ja Taivaan ilo.
Kunnes tapaamme,

Kumartakaamme päämme. Oi, minä rakastan laulamista!

Kunnes tapaamme Jeesuksen jalkojen juuressa
Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme,
Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme.

64-0620B KUKA ON JEESUS? (Who Is Jesus), Topeka, Kansas, USA, 20. 6. 1964

FIN

64-0620B KUKA ON JEESUS?
(Who Is Jesus)
Topeka, Kansas, USA, 20. 6. 1964

 

1       …minulla – meillä on ollut, tähän mennessä, varsinainen gastronominen riemujuhla nauttimallamme aamiaisella; minun on yleensä kylmä sämpylä ja vähän hilloa päällä. Olin Phoenixissa, tässä kerran, ja minä sain pannukakkuja ilman… me nimitämme niitä etelässä ”flapjackseiksi” eikä niiden kanssa ollut yhtään melassia, ja niinpä minun piti panna sokeria omieni päälle; He olivat todella… Ja nyt, täällä meillä oli varsinainen [juhla]hetki! Eikä vain sitä, luonnollisessa mielessä, vaan meillä on ollut sitä myös hengellisesti.

2       Oli todella ilo kuulla tämän rakkaan veljen todistus. Minut kutsuttiin tässä eräänä aamuna hänen sänkynsä ääreen; minulle kerrottiin vähän, mitä oli tapahtunut. Luulisin, että hän on yksi ensimmäisistä, joka yritti sponsoroida tätä kokousta. Todellakin kyse oli saatanasta, joka yritti tehdä sen tuolle Jumalan miehelle; mutta te näette, miten Jumala toimii; Hän kääntää asian päinvastaiseksi – suurenmoiseksi todistukseksi näyttääkseen oman voimansa. Hän saa kaiken toimimaan niiden hyväksi, jotka rakastavat Häntä. Olen niin kiitollinen kuullessani tuon todistuksen, veli.

3       Minulle on ollut todellinen ilo ja kunnia olla tässä kaupungissa teidän kanssanne, ihmiset. Se on – no, en pysty ilmaisemaan sitä, mitä minä sen takia tunnen. Nyt meillä ei ole ollut ylitsepursuavasti väkeä ja sellaista, niin kuin meillä joskus on, mutta näyttää siltä, että Jumala on aikeissa tehdä jotakin, tai on valmistautumassa johonkin, valmistamassa ihmisiä jotakin varten, järjestämässä ihmiset takaisin sille kurssille [reitille], jolla meidän pitäisi olla, ja kohdatakseen näitä paimenia, ja niin edelleen.

4       Ja sitten, minulle on ilo ja kunnia tulla tänne tänä aamuna puhumaan Täyden evankeliumin liikemiehille [suom: STELK]. Käsittääkseni, tämä osasto on vielä lapsenkengissään; se on hyvin pieni ja niin kuin veli tässä sanoi, täällä tarvitaan miehiä.

5       Ja sitten, kuten monet suuret hienot täyden evankeliumin organisaatiot, joille minut on esitelty ympäri maailman, joissa monet ovat baptisteja ja eri puolilta, no, minä kuulun yhteen joukkoon, ja se on Liikemiehet, koska se ei edusta mitään tiettyä organisaatiota. Itsessään se on yhteisevankelinen; se ei yksinkertaisesti edusta mitään muuta kuin täyttä evankeliumia, ja me olemme siitä niin tyytyväisiä.

6       Ja mielestäni, te kaupungin miehet, täällä, se on… Todellakin, jos te uskotte minun sanovan teille jotakin, mikä on totta, tämä on se hetki, jolloin täyden evankeliumin liikemiehet saattavat kokoontua yhteen; sellaisina hetkinä, lauantaiaamuisin, te opitte toinen toisiltanne asioita, joista puhua.

7       Presidentti… kansainvälinen presidentti, veli Shakarian, minä tutustuin häneen monia vuosia sitten. Monet teistä tiedättekin siitä, kun noita sähkösanomia oli pöydälläni, iso pino, ja poimin sieltä, minä löysin Shakarian-nimisen naisen, joka oli kuolemassa syöpään. Ja jotenkin, Herra johdatti minut paikalle, ja siellä minä tutustuin Shakarianeihin, kun nainen parani. Silloin tohtori Theodore Palouveas kastettiin siellä, kun… hän oli heidän lääkärinsä, kreikkalainen lääkäri.

8       Hän sanoi: ”Tuo teidän ideanne! Te annatte ihmisille aivan väärän käsityksen. Se nainen makaa siellä kuolemaisillaan!” hän sanoi.

9       Heti, kun minä menin sisälle, hän sanoi: ”Siis, kun te menette sisään, olkaa kunnioittavia – hiljaa, koska tuo nainen on kuolemaisillaan. Hän on ollut täällä ja häneltä on poistettu molemmat rinnat, ja hän on turvonnut kovasti. Mies sanoi. ”Hänen on kuoltava”, hän sanoi. ”Te ette voi asialle mitään”, hän sanoi. Ja minä vain kuuntelin hänen luentoansa hetken; Hän sanoi: ”Olkaa nyt aivan hiljaa; älkää rukoilko äänekkäästi, tai mitään. Lausukaa lyhyt rukouksenne, ja tulkaa pois”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Kyllä, herra.”

10   No, minä vain jatkoin. Tiesin, etten kuuntelisi sitä, siis. Ja minä sanoin, että me… Menin yläkertaan. Ja siellä oli, minä luulen, että otin… minä otan uudelleen; menin yläkertaan, ja Florence, nuori, kaunis, nuori nainen silloin, ja Rose ja kaikki ihmiset, he rukoilivat; ja heidän äitinsä makasi siinä tajuttomana – oli ollut päiväkausia tajuttomana, ja aivan turvoksissa.

11   Ja minä polvistuin rukoukseen ja sitä tehdessäni, Herran enkeli tuli sängyn luo ja sanoi: ”Kolmessa päivässä, hän tulee olemaan jalkeilla.”

12   Niinpä, minä käännyin, ja lähdin menemään ulos, ja ihmiset seurasivat minua. Sanoin: ”Herran nimessä, hän tulee nousemaan ylös vuoteesta.” Ja ihmiset alkoivat kirkua.

13   Ja paikalle tulee tohtori Palouveas ja oli aikeissa ajaa minut ulos talosta. Ja hän yksinkertaisesti… Minä sanoin… Hän sanoi: ”Olipa päähänpisto!” Ja minä sanoin… ”Siis antaa nyt ihmisille tuollaisia turhia toiveita! Nainen on kuolemassa!”

14   Minä sanoin: ”Tilastojen mukaan, niin onkin, mutta Jumalan Sanan mukaan, ei ole.” Näettekö? Minä sanoin; ”Hän tulee jäämään henkiin.”

15   ”Höpsis”, hän sanoi, ”teidän pitää poistua täältä; alkakaa painua.”

16   Ja veli Shakarian astui esiin ja sanoi: ”Hetkinen vain.” Näettekö? Me olemme pyytäneet myös teitä tänne, lääkärinä, ja me arvostamme teitä, mutta me kutsuimme myös veli Branhamin; mitä toiveisiin tulee, te ette ole antanut meille yhtään. Hän, katsokaas antaa”, hän sanoi.

17   Ja minä sanoin: ”Kuulkaapa, mitä minä teen; jos nainen ei ole kolmen päivän sisällä poissa sängystä, minä panen selkääni kyltin: ’väärä profeetta’, ja me lähdemme Los Angelesiin, ja te menette autollanne pitkin katuja ja puhallatte torveen ja osoitatte minua. Ja sitten, jos hän pääsee ylös, niin minä panen teidän selkäänne kyltin: ’puoskari’, ja otan autonne ja puhallan torveen. Hän ei suostunut. Myöhemmin hänet kastettiin kastelukanavassa, ja hän palvelee Herraa. Hänet on otettu sittemmin kirkkauteen.

18   Ja sillä tavalla minä tutustuin Shakarianeihin. Myöhemmin minä osallistuin heidän kanssaan heidän ensimmäisen osastonsa organisointiin. Ja yli koko kansakunnan; ympäri maailman, minä olen auttanut heitä heidän osastoissaan. [Liikemiehet] on todella hieno miesten ryhmä.

19   Minusta te – teiltä puuttuu jotakin, eikä yhteenkuuluvuutenne [/toverihenki] ole lujittunut täällä, sillä yhteenkuuluvuudesta on kyse. ”Meidän pitäisi kokoontua”, Raamattu sanoo meille, että ”kun me näemme lopun lähestyvän, älkäämme jättäkö kokoontumistamme.” Se ei – eikä ainoastaan sitä, se vahvistaa teitä. Ja te – teidän voimanne vahvistaa seurakuntaa. Ja se kaikki… Täyden evankeliumin liikemiehet ei ole organisaatio, jonka takia voi jäädä muusta pois, ja sanoa: ”Tämä on se meidän ryhmämme”, nämä ovat kaikkein uskovien kokoontumisia. Se on todella seurakunnan yksi solu, siis, itse seurakunnan – hengellisten uskovien; ja minusta olisi hienoa, jos te tekisitte sen. Se on vähän sellainen pieni… ehkä se ei…

20   Minä toivon, ettei tämä kuulosta rienaavalta, mutta joku sanoi minulle vähän aikaa sitten eräässä kokouksessa, hän, eräs mies sanoi: ”Hei, sinähän olet saarnaaja.”

21   Minä sanoin: ”No, minä luulen, että puolet tuosta on totta.” Minä vähän pelkään sitä, mitä sanon saarnaajista, jotka ovat Täyden evankeliumin väkeä.

22   Siis, minun isäni oli ratsastaja. Hän kesytti hevosia. Kun minä olin pikkupoika, minä ajattelin, että minustakin tulisi ratsastaja. Tehän tiedätte, miten pikkupojat haluavat olla isänsä kaltaisia, ja minustakin piti tulla ratsastaja. Ja niinpä, minä hoidin isän tontin peränurkkaan kyntämään, ja minä otin oman kyntöhevoseni, ja vein sen vanhan, tukista veistetyn, juottokaukalon ääreen.

23   Kuinka moni on nähnyt sellaisen, vanhanaikaisen… No, mistä päin Kentuckya te olette kotoisin? Oi! Kuinka moni on nukkunut olkipatjalla? No, minä voin saman tien ottaa takin ja kravatin pois; olen täällä todella kuin kotonani. No, sellaisista oloista minä olen.

24   Siellä minä ennen olin. Ja isällä oli satula, siis; ja kun minä näin hänen olevan kaukana tilan peränurkilla, niin minä otin sen vanhan kyntöhevosen. Ja minä hain paikalle kaikki veljeni ja panin heidät aidan viereen; menin hakemaan aikamoisen kourallisen sappiruohoja [piikikäs kasvi] ja panin ne satulan alle, ja kiristin satulavyön ja hyppäsin hevosen selkään. Voi! Se vanha veikko oli niin väsynyt, että tuskin sai nostettua jalkansa irti maasta; ja sehän parkaisi ja alkoi vikuroida – sappiruohot pistelivät sitä, ja vedin satulavyön tiukalle; ja niin otin hatun päästäni ja olin aivan… olin oikea cowboy. Olin lukenut vähän liikaa lehtiä, siinä kaikki; näin minä uskottelin veljilleni olevani tosi cowboy, nähkääs, ja ajattelinkin olevani.

25   Kun täytin suunnilleen 18, livistin kotoa, ja lähdin Arizonaan, ”Ihmiset tarvitseva minua siellä kesyttämään hevosiaan; siitä olen varma; he todella… ihmiset tarvitsevat minua, ja siksi minun on lähdettävä kotoa.” Alaikäinen, mutta livistin tieheni ja satuin pääsemään Phoenixiin juuri parahiksi, kun oli rodeoiden aika, siis. Sitten menin sinne taakse tutustumaan heidän karjaansa, tutkimaan, millä minä tulisin ratsastamaan. Ja niillä, jotka jäisivät jäljelle, joilla muut eivät pystyisi ratsastamaan, minä ratsastaisin, siis, ja saisin hopeasatulan.

26   Olin semmoinen piskuinen kaveri, ollut aina aika pieni, ja ajattelin hankkia itselleni chapsit [säärystimet]. Tiesin isäni käyttävän sellaisia. Eikä minulla ollut niitä silloin, ja niinpä minä hankin… näin hienot, joissa luki ”A-r-i-z-o-n-a” alhaalla ja niissä oli härän pääkalloja ja sen semmoisia. Minä ajattelin: ”Voi tavaton, nämäpä näyttäisivät komealta päälläni”, tehän tiedätte, miten lapsi… Minä vedin ne päälleni, ja niistä laahasi suunnilleen 40 senttiä pitkin lattiaa. Ja minä näytin niissä ihan yhdeltä näistä pikku tappelukukoista, kaikissa höyhenissään. Minä ajattelin: ”Ei tule ikinä onnistumaan”, ja lähdin ja ostin Levisfarmarit.

27   Ja minä ajattelin: ”Tulen tienaamaan jonkin verran.” Ja niin minä lähdin ja katselin pitkin ja poikin sitä karjaa, joka siellä oli, ja niin villejä olivat, etteivät edes heinää syöneet kaukalosta. Minä ajattelin: ”Tavaton sentään!”

28   Sitten, ensimmäinen, joka tuotiin esiin, se sattui olemaan… outoa sanoa se tänä aamuna, en ole tullut sitä ajatelleeksi ennen kuin nyt: mutta ensimmäinen ratsastettava hevonen, sinä iltapäivänä kisassa, oli nimeltään ”Kansasin lainsuojaton”, ja se oli kotoisin Kansasista, valtava, lainsuojaton se olikin, säkä 1,7 m! Ja niin erään kuuluisan ratsastajan piti ratsastaa sillä.

29   Minä hankkiuduin, karjapihan aidalle, siis, ja istahdin sille, niin kuin muutkin ratsastajat. Heillä oli hattu työnnettynä tällä lailla takaraivolle. Minä ajattelin: ”Minähän näytän aivan oikealta ratsastajalta”, pää takakenossa.

30   Sitten, se kaveri astui esiin, kaikissa koristuksissaan. Hän – kun hän tuli rännistä ulos, sen hevosen selässä; se teki pari kolme pukitusta ja: muikkusukellus*, ja se poika… Hevonen meni yhteen suuntaan, ja mies toiseen. Avustajat poimivat hevosen ja ambulanssi ratsastajan, jolta valui verta korvista. Ja hevonen jatkoi matkaansa, ja avustajat nappasivat sen kiinni. [*moonfish = kuukala].

31   Se kuuluttaja tuli ja sanoi: ”Minä annan kelle tahansa, joka pysyy 10 sekuntia selässä, sata dollaria.” Hän jatkoi kävelyään yleisössä ja tulee kohti, katsoo suoraan minuun ja sanoo: ”Oletko sinä ratsastaja?”

32   Ja minä sanoin: ”En ole.” Muutin mieleni vähän vikkelästi. Minä en ollut ratsastaja.

33   Kun minut vihittiin Lähetysbaptistiseurakunnassa, otin Raamattuni kainaloon, siis, tällä tavalla, ja minä sain valtakirjani; olin uskon puolustaja, siinä se kaikki sitten olikin. Ajattelin olevani saarnaaja.

34   Eräänä päivänä, olin St. Louisissa, kun tämä pikkuinen Daughertyjen tyttö parani, ja minä ajattelin olevani sananpalvelija. Menin tapaamaan helluntailaisia, ja tämä Robert Daugherty – jotkut teistä saattavat tunteakin hänet; ja minä kuulin hänen saarnaavan. Ja tuo mies saarnasi niin, että polvet notkahtivat alta ja tuli siniseksi naamaltaan ja tuli luotisuoraan alas lattialle ja takaisin ylös, ja joutui haukkomaan henkeään, ja silti saarnasi niin, että se kuului kahden korttelin päähän.

35   Minä – minun vanha, hidas baptistikäsitykseni ei voi edes ajatella sitä niin vikkelästi. Jos joku olisi sanonut sen jälkeen minulle: ”Oletko sinä saarnaaja?” Olisin vastannut: ”En ole.”

Eräs kaveri sanoi minulle Philadelphiassa…

36   Siellä seuraava kokous järjestetään, ulkomaalaisten kanssa. Minun pitäisi puhua 29. päivä, pohjustaa kokous 29. tohtori Brownille ja monille veljille, jotka ovat mukana. Se tapahtuu Philadelphiassa; tämän kuun 29:nnestä alkaen. Minulle on ilo ja kunnia avata kokous, niin, ja pitää muutama aamiainen heille.

37   Joku kaveri sanoi: ”Minkä takia sinä pyörit tuon liikemiesporukan kanssa? Sinun pitäisi olla saarnaaja.”

Minä sanoin: ”No, minähän olen liikemies.”

Hän sanoi: ”No, minkä – millaisella liikealalla?”

38   Sanoin: ”Varmuusalalla.” Sanoin sen niin nopeasti, ettei hän aivan tajunnut sitä, nähkääs. Hän ei tajunnut, mitä minä sanoin; en sanonutkaan ”vakuutus-” sanoin: ”varmuus-.”

39   Hän sanoi: ”Siis, olen – tuo oli ilo kuulla.” Hän sanoi: ”Missä sen yhtiön pääkonttori on – millaista vakuutus se on”, hän sanoi.

Sanoin: ”Ikuinen Elämä.”

Hän sanoi: ”En ole vielä koskaan kuullutkaan siitä. Missä sen pääkonttori on?”

Sanoin: ”Kirkkaudessa.”

40   Jos joku teistä kavereista on kiinnostunut, minä haluaisin keskustella vakuutuskirjasta, kun tämä kokous on päättynyt.

41   Ja minä muistan, jokin aika sitten, vakuutuksesta; toivon, ettei täällä ole vakuutusasiamiehiä. Minun veljeni on vakuutusasiamies, muuten, Prudentialissa. No, minä kuulin yhdestä ikävästä vakuutussopimuksesta, kerran. Ja ihmiset eivät lukeneet vakuutuskirjaa täysin, ja minun isäni teki 10 vuotta töitä säästöhenkivakuutuksen takia, jota hänelle maksettaisiin 20 vuoden ajan – me luulimme. Kun se piti tulla maksuun, se oli 7 dollarin, 50 sentin arvoinen, ja me kuvittelimme sen olevan satojen dollareiden arvoinen. Mutta, ja minä – minä en tiedä; ei siinä mitään, vakuutus on ihan hyvä; siis, en moiti sitä. Se on täysin oikein.

42   Minulla oli eräs vakuutusystävä, tai siis pikemminkin myi vakuutuksia, kaveri, jonka kanssa kävin koulua; hänen veljensä, kirjoitti [kirjan] Yläsali, hän on tosi hieno baptistisaarnaaja. No, Wilmer tuli juttelemaan kerran, ja sanoi: ”Billy, minä tulin keskustelemaan vähän vakuutuksista.”

43   Minä sanoin: ”No, Wilmer, kuulehan; me olemme aina olleet hyviä ystäviä, ja kaikkea. Jos sinä haluat jutella kanssani säästä, tai – tai jostakin muusta, ei siinä mitään, tai kalastamaan menemisestä tai jostakin, niin minä olen valmis keskustelemaan”, minä sanoin ”mutta…”

No, hän sanoi: ”Siis, sinä todellakin tarvitset joitakin vakuutuksia”, hän sanoi.

Minä sanoin: ”Minulla on varmuus.”

44   Ja hän sanoi: ”Oi, anteek… siis onko Jesse”, hän on veljeni, ”jo myynyt sinulle vakuutuskirjan?”

45   Minä sanoin: ”Ei.” Ja minun vaimoni katsoi minua kuin jotakin huijaria, siis, koska hän tiesi, ettei minulla ole vakuutuksia. Hän katsoi minuun, ja minä sanoin: ”Kyllä, minulla on varmuus.”

46   Hän sanoi: ”Mikä se on?” Ja sanoin:

Siunattu varmuus, Jeesus on mun
Oi, mikä riemu on pelastetun
Jumalan lapsi, perillinen,
verellä pesty, on Jeesuksen!

47   Hän sanoi: ”No, sehän on hyvä, Billy, mutta se ei hoida sinua hautuumaalle.”

48   Minä sanoin: ”Mutta se hoitaa minut sieltä pois. Minä en ole huolissani sinne pääsemisestä. Minua huolestuttaa sieltä poispääsy.”

49   Liikemies, minä olen yhä ”liikkeessä.” Jos te haluatte keskustella siitä kanssani, minä teen sen ilomielin.

50   Mutta, keskinäinen yhteys* on suuri asia. Minä uskon, että se on kirjoitettu Sanassa: ”Kuinka suloista ja ihanaa on se, että veljekset voivat olla sovussa. Se on kuin voiteluöljy, joka oli Aaronin parrassa, joka valui hänen viittansa liepeille.” [Ps. 133: 1-2] Keskinäisessä yhteydessä* on todellakin jotain!

[*Fellowship = (keskinäinen) yhteys, yhteenkuuluvuus, toveruus, kumppanuus, yhteisö, veljeskunta.]

51   Yksin Jumala, alussa, Hän oli ainoastaan Jumala… Hän ei ollut edes Jumala alussa. Tiesittekö te sitä? Ei voinut olla. ”Jumala” tarkoittaa ”palvonnan kohde”, englannin kielessä. Näettekö? Kun Hän oli vain Elohim – itsestään olemassa oleva, Hän ei vielä ollut Jumala. Mutta Hänessä oli ominaisuuksia, samanlaisia kuin teidän ajatuksenne. Näettekö? Te ajattelette: minun on nähtävä jotakin, ja sitten… Minä ajattelen sitä, ja sitten sanon; ja sana on ilmaistu ajatus; niinpä: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana tuli ilmaistuksi”, näettekö, synnytettiin.

52   Ja nyt tapahtuu samoin. Samalla tavalla, me olemme syntyneet – syntyneet uudesti; saimme ikuisen elämän. Jos, meillä on ikuinen elämä, on vain yksi ainoa ikuisen elämän muoto – se on Jumala. Ja me olemme Hänen ominaispiirteitään [/määritteitään]. Minä voin nyt puhua tällä tavalla kristittyjen keskuudessa; me olemme määritteitä; ja jeesus tuli lunastajana; kuinka moni uskoo sen? [Srk. sanoo: ”Aamen.”] Lunastaminen ei ole minkään uuden luomista; lunastaminen on sellaisen palauttamista, mikä on ennen ollut. Näettekö? Mitä te pelkäätte? Näettekö? Kaikki on Hänen käsissään, kello ei tikitä väärin. Kaiken pitää olla tällä tavalla, ja se tuo meidän tähän pisteeseen. Nyt…

53   Ja minä luotan ja toivon todella, että jokainen teistä miehistä, tänä aamuna, jotka ette ole tämän hienon seuran jäseniä, että te keskustelette siitä, tämän hienon miehen kanssa; minun on puristettava hänen kättään – tämän osaston presidentin. Ja vahvistukaa, lujittukaa, voimistukaa! Daavid sanoi, että hän voimisti itseään vihollisen varalta. Ja te, miehet, te – te – te haluatte tehdä kaiken, minkä vain voitte vahvistaaksenne itseänne vihollisen varalta. Me olemme täällä täyden evankeliumin veljinä, nähkääs. Me uskomme siihen. Ruvetaan työhön, ja lähdetään ulos ja otetaan ja tuodaan joitakin näistä muista veljistä, olivatpa he täyden evankeliumin tai ei – kokouksiimme. Ja rukoillaan ja tehdään oma osuutemme Kristuksen ruumiin voimistamisesta, ja silloin, me voimistamme itseämme. Olkoon Jumala kanssanne, auttakoon teitä. Milloin vain, minä voin tehdä teille palveluksen, kertokaa se. Nyt, ennen kuin me lähestymme Sanaa…

54   Minä en halua pidätellä teitä täällä kovin pitkään; olen – olen vain… Kuten sanoin hetki sitten, olen vähän hidas, siis, ja minun pitää ajatella aika hitaasti. Ja – ja minun psyykeni ei ole ollut kovin hyvä alun pitäenkään, ja niin minun pitää käyttää aikaa; enkä tiedä sen enempää kuin mitä Hän käskee sanoa, ja siitä minä joudun vaikeuksiin joskus, ”eksyn” aiheesta joskus, niinpä minun on sanottava vain, mitä Hän sanoo. Mutta, ennen kuin me lähestymme Sanaa, lähestytään sen Kirjoittajaa.

55   Jokin aika sitten, minä olin ratsastamassa kuuluisan jumaluustieteen tohtorin, William Booth-Clibbornin kanssa – monet teistä tuntevatkin hänet, ja hän saarnaa evankeliumia seitsemällä kielellä. Ja me keskustelimme Jumalasta ja Hänen ominaisuuksistaan. Ja me puhuimme siitä, ja hän sanoi: ”Jumala on kuin timantti.” Näettekö? Ja minä sanoin: ”Silloin, nämä lahjat, joista sinä puhut – ne ovat Jumalan rakkauden heijastuksia”, sanoin. ”Kuten Afrikassa, me…” minä sanoin.

56   Kimberleyssä, kaivoksen toimitusjohtaja, oli yksi, joka toimi minun ovimiehenäni. Hän vei minut timanttikaivosten läpi Kimberleyssä. No, siellä saattoi nähdä timantteja kadulla, mutta sellaista ei rohjennut ottaa haltuunsa, ennen kuin se oli hiottu. Ne piti hioa yrityksen toimesta. Silloin, suuressa timantissa ei ole sitä ”tulta,” kun te löydätte sen. Ei, se pitää hioa sitä varten.

57   Ja, Jumala oli sellainen, ja Hänet piti haavoittaa meidän rikkomustemme tähden ja runneltiin pahojen tekojemme tähden. Hän on suuri Timantti. Ja kun, timantti hiotaan – oletteko koskaan huomanneet – se hiotaan kolmikulmaiseen muotoon, ja se heijastaa kaikkia seitsemää väriä aurinkoa vasten. Näettekö? Ja kun me katsomme punaista vasten punaista, se näyttää valkoiselta. Tiesittekö te sitä? Pitää paikkansa. Punaista punaisen läpi, on verta, punainen veri, katsottuna… Kun Jumala katsoo verenpunaista syntistä veren läpi, hänestä tulee valkoinen – hän on sydämessä, siis.

58   Ja – ja niinpä nyt, siitä, minä sanoin: ”Jumala veisti, leikkasi, runteli, että nuo säteet heijastuisivat, ja kun se osuu – tuohon suurenmoiseen Jumalan Sanaan, se heijastaa sitä, mitä Jumala on.

59   Ja tämä herra Clibborn sanoi: ”Mutta, sinähän et tunne edes omaa Raamattuasi.”

60   Minä sanoin: ”Tuo voi pitää paikkansa – minä tunnen sen Kirjoittajan todella hyvin. Niinpä se – se on pääasia – jos tuntee tuon Kirjailijan.” Tuntea Hänet, vaikka te tuntisitte koko Sanan, tai ette – ainoastaan: tuntea Hänet!

61   Minä luulisin, että se oli Hudson Taylor, joka kerran sanoi nuorille lähetyssaarnaajille; hän [lähetyssaarnaaja] sanoi: ”Herra Taylor, minä sain juuri Pyhän Hengen, onko minun mentävä hankkimaan hum. kandin tutkinto?” hän sanoi. Hän vastasi: ”Älä yritä loistaa valoa, kun kynttilä on puoliksi sammunut; anna sen loistaa, kun se palaa.” Niin. Toisin sanoen, jos te ette tiedä mitä sanoa, menkää kertomaan, miten se syttyi. Se riittää.

62   Ja te, Täyden evankeliumin liikemiehet, tehkää samoin. Ei teidän – ei teidän tarvitse odottaa, että teistä tulee saarnaaja; todistakaa siitä, mitä Hän on jo tehnyt teille. Sitä varten te kokoonnutte tänne, todistamaan siitä, mitä Hän on tehnyt teille. Se tulee loistamaan valoa muille sytykkeeksi. Sillä tavalla ilmestysmajan lamput sytytettiin: toinen toisesta; ei ulkopuolista tulta, uusi liekki, mutta samaa tulta. Se tarkoittaa: ”Sama Jumala, kaiken kaikkiaan, heijastaa loistaa tuota Valoa.

Puhukaamme tälle suurelle Kirjailijalle painaessamme päämme.

63   Taivaallinen Isä; kokoontuneina taivaallisiin; me ymmärrämme, tämä ei tietenkään ole rukoushuone, vaan paikka, jossa Kiwanis* ja monet muut – Lionsit ja kaikki kokoontuvat.  Mutta, tänä aamuna se on rukoushuone, koska valtakunnan edustajat ovat kokoontuneet tänne. Ja meistä tuntuu, jo silti, näiden todistusten ja laulujen takia, että me olemme tietoisia, että suuri Kuningas on läsnä. Me tiedämme, että Hän on täällä. [*kansainvälinen klubi]

64   Ja nyt, kun me, niin kuin lapset, uhraamme Sinulle huuliemme ylistystä, oi, ehkä emme järjestyneesti, vaan lapsina – Sinä ymmärrät sen. Sillä, miten paljon me yritämme käyttää tapojamme ja älyämme, ei ole väliä, se ei ehkä tule sydämestä – se on jonkin keinotekoisen käyttämistä. Mutta, kun me, sydämestämme, uhraamme tämän ihastuksemme, jota täällä on Sinulle, minä uskon, että se otetaan vastaan!

65   Nyt, me rukoilemme, että Sinä sitoisit ympärillemme Pyhän Hengen langan, kokoaisit sydämemme yhteen ja puhuisit Jumalan Sanan kautta.

66   Siunaa tätä osastoa, Herra, anna sille voimaa. ”Minä, Herra, olen istuttanut, minä kastelen sitä päivin, öin, eikä kukaan ota sitä minun kädestäni.” Minä rukoilen, Herra, Sinun palvelijanasi, siunaa heitä. Voimista heitä, Herra, valtakunnan tähden.

67   Siunaa jokaista seurakuntaa, joka on täällä edustettuna tänä aamuna, ja jokaista ihmistä. Ja jos, täällä on joitakuita tänä aamuna, jotka eivät ole todella pelastuneita, minä rukoilen, Jumala, että tämä olisi se hetki, jolloin ihmiset huomaavat, että he eivät kykene kohtaamaan kuolemaa – että he saisivat ikuisen elämän lahjan, Jeesuksen Kristuksen, Sinun Poikasi kautta, sillä me pyydämme sitä Hänen nimessään. Aamen.

68   Siis, kokouksessa, luulen, että olen saarnannut teille niin ankarasti ja kaikkea – kokouksissa, minä en halua ottaa – pitää saarnaa; ja minusta ei ole ihan oikein pitää kokousta lukematta Sanaa, ja ilman, että Sanasta vähäsen puhutaan. Niinpä, minä olen valinnut täältä Sanasta, vähän draamaa, pienen tarinan. Joillekin teistä, minä olen esittänyt sen kaksi – kolme kertaa, mutta minusta, se on vielä sen väärti, ja te voitte varmasti hiukan kestää sitä minun kanssani.

69   Minä ajattelin lukea Luukkaan evankeliumista, 19:nnestä luvusta, 1 jakeesta alkaen. Se on hyvin outo pikku sanankohta tällaisessa paikassa otettavaksi, mutta silti, Sana on innoitettu, ja se puolustaa paikkaansa, ja minä luotan siihen, että Jumala ottaa tänä aamuna Sanansa, ja sovittaa sen siihen paikkaan, johon se kuuluu.

Ja hän tuli Jerikon kaupunkiin… Ja katso, siellä oli mies, jonka nimi oli Sakkeus; ja hän oli publikaanien päällikkö, ja oli rikas. Ja hän halusi nähdä, kuka Jeesus oli…

70   Minäpä luen sen uudelleen, koska haluan korostaa tätä:

Hän halusi nähdä, kuka Jeesus oli, mutta ei voinut väkijoukon takia, koska oli pienikokoinen. Niin hän juoksi edelle ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka kulkisi siitä ohi. Tultuaan sille paikalle, Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää olla sinun kodissasi.” [RK Luuk. 19: 1-5]

71   Lisätköön Herra siunauksensa tämän lukemiselle, Sanansa.

72   Tämä mies, pikkuinen henkilö… meidän näkymämme avautuu Jerikoon. Siis, Jeriko oli alhaisin Palestiinan kaupungeista, ja se sijaitsee laaksossa. Ja – ja Jerusalem on ylhäällä vuorella – ylhäällä kukkulalla.

73   Ja jos huomasitte, kun Jeesus tuli maan päälle, Hänelle annettiin alhaisin nimitys ihmisten keskuudessa, jonka voi antaa. Hänen tuli… Hän oli Beelsebul, joka oli kaikkein pahin nimi, jolla Häntä voitiin nimitellä, se on: paholainen, ennustaja, paha henki.” Ihmiset nimittivät hänen työtään pahaksi hengeksi. Seurakunta, joka ei ollut valmistautunut antoi Hänelle hirveän nimen: Beelsebul.

74   Ja Hän tuli – kaikkein vaatimattomin syntymä, jonka kautta suinkin voi syntyä; talonpoikaisesta äidistä; ei edes paikkaa, johon käydä makuulle ja synnyttää lapsensa. Ja Hänen kapalonsa – meille on kerrottu, että se oli otettu härän ikeen päältä, johon Hänet kiedottiin, seimessä, haisevassa tallissa, jätösten päällä, tallissa… Ja talli ei edes ole oikea talli – vain vähäpätöinen luola mäen syrjässä.

75   Ja Hän oli tekemisissä alhaisimpien, köyhimpien ihmisten kanssa; ja ylhäiset seurapiirit hylkäsivät Hänet. Hänen omansa hylkäsivät Hänet, seurakunta, jonka olisi pitänyt tuntea Hänet, mutta ei tuntenut. He eivät olleet kouliintuneet Sanassa niin, että He olisivat tunteneet Hänet.

76   Me huomaamme jälleen, että Hän meni Palestiinan alhaisimpaan kaupunkiin, Jerikoon. Olen unohtanut, miten monta metriä se on merenpinnan alapuolella* – paljon alempana. Hän kumartui niin alas, että kaupungin pikkuruisimman miehen piti kiivetä puuhun katsoakseen Häntä alaspäin. [*258 m.]

77   Mutta juuri sillä tavalla maailma Hänestä uskoi. Hänelle järjestivät Hänelle kovimman, rankimman kuoleman, jollaisen kukaan ihminen voi kuolla; Hän kuoli kuin pahantekijä. Hän kuoli kaikkein häpeällisimmällä tavalla: Häneltä oli riisuttu vaatteet päältä; veistoksissa ja niin pois päin, siis, Hänelle on pantu kangaspala ympärille; ”Mutta, häpeästä välittämättä…” [Hepr. 12:2] Häneltä riisuttiin kaikki vaatteet; Hänet naulattiin ristiin häpeässä. Alhaisin, rankin kuolema, minkä voi antaa, annettiin Hänelle. Ja juuri niin maailma Hänestä ajatteli.

78   Mutta Jumala ajatteli Hänestä niin, että antoi Hänelle nimen, korkeamman kaikkia nimiä taivaassa ja maan päällä. Korotti Hänet niin korkealle, Hänen valtaistuimensa niin korkealle, että Hänen piti katsoa alaspäin nähdäkseen taivaan. Sillä tavalla Jumala Hänestä ajatteli. Olen varma, että sellaiset meidänkin ajatuksemme Hänestä ovat tänä aamuna. Se on kaikkien nimien yläpuolella, jokaisen nimen, jonka voi mainita. Jopa koko suku [/perhe] taivaassa ja maan päällä on nimetty Jeesukseksi. Ja tämän nimen kautta pitää jokaisen polven notkistua, ja jokaisen kielen ylistää sitä.

79   Sakkeus oli liikemies Jerikon kaupungissa. Ja hän oli epäilemättä omalla tavallaan hieno mies. Hän – hän oli, sanotaanko, luulisin – hienona miehenä, niin kuin oli, hänen on pitänyt kuuluta johonkin seurakuntaan, johonkin tuon aikaiseen kirkkokuntaan. Sanotaanpa, että hän oli fariseus.

80   Ja hän, todellakin, hän ei jakanut vaimonsa mielipiteitä. Sanotaanpa, että hänen vaimonsa nimi oli Rebekka. Eikä Sakkeus jakanut hänen näkemyksiään, koska vaimo uskoi Jeesukseen. Hän uskoi Jeesuksen olevan juuri sitä, mitä Hän olikin: Messias, koska vaimo oli nähnyt Hänen tekevän Messiaan merkin. Vaimo, heprealaisena – heprealaiset tarkkailivat merkkejä ja profeettoja, koska Messias tulisi olemaan heidän sanansaattajansa. Siitä syystä, heidän ei olisi suinkaan pitänyt epäonnistua Hänen tunnistamisessaan, koska Hän oli tuo tuleva: ”Ihmisen Poika.”

81   Luen loput Sakkeuksen töistä ja toimista: ”Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään sitä, mikä on kadonnut. Hänkin on Aabrahamin Poika.”

82   Kun – ihmiset syyttivät Häntä syntisten kanssa kulkemisesta. Niinpä, me näemme, että heidän olisi pitänyt ymmärtää, mutta he eivät ymmärtäneet.  Heillä oli oma teologiansa siitä, että eletään oikein ja ollaan hyviä ihmisiä ja niin edelleen, mutta he eivät oikeasti ymmärtäneet, millainen heidän Messiaansa tulisi olemaan.

83   Tiesittekö te sitä, että niin voi käydä uudelleen? Se että me ymmärrämme jollakin tapaa väärin, voi käydä niin helposti. On ainoastaan yksi tapa varmistua asiasta, ottaa selvää siitä, millainen Hän oli [/on]. Silloin – Sana sanoo: ”Hän on sama.” Ottakaa selvää siitä, miten Hän tulee ilmaisemaan itsensä lopun aikana. Niin on kirjoitettu. Näettekö, Hän ei tee koskaan mitään paljastamatta sitä ensin. Hän sanoo sanassa: ”Hän ei tee mitään ilmoittamatta sitä palvelijoilleen profeetoille.” Ja hän on jo paljastanut. Ja tämä on Hänen profeettansa, tämä on profeetallinen kirja; se on Jeesuksen Kristuksen täydellinen ilmestys; läpikotaisin. Mitään ei lisätä tai oteta pois. Ja meidän pitää tutkia sitä, ja nähdä, millaista aikaa me elämme; sillä me saatamme joutua tuohon samaan ansaan.

84   Siis, me näemme, että sinä aikana, että tämä Sakkeus, meidän pikku hahmomme tänä aamuna, tämä Jerikon liikemies, me… hän olisi ehkä kuulunut Kiwanikseen, jos silloin olisi ollut sellainen, tai johonkin, joka muistuttaa sitä. Hän – hän olisi saattanut olla jonkin huomattavan säädyn jäsen, joka oli siellä Jerikossa. Epäilemättä aikansa merkkimies, ja hän kuului seurakuntaan.

85   Mutta, huono asia, jonka me näemme on, että hän oli omaksunut suositun mielipiteen, yleisen mielipiteen Jeesuksesta. Ja Jeesus on Sana, ja ilmaistu Sana on Jeesus; näettekö? Ja niinpä hän piti yleisen mielipiteen puolta siinä, ettei Jeesus ollut profeetta, että Hän on ainoastaan… minä en halua sanoa sitä sanaa mitä me käytämme nykyään, bluffaaja, jokin, joka vain hämää.

86   Mutta, siis, saatana voi matkia niin hyvin, että on vaikea erottaa mikä on oikeaa ja mikä väärää. Jeesus sanoi niin, että niin tulee olemaan viimeisinä aikoina – niin paljon imitointia kuten Jannes ja Jambres, jotka vastustivat Moosesta.

87   Muistakaa ne kaksi miestä eivät kyenneet tekemään mitään, mitä Mooses ja Aaron pystyivät tekemään. Mutta ainoa, mitä Mooses tiesi, ja oikeaksi osoitettu… No, hän ei todellakaan tullut – Jannes ja Jambres vapauttamaan orjia. Mooses tuli Herran nimessä vapauttamaan orjat, siis, koska niin oli kirjoitettu. Aabrahamille sanottiin: ”Sinun siemenesi tulee oleskelemaan 400 vuotta, mutta minä tuon heidät pois.” Niinpä Mooseksella oli ”näin sanoo Herra.”  Nuo kykenivät matkimaan mitä tahansa lahjaa, mitä he kykenivät tuottamaan. Kun Mooses ja Aaron tiesivät sen, he eivät kiinnittäneet mitään huomiota noihin matkijoihin; he pitivät tiukasti kiinni Sanasta. Jumala lopulta julisti…

88   Ja siis, Hän sanoi, että viimeisinä päivinä: ”Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nämäkin mieleltään turmeltuneet miehet vastustavat totuutta.” Juuri niin, nähkääs, ainoastaan pelkkiä matkijoita. Ja se saa ihmiset vähän hämmennyksiin.

89   Joskus heitä torutaan, mutta silti – ei, ettei heistä pidettäisi, vaan heistä juuri pidetään.

90   Mitäpä, jos teillä olisi – teidän pieni poikanne istuu tuolla keskellä katua, ja te lähtisitte ulos ja sanoisitte: ”Juniori kulta, minusta sinun ei pitäisi istua siinä.”, niin hän sanoisi: ”pidä sinä huoli omista asioistasi”? Te ehkä antaisitte hänelle vähän… Miksi te nimitätte sellaista, mitä minun isäni antoi minulle? ”Takapuoleisen protoplasman stimulaatiota” – niinköhän se äännetään? Sitä juuri me tarvitsemme.

91   Ja niin, juuri sitä teidän pitää antaa seurakunnalle; ei siksi, että te ette pidä juniorista, vaan siksi, että te pidätte juniorista. Näettekö? Rakkaus ojentaa.

92   Se – Jeesus ei ollut ilkeä ihmisille. Hän rakasti heitä, ja Hänen oli ojennettava heitä.

93   Ja tässä ovat tämä pikkukaveri [Sakkeus] ja Rebekka, hänen vaimonsa; Ja vaimo uskoi, että Hän [Jeesus] oli profeetta; se profeetta. Ihmisillä ei ollut ollut profeettoja satoihin, satoihin vuosiin. He tiesivät, että seuraavaksi näyttämölle – seuraava todellinen profeetta tulisi olemaan Hän. Näettekö, ihmiset tiesivät, että se olisi tulossa, koska niin oli profetoitu. Profetointi oli lakannut, ja sitten Hän tuli näyttämölle. Ja vaimo oli nähnyt tuon messiaanisen merkin, ja hän tiesi, että kyse oli Sanasta. Näettehän, hän oli selvittänyt sen.

94   Niinpä, meidän draamamme alkaa tästä. Tuolla pikku kaverilla on pitänyt olla hirveä yö; se oli levoton yö, eikä hän saanut unta. Hän – hän kieriskeli sinne tänne tyynynsä päällä, koko yön läpeensä. Monet meistä tietävät, millaisia nuo yöt ovat.

95   Siis, Rebekka tiesi; hän oli ollut tekemisissä opetuslasten kanssa, ynnä muuta. Hän tiesi, että Jeesus tulisi kaupunkiin seuraavana aamuna. Ja Rebekka oli niin kiinnostunut aviomiehestään, että hän halusi saada hänet kasvotusten Jeesuksen kanssa. Ja jos ihminen on kasvokkain Hänen kanssaan, se saa hänessä jotakin aikaan. Hän ei ole kuten muut ihmiset. Hän on erilainen. Ja Rebekka halusi Sakkeuksen olevan varma siitä, että hän oli tavannut Hänet; nähnyt Hänen tekonsa, ja tietäisi, että Hän oli tuo Messias. Silti, papit ja muut olivat sanoneet: ”Se ei ole yhtään mitään. Pelkkää jäljittelyä. Huijausta.” Mutta hän uskoi siihen, ja niinpä hän rukoili.

96   Nyt, Rebekka, jos te haluatte liikemiehen, Sakkeuksen, todellakin Jeesuksen eteen, alkakaa vain rukoilla, niin hän tulee levottomaksi.

97   Ja niin hetki oli melkein käsillä, niin että seuraavana aamuna Jeesuksen piti kulkea siitä ohi. Ja hän kiemurteli koko yön ja oli epätoivoinen. Ja Rebekka makasi ja rukoili. Ja yöllä, epäilyksettä, kun piti nousta ylös, hän sanoi: ”Kiitos Herra, minä tiedän, että sinä pehmität häntä.”

98   Kun te näette, ettei Sakkeus saa lepoa, sanokaa: ”Kiitos Herra, sinä teet nyt hänessä työtäsi.” Kun te näette, hänen tulevan äkäiseksi, hän ei halua teidän käyvän enää seurakunnassa, siis, ”Pysy erossa tuosta porukasta! Älä käy siellä enää! Se ei ole mistään kotoisin.” Olkaa vain kärsivällisiä. Jumala työskentelee. Sillä tavalla Hän nähkääs toimii. Mies tulee niin levottomaksi, ettei kestä sitä.

99   Me näemme, että seuraavana aamuna, tosi aikaisin, tämä meidän pikku sankarimme livahtaa sängystä, menee ja sonnustautuu parhaimpiinsa, siis, parhaaseen viittaansa, jonka omistaa, ja siistii partansa ja kampaa tukkansa. Ja Rebekka katselee salaa ja näkee hänet; ja tietää silloin, että jotakin on tekeillä. Ja Sakkeus pujahtaa ikkunan ääreen. Hän katsoo olisiko Rebekka hereillä. Ei, ei ole, hänen mielestään. Hän nostaa verhon ja katsoo ulos ja aamu oli valkenemassa, ja niin hän pani itsensä kuntoon.

100   Siis, kun te rukoilette jonkun puolesta, jotakin alkaa tapahtua. Siinä juuri me menemme metsään, ystävät; me emme rukoile. Rukous on perustekijä [/perussävel]. ”Anokaa, niin teille annetaan; teillä ei ole, koska te ette ano; te ette ano, koska te ette usko; pyytäkää runsaasti, että teidän ilonne olisi täydellinen; anokaa, ja uskokaa, että te saatte sen, mitä te pyydätte.” Sitten, pitäkää siitä kiinni; älkää luovuttako. Jos Raamatussa on lupaus, ja teille on paljastettu, että Jumala antaa sen teille, pitäkää siitä kiinni.

101   Juuri niin Rebekka teki. Hänelle oli paljastettu, että Sakkeus tulisi pelastumaan, ja niin hän piti siitä kiinni.

102   Ja kun Sakkeus lähti ovelta, Rebekka sanoi: ”Sakkeus, miksi sinä näin aikaisin laittaudut tänä aamuna?”

103   ”No”, hän sanoi, ”kulta, ajattelin, että voisin, öh, öh…” Siis, sinähän Sakkeus, sinä voit keksiä vaikka millaisia selityksiä – ”ajattelin, että menisin kävelylle haukkaamaan vähän raitista ilmaa; siis vähän…” Laittautuisitteko te niin jonkin sellaisen takia – tiedättehän? Rebekka tiesi jotakin.

104   Ja Sakkeus lähtee ulos, vilkaisee taloa takanaan, ettei vain kukaan katso häntä. Rebekka tirkistelee säleikön läpi, siis, katsoo, mitä tapahtuu. Hän tiesi heti. Hän polvistui ja sanoo: ”Kiitos, Herra. Minä luulen, että nyt se on ohi; me saimme hänet liikkeelle!”

105   Niinpä, jos te saitte oman Sakkeuksenne kokoukseen tänä aamuna, hän on lähtenyt liikkeelle. Hän saattaa istua täällä, niinpä, hän on lähtenyt liikkeelle. Me saimme hänet näin pitkälle kumminkin.

106   Hän lähtee, vilkaisee taakseen, katsoo, tarkkaileeko kukaan häntä – siis. Hän sanoo: ”Siis, tiedättekö, mitä minä ajattelin tehdä?”  Muutetaanpa asenteemme nyt häntä kohtaan. ”Minun vaimoni on ollut aivan sekaisin tämän niin kutsutun Galilealaisen profeetan takia; kun minun pappini ja paimeneni sanoo minulle: ”’Ei sellaista ole enää nykypäivänä. Kaikki nämä ihmeet ja jutut ovat vain jotakin huijausta; se ei ole mistään kotoisin.’

Tiedättekö, mitä minä aion tehdä? Minä menen suoraan paikalle, ja sanon pari valittua sanaa; sillä – ja silloin minusta tulee yksi tämän kaupungin merkkimiehistä, nähkääs, kun ojennan Häntä päin silmiä. Sen minä teen.” Ja niin Sakkeus lähtee.

107   Hän sanoo: ”Hän tulee etelän puolelta – ei, Hän tuleekin pohjoisen puolelta Jerusalemista, Hän kulkee Danista Beersebaan. Sakkeus sanoo: ”Minä, minä… Hän tulee Jerusalemista, niinpä minä menen sinne pohjoisportille. Saan kiinni Hänet, kun Hän tulee; ja seison aivan kohdalla, katson suoraan Häneen ja sanon pari valittua sanaa.”

108   Voi, miten monia Sakkeuksia nykyään onkaan, kun kokouksissa tulee puhe Jeesuksesta: ”Hihhuliväkeä; ei mistään kotoisin. Jos minä vain saan tuon miehen joskus kiinni, niin ai, mitä minä silloin teenkään!” Näettekö?

109   Sitten Sakkeus lähtee portille. Mutta erikoista siinä on, siis… Hän oli menossa kohtaamaan Häntä aivan portin kohdalle; kertomaan Hänelle, että hän on liikemies; hän kuului Kiwanisjärjestöön, hän oli yhdistysten jäsen ja kaikkea, kaupungin (nais)järjestön jäsen. Hän oli – hän oli yksi viranomaisista ja hän oli huomattava ja kunnianarvoisa; hän oli kunnon kansalainen; ja hän halusi todellakin sanoa Hänelle, ettei Hänen tarvinnut ollenkaan tulla kaupunkiin; siellä oli kyllä runsaasti saarnamiehiä ja runsaasti seurakuntia, eivätkä he kaivanneet Hänen ideoitaan siellä. Ja niin hän saapastelee katua pitkin, pieni rintansa kaarella, tiedättehän. Ja, tavaton sentään! Mitä? No, rabbihan saattaa tehdä hänestä diakonin, jos hän tekee jotakin sellaista! Ja niin hän lähtee portille.

110   Mutta erikoinen juttu… no, siis, jotenkin se on outoa, mutta, kaikkialle, mihin Jeesus ilmestyy, paikalla on yleensä joku kuuntelemassa Häntä. Näettekö? Ja, ennen kuin Sakkeus pääsi paikalle, hän kuulee meteliä. Ja ihmiset lauloivat kaikenlaisia lauluja ja – ja ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa”, ja näitä hienoja virsiä laulettiin, ja jotkut kirkuivat ja huusivat; eikö ole omituista, että siellä, missä Jeesus on, on paljon meteliä? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”] Näettekö? Se on ihan…

111   Siis, Hän astui temppeliin ja… kerran, siis Jerusalemissa pikemminkin, ja siellä, ihmiset repivät kappaleiksi palmuja, ja huusivat; ja siellä seisoi myös niitä, suuria seurapiiriprofessoreita ja sellaisia, ja pappeja, jotka sanoivat: ”Hiljentäkää heidät.”

112   Jeesus sanoi: ”Jos nämä olisivat hiljaa, kivet alkaisivat välittömästi huutaa.” Näettekö, jokin huutaisi, kun Hän on paikalla. Näin asia on.

113   Siis, kun Aaron meni Shekinaan, ennen Shekinaa, hänet tuli voidella, ja hänellä oli… hänen viitassaan piti olla granaattiomena ja kello. Ja ainoastaan siitä ihmiset tiesivät, että Aaron oli hengissä, kun he kuulivat sen äänen. Ja siksi, minä ajattelen, että siitä Jumala tietää olemmeko me hengissä vai emme, kun Hän kuulee vähäsen ääntä. Ottakaa mitä vain, mikä on aivan hiljaa, niin sille on kyllä sattunut jotakin. Ihmisten piti siitä äänestä pystyä sanomaan, oliko hän elossa vai ei.

114   Ja Sakkeus kuuli kaiken tuon metelin sieltä; ja sitten, kun hän pääsi paikalle, portit olivat aivan tukossa, ja ovet selällään, ja kaikkea. Ja hän oli aika pikkuinen kaveri, kuitenkin vain, ja hän ajatteli: ”Mitenhän minä pääsen näkemään Häntä?” Tuolla Hänen ympärillään on niin paljon noita hihhuleita, etten minä näe Häntä, siispä”, hän sanoi, ”yhden asian minä tiedän, etten näe Häntä, koska olen liian pieni.”

115   ”Mutta minä tiedän, että Hän on menossa lounaalle yhden minun kilpailijoistani luo, niinpä minä en näe, onko Hän ollenkaan järkimiehiä, jos Hän ei tulisi minun firmaani – ravintolaani. Mutta, Hän on menossa Lavinskeille”, tai – (minä toivon, ettei täällä ole ketään Lavinskia), ”Niinpä Hän menee hänen ravintolaansa, ja todella, minähän tarjoan parasta ruokaa, ja miksi kukaan ihminen edes… ja Rebekka on Hänen seurakuntansa jäsen, ja sitten, – Hän menee tuollaiseen paikkaan?”

116   No, hän sanoi: ”Yhden asian minä tiedän, menen sinne, missä Hallelujakatu risteää Kirkkaudenkadun kanssa. Siitä Hän menee ohi.” Totta. ”Siellä, kaupungin kadulla, missä Hallelujakatu ja Kirkkaudenkatu risteävät.” Sieltä Hänet voi aina löytää; juuri sieltä.

117   Niinpä hän jätti väkijoukon ja juoksi sinne, ja hän ajatteli nyt – valmistautui hyvin, ja sanoi: ”Nyt, kun Hän tulee tuon kulman takaa, minä sanon Hänelle, minä annan Hänelle mitä kuuluu. Hän kulkee tästä ohi, niinpä minä… kun Hän kulkee ohi.” Sitten hänelle välähti mieleen: ”Tiedätkö mitä, se joukko tulee Hänen perässään.”

118   Niin ihmiset aina tekevät. ”Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat” – eivät kanat, maahan sidotut linnut. Taivaalliset kotkat kerääntyvät raadolle. Kana on sen serkku, tiedättehän, se on siellä, missä rotat ja sellaiset voivat syödä sen. Mutta kotka tekee pesänsä oikein korkealle puuhun, eikä kukaan pääse sinne. Loiset eivät häiritse niitä, ne lentävät liian korkealla, Siis, pedot ja jyrsijät ja semmoiset eivät niitä häiritse, ne ovat kotkia. Ne syövät kotkanruokaa. Siinä se on.

119   Siis, Jehova on kotka, itse, ja Hän nimittää meitä kotkasiksi, Hänen profeettansa ovat kotkia – näkijöitä.

120   Ja kotka menee niin korkealle, ettei mikään lintu voi sitä seurata. Siis, jos haukka yrittäisi seurata sitä, se hajoaisi kappaleiksi. Aivan niin. Se on vikana nykyään, ihmiset yrittävät matkia. Se paljastuu nopeasti. Jos sen antaa nousta vähän korkeammalle, sen kaikki sulat lähtisivät irti. Aivan. Ne joutuisivat lentokieltoon. Muistakaa, sen pitää olla erikoisrakenteinen lintu. Ja ihminen, joka seuraa tätä Sanaa, pitää olla erikoisrakenteinen, Jumalan rakentama, ei seminaarien. Me huomaamme, kun hän… korkeammalle se nousee, jos sen sulat eivät pysy kiinni, niin mitä hyötyä siitä hänelle olisi.

121   Vielä eräs asia, kun se pääsee sinne korkeuksiin, mitäs, jos se pääsee sinne korkealle ja se olisi sokea eikä näkisi mitään? Näettekö, sillä pitää olla myös silmät – näettekö – että se tietää, mitä tekee ollessaan siellä ylhäällä. Niin on Jumalan kotkien laita. Mitä korkeammalle sinä nouset, sitä pitemmälle sinä näet, ja tulet takaisin, ja ennustat, mitä tulee tapahtumaan. Ymmärrättekö? [Seurakunta vastaa: ”Aamen.”] Minä luulen, että se värillinen veli siellä takana ymmärtää tämän todella hyvin tänä aamuna, nähkääs. Siis, pankaa se merkille.

122   Sitten, me huomaamme, että hän sanoo: ”Jos minä seison tässä tuo ja joukko metelöi, Hän ei mitenkään kuule minun ääntäni. Ihmiset huutavat ja hölmöilevät niin, ettei minun nuhtelullani ole yhtään mitään merkitystä.” Se on hyvä. Sitten hän sanoo: ”Mutta, tiedättekö, mitä minä teenkin? Minäpä kerron mitä teen; tuolla seisoo sykomoripuu; ja minä kiipeän ylös siihen puuhun, ja kun Hän menee ohi, minä näen Hänet. Sitten, minä asetan jalkani oksalle ja sanon Hänelle, mitä minun pitää Hänelle sanoa. Ja Hän tulee huomaamaan, että minä olen Sakkeus, tämän hienon täkäläisen seurakunnan jäsen. Kerron Hänelle, minkä jäsen minä olen, ja mitä minun pappini Hänestä ajattelee.” No, sehän voi olla ihan hyvä.

123   Hän katsoo ympärilleen ja ajattelee: ”Siis, seuraavaksi, tuo ensimmäinen oksa on 3 metrin [10 ft.] korkeudessa.” Ja hän on itse noin 120 cm pitkä, miten hän pääsee nuo loput 1,8 metriä? Näettekö? Hän miettii, miten pääsisi sinne ylös. Hänellä ei ole muuta keinoa edetä, niinpä hänen on päästävä ylös siihen puuhun. Hän katselee ympärilleen, eikä ole muuta kuin… siis, roskien tyhjentäjä ei ole käynyt vielä tänä aamuna, ja jäteastiat seisovat kadunkulmassa. Hän ajattelee: ”Jospa minä vain pääsisin tuon jäteastian päälle, niin sitten minä… sillä minä pääsisin riittävän korkealle, että saisin otteen tuosta alimmasta oksasta. Mutta, minä olen päättänyt tavata Hänet. Minä aion tavata Hänet.”

124   Siis, tässä on sitä jotakin; kun ihminen haluaa tavata Jeesuksen, hän joutuu kohtaamaan joitakin mitä radikaaleimpia asioita. Näettekö? Mutta, siis, Jumala oli käsittelemässä häntä. Mistä oli kyse? Rebekan rukouksiin vastattiin, nähkääs.

125   No, hän menee sinne päälle; ja tyhjentäjä ei ole vielä käynyt tänä aamuna, ja astia oli todella painava, eikä hän pystynyt nostamaan sitä. Hän oli liian pieni. Hän yrittää, muttei onnistu. Oli vain yksi tapa saada se tehdyksi, ottaa siitä käsin kiinni ja raahata sitä. Mutta hänellä oli paras pukunsa päällään.

126   Mutta, siinä oli jotakin; kun te haluatte todella kovasti kohdata Jeesuksen, te teette mitä vain. Näettekö? Te – te teette todella mitä tahansa, jos te haluatte todella kovasti tavata Hänet – Ja niin hän menee sinne ja hän… Ymmärrättekö, saatana yrittää saada myös teidät olemaan tekemättä sitä. Kaiken hän panee… Hän tulee asettamaan vikoja teidän eteenne joka kerta niin, ettette te näkisi Häntä. Hän sokaisee teidän silmänne millä tahansa vain voi; mutta, jos te olette päättäväisiä, Jumala tulee valmistamaan pääsytien. Hän on tulossa tästä ohi myös tänä aamuna; älkää antako saatanan panna mitään teidän tiellenne, teidän: ”on aika, ja tämä, ja minun on tehtävä tätä.” Istukaa vain paikallanne hetki.

127   Ja niin hän [Sakkeus] menee alas – kumartuu alas, tuo hieno puhu päällään. Hän sotkee nyt varmasti itsensä. Hän ottaa jätepöntöstä kiinni; ja juuri, kun hän saa siitä otteen, ja alkaa siirtää sitä, hänen kilpailijansa tulevat juuri kulman takaa.

128   Ja niin se nyt tässä on, Sakkeus; sinä sanoit, ettet sinä tule ikinä menemään noihin hihhuliporukoihin, mutta siinä sinä nyt olet!

129   No, tässä hän istuu – tässä hän nyt seisoo, jätepönttönsä kanssa, naama punaisena. No, eräs kilpailijoista sanoo: ”No, katsokaapa, siinähän se Sakkeus on, ravintolamies täällä; hänhän on vaihtanut ammattia; hänellä on uusi virka. No, siis, hän on – hän on – hän on töissä kaupungilla; jätteiden kerääjänä.” No, tässä on nyt jotakin muuta, kaikesta huolimatta – jos te olette päättänyt tavata Jeesuksen, te teette mitä vain. Hän piti pintansa – ja hänen kasvonsa tulivat punaisiksi – kasvot turvoksissa, ja siinä hän menee, ylös ja istuutuu; katselee ympärilleen, antaa ihmisten päästä kulman taakse.

130   Sitten hän hyppää pöntön päälle ja kapuaa puuhun. Ah, oi, anteeksi, minun ei olisi pitänyt sanoa sitä. Kavuta, siis, se on – on, kuinka moni tietää, mitä ”puuhun kapuaminen on”? No, ei sitten mitään. Siis, toisin sanoen, hän kiipeää puuhun.

131   Ja hän pääsee sinne, ja siellä hän on; istuu siellä. Millainen sekasotku; mies on aivan roskan peitossa; onpa saastunut näky!

132   Ja, joskus Jumala sallii teidän joutua sellaiseen. Aamen. Kuulin tänään jonkun… tiedättekö, millainen nykytyyli on? Minä toivon, ettei se koskaan päädy helluntailaispiireihin, vaikka näenkin, että se on valumassa sisään: tullaan sisään, ja kätellään; ”Minä – minä otan Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanani.” Minä, kun haluaisin nähdä ihmisten menevän alttarille ja kuolevan – hakkaavan, ja parkuvan, ja kuolaavan… Ja siis, meillä oli ennen hevosia, ja kun me syötimme niille apilaa, tuota tosi suloista, ihanaa apilaa, jossa on hunajaa, se sai ne kuolaamaan. Kun te pääsette tarpeeksi lähelle Kanaanin maata, te alatte kuolata – hiukan, myös, siis, syötyänne Kanaanin maan hunajaa.

133   Me näemme, että hän on siellä, ylhäällä puussa nyt, ja pudistelee roskaa uuden – päältä… Hän ei koskaan suunnitellut sellaista. Annas olla, kun joku rukoilee teidän puolestanne, niin te alatte tehdä kummallisia asioita! Ja hän rapsii niitä päältänsä tällä lailla, ja lasinsiruja polvissa ja käsissä – siinä hän istuu ja nyppii niitä pois. Hän sanoo: ”No, siis, olenpa minä aika sotkussa! Ja tässä minä vain istun. Siis, Rebekka sanoi minulle, että tuo kaveri olisi profeetta; siis minä – minä odotan, pysyn piilossa”, hän sanoo. Ja niin hän istuu kahden ristissä olevan oksan päällä, ja niistä tulikin mukava istumapaikka.

134   Ja kun te pääsette niin pitkälle – ja sinä pääset näin pitkälle tänä aamuna, Sakkeus, sinä myös istut, paikassa, jossa kaksi tietä risteää: Jumalan ja sinun. Näettekö? Kun sinä olet taipunut niin paljon, että tulit tänne tänä aamuna, no, Rebekan rukouksiin on jo lähes vastattu. Mutta, sinä istut paikassa, jossa kaksi tietä kohtaa, sinun ja Jumalan. Näettekö?

135   Ja siellä hän istuu ja ajattelee: ”Rebekka sanoi, että Hän on profeetta; kaikkia näitä asioita – ’Hän pystyy ajattelemaan ihmisten sydänten ajatuksia, ja ilmaisemaan ne heille, ja kertomaan ihmisille, mikä heissä on vialla.’ Ja, voi, tuo Natanaelin juttu, kun Hän tuli ja kertoi hänen olleen sen puun alla siellä.’ Siis, minä en ota mitään riskiä. Minä piiloudun tänne puuhun; ja sitten minäkin olen puussa. Enkä minä usko, että Hän on profeetta kaikesta huolimatta. En yksinkertaisesti usko sitä, koska minun pappini sanoo, ettei sellaisia kuin profeetat ole edes olemassa. Meillä ei ole ollut niitä satoihin vuosiin.”

136   Siispä, nyt, tietenkin, te huomaatte, että minä vähän dramatisoin tässä, selventääkseni asiaa.

137   Niinpä, hän ottaa oksia ja kääriytyy niihin, kokonaan, naamioi itsensä oikein hyvin; ja sanoo: ”Nyt, kun Hän tulee Hallelujakatua, Hallelujalta, ja kääntyy Kirkkaudelle, niin tässä kulmauksessa, kun Hän tulee tätä tietä, kun Hän kääntyy kulmasta, minä päästän irti yhdestä lehdestä, niin pystyn tähystämään ja näkemään Hänet. Minä nostan sen syrjään; eikä Hän tule näkemään minua ollenkaan, ei, täältä ylhäältä; ja kun Hän kulkee ohi, niin minä näen Hänet tarkasti, ja tiedättekö, mitä minä teen? Minä vedän oksat sivuun, ja kun Hän kulkee tästä ohi, minä annan Hänen kuulla kunniansa; minä aion läksyttää Hänet.” Ja niin Sakkeus istuu siellä vielä hetken.

138   Hetken päästä hän kuulee metelin lähestyvän. Yleensä Jeesus tulee tuollaisen metelin kera. Ja siinä Hän tulee kulman takaa. Niin, hän… mikähän on ensimmäinen asia, jonka Sakkeus huomaa? Että väki kerääntyy kaduille. Hän sanoo: ”Olenpa iloinen, että olen täällä ylhäällä puussa niin, etten minä joudu tekemisiin taas noitten kanssa.” Niinpä hän on nyt siellä puussa – istuu siellä –aivan yltympäri naamioituneena niin, ettei kukaan tunnista häntä – hänen kilpailijansa eivät saa tietää, että hän on siellä ylhäällä, puussa. Niinpä, hän kohottaa sitä yhtä lehteä ja tähystää, ja laskee sen taas takaisin, ja kaikki muu hänestä on täysin piilossa. Ja niin, hän kohottaa lehteä, ja ihmiset ovat kerääntymässä kadunkulmiin.

139   Ja siis, täältä ilmestyy herra Jones sairaan lapsensa kanssa. Kun hän kuuli, että pappi ja lääkäri keskustelivat juuri aivan hänen ravintolassaan eräänä päivänä, että: ”Se lapsi oli kuolemaisillaan, hänellä oli kuumetta, jonka lääkärit yrittivät saada laskemaan, eikä ollut mitään, millä se olisi laskenut; eikä lapsi saanut liikkua talosta mihinkään, mutta, että hänen omasta asiakkaastaan oli tullut niin fanaattinen, että hän vei tuon lapsen ulos kylmään maaliskuun tuuleen; ja hänet oli kiedottu vilttiin – pieni tyttönen, noin kymmenvuotias. Millainen hurmahenki! Silloin, kun hän pääsee jälleen ravintolaani, tuo lapsi tulee silloin ilman muuta olemaan jo kuollut; minä haukun hänet; annan hänen kuulla kunniansa!”

140   Ja kun meteli yltyy enemmän ja enemmän ja kaikki ihmiset ryntäävät kadulle; ensimmäisen Hallelujakadun kulman takaa tulee Kirkkaudenkadun kulmaukseen – kun ihmiset kerääntyvät kadulle. me näemme, ison, vantteran kalupäisen kalastajan, jonka nimi on Pietari, joka sanoo: ”Voisitteko väistyä vähän, ihmiset?” Hänen takanaan oli 11 muuta, jotka sanovat: ”Voisitteko vähän väistyä? Meidän Opettajallamme oli tärkeä kokous eilen, ja Hänestä lähti voimaa, ja tapahtui suuria näkyjä. Ja Hän on väsynyt tänä aamuna, ja Hän on menossa aamiaiselle. Voisitteko ystävällisesti väistää?”

141   Ja tässä Jonesin perhe tulee lapsensa kanssa. Ja tuo iso kalastaja ja monet sanovat: ”Voisitteko väistää?” ”Siis, meillä on täällä lapsi, joka yksinkertaisesti on kuolemaisillaan. Lääkärit ovat luovuttaneet. Voisitteko sen verran päästää meitä, että saisimme lapsen…”

142   ”Olen pahoillani, sitä haluavat kaikki, joten minä en voi tehdä sitä. Teidän vain pitää seistä siellä sivussa. Hän on juuri nyt tulossa. Voisitteko te väistää?”

143   Sitten minä näen – kuin pienen vartiomiehen, tornissa – hän oli siellä, siellä puussaan ja näkee herra ja rouva Jonesin polvistuvan joukon keskellä ja sanovan: ”Herra, Jumala, ällös ohi käy. Oi lempeä Vapahtaja, kuule rukoukseni. Muitakin, kun kutsut, älä käy minun ohitseni.”

144   Ja kun Hän tulee kohdalle, Hän pysähtyy ja sanoo: ”Herra Jones, toisitteko te lapsenne tänne?” Se oli aika vakuuttavaa.

145   Hän on sama tänään. Ei tarvita rukouskortteja; ei tarvita ihmisryhmää; tarvitaan usko, kuten sokealla Bartimeuksella oli tuolla portin toisessa päässä, kun Jeesus lähti; parisadan jaardin* päässä Hänestä, oli paikka; kuinka Hän kuuli hänen äänensä? Mutta tuon: ”Oi, Jeesus, Daavidin Poika”, mikä pysäytti Hänet, kosketti Hänen viittaansa; ja Hän kääntyi ympäri ja sanoi: ”Tuokaa hänet tänne.” Näettekö? [*~183 m.]

146   Ja tuo pieni lapsi tuotiin siihen. Hän pani kätensä hänen päälleen; siinä kaikki, mitä Hän teki; muutamassa hetkessä, isä sen takaisin, ja siinä jo vietiin lasta pitkin katua, juosten. Kuume oli lähtenyt hänestä.

147   Se pehmitti häntä vähäsen. Hän sanoi: ”Mahtaisiko Hän olla profeetta?” Se sai hänet uskomaan hiukan.

148   Tiedättekö, on asioita, jotka vakuuttavat meitä, sillä Hän on Sana – ei: ”Minä olin”, vaan: ”Minä olen.”

149   Ja kun Hän tulee puun alle, Sakkeus ajattelee… No, hän pitää sitä pikkuista lehdykkää koholla, ja katsoo alas. Ja kun, Jeesus tulee puun alle, hän ajattelee: ”Voisiko Hän olla profeetta? Voi ollakin.” Näettekö, teillä pitää olla uskoa. ”Voisikohan Hän olla?” Kun Hän kulkee puun alta, pää painuneena, ja kävelee lempeään tapaansa.

150   Kun te näette Hänet, siinä on jotakin muuta – te muututte. Te ette voi olla enää sama. Minä olen kuullut Hänestä; te olette kuulleet Hänestä, mutta kun minä näin Hänet, Hänen Sanansa, en enää koskaan voinut olla entiseni. Hänessä on jotakin, mikä on erilaista, kuin muissa ihmisissä. Hänessä on jotakin, jotakin erilaista kuin piispoissa ja kardinaaleissa ja paaveissa ja niin edelleen. Hän – Hänessä on jotakin erilaista.

151   Pikku Sakkeus tuli kosketetuksi. Rebekan rukouksiin oli vastattu. Kun Jeesus kulki puun alta, hän sanoi: ”No, ehkä minun pitää pyytää Rebekalta anteeksi, kun palaan. Jeesus on matkalla Lavinskeille – ei siinä mitään. Jos Hän aterioi muussa ravintolassa, kyllä se nyt minun puolestani käy.” Näettekö, sitä Hänen näkemisensä saa aikaan.

152   Ja kun Hän pääsee aivan puun alle, Hän pysähtyy, katsoo ylös: ”Sakkeus, tule alas. Minä aion tulla kanssasi kotiisi päivälliselle.” Näettekö? Hän tiesi hänen olevan siellä ylhäällä. Hän tiesi, kuka hän oli.

153   Veli, sisar, Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hän kulkee ohi tänä aamuna. Hän kulkee tätä kautta kaupungin läpi – on ollut kanssamme tämän viikon.

154   Tiedättekö mitä? Jos presidentti tulisi, Presidentti Johnson tulisi Topekaan, liput olisivat salossa, kadut olisi koristeltu ja hän saisi mahtavat tervetulijaiset. Mutta Jeesus voi tulla niin, että tuskin kukaan haluaisi nähdä Häntä. Tässä kaupungissa pitäisi olla poliisisaattue, että presidentin saisi kaupunkiin, mutta meillä täällä on runsaasti istumatilaa. Näettekö eron? Häntä ei välitetä nähdä.

155   Minä toivon, että Sakkeus on täällä tänä aamuna. Ja kun Jeesus [Hän] kulkee tätä tietä, Hän puhuu juuri sinulle.

156   Sakkeus tulee alas puusta. Tietenkin arvostelijat halusivat sanoa: ”Tuo mies on syntinen.”

157   Hän sanoo: ”Herra, jos minä olen ottanut jotakin petoksella, niin annan satakertaisesti takaisin.”

Painetaan päämme.

158   Sakkeus, oletko sinä valmis tänä aamuna? Mikset sinä tule alas sieltä puusta? Mikset sinä jatka eteenpäin? Hän kulkee tätä tästä ohi nyt, kulkee sydämesi ohi, puhuu sinulle. Onko ketään – onko siellä ketään, kun teidän päänne ovat painettuna – rukoilette, onko ketään, joka sanoisi: ”Veli Branham, minä todellakin olen vähän epäillyt koko ajan”? Muistakaa, että hän oli uskonnollinen mies – itse. ”Minä olen kyllä vähän epäillyt, mutta nyt minä uskon. Auta minun epäuskoani, Jumala. Ei veli Branhamille, koska ei kukaan muu ei katso, kuin minä ja Jumala, ja niin minä kohotan käteni ja sanon: ’Ällös ohi käy lempeä Vapahtaja. Kuule nöyrä rukouksein.’ Tee minusta tosi uskova, Herra. Tule, lähde kotiini minun kanssani tänään, ja jää meille.” ”Tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi.”

159   Kohottaisitteko kätenne ja sanoisitte: ”Muista minua, Jumala”? Herra teitä siunatkoon, siunatkoon sinua ja sinua. ”Muista minua Jumala. Tule minun kanssani kotiini tänä aamuna. Minä tiedän, että Sinä olet täällä. Minä tunnen sinut sydämessäni. Sinä puhut nyt minulle. Sinä tiedät, että niitä asioita, joita minä olen tehnyt, ovat vääriä. Sinä tiedät, että minä kuulun täyden evankeliumin seurakuntaan, mutta silti minä olen ollut välinpitämätön; minä en ole elänyt oikein. Olen lyönyt laimin rukouskokoukset. Olen asettanut kaiken muun… Minä olen todella tehnyt asioita, joita meidän uskomme ei hyväksy.”

160   Minä olen nainen, ja olen pukeutunut väärällä tavalla; ja olen leikannut hiukseni; olen käyttänyt meikkiä; ja minun olisi pitänyt olla täyden evankeliumin nainen – sisar. Ole minulle armollinen, Herra. Minä haluan, että Sinä tulisit meille kotiin minun kanssani, niin minä olisin tästä lähtien elävä esimerkki Kristuksesta.” Tunnetteko te Jumalan olevan läsnä niin, että te nostaisitte kätenne ja sanoisitte: ”Rukoile puolestani.” Jumala teitä siunatkoon, teitä. Jumala teitä, sisaret, siunatkoon! Kyllä.

161   Taivaallinen Isä; täällä jotkut Sakkeukset ja Sakkeuksettaret ovat kohottaneet lehteä ja katsoneet alas. He ovat tajunneet, että Jeesus tiesi, missä he asuvat, ja missä tilassa he ovat, Hän paljasti, että he elävät väärin. Monia, monia käsiä on noussut siellä. Mene sinä heidän kanssaan kotiin tänään, Isä, mene heille ja elä heidän sydämessään. Älkööt he unohtako tätä aamua ikinä. Vielä, sen… nuo naurettavat jutut, joita minä… ja yritän lisätä – huumorintajun tuntua sekalaisen väen keskuudessa. Ja nyt, tällä hetkellä, kun hetki on tullut, on – on vain kyse siitä, että saa ihmiset ymmärtämään, mikä meidän keskellämme on tänä aamuna täällä – Sana on tullut julki kaupungissamme, keskellämme: Herra Jeesus itse, Sana, ihmiseksi tulleena, ja joka toimii ihmisruumiin kautta. Oi, Jumala, nähkööt meidän rakkaat ystävämme tämän, ja tulkoot tuoduksi lähemmäksi sinua.

162   Lähde heidän kanssaan kotiin, minä pyydän uudestaan, Isä, jokaisen Sakkeuksen kanssa ja jokaisen naisen, jokaisen Rebekan. Tulkoon hän tietämään, että hänen rukouksiinsa on vastattu. Me luovutamme heidät nyt Sinulle. Ja ottakoot he, yhtään epäröimättä, he sinut sydämeensä niin kuin tämä pikku heprealainen teki sinä aamuna, vaikka he olivatkin olleet väärässä. Hän sanoi: ”Eikö tämäkin ole Aabrahamin poika?” Niinpä, sinä olet valmis lähtemään kotiin meidän kanssamme, Isä. Me rukoilemme, ettet sinä koskaan jättäisi meitä. Lähde kanssamme tältä aamiaiselta, kun me istumme täällä tänä aamuna, ja olemme katselleet toinen toisiamme pöydän yli, iloisina, huumorintajuisina, ja puristamme toinen toistemme kättä ja rakkaudessa toinen toistamme kohtaan, niin kuin vain kristityt voivat.

163   Ja minä arvelen, etten ehkä enää koskaan tule tänne. En ehkä enää koskaan tapaa tätä väkeä, tällaisella aamiaisella. Mutta, minä olen varma, Isä, että jos he antavat Sinun tulla kanssaan heidän kotiinsa tänään, ja jäät heidän luokseen, minä tulen kohtaamaan heidät tuolla illallisella, kun taistelu on voitettu ja tuo suuri pöytä on levitetty yli taivaiden lehväkatosten alle ja me istumme ja katsomme yli…

164   Ja minä katson tänä aamuna saarnaajia, jotka istuvat täällä – harmaatukkaisia, jotka saarnasivat jo silloin, kuin minä olin vasta poika. Minusta he vain raivasivat puiden kannot, leväyttivät tiet auki ja tekivät niistä helppokulkuisia näille lahjoille, joita he profetoivat olevan tulossa. Jumala siunatkoon heitä, siunatkoon heitä kaikkia. Siunatkoon näitä hienoja naisia, jotka ovat uhrautuneet siksi, että heidän aviomiehensä voisivat saarnata ja siunaa kaikkia kristittyjä heidän uhrinsa takia. Ole heidän kanssansa, Isä.

165   Me istumme siellä tuona iltana, katsomme pöydän yli toinen toistamme, emmekä ehkä koskaan näe toisiamme tämän aamun jälkeen ennen, kuin sinä hetkenä. Mutta, epäilemättä, kyyneleet tulevat vuotamaan poskillemme – ilosta, kun minä kurotan pöydän yli ja puristan ihmisten käsiä. Sitten me näemme Hänen ilmestyvän. Me tulemme olemaan niin iloisia siitä, että laskeuduimme puusta, ehkä uskontunnustusten puusta tai jostakin, kirkkokunnallisesta puusta, tulimme pois itsekkyydestä, tulimme pois omilta typeriltä teiltämme, tai Hänen vähättelystään; tulimme pois sokeudestamme ja tulimme Valoon. Me olemme siitä niin iloisia, kun me näemme, kun Hän astuu esiin kaikissa kuninkaallisissa vaatteissaan, kävelee pöydän ääreen ja ottaa kalliin kätensä, ja pyyhkäisee kaikki kyyneleet pois meidän silmistämme ja sanoo: ”Älä itke; kaikki on ohi; astu Herran iloihin, jotka on valmistettu ennen maailman perustamista.” Siihen asti, Isä, jää luoksemme, tule kotiin kanssamme ja pysy luonamme siihen hetkeen asti; me pyydämme Jeesuksen nimessä; aamen.

166   [Joku sisar puhuu kielillä – nauhassa on tyhjä kohta.]

Minä rakastan Häntä, rakastan Häntä, koska Hän ensin…

167   Kun minä kiipesin tuohon puuhun, Hän rakasti minua silti.

…ja hankki…

Katsokaa, millaiseen puuhun Hän meni minun tähteni – ristille, halveksittuun puuhun.

Golgatan ristillä.

168   Katsokaa millaiseen puuhun Hän meni, tuodakseen sinut alas omasta puustasi.

…minä

169   Siis, te ette voi rakastaa Häntä ilman, että rakastatte toinen toistanne.

…minä

Kurottakaa nyt pöydän yli ja sanokaa: ”Jumala sinua, pyhiinvaeltaja, siunatkoon”, jotakuta kohti.

…koska Hän rakasti ensin, ja hankki pelastukseni Golgatan ristillä.

170   Ettekö te rakastakin Häntä, koska Hän meni tuohon puuhun sinun takiasi, tuodakseen sinut pois omasta puustasi? Ettekö antaisi Hänen tulla kotiinne tänä aamuna? Kuinka moni ottaa Hänet? Nostakaa kätenne. [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Jumala teitä siunatkoon.

171   Liikemiehet, minä haluan puhua kanssanne hetkisen ennen kuin lähden.

172   Siis, jos sinä et ole kristitty, jos sinä et ole liittynyt, te ihmiset, jos sinä otit Kristuksen vastaan, kun nostit kätesi, mene jonkun näistä paimenista luo, ja kerro, mitä sinä olet tehnyt; he ottavat teidät vastaan; joku, tai jotkut paimenista kirjoittakaa tästä kirje – tälle pojalle täällä, tälle värilliselle veljelle. Eilen illalla oli armoa, että tämä nuori mies, joka istuu täällä ja kuuntelee tätä ja uskoo tämän. Näettekö? Näettekö te sitä? Miten tämä poika – kuinka Henki kääntyi ympäri; Billy kertoi siitä minulle ja minun vaimoni ja muut, tultuamme kotiin. [Henki] Kääntyi ympäri, kun poika oli tässä nurkassa, kääntyi täältä ja löysi hänet, näettekö, ja toi hänet kotiin. Mitä yksinvaltiutta! Ottakaa Hänet mukaanne. Menkää ja liittykää johonkin ryhmään jossakin, jonka kanssa te voitte olla; jossa saarnataan täyttä Jumalan Sanaa; ja pitäkää tuosta Sanasta kiinni, tuli mitä tuli, näettekö. Juuri niin.

173   Liikemiehet, tiedättekö, mitä Sakkeukselle tapahtuikaan? Hänestä tuli Jerikon Täyden evankeliumin liikemiesten täysjäsen. Aivan niin; siihen osastoon siellä, hän tuli kuulumaan. Kuulostaa rajulta, mutta se on sellaisenaan aivan totta. Olen varma siitä, että Jeesus ei olisi perustanut mitään muuta kuin täyden evankeliumin osaston, ja Sakkeuksesta tuli [jäsen] Hänen kanssaan. Niinpä nyt, Sakkeus, tee sinä samoin.

174   Siihen asti, kun me tapaamme tänä iltana, Jumala teitä siunatkoon. Minä luovutan kokouksen paimenelle.

64-0614M JUMALAN PALJASTAMINEN (Unveiling Of God, The), Jeffersonville, Indiana, USA, 14.6.1964

FIN

64-0614M JUMALAN PALJASTAMINEN
(Unveiling Of God, The)
Jeffersonville, Indiana, USA, 14.6.1964

1       Jääkäämme hetkeksi seisomaan, kun kumarramme päämme rukoukseen.

2       Armollinen Herramme, olemme tänään todella kiitollisia tästä etuoikeudesta, joka meillä on kokoontua yhteen maan päällä ennen Herran tulemista. Voikaamme tutkia sydämemme tänä päivänä, Sinun Sanallasi, ja nähdä olemmeko uskossa, niin että voisimme olla valmiit tuona, Hänen ilmestymisensä hetkenä. ”Jotta voisimme olla niin kuin Raamattu on sanonut: ”Ylöstemmatut yhdessä niiden kanssa, jotka ovat nukkuneet ja kohtaamme Herran ilmassa ollaksemme iäti Hänen kanssaan.”

3       Me kiitämme Sinua siitä, että maailmassa on yhä todellista kristillistä Henkeä, niin että ihmiset yhä uskovat Sinuun ja Sinun Sanaasi. Me pyydämme Sinun siunauksiasi meille tätä päivää varten, niin että vuodatat meille jokaiselle sen, mitä me tarvitsemme, ja Sana kastelisi meidät, jotta voisimme kasvaa käyttökelpoisiksi työvälineiksi Sinun käsissäsi tätä viimeistä päivää varten. Sillä me pyydämme tätä Herran Jeesuksen Kristuksen, meidän suuren Paimenemme, nimessä, jota odotamme ilmestyväksi. Aamen.

Voitte istuutua.

4       Ja haluan sanoa, että pidän suurena etuoikeutena olla täällä jälleen tänä aamuna. Ja pahoittelen sitä, että meillä ei ole riittävästi istumapaikkoja. Ja me yritämme nyt tänä iltana rukoilla sairaiden puolesta; tänään, tänä aamuna, se olisi hieman vaikeaa.

5       Aioin nauhoittaa tämän sanoman tänään. Herra tuntui puhuvan minulle tästä kuukausi tai kaksi sitten, ja se on pitkä. Eikä minulla ole aikaa ulkopuolisissa kokouksissa, koska me käytämme sitä varten vain kolmekymmentä, neljäkymmentä minuuttia. Ja sitten me… Ihmisten tähden, joiden täytyy mennä töihin ja muuta sellaista, olen nähnyt sen paremmaksi, jos pidän sanomani lyhyinä. Ja heillä ei ollut aikaa siellä ulkopuolella äänittää sitä, joten ajattelin odottaa kunnes tulisin tänne Tabernaakkeliin ja sitten äänittäisin sen täällä. Ja se on vähän pitkähkö ja tiedän, että monet teistä joudutte seisomaan täällä ja minä tulen kiirehtimään niin nopeasti kuin voin. Ja nyt, te että häiritse minua, jos vaihdatte istuinpaikkoja tai jotain muuta, se kyllä sopii koska tämä on erityinen päivä, jolloin me vain teemme näitä äänityksiä.

6       Ja meillä on ilmoitettavana suuria asioita, mitä Herra on tehnyt ulkona kentällä, mutta luultavasti kerromme siitä lisää tänä iltana, kun meillä on enemmän aikaa tehdä se.

7       Ja nyt me luotamme, että Herra tulee siunaamaan kutakin teistä. Ja tiedän sydäntenne olevan täynnä iloa, odottaen Herran tulemista. Ja myös minun sydämeni pulppuaa ylitse, nähdessäni asioiden tapahtuvan niin kuin ne tapahtuvat. Kansalliset riidat, ja seurakunta siinä tilassa missä se on, ja nähdä Hänen Tulemisensa merkit, sekä fyysiset, että hengelliset, ja tietää, että Hänen Ilmestymisensä aika on niin lähellä – se yksinkertaisesti täyttää sydämemme ilolla, kun tiedämme, että tulemme muutetuiksi yhtenä näistä päivistä. Me tulemme muutetuiksi näistä luomuksista, joita nyt olemme.

8       No niin, uskon, jos olen ymmärtänyt oikein, että heillä on puhelinyhteydet jonnekin, että tämä sanoma on menevä Phoenixiin ja eri osiin maata puhelimitse. Ja luotamme nyt siihen, että jos se on niin… en tiedä; minulle vain kerrottiin se ennen sisääntuloani. Ja kaikki ihmiset siellä ulkopuolella nauttivat todella hyvästä terveydestä ja olkoon Herran Kunnia heidän yllään.

9       Ja nyt me tulemme avaamaan Herran Sanan. Ja me kaikki olemme täällä iloitaksemme ja kiinnittämässä huomiota siihen, mitä olemme… Me emme tule tänne… Kaikki, jotka ovat läsnä, tietävät, ettei kukaan istuisi tämän kaltaisessa helteessä… vain ollakseen täällä. Me olemme täällä yhtä tarkoitusta varten ja se on ”läheisempi vaellus Jumalan kanssa”. Ja kaikki mitä voimme tehdä on uskoa, että Herra Jeesus on kanssamme. Ja me olemme täällä – vaeltaaksemme lähempänä Häntä.

10   Nyt, tämä kuumuus on vähän vaikeata minulle. Olen tottunut tuohon kuivaan kuumuuteen siellä Tucsonissa, joka on… Ilman kosteus täällä… No niin, meillä on siellä paljon kuumempaa kuin tämä, mutta se on kuivaa. Meillä on siellä ilman kosteus joskus vain kahdeskymmenes osa yhdestä prosentista, ehkä jotakin sen kaltaista, melkein kuin eläisi happiteltassa. Mutta täällä ilma on kosteata ja se saa teidät tuntemaan itsenne aiva ”rättiväsyneeksi” niin kuin meillä oli tapana kutsua sitä. Niinpä tiedän, että se on teille vaikeata, teille äideille pienten lasten kanssa ja teille, jotka seisotte, vanhat ja nuoret, niin tiukasti yhdessä kuin olette. Ja nyt – me toivomme, että Jumala tulee palkitsemaan teidät runsaasti uhrautumisestanne.

11   Ymmärtääkseni veli Roy Borders on jossain täällä. Kuulin hänestä ilmoitettavan, mutta arvaan, ettei hän voinut päästä sisälle. Hyvä on. Hän on kokousten järjestäjä.

12   Haluamme nyt myös ilmoittaa, että eräs keskuudessamme ollut mies, veli Jackson Sturgisista, Michiganista, meni tänä aamuna Herran tykö. Kukaan ei tiedä kuinka hän meni tai mitään siitä. Hän oli aivan hyvässä kunnossa ja se vain… uskon, että he löysivät hänet kuolleena, tai jotakin sellaista.

 En saanut kaikkia yksityiskohtia siitä. Ja olemme hyvin kiitolliset Jumalalle, että veli Jackson oli kristitty. En ollut nähnyt häntä useisiin vuosiin, mutta hän toimi keskuudessamme ja oli yksi meistä. Jumala antakoon levon hänen urhoolliselle sielulleen. Kun hän meni sillä tavalla, me uskomme, että ehkä se oli jotakin – että oli aika hänen mennä. Herra ei varoittanut meitä tai häntä siitä, hän vain meni. Sillä tavalla se oli. Ja haluan soittaa hänen vaimolleen niin pian kuin voin ja esittää hänelle osanottomme suruun. Ja me kaikki haluamme kiittää Jumalaa hänen urhoollisesta kristillisestä elämästään ja siitä mitä hän merkitsi meille täällä maan päällä ja varsinkin meille täällä paikallisessa seurakunnassa.

13   Nyt, tänä iltana, olen ilmoittanut, että tullaan rukoilemaan sairaiden puolesta ja tulen puhumaan enemmän sairaille tänä iltana.

14   Mutta tällä kerralla, menkäämme nyt suoraan Sanaan, koska on ahdasta ja kuumaa. Me tulemme menemään suoraan Sanaan. Haluan lukea kaksi Kirjoituksen osaa tänä aamuna. Se on hieman pitkäkestoinen, jotta se antaisi meille vähän taustaa sille mitä haluan sanoa.

15   Ja nyt, haluaisin, että veli Sothmann ja he, pitäisivät nauhan hallussaan ennen kuin myyvät sitä, jos mahdollista, ja haluaisin kuunnella sitä ennen kuin se menee ulos julkisuuteen.

16   Nyt… haluan lukea Filippiläiskirjeestä, toinen luku, jakeet 1-8; ja Toisen Korinttolaiskirjeen 3. luvusta, alkaen kuudennesta jakeesta ja luemme sen 10. jakeeseen, ja edelleen osan neljättä lukua: vain saadaksemme taustan. Tulen nyt lukemaan ensin Filippiläiskirjeen toisesta luvusta.

Ennen lukemista, rukoilkaamme:

17   Herra Jeesus, Sinun Sanasi on Totuus. Ja tässä vaikeassa hetkessä, jossa elämme, kun kansa on kansaa vastaan, on ruttoa ja maanjäristyksiä monin paikoin, miesten sydämet pysähtyvät pelosta, me näemme kirjoituksen seinällä. Se on nyt niin luonnollisessa maailmassa, että koko maailman pitäisi nähdä se. Mutta sama on myös hengellisessä maailmassa. Me näemme suuria tapahtumia ja me haluamme puhua niistä tänään.

18   Siunaa Sanasi sydämillemme. Me tiedämme, ettei ole yhtään miestä Taivaassa tai maassa, joka olisi arvollinen ottamaan tämän kirjan, avaamaan sinetit, tai edes katsoakseen sitä. Mutta siellä ilmestyi Yksi, Teurastettu Karitsa, verinen, joka tuli ja otti Kirjan, ja oli arvollinen ja kykenevä avaamaan Sen. Oi Jumalan Karitsa, avaa Sanasi sydämillemme tänä päivänä, lohdutukseksi. Me olemme Sinun palvelijoitasi. Anna anteeksi syntimme, Herra. Ja mikä tahansa estää Sanaa tulemasta esiin suurella voimalla ja vaikutuksella elämäämme tänä päivänä, poista, Herra, kaikki esteet, niin että meillä voisi olla täysi pääsy kaikkiin lupauksiin mitä meille on luvattu Sinun Sanasi kautta. Me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

19   Filippiläiskirje 2:1-8

 Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,

 niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset

 ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne

ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.

 Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,

 vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;

 hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.

20   Jos me nyt käännämme esiin Toisen Korinttolaiskirjeen 3 luvun ja aloitamme 6. jakeesta ja luemme sen 10. jakeeseen ja edelleen osan neljättä lukua:

 Alammeko taas suosittaa itseämme? Vai tarvitsemmeko niin kuin muutamat suosituskirjeitä teille tai teiltä?

 Te olette kirjeemme, joka on sydämiimme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat,

 koska tulee ilmi, että olette Kristuksen kirje, meidän toimittamamme, ei musteella kirjoitettu, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.

 Tällainen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan.

 Ei niin, että olemme itsessämme kelvolliset ajattelemaan jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan kykymme on Jumalasta,

 joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi uuden liiton palvelijoiksi, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

 Mutta jos kuoleman virka, kirjaimin kiviin kaiverrettu, esiintyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset sietäneet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka oli katoavaista.

 kuinka ei Hengen virka ole ennemmin oleva kirkkaudessa?

 Jos näet kadotustuomion virka oli kirkkautta, paljoa ennemmin vanhurskauden virka tulvailee kirkkautta.

 Sillä kirkastettuna ollut ei tässä suhteessa ole kirkastettu, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.

 Jos näet katoavainen esiintyi kirkkaudessa, paljoa ennemmin pysyväinen on kirkkaudessa.

 Koska meillä siis on tällainen toivo, toimimme hyvin rohkeasti

 emmekä niin kuin Mooses, joka pani peitteen kasvoilleen, jotteivät Israelin lapset katselisi katoavaisen loppua.

 Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä, Vanhaa Testamenttia luettaessa, pysyy sama peite pois ottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.   

 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on kuitenkin peite heidän sydämensä päällä,

 mutta kun se kääntyy Herran puoleen, peite otetaan pois.

 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki, siinä vapaus.

 Mutta kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuvastimesta, muutumme samaksi kuvaksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin Herran Hengestä.

 Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,

 vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.

 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,

21    Voikoon Herra lisätä siunauksensa Sanansa lukemiselle.

22   Nyt, aiheeseeni tänä aamuna, luotan, että Jumala tulee paljastamaan tämän. Ja joka kerta, jos te, jotka otatte ääninauhoja ja kuuntelette ja toivon ja luotan, että teillä on ollut hengellinen ymmärrys siitä, mitä Jumala on yrittänyt sanoa seurakunnalle, sanomatta sitä suoraan. Ymmärrättekö? Se sanoo joskus… Meidän täytyy sanoa asioita sellaisella tavalla, että se voi saada jonkun lähtemään pois ja toiset pohtimaan sitä. Mutta se on tehty tarkoituksella. Se täytyy tehdä sillä tavalla.

23   Sitten voi olla, että joku tulee sanomaan: ”Tarkoitatko, että Jumala tarkoituksella tekisi jotakin senkaltaista?” Varmasti Hän teki! Hän tekee niin yhä.

24   Eräänä päivänä, kun Hänellä oli tuhansia ihmisiä ympärillään, Hän sanoi: ”Ellette te syö Ihmisen Pojan Lihaa, ja juo Hänen Vertaan, teillä ei ole Elämää itsessänne.”

25   Mitä te luulette, että joku lääkäri, sairaanhoitaja tai joku hieno älykäs henkilö olisi ajatellut sen kaltaisesta lausunnosta, Mieheltä jolla oli sellainen palvelustehtävä kuin Hänellä oli? Hänhän olisi sanonut: ”Syödä hänen lihaansa? Sehän on ihmissyöjä! Juodako ihmisverta? Sehän on vampyyri! Toisin sanoen, Hän haluaa meidän olevan ihmissyöjiä ja vampyyreitä.” Ja koko kuulijakunta meni pois Hänen luotaan.

26   Ja siellä oli Hänen kanssaan seitsemänkymmenen miehen saarnaajayhdistys, jotka olivat valittuja. Ja Hän kääntyi heihin päin ja sanoi: ”Mitä te ajattelette, kun näette Ihmisen Pojan nousevan sinne ylös mistä Hän tuli?” No niin, Hän ei selittänyt sitä. Hän ei koskaan selittänyt kuinka; Paavali selitti sen myöhemmin. Hän vain sanoi sen. Näettekö? Ja sitten, kun Hän sanoi näille saarnaajille: ”Mitä te sanotte, kun näette Ihmisen Pojan nousevan ylös siihen paikkaan, josta Hän on tullut?”

27   Epäilemättä nuo miehet sanoivat: ”Hetkinen nyt. Ohoh, mehän olemme syöneet Hänen kanssaan. Me kalastimme Hänen kanssaan. Me nukuimme Hänen kanssaan. Me tiedämme missä Hän syntyi. Me olemme nähneet kehdon, jossa Häntä keinutettiin. Ja kuinka sitten tämä Mies. Tämä on kovaa puhetta.”

28   Ja Raamattu sanoo: ”He eivät enää vaeltaneet Hänen kanssaan.” He jättivät Hänet.

Ja kukaan heistä ei osannut selittää sitä mitä Hän oli juuri sanonut: ”Kuinka he aikovat syödä Hänen lihaansa ja juoda Hänen vertansa? Ja kuinka Hän laskeutui alas, kun Hän oli syntynyt täällä maan päällä? Ymmärrättekö? He eivät voineet ymmärtää sitä.

29   Ja sitten Hän kääntyi apostolien puoleen ja sanoi: ”Tahdotteko te myös mennä pois?”

30   Ja se on milloin apostoli Pietari antoi tuon suuren lausunnon: ”Herra, kenen tykö me menisimme?” Näettekö? ”Sillä me olemme tyytyväisiä. Me tiedämme varmasti, että Sinulla ja vain Sinulla yksin on tämän hetken Elämän Sana..” Näettekö? ”Ja me olemme tyytyväisiä siihen.” Katsokaahan, he eivät osanneet selittää sitä. He…

Te ette osaa selittää uskoa. Se on jotakin mihin te uskotte ja se on niin luja, ettei mikään muu voi korvata sitä.

Sen vuoksi, he tiesivät, että Sana, joka oli kirjoitettu tuota aikaa varten, jossa he elivät, Messiaanista aikaa varten, he tiesivät Hänen täyttävän tuon paikan täsmälleen. Ja miten he olisivat voineet mennä takaisin noihin kylmiin, muodollisiin kirkkoihin joista he olivat tulleet ulos? He sanoivat: ”Minne me menisimme?” Näettekö? ”Me olemme täysin vakuuttuneet siitä, että Sinulla on Elämän Sana.” Ymmärrättekö? He eivät osanneet selittää Sitä, mutta he uskoivat Sen.

31   Ja Jeesus sanoi sen puhdistaakseen rikkaruohot pois seuraajiensa joukosta, näettehän, saadakseen tuon joukon yhteen. Ja kaikista noista ihmisistä, vain yksitoista itse asiassa ymmärsi kuka Hän oli. He tiesivät, että Hän oli Jumala ja yksin Jumala.

32   Nyt, aiheeni tänä aamuna on paljastaa tuo Jumala.

33   Jumala on aina, kaikkina aikakausina, kätkenyt itsensä verhon taakse, kaikkina aikakausina, mutta Hän on ollut Jumala koko ajan. Näettehän? Mutta Hän on pitänyt itsensä kätkettynä maailmalta ja paljastaa itsensä Valituillensa, kuten apostoleille tuona päivänä. No niin, se oli Jumala puhumassa Kristuksessa.

34   Nyt, ihminen on aina, se on ollut ihmisen luonne, hän on halunnut fyysisesti nähdä tuon Jumalan. Hän on aina halunnut nähdä Hänet. Ihminen on valmistanut luomuksia, joiden hän ajattelee olevan Hänen näköisiään… Intiaanit palvovat aurinkoa. Ja me löydämme Afrikasta erilaisten eläinten muotoja ja niin edelleen. Ja ylhäällä Alaskassa on toteemipaaluja – eri muodoissa, joissa he ajattelevat tämän Jumalan olevan. Kun Paavali puhui siellä Ateenassa siihen aikaan, Mars-kukkulalla, ja kertoi heille, että he olivat taikauskoisia tämän tuntemattoman Jumalan suhteen, niin että he tiesivät Hänen olevan olemassa, mutta kuitenkaan he eivät tunteneet Häntä.

35   Ja niin me näemme sen olevan jopa niinkin kauan aikaa taaksepäin kuin Jobin ajassa. Job tiesi, että oli olemassa Jumala. Hän tiesi sen. Ja ei ole yhtään täysjärkistä ihmistä, joka ei tietäisi, että täytyy olla Jotakin jossakin. Ja nyt Job halusi puhua Hänen kanssaan.

Ja haluan teidän huomaavan sen tavan, jonka Jumala valitsi puhuakseen Jobille. Jumala oli verhottuna, kun Hän puhui Jobille. Hän oli verhottuna pyörretuulessa, tullen alas pyörretuulessa. Uskotteko, että Jumala yhä tulee pyörretuulessa paljastaakseen itsensä?

36   Täällä istuu useita niistä, jotka olivat kanssamme eräänä päivänä, kun Hän tuli pyörretuulessa. Kertoen meille päivää aikaisemmin, veli Banks Woodille ja heille, kun Hän sanoi: ”Nosta ylös tämä kivi, heitä se ilmaan ja sano, ‘NÄIN SANOO HERRA! Te olette näkevä sen aivan kohta.” Ja nostin ylös tuon kiven siellä ylhäällä vuorella, heitin sen ilmaan ja… alas tullessaan, sen aiheuttama imu aloitti pyörretuulen.

37   Teidän täytyy tehdä jotain saadaksenne jotain seuraamaan sitä. Jeesus otti palan leipää, mursi sen, sitten lisäten sen tuosta leivänpalasta. Hän otti vettä ja kaatoi sen kannuun. Elia otti suolaa, pani sen ruukkuun; katkaisi kepin ja heitti sen veteen. Se on jotakin symbolista.

Ja tämän kiven poimiminen ja heittäminen ilmaan, sai alas tullessaan alulle pyörretuulen.

38   Seuraavana päivänä oli eräs sananpalvelija kanssamme metsästysretkellä. Hän oli lähelläni ja kysyi minulta: ”Antaako Herra tuollaisia näkyjä ollessasi ulkona kuten nyt, veli Branham?”

39   Minä sanoin: ”Kyllä, mutta tavallisesti tulen tänne levätäkseni.” Ja juuri sillä hetkellä näky tuli.

40   Ja veli Borders, uskon hänen nyt olevan ulkopuolella, hän oli mukana. Veli Banks Wood, uskoisin, ja heitä oli siellä useita, kahdeksan tai kymmenen miestä. Ja veli Banks Wood vahti tätä vuorella, se oli aivan vastapäätä siitä, täsmälleen noin puolen mailin päässä siitä paikasta missä nuo seitsemän Enkeliä ilmestyivät, joiden takia lähdin täältä mennäkseni sinne – ja tulin takaisin ja kerroin noista seitsemästä sinetistä. Se oli vain noin puoli mailia siitä paikasta.

41   Ja sitten seuraavana päivänä, kun se tapahtui… Sanoin tälle veljelle: ”Mikä sinua vaivaa, sinulla on allergia silmässäsi. Lääkärit ovat yrittäneet pari vuotta pysäyttää sitä, mutta eivät ole pystyneet siihen. He sanovat, että se tulee syömään silmäsi pois.” Ja minä sanoin: ”Mutta älä ole huolissasi, Herra Jeesus on kunnioittanut uskoasi.” Ja hän yksinkertaisesti pudotti kiväärinsä. Ja minä sanoin: ”Sinun äitisi”, kerroin minkälainen hän oli ja mikä hänellä oli vikana.

Ja hän sanoi: ”Se on totta.”

42   Veli Roy Roberson täältä seurakunnasta, oli läsnä, arvelen teidän kaikkien tuntevan hänet. Tietäen, että hän oli sotaveteraani ja tietäen mitä tulisi tapahtumaan, laskin käteni hänen olalleen ja sanoin: ”Veli Roberson, ole varovainen, tarkkaa, jotakin on aikeissa tapahtua.”

43   Kävelin takaisin sinne missä minun oletettiin seisovan ja ylhäältä ilmasta tuli pyörretuuli, alas kanjonia pitkin, ollen niin voimakas, että se repi kiviä, jotka olivat 20 – 25 cm halkaisijaltaan, irti vuoren huipusta, ja heitti ne noin kahdensadan metrin päähän. Ja kolme kertaa se jyrähteli sillä tavalla,

44   Ja he kaikki seisoivat siinä. Veli Banks, joka nyt on täällä läsnä, tuli luokseni ja sanoi: ”Oliko tämä se mistä kerroit minulle eilen?”

Minä sanoin: ”Kyllä vaan, se oli se.”

Hän sanoi: ”No niin, mitä se sanoi?”

45   Minä sanoin: ”Se on vain minua varten tietää, veli Banks, koska se oli… Se saattaisi ihmiset levottomiksi.”

46   Mutta Se meni eteenpäin, se tapahtui vain vähän… kulkien pohjoista kohden. Vähän… muutamaa päivää myöhemmin se osui valtamereen ja te näette mitä tapahtui Fairbanksin tienoilla. Se oli tuomion merkki. Nyt me näemme, että Jumala yhä… Katsokaahan, se saisi ihmiset paniikin valtaan. Ja niinpä sitten sen täytyi tapahtua, näettehän. Sen yksinkertaisesti täytyy tapahtua. Asioiden joiden täytyy tapahtua, on tapahduttava joka tapauksessa. Näettehän, se tulee tapahtumaan joka tapauksessa.

47   Mooses halusi erään kerran nähdä Jumalan ja Jumala käski häntä seisomaan kalliolla. Ja Mooses seisoi kalliolla ja näki Jumalan kulkevan ohitse ja Hänen selkänsä näytti kuin miehen selältä. Jumala oli pyörretuulessa ja Jumala… Mooseksen seistessä tuolla kalliolla.

48   Olette varmaan kaikki nähneet sen kuvan, jossa seisoimme tuon saman kallion luona. Ja tässä oli tuo Valo, Herran Enkeli, juuri siellä missä Se pamahti. Seisoin… Se on siellä ilmoitustaululla nyt uudestaan.

49   Huomatkaa, Vanhan Testamentin Jehova on Uuden Testamentin Jeesus. Näettekö? Hän on sama Jumala, vain muuttaen muotoaan.

50   Nyt, joku sanoi toissapäivänä… se oli baptistisaarnaaja Tucsonissa: ”Kuinka voit sanoa, että Jeesus ja Jumala olisivat sama Persoona?”

51   Minä sanoin: ”Mutta sehän on kovasti helppoa, jos vain luovut omista ajatteluistasi ja tarkastelet asiaa raamatullisesti. Ne ovat yksi ja sama Olento. Jumala on Henki ja Jeesus on tuo ruumis, jossa Hän oli verhottuna. Näethän?” Minä sanoin: ”Aivan kuin kodissani. Vaimolleni, minä olen hänen aviomiehensä. Ja minulla on nuori tytär, Rebekka, minä olen hänen isänsä. Ja minulla on lapsenlapsi, hänen nimensä on Paul, minä olen hänen isoisänsä. Minä olen aviomies, isä ja isoisä.

Ja vaimollani ei ole mitään vaatimuksia minuun isänä tai isoisänä, hänellä on vaatimus minuun ainoastaan aviomiehenä. Ja tyttärelläni ei ole mitään vaatimuksia minuun aviomiehenä tai isoisänä, hän on lapseni. Ymmärrätkö? Mutta kuitenkin kaikki nämä kolme henkilöä ovat sama henkilö. Niin on Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki, täyttäen eri aikojen vaatimukset. Jumala on sama, sama Jumala.

52   Jumala muutti itsensä, muuttaen muotonsa. Jos huomaatte täällä Filippiläiskirjeessä, Hän sanoi: ”Ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen, vaan otti orjan muodon.”

53   Nyt kreikkalainen sana siellä tuolle muoto sanalle (kreikaksi μορφή morfe), etsin sitä koko päivän eilen, yrittäen ajatella mitä se oli ja totesin, että se oli tämä sana ”en morphe” (εν μορφή = muodossa). Se tavataan e-n m-o-r-f-e. Katsoin kreikankieltä nähdäkseni mitä en morphe oli… voin lausua sen väärin mutta… Se on syy miksi tavaan sen, koska, kun tämä ääninauha on julkistettu, tulevat ihmiset, oppineet, tietämään, mitä tarkoitan sillä. Tuo sana en morphe… Se merkitsee, että Hän muutti itsensä. Hän tuli alas. Nyt, tuo kreikankielinen sana siellä merkitsee, että ”siellä oli jotakin mitä ei voitu nähdä, mutta kuitenkin se oli siellä. Mutta sitten, kun se on muuttunut, silmä voi havaita sen.” Näettekö? Jeesuksella oli Taivaassa Jumalan muoto μορφή του Θεού. Kun hän tuli alas Hän otti orjan muodon μορφή δούλού. Hänen ulkoinen olemuksensa muuttui, mutta Hänen näkymättömät, Jumalalliset ominaisuutensa eivät muuttuneet.

54   Kuten Elian kanssa oli, Dootanissa. Katsokaahan, tuo palvelija ei voinut nähdä kaikkia noita enkeleitä siellä ympärillä ja Jumala vain teki muutoksen; Hän ei tuonut noita enkeleitä alas; mutta Hän muutti palvelijan näkökyvyn. Ja siellä olivat vuoret täynnä enkeleitä ja tulta ja tulisia hevosia ja tulisia vaunuja kaikkialla Hänen profeettansa ympärillä. Näettekö? Hän muutti näkökyvyn. Tuo asia oli jo olemassa.

55   Niinpä, se on mitä yritän sanoa, että Jumala, joka aina on ollut, on täällä. Ainoa asia mitä Hän teki, kun Hän tuli mieheksi, oli, että Hän vaihtoi naamiotansa. Ymmärrättekö? Hän… tämä en morphe – Hän muutti itsensä siitä mitä Hän oli siksi mitä Hän on, tai Hän vaihtoi naamiotaan, näytelläkseen toista roolia.

56   Aivan kuin jossakin suuressa näytelmässä. Aivan niin kuin puhuessani tänä aamuna, yrittäen verestää muistiani koskien tätä Shakespearea. Siitä on pitkä aika. Mutta, kun Shakespeare kirjoitti näytelmän Englannin Kuningas Jaakolle, kun hän… …tuon Macbethin henkilöhahmon. Katsokaahan, Shakespeare ei uskonut noitiin, mutta koska tuo kuningas uskoi noitiin, joten hänen täytyi ottaa noitia tähän näytelmään. Näettekö? Ja nyt, tehdäkseen tämän, he vaihtoivat näyttelijöitä.

57   Becky täällä, Carmenissa, he näyttelivät sen koulussa, josta hän juuri sai päästötodistuksen muutama viikko sitten. No niin, ehkä yksi henkilö näytteli siinä kolmea tai neljää eri roolia. Voidakseen tehdä sen, hän vaihtoi aina naamiotaan. Joskus hän tuli esiin tässä hahmossa, ja seuraavalla kerralla hän tulee toisessa hahmossa. Mutta koko ajan se on sama henkilö.

58   Ja niin on Jumala. Hän muutti itsensä Tulipatsaasta, tullen Mieheksi. Sitten Hän muutti itsensä siitä jälleen takaisin Hengeksi, voidakseen asua ihmisissä. Jumala näytellen ihmisessä mitä Hän todella oli. Jeesus Kristus oli Jumala näytellen Miehessä ihmistä. Se oli mikä Hän oli. Hän muutti Tulipatsaasta, ja tuli sisälle verhon taakse siellä erämaassa, joka kätki Jumalan Israelilta. Mooses näki Hänen ruumiinsa muodon, mutta todellisuudessa Hän oli kätkettynä koko ajan tämän Tulipatsaan takana, joka oli Logos, joka lähti Jumalasta.

59   Nyt me näemme kuinka Helluntaista alkaen, Jumala ei nyt toimi miehessä… Hän toimii nyt miehen kautta. Silloin Hän toimi miehessä, Jeesuksessa. Nyt Hän toimii miehen kautta, jonka Hän on valinnut tätä tarkoitusta varten. Jumala miehen muodossa. Hän muutti itsensä Jumalan muodosta miehen muotoon.

60   Hän tuli kolmessa Pojan nimessä. Hän tuli Ihmisen Pojan nimessä, Daavidin Pojan nimessä, Jumalan Pojan nimessä; kolmessa Pojan nimessä.

61   No niin, Hän tuli ensin Ihmisen Pojan nimessä, koska Hän oli Profeetta. Nyt Jehova itse kutsui Hesekieliä ja profeettoja – ”ihmisen poika, mitä sinä näet?” Jeesus ei koskaan viitannut itseensä Jumalan Poikana; Hän viittasi itseensä Ihmisen Poikana, sillä Kirjoitukset eivät voi muuttua.

Mikään Kirjoituksissa ei voi muuttua. Jokaisen Sanan täytyy säilyä sellaisena. Sillä tavalla minä uskon sen. Sillä tavalla sen täytyy olla; ei koska minä uskon sen, vaan koska se on Jumalan Sana.

62   Nyt, jos huomaatte alussa – yksi Sana – Raamatun ensimmäisillä lehdillä, Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa me näemme, että koko… Kaikki sairaus, kaikki murhe, kaikki sydänkivut, kaikki mitä koskaan on tapahtunut inhimillisille olennoille, tuli, koska yksi henkilö epäili yhtä Sanaa ja se aiheutti kaiken tämän. Se oli Raamatun alussa. Raamatun lopussa, Ilmestyskirjan luvussa 22, tuo sama Jumala sanoo: ”Kuka tahansa ottaa yhden Sanan pois Tästä, tai lisää yhden sanan Siihen.” Katsokaahan, sen täytyy olla Sanasta Sanaan juuri sillä tavalla kuin Se on.

63   Sen vuoksi ottakaa vain eräs pieni asia, josta joku aina käy päälleni, koskien sitä kuinka naiset leikkaavat hiuksensa lyhyiksi. Nyt, minulle, niin kauan kuin hän tekee sen, en välitä kuinka pyhästi hän elää ja kuinka paljon hän tietää, hän on yhä väärässä! Jos hän käyttää shortseja ja näitä sen kaltaisia vaatteita, en välitä mitä hän tekee, kuinka paljon hän osaa laulaa ja kuinka hyvin hän osaa saarnata, mitä tahansa hän osaakin tehdä, minkä kaltaista elämää hän elääkin, se on yhä tuo yksi Sana rikottu. Ymmärrättekö? Katsokaahan, sen täytyy olla jokainen Sana. Ei lause; Sana, yksi sana! Niinpä Raamattu ei ole yksityinen tulkinta. Sen täytyy olla Sanasta Sanaan sillä tavalla kuinka se on kirjoitettu. Meidän täytyy uskoa Se.

64   Ja ei vain uskoa Se, vaan elää Se. Jos me emme elä Sitä, silloin me emme usko Sitä; me vain sanomme uskovamme. Kuten, mennäksemme takaisin siihen mitä sanoin, nuo opetuslapset eivät osanneet selittää sitä, mutta he uskoivat Sen joka tapauksessa, ja he tekivät tunnustuksensa ja elivät sen. Kun kaikki muut heistä kävelivät pois Sen luota, he pysyivät Sen kanssa! He uskoivat Sen! Sillä tavalla me teemme. Sillä tavalla teidän täytyy tehdä se. Ei väliä, mitä kuka tahansa muu tekee, me uskomme Sen ja sitten me toimimme Sen mukaan. Jos ette tee sitä, silloin te että usko Sitä.

65   Huomatkaa nyt, kun Hän tuli, Hänen täytyi tulla Ihmisen Poikana, koska Pyhä Kirjoitus sanoi, että hän tulisi: ”Jumala herättäisi heille profeetan.” Niinpä Hän ei voinut tulla kutsuen itseään Jumalan Pojaksi, koska se ei ollut sen aika. Hän oli Ihmisen Poika, profetoiden, täyttääkseen ja paljastaakseen heille kaikki ne asiat joita oli tehty, ja jotka olivat olleet esikuvia siitä mitä Hän oli. Silloin Hän oli maan päällä Ihmisen Poikana.

66   Katsokaa tuota syyrofoinikialaista naista, joka juoksi Hänen luokseen ja sanoi: ”Sinä Daavidin Poika, ole minulle armollinen!” Hän ei edes kohottanut päätään. Hänellä ei ollut mitään vaatimuksia Häneen Daavidin Poikana, hän oli pakana.

Ei sen enempää kuin tyttärelläni on vaatimuksia minuun aviomiehen tai vaimollani tyttärenä. Kuitenkin, he ovat minun tyttäreni ja minun vaimoni. Hän on tyttäreni Jumalan Sanan mukaisesti. Mutta maallisesti, vaimollani ei ole oikeutta kutsua minua isäksi. Näettekö?

 Huomatkaa nyt, tällä pakana naisella ei ollut vaatimuksia Häneen Daavidin Poikana. Mutta sokealla Bartimeuksella oli, näettekö, hän oli juutalainen. No niin, Hän, Jeesus, tuli Ihmisen Poikana.

67   Teidän täytyy tietää nämä sanat ja nämä asiat. Katsokaa Hattie Wrightiä tuolla kerralla, kun tuo Kolmas Nykäisy… Te muistatte sen. Kaikista asioista tuo nainen sanoi oikean asian. Teidän täytyy sanoa se oikea sana, se oikea asia Jumalalle.

68   Huomatkaa nyt, Hän tuli ensin Profeettana ja he ristiinnaulitsivat Hänet. Hänen omansa ristiinnaulitsivat Hänet. Hän tuli Ihmisen Poikana.

69   Sitten sen jälkeen, kun Pyhä Henki tuli, silloin Hän oli Jumalan Poika. Jumala on Henki. Hän oli Pyhä Henki, Jumalan Poika. Hän eli seurakunta ajanjaksojen lävitse Jumalan Poikana.

70   Nyt, Tuhatvuotisvaltakunnassa, Hän tulee olemaan Daavidin Poika, istuen Isänsä, Daavidin Valtaistuimella. Hän on Daavidin Poika.

71   Nyt, muistakaa, siinä välillä, Jumalan Pojan ja… Laodikean seurakunnan ajanjaksossa he panivat Hänet ulos. Ja Luukkaassa, Hän sanoi, että Hän tulisi paljastetuksi uudestaan Ihmisen Poikana, profeettana, täyttäen loput siitä. Näettekö? Kirjoitukset sitovat sen täydellisesti yhteen. Ihmisen Poika, Jumalan Poika, Daavidin Poika. Mitä se on? Se on sama Jumala koko ajan, vain muuttaen muotoaan, en morphe. Hän vain muutti muotoaan. Se on suuri näytelmä Hänelle, Hän näyttelee sen.

72   Hän tuli Ihmisen Poikana, Profeettana. Tehden tarkalleen… Jopa tuo pieni nainen, kaikkine synteineen siellä kaivolla, hän tunsi Hänet. Hän sanoi: ”Me tiedämme Messiaan tulevan, jota kutsutaan Kristukseksi. Se on mitä Hän tulee tekemään.” Näettekö, hän tunnisti sen, koska hän oli ennalta määrätty siemen.

Kun taas loput heistä eivät tunnistaneet Sitä, heillä ei ollut mitään millä tunnistaa. He olivat alusta alkaen synnissä.

73   Näyttelemiään osia varten Hän muuttaa muotoaan. Niinpä Hän tuli Ihmisen Pojan muodossa.

Uskonpuhdistajien ajanjaksoa varten, Wesley, Luther ja kaikki muut koko matkan… ja sitten näemme, että he ovat saaneet sen kaiken niin niputettua, aivan niin kuin israelilaisetkin tekivät, että kun Hän ilmestyi viimeisinä päivinä helluntaiajanjaksossa, Pyhänä Henkenä, he hylkäsivät Sen. He tekivät saman asian minkä Israel teki.

Ja mitä Hän tekee nyt? Palaa takaisin Ihmisen Poikana. Ja sitten, siitä edelleen Daavidin Poikana. Näettekö kuinka lähellä me olemme? Ihmisen Poika, Daavidin Poika, Jumalan Poika. Hän on paljastettu viimeisissä päivissä Ihmisen Poikana Malakia 4:n mukaan ja kaikkien muiden profetioiden mukaan, jotka kuuluvat tälle ajalle. Hänellä ei enää ole mitään tekemistä seurakunnan kanssa, sen jälkeen, kun he panivat Hänet ulkopuolelle; Hän on ulkopuolella, kolkuttaen ovella. Siellä sisällä on vielä joitain ennalta määrättyjä Siemeniä, Hänen täytyy päästä heidän luokseen.

74   Ja Jumala, ihmisissä, Hän on tyhjentänyt itsensä. Jooel 2 jae 28, me näemme Hänen sanoneen: ”Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni.” Nyt, jos huomaatte tuon sanan siellä, tuo heprealainen sana… voi olla, että tämä on minulla väärin, mutta se oli ainoa, jonka voin löytää… Teidän täytyy tarkata tuota sanaa.

75   Teidän täytyy tarkkailla sanoja. Englannissa sanoilla on joskus kaksinainen merkitys. Aivan niin kuin me sanomme ”jumala”. Alussa Jumala loi taivaan ja maan, Ensimmäinen Mooseksen kirja, Ensimmäinen luku. Mutta Raamatussa sanotaan: ”Alussa, Elohim.” Nyt tuo Elohim… englantilaiset kääntävät sen ”jumalaksi”, mutta itse asiassa se ei ole niin. Mikä tahansa voi olla jumala, kun on kysymys sanasta jumala; te voitte tehdä epäjumalasta jumalan; te voitte tehdä pianosta jumalan; te voitte tehdä mistä tahansa jumalan.

76   Mutta sana Elohim ei ole sellainen, Se merkitsee ”itsestään olemassa oleva”. Näettekö? Tuo piano ei voi olla itsestään olemassa, mikään muu ei voi olla itsestään olemassa. Niinpä tuo sana Elohim merkitsee: ”Hän, joka aina on ollut olemassa.” Sana jumala voi tarkoittaa mitä tahansa. Näettekö eron noissa sanoissa? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

77   Nyt, kun tässä sanottiin, että Hän tyhjensi itsensä tai vuodatti ulos, nyt me ajattelemme, että Hän ”oksensi”. Tuo englantilainen sana tyhjentää ja vuodattaa ulos itsestään, merkitsee, että jotakin meni ulos Hänestä, joka oli jotakin erilaista kuin Hän. Mutta tuo kreikkalainen sana kenos (έκένωσεν) kreikankielessä, ei merkitse, että Hän ”oksensi” tai jotakin… Se ei merkitse, että Häneltä olisi mennyt pois käsivarsi tai silmä tai toinen persoona.

78   Ja se merkitsee, että Hän muutti itsensä, Hän ”vuodatti itsensä sisälle,” (Aamen!), sisälle toiseen naamioon, toiseen muotoon. Ei niin, että Hänestä olisi lähtenyt joku toinen persoona, jota kutsutaan Pyhäksi Hengeksi, vaan se oli Hän itse. Käsitättekö sen? Hän itse vuodatti itsensä sisälle ihmisiin. Kristus teissä! Kuinka kaunista, kuinka ihmeellistä ajatella Jumalan vuodattavan itsensä inhimilliseen olentoon, uskovaiseen. Hän vuodatti Hengestänsä! Se oli osa Hänen näytelmästään tehdä niin.

Jumala, koko täyteys, koko Jumaluus ruumiillisesti oli tässä henkilössä, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän oli Jumala ja yksin Jumala. Ei mikään kolmas persoona tai toinen persoona tai ensimmäinen persoona; vaan tuo Persoona, Jumala verhottuna ihmislihassa.

79   Ensimmäinen kirje Timoteukselle 3:16: ”Ja tunnetusti suuri on jumalisuuden salaisuus”; sillä J-u-m-a-l-a, Elohim”, kirjoitetaan Isolla kirjaimella Raamatussa: J-u-m-a-l-a. Kuka hyvänsä voi katsoa alkuperäisestä Raamatusta, jossa sanotaan Elohim ”אֱלֹהִים” lue Elohim ”Alussa Elohim loi… alkukielellä hepreaksi se kuuluu: Berē’šît baraa Elohîm… ”Näettekö? ”Ja Elohim… Ja tunnetusti suuri on Elohimin salaisuus; sillä Elohim oli tehty lihaksi ja me kosketimme Häntä..” Elohim verhottuna inhimillisessä lihassa! Suuri Jehova, joka peittää kaiken avaruuden, ajan ja on kaikkialla, oli tehty mieheksi. Me koskettelimme Häntä, Elohimia. ”Alussa oli Elohim. Ja Elohim oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.”

80   Mitä se on? Se on Hänen tiensä, osina näytelmää. Sillä tavalla Hän näyttelee sen, se on Hänen tapansa paljastaa itsensä meille aivan kuin jonakin eri persoonana. Me olemme kuolevaisia ja Hän tietää sen. Ja me voimme ymmärtää vain niin kuin kuolevainen. Me tunnemme vain niin kuin kuolevaiset. Me tiedämme vain sen mitä aistimme antavat meidän tietää ja loput siitä meidän täytyy uskoa uskolla. Meidän täytyy sanoa, että on olemassa Jumala, näemme sitten Häntä, tai emme, me uskomme sen joka tapauksessa. Näettekö? Josko on tai ei, me yhä uskomme sen koska Jumala sanoi niin.

81   Kuten Abraham, hän ei voinut nähdä tuota poikaa, ei mitään merkkiä Saaran raskaudesta, ei edes mitään kuukautiskiertoja tai mitään, mutta kuitenkin Jumala oli sanonut niin. Kaikki toivo oli mennyttä, jopa Saaran kohtu oli kuollut, ja hänen oma elämänsä hänessä itsessään, hänen elämänvirtansa oli kuivunut ja Saaran elämä oli kuivunut hänessä. Mutta Jumalan lupausta Abraham ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.

Sillä tavalla meidän täytyy uskoa tuo Sana tänään. Kuinka se tulee olemaan? Minä en tiedä. Jumala sanoi sen tulevan olemaan sillä tavalla ja sillä selvä.

82   Kuka on tämä suuri näkymätön Persoona? Kuka on tämä, jonka Abraham näki näyissä? Vaikkakin aivan lopuksi, Hän oli julkituotu lihassa, ennen kuin poika tuli, Jumala itse tuli Abrahamin tykö miehen muodossa, lopun ajalla. Julki tuotuna! Hän näki Hänet pienenä Valona erään kerran, hän näki Hänet näyissä, hän kuuli Hänen äänensä, hänellä oli monia ilmestyksiä; mutta juuri ennen luvattua poikaa, hän näki Hänet miehen muodossa ja puhui Hänelle ja tarjosi Hänelle ruokaa ja juomaa. Näettekö? Huomatkaa, se oli Jumala itse verhottuna inhimillisessä lihassa.

83   Se oli osa Hänen tiestään. Tällä tavalla Hän julkituo itsensä meille, julkituo Iankaikkisen Sanan. Jumala, Jehova lihaksi tehtynä. Kuten Johanneksen evankeliumin alussa: ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala… …Alussa oli Elohim ja Elohim oli… tuli Sanaksi ja Sana oli Elohim. Ja Sana, Elohim, oli tehty lihaksi.” Näettekö? Se on sama asia, vain yksinkertaisesti avautuen.

84   Kuten ominaisuus, näettehän, se on Jumalassa. Ominaisuus on ajatuksenne. Jumala alussa oli Iankaikkinen, Hän ei ollut edes Jumala. Hän oli Iankaikkinen. Mutta Hän ei ollut Jumala, sillä Jumala merkitsee palvonnan kohdetta, tai jotakin. Näettehän? Niinpä Hän ei ollut edes sitä. Hän oli Elohim, Iankaikkinen. Mutta Hänessä oli ajatuksia, Hän halusi aineellistua. Ja mitä Hän teki? Hän puhui Sanan, ja Sana aineellistui. Se on koko kuva Mooseksen Ensimmäisestä kirjasta Ilmestyskirjaan. Siellä ei ole missään kohdassa virhettä. Se on Elohim aineellistuneena, niin että Häntä voidaan kosketella ja tuntea. Tuhatvuotisvaltakunnassa Elohim on istuva Valtaistuimella, näettehän, aivan oikein, ympärillään kaikki alamaisensa, jotka Hän ennalta määräsi ennen maailman perustamista.

85   Niin kuin kellonvalajan valmistaessa kelloja. Kunkin kellon täytyy soida toisistaan eroavasti. Materiaalit ovat samat, mutta hän käyttää niin paljon rautaa ja niin paljon terästä ja niin paljon messinkiä, antamaan sille sen oman ”helähdyksen”.

86   Se on tapa miten Jumala teki. Hän yhdisti tämän tuohon ja tämän tuohon ja tämän tuohon, kunnes Hän sai tarkalleen sen mitä halusi. Sillä tavalla Hän tuli alas. Jumala paljasti itsensä Tulipatsaassa koko matkan profeettojen kautta, sitten Jumalan Poikana, joka oli Jumala. Näettekö, sama Jumala tuoden itsensä esiin tarkalleen täydellisyydestä täydellisyyteen, kunniasta kunniaan. Sillä tavalla seurakunta kulkee.

87   Huomatkaa, kautta ajanjaksojen Hän on samalla tavalla paljastanut itsensä profeettojensa kautta. He eivät olleet aivan tarkalleen profeettoja, he olivat Jumala. Hän sanoi niin. Sillä se mitä he puhuivat, oli Jumalan Sana. He olivat lihaa ja verta, jossa Jumala oli verhottuna. He olivat jumalia. Jeesus itse sanoi: ”Kuinka te voitte tuomita Minut, kun sanon Minä olen Jumalan Poika, ja teidän oma lakinne sanoo, että ne, joille Herran Sana tuli, olivat jumalia?” Näettekö?

88   Niinpä siis se oli Jumala miehen muodossa jota kutsuttiin profeetaksi. Näettekö? Ja Herran Sana tuli tälle miehelle, ja niin se ei ollut tuo profeetta, tuo profeetta oli vain verho, mutta Sana oli Jumala. Ihmissana ei toimi sillä tavalla. Näettekö mitä tarkoitan? Se ei voi toimia sillä tavalla. Mutta se oli Jumala. Katsokaahan, Hän oli Jumalan Sana miehen muodossa, jota kutsuttiin ”mieheksi.”

Huomatkaa, Hän ei koskaan muuttanut luonnettansa, vain muotonsa. Heprealaiskirjeen 13:8, sanoo: ”Hän on sama eilen, tänään ja iäti.” Niinpä Hän ei muuttanut luonnettansa, kun Hän tuli. Hän on aina tuo Profeetta, koko matkan kautta ajan, sama asia, Sana, Sana, Sana, Sana. Näettekö? Hän ei voi muuttaa luonnettansa, mutta Hän muutti muotonsa. Heprealaiskirjeen 13:8 sanotaan: ”Hän on sama eilen, tänään ja iäti.” Hän vain muutti naamionsa.

89   Niin kuin minä olen lapseni synnyttyä muuttunut aviomiehestä isäksi. Kun lapsen lapseni on syntynyt, olen isoisä. Näettekö? Mutta minä en muutu. Se olen yhä minä. Näettekö? (Ja niin on Jumala.) Minä vain muutan… Katsokaahan, vain teidän muotonne muuttuu. Luonto muuttaa sen nuoresta miehestä keski-ikäiseksi ja vanhaksi mieheksi. Ja siinä se on teille, näettehän, te vain muutatte muotoanne.

90   No niin, te ette voisi sanoa jostakin kuusitoistavuotiaasta pikkumiehestä, joka seisoo täällä, että hän on isoisä. Hän ei voisi olla, hänen muotonsa täytyy vielä muuttua. Muutamat vuodet muuttavat sen ja silloin hänestä tulee isoisä. Näettekö mitä tarkoitan?

91   Mutta se on sama Henkilö koko ajan, sama Persoona. Jumala koko ajan. Tällä tavalla Hän paljastaa itsensä omilleen, tehden tämän. Huomatkaa, Tulipatsaan ajanjakson aikana Hän paljasti itsensä kansalleen, omillensa. Jeesuksen ajanjaksossa Hän paljasti itsensä omillensa. Pyhän Hengen ajanjaksossa, Jumalan Poikana. Daavidin Poikana… Ja Hän aina paljastaa itsensä sillä tavalla omillensa, saaden ihmiset tuntemaan Hänet. Hän on verhottuna jonkin takana, huomatkaa, samalla tavalla tai saman luontoisena joka kerta.

92   Jumala oli verhottuna Jeesuksessa, tekemään lunastuksen työn Ristillä. Jumala ei voinut kuolla Henkenä, Hän on Iankaikkinen. Mutta Hänen täytyi pukea ylleen naamio ja näytellä kuoleman osa. Hän kuoli, mutta Hän ei voinut tehdä sitä Jumala-muodossansa. Hänen täytyi tehdä se Pojan muodossa, Ihmisen Poikana, maan päällä. Näettekö? Hänen täytyi olla Pojan muodossa. Sitten palatessaan takaisin Helluntaina, Hän oli jälleen Jumalan Poika. Näettekö mitä tarkoitan? Ymmärrättekö ajatuksen? Hän oli…

93   Hänen täytyi tulla inhimillisessä lihassa… ja ilman kenenkään sukupuolista halua. Ja se todistaa jälleen oikeaksi lausuntomme käärmeen siemenestä, näettekö, että se oli ”sukupuolista”, ehdottomasti ”seksiä”. Ei omenia; vaan seksiä! Aivan oikein. Niin sen täytyi olla. Huomatkaa tässä, katsokaahan, ei kuka tahansa hyvä mies… Katsokaa noita profeettoja siellä aikaisemmin, mutta Hänen täytyi olla enemmän kuin profeetta. Ymmärrättekö? Voidakseen tehdä sen, Hänen täytyi tulla neitseellisellä syntymällä, joka todistaa… Hänen täytyi syntyä neitseellisellä syntymällä, vastalääkkeeksi – ”vastamyrkyksi”, ottaakseen pois kirouksen. Näettekö mitä tarkoitan? Niinpä sen täytyi siis olla seksiä; Hän todisti sen omassa tulemisessaan, Hän ei tullut sukupuolisella halulla, vaan neitseellisen syntymän kautta. Ja Hän muutti naamionsa Jehovasta Jeesukseksi, voidakseen suorittaa lunastustyön siinä näytelmässä, jota Hän oli näyttelemässä – Jumalana ristillä.

94   Nuo kreikkalaiset halusivat nähdä Hänet. Johannes 12:20-21. Monet teistä kuulitte minun saarnaavan tuosta sanonnasta: ”Herrat, me haluamme nähdä Jeesuksen.” Huomasitteko sitä?

95   Nyt, nuo kreikkalaiset olivat oppineita, he olivat suuria miehiä. Ja heillä oli suuri halu löytää Jumala, niin kuin Paavali saarnasi heille Mars-kukkulalla. Ja he johtivat maailmaa tieteessä ja koulutuksessa, ja he olivat suuri kansa. Mutta he palvoivat ja uskoivat jumalaistarustoon ja heillä oli kirjoja ja kummallisia taiteita ja niin edespäin.

96   Mutta tämä Mies, joka voi parantaa sairaita ja kertoa ennalta asioita, jotka tapahtuivat pilkulleen, sai heidät kiihottumaan. Ja kiihottuneina he tulivat katsomaan Häntä. Tarkatkaa nyt, älkää nyt kadottako tätä. Ymmärrättekö? Ja he tulivat ja sanoivat Filippukselle, joka oli Betsaidasta: ”Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen.” Ja Filippus ja eräs toinen opetuslapsi toivat heidät Jeesuksen luo, näkemään Jeesusta.

97   Huomatkaa nyt, ne sanat, joilla Jeesus vastasi heille, sillä he olivat tulleet katsomaan Kuka Hän oli, eivätkä voineet nähdä Häntä. He näkivät Hänen muotonsa, mutta Hän oli Temppelissänsä. Jumala oli Temppelissänsä, verhottuna ihmislihaan. Huomatkaa ne Sanat, jotka Hän sanoi: ”Ellei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, se pysyy yksin.” Näettekö? ”Hetki on tullut, se on pian oleva, että Ihmisen Poika korotetaan Kunniaan ja katso, Hän poistuu tämän maan päältä. Ja ellei tätä hetkeä tule, te ette ole koskaan kykenevät näkemään sitä.” Näettekö?

98   Kuulkaa! Miksi he eivät voineet nähdä Jeesusta? Hän oli naamioitu. Jumala oli naamioitu. Nuo kreikkalaiset halusivat nähdä Jumalan ja tässä Hän oli, mutta verhon tähden he eivät voineet nähdä Häntä. Ja niin on tänäkin päivänä! He eivät voi nähdä Häntä verhon tähden, joka on heidän kasvojensa päällä. Jeesus oli naamioitu näille kreikkalaisille.

99   Huomatkaa, Hän sanoi heille: ”Ellei tämä vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin.”

100   He eivät voineet ymmärtää kuinka ja miksi he eivät voineet nähdä Häntä. Siellä seisoi mies. He tulivat nähdäkseen Jumalan ja he näkivät miehen. Näettekö? He eivät voineet nähdä Jumalaa, koska Jumala oli verhottu heille. Pitäkää se nyt mielessänne: Jumala oli verhottuna miehessä. He saattoivat sanoa: ”Kukaan mies ei voisi tehdä näitä tekoja, ellei se ole Jumala. Kukaan mies ei voisi tehdä sitä. Ja tässä seisoo nyt mies, ja kuitenkin Jumalan teot tulevat julki Hänen kauttaan!” Näettekö, he eivät voineet ymmärtää, että Jumala oli verhottuna.

101   Hän oli verhottuna miehessä, niin kuin Hän aina oli verhottuna. Mutta Hän oli verhottu heille – Hän oli inhimillisessä Temppelissänsä. Jumala oli inhimillisessä temppelissä. Olkaa hyvät ja olkaa todella varovaisia nyt, sillä Hän on sama eilen, tänään ja iäti. Katsokaahan, Jumala verhosi, kätki itsensä maailmalta, verhoutui ihmiseen. Ymmärrättekö? Tässä oli Jumala! Nuo kreikkalaiset sanoivat: ”Me haluamme nähdä Hänet.”

102   Ja Jeesus sanoi: ”Vehnänjyvän täytyy pudota ja kuolla!” Teidän täytyy kuolla kaikille omille ajatuksillenne. Teidän täytyy päästä eroon omista ajatuksistanne.

Niin kuin nuo opetuslapset olivat, he eivät osanneet selittää Hänen ruumiinsa syömistä ja Verensä juomista, mutta katsokaahan, he olivat kuolleet noille asioille. He olivat kuolleet jollekin periaatteelle, he olivat kuolleet Kristukseen. Ei väliä, mitä Hän teki, tai kuinka paljon Hän näytti jäävän tappiolle, he yhä uskoivat sen joka tapauksessa. Näettekö? Tuo Mies, joka söi, joi, kalasti, nukkui ja teki kaikkea muuta, oli syntynyt täällä maan päällä ja vaelsi heidän kanssaan ja käytti vaatteita niin kuin muutkin heistä, he voivat nähdä tuossa Miehessä, että Hän oli Jumala.

103   Niinpä nuo kreikkalaiset eivät voineet nähdä Häntä, koska Hän oli kätkettynä heiltä, ihmisessä. Huomatkaa Hänen Sanansa heille: ”Ellei tämä vehnänjyvä putoa maahan!”

104   Jumala oli verhottuna miehen muodossa, kätkien itsensä heidän näkyvistään, niin että he voivat nähdä ainoastaan miehen. Mutta nuo ennalta määrätyt olivat nähneet Jumalan. Yksi näki miehen, toinen näki Jumalan. Näettekö? Ja se oli ihmiseksi verhoutunut Jumala, niin että molemmat olivat oikeassa, mutta teidän uskonne on siinä mitä te ette näe. Te uskotte sen joka tapauksessa. Jumala verhoutui ihmiseen. Hän oli tuossa lihassa, ja tuo liha oli Hänen verhonsa. Tuo verho reväistiin, näettekö, että Jumala voisi olla julkituotu.

105   Vanhassa Testamentissa Jumala oli kätkettynä, kun Hän oli armoistuimellansa. Armoistuimella verhottuna! Vanhassa Testamentissa Jumala oli Temppelissänsä. Ihmiset tulivat sisälle ja palvoivat tällä tavalla, mutta muistakaa, siellä oli verho (aamen) joka kätki Jumalan. He tiesivät Jumalan olevan siellä. He eivät vain voineet nähdä Häntä. Tuo Tulipatsas ei enää koskaan ilmestynyt näkyviin uudestaan. Oletteko huomanneet sitä? Siitä hetkestä lähtien, kun tuo tulipatsas meni tuon verhon taakse, se ei ole näyttäytynyt enää kertaakaan Raamatussa, ennen kuin se tuli Jeesuksessa Kristuksessa? Jumala oli verhottuna!

106   Kun Hän oli maan päällä, Hän sanoi: ”Minä tulen Jumalasta ja minä menen Jumalaan.”

107   Sitten Hänen kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa jälkeen, kun Paavali oli matkallaan Damaskoon, siellä oli tuo Tulipatsas jälleen. Mikä Se oli? Se tuli ulos verhon takaa! [Veli Branham koputtaa saarnastuoliin neljä kertaa – toim.]! Kunnia Jumalalle!

108   Hän oli verhon takana. Minkä takana Hän nyt oli? Nahkaverhon takana. Näettekö, ”mäyrän nahan” takana. Ja, kun tuo verho oli reväisty ristiinnaulitsemisen päivänä, johon Hänet oli verhottu, koko armoistuin tuli näkyviin.

109   No niin, juutalaiset eivät voi ymmärtää kuinka Jumala saattoi armahtaa meidän kaltaisiamme syntisiä ja saastaisia ihmisiä. Mutta he eivät voineet nähdä tätä Yhtä, joka armahti, koska Hän oli kätkettynä. Hän oli armoistuimella siellä sisäpuolella, mäyrännahoista valmistetun verhon peittäessä Hänet näkyvistä.

110   Aikaisemmin, jos kuka tahansa meni tuon verhon taakse, merkitsi se välitöntä kuolemaa. Aamen. Oi, tässä me tulemme saamaan opetuksen, jos te vain voitte vastaanottaa Sen. Mennä noiden nahkojen taakse… Jopa yksi papin pojista yritti tehdä niin erään kerran ja kuoli. Älkää menkö tuon verhon taakse. Miksi? Siinä ei silloin vielä ollut lunastusta. Se oli mahdollisesti, se oli vain ”ehkä”; ja mikään mahdollisesti ehkä ei vielä ole todellinen asia, näettehän, se on vain mahdollisesti ehkä. Se oli lunastus… Synti oli peitetty, mutta ei anteeksi annettu.. Anteeksi annettu merkitsee ”ottaa ero synnistä ja poistaa se.” Ja niinpä lampaiden ja vuohien veri ei voinut tehdä sitä, joten Jehova oli kätkettynä verhon takana. Nyt, jos joku olisi yrittänyt mennä sinne sisälle verhon taakse, jossa Hän oli kätkettynä, olisi hän kaatunut kuolleena maahan, yrittäessään mennä sisälle Siihen.

111   Mutta Helluntaista alkaen, ristiinnaulitsemisesta alkaen, kun tuo verho reväistiin ylhäältä alas asti, tuota sukupolvea varten… Jeesus oli tuo Jumala verhottuna. Ja, kun Hän kuoli Golgatalla, lähetti Jumala tulen ja salaman ja repäisi tuon verhon halki ylhäältä alas asti, niin että koko armoistuin oli selvästi näkyvissä. Mutta he olivat liian sokeita näkemään sitä. Kuten Paavali muuten sanoi tässä Moosesta lukiessaan: ”Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä.” Oi, veli, sisar, se on mitä juutalaiset tekivät, kun tuo verho oli reväisty ja Jumala oli tuotu selvästi näkyviin, riippumassa ristillä. Hän oli selvästi näkyvissä, mutta he eivät voineet nähdä Sitä.

112   Voisiko olla mahdollista, että pakanat ovat tehneet saman asian? Oi Jumala! Kun heillä on ollut seurakunta ajanjaksot, Jumalan Pojan seurakunta ajanjaksot, niin nyt, kun tämä kirkkokuntien ja perinnäissääntöjen verho, tämä perinteiden verho, joka meillä on ollut Helluntaista alkaen, kun kirkon perinne on reväisty sekä ne asiat joita ihmiset sanovat: ”Ihmeiden päivät ovat ohitse, ja kaikki nämä asiat,” ja Jumala on nyt ottanut kaiken verhon pois ja tuonut Hänet selvästi näkyviin, ja nyt he ovat valmiit ristiinnaulitsemaan Hänet uudestaan. [Veli Branham koputtaa saarnastuoliin kuusi kertaa] Aivan samalla tavalla.

113   Jumala paljastettuna, kaikkien nähtäväksi, heidän olisi pitänyt nähdä Hänet sellaisena kuin Hän seisoi siinä. Mutta Hän oli liian tavallinen, Hän oli ihminen kuten kuka tahansa. He eivät voineet nähdä, mistä oli kyse. Näettekö, siellä seisoi vain joku mies. ”Hyvä on”, he sanoivat, ”tämä kaveri, mistä koulusta Hän on tullut?” Mutta muistakaa, kun tuo keihäs osui Hänen ruumiiseensa, niin Henki lähti Hänestä, temppelissä… …uhripaikat hajosivat, salama leimahti temppelin lävitse ja repäisi verhon. Mitä se oli? Siellä oli heidän Jumalansa riippumassa Golgatalla ja he olivat liian sokeita näkemään sitä.

114   Hänet on paljastettu kaikkien nähtäväksi, ja silti he eivät vieläkään näe Häntä! Jumalaa, joka on verhoutunut ihmiseen! He ovat sokeutuneet.

115   Te muistatte kuinka Hän palasi sen jälkeen Paavalin ja Pietarin luo vankilaan Tulipatsaana. Muistatteko sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

116   Mutta viimeisinä päivinä Hänen pitäisi palata uudestaan, Tulipatsaan pitäisi tulla jälleen takaisin julkituomaan Ihmisen Poika, näettehän, näyttämään Sanan, Valon. Perinteet, joita on ollut, tulevat pyyhkäistyiksi pois. Mikään ei tule estämään Sitä, se tullaan tekemään joka tapauksessa. Jumala vain repii nuo kirkkokunnat ja perinteet alas.

Minkä kaltaisella Hengellä Hän tulee tekemään sen? Niin kuin Hän teki ensimmäisellä kerralla. Katsokaa mitä Hän teki Elian ja Johanneksen aikana. ”Älkää luulko saattavanne sanoa mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’, sillä Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.” Näettekö? Älkää te luulko, että ”koska kuulun tähän tai kuulun tuohon.” Näettekö? Jumala repii pois verhon, osoittaakseen Kuka Hän On. Näettekö, tarkatkaa tuota verhoa, kun se reväistään tässä nyt, me tulemme näkemään sen nyt.

117   Oli aika, jolloin jos ihminen meni tuon verhon sisäpuolelle, merkitsi se äkkikuolemaa. Nyt on kuolemaksi, jos ei mene sen sisäpuolelle! Aamen. Jos ette voi murtautua tuota perinteiden verhoa, murtautua tuon kirkkokunnallisen muurin lävitse, nähdäksenne Jumalan voimassansa, merkitsee se kuolemaa. Ennen oli kuolemaksi mennä sisälle, nyt on kuolemaksi pysyä ulkona. Koko armoistuin on selvästi näkyvissä, kuka tahansa voi nähdä Sen, verho on reväisty. Kunnia Jumalalle! Koko armoistuin on siellä kaikkien nähtävillä.

118   Kuinka Jumala saattoi armahtaa meidän kaltaisiamme saastaisia syntisiä, kun hän itse, kätkiessään itsensä, oli salaisuus. Ja nyt se on selvästi näkyvissä, tai täysin nähtävissä, Hänen Sanansa paljastamana. Se on aina jatkuvasti Sana, joka on Jumala. Se on Sana, joka avaa sen. Jos nuo ihmiset olisivat tunteneet Jumalan Sanan tuona päivänä, kun Jeesus kuoli, olisivat he nähneet armoistuimen, he olisivat nähneet Kuka Hän oli.

119   ”Kuka hän sitten oli? Miksi esirippu revittiin?” Muistakaa, että merkitsi kuolemaa mennä esiripun sisäpuolelle. Kukaan ei voinut nähdä Häntä. Mooses näki Hänet muodossa, Hän oli pyörre… …se oli kuin miehen selkä. No, tässä Se on, tuon saman Miehen vertavuotava selkä! Mikä se oli? Jumala halusi näyttää heille armoistuimen. Jumala halusi näyttää heille, kuka Hän oli. Niinpä Jumalan käsi repäisi tuon temppelin esiripun halki ylhäältä alas asti ja se toi Jumalan aivan selvästi näkyviin. Se oli Jeesus Kristus, riippumassa ristillä, armoistuimella. Ja mitä tapahtui? Ihmiset olivat liian sokeita näkemään Sitä.

120   Nyt se on taas toistunut, heidän perinteensä! Kuinka sitten helluntaipäivänä Sana tuli ja oli ”Jumalan Pojan” muodossa. Ja he alkoivat organisoida Sitä Nikeassa, Roomassa. Ja heistä tuli metodisteja, baptisteja, presbyteerejä, helluntailaisia ja niin edelleen. Se on organisoituja ihmisperinteitä, eivätkä he tiedä missä seisovat.

Mutta, kunnia Jumalalle, Hän lupasi mitä tulisi tekemään viimeisinä päivinä: että Hän osoittaisi Sanan selvästi nähtävänä, avoinna edessämme, näettehän, Hän avaisi Sen.

121   Jos he vain olisivat tunteneet Sanan, olisivat he tienneet kuka Jeesus oli. Jos mies vain tuntee Jumalan Sanan, hän tietää hetken, jossa elämme ja mitä on tapahtumassa. Mutta he vain kieltäytyvät kuuntelemasta tuota Sanaa perinteidensä vuoksi! Mikä sai nuo juutalaiset näkemään sen? Mikä? Näytti kuin he itse asiassa olisivat voineet nähdä, koska tuo asia oli revitty auki. Se oli revitty auki tarkoitusta varten.

122   Mitä varten tämä herätys nyt tapahtuu? Miten se voisi menestyä? Kuinka se voisi olla siunattu? En välitä kuinka monia jäljittelijöitä sillä on, tai mitä tahansa muuta, se on kaikki… Kun Mooses lähti Egyptistä, lähti sekalainen väkijoukko hänen kanssaan. Mutta mitä varten se on tehty? Se on Jehova itse ottamassa verhon pois Jumalalta, osoittaakseen eron oikean ja väärän välillä. Kuka on, ovatko metodistit, baptistit, presbyteerit, tai kuka on oikeassa? Jumalan Sana on oikeassa! ”Olkoon jokaisen ihmisen sana valhe, mutta Minun Sanani on Totuus.” Eikä Jumala tarvitse mitään tulkkia, Hän tekee itse oman tulkitsemisensa. Hän julkituo Sen… Hän antaa tulkinnan. Jumala paljastaa itsensä. Oi! Aivan keskellämme, me näemme Hänen suuren kätensä kertovan nämä asiat ja tekevän näitä asioita.

123   Minulla on siitä jotain sanottavaa tänä iltana, näettehän, siitä kuinka tarkata Jumalan kättä, mitä Se tekee ja kuinka Se avaa itsensä. Näettekö?

124   Ja ihmiset sanovat: ”Oh, Se on hölynpölyä. Se on fanaattisuutta. Ei Siinä ole mitään. Se on mieletöntä. Se on Belsebub. Se on perkele. Se on ennustamista. Se on sitä tai tätä.” Näettekö, saman asian he sanoivat Hänestä.

125   Oi seurakunta, ja jos tämä ääninauha lähtee ulos, niin ettekö te Evankeliumin palvelijat voi nähdä missä te elätte? Ettekö voi nähdä hetkeä, jossa olemme? Jumala itse näyttää itsensä, asettaen syrjään… Kuulkaahan, Hän otti temppelin verhon ja repi sen, niin että he voisivat nähdä Jumalan selvästi näkyvillä ja he olivat liian sokeita näkemään Sitä. Ja Hän on tehnyt saman asian tänään, pannen Sanansa suoraan eteenne, sen mitä Hän lupasi. Jokainen Sanan lupaus on aivan edessämme, selvästi näkyvillä!

126   Tiedätkö, mitä pakanaseurakunta tekee? Samaa, mitä juutalainen seurakunta teki, he ovat liian sokeita nähdäkseen sen, siinä kaikki. Se tulee olemaan heidän sydämissään aivan kuten se oli tuona päivänä.

127   Huomatkaa – on kuolemaksi pysyä poissa Siitä nyt! Teidän täytyy joko mennä sisälle siihen tämän verhon lävitse, tai sitten te että tule tekemään sitä. Kuinka Jumala koskaan voi olla laupias heille… Mutta muistakaa mitä se oli, Jumala oli julkituomassa sen, mikä oli tuon verhon takana. Tarkatkaa mikä verhon takana oli: Sana. Mitä se verhosi? Sanan! Missä Se oli? Arkissa. Se oli Sana, jonka tuo verho kätki. Näettekö? Ja Jeesus oli tuo Sana ja Hän on tuo Sana ja Hänen lihansa verho kätki Sen.

128   Ja tänä päivänä perinteiden verho kätkee Sanan uudestaan, sanoen: ”Ei Se ole niin.” Mutta se on niin! Jumala todistaa Siitä, tuoden itsensä esiin niin kirkkaana kuin aurinko, kaikkien edessä, eivätkä he näe Sitä. Jumala, ole meille armollinen.

129   Esikuvassa – Mooses tuli Jumalan Läsnäolosta, Jumalan Sanan kanssa tuolle ajanjaksolle. Tarkatkaa nyt, me olemme nyt toisessa Mooseksen kirjassa, luvussa 19. Älkää nyt kadottako tätä. Toinen Mooseksen kirja ja luku19, jakeet 20 ja 21. Mooses on tulossa Jumalan Läsnäolosta, hän oli ollut sisällä Sanassa. Sana on kirjoitettu ja hän, Jumalan Läsnäolossa, Sanan kanssa, hänellä oli Sana tuota ajanjaksoa varten. Jokaista ajanjaksoa varten on olemassa Sana. Ja Mooseksen tullessa esiin, hänen kasvonsa loistivat niin! Näettekö? Sana oli hänessä, valmiina julkituotavaksi, annettavaksi ihmisille.

130   Todellinen Sana, Jumala oli kirjoittanut Sen ja Se oli Mooseksella. Huomatkaa, Se oli Mooseksessa ja oli valmis julkituotavaksi. Hän oli Sana heille, kätkettynä, elävä Sana. Hän verhosi itsensä. Mooseksen täytyi laittaa verho kasvojensa päälle. Miksi? Hän oli tuo Sana! Aamen. Siihen asti kunnes tuo Sana oli tehty tunnetuksi, Mooseksen täytyi verhota itsensä. Aamen!

Näettekö te Sitä? Missä tahansa Sana onkaan, Se on verhottu!

131   Mooseksella oli Sana. Muistakaa nyt, että sen jälkeen, kun Sana oli julkituotu, Mooses oli jälleen Mooses. Näettekö? Mutta sinä aikana, kun tuo Sana oli hänessä, jotta se voitaisiin antaa ulos, hän oli Jumala! No niin, hän ei enää ollut Mooses, hänellä oli Herran Sana tuota ajanjaksoa varten. Mikään ei voinut koskea häneen ennen kuin se oli ohitse, hänellä oli tuo Sana mukanaan. Niinpä sen vuoksi, kun hän tuli alas, käänsivät ihmiset päänsä pois, he eivät voineet ymmärtää. Hän oli muuttunut, hän oli eri mies. Hän tuli tuon Sanan kanssa. ”Ja hän pani verhon”, sanoo Raamattu, ”kasvojensa päälle,” sillä hänellä oli Sana. Ja hän oli Sana heille.

132   Katsokaahan nyt, jos Mooses… Oi veli, tämän te otatte loukkaukseksi. Mutta, jos Mooses… Niin kuin Paavali täällä Toisessa Korinttilaiskirjeessä, kolmannessa luvussa sanoo: ”Jos Mooseksen täytyi verhota kasvonsa tuollainen Kirkkaus yllään…” Näettekö, se oli luonnollista kirkkautta, koska se oli luonnollinen laki. Ja, jos Mooses… Tietäen, että tuon lain täytyi kadota pois… Mutta tuo Kirkkaus oli niin suuri, että se sokaisi ihmiset, joten hänen täytyi panna verho kasvojensa päälle. Kuinka paljon enemmän Se tulee olemaan? Hengellisesti sokaistut ihmiset! Uhuh. Tuon katoavaisen kirkkauden tuli häipyä pois, mutta Tämä Kunnian Kirkkaus ei katoa. Näettehän? Mooseksella oli lihallinen laki, tuomio, ei armoa, ei mitään, se vain tuomitsi teidät. Tuolla lailla ei ollut armahdusta, se vain kertoi teille mitä te olitte. Mutta Tämä, josta me puhumme…Tämä antaa teille tien ulos.

133   Ja, kun tuo Sana on paljastettu, oi, minkälaiset kasvot ne ovat? Niiden täytyy olla verhottuja. Niiden on oltava verhottuja. Huomatkaa nyt, Henki on siis verhottuna ihmistemppelissä, näettehän, Hän vain puhuu luonnollisia sanoja luonnollisen verhon läpi.

134   No niin, nyt Paavali puhuessaan tässä ja tässä mielessä – Hengen Sanasta – ”Me olemme palvelijoita, emme kirjaimen, lain, vaan kykeneviä Hengen palvelijoita,” niin, että Henki ottaa kirjaimen ja julkituo Sen.

135   Se oli vain laki, teidän täytyi mennä katsomaan sitä. Se sanoi: ”Et saa tehdä aviorikosta, et saa varastaa. Et saa valehdella. Et saa tehdä sitä tai tätä tai jotakin muuta.” Näettekö? Teidän täytyi perehtyä siihen.

136   Mutta tämä on Henki, joka tulee tätä ajanjaksoa varten luvatun Sanan ylle ja tuo esiin ja julkituo, ei kahta kivitaulua, vaan elävän Jumalan Läsnäolon. Ei mitään mystillistä ajatusta, jonka joku on keksinyt, tai jotakin Houdini-temppua [kuuluisa illusionistitaikuri menneisyydestä.], vaan itse Jumalan lupaus on paljastettu ja julkituotu suoraan edessämme. Minkä tyyppisen verhon takana se tulee olemaan? Ja kadottaa se…

137   Näettekö, se oli niin suurta, että jopa ihmiset sanoivat… he sanoivat, kun he näkivät Jehovan tulevan alas tässä Tulipatsaassa ja alkavan ravistella maata ja näkivät ne asiat joita Hän teki ja vuori oli tulessa. Ja, jos joku edes yritti mennä tuon vuoren luo, hän sai surmansa. Se oli niin suurta, että jopa Mooses pelkäsi järistystä. Sitten, jos Hän tuolla kerralla ravisti vain vuorta, niin tällä kerralla Hän tulee ravistelemaan taivaita ja maata.

138   Miten on Tämän Kunnian kanssa? Jos se oli verhottu luonnollisella verholla, on tämä verhottu hengellisellä verholla. Niinpä älkää yrittäkö katsoa luonnollista, murtautukaa Henkeen ja nähkää missä olette, nähkää missä hetkessä me elämme.

139   Onko tässä mitään järkeä teidän mielestänne, se on hengellinen verho, joka on ihmisten yllä. He sanovat: ”Olen metodisti ja aivan yhtä hyvä kuin kuka tahansa muukin. Minä olen baptisti. Ja minä olen helluntailainen.” Ettekö te käsitä, että tuo asia on perinteiden verho? Se kätkee teiltä Jumalan. Se on se asia, joka estää teitä nauttimasta kaikista…

 Ai, te sanotte, ”Minä huudan ja hyppelen ylös ja alas.”

140   Hän sanoi: ”Jokainen Sana!” Eeva uskoi jokaisen Sanan paitsi yhtä. Näettekö? Se on Jumalan koko Sana, tämän hetken lupaus julkituotuna. Ymmärrättekö?

141   Huomatkaa nyt, kun menemme eteenpäin. Minulla on täällä paljon mistä puhua, noin kaksikymmentä sivua muistiinpanoja, mutta en tule puhumaan siitä kaikesta. Katsokaahan, tulen pitämään kiirettä.

142   Hän on verhottu luonnollisella verholla ennen kuin Hän voi puhua Sanaa ihmisille. No niin, Jumalan täytyy verhota itsensä, niin kuin Hän lupasi, inhimislihaan. Jumala… Käsitättekö te sen? Jumalan täytyy verhota itsensä inhimilliseen lihaan, voidakseen puhua ihmisille ja panna hengellinen verho heidän ylleen niin, että he sanovat: ”Minä olen sitä ja minä olen tätä.” Kun tuo verho, joka on perinteiden verho, on revitty hajalle, silloin… tuo mitä he sanovat, että ”ihmeiden päivät ovat ohitse.”

143   Eräs kaveri sanoi minulle kerran – pieni baptistisaarnaaja siellä ulkona tuli luokseni, veli Green, ja hän sanoi: ”Veli Branham, on yksi asia, joka minulla on sinua vastaan.” Hän sanoi: ”Sinä yrität saada ihmiset…” Se oli siellä Ramada Inn Motellissa, jossa meillä oli kokous. Hän sanoi: ”Sinä yrität saada ihmiset uskomaan apostoliseen aikaan ja elämään tänään niin kuin he olisivat apostolisessa ajassa.” Hän jatkoi: ”Apostolinen aika lakkasi olemasta apostolien mukana.”

 Minä sanoin: ”Todellako?”

 Hän vastasi”Joo. kyllä.”

 Minä Kysyin: ”Kuka niin sanoi?”

 Hän sanoi: ”Kaksitoista apostolia yläsalissa.”

144   Minä sanoin: ”Silloin Paavali oli poissuljettu.” Sanoin: ”Puhuja oli Pietari ja Pietari sanoi helluntaipäivänä, kun he olivat nähneet kaiken sen mitä tapahtui ja Pyhän Hengen toiminnan, hän sanoi: ‘Lupaus on teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme ikinä kutsuu.’ Jos Hän yhä kutsuu, silloin tuo sama asia on yhä voimassa täällä. Milloin sitten apostolinen aika lakkasi? Apostoliset ajat lakkaavat, kun Jumala lakkaa kutsumasta.”

 Hän ei sanonut mitään enempää, otti vain hattunsa ja lähti. Näettekö?

145   Te tarvitsette siihen Sanaa, tekemään se. Se on Sana. Jeesus sanoi Saatanalle: ”On kirjoitettu.” Näettehän. Siinä se on: ”On kirjoitettu.”

146   Minä sanoin: ”Pietari sanoi, ettei se tulisi koskaan lakkaamaan. Niin monille kuin Herra kutsuu, tämä siunaus oli heitä varten. Nyt sinä sanot, että ‘Hän on lakannut kutsumasta.‘ Milloin?”

”Eikö se ole päättynyt?”

Minä sanoin: ”Ei, herra, ei ole.” ”Jatkakaa vain eteenpäin.” Aivan oikein. Näettekö?

147   Pietari sanoi, että se oli jokaista varten, jonka Jumala kutsuisi, he saisivat saman apostolisen siunauksen. Kyllä, se on Herran Sana. Näettekö?

148   Nyt tuo luonnollinen verho. Jumala, Sana, verhottuna inhimillisessä lihassa. Mitä se oli? Jumala oli verhottu Mooseksessa. Jumala oli Mooseksessa, verhottuna ja Jumalan Läsnäolo oli hänessä. Hän oli niin täydellinen tuon Sanan ollessa hänessä sillä tavalla, että hänen täytyi verhota kasvonsa. Ja se oli vahvistettu profeetta, joka avasi Sanan ja sanoi heille: ”Älkää tehkö sitä! Teidän tulee tehdä tätä! Teidän ei tule tehdä tuota!” Näettekö?

149   Antaakseen Sanansa tuolle sukupolvelle, Hän verhosi itsensä ihmiseen, tai muussa tapauksessa Sana olisi sokaissut jopa uloskutsutut. Ymmärrättekö? Jopa nuo ihmiset, jotka olivat siellä ulkona, he eivät voineet kestää nähdä sitä. Me näemme sen toisessa Mooseksen kirjassa, kuinka he sanoivat: ”Puhukoon Mooses, älköön Jumala.” Näettekö miksi Tulipatsas ei ilmesty näkyviin niin usein?

150   Jumala sanoi: ”Minä tulen tekemään sen, tulen herättämään heille profeetan.” Aamen! ”Minä herätän heille sellaisen.” Ja Hän tuli juuri niin, aivan tarkalleen. ”Ja Hän tulee olemaan Sana.”

151   Hän sanoi: ”Jos he haluavat nähdä mitä Sana on.” Hän sanoi: ”No niin, Mooses, Minä ilmestyin sinulle siellä palavassa pensaassa.” Hän sanoi: ”Minä tulen alas ja sytytän tuon vuoren tuleen.” Hän sanoi: ”He tulevat näkemään, että olet kertonut totuuden. Minä tulen ilmestymään täällä samalla palavalla tavalla. Minä tulen ilmestymään täällä ja todistan ihmisille… tulen vahvistamaan sinun palvelustehtäväsi.” Se on mitä Hän sanoi Moosekselle tässä, hieman eri sanoja käyttäen.

152   Huomatkaa, Hän sanoi: ”Nyt Minä tulen nostamaan sinut kunniaan ihmisten edessä.” Hän sanoi: ”Sinä kerroit heille kohdanneesi Minut siellä ulkona palavassa pensaassa, ja nyt olen tuleva alas, samana Tulena, ja olen antava ihmisten nähdä, ettet sinä valehdellut puhuessasi Siitä.” Ja jopa tieteellisesti voitte todistaa Sen, jos haluatte. Ymmärrättekö? ”Olen tuleva alas ja annan heidän tietää.”

153   Ja, kun Hän alkoi jylisemään, kun Jehova alkoi ukkostaa, ihmiset sanoivat: ”Ei! Ei! Ei! Älköön Jehova puhuko, me kuolemme.”

154   Näettekö, Hänen täytyi olla verhottu. Niinpä Jumala verhosi itsensä Moosekseen ja antoi Moosekselle Sanan. Ja Mooses tuli alas ja puhui Herran Sanan verho kasvoillaan. Onko se oikein? Jehova oli verhottuna profeetan muodossa, koska se olisi ehdottomasti… Ja Jumala sanoi, ettei Hän enää puhuisi heille sillä tavalla. Hän puhuisi heille vain profeetan kautta. Se on ainoa tapa miten Hän enää koskaan tulisi puhumaan siitä eteenpäin. Se on ainoa tapa miten Hän koskaan on puhunut. Kyllä, ei koskaan millään toisella tavalla. Jumala ei valehtele.

155   Huomatkaa, ainoastaan Mooseksella oli Sana. No niin, siellä ei ollut olemassa jotakin ryhmää, joka olisi tullut alas. Siellä ei ollut vain fariseuksia tai saddukeuksia, eikä se ollut jokin tietty lahko tai klaani. Se oli Mooses! Jumalalla oli vain yksi mies. Hänellä ei voi olla kahta tai kolmea eri mieltä. Hän ottaa yhden miehen. Mooseksella oli Sana, ja yksin Mooseksella. Ei edes Joosualla ollut Sitä. Kenelläkään muulla ei ollut sitä. Aamen! Joosua oli kenraali, Joosua oli armeijan ylipäällikkö. Joosua oli uskovainen, kristitty. Mutta Mooses oli profeetta! Sana ei voinut tulla Joosualle, Sen täytyi tulla Moosekselle. Hän oli tuon hetken suurin profeetta. Huomatkaa, Sana ei koskaan tullut Joosualle ennen kuin Mooses oli poissa. Näettekö? Ei koskaan. Jumala toimii yhden kanssa kerrallaan. Jumala on yksi. Näettehän? Nyt, vain Mooseksella oli Sana, ei jollakin ryhmällä.

156   Kuulkaahan nyt, Jumala varoitti ketään henkilöä yrittämästä seurata Moosesta tuon verhon sisäpuolelle – jäljittelijöitä. Ymmärrättekö? Nainen, mies, pappi, kuka tahansa se olikin, kuinka jumalinen, kuinka miehekäs, kuinka kunniallinen, kuinka monta heitä olikaan, Hän varoitti: ”Tulkoon Mooses yksin! Ja, jos joku ihminen, tai vaikka eläin kosketti sitä, se täytyi tappaa siihen paikkaan.” Älkää milloinkaan murtautuko tuohon verhoon, tuo verho kuuluu yhdelle henkilölle. Tuo Sanoma on yksi. Ymmärrättekö? Temppelissä, vain yksi mies meni sisälle kerran vuodessa, voideltuna ja asianmukaisesti valmistettuna menemään sisälle; ei tuomaan ulos Sanaa, vaan uhraamaan veren. Vain yksi saattoi mennä sinne sisälle Sen eteen. Kuka tahansa muu kuoli. Näettekö?

157   He kuolevat hengellisesti nyt. Tämä on hengellinen verho. Ymmärrättekö? Se oli luonnollinen verho. Tämä on hengellinen verho. Näettekö? He jatkuvasti vain kävelevät suoraan Sen taakse ja te voitte sanoa heille siitä. ”Oh, minä tiedän! Tiedän kyllä, mutta minä…”

Jatkakaa vain, kyllä se sopii, se vain ilmaisee… Muistakaa, viimeinen vitsaus Egyptissä oli kuolema, ennen maastamuuttoa. Viimeinen vitsaus maan päällä on hengellinen kuolema, ennen maastamuuttoa. Sitten heidät tullaan polttamaan ja muuttamaan takaisin tomuksi ja vanhurskaat tulevat kävelemään heidän tuhkiensa päällä. Mutta viimeinen asia on hengellinen kuolema – Sanan hylkääminen.

158   Nyt huomatkaa, Jumala varoitti ketään henkilöä yrittämästä seurata Moosesta sisälle Tulen verhoon. Mooseksen tuli olla verhottu, hänen täytyi tulla ulos sieltä. Ja Mooses meni sisään Mooseksena, hän meni sisälle tähän Tulipatsaaseen; ja, kun hän tuli takaisin ulos, oli hän verhottu, sillä hän meni sisälle Siihen, ulos perinteistänsä, vanhinten perinnäissäännöistä. Hän oli nähnyt Tulipatsaan, mutta nyt hän menee sisälle Tulipatsaaseen. Ymmärrättekö? Aamen! Ja hän tuli esiin, verhottuna. Jumalan Sana miehessä, verhottuna! Tässä hän tuli kävellen ulos, oh, voin aivan nähdä sen. Hän varoitti ketään muuta yrittämästä sitä, kukaan ei voi jäljitellä Sitä. Teidän on parasta olla yrittämättä. Ymmärrättekö? Ei edes pappi tai joku pyhä mies, kuka tahansa se olikin, kardinaali, piispa, tai mikä muu tahansa, yrittäessään mennä sisälle tuohon verhoon, hän kuoli. Jumala varoitti heitä. Meillä ei tule olemaan mitään jäljittelyä.

159   Hänen Sanansa on ilmoitettu yhdelle. Se on aina ollut niin, profeetta tuli Herran Sanan kanssa jokaisessa ajanjaksossa joka kerta, koko matkan kautta Kirjoituksen. Näettekö? Sana tulee vain yhdelle. Jokaisessa ajanjaksossa, sama asia, jopa seurakunta ajanjaksoissakin aivan ensimmäisestä viimeiseen. Muilla on omat paikkansa, se on totta, huomatkaa, mutta pysykää poissa tuosta Tulipatsaasta. Ymmärrättekö? Minkä läksyn me opimmekaan tässä! Näettehän, jokainen haluaa olla Mooses, ja jokainen…

160   Muistatteko mitä Daatan ja he sanoivat siellä? He sanoivat: ”No niin, Mooses, odotahan hetkinen, sinä otat liian paljon itsellesi.” Näettekö? ”Täällä on muitakin miehiä, jotka Jumala on kutsunut.”

161   Se on totta. He, itse kukin, seurasivat hienosti, niin kauan kuin he kulkivat mukana, mutta kun yksi yritti astua esiin ja ottaa Jumalan aseman, jonka Hän antoi Moosekselle, joka oli ennalta määrätty ja säädetty tekemään tuo tehtävä – hänen yrittäessään ottaa sitä, tuli leimahti alas ja avasi maan ja nielaisi heidät sisäänsä. Näettehän? Olkaa varovaisia! Ymmärrättekö? Olkaa vain hyviä, Jumalan hurskaita kristittyjä, uskoen Sanan. Pysykää poissa tuosta Tulipatsaasta! Mikä opetus!

162   Jumala oli ensin ilmestynyt Moosekselle palavassa pensaassa, Jumala oli verhottuna Tulipatsaassa. Kuunnelkaa nyt todella tarkasti hetken. Jumalan ensin tullessa Moosekselle, Hän oli verhottu. Jumala oli Tulipatsaassa, kätkössä pensaan sisällä, näettehän, aivan kuin nahkojen takana, näettehän, nahkojen takana alttarin armoistuimella. Hän on verhottu. Hän on aina verhottu. Ja, kun Hän tuli Moosekselle, Hän oli Tulipatsaassa, verhottuna Tulipatsaassa. Mutta tässä ihmisten edessä, Jumala vahvisti hänet samalla Tulipatsaalla. Näettekö? Mooses sanoi…

163   Nyt tarkatkaa! Ymmärrättekö? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – Toim.] Annatteko mielenne harhailla liian kauas? Pystyttekö te…

”Hän jolla on korvat, hän kuulkoon.” Ymmärrättekö?

164   Kun Jumala ilmestyi Moosekselle, se oli Tulipatsaassa, kun Hän kutsui hänet palvelutehtäväänsä. Ja Mooses tuli ja kertoi ihmisille siitä. He eivät voineet uskoa sitä. Kuitenkin hän oli tehnyt ihmeitä ja asioita, mutta tällä kerralla Jumala ilmestyi näkyväisesti, tieteellisesti todistettuna ja vahvisti Mooseksen palvelustehtävän olevan saman Jumalan, joka puhui hänelle, koska Hän ilmestyi Tulipatsaan muodossa ja sytytti vuoren tuleen. Hän tuli Mooseksen luo pensaassa ja puhui hänelle. Hyvä on.

165   Jumala ensin ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa, joka oli verho. Ihmisten edessä Jumala oli uudelleen verhottuna ja vahvisti Mooseksen verhon läpi, verhoamalla itsensä samalla Tulipatsaalla, sama Tulipatsas laskeutui alas. Sillä he voivat kuulla vain Jumalala Sanan. Ymmärrättekö sitä? Vain Sanan, he kuulivat Hänen Äänensä. Sillä Mooses oli heille Elävä Sana. Mooses! Katsokaahan, Jumala oli niin todistanut tuon Sanan olevan Mooseksella! Jumala sanoi Moosekselle: ”Mene sinne alas ja Minä tulen olemaan kanssasi, mikään ei tule seisomaan edessäsi. MINÄ OLEN SE, MIKÄ MINÄ OLEN.”

166   Mooses tuli alas ja sanoi: ”Te että ehkä usko tätä, mutta Jumala ilmestyi minulle Tulipatsaassa ja Hän kertoi minulle nämä asiat.”

167   ”Oh, meillä on kaikenlaisia sen kaltaisia asioita meneillään.” Faarao sanoi: ”Miksi!” Pastori faarao sanoi: ”Sinulla on vain halpa taikatemppu. Onhan minullakin täällä taikureita, jotka voivat muuttaa kepin käärmeeksi. Tulkaahan tänne, taikurit.” Ja he tulivat ja tekivät saman asian.

168   Mooses tiesi, eikä mikään vaivannut häntä. Kuinka monia jäljittelijöitä heillä olikin, sillä ei ollut mitään merkitystä, Mooses vain seisoi hiljaa. Ja tiedättekö mitä, ensin ne vain ryömivät ympäri hetken ja kohta Mooseksen käärme söi kaikki muut niistä. Näettekö? Miksi? Kuten nuo apostolit, he eivät osanneet selittää Sitä. Mooses ei tiennyt kuinka Jumala tulisi tekemään sen, mutta Hän tulisi tekemään sen.

169   Muistakaa, Hän sanoi Janneksen ja Jambreksen tulevan palaamaan viimeisinä päivinä, näettehän – jäljittelyä. ”Ja he pettäisivät jopa Valitutkin, jos mahdollista,” Matteus 24:24. Näettehän? Aivan tarkalleen sama asia, tehden samankaltaisia ihmeitä ja kaikkea. Tarkatkaa tuota Sanaa! Tarkatkaa tuota Sanaa! Jos joku mies sanoo tekevänsä ihmeitä ja yhä haluaa uskoa, että on kolme jumalaa ja niitä on paljon, jättäkää sellaiset. Me tiedämme, että se on väärin. Näettekö? Ei mitään sellaista asiaa! Näettekö? Sana, jokainen Sana, jokainen Sana, joka lähtee Jumalan suusta! Ensimmäinen Mooseksen kirja: ”Yksi Sana”! Täällä lopussa sanotaan: ”Älä lisää tai ota pois yhtään Sanaa.” Näettekö, Sen täytyy olla tuo Sama Sana.

170   Huomatkaa, ihmiset olivat nähneet, että jotakin oli tapahtunut. Mooses oli ollut verhottu kun… Hän oli profeetta ja Jumala oli vahvistanut nyt Sanansa ja hän meni sinne alas. Ja hän oli nähnyt merkkejä ja ihmeitä. Ja sitten, tämän jälkeen, ihmiset olivat erottautuneet omaksi ryhmäkseen, seurakunnaksi. Katsokaahan, seurakunta merkitsee ”uloskutsuttu”. Ymmärrättekö? Sen jälkeen, kun heidät oli kutsuttu ulos maailmasta ja olivat tulleet kansaksi, näettehän, sitten Jumala itse antoi tietää, että Hän oli tuo Tulipatsas. Hän todisti Mooseksen sanoman. Näettekö? Hän oli Tulipatsas. He olisivat voineet ottaa Siitä valokuvan, luulisin, jos heillä olisi ollut kameroita, koska se oli kokonaan Tulessa. Mutta Jumala todisti, että Sanoma oli oikein. Tuo Sanoma oli käsillä, kaikki oli, heille tulisi maastamuutto silloin. Hän verhosi profeettansa tälle maastamuuton kansalle.

171   Ihmiset, miettikääpä sitä, he näkivät, että hänelle oli tapahtunut jotakin. Hän oli nyt erilainen kuin muut israelilaiset. Hän oli erilainen… Hänen sanomansa oli erilainen, hän oli erilainen kuin papit, hän oli erilainen kuin kaikki muut. Katsokaahan, hän oli erilainen persoona. Ihmiset näkivät, että jotakin oli tapahtunut. Jumala oli verhonnut itsensä profeettaansa, puhuakseen Sanansa heille. Se on mitä Hän oli tehnyt. Mooses oli tuo elävä Sana kansalle, verhottuna Tulipatsaalla, puhuen siitä mikä myöhemmin tulisi olemaan verhottuna mäyrän nahkojen takana. Näettekö?

172   Sanan täytyi tulla Moosekselta ensin. Näettekö? Mooseksella oli Sana. Ne olivat Jumalan kirjoittamat, kukaan ei osannut tulkita Niitä, Mooseksen täytyi tulkita Ne ensin. Siitä syystä hän verhosi kasvonsa, koska hän… Näettekö te Sitä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Näettekö?

Tässä se on. [Veli Branham ottaa Raamatun esiin.] Voisimme ottaa sen mukaan, kantaa sitä ja kaikkea muuta, mutta Se täytyy paljastaa. Jotta se voitaisiin paljastaa, Mooseksen täytyi tulla Jumalaksi ihmisille.

 Te sanotte: ”Se on hölynpölyä!”

173   Miksi, Hän sanoi jopa Moosekselle itselleen: ”Sinä tulet olemaan Jumala ja Aaron on oleva sinun profeettasi!…?….”. Näettekö? Joten sinne Hän tuli, katsokaa, Hänen täytyi verhota itsensä, koska Jumala on aina verhon takana. Voi, mikä asia! Näetkö sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Jumala on piilossa yleisöltä.

174   Jeesus sanoi: ”Isä, Minä kiitän Sinua, Sinä olet kätkenyt Sen viisailta ja ymmärtäväisiltä ja paljastanut Sen pienille lapsille, niille, jotka tahtovat oppia. ”Näettehän?

175   Jumala oli kätkössä verhon takana. Mooses verhosi kasvonsa. Kun Ihmiset näkivät tuon Tulipatsaan ja he sanoivat: ”Nyt me olemme tyytyväisiä.” Näettekö? ”Antaa Mooseksen puhua.” Näettekö? ”Älköön Jumala puhuko, ettemme kuolisi.” Mooses käveli suoraan sisälle tuohon Tulipatsaaseen. Näettekö?

176   Ja nyt Jumala sanoi: ”Minä en tule puhumaan heille enää tällä tavalla, Minä tulen antamaan heille profeetan.” Näettekö, ja sillä tavalla Hän aina teki sen. Hän sanoi: ”Päästäkää heidät nyt menemään.” Mutta tällä profeetalla täytyy olla Hänen Sanansa. Jos hän on verhottuna jollakin perinnäissäännöllä, ei Jumala koskaan lähettänyt häntä. Jos Hän on verhottuna Sanalla, tulee Jumala vahvistamaan Sen. Jumala tulkitsee oman Sanansa. Mooses puhui sanat, Jumala tulkitsi Ne. Aamen.

177   Mooses sanoi: ”Herra sanoi niin!” Ja Herra teki juuri niin kuin oli sanonut. Se teki sen oikeaksi.

178   Nyt Herra sanoi: ”No niin, Mooses, sinä ymmärrät, ihmiset ymmärtävät nyt.” Näettekö? ”Minä olen osoittanut sinut, Minä olen vahvistanut sinut.” Jumala oli verhonnut itsensä tähän profeettaan puhuakseen Sanansa ihmisille. Mooses oli elävä Jumala heille, Jumalan elävä Sana julkituotuna. Siitä syystä hänen kasvonsa olivat verhotut. Näettekö?

179   Ja tiedättekö, että tuo sama asia, joka on aidossa kristityssä, on verhottuna tänä päivänä uskomattomille? He näkevät nuo naiset pitkine hiuksineen ja niin edelleen ja sanovat: ”Katsokaa, kuinka vanhanaikaista”. Kun naiset kääntävät hiuksensa nutturalle niskaan, uskomattomat sanovat: ”Hänellä on tyhjä vararengas.” Näettekö, Se on kokonaan verhottu. He ovat sokeita. ”Mutta” uskomattomat sanovat: ”minulla on filosofian tohtorin tutkinto, Ph.D., L…” Minä en välitä mitä teillä on, te olette silti tietämättömiä Sanasta. Täsmälleen oikein. ”Oh, se on vain jotakin vähäistä, minä…” Oppikaa pienet läksyt ensin.

180   Kuinka on ihmisten kohdalla, jotka sanovat olevansa verhotut Jumalan läsnäolossa, ja saarnaavat jotakin kirkollista perinnettä? Oh, voi hyvänen aika! Perinnettä, joka lisää tai ottaa pois ja kaikkea muuta ja lisäävät omat aiheensa ja omat ajatuksensa, eivätkä saarnaa Jumalan Sanaa, näettekö minkä kaltainen verho se on? Se on kirkollinen verho. Jumala on repinyt tuon verhon kokonaan auki!

181   He sanovat: ”Ei ole olemassa mitään sellaista asiaa kuin profeetat. Näissä viimeisissä päivissä ei ole mitään sen kaltaisia asioita kuin apostolit ja profeetat. Ei ole mitään sen kaltaista asiaa kuin jumalallinen parantaminen. Ei ole enää mitään sen kaltaista asiaa kuin näkijät. Ei ole mitään sen kaltaista asiaa kuin Markuksen 16:n luvun täyttyminen. Apostolinen ajanjakso on päättynyt.” He verhosivat ja kätkivät Sen ihmisiltä, mutta Jumala on astunut esiin ja reväissyt tuon asian halki Pyhän Henkensä ja tulen kanssa, ylhäältä alas asti… [Tyhjä kohta nauhalla.] Jumala on repinyt verhon!

182   Mooses oli verho, Jumalan elävä Sana, joka oli verhottuna inhimillisen lihan takana. Tulipatsas oli tietysti Mooseksessa, puhuen sen mikä myöhemmin oli verhottuna nahkojen takana, näettehän.

183   No niin, se oli Sana, Sana oli tuotu esiin, sitten Se oli kirjoitettu, sitten Se pantiin verhon taakse ja on yhä verhottuna, sillä Jumala oli aina tuossa Sanassa. Aamen! Hän on Sana, aina. Hän oli tuossa Sanassa. Se on syy, että Sana täytyi olla verhottu.

184   Oi, veli, sisar, voitteko te käsittää sitä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – Toim.] Kuulkaahan! Ettekö te näe? Se on ollut verhottu kautta näiden ajanjaksojen, sen mukaisesti, mitä Jumala on sanonut, Se avattaisiin viimeisissä päivissä, nuo seitsemän sinettiä murrettaisiin ja koko tuo asia mitä koko tänä aikana on tapahtunut, tulisi ihmisten näkyviin. Seitsemännen enkelin Sanoman hetkellä, kaikki Jumalan salaisuudet pitäisi tehdä tunnetuksi tuossa Eliassa, tällä viimeisellä hetkellä: se kuinka Kristus, Jumalan Poika on pantu ulos seurakunnastaan; kuinka Hänet jälleen on paljastettu Ihmisen Poikana; kuinka Seurakunta tulee pantavaksi järjestykseen viimeistä päivää varten, ei mitään uskontunnustuksia, ei mitään kirkkokuntia, se on vain ja ehdottomasti Sana, joka elää yksilössä. ”Minä tulen ottamaan yhden ja jättämään toisen. Tulen ottamaan tämän ja jättämään tuon.” Näettekö? Ei mitään ehtoja, ei kirkkokuntia, ei siteitä, ei mitään, se on sydän Jumalan kanssa ja yksin Hänen kanssaan. Ymmärrättekö?

185   Huomatkaa, verhoutuneena ihmislihaan. Mooses tuon Sanan kanssa, puhuen siitä mikä myöhemmin laitettaisiin mäyrännahkojen taakse. Niin että… Niin on Kristus meidän Mooseksemme. Kristus on meidän Mooseksemme. Hän oli Jumala verhottuna inhimillisessä lihassa, verhottuna ihmisyyteen, lihaan. Oikein. Ja Hän on sama eilen, tänään ja iäti. Hän oli verhottuna mäyrännahoilla. Hän oli verhottu. Ja tällä kerralla Hän oli verhottuna miehessä. Näettekö? Huomatkaa nyt – ”sama eilen, tänään ja iäti,” Hänen luvattu Sanansa tälle ajanjaksolle. Hän on yhä Kristus, luvattu Sana tälle ajanjaksolle, verhottuna ihmislihaan. Sana on Jumala.

186   Voideltu tarkoittaa henkilöä. Tuo sana Kristus tarkoittaa ”voideltua”. Näettekö, ”voideltu”. Silloin Mooses oli Kristus aikanaan, hän oli voideltu. Jeremia oli Kristus aikanaan ja hänellä oli osa Sanaa tuota päivää varten.

187   Mutta, kun Jeesus tuli, Hän tuli Voideltuna Lunastajana. Ja Hän oli sekä Mooses, että kaikki mitä Mooseksessa oli ja koko Sana ja koko Jumaluus ruumiillisesti oli Hänessä. Siitä syystä koko temppelin esirippu reväistiin ja armoistuin tuli täydellisesti näkyviin. Hän oli tuo Voideltu.

188   Huomatkaa nyt, verhottuna inhimillisessä lihassa – luvatun Sanan tälle ajanjaksolle täytyy myös olla verhottu. Huomatkaa! Syntiä rakastavat seurakunnan jäsenet ja syntiset eivät voi nähdä Sitä inhimillisen verhon vuoksi.

189   Se on syy miksi he eivät voineet nähdä Häntä. ”Mitä, Hänhän on mies. Mistä Hän on tullut? Mikä seurakuntakortti Hänellä on? Mihin seurakuntaan Hän kuuluu?” Haluan puhua siitä tänä iltana: ”Mihin seurakuntaan Hän kuuluu? Ja katsokaahan, he sanoivat: ”Mihin seurakuntaan Hän kuuluu? Mihin ryhmään? Minkälainen koulutus Hänellä on ollut? Mistä Hän sai koulutuksensa? Tämä mieshän syntyi, niin kuin täällä ympäristössä kerrotaan, pyhän avioliiton ulkopuolella. Aivan varmasti Hän on perkeleestä!” Näettekö? ”Hän on perkeleestä ja Hän syntyi pyhän avioliiton ulkopuolella. Joosef vain meni naimisiin Marian kanssa, jotta häntä ei kivitettäisi, koska hän oli avionrikkojatar. Ja tuollainenko mies tulisi ja sanoisi meille papeille mitä tehdä?”

190   Ja siellä oli Jumala paljastaen tuon Sanan ja huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit Minut?” Sama laulu, jota he lauloivat temppelissä, jonka Daavid oli tehnyt heille vuosia sitten, koskien Kristusta. ”…kaikki luuni, he tuijottavat Minua. He lävistivät käteni ja jalkani.” Ja heidän seistessään siellä laulamassa sitä, juuri tuo Mies oli kuolemassa ristillä. Ja kun he olivat lopettaneet ja päässeet läpi ja . . .

191   Kun Hän kuoli, tuli Taivaan Jumala alas, niin kuin Hän teki Siinain vuorella, Pyhän Tulen kanssa ja poltti tuon temppelin esiripun ylhäältä alas, reväisten sen kahtia. Ja mitä he voivat tehdä? He voivat katsoa ulos temppelin ikkunasta Golgatalle ja siellä oli Jumala, Uhri, selvästi näkyvissä.

192   Mutta he eivät näe Sitä vielä tänäänkään. Jumala on näissä viimeisissä päivissä repinyt nuo perinnäissäännöt pois ja tuonut Sanan tätä ajanjaksoa varten selvästi näkyviin, eivätkä he vieläkään tunne Sitä. He vain yksinkertaisesti eivät tunne Sitä, mistä siinä on kyse, se on niin yksinkertainen! Näettekö, se on vain niin yksinkertainen, Se on niin kaukana maailman asioista.

193   Saarnasin eräänä päivänä eräässä tietyssä kokouksessa aiheesta ”Olla Hullu [Nut]” [Sana ”nut” merkitsee suomeksi ”mutteri”, mutta kansankielessä sen merkitys on ”hullu.” – toim.] Jonain päivänä haluaisin puhua siitä ”hulluna olemisesta”. Me kaikki olemme hulluja jonkun vuoksi, niinpä minäkin haluan olla hullu Kristuksen vuoksi. Paavali sanoi, että häntä ”pidettiin hulluna”. Varmasti, teidän täytyy olla sitä. Katsokaahan, tarvitaan hulluja (muttereita) pitämään auto koossa ja asiat järjestyksessä, Sanan mukaan. Näettekö? Niin se on.

194   Niinpä pankaa merkille tuo verho, inhimillinen liha. No niin, syntiä rakastavat ihmiset eivät voi nähdä sitä. Nuo uskonnolliset ihmiset, jotka olivat kiinni perinteissään, eivät voineet nähdä sitä, koska Hän oli vain mies. Miksi he eivät voineet? Koska tuo ihmisliha kätki Jumalan.

195   No niin, jos Hän olisi ollut joku suuri Tulipatsas, joka tuli alas, näettekö, jos suuri Tulipatsas olisi tullut alas ja näyttänyt heille mikä Hän oli, että Hän oli tämä suuri Tulipatsas, olisivat he voineet uskoa sen, jos Jehova olisi tehnyt niin.

Mutta katsokaas, mitä Hän teki, jotta Hän voisi jättää huomiotta kaikki nuo älykkäät ja viisaat ihmiset, Hän vain paljasti itsensä sillä tavalla niin kuin Hän oli luvannut Moosekselle, näettekö: ”Minä tulen puhumaan heille Profeetan kautta.” Ja Hän oli Ihmisen Poika, Profeetta. Ja jotkut heistä tunnistivat Sen, noin yksi sadasosa prosenttia sadasta (0,01% sadasta) maailman ihmisestä uskoi Sen. Loput heistä eivät uskoneet, mutta Hän oli se joka tapauksessa.

196   Siellä oli Mahtava Jumala täysin näkyvissä, armoistuimella. Hän kuoli, kun Hänen omat lapsensa sanoivat: ”Me emme halua Häntä! Toimittakaa Hänet pois!” Sylkien Hänen päälleen.

197   Malliesimerkki siitä, kun Daavid kauan aikaisemmin jätti temppelin hylättynä kuninkaana. Hän kulki katuja pitkin ja eräs pieni rampa mies ryömi mukana, mies, joka ei ollut koskaan pitänyt hänestä ja kutsui häntä ”vanhaksi tekopyhäksi” tai jotakin sellaista, sylkien häntä kasvoihin. Ja vartija veti miekkansa ja sanoi: ”Antaisinko minä tuon koiran pään pysyä hänen harteillaan, joka sylkee minun kuningastani?”

198   Daavid sanoi: ”Jätä hänet rauhaan, Jumala käski häntä tekemään sen.” Ja Daavid luultavasti ei edes tiennyt mitä sanoi. Hän kulki ylös vuorta, katsoen taakseen ja itki.

199   Kahdeksansataa vuotta myöhemmin, Daavidin Poika oli nousemassa ylös samaa vuorta, katsoen ja itkien Jerusalemia, hylättynä Kuninkaana. Ja he sylkivät Hänen kasvoilleen.

200   Ettekö ymmärrä? Se on sama asia. Näettekö, että tuo Sana jatkaa eteenpäin, jatkaa eteenpäin tähän päivään asti? Enemmistö on aina hylännyt sen ja vähemmistö on uskonut sen.

201   Katsokaahan, he eivät voineet uskoa Sitä. Nuo kreikkalaiset, he eivät voineet nähdä Häntä, Hän oli inhimillisessä temppelissään. ”Mitä”, he sanoivat, ”tämän miehen nimihän on Jeesus, Hän tulee Nasaretista.”

202   No niin, tuohon aikaan heillä oli vain yksi nimi, kuten ”John tai Jim.” He sanoivat: ”John Jeffersonvillestä. Jim New Albanysta,” tai jotakin sen kaltaista, näettekö.

203   He sanoivat: ”Tämä on Jeesus Nasaretista. Yleisesti uskotaan, että Hänen äitinsä tuli raskaaksi jostakin sotilaasta.” Näettekö? Ja se oli tarkalleen se mitä he uskoivat. Varmasti! Ja niin he sanoivat: ”Tämä on Jeesus Nasaretista.” Näettehän? ”Kuka Hän on?” Katsokaahan, he eivät voineet ymmärtää Sitä.

204   Mutta miksi se oli tämä Sana tuota päivää varten, Hän saarnasi että, ”Tutkikaa Kirjoituksia. Te luulette, että teillä on niissä Iankaikkinen Elämä ja Ne todistavat kuka Minä olen. Jos ette voi uskoa Minua, niin unohtakaa Minut aivan kuin verhona, ja uskokaa Sana, joka tulee esiin. Kaksi on todistajaa.” Hän sanoi: ”Minä puhun ja Isä puhuu Minun puolestani.” Aamen. Niin se on.

205   Minä puhun tämän päivän Sanan ja Isä vahvistaa Sen. No niin, onko se teille todistus? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Se on, näettehän. Se on kuinka sen on täytyttävä.

206   Huomatkaa nyt, toisen Korinttolaiskirjeen kolmannessa luvussa ja kuudennessa jakeessa, vanha temppeli majoitti Jumalan, joka oli nahkojen takana, poissa juutalaisten näkyvistä. Kun tuo vanha verho oli revitty, olivat juutalaiset yhä sokaistut sille kuka Hän oli ja kuka Hän on yhä. Ja sitten helluntai paljasti kuka todellinen ja elävä Jumala oli, kun tuo verho repäistiin kahtia Jumalan edestä ylhäältä alas asti. Miksi tämä tapahtui tuolle verholle? Miksi näin tapahtui?

207   Miksi on tullut senkaltainen Sanoma tänään tekemään Sen, mitä Se on tehnyt? Miksi Se tuli? Miksi?

208   Joku täällä, vähän aikaa sitten, halusi väitellä kanssani seurakunta ajasta, sanoen, että ”Jumala oli pyhässä kirkossansa,” ja muuta sellaista. Ja sain tietää, että se oli joku naissaarnaaja, joten yksinkertaisesti unohdin koko asian. Näettehän, jos se olisi ollut joku mies, jolla olisi ollut kaikki kunnossa, se olisi ollut eri juttu. Mitä järkeä olisi lähteä johonkin toiseen maahan? Minunhan täytyisi jättää kokous täällä, tehdäkseni sen matkan? Niinpä jätin heidät vain rauhaan. Jos sokea taluttaa sokeaa, niin he molemmat putoavat kuoppaan..

209   Niinpä nyt tässä ajanjaksossa, kun tuo vanha kirkkokunnallinen ja perinteinen verho on reväisty pois Jumalan Sanan edestä, voi Se olla julkituotu! Näettehän mitä tarkoitan? Perinne sanoo: ”Kaikki nuo asiat ovat menneet.” [Veli Branham pitää tauon.] Antaa Sen imeytyä hieman! ”Nuo asiat ovat menneet.” Mutta tänä viimeisenä päivänä, tuo perinteen verho on reväisty kahtia ja tässä on Tulipatsas. Näettekö? Tässä Hän on, julkituoden Sanansa tälle päivälle. Verho on reväisty!

Nyt maailma ei vieläkään usko Sitä. Ei mitään väliä sillä, että he eivät näe Sitä. He eivät näe Sitä, koska Sitä ei oltu lähetetty heille.

210   Muistakaa, että Jumalan Poikaa ei ollut paljastettu Sodomalla, mutta kaksi sanansaattajaa oli. Se on oikein.

211   Mutta tämä, Jumala itse ihmislihassa, ilmestyi Abrahamille, Valitulle. Ja tarkatkaa mitä Hän teki paljastaakseen itsensä. Ja nyt Abraham tiesi sen siitä, kun Hän tiesi mitä Saara ajatteli Hänen takanaan ja hän kutsui Häntä: ”Elohimiksi.”

212   Huomatkaa nyt – niin, että se voi olla julkituotu. Sana oli verhottu kaikki nämä vuodet ihmisille, koska he hokivat: ”Se ei voi tapahtua.”

213   Muistatteko tuon saarnan Daavidista ja Goljatista, jonka saarnasin sinä aamuna, kun ensikertaa lähdin täältä? Minä sanoin: ”Katsokaapa tuota haastajaa tuolla joka sanoo, että ‘ihmeiden päivät ovat ohitse.’”

Tarkatkaa noita ääninauhoja ajan kuluessa, tarkatkaa kutakin niistä, kuinka Se on tullut selvemmäksi ja selvemmäksi; jos teillä on korvat kuulla, näettehän, silmät nähdä.

Tarkatkaa! Minä sanoin: ”Siellä ulkona on tuo suuri kirkollinen maailma, joka sanoo tässä tieteellisessä ajanjaksossa, että ‘Sitä ei voida tehdä.’” Mutta sanoin: ”Jumala…” Tuossa Valossa, ennen kuin Sitä oli kertaakaan valokuvattu. Sitä ei oltu valokuvattu silloin, siellä alhaalla virralla he eivät ottaneet Siitä valokuvaa. Näettekö? Minä sanoin: ”Hän sanoi minulle, että se tultaisiin tekemään. Hän antaisi kutsun kuulua ja se pyyhkäisisi kansoja.”

214   Ja jopa tohtori Davis sanoi: ”Sinäkö seitsemänvuotisen kansakoulun pohjalta tulisit rukoilemaan kuningasten ja monarkkien puolesta ja tulisit aloittamaan herätyksen, joka pyyhkäisisi kansoja?”

Minä sanoin: ”Se on mitä Hän sanoi.”

215   Ja se on tapahtunut. Näettekö? Se on tapahtunut. Siitä on kysymys, Hän ei tarvitse mitään tulkintaa, Hän on tehnyt sen. Katsokaahan, Hän on jo tehnyt sen, se tulkitsee itse itsensä, näettekö; kutsuen Hänen Valittunsa kaikilta elämän aloilta. Se on nyt julkituotu.

216   Sanoin, että Daavid seisoi siellä, pieni, vähänläntä mies, selkä kumarassa ja linko kädessään. Ja kuinka Saul, tuo saarnaajayhdistyksen pää katsoi häntä ja sanoi: ”Mitä, sinuahan ei ole edes koulutettu!” Hän sanoi: ”Katsotaanpa voinko antaa sinulle filosofian kandidaatin arvon, tai jotakin muuta.” Hän puki asepukunsa hänen ylleen ja tuli näkemään, ettei se sopinut Jumalan miehelle.

217   Daavid sanoi: ”Riisukaa se pois yltäni.” Hän sanoi: ”Minä en tiedä siitä mitään. Antakaa minun mennä tuntemallani tavalla sillä tavalla kuinka taistelin leijonan kanssa ja kuinka taistelin karhun kanssa.” Hän oli jonkinlainen metsien mies. Hän sanoi: ”Antakaa minun mennä tällä tavalla.”

218   Ja tämä vanha Goljat sanoi: ”Olenko minä koira, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?” Ja sanoi: ”Ripustan sinut keihääni kärkeen ja annan lintujen syödä lihasi.”

219   Daavid sanoi: ”Sinä tulet minua vastaan filistealaisena haarniskan ja keihään kanssa ja minä kohtaan sinut Herran, Israelin Jumalan, Nimessä.” Tarkatkaa profeetta Daavidia, hän sanoi: ”Tänä päivänä tulen katkaisemaan pääsi olkapäiltäsi.” Aamen. Oi! Hän tiesi mitä hänellä oli, keneen oli uskonut ja oli täysin vakuuttunut, että Hän kykenisi pitämään sen mitä oli luvannut. Näettekö? Ja niin se tapahtui joka tapauksessa.

220   Tuo vanha sanonta ”Ihmeiden päivät ovat ohitse”, nuo muurit on revitty maahan! Jehova on yhä täysin näkyvissä, julkituoden Sanansa, paljastettuna. Se on aivan oikein. Muistakaa se.

221   Huomatkaa, pakanaseurakunta on myös tullut verhon sokaisemaksi, sen jälkeen, kun tuo kirkollinen verho on revitty pois ja Jumala on tuotu näkyviin. Kuinka? Koska Sana on jälleen verhottuna ihmisessä. Se oli tarkalleen se mitä Israel ei nähnyt. Jos Se olisi ollut joku enkeli tai jotakin sellaista, olisi Israel uskonut Sen. Mutta ollen… Se ei voinut olla mikään enkeli, sen täytyi olla mies! Aamen.

Jumala ei voi muuttaa Sanaansa. Viimeisinä päivinä sen täytyy jälleen olla sama asia, Näettekö? Mikä sokaisi Israelin? Tuo Mies. ”Sinä, joka olet mies teet itsestäsi Jumalan.” Se on minkä tähden he tappoivat Hänet. Ja tänään, koska Sanoma tulee miehen eikä enkelien kautta! Näettekö? On samoin, koska Jumala ei voi muuttaa tapaansa, Hän ei voi muuttaa Sanaansa. Hän sanoi, että Hän ole muuttunut. Näettekö? Ja pakanat ovat aivan yhtä sokeita tänään niin kuin Israel oli. Minkä tähden? Verhon tähden. Jumala verhottuna inhimillisessä olennossa sokaisi Israelin.

Huomatkaa, että se on aina sokaissut yhden… Yhden Se tulee sokaisemaan, toiselle Se tulee paljastamaan Totuuden. Se on sulkeva joidenkin silmät ja avaava toisten silmät.

222   Katsokaa Simonia! Jeesus puhui hänelle ja sanoi: ”Sinun nimesi on Simon ja sinun isäsi nimi on Joona.”

Natanaelille Hän sanoi: ”Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!”

Natanael vastasi: ”Rabbi, mistä tunnet minut?”

223   Jeesus sanoi: ”Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, Minä näin sinut.”

224   Hän sanoi: ”Rabbi, Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin Kuningas.”

225   Mutta siellä seisoivat ne, jotka sanoivat: ”Hän on Beelsebul.” Näettekö, Mitä Se teki? Avasi joidenkin silmät ja sokaisi toisten silmät. Mitä nuo papit sanoivat: ”Mitä, tuo kaverihan on Beelsebul!”

226   Tuo pieni nainen sanoi: ”Minä tiedän Messiaan olevan tulossa, jota kutsutaan Voidelluksi.” Näettekö? ”Voideltu on tuleva. Meillä ei ole ollut profeettoja… Sinun täytyy olla profeetta. Mutta tuo Voideltu on tuleva ja me odotamme Häntä. Nämä ovat viimeiset päivät pakanoille… tai juutalaisille.” Hän sanoi: ”Nämä ovat viimeiset päivät.” Katsokaahan, sekä samarialaiset että juutalaiset odottivat Messiasta. Näettehän? Hän sanoi: ”Tämä on aika Hänen ilmestyä. Me tiedämme, että kun Hän tulee, on Hän tekevä näitä asioita, Hän tulee kertomaan meille nämä asiat.”

Hän sanoi: ”Minä olen Hän.”

Hänen silmänsä avautuivat, kun taas noiden poliisien… pappien silmät olivat sokaistut.

227   Se on mitä Evankeliumi aina tekee. Se avaa silmät joiltakin ja paljastaa Totuuden joillekin, samanaikaisesti sokaisten toiset; sillä on kaksinainen merkitys. Jotkut voivat katsoa suoraan aurinkoon (sun) ja sokaistuvat; toiset taas lähtevät vaeltamaan Hänen (Son) kanssaan. Siinä on ero. [sun ja son lausutaan samalla lailla eli san! Veli Braham käyttää tätä rinnastusta usein saarnoissaan. – toim.]

228   Niin kuin se oli tehty jokaisessa ajanjaksossa – Jumaluus verhottuna ihmislihaan. Huomatkaa, profeetat olivat jumaluus verhottuna. He olivat Jumalan Sana (onko se oikein?) verhottuna ihmislihaan. Niinpä he eivät huomanneet myöskään meidän Moosestamme, Jeesusta.

229   Huomatkaa, että vanhan temppelin vanhojen mäyrännahkojen taakse oli kätketty Sana, Sana julkituotuna kivisillä tauluilla.

230   Yritän nyt, että pääsisimme lähtemään noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua, puoli kahdeltatoista. Te näette, että olen kääntänyt joitakin sivuja täällä, ettei se kestäisi liian pitkään. Tiedän, että olette kuumissanne ja väsyneitä.

231   Mikä oli verhon takana vanhassa temppelissä? Mikä oli Jehova? Mikä oli kätkettynä siellä? Mikä oli tuon verhon kätkössä? Oi, halleluja! Mitä tuo verho kätki? Se kätki Sanan. Tuo Verho, vanhat mäyrännahat, ne kätkivät Sanan heidän luonnollisilta silmiltään. Siellä takana oli myös näkyleipä. Siellä takana oli myös Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia. Mutta se oli kaikki kätketty heiltä. Se oli kaikki kätkössä. Koko Jumalan Kunnia oli aivan tuon vanhan mäyrännahan takana, kyllä, kokonaan piilossa luonnolliselta silmältä.

232   Niin se on myös tänään, sitä kutsutaan ”joukoksi pyhiä kieriskelijöitä, fanaatikkoja.” Mutta he eivät tiedä mitä siellä takana on kätkettynä. Näettehän? Oikein. He eivät tiedä sitä.

233   Sitten, kun Jumala, laupeudessansa, repäisi tuon esiripun auki antaakseen heidän nähdä, olivat he liian kietoutuneet omiin perinteisiinsä, että se oli yhä piilossa heiltä, aina tähän päivään asti.

234   Samoin nytkin! Kunnia, Pyhän Hengen voima, Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia, joka tulee uskovaisen ylle nyt, tarkoitan todellista uskovaista, joka saa aikaan sen, että Jumalan teot ja usko tulevat häneen sisäisesti ja uskomaan Jumalan Sanan. Se on kaikki kätketty heidän silmiltään, he sanovat: ”Nuo asiat ovat ohitse.” Katsokaahan, verho peittää yhä nuo asiat heiltä.

Te ette ole enää tuon verhon ulkopuolella, pienokaiset, Jumala on tullut täysin näkyviin teille.

235   Eräänä päivänä, veli Fred Sothmann ja veli Tom Simpson… En tiedä pääsivätkö he tulemaan tänne tai eivät. Meitä oli useita siellä eräässä baptistikirkossa. Ja saarnaaja sanoi jotakin mikä kuulosti kovin hyvältä, ja me kaikki sanoimme: ”Aamen!” Jokainen tuossa seurakunnassa kurkotti kaulaansa ja katseli ympärilleen. Näettekö? Katsokaahan, me olimme löytäneet jonkun leivänmurun, joka tulee sieltä verhon takaa, Jehovan Shekina Läsnäolon Kunniasta, tiedättehän, ja me iloitsimme saadessamme sen. Ja toisin sanoen, me sanoimme: ”Kiitos Sinulle, Herra!” Näettekö, ja kun teimme niin, olivat nämä ihmiset niin verhottuja, että he vain nauroivat meille. He eivät tienneet, mistä siinä ylipäänsä oli kyse. Näettehän? He ovat yhä verhottuja. Niinpä jotkut ovat sisäpuolella ja jotkut ulkopuolella. Mutta Jumala oli täysin näkyvissämme, kätkettynä. Samoin nytkin!

236   Sitten, kun Jumala laupeudessansa, repäisi verhon halki, oli Hänet tuotu selvästi näkyviin. Mutta he olivat niin kietoutuneet perinteisiinsä, että Hän oli yhä kätkettynä heiltä. Samoin on nytkin!

Koko tuo Kunnia, kätkettynä, on kätkettynä meitä varten Kristuksessa, Sanassa, joka on meidän Temppelimme.

237   Oh, nyt minun täytyy kaivautua tähän hieman syvemmälle. Suokaa anteeksi mielenliikutukseni tänä aamuna, mutta, oi, olen halunnut antaa tämän ulos niin kauan… Se on niin patoutunut sisimmässäni. Näettehän?

238   Huomatkaa, koko Jumalassa oleva Kunnia on Sanassa. Kaikki siunaukset, jotka ovat Jumalassa ovat Sanassa. Uskomattomalle se on perinteiden kätkemä. Näettekö mitä tarkoitan? Mutta Se on kaikki Kristuksessa. Kaikki mitä Jumala oli, Hän tyhjensi itsensä, ”kenos”, ja tuli sisälle Kristukseen; ja me, jotka tulemme sisälle Kristukseen, olemme silloin verhon takana..

239   ”Hyvä on”, te sanotte, ”minä olen Kristuksessa.” Ja sitten uskotteko kolmeen jumalaan? Kastatteko ”Isän, Pojan, Pyhän Hengen” nimessä? Uskotteko kaikkiin näihin vanhinten perinnäissääntöihin, niin kuin uskotte? Ei, te olette yhä verhon ulko puolella. Näettekö? Tulkaa sisälle, verhon sisälle. Hän, Kristus on Sana.

240   Miten on? ”Minä en usko Jumalalliseen parantamiseen. Minä en usko näihin ihmeisiin ja sen kaltaisiin asioihin.”

241   No niin, näettehän, te ette ole sisällä, verhon sisäpuolella, te ette tiedä mitään siitä. Näettekö? Kristus on Sana! Ja, kun me olemme Sanassa, me olemme Kristuksessa. Ja kuinka minä voisin olla Kristuksessa ja kieltää Kristuksen? Se oli Hän, joka sanoi: ”Ei yhtään Sanaa tule ottaa pois eikä lisätä.” Kuinka te silloin voitte ottaa pois ja lisätä? Se vain osoittaa millä verholla teidät on verhottu. Ymmärrättekö?

242   Me Hänessä! Sitten, me ollen Hänessä, olemme yhä verhotut maailman uskonnonharjoittajille ja professoreille. Katsokaahan, meidän Kunniamme, joka meillä on ja josta nautimme, on yhä verhottuna ulkopuolisille. He ajattelevat jälleen, että olemme ”hulluja”. Näettehän? Se on totta. Mutta me, jotka olemme täällä sisällä, Kristuksessa, kastetut Häneen (Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen, luku 12), sisälle Häneen, me olemme osalliset tästä Kunniasta. Näettehän? Nuo ulkopuolella katselevat yhä vielä sisälle ja kieltävät kuitenkin kaiken. Näettekö?

243   Niinpä meidät on kutsuttu nyt Häneen, olemaan osalliset kaikesta siitä, mitä Hän on. Me olemme kutsutut sisälle Häneen, joka on kätketty uskomattomilta ihmislihan verhon taakse. Näettekö? He tietävät tuosta Kunniasta, he lukevat siitä, Se on täällä Sanassa, Jumalan Kunnia ja sen kaltaiset asiat, mutta heille se on vain sana. Meille se on julki tuleminen! Jumalan Hengen näyttäytyminen kaikissa ilmenemismuodoissa. Näettekö? Se ei enää ole sana, se on todellisuus! Aamen! [Veli Branham taputtaa käsiään.]

244   Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Se oli sana, mutta nyt on valo. Se ei ole sana, se on valo. Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

245   No niin, se ei ole vain meille kirjoitettu Sana, vaan se on todellisuutta. Me olemme Hänessä. Me iloitsemme siitä, nyt me katselemme Häntä, nyt me näemme Hänet, Sanan, joka julkituo itsensä. Se on kätkössä niiltä, jotka ovat ulkopuolella (miksi?), koska se on verhottu ihmislihaan. Näettekö?

246   Oh, he sanovat: ”Tuo ihmisjoukko, Missä he ovat käyneet koulua? Mikä koulutus heillä on? Mistä he ovat tulleet? Mihin ryhmään he kuuluvat?” Näettekö, he eivät tajua Sitä.

247    Eräs mies sanoi eräänä päivänä toiselle miehelle: ”Sinun täytyy kuulua johonkin kirkkokuntaan ollaksesi kristitty.”

248   Tämä toinen vastasi: ”Minä olen kristitty, enkä kuulu yhteenkään niistä.”

Öh-Uh-huh.

Hän jatkoi: ”Jumala on ottanut tämän syövän pois minusta”, ja jatkoi, ”mitä sinä nyt siitä ajattelet?” Hän esitti kysymyksen eräälle lääkärille ja sanoi: ”Näytä minulle, mitkä uskontokunnat voivat tehdä sen.” Näettekö? Se on yhä verhottuna.

249   Me olemme Kristuksessa, sisäpuolella. Nyt, niin kuin silloinkin, kaikki todelliset uskovaiset näkevät Hänet, tämän päivän lupauksen Sanan, avoimesti julkituotuna. Se on valtava asia, jos pystytte käsittämään sen. Näettehän. Kaikki todelliset uskovaiset, jotka ovat Sanassa näkevät Jumalan avoimesti, verho on reväisty, ja Jumala seisoo avoimesti edessänne, julkituotuna. Ymmärrättekö? Jumala, julkituotuna avoimesti!

250   Jotta tämä voisi tapahtua, täytyy meidän vanha kirkkokunnallinen perinnäissääntöjen verho tulla jälleen reväistyksi pois. Voidaksenne nähdä mistä todella on kysymys, teidän täytyy päästä pois tuosta sekasotkusta ja tulla ulos tuon asian keskuudesta. Näettekö? Muussa tapauksessa ette koskaan tule selviytymään; he tulevat yhä uudelleen vetämään tuon verhon teidän eteenne ja sanomaan: ”Oh, ei siinä ole mitään sellaista.” Mutta täällä Se on kirjoitettuna, ja täällä Se on julkituotuna. Näettehän.

251   No niin, mitä, jos joku mies kieltäytyisi näkemästä aurinkoa, sanoen: ”Oh, tiedän kyliä Jumalan sanoneen ’Olkoon Valo’, mutta mitään sellaista ei ole olemassa. Minä painun alas kellariin. Minä yksinkertaisesti kieltäydyn näkemästä sitä”? Tuo kaverihan on hullu. Jokin on vialla hänen kohdallaan.

252   Jotakin on vialla miehen tai naisen kohdalla, joka voi nähdä Jumalan lupauksen, ja näkee Sen julkituotuna, ja sitten kieltäytyy uskomasta Sitä, koska jokin tietty kirkkokunta vetää verhon alas. Näettekö, se on verhottu!

253   Jotta tämä voidaan tehdä, meidän kirkkokunnallisten perinnäissääntöjemme verhojen täytyy tulla revityiksi Jumalan Hengen Tulella ja Miekalla, joka on Hänen Sanansa. Hänen Sanansa on aina Hänen Miekkansa. Näettekö? Hän otti Miekkansa tuona päivänä, täynnä Tulta, ja repäisi verhon ylhäältä alas. Hän tekee saman asian samalla Miekalla tänä päivänä! Ei ”minun uskontunnustuksellani, minun uskontunnustusten kirjallani, minun katekismuksellani.” Vaan Herran Miekalla, näettekö, reväisten verhon alas ja te näette Jumalan seisomassa selvästi näkyvissä, julkituotuna Hänen Sanassaan. Mikä ihana näky! Ymmärrättekö? Hyvä on. Jumalan Pyhä Henki ja Tuli, Hänen Miekkansa repii sen. Sana repii kirkkokunnallisen verhon.

254   Mitä, jos te vain sanotte ”Sana”, eikä Sana toimi? Mitä hyötyä on Miekasta, jos sanotaan: ”Se ei voi repiä. Sano, ”Uh”, eikä se tule repimään”?

255   Mutta, kun te asetatte tuon Jumalan Miekan sinne, niin katsokaa kuinka se repii, sitä pitää hallussaan määrätty käsi, joka on lähetetty tekemään se. Näettekö, Se repii verhon kahtia ja siinä Hän on. Se tuo Jumalan selvästi näkyviin, suuren Jehovan. Se on Hänen Sanansa, joka on tullut julki, se osa, joka on luvattu tälle päivälle. Käsitättekö te sen? Näettehän? Kun tuo tämän päivän luvattu Miekka, jonka tulee olla tässä päivässä ja Jumala ottaa Miekkansa ja repii alas kirkkokunnallisen verhon ja siirtää sen syrjään ja julkituo itsensä ja osoittaa, että Hän on täällä, yhä tuo sama Tulipatsas! Huomatkaa, että se on Sana julkituotuna tämän päivän lupauksia varten.

256   Me näemme Sen aivan niin kuin Pietarikin, kun hän sanoi: ”Herra, kenen tykö me menisimme, kun olemme nähneet Tämän?” Minne me voisimme mennä? Mihin kirkkoon me voisimme liittyä, kun olemme syntyneet Yhdessä? Näettekö? Mihin kirkkokuntaan te voisitte liittyä tultuanne tuntemaan nämä Totuudet, näettehän, kun jokainen niistä kieltää Sen? Joka ainoa niistä! En tiedä ketään, joka sanoisi mitään hyvää Sen puolesta. Niin se on. Se on totta.

257   Aloittaessani nämä matkat täällä, missä yhdelläkin paikkakunnalla oli neljäkymmentä kaksi seurakuntaa tukemassa ja rahoittamassa minua ja nyt päästyäni sinne ei minulla ollut yhtään niistä. Jokainen sanoi: ”Hän uskoo Iankaikkiseen varmuuteen.” Se sulki lakihenkiset ulkopuolelle. Yksi sanoi: ”Hän kastaa Jeesuksen nimessä.” Se sai kaikki loputkin lähtemään. Näettekö? Yksi heistä sanoi: ”Hän uskoo käärmeen siemeneen. Käärmeellä ei ole mitään siementä!” Se aiheutti…

258   Raamattu sanoo: ”Minä panen vihan naisen Siemenen ja käärmeen siemenen välille.”

259   Näettekö, verho on nostettu pois Sanan päältä. Aivan oikein. Se on paljastettu pienille lapsille. Verho on nostettu, he näkevät Sen. Kun tämä verho on poistettu Sanan yltä, kun perinnäissäännöt on otettu pois Sanasta, niin on käyvä niin kuin Jeesus kerran sanoi: ”Kun te näette Minut, te näette Isän.” Näettekö? Jumala ja Hänen Sanansa on yksi. Ymmärrättekö te nyt? Kun Sana on julkituotu, mitä se on? Näettekö?

260   Jeesus sanoi: ”Tutkikaa Kirjoituksia, te luulette niistä löytävänne I… Te uskotte Jumalaan, uskokaa myös Minuun. Jos Minä en tee Isäni tekoja, silloin älkää uskoko Minua. Mutta, jos Minä teen teot, silloin Isä ja Minä olemme yksi. Kun te näette Minut, te olette nähneet Isän.”

261   Ja, kun te näette Sanan julkituotuna, te näette Isän, Jumalan, sillä Sana on Isä, Sana on Jumala. Ja Sana julkituotuna on Jumala itse ottaen Sanan ja julkituoden Sen uskovaisten keskuudessa. Mikään ei saa Sanaa elämään, paitsi uskovaiset, ainoastaan uskovaiset. Eivät ketkään muut.

262   Te voitte ottaa vehnänjyvän ja istuttaa sen erilaatuiseen multaan, eikä se tule koskaan kasvamaan. Mutta maassa täytyy olla tiettyjä lannoitteita kasvattamaan vehnää. Ja, jos siellä ei ole, jos tuo lannoite maassa ei ole oikea, jos se ei sovellu vehnälle, ei se tule koskaan kasvamaan. Niinpä ei väliä minne Sana putoaa, jos Se ei putoa oikeanlaatuiseen sydämeen…

263   Jeesus esitti vertauksen: ”Mies lähti kylvämään siementä ja kun hän kylvi, joku siemenistä putosi tien oheen ja tallaantui ja taivaan linnut söivät sen.” Ja sitten Hän sanoi: ”Ja joku putosi kalliolle ja oraalle noustuaan se kuivettui, kun sillä ei ollut kosteutta. Ja joku putosi orjantappuroiden sekaan ja orjantappurat kasvoivat ja tukahduttivat Sen”, perinnäissäännöt, kirkkokunnat ja maailman huolet tukahduttivat Sen. Mutta Hän sanoi: ”Joku putosi hyvään maahan, kasvoi ja tuotti satakertaisen sadon”, Hän sanoi: ”Se on Jumalan Valtakunta.”

Se on sama asia, näettehän, jotkut eivät tule ollenkaan uskomaan.

264   Jotkut uskovat hetken aikaa, aivan kuten opetuslapset. Nuo seitsemänkymmentä seurasivat Häntä vuosia, jotkut puolitoista, toiset kaksi vuotta, nähdäkseen voisivatko he löytää Hänessä jotakin, jotakin… Kuten jollakin tavalla Hänellä oli valtaa tehdä näitä asioita tai niin kuin jäniksenkäpälä, jonkin sorttinen taikuri, he halusivat tietää kuinka Hän pystyi tekemään näitä asioita, kuinka Hän voi tietää mitä ihmisten sydämissä oli ja mitä he ajattelivat. Ja lopuksi he totesivat Hänen sanovan, että ”Hän tuli alas Taivaasta”, ja että Hän ”oli itse Sana.” Ja kun he kuulivat sen, oli se heille liikaa, he sanoivat: ”Kukaan ei voi ymmärtää Tätä.” Ja he menivät pois Hänen luotaan. Ne olivat niitä, jotka putosivat orjantappuroihin.

265   Kyse on samasta asiasta, jokaisessa seurakunnassa teillä on tekouskovaisia, uskomattomia ja uskovaisia. Näin on ollut joka seurakunnassa. Niitä löytyy koko ajan. Jotkut heistä tekeytyvät uskovaisiksi, se on pahinta. Ja sitten on niitä, jotka itse asiassa ovat uskomattomia, he eivät tule vaivaamaan teitä, he vain pudistavat päätään ja menevät pois. Mutta nuo tekouskovaiset, jotka sanovat olevansa uskovaisia, ne ovat sen kaltaisia joita teidän täytyy varoa – noita tekouskovaisia. Ja sitten on myös joitakin aitoja uskovaisia. Näettekö nuo kolme ryhmää?

266   Siellä olivat nuo uskomattomat, jotka niin pian kuin Hän sanoi: ”Syökää Ihmisen Pojan lihaa,” oi, pojat, se riitti!

267   Toinen ryhmä oli tekouskovaiset. He pysyivät mukana loppuun asti, juuri niin kuin Juudas teki.

268   Mutta sitten nuo todelliset uskovaiset, he eivät osanneet selittää Sitä, mutta he uskoivat sen joka tapauksessa. Ja he menivät lävitse.

269   Kun uskomattomien perinnäissäännöt on otettu pois, te näette Jumalan. Kun perinnäissäännön verho on poistettu, te voitte nähdä, että Jumala on yhä Sanansa Jumala. Hän yhä pitää Sanansa. Hän on Jumala, Sanansa Luoja ja alkuunpanija.

Se on kätkettynä nahkaverhon takana muilta. Kyllä, se on totta. Niille, jotka eivät voi mennä verhon taakse, Hän on yhä kätkettynä nahkaverhon taakse.

270   Huomatkaa, sitten me tulemme osaksi Hänestä, teidän ollessanne tuo verho, joka verhoaa Hänet. Te olette osa Hänestä, niin kauan kuin Kristus on teissä, niin kuin Kristus oli Jumalasta. Koska Jumala oli Hänessä, tehden Hänet Jumalaksi. Ja, kun Kristus on teissä, Kirkkauden toivo, te tulette osaksi Kristuksesta. ”Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja joita Minä teen.” Näettekö? Te tulette osaksi Kristuksesta, kunhan Kristus on kätkettynä teissä. Silloin se on verhottu uskomattomalle, mutta te tiedätte, että Hän on teissä. Te olette temppeli, jossa Kristus on verhon, nahan takana. Silloin meistä tulee tämä verho, joka on inhimillinen verho ja kätkee Jumalan (Sanan) uskomattomalta.

271   ”Niin kuin on kirjoitettu!” Näettekö, kirjoitettu: ”Te olette kirjoitettuja kirjeitä”, sanoo Raamattu. Nyt, mikä on kirje? Se on ”kirjoitettu sana”. Ja te olette kirjoitettuja… Toisin sanoen, te voitte lukea sen tällä tavalla, kun hän sanoo: ”Te olette kirjoitettuja kirjeitä”, tai ”te olette Sana, joka on kirjoitettu ja julkituotu,” mitään ei voida lisätä siihen. Ette voi sanoa: ”Minä olen kirjoitettu kirje,” ja sitten elätte aivan toisella tavalla kuin mitä Tämä on jo kirjoittanut, koska mitään ei voi lisätä tai ottaa pois. [Veli Branham taputtaa Raamattuaan.- toim.]

272   Niin kuin tohtori Lee Vayle on kirjoittamassa tätä kuuluisaa kirjaa, jonka toivon teidän näkevän jonkin ajan kuluttua. Veli Lee Vayle on täällä jossakin. Näin hänet ulkopuolella, en usko hänen päässeen sisälle. Mutta hän on kirjoittamassa erästä kirjaa, ja se on hyvin hämmästyttävä, Laodikean ajanjaksosta. Ja haluan teidän… Se on tuleva painosta melko pian, me olemme oikolukemassa ja kirjoittamassa sitä viimeistä kertaa nyt. Me olimme keskustelemassa Siitä siellä huoneessa, näettehän, koskien…

273   Jokainen heistä tuli aina luokseni, sanoen: ”Veli Branham, nuo seitsemän ukkosen jylinää, joiden ääni jylisi, ja Hän sanoi: ‘Älä kirjoita Sitä, vaan lukitse Se’”. Ja he sanoivat: ”Tulee olemaan seitsemän ukkosenjylinää, jotka tullaan paljastamaan viimeisissä päivissä, katsokaahan, seitsemän ukkosenjylinää, jotka tulevat kertomaan meille.” No niin, eikö se kuulostakin todella hyvältä? Näettehän? Mutta tarkatkaa mistä puhutte, kun sanotte noin.

Hän sanoi: ”Katso ettet kirjoita Sitä.” Näettekö? Nuo seitsemän ukkosenjylinää antavat äänensä kuulua, näettehän, ja Hän sanoi: ”Älä kirjoita Sitä, vaan Sen tulee olla sinetöitynä Kirjassa viimeiseen päivään asti.”

274   Nyt jotkut ja jopa monet ovat sanoneet minulle, teologitkin ovat sanoneet: ”Veli Branham, jos Herra Jumala…” He ovat sanoneet: ”Sen kokemuksen kanssa, jonka Herra on antanut sinulle kansaansa varten”, sanon tämän nöyryydessä, hän sanoi: ”Sinä olisit kelvollinen itse kirjoittamaan Raamatun, sinun Sanasi, jonka Jumala on julkituonut.”

275   Minä sanoin: ”Se voisi olla totta.” Näettekö, hän yritti saada minut ansaan. Näettehän? Ja minä sanoin: ”Mutta, katsohan, minä en voisi tehdä sitä.”

 Hän sanoi: ”Miksi et voisi? Sinulla on kaikki pätevyys mitä siihen tarvitaan?”

276   Minä sanoin: ”Mutta katsohan, yhtään sanaa ei voida lisätä eikä ottaa pois.”

277   Ja hän sanoi: ”Mutta sitten, nuo seitsemän ukkosenjylinää”, näettekö, hän sanoi, ”eivätkö nuo seitsemän ukkosenjylinää, jotka räjähtävät esiin, eikö se olisi ilmestys, joka annetaan jollekin miehelle?”

278   Minä sanoin: ”Ei niin, herra, se olisi jonkin lisäämistä Siihen, tai jonkin ottamista pois Siitä.”

279   Se on kaikki paljastettu siellä, ja nuo seitsemän sinettiä avasivat Ilmestyksen siitä mitä Se oli! …?… Katsokaahan, se on yhä Sanassa! Näettekö? Te ette voi mennä ulkopuolelle Sanan. Se ei tule jättämään Sanaa. Se tulee pysymään tarkasti Sanan kanssa, sokaisten jotkut ja avaten toisten silmät. Se on aina tekevä niin.

280   ”Te olette kirjoitettuja kirjeitä, joita kaikki ihmiset lukevat”. Tai te olette… Minä käännän sen vain toisin päin, tällä tavalla, katsokaas, käännän sen yksinkertaisesti ympäri: ”Te olette kirjeitä, jotka on kirjoitettu ja joita kaikki ihmiset lukevat.” Ette voi lisätä mitään Siihen.” Toisin sanoen se on: ”Julkituotu Jumalan Sana.”

Osoittaaksemme sen – kun Pietari ja Johannes menivät sinne ylös, nämä tajusivat heidän olevan tietämättömiä ja oppimattomia, heillä ei ollut mitään koulutusta, mutta nämä panivat merkille, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa. Näettekö? He olivat tietämättömiä ja oppimattomia, mutta he olivat kirjoitettuja kirjeitä, joista voitiin lukea, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa, koska Jeesus julkitoi itsensä heidän kauttaan – Kristus verhottuna heidän lihassansa. Julki tuotuna, tehtynä eläväksi.

281   Aivan niin kuin Hän oli Mooseksessa. Kun Sana oli Mooseksessa, Hän oli Jumala lihassa. Kun Hän oli Jeesuksessa, Hän oli Jumala lihassa. Näettekö? Ainoa asia, jonka Hän teki, oli muuttaa naamionsa, ei Sanaansa, eikä luonnettansa. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän vain muutti muotonsa. Hän muutti Nooasta Moosekseen; Hän muutti Mooseksesta Daavidiin; Daavidista Joosefiin; ja edelleen kunnes Hän tuli Jumaluuden täyteydeksi ruumiillisesti. Näettekö?

282   Hän on yhä sama Jumala! Aamen! Aamen! Toivon, että se tulee ymmärretyksi. Näettekö? Se on sama Jumala, mutta Hän vain ottaa toisen verhon. Katsokaahan, Hän pukee ylleen toisen verhon.

283   Hän teki sen uskonpuhdistajissa, ottaen ylleen verhon ja taas ottaen ylleen verhon, kunnes lopulta Hän tuli Lutherin ajanjakson kautta ja edelleen toisen ajanjakson kautta, sitten lopuksi Se (Hän) tulee ulos täydellisenä. Juuri ennen kuin Se tulee, nousee profeetta jälleen esiin. Mitä hän tekee? Hänen tarkoitus on ennakoida Sanaa osoittamalla, mitä on ollut, paljastamalla, mitä on tehty ja mitä on jätetty tekemättä, niin, ettei Seurakunta tule olemaan ilman ymmärrystä. Sitten, kun tämä vähitellen häipyy pois silloin, niin kuin Johannes sanoi: ”Minun tulee vähetä, Hänen tulee kasvaa ”, sitten kaikki kaikessa tulee Häneen. Hän on täysin julkituotu Lutherin, Wesleyn ja helluntailaisten ajanjaksojen aikoina ja tullen alas ja niin edelleen, Hän on täysin julkituotuna, näettehän. Tullen alaspäin juuri julkitulemisessa, Jumala paljastuen. Ymmärrättekö! Nyt huomatkaa, Hänen lupauksensa ovat täysin toteutuneet, jotka Hän oli antanut tätä päivää varten, niin kuin se oli ollut heillekin.

284   No niin, Mooses oli Sana tuona päivänä, koska Sana oli annettu hänelle, Moosekselle, tuota päivää varten. Joosef oli Sana päivinään, kuvaten Kristusta tarkalleen. Näettekö, kukin heistä oli Sana.

285   Ja, kun Jeesus tuli, oli Hän Sana Sen täyteydessä, koska koko lunastuksen suunnitelma oli Hänessä. Koko lunastuksen suunnitelma ei ollut Mooseksessa, ei Joosefissa, eikä Eliassa. Näettekö, he olivat vain osa Sanasta, jotka viittasivat Siihen. Huomatkaa nyt, pitäkää ajatuksenne koossa, tässä Se tulee, kuten sanoin. Katsokaahan, koko suunnitelma ei ollut heissä. He viittasivat Siihen.

286   Sen vuoksi Hänen jälkeensä, Täyteyden jälkeen, me emme voi osoittaa johonkin muuhun, Se osoittaa takaisin Häneen, Sanaan. [Veli Branham ottaa Raamattunsa esiin – toim.] Tämä on täydellinen ilmestys, mitään ei voida lisätä tai ottaa pois Siitä. Siellä on täydellinen ilmestys. Kaikki se oli varjo Hänestä, joka oli tuleva; mutta, kun Hän tuli, Hän oli Täydellinen. Hebrelaiskirjeen ensimmäinen luku: ”Jumala eri aikoina puhui isille profeettain kautta”, Jumala puhui verhojen, profeettojen kautta: ”Mutta näinä viimeisinä päivinä Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.” Siinä se on teille. Paljastettuna siellä Golgatalla – Jumalan Poika – paljastettuna.

287   Huomatkaa, ”tehtynä eläväksi”, ja tänään, kun Sana on julkituotu inhimillisissä astioissa, verhoissa, se on ehdottomasti Sana täytettynä tuona päivänä, joka tulee takaisin Jumalaan. Ollen kastetut Häneen, ensimmäisen korinttilaiskirjeen 12. luvun mukaisesti, me tulemme samaistetuksi Hänen kanssaan. Aamen!

288   Sanoin puoli tuntia, mutta voisinko saada vain hieman pidempään? [Seurakunta sanoo: ”Aamen!”] Katsokaahan, en yksinkertaisesti voi mennä tämän ohitse tässä. Huomatkaa, samaistetut Hänen kanssaan!

289   Pankaa nyt merkille, kuinka monta Amerikan kansalaista on täällä? Kohottakaa kätenne. Hyvä on, te olette Amerikan kansalainen ja silloin olette samaistettu tämän kansakunnan kanssa. Mitä tahansa tämä kansakunta on, teidän täytyy olla. Onko se oikein? Te olette kaikki Amerikan kunnia ja kaikki sen häpeä. Te olette samaistetut sen kanssa. Te olette amerikkalainen, joten te otatte yllenne Amerikan. Halleluja!

290   Olin George Washingtonin kanssa, kun hän ylitti Delawaren. Olen samastettu hänen kanssaan. Oikein. Olin Abraham Lincolnin kanssa hänen puhuessaan Gettysburgissa. Seisoin siellä. Olin sotilaiden kanssa Guamissa, teidän poikien kanssa nostaessanne tuon lipun. Minä olin siellä. Olen amerikkalainen? Olen samaistettu sen kanssa. Aamen. Nyt olla amerikkalainen, mitä tahansa hänen häpeänsä vallankumouksellisuudessa onkaan, minä kannan sen; koska olen amerikkalainen. Se on aivan oikein.

291   Ja kristittynä, olen samaistettu Hänen kanssaan. Aamen! Olin Nooan kanssa, kun hän meni arkkiin. Olin Mooseksen kanssa, kun hän tuli ulos Egyptistä. Aamen! Olin Elian kanssa Karmelin vuorella. Kyllä vaan! Kunnia Jumalalle! Olin hänen kanssaan, kun hän teki sen. Olin totisesti Hänen kanssaan, samaistin itseni Hänen kuolemaansa siellä Golgatalla, kun kuolin maailman asioille, itselleni ja perinnäissäännöille. Olin samaistettu Hänen kanssaan. Olin samastettu Hänen kanssaan pääsiäisaamuna, kun Hän nousi kuolleista. Olin samaistettu Hänen kanssaan helluntaipäivänä, kun Pyhä Henki tuli alas kuin mahtava kohiseva tuuli. Olin samaistettu Hänen kanssaan. Kaikki mitä Hän oli minä olen, kaikki mitä minä olen Hän oli; aamen, ollen kuolleet Hänessä me olemme samaistetut Hänen kanssaan. Mitä Hän on minä olen. Aamen!

292   Mitä tämä kansakunta on minä olen. Olen ylpeä olla sitä. Olen valmis kantamaan sen häpeän, olen valmis kantamaan häväistyksen olla amerikkalainen. Niin se on. Mutta olen kaksinkertaisesti sitä Jeesukselle Kristukselle! Kaikki mitä Hän koskaan oli, minä olen. Minä haluan olla samaistettu Hänen kanssaan.

293   Sitten nuo apostolit, kun he palasivat takaisin, he ajattelivat… heistä oli tehty pilaa ja heitä oli nimitelty ja kaikkea muuta, mutta he pitivät sitä suurena kunniana kantaa Hänen nimensä häväistystä.

294   Olen onnellinen tänä päivänä ollessani yksi heistä, jotka ovat samaistuneet Sanan kanssa, joka on Kristus. Samaistettu Hänen kanssaan! Ollen kastettu Häneen, me tulemme samaistetuksi, samaistetuksi Hänen kaltaisuudessaan, samaistetuksi Hänen Sanansa kanssa, joka on Hän. Jos olen Kristuksessa, olen Hänen Sanassansa; sillä Hän on Sana, ja mitä Hän on minä olen. Aamen! Käsitättekö te Sitä? Hyvä on.

295   Tuo Sana julkituotuna tai paljastettuna tuossa ilmestyksessä siellä, niin mitä se sitten minulle merkitsee? Jos Hän on tuo Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia, olen minä osa Siitä. Aamen! Oi! Aamen! Oikein. Sana itse paljastettuna, paljastaa itsensä.

Ajatelkaa! Sama Taivaallinen Sanansaattaja on tehnyt Jumalan salaisuudet tunnetuksi meille tänä päivänä, joka teki ne tunnetuksi heille noina päivinä. Huomatkaa tuo sama Tulipatsas, joka lähetti Mooseksen, sama Tulipatsas, joka oli Mooseksen yllä, joka kirjoitti Raamatun. Sama Tulipatsas, jonka Paavali kohtasi tiellä Damaskoon,

296   Ja Paavali kirjoitti Uuden Testamentin. Muistakaa, että Matteus, Markus, Luukas ja Johannes, he kirjoittivat vain mitä olivat nähneet, mutta Paavalilla oli Ilmestys. Hän veti Sen esiin, sillä hän oli itse kohdannut Tulipatsaan. Ja ajatelkaa, tuo sama…

297   Siellä Joosef ja kaikki muut kirjoittivat silloin noina päivinä mitä tapahtui. Mutta, kun Mooses tuli näyttämölle, oli hänellä Ilmestys. Hän oli kohdannut Tulipatsaan, ja se oli paljastettu Moosekselle kuinka oli alussa, Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Hän Mooses kirjoitti neljä ensimmäistä Raamatun Kirjaa. Eikö niin? Sillä hän kohtasi Jumalan Tulipatsaan muodossa, verhoutuneena Tulipatsaaseen.

298   Kun Paavali kohtasi Hänet tiellä… Opetuslapset vain kirjoittivat mitä olivat nähneet Hänen tekevän, mutta Paavalilla oli Ilmestys. Hän meni alas Egyptiin kolmeksi vuodeksi tutkimaan, ja näki, että Vanhan Testamentin Jumala oli Jeesus Uudessa Testamentissa – tuo Ilmestys: ”Minä en ollut tottelematon taivaalliselle näylle.” Se on oikein. Oikein!

299   Ja ajatelkaa sitä! Tuo sama Tulipatsas, joka tuli noiden miesten ylle, jotka kirjoittivat Raamatun, on sama Tulipatsas täällä tänään tulkitsemassa Raamattua. Aamen! Kuinka me kiitämmekään Häntä siitä! Tuo sama Tulipatsas! Mikä lohdutus. Mikä samaistuminen! Olen niin iloinen, että olen samaistunut siihen, etten edes tiedä mitä tehdä. Olen mieluummin samaistunut siihen kuin kaikkiin baptisteihin, metodisteihin, presbyteereihin, luterilaisiin ja kaikkiin muihin. Samaistettuna tuon Sanan kanssa, jossa tuo Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia ja Ilmestys lepää!

300   Tulipatsas ilmestyy näkyvänä keskuudessamme, tunnistaen, että Sanoma on oikein, niin kuin Hän teki Siinain vuorella. Muistakaa, ennen kuin todellinen sanoma tuli esiin, Mooses saarnasi ja johti heidät ulos Egyptistä, mutta siellä ennen kuin todelliset käskyt annettiin (sinetit oli tuotu sisälle), Jumala tuli alas ihmisten edessä ja todisti, että Mooses oli Hänen lähettämänsä, (eikö niin?) Tulipatsaassa, jonka Mooses sanoi nähneensä pensaassa ja jonka hän sanoi puhuneen hänelle.

301   Oi, mitä se onkaan nähdä näissä viimeisissä päivissä tuo sama Tulipatsas täällä aivan keskuudessamme, puhumassa samaa Sanaa! Eikä ainoastaan puhumassa, vaan tulkitsemassa Sitä ja tuomalla Sen julki, todistaen, että Se on Totuus.

Niinpä ihmisillä ei ole mitään mahdollisuutta olla uskomatta Sitä, elleivät he sitten tahallaan halua tehdä sitä ja silloin: ”Hänelle, joka tahallaan tekee syntiä sen jälkeen, kun hän on päässyt Totuuden tuntoon, ei enää ole uhria syntiensä edestä.”

302   Huomatkaa, sama Tulipatsas, joka lähetettiin Moosekselle ja Paavalille, jotka kirjoittivat Raamatun, on nyt lähetetty paljastamaan se. Jumalan armo, muuttumaton Jumala täyttäen lupaukset, Matteus 28:20, ”Katso, Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti”, täyttäen Johannes 14:12:”Niitä tekoja joita Minä teen te myös teette,” täyttäen Luukas 17:30, ”samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy,” näettehän, Malakia 4, ”Katso Minä lähetän teille profeetta Elian, joka tulee ennalleen asettamaan ihmisten uskon takaisin alkuperäiseen Sanaan.” Näettekö te? Näettekö kuinka tämä… Ymmärrättekö? Oi!

303   Hän kuoli paljastaakseen itsensä meille. Kuolkaamme me nyt itsellemme, paljastaaksemme Hänet muille. Kuolkaamme perinteille ja muille asioille, paljastaaksemme Hänet muille. Kuolkaa kirkkokunnille, paljastaaksenne Hänet muille.

304   Huomatkaa, tuon vanhan temppelin sisällä oli Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia ja Shekinan Valo Sanan yllä. Sana on Siemen. Se toi esiin näkyleivän ainoastaan uskovaisille. Veri myös oli liiton yllä ja veri on vesi, vesi joka eläväksi tekee jyvän, vehnän, siemenen, joka on Sana.

305   Kuten Jeesus sanoi: ”Niin kuin Mooses nosti ylös vaskikäärmeen” ja sitten Hän jälleen sanoi: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi.” Mooses löi kalliota erämaassa, pelastaakseen kuolemassa olevat ihmiset, tuoden esiin veden. Jumala löi Jeesusta, tuoden esiin Hengen Hänestä, kuolemassa oleville ihmisille. Hänestä tuli Veri, joka on ”Sanalla pesun vesi”, joka vesi tuo elämän siemenelle ja se toi esiin Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnian, loistaen Sanan ylle, joka tuotti näkyleivän. Ja näkyleipä oli vain valittuja varten. Eikö niin? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

306   Nyt kun murtaudutte sisälle verhoon, verhon lävitse, Hänen läsnäoloonsa, sinne missä Sana on (ei uskontunnustus), Sana, siellä näette Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnian, Voiman, Pyhän Hengen loistamassa Sanan ylle, tuottaen lupauksen – osoittaen, että te olette verhon sisäpuolella. Aamen!

Olen kulkenut läpi reväistyjen verhojen sinne missä Kunnnia ei koskaan katoa,
Halleluja, Halleluja, Elän Kuninkaan Läsnäolossa.
Olen kulkenut läpi reväistyjen verhojen sinne missä Kunnia ei koskaan katoa,
Elän Kuninkaan Läsnäolossa.

307   Nuo vanhat mäyrännahat, kirkkokunnat, on revitty alas. Olen murtautunut sen lävitse Jehovan Shekina läsnäolon Kunniaan, ja näen Sanan. Näen Tulipatsaan liikkuvan. Näen Sanan julkituotuna. Mitä Hän sanoi tekevänsä näissä viimeisissä päivissä, Sen minä näen kasvavan. Näen lasten syövän tuota Shekina Leipää, Sanan kypsyessä niissä, jotka uskovat Sen. Aamen! Missä ihmeellisessä hetkessä me elämmekään! Näettekö, Shekina oli Sanan yllä, ja sen alapuolella oli leipä, ja siellä oli myös Veri, joka pirskoteltiin antamaan Sille veden. Henki antaa Elämän Sanalle. Ja…

Kuinka moni teistä on lukenut tai kuunnellut ääninauhan Oikeudenkäynti? Kyllä, monet teistä. Näette, että siihen tarvitaan…

Tuon Sanan täytyy kasvaa. Ja voidakseen kasvaa, sen täytyy olla oikeankaltaisessa maaperässä. Näettekö? Ja Jumalan antaessa lupauksen ja Sen osuessa tuohon sydämeen, se ei voi epäonnistua!

308   Nooa odotti sata kaksikymmentä vuotta. Abraham odotti kaksikymmentäviisi vuotta lasta. Jumala sanoi niin, ja se selvitti sen. Näettekö? Mitä se on? Sana oli siellä kasteltuna uskolla – Sen uskominen tuotti tulokset. Se synnytti pojan; se tuotti sateen; se tuotti tulvan; se synnytti neitsyen, joka tuli raskaaksi.

309   Profeetta oli sanonut: ”Neitsyt tulee raskaaksi.” Epäilemättä jokainen pieni tyttö alkoi tehdä lapsenvaatteita valmiiksi. Sillä tämä profeetta Jesaja oli tunnistettu profeetaksi, hän oli Jumalan vahvistama. Ja Herra sanoi: ”Neitsyt tulee raskaaksi. Minä tulen antamaan heille yliluonnollisen merkin, suuren merkin, neitsyt tulee raskaaksi.”

310   Ja kaikki nuo ihmiset, nuo uskovaiset, aivan niin kuin te kaikki täällä, he kuulivat tuon profeetan sanovan, että jokainen pieni tyttö… Kaikki miehet sanoivat: ”Se tulee olemaan minun tyttäreni. Kyllä vaan.” Kaikki menivät ja ostivat pieniä kenkiä ja helistimiä ja kaikenlaista valmiiksi, koska he tiesivät, että juuri hänen tyttärensä tulisi saamaan sen. Tuo sukupolvi hävisi. He ajattelivat: ”Tuo Jumalan vahvistama, tunnistettu profeetta, kuinka hän voi kertoa mitään mikä oli väärin? Sen täytyy olla niin!”

311   Se oli kahdeksansataa vuotta myöhemmin, kun neitsyt synnytti lapsen! ”Taivaat ja maa katoavat, mutta Minun Sanani eivät katoa.”

312   ”Ja se on tapahtuva viimeisinä päivinä”, sanoo Jumala! Näettekö, täällä me olemme, Valo on Sanan yllä. Niin kuin auringonvalo muuttaa siemenen kunniasta kunniaan, niin me myös tulemme enemmän Hänen kaltaisekseen, kun elämme Hänen Läsnäolossansa me muutumme Hänen siunatun kuvansa kaltaisiksi, vaeltaessamme Hänen kanssaan.

313   Tarkatkaa mitä aurinko tekee. Kun te istutatte siemenen, mitä tapahtuu? Siemen mädäntyy. Siemenen sisäpuolella on elämä. Elämä tulee esiin ja tuottaa korren. No niin, se ei näytä siltä kuin se oli alussa.

 Luther tuli esiin. Se oli korsi. Hyvä on.

 Korsi jatkoi kasvamista ja ennen pitkää se tuotti tähkän. Näettehän, se oli Wesleyn herätys, se ei ollut samanlainen niin kuin edelliset.

Sitten mukaan tuli helluntaiherätys, näettehän, tuoden esiin Pyhän Hengen kasteen. Hyvä on.

Mitä tapahtui? Me saamme homesientä tähkään. Se alkaa näyttää väärältä, on sitä ja on tätä ja kaikenlaista, se ei näytä Sanan kaltaiselta, se ei ole sen alkuperäisen Jyvän kaltainen, joka meni maahan.

314   Mutta Jumala on yhä siellä tehdäkseen sen – kaikesta huolimatta. Huomatkaa, mitä se tekee? Se lopuksi palaa jälleen alkuperäiseen Siemeneen. Kun Hän tuli Martin Lutherin muodossa, kun Hän tuli John Wesleyn muodossa, kun Hän tuli helluntailaisten muodossa, niin Hänen pitäisi paljastaa itsensä jälleen sen Siemenen kaltaisena, joka meni maahan, Ihmisen Poikana. Hän paljasti itsensä Jumalan Poikana korren ajanjaksossa ja niin edelleen, mutta tässä viimeisessä ajassa Hänen tuli paljastaa Itsensä uudestaan Ihmisen Poikana. Käsitättekö sitä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Hyvä on, muodostettuna niin kuin alussa.

315   Ja kuinka tuo korsi kasvaa? Se kasvaa koko ajan. Tuo pieni korsi kasvaa, mutta vielä se ei ole alkuperäisen jyvän kaltainen. Niin ei myöskään ollut Lutherin sanoma. Ei. Mukaan liittyi toisia sanomia, Finney, Sankey, Knox, Calvin, mutta mikään niistä ei ollut alkuperäisen kaltainen; ne olivat kuitenkin sanomia, mutta he eivät saaneet täydellistä Ilmestystä Siitä, koska ei ollut sen aika. Te ette voi panna tähkää vehnään ennen kuin sen aika tulee. Ymmärrättekö? Ja sitten lopuksi se tulee jälleen takaisin alkuperäiseksi Siemeneksi, joka meni maahan.

316   Näettehän, että Jumala toimii täydellisessä harmoniassa luonnon kanssa. Katsokaahan, Hän syntyi karitsaksi ja siitä syystä Hän syntyi seimessä. Karitsat eivät synny vuoteissa. Näettekö? Hänet johdettiin Golgatalle. Lampaita johdetaan. Juuri niin. Vuohet johtavat niitä teurastettaviksi, kuten tiedätte, teurastamoon. Vuohi johtaa niitä, koska niitä täytyy johtaa. Huh! Niin se on. Niinpä Hänetkin johdettiin teurastettavaksi, näettekö, koska Hän oli Karitsa.

317   Kaikki luonnossa tunnistivat Hänet. Siitä syystä Hän syntyi maalis- tai huhtikuussa, eikä joulukuussa. Hän ei voinut, koska tuohon aikaan vuodesta siellä ylhäällä on kuusi metriä lunta. Hän ei ollut mikään auringonjumala, vaan Jumalan Poika. Rooman auringonjumalan päivä oli joulukuun kahdentenakymmenentenä viidentenä päivänä, kun aurinko oli tietyssä pisteessä ja he juhlivat sitä roomalaisissa sirkuksissa ja he kutsuivat sitä auringonjumalan syntymäpäiväksi, ja he tekivät siitä Jumalan Pojan. Ei, ei, ei. Se ei ollut Jumalan Poika. Hän oli Jumalan Poika, Hänen syntymäpäivänsä oli sopusoinnussa muun luonnon kanssa. Täsmälleen.

 Huomatkaa nyt jälleen mennessämme eteenpäin, kun meillä on vähän aikaa jäljellä.

318   Nyt tuohon täydellisyyteen. Sen jälkeen, kun korsi on muodostunut, kun tähkä on muodostunut, sen jälkeen, kun jyvä on tullut tähkään, täytyy sen sitten tulla täydellisyyteen, takaisin oikeaksi jyväksi.

Ja muistakaa, jyvän täytyy olla hedelmöitetty. Ymmärrättekö? Jos niin ei ole, ei se tule elämään. Näettehän? Ei mikään siitä, mikä oli ulkopuolella noiden sanomien, tule koskaan elämään. Sen täytyy olla hedelmöittynyt Sen kanssa. Mutta muistakaa, sama Elämä, joka oli korressa on jyvässä. Se vain kypsyttää itsensä suoraan takaisin. Näettekö? Hän on paljastanut itsensä minä? Ihmisen Poikana, tuona jyvänä, joka meni maahan. Käsitittekö Sanoman? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

 Nuo kreikkalaiset sanoivat Hänelle: ”Me haluamme nähdä Jeesuksen.”

319   Hän sanoi: ”Ellei vehnänjyvä putoa maahan.” Näettekö? Hyvä on.

320   Minä Hän paljasti itsensä seuraavaksi? Eri muodoissa, kortena, tähkänä ja niin edelleen, ja kaikkina lehtinä ja kaikkea muuta. Hän paljasti itsensä sitten minä? Samana Henkenä, mutta eri muodossa. Näettekö? Mutta mikä on viimeinen vaihe tuossa viljassa? Se tulee takaisin alkuperäiseksi jyväksi. Onko niin? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

321   Ja Hänen palvelustehtävänsä palaa noiden uskonpuhdistusten jälkeen takaisin alkuperäiseen Sanaan. Sana tulee profeetalle ja Hän lupasi sen Malakian kirjan luvussa 4, että Hän ennalleen asettaisi ihmisten uskon takaisin alkuperäiseen jyvään. Tuo vehnänjyvä, joka putosi maahan, on jälleen täällä ja on jälleen sama. Jyvä on kulkenut läpi nämä eri vaiheet. Se kasvoi ylös Jumalan Poikana ja nyt Se paljastaa itsensä täällä Ihmisen Poikana, ja sitten Se paljastaa itsensä Daavidin Poikana Valtaistuimella. Ymmärrättekö? Nuo kolme poikaa, aivan tarkalleen. Oi, jälleen alkuperäisen kaltainen!

322   Nyt hän tulee Hänen itsensä täydelliseen palvelustehtäväänsä, ei jonkun miehen, ei jonkun kirkkokunnan, niin kuin he ovat toimineet tuon aikakauden aikana, näettehän, vaan Hän itse on ilmestynyt, julkituoden itsensä lupauksen mukaan, vahvistaen Luukkaan Evankeliumin 17:30, Malakian luku 4, ja niin edelleen, Hebrelaiskirjeen 13:8, se on tarkalleen oikein. Tuohon aikaan, mikä aika sen pitäisi olla? Aika jolloin Abrahamin kuninkaallinen Siemen odottaa luvattua Poikaa. Ja kaikkien esikuvien täytyy täyttyä. Ja Jumala itse ilmestyi ihmisen muodossa siellä Abrahamin luonnolliselle siemenelle, ennen Sodoman hävitystä, ja Jeesus sanoi, että se tulisi olemaan sama asia tälle kuninkaalliselle Siemenelle, ennen kuin luvattu Poika palaisi.

323   Huomatkaa tuo vanha verho, joka kätki kunnian. Nuo vanhat mäyrännahat, siinä ei ollut kauneutta jota siltä olisi toivottu, eikä myöskään Hänen lihassaan ollut mitään kauneutta. Siitä syystä ihmiset sanoivat: ”Tuon kaltainenko pieni, kumara, vanha mies?” Luultavasti jo kolmekymmentävuotiaana harmaantunut ja harmaa parta. Raamattu sanoo: ”Hänessä ei ollut kauneutta, johon olisimme mielistyneet.” Hän ei näyttänyt Kuninkaan kaltaiselta, tuo vanha mäyrännahka. Mutta oi, mitä olikaan sisäpuolella!

324   Sitten pieni joukko ”pyhiä kieriskelijöitä”, niin kuin heitä kutsutaan, istumassa kuumassa rakennuksessa kuuntelemassa Sanomaa. Heissä ei ole mitään kauneutta, mutta mitä onkaan sisäpuolella! Olen varma, että se on kätketty monilta sydämiltä. Näettehän? Hyvä on.

325   Ulkonaisesti se ei ollut mitään, mutta sisäpuolella oli kaikki. Kun olette Sen sisäpuolella, silloin te näette Sen. Kuinka te pääsette Sen sisälle? Käden puristuksellako? Liittymälläkö? Ei. Syntymällä Siihen sisälle. Kuolemalla, pääsemällä eroon vanhasta mäyrännahasta, näettehän, omasta vanhasta itsestänne, päästäksenne sisälle uuteen. Ymmärrättekö? Hylätkää tuo vanha mäyrännahka.

326   Jehovan Shekina Läsnäolon Valo ei… Kuunnelkaa, sananpalvelijat! Saarnaajat, haluan teidän kuuntelevan Tätä. Kun olette kerran sisäpuolella… Tulen nyt ottamaan tämän todella helposti, niin että tulette varmasti ymmärtämään Sen. Kun olette verhon sisäpuolella, Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnian alla, Jehovan Shekina Läsnäolon Valo ei ota Jeesusta ja paljasta Häntä jonakin ”ennustelijana”, ei, kuten kirkkokunnat tekevät tänään, sanoen: ”Telepatiaa, pyhä kieriskelijä, Beelsebul.” Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia ei paljasta Häntä sellaisena.

327   Mutta Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia kypsyttää Siemenen, jonka Sana on luvannut tätä hetkeä varten, osoittaen Hänen yhä olevan Laakson Lilja. Se tuo esiin tuon Siemenen, Laakson Liljan, Elämän Leivän, Alphan ja Omegan, samana eilen, tänään ja iäti. Hän on uskovaisen osa. Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia paljastaa uskovalle, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

328   Ei, ”Ihmeiden päivät… Hän on mennyt, Hän kuoli ja se on kaikki päättynyt.” Niinpä ystävä, jos uskot niin, et ole vielä koskaan päässyt Jehovan Shekina Läsnäolon Kunniaan. Kuinka Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia voisi koskaan paljastaa Häntä kolmena jumalana? Ymmärrättekö? Kuinka Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia voisi paljastaa Häntä kastamalla ihmisiä nimessä ”Isä, Poika ja Pyhä Henki,” kun koskaan ei ketään Raamatussa kastettu sillä tavalla? Kuinka voisi Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia rajoittaa Häntä apostoleihin, kun Hän on sama eilen, tänään ja iäti? Ymmärrättekö?

329   Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia julkituo Hänet, tuoden esiin lupauksen Sanan suoraan teille. Se oli syy miksi Hänen täytyi verhota Mooseksen kasvot, koska hänessä oli Sana. Hän verhosi Jeesuksen nöyränä pienenä Miehenä, estääkseen heitä näkemästä Jehovaa. Ja Hän verhoaa itsensä tänä päivänä saviastioissa, joissa on Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia. Ulkopuoli näyttää joukolta pyhiä kieriskelijöitä, vanhoilta mäyrännahoilta. Mutta sisäpuoli kätkee Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnian.

Ja se kypsyttää Näkyleivän, jolla me kestitsemme itseämme ja ajamme halki maan satoja kilometrejä, näettekö. Se on uskovaisen Ruoka. Se on vain uskovaista varten. Muistakaa, näkyleipä oli vain ja ainoastaan uskovaiselle, näettehän, näkyleipä Siemen. Huomatkaa, mitä se tekee? Tuo Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia näkyleivän yllä esti sitä pilaantumasta.

330   Muistakaa, se manna, joka tuli alas taivaasta, sitä säilytettiin Jehovan Shekina Läsnäolon Kunniassa sukupolvesta toiseen. Sen ulkopuolella siihen tuli matoja yön aikana ja se saastui. Pitääkö tämä paikkansa? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

331   Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnian ulkopuolella: ”Ihmeiden päivät ovat ohitse. Katsokaahan, se on kaikki fanaattisuutta.” Mutta sisäpuolella…

332   Kuulkaa, heillä on joitakin auringonkukan siemeniä eräästä vilja-aitasta Egyptistä, jotka pantiin sinne Joosefin aikana, lähes neljätuhatta vuotta sitten. Joosef pani ne aittaan. Nyt he istuttivat ne, ja ne heräsivät eloon. Miksi? Niissä oli elämä.

333   Mitä on tämä Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia tänään? Murtautukaa verhon tuolle puolen nähdäksenne kuka Jumala on seisomassa edessänne? Katsokaa kuka Jumala on seisomassa täällä edessämme: Tuo Tulipatsas. Hän on verhottuna ihmislihassa. Mutta mitä se tekee…” Mitä se teki? Tuo Näkyleivän Siemen on Sana, jonka mukaan meidän tulee elää tänä päivänä ja tänä aikana, näiden lupausten mukaan, Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia kypsyttää tuon Näkyleivän, saaden sen tapahtumaan, tehden Sen Elämän Leiväksi uskovaiselle. Se on ollut kirjoitettuna Raamatun lehtien välissä vuodesta vuoteen ja Se on tämän ajanjakson Sana.

334   Kirkkokunnille Se on kompastuskivi. Kirkkokunnat, ne kompastuvat Siihen. Kautta vuosien, Martin Luther, Wesley, ja kaikki, Sankey, Finney, John Smith, Knox, kaikki kompastuivat Siinä.

335   Mutta mitä tulee tehdä viimeisissä päivissä? Mitä tarkoittaa paljastaa? ”Tuoda esiin.” Mitä Malakian kirjan neljäs luku on tekevä? Kääntävä ihmiset takaisin tuohon kompastuskiveen, murtaa perinteet ja paljastaa leipä, jossa on Jehovan Shekina Läsnäolon Kunnia. Tarkatkaa Sen kypsymistä ja kuinka Se tuottaa aivan tarkalleen sen mitä Se sanoi Sen tulevan tekemään, oi, tuo Näkyleipä tätä ajanjaksoa varten. Kirkkokunnille se on kompastuskivi, tai ”joukko fanaatikkoja.” Mutta me uskomme!

336   Mutta nyt niin kuin Ilmestyskirja 10 lupasi: ”Kaikki Jumalan salaisuudet, jotka ovat olleet kätkettyinä näillä sivuilla noiden vuosien ajan, tulisivat kypsymään ja tulisivat esiintuoduiksi seitsemännen enkelin Sanoman ajanjaksossa.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

Mitä Hän sanoi puolitoista tai noin kaksi vuotta sitten? ”Mene Tucsoniin, ole pohjoiseen Tucsonista, suuri räjähdys,” ja mitä tapahtuisi, sinetit avattaisiin, sinetit, jotka paljastavat nämä asiat. Se tapahtui juuri niin kuin Hän sanoi.

Mitä se on? Se osoittaa, ettei se voi olla mies. Se osuu täydellisesti, niin suoraan kuin vain olla voi joka kerta. Mikä se on? Se on Jumalan käsi edessämme, näettehän. Ja koska se on jossakin pikkuryhmässä, verhottuna inhimillisessä lihassa, on se verhottu ulkopuoliselta maailmalta. Hän on kätkössä ulkopuoliselta maailmalta. Hän on paljastamassa itseään pienille lapsille, sen kaltaisille, jotka tahtovat oppia. Ymmärrättekö? Niin on.

337   Katsokaahan, jokainen vertaus Raamatussa, jokainen esikuva Raamatussa, on julkituotu täällä aivan edessämme. Tuo sama Jumala, tuossa Tulipatsaassa, joka kirjoitti Raamatun, sekä Vanhassa, että Uudessa Testamentissa, on juuri täällä julkituoden Sen, osoittaen tarkalleen mitä se oli, tulkiten Sen ja varmistaen, että se on sen tulkinta.

338   ”Me saimme tulkinnan!” Silloin antakaa meidän nähdä sen tapahtuvan. Katsokaahan, siinä se on, antakaa meidän nähdä se julkituotuna.

339   Julki tuotuna! Jeesus sanoi: ”Jos Minä en tee Isäni tekoja niin älkää uskoko Minua.” Näettehän, sen täytyy olla todistettu oikeaksi.

340   Mutta nyt – nyt ei ole todistettu, kuten Jeesuksen kohdalla, kun he panivat rätin Hänen päänsä ympärille ja löivät Häntä päähän sanoen: ”Jos Sinä olet Profeetta, niin kerro meille kuka Sinua löi.” Ja ”Jos Sinä olet Jumalan Poika, muuta nämä kivet leiviksi.” Näettehän, se on Perkele. ”Jos Sinä olet Jumalan Poika, tule alas ristiltä…”

341   Minä tarkoitan Ilmestystä siitä mitä Hänen oletetaan tekevän, se on mitä se on. Mutta nyt, kun Ilmestyskirja 10 on paljastettu, Jumalan salaisuudet on tehty ilmeiseksi, tunnetuksi, niin kuin tuo seitsemästi sinetöity Kirja lupasi.

Antakaa nyt uskonne olla Hänessä, joka on Sana. Koska Ilmestyskirja 10 sanoo…

342   tai mieluumminkin Ilmestyskirja 19… Minulla oli kirjoitettuna täällä Ilmestyskirja 10, mennäkseni siihen; mutta se ei ole 10, se on 19;13 Kun Hän tulee, niin nimi, jolla Häntä kutsutaan, on ”Jumalan Sana,” 19:11 ratsastaen valkoisella hevosella, ja 19:14 Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen.

343   Murtakaa tuo kirkkokunnallinen koulutuksen verho! Murtakaa tuo kirkkokunnallinen perinnäissääntöjen verho! Murtakaa nuo verhot, jotka kätkevät Hänet teiltä! Särkekää ylpeyden verhot, te naiset. Te olette Kuninkaan tyttäriä, osoittakaa se käytöksellänne, eläkää sen mukaisesti. Murtakaa jokainen verho! Ei väliä mitä joku filosofian tohtori tai oikeustieteen tohtori sanoo, jos se on vastoin Raamattua, Murtakaa tuo verho!

Sillä me olemme menneet reväistyn esiripun lävitse. Me olemme toisella puolella nyt, toisella puolella. Ja te tulette näkemään sen, jos vain tahdotte tehdä sen, murtakaa nuo vanhat perinnäissäännöt ja asiat ja tulette Hänen tykönsä, silloin tulette näkemään Hänet seisomassa Mahtavana Voittajana, te näette lupauksen Sanan tätä ajanjaksoa varten julkituotuna. Te näette Mahtavan Jumalan paljastettuna, näette Hänet aivan täällä keskuudessamme, paljastettuna, Mahtavan Jumalan, jota perinnäissäännöt eivät ole voittaneet.

344   He yrittivät kätkeä Hänet niiden taakse, ja niin he tekivätkin vuosien ajan, mutta lupauksen aika tuli lähelle. Jumala nosti esiin Mooseksen aikanaan ja päästi lapset vapaaksi noista asioista. Ja Hän on yhä,… Häntä ei voida voittaa. ”Taivaat ja maa katoavat pois, mutta Minun Sanani eivät katoa.” Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

345   He sanoivat: ”Sitä ei voi tehdä.” Mutta se tehtiin. Sitten, kun se oli tehty, he sanoivat: ”Se on Perkeleestä.”

346   Mutta se ei hitustakaan muuta Jumalan Sanaa, Se yhä pysyy ”Jumalana” uskovaiselle. ”Mahtava Voittaja, sama eilen, tänään ja ikuisesti”, Hänen luonteensa, Hänen Sanansa mukaan, Heprealaiskirje 13:8.

347   Lopetan sanomalla tämän, sanon vain tämän, koska kello on viisi minuuttia vaille kaksitoista. Minulla on vielä noin kymmenen, kaksitoista sivua lisää. Tulen ottamaan sen jollakin toisella kerralla, ehkä tänä iltana.

348   Huomatkaa, huomatkaa tämä. Oli kerran huutokauppa ja heillä oli siellä vanha viulu. Te olette kuulleet sen monta kertaa, tuosta vanhasta viulusta. Ja huutokaupanpitäjä sanoi: ”Mitä tarjotaan siitä?” En ehkä kerro tätä oikein tuon runon mukaisesti, se oli monia monia vuosia sitten, mutta tulee mieleeni. Ja he nostivat tuon vanhan viulun ylös, se ei näyttänyt kovin kummoiselta, se oli nukkavieru ja kaikkea muuta. Hän ei voinut saada siitä edes tarjousta. Lopulta, uskon, että hänelle tarjottiin siitä dollari tai jotakin sellaista.

349   Ja siellä oli eräs, joka ajatteli, ettei sitä tullut myydä sillä hinnalla, joten hän meni ja nosti sen ylös. Otti sen käteensä. Sitten hän otti jousen, käsitteli sen hartsilla ja soitti sävelen. Ja, kun hän teki sen, alkoi jokainen itkeä. He eivät koskaan elämässään olleet kuulleet sellaista musiikkia.

Silloin huutokaupanpitäjä kysyi: ”Mitä tarjotaan?”

350   ”Kaksi tuhatta! Viisi tuhatta! Kymmenen tuhatta!” Näettekö te? Mistä oli kysymys? Mestarin käsi paljasti mitä oli verhottuna tuossa vanhassa instrumentissa.

351   Samoin on nyt! Tämä vanha Kirja, se on resuinen, Sitä on naurettu, poltettu, Siitä on tehty pilaa. Mutta on tullut aika, että heillä on kirkkokunnallinen huutokauppa, Kirkkojen maailmanneuvosto. He myyvät Sitä niin kuin tahtovat. On tulossa kirkkokunnallinen huutokauppa.

352   Mutta muistakaa, että on jotakin tuossa vanhassa Kirjassa, joka lupaa, että yhtenä päivänä tulisi ennalta määrätty, sitä varten säädetty käsi, joka ottaisi Sen ja tekisi tämän Kirjan Sanan, – ennalta määrätyn sydämen avulla, sitä tehtävää varten, jota varten Se on tehty – paljastamaan lupaukset, jotka ovat Siinä. Se voi näyttää kuin joltakin joukolta vanhoja pyhiä kieriskelijöitä tai joltain muulta, mutta siinä tarvitaan Mestarin käsi, jossa Sana on, paljastamaan Sana, ja silloin siitä tulee enemmän kuin joku pyhä kieriskelijä. Siitä on tullut se jokaiselle meistä, eikö olekin ystävät? Se ei ole mitään fanaattisuutta. Riippuu siitä kenen kädessä jousi on.

 Rukoilkaamme:

353   Taivaallinen Isämme, uskon kautta me tänä päivänä näemme tämän vanhan Kirjan Mestarin, jonka he ovat vaihtaneet perinnäissääntöihin, he ovat vaihtaneet Sen kirkkokuntiin, he yrittävät kaupata Sitä pois. Nyt he yrittävät kaupata Sen kirkkojen Maailman neuvostolle, jossa ihmiset ovat kommunisteja ja ateisteja. Huutokauppa on meneillään, Herra.

354   Jumala, astu esiin! Varmasti, tulet tekemään sen. Lähetä meille tuo profeetta, Herra, joka nostaa ylös tuon jousen, joka nostaa ylös tämän Sanan ja todistaa, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iäti. Monet, Herra, tulevat myymään elämänsä, he tulevat heittämään pois vanhat perinnäissääntönsä, he tulevat murtamaan nuo verhot. He tahtovat Sen, Herra. He luopuvat mistä tahansa, mistä tahansa, kunhan vain Jeesus annetaan heille.

355   Herra, uskon Sinun todistaneen Sen heille nyt. He tulevat kaikkialta. He kuluttavat varallisuutensa, he tekevät kaikkensa, yrittäen päästä kokoukseen, tehdäkseen kaiken minkä osaavat, koska he ovat löytäneet tuon suuriarvoisen Helmen. Muut asiat ovat hyvin vähäarvoisia. Mutta siunaa heitä, Isä.

356   Tällä pöydällä tänä aamuna, Herra, on nenäliinoja. Ehkä jonkun heistä täytyy lähteä tänään, ennen illan parantamiskokousta. Oi, Iankaikkinen Jumala, katso alas. Minä tiedän Sinun olevan täällä, Sinä olet verhottu. Ja minä lähetän nämä pienet verhot, Herra, joita kutsutaan ”nenäliinoiksi,” ja pienet esiliinat ja pienet lapsenkengät pieniä lapsia varten. Ja minä lähetän ne pieninä verhomerkkeinä, joiden yli Sinun Sanasi on saarnattu tänä aamuna, ja uskovaisena lasken käteni niiden päälle, ruumiini niiden päälle, osoitukseksi, että uskon Sen. Ja uskon kautta jokainen tässä rakennuksessa tekee samoin, Herra. Voikoot sairaat tulla terveiksi.

357   Sinä voit sivellä Sanaa hartsilla, Herra, niin kuin tuo vanha viulunsoittaja teki tuolle viulun jouselle, tee niin, Herra. Pane se soittamaan oikeata säveltä, jousen ollessa Mestarin kädessä ja me olemme näkevä Hänen seisovan täysin näkyvissä.

358   Mitä noiden ihmisten onkaan täytynyt ajatella tuona päivänä, kun he eivät halunneet antaa mitään tuosta vanhasta viulusta, he eivät halunneet sitä. He eivät halunneet sitä kotiinsa. Mutta, kun tuo mies otti sen käteensä, joka osasi hallita sitä, he myivät kaiken mitä heillä oli saadakseen sen. He tappelivat ja riitelivät saadakseen sen. Silloin se oli liian myöhäistä.

359   Niin se tulee olemaan joskus, kun Herran Pasuuna soi, eikä aikaa enää ole. Ja nuo joita on ylenkatsottu ja joista on tehty pilaa, jotka seisoivat siellä avoimen verhon edessä ja näkivät Jumalan Sanan julkituotuna… Toiset tulevat huutamaan saadakseen Sen, mutta niin kuin Sinä sanoit: ”Se tulee olemaan liian myöhäistä silloin.” (He menivät Hääaterialle) ja toiset jätettiin ulkopuolelle missä on itku ja valitus ja hampaiden kiristely.

360   Auta jokaista henkilöä uskomaan tänä aamuna, Isä. Murtautumaan jokaisen itsekkyyden ja epäuskon verhon lävitse, ja näkemään Mahtavan Voittajan paljastettuna uskovaisten edessä. Sillä, ”Katso, Minä olen teidän kanssanne aina, maailman loppuun asti. Pieni hetki eikä maailma enää Minua näe, kuitenkin te olette näkevä Minut.” Näyttäydy keskuudessamme, Herra, niin kuin olet tehnyt. Pysy aina sillä tavalla, kunnes olemme näkyvästi edessäsi, kun en morphe (muodossa) on tapahtunut muutos ja Sinä tulet jälleen ihmisen Pojaksi ja sitten Daavidin Pojaksi. Suo se, Herra, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Päidemme ollessa kumarrettuina, olkaamme kaikki rukouksessa:

361   Olisikohan joitakin täällä jotka… sisäpuolella tai ulkona. Ei ole mitään tapaa kutsua tänne alttarille, koska täällä ei ole tilaa. Mutta uskotteko vilpittömästi tämän olevan Totuuden? Uskotteko, että tässä päivässä, jossa elämme, kun on kaikki tämä kaaos ja tieteellinen ajanjakso, niin kuin oli Nooan päivissä, Mooseksen päivissä ja Kristuksen päivissä, että Jumala, meidän kaikkien suuri Isämme, jotka olemme syntyneet Häneen, seisoo keskuudessamme tänä päivänä?

362   Tämä näkyvä Tulipatsas, joka on tieteellisesti todistettu, joka monia vuosia sitten ollessani pieni poika puhui minulle tuolla ulkona ja kertoi, että tulisin elämään juuri täällä ja mitä tulisi tapahtumaan. Kerroin teille Siitä ja sitten Se… Yhtenä päivänä täällä virralla, ennen palvelustehtävän alkua, kun pidin ensimmäistä herätystä, Hän ilmestyi taivaissa, teki itsensä tunnistetuksi ja antoi tehtävän. Kaikki nämä vuodet olen kätkenyt sen sydämessäni, verhoten Kristuksen, saman Tulipatsaan, joka tulkitsee Sanaa, niin kuin on luvattu. Me olemme viimeisissä päivissä, juuri Herran tulemisen kynnyksellä. Ja, jos löydätte itsenne tuon verhon ulkopuolelta, joka on kuolemaksi pysyä ulkona, niin tahtoisitteko uskon kautta tänä aamuna sanoa: ”Jumalan avulla. Sinun avullasi, Herra, haluan murtautua tuon verhon lävitse. Haluan päästä sinne missä Sinä olet, nähdäkseni koko Jumalan Sanan’?

363   Älkää yrittäkö olla joku Mooses. Älkää yrittäkö olla joku Aaron. Olkaa vain sitä, mitä olette, mutta olkaa kristitty.

364   Tahtoisitteko, päidenne ollessa kumarrettuina, kohottaa kätenne Jumalalle ja sanoa: ”Herra Jumala, auta minut verhon sisäpuolelle”? Jumala siunatkoon teitä. Jumala siunatkoon teitä. Se hetki, näyttää olevan käsillä.

365   Ulkopuolella olevat, muistakaa, Minä en ehkä edes näe kättänne. Sillä ei ole mitään merkitystä näenkö minä sitä joka tapauksessa, se on, Jumala. Se vain osoittaa minulle, että Siemen on pudonnut jonnekin, ja… mutta Jumala näkee todellisen sydämen.

366   Jos siellä on muita, jotka eivät kohottaneet kättään, tehkää se nyt, tullaksenne muistetuksi rukouksessa. Jumala siunatkoon teitä. Se on hyvä. Jumala siunatkoon teitä.

367   Isä, me rukoilemme tänä päivänä, että nämä, Herra, jotka eivät vielä ole menneet tuon verhon lävitse. He seisovat siellä kuin Israel, he tarkkaavat. He uskovat, mutta eivät ole vielä koskaan murtautuneet sisälle Tähän, nähdäkseen tuon suuren Jehovan Shekina Läsnäolon Valon, sekä hengellisen, että fyysisen, siinä mitassa, että kameran mekaaninen silmä ottaa Siitä valokuvan; vain kaksi viikkoa sitten Siitä otettiin kuva jälleen. Sinä paljastat itsesi, Herra, Mahtava Jumala paljastettuna uskovaiselle; yhä verhottuna uskomattomalle, mutta paljastettuna uskovaiselle.

Voikoot he murtautua lävitse tänään, Herra, näkemään Hänen suuren loistonsa ja Kunniansa. Voikoon heidän sydämensä olla muutetut ennen kuin edes tulemme takaisin tähän tabernaakkeliin tänä iltana. Voikoot he kaikki olla täytetyt Sinun Hengelläsi, Sinun Läsnäolollasi. Voikoon Mestari nostaa ylös tuon uskon, joka heillä on ja levittäköön sen Sanan ylitse; voikoon sävel soida: ”Sinut on säädetty ennen maailman perustamista uskomaan Tämä. Usko, lapseni ja pelastu.”

368   Isä, Jumala, me jätämme heidät Sinun käsiisi nyt, käsittäen, ettei ole mitään muuta mitä voisimme tehdä. Se on kaikki nyt Sinulla Isä. Minä annan heidät Sinulle. Jeesuksen Kristuksen, Sinun Poikasi nimessä. Aamen.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

369   Rakastatteko te Häntä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”]

Ihmeellinen, ihmeellinen, Jeesus on minulle,
Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala on Hän;
Pelastaa minut, varjelee minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Hänen Nimelleen.

Kerran olin eksyksissä, nyt olen löydetty, vapaa tuomiosta,
Jeesus antaa vapauden ja täyden pelastuksen;
Pelastaa minut, varjelee minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on Lunastajani, Ylistys Hänen Nimelleen.

Ihmeellinen, ihmeellinen, Jeesus on minulle,
Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala on Hän;
Oi, pelastaa minut, varjelee minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Hänen Nimelleen.

370   Kuinka monet näkevät Hänet seisomassa, Mahtavan Voittajan, Sanan tehtynä lihaksi, paljastettuna edessämme, Alphana ja Omegana, Hänenä, joka oli, joka on ja, joka on tuleva, Daavidin juurena ja Jälkeläisenä; joka oli Ihmisen Poika, Jumalan Poika, Ihmisen Poika, ja tulee olemaan Daavidin Poika? Uskotteko Sen koko sydämellänne? Paljastaen itsensä jokaisessa ajanjaksossa, verhoten itsensä inhimilliseen lihaan uskomattomalta. Hän on kätkössä verhon takana. Voikoon Jumala murtaa jokaisen verhon ja antaa meidän nähdä Hänet niin kuin Hän on!

Jeesus murtaa jokaisen kahleen,
Jeesus murtaa jokaisen kahleen,
Oi, Jeesus murtaa jokaisen kahleen,
Kun Hän päästää teidät vapaaksi!
Jordanin toisella puolella,
Eedenin suloisilla niityillä
Missä Elämän Puu kukkii,
Siellä on lepo minua varten.
Jeesus murtaa…

Ettekö te nyt haluaisi ylittää Jordania? Ettekö ole saaneet tarpeeksenne jo autiomaassa? Menkäämme ylitse lupauksiin!

Jeesus murtaa jokaisen kahleen,
Jeesus murtaa jokaisen kahleen,
Oi, ja Hän päästää teidät vapaaksi!

371   Kohottakaamme nyt kätemme:

Tulen aina, aina ylistämään Häntä,
Tulen aina, aina ylistämään Häntä,
Tulen aina, aina ylistämään Häntä,
Sillä Hän päästää minut vapaaksi!

372    Aamen! Eikö se saa teistä tuntumaan hyvältä? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Oi, kuinka ihmeellistä! Kuinka ihmeellistä! Eikö Hän olekin? Silloin kätelkäämme nyt toisiamme sanoen:

Jeesus murtaa jokaisen kahleen,
Jeesus murtaa jokaisen kahleen,
Oi, Jeesus murtaa jokaisen kahleen, 
(Jumala siunatkoon sinua, veli)
Oi, ja Hän päästää teidät vapaaksi!

Tulen aina, aina ylistämään Häntä, (Mahtava Jumala)
Tulen…
(sama eilen, tänään ja iäti, vain muutti Muotonsa) … ylistämään Häntä
Tulen aina, aina ylistämään Häntä,
Sillä Hän…
(otti kaikki uskontunnustukset pois minulta) … asettaen minut…(uskomaan Hänen Sanansa).

373   Oi! Ettekö voi kuulla Mestarin viulun soivan, kun Hän ohjaa jousella tämän Sanan ylitse? Hän on sama eilen ja tänään!

Tulen aina, aina ylistämään Häntä,
Tulen aina, aina ylistämään Häntä
Tulen… 
(Häntä, Sanaa) …aina, aina ylistämään Häntä, (Mitä Hän teki?)
Sillä Hän päästi minut 
(verhon takaa) vapaaksi.

374   Ylistys olkoon Jumalalle! Minä rakastan Häntä. Ettekö tekin rakasta Häntä?[Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Eikö tämä ole Taivaallista? [”Aamen.”] Rakastan näitä Sanan ominaisuuksia, katsokaas, Pyhää Henkeä, joka tulee tällä hyvin lempeällä, hyvin nöyrällä tavalla. Pidän Siitä todella paljon. Oi, ajatelkaa vain:

Jordanin toisella puolella (olen melkein perillä nyt)
Suloisessa Eedenin Kuolemattomuudessa 
(mitä löydän sieltä?)
Missä Elämän Puu…
(joka oli Eedenin puutarhassa)…kukkii,
Siellä on lepo minulle.

375   Tahdotteko lähteä? Hän murtaa jokaisen kahleen.

Jeesus murtaa jokaisen kahleen (perinteiden säännöt),
Jeesus murtaa jokaisen kahleen 
(kirkkokunnat, uskontunnustukset)
Murtaa jokaisen kahleen,
Oi, ja Hän päästää teidät vapaaksi!

376   Ylistys olkoon Jumalalle! Minä yksinkertaisesti rakastan Häntä. Ei ihme, että Jesaja sanoi Hänen olevan ”Neuvonantajan, Rauhan Ruhtinaan, Mahtavan Jumalan, Iankaikkisen Isän, Ihmeellisen”!

Ihmeellinen, ihmeellinen, Jeesus on minulle,
Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala on Hän;
Pelastaa minut, varjelee minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Hänen Nimelleen!

377   Oi! Se kiihottaa sydäntäni. Kuinka ihmeellinen Hän onkaan! Sanon teille, ettei Tälle ole mitään loppua. Tulin sisälle Tähän kolmekymmentäkolme vuotta sitten, tuntien tällä tavalla. Ja, jos Hän viipyy, yhtenä päivänä tulen sulkemaan silmäni ja menemään samalla tavalla. Aamen!

Ihmeellinen, ihmeellinen, Jeesus on minulle,
Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinaani, Mahtava Jumala on Hän;
Hän pelastaa minut, varjelee minut kaikesta synnistä ja häpeästä,
Ihmeellinen on Lunastajani, ylistys Hänen Nimelleen!

378   Voisin viipyä Siinä täällä lopun päivää. Paavali sanoi: ”Jos laulan, laulan Hengessä. Jos saarnaan, saarnaan Hengessä. Jos vaellan, vaellan Hengessä. Jos puhun, puhun Hengessä.” Olkoon kaikki tehty Sanan ja Hengen mukaan. Kyllä, Herra. Aamen! Se on koko Jumalan Totuus.

379   Näen Hänet, Mahtavan Jumalan, paljastettuna. Näen Hänen vetävän syrjään uskontunnustukset, kirkkokunnat, epäilijät, koulutusohjelmat ja kaiken muun, astuvan esiin ja seisovan siellä. Luulisitteko uskontunnustusten voivan voittaa Hänet? Luulisitteko kirkkokuntien voivan voittaa Hänet? Luuletteko Kirkkojen maailmanneuvoston voivan voittaa Hänet? Hän voitti kaiken, murtaen jokaisen kahleen, reväisten auki helvetin, repien pois sinetin, mennen sisälle Kaikkein Pyhimpään, paljastaen itsensä meille, ollen Sana, Sana eilen, tänään ja iäti. Aamen! Minä rakastan Häntä.

380   Nyt, kunnes tapaamme tänään iltapäivällä, haluamme teidän tekevän yhden asian, se on:

Ota Jeesus Nimi myötäs,
Murheen ja surun lapsi,
se tulee iloa ja lohtua antamaan sinulle,
Oi, ota se kaikkialle minne menet.

Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan;
Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan.

 [Veli Branham puhuu jollekin puhujakorokkeella olevalle.]

381   Jos Saatana yrittää kiusata teitä, sanomalla, että ette katso oikeaan asiaan, osoittakaa hänet Sanaan, niin kuin Jeesus teki. Näettekö? Ymmärrättekö? Aamen!

Jeesuksen Nimessä kumartuen,
Langeten maahan Hänen jalkoihinsa,
Kuningasten Kuninkaaksi Taivaassa kruunaamme Hänet,
Kun matkamme on päättynyt.

Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan;
Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan.

382   Billy tulee noin kello kuudelta antamaan rukouskortit niille, jotka tahtovat tulla rukousjonoon. Uskon, että meidän on parasta tehdä se. Me emme aikoneet tehdä sitä, mutta väenpaljouden tähden meidän on parasta tehdä se, ymmärrättehän

383   Nyt, muistakaa Häntä! Pitäkää Hänet aina mielessänne ja sydämessänne, minne tahansa menette. Näettehän, pitäkää Jeesus mielessänne.

Jeesus Nimi ota myötäs… (kuunnelkaa nyt!)
Kilveksi jokaista ansaa vastaan; 
(mitä tapahtuu?)
Kun kiusaukset ympärillenne kerääntyvät 
(mitä teidän täytyy tehdä?)
Vain henkäiskää tuo Pyhä Nimi rukouksessa

Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan;
Kallis Nimi, Oi kuinka suloinen!
Toivo maan ja ilo Taivaan.

384   Kumartakaamme päämme nyt. Tulen pyytämään pastoria, jos hän tulisi ja lähettäisi kuulijat pois. Veli Neville, Jumala siunatkoon sinua, veli Neville.

64-0531 OUTO HEPPU (The Oddball), Prescott, Arizona, USA, 31.5.1964

FIN

64-0531 OUTO HEPPU
(The Oddball)
Prescott, Arizona, USA, 31.5.1964

 

1      Rukoilkaamme.

Herra Jeesus, kun lähdemme tänä aamuna, voikaamme sanoa, että sydämemme paloi sisällämme, koska Hän on puhunut meille matkan varrella. Me kiitämme Sinua tästä suuresta tilaisuudesta, joka on – joka on ollut, joka on tullut tiellemme, että olemme voineet kokoontua tänne näiden ihmisten, Sinun lastesi, kanssa ja nauttia näistä yhteyden hetkistä. Ja me rukoilemme, Taivaallinen Isä, että siunauksesi lepäisi meidän yllämme matkallamme, eri paikoissa, ja tavatessamme muita.

2      Kiitämme Sinua jokaisesta todistuksesta tästä hienosta kristillisestä ilmapiiristä täällä tänä aamuna, ja kaikista niistä, jotka ovat olleet pitkän aikaa matkalla, ja tästä nuoresta miehestä, joka on juuri ylittänyt Jordanin, nähdäkseen, mitä eläminen todella tarkoittaa. Me kaikki voimme arvostaa sitä, Herra, kun tiedämme, että kerran mekin olimme toisella puolella. Mutta nyt ei enää vanhaa elämää. Se on vain… Se on siellä takana Egyptissä.

3      Rukoilemme nyt, että siunaisit yhdessäolomme, kun luemme Sinun Sanaasi ja puhumme muutaman sanan tästä suuresta Jumalan Sanasta, johon me kaikki uskomme. Ja siunaa se sydämillemme nyt, jatkaaksemme jumalanpalvelusta. Jeesuksen Kristuksen Nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

4      Veli Leo, veli Gene ja pyhiinvaeltajat, pidän tätä yhtenä suurimmista etuoikeuksistani, jotka minulla on ollut, tulla tänne katsomaan itse, mitä teillä on täällä. Se on… Olen ollut siunattu, kun siirryin tuon pikku puron yli ja näin tämän pihapiirin. Ja minä… Kerran, kun veli Leo oli tekemässä nauhoja, sanoin hänelle, että hänen elämässään on varmasti jotain suurempaa kuin nauhojen tekeminen. Ja tietysti nauhojen tekeminen on jotakin, mitä meidän on tehtävä, ja se on siunannut meitä, mutta on olemassa jotakin muutakin. Meidät kaikki on tarkoitettu tekemään erilaisia asioita.

5      Ja tullessani tänne tänä aamuna ja katsellessani tätä hienoa pientä Jerusalemin näkymää täällä, pientä, jota nimitin Goseniksi, uskoakseni, kun tulimme tänne tänä aamuna. Muistakaa, Gosen oli yksi niistä paikoista, joissa he palvoivat, yksi ensimmäisistä paikoista, joihin teltta pystytettiin. Ja tavata vanhoja ystäviä ja – ja uusia, ja kun meille on suotu tämä aika, minä vain… Tuntuu siltä, että – että ette vain halua lähteä. Jokin vain haluaa pitää teidät otteessaan. Ymmärrän, miksi te haluatte pysyä täällä. Ymmärrättekö? Siinä on jotain, mikä pitää teitä otteessaan.

6      En usko, että olen koskaan ollut missään suloisemmassa palvonnassa ja seurakunnassa kuin näiden laulujen ja asioiden kohdalla, kun istuin siinä ja purin huuliani ja heiluttelin jalkojani ja yritin pidättää itseäni huutamasta, kun kuulin nuo vanhat laulut laulettuna niin kuin mielestäni ne pitäisi laulaa, ja ne laulettiin Hengessä. Nyt, se on se, mitä me… Paavali sanoi: ”Jos minä laulan, minä laulan Hengessä.” Nyt, en voi kuvitella, että Henki olisi huutamista mahdollisimman lujaa. Mielestäni Kristuksen Henki on rakkautta, lempeyttä ja rauhaa, joka tuo jotain sieluumme, raviten meitä. Luulen, että juuri tuolla tavalla noita lauluja tulisi laulaa.

7      Ja olla täällä teidän kanssanne, jotka olette omistautuneita asialle, Kristuksen asialle; on vain niin paljon asioita, joita voisin sanoa, mutta aika ei salli minun sanoa. Minä… minä tulin … ajattelin: ”No, minä kiiruhdan sinne ja käyn katsomassa veli Leoa ja seurakuntaa siellä ja sitä osaa Kristuksen ruumiista, joka odottaa Hänen tulemustaan, ja osaa Morsiamesta, joka oleskelee täällä.”

8      Ja kuinka olette erottautuneet muusta maailmasta ja tulleet tänne elämään tällä tavalla. Ajattelin, että jopa tuo pikku puro, te olette nyt Jordanin tällä puolella, te olette – te olette – te olette tässä maassa. Te olette – te olette tulleet maanpakoon, pois maailmasta, paikkaan, jossa voitte kokoontua yhteen ja – ja palvoa Jumalaa, todella omantuntonne mukaisesti.

9      Ja sitä me edustamme demokratiana, kansakuntana. Me puolustamme juuri tätä asiaa, että jokainen ihminen voi palvoa. Ja on vain huono asia, ettei meillä ole enemmän tällaista. Näettekö? Näin on. Missä maailma on omalla paikallaan ja Jumalan kansa omalla paikallaan, missä meillä voi olla tällaista.

10   Ja minulla todellakin on… Jos sanoisin ”aamen” ja kävelisin ulos ovesta, sanoisin, että minulle kannattaisi joka sunnuntai ajaa tänne, tai – tai antaa lasteni tulla tänne – olla tällaisessa ilmapiirissä. Koska ilmapiiri on aina se, joka saa aikaan tuloksia.

11   Voitte laittaa siemenen tuonne maahan. Ei ole väliä, kuinka hyvin tuo siemen on itänyt, ja laskea se sinne, tarvitaan ilmapiiri, joka saa sen elämään. Näettekö? Tuon auringon on saavutettava määrätty teho, ennen kuin se saa aikaan tietyn ilmapiirin. Munalla täytyy olla ilmapiiri, tai se ei kuoriudu. Vaikka se olisi kuinka hedelmöitetty, sillä on oltava tuo ilmapiiri.

12   Ja minä luulen, että tällaisessa ryhmässä kristityt kuoriutuvat, syntyvät uudelleen tällaisessa ilmapiirissä. Tällaisessa ilmapiirissä minä synnyin. Ei ole väliä, minne minä menen ja vierailen, kylmässä maailmassa ja lähetyskentillä ja niin edelleen, voin seisoa ja sulkea silmäni ja ajatella tätä ilmapiiriä.

13   Tämä muistuttaa minua siitä, kun olin vasta nuori saarnaaja ja vasta aloittamassa. Meillä oli pieniä ryhmiä, jotka kokoontuivat talosta taloon. Erottauduimme myöskin maailman asioista (Se teki sydämestäni sellaisen kuin se on tänään, rakastuneen Kristukseen.), jossa voimme asua yhdessä.

14   Uskon, että Kirjoitus sanoi: ”Kuinka suloista onkaan, että veljet voivat asua yhdessä yksimielisyydessä! Se on niin kuin voiteluöljy oli Aaronin parrassa, joka valuu hänen vaatteidensa helmoihin asti.”

15   Ja vain… niin paljon voitaisiin sanoa. Minä… Minä… Ehkä Pyhä Henki tulkitsee teille, sen jälkeen kun minä olen poissa, mitä se on. Kunpa voisin jäädä koko iltapäiväksi ja luopua aterioista ja kaikesta muusta, vain istuakseni täällä ja kuunnellakseni teidän lauluanne. Ymmärrätkö? Kuunnella teidän laulavan, puhuvan ja todistavan, se merkitsee niin paljon.

16   Tyttäreni valmistuu tänä iltana. Tai se on vain valmistujaistilaisuus tänä iltana, ja minun on kiirehdittävä takaisin. Enkä tiennyt, että sen piti olla tämä, valmistujaistilaisuus, ennen kuin vasta eilen illalla. Olen jotenkin kiireinen, enkä huomannut sitä.

17   Ja käydessäni veli Leon ja veli Genen luona, kun he tulivat tänne, olen kaivannut aikaa olla täällä, ihmetellyt, ihan oikeasti. Kuulin ihmisten sanovan: ”No, heillä on ihana asuntovaunupiha. He ovat toisella puolella. Maailma on toisella puolella. Ja tällä puolella on kaikki vihkiytyneet elämät ja asiat.”

18   Ajattelin: ”Haluaisin nähdä sen. Haluaisin vain nähdä, mitä se todella on.” Ja te kaikki olette siunattuja, että voitte olla täällä.

19   Haluan lukea vain yhden jakeen Raamatusta. Ja uskon, että vain tämän yhden jakeen lukeminen saa aikaan täydellisen jumalanpalveluksen. Mutta minulla on, kun tulin tänne ylös, minulla oli vain muutamia huomautuksia, joita ajattelin sanoa. Se kestää vain muutaman hetken. Ja sitten haluaisin sanoa nämä huomiot siihen, mitä minä… mitä minä tunnen nyt. Toinen Korinttilaiskirje, 12. luku ja 11. jae, haluaisin lukea tämän. Paavali puhuu.

Olen joutunut mielettömyyksiin; te olette minut siihen pakottaneet. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole missään ollut noita isoisia apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mitään.

20   Haluaisin, jos voisin kutsua tätä tekstiksi… Uskon, että Pyhä Henki on keskuudessamme. Ja, me, kyse ei olisi vain Raamatun lukemisesta. Hän, Hän elää siinä. Ja jokainen Sana on annettu inspiraation kautta, ja se soveltuu ajankohtaan. Se ei koskaan lopu. Se on kuin ketju. Se vain jatkuu. Se ei koskaan lopu, Kirjoitukset.

21   Ja kun luin tätä ja ajattelin tätä pientä paikkaa täällä, tuli mieleeni, että Paavali sanoi: ”Minusta on tullut mieletön.” Näettekö? Nyt, on hyvin outoa, että apostoli sanoisi noin. ”Minusta on tullut mieletön.” Nyt, mieletön on ihminen, joka ei ole aivan järjissään. Ja kuinka tämä apostoli voisi sanoa näin: ”Minusta on tullut mieletön”?

22   Ja sitten kun ajattelee tätä ryhmää, epäilemättä sitä, että toisella puolella olevien ihmisten silmissä teistä on tullut mielettömiä. Teistä on tullut sellainen, jota me tänä päivänä kutsuisimme: Outo heppu. Ei epäilystäkään siitä, että ihmiset ajattelevat tuolla tavalla teistä. Ja muistakaa, että toisella puolella hekin ovat outoja heppuja. Näettekö?

23   Niinpä teidän on oltava jonkun mielestä typerys, joten mieluummin minä olen typerys Kristuksen tähden. Näettekö? Olisin… Jumala sanoi, että Hänen kansansa oli ”erityinen kansa, outo; valikoitu, valittu; kuninkaallinen papisto, joka uhraa Jumalalle hengellisiä uhreja, joka tarkoittaa huultensa hedelmiä, jotka ylistävät Hänen nimeään.”

24   Jokin aika sitten… Tämä pieni humoristinen huomautus, toivottavasti se ei riko sitä hienoa henkeä, joka täällä on. Se vain tuli mieleeni. Eräs veli Troy Täyden Evankeliumin Liikemiehistä kertoi tämän. Ajattelin tätä nuorta laulajaa, joka on juuri tullut Herran luo. Kun hän työskenteli…

25   Hän on lihanleikkaaja, ja hän työskenteli lihakaupassa. Ja… ja tämä oli saksalainen, ja hän vain puhui hänelle koko ajan Herrasta. Ja tämä saksalainen ei osannut puhua englantia kovin hyvin. Niinpä hän sanoi: ”No, tule kokoukseen”. Hän sanoi: ”Tarvitset Pyhän Hengen kasteen.”

26   Niinpä tuo vanha hollantilainen halusi hänen tietävän, että hän oli luterilainen, hän oli – hänen asiansa oli kunnossa. Hän oli …?…

”No, tule joku kerta käymään luonamme.”

27   Ja niinpä he törmäsivät joukkoon outoja heppuja, jollaisiksi me kutsuisimme heitä. Ymmärrättekö? Ja tuona iltana tuo saksalainen mies sai Pyhän Hengen kasteen. Seuraavana päivänä hän oli leikkaamassa lihaa, puhui kielillä ja lauloi. Hänellä oli varsinainen riemujuhla.

28   Jonkin ajan kuluttua tehtaan pomo tuli käymään ja sanoi: ”Henry”, ja kysyi: ”Mikä sinua vaivaa?”.

Hän sanoi: ”Oi kunnia Jumalalle.” Hän sanoi: ”Minä pelastuin.”

29   Ja hän sanoi: ” Mitä”, hän kysyi, ”missä sinä olet ollut?” Hän sanoi: ”Sinun on täytynyt olla tuolla alhaalla sen ”muttereiden” kanssa.” Hän sanoi.

30   Hän sanoi: ” Kyllä, kunnia Jumalalle!” Hän sanoi: ”Minä olin tuolla alhaalla tuon mutteri-joukon kanssa.” Hän sanoi: ”Tiedätkö, jos sinulla ei olisi muttereita…” Hän sanoi: ”Otat vaikka auton, se kulkee tietä pitkin. Ja jos siitä ottaa kaikki mutterit pois, niin mitä siitä jää kuin kasa romua!” Aivan oikein, ja jos ottaa mistä tahansa mutterit pois. Nyt, sitä tarvitaan pitämään homma kasassa.

31   Maailma joutuu sellaiseen tilaan, sekasortoon, ja seurakunta joutuu niin sekaisin maallisesta uskosta ja uskontokunnista ja niin edelleen, että joskus tarvitaan mutteri pitämään asiat kasassa. Näin on. Jos se puuttuu heiltä, meillä ei ole sitä, meillä ei ole seurakuntaa.

32   Nyt, voimme hetken aikaa miettiä tätä aihetta. Paavali sanoi: ”Minusta on tullut hölmö tai mutteri vain siksi, että…”. Nyt, teidän täytyy olla jonkun hullu. Voit olla joko maailman hullu tai Kristuksen hullu.

33   Eräänä päivänä Kaliforniassa kävelin kadulla, ja siellä oli mies. Hänellä oli edessä kyltti, jossa luki näin: ”Olen hullu Kristuksen tähden”. Ja hänen selässään oli kyltti, jossa luki: ”Kenen hullu sinä olet?” Näettekö? Joten kysyimme häneltä. Hän sanoi: ”Sinun täytyy olla jonkun hullu.”

34   Niinpä Paavali oli tässä tapauksessa päättänyt olla Kristuksen puolesta hullu. Ja voitte kuvitella, mitä maailma ajatteli hänestä tuohon aikaan; eikä vain maailma, vaan myös seurakunta. Tuo mies oli koulutettu papiksi. Hänet oli koulutettu Gamalielin alaisuudessa, joka oli yksi sen ajan suurimmista oppineista ja suurimmista opettajista. Ja kun hänellä oli ehkä, sanotaanko, kandidaatin ja tohtorin tutkinto, ja – ja hän oli valmis tulemaan kutsutuksi papiksi, ja ehkä jonain päivänä, kun hänellä oli mahdollisuus, sillä innostuksella, joka tällä nuorella miehellä oli. Ja sitten se muuttuikin kertaheitolla, koska jotain tapahtui. Hän kohtasi Kristuksen Damaskoksen tiellä.

35   Ja sitten hän oli maailman silmissä mieletön, ja seurakunnan silmissä hän oli mieletön. Seurakunnalle hän oli itse asiassa mieletön. Niin hän sanoi tässä, hänestä oli tullut mieletön. Hän oli mieletön noille ihmisille, mutta hän oli instrumentti, jota Jumala käytti pitääkseen seurakunnan kasassa, pitääkseen ruumiin, sellaisena kuin se oli tuona päivänä, kasassa. Hänestä oli tullut mieletön sen vuoksi – tuon asian tähden.

36   Voimme kuvitella Nooasta, kuten veli lauloi hänestä tässä: ”Kun Jumala lähetti rakkautensa kyyhkysen siivillä”, yksi lempilauluistani. Ja olen aina halunnut saada jonkun, joka osaisi esittää sen. Halusin puhua sen pohjalta.

37   Kerran luin tarinan, jossa jotkut sotilaat oli piiritetty, ja vihollinen, saksalaiset ensimmäisessä maailmansodassa, oli piirittänyt heidät. Heillä oli pieni kyyhkynen viemään viestiä. Ja kun… Se on tietysti kyyhkyn muoto. Se on yksi kyyhkyslaji. Ja kun he laittoivat viestin pieneen kyyhkyseen, se lensi ylös ilmaan. Ja luoteja ammuttiin sitä kohti, koska he tiesivät, mikä se oli. Se mursi hänen jalkansa. Sen pikku jalat roikkuivat alaspäin, rampautuneina. Ja sen siivistä oli ammuttu höyhenet pois. Se kääntyi sivuttain ja kaikkea muuta ilmassa. Mutta se putosi suoraan leiriin, jossa sen piti olla, ja he saivat avun.

38   Tiedätte, mitä tarkoitan, siitä eteenpäin. Näetkö? Niinpä mekin olimme eräänä päivänä tuollaisessa kunnossa. Ja Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden ja ruhjottiin meidän vääryytemme tähden, mutta viesti tuli silti tänne. Hän toi sanoman meille.

39   Nooa, hänen aikanaan. Voin kuvitella hänen kaltaisensa miehen, profeetan, joka oli Jumalan vahvistama. Ja – ja Jumala puhui hänelle eräänä päivänä. Kuinka outo asia se olikaan, suurena tieteellisenä aikakautena. Ehkä he pystyivät ampumaan kuuhun tutkalla, ja he pystyivät rakentamaan sfinksin ja pyramidin. Ja – ja Jumala puhui hänelle ja sanoi: ”Nooa, taivaasta tulee satamaan vettä.” Voitteko kuvitella, että hänen kaltaisensa mies, Herran profeetta, lähtisi tuollaisen typerän sanoman kanssa liikkeelle ja sanoisi tuollaista?

40   Muistakaa, että koskaan ei ollut satanut taivaasta sadetta siihen aikaan. Jumala kasteli maan, Raamattu sanoo, kastelemalla sen ojien ja lähteiden avulla. Koskaan ei ollut satanut pisaraakaan. Siellä ylhäällä ei ollut vettä. Niinpä he pystyivät todistamaan, ettei siellä ylhäällä ollut vettä.

41   Ja sitten eräs mies tuli ulos sanoman kanssa. Eikä vain sitä, vaan hän erotti itsensä muusta maailmasta. Hänestä tuli maailmalle hullu. Näin oli. Hän oli aikansa hullu. Miten mies, jolla oli niin hullu sanoma, yrittäisi tuoda ihmiset ulos pieneen asuntovaunuun tai arkkiin tai mitä ikinä he olivatkaan rakentamassa sinne. Ja hän oli itse asiassa mieletön mies.

42   Mutta mitä hän teki? Näin tehdessään hän oli se hullu, joka pelasti uskovan Seurakunnan tuona päivänä. Näin on. Niin tapahtui. Hänen oli otettava heidät ulos maailmasta. Mutta hän oli valmistamassa paikkaa, sillä hän tiesi, että Kristus tulisi ja ottaisi heidät luokseen. Hänestä tuli hullu.

43   Te, voisitteko kuvitella Mooseksen aikanaan, miehen, joka menisi suuren älymystön pariin? [Tyhjä kohta nauhalla – toim.] He valloittivat maailman tuohon aikaan. Ja heidän tieteensä ja heidän taiteensa ja kaikki muu ylitti meidän tämän päivän tieteemme. Ja heidän mestaritaiteensa ja heidän rakennusten mestaruutensa ja niin edelleen, ja ne suuret asiat, joita he tekivät silloin, tuona päivänä.

44   Ja voisitteko kuvitella, että joku mies tulisi sinne ja sanoisi, että hän kohtasi palavassa pensaassa Jumalan, johon he eivät edes uskoneet? Ja hän tuli alas… Hän oli alun perin sotilas, ja hänet oli koulutettu kaikkiin sotilasmaailman manöövereihin. Ja me huomaamme, että hän tuli sinne alas keppi kädessään ottaakseen ja vapauttaakseen kansan kansakunnasta, joka piti maailmaa vankinaan.

45   Faraollehan hän oli hullu. Siinä kaikki. ”Hän oli hullu.” Hän sanoi: ” Antakaa hänen tehdä se, antaa mennä, riehukoon vain. Hän tulee osoittautumaan hulluksi.” No, faraolle ja hänen suurelle tiedemaailmalleen hän oli outo heppu. Hän oli heidän mielestään hullu. Ymmärrättekö? Hän oli.

46   Mutta mitä hän teki? Hän pelasti kansan, koska Jumala oli lähettänyt hänet. Se vaati… Siihen tarvittiin jotakin erikoista, jotakin, joka oli erilaista kuin muu maailma. Näettekö, maailma on jotenkin niin yhdenmukainen suurissa… heidän suurissa tieteellisissä saavutuksissaan ja niin edelleen. Ja kun Jumala johdattaa ihmisen tekemään jotakin, mikä poikkeaa siitä, hänestä tulee hullu. ”Hän on mielipuoli.” Mutta näettekö, jotain sen kaltaista tarvitaan, jotta homma pysyisi kasassa.

47   Nyt, me ajattelemme Eliaa hänen aikanaan. Kun Ahab ja Israel, tuohon aikaan, he saivat kaikki kansat taivaan alla pelkäämään heitä tämän Ahabin valtakauden aikana. Ja Ahab oli suuri mies. Se oli suuri päivä, jotakuinkin samaan tapaan kuin meillä nyt. Seurakunnasta oli tullut muodikasta. Näettekö? Kyse oli Iisebelin maaleista ja Ahabin maailmallisuudesta ja kompromisseista, ja he repivät alas Jumalan alttarit. ”Oi, kunhan vain palvelette jumalaa, mitä eroa sillä on?” Näettekö? Me menemme ylös lehtoihin, ja te voitte palvella mitä tahansa jumalaa, jota te haluatte.”

48   Juuri noin se on nykyäänkin, näettekö, kaikki muodikkuus ja – ja – ja pukeutuminen ja vaatteet ja kaikenlaiset maailman asiat. Ja: ”Oi, jos haluatte kuulua tähän, kuulua tuohon, kuulua tähän, kuulua tuohon, se on ihan hyvä. Näettekö? Kunhan vain käytte seurakunnassa, sillä ei ole mitään merkitystä.”

49   Sillä on merkitystä, mihin minä kuulun ja millaista Jumalaa minä palvelen ja miten minä Häntä palvelen. Hänellä on yksi tapa, miten voin palvella Häntä, Hän on kirjoittanut sen tänne tähän Sanaan. Ja se on se tapa, miten meidän tulee palvella Häntä. Näettekö? Nyt, sillä on merkitystä.

50   Mutta kun Elia tuli tuonne ulos tuollaisen sanoman kanssa, voitko kuvitella? Hänestä tuli hullu faraolle, tai… Anteeksi… Ahabille, hänestä tuli tavallinen… hän erottautui! Mutta näettehän, että noiden ihmisten joukossa oli seitsemäntuhatta, jotka voitiin pelastaa. Ymmärrättekö? Ja hän tuli heitä varten. Hänestä täytyi tulla hullu maailmalle, voidakseen tavoittaa heidät. Samoin Nooan täytyi tulla maailmalle hulluksi, jotta hän voisi tavoittaa kahdeksan sielua, yhdessä itsensä kanssa. Näettekö? Hänen täytyi tulla oudoksi tyypiksi.

51   Aamos, kun hän toi julki sanomaansa ja profetoi. Ja me huomaamme, että kun hän tuli Samariaan, joka oli antautunut maailmalle. Ja kaduilla olevista naisista oli tullut lähes julkinen prostituutio. Ja muoti oli kuin nykyajan Hollywoodissa. Kun tämä pieni, tuntematon kaljupäinen kaveri nousi eräänä aamuna vuoren yli ja katsoi alas Samariaan ja näki sen synnissä, ja, voisin kuvitella, että hänen sydämensä melkein petti.

52   Ainoa asia, mistä hän oli tiennyt, oli se, että hän oli ollut karjapaimen. Hän ei ollut oikeastaan… Herra vain antoi hänelle tämän sanoman ja lähetti hänet sinne. Ja, mutta nyt hänellä ei ollut tukijoita. Hänellä ei ollut ketään, joka olisi tukenut häntä. Mutta Jumala johdatti hänet menemään, tuomaan tämän sanoman kansalle ja kutsumaan heidät pois tuomiosta.

53   No, nyt, voisin kuvitella, suurelle tieteelliselle aikakaudelle ja glamourin aikakaudelle, jotain mitä nykyään tahdotaan, Amoksesta tuli outo heppu. Näettekö? Hänestä tuli hullu, ja he – he eivät halunneet olla missään tekemisissä. Mutta silti, hänellä oli NÄIN SANOO HERRA. Näettekö? Ja hän esitti sen, mikä oli mahdollista esittää.

54   Johannes Kastaja, kun hän tuli omana aikanaan, tuo suuri uskonnollinen maailma, tullessaan tällaisesta erämaasta, kallioista ja muusta, Juudean erämaasta. Eikä hän ollut pukeutunut kuin papit. Hänellä oli ehkä työmiehen karkeat vaatteet, ja hänellä oli vaate ympärillään, ei mikään suuri teologisen seminaarin opettaja tai jotain muuta. Mutta hän – hän oli vain tavallinen mies, joka osasi tehdä käsillään töitä tai mitä tahansa. Kun hän tuli alas erämaasta ja kietoi ympärilleen lampaannahan, hänellä oli: NÄIN SANOO HERRA, sillä hän tiesi, että Messiaan aika oli silloin.

55   Hän pystyi tunnistamaan itsensä täydellisesti Jumalan Sanasta. Hän sanoi, muistakaa, että hän tunnisti itsensä Malakian kolmannesta luvusta, näettekö, sanansaattajana, joka oli edeltävä Herran tulemusta. Hän tiesi, että tulemus oli niin lähellä, kunnes hänen – hänen oli tultava ulos. No, ihmiset pitivät häntä villimiehenä, vain hulluna. Näettekö?

56   ”Hullu” [nut = mutteri], niin me kutsuisimme sellaista nykyään. Syy miksi valitsin sanan ”hullu” [nut], se kuulostaa lattealta. Mutta silti se on hyvä sana siihen, mihin haluan käyttää sitä, koska niin sitä käytetään nykyään katukielessä. ”Vain tavallinen hullu [nut]”, kuten me kutsuisimme häntä.

57   No, tässä on Johannes Kastaja. Hän vain yksinkertaisesti pysytteli tuolla erämaassa, saarnasi pikku saarnojaan, ylös ja alas, Jordania pitkin, käveli ylös ja alas joen rantaa pitkin, huutaen: ”Hetki on käsillä! Tulkaa ulos ja erottautukaa. Messias on tulossa!” Voin kuvitella, että pappien ja kaikkien heidän mielestään hänestä oli tullut vain tavallinen hullu. Siinä kaikki. Siinä kaikki, mitä hän oli, vain outo heppu. Ja heistä, jotka seurasivat häntä, tuli outoja heppuja, yksinkertaisia typeryksiä.

58   Tiesittekö, että meidän Herraamme, kun hän tuli, pidettiin samanlaisena hulluna? Näettekö? Hän ei mennyt kaupunkeihin ja – ja niiden suuriin, tai – tai liittynyt suuriin järjestöihin ja niin edelleen. Hän oli kutsumassa kansaa. Hän oli kutsumassa ulos. Uskonnollismieliset pitivät Häntä aikanaan vain tavallisena hulluna.

59   Aivan kuten Paavali oli omana aikanaan, koulutettu mies, ja silti hän teki niin kuin hän teki, erottautui muusta maailmasta ja kirkkokunnista ja yritti kutsua kansaa. Hän oli pakanaseurakunnan apostoli. Hän on meidän apostolimme, me tiedämme sen, pakanaseurakunnalle. Hän oli se hullu, joka toi pakanaseurakunnan ulos roomalaisesta pakanuudesta ja sen ajan pakanallisista jumalanpalveluksista.

60   Martin Luther oli katoliselle kirkolle hullu. Näettekö? Voisitteko kuvitella pappia, joka oli heittänyt pois kaikki kirkon opetuksensa ja kieltäytynyt jakamasta ehtoollista, koska kirkko sanoi: ”Se on Kristuksen ruumis”? Ja hän tiesi, että nunnat ja muut olivat tehneet tuon kosherin siellä. Hän tiesi, ettei se ollut Kristus. Se oli pala leipää, pieni sokerivohveli. Ja hän tiesi, että viini ei ollut Kristuksen kirjaimellinen veri. Se vain edusti sitä. Niinpä hän heitti sen alas, rehellisessä vakaumuksessaan, eikä halunnut olla enää missään tekemisissä sen kanssa. Näettekö? Hän oli saanut siitä tarpeekseen.

61   Nyt, katolinen kirkko luultavasti sanoi: ” Jättäkää hänet rauhaan. Katsokaa, millainen pieni ryhmä hänellä on siellä. Mikä hän on? Hänellä on vain väärää. Ja me, suuri kirkko. Siinä kaikki. Se on aivan mitätöntä.” Mutta hän oli se mutteri, joka piti reformaation koossa. Hän toi reformaation esiin.

62   Entä sen jälkeen, kun hän organisoitui ja pääsi paikalle… Ja – ja hänen kuolemansa jälkeen, kun hänen julistamansa sanoma oli päättynyt, silloin seurakunta kylmeni ja jähmettyi jälleen, kunnes Jumala herätti toisen hullun, John Wesleyn. Näin on. No, hän oli anglikaaniselle kirkolle hullu. Näettekö? Mutta mitä hän sai aikaan? Hän pelasti maailman, maailman, Seurakunnan, joka oli maailmassa, jos saan sanoa. Hän pelasti Seurakunnan, joka oli maailmassa. Hän pelasti kirkon. Miten niin? Tulemalla hulluksi. Näin on. Hän pelasti.

63   Mitä sitten? Ja nyt, sitten, hänen aikansa jälkeen, suuri Wesleyan-aika meni ohi, ja sitten meillä oli baptistit John Smithistä alkaen, sitten heillä oli Alexander Campbell, ja – ja sitten meillä oli Buddy Robinson nasarealaisista. Ja lopulta se vain ajelehti pois, pois todellisesta varresta.

64   Ja sitten Jumala herätti toisen joukon hulluja: Helluntai. Ja heistä tuli ihmisten mielestä hulluja. He ovat hulluja, maailmalle. Mutta mitä he tekivät? He tekivät suuren työn. He todellakin tekivät, helluntain aikakausi.

65   Nyt, nyt, uskon, että on aika tulla esiin toinen hullu. Ettekö tekin ole sitä mieltä? Minä… minä luulen, että se on juuri noin… Helluntai on tehnyt saman asian, jonka… jonka muukin maailma teki. Mutta nyt on toisen hullun aika. Ymmärrättekö? Joten jos meidän täytyy vetää vähän pois tältä puolelta oksaa, ymmärrätkö mitä tarkoitan? Ja ihmiset ajattelevat, että me olemme niin outoja ja omituisia, sillä tavalla, miten me erottaudumme, niin kuin te täällä teette. Ja me emme ole jakautuneita. Me olemme yhtä. Ymmärrättekö? Näettekö? Olemme erottautuneet maailmasta.

66   Veli Leo, koki johdatusta tulla tänne, ja siellä oli… teillä oli pieniä lapsia, joita oli kasvatettava. Näettekö? Täällä on naisia, nuoria naisia, jotka eivät halua kulkea maailman tavalla. Täällä on miehiä, jotka ovat vanhoja ja eläkkeellä. He haluavat paikan, jossa he voivat asettua aloilleen ja tuntea olonsa kotoisaksi. Asutte kaltaistenne ihmisten parissa. Uskon, että Jumala voi herättää jotain, joka tulee huolehtimaan siitä. Ettekö te usko niin? Uskon koko sydämestäni, että Hän tekee sen.

67   Nyt, huomaamme, nyt on aika. Huomatkaa, että hullu [mutteri] oli aina se, mikä veti heidät yhteen.

68   Kuten kaikki amerikkalaiset nykyään, me löydämme niin paljon maailmallisuutta ja muuta sellaista seurakunnissamme ja kirkkokunnissamme ja muuta sellaista. Annetaan jonkin nousta ylös Sanan yläpuolelle. Katsokaa, he päätyivät uskontunnustukseen eivätkä Sanaan. Ja antavat jonkin nousta ylös Sanan kanssa, tiedättehän.

69   Te sanotte: ”No, ihmiset luulevat, että te erottauduitte.” Puhuin täällä pastorinne ja veljemme Leon kanssa. Ja joku sanoi: ”No, mikset tule ja tule tähän ja tuohon?”

70   Hän sanoi: ”Ei, ei.” Hän on myynyt itsensä yhdelle asialle, Sanalle. Hän on myynyt itsensä Sanalle. Näettekö?

71   No, katsokaa nyt. Jos on lähetetty mutteri, jossain täytyy olla pultti, johon se sopii. Eikö niin? Jumala lähettää muttereita. Ettekö usko niin? Näettekö? Selitän tätä hieman. Mutta tehdäksemme siitä asian selväksi. On oltava pultti, ja pultissa on oltava kierteet, jotta se sopii mutterin kanssa.

72   Olen niin iloinen, että minut on kierteitetty Sanan kanssa. Olen niin iloinen, että on olemassa pultti, joka on kierteitetty samalla tavalla. Ja mikä on sen tehtävä? Sen tehtävänä on vetää Morsian pois maailmasta, asettaa Se syrjään jotain muuta tarkoitusta varten. Kyllä, ystävät. Me saatamme olla muttereita maailman asioille, maailman ihmisille, mut me vain vedämme ulos sen, mikä on kierteitetty tätä varten.

73   Nooa oli kierteitetty aikanaan, ja muut profeetat, ja kautta aikojen. Ja vanhurskaat miehet kierteitettiin, koska Hän lähetti sen. Mitä hyötyä olisi pultista tai mutterista, jos ei olisi pulttia, johon se sopisi? Ja mitä pultti ja mutteri yhdessä tekevät? Ne vetävät jotakin yhteen. Näettekö? Ja Kristuksen vetovoima vetää meidät pois maailman asioista. Näetkö? Ja sitten olemme samassa yhteydessä Paavalin suurenmoisen palvelutyön kanssa, kun hän sanoo: ”Minusta on tullut mieletön.” Joten kun ihmiset ajattelevat, että olette outoja, näettekö, huomaatteko, missä seisotte? Näettekö? Teistä on tullut hulluja heille, jotta Jumalan voima vetäisi teitä puoleensa, Johonkin sisällänne, Johonkin, johon teidän sydämenne on kierteitetty.

74   Voisin sanoa tänä aamuna: ”Kuka on metodisti, baptisti, Assemblies helluntailainen, sitä, tätä ja tuota?” Täällä nousisi monenlaisia käsiä, ja neljäkymmentä, viisikymmentä ihmistä. Näettekö? Niitä olisi niin paljon, kaikki erilaisia.

75   Mutta mikä saa teidät istumaan täällä? Miksi olette täällä? Näettekö? Se johtuu siitä, että teidät on kierteitetty johonkin. Näetkö? Ja kun se alkaa tulla esiin, teidän mielestänne siinä on järkeä. Jos yritätte kiertää pulttiin, jossa on tietynlainen kierry, sellaisen, joka ei siihen sovi, siinä ei ole mitään järkeä. Se ei mene paikoilleen. Näettekö? Mutta kun tulee jotain, joka sopii siihen juuri täydellisesti, se vetää teidät tänne Chicagosta, New Orleansista ja mistä ikinä tulettekin tänne. Ymmärrätkö? Ja nyt teistä tulee varmasti outo heppu maailmalle. Mutta älkää antako sen häiritä itseänne. Ymmärrättekö? Älkää antako sen häiritä itseänne.

76   Nyt te sanotte: ”Mistä tiedän, että olen kierteitetty oikein?” Katsokaa Sanaa. Näettekö? Nyt tiedätte, oletteko kierteitetty oikein, olemmeko hulluja Kristuksen tähden vai hulluja maailman tähden.

Nyt, maailma on myös saanut oman hullunsa. Täsmälleen.

77   Minulla oli tänne kirjoitettuna jotain, mitä en halunnut unohtaa. Ja me istumme täällä, tulemme pulteiksi, muttereiksi maailmalle, juuri sen takia, että voisimme pitää Jumalan Valtakunnan kasassa, maan päällä; näettekö, Jumalan Valtakunnan kasassa. Hyvä on.

78   Muistakaa, että maailmalla, heillä, ulkopuolisella maailmalla, heillä on myös omat mutterinsa. Saatana antaa heille mutterin, tämän suuren asian päivinä. Näettekö, kaikki vaikuttaa, puolesta ja vastaan. Näettekö? Nyt päivinä, jolloin…

79   Maailmalla oli hullunsa, ja se oli farao Mooseksen päivinä. Siellä oli, näettehän, siellä oli pakko olla. Paholaisellakin on omat hullunsa. No, oli farao. Näettekö? Israel ja Mooses, joka seisoi siellä ja veti nuo ihmiset ulos, oli faraolle hullu. Mutta myös farao oli myöskin hullu heille. Näettekö?

80   Ja niin sen täytyy olla. Olet siis jonkun hullu. Olen niin iloinen siitä, että olen kierteitetty Sanaan, ettekö olekin, tuolla kierteellä? Joku tulee opettamaan Siitä.

81   Ahab, hän oli hullu, varmasti, Elialle ja niille seitsemälle tuhannelle. Ja koko hänen ryhmänsä siellä, Iisebel ja kaikki heidän hienot, hienot vaatekirjailunsa ja kaikki, mitä heillä oli siellä, oli hullu niille seitsemälle tuhannelle, jotka eivät koskaan kumartaneet polveaan Baalille. Ja samoin Elia oli heille hullu, sama asia.

82   Me huomaamme, että Herodeksen aikana Johannes oli hullu. Näettekö? Ja Herodes oli myös hullu. Maailmalla oli yksi. Hyvä on.

83   Jeesuksen päivinä hän oli hullu maailman silmissä, ymmärrättekö, Pilatuksen silmissä. Mutta Pilatus oli myöskin hullu, kun hän hylkäsi Hänet. Aivan oikein. Näettekö? Häntä ei ollut kierteitetty. Hänellä oli mahdollisuus. Mutta kun hänellä oli mahdollisuus hyväksyä se, hän halusi jonkinlaisen pellen, jonkinlaisen tempun, jonkinlaisen taikajäniksen, jonka hän voisi tuoda hatusta, tai jotain muuta. Hän sanoi: ”Voi, haluaisin nähdä Sinun tekevän temppuja”, tai jotain sellaista. Hän oli itsekin hullu. Näettekö. Hänellä oli mahdollisuus saada se, mutta hän ei vastaanottanut sitä.

84   Myös saddukeukset ja fariseukset tekivät tuohon aikaan saman asian, kun he eivät hyväksyneet Paavalia, joka sanoi, että hänestä oli tullut hullu maailmalle. Näettekö?

85   Mutta myös seurakunnalla on hullunsa. Näettekö? Ja maailmalla on hullunsa. Kristuksella on omansa. Näettekö? Nyt kenen sinä olet? Ainoa tapa, miten voit tietää…

Sanotte: ”Mistä tiedän, että tämä on oikein, veli Branham?”

86   ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme. Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Siksi Sana on edelleen Hän. Joten jos meidät on kierteitetty Tuon kanssa, näettekö. Tiedättehän, että vaikka olisimme maailmalle hulluja, jos olemme kierteitetty Kristuksen Sanaan ja Kristus näyttää sen, kun Hän – Hän on vetämässä sitä yhteen, Hän vetää Seurakuntaansa yhteen, näettekö, vetäen Hänen Seurakuntaansa yhteen. Antakaa heidän nousta ja tehdä, mitä he haluavat.

87   Nyt, Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa 24:24, että ”nämä kaksi ryhmää tulevat olemaan niin lähellä toisiaan viimeisinä päivinä, että ne eksyttävät jopa valitut, jos mahdollista”. Ihmiset, edelleen, ihmiset joskus helluntaina, teille helluntaista tulleille, näettekö. Kun he järjestäytyivät ja pääsivät sinne noihin ryhmiin niin kuin, ja te tulitte pois sieltä. Katsokaa, Raamattu sanoi, että ”se eksyttäisi jopa valitut, jos se olisi mahdollista”. Näettekö? ”Jopa valitut”, se tarkoittaa niitä, jotka on valittu tekemään tätä; nämä, näettekö, pultti.

88   Älkää tulko sanomaan: ”Voi, tuolla on mutteri.” Ei. Katsokaas, hänen on oltava, hänen on oltava siinä, missä… Kun kierteet on jyrsitty pulttiin, ne on jyrsittävä mutteriin samalla tavalla. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Sen täytyy sopia. Ymmärrätkö? Ja Valittu ei siis kiristy minkään muun kanssa. Sen on vain tultava Kristuksen luo. Ymmärrättekö? Se on ainoa asia, joka sopii. Näettekö? Ja siinä me seisomme tänään. Kiitos Jumalalle. Ja hyvä on.

89   Nyt, me huomaamme myös, että maailmalla on omat hullunsa. Ja tiedättehän, voitaisiin sanoa niin paljon. Meillä ei tietenkään ole aikaa sanoa sitä. Mutta tämä, tämä yksi ajatus, teille.

90   Huomasin tämän hienon naisjoukon, joka lauloi tuolla muutama hetki sitten. Voi pojat, kunpa minulla olisi tuo laulu. Voisitteko nauhoittaa minulle nämä laulut? Kun te kaikki laulatte täällä, tehkää siitä nauha. Maksan teille nauhasta. Näettekö? Haluaisin saada sen. Näetkö? Se oli kaunista, se oli todella suloista ylistystä.

91   Tiedättekö, oli… Nuoret, nykypäivän naiset, he, Chris… niin sanotut kristityt, naiset, jotka käyvät seurakunnassa, he halusivat jotakin, joka tyydyttää heidät. He tiesivät, että he eivät saaneet sitä vain käymällä seurakunnassa. Mutta he silti halusivat säilyttää todistuksensa. Näettekö? He halusivat säilyttää todistuksensa: ”Olen metodisti, baptisti. Olen kristitty.” He halusivat riisua vaatteensa pois. He halusivat pukeutua shortseihin ja bikineihin, tai miksi ikinä niitä kutsuttekaan, ja kaikkeen, mitä he näkivät. He halusivat tehdä näitä asioita. He halusivat leikata hiuksensa kuten miehet, ja-ja-ja tehdä näitä asioita.

92   Ja niin he halusivat tehdä sen. Näettekö? Ja silti, oletteko koskaan ajatelleet, miksi he tekivät niin? Jeesus sanoi: ”Nuo kaksi henkeä tulevat olemaan niin lähellä toisiaan, että se voisi pettää Valitut.” Sen täytyy tapahtua. Näettekö? Näettekö? Joten he halusivat. He eivät saaneet…

93   Ihmisen täytyy palvoa. Teidän täytyy palvoa jotain. Se on vain sinussa, palvoa jotakin. Ihmisen on siis palvottava jotakin. Niinpä heillä ei ollut palvontaa seurakunnassaan, joten Jumala kasvatti heille yhden hullun, Elvis Presleyn, Pat Boonen. He pitävät yhä kiinni todistuksestaan, Elvis Presley, helluntailainen, Pat Boone, Kristuksen Kirkko, katsokaa, ehdottomasti, hulluja, täyttääkseen Jeesuksen sanat tässä: ”Olisi niin lähellä, että se eksyttäisi jopa valitut, jos mahdollista.” Silti säilyttää, laulaa virsiä sunnuntaina, ja rock-and-rollia maanantaina. Näettekö? Meille se on hulluutta. Näettekö? Se, sitä se todella on.

94   Nyt, mutta näettekö, siellä Hänellä oli myös hienoja naisia, jotka halusivat käyttäytyä kuin naiset. Heissä oli säädyllisyyttä. He halusivat olla sellaisia kuin Kristus haluaa heidän olevan. Niinpä Hän lähettää henkilön mukanaan sanoman, että – että siinä seurakunnassa, johon he kuuluvat, se on typeryyttä, hänestä tulee hullu. Mutta näettehän, mitä se on, se sopii aivan täsmälleen. Kun puhutte pitkistä hiuksista ja siitä, että näytätte naiselta, pukeudutte kuin nainen ja käyttäydytte kuin nainen, sen sijaan, että seisoisitte täällä, kuten nämä tytöt tänä aamuna…

95   Katselin erästä pientä tyttöä siellä, hänen silmänsä näyttivät taivaallisilta.   Katsokaa heitä, kun nuo nuoret naiset lauloivat. Ajattelin: ”Oi Jumala! Mitä jos Hollywood-tähti saisi tuon sydämeensä? He olisivat samanlaisia.” Näettekö? Mutta mitä se on? Miksi he menivät tuohon suuntaan? Ette voisi vetää yhtäkään niistä tytöistä Hollywoodiin. Vaikka antaisitte hänelle 10 000 dollaria päivässä, hän ei lähtisi. Miksi? Hänet on kierteitetty toisella tavalla? Aivan oikein.

96   Ette voisi vetää Leoa, Geneä ja heitä johonkin organisaatioon. Miksi? Teitä ei voitaisi vetää sellaiseen. Miksi? Te olette erilaisia. Ymmärrättekö? Joten jos teidät on kierteitetty, jossakin on oltava mutteri! …?… katsokaa, jotta se pysyisi kasassa.   Eikö niin? Sitten se on täydellinen.

97   ”Kiitos Jumalalle”, kuten pikku hollantilainen sanoi, ”muttereista”. Jos ne otetaan pois, siitä tulee pelkkää roskaa.”

98   Mitä teillä on? Joukko kirkkokuntia, joukko kylmää muodollisuutta, ei lainkaan Kristusta, ei lainkaan Sanaa, vain joukko uskontunnustuksia ja niin edelleen. Ja mitä teillä on? Jos otatte mutterin pois, teillä on kasa romua, aivan oikein, maailmassa ei ole mitään muuta kuin polttopuuta, jotain, joka odottaa Jumalan liekkejä ja rangaistuksia, tullakseen tuomituksi ja poltetuksi, jonain päivänä.

99   Joten olen kiitollinen, että tänä aamuna olen sopinut tänne, näettekö, tänne ylös, missä saatat olla outo ihminen joen tällä puolella. Jopa jotkut teidän väestanne saattavat ajatella, että olette outo. Tiedän, että he tekevät niin. Olen saanut heiltä kirjeitä, joissa sanottiin, että olet outo, että olet erilainen, että ”mitä ihmettä sinulle on tapahtunut”? Valitsin vain tämän pienen asian sanottavaksi teille tänä aamuna. Näetkö? Toki, te olette hullu. Näin on. Mutta olen iloinen, että olen sellainen. Sillä, jos en ole tiukasti kiinni tässä Sanassa, olen ”roskaa”. Näetkö? Olen vain hullu Kristuksen vuoksi. Kyllä.

100   Saan kirjeitä monilta ihmisiltäsi. Jotkut heistä tulevat ja kysyvät: ”Tiedätkö, mitä tapahtui?”

”Mitä?”

101   ”Tämä outo tyyppi”, huh-huh, ”niin ja näin, meni sinne ja teki niin ja näin.”

Sanoin: ”Odotahan hetki.”

102   Riippuu siitä, mihin olet sidottu. Näetkö? Herra Jeesus Kristus, lauman paimen, pitäköön sydämenne aina niin sidottuina Häneen, että kun suuri paimen ilmestyy, me ilmestymme Hänen kanssaan.

Voimmeko rukoilla?

103   Taivaallinen Isä, koska aika on loppunut, minulla vain on kiire. Niin ihana, suloinen joukko kristittyjä. Ja niin karkea teksti; mutta toissapäivänä huoneessa miettiessäni sitä, mitä näin kirjeissä ja mitä kuulin ihmisten sanovan. Kun minä… Teidän pienet palvelijanne täällä pyysivät minua tulemaan ylös ja käymään heidän luonaan, ja olemaan yhteydessä pienen lauman kanssa. Tämä karkea teksti siitä, että olen hullu, ajattelin käyttää sitä, jotta voisin välittää ajatuksen – ajatuksen heille. Jotta hekin ymmärtäisivät, mitä ajattelen. Meistä on tullut Paavalin tavoin hulluja maailmalle. Mutta silti, Herra, me haluamme olla niin tiukasti kiinni Sinussa ja Sanassasi, että kun Ylöstempaus tulee, me haluamme olla siinä mukana, Herra. Auta meitä siis aina olemaan sydämet solmittuna ja sidottuna yhteen Kristuksen rakkaudessa.

104   Siunaa veli Leoa, veli Geneä ja veli Daultonia ja kaikkia näitä hienoja miehiä ja näitä ihania naisia täällä. Heidän todistuksiaan kuunnellessani olen onnellinen, onnellinen, tyytyväinen. Kävelkää tuonne huoneeseen, jossa on yksi halvaantunut, ja nähkää hänen hymynsä! Ei ihme, veljemme Leo sanoi, että on kuin auringonpaiste, kun kävelee täällä. Ei ihme, kun näkee, että vaikka mies, joka ei ollut edes sukua hänelle, oli vain huolissaan, he ottivat asuntovaunun ja tekivät sen, jotta nainen voisi olla onnellinen. Näetkö, Herra, kierteitys toimii juuri oikein. Kävelkää tuohon kotiin ja näette jonkun, joka todella voisi olla äreä ja nirso ja ilkeä, koska hän ei ole ulkona ja pysty juoksemaan ja tanssimaan ja leikkimään, kuten monet naiset. Mutta hän on onnellinen siitä, että hän on täällä kaltaistensa kanssa ja että hän on täällä Jumalan Sanan kanssa, jossa Sitä voidaan saarnata, eikä siihen ole liitetty mitään uskontunnustuksia, vaan vain todella puhdasta Jumalan Sanaa, jotta voimme palvoa Hengessä. Tulla tällaiseen pieneen paikkaan, pieneen asuntovaunuun, jossa me tapaamme yhdessä. Se on seurakunta. ”Missä kaksi tai kolme on kokoontunut, siellä Minä olen heidän keskellään.” Tiedämme, että olet täällä, Herra, ja me palvomme ja ylistämme Sinua.

105   Rukoilen, Jumala, että pidät sairauden kaukana heistä. Pidä vihollinen joen toisella puolella. Olkoon tämä suuri maastamuutto, se voi olla pienemmässä muodossa, mutta, Herra, jonain päivänä se tulee kasvamaan. Ja rukoilen, Herra, että tämä pieni maastamuutto täällä, että Sinä – Sinä olet heidän kanssaan, niin kuin Sinä olit Mooseksen ja heidän kanssaan, kun he ylittivät Jordanin, ja Joosuan, kun hän meni luvattuun maahan.

106   Ja rukoilen, että autat heitä, Herra, ja pidät heidän sydämensä aitona, uskollisena Sinulle. Ja siunaa heitä, kun he opettavat Sanaa. Ja eläköön he pitkään ja onnellisesti. Ja jonain päivänä, jos me olemme vielä täällä, Herra, elämme maan päällä, kun Sinä tulet, niin kuulukoon huuto tuolta haaran tältä puolelta, ja Seurakunta on nouseva. Suo se, Herra. Koska, joku ei ollut… oli tarpeeksi mieletön maailmalle, tullakseen hulluksi, pitääkseen sen kasassa, Herra, kunnes Sinä tulet.

107   Sitten, kuten Johannes muinoin, menneinä aikoina. Niin kuin pienet naiset ja he lauloivat: ”Me olemme eronneet”. Ja kuinka hänen piti olla yksin. Mutta kun hän tuli, pieni seurakunta, jonka hän oli koonnut yhteen… Kun hän näki Jeesuksen, hän sanoi: ”Nyt työni on ohi. Hän kasvakoon, minä vähentyköön.”

108   Isä, rukoilen, että pidät meidät aina onnellisina ja terveinä. Voikaamme tavata vielä monta kertaa, maan päällä, ja rakastaen ja palvellen Sinua. Levätköön Sinun Jumalallinen siunauksesi tämän jumalanpalveluksen päällä ja niiden jumalanpalvelusten päällä, jotka seuraavat. Ja voikaamme kaikki elää niin tässä elämässä, tulevassa elämässä, että meillä on Iankaikkinen Elämä tulevana suurena aikakautena, tuossa suuressa Tuhatvuotisessa Valtakunnassa, jossa me näemme Hänet ja katsomme Hänen kasvojaan ja näemme Hänet. Jeesuksen Nimessä minä rukoilen. Aamen.

109   Jumala siunatkoon teitä, minun kansaani. Olen niin pahoillani siitä, että minäkin, minä… minä… minä otin sellaisen tekstin, katsokaa, niin karkean. Mutta ymmärrätte, mitä tarkoitin. Ymmärrättekö? Niinpä, kun joku sanoo, että te olette outoja, te tiedätte, miksi te olette outoja, ettekö tiedäkin?

Jumala siunatkoon sinua, veli Leo.

64-0419 OIKEUDENKÄYNTI (Trial, The), Tampa, Florida, USA, 19.4.1964

FIN

64-0419 OIKEUDENKÄYNTI
(Trial, The)
Tampa, Florida, USA, 19.4.1964

1        Markuksen 16. luvusta, haluan lukea alkaen 9. jakeesta. Se on valtava teksti ja koskee ylösnousemusta.

Nyt, kun Jeesus oli noussut ylös varhain viikon ensimmäisenä päivänä, hän ilmestyi ensin Maria Magdaleenalle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän perkelettä.

Ja hän meni ja kertoi niille, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa, kun he murehtivat ja itkivät.

Ja he, kun he olivat kuulleet, että hän oli elossa, ja, että Maria oli nähnyt hänet, he eivät uskoneet.

Sen jälkeen hän ilmestyi toisessa muodossa kahdelle heistä, kun he kävelivät, ja menivät maaseudulle.

Ja he menivät ja kertoivat muille: eivätkä he uskoneet heitäkään.

Jälkeenpäin hän ilmestyi yhdelletoista, kun he istuivat aterialla, ja nuhteli heitä heidän epäuskostaan ja sydämensä kovuudesta, koska he eivät uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet sen jälkeen, kun hän oli ylösnoussut.

Ja hän sanoi heille, Menkää koko maailmaan, ja saarnatkaa evankeliumi jokaiselle olennolle.

Hän, joka uskoo ja kastetaan, on pelastuva; mutta hän, joka ei usko, on oleva tuomittu.

Ja nämä merkit ovat seuraava niitä, jotka uskovat; Minun nimessäni he ajavat ulos perkeleitä; he puhuvat uusilla kielillä;

He ottavat ylös käärmeitä; ja, jos he juovat mitä tahansa kuolettavaa, se ei ole vahingoittava heitä; he laskevat kätensä sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi.

Niin sitten sen jälkeen, kun Herra oli puhunut heille, hänet vastaanotettiin ylös taivaaseen, ja istui Jumalan oikealle kädelle.

Ja he lähtivät, ja saarnasivat kaikkialla, Herran työskennellessä heidän kanssaan, ja vahvistaessa sanan sitä seuraavien merkkien kanssa. Aamen.

2       Rukoilkaamme. Herra Jeesus, me sanomme nyt, lähestyessämme Isän Valtaistuinta, että Sinun Nimessäsi, me uskomme tämän olevan Sinun Sanasi. Me uskomme näiden olevan viimeiset Sanat, jotka tulivat Sinun huuliltasi ennen taivaaseenastumistasi. Ja me pyydämme, että Sinä tulisit siunaamaan ne sydämillemme tänä iltapäivänä, niiden tähden, jotka ovat sairaita. Me kiitämme Sinua siitä, että kutsuit suuren joukon Valtaistuimesi luo eilen illalla, ja näimme nuo suuret ihmisjonot, miehiä, naisia, isiä, lapsia ja äitejä, jotka tulivat alas käytävää ja menivät sisälle tuohon rukoiluhuoneeseen. Me kiitämme Sinua siitä, Isä. Ja nyt me rukoilemme, että Sinä antaisit heille Valtakuntasi rikkaudet, ja voikoon keskuudessamme tänään iltapäivällä olla usko, joka saa Jumalan Sanan olemaan todellisuutta meille. Ja Sinä olet ainoa, joka voi tehdä sen, Isä, joten me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Voitte istuutua.

3       Nyt tekstini, jonka haluan ottaa täksi iltapäiväksi, kuulostaa hieman oudolta. Ja haluan ottaa sen, koska eilen aamiaisella tapasin erään hienoimmista miestyypeistä, ja hän istuu nyt takanani, hän on asianajaja. Ja me keskustelimme oikeudenkäynnistä, joka oli enemmän tai vähemmän pila-oikeudenkäynti, ja, joka annettiin meidän Herrallemme. Minä uskon, että tuo mies olisi parempi mies seisomaan täällä ja vertaamaan sitä maassa olevien oikeussalien kanssa, koska puhuin hänestä eräille henkilöille jälkeenpäin, ja he sanoivat, että hän oli hieno asianajaja, joten tiedän, että hän antaisi Hänelle oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Ja koska on niin, ettei Jeesus koskaan saanut oikeankaltaista oikeudenkäyntiä… Ja Hän on Sana. Me olemme kaikki yksimieliset siitä. Hän on Sana. Niinpä olen lukenut Hänen Sanaansa, ja me tulemme panemaan Sanan oikeuteen tänään iltapäivällä.

 Sana on koeteltavana oikeudessa.

4       Käsiteltävänä on tapaus: Jumalan Sanan lupaukset vastaan maailma. Ja syytöksen aiheena on, lupauksen rikkominen. Ja mielestäni syyttävä asianajaja aina edustaa valtiota. Uskon sen olevan oikein. Ja tässä oikeudenkäynnissä Saatana on syyttäjänä, ja edustaa maailmaa. Ja Vastaajana on Jumala. Ja Puolustava Todistaja on Pyhä Henki. Ja haluan tehdä seurakunnan sekä valamiehistöksi, että tuomariksi. Kuulkaamme nyt tätä oikeudenkäyntiä, kohottaessamme esiripun näyttämöltä ja nähkäämme missä istumme.

5       Älkää nyt unohtako, että täällä näkemämme oikeudenkäynnin aiheena on, Jumalan Sana vastaan maailma. Syytöksen aiheena on, lupauksen rikkominen, se on, että maailma väittää Jumalan antaneen lupauksen, joka ei ole totta. Se on lupauksen rikkominen, sanotaan: “Hän ei pidä lupaustansa.” Ja syyttäjänä tässä tapauksessa on Saatana, joka edustaa maailmaa. Ja Vastaajana on Jumala itse. Ja Puolustuksen Todistaja on Pyhä Henki.

 Nyt oikeudenkäynti alkaa.

6       Ja nyt syyttäjä tulee kutsumaan ensimmäisen todistajansa ja vannottamaan hänet. Hänellä on kolme todistajaa tänään iltapäivällä, joita hän haluaa käyttää tässä oikeudenkäynnissä. Ja nämä todistajat ovat Hra Uskomaton, toisena on Hra Skeptikko, ja kolmantena tulee olemaan Hra Kärsimätön.. Nämä ovat nyt syyttäjän todistajat tapauksessa, että “Jumala ei pidä Sanaansa. Hänen Sanansa ei ole totta.” [Huom. Skeptikko = Epäilijä.]

7       Ja ennen kuin me aloitamme oikeudenkäyntiä, me näemme, että niin monet maailmassa yrittävät sanoa, että Jumalan Sana ei ole totta. Esimerkiksi, luin juuri tämän, lukiessani Tri Scofieldin alaviitteitä. Ja ajatellessani erästä kertomusta, joka minulle kerran kerrottiin. En usko lainanneeni sitä, erikoisesti tässä kokouksessa. Mutta eräällä naisella kerran oli hieno nuori poika, joka halusi olla saarnaaja. Ja tämä nainen oli köyhänsorttinen nainen, ja’ halusi poikansa saavan kaiken parhaan koulutuksen ja harjoituksen mitä hän vain voisi saada (niin kuin kuka tahansa äiti haluaisi pojalleen, jos tämä on kutsuttu sellaiseen tehtävään), hän halusi hänen saavan parhaan koulutuksen mitä oli saatavissa. Niinpä hän lähetti hänet kaikkein parhaaseen tietämäänsä uskonnolliseen seminaariin.

8       No niin, kun hän oli ollut siellä noin vuoden, tuli hänen äitinsä kovasti sairaaksi ja oli hyvin huonossa kunnossa. Ja he soittivat ja lähettivät sähkösanomia jatkuvasti, kutsuakseen hänet kotiin, sillä hänen äitinsä asui yksinään ja oli todella vakavasti kylmettynyt. Se tuli molemminpuoliseksi keuhkokuumeeksi ja hänen keuhkonsa olivat täynnä limaa ja näytti siltä kuin hän tulisi kuolemaan. Näytti kuin hänen sydämensä ei tulisi kestämään sitä. Niinpä uskollinen lääkäri teki kaiken tietämänsä, pelastaakseen tämän naisen elämän, mutta tämä tuli vain jatkuvasti pahemmaksi. Niinpä tämä lääkäri lähetti sähkösanoman tälle nuorelle miehelle, ja sanoi: “Ole valmiina milloin tahansa. Varaa lentopaikkasi, koska milloin tahansa sinun ehkä täytyy tulla äitisi luo, sillä hän näyttää olevan hyvin lähellä kuolemaa.” Ja silloin tuo poika, kokonaan järkytettynä, pakkasi vaatteensa ja valmistautui lentoon. Ja sitä seurasi heti toinen sähkösanoma hänen äidiltään: “Älä tule poikani. Olen tullut kuntoon.”

9       Niinpä sitten vasta noin kuusi kuukautta myöhemmin hän palasi kotiinsa. Ja tervehdittyään äitiänsä ja ollessaan yhdessä hänen kanssaan, hän sanoi: “Äiti, mielessäni yhä viipyy eräs kysymys. Kun sinä olit niin sairas, niin sinä et koskaan kirjoittanut ja kertonut minulle yksityiskohtia siitä. Sinä vain sanoit tulleesi terveeksi, etkä ollenkaan kertonut yksityiskohtia siitä kuinka se tapahtui.”

10   Hän sanoi: “Poikani, sinä tiedät tuon paikan täällä katua alaspäin, jossa tuon vanhan ruokatavarakaupan oli tapana olla?” Hän sanoi: “Kyllä.”

11   “Siellä on joukko ihmisiä, jotka palvovat tuossa pienessä rakennuksessa.” “Kyllä”, hän sanoi, “muistan heidät, he ovat helluntailaisia.”

12   Hän sanoi: “Kyllä, niin ovat. Ja, kun olin pahimmillani, tuli sieltä eräs hienorouva tänne luokseni. Ja hän sanoi: ‘Sisar, me olimme siellä rukouskokouksessa, ja saimme tietää, että sinä olet kovasti sairas, ja, että olet lähettänyt poikasi Raamattu kouluun, tulemaan saarnaajaksi. Ja rukoillessamme Herra, paljasti meille, että meidän pitäisi tulla rukoilemaan sinun puolestasi.’ Hän sanoi, ’Onko sinulla mitään sitä vastaan, jos pastorimme tulee ja rukoilee puolestasi? Hän sanoi: ‘Tietenkään ei, tulen ole maan iloinen siitä.’ Lääkäri sanoi, että se sopisi, joten tuo pastori tuli ja luki tämän Kirjoituksen täältä Markuksen 16. luvusta. Ja hän sanoi, ’Tämä on mitä Raamattu sanoo.’” Sitten hän laski kätensä tuon naisen päälle, rukoili ja lähti ulos. Ja hän sanoi: “Tulin terveeksi.”

 “Oh”, tuo poika sanoi, “Äiti!”

 Tämä sanoi: “Eikö se olekin ihmeellistä, poikani? Ajattelehan sitä!”

13   “Oh”, poika sanoi, “äiti, tietenkään sillä ei ole mitään tekemistä parantumisesi kanssa.” Hän sanoi: “Ehkä se oli joku lääkärin aikaisemmin antama lääke, joka ei vaikuttanut aikaisemmin.”

14   “Oi, ei poikani”, hän sanoi, “lääkäri oli jo kaksi päivää aikaisemmin lakannut antamasta minulle lääkettä ja sanoi, ettei ollut mitään, mitä hän voisi tehdä. Hän vain pani minut happitelttaan ja sanoi, ettei ollut mitään, mitä hän voisi tehdä. Ja minä olin jatkuvasti tulossa pahemmaksi.”

15   “Oh”, hän sanoi, “äiti, ei se se ollut. Katsohan, nuo ovat lukutaidottomia ihmisiä. He eivät tosiaankaan ymmärrä. He vain lukevat Raamattua. Näethän?”

 Hän sanoi: “Hyvä on, mutta eikö meidän pitäisi uskoa Raamattua, poikani?”

16   “Kyllä, varmasti äiti”, hän sanoi, “ meidän tulisi uskoa Se, mutta tiedätkö, me opimme koulussa, että se mistä hän sieltä luki Markuksen 16. luvusta, 9. jakeesta eteenpäin, se ei ole edes innoitettua.”

 Äiti sanoi: “Kunnia Jumalalle!”

17   Hän sanoi: “Äiti, sinähän toimit niin kuin nuo ihmiset!” Hän sanoi: “Niin, kultaseni, minä vain ajattelin.”

 Hän kysyi: “Mitä sinä ajattelet?”

18   Hän sanoi: “Jos Jumala voi parantaa minut, sillä osalla Sanasta, joka ei ole innoitettu, niin mitä Hän voisikaan tehdä, sillä osalla, joka todella on innoitettu?” Niinpä me uskomme, että se on innoitettu.

19   Ja niinpä, tässä me nyt annamme syyttäjän kutsua esiin ensimmäisen todistajansa, todistamaan sitä vastaan.

20   Sanoin muutama minuutti sitten, luettuani tämän tekstin… Herra Scofield sanoo, että se puuttuu joistakin käsikirjoituksista. Ja se on mahdollisesti, mistä tuo juttu on saanut alkunsa. Mutta se on niin.

21   Niinpä Hra Uskomaton ottaa nyt paikkansa antaakseen todistuksen Jumalan Sanaa vastaan, todistaakseen sitä vastaan. Hän on oleva ensimmäinen todistaja. Ja me näemme, että sen jälkeen, kun hänet on vannotettu, hänen valituksensa on se, että “Jumalan Sanan lupaukset eivät ole kokonaisuudessaan totta.”

22   No niin, kaikki nämä syyttäjän tuomat todistajat väittävät olevansa uskovaisia.

 He kaikki väittävät olevansa uskovaisia, ja ottavat väitteensä todisteeksi, että “me emme koskaan olisi osallistuneet sellaisiin kokouksiin, jos emme olisi olleet uskovaisia.” Niinpä he sanovat olevansa uskovaisia.

23   Ja se valitus, joka Hra Uskomattomalla on Jumalan Sanaa vastaan, on se, että hän väittää: “Markus 16 ei ole totta, se ei yksinkertaisesti voi olla totta.” Ja nyt todistuksessaan hän kertoo olleensa sairaana jo jonkin aikaa, ja “menneensä niin kutsuttuun Pyhän Hengen kokoukseen, jossa ihmiset laskivat kätensä sairaiden päälle ja he väittivät parantuneensa.” Niinpä hän meni tähän rukousjonoon. Hän oli ollut hyvin sairas jo jonkin aikaa, ja tämä niin kutsuttu Pyhän Hengen ihmisjoukko rukoili hänen puolestaan, ihmiset, jotka huusivat ja pitivät melua ja väittivät parantuneensa. Ja Hra Uskomaton käveli tämän jonon lävitse, kädet laskettiin hänen päälleen “ja se oli yli kaksi kuukautta sitten, eikä ole ollut merkkiäkään paranemisesta.” Niinpä hän sanoo: “Tuo osa Jumalan Sanasta ei ole totta.”

24   Niinpä syyttäjä vie pois todistajansa ja tuo esiin seuraavan. Ja seuraava astuu esiin, joka on Hra Skeptikko. Hänet vannotetaan ja hän ottaa paikkansa. Nyt hän väittää olevansa uskovainen, ja sanoo “kuulleensa kaupungissa, että heillä oli siellä seurakunta, jossa heillä oli uskollinen pastori, niin kutsuttu jumalinen mies, niin kuin seurakunta hänestä sanoi. Ja tämä mies sanoi uskovansa Kirjoituksen. Ja hän rukoili sairaiden puolesta, voidellen heitä öljyllä, ja hän luki Raamatusta, Jaakobin 5. luvusta 14. jakeen: ‘Onko joku keskuudessanne sairas? Kutsukoon he seurakunnan vanhimmat ja nämä voidelkoon heidät öljyllä ja rukoilkoon; ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Jumala on nostava heidät ylös.’” Niinpä hän sanoi menneensä sisälle, koska oli sairas, ja lääkäri oli sanonut, ettei hän koskaan pääsisi vapaaksi tästä aaltoilevasta kuumeesta, joka hänellä oli. Lääkäri oli sanonut, ettei hänellä olisi mitään tapaa päästä siitä eroon. Niinpä hän oli “ottanut Jumalaa Hänen Sanastansa” ja hän “tuli näkemään, että tämä niin kutsuttu jumalinen pastori”, josta koko seurakunnalla oli kaikenlaisia todistuksia siitä, kuinka he olivat parantuneet ja niin edespäin. Ja tämä jumalinen pastori rukoili hänen puolestansa voidellen hänet öljyllä, Jumalan Sanan mukaisesti. Hän ei epäillyt tuon miehen vilpittömyyttä eikä seurakunnan vilpittömyyttä; mutta tuo pastori oli tehnyt aivan Raamatun säännön mukaisesti aivan niin kuin Raamattu sanoo, voidellen hänet öljyllä ja rukoillen hänen puolestaan. “Ja se oli enemmän kuin kuusi kuukautta sitten”, eikä hänessä “ole näkynyt mitään merkkiä parantumisesta.” Niin hän antaa todistuksensa ja sitten tämä toinen todistaja astuu alas.

25   Sitten syyttäjä tuo esiin seuraavan todistajansa, joka on Hra Kärsimätön. Hänet vannotetaan, antamaan todistuksensa Jumalan Sanaa vastaan, ettei se olisi totta. Tämä mies astuu esiin ja väittää olevansa uskovainen. Ja hän sanoi yhtenä päivänä lukeneensa Markuksen 11. luvusta, alkaen 22. jakeesta, jossa Jeesus Itse… Hän väittää, että hänellä “oli Raamattu, jossa Jeesuksen tarkat omat Sanat olivat painetut punaisella. Ja tässä hänen Raamatussaan, Markus 11, punaisilla kirjaimilla, ovat Jeesuksen omat Sanat. Ja hän ottaa tämän lainauksen: ‘Pitäkää usko Jumalaan. Sillä, totisesti, totisesti Minä sanon teille, jos te sanotte tälle vuorelle: “Heittäydy mereen”, ettekä epäile, vaan uskotte, että se mitä olette sanoneet, on tapahtuva, teillä voitte saada mitä olette sanoneet.”’ Ja hän “oli ollut rampa”, hän sanoo tässä, “monia vuosia”, aina siitä asti kuin hän oli vain poika. Hän oli ontuva ja hänen täytyi kävellä kainalosauvoilla. Niinpä hän sanoi uskoneensa sen olleen pettämättömän Jumalan Sanan, ja niin kuin hän väittää ja nyt antaa todistuksen, hän sanoo sanoneensa sydämessään: “Minä tulen kävelemään.” Ja hän sanoi vastaanottaneensa Jeesuksen Kristuksen Sanan, että hän tulisi kävelemään, koska Jeesus sanoi niin. “Jos te sanotte tälle vuorelle ’Siirry’, ja kun rukoilette, uskokaa saaneenne mitä olette pyytäneet, ja te olette saava sen.” Ja hän sanoi pyytäneensä sitä ja rukoilleensa sitä, hän sanoi “haluavansa sitä, ja se oli viisi vuotta sitten.” Ja hän on yhä rampa jaloistaan, eikä ole tullut yhtään paremmaksi.

26   Nyt tulee syyttäjä esiin, sen jälkeen, kun hänen todistajansa ovat antaneet kolme eri lainausta Kirjoituksesta (joka juutalaisten oikeudessa on todistaja), antaen kolme todistusta Kirjoituksesta, joka on kirjoitettuna Jumalan Raamatussa “jotka Jeesuksen Kristuksen itsensä oletetaan sanoneen”, Hänen, joka oli Jumalan Poika, Jumala tehtynä lihaksi ja asuen eräässä Miehessä, ollen erehtymätön. Ja nyt syyttäjä astuu esiin todistaakseen tapauksen teille ihmisille.

 Muistakaa nyt, te olette sekä valamiehistö, että tuomari.

27   Niinpä tämä syyttäjä haluaa teidän nyt tietävän, että nämä ihmiset väittävät olevansa uskovaisia, aivan niin kuin muutkin heistä väittävät olevansa. Niinpä tämä syyttäjä väittää ja haluaa teidän tietävän, että “Jumalan ei ole oikeudenmukaista panna sellaisia ajattelemattomia lupauksia Sanaansa, koska Hän ei vahvista sitä, sillä Hän on antanut tämän uskovaisille lapsillensa, niin että he voivat vaatia sitä itselleen. Ja asettamalla vaatimuksen siihen, he ovat joutuneet häpeään ja häväistyiksi, koska ovat vaatineet omakseen Sanoja, jotka eivät ole totta.” Syyttäjä sanoo nyt: “Sillä Hän on epäonnistunut lupauksensa pitämisessä näille kolmelle todistajalle, joiden kohdalla on tehty aivan tarkalleen Jumalan Sanan mukaisesti.” Ja syyttäjä haluaa teidän tietävän että “Jumala on epäonnistunut kaikissa kolmessa tapauksessa, julkituomaan mitään siitä, että Hän pitäisi Sanansa” (hän on nyt esittämässä syytöstään teille), “näille, jotka väittävät olevansa uskovia.”

28   Sitten syyttäjä haluaa kääntää ja kiinnittää huomionne johonkin muuhun. “Hän, joka on Jumala, lupasi, että kaikki asiat olisivat mahdollisia niille, jotka uskoivat. Hän lupani sen.” Syyttäjä haluaa teidän tietävän sen. “Ja nämä niin kutsutut uskovaiset ovat yrittäneet pitää tämän Sanan, ja Jumala ei pitänyt Sitä, ja sen vuoksi hän vaatii korvauksia lupauksen rikkomisesta.”

29   Sitten syyttäjä myös haluaa kiinnittää huomionne erääseen toiseen Jumalan Sanaan. “Hän väittää olevansa elossa kuolemansa jälkeen. Jeesus väittää elävänsä kuolemansa jälkeen.” Ja syyttäjä haluaa teidän tietävän, ettei hän ole “nähnyt yhtään Miestä naulanjälkiä käsissään ja jaloissaan, ja lyöntien jättämiä arpia kaikkialla ruumiissaan.” Hän ei myöskään “ole nähnyt orjantappurakruunua yhdenkään Miehen päässä. Ja kuitenkin Hän väittää olevansa elossa kuolemansa jälkeen. Myöskin Hebr.13:8, Hän väittää elävänsä. Eikä asia ole niin. Hän väittää myöskin Luukkaan 17. luvun 50. jakeen mukaan, että näissä viimeisissä päivissä, joissa me nyt elämme, Hän tulisi paljastamaan itsensä; niin kuin Hän oli silloin, niin Hän tulisi olemaan. Hän väittää myöskin”, sanoo syyttäjä syytöksessään, “että Ilmestyskirjassa, 10. luvussa, kun seitsemännen enkelin ääni alkaa kuulua” (se on Laodikean seurakunnan enkeli, jonka oletetaan kutsuvan seurakunta takaisin isien Uskoon) “että kun tämä enkeli antaa äänensä kuulua, silloin kaikkien Jumalan salaisuuksien pitäisi olla paljastetut tuossa päivässä. Hän myöskin väittää, Malakia 4.ssä, pyhien profeettojen profetoineen, että tuossa päivässä tulisi astumaan esiin profeetta, toteuttamaan nämä väitteet. Ja mikään Siitä ei ole niin! Hän myös väittää, että taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Hänen Sanansa eivät koskaan katoa.”

30   Nyt syyttäjä on tuonut esiin tapauksen tässä ja hän antaa sen teille kuulijakunnalle, teille, jotka olette sekä tuomari, että valamiehistö. Me olemme nyt kuulleet hänen puolensa asiasta ja olemme kuulleet todistajia. Me kuulimme mitä ne sanoivat Siitä.  Me kuulimme syyttäjän tuovan Sanan ja naulitsevan Sen molemmilta puolilta: “Kaikki Jumalan antamat lupaukset, niissä ei ole yhtään mitään”, jota hän voisi nähdä “Totuudeksi.” Niinpä hän yrittää syyttää Jumalaa, että “Hän on antanut niin ajattelemattomia lupauksia, koska ne lupaukset, jotka Jumala on antanut, ovat ehdottomasti paikkansa pitämättömiä. Ne lupaukset, jotka Hän antoi tälle päivälle, ovat ehdottomasti paikkansapitämättömiä. Hän ei pidä Niitä!” Nyt me olemme kuulleet hänen puolensa, joten pyytäkäämme syyttäjää ja hänen todistajiaan astumaan alas.

31   Ja nyt me tulemme kutsumaan Puolustuksen Todistajan, joka on Pyhä Henki, ja hän ottaa nyt asemansa Syytetyn puolesta. Ja ensimmäinen asia, johon hän haluaa tämän oikeuden kiinnittävän huomionsa, halleluja, on se, että syyttäjä tulkitsee Jumalan Sanan väärin ihmisille, aivan niin kuin hän teki Eevalle alussa. Muistakaa, hän antoi tulkintansa Eevalle. Jumala oli sanonut mitä heidän pitäisi tehdä, niin ettei koskaan tulisi olemaan mitään kuolemaa tai murhetta, ja hän tuli ja tulkitsi Sanan väärin hänelle. Sen vuoksi, kun joku tulee pois Jumalan Sanan takaa, niin mihin asemaan se panee hänet? Hän ei ole enää Jumalan puolustama. Mutta katsokaahan, Saatana oli Sanan tulkitsija Eevalle. Hän ei halunnut kuulla aviomiestänsä ja Jumalaa, vaan otti syyttäjän tulkinnan Sanasta. Eikä hänellä ole mitään oikeutta tulkita Sitä, sen enempää kuin kenelläkään muullakaan miehellä ei ole siihen oikeutta. Jumala on oma Tulkkinsa. Hän ei tarvitse siihen meitä; Hän pitää Sanansa, ja me uskomme Sen. Hän haluaa nyt kiinnittää teidän huomionne siihen, että tuo sama tulkki, joka tulkitsi Jumalan ensimmäisiä Sanoja, on syyttäjä, joka nyt yrittää esittää syytöstä tämän oikeuden edessä tänä iltapäivänä, sanoin kuin hän tulkitsi väärin Sanan silloin. Se on ensimmäinen asia, jonka Puolustuksen Todistaja haluaa sanoa. Nyt Hän haluaisi kiinnittää huomiomme siihen, että hän oli se, joka tulkitsi Eevalle, ja tulkitsi hänelle Sanan väärin.

32   Ensisijaisesti, Hän haluaa antaa teille tämän idean, että lupaus on ainoastaan uskovaisille; ei tekouskovaisille, skeptikoille, tai uskomattomille. Se on ainoastaan niitä varten, jotka uskovat! Puolustuksen Todistaja (Pyhä Henki) haluaa tämän oikeuden käsittävän, että nämä lupaukset ovat ainoastaan uskovaisia varten.

33   Ja Puolustuksen Todistajan itsensä pitäisi tietää ovatko he uskovaisia tai eivät, koska Hän on Se, joka tekee eläväksi lupauksen. Kuinka te nyt voisitte mennä sen ohitse? On meneillään kuuma oikeudenkäynti. Kuinka te voisitte mennä sen ohitse? Pyhän Hengen pitäisi tietää, sillä Hän on Elämä, joka on Sanassa, Hän on Se, joka tekee eläväksi Sanan. Aivan niin kuin teidän henkenne tekee eläväksi teidän ruumiinne, henki tekee ruumiin eläväksi; ilman henkeä ruumis on vaikutukseton, ruumis on kuollut. Ja Sana on kuollut ilman Henkeä. Tarvitaan Henki tuomaan esiin Sanan, tekemään Sen eläväksi. Ja Hän on tuon Sanan Eläväksitekijä, Hän on Syytetyn Puolustustodistaja. Aamen. Kuinka te aiotte mennä sen ohitse? Minä haluan tämän oikeuden ymmärtävän sen todella hyvin, että Hän on Eläväksitekijä, ja Hänen pitäisi tietää ovatko he uskovaisia. Hän on Se, joka eläväksi tekee Sanan.

34   Sitten Hän haluaa kiinnittää tämän oikeuden huomion siihen lupauksen Sanaan, josta on kysymys. Hän ei koskaan asettanut jotakin määrättyä aikaa parantumiselle. Hän sanoi: “Uskon rukous pelastaa sairaan, ja Jumala on nostava hänet ylös.” Hän ei sanonut, että “juuri sillä hetkellä.” Hän ei sanonut: “Päivän, kuukauden tai vuoden kuluttua.” Hän vain sanoi: “He tulevat paranemaan!” Puolustuksen Todistaja haluaa teidän tietävän sen, että Hän ei sanonut jotakin ihmettä tapahtuvan. Hän vain sanoi: “He tulevat terveiksi!” Tulkitkaa tuo Sana oikein. “He tulevat terveiksi.” Hän ei koskaan asettanut jotakin määrättyä aikaa. Ja sen lisäksi, jos he ovat uskovaisia! Jos he ovat uskovaisia, he tulevat paranemaan. “He laskevat kätensä sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi”, vaikka se sitten kestäisi viikon, kuukauden, vuoden, kymmenen vuotta, kaksikymmentä vuotta, viisikymmentä vuotta. “He tulevat terveiksi.” Hän sanoi niin! Se on, jos he voivat riippua kiinni uskossansa.

35   Sitten toinen asia, johon myös Puolustuksen Todistaja haluaa kiinnittää tämän oikeuden huomion tänä iltapäivänä, on se, että Sana on Siemen, ja Siemenen täytyy pudota hedelmälliseen multaan, jossa se voi tulla eläväksi. Siemen ei voi kasvaa kalliossa. Siemenellä täytyy olla hedelmällinen maaperä. Sanan täytyy pudota ja sekoittua uskon kanssa, joka on se hedelmällisyys, joka saa Sanan täyttymään.

36   Voisimme tuoda esiin ja puhua monista muistakin asioista, mutta emme halua pitää teitä liian pitkään, suuren rukousjonon tähden. Haluan teidän, tämän oikeuden, nyt kuuntelevan.

37   Puolustuksen Todistaja haluaa kutsua nyt esiin oman todistajansa. Katsokaahan, Puolustuksen Todistajalla on oikeus kutsua todistaja, koska syyttäjäkin vuorollaan kutsui todistajat. Nyt Puolustuksen Todistaja tulee kutsumaan esiin todistajan, ja haluaa esitellä tälle oikeudelle tänä iltapäivänä, profeetta Nooan.

 “Astu nyt esiin, Nooa, ja ota paikkasi. Minä ymmärrän, että sinulla on annettavana todistus, koskien sitä Jumalan Sanaa, joka annettiin sinulle.”

 “Kyllä.”

38   Todistaja haluaa tänään sanoa tälle oikeudelle, että hän oli vain tavallinen mies ja, että hän uskoi Jumalaa. Ja hän eli tieteellisessä ajanjaksossa, jossa he uskoivat, ettei mitään ihmeiden päiviä ollut. Maan päällä ei ollut koskaan satanut, mutta yhtenä päivänä hän kohtasi Jumalan. Ja Jumala käski häntä valmistamaan arkin ihmisten pelastukseksi, niin että kaikki, jotka tulisivat arkkiin, pelastuisivat. Ja todistaja haluaa sanoa, että hän vakaasti, koko sydämellänsä uskoi Sen. Ja hän alkoi saarnata Sitä. Eikä hän ainoastaan saarnannut Sitä, vaan antaakseen tekojensa todistaa uskostaan, hän alkoi rakentamaan arkkia.

39   Ja todistaja haluaa osoittaa sormellaan Hra Uskomatonta, ja Hra Skeptikkoa, ja Hra Kärsimätöntä. “He vaivasivat minua päivin ja öin. Sanoen: ‘Milloin tuo sade tulee lankeamaan? Aaah, sinähän sanoit sen jo vuosi sitten, eikä tuolla ylhäällä mitään sadetta ole. Me olemme kysyneet sitä tiedemiehiltä, ja he todistivat, ettei siellä ole mitään sadetta.’ Ja he väittivät, että minä olin hullu. Ja he pilkkasivat minua ja sanoivat, että olin kerta kaikkiaan ‘typerä ja yksinkertainen’ uskoessani senkaltaista ajattelematonta lupausta, joka on kokonaan tieteellisen tutkimuksen vastainen.” Mutta hän sanoo: “Minä työskentelin ohjelman mukaisesti, ja pysyin lujana, koska tiesin, että se oli Jumalan Sana, eikä se voi pettää. Ja minä rakensin arkin.”

40   “Ja sen jälkeen, kun arkki oli valmistunut, juoksentelivat pilkkaajat ympäri arkkia päivittäin, minun seistessäni sen ovella saarnaamassa heille. Ja yhä he sanoivat: ‘Siitä on jo kulunut sata kaksikymmentä vuotta, missä sinun sateesi on? Voit nähdä, että työsi on ollut aivan turhaa’, he sanoivat. ‘Meidän tiedemiehemme ovat oikeassa, eikä siellä ole mitään sadetta. Sinä olet kerta kaikkiaan yksinkertainen vanha mies, uskoessasi johonkin senkaltaiseen ajattelemattomaan lupaukseen.’”

41   “Ja sitten eräänä aamuna, ollessani lähdössä ulos arkistani, yhtäkkiä, ilman kätten apua, ovi sulkeutui suoraan kasvojeni edestä, ja minut oli sinetöity sisäpuolelle. Kysyin: ’Mitä nyt on tapahtunut?’ Sitten kiipesin rakentamiani tikkaita ylimpään kerrokseen, ja avasin ikkunan. Siellä ulkopuolella istuivat Hra Uskomaton, ja Hra Skeptikko, ja Hra Kärsimätön, ja voin kuulla heidän sanovan: ‘Mitä nyt on tapahtunut? Hän on joutunut omaan ansaansa!’ Ja minä ajattelin, että aivan varmaan sade tulisi silloin lankeamaan. Ja tuo päivä kului, se oli toukokuun 17. Ovi sulkeutui kasvojeni edestä. Kutsuin perheeni yhteen ja sanoin: ‘Valmistautukaa, sade on lankeava muutaman minuutin kuluttua.’ Ja koko pitkän päivän Hra Uskomaton, ja Hra Skeptikko ja Hra Kärsimätön, kävelivät arkkini ympärillä arvostellen minua, sanoen kaikenlaisia pahoja asioita minusta. Mutta minä sanoin seurakunnalleni: ‘Pysykää hiljaa. Jumala antoi lupauksen!’”

42   “Toisena päivänä aurinko nousee kirkkaana; ei mitään sadetta, ei ukkosta ei salamoita. Kolmas päivä samoin, ja niin myös neljäntenä, viidentenä ja kuudentena. Mutta toukokuun 24. päivän aamuna (satakaksikymmentä vuotta myöhemmin) alkoi vesi ryöpytä taivaasta. Ja kaikki Hra Skeptikon, Uskomattoman ja Kärsimättömän voitelemat tuhoutuivat ulkopuolella.”

43   Puolustuksen Todistaja sanoo: “Astu alas Nooa. Haluan kutsua esiin toisen todistajan. Tulehan tänne Hra Abraham, haluan sinun antavan todistuksen.”

44   Herra Abraham tulee, ja sanoo: “Olin työskentelemässä maatilallani, aivan Urin kaupungin ulkopuolella, Kaldean maassa. Ja olin ottanut vaimokseni sisarpuoleni, hänen nimensä oli Saarai ja minun nimeni oli Abram. Ja kerran minä kohtasin Jumalan, ja Jumala sanoi minulle, että saisin lapsen Saarasta. Ja tuohon aikaan Saara oli kuudenkymmenenviiden ja minä itse seitsemänkymmenenviiden. Ja Jumala sanoi, että saisin lapsen Saaran kautta, ja tuon lapsen kautta koko maailma tulisi olemaan siunattu, ja minä tulisin olemaan kansojen isä. Palasin nopeasti kotiin sen ilon tähden, joka oli sydämessäni. Olin aina rakastanut lapsia, ja ajatellut, ettei minulla koskaan tulisi olemaan lasta. Mutta, kun Jumala sanoi, että tulisin saamaan lapsen, uskoin Häntä. Menin lääkärin luo sopimaan valmisteluista. Siellä istui Hra Uskomaton, ja hän ajoi minut ulos toimistostaan. Menin ulos kadulle ja viranomaiset halusivat pidättää minut mielisairaana. Ja vuosien vieriessä, Hra Kärsimätön kiusasi minua päivin ja öin.

45   “Ensimmäisessä kuussa sanoin vaimolleni Saaralle…” Katsokaahan, hän oli ohittanut vaihdevuodet, ja hänen kanssaan oli lakannut olemasta niin kuin naisilla on. Ja minä sanoin Saaralle: ‘Kulta, onko meillä kaikki pienet kengät ja kapalot ja pinnit valmiina?

 Onko meillä kaikki valmiina? ‘Kyllä, kaikki on valmiina.’ ‘Se tulee tapahtumaan nyt, tarkkaahan vain.’ Ja kahdenkymmenenkahdeksan päivän kuluttua kysyin: ‘’Miltä sinusta nyt tuntuu, kulta?’ ‘Ei millään tavalla erilaiselta, Abraham.’”

 Sitten hän sanoo: “Minä sanoin’, Kiitetty olkoon Jumala! Älä sinä Saara epäile sitä. Jumala sanoi niin, ja me tulemme saamaan sen joka tapauksessa!’ Ja niin se jatkui läpi vuosien.”

46   “Ja vuosien kuluessa toisensa jälkeen, Hra Skeptikko, Hra Uskomaton ja kaikki muut heistä tekivät pilaa minusta. Mutta kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin lapsi syntyi, kun olin satavuotias. Jumala ei ollut sanonut, että saisin tuon lapsen seuraavana päivänä. Hän sanoi, että tulisin saamaan sen! Enkä välittänyt kuinka kauan se otti, Jumala oli luvannut sen! Odotin kaksikymmentäviisi vuotta. He ajattelivat minun kuolevan vanhuuteen, mutta sanoin: ‘En voi kuolla, tuo lupaus kuuluu minulle. Jumala sanoi niin!’”

47   “Ja kuinka Hra Pilkkaaja, Hra Uskomaton, Hra Skeptikko ja Hra Kärsimätön olivatkaan voidelleet ihmiset, niin että ohikulkijat sanoivat: ‘Abraham, kuinka monta lasta sinulla nyt on, kansojen isä?’ Mutta pysyin vakaana, enkä epäuskossa horjunut Jumalan Sanasta. Tiesin, että Jumala kykenisi pitämään jokaisen lupaamansa Sanan. En huomioinut omaa kuollutta ruumistani, enkä Saaran kohdun kuolleisuutta, vaan uskoin Jumalaan. He sanoivat: ‘Hei, minä ajattelin sinun kaksikymmentäviisi vuotta sitten sanoneen, että sinulla tulisi olemaan lapsi?’ Sanoin sen kaksikymmentäviisi vuotta aikaisemmin, mutta Hra Kärsimätön sanoi silloin: ‘Kaksikymmentäviisi vuotta on nyt kulunut. Katso nyt itseäsi! Partasi riippuu melkein polvissa. Katsohan, sinä olet vanha mies.’

 Annoin hänen tietää, ettei Jumala ollut sanonut minulle milloin tulisin saamaan tämän lapsen. Hän sanoi: ‘Sinä tulet saamaan sen Saarasta’, ja se selvitti sen! Pidin siitä kiinni. Eikä Sana koskaan sanonut milloin, se vain sanoi, että se tulisi!”

48   Kutsukaamme vielä toinen todistaja nopeasti, meillä ei ole paljon aikaa. Voisimme kutsua satoja heitä. Kutsukaamme vielä yksi todistaja, Mooses, ja antakaamme hänen todistaa.

49   Hän sanoo: “Minut koulutettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen. Olin professori ja kaikkea muuta. Mutta yhtenä päivänä erämaan takaosassa, täytettyäni kahdeksankymmentä vuotta, kohtasin Jumalan. Ja Hän oli erään merkin muodossa, Hän oli palavana tulena eräässä pensaassa. Ja Hän sanoi minulle, että Hän oli kuullut kansansa vaikerrukset, ja muistanut Lupauksensa vapauttaa heidät. Ja Hän sanoi: ‘Minä lähetän sinut.’ Ja minä sanoin: ‘Kuka minä olen? En osaa puhua hyvin. Minä en ole mikään teologi. Minä en voi mennä.’ Jumala sanoi: ‘Sinulle tullaan antamaan kaksi merkkiä. Ja, jos he eivät kuule näiden merkkien ääniä, vuodata silloin vettä maahan, ja se tulee muuttumaan vereksi, ja silloin se päättää sen.’”

50   “Kun otin Jumalan minulle antaman merkin, ja menin pastori faaraon eteen, yritti hän saada minun merkkini näyttämään jotenkin epävarmalta. Hän sanoi: ‘Melkein kuka tahansa halpa ennustelija tai egyptiläinen osaa tehdä sen. Melkein kuka tahansa taikuutta harjoittava mies kykenee tekemään näitä temppuja.’ Ja hän kutsui esiin kaksi miestä nimeltään Jannes ja Jambres, ja itse asiassa he jäljittelivät kaikkea mitä tein. Mutta se ei pysäyttänyt minua, koska se Ääni, joka minut lähetti, oli Kirjoituksen mukainen Ääni, ja minä pysyin sen kanssa. Se oli Jumalan Sana.”

51   “Se oli Kirjoituksenmukainen merkki ja Kirjoituksenmukainen Ääni: ‘Sillä Minä muistan lupaukseni, ja aika on käsillä.’ Neljäänsataan ja neljäänkymmeneen vuoteen Israelilla ei ollut mitään profeettaa. Mutta Hän sanoi: ‘Minä lähetän sinut olemaan profeetta.’” Ja hän meni. “Ja Hän antoi minulle merkiksi sen, että tulisin takaisin ja toisin lapset tälle vuorelle.’ Se otti pitkän aikaa, mutta tein sen. Pysyin uskollisena tuolle Sanalle. Ja, kun Jambrekset ja nuo lihalliset jäljittelijät yrittivät pilkata sitä, minä kuitenkin tiesin, ettei ollut väliä kuinka paljon he pilkkaisivat…”

52   Tiesittekö te, että se tulisi toistumaan jälleen viimeisissä päivissä? Jeesus sanoi niin. Raamattu sanoo: “Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin tulevat nämä miehet tekemään viimeisissä päivissä”, jäljittelijät, jotka yrittävät toimia samalla tavalla, kopioida perässä.

53   Mutta Mooses sanoi: “Minä pysyin hiljaa, koska tiesin, että tuo Ääni oli Kirjoituksenmukainen Ääni.” Vaikka heitä olikin siellä kaksi, ja hän oli yksinään. Mutta hän meni sinne, ja se vahvistettiin todeksi, hän tuli suoraan takaisin tuolle vuorelle, niin kuin Jumala oli sanonut hänelle.

54   “Astuhan alas Mooses, ja kutsukaamme vielä yksi todistaja nopeasti. Joosua.”

55   Joosua sanoo: “Kun me lähestyimme tuota maata, me tulimme Kades-Barneaan. Ja Mooses Jumalan palvelija otti yhden jokaisesta sukukunnasta, yhden jokaisesta kirkkokunnasta, ja sanoi: ‘Menkää ja vakoilkaa maata.’ Ja me menimme ja toimme mukanamme todisteen, että tuo maa oli hyvä.” Heillä oli todiste siitä. He olivat todellisia helluntailaisia.

 “Me tulimme takaisin todisteen kanssa, että tuo maa oli hyvä, mutta kun tuli kysymys koko maan ottamisesta, he sanoivat: ‘Me emme voi tehdä sitä. Me emme kykene tekemään sitä!’ Ja ihmiset olivat aivan revittyjä, eivätkä tienneet mitä tehdä, tai mihin organisaatioon liittyä. Ja minä rauhoitin heitä, sanoin: ‘Muistakaa, se on Jumalan lupaus! Jumala sanoi: ”Minä olen antanut teille tämän maan.” Ja mitä Jumala lupaa, Hän tulee tekemään! Sain kansan vaikenemaan. Ja seuraavana päivänä he sanoivat: ’ ‘Lähdemmekö me?’ Ja kului neljäkymmentä vuotta, mutta me otimme maan haltuumme.”

56   Yksi todistaja vielä nopeasti, voisinko kutsua Jesajan. “Jesaja, todistaisitko Puolustuksen Todistajan puolesta, Syytetyn puolesta?”

57   “Kyllä, tahdon tehdä sen. Olin profeetta. Olin vahvistettu profeetta. En edes tiennyt mitä sanoin, mutta Jumala pani sanomani tapahtumaan. Kaikki alkoivat uskomaan sen, koko seurakunta, he alkoivat uskomaan sen. Ja yhtenä päivänä tapahtui hyvin outo asia. Herra Jumala sanoi minulle: ‘Israel etsii merkkejä, niin Minä haluan heidän tekevän, mutta Minä tulen antamaan heille super-merkin. Ja se tulee olemaan super-ajanjaksoa varten, kun heillä on super-marketteja ja super-suihkukoneita, ja kaikki on super super. Minä tulen antamaan heille super-merkin, neitsyt tulee raskaaksi!’ Ja koska olin vahvistettu profeetta, alkoi jokainen pikku neitsyt tehdä valmisteluja, koska juuri hän tulisi olemaan se ‘joka tulisi saamaan tuon lapsen’, kyllä vaan, hän tulisi olemaan ‘Jehovan kutsuma.’ Ja kaikenlaisia asioita tapahtui. Kyllä vaan. Sanottiin: ‘Minä odotan tyttäreni tulevan raskaaksi.’ Toinen taas ajatteli, että se olisi tämä, ja jokainen tyttö odotti sitä. Kului vuosia. Jotkut heistä raapivat päätään ja sanoivat: ‘Tuo vanha väärä profeetta.’ Mutta se tapahtui kahdeksansataa vuotta myöhemmin. Hän ei sanonut milloin, neitsyt tulisi raskaaksi, Hän sanoi, että neitsyt tulisi raskaaksi! Ja kahdeksansataa vuotta myöhemmin neitsyt tuli raskaaksi.”

58   Nyt viimeiseksi todistajaksi, jos suotte minulle anteeksi, niin voinko minä olla viimeinen todistaja? Se ei ole aikaisemmin Raamatussa, se on nyt. Sallikaa minun olla seuraava todistaja muutaman minuutin ajan, ennen kuin aloitamme rukousjonon. Ja kuunnelkaa tarkasti. Haluaisin antaa todistuksen Hänen puolestansa. Haluan tulla kutsutuksi todistamaan, ja kohottaa käteni kertoakseni Totuuden, enkä mitään muuta kuin Totuuden.

59   Haluaisin kysyä, kuinka minusta koskaan tuli kristitty? Isäni ja äitini, isoisäni ja isoäitini, molemmilta puolilta, he olivat kaikki syntisiä. Ja minulla oli rikkaruohon luonne… sitten kuinka tulisin olemaan vehnänjyvä. Mutta yhtenä aamuna, pienessä hirsimökissä, alhaalla Kentuckyssa, niin sanoivat äitini ja kätilö, että huhtikuun 6. päivänä, kello viideltä aamulla, vuonna 1909, kun Herra toi minut maailmaan, siellä oli Valo tuon pienen ikkunan ääressä ulkona. Ja kun he avasivat ikkunan, ja äitini maatessa siellä pienellä vuoteella, he kääntyivät katsomaan nähdäkseen minkälaisen vauvan hän oli saanut, tuli tuo Valo pyörien sisälle. Eivätkä nuo vuoristolaisihmiset tienneet mitä ajatella Siitä. Ja minä olin liian pieni tietämään sitä.

60   Lapsena, ollessani noin seitsemän- tai kahdeksanvuotias, olin kantamassa vettä alkoholin tislauslaitteelle, jonka isäni omisti. Ja yhtenä lämpimänä syyskuun iltapäivänä, istuin alas ja itkin… olisin halunnut mennä poikien kanssa lammelle kalastamaan, mutta en voinut mennä koska minun täytyi kantaa tätä vettä. Minä kuulin tämän Pyörretuulen siellä puussa, noin puolivälissä puuta ylöspäin. Ei mitään liikettä missään muualla, syyskuussa Indianassa, kaikki on hyvin liikkumatonta, kuollutta, vaiti. Ja siellä oli tämä Pyörretuuli, josta tuli Ääni, joka sanoi: “Älä koskaan tupakoi, ryyppää tai saastuta ruumistasi, (se on juoksentele naisten kanssa), eikä mitään senkaltaista, sillä sinua varten on työ tehdäksesi, kun tulet vanhemmaksi.” Ja äitini kutsui lääkärin, koska hän ajatteli, että olin niin hermostunut.

61   Viikko sen jälkeen, ollessani transsissa, niin kuin sitä kutsuin, näin tämän Municipal siltaa rakennettavan Ohio joen ylitse ja kuusitoista miestä menetti elämänsä siinä. Kaksikymmentä kaksi vuotta tuosta päivästä, Municipal silta ylittää joen juuri tuosta paikasta, ja kuusitoista miestä menetti elämänsä siinä.

62   Green’s Millillä yhtenä yönä, tietämättä mitä tämä kaikki oli… Myöhemmin minusta tuli saarnaaja palvelemaan Herraa. Green’s Millillä yhtenä yönä… Pastorini oli juuri sanonut minulle… olin kertonut heille kyvystäni nähdä asioita, ja he sanoivat minulle, että se oli Perkele. Ja minä ollen kristitty, en halunnut olla missään tekemisissä Perkeleen kanssa, en millään tavalla. Niinpä menin sinne ylös ja sanoin: “Herra, minä en voi mennä elämäni lävitse tällä tavalla.” Ja istuin siellä eräässä pienessä paikassa kaukana kalastusleirin takana, ja rukoilin. Ja yhtenä yönä siellä, kun Herra oli puhunut minulle, ja puussa, niin kuin Hän teki Moosekselle. Sitten täällä Green’s Millillä, siellä tuli eräs Mies sisälle, ja sanoi minulle etten yrittäisi pyytää päästä eroon Tästä, vaan, että se oli Jumalalta lähetetty lahja, joka tuli viedä maailman kansoille, ja Hän antoi minun tietää Kirjoituksilla, että kaikkien näiden asioiden, jotka oli luvattu Raamatun mukaisesti, täytyi täyttyä, ja, että aika oli käsillä.

63   Ja menin takaisin alas ja kerroin pastorilleni. Ja kerrottuani hänelle, hän sanoi: “Billy, mitä sinä olet syönyt? Näitkö sinä unta ja oliko se painajainen?” Mutta minulle, se oli Malakia 4. Hän sanoi: “Kuinka sinä tulet tekemään sen?” Se oli Luukas 17:30. Se oli myös Ilmestyskirja 10. Se oli myös kaikki nämä Kirjoitukset, jotka oli luvattu viimeisiä päiviä varten. En nähnyt sen tapahtuvan juuri silloin. Ihmiset ihmettelivät: “Milloin se tulee tapahtumaan?” Mutta minä vain pidin kiinni siitä.

64   Yhtenä päivänä siellä joella, olin kastamassa viittäsataa ihmistä, kun äkisti, tuli tänä sama Valo, joka tuli sisälle ollessani lapsi. Ja olin kertonut ihmisille nähneeni Sen. He sanoivat, että uneksin ja, että se oli jonkinlainen pakkomielle, joka minulla oli. Mutta enemmän kuin viidentuhannen ihmisen edessä, kello kahdelta iltapäivällä, vuonna 1933, tuli taivaalta alas tämä Pilvi, puhuen nämä sanat: “Niin kuin Johannes Kastajan tehtäväksi oli annettu edeltää Kristuksen ensimmäistä tulemusta, samoin sinun palvelustehtäväsi tulee edeltämään Kristuksen toista tulemusta.” Ja siellä tuhannet ja tuhannet ihmiset kuulivat sen, ja sanomalehdet antoivat todistuksen Siitä.

65   Haluan sanoa, ja haluan kiinnittää huomionne siihen, kuinka tuo sokea syyttäjä etsii jotakin miestä, jolla olisi orjantappuroiden ja naulojen jäljet ja kaikkea sellaista. Raamattu ei sano niin! Se ei anna sellaista lupausta.

66   Me luemme täältä Luukkaan 17. luvun 30. jakeesta, jossa Jeesus puhuu, sanoen: “Niin kuin se oli Sodoman päivinä, niin se on oleva, kun Ihmisen Poika tullaan paljastamaan.” Kun Hänet paljastetaan! Haluan kiinnittää huomionne tähän muutamaksi minuutiksi, jos vielä kärsitte minua muutaman minuutin pidempään. Olkaa nyt todella kunnioittavia muutaman minuutin ajan.

67   Huomatkaa, Jeesus kantoi kolmea nimeä; Ihmisen Poika, Daavidin Poika, Jumalan Poika. Hänellä oli kolme nimeä. Kaikki yksi ja sama persoona, mutta kolmella nimellä. Aivan niin kuin Isä, Poika, Pyhä Henki; kaikki yksi ja sama Jumala, kolmessa ominaisuudessa.

68   Aivan kuten minäkin. Vaimoni kutsuu minua aviomieheksi. Lapsillani ei ole mitään tekemistä kanssani aviomiehen nimellä, minä olen heidän isänsä. Pienellä lapsenlapsellani, joka istuu siellä, ei ole mitään tekemistä kanssani isän nimellä, eikä mitään tekemistä aviomiehen nimellä, olen hänen isoisänsä. Ja se kaikki on yksi ja sama persoona.

69   Ja me panemme merkille, kun Jeesus tuli ja yritti paljastaa itsensä Ihmisen Poikana (älkää nyt kadottako tätä,), kun Hän paljasti itsensä, ja kutsui Itseänsä jatkuvasti “Ihmisen Pojaksi”, niin Israel oli sokaistu. He eivät tienneet mitään siitä, mitä Ihmisen Poika merkitsi. Mutta, kun sokea Bartimeus juoksi Hänen luokseen, hän kutsui Häntä “Daavidin Pojaksi”. Daavid merkitsi “Kuningas”. Muistakaa, ihmisen Poika, Daavidin Poika, Jumalan Poika (joka oli Herra.) Tämä juutalainen sai mitä pyysi, koska hän lähestyi Häntä Daavidin Pojan, Kuninkaan Nimessä; Hän ei ollut Pelastaja, vaan Hän oli Kuningas.

70   Ja, kun tuo kreikkalainen, syyrofoinikialainen nainen lähestyi Häntä Daavidin Pojan nimessä, Hän ei edes kohottanut päätään. Hänellä ei ollut mitään vaatimuksia Häneen Daavidin Pojan nimessä. Hän ei ollut Daavidin Poika tuolle syyrofoinikialaiselle naiselle. Mutta, kun tämä sanoi “Herra”, Hän kääntyi ympäri. Näettekö? Herra, Hän oli Herra! Hän ei ollut Daavidin Poika tuolle naiselle.

71   No niin, miksi Häntä ei tunnistettu ihmisen Poikana? Ihmisen Poika oli hengellinen ilmestys, profeetta. Ihmisen Poika merkitsee “profeetta”.

72   Jos te nyt menette Raamatussanne Hesekielin 2. lukuun ja 1. jakeeseen, te tulette näkemään, että Hesekiel oli profeetta, Jumalan Sana tuota päivää varten. Ja Jehova itse kutsui häntä ihmisen pojaksi. Jehova kutsui häntä ihmisen pojaksi, aivan samoin kuin Jeesuskin paljasti itsensä ihmisen Poikana. Mitä se oli? Tuon hetken luvattu Sana julkituotuna, sama Jumala! Jumala Hesekielin aikana, Jumala Jeesuksen aikana, ihmisen Poika!

73   Hän oli ihmisen Poika, koska Hän oli tullut paljastamaan itsensä Israelille Profeettana, ja he hylkäsivät sen. Ja se oli profetia, että he tulisivat saamaan Hänet ihmisen Pojan nimessä, Profeettana, ja niin oli Sanan mukaan. 5. Moos.18:15: “Herra teidän Jumalanne on nostava esiin Profeetan minun kaltaiseni.” Ja, kun Hän tuli, Hän samaisti itsensä palvelustehtävässään miehenä, ei Jumalan Poikana, vaan ihmisen Poikana, joka Hän väitti olevansa. Ja he olivat sokaistut, eivätkä voineet nähdä sitä.

74   Mutta nyt pakanoille Hän paljastaa itsensä Jumalan Poikana, joka on Pyhä Henki. Mutta nyt Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli Sodoman päivissä.”

75   Haluan tämän sokean syyttäjän näkevän tämän. Hän on sokea Sanan tulkitsija, niin kuin hän aina on ollut. Hän ottaa oman organisaationsa idean Siitä, eikä tiedä Siitä yhtään mitään. Hän tekee sen pettääkseen, koska hän oli pettäjä alussa.

76   Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli Sodoman päivissä, kun ihmisen Poika paljastetaan.” Sodoman päivissä oli Poika (joka oli Jumala) paljastettu inhimillisessä lihassa, jota erään kerran kutsuttiin Melkisedekiksi, Isäksi. Melkisedekillä tuona aikana ei ollut isää eikä äitiä, ei päivien alkua eikä elämän loppua; niin, että kuka Hän olikin, Hän yhä pysyy samana. Jeesuksella oli isä ja äiti; mutta tällä Miehellä ei ollut isää eikä äitiä. Ja Hän ilmestyi Abrahamille ihmisen Pojan muodossa, Elohim, Jehova. Seurakunta on nyt palvellut kautensa seurakunta ajanjakson lävitse, Pyhän Hengen kasteessa. Mutta Jeesus sanoi täällä, tehdäkseen Malakia 4. ja muut näistä Kirjoituksista todelliseksi teille, näettehän, että “viimeisissä päivissä, juuri ennen tulemusta, maailma tulisi olemaan Sodoman tilassa, ja ihmisen Poika tulisi paljastamaan itsensä ihmisen Poikana, samalla tavalla kuin Hän teki Sodoman päivissä.”

77   Sokea syyttäjä, etkö voi nähdä sitä? Hänen Sanansa ovat totta. Ei mitään arpia nauloista ja orjantappurakruunusta.

78   Se on Jumalan Poika personoituneena Seurakunnassansa, ihmisen Poikana. Sen täytyy täyttää Malakia 4 ja loput Kirjoituksista. Haluan kiinnittää tämän oikeuden huomion siihen, niin että tutkitte sitä hyvin tarkkaan, “Ihmisen Poika”! Kuten Jumala Isä, Jumala Poika, Jumala Pyhä Henki; se on sama Jumala, kolme saman Jumalan erilaista ominaisuutta. No niin, Hän oli ihmisen Poika paljastettuna silloin Profeettana. Daavidin Poika, Kuningas. Ja nyt Jumalan Poika seurakunnan ajassa; koska Jumala ei ole mies, vaan Jumala on Henki, on Hengen Poika Pyhä Henki, seurakunnan ajanjaksossa. Mutta täällä on luvattu, että “viimeisissä päivissä, ihmisen Poika tultaisiin paljastamaan!”

79   Sokea syyttäjä, ymmärrätkö sitä? Ja haluan sinun tietävän, sokea syyttäjä, että me näemme Sen, me uskomme Sen, että nämä Sanat ovat täyttyneet edessämme ja me tiedämme, että ne ovat Totuus.

80   Juutalaisille Hän oli Daavidin Poika. Kreikkalaisille Hän oli Herra, meille pakanoille Hän on Herra. Ja nyt viimeisissä päivissä, Hän palaisi jälleen takaisin ihmisen Poikana, koska Malakia lupasi meille, että viimeisissä päivissä nousisi esiin profeetta, joka tulisi palauttamaan ihmisten sydämet takaisin, (pois noista organisaatioista) ja takaisin alkuperäiseen Sanaan, isien Uskoon, alkuperäiseen Helluntaihin. Ja, kun Hän tekisi sen, niin Joh. 14:12, tekoja, joita Hän teki, tultaisiin myös tekemään. Ilmestyskirja 10 lupasi, että koko salaisuus paljastettaisiin. Kuinka te paljastaisitte salaisuudet? Katsokaa mitä Luther jätti pois, katsokaa mitä Wesley jätti pois, katsokaa mitä helluntailiike jätti pois, ja sydämen salaisuudet paljastettaisiin, tekemään sen samaksi Jumalaksi kautta jokaisen ajanjakson, joka ei ole mitään muuta kuin Jumalan Sana jälleen julkituotuna ihmisen Poikana. Me emme odota näkevämme naulan arpia; me odotamme näkevämme Sanan julkituotuna. Huomatkaa, Jumala lupasi nämä asiat nyt, ja Hän tekee sen juuri niin kuin Hän sanoi tekevänsä. Voisin sanoa lisääkin, mutta jätän aiheen koska on tulossa myöhä.

81   Hra Syyttäjä, haluan sinun tietävän, että voisin kutsua tuhansia todistajia tänne tänään iltapäivällä. Haluan sinun tietävän, että Hän on tehnyt ne asiat, jotka Hän sanoi tekevänsä, ja me olemme sen todistajia, että “Hän pitää Sanansa”! On olemassa aito Pyhän Hengen kohtaaminen! On aito Jumalan Voima! On aito lupaus siitä, että he tulevat terveiksi, kun he laskevat kätensä sairaiden päälle. Haluan sinun tietävän sen. Haluan sinun tietävän Hänen sanoneen, että “niin kuin se oli Sodoman päivissä, niin se on oleva ihmisen Pojan tulemuksessa.”

82   Minä olen vieras, ja todistan ainoastaan, että mitä Raamattu sanoo, on Totuus. Jos panette merkille, niin tuo Herran Enkeli, joka tuli miehen muodossa, Hänen selkänsä oli käännettynä telttaan ja Hän kertoi Abrahamille mitä Saara siellä ajatteli. Jeesus sanoi, että se tulisi uusiintumaan. Nyt, jos olen kertonut Totuuden, antaa Jumalan vahvistaa sen Totuudeksi. Antaa Hänen paljastaa se. Silloin se ei ole enää mikään salaisuus, vaan me tiedämme sen. Jätän sen tänä iltapäivänä tämän oikeuden tuomittavaksi, tehkää päätoksenne. Tulkoon Jumala, joka antoi lupauksen… Ei siellä aikaisemmin noissa päivissä; he olivat vahvistetut. Antaa Jumalan, joka antoi lupauksen vahvistaa se tänään, tehdä samoin. Jotkut teistä ajatelkaa sydämessänne, rukoilkaa Jumalaa sairautenne tai vaivanne puolesta, ja nähkää josko Jumala tulee paljastamaan sydämen salaisuuden. Minä haastan teidät tekemään sen, puolelta toiselle. No niin, uskaltaisinko minä tehdä jotakin sellaista, jos en seisoisi tarkalleen, sillä mitä Kirjoitus sanoo? Haluan tämän oikeuden näkevän, että Hän on sama eilen, tänään ja iäisesti, ja, että Hän pitää lupauksensa. Ja Hän lupasi, että Jeesus Kristus tulisi paljastetuksi viimeisissä päivissä, ihmisen Poikana.

83   Eräs mies istuu tässä kärsien sisäisistä verenvuodoista. En ole koskaan elämässäni nähnyt sinua. Jos se on oikein, kohota kätesi. Uskotko sinä, että minä annan todistuksen Jumalan Sanasta? Se on vaimosi, joka istuu vieressäsi. Hän kärsii myös, kasvaimesta päässään. Jos se on oikein, kohota kätesi. Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle kuka olet? Jos Hän yhä on Sana, niin Sana tuntee sydämen salaisuuden. Te olette herra ja rouva Hunt. Jos se on oikein, kohottakaa kätenne. Miksi te ette usko Sitä?

84   Tässä istuu eräs mies, juuri tässä, hänen päänsä on alhaalla, hän itkee, rukoillen itsensä ja myös vaimonsa puolesta, joka ei ole täällä. Hän ei ole kanssasi tänään iltapäivällä. Hän kärsii. Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle, mikä hänen vaivansa on, vaikka hän ei olekaan täällä? Uskotko sinä sen? Uskotko? Minä olen sinulle vieras, onko se oikein? Vaimollasi on naistenvaiva. Jos se on oikein, kohota kätesi, korkealle, niin että voimme nähdä sen. Ja sinun nimesi on herra Smith. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan hänet? Jos uskot, heiluta kättäsi ylös ja alas tällä tavalla. Minä haastan teidät uskomaan, että Jeesus Kristus on paljastettu ihmisen Pojan muodossa. Ja teille, jotka uskotte, se on Jumalan voima, joka tietää jokaisen ajatuksen.

85   Tässä istuu eräs nainen katsoen minuun, hän kärsii korkeasta verenpaineesta. Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle kuka olet? He kutsuvat sinua Daisyksi. Onko se oikein? Kohota kätesi. Usko nyt koko sydämelläsi, Jeesus Kristus tulee tekemään… antamaan sinulle kaipauksesi. Katsokaahan, Hän on sama eilen, tänään ja iäisesti. Uskotteko te sitä?

86   Täällä istuu eräs mies, täällä takana, Katsoen minuun, hänellä on taakka sydämellänsä. Se on hänen poikansa puolesta, pojalla on sokeritauti. Uskotko sinä? Se oli vaimosi, joka alkoi itkeä siellä vieressäsi, ja hänelläkin on taakka sydämellään. Se on hänen sisarensa puolesta. Hänen sisarellaan on sydänvaiva, komplikaatio. Te olette herra ja rouva Sickles. Jos se on oikein, heiluttakaa kättänne ylös ja alas tällä tavalla. Jos olen täysin vieras teille, nouskaa seisomaan. Nouskaa seisomaan, jos olen teille vieras, ettekä te tunne minua.

87   Mitä se on? Jumalan Sanan täyttyminen viimeisissä päivissä! Syyttäjä, haluan sinun tietävän, että Jumalan Sana on totta. Jumala sanoi sen minulle kolmekymmentäkolme vuotta sitten. Minä olen odottanut koko tämän ajan, mutta se on täyttynyt juuri täällä tänä iltapäivänä. Jumala pitää Sanansa! Hän on sama eilen, tänään ja iäisesti. Jumala siunatkoon teitä; menkää ja vastaanottakaa kaipauksenne.

88   Teidän mielenne on tuomaristo. Valamiehistön täytyy tehdä ratkaisunsa. Ja se tapa miten te toimitte tästedes, tulee osoittamaan ihmisille mikä teidän tuomionne on. Onko Hän syyllinen vai onko Hän syytön? Uskotteko, että Hän on syytön, ja, että Hän pitää Sanansa? Me kuuntelemme tuota vanhaa miestä Kärsimätöntä, Hra Uskomatonta ja Hra Skeptikkoa. Mutta tuletteko te nyt uskomaan, että Jumala pitää Sanansa? Teidän mielenne on tuomaristona. Ja se tapa miten te toimitte tämän jälkeen, tulee todistamaan ihmisille mikä teidän tuomionne on. Näettekö sitä? Kumartakaamme silloin päämme.

89   Olen kertonut teille rehellisen Totuuden. Jos meillä olisi aikaa viipyä täällä, niin Raamatussa ei ole yhtään Kirjoitusta, joka ei antaisi samaa todistusta. Minä olen ollut rehellinen. Tiedättekö, joskus olla rehellinen ei ole helppo tehtävä. Mutta niin kauan kuin Jumala seisoo siellä! Se ei ollut helppoa Lutherille, Wesleylle, tai muille heistä. Se ei ole helppoa teille tai kenellekään, joka ottaa asemansa. Mutta tänään iltapäivällä teidän täytyy ottaa asemanne. Hän sanoi: “He laskevat kätensä sairaiden päälle, ja he tulevat terveiksi.” Jos te uskotte sen, niin en välitä tapahtuuko se juuri nyt täällä, tai tapahtuuko se ensi viikolla, tai tapahtuuko se kahdenkymmenen vuoden kuluttua; jos te ehdottomasti uskotte sen, sen täytyy tapahtua.

90   Siellä istuu nyt läsnä eräs lääkäri, niin kuin olen ymmärtänyt. Haluan kiittää häntä. Tapasin erästä hänen potilastaan jokin aika sitten, aikaisin tänä aamuna sairaalassa, jonka täytyy kuolla, niin kuin he ajattelevat. Tuo nainen on niin syövän syömä. Ja tämä pieni nainen sanoi minulle: “Minun kirurgini on osallistunut sinun kokouksiisi, ja on yhtä mieltä kanssasi. Eikä vain sitä, veli Branham, mutta haluan sinun tietävän, että hän seisoo rinnallasi rukouksessa minun puolestani.” Jos minä tarvitsisin mitä tahansa lääketieteellistä apua, haluaisin hänen antavan sitä minulle, miehen, joka voi luottaa Jumalaan sillä tavalla! Kyllä. Heitä on kaikilla elämän aloilla, kaikissa ammateissa.

 Muistakaamme, tuomio on nyt teidän.

91   Herra Jeesus, olen juuri yrittänyt selittää Sanan. Sinä olet todistanut, että se on Totuus. Sinun todistajasi, ne olisimme voineet kutsua heitä satoja, mutta meillä ei ole aikaa. Täällä on myöskin nenäliinoja, jotka menevät sairaille ja ahdistetuille, juuri täällä missä Pyhä Henki on antanut todistuksen, että Jeesus on yhä elossa. Me tunnemme Hänet Hänen Elämästänsä, siitä elämästä, jonka Hän eli ja niistä teoista, joita Hän teki. Ja me rukoilemme, Jumala, nyt laskiessamme kätemme näiden nenäliinojen päälle, että ketä tahansa ne koskettavat, voikoot he parantua. Tarjoan rukoukseni uskon kera, ja tämän uskovaisten joukon kanssa, näiden puolesta, jotka eivät ole kyenneet olemaan täällä. Voikoot he nauttia Jumalan suuruudesta. He voivat olla sairaita, eivätkä kykene tulemaan. Ehkä joku vanha isä raukka istuu siellä huoneessaan, nojaten keppiinsä, tänään iltapäivällä, ja odottaen tätä liinaa tulevaksi. Tuo lapsi, joka makaa siellä sairaalassa, palaen kuumeesta, ja joskus odottaen nenäliinaa. Salli Kaikkivaltiaan Jumalan voiman mennä niiden kanssa, ja voidella ne samalla voitelulla, joka on ollut kokouksen yllä tänä iltapäivänä. Ja voikoot he parantua, Herra. Me tarjoamme tämän rukouksen heidän puolestaan, koska he eivät olleet läsnä. Mutta Sinä olet kaikkialla läsnä oleva. Ole Sinä siellä vahvistamassa Sanasi, Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta.

92   Antakoon nyt Pyhä Henki todellisen, ei jotakin tunnekuohua, tai puolinaista toivoa, vaan aidon tuomion tästä, täällä jota minä tänään iltapäivällä kutsun “oikeudeksi”. Voikoon jokainen heistä antaa todistuksensa samoin, kun he ylittävät puhujanlavan, pitäen rukouskorttia kädessään… kun heidän kohdallaan tehdään Markuksen 16. luvun mukaisesti: “He laskevat kätensä sairaiden päälle ja he tulevat terveiksi.” Sinun valitun palvelijasi seistessä täällä, ja laskiessamme kätenne heidän päälleen, Herra, voikoon se selvittää sen ikuisiksi ajoiksi. Voikoot he lähteä täältä onnellisina, ja unohtaa, että heillä koskaan olikaan vaivoja, koska he ovat varmoja, niin kuin Abraham oli, että Jumala on kykenevä tekemään antamiensa lupausten mukaisesti. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

 Rakastan Häntä,
rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni Golgatan puulla.

93   Kuinka monella teistä on oikeudenpäätöksenne valmiina? Kohottaisitteko kätenne: “Minulla on tuomioni.” Hyvä on, oikeus, teitä tullaan palvelemaan Jumalan Pyhän Sanan mukaisesti: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Minä en jätä teitä tänne siinä ajatuksessa, että tämä lahja tekisi toisen toista enemmäksi. Teillä on täällä jumalisia pastoreita. Ja me tulemme pyytämään heitä seisomaan kanssamme puhujanlavalla. He tulevat laskemaan kätensä sairaiden päälle aivan samoin kuin minäkin. He pyysivät meitä tulemaan tänne, ja he ovat täällä Jumalan todistajina. He todistavat Totuudesta. Ei voida sanoa: “Veli Branham laski kätensä”, koska minun käteni eivät ole sen enempää kuin kenenkään muunkaan. Kysymys on teidän uskostanne, siitä tuomiosta, jonka te olette antaneet Jumalan Sanalle. Jumala pitää Sanansa! Jos Jumala voi pitää tuon osan Sanasta ja todistaa Sen teille oikeaksi, silloin te olette jo parantuneet, koska Hänen haavoillansa teidät parannettiin.

94   Nyt haluan kaikkien tässä osastossa täällä, joilla on rukouskortit, nousevan seisomaan tälle puolelle seinän vierelle. Ja kaikki joilla tässä osastossa on rukouskortit, nouskaa seisomaan keskikäytävälle ja kääntykää ympäri toiseen suuntaan. Ja kaikki tässä osastossa täällä, joilla on rukouskortit, kääntykää nyt toiseen suuntaan, menkää takaisin toiseen suuntaan. Kääntykää toiseen suuntaan, koska haluan yhtenäisen jonon. Kaikki tässä osastossa, tulkaa tähän suuntaan, kääntykää sinne taaksepäin, ja rukousjono tulee yhtenäiseksi. Ja kaikki siellä parvekkeella, joilla on rukous kortit ja haluavat puolestaan rukoiltavan, tulkaa alas ja liittykää tämän toisen osaston perään heidän tullessaan.

95   [Veli Branham puhuu saarnaajille lavalla.] Haluatteko minun kutsuvan esiin toisia saarnaajia? Sopiiko antaa todistus? Sopiiko se teille kaikille? Mikä sinun tuomiosi on oikeudenkäynnistä? [Veli vastaa: “Minä tiedän, että nuo asiat ovat Totuus.”] Hyvä on.

96   Pastorit haluavat yhteyttä muiden saarnaajien kanssa. He haluavat jokaisen sananpalvelijan täällä, joka uskoo Jumalaan, ja uskoo käsien laskemiseen sairaiden päälle, jos heidän tuomionsa tänä iltapäivänä on se, että se on “Totuus”, niin he kutsuvat teidät virkaveljinään tulemaan ja seisomaan täällä lavalla meidän kanssamme, kun me rukoilemme. Kaikki pastorit, jotka ovat täytetyt Jumalan Hengellä, ja teidän tuomionne nyt on, että te uskotte Hänen olevan sama eilen, tänään ja iäisesti, ja uskotte, että Markus 16 on Totuus, niin nämä pastorit kutsuvat teitä virkaveljinään Evankeliumissa tulemaan nyt tänne. Tulkaa ja seiskää täällä lavalla kanssamme, kun me nyt muodostamme nämä rukousjonot, rukoillaksemme. Tuokaa heidät ylös tätä kautta. Kaikki pastorit rakennuksessa, välittämättä kirkkokunnasta. He juuri sanoivat minulle, että pyytäisin teitä. Tulkaa tänne ylös, jos tahdotte, ja muodostakaa tämä rukousjono, rukoillaksemme sairaiden puolesta ja laskeaksemme kätemme heidän päälleen.

97   Kuinka monta uskovaista siellä on, joiden puolesta ei tarvitse rukoilla, kohottaisitteko kätenne. Tahtoisitteko te myös luvata minulle, että teidän rukouksenne tulevat kohoamaan ylös meidän pastorien rukousten mukana, meidän rukoillessamme näiden ihmisten puolesta. Mitä, jos se olisi sinun äitisi, joka seisoo siellä? Mitä, jos se olisi vaimosi? Mitä, jos se olisi veljesi tai sisaresi? Muistakaa, se on jonkun äiti, se on jonkun veli, se on jonkun sisar, se on jonkun äidin poika tai tyttö, ja me teemme muille niin kuin me haluaisimme muiden tekevän meille. Haluan, että jokainen teistä nyt on kunnioittava ja rukouksessa.

98   Ja, kun he nyt ovat muodostaneet jononsa valmiiksi tulemaan, haluan, että sananpalvelijat nyt tulevat tänne ja muodostavat kaksoisrivin, ympäri puhujanlavaa täällä, muodostakaa kaksoisjono ihmisten kulkea ohitse. Asetan tämän mikrofonin takaisin paikalleen ja herra Borders tulee seisomaan täällä johtamassa laulamista. Oikein, kaksoisjono, ja alas tätä kautta, niin että ihmiset voivat…

99   Nyt jokainen teistä, jotka seisotte jonossa, tehkää se kaksinkerroin varmaksi Saatanalle, syyttäjälle, että olette tehneet ratkaisunne. Se tosiasia, että te uskotte, että se, mitä te tarvitsette, on Jumalan Sana, ja että se on Totuus, sen osoittaa se, että te tulette tämän jonon kautta, jotta kädet laskettaisiin päällenne. Teidän toimintanne tulee osoittamaan mikä teidän tuomionne oli. Kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Minä lupaan sen Jumalalle.” Kaikki te tässä jonossa.

100   Rukoilkaamme nyt. Taivaallinen Isänne, nämä ihmiset, tänään iltapäivällä, he ovat istuneet kuin oikeutta. Ja minusta tuntuu, että Sinulla on ollut todellinen oikeudenkäynti. Pilatus ei antanut Sinulle oikeata oikeudenkäyntiä, hänellä oli vääriä todistajia. Mutta Sinä voitit väärät todistajat. Puolustuksen Todistaja, Pyhä Henki tuli ja vahvisti Sanan ihmisten edessä. Sinulla oli oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Ja ihmiset ovat tehneet päätöksensä, he ovat antaneet tuomionsa tänään, ja he tulevat jonon lävitse todistaakseen maailmalle, että he uskovat Sinun Sanasi olevan niin. He ovat olleet täällä seurakunnissa, joista jotkut sanovat: “Anna minun nähdä sinun tekevän tämä, tai anna minun nähdä sinun tekevän tuo.” Se ei ole Sanan mukaisesti. Sana sanoo: “He tulevat terveiksi.” Ja me olemme tuoneet lavalle todistajia, todistaaksemme, että se on mitä Sinä sanoit. Sinä teet asiat omalla tavallasi.

101   Nyt rukoilen Isä, että Sinä soisit nämä siunaukset tänä iltapäivänä ihmisille. Sinun palvelijanasi, ja kaikkien muiden palvelijoittesi kanssa, joita on täällä satoja, me uhraamme rukouksemme näiden ihmisten puolesta. Voitele nämä hienot pastorit, Herra. Jos Hra Skeptikko, Hra Uskomaton, tai Hra Kärsimätön, tai joku noista arvostelijoista, pilkkaajista, joita on ollut kautta jokaisen ajanjakson, jos he tulevat vastakkain näiden ihmisten kanssa, voikoon tämä oikeus tänä iltapäivänä olla sitä vastaan,  heidän todistuksensa. Niin ettei ole väliä mitä he sanovat, niin kuin se oli Sodoman päivänä, se menee tuhoon. Kuinka he pilkkasivatkaan ja tekivät pilaa! Mutta se ei merkinnyt mitään, uskovainen pysyi suoraan Sanan kanssa. Ja me olemme valmiit pitämään kiinni Sanasta tänä iltapäivänä, Isä, näiden toisten pastorien kanssa täällä, niin kuin sinun Sanasi sanoo, he laskevat kätensä näiden ihmisten päälle, ja voikoon Kaikkivaltiaan Jumalan voima, Jonka me tiedämme olevan läsnä nyt, vahvistaa Sanan, ja tehdä jokaisen heistä terveeksi. Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Aamen.

102   Veli Roy, tulisitko tänne lavalle. Jokainen pää nyt kumarrettuina, jokainen rukoillen ja laulaen. Jos ette rukoile, laulakaa “Usko se vaan”. Ja, kun te kuljette ohitse, vain uskokaa, kulkekaa ohitse. Ei väliä mitä sanotaan tai tehdään, se riippuu teistä. Jos haluatte huutaa, huutakaa. Jos haluatte kävellä pois… ei väliä mitä se on, uskokaa vain Jumalaa. Kävelkää pois ja sanokaa: “Se on selvitetty sydämessäni.” Aivan niin kuin mennessänne altaaseen kastettavaksi. Se selvittää sen, jos te uskotte sen. Te olette kristitty niin kauan kuin te uskotte. Rukoilkaamme nyt kaikki. Hyvä on, veli Borders. [Veli Branham rukoilee sairaiden puolesta. Tyhjä paikka nauhassa.] Usko se vaan!

Kunnes tapaamme! kunnes tapaamme!
Kunnes tapaamme Jeesuksen jalkojen juuressa;
Kunnes tapaamme! kunnes tapaamme!
Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme!

103   Minä palvelen Jumalan Sanan teille. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon jokainen teistä saada sen mitä olette pyytäneet. “Jos te sanotte tälle vuorelle: ‘Siirry’, ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte, että se, mitä olette sanoneet, tulee tapahtumaan, niin voitte saada sen, mitä olette sanoneet. Kun te rukoilette, uskokaa saavanne mitä pyydätte, ja se annetaan teille. Minä palvelen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Minä uskon, että olemme päättäneet tuomiomme, ja kun olemme lukeneet tuomiomme, todistavat nyt meidän toimintamme, että me uskomme, ja me tiedämme Hänen parantavan. Jos en enää koskaan näe teitä virran tällä puolella, tulen tapaamaan teidät toisella puolella. Silloin tuo suuri Pyhä Henki, joka on ollut vieraanamme tämän viikon täällä kanssamme ja suorittanut palvelusta meille, Hän tulee silloin todistamaan teille, että olen kertonut teille Totuuden. Siihen asti:

Kunnes tapaamme! kunnes tapaamme!
Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme:

Kumartakaamme päämme nyt.

104   Ja todella hiljaisesti ja suloisesti, [Veli Branham alkaa hyräillä “Kunnes tapaamme”.]

105   Väistyköön kuoleman aallot edestänne. Voikoon Taivaan Jumala, jonka läsnäolossa olemme, varjelkoon teitä aina kunnes tapaamme. Jumala olkoon kanssasi, veli. Minä arvostan teitä.

64-0412 OIKEUDENKÄYNTI (A Court Trial), Birmingham, Alabama, USA, 12.4.1964

FIN

64-0412 OIKEUDENKÄYNTI
(A Court Trial)
Birmingham, Alabama, USA, 12.4.1964

 

Kumartakaamme päämme nyt.

Taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua tästä toisesta mahdollisuudesta, joka meillä on voidessamme tulla puhumaan rakkaan Herran Jeesuksen rakkaudesta.

Ja nyt, ulkona sataa, ehkä Herran Henki voisi sataa meidän yllemme sisäpuolelle, sydämiimme, saadakseen meidät tuntemaan Hänen jumalallisen hallinta-alueen, meidän… että Jumalan tahto olisi halumme elämässämme.

Olemme erottaneet tämän päivän, Isä, aamukokousten ja asioiden jälkeen, rukoillaksemme Sinun sairaiden lastesi puolesta. Rukoilen, Jumala, että tämä olisi se päivä, jonka tulemme pitkään muistamaan Sinun siunaustesi tähden meidän yllämme.

 Me rukoilemme tämän sananpalvelijoiden ryhmän puolesta, kaikkien veljien puolesta ympäri koko tämän maan. Jumala siunatkoon heidän palvelustehtäväänsä, ja voikoot he koko ajan kasvaa syvemmässä kokemuksessa Kristuksessa. Kaipauksemme on, Herra, että tuntisimme Sinut paremmin. Rukoilen jokaisen seurakunnan ja jokaisen kirkkokunnan puolesta, että ne kasvaisivat armossa ja Jumalan voimassa.

 Rukoilemme nyt kaikkien sairaiden ja vaivattujen puolesta, että he parantuisivat.

 Ja jos olisi niin, että tällä kanssamme tänään olisi joku, joka ei tunne Sinua Pelastajanaan, olkoon tämän se päivä, jolloin he kaikki sanovat yhdessä Sinulle ”Kyllä”.

Siunaa Sanasi. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

Haluan tosiaan ensimmäiseksi kiittää tätä sananpalvelijoiden ryhmää täällä Birminghamisssa ja tässä osassa maata täällä, jotka ovat tulleet mukaan kannattamaan tätä, auttamaan, että voisin tulla tänne. Ja voin sanoa, että mielestäni tämänkaltaisia sananpalvelijoita tulee kunnioittaa.

 Teidän seurakuntana tulisi kunnioittaa pastorianne, koska ymmärrättehän, että hän on paimen. Ja jos hän huomaa jotain, jonka hän tuntee olevan hyvää syötävää, hän ohjaa laumansa sinne. Ja joskus siitä ollaan eri mieltä, joskus niin on, toiset eivät näe sitä samalla tavalla, ja ehkä he eivät koe, että se olisi hyväksi heidän lampailleen, he eivät pidä sen kaltaisesta paimentamisesta. Mutta ollessani myös yksi paimenista minä vain yritän tuoda Jumalan todellista Ruohoa, todellista Ruokaa, Sanaa.

 Ja niinpä minä arvostan heitä niin paljon ja rukoilen, että Jumala aina siunaisi heitä. Ja vaikuttakoon heidän elämänsä jokaiseen, jonka kanssa he tulevat tekemisiin.

 Kaikilla meillä on palvelustehtävämme. Määrätynlainen palvelustehtävä kiinnittää jonkun määrätyn henkilön katseen, jota joku toinen ei saa aikaan. Näettekö? Niinpä tulemme yhteen, niin kuin sanoin alussa, ja yritämme parhaamme mukaan toimia palvelustehtävässämme, minun palvelustehtävässäni, heidän ja niin edelleen. Me laitamme ne yhteen yrittäen auttaa teitä ihmisiä tuntemaan enemmän Jeesusta Kristusta ja olemaan Hänen parempia, sopivampia palvelijoita ajan lähetessä, kun tulemme kohtaamaan Hänet.

 Nyt, haluan kiittää täällä henkilöitä, jotka antoivat meidän käyttää tätä varustusta. Tämä on mukava rakennus. Ja me arvostamme sitä hyvin paljon. Me kiitämme heitä koko sydämestämme. Ja rukoilen, että jokainen heistä tulisi, jos he eivät jo ole, pelastetuiksi ja olisivat siellä tuossa suuressa Jumalan hallissa, kun enkelit laulavat, kun lunastetut astuvat sisään. Niinpä luotan, että jokainen heistä tulee olemaan siellä eikä kukaan jää pois.

1        Ja nyt haluan kiittää teitä. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta kysyä järjestäjältä, mutta uskon, että kaikki kustannukset ja asiat on katettu. Ja minä arvostan sitä, jokaista uhria, kaikkea sitä, mitä olette tehneet. Yleensä kerätään uhri (tekivätkö he niin?). Teidän ei olisi tarvinnut tehdä niin. He sanoivat… He sanoivat antavansa uhrin, kun kaikki on maksettu.

Te tiedätte, että olen ollut järjes… olen ollut saarnastuolin takana kolmekymmentä kolme vuotta. Enkä ole koskaan kerännyt uhria elämässäni, en kertaakaan, en edes omassa seurakunnassani, en ole kerännyt uhria koskaan elämässäni. Olin töissä, kun toimin pastorina siellä tabernaakkelissa Jeffersonvillessä, minä… olin seitsemäntoista vuotta Julkiset palvelut yhtiössä enkä ole kertaakaan kerännyt uhria eläessäni. Maksoin itse omat kuluni ja niin edelleen ja maksoin kymmenykseni ja kaiken mitä vain pystyin suoraan seurakunnalle, ja kaikki meni suoraan seurakunnalle.

Ja nyt, yleensä he tällä antavat minulle uhrin. Ja haluan tehdä sen selväksi (koska jotkut luotetuista istuvat nyt täällä läsnä). Uhrit, jotka annetaan minulle, rahat, ne eivät suoraan tule minulle. Minä saan palkkaa seurakunnasta, sata dollaria viikossa, se tekee 5 200 dollaria vuodessa, sata dollaria viikossa. Mutta nyt se uhri, jonka te annatte minulle, kohdistetaan Herran työhön. Näin luotetut toimivat sen kanssa. Sitä ei voida käyttää mihinkään muuhun. Tuo raha menee määrättyyn rahastoon. Kun tuo rahasto, jota kutsutaan ”ulkomaan lähetysrahastoksi”, täyttyy olla kohdistettu…

Ja nyt useasti ulkomailla, te voitte nähdä, mitä me saamme aikaan täällä Yhdysvalloissa, niin voitte kuvitella, millaista se olisi siellä. Ja kun me menemme noiden köyhien ihmisten luo, joilla ei ole mitään, ei tarpeeksi edes syödäkseen, kaukana siellä pakanamaissa… Olen nähnyt pienten äitien makaavan kaduilla pienten lastensa kanssa, joiden posket ovat olleet lommolla ja ovat olleet kuolemaisillaan, ja äiti on yrittänyt ojentaa lastansa teille. Ja jos te olette ottaneet sen, niin tässä on toinen, tässä toinen ja toinen, eikä ole mitään syötäväksi. Ja me heitämme roskikseen sen, mistä olisi tarpeeksi ruokkiakseen nuo ihmiset. Näin on. Me emme tajua, kuinka hyvin meidän asiamme ovat.

Ja Afrikan viidakoissa ja niin edelleen, mitä heillä olisi, jotta he voisivat saada minut tulemaan sinne. Heillä ei ole senttiäkään, heillä ei ole mitään tapaa, miten he saisivat minut sinne. Ja minusta tuntuu, että heidän myös tulisi saada kuulla evankeliumi, jonka Herra Jeesus on antanut meille tällä viikolla.

Otan nuo rahat, koska minä… Te annatte ne minulle, ja minä olen sen vartija. Joten se laitetaan talteen, minun työskennellessäni tässä säätiössä, joten sitä ei voida käyttää mihinkään muuhun kuin lähetystyöhön.

Ja se vie tämän saman evankeliumin suoraan heidän luoksensa. Älkää… Minä menen itse, jotta tiedän voivani tehdä parhaani, kun tiedän, että minun täytyy tehdä tili noista jokaisesta sentistä. Ja haluan olla uskollinen Jumalan palvelija. Ja jos en voi olla uskollinen noissa asioissa, kuinka voin olla uskollinen muissa asioissa. Ymmärrättekö? Joten haluan kiittää teitä.

Ja tuo uhri, joka annettiin minulle (niin kuin veli äsken mainitsi) tänä iltapäivänä, pyysin etteivät he olisi tehneet sitä. Mutta yleensä jos he eivät… ja he tietävät tämän, jos menoja ei saada katetuiksi, niin me otamme tuosta uhrista, joka on lähetetty postissa seurakuntaan (missä se on kohdistettu tähän) ja maksamme kulut pois. Me emme halua, että siitä tulisi kuluja kenellekään. Näettekö? Me emme koskaan…

Ja minä olen ehdottomasti käskenyt manageria jokaisessa kokouksessa (veli Jack Morre, joka istuu täällä, joka oli yksi ensimmäisistä miehistä kentällä, hän tietää, etten minä koskaan tulisi seisomaan hiljaa, jos kerjättäisiin rahaa: ”Kuka antaa tämän? Ja kuka antaa tämän?”). Laittakaa uhrilautanen kiertämään ja unohtakaa loput.” Kun Jumala lopettaa tarjoa… kun Hän ei enää täytä tarpeitani siellä, silloin on minun aikani tulla pois kentältä. Niinpä minä en usko kerjäämiseen, vetämiseen, houkutteluun tai uhkailemiseen ja kaikkeen muuhun sellaiseen rahan tähden. En todellakaan.

Kun aloitin palvelustehtäväni, huomasin historiasta, että on kolme asiaa, jotka vahingoittavat Kristuksen palvelijaa. Ja kun hän… kun Jumala siunaa häntä ja antaa hänelle vain pienenkin palvelustehtävän, niin ensimmäisiä epäonnistumisia on raha.

Seuraavana on suosio. Kun hän ajattelee olevansa jotakin, niin silloin hän poissa tieltään. Näettekö. Me olemme… meidän keskuudessamme ei ole merkkihenkilöitä, me olemme kaikki samanlaisia, me olemme Jumalan lapsia (näettekö?), kukaan meistä ei ole suuri eikä kukaan ole pieni, me olemme kaikki Jumalan lapsia.

Sitten (raha, suosio) ja naiset. Ja minua pidetään naisten vihaajana, tiedättehän, se ei pidä paikkaansa, se on poissa kuvasta kokonaan. Minulla on yksi ja ainoa nainen maailmassa, ja hän on vaimoni, suloisin nainen, jonka Jumala on koskaan maan päälle luonut minua varten. Näin on. Hän on minun ja minun yksin, ja minä olen hänen ja hänen yksin. Ja ajattelin noin ollessani nuori mies, nyt vanhana miehenä ajattelen yhä samalla tavalla.

Niinpä minä… hän… Olen yrittänyt välttää noita asioita ja sanoa Herralle Jeesukselle: ”Jumala, on niin vaikeaa olla täällä, koska palvelustehtäväni on niin erilainen. Se hämmentää ihmisiä monella tapaa. Minulla on tarpeeksi kovaa taistellessani noiden asioiden kanssa Saatanaa vastaan, saati sitten noiden toisten.” Niinpä, yritän tehdä parhaani jokaiselle miten vain voin, jotta Jumalan valtakunta tulisi kirkastetuksi.

Nyt, kiitos teille. Ja toivon, että jonain päivänä voin tulla takaisin ja nähdä teidät uudestaan, toivon että voin.

Ja toivon, että kun tulen takaisin… [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Kiitoksia. Ja toivon, että kun tulen takaisin, ei tule olemaan tällaista, jossa teillä on käytettävissä kolme päivää, hermostuneena, sekaisin, kiirehtien sisään, tuoden esiin jotain, josta ei edes itse tiedä, mihin se johtaa, ihmetellen. On ihme, että teillä on edes niin paljon uskoa kuin teillä on. Jos voisimme istua alas ja aloittaa täältä Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, päivä toisensa jälkeen, ilta toisensa jälkeen, ja pohjustaa sitä sieltä. Näettekö, tuntuu siltä kuin kummituksia olisi ympärillänne. Te tiedätte, mitä minä tarkoitan. Te ette ymmärrä.

Kuten opetuslapset yhtenä yönä. He olivat myrskyävällä merellä, ja pieni vene on uppoamaisillaan, ja kaikki toivo pelastumisesta oli mennyt. Ja he kirkuivat, itkivät, ja niin kuin kristityt tekevät, he rukoilivat. Ja sitten yhtäkkiä he näkivät Hänen tulevan kävellen veden päällä. He luulivat sitä aaveeksi, luulivat sen olevan henki, ja he olivat peloissaan ja alkoivat kirkumaan.

Ja vain ajatelkaa: ainoa asia, joka saattoi auttaa heitä, näytti heistä aavelta. He pelkäsivät sitä. Näin on nytkin. Kun ainoa toivo, joka meillä on, on Hän ja Hänen todellinen lupauksen Sanansa, ja silti me pelkäämme sitä (ymmärrättekö?), me vain pelkäämme laittaa luottamuksemme sen varaan. Se on liian huono tilanne. Mutta muistakaa, että historia aina toistaa itseään. Sen tulee tehdä niin. Ja olen kuullut teidän viikon aikana ja muulloin…

Huomaan, että ehkä useat teistä nauhoitatte ja niin edelleen, joka saa sillä tavoin palvelutehtäväni leviämään ympäri maailmaa, kaikkialle. Monta kertaa te kuulette minun sanovan:” Nuo kirkkokunnat…” ja tavallaan tuomitsevan kirkkokuntia.

Ei ole kyse siitä, että tuomitsisin ihmisiä, minä tuomitsen systeemin (ymmärrättekö?), en kirkkokuntaa, noita ihmisiä siellä. Oi, ei. Minun väkeni, me olimme muodollisesti katolilaisia. Olen irlantilainen syntyperältäni, he ovat katolilaisia, ja tiedän, että on olemassa jotain hienoja katolilaisia. Osa heistä on minun omaa väkeäni. He ovat hienoja. He ovat hienoja metodisteja, baptisteja, presbyteerejäluterilaisia, kaikissa kirkkokunnissa on hienoja ihmisiä.

Mutta nuo systeemit erottavat meidät, tuota asiaan vastaan minä olen. Me olemme yhtä sydämestämme. Meidät tulee olla sellaisia. Ja sitten meidän systeemimme vetää opillisen rajan ja se on…

Jos ensimmäinen seurakunta koskaan alkaisi, ensimmäinen seurakunta, mikä seurakunta tahansa, ja sanoisi: ”Me uskomme näin”, ja laittaisivat oppinsa perään pilkun pisteen sijasta, me… ei olisi olemassakaan kuin yksi seurakunta. Näin on. ”Me uskomme näin, ja sen lisäksi niin paljon kuin Jumalan vain antaa meidän muuten tuntea.” Mutta kun me sanomme: ” Me uskomme näin, ja siinä se on, ja siinä on kaikki”, silloin me kuolemme juuri siihen, näettekö, koska Jumala on ikuinen ja Hän kasvaa koko ajan.

Niinpä, olen teille todella kiitollinen. Ja haluan teidän tietävän, ettei ole olemassa sananpalvelijaa maailmassa, jota en tuntisi, ketä tahansa elävää olentoa, olkoon kuka tahansa, jonka puolella en sydämestäni olisi: tahdon heidät Jumalan Valtakuntaan. Työskentelen vain yhden paikan puolesta, tuolla ylhäällä olevan, en minkään kirkkokunnan puolesta.

Minä olin lähetysbaptisti, tohtori Roy E. Davis Fort Worthista, Teksasista, vihki minut lähetysbaptistiksi. Ja minä olin… pysyin seurakunnassa. Joukko hienoja veljiä, ja yhä sanon: Lähetysbaptistien joukossa on eräitä maailman hienoimmista miehistä.”

Mutta kun tämä lahja annettiin minulle, he eivät voineet hyväksyä sitä. Jopa pastori sanoi, että olen menettänyt järkeni. Minäkö, parin vuoden koulusivistyksellä, tulisin saarnaamaan kuninkaille, hallitsijoille, monarkeille parantumisesta ja muusta. Hän sanoi: ”Ei voi pitää paikkaansa.” Mutta niin tapahtui, näettekö, koska Hän sai sen aikaan. Hän sanoi: ”Billy, sinusta tulee pyhä kieriskelijä.” En tiedä millainen olen, mutta minä tiedän keneen minä uskon. Uh-huh. Minä…

Joku sanoi jokin aikaa sitten, hieno mies, ajellessaan veli Jack Mooren ja minun ja William Booth-Clibbornin kanssa, joka on yksi älykkäimmistä saarnaajista, josta olen koskaan kuullut. Hän voi saarnata evankeliumia täydellisesti seitsemällä murteella.

Ja sanoin jotain hänelle (jostain, mitä hän oli maininnut minun sanoneen). Sanoin: ”No niin, juuri noin Kirjoitukset sanovat, veli Booth.”

Hän kääntyi ympäri (jos kukaan teistä tuntee hänet, hänen on todellinen diplomaatti, engelsmanni) ja sanoi: ”Sinä et vain tunne Raamattuasi.”

Minä sanoin: Mutta minä tunnet sen Tekijän erittäin hyvin.” Ja se on… Näettekö?

Niinpä Hänen tuntemisensa on Elämä. Ja niin hän… Näin on, tuntea Hänet, tuntea Hänet on Elämä. Ja tiedän, että minulle tapahtui jotain. En ole enää sellainen, millainen minun oli tapana olla. Niin kuin tuo vanha värillinen rouva (suottehan tämän anteeksi, koska tämä ei ole vitsin kertomisen paikka, ja tämä ei ole vitsi, näin todella tapahtui), vanha värillinen rouva sanoi: ”Haluaisin antaa todistuksen.”

Nouse seisomaan, sisar, ja anna todistuksesi.”

Minä sanoin, hän sanoi: ”Tiedättehän”, hän sanoi, ”minä en ole sellainen kuin haluaisin olla”, ja hän sanoi, ”en sellainen kuin minun tulisi olla”, mutta hän sanoi, ”en ole sellainen kuin minulla oli tapana olla.”

n oli kuitenkin päässyt alkuun. Ja samalla tavalla minustakin tuntuu, ei millainen haluaisin olla, eikä millainen minun tulisi olla, mutta minä tiedän, etten ole… En ole sellainen kuin minulla oli tapana olla. Jotain tapahtui minulle kolmekymmentä kolme vuotta sitten. Ja hän on ollut sydämessäni aina siitä lähtien. Ja minä rakastan Häntä kaikella mitä minussa on.

Ja minä rakasta teitä. Kuinka voisin rakastaa Häntä ja olla rakastamatta teitä? Minulle on tällä mukana poika, pieni pojanpoika. Mieluimmin haluan, että osoitatte kohteliaisuuksia heille kuin minulle, koska minä olen heidän vanhempansa. Niinpä Jumala kokee samalla tavalla. Jos me emme voi rakastaa toisiamme, joita me voimme katsella, kuinka me voisimme rakastaa Jumalaa sitten? Näettekö? Meidän tulee rakastaa toisiamme ja kunnioittaa toinen toisiamme.

Jos tulen tänne pettäen, vetääkseni teidät johonkin ansaan, tai johonkin muuhun, Jumala ei tulisi koskaan kunnioittamaan sellaista. Katsokaa, mitä Hän tulisi tekemään minulle. Miten minä kohtelen Hänen lapsiansa. Minä en tulisi koskaan selviämään siitä Jumalan kanssa. En.

Mutta minä tulen, koska minä rakastan teitä, ja Jumala tietää, että se on totta. Ja minä haluan tehdä kaikkeni, että ilo, joka on varattu teille… Minusta suuri pöytä on katettu, ja jokaisella teistä on oikeus siihen.

Jotkut ihmiset sanovat, ettei jumalallisen parantamisen suhteen ole niin. Tiedän, että niin on. Näettekö. Minä… On liian myöhäistä kertoa siitä minulle. Näettekö. Tiedän, että niin on. Ja Pyhä Henki ja nuo asiat, tiedän, että ne ovat totta. Ja miksi te seisoitte toisella puolella kädessänne vanha, kylmä peruna ja järsisitte sitä, kun kaikille Jumalan pyhille on katettuna valtavan suuri pöytä. Se on meitä kaikkia varten. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Miljoonasti kiitoksia teille.

Ja nyt… Ja toivon olevani täällä takaisin jonakin päivänä, jos Jeesus viipyy. Arvaan teidän nyt ihmetelleen, miksi… Joku sanoi eräänä päivänä… Seisoin erään hyvin kuuluisan miehen vierellä. Minä rakastan tuota miestä. Minun ei tarvitse mainita hänen nimeään. Hän on yksi hyvistä ystävistäni, Oral Roberts. Oral tuli kokoukseeni. Veli Jack Moore oli mukana. Hänellä oli pieni repaleinen teltta pystytettynä siellä kentällä, Kansas Cityn itäpuolella, ja minä olin eräässä auditoriumissa, vähän suuremmassa kuin tämä. Ja hän tuli luokseni, kun istuimme siellä sivulla, ja hän sanoi: ”Veli Branham, luuletko, että Jumala kuulee minun rukoukseni?”

Minä sanoin: ”Hän kuulee kenen tahansa rukouksen.”

2       Nyt tuo mies, ei tiedä minkä arvoinen hän on, hän rakentaa viidenkymmenen miljoonan dollarin seminaaria sekä kolmen miljoonan dollarin toimistorakennusta. Ja mielestäni se on ansioksi ja avuksi, tuon yhden pienen oklahomalaispojan usko Jumalaan.

3       Tommy Osbom, hän oli siellä tuona iltana, kun tuo riivattu juoksi puhujanlavalle Portlandissa, Oregonissa tappaakseen minut. Ja hän sanoi: ”Sinä petkuttaja!” Hän sanoi: ”Sinä…” Vain kutsui minua kaikenlaisilla nimillä. Suuri, iso mies. Noin viisikymmentä saarnaajaa, jotka olivat puhujanlavalla, pakenivat häntä. Hän oli mielenvikainen, joka oli päässyt ulos laitoksesta. Valtavat, suuret käsivarret. Noin kuusi, lähes seitsemän jalkaa pitkä [185-215 cm]. Mahtavan suuret käsivarret. Minä painoin noin satakaksikymmentä kahdeksan paunaa [54,5 kg]. Hän juoksi puhujanlavalle ja sanoi: ”Tänä iltana tulen iskemään sinut suoraan tuonne keskilattialle.”

4       Tiesin paremmin olla sanomatta mitään hänelle. Ja kaikki hajaantuivat takanani. Ja minä vain seisoin hiljaa. Älkää yrittäkö lisätä siihen omia ajatuksianne; jos te sen teette, te olette hävinnyt. Minä vain seisoin hiljaa. Ja kuulin itseni sanovan tämän, se on, Pyhä Henki sanoi sen huulteni kautta.

5        Muistakaa, Jumala toimii ainoastaan miehen kautta. Hän valitsi siihen miehen. Hän olisi voinut saada Evankeliumin saarnatuksi tähtien kautta, puiden kautta, tuulen kautta, mutta Hän valitsi miehen. Niin Hän on aina tehnyt, valinnut miehen. ”Paljastaen salaisuutensa”, ja ennalta tietämisensä ja niin edelleen, ”palvelijoillensa profeetoille”, niin kuin Hän sanoi.

6        No niin, tuo mies seisoi vain muutaman jalan päässä minusta uhkaillen mitä hän tulisi tekemään. Hän näytti aivan Goljatilta. Ja siellä Pyhä Henki sanoi: ”Koska sinä olet antanut haasteen Jumalan Sanalle, tänä iltana olet kaatuva jalkaterieni päälle.”

7        No niin, voitte kuvitella, mitä tuo mies ajatteli raivotessa sillä tavalla, mitä hän ajatteli miehestä, joka painaa noin sata kaksikymmentäkahdeksan paunaa [54,5 kg], hänen itsensä painaessa noin kolmesataa paunaa [135 kg], ja seisoen siellä edessänne kuin vuori Hän sanoi: ”Minä näytän sinulle kenen jalkojen päälle minä kaadun”, ja veti suuren nyrkkinsä taaksepäin. Minä en koskaan liikahtanutkaan, seisoin vain siellä. Ja hän käveli eteeni, veti nyrkkinsä taakse tällä tavalla iskeäkseen minua.

8        Ja kuulin itseni sanovan, se en ollut minä, joka sanoi sen: ”Saatana, tule ulos tästä miehestä.” Ei yhtään sen äänekkäämmin.

9        Ja kun hän veti nyrkkinsä taakse, hänen silmänsä työntyivät ulos ja hän pyörähti ympäri ja ympäri. Hänen kielensä työntyi ulos ja kuolaa valui hänen suustaan. Hän pyöri ympäri ja ympäri ja ympäri ja kaatui alas ja puristi jalkateräni lattiaa vasten.

10    Ja sitten tässä tulivat nuo poliisit, ja he olivat etsimässä häntä. Olin johtanut nuo kaksi poliisia Kristukselle siellä takana, tämän suuren auditorion pukeutumishuoneessa.

11    Ja uskon, että meillä oli sisäpuolella vähän yli kuusi tuhatta ja lähes kaksi kertaa niin paljon ulkopuolella. Oli kaatosade. He seisoivat siellä ylös ja alas katuja sateenvarjojen kanssa.

Ja hän piti minua kiinni lattiassa. Ja tuo poliisi sanoi: ”Onko hän kuollut?”

Minä sanoin: ”Ei.”

Hän sanoi: ”Onko hän parantunut?”

12    Minä sanoin: ”Ei. Hän palvoo tuota henkeä, näethän. Ja ei ole minkäänlaista tapaa auttaa häntä, ennen kuin hän saa sen pois päästään.” Minä sanoin: ”Mutta toivoisin, että te vierittäisitte hänet pois jalkaterieni päältä, niin että voin liikkua.” Näettekö?

13    Tommy Osbom näki sen ja hän meni kotiin ja naulasi itsensä huoneeseen kolmeksi päiväksi.

14    Hän ajoi koko matkan Jeffersonvilleen. Ja hän tuli juosten autonsa ympäri, pieni hermostunut mies. Hän sanoi: ”Luuletko, että minulla olisi parantamisen lahja?”

15    Minä sanoin: ”Tommy, sinä näytät menestyvältä pojalta ja sinussa on jotakin, mikä olisi hyväksi Jumalan Valtakunnalle.” Minä sanoin: ”Tommy, älä tee sitä. Älä ala ajatella tuollaisia asioita.” Minä sanoin: ”Sinä tiedät, että Jumala on kutsunut sinut saarnaamaan Evankeliumia. Jos Hän kutsuu sinut saarnaamaan Evankeliumia, siihen sisältyy jumalallinen parantaminen.” Ja hän lähti veli Bosworthin kanssa.

16    Ja eräänä päivänä seisoin ja katselin hänen rakennustaan, voi pojat, puolitoista miljoonaa tai jotakin, on mennyt siihen. Ja katsoin sinne, Oral seisoi siellä. Minä odotin. Olin ollut hänen luonaan. Oral oli niin mukava, ja he kaikki, näyttäessään minulle paikkoja. Todella mukavia veljiä!

17    Ja seisoin siellä ja ajattelin: ”Ajatella, olin kentällä ennen kuin he alkoivatkaan. He, jokainen heistä, sanoo saaneensa innoituksen siitä.” Ja minä ajattelin: ”En haluaisi heidän tulevan toimistooni.” Huh! Minulla on yksi pieni kirjoituskone siellä asuntovaunun perällä. U-huh. Näettekö? ”En haluaisi heidän näkevän sitä.” Ja minä ajattelin: ”Herra, katsohan tätä, katso tätä suurta kolmen miljoonan dollarin arvoista rakennusta, niin kuin he sanovat sen olevan.” Ja minä ajattelin…

18    Katsoin tietä alaspäin ja menin lähemmäksi ja siinä sanottiin: ”Sen-ja-sen tuleva koti.” ”Tuleva koti.”

19    Ja minä ajattelin, enkä sano tätä vähätelläkseni näitä veljiä, vaan sanon vain sen, mitä minulle sanottiin. Minä ajattelin: ”Missä on minun tuleva kotini?” Jokin sanoi: ”Katso ylöspäin.” Niinpä siinä on tarpeeksi minulle. Niin kauan… Minä odotan omaani Siellä. Niinpä en sano, etteivätkö myös he tulisi olemaan Siellä, näettehän, vaan että se tapahtui vain minun rohkaisemiseksi, näettehän.

20    Minulla ei olisi tarpeeksi ymmärrystä käsitellä rahaa sillä tavalla. Myös Jumala tietää sen. Ja sitten, mitä jos minulla olisi sen kaltaisia suuria velvollisuuksia, luuletteko, että olisin voinut tulla tänne tähän paikkaan? Luuletteko, että voisin pitää kolmen päivän kokouksia täällä samalla tavalla kuin veli Roberts pitää? Kun veli Robertsilla täytyy olla noin kymmenentuhatta joka päivä. Minähän sekoaisin ensimmäisenä päivänä, jos minun täytyisi pystyä sellaiseen. Näettekö? Minähän voin pitää kokouksen siellä, missä on viisi ihmistä tai kaksi ihmistä tai yksi henkilö, tai voin mennä minne tahansa, Hän minut lähettää. Minulla ei ole tarvetta mistään muusta kuin saada enemmän Häntä. Niinpä haluan teidän rukoilevan sitä, että minulla olisi enemmän Häntä tunteakseni Hänet. Herra siunatkoon teitä!

21    Jokaisessa väkijoukossa heillä on nyt kolme ihmisluokkaa: uskovaisia, tekouskovaisia, uskomattomia. Teillä on niitä kolmea jokaisessa joukossa.

22    Jeesuksella oli ne omiensa joukossa, ja osoitin teille toissailtana, kuinka hän sai heidän erilleen sanomalla asioita, joita Hän ei koskaan selittänyt. Näettekö? Hän ei koskaan sanonut, miksi heidän täytyisi syödä Hänen ruumiinsa, minkä takia Hän tuli, kuinka Hän tulisi alas, ja olisi silti sama, joka menee ylös. Kun nämä ihmiset tiesivät, että Hän oli vain mies, jolla jo alusta alkaen oli huono nimi, mutta Hän sanoi sen vain koetellakseen heidän uskoaan.

23    Nuo opetuslapset eivät koskaan liikahtaneet. He eivät osanneet selittää sitä. Mutta katsokaa, mitä Pietari sanoi: ”Herra, minne me menisimme?” Katsokaahan, he olivat nähneet Jumalan Sanan tuota päivää varten, joka oli luvattu silloin, ja oli vahvistettu. He sanoivat: ”Me tiedämme, että Se on tuo alkulähde.”

24    Katsokaa tuota suunemilaista naista, samoin hän sai tuon pienen pojan Elian siunauksesta. Hän sanoi: ”Satuloi minulle muuli äläkä pysähdy ennen kuin minä käsken sinua.” Näettekö? Ja hän meni Jumalan miehen tykö. Eikä Elia tiennyt sitä. Mutta tuo nainen tiesi, että jos Jumala voi antaa tuon profeetan kertoa hänelle, että hän saisi pojan, voisi hän tietää, miksi Jumala otti hänen poikansa. Ja hän oli itsepintainen tehdessään niin. Ja muistakaa, hän pysyi uskonsa kanssa, kunnes sai tietää, mikä aiheutti sen. Ja Elia meni eikä tiennyt edes mitä tehdä, käveli edestakaisin lattialla, laski ruumiinsa lapsen päälle, ja se heräsi henkiin.

25    Katsokaahan, se tapahtui, koska ihmiset uskovat. He eivät osaa selittää sitä. Kukaan ei osaa selittää Jumalaa. Mutta kun te näette Jumalan tekevän jotakin, mitä Hän Sanassansa lupasi, tehkää se!

26    Katsokaa noita juopuneita roomalaisia sotilaita tuona päivänä juuri ennen kuin ristiinnaulitseminen tapahtui. He asettivat Hänet sinne ja löivät Häntä kasvoille ja poskille ja tekivät sen kaltaisia asioita ja sanoivat: ”Nyt, jos olet profeetta, sano meille, kuka Sinua löi.” Hän tiesi, kuka Häntä löi, mutta Hänen ei tarvinnut pelleillä. Näettekö? Hän vain teki…

27    Hän sanoi: ”Totisesti, totisesti…” Pyhän Johanneksen 5:19, kuunnelkaa nyt: ”Totisesti, totisesti, Minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään itsessänsä, vaan mitä Hän näkee Isän tekevän, sitä myös Poika tekee.” Sen vuoksi, Hän ei koskaan tehnyt yhtään ihmettä, ennen kuin Jumala näytti Hänelle näyssä, mitä tulisi tehdä, Hänen omien sanojensa mukaan. ”Poika ei voi tehdä mitään itsessänsä”, ei mitä Hän kuulee, ”vaan sitä, mitä Hän näkee Isän tekevän, sitä tekee Poika.”

28    Ei mikään profeetta, ei mikään näkijä Raamatussa, ole koskaan tehnyt asioita umpimähkään. Jumala näyttää sen ensin. Niin ettei mikään inhimillinen liha, ei edes Jeesuksen oma liha, voi kerskata. Se on kaikki Jumalasta. Jumala näyttää, sitten näkemisen pohjalta me vain toimimme sen mukaan niin kuin Hän näyttää meille ja käskee meitä. Kukin meistä tekee sen.

29    Niinpä voikoon Herra siunata teitä nyt. Ja pyydän teitä jälleen tänä iltapäivänä kun luemme Sanaa… Ja te olette niin mukavia ihmisiä, että voisin vain seistä ja puhua ja puhua teille.

30    Mutta haluan sanoa teille uudestaan, että minä tuotan häpeää sille Sanomalle, jonka Jumala on antanut minulle, kun vain juoksen tänne… Meillä olisi ollut viisi kokousta, mutta uskon, että emme voineet saada auditoriota, joten meidän täytyi vaihtaa se neljäksi, täällä kolme iltaa ja sitten parantumiskokous. Katsokaahan, te ette tiedä edes lähestyä sitä. Niinpä ehkä jonakin päivänä, jos Jumala suo, minä… Ja Jumalan avulla ja yhteistyössä teidän hienojen ihmisten kanssa, haluaisin tulla takaisin ja koota kaikki veljeni yhteen. Me… Se voi kuulostaa hieman lystikkäältä, mutta ”tulkaa, pohtikaamme yhdessä”, sanoo Herra. Yrittäkäämme katsoa siihen saakka kunnes tuo aika tulee. Jos en kykene tekemään sitä, muistakaa, kun tapaan teidät uudestaan virran toisella puolella, tulee Jumala todistamaan jälleen, että se, mitä sanon teille, on Totuus. Se on Hänen Sanansa.

31    Enkö olisi tekopyhä, mitä… Mitä minulla olisikaan odotettavissa? Minulla on vaimo ja muutama lapsi kotona, jotka itkivät hetki sitten puhelimessa: ”Miksi et tule kotiin?” Näettekö? Mutta on toisia lapsia, jotka ovat sairaita ja tarpeessa. On toisten miesten vaimoja ja aviomiehiä, jotka tarvitsevat pelastusta. En voi tehdä niin, jos odotan ylittäväni tuon Virran. Katsokaahan, siellä minä tulen sitten istumaan ja lepäämään pienen hetken. Siihen asti… Olen tulossa vanhaksi, enkä tunne samalla tavoin kuin aloittaessani vuosia sitten, mutta joka tapauksessa minä vain menen. Minä vain joka tapauksessa menen, koska tämä on viimeinen tilaisuuteni tehdä se tämän elämän aikana.

Tuo toinen Elämä, se ei vaadi tätä.

32    Nouskaamme nyt ylös kunnioituksesta Hänen Sanaansa kohtaan, kun menemme Markuksen 16. lukuun. Ja aloitan lukemisen 9. jakeesta. Haluaisitteko kuunnelle tarkasti.

33    Tämä on päätössanoma. Tämä tänään on päätössanoma tälle kampanjan osalle täällä. Ja tämä, mitä luen, on päätössanat, viimeinen asia, mitä Jeesus sanoi Seurakunnallensa ennen kuin Hän meni pois, viimeiset Sanat heti välittömästi ylösnousemuksen jälkeen.

34    Pyhän Markuksen 16. luku, aloitan jakeesta 9.

Nyt kun Jeesus oli noussut ylös varhain viikon ensimmäisenä päivänä, hän ilmestyi ensin Maria Magdaleenalle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän perkelettä.

Ja hän meni ja kertoi niille, jotka olivat olleet hänen kanssaan, kun he surivat ja itkivät.

Ja he, kun he olivat kuulleet, että hän oli elossa …

35    Vain ajatelkaa sitä: ”Kun he kuulivat Hänen olevan elossa.” Oi! Toivon, että me voimme kuulla tuon saman asian tänään ja tietää, että Hän on elossa. U-huh.

…kuulleet, että hän oli elossa, ja että Maria oli nähnyt hänet, he eivät uskoneet.

Sen jälkeen hän ilmestyi (toisille) toisessa muodossa kahdelle heistä, kun he kävelivät ja olivat menossa maaseudulle,

Ne olivat Cleopas ja hänen ystävänsä, jotka olivat menossa Emmaukseen.

Ja he menivät ja kertoivat sen muille, eivätkä he uskoneet heitäkään. Jälkeenpäin hän ilmestyi niille yhdelletoista, kun he istuivat aterialla, ja nuhteli heitä heidän epäuskoaan ja sydämensä kovuutta, koska he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet sen jälkeen, kun hän oli ylösnoussut.

Haluaisinpa tietää, tekisikö Hän nyt meille samoin? Näettekö?

Ja hän sanoi heille: Menkää kaikkialle maailmaan ja saarnatkaa evankeliumi jokaiselle luodulle.

Hän, joka uskoo ja on kastettu, pelastuu, mutta hän, joka ei usko, on oleva tuomittu.

Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun nimessäni he ajavat ulos perkeleitä, he puhuvat uusilla kielillä.

He ottavat ylös käärmeitä, ja jos he juovat mitään kuolettavaa, se ei heitä vahingoita, he laskevat kätensä sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi.

Niin sitten, sen jälkeen kun Herra oli puhunut heille, hänet otettiin ylös taivaaseen, ja Hän istui Jumalan oikealle puolelle.

Ja he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla ja Herran vaikutti heidän kanssaan ja vahvisti sanan sitä seuraavilla merkeillä. Aamen.

36    Nyt tänä iltapäivänä tulen ottamaan tästä tekstin itselleni: Oikeudenkäynti.

Kumartakaamme nyt päämme.

37    Armollinen taivaallinen Isämme, me pyydämme Sinua nyt ottamaan Sanasi. Ja kun me tuomme tänä iltapäivänä tämän Sinun Sanasi oikeudenkäynnin, me rukoilemme, että me voisimme kokea ylösnousseen Jeesuksen Läsnäolon emmekä olisi niin laiskoja. Ja niin kuin Sinä sanoit noille, puhuessasi heille tiellä Emmaukseen, kuinka Sinä puhuit heille ja sanoit heille, että he olivat… Sinä kysyi: ”Mistä te olette huolissanne? Mistä te olette murheissanne?”

38    Ja he sanoivat, että ”sinun täytyy olla muukalainen”. Ja he kertoivat ja sanoivat: ”Jeesus Nasaretilainen, joka oli todellinen profeetta.”

39    Ja kun he kutsuivat Sinua profeetaksi, silloin oli vain sopivaa, että Sinä menit Sanaan, koska Sinä olit profeetta, sillä Sana tulee profeetalle. Sitten Sinä käännyit heihin päin ja sanoit: ”Te mielettömät ja hitaat sydämeltä uskomaan, kun ette usko kaikkea, mitä profeetat ovat sanoneet koskien Kristusta, kuinka Hänen täytyi kärsiä kaikki nämä asiat, jotka oli sanottu, ja sitten mennä sisälle Kirkkauteensa.” Ja alkaen Vanhasta Testamentista, aina alusta alkaen, Hän selitti heille, mitä profeetat olivat sanoneet Hänestä itsestään. Mutta sitten, siltikään he eivät ymmärtäneet.

40    Mutta päästyään rakennuksen sisäpuolelle ja suljettuaan ovet, Sinä sitten teit jotakin juuri samalla tavalla kuin Sinä teit sen ennen ristiinnaulitsemistasi, ja silloin heidän silmänsä avautuivat. Sinä hävisit nopeasti pois heidän näkyvistään. Ja he juoksivat kertomaan näille toisille. Ja heidän istuessaan aterioimassa Sinä ilmestyit seinien lävitse ja nuhtelit heitä heidän epäuskonsa tähden ja heidän sydämensä kovuuden tähden ja sanoit heille, että heidän olisi pitänyt uskoa Sinua.

41    Ja kuinka nämä opetuslapset iloitsivatkaan, kun Sinä ilmaisit itsesi heille ja teit jotakin samalla tavoin kuin Sinä teit ennen ristiinnaulitsemistasi. He tiesivät, että se olit Sinä. Sama eilen, tänään ja ainiaan.

42    Oi Jumala, ole hyvä ja tee se tänään uudestaan. Tule keskellemme. Ja Sinä lupasit nämä asiat viimeisille päiville. Ja älköön sydämemme olko niin nykyisen teologian ja maailman asioiden tylsistyttämiä, ettemme epäonnistu näkemään Sinua. Avaa ymmärryksemme, silmämme, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

43    No niin, uskon, Hänen vahvistettu ylösnousemuksensa ilmestyminen tällä viikolla, se vähä, mitä me olemme siitä nähneet, te voitte tällä hetkellä, tässä vaiheessa, koska se on teille ensimmäinen kerta, olla vähän epäileviä sen suhteen, koska ainoa asia, mitä te näette, on vain vähäinen osa siitä. Mutta se ei koskaan ole kertaakaan ollut väärin, kymmeninä tuhansina kertaa tuhansina kertoina. Se ei ole koskaan ollut väärin. Kuinka monet täällä ovat sen todistajia, nostakaa kätenne ylös, te jotka olette olleet. Näettekö? Ei koskaan, ei ole väliä missä kansakunnassa, missä paikassa, se ei koskaan ole sanonut mitään, mikä ei olisi tapahtunut tarkalleen sillä tavoin. Niinpä, mikään ei voi olla niin tarkka kuin Jumala yksin. Näettekö? Varmasti.

44    Mutta tietenkin, sen täytyy näyttää epäilyttävältä. Sen täytyy olla sillä tavalla. Niin se teki Hänen päivinään ja niin edelleen. Jopa Hänen syntymänsä, ja kaikki muu, näytti epäilyttävältä. Jumala tekee niin vain koetellakseen kansansa uskoa.

45    Nyt, tänä iltapäivänä ajattelin, että olisi enemmänkin kuin oikein… Ja Hänen ilmestymisensä jälkeen edessämme ja käydessään rakennuksen lävitse erottaen sydänten ajatukset… Ja olen käyttänyt vain kolmea tai neljää pientä Kirjoitusta teidän kanssanne.

46    Jotka… Jumala tietää, että kaikki Kirjoitukset liittyvät toisiinsa. Siinä ei ole missään kohtaa yhtään erehdystä. Yksikään Kirjoitus ei ole toinen toistansa vastaan. No niin, ihmiset sanovat niin olevan. Ja olen tarjonnut vuoden palkan kenelle tahansa, joka näyttää minulle, missä Sana on ristiriidassa itsensä kanssa. Jos se tekee niin, se ei kelpaa minulle. Sen täytyy olla täsmälleen Totuus.

47    Nyt Jumala tulee tuomitsemaan maailman jonkun kautta. Jos Hän tuomitsee sen seurakunnan kautta, niin minkä seurakunnan kautta sitten? Koska ne ovat toinen toisistaan erilaisia. Mutta Hän tulee tuomitsemaan sen Jeesuksen Kristuksen mukaan. Raamattu sanoo niin. Ja Kristus on Sana. ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa.” Hän tuomitsi sen Nooan päivinä ja Hän tuomitsi sen Mooseksen päivinä. Hän tuomitsi sen jokaisena päivänä, Hänen päivänään, ja jopa tänä päivänä, samalla tuota aikakautta varten luvatulla Sanalla. Me joko uskomme Sen tai emme usko Sitä, mutta Hän on vastuussa Sanansa toteuttamisesta. Tiedättehän, siellä Matteuksen 12 sanotaan että…

48   ”Vaikka Hän oli tehnyt niin monia asioita, kuitenkaan ihmiset eivät voineet uskoa. Koska Jesaja sanoo: ’Heillä on sydämet, eivätkä voi ymmärtää; silmät, eivätkä voi nähdä; korvat, eivätkä voi kuulla.’” Sen täytyi täyttyä.

49    Ja niin täytyy tämänkin olla täyttynyt: ”He ovat kiivaita, ylimielisiä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia, vääriä syyttäjiä, tyytymättömiä ja halveksivat niitä, jotka ovat hyviä. He omaavat jumalisuuden muodon ja kieltävät sen Voiman, Jumalan Voiman, josta heillä on muoto.” Kuinka murheellinen asia. Mitä jos se olisitte te? Ajatelkaa miestä tai naista, joka ei voi uskoa sitä. Mitä jos se olisitte te? Vain ajatelkaa sitä. Se on säälittävä asia, jota ei tule halveksia, vaan sääliä. Se todella on Totuus. Pankaa merkille nyt.

50    Tänään tulen kutsumaan, mitä me kutsuisimme… muutamaksi minuutiksi nyt ennen kuin rukoilemme sairaiden puolesta. Ja me yritämme päästä lähtemään täältä seuraavan neljänkymmenen minuutin sisällä, jos mahdollista, mutta ensin haluan vain pitää pienen oikeudenkäynnin.

51    Ja nyt, tämä tapaus tänään tässä oikeudenkäynnissä. Jos te nyt kuuntelisitte tarkasti ja pitäisitte mielessänne mitä yritän sanoa. Se ei kestä pitkään. Tämä tapaus on: ”Jumalan Sanan lupaus vastaan maailma.” Syytettä ei voi nostaa, ellei ole jotakin aihetta. Teidän täytyy esittää aihe. Ja tämä tapaus, joka on kutsuttu tähän oikeuden käsittelyyn tänä iltapäivänä… Nyt käsken teitä jokaista kuuntelemaan tätä oikeustapausta. Nyt tämä tapaus on: ”Jumalan Sanan lupaukset vastaan maailma.”

52    Ja syytteen aihe on: ”Lupauksen rikkominen.” Voitteko kuulla minua hyvin? Nostakaa kätenne kaikkialla, jos voitte kuulla minua. Syyte on: ”Lupauksen rikkominen. Jumala antoi lupauksen eikä sitten pysy siinä.” Jumalan Sana antoi lupauksen, joten Hänet on tuotu oikeuteen. ”Lupauksen rikkominen.”

53    Nyt, yleinen syyttäjä edustaa aina valtiota, jos ymmärrän oikeudenkäynnin oikein. Niinpä syyttäjä tässä edustaa maailmaa, ja syyttäjä on Saatan. Hän edustaa maailmaa, koska maailma kuuluu hänelle. Hän edustaa maailmaa ja hän on heidän yleinen syyttäjänsä.

54    Vastaajana tässä tapauksessa on Kaikkivaltias Jumala.

55    Ja nyt vastaajalla on aina puolustuksen todistaja. Ja puolustuksen todistaja tässä tapauksessa on Pyhä Henki. Ja nyt me tulemme…

56    Ja yleisellä syyttäjällä on myös joitakin todistajia tässä tapauksessa, ja tulen nimeämään heidät. Ja yksi heistä on Herra Uskomaton, toinen on Herra Epäileväinen ja kolmas on Herra Kärsimätön. Nämä ovat ne, jotka yrittävät saada tuomion Jumalaa vastaan.

57    Nyt meillä on kaikki henkilöt nimettyinä ja olemme oikeussalissa ja tulemme nyt aloittamaan oikeuden istunnon. Hyvä on. Oikeuden istunto on alkanut.

58    Ja yleinen syyttäjä kutsuu nyt ensimmäisen todistajansa antamaan todistuksensa. Ja hänen ensimmäinen todistajansa on Herra Uskomaton.

59    Ja hänen valituksensa on, että ”Jumalan Sanan lupaus ei ole kokonaan totta.” Niin hän valittaa, tämä ensimmäinen todistaja. Hän väittää, että hän on uskovainen, vaikka hän ei ole sitä, mutta hän väittää olevansa. Hän väittää, että hän ”osallistui tässä äskettäin, niin kutsuttuun Pyhän Hengen kokoukseen, missä ihmiset laskivat kätensä ihmisten päälle ja antoivat itselleen Kirjoitusten mukaisen oikeuden tehdä näin lukemalla Markuksen 16. luvusta (jonka juuri luin): ’He laskevat kätensä sairasten päälle ja he tulevat terveiksi.’”

60    Herra Uskomaton todistaa ja hän sanoo, että ”Minä annoin tämän, jota kutsuttiin Pyhällä Hengellä täytetyksi saarnaajaksi, laskea kätensä päälleni Markuksen 16 luvun mukaisesti, sen lupauksen mukaisesti, jonka Jumala antoi. Ja tuo mies sanoi olevansa uskovainen. Ja monet väittivät parantuneensa. Ja hän laski kätensä päälleni, ja se tapahtui kaksi kuukautta sitten, eikä mitään ole tapahtunut. Sen vuoksi tuo lupaus ei ole totta.” Hyvä on. Nyt me pyydämme Herra Uskomatonta astumaan alas.

Yleinen syyttäjä, Saatana, kutsuu seuraavan todistajan.

61    Seuraava todistaja ottaa paikkansa, ja hän on Herra Epäileväinen. Nyt hän todistaa. Hän sanoo: ”Menin erääseen seurakuntaan. Olin sairas ja menin erääseen seurakuntaan, jossa piti olla jumalinen pastori, jolla oli usko Jumalan Sanaan. Ja hänellä oli siellä pieni pullo öljyä pöydällään. Ja kaikki ihmiset, jotka tulivat sinne ja halusivat puolestaan rukoiltavan, hän voiteli öljyllä ja luki lupauksen Jumalan Sanasta, Jaakobin 5:14.”

62    ”Hän luki tuon Sanan, jossa sanottiin: ’Jos joukossanne on joku sairas, kutsukoon hän seurakunnan vanhimmat ja antakoon heidän voidella hänet öljyllä ja rukoilkoon hänen puolestaan, ja uskon rukous on pelastava sairaan, ja Jumala nostaa hänet ylös. Ja jos hän on tehnyt jotakin syntiä, se annetaan hänelle anteeksi.’” ”Ja nyt”, hän sanoi, ”minä pyysin tätä pastoria, josta olin kuullut toisten todistavan, voitelemaan minut öljyllä ja lukemaan minulle tuon Kirjoituksen Jumalan Lupauksesta. Ja se tapahtui yli kuukausi sitten, ja olen yhä aivan yhtä sairas kuin olin hänen voidellessaan minut.” Sen vuoksi, se oli hänen valituksensa. Antakaamme nyt Herra Epäileväisen astua alas.

63    Ja yleinen syyttäjä, Saatana, kutsuu seuraavan todistajansa. Hänen seuraava todistajansa on Herra Kärsimätön. Siinä vasta roisto on. Näettekö? Suokaa anteeksi tuo ilmaus. Näettehän? Hän vain tekee teidät, saa teidät niin hermostuneeksi, että ette tiedä, mitä te teette. Näettekö?

64    Herra Kärsimätön, hän väittää, että hän… ”Eräänä päivänä lukiessani Raamattua…” Kaikki nämä väittävät nyt olevansa uskovia. Ja he… Hän väittää, että hän ”luki Raamattua ja tuli siihen paikkaan Markuksen 11:22 ja 23, missä Jeesus itse antoi lupauksen, että ’jos te sanotte tälle vuorelle: ”Siirry”, ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte, että se, mitä olette sanoneet, tulee tapahtumaan, te voitte saada sen, mitä olette sanoneet.’ Ja Hän myös sanoi: ’Kun te rukoilette, uskokaa saaneenne sen, mitä te pyydätte…’” Sitten hän sanoo: ”Olen ontunut jalkaani noin kolmekymmentä vuotta. Ja minä otin vastaan tuon lupauksen viisi vuotta sitten, eikä mitään ole tapahtunut sen jälkeen. Olen yhä aivan yhtä rampa jaloistani kuin olen koskaan ollut.” Sitten hän astuu alas.

65    Nyt, yleisen syyttäjän täytyy pitää syytöspuhe. Joten tämä yleinen syyttäjä, joka on Saatana, sanoo yleisölle: ”Nämä ihmiset väittävät olevansa uskovaisia. Ja Jumala ei ole oikeudenmukainen, asettaessaan sen kaltaisia ajattelemattomia lupauksia Sanaansa, kun Hän ei vahvista niitä.” Katsokaahan, hän syyttää Jumalaa, että ”Hän pani nämä lupauksen Sanaansa uskovaisia lapsiaan varten. Ja nyt Hänen uskovaiset lapsensa astuivat täällä todistamaan, että he hyväksyivät tämän väitteen Totuudeksi, mitä Hän sanoi Sanassansa, eikä heille ole siitä ollut minkäänlaisia tuloksia.”

66    Sen vuoksi hän asettaa Jumalan syytteeseen ja yrittää saada oikeudenpäätöksen Häntä vastaan ja sanoo, että ”Jumala on pannut Sanaansa jotakin uskovaisia lapsiaan varten, eikä Hän seiso sen takana, mitä Hän on luvannut.” Myöskin hän väittää, että ”Hän on epäoikeudenmukainen antaessaan sen kaltaisen lupauksen ihmisille, uskoville lapsillensa, eikä kykene toteuttamaan sitä, mitä Hän on sanonut tekevänsä.” Nyt yleinen syyt­täjä osoittaa tässä tapauksen olevan hyvin vakava vastaajaa suhteen. ”Hän ei kykene seisomaan Sen takana, koska meillä on täällä todistajia, jotka sanovat, että ‘Hän ei seiso sen Sanan takana, mitä on luvannut.’”

67    Ja yleinen syyttäjä jatkaa puhettaan edelleen. Yleinen syyttäjä, joka on Saatana, sanoo: ”Kuitenkin Jumala lupaa, että ‘kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.’ Jumala sanoo niin Sanassansa.” Yleinen syyttäjä päättää nyt puheensa. Hän ajattelee asian olevan selvän, koska nämä kolme todistajaa, jotka todistivat ja vahvistivat sen Kirjoituksella ja lainasivat Kirjoitusta oikein, ja kaikella muullakin tavalla, miten he tekivät sen. Ja nyt yleinen syyttäjä itse lisää näitä pieni paikkoja kuten: ”Jumala lupasi, että ’kaikki on mahdollisia niille, jotka uskovat.’”

68    Yhä yleinen syyttäjä, Saatana, puhuu ja sanoo: ”Jumala lupasi olla elossa, sen jälkeen kun Hänet oli ristiinnaulittu. Hän lupaa olevansa yhä elossa. Ja myöskin Hän lupasi Kirjoituksessa, Hebrealaiskirje 13:8, että ’Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan.’ Ja Hän on kykenemätön seisomaan sen takana, mitä Hän lupaa.” Hän naulaa nyt tapauksen umpeen todella tiukasti, niin ettei ole mitään mahdollisuutta päästä siitä irti. ”Hän ei ole kykenevä tekemään sitä.” Toisin sanoen: ”Jumala ei voi pitää Sanaansa.” ”Hän väittää olevansa noussut ylös kuolleista.”

69    ”Hän väittää myös Johanneksen 14:12, että ‘Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.’ Sitä Hän ei ole kyennyt pitämään. Hän sanoi myös Kirjoituksessa: ’Vielä pieni hetki, eikä maailma Minua enää näe, kuitenkin te olette näkevä Minut. Sillä koska Minä elän, te myös saatte elää.’”

70    ”Pankaa myös merkille, että Hän väittää Luukkaan 17. luvussa puhuessaan Sodoman päivistä, jossa me nyt elämme, ‘niin kuin oli Sodoman päivinä’, että maailman olisi tuossa samassa tilassa. Ja että Jumala tulisi alas ja Sana olisi tuotu julki lihassa täällä maan päällä ja olisi kykenevä tekemään aivan samoja asioita kuin, mitä Jumala teki, joka oli ihminen inhimillisessä muodossa, ja jota Abraham kutsui: ’Elohim.’ Ja Jeesus sanoi: ’Kun Ihmisen Poika paljastetaan’, viimeisinä päivinä, että Hän paljastaisi itsensä samalla tavalla kuin Lootin päivinä, kuvaten näkymän siitä.”

71    ”Hän myös lupaa, että ’Hän olisi kanssamme ja meissä loppuun saakka, tai maailman loppuun asti.’ Ja Hän väittää myös, että ’sekä taivaat että maa tulevat katoamaan, mutta Hänen Sanansa ei koskaan katoa.’”

72    Nyt ajattelen, että yleinen syyttäjän kuvittelee lyöneensä koko tapauksen lukkoon. Hänellä on todistajia, jotka todistavat, että tämä Sana ei ole Totuus.

73    Nyt te toimitte sekä tuomarina että valamiehistönä tänä iltapäivänä. Te, teidän mielenne on valamiehistö. Teidän toimintanne on tuomari. Te, te olette sellainen kuin teidän valamiehistönne tuomio on. Te toimitte sen mukaan, mikä tuomionne on. Näettekö? Teidän täytyy tehdä se, koska teidän toimintanne puhuu äänekkäämmin kuin teidän sananne. Näettehän? Niin on. Te voitte sanoa jotakin, mutta jos te ette tarkoita sitä, te ette tee sitä. Näettekö? Teidän toimintanne on äänekkäämpää kuin teidän sananne. Pankaa se merkille.

74    Antakaamme nyt yleisen syyttäjän astua alas. Hänellä on ollut todistajansa, ja he ovat todistaneet. Ja yleinen syyttäjä on asettanut Sanan tähän esille ja sinetöinyt Sen juuri sillä tavalla niin kuin hän halusi tehdä sen. Sillä hän ajattelee, että hänellä on nyt koko tapaus täydellisesti lukkoon lyötynä, joten antakaamme yleisen syyttäjän ja hänen todistajiensa astua nyt alas todistajanaitiosta.

75    Nyt me kutsumme puolustuksen todistajan, Pyhän Hengen. Te tiedätte, että jos on vastaaja, täytyy vastaajalla oma todistaja. Niinpä me nyt kutsumme puolustuksen todistajan, Pyhän Hengen, puolustamaan vastaajaa.

76    Ensimmäinen asia, mitä Pyhä Henki sanoo, kun Hän astuu todistamaan, on tämä. Hän haluaa kiinnittää huomion syyttäjään, joka on nostanut kanteen, että ”syyttäjä on tulkinnut väärin Sanan ihmisille aivan samalla tavalla kuin hän teki ensimmäisen ihmisolennon, Eevan, kohdalla Eedenin puutarhassa. Hän on tulkinnut väärin Sanan ihmisille.” Ja Pyhä Henki, vastaajan todistaja, kiinnittää huomion siihen.

77    ”Pankaa merkille”, Hän sanoo, ”että syyttäjä on sanonut, että ’nämä lupaukset ovat uskovia varten’ Ja että uskovat ovat ainoat, joille lupaus on tarkoitettu, ei uskomattomille ja epäilijöille.” Puolustuksen todistaja väittää, että ”Jumala nimenomaan sanoi, että se oli tarkoitettu uskoville. Ja kiinnittäkää huomio siihen, että jokainen todistajista, protestoidessaan Sanaa vastaan, myönsi, että toiset väittivät parantuneensa.” Näettekö? Niinpä se nyt asettaa syyttäjän koko asian ulkopuolelle, mutta jatkakaamme edelleen tämän tapauksen kanssa hetkinen.

78    Ja puolustuksen todistajan pitäisi tietää, ovatko he uskovia tai eivät, koska Hän on Se, joka tekee eläväksi Sanan. Hän tietää, uskovatko he tai eivät. Ettekö tekin ajattele niin? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Hänen se pitäisi tietää. Hän tietää, ovatko he uskovia vai eivät, koska Hän on ainoa, joka voi tuottaa Elämän Sanaan. Jos minun ruumiini seisoisi täällä ilman henkeä, minä olisin kuollut. Ainoastaan elämä voi elävöittää tämän ruumiin ja saada sen liikkumaan. Ja vain Pyhä Henki voi tehdä eläväksi Sanan. Hän on ainoa, joka saa Sen toimimaan, ja Hänen tulisi tietää, ovatko he uskovaisia vai eivät. Ja heidän oma todistuksensa on heitä vastaan, kun he sanoivat: ”Toiset väittivät parantuneensa, ja toiset väittivät nähneensä näitä asioita”, mutta he eivät. Katsokaahan nyt, hänen oma todistuksensa on jo tuominnut hänet.

79    Mutta nyt, Hän tekee eläväksi Sanan. Ja jälleen Hän haluaa kiinnittää huomion kyseessä olevaan Sanaan, joka on syytöksen kohteena. ”Hän ei koskaan asettanut mitään tiettyä aikaa tälle parantumiselle. Hän sanoi: ’Uskon rukous pelastaa sairaan, ja Jumala on nostava hänet ylös.’ Hän sanoi: ’He laskevat kätensä sairasten päälle.’ Eikä Hän sanonut, että he hyppäisivät ylös juuri sillä hetkellä ja olisivat terveitä. Hän sanoi: ’He tulevat terveiksi, jos he uskovat.’ Näettekö, hän lainaa väärin Sanaa.” Näettekö?

80    Mielestäni meillä on hyvä puolustustodistaja. Sillä Hänen tulisi tietää uskovatko he vai eivät. Hän voi sanoa sen. Ja Hän totisesti oikaisee tässä annetun Kirjoituksen, koska puolustuksen todistaja teki niin aina, Raamatun mukaisesti. Sana korjaa aina itsensä.

81    Ja me näemme Hänen sanovan, että ”Saatana on lainannut väärin Sanaa tuolle uskomattomalle, eikä tuo uskomaton tiennyt asiaa sen paremmin. Mutta hän, joka uskoi Sen, tiesi aivan tarkalleen, mitä Se sanoi, ja hän piti kiinni Siitä.” Näettekö? Se, mitä he väittivät, he eivät voineet todistaa. Mutta he itse väittivät olevansa uskovia.

82    Niin kuin me väitämme olevamme pelastuneita. He sanovat: ”Osoittakaa meille, että te olette pelastuneita.” Minun elämäni todistaa, että olen pelastunut. Tapa, miten toimin, osoittaa, olenko pelastunut vai en. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon todistan siitä suullani, te tiedätte tavasta miten elän, olenko minä pelastunut vai enkö.

83    Samalla tavalla on parantumisen laita. Jos te vastaanotatte sen ja uskotte sen, te tulette toiminaan sen mukaisesti. Teissä tulee olemaan todellinen muutos! Mikään ei voi ottaa sitä pois mielestänne, sen enempää kuin pelastustannekaan. Se on Jumalan Sana. Teidän täytyy vastaanottaa se samalla pohjalta.

84    ”Uskon kautta te olette pelastetut.” Jeesus sanoi tuolle naiselle, joka kosketti Hänen vaatettaan, Hän sanoi: ”Sinun uskosi on pelastanut sinut.” Nyt, minä en ole lähestulkoonkaan mikään oppinut, mutta olen tarkastanut joitakin sanoja. Nyt tuo sana siellä tulee kreikankielisestä sanasta sozo, joka tarkoittaa ”pelastunut”, aivan samalla tavalla ulkonaisesti pelastunut kuin hengellisestikin pelastunut. ”Sinä olet pelastunut, sozo.” Hän pelasti hänet ennen aikaisesta haudasta, aivan samoin kuin Hän pelastaa teidät helvetistä. Siinä on käytetty tuota samaa kreikankielistä sanaa, sozo. Huomatkaa: ”Sinun uskosi on sozo, pelastanut sinut siitä sairaudesta, joka sinulla oli.” Pankaa merkille, sama sana joka kerta.

85    Jälleen hän kiinnittää huomion syyttäjän väärin lainaamaan Sanaan. ”Jumala ei koskaan sanonut, että he hyppäisivät ylös välittömästi, niin pian kuin kädet on laskettu heidän päällensä. Vaan Hän sanoi: ’Ne, jotka uskovat, tulevat terveiksi.’ Siinä se on. jos he uskovat! Se on ainoastaan uskovia varten.”

86    Ja sitten puolustuksen todistaja haluaa kiinnittää oikeuden huomion tänä iltapäivänä siihen, että Jumala sanoi, että Hänen Sanansa oli siemen. ”Sana on siemen, jonka kylväjä kylvi.” Jos tämä Siemen putoaa oikeankaltaiseen multaan, jossa on tarpeeksi hedelmällisyyttä, jotta se saa tämän Siemenen elämään, tekemään eläväksi sen, se on elävä.

87    Nyt, kun joku kylvää siemenen… Jos olette maanviljelijä, tai tiedätte jotain siemenen istuttamisesta, jos te istutatte jonkun siemenen tänään, sanokaamme vähän maissia puutarhaanne, ja huomen aamulla te menette ja kaivatte sen ylös ja katsotte sitä ja sanotte: ”Siinä ei ole tapahtunut mitään muutosta”, ja istutatte sen takaisin sinne. Ja seuraavana päivänä te menette jälleen takaisin katsomaan sitä ja sanotte: ”Siinä ei ole mitään muutosta.” Se ei tule koskaan kasvamaan. Se ei voi tehdä niin. Kun te kaivatte sen ylös, te olette pilanneet kuvan juuri siinä. Teidän täytyy jättää se maahan, ja sitten on maan asia saada asia loppuun.

88    Ja joka kerta kun te katsotte oireitanne, todistatte niistä, valitatte niistä, Jumala ei voi koskaan parantaa teitä. Jättäkää te se Jumalalle ja uskokaa Hänen Sanansa. Hän on saava sen tapahtumaan. Itäköön se, tai mitä tahansa se tekeekin, te ette välitä siitä. Jumala lupasi sen, ja potentiaalisesti teillä on parantumisenne, kun te vastaanotatte sen. Se on siemenen muodossa.

89    Jos minä pyytäisin teiltä tammea, ja te antaisitte minulle tammenterhon, silloin minulla potentiaalisesti on tammi. Ja jos minä pyydän teiltä maissintähkää, ja te annatte minulle maissinjyvän, silloin minulla potentiaalisesti on maissintähkä. Sitten minä jätän sen maahan ja kastelen sitä ja pidän siitä poissa rikkaruohot, jotka vetäisivät voiman pois maasta sen ympäriltä. Minä pidän kaikki rikkaruohot poissa. Silloin se automaattisesti kasvaa, koska se on hedelmöitetty siemen ja on jätetty maahan. Nyt, jos siemen ei ole hedelmöitynyt, ei se kasva. Mutta jos siemenellä on elämän alkio itsessänsä, mikään ei voi estää sitä kasvamasta.

90    Joku kysyi: ”Mitä sinä ajattelet ylösnousemuksesta?”

91    Menkää tänne ulos talvella ja valakaa vähän sementtiä pihaanne, niin missä on ruoho tiheintä seuraavana keväänä? Aivan jalkakäytävän reunassa. Katsokaahan, kun tuo auringonvalo… Kun maa jälleen kääntyy tuohon asentoon aurinkoon nähden, ei ole minkäänlaista tapaa kätkeä sitä. Elämä löytää tiensä ulos. Se löytää tiensä ulos tuon sementin alta ja niin edelleen, ja tulee esiin jalkakäytävän sivusta ja työntää päänsä ylös ja kiittää Kaikkivaltiasta Jumalaa. Aurinko hallitsee kasvikunnan elämää, kaikkea.

92    Ja P-o-i-k-a hallitsee kaikkea Iankaikkista Elämää. Sillä Hänellä, ja yksin Hänellä, on Iankaikkinen Elämä. Sitä ei voi kätkeä! On oleva ylösnousemus. Ei ole väliä sillä, missä te olette, te olette tuleva joka tapauksessa.

93    Ja teidän täytyy parantua, jos te uskotte sen ja vastaanotatte sen. Se on siemen, jonka kylväjä kylvi, ja se putosi maahan. Jotkut putosivat kivikkoon, tiedättehän, eikä niillä ollut mihin juurtua. Jotkut putosivat orjantappuroiden ja pettymysten joukkoon, jotka tukahduttivat sen. Mutta jotkut putosivat sinne, missä ei ollut mitään rikkaruohoja ja orjantappuroita ja kiviä.

94    Nyt riippuu siitä, mitä te… Jos te annatte jonkun uskomattoman tulla kotiinne, tai annatte jonkun uskomattoman henkilön sanoa teille: ”Tuo asia, ei ole olemassa mitään sen kaltaista asiaa kuin Se.” Te annatte rikkaruohojen tulla sisälle. Vastustakaa sitä!

95    Sanokaa: ”Jumala sanoi niin! Se selvittää asian. Minä olen parantunut, koska minä uskon sen sydämestäni.” Ja kun tuo usko lepää siellä, ja kaikki epäusko on otettu pois sen tieltä, sen täytyy tuoda se esiin. Niin on.

96    Nyt, puolustuksen todistaja haluaa kutsua joitakin todistajia korokkeelle. Olisiko meillä aikaa tehdä niin? Puolustuksen todistaja haluaa nyt kutsua todistajan, Hänen todistajiansa, niin kuin yleinen syyttäjä kutsui todistajansa. Puolustuksen todistaja kutsuu ensimmäiseksi profeetta Nooan, ja antakaamme hänen todistaa. ”Nooa, mitä sinulla on nyt sanottavana sen suhteen tänä iltapäivänä?”

97    Hän sanoo: ”Minä elin tieteellisessä aikakaudessa, joka oli tieteellisesti paljon pidemmällä kuin tämä aikakausi. Koskaan ei ollut maan päällä satanut. Jumala kasteli maan kasvikunnan, ja niin edelleen, maanalaisilla puroilla. Mutta eräänä päivänä Jumala tuli luokseni ja sanoi minulle, että tulisi satamaan vettä taivaalta. Minä julistin sanomani. Ja Hän käski minua rakentamaan arkin. Sen minä tein ja sanoin, että tulisi satamaan vettä taivaalta.”

98    ”Ja Herra Uskomaton, Herra Epäilijä ja kaikki nuo miehet istuivat siellä, he pilkkasivat minua ja nauroivat minua, siksi että uskoin sen kaltaiseen ihmeeseen, kun he tieteellisesti todistivat, ettei siellä ylhäällä ollut mitään vettä. He saattoivat luodata kuun, he pystyivät luotaamaan tähdet. He pystyivät tekemään sen kaltaisia asioita. He rakensivat sen kaltaisia asioita, joita me emme kykene rakentamaan tänään, joten he todistivat tieteellisesti, ettei siellä ylhäällä ollut mitään vettä.”

99    Mutta Nooa sanoo: ”Jumala sanoi minulle, että tulisi satamaan. Ja minä uskoin, että jos Jumala sanoi niin, Hän kykenisi panemaan veden sinne ylös, ja minä aloin vasaroida. Herra Uskomaton pilkkasi minua. Herra Epäilijä epäili minua. Herra Kärsimätön! Minä vain vasaroin, kunnes sain arkin rakennettua. Joka päivä he kulkivat ohitse ja sanoivat: ‘No niin, arvattavasti tänään tulee satamaan? Ha-ha-ha! ’”

100    Näettekö, samalla tavalla he sanovat: ”Minä ajattelin, että sinä olet terve. Ajattelin, että sinä tulisit terveeksi.”

101    ”Missä on tuo sade? Tiedätkö, loppujen lopuksi, profeetta Nooa, niin kuin sinun oletetaan olevan profeetan, sinä sanoit niin.” Muistakaa nyt, juuri nuo ihmiset teeskentelevät olevansa uskovia, Herra Uskomaton ja Herra Epäilijä ja nuo, he näyttelevät olevansa uskovaisia. ”No niin, profeetta Nooa, me tiesimme aina sinun olevan väärän profeetan, koska sinä sait typeriä ajatuksia, jotka eivät ole yhtäpitäviä tieteen kanssa. Se ei ole yhtäpitävä nykysuuntauksen kanssa. Katsohan, sinä et ole yhtä meidän pastoriemme kanssa. Jokin on vialla. Me tiedämme, että sinä et todella ole profeetta. Mutta sinä sanoit, että tulisi satamaan, ja se tapahtui kuukausi sitten, eikä vielä ole satanut.’

102    ”Kului kaksi vuotta: ’Hei, hei, profeetta, minä ajattelin sinun sanoneen, että Jumala sanoi niin?”’

”Hän sanoi niin.”

”Mutta, kaksi vuottahan on jo kulunut!”

103    ”Kului viisi vuotta, kaksikymmentä vuotta, viisikymmentä vuotta, arkki tuli valmiiksi.” Nooa istui sen ovella. Tässä tulevat Herra Pilkkaaja, Herra Uskomaton, Herra Epäilijä ja Herra Kärsimätön: ”Mutta missä nyt on sade?”

104    ”Jumala sanoi, että tulisi satamaan. Hän ei sanonut milloin. Hän sanoi: ’Tulee satamaan.’ Hän ei sanonut milloin. Hän vain sanoi: ’Tulee satamaan. Rakenna arkki. Sinä tulet olemaan turvassa siinä. Tulee satamaan.’ Hän ei sanonut koska tulisi satamaan. Hän sanoi: ”Tulee satamaan,” ja minä rakensin arkin.”

105    ”’Mutta minusta näyttää siltä, että jos sinä rakensit arkin ja teit oman osasi, pitäisi Jumalan tehdä osansa.’”

106    ”Hän tulee tekemään sen, mutta Hän ei sanonut milloin Hän sen tulisi tekemään. Hän vain sanoi, että niin tulisi käymään: ’Tulee satamaan.’”

107    Niin hän sitten jatkaa ja sanoo: ”Vuodet kuluivat, sata yhdeksäntoista vuotta, ja puuttui vain seitsemän päivää sadasta kahdestakymmenestä. Herra Uskomaton, Herra Epäileväinen ja Herra Kärsimätön, he kaikki tekivät pilaa minusta ja sanoivat, että minä olin ’hullu uskoessani sen kaltaisen ajattelemattoman lupauksen kuin se. Että jos Jumala oli luvannut minulle sen, Hän oli sanonut jotakin, mikä ei ollut totta ja oli kykenemätön toteuttamaan sen, mitä oli sanonut.’ Mutta minä uskoin Jumalaa ja pysyin lujana.” Siinä se on teille. ”Minä uskoin Häntä ja pysyin lujana.”

108    ”Ja tiedättekö, eräänä päivänä, kun he tulivat nauramaan minulle, ovi oli suljettu. He sanoivat: ’Luulen, että tuo vanha fanaatikko meni sinne sisälle ja sulki oven.’ Mutta minä kuulin heidän puheensa ja sanoin heille: ’Jumala sulki oven. Epäilemättä tuo sade tulee lankeamaan tänään! Niin se on.’”

109    ”Ensimmäinen päivä kului eikä satanut, ja silloin he todella pilkkasivat minua: ’Hän sanoo: ’Jumala sulki oven.’ Sen kaltaiseen asiaan minä en usko. Nooa sulki oven itse, hän ja hänen poikansa.’” Näettehän, Pilkkaaja, Uskomaton ja Epäileväinen!

110    ”Hyvä on, niin jatkui jonkin aikaa, mutta eräänä aamuna, toukokuun seitsemäntenätoista, alkoi satamaan. Ja se täydellisesti hävitti kaikki nuo ihmiset, jotka oli pantu koetukselle Jumalan Sanaa vastaan, ja Hän pelasti ne, jotka uskoivat Jumalaa ja tekivät valmistelut sitä varten.”

Nooa sanoi: ”Sallikaa minun todistaa…”

111    ”Ei, Nooa, astu alas. Kutsukaamme toinen todistaja. Meillä ei ole aikaa tänä iltapäivänä.”

112    Antakaamme puolustuksen nyt kutsua toinen todistaja. Hän kutsuu Abrahamin.

113    Abraham sanoo: ”Minä olin vain tavallinen mies, uskovainen, ja Jumala puhui minulle Sanansa kautta ja sanoi minulle eräänä päivänä, että saisin lapsen Saarasta. Saara oli kuudenkymmenenviiden ja minä seitsemänkymmenenviiden. Menin hänen kanssaan naimisin, kun hän oli noin kuusitoistavuotias. Hän oli sisarpuoleni. Ja hän oli hedelmätön ja samoin minä. Hän oli hedelmätön, ja minä olin hedelmätön, joten ei ollut mitään tapaa, että me olisimme voineet saada tätä lasta. Ja niin me jatkoimme elämäämme vuosia. Mutta Jumala lupasi sen, ja me menimme ja hankimme kaikki helistimet ja neulat ja kaiken muun valmiiksi lasta varten ja valmistimme pieniä tossuja. Ja Saara…”

114    ”Ja ensimmäisen kuukauden kuluttua minä sanoin: ’Mikä on tilanne, Saara?’ Muistakaa nyt, että hän oli noin kaksikymmentäviisi vuotta ohi vaihdevuosien. Näettehän? Ja minä sanoin: ’Saara, onko tapahtunut mitään muutosta näiden kahdenkymmenenkahdeksan päivän aikana?

”’Ei, ei minkäänlaista muutosta.’”

115    ”No niin, minä tiesin, että me tulisimme saamaan tuon lapsen joka tapauksessa. Ja niin me jatkoimme edelleen ja edelleen vuosi vuoden jälkeen, ja minä yhä uskoin Jumalaan.”

116    ”Herra Uskomaton, Herra Epäileväinen ja Herra Kärsimätön tekivät parhaansa saadakseen minut horjumaan. He yrittivät sanoa minulle, että olin väärässä. ’Mutta, Abraham, sinä olit menestyvä maanviljelijä, sinä olit hieno mies. Me kaikki ajattelimme sinusta hyvää, mutta sinä menit sekaisin. Sinä uskot johonkin, mikä ei voi olla totta. On epätieteellistä, että sinun kaltaisesi vanha mies ja Saaran kaltainen vanha nainen saisi lapsen.’”

117    ”Mutta minä uskoin Jumalaa joka tapauksessa! Se tapahtui kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin. Hän ei sanonut minulle, milloin tulisin saamaan tuon lapsen, vaan Hän sanoi, että tulisin saamaan sen. Ja minä uskoin Jumalaa ja pidin kaikkea sen vastaista niin kuin sitä ei olisikaan.”

118    Hän ei epäuskossa horjunut Jumalan lupauksessa. Ei ole väliä sillä, kuinka useat pilkkaajat sanoivat: ”Sinä et saa sitä! Niin ei voi olla! Se on mahdotonta! Tule järkiisi! Sinä olet hullu!” Hän sanoi, että hän kasvoi vahvemmaksi ja vahvemmaksi uskossansa koko ajan. Niin aito usko toimii. Se ei tunne minkäänlaista epäilystä. Vaan jos te teette niin, te luovutte asiasta nopeasti.

119    ”Niinpä Abraham, uskon, että sinä olet oikein hyvä todistaja.”

120    ”Tuo Sana ei sanonut, milloin tulisin saamaan lapsen, saisinko sen ensimmäisessä kuussa, vaan Se sanoi, että me saisimme lapsen.”

121    Hyvä on, kutsukaamme nyt nopeasti toinen todistaja. Jesaja, tuo profeetta ja kysykäämme häneltä jotakin.

122    Hän sanoo: ”Herra puhui minulle eräänä päivänä profetian kautta. Minä olin profeetta. Jokainen tiesi, että mitä minä sanoin, sitä Herra kunnioitti, ja he kaikki uskoivat minun olevan profeetta. Ja eräänä päivänä tuli jotakin erikoista ja Se sanoi: ‘Neitsyt on tuleva raskaaksi.’ No niin, se oli nyt epätavallista.”

123    Ja tavallisesti tuollaisessa epätavallisessa asiassa Jumala toimii. Katsokaahan, se on liian outoa. Kuten Joosef, hän halusi uskoa Mariaa, mutta se oli niin epätavallista, näettehän, liian epätavallista.

124    Niin hän sanoo: ”Kun toin esiin tuon profetian, jokainen uskoi minua. Ja niin jokainen naimaton nuori tyttö valmistautui synnyttämään neitsyestä syntyvän Lapsen. Kului päivä toisensa perään ja vuosi toisensa perään, ja sitten he alkoivat uskoa, että minä olin väärä profeetta. Mutta minä tiesin, että kyseessä oli sama Jumala, joka aina oli antanut nämä lupaukset, joten minä pysyin siinä. Ja kesti jonkun verran yli kahdeksansataa vuotta ennen kuin tuo lapsi tuli, mutta neitsyt tuli raskaaksi. Hänen Sanansa toteutui.”

125    Ottakaamme nyt nopeasti toinen todistaja ja kutsukaamme Mooses. ”Mooses, sinä synnyit…”

126    Kaikki profeetat ovat ennalta määrättyjä, sen me tiedämme. ”Lahjat ja kutsumukset ovat ilman katumusta.” Jumala sanoi Jeremialle: ”Ennen kuin sinä edes sikisit äitisi kohdussa, Minä tunsin sinut ja pyhitin sinut ja määräsin sinut profeetaksi kansakunnille.” Jeesus Kristus oli ”naisen siemen” Eedenin puutarhasta lähtien. Johannes Kastaja, seitsemänsataa kaksitoista vuotta ennen kuin hän syntyi, Jesaja näki hänet ja sanoi: ”Hän on huutavan ääni erämaassa: ’Valmistakaa Herran tie.’” Katsokaahan, lahjat ja kutsumukset eivät ole sitä, että lasketaan kädet toinen toistensa päälle. Jumala tekee sen. Se on syntymästä asti, näettehän, nuo lahjat ovat teissä, kun te synnytte.

127    Huomatkaa. Mooses oli syntynyt olemaan profeetta. Ja tässä hän oli erämaassa yritettyään neljäkymmentä vuotta päästä eroon koulutuksestaan, jonka hän oli saanut Egyptistä. Ja kuitenkin Jumala ilmestyi hänelle ja puhui merkin ja äänen ja Tulipatsaan välityksellä ja äänellä, joka oli hyvin Kirjoitusten mukainen. Ja sanoi: ”Minä olen sinun kanssasi, Mooses. Sinä tulet olemaan Minun suunani.” Ja Mooses sanoo: ”Minä valitin. En ajatellut suuni olevan sen arvoisen. Minä änkytän hieman. Puhumiseni ei ole mitenkään hyvää. Ja Jumala sanoi minulle: ’Kuka on valmistanut ihmisen suun? Ja jos sinä et voi uskoa sitä, Minä tiedän Aaronin, sinun veljesi, osaavan puhua hyvin. Ole sinä Jumala, ja olkoon hän sinun profeettasi; tehköön hän tehtävät, ja puhu sinä Sana. Ja Minä tulen olemaan sinun suunasi ja puhun Sanan.’ No niin, se kuulosti melko hyvältä, joten niin minä lähdin.”

128    ”Ja he kaikki nauroivat minua, koska juuri silloin olin kahdeksankymmentävuotias. Ja minulle oli valkoinen parta, joka riippui alas tällä tavalla. Ja minulla oli vaimoni istui muulin selässä ja pieni Gershom hänen sylissään, ja olin menossa Egyptiin. Ja silmäni olivat kohotetut Taivasta kohti, ja kädessäni oli tämä vanha käyrä keppi. Olin menossa ottamaan vallan, tekemään yhden miehen maahanhyökkäyksen.” Ja hän teki niin. Oikein. Hän teki sen käyrän kepin avulla, siinä missä hän ei voinut tehdä sitä armeijan avulla. Mutta Jumala sanoi niin, ja se on sillä selvä.

129    ”Niinpä kun ensi kertaa tulin pyhän isä-faaraon eteen, tuon pastorin, tiedättehän, ja tein tuon ihmeen, jonka Jumala oli käskenyt minun tehdä, merkin kädessäni tai kepin kanssa, niin tiedättehän, tuo pastori-faarao siellä, hän ei alun pitäenkään halunnut olla yhteistyössä kanssani. Mutta kun minun täytyi pakolla tunkeutua sisälle päästäkseni sisälle, tiedättehän, hän yritti saada Herran teon näyttämään epäilyttävältä. Hän sanoi, että hänellä oli siellä joitakin taikureita, jotka pystyivät tekemään saman asian. Ja nuo lihalliset jäljittelijät nousivat esiin jäljitelläkseen.”

130    Tarkalleen niin Saatana tekee jokaisessa liikkeessä. Lihallista jäljittelyä. Joku näkee jotakin tehtävän, ja joku yrittää jäljitellä sitä.

131    ”Kun nuo lihalliset jäljittelijät tulivat ja muuttivat nuo kepit käärmeiksi, aivan samalla tavoin kuin minä tein, pastori-faarao sanoi: ’Katsokaa nyt, kyseessä ei ole mikään muu kuin taikatemppu, hän on vain taikuri. Ja meillä on täällä sama asia, ja tieteellisesti, ja niin edespäin. Me teimme sen aivan tarkalleen samoin. Meillä on nyt sairaaloita ja asioita.’” Tietenkin, uskon siihen, mutta se ei ole se, mitä Jumala sanoi. Näettekö?

132    Nyt hän sanoo: ”Pankaa merkille, hän yritti saada, että se näyttäisi minun osaltani epäilyttävältä. Mutta minä olin täysin varma. Minä tiesin, että tuo ääni, joka puhui minulle, oli kirjoitettu ja puhuttu Jumalan Sana tätä aikakautta varten. Niin minä vain pysyin lujana, ja Hän vain hätyytti heidät kaikki pois kimpustani. Lopulta Hän toi meidät tuolle vuorelle, niin kuin Hän oli sanonut minulle. Pitkän, pitkän ajan kuluttua, ei tuona päivänä, vaan pitkän ajan kuluttua me lopulta tulimme tuolle vuorelle, joka oli, niin kuin Hän sanoi, ’merkkinä siitä, että minä palaisin tälle vuorelle.’ Minä pysyin lujana.”

133    Ottakaamme oikein nopeasti vielä yksi todistaja ennen kuin poistumme. Tuokaamme tänne esiin Joosua.

134    Joosua sanoo: ”Mooses otti yhden miehen jokaisesta sukukunnasta, jokaisesta kirkkokunnasta, ja hän lähetti meidät virran yli vakoilemaan maata. Ja kun me tulimme sinne virralle ja katsoimme sen ylitse, ja näimme nuo amalekilaiset ja amorilaiset, perissiläiset ja kaikki muutkin.” Hän sanoi: ”He olivat jättiläisiä.” Hän sanoi: ”Kansa huusi pelosta: ’Me emme pysty siihen! Jos me koskaan kannattaisimme tuon kaltaisia kokouksia, meidän organisaatiomme heittäisi meidät ulos. Me emme yksinkertaisesti voi tehdä niin. Meillä ei voi olla tuon kaltaisia asioita. Se on liian epäilyttävää. Me emme voi. Sehän on mahdotonta. Vaikka heillä olikin takaisin tullessaan todiste: he toivat mukanaan viini­rypäleitä tuosta maasta.”

135    Ja siinä se vaikeus on. Kuinka voi joku mies tai seurakunta tai kirkkokunta, joka koskaan on maistanut todistetta siitä, että Hän on elossa, sitten kieltää Hänet, kun Hän on ylösnoussut keskuudessamme? Kuinka te helluntailaiset voitte tehdä sen? Te olette puhuneet kielillä ja selittäneet kieliä, niin kuin te väitätte, ja miten te sitten voitte hylätä juuri tälle aikakaudelle olevan luvatun Sanan? Olkaa osalliset siitä ja sanokaa: ”Se on hyvä Maa. Parempi kuin me osasimme ajatellakaan!” Se oli hyvä Maa. Sen oli todistettu olevan hyvä Maa, mutta tuo yksi rypäleterttu ei ollut kaikki Siitä. Koko Palestiina oli täynnä sitä! Me uskomme kielilläpuhumiseen ja kaikkiin näihin muihin ihmeisiin ja asioihin ja rukoilemiseen sairaiden puolesta.

136    Ja sitten kun tuo lupaus jostakin muusta tulee täällä esiin: ”Niin kuin oli Sodoman päivinä.” Malakia 4 sanoo: ”Juuri ennen tuota suurta aikaa, kun pakanamaailma tullaan polttamaan samalla tavoin kuin Sodoma poltettiin, ja jonka jälkeen vanhurskaat kävelevät pahojen tuhkien päällä, Minä tulen lähettämään teille Hengellä voidellun Elian, ja hän on kääntävä lasten sydämet takaisin isien Uskoon.” ”Palatkaa takaisin”, aina, joka kerta kun hän tuli, se oli niin.

137    Ja kuinka te voitte epäillä sitä, kun Hän tuo Kristuksen, lupauksen, profeetat, Sanan ja kaiken, ja se täydellisesti vahvistaa sen. Ja sitten te käännytte takaisin ja sanotte: ”Ei, älä ole yhteistyössä tuon kokouksen kanssa. Jos sen teet, minä annan sinulle lähtöpassit.”

138    Jos se olisi osani, he voisivat pitää omat vuohennahkansa! Minun nimeni on kirjoitettuna Karitsan Elämänkirjassa, ja niin on jokaisen uskovaisen. Niin he tulivat takaisin, ja Joosua sanoo: ”Kun he kaikki tulivat…” Voisin viipyä siinä pitkän aikaa, mutta olen varma, että te tiedätte, mistä minä puhun.

139    Niin Joosua sanoo: ”Minä tyynnytin kansan. Minä sanoin: ’En välitä siitä, kuinka suurilta he näyttävät, kuinka suuri vastus on, kuinka fanaattiselta se näyttää! Muistakaa, Jumala sanoi, kun olimme Egyptissä: ’Minä olen antanut teille tämän maan. Minä annan sen teille.’”

140    Hän ei nyt vain mene sinne sisälle, siivoa sitä ja paperoi seiniä ja käske teitä tulemaan sisälle ja ottamaan allenne Morris-tuolin ja istuutumaan ja sano teille: ”Meillä on kamaripalvelijoita, jotka valmistavat teille vuoteet.” Hän ei toimi sillä tavalla. Teidän täytyy… Jumala oli sanonut Joosualle: ”Kaikkialle, mihin jalkapohjasi astuvat, Minä olen antanut sinulle.” Askeleet merkitsevät omistamista. Ja jokainen lupaus Kirjassa on tarkoitettu uskoville, mutta teidän täytyy tehdä jalanjälkiä Sen lävitse. Teidän täytyy taistella jokaisesta tuumanalasta tiellä. Jos teillä ei ole itsessänne taistelumieltä, älkää silloin leikkikö sen kanssa.

141    Menin tässä äskettäin, uskon, että se oli tässä osavaltiossa, Georgia Tech, tai jossakin siellä, minulla oli… En tiedä, se on voinut olla Idässä. Menin jalkapallostadionille ja näin pienen kyltin, joka on aina innoittanut minua. Heillä oli siellä oven päällä kyltti, kun tulin ulos pukeutumishuoneista. Siellä kyltissä sanottiin: ”Koiran koolla taistelussa ei ole merkitystä, vaan taistelun koolla koirassa.” Ja niin se on.

142    Ei ole merkitystä sillä, kuinka paljon teillä on D.D.D, Ph.D., LL.D. arvoja, vaan kuinka paljon teissä on Kristusta. Se riippuu siitä, kuinka paljon siellä on uskoa, eikä siitä, kuinka paljon te osaatte selittää tämän ja selittää tuon ja selittää tämän pois. Kysymys on siitä, kuinka paljon teillä on uskoa Jumalaan, jotta te uskotte, että se, mitä Hän sanoo, on Totuus. No niin, se on teidän asianne. Se riippuu siitä, millaista rotua te olette. Jos te olette Abrahamin Siementä, te toimitte niin kuin Abraham toimi: ”Kutsuen olemattomia asioita, ikään kuin ne olisivat.”

143    Nyt Joosua sanoo: ”Minä vaiensin kansan sanomalla: ’Pysykää hiljaa! Jumala sanoi niin!” [Veli Branham napauttaa kahdeksan kertaa pulpettiin.] ”Jumala sanoi sen, se on totta. Mutta tiedättehän, he olivat vain kahden päivänmatkan päässä sieltä. Se tapahtui Kadesh-Barneassa. Vain kaksi päivää ja he olisivat olleet luvatussa maassa.”

144    Mutta Joosua sanoo: ”Se tapahtui neljäkymmentä vuotta ennen kuin me valtasimme tuon maan. Hän ei sanonut, milloin me tulisimme ottamaan haltuumme tuon maan. Mutta Hän sanoi, että Hän antoi tuon vanhan sukupolven kuolla pois, noiden uskomattomien, ja Hän nosti esiin toisen sukupolven, joka uskoi. Hän ei sanonut, milloin me ottaisimme tuon maan. Mutta Hän sanoi, että he valloittaisivat maan, ja me valtasimme sen!” Mielestäni hän on hyvä todistaja, ettekö tekin ajattele niin? [Seurakunta, ”Aamen.”] Varmasti. ”Me valtasimme tuon maan niin monen vuoden kuluttua.”

145    Nyt on tulossa myöhäinen. Sallikaa minun ottaa vielä yksi todistaja lisää. Voimmeko tehdä sen? Minulla on tusina kirjoitettuna tänne. Me voisimme kutsua sata tai kaksi, mutta sallikaa minun kutsua yksi lisää. Ja jos suotte minulle anteeksi, voisinko minä olla tuo todistaja? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Haluaisin seistä Hänen puolestaan. Nuo päivät olivat siellä silloin. Tämä on täällä nyt. Tiedän, että se olisi ollut heidän todistuksensa, mutta sallikaa minun ottaa kerran todistajanaitio. Oi!

146    Muistan silloin siellä alhaalla joella, kun olin pieni poika. Te olette lukeneet elämäkertani ja olette tietoiset tuosta kertomuksesta. Muistan kun olin nuori baptistisaarnaaja ja olin kastamassa siellä virralla. Noin kymmenentuhatta ihmistä oli seisomassa rannalla, kun eräänä iltapäivänä… Se oli ensimmäinen suuri herätykseni. Käännynnäisiä oli noin tuhat, ja olin kastamassa heitä siellä vedessä. Se oli tuo seitsemästoista henkilö, jonka talutin sinne veteen. Ja kuulin äänen ja katsoin ympärilleni. Oli kuuma. Se tapahtui kesäkuussa 1933 Spring Streetin päässä Jeffersonvillessä, Indianassa. Talutin heitä sinne. Ja rannat olivat alhaalta ylös asti ihmisten kansoittamia.

147    Kävelin sinne veteen tämän nuoren pojan kanssa. Olin nähnyt hänet alttarilla. Minä sanoin: ”Poikani, oletko sinä vastaanottanut Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena pelastajanasi?”

Hän sanoi: ”Olen.”

148    Hänen nimensä oli Edvard Colvin. Ja minä sanoin: ”Edward, tiedätkö, mitä minä aion nyt tehdä?”

Hän sanoi: ”Tiedän, veli Branham.”

149    Minä sanoin: ”Minä kastan sinut, ja se osoittaa tälle kuulijakunnalle täällä, että sinä olet vastaanottanut Kristuksen henkilökohtaisena pelastajanasi. Kun minä kastan sinut Jeesuksen Kristuksen Nimessä, sinä otat yllesi Hänen Nimensä. Sinä nouset uuteen elämään. Ja kun lähdet täältä, sinun tulee vaeltaa uudessa elämässä. Ymmärrätkö sen, Edvard?”

Hän sanoi: ”Ymmärrän.”

Minä sanoin: ”Kumarra pääsi.”

150    Minä sanoin: ”Taivaallinen Isä,  tämän nuoren miehen tunnustaessa, että hän uskoo Sinuun. Ja niin kuin Sinä olet meille antanut tehtäväksi mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata Evankeliumia ja kastaa heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen ja käskeä heitä uskomaan kaikki asiat, joita Sinä olet opettanut.”

151    ”Sen vuoksi minä kastan sinut, rakas veljeni, Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä.”

152    Ja kun laskin hänet veteen ja nostin ylös, kuulin jonkin panevan ”whuuush!” Katsoin väkijoukkoa ja se… Kuulin Äänen sanovan: ”Katso ylös!”

153    Minä ajattelin: ”Mitä se on?” Billy täällä, hänen äitinsä, kaksi tai kolme vuotta ennen kuin olimme naimisissa, seisoi siellä. Minä näin hänen kasvojensa kalpenevan. Hänellä oli kamera kädessänsä.

154    ”Katso ylös!”, kuulin sen toisen kerran. Olin peloissani. Katsoin ympärilleni, ihmiset seisoivat siellä ja he vain katsoivat mykistyneinä. Kuulin sen sanovan uudestaan: ”Katso ylös!”

155    Ja kun katsoin, tässä tuli tuo sama Tulipatsas, joka johti Israelin erämaan halki. Tuhannet silmät katsoivat Sen tuloa suoraan alas sinne, missä minä seisoin. Ja sanottiin: ”Niin kuin Johannes Kastaja oli lähetetty käymään Kristuksen ensimmäisen tulemuksen edellä, sinun Sanomasi on kattava maan ja on kulkeva Kristuksen toisen tulemuksen edellä.”

156    Se meni sanomalehtiin, Associated Pressiin. Tohtori Lee Vayle, joka on täällä tänä iltapäivänä, poimi sen käsiinsä aina Kanadassa asti, ja ympäri kaikkialla: ”Paikallisen baptistisaarnaajan kastaessa salaperäinen Valo ilmestyy hänen yllään.”

157    Sitten siellä Dallasissa, Texasissa tai Houstonissa, Texasissa, muutama vuosi sitten, kun ihmiset epäilivät sitä, ja minä tuskin tiesin, mitä tehdä. Kun eräs hieno baptistisaarnaaja halusi väitellä veli Bosworthin kanssa ja sanoi, että ”ei ollut olemassa mitään sellaista kuin jumalallinen parantuminen.” Ja hävittyään tuon väittelyn sata prosenttisesti hän sanoi: ”Antakaa minun nähdä tämän Jumalallisen parantajan tulevan esiin ja tekevän sen!” Minä sanoin…

158    Olin siellä parvekkeella ja tulin alas. Minä sanoin: ”Minä en ole mikään jumalallinen parantaja, hyvä herra.”

159    Minä sanoin: “Sinä et haluasi tulla kutsutuksi ‘Jumalalliseksi Pelastajaksi”. Minä sanoin: “Herra Bosworth on kysynyt sinulta tämän kysymyksen: ‘Onko Jehovan lunastuksesta puhuvat nimet toteutuneet Jeesuksessa, kyllä vai ei?’ Etkä sinä voi vastata siihen.” Vain yksi kysymys, siinä kaikki. ”Jos Hän on Jehovah-Jireh, Hänen täytyy olla, sillä jos Hän ei ole sitä, Hän ei ole Pelastaja. Etkä sinä voi erotella noita nimiä. Hän on Jehovah-Rapha, parantaja! Sama eilen, tänään ja ainiaan!”

160    Tuo mies ei voinut liikahtaakaan, hän vain seisoi siellä ja änkytti. Ja arvaan monien teistä olleen siellä kuulemassa sitä. Niinpä herra Bosworth julistettiin tuon väittelyn voittajaksi, eikä hän saanut siitä yhtään pistettä, ja sen ratkaisivat kaupungin virkailijat, joilla ei ollut mitään kiinnostusta kummallekaan puolelle, vain tiesivät, mitä Kirjoitukset sanoivat.

Ja sitten hän vain jatkoi ja hoki: ”Antakaa hänen tulla esiin.”

161    He eivät tienneet, että minä olin siellä ylhäällä. Istuin siellä vaimoni ja pienen Beckyn kanssa. Hän valmistuu tänä vuonna keskikoulusta, ja oli silloin vain vuoden vanha. Minä istuin siellä pitäen häntä käsivarsillani.

162    Ja hän, veli Bosworth, sanoi: ”Tiedän veli Branhamin olevan kokouksessa. Jos hän haluaa tulla päättämään sen, niin hyvä on.” Mutta hän sanoi… Ja kaikki alkoivat katsella ympärilleen.

163    Ja siellä oli sadoittain ihmisiä, tuhansittain, noin kolmekymmentätuhatta. Meillä oli säännöllisesti ollut noin kahdeksansataa siellä musiikkihallissa. Ja tähän väittelyyn ihmiset tulivat lentokoneilla, junilla ja kaikin tavoin.

164    Ja siellä tiedän, että kaikki helluntailaisryhmät tulivat silloin yhteen. Tarvitaan vaino ajamaan ihmiset yhteen. Te ette koskaan halua uskoa sitä, mutta kun tuo aika tulee…

165    Katsokaahan, he uskoivat kaikki yhdessä yhteen asiaan, Jumalallisen parantumisen, joten ykseys, kakseus, kolminaisuus, neljinäisyys, ja mitä se vielä olikin, tulivat kaikki yhteen ja olivat siellä.

166    Ja tämä mies sanoi: ”Kukaan muu ei usko Jumalalliseen parantumiseen paitsi pyhät kieriskelijät.”

167    Raymond Richey nousi ylös ja sanoi: ”Ketkä sinun mielestäsi ovat pyhiä kieriskelijöitä?” Hän sanoi: ”Keitä sinä pitäisit järkevinä ihmisinä?”

Hän sanoi: ”Baptisteja.”

168    Hän sanoi: ”Hyvä on. Kuinka moni täällä rakennuksessa nyt pystyy osoittamaan lääkärin todistuksen avulla, että Jeesus Kristus on parantanut teidät veli Branhamin ollessa täällä?” Ja kolmesataa nousi seisomaan. Hän sanoi: ”Entä nämä?” Näettekö? Ja niin hän tuli todella vihaiseksi.

169    Minä ajattelin, että kävelisin sinne alas. Kuulin Pyhän Hengen sanovan: ”Mene alas.” Katsoin, ja tässä riippui tuo Valo sen paikan yläpuolella, missä olin. Minä kävelin sinne alas.

170    Minä sanoin: ”Jos tuosta lahjasta on kysymys, on se eri asia. Mutta minä en ole parantaja. Jumala on parantaja.” Ja minä sanoin: ”Jos minä todistan Jumalan puolesta, on Jumala velvollinen todistamaan minun puolestani.”

171    No niin, Douglas Studiosta oltiin siellä suuren kameran kanssa. Tämä saarnaaja sanoi heille: ”Ottakaa joitakin valokuvia tuosta vanhasta miehestä. Minä tulen nylkemään hänet ja vedän häneltä selkänähän pois ja naulaan sen työhuoneeni oveen muistoksi Jumalallisesta parantamisesta.” Voitteko kuvitella jonkun kristityn sanovan niin jostakin toisesta? Katsokaahan, teidät tunnetaan hedelmistänne. Niinpä he ottivat kuusi valokuvaa. Ja hän pani nyrkkinsä veli Bosworthin nenän alle, ennen kuin he alkoivat väittelyn, ja hän sanoi: ”Ottakaa se tällä tavalla”, ja tuo mies otti sen. Veli Bosworth vain seisoi siellä.

172    Ja tiedättekö mitä? Kun he veivät sen takaisin studioon ja tutkivat sen, niistä ei syntynyt yhtään kuvaa. Jokainen niistä oli täysin pimeä. Jumala ei sallinut tuon jumalankieltäjän panna sormeaan pyhän miehen nenän alle sillä tavalla ja antaa ottaa siitä kuvaa.

173    Ja seisoessani siellä minä sanoin: ”Jos on kysymys Jumalan lahjasta, erottamisesta, se on luvattu Kirjoituksissa. Se voidaan todistaa. Se voidaan todistaa. Mutta”, minä sanoin, ”että minä olisin parantaja, ei, hyvä herra, minä en ole parantaja.”

174    Hän sanoi: ”Miehenä minä kunnioitan sinua. Saarnaajana minä en arvosta sinua kovinkaan paljoa.”

175    Minä sanoin: ”Kiitos kohteliaisuudesta, olen samaa mieltä.” Ja niin se vain jatkui edelleen sillä tavalla.

176    Niin hän sanoi: ”Haluaisin nähdä sinun tekevän sen. Haluan nähdä sinun hypnotisoivan jonkun, ja sitten antakaa minun nähdä heidät vuoden kuluttua tästä päivästä lähtien.” Hän alkoi kääntyä ympäri.

177    Minä sanoin: ”Jos minä puhun Jumalan puolesta, on Jumala velvollinen puhumaan minun puolestani.” En ehtinyt muuta kuin sanoa sen, ja tässä tuli tuo pyörre jälleen. Suoraan sinne kuulijakunnan keskelle tuo Tulipatsas tuli alas, ja tuon studion suuri kamera nappasi tuon valokuvan.

178    George J. Lacy, FBI;n sormenjälki- ja asiakirjaosaston päällikkö, otti sen haltuun keskiyöllä tuona yönä. Kun he kehittivät filmin, siitä ainoastaan valmistui kuva. Ja te…

179    Kuinka monella teistä on se nyt kotonanne hyllyllä? Näettekö? Se riippuu Washington D.C.:ssä uskonnollisen taiteen hallissa. ”Ainoa yliluonnollinen Olento, mikä koskaan maailman historian aikana on valokuvattu.”

180    Mikä Se on? Tarkatkaa Sitä! Katsokaa sitä tällä viikolla. Katsokaa mitä Se on tehnyt. ”Eilen, tänään ja ainiaan sama!” Jos minulla nyt olisi kymmenentuhatta kieltä, en saisi sanotuksi kaikkea Hänen puolestaan. Niin on.

181    Pastorini silloin alussa sanoi minulle: ”Poika, sinä olet nähnyt unta!” Ei väliä mitähän…

182   Muistan kun ensin aloitin ja tapasin teitä ihmisiä täällä näillä seuduilla. Hän sanoi minulle: ”Ensimmäinen lahja tulee olemaan se, että sinä”, tuo Ääni tämän takana, ”tulet panemaan kätesi sairaan päälle etkä sano mitään. Se tulee kertomaan, mistä se kyse.” Kuinka monet muistavat sen? [Seurakunta. ”Aamen.”] Ja minä sanoin… ”Sitten on tapahtuva”, Hän sanoi minulle tuona yönä, kun Hän kohtasi minut Green’s Millillä, ja Hän… Minä kysyin Häneltä siitä, ja Hän sanoi: ”Niin tapahtui alkuaikoina.” Hän sanoi: ”Meidän Herramme, he, he tekivät sen samalla tavalla. Ja tämä on se hetki, kun tämän täytyy täyttyä.”

183    Tiedän, että maailmassa on paljon fanaattisuutta. Minä en ole vastuussa toisten miesten todistuksista. Minun täytyy ainoastaan vastata omastani. Minä olen todistajan aitiossa puolustamassa Jumalaa ja Hänen Sanaansa, josta tiedän, että Se on totta. Ja Hänen Sanansa, kun kuulin Hänen sanovan sen minulle, en olisi uskonut sitä, jos Hän ei olisi näyttänyt minulle Raamatusta, että se oli luvattu tätä päivää varten.

184    Kuinka moni muistaa minun kertoneen teille, että se tapahtuisi, kun Hän sanoi, että ”sinä tietäisit jopa heidän sydäntensä salaisuudet”? Nostakaa kätenne ylös. Näettekö? Ja tekikö se sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Siitä on nyt kolmekymmentäkolme vuotta. Se ei tapahtunut juuri silloin. Se tuli siihen, niin kuin siemen, joka kasvaa. Se tuli esiin samalla tavoin kuin Hänen Sanansa. Ja tänään minä olen todistaja, että Hän elää. Minä olen todistaja, että Hän parantaa.

185    Kuulkaa. Meillä ei ole paljon aikaa jäljellä muuta kuin rukousjonoa varten.

186    Muistakaa, minä tulen jättämään tämän tapauksen käsittelyn juuri tähän, ja te voitte uskoa mitä todistajaa te vain tahdotte. Mutta muistakaa, teidän mielenne on valamiehistö. Jokaisessa oikeuskäsittelyssä täytyy olla valamiehistö. Ja sitten se, millä tavalla te toimitte tämän jälkeen, on oleva tuomionne.

187    Nyt me tulemme tekemään juuri niin kuin Raamattu sanoo: ”Laskemaan kädet sairaiden päälle, ja he tulevat terveiksi.” Tarkoittaen uskovaisina. ”Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Nyt jos te uskotte sen, jos me uskomme sen. Sadat voisivat nousta tänne todistamaan siitä ympäri kansakunnan.

188    Florence Nightingale, edesmenneen Florence Nightingalen tyttärentyttärentytär Lontoossa, Englannissa. Hän makasi siellä, niin kuin te olette nähneet hänet valokuvassa, vain varjona. Syöpä oli syönyt hänet. Oletteko nähneet hänen valokuvaansa kirjan sivulla?

189    Katsokaa kongressimies Upshavia, pyörätuolissa kuusikymmentäkuusi vuotta. Hän seisoi siellä Kaliforniassa tuona iltana. Kun tulin sisälle, kävelin puhujanlavalle ja seisoin siellä. Ja he aloittivat rukousjonon.

190    Minä sanoin: ”Näen värillisen naisen tässä edessäni, ja hänellä on pieni lapsi. Siinä seisoo lääkäri, joka on leikannut tuon lapsen, ja se on halvaannuttanut hänet. Tuo lääkäri oli laiha. Hän käytti kilpikonnankuorisankaisia laseja. Ja se halvaannutti lapsen.

191    Kaukana siellä ulkopuolella, oli tyypillinen vanha täti Jemima, joka painoi noin kaksisataa viisikymmentä paunaa [113 kg], ja tässä hän tuli ja töni järjestysmiehiä joka suunnalle ja veti perässään paareja, joilla hänen lapsensa oli, ja sanoi: ”Herra, armahda, se oli minun lapseni.”

192    Ja järjestysmies sanoi: ”Et sinä voi tulla jonoon. Sinulla ei ole rukouskorttia, rouva.” Minä sanoin: ”Rouva…”

193    Hän sanoi: ”Minä menen sinne lavalle.” Eivätkä he voineet pidätellä häntä. Hän oli liian suuri heille, ja niin hän vain puski suoraan heidän riviensä lävitse ja meni eteen.

194    Ja kun hän tuli sinne, melkein lavalle asti, minä sanoin: ”Hetkinen vain, rouva. Jos Jumala voi tietää, miksi olit siellä ulkona…” Minä sanoin: ”Se on todella tuo lapsi.” Minä sanoin: ”Minä en voi sanoa sinulle mitään sen suhteen.” Minä sanoin: ”Ainoa asia, jonka tiedän tehdä, on vain rukoilla lapsen puolesta ja tulen tekemään niin juuri täältä.” Minä sanoin: ”Mutta ainoa asia mitä voin sanoa on se, mitä olen nähnyt.”

195    Hän sanoi: ”Se tapahtui noin kaksi vuotta sitten.” Ja hän sanoi: ”Lapseni, kun he poistivat nielurisat, se sai hänet halvaantumaan.” Ja hän sanoi: ”Hän on ollut halvaantuneena siitä lähtien.”

196    Minä sanoin: ”Hyvä on, jos uskosi kosketti Häntä ja sai tuomaan sen alas, niin miksi et vain istu siellä ja rukoile?”

197    Käännyin ympäri. Minä sanoin: ”Niin kuin olin sanomassa, sanomassani…” Ja niinä katsoin ja näin kulkevan kadulla, se näytti aivan kuin kujalta, tuon saman pienen värillisen tytön nukke käsivarrellaan ja keinuttavan sitä kulkiessaan.

198    Minä sanoin: ”Täti, Jumala on kuullut rukouksesi. Lapsi on parantunut.” Tuo lapsi nousi ylös. Ja minun täytyi tyynnyttää se, ja aivan kuin sotaväessä, ja viedä tuo lapsi väkijoukon lävitse sillä tavalla.

199    Vain muutama minuutti ja minä sanoin: ”Näen vanhan miehen. Hän on heinäsuovan päällä, hän ollessa nuori poika, ja hän putosi ja loukkasi selkänsä.” Minä sanoin: ”Heidän täytyi porata reikiä lattiaan estääkseen hänen telttavuoteensa värähtelemästä lattian takia.” Joukko uskovia, kaikilla yksi sydän ja yksi mieli, istumassa yhdessä, satoja kertaa satoja. Ja minä sanoin: ”Hän tulee suureksi mieheksi, jonkinlaiseksi puhujaksi.” Ja se jätti minut. Ja minä jatkoin edelleen puhettani.

200    Juuri silloin tohtori Em Baxter sai selville, että kaukana siellä aivan takana hän oli pyörätuolissa, ryhmässä siellä aivan takana. Hän sanoi: ”Se oli kongressimies Upshaw. Oletko koskaan kuullut hänestä?” Minä sanoin: ”En ole.”

Hän sanoi: ”Vuosia sitten hän pyrki presidentiksi.”

Minä sanoin: ”Minä en tunne häntä.”

Hän sanoi: ”Mitä jos minä tuon hänet näyttääkseni hänet?”

Ja minä sanoin: ”Kuka hän on?”

Hän sanoi: ”Hän istuu siellä.”

201    Ja niin he työnsivät hänet eteen. Hänen vaimonsa teki sen. Hän sanoi: ”Nuori mies, miten sinä saatoit tuntea minut?” Hän sanoi: ”Tohtori Roy E. Davis, hän, joka vihki sinut virkaan lähetysbaptistikirkossa, hän oli pääpuhujana Etelän baptistien konventissa.” Hän sanoi: ”Hän lähetti minut tänne sinun rukoiltavaksesi.” Hän sanoi: ”Puolestani on rukoiltu aina siitä lähtien kun olin pieni poika, mutta minä olen aina uskonut, että Jumala tulisi parantamaan minut, koska otin oikean asenteen kieltolain aikana. Minua, kun väkijuomia oltiin tuomassa sisälle, kutsuttiin yhdeksi kuivista luista.” Hän sanoi: ”Minä hävisin Yhdysvaltain presidentinvaalit asenteeni tähden.”

202    Minä sanoin: ”Se oli urhoollinen asia, herra.” Minä sanoin: ”Siunatkoon Herra sinua.”

203    Minä sanoin: ”Hyvä on, tuokaa ensimmäinen potilas tänne, ensimmäinen tulossa oleva henkilö.” Kun niin tehtiin, jotakin tapahtui tuolle rouvalle, ja kerroin siitä hänelle.

204    Ja minä käännyin katsoakseni uudestaan. Ja minä näin tuon vanhan kongressimiehen ohutjuovainen puku yllään, punaisessa solmiossa, kulkevan alas ja kumartavan tällä tavalla ihmisille ja kävellen väkijoukon halki.

205    Minä sanoin: ”Kongressimies, Jeesus Kristus on kunnioittanut sinua. Sinä olet nyt kahdeksankymmentäkuusi vuotias, mutta Jumala on kunnioittanut sinua. Näytti siltä kuin Hän olisi parantanut sinut, Hän olisi parantanut sinut, kun olit poika. Ja sinun luusi siellä ovat kaikki hauraita, tai kaikki… tiedäthän, taipuisia ja niin edelleen.” Minä sanoin: ”Näytti kuin Hän olisi parantanut sinut silloin, mutta Hän on parantanut sinut nyt.”

Hän sanoi: ”Tarkoitatko, että minä olen parantunut nyt?”

206    Minä sanoin: ”NÄIN SANOO HERRA.” Minä sanoin: ”Onko sinulla ohutraitainen puku?” Hänellä oli yllään tumma puku ja punainen solmio. Minä sanoin: ”Onko sinulla ohutraitaista pukua?”

Hän sanoi: ”Kyllä, ostin juuri sellaisen eräänä päivänä.”

Minä sanoin: ”Nouse ylös. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.”

207    Ja kuinka monet tietävät sen, hänen todistuksensa? Siellä hän seisoi Billy Grahamin kokouksessa Valkoisen Talon portailla ja lauloi: ”Nojaten Iankaikkiseen Käsivarteen”. Hän ei koskaan tarvinnut kainalosauvoja tai pyörätuoleja uudestaan niin pitkään kuin hän eli.

208    Jack Moore ja minä olimme siellä Vanhassa Meksikossa tuona iltana, kun minut täytyi laskea alas seinän ylitse. Eräs pieini nainen siellä, pieni meksikolais-katolinen. Sitä edellisenä iltana, laskin käteni erään vanhan sokean miehen päälle ja hän sai näkönsä. Ja tämä pieni nainen, he sanoivat… Billy tuli luokseni ja sanoi: ”Isä…” Minä kutsuin tuota miestä nimellä: ”Manana.” Manana tarkoittaa ”huomenna”, koska hän oli niin hidas. Hän jakoi ihmisille rukouskortteja, ja Billy meni hänen kanssaan katsoakseen, ettei hän myynyt niitä.

209    Niinpä hän sanoi antaneensa pois kaikki rukouskortit. Ja hän sanoi: ”Jollakin naisella on siellä pieni lapsi, joka kuoli tänä aamuna.”

210    Kello oli lähes kymmenen illalla. Ulkopuolella siellä härkäareenalla, joka oli jonkinlainen suuri, avoimen kentän tapainen, satoi aivan kaatamalla. Ja he toivat minut sisälle ja laskivat minut alas jonkinlaisilla köysitikkailla. Veli Jack Moore ja he ovat täällä nyt. Hän oli puhujanlavalla.

211    Hän sanoi: ”Minulla on siellä kolmesataa järjestysmiestä, eivätkä he voi pidätellä tuota naista.” Hän sanoi: ”Hän kiipeää heidän harteittensa yli ja juoksee heidän jalkojensa välistä. Ja minä sanoin hänelle, ettei hän voinut tulla tänne, koska hänellä ei ollut rukouskorttia. Eikä meillä ole enempää rukouskortteja.” Se ei liikuttanut häntä, hän halusi, että kädet laskettaisiin tuon lapsen päälle.

212    Hän oli nähnyt katolilaisen miehen, joka oli ollut sokea kaksikymmentä vuotta, saavan näkönsä, kun hänen puolestaan rukoiltiin. Ja tuo… läjä vanhoja vaatteita. Luuletteko että tämä on jotakin? Se oli kolme kertaa tämän puhujanlavan kokoinen, jolle oli kasattuna näin paksulti, niin pitkälle kun saatoin nähdä, vanhoja hartiahuiveja ja hattuja. Miten he koskaan tiesivät, kenelle ne kuuluivat, sitä en käsitä. Mutta he uskoivat, se oli yksinkertaista, lapsen uskoa.

213    Niin sanoin: ”Hyvä on.” Sanoin veli Jackille, hän ja minä kampaamme hiuksemme jakaukselle samalla tavoin, tiedättehän, joten sanoin: ”Veli Jack, hän ei tunne eroa sinun ja minun välillä. Mene sinä sinne alas ja rukoile tuon lapsen puolesta.”

214    Ja hän sanoi: ”Selvä, veli Branham.” Ja hän lähti mennäkseen alas. No niin, Jack istuu täällä nyt. Niinpä me olimme… Hän lähti.

215    Minä aloin saarnaamaan tällä tavalla. Ja minä katsoin ja näin pienen meksikolaislapsen, pienen mustakasvoisen lapsen, seisomassa tässä edessäni ja vain hymyillen pienillä ikenillään. Hänellä ei ollut yhtään hampaita. Minä sanoin: ”Hetkinen. Hetkinen. Tuokaa tuo lapsi tänne.”

Minä sanoin: ”Herra Jumala, en tiedä.”

216    Tuo nainen juoksi sinne ylös ja hänellä oli ristiinnaulitun kuva kädessänsä ja hän hoki: ”Padre”, joka tarkoittaa ”isä”.

Minä sanoin: ”Nouse seisomaan nyt.”

217    Hänellä oli pieni sinisen näköinen huopa, ja pieni lapsi, jäykkä, kuollut, lepäsi siinä. Hän oli aivan likomärkä, hänen hiuksensa riippuivat alhaalla. Sievä, pieni nainen, noin kaksikymmentävuotias, ja se oli luultavasti hänen ensimmäinen lapsensa, tiedättehän, ja hän vain riiputti sitä tällä tavalla. Ja minä sanoin: ”Minä rukoilen tuon lapsen puolesta.” Laskin käteni sen päälle. He eivät tulkinneet rukousta.

218    Minä sanoin: ”Herra Jumala, minä ainoastaan näin näyn, minä en tiedä…” Ja suunnilleen sillä hetkellä se alkoi potkia ja alkoi kirkua ja itkeä sillä tavalla.

219    Minä sanoin: ”Veli Espinoza”, noiden kokousten puhemiehelle minä sanoin: ”Älä ota ainoastaan tuon naisen todistusta. Lähetä noutamaan todistus tuolta lääkäriltä.”

220    Tuo lääkäri allekirjoitti todistuksen, joka ilmestyi ”Parantamisen Ääni” -lehdessä. ”Lapsi kuoli kaksoiskeuhkokuumeeseen tuona aamuna kello yhdeksältä hänen toimistossaan. Se julistettiin kuolleeksi, se ei hengittänyt. Se oli maannut sateessa koko päivän kuolleena, ja oli parantunut.” Se on elossa tänä päivänä, niin pitkälti kuin tiedän, ja elää Jumalan Valtakunnalle.

221    Minulla on monia asioita Afrikasta, missä näin kolmenkymmenen tuhannen pakanan antavan elämänsä Jeesukselle Kristukselle.

222    Jumala pitää Sanansa. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan, niin kuin Hän todistaa.

223    Te olette, teidän mielenne on valamiehistö. Ja teidän toimintanne on teidän tuomarinne.

Nyt kumartakaa vain päänne hetkeksi.

224    Herra Jeesus, oikeudenkäynti ei ole edes alkanut. Kuinka monia lisää me voisimme kutsua tänne puhujanlavalle! Sinä sanoit: ”Jos he laskevat kätensä sairasten päälle, he tulevat terveiksi.” Sinä sanoit: ”Niitä tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä.” Tuo nainen kosketti Sinun vaatettasi, Sinä käännyit ja kerroit hänelle, mitä oli tapahtunut. Ja Sinä pidät kaikki Sanasi. Mikään niistä ei ole väärin. Tuo vääryys on uskomattomassa, Herra. Herra Uskomaton, hän on se, joka saastuttaa henkilön. Herra Epäileväinen ja tuo Kärsimätön, joka ei voi odottaa Herraa, ja kuitenkin kutsuu itseänsä Abrahamin siemeneksi. Oi Pyhä Henki, puolustuksen todistaja, Sinä tiedät, kenellä on usko ja kenellä ei.

225    Mutta Jumala, minä rukoilen, että Sinä siirtäisit syrjään kaiken epäuskon tänä iltapäivänä. Ja voikoon suuri kaiken maan Tuomari tulla esiin nyt, Hän, joka kirjoitti Sanan. Hän on Sana. Voikoon Hän tulla esiin.

226    Ja kun nämä ihmiset kulkevat tästä lävitse tänä iltapäivänä parantuaksensa, voikoon kukin heistä ratkaista asian nyt mielessänsä. Heitä koetellaan. Minä lasken sen suoraan heidän syliinsä, Herra. Heidän mielensä on heidän valamiehistönsä. Ja se tapa, miten he toimivat tästedes, kun he ovat kulkeneet tämän jonon lävitse, on todistava sen, mitä he ajattelevat Jumalan Sanasta.

227    Niinpä suo, Herra, että tämä viimeinen sanoma, jonka Sinä saarnasit opetuslapsillesi kun annoit tehtävän heille, viimeiset Sanat, jotka lankesivat pyhiltä huuliltasi: ”Jos he laskevat kätensä sairasten päälle, he tulevat terveiksi.” Se tarkoitti uskovia. Se oli viimeinen asia, jonka sanoit. Ensimmäinen antamasi tehtävä mitä koskaan annoit ihmisten tehtäväksi Matteuksen 10. luvussa oli: ”Menkää kaikkeen maailmaan, ajakaa ulos perkeleitä, laskekaa kädet sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi.”

228    Herra, voikoot nämä ihmiset käsittää, että tuo usko ankkuroituu niin kuin tapahtui kaikille näille todistajille. Että he uskoisivat sen! Ei ole väliä, sen ei tarvitse tapahtua juuri nyt, mutta se, mitä Sinä sanoit, sen Sinä tulet toteuttamaan. Sinä sanoit: ”Jos te ette epäile sydämessänne, aikanaan se on tapahtuva.” Tuon siemenen täytyy kasvaa. Voikoot ihmiset nähdä se ja ymmärtää. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

229    Oletteko te uskovia? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] No niin, Hän pitää kaikki Sanansa. Uskotteko sen? [”Aamen.”] Olkaa nyt jokainen hetki todella kunnioittavia, ennen kuin kutsumme rukousjonon. Me haluamme jäirestyksen säilyvän.

230    Muistakaa nyt, oletteko tehneet ratkaisun mielessänne? Onko valamiehistö valmis lukemaan tuomionsa? Kohottakaa kätenne, jos niin on. Onko Jumala julistettu syyttömäksi tai ei? Onko Hänen Sanansa… Onko Hän sama eilen, tänään ja ainiaan, vai eikö Hän ole? Nyt jos te nostatte kätenne, kuljette tämän jonon lävitse, niin miten te tästedes toimitte, toimitteko kuten Abraham tai Herra Uskomaton? Näettehän, Herra Epäileväinen, Herra Kärsimätön. Hylätkää heidät! Uskokaa Jeesukseen Kristukseen samana eilen, tänään ja ainiaan.

231    Minä olen teille vieras. Mutta antaaksemme teidän tietää, että Hän on yhä täällä, jos te vain vastaanotatte Hänen Sanansa sydämiinne.

232    Nyt, te ette ehkä kykene tekemään tätä. Meillä on yksi niistä yhden sukupolven aikana. Siellä oli yksi Mooses. Kenenkään muun heistä ei tarvinnut muuttaa tomua kirpuiksi, ja niin edelleen, ja vettä vereksi. Siellä oli yksi Mooses. He muut vain uskoivat sen, mitä hän sanoi. Näettekö?

233    Siellä oli eräs ryhmä, joka halusi tehdä siitä organisaation. Daatan ja he. Ja Jumala sanoi: ”Erottaudu heistä”, ja maailma vei heidät. Näettehän? Ja se oli ainoastaan… Se oli esikuva tästä. Maailma ottaa heidät aikanaan. Te näette, mitä tapahtuu jokaiselle heistä.

234    ”Jos sinä voit uskoa, kaikki on mahdollista.” Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Varmasti, kaikki on mahdollista, jos he uskovat. Hyvä on, rukoilkaa. Pankaa uskonne Kaikkivaltiaaseen Jumalaan.

235    Tässä on kysymys eräästä asiasta, jonka haluan sanoa tässä. Kyllä. Kun naapurinne näkee teidät, ja nämä ihmiset, jotka näkevät teidän tulevan tämän jonon lävitse tänä iltapäivänä, kun he näkevät teidän tulevan tämän jonon lävitse. He tietävät, mikä tuomionne on tämän jälkeen siitä tavasta, jolla te toimitte ja tavasta, miten te todistatte. Jos te seuraavan kerran tavatessanne pastorinne sanotte: ”Oi, en saanut sitä. Haluan yrittää uudestaan.” Katsokaahan, silloin te kaivatte ylös tuon siemenen, eikä se tule koskaan tapahtumaan. Ymmärrättekö?’ Älkää kaivako ylös siementänne. Jättäkää se Jumalan haltuun ja jättäkää se sinne. Unohtakaa se. Se on Jumalan asia. Jos te sydämessänne voitte uskoa sen, se tulee tapahtumaan.

236    Uskotko sinä sen, herra, joka istut siellä harmahtavassa puvussa istuen suoraan siellä takana ja katsoen minuun? Uskotko sinä sen? Silloin sinun hermostuneisuutesi jätti sinut. En ole koskaan elämässäni nähnyt tuota miestä. Olemmeko me vieraat toisillemme, herra? Kyllä. Siitä sinä kärsit.

237    Jotta voisit tietää minun olevan Jumalan palvelijan, tuo nainen, joka istuu vieressäsi, kärsii vatsavaivasta. Se on totta. Uskotko sinä sen? Nostakaa kätenne ylös, että olette parantuneet. Vain uskokaa.

238    Naisella, joka istuu hänen vieressään, on sydänvika. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut? Hyvä on. Jos sinä uskot sen, voit saada sen.

239    Hänen vieressään istuvalla on naistenvaiva. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut?

240   Siinä vieressä istuvalla naisella, tukevalla naisella, on diabetes. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut?

241    Tuolla naisella, joka istuu siellä, on jotakin vialla. Hänellä on naistenvaiva. Hän istuu siellä aivan rivin päässä.

242    Uskon, että se on hänen tyttärensä, joka istuu aivan hänen takanansa siellä, ja hänellä on jonkinlainen vaiva päässään, jonka aiheutti onnettomuus. Onko se oikein? Nostakaa kätenne ylös siellä parvekkeella.

243    Millainen Hän on? Minä olen todistaja, että Hän on elossa täällä tänä iltapäivänä. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Hän pitää kaikki Sanansa. ”Niitä tekoja, joita Minä teen, olette te tekevä.” Mitä tekivät nuo ihmiset siellä ylhäällä parvekkeella? Uskokoon joku muu hetken.

244    Haluatteko minun nyt osoittavan teille joitakin uskomattomia? Se voisi saada teidät hämillenne. Kuinka monet ovat nähneet sen tehtävän? Se vain tekee niin. Teidän täytyy antaa vehnän ja rikkaruohojen kasvaa yhdessä.

245    Kaikki ne ihmiset tässä rivissä, joilla on rukouskortit, muodostakaa… Hetkinen, pysykäämme hiljaa hetken.

246    Kuinka monta uskovaa pastoria täällä on tänä iltapäivänä, jotka myös ovat koetuksella, ja te uskotte että Markus 16 on totta? Nostakaa kätenne. Kaikki uskovat pastorit tulkaa tänne.

247    Jos lähden täältä, ja te näette, mitä tulee tapahtumaan tänä iltapäivänä, kun nämä ihmiset parantuvat;, silloin jotkut heistä sanovat… Katsokaahan, tavallisesti evankelistan tullessa, jolla on vähän erilainen palvelustehtävä, hän jättää pastorin laimeaksi seurakunnan edessä. Seurakunta sanoo: ”Oi, jospa veli Roberts tulisi takaisin, veli Osborne, joku veli se-ja-se tai veli Branham, oi hän…” Teidän pastorillanne on sama oikeus tehdä tämä kuin minullakin, ja kenellä tahansa muulla. Katsokaahan, teidän pastorinne on Jumalan lähettämä mies aivan samoin kuin joku evankelistakin.

248    Ja haluan todella Jumalaa pelkäävien, uskovien pastoreiden tulevan tänne ja seisovan kanssani hetken. Tulkaa tänne hetkeksi ja muodostakaa tähän kaksoisrivi. Tarkoitan nyt miehiä, jotka todella uskovat. Älkööt uskomattomat tulko. Te tulette vain estämään sairaita. Jos te tuomitsette tämän Kirjoituksen oikein, Jumalan tänään ilmestyttyä meille täällä ja osoitettuaan, että Hän on oikeuden edessä. Ja me olemme uskoneet Häntä ja tiedämme, että Hän sanoo Totuuden ja että Hän on oikeassa. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Varmasti, jos te uskotte sen! Aamen.

249    Uskotko, että tuo hermostuneisuus jätti sinut, herra, joka istut siellä rivin päässä? Uskotko, että Hän tekee sinut terveeksi? Hyvä on.

250    Ja sinun vatsavaivasi, joka istut hänen vieressänsä, uskotko, että Jumala tulee parantamaan vatsavaivan ja tekee sinut terveeksi? Usko se ja voit myös saada sen.

251    Onko tässä kaikki uskovat pastorit, joita täällä on tänään? Hyvä on, se riittää. Yksi on tarpeeksi.

252    Antakaa kaikkien, joilla on rukouskortit, jotka uskovat Markus 16…

253   Muistakaa nyt. Älkää tulko, jos te ette usko sitä. Näettehän? Älkää tulko tänne eteen sellaisen tekopyhyyden vallassa. Näettehän? Se on kaikkein pahinta. Jos te ette usko sitä, sanokaa: ”Ei, minä en usko sitä”, ja menkää Herra Uskomattoman, Herra Epäilijän tai jonkun muun mukaan.

254    Mutta jos te olette aito Abrahamin siemen ja haluatte ottaa asemanne. Te antaneet tuomionne ja haluatte näyttää maailmalle, mikä tuomionne on, että te uskotte jokaisen Sanan, jonka Jeesus Kristus sanoi olevan saman. Ja nämä todistajat todistivat teille tänä iltapäivänä, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan.

255    Ne, joilla on rukouskortit tässä osastossa, kävelkööt he tänne ja pysähtykööt juuri tähän. Nyt, seiskää vain siellä. Olkaa hyvät ja muodostakaa jono. Sitten kaikki tässä osastossa olevat, joilla on rukouskortit, kääntykää ja menkää ympäri takakautta ja liittykää heidän peräänsä jonoon tällä puolella. Nyt kaikki, jotka ovat tässä toisessa osastossa täällä, kääntykää ja menkää taakse seinänviertä sitä kautta ja seuratkaa heidän jäljessään tähän jonoon täällä sitä mukaan, kun he tulevat. Tulkoot kaikki parvekkeella olevat heidän jälkeensä. Kaikki te, joilla on rukouskortit, jotta heidän puolestaan rukoiltaisiin, te, jotka olette tehneet ratkaisun mielessänne ja lausuneet tuomionne, menkää seinän viereen ja muodostakaa jono juuri tähän.

256    No niin, mitä Raamattu sanoi? Sallikaa minun lukea se uudestaan. Onpa outoa, se avautui juuri tuosta paikasta. Minä uskon, että Herra haluaa meidän lukevan sen uudestaan, näettekö. ”Jälkeenpäin Hän ilmestyi yhdelletoista.” Hän on tehnyt meille samoin tänä iltapäivänä. Hän on täällä. Kuinka monet uskovat, että Kristus ja Pyhä Henki, että Kristuksen Henki on Pyhä Henki? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Tietenkin se on.

257    Ei ole mitään kolmea tai neljää Jumalaa. On vain yksi Jumala. On kolme Jumalan ominaisuutta: Isä, Poika ja Pyhä Henki, mutta ne eivät ole kolme Jumalaa. Se on pakanuutta. Katsokaahan, on ainoastaan yksi Jumala. Ja ne ovat ominaisuuksia. Jumala Isä oli erämaassa Tulipatsaana. Hyvä on. Jumala Poika. Jumala Isä loi ruumiin, joka oli Jumala Poika, ja Hän eli Pojassa. Näettekö? ”Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa.” Uskotteko te sen? [Seurakunta, ”Aamen.”] Jos te olette kristitty, te uskotte sen. Ja sitten: ”Pieni hetki, eikä maailma Minua enää näe.” Ja katsokaa nyt, Jeesus sanoi: ”Minä tulen Jumalan luota ja Minä palaan Jumalan luo.” Kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa jälkeen, Hän astui ylös.

258    Ja kun tarsolainen Saul oli matkalla Damaskoon, siellä oli suuri Valo, tuo Tulipatsas jälleen iskien hänet maahan. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Mitä Se teki? Se löi hänet sokeaksi. Ja kun hän nousi ylös, hän sanoi… Muistakaa nyt, hän oli heprealainen. Hän tiesi, mikä Se oli, tai muuten hän ei olisi sanonut: ’’Herra.” ”Herra, kuka Sinä olet?” Hän tiesi, että hänen kansansa oli seurannut tuota Valoa, tuota Tulipatsasta. Se toi heidät ulos Egyptistä. ”Herra, kuka olet Sinä, jota minä vainoan?”

259    Hän sanoi: ”Minä olen Jeesus. Kyllä, vaikeaa on sinun potkia tutkainta vastaan.”

260    Hän oli se, joka tuli tuona yönä sisälle Tulipatsaana ja vapautti Pietarin vankilasta.

261    Ja katsokaahan nyt, jos tuo sama Henki palaa takaisin, niin eikö sillä olisi samat ominaisuudet, jotka sillä on ollut täällä, jos se on tuo Valo? [Seurakunta, ”Aamen.”] No niin, onko tämä tuo Tulipatsas? Nyt, jos en koskaan enää näe teitä miehiä uudestaan ja teitä ihmisiä, todistukseni on osoitettu todeksi. Raamattu todistaa siitä.

262    Tieteellinen maailma todistaa sen puolesta. George J. Lacy sanoi: ”Minä itsekin sanoin usein sen olevan psykologiaa, herra Branham, mutta”, hän sanoi, ”olen testannut sen ultrasäteillä ja kaikenkaltaisilla infrasäteillä ja kaikella, mitä saatoin löytää. Tuo Valo osui linssiin, ja tämä linssi ei kuvaa psykologiaa.”

263    Niinpä jos minä elän tai kuolen, se on totta joka tapauksessa. Seurakunta tietää sen todeksi. Tiede tietää sen todeksi. Nyt entä te? Muistakaa, se en ole minä. Se on Hän. Se en ole minä. Minä en ole mitään muuta kuin yksi teistä. Se on Hän. Hänen täytyy ottaa joku. Kukaan ei ole sen arvoinen, mutta jonkun täytyy tehdä se. Muistakaa, se ei ole helppo tehtävä, mutta on ihanaa tietää, että Herranne on täällä, ja te voitte kertoa veljillenne Totuuden. Mutta se on vaikeata, kun he eivät halua uskoa sitä, mutta meidät kaikki asetetaan vastakkain sen kanssa. Muistakaa nyt.

264    No niin, kuulijakunta, oletteko nyt suunnilleen kaikki tulleet jonoon? Näyttää niin kuin he olisivat. Nyt jos siellä vielä on joku parvekkeella, seuratkaa suoraan tämän jonon perässä tässä.

265    Muistakaa nyt, nämä ovat teidän pastoreitanne ja niin edelleen, jumalanmiehiä, jotka uskovat Jumalaa. Oletteko te uskovia? Seisotteko te täällä todistaaksenne, että te uskotte, että tämä Markus 16 on totta? [Saarnaajat sanovat: ”Aamen.”]

266    Nyt Raamattu sanoo: ”Uskon rukous pelastaa sairaan. Jumala on nostava heidät ylös. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Nyt me tulemme rukoilemaan puolestanne, kun te seisotte kunnioittavina hiljaa. Ja sitten kun te kuljette tästä lävitse, aivan niin kuin tulisitte…

267    Te olette tunnustaneet uskovanne, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Ja sitten te menette altaalle kastettavaksi tai joelle, virralle tai missä se tapahtuukin. Ja kun teidät on kastettu, siinä on kaikki, mitä saarnaaja voi tehdä. Hän saarnaa Sanan, te uskotte Sen, teidät kastetaan syntienne anteeksi antamiseksi, te nousette ylös uuteen elämään. Ja miten te sitten siitä eteenpäin toimitte, todistaa oletteko te todella vastaanottaneet Kristuksen vai ette.

268    Nyt, jos te uskotte Jumalalliseen parantumiseen ja olette vastaanottaneet Hänet parantajananne, niin me seisomme täällä laskeaksemme kädet sairaiden päälle. Miten te toimitte tämän jonon jälkeen lopun elämänne ajan, on oleva tuomarinne, ei ole väliä sillä, mitä te sanotte. Näettekö mitä tarkoitan? Ja te olette aivan yhtä varmoja parantumisestanne kuin kristittynä pysymisestännekin. Kuinka kauan te olette kristitty sen jälkeen? Niin kauan kuin te uskotte. Ja te olette parantuneet niin kauan kuin te uskotte.

Pankaa merkille, nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä, he puhuvat uusilla kielillä.

He ottavat ylös käärmeitä. Jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se vahingoita heitä. He laskevat kätensä sairasten päälle, ja he tulevat terveiksi.

269    Tämä edessäni, annoin tuomioni noin kolmekymmentäviisi vuotta sitten. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Uskomalla Häneen Hän on tunnistanut itsensä täällä tänä iltapäivänä pettämättömien todisteiden kautta, ihmeiden kautta. Mitä tahansa, jota ei kyetä selittämään, osoittamaan, on ihme, Hän tekee niin joka kerta.

 Te sanotte: ”Miksi sinä et vain…”

270   Tiesittekö, eräs nainen kosketti Hänen vaatettaan, ja Hän sanoi: ”Minä tulin heikoksi.” Kuinka monet tietävät sen? ”Voimaa lähti Minusta.” No niin, Hän oli Jumalan Poika. Entä minä, armosta pelastettu syntinen? Näettekö?

271    Mutta Hän lupasi, että niin tulisi tapahtumaan. Se on Hänen lupauksensa. Hänen ei ole pakko tehdä sitä, mutta Hän lupasi, että Hän tekisi sen.

272    Uskotteko te nyt kaikki sen, te jonossa olevat, uskotteko? Oletteko mielessänne lausuneet tuomion? Nyt se tulee olemaan teidän sylissänne. Olette mielessänne lausuneet tuomion, että te uskotte Jeesuksen Kristuksen puhuneen nämä Sanat. Jos teette sen, te rukousjonossa olevat, nostakaa kätenne. Kaikki rukousjonossa vastaanottakaa parantumisenne tältä pohjalta, että te uskotte pastorienne ja kaikkien meidän palvelevan todellista elävää Jumalaa. Ja se todistus, jonka te olette nähneet Hänestä tänä iltapäivänä, tunnistaa Hänet täällä kanssamme, Hänet, joka teki Sanan, sama eilen, tänään ja ainiaan. Jos uskotte sen, nostakaa kätenne. Sen täytyy tapahtua, sen on tapahduttava! En välitä siitä, kuka olette, jos te tulette pysymään siinä, sen täytyy tapahtua. Aivan samoin kuin säteet tulevat, aivan samoin kuin Mooses toi heidät ulos Egyptistä, samoin kuin neitsyt synnytti lapsen ilman maallista isää. Se on oleva sama asia, jos te ette epäile sitä.

273    Roy, tule nyt tänne ja ota tämä laulu ”Usko se vaan”. Hetken kuluttua kun olemme rukoilleet. Saarnaajat, kumartakaamme päämme, myös seurakunta, kaikkialla.

274    Taivaallinen Isämme, tämän hetken jännitys! Me ihmettelemme, Herra, kuinka monet todella uskovat. Siemen on kylvetty. Sana on luettu. Kristus, Pyhä Henki, on ilmestynyt edessämme ja näyttänyt sen Elämän, joka oli tässä Valossa, ja Hän oli maailman Valo. Hän on Valo nyt. Hän on suuri Iankaikkinen Valo. Ja Hän on ilmestynyt edessämme tänä iltapäivänä ja tehnyt juuri niin kuin Hän sanoi tekevänsä tässä sukupolvessa. Sana on perinpohjaisesti puhuttu. Sana on perinpohjaisesti tunnistettu. Ja nämä ihmiset nyt, jos he vain täydellisesti uskovat Sen koko sydämestänsä. Me rukoilemme heidän puolestaan, Isä. Ota kaikki epäusko….

275    Voikoot nämä miehet, jotka tahtovat todistaa Sinua vastaan tänä iltapäivänä, nuo vanhat miehet Uskomaton, Epäileväinen ja Kärsimätön, voikoot he olla heitettyjä ulos joukostamme tänään. Menkööt hän ulkoisimpaan pimeyteen… Jättäköön hän tämän rakennuksen, niin että suuri puolustuksen todistaja, Pyhä Henki, voi tehdä eläväksi jokaisen Sanan heidän kulkiessaan ohitse. Suo se. Voikoot he lähteä täältä, tuomion jo lausuneena mielessään, kun he tulevat lävitse.

276    Ja nyt, Pyhä Henki, tee heille eläväksi tuo Sana, että se on päätetty työ, niin pian kuin se on otettu käytäntöön laskemalla kädet sairaan päälle. Suo se, Herra. Minä vaadin jokaiselle heidän parantumistaan Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

277    Nyt, seuraava asia minkä teemme, on laskea kädet päälle. Aivan niin kuin kasteen seremoniassa, te olette haudattuja Hänen kanssaan ja sitten te nousette ja kävelette pois uuden elämän kanssa. Näettekö? Te ette ehkä tunne sitä, mutta te uskotte sen. Pysykää vain sen kanssa jatkuvasti niin lopulta, jonkin ajan kuluttua, te huomaatte, että teillä on uusi elämä. Samalla tavalla tapahtuu tässä. Se on siemen, joka on kylvetty. Me istutamme sen nyt laskemalla kädet sen päälle.

278   Mitä me teemme tässä? Me samaistamme itsemme sen kanssa. Kuten Vanhassa Testamentissa he laskivat kätensä uhrinsa päälle samaistuakseen sen kanssa. Uskon kanssa me laskemme kädet Kristuksen päälle samaistuaksemme Hänen kanssaan. Tänään ne laskemme kätemme sairaiden päälle samaistuaksemme tämän Sanaa kanssa, näettekö? Uskokaa nyt, ja Herra tulee tekemään teidät terveiksi.

279    Nyt veli Borders tulee laulamaan hiljaisesti, ja urut ja pianot ja niin edelleen: ”Usko se vaan.” Kaikki asiat ovat mahdollisia, vain uskokaa.

280    Ja vain kuvitelkaa nyt, Jeesusta oli tulossa alas tuolta vuorelta. Siellä nuo opetuslapset olivat epäonnistuneet kaatumatautitapauksen kohdalla, sen jälkeen kun Hän oli antanut heille voiman ajaa ulos perkeleitä vain muutamia päiviä ennen sitä. Ei ollut kyse siitä, etteikö heillä olisi ollut voimaa, vaan Hän sanoi: ”Teidän epäuskonne oli syynä siihen.” Näettekö? Mutta kun hän tuli Jeesuksen tykö, hän tiesi osuneensa uskoon siellä.

281    Uskokaa nyt koko sydämestänne, kun me nyt hiljaisesti laulamme ”Usko se vaan”. Veli Borders.

282    [Veli Branham ja saarnaajat rukoilevat ja laskevat kädet niiden päälle, jotka tulevat rukousjonon lävitse seurakunnan rukoillessa ja laulaessa hiljaa ”Usko se vaan”. Tyhjä kohta nauhassa.]

…usko se vaan.
…Kaikk’ mahdollista on, usko se vaan.

283    Laulakaamme se nyt tällä tavalla, kaikki, jotka niin tekevät

Nyt minä uskon, (Uskotteko? Nostakaa kätenne)
Nyt minä uskon,

284    Oi Jumala! Jeesuksen Nimessä, paranna nämä, Herra, joita nämä nenäliinat edustavat. Sinun kirkkaudeksesi, suo se, Herra.

…nyt minä uskon,
oi, se on nyt minä uskon,
Kaikk’ mahdollista on, nyt minä uskon.

285    Tiedättekö, mitä me olemme tehneet? Me olemme seuranneet Jeesuksen Kristuksen käskyä. Pysyttekö te yhä tuomiossanne: ”Minä olen parantunut. On mahdotonta minun olla tulematta terveeksi, koska Jumala antoi lupauksen. Kuollessani on viimeinen asia kuolevilla huulillani oleva: ‘Minä uskon olevani parantunut.’”? [Seurakunta: ”Aamen.”] Uskotteko sen sillä tavalla? Minä uskon sen. Jumala siunatkoon teitä, veljeni, sisareni.

286    Nouskaamme nyt seisomaan hetkeksi. En tiedä, koska se tulee tapahtumaan. Toivon sen olevan heti. Mutta…

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme!
Kunnes tapaamme Jeesuksen… 
(Hän on läsnä nyt.)
Kunnes tapaamme! Kunnes tapaamme!
Jumala olkoon kanssanne, kunnes jälleen tapaamme!

287    Kumartakaamme päämme hyräillessämme sitä. [Veli Branham alkaa hyräillä ”Jumala olkoon kanssanne.”] Kunnes tapaamme!

288    Oi Jumala, anna Sanasi olla lamppu nyt. Mitä me olemme nähneet ja kuulleet ja lukeneet, voikoon se ohjata jalkojamme. Voikaamme aina pysyä siellä ja uskoa Sinun Sanasi, kaiken sen, mitä Sinä lupasit. Suo se, Herra.

Kunnes tapaamme! Kunnes tapaamme!
Jumala olkoon kanssanne, kunnes jälleen tapaamme!

 Kumartakaamme päämme nyt rakastettavan veljemme, veli Johnsonin päättäessä rukouksella. Jumala siunatkoon sinua, veli Johnson.

64-0411 HENGELLINEN MUISTINMENETYS (Spiritual Amnesia), Birmingham, Alabama, USA, 11.4.1964

FIN

64-0411 HENGELLINEN MUISTINMENETYS
(Spiritual Amnesia)
Birmingham, Alabama, USA, 11.4.1964

1         Nyt minä uskon, nyt minä uskon,
        kaikki mahdollista on, nyt minä uskon;
        Nyt minä uskon, nyt minä uskon,
        kaikki mahdollista on, nyt minä uskon.

2       Jääkäämme nyt seisomaan hetkeksi Herran Sanaa varten. Menkäämme Aamokseen, profeetta Aamoksen 3. lukuun ja aloittaen jakeesta 1.

3       Haluan kiittää sisar Juanitaa, ja Anna Jeannea ja sisar Moorea näistä ihanista kuorolauluista. Se sai minut muistelemaan, kun istuin siellä ja kuuntelin sitä. Ajattelin sitä, kun he olivat kanssamme laulaen kampanjassa, veli Jack ja minä puhuimme, ja nuo tytöt olivat silloin aivan pieniä tyttöjä, vain pieniä kuusitoistavuotiaita tyttöjä, tai jotakin sellaista. Nyt uskon, että sisar Anna Jeannella on viisi lasta, ja sisar Juanita on kahden lapsen äiti. Ja me olemme todella lähempänä tuota auringonlaskua, naisina, kuin mitä me olimme silloin, noin kuusitoista vuotta sitten. Ei kestä enää kauaa, kun me menemme ylitse tuohon ihanaan aikaan.

4       Lukekaamme nyt Aamoksen 3. luvusta.

Kuulkaa tämä sana jonka HERRA on puhunut teitä vastaan: Oi Israelin lapset, koko perhettä vastaan, jonka Minä toin Egyptin maasta ja sanoin:

Teidät ainoastaan olen minä tuntenut kaikista maan perheistä: sen vuoksi minä tulen rankaisemaan teitä kaikista vääryyksistänne.

Voiko kaksi kulkea yhdessä, elleivät he ole sopineet?

Karjuuko leijona metsässä, kun sillä ei ole saalista? Huutaako nuori leijona luolastansa, jos se ei ole syönyt mitään?

Voiko lintu langeta paulaan maan päällä, missä ei pyydystä ole sitä varten? Ottaako joku paulan maasta, eikä ole saanut siitä mitään?

Puhalletaanko pasuunaan kaupungissa, eivätkä ihmiset pelkäisi? Olisiko pahaa kaupungissa, jota HERRA ei olisi tehnyt?

Varmasti Herra JUMALA ei tee mitään paljastamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille.

Leijona on karjunut, kuka ei pelkäisi? Herra JUMALA on puhunut, kuka voi muuta kuin profetoida?

Kumartakaamme päämme.

5       Herra Jeesus, voikoon tämä, Sinun Sanasi, Herra, voikoon meillä olla yhteys tänä iltana tämän osuuden ympärillä. Me rukoilemme, Herra, että Sinä antaisit meille sisällön tekstiä varten, jonka otamme tästä, ja voikoon se tuoda kunniaa Sinulle. Siunaa meitä, kun me odotamme, Herra, tänä iltana Sinun Sanasi pohjalla. Paranna sairaat ja vaivatut. Pelasta kadonneet. Anna voimaa heikoille, Herra, jotka heikkenevät sekä ruumiillisesti että hengellisesti. Ja anna meille suuri Läsnäolosi vuodatus, sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

6       Tahdon ottaa tästä tekstiksi tänä iltana: Hengellinen muistinmenetys.

7       Älkää unohtako huomenna, että me tulemme huomenna rukoilemaan sairaiden puolesta. Me odotamme Herran tekevän ylenpalttisesti suuria asioita, huomenna iltapäivällä kello kahdelta aloittaessamme kokouksen. Poika tulee olemaan täällä antaakseen rukouskortteja. Ja jokaisen puolesta, joka haluaa rukousta, tullaan rukoilemaan Ja me odotamme huomenna suurta aikaa Herrassa.

8       Nyt ihmiset täällä, te, jotka vierailette kaupungin ulkopuolelta. Muistakaa, kaikkialla tässä kaupungissa on hienoja täyden Evankeliumin seurakuntia. Te olette tervetulleita niihin kaikkiin.

9       Puhuin juuri ulkopuolella erään yhteistyössä olevan pastorin kanssa, joka juuri tuli sisälle, veli Jacksonin kanssa, joka aikaisemmin kuului Metodistikirkkoon, kaupunkia tai kahta etelämpänä meistä.

10   Ja kuinka monet täällä ovat yhteydessä tabernaakkelin kanssa, antakaapa meidän nähdä kätenne, kaikkialla. Oi, olen todella iloinen teidän täällä olostanne. Tämä kokous on lähempänä Indianaa, kuin mitä hetkeen minulla on ollut. Ajattelen, että tulisin takaisin melko pian, pystyttäisin teltan ja ottaisin nuo seitsemän viimeistä Pasuunaa, jos Herra suo.

11   Niinpä, muistakaa nyt huomenna. Älkää unohtako sitä, huomenna kello kahdelta. Ja nyt, seuraavat kokouksemme tulevat alkamaan ensi viikolla Tampassa, Floridassa.

12   Nyt haluan puhua aiheesta: Hengellinen muistinmenetys.

13   No niin, tämä pikkumies, josta olemme puhumassa hetken, Aamos, jotta saisimme asialle taustaa ennen kuin menemme tekstiin. Tämä tapahtui aikana, jolloin Samariassa oli suuri menestyksen aika. Israel oli menestynyt. He olivat todella menneet maailman perään ja olivat menestyneet.

14   Menestys ei aina ole hengellisten siunausten merkki, vaan joskus asia on päinvastoin. Ihmiset ehkä ajattelevat, että teidän täytyy omistaa paljon maailmallista tavaraa, joka osoittaisi, että Jumala siunaa teitä. Se ei ole totta. Joskus se on päinvastoin.

15   Mutta, me huomamme, että me emme tiedä paljonkaan tästä pikkumiehestä. Meillä ei ole mitään historiaa, joka sanoisi, mistä hän tuli. Me tunnemme hänet täältä Kirjoituksista karjankasvattajana, mutta Jumala oli nostanut hänet esiin.

16   Voin kuvitella näkeväni kuinka eräänä kuumana päivänä siellä Samariassa, eräässä tuon päivän suuren maailman turistikaupungissa. Jotakin sellaista, sanokaamme vaikka Miami tai Hollywood, Los Angeles tai joku noista sen kaltaisista paikoista, joku suuri turistikeskus. Ja me voimme kuvitella näkevämme hänet. Hän ei ollut koskaan ollut sen kaltaisessa kaupungissa. Mutta hänellä oli Herran Sana ja hän oli tulossa tähän suureen kaupunkiin, missä synti oli kasaantunut joka puolelle. Saarnaajat olivat kaikki menneet pois Jumalan Sanasta, eikä heillä ollut ollut profeettaa moniin vuosiin.

17   Ja niin tämä pikkumies tuli sinne kukkulan laelle, vähän pohjoiseen Samariasta, ja voin kuvitella näkeväni hänet, kuuman auringon paistaessa, harmaa parta kasvoillaan, hänen pienet silmänsä kavenneina ja pieni kalju päänsä kiiltäen, kun hän katseli alas tuohon kaupunkiin. Ja hänen silmänsä kapenivat. Hän ei katsellut sitä, mitä turistit tavallisesti näkevät kun he menevät kaupunkiin ja haluavat nähdä kaiken sen lumoavan kauneuden. Hän katsoi ja näki, minkälainen näky tuosta kaupungista oli tullut, kaupungista, joka kerran oli Jumalan kaupunki, ja joka nyt oli joutunut senkaltaiseen moraalisen rappeutumisen tilaan, jossa se oli. Ei ihme…

18   Tämä pieni tuntematon mies oli profeetta Aamos. Ja nyt, me tiedä hänestä kovinkaan paljoa. Me emme tiedä, mistä hän tuli. Profeetat tavallisesti tulevat näyttämölle tuntemattomina ja lähtevät samalla tavalla. Me emme tiedä, mistä he tulevat, minne he menevät, me emme tiedä heidän taustaansa. Jumala vain nostaa heidät esiin. Hänessä ei ollut paljoakaan katsomista, mutta hänellä oli NÄIN SANOO HERRA. Se on pääasia, jonka panen merkille. Tietenkin, hän tuli Samariaa aloittaakseen kampanjansa. Olen varma, ettei kukaan ollut yhteistyössä hänen kanssaan. Hänellä ei ollut mitään jäsenkorttia mistään kirkkokunnasta. Hänellä ei ollut minkäänlaisia papereita, joilla hän olisi voinut näyttää, mistä ryhmästä hän tuli. Mutta hänellä oli yksi asia: hänellä oli Herran Sana tuota kaupunkia varten.

19   Ja ihmettelen, jos me voisimme siirtää Aamoksen meidän aikaamme tänään, niin olisiko hän tervetullut meidän kaupunkiimme tänä päivänä. Haluaisin tietää vastaanottaisimmeko me hänet vai tekisimmekö me samoin kuin hekin tekivät. Me näemme omat kaupunkimme samassa rappiotilassa. Ja me näemme, että synti on aivan yhtä suurena ihmisten keskuudessa, kuin mitä se oli silloin. Ja haluaisin tietää, kuinka tämä tuntematon mies aloittaisi tämän kampanjan? Kuinka ja mistä hän sen alkaisi? Mihin kirkkoon hän menisi, tai kuka tulisi olemaan yhteistyössä hänen kanssaan? Hänellä ei ollut mitään, joka olisi osoittanut, mistä hän tuli. Hänellä ei ollut mitään muuta kuin NÄIN SANOO HERRA tuota kaupunkia varten.

20   Hän löysi heidät niin rappeutuneina ja niin moraalisesti turmeltuneina. se oli suurta aikaa. Naiset tuossa kaupungissa olivat tulleet melkein samankaltaisiksi, kuin millaisia he ovat Yhdysvalloissa. He olivat tulleet turmeltuneiksi. Kaikesta siitä, mitä Jumala oli heiltä odottanut, he olivat menneet suoraan toiseen suuntaan. Ja me näemme, että se oli suuri paikka, jossa he tanssivat kaduilla, naisten moraalittomasti riisuivat vaatteensa ja niin edelleen, aivan kuin striptease-näytöksessä. Tietenkin, noina päivinä se oli vain yleisön viihdyttämistä, mutta nyt se on jokapäiväistä. Antakaa vain ilman lämmetä, eikä teidän tarvitse mennä mihinkään näytökseen. Heitä on kaikkialla kaduilla, missä tahansa, miten vain. Häpeä teille naiset, kun teette jotakin sen kaltaista. Ettekö te häpeä itseänne?

21   Ja sitten kun sanoin siitä eräälle naiselle tässä äskettäin, hän sanoi: “Mutta veli Branham, samalla tavallahan kaikki muutkin naiset ovat.”

22   Minä sanoin: “Mutta meidän ei oleteta toimivan niin kuin muut ihmiset. Me olemme erilaisia. Meillä on erilainen luonne.”

23   Se muistuttaa minua eräästä toisesta naisesta, joka sanoi: “Mutta, veli Branham, minä en käytä noita shortseja.” Hän sanoi: “Minä käytän pitkiä housuja.”

24   Minä sanoin: “Se on pahempaa.” Oi! Jumala sanoi: “On kauhistus”, Hänen silmissänsä, ”jos nainen pukee ylleen vaatteen, joka kuuluu miehelle.” Täsmälleen niin on.

Eräs sanoi: “Mutta he eivät valmista mitään muunlaisia vaatteita.”

“Yhä valmistetaan ompelukoneita ja on olemassa kankaita.”

25   Se ei ole mikään puolustus. On kyse vain siitä, mitä on sydämessä. Se vain näkyy ulospäin. Se voidaan tunnistaa siitä.

26   Ja nyt me näemme tästä kaupungista, että se oli tullut moraalisesti rappeutuneeksi. Saarnaajat pelkäsivät sanoa asiasta mitään. Mutta siellä tämä pieni vanha mies oli tulossa kukkulan yli, ja hän oli tulossa sanomaan heille: “NÄIN SANOO HERRA: ‘Siivotkaa tämä paikka tai te tulette menemään vankeuteen.’” Ja hän eli ja näki sen päivän, kun hänen profetiansa täyttyi. Hän profetoi Jeroboam toisen päivinä, joka itse asiassa oli hylkiö ja suosi toisia kansakuntia. Ja tämä pieni Aamos profetoi ja sanoi heille: “Se Jumala, jota te väitätte palvelevanne, tulee hävittämään teidät.” Ja Hän teki sen.

27   Ja jos hänen äänensä voisi kuulua tänä iltana täällä Birminghamissa, se julistaisi saman asian seurakunnille: “Se Jumala, jota te väitätte palvelevanne, tulee hävittämään teidät jonakin päivänä.” Minä en puhu tälle kuulijakunnalle täällä. Nämä ääninauhat menevät ympäri maailman. Muistakaa nyt, se on totta.

28   Sitten hän kaupunkiin tultuaan näki kaikki nämä asiat, ja haluaisin tietää, miltä hänestä on täytynyt tuntua, kun hän katsoi ja näki Jumalan kansan rappeutumisen, joiden tykö hänet oli lähetetty.

29   Ihmettelenpä vastaanottaisimmeko me häntä nyt? Jos hän tulisi sisälle, olisimmeko me yhteistyössä hänen kanssaan? Antaisimmeko me hänelle parhaamme? Antaisimmeko me hänelle huomiomme? Tekisimmekö me parannuksen, jos hän käskisi meitä menemään takaisin Herran Sanaan ja tekemään sillä tavalla, miten Herra on käskenyt tehdä?

30   Haluaisin tietää, mitä sisaremme tekisivät leikattujen hiustensa kanssa? Antaisivatko he hiustensa kasvaa uudestaan, jos Aamos tulisi näyttämölle? Hän saarnaisi sen, ja minä kerron se teille, koska se on Herran Sana.

31   Haluaisin tietää, jos meidän johtokuntamme, jotka asettavat diakoneiksi kolme ja neljä kertaa naimisissa olleita, ja niin edelleen sillä tavalla, ja jotka yrittävät olla diakoneita, ja kaikkia näitä asioita. Ihmettelen, mitä hän tekisi miehelle, joka antaa vainonsa käyttää shortseja ja mennä sinne ulos kadulle leikkaamaan nurmikkoa ja olla siellä pihalla, kun miehiä kulkee ohitse? Ihmettelenpä, mitä hän sanoisi sen kaltaiselle miehelle?

32   Hän tulisi varmasti huutamaan sitä vastaan kaikella sillä, mitä hänessä olisi, sillä hänellä olisi NÄIN SANOO HERRA, eikä hän voisi tehdä mitään muuta kuin sen. Hän löysi heidät tuona päivänä sairastamassa pahaa tautia, hengellistä muistinmenetystä, ja juuri se meillä on tänään.

33   No niin, kuinka hän tiesi, mitä tulisi tapahtumaan? Kuinka Aamos tiesi? Ensinnäkin, hän oli profeetta. Ja toiseksi, hän tiesi, miten määritellä tuon taudin ja hän tiesi, mitkä sen tulokset olisivat.

34   Jos lääkäri tutkii ja näkee taudin muuttuneen pahanlaatuiseksi, hän tietää, että ei ole jäljellä muuta kuin kuolema. Siinä kaikki, ellei Jumala tee sille jotakin.

35   Kun te katsotte kaupunkia ja katsotte ihmisiä, te katsotte seurakuntaa ja katsotte ihmisiä, jotka ovat niin kaukana Jumalasta, niin ei ole mitään muuta tautidiagnoosia kuin: “Synti! ‘Ja synnin palkka on kuolema.’ Se on kuoleminen.” Tautidiagnoosi todistaa, mikä se on. Katsokaahan, kun ihmiset menevät pois Jumalasta eivätkä halua kuunnella Sanaa, heillä ei ole mitään Sanan kaipuuta, niin silloin sille on olemassa vain yksi tautidiagnoosi: “Sielun, joka syntiä tekee, on kuoltava. Epäusko on erottava teidät Jumalasta.” Niin se tarkalleen on.

36   Hän tiesi, mikä tauti oli, ja mitkä tulokset olivat, kun hän näki tuon synnin taudin kaupungissa.

37   Nyt, tämä muistinmenetys, amnesia, meille on kerrottu, että se saattaa johtaa teidät sille paikalle, että te ette voi tunnistaa itseänne. Nyt, se on epätavallista. Sitä ei tapahdu kovin usein, mutta se aiheutuu tärähdyksestä, järkytyksestä. Jotkut eivät edes tiedä, keitä he ovat. Te huomaatte, että joskus sotilaat saavan sen sodissa. Joskus ihmiset saavat sen. Toinen asia, joka aiheuttaa sen, on murehtiminen. Murehtiminen aiheuttaa sen.

38   Murehtimisessa ei ole minkäänlaista hyvää. Niinpä hypätkää murheiden yli ja ottakaa vastaan usko.

39   Joku sanoi: “Mutta mitä jos sinut tullaan ampumaan aamulla, etkö olisi huolissasi?”

Minä sanoin: “Ei, en usko että olisin.”

“Miksi?”

Minä sanoin: “Murehtiminen ei saa aikaan muuta kuin tekee asian vain pahemmaksi.”

“Mutta mitä hyötyä sitten on uskosta?”

Minä sanoin: “Se voi vapauttaa minut.” Ja niin se on, ymmärrättehän.

40   Niinpä murehtiminen ei saa aikaan mitään hyvää, mutta uskossa on kaikki voima. Uskokaa!

Nyt murehtiminen joskus aiheuttaa sen.

41   Ja toinen asia, joka aiheuttaa sen ihmisten keskuudessa, kun joutuu kahden mielipiteen väliin. Se aiheuttaa muistinmenetyksen. Ja se saa teidät sille paikalle, että te itse asiassa, mitä olette tehneet, te olette menettäneet järkenne. Te olette kadottaneet järkenne. Te ette voi… Te ette tiedä, kuka te olette. Te ette voi tunnistaa itseänne. Te voitte kävellä ympäri, syödä ja tehdä kaikkea muuta, mutta kuitenkaan te ette voi tunnistaa itseänne. Teillä on oppimanne koulutus, te voitte… sama koulutus, joka teillä oli, mutta te ette tiedä, mistä se on tullut, te ette tiedä, kuka te olette, minne te kuulutte. Sellaista on amnesia, muistinmenetys, niin meille on kerrottu.

42   Meidät tunnetaan perheittemme kautta, tässä inhimillisessä elämässä, avioliiton kautta. Ja me menemme naimisiin vaimojemme kanssa ja meidän perheemme tunnetaan avioliittojemme perustella. Ja sitten, mitä te ajattelette, mitä jos tämä hirvittävä asia tapahtuisi teille, ettekä kykenisi muistamaan, kenen kanssa olette menneet naimisiin, kuka on vaimonne, keitä ovat lapsenne, kuka on naapurinne? Se olisi hirvittävä asia.

43   Sitten me voimme jälleen tunnistaa kuuluvamme ihmisrotuun, kun omaamme älykkyyttä ja olemme erilaisia kuin eläimet. Eläin ei osaa ajatella, se vain toimii äänien perusteella. Sillä ei ole sielua. Mutta kuitenkin me olemme osa eläinmaailmaa, me olemme imettäväisiä, ja imettäväinen on lämminverinen eläin, ja me olemme eläinten kaltaisia, mutta se, mikä tekee meistä erilaisia, on se, että meidät tunnistetaan siitä, että meillä on sielu, omatunto, joka sanoo meille, mikä on oikein ja mikä väärin.

44   Nyt voi tulla tilanne, kun te saatte tämän muistinmenetyksen, että te voitte tulla sellaiseksi kuin Nebukadnessar oli, joka korotti itsensä erään kerran, ja Jumala antoi hänen ajatella, että hän oli eläin. Ja hän eli ulkona taivasalla ja söi ruohoa kuin härkä. Ja hänen ihokarvansa kasvoivat hänen ruumiiseensa kuin kotkan sulat, ja hän sai eläimen sydän. Näettekö? Se oli muistinmenetys, koska hän oli unohtanut, että hän oli kuningas. Hän oli unohtanut, että hän oli inhimillinen olento. Hän ajatteli olevansa eläin, joten hän toimi kuin eläin, koska hän oli unohtanut olevansa inhimillinen olento.

45   Me niin helposti tänään joskus unohdamme, millainen kristillinen kirkko on. Me toimimme maailman tavoin. Siitä huomataan, että meillä on hengellinen muistinmenetys, kun te ette toimi niin kuin kristitty, vaan niin kuin maailma. Te saatte maailman sydämen, ja se aiheuttaa tämän.

46   Tässä me näemme, että Israel oli altistunut maailmalle ja oli langennut tähän uraan. Ja tämä profeetta oli lähetetty kaivamaan heidät siitä ulos, jos hän vain voisi tehdä niin ja sanoa sen heille. Jumala oli armossansa valinnut Israelin kaikkien maan perheiden joukosta. Armo oli saanut sen aikaan. Hän oli antanut heille tilalle maata. Hän antoi heille taloja, joita heidän ei ollut tarvinnut rakentaa. Jumala teki sen, valitsi heidät. Hän antoi heille maatiloja, joita he eivät olleet joutuneet ostamaan. Hän antoi heille ruokaa, jota he eivät olleet istuttaneet. Hän antoi heille kaivoja, joita he eivät olleet kaivaneet. Hän antoi heille voittoja, joita he eivät olleet voittaneet. Hän antoi heille armon, jota he eivät olleet koskaan ansainneet. Jumala armostansa teki sen tälle kansalle, Israelille, valitulleen, rakkaalleen.

47   Ja Hän sanoi Raamatussa: “Hän löysi hänet kedolta niin kuin pienen tytön, joka istui omassa veressänsä, ja Hän pesi hänet ja puhdisti hänet, ja sen Hän teki. Mutta sen jälkeen kun Jumala oli osoittanut kaikkea tätä laupeutta häntä kohtaan, ja hän oli tullut rikkaaksi, hän sai muistinmenetyksen, ja hän unohti kaiken sen, mistä nämä asiat olivat tulleet.

48   Ajattelen että siinä on kuva USA:sta vuonna 1964. Se kärsii tuosta samasta taudista. Me olemme suuria voimallisia kirkkoja. Me olemme suuri, voimallinen kansa. Meitä miljoonia ja me olemme unohtaneet, mistä nämä asiat tulivat.

49   Heillä oli tuo tauti pahanlaatuisena. Sen jälkeen kun Jumala oli ollut heille hyvä ja tuonut heidät sinne kaikista pakanamaista ja tehnyt heistä erotetun kansan ja erottanut heidät itseänsä varten, Hän sanoi: “Hän otti viinipuun toisesta maasta ja istutti toiseen maahan, ja kuinka Hän muokkasikaan maata sen ympäriltä saadakseen sen kasvamaan hedelmää ja olemaan hedelmällinen, mutta tuo viinipuu unohti, mistä sen siunaukset tulivat.”

50   Samoin on Jumalan kansa unohtanut sen näinä viimeisinä päivinä. Se on unohtanut, mitä merkitsee todistus olla kristitty. Jälleen on tämä muistinmenetys tullut ihmisten ylle. He eivät voi tunnistaa itseänsä.

51   He olivat unohtaneet Siitä kaiken. He olivat unohtaneet Hänen pyhyytensä. He olivat unohtaneet Hänen lakinsa. Naiset elivät niin kuin muutkin naiset.

52   Jumalan Seurakunta ja Hänen kansansa on aina ollut “erotettu kansa, uloskutsuttu, omituinen kansa, pyhä kansa, kuninkaallinen papisto, joka uhraa Jumalalle hengellisiä uhreja, huultensa hedelmää ja antaa ylistyksen Hänen Nimellensä.” Jumala kutsui Seurakuntansa ja erotti Sen maailmasta juuri sitä tarkoitusta varten. Ja Hän antoi sille lain ja Hän sanoi, että Sen täytyi olla pyhä. Hän sanoi: “Minä olen pyhä, ja teidän täytyy olla pyhiä, ja ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Herraa.” Jumala itse sanoi niin.

53   Ja Hän oli kutsunut tämän kansan olemaan tämän tyyppisiä ihmisiä, mutta he olivat unohtaneet sen kaiken. He olivat unohtaneet Hänen lakinsa ja he olivat unohtaneet moraalinsa. Naiset ulkona kadulla, israelilaisnaiset siellä ulkona kaduilla, odottivat kukin tulevansa raskaaksi pyhästä Hengestä synnyttääkseen Messiaan, ja sitten toimivat tuolla tavalla. Heidän luonteensa oli hirvittävä.

54   Haluan pysähtyä tähän hetkeksi sanoakseni, että samalla tavoin on tänään meidän keskuudessamme, jotka kutsumme itseämme kristityiksi. Heidän luonteensa, jos te vain voisitte käsittää!

55   Erään kerran, Etelässä, luin erään kertomuksen sieltä, kuinka heillä oli tapana pitää orjia. He ottivat noita ihmisiä ja myivät heitä toreilla aivan samalla tavoin kuin te myisitte käytettyjä autoja. Ja sitten siellä oli eräs ostaja, välittäjä, joka kulki hakemassa näitä orjia tehdäkseen heistä kauppaa aivan samalla tavoin kuin te teette autoista tai jostakin.

56   Ja nuo orjat olivat poissa kotiseudultaan. He olivat kotoisin Afrikasta. Buurit kidnappasivat heidät sieltä ja toivat tänne saarille, Jamaikalle ja ympäröiville saarille, ja sitten salakuljettivat heidät sieltä Yhdysvaltoihin ja myivät heidät orjiksi.

57   Nyt me näemme, että nuo ihmiset olivat surullisia. Heidät oli ryöstetty kodeistaan. Vihollinen oli vienyt heidät, ja he olivat surullisia. He eivät enää koskaan näkisi aviomiestään tai vaimoaan, isäänsä, äitiään tai lapsiaan. He olivat täydellisesti… Heitä lyötiin piiskoilla, jotta heidät saataisiin tekemään työtä, sillä he olivat murheellisia.

58   Eräänä päivänä eräs välittäjä kulki erään maatilan ohi ja näki siellä työskentelemässä joukon orjia. Ja hän meni ja pyysi tavata omistajaa ja sanoi: “Kuinka monta orjaa sinulla on?”

Hän sanoi: “Noin sata.”

Hän kysyi: “Onko sinulla yhtään, jonka haluaisit vaihtaa tai myydä?”

Hän sanoi: “Kyllä.”

Ja hän sanoi: “Annahan kun käyn katsomassa niitä.”

59   Ja hän meni sinne pellolle ja tarkkaili heitä ja näki kuinka he löivät heitä saadakseen heidät liikkeelle. Ja jonkin ajan kuluttua hän näki siellä erään nuoren miehen, jota heidän ei tarvinnut lyödä. Hänellä oli rinta pystyssä ja leuka ylhäällä. Häntä ei tarvinnut lyödä. Niinpä tämä välittäjä sanoi: “Minä haluan ostaa tuon orjan.”

Ja omistaja sanoi: “Mutta hän ei ole myytävänä.”

60   Hän kysyi: “Mutta miksi tuo orja on niin erilainen?” Hän kysyi: “Onko tuo orja muiden orjien pomo?”

Hän sanoi: “Ei, hän on vain orja.”

Hän sanoi: “Mutta ehkä sinä ruokit häntä eri tavalla.” Hän sanoi: “Ei, hän syö parakeilla muiden orjien kanssa.”

61   Hän sanoi: “Mutta mikä saa hänet niin eroamaan muista orjista?”

62   Hän sanoi: “Myös minä ihmettelin sitä pitkän aikaa. Mutta eräänä päivänä sain tietää, että siellä kotimaassaan, josta hän tulee, hänen isänsä on koko heimon kuningas. Ja vaikka hän onkin muukalainen ja poissa kotoa, hän kuitenkin tietää olevansa kuninkaan poika ja hän käyttäytyy kuninkaan pojan tavoin.”

63   Minä ajattelin: “Jos se tekee sen värilliselle, joka tulee Afrikasta ja joka tietää isänsä olevan heimon kuningas, niin mitä sen tulisikaan tehdä kristitylle, uudestisyntyneelle miehelle tai naiselle, joka tietää, että meidän Isämme on Taivaan Kuningas Kirkkaudessa! Meidän tulisi käyttäytyä niin kuin kristittyjen miesten ja naisten tulisi käyttäytyä. Meidän tulisi toimia siten, pukeutua siten, puhua siten ja elää siten. Vaikka me olemmekin täällä muukalaisia, me olemmekuitenkin Kuninkaan lapsia. Aamen.

64   Meidän luonteemme, meidän henkinen ryhdittömyytemme tässä ajassa, jossa me nyt elämme! Israel oli langennut samoihin uriin ja oli myös moraaliton. He olivat unohtaneet Jumalan lait. “Sinun ei tule tehdä aviorikosta eikä sinun tule himoita lähimmäisesi vaimoa”, ja niin edelleen. He olivat unohtaneet nuo lait. He eivät enää halunneet sitä. Ja he halusivat olla samalla tavoin kuin muukin maailma, aivan samoin kuin seurakuntakin tänään haluaa.

65   Erään kerran Israel, kun he alkoivat haluta, että kuningas hallitsisi sitä, niin Samuel, tuo profeetta, joka oli lähetetty heille, sanoi: “Olenko minä koskaan sanonut teille mitään Herran Nimessä, mikä ei olisi tapahtunut?”

He sanoivat: “Ei, et ole.”

66   “Keräsinkö minä koskaan teiltä ruokaani ja rahaa, teidän rahaanne, elannokseni?”

67   “Ei, et sinä ole sitä tehnyt. Sinä et ole koskaan sanonut meille mitään, Samuel, mikä ei olisi tapahtunut. Etkä sinä ole koskaan pyytänyt meiltä rahaa elämiseesi. Mutta kuitenkin, me joka tapauksessa haluamme kuninkaan.”

68   Jumala sanoi Samuelille: “Anna heidän saada hänet. He eivät hylänneet sinua, he hylkäsivät Minut.”

69   Israel oli nyt joutunut tuohon samaan tilaan. He eivät enää halunneet Jumalan profeettoja. He eivät tarvinneet heitä. Ja jos joku tulisi ja yrittäisi tuoda heille Sanan ja yrittäisi tuoda heidät takaisin Sanaan, he hylkäisisivät Sen. He aina tekevät niin sen kaltaisessa turmeluksessa.

70   Kun maailma ja seurakunta liittyvät yhteen, silloin he eivät halua mitään hengellistä. He eivät halua NÄIN SANOO HERRAa. He haluavat sen, mitä he tahtovat. He haluavat maailmaa ja haluavat sanoa olevansa kristittyjä ja elää maailmassa ja elää maailman mukana ja elää niin kuin maailma ja yhä pitää kiinni tunnustuksestaan olla kristitty. Tiedättekö, että se, mistä siinä on kysymys, on hengellinen muistinmenetys. Juuri sellainen se on. He eivät tiedä, keitä he ovat. He ovat unohtaneet, mitä heidän pitäisi tehdä.

71   Jos joku tulisi sillä tavoin tänä päivänä, se tultaisiin hylkäämään aivan samalla tavoin. Heillä oli tuo pahanlaatuisena, ja niin se on tänäänkin. He eivät enää voineet samastaa itseään yliluonnollisten asioiden kanssa, koska he eivät halunneet sitä, tuota Sanaa, Evankeliumia. He eivät halunneet Sitä. Synnin tauti oli vaivannut heitä, ja he rakastivat sitä.

72   Synti on miellyttävää kääntymättömälle sydämelle. Se näyttää hyvältä kääntymättömästä mielen kannalta, mutta se on kuoleman tie. Siellä ei ole mitään muuta jäljellä kuin kuolema. “Synnin palkka on kuolema”, teidän täytyy korjata satona palkkanne. Te olette kylväneet tuuliin ja nyt te korjaatte pyörretuulta.

73   Hengelliset merkit ja Jumalan määräämän sanansaattajan saarnaaminen, ne eivät enää koskaan liikuttaneet heitä. Naiset saattoivat nauraa vasten kasvoja ja sanoa: “Minun ei ole pakko kuulla sen kaltaista asiaa.” Eikö se olekin toistunut jälleen? Mitä se on? Hengellinen muistinmenetys, juuri sellainen se on. He ovat unohtaneet, että Jumala ja Hänen Sanansa ovat sama ja ettei Hän voi muuttaa Sitä.

74   Jos profeetta nousi näyttämölle noina päivinä ja antoi hengellisen merkin, hengellisen äänen, ja antoi kuulua Jumalan äänen sen perästä, he vain nauroivat sitä ja tekivät pilaa Siitä.

75   Te tiedätte tuon vanhan sanonnan: “Hullut kävelevät raudoitetuin kengin siellä, missä Enkelitkin pelkäävät astua.” Sen tämä hengellinen muistinmenetys tekee. Se saa ihmiset siihen pisteeseen, missä heillä ei sisimmässään ole enää mitään tunnetta. He eivät halua mitään, mikä on hengellistä.

76   Ottakaa joku todella hengellinen kokous, missä Pyhä Henki parantaa sairaita ja erottaa sydämessä olevat ajatukset, ja pankaa se kaikkien seurakuntien keskuuteen suurena yhteiskokoontumisena täällä tällä stadionilla ja katsokaa mitä tapahtuu. Muutaman minuutin sisällä jokainen nousisi ylös ja kävelisi ulos. He eivät haluaisi olla missään tekemisissä sen kanssa. He eivät olisi missään tekemisissä sen kanssa. He haluaisivat kuunnella jotakin intellektuellista puhetta.

77   Mutta kun on kysymys Jeesuksen Kristuksen Voimasta, ja Hänen ylösnousemuksestansa, ja Pyhästä Hengestä, he eivät halua olla missään tekemisissä Sen kanssa, koska se tuomitsee heidät. Se sytyttää heidät palamaan sen asian avulla, joka heidän tulisi tietää. Mikään kuritus ei tietenkään ole miellyttävää ajallaan. Mutta, jos te taivutte sen edessä, se tuottaa katumuksen hedelmän. Niinpä me näemme, että kun tämä hengellinen muistinmenetys saa otteen ihmisistä, silloin he ovat pahassa tilassa. Me näemme saman asian nyt. Nyt haluaisin…

78   Teidän täytyy olla samaistuneita. Teidän täytyy osoittaa se jossakin. Teidän elämänne osoittaa tänä iltana, mihin te olette samaistetut. Te olette samaistuneet joko sisälle Kristukseen tai ulos Kristuksesta. Te ette ole puolivälissä. Ei ole olemassa mitään sen kaltaista asiaa kuin humalainen, selvä mies. Ei ole olemassa mitään mustaa, valkoista lintua. Te olette joko pelastunut tai te ette ole pelastunut. Te olette pyhä tai syntinen, jompikumpi, ja teidän hengellinen asenteenne Jumalan Sanaa kohtaan tunnistaa täsmälleen, missä te seisotte. Oikein.

79   Jumalan Sana vahvistettuna, todistettuna, että Pyhän Hengen kaste on aivan samanlainen kuin se koskaan oli Helluntaipäivänä, tai minä muuna aikana tahansa. Ja Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ainiaan. Ja teidän asenteenne sitä kohtaan osoittaa, onko teillä hengellinen muistinmenetys tai ei. Niin on. Ei ole väliä sillä, vaikka te olisitte diakoni tai jopa saarnaaja, se ei tee… Kyllä, myös he saavat sen. Niinpä me huomaamme, että se on tarttuva tauti, ja se iskee koko asiaa. Pankaamme se nyt merkille.

80   No niin, olla amerikkalainen. Ollakseni amerikkalainen minun täytyy olla samaistettu kansakuntani kanssa. Kuunnelkaa nyt tarkasti. Olla amerikkalainen, kun olen syntynyt täällä tässä maassa, minusta tulee kansalainen ja olen samaistettu tämän kansakunnan kanssa. Kaikki se, mitä se on, minäkin olen. Kaikki se, mitä se on ollut, minäkin olen. Sillä jos olen samaistettu amerikkalaiseksi, minun täytyy kantaa kaikki sen häpeä, kaikki sen kunnia. Mitä tahansa se onkin, minäkin olen, koska olen samaistettu sen kanssa. Aamen. Haluan teidän käsittävän sen. Minut tunnistetaan Amerikan kansalaiseksi, ja silloin kaikki se, mitä se oli, minäkin olen. Kaikki, mitä se on, minäkin olen. Minun täytyy olla osa siitä. Minun täytyy… Jos olen Amerikan kansalainen, olen osa Amerikkaa. Ja kaikki se, mitä se on, minäkin olen.

81   Minä en saa koskaan unohtaa tätä. Jos haluan pysyä todellisena Amerikan kansalaisena, täytyy minun muistaa, että minä olen sitä, mitä kansakuntani on, sillä minä olen samaistettu kansakuntani kanssa. Taistella sen puolesta tai kuolla sen puolesta tai seistä kaiken sen puolesta, minkä puolesta se seisoo. Minun täytyy seistä sen puolesta. Se, mitä kansakuntani on, sellainen minä olen. Minkä puolesta se seisoo, sen puolesta minäkin seison. Ollakseni uskollinen amerikkalainen olen valmis kuolemaan sen puolesta, taistelemaan sen puolesta, seisomaan sen puolesta, tekemään mitä tahansa, mitä tuleekin tehdä. Minä olen osa siitä. Te ette voi moittia sitä moittimatta minua. Kun te sanotte jotakin sitä vastaan, te sanotte sen minua vastaan, sillä minä olen amerikkalainen. Sen mitä sanotaan teitä vastaan amerikkalaisina, ja mitä sanotaan tätä kansakuntaa vastaan, se sanotaan teitä vastaan, sillä te olette osa siitä. Älkää koskaan unohtako sitä. Kun te niin teette, silloin teillä aivan varmasti on muistinmenetys.

82   Ja muistakaa, te ette voi enää olla Amerikan kansalainen, jos te ette voi tulla osaksi sitä. Teidän täytyy olla sitä, mitä Amerikkakin on. Sellainen teidän myös täytyy olla. Teidän täytyy olla osalliset siitä. Tämä on minun kansakuntani, minun täytyy olla osallinen siitä. Millainen se on, sellainen minäkin olen. Näettehän, millainen se oli, sellainen olen minäkin. Ei ole väliä sillä, millainen se oli, sellainen minäkin yhä olen.

83   Ollessani amerikkalainen minä laskin maihin Plymouth Rockissa esi-isien kanssa. Minun täytyi tehdä se? Olen osa Amerikkaa. Minä ratsastin Paul Reveren kanssa varoittamaan lähestyvästä vaarasta. Jos olen todellinen Amerikan kansalainen, laskin maihin Plymouth Rockilla. Ratsastin Paul Reveren kanssa varoittamaan uhkaavasta vaarasta. Tiedättekö nyt mitä tarkoitan?

84   Ylitin jäisen Delawaren George Washingtonin ja hänen paljasjalkaisten sotilaittensa kanssa. Minä olin siellä, sillä olen samaistettu tämän kansakunnan kanssa. Se, mitä hän teki siellä, on osa minusta. Se, mitä minä nyt teen, on osa hänestä. Olin samaistettu Washingtonin kanssa Delaware joella.

85   Seisoin “Kiviseinä” Jacksonin kanssa, kun ylivoima oli niin suuri häntä vastaan, ja he kysyivät: “Kuinka voit seistä kuin kiviseinä, kun sinua vastassa on ylivoima?” Tuo pieni ujo, sinisilmäinen mies potkaisi saappaansa kärjellä tomua ja sanoi: “Minä en koskaan ota vesiryyppyäkään ennen kuin kiitän Kaikkivaltiasta Jumalaa siitä.” Minun täytyy seistä kuin kiviseinä hänen kanssaan. Seisoin siellä “Kiviseinä” Jacksonin kanssa. Ollessani amerikkalainen olen samaistettu hänen kanssaan ja hänen seisomisensa kanssa. Ylittäen Delawaren! Taistellen taistelut!

86   Minä nostin tuon lipun, olin heidän kanssaan, kun he nostivat tuon lipun Guamissa. Sen jälkeen kun tuhannet amerikkalaiset sotilaat olivat antaneet elämänsä, minä olin samaistettuna tuossa lipunnostossa. Jokainen meistä oli. Kaikki Amerikan kansalaiset olivat samaistettuja tuon lipun kanssa, joka riippui Guamin yllä. Kun kuulin heidän nostaneen tuon lipun siellä, juoksivat kyyneleet alas poskiani pitkin. Se olin minä. Se olitte te. Se tarkoitti meitä kaikkia, kun olimme samaistettuja siellä sen kanssa.

87   Kaikki se, mitä Amerikka on, sellainen olen minäkin. Kaikki sen kunnia on minun kunniani. Kaikki sen häpeä on minun häpeäni. Jos se on tehnyt häpeällisiä asioita, silloin minä kannan sen häpeän. Minä saan kunnian sen kanssa, koska olen samaistettu sen kanssa. No niin, olla samaistettuna täytyy amerikkalaisen kantaa kaikki Amerikan häpeä, kaikki Amerikan kunnia, kaikki se, mitä se koskaan on ollut. Kaikki se, mitä se oli, tai mitä se koskaan tulee olemaan, te olette samaistettuja sen kanssa.

88   Nyt, voidaksenne olla todellinen kristitty, teidän täytyy olla samalla tavoin. Me emme saa unohtaa sitä. Kaikki se, mitä Hän oli, minä olen samaistettu Hänen kanssaan. Olen samaistettu Hänen kanssaan.

89   Huomatkaa, ja Hän on minussa, ja minä olen Hänessä. Pankaa sitten merkille, että jokainen kristitty joka on todellinen aito kristitty, oli Hänen kanssaan “kun aamutähdet lauloivat yhdessä ja Jumalan pojat huusivat ilosta ennen maailman perustamista.” Me olemme samaistettuja kuolemattomilla alueilla Jumalan kanssa kymmenen miljoonaa vuotta ennen kuin maailma edes muodostettiin. Minä olin siellä Hänen kanssaan. Jos minulla on Iankaikkinen Elämä, olin siellä Hänen kanssaan. Olin samaistettu Hänen kanssaan. “Kun aamutähdet lauloivat yhdessä ja Jumalan pojat huusivat ilosta.”

90   Olin Hänen kanssaan, kun Hän kutsui Abrahamin seitsemänkymmentäviisivuotiaana, ja kun hänen vaimonsa oli kuudenkymmenenviiden, ja sanoi hänelle, että he tulisivat saamaan lapsen. Minä olin Abrahamin kanssa, kun hän otti asemansa NÄIN SANOO HERRAn kanssa: “Minä tulen saamaan lapsen.” Seisoin hänen kanssaan. Jokainen kristitty seisoi hänen kanssaan. Minä olin hänen kanssaan hänen kiusaustensa tullessa. Olin hänen kanssaan, kun hän meni vuorelle uhratakseen Iisakin. Olin hänen kanssaan, kun tuo oinas ilmestyi.

91   Olin Joosefin kanssa, kun hän oli veljiensä hylkäämä, koska hän oli hengellinen, ja he muut olivat lihallisia. Olin hänen kanssaan, kun hän tiesi sen häpeän, minkä hänen täytyi kestää veljiensä puolelta. Sellainen, kuin hän oli, sellainen minäkin olen. Sellainen kuin minä olen, sellainen hänkin oli. “Sillä me olemme kaikki yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” Minä olin Joosefin kanssa hänen haudassaan, kuopassa. Olin hänen kanssaan, kun hän meni faaraon oikealle puolelle. Teidän täytyi olla samaistettuja hänen kanssaan.

92   Olin Jaakobin kanssa tuona yönä, kun hän painiskeli koko yön Enkelin kanssa. Minä olen itse paininut. Minä tiedän, minkä lävitse hän meni. Niinpä minä painiskelin Jaakobin kanssa samaan aikaan kuin hänkin, sillä minä olen hänen veljensä.

93   Olin Mooseksen kanssa, kun hän meni alas Egyptiin. Olin Mooseksen kanssa palavan pensaan ääressä. Jos te olette kristitty, te olette samaistunut noiden Raamatun henkilöiden kanssa. Älkää unohtako sitä! Minä olin Mooseksen kanssa, kun koko kansa kääntyi häntä vastaan. Olin Mooseksen kanssa, kun hän ylitti Punaisen Meren. Kun hän nosti kätensä ja käveli eteenpäin, ja Punainen Meri avautui, minä olin samaistettuna Kristuksessa juuri silloin ja minä olin Mooseksen kanssa tuona hetkenä.

94   Millainen jokainen kristitty on ollut, millainen jokainen uskovainen on ollut, niin jokainen uskovainen on nyt samaistettuna tuon saman henkilön kanssa. Mitä tahansa se onkin, teidän täytyy olla samaistettuja sen kanssa. Älkää unohtako sitä. Kun sen teette, teillä on hengellinen muistinmenetys. Te olette unohtaneet, kuka te olette.

95   No niin, olin samaistettu hänen kanssaan, Mooseksen kanssa, kun hän ylitti meren.

96   Olin Elian kanssa Ahabin päivinä, kun heidän täytyi tehdä valinta, ketä he palvelisivat, Jumalaako tai Baalia. Me olimme hänen kanssaan Karmelin Vuorella, kun hänen täytyi tehdä valinta, sillä me olemme samaistettuja saman Jumalan Ruumiin kanssa, jossa hän oli samaistettuna. Niinpä jos me olemme samaistettuna tuossa Ruumiissa, silloin meidän täytyy muistaa, että me olimme siellä hänen kanssaan. Oikein.

97   No niin, olin Daavidin kanssa, kun hänen omat veljensä hylkäsivät hänet. Minä olin Daavidin kanssa. ja myös te olitte, jos te olette kristitty. Teidän täytyy olla samaistettuna hänen hylkäämisensä kanssa.

98   Olin noiden heprealaislasten kanssa tulisessa pätsissä, kun tuli ei voinut heitä polttaa tuon neljännen Miehen läsnäolon tähden.

99   Olin Danielin kanssa leijonien luolassa. Minä olin samaistettuna siellä, kun tuo Herran Enkeli oli samaistettuna hänet kanssaan siellä.

100   Olin mitä varmimmin Hänen kanssaan Golgatalla. Minun on täytynyt olla samaistettuna Hänen kanssaan Golgatalla. Minun täytyy olla sillä paikalla, että enkä ollut vain samaistettuna Hänen kanssaan Golgatalla, vaan minä myös kuolin Hänen kanssaan Golgatalla. Jokaisen kristityn täytyy kuolla Hänen kanssaan Golgatalla. Jos te ette kuole Hänen kanssaan Golgatalla, te ette ole Hänen omansa. Minä olin siellä, kun Hän kuoli. Minä kuolin Hänen kanssaan. Ja sitten olin Hänen kanssaan, kun Hän nousi ylös kuolleista. Minä nousin ylös pääsiäisaamuna Hänen kanssaan ylösnousemuksessa. Mitä tahansa Hän teki, minä olin siellä Hänen kanssaan. Jokainen uskovainen oli samalla tavoin.

101   Ja nyt istun Hänen kanssaan Taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa, ja kaikki helvetin voimat on voitettu Hänen kauttaan. Jokainen kristitty uskova istuu samalla tavoin, koska teidän täytyy olla samaistettuja.

102    Näen nyt itseni, näissä viimeisissä päivissä, monien uskovien kristittyjen kanssa samaistettuna Hänen palvelutehtävänsä kanssa. “Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan.” Näen itseni tänä päivänä samaistettuna Hänen palvelutehtävänsä kanssa. Näettekö te itsenne sillä tavalla ja uskotte sen, vaellatte sen kanssa? Huomatkaa, niitä tekoja, joita Hän teki, Hän sanoi uskovan tulevan tekemään samlla tavoin. “Niitä tekoja, joita Minä teen, olette myös te tekevä.” Voitteko te sitten olla samaistettuja Hänen kanssaan? Sitten kun häväistys tulee Sanan tähden, voitteko te kestää häväistyksen niin kuin Hän teki, näettekö, samaistettuina Hänen kanssaan? Minä olin samaistettu Hänen kanssaan.

103    Minä olin Hänen kanssaan Helluntaipäivänä. Minä olin noiden opetuslasten kanssa siellä ylhäällä ja olin samaistettuna heidän kanssaan Pyhän Hengen kasteessa.

104   Haluaisin tietää onko seurakunnalla nyt niin paha muistinmenetys, että he eivät, jotkut heistä, eivät edes usko, että on sen kaltaista asiaa kuin Pyhä Henki. Näettekö mikä seurakunnalla on? Pahanlaatuinen muistinmenetys! Katsokaahan, he ovat unohtaneet, että se oli Jeesus Kristus siellä alussa. He ovat unohtaneet, millainen Jeesus Kristus oli. He ovat unohtaneet. He ajattelevat Hänen olleen vain lainantajan tai profeetan tai jonkun hyvän miehen. He ovat unohtaneet, että Hän oli Jumala. He ovat unohtaneet, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Ja seurakunnalla on pahanlaatuinen hengellinen muistinmenetys. He ovat unohtaneet kaikki nämä asiat. He eivät ymmärrä sitä enää.

105   Meidän täytyy olla noiden opetuslasten kanssa Helluntaina, samaistettuna heidän kanssaan. Minä olin samaistettu Pietarin saarnan kanssa Apostolien tekojen 2. luvussa. Minä kuulin, mitä hän sanoi. Minä uskon, mitä hän sanoi. Minä tottelin, sitä mitä hän sanoi. Nyt minä olen samaistettu tuon saman asian kanssa.

106   Älkää saako hengellistä muistinmenetystä, koska silloin te samaistatte itsenne jonkin muun kanssa. Pysykää vain tuon Sanan kanssa!

107   Me olimme Seurakunnan kanssa, kun Jeesus Kristus antoi sille tehtävän Markuksen 16. luvussa: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumi kaikille luoduille.” Minä haluan olla samaistettu siellä: “Kaikeen maailmaan, kaikille luodulle.” “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat”, voin olla samaistettuna siinä.

108   No niin, oletteko te nyt samaistettuja sen kanssa vai onko teillä hengellinen muistinmenetys, niin että te toteatte, että ette usko noiden merkkien seuraavan uskovia? Katsokaahan, jos te ette usko sitä, silloin teillä on hengellinen muistinmenetys, näettehän, te olette unohtaneet, että Jumala lupasi sen. Hän sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Älkää unohtako sitä. Te ette voi unohtaa sitä ja olla kristitty. Teidän täytyy olla samaistettuja sen kanssa.

109   Teidän täytyy olla samaistettuja Pyhän Johanneksen 14. luvun 12. jakeen kanssa: “Hän, joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Älkää unohtako sitä. Jos te sen teette, silloin teillä on hengellinen muistinmenetys. Te olette unohtaneet, kuka te olette. Te olette unohtaneet, mitä teidän todistuksenne merkitsee.

110   Entä se kun Hän sanoi: “Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä, niin pyytäkää, mitä te tahdotte, ja se tullaan tekemään teille”? Oletteko samaistettuja sen kanssa uskoaksenne, että se on Totuus? Markus 11. kanssa, kun Hän sanoi: “Jos te sanotte tälle vuorelle: ‘Siirry’, ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte, että mitä te olette sanoneet, se tulee tapahtumaan, niin te voitte saada sen, mitä te olette sanoneet.” Voitteko olla samaistettuja sen kanssa uskoaksenne, että se on Totuus? Jos ette, silloin olette saamassa hengellisen muistinmenetyksen.

111   Ja kun te unohdatte, te kadotatte kristillisen tasapainonne. Te ette osaa sanoa, mihin te kuulutte. Te sanotte: “Minä olen metodisti. Minä olen baptisti. Siitä olen tietoinen. Minä olen helluntailainen. Olen sitä, tätä tai jotakin muuta.” Olkaa varovaisia! Se voi merkitä sitä, että tämän taudin merkit alkavat näkyä teissä, että teillä on jonkinlainen hengellinen muistinmenetys.

112   Te sanotte: “Mutta, veli Branham, minä uskon näin, ja voin tuskin…” Hetkinen nyt vain. Jos Jumala lupasi tehdä näitä asioita, ja Hän sanoi, että ne tulisivat olemaan viimeisinä päivinä, ja teidän uskontunnustuksenne pitää teidät pois siitä, on se hyvä merkki siitä, ja voin nähdä taudin merkin yllänne. Teillä on hengellinen muistinmenetys. Te olette unohtaneet samaistua Sanan kanssa.

113   Te sanotte: “Minä en usko, että sairaat parantuvat.” Teillä on hengellinen muistinmenetys.

114   Te sanotte: “Minä en usko Pyhän Hengen kasteeseen.” Se on hengellinen muistinmenetys!

115   Te sanotte: “Minä en usko, että Jumala lupasi tehdä näitä asioita viimeisinä päivinä.” Silloin te olette kuunnelleet jotakin uskontunnustusta tai jotakin oppia Raamatun sijasta. Teillä on hengellinen muistinmenetys. Te ette silloin tiedä, minne te kuulutte. Te tunnustatte: “Olen kristitty”, ja kiellätte Sanan. Se tuo teidät suoraan takaisin hengelliseen muistinmenetykseen, näettehän, te ette tiedä, missä te seisotte. Teillä on hengellinen muistinmenetys. Te ette voi samaistua Kirjoitusten kanssa.

116   Teidän täytyy olla opetuslasten kanssa. Teidän täytyy olla samaistettuja kaikkien Kirjoitusten kanssa, Seurakunnan kanssa, kun sille annettiin sen tehtävä. Nyt, kun Seurakunta sai tehtävänsä, se tarkoitti: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Se oli Seurakunnan tehtävä. Nyt heillä on…

Se oli tuo tehtävä.

117   Mutta he ovat saaneet pahan hengellisen muistinmenetyksen, aivan niin kuin Eevallakin oli hänen kulkiessa eräänä päivänä siellä puutarhassa. Seurakunta on nyt kuin Israel ja kärsii tästä samasta taudista. Saamanne allergia jonkun seminaarin ruokavaliosta aiheuttaa teille tuo hengellisen muistinmenetyksen. Ottakaa jotakin seminaarin ruokavaliosta, ja te saatte allergian, ja sitten ennen pitkää teillä on todella paha muistinmenetys. Te ette usko mitään, mitä Raamattu sanoo.

118   Se on vikana seurakunnallakin tänään. Siksi meillä ei tänään voi olla herätystä. Se on ihmisillä vikana tänään. He ovat niin kaikenlaisten hehkuvien hiilten yli raahattuja ja jokaisen ismin vallassa. Mitä vain voidaan hautoa esiin, kunnes he eivät tiedä, mikä on oikein ja mikä väärin. Täsmälleen. Seurakunta ei voi muistaa Herraansa. Se ei voi muistaa Hänen Sanaansa. Se ei voi muistaa lupausta.

119   Se juuri oli vikana Israelilla, kun Jeesus tuli näyttämölle. He eivät voineet muistaa, että “neitsyt tulisi raskaaksi”. He eivät voineet muistaa, että Mooses oli sanonut: “Herra, teidän Jumalanne, on nostava esiin profeetan, minun kaltaiseni”. Heillä oli hengellinen muistinmenetys.

120   Se juuri seurakunnalla on tänään. Hän sanoi: “On tapahtuva viimeisinä päivinä”, että nämä asiat tapahtuisivat, joiden me näemme tapahtuvan, ja seurakunta vain istuu kuolleena kuin kello kaksitoista. Mikä se on? Hengellinen muistinmenetys. Me kutsumme itseämme helluntailaisiksi emmekä voi tunnistaa, emmekä voi samaistua Sanan kanssa, kun Se on saarnattu Kristuksen ylösnousemuksen Voimassa, ja Hänen täällä keskuudessamme tehdessä niin, ja tehden täsmälleen sen, mitä Hän sanoi Sen tulevan tekemään. Silloin, olkaa varuillanne, meidän kirkkokunnallinen järjestelmämme on saanut meidät hengellisen muistinmenetyksen valtaan. Me kärsimme. Me emme tiedä, mihin me kuulumme. Yksi vie paperinsa tästä seurakunnasta toiseen seurakuntaan ja tähän seurakuntaan ja tähän ismiin ja tuohon ismiin. Näettekö?

121   Mitä me tarvitsemme, jällen kerran, on toisen Aamoksen tulo näyttämölle NÄIN SANOO HERRAN kanssa. Vastaanottaisimmeko me hänet? Me tekisimme suunnilleen samalla tavoin kuin hekin tekivät. He eivät koskaan vastaanottaneet häntä. He eivät vastaanottaisi häntä tänäänkään. Hän ei voisi saada edes päätään sisälle mihinkään, tuskinpa vain, voidakseen saarnata. No niin, juuri niin on, koska seurakunta kärsii hengellistä muistinmenetystä.

122   Nyt miksi? Jumala lupasi näissä viimeisinä päivinä: “Kun Ihmisen Poika tultaisiin paljastamaan”, Luukkaan 17. luvun mukaan, “niin että se merkki, joka tapahtui Sodoman aikana, tulisi tapahtumaan uudestaan.” Ja ihmiset näkevät sen tapahtuvan, ja jotkut heistä eivät edes usko Sitä. He ajattelevat, että se on telepatiaa. He ajattelevat, että se on perkeleen henki. Mitä se on? He kärsivät hengellistä muistinmenetystä. Juuri niin on. He eivät voi ymmärtää Herraa. “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ainiaan.” Millainen Hän silloin oli, sellainen Hän on nyt.

123   Mutta nyt on tapahtunut niin, että me emme enää voi samaistua Sanan kanssa. Miksi? Seurakunta ei tiedä, onko se jokin kerho tai onko se seurakunta. Se ei halua tulla kutsutuksi kerhoksi, eikä sitä voida kutsua seurakunnaksi, koska seurakunnaksi kutsuminen tarkoittaa sitä, että on samaistunut Kristuksen kanssa. Se tuottaa seurakunnalle hengellisen muistinmenetyksen. Eikä se halua tulla kutsutuksi kerhoksi. Niinpä se ei ole mikään helluntaiseurakunta, metodistiseurakunta, baptistiseurakunta, se on helluntai-kerho, metodisti-kerho, baptisti-kerho, koska se ei voi olla samaistettuna Sanan kanssa. Ja kun Sana on paljastettu, niin silti he eivät usko Sitä. Se on tauti, hengellinen muistinmenetys. He eivät voi samaistua, he eivät tiedä, mihin he kuuluvat. Niin on.

124   Aivan samoin kuin on jonkin risteyttämisen kanssa. Niin kuin olen usein sanonut: “Mielestäni kaikkein tyhmin asia, mitä koskaan olin nähnyt, oli muuli.” Katsokaahan, se on risteytymä. Sen äiti oli tammahevonen, ja isä oli aasi, eikä se edes tiedä, mihin se kuuluu. Te voitte risteyttää ne ja saada muulin, mutta tuo muuli ei voi tuottaa jälkeläisiä. Näettehän, se ei voi. Te ette voi opettaa sille mitään. Se on kovapäinen. Te ette voi koskaan sanoa… Te voitte katsoa, kun sillä vain on nuo suuret pitkät korvat pystyssä. Ja se odottaa elämänsä pisimpään päivään, juuri ennen kuolemaansa, potkaistakseen teitä. Siinä kaikki. Se odottaa aina potkaistakseen teitä, jos se vain pystyy siihen.

125   Ja se tuo mieleeni koko joukon niin kutsuttuja risteytettyjä kristittyjä. He ovat risteyttäneet seurakunnan, kunnes he sairastavat hengellistä muistinmenetystä. He eivät voi tuottaa mitään uudestaan.

126   He puhuvat risteytetystä maissista. Risteytetty maissi ei ole mitään. Se on pahinta, mitä te koskaan panette suuhunne, mikä tahansa risteytetty. Siitä syystä teidän täytyy ottaa nämä pienet kasvihuonekasvit ja risteytykset ja ruiskuttaa ja lääkitä sitä ja hemmotella sitä. Miksi? Koska ne eivät voi pitää ötököitä pois itsestään.

127   Mutta aitoon, jalorotuiseen, häneen teidän ei tarvitse ruiskuttaa mitään. Hänellä on voimaa itsessänsä pitämään elukat poissa itsestään. Sitä tarvitaan, jotta epäuskon elukat voidaan pitää poissa todella aidon Hengen omaavasta miehestä.

128   Ottakaa joku vanha muuli ja alkakaa puhua hänelle ja sanokaa: “Kuulehan, poika, minä haluan sinun tekevän tämän ja tuon.”

129   Hän tulee vain istumaan siellä: “Haw! Haw! Haw!” Nuo pitkät korvat heiluvat siellä ylös ja alas. Olen nähnyt paljon kristittyjä, niin kutsuttuja, jotka ovat samankaltaisia.

130   Te sanotte: “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ainiaan. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

131   “Haw? Minä uskon, että ihmeiden päivät ovat ohitse. Haw? Haw? Haw?” Katsokaahan, hän ei tiedä, mihin hän uskoo. Hän ei tiedä mitään. Hän ei tiedä, mistä hän tulee. Hän ei tiedä, minne hän on menossa. Hänellä on hevosen muistinmenetys. Hän ei tiedä, mistä hän on eikä hän voi mennä yhtään pidemmälle.

132   Mutta minä pidän aidosta puhdasrotuisesta. Oi, hän on ystävällinen. Te voitte puhua hänelle. Hän tietää, kuka hänen isänsä oli, kuka hänen äitinsä oli, kuka hänen isoisänsä ja isoäitinsä oli. Hänellä on kantakirjapaperit osoittamassa, mistä hän tulee.

133   Ja minä pidän puhdasrotuisesta kristitystä, joka voi mennä takaisin Jumalan Sanaan, koko matkan Helluntaipäivään asti, ja samaistua pyhien kanssa siellä, missä Pyhän Hengen Voima tuli heidän ylleen. Sellainen on puhdasrotuinen kristitty. Hän tietää, mistä hän on tulossa. Hän ei ole samaistettu metodistien, baptistien tai minkään muunkaan kanssa. Hän on samaistettu Jumalan Sanan kanssa. Hän tietää tarkalleen, missä hän seisoo. Hänen Isänsä kuninkaallinen Veri virtaa hänen lävitseen, Jeesuksen Kristuksen Veri. Hän tietää, mitä Se tekee! Hän uskoo jokaisen Sanan. Jumala työskentelee hänen kauttaan ja vahvistaa sen niillä merkeillä, joiden Hän sanoi seuraavan. Hänellä ei ole mitään hengellistä muistinmenetystä. Hän on aito puhdasrotuinen. Minä pidän siitä.

134   Mutta seurakunnalla tänään on paha muistinmenetys. Se ei tiedä, mihin se kuuluu. Se on unohtanut kaiken Sen, unohtanut kaikki nämä asiat, jotka tekevät siitä Seurakunnan.

135   Mikä on tehnyt meistä niin rikkaita, kuin mitä me olemme? Se on tullut Laodikeassa jälleen takaisin tuolle rikkaalle paikalle, samalla tavoin kuin Israelkin oli. Kun se oli köyhä, sen täytyi luottaa Jumalaan kaikessa, mitä se saattoi tehdä, kaikessa, mitä sillä oli, se luotti Jumalaan. Silloin Jumala oli sen kanssa, ja se oli hengellinen ja liikkui eteenpäin. Mutta kun se tuli rikkaaksi, niin tapahtui tämä: he rakensivat kaupunkeja, ja heidän naisensa tulivat moraalittomiksi, heidän miehensä sallivat sen, heidän saarnaajansa tekivät kompromisseja, ja he kielsivät profeetat. Ja sellaiseen tilaan he olivat päätyneet. Sen aiheutti se, että he unohtivat, mistä nuo siunaukset olivat tulleet.

136   Ja te metodistit ja te baptistit ja te presbyteerit! Ja kuinka te metodistit voitte unohtaa John Wesleyn! Te baptistit! Ja John Smith itki ihmisten tilan tähden, niin että hänen vaimonsa täytyi taluttaa hänet pöytään hänen silmiensä turvottua umpeen hänen itkettyään ja rukoiltuaan koko pitkän yön. Mikä on vikana?

137   John Wesley sanoi, että yksi suurimmista hä-… Uskon, että se oli yksi alkuajan metodisti-isistä, joka sanoi: “On häpeä metodistikirkon tyttärille, että he ovat tulleet niin maailmallisiksi, että he käyttävät jopa sormuksia sormissaan.” Mitä hän sanoisi nyt, kun heillä on shortsit yllään?

138   Mitä on tapahtunut? Hengellinen muistinmenetys. Siitä juuri on kysymys, sillä te olette unohtaneet, mistä te olette tulleet. Teillä on kaikki nämä asiat, koska Jumala on hyvyydessään antanut ne teille.

139   Ajatteletteko te tämän olevan jotakin outoa? Se on tarkalleen se, mitä Jeesuksen Kristuksen Henki, profetia sanoo Ilmestyskirjan 3. luvussa. Se sanoo: “Koska sinä sanot: ‘Minä olen rikas, minulla ei ole tarvetta mistään, etkä tiedä, että sinä olet köyhä, sokea, kurja, viheliäinen, alaston, etkä tiedä sitä.” Näettekö, hän ei tiedä sitä! Mikä se on? Hengellinen muistinmenetys. He eivät tiedä sitä.

140   Seurakunnalla on nyt rahaa. Koko maassa on tuskin yhtään kirkkokunnallista kirkkoa, jolla ei olisi miljoonia kertaa miljoonia dollareita ja jotka eivät rakentaisi miljoonien ja miljoonien dollarien rakennuksia ja asioita ja saarnaisi, että Herran Tulemus on käsillä. “Rikas”, ja sanoo, ”minulla ei ole tarvetta mistään.” Heillä on parhaiten koulutetut saarnaajat, mitä koskaan on ollut, ja jotka tietävät enemmän teologiasta, kuin mitä koskaan on tiedetty. Ja heillä on suurimmat rakennukset parhaiten valituilla paikoilla kaupungissa. Heillä on oikeus tehdä, mitä he vain tahtovat tehdä. Ja mitä he sitten tekivät? Saivat hengellisen muistinmenetyksen ja unohtivat, että Jumala oli se, joka oli tehnyt sen heille, aivan samalla tavoin kuin Israel teki.

141   Ja Raamattu profetoi, Jeesus Kristus lähetti enkelinsä Johanneksen tykö ja sanoi, että tänä viimeisenä seurakunta-ajanjaksona tulisi olemaan tälläinen hengellinen muistinmenetys. He ovat “kurjia”, muistakaa. He ajattelevat olevansa suuria. He ajattelevat, että heillä on jotakin. Mutta Hän sanoi, että he olivat “viheliäisiä, kurjia, köyhiä, sokeita ja alastomia, eivätkä tienneet sitä.” Eikä ole mitään tapaa, miten sen voisi sanoa heille.

142   No niin, jos joku mies tai nainen olisi täällä ulkona kadulla häpeällisesti alasti, sokeana, olisi säälittävää olla siinä tilassa. Mutta sitten jos he ovat oikeassa mielentilassa ja tietävät, keitä he ovat, että he ovat inhimillisiä olentoja, ja että heidän tulisi käyttää vaatteita. He ovat inhimillisiä olentoja, joiden pitäisi olla samaistettuina ihmisrodun kanssa. Ja he ovat siellä ulkona “kurjina, viheliäisinä, sokeina ja alastomina.” Ja te menette hänen luokseen ja sanotte: “Veli, sinä olet alaston.”

143   “Kuulehan nyt! Minä olen tohtori se-ja-se! Pidä sinä vain huoli omista asioistasi. Minä sanon sinulle, että minä kuulun siihen-ja-siihen! Sinulla ei ole mitään asiaa, sinulla pyhällä kieriskelijällä, puhua minulle mitään!” [Tyhjä kohta nauhassa.]

144   Sanokaa heille että, “on väärin miehen tehdä tätä, ja ihmisten tehdä niitä asioita, joita he tekevät.”

145   Ja he antavat teidän tietää, että heidän saarnaajansa on suvaitsevainen. Ja antakaa Hänen tulla alas ja tehdä ne merkit ja ihmeet, joita Hän sanoi tekevänsä, niin he eivät halua uskoa sitä. Mitä se on? He ovat unohtaneet Herran Jeesuksen käskyt. Kysymyksessä on hengellinen muistinmenetys. Katsokaahan, he ovat unohtaneet! Ja he ovat alastomia, eivätkä tiedä sitä, eivät käsitä sitä.

146   He ajattelevat: “Koska kuulun kirkkoon, enempi ei ole tarpeellista.” Oi. veli, se ei merkitse Jumalalle mitään sen enempää kuin olla vapaamuurari, tai jotakin muuta, kuulua mihin tahansa muuhun kerhoon. Seurakuntaan kuuluminen ei merkitse mitään Jumalalle.

147   Teidän täytyy olla Jumalan poikia ja tyttäriä. Teidän täytyy olla syntynyt Jumalasta, ja Jumala on Sana. Kun minä tulen osaksi isääni, minä tulen osalliseksi koko isästäni. Kun te tulette osaksi Jumalaa, te tulette Jumalaksi, täyteydessä. Hänen koko Sanansa, te uskotte sen kaiken!

Hengellinen muistinmenetys!

148   Mitä jos te ette tietäisi, mikä teidän nimenne oli? Ja jos olette tulleet hienosta perheestä, niin kuin toivon teidän tulleen, ja mitä jos te olisitte unohtaneet sukunimenne ja menisitte tänne ulos ja eläisitte häpeällisesti? He sanoisivat: “Eikö sinun nimesi ole Jones”, tai mikä se olisikin.

“En minä tiedä, kuka minä olen.” Näettekö? Hyvä on, näettehän, se on kauhistuttava asia, kauhistuttava tila johon joutua.

149   Juuri siihen tilaan seurakunta on joutunut. Sen oletetaan edustavan Jeesusta Kristusta. Mutta se on unohtanut sen, koska siihen on ruiskutettu uskontunnustuksia ja kirkkokuntia, joita he ovat hyväksyneet Sanan sijasta. “Ja he ovat alastomia, sokeita, viheliäisiä, eivätkä tiedä sitä”, eikä ole mitään tapaa, miten sen voisi sanoa heille.

150   Minä en ehkä koskaan tule olemaan Birminghamissa uudestaan, mutta tämä on se kerta, jolloin he tulevat kuulemaan sen. Näettekö? Oikein. Minä vain… Minä en ole vastuussa mistään muusta kuin Siemenen kylvämisestä. Jumala ohjaa Sen siihen maahan, mihin Sen oletetaan menevän.

151   Unohtaneet, kyllä, he ovat unohtaneet Sanan lupauksen. He olivat unohtaneet. Israel oli sen kaltaisessa tilassa Jeesuksen tullessa. Se oli unohtanut. He odottivat. Oi, he sanoivat uskovansa, että Messias oli tulossa. Mutta kun Messias tuli ja osoitti Sanalla, kuka hän oli, heillä oli niin monia perinteitä, kunnes he olivat tehneet Jumalan Sanan tehottomaksi.

152   Ja Jeesus lupasi, että juuri ennen lopun aikaa: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin tulisi olemaan.” Ja se tulisi tunnistetuksi, ja ihmiset olisivat niin kiinni perinteissä, kunnes he tekisivät Jumalan lupauksen tehottomaksi omien perinteidensä avulla. Se on hengellinen muistinmenetys! Se on juuri tarkalleen hengellinen muistinmenetys. Katsokaahan, he ovat unohtaneet nämä asiat.

153   “Oi, minä kuulun tähän. Minä olen tehnyt tämän. Olen tanssinut Hengessä. Minä tein tämän.” Voi hyvänen aika, sillä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa, ei ollenkaan.

154   Kuinka te voisitte olla kristittyjä ja kieltää Sanan? Te ette voi tehdä sitä. Jumala on Sana. Jos Sana on teissä, te ja Sana olette yhtä. Kaikki se, mitä Sana on, myös te olette. Aamen. Jos minä elän tässä sukupolvessa, niin se osa Sanasta, mikä on luvattu tälle sukupolvelle, se minunkin täytyy olla. Jos aion olla kristitty, täytyy minun olla samaistettuna kaiken sen kanssa, mitä Raamattu sanoo ja minkä puolesta se seisoo.

155   Halleluja! Te tulette kuitenkin kutsumaan minua pyhäksi kieriskelijäksi, ja minusta tuntuukin hyvin uskonnolliselta juuri nyt. Kyllä vaan.

156   Minun täytyy olla samaistettuna kaiken sen kanssa, mitä Raamattu väittää. Ja Se antaa väitteensä, ja jos minä en ole saanut tämän nykyajan hengellisen muistinmenetyksen tartuntaa, minä tulen olemaan ja voin olla samaistettuna Sen kanssa. Jos minä kiellän Sen, silloin minulla on hengellinen muistinmenetys. Jotakin on tapahtunut. Olen vastaanottanut jonkun uskontunnustuksen tai jonkun opin tai jonkun seurakunnan tai ihmisryhmän. “Minä en voi tehdä sitä”, vaikka Sana kuitenkin tulee ja tunnistaa itsensä.

157   Siitä syystä Jeesusta ei tunnistettu. “Oi”, he sanoivat, “mutta tämä mies on pyhä, meidän pyhä pappimme, meidän pyhä tämä tai tuo.”

158   Ja Jeesus sanoi: “Te olette isästänne, perkeleestä, ja hänen tekojansa te teette.”

159   Tiesittekö, että myös Kain uhrasi aivan yhtä hyvän uhrin? Hän oli vilpitön, polvistui ja palvoi ja uhrasi uhrin ja rukoili Jumalaa. Ja jos se on kaikki, mitä Jumala vaatii teiltä, että kuulutte seurakuntaan ja teillä on alttari ja maksatte kymmenyksenne ja käytte kirkossa ja elätte hyvää elämää. Jos se on kaikki, mitä Hän vaatii, Hän oli epäoikeudenmukainen tuomitessaan Kainin, koska hän teki samoin. Kyllä vaan. Aivan tarkalleen.

160   Mutta uskonto tarkoittaa “peitettä”, ettekä te voi olla peitettyjä omilla hyvillä teoillanne. On ainoastaan yksi asia, jonka Jumala tulee hyväksymään, ja se on Jeesuksen Kristuksen Veri. Se on ainoa peite. Sen ulkopuolella, jos te sanotte: “Pitäkää uskontunnustus”, se on hengellinen muistinmenetys! Niin on tapahtunut.

161   Nyt pankaa merkille, he olivat unohtaneet Sanansa. He olivat unohtaneet Raamatun. He olivat unohtaneet lupauksen. He yrittävät elää siinä heijastuksessa, mitä metodistit olivat, mitä baptistit olivat, mitä joku muu oli. Tässä on tämän päivän lupaus, ja Jumala puhuu sen Sanansa kautta ja vahvistaa ja todistaa, että Se on niin, ja silti he eivät usko Sitä. Se on hengellinen muistinmenetys. Täsmälleen. Kokonaismuistinmenetys, he eivät absoluuttisesti usko Sitä lainkaan.

162   Eräs ranskalainen sotilas. Minulle kerrottiin pieni kertomus; ennen kuin lopetamme. En tiennyt, että on niin myöhäistä, ja minulla on noin kymmenen sivua muistiinpanoja täällä jäljellä. Otan sen joskus toisella kerralla. Huomatkaa, eräs ranskalainen sotilas. Heillä oli joukko sotilaita armeijasta, joilla oli tämä muistinmenetys. Se johtui tärähdyksestä taistelussa. Ja heillä oli ohjelma, he kutsuivat ihmisiä, joilta oli kadonnut rakkaita, tulemaan ja katsomaan voisivatko he tunnistaa näitä poikia. Heille ei ollut mitään toivoa, ehkä yksi tai kaksi selvisi siitä. Ja sitten he ottivat heidät loput viedäkseen heidät terveyslaitokseen, missä heidän täytyisi pysyä lopun elämäänsä.

163   He olivat junassa menossa ylös kukkulaa ja he pysähtyivät asemalle antaakseen näiden poikien päästä ulos oikaisemaan jalkojaan. Ja vartijat nousivat sinne kukkulalle valvoakseen heitä. Heidän täytyi valvoa heitä tämän muistinmenetyksen tähden.

164   Ja he tarkkasivat erästä nuorta miestä siellä, joka tuli ulos ja alkoi katsella ympärilleen siellä olevaa vesisäiliötä ja hän katseli kaikkialle ympäri mäkeä. Hän hieroi kasvojaan ja tutki ympäristöä. Ja hän katsoi uudestaan ja näki tuon vesisäiliön. Hän katsoi kaikkialle ympäri asemaa ja alkoi kävellä. Sen sijaan että vartija olisi pysäyttänyt hänet, hän seurasi häntä.

165   Hän meni kukkulan yli, alas pientä polkua, kääntyi oikealle ja meni ylös toisen pienen kukkulan yli ja tuli pienelle hirsimökille. Hän katsoi. Eteisestä tuli ulos vanha mies kävelykeppi kädessään ja kietoi käsivartensa hänen ympärilleen. Hän sanoi: “Poikani, tiesin, että sinä palaisit takaisin. He sanoivat minulle sinun kuolleen, mutta minä tiesin sinun palaavan.” Ja tuo poika palasi omaksi itseksensä. Muistinmenetys jätti hänet. Hän saattoi tunnistaa, kuka hän oli. Hän tiesi, että se oli hänen isänsä.

166   Oi sinä ristin sotilas, jota on kolhittu niin paljolla harjoituksella, niin monilla kirkkokuntien ja uskontunnustusten tärähdyksillä ja maailman asioilla, miksi et astuisi siitä pois muutamaksi minuutiksi ja alkaisi katsoa ympärillesi Raamatussa? Voit harhailtuasi löytää itsesi eräänä näistä päivistä tunnistettuna täällä Sanassa, uskovaisena. Sinä et ehkä tunne Häntä. Voit tulla tuntemaan itsesi niin kuin tuo tuhlaajapoika ja löytää itsesi. Saatat löytää tuntomerkkisi Jumalan Sanoissa.

167   Joku sanoi eräänä päivänä, äskettäin, hän sanoi: “Mutta, veli Branham, katso meitä helluntailaisia, kuinka hienoja seurakuntia meillä on. Meillähän on koulutettuja saarnaajiakin.”

168   Kuunnelkaa, kun mies menee vaimonsa kanssa naimisiin, hän ei luota hänen kauneuteensa. Ei. Hän luottaa hänen uskollisuudenlupaukseen. Hän luottaa hänen sanaansa. Hän ei luota hänen kauneuteensa. Hän luottaa hänen uskollisuuteensa.

169   Ja samalla tavoin on silloin, kun te olette menneet naimisiin Jumalan kanssa. Te ette luota johonkin suureen kauniiseen kirkkoon, jonka voitte rakentaa, vaan siihen lupaukseen, jonka Jeesus Kristus antoi: “Minä olen sama eilen, tänään ja ainiaan.” Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Kumartakaamme päämme hetkeksi.

170   Haluaisin tietää, tänä iltana, onko täällä rakennuksessa, jossa ihmiset istuvat, jossa on iankaikkisuuteen matkalla olevia miehiä ja naisia, ja te tiedätte, että jonakin päivänä teidän täytyy mennä kohtaamaan Jumalaa. Ja haluaisin tietää, jos teillä on ollut pienikin tuulahdus tuota muistinmenetystä ja haluaisitte… Te olette olleet samaistettuina väärässä asiassa ja haluaisitte ikään kuin lähteä vähän kiertelemään ympäri tänä iltana nähdäksenne voisitteko te olla tunnistettuja Kristuksessa Jeesuksessa? Kohottaisitteko kätenne ja sanoisitte: “Rukoile puolestani, veli Branham. Haluan tulla tunnistetuksi todellisena kristittynä, todellisena uskovana.” Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Siunatkoon sinua. Oi, kyllä, kaikkialla ympärillä. Herra Jumala siunatkoon teitä.

171   Sanoisiko joku siellä ylhäällä parvekkeella: “Veli, minä todella uskon, että se on Totuus. Minä uskon, että kristittyinä, me emme ole sen kaltaisia kristittyjä, joita he tapasivat olla vuosia sitten.”

172   Entä te helluntailaiset, kun äideillänne ja isillänne oli tapana seistä täällä ulkona kadulla ja lyödä jotakin vanhaa tamburiinia. Ja teidän äitinne, kuinka hän väsyikään ja ponnisteli teidän puolestanne ollessanne pieniä lapsia. Joskus teidän täytyi jäädä ilman vaatteita, ja kaikkea muuta, mutta isä ja äiti olivat uskolliset Asialle, Kristuksen kannattamiselle.

173   Katsokaa, mitä te helluntailaiset teitte. Viisikymmentä vuotta sitten te tulitte ulos organisaatiosta. Se teki teistä helluntailaisia, te erotitte itsenne uskomattomista. “Ja niin kuin sika palaa mudassa kieriskelyynsä ja koira palaa oksennuksellensa”, niin tekin menitte suoraan takaisin ja teitte tuon saman asian. Te muodostitte samankaltaisen sotkun, josta te tulitte ulos. Mikä on vikana? Hengellinen muistinmenetys oli puhjennut ihmisten keskuudessa. Nyt teillä on uskontunnustuksenne ja kirkkokunnalliset paperinne, ja te olette aivan muiden kaltaisia, ja haluatte olla niin kuin muutkin. Te sallitte naistenne leikata hiuksiaan ja käyttää maalia. Te sallitte heidän tehdä kaikkia näitä asioita, sallitte kaikki nämä asiat seurakunnissa. Mikä se on? Hengellinen muistinmenetys.

174   Sitten ensimmäiseksi, kun Jumala alkaa vierailla ihmisten joukossa, mitä tapahtuu? Te ette voi vastaanottaa sitä. Katsokaahan, te olette olleet niin sairaana hengellisestä muistinmenetyksestä, näettehän. Se on ainoa asia, mitä te koskaan olette kuulleet. Ettekö ajattelisi, että teidän tulisi astua pois tuosta uskontunnustuksesta muutamaksi minuutiksi ja ottaa Raamattu käteenne ja nähdä, minkä kaltaisen kanssa kristityn oletetaan olevan samaistettu? “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

175   Apostolien Teoissa Pietari sanoi: “Tehkää parannus, jokainen teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi antamiseksi, niin te olette saava Pyhän Hengen lahjan, sillä tämä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, kenet tahansa Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Jos he sanovat teille, että niin ei ole, silloin teidän pastorillanne on paha hengellinen muistinmenetys. Hän ei voi nähdä itseään samaistettuna tuon Seurakunnan kanssa, ei organisaation, Seurakunnan, salaperäisen Kristuksen Ruumiin kanssa.

176   Nyt, Pyhä Henki on täällä. Hän on täällä tehdäkseen aivan tarkalleen sen, minkä Hän lupasi tehdä. Nyt ollessanne täällä päänne kumarrettuina jatkaen vain rukoilemista, puhukoon Pyhä Henki itse. Ja nähkää, jos tämä… Jokainen tietää tuon lupauksen, mikä se on tätä päivää varten. Nyt te, joilla on tarve tänä iltana, te… Useat teistä nostitte kätenne. Ennen kuin teette sen…

177   Haluaisin tietää, kun olemme täällä ja todella rukoilemme sairaiden puolesta, haluaisin tietää, voitteko te päästä eroon tuosta epäuskosta, tuosta kirkkokunnasta. tuosta uskontunnustuksesta, joka sanoo teille, että nämä asiat eivät ole niin, siitä, joka haluaa sanoa teille, että Se on perkeleestä. Kun he tekevät sen, heille ei tulla koskaan antamaan anteeksi, ei tässä maailmassa eikä tulevassa. Mitä jos Tämä on Totuus? Vain ajatelkaa, mitä jos Se on sitä, niin missä te silloin olette? Katsokaahan, teidän ei tarvitse puhua sitä ääneen, vain uskokaa niin sydämessänne. Ja täällä on ihmisiä, jotka uskovat niin. Olen ollut täällä viimeiset kaksi iltaa ja tehden työtä jonkin alaisena, oi, hilliten itseäni ja purren kieltäni välttääkseni paljastamasta sitä.

178   Ja muista, ystävä, se on sinun ja Jumalan välinen asia. Mitä jos se on väärin, ja sinä ajattelet niin? Sinä tiedät, mitä tapahtuu, sinulle ei tulla koskaan antamaan sitä anteeksi. Se on hengellinen muistinmenetys. Sinä olet menevä suoraan iankaikkiseen kuolemaasi, epäuskoon. “Hän, joka ei usko, on jo tuomittu!”

179   Rukoilkaa nyt sairauksienne puolesta ja sanokaa: “Herra Jeesus, Sinä lupasit. Minä…”

Ehkä täällä on joitakin vieraita, jotka eivät ole olleet täällä aikaisemmin.

180   Jeesus lupasi: “Samoin kuin oli”, otan yhden Kirjoituksen, “Lootin päivinä”, kun Jumala oli julkituotu lihan ruumiissa. Ja siellä olivat nuo ihmiset, Abraham, valittu ryhmä, uloskutsuttu ryhmä. Ja sitten kun Abramin nimi oli muutettu Abrahamiksi, hän näki Sanan lihaksi tehtynä, ja Se erotti ne ajatukset, jotka olivat Saaran sydämessä.

181   Ja kun Abrahamin Kuninkaallinen Siemen tuli, niin mitä Hän toimi, ja he kutsuivat Häntä “perkeleeksi”.

182   Hän sanoi: “Nyt kun Pyhä Henki tulee ja tekee tuon saman asian.” Hän sanoi: “Nyt se voidaan antaa anteeksi, kun te kutsutte Minua sellaiseksi, mutta kun te puhutte Pyhää Henkeä vastaan, sitä ei anneta anteeksi.”

183   Voikoon Hän nyt tulla voimassansa tämän kuulijakunnan ihmisten lävitse, missä olettekin, ja hengellisellä erottamisellansa osoittaa, että Hän on Sana. Niin että jos täällä on joku, joka kärsii muistinmenetyksestä, heillä ei olisi mitään millä puolustautua, ennen kuin tämä alttarikutsu annetaan.

184   Auttakoon Herra Jumala. Nyt päänne kumarrettuina, kunnioittavasti rukoillen.

185   Katsokaa, tässä edessäni istuu eräs nainen. Hän on kohottanut kätensä kasvoilleen. Hän kärsii vaivasta selkärangassaan. Ja hänellä on myös hermostuneisuutta. Hänellä on vatsavaiva. Ja hän istuu tässä edessäni nyt. Ja jotta hän voisi tietää, hän ei ole tältä seudulta. Hän on kaupungista nimeltä Macon. Kyllä. Uskotko, että Jumala voi sanoa minulle, kuka sinä olet? Sinä olet neiti Ayers. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös. Minä olen sinulle vieras. Se on totta, eikö olekin? Nyt vaivasi ovat ohitse. Jeesus Kristus, sinä kosketit Hänen vaatettaan. Hän teki sinut terveeksi. Nyt vain usko se.

186   Siellä istuu eräs mies rakennuksen takaosassa. Hän etsii Pyhän Hengen kastetta. Hän haluaa Hengen kasteen. Hän seisoo tässä edessäni. Hän ei myöskään ole täältä. Hän on Carolinasta, Charlottesta. Lepoe on hänen nimensä. Usko koko sydämestäsi, ja Jumala tulee täyttämään sinut Pyhällä Hengellä, veljeni, jos uskot sen.

187   Tässä oikealla puolellani, tässä on eräs mies ja hänen vaimonsa, jotka istuvat suoraan tässä edessäni. Se on vanha pari, minusta oikealle. Rouva kärsii paksunsuolen tilasta. Hänen aviomiehellään on sydänvika. He eivät ole täältä. He ovat Tennesseestä. Herra ja rouva Thomas, jos te uskotte koko sydämestänne, nostakaa kätenne ylös ja vastaanottakaa parantumisenne. Jeesus Kristus tekee teidät terveiksi. Sen juuri Hän lupasi tehdä. Mutta minä en ole koskaan elämässäni nähnyt noita ihmisiä.

Se on hengellinen muistinmenetys!

188   Jeesus sanoi: “Niitä tekoja, joita Minä teen, myös te olette tekevä. Pieni hetki ja maailma tule Minua enää näkemään, kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä”, persoonapronomini, “tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä maailman loppuun asti.” Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ainiaan.

189   Nyt, niille miehille ja naisille täällä, joilla on jotakin vialla, jotka yksinkertaisesti ette voi nähdä kuinka… Te haluatte uskoa, mutta ette yksinkertaisesti voi päästä siihen sisälle. Ja haluaisitte puolestanne rukoiltavan ja te haluatte vastaanottaa Hänet ollessanne Hänen Läsnäolossansa. Tahtoisitteko tulla ja seistä täällä vierelläni ja antaa minun laskea kädet päällenne? Jos tulisitte tänne eteen, juuri nyt, te, jotka sillä tavalla kärsitte hengellisestä muistinmenetyksestä ja haluatte rukousta voidaksenne olla vapautettuja siitä. Jos ette ole uskovainen, mutta haluatte puolestanne rukoiltavan, tulkaa ja seiskää täällä edessä. Jumala siunatkoon sinua, nuori mies. Tuleeko joku muu? Jumala siunatkoon sinua, rouva. Tulkaa. Jumala siunatkoon sinua, nuori nainen. Tuleeko joku muu? Tulkaa, seiskää täällä edessä juuri nyt.

190   Hengellinen muistinmenetys, sitä vitsausta minä en halua. Älköön Jumala sitä salliko. Antakaa minun kuolla minkälainen kuolema tahansa, mutta ei koskaan kuolla tuota kuolemaa uskomattomana.

191   Tulkaa, vastaanottakaa Hänet nyt. Ettekö tekisi sitä? Tulkaa alas sieltä parvekkeelta, ystävät. Sieltä on vain muutama askel tänne alas, ja se voi merkitä teille eroa kuoleman ja Elämän välillä.

192   Katsokaahan, minä en voi saada Kristusta tekemään mitään. Kristuksen ei tarvitse tehdä yhtään mitään paitsi yksi asia: Hänen täytyy pitää Sanansa. Hänen täytyy tehdä se, jotta Hän voi olla Kristus, olla Jumala. Hänen täytyy pitää Sanansa.

193   Muistakaa nyt, jos ette ole varmoja kokemuksestanne, niin miksi ette nyt tulisi alas. Jos te vain kuulutte johonkin kirkkokuntaan, jos olette helluntailainen lapsenlapsi, niin Jumalalla ei ole lapsenlapsia. Hänellä on poikia ja tyttäriä, mutta ei pojanpoikia ja tyttärentyttäriä. Näettekö? Jumalalla ei ole sellaisia. Hänellä on vain poikia ja tyttäriä, ja te tiedätte, että te ette ole sellainen.

194   Ehkä te olette puhuneet kielillä, te olette voineet tanssia, te olette voineet tehdä kaikkea tällaista. Ei se mitään, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Mutta kuitenkin jos teillä yhä on tuo hengellinen muistinmenetys, tulkaa alas, tulkaa tänne ja seiskää täällä. Rukoilkaamme sen puolesta. Mitä te sanotte? Seurakunnan jäsen, vain nimellinen seurakunnan jäsen, miksi et tule tänne eteen, ja pääskäämme eroon siitä juuri nyt.

195   En halua lähteä täältä Birminghamista ja olla tietoinen, että jonakin päivänä, kun Tuomio tulee, ja minun on silloin seistävä teidän edessänne… Muistakaa, minä tulen kohtaamaan teidät uudestaan. Jos en koskaan kohtaa teitä täällä… tai, minä tulen kohtaamaan teidät tuomiolla ja minun on vastattava siitä, mitä sanoin tänä iltana.

196   Kuunnelkaa nyt. Katukaa, ystävät! Katukaa, tulkaa ulos siitä. Tulkaa ulos sieltä. Tulkaa nyt.

197   Sen tulisi saada jokaisen naisen, jolla on leikatut hiukset tällä seudulla, tai tässä paikassa, tulemaan tänne eteen nyt. Juuri niin on. Että, etkö voi vapaaehtoisesti sanoa: “Minä haluan, haluan antaa hiusteni kasvaa, veli Branham.” Sen tulisi… “Minulla on… Minä halua tehdä sitä.”

Vaan, te sanotte: “Onko sillä mitään tekemistä sen kanssa?”

198   Jokin aika sitten eräs todella suuri saarnaaja tuli luokseni ja sanoi: “Haluan laskea kädet päällesi, veli Branham.” Hän sanoi: “Kaikki pitävät sinua profeettana.”

Minä sanoin: “Minä en koskaan sanonut olevani profeetta.”

199   Hän sanoi: “Mutta nuo ihmiset pitävät sinua sellaisena. Sinä aina revit noita naisia shortsien käytöstä,” ja, oi, hän oli helluntailaismies. Ja hän sanoi: “Heidän shortsien käytöstään ja hiustensa leikkaamisesta ja asioista.” Hän sanoi: “Se ei ole meidän asiamme.”

Minä sanoin: “Kenen asia se sitten on?”

200   Ja hän sanoi: “Nuo ihmiset… Miksi et opeta noille naisille kuinka olla, kuinka saada suuria hengellisiä lahjoja, ja auttaisit noita ihmisiä, sen sijaan että yrittäisit…” Hän sanoi: “He pitävät sinua sellaisena. Sen, mitä sinä sanot heille, he uskovat.” Hän sanoi: “Miksi et kerro heille, kuinka saada suuria lahjoja, jotta auttaisit ihmisiä, sen sijaan että aina tuomitset heitä?”

201   Minä sanoin: “Kuinka voin opettaa heille algebraa, kun he eivät halua opetella edes aakkosiaan?” Näettekö?

202   Teidän täytyy aloittaa pohjalta, katua tai tuhoutua! Te voitte nyt tehdä valintanne, katukaa tai tuhoutukaa! Jeesus Kristus on perinpohjaisesti tunnistanut itsensä täällä ilta illan jälkeen. Ja tämä on ilta, jona käännymme tämän pelastusasian puoleen. Tänne eteen on vain muutama askel, ja minulla on paljon aikaa odottaa.

203   Muistakaa, Birmingham, teidän verenne ei ole minun päälläni. Minä olen viaton. Ja jos teillä todella on Pyhä Henki, teillä on nyt tilaisuus tulla. Ja jos te sairastatte jonkin kaltaista kirkollisuutta, joka on aiheuttanut teille hengellisen muistinmenetyksen, niin miksi te ette tule? Jeesus on parannuskeino. Ettekö tulisi?

204   Ihmisiä lähti alas parvekkeelta, ja odotin nähdäkseni menisivätkö he ulos vai tulisivatko he alttarille. Nämä tässä alhaalla, tulkaa tänne eteen alttarin ympärille. Juuri niin. Te, jotka olette tässä, tulkaa ja seiskää alttarin ympärillä ja sanokaa: “Minä olen lopussa tämän kanssa.” Kyllä, he ovat tulossa, kaksi naista. Se on hienoa.

205   Tulkaa suoraan eteen nyt. Sieltä on vain muutama askel. Ja nuo askeleet voivat merkitä eroa.

206   Katsokaahan nyt, haluan kysyä teiltä jotakin. Mitä jos Hän tulee tänä yönä? “Oi”, te sanotte, “ei Hän tule.” Minä en tiedä, tuleeko Hän vai ei. Tämä on tuo viimeinen merkki. Muistakaa: NÄIN SANOO HERRA! Oletteko koskaan kuulleet minun sanovan sitä, niin ettei se olisi totta? Te olette näkemässä viimeisen merkkinne. Se on Kirjoitusten mukaista. Te olette nähneet viimeisen merkkinne. Helluntailaiset. Älkää nyt sekoittako sitä sen kanssa, mitä Hän lupasi Israelille Ylöstempauksen jälkeen. Te ette ole siinä. Te olette tiennyttä miestä silloin. Näettekö? Nyt on teidän aikanne. Nyt on teidän merkkinne. Nyt on teidän päivänne. Älkää hylätkö Sitä. Älkää tehkö sitä. Teidän on parasta tulla. Uskotteko minun olevan Jumalan palvelijan? Muistakaa.

207   Birmingham, en ole koskaan tavannut mukavampia ihmisiä. Te olette mukavimpia ihmisiä, joita haluan elämässäni tavata, mutta te tarvitsette herätyksen. Te olette kuolemassa. Te saatte hengellisen muistinmenetyksen. Te olette kuolemassa. Älkää tehkö sitä. Elvyttäkää se, mitä teillä on. Tuokaa se esiin uudestaan, nopeasti, ennen kuin Jeesus tulee.

208   Hyvä on, sillä aikaa kun he ovat tulossa. Antaa heidän vain tulla, kunnes saamme kaikki, joita Herra kutsuu täällä. Tulkaa nyt.

209   Vapautukaa tuosta muistinmenetyksestä. Suuri Lääkäri on nyt täällä parantaakseen sen, ottaakseen sen pois teistä. Hän on todistanut olevansa täällä. Kuinka monet tunnistavat sen, kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Minä totisesti uskon sen”? Ja Hän sanoi, jos te… Näettekö? Nyt Hän on täällä, näettehän? Uskokaa.

210   Ja kuinka moni tietää, että minä sanon teille totuuden, että te olette kuolemassa ja että te tarvitsette elvytystä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettekö? Se on totuus.

211   Te olette hienoja ihmisiä. Parempia ei löydy. Ei ole mitään parempaa sydämenlyöntiä, kuin mitä on näiden vanhojen Etelän paitojen alla täällä. Oikein, he ovat todellisia ihmisiä! Mutta ihmiset, teidän on parasta herätä, todella nopeasti! [Veli Branham iskee kolme kertaa saarnastuoliin.] Hetkenä jona te ette luule, se voi tapahtua. Voi olla ettei se tapahdu; minä en tiedä.

212   Mutta muistakaa, te olette saamassa viimeisen varoituksenne, joten paetkaa, kun teillä on aikaa paeta. Tulkaa nyt. Niin kauan kuin heitä tulossa jatkan odottamista, koska siellä voi… Yksi sielu on kymmenentuhannen maailman arvoinen. Ja niin kauan kuin ihmiset tulevat vakuuttuneiksi…

213   Haluaisin nähdä tämän puhkeavan suureksi herätykseksi, joka sytyttäisi jokaisen seurakunnan täällä ympäristössä. Jos te haluaisitte murtaa kaikki erimielisyytenne ja panna pois kaiken itsekkyyden ja vastaanottaa Pyhän Hengen. Te väititte uskovanne Sen. Te väititte uskovanne Sen, ja kun Se tulee tunnistaen itsensä, silloin te vetäydytte erilleen toisistanne. Miksi emme liittäisi sydämiämme yhteen Jumalan Sanan kanssa ja uskoisi Totuutta? Siinä se on. Te vain jatkatte edelleen kuolemista, kuolemista ja te menette suoraan ulos Laodikeaan. Juuri sen Hän lupasi, sillä tavoin se tulisi olemaan. Ettekö tahtoisi tulla nyt? Nyt on se päivä. Nyt on otollinen aika. Tarkatkaa, mitä Pyhä Henki tulee tekemään.

214   Nyt haluan, että myös kaikki ne saarnaajat täällä, jotka ovat kiinnostuneita näistä ihmisistä, tulevat ja rukoilevat kanssani. Tulkaa tänne eteen, kaikki saarnaajat, jotka ovat kiinnostuneet näistä ihmisistä. Tulkaa ja menkää näiden ihmisten joukkoon, saarnaaja, tai joku henkilökohtaisen työn tekijä. Joku hyvä henkilökohtainen työntekijä, joku nainen, joka haluaa nyt seistä näiden naisten kanssa. Minä tulen uskomaan koko sydämestäni, että Pyhä Henki on tuleva tähän paikkaan täällä nyt ja tekevä itsensä tunnetuksi kaikkien näiden ihmisten joukossa.

215   Sallikaa minun nyt ensin antaa ohjeita näille ihmisille täällä. Nyt ystävät, mitä tahansa varten te täällä olettekin, Hän tietää sen. Ja voin todistaa sen teille tuomalla teidät yksi kerrallaan tänne puhujanlavalle, eikä tulisi olemaan yhtään asiaa, jota Hän ei tekisi tunnetuksi. Niin on nyt ollut siitä lähtien, kun olin pieni poika. Tuota lahjaa ei voida asettaa kyseenalaiseksi. Mutta kysymys on siitä, voitteko te vastaanottaa sen? Uskotteko te sen? Nyt Hän on täällä. Sitten jos Hän on täällä, on vain yksi asia. Hän pitää Sanansa. Sitten vain uskokaa saavanne se ja vastaanottakaa se ja nouskaa ylös ja sanokaa: “Herra Jumala, minä olen täällä vastaanottaakseni sen.” Ja sitten vain pysykää siinä, kunnes se tapahtuu.

216   Niin kuin Buddy Robinson kerran sanoi maissipellolla. Hän sanoi: “Herra, jos Sinä et anna minulle Pyhää Henkeä, tulet takaisin tullessasi löytämään tästä läjän luita.” Hän oli kuolemanvakava. Ja te ette tule saamaan Jumalalta mitään ennen kuin tulette tarpeeksi epätoivoiseksi.

217   No niin, oletteko panneet merkille tämän päivän tuottaman sadon, oletteko huomanneet, mitä me teemme tänään? Meillä itse asiassa on tarpeeksi Jumalaa itsessämme, niin että tulemme eteen puhujanlavalle ja sanomme: “Kyllä, ehkä minun on parasta tulla eteen.” Tämä on nyt maailmanlaajuinen kokemus. “Kyllä, minun on parasta mennä ja seistä edessä.” Sanotaan: “No niin, hyvä on, en oikein tiedä. Tässä minä olen.” Hmm! Mikä paikka olla! Ei ole minkäänlaista tulta palamassa. Ei ole mitään intoa. Ei ole mitään, ’’töpinäksi panemista”. Ja evankelistana melkein kuolen, kun näen Jumalan kansan olevan siinä tilassa. Meidän oletetaan olevan palavia.

218   Mutta, näettekö mistä on kysymys? Juuri siitä mistä kerroin teille. Ilmestyskirja 3 “Sinä olet haaleaa [penseä]. Ja”, Hän sanoi, “koska sinä olet haalea, Minä tulen oksentamaan sinut ulos suustani.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Niin Hän sanoi. Ja jos Hän sanoi sen, sen Hän tulee tekemään. Niinpä älkäämme olko siinä joukossa.

219   Te olette täällä, teillä on tarve. Saakaamme se tai kuolkaamme, juuri tähän. Juuri niin. Saakaamme se tai kuolkaamme.

220   Nyt, kallis veljeni, sisareni, jos minä voisin tulla alas ja auttaa teitä jollakin tavalla, tulisin varmasti tekemään sen. Nyt, lahjan kanssa, voin sanoa, miksi te olette täällä. Minä voin sanoa teille Pyhän Hengen kautta, Jumalan Hengen avulla, mitä varten te olette tulleet ja mitä te olette tehneet, millainen tulevaisuus on oleva, tai jotakin sen kaltaista, mutta se ei tekisi sitä. Teidän itsenne täytyy vastaanottaa Tämä. Teidän täytyy tehdä se!

221   Oletteko nyt valmiit? Nostakaa kätenne ylös ja sanokaa: “Minä olen valmis. Olen valmis kuolemaan juuri tähän.” Älkää nyt tehkö sitä, ellette tarkoita sitä. “Minä olen valmis kuolemaan juuri tähän tai saamaan Jumalalta sen, mitä haluan.” Aamen. Oletteko te todella valmiit? [Seurakunta iloitsee ja sanoo: “Aamen.”]

222   Nouskoon sitten kuulijakunta seisomaan kaikkialla. Nyt yhdessä, yhtykäämme, rukoilkaamme. Ja antakaamme vain… Te saarnaajat, menkää nyt näiden ihmisten luo täällä, jokaisen, ja te edustatte nyt Kristuksen käsiä.

223   Te, jotka haluatte Pyhän Hengen, te, jotka haluatte tuon kokemuksen eikä jotakin tunnekiihotusta, te haluatte Pyhän Hengen, Elämän, Elämän alkion sisimpäänne. Ja te haluatte päästä eroon tuosta muistinmenetyksestä, joka saa teidät siihen tilaan, että ette voi tunnistaa itseänne. Te ette tiedä, missä seisotte. Te ette tiedä, kuka te olette. Pääskäämme eroon siitä juuri nyt! Täällä on uusi syntymä teitä varten, todellinen, aito uusi syntymä.

224   Laskekaamme nyt kätemme näiden ihmisten päälle. Nostakaamme jokainen kätemme ja rukoilkaamme yksimielisesti.

225   Taivaallinen Isä, Herran Jeesuksen Nimessä, suo Herra, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että Pyhä Henki tulisi tänä iltana, tänä lauantai-iltana, kun Pyhä Henkesi niin kuin kohiseva mahtava tuuli. Voikoot nämä ihmiset olla kastettuja Pyhässä Hengessä. Älköön Jumalan Tuli ja Voima jättäkö heitä. Vaikka he olisivat täällä aamuun asti, voikoot he viipyä, pysyä, kunnes Pyhä Henki tulee.

226   Siitä on kysymys! Siinä se on! Siinä Se on! Sitä on Pyhän Hengen tuleminen. [Veli Branham puhuu jollekin poistuessaan saarnastuolista.] Olen tehnyt sen. Tiedän sen.

Siinä kaikki. Uskokaa Se nyt! Vastaanottakaa Se! Olkaa täytettyjä Hänen siunauksillaan. [Seurakunta jatkaa rukoilemista ja iloitsemista.]

64-0410 KIRJOITUSTEN MUKAISET AJAN MERKIT (Scriptural Signs In The Time), Birmingham, Alabama, USA, 10.4.1964

FIN

64-0410 KIRJOITUSTEN MUKAISET AJAN MERKIT
(Scriptural Signs In The Time)
Birmingham, Alabama, USA, 10.4.1964

Me olemme kiitollisina Sinulle tästä. Kumartakaamme nyt hetkeksi päämme rukoukseen.

Rakkain Taivaallinen Isämme, me lähestymme tänä iltana Sinun Valtaistuintasi ja Majesteettiuttasi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Tietäen, että meillä on varmuus, että Sinä kuulet meitä. Meillä ei ole toista Nimeä, jossa voisimme olla varmoja, että Sinä kuulet meitä, mutta Hän sanoi: “Jos te pyydätte mitä tahansa Minun Nimessäni…” Joten me rukoilemme, että Sinä vastaanottaisit meidät Valtakuntaasi tänä iltana.

Ja voikaamme lähteä täältä sanoen kun tekivät ne, jotka tulivat Emmauksesta: “Eikö sydämemme palanut meissä, kun Hän puhui meille matkalla?” Isä, ajattelemme heitä tuossa hienossa, ensimmäisessä, kauniissa ylösnousemuksen aamussa. Jeesus elossa ja kansansa keskuudessa, ja silti he (jotkut, jotka rakastivat Häntä) eivät tunteneet Häntä.

Näin on tänä iltana, Herra, tuhannenyhdeksänsadan vuoden jälkeen. Sinä ole yhä elossa ja keskuudessamme, ja monet ihmiset eivät käsitä sitä. (Vaikka noiden olisi pitänyt ymmärtää se, he tunsivat Kirjoituksen sanovan, että Hän on nouseva ylös.) Mutta, Isä, on kyse vain inhimillisistä olennoista. Anna meille anteeksi, Herra. Ja me rukoilemme nyt, että Sinun armosi olisi riittävä meille tänä iltana.

Ja suo siunauksesi kaikkien odottavien ylle ja jotka odottavat ruumiillista parantumista. Suo, Herra, sen tapahtua tänä iltana, niin että he voisivat kurottautua uskossa ja uskoa Sinuun. Me pyydämme sitä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

Saarnaaja Jack Moore, onko hän rakennuksessa? Saarnaaja Jack Moore? Teitä odotetaan kirjapöydän luokse välittömästi, veli Jack Moore.

Me olemme onnellisia ollessamme jälleen täällä tänä iltana Herran palveluksessa. Ja me olemme suuren odotuksen vallassa ja uskomme, että Herra tulee kohtaamaan meidät sillä perusteella, millä Hän on luvannut meidät kohdata.

1a Nyt, me emme väitä, että meillä olisi mitään voimaa. En usko, että meillä olisi voimaa parantaa sairaita. Meillä ei ole voimaa, mutta meillä on arvovaltaa. Ymmärrättekö? Se ei ole voimaa.

Niin kuin, esimerkkinä, on poliisin kanssa, joka seisoo ulkona kadun kulmassa. Hän painaa 50 kiloa. Ja tässä tulee kokonainen jono liikennettä noin 130 kilometriä tunnissa. Niissä on kolmensadan hevosvoiman moottorit, ja ne pärisevät alas tietä pitkin kolmensadan hevosvoiman moottoreiden kanssa. Eihän tuolla pikku kaverilla ole voimaa pysäyttää yhtään niistä, mutta antakaapa tuon kilven loistaa, ja hän nostaa kätensä, niin kuunnelkaapa jarrujen kirskuntaa ja katsokaa niiden liukumista poikittain. Hänen voimansa ei saa niitä pysähtymään vaan hänen auktoriteettinsa.

Ja seurakunnalla on Jeesukselta Kristukselta saatu auktoriteetti. “Minun Nimessäni he ajavat ulos riivaajia tai juovat kuolettavia asioita ja ne eivät vahingoita heitä. Jos he laskevat kätensä sairasten päälle, he tulevat terveiksi.” Sellainen on Hänen antamansa auktoriteetti.

Nyt, mitä jos tämä sama pieni poliisi pelkäisi kohottaa kättänsä ja astua liikenteen sekaan? Hänen olisi parempi riisua univormunsa pois, koska hänestä ei koska olisi poliisimieheksi.

Samoin meistä ei koskaan ole uskovaksi niin kauan kuin me pelkäämme käyttää sitä arvovaltaa, jonka Jeesus Kristus on antanut meille. Meillä on voitto. Meillä ei tarvitse olla mitään… meidän ei tarvitse taistella saadaksemme voiton, meillä on jo voitto. Hän on voittanut meidän puolestamme. Me emme ole se Suuri Voittaja, Hän on tuo Suuri Voittaja.

Nyt muistakaa, huomenillalla, jos Herra suo, nämä pari ensimmäistä iltaa…

On häpeällistä rynnätä kaupunkiin tällä tavoin ja tutustua, puristaa käsiä ja poistua. Ja se ei ole reilua ihmisiä kohtaan. Se ei ole reilua palvelustehtävää kohtaan, se ei todellakaan ole, koska palvelustehtävä pääsee vain vähän esille, ja on vain ilta tai kaksi iltaa, noin kaksi iltaa, sen esittelemiseksi, ja sitten alkaa sairaiden puolesta rukoileminen. Ja ihmiset kiirehtivät rukousjonoon ja tuskin tietävät mitä varten he ovat tulossa. vain sokeasti hypäten siihen. Se tulisi esitellä ja osoittaa Kirjoituksista, Sana Sanalta, että se on NÄIN SANOO HERRA. Ja se on totta. Tämän hetken Sanoma Aabrahamin Kuninkaalliselle Siemenelle Jeesuksen Kristuksen kautta.

Sillä me perimme Aabrahamin kanssa, lupauksen mukaisesti. Kun me olemme Kristuksessa, me olemme Aabrahamin siementä. Me emme ole siementä Iisakin kautta, se oli luonnollinen siemen, sukupuolisuuden kautta. Jeesus oli Siemen ilman sukupuolisuutta. Hän oli… Hän oli itse Jumala. Me emme ole pelastettuja juutalaisen veren kautta emmekä ole pelastettuja pakanaveren kautta. Hän ei ollut juutalainen eikä pakana. Hän oli Jumala. Hän ei ollut yhtään vähempää kuin Jumala. Ymmärrättekö? Hän oli…

1b Me tiedämme, että Hän hedelmöittyi Maria, neitsyen kohdussa. Hän oli vain hautomakone. Hän ei… Munasolu ei ollut hänen, eikä, se ei ollut hänen munasolunsa, eikä se myöskään ollut kenenkään miehen solu, tai miehen solu, joka on hemoglobiini, miehellä on verisolu, me tiedämme sen. Kana voi munia munan, mutta jos se ei koskaan ole ollut uroslinnun kanssa, siitä ei koskaan kuoriudu. Sen täytyy ensin olla uroslinnun kanssa. Mies kantaa verisolua, ja veressä on elämä.

Ja tämä oli itse Jumala, Hän, joka… Nyt, protestantit uskovat, että munasolu kuului Marialle. Munasolua ei voi koskaan syntyä ilman kiihottumista. Joten millaiseksi se tekisi Jumalan? Ymmärrättekö? Jumala loi sekä munasolun että verisolun.

Hän oli Jumala, Jumala lihassa. Me näimme Jumalan, koskettelimme Häntä käsillämme. “Ilman vastaväitteitä suuri on jumalisuuden salaisuus, sillä Jumala tehtiin tietäväksi lihassa, oli enkelien nähtävänä, kosketeltiin täällä maailmassa, otettiin ylös Kirkkauteen.” Joten me huomamme tässä nyt, että Hän oli Jumala lihaksi tehtynä. Jumala asui meidän kanssamme. Hän muutti suuren asemansa olemasta tuo Suuri Ikuinen, kuten eilen illalla puhuimme. Hän oli imien ajatustensa ominaisuus. Hän tuli tänne alas ja tuli ihmiseksi pelastaakseen ihmisen.

Kuinka ihana kertomus se on. En voi ymmärtää miten ihmiset voivat pysyä syntisinä ja tietää, kuinka Jumala tuli yhdeksi meistä. Se on niin kauniisti kuvattu siellä Ruthissa ja Naomissa. Kuinka haluaisinkaan saarnata teille siitä. Kuinka Hänestä tuli Sukulunastaja, Hänestä piti tulla Sukulunastaja ja hänen täytyi tulla verisukulaiseksi. Ja kuinka Jumala, Hengessä, ei voinut olla sukulaisemme ja ei voinut tulla sukulaiseksemme. Kun Jumala teki ihmisen omaksi kuvaksensa, hän oli henki-ihminen, ja eikä ollut ihmistä viljelemässä maata. Sitten Hän laittoi hänet maahan sen jälkeen kun… viiden aistin kanssa. Hän teki hänestä eläimen, jossa oli Jumalan Henki. Nyt, me olemme eläimiä. Me tiedämme sen. Me olemme nisäkkäitä. Nisäkkäät, lämminverinen eläin. Ja sitten Jumala tuli alas ihmisen muodossa; kun ihminen otti Jumalan muodon, Jumala otti ihmisen muodon lunastaakseen ihmisen takaisin. Oi, kuinka kaunis kuva, kuinka… Mikä ihmeellinen asia meillä tässä on.

1c Nyt, tänään, vain lyhyt kokous. Pidin teitä eilen illalla pitkään. Yhdeksän jälkeen huomaisin, kuinka ihmiset alkoivat, yksi alkoi nousta ylös ja kävellä täällä mennäkseen ulos. No niin, ymmärrättekö, se häiritsee. Se häiritsee kokousta. Ja kun se tekee sen, niin se ei ole teidän vikanne. Ehkä teidän pitää mennä linja-autolle tai jotain muuta, ja teidän täytyy olla siellä. Tiedän, mitä se merkitsee. Yritän kiirehtiä.

Nyt, huomenillalla, jos Jumala suo, haluan ottaa evankelioivan tekstin ja saarnata huomenillalla, jos Herra suo.

Tänä iltana haluan lukea joitain Kirjoituksia ja antaa muutamia lainauksia pohjustaakseni hiukan. Koska ymmärtämättä Sanomaa, ja te kaikki käytännössä olette outoja minulle ja ette tiedä mitään Sanomasta ja ettekä tiedä mitään, mistä tässä on kysymys, ja niin te vain umpimähkään yritätte hapuilla sitä.

Haluan teidän ymmärtävän. Se on Jumalan lupaus tälle ajalle! Wesley päivät eivät koskaan toimisi tänä päivänä. Lutherin päivät… Mikä oli vikana luterilaisilla? Wesleyläiset huomaisivat, että he elivät Lutherin valon loisteessa ja Jumala nosti esiin Wesleyn. Ja mikä oli vikana wesleyläisillä? He elivät Wesleyn loisteessa, kun helluntailaiset nousivat esiin. Nyt, mikä on vikana helluntailaisilla? Helluntailoisteessa eläminen.

Loiste on valon heijastuma, kuin kangastus tiellä. Se on paikka, jossa valo on ollut ja heijastaa sen valoa. Sama asia oli kyseessä, kun he hylkäsivät Jeesuksen. He elivät toisen ajan valon loisteessa, lain valossa. Ja he kieltäytyivät, tai epäonnistuvat näkemään Messiasta, kun heidän omat profeettansa olivat kertoneet tarkalleen, mitä Hän tulisi tekemään, kuinka Hänet tultaisiin tunnistamaan. Ja siellä Hän oli juuri sellaisena, kuin Hänen sanottiin tulevan olemaan. Ja he epäonnistuivat Hänen näkemisessään, koska he elivät toisen ajan valon loisteessa.

Ihmettelenpä, ystävät, tänään: “Minkä ajan kanssa teidän tämän hetkinen tilanteenne samaistuisi joidenkin noiden Raamatun henkilöiden kanssa?” Nyt, ajatelkaa sitä. Nuo kaikki fariseukset ja saddukeukset ja suuret uskonnolliset ryhmät, ja kuinka tärkättyjä ja suuria he olivat. Nyt, vain ajatelkaa. Minkä puolen te ottaisitte, jos Jeesus olisi maan päällä? Ei edes, ei yksikään seurakunta päästäisi Häntä sisälle, ei kukaan, paitsi ehkä muutamat ystävät. Nyt te tiedätte, että niin on profetoitu tapahtuvan viimeisenä aikana. Se on oikein.

1d Ja tiesittekö myöskin, että tuona päivänä Hänen otaksuttiin olevan kouluttamaton, lukutaidoton henkilö? Tiesittekö sitä? Tiesittekö, että Hänen tuli olla mielensä menettänyt henkilö? Eräänä päivänä Hän sanoi opetuslapsillensa (katsoi ympärilleen, Hänen kanssaan oli liian useita). Hän sanoi: “Ellette syö Ihmisen Pohjan lihaa ja juo Hänen Vertansa, niin teillä ei ole elämää itsessänne.”

Nyt, mitä ajattelisitte lääkärin tai tiedemiehen tai jonkun viisaan, älykkään henkilön ajatelleen? “Tuo mies on vampyyri ja yrittää saada meistä kaikista vampyyrejä. Juoda ihmisverta? Syödä…?

Hän ei koskaan selittänyt sitä. Hänen ei tarvinnut selittää sitä. Todellinen, alkuperäinen, ennalta määrätty Siemen tulee sieppaamaan sen. (Se tuli esiin tuossa pienessä naisessa, josta puhuimme edellisenä iltana, vaikka hän oli sellaisessa tilassa, niin vain nopeasti huomasi, mistä oli kyse.) Ja Hän sanoi (Silloin Hänen oli seitsemänkymmentä miestä, joita kutsui “opetuslapsiksi”). Hän sanoi: “Mitä te sanotte silloin, kun Ihmisen Poika korotetaan sinne, mistä Hän lähtöisinkin?”

“Korotettiin ylös?” Me näimme kehdon, jossa Häntä keinutettiin. Me tunnemme Hänen äitinsä. Me tunnemme tallin, jossa Hän syntyi. Me tulemme siitä kaupungista. Hän kalasti meidän kanssamme, ja niin edelleen. Kuka tämä tyyppi on? Miksi, me…” No niin, heidän oli liian vaikea uskoa, ja lähtivät pois.

Sitten Hän sanoi niille kahdelletoista: “Minä olen valinnut teidät kaksitoista, ja yksi teistä on paholainen.” Sitten Hän sanoi heille: “Tahdotteko tekin mennä pois?” Nyt, Hän ei koskaan selittänyt sitä. Hän ei koskaan sanonut heille, mikä Hänen lihansa oli ja mikä Hänen Verensä oli. Hän ei koskaan selittänyt heille, kuinka Hän tuli alas ja kuinka Hän tulisi menemään takaisin. Mutta katsokaa, koko ajan, nuo opetuslapsetkaan eivät selittäneet sitä, mutta he uskoivat sen. He eivät voineet selittää sitä. Heidät oli määrätty tuohon Elämään. He eivät osanneet selittää sitä.

Pietari sanoi: “Herra, kenenkä tykö me menisimme?” He tunsivat tuon hetken Sanoman. He tiesivät, minkälainen sen tulisi olla. He sanoivat: “Me tiedämme, että Sinulla, ja Sinulla yksin, on Elämän Sanat. Meillä ei ole muuta paikka, jonne voisimme mennä.”

Minne minä voisin mennä, mihin paikkaan tänään, jollet menisi Kristuksen, Raamatun, luokse? Hän on ehtymätön Jumalan Lähde. Mitä enemmän siitä nostetaan, sitä raikkaammaksi ja paremmaksi se tulee.

Nyt, jos suotte, niin haluan tänään lukea pienen tekstin, lukea meille vähän Kirjoituksista.

1e Ja se tulee kestämään vain noin kolmekymmentä- tai kolmekymmentäviisi minuuttia. Nousisimmeko seisomaan, kun menemme Pyhän Matteuksen lukuun. Pyhän Matteuksen 12. luku, alkaen jakeesta 38 sillä aikaa, kun kunnioittavasti kumarramme sydämemme.

Sitten muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat ja sanoivat: Opettaja, me haluamme nähdä merkin sinulta.

Mutta hän vastasi ja sanoi heille: Paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä; ja minkäänlaista merkkiä ei sille anneta paitsi profeetta Joonan merkki.

Sillä niin kuin Joonas oli kolme päivää ja kolme yötä valaan vatsassa, samoin on Ihmisen Poika oleva kolme päivää ja kolme yötä maan povessa.

Niniven miehet ovat nouseva tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja he ovat tuomitseva sen, koska he katuivat Joonan saarnaamisen vaikutuksesta, ja katso, tässä on suurempi kuin Joonas.

Etelän kuningatar on nouseva ylös tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja on tuomitseva sen, sillä hän tuli maan äärimmäisistä osista kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on suurempi kuin Salomo.

… ja katso, tässä on suurempi kuin Salomo.

Rukoilkaamme.

2       Herra, katsominen merkitsee “katsoa johonkin, kiinnittää huomio johonkin”. Muistakaamme nyt nämä Sanat: “Suurin kaikista on täällä”, Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Me pyydämme tämän siunausen, että Hän ottaisi nämä Sanat ja voitelisi ne ihmisten sydämille, että heillä voisi olla usko, joka osoittaisi, että Hän itse on elossa niin kuin Hän lupasi olla: “Katso, Minä olen teidän kanssanne aina, aina maailman loppuun asti, aina loppuun saakka.” Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

3       Me olemme puhuva vain muutaman hetken aiheesta: Kirjoitusten mukaiset ajan merkit.

4       No niin, Jeesus tässä nuhteli tuota sukupolvea, koska he eivät olleet uskoneet Hänen Kirjoitusten mukaista merkkiään. Tarkatkaa näitä fariseuksia. He tulivat Hänen tykönsä ja sanoivat: “Opettaja, me haluamme nähdä sinulta merkin.” Tarkatkaa heidän sokeuttaan. Tuo merkki oli jo tehty, he eivät tunnistaneet sitä.

5       Tiedättekö, uskon, että eräänä päivänä tulee tapahtumaan Ylöstempaus, eivätkä ihmiset tule tietämään siitä mitään!

6       Jeesus sanoi Pyhän Matteuksen 11. luvussa, kun Johannes oli tullut… tai, hänen opetuslapsensa olivat tulleet katsomaan Häntä ja palanneet takaisin. Hän sanoi: “Mitä te menitte ulos katsomaan? Tuulen heiluttamaa ruokoako vai miestä hienoissa vaatteissa? Vai menittekö te katsomaan profeettaa?” Hän sanoi: “Minä sanon todellakin profeettaa. Jos te nyt voitte sen vastaanottaa, niin tämä on hän, josta profeetta on puhunut sanoen: ‘Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä.’”

7       Eräänä päivänä, kun Hän puhui siitä, että Hän oli Ihmisen Poika, Hänen opetuslapsensa kysyivät Häneltä: “Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Elian täytyy ensin tulla?”

8       Katsokaa nyt, Malakian 3. luvussa sanotaan: “Minä tulen lähettämään sanansaattajani kasvojeni edellä”, Jeesus viittasi tuohon Kirjoitukseen. Ei nyt se Malakia 4, se puhuu toisesta ajasta. Katsokaahan, Malakia 3 oli toinen aika: “Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä.”

9       Malakia 4, Hänen tullessaan, silloin tullaan maa polttamaan ja vanhurskaat kävelevät tuhkien päällä Tuhatvuotisvaltakunnassa, emmekä me koskaan tehneet niin Johanneksen tulon jälkeen. Mutta se tulee tapahtumaan viimeisen päivän sanansaattajan tulemisen jälkeen, joka tulee palauttamaan ihmisten sydämet takaisin alkuperäiseen Evankeliumiin, isien Uskoon, senkaltaiseen uskoon, joka heillä oli uudessa Seurakunnassa Jerusalemissa. Ja se tullaan asettamaan ennalleen viimeisinä päivinä. Se tulee olemaan pieni ryhmä, mutta sillä on oleva aivan samankaltainen luonteenpiirre, kuin mitä Elialla ja Johanneksella oli, jotka molemmat rakastivat erämaita. He olivat “naistenvihaajia”, ja sillä tavalla, ja kirkkokuntien lyöjiä. Ja se on oleva aivan saman tyyppinen henkilö, mutta hänellä on oleva Totuus, vahvistettu, tunnistettu Totuus. Se on luvattu.

10   No niin, me tiedämme, että Jeesus kääntyi ja sanoi heille: “Elias on jo tullut, ettekä te tienneet sitä.”

11   Eikö se nyt olisi kovin surullista, jos eräänä näistä päivistä huomaisimme seurakunnan olevan ahdistuksen ajassa? Minä en nyt ole täällä saarnatakseni oppia. En tee sitä. Minä arvostan veljiäni. Mutta jos suotte minulle anteeksi ja annatte minun lisätä tämän siihen. Minä, omasta puolestani, henkilökohtaisesti, tietenkin minä uskon, että seurakunta menee ahdistuksen lävitse, mutta ei Morsian. Morsian menee Kotiin. Katsokaahan, Jumala tuo Morsiamen ulos seurakunnasta samalla tavoin kuin Hän toi kansan ulos kansasta, Egyptissä. Näettekö? Morsian, se on naisen Siemenen, jäännös, valittu. Hänen asiansa on päättää, minne Hän panee kaavan, mutta jäännös on se, joka on leikattu pois kaavan ympäriltä. Naisen siemen oli ulkoisimmassa pimeydessä, mutta ei valittu Seurakunta. Se on jo tuomittu ja puhdistettu, koska se on Kristuksessa. Sen ei tarvitse käydä minkään muun lävitse. Toisten täytyy mennä tuomion lävitse, koska he eivät olleet sisällä.

12   Nyt yhtenä näistä päivistä tuo pieni vähemmistö: “Niin kuin oli Nooan päivinä, jolloin kahdeksan sielua pelastui veden kautta, samoin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa. Lootin päivinä, jolloin kolme sielua pelastui tulesta, samoin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.”

13   He odottavat jotakin suurta valtavaa maailmanlaajuista jotakin, vaikkei sellaista ole edes Kirjoituksessa. Näettekö? Yhtenä näistä päivistä he tulevat sanomaan: “Mutta minä ajattelin Raamatun sanovan, että seurakunta pääsisi pakoon kaikkea tätä?” Morsian pääsee pakoon sitä.

14   Ja ajatelkaa vain, Nooan jälkeen… “Samoin kuin oli Nooan päivinä.” Nooa meni sisälle arkkiin, ja ovi suljettiin. Hän meni sisälle toukokuun seitsemästoista, ja ovi suljettiin, eikä sadetta tullut seitsemään päivään sen jälkeen, kun hän meni sisälle arkkiin. “Eivätkä he olleet tietoisia sitä.” Jumala sulki oven.

15   Ja eräänä päivänä armon ovi tulee olemaan suljettu. Ja ihmiset jatkavat suoraan eteenpäin ajatellen pelastuvansa ja saarnaavat, ja niin edelleen, ja armo on halveksien hylätty viimeisen kerran, eivätkä he tiedä sitä, ennen kuin se on poissa.

16   Muistakaa, satoja ihmisiä katoaa joka päivä maailmanlaajuisesti, joista emme voi pitää lukua. “Siellä on yksi pellolla, Minä otan toisen… Kaksi on vuoteella ja Minä otan toisen.” Se on maailmanlaajuinen, joten ei tarvita kovinkaan monia tuohon pakoon pääsevään, ylöstemmattavaan Morsiameen. Muistakaa merkit.

17   Israel luotti aina merkkeihinsä älykkäiden puheiden sijasta. Heidän oletettiin tekevän niin. Jumala lähetti heille profeettoja. Profeetat tekevät merkkejä.

18   Ja merkit, aina kun on merkki, Kirjoitusten mukainen merkki, täytyy tuota kirjoitustenmukaista merkkiä seurata Kirjoitusten mukainen ääni. Ja sen täytyy kaiken olla luvattu kirjoitustenmukaisesti.

19   Niinpä katsokaahan, te menette trendin mukana. Kuten Luther vanhurskauttamisessa, se oli kaikki, mitä hän tiesi, siinä kaikki. He tyytyivät siihen ja menivät omaan oppiinsa. Tässä tuli Wesley pyhittämisen kanssa ja meni suoraan sen ohitse. Sitten hän organisoitui. Mukaan tulivat helluntailaiset lahjojen palauttamisen kanssa, ja he organisoituivat. Ja Jumala liikkuu suoraan eteenpäin, suoraan eteenpäin, koko ajan, näettehän, kutakin päivää varten, kutakin Seurakunta Aikakautta varten.

20   Teillä on siitä hämmästyttävä kuva tänä iltana, joka menee tuohon kirjaan, kuinka Herra kolme vuotta sitten antoi minun piirtää sen taululle ja osoittaa, miten Seurakunta Ajanjaksot epäonnistuisivat, ja kuinka se menisi ylös ja alas. Ja niin pian kuin piirtäminen oli saatettu päätökseen, tuo suuri Herran Enkeli, tuo Valo, käytännöllisesti katsoen yhtä monen ihmisen edessä kuin täällä istuu, tuli sinne sivuseinälle ja seisoi siellä. Ja ihmiset pyörtyilivät. Ja Se itse piirsi sen sinne seinälle. Kolme vuotta myöhemmin kuu pimeni ja meni täysin pimeäksi, aivan tarkalleen, sinä päivänä… juuri ennen kuin paavi, ensimmäinen paavi, lähti Roomasta.

21   Ja kun seurakunta ja ekumeeninen neuvosto ovat valmiina… Oi, veli, sisar, on parempi, että en aloita siitä. Me olemme aivan täällä lopussa. Jokainen merkki, kaikki on aivan oikealla paikallaan.

22   Jumala antaa merkkejä. Kirjoitustenmukaisia merkkejä, Äänen antamia Kirjoitusten merkkejä. Muistakaa, kun Mooses… Miksi merkki annetaan? Jotta se kiinnittäisi huomion. Merkin tehtävä on kiinnittää huomiota. Sitten, jos tuolla merkillä ei ole minkäänlaista ääntä, tuo merkki ei ole oikein. Ja jos tuo merkki antaa tuon saman vanhan kirkollisen äänen, tuo merkki ei ole Jumalasta, jos tuo ääni ei ole muuttunut. Ja tuo muutos täytyy olla Kirjoitusten mukainen merkki, se täytyy olla Kirjoitusten mukainen ääni.

23   Sanokaamme esimerkiksi, että hänen kirkkokunnallinen äänensä seurasi jotain tiettyä merkkiä. Jumala ei koskaan lähettänyt sitä. Meillä on ollut kirkkokunta kaikki nämä vuodet. Sen täytyy olla jotakin erilaista. Sen täytyy olla NÄIN SANOO HERRA Kirjoituksissa. Jumalan täytyy luvata se Sanassa, ja sitten merkin tehtävä kiinnittää ihmisten huomion siihen. Ja sitten tuota merkkiä seuraa ääni, joka on siihen kuuluva oppi.

24   Jeesusta pidettiin kunnon miehenä. Hän oli nuori rabbi, Galilean profeetta. Hän, kun Hän paransi sairaita, ja niin edelleen, Hän oli Suuri Mies, mutta eräänä päivänä Hän istui alas ja alkoi puhua ja sanoi heille: “Minä ja Isä olemme yksi.” Se oli tuo ääni, joka seurasi sitä. Oi, ei, sitä he eivät halunneet. He olivat valmiit vastaanottamaan merkin, mutta ääntä he eivät halunneet vastaanottaa. “Kun te näette Ihmisen Pojan nousevan ylös sinne, mistä Hän tuli”, sitä he eivät voineet ollenkaan ymmärtää. Näettekö? Mutta kun tuo ääni alkoi seurata merkkiä, he eivät halunneet olla missään tekemisissä sen kanssa. On aina oleva merkki ja ääni!

25   Syynä siihen, miksi Mooses otti pois kenkänsä, oli tuo merkki, joka kiinnitti hänen huomionsa. Hän katsoi ja näki tuon puun siellä olevan tulessa.

26   No niin, hän oli kemisti. Hän oli suuri tiedemies. Hänelle oli opetettu kaikki egyptiläisten viisaus. Ja tieteessä osalta he tekivät asioita, joita me emme voi tehdä tänä päivänä. He rakensivat pyramideja, sfinksejä, ja heillä oli balsamointineste, jota meillä ei ole, väriaineita joita meillä ei ole. Se oli suurempi sivilisaatio ja enemmän koulutettu, kuin se, mikä meillä on tänään. Ja Mooses oli heidän opettajansa. Ja kun hän näki tuon puun palavan ilman, että paloi poroksi, hän on epäilemättä voinut sanoa sydämessään: “Menenpä ja poimin muutamia noista lehdistä ja vien ne laboratorioon ja katson, mitä kemikaalia niihin on ruiskutettu.” Jos hän olisi tehnyt sen, tuo ääni ei olisi koskaan puhunut hänelle.

27   Te ette voi laskelmoida ja ratkaista Jumalaa. Teidän täytyy istuutua Hänen viereensä ja puhua asia selväksi. Ottakaa pois kenkänne, kuten silloinkin. Pankaa pois koulutuksenne. Katsokaa suoraan Hänen Sanaansa ja sanokaa: “Minä en välitä siitä, mitä kuka tahansa muu sanoo. Sinä olet luvannut sen täällä tätä päivää varten, ja se on Totuus.” Mooses otti pois kenkänsä.

28   Tarkatkaa tuota ääntä, joka siitä tuli. Jos se ei olisi ollut Kirjoitusten mukainen ääni, Mooses ei olisi uskonut sitä. Tuo merkki herätti huomiota, ja tuo merkki kiinnitti profeetan huomion.

29   Profeetta itsessään on merkki. Kun Jumala lähettää profeetan, olkaa varuillanne, sitä seuraa tuomio. Se on aina seurannut sitä ja tulee aina seuraamaan. Ei ole mitään tapaa kiertää sitä. Ja se menee suoraan ihmisten päiden ylitse, eivätkä he koskaan tiedä sitä, ennen kuin se on mennyt liian pitkälle. Ei ole ihme, että Jeesus sanoi: “Te rakennatte ja valkaisette profeettojen hautoja ja te olette niitä, jotka panivat heidät sinne. Ja niin kuin teidän isänne tekivät, niin tulette tekin tekemään.” Ja he tekivät sen.

30   Nyt me näemme tulevan näyttämölle. Me näemme Mooseksen nousevan tässä esiin. Ja nähtyään tuon pensaan hän lähestyi sitä. Ja siitä lähti ääni, joka sanoi: “Ota pois kenkäsi, sillä se maa, jolla seisot, on pyhä.” Hän otti pois kenkänsä ja polvistui. Ja Hän sanoi: “Minä olen Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Sieltä tuli Kirjoitusten mukainen ääni. “Ja Minä muistan lupaukseni ja olen nähnyt kansani ahdingon. Minä muistan lupaukseni ja Minä lähetän sinut sinne tekemään sen. Ja Minä teen sinut Äänekseni.”

31   “Ja Minä annan sinulle kaksi merkkiä. “Yksi niistä tulee olemaan kädessäsi. Ja sinä tulet ottamaan tuon sauvan ja muuttamaan sen käärmeeksi.” Ja toinen asia oli se, että hän pani kätensä poveensa, ja se oli jumalallinen parantuminen. Hän sanoi: “Jos he eivät usko ensimmäisen merkin ääntä, silloin he tulevat uskomaan toisen merkin ääntä. Ja jos he eivät sitä usko, ota vettä virrasta ja kaada se maan päälle, ja se on muuttuva vereksi. Se tarkoittaa sitä, että heidän verensä on jo silloin vuodatettu siihen. Egypti on lopussa.”

32   Meillä on ollut ensimmäinen ja meillä on nyt toinen. Ja olisikohan seuraava verellä kasteleminen. Ihmettelenpä, missä me seisomme tänä iltana? Äänet ja merkit, Jumala antaa nuo merkit. Ei, ajatelkaa vain niitä asioita, joita olemme nähneet tehtävän, Kirjoitusten mukaisia Ääniä, tulkintoja.

33   Nyt tässä suuressa heijastuksessa, jonka alla ihmiset ovat, ja heidän silmissään on tuijotus ja he sanovat: “Minä kuulun tähän. Minä kuulun tuohon.” Sillä ei ole sen enempää tekemistä Jumalan kanssa kuin millään muullakaan, ei ollenkaan.

34   Jumala, jokaisen sukupolven aikana, on lähettänyt merkkejänsä. Jeesus sanoi, että ennen Hänen Tulemustansa Hän näyttäisi merkkejä, ennen Hänen Tulemustaan. Ihmisiä on aina muistutettu uskomaan Kirjoitusten mukaisia merkkejä. Niiden täytyy olla tunnistettuja Kirjoituksen merkkejä. Jumala aina…

35   Kuten sanoin eilen illalla, kun seurakunta saa asiat sekaisin ja on mennyt pois, silloin Hän voitelee yhden henkilön. Jokainen mies eroaa toisesta. Hän voitelee yhden. Jumala on yksi, ja niinpä Hän voitelee yhden henkilön. Hän ei ole koskaan käyttänyt mitään ryhmää. Hän käyttää aina yhtä, Hän on aina tehnyt niin. Hän ei koskaan muuta suuntaansa. Hän käyttää yksilöä. Ja Hän lähettää sen esiin, hän saarnaa Sanoman. Se hylätään, jyrkästi, mutta kaikki ne, joiden tulee tulla tuosta sukupolvesta, tulevat. Ensimmäinen vartio, toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes, sitten seitsemäs, ja sitten Ylkä tuli. Ja me olemme seitsemännessä.

36   Ja me näemme näiden kirkkokunnallisten seurakuntien juoksevan… Ja minä häpesin näitä, teitä Kristittyjä Liikemiehiä, eräänä iltana, kun te laitoitte tuohon Kristittyjen Liikemiesten lehteen: “Pyhä Isä, se-ja-se.” Ettekö te helluntailaiset tiedä, että meidän “ei oleteta kutsuvan ketään miestä ‘Isäksi’ tämän maan päällä”? Se osoittaa, että jonkinlainen heijastus on sokaissut teidän silmänne. Kyllä. Ja ettekö te käsitä, että nuo ihmiset… Raamattu sanoi, että kun tämä jäännös, “tämä nukkuva neitsyt tulee ostamaan Öljyä”, niin he eivät saaneet sitä? He ovat voineet tanssia Hengessä, puhua kielillä, mutta minä olen nähnyt perkeleiden tekevän niin. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Minä puhun Pyhästä Hengestä, raamatullisesta Pyhästä Hengestä.

37   Olen nähnyt heidän tekevän niin pakanalähetyskentillä. Olen ollut seitsemän kertaa ympäri maailman, kaiken kaltaisten pakanain joukossa, ja noin satatuhatta, tai noin sata- ja viisikymmentätuhatta on ollut koolla yhdellä kertaa. Ja olen nähnyt kuinka noitatohtorit ja kaikki haastavat teidät tekemään sen. Teidän on silloin parasta tietää, mistä te puhutte. On parasta, ettei teillä ole vain jotakin järjellistä puhetta, vaan teidän on parasta kyetä Jumalan kanssa vahvistamaan sen, mistä te puhutte, tai muussa tapauksessa älkää menkö sinne kentälle. He saattavat teidät hämillenne.

38   Mutta muistakaa, meidän Jumalamme on yhä Elian Jumala. Hän on yhä sama Jumala, joka Hän aina on ollut. Hän on yhä sama Jumala. Hän liikkuu samassa ympyrässä. Hän tekee saman asian. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Olen nähnyt heidän seisovan mykistyneinä, ja heidät on viety pois kentältä halvaantuneina. Jumala yhä pysyy Jumalana. Huomatkaa nyt, Jeesus kertoi meille, että nämä asiat tapahtuisivat viimeisinä päivinä, ja me näemme ne juuri tarkalleen Hänen Tulemuksensa merkkeinä. Kaikki!

39   Me kaikki olemme samaa mieltä siitä, että me olemme maailman lopussa. Mutta kun Hän alkaa tulla alas Seurakuntaan ja tehdä niitä asioita, joita Hän tulee tekemään Seurakunnalle, Ruumiille, Morsiamelle viimeisinä päivinä, silloin me käännämme nenämme pystyyn ja kävelemme pois. Katsokaahan, sen vain on oltava sillä tavalla. Maailma nostaa nenänsä Sille. He yrittävät olla huomioimatta Sitä.

40   Katsokaa näitä televisio-ohjelmia täällä, kun liian monet helluntailaiset jäävät kotiin keskiviikkoiltana katsomaan Me rakastamme Sucya, jotakin moraalitonta näytelmää, jotakin neljä tai viisi kertaa naimisissa ollutta naista, tai jotakin miestä, ja rakastatte sitä enemmän kuin Seurakuntaanne, Kristustanne. Ei ole ihme, ettei meillä voi olla herätystä, ei ole ihme, koska meillä on sen kaltaisia asioita maailman rakkauden ollessa suurempi kuin Jumalan rakkaus, joka on teidän sydämessänne.

41   Oi, me voimme kävellä eteen ja tehdä ratkaisu, panna nimemme kirjaan, mennä ulos ja elää maailman mukana. Sitä maailma haluaa. Sitä seurakunta haluaa. Se haluaa säilyttää tunnustuksensa ja uskoa olevansa kristitty ja elää miten vain haluaa. Älkää murehtiko. Te saatte tehdä sen tuossa ekumeenisessa neuvostossa. He antavat teidän tehdä, mitä te vain haluatte.

42   Mutta muistakaa. Morsian tulee olemaan uloskutsuttu, erotettu ja erilainen, täytetty Pyhällä Hengellä, syntynyt, pesty Karitsan Verellä. Se on puhdas neitsyt, Sanan mukaisesti puhdas. Sana ja hän ovat sama. Niin kuin mies ja hänen vaimonsa tulevat yhdeksi avioliitossa, samoin tekee myös todellinen, aito Jumalan Seurakunta, kun hän tulee Kristukseen. Raamattu on vahvistettu “aamenella”, jokainen lupaus. Ei ole mitään merkitystä sillä, mitä joku kirkkokunta sanoo. Se sielu, joka on uskovassa, vahvistaa sen, koska hänessä oleva Sana puhuu Sen julki.

43   “Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka ja se on sydämen ajatusten ja aikomusten erottaja.” Raamattu sanoo niin. Siten se on vahvistettu ja tunnettu.

44   Huomaa, veljeni, pane se merkille. On paha asia, että me emme näe näitä asioita. Jeesus puhui niistä.

45   Hän oli heidän Kirjoitusten mukainen merkkinsä, eivätkä he tunteneet Häntä. Hän oli täsmälleen Kirjoitusten mukainen merkki. Hän sanoi heille olevansa. Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia. Te ajattelette, että teillä on niissä Iankaikkinen Elämä, ja Ne juuri todistavat Minusta. Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko sitä.”

46   Jokaisella on oma henkilökohtainen tulkintansa. Jokaisella kirkkokunnalla on näitä seminaareja, joissa he hautovat esiin hautomakonesaarnaajia. Olen aina säälinyt hautomakoneella haudottua kananpoikaa, koska ei ole äitiä. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon se piipittää, se ei saa äidinhoitoa. Samalla tavalla nämä hautomakoneet työntävät esiin pappeja, jotka joskus eivät tiedä Jumalasta enempää kuin hottentotti tietää egyptiläisestä ritarista, tai kani siitä, kuinka panna jalkaansa lumikengät.

47   Se, mitä me tarvitsemme, on kokenut saarnaaja, joka on ollut erämaan takaosassa ja pysynyt siinä paikassa Jumalan johdossa, kunnes Tulipatsas on tullut alas hänen eteensä samalla tavoin kuin Se teki Mooseksellekin, ja silloin kukaan ei voi ottaa sitä pois häneltä. Hän oli siellä, kun se tapahtui. Se on nyt totta. Takaisin Jumalaan, takaisin Hänen Raamattuunsa.

48   Jeesus sanoi: “Jos te olisitte tunteneet Minut, te olisitte tunteneet Minun päiväni.”

49   Jokaisella on oma tulkintansa. Metodisteilla on omansa, baptisteilla, presbyteereillä, helluntailaisilla ja kaikilla heillä muilla on omat tulkintansa. Mutta Raamattu sanoo: “Jumalan Sana ei ole henkilökohtaisesti tulkittavissa.”

50   Mikä sitten on Sen tulkinta? Hän itse tulkitsee Sen. Hän sanoi: “Tulkoo valo”, ja siellä oli valo. Se ei tarvitse mitään tulkintaa. Hän sanoi: “Neitsyt on tuleva raskaaksi”, ja hän tuli. Se ei tarvitse mitään tulkintaa.

51   Hän sanoi: “Viimeisinä päivinä Hän vuodattaisi Hengestänsä kaiken lihan päälle”, ja Hän teki sen. Se ei tarvitse mitään tulkintaa. Se on jo tehty kaikkien arvostelijoiden edessä, jotka sanoivat, ettei sitä voitaisi tehdä. Jumala teki sen joka tapauksessa, koska Hän tulkitsee Sanansa.

52   Hän sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, samoin on oleva lopunajalla, kun Ihmisen Poika tuodaan julki.” Ei ole mitään tarvetta millekään tulkinnalle. Se tulkitsee itsensä, kaikki nämä lupaukset, jotka Hän antoi.

53   Hän sanoi: “Hän, joka uskoo Minuun, on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen, niitä asioita, joita Minä teen, myös hän on tekevä.” Se ei tarvitse mitään tulkintaa, Hän vain tekee sen. Siinä kaikki. Jos… “Minä olen Viinipuu, te olette oksia.” Tuo sama Elämä, joka on Viinipuussa, on oksissa, samanlaisessa oksassa, joka tuli esiin Helluntaipäivänä.

54   Seisoin eräänä päivänä katsomassa salaperäistä näkyä. Hyvä ystäväni ja veli Jack Mooren ystävä, John Sharrit, Herra siunatkoon häntä, se tapahtui palvelutehtäväni alussa. Hänellä ei ollut lapsia. Hän työskenteli kahdellakymmenelläviidellä sentillä tunnissa ja murskasi betonia kadulla. Hän tuli kokoukseen ja Herra siunasi häntä. Hän sai viisi lasta ja nyt hän omistaa puolet Phoenixista. Hän antaa noin kaksi tai kolme miljoonaa joka vuosi Herralle. Seisoin hänen maatilallaan äskettäin, yhdellä niistä, missä hänellä oli vakituisesti töissä tuhatviisisataa meksikolaista. Ja tuolla koko seudulla ei ole muuta kuin puuvillaa, perunaa, paikka toisensa jälkeen. Hän itse omistaa ne, ja viisitoista vuotta sitten hän sai neljännesdollarin tunnilta betonin murskaamisesta. Hän luotti Jumalaan.

55   Katselin erästä hänen puistaan ja siinä oli niin monen kaltaisia eri hedelmiä. Hänellä on suuria sitrushedelmä tarhoja. Ja minä sanoin: “Veli Sharrit, mikäs tuo puu tuolla on?”

Hän sanoi: “Veli Branham, siinä on kaiken kaltaisia hedelmiä.”

56   Minä sanoin: “Mutta, siinä on sitruunoita, siinä on… näen siinä tangeriineja, tangeloja. Näen sitruunoita, greippihedelmiä ja appelsiineja.” Minä kysyin: “Minkä kaltainen puu se on?”

Hän sanoi: “Appelsiinipuu.”

Minä sanoin: “Appelsiinipuuko? Kun sillä nuo kaikki hedelmät siinä?”

Hän sanoi: “Kyllä, ne ovat oksastettuja. Ne on pantu siihen.”

Ja minä sanoin: “Oi, ymmärrän. Sitäkö kutsutaan ‘oksastamiseksi’?”

57   Hän sanoi: “Kyllä, veli Branham.” Ja hän selitti, kuinka he tekevät sen tiettynä vuodenaikana, ja kuinka he oksastavat tämän oksan.

58   Minä sanoin: “Nyt, ensi vuonna, siinä ei tule olemaan mitään tangeriineja, ei mitään tangeloja, siinä ei tule olemaan mitään muita hedelmiä kuin appelsiineja.”

59   Hän sanoi: “Oi, ei. Ei, ei.” Hän sanoi: “Greippihedelmän oksa tuottaa greippihedelmän. Tangeriini tuottaa tangeriinin. Sitruuna tuottaa sitruunan.”

“Mutta”, minä sanoin, “minkä kaltainen puu se on?”

Hän sanoi: “Appelsiinipuu.”

60   “Mutta jos tuo appelsiinipuu koskaan työntää esiin toisen oksan”, minä kysyin, “mitä se tulee tuottamaan?”

Hän sanoi: “Appelsiineja.”

Minä sanoin: “Ymmärrän.” Oi, kyllä. Miksi? Ne ovat kaikki sitrushedelmiä.

61   Me kaikki väitämme olevamme Kristuksessa. Mutta me tulemme Sinne kirkkokunnallisen uskontunnustuksen kanssa, ja me elämme Siitä. Niin se on. Mutta jos tuo Puu koskaan työntää esiin toisen oksan, kirjoitetaan sen jälkeen toinen Apostolien Teot. Se on oleva sen ensimmäisen oksan kaltainen, joka tuli esiin. Se on oleva Pyhän Hengen täyttämä, Pyhän Hengen innoittama, Pyhä Henki. Siinä ei ole oleva minkäänlaista uskontunnustusta. Se on oleva Sana.

62   Monet teistä kuuntelevat ääninauhojani, ja teillä on tuo Sanoma Morsianpuusta. Hedelmä on aivan latvassa ehtoovalojen kypsytettävänä. No niin, ja ehtoovalot kypsyttävät hedelmän tällä kerralla.

63   Me huomaamme nyt, että heidän olisi tullut tuntea Hänet, mutta he eivät tunteneet Häntä. Samoin on meidänkin ajassamme, he eivät tunne Häntä. Jeesus tässä viittasi… Nopeasti nyt, niin että pääsemme Sanomaan. Jeesus viittasi takaisin ja Hän oli tehnyt merkkejä, osoittanut heille, että Hän oli Messias ja tehnyt Messiaanisen merkin täsmälleen niin kuin Messiaan oletettiin sen tekevän. Oi, useat heistä, niin kuin puhuimme eilen illalla, uskoivat sen.

64   Me huomaamme, että tuo nainen kaivolla uskoi sen, eikä hän ollut koulutettu. Hän oli huonomaineinen. Mutta niin pian kuin hän oli nähnyt tuon merkin, hän sanoi: “Herra, minä ymmärrän, että Sinä olet profeetta. Ja minä tiedän, että kun Messias tulee, Hän tulee tekemään tämän.”

Hän sanoi: “Minä, joka puhun sinun kanssasi, olen Hän.”

65   Ja hän meni Sykarin kaupunkiin ja kertoi heille kaikki ne asiat, joita Hän oli tehnyt, ja sanoi: “Tulkaa katsomaan Miestä, joka kertoi minulle, mitä olen tehnyt. Eikö tämä ole itse Messias?” Ja Raamattu sanoo… Hän ei tehnyt sen enempää, mutta he uskoivat Häntä, Häneen, tuon huonomaineisen naisen todistuksen tähden.” Puhukaa nyt ylösnousemisesta Joonan päivinä ja tämän sukupolven tuomitsemisesta?

66   Huomatkaa, me näemme sitten Natanaelin, Pietarin ja muut, jotka uskoivat. Me näemme sokean Bartimeuksen.

67   Me näemme pienen Sakkeuksen puuhun kätkeytyneenä sanovan: “Jeesus ei ole koskaan huomaava minua täältä ylhäältä.”

68   Ja Jeesus pysähtyi puun alle, katsoi ylös ja sanoi: “Sakkeus, tule alas.” Hän oli Sana, ja Sana erottaa sydämen ajatukset.

69   Ja nuo fariseukset ja tuon päivän oppineet tuomitsivat Sen, koska Siinä ei ollut kirkollisuuden kiiltoa ja loistoa. Sillä ei ollut sitä koulutuksellista asemaa, joka sillä olisi pitänyt olla. Sillä ei ollut niitä asioita, joita kirkollisuudella olisi pitänyt olla, valtavan suuria huppupäähineitä ja ympärikäännettyjä kauluksia ja jotakin muuta, ja osasivat puhua jonkinlaisia sanoja, jotka menivät tavallisten ihmisten päiden yli.

70   Ja Raamattu sanoo: “Tavalliset ihmiset kuuntelivat Häntä mielellään.” Hän puhui tavallista kieltä. Hän eli tavallisen miehen elämää.

71   Sitten me huomaamme, mitä tapahtui, kun Hän teki tämän. He eivät voineet uskoa sitä ja sanoivat: “Tämä mies on Beelsebul. Hänessä on saastainen henki.” Toisin sanoen: “Hän joko käyttää telepatiaa tai sitten Hän on jonkin tyyppinen ennustaja.” Ja jokainen tietää, että se on perkele, ja se on jäljittelyä. Ja niin me sitten huomaamme, että he tuomitsivat Hänet.

Ja tässä he sitten seisoivat ja sanoivat: “Opettaja, näytä meille merkki.”

72   Mitä Hän kääntyi sanomaan heille? Hän sanoi: “Paha ja avionrikkoja-sukupolvi tavoittelee merkkejä.” Tarkatkaa nyt: “Paha ja avionrikkoja-sukupolvi.” Hän profetoi. Hän sanoi: “Ja he tulevat saamaan sen, tuo paha ja avionrikkoja-sukupolvi.” Ja jos se ei ole se sukupolvi, jossa me elämme, niin en tiedä mikä sellainen olisi. Muistakaa, kaikilla profetioilla on monta merkitystä.

73   Ottakaa Matteuksen 3. luku, jossa sanotaan: “Egyptistä Minä kutsuin poikani.” Seuratkaa alaviittaa taaksepäin ja te näette Hänen puhuneen Jaakobista poikanaan. Mutta myös suuremman Poikansa, Jeesuksen, Hän kutsui Egyptistä.

74   Nyt me huomaamme siellä: “Paha ja avionrikkoja-sukupolvi tavoittelee merkkiä, ja he tulevat saamaan sen, sillä tuo paha ja avionrikkoja-sukupolvi tulee näkemään ylösnousemuksen merkin. Samoin kuin Joonas oli valaan vatsassa kolme päivää ja yötä, samoin täytyy Ihmisen Pojan olla maan povessa ja sitten Hän on nouseva ylös.” Siitä on kulunut kaksituhatta vuotta, ja me olemme toisessa pahassa ja avionrikkoja-sukupolvessa. Ja he ovat saamassa ylösnousseen Kristuksen merkin, joka on elävänä keskuudessamme tuhannenyhdeksänsadan vuoden jälkeen! Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan.

75   Joona, kuten tunnemme, me tiedämme, että hän oli profeetta. Monet puhuvat hänestä jonkinlaisena karkulaisena. Hän ei ollut sellainen. “Vanhurskaan askeleet ovat Herran määräämät.” Luin äskettäin erästä kirjaa. Hän lähti menemään Tarsiiseen Niiniven sijasta, mutta se kaikki oli Jumalan suunnitelmassa. “Vanhurskaan askeleet.” Koska joskus jokin paha lankeaa päällenne, tai jotakin.

76   Samoin oli Jobin kohdalla. Hän ei ollut… Job oli paras mies maassa omana aikanansa, paras mies, jonka Jumala voi löytää, ja kuitenkin katsokaa, mitä hänelle tapahtui. Jumala ei kurittanut häntä. Hän koetteli häntä. Hän todisti Saatanalle, että Hänellä oli joku, joka uskoisi Häntä vaikeuksienkin edessä.

77   Niinpä Joonan kohdalla oli samoin. Me näemme hänen olevan matkallaan Niinivehen ja hän otti laivan Tarsiiseen ja sitten hän… Ja merenkäynti alkoi nousta, ja hän oli nukkumassa. Hän sanoi heille: “Sitokaa käteni ja jalkani ja heittäkää minut mereen, sillä minä olen sen aiheuttaja.” Ja he heittivät hänet mereen, ja siellä uiskenteli ympäri suuri valas vaaniskellen saalista ja se nielaisi tämän profeetan.

78   Muistan äskettäin Louisvillessä, Kentuckyssa, missä minulla oli tapana asua virran vastapäisellä rannalla Indianan puolella. Heillä oli siellä valas rautatievaunussa. Joku pieni “ricky”, jolla ei ollut enempää älyä kuin, mitä pystyi hallitsemaan, sanoi: “Te olette kuulleet tuon vanhan tarinan siitä, kuinka valas nielaisi Joonan.” Hän otti pesäpallon ja työnsi sen tuon valaan nieluun ja sanoi: “Katsokaahan tätä.” Hän sanoi: “Ei edes pesäpallo mene siitä lävitse.” Hän sanoi: “Tuo vanha taru siitä, että valas olisi niellyt Joonan”, hän sanoi, “on vain tarua.” Se oli liikaa minun kestettäväkseni.

79   Minä sanoin: “Hetkinen vain, herra.” Hän selitti kuinka mahdotonta olisi miehen ollut mennä tuosta kurkusta lävitse. Minä sanoin: “Sinä et ole lukenut tuota Kirjoitusta, herra. Eikä se ole mikään taru. Se on Totuus.”

Hän katsoi minuun ja sanoi: “Kuka sinä olet?”

Minä sanoin: “Minä olen saarnaaja Branham, virran toiselta puolelta.”

Hän sanoi: “Oi, ymmärrän, saarnaaja, joka uskoo sen.”

Minä sanoin: “Koko sydämestäni, koko sydämestäni.”

80   Ja hän sanoi: “Mutta katsohan tänne, hyvä herra, en halua kiistellä. Ja minä ihailen asennettasi, ja niin edelleen, mutta”, hän sanoi, “tieteellisesti ajatellen, te tuskin voisitte panna miehen kättä sen kurkusta lävitse.”

81   Minä sanoin: “Hyvä herra, sinä et lue tuota Kirjoitusta oikein. Raamattu sanoo, että tämä oli erikseen ‘valmistettu kala’.” Näin on. Jumala sanoi, että Hän ‘valmisti kalan’.

82   Minä uskon, että se, mitä Jumala sanoo, on Totuus. Tämä oli erikoisesti ‘valmistettu kala’.” Hän nosteli nenäänsä silmälaseineen ylös ja alas kaksi tai kolme kertaa ja jatkoi luentoaan. Jokainen nauroi. Se oli erikoinen kala. Jumala valmisti tuon kalan nielaisemaan Joonan. Oi, minä uskon sen koko sydämestäni. No niin, me huomaamme sitten, että se nielaisi hänet.

83   Mikä kala tahansa menee syötyään suoraan pohjalle. Ruokkikaa pientä kultakalaanne ja tarkatkaa, mitä tapahtuu. Ne menevät suoraan tuon pienen akvaarion pohjalle, jossa teillä ne ovat, ja ne lepäävät pienet evänsä pohjaa vasten. Niiden pieni vatsa on täynnä, joten ne menevät sinne alas lepäämään.

84   Niinpä kun tämä suuri kala nielaisi Joonan, sen on täytynyt mennä alas pohjalle lepäämään ja paeta myrskyäviä aaltoja. Se katseli tuota herätystä nähdäkseen mitä voisi löytää, tuota herätystä tuolla merellä, tiedättehän, sen liikkuessa ylös ja alas tuulten viuhuessa. Niinpä se löysi tämän saarnaajan ja nielaisi hänet ja meni alas pohjalle.

85   Nyt tässä, Joona oli siellä tämän valaan vatsassa ja hänen kätensä ja jalkansa olivat sidottuina ja hän makasi valaan oksennuksessa.

86   Olen usein kuullut ihmisten sanovan: “Puolestani rukoiltiin eilen illalla, eikä käteni ole yhtään parempi. Se on yhä rampa. Minulla yhä on vatsakipuni. Minun silmäni. En vieläkään näe hyvin.” Voi hyvänen aika. Ja sitten he haukkuvat Joonaa? Voi hyvänen aika!

87   Jos kellään koskaan on ollut oireita, hänellä olisi tullut olla niitä. Jos hän katsoi tähän suuntaan, siellä oli valaan vatsaa, tuohon suuntaan, siellä oli valaan vatsaa. Kaikkialla, minne hän katsoi, oli valaan vatsaa, ja hänen kätensä olivat sidottuina hänen taakseen. Hän oli valaan vatsassa, meren pohjalla, ehkä seitsemänkymmentä metriä syvällä meren pohjassa. Puhukaapa nyt oireista. Ja sitten he kutsuvat häntä luopioksi.

88   Mutta tiedättekö, mitä hän sanoi? “Ne ovat valehtelevia turhuuksia. Minä en halua edes katsoa niihin. Mutta vielä kerran minä katson Sinun pyhää temppeliäsi kohden, Herra.”

89   No niin, Joona tiesi, että kun Salomo vihki temppelin, hän rukoili ja sanoi: “Herra, jos Sinun kansasi on vaikeuksissa missä tahansa, ja he katsovat tähän pyhään paikkaan päin, kuule silloin Taivaasta.” Ja hänellä oli niin suuri luottamus tuon luopioksi tulleen miehen rukoukseen, miehen, joka rukoili. Kuinka paljon enemmän…

90   Kukaan meistä ei ole tänä iltana tuossa tilassa. Kenelläkään meistä ei ole sen kaltaisia oireita. Ja katsommeko me sitten oireitamme? Miksi? Miksi? Jos hänellä saattoi olla niin paljon luottamusta tuon miehen rukoukseen, josta tuli luopio… Ja meitä on pyydetty katsomaan Taivaaseen, missä Jeesus istuu Majesteetin oikealla kädellä Korkeudessa, temppelissä, joka ei ole käsin tehty. Hänen odotetaan esirukoilevan siellä puolestanne teidän tunnustuksenne pohjalta. Kuinka paljon enemmän meidän pitäisi jättää huomioonottamatta oireitamme ja sanoa: “Vielä kerran minä katson Sinun pyhään lupaukseesi, Herra!” Oi, kun me näemme Jumalan olevan näyttämöllä!

91   Nyt me näemme, että Joona. He sanovat tämän valaan kuljettaneen häntä siellä kolme päivää ja yötä ja vieneen hänet koko matkan takaisin samoja jälkiä pitkin sinne, minne hänen pitikin mennä. Ja nyt nämä Niiniven kansa oli tullut samanlaiseksi kuin muukin maailma on. He olivat suuri kauppakaupunki, ja heidän teollisuutensa oli kalastaminen, ja kaikki miehet kalastivat. Ja he palvoivat epäjumalia, ja valas oli merten jumala. Ja eräänä päivänä, noin kello yhdeltätoista, kun he kaikki olivat siellä ulkona kalastamassa, tässä tuli heidän merten jumalansa, työnsi kielensä ulos, ja profeetta käveli ulos kuin porraslautaa pitkin. Ei ole ihme, että he katuivat. Uh-huh. Näettekö? Siellä oli merkki. Se oli merkki.

92   Mikä oli tuo ääni? Oliko tuo ääni: “Katsokaa pojat, mitä minä voin tehdä”? Ei. “Katukaa, tai neljänkymmenen päivän sisällä Jumala tulee hävittämään tämän paikan.” Merkki ja ääni. Tuo ääni, joka seurasi merkkiä, oli: “Tehkää parannus!”

93   Hän sanoi: “Ja nuo ihmiset, jotka eivät erottaneet oikeaa kättä vasemmasta, tekivät parannuksen Joonan saarnaamisen vaikutuksesta, ja suurempi kuin Joonas on täällä.” Näettekö? Sitten Hän sanoi: “Etelän kuningatar on nouseva tämän sukupolven kanssa ja tuomitseva sen, koska hän tuli kaukaisimmista maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja suurempi kuin Salomo on täällä.” Nyt kun…

94   Lopettaessani sanon tämän. Kun Jumala lähettää lahjan maan päälle, merkki-lahjan, ja ihmiset uskovat sen, se on yksi kaikkein ihanimmista aikakausista, missä ihmiset ovat eläneet. Mutta kun Hän lähettää merkin, ja se hylätään, tuo sukupolvi menee sekasortoon. Se on aina tehnyt sen. Mitä jos amerikkalaiset tänä iltana vastaanottaisivat Jumalan merkin näille viimeisille päiville?

95   Mehän puhumme Fort Knoxiin menosta ja hallituksen siirtämisestä sinne ja kaivautumisesta maahan. Nuo venäläiset pommithan menevät sadanneljänkymmenen metrin syvyyteen maan sisään, ja tuo räjähdys ulottuisi aina laavakerrokseen asti. Ainoa turvallinen paikka on Jeesuksen Kristuksen käsivarsilla. Hän on meidän pakopaikkamme. Te ette ole turvassa missään tämän maan päällä.

96   Mutta mitä jos me tänä iltana amerikkalaisina, jos me kaikki luottaisimme siihen Jumalan lahjaan, Pyhään Henkeen, joka meille on annettu viimeisinä päivinä? Silloinhan jokainen kansakunta pelkäisi meitä, niin kuin he tekivät Salomon päivinä.

97   Jumala antoi Salomonille lahjan, ja koko seurakunta, jokainen uskoi sen. Se oli tuhatvuotisvaltakunta juutalaisille. Salomonin päivinä oli Vanhan Testamentin tuhatvuotisvaltakunta, ja se oli varjokuva tulevasta Tuhatvuotisvaltakunnasta. Tuo juutalaisten kultainen ajanjakso! Huomatkaa, kukaan ei alkanut sotia heidän kanssaan. He pelkäsivät heitä, koska he tiesivät, että heidän Jumalansa oli todellinen. Koska heillä oli Hänet läsnä heidän kanssaan, ja koko kansalla oli yksi sydän ja yksi mieli. Maine siitä levisi kaikkialle, ja kaikkialla te saatoitte kuulla sanottavan: “Oi, mikä suuri asia, mikä suuri Jumala Israelilla onkaan, elävä Jumala! ”

98   Ja maine siitä levisi aina Sabaan asti. Mitatkaa se kartalta ja nähkää, miten kaukana se on. Siellä oli eräs pieni kuningatar, jolla oli sydämessään Jumalan nälkä. Joka kerta kun hän kuuli joltakin, että joku karavaaneista tulisi ohitse, hän kysyi heiltä: “Oletteko tulleet Palestiinan kautta?”

“Kyllä.”

“Kertokaa minulle tuosta suuresta herätyksestä, joka heillä on siellä.”

Ja jokainen vastaa: “Oi, se on ihmeellistä!”

“Näittekö te sitä?”

“Kyllä.”

“Millaista se on?”

99   “Oi, tuo suuri Jumala, jota he palvelevat, on tullut alas ja asuu yhdessä palvelijoistaan, ja he tekivät hänestä kuninkaan. Hän voi erottaa. Hän tietää jopa ne ajatuksetkin, jotka sydämessäsi ovat. Ja tiedätkö, he sanovat: ‘Jumala on Sana, ja Sana on Jumala, ja Sana erottaa ajatukset, jotka ovat heidän sydämessään.’ Ja tuon miehen viisaus ylittää kaiken, mistä koskaan olet kuullut. Hän voi erottaa ja tietää jopa ne ajatukset, joita ajattelet. Oi, heillä on siellä ihmeellinen herätys.”

100   Ja te tiedätte, että “usko tulee kuulemisesta, kuuleminen Jumalan sanan kautta”, Jumalan lupauksen kautta.

101   Ja tämä pieni kuningatar tuli nälkäiseksi ja hän halusi mennä tähän herätykseen. Nyt hänellä oli koko joukko asioita vastassansa. Ensinnäkin, hän oli pakana. Hänen täytyisi mennä pappinsa tykö ja kysyä saisiko hän lähteä. Hän oli kuningatar, arvo-henkilö, kuuluisuus.

102   No niin, epäilemättä hän meni ylipapin tykö ja sanoi: “Suuri pyhä isä, minä ymmärrän, että siellä Israelissa on herätys, ja heillä on siellä suurta aikaa. Ja heidän Jumalansa elää ja Hän tekee suuria merkkejä ja ihmeitä, jonka kaltaisia me emme ole koskaan nähneet, tai me emme kuulleet mitään sen kaltaista. Jokainen karavaani, jolta tiedustelen, sanovat, että se on ihmeellistä. Voisiko kirkkokuntani antaa minulle luvan mennä vierailemaan siellä?”

103   Voin kuvitella sen: “Me emme ole yhteistyössä noiden kokousten kanssa, joten sinun on parasta pysyä poissa sieltä.” Näettekö? Tiedättehän, ihmiset kuolevat, mutta eivät henget. Näettehän? Me näemme sitten hänen sanovan: “Ei, sinun on parasta pysyä poissa sieltä. Me emme ole yhteistyössä sen kanssa.”

“Mutta, katsohan, pyhä isä, minä olen ymmärtänyt…”

104   “Kuulehan nyt! Jos jotakin tapahtuisi, sitä tapahtuisi meidän joukossamme. Meidän kirkollamme olisi se.” Oi, voi! “Kyllä, meillä olisi Se täällä.”

105   Voin kuulla tuon pienen kuningattaren sanovan ja nousevan ylös. Minä pidän hänen sisustaan. Hän nousee ylös ja sanoo: “Olen nähnyt näiden epäjumalankuvien seisovan täällä vuosikausia. Olen kuullut sinun seisovan saarnastuolin takana ja saarnaavan jostakin jumalasta, joka oli, jostakin jumalasta, joka on ollut. Iso-iso-isoäitini kuuli saman kertomuksen, eikä se ole liikahtanut kertaakaan. He kertovat minulle, että heillä on elävä Jumala, joka elää heidän keskuudessaan, jotakin, mikä on aitoa. Minä haluan nähdä sen.”

106   “Kuulehan nyt! Jos sinä menet sinne, niin tiedätkö, mitä sinä teet? Sinä yhdistät itsesi tuon kaltaisen ihmisjoukon kanssa, näethän? Sinähän tiedät, että heillä on kaikkea asioita kuin ‘Punaisen Meren avaaminen’ ja kaikkia muitakin sen kaltaisia asioita. Sinun on parasta olla menemättä sinne. Koska jos sinä sen teet…

“Mutta, minä menen joka tapauksessa.”

“Me tulemme ottamaan nimesi pois kirjasta.”

107   “Hyvä on, ottakaa se pois kirjasta.” Kun henkilö alkaa isota ja janota Jumalaa, ei ole mitään kirjaa maailmassa, joka voisi pidätellä heitä, koska he ovat etsivät Kirjaa. “Ottakaa nimeni pois, jos haluatte. Minä menen joka tapauksessa. Olen kuullut, että se on elävä Jumala, että se on todellista. Minä tulen ottamaan siitä selvän, joten voitte aivan yhtä hyvin ottaa nimeni pois siitä.”

108   Hänellä oli nyt paljon asioita vastassansa. Muistakaa nyt, hän oli tehnyt mielessään päätöksen. Hän hankki kaikki kirjakääröt lukeakseen, millainen Jehova oli. No niin, siinä on älykäs nainen.

109   Älkää menkö jonkun toisen ennakkoluulon mukana. Menkää sen mukaan, millainen Raamattu sanoo Hänen olevan. Ottakaa se, millainen Hän sanoo Hänen olevan. Ottakaa selvää, millainen Hän on. Elääkö Hän tai ei? Ei se, mitä joku oppinut on sanonut siitä, vaan se, mitä Hän itse on sanonut itsestänsä, se, mitä Hän on luvannut.

110   Ja hän alkoi lukea. No niin, hänellä oli todella hyvä ajatus. Hän sanoi: “Minä pakkaan mukaan paljon lahjoja, ja jos se on Totuus, tulen kannattamaan sitä. Jos se ei ole totuus, voin tuoda rahani takaisin.”

111   Hän voisi opettaa helluntailaisille jotakin! Te tuette radio-ohjelmia, joissa nauretaan juuri sille asialle, johon te uskotte, ja kuitenkin te kannatatte sitä. Antakaa… No niin, pysyn hiljaa siitä. Te tiedätte siitä tarpeeksi joka tapauksessa. Se on teidän saarnaajienne asia. Huomatkaa. Mutta se on häpeä.

112   Hän sanoi: ”Jos se ei ole todellista, tuon lahjani takaisin.” Niin hän pakkasi ne kamelien selkään. Muistakaa, katsokaa, mitä hänellä oli edessään. Hänellä oli pitkä matka kuljettavana. Tiedättekö, kuinka kauan siihen menee. Hänen täytyi kulkea se kameleilla. Tiedättekö, kuinka kauan siihen menee? Siihen menee yhdeksänkymmentä päivää. Kolme kuukautta kamelin selässä, ei missään ilmastoidussa Cadillacissa. Ei, ei. Kolme kuukautta ja kamelin selässä.

113   Ei ole ihme, että Jeesus sanoi: “Hän on nouseva tuomiolle tämän sukupoven kanssa ja on tuomitseva sen.” Täällä Birminghamissa on ihmisiä, jotka eivät kävelisi edes kadun yli nähdäkseen tuon saman asian. Meidän päivinämme on linja-autot, raitiovaunut, lentokoneet ja kaikkea muuta! Ei ole ihme, kun he nousevat ylös, he tulevat tuomitsemaan tämän sukupolven. Kyllä. Sillä suurempi kuin Salomo on täällä. Itse Pyhä Henki.

114   Huomatkaa, me huomaamme siinä sitten toisenkin asian. Katsokaa, Ismaelin lapset olivat siellä erämaassa, ja he olivat nopeita ratsastajia ja rosvoja. Ja hänellä oli kaikki nuo rahat mukanaan siellä. Mitä? Hänen pieni eunukki- ja vartijajoukkonsa ja muutamat hovineitonsa, hehän vain hakkaisivat heidät maahan ja ottaisivat tuon aarteen ja jatkaisivat eteenpäin niin kuin tyhjää vain.

115   Mutta tiedättekö, siinä on jotakin, kun teidän sydämenne tulee nälkäiseksi, jotta se löytäisi Jumalan todellisuuden, silloin tiellä ei ole mitään vaaraa. Te ette näe mitään vaaraa. Te ette näe mitään epäonnistumisen mahdollisuutta. Te sanotte: “No, tulenkohan minä terveeksi?” Teidän mielessänne ei ole minkäänlaista kysymystä. Aito usko ankkuroi itsensä, eikä mikään tule liikuttamaan sitä. Se pysyy siellä.

116   Hän ei koskaan ajatellut edessä olevia vaaroja. Hänellä oli vain yksi asia, yksi tavoite, yksi asia, jonka hän halusi saavuttaa. Ja hänen vaikuttimensa olivat oikeat, ja niin hän lähti tavoittamaan sitä, sillä hänen sydämensä oli nälkäinen ja janoinen. “Siunattuja ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.” Kyllä.

117   Tarkatkaa häntä, kun hän nyt lähtee ylittämään erämaata ja matkustaa luultavasti öisin ja lepää päiväsaikaan jossakin keitaan varjossa ja lukee noita Kirjoituksia. Lopultakin hän saapui Salomonin esipihalle. Ja hän purki kamelien kuormat ja pystytti telttansa.

118   No niin, hän ei tullut niin kuin jotkut ihmiset tänä päivänä. Hän ei ole… Tämä on siitä vuoden 1964 versio. “Olen kuullut, että he tekevät… He sanovat Herran tekevän tämän. Menen sinne ja kun kuulen ensimmäisen sanan, joka on vastoin sitä, mihin uskon, lähden ovesta ulos.” Näettekö?

119   Mutta ei tämä kuningatar. Hän toi Sanan ja istuutui. Hän tulisi viipymään siellä, kunnes olisi todella vakuuttunut. Hän ei tulisi tarkistamaan omia ajatuksiansa. Hän tulisi tarkistamaan Sanan.

120   Niin hän meni sisälle. Voin kuvitella hänen ensimmäisenä päivänä istuutuneen sinne aivan takaosaan. Ja pasuunat soivat ja kellot kumahtelivat, ja kaikki laulajat alkoivat laulaa. Liiton Arkki oli siellä paikallaan. Ja Pastori Salomo tuli esiin ja istuutui. Kuningatar sanoi: “Nyt tulen näkemään, onko Jumala tässä miehessä vai ei”, ja niin hän tarkkasi. Ja jokainen tapaus alkoi liikkua. Oi, mikä ihmeellinen asia! Mikään ei ollut salassa.

121   Niin hän hankki itselleen rukouskortin ja odotti, tiedättehän, vuoroaan päästäkseen jonoon. Lopulta, odotettuaan päivästä päivään, hänen kiinnostuksensa kasvoi koko ajan herätyksen jatkuessa. Oi, hänen sydämensä oli nälkäinen! Jonkin ajan kuluttua hän tuli Salomonin eteen, ja Raamattu sanoo: “Ei ollut mitään, mitä Salomo ei olisi paljastanut hänelle”, erottaminen!

122   Ja tässä seisoi Jeesus, Salomon Jumala: “Suurempi kuin Salomo on tässä.” Näettekö?

Ja he sanoivat: “Näytä meille merkki, opettaja.”

123   “Suurempi kuin Salomo on tässä. Ja Etelän Kuningatar tuli maan kaukaisimmista osista kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, suurempi kuin Salomo on tässä.”

124   Ja meillä on ollut kaksituhatta, kyllä, kaksituhattakahdeksansataa vuotta, sen jälkeen Raamatun historiaa. Ja tänä iltana suurempi kuin Salomo on täällä tämän päivän luvatun Sanan kanssa, ja silti me vain mökötämme. Ei ole ihme, että hän on seisova Tuomion Päivänä ja tuomitseva Birminghamin, Yhdysvallat ja kaikki muutkin todistuksensa kanssa, sillä hänen sydämensä oli nälkäinen näkemään Jumalan, ja hän viipyi, kunnes se oli ohitse.

125   Mitä hän sitten sanoi, kun hän oli nähnyt todellisen asian tapahtuvan? Tiedättekö, mitä hän sanoi? Hän, sen jälkeen kun Salomo oli paljastanut hänelle, mitä hänen sydämessään oli, hän sanoi: “Enemmän kuin kaikki se, mitä koskaan olin kuullut, ja vielä sitä enemmänkin.” Miksi? Silloin se tapahtui hänen kohdallaan. Hän oli kuullut, mitä joku muu oli sanonut siitä, mutta sitten oli hänen vuoronsa. Hänen salaisuutensa paljastettiin hänelle. Ja hän sanoi: “Se on suurempaa.” Ja hän sanoi: “Kuinka siunattuja ovat ne miehet, jotka ovat kanssasi, jotka näkevät tämän koko ajan. Nämä, jotka seisovat täällä ja näkevät koko ajan nämä asiat, ovat siunattuja.” Ja hän näki, millä tavalla hän meni Herran huoneeseen. Hänestä tuli uskovainen.

126   Ja on luvattu, että viimeisinä päivinä hän on nouseva ylös ja tuomitseva nämä sukupolvet, samoin kuin oli Salomonin päivinä, Joonan päivinä ja niin edelleen. Hän on nouseva ylösnousemuksessa ja on tuomitseva ne ihmiset, jotka elivät näinä päivinä. Sillä suurempi kuin Salomo on täällä. Itse Pyhä Henki on täällä. Taivaiden ja maan luoja on täällä ja tekee itsensä tiettäväksi kansansa kanssa samankaltaisen lahjan kanssa. Aivan samoin kuin oli Kristuksessa, kun Hän teki sen. Samoin kuin oli Salomonin kanssa, kun Hän teki niin. Samoin kuin oli profeettojen kanssa, kun Hän teki niin. Samoin tavoin kuin on profetoitu viimeisiä päiviä varten, eikä meillä ole ollut sitä satoihin ja satoihin vuosiin. Aivan samalla tavoin kuin oli ennen Hänen ensimmäistä tulemustaan, heillä ei ollut ollut erottamista satoihin vuosiin, ja siellä se tuli näyttämölle, ja joku esitteli Messiaan. Ja sen on luvattu tulevan viimeisinä päivinä, samalla tavoin kuin silloin oli.

127   Täällä me olemme viimeisissä päivissä. Merkit, joiden Hän lupasi tapahtuvan. Maailman tila on juuri sillä tavalla, miten sen oletetaankin olevan, maailman moraalittomuus, ja meillä on se kaikki juuri kohdallaan. Ja Pyhä Henki on kohdallaan tehden sen tarkalleen. Oi, mikä ihmeellinen asia tietää, että me palvelemme todellista Jumalaa.

128   Minusta tuntuu, että haluaisin kertoa jotakin nyt. Olen kertonut sen aikaisemmin, mutta ajattelen… Tunnen johdatusta sanoa se uudestaan. Niin kuin jokainen tietoinen, minä metsästän. En niinkään paljon riistan tähden, mutta minä pidän metsissä olemisesta. Äitini oli puoliverinen. Te tiedätte sen. Äitini oli puoliksi cherokee-intiaani. Hänen äitinsä nosti eläkettä Tennesseessä. Ja me ymmärrämme sen perusteella, että minä rakastan metsästämistä. Kääntymykseni ei koskaan ottanut sitä pois, koska minä…

129   Metsät olivat minun ensimmäinen Raamattuni. Saatoin nähdä kukan, ja miten se kuoli. Tuo pieni siemen lepäsi maassa ja mätäni. Kaikki oli mennyttä. Mutta seuraavana vuotena te ette voineet löytää siitä mitään jälkeä. Te voitte viedä kourallisen tuota tomua laboratorioon, eikä maailmassa ole yhtään kemistiä, joka voisi löytää tuota elämän alkiota siellä. Mutta tuli jälleen eloon, kun aurinko nousi. Se tuli jälleen eloon ja teki minulle tiettäväksi, että oli olemassa elämä, kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus.

130   Näen auringon nousevan aamulla. Se on kuin pieni lapsi syntyessään. Kello kahdeksalta se aloittaa koulun ja noin kello kymmeneltä se on suorittanut loppututkinnon yliopistosta. Keskipäivällä se on voimakkaimmillaan. Kello kahdelta se on viisikymmentäviisivuotias. Sitten noin kello neljältä se on tulossa kahdeksankymmentä-, kahdeksankymmentäviisivuotiaaksi ja se on mennyttä. Se palveli Jumalan tarkoitusta. Mutta miten on? Jos se palveli Jumalan tarkoitusta, niin onko se sen loppu? Ei. Se nousee uudestaan seuraavana aamuna todistamaan, että on olemassa syntymä, elämä, kuolema ja ylösnousemus.

131   Mutta ensimmäiseksi, jos maahan istutetaan siemen, joka ei ole hedelmöittynyt, se ei ole tuleva esiin. Sen täytyy palvella Jumalan tarkoitusta voidakseen tulla esiin. Ja niin täytyy meidänkin. Me olemme hedelmöitetty siemen maassa, ja meidän täytyy palvella Jumalan tarkoitusta tai me emme tule koskaan nousemaan ylös tuossa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, vaan me nousemme ylös tuomiolle viimeisellä tuomiolla. Aivan samalla tavoin kuin risteytetty maissikin se kasvaa tarpeeksi kauan tullakseen auringon tuomiolle ja sitten se kuolee ja menee takaisin maahan, ja siinä kaikki. Tarkalleen. Mutta todellinen siemen elää uudestaan ja tuottaa itsensä.

132   Katsokaa mahlaa puussa. Ennen kuin mitään pakkasia tulee, tai mitään muuta, tuo puu… Jokin luonnossa, jossakin, ottaa siitä otteen ja sanoo: “Pakene nopeasti alas puunjuuriin. Mene alas maahan, koska pakkanen on tulossa.” Ja jos se ei mene, pakkanen tappaa tuon puun. Se on piilossa siellä alhaalla, kunnes kaikki pakkaset ovat ohitse, ja sitten se tulee jälleen takaisin ylös. Jokin Älykkyys tekee sen. Tiedättekö, mikä tuo älykkyys on? Selittäkää minulle, mikä älykkyys saa tuon puun elämän kätkeytymään alas maahan, niin minä kerron teille, mikä on se Älykkyys, joka sanoo minulle, kuka te olette, mistä te tulette, mitä olette tehneet, minne olette menossa. Ja se on sama asia, koska se on sama Jumala. Varmasti. Täsmälleen. Jumala tekee nuo asiat. Muistakaa nyt, ystävät.

133   Olin eräänä päivänä metsästämässä siellä, minne minulla oli tapana mennä metsästämään, ylhäällä pohjoisissa metsissä. Ja minä metsästin erään ystävän kanssa ja rakastin metsästämistä hänen kanssaan. Hän myös oli osaksi intiaani. Ja hän… Bert Call, ja hän on hieno mies. Tuo mies saattaa istua täällä nyt, en tiedä. Hän käy täällä etelässä koko ajan. Ja hän oli suuri metsästäjä. Koskaan teidän ei tarvinnut olla huolissanne hänestä, että hän eksyisi. Me metsästimme yhdessä ja tunsimme toisemme, mutta hän oli julmasydämisin mies, mitä olen elämässäni koskaan tavannut. Hän saattoi ampua peuranvasoja vain saadakseen minusta tuntumaan pahalta, koska en halunnut nähdä noita pienokaisia tapettavan.

134   Käy kyllä päinsä tappaa vasa, jos hallitus sanoo niin. Minä olin riistanvartijana vuosikausia, ja olen yhä riistansuojelija. Minä uskon eläimiin ja uskon niiden suojeluun. Ja antakaa niiden vain… Jos te annatte niiden jatkaa edelleen, ne on pantu tänne syötäviksi. Jos te ette syö joitain niistä, ne saavat jonkun taudin ja kuolevat tai kuolevat nälkään. Mutta toimikaa vain niin kuin laki sanoo. He tietävät, mitä tehdä. Annetaan heidän huolehtia siitä.

135   Mutta Bert tappoi niitä vain ollakseen ilkeä, vain nähdäkseen, miten pahalta minusta tuntui. Hänellä oli tapana sanoa: “Billy, sinä olet hyvä saarnaaja, tai hyvä metsästäjä, mutta vaikeus on siinä, että sinä olet liiaksi saarnaaja. Sinä olet sydämestäsi liian pelkuri.”

136   Ja minä sanoin: “Bert, sinä olet vain julma, siinä kaikki.” Ja me jatkoimme edelleen.

137   Eräänä päivänä menin sinne. Olin työskennellyt myöhään ja metsästyskausi oli lopullaan. Ja valkohäntäpeura, en tiedä onko teillä niitä täällä tai ei. Voi hyvänen aika, te puhutte siitä, miten Houdini olisi taitava pakenija, mutta ne ovat parempia kuin hän. Niinpä se oli metsästyskauden lopulla, niitä oli ammuskeltu joitakin kertoja. Lunta oli noin kuusi tuumaa ja me lähdimme eräänä aamuna ylittämään Presidential vuorijonoa.

138   Ja me otimme mukaan, kuten aina, kuumaa suklaajuomaa ja voileipiä. Ja noin keskipäivällä, jos emme olleet saaneet peuraa, me sitten erosimme tosistamme siellä vuorilla palataksemme takaisin. Ja joskus me tulimme takaisin vasta kello yhdeksältä tai kymmeneltä illalla. Jos me saimme peuran, me ripustimme sen ylös puuhun. Me tiesimme paikan, missä olimme, ja palaisimme takaisin noutamaan sen.

139   Niinpä tuona aamuna me menimme sinne ylös, ja ennen kuin lähdin, hän sanoi: “Hei, Billy, minulla on jotakin sinua varten tänä vuonna.”

Ja minä sanoin: “Mitä se on?”

140   Hän työnsi kätensä taskuun ja veti esiin pienen pillin, suunnilleen tämän kokoisen. Ja hän puhalsi siihen, ja se kuulosti aivan kuin vasa olisi kutsunut emoaan, tiedättehän, aivan kuin pieni peuranlapsi olisi kutsunut äitiään.

141   Minä sanoin: “Bert, et voi olla niin julma, ethän?

142   Hän sanoi: “Oi, te pelkurisydämiset saarnaajat, te olette kaikki samanlaisia.”

143   Niin me lähdimme kipuamaan ylös mäkeä ja noin kello yhdeltätoista hän… Siellä oli pieni aukio, joka oli suunnilleen tämän huoneen kokoinen, ehkä hieman suurempi. Emmekä me olleet nähneet edes jälkiä. Oli täysikuun aika, ja ne kävivät syömässä yöllä. Ja ne olivat vain… Ja niitä on vaikeata löytää. Ne vain pysyttelivät piilossa, makuulla, pensaikkojen alla ja syvällä metsissä. Ja ne kuopivat maata ja söivät sammalta ja unohtivat sen. Niin sitten me…

144   Tulin tälle pienelle aukiolle siellä, ja hän istuutui sinne lumipenkalle, nietokseen. Ja minä ajattelin, kun hän kopeloi taskuaan tällä tavalla, että hän ottaisi esiin pienen termospullonsa juodakseen suklaajuomaansa, ja että me söisimme päivällisemme ja sitten eroaisimme ja kulkisimme harjanteiden yli takaisin. Hän menisi yhteen suuntaan ja minä toiseen. Kun hän teki sen, aloin minäkin tavoitella voileipääni, koska olin jo tulossa hieman nälkäiseksi. Ja asetin kiväärini maahan puuta vasten ja kaivoin reppuani ja katsoin häneen. Hän katsoi ylös minuun. Ja hänellä oli silmät aivan kuin liskolla, tiedättehän, samalla tavalla kuin on naisilla, jotka maalaavat silmiänsä tänään, tiedättehän, tuollainen hassunnäköinen koiran ilme kasvoillaan, kokonaan maalattuna sillä tavalla. Mutta, sellaisilta hänen silmänsä näyttivät, ikään kuin liskon silmiltä, aivan kuin ne olisivat vähän vinossa. Hän katsoi minuun. Ja minä ajattelin: “Mitähän hänellä on mielessään?” Hän ojensi käten­sä ja veti esiin tämän pienen pillin. Ja minä ajattelin…

Minä sanoin: “Bert, etkö häpeä itseäsi?”

145   Ja hän puhalsi siihen, ja kun hän teki sen, niin vain vajaan kolmenkymmenen metrin päässä, tai tuskin niinkään kaukana, suuri vaadin nousi ylös. No niin, vaadin on äitipeura. Hänen lapsensa kutsui. Hän puhalsi tuohon pilliin, ja se hyppäsi ylös. Se ei nyt missään tapauksessa olisi tehnyt sitä. Se tiesi, että me olimme siellä. Mutta sen lapsi oli vaikeuksissa. Ja hän katsoi minuun uudestaan noilla liskonsilmillään. Näin hänen siirtävän varmistimen pois päältä, 30-0-6 kivääristään. Hän oli tarkka ampuja. Oi, hän oli todella hyvä.

146   Ja hän puhalsi pilliin uudestaan. Ja tuo vanha peuraäiti käveli suoraan ulos tuolle aukiolle. Nyt veli, se on epätavallista. Alun pitäenkään se ei olisi noussut edes ylös. Jos se olisikin, se olisi mennyt toiseen suuntaan. Ja tässä se oli kävellen suoraan ulos tuolle aukiolle. Ja se tiesi, että me olimme siellä. Ja niin pian kuin varmistin naksahti tuossa kiväärissä, se kääntyi ja katsoi suoraan metsästäjää. Sen sijaan, että olisi paennut, se vain seisoi siellä. Suuret korvat, silmät selkosen selällään, korvat pystyssä se katseli ympärilleen.

147   Mikä se oli? Se oli äiti. Se oli hänen lapsensa. Hänen lapsensa oli vaikeuksissa. Tuo pienokainen itki aivan kuin pieni vasa. Se ei ollut mikään tekopyhä. Se ei näytellyt mitään. Se oli aito. Se oli syntynyt äidiksi. Sellainen se oli, äiti.

148   Ja hän suuntasi tuon kiväärin. Minä ajattelin: “Kuinka sinä voit tehdä sen, Bert? Kuinka sinä voit?”

149   Minä en voinut katsoa sitä. Käänsin selkäni. Minä ajattelin: “Herra Jumala, kuinka tuo mies voi olla noin julmasydäminen ja voi ampua hajalle tuon uskollisen äidin sydämen, joka etsii lastaan?” Ja houkutella se petoksen avulla tulemaan sinne esille. Ja tiesin, että hän oli tarkka ampuja. Hän ampuisi tuon sydämen toiselta puolelta ulos. Ja se oli äiti ja se tuli esiin, koska kyseessä oli sen lapsi. Ja jos puhutaan merkistä, niin siinä oli sellainen, merkki uskollisuudesta, koska sen sisäpuolella oli jotakin. Se oli äiti. Ja minä käänsin selkäni. Minä sanoin: “Herra Jumala, kuinka inhimillinen olento voi olla niin julma tuon kaltaiselle olennolle?”

150   Ja minä odotin ja minä odotin, eikä tuo ase koskaan lauennut. Ajattelin kuulevani minä hetkenä tahansa tuon aseen laukeavan. Ja tuo raskas luoti olisi räjäyttänyt sen sydämen ulos. Ja minä ajattelin: “Miksi se ei laukea?” Ja minä seisoin tällä tavalla, silmät suljettuina ja rukoilin.

151   Ja kun käänsin päätäni katsoakseni ja kiväärin piippu meni tällä ta­valla. Ja katsoin muutaman hetken sitä hänen kiväärinpiippunsa vavahtelua.

152   Hän kääntyi katsomaan, ja noissa liskonsilmissä oli toinen ilme. Kyyneleet vierivät alas hänen poskiaan. Hän heitti aseen maahan. Hän sanoi: “Billy, olen saanut siitä tarpeekseni. Johdata minut sen Jeesuksen tykö, josta sinä puhut.”

153   Mistä oli kyse? Juuri siellä, tuon lumikinoksen päällä, minä johdin tuon julmasydämisen miehen… Hän on nyt diakoni seurakunnassa. Mistä oli kyse? Hän näki jotakin todellista, jotakin aitoa, jotakin, mikä ei ollut jotain teologiaa tai jotakin historiallista. Hän näki Jumalan todellisuudessa. Se toi hänet sisälle.

154   Oi, kuinka monet täällä haluaisivat olla sen kaltaisia, olla yhtä paljon kristittyjä kuin tuo peura oli äiti? Varmasti, tarkoitan todellisena kokemuksena kuoleman ollessa kasvojen edessä. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Kumartakaamme päämme.

155   Taivaallinen Isä, hetki on myöhäinen. Ja ihmiset ovat tarkkaavaisia. He ovat mukavia ja he kuuntelevat. Ja tämä pieni kertomus nyt, Herra, tästä… Voin muistaa tuon kylmän marraskuisen päivän seistessämme siellä ja tuulten puhaltaessa vuorten yli. Saatan nähdä noiden kimaltavien kyynelten juoksevan alas noita partaisia poskia, kun hän piti minua jalasta kiinni. Ja hän itki ja sanoi: “Billy, sinä olet puhunut minulle Jostakin, joka on rakkaus, ja tässä minä näen jotakin todellista.” Tuossa peurassa oli jotakin, mikä ajoi sen sinne ulos aukiolle, Herra, ja sen teki siellä oleva todellinen äitiys. Se oli todellinen merkki siitä, että siellä oli aito rakkaus ja äitiys.

156   Oi Jumala, puhukoon Sinun Sanasi tänä iltana, aito, aito Pyhä Henki. Ei jotakin, mikä on mielenliikutusta, intoutumista, jollaista se myöskin on, vaan sellaista, mikä on todellista, joka on Sana kautta julkituotua. “Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka ja se erottaa sydämen ajatukset”, jonka avulla Sinä tunnistit kaikki profeettasi. Kun Sinä olit maan päällä, Sinä kutsuit heitä “jumaliksi”. Sinä sanoit: “Te kutsutte niitä, joille Jumalan Sana tuli, ‘jumaliksi’. Miten te sitten tuomitsette Minut, kun Minä sanon, että Minä olen Jumalan Poika?”

157   Oi Herra, maailma tuntee omansa. Se on ollut sokea kaikki nämä vuodet. Ja minä rukoilen tänä iltana, Isä, että Sinä avaisit ihmisten silmät ja antaisit meidän tänä iltana tulla todellisiksi kristityiksi ja todellisiksi uskoviksi, sillä suurempi kuin Salomo on täällä. Suurempi kuin kaikki profeetat on täällä. Itse Jumalan Poika on täällä Pyhän Hengen muodossa ja lupaa: “Vielä pieni hetki, ja maailma ei Minua enää näe. Tuo sana kosmos, ‘maailmanjärjestelmä’, ei tule Minua enää näkemään. Kuitenkin, te olette näkevä Minut, sillä Minä tulen olemaan teissä aina maailman loppuun asti.” Ja Isä, Sinä sanoit, että Sinä olet sama eilen, tänään ja ainiaan, ja me tiedämme, että se on Totuus. Oi, minä rukoilen, Jumala, että Sinä olisit armahtavainen tänä iltana.

158   Ja päittemme ollessa kumarrettuina. Haluaisin tietää, tänä iltana, päämme olleessa kumarrettuina, tahtoisiko kukaan… Olisitko nyt rehellinen Jumalan kanssa Hänen Läsnäolossansa. Ennen kuin olette nähneet mitään tapahtuvan, mutta te kuitenkin tiedätte sydämessänne, että ette ole yhtä paljon aito kristitty, kuin mitä tuo peura oli äiti. Ja se oli äiti, koska se oli syntynyt äidiksi. Se ei voinut sille mitään. Se oli syntynyt äidiksi. Ja nyt jos te ette ole syntyneet, jos teillä ei ole tuota samaa rakkautta Kristukseen, niin vaikka kuka tahansa sanoisi mitä tahansa, te uskotte Häntä. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Ja te haluaisitte, että teissä olisi tuollainen kristillinen rakkaus, jonka tuo äidinrakkaus tuotti tuossa peurassa, niin tahtoisitteko te, jokaisen pään ollessa kumarrettuna ja jokaisen silmän ollessa suljettuna, nostaa ylös kätenne? Sanokaa: “Rukoile puolestani, veli Branham”, ja olen varmasti tekevä sen. Jumala siunatkoon sinua, veli. Jumala siunatkoon sinua. Oi, katsokaa ympäri lattiaa, parvekkeilla, kaikkialla.

159   Älkää hävetkö. Jos te häpeätte Häntä täällä, Hän sanoi: “Silloin Minä olen häpeävä teitä Isäni ja pyhien Enkelien edessä.” Te olette Hänen Läsnäolossansa nyt. Hän on täällä. Hän on absoluuttisesti täällä, tuo suuri Pyhä Henki. Tuo Tulipatsas, joka oli Mooseksen kanssa, on nyt täällä.

160   Muistakaa, kun Hän oli täällä maan päällä, Hän sanoi: “Minä tulen Jumalan tyköä ja Minä menen Jumalan tykö.” Ja he sanovat, että “Mooses hylkäsi kaikki Egyptin aarteet ja arvosti Kristuksen pilkan suuremmaksi kuin kaikki Egyptin aarteet.” Hän kulki erämaassa Kristuksen kanssa. Ja jokainen raamatunlukija tietää, että tuo Tulipatsas oli Liiton Enkeli, Logos, joka lähti Jumalasta, joka oli Jeesus. Ja sitten kuoltuaan Hän astui ylös Taivaaseen. Ja kun Hän tapasi Saulin Damaskon tiellä, oli Hän muuttunut jälleen Tulipatsaaksi, ja Hän jopa sokaisi Paavalin silmät kirkkaudellaan.

161   Hän on nyt täällä tänä iltana samana eilen, tänään ja ainiaan. Tahtoisitteko te tunnistaa itsenne Hänen edessänsä ja sanoa: “Herra Jumala, minulla ei ole tuon kaltaista kokemusta. Minä haluan saada sen”? Minä en pyydä teitä tulemaan tänne eteen. Minä vain pyydän teitä nostamaan kätenne Hänelle, jos teistä tuntuu siltä. Oliko siellä joitakin, jotka eivät nostaneet käsiään? Nostakaa kätenne nyt. Jumala siunatkoon teitä.

162   Taivaallinen Isämme, me olemme Sinun. Tiede sanoo, tieteen mukaan me emme voi nostaa käsiämme. Mutta siellä on henki miehissä ja naisissa, ja he… Heidän tykönsä tuli toinen Henki, joka oli Pyhä Henki, ja se sanoi: “Nosta kätesi ylös.” Ja he uhmasivat painovoiman lakia ja nostivat kätensä kohti Jumalaa, joka on heidät tehnyt: “Minä haluan olla todellinen kristitty.”

163   Taivaallinen Isä, minä rukoilen, että Sinä tekisit heistä jokaisesta todellisia kristittyjä Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. He ovat Sinun, Herra. Kuinka vähän minä tiesin sinä päivänä, kun tuo pieni peura käveli sinne aukiolle, että se aiheuttaisi… Mutta se oli merkki. Mutta, Sinä tiedät kaikki asiat, joten minä rukoilen, Isä, että Sinä vastaanottaisit heidät nyt. He ovat Evankeliumin palkintoja. He ovat Sinun.

164   Sinä sanoit: “Kukaan ei voi temmata heitä Minun sydämestäni ja Minun kädestäni.” Ja Sinä sanoit: “Kaikki, mikä on Minun, kuuluu Isälle. Eikä kukaan voi temmata heitä Hänen kädestään.” Jeesus sanoi: Pyhän Johanneksen 5:24: “Hänellä, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, on iankaikkinen Elämä, eikä hän tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.” Herra, se on Sinun Sanasi. Nyt, ei niillä, jotka ovat teeskentelevät uskovansa, vaan niillä, jotka todella uskovat, on Iankaikkinen Elämä. He ovat Sinun, Isä. Minä annan heidät nyt Sinulle nyt Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

165   Nyt olkaa hetken aikaa kunnioittavia. Meidän on tarkalleen juuri nyt aika lopettaa, mutta odottakaa vain hetken.

166   Ennen kuin teemme sen, kuinka monet uskovat, että Jeesus Kristus lupasi olla kanssamme missä tahansa kaksi tai kolme on koolla Hänen Nimessänsä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kuinka monet uskovat, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan? [“Aamen.”] Hän, jos Hän olisi täällä tänä iltana, Hän olisi aivan samanlainen kuin oli silloin. Hän tekisi saman asian. Raamattu sanoo, että “Hän on Ylipappi, jota voidaan koskettaa heikkouksiemme tunnolla.” Te… Onko se oikein? [“Aamen.”] Uusi Testamentti, Hebrealaiskirjeen 3. luku. ‘Ylipappi, jota voidaan koskettaa heikkouksiemme tunnolla.” Nyt pitäkää usko Jumalaan. Nyt vain uskokaa, todella, koko sydämestänne.

167   Ja te siellä nyt, tässä kuulijakunnassa, jotka olette sairaita. Kaikki te, jotka olette sairaita, nostakaa kätenne ylös ja sanokaa vain: “Minä olen sairas.” Nyt vain todella hiljaa, todella hiljaa nyt, jokainen.

168   Rukoilkaa nyt ja sanokaa: “Herra Jeesus, veli Branham ei tunne minua, mutta niin kuin hän sanoi tänä iltana: ‘Suurempi kuin Salomo on täällä, ja minä tiedän, että sen on profetoitu palaavan. Sellaista ei ole ollut maailmassa satoihin ja satoihin ja tuhansiin vuosiin. Mutta Sinä lupasit Malakia 4 mukaan sen palaavan jälleen takaisin viimeisinä päivinä ja lupasit sen Pyhän Luukkaan 17 luvussa, ja kaikki nämä toisetkin lupaukset. Sinä sanoit, että se tulisi olemaan täällä “kun Ihmisen Poika paljastaa itsensä’, koska sen täytyy olla Sana. Koska…”

169   “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme.” “Ja Sana erottaa ajatukset.” Se oli Sana profeetoissa. Se oli Sana Pojassa. Se on Sana teissä, tänään. Näettekö, Sana! Se on profetoitu, luvattu. Vaikkakin te näette monia jäljittelyjä, monia lihallisia kilpailijoita, se ei tee Sitä, todellista, tyhjäksi. On olemassa todellinen Pyhä Henki, todellinen Jumala.

170   Nyt uskokaa koko sydämestänne ja katsokaa tänne minuun päin. Ja uskokaa koko sydämestänne ja sanokaa: “Herra Jumala, minä tulen rukoilemaan ja rukoilen, että Sinä paljastaisit sen veli Branhamille. Ja salli minun koskettaa Sinun vaatettasi. Ja Sinä vuorostasi, hänen kauttaan, koska hän ei tunne minua, kerro minulle, mikä vaivani on. Ja silloin tiedän, että Sinun Läsnäolosi on täällä.”

171   Ystävät, tiedättekö, mikä on vikana helluntailaisilla? He ovat nähneet liian paljon.

172   Eräs vanha merikarhu oli eräänä päivänä tulossa mereltä ja kohtasi kirjailijan, joka oli menossa merelle. Ja tuo vanha merikarhu sanoi tuolle kirjailijalle: “Minne olet menossa, hyvä mies?”

173   Hän sanoi: “Merenrannalle. Oi, haluan haistaa sen suolaisia tuoksuja. Haluan nähdä sen yllä sinisen taivaan ja valkoiset pilvet ja merilokit.”

174   Hän sanoi: “Minä synnyin merellä viisikymmentä vuotta sitten. Minä en näe siinä mitään niin kiinnostavaa.” Siinä se on. Hän oli nähnyt sitä niin paljon, kunnes siitä oli tullut niin tavanomaista.

175   Se on vikana meillä ihmisillä. Me olemme nähneet niin paljon Jumalasta. Tänä seurakunta, joka on kutsuttu ulos kirkkokunnallisista ryhmistä viimeisinä päivinä, on nähnyt niin paljon Sitä, kunnes Siitä on tullut niin tavanomainen asia. Te vain ette huomaa Sitä.

176   Älä koskaan anna Kristuksen tulla sinulle tavanomaiseksi, ystävä. Älkää koskaan tehkö sitä. Vain uskokaa koko sydämestänne ja kaikella, mitä teissä on. Pitäkää nyt usko Jumalaan.

177   Nyt vain rukoilkaa, ja suokoon Herra Jeesus sen. Koskettakaa nyt vain Hänen vaatettaan. Minä en tiedä. Koskettakaa te Häntä. Häntä voidaan koskettaa.

178   Vain rukoilkaa nyt. En sano, että Hän tulee tekemään sen. Hetken kuluttua se kaikki selviää. Te vain.. vain pitäkää sydämenne kiinnittyneinä Häneen.

179   No niin, Se on Valo. Älköön kukaan ottako valokuvaa salamavalon kanssa. Olkaa vain kunnioittavia.

180   Nyt tässä Se on. Se on erään naisen yllä, joka istuu tässä ja katsoo minuun päin, juuri tässä päässä, juuri siellä. Uskotko minun olevan Hänen palvelijansa, rouva? Minä olen sinulle vieras. Sinä et tunne minua. Minä en tunne sinua. Mutta jos Jumala tulee kuvailemaan minulle, aivan niin kuin Hän teki tuolle naiselle, jolle Hän kertoi hänen veren vuodostaan, tai tuolle naiselle, jolla oli viisi miestä. Jos Herra Jeesus tulee ja kertoo sen sinulle minun kauttani, niin tahdotko uskoa sen koko sydämestäsi? Sinä olet tietävä, onko se totta vai ei. Hyvä on. Se on rakkovaiva. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös. Uh-huh! Näettekö? No niin, se on täsmälleen oikein.

181   Tässä, sinä, joka istut hänen vieressänsä. Sinä aioit auttaa häntä. Sinä kosketit häntä kädelläsi. Sinä osoitit hänelle ystävällisyyttä. Uskotko nyt, että Jumala voi sanoa minulle, mikä sinun vaivasi on? Uskotko, että Hän voi tehdä sen? Korkea verenpaine. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös.

182   Tuo mies, joka istuu hänen vieressään, uskotko sinä, herra, uskotko Jumalan voivan sanoa minulle, mikä sinun vaivasi on? Sinä olet tietävä, onko se totta vai ei. Suonikohjut. Uskotko sinä?

183   Tuo pieni nainen, joka istuu siellä, aivan kuin itkisi. Sinun vaivasi on hermostuneisuus. Se on tarkalleen oikein. Jonkinlainen varjostus, sinä käyt heikoksi päiväsaikaan, sinä ajattelet kadottavasi järkesi. Perkele yrittää sanoa sinulle niin. Mutta sinä et ole kadottava sitä, se on kaikki ohitse nyt tästä illasta lähtien. Näetkö? Sinä sait voiton. Se jätti sinut. Tuo musta varjo, joka oli ylläsi, on jättänyt sinut.

184   Sinä itkit siellä, nainen joka istut hänen vieressänsä. Se sävähdytti sinua. Uskotko nyt minun olevan Hänen profeettansa tai Hänen palvelijansa? Se saa toiset ihmiset kompastumaan, näettehän. Niinpä sinä, minä en tunne sinua. Me olemme vieraita. Uskotko Jumalan voivan sanoa minulle, mikä sinun vaivasi on? Hyvä on. Sinulla on sydänvika, munuaisvika ja sinulla on aneemia. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös.

185   Tämä nainen, joka istuu tässä, jotenkin raskasrakenteinen, punainen ja tummajuovainen puku yllään. Hän rukoilee. Hän haluaa tulla kutsutuksi tässä jonossa. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös, rouva. Uskotko, että Jumala voi sanoa minulle, mikä sinun vaivasi on? Ystäväsi tulee olemaan kunnossa. Tuo hengellinen ongelma tulee olemaan kunnossa, ja sinun naistenvaivasi tulee jättämään sinut, jos uskot Jumalaa koko sydämestäsi. Nyt, jos se oli oikein, nosta kätesi ylös. Jos se oli se, mitä sinä rukoilit, nosta kätesi ylös, niin että ihmiset voivat nähdä, mitä teet. Näettekö? Hyvä on.

186   Pitäkää vain usko Jumalaan. Joku siellä takana… Teidän ei tarvitse istua täällä edessä. Siellä aivan takana, uskokaa koko sydämestänne.

187   Siellä aivan takana, siellä on eräs nainen. Hänellä on kasvain kyljessänsä. Hän rukoilee. Hän ei huomaa sitä.

Herra Jumala, auta minua, minä rukoilen.

188   Rouva Goodman, uskotko koko sydämestäsi, että Jumala tulee ottamaan tuon kasvaimen pois kyljestäsi? Hyvä on. Astu esiin, nosta kätesi korkealle, niin että ihmiset voivat nähdä sinut. Minä olen täysin vieras, en ole koskaan nähnyt häntä. Siellä hän on. Ovatko nuo asiat oikein? Nosta kätesi ylös. Hyvä on.

189   Nainen joka istuu siellä kauempana, penkkirivin päässä, hän kärsii sappirakkovaivasta. Ja hänellä on myös, hänellä on sokeritauti, sydänvika. Rouva Holderfield, usko koko sydämestäsi, rouva, ja voit olla parantunut siellä nyt.

190   Olkaa hyviä ja älkää liikkuko ympäri, ihmiset. Minä pyydän teitä, Kristuksen Nimessä, ettette tekisi sitä. Katsokaahan, taudit menevät toisesta toiseen. Näettehän? Epäusko on kaikkein hirvittävin asia, mitä maailmassa on. Vain pitäkää usko.

191   Tässä istuu pieni nainen, joka rukoilee aviomiehensä puolesta. Hän ryyppää. Kyllä. Sinä rukoilet, että hän lopettaisi ryyppäämisen. Eikö se olekin oikein? Hyvä on. Minä en tunne sinua. Onko sinulla rukouskorttia? Sinulla ei ole. Sinä et tarvitse sitä, vaan pelkästään sen uskon, joka sinulla on. Sinä kosketit Jotakin. Sinä olet viiden tai kymmenen metrin päässä minusta. Sinä kosketit Ylipappia.

192   Tuo pieni nainen siellä takana myös rukoilee aviomiehensä puolesta, jonka takana hän istuu. Juuri niin. Sinun miehesi on hermostunut mies. Se on jonkinlaista henkistä hermostuneisuutta. Hän on kadoksissa juuri nyt. Jos se on oikein, nosta ylös kätesi. Ja sinulla on jotakin vikaa kädessäsi. Sinulla on jonkinlainen allergia. Ja koskettaessasi jotakin ainetta kätesi pahenee. Eikö se olekin oikein? Rouva Patty on sinun nimesi. Uskotko nyt koko sydämestäsi? Jos se on oikein, nosta kätesi ylös. Aamen. Näettekö? Olen pyytänyt teitä uskomaan minua.

193   Entä tämä rouva, joka istuu tässä? Sinulla on merkki kasvoillasi, aivan kuin pieni ihosyöpä. Uskotko minun olevan Jumalan palvelijan? Uskotko? Minä en tunne sinua. Sinä olet vieras minulle. Sinä rukoilet sydänvian puolesta, joka sinulla on. Se on oikein. Onko se oikein? Tämä rouva, joka istuu tässä. Jos uskot koko sydämestäsi, voit saada parantumisesi. Aviomiehesi sai omansa eilen illalla, miksi et sinäkin? Entinen naissaarnaaja. Usko nyt koko sydämestäsi, ja sinä… Katsohan nyt, vain siksi, että sinä tietäisit. Sinä vähän kyselit sitä mielessäsi, näethän. Nyt olet tyytyväinen, etkö olekin, että Se tekee sen? Hyvä on. Nosta kätesi ylös, jos se on oikein. Pidä usko Jumalaan.

194   Mitä sinä ajattelet tuosta sokeritaudista, herra, joka istut tässä ja pidät kättäsi ylhäällä? Uskotko, että Jumala voi parantaa sokeritaudin ja voi tehdä sinut terveeksi? Uskotko sinä? Hyvä on, herra, Jumala voi parantaa sinut.

195   Sinä olet myös minulle vieras. Jos uskot koko sydämestäsi! Siellä istuu mies, jolla on sydänvika ja jotakin vikaa selässänsä. Herra Easter. Hän loukkaantui junaonnettomuudessa. Se aiheutti sen. Jos se on oikein, nouse ylös. Jeesus Kristus tulee parantamaan sinut ja tekee sinut terveeksi.

196   Kuinka monet teistä uskovat? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Suurempi kuin Salomo on täällä. Uskotteko te sen? [“Aamen.”] Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja ainiaan, pyyhkäisi yli koko rakennuksen. Uskotteko te nyt, että Hän on täällä? [“Aamen. “] Hän on täällä juuri nyt. Se on todellisuutta. Juuri sen Hän sanoi tulevan tapahtumaan: “Näitä tekoja, joita Minä teen, myös te olette tekevä, enemmän kuin tämä olette te tekevä, sillä Minä menen Isäni tykö.” Kerran eräs nainen kosketti Häntä, ja Hän tuli niin heikoksi. Hän sanoi: “Voimaa lähti Minusta”, ja Hän oli Jumalan Poika. Minä olen syntinen. Hänen armostaan pelastettu. “Enemmän kuin tämä olette te tekevä.” Tiedän Kuningas Jaakon sanovan “suurempia”. Mutta alkuperäisessä sanotaan: “Enemmän kuin tämä olette te tekevä, sillä Minä menen Isäni tykö.”

197   Uskotteko te nyt sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Uskotteko, että Hänen Läsnäolonsa on täällä? [“Aamen.”] Miksi ette sitten laske käsiänne toistenne päälle, te uskovat, ja rukoile naapurinne puolesta, joka istuu vieressänne. Jokainen teistä, laskekaa kätenne toistenne päälle ja uskokaa nyt koko sydämestänne, kun rukoilette. Rukoilkaa niin kuin teette kirkossa. Uskokaa niin kuin olette aina uskoneet. Olkoon nyt se Jumalan Henki, joka teki teistä kristittyjä, aivan yhtä suuri ja kuninkaallinen teille rukoillessanne tuon henkilön puolesta, kuin tuo äitipeura oli äiti, tuo uskollinen Kristuksen Henki, joka on täällä nyt.

198   Maailma ei usko Sitä. Maailma vihaa Sitä. Maailma ei ymmärrä Sitä. Raamattu sanoo, etteivät he ymmärtäisi. Maailma tuntee omansa.

199   Ja Jumala tuntee omansa. Jumala lupasi sen. Se on Totuus. Niinpä, auttakoon se minua, se on Totuus! Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ainiaan.

Rukoilkaa nyt.

200   Herra Jeesus, tässä on joitakin nenäliinoja, jotka ovat sairaita ja vaivattuja varten, ja minä lasken käteni niiden päälle. Koska meille opetetaan Raamatussa, että he veivät Paavalin ruumiilta nenäliinoja ja esiliinoja, ja saastaiset henget lähtivät ulos ihmisistä, ja he parantuivat taudeista. Nyt, me emme ole Pyhä Paavali, mutta Sinä olet yhä Jeesus. Ja minä rukoilen, että Sinä kunnioittaisit näitä, näiden Ihmisten tähden, jotka eivät voineet olla kokouksessa.

201   Voikoon tapahtua, kun ne lasketaan ihmisten päälle, niin kuin eräs kirjoittaja sanoi Punaisen Meren tullessa Israelin lasten tielle: “Jumala katsoi alas tuon Tulipatsaan lävitse vihaisin silmin, ja meri pelästyi, koska se oli velvollisuuttaan täyttävien uskovien tiellä, ja meri siirtyi syrjään, ja uskovaiset menivät ylitse Luvattuun Maahan.”

202   Herra Jumala, katso alas Poikasi Jeesuksen Kristuksen Veren lävitse tänä iltana, näiden nenäliinojen puoleen, tämän, täällä olevan kuulijakunnan puoleen, joiden kädet ovat lasketut toistensa päälle ja jotka rukoilevat toistensa puolesta. Sinä sanoit: “Tunnustakaa virheenne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että voisitte parantua. Sillä vanhurskaan vaikuttava, harras rukous vaikuttaa paljon.”

203   Minä rukoilen, Jumala, kun tunnustava kristitty tänä iltana rukoilee sen henkilön puolesta, jonka päällä hänen kätensä ovat, niin voikoon Pyhä Henki tulla tuon henkilön ylle. Voikoon Pyhä Henki tehdä sen todellisuuden eläväksi, Herra. Älkööt he menettäkö sitä, Herra. Älkööt he olko niin kuin jotkut, jotka tulevat menettämään sen, Isä. Voikoon Birmingham nyt tavoittaa näkynsä ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen Läsnäolosta, joka on suurempi kuin kaikki profeetat, suurempi kuin kaikki saarnaajat, suurempi kuin kaikki paavit tai valtiaat, tai mitä se onkin. Se on Jeesus Kristus “samana eilen, tänään ja ainiaan”, vahvistaen itsensä viimeisinä päivinä luvatun Sanansa mukaisesti. Suo se., Herra. Minä rukoilen tämän uskon rukouksen heidän puolestaan, kun he rukoilevat toistensa puolesta. Jeesuksen Kristuksen Nimessä me annamme sen Sinulle.

204   Nyt, jokainen teistä, kun kätenne ovat jonkun päällä, sulkekaa nyt vain silmänne ja muistakaa: Kristus, joka lupasi tämän, on tullut tänne ja vahvistanut itsensä.

205   Kyllä, näin erään miehen parantuvan juuri siellä tuberkuloosista, miehen, joka istuu tässä aivan edessäni. Nyt jos te vain… Se vain on liikkuu kaikkialla, kaikkialla rakennuksessa. Varmastikin jos Jumala…

206   Kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa, mutta se ei sano, että niin olisi. Mutta kun Jumala tulee alas ja sanoo sen ja vahvistaa sen ja todistaa, että se on Totuus, niin on anteeksiantamaton synti olla uskomatta sitä. Jeesus sanoi: “Sitä ei tulla koskaan antamaan anteeksi tässä maailmassa tai tulevassa maailmassa.”

207   Kirjoitus lupaa näin, ja täällä se on vahvistettu aivan teidän edessänne. Ihmiset, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, vastaanottakaa Hänet Hänen ollessa täällä läsnä meidän kanssamme tänä iltana ja meidän ollessamme Hänen kanssaan. Tahdotteko uskoa sen?

208   Ja kaikki te, jotka todella uskotte sen ja vastaanotatte Hänet Pelastajananne tai parantajananne, niin tahtoisitteko nousta seisomaan antaaksenne todistuksen: “Minä seison todistukseksi. Minä totisesti uskon ja minä nyt vastaanotan parantumiseni, pelastukseni. Ja nyt minä vastaanotan kaikki minun tarpeeni Kristuksen Läsnäolossa.”

209   Oi, katsokaa ympäri rakennusta, melkein koko seurakunta on seisomassa. Ihmeellistä! Se on kaunista. Se on nyt kaikki ohitse, jos te uskotte sen. “Jos sinä voit uskoa! ”

210   Sulkekaamme nyt silmämme ja nostakaamme kätemme ylös ja laulakaamme: Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä, koska Hän ensin rakasti mua. Antakaamme Hänelle nyt ylistys kun laulamme. Laulakaa Hänelle nämä kiitokset.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Puul´ Golgatan.

211   Nostakaamme ylös kätemme ja sanokaamme: “Ylistys Herralle!” [Seurakunta sanoo: “Ylistys Herralle!”] Ylistys Herralle! [“Ylistys Herralle!”] Ylistys Herralle! [“Ylistys Herralle! ”]

Minä rakastan Häntä, (jokainen nyt), minä rakastan Häntä
Koska…

212   Uskon että sinun tulee lähettää heidät pois, veli Urshan. [Joku sanoo: “Entä ne, jotka halusivat pelastua?”] Minä pyydän heitä tulemaan eteen.

Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.

213   Nyt kumartakaa päänne hetkeksi. Urkuri ja pianisti, jatkakaa te edelleen.

214   Haluaisin tietää tänä iltana, oletteko vakaasti päättäneet uskoa. Haluaisin tietää, uskotteko te, että Jumala, joka voi kertoa minulle sydämen salaisuudet todistaakseen. että… Hänen ei nyt ole pakko tehdä sitä, mutta Hän sanoi, että Hän tekisi sen. Kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran, Hänen ei ollut pakko parantaa, mutta Hän sanoi, että Hän tulisi tekemään sen. “Ja Hän teki sen, että voisi täyttyä se, mistä profeetta oli puhunut.” Ja Hän tekee sen tänä iltana, koska profeetat sanoivat, että Hän tekisi sen, ja myös Jeesus sanoi, että Hän tekisi sen.

215   Nyt haluaisin tietää, kuka teistä haluaa tuon Jumalan rakkauden sydämeenne, samanlaisen kuin tuolla peuraäidillä oli lastaan kohtaan? Te haluatte tuon rakkauden sydämeenne Kristusta kohtaan ja te uskotte Hänen kuulevan rukouksemme. Tahtoisitteko tulla ja seistä täällä sillä aikaa, kun me rukoilemme puolestanne? Sillä aikaa kun me laulamme vielä kerran, tulkaa suoraan tänne eteen. Silloin te teette julkisen tunnustuksen, kun astutte esiin ja seisotte täällä edessä. Jos te uskotte, että minun rukoukseni tulee auttamaan teitä, tulkaa suoraan tänne eteen, kun laulamme sen uudestaan.

216    “Minä…” Todistakaa nyt rakastavanne Häntä tulemalla. “…Häntä, Minä…” Jumala siunatkoon teitä.

Koska Hän ensin rakasti mua

217   Ja tulkaa alas parvekkeelta, me tulemme odottamaan teitä. Juuri niin. Jos olette todella vilpitön, tulkaa nyt.

…lastukseni Puul’ Golgatan.

218   Ihmiset lähtevät parvekkeelta ja tulevat alas. Laulakaa jokainen nyt. Tulkaa vain käytäville, minne tahansa, tulkaa suoraan eteen.

…Koska Hän ensin rakasti mua…

219   Muistakaa, se Jumala, joka tulee kohtaamaan teidät Tuomiolla, on kohdannut teidät täällä seurakunnassa tänä iltana.

…pelastukseni, Puul’…

220   Haluaisin, että kaikki saarnaajat täällä, jotka ovat kiinnostuneita kadotetuista sieluista, joilla yhä on näky tarpeessa olevien ihmisten puolesta, jos te menisitte näiden ihmisten keskuuteen. Kaikki te saarnaajat täällä, jokainen saarnaaja, joka uskoo, että Jumala yhä pelastaa syntisiä. Te voitte nähdä yhden suurimmista asioista, mitä koskaan olette nähneet, tapahtuvan juuri nyt. Tämä on se, mistä Pyhä Henki pitää.

Minä rakastan Häntä…

221   Todistakaa se nyt. Todistakaa, että olette kiinnostuneita, että rakastatte Häntä. Jos te rakastatte Häntä, te rakastatte Hänen lapsiaan.

…rakastan Häntä Koska…

222   Menkää nyt täällä suoraan näiden ihmisten joukkoon! Tulkaa vain tänne eteen ja menkää ihmisten joukkoon tällä tavalla ja laskekaa kätenne heidän päälleen. Tulkaa suoraan tänne eteen nyt, me tulemme rukoilemaan. Minä uskon, että Pyhä Henki tullaan vuodattamaan ihmisten päälle tänä iltana, suoraan täällä, tässä kuulijakunnassa.

…Puul’ Golgatan.
Oi, kuinka rakastan Jeesusta

Kun te rakastutte Häneen, te voitte lukea Hänen Sanaansa.

Ja kuinka rakastankaan Jeesusta,
Oi, kuinka rakastan…

223   Sulkekaa nyt maailma ulkopuolellenne. Sulkekaa koko maailma pois itsestänne. Näettehän?

Koska Hän ensin rakasti mua.
Oi, kuinka ra… 
(ihmeellistä)
Oi, kuinka…

224   Nyt saarnaajat, ottakaa joku… Saarnaajat tulkaa tänne ja siirtykää aivan ihmisten ympärille.

Oi, kuinka rakastan Jeesusta,
Koska Hän ensin rakasti mua.

225   Hän on nyt seisomassa täällä. Hän tietää kaiken, mitä sydämessänne on. Luuletteko, ettei Hän tiedä sitä? Juuri täällä, ei ollut mitään salaisuutta. Hän tietää tarkalleen, mitä te puhutte, mitä te tarkoitatte.

226   Kumartakaamme nyt päämme, jokainen, kaikkialla yli kuulijakunnan, myös te, jotka ette voineet edes päästä tänne. Rukoilkaamme nyt.

227   Jokainen teistä, tunnustakaa vain kaikki virheenne, tunnustakaa kaikki epäuskonne. Sanokaa: “Herra Jeesus, ehkä kuuluin kerran johonkin seurakuntaan. Kävin kirkossa, mutta en koskaan ollut tyytyväinen. Siellä oli jotakin muuta… Oi, saatoin huutaa, saatoin puhua kielillä. Minä, minä saatoin liittyä johonkin seurakuntaan.” Kaikki nuo asiat, ne ovat hienoja. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta se ei ole se, mistä minä puhun.

228   Minä puhun Jumalan rakkaudesta, joka on todella siellä sisimmässä. Se on Pyhä, Henki. Se on se. Ja te haluatte sen, jotakin, mikä on todella karaistua, joka saa Jumalan Sanan elämään kauttanne ja toimimaan kauttanne. Näettehän, minkäänlaista katkeruuden juurta ei ole kanavassa. Pyhä Henki vain virtaa lävitsenne. Sitä te haluatte.

229   Nyt vain kumartakaa päänne ja rukoilkaa kunnioittavasti. Ja te saarnaajat, laskekaa kätenne heidän päälleen nyt.

230   Taivaallinen Isämme, me tuomme Sinulle tänä iltana tämän kuulijakunnan, joka seisoo täällä tehden tunnustuksen, tietäen että he ovat olleet väärässä. Siellä luultavasti on myös vaikuttimia ja tavoitteita, jotka ovat olleet vääriä. Mutta tänä iltana he ovat tulleet uskoen, uskoen, että Sinä tulet antamaan anteeksi jokaisen synnin. Monet heistä ovat käyneet kirkossa vuosia. Monet heistä ovat tehneet suuria hyväntekeväisyystekoja. Mutta Herra, tänä iltana he haluavat todellista, he haluavat tuon suloisuuden, tuon jonkin, joka puuttuu heidän elämästään, tuon Jumalan Pyhän Hengen, joka liikkuu siellä Sanan muodossa.

231   Ja Sinun palvelijasi, saarnaajat, Sinun palvelijasi, ovat laskeneet kätensä heidän päälleen. Ja me rukoilemme heidän puolestaan tämän rukouksen, Herra, ja pyydämme, että tämä tulisi olemaan se aika, jolloin se ei muulla tavoin kuin vain suoraan heidän sydämissänsä, se olisi yksi kerta, ikiajoiksi, Sinun Läsnäolossasi, mikä tekisi sen selväksi juuri nyt. Tulkoon Pyhä Henki heidän elämäänsä juuri nyt ja tehköön sen suloiseksi, Herra, tuolla suurella Taivaan Hunajalla. Ja antakoon heille kokemuksen, joka on kestävä aikakausista aikakausiin, niin että tuo suuri elävän Jumalan Läsnäolo voisi tulla rohkeasti heidän elämäänsä ja se antaisi heille sen, mistä heillä on tarve juuri nyt. Suo se, Iankaik­kinen Jumala. Minä lahjoitan heidät Sinulle rakkaudenlahjoina ja uhreina, samoin kuin he tekevät täällä. Ja voikoon Pyhä Henki tehdä sen niin todelliseksi heille nyt. Jumala, suo se Jeesuksen Nimessä.

232   Teidän pastorinne tulee rukoilemaan. [Veli rukoilee.] Niin, Herra. Niin, Herra. Suo se.

64-0409 KRISTUKSEN TUNTOMERKKI KAIKKINA AIKAKAUSINA (Identified Christ In All Ages), Birmingham, Alabama, USA, 9.4.1964

FIN

64-0409 KRISTUKSEN TUNTOMERKKI KAIKKINA AIKAKAUSINA
(Identified Christ In All Ages)
Birmingham, Alabama, USA, 9.4.1964

1       Pidän tätä todella suurena etuoikeutena saadessani olla täällä tänä iltana. Tämä on ensimmäinen kerta, kun koskaan olen ollut täällä, tässä hienossa Birminghamin kaupungissa. Oi, olen halunnut tulla, monta kertaa. Mutta asiat järjestyvät jotenkin, ja Herralla on omat määrätyt aikansa tehdä asioita, joten tällä tavoin Hän on sen tehnyt. Me olemme kiitollisia tästä ajasta ja näistä hienoista tukijoista.

2       Ja nyt tänä iltana on jotenkin… Meillä on aina jonkinlainen tutustumis­ilta. Ja tiedättehän, kun te olette tämän kaltaisessa rakennuksessa, missä on… jota ei ole käytetty kirkkona, ainakin oletan ettei ole. Ymmärrän että se on asevarikko. Se on luultavasti vain nähnyt vain sotilasharjoituksia ja pelejä ja niin edelleen. Ei ole sama tilanne, kuin jos tulisi kirkkoon. Jossa, uskon, että teillä kirkossa on Jumalan Henki, ja näyttää kuin siellä olisi tuollainen pyhä tunne. Mutta kun te tulette paikkaan, jossa on ollut huvituksia ja kaikenlaista menoa, silloin tuntuu jonkin aikaa vaikealta päästä alkuun, ennen kuin me tutustumme toisiimme. Ja sitten, koska me kaikki olemme outoja toisillemme, se tekee sen jotenkin… niinpä me vain katselemme ja ihmettelemme. Mutta jospa me vain yritämme päästä tutustumaan toisiimme niin nopeasti kuin mahdollista.

3       Ja vain muistakaa, että me olemme täällä palvellaksemme Herraa Jeesusta. Me olemme täällä tehdäksemme sen minkä voimme, kaiken minkä voimme, edistääksemme Hänen Valtakuntaansa. Ja minä yritän ponnistella enkä voi tehdä sitä yksin. Siihen tarvitaan teidän apuanne yhdistettynä minun apuni ja Jumalan apuun, ja Hänen kanssaan me voimme nähdä Jumalan kirkkauden tulevan alas ja vierailevan luonamme. Ja sitä me niin kovasti haluamme, Jumalan vierailua, ja siksi me olemme täällä.

4       Meitä ei nyt ole lukumäärällisesti monia eikä meillä ole liian suuria väkijoukkoja. Me emme viivy kovin pitkään. Ja toinen asia, minä… Minun Sanomani on tarkoitettu pääasiassa täyden Evankeliumin ihmisille. Siltä pohjalta me toimimme, vaikka kaikki tulevatkin.

5       Me rukoilemme sairaiden puolesta. Ja me emme väitä olevamme parantajia tai joku, joka voisi parantaa jonkun. Me uskomme, että on vain yksi Parantaja, ja Hän on Jumala. Mutta me uskomme, että Hän määräsi miehet rukoilemaan sairaiden puolesta, ja me teemme niin. Me rukoilemme sairaiden puolesta. Ja Herra on ollut meille hyvä vastaten rukouksiimme monta kertaa. Ja me olemme nähneet sen ympäri maailman ja vain tuhansia ja tuhansia ihmisiä on tullut lisää, rampoja, vaivattuja, sokeita ja ontuvia on parantunut. Ja me vain uskomme, että “Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden. Hänen haavojensa kautta me olemme parannettuja.” Ja me uskomme, että se on etu, etuoikeus uskoville.

6       No niin, se ei ole uskomattomia varten. Ihmiset sanovat: “Mutta minä en usko, että se voisi tapahtua.” Siinä tapauksessa se ei koskaan tapahdukaan teille. Voitte olla varmoja siitä, se ei tule koskaan tapahtumaan teille. Mutta se tapahtuu niille, jotka uskovat, sillä se on tarkoitettu ainoastaan uskoville.

7       Se ei nyt tee meistä parantajaa, se sen enempää kuin pelastuksen saarnaaminen tekee meistä Pelastajaa, Me tiedämme, että on vain yksi parantaja ja yksi Pelastaja, ja Hän on yksi ja sama Henkilö, Jeesus Kristus. Me olemme täällä kirkastaaksemme Häntä ihmisille.

8       No niin, herätys ei oikeastaan tarkoita uusien jäsenten lisäämistä seurakuntaan. Herätys on sen elvyttämistä, mitä teillä jo on. Ja joskus olen ihmetellyt, mitä varten herätys on.

9       Tämä voi kuulostaa hieman oudolta, kun vieras sanoo tämän teille. Mutta seisoin eräänä päivänä Michigan-järven rannalla. Katselin aaltoja, kuinka ne tulivat rantaan ja vetäytyivät takaisin ja kuinka ne hyppivät. Oi, kova tuuli puhalsi, ja aallot syöksähtelivät ilmaan ja velloivat ylös ja alas ja vyöryivät edes takaisin. Minä ajattelin: “Pojat, mikä herätys!” Mutta tiedättekö, tuossa järvessä ei ole yhtään sen enempää vettä, kuin siellä oli sen ollessa täysin normaali ja tyven. Aivan niin, siinä on vain tuo sama määrä vettä. Näettekö?

10   Sitten ihmettelen, miksi tuo järvi oli niin täysin sekaisin? Aivan samalla tavoin kuin mekin tulemme kiihotetuiksi herätyksessä. Me vellomme ympäri. Mutta tiedättekö, mitä se aina tekee tuolle järvelle? Se puhdistaa sen. Se pesee kaiken roskan rannalle. Niinpä sen takia meillä täytyy olla herätys, jotta se saisi kaiken epäuskon ja asiat pois meistä, niin että me voisimme nähdä selvemmin, mitä Jumala haluaa meiltä. Sitä me odotamme tällä kerralla, herätyksen ihmisten keskelle.

11   Nyt tukijani, veli Urshan, nämä veljet täällä ja luultavasti jotkut siellä istuvista, he ovat Jumalan palvelijoita, aivan samalla tavoin kuin minäkin tai kaikki muut saarnaajat ovat. Ja…

12   Jeesus sanoi erään kerran: “Taivaan Valtakunta on kuin mies, joka otti verkon ja meni järvelle. Ja kun hän heitti verkon järveen ja veti sen ylös, hän sai siihen kaikenlaista.” Evankeliumin verkko pyydystää kaikenkaltaisia, kaikenkaltaisia kaloja. Katsokaahan, jotkut niistä luultavasti olivat pyrstösammakoita, jotkut niistä olivat käärmeitä, jotkut hämähäkkejä, jotkut kilpikonnia ja niin edelleen, ja jotkut niistä olivat todellisia kaloja. Me emme tiedä, mitä me saamme verkkoon. Me vain vedämme verkkoa.

13   Ja nyt olen tullut. Kaksi verkkoa ulottuu pidemmälle kuin yksi verkko, ja olen tullut laskeakseni oman verkkoni. Se on    verkonvetoa. Me kutsumme sitä täällä vähän pohjoisempana verkonvedoksi. Ja olen tullut punoakseni oman verkkoni yhteen teidän verkkojenne kanssa. Ja heittäkäämme se kauaksi, niin pitkälle kuin voimme. Ja pankaamme verkkomme yhteen ja sydämemme yhteen ja ponnistelumme yhteen ja vetäkäämme verkko ylös nähdäksemme, olisiko siinä joitakin kaloja, joita Mestari voisi käyttää. Ja Hän on se, joka ratkaisee sen. Me emme tiedä. Meistä ne kaikki näyttävät samanlaisilta. Ne on vain saatu verkkoon. Mutta Jumala tietää, keitä he ovat, ja Hän tietää heidät jo alun pitäen. Me olemme vain verkonvetäjiä, me emme ole tuomareita tuomitaksemme, kuka on ja kuka ei. Me vain vedämme verkkoa, joten olen täällä auttaakseni teitä.

14   Ja nyt tällä viikolla, rukoilkaa, menkää puhelimeen ja soittakaa jollekin ja kutsukaa heitä kirkkoon, tänne asevarikolle. Meillä on käytettävissä vain lyhyt aika. Hermostuttavaa, ihmiset hermostuvat, kun juuri tullessanne tutuiksi ja ihmisten rauhoittuessa, teidän täytyykin mennä jonnekin muualle.

15   Olen joskus ihmetellyt, että voisinko jonain näistä päivistä saada teltan ja tulla tämänkaltaisen kaupungin lähistölle ja pystyttää sen, niin että me voisimme viipyä useita viikkoja. Ja pitää saarnaajien kokous aamulla ja tavata kaikkia saarnaajia ja keskustella asiasta.

16   Ja luotan siihen, että Herra tulee siunaamaan vaivannäkömme tällä viikolla. Ja luotan siihen, ettei täällä tule olemaan jäljellä yhtään telttavuodetta tai pyörätuolia, mitä se onkin, tai yhtään sairasta henkilöä, jolla olisi sydänvika, tuberkuloosi, syöpä, ilman että Herra Jeesus parantaisi heitä. Tulen rukoilemaan.

17   En tee vierailuja kovinkaan paljoa, tiedättehän, tämän tyyppisen palvelustehtävän takia. Ei niin, etten haluaisi vierailla ihmisten luona. Vaan siksi, että en voi palvella Jumalaa ja ihmisiä samanaikaisesti. Minun täytyy pysytellä yksinäni ja rukoilla. Ja minä teen sen teidän tähtenne. Ja te teette toisen puolen ja kokoonnutte yhteen ja tuotte ihmisiä sisälle ja niin edelleen, ja tuotte sairaita ja vaivaisia ja rukoilette puolestani. Te kaikki, rukoilkaa puolestani. Sillä tavoin me saavutamme voiton.

18   Nyt vain ikään kuin laskeaksemme perustuksen sille, mitä yritämme tehdä. Ensinnäkin, me emme edusta mitään kirkkokuntaa, meillä ei ole vastaan mitään kirkkokuntaa, mutta me emme vain edusta yhtäkään. Me seisomme…

19   Minut vihittiin saarnaajaksi Lähetysbaptisteissa. Ja sitten luovuin jäsenkortistani, mutta en kanssakäymisestä veljieni kanssa, jotta en edustaisi mitään ryhmää. Tulin helluntailaisten tykö, kun aloin rukoilla sairaiden puolesta ja olin saanut tehtäväkseni tehdä niin. Tulin helluntailaisten tykö ajatellen, että heitä oli vain yksi ryhmä, mutta totesin, että heitä oli aivan yhtä monta erilaista ryhmää kuin on baptistejakin. Niinpä näin heidän riitelevän samalla tavoin kuin baptistienkin, tästä ja tuosta ja jostakin muusta, joten minä vain annoin heidän riidellä.

20   Ja minä yritän panna käsivarteni jokaisen ympärille ja sanoa: “Me olemme kaikki veljiä. Palvelkaamme vain Herraa.” Ja sitä pientä vaikutusta, joka minulla voi olla, minä en aseta sitä mihinkään tiettyyn organisaatioon vaan ainoastaan Kristukseen. Ja siinä me… Ja me yritämme palvella Häntä sillä tavalla.

21   Jokainen on kaikesta huolimatta kutsuttu. Jokainen on tervetullut. Kunhan te vain käyttäydytte oikein ja järjestyksessä, te olette niin tervetulleita kuin olla voi.

22   Nyt, toinen asia on meidän tapamme rukoilla sairaiden puolesta. Joka päivä veli Borders tai Terry tai veli Sothmann tai Billy Paul tai… Tavallisesti se on Billy Paul, se on hänen tehtävänsä. Ja jos hän ei voi päästä tänne, joku näistä toisista miehistä tulee antamaan rukouskortit kunakin päivänä. He tekevät sen siten, että he tulevat tänne ja ottavat sata rukouskorttia ja sekoittavat ne teidän silmienne edessä ja antavat kortit ihmisille, jotka haluavat sellaisen. Nyt he tekevät sen jokaisena päivänä. Niinpä, kun me aluksi aloitimme, me huomasimme, että täytyy käyttää rukouskortteja, koska kyseessä ei ole mikään areena, tiedättehän, missä jokainen tönii toistaan. Se on… Teidän täytyy pitää se järjestyksessä.

23   Ja sitten me totesimme, että jotkut olivat yrittäneet myydä rukouskortteja ja taata ihmisille, että he pääsisivät tänne eteen korokkeelle. Ja niinpä se täytyi saada loppumaan. Ja sitten panin oman poikani tekemään sen, koska tiesin, ettei hän myisi kortteja.

24   Sitten ihmiset ajattelivat ja sanoivat: “Anna minulle määrätty rukouskortti. Mistä kohtaa te alatte rukoilla heidän puolestaan tänä iltana? Minä haluan sen kortin.” No niin, varmistaaksemme, ettei tuo poika tiedä, mistä numerosta rukousjono tulee alkamaan, hän sekoittaa kortit ja sitten ojentaa ne teille. Hän ei tiedä, minkä numeron hän teille antaa. Hän vain ojentaa teille korttinne. Yksi voi saada numero ykkösen, seuraava voi saada numeron viisikymmentä ja niin edelleen.

25   Ja sitten, tehdäksemme sen vielä kaksin verroin varmemmaksi niin, kun tulen illalla, ei kukaan, en edes minä itsekään, tiedä, mistä tulen aloittamaan noiden rukouskorttien kutsumisen. Voin aloittaa numero ykkösestä ja voin aloittaa kahdestakymmenestäviidennestä. Voin aloittaa numerosta seitsemänkymmentäviisi tai sadasta ja työskennellä takaisinpäin, kuudestatoista ja mennä eteenpäin ja sitten taaksepäin. Jokainen, joka koskaan on ollut kokouksissa, tietää, että me teemme sen sillä tavalla, vain eteen ja taaksepäin, mistä tahansa.

26   Ja sitten, joka päivä… Aluksi me menimme ja annoimme kaikki rukouskortit ensimmäisenä päivänä, ja sitten uudet tulokkaat tulivat eivätkä he saaneet korttia eivätkä päässeet rukoiltaviksi kokousten aikana. Mutta nyt me annamme niitä jokaisena päivänä, niin että kuka vain haluaa kortin voi saada sen. Ehkä me jonakin iltana emme voi ottaa niitä kaikkia, mutta pitäkää korttinne, me tulemme ottamaan sen ennen lähtöämme.

27   Mutta nyt useat, monet parantuvat kuulijakunnassa. Heitä parantuu siellä paljon enemmän kuin täällä korokkeella. Teidän uskonne saa aikaan parantamisen. Sitä ei saa aikaan meidän rukouksemme. Meidän rukouksemme tulee auttamaan, siitä ei ole epäilystäkään. Me kaikki tulemme yhteen, rukoilemme puolestanne, ja se tulee auttamaan. Ja jos…

28   Ja sitten sunnuntaina iltapäivällä, jos Herra suo, me tulemme rukoilemaan jokaisen puolesta. Otamme heidän korttinsa ja rukoilemme kaikkien puolesta, Tai ehkä lauantai-iltana, riippuen siitä, kumpana iltana veljet haluavat meidän tekevän sen.

29   Ja me haluamme nyt sanoa tämän, niin että te tulette ymmärtämään. Syy siihen miksi siirrän tuota rukousjonoa, emmekä ota jokaista henkilöä, johtuu siitä, että periaatteeni, tavoitteeni on se, että ihmiset vastaanottaisivat Kristuksen parantajanaan, ilman että kukaan laskisi käsiä heidän päälleen.

30   Tavallisesti evankelistan tullessa kaupunkiin, hän tekee kaiken seurakunnassa. Kun hän lähtee, niin joskus seurakuntalaiset katsovat pastoriaan ja sanovat: “Entä minun pastorini?” Minä haluan teidän tietävän, että teidän pastorinne on jumalinen mies, ja haluan teidän kunnioittavan häntä ja tietävän, että hänet on aivan samalla tavoin määrätty rukoilemaan sairaiden puolesta, kuin kuka tahansa muukin. Ja me haluamme teidän…

31   Sivumennen sanoen, meidän pääasiallinen tavoitteemme on saada teidät näkemään Jeesuksen Kristuksen Läsnäolo ja tietämään, että Hän on täällä. Ja sitten ollessanne Hänen Läsnäolossansa vain vastaanottakaa Hänet Pelastajananne ja parantajananne. Jos ette ole pelastuneita, vastaanottakaa Hänet Pelastajana. Jos te olette pelastettu ja olette sairas, vastaanottakaa silloin Hänet parantajananne. Silloin ei kukaan voi sanoa: “Veli se-ja-se laski kädet päälleni.” Ei, vaan te laskitte kätenne Hänen päälleen, ja se on pääasia. Haluan teidän nyt pitävän sen mielessänne koko ajan. Se olette te, joka laskette… kosketatte Häntä. Ja Raamattu sanoo, että Hän on Ylipappi, jota voidaan koskettaa heikkouksiemme tunnolla. Ja muistakaa nyt, että te olette se, joka kosketaa Häntä. Ei…

32   Pastorilla on oikeus laskea kädet päälle. Eikä vain pastorilla, vaan “nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat”, uskovilla, kenellä tahansa on oikeus tehdä se. Kuka tahansa voi laskea kädet sairaan päälle. Se samastaa teidät tuon henkilön kanssa rukouksessa. Aivan samoin kuin te uskon kautta laskette kätenne Kristuksen päälle ja samaistutte Uhrinne kanssa. Niinpä muistakaa se nyt tämän viikon kuluessa ja rukoilkaa vilpittömästi.

33   No niin, uskon sen nyt selvittäneen asian. Ja sitten jokaisena iltana me yritämme päästä lähtemään ajoissa niin ajoissa kuin vain mahdollisesti voimme. Nyt me aloitamme kahtakymmentäviittä minuuttia vaille yhdeksän, minun kelloni mukaan. Ja jos Herra suo, me haluamme olla ulkona joka ilta kello yhdeksän kolmekymmentä ja ehkä aikaisemminkin, niin että teillä on kylliksi aikaa mennä koteihinne ja tulla takaisin. Nyt jos teidän puolestanne ei ole rukoiltu, tai niin ei ole tehty ensimmäisenä iltana…

34   Minun palvelutehtäväni voi olla hieman vieras teille. Mutta jos se tuntuu oudolta, älkää heittäkö sitä syrjään. Istukaa alas ja harkitkaa sitä, ottakaa Raamattu. No niin, uskon, että Jumala voi tehdä asioita, joita Hän ei ole koskaan kirjoittanut tänne Raamattuun, mutta haluan Hänen vain… Jos Hän vain pitää sen, mitä Hän on kirjoittanut Tänne, niin se riittää minulle.

35   Koska, me elämme kaiken kaltaisten omituisten asioiden ajassa, ismien, jotka eivät ole Kirjoitusten mukaisia. Mutta, tiedättehän, Nooan päivinä… Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Nooan päivinä.” Tiedättehän, ihmiset luultavasti rakensivat laivoja noina päivinä, olivatpa ne sitten Jumalan rakentamia tai eivät, mutta ne eivät kelluneet, kun tuo aika tuli niiden kellua. Niinpä minä haluan Sanoman olevan Jumalan rakentaman Kirjoitusten mukaisesti, Kirjoitusten mukaisen sanoman, ja aivan Sen kanssa, kaikkien Kirjoitusten mukaisesti. Silloin se on NÄIN SANOO HERRA. Ja sen täytyy kestää, koska minun sanani ei ole kysymys, vaan Hänen Sanastansa. Me tuomme sen Kirjoituksista!

36   Ja me olemme nyt muutoksen ajassa. Me olemme nyt muuttumassa. Ja jokainen muutos, aivan niin kuin rakennusta rakennettaessa, kun te tulette kulmaan, teidän täytyy tehdä tuo käännös, ja se on outoa. Jos jokainen haluaisi jatkaa suoraan eteenpäin, silloin teillä olisi vain yksi suuri seinä. Mutta me olemme rakentamassa rakennusta. Ja me olemme tulleet kulmiin, ja noissa kulmissa täytyy tehdä muutos. Niin kuin veli Don Price äskettäin sen niin hyvin ilmaisi. Noissa muutoksissa vaikeudet tulevat, missä… Tuon kulman kohdalla vaikeudet tulevat, leikata tuo nurkka ja tehdä se aivan oikein.

Nyt juuri ennen kuin me luemme Sanaa…

37   Jokaisena iltana veli Borders on kokousten kenttävalvoja, ja hän myös puhuu täällä lavalla.

38   Ja tohtori Lee Vayle on täällä jossakin. Arvaan hänen ehtineen tänne. Hän tapasi minut Kentuckyssa ja ajoi viisikymmentä kilometria tunnissa ajaessaan sisään toista Fordia. Ja niinpä minä tullessani tapasin hänet. Ja hän on suhdetoimintamies. Luulisin, että hän tulee puhumaan jossakin kokousten vaiheessa joka päivä. Niinpä jos teillä on jotakin kysyttävää, kysykää veli Vaylelta. Hän kykenee auttamaan teitä näissä kysymyksissä. Hyvä on. [Tyhjä kohta nauhassa.]

39   Ennen kuin luemme Sanaa, minulla on tapana, että me seisomme lukiessamme Jumalan Sanaa. Me seisomme, kun me soitamme lippulauluamme ja vannomme uskollisuutta, joten miksi emme seisoisi lukiessamme Jumalan Sanaa!

40   Tulen lukemaan tänä iltana Hebrealaiskirjeen 13. luvusta, alkaen jakeesta 1.

Jatkukoon veljellinen rakkaus.

Älkää unhottako kestitä vieraita, sillä siten jotkut ovat kestinneet tietämättään enkeleitä.

Muistakaa niitä, jotka ovat kahleissa, niin kuin olisitte kahlehdittuina heidän kanssaan, ja niitä jotka kärsivät vastoinkäymisiä, niinhän tekin olette itse myös ruumiissa.

Avioliitto olkoon kunniallinen kaikessa ja vuode saastuttamaton, mutta haureelliset ja avionrikkojat on Jumala tuomitseva.

Älköön vaelluksenne olko ahnehtimista, ja olkaa tyytyväisiä siihen, mitä teillä on, sillä Hän on sanonut: Minä en tule koskaan jättämään sinua enkä hylkäämään sinua.

Niin että me voimme rohkeasti sanoa: Herra on minun auttajani enkä minä en pelkää, mitä ihminen minulle tekisi.

Muistakaa niitä, jotka hallitsevat teitä, jotka ovat puhuneet teille Jumalan Sanan, heidän uskoa seuratkaa ja huomioikaa, miten heidän vaelluksensa on lopunut.

Jeesus Kristus on sama eilen, ja tänään ja ainiaan.

41   Kumartakaamme päämme hetkeksi rukousta varten. Nyt päämme ja sydämemme ollessa kumarrettuina, haluaisin tietää, olisiko siellä tänä iltana joitakin pyyntöjä, joita haluaisitte muistettavan? Tahtoisitteko nostaa kätenne ylös Jumalalle ja sanoa: “Muista minua, oi Herra”? Kiitoksia teille.

42   Taivaallinen Isämme, me lähestymme Sinun Jumalallista Valtaistuintasi, kaikki riittävässä Herran Jeesuksen Nimessä, joka sanoi: “Jos te pyydätte Isältä mitä tahansa Minun Nimessäni, se tullaan antamaan teille.” Ja me olemme niin kiitollisia tuosta lupauksesta tietäessämme, että meidän uskomme tunkeutuu nyt tuolle puolen kaikkien epäuskon varjojen, ja tietäessämme, että me uskon kautta puhumme henkilökohtaisesti Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa. Sillä se on lupaus. Ja on myös sanottu: “Missä tahansa kaksi tai kolme on koolla Minun Nimessäni, siellä Minä olen heidän keskellään.”

43   Nyt kullakin meistä on pyyntö, Herra, kun kohotimme kätemme Sinun puoleesi. Sinä tiedät, mitä on sydämissämme, meidän käsiemme alla. Ja me rukoilemme, että Sinä vastaisit meille, Herra. Ei niin että me olisimme vastauksen arvoisia, vaan koska Sinä lupasit vastata. Ja Sinä sanoit, että Sinä soisit sen. Ja me tiedämme Sinun tekevän sen, sillä Sinä olet suuri Jumala, joka teki taivaat ja maan, ja Sinä olet koko taivaiden ja maan tuomari. Ja sanoisitko Sinä jotakin, mitä Sinä et toteuttaisi? Kauas pois se, että Jumala tekisi jotakin sellaista. Jos jotain puuttuu, niin meidän tehtävämme on uskoa se.

44   Ja me rukoilemme, Herra, että tämä ilta voisi kannustaa uskoamme ja työntäisi sen ulos sille paikalle, että me vaeltaisimme sen kanssa, Herra, ohi kaiken ymmärryksen. Niin että me emme yrittäisi ymmärtää, me vain uskoisimme. Ja usko on niiden asioiden aineellistuma, joita me toivomme ja todiste asioista, joita me emme voi nähdä tai todistaa. Me vain uskomme sen, ja Jumala saa sen tapahtumaan.

45   Ja me rukoilemme, Isä, että Jumalan Enkelit tulisivat seisomaan jokaisella ovella ja jokaisella penkkirivillä ja jokaisella istuimella, ja julistaisivat syylliseksi syntiset ja osoittaisivat, että he ovat väärässä ja että he sitten voisivat vastaanottaa Herran Jeesuksen. Ja ne, jotka ovat ilman Hengen kastetta; langetkoon Pyhä Henki meidän puhuessamme ja Kristuksen Läsnäolon ollessa niin todellisena. Suo se, Herra. Me rukoilemme, ettei meidän joukossamme tulisi olemaan yhtään heikkoa. Voikoon jokainen henkilö, joka tulee sisälle näistä ovista, Herra, olla niin innoitettu uskolla, että heistä joka ainoa parantuisi.

46   Siunaa näitä saarnaajia, Herra, näitä seurakuntia kautta tämän seudun. Voikoon tämä suuri vaivannäkö, jota nämä ihmiset ovat osoittaneet… Me olemme vähäisiä, mutta kuitenkin, Herra, olemme ihmisiä, jotka vilpittömästi yrittävät säilyttää kaiken tämän pimeyden keskellä sen Uskon, joka on kerran annettu pyhille. Voikoon syntyä vanhanaikainen herätys, sen vain puhjetessa esiin näiden seurakuntien kautta kaikkialla, kun nälkäiset pyhät alkavat huutaa ja syntiset syntyä pyhinä Jumalan valtakuntaan. Suo se, Herra. Se on tarkoituksemme. Se on sydämissämme. Me yritämme tehdä tämän Sinun kunniaksesi, Herra, sillä me tiedämme, ettei meillä ole paljokaan pidempää aikaa viipyä.

47   Me näemme maan vapisevan ja järkkyvän jälleen Pitkäperjantaina, samoin kuin tapahtui tuhatyhdeksänsataa vuotta sitten Pitkänäperjantaina. Ja Sinä sanoit, että tulisi oleman maanjäristyksiä monin paikoin. Me näemme kaikkien näiden merkkien ilmestyvän ja me tiedämme, että tuo aika on lähellä.

48   Niinpä, Herra, me haluamme työskennellä kun vielä siihen pystymme, sillä kun elämä on ohitse, me emme enää työskentele. Ja me rukoilemme, taivaallinen Isä, että me ponnistelisimme tällä kerralla, ja kun kokoukset menevät historiaan, voisimme tuntea tehneemme parhaamme, sen minkä olemme voineet. Suo se, Herra. Siunaa veljiäni kaikkialla. Siunaa nyt kaikkia niitä, jotka tulevat kokouksiin ja niitä, jotka tulevat kuulemaan. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Te voitte istuutua. Kiitos sinulle, veli.

49   Haluan ottaa tekstin tänä iltana, jos tätä pientä muodollista puhetta tekstiksi kutsuisin, ja kutsua sitä, Jeesus… tai mieluumminkin: Kristus on tunnistettu kaikkina aikakausina. Toisin sanoen: Kristuksen tuntomerkki kaikkina aikakausina.

50   Koska Hebrealaiskirje 15:8 sanotaan: “Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan.” Ja me haluamme nähdä, kuinka ja millainen Hän oli menneinä aikoina. No niin, me puhumme niin paljon Hänestä, ja siksi me olemme täällä nyt, puhuaksemme Hänestä.  Ja nyt jos Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan, ja jos Hänet nähtiin ja tunnettiin menneinä päivinä, niin miksi sitten ei tänäänkin? Jos Hänet nähtiin ja tunnettiin ja tunnistettiin menneinä päivinä, niin miksi me emme tee tuota samaa asiaa tänään?

51   Me näemme, tämä suuri Henkilö, kukaan ei voinut koskaan kuulla Hänestä, ilman että olisi halunnut saada selville Hänestä enemmän. Hänessä on jotakin! Tuossa Jeesuksen Kristuksen Nimessä, missään ei yksinkertaisesti ole toista nimeä, joka vetäisi ihmisiä puoleensa enemmän kuin se. Siinä on jotakin!

52   Ihminen tietää tulevansa tuolta puolen. Ja tumma varjoisa verho riippuu hänen ja sen välillä, missä hän oli ennen tuloaan tänne, ja hän tietää, että hänen täytyy mennä tuon verhon taakse. Ja hän haluaa aina tietää, mistä hän tulee, mikä hän on, ja minne hän on menossa. Oletan, että tuosta aiheesta on kirjoitettu miljoonia teoksia. Mutta on vain yksi Kirja, jossa itsessänsä on kuusikymmentäkuusi teosta, joka voi kertoa teille, mistä te tulette, kuka te olette ja minne te menette, ja se on tämä Raamattu. Sana kertoo teille, mistä te tulette, kuka te olette ja minne te menette.

53   Niin monilla ihmisillä on niin monia ajatuksia Kristuksesta ja erikoisesti tänä aikana, jossa me nyt olemme.  

On joitakin, jotka pitävät Häntä vain jonakin suurena opettajana.

54   Ja Hän oli sitä, mutta Hän oli paljon enemmän kuin jokin suuri opettaja. Näettekö? Hän oli opettaja. Koskaan ei ole ollut miestä, joka olisi puhunut niin kuin Hän, mutta Hän oli enemmän kuin vain suuri opettaja. Mutta se näyttää monien seurakuntien keskuudessa tänään olevan enemmänkin suuren filosofian kaltainen, he pitävät Häntä vain opettajana, ja ettei kukaan aikaisemmin olisi opettanut niin kuin Hän. “Hän on vain suuri, ihmeellinen, muinainen, menneiden aikojen opettaja. Hänen opetuksensa on hienoa, ja te voitte uskoa siitä osan ja osaa siitä te ette voi uskoa. Mutta Hän oli melkoinen filosofi!” Toisin sanoen he pitävät Häntä jonakin Konfutsen kaltaisena, tuon kiinalaisen filosofin kaltaisena, joka eli monia satoja vuosia sitten. No niin, Hän oli enemmän kuin opettaja. Hän on, Hän on enemmän kuin sitä.

Sitten jotkut ajattelevat Hänen olleen vain hyvä mies.

55   No niin, Hän oli hyvä mies. Hän oli ainoa hyvä mies, joka meillä todella koskaan on ollut. Sellainen oli Hän. Hänen täytyi olla hyvä Mies voidakseen kuolla meidän pahojen puolesta, tehdäkseen meistä hyviä, ei omien ansioidemme perusteella, vaan on kyse siitä, mitä yksi hyvä Mies teki lunastaessaan meidät koko joukon, näettehän.

56   Kuinka typerää olisikaan, sen jälkeen kun on tehty vain yksi lunastuksen tie ja yksi suunnitelma, hylätä se. Olisi ajattelematon teko hylätä tuo ainoa tie, ainoa suunnitelma. Se on Jumala, Jumalan suunnitelma. On olemassa monia muita suunnitelmia, mutta Jumalalla on suunnitelma, ja tuo suunnitelma on Jeesuksen Kristuksen kautta ja yksin Hänen kauttaan. Ei minkään järjestelmän kautta, minkään koulutuksellisen tai kirkkokunnallisen järjestelmän kautta tai minkään muunkaan kautta. Se tapahtuu Jeesuksen Kristuksen kautta ja yksin Hänen kauttaan. Jumalan Iankaikkinen suunnitelma on Hänen kauttansa. Jumala tekee aina asiat yhdellä tavalla. Hän ei koskaan muuta tapaansa tehdä sitä.

Nyt me näemme jonkun sanovan: “Hän oli profeetta.”

57   Ja profeetta Hän olikin, mutta Hän oli enemmän kuin profeetta. Hän oli profeetta, plus. Ja on ollut monia profeettoja. Kaikki profeetat kuolivat kuoleman portilla, mutta tämä Mies otti “kuoleman, helvetin ja haudan” avaimet, samalla tavoin kuin Simson otti Gazan portit ja vei ne pois. Hän otti pistoksen ja kuoleman itsensä ja nielaisi sen voitossa ja nousi kolmantena päivänä voitokkaasti ja teki Häneen uskovista enemmän kuin voittajia. Se on jo voitettu. Ei ole mitään muuta jäljellä tehtävänä kuin kävellä sisälle voittajien laulu sydämissämme. Hän on suuri Voittaja, ja tämä suuri Voittaja oli enemmän kuin profeetta.

58   No niin, profeetat olivat suuria miehiä. Me tiedämme sen. Herran Sana tuli profeetoille, ja Se tulee heille ja yksin heille. Ja me näemme, että näin Kirjoitukset sanovat. Hän ei tee mitään, ennen kuin Hän kertoo sen ensin palvelijoillensa profeetoille. Ja he olivat suuria miehiä, mutta tämä Mies oli enemmän kuin profeetta.

59   Nyt me näemme sitten monien ihmisten ajattelevan, että Hän oli seurakunnan organisoija, tehden… että Hän oli suuri mies, jolla oli paljon järkeä ja Hän organisoi seurakunnat tietäen, miten tehdä sen.

60   Kuulin erään papin puhuvan äskettäin. Hän sanoi: “Jeesus Kristus oli ensimmäisen roomalaisen kirkon organisoitsija, ja Hänen tulisi tietää, miten se tehdään.”

61   No niin, Seurakuntaa ei koskaan organisoitu, eikä Se koskaan alkanut Roomassa. Se alkoi Jerusalemissa Helluntaipäivänä eikä Nikeassa, Roomassa. Ja Se… Ja Jeesus ei koskaan organisoinut mitään. Ainoa asia, jonka Hän teki, oli kutsuminen. Te ette koskaan, teitä ei ole organisoitu Kristukseen. Te olette syntyneet Jumalan Valtakuntaan.

62   Minulla oli juuri syntymäpäiväni viime maanantaina ja täytin viisikymmentäviisi vuotta. Ja tiedättekö, Branhamin perhe ei koskaan pyytänyt minua liittymään perheeseen. Minä synnyin branhamiksi.

63   Ja samalla tavoin me olemme kristittyjä. Me vain synnymme kristityksi Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen Voimalla. Ja me olemme kristittyjä syntymän perusteella. Se tekee meidät uudeksi luomukseksi. Vanhan luonteemme kanssa me emme voineet koskaan olla kristittyjä. Siitä syystä meillä tänään on niin monia, jotka kutsuvat itseään kristityksi ja elävät minkä kaltaista elämää tahansa. He eivät ole koskaan kokeneet uudestisyntymistä, tuota jotakin, joka muuttaa teidät ja ottaa tuon elämän ulos teistä. Se on kuin ottaisi veren pois ihmisestä, jolla on tietyn tyyppinen veri, ja panisi häneen toisen tyyppisen veren. Se on vanhan elämän ottaminen ulos ihmisestä ja Kristuksen Elämän ruiskuttaminen uskovaan, ja sitten hänestä tulee uusi luomus. Hän on uusi luomus.

64   Nyt, sen on ainoa tapa, miten me koskaan tulemme tietämään, ja joka voi saada kaikki ihmiset tyytyväisiksi.

65   Jos te kysyisitte helluntailaisilta tänä iltana, minkälainen kaltainen teidän mielestä Hänen tulisi olla? Heillä haluaisivat Hänet olevan “helluntailainen”. Jos te kysyisitte Yhdistyneiltä Veljiltä, millainen Hänen pitäisi olla. “Mutta Hänhän oli Yhdistyneitä Veljiä.” Jos kysyisin metodistilta, “Hän oli metodisti”, baptisteilta ja niin edelleen.

66   Mutta nyt on vain yksi tapa tyydyttää se, ja se on: tehdä se Kirjoitusten mukaisesti. Me haluamme nyt aina täällä puhujanlavalla olla tarkalleen Kirjoitusten mukaisia. Jos niin ei ole, teidän velvollisuutenne on tulla minun tyköni ja oikaista minua. No niin, sen tulee olla Kirjoitusten mukaista.

67   Niinpä ainoa tapa tietää, millainen Hän on tänään, on ottaa selville, millainen Hän oli. Näettekö? Kun Hän sanoi: “Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan.” Ja jos me voimme nähdä, millainen Hän oli, silloin Hänen täytyy olla samanlainen tänään, koska Hän ei muutu. Raamattu sanoo: “Hän on sama”, s-a-m-a, “sama eilen, tänään ja ainiaan.”

68   Nyt, Pyhän Johanneksen 1. luvussa me näemme sen. Tässä on se, mitä kirjoittaja sanoi. Pyhän Hengen innoittamana hän kirjoitti tämän: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.”

69   Voisinko hieman selvittää sitä? “Alussa oli iankaikkinen.” Hän ei ollut edes Jumala. Jumala, meidän englanninkielen sanamme jumala tarkoittaa “palvonnan kohdetta”. Mutta Hän, siellä ei ollut mitään palvomassa Häntä. Hän oli vain iankaikkinen.

70   Hänessä oli ominaisuuksia. Jokainen tietää, mikä ominaisuus on. Toisin sanoen Hänessä oli Hänen ajatuksiansa, vain ajatuksia, jotka olivat Hänen ominaisuuksiansa. Sitten, Hänen Sanansa. Koska ajatus ilmaistuna on Sana. “Alussa oli Sana.” Ennen kuin sitä oli edes ilmaistu, se oli ajatus, ominaisuus.

71   Ajatuksissaan Hän tulisi olemaan Jumala. Luultavasti Hän loi ensin Enkelit, ja sitten Hän oli palvottu. Hän oli Jumala.

72   Ja sitten, Hänessä oli ominaisuuksia olla Isä, olla Poika, olla pelastaja. Mitään ei ollut kadotettu; jonkin tuli olla kadotettu, joten täytyi olla valmistettuna tie sitä varten. Olla parantaja; mikään ei ollut sairas, joten Hänen täytyi antaa jonkun tulla sairaaksi, niin että Hän voisi parantaa sen. Se on vain Hänen ominaisuuksiensa esittelyä.

73   Ja nyt muistakaa, jos teillä koskaan oli tai koskaan tulee olemaan Iankaikkinen Elämä, teillä oli se silloin Hänen kanssaan. Näettehän, teillä oli se Hänen kanssaan. Koska, kun Jeesus tuli, Hän oli Lunastaja. Lunastaa mitä tahansa, tarkoittaa “sen tuomista takaisin” siihen, mistä se oli langennut tai mennyt pois. Lunastaa se, ’’tuoda se takaisin”. Ja te, miltä te näytätte, kuka te olette ja mikä teidän nimenne on, se oli Jumalan ajatuksissa ennen maailman perustamista. Ja Jeesus tuli, ei pelastamaan koko tuota asiaa, vaikka Hän niin halusikin, vaan Hän tuli lunastamaan, tuomaan takaisin ne, jotka olivat Hänen ajatuksissaan ennen alkua.

74   Siitä syystä Hän oli Sana lihaksi tehtynä. Näettekö? “Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” Sana, Jumalan ajatus siitä, miten Hän sen tekisi. Hän toi ilmi itsensä Jeesuksessa Kristuksessa. Se oli Jumalan aineellistuminen.

75   No niin, siinä missä te nyt olette, teidän täytyy kuolla, koska te olette vielä… Aivan kuin valokuvaa otettaessa. Te olette negatiivi. Jokaisen negatiivin on mentävä pimeään huoneeseen ja kuljettava happojen lävitse kehittyäkseen kuvaksi, jotta voisitte nähdä mikä se on. Me olemme nyt Hänen ilmaistuja kuviaan. Meidän inhimillinen elämämme on se negatiivi, joka on otettu. Mutta meidän täytyy mennä pimeään huoneeseen, alas hautaan, käydäksemme kehitysvaiheen lävitse ja tullaksemme takaisin tuona kuvana, oi, iäisesti nuorena. Kaikki vanhuus ja kaikki puutteellisuudet ja kaikki tullaan otta­maan pois.

76   Sitten me olemme lunastettuja, Jumalan ominaisuuksina, jotka on tuotu takaisin. Jumala aineellistuneena Kristuksen kanssa Seurakunnassa. Samalla tavoin kuin mies ja hänen vaimonsa, niin on myös Kristus ja Morsian. Koska on kyse Hänen ajatustensa takaisin lunastamisesta, ja Hänen ajatuksensa on tullut ilmaistuiksi.

77   Nyt te sanotte: “Se vei pitkän ajan.” Ei Jumalan kannalta. Me olemme rajoitettuja. Vain meillä on aina kiire.

78   Ajattelin juuri. Lähtiessäni Jeffersonvillestä ja ajaessani viisikymmentä kilometriä tunnissa ajoin Birminghamiin yhdessä päivässä ja hetken aikaa yötä ja ajattelin, ettei se merkinnyt minulle paljoakaan. Mutta mitä jos pieni muurahainen olisi yrittänyt juosta tuon matkan? Mitä se merkitsisi sille! Katsokaahan, se ei voisi tehdä sitä tuhannenkaan elinaikansa kuluessa. Mutta minulle se ei merkinnyt paljoakaan. Entä lentokoneelle? Entä suihkukoneelle? Entä astronautille? Ja entä sitten Jumalalle?

79   Katsokaahan, Jeesus ristiinnaulittiin eilen iltapäivällä, Jumalan ajanlaskun mukaan, jos Hänellä olisi aikaa. Niin kuin sanotaan: “Tuhat vuotta on Jumalalle, niin kuin se olisi vain yksi päivä.” Se ei ole edes sitä. Ainoastaan, “niin kuin se olisi vain yksi päivä”. Niinpä tämä kaikki on kestänyt tuskin viikkoakaan, jos te haluatte laskea sen Hänen ajanlaskunsa mukaan, koko asian kehittäminen valokuvan lailla luomakunnan alusta lähtien.

80   Jumala, ajatustensa kanssa, tulee aineellisiksi, ja sitten se tuo meidät yhteen Iankaikkisen Elämän kanssa. Ja Iankaikkinen Elämä, sitä on olemassa vain yksi muoto, ja se on Jumala. Ja sitten se on Jumala ilmaistuna Seurakunnassansa, samalla tavoin kuin Jumala oli ilmaistu Pojassansa. Jumala koko ajan. Jumala yläpuolellamme, Jumala kanssamme, Jumala meissä, tuoden vain tuota koko asiaa suoraan takaisin.

Nyt: “Alussa oli Sana.”

81   Jos me nyt puhuisimme siitä, kuka on tuomitseva maailman, niin te, joku teistä sanoisi, voin kuulla jonkun katolilaisen sanovan: “Jumala tulee tuomitsemaan maailman katolisen kirkon mukaan.” Jos Hän tekee sen, niin minkä katolisen kirkon? Katsokaahan, niitä on monia erilaisia. On ortodoksinen, kreikkalainen, roomalainen, tai mitä vielä, näettehän, minkä katolisen kirkon mukaan maailma tuomittaisiin? Jos Hän tuomitsee sen katolisen kirkon mukaan, silloin protestantit ovat ulkona. Jos Hän tuomitsee sen protestanttisen kirkon mukaan, silloin katolilaiset ovat ulkona. Jos Hän tuomitsee sen metodistien mukaan, silloin baptistit ovat ulkona. Te sanotte: “Odotahan hetkinen, ne ovat kaikki…” Oi, ei.

82   Muistakaa, alussa, ainoa suojamuuri, jonka Jumala antoi Adamille ja Eevalle, oli se, että he pysyivät Hänen Sanansa takana, eikä vain… Saatana ei sanonut Eevalle, ettei Se ollut niin. Hän vain lainasi väärin pientä osaa Siitä. Ja vain tuo pieni osanen aiheutti kaikki nämä vaikeudet, sairaudet, sydänkivut, murheet, ja yksi pieni osanen on pitävä meidät ulkona Siitä.

83   Jumala ei tule tuomitsemaan maailmaa minkään määrätyn ryhmän mukaan. Hän tuomitsee maailman Jeesuksen Kristuksen mukään, ja Kristus on Sana. Hän on Sana. “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” Niinpä Hän on Jumalan Sana ilmaistuna kaikkina aikoina. Hän tekee Hänet samaksi eilen, tänään ja ainiaan.

84   Hän samasti itsensä alussa profeettojen kanssa. Muistakaa nyt, profeetat ovat niitä, joiden kautta Herra puhuu. Ja pankaa nyt merkille, Hän teki itsensä tunnetuksi inhimillisissä olennoissa aivan alusta lähtien, aivan ajan alusta lähtien.

85   Hänellä on aina oma tapansa tehdä asioita, eikä Hän koskaan muuta tapaansa. Siksi voin uskoa Hänen Sanansa. Jos Jumala koskaan kutsuttiin näyttämölle tekemään jokin teko, ja minkä ratkaisun Jumala teki, kun Hänet kutsuttiin näyttämölle, Hänen täytyy toimia samalla tavalla joka kerta, kun Hänet kutsutaan näyttämölle, tai Hän toimi väärin ensimmäisellä kerralla. Toisin sanoen, jos Hänet kutsuttiin pelastamaan ihminen, ja Hän pelasti hänet jollakin tietyllä perusteella, ja jos Hänet koskaan kutsutaan pelastamaan joku toinen ihminen, täytyy Hänen tehdä se samalla tavalla, miten Hän teki sen ensimmäisellä kerralla, tai hän teki sen väärin ensimmäisellä kerralla. Jos Hänet koskaan kutsutaan näyttämölle parantamaan ihminen, ja Hän parantaa hänet jonkun tietyn asian perusteella, jos Hänet koskaan kutsutaan parantamaan uudestaan, Hänen täytyy parantaa heidät samalla perusteella tai Hän toimi väärin ensimmäisellä kerralla. Ja Hän on ääretön, kaikkialla läsnä oleva, kaikkitietävä. Hän on ääretön Jumala, joten Hän ei muutu.

86   No niin, me olemme rajallisia. Me voimme tänään sanoa tämän olevan oikein. Huomenna me voimme nähdä jotakin erilaista. Me voimme parantaa sitä. Meillä on parempaa. Me rakennamme parempia taloja kuin sata vuotta sitten. Meillä on parempia autoja kuin kaksi kymmentä vuotta sitten ja meillä on paremmat liikennevälineet ja kaikki, mihin vain haluattekin mennä. Me olemme parempia, koska me opimme.

87   Mutta Jumalan kohdalla ei ole niin, koska Hän on täydellinen alusta pitäen. Sen vuoksi. Hän ja Hänen Sanansa ovat sama, joten Hänen Sanansa on täydellinen. Jos te ette usko sitä, älkää koskaan tulko rukousjonoon, koska se on ainoa perusta, jolla te voitte vastaanottaa mitään. Usko voi levätä ainoastaan jollakin, joka on varmaa, ja todella aito usko lepää iankaikkisen Jumalan Sanan iankaikkisella Kalliolla. Se ei liiku. Se pysyy juuri siinä kaikesta huolimatta. Puhutteko te Gibraltarin kalliosta? Se seisoo Ikiaikojen Kalliolla. Sana ei koskaan muutu, ja usko lepää Sen päällä. Hän sanoi: “Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani eivät koskaan petä.” Miehet ja naiset, joista koskaan on tullut jotain, olivat miehiä ja naisia, jotka uskoivat Sen Totuudeksi. Ja se on Totuus. Hän, Sana, on Totuus.

88   Nyt me näemme, että Hän, Jumala, alussa jakoi niin ja niin paljon Sanaa kullekin aikakaudelle. Ja sitten kun aika, että tuon Sanan piti tulla paljastetuksi… Älkää nyt kadottako tätä. Kun tuli aika tuon Sanan olla paljastettu, yleensä ihmisten keskellä oli se niin sekaisin, niin että Hän ilmestyi profeetalle. Tutkikaa Kirjoituksia. Näettekö? Muistakaa nyt, muuttumaton Jumala, Hän ei voi muuttaa tapojaan. Hänen täytyy joka kerta tehdä se samalla tavoin, muuttumattomasti.

89   Sallikaa minun antaa teille yksi esimerkki. Kun ihminen lankesi, teki syntiä, kutsuttiin Jumala näyttämölle joko heittämään hänet tuomiolle tai valmistamaan pakotien häntä varten. Nyt Jumala, Eedenin Puutarhassa, teki yhden suunnitelman ihmisen pelastamiseksi, yhdellä tavalla, ja se tapahtui viattoman kohteen vuodatetun veren kautta. Hän ei ole koskaan muuttanut sitä. Me olemme yrittäneet kaupunkien ja tornien rakentamista, kouluttamista, tehdä siitä kirkkokunnan, mutta se on kaikki epäonnistunut. Jumala voi kohdata ihmisen vain viattoman, vuodatetun Veren alla. Hän teki sen Eedenin Puutarhassa ja Hän ei ole koskaan muuttanut sitä.

90   Ja Jumala ei koskaan muuta tapojaan. Jos Hän tekisi niin, silloin Hän olisi rajallinen niin kuin minä ja te. Me sanomme: “Minä olin väärässä silloin, mutta tällä kerralla olen oikeassa.” Mutta ei Jumala. Hän on oikeassa ensimmäisellä kerralla. Hänen ei tarvitse muuttaa mitään. Hän antoi lupauksen ja Hän on Jumala. Hän pysyy sen takana.

91   Samoin kuin Abraham, hän oli vakuuttunut, että Jumala oli kykenevä pitämään mitä tahansa Hän oli luvannut, joten hän kutsui kaikkea Sanan vastaista, niin kuin sitä ei olisikaan. Hän vain kaikesta huolimatta meni eteenpäin vastoin tiedettä ja tieteellisiä todisteita, vastoin järkeä, vastoin toivoa, vastoin kaikkea, mitä oli. Jumalan Sana tuli ensimmäiseksi. Abraham sanoi. “Olkoon kaikki muu väärin.” Hän tulisi saamaan tuon lapsen joka tapauksessa. Ja niin hän sai sen, näettekö, koska hän uskoi sen.

92   Nyt me sitten näemme, että muuttumaton Jumala tekee aina samoin. Nyt pankaa merkille, kun me vain lyhyesti otamme ajan historian. Menkää nyt kanssani muutamaksi minuutiksi. Menkäämme taaksepäin, nähdäksemme asian.

93   Alussa Hän puhui profeetoille, ja Herran Sana tuli profeetalle. Ja profeetta, ollen kykenevä kertomaan ennalta, ennustamaan asiat, ja kun se tapahtui juuri sillä tavalla, oli se hänen tuntomerkkinsä. Profeetta, näkijä, merkitsee: “eräs, joka kertoo ennakolta”, ja myöskin: “kirjoitetun Sanan jumalallinen tulkitsija”. Jokainen tietää sen, jokainen, joka tietää, mitä profeetta merkitsee.

94   Nyt tuo englanninkielinen sana, profeetta, p-r-o-f-e-e-t-t-a, merkitsee “saarnaajaa”, kuka tahansa joka saarnaa.

95   Mutta Vanhan Testamentin näkijä, johon viitattiin profeettana, hän oli eräs joka näki ennalta asioita. Hän sanoi: “Jos teidän joukossanne on joku, joka on hengellinen tai profeetta, niin Minä Herra tulen tekemään itseni tunnetuksi hänelle. Ja jos se, mitä hän sanoo, tapahtuu, silloin kuulkaa häntä, mutta jos se, ei tapahdu, älkää kuulko tuota profeettaa, näettekö, koska hän profetoi väärin. Ja jos Minä olen lähettänyt hänet, se on oleva Minun tuntomerkkini, kun se mitä hän sanoo, tapahtuu. Hän on syntynyt maailmaan, määrättynä, Jumalan ennalta määräämänä tehdäkseen sen.” Koska: “Kaikki lahjat ja kutsumukset ovat ilman parannuksen tekemistä.” Ne ovat Jumalan ennalta määräämiä.

96   Ennen kuin maailma koskaan alkoi, Hän tiesi siitä kaiken. Hän tiesi jokaisen kirpun, jokaisen kärpäsen, ja kuinka paljon talia se valmistaisi ja kuinka monta kertaa se räpäyttäisi silmiään. Sellainen on ääretön, näettehän. Jos ei niin olisi, silloin Hän ei olisi ääretön. Hän tiesi kaiken. Ja Hän on kaikkitietävä. Koska Hän on kaikkialla läsnä oleva, tekee se… Kaikki tietäväisyys tekee Hänet kaikkialla läsnä olevaksi. Hän tietää kaiken, tiesi sen jo ennen maailman alkua.

97   Hän tiesi, ennen maailman alkua, että me istuisimme täällä. Hän tiesi kuinka monta kertaa minä nostaisin käsiäni ylös ja alas. Hän tiesi ne sanat, jotka tulisin sanomaan. Hän tiesi, kuinka monta kertaa te räpäyttäisitte silmiänne ja mitä te ajattelisitte, ennen kuin maailma edes alkoi. Mitä me oikein pelkäämme? Jumala on meidän Isämme. Oikein. Hän on meidän Isämme. Meillä ei ole mitään huolta. Ihmiset ovat vain kadottaneet uskonsa ja luottamuksensa Häneen.

98   Ja me näemme, että se on jaettu eri aikakausille, ja siellä on siten Sanoja, jotka Jumala on puhunut tulevan tapahtumaan. Ja sitten kun he kaikki ovat menneet sekaisin, silloin Jumala lähettää profeetan näyttämölle, ja tuo profeetta vahvistaa tuon Sanan, joka on tuota aika kautta varten, niin on aina ollut. Käykää Seurakuntajaksot lävitse, jotka meillä ovat olleet, ja katsokaa voitteko nähdä nuo miehet apostolien jälkeen kautta Seurakuntajaksojen, niin kuin me näemme ne.

99   Huomatkaa myös tämä. Jumala puhui Nooalle, joka oli profeetta, ja sanoi hänelle, mitä oli tulossa. Hän profetoi, ja se tapahtui.

100   Nyt mukaan tuli Joosef. Joosef, täydellinen esimerkki, Kristus oli Joosefissa. Pankaa merkille, hän oli isänsä rakastama, veljiensä halveksima, koska hän oli näkijä. He vihasivat häntä ilman syyttä. Tuo mies ei voinut mitään sille, mikä hän oli. Ja toiset veljet vihasivat häntä. Se on oikein hyvä esikuva kaikista aikakausista. Niin on aina ollut, kun näkijä tulee näyttämölle, he muut vihaavat häntä samasta syystä kuin he vihasivat Joosefia. Hän ei voinut auttaa asiaa. Hän saattoi tulkita heidän unensa olematta koskaan väärässä. Hän kertoi etukäteen asioita olematta koskaan väärässä. Ja hänen veljensä vihasivat häntä ilman syytä.

101   Ja pankaa merkille, hänen elämänsä kuvasi tarkalleen meille Kristuksen. Hänet jopa myytiin melkein kolmestakymmenestä hopearahasta ja otettiin ylös kuopasta, ja hän istui faaraon oikealla kädellä halliten tuon päivän maailmaa. Ja joka kerta kun hän lähti palatsista, he puhalsivat pasuunaan ja sanoivat: “Jokainen polvi notkistukoon. Joosef on tulossa.” Täydellinen esikuva Kristuksesta Tuhatvuotisvaltakunnassa, kun pasuuna soi ja… Hän on tuleva esiin, ja jokainen polvi on notkistuva ja jokainen kieli on tekevä tunnustuksen Hänelle.

102   Pankaa merkille, vankilassansa hän oli profeetta, kun hänet oli myyty ja pantu vankilaan Potifarin vaimon tähden. Sitten me näemme, että siellä oli hovimestari ja leipuri, joilla kummallakin oli uni, ja hän tulkitsi nuo unet, ja toinen tuli kadotetuksi ja toinen pelastui. Samoin teki myös Jeesus ristillä, tarkalleen. Toinen oli kadotettu, toinen pelastettu, kun Hän oli vankilassaan ristille naulittuna. Aivan täydellinen esikuva.

103   Me näemme nyt kun Mooses tuli näyttämölle. Mooses ei voinut tulla samassa hengessä, tai samalla tavalla, saman sanoman kanssa kuin Nooalla oli. Se oli toinen aikakausi täyttääkseen toisen Sanan. Jumala sanoi: “Sinun siemenesi on oleskeleva vieraalla maalla ja on oleva palvelijana satoja vuosia, ja sitten Minä tuon heidät ulos mahtavalla kädellä.” Mutta kun Mooses oli kutsuttu, kesti neljäkymmentä vuotta kouluttaa ja sitten neljäkymmentä vuotta ottaa se ulos hänestä, ja vasta sitten Jumala kutsui hänet yliluonnollisella Valolla, palavan pensaan Tulipatsaalla. Ja hän tiesi enemmän Jumalasta viidessä minuutissa, kuin mitä hän oli oppinut neljässäkymmenessä vuodessa, koska hän oli Hänen Läsnäolossansa. Sitä minä…

104   Kun mies on Jumalan Läsnäolossa, silloin hän tietää jotakin. Hän tietää jotakin.

105   Ei, hän ei voi oppia sitä kirjoista. Te ette voi oppia Jumalaa kirjoista. Koulutus vie… Te sanotte: “Hän on D.D.D., Ph.D.” Minusta se vain vie hänet niin paljon kauemmaksi Jumalasta. Te ette tunne Jumalaa koulutuksen perusteella.

106   Te tunnette Jumalan uskon perusteella ja te uskotte Häntä. Siten te tunnette Jumalan. Ja kuitenkin… Siksi ajattelen, että kokouksissamme ollessamme tulisi Jumalan Jumalisen Läsnäolon kannustaa ihmisiä tietämään se. Ei ole väliä sillä, mitä tiede sanoo, mitä joku uskomaton sanoo. Kristus lähetettiin teidän luo, uskovien luo. Teillä on oikeus nauttia Hänen yhteydestään, Hänen siunauksistaan ja kaikesta, minkä puolesta Hän kuoli. Siinä se on teille.

107   Yhdelläkään miehellä ei ole oikeutta saarnata Evankeliumia ennen kuin hän on polvistunut tuolle pyhälle hiekalle siellä Tulipatsaan Läsnäolossa ja kuullut Jumalan Äänen puhuvan hänelle. Tiedättekö, uskonnot voivat tänään selittää sen kaiken pois. ”Ja näin tapahtui, ja Se on mennyttä. Ja Tämä oli toista aikakautta varten ja tämä.” Mutta kun mies kerrankin on tavannut Jumalan kasvoista kasvoihin ja puhunut Hänelle, mikään tiedemies tai mikään perkele, tai mikään muu, ei voi tulla tuolle pyhälle maaperälle. Hän oli siellä, missä hän kohtasi Jumalan ja hän tietää, mistä hän puhuu, eikä ole mitään tarvetta kenenkään muun yrittää puhua hänelle.

108   Jumala puhui aikakausien aikana profeettojensa kautta ja toi itsensä julki joka kerta tuon aikakauden tullessa.

109   Nyt tuli mukaan Jeesus Nasaretilainen. Hän oli myös profeetta. Raamattu sanoi, että Hän tulisi olemaan sellainen. 5. Mooseksen kirja 18:15, Mooses sanoi: “Herra, teidän Jumalanne, on nostava esiin profeetan, minun kaltaiseni, ja Häntä tulee ihmisten kuulla.”

110   Nyt pankaa merkille, että jokainen aikakausi, koko Israel, kaikki ihmiset, uskoivat sen, uskoivat näitä profeettoja, kun heidät oli tunnistettu profeetoiksi. Hebrealaiskirjeen ensimmäisessä luku sanotaan: “Jumala, eri aikoina ja monella tapaa on puhunut profeettojen kautta, näinä viimeisinä päivinä Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.” Näettehän, Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Huomatkaa, Hän ei koskaan muuta tapaansa, se on sama asia, aina Jumalan Sanan jatkuvuus. Jumala ei koskaan käytä mitään järjestelmää, Hän ei koskaan käyttänyt mitään organisaatiota, Hän ei ole koskaan käyttänyt ryhmiä. Hän käyttää yhtä ainoata henkilöä.

111   Jos olette metodisti, baptisti, niin se kyllä sopii. Presbyteeri, helluntailainen, niin se on hyvä, mutta Jumala toimii teidän kanssanne yksilöinä. On kyse teistä, ei teidän seurakunnastanne. Te olette se, joka on vastuussa, ei siitä mitä, teidän seurakuntanne sanoo, vaan siitä, mitä Jumala on sanonut teille! Sen täytyy olla Sanan mukaista. Kyllä! Jumala toimii yksilöiden kanssa. Hän on tehnyt aina niin.

112   Profeetat, ei ole olemassa minkäänlaista profeettojen koulua. He kokeilivat sitä erään kerran ja epäonnistuivat. Ahabilla oli siellä joukko heidän kaltaisiaan. Mutta myös Jumalalla oli siellä yksi, jonka nimi oli Miika, jota he kaikki muut vihasivat, mutta hänellä oli silloin Totuus. Hänellä oli Sanan totuus, koska hänen profetiansa oli Sanan mukainen.

113   Niin sen on aina oltava. Profeetta on lähetetty vahvistamaan se Sana, joka on luvattu tuota päivää varten.

114   Juuri siitä syystä he epäonnistuivat käsittämään Jeesusta. Se oli juuri niin. Katsokaa noita miehiä, noita fariseuksia ja saddukeuksia, noita oppineita, joiden kaltaisia meillä ei ole tänä päivänä. Heidän täytyi olla syntyneitä tietystä sukukunnasta, Leevistä. Heidän iso-iso-iso-iso-iso-isoisänsä olivat pappeja, koko matkan. He opiskelivat tuota Sanaa päivin ja öin, päivin ja öin. Ja kun tuo Sana oli vahvistettu, he eivät tunteneet sitä. Katsokaahan, heillä oli perinnäissäännöt. Jeesus sanoi: “Perinnäissäännöillänne te olette tehneet Jumalan Sanan vaikutuksettomaksi.” No niin, Hän tuli aivan tarkalleen sillä tavoin, kuin profeetta oli sanonut Hänen tulevan, mutta katsokaahan, heillä oli perinnäissääntönsä, eivätkä he voineet nähdä Sitä.

115   “Tämä lapsi syntyi siellä aviottomasti ja vielä tallissa, miten se voisi olla? Eikä tämä kaveri mennyt mihinkään kouluun. Hänellä ei ole mitään valtakirjaa, Hänellä ei ole mitään jäsenkorttia.” Hän ei kuulunut mihinkään organisaatioon. He eivät tienneet, mitä koulua Hän olisi käynyt. “Kuinka tämä voisi olla yhtään mitään?” Mutta se oli. He epäonnistuivat näkemään sitä.

116   Hän sanoi: “Ne teot, joita Minä teen, todistavat Minusta. Tutkikaa Kirjoituksia, sillä te ajattelette, että teillä on niissä Iankaikkisen Elämä, ja ne juuri todistavat, sanovat teille, kuka Minä olen. Ne ovat Minun todistukseni, Kirjoitukset.” Hän sanoi: “Jos te ette usko Minua, uskokaa tekoja, joita Minä teen. Ne kertovat teille, kuka Minä olen.”

He sanoivat: “Meillä on Mooses. Me uskomme Moosesta.”

117   Hän sanoi: “Jos te olisitte uskoneet Moosesta, te uskoisitte Minua. Hän kirjoitti Minusta.” Näettekö?

118   He olivat niin pimeitä, etteivät he voineet nähdä sitä. Olisiko niin, että se toistuisi jälleen. Sen on profetoitu toistuvan, tiedättehän. Sen oli profetoitu tapahtuvan siellä.

Te sanotte: “Tänä päivänäkö?” Oi, kyllä.

119   “Kiivaita, ylimielisiä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia, rauhansopimuksen rikkojia, vääriä syyttäjiä, tyytymättömiä, niiden halveksijoita, jotka ovat hyviä, mutta kieltävät sen Voiman. Senkaltaisista kääntykää pois.” Se on profetoitu, ja koko profetian täytyy täyttyä. Olisimmeko me lähellä tuota aikaa? Minä vain ihmettelen olisimmekohan me. Katsokaamme ympärillemme hieman ja nähkäämme, millaisessa mukavuudessa me olemme Siionissa. Nyt me näemme sen.

120   Katsokaamme, millainen Jeesus oli, kun Hän tuli. Hän oli Sana. Hän oli absoluuttisesti Sana. Ja Sana on aina korjaava. Se korjaa erheen. Vaikkakaan erhe ei joskus usko sitä, mutta Sana korjaa erheen.

121   Katsokaa Jeesusta kaksitoistavuotiaana. Pieni poika samalla tavoin kuin tämä, joka istuu tässä tuet jaloissansa. Jeesus oli vain pieni poika, noin kaksitoistavuotias, eikä ole mitään tietoa siitä, missä Hän koskaan olisi käynyt koulua. Mutta he menivät Jerusalemiin pääsiäisjuhlaan… tai mieluumminkin helluntaijuhlaan. Ja he menivät tuohon juhlaan, Joosef ja Maria, ja koko tuon kaupungin seurakunta. He menivät Jerusalemiin. Ja he olivat tehneet matkaa kolme päivää, olettaen Jeesuksen olevan mukana joidenkin sukulaisten joukossa siellä. Mutta he kaipasivat Häntä. He menivät etsimään, eikä Häntä ollut siellä. He menivät takaisin Jerusalemiin ja löysivät Hänet sieltä temppelistä väittelemässä pappien kanssa, väittelemässä noiden miesten kanssa.

122   Pankaa merkille tässä, ei nyt loukatakseni teitä katolilaisia, mutta te, jotka pidätte Mariaa jumalattarena tai välittäjänä, kuulkaahan tätä. Maria antoi todistuksen ja tarkatkaa, kuinka hän tuomitsee oman todistuksensa. Hän sanoi: “Sinun isäsi ja minä olemme etsineet sinua kyynelin.” Katsokaa, mitä hän teki. Hän tuomitsi oman todistuksensa. Hän kutsui Joosefia Hänen isäkseen.

123   Mutta tarkatkaa. “Sinun isäsi, Joosef, ja minä.” Suoraan noiden pappien edessä, joille hän jo oli sanonut tulleensa raskaaksi Pyhästä Hengestä, ja tässä hän todistaa ja tunnistaa Joosefin Hänen isäkseen tuomiten oman todistuksensa.

124   Mutta tarkatkaa nyt. Hän oli vain lapsi, pieni poika, mutta Sana korjaa aina erheen. Hän sanoi. “Ettekö te tiedä, että Minun täytyy olla Isäni asioilla?” Sana oma-aloitteisesti, näettehän, korjasi erheen.

125   Tarkatkaa, kuinka Sana tarttuu siihen. Hän oli Sana. “Alussa oli Sana, ja Sana Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme.” Sana tarttui siihen ja oikaisi erheen.

126   “Ettekö te tiedä, että Minun täytyy olla Isäni asioilla?” Jos Joosef olisi ollut Hänen isänsä, Hän olisi ollut siellä puusepänverstaalla hänen asioillaan. Mutta Hänen Isänsä asia oli tuomita nuo organisaatiot ja asiat, ja Hän oli tuomitsemassa ne siellä, minne Hän kuului. Hänellä oli todella hyvää aikaa siellä, kun he eivät edes ymmärtäneet, miten tämä poika voisi tietää sen kaltaisia asioita. Mutta Hän oli Sana. Koskaan ei kukaan mies ollut puhunut niin kuin Hän. Mitä Hän sanoikin, Hänellä oli valta saada se toimimaan.

Nuo profeetat tekivät sen myös, koska he elivät tuossa hetkessä.

127   Hän oli kaikki profeetat tehtynä Yhdeksi, plus, koska Hän oli Sanan täyteys. Hän oli koko Sana. Profeetat olivat vain Sana tuolle aikakaudelle, mutta Hän oli Sana kaikille aikakausille. Hän oli Jumala itse alas tulleena, julkituotuna lihan ruumiissa. “Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.”

128   Tarkatkaamme, miten Hän teki itsensä tunnetuksi. Ensimmäisellä kerralla, sen jälkeen kun Hän tuli erämaasta tultuaan kastetuksi Pyhällä Hengellä. Johanneksen kastettua… Tässä on toinen pieni ajatus, jonka te voitte tavoittaa juuri ennen kuin ajattelette sitä.

129   Tiedättekö Raamatun sanovan, että ”Sana tulee profeetalle”? Jos maassa on profeetta, täytyy Sanan tulla hänelle.

130   Katsokaa Johannesta, joka oli profeetta, ensimmäinen, joka heillä oli ollut Malakian jälkeen, ja hän oli Sana-profeetta. Ja seistessään siellä profetoimassa Sana tuli hän luo veteen. Jeesus oli Sana ja käveli sinne veteen. Ja Johannes sanoi: “Minä tarvitsen kasteen Sinulta. Miksi Sinä tulet minun tyköni?”

131   Ja Hän sanoi: “Salli sen tapahtua, sillä näin on soveliasta meidän täyttää koko vanhurskaus.” Miksi? Silloin Johanneksen ollessa profeetta, ja Hänen ollessa Sana, hän tiesi, että Hän oli Uhri, joten Uhri täytyi pestä ennen Sen esittämistä. Niinpä hän kastoi Jeesuksen, pesten Sanan, ennen kuin Se esitettiin, näettehän. Hän sanoi. “Salli sen tapahtua, sillä täten on soveliasta meidän täyttää koko vanhurskaus.”

132   Sitten sallittuaan sen, Jeesus nousi suoraan ylös vedestä. Ja katso, taivaat avautuivat, ja hän näki Jumalan Hengen, kuin kyyhkysen, laskeutuvan Hänen päällensä. Ja Hän meni erämaahan ja oli kiusattavana neljäkymmentä päivää ja sitten Hän tuli pois.

133   Seuratkaamme nyt Hänen palvelustehtäväänsä. Me olemme Pyhän Johanneksen 1. luvussa. Tarkatkaamme, mitä tapahtuu, ja nähkäämme, millainen Hän oli silloin, ja niin me voimme nähdä, millainen Hän on nyt. Katsokaa Häntä menneinä aikakausina, ja nyt me olemme Jeesuksen ajassa.

134   Sitten tulemme lopettamaan ja ehkä jatkamme siitä huomenillalla. Meillä on vain muutama minuutti jäljellä.

135   Tässä Hän tulee pois erämaasta. Ensimmäiseksi, siellä oli eräs mies nimeltä Andreas. Hän oli osallistunut Johanneksen sanomaan. Ja Johannes alkoi sanoa…

136   Johannes tiesi olevansa Messiaan esittelijä, koska hän oli jo sanonut niin, tiedättehän. Ja hänen isänsä oli pappi, mutta hän ei koskaan seurannut isäänsä. Hänen työnsä oli liian tärkeä mennäkseen mihinkään teologiseen kouluun, joten hän meni erämaahan yhdeksänvuotiaana. Hän tiesi, että hänen täytyi tunnistaa, nähdä tuo merkki, joka todistaisi, kuka Messias oli. Ja hän tiesi sen niin varmasti, hän tiesi kutsumuksensa, hän oli niin varma siitä, että seistessään tämän kaltaisen ihmisjoukon keskellä hän sanoi: “Hän on teidän joukossanne nyt. Siellä seisoo Eräs teidän joukossanne, jota te ette tunne. Hän tulee kastamaan Pyhällä Hengellä ja Tulella.” Hän sanoi: “Minä en ole edes arvollinen irrottamaan Hänen kenkiään.”

137   Ja sitten, ensimmäiseksi, Jeesus käveli esiin, ja hän näki tuon merkin. Hän sanoi: “Minä näin tuon merkin ja olen varma, että se on Hän.” Ja hän kastoi Hänet. Nyt kun Jeesus…

138   Ja epäilemättä Andreas oli kertonut veljellensä. No niin, hänen veljensä Simon, hän oli vähän näiden vaikeiden kaverien kaltainen, jotka eivät halua uskoa mitään. Hän sanoi: “Muistan, mitä isäni sanoi minulle eräänä päivänä. Hän sanoi: ‘Poikani, sinä tiedät, kuinka me olemme kalastaneet ja luottaneet Jumalaan, että Hän antaisi meille kaloja velkojemme maksuun ja hankkiaksemme jotakin syötävää.’ Hän sanoi: ‘Kauan ennen äidin kuolemaa, ja kaikkea muuta, meidän täytyi monta kertaa rukoilla Jumalaa antamaan meille hyvä kalansaalis, niin että meillä olisi ruokaa päiväksi. Ja minä olen aina, niin kuin jokainen hyvä heprealainen, odottanut Messiaan tuloa.’ Hän sanoi: ‘Nyt olen tulossa vanhaksi ja oletan, etten tule näkemään Häntä. Mutta haluan teidän poikien tietävän, että juuri ennen Hänen ilmestymistään näyttämölle, on nouseva kaiken kaltaisia vääriä asioita esiin, näettehän, mutta haluan teidän tietävän, että meidän täytyy luottaa Sanaan. Mooses, meidän profeettamme sanoi meille, että “Herra Jumala tulee nostamaan esiin profeetan”. Meillä ei nyt ole ollut profeettaa satoihin ja satoihin vuosiin. Mutta kun Messias tulee, Hän on oleva tunnistettu profeetta. No niin, te tulette tuntemaan Hänet, koska Hän on oleva profeetta.”’

139   Ja sitten tämä mies, Johannes, ei tehnyt mitään muuta kuin saarnasi, joten hän, Simon, ei voinut hyväksyä sitä.

140   Niinpä hän kertoi hänelle, että tämä Eräs, josta hän oli puhunut, oli tullut, joten se, mitä oli tapahtunut, tunnisti hänet profeetaksi, näettehän, että hän…

141   Sitten Andreas ja Simon eräänä päivänä pestyään verkkonsa menivät katsomaan Jeesusta. Ja kun Simon tuli Hänen Läsnäoloonsa, Jeesus katsoi häntä ja sanoi. “Sinun nimesi on Simon ja sinä olet Joonan poika.” Se teki sen. Hän tiesi juuri silloin, että se oli Sana lihaksi tehtynä. Näettehän. Hän tiesi sen.

142   Miksi? Hebrealaiskirje 4. luku 12. jae, jonka kaikki oppineet tietävät, sanoo, että, “Jumalan Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka ja on sydämen aikomusten ja ajatusten erottaja”. Kuinka monet lukijoista tietävät sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Oikein. Hebrealaiskirje 4:12.

143   Nyt kun hän näki sen, hän tiesi, ettei Hän tiennyt vain, kuka hän oli, vaan myös sen, kuka hänen jumalinen isänsä oli. Hän tiesi sillä hetkellä, että se oli Messias. Myöhemmin hänelle annettiin Valtakunnan avaimet.

144   Sitten siellä seisoi eräs mies nimeltä Filippus. Hän oli tutkinut Raamattua erään miehen kanssa, ja tuo mies oli nimeltään Natanael. Hän asui noin 25 kilometrin päässä sieltä, jos tarkistatte sen kartalta, minne hän meni vuoren ympäri löytääkseen Natanaelin. Ja kun hän löysi hänet… Hän kasvatti oliiveja, ja hän oli siellä oliivitarhassa rukoilemassa. Ja tietenkin Filippus, nähtyään Natanaelin rukoilevan, oli herrasmies ja odotti, kunnes hän oli lopettanut rukoilemisen. Sitten kun hän nousi ylös, hän sanoi: “Hei! Tule katsomaan, kenet me olemme löytäneet! Jeesuksen Nasaretilaisen, Joosefin pojan. Tämä on se Messias, josta me olemme puhuneet.”

145   “Oho!” Kuunnelkaa sitten tätä miestä. Hän sanoi: “Voisiko mitään hyvää tulla sen kaltaisesta ihmisjoukosta, kuin mitä he siellä ovat?”

146   Ja ajattelen hänen antaneen parhaan vastauksen, mitä kukaan voisi antaa. Hän sanoi: “Tule ja katso.”

147   Älkää pysykö kotona ja arvostelko. Tulkaa itse ottamaan selvää. Tuokaa Raamattunne mukananne ja tutkikaamme sitä, ja ottakaamme selvää, mitä se on. Te tiedätte, millaisen Sana sanoi tämän Messiaan tulevan olemaan. Millainen Hän oli eilen, sellainen Hän on tänään. Tutkikaa Sanaa, ottakaa selville, millainen Hän on. Onko Hän jokin organisaatio, onko Hän jokin ihmisryhmä, tai mikä Hän on? Näettekö?

148   Niinpä me näemme heidän siellä tulevan vuoren ympäri, ja epäilemättä Filippus kertoi hänelle, mitä Hän oli sanonut. “Tiedäthän tuon vanhan kalastajan, jolla ei ollut tarpeeksi koulutusta allekirjoittaakseen tuota kuittia, kun ostit häneltä tuon kalan, Hän sanoi hänelle. kuka hän oli ja kuka hänen isänsä oli. En olisi yllättynyt, vaikka Hän kertoisi sinulle. kuka sinä olet, kun tulemme sinne.”

“Oi, älähän nyt! Se minun täytyy nähdä”, hän sanoi.

149   Hän käveli suoraan Hänen Läsnäoloonsa, ehkä tällä tavalla, rukousjonossa, miten tahansa se sitten olikin. Jeesus oli rukoilemassa sairaiden puolesta. Ja kun Jeesus katsoi häntä ja nähdessään hänet ensimmäisen kerran Hän sanoi: “Katso israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä.”

150   Hän sanoi: “Rabbi”, joka merkitsee opettaja, “milloin Sinä koskaan olet tavannut minua? Tämä on ensimmäinen kerta, kun koskaan olen nähnyt Sinut. Milloin olet nähnyt minut?”

151   Hän sanoi. “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla, Minä näin sinut.” Oi, mitkä silmät’

152   Tarkatkaa sen jälkivaikutusta. “Rabbi, Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin Kuningas.” Tuo mies tiesi…

153   Katsokaa eroa hänen ja noiden pappien välillä, jotka seisoivat siellä. Nuo papit eivät uskoneet sitä. He tiesivät sen tapahtuneen, joten heidän täytyi antaa vastaus seurakunnalleen. Niinpä tiedättekö, mitä he sanoivat? He sanoivat: “Hän tekee… Hän on ennustaja, Hän on Beelsebul, perkele. Hän on perkele.”

154   Ja Jeesus sanoi: “Minä annan sen teille anteeksi”, sovitusta ei oltu vielä tehty. “Mutta kun Pyhä Henki tulee, ja tehdään saman asia, niin yksikin sana sitä vastaan, eikä sitä tulla koskaan antamaan anteeksi tässä maailmassa tai tulevassa maailmassa.” Niinpä te näette, mihin se laittaa panee, jos me näemme tuon saman asian! Näettehän?

155   Nyt me menemme vain hieman pidemmälle. Me näemme sitten, että maanpäällä on olemassa vain kolme ihmisluokkaa, kolme rotua. Me tiedämme sen. Haamin, Seemin ja Jaafetin jälkeläiset. Ne ovat juutalaiset, samarialaiset ja pakanat. Nyt samarialainen on puoliksi juutalainen ja puoliksi pakana.

156   Nyt me tiedämme, että juutalaiset odottivat Messiasta ja niin myös samarialaiset. Mutta me pakanat olimme anglo-sakseja. Me palvoimme epäjumalia, kuljimme nuijat selässämme ja olimme pakanoita. Me emme odottaneet mitään Messiasta. Eikä meille myöskään näytetty mitään Messiasta, ei Hänen merkkiänsä. Me vain näimme jonkun miehen kävelevän siellä, mutta emme Messiaanista merkkiä.

157   Mutta siellä oli Samaria. Niinpä Jeesus erään kerran matkallaan Jerikoon kulki vuoren ympäri: “Hänellä oli tarve mennä Samarian kautta”, ja Hän tuli kaupunkiin nimeltä Sykar. Se oli noin puolelta päivin, ja se oli ehkä vähän tämän paikan kaltainen. Ja Hän meni kaivolle ja istuutui ja lähetti opetuslapset noutamaan ruokaa.

158   Ja heidän siellä ollessaan sinne kaivolle tuli eräs nainen, eräs kaupungin nuorista naisista, jolla oli huono maine, hänellä oli liian monia aviomiehiä. Tietenkään hän ei voinut tulla sinne muiden naisten mukana, koska heillä on yhä tuo sama tapa, he eivät voineet olla tekemisissä keskenään. Niinpä hän tuli sinne noutamaan vettä. Ja kun hän alkoi laskea vesiruukkua alas vinssillä saadakseen vettä, hän kuuli miehen äänen sanovan: “Nainen, tuo Minulle juotavaa.” Ja hän katsoi ympärilleen, ja siellä oli joku juutalainen ja hän…

159   Hänen on täytynyt näyttää hieman vanhalta ikäisekseen. Hän on voinut näyttää vähän vanhemmalta kuin mitä Hän oli. Tiedättehän, he sanoivat siellä Pyhän Johanneksen kuudennessa luvussa, että “sinähän et ole vielä viisikymmentävuotias mies ja sinä sanot nähneesi Abrahamin? Me ymmärrämme, että sinussa on perkele.” Hän sanoi: “Ennen kuin Abraham oli, Minä olen.” Niinpä Hänen työnsä on täytynyt saada Hänet näyttämään ehkä hieman harmaantuneelta, tai jotakin sellaista. Hän oli vain kolmekymmentäkolmevuotias, mutta näytti vähän vanhemmalta.

160   Hän sanoi: “Hei, sinähän olet juutalainen, ja sinäkö pyydät minulta, samarialaiselta naiselta? Meillä on voimassa rotuerottelu. Ei ole mitään, mitä sinä… Me emme yksinkertaisesti voi tehdä sitä. Sinä et voi, sinun ei oleteta tekevän niin.”

161   Hän sanoi: “Mutta, jos sinä tietäisit kenelle sinä puhut, sinä pyytäisit Minulta juotavaa.”

162   Mitä Hän oli tekemässä? Jatkamassa keskustelua. Isä oli lähettänyt Hänet sinne, mutta Hänellä oli… Tässä oli tuo nainen, tuon piti olla tuo aika. Niin Hän sanoi… Hän puhui hänen kanssaan, kunnes tavoitti hänen henkensä, huomaattehan. Katsokaahan. Sana erottaa sydämessä olevat ajatukset, ja Hän oli Sana. Kuinka monet uskovat, että Hän oli Sana? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Varmasti. Ja Sana erottaa sydämen ajatukset. Näettekö?

163   Hän sai selville, mikä hänen vaikeutensa oli. Me kaikki tiedämme, mikä se oli: liian monta aviomiestä. Hän sanoi: “Mene noutamaan aviomiehesi ja tule tänne.”

Hän sanoi: “Ei minulla ole mitään aviomiestä.”

164   Hän sanoi: “Sinä olet sanonut totuuden. Sinulla on ollut viisi, ja se, jonka kanssa nyt asut, ei ole aviomiehesi.”

165   Katsokaa tuota pientä naista. Näettehän, hän oli langennut Jumalan ajatuksista. Hänet voitiin lunastaa. Hän oli alamainen. Hänellä oli edustus Taivaassa. Hän kääntyi ympäri.

166   Katsokaa eroa hänen ja noiden saarnaajien, hänen pappiensa, välillä. Nuo saarnaajat, kun he näkivät sen, sanoivat: “Tämä mies on ennustaja.” He eivät tunteneet Sanaa.

167   Katsokaa, mitä tuo nainen sanoi: “Me tiedämme, Herra, sinun täytyy olla profeetta. Meillä ei ole ollut profeettaa satoihin vuosiin. Ja kun Messias tulee, me tiedämme, että näin Hän tulee tekemään.” Oi!

168   Hän olisi voinut opettaa Birminghamille jotakin. Hän olisi voinut opettaa lopulle maailmaa jotakin. Kyllä. Hän voisi opettaa näille teologisille seminaareille jotakin. Näettekö? “Sama eilen, tänään ja ainiaan.” Katsokaahan, me…

169   “Herra, minä ymmärrän, että Sinä olet profeetta.” Näettehän, Hän luki ajatukset, jotka olivat hänen sydämessään. Hän sanoi: “Sinun täytyy olla profeetta. Me tiedämme sen, me samarialaiset. Me odotamme sitä. On tuleva Messias. Meillä ei ole ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen. Malakia oli viimeinen profeettamme, ja hän sanoi, että tulisi olemaan edelläkävijä… Me olemme kuulleet hänestä, tuosta miehestä siellä Jordanilla: ‘Minä olen lähettävä sanansaattajani kasvojeni edellä valmistamaan tietä.’ Minä olen kuullut siitä. Ja me odotamme Messiaan tulevan juuri nyt.”

Hän sanoi: “Minä olen Hän, Minä, joka puhun sinun kanssasi.”

170   Se selvitti sen. Ja kaupunkiin hän lähti sanoen: “Tulkaa, nähkää Mies, joka on kertonut minulle asiat, joita olen tehnyt. Eikö se ole itse Messias?”

171   Ystäväni, meillä ei ole aikaa mennä pidemmälle. Mutta, jos sellainen Messias oli eilen, sellainen Messias on tänään, sillä Hän on sama eilen ja tänään. Hän kuoli voidakseen tehdä sovituksen, saadakseen nämä asiat tapahtumaan, antaakseen teille oikeuden ottaa siitä, minkä Hän on tehnyt puolestanne. Muistakaa nyt, jos olette syntinen, te itse asiassa pelastuitte, kun Jeesus kuoli ristillä, mutta teidän täytyy uskoa se ja vastaanottaa se omaksenne, teidän oma henkilökohtainen pelastuksenne. Ja jos olette sairas, teidät parannettiin, kun Jeesus haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden. Hänen haavojensa kautta teidät parannettiin.

172   Nyt jos Hän seisoisi täällä tänä iltana yllään tämä puku, jonka Hän antoi minulle, ei voisi olla… Jos te sanoisitte: “Paranna minut, Herra”, Hän ei voisi tehdä sitä. Hän on jo tehnyt sen. Näettehän?

173   Mutta nyt, mitä jos joku teistä sanoisi: “Voisiko Jeesus sitten olla tänä iltana Birminghamissa?” Kyllä. Hän lupasi olla. “Kuinka Hän olisi täällä, missä muodossa?” Pyhän Hengen muodossa, sellainen Hän on, sama eilen, tänään ja ainiaan. Hän on Pyhän Hengen muodossa.

174   Toivoisin, että minulla nyt olisi aikaa lisätä tähän vielä yksi ajatus, mutta luultavasti en tule tekemään sitä. Sallikaa, sallikaa minun ottaa se oikein nopeasti. Tahdotteko kärsiä minua vielä muutaman minuutin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] En halua pidätellä teitä liian myöhään, niin että jäätte pois linja-autoistanne.

175   Jeesus sanoi Pyhän Luukkaan 16. luvussa tai 17. luvussa: “Niin kuin oli Lootin päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Sanoiko Hän niin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

176   Tarkatkaa nyt, mitä se oli. Hän luki samaa Raamattua, kuin me luemme, 1. Mooseksen kirja 22 tai 19, 20, jossakin niillä paikkeilla. Pankaa merkille, Hän luki samaa Raamattua. Tarkatkaa asetelmaa Lootin aikana. Oi, mikä syntinen kansakunta se olikaan, mikä syntinen paikka! Katsokaa, millaisia me olemme tänään.

177   Katsokaa, mitä Hän sanoi: “Syntinen ja avionrikkoja, paha, avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä. Ja he tulevat saamaan sen, Joonan ylös kuolleista nousemisen merkin; tai joka nousi ylös oltuaan kuin kuolleena valaan vatsassa kolme päivää ja yötä. Ihmisen Poika, ylösnousemuksen merkki, tämä avionrikkoja sukupolvi saisi ylösnousemuksen merkin.

178   Nyt Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Lootin päivinä.” Pankaa merkille tuo asetelma. Siellä oli kaksi enkeliä sodomalaisten joukossa, jotka saarnasivat, kaksi suurta sanansaattajaa. Siellä oli Yksi, joka pysyi Abrahamin kanssa.

179   Ja ne, jotka menivät alas Sodomaan, tekivät merkkejä. Millä tavalla he tekivät? Saarnaamalla Evankeliumia ja sokaisemalla heidät. Heidän oma saarnaamisensa sokaisi ihmiset. Ja jos se ole nykyinen Billy Graham, niin en ole koskaan nähnyt sellaista. Koskaan, ei minään aikakautena, ole seurakunnalle vielä ollut sanansaattajaa, jonka nimi olisi päättynyt -h-a-m. Muistakaa, meillä on ollut Moody, Sankey, Finney, Knox, Calvin ja niin edelleen, Billy Sunday, mutta ei koskaan aikaisemmin -h-a-m päätteistä; -h-a- m , “kansakuntien isä”. Se on siellä nyt. Katsokaa Sodoman asetelmaa.

180   Ja muistakaa, siellä oli Mies, joka jäi Abrahamin luo, jota Abraham kutsui nimellä Elohim, Jumala. Tarkatkaa, mitä hän… Miten hän tiesi, että Hän oli Elohim. Hän sanoi: “Abraham, missä on vaimosi Saara?”

Hän sanoi: “Hän on teltassa, Sinun takanasi.”

181   Satavuotias. Hän sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi antamani lupauksen mukaan, elämän ajan mukaisesti”, seuraavien kahdenkymmenenkahdeksan päivän kuluessa. Hän oli nyt odottanut sitä kaksikymmentäviisi vuotta. Saara oli yhdeksänkymmenen ja hän sadan vuoden ikäinen. “Minä tulen vierailemaan luonasi, elämän ajan mukaisesti.”

182   Ja Saara siellä teltassa sanoi itsekseen: “Huh.”

183   Hän sanoi: “Miksi Saara nauroi ja sanoi: ‘Huh’, siellä teltassa Minun takanani?”

184   Abraham kutsui Häntä niemellä “Elohim”, Jumala julkituotuna inhimillisessä lihassa. Hän söi vasikkaa, joi lehmänmaitoa ja söi leipää, maissikakkuja, ja se oli Jumala julkituotuna inhimillisessä lihassa.

185   Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa”, kun Jumala jälleen toisi julki itsensä inhimillisessä lihassa.

186   Ja muistakaa, se oli viimeinen merkki. Abraham oli nähnyt merkin toisensa jälkeen. Mutta tässä oli tällä kertaa Jumala julkituotuna lihassa ja pystyi sanomaan, mitä Saara ajatteli Hänen takanaan. Se osoitti, että se oli Sana, koska Sana erottaa sydämen ajatukset. Näettekö? Käsitättekö sitä? Nostakaa kätenne jos käsitätte. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on. Näettehän, se oli nyt tuo viimeinen merkki.

187   Nyt muistakaa, Abraham ja hänen ryhmänsä ei ollut Sodomassa. He olivat ulkona Sodomasta, he eivät olleet siellä ulkona kirkkokunnallisessa maailmassa, siellä ulkona. Näettekö minkälaisen merkin he saivat siellä, suuria älykkäitä sanomia? Mutta tarkatkaa, millaisen merkin tuo valittu Seurakunta, Abraham, sai. G-r-a-h-a-m on kuusi kirjainta, se on maailma, ihmisen luku. Mies luotiin kuudentena päivänä, hän on kuusi. Mutta A-b-r-a-h-a-m on seitsemän kirjainta, näettekö, tuo Valittu Seurakunta siellä ulkona. Pankaa merkille, he saivat tuon merkin, Jumalan julkituotuna lihassa.

188   Ja Jeesus sanoi, Luukkaan 17. luvussa, tarkatkaa nyt: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa, kun Ihmisen Poika paljastetaan.” Ja muistakaa, kun Ihmisen Poika, näinä viimeisinä päivinä paljastetaan Hänen kansalleen Hänen itsensä työskentelyn kautta ihmisten keskuudessa. Johannes 14:12 sanotaan: “Niitä tekoja, joita Minä teen, myös hän on tekevä.”

189   Ja meille on luvattu, että se tullaan ennalleen asettamaan. Jokaisella äänellä on takanansa sanoma. Ja Sanoma oli: “Ennalleen asettamaan takaisin alkuperäinen Usko”, Malakia 4, “tuomaan takaisin ihmisille isien Usko.” He ovat menneet siitä pois kaiken kaltaisiin asioihin, mutta heidät “palautettaisiin jälleen takaisin tuohon Uskoon”. Tämän hetken Sanoma on: “Palatkaa takaisin Sanaan!” Jumala…

190   Muistakaa, me odotamme luvattua Poikaa. Ja me olemme Abrahamin Siemen. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kuninkaallinen Siemen, Kristuksen kautta! Ja he odottivat luvattua poikaa, Iisakkia. Ja kuninkaallisena Siemenenä me tänään odotamme luvattua merkkiä. Onko se oikein? [“Aamen.”] Luvattua Jumalan Poikaa, että Hän palaisi. Ja…

191   Heillä oli kaiken kaltaisia sanomia, ja Abraham oli nähnyt kaiken kaltaisia asioita. Mutta juuri ennen luvattua poikaa, tuo viimeinen merkki ennen pakanamaailman hävittämistä oli tämä: Jumala julkituotuna lihassa, joka tiesi sydämen salaisuudet.

192   Se on nyt viimeinen merkki, jonka seurakunta ja hengellinen Seurakunta ovat saava. Se on viimeinen merkki, jonka luonnollinen seurakunta on saava. Ja pakanamaailma tullaan hävittämään, ja se on valmis siihen juuri nyt.

193   Maa vapisee kaikkialla, maanjäristyksistä. Miksi? Ensimmäisen kerran kun maanjäristys koskaan ravisteli koko maata, se tapahtui Pitkänäperjantaina. Viimeisen kerran, kun se ravisti sitä, oli toinen Pitkäperjantai. Minkä tähden se ravisteli? Koska he olivat hylänneet Messiaansa. Miksi se ravisteli jälleen? He ovat tehneet saman asian. Näettekö?

194   Laodikean Seurakuntajakso. Jokainen oppinut tietää, että Hän oli ulkopuolella kolkuttaen, yrittäen… “Katso, Minä seison ovella ja kolkutan.” [Veli Branham koputtaa viidesti saarnastuoliin.] Ainoa seurakunnan aikakausi, joka koskaan täydellisesti pani Hänet ulos. Ja tuo Ekumeeninen Neuvosto, juuri sen te olette tehneet muodostaaksenne pedon merkin ja ottaaksenne sinne sisälle. No niin, mitä on… Kuinka voi kaksi kulkea yhdessä, elleivät he ole sopineet? Ja tekemällä niin, he ovat jälleen hylänneet Sanan. Se on ulkopuolella. Ei voi olla missään yhteistyössä. Täsmälleen oikein.

195   Oi Jumala, armahda. Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja ainiaan.

Kumartakaamme päämme.

196   Herra Jumala, Sinä tunnistat itsesi kaikkina aikakausina, Jumala. Sinä olit Jumala, joka eri aikoina puhuit isille profeettojen kautta ja näinä viimeisinä päivinä Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta, jota me rakastamme ja johon me uskomme, ja tiedämme, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan, niin kuin Hän lupasi.

197   Nyt Isä, tämä on niin hieno väkijoukko, hieno usko. On helppo puhua heille. Mutta, oi Herra, nouskoon tuo usko nyt ylös, toiselle tasolle, suoraan inhimillisen ajattelun ulkopuolelle. He ovat kuulleet tämän. Heidän pastorinsa ovat opettaneet heitä. He ovat odottaneet vuosia ja vuosia, että se tapahtuisi. Ja nyt me rukoilemme, Isä, että Sinä teet sen tunnetuksi meille tänä iltana, että Sinä et ole kuollut, vaan että Sinä olet elossa aina ja iankaikkisesti ja elät kansasi keskuudessa Laakson Liljana kaikkien muiden kukkien joukossa, kauneimpana kukkana kymmenistä tuhansista.

198   Nyt me rukoilemme, oi Laakson Lilja, että Sinä tulisit luoksemme tänä iltana ja tekisit itsesi tunnetuksi keskuudessamme ja tekisit itsesi tunnetuksi tässä aikakaudessa. Sillä se on luvattu. Olen kertonut heille Sanan, että viimeisinä päivinä olisi kuin Sodomassa ja Gomorrassa, ja Ihmisen Poika paljastaisi itsensä samalla tavoin kuin Hän teki Sodomassa ja Gomorrassa ennen luvatun Pojan tuloa valituille ja hävityksen tuloa hylätyille. Niinpä rukoilen, Isä, että he tulisivat ymmärtämään tämän. Ja tule ja pidä Sanasi, jonka tiedän Sinun tekevän. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

199   No niin, uskon Billyn sanoneen, että hän antoi joitakin kortteja. Onko niin? Kohottakaa kätenne, jos siellä on jaettu kortteja. Mikä kirjain niissä on? [Joku sanoo: “B.”] B, hyvä on, B. Nyt nopeasti…

200   Tulen pyytämään teiltä yhtä asiaa, että te vain istuisitte nyt todella hiljaa. Älkää liikkuko ympäri. Vain antakaa meille kymmenen minuuttia Tahdotteko tehdä sen? Vain kymmenen minuuttia. Jos jokainen tulisi nyt istumaan täysin hiljaa kymmenen minuuttia. Älkää liikkuko ympäri. Hyvä on.

201   Aloittakaamme numerosta yksi. Kenellä on B, numero yksi? Nopeasti nyt, kohottakaa kätenne. Jos ette voi…

202   Tämä mies liikahti telttavuoteella. Katsoisitteko, mikä hänen rukouskorttinsa numero on, olisiko se. Onko sinulla rukouskorttia? Eikö sinulla ole? Hyvä on. [Joku sanoo: “Hänellä on numero neljä.”] Hyvä on.

203   Numero yksi, enkö huomannut sitä? [Joku sanoo: “Täällä.”] Tai ehkä me sitten aloitamme jostakin muualta. Hyvä on. [Joku sanoo: “Täällä on.”] Oi, olen pahoillani. Selvä. Numero yksi, numero kaksi, kolme. Numero kaksi, nouse ylös… Nouskaa ylös, kun kutsun numeronne, kaksi. Yksi, kaksi, kolme, neljä. [Joku sanoo: “Täällä on.”] Neljä.

204   Viisi. Katsokaa korttianne nyt. Viisi. Tulkaa tänne ja muodostakaa pieni jono. Viisi. Kuusi, kuusi. Seitsemän, seitsemän. Jos ette voi päästä ylös, antakaa jonkun nostaa kätenne, niin me noudamme heidät. Hyvä on, seitsemän. Kahdeksan. Seitsemän, kahdeksan. Nyt me todella olemme ylittäneet aikamme.

205   Hyvä on, antakaa hänen istua siellä, kunnes olemme valmiit kutsumaan hänet, ja pankaa hänet sitten jonoon sille paikalle, mihin hän kuuluu. Hyvä on.

206   Yhdeksän, yhdeksän. Kymmenen, kymmenen. Yksitoista, yksitoista, yksitoista. Hyvä on, lopetamme sitten siihen.

207   Nyt monilla täällä ei ole rukouskorttia ja te olette sairas, nostakaa kätenne ylös? Kuinka monet täällä eivät tunne minua, nostakaa kätenne ylös? Te, jotka tiedätte, että minä en tiedä teistä mitään, nostakaa kätenne ylös. Hyvä on. Katsokaa tännepäin nyt ja uskokaa. Minä… Olkoon jokainen todella kunnioittava.

208   Vain muistakaa nyt, yksi sana Häneltä merkitsee enemmän kuin, mitä minä voisin puhua sadan elämänajan aikana. Katsokaahan, minä voisin saarnata Tämän. Kuinka moni uskoo, että Se on totuus? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on. Nyt, jos Se on Totuus, on Jumala velvollinen. Jos se on Hänen Sanansa, Hänen lupauksensa, on Hän velvollinen tekemään sen. Hän on velvollinen vahvistamaan Sanansa. Onko se oikein? [“Aamen.”] Ja jos Hän tekee sen, tahdotteko te uskoa sen? [“Aamen.”] Hyvä on sitten, uskokaa se.

209   Nyt te voitte sanoa: “Jeesusko? Katson ympärilleni enkä näe Häntä missään.”

210   Katsokaahan, mitä jos joku mies kävelisi tänne naulanarvet käsissänsä ja kasvoillaan verta ja niin edelleen? Kuka tahansa teeskentelijä voisi tehdä niin. Ja muistakaa, Jeesus ei tule sillä tavalla. Kun Hän tulee sillä tavoin, aikaa ei tule enää olemaan. Ei tule enää olemaan aikaa, kun Hän tulee sillä tavoin.

211   Mutta kuinka te sitten tietäisitte, että se on Hän, jos Hän tulisi? Koska Hän tekisi itsensä tunnetuksi Henkensä kautta, merkkinsä kautta, Hänen Elämällään teissä. “Minä olen Viinipuu, te olette oksia.” Nyt vain muistakaa se ja uskokaa nyt koko sydämestänne.

212   Nyt, tämä rukousjononne, ovatko he kaikki siellä? En tiedä, kahdeksan tai kymmenen. Selvä, hyvä on. Tulkaa tänne. Huomenna illalla me yritämme poimia heitä lisää. Olkoon nyt jokainen todella kunnioittava. Antakaa heidän nyt tulla, yksi kerrallaan.

213   Nyt ensinnäkin, haluan kaikkien tässä rukousjonossa olevien, jotka tietävät, että minä en tunne teitä, tässä pienessä rukousjonossa, jotka tietävät, että en tunne teitä, kohottavan kätensä. Te, jotka tiedätte, että en tiedä teistä mitään, en tiedä, mikä teillä on vikana, ettei minulla ole siitä ajatustakaan. Hyvä on.

214   Olkaa nyt todella kunnioittavat ja muistakaa nyt vain, missä me seisomme. Sana on luettu.

215   Nyt, muistakaa, minä en voi parantaa ketään. Kukaan ihminen ei voi parantaa ketään. Vaan se on teidän uskonne, siihen mitä Kristus on, joka saa aikaan  parantumisen. Jos Hän nyt tekee itsensä tunnetuksi täällä samalla tavoin kuin Hän teki tunnistaen itsensä samalla tavoin niin kuin Hän teki muina aikoina, niin ettekö te siitä tuntisi Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se on ainoa tapa, miten Hän sanoi tekevänsä itsensä tunnetuksi. Se on ainoa tapa, miten Hän koskaan teki itsensä tunnetuksi. Ja Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan.

216   Niinpä tässä on nyt nainen aivan samalla tavoin kuin Pyhän Johanneksen 4:ssä Jeesus kohtasi naisen kaivolla. Ja viittasin häneen juuri muutama minuutti sitten. Tässä on mies ja nainen. En ole koskaan tavannut tätä naista. Hän juuri äsken nosti kätensä, että minä en ole koskaan tavannut häntä, eikä hän ole koskaan tavannut minua, joten me olemme täysin vieraita toisillemme. Hänellä vain on rukouskortti, ja hänen numeronsa satuttiin kutsumaan. Oletko sinä…

217   [Sisar sanoo: “Ei, sinä rukoilit puolestani Hammondissa, Indianassa. Tarkoitan, että, siltikään sinä et tiedä mitään henkilökohtaisesta elämästäni.”]

218    Hän sanoi, että kerran Hammondissa, Indianassa rukoilin hänen puolestaan, mutta hän sanoi, että hänen henkilökohtaisesta elämästään minä en tiedä mitään. Minä en tiedä, miksi olet täällä, tai mitään muuta. Tietenkin on satoja ihmisiä rukousjonoissa, joita minulla on voinut olla kokouksissa, sillä tavalla ja niin edelleen. Mutta tarkoitan, että en tiedä… Jumala Taivaassa tietää, tämä Raamattu sydämeni päällä, että en koskaan muistaisi sitä, jotakin niin kaukaista, jotakuta, jonka puolesta on rukoiltu ehkä vuosia sitten. Hammond, Indiana, se oli pitkän aikaa sitten, monia vuosia sitten, kun olin Hammondissa, Indianassa, kahdeksan tai kymmenen vuotta sitten. Niinpä nyt vain…

219   Nyt jos Herra Jeesus tulee paljastamaan minulle, miksi olet täällä nyt, se olisi tarkalleen sama asia, kuin mitä oli Pyhän Johanneksen 4. luvussa. Mitä tahansa sydämessäsi olisikin, ja sitten Sana erottaisi ajatuksen, joka on sydämessäsi, niin kuin Jeesus teki tuolle naiselle kaivolla, niin tahtoisitko uskoa sen sitten todeksi? [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Tahdotko?

220   Tahtooko kuulijakunta uskoa sen todeksi? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

221   Nyt tässä on käteni Raamatun päällä, etten muista tuota naista, ettei minulla ole siitä mitään ajatusta. Ja hän myös kohotti kätensä, etten minä tiennyt, miksi hän oli täällä. Hän sanoi nähneensä minut Hammondissa, Indianassa… Ja niin pitkälle kuin tiedän, on jokainen teistä voinut olla siellä, vain kokouksessa, enkä tietäisi siitä mitään.

222   Mutta suokoon Herra nyt tämän, jos se on Hänen tahtonsa. En sano, että Hän tulee tekemään sen.

223   Minä otan nyt jokaisen hengen täällä hallintaani Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Nyt olkaa todella kunnioittavia.

224   Jos ette ole uskovainen, en neuvoisi teitä jäämään rakennukseen, koska taudit menevät yhdestä toiseen. Me tiedämme sen. Samoin tekevät vaivat. Monet ovat olleet kokouksissa aikaisemmin ja nähneet sen tapahtuvan.

225   Nyt vain haluan puhua sinulle samalla tavoin kuin meidän Herramme teki tuolle naiselle. Katsohan, sinä seisot siellä, sinä olet tarpeessa. Ja sinä luultavasti olet kristitty. Minä en tiedä, oletko sinä. Hän on sanova sen minulle, jos olet. Ja sitten, minä olen kristitty. Nyt on kaksi yhdessä, mies ja nainen. Ja sitten, Jumalan Henki on täällä lahjan kanssa antaakseen sinun tietää, mitä puhut Hänelle, mitä sanot. Se voi olla raha-asiat. Se voi olla kotiasiat. Minulla ei ole siitä mitään ajatusta. Mutta mitä tahansa se onkin, sinä tiedät, onko se totuus vai ei, jos Hän paljastaa sen.

226   Se on kasvain. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös. Uskotko sinä nyt? Tarkatkaa nyt. Sinä haluat minun sanovan sinulle, missä tuo kasvain on, eikö niin? Se on kurkussasi. [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Jos se on oikein, heiluta kättäsi tällä tavalla. Nyt uskotko sinä? [“Kyllä.”] Hyvä on. Mene matkaasi vain kiittäen Herraa, että sinä uskot sen.

227   Tule. Oletan että me olemme vieraat toisillemme, rouva. [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Me emme tunne toisiamme, mutta Jumala tuntee meidät molemmat. Uskotko Jumalan voivan paljastaa minulle vaivasi? Auttaisiko se sinua? [“Kyllä.”] Saisiko se sinut uskomaan? Olkaa todella kunnioittavia, todella kunnioittavia.

228   Nyt muistakaa, siellä oli kerran eräs nainen, jolla ei ollut rukouskorttia, niin sanoaksemme. Hän meni ja kosketti Hänen vaatteensa lievettä. Ja kun hän teki sen, Jeesus kääntyi ympäri ja sanoi: “Kuka kosketti Minua?” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

229   Hänellä oli verenvuoto. Hän sanoi sisimmässään: “Jos voin koskettaa tuota Miestä, tulen terveeksi.” Ja hän kosketti Häntä, ja hän…

Hän sanoi: “Kuka kosketti Minua?”

230   Ja jopa Pietari nuhteli Häntä ja sanoi: “Sehän kuulostaisi siltä, kuin olisit mielenvikainen, tai jotakin.” Hän sanoi: “Hyvänen aika, jokainenhan koskettaa Sinua! ”

231   Hän sanoi: “Niin, mutta Minä tulin heikoksi. Tunsin, että voimaa lähti Minusta.” Hän kääntyi ympäri ja katseli kuulijakuntaa, kunnes löysi tuon naisen. Ja Hän kertoi hänelle, että hänellä oli verenvuoto, ja että se oli parantunut. Muistatteko sitä? [“Aamen.”]

232   Ja Raamattu sanoo: “Tänään…” antaa saarnaajien vastata tähän meille, “että Hän on Ylipappi juuri nyt, jota voidaan koskettaa heikkouksiemme tunnolla.” Onko se oikein? [Saarnaajat ja seurakunta sanovat: “Aamen.”]

233   Ottakaa te vain Häneltä. Sanokaa: “Herra Jumala, tuo saarnaaja ei tunne minua. Ja salli minun koskettaa vaatettasi. Etkö puhuisi hänen kauttaan?” Jos Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan, Hän on toimiva samalla tavalla. Hän on inhimillisessä lihassa nyt ja toimii lunastaen omiaan.

234   Vain rukoilkaa nyt, uskokaa koko sydämestänne. Älkää epäilkö. Älkää epäilkö yhtään mitään. Uskokaa kaikki asiat. Vain uskokaa kaikella, mitä teissä on. Uskokaa.

235   Nyt haluan vain saada kosketuksen henkeesi, rouva, vain puhua sinulle. Uskotko, että nämä asiat ovat totta? Uskotko, että Herra Jeesus voi paljastaa minulle, miksi olet täällä? Sinulla myös on kasvain. Juuri niin. Uskotko, että Hän voi paljastaa minulle, missä se on? Se on naispuolisissa rauhasissa. [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Ja missä rauhasessa se on, se on kohdussa. Juuri niin. [“Kyllä.”] Hyvä on. Usko nyt, mene, usko koko sydämestäsi.

236   Nyt tässä on mies. Eräs mies tuli kerran Herran Jeesuksen tykö, ja hänen nimensä oli Simon, no niin, ja hänet nimitettiin Pietariksi. Jeesus sanoi hänelle, kuka hän oli ja mistä hän tuli, tai jotakin. Nyt jos Herra Jeesus voi paljastaa minulle, miksi olet täällä, niin tahdotko uskoa sen? Sinä tietäisit, että sen täytyy olla totuus, jos tiedät, onko se totta tai ei. Mutta sinä, sinä uskot minun olevan Hänen palvelijansa. [Veli sanoo: “Kyllä. Minä tiedän sen.”] Sinä tiedät sen. Kiitos, herra. Kiitoksia. Voikoon Herra auttaa sinua nyt uskomaan sen koko sydämestäsi.

237   Tämä on pikku juttu, jota yritän saada oikeaan asentoon. [Veli Branham korjaa mikrofonin asentoa.]

238   Nyt, katsohan tännepäin jälleen. Kyllä. Sinulla pitäisi olla leikkaus revähtymän tähden. Se on totta. Myöskin tyrä, sinulla on tyrä. Uskotko, että voin sanoa sinulle, kuka sinä olet? Uskotko sen? Sinä olet pastori, sinä olet saarnaaja, koska näen sinut saarnastuolissa. Ja sinun nimesi on Wallace. [Veli sanoo: “Uh-huh.”] Usko koko sydämestäsi. [“Kunnia!” Seurakunta taputtaa käsiään.] Jumala siunatkoon sinua. [“Se oli kaksikymmentä vuotta sitten, Pensacolassa.”] Oi, niinkö. Hyvä on. Usko nyt, Älä epäile. Vain pidä usko. Usko nyt.

239   Me olemme nyt vieraita toisillemme. Jumala tuntee meidät molemmat. Uskotko, että Herra Jumala voi sanoa minulle jotakin sinusta, miksi olet täällä, tai jotakin? Minä vähän pidän kiirettä, koska ihmisillä on ahdasta, tiedättehän. Se on… Uskotko, että Hän voi paljastaa minulle jotakin siitä, mikä sinulla on vikana? [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Sinä uskot. Ja sinä tiedät, että tuo tunne, joka kosketti sinua juuri silloin, ei voinut olla minusta. Se oli Hän. [“Kyllä.”] Ja Se, oletko koskaan nähnyt valokuvaa tuosta Valosta? [“Kyllä.”] Juuri Se on ympärilläsi nyt.

240   Nyt tämä nainen liikkuu pois minusta. Hän kärsii. Näen hänet, hän on jotenkin rampautumassa. Ja hänellä on nivelreuma joka… [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Se on oikein. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös. [“Kyllä.”] Se on oikein. Sitten sinulla on kilpirauhasvaiva. [“Oikein.”] Sinä kärsit kilpirauhasesta. [“Se on totta.”] Se on totta. Ja sitten sinulla on sydänvikoja, jotka vaivaavat sinua sydämessäsi. [“Kyllä.”] Se myös on totta. [“Se on totta.”] Sinä et ole täältä. Sinä olet toisenlaiselta seudulta, missä on paljon… Sinä olet kaukaa. Sinä olet Pennsylvaniasta. [“Kyllä, minä olen.”] Se on oikein, olet tullut sieltä tänne. Nyt mene kotiin ja ole terve. Jeesus Kristus parantaa sinut, tekee sinut terveeksi. Tule. Pitäkää usko nyt. Älkää epäilkö.

241   Nyt älkää, älkää liikkuko, olkaa hyvät, älkää tehkö sitä. Vain vähän aikaa nyt, niin me tulemme… Jos te vain annatte minulle vielä yhden lisää. Antakaa minulle tämä tapaus, ja sitten lopetamme, jos te vain annatte minun ottaa tämän tapauksen. Älkää liikkuko, olkaa hyvät. Tiedän pidätteleväni teitä todella pitkään. Mutta katsokaahan, te olette henki, ja minä vain olen kosketuksessa kunkin teidän kanssanne nyt. Näettekö? Pitäkää nyt usko.

242    Minä olen vieras sinulle. Minä en tunne sinua. Kristus tuntee sinut.

243    Siellä eräs mies tulee jatkuvasti, oi, se on tämä harmaapäinen mies, joka istuu tässä kärsien vaivasta polvissaan. Uskotko, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi, herra, ja parantaa sinut, jolla on tuo polvivaiva? Ja uskotko, että Hän tekee sinut terveeksi? Tuo mies tämän pyörätuolin takana siellä, jos uskot koko… Sinä kärsit polvivaivasta. Nosta ylös kätesi. Hyvä on. Sinä kosketit jotakin, etkö koskettanut? Sinä kosketit Häntä. Uh-huh. Juuri niin.

244   Hei, sivumennen sanoen, tuo nainen, joka istuu siellä vieressäsi, tuo vaalea… vaimosi. Uskotko minua, sisar, niin että he tietävät sen tulevan Jumalalta? Uskotko minun olevan Hänen profeettansa? Uskotko minua?

245   Tuo äänen kiertäminen siinä. [Äänenvahvistinjärjestelmä saa salin akustiikan kaikumaan.]

246   Sinä kärsit verenpaineesta. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös. Hyvä on, laske myös kätesi miehesi päälle, koska hän ei oikein käsittänyt sitä tarpeeksi hyvin. Ja sitten uskokaa koko sydämestänne ja te molemmat tulette terveeksi.

Mitä he koskettivat?

247   Tässä, tämä nainen käsitti sen juuri silloin. Hän istuu aivan tässä takana, pää alhaalla, rukoillen. Hän rukoilee Herraa parantamaan hänet. Se mitä hän… Hän kärsii ja istuu aivan siellä rivin päässä. Hänellä on revähtänyt vatsa, jonka puolesta hän rukoilee. Ja uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut, rouva? Nosta kätesi ylös. Tuo pieni tummapäinen nainen, joka käyttää silmälaseja, joka rukoili Jumalaa parantamaan hänet. En tunne häntä, en ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Jumala tietää sen. Jos minä olen sinulle vieras, heiluta kättäsi, rouva. Se on oikein, minä en tiedä sinusta mitään. Mutta nyt sinä tiedät, että se on totta, eikö olekin? Hyvä on, Jeesus Kristus parantaa sinut, jos sinä uskot sen.

248   Sanohan, aivan hänen takanaan, tuo nainen, joka istuu siellä aivan hänen takanaan, myös hän rukoilee. Vain seuratkaa tuota Valoa. Kyllä. Ettekö te näe tuota Valoa riippumassa siellä? Näettekö? Katsokaa nyt. Tuolla naisella on ollut leikkaus, mutta se, mitä hän todella haluaa Kristuksen tekevän hänelle, on että Hän ottaisi kasvaimet pois hänen käsivarrestaan. Uskotko nyt, että Hän tulee tekemään sen? Kyllä, nosta kätesi ylös. Hyvä on. Jos sinä uskot sen, sinä voit saada sen. Vain pidä usko äläkä epäile. Usko.

249   Minä… Ei, ne ovat kaksi eri miestä. Ajattelin sen olevan tämän miehen, mutta se onkin tämä mies, joka istuu tässä. Uskotko herra, sinä, joka istut tässä? Uskotko koko sydämelläsi? Uskotko Jumalan tulevan parantamaan sinut tuosta eturauhasvaivasta, tekevän sinut terveeksi? Sinulla on eturauhasvaiva. Heiluta kättäsi, jos se on oikein. Se on oikein. Sinun uskosi tekee sinut terveeksi, herra. Jeesus Kristus parantaa sinut. En ole koskaan elämässäni nähnyt tuota miestä.

250   Ettekö näe Hänen olevan täällä? Ettekö usko Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ettekö te näe, että se on Hän?

251   Odottakaapa nyt hetkinen. Tuo… Oi, kyllä. En usko Hänen sanoneen mitään sinulle itseäsi koskevaa, vai tekikö Hän niin? Uskotko, että Hän voi tehdä sen? Uskotko, että minä voin tehdä sen Hänen armonsa ja voimansa kautta? Olisiko se Hänen lupauksensa?. Sinä kärsit jostakin viasta niskassasi. Sinä kaaduit, ja se aiheutti sen. Juuri niin. Mene nyt takaisin, sinä tulet olemaan terve. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.

252   Uskotteko te, uskooko jokainen nyt koko sydämestään? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kuinka monta uskovaista täällä on? Nostakaa kätenne. Kaikkialla rakennuksessa ovat kädet ylhäällä. Hyvä on, te uskotte. Nyt todella nopeasti… Me olemme todella lähes puoli tuntia myöhässä. Tehkää tämä nyt nopeasti. Jeesus sanoi…

253   Uskotteko, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan? Uskotteko Hänen luvanneen tehdä tämän tänä päivänä? Uskotteko, että se on viimeinen merkki, jonka tämä seurakunta tulee näkemään nyt, ennen kuin Herran tulemus ilmestyy? Uskotteko, että me olemme aivan lopussa. Kaikki Kirjoitukset ovat täyttyneet, ja me olemme valmiit Pojan tulemukseen?

254   Nyt Jeesus sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Laskekaa nyt kätenne jonkun vieressänne olevan päälle. Te olette nyt uskovainen. “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Jos Hän nyt pitää Sanansa tehdäkseen tämän, on Hän pitävä Sanansa tehdäkseen myös sen. Rukoilkaa te nyt vieressänne olevan henkilön puolesta. He rukoilevat teidän puolestanne. Näettekö? Älkää rukoilko nyt itsenne puolesta. Rukoilkaa te tuon henkilön puolesta. He rukoilevat teidän puolestanne. Kumartakaamme nyt päämme sillä aikaa, kun me rukoilemme.

255   Taivaallinen Isä, me olemme kiitollisia nähdessämme ylösnousseen Messiaan. Tuhatyhdeksänsataa vuotta on ollut kaikenlaista teologioita ja liikehdintää, mutta yhä, kaiken sen pimeyden keskellä, Sinä lupasit ilmestyä täällä viimeisinä päivinä, tässä Sodoman ajassa, ja tekisit itsesi tunnetuksi Abrahamin lapsille, kutsutuille, valituille. Ja täällä Sinä olet tänä iltana, tuhannenyhdeksänsadan vuoden jälkeen ja Sinä olet aivan yhtä paljon elävä tänä iltana kuin olit silloin, kun puhuit tuolle naiselle kaivolla. Se on Jumala tuotuna julki lihassa, Hänen Morsiamensa lihassa nyt, sillä Morsian ja Aviomies ovat yksi ja sama liha. “Nämä kaksi ovat yksi.” Ja Seurakunta tulee Morsiameksi koko ajan uskomalla Sanan, niin että Sana ja Seurakunta tulevat samaksi. Sana Seurakunnassa tehden siitä Morsiamen. Tuo viimeinen merkki, Jumala tehden itsensä tunnetuksi, Sana Seurakunnassa.

256   Oi Jumala, nämä ihmiset, jotka sanovat, että he uskovat, ovat laskeneet kätensä toistensa päälle. He rukoilevat. Katso alas Kirkkaudestasi, Herra, tarkkaa. Vahvista Sanasi. Sinä sanoit: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairasten päälle, he tulevat terveiksi.”

257   Oi Jumala, menettäköön Saatana otteensa heidän uskostansa tänä iltana. Voikoon Jumala tulla sisälle ja antaa heidän tietää, että Hän on tehnyt itsensä tunnetuksi täällä aivan keskuudessamme. Ja Jeesus Kristus Jumalan Poika on täällä kanssamme nyt, tunnistettu ylösnoussut Jeesus Kristus, joka tekee itsensä tunnetuksi. Ensimmäistä kerran tuhannenyhdeksänsadan vuoden jälkeen Hän on tehnyt tämän ja täällä Hän on tänä iltana. Menettäköön Saatana voimansa, ja häipyköön hänen epäuskonsa pois, ja voikoon ylösnousseen Kristuksen voima tulla näihin ihmisiin ja parantaa heistä jokaisen. Ja me ajamme Saatanan ulos Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Menköön hän ulos näistä ihmisistä juuri nyt, niin että he kaikki voivat olla terveitä heidän rukoillessaan toinen toisensa puolesta kädet laskettuina toistensa päälle. Suo se, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

258   Nyt vain pitäkää kätenne toistenne päällä. Uskokaa nyt. Pitäkää päänne kumarrettuina, silmänne suljettuina. Uskokaa. Minä en välitä siitä, missä te olette, mikä teillä on vikana. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Jos Jumala tuhannenyhdeksänsadan vuoden jälkeen seisoo täällä [Veli Branham koputtaa seitsemän kertaa saarnastuoliin.] tehden itsensä tunnetuksi, kuolleista ylösnousseeksi, ja ottaen kuolevaisia ihmisiä ja osoittaen itsensä Messiaaksi kaikkina aikakausina, samana Messiaana, tehden tuon saman asian saman merkin mukaisesti, Hän on noussut kuolleista. Luvaten, että Hän tekisi sen juuri ennen Hänen Toista Tulemustaan ja ennen pakanamaailman hävittämistä. Täällä Hän on. Me menemme siihen syvemmälle tällä viikolla mennessämme eteenpäin. Mutta te, miksi kärsiä loppuviikkoa, kun voitte parantua juuri nyt. Joku on laskenut kätensä teidän päällenne. Uskovaisen kädet ovat teidän päällänne. [Veli Branham koputtaa neljästi saarnastuoliin.] Hän sanoi nämä sanat: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi. He tulevat terveiksi.”

259   Uskotteko sen nyt koko sydämestänne? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jos te uskotte sen koko sydämestänne ja uskotte, että Jeesus Kristus on ylösnoussut Jumalan Poika, ja Hän on tuomitseva teidät Tuomiolla ja Hän on täällä tänä iltana Pyhän Hengen muodossa ja persoonassa ja tekee itsensä tunnetuksi tuon saman Kirjoituksenmukaisen merkin mukaan, jonka Hän lupasi näyttää teille, ja että Hän on elossa ja on täällä. Jos te uskotte sen koko sydämestänne ja vastaanotatte Hänet parantajananne, niin annan teille haasteen Hänen Nimessänsä ja Hänen Nimensä kautta, että te nyt nousette seisomaan ja vastaanotatte parantumisenne Nasaretilaisen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Nouskaa ylös, jos te uskotte sen. Nouskaa ylös.

260   Se on hienoa. Ihmiset tulevat pois telttavuoteilta, nousevat pois pyörätuoleista. Ja se on ihmeellistä. Nostakaa kätenne ylös. Nyt on aika, jolloin voitte huutaa ja ylistää Häntä. Uskotteko te? Siellä ihmiset ovat poissa pyörätuoleistaan, poissa telttavuoteiltaan, ja ovat nousseet ylös kaikkialla. Ylistäkäämme Häntä, jokainen. Vain nostakaa kätenne ja ylistäkää Häntä. [Seurakunta iloitsee ja ylistää Jumalaa.]

64-0321B HÄN TULISI KULKEMAAN TÄTÄ KAUTTA (He Was To Pass This Way), Baton Rouge, Los Angeles, USA, 21.3.1964

FIN/ENG

64-0321B HÄN TULISI KULKEMAAN TÄTÄ KAUTTA
(He Was To Pass This Way)
Baton Rouge, Los Angeles, USA, 21.3.1964

1       Jääkäämme vain hetkeksi seisomaan, kun luemme Jumalan Sanaa. Ajattelin kaikkea tuota johdantoa, minun täytyisi todella elää todellista elämää, jotta voisin elää sen mukaisesti, eikö niin? Siinä on mies, joka rakastaa sinua. Sieltä Pyhän Luukkaan kirjasta, 19. luvusta, haluan lukea vain pienen osan Raamatusta, viisi ensimmäistä jaetta.

Ja Jeesus meni sisään ja kulki Jerikon läpi.

Ja katso, siellä oli mies nimeltä Sakkeus, jolla oli…

oli publikaanien päämies, ja hän oli rikas.

Ja hän halusi nähdä Jeesuksen, kuka hän oli, mutta hän ei voinut, koska hän oli pienikokoinen.

Ja hän juoksi edeltä ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen hänet; sillä Hän tulisi kulkemaan sitä kautta.

Ja kun Jeesus tuli siihen paikkaan, katsoi hän ylös, näki hänet ja sanoi hänelle: ”Sakkeus, tule äkkiä alas, sillä tänään minun on oltava sinun talossasi.

Ja hän kiiruhti ja tuli alas ja otti hänet ilolla vastaan.

Mutta kun he sen näkivät, … kaikki nurisivat ja sanoivat, että hän oli mennyt syntisen miehen vieraaksi.

Mutta Sakkeus nousi ja sanoi Herralle: ”Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos olen joltakulta ottanut jotakin väärällä syytöksellä, niin minä palautan sen nelinkertaisesti”.

Ja Jeesus sanoi hänelle: ”Tänä päivänä on pelastus tullut tähän taloon, sillä hänkin on Aabrahamin poika”.

Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä oli kadonnut.

Rukoilkaamme.

2       Taivaallinen Isämme, me olemme tänä aamuna kiitollisia Sinulle siitä, että Sinä yhä etsit pelastaaksesi Aabrahamin poikia, niitä, jotka ovat kadoksissa. Rukoilemme, Taivaallinen Isä, että otat vastaan nöyrän rukouksemme ja siunaat kokoontumisemme täällä tänään. Ja älköön se olko turhaa, vaan opettakoon suuri Pyhä Henki meille Elämän tien, kun tiedämme tämän, että meidän on jonain päivänä seisottava Hänen läsnäolossaan, tehdaksemme tiliä siitä, mitä olemme tehneet tämän elämän kanssa. Siunaa meitä yhdessä nyt, kun odotamme edelleen Sinua. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

3       Olen todellakin iloinen siitä, että minulla on hyviä ystäviä, ihmisiä, jotka uskovat, ja uskovat niihin ponnisteluihin, joita yritätte tehdä. Jos minulla olisi jokin muu tavoite, vain ollakseni erilainen, niin silloin olisin todellinen syntinen. Mutta tavoitteeni on kirkastaa Jeesusta Kristusta.

4       Ja kun ihmisessä on jotakin sellaista, kun teillä on Sanoma Jumalalta, te ette voi pysäyttää itseänne. Sinussa on jotain, joka sykkii. Se kuitenkin vain jatkuu. Et voi hidastaa sitä, pysäyttää sitä tai käynnistää sitä. Se pysäyttää ja käynnistää ja hidastaa sinua. Näettekö? Se on Se, joka hallitsee.

5       Kiitos näille hienoille veljille heidän todistuksestaan Herrastamme Jeesuksesta. He eivät puhuneet minusta, eivät tietenkään. He puhuivat Hänestä.

6       Kuten luin täällä vähän aikaa sitten pienen artikkelin herra Moodysta. Sanottiin, että Chicagon sanomalehti aikoi… sanomalehti aikoi kirjoittaa pääkirjoituksen hänestä. Ja he lähettivät jonkun selvittämään, miksi ihmiset kokoontuivat kuuntelemaan herra Moodya. Pääkirjoitus; herra Moody on samanlainen kuin minä, hänellä ei ollut tarpeeksi koulutusta lukeakseen pääkirjoitusta, joten hänen managerinsa oli luettava se. Herra Moody oli aikaisemmin suutari, ja Jumala kutsui hänet tämän hetken sanomaa varten. Manageri luki pääkirjoituksen, ja siinä sanottiin: ”Miksi kukaan menisi kuuntelemaan Dwight Moodya?”. Hän sanoi: ”Ensinnäkin, hän on rumin mies, jonka olen koskaan nähnyt.” Ja sanoi: ”Hänellä on kaljupää, pitkät viikset ja niin edelleen.” Ja sanoi: ”Ja hän vinkuu puhuessaan. Hänen kielioppinsa on huonointa, mitä olen koskaan kuullut.” Uh-huh. Ja,oi, hän vain jatkoi tuolla tavalla.

7       Sanottiin: ”Herra Moody vain kohautti olkapäitään. Hän sanoi: ’Ei tietenkään. He tulevat nähdäkseen Kristuksen.'”

8       Joten, se on, luulen, että siinä on juuri vastaus. Me haluamme nähdä Kristuksen. ”Jos minut nostetaan ylös, minä vedän kaikki ihmiset luokseni.”

9       Ajattelin, käytyäni täällä kaupungissa ja huomattuani, miten mukavia ihmiset ovat olleet, miten mukava kokous meillä onkaan täällä Denham Springsin lukiossa tai koulun auditoriossa. Ajattelin, että ihmiset täällä ovat kuin kahvia. He ovat… Oi sentään! Ei ole kyse määrästä, vaan laadusta; paljon yhdessä noista kupeista.

10   Muistan, kun laskeuduin ensimmäistä kertaa lentokentälle täällä. Veljet tulivat hakemaan minua, istuin tässä. Ja siellä pieni ranskalainen tyttö; pyysin hampurilaisen ja kupin kahvia.

11   En juonut sitä ennen kuin olin noin kolmekymmentäkahdeksanvuotias; minun olisi pitänyt tietää paremmin. Mutta sitten veli Brown, luulen, että hän on täällä tänä aamuna jossain. Hän istuu tässä. Hän piti siitä niin paljon, ja hän sai minut… Minulla oli aamiainen sananpalvelijoiden kanssa seitsemältä, yksi kahdeksalta ja yksi yhdeksältä; sitä kaikkea ei voinut syödä, joten he kaatoivat kahvia. Aloin hörppiä sitä, aluksi, sitten aloin juoda.

12   Niinpä kysyin tältä tytöltä, sanoin hänelle: ”Haluan hampurilaisen ja kupin kahvia.” Kun he toivat pienen kupin, ajattelin: ”Oi, oi, he ovat todella tarkkoja kahvistaan täällä.” Ensimmäisen ryypyn, ensimmäisen nielaisun otin, ja minun täytyi taistella saadakseni henkeä. Näettekö?

13   Tuo pieni nainen sanoi: ”Sinun täytyy olla jenkki.” Hän sanoi: ”Laitan sinulle jenkkikupin.”

14   Sellaisia ihmiset ovat mielestäni, eivät ehkä ole suurimpia ihmisjoukkoja, joille olen koskaan puhunut, mutta ovat todella aitoa laatua. Olen kiitollinen siitä, kuuntelevasta yleisöstä, sellaisesta, joka istuu ja kiinnittää huomiota siihen, mitä sanotte. Minä…

15   Juuri niin haluan teidän tekevän. Tutkikaa, mitä mies sanoo, Jumalan Sanalla. Ja, jos se ei ole oikein, niin se ei ole oikein. Siinä kaikki. Jos se on Jumalan Sana, silloin Jumalan on todistettava Sanansa puolesta, koska Hän lupasi sen. Niinpä me haluamme tutkia näitä asioita, saadaksemme ne selville.

16   Nyt olen ymmärtänyt, tänä aamuna, että tämän piti olla liikemiesten aamiainen, ja Täyden Evankeliumin Liikemiehet, jonka jäsen olen. Ja luulen, että tämä… He sanoivat, että jotkut heistä olivat täällä. Jotkut heistä eivät päässeet ulos. Ehkä he ovat liikemiehiä, ja heillä on liikeasioita hoidettavanaan. Aion antaa heille anteeksi, joka tapauksessa, joten… ei se mitään. Hän sanoi, että monet heidän väestään olivat täällä, joten se on hienoa.

17   Nyt vain pieni vitsi. Olen kertonut sen, mutta ehkä… Ei tietenkään ole paikka vitsailla, mutta se on vain pientä huumoria. Kun puhutte, kuten olemme puhuneet, jonkin aikaa sitten, no, ehkä saada ihmisille takaisin vähän huumorintajua.

18   Muistan erään kerran, kun olin yhdessä ystäväni kanssa koulussa. Hänen nimensä oli Wilmer Snyder. Hänen veljensä on baptistipastori, ja hän – hän kirjoittaa Upper Roomiin, Upper Roomin kolumniin. Olimme koulupoikia yhdessä. Minä opettelin sananpalvelijaksi, ja hänestä tuli vakuutusasiamies. Hän tuli eräänä päivänä käymään luonani. Ja nyt täällä saattaa olla vakuutusasiamiehiä. Enkä sano nyt mitään vakuutuksista. Toivon, älkää ajatelko tätä väärin, mutta ymmärtäisitte vähän, mitä sanoin… miten sanoin sen. Veljeni on myös Prudentialin vakuutusmyyjä, ja hän myy Prudentialin vakuutuksia.

19   Joten kerran vakuutusyhtiö teki minulle jotain pientä, jota… en tiedä kovinkaan paljon, mutta… he lukivat vakuutusehtoja minulle väärin, ja se esitettiin minulle väärin, enkä koskaan ottanut vakuutusta. Minä…

20   Eräänä päivänä Wilmer tuli tapaamaan minua ja kysyi: ”Miten sinä jaksat, Billy?”

Sanoin: ” Hienosti.”

Hän sanoi: ”Kuulin, että olet ollut ulkona pitämässä kokouksia!” Sanoin: ”Kyllä, olen ollut pitämässä kokouksia.”

21   Kerroin hänelle eräästä miehestä, joka sanoi minulle. Hän sanoi: ”Sinä olet saarnaaja. Mitä sinä teet, hengailet näiden liikemiesten kanssa?”

Sanoin: ”Minä olen liikemies.”

Ja he sanoivat: ”Ai, millä alalla sinä olet?” Sanoin: ”Varmuusbisneksessä.”

22   Ja, näettekö, hän ei tajunnut sitä. En koskaan sanonut ”vakuutus”. Sanoin ”varmuus”. Näettekö?

Ja niin minä sanoin, ”Varmuusbisnes.”

23   Hän sanoi: ”Oi”, ja sanoi: ”Ymmärrän”. Hän kysyi: ” Millaisia vakuutuksia myytte?”

24   Sanoin: ”Myyn Ikuisen Elämän varmuutta.” Ja myyn sitä edelleen. Joten olisin kiinnostunut… jos joku teistä on kiinnostunut, haluaisin puhua vakuutusehdoista kanssanne heti kokouksen jälkeen, jos se sopii.

25   Ja niin hän sanoi: ”Ikuinen Elämä?”. Sanoi: ”En usko, että olen koskaan kuullutkaan yrityksestä.”

26   Minä sanoin: ”Oi, etkö ole koskaan kuullut?” Sanoin: ”Se on hyvin tunnettu.” Ja hän sanoi… Sanoin: ”Se on vanha yritys.”

Ja hän kysyi: ”Missä on sen päämaja?”. Sanoin: ”Kirkkaudessa.”

27   Wilmer sanoi minulle, hän sanoi: ”Billy, ajattelin tulla myymään sinulle vakuutuksia.” Hän sanoi: ”Kuulin, ettei sinulla ole vakuutusta.”

Ja minä sanoin: ”Oi, kyllä. Minulla on varmuus.”

28   Ja hän sanoi: ”Oi, olen pahoillani”. Hän sanoi: ”Luulen, että sinulla on se veljesi kanssa.”

Sanoin: ”Ei, ei tarkalleen ottaen hänen kanssaan.”

29   Vaimoni katsoi minua kuin sanoen: ”No, sinä varmaan kerrot jotain tarinaa.” Hän tiesi, ettei minulla ollut vakuutusta. Mutta hän ei ymmärtänyt sitäkään. Sanoin ”varmuus”, en ”vakuutus”.

Hän sanoi: ” Millainen vakuutus sinulla on, Billy?”

30   Minä sanoin:

Siunattu varmuus, Jeesus on minun!
Oi, mikä esimaku Jumalallisesta kirkkaudesta.
Olen pelastuksen perillinen, Jumalan ostama,
Hänen Hengestään syntynyt, Hänen Veressään pesty.

31   Hän sanoi: ”Billy, se on oikein mukavaa. Oikein hienoa.” Hän sanoi: ”Ei minulla ole mitään sitä vastaan, mutta”, hän sanoi: ”Se ei laita sinua tänne hautausmaalle, kun olet mennyt.”

32   Sanoin: ”Se saa minut pois sieltä. En ole huolissani siitä, että pääsen sisään.”

33   En ole huolissani siitä, että pääsen sisään, vaan siitä, että pääsen ulos. Ja niin –  niinpä Tämä on ainoa asia, jonka tiedän, mikä saa sinut ulos. Joten jos olet kiinnostunut pääsemään ulos, puhutaan Siitä kanssasi.

34   Kun katson yleisöä tänä aamuna, en aio viivyttää teitä kuin vain vähäsen. Ja minulla oli teksti, josta aioin saarnata, joten sitten ajattelin, että minun on parempi olla tekemättä sitä. Aioin vain esittää pienen draaman jostakin Raamatun hahmosta.

35   Ajattelen tässä vakavia asioita. Että kun me istumme täällä kristittyinä, luulisin, että useimmat meistä, niin tiesittekö, että tämä saattaa olla viimeinen kerta, kun syömme aamiaista yhdessä? Oletteko koskaan ajatelleet sitä?

36   Käsitättekö te, että niistä pienistä sanoista, jotka minulla on sanottavana täällä, Jumala laittaa minut vastaamaan siellä ylhäällä Tuomiopäivänä? Näettekö? Ja minulla on täällä sieluja, vaikka se olisi pieni ryhmä, mutta silti minulla on. Niistä sanoista, jotka sanon, no, minun on vastattava niistä siellä ylhäällä.

37   Emme ehkä enää koskaan syö aamiaista yhdessä, mutta toivon, että syömme joskus Ehtoollisen yhdessä. Se on viimeinen ateria, Siellä ylhäällä Hänen kanssaan, se on oleva ensimmäinen Siellä.

38   Ja kun istumme täällä tänä aamuna, ja katson näitä miehiä täällä, jotkut heistä ovat suuria sananpalvelijoita, jotka ovat opiskelleet. Ja minä, joka olen pelkkä takametsien mies, jolla ei ole koulutusta, istun täällä miesten kanssa, joilla on pätevyys saarnata, ja jumaluusopin tohtoreiden kanssa. Tunnen itseni hyvin vähäpätöiseksi seisoessani ja puhuessani tuollaisten ihmisten edessä. Mutta silti minun on ilmaistava se, mitä tunnen. Ja heidän suuresta kiitollisuudestaan ja ystävällisyydestään antavat minun seisoa ja tehdä tämän. Arvostan sitä, veljet, että teette yhteistyötä kokouksessa ja tulette yhteen. Olen täällä auttaakseni teitä. Aion tehdä kaiken voitavani jokaisen teistä hyväksi, Jumalan armon kautta.

39   Ja sitten kun kaikki on ohi, jonain päivänä, jos en enää pääse syömään aamiaista kanssanne, kun kaikki on ohi, kun istumme toisiamme vastapäätä pöydässä, sitä aikaa minä odotan. Ei epäilystäkään, etteikö pienet kyyneleet valu pitkin poskiamme, ja katsomme pöydän toiselle puolelle ja otamme toisiamme kädestä kiinni. Silloin sillä on merkitystä. Tehkäämme työtä niin kauan kuin on aika tehdä työtä, niin kauan kun aurinko on ylhäällä. Se tulee pian laskeutumaan, se on menossa hyvin alas. Ajatella sitten, että kun me istumme siellä, pidämme toisiamme kädestä kiinni ja itkemme hieman, niin sitten suuri Kuningas tulee ulos, kaikissa suurissa vaatteissaan, tulee alas riviä pitkin, pyyhkii kaikki kyyneleet pois silmistämme ja sanoo: ”Hyvin tehty, hyvät ja uskolliset palvelijani, astukaa sisään Herran iloihin, jotka on valmistettu teille maailman perustamisesta lähtien.” Niin kauan kuin aurinko on ylhäällä ja on tarpeeksi valoisaa tehdä työtä, tehkäämme työtä.

40   Nyt tämä pieni teksti tässä, se saattaa tuntua jotenkin huvittavalta, mutta me aiomme puhua tästä aiheesta: Hän tulisi kulkemaan tätä kautta.

41   Sen on täytynyt olla kamala yö tuolle pikku kaverille. Hän ei pystynyt nukkumaan ollenkaan, ja hän vain pyöriskeli ja heittelehti koko yön. Päivä alkoi jo sarastaa.

42   Ja me kaikki tiedämme, mitä nuo levottomat yöt merkitsevät, kun ei voi nukkua. Sinulla on jotain mielessäsi, tai jokin on saanut hermosi sekaisin.

43   Ja tämä pikku kaveri oli liikemies, ehkä Jerikon kaupungissa, joka oli jotakuinkin samanlainen kuin te liikemiehet ja -naiset täällä, ja hänellä – hänellä oli epäilemättä kasvava liiketoiminta. Hänellä oli hyvät suhteet … kaikkiin kerhoihin ja niin edelleen, ja hän oli kirkon jäsen, Sanhedrinin neuvoston jäsen, ja hänellä oli hyvä pappi, ja hän uskoi tätä pappia.

44   Ja tässä tapauksessa outo asia on kuitenkin hänen vaimonsa. Kutsumme häntä Rebekaksi. ”Hän oli eksynyt väärälle puolelle”, hän ajatteli, ja niin ajatteli myös pappi. Hän seurasi miestä, jonka piti olla Nasaretin profeetta, miestä nimeltä Jeesus. Kansa, köyhempi kansanluokka, uskoi Hänen olevan profeetta tai Messias, joka oli luvattu, mutta se ei täyttänyt vain Sanhedrinin vaatimuksia.

45   Outoa, joskus Jumala tekee asioita, jotka eivät ole sen värin mukaisia, joka mielestämme sen pitäisi olla. ”Tämä kaveri syntyi”, heidän mielestään, ”aviottomana”. Hänen äitinsä synnytti Hänet ennen kuin hän ja hänen miehensä olivat naimisissa.”

46   Toinen asia on se, että Hänellä ei ollut minkäänlaista koulutusta. Ei ollut mitään merkintöjä siitä, että hän olisi koskaan käynyt koulua. Hän ei ollut pappi eikä rabbi. Hänellä oli vain ikään kuin omia väitteitä.

47   Kuten veli Don totesi tänä aamuna niin hienosti: ”Se oli kääntyminen nurkan kohdalla”. He eivät tunnistaneet sitä. Niin se yleensä tapahtuu. Se tulee tuohon nurkan hetkeen.

48   Mutta jotenkin, jollain tavalla, hänen vaimonsa oli vakuuttunut siitä, että Hän oli se profeetta, joka oli tulossa, ja hän oli seurannut Häntä, uskonut Häneen.

49   Ja hän oli yrittänyt kertoa miehelleen. Mutta mies oli niin innostunut liiketoimistaan ja… Hän kuului kirkkoon. ”Eikö se riitä?”

50   Jotenkin niin kuin rikas nuori hallitsija, tiedättehän. Hänellä oli myös liiketoimintaa. Mutta hän tajusi, että hän oli seurakunnan jäsen, mutta hänellä ei ollut Iankaikkista Elämää. Ja hän kysyi… Hän näki Jeesuksessa jotain, mitä muilla miehillä ei ollut. Ja hän sanoi, tuli Hänen luokseen ja sanoi: ”Minä…”. Hän halusi tietää, jos hän… mitä hän voisi tehdä saadakseen Iankaikkisen Elämän. Ja Jeesus käski hänen pitää käskyt. Hän sanoi: ”Olen tehnyt niin jo nuoresta pitäen”. Se osoitti, että hän oli uskovainen, mutta hän tiesi, että Jeesuksella oli jotain, mitä noilla papeilla ja rabbeilla ei ollut.

51   Ja kun ihminen tulee koskaan kosketuksiin Jeesuksen Kristuksen kanssa, Hän on erilainen kuin ihmiset. Et tule koskaan olemaan sama ihminen, kun kerran näet Hänet, jos sinussa on yhtään Jumalan kipinää.

52   Rebekka oli siis löytänyt tämän Jeesuksen. Ja Hän oli hänelle juuri sen lupauksen täyttymys, jota juutalaiset olivat odottaneet, heidän päiväänsä varten.

53   Niinpä uutinen oli levinnyt, että Hän aikoi pitää aamiaisen tai jonkinlaisen päivällisen tai jotakin sellaista alhaalla Jerikossa, joten Rebekka oli ryhtynyt rukoilemaan liikemiesmiehensä puolesta.

54   Me tarvitsemme lisää Rebekkoja kaikkialla, näettekö. Rukous muuttaa asioita. Jos asetatte miehenne tai pelastumattoman miehenne Jumalan eteen ja sitten rukoilette, Jumala tekee tien jonnekin, koska Hän lupasi tehdä niin.

55   Niin on siis Rebekan täytynyt olla, koska hän oli vakaasti uskovainen ja Herran Jeesuksen seuraaja, ja hän oli varmasti erittäin hieno ja suloinen ihminen, ja hän oli… kiinnostunut perheestään.

56   Ja ajattelen, että tämä kuvastaa jälleen kerran sitä, että jos – jos joku ihminen koskaan kohtaa Jeesuksen ja löytää Hänet todella sydämestään, on kiinnostunut paitsi omasta taloudestaan, myös Jumalan taloudesta kaikkialla. Olet kiinnostunut siitä, että he tuntevat Hänet. ”Ja tuntea Hänet on elämä.” ”Tuntea Hänet”, näettekö, ei osata lukea Sanaa, tai jotain sellaista. Mutta ” tuntea Hänet on elämä.”

57   Niinpä hän oli rukoillut hartaasti. Ja lähestyi päivä, jolloin Jeesuksen oli määrä saapua kaupunkiin. Ja epäilemättä hän olisi edellisenä päivänä voinut nähdä, oliko hänen asenteensa muuttunut yhtään. Niinpä hän ehkä kysyi: ”Sakkeus, aiotko – aiotko sinä mennä aamulla aamiaiselle?”

58   ”Miten niin, en todellakaan. Oi, tuollainen ihmisjoukko! Ja sinä odotat, että minä… Minulla on kaupungin paras ravintola, ja he järjestävät sen Lavinskin luona.” Toivottavasti täällä ei ole Lavinskiä. Mutta joka tapauksessa: ”Tuolla toisessa paikassa, tiedäthän… Minulla on kaupungin paras ravintola, ja he valitsivat tuon paikan tuolla. Ei olisi pitänyt. Heidän olisi pitänyt tulla minun paikkaani pitämään tätä, ymmärräthän.” Hän ei ollut menossa.

59   Sitten hän alkoi rukoilla, todella epätoivoisesti. Niinpä sinä yönä tuo pikku kaveri ei voinut levätä lainkaan.

60   Tiedättekö, siinä on jotakin, että jos alatte todella epätoivoisesti rukoilemaan jonkin asian puolesta, Jumala toimii molemmissa päissä linjaa, näettekö. Hän vastaa.

61   Niinpä tuo pikku kaveri varmaan mietti sinä yönä: ”Pitäisiköhän minun mennä alas ja kuunnella tätä Miestä? Rebekka sanoi, että hän on profeetta. Tiedämme, ettei meillä ole ollut yhtään profeettaa satoihin vuosiin. Kysyin asiaa papilta, ja hän sanoi: Ei se ole mitään muuta kuin hölynpölyä! Jos profeetta nousisi, eikö hän tulisi kirkon kautta? Sillä tavalla hänen olisi tultava. Hänen pitäisi tulla meidän fariseusten tai saddukeusten tai meidän ryhmämme kautta, tai hän ei olisi profeetta.”” Tiedättekö, tuo asenne on yhä voimassa. He ajattelevat, että sen on tultava tuolla tavalla, tai se ei ole oikein. Niinpä he sanoivat, ei epäilystäkään, mutta tässä suuressa ajassa, joka… Rebekka uskoi siihen joka tapauksessa.

62   Ja hän oli keskustellut asiasta papin kanssa. Pappi sanoi: ” Katsohan nyt, profeettojen päivistä on jo monta, monta vuotta. Meillä on laki. Se on kokonaisuudessaan kirjattu ylös. Tilanne on hallinnassa, ja meillä on se käsissämme, ja me olemme tietoisia näistä asioista.”

63   Mutta sitten, tietysti, Sakkeus, ei tutkinut sitä, vaan aivan ehdottomasti vain oletti, piti sitä itsestäänselvyytenä. Sana olettaa tarkoittaa ”uskaltaa ilman auktoriteettia”. No, hän – hän ajatteli, että se oli ihan okei; kunhan hän kuului kirkkoon, siinä oli kaikki, mitä hänen täytyi tehdä.

64   Mutta kun yö alkoi tulla, tuli hänen sydämeensä äkillinen halu. ”Ehkä jos tämä henkilö on kaupungissa, hän ei ehkä enää koskaan tule tänne. Minun pitäisi mennä tutkimaan tilannetta, mennä katsomaan itse.”

65   Nyt se on hyvä ajatus. Tutkikaa asia itse. Älkää menkö arvostelemaan. Ottakaa Sana ja tutkikaa sitä Sanan avulla.

66   Niinpä hän, Rebekka, oli yrittänyt selittää, niin kuin nainen vain saattoi, että tämä henkilö olisi se, mistä profeetat olivat puhuneet ja mistä Mooses oli puhunut, ja milloin Hän tulisi. Niinpä hänen oli täytynyt ajatella, yrittää selittää se miehelle, mutta kuitenkin papilla oli paljon enemmän vaikutusvaltaa mieheen kuin mitä Rebekalla, hänen vaimollaan, oli.

67   Sitten kun aamu alkoi valjeta, niin, pikku kaveri oli… Voin kuvitella Rebekan, kun hän näki hänet, tönäisi häntä ja sanoi: ”Sakkeus, aiotko sanoa, ettet halua mennä alas?”

”En, en halua olla missään tekemisissä sen kanssa.”

68   Tiedäthän, älä ole, Reb… Älä ole järkyttynyt, Rebekka. Joskus se on hyvä merkki. Katsos, juuri silloin, kun hän tulee niin lannistuneeksi, kun sinä puhut siitä, kaikesta muusta. Se on joskus aika hyvä merkki.

69   Niinpä hetken päästä Rebekka käyttäytyi kuin olisi nukkunut. Hän vain rukoili. Ja hän huomasi, että Sakkeus livahti ylös sängystä, tosi helposti, tiedäthän, ja meni sinne ja siistiytyi, kampasi hiuksensa kunnolla ja puki päälleen parhaan vaatteensa. Ja hän [Rebekka] kurkisti toisella silmällään nähdäkseen, mitä hän teki. Hän tiesi juuri silloin, että Jumala oli vastannut rukoukseen.

Hän tiesi, että jotain oli tapahtumassa. Niinpä Sakkeus lähti ulos varpaisillaan, eikä kertonut Rebekalle, minne hän oli menossa. Hän livahtaa ulos, menee ulos ja katsoo taaksepäin.

70   Hän nostaa verhoa ja katsoo ulos nähdäkseen miehen lähtevän. Hän sanoo: ”Kiitos, Herra. Kaikki on nyt hyvin.” Näettekö?

71   Kuten Elia teki, kun hän sanoi: ”Minä näen sen, miehen kämmenen kokoisen pilven.” Vain ensimmäinen pieni todiste siitä, että jotain on tapahtumassa.

72   Niinpä hän lähtee ulos ja kulkee pitkin katuja. Hän sanoi: ”Nyt ymmärrän, että Hän aikoo mennä sisään eteläisestä portista, joten minun on parasta mennä sinne ja jäädä seisomaan”. Ja sanoi: ”Minä hankin itselleni paikan ja seison siinä. Ja kun Hän tulee sisään, näen, millainen profeetta tuo kaveri on. Ja minä kävelen ulos ja työnnän sormeni Hänen nenänsä alle ja annan Hänen kuulla mielipiteeni, ja kun Hän tulee. Ja aion kertoa Hänelle, että kaikki Hänen hölynpölynsä ovat aiheuttaneet vaimolleni… ja nämä rukouskokoukset ja muut. Alan kyllästyä siihen. Minä aion tehdä niin. Aion sanoa jotain tästä, näettekö, ja kertoa Hänelle. Ja sitten tiedän, että rabbi varmasti taputtaa minua selkään ja sanoo: ”Sakkeus, olet tämän seurakunnan hyvä jäsen täällä. Sinä olet varmasti hieno kaveri.”” Niinpä hän sanoi: ”Menen sinne aikaisin”, ja niin hän meni sinne.

73   Kun hän pääsi noin korttelin tai kahden päähän portista, paikka oli aivan tukossa. Ne roikkuivat pitkin seiniä ja kaikkialla. Jotenkin tavalla tai toisella, vaikka Hänestä puhuttiin, oli silti niitä, jotka halusivat kuunnella Häntä. Joku halusi kuunnella.

74   Niinpä hän sanoi: ” Nyt, miten minä ikinä voin nähdä Hänen tulevan portista sisään?”. Muistattehan, Raamatussa sanotaan, että hän oli pienikokoinen. Ja hän sanoi: ”Olen liian pieni.” Niinpä hän puski ympäriinsä: ”Antakaa minulle vähän tilaa!” Tuollaisesta käytöksestä huomaa, ettei hän ole vielä kristitty. Kristityillä ei ole sellaista asennetta. ” Menkää kauemmas! Tiedätkö, kuka minä olen? Minä olen Sakkeus. Omistan tämän ravintolan. Pois tieltäni!” Näettekö? Nyt, tuollainen ei ole kristitty. Kaikki tiesivät, ettei hän ollut. Ehkä jotkut tiesivät, että Rebekka rukoili.

”No”, he sanoivat, ”no, pysy sinä kauempana.”

75   Ja niin hän tiesi, ettei hän koskaan tulisi näkemään Häntä kaiken sen väkijoukon keskellä, joten hän ei pystyisi ilmaisemaan ajatuksiaan Hänelle. Niinpä hän ajatteli: ”No, mitä minä nyt teen? Ehkä palaan kotiin ja unohdan koko asian.”

76   Mutta tiedättekö, siinä on jotakin sellaista, että kun päätät, että haluat nähdä Hänet, mikään ei estä sinua näkemästä Häntä. En välitä siitä, mikä se on, sinä olet… sinä olet sinnikäs, ja niin kuin se pieni kreikkalainen nainen oli sinnikäs päästäkseen Jeesuksen luo. Ja siinä on jotain sellaista, että aina kun päätätte, että aiotte nähdä Hänet, mikään ei voi estää teitä. Mutta muistakaa, että kun teette päätöksenne, paholainen tekee kaikkensa estääkseen teitä. Hän on päättänyt, ettette tule ymmärtämään sitä, ette tule näkemään sitä. Hän heittää jokaisen mustan lakanan, jonka hän voi, estääkseen teitä näkemästä Sitä.

77   Joten siinä oli hänen ensimmäinen barrikadinsa. Sitten hän lähti liikkeelle ja sanoi: ”No, luulenpa…”.

78   Ja hän katsoi tuonne, ja siellä seisoi joitakin hänen kilpailijoitaan, ja hän tiesi silloin, että siellä oli joitakin ihmisiä seurakunnasta. Hän oli siis niin paljon pilkannut tätä Jeesus Nasaretilaista, siitä, että hän oli profeetta, ja sitten siellä seisoi joitakin hänen jäseniään katselemassa häntä, tuolla alhaalla samassa ryhmässä. Hän ei vain voinut piiloutua. Hänet oli tunnistettu.

79   Nyt, Sakkeus, sinut on jo tunnistettu, joten vain… tiedättehän, jos täällä sattui olemaan joku sellainen. Olet jo nyt sekoittunut ryhmään, joten he tietävät jo, keitä me olemme täällä, joten voisimme yhtä hyvin tutustua, oppia tuntemaan toisemme.

80   Niinpä hän sanoi: ”No, tämä tässä onkin outoa.” Ja hän katseli ympärilleen, näki erään seisovan tässä. ”Ja tiedäthän, loppujen lopuksi, he ovat kaikki suunnilleen sellaisia kuin sinäkin, he… he haluavat saada selville jotain.”

81   Ihminen tietää tulevansa jostakin, tuonpuoleisesta, ja kun hän lähtee, hän palaa jonnekin. Ja hän yrittää aina löytää jotakin selvittääkseen, mistä hän on tullut ja minne hän on menossa. On vain Yksi, jolla on vastaus, ja se on Jumala. Jokainen ihminen haluaa katsoa tuon verhon taakse. Ja kun näette jotakin, mikä … mikä voi näyttää teille, mitä on verhon takana, missä olette olleet, kuka olette ja minne olette menossa. On olemassa vain yksi Kirja, kaikesta kirjoitetusta kirjallisuudesta, miljoonista tonneista, Tämä on se Kirja, joka kertoo teille, kuka olette, mistä tulette ja minne olette menossa. Ei ole mitään muuta kirjaa, joka tekee sen; tämä Raamattu! ”Ja Sana on Jumala”, sanotaan Raamatussa.

82   Nyt huomaamme, että tämä kaveri, kaiken keskellä, hän oli hämmentynyt huomatessaan olevansa keskellä kansaa, joka huusi, itki ja huuteli ja käyttäytyi kuin olisivat olleet hulluja. Joten, mutta hän… Siinä hän istui, samaistui heihin, joten hänen – hänen oli vain jäätävä paikoilleen, siinä kaikki. Nyt hän sanoi: ”No, jos kerran olen tullut näin pitkälle, voin yhtä hyvin jatkaa, kunnes todella löydän Hänet.”

83   Nyt, Sakkeus, se on hyvä ajatus. Olet päässyt tänne aamiaiselle, joten nyt vain jatketaan matkaa. Näettekö, olemme kaikki näin pitkällä.

84   Joten nyt saamme selville, että kun he jatkoivat matkaa, hän sanoi: ”Jos jään tänne, en voi nähdä Häntä, koska olen liian pieni. Joten, tiedättehän, uskon, että menen pois tästä väkijoukosta ja juoksen kulmaukseen, jossa tulen seisomaan yksinäni, ja hankin itselleni paikan aivan jalkakäytävän reunalta. Ja kun Hän tulee ohi, kävelen suoraan kadulle ja kerron Hänelle, mitä mieltä olen Hänestä. Annan Hänen kuulla mielipiteeni.”

85   Niin hän lähti pois, pois väkijoukosta, ja meni alas. Hän ajatteli: ” Nyt, mitähän tietä pitkin Hän tulee menemään?”. No, hän meni ”Hallelujah kujalle”. Sitä tietä Hän yleensä kulkee. Ja hän meni alas ”Amen nurkkalle”, josta se kääntyy tuonne, mennäkseen alas ruokapaikalle.

86   Sinnehän te menette, tiedättehän, ”Hallelujah kujalle” ja ”Aamen nurkalle”, ja sitten olette valmiita syömään Sanaa. Näettekö? Näettekö?

87   Niin hän meni alas tähän kulmaukseen, seisoi siinä kulmauksessa ja sanoi: ”Nyt täällä ei ole ketään”. Ja kun minä…” Tiedän, että tämä kuulostaa naurettavalta, mutta minä vain… Hetkinen. Sitten hän meni ensimmäiseksi tähän kulmaukseen ja sanoi: ”Täällä ei ole ketään, joten seison tässä. Kun Hän tulee ohi, otan selvää, millainen profeetta Hän on. Kävelen suoraan kadulle ja kerron Hänelle jotain. ”

88   Hän seisoi siinä, ja hän sattui ajattelemaan: ”Hetkinen. Tiedättekö, jos minä olin liian pieni tuolla alhaalla, tuo väkijoukko luultavasti menee sinne, minne Hän on menossa. Enkä minä halua, että kukaan huutaa, kun puhun Hänelle. Haluan kertoa Hänelle niin, että Hän kuulee minut. Ja he huutavat ”Aamen” ja ”Halleluja” ja ”Kunnia Jumalalle” ja ”Hoosianna profeetalle, joka tulee Herran nimessä”. Oi, he eivät ikinä kuule minua, kaikki tuo äänekäs joukko. Niinpä on vain yksi asia… Sitten he tulevat tungeksimaan minun ympärilläni, enkä silloin minä… minä… minä en voi edes nähdä Häntä lainkaan.”

89   Niin hän sattui katsomaan, kun hän seisoi kulmauksessa, ja siellä oli vanha tuttu metsäviikunapuu. Se on hyvä indianalainen puu. Se oli tuossa kulmauksessa. Hän ajatteli: ”No, jos voisin nousta tuonne ylös tuohon oksalle ja istua, niin olisin siellä ylhäällä, niin voisin todella kertoa Hänelle, kun Hän tulee ohi.”

90   Niinpä hän tuli, juoksi sinne. Ja hän oli liian pieni; hän ei päässyt ylös oksalle. Niinpä hän sanoi: ”No, nyt on vain yksi asia, jonka voin tehdä.” Ja siellä olivat kaupungin roskikset, jotka olivat kadunkulmassa. Hän ajatteli: ”No, jos nyt menen hakemaan tuon roskiksen, nostan sen ja tuon tänne, niin pääsen siitä loppumatkan puuhun.” Se auttaa minua.”

91   Niinpä hän meni sinne. Roskien kerääjä ei ollut tullut vielä sinä aamuna, ja se oli aika raskas. Hän oli pieni, eikä pystynyt nostamaan sitä. Ainoa keino oli kietoa kädet sen ympärille. Ja hänellä oli päällään parhaat vaatteensa. Tiedättehän, että aina on esteitä, kun yrittää nähdä Jeesuksen. Mutta sillä ei ollut mitään merkitystä, olipa vaate hyvä tai ei, hän halusi joka tapauksessa nähdä Jeesuksen. Niinpä hän kiersi käsivartensa roskakorin ympärille, jotta hän saisi sen sinne. Niinpä hän raahasi sen sinne, ja siellä hänellä oli roskia joka puolella päällään. No, ei sillä ollut mitään väliä; hän halusi joka tapauksessa nähdä Hänet.

92   Niinpä kun hän työnsi säiliötä kädet sen ympärillä, hän kuuli jonkun nauravan. Hän katsoi ympärilleen, ja eikös se ollutkin Lavinski, hänen kilpailijansa, joka seisoi siinä ja sanoi: ”No, jopas jotakin! Sakkeus on aloittanut, hän on saanut uuden työpaikan ravintolastaan. Hän on töissä roskiksien kerääjänä.”

93   Tiedättekö, paholainen haluaa vain nähdä, mitä hän voi tehdä heittääkseen tiellenne kaiken, minkä voi, estääkseen teitä näkemästä Jeesusta. Hän sanoo sinulle: ”He ovat joukko pyhiä kieriskelijöitä”. Hän sanoo sinulle: ”He ovat joukko idiootteja.” Hän sanoo: ”He ovat, he ovat yhtä tyhjän kanssa. He ovat vain kaupungin köyhää roskaväkeä”, mitä tahansa hän voi tehdä. Mutta jos olet päättänyt nähdä Hänet, Jumala valmistaa sinulle tien, jotta voit nähdä Hänet. Pidä se vain mielessäsi. Jotain tapahtuu, jos tuo nälkä alkaa murtautua sydämeenne, jotain. Menet tapaamaan Häntä joka tapauksessa.

94   Joten sillä ei ollut mitään merkitystä. Vanhat pienet kasvot muuttuivat punaisiksi, ja häntä nolotti. Mutta hän vain työnsi säiliötä eteenpäin, tarttui siihen ja hilasi itsensä puuhun. Eikö se olekin ihan hyvä, hilata? Te etelävaltiolaiset tiedätte, mitä hilata tarkoittaa, kiipesi puuhun, nousi puuhun. Hän nousi ylös ja löysi kohdan, jossa kaksi oksaa yhtyivät ja kohtasivat puun rungon, ja istuutui sinne.

95   Nyt, on hyvä paikka istua siinä, missä kaksi tietä kohtaavat; sinun ja Jumalan; sinun ajatuksesi ja Hänen ajatuksensa. Se on hyvä hetki istua alas ja miettiä asiaa. Omat ajatuksesi Hänestä ja se, mitä Hänen Sanansa sanoo Hänen olevan. Millainen sinä luulet Hänen olevan, ja millainen Sana sanoo Hänen olevan. Millainen tämän hetken Sanoma on sinun ajattelusi mukaan, ja millainen tämän hetken Sanoma on Hänen Sanansa mukaan. Siinä on ero. Istukaa siinä ja miettikää sitä hetki.

96   Epäilemättä Saatana nousi yhdelle hänen olkapäistään. Hän sanoi: ” Tiedätkö mitä? Sinä olet aikamoinen näky, kun istut täällä poimimassa tikkuja käsistäsi. Ja sinulla on parhaat vaatteesi päälläsi, ja kaikkialla on roskaa. Ja nyt nimesi julkaistaan koko kaupungissa, ja kaikki pilkkaavat sinua, koska katso, miten hätiköidysti olet toiminut istuessasi täällä.”

97   Huomaatko, Saatana, kun sinä teet aloituksen, hän yrittää sanoa sinulle: ”Olet tehnyt virheen.”

98   Siinä hän istui, tuollaisessa tilassa! Hän sanoi: ”No, Rebekka sanoi, että Hän oli profeetta. Minä annan Hänelle mahdollisuuden. Katson, onko Hän profeetta.” Nyt hän sanoi: ”Kun Hän tulee tänne, minä vain naamioidun, eikä Hän saa koskaan tietää, että olen täällä ylhäällä. Ensin vilkaisen häntä. Ja sitten kun näen Hänet, hyppään tästä puusta, menen alas ja kerron Hänelle.” Nyt hän sanoi: ”Nyt, jos Hän on profeetta, kuten Rebekka sanoi Hänen olevan, Hän saattaa tietää, että olen täällä ylhäällä puussa, jos se on totta. Niinpä minäpä kerron teille, miten minä hoidan Hänet.” Niinpä hän veti kaikki lehdet ympärilleen ja naamioitui, niin ettei häntä voitu nähdä; ja jätti yhden lehden, jotta hän voisi katsoa ulos ja nähdä Hänet, kun Hän kääntyisi kulman takaa.

99   Ja sitten istuen siellä ja miettien sitä kaikkea. Jonkin ajan kuluttua hän kuuli ääntä nurkan takaa.

100   On outoa, että missä tahansa Hän onkin, siellä on aina paljon ääntä. Tiedättekö, ääni on merkki elämästä. Näetkö? Muistattehan ylimmäisen papin, kun hän pukeutui ja meni kaikkeinpyhimpään, hänen vaatteensa päässä oli granaattiomena ja kello, ja tuo ääni kaikkeinpyhimmässä oli ainoa tapa, jolla palvelijat tiesivät, oliko hän elossa vai ei. Se piti ääntä. Ja missä ei ole ääntä, siellä, oi, hän saattaa olla kuollut. No, luulen, että se on suuri ongelma nykypäivän kirkoissamme, siellä ei ole tarpeeksi ääntä siitä, ei tarpeeksi intoa, ei tarpeeksi jotain. Ja niinpä siellä, missä Jeesus on, on aina ääntä.

101   Kerran, kun Hän tuli Jerusalemiin, he huusivat ja huusivat: ”Hoosianna kuninkaalle, joka tulee Herran nimessä!”.

102   Ja muutamat papit, jotka seisoivat siellä, sanoivat: ” Pyytäkää heitä olemaan hiljaa ja vaikenemaan.”

103   Hän sanoi: ”Jos he vaikenevat, niin kalliot huutavat”. Jonkin on liikuttava, kun Hän on läsnä. Huomatkaa. Ja sitten ne, jotka uskoivat Häntä.

104   Ja sitten hän kuuli tämän äänen, joka tuli kulman takaa, ja huutoa ja menoa. Niinpä hän ajatteli: ”No, Hänen täytyy lähestyä.” Niinpä hän kohotti lehteään ja nousi katsomaan sinne päin. ”Nyt olen saanut Hänet käsiini kokonaan. Saamme tietää, millainen profeetta Hän on.” Kun hän siis istui siinä pitäen lehteään ylhäällä ja katsellen; ja – ja tuolla ylhäällä puussa, kaukana heidän päänsä yläpuolella, missä he kulkivat puun alta.

105   Niinpä kun hän huomasi ensimmäisen miehen tulevan kulman takaa, sen täytyi olla apostoli Pietari, koska hän oli iso, vahva ja kookas mies. Näen hänen työntävän väkijoukkoja taaksepäin ja sanovan: ”Ystävät, olen pahoillani. Mestarillamme oli eilen illalla suuri jumalanpalvelus, Hänestä on lähtenyt pois paljon voimaa. Te kaikki ymmärrätte. Voisitteko siirtyä syrjään, jotta Mestari voi kulkea ohi? Tehkää niin, olkaa hyvä.” Ja tässä tulivat Matteus, Markus ja he ja sanoivat: ”Emme halua olla töykeitä, emme ole täällä sitä varten. Mutta Mestarimme on kauhean väsynyt, eikä hän ole syönyt aamiaistaan, joten me… Me haluamme, että te astutte sivuun, jos sopii.”

106   Siellä seisoi eräs… mies, jota Sakkeus ehkä vilkaisi.

107   Muutamaa päivää aiemmin eräässä kokouksessa eräässä liikepaikassa oli käynyt lääkäri ja kertonut eräälle miehelle, jolla oli pieni tyttö, joka oli todella kuumeessa, eikä hän tulisi jäämään henkiin, jos joku… Hän oli tehnyt kaiken voitavansa tytön hyväksi.

108   Ja kun Sakkeus nosti lehteään ylöspäin ja katsoi, näki hän tämän miehen, jolla oli huopaan kääritty lapsi, tulevan kulman takaa. Hän ajatteli: ”Miten hätäisesti tuo isä toimikaan, kun yrittää seurata tuota niin sanottua Profeettaa! Tässä hän tulee kulman takaa vauvan kanssa, joka on kuumeessa ja seisoo ulkona tuulen keskellä.”

109   Mutta tiedättehän, aivan kuten Sakkeus, kun todella uskotte, mikään ei tule estämään teitä, teitä.

110   Ja hän halusi saada tuon vauvan Hänen luokseen. Ja joka kerta, kun he tulivat kadunkulmaan tai käännökseen, hänet työnnettiin takaisin. Mutta hän oli sinnikäs, hän jatkoi eteenpäin. Lopulta, tässä kadunkulmassa, pieni äiti juoksi ulos vauva sylissään, ja hän varmaan kaatui ja sanoi: ”Herra, ole armollinen lapselleni”. Siellä seisoi itkien myös lapsen isä, joka oli Sakkeuksen ystävä.

Hän kysyi: ”Mikä on muuttanut hänen asenteensa?”

111   Niinpä hän ei voinut erottaa, kuka mies oli, mutta hän oli kuitenkin alhaalla väkijoukossa. Yhtäkkiä hän näkee käden ojentuvan ja koskettavan, tämän pienen peiton yläpuolta. Pikkutyttö vapautui ja lähti hyppimään katua pitkin.

” Nyt, tuossa täytyy olla jotain perää”, Sakkeus sanoi.

112   Lopultakin hän tulee näkyviin. Ja yksi vilkaisu Häneen, ja Sakkeus oli muuttanut mielipiteensä. Vain yksi vilkaisu Häneen! Siinä hän oli. Hän ei näyttänyt ihmiseltä. Hänessä oli jotain erilaista. Nöyrä, lempeä, ystävällinen; ja silti näytti siltä, että jos Hän puhuisi, maailma tulisi tiensä päähän. Hän oli erilainen kuin hän oli luullut. Hänen asenteensa alkoi… Kaikki hänen tärkkelyksensä alkoi huuhtoutua pois, kun hän näki Hänet. Hän tuli kävellen katua pitkin. Hän ajatteli; tämän pikku lehden yli hän katsoi, nähdäkseen, mitä oli tapahtumassa. Ja kun Hän käveli, Hän tuli suoraan siihen alapuolelle, missä Hän oli.

113   Ja hän sanoi: ”Tiedättekö, tuo Mies voisi olla Profeetta. Ehkä Rebekka oli oikeassa. Hän ehkä tietää enemmän Raamatusta kuin minä.” Hän sanoi. Niinpä Hän käveli suoraan eteenpäin, pää alaspäin, käveli eteenpäin, nöyränä, lempeänä, kuten Hän aina teki. Ja opetuslapset pitivät ihmiset poissa Hänen tieltään.

114   Ja kun Hän pääsi aivan puun alle, Hän pysähtyi. Sakkeus katseli lehden yli, jotain sellaista. Hän katsoi ylös puuhun ja sanoi: ”Sakkeus, tule alas.”

115   Hän ei ainoastaan tiennyt, että hän oli – hän oli puussa, vaan hän tiesi myös, että hänen nimensä oli Sakkeus. Hänellä oli paljon vähemmän vaikeuksia päästä alas puusta kuin nousta ylös. Hän tunsi hänet; hänen kohdallaan oli tehty ihme. Näettekö?

116   Hän sanoi: ”Herra, olen ollut väärässä. Olen valmis tunnustamaan, että olen väärässä. Jos olen ottanut jotain, mikä oli väärin, minä maksan sen takaisin. Annan puolet omaisuudestani köyhille.”

Jeesus sanoi: ”Tänään pelastus on tullut sinun taloosi.”

117   Mikä muutti hänet? Mikä oli muutos, veli ja sisar? Miettikää hetki. Muutos oli se, että hän oli nähnyt Jotain todellista.

118   Hän oli kuullut kaikki lupaukset, joita oli annettu, pappi oli puhunut siitä, mitä oli, suuri profeetta Mooses, suuri tämä, tuo tai toinen, luvannut jotain suurta tulevaisuudessa, mutta jättänyt huomiotta sen, mitä tapahtuu nyt. Sellainen on ihmisen tapa.

119   Hän näki jotakin aitoa, jotakin, jonka hän pystyi itse näkemään. Hänelle oli tapahtunut ihme. Hän oli tuo Profeetta. Koska Hän ei tuntenut häntä, eikä Hän olisi koskaan nähnyt häntä puussa. Mutta kun Hän pääsi aivan puun alle, Hän pysähtyi, katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule alas. Tänään pelastus on tullut sinun taloosi.”

120   Veljet, todellinen asia on se, joka muuttaa ihmisen mielen, muuttaa hänen asenteensa. Joskus se vaatii varmasti puristusta, jotta pääsette siihen. Mutta jos lähestytte Kristusta tänä aamuna – ajatuksella sydämessänne: ”En aio olla kriittinen, vaan tutkin Raamattua ja katson, millainen Hän oli.”

121   Jos Hän tulee kokoukseen tänä iltana, ennen kuin tulette, tutkikaa ja katsokaa, millainen Hän oli. Millainen Hän olikaan, Hänen on oltava samanlainen tänäänkin. Hänen… Kuten puhuin eilen illalla, jos monet teistä olivat siellä, näettekö. Tekeekö Jumala itsensä tunnetuksi ominaisuutensa perusteella? Hänen on aina pysyttävä sellaisena, koska Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ihmisten sydämet ovat niin… Todellinen Jumalaa pelkäävä mies tai nainen, liikemies tai mikä tahansa, hän on aina… hänen sydämessään on aina jotain, jos hänessä on yhtään Jumalan-pelkoa, tietääkseen jotain Jumalasta.

122   Sanokaahan, en ole koskaan kertonut teille, mitä Sakkeukselle tapahtui. Hänestä tuli Täyden Evankeliumin Liikemiesten osaston jäsen Jerikossa. Haluan ensin kertoa teille hänestä, näettekö. Oi, hän ei tietenkään olisi ollut mitään muuta kuin täyttä Evankeliumia, ei tietenkään. Jeesus saarnasi vain sitä. Joten hänestä tuli jäsen. Ja teidän pitäisi olla saman jäsen. Nyt huomatkaa.

123   Mutta hän halusi nähdä jotain todellista. Ja kun hän näki jotain todellista, hän itse, joka oli pyhien Kirjoitusten mukaisesti tunnistettu, silloin hän oli valmis. Todelliset asiat kiinnittyvät.

124   Vielä pieni tarina ennen lopetusta. Kuinka moni täällä on metsästäjä, näyttäkääpä kätenne, veljeni täällä? Oi sentään! Tiesin, etten ollut yksin. Niinpä minä rakastan metsästystä, ja minä…

125   Minulla oli tapana käydä pohjoisissa metsissä, ylhäällä New Hampshiressä. Se on valkohäntäpeurojen koti. Kuinka rakastankaan metsästää niitä! Ja minulla oli tapana mennä sinne joka vuosi. Minulla oli siellä kumppani nimeltä Bert Call, yksi hienoimmista miehistä, jonka kanssa olen koskaan metsästänyt.

126   Ja luonteeltani olen aina halunnut olla metsässä. Synnyin metsässä, ja tuntui kuin olisin kasvanut siellä. Eikä edes kääntymykseni koskaan vienyt sitä minusta pois. En niinkään riistan saamiseksi, vaan vain ollakseni metsässä. Luulen, että Jumala on siellä; nähdä Hänet, kuinka Hän liikkuu. Ja luonto, kuinka se kuolee ja laskeutuu, palaa takaisin, ja ylösnousemus.

127   Aurinko nousee aamulla, pieni vauva syntyy; ja sitten yhdeksän aikaan se menee kouluun; ja kymmenen aikaan se on valmis; kahdeltatoista se on voimissaan; kahdelta iltapäivällä se on tulossa minun ikäiseni; ja viideltä se on kahdeksankymmenen vuoden ikäinen, se tekee kuolemaa. Se menee alas. Se palveli Jumalan tarkoitusta. Se ei ole kuollut. Se tulee takaisin seuraavana aamuna. Jumala todistaa, että on olemassa elämä, kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus.

128   Katsokaa noita puita tuolla. Viime syksynä mahla valui juuriin ennen kuin pakkanen tai mikään muu tuli. Mitä sen sai aikaan? Ne menivät hautaan. Mitä sitten tapahtuu? Se tulee taas takaisin keväällä. Se ei ole kuollut. Se menee alas ja makaa maassa ja palaa takaisin. Jos se jää ylös, talvi tappaa sen. Ymmärrättekö? Jumala on… Ei mikään sen oma älykkyys lähetä sitä sinne alas. Se on Jumalan säätämä tapa. Joten se vain seuraa Jumalan määräämää tietä. Se menee alas, piiloutuu talven yli, palaa takaisin seuraavana vuonna uudessa elämässä, todistaen, että on olemassa elämä, kuolema, hautaaminen ja ylösnousemus. Kaikkialla on sama asia: Jumala todistaa itsestään suuressa luomakunnassaan.

129   Tämä metsästäjä oli hieno ampuja, hyvä ampuja. Mutta hän oli julmin tapaamani mies. Hän pilkkasi minua koko ajan. Hän ampui peuroja.

130   Ei ole väärin ampua peuraa, jos laki niin sanoo. Mutta Aabraham tappoi vasikan ja syötti sen Jumalalle, joten kyse ei ollut sukupuolesta tai koosta.

131   Kyse on asenteesta. Hän olisi ampunut niitä vain siksi, että se sai minut tuntemaan oloni huonoksi. Ja hän sanoi: ”Oi, olet pelkurimainen, kuten muutkin papit.” Hän sanoi: ”Billy, olisit hyvä metsästäjä, jos et olisi saarnaaja.” Ja sanoi: ”Mutta sinä olet liian pelkurimainen. Sellaisia ne saarnamiehet ovat”, hän sanoi, ”he ovat liian pelkurimaisia.”

Ja minä sanoin: ”Bert, sinä olet julma.”

132   Hänellä oli silmät kuin liskolla muutenkin. Ja hän sanoi… Hän teki, hän… Niin kuin naiset yrittävät maalata silmänsä, tiedättehän, tuollaisiksi. Ja hän sanoi… Ja “hän katsoi tuolla tavalla ja sanoi: ”Sinä olet vain pelkurisydäminen”. Joten hän ampui niitä pieniä peuroja. Hän tappoi yhden, jätti sen makaamaan ja otti heti toisen, vain saadakseen minut tuntemaan oloni huonoksi. Hän sanoi: ”Jonain päivänä saan sinut pois tuosta saarnaamisesta.”

Ja minä sanoin: ”Oi ei, Bert. Ei, ei.”

133   Niinpä eräänä päivänä menin sinne, eräänä syksynä, ja oli jo myöhä. Kausi oli ollut käynnissä noin viikon, ja minulla oli kiire. Olin Indianan osavaltion riistanvartija, ja minulla oli ollut kiireitä, ja metsästyskausi oli juuri alkamassa, joten minun oli saatava lomaa. Menin ylös hieman myöhässä.

134   Ja ne valkohäntäpeurat, jos niitä joskus ammutaan, te puhutte siitä, että Houdini on pakenemistaiteilija, hän on niihin nähden amatööri. Ja silloin ne pysyvät todella piilossa. Ja oli ollut kuutamoyö, lunta maassa noin 15 senttiä, hyvä jäljestää.

135   Kun Bert tuli mökille, jossa olin, hän sanoi: ”Billy, minulla on sinulle tänä vuonna hyvä juttu.”

Kysyin: ” Mikä?”

136   Hän kurotti taskuunsa ja veti sen esiin. Hänellä oli pieni pilli. Hän puhalsi siihen, ja se kuulosti aivan kuin pieni peura itkisi äitiään. Pieni peuranpoikanen, tiedättehän, joka itkee äitiään.

137   Sanoin: ”Bert, kuinka julma sinä voit olla?” Sanoin: ”Tarkoitatko… Et kai sinä tekisi sellaista?”

Hän sanoi: ”Ha-ha, senkin pelkurimainen saarnaaja!”

138   Ja sinä päivänä lähdimme metsästämään ja menimme Jefferson Notchin yli. Hänestä ei tarvinnut olla huolissaan, hän osasi löytää takaisin. Kiipesimme ylös noin puoleenpäivään asti, ja sitten erosimme toisistamme ja lähdimme toiseen suuntaan. Jos saimme hirven, ripustimme sen roikkumaan, ja sitten haimme hevoset ja lähdimme hakemaan hirveä.

139   Saavuimme noin kello yhdentoista aikaan, emmekä olleet nähneet edes jälkiä, emme yhtään jälkeä.

140   Kaikki peurat olivat makoilemassa. Ne olivat menneet pensaisiin ja pensaikkokasojen alle, puiden latvojen alle, missä metsurit olivat olleet. Ja ne piileskelivät, pysyivät poissa, koska niitä oli ammuttu. Ne olivat peloissaan.

141   Noin kello yhdentoista aikaan Bert pysähtyi ja istuutui. Siellä oli pieni aukema, joka oli noin tämän rakennuksen kokoinen, ja sisäpuolella, ehkä kaksi kertaa tämän kokoinen, pieni aukema. Hän istui alas ja tarttui takkiinsa ottaakseen termospullonsa, joka hänellä oli takissaan. Meillä on yleensä termospullo mukanamme, ja otamme kuumaa kaakaota, koska se sisältää polttoainetta, ja sitten otamme voileivän, ja sitten eroamme. Olimme nousemassa korkealle kohti puurajaa, joten ajattelin, että Bert ehkä söisi voileipänsä. Hän istui alas ja otti termospullon esiin ja… Luulin, että hän aikoi ottaa sen esiin. Ja minä vain annoin, laskin aseeni puuta vasten ja aloin etsiä omaani.

142   Mutta hän oli ottamassa sitä pientä vanhaa pilliä esiin. Kun hän sai pikku pillin esiin, hän puhalsi siihen. Ja jos joku on koskaan kuullut pienen vanhan peuranpoikasen itkevän, se on jotenkin säälittävää. Kun hän puhalsi pilliin, yllätyksekseni vastapäätä häntä nousi iso emäkauris. Kauris on emohirvi… Se nousi ylös. Sen isot ruskeat silmät osoittivat eteenpäin, ja isot korvat osoittivat ylöspäin. Sen vauva oli pulassa.

143   Ja hän puhalsi taas, ja se katsoi ympärilleen. Ja se astui suoraan ulos tuohon aukiolle. Nyt on epätavallista, kuka tahansa teistä metsästäjistä tietää sen, että hirvi tekee niin. Se käveli sinne. Näin sen suuret silmät. Se seisoi korkeintaan parinkymmenen metrin päässä minusta. Ajattelin: ”Voi Bert, et voi tehdä noin ja tappaa tuota rakasta emoparkaa; se etsii lastaan, ja sinä petät sitä tuolla tavalla.” Ja pilli oli soinut, ja hän… Se asteli ulos sinne.

144   Ja metsästäjä nosti kolmekymmentä-nolla-kuusi -kaliiberisen kiväärinsä vivun, painoi sen alas; se viritti aseen, tiedättehän, kun varmistin oli pois päältä.

145   Ja se kuuli sen. Ja se katsoi ympärilleen ja näki metsästäjän. Sen korvat kurkottivat suoraan alaspäin. Normaalisti ne olisivat kadonneet. Eikä se olisi kävellyt sinne, alun alkaenkaan, siihen aikaan päivästä. Mutta, näettekö, se oli äiti. Siinä oli jotain aitoa, jotakin. Se ei esittänyt mitään. Se oli äiti. Se oli syntynyt äidiksi. Ja sen lapsi oli pulassa, ja se oli sen mielenkiinnon kohde.

146   Ja hän katsoi minua noilla liskon näköisillä silmillään ja virnisti, ja minä sanoin: ”Bert, älä tee sitä. Älä tee sitä.” Hän vain virnisti, kääntyi ympäri kiväärin kanssa. Oi, voi!

147   Hän oli täydellinen ampuja. Ja minä tiesin, että kun tuon tähtäimen tähti osuisi tuon uskollisen äidillisen sydämen kohdalle, hän ampuisi sen suoraan sen lävitse. Näettekö? Se ei seissyt kuin parinkymmenen metrin päässä; iso sadan kahdeksankymmenen grainin, laajeneva luoti, ja siinä hän vain räjäyttäisi sen sydämen läpikotaisin molemmin puolin.

148   Ajattelin: ”Kuinka voit olla niin julma, että ammut tuon kallisarvoisen äidin sydämen, kun se etsii lastaan?”. Miten voit tehdä niin, Bert?” Ajattelin itsekseni. Näin hänen kätensä laskeutuvan vakaasti alas. En voinut katsoa sitä. En vain voinut tehdä sitä. Käänsin selkäni. En voinut katsella sitä.

149   Tuo aito uskollinen äiti seisoi siinä. Se ei ollut tekopyhä. Se ei vain esittänyt jotain, vain näytelläkseen. Se oli äiti. Siksi se teki niin. Kuolema ei merkinnyt sille mitään. Sen lapsi oli pulassa. Se ajatteli lastaan enemmän kuin omaa elämäänsä. Ampukoot metsästäjät mitä tahansa, sen uskollinen sydän sykki äidillisyydessään. Äitiys siinä kutsui. Sen lapsi itki. Sen sisällä oli jotain, joka sykki, joka oli todellista.

150   Ja kuinka tuo julma metsästäjä voisi räjäyttää tuon uskollisen sydämen? En vain voinut katsella sitä. Käänsin pääni pois. Ajattelin: ”Herra Jumala, älä anna hänen tehdä sitä.” Seisoin tällä tavalla, en kuullut… En halunnut kuulla aseen laukausta. Se oli vain liikaa. Odotin.

151   Ase ei koskaan lauennut. Käännyin ympäri ja katsoin, ja se heilui näin. Hän ei pystynyt siihen.

152   Hän kääntyi ja katsoi minua, ja nuo suuret silmät olivat muuttuneet. Kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. Hän katsoi minua, ja hänen huulensa tärisivät. Hän heitti aseen lumipenkkaan ja tarttui minua housunlahkeesta. Hän sanoi: ”Billy, olen saanut tarpeekseni. Johda minut sen Jeesuksen luo, josta puhut.”

153   Siellä lumihangessa johdatin hänet Herran Jeesuksen luo. Miksi? Hän näki jotain todellista. (Hän oli ollut monenlaisissa kirkoissa.) Hän näki jotain, joka ei ollut päälle puettua. Hän näki jotain, joka oli aitoa.

154   Ystävät, meillä saattaa olla seurakunnan sääntöjä ja määräyksiä, teologioita ja kaikkea muuta, mutta meillä on olemassa todellinen aito Jeesus. Katsokaamme Häneen juuri nyt, kun kumarramme päämme rukoukseen.

155   Kun päänne ovat kumartuneina, haluaisin kysyä teiltä kysymyksen; myös sydämenne kumartuneena. Kuinka monta on nyt täällä, te, jotka tunnustatte kristinuskoa, joilla ei ole muuta kuin tunnustus? Mutta kuinka moni teistä haluaisi olla yhtä paljon kristitty kuin tuo peura oli äiti, että teissä olisi jotain niin aitoa, että se tuntuisi olevan enemmän kuin elämänne tai kaikki, mitä teillä on? Ja te sanotte, saatatte sanoa näin: ”Veli Branham, minä kuulun seurakuntaan. Olen liikemies, liikenainen, tai mikä tahansa, kotiäiti. Mutta oikeasti, olla sellainen kristitty, että voisin jättää koko maailman syrjään, kestää kritiikkiä tai mitä tahansa; minä… minä haluaisin olla yhtä paljon, haluaisin olla sydämessäni kristitty, kuten tuo peura oli äiti.”

156   Päänne ollessa nyt kumartuneina ja silmänne suljettuina. Jumalan edessä kysyn teiltä Kristuksen Nimessä, aikakauden päättyessä, nostaisitteko te vain kätenne ylös? En voi tehdä alttarikutsua, koska ei ole tilaa.

Mutta sanokaa vain: ”Rukoile puolestani, veli Branham, että minusta tulisi sellainen kristitty kuin tuo peura oli äitinä.” Jumala siunatkoon teitä. Käsiä on kaikkialla. ”Antakaa minun olla samassa määrin kristitty.”

157   Nyt, Sakkeus, kun nostat kätesi ylös, se osoittaa, että Hän on löytänyt sinut. Mikset nyt liukuisi suoraan puusta alas? Hän menee tänään kanssasi kotiin päivälliselle. Hän on jäävä luoksesi loppuelämäsi ajaksi.

158   Taivaallinen Isä, olemme kiitollisia Herrasta Jeesuksesta, Hänen Läsnäolostaan. Ja olemme tietoisia siitä, että täällä on jotain, joka sai miehet ja naiset… Jotkut heistä ovat jopa tunnustaneet olevansa kristittyjä, vuosien ajan. Mutta siellä oli, siellä oli läsnä jokin, joka sai heidät, vaikka he olivatkin tunnustaneet, kuten Sakkeus, mutta kun he saivat kosketuksen Kristukselta, he nostivat kätensä ylös todistukseksi siitä, että jokin heidän sisällään käski heitä tekemään sen. Anna heidän juuri nyt tietää, että se on Jeesus. Hän tulisi kulkemaan tätä kautta tänä aamuna, ja hän on kulkenut.

159   Siellä oli, luulen, noin sataviisikymmentä kättä ylhäällä, Herra. Rukoilen, että Sinä vierailet jokaisen luona ja annat heille sen todellisuuden, mitä on olla todellinen kristitty. Ja riippumatta siitä, kuinka paljon maailma yrittää lannistaa meitä ja kuinka paljon muut yrittävät lannistaa meitä, anna meidän tietää, että Sinne pääseminen on taistelua. Meidän on ponnisteltava sen eteen. Mutta kun olemme yhteydessä johonkin aitoon, todelliseen, se saa meidät muuttumaan. Rukoilen, että muutat jokaisen sydämen, Herra, ja asetat jokaisen Jumalalliseen Läsnäoloon tällä hetkellä. Laita Pyhä Henki heidän elämäänsä, jotta heistä tulisi yhtä paljon kristittyjä kuin peuraäiti oli äiti. Se syntyi äidiksi. Ja syntykööt he Jumalan Hengestä ja tulkoon heistä todellisia Jeesuksen Kristuksen seuraajia. Tulkoot he tänään metsäviikunapuistaan. Suo se, Herra. Mene Sinä kotiin jokaisen meidän kanssamme ja pysy siellä kanssamme siihen asti, kunnes tulet ottamaan meidät Iankaikkiseen Kotiimme. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

160   Kiitos, ystävällisesti. Herra siunatkoon teitä. Pidin teitä myöhään. Minun piti lähteä täältä kymmeneltä. Kello on kymmenen minuuttia vaille yksitoista.

161   Toivon, että Jumala ottaa nämä muutamat pienet karkeat, hermostuneet ja järkyttyneet sanat ja ruokkii niillä sydäntänne. Muistakaa, että Kristuksessa on jotain aitoa. Jumala siunatkoon teitä. Hyvä on.

64-0319 KUTSUA JEESUS PAIKALLE (Calling Jesus On The Scene), Denham Springs, Louisiana, USA, 19.3.1964

FIN/ENG

64-0319 KUTSUA JEESUS PAIKALLE
(Calling Jesus On The Scene)
Denham Springs, Louisiana, USA, 19.3.1964

1             Me luemme Herran Sanan. Matteuksen evankeliumista, 8. luvusta, 23. jakeesta alkaen, luemme seuraavaa.

Ja kun hän astui veneeseen, hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.

…ja katso, merellä nousi suuri myrsky, niin että vene peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui.

Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen ja herättivät hänet sanoen: ”Herra, pelasta meidät, sillä me hukumme”.

Hän sanoi heille: ”Miksi te pelkäätte, te vähäuskoiset? Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja merta, ja tuli aivan tyyntä.

Mutta he ihmettelivät ja sanoivat: ” Kuka tämä oikein on, niin että jopa tuulet ja meret tottelevat häntä?”.

2             Kumartakaamme nyt päämme rukoukseen.

3             Taivaallinen Isämme, olemme tänä iltana niin onnellisia siitä, että tämä mahtava Henkilö, joka saa tuulet ja meren tottelemaan Häntä, on kanssamme. Olemme kiitollisia siitä, että meillä on tämä suuri todistus siitä, että Hän elää vielä tänään, ja tiedämme, että Hän on Iankaikkinen, eikä Hän voi koskaan kuolla. Hän elää iankaikkisesti ja on osoittanut suurta armoaan meille, ihmislapsille, näinä päivinä. Me olemme tarpeessa oleva kansa, Herra, sellaisessa tarpeessa, että kukaan muu ei voisi täyttää tarpeitamme kuin Sinä. Niinpä odotamme tänä iltana, että Sinä tulisit tänne kokoontumiseemme ja tekisit itsesi tunnetuksi meille antamalla syntimme anteeksi, lisäämällä uskoamme, Herra, ja parantamalla sairautemme ja vaivamme. Ja kun me tänä iltana menemme koteihimme, voikaamme olla onnellisia ja voikaamme olla kuten nuo Emmauksesta tulleet: ”Eikö sydämemme palanut sisällämme, kun Hän puhui meille matkan varrella?” Sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessään. Aamen.

Voitte istuutua.

4             Olen melkein kuin Sakkeus; nämä asiat ovat aina liian lyhyitä minulle. Haluan puhua teille vain hetken ajan, ennen kuin rukoilemme sairaiden puolesta. Kiitän teitä hienosta yhteistyöstänne, ja siitä, että uskoitte Henkeen eilen illalla, kun puhuimme, ja luotamme siihen, että siitä tulee Hänen siunaustensa suuri vuodatus.

5             Muistakaa aina, että se, minkä vuoksi olemme täällä, on yrittää lisätä uskoanne Hänen Läsnäoloonsa, jotta saisitte sen, mitä pyydätte. Silloin, uskon kautta, te tulette uskomaan.

6             Muistakaa nyt, että jokainen lunastussiunaus on jo ostettu. Hinta on maksettu, on olemassa vain yksi tapa, miten voitte koskaan saada sen, on uskoa ja hyväksyä se. ”Hän on meidän tunnustuksemme [confess -toim.] ylipappi.” Heprealaiskirjeessä sanotaan tuossa kohtaa, hepreaksi, että ”Hän on meidän tunnustuksemme [profess – toim.] ylipappi”. Tunnustaminen [profess -toim.] ja tunnustaminen [confess -toim.] ovat tietenkin sama asia. Joten me… Hän on tunnustuksemme ylipappi, siksi Hän ei voi tehdä mitään puolestamme, ennen kuin me ensin tunnustamme, että Hän on tehnyt sen. Ja sitten kun me tunnustamme sen, silloin Hän on ylipappi, välittäjä, joka ryhtyy tekemään työtä sen eteen ja tekee sen oikein. Niinpä me rukoilemme tänä iltana luottaen Jumalaan, Hänen ystävällisyyteensä ja laupeuteensa, että Hän antaisi meille tänä iltana armonsa runsauden. Ja nyt, muistakaa, teidän on hyväksyttävä se.

7             Nyt me tulemme rukoilemaan sairaiden puolesta, ennen kuin lähdemme, ja laskemaan kädet heidän päällensä, mutta toivoisin, että teillä olisi tarpeeksi uskoa, jotta teidän ei tarvitsisi tehdä sitä. Toivon, että voisitte vain kurottautua ylös ja sanoa: ”Herra Jeesus, minä uskon Sinuun. Minä…” Hän uskoo Sanaan.

8             Nyt, näetkö, Jumala on erilainen kuin mitä me olemme. Jos me sanoisimme sinulle jotain, mitä sinun pitäisi tehdä, etkä sinä uskoisi sitä, me sanoisimme: ” Annetaan heidän olla rauhassa. Heidän ei tarvitse uskoa sitä.” Mutta sellainen ei ole Jumala, meidän Isämme. Hän tekee jatkuvasti jotain muuta saadakseen teidät uskomaan. Hän yrittää pitää Sanansa, ja Hän tulee pitämään Sanansa.

9             Syy siihen, miksi Hän tekee noita asioita, joita Hän tekee nyt, on se, että Hän on luvannut tehdä ne. Ei niin, että Hänen olisi pakko tehdä ne, mutta Hän lupasi tehdä ne, ja siinä on meidän luottamuksemme, että Hän pitää aina lupauksensa.

10         Nyt jokainen teistä, kun teillä on sairaita, läheisiä ja niin edelleen, laittakaa, jos he eivät voi… kuten tämä pieni tyttö tässä, hän on liian nuori, ja hän on siinä tilassa, jossa hän on; kun uskotte, laskekaa kätenne lapsen päälle jumalanpalveluksen ollessa käynnissä. Toiset, joilla on rakkaita, sydämessänne te ajattelette heitä; uskon kautta nostakaa heidät suoraan Jumalan eteen, rukouksessa. Nyt, ja siksi, sitten uskokaa. Kun jotain tapahtuu, te…

11         Te ette voi pakottaa itseänne uskomaan. Te, se on jotain, se on ominaisuus, joka on teissä. ”Usko on asioiden olemus”, ei vain mielikuvitusta. ”Se on niiden asioiden olemus, joita toivotaan, todiste niistä asioista, joihin uskotte, mutta joita ette näe.” Ja kaikki, koko kristillinen asevarustus nyt, muistakaa, on uskon kautta. Kaikki yliluonnollinen, rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, hyvyys, sävyisyys, kärsivällisyys, ne ovat kaikki näkymättömiä asioita. Siinä on koko kristityn asevarustus. Kristitty katsoo aina asioihin, joita hän ei näe, koska hän katsoo lupaukseen.

12         Jokin aika sitten, monta vuotta sitten, minut kutsuttiin kerran sairaalaan rukoilemaan pojan puolesta, joka oli kuolemassa mustaan kurkkumätään. Olen maininnut tästä monta kertaa, koska se on minulle hyvin merkittävä tapaus. Isä oli melko iäkäs mies, ja äiti. Ja tämä nuori mies oli kai noin neljätoistavuotias, ja hän oli heidän ainoa lapsensa. Hän oli kuolemassa mustaan kurkkumätään, ja hänen sydämelleen tapahtui jotain. Hän oli tajuton. Ja he olivat vain… Hän oli vain… hän oli juuri ja juuri elossa; en muista, millainen hänen sydämenlyöntinsä oli; hengitys oli hyvin heikkoa.

13         Ja vanha isä kävi kokouksessa ja anoi, tapasi johtajan ja kaikki muutkin. ”Tulkaa, rukoilkaa! Tulkaa, rukoilkaa! Siinä kaikki, tulkaa vain sairaalaan ja rukoilkaa.”

Johtaja sanoi: ”Tuokaa hänet kokoukseen.”

14         Hän sanoi: ”Emme voi siirtää häntä sairaalasta. Hän tekee kuolemaa.” Ja hän sanoi: ”Jos veli Branham vain tulisi ja pyytäisi Jumalalta, Jumala antaisi sen.”

Ajattelin: ” Millainen usko!”

15         Menin sairaalaan, mutta lääkärit eivät päästäneet minua sisään. He sanoivat: ”Ei, olet naimisissa, sinulla on lapsia.” Billy Paul oli silloin pieni. He sanoivat: ”Et voi mennä sisään, koska sinulla on lapsi.”

16         Minä sanoin: ” Nyt olen ymmärtänyt, että lääkäri itse oli katolilainen.” Kysyin: ”Jos pappi haluaisi antaa lapselle viimeisen toimituksen, jos hän on katolilainen, antaisitteko hänelle luvan mennä sisään?”

17         Hän sanoi: ”Se on eri asia. Papilla ei ole lapsia.” Näettekö? Hän sanoi: ”Sinä veisit bakteerin lapsellesi.”

18         Minä sanoin: ”Mutta katsokaa, herra. Antakaa minun ottaa vastuu. Allekirjoitan paperin. Otan vastuun. Jos minulla ei ole tarpeeksi uskoa mennä sinne sitten sen takia, silloin minulla ei ole mitään asiaa mennä sinne, alun alkaenkaan.” Sanoin silloin: ”Mutta minä otan vastuun.” Ja sanoin: ” Ajatelkaa nyt, jos tuo poika olisi katolilainen ja hän olisi kuolemaisillaan, ja estäisittekö te pappia mitenkään antamasta hänelle kirkon viimeistä toimitusta?”

Hän sanoi: ”Ei, en tekisi sitä.”

19         Minä sanoin: ”Minä merkitsen heille yhtä paljon kuin pappi katolilaiselle.”

20         Hän sanoi: ”Hyvä on”, ja hän suostui lopulta. Hän puki minut kuin olisin ollut jonkinlainen Ku Klux Klanin jäsen, kaikenlaista tavaraa päälleni, ja – ja hän vei minut sinne kuolevan pikkupojan luokse.

21         Äiti ja isä polvistuivat toiselle puolelle. Rukoilin vain yksinkertaisen pienen rukouksen: ”Herra Jeesus, luotan siihen, että Sinä herätät tämän pojan tämän isän ja äidin uskon tähden”, ja laskin käteni pienen pojan päälle. Hän oli ollut tajuttomana muistaakseni kolme, noin kolme päivää, ja hän hengitti hädin tuskin. Nousin ylös ja sanoin: ”Aamen.” Rukoilin hetken ja nousin ylös.

22         Ja vanha isä otti äidin syliinsä ja sanoi: ”Ajattele, kulta, meidän poikamme on parantunut”. Siitä ei näkynyt jälkeäkään. Ja he vain halasivat toisiaan ja kiittivät Herraa.

23         Ja pieni hoitaja, pieni lapsi, nuori nainen, pikemminkin, hän oli luultavasti noin kahdeksantoista, kahdenkymmenen vuoden ikäinen. Hänellä oli sairaanhoitajan nauha, ja hän… tai hän oli valmistunut sairaanhoitajaksi. Ja hän sanoi: ”Herra, pelkäänpä, ettette ymmärrä.” Hän sanoi: ”Poika tekee kuolemaa.”

Mies sanoi: ”Oi, ei. Poika tulee jäämään henkiin.” Niin isä sanoi.

24         Ja hän sanoi: ”Kuinka voitte käyttäytyä tuolla tavalla ja… te tiedätte, että poikanne on kuolemaisillaan, te olette saaneet tuollaisen väärän vaikutelman?”

Hän sanoi: ” Ei se ole mikään väärä vaikutelma.” Hän…

25         Hän sanoi: ”Katsohan.” Nyt minä saatan… Siellä saattaa olla lääkäri läsnä. En tiedä tästä lääketieteestä enkä lääketieteellisten termien välineistä. He ottivat häneltä jonkinlaisen sydänfilmin, ja hänen sykkeensä oli niin alhaalla. Se oli ollut alhaalla niin kauan. Lääkäri sanoi… Sairaanhoitaja toisti lääkärille, että hän sanoi… ” Ei ole koskaan historiassa tiedetty, että jos syke on noin alhaalla, se voisi enää koskaan elpyä.”

26         En koskaan unohda sen vanhuksen katsetta. Vanha isällinen mies käveli sinne ja pani kätensä pienen hoitajan olkapäälle. Hän sanoi: ”Sisar”, hän sanoi, ” näetkö, sinä katsot tuota taulua”. Hän sanoi: ” Siinä on kaikki, mitä osaat, vain katsoa sitä. Mutta”, hän sanoi, ”minä katselen Jumalallista lupausta.”

27         Poika on nyt lähetyssaarnaajana Afrikassa, ja hänellä on kolme lasta. Näetkö? Näetkö? Riippuu siitä, mitä te katsotte. Hän uskoi.

28         Nyt, se on sitä samaa uskoa: ”Jos tulet ja lasket kätesi lapseni päälle.” Tämä on samaa uskoa. Jos Sinä sanot sanan, niin palvelijani…” Katsokaa, se on jotain, mitä teillä on. Sinä…

29         Se ei siis ollut – ei ollut teeskentelyä. Tuo vanha kaveri uskoi sen. Hän oli saanut otteen jostakin.

30         Se nainen, joka koski Hänen vaatteeseensa. ”Jos vain voisin koskettaa hänen vaatettaan!” Näin on. Teidän on tartuttava tuohon uskoon, syvällä sydämessänne. Se on aivan kuin sanoisit…

31         Tiedätkö, mies, jos olet oikeanlainen aviomies, maailmassa ei ole naista, jota rakastaisit samalla tavalla kuin vaimoasi. Saattaa olla muita naisia, jotka ovat kauniimpia. Saattaa olla naisia, jotka olisivat kauniimpia ja niin edelleen. Mutta jos todella rakastat vaimoasi, siinä on jotain, niin et huomaa, miltä hän näyttää. Sinä rakastat häntä. Ja sinä… et tiedä miksi, mutta rakastat häntä. Ja naiset, rakastakaa samoin miestänne. Te, te rakastatte. Ja te nuoret tytöt poikaystäviänne kohtaan, poikaystävät tyttöystäviä kohtaan. Jos olette tavanneet sellaisen ihmisen, jota tiedätte rakastavanne, siellä on jotain, mistä tiedätte, että rakastatte häntä.

32         No, sama asia koskee myös uskoa. Tiedätte, että niin tulee tapahtumaan. Ei ole olemassa varjoakaan, vaikka kuinka moni sanoisikin päinvastaista; te silti uskotte samaan asiaan, koska se on aitoa, todellista, aitoa uskoa. Nyt, olkoon teillä se tänä iltana, kun puhumme tästä aiheesta.

33         Olen puhunut niin paljon ja ollut kokouksissa niin pitkään, ettei minulla ole ollut yhtään lepoa joulun jälkeen. Ja kurkkuni on hieman käheä, johtuen vaihtelevasta säästä ja ajasta ja niin edelleen.

34         Haluan puhua teille tänä iltana aiheesta ”herättäkää Jeesus” tai: Kutsua Jeesus paikalle.

35         Lukemamme Kirjoitusten kohdan perusteella huomaamme, että oli ollut suuri kokous. Jeesus oli kulkenut ympäriinsä, tehnyt suuria ihmeitä, tehnyt aina hyvää ja tehnyt myös sitä, mikä oli Jumalalle mieluista. Hän oli aina miellyttänyt Jumalaa, mutta hän ei miellyttänyt itseään, sanotaan Raamatussa. Ja me huomaamme, että Hän oli perusteellisesti tehnyt itsensä tunnetuksi, kuka Hän oli, tekojensa kautta. Hänen tekonsa osoittivat, Kuka Hän oli.

36         Ja voima oli kadonnut Hänestä. Hän oli opettanut vertauksien avulla, koko päivän, ja voima oli kadonnut Hänestä. Ja Hän oli… Hänellä oli aikomus ylittää meri, mennä toiselle puolelle. Koska Hän oli sellainen kuin Hän oli, Hän tiesi, että toisella puolella oli edessä suuri tehtävä. Ja Hän oli hyvin väsynyt. Voimaa oli lähtenyt Hänestä koko päivän ajan, kun ihmiset olivat koskettaneet Häntä uskollaan ja uskoneet Häneen ja niin edelleen. Ja Hän oli…

37         Voima oli lähtenyt Hänestä, ja Hän oli väsynyt. Niinpä Hän meni takaisin veneen takaosaan ja laskeutui tyynylle, Raamattu kertoo meille, lepäämään, kun vene oli ylittämässä merta, ylittämässä Galilean merta, oli mahdollisuus pieneen lepoon.

38         Hänen opetuslapsensa ottivat airot ja nostivat purjeet, ja aivan niin kuin merimiehet tekisivät. He, se oli heidän, monien heistä, heidän ammattinsa. He olivat kalastajia siellä merellä, ja he tiesivät, miten näitä veneitä ohjattiin. Ja he olivat palanneet takaisin ammattiinsa, he viettivät suurta iloitsemisen aikaa, riemujuhlaa, ehkä he keskustelivat niistä asioista, jotka olivat tapahtuneet tuona päivänä.

39         Tiedättehän, siinä on jotakin, kun näemme Herramme Jeesuksen tekevän asioita ja tiedämme, että kyseessä on Hän, eikä kukaan muu voisi tehdä sellaista kuin Hän, me vain yksinkertaisesti… Kun kokoonnumme yhteen, me vain… Kaikki haluavat todistaa. Kaikki haluavat sanoa jotain ja puhua siitä. Seurakunnassanne voi olla herätys; pastori voi puhua suurenmoisen sanoman tai evankelista tai kuka tahansa, tai voitte nähdä jonkin tietyn asian tapahtuvan, tai naapurustossa joku on parantunut. Naapurit kokoontuvat yhteen ja puhuvat siitä. ”Kuinka ihmeellistä! Olitko sinä siellä? Sinun olisi pitänyt nähdä se. Se oli mitä ihmeellisintä.” Jumalan teoissa on jotakin sellaista, joka kiihottaa ihmisen sydäntä enemmän kuin mikään muu tapahtuma. Se on… Se on vain unohtumaton kokemus, kun tulemme kosketuksiin Herran Jeesuksen kanssa ja näemme ne asiat, joita Hän tekee, niin suuret ja ihmeelliset ovat Hänen tiensä.

40         Nyt huomaamme, että he iloitsivat niistä teoista, joita tuon päivän herätyksessä oli tapahtunut, ja ehkä minä vertaisin meitä siihen tänä iltana, samalla tavalla.

41         Olemme juuri todistaneet eräästä suurimmista herätyksistä, joita maailma on uskoakseni koskaan nähnyt näiden viimeisten kymmenen, viidentoista vuoden aikana. Se on ollut herätys, joka ei ole ollut samanlainen kuin Billy Sundayn tai walesilaisten herätys, Wesleyan herätys, Moodyn herätys tai Billy Sundayn herätys. Se on ollut maailmanlaajuinen, kaikkialle maailmaan ulottuva asia. Suuret parantamiskokoukset ja suuret herätystulet ovat palaneet käytännössä jokaisella maailman kukkulalla. Juuri tänä iltana, kaukana Afrikassa, Kiinassa ja Japanissa, tätä evankeliumia saarnataan ja ihmisiä paranee juuri tällä hetkellä ympäri maailmaa. Se on ollut yksi suurimmista herätyksistä, koska uskon, että se on yksi viimeisistä herätyksistä, joita tämä maailma tulee näkemään, maailman laajuinen herätys.

42         Mutta nyt, viime vuosina, tilanne on hiljentynyt. Ihmisten keskuudessa ei ole enää havaittavissa samanlaista innostusta kuin ennen.

43         Muistan, että minulla oli Pyhän Hengen kautta etuoikeus olla keihäänkärkenä tuossa herätyksessä, joka alkoi, kun Herran enkeli ilmestyi joella ja sanoi sen monta vuotta sitten. Ja näin sen tapahtuvan, ja näin sen sytyttävän sananpalvelijoiden sydämet tuleen, kaikkialla puhkesi herätyksiä. Saatoitte vain yksinkertaisesti kävellä rakennukseen, ja ihmiset nousivat vuoteistaan ja paareistaan ja kävelivät parannettuina pois. Ei tarvinnut sanoa sanaakaan. Pelkkä läsnäolo, muuta ei tarvittu.

44         Muistan erään illan Vandaliassa, Illinoisissa. Kävelin kokoukseen, enkä ollut ollut kokouksessa yli viittä minuuttia kauempaa, eikä siellä ollut yhtään heikkokuntoista ihmistä missään. Pyörätuoleja työnnettiin ulos ja kasattiin. Sokeat saivat näkönsä, ja kuurot ja mykät puhuivat, ja – ja aivan yksinkertaisesti… Herran Henki oli läsnä, ja Hän vain paransi koko joukon. Nyt, silloin voitte tehdä jotain, kun herätys on käynnissä. Mutta jos annatte tuon herätyksen tulen sammua, silloin tuskin voitte… Ihmiset ovat yhä kristittyjä, mutta he eivät ole heränneet tuohon Henkeen, tuohon suureen ilmapiiriin, joka saa aikaan jotain.

45         Se on aivan kuin takomossa, sepän pajassa. Rauta on saatava kuumaksi, ennen kuin sitä aletaan hakata alasimen päällä. Jos näin ei tehdä, sitä ei koskaan saada suoristettua.

46         Ja sitä herätyksen aikaansaaminen vaatii, että kaikki ovat Pyhän Hengen kuumuuden alla, joka on tuonut alas Jumalan voimat, ja saa herätyksen liikkeelle. Sitten on rukouskokouksia meneillään, päivin ja öin, joka hetki, kaikkialla. Ihmiset eivät edes halua poistua paikalta!

47         Muistan Jonesborossa, Arkansasissa, kun aloitin ensimmäisen kerran… noin kolmannessa kokouksessani. Aluksi St. Louisissa, sitten Corningissa ja sitten Jonesborossa. Lehdessä luki: ”Kokouksessa oli 28 000 ihmistä.” Kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen kilometrin säteellä kaupungista oli vain telttoja pystytetty. Jonesboron pikkukaupungissa ei voinut saada maalaistaloa, jossa olisi voinut yöpyä. Ja ihmiset tulivat kilometrien päästä, kantoivat lyhtyjä, kävelivät tiheikköjen läpi, ottivat kyydin bussilla ja tulivat.

48         Istuin eräänä iltana erämaassa rukoilemassa ennen kokouksen alkua ja näin nuorten naisten tulevan kengät ja sukat kainalossaan. Ennen kuin he pääsivät perille, he pysähtyivät ja pyyhkivät pölyn pois jaloistaan ja pukivat sukat ja kengät jalkaansa ja menivät kokoukseen.

49         Ja olen nähnyt heidän panevan sairaat lapsensa vanhojen puuvillavaunujen alle ja jäävän sinne ympäri vuorokauden; pitelevän papereita ja kankaita heidän päällään, kun satoi ja myrskytuuli puhalsi; he eivät lähteneet paikaltaan, vaan odottivat vain pääsevänsä sisälle rakennukseen.

50         Siellä sokeat näkivät ja kuurot kuulivat. Ja tänä iltana palvelustyö on sata mailia tuota pidemmällä, mutta herätysten liekit ovat sammuneet.

51         Näitte ihmisten kävelevän sinne ja sanovan… Vain osoitettiin sormella ja sanottiin: ”No, uskotko sinä, veli?”. Siinä kaikki, hän oli poissa ja mennyt. Siinä kaikki, mitä piti tehdä. He uskoivat. Herätys oli menossa.

52         Nyt nämä opetuslapset olivat nähneet sen, ja amatöörien tavoin he eläytyivät ilolla siihen, mitä he olivat nähneet tuona päivänä tapahtuneen, samaan aikaan kun Jeesus lepäsi.

53         Ja luulen, että herätys vaikuttaa jotenkin tuollaiselta, ja että elämme nyt vain rauhoittumisen aikaa, kun Hän lepää ehkä kokousten tai herätyksen ja Hänen Tulemuksensa välissä. Ja me iloitsemme niistä asioista, joita olemme nähneet tapahtuneen tämän herätyksen aikana, suurista ja ihmeellisistä teoista. Riippumatta siitä, mitä maailma sanoo, me olemme kuitenkin nähneet sen tapahtuneen! Se on lausunto, se on tosiasia, se tapahtui.

54         Heidän on täytynyt käyttää tilaisuus hyväkseen, sillä aikaa kun purjeet kuljettivat melko hyvin, puhuakseen Hänestä, Hänen teoistaan, Hänen väitteistään, Hänen messiaanisuudestaan. Monet heistä saattoivat… näistä opetuslapsista saattoivat puhua toisilleen siitä, mitä he olivat nähneet tapahtuneen.

55         Aivan kuten me teemme Shreveportin herätyksen aikana, herätyksen aikana jossain muussa kaupungissa, me puhumme siitä.

56         Nyt tuolla tavalla he tekivät. Ehkä se oli Simon, kuten puhuimme eilen illalla, joka sanoi: ”No, kun Andreas kertoi minulle Hänestä, olin vain vähän epäileväinen. Mutta kun Hän kertoi minulle, kuka minä olin ja kuka isäni oli, se poisti minusta kaiken arvailun. Minä uskoin sen silloin.”

57         Saattoi olla, että Filippus, joku toinen; saattoi olla, että Andreas sanoi. Puhuimme eilen illalla siitä naisesta kaivolla. He saattoivat puhua hänestä, kun he sanoivat jotakin tällaista: ”Veljet, tiedättehän, kun minulla oli kummallista aikaa, kun minä… me lähdimme hakemaan ruokaa. Ja kun tulimme takaisin, seisoimme pensaiden takana ja näimme Hänen puhuvan tuon huonomaineisen naisen kanssa. Ajattelimme sydämessämme: ’Mitä jos jotkut papit tulisivat ja näkisivät tämän, meidän Mestarimme puhumassa tällaisen naisen kanssa, mitä he sanoisivat Hänestä?’ Ja sitten muistimme, kuinka tiesimme, että meillä oli luottamus Häneen, että Hänellä oli jokin tarkoitus, kun Hän puhui naisen kanssa.

58         ”Ja kun Hän sitten sanoi hänelle: ’Hae miehesi ja tule tänne’. Ja hän sanoi: ’Minulla ei ole aviomiestä.’ Kuinka meidän sydämemme hyppäsi, koska ajattelimme, että siinä on yksi kerta, kun tapahtuu epäonnistuminen. Jeesus oli sanonut naiselle, että hänellä oli, hänen piti mennä hakemaan ’aviomiehensä’, vaikka hänellä ei ollut aviomiestä. Muistatteko ilmeen, joka meidän kasvoillamme oli, kun ihmettelimme, kun ajattelimme, että kaikki se luottamus, joka meillä oli Häneen, ja tässä se yhtäkkiä katosi?

59         ”Sitten huomasimme, että heti Hän puhui ja sanoi: ’Sinä olet puhunut totta, sillä sinulla on ollut viisi aviomiestä, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi.’

60         ”Sitten, kun hän silloin tunnisti, että Hän on Messias, Jumalan Messias, ja sanoi siellä, että: ’Me tiedämme, että Messias on tulossa. Sinun täytyy olla profeetta, sillä me tiedämme, että kun Messias tulee, Hän tulee tekemään tällaista. Ja todistuksella siinä kaupungissa, tuon naisen todistus vaikutti kaupungin asukkaisiin.””

61         Sitten se saattoi olla nuori Johannes, joka sanoi: ”Tiedättekö, minäpä kerron teille, mikä teki sen minulle todeksi, kun Hän tuona päivänä mursi leivän. Meillä kaikilla oli nälkä, ja Hän oli lähtenyt erämaahan, emmekä me löytäneet Häntä, ja siellä me tapasimme Hänet. Ja kaikki kansanjoukot tulivat paikalle, ja ensimmäiseksi, tiedättehän, kun me löysimme Hänet, me sanoimme: ”Lähetä heidät pois kaupunkiin hakemaan ruokaa”. Ja – ja Hän käski meidän ’ruokkia heidät’ silloin. Ja Hän otti ne viisi leipää ja kaksi pientä kalaa, ja Hän mursi sen leivän. Ja huomasin, että Hänen kätensä, kun Hän kurottautui takaisin hakemaan toista leipäpalaa, se oli kasvanut taas ennalleen. Ja sitten kun Hän kurottautui takaisin, laittoi sen lautaselle ja kurottautui sitten takaisin, tuo kala oli taas kasvanut ennalleen. Eikä se ollut vain tavallinen kala, vaan se oli jo paistettu kala, joka kasvoi ennalleen.

62         ”Minkälaisen atomin Hän päästi irti, veljet, paistetun kalan, paistetun leivän, joka ohitti kasvamisen?” Ja me tiesimme, että Hän oli Luoja, mutta tässä Hän loi jo paistetun kalan ja paistetun leivän.”

63         Johannes on saattanut sanoa jotakin tällaista. Hän sanoi: ”Tiedättekö, kun olin pieni poika, asuimme Jerikon lähellä. Muistan, että juutalaisella äidilläni oli tapana keinuttaa minut iltapäivällä uneen; otin iltapäiväunet. Minulla oli tapana katsoa häntä silmiin, ja hän kertoi minulle Raamatun kertomuksia.”

64         Ja, tiedättehän, että se on hyvä asia, jonka jokainen äiti voi tehdä lapselleen. ”Kasvattaa lapsi siihen suuntaan, mihin hänen tulisi mennä.” Se olisi parempi kuin se, että laitetaan televisio päälle ja katsotaan joitain näistä asioita, joita televisiosta tulee. Olisi parempi, jos lukisitte hänelle Raamatun kertomuksen, koska se tekee vaikutuksen hänen pieneen mieleensä.

65         Nyt hän sanoi: ”Hänellä oli tapana… Hänellä oli tapana kertoa minulle kertomus – kertomus siitä, kuinka suunemilaisen naisen pieni poika herätettiin henkiin profeetta Elian toimesta. Pidin siitä. Sitten hänellä oli tapana kertoa minulle kansastamme, joka tuli pois Egyptistä. Olimme aivan Jordanjoen varrella. Hän osoitti joen toiselle puolelle ja sanoi: ”Johannes, he leiriytyivät juuri tuonne toiselle puolelle. He olivat neljäkymmentä vuotta erämaassa, ja Jumala ruokki heitä mannalla. Heidän vaatteensa eivät koskaan kuluneet. Ja Jumala antoi heille joka aamu tuoretta leipää.

66         Ja kuinka pienen, lapsellisen sydämeni kanssa minulla oli tapana sanoa: ’Äiti, onko Jumalalla paljon isoja uuneja tuolla ylhäällä taivaassa, ja Hän leipoo kaiken tämän leivän ja laittaa Enkelinsä valmiiksi tuomaan alas aamuleivän ja asettamaan sen…?’.

67         ”’Ei’, hän sanoi. ’John, sinä olet liian nuori ymmärtämään. Katsohan, Jumalalla ei ole uuneja taivaassa. Hän ei tarvitse uuneja. Meillä on oltava uunit. Mutta Jumala ei tarvitse niitä, koska Hän on Luoja. Hän vain sanoo, ja leipä asetetaan… Hän on Luoja.’

68         ”Ja, veljet, kun seisoin siellä tänään ja katselin, kun Hän otti tuon leivän palan ja repäisi sen irti, ja kun Hän kurottautui takaisin hakemaan toista palaa, se luotiin, tiesin, ettemme olleet seuraamassa – seuranneet väärää profeettaa. Tuo oli Luoja, Hän itse, ihmisessä.” Ja…

69         Sitten he saattoivat keskustella joidenkin ihmisten asenteesta; jotkut uskoivat, jotkut eivät; ja sitten Hänen asenteestaan ihmisiä kohtaan.

70         Nyt, tiedättehän, kristinusko on muuttunut niin paljon näinä viimeisinä päivinä. Nyt täytyy ihmisiä kohdella kuin vauvoja, luvata heille paljon, antaa heille paljon, jotta heidät saadaan uskomaan, tulemaan seurakuntaan, ja luvata heille, että he saavat parempia kumppaneita ja kaikkea muuta. Tuo ei ole kristinuskoa.

71         Kristinusko ei ole lastenleikkiä. Kristinusko on karua. Aivan. Se on… kristinusko ei ole kasvimaalla kasvava kasvi.

72         Kasvimaan kasvi on useimmiten hybridikasvi. Sitä pitää suihkuttaa koko ajan, jotta ötökät pysyvät poissa. Se johtuu sen heikkoudesta. Ja niin teidän on tehtävä monille kristityille, tavallaan ruiskutettava heitä monilla lupauksilla.

73         Te, te ette tarvitse sellaista. Todellinen aito terve kasvi ei tarvitse mitään ruiskutusta. Ötökät pysyvät poissa siitä.

74         Aivan kuten nykyään, kun ihminen yrittää ottaa asioita ja vääristellä niitä. Alussa Jumala sanoi: ”Jokainen siemen tuottakoon lajinsa kaltaistaan.”

75         Luin Valitut Palat -lehdestä, että he ottavat maisin, jota me kutsumme hybridimaissiksi, ja se tekee kauniimman tähkän, suuren, hienon tähkän, mutta siitä ei ole mihinkään, siinä ei ole mitään hyvää. Ja he tekevät paremman tomaatin, joka ei edes maistu tomaatilta, ja tekevät, nyt on olemassa kana, jolla ei ole edes siipiä. Risteyttävät! Näettekö?

76         Ja nyt muistakaa, että teillä saattaa olla hybridimaissi, mutta te ette voi istuttaa tuota siementä takaisin. Se ei tuota enää satoa. Se kuolee. Miksi? Koska siinä ei ole elämää. Sinun täytyy risteyttää se joka kerta. Jos se ei tekisi niin, se vain lisääntyisi. Se osoittaa, että evoluutio, ihmisen ideoiden mukaisesti, on väärässä.

77         Voit ottaa hevostamman ja aasin ja risteyttää ne keskenään ja saada muulin, mutta muulia ei voida risteyttää takaisin. Se on mennyttä. Siinä kaikki. Se on mennyttä.

78         Ja he sanovat nyt, että vielä kaksikymmentä vuotta, jos he eivät estä näitä ihmisiä syömästä tätä hybridiainesta, kuten maissia ja vehnää ja kaikkea, jota he risteyttävät, että ” se tulee muuttamaan – naisten ryhdin. He eivät voi saada lapsia kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Se tulee tappamaan sukupolven.” Siinä ei ole sellaista ainesta.

79         Ihmiset eivät ole samanlaisia kuin ennen. Katsokaa nykypäivän ihmistä. Ennen pallopelit olivat rankkoja. Nyt heidän täytyy pitää kypärää; he tappavat tusinan joka vuosi, kun he lyövät päänsä kuin marsu, hän kuolee saman tien; on tappeluita ja kaikkea. Ihminen on tehty kasasta lantaa. Se johtuu hybridijutuista, ja se on saastuttanut koko elintapamme, koko taloutemme.

80         Ja – ja – ja tämä risteyttäminen on levinnyt myös seurakuntaan. Sen sijaan, että meillä olisi todella rosoinen joukko Raamattuun uskovia, he ovat risteyttäneet sen kirkkokuntien kanssa. Heidän on sanottava: ”Minulla on sitä ja tätä, kuulun tähän ja kuulun tuohon”. Se on risteytys, eikä se voi tuottaa itseään uudelleen.

81         Me tarvitsemme jälleen Apostolien tekojen kirjan. Mutta ainoa tapa, miten se onnistuu, on palata takaisin Raamatun ja pois näistä risteytysuskonnoista.

82         Risteytettyjä, niitä pitää hoivata! Ei ole uskoa! Vain joukko puuterihuiskuja, joista on tehty pehmeitä, jotka on lapsenomaisesti kasvatettu siihen. ”Minä olen…” Minä kysyn, oletko sinä kristitty? ”Olen metodisti.” Oletko kristitty? ”Olen presbyteeri. Minä olen helluntailainen.” Se ei tarkoita tuon vertaa Jumalalle. [Veli Branham napsauttaa sormeaan – toim.]

83         Olet kristitty, koska olet syntynyt Kristuksen Hengestä ja Jumalan Sana elää sinussa.

84         Tiedättekö, minä pidän aina korkearotuisesta hevosesta. Tiedättekö, sillä on järkeä. Voitte – te voitte opettaa sille asioita, tehdä sen kanssa asioita, ja se oppii. Mutta jos otatte vanhan muulin, te ette voi tehdä mitään sen kanssa. Se on vain iso vanha pitkäkorvainen aasi. Se istuu siinä, ja jos sille puhuu, se työntää korvansa ulos ja kysyy: ” Huh? Huh?”. Huh?” Se on vain risteytys.

85         Se tuo mieleen monet näistä niin kutsutuista kristityistä, risteymistä, aasi-uskonnosta. Kerrotte heille, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti; he sanovat: ” Minä en usko siihen.” Näettekö? Ja niin ette voi koskaan opettaa hänelle mitään. Miten te voisitte opettaa häntä; hän on joka tapauksessa mennyt. ”Minun seurakuntani uskoo siihen tällä tavalla. Minun seurakuntani uskoo tuolla tavalla.” Mutta Jumalan Sana sanoo, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti! En pidä risteytetyistä kristityistä.

86         Minä pidän puhdasrotuisista hevosista. Se tietää, kuka sen isä oli, kuka sen äiti oli, kuka sen isoisä ja isoäiti oli. Se tuntee kaikki sukupolvet aina taaksepäin.

87         Niin tekee myös puhdasrotuinen kristitty, hän tietää, kuka hänen Isänsä on. Hän on tullut Jumalasta, Hän on Jumalan Sana, Hän on sama kuin Hän on aina ollut. Hän on todellinen Jumalan puhdasrotuinen tuote, Jumalan Sana on hänessä, Jeesus Kristus, joka tuo itsensä julki.

88         Joukko epäuskoisia! Jeesus halusi eräänä päivänä ravistaa pois joukon loiseläimiä, Hänellä oli liikaa seuraajia, jotka seurasivat Häntä. Hänellä oli opetuslapsensa. Sitten Hänellä oli ne seitsemänkymmentä, sananpalvelijoiden yhdistys. Sitten Hänellä oli seurakunta, tuhansittain. Ja sitten Hän teki tämän toteamuksen, Hän sanoi: ”Ellette syö verta… syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen Vertaan, teissä ei ole Elämää.”

89         Mitä luulette lääkärin sanovan, kun hän istuu seurakunnassa? Mitä luulette, mitä järkevästi ajattelevan miehen sanovan siitä, jota me kutsumme järkeväksi ajatteluksi? Hän ei koskaan selittänyt sitä. Hänen ei tarvinnut selittää sitä. Lääkäri sanoisi: ”Menkää pois tuon kaverin luota. Hän on hullu. Hän… Meistä tulee ihmisvampyyrejä. Juomme ihmisen verta ja syömme hänen lihaansa.”

90         Ja seurakunta, voisin kuvitella papin sanovan: ”Nyt on oikea aika”. Tässä me kohtaa me toimimme. Nyt lähdemme ulos! Emme enää koskaan osallistu yhteenkään kokoukseen.” He lähtivät pois. Sitten Hän sai heidät kaikki lähtemään pois luotaan.

91         Sitten Hän kääntyi ympäri ja sanoi niille seitsemällekymmenelle: ”Mitä te sanotte, kun te näette Ihmisen Pojan nousevan ylös Taivaaseen, josta Hän on tullut?”

92         Nyt ne seitsemänkymmentä sanoivat: ”Ihmisen Poika, joka nousee ylös sinne, mistä Hän on tullut?”. Hänhän on saanut meidät juuri sinne seimelle, jonne Hän syntyi. Me tunnemme hänen äitinsä. Me näimme vaatteet, käärinliinan, johon Hänet käärittiin. Hän syntyi siellä Juudean Betlehemissä. Hänet kasvatettiin täällä Nasaretissa. Hänen veljensä ja sisarensa ovat täällä, ja he kaikki ovat kanssamme. Ja sitten Hän sanoi: ’Tämä Ihmisen Poika nousi ylös?'” Hän ei selittänyt sitä, Hän vain sanoi sen. He eivät pystyneet selittämään sitä, he eivät pystyneet selvittämään sitä mielessään. ”No”, he sanoivat, ”tässä kohtaa me toimimme”, joten he menivät ulos. Enempää he eivät kestäneet.

93         Heillä on edelleen samat ryhmät. Aivan oikein. Meillä on niitä edelleen. Me huomaamme.

94         Sitten hän kääntyi. Muistakaa, että nuo opetuslapsetkaan eivät osanneet selittää sitä, mutta heillä oli usko. Sitten Jeesus kääntyi ja katsoi kahdentoista apostolin puoleen ja sanoi: ” Aiotteko tekin mennä?”.

95         Silloin Pietari lausui nuo merkittävät sanat: ”Herra, minne me menisimme? Sillä me olemme täysin vakuuttuneita, me tiedämme, että Sinulla on Elämän Sana, ja vain Sinulla yksin.” Näettekö? He eivät osanneet selittää, kuinka he aikoivat syödä Hänen lihaansa ja juoda Hänen Vertaan. He eivät voineet ymmärtää, miten Hän aikoi nousta ylös sieltä, mistä Hän tuli alas, kun Hän syntyi Betlehemissä. He eivät voineet. Mutta usko ei tunne epäonnistumista. Se on ankkuroitu. Se pysyy siinä, vaikka mitä sanottaisiin. Se pysyy siinä. Heidät oli määrätty tähän elämään. Ja Hän… He pysyivät siinä.

96         Nyt nuo erilaiset lajit. Jotkut uskoivat. Jotkut sanoivat: ” Kukaan ihminen ei ole koskaan puhunut tällä tavalla.” Jotkut eivät uskoneet, ja he sanoivat: ”Oi, se, ehkä olisi voinut keskustella siitä.”

97         Jotkut sanoivat: ”Kukaan ei ole koskaan puhunut kuten tämä mies”. Hänessä on jotain outoa. Sen, mitä Hän sanoo, Hän pystyy vahvistamaan.” No, he sanoivat niin, tiedättehän, sanoivat: ”Hän ei puhu kuin pappi. Hän ei puhu kuin rabbi. Sillä mitä Hän sanoo, Jumala vahvistaa sen, Hän vahvistaa sen, mitä Hän sanoo.” Oi, sentään!

98         Sen on täytynyt olla nuori Johannes, joka sanoi silloin: ” Ajatelkaa sitä! Hän on nyt kanssamme. Millainen lohtu sen täytyy olla! Millainen turva!” Millainen turva sen pitäisi olla meille!

99         Olen lähetystyöntekijä, olen kiertänyt ympäri maailmaa. Olen nähnyt kaikenlaisia uskontoja ja kaikenlaisia jumalia, pakanallisia jumalia, muhamettilaisia, buddhalaisia, sikhejä, jainilaisia, mitä tahansa, ja heimojen pakanallisia jumalia. Mutta mikään niistä ei ole oikeassa, paitsi kristinusko. Jokainen niistä, niiden perustajat ovat kuolleet, ja heillä on hauta, johon hänet haudattiin. Mutta kristinusko on ainoa oikea, koska meidän perustajamme kuoli, haudattiin, mutta nousi ylös, ja me voimme todistaa, että Hän elää.

100      Muhammedin haudalla on viimeisten lähes kahden tuhannen vuoden ajan ollut valkoinen hevonen, jonka vartijat vaihtuvat joka toinen tunti, odottaen, että Muhammed nousee kuolleista ja ratsastaa alas maailmaan ja valloittaa sen.

101      Mutta Jeesus on jo noussut ylös kuolleista, on ollut nousseena jo kaksituhatta vuotta ja on tänä iltana meidän kanssamme. Ja sitten, kun näemme pimeyden ja näemme ajan lopun, sellaisena kuin se nyt on, lähestyvän niitä hetkiä, joita elämme, kun purjehdimme elämän juhlallisella pääväylällä, jossa myrskyisät meret ja – ja alus voi haaksirikkoutua milloin tahansa. Nämä pienet valot voivat sammua tuolla tavalla. [Veli Branham napsauttaa sormeaan – toim.] Tai me emme ehkä koskaan poistu tästä rakennuksesta tänä iltana, ei kukaan meistä. Emme tiedä, milloin kuolema on tulossa.

102      Ja millainen turvallinen tunne noilla opetuslapsilla on täytynyt olla, kun he tiesivät, että juuri se Luoja, joka oli perusteellisesti ilmoittanut olevansa tuo Henkilö, joka purjehti heidän kanssaan.

103      Ja kuinka siunattu ajatus, kuinka siunattu toivo ja varmuus onkaan tänä pimeänä hetkenä maailmanhistorian lopussa tietää, että Luoja purjehtii elämän juhlallisella pääväylällä kanssamme, turvallisesti kiinnitettynä! Pommit, mitä tahansa tuleekin, menkööt, purkautukoot, räjähtäkööt, miten vain, minulle sillä ei ole väliä, minä purjehdin Luojan kanssa. Millainen turva, kun purjehdin näillä vesillä!

104      Nyt, kun he puhuivat, kertoivat Hänestä ja siitä, kuinka suuria asioita Hän oli tehnyt. Herätysjuhlien jälkeen Jeesus luultavasti lepäsi, niin kuin Hän on tehnyt, kuten sanoin, herätysten välillä. Ja me… he olivat niin selvästi tunnistaneet, kuka Hän oli. Ihmiset tiesivät, kuka Hän oli, niiden joukosta, joita Hän oli sokaisemassa. Mutta ne, joilla oli ote Kirjoituksista, koska he tiesivät, että Kirjoitukset… Jumalan Sana on annettu, monesti, jokaiselle sukupolvelle, ja tuon aikakauden lupauksen on täytyttävä. Ja Hän täytti juuri sen, minkä piti tapahtua Messiaan aikana. Hän täytti kaikki vaatimukset. Sitten me… Hänet oli vahvistettu, että Hän oli se Mies.

105      Mutta, katsokaahan, hän oli niin tavallinen. Hän ei pukeutunut papin tavoin. Hänellä ei ollut, ei, ei ollut sellaista koulutusta, mitä me kutsuisimme koulutukseksi. Meillä ei ole tietoja siitä, että Hän olisi edes käynyt koulua. Mutta Hänessä oli jotakin erilaista.

106      Ja sitten Hän kutsui heidät, kun he eivät voineet ymmärtää, ja Hän sanoi: ”Tutkikaa Kirjoituksia, koska te luulette, että teillä on niissä Iankaikkinen Elämä, ja juuri ne todistavat minusta. Ne kertovat teille, kuka Minä olen.”

107      Ja nyt, muistakaa, heidän kaikkien sydämessä oli ollut tämä ja he ajattelivat näitä asioita. Ja kun he purjehtivat merellä, he saattoivat olla kuin lasten kaltaisia, kunhan Hän oli heidän kanssaan veneessä.

108      Nyt, ystäväni, mitä sen pitäisi tehdä meille! Sama tunnistettu Jeesus Kristus, sama Luoja, sama Jumala, on kanssamme tänä iltana. Kuinka turvallista onkaan, millainen tunne onkaan tietää, että Hänen Läsnäolonsa on täällä.

109      Nyt huomaamme, että juuri kun heillä oli näin hauskaa, yhtäkkiä tuli ongelmia. Vene heilui, purjeet hajosivat, vesi täytti veneen. Kaikki toiveet selviytymisestä olivat poissa.

110      Nyt, eikö olekin outoa, aivan kuten nykyäänkin, kun lähestymme loppua, eikö se olekin outoa? Voimme puhua siitä, kuinka suuri Hän on; voimme kertoa, kuinka suuri Hän on, seurakunnassamme, kun todistamme; kerromme työntekijöillemme, työnantajillemme, kuinka suuri Hän on; kerromme ihmisille kadulla, kuinka suuri Hän on; ja kun vaikeudet iskevät, olemme hätääntyneitä. Näettekö? Me vain… Näettekö? Asiat, joita olemme nähneet Hänen tekevän, asiat, joita tiedämme Hänen tekevän, ja jos vain pieni sairaus tai pieni ongelma iskee kotiimme, katsokaa, mitä tapahtuu; kaikki hajoaa, kaikki toiveet katoavat.

111      Vaikka he olivat nähneet Hänen tekevän niin monia asioita, kaikki unohtuu, kun vaikeudet iskevät.

112      Kuten nyt, olemme nähneet tämän suuren herätyksen, meillä on historiaa muista suurista herätyksistä, meillä on Hänen Läsnäolonsa, me tiedämme nämä asiat, ja joskus tulee ongelmia, joita emme voi korjata. He…

113      Esimerkiksi kuten nyt, meillä on nyt ongelmia seurakunnissamme. Meillä on kirkkokunnallisia ongelmia, riitoja kirkoissamme. Emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Näemme siellä muodostumassa suuren asian. Kaikki me, jotka uskomme Raamattuun, näemme, että jotain on tapahtumassa. Ei ole ketään, joka ei tiedä sitä.

114      Ja kaikki kirkot tuodaan tuohon ekumeeniseen Kirkkojen neuvostoon. Sitten kun teette sen, te menetätte suuren Raamatun evankelisen opetuksenne. Ja helluntailaiset suhtautuvat siihen myötämielisesti, menevät suoraan siihen kuin sika teurastettavaksi, aivan oikein, ekumeeniseen neuvostoon. Monet suuret helluntaijohtajat ovat samaa mieltä heidän kanssaan. Minä sanon teille, älkää ikinä työntäkö niskaanne tuollaiseen asiaan. Juuri niin Raamatun mukaan tulisi tapahtumaan. On olemassa peto ja merkki, ja täydellisesti, kaikki on asetettu paikoilleen, ja me näemme tämän ja ihmettelemme, mikä tulee olemaan sen lopputulos.

115      Ongelmat alkoivat. Ja he unohtivat, että juuri se, josta he puhuivat, Itse Luoja, oli veneessä heidän kanssaan.

Nyt sanotte: ”Jospa minä voisin ajatella tuolla tavalla!”

116      No, muistakaa, että meillä on edelleen Hän, koska Hän on Sana, aina. Johanneksen evankeliumissa 1:1, kuten eilen illalla puhuimme: ”Hän oli Sana, ja Sana tuli lihaksi ja asui keskuudessamme.” Hän oli Sana. Ja meillä on edelleen Hänen Sanansa, joka johdattaa meitä Hänen tämän päivän ajatuksiinsa ja tekoihinsa. Näettekö? Ei niihin ajatuksiin, joita Mooseksella oli omana aikanaan, ei opetuslasten ajatuksiin, ei Lutherin tai Wesleyn ajatuksiin, ei helluntaiajan ajatuksiin tai mihinkään noista. Meillä on tässä Raamattu, joka kertoo meille, mitä tulee tapahtumaan nyt. Näettekö? Näemme Raamatussa helluntaiherätyksen, luterilaisen herätyksen ja kaikki nuo seurakuntajaksot. Me näimme ne. Mutta meillä on myös Raamattu, joka kertoo meille, mitä nyt tulee tapahtumaan. Ja se on Jumala, Jumala tulkitsee oman Sanansa tätä aikakautta varten, jossa elämme. Hän on itse oma tulkitsijansa. Ja silti me hätäännymme. Älkää hätääntykö.

117      Hänen opetuslapsensa joutuvat joskus fyysisiin ongelmiin, joita he eivät voi korjata, kuten sairauteen, syöpään ja niin edelleen, ja lääkärit eivät voi, he eivät tiedä, mitä tehdä asialle. Me, kuten hekin, unohdamme, kuka on veneessä.

118      Heidän olisi pitänyt tietää, että Hän tiesi kaikki nämä asiat. Hän tiesi, että ne tulisivat tapahtumaan. Hän oli… Hän tiesi kaiken, joten Hän tiesi, että näin tulisi tapahtumaan. Se tulisi tapahtumaan heille. Miksi Hän antoi sen tapahtua? Kun Hän nousi siihen veneeseen, Hän tiesi, että niin tulisi tapahtumaan.

119      Hän tietää, että meidän oli kohdattava tämä tilanne, ja Hän on ennustanut meille täällä Raamatussa, että niin tulisi tapahtumaan.

Mitä Hän nyt teki? Koetteli heidän uskoaan.

120      Miksi Hän antaisi hienon, pienen, äidin näköisen naisen istua pyörätuolissa tuolla tavalla? Miksi Hän antaisi hienojen nuorten miesten, näiden nuorten miesten istua pyörätuolissa, naisten ja niin edelleen? Miksi Hän antaisi? Ja siitä huolimatta he saattavat olla rampoja ja elää tavallista elämää. Mutta täällä saattaa istua joitakin, joilla on sydänvaivoja, ja jos Jumala ei paranna teitä, te saatatte kuolla ennen aamua. Aivan oikein. Hän tiesi, että niin tulisi tapahtumaan. Ehkä se tapahtuu, jotta uskomme joutuisi koetukselle. Sen vuoksi se tapahtui heille. Hän sanoi niin. Näettekö? Sama asia on nytkin.

121      Hän oli todistanut, kuka Hän oli, sanojensa ja merkkiensä kautta, joita Hän oli osoittanut heidän keskuudessaan, että Hän oli vahvistettu, voideltu Messias, jonka oli määrä tulla.

122      Ja Hän on todistanut meidän keskuudessamme Pyhän Hengen kasteen ja niiden asioiden paluun kautta, jotka Hän lupasi tekevänsä tänä päivänä. Hän on osoittanut, että Hän on täällä. Hän on todistanut, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja näettekö, kuinka helposti me voimme hätääntyä mistä tahansa pienestä asiasta? Meidän ei pitäisi koskaan antaa sen tapahtua. Ei.

123      Hän sanoi: ”Jos Minä en tee niitä tekoja, joista Minusta on kirjoitettu, niin älkää uskoko Minua.” Ja jos Seurakunta, jos Pyhä Henki ei tänä päivänä tee niitä asioita, joita sen piti tehdä tätä hetkeä varten, niin älkää sitten uskoko Sanomaa; teillä on oikeus olla uskomatta siihen.

124      Mutta Hän lupasi, että nämä asiat, joita Hän tekee juuri nyt, tapahtuvat juuri tällä hetkellä. Sen pitäisi siis saada meidät tuntemaan olomme niin turvalliseksi, kun sanomme: ” Olen menossa kokoukseen. Ymmärtääkseni suuri Pyhä Henki on siellä ylhäällä paljastaen ihmisten sydämen salaisuuksia.” Juuri niin Hän sanoi tekevänsä, kun Hänet paljastettaisiin viimeisinä päivinä. Jeesus Kristus sanoi itse, että juuri niin Hän tulisi tekemään.

125      Ja Hän sanoi: ”Maailma tulisi olemaan sellaisessa tilassa kuin mitä se oli Sodoman päivinä.” Juuri siinä se on nyt. Hän sanoi: ”Seurakunnat olisivat erillään, aivan kuten oli silloin.” Loot, haaleat, alhaalla Babyloniassa tai alhaalla Sodomassa, ja sodomalaiset. Hän sanoi: ”Aabraham, valittujen, kutsuttujen ryhmä”, ja Hän lähetti sanansaattajan valittujen ryhmälle. Ja Hän lähetti alas heidän luokseen kaksi sanansaattajaa, kumpikin edustaen kutakin. Ja juuri niin Hän on tehnyt, jopa jokaisen nimen, jokaisen teon, jokaisen liikkeen, kaiken aivan täydellisesti, jokaisen merkin, jokaisen ilmenemisen, aivan täsmälleen samalla tavalla. Hän sanoi, että niin tulisi tapahtumaan.

126      Mitä me nyt pelkäämme? Miksi nämä asiat kohdistuvat meihin? Hän koettelee meitä, nähdäkseen, mitä me teemme sen suhteen. Huomatkaa.

127      Hän sanoi heille: ”Jos ette voi uskoa Minua, niin uskokaa niitä tekoja, joita Minä teen; ne todistavat, kuka Minä olen.” Heidän olisi pitänyt tietää se, mutta he eivät tienneet. He…

128      Hän oli Jumala, joka loi, tuulien ja meren Luoja. Jos Hän pystyi luomaan tuulet ja meren, eikö Hän voisi vielä suuremmassa määrin saada ne tottelemaan Hänen Sanaansa? Jos Hän loi kaiken, eikö Hän voi saada kaiken tottelemaan? Muistakaamme myös, että Hän loi ruumiimme, niidenkin on toteltava Hänen Sanaansa. ”No”, sanotte, ”jospa voisin olla siitä varma”. No, me olemme siitä varmoja. Hän on täällä todistaakseen sen. Niiden täytyy totella sitä. Muistakaa. Hänellä on…

129      Kun me olemme kuolleet, emme ole muuta kuin ehkä lusikallinen tuhkaa, Hän lupasi herättää tuon tuhkan. Hän lupasi nostaa sen ylös. Ruumiin on toteltava Häntä. Ja kun me kuolemme, voimme olla varmoja, että meidät herätetään, koska Hän lupasi tehdä sen. Ja Hänen lupauksensa on Hänen Sanansa, ja me uskomme. Uskotteko te ruumiin ylösnousemukseen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Varmasti. Jos ette usko, ette ole kristitty. Joten me uskomme, että Hän herättää meidät viimeisinä päivinä. Hän lupasi tehdä sen. Ja mistä siinä on kyse? Hänen Sanastansa. Siihen me panostamme kaiken, mitä meillä on, suoraan tuohon Sanaan.

130      Ja sitten, kun tulee se hetki, jolloin näemme, että Sana on tullut tunnistetuksi ja on kanssamme, silloin olemme kuin opetuslapset, kun he olivat toisella kertaa merellä, ja – ja he olivat taas uppoamassa, toisella kerralla. Ja he näkivät Jeesuksen kävelevän veden päällä, ja he pelästyivät. He sanoivat: ”Se on… se on aave. Se on pelottavaa.” He pelkäsivät, että se oli henki, ja he huusivat pelosta. Ainoa asia, joka olisi voinut auttaa heitä, he pelkäsivät sitä.

131      Ja niin on nykyäänkin, ainoa asia, joka voi auttaa ihmisiä, he pelkäävät sitä. Hän sanoi: ”Älkää pelätkö. Se olen Minä.” Hän puhuu. Mistä olisitte tienneet, että se oli Hän? Hänet tunnistetaan Hänen Sanansa kautta. Sillä tavalla Hänet tunnistettiin ensimmäisellä kerralla. Sillä tavalla Hänet tunnistetaan joka kerta, Hänen Sanansa kautta. Huomatkaa.

132      Kun nämä opetuslapset olivat joutuneet tiensä päähän, joidenkin heistä on täytynyt tajuta, että Luoja oli yhä heidän kanssaan.

133      Toivon, että se saa sen aikaan meissä tänä iltana, sillä Hebrealaiskirjeen 13:8:ssa sanotaan, että Hän on sama.

134      Mitä he sitten tekivät? He herättivät Jeesuksen. ”Menkää herättämään Jeesus. Herättäkää Hänet, kutsukaa Hänet paikalle!” Hänet on hyvin helppo kutsua. He olivat nähneet, nähneet niin monia asioita, joita Jumala oli tehnyt, ja – ja – ja Sanat vahvistivat Hänet. Niin olemme mekin. Eikä Häntä ollut vaikea pyytää toimimaan.

135      He herättivät Hänet ja sanoivat: ”Etkö… Etkö välitä, että me hukumme?”.

Te sanotte: ”Kuinka voimme olla tästä varmoja? Voimmeko todistaa sen?”

136      Johannes 14:12, Jeesus sanoi: ”Joka uskoo Minuun, hänkin on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Juuri niin. Meidän uskomme tuo Kristuksen läsnäolomme.

137      Hän sanoi – Luukkaan evankeliumin 17. luvussa: ”Viimeisinä päivinä, kun Ihmisen Poika paljastetaan, silloin tulisi olemaan Sodoman ja Gomorran kaltainen aika.” Näemme sen tapahtuvan.

138      Hän sanoi, ennen kuin tuo aika tapahtui, Malakian 4. luvussa, että ”olisi tuleva Sanoma, joka palauttaisi ihmiset takaisin alkuperäiseen uskoon, joka kerran annettiin ihmisille.” Jumalan ohjelma on aina ollut tehdä se. Ja silloin jumalattomat olisivat tuhkaa, ja vanhurskaat tulisivat kävelemään heidän päällään.

139      Me näemme kaikki nämä lupaukset. Hän odottaa juuri nyt, että te, te, te, te, jokainen teistä, kutsuisitte Hänet paikalle. Kutsukaa Hänet paikalle! Siellä Hän haluaa olla, tulla kutsutuksi toimintapaikalle. Huomatkaa, kun kutsutte Häntä paikalle, niin silloin sanomme: ” Herättäkäämme Hänet.” Kutsukaa Hänet sitten vahvistamaan Hänen Sanansa ja se asia, jonka Hän lupasi tehdä, niin kuin Hän tulisi tekemään. Me tulisimme tietämään, että Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä viimeisinä päivinä, tulee olemaan samanlainen tilanne kuin oli Sodoman päivinä. Hän lupasi tuon ilmestyksen seurakunnalle, kun Hän tulisi paljastetuksi. Älkää siis epäilkö ja pelätkö, Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

140      Kuulin naisen, erään kerran, kun puhuin siitä, että Hän on niin suuri. Hän sanoi: ”Minulla on yksi asia sinun opetustasi vastaan, herra Branham”.

141      Sanoin: ”No, kiitos, jos teillä on vain yksi asia.” Sanoin: ”Toivon, että Jumalakin näkee asian tuolla tavalla.” Ja hän sanoi: ”No, sinä kerskailet liikaa Jeesuksesta.”

142      Minä sanoin: ”Toivottavasti se on ainoa asia, joka on minua vastaan.” Ja minä sanoin: ”En kerskaile Hänestä tarpeeksi.”

143      Hän sanoi: ”Oi, kyllä sinä teet.” Hän sanoi: ”Teet Hänestä Jumalallisen.” Kyseessä oli nainen, joka ei uskonut, että Jeesus oli Jumalallinen. Hän oli Kristillisen tieteen kannattaja. Hän sanoi: ” Sinä teet Hänestä – teet Hänestä Jumalallisen, teet Hänestä Jumalan.”

144      Minä sanoin: ”Hän on joko Jumala tai suurin petkuttaja, jonka maailma on koskaan tuntenut.” Sanoin: ”Hän…”

145      Hän sanoi: ”No, voin todistaa sinulle Raamattusi avulla, että Hän ei ollut. Hän oli vain pelkkä profeetta.”

Minä sanoin: ”Hän oli tosiaan profeetta, mutta Hän oli myös Jumala.” Hän sanoi: ”Hän oli ihminen ja Hän oli kuolevainen.”

Minä sanoin: ”Sekin on totta.”

146      Hän sanoi: ” Kun Hän oli matkalla herättämään Lasaruksen haudasta, Pyhän Johanneksen 11. luvussa sanotaan, Raamatussa sanotaan: ’Jeesus itki.'”

Minä sanoin: ”Se on totta.”

147      Hän sanoi: ”No, se todistaa, ettei Hän voinut olla Jumalallinen, koska Hän itki.”

148      Sanoin: ”Oi, rouva, onko tuo teidän argumenttinne?” Sanoin: ”Se on heikko.” Hän sanoi… Sanoin: ”Totta, Hän oli Ihminen, kun Hän itki; mutta kun Hän pisti pienen ruumiinsa liikkeelle, veti pienet hartiansa taaksepäin ja sanoi: ’Lasarus, tule esiin’, ja mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää ja mädäntynyt haudassa, nousi jaloilleen ja eli jälleen, siinä oli kyse enemmästä kuin ihmisestä. Siinä oli Jumala.”

149      Hän oli ihminen, täällä ulkona tässä veneessä sinä yönä, kun Hän oli merellä, jossa kymmenen tuhatta meren paholaista vannoi hukuttavansa Hänet. Tuo pieni vanha vene heittelehti kuin pullonkorkki tuolla myrskyisellä merellä. Hän oli mies, väsynyt, oli nukkumassa. Mutta kun he herättivät Hänet ja kutsuivat Hänet paikalle, Hän asetti toisen jalkansa veneen reunalle, katsoi ylös ja sanoi: ”Rauha, ole vaiti”, ja tuulet ja aallot tottelivat Häntä. Siinä oli kyse enemmästä kuin ihmisestä. Se oli Jumala.

150      Hän oli ihminen, kun hän tuli alas vuorelta, nälkäisenä, ja hän etsi puusta jotain syötävää. Hän oli ihminen, kun Hänellä oli nälkä. Mutta kun Hän otti viisi leipää ja kaksi kalaa ja ruokki viisituhatta, siinä oli kyse enemmästä kuin ihmisestä. Se oli Jumala tuossa miehessä.

151      Kaikki ihmiset, joilla on koskaan ollut jotain merkitystä, ovat olleet ihmisiä, jotka uskoivat siihen. Kyllä. Runoilijat ja muut uskoivat siihen, että Jumala oli Kristuksessa ja sovitti itsensä maailman kanssa.

152      Ja nyt Kristus on Seurakunnassa, ja Hän on sovittanut ihmiset Jumalan kanssa. Hän lupasi tehdä sen. On kirjoitettu, että ”Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Minä uskon sen koko sydämestäni, että Hän vain odottaa nyt, että Hänet kutsutaan paikalle. Ainoa keino, miten Hänet voidaan kutsua paikalle, on se, että me herätämme Hänet itsessämme, kutsumme Hänet paikalle.

153      Hän oli suurin lahja, jonka Jumala on koskaan antanut maailmalle. ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa; joka uskoo Häneen, hän ei tule hukkumaan, vaan hänellä on Iankaikkinen Elämä.” Katsokaa Jumalaa ja Hänen lahjaansa. Nyt, ihmiset käyttivät Jumalan lahjaa.

154      Eräs pieni nainen uskoi kerran, että Hän oli Jumala ilmestyneenä lihassa. Ja hän sanoi: ”Jos saan koskettaa Hänen vaatettaan, minä… minä… minä tulen terveeksi.”

155      Hän koski Hänen vaatteeseensa. Ja Hän kääntyi ympäri ja sanoi: ”Kuka minuun koski? Katso, hyve, voima, minusta lähti voimaa.” Hän koski Hänen vaatteeseensa. Siinä hän käytti Jumalan lahjaa. Näettekö? Hän heikentyi sen takia.

Mutta kun hän lähti pois Lasaruksen kodista…

156      Muistakaa, Pyhän Johanneksen evankeliumin 5:19 mukaan Jeesus sanoi: ”Totisesti, totisesti Minä sanon teille: Poika ei voi tehdä itsessään mitään muuta kuin sen, minkä hän näkee Isän tekevän.” Muistakaa, Jeesus Kristus ei koskaan tehnyt yhtään ihmettä, ei koskaan tehnyt mitään yliluonnollista, ennen kuin hän ensin näki näyn siitä, mitä Hänen piti tehdä. Kuinka moni uskoo sen olevan totuus? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Pyhä Johannes 5: ”Totisesti, ei se, mitä minä kuulen, ei se, mitä joku minulle sanoo; sen, minkä Minä näen Isän tekevän, sen tekee myös Poika.” Jos se ei ole niin, niin muukaan osa Raamatusta ei ole niin. ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään itsestään, vaan mitä hän näkee Isän tekevän, sitä tekee myös Poika. Isä tekee työtä, ja minä myöskin teen työtä nyt.”” Toisin sanoen Hän vain toimi, teki sen, mitä Jumala käski Hänen tehdä.

157      Nyt muistakaa, että kun hän lähti Lasaruksen kodista, hän oli poissa useita päiviä. Lasarus sairastui, ja häntä kutsuttiin. Hän ei mennyt. Kaksi päivää myöhemmin Lasarus tuli vielä sairaammaksi. Niinpä he kutsuivat Häntä jälleen, eikä Hän vieläkään mennyt. Sitten, kun tuli sopiva aika, jonka Isä oli näyttänyt hänelle, Lasarus kuoli. Ja kun Lasarus kuoli, Hän kääntyi ja sanoi: ”Lasarus on kuollut, ja olen iloinen, etten teidän tähtenne ollut siellä.” He olisivat halunneet Hänen rukoilevan hänen puolestaan ja niin edelleen. Hän teki vain sen, mitä Jumala käski Hänen tehdä, mitä Hän näki, näyn. Näettekö, Hän oli nähnyt näyn siitä, mitä tehdä. ”Mutta minä menen herättämään hänet.” Hum! Siinä te olette.

158      Katsokaa, kuinka Martta tulee tapaamaan Häntä. Hän sanoi: ”Herra, jos Sinä olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin, mitä tahansa Sinä pyydät Jumalalta, Jumala antaa sen Sinulle.” Näettekö?

159      Hän tiesi, mitä Hän aikoi tehdä. Katsokaa Häntä Lasaruksen haudalla. Hän sanoi: ”Isä, minä kiitän Sinua, Sinä olet jo kuullut Minua, mutta sanoin sen vain näiden vuoksi, jotka seisovat läsnä.”

160      ”Lasarus, tule esiin!” Ja Lasarus nousi kuolleista.

161      Nyt, Hän ei koskaan sanonut mitään siitä, että tulisi heikoksi siellä. Jumala käytti lahjaansa. Ja kun Ihmiset käyttivät Jumalan lahjaa, se oli erilaista.

162      Sillä Hän oli Sana. ”Ja Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka”, sanoo Raamattu, ”ja Se erottaa sydämen ajatukset ja aikomukset.” Se todistaa, että Jumala on ihmisten keskellä. Kyllä. Uskokaamme siihen. Hän on Sanansa mukaan valmis kutsuttavaksi paikalle tänä iltana.

163      Kuinka moni täällä on sairas ja tarpeessa, nostakaa kätenne ylös. Näyttäkää kätenne, kuinka moni on sairas ja tarpeessa, missä tahansa. No, ainoa asia, mitä Hän odottaa, on, että Hänet kutsutaan paikalle. Vain pyytäkää Häntä.

164      Nyt mitä jos Hän seisoisi täällä tässä puvussa, jonka Hän antoi minulle, ja te tulisitte Hänen eteensä ja sanoisitte: ”Herra Jeesus, haluan Sinun parantavan minut”, tiedättekö, mitä Hän sanoisi? ”Olen jo tehnyt sen.”

165      ”Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden; Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Hän ei voi tehdä sitä toista kertaa. Hän on siis jo tehnyt sen. Teidän on uskottava se. Ette voi tehdä mitään, ette voi ansioitua mistään – ansaita pelastustanne tai parantumistanne. Et voi tehdä mitään sen eteen. Se on Jumalan ilmainen lahja. Kyse on armosta, vapaasta lahjasta. Jos annan teille miljoona dollaria ja te oikaisette solmioni, en antanut sitä teille, vaan te teitte jotain sen eteen. Näettekö? Jumalan lahja on ilmainen. Teidän on vain uskottava, että Hän on ostanut sen teille. Hän… Se on jo ostettu. Hän teki sen puolestanne. Eikä maailmassa ole ketään ihmistä…

166      En tiedä, millaista teillä on ollut täällä Baton Rougessa. Kaikenlaista ajelehtii ympäri maata, jäljittelyä ja sellaista. Me tiedämme, että sen on vain oltava niin. Mutta kun mies tulee ja sanoo teille, että hänellä on voima parantaa teidät, hän valehtelee. Jumala yksin voi parantaa. ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka parannan kaikki sairautesi.” Hän ei jaa kunniaansa kenenkään kanssa. Kenelläkään ihmisellä ei ole voimaa parantaa.

167      Mutta on ihminen, jolla on lahjoja, joiden avulla hän voi tuoda julki Jumalan. Pastorinne… [Veli Branham yskäisee – toim.] Anteeksi. Hän voi ottaa Jumalan, lahjan kautta… Opettaja, hän voi selittää Sanaa niin, että teidän on pakko nähdä se. Jos teillä on silmät, joilla nähdä, te näette sen. On toinenkin lahja, ehkä jokin muu lahja. Mutta aina on olemassa lahja, joka tuo julki Jumalan Läsnäolon, ja sitä kautta teidän on itse uskottava se.

168      Syntinen saattaa tulla tänne alttarille nuorena miehenä tai naisena, neljätoistavuotiaana, ja teille tuodaan tänne teidän aterianne, ja te voisitte huutaa Herralle, kunnes olisitte yhdeksänkymmenen vuoden ikäinen, te ette koskaan pelastuisi. Mutta teidän on ensin hyväksyttävä se, mitä Hän on tehnyt puolestanne. Näettekö? Teidän on hyväksyttävä se itse. Sitten kun te hyväksytte sen, Hän on ylipappi, välittäjä, joka rukoilee teidän tunnustuksenne ja uskomuksenne pohjalta.

169      Nyt, samalla tavalla se on lahjan kanssa. Kyse on siitä, että saatte oman mielenne irti itsestänne, ja sitten näette, mitä Hän käskee teidän tehdä.

170      Näen ihmisten tulevan lavalle, he hyppivät ylös ja alas ja huutavat ja sanovat: ”Oi, Veli Branham, minulla on kaikki usko maailmassa.” Mitä te sitten teette täällä ylhäällä? Näettekö? Se on – se on tunnetta eikä uskoa.

171      Todellinen usko ei tunne tappiota. Se on jo tapahtunut. Se on jo ohi. Jumala sanoi niin, ja se ratkaisee asian. ”Jumala sanoi niin!” Nyt on kyse samasta asiasta, joka kerta. Kun todella uskotte sen, se koskettaa Häntä.

172      Nyt tuo pieni nainen, joka koski Hänen vaatteeseensa, sanoi: ”Jos minä vain saan koskettaa Hänen vaatettaan, niin minä tulen terveeksi.” Ja hän teki niin. Ja kun hän teki sen, mitä hänen uskonsa halusi hänen tekevän, ”kosketa sitä”, Hän tunsi sen, ja Hän kääntyi ympäri ja puhui hänelle.

173      Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Jos vain uskotte Kristukseen, uskokaa! Anna uskosi koskettaa Hänen vaatettaan. Ja Hän on juuri nyt se ylipappi, jota voidaan koskettaa meidän heikkoutemme tunteella. Me kaikki tiedämme sen. Ja jos Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, Hänen on toimittava tänään samalla tavalla kuin eilen, jos Hän on sama Ylimmäinen Pappi. Haluan, että uskotte sen. Pitäkää vain usko Jumalaan.

174      Jos olen kertonut teille valheen, Jumala ei tule vahvistamaan sitä. Mutta jos olen kertonut teille Totuuden, Hän – Hän tulee vahvistamaan sen. Hän on velvollinen vahvistamaan Totuuden.

175      Jeesus sanoi: ”Minulla on todistaja.” Ja todistaja on tietenkin Jumalan Sana. Hän sanoi: ”Siinä Kirjoitukset todistavat Minusta. Jos ne eivät todista Minusta, niin älkää uskoko sitä.” Näettekö?

176      Ja jos Raamattu ei todista siitä, mitä minä nyt kerron teille, että ”Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti”, niin älkää uskoko Raamattua. Koska Raamattu sanoi, että Hän on, ja Hän lupasi nämä asiat tälle viimeiselle aikakaudelle. Muistakaa, juuri juutalaisen aikakauden lopussa, niin Hän tulisi paljastamaan itsensä, Messiaana. Samarialaisten aikakauden lopussa Hän teki samoin. Nyt on pakanoiden aikakauden loppu. Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

177      Herättäkää Hänet omassatunnossanne, kutsukaa Hänet paikalle, kun me kumarramme päämme.

178      Taivaallinen Isä, vain yksi sana Sinulta riittää nyt. Siinä on kaikki, mitä me tarvitsemme, vain yksi sana Sinulta. Ymmärtäkööt ihmiset selvästi, mihin pyritään, Herra, jotta – jotta he saisivat Herran Jeesuksen ansiot, jota he rakastavat ja jota he palvelevat. Tehkööt he sen tänä iltana, Herra. Koska Sinun kuolemasi ei ollut turha. Sinut haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, Sinut ruhjottiin meidän vääryytemme tähden.” ”Meidän rauhamme rangaistus oli Hänen päällään, ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Rukoilen, Jumala, että jokainen täällä, Jumalallisessa Läsnäolossa, ymmärtäisi tämän ja saisi näyn ja paranisi Jumalan kunniaksi. Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta tulen tämän seurakunnan kanssa Hänen kunniakseen ja kirkkaudekseen. Aamen.

179      Nyt olkaa todella kunnioittavia, vain muutaman hetken ajan. Vain yksi sana Häneltä merkitsee enemmän kuin kaikki, mitä minä tai kukaan muu voisi sanoa, koska kyseessä on Hän, joka tekee sen. Hänestä on kyse. Hän on tekijä, ja me luotamme siihen, että Herra Jeesus antaa teille nyt nämä asiat, jokaiselle.

180      Nyt katsotaan, mikä on aika. En tiennyt, että se oli noin. Kerron teille, että päästäksenne pois täältä ajoissa, mitä meidän pitäisi tehdä, koska meillä ei ole aikaa kutsua tätä jonoa. Kutsukaamme se suoraan yleisön keskuudesta.

181      Nyt otetaan vain Kirjoitus, hetki vain. Nyt Raamattu lupaa, tänä päivänä, että Sodoman ja Gomorran tapahtumat tulisivat toistumaan. Kuinka moni uskoo siihen nyt, nostakaa kätenne ylös? Raamattu vahvistaa sen nyt.

182      Ja millaista se sitten oli Sodomassa ja Gomorrassa? Se oli Jumala ihmisen muodossa. Ja Aabraham tiesi sen, kun Hän sanoi: ”Miksi Saara nauroi teltassa, takana? Tai miksi hän epäili sitä, että sanat, jotka Hän oli puhunut, olisivat niin?” Hän pystyi tietämään, mitä Saara ajatteli, Hänen takanaan. Katsokaa nyt vain, eikö niin ollut.

183      Nyt, se ei ollut Babylonian seurakuntaa tai Sodoman seurakuntaa varten. Ei, ei. Se ei koskenut niitä ihmisiä siellä alhaalla kirkkokuntien keskuudessa. Ei, herra, se ei koskaan mene heidän luokseen. Heillä on sanansaattajansa. Näettekö?

184      Mutta valitulle Seurakunnalle, Aabrahamin super-Siemenelle, jonka on tarkoitus uskoa Sana olosuhteista riippumatta, ”Aabraham kutsui niitä asioita, joita ei ollut, ikään kuin ne olisivat olleet.” Jumala sanoi niin, ja hän uskoi sen. Nyt, ystävä, minä… minä tiedän, että Jumala on velvollinen noudattamaan tätä Sanaa, pitämään Sen.

185      Nyt haluan, että missä tahansa olettekin rakennuksessa, istuutukaa muutama hetki kunnioittavasti, missä tahansa olettekin. Ja uskokaa, uskokaa vain koko sydämestänne.

186      Nyt, jos voisin parantaa teidät, jos voisin parantaa tämän pienen tytön, jota kohtaan tunnen myötätuntoa, jos voisin parantaa tuon pienokaisen tuolla, minä – minä – minä ryömisin täältä Pohjoisnavalle, jos voisin tehdä sen, tai kukaan, jolla on minkäänlaisia inhimillisiä tunteita. Mutta en voisi millään tavalla tehdä sitä. Ehkä jotkut teistä eivät elä kuin vähän aikaa, joilla on syöpä. Jos voisin parantaa teidät, olisin… En kelpaisi seisomaan tällä korokkeella, jos voisin tehdä sen enkä tekisi sitä. Nyt, en pystyisi. Tunnen myötätuntoa teitä kohtaan. Tekisin sen, jos voisin, mutta en voi. Kukaan toinen ihminen ei voi tehdä sitä. En voi tehdä sitä. Näin on. Mutta, näettekö, Jeesus on jo tehnyt sen. Ymmärrättekö? Hän yrittää vain saada teidät uskomaan sen. Mutta sinä…

187      Tunnen sääliä ihmisiä kohtaan. On ollut niin paljon asioita, jotka ovat vain sokaisseet heidät, tällä tavalla ja tuolla tavalla, kunnes, ihmisparat, ovat kuin lampaat ilman paimenta, melkein. He eivät tiedä, mitä tehdä. Yksi sanoo sitä ja toinen tätä. Älkää ajatelko, mitä ihmiset ovat sanoneet. ”Ihmeiden päivät ovat ohi. Pyhän Hengen kastetta ei ole olemassa.”

188      Ja muistakaa, että Pietari sanoi helluntaipäivänä: ”Lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka ovat kaukana, kaikille niille, jotka Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Näettekö?

189      Jeesus lupasi, että nämä asiat tulisivat tapahtumaan viimeisinä päivinä, että Jumala tulisi takaisin ihmislihan muodossa, kuten sinä ja minä täällä tänä iltana, ja tulisi tekemään saman asian juuri ennen kuin maailma tuhoutuisi. Ja maailma olisi Sodoman kaltainen. Näettekö? Nyt meillä on juuri oikea Sodoman tila; jokainen asema, jokainen henkilö, kaikki on asetettu täsmälleen kohdalleen.

190      Nyt eikö meidän uskomme voi saavuttaa sitä? Emmekö voisi kutsua Häntä paikalle? Kutsua Hänet paikalle. Uskonne on ainoa asia, mikä voi tehdä sen. Uskokaa nyt koko sydämestänne, jokainen teistä nyt.

191      Ja haluan kysyä teiltä jotakin. Ilman yhtään rukouskorttia,…- ilman ketään täällä ylhäällä, jos tuo suuri Pyhä Henki tulee tänne alas ja teidän voitelunne ja minun päällä olevan voitelun kautta osoittaa, että Jeesus Kristus työskentelee keskuudessamme tällä tavoin, mitä muuta Hän voisi tehdä? Raamatussa ei ole toista lupausta, joka olisi tämän yläpuolella. Se on ylin lupaus. Kuinka moni tietää sen? Totta kai se on. Se on – se on viimeinen asia seurakuntajaksolle.

192      Juutalaiset, ahdistuksen aikana, ja … siellä heillä tulee… tulee olemaan vierailu siellä, mutta ei pakanaseurakunnalle.

193      Tämä on viimeinen asia, joka on luvattu pakanoille. Se on totta. Näettekö, pakanat tuolla Sodomassa oli tarkoitus polttaa. Ja tässä on Morsian, joka oli Aabrahamin Kuninkaallinen Siemen, joka on Morsian, joka on kutsuttu ulos pakanoiden joukosta. Se on heidän viimeinen merkkinsä, se kaikki.

194      Merkitkää se kirjaanne. Minä olen vanha mies. Mutta merkitkää se vain kirjaanne ja katsokaa, tuleeko se toteutumaan vai ei. Näettekö, olette nyt lopussa. Milloin? En minä tiedä. Minä odotan Häntä tänään. Jos Hän ei ole täällä tänään, odotan Häntä huomenna. Jos Hän ei ole siellä huomenna, odotan häntä ylihuomenna. Jos Hän ei ole täällä tänä vuonna, odotan Häntä ensi vuonna. Tiedän, että Hän on tulossa. En tiedä hetkeä enkä tuntia, mutta tiedän, että kaikki on täyttynyt, valmiina Ylöstempausta varten. Seurakunta on kutsuttu ulos. Se tulee olemaan salainen poismeno; se tulee vain katoamaan, ja siinä kaikki.

195      Ja maailma jatkaa aivan samalla tavalla, ihmiset saarnaavat ja ihmiset luulevat pelastuvansa, aivan kuten Nooan päivinä ja niin edelleen. Nooa meni arkkiin, ja ihmiset menivät suoraan eteenpäin, ja maailma pyöri aivan samalla tavalla. Ajatelkaa sitä! Ja, iankaikkisesti kadotettuja, ajatellen, että he ovat pelastuneet.

196      Eräänä näistä päivistä aion tuoda ison teltan tähän maahan ja pystyttää sen tänne, jotta voimme pitää iltapäivisin kokouksia ja antaa ohjeita, jotta voitte ymmärtää näitä asioita paremmin. Koota kaikki veljemme yhteen, jotta voimme pitää kokouksia.

197      Jos Jeesus Kristus nyt täyttää lupauksensa, olemme velvollisia uskomaan Häneen. Haluan, että teillä kaikilla, jokaisella teistä, on vain yksinkertainen lapsenomainen usko, niin että uskotte Häneen.

198      Nyt kun te vain alatte kumartamalla päänne ja alatte rukoilla ja sanotte: ”Herra Jeesus, nyt minä tiedän, että tämä mies ei tunne minua. Ja minä olen tarpeessa. Ja meille on kerrottu, että Sinä olet Ylimmäinen Pappi, jota voidaan koskettaa meidän heikkouksiemme tunteella. Jos Sinä vain annat hänen… Jos voin koskettaa Sinua, vain puhu hänen kauttaan, Herra, että minä, minä tiedän hänen… tiedän, että se olet Sinä. Tiedän, ettei hän tunne minua.”

199      Ja se on tuolla ulkona yleisön joukossa, vain sekalainen yleisö; uskovia, epäuskoisia, tekouskovia; syntisiä, pyhimyksiä ja kaikki yhdessä.

200      Nyt teidän on uskottava. Jos Hän toimii tällä tavalla tämän yleisön keskuudessa, haluan, että jokainen teistä täällä sanoo: ”Veli Branham, minä… minä tiedän, että tuon… tuon täytyy olla Hän, joka katsoo Seurakuntaa samalla tavalla kuin silloin.” Haluan, että jos todella uskotte, haluan, että nostatte kätenne ja sanotte: ”Herra, hyväksyn sen koko sydämestäni, että uskon, että kyseessä on Kristus Jeesus, Hänen lupauksensa mukaisesti.” Kaikkialla rakennuksessa. Jumala siunatkoon teitä. Se on hyvä. Harmi, ettemme voi olla täällä kuukauden ajan. Näettekö, vain antakaa… Olen uusi teille. Se on vaikeaa. Jatkakaa vain uskomista.

201      Nyt, se on Valo. Jumala on Valo, me tiedämme sen, Tulipatsas. Ja nyt te vain rukoilette ja kosketatte Sitä, ja Herra Jeesus vastatkoon.

202      Nyt otan jokaisen täällä olevan hengen hallintaani Jeesuksen Kristuksen Nimessä, Hänen kunniakseen. Olkaa nyt todella kunnioittavia. Rukoilkaa. Olkaa todella kunnioittavia.

203      Nyt, tässä Se on. Edessäni on eräs nainen. Hän on laskenut päänsä alas ja rukoilee oman ahdinkonsa puolesta. Jos haluat nostaa pääsi ylös nyt, hän on tässä edessäni. Uskotko koko sydämestäsi? Uskotko, että Jumala voi parantaa tuon diabeteksen ja tehdä sinut terveeksi? Nyt teillä on se, diabetes. En tunne sinua. Olet minulle täysin vieras. Mutta uskotko, että olen Hänen palvelijansa? Jos – jos olemme toisillemme vieraita, nostaisitko kätesi ylös, niin että ihmiset näkisivät. Näettekö? Hyvä on. Näettekö, tässä on nainen. Ja nyt hän kärsii diabeteksesta. Ja uskotko, että Jumala voi kertoa minulle, kuka sinä olet? Saisiko se sinut uskomaan? Olette rouva Martin. Jos se on oikein, nostaisitko kätesi? Näettekö? Sinulla vain on uskoa. Älä epäile. Pidä usko.

204      Nyt, mitä hän kosketti? Haluan kysyä yleisöltä. Mitä hän kosketti? Tuolla on nainen, jonka oikea käsi on ylhäällä, ja minun käteni myös, Jumalan edessä. Näettekö? Hän kosketti jotakin. Vain yksinkertainen pieni nainen, se itse asiassa, totta puhuakseni, nyt näette, onko tämä totuus, se yllätti hänet. Hän ei tiennyt, että hänellä oli niin paljon uskoa. Usko ei ole jotain, mitä tuotetaan; se on jotain, mitä teillä on. Näettekö? Hän oli yllättynyt. Jopa juuri nyt nainen tuntee olonsa erilaiseksi kuin muutama hetki sitten. Hän tietää, että hänelle on tapahtunut jotain.

205      Tässä, ettekö näe tuota Valoa? Näettekö tuon Valon? Näettekö sen tässä naisen yläpuolella, aivan tässä takana? Hän kärsii… Hänen päänsä on alhaalla. Hän rukoilee. Mutta hän kärsii selkävaivoista. Jos hän uskoo koko sydämestään, hän voi parantua tuosta selkävaivasta. Varmasti.

206      Hän on menettämäisillään sen, siltä näyttää. Näettekö, hänen rukouksensa liikkuu yhä eteenpäin. Herra, auta minua. Rouva DeVille, se olette te. Tuo on armoa. Nainen rukoili, ei edes ajatellut, ei edes kuullut minun sanovan mitään. Nyt kysykää häneltä, tunteeko hän minut. Sellainen hän on, ja se on hänen ongelmansa.

207      Mitä hän siis kosketti? Tämä on Jeesuksen Kristuksen vahvistus, Sana, joka erottaa ajatukset, jotka ovat sydämessä.

208      Uskotteko te? Vain uskokaa. Rukoilkaa, kaikkialla. Vain uskokaa. Siinä kaikki, mitä teidän täytyy tehdä. Uskokaa vain, uskokaa vain, että olen kertonut teille Totuuden. Minä en ole Hän. Olen vain Hänen palvelijansa, vain Hänen palvelijansa.

209      Jos teillä vain olisi tarpeeksi uskoa! En voi kutsua häntä. Tiedän, mikä häntä vaivaa, mutta odottakaa hetki, niin ehkä se muuttuu. Se ei ole toki mahdotonta, mutta teidän täytyy päästä pois tuosta tuesta. Hän ei voi uskoa omasta puolestaan. On uskottava hänen puolestaan.

210      Nainen, jolla on munuaisvaiva. Hän ei ole täältä kotoisin. Hän on Mississippistä. Hän uskoo koko sydämestään, että Jumala parantaa munuaisvaivan. Rouva Palmer, jos sinä uskot koko sydämestäsi, voit parantua siitä. Se on jättänyt sinut. Valo kääntyi hänen päällensä. Se on poistunut hänestä. Uskokaa Jumalaan. Älkää epäilkö.

211      Aivan hänen vieressään istuu nainen. Hän kärsii niveltulehduksesta. Uskotko, että olen Jumalan profeetta, rouva? Uskotko sinä? Uskotko, että jos Jumala kertoo minulle, kuka olet, auttaako se sinua uskomaan? Nimesi on rouva Meadow. Uskotko nyt koko sydämestäsi, että sinäkin voit parantua.

212      Tämä sai viereisen naisen syttymään. Hänkin istuu siinä. Siellä Se on liikkeessä, suoraan riviä pitkin. Tuolla istuu nainen, joka kärsii… Hänen vieressään on nainen, joka kärsii diabeteksesta, sokeridiabeteksesta. He haluavat, että hän menee sairaalaan, mutta hän kieltäytyy menemästä. Hänellä on myös poika, jonka puolesta hän rukoilee. Tuo poika ei ole täällä, mutta uskotko, että Jumala voi kertoa minulle, mikä tuota poikaa vaivaa? Hänellä on sydänvaivoja. Jos uskot, Hän parantaa sinut. Uskotko, että Jumala voi kertoa minulle, kuka sinä olet? Rouva Dufflee, D-u, tupla f, l, tupla e. Tavallaan… Aivan oikein. Onko se oikein, nostaisitko kätesi ylös, kätesi ylhäälle. Hyvä on. Nyt sinä uskot, ja sinäkin voit parantua.

213      Uskotteko, että se on sama asia kuin… Uskotteko, että Jeesuksen Kristuksen Läsnäolo on täällä nyt? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.” – toim.] Kuinka moni hyväksyy sen? [”Aamen.” – toim.] Oi, millainen turvallisuus Millainen turvallisuus! Näettekö?

214      Mitä te teitte? Te herätitte Hänet. Te toitte Hänet paikalle. Tässä Hän on paikalla. Sillä ei ole mitään merkitystä, mitä veneet kertovat. Muistakaa, että Hän voi sanoa: ”Rauha, vaikene.”

215      Uskotteko siihen koko sydämestänne? [Seurakunta iloitsee ja sanoo: ”Aamen.” – toim.] Jos uskotte, nouskaa jaloillenne ja ottakaa se vastaan. Nouskaa seisomaan ja sanokaa: ”Uskon sen koko sydämestäni”. Nouskaa ylös jaloillenne. ”Minä uskon nyt.” Se on oikein, olipa ongelmanne mikä tahansa, nouskaa seisomaan ja antakaa Hänelle ylistys.

216      Taivaallinen Isä, tuomme tämän yleisön Sinun luoksesi. He ovat tietoisia siitä, että Sinä olet täällä, Herra.

Päästäköön jokainen paholainen, epäusko, irti otteensa, ja parantakoon Jeesus Kristus teidät kaikki.

217      Saatana, tule ulos tästä yleisöstä! Jeesuksen Kristuksen Nimessä, sinua vastustetaan.

64-0315 VAIKUTUS (Influence), Beaumont, Texas, USA, 15.3.1964

FIN

64-0315 VAIKUTUS
(Influence)
Beaumont, Texas, USA, 15.3.1964

1       Taivaallinen Isämme, me olemme tänä iltapäivänä todella kiitollisia tästä uudesta etuoikeudesta seistä saarnastuolissa ja julistaa Jeesuksen Kristuksen tutkimattomia rikkauksia kuolevalle maailmalle, joka on ilman Jumalaa, ilman Kristusta ja ilman toivoa, jotta voisi mennä Jeesuksen mukana, kun Hän tulee. Ja me yritämme, Herra, esitellä Jeesusta Kristusta kansoille. Ja ollessamme kokoontuneina täällä tänä iltapäivänä voikoon Pyhä Henki puhua ja lämmittää sydämiämme ja rohkaista meitä Tiellä. Voikoot sairaat parantua ja syntiset pelastua, ja ne, jotka ovat lannistuneita, voisivat tulla rohkaistuiksi. Ja voikoon Jumala saada kaiken kirkkauden ja kunnia, ja tulkoon se Hänen Nimellensä, sillä se on meidän tarkoituksemme! Silla me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

2       Olen iloinen tänä iltapäivänä seistessäni jälleen täällä ja ollessani Beaumontissa. Ja olen tavallisesti väsynyt. Olen ollut koko ajan liikkeellä joulusta lähtien. Ei niinkään saarnaamiseni saa minut väsymään, vaan näyt saavat minut väsyneeksi. Meidän Herramme, yksi kosketus saattoi Hänet kääntymään ympäri, ja Hän sanoi voimaa lähteneen Hänestä. Yksi näky profeetta Danielin yllä, ja hän sanoi, että hänen päätään vaivasi monia päiviä. Ja niinpä me emme voi selittää noita asioita. Me vain tiedämme niiden olevan niin, eikä kukaan tiedä sitä paremmin kuin ne, joille se tapahtuu. Ja niinpä siitä huolimatta me olemme onnellisia. Minä yritän käyttää profeetallista lahjaa evankeliseen työhön, eikä se yksinkertaisesti toimi sillä tavalla oikein. Se on liian vaikeata.

3       Niinpä haluan sanoa tämän, kun tulen tien päähän, ja tämä kaupunki täällä nousee ylös, tämä sukupolvi näinä viimeisinä päivinä, en halua kenenkään ihmisen veren olevan minun päälläni. Haluan olla vapaa kaikkien verestä. Ja olen yrittänyt parhaani esittääkseni Kirjoitusten mukaisella tavalla tämän palvelustehtävän, jonka Herra on antanut minulle, niin kuin vain sen parhaiten osaan. Ja tiedän, että Pyhä Henki armossansa antaa minun elää niin, että en usko siinä olevan mitään tahraa.

4       Olen kiitollinen veli Pearry Greenille ja näille veljille täällä, jotka ovat nähneet vaivaa saadakseen nämä kokoukset täällä onnistumaan. Jos joku tässä kaupungissa on kadotettu, tässä sukupolvessa, niin varmastikaan se ei ole näiden miesten päällä, koska he ovat kääntäneet jokaisen kiven yrittääkseen saada sen onnistumaan. He ovat ruokkineet ihmisiä, järjestäneet heille nukkumispaikkoja ja panneet tämän televisioon, kaikkialle, ja vain ottaneet rahat suoraan omista taskuistaan, niin että… He tiesivät, että ne ihmisjoukot, joita meillä on, eivät kykenisi kustantamaan sen kaltaista, joten he ottivat sen omista taskuistaan voidakseen tehdä sen.

5       Niinpä olen sitä mieltä, että on ihmeellistä, kun jollakin on senkaltainen näky asiasta. Uskon Hebrealaiskirjeen 11. luvussa on sanottu: “Joiden arvoinen maailma ei ollut.” Ja panna oma niska alttiiksi vaaralle aikana, jolloin tämä palvelustehtävä on niin epäsuosittu niin monien ihmisten joukossa, joiden pitäisi uskoa se. Noiden, jotka…

6       Siitä on puhuttu, mutta kun jotakin tapahtuu, silloin heiltä jää se näkemättä. Mutta sen vain on oltava sillä tavalla. Teidän täytyy vain ryhdistäytyä ja mennä eteenpäin tietäessänne sen. Muistakaa, että ennen teitä oli samoin. He marssivat suoraan tietä eteenpäin samalla tavalla. Nuo ihmiset eivät koskaan tienneet vierailunsa hetkeä. Ketään profeetoista ei koskaan tunnettu.

7       Jeesus sanoi: “Te panitte heidät hautoihin. Nyt te kaunistatte heidän hautojaan. Te olette niitä, jotka panivat heidät sinne. Ketä Jumalan lähettämää te ette olisi vainonneet ja tappaneet?”

8       Ottakaamme se ja viekäämme se siitä eteenpäin. Se tuli Martin Lutherin kautta, ja aina Irenaeuksen ja Pyhän Martinuksen kautta. Ja kautta aikakausien on ollut samalla tavalla, jopa Herran profetissan, Joan of Arc’in, kohdalla oli niin.

9       Ja te katolilaiset. Kun tuo nainen näki näkyjä, ja niin edelleen, ja kertoi ne, ne tapahtuivat aivan niin kuin hän oli ne sanonut. Mitä te teitte? Te poltitte hänet paalussa noitana. Noin kaksisataa vuotta myöhemmin te heräsitte ja totesitte, mitä olitte tehneet. Tietenkin he tekivät katumuksen, kaivoivat ylös noiden pappien ruumiit, jotka olivat polttaneet hänet, ja heittivät ne virtaan. Osoitti suurta katumusta tehdä niin. He epäonnistuivat.

10   He sanoivat Pyhän Patrikin olleen roomalaiskatolisen. Jokainen, joka tuntee historiaa, tietää, että se on väärin. Hän oli ehdottomasti, lujasti eri mieltä paavin kanssa. Koskaan hän ei halunnut mennä istuakseen… Hän kieltäytyi ollenkaan uskomasta sitä. Hänen nimensä oli Succat, se ei ollut Pyhä Patrik. Mutta sen jälkeen kun hän oli kuollut ja mennyt pois, te tapoitte tuhansia hänen lapsiaan. Hänen koulunsa, hän ei sallinut ristiinnaulitun kuvaa tai mitään kuvaa olla kouluissaan, ja on yhä Pohjois-Irlannissa tänä päivänä, tuo sama asia. Hän ei päästänyt sitä sisälle kouluihinsa. Hän sanoi: “Ihmiset katsoisivat kuvia sen sijasta, mitä hän halusi heidän näkevän.” Hänellä oli Pyhän Hengen voima. Hän puhui kielillä. Hänellä olivat suuret ihmeet ja merkit. Miksei tuo kirkko saarnaa sitä tänään? Näettekö?

11   Ja kaikki nuo ihmiset, he eivät koskaan tunteneet heitä ennen kuin he olivat menneet, kuolleet, vasta sen jälkeen me yritämme rakentaa heidän hautojaan. Se on totisesti, niin että me elämme…

12   Seurakunta on aina elänyt toisen päivän valon heijastuksessa. Ja sitten, heijastus on väärä valo. Mikä on heijastus? Se on tiellä olevan kangastuksen kaltainen. Aurinko paistaa ja saa aikaan kangastuksen. Näyttää aivan siltä kuin siellä olisi vettä, mutta te ette koskaan pääse sen tykö, sitä ei ole siellä. Samalla tavoin ihmiset toimivat tänään. He lupaavat jotakin, mikä tulee olemaan kaukana edessäpäin, tai jotakin, joka on kaukana takanapäin, tai kaukana täällä edessä, mutta he eivät koskaan pääse sen tykö.

13   Olen niin kiitollinen, että meidän Jumalamme ei ole sen kaltainen Jumala. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Me pääsemme siihen, kun me uskomme sen. Siellä se on, kaikki, mitä on tälle aikakaudelle luvattu. Se tekee asian vaikeaksi, mutta kuitenkin meidän täytyy kaikesta huolimatta uskoen mennä suoraan eteenpäin.

14   Ja minä todella arvostan kaikkien teidän hienoa yhteistyötänne ollessamme täällä kaupungissa.

15   Olin täällä monia vuosia sitten vanhojen ystävieni veli Bosworthin ja Raymond Richeyn kanssa, ja monet veljistä tulivat tänne. Minä yhä uskon tuon saman Evankeliumin. En ole muuttanut siitä hitustakaan, se on yhä edelleen tuo sama asia. Mutta katsokaahan, silloin oli meneillään herätystä. Ja kun ei ole minkäänlaista herätystä, te ette yksinkertaisesti saa asioita tehdyksi.

16   Palvelustehtävä on nyt paljon pidemmälle edistynyt. Silloin se vain kertoi teille, että tämä tulisi. Kuinka monet muistavat sen? Varmasti, te muistatte sen. Ja se tuli aivan täsmälleen, niin kuin se sanoi sen tulevan.

17   Silloin otin ihmiset ja laskin käteni heidän päälleen. Sanoin teille, mitä Hän sanoi minulle, ja juuri sillä tavalla se tapahtui. Se oli tarkalleen niin. Se ei koskaan pettänyt, se oli totuus, joka kerta, joten sen täytyy tulla Jumalalta. Kukaan ei voisi epäillä sitä. Mutta katsokaahan, herätystä ei ole meneillään.

18   Pelkästään läsnäolonne kävellessänne ihmisten joukossa, ja ihmiset nousivat ylös telttavuoteilta ja paareilta ja kävelivät. Vain laskiessanne kädet heidän päällensä, oi, se pani heidät liikkeelle. Olen nähnyt rukousjonoja, joiden kautta on tullut neljä ja viisisataa ihmistä, kuuroja, mykkiä, sokeita, kierosilmäisiä, eikä yksikään heistä jäänyt parantumatta, jokainen heistä parantui.

19   Yrittäkääpä sitä tänään? Näettekö, ei ole lainkaan tulta. Roomassa, kun tulet sammuivat Vistan temppelissä, ihmiset menivät kotiin. Näettekö? Nyt ei ole mitään herätyksen tulta kannustamassa sitä, näettehän, juuri siitä on kysymys.

20   Jonkin ajan kuluttua, jos maailma pysyy pystyssä, he alkavat jälleen elää heijastuksessa. Näettekö? Ja sillä tavalla on aina käynyt, se on kulkenut ylitse ja mennyt heidän ohitseen, ja tuo sukupolvi tullaan tuomitsemaan sen tähden, mikä meni heidän ylitseen, ja jota he epäonnistuivat näkemään.

21   Jeesus Kristus on elossa tänä iltapäivänä. Hän kulkee täällä ympäri kanssamme nyt. Hän on aina läsnä oleva. Missä tahansa on kaksi tai kolme koolla Minun Nimessäni., siellä Minä olen heidän keskellään. Ettekö tahtoisi uskoa sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

22   Toivon, jos Herra viipyy, pääseväni tulemaan takaisin ollakseni kanssanne uudestaan jonkin aikaa. Jos en koskaan näe teitä uudestaan. Kun tapaan teidät siellä Kristuksen Tuomioistuimen ääressä, missä me kaikki tulemme tapaamaan toisemme, niin muistakaa, olen kertonut teille Totuuden. Tulen yhä sanomaan sen, kun tapaan teidät Siellä. Siihen asti, voikoon Herra siunata teitä, runsaasti.

23   Rukoilkaa puolestani. Minä tarvitsen teidän rukouksianne. En ole niin nuori kun olin silloin. Se oli noin kaksitoista, neljätoista vuotta sitten.

24   Joku kysyi minulta eräänä päivänä: “Kuinka vanha olet, veli Branham?”

25   Minä sanoin: “Ylitin juuri kaksikymmentäviisi.” Minä sanoin: “Kaksikymmentäviisi vuotta sitten.” Ja minä… te ette… te tunnette sen. Ihminen vain…

26   Kun olette syntyneet, te alatte kasvaa tai palaa niin kuin kynttilä. Te olette syttyneet, mutta te kasvatte, kunnes olette noin kaksikymmentäkaksi-, kaksikymmentäkolmevuotias. Enkä välitä siitä, kuinka hyvin te huolehditte itsestänne, juuri siinä vaiheessa te alatte kuolla ja te tulette jatkuvasti pienemmäksi ja pienemmäksi, kunnes olette palaneet loppuun.

27   Kysyin eräänä päivänä Kiwanis-klubilla puhuessani, minä sanoin: “Haluan jonkun… ”

28   Eräs lääkäri sanoi minulle: “En voi uskoa tuohon kertomukseen Kristuksesta, koska en voi uskoa neitseelliseen syntymään.” Hän sanoi: “En usko että on olemassa mitään sen kaltaista asiaa.”

29   Minä sanoin: “Minusta luonnollinen syntymä on salaperäisempi kuin neitseellinen.”

30   Luonnollinen syntymä, kun näkee, miten se tapahtuu, ja mikä ratkaisee sen, kun tuo munasolu hedelmöittyy, kun siellä on tuhansia alkio- ja munasoluja. Se ei ole sillä selvä, että kaksi ensimmäistä kohtaa toisensa… Te sanotte: “Mutta jos nuo kaksi ensimmäistä…” Ei, ei. Katsokaahan, yksi alkiosolu saattaa tulla aivan sperman takaosasta ja yksi munasolu jostakin keskeltä, ja se ratkaisee, tuleeko se olemaan tyttö tai poika, mustapäinen, punapäinen, sinisilmäinen, tai mitä se tuleekin olemaan. Jokin tekee tuon ratkaisun. Loput niistä kuolevat.

31   On niin salaperäistä nähdä Jumalan työskentelevän ja sitten nähdä ihmisten pienessä rajoitetussa mielessään, niin kuin meillä on, yrittävän kieltää Hänen suuret tekonsa.

32   Tämä mies sanoi minulle, ettei hän voinut uskoa mitään, mitä ei voitu tieteellisesti todistaa.

Minä sanoin: “Uskotko, että sinulla on sielu?”

Hän sanoi: “Varmasti.”

33   Minä sanoin: “Todista minulle sitten tieteellisesti, että sinulla on se.” Minä sanoin: “Uskotko, että on sellaista asiaa kuin rakkaus?”

Hän sanoi: “Varmasti.”

Minä sanoin: “Rakastatko sinä vaimoasi?”

“Kyllä.”

34   Minä sanoin: “Osoita minulle sitten tieteellisesti, mikä osa sinussa on rakkaus. Haluan ostaa sitä vähän. Menen kauppaan tai minne tahansa, missä he sitä myyvät. Tarvitsen melkoisesti sitä. Haluaisin ostaa vähän rakkautta.” Näettekö?

35   Koko Jumalan sota-asu on yliluonnollinen. Rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, nöyryys, kärsivällisyys ja Pyhä Henki. Näettekö? Jokaisen uskovan sota-asu on katsoa Näkymättömään ja uskoa, mitä on sanottu. Näettekö? Te ette näe, mitä te uskotte. Näettehän, te ette näe. Te ette missään tapauksessa näe sitä. Te katsotte sitä silmillänne, mutta te näette sydämellänne. Ymmärrättekö? Te katsotte mitä tahansa ja sanotte: “En voi nähdä sitä”, niin te tarkoitatte, että te ette ymmärrä sitä.

36   Niinpä kysyin häneltä tätä. Minä sanoin: “Jos minulla on tässä kannullinen vettä ja asetan lasin tähän ja alan kaataa vettä tästä kannusta lasiin. Ja kun se on tullut puoliksi täyteen, ja minä jatkan kaatamista, niin kuitenkin sen pinta alkaa laskea. Todista minulle tieteellisesti, minne tuo vesi menee.” Näettekö?

37   Minä sanoin: “Kun olin nuori poika, kuusitoistavuotias, söin samaa ruokaa kuin nytkin: papuja, leipää, perunoita, lihaa.” Minä sanoin: “Joka kerta syödessäni, mitä se sai aikaan? Se rakensi verisoluja. Tulin suuremmaksi ja vahvemmaksi koko ajan, kunnes tulin noin kaksikymmentäkaksivuotiaaksi. Syön enemmän ja paremmin nyt kuin silloin, koska minulla silloin ei ollut mitään, mitä syödä. Mutta nyt syön enemmän ja parempaa kuin silloin, mutta nyt tulen vanhemmaksi ja heikommaksi. Ja kuitenkin tuo ruoka rakentaa verisoluja. Lisään itseeni uutta elämää koko ajan ja menen alaspäin koko ajan.” Se johtuu sovitusta tapaamisesta. Me tulemme pitämään sen, se tapahtuu Jumalan kanssa. Oikein. Me tulemme pitämään sen.

38   Te ette voi tieteellisesti todistaa Jumalaa. Te vain uskotte Jumalaan ja te uskotte Häntä Hänen Sanansa mukaisesti.

39   Nyt tänä iltapäivänä haluan kiittää jokaista teitä. Tätä mukavaa, pientä sisarta täällä pianon ääressä, tätä tässä. Ja kaikkia teitä ihmisiä, saarnaajia, jokaista teitä. Herra siunatkoon teitä.

40   Yö ei ole liian pimeä, eikä sade liian kova, ettenkö auttaisi teitä, jos vain voisin. Minulla oli tapana sanoa, että voisin tulla tykönne, mutta nyt teitä on liian monia. Se on levinnyt yli maailman, näettehän, ja se on kaikkialla. Mutta soittakaa minulle tai kirjoittakaa kirje, niin tulen lähettämään teille rukousliinan, mitä vain voin tehdä, se kaikki on täysin ilmaista. Tässä ei ole kysymyksessä raha. Näettekö?

41   Pidin kokoukseni tämän kaltaisina, niin että voisin tulla sinne, missä heillä ei ole rahaa. Pidin tässä äskettäin kahden illan kokoukset tabernaakkelissa, johon mahtui vain kaksikymmentä ihmistä. Se oli hirvittävää, siellä oli noin kymmenen astetta pakkasta, mutta Herra lähetti minut sinne, ja suuria asioita tapahtui.

42   Minulla ei ole mitään suuria radio- ja televisio-ohjelmia ja kaikkia näitä muita asioita. Toisilla veljillä on niitä. He ovat ehkä älykkäitä, intellektuelleja. He tietävät, mitä tehdä, ja Herra suo sen heille. Kuten Oral Roberts, ja sen kaltaiset miehet. Hänellä täytyy olla tuhansia dollareita päivässä, hän ei voi toimia millään muulla tavalla, ja se tapahtuu hyvän asian tähden. Eikä se ole minun tehtäväni.

43   Minä halusin omani pysyvän pienenä ja nöyränä minne tahansa menenkin, ja minne tahansa Jumala minut kutsuu. Mikään ei ole silloin estämässä minua. Minä vain lähden ja menen sinne, missä tahansa se onkin. Sellainen on minun palvelutehtäväni.

44   Rukoilkaa puolestani, että Herra auttaisi minua pitämään Uskon, etten katsoisi taaksepäin, vaan katsoisin eteenpäin sinne, mihin olen menossa. Etten katsoisi sinne, missä olen ollut, vaan katsoisin sinne, mihin olen menossa. “Unohtaen menneet asiat me ponnistelemme kohti korkean kutsumuksemme päämäärää Kristuksessa.”

45   Haluan tänään lukea jotakin Jumalan Raamatusta. Valitsin vain pienen tekstin, koska sanoin teille, että tulisin rukoilemaan sairaiden puolesta tänä iltapäivänä. Kaikkien niiden puolesta, joilla on rukouskortit ja niiden, jotka haluavat puolestaan rukoiltavan. Heidän puolestaan tullaan rukoilemaan. Hän on tekevä sen, ja minä yritän aina pitää lupaukseni.

46   Nyt kun sanon sen, niin joku sanoo: “Mutta sinä lupasit olla eräässä tietyssä paikassa.”

47   En epäile, etteikö täällä Yhdysvalloissa olisi neljää tai viitta paikkaa, missä minun pitäisi olla tänään, missä joku on sanonut, että olisin siellä. Minä en ole koskaan sanonut olevani siellä. Mutta he sanovat sen, näettehän, ja panevat sen lehtiin. He soittelevat kotiini koko ajan ja sanovat: “Missä on vika?” He sanovat vaimolle tai jollekin toimistossa: “Mutta hänenhän piti olla täällä. He ilmoittivat siitä lehdessä.” Enkä minä edes tiennyt siitä mitään. En voi mitään sille. Minä olen vastuussa vain siitä, mitä itse sanon.

48   Niinpä nyt tänä iltapäivänä haluan, että me kaikki jälleen nousemme seisomaan Sanan lukemista varten.

49   Ja yritämme päästä ulos noin tunnin kuluessa, jos Herra suo, niin että voitte olla pirteitä menemään kirkkoon tänä iltana. Ja syy siihen, miksi meillä on nämä kokoukset sunnuntaina iltapäivällä, on se, että emme ryöstäisi ketään omista seurakunnistanne. Ihmiset, jotka haluavat puolestaan rukoiltavan täällä, sairaat ja vaivatut, no niin, me aina rukoilemme heidän puolestaan, eikä se silloin häiritse teidän kokouksianne.

50   Kaikesta huolimatta on monta kertaa miehiä, joiden kanssa olen eri mieltä, ja he ovat eri mieltä minun kanssani. Mutta jos sitä ei voida sietää eikä se johda parempaan yhteyteen, ja niin edelleen, silloin en halua sanoa siitä mitään. Voin olla eri mieltä jonkun miehen kanssa vaikka kuinka paljon tahansa, mutta jos en voi sydämestäni panna kättäni hänen ympärilleen ja tietää, että hän on veljeni, silloin minun ei tulisi puhua hänelle. Niin se on. Meidän täytyy toimia niin.

51   Nyt haluan teidän menevän Raamatuissanne Jesajan 6. lukuun. Haluan tänä iltapäivänä lukea sieltä tätä loppukokousta varten ja ottaa tekstin.

Sinä vuotena, jona kuningas Ussia kuoli, minä näin myös Herran istumassa ylhäällä valtaistuimella, korkealla ja korotettuna, ja hänen laahustimensa täytti temppelin.

Sen yläpuolella seisoivat serafit. Heistä kullakin oli kuusi siipeä. kahdella hän peitti kasvonsa, kahdella hän peitti jalkansa ja kahden avulla hän lensi.

Ja he huusivat toinen toisillensa ja sanoivat: Pyhä, pyhä, pyhä, on sota joukkojen HERRA. Koko maa on täynnä hänen kirkkauttaan.

Ja oven pylväät järkkyivät hänen äänestänsä, joka kuului, ja huone täyttyi savulla.

Silloin sanoin minä: Voi minua, sillä minä tuhoudun, koska olen mies, jolla on saastaiset huulet, ja asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet, sillä minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, sotajoukkojen HERRAN.

Silloin lensi yksi serafeista luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta.

Ja hän laski sen suuni päälle ja sanoi: Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi. Sinun vääryytesi on otettu pois, ja sinun syntisi on puhdistettu.

Myös minä kuulin Herran äänen sanovan: Kenet minä lähetän, ja kuka menee puolestamme? Silloin minä sanoin: Tässä minä olen, lähetä minut.

52   Kumartakaamme päämme.

53   Kaikkein armollisin Herra, ota nämä sanat ja voikoon meidän sydäntemme ajatukset olla Sinulle otollisia. Voikoon suuri Pyhä Henki siirtyä puhujan huuliin ja kuulijan korviin, ja voikoon se yhdessä tuoda kunnian Sinun Nimellesi Sinun Sanasi kautta, sillä me pyydämme sitä Jumalan kirkkaudeksi. Aamen.

Voitte istuutua.

54   Tulen nyt tarkkaamaan sitä, että meillä olisi paljon aikaa rukouspalvelua varten. Kuunnelkaa nyt tarkasti, kun yritän puhua siitä näiden muutamien Kirjoitusten ja muistiinpanojen mukaan, joita olen kirjoittanut tänne. Joskus, kun en ole väsynyt ja lopussa, en kirjoita muistiin Raamatunpaikkaa, jotta muistaisin sen. Mutta viime aikoina on ollut niin, että en voi palauttaa sitä mieleeni. Niinpä kirjoitan sen muistiin tänne, jotakin pientä, kuten jonkun tietyn Kirjoituksen ja tiedän, mitä se merkitsee, ja voin jatkaa siitä eteenpäin.

55   Haluan puhua aiheesta: Vaikutus.

56   No niin, tiedättekö, on olemassa joku, johon te teette vaikutuksen. Teidän elämänne on kirje, jota kaikki ihmiset lukevat. Sen vuoksi, jos teidän elämänne ei ole todistuksenne mukaista, tai mieluumminkin teidän todistuksenne ei ole teidän elämänne mukaista, silloin te panette kompastuskiven jonkun tielle, sillä joku tarkkailee teitä. Joku pieni lapsi tarkkailee äitiään, tarkkailee isäänsä.

57   Tässä joitakin vuosia sitten luin pienen artikkelin, suunnilleen joulun aikana, joka oli… joka lämmitti murheellista sydäntäni. Kun eräs mies oli ollut ulkona, ja hän oli hyvä mies, eikä hän itse asiassa ryypännyt. Mutta hän oli ollut ulkona, joulun tienoissa, ja vieraillut virkaveljiensä luona, ja he kaikki sanoivat hänelle: “John, otahan nyt pieni ryyppy”, ja kulkiessaan talosta taloon hän sai liian paljon. Ja hänen täytyi mennä takaisin kotiin. Hänellä oli mukanaan pieni poikansa. Ja kulkiessaan erään puiston halki hän kaipasi tuota pientä poikaa. Ja hän kääntyi ympäri katsomaan, ja tuo pieni poika heilui laidasta laitaan. Ja isä odotti, kunnes tuo pieni poika saavutti hänet.

58   Hän sanoi: “Miksi sinä kuljet ympäri koko puistoa, poikani? Mikä saa sinut kävelemään sillä tavalla?”

59   Hän sanoi: “Isä, minä yritän kävellä sinun jalanjäljissäsi.” Ja niin se on. Näettehän? Tuo pieni…

60   Tuo mies istuutui ja otti tuon pienen pojan käsivarsilleen. Hän sanoi: “Jumala, anna minulle anteeksi. Minä haluan kävellä suoraan, niin että jäljessäni tuleva poikani voisi kävellä suoraan.”

61   Ja samalla tavalla me haluamme tehdä kristittyinä. Me haluamme vaeltaa kuin kristityt, elää kuin kristityt, puhua kuin kristityt.

62   Monia vuosia sitten, kun heillä oli orjuus voimassa Etelävaltioissa, Kentuckyssa ja Alabamassa ja siellä, mistä minä tulen. Heillä oli tapana ottaa värillisiä ja myydä heitä huutokaupassa, aivan samalla tavoin kuin te myytte käytettyjä autoja, tai jotakin muuta. Uskon, ettei kenenkään tulisi olla orja. Jumala teki ihmisen, mutta ihmiset tekivät orjan. Ja kauppiailla oli tapana kulkea ohitse ja ostaa heitä, aivan samalla tavoin kuin te ostaisitte käytetyn auton, ja he saivat heistä kauppakirjan, ja niin edelleen. Se oli hirvittävä asia.

63   Niinpä eräänä päivänä siellä tuli ostaja, kaupanvälittäjä, eräälle vanhalle maatilalle, jossa oli paljon orjia. Ja hän sanoi: “Kuinka monta orjaa sinulla on?”

“Oi”, hän sanoi, “luulisin, että heitä on siellä noin sataviisikymmentä.”

Hän sanoi: “Voisinko mennä tutkimaan heitä?”

Hän sanoi: “Tietenkin, tee niin kuin haluat.”

64   Niinpä hän meni sinne ulos katsomaan noita orjia. Ja kun hän katseli ympärilleen, hän pani merkille, kuinka nuo miehet aina olivat siellä niin surullisia. He, nämä buurit toivat heitä Afrikasta ja purkivat orjalastinsa siellä Kuubassa ja sitten lähettivät heidät tänne etelään ja myivät heidät orjiksi. Ja he tiesivät, etteivät he koskaan tulisi menemään takaisin kotiin. He tiesivät, etteivät he enää koskaan näkisi isiään, äitejään, lapsiaan, miehiään, vaimojaan ja niin edelleen. He olivat joutuneet olosuhteiden uhreiksi, joka ei johtunut heistä itsestään. Ja täällä he olivat, poissa kotoaan ja surullisina. Ja joskus heidän täytyi piiskata heitä, samalla tavoin kuin he tekevät eläimille, karjalle, härille, hevosille, ja niin edelleen, saadakseen heidät työskentelemään.

65   Ja tämä kaupanvälittäjä pani merkille, että siellä oli eräs nuori orja, jota heidän ei tarvinnut lyödä. Hänen leukansa ja rintansa olivat pystyssä ja hän todella hoiti hommansa koko ajan. Heidän ei tarvinnut tehdä hänelle mitään. [Veli Branham napsauttaa sormiaan.] Hetkessä hän oli tehnyt työnsä. Niinpä tämä kaupanvälittäjä sanoi tälle orjien omistajalle: “Haluaisin ostaa tuon orjan.”

Hän sanoi: “Oi, ei.” Hän sanoi: “Hän ei ole myytävänä.”

66   Hän kysyi: “Mutta miksi hän ei ole myytävänä?” Hän sanoi: “Mitä sinä teet? Mikä saa hänet toimimaan tuolla tavalla?” Hän kysyi: “Onko hän muiden pomo?”

Hän sanoi: “Oi, ei ole. Hän on orja.”

Hän sanoi: “Ruokitko sinä häntä eri tavalla kuin muita?”

67   Hän sanoi: “Ei, he kaikki syövät yhdessä siellä parakeilla.” Hän sanoi: “Hän on vain orja.”

68   Hän sanoi: “Mutta mikä saa hänet toimimaan eri tavalla kuin he muut?

69   Hän sanoi: “Tiedätkö, myös minä usein ihmettelin sitä, kunnes sain selville, että siellä kotimaassaan, Afrikassa, mistä he tulevat, hänen isänsä on erään heimon kuningas. Ja vaikka hän onkin vieras ja kaukana kotoaan, hän tietää kuitenkin olevansa kuninkaan poika ja käyttäytyy sillä tavalla.” Oi!

70   Mitä tulisi kristittyjen tehdä? Me olemme Kuninkaan poikia ja tyttäriä. Vaikka me olemmekin vieraita, käyttäytykäämme niin kuin pojat ja tyttäret. Naiset, antakaa hiustenne kasvaa. Lakatkaa käyttämästä noita moraalittomia vaatteita, joita te käytätte, ja lakatkaa noiden asioiden tekeminen. Miehet, palatkaa takaisin siihen, millainen miehen tulisi olla. Alkakaa, käyttäytykää niin kuin Jumalan pojat ja tyttäret. Te olette täällä vieraita, mutta muistakaa, me olemme Kuninkaan poikia.

71   Näettekö, millainen vaikutus tuolla miehellä oli heihin muihin. Hänen moraalinsa piti muidenkin toivon korkealla.

72   Me näemme, että tämä kuningas Ussia oli paimenpoika, profeetta Jesajan päivinä. Jesaja oli profeetta.

73   Profeetoiksi synnytään. Heidän päälleen ei vain lasketa käsiä ja tehdä heistä profeettoja. He ovat syntyneet sellaisiksi, Jumalan ennalta määrääminä. “Lahjat ja kutsumukset ovat ilman parannuksen tekoa.” On olemassa profetian lahja seurakunnassa, ja se täytyy kahden tai kolmen arvostella, ennen kuin tuota ääntä tulee koskaan edes kuulla seurakunnan keskuudessa, mutta se on vain profetian lahja. Mutta profeetta on täydellisesti säädetty NÄIN SANOO HERRA kanssa, aina lapsuudesta alkaen.

74   Jesaja oli Herran profeetta, ja hänet oli viety temppeliin. Ja hänellä oli… Tällä Ussialla, tällä nuorella paimenpojalla, oli suuri vaikutus tähän nuoreen profeettaan. Koska Ussia, 2. Aikakirja 26, kertoo meille, että hänestä tuli Israelin kuningas, kun hän oli vain kuusitoistavuotias. Hänen isänsä Amasja kuoli, ja hän otti hänen paikkansa hallitsijana, niin kuin oli tapana, että poika seuraisi isäänsä kuninkaana. Ja he tekivät hänestä kuninkaan, kun hän oli vain kuusitoistavuotias. Ja hänen isänsä Amasja oli suuri mies. Hän oli jumalinen mies. Ja koska hänellä oli jumaliset vanhemmat, se sai hänet tekemään asioita, jotka olivat oikein, koska hänen isällään oli ollut vaikutus häneen. Näettekö?

75   Tänään, kuinka te voitte odottaa, ettei meillä tulisi olemaan lisää Oswaldeja ja Jack Rubyja. Katsokaa… Lähdin motellistani hetki sitten, ja sellainenkin joukko juopuneita kalifornialaisia oli siellä ulkona. He makasivat siellä ulkona, nuo naiset alasti riisuttuina, vain pienen pieni rihma ympärillään, tai jotakin sellaista, siellä ulkona. Ja miehet joivat viskiä jäillä ja touhusivat ja kaatuilivat uima-altaan ympärillä. Kuinka te voitte odottaa heidän lapsiensa, noiden nuorten, jotka siellä leikkivät ympäri pihaa, olevan mitään muuta kuin Oswaldeja tai jotakin sen kaltaista? Se johtuen siitä vaikutuksesta, joka on pantu heidän eteensä.

76   Oi, Amerikka on ydintään myöden mätä. Se on niittävä sitä, mitä se on kylvänyt. Oikeudenmukainen Jumala ei voi antaa sen selvitä mitenkään muuten.

Te sanotte: “Etkö sinä ole amer…”

77   Minä, tietenkin olen amerikkalainen. Taistelukentillä Saksassa ja Japanissa, siellä on amerikkalaisten hautoja kaikkialla, joissa on minun sukulaisiani, Branhameita. Ja jos minun täytyisi lähteä, antaisin elämäni sen puolesta.

78   Mutta sallikaa minun sanoa teille jotakin. Me tarvitsemme heräämistä, tämä kansakunta tarvitsee sitä. Ne asiat, joita meillä kerran oli, ne me olemme kadottaneet ja me yritämme elää sen maineen perusteella, mitä joku muu on tehnyt. Me tulemme korjaamaan sen sadon. Jumala pani Israelin, oman sydämensä mukaisen kansan, Hän pani heidät niittämään sadon. Myös me tulemme niittämään sen mukaan kuin, mitä me teemme. Meillä ei ole edessämme mitään muuta kuin sadonkorjuu. Me olemme menneet armon rajan ylitse, eikä jäljellä ole muuta kuin sadonkorjuu. Merkitkää se Raamattuihinne. Minä olen vanha mies. Mutta merkitkää se muistiin ja nähkää, onko se totta vai ei. Ehkä kun minä olen mennyt pois, ja aikaa on kulunut ja kulunut, te tulette näkemään, että nuo sanat ovat totta. Me tulemme saamaan sen. Meidät on punnittu ja todettu vajaiksi, eikä ole mitään tietä ulos siitä. Oikein. Me olemme ylittäneet tuon rajan. Teidän on joka kerta niitettävä se, mitä te kylvätte.

79   Samoin oli tämän nuoren miehen kohdalla, tällä nuorella kuninkaalla oli sellainenkin vaikutus tähän nuoreen profeettaan. Ja hän nojasi tämän profeetan käsivarteen, koska hän tiesi, että hän oli profeetta. Ja hän piti häntä luonaan koko ajan vaikuttuakseen hänen Jumalalta saamista näyistä ja niin edelleen, jotta hän tietäisi, miten johtaa kuningaskuntaansa.

80   Ja se teki hänestä suuren miehen. Hän jätti huomiotta tuon päivän politiikan ja yleisen mielipiteen ja palveli Jumalaa totisella sydämellä. Senkaltaisen presidentin me tarvitsemme. Senkaltainen johtaja tarvitaan johtamaan mitä tahansa kansaa missä tahansa. Hänen kuningaskuntansa oli Salomonista seuraava. Ei ollut mitään… Jumala vain siunasi häntä eikä pidättänyt mitään siunausta, koska hän palveli Häntä.

81   Ja tästä oli suurta apua nuorelle Jesajalle, kun hän näki, kuinka Jumala siunasi niitä, jotka olivat uskollisia Hänen Sanallensa. Ei ole väliä sillä, kuinka vaikeata oli pysyä uskollisena tuolle Sanalle. Ja se on esimerkki myös meille tänä päivänä, pysyä uskollisena Sanalle. Ja sillä oli suuri vaikutus häneen.

82   Nyt, hän istutti viinitarhoja ja kasvatti karjaa, ja hänellä oli kaiken kaltaisia laumoja ja viinitarhoja. Jos haluatte, niin voitte lukea siitä sieltä 2. Aikakirjan 26. luvusta ja muista eri paikoista Kirjoituksessa, jotka puhuvat Ussiasta. Hän oli suuri mies. Hän rakasti ulkoilmaelämää ja hän oli hyvin hieno mies! Jumala siunasi kaiken, mitä hän teki. Se vain menestyi, ja sitä vain jatkui. Eikä mikään pakanakansa vaivannut häntä. He pelkäsivät häntä, koska hän palveli Herraa Jumalaa, joka oli hänen kanssaan. Ei siksi, että he olisivat pelänneet hänen sotavoimaansa, vaan he pelkäsivät sitä Jumalaa, jota hän palveli.

83   Se meidän tulisi muistaa. “Jumalaamme me luotamme”, sanotaan dollarissamme, mutta joskus ihmettelen sitä.

84   No niin, mutta kaikki tämä tapahtui, ja se esitetään täällä esimerkkinä. Haluaisin vetää tästä sen johtopäätöksen tänä iltapäivänä näyttääkseni, kuinka Jumala voi siunata miestä ja tehdä hänestä suuren miehen. Mutta, tiedättekö, kun tämä kuningas tunsi itsensä varmaksi, hän tunsi olevansa täydellisesti ankkuroitu ja hän ajatteli, ettei koskaan voinut langeta, ja hän ylpistyi. Silloin hän putosi. Silloin kuka tahansa tulee putoamaan.

85   Mielestäni se on tänään vikana monilla meistä: me ylpistymme. Uskon, että se saa organisaatiot tekemään se, minkä he tekevät. He yrittävät saada paremman luokan, niin kuin he sitä kutsuvat: “Älykkäämpiä, paremman luokan ihmisiä”, niin kuin he ajattelevat. Miehet, omissa… Heidän kaikilla saarnaajillaan on keskikoulu- ja yliopistokoulutus, heille opetetaan kaksi tai kolme vuotta psykologiaa. Heille tehdään älykkyyskoe ja heiltä otetaan aivokäyrät ja kaikenlaista, jotta nähtäisiin, sopivatko he johonkin tapaukseen, ja joskus he eivät tiedä Jumalasta sen enempää kuin kaniini lumikengistä. Niin se on. Oikein. Tuollaisella älykkyydellä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. On kyse Pyhän Hengen voimasta, eikä se ole teidän mielessänne vaan sydämes­sänne. Oikein. Mutta katsokaahan, me… He tulivat ylpeiksi. “Meidän, me käymme kaupungin parhaassa kirkossa. Me kuulumme ensimmäiseen kirkkoon. Me kuulumme siihen, missä kaupunginjohtaja käy. Me kuulumme tähän.”

86   Ja kaikki nämä asiat siellä, näettekö, mitä siellä on, ja sitten ihmiset yksinkertaisesti eivät siedä Sen kuulemista. He vain ajattelevat, että te olette jokin hirvittävä henkilö. Mutta mistä siinä on kysymys, on se, että siellä ei ole mitään paikkaa, mihin Siemen voisi ankkuroitua. Siellä ei ole minkäänlaista kasvualustaa Sille, pelkkää kalliota. Se ei koskaan juurru. “Linnut lentävät ympäri ja noukkivat ne pois”, sanoo Raamattu.

87   Mutta kun tämä kuningas ylpistyi ja tunsi olonsa turvatuksi, hän ylpistyi.

88   Olen pannut monta kertaa merkille, kun näemme joidenkin ihmisten, evankelistojen tulevan siihen pisteeseen, että heitä syytetään monista asioista, kuten juomisesta ja niin edelleen, ja ehkä jotakin siitä on tottakin. Mutta minun mielestäni siinä on kysymys siitä, että he rakentavat ympärilleen pienen kuningaskunnan ja ajattelevat ihmisten rakastavan heitä siinä määrin, ettei ole mitään mahdollisuutta… Nuo ihmiset, he voivat tehdä mitä tahtovat ja ajatella: “Eivät nuo ihmiset siitä välitä.”

89   Ehkä eivät ihmiset, mutta entä Jumala? Se jää meiltä näkemättä. Jumala on Se, joka näkee. Näettekö? Jumala tietää sen. Kun te näette Totuuden ja Valon ja hylkäätte Sen, Jumala tietää, mitä te olette tehneet. Te ette tule koskaan menemään yhtään pidemmälle, ennen kuin tulette suoraan takaisin tuohon samaan pisteeseen uudestaan. Te ette voi ylittää sitä. Teidän täytyy tulla takaisin suoraan siihen paikkaan, missä te jätitte Sen.

90   Niinpä hän ylpistyi mielessänsä ja tuli niin itsevarmaksi, ja kaikkea, niin suuresti, että hän yritti ottaa saarnaajan paikan. Hän yritti mennä ja uhrata suitsuketta, kuten me tiedämme Raamatun kertovan siitä, polttaakseen suitsuketta, joka tehtävä kuului vain leeviläisille, papille, joka oli voideltu tekemään tuo työ. Hän yritti ottaa hänen paikkansa.

91   Ja tässä meillä on tämän kuninkaan vaikutus, joka saa ihmiset ymmärtämään, että tämä lihallinen toinen toisemme jäljittely tänään ei ole Herrasta. Teitä ei ole tarkoitettu sitä varten. Te ette tule koskaan ottamaan toisen miehen paikkaa, eikä toinen mies voi ottaa teidän paikkaanne. Löytäkää paikkanne ja pysykää siinä. Näettekö?

92   Hän ajatteli: “Hyvä on, nyt minä… Jumala siunatkoon, minä olen kuningas, ja Herra on ollut minulle hyvä. Minä voin tehdä tämän. Minun on tehtävä tämä. Tämä on minun palvelutehtäväni.” Ja me näemme, että hänen jatkaessaan sillä tavoin ja yrittäessään tehdä niin, hän astui yli sen, missä Jumala oli häntä siunannut.

Jos olet hyvä maallikkojäsen, ole hyvä maallikkojäsen.

93   Jos olet hyvä perheenäiti, jos Jumala on siunannut sinua perheenäitinä ja tehnyt sinusta uskollisen ja totisen, sisar, jatka vain olemalla sellainen. Älä ala ajatella, että Jumala kutsui sinut saarnaajaksi tai diakoniksi tai joksikin muuksi.

94   Ja te miehet, tehkää samoin. Missä tahansa Jumala on siunannut teitä, pysykää siinä, koska siihen Hän on teidät asettanut. Tehkää vain sitä, mitä Hän käskee teidän tehdä, ja katsokaa, missä Hän siunaa teitä.

95   Mutta älkää koskaan yrittäkö astua… Se on lähtökohtana helluntailaisilla. Kun rouva McPherson… Kun luin kirjaa hänestä… En ollut saarnaaja hänen aikanaan. Ja he sanoivat siinä: “Kun hän käveli puhujanlavalle näissä siipien kaltaisissa”, tai tiedättehän, senkaltaisessa viitassa, “niin jokainen naissaarnaaja käytti samanlaista. Joka ainoa heistä kantoi Raamattuaan samalla tavalla kuin rouva McPherson.”

96   Oletteko koskaan kuunnelleet näitä radio ohjelmia? Jokainen sanoo: “Herra siunatkoon sinua, todella hyvin, kaveri”, samalla tavoin kuin Billy Graham. Se on lihallista jäljittelyä.

97   Luin Martin Lutherin historiaa. Ja siellä sanottiin: “Ei ollut mikään salaisuus, että Martin Luther saattoi protestoida katolista kirkkoa vastaan ja selvitä siitä, vaan se että hän piti päänsä kaiken sen fanaattisuuden yläpuolella, joka sitä seurasi.” Oikein.

98   Pitäkää itsenne puhtaina ja kirkkaina kutsumuksellenne. Pysykää Jumalan Sanan kanssa älkääkä siitä liikahtako. Ja pysykää kutsumuksessanne. Jos Hän antoi teille työn täällä ulkona maanviljelijänä, viljelkää maata hyvin. Jumala siunaa teitä siinä. Ja maksakaa kymmenyksenne, ja mitä se sitten onkin, teidän uhrinne, auttaaksenne palvelustehtävää menemään eteenpäin. Jos Hän teki teistä mekaanikon ja siunasi teitä siinä työssä, pysykää siinä ja kiittäkää Häntä siitä. Näettekö? Pysykää vain siinä, mihin Jumala teidät kutsuu.

99   Me huomamme tässä vaikutuksen. Ja sitten kun häntä yritettiin oikaista, pappi juoksi hänen peräänsä ja sanoi: “Hei! Hetkinen! Sinua ei ole kutsuttu siihen.” Oi, kuinka hän suuttuikaan! Hän oli valmis katkaisemaan häneltä pään pois.

100   Katsokaa, se on toinen asia, joka meidän täytyy tietää. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon Jumala on siunannut teitä, teillä ei ole mitään oikeutta nuhdella Herran voideltua tai sanoa mitään heitä vastaan. Oikein. Jumala on se, joka huolehtii siitä. Jos he tarvitsevat nuhtelua, he ovat Hänen lapsiaan, jättäkää te heidät rauhaan. Teidän ei oleteta tekevän sitä. Näettekö?

101   Ja kun te sanotte ihmisille heidän synneistänsä ja sanotte, että he ovat tekemässä väärin: “Tulkaa ulos! Älkää yrittäkö päästä taivaaseen jonkin organisaatio järjestelmä avulla tai jollakin.” Voi hyvänen aika, he, he melkeinpä räjähtävät. Niin he tekevät. He haluavat löytää teistä jotakin vikaa. He eivät halua edes istua ja kuunnella teitä. He nousevat ylös ja menevät ulos, käyttäytyvät huonosti ja toimivat aivan miten sattuu. Katsokaahan, ensinnäkin se osoittaa jo huonoa kasvatusta, huonoja käytöstapoja. Varmasti osoittaa.

102   Mutta me näemme, että tämä kaveri oli ottanut tuon asenteen tehdessään sen, mitä hän teki. Mitä tapahtui hänelle? Herra iski häntä spitaalilla juuri siellä rakennuksessa. Mistä spitaali on esikuva? Synnistä, epäuskosta. Ei ole mitään muuta syntiä kuin epäusko. “Hän, joka ei usko, on jo tuomittu.” Ja epäusko on ainoa synti, mitä on olemassa.

103   Saarnasin kerran eräässä metodistikirkossa ja sanoin: “Tupakoiminen ei ole synti. Aviorikos ei ole synti. Herran Nimen turhaan lausuminen ei ole synti.”

104   Se oli liikaa eräälle sisarelle. Hän nousi ylös ja sanoi: “Pyydän sinua sanomaan minulle, pastori Branham, mikä on syntiä?”

Minä sanoin: “Epäusko.”

105   Te teette noita asioita, koska te ette usko. Niin se täsmälleen on. Siitä syystä te kieltäydytte vaeltamasta Sanan Valossa, koska te ette usko Sanaa. Se tekee teistä uskomattoman.

106   Eräs mies sanoi minulle: “En välitä siitä, kuinka monia tapauksia voit näyttää, ja kuinka monia tapauksia joku lääkäri voi näyttää erilaisista parantumisista, niin minä en usko parantumiseen. Se ei ole niin.”

107   Minä sanoin: “Tietenkään et, sitä ei lähetetty uskomattomia varten. Se lähetettiin vain niille, jotka uskovat.”

108   Se on vain uskovaisia varten. Hän sanoi: “Hänelle, joka uskoo, kaikki asiat ovat mahdollisia.” Ei hänelle, joka ei usko.

109   Yksi hitunenkin epäuskoa Jumalan Sanaa vastaan, ja te pysytte Taivaan Valtakunnan ulkopuolella. Se vei Eevan ulos. Se aiheutti kaikki nämä vaikeudet, vain kerran vääristää Sanaa, vain aivan vähän. Teidän täytyy pysyä tarkasti sen kanssa, mitä Se sanoo.

110   Nyt me näemme, miten tämä mies tuli kopeaksi, paisui ja hänen kasvonsa muuttuivat punaisiksi, ja hän kääntyi ympäri ja sanoi noille papeille, ja hän oli samassa spitaalinen. Häntä lyötiin juuri siellä hänen ollessa raivon vallassa. Hän ei koskaan selvinnyt siitä. Miksi? Koska hän ei uskonut sitä Jumalan Sanaa, jota hänelle yritettiin sanoa.

111   Siinä on todellinen esimerkki, juuri siinä. Pankaa merkille. Hän ei uskonut ja oli vihoissaan. Häntä lyötiin pitaalilla, ja hän kuoli oman kotinsa ulkopuolella. Hänen ei enää koskaan sallittu päästä kuninkaan palatsiin. Hänen poikansa täytyi ottaa hänen paikkansa ja auttaa parhaansa mukaan, ja hän jäi siihen tilaan, kunnes hän kuoli. Katsokaahan nyt, hän ei koskaan parantunut siitä.

112   Jeesus sanoi: “Yksi Sana sitä vastaan, eikä sitä tulla koskaan antamaan anteeksi”, yksi Sana, “ei tässä maailmassa eikä tulevassa.” Se on anteeksiantamatonta. Niinpä te näette, miksi maailma on valmis tuomiolle. Suuria evankelistoja ja asioita, jotka ovat peittäneet maan Evankeliumilla, on naurettu, heistä on tehty pilaa, ja kaikkea muuta. Mitään ei ole jäljellä. Ei ole mitään tietä, mitä pitkin se koskaan voisi tulla takaisin. He ovat pilkanneet Pyhää Henkeä ja tehneet pilaa Siitä, ja kaikkea muuta. Ja he ovat… Eikä ole olemassa mitään tietä, mitä pitkin he koskaan voisivat tulla takaisin. Siitä täytyy maksaa. Siitä ei ole mitään ulospääsyä. Jumala on oikeudenmukainen. Se olisi vastoin Hänen oikeudenmukaisuuttaan, vastoin Hänen olemustaan, vastoin sitä, millainen Hän on. Ja nyt siitä täytyy maksaa.

113   Niinpä tämä kuningas, ei ole väliä sillä, kuinka paljon Jumala rakasti häntä, kuinka suuri mies hän oli, kuinka monia arvoja hänellä oli, kuitenkin hän teki väärin ja hänen täytyi niittää sitä, mitä oli kylvänyt. Ja jokaisen täytyy tehdä niin.

114   Se oli silloin opetus tuolle nuorelle profeetalle. Se oli silloin todellinen läksy! Tästä Jesaja oppi sen, että Jumala itse määrää miehensä paikalleen. Ei miten joku toinen määrää. Jumala asettaa miehensä tehtävään, määrää hänelle paikkansa. Hänen ei tule yrittää ottaa toisen paikkaa.

115   Tuo näky, tuo asia oli niin suuri, että se ajoi tämän profeetan temppeliin rukoilemaan.

116   Ihmettelenpä tänään, kun me näemme seurakuntien kuolevan, näemme ihmisten kuolevan pois Hengestä, menevän takaisin ja palvelevan uskontunnustuksiaan, niin eikö sen tulisi ajaa uskovaiset polvilleen.

117   Se sai todellisen uskovan, uskovaksi määrätyn, profeetta Jesajan, menemään polvilleen. Hän meni temppeliin ja siellä hän alkoi rakoilla.

118   Ja temppelissä hän näki Jumalan Valtaistuimellansa, ylhäällä, korkealle korotettuna. Jumala tuli osoittamaan, mihin katsoa. Ei katsoa toinen toistaan, vaan katsoa sinne ylös, missä Hän on ylös korotettuna korkealla Valtaistuimellansa.

119   Huomioikaa nämä taivaalliset serafit, joilla oli peitteet kasvoillansa. No niin, serafit ovat uhrinpolttajia, joka on yksi korkeimmista enkelien arvoasteista. He ovat kerubeista seuraavat. Siellä olivat enkelit ja sitten serafit ja sitten kerubit. Ja serafit ovat itse asiassa uhrinpolttajia, jotka valmistavat tien, jotta syntiset voivat lähestyä. Todella korkea pyhyyden arvoaste Jumalan temppelissä.

120   Ja hän näki, kun hän oli lattialla rukoilemassa alttarilla: “Herra, minä olen mies, jolla on saastaiset huulet, ja asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet.” Ja hän teki tunnustuksensa.

121   Ja tehtyään sen hän katsoi ylös ja näki nämä Serafit. Heillä oli kaksi siipeä kasvojensa peittona ja kaksi siipeä jalkojensa peittona ja kahdella he lensivät ja huusivat: “Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala Kaikkivaltias!” Pyhä, pyhä, pyhä. Jumala on kokonaan pyhä! “Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala Kaikkivaltias!”

122   Katsokaamme tuota näkyä, jonka tämä profeetta näki ja jakakaamme se osiin. Kaksi siipeä peitti heidän kasvonsa. Ajatelkaa sitä, jopa pyhien Enkelien täytyi peittää synnittömät kasvonsa seistäkseen Jumalan läsnäolossa. Heille oli annettu siivet, joilla kätkeä kasvonsa pyhän Jumalan Läsnäolossa! Kuinka te ja minä tulemme seisomaan siellä, jos näiden Serafien täytyi käyttää siipiään, joka oli Jumalan varaama tapaa, miten he saattoivat kätkeä kasvonsa seistäkseen Hänen Läsnäolossansa ja laulaa: “Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala Kaikkivaltias”? He osoittivat kunnioitusta Hänen Läsnäolossansa!

123   Meillä ei nyt ole minkäänlaista kunnioitusta Jumalaa kohtaan. Jokainen vain ajattelee olevansa varmoja, kunnes he eivät kunnioita Jumalaa sillä tavoin kuin heidän pitäisi. Miksi? Miksi te teette tämän? Koska te ette ole tietoisia Hänen Läsnäolostansa. Siitä syystä ihmiset tekevät niin. He, he eivät tunnista Sitä. He eivät voi, he eivät voi käsittää, että he ovat Jumalan Läsnäolossa. Heidän mielensä tulevat niin vääristyneiksi ja maailman asioiden valtaamiksi, kunnes he eivät edes kiinnitä mitään huomiota Siihen. He menevät kirkkoon, varmasti. Mutta ymmärtää, että te olette Jumalan Läsnäolossa! Ei vain kirkossa, vaan missä tahansa te olettekin, te olette Jumalan Läsnäolossa.

124   Jos he voisivat tehdä samoin kuin Daavid, joka sanoi: “Minä pidän Herran aina kasvojeni edessä, sen vuoksi en horju.” Niin kauan kuin Herra oli hänen edessänsä, häntä ei voitu horjuttaa.

125   Ja kun nämä Taivaalliset uhrien polttajat pitivät siivet kasvojensa päällä ja huusivat: “Pyhä, pyhä, pyhä”, ja seisoivat Jumalan Läsnäolossa, niin mitä tuleekaan tapahtumaan syntisille ihmisille, jotka eivät halua kunnioittaa Jumalaa?

126   Te sanotte: “Mutta veli Branham, sinä juuri sanoit, että heille oli varattu kaksi siipeä.”

127   Ja teille on myös varattu jotakin: Jeesuksen Kristuksen Veri. Se on teidän peitteenne. Koska te ette seiso niin kuin Serafi, te ette seiso niin kuin Kerubi, te ette seiso niin kuin Enkeli, vaan te seisotte niin kuin lunastettu Jumalan poika tai tytär tämän Veren kautta. Teillä ei tarvitse olla tällaisia siipiä, jollaiset heillä oli. Ne ovat erikoispeitteitä heitä varten tuossa Läsnäolossa. Mutta teillä on peitteenä Jeesuksen Kristuksen Veri voidaksenne seistä siellä. Nyt kuinka… No niin, te, jos teillä on tuo Veri, silloin te kunnioitatte Jumalaa, te rakastatte Jumalaa, te arvostatte Jumalaa, ja Jumala on Sana.

128   Nyt huomatkaa, he peittivät kahdella siivellä jalkansa. Mitä se tarkoittaa? Nöyryyttä Jumalan edessä, Hänen Läsnäolossansa.

129   Niin kuin Mooses palavan pensaan ääressä otti pois kenkänsä, kun hän kuuli Hänen sanovan: “Minä Olen se, mikä Minä Olen.”

Paavali, matkallaan Damaskoon, lankesi kasvoilleen.

130   Johannes, kun hän näki Jumalan Hengen Jeesuksen yläpuolella, hän sanoi: “Minun tarvitsee tulla Sinun kastamaksesi, ja miksi Sinä sitten tulet minun tyköni?”

131   Tässä on hyvä esimerkki. Olkaa aina tietoiset pienuudestanne, ei suuruudestanne.

132   Tänään me amerikkalaiset olemme sitä niin paljon, että me yritämme ajatella olevamme jotakin suurta: “Me kuulumme johonkin suureen, johonkin suureen organisaatioon, johonkin suureen, jolla on…” Oi, jokin valtavan suuri, suuri, suuri on kaikki se, mitä me näemme.

133   Ja se on kun… Erään kerran, Raamatussa meillä on esimerkki siitä. Siellä eli eräs profeetta, Elia, joka oli mennyt erääseen luolaan. Ja Jumala yritti kiinnittää hänen huomionsa, jotta hän tulisi ulos. Ja siellä tuli tulta, savua ja pauhaavia tuulia yli vuorten, ukkosenjylinöitä, maanjäristyksiä ja ravisteluja ja kaikkea muuta. Tuo profeetta ei koskaan edes liikahtanut. Jumala ei edes ollut siinä. Mutta kun tuo hiljainen, pieni Ääni puhui, hän peitti kasvonsa ja tuli esiin. Kun tuo pieni, hiljainen Jumalan Sanan Ääni puhuu, ei mikään melu, ei meidän suuri kirkkokuntamme, ei meidän suuri jokin, vaan tuo hiljainen, pieni Sanan Ääni, joka on jätetty huomioon ottamatta. Sen pitäisi kutsua ihmistä parannukseen. Jumala on Sanassansa!

134   Kuitenkin hän peitti jalkansa, ja meidän tulee tulla tietoisiksi pienuudestamme Jumalan edessä.

135   Kolmanneksi, Hän pystyi lentämään kahdella siivellä.

136   Muistakaa nyt. Kahdella hän peitti kasvonsa Jumalan läsnäolossa ja oli kunnioittava. Toiseksi, nuo kaksi siipeä jalkojensa päällä tarkoitti nöyryyttä Jumalan edessä. Ja kolmannella siipiparilla hän pani itsensä toimintaan. Hän pystyi lentämään noilla kahdella siivellä, näettehän. Kaksi kasvojen yllä, kaksi jalkojen yllä ja lentäen kahdella, mitä se nyt oli? Kunnioitus, nöyryys ja toiminta.

137   Jumala näytti profeetalle, millainen Hänen valmistetun palvelijansa täytyy olla: kunnioittava, nöyrä ja toiminnassa. Nyt hän oli nähnyt jotakin erilaista kuin se, mitä Ussia tuotti. Hän oli näyttämässä profeetalle, millainen hänen täytyi olla, ei Ussian kaltainen, vaan näiden Taivaallisten Kerubien kaltainen. Ja eikä teidän tule katsoa kuninkaaseen, maalliseen kuninkaaseen… Katsokaa Taivaalliseen, yläpuolelle kaikkia Taivaita korotettuun, ja Hänen laahustimensa täyttivät Taivaat.

138   Me näemme, että Hän antoi siellä hänelle jotakin, mihin katsoa, jotta se vaikuttaisi häneen eri tavalla kuin se, mihin hän oli katsonut ja ajatellut: “Mies, joka palveli Jumalaa, menestyi, ja kaikki oli hienosti.” Mutta Jesaja katsoi ihmiseen.

139   Ja ihminen on alun alkaen epäonnistunut. En välitä sitä, kuka hän on. “Hän on syntynyt synnissä, muodostunut vääryydessä, tullut maailmaan puhuen valheita”, joten hän on täydellisesti epäonnistunut. En välitä siitä, onko hän piispa, paavi, vanhin tai mitä hän saattaakin olla. Hän on epäonnistunut alusta alkaen, ja älkääkå koskaan katsoko ihmiseen. Ei ole väliä sillä, “vaikka hän siirtäisi vuoria uskolla ja antaisi kaikki tavaransa köyhien ruokkimiseksi.” Katsokaa yhä Jeesukseen Kristukseen. Hän on Se. Katsokaa Häneen, älkää johonkin ihmiseen.

140   Me näemme nyt, kuinka Hän tässä näytti, minkälainen Jumalan palvelijan täytyy olla, miten hänen täytyy olla nöyrä, kunnioittava ja toiminnassa.

141   Alkakaa toimia? Monet meistä voivat olla nöyriä, monet meistä voivat olla kunnioittavia, mutta on vaikeata saada heitä toimimaan.

142   Mutta nyt me huomaamme, että Jumala näytti, kuinka Hän valmistaa palvelijansa, millainen hänen täytyy olla. Nuo Kerubit, tai Serafit, olivat Jumalan palvelijoita.

143   Pankaa merkille, samalla tavoin kuin tuo nainen kaivolla, kun hänen odottaessa Kirjoituksen täyttymistä. Me puhuimme hänestä kaksi tai kolme kertaa tällä viikolla. Hän odottaessa sen täyttymistä. Tuo tyttö, niin pitkälti kuin tiedämme, ei käynyt kirkossa. Hän luultavasti… He olivat niin kaukana Sanasta, joksi he kutsuivat uskontunnustuksiaan ja asioitaan. Niin kuin Jeesus sanoi: “Te olette ottaneet omat perinteenne ja tehneet Jumalan Sanan tehottomaksi.”

144   Suunnilleen samoin on tänäänkin. Uskontunnustukset ja asiat, joita me olemme opettaneet, ovat panneet Jumalan Sanan pois toiminnasta. Sana ei voi tulla esiin. Ja kun sanotaan asioita, jotka ovat totta, he ovat niin täynnä jotakin muuta, etteivät he voi nähdä Sitä.

145   Muistakaa, tuo Ääni ei tule kummittelemaan vain teille täällä. Tämä ääninauha menee kaikkialle yli maailman. Minä en puhu ainoastaan teille täällä. Mutta jos täällä on joku, joka tarvitsee sitä, niin hyvä on, silloin se on teitä varten. Näettehän? Mutta muistakaa, että tuo Ääni tulee kummittelemaan teille, niin kauan kuin te elätte. Kuolemanne päivänä Se tulee kummittelemaan teille. Totelkaa Sitä! Tulkaa takaisin!

146   Meidän perinnäissääntömme ovat ottaneet Jumalan Sanan paikan ja tehneet Siitä tehottoman. Jumalan Sana on tuotu julki, ja ihmiset vain seisovat ympärillä ja sanovat: “No niin, se on mielestäni aika hyvä.” Näettekö? Voi hyvänen aika! Sen tulisi sytyttää sielunne tuleen. Sen tulisi tehdä jotakin, mutta se ei tee. Se ei tee sitä. Me näemme jumalan…

147   Kun tämä nainen… Nuo papit ja asiat, luultavasti hän ei käynyt kirkossa, koska hän ei nähnyt mitään syytä käydä siellä, tai jotakin sellaista. Mutta hän oli lukenut Kirjoituksia. Sillä pankaa merkille, kun Hän kertoi hänelle, mikä hänen vaikeutensa oli, hän nopeasti tiesi sen ja sanoi: “Mutta me tiedämme, että Sinun täytyy olla profeetta. Meillä ei ole ollut profeettaa satoihin vuosiin. Mutta Sinun täytyy olla profeetta, sen me tiedämme.” Näettekö nyt, mielestäni hän ajatteli…

148   Jos otatte tuon alaviitan siellä ja luette sen Raamatustanne, se vie teidät takaisin “Profeettaan”, joka oli Kristus.

149   Hän sanoi: “Me tiedämme… Sinun täytyy olla profeetta. Me tiedämme, että Messias, kun Hän tulee, niin tämän asian Hän tulee tekemään. Tästä Hänet tullaan tunnistamaan.”

Ja Jeesus sanoi: “Minä olen Hän, joka puhuu sinulle.”

150   Hän alkoi toimia. Hän ei voinut kestää pidempään. Se asia, jota he odottivat, oli maan päällä juuri silloin, ja hän näki Sen. Ei ollut väliä sillä, kuinka huonossa tilassa hän oli, prostituoitu, tai sen kaltainen nainen… Miehet kadulla eivät edes kuuntelisi häntä. Eivätkä he kuuntelisi tänäänkään. Mutta pysäyttäkääpä hänet, miten te voisitte tehdä sen? On kuin talo palaisi kovalla tuulella. Te ette voisi sammuttaa sitä. Tuli alkoi palaa hänen sydämessään.

151   Hän sanoi: “Tulkaa, nähkää Mies, joka kertoi minulle ne asiat, joita olen tehnyt. Eikö tämä ole itse Messias?” Ja se pysyi myös, eikä Jeesuksen tarvinnut tehdä sitä enää toista kertaa. Ihmiset uskoivat Jeesusta hänen todistuksensa tähden. Näettekö? Mitä se sai aikaan? Hän oli nöyrä, kunnioittava ja toiminnassa. Hän alkoi toimia, kun hän oli nähnyt tuon asian tapahtuvan.

152   Hänen merkeillään tulisi olla tänäänkin vaikutusta. Nämä tälle päivälle luvatut merkit, luvattu Sana, joka on varattu tätä päivää varten, nähdä Jumalan täyttävän sen, mitä Hän sanoi tekevänsä, sen tulisi tehdä jotakin meille. Mutta se ei tee.

153   Aivan samoin kuin se teki noille juutalaisille. He olivat niin uskonnollisia, etteivät he ajatelleet tarvitsevansa Sitä. He, he ajattelivat että heillä oli kaikkea.

154   Ja samoin on maailman kanssa tänään. Sillä on paljon syötävää, paljon päälle pantavaa, hienoja kirkkoja, suuria paikkoja, hienosti koulutettuja saarnaajia, ja niinpä he eivät tarvitse mitään muuta. “Mutta sinä et tiedä”, sanoo Kirjoitus, “että sinä olet alaston, viheliäinen, sokea ja et tiedä sitä.” He eivät tiedä sitä. Ettekä te voi sanoa heille siitä mitään. He vain jatkuvasti kahlaavat suoraan eteenpäin sillä linjalla eivätkä anna Jumalan Sanan vaikuttaa heihin, niin että he uskoisivat Jeesuksen Kristuksen ylösnousseen ja olevan elossa tänään samana eilen, tänään ja ainiaan ja osoittaen elävänsä. He vain ovat yksinkertaisesti kuolleita. Kaikkialla. Kaikkialla minne menette, näyttää olevan samoin. Vaikkakin niin täytyi olla, tiedättehän. Hänen täytyy olla laitettu ulos seurakunnasta. Ei ole minkäänlaista tapaa etteikö niin olisi. Jumala sanoi, että se tulisi olemaan tällä tavalla. Mutta jos…

155   Antakaa sen ravistella teitä, antakaa sen ravistella teitä kunnolla. Ei ole väliä sillä, missä kansakunnassa olette, missä tahansa te olette, ketä tahansa te olette, antakaa sen herättää teidät.

156   Tuo hetki tulee ja menee, ja ennen kuin huomaattekaan, te sanotte: “Mutta minä ajattelin, että tämän olisi pitänyt tapahtua ennen Ylöstempausta.”

157   Siellä voi olla Ääni, joka vastaa, niin kuin se teki erään kerran: “Se on jo tapahtunut, ettekä te tienneet sitä.”

158   Te voitte olla ankkuroituneet johonkin seurakuntaan jossakin ja sanoa: “Olen niin turvassa kuin olla voin”, ja ennen kuin huomaattekaan, Ylöstempaus on tapahtunut. Se tulee olemaan salainen, äkillinen pois meneminen, kukaan ei tiedä siitä mitään. Maailma tulee jatkamaan suoraan eteenpäin menoaan.

159   Samalla tavoin kuin Nooan mennessä arkkiin. Te muistatte, että sen jälkeen kun Nooa meni sisälle arkkiin, hän istui siellä seitsemän päivää, sen jälkeen kun Jumala sulki oven. Jumala sulki oven, ja Nooa istui arkissa seitsemän päivää, ennen kuin mitään tapahtui.

160   Ja armon ovi tullaan sulkemaan vasten kasvojanne, ja se voi jo olla suljettu. Ja vain ajatelkaa sitä, ihmiset tulevat jatkamaan eteenpäin ja saarnaavat, ihmiset ajattelevat pelastuvansa, panevat nimensä kirjoihin, liittyvät kirkkoon, huutavat ja hyppivät ylös ja alas.

161   Mutta minä olen nähnyt myös muhamettilaisten huutavan. Olen kuullut… Olen nähnyt ihmisten juovan verta ihmisen pääkallosta ja puhuvan kielillä ja tekevän kaikkia noita asioita. Se ei ole mikään merkki siitä, että te olette pelastunut. Oi, ei.

162   “Omaavat jumalisuuden muodon.” Missä on “sen Voima”, josta he puhuvat?

163   Näettekö, nuo asiat voivat tapahtua, ja aika tulee olemaan ohitse, ettekä te tule tietämään sitä. Teillä ei ole varaa ottaa sen kaltaista riskiä. Älkää tehkö sitä, ystävät. Tulkaa sisälle kun voitte. Alkaa olko näiden suurten rakennusten, joidenkin valtavan suurten organisaatioiden tai jonkun korkeasti kiillotetun oppineen vaikuttamat. Antakaa Jumalan Sanan vaikuttaa teihin. Juuri se vaikutti noihin apostoleihin. Kun he olivat nähneet Sanan julkituotuna, se vaikutti sen, että he sanoivat: “Me olemme varmat!”

164   Sitä kestää lainata uudestaan. Jeesus, Häntä seurasivat tuhansiin nousevat väkijoukot. Hän sanoi: “Heitä on liian paljon. Katsokaahan, tässä on jotakin omituista, harvat ovat kutsutut… Kyllä, monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut.”

165   Niinpä sitten kun Hän oli nähnyt nuo suuret seurakunnat, Hän sanoi: “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen Vertaan, teillä ei ole Elämää itsessänne.” Hän ei koskaan selittänyt sitä.

166   Ihmettelenpä, mitä tapahtuisi, jos Hän sanoisi sen tänään Beaumontissa? Ei ole väliä sillä, kuinka suosittu Hän oli, mitä te ajattelette lääkäreiden ja hienojen sivistyneiden ihmisten ja tiedemiesten sanovan. “Tuo mies on vampyyri. Hänhän haluaa teidän juovan Vertaan. Minkä kaltaisia… Tehän seuraatte kaikenlaisia oikkuja.”

167   Jeesus ei koskaan selittänyt sitä. Hän halusi ravistella nuo loiset irti itsestään. Oikein. Ja sitten he kaikki nousivat ylös ja lähtivät pois.

168   Sitten Hän katsoi ympärilleen noita apostoleja, joita ei oltu määrätty Elämään, mutta Hän oli valinnut heidät. Heitä ei ollut määrätty Elämään. Hän sanoi: “Mitä te tulette sanomaan, kun te näette Ihmisen Pojan nousevan ylös Taivaaseen, mistä Hän tuli?” Oi, se oli järkyttävää. Mitä Hän…

169   Nuo saarnaajat sanoivat: “Nousta ylös Taivaaseenko? Mutta tämä Mieshän syntyi täällä Galileassa. Hän syntyi Nasaretissa. Me tunnemme Hänen äitinsä ja Hänen veljensä. Me tiedämme sen kehdon, jossa Häntä keinutettiin. Me olemme nähneet Hänen lastenvaatteensa. Me olemme puhuneet Hänen äidilleen. Ja sanooko tämä Mies sitten menevänsä takaisin ylös sinne, mistä Hän on tullut? Hän tuli Nasaretista. Mitä Hän oikein sanookaan: ‘Taivaasta’?”

170   Hän ei koskaan selittänyt sitä. Yhä oli liian monia loisia. “He nousivat ylös eivätkä enää vaeltaneet Hänen kanssaan.” Näin Raamattu sanoo.

171   Sitten Hän kääntyi ympäri ja sanoi noille kahdelletoista: “Tahdotteko tekin kaikki mennä pois.”

172   Muistakaa, he eivät osanneet selittää sitä, mutta he tiesivät sen. He tiesivät Hänen olevan, he sanoivat Hänelle niin. Hän oli vaikuttanut heihin Jumalalta saaduilla vahvistetuilla merkeillänsä. Tarkatkaa nyt.

Hän sanoi noille kahdelletoista: “Tahdotteko te myös mennä pois.”

173   Pietari sanoi: “Herra, kenenkä tykö me menisimme? Sillä me olemme varmoja…” Katsokaa sitä nyt, tutkikaa sitä. Mitä se on? “Me tiedämme, mitä Sana sanoo tätä päivää varten. Me tiedämme, mitä Messiaan oletetaan tekevän, jos Hän tulee tänään. Me olemme nähneet Jumalan vahvistavan tämän asian.”

174   Hän sanoi sen myöhemmin Helluntaina. Hän sanoi: “Jeesus Nasaretilainen, Jumalan hyväksymä mies keskuudessanne, niiden asioiden perusteella, joita Hänen oletettiin tekevän. Ja te olette ottaneet Elämän Ruhtinaan ja olette ristiinnaulinneet Hänet, ja Jumala on nostanut Hänet ylös, minkä todistajia te olette.”

Pankaa merkille tässä, näettehän: “Minne me menisimme?”

175   Jeesus sanoi: “Minä valitsin teidät kaksitoista, ja yksi teistä on perkele.”

176   Ja noista tuhansista ja tuhansista siellä seisoi vain yksitoista. Yksitoista seisoi siellä. Oi! Vaikutettuja! Varmasti.

177   Tämä pieni nainen, kun hän oli vaikutettu, hän alkoi toimia. Hänen täytyi tehdä jotakin sille. Hänen täytyi kertoa jollekulle muulle.

178   Ja jokainen todella todellinen sielu, joka osuu Kristukseen, teidän täytyy kertoa Siitä jollekin.

179   Pietari, kun hän otti Häntä Hänen Sanastaan, tuona yönä siellä järvellä, kun hän näki Hänet siellä… tai tuona päivänä, niin kuin oli. He olivat kalastaneet koko yön saamatta mitään, he olivat vetäneet verkkoa edes takaisin. Se on lannistavaa aikaa, jos joku on ammatiltaan kalastaja. He olivat vetäneet verkkoa koko yön, ja hän oli myös kalastaja. Hänen isänsä oli kalastaja. Hän oli ollut tuolla järvellä koko elämänsä, ja hänen vanhempansa ja isovanhempansa olivat olleet tuolla järvellä. Ja hän tiesi, koska kuunvaihe oli oikea, ja mistä oli tuultava, ja kaikki nämä merkit. Ja hän kalasti elannokseen. Niinpä hän oli nyt kalastanut koko yön saamatta mitään.

180   Sitten he seuraavana päivänä huomasivat, he olivat sanoneet, että tämä Profeetta tulisi puhumaan siellä rannalla. Voin kuvitella, kuinka pienet naiset, ja niin edelleen, tulivat ulos pikku majoistaan tullakseen kuulemaan Häntä. Väkijoukko kasvoi niin suureksi siellä rannalla, että Hänen täytyi lainata Pietarin venettä. He olivat palanneet kalastamasta saamatta edes yhtä kalaa ja pesivät verkkojaan ja heittivät ne sinne kuivumaan. He olivat lannistuneita.

181   Ja joskus tuolla lannistavalla hetkellä, jos tarkkaatte sitä, juuri sil­loin Hän tulee lähelle. Mutta älkää olko niin sokeita, että se jäisi teiltä näkemättä. Näettekö? Kun te näette kaikkea tapahtuvan sillä tavalla, niin kuin maailmassa tänään tapahtuu, niin älkää pelätkö. Näettehän. Älkää pelätkö, muistakaa vain, Hän lupasi tulla luoksenne.

182   Ja nyt huomatkaa, kun Hän tuli, Hän sanoi Pietarille: “Mene nyt syvemmälle ja laske verkot vetämistä varten.”

183   Pietari sanoi ehkä: “En ole koskaan nähnyt tätä tehtävän aikaisemmin. En oikein tiedä. Olen kalastanut koko elämäni ajan täällä. Kaikki nämä merkit, olemme juuri kalastaneet koko yön tuossa samassa vedessä, eikä siellä ole mitään. Me emme ole saaneet yhtään mitään. “Mutta Sinun Sanastasi, Herra”, siinä se on, “minä lasken verkon. Sinun Sanasi mukaan!”

184   Te olette voineet käydä läpi jokaisen sairaalan. Veli King, he ovat saattaneet sanoa, että te tulette kuolemaan. He ovat voineet sanoa, sisar, sitä tai tätä. Minä en välitä, mitä he ovat sanoneet. “Sinun Sanasi mukaan minä lasken verkon!”

185   Kun hän oli nähnyt tuon tulevan Sanan vahvistetuksi, kun Jeesus käski häntä tekemään jotakin, hän uskoi sen ja hän laski tuon verkon sinne veteen, missä ei ollut mitään kaloja. Mutta jos Jumala sanoi niin, Hän voisi panna nuo kalat sinne aivan samalla tavalla kuin Hän pani vedet taivaille.

186   Hän voi panna parantumisen teidän ruumiiseenne. En välitä siitä, vaikka ei olisi mitään toivoa, sitä ei olisi lainkaan jäljellä. Te luotatte Hänen nostavan sen ylös viimeisinä päivinä. “Sinun Sanasi mukaan, Herra, minä lasken verkon.”

187   Se vaikutti niin tuohon kalastajaan, että hän jätti kalat ja kaiken ja seurasi Jeesusta. Sen se vaikutti, kun hän otti Häntä Hänen Sanastaan. Mitä hän sitten teki? Sanoiko hän: “Hyvä on, kiitoksia, Herra, mukavasta kalansaaliista”? Hän sanoi: “Jätä verkkosi. Tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä.” Tuo apostoli alkoi toimia.

188   Lopussa, tien päässä, kun he aikoivat ristiinnaulita hänet, tappaa hänet, hän pakeni ulos kaupungista. Ja ollessaan matkalla ulos, niin kuin historia meille kertoo, hän pakeni ulos kaupungista pelastaakseen elämänsä. Hän kohtasi Jeesuksen, joka oli tulossa takaisin sinne. Hän sanoi: “Minne sinä menet?” Tai Simon sanoi Hänelle: “Minne Sinä olet menossa, Herra?”

189   Hän sanoi: “Minä olen menossa takaisin kaupunkiin uudelleen ristiinnaulittavaksi.”

190   Simon kääntyi ympäri ja meni takaisin. Ja kun he ottivat hänet kiinni naulitakseen hänet ristille, hän sanoi: “Älkää ripustako minua sillä tavoin. Pankaa pääni alaspäin ja jalkani ylöspäin!”

191   Hän oli tullut vaikutetuksi, kun hän oli nähnyt Jeesuksen ylösnousseen kuolleista. Hän oli tullut vaikutetuksi kuollakseen, vaikutettu tekemään mitä tahansa. Hän alkoi toimia. Ei edes kuolema voinut pysäyttää sitä, Ristiinnaulitseminen ei voinut pysäyttää sitä. Hän oli Jeesuksen vaikuttama.

192   Tuo sokea mies, joka parantui. He käskivät häntä pysymään vaiti, mutta hän levitti Hänen mainettaan kaikkialle. Heidän pappinsa sanoivat: “Jos joku nyt menee ja osallistuu tuohon herätykseen, hän tulkoon noutamaan eropaperit kirkostansa, siinä kaikki.” Ja hänen isänsä ja äitinsä pelkäsivät sitä. Näettehän? Joten he sanoivat…

He tulivat ja kysyivät: “Kuinka tämä poika on saanut näkönsä?”

He sanoivat: “Hän on täysi-ikäinen. Kysykää häneltä.” He olivat peloissaan.

Mutta hän, joka oli parantunut, oli tullut vaikutetuksi. Aamen.

193   He sanoivat: “Tämä Mies on syntinen. Anna ylistys Jumalalle! Me emme tiedä, mistä tämä Mies tulee. Hänellä ei ole mitään suosituksia. Me emme ole yhteistyössä Hänen kanssaan. Meillä ei ole mitään tekemistä Hänen kanssaan. Me emme tiedä, mistä Hän tulee. Me tiedämme, että Hän on syntinen ja Hän on perkeleestä.”

194   Tällä miehellä oli heille hyvä vastaus. Hän sanoi: “Tämä on nyt todella outoa.” Hän sanoi: “Teidänhän oletetaan nyt olevan maan johtajia. Ja tuo Mies on antanut minulle näköni, ja kuitenkaan te ette tiedä, mistä Hän tulee.” Hän sanoi: “Onko Hän on syntinen vai ei, sitä en voi sanoa teille. Mutta tämän yhden asian minä tiedän, että siinä, missä minä kerran olin sokea, minä nyt voin nähdä.”

195   Hän oli vaikutettu. Hän ei välittänyt siitä, seisoiko hän pappien tai kenen tahansa edessä. Hän oli vaikutettu. Hänen vanhempansa, ei edes ihme heidän oman poikansa kohdalla vaikuttanut heihin, mutta häneen se vaikutti.

196   Nuo ihmiset Helluntaina, niin kuin sanoin eilen illalla, Iankaikkisen Elämän vakuutuksensa kanssa, kun he menivät nostaakseen Siitä osinkonsa. Pankaa merkille, kun he olivat vaikutettuja. He olivat olleet pyhiä, he olivat olleet kunnioittavia Jumalan edessä. He olivat peittäneet kasvonsa maailman asioilta ja jalkansa nöyryydessä. Ja kun he tunsivat Jumalan Voiman tulevan, niin kuin Joel oli luvannut, niin kuin profeetat olivat luvanneet, niin kuin Jeesus oli luvannut! “Odottakaa Jerusalemin kaupungissa, kunnes olette puetut Voimalla Korkeudesta.” Niin pian kuin Jumala, Pyhän Hengen Persoonassa, oli tullut heidän ylleen, he tulivat vaikutetuiksi. He eivät välittäneet siitä, kuinka monet nauroivat heille. Ulos kadulle he menivät horjuen kuin juopuneet. He olivat Pyhän Hengen vaikuttamia. Myös te voitte olla vaikutettuja. He seisoivat…

197   Tarkatkaa Pietaria. Hän ei kierrellyt ja sanonut jonkinlaista uskontunnustusta. Hän meni suoraan takaisin Sanaan ja sanoi: “Te Jerusalemin miehet ja te, jotka asutte Juudeassa, olkoon tämä tiettäväksi teille ja kuunnelkaa minun sanojani. Eivät nämä ole juovuksissa, niin kuin te oletatte, koska onhan vasta kolmas hetki päivästä, vaan tänä on sitä, mistä profeetta Joel on puhunut: ‘Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä’, sanoo Jumala, ‘että Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle.’” He olivat Sanan vaikuttamia Sanalle. Sen tulisi tehdä meille samoin.

198   He alkoivat toimia, kyllä, kun Hänen lupauksensa oli täyttynyt. Kun he olivat nähneet sen tapahtuneen, minkä Jeesus oli luvannut heille, että Hän lähettäisi Isän lupauksen heidän ylleen, Luukas 24:49. “Katso. Minä lähetän Isän lupauksen teidän yllenne. Mutta te viipykää…” “Viipykää” ei tarkoita “rukoilkaa”, se vain tarkoittaa odottamista. Viipykää” tarkoittaa “odottakaa”. “Odottakaa siellä Jerusalemin kaupungissa, kunnes teidät puetaan Voimalla Korkeudesta.” Ja kun tämä Pyhän Hengen vaikutus iski heihin, Se täytti heidät. He olivat nähneet Jeesuksen lupaaman Sanan täyttyneenä.

199   No niin, ihmettelen, ottaisimmeko me tuon saman vaikutuksen yllemme tänä iltapäivänä? Jos olemme nähneet sen täyttyneen, mitä Hän lupasi tehdä viimeisinä päivinä, niin minkälaisen vaikutuksen Se tekisi meihin? Minkälaisen? Kaikki se, mitä me olemme nähneet tehtävän näinä viimeisinä päivinä, tulisi panna meidät toimimaan. Varmasti Sen tulisi tehdä se, kunnioituksella ja nöyryydellä.

200   Ilman epäilyksen varjoakaan, tuo väite, joka tehtiin kolmekymmentä vuotta sitten, ja koski Tulipatsasta, kamerat ovat kuvanneet Sen. Teidän teksasilainen kameranne kuvasi Sen äskettäin. FBI tutki sen tieteellisesti kaikin kokein, miten vain voivat. Ja… [Tyhjä kohta nauhassa.] … otettiin Teksasissa, teksasilaisia varten. Kun te näette merkin, sitä ei voida kumota. Se on totuus. Mutta tahdotteko te uskoa sitä Ääntä, joka seuraa merkkiä? Tuo merkki on tieteellisesti todistettu. No niin, jonakin päivänä, kun Jeesus palaa takaisin ja sieppaa ihmiset, koko matkalta, niin se myös tehdään tiettäväksi.

201   Huomatkaa, tuon Tulipatsaan pitäisi panna meidät toimimaan, kun Tulipatsas vahvistaa viimeisen päivän lupauksensa. Jeesus sanoi: “Minä tulen Jumalan luota ja Minä menen Jumalan luo.” Ja mitä Hän tekisi viimeisinä päivinä. Ja täällä Hän on, todistaen sekä tieteellisesti että hengellisesti Sanan siitä, että Hän tuli Jumalasta ja pysyy yhä samana. Hän on yhä Jumala lupausta varten viimeisissä päivissä. Sen pitäisi panna meidät toimimaan.

202   Tulemuksen merkit ovat käsillä. Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Sodoman aikana, juuri ennen kuin pakanamaailma poltettiin”, tämä palaisi takaisin. Sen pitäisi vaikuttaa meihin ja myös panna meidät toimimaan. Kun me näemme sen Sanan täyttyneenä, jonka Hän lupasi, sen pitäisi panna meidät toimimaan.

203   Me, kuten tuo profeetta, olemme nähneet, mikä on itsensä korottaneiden kirkkokuntien tulos, kun ne kadottavat paikkansa. Haluan sen imeytyvän todella syvälle, koska en ehkä koskaan puhu teille uudestaan. Mutta miehet ja naiset, sallikaa minun tänä iltapäivänä sanoa tämä ja puhua teille vapaasti Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Miehet, jotka ajattelevat järkevästi, miehet, jotka eivät ole niin jäykkiä, niin kaukana Jumalasta perinteiden kautta, jotka ovat nähneet helluntailaisten, te olette nähneet baptistien, metodistien ja presbyteerien, te olette nähneet katolisen kirkon menettävän asemansa Jumalassa, menettävän otteensa Sanaan, kun he vastaanottivat uskontunnustuksen.

204   Olin äskettäin erään papin haastateltavana, ja hän kysyi minulta erästä tiettyä asiaa ja näitä asioita. Hän sanoi: “Mutta, katolisella kirkolla oli tapana tehdä niin.”

205   Minä sanoin: “Milloin? Katolista kirkko ei ollut organisoitu ennen kuin kolmesataa vuotta viimeisen apostolin kuoleman jälkeen.”

Hän sanoi: “Sinä yrität käsitellä tätä tapausta Raamatun mukaan.”

Minä sanoin: “Se on Sana.”

Hän sanoi: “Jumala on kirkossansa.”

206   Minä sanoin: “Jumala on Sanassansa. Kaikki muu olkoon valhetta ja Hänen Sanansa totta.”

207   Ja hän sanoi: “Mutta se on vain Kirja, jonka varhaiset katolilaiset kirjoittivat.”

208   Minä sanoin: “Silloin minä olen varhais-katolinen. Minä uskon juuri niin kuin Se sanoo. Minä en…” Sitten sanoin…

Hän sanoi: “Mutta katsohan, me olemme nyt suurempi kirkko.”

209   Minä sanoin: “Minne te sitten olette sen kadottaneet? Mitä on tapahtunut? Jos tuo alkuseurakunta ajoi ulos perkeleitä ja todisti hengellisin merkein ja ihmein Jeesuksen elävän maan päällä, ja täällä teillä on tuhansia esirukoilijoita, välittäjiä, kaiken kaltaisia kuolleita naisia ja kuolleita miehiä, ja kaikki on tehty esirukoilijoiksi. Raamatussa, ensimmäinen paavi sanoi. “Ei ole ketään toista välittäjää Jumalan ja ihmisen välillä kuin mies, Kristus Jeesus.”

210   Kadottaen otteen Sanasta ja ottamalla vastaan uskontunnustukset ja itsekorostuksen ihmisten kehotuksesta, me olemme nähneet, kuinka he ovat kadottaneet otteensa suuresta Pyhästä Hengestä. Me olemme nähneet helluntailaisten tekevän sanan asian. Ja te näette sen. Kun he organisoivat, he kuolevat. Ei ole mitään tietä takaisin, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan. Jumala on tuota asiaa vastaan. Se todella on synti. Sanotaan, että viimeisinä päivinä Hän sanoisi: “Tulkaa ulos heidän joukostaan, Minun kansani, ettekä koske heidän saastaisiin asioihinsa, ja Minä tulen vastaanottamaan teidät.”

211   Kuten Ussia, mitä hän yritti tehdä? Hän yritti ottaa voidellun viran paikkaa, Jumalan voitelemaa virkaa. Ussia yritti anastaa itselleen tuon valtuuden, koska hän oli suuri mies.

212   Me olemme nähneet näiden omahyväisten organisaatioiden työntävän ulos kaiken, mikä on Jumalasta, ja yrittävän ottaa Seurakunnan asemaa voidellun Seurakunnan aseman. Ja uskontunnustusten kautta, me olemme nähneet, että he ovat kuolleita epäuskossa, eivätkä tule koskaan nousemaan uudestaan. He tulevat kuolemaan spitaalisten leirissä kaikkien muiden kanssa.

213   Näettekö sen? Mies, ajatteleva mies. Kirjoitukset uskova mies näkee sen. Jos olet syntynyt Jumalasta, sinä näet sen. Jumalan niin selvästi tekee tunnetuksi tämän asian vaikuttaakseen teihin. Niin kuin olemme saarnanneet koko viikon ja tehneet näitä asioita, ja mitä sen tulee tehdä, on kiinnittää huomio. Se vaikuttaa teihin, nähdessänne, mihin jokainen niistä on mennyt, ja mitä on tapahtunut.

214   Jos he vielä organisoivat, se tulee tekemään saman asian. Mutta sellaisia ei enää tule olemaan. Ei. Se on nyt ohitse. Se on liian myöhäistä nyt.

215   He menettävät otteensa hyväksymällä uskontunnustuksia ja ihmistekoisia oppeja. He pelkäävät tulla ja seistä sitä vastaan. Näettekö?

216   Niin kuin Ussia yritti anastaa tuota voideltua virkaa, sitä asemaa, koska hän oli suuri mies. Ja Jumalan kansan keskellä ei ole mitään suuria miehiä. Me olemme kaikki Jumalan lapsia. Jumala antaa yhdelle meistä yhden asian tehtäväksi ja toiselle toisen, mutta se ei tee meistä yhtään parempia kuin joku muukaan. Se vain saa Jumalan vaatimaan enemmän teidän kädestänne, siinä kaikki.

217   Nyt, tuon kaltaisen näyn vaikutukset, ja me lopetamme. Ja alamme rukoilla sairaiden puolesta muutaman minuutin kuluttua. Nyt tuon kaltaisen näyn vaikutukset. Miten se vaikutti tähän profeettaan? Ihmettelen, miten on jonkun saarnaajan kanssa, ihmettelen miten on jonkun evankelistan kanssa, jonkun pastorin kanssa? Katsokaa, mitä tämä näky teki, ja mitä hän oli nähnyt tapahtuneen itsekeskeiselle Ussialle. Ja sitten, vaikka hän oli suuri mies, jota Jumala oli kunnioittanut, tuo suuri asia, he näkivät hänen kuolevan. Mikä vaikutus sillä oli profeettaan?

218   Tämän se sai aikaan. Se sai hänet tunnustamaan itsensä syntiseksi, kun oli seurustellut sen kaltaisten kanssa. Hän tunnusti: “Minä olen mies, jolla on saastaiset huulet, ja olen asunut kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet.” Se sai hänet tunn… profeetan, ei saarnaajan. Profeetta tunnusti olevansa syntinen, koska hän oli seurustellut sen kaltaisen kanssa.

219   Sitten mitä? Kun hän tunnusti syntinsä, niin silloin tuli puhdistus. Oi, te ette voi olla puhtaita synnistänne, ennen kuin te tunnustatte sen synniksi, ja ennen kuin te tunnistatte sen olevan syntiä. Silloin tuli puhdistus, niin pian kuin hän oli sanonut: “Voi minua, sillä minun silmäni ovat nähneet suuren Jumalan vahvistuksen. Nämä Enkelit, Polttajat, Uhraajat ovat tässä, ja pylväät siirtyvät heidän Äänensä voimasta, ja tässä he ovat, tässä näyssä, lentäen edes takaisin.” Hän oli nähnyt jotakin todellista. Näky oli tullut. Hän sanoi: “Minä olen mies, jolla on saastaiset huulet, ja asun saastaisen kansan keskellä.” Hän sanoi huutaneensa armoa ja nimittäneensä itseään syntiseksi.

220   Mitä sitten tapahtui? Yksi kerubeista meni alttarille ja otti sieltä pihdeillä hehkuvan hiilen ja pani sen käteensä. Hän ei nyt kuljettanut sitä pihdeillä. Hän poimi ylös tuon hiilen, pani sen käteensä ja tuli ja laski sen profeetan huulille ja sanoi: “Sinun vääryytesi…”

221   Vääryys, mitä on vääryys? Vääryys on jotakin, minkä te tiedätte olevan väärin ja silti te yhä pidätte siitä kiinni. Kun te tiedätte uskontunnustuksenne olevan väärin, ja silti te pidätte siitä kiinni, niin se on vääryys.

222   Mutta kun hän tunnusti, että hän oli väärässä, oli olemassa puhdistava voima. Hän otti Tulisen hiilen. Panitteko merkille, kuinka Jumala…

223   Me näemme, kuinka Jumala asettaa palvelijansa järjestykseen, ja minkä avulla Hän korjasi hänet, kuinka Hän saattoi olla nöyrä, kunnioittava ja saattaa itsensä toimimaan.

224   Tarkatkaa, kun Hän puhdisti tuon palvelijan, Hän ei koskaan tehnyt sitä jonakin seminaarin avulla. Hän ei koskaan tehnyt sitä kasalla kirjoja. Me näemme, että Jumala puhdisti palvelijansa Tulella. Tulinen hiili kosketti profeettaa puhdistaen hänen huulensa. Jumala puhdistaa palvelijansa Pyhällä Tulellaan. Ei kirjoilla, ei koulutuksella, ei teologialla, vaan Hän puhdisti palvelijansa Tulella.

225   Sitten niin pian kun hän oli tunnustanut ja puhdistettu, sitä seurasi tehtävän antaminen. Ensin hänen täytyi tunnustaa, sitten hänen täytyi olla puhdistettu, ja nyt oli tehtävän antaminen. Se tapahtui silloin, kun puhdistettu Jesaja huusi… Kun hän kuuli Jumalan Äänen sanovan: “Kuka tahtoo mennä meidän puolestamme?”

226   Katsokaa taaksepäin historiassa, kun luette tätä mentyänne kotiin, mitä oli tapahtunut Israelille. Se oli joutunut samalle paikalle, missä me olemme. Kaikki heidän uhraamisensa ja asiansa olivat tulleet heille perinnäissäänöiksi. Ei ollut lainkaan vilpittömyyttä. He eivät kunnioittaneet Jumalan Sanaa. Silloin Jumala nosti esiin Jesajan sanomaan heille, että heidän uhrinsa löyhkäsivät Hänen nenäänsä. Hän ei halunnut niitä. Ne olivat pilkkaa Hänelle, eikä Hän halunnut olla sen enempää tekemisissä niiden kanssa. Ja sitten… Silloin tämä Jesaja oli puhdistettu ja valmis saarnaamaan Evankeliumia.

227   Ja Jumalan Ääni sanoi: “Nyt siellä on tarve. Näistä asioista täytyy puhua.” Ja toinen Ääni sanoi toiselle, toinen näistä lentävistä Enkeleistä: “Kuka haluaa mennä meidän puolestamme?

228   Silloin Jesaja, puhtain sydämin, puhdistettuna, tunnustaneena, puhdistettuna ja tehtävän saaneena, tuossa näyssä, sanoi: “Tässä minä olen, Herra, lähetä minut. Lähetä minut. Tässä minä olen, lähetä minut.”

229   Jumala, lähetä pyhät Enkelisi jälleen tänään. Löydä Jesajasi jostakin. Se on minun rukoukseni. Minä en… Minä vain sanon tämän, koska tiedän, että Hän on täällä.

Kun Tulen hiili oli koskettanut profeettaa.
Tehden hänet niin puhtaaksi kuin puhdas voi olla.
Kun Jumalan Ääni sanoi: “Kuka tahtoo mennä puolestamme?”
Silloin hän vastasi: “Mestari, tässä olen minä, lähetä minut.

230   Hän ei silloin pelännyt Sanan kanssa. Hän oli profeetta. Sana saattoi tulla hänelle. Hän oli… Kaikki hänen epäuskonsa ja perinteensä olivat poissa. Hän saattoi seistä tuon perinnäissäännöissä pitäytyvän aikakauden edessä ja sanoa heille: “Teidän uhrinne löyhkäävät Jumalan nenään. Ja se Jumala, jota te väitätte palvelevanne, tulee hävittämään teidät.” Sitä hän sanoi. “Se Jumala, jota te väitätte palvelevanne, tulee hävittämään teidät”, ja Hän teki sen.

He sanoivat: “Anna merkki!”

Hän sanoi: “Minä annan teille supermerkin: neitsyt tulee raskaaksi.”

231   Jesaja kirjoitti kirjaansa kuusikymmentäkuusi lukua, ja Raamatussa on kuusikymmentäkuusi kirjaa. Hän aloittaa luomisesta ja päättää Tuhatvuotisvaltakuntaan, aivan samalla tavoin kuin koko Raamattukin tekee.

232   Tuo suuri Jumalan profeetta, joka oli halukas tunnustamaan, että kaikki heidän perinnäissääntönsä olivat vääriä, oli ja halukas menemään sinne ja tulemaan puhdistetuksi, niin että Jumalan Sana saattoi tulla hänelle. Sitten hän sanoi: “Minä olen valmis menemään. Herra, minä olen valmis. Tulen puhumaan sen, mitä Sinä käsket puhua. Tulen sanomaan sen, mitä Sinä käsket sanoa.” Hän oli valmis menemään.

233   Jumala, tuo tänä iltapäivänä nuo Enkelit uudestaan, Pyhä Henki ja Tuli, ja puhdista veljieni sydämet kaikkialla. Voikoot he olla niin vaikutettuja, kunnes toiset näkevät ja tahtovat myös seurata heitä.

234   Kumartakaamme päämme. Hiljaisesti.

Kun Tulen hiili oli koskettanut profeettaa.
Tehden hänet niin puhtaaksi kuin puhdas voi olla,
Kun Jumalan Ääni sanoi: “Kuka tahtoo mennä puolestamme?”
Silloin hän vastasi: “Mestari, tässä olen minä, lähetä minut.”

Hiljaisesti nyt, kaikki yhdessä:

Puhu, Herrani, puhu, Herrani,
Puhu, ja tulen nopeasti vastaamaan Sinulle.
Puhu, Herrani, puhu, Herrani,
Puhu, ja tulen vastaamaan: “Herra, lähetä minut.”
Miljoonat nyt synnissä ja häpeässä kuolevat;

Kuulkaa heidän surullista ha katkeraa huutoaan;
Kiirehdi, veli, kiirehdi heitä pelastamaan;
Nopeasti vastaa: “Mestari, tässä olen minä.”

Puhu, Herrani, puhu, Herrani,
Puhu, ja tulen nopeasti vastaamaan Sinulle;
Puhu, Herrani, puhu, Herrani,
Puhu, ja tulen vastaamaan: “Herra, lähetä minut.”

235    Hyräilkäämme sitä hiljaa. [Veli Branham alkaa hyräillä seurakunnan kanssa.] Menkäämme nyt alas temppeliin.

…Kuulkaa heidän surullista ja katkeraa huutoaan; (Oi, veli, tule kanssani, tulisitko)
Kiirehdi, veli, kiirehdi heitä pelastamaan 
 (He eivät tiedä, mihin kirkkokuntaan kuulua, tai mitään)
Nopeasti vastaa: “Mestari, tässä olen minä.”
Puhu, Herrani, puhu, Herrani, (Jesajat, missä te olette?)
… ja tulen nopeasti vastaamaan Sinulle,
Puhu, Herrani, puhu, Herrani,
Puhu, ja tulen vastaamaan: “Herra, lähetä minut.”

236    Haluan kysyä, päänne ja sydämenne ollessa kumarrettuina. Jesaja, missä sinä olet? Kohottaisitko kätesi ja sanoisit: “Herra, tässä minä olen, lähetä minut. Minä olen valmis”? Jumala siunatkoon teitä. Tarkoittakaa sitä nyt todella. Yhdeksänkymmentä prosenttia kuulijakunnasta.

…puhu Herrani,
Puhu, ja tahdon vastata: “Herra, lähetä minut.”

237   Katsokaa, saarnaajat, te, jotka kohotitte kätenne. Katsokaa meidän naisiamme, sisariamme, mikä häpeä! Katsokaa miehiämme, jotka ajattelevat enemmän jotakin organisaatiota kuin Jumalan Sanaa. Jeesus Kristus todistaa itsestänsä heidän joukossaan ja juuri niin kuin Kirjoitus niin selvästi sen antaa tietää, ja kuitenkin he yhä riippuvat siinä. Veli!

238   Joku sanoo: “Mutta, silloin minulla ei olisi mitään. Minä… He… Minulla ei olisi paikkaa, minne mennä.”

239   Veli, jos minun täytyisi syödä soodakeksejä ja juoda purovettä, seisoisin minä Herrani kanssa. Hän on minun elämäni. Hän on minun leipäni. Ajatteletteko, että teen tämän ollakseni erilainen? Teen tämän, koska rakastan Häntä. Se on minulle annettu tehtävä, seistä rintarinnan Hänen, tuon Sanan kanssa!

…Oi, puhu, ja minä vastaan: “Herra, lähetä minut.”

240   Taivaallinen Isä, kun musiikkia soitetaan suloisesti, voikoon jokainen, joka on Jumalallisessa Läsnäolossa, Herra, nähdä, että tämä on kutsunnan aikaa.  Se on erottamisen aikaa, kun akanoiden ja jyvien tulee tulla erotetuiksi. Vaikka kuori onkin ollut kiedottuna jyvän päälle, nyt on kuitenkin uloskutsumisen aika. On kyseessä toinen maastamuutto.

241   Minä rukoilen Jumala, kun suuri Pojan Valo on kypsyttänyt jyvän jokaisessa sen Elämän vaiheessa, siitä ajasta alkaen, kun… Kuten nyt Kanadassa, kun vehnä on juuri nousemassa oraalle, heinäkuun kuuma aurinko tappaisi sen juuri siihen, mutta sen täytyy kypsyä ennen kuin luonto tuo tuon auringon sen ylle. Niin tekee tämä kuuma Poika [aurinko] Lutherin opin yllä, Wesleyn ja heidän muiden, se kärventää ne, mutta Se on tuleva kypsyttämään vehnän. Sen olisi pitänyt kypsyä. Herra, sitä mukaan kun se kasvaa.

242   Mutta me muistamme, kaikki oksat karsittiin pois, ja Morsianpuu tuli esiin keskeltä. “Minä tulen jälleen palauttamaan takaisin kaikki ne vuodet, jotka syöjäsirkka, tuhosirkka, ja niin edelleen, on syönyt pois.” Tuo sama hyönteinen eri kehitysvaiheissaan. “Minä tulen palauttamaan sen takaisin, SANOO HERRA.” Ja Sinä olet tekevä sen, Herra. Sinä lupasit sen. Minä rukoilen, että Sinä tekisit sen jokaisessa sydämessä tänä iltapäivänä.

243   He ovat Sinun, Herra. Minä jätän heidät nyt Sinulle. Ja ehkä en enää koskaan näe heitä. Jos tulisin takaisin vuoden kuluttua, jos olisin elossa silloin, niin täällä istuu monia, jotka eivät olisi elossa. Näin epäilemättä on tämänsuuruisen väkijoukon kohdalla. Seuraavan kerran kohtaisin heidät Tuomiolla. Anna heidän nähdä, Herra. Avatkoot he silmänsä, jos heitä on, ja nähkööt.

244   Kaikki tämän ääninauhan kuuntelijat, Herra, jotka kuuntelevat tämän ajan Ääntä, jota on käännetty monille eri kielille, voikoot he ymmärtää. Monet miehet ja naiset pienissä majoissa, Afrikan viidakoissa, noiden pienten nauhureiden kanssa luurit korvissaan, voikoot he kuulla, Herra, kuulla. Suo se. Tuo lähetyssaarnaaja oli oikeassa siinä, mitä hän sanoi, mutta tämä on suurempi todistus, kuin mitä hänellä oli. Hän on valmis nyt. Kuule meitä, Isä. Me jätämme sen kaiken Sinulle Jeesuksen Kristuksen, Sinun Poikasi, Nimessä, ja Hänen Morsiamensa kutsumiseksi. Aamen.

245   Nyt, veljeni, sisareni, me tulemme rukoilemaan sairaiden puolesta, jokaisen teidän puolestanne, jotka kohotitte kätenne. Minä en voi antaa sitä. Jos voisin antaa sen teille, niin tekisin sen. Tietenkin tulisin suoraan sinne alas ja sanoisin: “Tässä, haluatko sen? Minulla on se.” Mutta se ei ole minun annettavissani. Se on Jumalan annettavissa, ja Jumala tulee antamaan sen teille jos sydämessänne on nälkä.

246   Ennen kuin voi olla olemassa huuto syvyydelle, täytyy olla syvyys, joka vastaisi tuohon huutoon. Ennen kuin voi olla luomakuntaa, täytyy olla Luoja, joka loisi tuon luomakunnan.

247   Te tiedätte, että siellä on jotakin, mitä te tavoittelette. Siellä täytyy olla jotakin, joka vastaa tuohon huutoon. Ettekö tahtoisi vastaanottaa sitä nyt? Älkää antako sen kuolla. Olkaa hyvät, älkää antako. Jos en enää koskaan näe teitä Tuomion tällä puolella, niin voikoon olla niin, että näen teidät siellä pestyinä ja valmiina. Se on minun rukoukseni!

248   Nyt Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, joka ilmestyi maan päällä Miehen muodossa, Jumalan Poikana, Jeesuksena Kristuksena, joka kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin ja haudattiin ja nousi ylös kolmantena päivänä ja astui Taivaaseen. Missä Hän nyt istuu Majesteetin oikealla kädellä, ja mistä Hän on lähettänyt takaisin ihmiskunnan ylle sen Hengen, joka oli Hänen yllään, jota kutsutaan Pyhäksi Hengeksi, Jumalaksi, olemaan yhteydessä, jatkamaan sitä palvelustehtävää, joka silloin alkoi tuossa ihanassa Kristuksen ruumiissa. Tullakseen pyramidin kaltaisessa muodossa ylöspäin, sillä tavalla, eikä tuota Huippukiveä koskaan pantu siihen. Miksi? Se oli hylätty.

249   Nyt, alusta alkaen, Seurakunta on jatkuvasti tullut vähemmistöksi, ja nyt on tultu siihen, että kaikki Seurakunta Ajanjaksot ovat kuluneet loppuun. Sen täytyy olla hiottu. Tuon Kiven täytyy sopia tarkalleen siihen. Sen palvelustehtävän, joka oli Jeesuksessa Kristuksessa, täytyy olla Hänen Seurakunnassansa saadakseen Kristuksen tulemaan ja noutamaan Seurakunnan, nostamaan ylös jokaisen ajanjakson, tuomaan Hänet, tuomaan sen ulos.

250   Aivan samalla kuin vehnäkin. Vehnän täytyy tulla suoraan takaisin, kun kypsyminen alkaa jyvästä, missä se mätäni, kuoli ja tuli esiin ja jatkoi ylöspäin tulemista ruohonlehdistä joksikin muuksi. Te ette voi mennä takaisin ruohovaiheeseen. Te ette voi osoittaa taaksepäin ruohoon. Älkää osoittako taaksepäin tähän. Älkää osoittako taaksepäin olkeen. Tulkaa eteenpäin, kunnes te tulette vehnänjyvään. Ja tuon vehnänjyvän täytyy olla samankaltainen vehnänjyvä, joka meni maahan, kun se on kypsynyt. Jeesus on noussut kuolleista. Hän on nyt kypsynyt. Ja Hän on kypsynyt Seurakunnassansa, vanhurskauttamisen, pyhittämisen ja Pyhän Hengen kasteen kautta, näiden uskonpuhdistajien kautta varhaisina aikoina, ja nyt Hän on täällä maan päällä kansassansa. Uskokaa Häntä. Hän on täällä.

251   Jotta te voisitte nähdä Hänet, (täällä voi olla vieraita), kunnioittakoon Taivaan Jumala sitä, mitä minä olen sanonut Hänestä. Nyt haluan teidän kuulijakunnassa, olkaa hyvät, älköön kukaan enää menkö ulos. Osoittakaa edes sen verran kunnioitusta Taivaan Jumalalle, että istutte edes hetken paikallanne. Älkää nyt liikkuko. Nostakoon täällä kätensä ylös jokainen henkilö, joka on sairas ja tarpeessa. Tai, on… Hyvä on. Kiitoksia. Nyt, en tunne…

252   Tunnen veli Kingin, joka istuu tässä. Tunsin hänet juuri, vain muutama minuutti sitten. Olen varma, uskon, että se on hän, veli King, joka istuu siellä. Hän maksoi viimeiset kokoukseni täällä. Veli King, en osaa sanoa, mitä haluaisin sanoa, mutta sinä tiedät, mitä haluan sanoa. Sinä olet todella joutunut käymään myllyn lävitse, veljeni. Jumala olkoon laupias sinulle.

253   Toisia en tunne. Näen vielä Pat Tylerin istuvan tässä. Uskon, että ainoa mies tai nainen rakennuksessa, josta tiedän jotain, on tämä mies, Pat Tyler, joka istuu tässä.

254   Uskokaa nyt. Ja jos minä olen Jumalan palvelija, ja jos Jumala on täällä ja minä olen osoittanut Hänen Sanansa olevan Totuuden, osoittakoon silloin Taivaan Jumala, joka nosti ylös Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, joka antoi nämä lupaukset, teille sen, että minä olen kertonut Totuuden.

255   Kuinka Hän tekisi sen? Ei tulemalla viitan ja parran kanssa, vaan Hänen Elämänsä kautta. “Minä olen Viinipuu, te olette oksia.” Elämä, joka on Viinipuussa, on sen oksassa. “Niitä tekoja, joita Minä teen, olette myös te tekevä.” Ja Hän lupasi sen näinä viimeisinä päivinä, kun seuraava oksa tulee esiin. Meillä on paljon oksastettuja oksia, varmasti, ja ne kantavat hedelmää, mutta ei tämän kaltaista hedelmää. Oi, ei.

256   Näin Phoenixissa äskettäin erään puun, jossa oli kahdeksaa tai yhdeksää erilaista hedelmää. Veli John Sharrit omisti sen. Minä sanoin: “Mikäs se tuo puu on?”

Hän sanoi: “Se on appelsiinipuu, veli Branham.”

257   “Oi”, minä sanoin, “mutta siinähän on sitruunoita, greippihedelmiä ja tangeloja ja mandariineja.”

258   Ja hän sanoi: “Kyllä, ne ovat kaikki sitrushedelmiä.” Hän sanoi: “Minä oksastin ne siihen.”

259   “Ahaa”, minä sanoin, “ymmärrän. Nyt ensi vuonna ne tulevat kaikki olemaan appelsiineja, eikö niin?”

260   Hän sanoi: “Oi, ei. Ei. Ensi vuonna sitruuna tulee tuottamaan sitruunan ja greippi greippihedelmän.”

261   Minä sanoin: “Tuosta samasta puusta? Tuosta samasta appelsiinipuusta?”

262   Hän sanoi: “Kyllä. Ne ovat kaikki sitrushedelmiä, veli Branham. Ne elävät sitruunan elämästä.”

263   Silloin tunsin kyynelten vierivän alas poskiltani. Minä sanoin: “Herra Jeesus, nyt minä tiedän, mitä Sinä tarkoitat. Siinä se on. Nämä kirkkokunnat ovat oksastaneet itsensä sisälle, mutta ne kantavat kirkkokunnallista hedelmää.”

264   Kuunnelkaa. Jos tuo todellinen Viinipuu koskaan työntää esiin toisen oksan, se tulee olemaan alkuperäisen kaltainen. Uskokaa se.

265   [Eräs sisar alkaa puhua toisella kielellä.] Sh-sh-sh-sh-sh! [Sisar jatkaa ja lopettaa. Ja eräs veli antaa selityksen.] Kiittäkää Herraa. Kuinka Hän onkaan luvannut sen!

266   Nyt olkoon jokainen todella kunnioittava. Tulen seisomaan täällä ja pyydän Herraa Jeesusta.

267   Tämä on lahja. Mikä on lahja? Se on se, että voin siirtää omat ajatukseni, oman elämäni pois itsestäni, luonnollisen elämäni, sieluni, joka on William Branham, jos voin saada hänet pois tieltä, voi Jumala käyttää henkeä, ruumista, puhuakseen.

268   Tulkoon Pyhä Henki nyt, Herra, niin että he voisivat nähdä inhimillisten olentojen kautta, että Pyhä Henki on tuotuna julki täällä. Lahja on se, että te saatte itsenne pois tieltä…

Olkoon nyt jokainen kunnioittava. Istukaa hiljaa.

269   Eräs mies vain istuu siellä. Nyt haluan teidän kaikkien nostavan päänne ja katsovan hetken. Voitteko te nähdä Sen täällä tämän miehen päällä? Valon, tuon meripihkan värisen Valon palavan, kiertävän, tätä. Kuinka monet ovat nähneet tuon valokuvan Siitä? Se otettiin täällä Houstonissa. Näettekö te? Se on Washington, D.C:ssä, kaikkialla ympäri maailmaa. Ainoa yliluonnollinen olento, mikä koskaan on valokuvattu koko maailmassa. Se on täällä juuri nyt.

270   Minä otan jokaisen hengen täällä hallintaani Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

271   Tämä mies kärsii rauhasvaivasta kurkussansa. Minä en tunne häntä, en ole koskaan elämässäni nähnyt häntä, mutta se on totta. Eikö se olekin oikein, herra? Uskotko sinä nyt? Tuo mies siellä takana, uskotko, että Jumala antaa minun tietää jotain sinusta? Sinä olet herra Hall. Se on nimesi, eikö olekin? Hyvä on, herra. Se on ohitse nyt. Sinun uskosi tekee sinut terveeksi.

272   Voisin kutsua rukousjonon ja ottaa heidät tänne korokkeelle. Ei ole tarvetta tehdä sitä. Ottakaamme yhden näistä tuoliriveistä täällä jossakin. Aloittakaamme vaikka tästä. Tässä istuu pieni tyttö. Katsohan tännepäin, kulta. Sinulla ei ehkä ole mitään vialla, en tiedä. Mutta sanokaamme, että sen sijaan, että rukousjono tulisi tänne ylös, ottakaamme se siellä alhaalla.

273   Katsohan tänne, kultaseni. Katso veli Branhamia. Niinä päivinä kun Jeesus oli täällä maan päällä… Kyllä, hän on sairas. Hän on vakavasti sairas, tuo lapsi siellä. Kyllä. Jos Jeesus olisi täällä, Hän voisi sanoa sinulle, mikä sinulla on vikana, eikö voisikin? Uskotko sinä, että Jeesus lähetti veli Branhamin tekemään niin? Jos kerron sinulle, mikä sinulla on vikana, niin uskotko, että Hän tulee parantamaan sinut? Se on sokeritauti, tuolla pienellä lapsella. Ei ole mitään tapaa maailmassa, mikä voisi sen parantaa paitsi Jumala. Uskotko sinä, kulta?

274   Nyt tuo hänen vieressä istuva nainen, joka nosti kätensä ylös, on lapsen äiti. Se on totta. Laske kätesi hänen päälleen, sisar. Usko nyt. Jumala toi tuon lapsen sinulle. Voikoon Herra suoda hänelle parantumisen.

275   Tämä vieressä oleva nainen, joka istuu siellä tämän äidin vieressä. Katsohan tänne minuun, rouva. Uskotko, että olen Hänen palvelijansa, Jumalan palvelija? Jos Jumala tulee kertomaan minulle jotakin elämästäsi, tai mitä haluat, oletko sairas, tai etkö ole sairas, tai mitä tahansa se onkin. Jos Jumala kertoo minulle, mitä haluat, tuletko uskomaan? Tai jotakin sen kaltaista, en tiedä, mitä Hän tulee tekemään, tahdotko uskoa sen? Sinä tiedät, että sen täytyy olla Jeesus Kristus.

276   Sinä olet kaukana minusta. Sinä et voisi koskettaa minua. Koska jos koskettaisit minua, sen täytyisi olla fyysistä. Sinun täytyy koskettaa Henkeä. Tuo Henki on Kristus. “Hän on nyt Ylipappi”, sanoo Raamattu, “jota voidaan koskettaa heikkouksiemme tunnolla.”

277   Myös sinä kärsit. Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle, mikä sinun vaivasi on? Sinä kärsit selkäviasta ja korkeasta verenpaineesta. Sinulla on korkea verenpaine ja sinulla on sydänvika. Täsmälleen oikein. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös. Juuri niin. Uskotko sinä nyt?

278   Entä sinä, jonka käsivarret ovat siellä hänen ympärillään? Tuo rouva siellä, katso tänne. Minä olen sinulle vieras. Uskotko minun olevan Hänen palvelijansa? Uskotko minua, että se, mitä minä olen sanonut, on Totuus, että olen kertonut sinulle Totuuden? Uskotko, että Jumala voi paljastaa minulle sinun vaivasi? Mitä tahansa se onkin, uskotko Hänen voivan paljastaa sen? Se ei ole todella mitään, minkä puolesta haluaisit rukoiltavan. Sinulla on rukouskortti, näen sen kädessäsi. Sinä olet ensimmäinen, jolla on rukouskortti. Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle, miksi otit rukouskortin? Se on aviomiehesi puolesta. Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle, mikä miehelläsi on vikana? Jos Jumala ei kosketa häntä, hän tulee kuolemaan. [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Hänellä on syöpä ja hänellä on keuhkovika. Se on oikein, eikö olekin? [“Se on totta.”] Kyllä. Nosta kätesi, jos asia on niin. Jos tulet uskomaan, ja muutkin uskovat, hän voi olla parantunut.

279   Tuo mies, joka istuu vieressäsi, uskotko minun olevan Hänen palvelijansa, herra? Jos Jumala voi paljastaa minulle, mikä vaivasi on, tahdotko silloin uskoa koko sydämestäsi? Sinä kärsit sydänviasta. Se on totta. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös. Kyllä. Hyvä on.

280   Tuo nainen, joka juuri ravisti päätään sillä tavalla ja istuu siellä sinun vieressäsi. Uskotko, että Jumala voi kertoa minulle, mitä on sydämelläsi, tai jotakin, mitä haluat sydämessäsi, tai jotakin, sinä rukoilet jonkun puolesta? Uskotko Jumalan voivun paljastaa sen minulle voitelun ollessa täällä, ja me voimme nähdä Sen ja nähdä, että Sen täytyy olla jotakin todellista? Se paljastaa sydänten salaisuudet ja kertoo ne samalla tavoin, kuin Jeesus kertoi tuolle naiselle kaivolla. Nyt, myös sinä kärsit. Sinä kärsit selkäviasta. Sinun vaivasi on selässäsi. Nosta kätesi, jos niin on. Kyllä.

281   Nyt tuo rouva hänen vieressänsä, joka itket, kukkaro taskussasi, sininen puku, tummat hiukset, raskasrakenteinen. Katso minuun. Uskotko minun olevan Jumalan palvelijan? Katsohan tänne. Näethän, sinä olet eturivissä, ja voin Jumalan avulla saada kosketuksen sinuun helposti. Uskotko, että Jumala voi kertoa minulle, mikä vaivasi on, aivan niin kuin olisit rukousjonossa? Uskotko, että niin voi tapahtua, täältä korokkeelta? Uskotko? Sinulla on korkea verenpaine, josta sinä kärsit. Se on oikein, kohota kätesi. Hyvä on. Usko ja sinä voit olla parantunut.

282   Tuo nainen hänen vieressänsä, mitä sinä ajattelet, sisar? Katso tännepäin minuun. Uskotko minun olevan Jumalan profeetan, tai Hänen palvelijansa? Teetkö sen koko sydämestäsi? Uskotko Jumalan voivan kuvailla minulle, niin kuin Jeesus teki tuolle naiselle kaivolla heidän tultuaan yhteen, että Hän voisi kertoa minulle, mikä sinun vaivasi on? Uskotko? Auttaisiko se sinua, auttaisiko se sinua uskomaan? Katsohan. Oi, sinulla on vakava asia. On kyseessä poikasi, poika. Kyllä, ja tuolla pojalla on hermosairaus. Hän on kotona. Kyllä. Jos se on oikein, kohota kätesi ylös. Usko kaikesta sydämestäsi, poika on tuleva terveeksi. Usko sinä se.

283   Tuo viereinen nainen siellä. Uskotko sinä sisar koko sydämestäsi? Uskotko minun olevan Hänen profeettansa, Hänen palvelijansa? Uskotko, että se on Jeesus Kristus, vain lahjan kautta, joka…

284   Profetia on lahja. Tiedättehän, Jumalan lahja, se on määrätty kauan sitten, ennen maailman alkua. Sen täytyi olla säädetty tätä päivää varten. Teillä ei ole mitään tapaa tietää, mikä on mitäkin. Jumala vain tuo sen julki ja tulkitsee Sanansa.

285   Uskotko sen olevan niin, sen, mitä olet kuullut? Uskotko, että voisin… Jos voisin kertoa sinulle, mikä on vikana, niin sinä tietäisit, etten se olisi minä. Sen täytyisi olla joku Toinen, vain minun ääneni, mutta joku muu käyttäisi sitä. Aivan niin kuin tämä mikrofoni, se on mykkä siihen asti, kunnes joku puhuu sen kautta. Me olemme vieraita. Näettehän? Kadotin kosket…

286   Tässä hän on. Kyllä. Tuo nainen kärsii aneemisesta tilasta. Se on hänen veressänsä. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös, rouva. Se on oikein. Sinä myös rukoilet tämän pikkumiehen puolesta tässä rivin päässä. Jos se on oikein, heiluta kättäsi. Jos Jumala voi sanoa minulle, mikä pienellä pojallasi on vikana, niin tahdotko uskoa koko sydämestäsi, että Jumala puhuu minulle, ja että se on oikein? Hän kärsii äärimmäisestä hermostuneisuudesta. Niin on, eikö olekin? Silloin laske kätesi hänen päälleen ja usko koko sydämestäsi, ja hän on tuleva terveeksi.

287   Minä haastan teidät uskomaan Sen! NÄIN SANOO HERRA JUMALA. Texas, jos te kuolette synnissä, te kuolette ilman minun vertani yllänne. Muistakaa, teidän verenne ei ole minun ylläni. Siinä on Totuus! Se on Jeesus Kristus tuotuna julki rukousjonoissa, missä tahansa se on. Uskokaa Herraan Jeesukseen Kristukseen! Teettekö sen? Oletteko vakuuttuneita, oletteko perin pohjin vakuuttuneita, että sen täytyy olla Jeesus Kristus, tämän päivän lupauksen Sanan mukaisesti? Nostakaa ylös kätenne, jokainen, joka on täydellisesti vakuuttunut, että se on Herra Jeesus Kristus. Aamen. Jumala siunatkoon teitä.

288   Tiedän, että teitä on opetettu. Jokaiselle teistä on opetettu jotakin. Ja näen, että se on, se on… niin voitelu, se huojuu nyt kaikkialla, näettehän. Teille on opetettu, että teidän täytyy laskea kädet sairaan päälle. Se on perinnäissääntö. Se kyllä sopii. Jeesus kannatti sitä.

289   Mutta tuo roomalainen, olen yrittänyt saada teidät ymmärtämään sen tällä viikolla. Tuo roomalainen sanoi: “Minä en ole sen arvoinen, että Sinä tulet kattoni alle. Sano vain sana!” Näettekö?

290   Jos joku laskee kädet päällenne, silloin sanotaan: “Veli se-ja-se laski kädet päälleni, kunnia Jumalalle! ”

291   Tulen pyytämään saarnaajia, uskovia saarnaajia, tulemaan tänne, niin että ne eivät ole vain minun käteni. Se on juuri se, mistä Jeesus puhui: “He laskevat kätensä sairaiden päälle.”

292   Me tulemme rukoilemaan jokaisen sairaan puolesta. Kuinka monella on rukouskortit? Kaikkialla siellä rakennuksessa, antakaapa meidän nähdä kätenne. Kyllä, me lupasimme sen teille, ja nyt meillä on puoli tuntia täyttääksemme lupauksemme. Minä tulen pyytämään…

293   Kuinka me ottaisimme tämän jonon, veli Pearry, onko sinulla mitään ehdotusta? Tältä puoleltako, täällä?

294   Nouskoon tällä puolella olevat seisomaan seinän vierelle, menkää tätä kautta ja seiskää seinän vierellä, [Eräs veli puhuu veli Branhamin kanssa koskien rukousjonoa.] Hyvä on, se on hienoa. Nouskaa seisomaan tällä puolelle.

295   Kaikki tästä keskiosastosta täällä, nouskaa seisomaan käytävälle. Nouskaa vain seisomaan käytävälle, ne, jotka ovat täällä keskellä, astukaa ulos käytävälle.

296   Ne, jotka ovat tällä puolella, seiskää tällä puolella. Ne, jotka ovat täällä keskellä, tälle puolelle, ja vain seuratkaa jonoa, kun vuoronne tulee. Juuri niin. He tulevat sinne neuvomaan teitä, mitä tehdä.

297   Minä pyydän, sopiiko se, veli Pearry? [Veli Pearry Green sanoo: “Varmasti.”] Minä pyydän niitä saarnaajia, jotka uskovat Kristukseen, että Kristus tulee auttamaan näitä sairaita ihmisiä kätten päälle laskemisen kautta. Ja seuraamalla Hänen käskyjään pyydän teitä tulemaan tänne ja seisomaan kanssani, jos te uskotte tämän Totuudeksi. Kuka tahansa Evankeliumin saarnaaja, olit sinä sitten metodisti, baptisti, presbyteeri, luterilainen, katolilainen pappi, mikä olettekin. Jos te uskotte, että Jeesus Kristus parantaa sairaat ja antoi opetuslastensa tehtäväksi laskea kätensä sairaiden päälle, jotta he parantuisivat. Tahtoisitteko tulla tänne?

298   [Joku veli sanoo: “Käske jokaista menemään taakse.” Veli Pearry Green sanoo: “Tahtoisiko jokainen, joka haluaa rukousta puolestaan, mennä sinne taakse.”]

299   Menkää nyt sinne taakse ja seuratkaa jonoa sitä kautta ympäri, näettehän. Kaikki nämä jonot nyt, menkää suoraan sinne taakse ja ottakaa paikkanne. Seuratkaa jonoa ympäri sitä kautta ja pitäkää oma paikkanne, juuri niin järjestyksessä vain voitte.

300   Ihmettelenpä, veljet, olisiko meidän parempi mennä tänne alas? Luulisin, että se on hyvä ajatus. Parasta jättää tämä mikrofoni tähän. Roy, seiso sinä tässä mikrofonin ääressä. Tai, kyllä, sinun on parasta tulla alas kanssani, näethän. Kyllä, tai ellet halua seistä täällä. Hyvä on Roy, seiso sitten tässä. Hyvä on.

301   Nyt te menette. Nyt haluan, ettei kukaan lähde pois, olkaa hyvät. Näettekö, juuri se asia, jonka puolesta olemme rukoilleet!

302   Nyt te sanotte: “Veli Branham, miksi sinä tuot kaikki nämä saarnaajat tänne?” Minä tulen heidän kanssaan. Mutta minä…

303   Katsokaahan, siinä kyse siitä, että heillä on aivan yhtä suuri oikeus rukoilla sairaiden puolesta kuin minullakin, tai kenellä tahansa, yhtä suuri oikeus kuin Oral Robertsilla tai millään hierarkialla, ei ole väliä sillä, kuka hän on. Heillä on aivan yhtä suuri oikeus rukoilla sairaiden puolesta kuin Pietarilla, Jaakobilla, Johanneksella, Matteuksella, Markuksella, Luukkaalla, tai heillä kellään muulla oli. He ovat saarnaajia, Jumalan kutsumia. Satuin näkemään siellä kaksi tai kolme veljeä, jotka tunnen henkilökohtaisesti, joilla on sairaiden puolesta rukoilemisen palvelustehtävä.

304   Nyt muodostaessanne jonoa tähän, haluan… Kuinka monet yleisön joukossa ovat perin pohjin vakuuttuneita ja uskovat koko sydämestään, että Jumala tahtoo parantaa nuo ihmiset? [Seurakunta iloitsee ja sanoo: “Aamen.”] Varmasti on niin. Tietenkin, Jumalan tahto on parantaa heidät.

305   Miten he nyt parantuvat? Jos Hän itse olisi täällä, Hän ei voisi tehdä yhtään enempää, kuin mitä Hän on tehnyt juuri nyt. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Vain sen mitä Hän on tehnyt nyt, sen Hän tekisi, koska Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan.

306   Kuinka monet tietävät, että Pyhä Johannes 5:19 sanoo: “Poika ei voi tehdä mitään itsessänsä”? Kuinka monet tietävät sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] “Vaan sen, minkä Hän näkee Isän tekevän, sen myös Poika tekee.” Uskotteko sen? [“Aamen.”] Silloin Jeesus ei koskaan tehnyt yhtään ihmettä, ennen kuin Isä näytti Hänelle näyssä, miten toimia. Ne ovat Hänen omia Sanojansa. Jos niin ei ole, silloin me olemme kaikki kadotettuja emmekä tiedä, missä me olemme. Siinä se on teille. Katsokaahan. Hänen Sanansa ovat erehtymättömät.

307   Katsokaa Häntä kulkemassa väkijoukon lävitse Betesdan lammikolla, …noin tunti sitä ennen. Siellä makasi suuri väenpaljous, rampoja, ontuvia, sokeita, näivettyneitä. Kuinka monet tietävät, että se on totta? Ja Hän ei koskaan koskenut yhteenkään heistä, ja kuitenkin Hän oli sääliä tunteva Jumala. Uskotteko Hänen tunteneen sääliä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän jätti sen äidin, jolla oli vesipäinen lapsi, ja tuon vanhan sokean isän, joka huusi jotakuta panemaan hänet veteen, kun se olisi liikutettu. Sääliä tunteva Jumala! Näettekö?

308   Ihmiset eivät tiedä, mitä sääli on. He sekoittavat phileo rakkauden agape rakkauteen. Ne ovat kaksi täysin toisistaan eroavaa rakkautta. Säälin kanssa on samoin: halu ja sääli ovat kaksi eri asiaa.

309   Mutta katsokaahan, Hän meni erään miehen tykö, jolla ehkä oli eturauhasvaiva, tai ehkä se oli tuberkuloosi. Se teki hänet hitaaksi, ja hänellä oli ollut se kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Se ei tulisi tappamaan häntä. Hän meni tuon miehen tykö ja sanoi: “Tahdotko tulla terveeksi?” Kuinka monet tietävät, että se on totta? Ja Hän jätti muun yleisön makaamaan sinne.

310   Mitä jos Hän olisi tänään tehnyt sen Beaumontissa? “Voi hyvänen aika, eihän tuollaisessa Jumalallisessa parantumisessa ole yhtään mitään”, näettekö.

311   Katsokaahan, he eivät ymmärrä asiaa. Jeesus on sama eilen, tänään ja ainiaan. “Minä en tee mitään, ennen kuin Isä ensin näyttää sen Minulle.”

312   Mutta monet ihmiset vain makasivat Hänen valossaan ja parantuivat oman uskonsa kautta. Eräs pieni nainen kosketti Hänen vaatettaan ja tuli terveeksi. Kuinka moni tietää sen? Parantuminen perustuu teidän uskoonne. Jumalan julki tuleminen perustuu Hänen Sanansa lupaukseen, mutta teidän uskonne Hänen julki tulemiseen on se, mikä parantaa teidät. Jos ette usko, ei ole väliä sillä, vaikka maailman pyhin mies seisoisi siellä koko pitkän päivän rukoilemassa puolestanne, se ei hyödyttäisi yhtään mitään, ennen kuin te painokkaasti itse uskoisitte sen. Jeesus voisi itse seistä täällä ruumiillistuneena ja laskea kätensä päällenne, ja silti te ette parantuisi. Kuinka monet tietävät sen? “Hän ei voinut tehdä monia mahtavia tekoja heidän epäuskonsa tähden.” Niin sanoo Kirjoitus.

313   Niinpä te rukousjonossa olevat näette, että kyseessä on teidän uskonne Sanaan. Jos te nyt näette Jumalan tekevän sen, mitä Hän on juuri tehnyt… Kuulkaahan, sallikaa minun antaa yksi pieni todistus, sillä aikaa kun te valmistaudutte. Kuunnelkaa tarkasti. Toissailtana…

314   Täällä on eräs nuori saarnaaja jossakin. Näin hänet täällä hetki sitten. Hänen nimensä on Martin. Olen unohtanut… Hän on yksi kokousten rahoittajista. Tässä hän on.

315   Noin keskiyöllä, hyvin lähellä sitä, joku herätti minut huoneessani. Nuori mies itki, nuori saarnaaja, hänen pieni lapsensa oli juuri kuollut. Kyyneleet juoksivat alas hänen kasvoiltaan.

316   Hän on aivan jostakin… Mikä onkaan tuon kaupungin nimi, jossa he asuvat? [Joku sanoo: “Missouri.”] Missouri. Missä siellä? [“Wardellissa, Missourissa.”] Wardellissa, Missourissa. Tunnen tuon pojan ja tunnen myös hänen veljensä tässä. He ovat ystäviäni.

317   Tämä veli käveli sinne sisälle kyynelten juostessa alas poskia pitkin ja sanoi: “Veli Branham, soitin juuri. Vaimoni juuri soitti minulle. Pieni lapseni lakkasi juuri hengittämästä.” Oi, kuinka voisi Jumala… Aivan niin kuin: “Jopa nytkin, Herra! Jos Sinä olisit ollut täällä, ei veljeni olisi tarvinnut kuolla.” Näettekö, hän teki tunnustuksen minulle. Hän tunnusti Herran Sanan, näettehän, sen mitä saarnasin, Totuudeksi. Hän sanoi: “Minä uskon, että sinulla  on Herran Sana. Vain pyydä Häneltä, ja lapseni on jäävä eloon.” Kymmenen minuutin kuluttua siitä, hänen lapsensa hengitti normaalisti ja on nyt terve.

318   Poikani Billy Paul, joka seisoo täällä jossakin, oli mennyt ulos puhumaan hänen kanssaan. Ja minä olin siellä pyjamassani. Ja muutamaa minuuttia myöhemmin hän tuli takaisin ja sanoi: “Isä, isä, katso tätä!” Hänen kurkkunsa oli kokonaan turvonnut ja punainen ja oli suunnilleen näin paksu. Hän sanoi: “Suuri, mustannäköinen hämähäkki, jossa oli punainen piste, puri minua siellä, kun seisoin puhumassa Johnille. Ja katso sitä, kuinka se on turvonnut.”

319   Minä sanoin: “Oi, Billy, ehkä se oli musta leski.” Ja minä sanoin: “Katso kurkkuasi, kuinka se on turvonnut.”

320   Panin käteni sen päälle. Minä sanoin: “Herra Jeesus”, kymmenessä minuutissa siellä ei ollut edes… ette olisi voineet sanoa, että sitä olisi siellä koskaan ollutkaan, tuota puremaa. Näettekö? Mitä se on? Näettekö?

321   Joku tuli sisälle toimistoon eräänä päivänä, ja yksi apulaisista tuli ulos. Ja hän sanoi: “Sanokaa veli Branhamille, että hän vain sanoisi, että minun lapseni…” Hän sanoi: “Uskon, että jos sinä vain sanoisit sen.” Mutta katsokaahan, en voi sanoa sitä, ennen kuin Hän sanoo sen minulle.

322   Mutta täällä minulla on Sana, joka sanoo: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” No niin. Jumala ei voi tehdä noita asioita ja jättää teitä seisomaan sinne ilman, että te uskoisitte. Teidän täytyy uskoa. Uskokaa sama asia, ja se tulee tapahtumaan teille. Mutta teidän on uskottava se eikä vain hämättävä. Teidän täytyy uskoa se.

Rukoilkaamme nyt ensin kaikki yhdessä.

323   Haluan teidän kaikkien… Veljen seistessä tässä tämän mikrofonin ääressä minä myös menen sinne alas laskeakseni käteni heidän päälleen. He ovat minun kansaani, he ovat minun… He ovat tähtiä kruunussani, samoin kuin he ovat teidän kruunussanne, te saarnaajaveljeni. Tulen sinne, koska rakastan heitä, ja he ovat Jumalan lapsia. Me tulemme auttaaksemme heitä.

Rukoilkaamme nyt.

324   Herra Jeesus, mies, joka voisi sanoa, ettei Sinun Läsnäolosi ole täällä, olisi… jotakin olisi henkisesti vialla. Aivan samalla tavoin kuin, jos joku mies kieltäytyisi auringon valosta, ei hyväksyisi sitä. Jos joku kertoisi hänelle auringon paistavan, ja hän juoksisi kellariin ja sulkisi oven ja sanoisi: “Minä kieltäydyn uskomasta sitä! Minä kieltäydyn uskomasta sitä!” No niin, me tietäisimme, Herra, että jotakin olisi henkisesti vialla tuon miehen kohdalla. Ja niin tekee mies, joka sulkee sydämensä, kun Jeesuksen Kristuksen Sanan Valo on julkituotu ja sanoo: “Minä en usko Sitä.” Jotakin on hengellisesti vialla tuon miehen kohdalla.

325   Niinpä me tiedämme, että Sinä olet täällä, Isä, ilman epäilystäkään me uskomme sen. Me näemme Sinun, Sinun jalanjälkesi. Me näemme Sinun tuntomerkkisi. Me näemme Sinun Sanasi.

326   Täällä seisoo satoja tässä rukousjonossa. Ja hienoja jumalanmiehiä seisoo täällä, suuria uskonsotureita. Minä kävelen alas pannakseni olkani heidän olkaansa vasten, Herra. Kun nämä sairaat ihmiset kulkevat tämän rukousjonon lävitse, voikoon jokainen heistä tietää, että se ei ole vain joidenkin miesten ohi kulkemista. He kulkevat lupauksen Ristin alta. Voikoot he mennä pois täältä parantuneina, mennä pois iloiten, tulla terveiksi ja kertoa pastoreilleen. Voikoon se aiheuttaa vanhanaikaisen herätyksen esiinmurtautumisen ympäri tätä seutua, Herra, tuodakseen monia sieluja Sinulle, Herra. He ovat Sinun. Auta heitä. Paranna heidät, minä rukoilen Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Haluan, että jokainen pitää päänsä nyt kumarrettuna ja rukoilee.

327   Ja haluan, että kun te… Kuunnelkaa, te rukousjonossa nyt. Kun te kuljette tästä ohitse, aivan niin kuin olisitte Ristin alla, uskokaa kaikella, mitä teissä on. Lähtekää täältä iloiten, onnellisina ja sanokaa: “Kiitos Sinulle, Herra. Minä uskon parantumiseeni.” Ja jos te ette usko sitä, silloin voitte aivan yhtä hyvin mennä takaisin istumaan, koska se ei tule tekemään teille mitään hyvää.

328   Haluan koko seurakunnan, jokaisen, ikään kuin ryntäävän Taivaaseen, Kristuksen Läsnäoloon, ja sanovan: “Herra Jeesus, tee itsesi tunnetuksi meille nyt! Paranna nämä sairaat!” Tahdotteko tehdä sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Veli Borders, sillä aikaa kun sinä johdat laulun Usko se vaan laulamista.

329   Jätä se tähän. Me emme tarvitse sitä. [Joku veli kysyy mikrofonista: “Aiotko jättää sen tähän?”] Kyllä.

330   [Veli Branham ja saarnaajat menevät nyt alas ja rukoilevat jokaisen rukousjonossa olevan puolesta ja veli Roy Borders johtaa seurakunnan laulaessa laulua Usko se vaan. Tyhjä kohta nauhassa.]

331   Uskokaa se vaan! Nostakaamme nyt kätemme ylös.

…Kaikk’ mahdollista on, usko se vaan.

Laulakaamme se nyt tällä tavalla:

Nyt minä uskon, oi, nyt minä uskon.
Kaikk’ mahdollista on, nyt minä uskon,
Nyt minä uskon, oi, nyt minä uskon,
Kaikk’ mahdollista on. nyt minä uskon.

332   Kunnes tapaan teidät uudestaan, haluan jättäessäni Texasin nähdä heidän huutavan ja ylistävän Jumalaa. Kohottakaamme vain kätemme ja antakaamme ylistys Jumalalle, jokainen meistä. [Seurakunta huutaa iloisesti ja ylistää Jumalaa.]

333   Herra Jeesus, me kiitämme Sinua Sinun Sanastasi, mitä Sinä olet tehnyt puolestamme. Minä kiitän Sinua, että kykenin puhumaan näille hienoille ihmisille, ja näen Sinun voimasi ja siunauksesi heidän yllään. Siunaa heitä, Herra. Voikoot he ymmärtää. Ja voikoon Pyhä Henki parantaa jokaisen ja pelastaa jokaisen näinä viimeisinä päivissä. Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta, Herra, minä lahjoitan heidän Sinulle materiaaliksi morsianta varten, sillä he uskovat Jumalan armon kautta.

64-0314 SIJOITUKSET (Investments, The), Beaumont, Texas, USA, 14.3.1964

FIN

64-0314 SIJOITUKSET
(Investments, The)
Beaumont, Texas, USA, 14.3.1964

1        …saada viettää nämä muutamat minuutit teidän kanssanne. Ja olen kiitollinen veli Pearrylle tämän vierailun järjestämisestä ja täällä olosta ja teidän kaikkien yhteistyöstänne.

2       Uskon, että tämä on kolmas vierailumme kauniiseen kaupunkiinne. Me olemme aina todenneet ihmisten täällä olevan ystävällisiä ja aina puhuvan teille ja ojentavan kätensä, tunsivat he teidät tai eivät. Olen vieraillut joissakin liikkeissä, ja kuinka mukavia he ovatkaan. Se näyttää niin erilaiselta kuin mitä se on siellä kylmässä pohjoisessa; kun he näkevät minun siellä tulevan sisälle, he vain palvelevat teitä, ja te menette ulos, ja siinä kaikki. Mutta täällä tuskin koskaan voi vierailla paikassa niin, ettei joku sanoisi: “Kiitoksia! Tervetuloa takaisin!” Minä pidän siitä.

3       Sitten, uskon, että veli Pearry täällä, niin kuin kutsun häntä siksi… olen vanhempi kuin hänen isänsä, joten uskon voivani kutsua häntä veli Pearryksi. Me tuskin tunsimme tuota poikaa, vain poikani Billy Paulin esittelyn perusteella, joka kävi koulua hänen kanssaan. Mutta, jos tässä kaupungissa on joku, tai täällä ympäristössä, television ulottuvilla, ja joka tulee olemaan kadotettu tuona päivänä, niin ei se johdu siitä, ettei veli Pearry olisi tehnyt kaikkea minkä voi, yrittääkseen saada ihmiset Kristukselle. Hän todellakaan ei jättänyt yhtään kiveä kääntämättä. Ja pidän tätä suurena etuoikeutena olla täällä.

4       Kun veli Pearry sanoi minulle, että tahtoisinko puhua “pienillä juhlapäivällisillä”, jotka hän järjestäisi, ja että joitakin hänen virkaveljiään liike-elämän alalta tulisi olemaan täällä. No niin, minä en varmastikaan ole mikään puhuja. En väitä olevani sitä, mutta ajattelin, että tekisin sen. Se olisi kunnia minulle, sen kaltaisen kutsun jälkeen, puhua hänen virkaveljillensä..

5        Minulla on etuoikeus matkustella kansainvälisesti ympäri maailman. Ja puhun paljon Täyden Evankeliumin Liikemiesten osastojen järjestämissä tilaisuuksissa. Ja tiedän, että tämä on vain pieni yhdessäolon aika, joten haluan kertoa erään mukavan asian, joka sattui minulle kerran. Siellä oli eräs mies, sen jälkeen, kun olin lopettanut puheeni… Kaikki siellä olivat liikemiehiä. Ja niinpä siellä ulkopuolella eräs mies tuli tyköni ja hän sanoi: “Sinä olet saarnaaja, etkö olekin?”

 Ja minä sanoin: “Kyllä olen.”

6       Hän sanoi: “Miksi sinä riiput näiden liikemiesten ympärillä?” Minä sanoin: “Minä olen liikemies.” Niin hän sanoi: “Oh, oletko?”

 Ja minä sanoin: “Kyllä, minä olen liikemies.”

 Hän sanoi. “Minkä kaltaisessa liikeyrityksessä sinä olet?” Ja minä sanoin: “Iankaikkisen Elämän Vakuudessa.”

7       Eikä hän käsittänyt minua aivan oikein, sanoin sen niin nopeasti. Hän sanoi: “Oh, Iankaikkisen Elämän Vakuutuksessa.” En kuitenkaan sanonut vakuutuksessa, vaan sanoin vakuudessa, ja hän… Mutta en sanonut hänelle siitä. Ja hän sanoi: “Iankaikkinen Elämä,”, hän sanoi, “en tiedä. En usko koskaan kuulleeni siitä aikaisemmin..”

 Minä sanoin: “Se on paha juttu.”

 Hän sanoi: “Missä sen päämaja on?”

 Minä sanoin: “Taivaassa.”

8       Olen yhä sillä asialla. Haluaisin puhua vakuutuksesta kenen tahansa teidän kanssanne sen jälkeen, kun kokous on ohitse tänä iltana. Olen hyvin innostunut työstäni. Ja niinpä en koskaan sanonut “vakuutus”, vaan sanoin “vakuus”.

9       Ymmärrän, että vakuutus on hyvä. Muistan… Tietenkään, minulla ei tällä kerralla ole sellaista.

10   Muistan kuinka naimisiin mentyäni, vaimoni ja minä olimme istumassa kotona eräänä päivänä ja eräs hyvä ystäväni… Veljeni on vakuutusasiamiehenä Western-Southern -yhtiössä. Tämä poika oli Prudential -yhtiön asiamies. Kävin koulua hänen kanssaan, oikein hieno poika. Hänen veljensä kirjoittaa The Upper Room [Yläsali] lehteen, uskon, että hän on baptistisaarnaaja ja hän kirjoittaa artikkeleita tähän lehteen nimeltä The Upper Room. He ovat oikein hienoja ihmisiä. Niinpä hän eräänä päivänä tuli tapaamaan minua ja hän sanoi: “Billy. Kuulin, että sinulla oli kerran pieni pettymys vakuutuksessa.”

 Ja minä sanoin: “Kyllä.”

11   Hän sanoi: “Antoiko se sinulle vähän niin kuin karvaan tunteen niitä kohtaan?” Minä sanoin: “Ei, ei nyt ihan niinkään.” Hän sanoi: “Ajattelin, että tulisin ja puhuisin kanssasi vakuutuksesta, Billy.”

12   Ja minä sanoin: “No niin, kiitoksia vaan, Wilmer, mutta minulla on vakuus.” Ja hän sanoi: “Oh niinkö, olen pahoillani.”

13   Ja vaimoni katsoi minua niin kuin olisin jonkinlainen tekopyhä. Hän tiesi, ettei minulla ollut vakuutusta. Hän katsoi minua ällistyneenä.

14   Hän sanoi: “Oh, olen pahoillani, Billy.” Hänen on täytynyt ajatella minun ottaneen sen veljeltäni Jesseltä. Ja minä sanoin…

Vaimoni katsoi minua. Ja minä sanoin: “Kyllä, minulla on vakuus.”

Ja hän kysyi: “Missä yhtiössä sinulla on se?”

Ja sanoin hänelle tuon saman asian. “Iankaikkisessa Elämässä.”

Ja hän sanoi: “Oh,”, hän sanoi, “sitäkö se on?”

15   Ja minä sanoin: “Kyllä. Minulla on: Siunattu vakuus. Jeesus on mun! Oi mikä ensimaku Jumalallisesta kirkkaudesta! Olen pelastuksen perillinen, Jumalan ostama. Hänen Hengestään syntynyt, pesty Hänen Veressänsä.”

16   Hän sanoi: “Billy, se on kovasti hienoa. Arvostan sitä. Mutta se ei pane sinua hautaan täällä hautausmaalla.”

17   “Mutta,” minä sanoin, “se ottaa minut pois sieltä. Minä en ole huolissani…” Kyllä. En ole huolissani sinne pääsemisestä; vaan kysymys on sieltä pois pääsemisestä.

18   Haluaisin yhä puhua vakuudesta kanssanne tämän kokouksen jälkeen, jos… Olen varma siitä, että se on oikein.

19   No niin, tavallisesti pyydän ihmisiä seisomaan, kun luemme Sanaa, mutta tänä iltana taidan jättää sen pois, koska se on niin vaikeata teidän nousta ylös. Mutta juuri ennen kuin luemme Sanaa, kumartakaamme päämme muutamaksi hetkeksi, kun puhumme Sanan Tekijälle. Kun nyt olemme laskeneet vähän leikkiä toistemme kanssa, vähän niin kuin me sitä kutsumme “päästäneet hiuksemme vapaiksi”, joten menkäämme nyt asian pyhemmälle puolelle ja kääntäkäämme sydämemme vilpittömyydellä Taivasta kohden, kun avaamme Sanan. Nyt, kuka tahansa, joka kykenee liikuttamaan käsiään, voi avata Raamatun, mutta kukaan muu ei todella voi avata ymmärrystä kuin suuri Pyhä Henki, joten puhukaamme Hänelle.

20   Taivaallinen Isä, me olemme todella haltioituneita ollessamme koolla täällä tänä iltana tämän ihmisryhmän kanssa, Iankaikkisuuden tällä puolen ja voidessamme olla tässä hienossa yhteydessä. Ja kun me istumme näiden pöytien ympärillä tänä iltana, katsellen yli pöydän toisiamme, liikealan virkaveljiämme ja kristittyjä, me olemme tietoiset, että tulee toinen aika, jolloin tulemme tapaamaan toisemme. Luotamme siihen, että tulemme kaikki olemaan siellä, olemaan läsnä tuolla suurella Hääaterialla ilmassa, kun Kuningas astuu esiin ja pyyhkii kaikki kyyneleet pois silmistämme ja sanoo: “Se oli hyvin tehty, minun hyvät ja uskolliset palvelijani, menkää Herran iloihin, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti.”

21   Jos siellä sattuu olemaan joku, Herra, joka ei tunne Sinua sillä tavalla, niin rukoilen, että tänä iltana tehtäisiin tai sanottaisiin jotakin, joka saisi heidät muuttamaan ajatustapansa ja kääntymään Sinun tykösi, oli hän sitten läsnä täällä, tai television välityksellä, tai ääninauhojen kautta, jotka tulevat viemään tämän ulos.

22   Siunaa meitä yhdessä nyt ja siunaa Sanasi lukeminen. Käännä sydämemme ja ajatuksemme kohti tämän elämän loppumista ja siihen mikä meidän tilamme tulee oleman tuohon aikaan. Sillä me olemme varmat, Isä, että kaikkien meidän täytyy jättää tämä maailma. Me olemme kuolevaisia, ja salli meidän katsoa Iankaikkiseen, siihen Ainoaan, joka voi antaa meille Elämän tuolla puolen. Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa Nimen kautta me pyydämme sitä. Aamen.

23   Haluaisin kiinnittää huomionne nyt muutamaksi hetkeksi Jumalan Sanan lukemiseen. Haluaisin aloittaa lukemisen Markuksen evankeliumista, luulisin, että se on 10. luku, ja alkaen 17. jakeesta.

Ja, kun hän oli lähtenyt tielle, siellä tuli eräs juosten, ja polvistui hänen eteensä, ja kysyi häneltä: Hyvä Opettaja, mitä minun tulee tehdä, että voisin periä iankaikkisen elämän?

Ja Jeesus sanoi hänelle: Miksi kutsut minua hyväksi? Ei ole ketään hyvää paitsi yksi, se on, Jumala.

Sinä tiedät käskyt: Älä tee aviorikosta, Älä tapa, Älä varasta, Älä anna väärää todistusta, Älä petä, Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Ja hän vastasi ja sanoi hänelle: Opettaja, kaikkia näitä olen noudattanut nuoruudestani asti.

Silloin Jeesus katsoen häntä rakasti häntä, ja sanoi hänelle: yksi asia sinulta puuttuu; mene, myy mitä tahansa sinulla on. ja anna köyhille, ja sinulla on oleva aarre taivaassa: ja tule, ota risti, ja seuraa minua.

Ja hän oli surullinen siitä puheesta, ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli suuret omaisuudet.

24   Lisätköön Herra siunauksensa Sanalle, kun me pyrimme vetämään esiin tästä tekstistä sisällön. Nyt aihetta ajatellessani, ollen liikeihmisten parissa, olen aina ajatellut liikeihmisten olevan kiinnostuneita hyvistä sijoituksista, joten kutsun tämän tekstin aihetta nyt muutamaksi hetkeksi nimellä: Sijoitukset.

25   Hyvä liikemies on aina etsimässä hyvää sijoitusmahdollisuutta. Jos hän ei ole, ei hän silloin ole hyvä liikemies. Hänen täytyy etsiä jotakin, mikä on todellista.

26   Ja halusin puhua teille tästä kutsusta, jonka muutama hetki sitten annoin teille, ottamaan tämän Iankaikkisen Elämän vakuutuksen, kun esittelin itseni liikemiehenä. Minulla on liikeyritys ja haluaisin puhua teille siitä muutaman hetken. Ja olen kirjoittanut tänne muistiin joitakin Kirjoituksia ja muistiinpanoja tekstiä varten ja haluaisin käyttää näitä muutaman hetken.

27   Ei ole hyvää liiketoimintaa pelata uhkapeliä. Jokainen tietää sen, että uhkapeli ei ole hyvää liiketoimintaa, koska se on riskin ottamista. Te tuskin koskaan näette uhkapeluria… Yhtenä päivänä hän on rikas mies ja seuraavana päivänä hän on kerjäläinen. Niinpä te otatte liian suuren riskin pelatessanne uhkapeliä. Mielestäni uhkapeluri elää vain, sillä hetkellä, katsomatta tulevaisuuteen, tai muussa tapauksessa hän ei pelaisi uhkapeliä.

28   Enkä minä usko näihin tulla-rikkaaksi-yhdessä-yössä sijoituksiin, jonkin tuntemattoman liikeyrityksen kautta. Kukaan hyvä liikemies ei ottaisi sen kaltaista riskiä, kun kyseessä ovat teidän elämänne aikaiset ansiot, säästönne; ettekä te haluaisi sijoittaa niitä johonkin tulla-rikkaaksi-nopeasti yritykseen. Eikä kukaan tiedä siitä mitään, joku vain on saanut jonkinlaisen ajatuksen ja on perustanut jonkinlaisen firman, jolla ei ole minkäänlaista taustaa. Uskon, että hyvä, terveesti ajatteleva mies olisi typerä sijoittaessaan sen kaltaiseen yhtiöön.

29   Koska, erään kerran minulla oli ystävä, joka yritti sen kaltaista asiaa, ja tehdessään niin hän menetti kaiken mitä hänellä oli, kaikki koko elämänsä säästöt. Hän oli suunnilleen valmis siirtymään eläkkeelle ja hän ajatteli: “Hyvä on, otan tämän riskin.”, koska tuo mies näytti tietävän mistä hän puhui. Mutta hän sai todeta, että tuo yhtiö oli vain sellainen teko-usko yhtiö, jolla ei ollut mitään osakkeita tai mitään muuta ja tuo mies parka menetti kaiken mitä hänellä oli.

30   Niinpä uskon, että jos mies haluaa tehdä hyvän sijoituksen, hänen tulee ensin ottaa selvää tuosta yhtiöstä, tai mihin tahansa hän aikookin tehdä sijoituksensa, saadakseen tietää mitä tehdä. Uskon, että kuka tahansa järkevästi ajatteleva henkilö tekisi sen.

31   Ja sitten vielä, ennen kuin menen eteenpäin, haluaisin sanoa, että ei ole hyvä ajatus pitää rahaanne taskussanne. Monet ihmiset sanovat: “Panen sen vain taskuuni ja silloin tiedän, että minulla on se.” Mutta te liikemiehet ja naiset, te ette ajattele tuollaisin termein. Eikä se ole hyvä asia, koska se voidaan varastaa.

32   Parasta on pitää se kiertämässä. Niin kuin Herra sanoi erään kerran, kuinka Hän antoi niin-ja-niin monta talenttia niin-ja-niin monelle, ja kuinka he tekivät sijoituksia sen kanssa. Ja niille, jotka tekivät hyviä sijoituksia, Hän jakoi osingot. Mutta, kun eräs mies sanoi: “Minä vain säilytin sen, en halunnut ottaa mitään riskiä sen kanssa, minä vain panin sen taskuuni. Tai hautasin sen jonnekin.” Silloin Hän otti häneltä pois sen mitä oli antanut ja antoi sen toiselle, joka oli tuottanut enemmän osinkoja, joka oli tehnyt hyvän sijoituksen. Ja se on meidän Herramme tapa tehdä asioita.

33   Mutta, jos te haluatte sijoittaa johonkin, mistä haluatte olla varmat, te etsitte jonkun hyvän, luotettavan liikeyrityksen, jonka on todistettu olevan tuottoisa. Koeteltuanne tuon liikeyrityksen, te tunnette sen taustan, te olette puhuneet jonkun kanssa, jolla on ollut liikeasioita tämän yrityksen kanssa, ja olette kaikkialta kuulleet todistuksen: “Se on sataprosenttisesti varma. He ovat aina täsmällisiä osinkojensa kanssa, sillä on takanaan suuri pääoma, niin ettei tuo yhtiö tule menemään vararikkoon.” Ja silloin se on hyvä sijoitus. Ja nyt, kautta elämän, ihmisille on opetettu sitä.

34   Nyt me olemme puhumassa tänä iltana Kirjoituksessa mainitusta nuoresta heprealaispojasta, joka oli varakkaantyyppinen nuorukainen. Hän on voinut olla todella hyvästä kodista, epäilemättä. Hänen todistuksensa osoitti, että hän oli tullut hyvästä kodista. Häntä kutsuttiin Raamatussa nimellä “rikas hallitsija”. Tulen muuttamaan sitä hieman tänä iltana, ja kutsun häntä “rikas nuori liikemies”, koska hänellä oli liikeyritys ja hän oli kiinnostunut siitä. Epäilemättä hänen isänsä oli ollut suuri menestyvä liikemies, tai muuten hänellä ei olisi ollut mitä hänellä oli. Mutta hänet oli kasvatettu liikemieheksi.

35   Ja hän oli nähnyt jotakin tässä nuoressa Galilean Miehessä, tässä nuoressa Profeetassa, nimeltä Jeesus Nasaretilainen. Epäilemättä hän oli kuullut pappinsa puhuvan Hänestä. Mutta, kun hän ensi kertaa näki vilaukselta Herran Jeesuksen, oli Hänessä jotakin erilaista kuin kenessäkään toisessa miehessä.

36   Ja sanon tämän kristittynä, se ei totisesti ole muuttunut. Meillä on maassa suuria teologeja, kautta maailman, meillä on ollut heitä tuhansia vuosia, jotka voivat esitellä meille jonkin uskontunnustuksen. Ja heitä on koulutettu noissa uskontunnustuksissa ja hyvin vakiintuneissa kirkoissa. Mutta se ei kuitenkaan ole se vakuutus, josta olen puhumassa tänä iltana. Minä puhun Iankaikkisesta Elämästä.

37   Ja tämä nuori mies tiesi olevansa kirkon jäsen, mutta näki Jeesuksessa jotakin erilaista. Niinpä hänelle annettiin tilaisuus tehdä sijoitus, kun hän löysi Jeesuksen, ja näki mitä Hän oli tekemässä. Ja hän oli lukenut Raamattunsa ja nähnyt Jeesuksessa ne asiat, joita hän oli kuullut profeetoista luettavan kirkossansa, ja mitä he olivat. Ja hän oli epäilemättä tutkinut sitä. Ja sitten, kun hän näki tässä Jeesus Nasaretilaisessa jotakin, jonka kansan keskuudessa oletettiin olevan Profeetta, hän näki tässä Miehessä, jotakin mikä samasti Hänet Kirjoitusten kanssa.

38   Ja ajattelen, ettei se tänään ole kovinkaan paljoa muuttunut. Raamatun lukijat ja ne, jotka todella rakastavat Raamattua, kun me todella saamme vilaukselta nähdä mielessämme, mitä Jeesus oli ja mitä Hän on, muuttaa se koko meidän asenteemme. Ei ole ketään Hänen kaltaistaan, ei väliä kuinka hieno hän on. Me sanomme ymmärtävämme, ettei hän… Me oletamme, ettei Hänellä ollut paljoakaan koulutusta, ja että Hän puhui niin kuin joku tavallinen mies ja pukeutui tavallisen miehen tavalla ja eli tavallisten ihmisten kanssa. Mutta kuitenkin tässä Miehessä oli jotakin erikoista, joka kiinnitti tämän nuoren miehen huomion. Siinä määrin, että hänellä oli kaikki maailman rikkaudet mitä hän ehkä elämänsä aikana tarvitsisi ja voisi käyttää ja hän oli siihen hyvin tyytyväinen. Mutta hän näki tämän Miehen katsovan tulevaisuuteen ja kertovan heille tulossa olevat asiat ja samastavan itsensä Kirjoituksissa, ja näki Jumalan samastavan itsensä tuossa Miehessä.

39   Nyt ei ole ketään elossa olevaa ihmistä, oikeassa mielentilassa, joka ei aina ihmettelisi mistä hän on tullut, kuka hän on ja minne hän on menossa? On kirjoitettu monia kirjoja siitä, filosofit ovat nousseet ja kukistuneet. Mutta on vain yksi ainoa Kirja, joka kertoo teille, kuka te olette, mistä te tulette, ja minne te menette, ja se on Raamattu. Se on ainoa Kirja. Kaikki nuo hienot kirjat, joita meillä on, te voitte heittää ne roskapönttöön joka ainoan. Tämä on Totuus. Mikä tahansa on vastoin tätä, ei ole oikein. “Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani ei koskaan petä. Jokaisen ihmisen sana on valhetta; Jumalan Sana totta.”

40   Ja, kun te näette jotakin niin ehdottomasti edessänne, ja Kirjoitukset lupasivat tuota päivää varten, mitä tuon Messiaan tuli olla, ja kun tämä nuori mies oli nähnyt Jumalan samastavan sen, silloin se teki Jeesuksen kerta kaikkiaan erilaiseksi kuin kukaan toinen mies mitä hän oli koskaan nähnyt. Niin hänelle sitten annettiin tuo tilaisuus.

41   Kun hän löysi Herran Jeesuksen, ja ehkä hän oli nähnyt Hänet Hänen kokouksissaan, hän juoksi Hänen tykönsä ja lankesi Hänen jalkoihinsa, osoittaen, että hänen asenteensa lähestyä oli oikea.

42   Ja hän sanoi: “Hyvä Opettaja, mitä voisin tehdä saadakseni Iankaikkisen Elämän?” Se on nyt se asia, josta on kysymys. Ei hänen rahansa, tai ei: “Voisinko liittyä seurakuntaasi, Herra? Tai voisinko kuulua Sinun organisaatioosi?” Vaan: “Mitä minun täytyy tehdä saadakseni Iankaikkisen Elämän?” Sitä hän kysyi.

43   Ja hänelle annettiin tilaisuus saada se, mutta hän teki ajattelemattoman ratkaisun, hän hylkäsi sen. Hän ei ollut kiinnostunut, saatuaan tietää mitä siihen liittyi. Hän käsitti, että voidakseen tehdä tämän, hänen täytyisi luopua kansansuosiostaan. Koska Jeesus oli epäsuosittu uskomattomien joukossa, joita voisin äkkinäisesti arvella olleen noin yhdeksänkymmentä, tai ehkä yhdeksänkymmentä viisi prosenttia ihmisistä. Hänen uskottiin olevan jonkinlainen “pahanhenkinen henkilö”, tai monet kutsuivat Häntä “Belsebuliksi”, perkeleeksi.

44   Ja kuitenkin Kirjoitukset täydellisesti tunnistivat Hänet. Hän oli viitannut takaisin niihin sanoen: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä te ajattelette, että niissä teillä on Iankaikkinen Elämä. Ja ne ovat ne, jotka todistavat Minusta, tai kertovat kuka Minä olen.”

45   Tämä heprealaisnuorukainen, ollen kasvatettu hyvässä kodissa, tiesi, että Raamattu, kirjakääröt, selvästi sanoivat asian heille. Jumala Jehova oli sanonut, että “jos keskuudessanne nousee esiin joku, joka on hengellinen, tai profeetta, niin Minä Herra teen itseni tunnetuksi hänelle näyissä. Ja, jos se mitä hän sanoo, tapahtuu, silloin kuulkaa tuota profeettaa, sillä Minä olen hänen kanssaan. Mutta, jos se ei tapahdu, älkää silloin kuulko sitä.”

46   Se oli selvää kieltä. Se on vain tervettä ajattelua. Jos hän sanoi jotakin, eikä se tapahdu, silloin se on valhe; Jumala ei sanonut sitä. Mutta, jos hän sanoo jotakin, ja se tapahtuu, silloin se on totuus; eikä mikään ole todempaa kuin totuus.

47   Niinpä tämä nuori mies oli nähnyt tämän Herrassa Jeesuksessa ja hän tiesi, että Hänellä oli käsissään avaimet tähän Iankaikkiseen Elämään, ja hän halusi tämän Iankaikkisen Elämän, mutta hän kieltäytyi tilaisuudestaan tehdä sijoituksensa. Hän ei ollut kiinnostunut sen kaltaisesta sijoituksesta. Vaikkakin…

48   Hänet oli hyvin tunnistettu, että Hän oli Jumalan Poika. Täydellisesti tunnistettu. Neitsyt oli tullut raskaaksi ja synnyttänyt pojan. Hän oli tehnyt jokaisen merkin mitä Messiaan oletettiin tekevän.

49   Mutta voidakseen vastaanottaa Hänet, hänen täytyi jättää perinteensä. Hänen täytyi kääntyä pois siitä.

50   Me haluaisimme osoittaa sen olleen vain tämän juutalaispojan kohdalla, mutta se on paha juttu, meidän täytyy huomioida se myös tänään, samalla tavalla. Se on suuri hinta maksettavaksi. Me voimme nähdä sen tämän päivän seurakunnissa. Monta kertaa ihmiset, jotka kutsuvat itseään uskoviksi, ovat haluttomia erottamaan itseään ja jättämään maailman asiat, niin kuin tätä nuorta hallitsijaa pyydettiin tekemään, saadakseen Iankaikkisen Elämän vakuutuksen. Senkin jälkeen, vaikka me näemme Sen niin hyvin tunnistetuksi Kirjoituksella, että näitä Vakuutuksia yhä annetaan kenelle tahansa, joka haluaa vastaanottaa Sen.

51   Kuten sanoin, hän näki Jeesuksessa jotakin, mitä kenelläkään miehellä ei ollut, mutta hinta oli liian korkea, hän ei halunnut maksaa hintaa.

52   Se on sama asia tänään. Niin kuin uskon, voin tänä iltana olla puhumassa eri kirkkokunnille, metodisteille, baptisteille, presbyteereille, roomalaiskatolisille, ortodoksijuutalaisille, buddhalaisille, ja kenelle tahansa, jotka ovat kaupunkien liikemiehiä. Mutta, kun te todella näette omin silmin jotakin, minkä Kirjoitukset tunnistavat Totuudeksi; me olisimme mitä järjettömimpiä ihmisiä, jos emme olisi kiinnostuneita Iankaikkisesta Elämästä, ja hylkäisimme Sen. Se olisi aivan yhtä ajattelematon teko kuin mitä tämä nuori mieskin teki. Monta kertaa, jopa meidän tämän päivän pappimme tekevät tämän saman ajattelemattoman virheen, vaikka ovatkin hiottuja oppineita uskontunnustuksissa, jotka tietävät sen A:sta O:hön. Mutta muistakaa, nuo papit tuona päivänä tunsivat myös kirjakääröt A:sta Ö:hön, mutta heiltä jäi näkemättä mitä tämä nuori mies näki.

53   Hän oli kiinnostunut siitä, että Jeesus antaisi hänelle Iankaikkisen Elämän. Mutta saatuaan tietää mitä se maksaisi hänelle, ei hän silloin enää ollut kiinnostunut.

54   Tiedättekö, Raamattu sanoo meille, tässä aikakaudessa, jossa me elämme. Niin kuin kallis veljemme Pearry täällä on selittänyt meille, että hän uskoo meidän olevan viimeisissä päivissä. Olen varma, uskon sen lujasti koko sydämelläni. Uskon Kirjoituksen tunnistavan sen.

55   Uskon tieteen tunnistavan sen. Tiedemiehet sanovat: “On kolme minuuttia puoliyöhön.” Nämä ohjelmamme, joita me näemme televisiossa, ja mitä meillä on radiossa, ja kuinka ihmiset käyttäytyvät, se on…

56   Niin kuin huomautin siitä täällä tai jossakin muualla, heidän touhunsa, mitä he tekevät, se muistuttaa minua pienestä pojasta kulkemassa hautausmaan halki yöaikaan, vihellellen, saaden itsensä ajattelemaan, ettei hän ole peloissaan, mutta hän on.

57   Se on se, mikä on vikana kaikessa, mitä me teemme tänään, kaikissa suosituissa touhuissamme. Me yritämme saada ihmiset ajattelemaan, että emme tiedä tuon hetken olevan käsillä, mutta me tiedämme sen olevan. Meidän tiedemiehemme tietävät sen. Puolustusministeriömme tietää sen. Kaikki, me kaikki tiedämme, että jotakin on valmistautumassa tapahtumaan. Te voitte tuntea sen ilmassa, ja me tiedämme sen olevan käsillä.

58   Ja meidän Raamattumme kertoo meille Ilmestyskirjan 3. luvussa, että seurakunta tässä aikakaudessa voitaisiin tunnistaa olevan aivan tämän rikkaan, nuoren heprealaispojan kaltainen, “rikas eikä tarvitse mitään”, tämä Laodikean ajanjakso. Jos täällä sattuu olemaan saarnaajia, tai Raamatun lukijoita, niin tämä on Laodikean Ajanjakso. Ja sille sanotaan: “Koska sanot: ‘Minä olen rikas, istun kuin kuningatar, enkä mitään tarvitse, niin etkö tiedä, että sinä olet viheliäinen, köyhä, sokea, kurja, alaston, etkä tiedä sitä.’” Surullisinta tässä Kirjoituksessa on…

59   Jos me näkisimme jonkun miehen tai henkilön kadulla, joka on sokea, alaston, kurja ja köyhä, se olisi hirvittävä näky. Ei ole ketään, joka ei juoksisi heidän luokseen niin nopeasti kuin voisi ja sanoisi: “Ystävä, sinä olet alaston. Sinun täytyy… Sinä olet alaston. Tule sisälle nopeasti ja salli minun antaa sinulle joitakin vaatteita. Ja minä vien sinut jonnekin lääkäriin, nähdäkseni voisivatko he antaa sinulle näkösi”, tai yrittäisi tehdä jotakin tuon henkilön puolesta.

60   Mitä, jos te tapaisitte sen kaltaisen henkilön, ja he kääntyisivät ympäri ja käskisivät teitä pitämään huolta omista asioistanne? He eivät edes tiedä olevansa siinä tilassa. Nyt, jos te olette sillä tavalla ja tiedätte sen, niin se ei ole niin paha asia. Mutta, kun te olette sillä tavalla, ettekä tiedä sitä, niin se siinä on huonoin puoli. Te ette voi sanoa siitä heille.

61   Ja tämän Kirjoituksen täytyy olla täyttynyt, niin kuin kaikkien Kirjoitusten. Raamattu sanoo, että tämä olisi seurakunnan tila viimeisissä päivissä. Ja he olisivat hyljänneet Jeesuksen, ja Hän olisi seurakunnan ulkopuolella, yrittäen päästä sisälle. He hylkäisivät Sen, aivan niin kuin tämä nuori heprealainen teki. Ja tämä oli pakanaseurakunta, Morsianseurakunta, uloskutsuttu, jota kutsutaan “kristilliseksi seurakunnaksi” viimeisissä päivissä, mutta he panivat Hänet ulos samasta syystä kuin tämä nuori heprealainen liikemieskin. Hinta oli liian korkea. He eivät voineet vastaanottaa Sitä.

62   Raamattu sanoo täällä, että he olivat rikkaita, eivätkä tarvinneet mitään. Tämä nuori mies oli rikas, eikä tarvinnut mitään. “Me olemme hieno kirkkokunta, jolla on suuria rakennuksia. Meillä on veljeys. meillä on sitä ja tätä. Meillä on ollut uskontunnustuksemme satoja vuosia. Me olemme seurapiiri. Me emme tarvitse mitään. Älkää sanoko meille mitään Siitä!”

63   No niin, se on paljon röyhkeämpi asenne kuin mitä tällä nuorella miehellä oli. Hän ei ottanut sen kaltaista asennetta. Raamattu sanoo, että “Jeesus katsoi häntä ja rakasti häntä.”

64   Ihmettelen tänään, jos kaiken hämminkimme ja maailmallisuutemme keskellä, ja kuitenkin yrittäessämme kristillistä tunnustustamme, jos se ei olekin Jumalan rakkaus, joka pakottaa tämän palvelustehtävän pysymään kentällä. Ihmettelen, jos se ei olekin sama asia, kun me täällä näemme Hänet kolkuttamassa ovella, yrittäen päästä sisälle. Nyt me näemme nämä asiat, kautta kaikkien aikojen, se on ollut tällä tavalla.

65   Nyt, säästääksemme aikaa, ottakaamme, jälleen tämä vakuutusasia ja yritän vain tilapäisesti hahmotella sen teille.

66   Nyt tämä rikas poika, hän ei pyytänyt saada liittyä Hänen seurakuntaansa. Hän kuului seurakuntaan.

67   Se todisti sen, kun Jeesus sanoi hänelle: “Pidä käskyt, sinä tiedät ne. Älä tee aviorikosta. Älä varasta. Älä valehtele, petä. Ja sitten kunnioita isääsi ja äitiäsi.”

68   Ja tämä nuori mies todisti olevansa hieno, sivistynyt poika, eikä vain jotakin sellaista mitä me tänään kutsumme huligaaneiksi. Hän oli hienontyyppinen poika, ollen kasvatettu hyvässä kodissa. Hän sanoi: “Opettaja, olen tehnyt näitä asioita siitä lähtien, kun olin poika, koko elämäni ajan.” Näettehän, se osoitti, että hänen vanhempansa olivat hienot vanhemmat. Hän kävi kirkossa, joka uskoi käskyjen pitämiseen. Mutta kuitenkaan, hänen kirkkonsa, joka piti käskyt, ei silti vastannut sitä mitä hän näki Jeesuksessa. Hän tiesi sen.

69   Meidän uskontunnustuksemme ja meidän kirkkomme ja käskyjen pitäminen, ei vielä anna meille Iankaikkista Elämää. Se ei tehnyt sitä silloin, eikä tee sitä tänäkään päivänä. On jotakin mitä teidän täytyy tehdä.

70   Nyt me näemme, ettei se ollut sitä, ettei hän olisi ollut seurakunnan jäsen, tai ettei hän olisi elänyt moraalisesti oikein. Sitä hän oli.

71   Mutta me voimme olla seurakunnan jäsen ja elää moraalisesti oikein, emmekä vielä ole saaneet Iankaikkista Elämää. Se ei ole tuntea Sana; jotkut heistä ovat teologeja ja oppineita ja pyhäkoulun opettajia, Raamatun selittäjiä. mutta se ei merkitse mitään. Saatana tuntee Raamatun paremmin kuin kukaan meistä. Raamattu sanoo: “Tuntea Hänet on Elämä”, ei tuntea Sana. “Tuntea Hänet on Elämä.” Saatana myös uskoo ja vapisee. Vaan meillä täytyy olla kuoleman, hautaamisen ja ylösnousemuksen kokemus, vanhasta elämästämme uuteen Elämään, joka tulee Kristuksessa. Se uusi Elämä tulee vain Pyhän Hengen kautta.

72   Tutkistelkaamme nyt joitakin näistä ihmisistä kautta aikakausien, joilla on ollut tämä vakuutus, ja katsokaamme kannattiko se tai ei. Sitten, niin kuin sanoin alussa, teidän tulisi kysyä neuvoa joltakin, kun tulette tekemään sijoituksen; ottaa selville mitä tapahtuu, kuinka kannattava se on. Teidän tulee tehdä niin liike-elämässänne. Ja haluan puhua joistakin tämän vakuutuksen ottaneista.

73   Kiinnitän huomionne tänä iltana erääseen profeettaan 1. Mooseksen kirjassa nimeltä Nooa. Vaikka Saatana yrittikin, joka tavalla, miten vain voi, saada häntä luopumaan tuosta vakuutuksesta, Nooa kuitenkin piti kiinni Jumalan lupauksesta, tästä Elämän vakuutuksesta, koska Jumala oli sanonut, että kaikki tuon arkin ulkopuolella tulisi tuhotuksi, vaikka se näyttikin jotenkin epätavalliselta hänen aikansa nykyaikaisesti ajattelevista ihmisistä.

74   Se on mitä Evankeliumi tekee tänään. Se on sen epätavallisuus, koska Jumala on epätavallinen. Hänen Sanansa on tulkittu niin epätavallisesti verrattuna siihen, miten me Sen joskus olemme tulkinneet.

75   Mutta niin kuin sanoin aikaisemmin, Jumala ei tarvitse ketään tulkitsemaan Sanaansa. Hän tekee oman tulkitsemisensa, saattamalla tapahtumaanne asiat, jotka Hän sanoi tekevänsä. Hän tulkitsee oman Sanansa. Hän ei tarvitse meidän tulkintaamme. Meidän tulkintamme ovat meidän omia ihmistekoisia ajatuksiamme, joita me lisäämme Siihen.

76   Kun Jumala sanoi: “Olkoon valo”, ja siellä oli valo. Se ei tarvitse mitään tulkintaa.

77   Jumala sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi”, ja hän tuli. Se ei tarvitse mitään tulkintaa.

78   Jeesus sanoi: “Ihmisen Poika menee ylös Jerusalemiin ja Hänet annetaan syntisten käsiin. He ristiinnaulitsevat Hänet ja kolmantena päivänä Hän on nouseva ylös jälleen.” Se ei tarvitse mitään tulkintaa.

79   Hän sanoi: “Pieni hetki eikä maailma Minua enää näe; kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, teissä, aikakauden loppuun, täydellistyttämiseen asti.” Hän on täällä. Se ei tarvitse mitään tulkintaa. Se on Hänen lupauksensa.

80   “Tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä. Joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Se löytyy Pyhä Johannes 14:12. Ja me tiedämme, että se on totta, joten se ei tarvitse mitään tulkintaa.

81   Nooa, Jumalan Sanan kanssa, piti kiinni Siitä, koska hän oli Elämän vakuutuksen haltija, Elämän vakuuden. Hän piti kiinni vakuutuksesta. Ja hän oli vakuutusasiamies ja meni kaikkialle. Mutta koska se oli epäsuosittu, ei hän voinut saada ketään ottamaan tätä vakuutusta, vain oman perheensä. Ihmisten mielestä hänen vakuutuksensa näytti olevan kokonaan poissa muodista. Se näytti olevan vastoin tuon päivän tieteellistä järkeilyä, että “sade tulisi alas taivaasta.”

82   Muistakaa, maan päällä ei ollut vielä koskaan satanut. Maailma oli pystysuorassa asennossa. Me voimme todistaa tänään, että se kerran oli pystyssä. Ja Jumala kasteli kasvit maassa olevista puroista.

83   Nyt tiede tuona päivänä oli luultavasti paljon korkeampiälyistä kuin nyt, koska he rakensivat sfinksejä ja pyramideja ja niin edelleen, joita me emme voisi yrittää tehdä tänään. Meillä ei ole mitään voimaa, joka voisi tehdä sen, mutta he rakensivat sen. Ja oletan, että he voivat luodata kuun tutkallaan, tai mitä heillä olikin tuona aikana.

84   Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli Nooan päivissä,”, toinen sen kaltainen sivilisaatio, “niin se on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.”

85   Me näemme kuinka he täällä Meksikossa äskettäin kaivoivat esiin nykyaikaisen vesivoimalaitoksen ilman, että siitä olisi olemassa minkäänlaista historiaa. Näettekö, se on voinut olla jossakin toisessa menneessä aikakaudessa.

86   Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli tuona päivänä”, kun ihmiset olivat älykkäitä. Mutta, jos se oli niin, silloin tullaan Elämän vakuutusta tarjoamaan ihmisille. Hän sanoi niin.

87   Ja Nooa, hän ei ehkä kyennyt selittämään sitä, kun tiede sanoi: “Me voimme ottaa instrumentit ja todistaa, ettei siellä ylhäällä ole mitään vettä. Hyvä herra, sinä olet järjiltäsi.” Mutta yhä hän tiesi, että se Ääni, joka puhui hänelle, oli Jumala.

88   Niinpä, jos Jumala oli sanonut, että vesi tulisi ylhäältä, vaikka siellä ei ollut mitään vettä, niin Jumala on Elohim. Yksin-olemassa-oleva, Hän on kaikkiriittävä. Jos Hän sanoi, että siellä ylhäällä voisi olla vettä, kykenisi Hän panemaan veden sinne ylös, pitääkseen Sanansa.

89   Meidän isämme Abraham, joka on monien kansakuntien isä. Jos täällä sattuu olemaan juutalaisia, jotka ihmettelevät kuinka pakanat oli tuotu sisälle, niin Abraham oli monien kansakuntien isä. “Eikä hän horjunut Jumalan lupauksessa epäuskon kautta.” Hän myös oli vakuutuksenhaltija. Jumala oli antanut hänelle lupauksen olla monien kansakuntien isä; ei vain heprealaisen kansan, vaan hän olisi myös toisten kansakuntien isä.

90   Huomatkaa mitä hän teki, tuo lupaus, jonka Jumala hänelle antoi, oli ajattelematon, radikaali. Hän oli seitsemänkymmentäviisivuotias ja Saara kuusikymmentäviisi, ennen kuin hän sai tuon lupauksen. Mutta hän erotti itsensä uskomattomista, koska hän tiesi olevansa vanhurskauden perillinen Jumalan tahdosta, ja ei merkinnyt mitään kuinka kauan siihen menisi!

91   Ehkä hän ensimmäisen kuukauden kuluttua sanoi Saaralle: “Miltä sinusta tuntuu?”

“Ei mitään muutosta.”

92   Hän sanoi: “Me tulemme saamaan tuon lapsen joka tapauksessa. Jumala sanoi niin. Jatka vain valmisteluja. Pane kaikki valmiiksi. Jumala sanoi, että me saisimme sen. Se on, sillä selvä.”

 Kului ensimmäinen vuosi. “Kulta, miltä sinusta tuntuu?”

“Ei muutosta.”

93   “Hyvä on, se on sitten suurempi ihme kuin, jos se olisi tapahtunut ensimmäisessä kuussa.”

94   Näettekö, Saara oli noin kymmenen vuotta ohi vaihdevuosien, kun lupaus annettiin. Heillä ei ollut lapsia. Saara oli hedelmätön ja hän itse steriili. Niin he… Mutta hän yhä piti tuon vakuutuksen, koska se oli Jumalan Sana, lupaus. Hän ei tulisi antamaan sitä pois. Ja Raamattu sanoo, että“Abraham ei horjunut Jumalan lupauksessa epäuskon kautta; vaan oli vahva, antaen ylistyksen Jumalalle; tietäen sen, että Hän olisi kykenevä tekemään sen, mitä oli luvannut tehdä.” Niin tuo lapsi syntyi, koska hän piti tuon vakuutuksen.

95   Nooa piti vakuutuksensa, ja se pelasti hänen elämänsä. Se oli mitä se tuotti. Eikä vain hänen elämäänsä, vaan myös hänen perheensä elämän; se maksoi osingot, pelastamalla heidät.

96   Puhukaamme eräästä toisesta sijoittajasta, joka oli sijoittanut tähän Iankaikkisen Elämän vakuutukseen. Profeetta Daniel, niin kuin me kutsuisimme sitä… Jos suotte anteeksi tämän maailmallisen ilmaisun; oletan, ettei minun pitäisi tehdä sitä täällä saarnatuolissa, mutta se on ainoa tapa miten tiedän tehdä sen, se on “kun on lyöty kortit pöytään”. Kuningas Nebukadnessar oli tullut ja vienyt mukanaan Israelin lapset, koska he olivat menneet pois Jumalasta. He olivat tehneet sen; kuitenkin yhä edelleen uhraten ja niin edelleen.

97   Kun Jumala oli pyytänyt heitä uhraamaan karitsoja ja härkiä, ja niin edelleen. Joku mies, hieno juutalainen, saattoi kävellä alas tietä lihotetun härän kanssa tai karitsa käsivarrellaan. Sovituspäivänä hän meni sinne uhratakseen sen syntiensä edestä. Hän oli vilpitön, kun hän tappoi karitsan, papin lävistäessä sen. Ja hän piti käsiään sen päällä, tietäen, että elämä oli otettu pelastamaan hänen elämänsä. Hän oli vilpitön siinä. Ja niin kauan kuin hän oli vilpitön, oli se oikein. Mutta tuli aika, kun siitä tuli perheen perinne. Silloin Jumala lähetti näyttämölle profeetan nimeltä Jesaja, ja Hän sanoi: “Teidän uhrinne ja juhlalliset juhlanne, ne löyhkäävät Minun nenässäni.”

98   Se on mihin me ihmiset olemme joutuneet. Me olemme liittyneet kirkkoon. Joka kyllä käy päinsä, että me teemme noita asioita. Mutta, kun te kysytte, oletko sinä kristitty? “Minä olen metodisti. Minä olen baptisti. Minä olen presbyteeri, helluntailainen, tai jotakin muuta.” Se on perinne. Ei tulla enää sisälle vilpittömyydessä. He eivät liiku eteenpäin, noudata kirjoituksia ja asioita. He vain elävät miten tahtovat. Jos heillä on pastori, joka yrittää oikaista heitä, he panevat hänet pois. He eivät halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan, jos hän ei yritä tuoda Hollywoodia seurakuntaan; kutsuja, bingopelejä, päivällisiä ja kaikkea muuta; ja anna naisten toimia miten tahtovat ja pukeutua millä tavalla vain tahtovat, moraalittomasti ja kaikkea… Sukupuolisesta viehätysvoimasta on tullut nykyinen suuntaus, se on häpeällistä.

99   Jeesus sanoi, tuolle naiselle. Te voitte olla niin hyveellisiä kuin vain voitte olla, mutta te tulette vastaamaan aviorikoksesta tuomion päivänä, te jotka käytätte tuollaisia vaatteita. Jeesus sanoi: “Kuka tahansa katsoo naista, himoiten häntä, on jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan sydämessään.” Ja ei ole väliä kuinka viaton olette, tuo syntinen tulee vastaamaan aviorikoksesta, ja te olette se, joka sai aikaan sen. Te kristityt, ettekö te häpeä? Teidän tulisi toimia niin kuin Jumalan tytärten.

100   Ja te miehet, seurakunnan jäsenet, diakonit, jopa saarnaajat, jotka sallitte vaimojenne tehdä sen, teidän pitäisi olla Jumalan poikia. Se ei kuulosta Jumalan pojan käyttäytymiseltä, jolla itsessään on Isänsä luonne. Te pelkäätte sanoa mitään, koska organisaatio ajaisi teidät ulos. Oikein.

101   Daniel päätti sydämessänsä, ettei hän tulisi saastuttamaan sijoitustaan. Hän päätti: “Ei väliä mitä maailma sanoo, kuinka rikkaaksi kuningas tulee, ja kuinka paljon hän yrittää saada minua pois maailman asioihin, minä en tule tekemään sitä. Minä en tule saastuttamaan sijoitustani.”

102   Oi kristillinen maailma, älkää saastuttako sijoitustanne, jonka olette tehneet Iankaikkiseen Elämään. Te saastutatte sen.

103   Daniel päätti, ettei hän tekisi sitä. Se maksoi takaisin, pelastamalla hänen elämänsä, kun hänet oli heitetty leijonien luolaan. Hänen sijoituksensa maksoi takaisin.

104   Nuo heprealaislapset olivat päättäneet, etteivät palvoisi mitään epäjumalankuvaa. Ja se maksoi takaisin, pelastamalla heidän elämänsä tulisessa pätsissä.

105   Sitten tulee Simon Pietari, hieno fariseus, jolle hänen isänsä oli opettanut, että tulisi päivä jolloin Messias tulisi. Kautta aikakausien juutalaiset olivat odottaneet sitä. Ja epäilemättä hänen isänsä oli sanonut hänelle: “Poikani…” Luin siitä pienen kertomuksen kerran, joka on voinut olla tarua. En sano, että se olisi luotettava.

106   Mutta hän sanoi: “Olen odottanut Messiaan tulon aikaa. Ja tiedän, että ennen kuin tuo aika tulee, tulee olemaan kaiken kaltaisia “ismejä” ja vääriä asioita tapahtuu. Mutta poikani, heprealaisina meitä on opetettu uskomaan profeettojamme, sillä Herran Sana tulee profeetalle, ja yksin hänelle. Herra sanoi: ‘Minä en tee mitään, ilmoittamatta sitä ensin profeetoilleni.’ Ja tämä Messias on Mooseksen mukaan oleva: ‘Herra teidän Jumalanne tulee nostamaan esiin veljienne joukosta profeetan, minun kaltaiseni.’ Ja tämä Messias ei tule olemaan mikään kouluttaja. Hän ei tule olemaan mikään kirkkokunta. Hän tulee olemaan profeetta ja Herran Sana tulee olemaan Hänen kanssaan.”

Andreas oli kuullut Johannes Kastajan puhuvan sellaisen tulosta.

107   Mutta sitten, eräänä päivänä, Simon itse käveli Jeesuksen Nasaretilaisen Läsnäoloon. Ja niin pian kuin Hän katsoi häntä. Hän sanoi: “Sinun nimesi on Simon, ja sinä olet Joonan poika.” Hän otti vakuutuksen nopeasti. Hän tiesi, että se oli Messias. Se oli hänen päivänsä vahvistettu Kirjoitus, Messias. Kuinka nuo toiset epäonnistuivat näkemään sitä?

108   Siellä seisoi eräs, jonka nimi oli Filippus, joka meni viisitoista mailia vuoren ympäri, erään miehen tykö nimeltä Natanael. Heillä oli ollut Raamatun tutkistelua yhdessä. Ehkä heidän keskustelunsa oli jotakin tämän kaltaista, kun hän löysi hänet puun alta, rukoilemasta. Hän sanoi: “Natanael.” Tietenkin, ollen herrasmies, joka seurasi Jeesusta; jokainen mies, joka seuraa Jeesusta tulee olemaan herrasmies. Niinpä, kun hän löysi hänet rukoilemassa, hän odotti hetken. Mutta pankaa merkille, hän ei koskaan puhunut hänelle hänen oliivilehdostaan ja niin edelleen. Hän meni suoraan asiaan: “Tule katsomaan kenet me olemme löytäneet: Jeesuksen Nasaretista, Joosefin pojan.”

 Hän sanoi: “No, voisiko mitään hyvää tulla Nasaretista?”

 Hän sanoi: “Tule, katso.”

109   Se on paras vastaus mitä kukaan voi toiselle antaa. “Tule, ota itse selvää. Älä istu kotona arvostelemassa. Tule, tutki se itse.”

110   Matkallaan vuoren ympäri, heidän keskustelunsa on voinut olla tähän tapaan. Ehkä Natanael sanoi: “Tiedätkö, me olemme odottaneet Messiasta vuosia. Sinä tiedät, Filippus, kuinka me olemme tutkineet tätä. Minä uskon, että jos Messias tulee, tulee Jumala laskemaan alas suuret Taivaan käytävät, suuret portaat suoraan tänne meidän suuren temppelimme pihalle, jossa Kaifas, meidän ylipappimme on, ja Hän tulee sanomaan: ‘Tässä Minä olen.’” Näettekö? Mutta se ei ollut tapa miten Kirjoitus sanoi Hänen tulevan.

111   Hän tulee vain sillä tavalla kuinka Kirjoitus on sanonut. Hänen tuli tulla Mooseksen kaltaisena profeettana, tavallisena miehenä, lammaspaimenena.

112   Pankaa merkille, kun hän tuli Messiaan läsnäoloon, kun Hän oli rukoilemassa sairaiden puolesta, tai mitä Hän olikin tekemässä. Me näemme tuon Messiaan katsovan häntä ja sanovan: “Katso israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä.”

113   Te voitte ajatella sen olleen niin siksi, että hän pukeutui sillä tavalla. Mutta muistakaa, kaikki itämaiset ihmiset pukeutuivat samoin, turbaaniin, partaan ja niin edespäin. Te muistatte myös Jeesuksen kävelleen heidän kanssaan koko pitkän päivän, tiellä Emmaukseen, ylösnousemuksensa jälkeen, eivätkä he edes tunteneet Häntä. Hän oli pukeutunut samalla tavalla.

114   Niin me näemme, että tässä Hänen suuressa Läsnäolossansa, hän sanoi: “Rabbi.” Tämä hieno nuori heprealainen sanoi: “Rabbi, milloin tunsit minut? Milloin koskaan tunsit minut. Miten tiesit minun olevan israelilainen, ja rehellinen, ja minkälainen maine minulla on? Sinä et ole koskaan nähnyt minua aikaisemmin. Kuinka Sinä tunsit minut?’’

115   Ja Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla, Minä näin sinut.”

116   Hän otti vakuutuksen. Lankesi Hänen jalkoihinsa niin kuin tämä toinenkin nuori mies oli tehnyt, sanoen: “Rabbi, sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin Kuningas.” Tänä päivänä hänen nimensä on kuolematon.

117   Siellä on eräs pieni nainen, josta voisin puhua, näiden lähellä seisovien naisten tähden. Tämä pieni nainen ei ollut teidän kaltaisenne. Hänen kirkkonsa syytti häntä moraalittomuudesta. Ehkä hänet nuorena oli ajettu kadulle ja hän oli mennyt väärään. Ehkä hänen vanhempansa eivät huolehtineet hänestä. Hän oli puoliksi juutalainen ja puoliksi pakana; hän oli samarialainen.

118   Muistakaa, on olemassa vain kolme ihmisrotua, jos meidän Kirjoituksemme on oikein.

119   Jumala antakoon minulle anteeksi, että edes sanoin “jos” se on oikein. Se on oikein. Se on Jumala itse. “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” “Sama eilen, tänään ja ainiaan.”

Niinpä tämä nuori nainen oli ajettu kadulle.

120   Ensimmäiseksi, saattaisin selittää Haamin, Seemin ja Jafetin kansat. Me pakanat, me olimme pakanoita noina päivinä, me palvoimme epäjumalia, mutta juutalaiset ja samarialaiset odottivat Messiasta. Ja Hän tulee vain niille, jotka odottavat Häntä.

121   Tänä päivänä me joskus sanomme odottavamme Häntä, ja panemme miljoonia ja miljardeja dollareita asioihin ja rakennuksiin, laitoksiin ja muihin. Minä ihmettelen. Ja tiedän lähetyssaarnaajien näkevän nälkää kentällä, siellä missä he tänäkin iltana ovat saarnaamassa, ilman kenkiä jaloissaan. Me panemme miljoonia ja miljoonia dollareita hölynpölyyn ja sitten, miksi, meidän oma toimintammehan tuomitsee meidän todistuksemme.

122   Mutta tässä tämä nuori nainen, niin kuin me hänet tunnemme, oli samarialainen. Jeesus oli matkalla Jerikoon, joka on Jerusalemin alapuolella. Mutta Hän kiersi ympäri Samariaan ja tuli kaupunkiin nimeltä Sykar ja lähetti opetuslapsensa ostamaan ruokaa. Ja heidän poissa ollessaan tämä nuori nainen tuli kaivolle noutamaan vettä, ja Hän sanoi hänelle: “Tuo minulle juotavaa.”

123   Ja hän katsoi ympärilleen ja näki Hänen olevan juutalaisen, ja sanoi: “Ei ole tapana, että Sinä pyydät minulta sitä.” Hän sanoi: “Sinähän olet juutalainen.”

124   Hän sanoi: “Mutta, jos sinä tietäisit kenelle sinä puhut, sinä pyytäisit Minulta juotavaa. Minä annan sinulle vettä, jota et tule täältä noutamaan.”

125   Niin tuo keskustelu jatkui, koskien uskontoa ja lopulta Hän sai kosketuksen hänen elämäänsä. Hän sanoi: “Mene, nouda aviomiehesi ja tule tänne.”

Hän sanoi: “Ei minulla ole mitään aviomiestä.”

126   Hän sanoi: “Sinä olet sanonut totuuden. Sinulla on ollut viisi, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun aviomiehesi.”

127   Nyt vain muutama päivä ennen sitä, nuo opettajat, tuon päivän rabbit, nuo miehet, joiden olisi tullut tietää paremmin, he sanoivat: “Hän on Belsebul. Hän tekee sen pahan hengen kautta.” Heidän täytyi vastata seurakunnilleen. Niinpä he sopivat siitä ja sanoivat: “Se on paha henki.”

128   Ja Jeesus sanoi: “Minä annan teille sen anteeksi”, sovitusta ei oltu tehty. “Mutta, kun Pyhä Henki on tullut tekemään saman asian, niin sitä vastaan puhumista ei tulla koskaan antamaan anteeksi”, ja me tiedämme sen tapahtuneet sen jälkeen, kun he olivat hylänneet Pyhän Hengen ja Tiitus poltti temppelin ja hajotti juutalaiset kaikkialle ympäri maailman. Ja he ovat vasta nyt kokoontumassa uudestaan, se on täyttämään Kirjoituksen.

No niin, pankaa merkille nyt tämä nuori nainen.

129   Kun nuo juutalaiset olivat nähneet sen tehtävän, he kutsuivat sitä “pahaksi hengeksi, saastaiseksi hengeksi”, ja Raamattu sanoo heidän kutsuneen Jumalan Henkeä, joka sen teki, “saastaiseksi hengeksi, perkeleeksi”, niin kuin joku ennustaja tai joku muu paha henkilö.

130   Ja sitten, nopeasti, tämä nainen tiesi toisin. Kun Hän sanoi: “Mene noutamaan aviomiehesi.”

Hän sanoi: “Ei minulla ole sellaista.”

131   Hän sanoi: “Sinä olet sanonut totuuden, koska sinulla on ollut viisi, ja se, jonka kanssa elät, ei ole sinun aviomiehesi.”

132   Katsokaahan tätä. Nopeasti tuo nainen sanoi: “Herra, minä käsitän, että Sinä olet profeetta.” Muistakaa, heillä ei ollut ollut profeettoja lähes viiteensataan vuoteen. Malakia oli viimeinen heprealaisprofeetta. “Me tiedämme, että Messias on tulossa, ja tämä tulee olemaan Messiaan tuntomerkki. Me tiedämme, että kun Hän tulee, niin tämä on se, mitä Hän tulee tekemään.”

 Jeesus sanoi: “Minä olen Hän, joka puhun sinun kanssasi.”

133   Ja hän otti tämän vakuutuksen. Uhuh, ja hän meni kaupunkiin, levittämään hyvää uutista, että hän oli löytänyt Messiaan. Hänellä oli Iankaikkinen Elämä, koska, hän oli uskonut Häneen. Kuinka tuo nainen tiesi sen? Hän oli nähnyt Hänen julkituovan kirjoituksen mukaisen tuntomerkin.

134   “Me tiedämme, että kun Messias tulee. Neljäänsataan vuoteen meillä ei ole ollut profeettaa, ja kun Hän tulee, on Hän oleva seuraava, joka tulee näyttämölle. Nyt, kun Hän tulee, me olemme tunteva Hänet siitä, että Hän on tekevä tuon saman asian.”

135   Hän sanoi: “Minä olen Hän.” Tuo nainen otti vakuutuksen. Hän oli kiinnostunut Siitä.

136   Nikodeemus. Vain muutama hetki, nyt lopettaessamme. Nikodeemus, rabbi, noin kahdeksankymmentävuotias mies. Hän oli vakuuttunut siitä, että Jeesuksessa oli jotakin erilaista kuin muissa miehissä, joten hän halusi vakuutuksen. Niinpä hän tuli hakemaan vakuutusta yöllä ja totesi, että tämä pankki oli avoinna palvelukseen.

137   Se on aina avoinna. Se on avoinna juhlapäivällisillä. Se on avoinna täällä kadulla. Se on avoinna kaikkialla, missä tahansa joku vain haluaa ottaa tämän vakuutuksen, ja niille joilla on tämä vakuutus.

 Hän löysi pankin avoinna. Hän otti vakuutuksen.

138   Me tiedämme, Luukkaan 24:49, sen jälkeen, kun Jeesus oli valinnut opetuslapsensa, he olivat Iankaikkisen Elämän vakuutuksen omistajia. Niin kuin te tiedätte, tavalliset vakuutukset maksavat aina osinkoja. Niinpä Jeesus oli jo hyväksynyt ja valinnut heidät, joten he menivät ylös Jerusalemiin, ja odottivat siellä Helluntaipäivään asti, saadakseen osinkonsa. Ja se maksettiin heille Pyhän Hengen kasteella ja voimalla julkituoda Jeesus Kristus.

139   Metodisti, baptisti, presbyteeri, ortodoksi, mikä tahansa oletkin, joka väität olevasi kristitty, miksi et sinä tee samoin? Te uskotte Jeesukseen Kristukseen ja tulette seurakunnan jäseneksi, miksi ette mene eteenpäin Helluntaihin, saamaan osinkonne, Pyhän Hengen voiman! Nuo vakuutuksenhaltijat vetivät osinkonsa. Te myös voitte tehdä niin, jos te uskotte sen ja todella uskotte sen.

140   Pietari puhuen heille sanoi: “Tämä lupaus on teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.” He halusivat tietää mitä tehdä. Hän sanoi: “Tehkää parannus, jokainen teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntienne anteeksi antamiseksi ja te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Se oli lupaus.

141   Niinpä, jos te tänä iltana olette vain tunnustaja, ettekä ole ottaneet ulos osinkojanne, niin miksi ette toisi vakuutuskirjaanne tänä iltana ja antaisi minun puhua siitä kanssanne pienen hetken. Polvistukaa kanssani muutamaksi minuutiksi ja nähkää eikö se olekin niin. Olkaa siinä vilpittömiä. Se tulee maksamaan takaisin juuri nyt, jos teillä todella on tämä vakuutus. Hän on tunnistava tuon vakuutuksenne, teidän uskonne, jos sanotte sen olevan Jumalaan. Jos uskonne on Jumalassa ja Hänen Sanassansa, eikä jossakin seurakunnassa, tai kirkkokunnallisessa uskontunnustuksessa, vaan te vain uskotte Jeesukseen Kristukseen, niin se on maksava sen teille. Hän tuntee oman vakuutuskirjansa.

142   Tuokaamme esiin eräs toinen henkilö, muutamaksi hetkeksi. Siellä oli eräs toinen rikas heprealainen, joka kohtasi Jeesuksen eräänä päivänä, Hänen kuolemansa ja hautaamisensa ja ylösnousemuksensa jälkeen.

143   Jos täällä sattuu olemaan joku heprealainen tänä iltana, tai kuka olettekin, niin se, että Hänet on ristiinnaulittu, ei estä teitä kohtaamasta Häntä juuri täällä, aivan samoin kuin tuo rikas nuori hallitsija kohtasi Hänet. Jos haluatte vakuutuksen, on Hän täällä liikeasioissa.

144   Siellä oli eräs mies nimeltä Saulus, ja hänelle oli opetettu kaikki kansansa suuret opetukset ja perinteet, Gamaliel oli hänen opettajansa, yksi tuon ajan hienoista heprealaisista opettajista. Ja Saulus kiivaili sen puolesta, niin pitkälle, että hän kivitti Stefanuksen, tai todisti sen, tai antoi sille vahvistuksensa. Piti huolta niiden vaatteista, jotka kivittivät hänet, antaen suostumuksensa. Hänellä oli valtuudet ylipapilta heittää vankilaan kaikki nuo ihmiset, joilla oli tuo vakuutus, koska hänen vanhimpansa olivat sanoneet hänelle, että “tämä mies ei ollut mikään profeetta. Tämä Mies ei ollut mitään muuta kuin joku radikaali.” Ja hän oli matkalla suosituskirjeet taskussaan, koska hän oli kuullut, että Damaskossa oli joitakin, joilla oli tuo vakuutus. He olivat saaneet siitä osinkonsa ja olivat todella tekemässä jotakin.

145   Ja ylipappi sanoi hänelle: “Saulus, sinä olet kiivas mies. Ota tämä valtakirja minulta, mene sinne ja vangitse jokainen heistä, koska he eivät ole mitään muuta kuin radikaaleja, ei heissä ole mitään. Mene, sido heidät, ja heitä vankilaan. Jos sinun täytyy tappaa heidät, tapa heidät, se kyllä sopii. Mene ja hae heidät tänne!”

146   Saulus sanoi: “Teidän armonne, herra, pyhä isä, minä menen.” Ja niin hän meni.

147   Ollessaan matkalla, hän oli noin kello yhdeltätoista päivällä lähestymässä tuota kaupunkia. Yhtäkkiä, taivaalta tuli Tulipatsas, iskien hänet maahan. Ja hän kohottautui katsomaan ja siellä oli tuo Tulipatsas hänen edessänsä.

148   Nyt todistaaksemme asian teille. Hän oli heprealainen, eikä hän olisi koskaan palvonut mitään, tai kutsunut mitään Herraksi, ellei hän olisi tiennyt, että se oli Herra. Ja hän tiesi, ollen Gamalielin opettama, että tuo Herran Enkeli, joka oli Logos, joka lähti Jumalasta, joka oli Kristus, joka johti heidät erämaan halki, oli Valon muodossa, Tulipatsaana. Ja, kun se iski hänet maahan ja hän katsoi ylös ja näki Sen siellä, hän sanoi: “Herra.” No niin, hän ei olisi koskaan kutsunut mitään muuta kuin Sitä, Herraksi. Mutta ollen heprealainen, hän tiesi, että se oli Jehova. Siitä syystä hänellä oli tuo ilmestys ja hän voi sanoa, että Uuden Testamentin Jeesus oli Vanhan Jehova. Se oli hänen ilmestyksensä, koska hän oli nähnyt Jehovan. Ja hän sanoi: “Herra. Kuka Sinä olet?”

149   Hän sanoi: “Minä olen Jeesus, ja vaikea on sinun potkia tutkainta vastaan. Ja hän otti vakuutuksen.

150   Verratkaa noita kahta miestä toisiinsa. Yksi rikas nuori heprealainen halusi pitää kiinni perinteistänsä; toinen oli vakuuttunut. Yksi heistä näki Hänet miehenä, näki, että Jumala oli tehty lihaksi voidakseen kuolla ja ottaakseen pois synnin.

151   Karitsoiden ja muiden eläinten elämä, se elämä, joka siellä oli, ei voinut tulla uskovan ylle, koska se oli karitsan elämä, eikä eläimen elämässä ole sielua. Mutta tämä oli itse Jumala ja sitten, kun me synnymme Hengestä, me olemme Jumalan poikia ja tyttäriä, siitä Elämästä, joka oli Uhrimme yllä. Verratkaa noita kahta miestä toisiinsa.

152   Hän oli nähnyt vahvistetuksi sen, että Jumala oli Kristuksessa. Tuo sama Tulipatsas, joka oli tuonut hänen kansansa erämaan halki ja tuonut heidät sinne ja ravinnut heitä koko sen ajan. Muistakaa, kun Jeesus oli maan päällä, Hän sanoi: “Minä tulen Jumalasta ja Minä menen Jumalaan.” Hän oli se Tulipatsas, joka oli vienyt Israelin lapset erämaan halki.

153   Raamattu sanoo, että “Mooses arvosti Kristuksen rikkaudet suuremmaksi aarteeksi kuin Egyptin aarteet.” Hän hylkäsi Egyptin seuratakseen Kristusta.

154   Kun Hän oli täällä, tuo Tulipatsas oli esitettynä Hänessä, Jumalassa. Hän sanoi: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua. Sana sanoo teille, mitä Minun oletetaan tekevän. Jos Minä en tee sitä, älkää silloin uskoko sitä. Mutta, jos te ette voi uskoa Minua…”

 He sanoivat: “Sinä, joka olet mies, teet itsestäsi Jumalan.”

155   Hän sanoi: “Jos te ette voi uskoa Minua, miehenä, uskokaa teot. Ne todistavat Minusta.” Näettekö?

156   No niin, kun Hän oli kuollut, haudattu, ylösnoussut, ja astunut Taivaaseen, niin tässä me jälleen näemme Hänet tuossa Tulipatsaassa. Hän oli tullut Jumalasta ja meni Jumalaan.

157   Hän on yhä tuo Sama. Sama nyt. Huomatkaa, aivan varmasti. Sama, joka Hän oli.

158   Ja, kun Paavali, tai, joka silloin oli Saulus, tunnisti, että Jumala Jehova, tuo Vanhan Testamentin Tulipatsas, oli kutsunut itseänsä Jeesukseksi, hän otti vakuutuksensa. Silloin hän oli valmis tekemään sen.

159   Minkä ajattelemattoman ratkaisun tuo nuori rikas mies tekikään! Minkä… Kuinka hänen on täytynyt… Miten, kuinka hän voi tehdä sen? [Tyhjä paikka nauhassa.]

160   Mitä te voisitte antaa sielunne vastineeksi? Sen jälkeen, kun olette tehneet kaiken rakentamisenne ja te – te jätätte sen sukulaisillenne riideltäväksi ja kaikkea muuta, mutta entä tuo sielu, ja se missä te tulette olemaan? Muistakaa, te tulette olemaan jossakin, tuhansien vuosien kuluttua tästä illasta. Tämä voi olla aika teidän tehdä ratkaisunne.

161   Pankaa merkille minkä ajattelemattoman virheen tämä liike-… Miten huono liikemies hän olikaan, yrittäessään pitää kiinni perinteestä, kun se oli todistettu hänelle ja vahvistettu, että tässä oli Iankaikkinen Elämä ja hän itse todisti saman asian kysymällä Jeesukselta sitä.

162   Paavali vastaanotti sen. Me tiedämme hänen loppunsa. Kuten tämän päivän ihmiset, he rakastavat yleistä mielipidettä ja ihmisten antamaa kunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa. Paavali ei välittänyt ihmiskunniasta. Hän halusi Jumalan kunniaa.

163   Seuratkaamme tätä nuorta poikaa hetken ennen kuin lopetamme. Seuratkaamme nyt häntä. Seuraavaksi me näemme tämän nuoren miehen, tiedättekö mitä hänelle tapahtui? Hänestä ei tullut mitään kerjäläistä siksi, että hän teki tämän. Hänestä ei tullut kerjäläistä kadulle. Hänelle lisääntyi tavaraa. Hän oli hylännyt tuon tilaisuuden.

164   Monta kertaa, ihmiset tänään nauravat ja tekevät pilaa Pyhästä Hengestä ja sitten he jatkavat eteenpäin ja menestyvät liikeasioissaan. Tiedättekö, suokaa anteeksi tämä ilmaus… Mutta, kun he nauravat, sanoen: “Mitä, katsokaa minua! Jos Siinä olisi jotakin, näettehän, silloinhan se tapahtuisi minulle, jotakin tapahtuisi minulle.”

165   Tiedättekö, on sananlasku, joka sanoo, että “hullut kävelevät raudoitetuin kengin siellä, missä enkelit pelkäävät astua.”

166   Tämä nuori hallitsija käytännöllisesti katsoen teki sen. Näettekö? Hän teki hirvittävän virheen, ja me näemme, ettei se koskaan estänyt hänen menestymistään. Hänellä kaikki lisääntyi. Hän tuli suositummaksi, sai enemmän tavaraa. Me näemme jonkin ajan kuluttua, että hän tuli niin suureksi, että hänen täytyi rakentaa uudet aitat pannakseen tavaransa niihin.

167   Ja koska seurakunta on hylännyt Pyhän Hengen, näissä viimeisissä päivissä. Se on lisääntynyt. Ja nyt te menette Ekumeeniseen Neuvostoon, aivan tarkalleen niin kuin Raamattu sanoi teidän tekevän. Nyt te olette todella Laodikea, “rikas ja lisääntynyt tavarassa”, aivan täsmälleen niin kuin tuo nuori mies oli.

168   Hän oli esikuva seurakunnasta, hylätessään sen. Paavali oli esikuva niistä, jotka vastaanottavat sen. Molemmilla heistä oli tilaisuutensa, aivan niin kuin teillä ja minulla on tänä iltana.

169   Hänelle lisääntyi tavaraa. Niin on seurakuntakin, Laodikean Aikakaudessa, saanut lisää tavaraa. Ja muistakaa, hän tuli niin suureksi, niin suosituksi, että jopa hallitsijat ja suurmiehet alkoivat tulla hänen luokseen. Ja erään kerran hän järjesti suuret juhlapäivälliset.

170   Ja siellä oli eräs Iankaikkisen Elämän vakuutuksen haltija, hänen liikkeensä lähellä, me näemme hänet makaamassa siellä hänen ovensa ulkopuolella. Oi, hän on voinut pyyhkäistä joitakin leivänmuruja hänelle. Hänellä oli tilaisuus uudestaan, todistajan, Lasaruksen todistaessa hänelle. Mutta hän vain pyyhkäisi hänelle leivänmuruja, tiedättehän: “Hyvä on, minä yritän tätä, ota tämä kolikko, tai mitä se olikin.” Se on suunnilleen vuoden 1964 asenne: “Oi, minä annan vähän apua.”

171   Mutta hänellä oli vakuutus. “Hengessä köyhät,”, Matteus 5 kertoo sen meille: “heidän on Taivaan Valtakunta.”

172   Hänen tavaransa lisääntyivät jatkuvasti ja hän tuli aina vain suuremmaksi ja suositummaksi, mutta lopulta hän sai palkkansa. Lopulta tuli palkanmaksu. Maan päällä hänellä oli ollut suuri palkka. Epäilemättä hänelle pidettiin suuret hautajaiset. Suuri kirkkokunnallinen saarnaaja tuli ja luultavasti puhui suuria sanoja hänen muistokseen. He ovat voineet laskea lipun puolisalkoon. Hienot liikemiehet kantoivat hänet hautaan. Mutta Raamattu sanoo “helvetissä” hän sai paikkansa Iankaikkisen Elämän vakuutuksen hylkäämisestä.

173   “Helvetissä hän nosti silmänsä, ollen vaivassa.” Ja hän katsoi kuilun yli, josta Jeesus sanoi, ettei kukaan ollut sitä ylittänyt tai koskaan tulisi ylittämään, ja näki tuon Iankaikkisen Elämän vakuutuksenhaltijan siellä toisella puolella, lohdutettuna. Molemmat heistä. Yksi oli vastaanottanut sen. Molemmat saivat palkkansa. Murujen pyyhkijällä oli palkkansa. Ja nyt tuosta rikkaasta miehestä tuli kerjäläinen: “Anna vakuutuksenhaltijan tulla ja koskettaa huuliani pienellä vesitilkalla, sillä nämä liekit kiusaavat minua.”

174   Älkää tehkö samaa virhettä, liikemiehet. Te olette kuolevaisia aivan niin kuin hekin olivat. Teidän täytyy tehdä ratkaisu. Tehkää sijoituksenne nyt, varmistakaa se. “Tehkää valintanne, kutsumuksenne varmaksi.” Ottakaa itsellenne vakuutus.

175   Vain hetki tai kaksi vielä, jos voitte olla kärsivällisiä. Kun Mooses, joka hylkäsi olla Egyptin kuningas, faarao, pitäen parempana Kristuksen pilkkaa. Faarao katsoi noita ihmisiä mudantonkijoina. mutta Mooses katsoi heitä ihmisinä, joilla oli lupaus. Kuinka te katsotte heitä. Jumalan ihmisiä?

176   Mooseksella oli palkkansa. Tarkatkaa hänen arkunkantajiaan. Raamattu sanoo, että ne olivat “enkeleitä.” Miksi? Kukaan muu ei voinut viedä häntä sinne, minne hän oli menossa. He olivat hänen arkunkantajiansa.

177   Siellä oli Elia tuona aikana, kun kaikki naiset leikkasivat hiuksensa, niin kuin rouva Kennedy ja he tekevät tänään. Maalasivat kasvonsa, Iisebel. Kuningas ja kaikki ihmiset olivat menneet maailmallisuuteen; myös seurakunta on tehnyt sen. Ja Jumala lähetti profeetan nimeltä Elia, tuomitsemaan tuon asian. Sen jälkeen, kun hän oli tullut vanhaksi ja väsyneeksi ja hän oli valmis menemään Kotiin, ei hänen tarvinnut edes kuolla. Myös hänen palkkansa tuli, Jumala vain lähetti hänelle alas vaunut ja joitakin hevosia, joissa kuljetti hänet ylös Taivaisiin.

178   Stefanus, joka seisoi Sanhedrinin edessä, puhui heille ja sanoi: “Oi, te jäykkäniskaiset, sydämeltä ja korvilta ympärileikkaamattomat, jotka hylkäätte tämän vakuutuksen, aina te vastustatte Pyhää Henkeä. Niin kuin teidän isänne tekivät, niin teette tekin.” Kuollessaan hän sai palkkansa. Hän katsoi ylös ja näki Taivaat avattuina ja Jeesuksen seisomassa oikealla puolella.

179   Moody, viimeisinä päivinään, noin sata vuotta sitten, hän oli pieni Chicagolainen suutari, joka tuskin osasi kirjoittaa nimeään. Eräs sanomalehti lähetti kerran haastattelijan Moodyn tykö. Hänen palvelustehtävänsä oli niin silmiinpistävä, että he halusivat kirjoittaa lehdessä siitä, mistä se johtui; mikä koski Moodya, minkä kaltainen saarnaaja hänen täytyi olla, ja kuinka dynaaminen saarnaaja hän oli. Niinpä he lähettivät haastattelijan, joka kirjoittaisi siitä palstallaan. Eikä Moody osannut edes lukea sitä sen jälkeen, kun hän oli kirjoittanut sen, vaan hänen managerinsa täytyi lukea se hänelle. Ja hän sanoi…

180   Tässä on se mitä tuon lehden pääkirjoituksessa luki, siinä sanottiin: “Miksi kukaan haluaisi mennä kuulemaan Dwigth Moodyn saarnaamista, sen enemmän en osaan sanoa. Ensinnäkin, hän on rumin mies, mitä koskaan olen nähnyt, kaljupää ja alhaalla riippuva poskiparta.” Ja hän sanoi: “Hän on yhtä paksu kuin pitkä. Kun hän yrittää saarnata, ei hän osaa lukea. Ja hän vikisee saarnatessaan, puhuu nenänsä kautta ja sammaltaa.”

181   Kun hän oli lukenut sen, herra Moody vain kohautti olkapäitään ja sanoi: “Varmasti eivät. He tulevat nähdäkseen Kristuksen.” Niinpä siinä sitä oltiin. Ei väliä mitä arvostelu oli, hän piti vakuutuksen.

182   Ja, kun hän oli kuolemassa ja lääkäri sanoi: “Se on kuolema, joka iski, herra Moody.”

183   Hän nousi ylös ja sanoi: “Kutsutko sinä tätä kuolemaksi? Tämä on minun kruunajaispäiväni.” Näettekö? Hänellä oli vakuutus.

184   Hyvä ystäväni, Paul Rader. Kun olin nuori poika, minut asetettiin virkaan lähetysbaptistikirkossa, ja Paul Rader oli myös lähetysbaptisti, Port Waynessa, jonne minä tavallisesti menin kuullakseni hänen saarnaavan. Myöhemmin hän tuli tänne Länsirannikolle ja sai niin paljon vaikeuksia, ja lopullisena vaikeutena hän sairastui ja se lopulta johti syöpään ja hän oli kuolemassa. Hän ja Luke olivat kulkeneet yhdessä koko elämänsä ajan, pysyneet yhdessä niin kuin poikani ja minä.

185   Niinpä, kun Paul oli kuolemassa, lähetti Moodyn Raamattuinstituutti hänen luokseen kvartetin, ja he seisoivat siellä. Paulilla oli huumorintajua. Tuo pieni Moody Raamattuinstituutin kuoro, jonka he lähettivät sinne, tai tuo kvartetti, he lauloivat: “Lähemmäks’ Jumalani Sinua”.

186   Paul kääntyi ja heitti lakanan pois päältään. Hän sanoi: “Kuka on kuolemassa, minäkö tai te?” Näettekö? Hän sanoi: “Avatkaa nuo pimennysverhot ja laulakaa minulle joitakin reippaita hyviä Evankeliumin lauluja.” Ja he alkoivat laulaa:

Ristin juurella missä Pelastajani kuoli,
Siellä puhdistusta synnistäni itkin;
Siellä minun sydämeeni Verta käytettiin;
Kunnia Hänen Nimelleen!

187   Paul sanoi: “Missä on veljeni Luke?” Luke oli viereisessä huoneessa. Hän ei halunnut nähdä veljensä kuolevan. Hän sanoi: “Käskekää häntä tulemaan tänne.”

188   Niin Luke käveli sisälle. Monet teistä tunsitte hänet, tuon suuren, raskasrakenteisen miehen. Hän käveli sisälle. Paul ojensi hänelle kätensä, maaten siellä vuoteellaan, ja tarttui Lukea kädestä, katsoi häntä kasvoihin ja sanoi: “Luke, me olemme kulkeneet pitkän taipaleen yhdessä. Mutta ajattele sitä, Luke; viiden minuutin kuluttua tulen seisomaan Jeesuksen Kristuksen Läsnäolossa, vaatetettuna Hänen vanhurskauteensa.” Pitäen veljensä kättä käsissään, hänen vakuutuksensa maksoi osingot.

189   Vanha tohtori Bosworth, joka oli täällä viimeistä edellisellä kerralla kanssani, kahdeksankymmentäneljävuotiaana, juuri Afrikasta palanneena. Sain puhelinsoiton: “Tule Miamiin.” Hajotin melkein renkaat autostani päästäkseni sinne. Sanottiin, että hän oli kuolemassa. Kiirehdin hänen tykönsä. Tiesin, että hän oli vakuutuksenhaltija. Menin sinne.

190   Menin sisälle sinne huoneeseen. Tuo pieni kaljupäinen mies oli siellä luisevat käsivartensa ylhäällä. Juoksin hänen tykönsä ja lankesin kasvoilleni ja huusin: “Isäni, isäni, Israelin sotavaunut ja niiden hevosmiehet!” Hän pani kätensä päälleni ja siunasi minut. Minä sanoin: “Veli Bosworth, voinko rukoilla puolestasi?”

Hän sanoi: “Ei.” Hän sanoi: “En ole sairas.”

Minä kysyin: “Mikä on hätänä, veli Bosworth?”

Hän sanoi: “Minä vain menen Kotiin.”

191   Minä sanoin: “Tiesin sen.” Ja sanoin: “Haluan kysyä sinulta jotakin, veli Bosworth.” Minä sanoin: “Milloin oli elämäsi ja palvelustehtäväsi suurin aika. Sinä palvelit Jumalaa ennen kuin minä synnyin. Me olemme olleet lähetyskentillä yhdessä. Me olemme olleet myrskyissä, ilmassa ja merellä. Sinä seisoit rinnallani, kun näin perkeleitä ja noitatohtoreita joka puolella. Ja se oli sävähdyttävää, kun näimme Jumalan halvaannuttavan heidät seisomaan siellä. Mikä oli elämäsi jännittävin elämys?”

192   Hän sanoi: “Juuri nyt.” Hän valmistautui muuttamaan vakuutuksensa rahaksi. Hän sanoi: “Kaikki minkä puolesta olen elänyt, veli Branham, on ollut Jeesus Kristus, ja millä hetkellä tahansa hän on kävelevä tuosta ovesta sisään viedäkseen minut Kotiin.”

193   Kyllä, nuo vakuutuksenhaltijat, jotka antoivat kaiken mitä heillä oli ja sijoittivat sen suuriarvoiseen Helmeen. Tahtoisitteko te myös tehdä sijoituksen tänä iltana, kumartaessamme päämme?

194   En voi nähdä koko kuulijakuntaa. En tiedä kuinka moni, tai kuka katselee tätä lähitelevisiokanavalta tänä iltana. Tulen pyytämään sinulta ystävä, älköön nämä olko tyhjiä sanoja. Sinä olet kuolevainen. Sinun täytyy kuolla. Sinä tiedät sen. Ja sinun aikasi voi tulla ennen aamua. Minä en ole henkilö, joka liiaksi suostuttelee, koska Jeesus sanoi: “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva.” Jos siellä jonkun sydämessä on sijaa tänä iltana tuolle vakuutukselle, niin etkö tahtoisi vastaanottaa sitä? Tuo vakuutus on Kristus, Jumalan rakkaustarjous, vakuutus teitä varten, Hänen Sanansa tulemaan eläväksi teidän sydämessänne, tekemään teidät osaksi Hänestä. Hän on Sana. Ottakaa Hänet elämäänne. Ettekö tekisi sitä, tekisi tätä suurta sijoitusta?

195   Niin pitkälle kuin voin nähdä, en voi nähdä kuin noin kolmen, neljän metrin päähän. Pyydän teitä kohottamaan kätenne, jos haluatte vastaanottaa tällaisen Iankaikkisen Elämän vakuutuksen. Sanokaa: “Minä haluan sen, veli Branham. Vain muista minua rukouksessasi. Sinä et näe kättäni, mutta Jumala näkee.”

196   Taivaallinen Isä, tämä yksinkertainen, karkea, kuitenkin tosielämän kertomus. Puhuin sen tällä tavalla, Herra, koska nämä ihmiset, liikemiehet ymmärtäisivät sen paremmin sillä tavalla, kuinka se on täällä maan päällä. Siitä syystä kutsun sitä vakuutukseksi, Anna anteeksi, jos olin väärässä kutsuessani sitä siksi. Sillä, me olemme nyt todella pyhässä hetkessä, jossa epäilemättä monet ajattelevat vakavasti nyt, tietäen että myös heidän täytyy saada palkkansa, koskien sitä mitä tahansa heillä on täällä ja he näkevät mitä merkitsee hylätä se.

197   Nyt tuo nuori mies, niin kuin tiedän, ehkä ollen suosittu ihmisten parissa, pysyi seurakunnassa, hän piti käskyt, hän ei tehnyt aviorikosta, tai varastanut, tai tehnyt noita asioita, mutta sydämessänsä hän tiesi, ettei hänellä ollut Iankaikkista Elämää. Saata ne, Herra, jotka yrittävät kohdata Sinut, Iankaikkiseksi Elämäksi, vain noiden kuolevaisten piirteiden kanssa, voikoot he tänä iltana saada kutsun ja vain nousta seisomaan ja sanoa: “Herra, minä tahdon tehdä mitä tahansa Sinä pyydät minua tekemään.” Suo se, Herra.

198   He ovat Sinun nyt. Minä jätän kaiken Sinulle. Ja, jos siemen on langennut missä tahansa, Herra, johonkin maahan, joku ennalta määrätty siemen, joka monia vuosia on ollut nälkäinen ja janoinen. Voikoot he vastaanottaa Elämän, Isä, sillä minä pyydän sitä Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

199   Ja päämme jatkuvasti kumarrettuina, pyydän veli Pearryä, jos hän tahtoisi tulla tänne, huolehtimaan kokouksen jatkosta.

64-0312 KUN HEIDÄN SILMÄNSÄ AVATTIIN, NIIN HE TUNSIVAT HÄNET (When Their Eyes Were Opened, They Knew Him), Beaumont, Texas, USA, 12.3.1964

FIN

64-0312 KUN HEIDÄN SILMÄNSÄ AVATTIIN, NIIN HE TUNSIVAT HÄNET
(When Their Eyes Were Opened, They Knew Him)
Beaumont, Texas, USA, 12.3.1964

1        Kumartakaamme päämme hetkeksi rukoukseen. Kun tämä musiikki, “Usko se Vaan”, soi suloisesti kovaäänisistä, kysyisin, jos meillä on pyyntöjä tänä iltana, jotka haluaisimme tehdä tunnetuksi Jumalalle. Ja kätemme ylhäällä, me lupaamme uskovamme, kun nostamme kätemme. Herra siunatkoon.

2       Taivaallinen Isämme, me lähestymme Sinua Herran Jeesuksen Nimessä, koska Sinä lupasit, että jos me teimme sen tällä tavalla, Sinä kuulisit meitä. Ja me rukoilemme, että Sinä vastaanottaisit sen mistä meillä on tarve, tietoisuuteesi, Herra ja palkitsisit meidät uskomme mukaisesti. Me tiedämme Sinun tekevän niin, koska Sinä lupasit sen. Siellä on monia pyyntöjä, monet kädet olivat ylhäällä; myös minun käteni, Herra. Minä rukoilen, että Sinä vain kohtaisit meitä tänä iltana ja osoittaisit meille tavan miten meidän pitäisi elää ja mitä meidän pitäisi tehdä, saadaksemme uskon Sinuun. Ota kunnia tästä kokouksesta, Herra, kun me jätämme itsemme Sinulle, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

3       Don, kuinka sinä voit? Olen todella yllättynyt tänä iltana, nähdessäni monien ystävieni istuvan täällä puhujanlavalla kanssani. Veli Lee Vayle oli yksi managereista. Veli… Hyvä on, en osaa lausua tuota saksalaista nimeä, Hierholzer. Sanon sen joka kerta takaperin. Veli Don Ruddell ja kaikki nämä veljet täällä, olen tuttu jokaisen kanssa heistä. Ja olen todella iloinen, että he ovat täällä tänä iltana, rukoillakseen kanssamme saarnatessamme Sanaa, rukoillen sairaiden puolesta.

4       No niin, uskon, että me huomenillalla ja sitten sunnuntai-iltapäivällä, tulemme olemaan takaisin täällä ja sitten lauantai-iltana jossakin muualla. Oletteko te rukoilleet tänään? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hienoa.

5       Olen pahoillani, että pidin teitä myöhään eilen illalla. Mutta paikka oli uusi, kaikki oli uutta, ja te tiedätte kuinka se vie pienen ajan tottua toisiimme. Kuten minulla oli tapana sanoa, suokaa anteeksi tämä ilmaus, “saada kaikki kummitukset pois, kaikki nuo omituiset tunteet, niin että tunnemme toisemme.”

6       Joskus te kokoonnutte erilaisiin paikkoihin. Ei mitään tätä auditoriota vastaan, mutta katsokaahan, oletan, ettei täällä aina ole pidetty uskonnollisia kokouksia, vaan kaiken kaltaisia kokoontumisia. Ja siellä on, niin omituiselta kuin se voikin näyttää, mutta kaikissa on henget. Jos teillä ei ole henkeä itsessänne, te olette kuollut. Ja ihmiset, joilla on erilaisia henkiä, kokoontuvat yhteen.

7       Jeesus ei voinut parantaa sen kaltaisessa joukossa. Hän tuli omalle kotiseudulleen, eivätkä he uskoneet Häntä, eikä Hän voinut tehdä siellä mitään mahtavia tekoja. Eräänä päivänä Hänen täytyi taluttaa eräs sokea mies koko matkan ulos kaupungista, ennen kuin Hän voi saada hänet näkemään. Ja erään kuulemaan.

8       Näettekö, joskus teidän on päästävä yhteen sinne, missä uskovat ovat koolla yhdessä ja uskovat. Ja tämä paikka on nyt omistettu Herralle Jeesukselle Kristukselle.

 Ja se on nyt kirkko, aivan yhtä paljon kirkko kuin… Missä tahansa ihmiset kohtaavat yhdessä, se on kirkko. Niinpä nyt tänä iltana, me tunnemme olevamme hyvin, hyvin etuoikeutettuja ihmisiä, ollessamme kokoontuneena täällä kaikkien teidän kanssanne tänä iltana, rukoillaksemme ja tunnistaaksemme Jeesuksen Kristuksen keskellämme.

9       Nyt, tiedättekö, presbyteereillä on paljon… tai episkopaaleilla, uskoisin sen olevan, heillä on paljon ylös-ja-alas, ylös-ja-alas; noustaan ylös ja sanotaan jotakin ja istutaan alas; noustaan ylös ja sanotaan jotakin ja istutaan alas. Ja pyydän teitä nyt nousemaan ylös sillä aikaa, kun luen Sanaa.

10   Luukkaan 24:stä luvusta. Tahtoisitteko nyt kuunnella tarkasti. Se on melko pitkä Kirjoitus ja tahtoisitteko nyt kuunnella tarkasti. Haluan aloittaa Luukkaan 24. luvun 13. jakeesta.

Ja, katso, kaksi heistä meni sinä samana päivänä kylään nimeltä Emmaus, joka oli Jerusalemista noin kuudenkymmenen vakomitan päässä.

Ja he puhuivat keskenään kaikista näistä asioista, mitä oli tapahtunut.

Ja tapahtui, että, sillä aikaa, kun he keskustelivat yhdessä ja pohdiskelivat, Jeesus itse tuli lähelle, ja kulki heidän kanssaan.

Mutta heidän silmänsä olivat pidätetyt niin, etteivät he tuntisi häntä.

Ja hän sanoi heille, Minkä kaltaisia keskusteluja ovat nämä joita teillä on toinen toisenne kanssa, kun kävelette, ja olette murheellisia?

Ja yksi heistä, jonka nimi oli Kleopas, vastaten sanoi hänelle: Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, ja etkö ole saanut tietää niistä asioista, jotka ovat tapahtuneet siellä näinä päivinä?

Ja hän sanoi heille, Mistä asioista? Ja he sanoivat hänelle: Jotka koskevat Jeesusta Nasaretilaista, joka oli profeetta voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä:

Ja kuinka ylimmät papit ja meidän hallitsijamme toimittivat hänet tuomittavaksi kuolemaan, ja ovat ristiinnaulinneet hänet.

Mutta me luotimme, että se olisi ollut hän, jonka olisi pitänyt lunastaa Israel: ja kaiken tämän lisäksi, tänään on kolmas päivä sen jälkeen, kun nämä asiat tehtiin.

Niin, ja eräät naiset myös joukostamme saattoivat meidät hämmästyksiin, jotka olivat varhain haudalla;

Ja, kun he eivät löytäneet hänen ruumistaan, he tulivat, sanoen, että he olivat myös nähneet näyn enkeleistä, jotka sanoivat, että hän oli elossa.

Ja eräät heistä, jotka olivat kanssamme menivät haudalle, ja havaitsivat sen olevan niin kuin naiset olivat sanoneet, mutta häntä he eivät nähneet.

Sitten hän sanoi heille: Oi. hullut, ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea mitä profeetat ovat puhuneet:

Eikö Kristuksen tullutkin kärsiä näitä asioita, ja mennä kirkkauteensa?

Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista, hän selitti heille kaikissa kirjoituksissa ne asiat, jotka koskivat häntä itseään.

Ja he lähestyivät kylää, minne olivat menossa: ja hän tekeytyi niin kuin olisi mennyt edemmäksi.

Mutta he pakottivat häntä, sanoen: Viivy kanssamme: sillä on tulossa ilta, ja päivä on pitkälle kulunut. Ja hän meni sisälle viipyäkseen heidän kanssaan.

Ja tapahtui, kun hän istui aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, ja siunasi sen, ja mursi, ja antoi heille.

Ja heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet; ja hän katosi heidän näkyvistään.

Ja he sanoivat toisillensa: Eikö sydämemme palanutkin sisimmässämme, sillä aikaa, kun hän puhui kanssamme tiellä, ja sillä aikaa, kun hän avasi meille kirjoitukset?

11   Rukoilkaamme. Herra Jeesus, me olemme tietoisia, että tämä on totta. Maailmassa ei ole mitään mikä olisi todempaa kuin Sinun Sanasi. Maailmassa ei ole mitään suurempaa kuin Sinun Sanasi. Ja me rukoilemme, että Sinä paljastaisit tämän kertomuksen meille, sydämissämme tänä iltana, ja teet tämän osan Kirjoitusta uskotuksi jälleen tänä iltana, että me voisimme tunnistaa Herran Jeesuksen niin kuin hekin tekivät. He tunnistivat Hänet vain päivä Hänen ylösnousemuksensa jälkeen ja voikaamme me nyt tunnistaa Hänet kaksituhatta vuotta sen jälkeen. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä ja Hänen Kirkkaudeksensa. Aamen.

Voitte istuutua.

12   Kiitoksia tuosta pienestä tervetulokyltistä tuolla kirkko-auditorion takaseinällä.

13   Aiheeni tänä iltana oli: Kun heidän silmänsä avattiin, he tunsivat Hänet.

14   Nyt asetelmamme tänä iltana on ensimmäinen Pääsiäinen. Tuo suuri pimeä ristiinnaulitsemisen päivä oli ohitse. Meidän Herramme Jeesus oli tullut maailmaan ja oli selvästi samastanut itsensä Jumalan Pojaksi. Kaikki ne Kirjoitukset, jotka koskivat Häntä, Hän oli täyttänyt. Jopa viimeisinä tunteina ristillä ne olivat täyttyneet. Nyt oli ylösnousemus tullut, joka myös oli luvattu. Mutta ihmiset tuona päivänä olivat jotenkin niin kuin mekin olemme tänään. He olivat innoissaan siitä mitä olivat nähneet, yliluonnollista ja niin edelleen, mutta heiltä oli jäänyt tunnistamatta kaikki Kirjoitus, joka koski Häntä. He olivat tunnistaneet jotakin Siitä, ja uskoneet, ja jotakin Siitä he eivät olleet tunnistaneet.

15   Uskon, että se on tänään melkoisesti samalla tavalla, että monta kertaa me hyväksymme joitakin asioita mitä Jeesus on sanonut, mutta emme kaikkia asioita mitä Hän on sanonut. Joskus ihmiset sanovat: “He uskomme Tämän, mutta me emme usko Tätä.” Mutta te ette voi uskoa Tätä, uskomatta Tätä. Näettekö, teidän täytyy uskoa se kaikki. Se on joko kaikki Jumala, tai mikään siitä ei ole Jumala. Ja niin sen kaiken täytyy sopia yhteen oikein, omalle paikalleen.

16   Ja niin kuin sanoin eilen illalla, Jumala on jakanut Sen, Kirjoituksensa, alusta lähtien, ennen kuin mitään aikaa oli, kun Hän oli Iankaikkinen. Hän on Iankaikkinen ja sitten nämä asiat, jotka tapahtuvat nyt ovat vain Jumalan ajattelun ominaisuuksia. Ja ensin sen täytyy olla ajatus ja sitten Sana. Ja, kun ajatus on ilmaistu, se on Sana. Ja sitten, kun se on puhuttu, Sen täytyy tapahtua. Ja tuo koko asia on Jumala paljastaen itsensä ominaisuuksissansa, ja sitten Jumala tehtynä materiaaliksi, kouriintuntuvaksi, niin että me voimme puhua Hänelle, Hänen kanssaan, Hänen koko Seurakunta Ruumiissansa ja kaikkea.

17   Sen vuoksi, teidän nimenne oli Hänen ajatuksissaan. Se on kuinka teillä on Iankaikkinen Elämä. Teillä ei voi olla sitä millään muulla tavalla. Jos teillä on Iankaikkinen Elämä, te aina olitte. Näettekö? Toisin sanoen, te ette voi vain sanoa: “Mutta, minä kuulun kirkkoon, minä teen näin.” Ei koskaan. Iankaikkisella Elämällä ei koskaan ollut alk… Mikä tahansa Iankaikkinen ei ole koskaan alkanut, eikä voi loppua. Niinpä te olitte vain Hänen ajatuksissaan, teidän nimenne, ketä te olette ja mitä te olette. Se on ainoa tapa miten teillä koskaan voi olla Iankaikkinen Elämä, että te aina olitte.

18   Ja nuo toiset, ei väliä, mitä he ovat, he ovat iankaikkisesti kuolleita, he olivat kuolleita alusta. Raamattu sanoo: “Nainen, joka elää nautinnossa, on kuollut eläessään.’ Oikein. Näettekö, hän on aina ollut kuollut. Hän on kuollut synnissä ja rikkomuksissa.

19   Ja nyt, jos te olitte eläväksi tekemisessä, Hänen alkaessaan, niin se on mitä Hän tuli lunastamaan. Ja teidän nimenne oli pantu Karitsan Elämän Kirjaan, Hänen ajatuksissaan, alussa. Ja Hän tuli lunastamaan kaikki ne nimet, jotka ovat tuossa Kirjassa; ei enempää, ei yhtään enempää; vain ne, jotka olivat Siinä. Kun tuo viimeinen nimi on lunastettu, Hän ottaa Kirjansa ja vaatii mitä Hän on lunastanut.

20   No niin, ja mikä omituinen asia se olisikaan, jos me emme voisi uskoa kaikkea mitä on kirjoitettuna Kirjoituksessa, sillä tuo koko asia on Jumalan Sana. Se on kaikki innoitettu, jokainen pienikin osa Siitä ja me uskomme jokaisen pienenkin osan Siitä.

21   Nyt tämä ihana näkymä, joka meillä on edessämme tänä iltana, on, että Jeesus on ylösnoussut kuolleista, keväänajassa, kävellen ympäri. Ylösnousemus, kevään ensimmäinen Kukka on noussut kuolleista, meidän Herramme Jeesus! Hän oli Ensihedelmä niistä, jotka nukkuivat. Pääsiäiskukka, joka tuli esiin, ensimmäinen, joka työnsi päänsä ylös kylmän keskiyön pimeyden ja synnin jälkeen; Hän oli maksanut syntivelan ja Jumala oli nostanut Hänet ylös kolmantena päivänä. Me uskomme sen koko sydämellämme, että Jumala nosti Hänet ylös kolmantena päivänä, lupauksensa mukaisesti. Ja me uskomme Kirjoituksen mukaan, että Hän nosti Hänet ylös kolmantena päivänä. Hän oli ensimmäinen, joka nousi ylös kuolleista, Ensihedelmä niistä, jotka nukkuivat.

22   Ja ajatella sitä, tuota suurta neljäntuhannen vuoden ahdinkoa jona aikana maailma oli haparoinut synnissä, tuntematta mitään tietä ulos, tässä Hän on tullut takaisin kuolleista! Mikä aika, kevätaika! Seurakunnan olisi pitänyt laulaa ihanasti hallelujaa. Mutta sen sijaan, he kulkivat alakuloisina ja murheissaan ja kaikkea, koska he eivät olleet uskoneet kaikkea mitä Hän sanoi.

23   Ja se on tuo sama asia tänä iltana, koska he eivät usko kaikkea mitä Hän on sanonut ja luvannut. Ja se on miksi seurakunta tänä iltana on sen kaltaisessa tilassa missä se on, se on siksi koska me emme ole uskoneet kaikkea mitä Hän sanoi, että Hän tulisi tekemään. Kaikki ne Kirjoitukset jotka koskevat Häntä, me emme usko sitä kaikkea. Me muotoilemme sitä ja sekoitamme sitä ja panemme jotakin muuta Siihen.

24   Jos me uskomme koko tuon Asian, pulppuaisi ilo sieluissamme, koska me olemme nousseet Hänen kanssaan, Hänen ylösnousemuksensa kaltaisuudessa, istuen nyt Taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa, kaikki ruhtinaskunnat ja voimat ja pimeydet jalkojemme alla. Meillä on siihen oikeus, Jeesuksen Kristuksen Veren kanssa. Merkkinämme, että olemme Jumalan ostamat, että Jumala on maksanut lunastuksemme Jeesuksen Kristuksen kautta ja meillä on oikeus pitää tuota Merkkiä minkä tahansa yllä mitä me pyydämme ja me saamme sen. Jumala sanoi niin! Se selvittää sen. Jos me vain voimme uskoa kaikki Kirjoitukset.

25   Mutta surullisinta siinä oli se, että monet ihmiset, jotka tunsivat Hänet ja rakastivat Häntä, eivät tunnistaneet, että Hän oli noussut kuolleista.

26   Niin se on tänään! Monet ihmiset, jotka uskovat ja jopa opettavat, että Hän nousi kuolleista, eivät kuitenkaan tunnista Sitä. He eivät kerta kaikkiaan voi käsittää. Ja se on liian suuri ilmiö, se on liian epätavallista. Epätavallinen asia on missä Jumala on, jos se on Hänen lupauksensa mukainen.

27   Monet rakastivat Häntä, eivätkä tienneet sitä. Se oli aivan absoluuttisesti liian epätavallinen asia heidän uskoa noita haudalta tulevia todistajia, jotka sanoivat: “Me näimme Enkeleitä, jotka sanoivat: ‘Hän on noussut kuolleista.”’ “Oh, mutta me…” Näettekö, jos he vain olisivat katsoneet Kirjoitukseen; Hän oli luvannut, että Hän tekisi sen.

28   Ja aivan niin kuin nuo fariseukset ja Hänen päivänsä uskonnolliset opettajat, jos he vain olisivat katsoneet Kirjoituksiin, niin kuin Hän käski heidän tehdä. “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä niissä te ajattelette teillä olevan Iankaikkisen Elämän, ja ne ovat ne, jotka todistavat Minusta.” Se sanoo kuka Hän on.

29   Ja, jos nuo opetuslapset tuona päivänä vain olisivat katsoneet Kirjoitukseen, olisivat he löytäneet Kirjoituksesta Hänen luvanneen nousta ylös jälleen. Jumala lupasi nostaa Hänet ylös, ja Hän teki sen. Hänen lupaamansa Sana oli kirjoitettu, että Hän tekisi sen. Tuo Sana sanoi, että Hän tulisi nousemaan ylös.

30   Hän oli luvannut sen, mutta kuitenkin he olivat surullisia ja alas lyötyjä ja kaikkea. He ajattelivat menettäneensä kaiken mitä heillä oli ja, että kaikki oli epäonnistunut. Arvaan sen olleen pimeimmän hetken mitä heillä koskaan oli ollut. Heillä oli ollut toivo Hänessä ja he olivat uskoneet Häneen ja nähneet Hänen suurten ihmeittensä ja merkkiensä ja voimallisten tekojensa julkitulevan, ollen kaikki Messiaan vahvistuksena. Ja sitten nähdä Hänet seisomassa siellä, kun he sylkivät Häntä kasvoihin ja kuolevan, vaikka Hän voi erottaa ne ajatukset, jotka olivat ihmisten sydämissä.

31   Mutta, jos annan tämän maailmallisen ilmaisun, antakaa se anteeksi. Mutta “kun peli on menetetty”, silloin te yhä uskotte.

32   Kun he panivat rievun Hänen kasvoilleen, nuo juopuneet sotilaat ja ottivat kepin ja löivät Häntä, sillä päähän, sanoen: “No niin, me ymmärrämme, että Sinä olet profeetta. Jos Sinä olet profeetta”, he sanoivat, vaihtaen keppiä toinen toiselle, “niin sano meille kuka Sinua löi. Me tulemme uskomaan Sinua.”

33   Näettekö, näytti kuin Hän olisi joutunut loukkuun. Ja he ajattelivat: “Jos he koskaan sanovat Hänelle mitään, tulee Hän lyömään heidät sokeiksi. Hän lyö heidät kuoliaaksi, jos he sanovat mitään.” Näettekö, se ei ole aina Jumalan tarkoitus tehdessään asioita. Näettekö?

34   Kun Hän oli ristillä, niin Kaifas ja papit ja kaikki sanoivat: “Jos Sinä olet Kristus, sano se meille selvästi. Tule alas ristiltä, niin me uskomme Sinua.” Näettekö, he eivät voineet ymmärtää kuinka Jumala voisi koskaan mennä ristille ja kuolla. Mutta se on syy miksi Jumala oli tehty lihaksi, niin että Hän voisi kuolla.

35   Nuo fariseukset osoittivat Hänelle suurimman kohteliaisuuden mitä he koskaan olivat tehneet, kun he sanoivat, että “toisia Hän pelasti, itseään Hän ei voi pelastaa.” Tietenkin, se oli kohteliaisuus. Jos Hän pelasti itsensä, ei Hän voisi pelastaa toisia. Hänen täytyi antaa itsensä.

36   Siitä syystä Jumala oli tehty lihaksi, että Hän voisi kuolla, että Hän voisi kärsiä ja ottaa rangaistuksen ylleen. Hän ei voinut tehdä sitä niin kauan kuin Hän oli, Jehova, hengessä. Jumala Isä, henkenä Hän ei voinut tehdä sitä. Mutta, kun Jumala oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme, inhimillisenä Olentona, silloin Hän voi maistaa kuolemaa ja ottaa sen rangaistuksen, jonka Hän oli pannut kaikkien ihmisolentojen ylle. Hän otti sen itsensä ylle ja maksoi hinnan.

37   Vaikkakin Hänen luvattu Sanansa oli luvannut tämän ylösnousemuksen, eivät he ymmärtäneet, että se olisi niin. He eivät vain jotenkin voineet absoluuttisesti käsittää sitä. Tuo Sana, Hän oli lupauksensa vahvistaminen. Jeesus, puhuessaan Kleoppaalle ja hänen ystävälleen matkalla Emmaukseen, oli Hänen lupaamansa Sanan vahvistaminen ja kuitenkaan he eivät ymmärtäneet sitä.

38   Ja voisinko sanoa sen tänään. Kahdentuhannen vuoden opettamisen ja uskomisen jälkeen, Hän on yhä elossa, eivätkä ihmiset voi tajuta sitä. He eivät voi ymmärtää sitä. Pääasiassa siksi, että heihin on istutettu niin paljon toisia oppeja, liian monia huolia ja liian paljon muita asioita. Se on syy miksi he eivät voi ymmärtää Sitä.

 He olivat liian murheellisia ja rikkirevittyjä, ymmärtääkseen sitä.

39   Huomatkaa nyt, he olivat puhumassa Hänestä. Nyt he olivat matkalla Emmaukseen, he olivat menossa jälleen takaisin entisiin töihinsä. Ja Pietari meni kalastamaan ja jotkut muut heistä hänen kanssaan. Ja Kleopas ja hänen ystävänsä sanoivat: “Hyvä on, me menemme Emmaukseen.” He ehkä asuivat siellä ja se oli noin sapatinmatkan päässä, muutamia maileja yli kukkulan.

40   Ja tänä kauniina pääsiäisaamuna, Jeesus on noussut ylös kuolleista! Hän on ylösnoussut! Hänen Sanansa, Jumalan Sana on täyttynyt. “Minä en jätä Pyhääni näkemään turmeltumista, enkä salli… Minä en jätä Hänen sieluansa helvettiin, enkä salli Pyhäni nähdä turmeltumista”, oli tuo Sana. Pankaa merkille, Daavid puhui sen.

41   Jeesus sanoi: “Hävittäkää tämä temppeli, ja Minä nostan sen ylös kolmessa päivässä.” Näettekö? “Ihmisen Poika menee ylös Jerusalemiin ja annetaan pakanain käsiin ja julmien miesten pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, mutta kolmantena päivänä Hän on nouseva ylös jälleen.” Hän sanoi niin, ja sen olisi pitänyt selvittää asia.

42   Ja tässä nämä miehet, joille Hän oli sen sanonut, jotka tunsivat Sanan, kävelivät tiellä murheellisina siitä. Voitteko kuvitella sen kaltaista näkyä? Mutta se on totisesti toistunut jälleen. Se on toistunut jälleen.

43   Me näemme heidän kohdallaan yhden suuren asian, heidän kulkiessaan tiellä, he olivat puhumassa Hänestä, kun Hän ilmestyi.

44   Se on nyt vaikeutena tänään, syy miksi uskon, ettei Hän ilmesty niin monille meistä, on se, että me emme puhu Hänestä tarpeeksi. Meillä on muita asioita, joista meidän täytyy puhua. Kirkkokunnalliset eroavaisuutemme, niistä meidän täytyy riidellä. Meidän täytyy puhua kommunismista. Meillä on kaiken kaltaisia ohjelmia ja kaikkea muuta ja se kaikki on sitonut meidät. Meillä ei ole aikaa puhua Hänestä. Seurakunnan ohjelma, kuka valitaan pastoriksi, kuka tulee tekemään tätä ja kuka tulee tekemään tuota, ja me puhumme kaikesta muusta, mutta emme Hänestä.

45   Vaikka meidän tulisi puhua Hänestä! Se on aina. Sen tulisi olla meidän… Sen tulisi olla tavoitteemme, sen tulisi olla koko elämämme, se on Hänessä.

46   Sanoin eräälle miehelle tässä yhtenä päivänä, hän sanoi: “Mitä, uskotko sinä sen kaltaiseen asiaan?”

47   Minä sanoin: “Herra, minä annan elämäni. Kyllä, minä annan Sen puolesta elämäni. Toivoisin, että minulla antaa kymmenentuhatta elämää Sen puolesta. Minä yhä uskon Sen.”

48   Varmasti, meidän täytyy puhua Hänestä, jos haluamme nähdä Hänet. Niin se tapahtuu, aina.

49   Heidän olisi pitänyt tunnistaa Hänet, mutta he eivät tehneet sitä. Kun Hän liittyi heihin tien ohesta, heidän olisi pitänyt tuntea Hänet. Muistakaa, he olivat kulkeneet Hänen kanssaan kolme vuotta. Ja tässä… Voitteko kuvitella? Hänen opetuslapsensa, jotka olivat kulkeneet Hänen kanssaan kolme vuotta ja tässä Hän kulkee heidän mukanaan ja he ovat aivan yhtä sokeita kuin lepakot. Miksi? Koska he eivät tunteneet Kirjoitusta. Ja kuitenkin. Hän oli sanonut heille Kirjoituksen.

50   Ja tässä Hän oli, Immanuel, “tehtynä lihaksi, asuen keskuudessamme”, eivätkä nuo fariseukset tunnistaneet sitä. He eivät voineet ymmärtää sitä, kuinka tämä Mies… No niin, he ristiinnaulitsivat Hänet, koska he sanoivat: “Hän rikkoi Sapatin ja teki Itsestään Jumalan.” Siitä syystä he ristiinnaulitsivat Hänet. Nyt me näemme, että syy miksi he eivät tienneet sitä, oli, etteivät he tunteneet Kirjoitusta.

51   Nyt näiden opetuslasten olisi pitänyt tunnistaa Hänet, mutta he eivät tunteneet Kirjoitusta. Tässä Hän sitten paljasti heille, pankaa merkille, alkaessaan kulkea heidän mukanaan, Hän paljasti heille Kirjoituksen lupaukset koskien Häntä itseään tuota aikakautta varten; ei Kirjoituksen lupauksia Nooan aikakaudelle, eikä Kirjoituksen lupauksia toisille aikakausille. Vaan Kirjoituksen lupauksen koskien Häntä itseään tuota aikakautta varten, joka näytti tarkalleen kuka Hän oli. Näettekö?

 Hän alkoi kysymällä heiltä: “Miksi te olette niin murheelliset?”

52   “Miksikö”, he sanoivat, “oletko Sinä muukalainen täällä?” Katsoen Häntä suoraan kasvoihin. “Oletko Sinä muukalainen täällä ja etkö tiedä mitä on tapahtunut? He ovat ristiinnaulinneet Jeesuksen Nasaretilaisen, Jumalan hyväksymän profeetan, jonka me toivoimme olevan Hänen, joka vapauttaisi Israelin; ja tämä on jo kolmas päivä siitä”, ja kaikki nämä asiat. Ja Hän vain…

53   Hän sanoi: “Mitä asioita on tapahtunut?” Ikään kuin ei tietäisi siitä mitään. Näettekö, Hän vain toimi niin kuin ei olisi tiennyt siitä mitään.

54   Mutta, muistakaa nyt, kun Hän sitten alkoi puhua, Hän alkoi paljastamaan heille niitä lupauksia, jotka koskivat Häntä itseään. Hän sanoi: “Ettekö te tiedä kuinka Kristuksen täytyi ensin kärsiä ja mennä kirkkauteensa?” Ja sitten Hän alkoi Kirjoitusten kanssa, alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja paljasti heille itseänsä, Messiasta koskevat Kirjoitukset. Mitä Messias tulisi olemaan, mitä tekoja Hänen täytyisi tehdä, mitä kaikkea Hänen täytyisi olla, sen Hän paljasti heille, ja yhä he eivät ymmärtäneet.

55   Eikö se toistukin, tänään! Hän tekee samoin ja yhä seurakunta jurottaa pimeässä. Hän paljastaa heille kuka Hän on ja mikä Hän on, ja yhä he sanovat: “Hyvä on, mutta minä uskon kirkkoni opetusta.” Siinä se on teille. Näettehän, se on syy miksi te…

56   Menkää takaisin Kirjoitukseen, tutkikaa Kirjoitusta, Niissä on Totuus. Me saamme sen niin väännetyksi. “Kuinka me tiedämme, että se on Kirjoitus?” Kun se on Kirjoitus, luvattu tuota aikakautta varten.

57   Hän ei nyt mennyt takaisin ja sanonut: “Muistatteko Moosesta, mitä hän teki?” Näettekö? Hän paljasti heille itseään koskevan Kirjoituksen, tuota aikakautta varten. Hän oli tuon aikakauden Valo.

58   Mooses oli oman aikakautensa valo. Jeremia oli valo omana aikanaan. Se oli Jumalan valo, joka loisti esiin sitä Sanaa varten, joka oli luvattu tuolle aikakaudelle. Jokaisella aikakaudella on sille luvattu Sana. Jumala lähettää profeettansa ja paljastaa tuon Sanan; vahvistaa ensin profeettansa ja sitten paljastaa tuon Sanan ja tekee Sen eläväksi.

59   Ja Jeesus oli Kristus. Ja kaiken sen, mikä koski Kristusta, sen Hän oli vahvistanut. Neitseellinen syntymä, sairaiden parantaminen, heidän sydäntensä ajatusten erottaminen, kaikki mitä Hänen oletettiin olevan ollakseen Messias, jopa nousi ylös kuolleista, ja yhä he eivät tunnistaneet sitä. Yhä he eivät tienneet sitä. Sen jälkeen, kun Kirjoitukset oli paljastettu, he eivät vieläkään tunteneet Häntä, vaikka Hän oli tuo luvattu Sana. Muistakaa nyt kuinka kaunista se on, Hän paljasti Sanan heille näyttääkseen asian heille. He olivat kulkeneet Hänen kanssaan kolme vuotta ja tunnistaneet sen, tietäen, että Hän täytti tuon Sanan. Siellä he kulkivat, matkalla Emmaukseen, ihmetellen: “Niinkö se on?” Huh! He yksinkertaisesti eivät ymmärtäneet sitä! He eivät tajunneet sitä.

60   Huomatkaa sitten sen jälkeen, kun Hän oli paljastanut heille Sanan uudestaan ja uudestaan ja näyttänyt heille kuinka Kristuksen täytyi tehdä nämä asiat, niin yhä he eivät käsittäneet sitä. Pankaa merkille se nuhtelu, jonka he saivat, nuo saarnaajat siitä, etteivät tunteneet ja tunnistaneet täytettyä Kirjoitusta, joka oli täyttynyt heidän silmiensä edessä. Pankaa merkille Hänen sanansa heille: “Hullut, hitaat ymmärtämään.” Tässä oli Jumala itse, ylösnoussut Messias, kävellen heidän kanssaan, näyttäen sen heille. Hän sanoi: “Mitä, ettekö te ymmärrä, että Kristuksen täytyi tehdä nämä asiat? Ettekö tiedä, että sen täytyy olla tällä tavalla ja tällä tavalla ja täten ja täten?”

61   Ja koko pitkän päivän Hän selitti heille Kirjoituksia ja yhä he sanoivat: “Onko se niin?” Eivätkä tienneet, että se oli Hän, joka seisoi siellä.

62   Sitten Hän katsoi ympärilleen. Sen jälkeen, kun Hän oli saarnannut Sanan ja oli kertonut heille ja näyttänyt heille ne asiat, joiden oletettiin tapahtuvan, ja yhä he eivät ymmärtäneet sitä. Hän sanoi: “Hullut ja hitaat sydämeltä ymmärtämään”, näettekö, “ymmärtämään tämän hetken vahvistettua Kirjoitusta”, sitä Kirjoitusta, joka koski Häntä tuona päivänä. Vaikka Hän olikin opetuslasten kanssa, eivät he kuitenkaan tunteneet kirjoitettua Sanaa, kun he näkivät Sen julkituotuna.

63   Haluan antaa sen imeytyä sisälle hetken.. Näettekö? Katsokaahan, eivät tienneet, kun… He lukevat sen Kirjoituksesta, että se on lupaus tätä päivää varten, ja katselevat kuinka Jumala julkituo sen ja yhä sanovat: “Ihmettelenpä.” Sama asia, näettekö, aivan tarkalleen. Me yhä toimimme inhimillisten olentojen kanssa.

64   Ja me näemme kuinka Hän nuhteli heitä terävästi. He olivat opetuslapsia. He eivät tunteneet Sanaa, kun se oli julkituotu heidän edessään, he eivät ymmärtäneet sitä.

65   Mitä? Tuo sama asia on tapahtunut tänään. Mutta ihmisten mielestä… Se saa teidät tuntemaan sääliä heitä kohtaan, koska yhdellä on ryhmä menossa tähän suuntaan ja yhdellä on ryhmä menossa tähän suuntaan ja kaikki, mitä he osaavat ajatella, on kuinka saada tuo ryhmä kasvamaan. Se on syy, että Kristus ei voi paljastaa itseään ihmisille.

66   Seurakunnanhan tulisi olla mitä… Senhän tulisi olla ihanassa tilassa nyt, Hänen ylösnousemuksensa voiman kanssa, suurine merkkeineen ja ihmeineen.

67   Sen sijaan, he ovat leikitelleet niin paljon tämän kanssa, kunnes he kävelevät sokeasti tuohon Ekumeeniseen Neuvostoon, ottamaan ylleen pedon merkin, eivätkä tiedä sitä; niin on tarkalleen, he tietävät Hänen Sanansa sanovan, että se tekisi sen. Ja he ajattelevat, että se on todella hyvä asia, oikein mukava, oikein hyvä tarjous, ja niin he tekevät sen. Kuinka voisi kaksi kulkea yhdessä? Mitä te helluntailaiset tulette tekemään? Teidän täytyy uhrata perusoppinne Pyhän Hengen kasteesta, tehdäksenne sen. Varmasti, sen te teette. Ja siinä se on teille. Mitä te tulette tekemään, kun tuo aika tulee? Vain typerästi kävelemään suoraan sisälle siihen!

68   Jotkut helluntailaisten johtajista, Täyden Evankeliumin ihmisistä, ovat näissä neuvostoissa ja istuvat Vatikaanin edessä, ja hierarkioissa ja niin edelleen ja sanovat: “Se on mitä hengellisin tunne.”

69   Mies, joka on niin kohmettunut Jumalan Hengelle, että aiheuttaa jotakin sen kaltaista, ei ihme, että Hän sanoisi: “Hullut ja hitaat sydämeltä ymmärtämään mitä Kirjoitus on sanonut.” Hän puhuisi sen julki tänä iltana, jos Hän puhuisi astian kautta, Hän sanoisi saman asian. “Hullut ja hitaat sydämeltä ymmärtämään sitä, kun Sana on julkituotu selvästi ja sitten menette suoraan siihen.” Sama nytkin!

70   Me olemme liian kiireisiä ohjelmiemme kanssa. Liian… He olivat liian kiireisiä, kuunnellen Häntä ja tehden muita asioita. Ja niin me nyt näemme kuinka meillä nyt on niin monia eri uskontunnustuksia ja meillä on niin monia televisio ohjelmia.

71   Ja nyt meillä on antikommunistinen liike. Kuuntelin “Life Line” ohjelmaa eräänä aamuna, kun he antoivat asiakirjalausuntoja siitä, ettehän te voisi milloinkaan pyyhkäistä sitä pois. Hehän ovat olleet täällä vuosia ja vuosia ja vuosia. Kaikki nämä eri ohjelmat ja järjestelmät, niin sanoi “Life Line”, jopa näiden rynnistysten järjestäjillä on kuin CP-vamma, ja siinä on kaikkea sellaista, tuossa antikommunistisessa liikkeessä. Antikommunistinen liike, kommunistit ovat siellä innoittamassa sitä, vain nähdäkseen kuka on kuka. Oi! Minä en ole kiinnostunut siitä.

72   Minä olen kiinnostunut Jeesuksen Kristuksen Tulemuksesta, noutamaan Seurakuntaa. Saarnaajien tulisi olla kiireisiä koskien sitä ja nähdä, mitä Kirjoitukset lupaavat tänään. Minä en odota kommunistien valtaanpääsyä. Minä odotan tulevaa Kuningaskuntaa. Jeesusta Kristusta ja Tuhatvuotisvaltakunnan tuloa. En ole absoluuttisesti edes kiinnostunut kommunismista, tai mistään heidän ismeistään, tai teidän uskonnollisista ismeistänne, en mistään siitä! Minä olen kiinnostunut Jeesuksesta Kristuksesta ja yksin Hänestä, saadakseni ihmiset näkemään Hänet. Hän on täällä, todistaen itsensä, näyttäen täällä tarkalleen sen mitä Hän sanoi tekevänsä viimeisissä päivissä. He eivät nyt ymmärtäneet sitä. He olivat liian kiireisiä.

73   Kuitenkin he väittävät tänään uskovansa, että Hän nousi kuolleista. Ettekö te jokainen uskokin Hänen nousseen kuolleista? Ne, jotka todella väittävät olevansa kristittyjä, uskovat sen. Ja sitten Hän voi tulla ja tehdä tarkalleen mitä Hän sanoi tekevänsä ylösnousemuksensa jälkeen, ja yhä he eivät näe sitä. Kyllä vaan. Oi, se on totta. He eivät vieläkään näe sitä.

74   Uskontunnustukset, koulutukselliset ohjelmat, heillä on saarnaajansa niin koulutettuja, että se sokaisisi, sokaisisi heidät heidän ihmistekoisille teologioilleen ja sille, että he ovat poissa Jumalan Sanasta.

75   Kuten sanoin eilen illalla, Jumala ei tarvitse mitään tulkkia. Minä en voi tulkita Hänen Sanaansa, eikä kukaan voi tulkita Hänen Sanaansa, Hän on itsensä tulkki. Kun Hän sanoi tekevänsä jotakin ja Hän tekee sen, niin se on sillä selvä. Siinä kaikki mitä se on. Hän sanoi, että Hän tekisi ja Hän teki sen. Se selvittää sen. Hän ei tarvitse ketään sanomaan, että tämä on Se, tai tuo on Se. Hän tekee, sen itse. Meidän tulkinnoillamme ei ole mitään tekemistä Kirjoituksen kanssa. Hän puhuu, Hän itse, ja sillä tavalla se on.

76   Kun Hän alussa sanoi: “Olkoon siellä valo”, ja siellä oli valo, niin se ei tarvitse mitään tulkintaa. “Neitsyt tulee raskaaksi”, ja hän tuli. “Minä vuodatan Hengestäni kaiken lihan päälle”, ja Hän teki niin. Se ei tarvitse mitään tulkintaa.

77   Mitä Hän sanoi tekevänsä tässä päivässä, sen Hän on tehnyt. Sitä ei tarvitse tulkita; se tulkitsee itsensä. Hän on itse oma tulkkinsa.

78   Mutta me olemme nyt niin kiireisiä muissa asioissa ja olemme vieneet ihmiset pois. Ja monet meidän täyden Evankeliumin lähetyksistämme ja niin edelleen, ja kouluista, antavat miehelle psykiatrisen kokeen ennen kuin… psykologi testaa heidän mielensä, ennen kuin hänestä voi tulla lähetyssaarnaaja, nähdäkseen onko hänen älykkyysosamääränsä tarpeeksi korkea. Eikö se olekin jotakin? Voin kuvitella joidenkin muodollisten, monia vuosia sitten kuolleiden tekevän niin, mutta niinkin tuore asia kuin helluntailiike on, kuinka he voisivat koskaan tehdä jotakin sen kaltaista.

79   Voitteko kuvitella älykkyyskoetta vaaditun Helluntaipäivänä? Usko Jumalaan, se oli mitä heiltä vaadittiin. “Jos sinä uskot, niin nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat”, sanoi Jeesus. Hän ei koskaan käskenyt testaamaan heidän älykkyyttään. Hän sanoi: “Menkää kaikkeen maailmaan”, lähetyssaarnaajina, “tehkää opetuslapsia kaikista kansoista. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat!” Siinä on älykkyyskoe. Jumalan älykkyyskoe, onko teillä tarpeeksi uskoa saamaan nämä asiat elämään ja olemaan todellisia, niin että Kristus on julkituotu ihmisissä.

80   Mutta tänään me haluamme testata heidät jonkinlaisella koulutuksellisella ohjelmalla. Oi voi!

81   He testasivat Jack Rubyn tässä eräänä päivänä, nähdäkseen oliko hän mielenvikainen. He yhä tekevät sen. Koko maailma on mielenvikainen. Varmasti, tuo mies on mielenvikainen. Ei kukaan voi ampua toista olematta mielenvikainen. Koko maailma on hullu. Varmasti on. Maanviljelijä, hän on hullu liikemiehen mielestä. Liikemies on hullu maanviljelijän mielestä. Kuka on hullu? Koko joukko.

82   On vain yksi täysijärkinen ja se on Jeesus Kristus Jumalan Poika, ja Hänen Evankeliumillansa on vastaus jokaiseen asiaan. Meidän teologian kirjamme ja kaikki nämä asiat, ne ovat hölynpölyä. Jos se on vastoin tätä Sanaa, heittäkää se pois. Jumalan Sana on oikein ja kaikki muut väärin.

83   Me näemme nämä asiat. Ei ihme, että maailma on likomärkä verestä. Ei ihme, että asiat ovat sillä tavalla niin kuin ne nyt ovat! Me emme… Joka kerta vain… Ihmettelenpä, jos Oswaldille, joka murhasi presidenttimme, ihmettelenpä onko hänelle annettu mielenvikaisuustesti. Epäilen sitä. Mutta katsokaahan, kuinka voi mies mennä ja ampua toisen miehen, ottaa hänen elämänsä ja mennä edelleen? Olen nyt Texasissa, enkä puhu siitä sen enempää. Mutta sallikaa minun sanoa teille jotakin, Jumala tulee pitämään huolen siitä kaikesta, jonakin päivänä, Tulemuksessansa. Huomatkaa se, teillä ei ole mitään oikeutta ottaa toisen miehen elämää. Ei. Jumala on ainoa, jolla on oikeus ottaa elämä. Se on totta.

84   Tarkatkaa nyt, Sana totisesti kirjoitettuna, lupaus tuota aikakautta varten, täydellisesti vahvistettuna ja yhä he eivät tunnista Sitä. Huomatkaa, he olivat juuri tunnustaneet Hänet profeetaksi, tämän Jeesus Nasaretilaisen. “Oletko Sinä muukalainen täällä? Jeesuksen Nasaretilaisen, joka oli profeetta, mahtava teossa Jumalan ja kansan edessä.” He tunnustivat Hänet profeetaksi! Sitten, jos he olivat tunnustaneet Hänet profeetaksi, niin profeetta on lähetetty sitä aikakautta varten, jossa hän elää, julkituomaan Jumalan lupauksen. Sana tulee profeetalle. Ja, jos Hän oli profeetta, silloin tuon luvatun Sanan tuota aikakautta varten tuli olla Hänen julkituomansa, ja kuitenkaan he eivät nähneet Häntä. He vain eivät voineet nähdä sitä.

85   He sanoivat: “Hän oli profeetta, mahtava teossa”, ja kertoivat mitä Hän oli tehnyt, “mahtava Sanassa Jumalan edessä”, ja niin edelleen. “Hän oli suuri ja me toivoimme…” Israel oli rakentanut toivonsa Hänen päällensä; hengellinen Israel, ei seurakunta Israel, tuo kansakunta. Nuo ihmiset, tuo todellinen hengellinen Israel oli rakentanut toivonsa Hänen päällensä…

86   Ja pankaa merkille, kun he sitten olivat tunnustaneet Hänet profeetaksi, niin mihin Hän meni? Hän teki tarkalleen niin kuin profeetan tulee tehdä. Hän meni suoraan takaisin Sanaan. Näettekö? Suoraan takaisin osoittaakseen asian. Jos Hän oli profeetta, niin kuin he sanoivat Hänen olevan, vaan meni suoraan takaisin ja näytti itsestään tuolle päivälle luvatun Sanan. Yhä he eivät tunnistaneet Häntä. He kävelivät vain mukana, niin soikeina kuin olla voi, eivätkä tunnistaneet sitä, tuota heidän aikakaudelleen luvattua Sanaa, ja Hän oli profeetta julkituomaan tuon saman asian.

87   Kuulkaahan nyt, Hän sanoi: “Hullut, hitaat sydämeltä ymmärtämään kaikkea sitä mitä profeetat ovat sanoneet Kristuksesta, kuinka Hänen täytyi kärsiä nämä asiat ja sitten mennä kirkkauteensa ja nousta ylös kolmantena päivänä. Kaikki nämä asiat Hänen tulikin tehdä, ja kuitenkaan te ette ymmärrä?” Heidän olisi tullut tietää, että siinä oli Mies, joka vahvisti sen, mitä he sanoivat uskovansa. Mutta yhä he eivät voineet nähdä sitä. Hänellä oli varma, todellinen profeetan merkki, kuten aina; ei mennä takaisin johonkin toiseen sanaan, takaisin johonkin muuhun, vaan todistaa Sana, että tänään Hän elää lupauksessansa.

88   Muistakaa nyt, ennen kuin Hän tuli, Johannes tuli näyttämölle. Hän oli profeetta. Ja mitä hän oli? Messiaan edelläkävijä. Ja hän sanoi: “Minä en ole Messias.” He ajattelivat hänen olevan, koska hän oli profeetta. Hän sanoi: “Minä en ole Messias. Minä en ole edes arvollinen irrottamaan Hänen kenkiään, mutta Hän seisoo teidän keskellänne.” Oi, Johannes oli varma, että Hän oli siellä, koska hän tiesi, että hänen täytyi esitellä Hänet.

89   Hänen isänsä oli pappi. Hän ei mennyt heidän pappisseminaariinsa opiskelemaan papiksi. Hänen työnsä oli liian tärkeä. Hän meni erämaahan, ollakseen yksin Jumalan kanssa. Hän ei halunnut kantaa minkään ryhmän jäsenkorttia, niin, että he olisivat sanoneet sitä tai tätä, koska he olivat kaikki sekaisin ja tuon päivän ihmistekoisten sääntöjen alaisia. Hänen työnsä oli tärkeä. Hänen täytyi olla riippuvainen yksin Jumalasta, sillä hänen tuli ilmoittaa Messias.

90   Jeesus sanoi: “Hän oli kirkas ja loistava valo ja hetken te halusitte vaeltaa hänen kanssaan, te nautitte vaeltamisesta hänen mukanaan. Mutta Minulla on suurempi todistus kuin Johanneksella.” Näettekö? Hänellä… Yhä he eivät uskoneet sitä.

91   Se oli varma todellisen profeetan merkki, mennä ja viedä heidät takaisin Sanaan. He eivät voineet ymmärtää Hänen puhetapaansa.

92   Ja katsokaa kuinka Kirjoitus oli sanonut sen tulevan tapahtumaan tarkalleen sanasta sanaan sillä tavalla kuinka se oli. Jopa Daavid, satoja vuosia ennen sitä, noin kahdeksansataa vuotta aikaisemmin, huusi samat sanat, jotka Hän huusi ristillä. Ja epäilemättä, he ovat tuona aamuna temppelissä voineet laulaa tuota samaa laulua, Psalmi 22: “Jumalani, Jumalani, miksi Sinä olet hylännyt Minut?” Temppelissä he lauloivat siitä ja olivat ristiinnaulitsemassa sitä Jumalaa, jota väittivät palvelevansa.

93   Niin se on tänään! Siltä Jumalalta, johon he väittävät uskovansa, joka julkituo itsensä. He tahtovat… te tahdotte sulkea jokaisen oven, eikä olla yhteistyössä, tai mitään muuta. He… Se on vastoin heidän uskontunnustuksiaan. Oi hullut, hitaat sydämeltä tuntemaan päivää, jossa me elämme! Eikö Jumala ole luvannut tätä viimeisissä päivissä? Kuinka tämä Laodikean seurakunta olisi penseä, ja Jeesus on ulkopuolella, yrittäen päästä sisälle, pientä yhteistyötä varten? Mikä on Jeesus? Sana. Todellinen Sana, joka on julkituotu, on ulkopuolella, yrittäen päästä sisälle, eikä voinut päästä sisälle.

94   Se hetki, jossa me elämme, on tietenkin sokea, samalla tavalla. Jeesus sanoi, että he olisivat sillä tavalla. Profeetat sanoivat, että he olisivat sillä tavalla. “Kiivaita, ylimielisiä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia. Rauhansopimuksen rikkojia, vääriä syyttäjiä, tyytymättömiä, niitä halveksivia, jotka ovat hyviä, omaten jumalisuuden muodon, mutta kieltäen sen voiman”, Hänen ylösnousemuksensa Voiman, Hänen julkitulemisensa, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Ja Hän elää tänään, yhä edelleen, vahvistaakseen ne asiat, jotka Hän on sanonut. Minä en huuda teille, vaan haluan teidän kuulevan.

95   Totta, heidän silmänsä olivat yhä suljetut. Pankaa merkille, vaikka he eivät voineetkaan uskoa, oli heissä jotakin, niin että he kutsuivat Häntä tulemaan sisälle. Niin toimi kuin olisi ollut menossa edemmäksi.

96   Hän voi toimia sillä tavalla teille, tänä iltana. Nyt lopettaessani, lopetan aikaisin, niin että voin ottaa rukousjonon. Hän voi toimia niin kuin Hän kulkisi ohitsenne. Ehkä rukouskorttianne ei kutsuta, mutta muistakaa, ehkä Hän vain antaa myös teille testin. Näettekö, Hän on aivan yhtä paljon Jumala siellä yleisön joukossa, kuin täällä edessäkin, tai missä tahansa muualla. Hän todistaa sen päivä päivältä, ilta illalta. Hän on Jumala, kaikkialla. Näettekö? Hän on kaikkialla läsnä oleva.

97   Muistakaa nyt, Hän tekeytyi kuin kulkisi ohitse. Ja he pakottivat Häntä. He eivät ymmärtäneet mistä Hän puhui, heidän mielensä oli kokonaan… He eivät tienneet mitä uskoa.

98   Nyt on monia juuri sen kaltaisia henkilöitä tänään. On monia sen kaltaisia henkilöitä Beaumontissa tänä iltana. He eivät tiedä mitä uskoa. Mutta tiedättekö mitä he tekivät? He tekivät kaikkein viisaimman asian mitä kukaan voi tehdä, he kutsuivat Hänet sisälle. Siinä se on. Siinä se on. Se on silloin ja silloin ainoastaan, kun Hän voi paljastaa itsensä, kun Hänet on kutsuttu tulemaan sisälle. Toivottakaa Hänet tervetulleeksi sisälle sanoen: “Herra Jeesus, minä tiedän Kirjoituksen sanovan sen. En ehkä ymmärrä sitä, mutta tule sydämeeni, minä haluan vastaanottaa Sinut. Minä haluan uskoa Sinua. Sitten, julkituo itsesi minulle.”

99   Huomatkaa, he kutsuivat Hänet sisälle. He eivät nyt voineet selittää sitä, se oli… Hän, Hän vain… He eivät ymmärtäneet, mistä Hän puhui. Se oli kaikki sekavaa heille. He eivät voineet ymmärtää sitä, mutta kuitenkin he kutsuivat, pakottivat Häntä: “Sinun täytyy tulla sisälle!”

 Hän sanoi: “Ei, Minun täytyy mennä eteenpäin.”

100   “Mutta, oi Herra. Sinun täytyy tulla sisälle! Sinun täytyy tulla sisälle!” Ja he pakottivat Häntä ja kutsuivat Häntä, kunnes Hänen täytyi mennä sisälle.

101   Sillä tavalla te teette. Ja sitten, kun Hän pääsee sisäpuolelle, silloin Hän voi paljastaa itsensä. Hän voi tehdä itsensä tunnetuksi, kun Hän on sisäpuolella.

102   Huomatkaa kuinka Hän teki sen ylösnousemuksensa jälkeen. Tuo todellinen luvattu Sana, näettehän, he eivät käsittäneet kuka Hän oli. Mutta kerran päästyään heidän sisälleen, Hän sitten avasi heidän silmänsä. Sillä tavalla, kun Hän pääsi rakennukseen sisälle heidän kanssaan. Hän avasi heidän silmänsä sen jälkeen, kun oli tullut sisäpuolelle. Hän avasi heidän silmänsä. Miten? Ei kohottamalla kätensä ja sanomalla: “Avautukaa, avautukoon silmänne.” Heidän silmänsähän olivat avoinna, fyysisesti.

103   Kuten Elian ollessa Dootanissa, ja syyrialaiset olivat heidän kimpussaan ja Gehasi huusi: “Isäni, syyrialaiset ovat kaikkialla ympärillämme!”

104   Ja Elia käveli ulos ja sanoi: “Meidän kanssamme on enemmän kuin heidän kanssaan.” Hän sanoi. “Herra, avaa tuon pojan silmät.” Ja siellä tuon profeetan ympärillä oli kukkula täynnä tulisia vaunuja ja tulisia enkeleitä.

105   Ja Raamattu sanoo: “Hän löi nuo syyrialaiset sokeiksi.” Hän meni sinne ulos ja sanoi: “Etsittekö te Eliaa?”

 He sanoivat: “Kyllä, me etsimme häntä.”

106   “Tulkaa, minä näytän teille, missä hän on.” Ja he voivat nähdä, fyysisesti, kävellessään, mutta he olivat sokeita sille kuka hän oli.

107   Ja niin on tänä iltana, teidän silmienne näkö voi olla 20/20. Mutta voitteko te hengessänne ymmärtää, että se on tämän päivän luvattu Sana? Se on Jumalan lupaus. Jumala pääsee sisäpuolelle ja avaa sitten silmänne. “Oi, se on hän, onko se?” Hän lupasi sen. Huomatkaa, sisäpuolella. Hän avasi heidän silmänsä sille kuka Hän oli. Nyt, jos Hän voi päästä teidän sisäpuolellenne tänä iltana, teidän uskonne linjalle. Hän voi avata teidän silmänne ja näyttää teille Hebrelaiskirje 13:8 olevan oikein, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Jos Hän voi päästä sisäpuolelle ja avata silmänne, tulee Hän tekemään saman nyt.

108   Aivan niin kuin Hän teki tuolle naiselle kaivolla, josta puhuimme eilen illalla. Pankaa nyt merkille, tuo nainen tiesi Kirjoituksen mukaan, mikä Hänen tuli olla. No niin, se oli tuo hyvä puoli tuossa naisessa.

109   Monet meistä tänään eivät tiedä, Kirjoituksen mukaan, mikä Hän on tänään. Me panemme Hänet seimeen, joka joulu. Kyllä, me otamme pääsiäispupun ja teemme siitä Hänen ylösnousemuksensa. Ei ihme, että me olemme kokonaan sekaisin. Näettekö? Se on totta. Ei ihme, että me emme tiedä missä olemme. Mutta tämä nainen tiesi, hänellä oli mielessänsä, syvällä sydämessänsä hänellä oli tuo Siemen.

Niin kuin piirsin sen hyvälle ystävälleni Jack Moorelle tänään.

110   Kuinka nuo fariseukset olivat sisimmässään, sydämessään pimeitä. Heillä ei alusta alkaenkaan ollut Elämää. Kun he alkoivat vaaleta, kun he menivät ylöspäin, koska he olivat uskonnollisia ja auttoivat pitämään lait. Ja, kun Sana siellä alussa, alkoi loistaa heille Sanan, Raamatun kautta; he vaelsivat, mutta syvällä sisimmässään heillä ei ollut mitään Valoa.

111   Tässä oli tämä pieni, huonomaineinen prostituoitu, hänen ensimmäinen elämänsä täällä oli niin musta kuin olla voi, miten hän eli. Hän oli prostituoitu. Toisaalta, syvällä sisimmässään hänellä oli vain hyvin vähän Valoa, koska hänellä oli käsitys siitä, mitä Messias tulisi olemaan.

 Tässä seisoi Jeesus heidän välillään.

112   Kun Hän teki Messiaanisen merkin, näytti heille kuka Hän oli ja kaikkea, se pimensi koko asian noilta fariseuksilta. He menivät takaisin pimeään. Heillä ei ollut sisimmässään mitään mihin ankkuroitua. He kutsuivat Häntä “Belsebuliksi”, perkeleeksi. Ja se valo, joka heillä oli, se sammui, ja he tuhoutuivat siihen.

113   Tässä oli tämä nainen, niin mustana synnissä kuin olla voi, mutta sydämessänsä hän tiesi mikä Messias tulisi olemaan. Hän tiesi minkä merkin Hän näyttäisi. Ja niin pian kuin Hän sanoi hänelle…

114   Hän sanoi: “Tuo Minulle juotavaa.” Nainen sanoi… Hän otti kosketusta hänen henkeensä, nähdäkseen missä hän seisoi.

 Ja tuo nainen sanoi: “Ei ole tapana.”

115   Hän sanoi: “Jos sinä tietäisit kenelle puhut, sinä pyytäisit Minulta juotavaa.” Ja keskustelu jatkui edelleen. Ja kohta Hän näki tarkalleen missä hänen ajatuksensa olivat ja mitä hän ajatteli sydämessään.

116   Tuo nainen tiesi sitten, että kun Messias tulee, Messiaan täytyy olla Jumala. Jumala on Sana. Ja Sana on sydämen ajatusten erottaja. Se mitä profeetoissa oli. Tuo nainen tiesi enemmän kuin puolet saarnaajista Amerikassa tietävät tänään, oikein, täsmälleen, ja hän, tuossa tilassa. Mutta katsokaahan, hänet oli määrätty Valoon, niin pian kuin tuo Valo tuli esiin!

117   Ja hän ajatteli Hänen olevan vain tavallisen miehen, joka ehkä yritti tehdä ehdotusta. Hän sanoi: “Mutta, meidän isämme palvoivat tällä vuorella, ja Sinä, ollen juutalainen sanot, että tulee palvoa Jerusalemissa”, ja niin edelleen, tuo keskustelu jatkui…

 Hän sanoi: “Mene, nouda aviomiehesi ja tule tänne.”

 Hän sanoi: “Ei minulla ole mitään aviomiestä.”

 Hän sanoi: “Sinä sanoit oikein. Sinulla on ollut viisi.”

118   Tarkatkaa! Tuo pieni Valon kipinä, tietää kuka Hän oli, joka näytti niin kuin se voisi olla niin. “Herra, minä tajuan, että Sinä olet profeetta, minä tiedän, kun Messias tulee, niin se on mitä Hän tulee tekemään.”

 Hän sanoi. “Minä olen Hän.”

 Nainen sanoi: “Se selvitti sen!” Näettekö?

119   Koko hänen pimeytensä oli tehty valkoiseksi. Kaikki noiden fariseusten valkoisuus oli tehty mustaksi hylkäämällä Sen. Siinä oli ero. Valo loisti Sanan kautta. Näettekö? Koska hänen nimensä oli pantu Karitsan Elämän Kirjaan maailman perustamista, hän tunnisti Sen juuri sillä hetkellä. Siihen tarvitaan tuo pieni Siemen, joka lepäsi siellä kaiken tuon rahvaanomaisuuden alla ja kaiken sellaisen ja se puhdisti sen kaiken.

120   Se oli mitä varten Hän tuli, puhdistamaan sen kaltaiset, jotka Isä oli antanut Hänelle ennen maailman perustamista. Aamen. Minusta tuntuu uskonnolliselta, kun tiedän, että se on Totuus. “Ei hän, joka tahtoo, tai hän, joka juoksee, vaan se on Jumala.” Aamen. Ei kuinka paljon te teitte, tai kuinka paljon olitte tekemättä. Kukaan ei etsinyt Jumalaa; Jumala etsi teitä.

121   Ja, kun tuo Valo välähti, nuo fariseukset sanoivat: “Oho, tuon olen kuullut aikaisemminkin. Hän on Belsebul. Se on kohtalonkertoja.” Silloin koko asia pimeni.

122   Ja tämä pieni nainen oli musta ulkoa ja valkoinen sisältä. Hän sanoi: “Minä tiedän, kun Messias tulee, ja minä odotan Häntä, kun Hän tulee, Hän tulee tekemään sen. Sinun täytyy olla Hänen profeettansa.”

 Hän sanoi: “Ei. Minä olen Hän.”

123   Nainen sanoi: “Tulkaa, nähkää Mies, joka kertoi minulle ne asiat, joita olen tehnyt. Eikö se ole Sana, joka erottaa sydämessä olevat ajatukset? Eikö se ole itse Messias?” Hänen tulisi olla Yhdysvalloissa saarnaamassa tänä iltana, niin paljon kuin olenkin naisen saarnaamista vastaan, mutta hänen tulisi olla täällä tekemässä jotakin sen kaltaista, osoittamassa joillekin näistä miehistä, mikä Messias on.

124   Pankaa merkille, kerran sisäpuolella, avasi heidän silmänsä. Sitten, Kirjoituksen mukaan Hän näytti itsensä, ja nyt Hän avasi heidän silmänsä.

125   Sitten, kun tuo nainen sanoi sen. Hän tuli sisälle. Mikä tuli sisälle? Ilmestys; tämä Siemen oli siellä sisimmässä, kun tuo Pojan Valo sytytti sen! Te voitte ottaa siemenen ja haudata sen kiven alle.

126   Näin äskettäin, kun heillä oli auringonkukan siemeniä paketissa. jotka olivat olleet Egyptissä lähes neljätuhatta vuotta. He ottivat tuon siemenen, ja jotakin siitä vehnästä, jonka Joosef oli varastoinut sinne ja oli ollut siellä kaikki nuo vuodet. Ja, kun se pantiin maahan ja auringonvalo osui siihen, se eli. Tuo elämänitu pysyi siellä.

127   Oi veli, kun me olimme Jumalan määräämät, ennen maailman perustamista, olemaan Jumalan poikia ja tyttäriä! Kun tuo Valo osuu siihen, ei mikään kirkkokunta, eivätkä kirkolliset rajat, ei mikään arvostelu, ei mikään voi pysäyttää sitä. Se tulee elämään, koska Jumala sanoi, että se tulisi.

128   He tunnistivat sen. Tuon naisen silmät avautuivat ja hän tiesi sen. Hän tiesi sen, kun se kerran oli tullut sisälle. Hän tunsi Kirjoituksen, ja siitä syystä hän tunsi Hänet.

129   Nämä opetuslapset, Hänen ylösnousemuksensa jälkeen, eivät tunteneet Kirjoitusta, ja siitä syystä he eivät tunteneet Häntä.

130   Ja se oli miksi fariseukset eivät tunteneet sitä. Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia. Te luulette teillä olevan Iankaikkisen Elämän… Ne ovat Ne, jotka kertovat teille, kuka Minä olen.”

131   Oi, Hänen olemuksensa vahvistaminen! Sitten, kun lupaus on vahvistettu, heidän silmänsä avattiin ja he tunsivat Hänet.

132   Myöskin, tuo sama asia, joka avasi silmät, se myös sulki silmät. Ne, jotka tekivät pilaa siitä, heidät se pani Iankaikkisesti sinne, missä he olivat alussa, näettehän, sulki heidän silmänsä.

133   Pietarin silmät avattiin tuolla samalla asialla. Hän odotti Sitä. Samoin Natanaelin silmät. Jeesus sanoi, että Hän tunsi heidät ennen maailman perustamista, että he tulisivat olemaan näitä sanansaattajia.

134   Nyt kaiken sen edessä, tässä ajanjaksossa, jossa me elämme, mitä se on tehnyt teidän silmillenne? Siitä on nyt kysymys, eikä siitä mitä se teki heidän silmilleen. Kummalla puolella te olette tänä iltana? Teidän täytyy olla yhteydessä joko fariseusten kanssa, tai apostolien, uskovien kanssa. Nyt se on tehnyt jotakin teille. Te olette seinää vasten. Se on tehnyt jotakin. Jos olisitte eläneet tuona päivänä. mitä te olisitte tehneet? Mihin nykyinen tilanne teidät samastaa? Minne se panee teidät? Ajatelkaa sitä.

 “Mutta minun kirkkoni…” Se oli mitä fariseukset sanoivat. Näettekö?

135   Oletteko valmiit tunnistamaan Jeesuksen Kristuksen, Hänen ylösnousemuksensa Voiman kautta? Oletteko halukkaat hylkäämään kaiken ja vaeltamaan Hänen kanssaan? Oletteko valmiit uskomaan Häntä, viemään Hänen Valonsa ja Elämänsä toisille? Mitä se on tehnyt? Niin kuin Hän on paljastettu näissä viimeisissä päivissä, Hän lupasi sen.

136   Nyt te sanotte: “Veli Branham, Messias oli paljastettu silloin. Tiedän Kirjoituksen sanovan niin.”

137   Mutta, tuo sama Messias lupasi paljastaa itsensä tänään. Sama asia! Kuunnelkaa nyt, Hebrelaiskirje 13:8 tunnistaa Hänen olevan “saman eilen, tänään ja ainiaan.” Johanneksen 14:12 sanoo että “hän, joka uskoo Minuun, näettekö, niitä tekoja, joita Minä teen, on hän myös tekevä.” Johannes 14, yhdeksän… täällä me näemme Hänen sanoneen: “Pieni hetki eikä maailman järjestelmä, kosmos, tule Minua enää näkemään. He tulevat olemaan täysin sokeita. He eivät tule Minua enää näkemään. Sitten pieni hetki, eivätkä he tule näkemään Minua, kuitenkin teidän silmänne tulevat olemaan avatut, sillä te tulette näkemään Minut; sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, maailman loppuun asti.” “Sama eilen, tänään ja ainiaan.”

138   Luukas 17:23 sanoo. Jeesus sanoi, että “viimeisissä päivissä, maailman asetelma olisi aivan niin kuin se oli silloin, kun pakanat hävitettiin Sodomassa ja Gomorrassa.” Ei niin kuin Nooan aikana, kun Hän antoi tulvan tuon päivän moraalittomille, vaan Hän sanoi: “Niin kuin se oli Sodoman päivissä.” Se oli nyt pakanamaailma, joka hävitettiin tulella. Jumala pani sateenkaaren taivaalle, että ei enää “vedellä” vaan, että tällä kerralla se on tuli. Nyt pakanamaailma on valmis hävitettäväksi.

139   Hän lupasi, että maassa tulisi olemaan suuri vääristyneisyys. Jos koskaan olette nähneet kuvia, millä tavalla naiset pukeutuivat siellä, tuo sininen väri silmiensä alla, joka näyttää kuin he olisivat syövän syömiä. Katsokaa mitä he tekevät tänään! Moraalittomuus, vääristyneisyys, oh, mitä hirvittävimpiä asioita, ja tämä kansakunta on nielty siihen. Se johtaa muuta maailmaa avioeroissa. Meidän naisemme ovat kadottaneet moraalisen tasonsa. He ovat murtaneet kansakunnan selkärangan. Ja kaikki heistä, puolet asioista Amerikassa on rakennettu seksille; kaikki, heidän viskinsä, heidän tupakkansa ja kaikki muu. Ja, kun lääkärit sanovat: “Se on myrkkyä. Se tappaa teidät.”, niin yhä edelleen he tupruttelevat sitä samalla tavalla. He tekevät sen joka tapauksessa. Heillä ei ole mitään varoittavaa aistia.

140   Ja Kirjoitukset sanovat, ettei heidän tulisi leikata hiuksiaan pois ja tehdä näitä muita asioita. Enkä minä puhu noista maailman naisista; sehän on tykinruokaa joka tapauksessa. Vaan minä puhun teistä helluntailaisnaisista. Te tiedätte asian paremmin. Raamattu sanoo, että Simsonin hiukset erottivat hänet: nasiirisyntymä erotti hänet Jumalan Sanalle. Naiset, se tekee saman teille, olla erotettu henkilö. Ja nasiiri on erotettu Sanalle, pois maailman asioista. Ja te saarnaatte sen, ja huudatte sen, ja kiljutte sen, ja tulette takaisin seuraavana vuonna ja se on pahempaa kuin se oli, kun olitte siellä aikaisemmin. Ei ole jäljellä mitään muuta kuin jumalallinen Jumalan tuomio koko maailmaa varten, atomipommit ja ohjukset ja sen kaltaiset asiat.

141   Koomikot televisiossa ja radiossa viheltävät ja laulavat ja veistelevät likaisia vitsejä ja käyttävät kirosanoja ja tekevät kauheita asioita, joita ei koskaan pitäisi sallia ja aikakauslehdet ovat täynnä alastomia naisia, moraalittomia naisia ja kaikkea, joilla he yrittävät lepyttää mieltänne ja yrittävät rauhoittaa teitä. Se muistuttaa minua pienestä pojasta, joka viheltää, kulkiessaan pimeässä hautausmaan halki, yrittäen saada itsensä uskomaan, ettei hän pelkää. Te pelkäätte kuollaksenne ja te tiedätte sen. Te tiedätte, että teitä odottaa tuomio ja se on tulossa, koska te olette pilkanneet pyhää Henkeä ja olette hylänneet ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen. Täsmälleen. Heidän silmänsä ovat suljetut. He eivät tunne Sitä.

142   Sodoma ja Gomorra, Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli Sodomassa ja Gomorrassa.” Niin kuin sanoin eilen illalla, toistan sen teille, historiassa ei ole koskaan ollut aikaa, jona asetelma olisi ollut tämän kaltainen. Katsokaa, Loot… On aina kolme ihmisluokkaa.

143   Loot esitti nimellistä seurakuntaa. Hän on siellä ulkona Sodomassa, missä naiset olivat leikanneet hiuksensa, ja heillä oli suuria asioita, ja hän oli yksi kaupungin johtomiehistä ja hänellä oli sen kaltaisia suuria asioita ja hän ajatteli selvinneensä hienosti. Mutta itse asiassa, syvällä sydämessänsä, se vaivasi hänen sieluaan. Hän tiesi paremmin; hän oli ollut Abrahamin kanssa.

144   Abraham ei alusta alkaenkaan mennyt Sodomaan. Hän oli valittu, jolle Jumala antoi lupauksen, joka odotti tulevaa poikaa, luvattua poikaa.

145   Sodomassa yhä tehtiin sen asioita. Ja muistakaa, nuo kaksi Enkeliä menivät sinne saarnaamaan. Yksi pysyi Abrahamin ja tuon ryhmän kanssa.

146   Tarkatkaa nyt, he menivät sinne saarnaamaan. Ja muistakaa, siitä lähtien, kun olemme olleet näissä seurakunta ajanjaksoissa, ei ole koskaan ollut seurakunnalle lähetettyä miestä, jonka nimi päättyy h-a-m, ennen kuin nyt. G-r-a-h-a-m, tämän hetken sanansaattaja seurakunnalle Babylonissa, siellä alhaalla Sodomassa. Tuo suuri evankelista tekee siinä myös suuren työn. Hän huutaa heille oikealta ja vasemmalta. He eivät kiinnitä siihen mitään huomiota. Hän sanoi: “Minulla on kolmekymmentätuhatta käännynnäistä kuudessa viikossa; ja kun menen takaisin kuuden viikon kuluttua, ei ole kolmeakymmentä.”

147   Missä on vika? He eivät mene minnekään. He kävelevät eteen pureskellen purukumia ja polttaen savukkeita ja kaikkea muuta, tekemään tunnustuksen, tai niin kuin he sitä kutsuvat “ratkaisun.” Se on hyvä, tehköön evankelista sen sillä tavalla kuin Jumala käskee tehdä.

148   Minulle, se ei ole mikään ratkaisu. Se on syntymä! Teidän täytyy olla syntynyt. Jotakin täytyy tapahtua teille.

 Tässä se kuitenkin on meillä, tuo, h-a-m.

149   Huomatkaa, täällä ylhäällä kukkulalla, siellä Eräs pysyi Abrahamin kanssa ja tarkatkaa minkä kaltaisen merkin Hän näytti. Ja mikä oli Ab-… Jumala oli näyttänyt Abrahamille merkki merkin jälkeen, mutta se oli viimeinen ennen luvatun pojan tuloa; tuo viimeinen merkki. Tuo Mies, Hän näytti ihmiseltä. Hän oli puettu aivan kuin tavallinen mies, pölyä vaatteillaan, sanoen olleensa matkalla, ja Abraham pesi Hänen jalkansa.

150   Ja sitten, kun Hän oli istumassa siellä, selkänsä telttaan päin käännettynä, tarkatkaa nyt, Hän sanoi: “Abraham.” Päivää tai kahta aikaisemmin hän oli ollut A-b-r-a-m ja hänen vaimonsa oli ollut S a a r a i, S-a-a-r-a-i. Nyt hän oli S-a-a-r-a, “prinsessa”. Hän ei ole nyt Abram, vaan Abraham, “kansakuntien isä”. Hänen täytyi muuttaa hänen nimensä. Huomatkaa, Hän sanoi: “Abraham, missä on sinun vaimosi, Saara?”

151   Muistakaa nyt, hän oli sadan ja Saara yhdeksänkymmenen vuoden ikäinen. Hän sanoi: “Hän on teltassa, Sinun takanasi.”

152   Hän sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi lupauksen mukaisesti.” Näettekö? Ja se olisi kaksikymmentä kahdeksan päivää, Saaran kohdalla.

153   Ja Saara nauroi, ikään kuin hihaansa, sanoen: “Minullako, vanhalla naisella, olisi nautintoa herrani kanssa; hänen myös ollessa vanha?”

154   Hän sanoi: “Miksi Saara epäili sitä, sanoen sydämessään, ‘Kuinka nämä asiat voisivat olla?’”

 Ja Saara kielsi sen, mutta Hän sanoi: “Kyllä, sinä sanoit niin.”

 Jeesus sanoi: “Juuri niin kuin se oli…”

155   Tarkatkaa nyt. Kuinka Abraham tunnisti sen? No niin, Abraham kutsui Häntä: “Elohim.” Kuinka monet teistä Raamatun lukijoista tietävät, että se on totta? Kyllä vaan. Elohim on kaikki riittävä, suuri Luoja itse. Miksi hän kutsui Häntä “Elohim”? Koska Hän voi erottaa ne ajatukset, jotka olivat sydämessä. Se on Sana. Hebrelaiskirje 4. luvussa sanotaan: “Jumalan Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, lävistäen erilleen luun ja ytimen ja erottaa sydämen ajatukset ja aikomukset.”

156   Se oli kuinka nuo profeetat, Jeesus kutsui heitä “jumaliksi”. Se oli kuinka Jeesus todisti itsensä, ja tuo nainen tiesi, että Hän oli Sana, kun Hän voi erottaa ajatukset. Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli Sodoman päivissä, niin se on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa, kun Ihmisen Poika ilmestyy.”

157   Mitä se on tehnyt teidän silmillenne? Voiko Hän päästä sisäpuolelle, tänä iltana? Toivon, että Hän voi. Muistakaa, olkaamme vain kunnioittavat ja uskokaamme, koko sydämellämme.

158   Hän lupasi, muistakaa, Malakia 4, että tulisi esiin Sanoma, joka “palauttaisi jälleen isien uskon, toisi lapset takaisin isiin”. Oi, helluntailaistunnustajat, voikoon Jumala avata sokaistut silmänne tässä ajassa, pois teidän kirkkokuntienne eroavaisuuksista ja uskontunnustuksistanne ja asioista, joiden puolesta te niin itsekkäästi taistelette, ja katsokaa Jumalan Poikaan, kun Hän on täällä. Kaksituhatta vuotta on kulunut ja Hän on yhä elossa keskuudessamme tänä iltana, vahvistaen lupauksensa.

159   Voikoon Jumala tänä iltana, kun Hän saa meidät yhteen, niin kuin Hän teki noille Emmauksessa, sulkea ovet ja paljastaa jotakin meille. Muistakaa, syy miksi he tiesivät, että se oli Hän, oli, että Hän teki aivan niin kuin Hän teki ennen ristiinnaulitsemistaan; ja sitten Hän katosi heidän näkyvistään, mennen pois heidän luotaan. Hän teki sen sillä tavalla. Voikoon Hän tulla tänä iltana keskuuteemme ja avata silmämme, paljastamalla itsensä meille, tuon saman asian mukaisesti, mitä Hän teki, kun Hän oli täällä maan päällä, koska Hän lupasi sen. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Auttakoon Herra meitä näkemään Hänet, kun Hän ilmestyy meille.

 Kumartakaamme päämme. [Tyhjä paikka nauhassa.]

160   Mikä on minun tavoitteeni? Mikä on vaikuttimeni tavoitettani kohtaan? Herra Jumala, en voi sanoa kyllä tai ei. Sinä olet Se, joka pakottaa Tämän. Sinä lupasit sen ja minä rukoilen, että Sinä antaisit ihmisten nähdä ja ymmärtää tänä iltana. Salli heidän yhden kerran, Herra, avata sydämensä avoimiksi, sanoen: “Tule sisälle. Herra, nyt ja paljasta Itsesi minulle.” Ja voikoon heidän silmänsä sitten avautua käsittämään Sen.

161   Älköön rakennuksessa olko tänä iltana yhtään syntistä, uskomatonta. Oi, täällä voi olla niitä, jotka panevat pahakseen, kun kutsun heitä syntisiksi. Mutta Isä, Jumala, Sinä kutsuit noita fariseuksia, jotka olivat uskonnollisia ja vakaita uskonnollisia “perkeleiksi” sanoen heille: “Te olette isästänne perkeleestä ja hänen tekojansa te teette”, koska he eivät tunnistaneet vahvistettua Sanaa. Messiasta. He voivat uskoa Häntä. Hengessä, mutta eivät lihassa, vaikka heidän Kirjoituksensa sanoikin, että Hän tulisi olemaan “Jumala kanssamme”.

162   Isä, minä rukoilen tänä iltana, että Sinä jälleen soisit sen. Onko täällä ketään niitä, jotka tarvitsevat silmiensä avaamista? Anna heille silmävoidetta, jota Sinä lupasit Ilmestyskirjan 3. luvussa, Laodikean ajanjaksossa; että he ostaisivat silmävoidetta, että heidän silmänsä voisivat olla avatut tänä iltana, että he voisivat tunnistaa sen hetken, jossa me elämme ja Jumalan Sanan vahvistamisen tässä hetkessä. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

163   Mitä ovat rukouskortit? K. Mistä me… Me aloitimme numero yhdestä eilen illalla, eikö niin? [Joku sanoo: “Kyllä.”] Mutta meillä ei ole liian paljon aikaa, enää vain viisitoista tai kaksikymmentä minuuttia. Aloittakaamme… Ja me olemme antaneet rukouskortit K. Pitäkää nyt korttinne, me tulemme kutsumaan jokaisen niistä.

164   Tämä, jotakin nyt, puhumisen jälkeen… Te muistatte kuinka minä vain kävelin sisälle ja aloitin suoraan rukousjonon. Se oli paljon helpompaa. Mutta tänään, minun täytyy tehdä jotakin muuta. Näettekö? Ja minun täytyy tuoda Tämä, siinä kaikki. Jos se vastaanotetaan… minä voin vain kylvää Siemenen, en voi saada sitä elämään. Sen täytyy pudota oikean kaltaiseen maahan.

165   Te tiedätte, Hänen oma Siemenensä, jonka he sanoivat Hänen kylväneen. Jotkut putosivat tien oheen, eikä niistä tullut mitään. Jotkut putosivat orjantappuroihin ja kivikkoon. Mutta jotkut menivät hyvään multaan. Se oli Jumalan Poika.

Minä voin vain kylvää Siemeniä samalla tavalla. Näettehän?

166   Voikoon Hän ottaa tietämättömyyteni ja laskea sen syrjään; ja ottaa sydämeni. että uskon Häneen, ja katsoa sisimpääni ja nähdä rakastanko Häntä tai en; ja sitten antaa minulle anteeksi kaikki syntini ja käyttää minua millä tavalla Hän vain voi saada minusta irti kunniaa itselleen. Elää tai kuolla, sillä ei ole väliä, kunhan se vain kirkastaa Häntä.

167   Nyt pyydän jokaista, Herran Jeesuksen Nimessä, olkaa hyvät ja pysykää istumassa muutamia minuutteja. Älkää kävelkö ympäri. Tämä tulee aina olemaan tällä tavalla. Voitteko te kuvitella Jeesuksen Kristuksen ilmestymisen odotusta?

168   Nyt, jos minä kävelisin tänne, miehenä, sanoen: “Minä olen Herra Jeesus”, ja minulla olisi pitkä tukka; emmekä me tiedä oliko Hänellä tai ei; ja minulla olisi naulan arvet käsissäni, niin kuka tahansa teeskentelijä voi tehdä sen. “Minulla on öljyä ja verta ja kaikkea…” Sillä ei yhä ole… Kirjoitus ei luvannut sitä.

169   Kuinka te tuntisitte Jeesuksen? Te ette… Te sanotte: “Mutta, minä tuntisin Hänet Hänen kuvastaan.” Ei, sen on joku psykologi maalannut, me emme tiedä miltä Hän näytti. Näettekö? Minä en tiedä minkälainen Hän oli. Katsokaahan, sen täytyy olla sillä tavalla.

170   Rebekka ei tiennyt miltä Iisak näytti, mutta se oli rakkautta joka tapauksessa. Näettekö? Hän ei tiennyt miltä hän näytti; hänen vain täytyi mennä. Nuo esikuvat! Niin näki hänet ja rakasti häntä.

171   Mutta kuinka minä tuntisin Hänet? Jeesus sanoi: “Heidän hedelmistään heidät tunnetaan.” Nyt, jos Jeesus olisi täällä, ei Hän olisi ruumiillisessa muodossa niin kuin minä, koska Hänen ruumiinsa on istumassa Majesteetin oikealla kädellä, vaan Hänen Elämänsä on täällä.

172   Ja muistakaa, tämä on tuo viimeinen lupaus, viimeinen merkki, luvatun Pojan takaisinpaluusta. Tuota Kirjoitusta ei voida rikkoa, tiedättehän. Välittömästi Sodoman jälkeen, tuo luvattu poika saapui, ja Sodoma poltettiin. Niin se on oleva jälleen!

173   Kutsukaamme rukouskorteista, sanokaamme… Mitä me otimme eilen illalla, yhdestä viiteentoistako? Ottakaamme toiset viisitoista, kahdeksastakymmenestä viidestä sataan. Rukouskortti K. Oliko se K? K 85, kenellä se on? Nosta kätesi. Kyllä, onko se jossakin? 85, tule tähän. 86, 87, 88, 89, 90, K-korteista. Yhdeksästäkymmenestä yhdeksäänkymmeneen viiteen, sataan, muodostakaa jono tähän, Sillä aikaa, kun puhun muulle kuulijakunnalle hetken.

174   Kuinka monella täällä ei ole rukouskorttia? Ja te olette todella vilpitön ja haluatte Jumalan auttavan teitä, nostakaa kätenne ylös. “Minulla ei ole rukouskorttia, veli Branham.” Nyt tarkatkaa. Älkää liikkuko ympäri. Shh! Vain ne, jotka ovat tulossa tänne, antaa heidän tulla ja olkaa todella kunnioittavia nyt muutamia minuutteja.

175   Ajatelkaa, me olemme Taivaan ja maan Tuomarin Läsnäolossa. Kuinka kunnioittavia te olisitte, jos voisitte nähdä Hänet seisomassa täällä? Te olisitte polvillanne kirkuen ja huutaen ja kaikkea muuta. Mutta Hän on täällä. Hän lupasi sen. “Missä kaksi tai kolme on koolla Minun Nimessäni…” Eikä se merkitse sitä, että te olette vain sanoneet: “Tässä on Nimi…”, vaan se merkitsee “Hänen Nimessänsä… siellä Minä olen heidän keskellään.” Huomatkaa se.

176   Ovatko he nyt kaikki siellä, jotka kutsuin? Eivät. K, 85, oliko se mistä kutsuin, tai yhdeksänkymmentäkö? [Joku sanoo: “Kahdeksankymmentäviisi.”] Kahdeksastakymmenestäviidestä sataan. Tulkaa ja seiskää täällä. Jos ette voi tulla, joku…

177   Tässä on eräs henkilö telttavuoteella, tarkistaisiko joku hänen korttinsa. Ehkä tuo mies ei voi kävellä. Katsokaa onko se hänen numeronsa. Näen rukouskortin hänen kädessään. Jos se on hän, te voitte työntää hänet rukousjonoon. K, kahdeksastakymmenestäviidestä sataan. Jos siellä on joku, joka ei voi nousta ylös, ehkä joku kuuro; katsokaa ympärillänne olevien kortteja. Ja, sillä aikaa, kun teette sen, katsokoon muut teistä tänne minuun.

178   Uskotteko te nyt, että “Hän, alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan kanssa ja Sana oli Jumala; ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme”? “Sama eilen, tänään ja ainiaan.” Uskotteko te sen? Silloin, mitä Sana on aina tehnyt, se on ollut sydämen ajatusten erottaja. Siitä syystä nuo ihmiset tiesivät, että Jeesus oli Messias. Onko se oikein? Kuinka moni tietää sen?

179   Siellä oli kerran eräs pieni nainen, joka uskoi, että jos hän voisi koskea Hänen vaatteeseensa, hän tulisi terveeksi. Muistatteko tuon kertomuksen? Muistakaa nyt, hän vain uskoi. Silloin Hän oli fyysisessä muodossa.

180   Ja muistakaa, Hän teki sen vain yhden kerran. Hän sanoi vain tuolle naiselle mitä hän oli tehnyt; että hänellä oli liian monia miehiä. Ja koko tuo Sykarin kaupunki uskoi Häneen, tuon naisen todistuksen tähden, vaikka hän oli prostituoitu.

181   Ja nyt he eivät usko, vaikka jumalinen saarnaaja, Jumalan virkaan asettama, Evankeliumin kanssa, voi kertoa saman heille. He yhä eivät usko, eivät halua uskoa sitä. Näettekö? Näettekö? On vain niin hämärää, pimeätä! Hyvänen aika, näyttää kuin paine olisi koko maailman yllä, Minä vain en tiedä kuinka selittää sitä, mutta se on täällä. Ystävät, herätkää! On myöhäisempää kuin me luulemmekaan.

182   Istukaa nyt siellä ja katsokaa Häneen. Nyt Raamattu sanoo Hebrelaiskirje 4, että “Hän on Ylipappi; joka voi olla kosketettu heikkouksiemme tunnolla.” Onko se oikein? Jos Hän nyt on tuo Ylipappi ja te olette koskettaneet Häntä, niin te kosketatte niin kuin tuo nainen kosketti. Hän ei ruumiillisesti tuntenut tuota kosketusta; Hän sanoi: “Minä tunnen tulleeni heikoksi.” Voimaa lähti Hänestä. Nyt, jos Hän yhä on Ylipappi, voitte te yhä vetää voimaa Hänestä, koska Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan.

183   Kuinka Hän sitten tekee? Niin kuin Jumala sanoi. Mikä oli tuo merkki Sodoman päivissä? Jumala, Elohim, miehessä, joka söi ja joi. Ymmärrättekö te sen? Jeesus oli Jumala miehessä. Siitä syystä Hän erotti heidän ajatuksensa, Jumala miehessä! Hän on toistanut sen jälleen, Hän sanoi, että se toistuisi jälleen viimeisissä päivissä. “Kun Hänet paljastettaisiin, se olisi niin kuin se oli Sodoman päivissä.” Tusinoittain Kirjoituksia on jätetty huomioimatta. Mutta teillä ei tarvitse olla tulkintaa; Jumala tulkitsee onko se oikein. Hän on todistava sen oikeaksi. Nyt pitäkää usko ja uskokaa. Yhden sanan Häneltä pitäisi selvittää sen.

184   Nyt, taivaallinen Isä, tämä on Sinun Sanasi, parhaan tietoni mukaan.. Se on nyt kaikki Sinun käsissäsi, Isä. Minä jätän itseni Sinulle tämän kuulijakunnan kanssa. Olkoon tänä iltana niin, että kun me lähdemme täältä, me voisimme sanoa: “Eivätkö sydämemme palaneet sisimmässämme, kun Herra Jeesus, Pyhän Hengen muodossa, puhui meille ollessamme täällä?” Suo se, Isä. Minä rukoilen Jeesuksen Nimessä, Hänen kirkkaudekseen. Aamen.

185   Nyt pitäkää usko, uskokaa. Uskon, että veli Pearry tulee siirtämään tämän tänne, hetken kuluttua.

186   Ja muistakaa nyt, näitä ihmisiä minä en tunne. He ovat… Tunnen nämä saarnaajat täällä, tunnen heistä jokaisen, mutta en näe ketään muuta, jonka tuntisin. Tiedän siellä yleisön joukossa olevan joitakin ihmisiä, jotka tuntisin. Jos en ole erehtynyt, uskon, että tämä on veli Pat Tyler, joka istuu tässä; en ole varma, joka istuu…

187   Rukousjonossa, jos te tiedätte, että en tiedä teistä mitään, nostakaa kätenne ylös. Te, jotka olette tässä rukousjonossa, joilla on kortit tullaksenne, nostakaa kätenne. Kyllä vaan. Nyt siellä yleisön joukossa te tiedätte olevan samoin.

188   Nyt tässä on Totuus. Jos Hän on noussut kuolleista, niin sitten Hän lupasi, että Jumala tehtäisiin tunnetuksi ihmislihassa. Nyt ei ole väliä kuinka paljon Hän voitelee minut, teidän täytyy olla voideltuja uskolla uskomaan sen. Näettekö? Siihen tarvitaan molemmat meistä. Te… Tuon naisen, joka kosketti Hänen vaatettaan, hänen täytyi uskoa. Hän olisi kulkenut ohitse. Näettekö? Hänen täytyi uskoa se. Näettekö?

189   Se on Jumala! Jos joku nyt ajattelee: “Lahja on kuin suuri veitsi. Jumala antaa teille lahjan, ja te voitte ottaa sen ja leikata sillä ja tehdä mitä…” Teillä on väärä käsitys lahjasta. Lahja on tietää kuinka saada itsensä pois tieltä, ja antaa Jumalan tehdä mitä Hän haluaa tehdä. Näettekö, se on tietää kuinka rentouttaa itsenne, niin että Jumala voi käyttää teitä sillä tavalla kuin Hän halua. Saakaa vain itsenne pois tieltä. Näettekö?

190   Minä en nyt tunne yhtäkään näistä ihmisistä, en tunne tätä henkilöä tässä. Tässä seisoo eräs nainen, hän näyttää aivan kalliilta äidiltäni, joka siirtyi Kirkkauteen äskettäin. Eikö olisi hirvittävä asia, jos äitini voisi katsoa Kirkkaudesta tänä iltana, ja ajattelisi minun tulleen pettämään tänne sen kaltaista henkilöraukkaa? Mikä tavoite minulla olisi? Minä olisin mielenvikainen. Minä olen täällä yrittääkseni auttaa sinua, rouva.

191   Ja ainoa asia mitä voin tehdä, on vain tehdä mitä minulle on annettu tehtäväksi tehdä. Minä en voi saada ihmisiä uskomaan. En voi saada yhtäkään uskomaan. Minulla vain on…

192   Minä en ole mikään teologi. En ole edes… en ole, en voi olla, en kutsu itseäni saarnaajaksi, näettehän, koska minulla ei ole mitään koulutusta. Saarnaaja tänään on, joku jolla on filosofian kandidaatin tai tohtorin arvo. Minä en edes tiedä mitä sellaiset asiat ovat.

193   Joku sanoi minulle eräänä päivänä: “Sinä et käytä substantiivejasi ja pronominejasi oikein.”

194   Minä sanoin: “Minä en tiedä mitä ne ovat. En tiedä.” Minä en tiedä mikä on substantiivi tai pronomini. Vaikka elämäni riippuisi siitä, en tiedä eroa substantiivin ja pronominin välillä. En osaa sanoa sitä teille.

195   Mutta yhden asian minä tiedän, minä tunnen Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Se on kaikki mitä välitän tuntea. “Hänet.” Ja se on mitä tavoittelen. Elämää, elääkseni. “Tuntea Hänet, on Elämä.” Ja se on mitä varten te olette täällä, saadaksenne Elämän, elääksenne.

196   Nyt rouva, jos Jeesus paljastaa minulle jotakin, mitä olet tehnyt, jotakin mitä sinun ei olisi tullut tehdä, jotakin minkä vuoksi olet täällä. Niin kuin Hän teki tuolle naiselle, sanoi hänelle mikä hänellä oli vikana; ehkä Hän sanoo mikä sinulla on vikana, jos jotakin on, niin silloin tiedät onko se totta tai ei. Sinä olet sen todistaja. Saisiko se sinut… Sinä tietäisit, että siinä on jotakin, jotakin täytyy tulla jostakin. Se ei voisi olla luonnollista. Sen täytyisi olla Yliluonnollinen. Hyvä on. Saattaisiko se sinut uskomaan, että tämä Sana, jonka olen puhunut, on Jumala tulkitsemassa oman Sanansa ja sitten se olisi Jumalan vahvistus sille?

197   Tahtooko kuulijakunta uskoa saman? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Olkaa nyt kunnioittavia. Muistakaa nyt, olkaa todella kunnioittavia.

 Te sanotte. “Sinä viivyttelet, veli Branham?”

198   Kyllä, tietenkin. Minä en tunne tätä naista. Siihen tarvitaan jotakin muuta. Herran Enkeli. Pyhä Henki itse.

199   Tuo Tulipatsas, joka johti Israelin lapset erämaan halki. Näettekö, kun Hän oli siellä, Hän oli Jeesus. Mooses piti Kristuksen pilkan suurempana aarteena kuin Egyptin rikkaudet. Hän hylkäsi Egyptin.

200   Kun Jeesus oli täällä maan päällä, Hän sanoi: “Minä tulen Jumalasta ja menen Jumalaan.” Hän kuoli, haudattiin, nousi kuolleista ja astui ylös.

201   Ja Saulus, matkallaan Damaskoon, tuli tuon saman Valon maahan iskemäksi. Eikä tuo juutalainen koskaan olisi koskaan kutsunut mitä tahansa valoilmiötä “Herra.” Hän sanoi: “Herra, kuka Sinä olet?” Hän tiesi, että se oli Herra, joka johti hänen kansansa erämaan halki.

202   Hän sanoi: “Minä olen Jeesus.” Sama eilen, tänään ja ainiaan.

203   Nyt, jos tuo sama Valo on keskuudessamme, näettehän, silloin se vahvistaa itsensä tuottamalla sen mitä se teki siellä. Jos Hän nyt tulee tekemään sen, saa se meidät uskomaan ja olemaan iloisia, eikö niin? Suokoon Hän sen. Sinä olet…

204   Minä vain saan sinut sanomaan jotakin. Katsokaahan, kun te… kun te saatte itsenne pois, se nostaa ylös; ja vain minkä tahansa sanan te sanotte, minkä tahansa. Näettekö, te olette inhimillinen olento, teillä on henki ja mitä tahansa tuo henki on, niin pian kuin se voitelee, minä näen, minä voin nähdä mitä se on ja mihin te menette siellä, lahjan kautta. Se on Jumalan lahja. Sillä tavalla Hän teki sen, sanoen tuolle naiselle. Sama asia, tarkalleen sama asia.

205   Sinä olet nyt täällä jonkun toisen puolesta. Sinä haluat rukousta jonkun muun puolesta ja tuo joku muu on sairaalassa. Kyllä. Ja se on tuberkuloosi. Ja se on aviomiehesi. Oikein. Ja näen erään toisen asian, hän on varjostettu kuolemaan. Siellä on pimeä henki hänen yllään, koska hän ei ole kristitty. Oikein. Se on totta, eikö olekin? Näettekö? Hän ei ole kristitty, Hän on varjostettu kuolemaan. Ja sinä olet kiinnostunut siitä, että hän vastaanottaa Kristuksen.

206   Ja näen, että myös sinulla on ollut jotakin vaivaa. Tai, he odottavat sinulla olevan TB:n, tai jotakin muuta. Juuri niin, sinä olit röntgenkuvassa tai jotakin. He ovat juuri kuvanneet sinut TB:n vuoksi. Se on oikein, eikö niin?

207   Tahdotko nyt mennä, uskoen koko sydämelläsi? Nyt juuri niin kuin olet uskonut, mitä tahansa olet uskonut Tämän olevan mikä tietää sen, juuri niin kuin sinä uskoit sen; mene hänen luoksensa ja kerro hänelle mitä tapahtui täällä ja ehkä tuo pimeä henki tulee lähtemään; ja hän on pelastuva ja sitten hän on nouseva ylös ja tuleva kotiin. Usko nyt koko sydämelläsi. Jumala siunatkoon sinua.

208   Uskotteko te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se on, te voitte tuomita Sen miksi tahansa tahdotte. Se on nyt teidän asianne.

209   Mitä kuuluu, rouva? Oletan, että me olemme vieraat toisillemme, mutta uskotko, että Jumala voisi paljastaa minulle sinun vaivasi? [Sisar sanoo: “Kyllä uskon.”] Ja jos Hän tekee sen, se saa sinut uskomaan suuresti, eikö niin? Tuo mies tuli esiin täältä, minä näen. Sinä uskoit sen muutama minuutti sitten. Ei, myös sinä seisot täällä jonkun muun puolesta, se on sinun aviomiehesi. [“Kyllä.”] Uskotko, että Herra Jeesus voi paljastaa minulle mikä miehelläsi on vikana? Uskotko sen? Hänellä on tyrä. Se on oikein. Ja tässä on lapsi jolla on vaiva, jonka puolesta myös rukoilet. Uskotko, että se myös tulee tapahtumaan? Hyvä on. Uskotko koko sydämelläsi nyt? Juuri niin kuin olet uskonut, niin se olkoon si-… Katsohan, minä en voi parantaa. Minä voin vain lausua mitä näen. Ja sinä uskot koko sydämelläsi, niin se tulee olemaan, sillä tavalla kuinka olet uskonut. Usko se ja Herra siunaa sinua. Jumala siunatkoon sinua.

210   Vain älkää epäilkö. Pitäkää usko. Nyt, jos te alatte… Älkää alkako liikkua ympäri. Katsokaa, että istutte todella kauniisti. Pysykää sillä tavalla ja kuunnelkaa muutaman minuutin ajan.

211   Mitä kuuluu, herra? Minä en tunne sinua, me olemme vieraat toisillemme, mutta meidän täytyy tavata Kristuksen Tuomioistuimen edessä ja vastata ilmaantumisestamme tänne tänä iltana. Sinä uskot sen, etkö uskokin? Sinä todella uskot. Minä vain tarkkailen Valoa, herra, näethän. Se on voitelu. Pyhä Henki.

212   No niin, sinä kärsit vatsastasi. Vatsasi vaivaa sinua. Se on totta. Ja sinulla on jotakin, jokin tottumus, josta haluat päästä eroon. Ja se itse asiassa on se, joka aiheuttaa vatsavaivasi ja pian se on muuttuva syöväksi, jos et lopeta sitä, tupakoimista. Uskotko, että Jumala tulee ottamaan sen pois sinulta ja tekee sinut terveeksi? Tahdotko? Uskotko, että jos lasken kädet päällesi nyt.. sillä aikaa kun tämä Jokin, jonka tiedät näyttävän sinusta niin salaperäiseltä? Mutta tuo Kristuksen voitelu. Jos pyydän Häntä ottamaan sen pois sinulta ja tekemään sinut terveeksi, niin uskotko voivasi panna sen syrjään ja kävellä pois. Uskotko sinä sen? [Mies sanoo: “Minä uskon sen.’] Tule tänne. Tule tänne, herra.

213   Saatana, uskomme pohjalta, Jeesuksen Kristuksen Läsnäolossa, joka saavutti voiton sinusta ja kaikista sinun kaltaisistasi, minä käsken tätä perkelettä, joka lähettää tämän miehen ennenaikaiseen hautaa noiden savukkeiden kanssa, tulemaan ulos hänestä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

214   Mene nyt ja lopeta se. Usko, ja elä niin kuin sinun tulee.

215   Uskotteko te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Vain jatkakaa uskomista.

216   Mitä kuuluu? Kovasti ystävällisen näköinen rouva, uskotko Jeesuksen Kristuksen olevan Jumalan Pojan? Uskotko minun olevan Hänen palvelijansa? Syy miksi sanon sen, kun Hän… Oletko koskaan lukenut minun kirjaani? Se sanoi siellä. “Jos sinä voit saada ihmiset uskomaan sinua.” Katsokaahan, se on pääasia, teidän täytyy uskoa se.

 Teidän täytyy vain… Ei ole mitään muuta tietä lähestyä Jumalaa kuin, lahjan kautta, kuin uskoa se.

217   Niin kuin Martta sanoi: “Minä uskon, että Sinä olet Jumalan Poika. Jos Sinä olisit ollut täällä, ei veljeni olisi tarvinnut kuolla.” Näettekö? Hän lähestyi sitä oikein. Vaikka hänellä olikin oikeus sanoa Hänelle siitä, että Hän ei tullut, ei hän kuitenkaan tehnyt sitä. Hän tuli kunnioituksella, ja hän sai mitä pyysi.

218   Uskotko sinä nyt, että Jumala on läsnä ja tietää kaikki asiat? Ja uskotko, että Hän on kykenevä paljastamaan minulle ne asiat, jotka sinulla ovat vialla? Tuo vaiva on vatsassa. Sinulla on komplikaatioita, monia asioita vialla. Ja sinulla on komplikaatioita – se on kasvain, joka on vatsassa. Se on oikein koskien sitä. Kyllä. Hyvä on. Neiti Whitley, mene takaisin, usko koko sydämelläsi ja olet tuleva terveeksi. Hyvä on. Outoa, että kutsuin sinua nimeltä, eikö niin? Hän tuntee myös sinut, näethän.

219   Mitä kuuluu? Sinulla on nyt naistenvaiva ja se näyttää olevan munasarjoissa ja se on kasvain munasarjoissa. Uskotko, että Jeesus Kristus voi poistaa tuon kasvaimen? Minun tulisi kertoa sinulle mitä tapahtui vaimolleni juuri äskettäin. Katsohan, kun… Oletko kuullut tuon todistuksen? No niin, eikö sinun voisi olla niin kuin hänen? Hyvä on, se tulee olemaan sillä tavalla, jos vain uskot sen koko sydämelläsi.

220   Kuulehan, nuori nainen. Myös sinun vaivasi on naistenvaiva, naisellinen häiriö. Uskotko, että Jeesus Kristus on läsnä tekemään sinut terveeksi ja parantamaan sinut? Ja uskotko sitten, että se kaikki tulee olemaan poissa ja kaikki ohitse ja sinä tulet terveeksi ja olet… elät normaalia elämää? Hyvä on. Mene, usko se nyt, se tulee olemaan juuri sillä tavalla.

221   Uskotko, että Jumala voi parantaa myös sokeritaudin, tehdä sinut terveeksi? Hyvä on, jatka vain menoasi puhujanlavan yli, sanoen: “Minä uskon Häntä”, ja olet selviävä siitä, jos vain uskot sen. Verensiirto Golgatalta tulee tekemään sen.

222   Nyt jotakin tapahtui siellä kuulijakunnassa, en käsittänyt sitä aivan oikein. [Veli Branham pitää paussin.]

223   Nainen, joka istuu tässä, katsellen minuun, kärsii vatsavaivasta. Uskotko, että Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi?

224   Aivan hänen vieressänsä on nainen, jolla on sydänvika. Suoraan siellä takana… Suoraan takana, tumman näköinen hattu päässään, jolla on sydänvika.

225   Sinulla oli se myös. Sinulla oli se. Näettekö, sanoin, että sinulla oli se. Te olette nyt molemmat vapaat. Jeesus Kristus tekee teidät molemmat terveiksi. Hyvä on, jatkakaa sitten tietä edelleen, ja Jumala siunaa teitä. Pitäkää usko, uskokaa koko sydämellänne.

226   Sinun iässäsi, sinulla on komplikaatioita, monia asioita vialla. Mutta yksi pääasia, jonka puolesta haluat myös rukoiltavan, on sydämesi. Uskotko, että Hän tulee tekemään sinut terveeksi tuosta sydänviasta, ja parantaa sinut? Hyvä on, mene uskoen se, sanoen: “Kiitos Sinulle, Herra”, ja sinulla on oleva parantumisesi.

227   Hermostuneisuus on vaivannut miestä pitkän aikaa, antanut hänelle eturauhasvaivan, nousee ylös öisin, mutta yksi pääasioista joita sinulla on, on sokeritauti. Uskotko, että Jumala voi parantaa sinut siitä ja tekee sinut terveeksi? Jatka vain eteenpäin, sanoen: “Kiitos Sinulle, Herra Jeesus. Minä uskon koko sydämelläni.”

228   Jumala voi parantaa minkä kaltaisen veritaudin tahansa, anemian, tai minkä muun tahansa. Uskotko sinä sen? Hyvä on. Vain mene eteenpäin, ja Jumala tulee tekemään sinut terveeksi. Usko se.

229   Mitä kuuluu? Näen sinun yrittävän nousta vuoteelta, todella hitaasti, nivelreuma on se mikä sinulla on. Mutta uskotko, että se tulee jättämään sinut tänä iltana ja nyt sinä tulet terveeksi? Jatka vain kävelyä puhujanlavan yli, sanoen: “Kiitos Sinulle, Herra Jeesus”, ja usko koko sydämelläsi.

230   Uskotko sinä koko sydämelläsi? Antaa hänen mennä eteenpäin. Hän parantui siellä joka tapauksessa, juuri… Hän käsitti sen, itse!

231   Tule. Uskotko, että Herra Jeesus voi parantaa vatsavaivan ja tekee sinut terveeksi ja lähettää sinut kotiin syömään? Mene eteenpäin ja usko se ja Jeesus Kristus tulee tekemään sinut terveeksi.

232   Tule, rouva. Uskotko, että tuo selkävika,…?… vaiva, nuo asiat, tulevat jättämään sinut, mennessäsi tästä yli? Jatka menoa, sanoen: “Minä kiitän Sinua, Herra Jeesus.”

233   Mitä te kaikki ajattelette? Onko tämä tehnyt mitään teidän silmillenne, tälle päivälle? Uskotteko te kaikesta sydämestänne? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Vain katsokaa noita ihmisiä, jotka menevät siellä!

234   Nyt te kuulijakunnassa, uskokaa, nähkää mitä Jeesus Kristus Jumalan Poika tekee, jos Hän on yhä Jumalan Poika.

235   Kyllä, nuo ihmiset, jotka ovat menossa istumaan, he ovat kaikki onnellisia; katsovat toinen toisiinsa iloiten, kertoen toisilleen mitä suuria asioita Herra on tehnyt.

236   Pieni nainen istuu tässä, kärsien selkäviasta. Hän istuu juuri tässä, hänellä on harmaalta näyttävät hiukset; ei, vaan tuo nainen sinun takanasi. Sinä kosketit Jotakin, etkö koskettanutkin? Sinä tiedät, etten se ollut minä. Se oli Hän, Ylipappi. Uskotko koko sydämelläsi, että sinun selkäsi ei enää tule vaivaamaan sinua?

237   Tahtoisitko sinä laskea nuo savukkeet syrjään ja sanoa: “Minä en tule enää koskaan koskemaan niihin”, tuo nainen, joka istuu hänen vieressään? Sinä olet yrittänyt sitä pitkän aikaa, mutta et voi saada uskoa siihen, jostakin syystä. Uskotko, että sinulla nyt on usko voittaa se? Nosta kätesi ylös, jos haluat sanoa: “Minä uskon sen nyt.” Hyvä on. älä enää tupakoi. Mene kotiin ja ole terve. Tee niin kuin sinun tulee tehdä.

 “Jos sinä voit uskoa!”

238   Tuo pieni nainen, joka istuu tässä punainen päällystakki yllään, katsoen minuun, kärsii nivelreumasta. Uskotko, että Jumala voi tehdä sinut terveeksi, rouva? Uskotko? Hyvä on. Sinä voit saada parantumisesi. Hyvä on.

239   Eikö se sävähdyttänyt sinua, sisar, joka istut siellä? Tuolla naisella on komplikaatioita. Hän ei tule huomaamaan sitä. Jumala, auta minua. Rouva Cox, uskotko sinä? Hyvä on. Perkele ajatteli selviävänsä siitä, mutta ei onnistunut. Sinä käsitit sen.

 Sanokaamme: “Ylistys Herralle”, ystävät. Ettekö te tiedä…

240   Herra, sinulla on syöpä, keltatauti. Sinä et voi elää, maaten siellä. Se on totta. Minä en voi parantaa sinua. Mutta sinä et voisi kätkeä mikä sinulla on vikana. Näetkö, se on siellä. Sinä et voi elää istuen siellä, sinä tiedät sen, koska sinä olet mennyttä.. He sanovat, että se on vatsassasi, ja se on. Se on maksassa, joka aiheuttaa keltataudin tulon. Mutta uskotko koko sydämelläsi ja olet valmis nyt, niin kuin nuo miehet, jotka makasivat siellä portin ulkopuolella Samariassa ja sanoivat: “Miksi me istuisimme tässä kunnes kuolemme?” Sinä tulet kuolemaan, maaten siellä. Sinulla on vain yksi mahdollisuus, ja se on vastaanottaa Hänet ollessasi Hänen läsnäolossansa. ja uskoa se koko sydämelläsi. Tahdotko tehdä sen? Silloin, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, usko se koko sydämelläsi ja nouse ylös, ota vuoteesi ja mene kotiin, kiittäen ja ylistäen Jumalaa.

241   Uskotteko te sen? Oh, Jumala tulee antamaan hänelle voimaa, älkää olko huolissanne siitä. Jos hän… Siellä hän on, ottaen vuoteensa, kääntäen sen kasaan ja mennen kotiin.

242   Uskotteko te muut? Nouskaa nyt seisomaan. Nousisitteko ylös? En välitä mikä teillä on vikana, nouskaa ylös. Nostakaa kätenne ja antakaa ylistys Hänelle.

243   Herra Jeesus, he ovat Sinun käsissäsi, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

64-0311 JUMALA TUNNETAAN OMINAISUUKSISTAAN (God Identified By His Characteristics), Beaumont, Texas, USA, 11.3.1964

FIN

64-0311 JUMALA TUNNETAAN OMINAISUUKSISTAAN
(God Identified By His Characteristics)
Beaumont, Texas, USA, 11.3.1964

1          Taivaallinen Isä, me kiitämme Sinua tästä etuoikeudesta, johtaessasi meidät jälleen tänne Beaumontiin, Texasiin. Kun katson ympäri näitä parvekkeita, muistan ne kerrat, kun olimme täällä aikaisemmin, ja ne suuret asiat, jotka Sinä teit, ja epäilemättä monia noista ihmisistä on istumassa täällä tänä iltana. Jos Sinä et olisi koskettanut heidän sairaita ruumiitaan, eivät he olisi täällä tänä iltana, mutta Sinä teit sen, ja he ovat täällä. Monia muistoja on jäänyt, ja ne kaikki menevät Iankaikkisuuteen kanssamme.

2          Me rukoilemme, että Sinä antaisit meille suuren Hengen vuodatuksen. Siunaa meitä yhdessä. Siunaa jokaista seurakuntaa, jokaista jäsentä.

3          Ja Herra, erikoisesti siunaa rakasta nuorta veljeämme täällä, veli Pearry Greeniä, joka astuu esiin eturintamaan, yrittäen tuoda esiin tämän. Voikoot tämän hienon kaupungin ihmiset nähdä sen tunteen, joka tällä nuorella miehellä on ihmisten puolesta täällä, tuodakseen heidät Kristukselle, jota hän rakastaa. Ja hän yrittää tuoda tänne jokaisen palvelustehtävän, jonka hän ajattelee olevan oikein, jonka hän on tutkinut Sanalla, ja hän haluaa nähdä ihmisten pelastuvan.

4          Auta meitä, Isä, ponnisteluissamme, kun me annamme itsemme Sinulle palvelusta varten, Jumalan kunniaksi ja kirkkaudeksi. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

5          No niin, muistakaa nyt joka ilta tuoda joku kanssanne, tai menkää puhelimeen ja kertokaa jollekin ja kertokaa jokaiselle pastorille, jokaiselle seurakunnalle. Ei väliä mitä se on, vaikka he olisivatkin erimieltä kanssamme, kunhan vain tulette sisälle, istuudutte, käyttäydytte hyvin ja olette mukavia, me todella arvostamme teidän täällä oloanne.

6          Ja tuokaa Raamattunne ja tuokaa kynänne, kirjoittaaksenne muistiin tekstit. Menkää. tutkikaa ne, tarkistakaa ne Sanalla ja nähkää ovatko ne oikein tai ei. Näettekö? Ja sitten älkää ottako omaa teologiaanne, ottakaa se vain sillä tavalla kuinka Raamattu on kirjoitettu. Katsokaahan, monta kertaa me voimme sanoa: “Se merkitsee tätä, tämä on mitä se merkitsee.” Jumala ei tarvitse mitään tulkkia, Hän tulkitsee oman Sanansa. Ymmärrättekö?

7          Jumala sanoi: “Olkoon siellä valo”, ja siellä oli valo. Se ei tarvinnut mitään tulkintaa. Se tapahtui juuri sillä tavalla kuin Hän sanoi. Hän sanoi: “Neitsyt on tuleva raskaaksi”, ja hän tuli. Se ei tarvitse mitään tulkintaa.

8          Kun Jumala on luvannut jonkun tietyn asian tätä aikakautta varten, sen täytyy tapahtua! Hän sanoi sen, eikä se silloin tarvitse mitään tulkintaa. Jumala sanoi niin ja Hän tulkitsee sen itse, joten sen vuoksi Raamattu sanoo, että se ei ole mitään yksityistä tulkintaa varten. Jumala tulkitsee oman Sanansa vahvistamalla sen.

9          Voisimmeko nyt nousta seisomaan lukiessamme Hänen Sanaansa, Hebrelaiskirjeen 1:stä luvusta. Syy miksi pyydän teitä seisomaan, on tämän Sanan kunniaksi. Minä uskon, että Sana on Jumala. “Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iäti.” Se on meidän kampanjoittemme aiheena. Sen vuoksi, kun me luemme Häntä itseään painettuna täältä, tästä Sanasta, me seisomme. Kun me vannomme uskollisuutta lipulle, kun meidän lippumme kulkee ohitse, me seisomme kunnioittaen lippuamme, kansakuntaamme, meidän tulee tehdä se. Sitten kuinka paljon enemmän meidän tuleekaan seistä, kun me luemme Jumalan Sanaa! Me luemme Hebrelaiskirje 1:1-3.

Jumala, joka erilaisina aikoina ja eriävillä tavoilla puhui menneinä aikoina isille profeetoilla,

On näissä viimeisissä päivissä puhunut Poikansa kautta, jonka hän on asettanut kaikkien asioiden perilliseksi, jonka kautta myös hän teki maailmat;

Joka ollen hänen kirkkautensa säteily, ja hänen persoonansa nimenomainen kuva, ja kannattaen [ylläpitäen] kaikki asiat voimansa sanalla, kun hän oli itse puhdistanut meidän syntimme, istuutunut Majesteetin oikealle kädelle korkeudessa;

10     Rukoilkaamme. Kuinka monet nyt, kumarretuin päin ja sydämin, haluaisivat tulla muistetuksi rukouksessa, että näiden kokousten aikana, jossakin, Jumala tulisi suomaan teidän pyyntönne? Vain kohottakaa kätenne. Herra näkee teidän kätenne.

11     Taivaallinen Isämme, niin pitkälle kuin inhimillinen silmäni voi nähdä, siellä oli täydellinen käsien massa. Varmasti veli Greenin ilmestys ja minun haluni tulla, oli oikein. Nyt Isä, anna heille mitä he haluavat, Sinun Sanasi ja Sinun lupauksesi mukaisesti. Me jätämme heidät Sinulle. Ja voikoon elämämme olla niin yhteensopiva Sanan kanssa, että Sana tulee lihaksi keskuudessamme, ja antaa ihmisille uskon ottaa varoja tililtään Taivaasta, jonka Jeesus selvitti heidän puolestaan pitkän aikaa sitten, heidän syntiensä ja sairauksiensa puolesta, kun he ovat matkalla. Siunaa meitä nyt, me rukoilemme, kun me odotamme Sinua paljastamaan meille Sinun Sanasi, ja tekemään Sen lihaksi keskuudessamme. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen. (Voitte istuutua.)

12     Nyt haluaisin, että yrittäisitte olla liikkumatta ympäri, sen enempää kuin on aivan välttämätöntä, jos vain voitte, tarkoitan ylösnousemista ja liikkumista, seuraavien neljänkymmenen viiden tai viidenkymmenen minuutin aikana, tai jotakin sellaista.

13     No niin, kysymys on tästä, että me haluamme tietää, mikä on Totuus. Ja ainoa Totuus, jonka tunnen, on Raamattu. Jumala tulee tuomitsemaan maailman jonakin päivänä, me uskomme sen, ja jokainen meistä kuolevaisista tullaan tuomaan Hänen läsnäoloonsa tuomittavaksi. Minulla on täällä joitakin muistiinpanoja ja Kirjoituksia, joihin haluan viitata muutaman minuutin kuluttua.

14     Muistakaa nyt, jos kysyisin tänä iltana: “Onko täällä ketään katolista?” “Kyllä”, he sanoisivat. Ja ehkä…

 “Minkä mukaan Jumala tulee tuomitsemaan maailman?” He sanoisivat: “Katolisen kirkon mukaan.”

15     Silloin voisin kysyä: “Minkä katolisen kirkon?” Ne ovat erimielisiä. Niissä on paljon erimielisyyttä. Yksi on roomalainen, toinen kreikkalainen, ja ortodoksinen, ja niin edelleen. Meillä on niitä paljon. Jos sanoisin…

16     Joku metodisti nousisi ylös ja sanoisi: “Hän tulee tuomitsemaan sen metodistikirkon mukaan.” No niin, jos se on niin, silloin baptisteilla ei ole mitään mahdollisuutta. Ja, jos se tuomitaan baptistien mukaan, silloin metodisteilla ei ole mitään mahdollisuutta.

17     Koska, muistakaa, vain yhden pienen Sanan väärinlainaaminen, (ei kaikkea siitä, ei edes kokonaista jaetta), vain yhden pienen Sanan osasen uskomatta jättäminen, aiheutti jokaisen kuoleman, jokaisen sairauden, jokaisen murheen. Se oli Eeva Eedenin Puutarhassa. Nyt jos… Se maksoi kaiken tämän, kun vain yksi nainen ymmärsi väärin Sanan. Hän ei tehnyt sitä tahallaan, hänet “petettiin”, sanoo Raamattu. Hänet “petettiin”, Sanan mukaan, ja se aiheutti kaiken tämän, silloin te ja minä emme tule menemään takaisin millään vähemmällä kuin koko Sanalla.

18     No niin, minä uskon Raamatun sanovan, ettei Hän tule tekemään sitä, minä en usko, että Jumala tulee tuomitsemaan maailmaa helluntailaiskirkon mukaan, metodistien, baptistien tai katolisten mukaan. Hän tulee tuomitsemaan sen Jeesuksen Kristuksen mukaan., Hän sanoi niin. Ja Kristus on Sana: “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme. Sama eilen, tänään ja iäti.”

19     Koko asia on tuo suuri Iankaikkinen. Iankaikkisuus ei ole koskaan alkanut, eikä voi koskaan loppua. Sen vuoksi, tässä suuressa Iankaikkisessa oli ominaisuuksia, olla Isä, olla Poika, olla Pelastaja, olla Parantaja, ja kaikki nämä asiat olivat Hänessä. Ja ainoa asia mitä nyt tapahtuu, on Hänen ominaisuuksiensa esiin tuleminen. Siinä kaikki.

20     No niin, meidän nimemme pantiin Karitsan Elämän Kirjaan ennen maailman perustamista. Ja, kun Sana osuu siihen, jos siellä on mitään valoa mikä on määrätty Elämään, Jeesus sanoi: “Kukaan ei voi tulla Minun tyköni ellei Minun Isäni häntä vedä, ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat Minulle.” Niinpä te näette, se on Sana, jatkuvasti, Sana, Sana.

21     Niinpä haluan puhua tänä iltana aiheesta, jonka vedämme tämän tekstin sisällöstä, jonka juuri luimme, Jumala tunnistetaan ominaisuuksistaan.

22     No niin, melkein kaikki mitä näemme, voidaan tunnistaa sen ominaisuuksista.

23     Me voimme, huomata sen eläimissä, ottakaa vaikkapa linnut. Ottakaa, vaikka keltasirkku, kuinka se lentää, ja verratkaa sitä närheen, ne näyttävät melko paljon samankaltaisilta. Mutta keltasirkun ominaisuudet, kuinka se lentää, se räpäyttää siipiään ja sitten tipahtaa alaspäin, sitten ylös ja alas, ulos ja alas. Ne ovat sen lento-ominaisuuksia. Jos panette merkille, niin närhi lentää enemmän suoraviivaisesti.

24     Tarkatkaa hopeanvalkoista viiriäistä, kuinka se lentää. Tarkatkaa Cambellin viiriäistä sen lentäessä, te metsästäjät. Te näette, että siinä on eroa. Tarkatkaa jänkäkurppaa ja amerikantaivaanvuohea, ominaisuudet ratkaisevat kumpi se on.

25     Suurikokoisen lampaan seistessä vuorenrinteellä, jos sen selkä on käännettynä, sen takapuoli on valkoinen ja muu osa harmaa. Jos te ette tunne tuon lampaan ominaisuuksia, se voisi olla, vaikka peura. Näettekö? Katsokaahan, teidän täytyy tietää niiden ominaisuudet, huomataksenne mikä se on ja mikä se ei ole. Me voisimme jatkaa edelleen kertomalla teille monista asioista eläinmaailmassa.

26     Sitten me tulemme inhimilliseen elämään, ominaisuuksiin miehen ja naisen välillä. Niissä on eroa. He ovat molemmat inhimillisiä olentoja, mutta kahden sukupuolen ominaisuudet erottavat heidät. Luin jokin aika sitten yhdestä niistä ongelmista, jotka pantiin Salomon ratkaistavaksi. Kuningatar koetteli Salomoa niin, että oli pukenut joitakin naisia miehiksi. Ja Salomo pani heidät kävelemään ja tekemään joitakin asioita ja nopeasti hän sanoi: “He ovat naisia.” Näettekö, koska hän voi sanoa sen siitä tavasta, miten he tekivät asioita, että heidän ominaisuutensa olivat naisten ominaisuuksia. Siinä on jotakin, mitä te ette voi kätkeä, hän on nainen, koska hänen ominaisuutensa osoittavat hänet naiseksi.

27     Se on aivan kuin oikeakätisyys ja vasenkätisyys ihmisillä. He ovat molemmat ihmisiä. Tarkatkaa kahta ihmistä, yksi on oikeakätinen ja toinen vasenkätinen. Tarkatkaa millä tavalla heidän ominaisuutensa osoittavat heidät, te voitte sanoa ovatko he oikea- tai vasenkätisiä. Näettekö? Kuitenkin heillä molemmilla on kädet ja molemmat kädet näyttävät aivan tarkalleen samanlaisilta, aivan tarkalleen samanlaisilta.

28     Voisin sanoa tähän väliin vähän jotakin. Jeesus sanoi Matteuksen 24. luvussa, että “viimeisissä päivissä, nuo kaksi henkeä olisivat niin lähekkäin yhdessä, kunnes se pettäisi jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista”.

29     No niin, se on aivan kuin katsoisi oikeaa kättä ja vasenta kättä. Niissä molemmissa on peukalot, sormet, kynnet, pikkusormet, keskisormet, etusormet ja niin edelleen, kaikki eri sormet. Niissä molemmissa on peukalonjäljet, molemmissa samat jäljet, samalla tavalla muodostuneet peukalonjäljet, yksi vain on kääntynyt yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Kaikki on identtisesti samanlaista, ainoa ero on sen ominaisuudessa. Yksi on vasen käsi ja toinen on oikea käsi, se on ainoa ero.

30     Ja juuri sillä tavalla nämä henget tulevat olemaan viimeisenä päivänä, niin ne tulevat olemaan, vain sen ominaisuus tulee osoittamaan onko se Jumalasta tai ei. Yksi niistä tulee olemaan oikea ja toinen tulee olemaan väärä, te olette tunteva sen vain Jumalan ominaisuudesta. Aivan täydellisesti, sen täytyy olla sillä tavalla. Mutta oikea käsi, voisimme sanoa on “oikea”, ja vasen käsi “väärä”, näettekö, tai päinvastoin, yksi niistä on “oikea”, toinen “väärä”. Niiden ominaisuudet määräävät ne. Te voitte tuntea sen ainoastaan sen ominaisuudesta.

31     Aivan niin kuin Israel oli matkallaan, tullen ulos Egyptistä. No niin, Jumala oli Israelin kanssa, Hän oli näyttänyt heille suuren merkin siellä alhaalla, lähettänyt heille profeetan ja samastanut kirjoitetun Sanansa. Ja tuodessaan heidät ulos, me tarkkaamme Hänen ominaisuuttaan, sitä kuinka Hän kohtasi Mooseksen ja niitä asioita, joita Hän teki. Ja ollessaan matkalla, he tulivat toisen kansakunnan luo, joka oli Mooab. Ja Mooab oli suuri kansakunta, eivätkä he olleet pakanoita, ei missään tapauksessa. He olivat Lootin tyttären lapsia, ja he olivat uskovaisia. Tarkatkaa nyt noita kahta kansaa. Yksi niistä on tunnistettu kansa, toinen on vain matkaaja. Ja nyt he tulivat sille paikalle, että tämä suuri Mooabin kansa oli suoraan heidän polullaan, täyttäessään velvollisuuttaan, mennäkseen luvattuun maahan. Nyt heillä oli…

32     Katsokaa noita kahta kansakuntaa, kummallakin niistä oli profeetta. Yksi heistä oli suuri opettaja ja profeetta, Bileam. Toinen oli Mooses. Nyt Bileam tulee kirotakseen Israelin.

33     Ja huomatkaa, molemmat niistä olivat absoluuttisesti fundamentaalisia. Tuo fundamentalistinen profeetta Bileam sanoi: “Rakentakaa minulle seitsemän alttaria”, se on tarkalleen Jumalan luku. “Ja uhratkaa kullakin alttarilla puhdas uhri, härkä”, joka oli tarkalleen sama uhri mikä heillä oli siellä alhaalla Israelin leirissä. Ja hän sanoi: “Kullakin alttarilla uhratkaa oinas”, puhuen Kristuksen tulemuksesta. Ja alhaalla Israelin leirissä he uhrasivat tuon saman uhrin.

34     Samat alttarit, sama Jumala, mutta yksi heistä oli väärä ja toinen oikea. Ja nyt ainoa tapa miten te voitte sanoa kumpi oli… Kun se tuli fundamentaalisesti, Sanaan, molemmat heistä olivat oikeita. Mutta näettehän, yhdellä, hänen vaikuttimensa olivat väärät, hän yritti leikata veljensä pois sen lupauksen linjasta, jonka Jumala oli hänelle antanut.

35     Eräs toinen asia, yksi profeetta, Bileam, oli fundamentaalinen, mutta profeetta Mooses tunnistettiin Jumalan ominaisuuksista. Siellä oli Tulipatsas, yliluonnollinen Valo riippui heidän yllään. Ja heidän leirissään oli suuria parantumisia, yliluonnollisen Jumalan näyttäessä yliluonnolliset merkkinsä. Ja he pysyivät tarkalleen sen lupauksen Sanan kanssa, jonka Jumala antoi Abrahamille siihen aikaan, kun nuo molemmat kansakunnat alkoivat. Mutta, nyt, Mooseksella oli Abrahamin lupaus, ollen menossa luvattuun maahan. Bileam, joka myös oli Herran profeetta, seisoi siellä. Ja ainoa tapa miten te voitte tunnistaa heidät, ei ollut heidän fundamentaalisesta opetuksestaan, vaan Jumalan ominaisuuksista.

36     Siellä oli Kuninkaan äänen huuto täällä alhaalla Israelin kanssa. Sovitus oli voimassa, Vaskikäärme, lyöty Kallio. Ja Jumala oli heidän kanssaan, samastaen itsensä yliluonnollisessa Valossa, ja parantaen heidän sairautensa ja tautinsa, heidän kulkiessaan eteenpäin. Nämä ominaisuudet todistivat mikä hän oli, pysyen sen Sanan linjassa, joka oli tuota aikakautta varten, sitä aikakautta varten, jossa he elivät. Jumalan ominaisuudet samastivat itsensä Mooseksen kanssa. Näettekö, Jumalan ominaisuudet tunnistettiin Mooseksessa. Tulipatsas, sovitus toiminnassa, yliluonnollinen, lyöty Kallio, ja myös Vaskikäärme, puhuen parantamisesta, ja sitten myös he olivat Jumalan lupauksen velvollisuuden linjassa.

37     Jumalan ominaisuudet eivät ole luonnollisia. Jumalan ominaisuus on yliluonnollinen, koska Hän on Luoja. Hän on Yliluonnollinen. Ja, kun Jumalan ominaisuudet alkavat tuoda esiin itseään, on se niin epätavallista nykyiselle ajatussuutaukselle, että se ajaa heidät pois linjasta. He eivät voi ymmärtää Sitä, vaikkei Hän koskaan menekään pois lupauksestaan. Jumala kaikissa aikakausissa, jakoi Sanansa, niin kuin olen sanonut.

38     Ottakaamme yksi esimerkki. Siellä oli Joosef, Marian mies. Ja hän oli nyt kihloissa tämän nuoren naisen kanssa, ja he menisivät naimisiin. Mutta sitten ennen kuin he tulivat yhteen, todettiin hänen odottavan Pyhän Hengen lasta.

39     No niin, me kaikki uskomme sen, jos olemme kristittyjä. Meidän täytyy uskoa se voidaksemme olla kristitty. Se on Raamattu. Teidän on uskottava jokainen Sana Raamatussa, ollaksenne kristitty. Nyt, koska Pyhä Henki on täällä sisimmässä, tulee se vahvistamaan jokaisen Sanan ja jokaisen lupauksen “aamenella”.

40     Koska Joosef nyt oli oikeudenmukainen mies, hän oli hyvä mies. Ja epäilemättä Maria oli kertonut hänelle Gabrielin vierailusta, ja kuinka Pyhä Henki tulisi varjoamaan hänet, ja hän tulisi raskaaksi ja synnyttäisi Pojan, ja Hänelle tuli antaa nimi ”Jeesus”, kuinka hänen onkaan täytynyt kertoa siitä Joosefille. Ja Joosef voi katsoa hänen suuria ruskeita silmiään ja nähdä niissä viattomuuden ja hän halusi uskoa sen. Hän halusi uskoa sen koko sydämellään, kuitenkin se oli liian epätavallista, ja hän ajatteli panna hänet pois salaisesti.

41     No niin, jos mies on siinä vilpitön, on Jumala jollakin tavalla osoittava tuolle miehelle, että se on Totuus. Hän on velvollinen tekemään sen, jos olette vilpitön. Jos te näette Sen, ja menette pois Siitä, silloin te tulette tuomituksi. Mutta, jos olette vilpitön, te näette Totuuden!

 No niin, Joosef vain “ajatteli”. Hän sanoi: “Se on niin epätavallista!”

42     Sillä tavalla ihmiset tekevät tänään, hyvät miehet, hienot miehet, hyväluontoiset miehet, monet heistä, pappeja ja niin edelleen, mutta tämän päivän lupauksen yliluonnollinen vahvistaminen on niin epätavallista, että se järkyttää heidät pois tasapainostaan. Se tekee sen, koska se osoittaa Jumalan ominaisuuden.

43     No niin, Joosef, hänen aviomiehensä, ollen oikeudenmukainen mies, haluton tekemään hänestä julkista esimerkkiä. Hän ei voinut uskoa sitä, hän yritti uskoa. Mutta hänen ajatellessaan näitä asioita, Herran Enkeli puhui hänelle ja kertoi hänelle.

44     No niin. Hänen ei aina tarvitse puhua unessa. Hän voi paljastaa itsensä teille Sanasta, ja osoittaa teille, että se on oikein, jos olette tarpeeksi vilpitön ottaaksenne selvää Siitä ja nähdäksenne josko se on Jumalan ominaisuus, joka julkituo itseään, mutta aina kaikessa sopusoinnussa luvatun Sanan Kanssa.

45     Ja toinen asia. Jumalan Sana aina korjaa erheen. Uskotteko te sen? Sana ratkaisee asian. Kun Jumala vahvistaa tuon Sanan. Se selvittää sen.

46     Ottakaamme nyt yksi mielessäni oleva asia, jota haluaisin ajatella. Me emme tule käyttämään liiaksi aikaa, koska me haluamme rukoilla sairaiden puolesta. Katsokaamme sitä kun… Jeesus, ollen Sana… Raamattu sanoo, että Hän oli Sana. Me kaikki olemme samaa mieltä siitä, että Hän oli Sana. Pankaa merkille, kun Hän oli kaksitoistavuotias. Meillä ei ole mitään tietoa siitä, että Hän olisi käynyt koulua. Mutta tuo pieni kaksitoistavuotias poika, suunnilleen tämän korkuinen, Hänen vanhempansa menivät ylös Jerusalemiin, palvoakseen temppelissä pääsiäisjuhlassa. Ja oltuaan siellä he lähtivät kotimatkalle pääsiäisjuhlan jälkeen, he olivat kulkeneet kolme päivää, eivätkä voineet löytää Jeesusta mistään. Ja lopulta etsittyään kolme päivää, he löysivät Hänet väittelemässä temppelissä Jumalan Sanasta noiden vanhinten kanssa.

47     Ja kuunnelkaa nyt Mariaa. Nyt te ihmiset, jotka pidätte häntä jumalattarena, kuulkaahan. Katsokaahan, se oli nainen, joka petettiin alussa. Ja tarkatkaa häntä tässä. Jos ette ole koskaan panneet sitä merkille, tarkatkaa tätä. Hän sanoi: “Sinun isäsi ja minä olemme etsineet Sinua kyynelin.” Huomatkaa, hän tuomitsi noiden pappien edessä sen todistuksen, josta hän oli todistanut. Hän sanoi tulleensa “raskaaksi Pyhästä Hengestä”, ja tässä hän kutsui “Joosefia” Hänen isäkseen.

48     Tarkatkaa nyt tuota kaksitoistavuotiasta Poikaa, joka oli Sana tuota hetkeä varten. Hän oli tuota hetkeä varten luvattu Sana, voideltu Messias. Tarkatkaa mitä Hän sanoi: “Ettekö te tiedä, että Minun täytyy hoidella Isäni asioita?” Sana korjaa erheen. Näettekö, se oli yliluonnollista, kaksitoistavuotiaalta lapselta! En usko Jeesuksen ymmärtäneen, mitä Hän sanoi, mutta Hän oli Sana, ja Sana korjaa erheen. Näettekö, Hän oikaisi äitiään ja nuhteli häntä siitä, että sanoi niin. Nyt, jos Hän oli Isänsä asioilla, olisi hän ollut Joosefin kanssa, jos Joosef oli Hänen isänsä.

49     Mutta näettekö, Maria oli kokonaan kiihtynyt, aivan niin kuin Eeva oli, ja sen vaikuttamana hän sanoi: “Sinun isäsi ja minä olemme etsineet Sinua, kyynelin.”

50     Hän sanoi: “Ettekö te tiedä, että Minun täytyy olla Isäni asioilla?” Näettekö kuinka Sana on oikaiseva, se korjaa erheen.

51     Saatana teki virheen yrittäessään kiusata Jeesusta. Hän vastasi omalla Sanallaan, ja voitti hänet Sanalla.

52     “Jumala”, sanoo Raamattu täällä, “erilaisina aikoina ja eriävillä tavoilla, teki itsensä tunnetuksi profeetoilleen. Hän puhui isille profeettojen kautta.” No niin, osoittaakseen ominaisuutensa, tekemällä itsensä tunnetuksi ihmisille, näettehän. Hän puhui profeetoille. Profeetat, heidän näkynsä, oli Jumalan ominaisuus tunnetuksi tehtynä profeetan näyllä.

53     No niin, kukaan ei voi selittää näkyä, ei ole mitään tapaa tehdä sitä. Se on yliluonnollinen. Se on jotakin, mitä te näette, mikä on ollut, mikä on, ja mikä tulee olemaan. Se oli Jumalan tapa lähettää joku mies, joka puhui nuo asiat ja ne asiat, jotka tulisivat tapahtumaan, ei vain tänä iltana, vaan joka ilta, joka kerta. Kaiken mitä hän sanoi, täytyi olla täydellisesti Herran mukaisesti, sen täytyi olla Herran Sana.

54     Tämän mukaan, lahjat ja kutsumiset ovat ilman parannuksen tekemistä. Te ette voi tehdä silmistänne ruskeita, kun ne ovat siniset. Te ette voi tehdä itsestänne kuusi jalkaa pitkää, kun olette neljän jalan pituinen. “Kuka voi ajattelemalla lisätä kyynärääkään vartaloonsa?” Me olemme kukin mitä olemme, Jumalan armosta.

55     No niin, lahjat ja kutsumukset ovat ilman parannuksen tekoa. Nämä profeetat syntyivät profeettoina. Mooses oli syntyessään kaunis lapsi. Jeesus oli Jumalan Poika, Jumalan ominaisuus, ennen maailman perustamista. Jeremia… seitsemänsataakaksitoista vuotta ennen hänen syntymäänsä, hän oli huutavan ääni… Ei, suokaa anteeksi, hänet oli määrätty kansakuntien profeetaksi, hänet oli pyhitetty äitinsä kohdussa ja määrätty profeetaksi kansakunnille. Johannes Kastaja oli se, jota ajattelin, josta seitsemänsataa kaksitoista vuotta ennen syntymäänsä sanottiin, että hän oli huutavan ääni erämaassa.

56     Näettekö, se on Jumalan asettama. Hän lähettää miehen, ottaen tuon aikakauden Sanan. Mutta nyt ennen kuin te voitte uskoa tuota tuon aikakauden Sanaa, Hän tunnistaa itsensä ominaisuuksissaan, näettekö, tiedolla, näyllä. Hän kertoi asiat, jotka tapahtuisivat, ja ne tapahtuvat. Ja Jumala sanoi: “Kun se tapahtuu, silloin uskokaa, että hänellä on Sanan tulkinta, koska Herran Sana tulee tälle miehelle.” Ja se on hänen valtakirjansa, josta hänet tunnistettiin näkijäksi Vanhassa Testamentissa. Se on niin selvää kuin olla voi! Hänen ominaisuutensa ovat tunnistetut, tunnetuksi tehdyt, hänen henkilössään.

57     No niin, se on kuinka “Jumala toimi erilaisina aikoina”, sanoo Raamattu, “eriävillä tavoilla, puhuen isille profeettojen kautta. Mutta näissä viimeisissä päivissä Hän puhuu Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta.”

58     Nyt Jeesus sanoi Johannes 10:57: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, silloin älkää uskoko Minua.”

 Näettekö, he sanoivat: “Sinä olet Mies, ja teet itsestäsi Jumalan.”

59     Hän sanoi: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, silloin älkää uskoko Minua.” Hän sanoi: “Johannes oli kirkas ja loistava valo. Te suuret, te halusitte vaeltaa hänen valossansa jonkin aikaa. Mutta Johannes sanoi: ‘Minun täytyy mennä pois; Hänen täytyy lisääntyä.’” Hän oli maailman Valo, koska Hän oli vahvistettu, tunnistettu Sana lihaksi tehtynä. Näettekö, Hän oli Jumala kanssamme.

60     Profeetat olivat Jumala heidän kanssaan. Jeesus sanoi niin. Hän sanoi: “Jos te kutsutte niitä, joille Jumalan Sana tuli ‘jumaliksi’, niin kuinka te voitte tuomita Minut, kun sanon Minä olen Jumalan Poika?” Näettekö? Niinpä, kun Jumalan puhuma Sana on vahvistettu, on se silloin Jumala tekemässä itsensä tunnetuksi ominaisuuksillaan, toteuttaen Sanansa. Se ei tarvitse mitään tulkintaa. Se on jo tulkittu, itse todistaen mikä se on.

61     Aivan samalla tavalla kuin Hän sanoi “olkoon siellä valo” ja siellä oli valo, ei teidän tarvitse sanoa: “No niin, mitähän se merkitsi?” Se merkitsee juuri sitä, siinä se on, se todistaa sen. Se on jo tapahtunut.

62     Nyt Jeesus sanoi, että “jos Minä en tee Isäni tekoja”, tai toisin sanoen, “jos Minulla ei ole Isäni ominaisuutta, älkää uskoko sitä. Ne tunnistavat Minun henkilöllisyyteni, kuka Minä olen. Jos te ette voi uskoa Minua, uskokaa silloin Jumalan antamaa tuntomerkkiä. Jos te… Jos Minä en… Jos Minun luonteeni ei tunnista asemaani, älkää silloin uskoko Minun väitteitäni.” Näettekö? Ymmärrättekö sen tänä iltana? Joka ymmärtää sen, kohottakoon kätensä. Näettekö? “Jos Minun luonteeni ei samasta Minua siksi, joka väitän olevani”, sanoi Jeesus, “silloin uskokaa… Jos te ette voi uskoa Minua, niin miksi ette uskoisi luonteeni antamaa tunnistusta siitä kuka Minä olen.”

63     Johannes 14:12, Jeesus sanoi: “Joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Katsokaahan nyt: “Hän, joka uskoo Minuun”, todellinen uskovainen, “niitä tekoja, joita Minä teen, on hän myös tekevä.” Huomatkaa. Toisin sanoen, tällä tavalla: “Hänet, joka uskoo Minuun, tunnistetaan Minun ominaisuuksistani, teoistani.” No niin, se oli mitä Hän teki. Hän sanoi: “Jos Minä en tee isäni tekoja, silloin älkää uskoko Minua.” Ja Isä puhui profeetoille, ja se oli heidän ominaisuutensa, tuntomerkkinsä. Niin se oli Jeesuksen kohdalla. Ja Hän lupasi sen hänelle, joka uskoo: “Minun ominaisuuteni ovat tekevä hänessä aivan niin kuin ne tekivät Minussa. Ja, jos Minä en tee Isäni tekoja, silloin älkää uskoko Minua. Mutta, jos Minä teen niitä tekoja, ettekä te voi uskoa Minua, silloin uskokaa tekoja, koska siitä on puhuttu, sen täytyy olla niin.”

64     Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä niissä te ajattelette teillä olevan Iankaikkisen Elämän, ja Ne ovat Ne, jotka kertovat teille kuka Minä olen.” Se oli Jeesus, näettehän. Jumala julkituotuna, osoittaen itsensä. “Ne todistavat kuka Minä olen.” Hebrealaiskirje 1:1: “Jumala erilaisina aikoina puhui profeettojen kautta”, selvästi tunnistaen nyt ylösnousseen Poikansa ominaisuudet. Jumala puhui profeetoilla silloin, nyt Poikansa kautta. Muuttumaton Jumala, sama ominaisuus. “Tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä.” Jumala tunnetaan tunnistetuista ominaisuuksistaan. Se on kuinka te tiedätte sen.

65     Te sanotte: “Mutta sanon sinulle, me laulamme tämän, me teemme tämän, ja me teemme…” Se ei ole se mistä minä puhun.

66     Minä puhun siitä kuinka Sana on tuotu julki ja samastaa tämän Elämän, luvatun Sanan ominaisuuksista tätä aikakautta varten.

67     Nuo fariseukset tunsivat Raamattunsa aivan yhtä hyvin kuin kuka tahansa muukin, paremmin kuin kukaan meidän papeistamme tuntee omaamme tänään. Heidän täytyi elää Sen mukaan. Heidän iso-iso-isoisänsä olivat pappeja. He tutkivat Sitä, päivin ja öin, ja heiltä jäi näkemättä tuo tunnistettu Sana.

68     Tänään, luterilainen sanoo: “Kun sinä uskot, sinulla on Se.” Metodisti sanoo: “Kun sinä huudat, sinulla on Se.” Helluntailainen sanoo: “Kun puhut kielillä, sinulla on Se.” Me näemme sen kaiken olevan väärin! Jotkut heistä sanovat: “Hengen hedelmillä on Se.” Ja se on väärin! Ainoa todiste on, kun se on vahvistettu, kun Jumala itse samastaa itsensä tämän hetken luvatussa Sanassa. Siinä se on.

69     Kellä oli enemmän Hengen hedelmiä kuin noilla ystävällisillä vanhoilla papeilla, jotka ympärileikkasivat lapsia ja siunasivat heitä ja kaikkea muuta? Ja tässä oli tämä kaveri, Jeesus, joka tuli, potki nurin heidän pöytänsä, katsoi heitä vihassa, löi heitä, ajoi heidät ulos, ilman mitään tuntomerkkiä. Kirjoitus on Hänen tuntomerkkinsä! Hänellä ei ollut mitään jäsenkorttia, Hän ei kuulunut mihinkään organisaatioon. Mutta Jumala puhui Hänestä, se oli Hänen tuntomerkkinsä!

70     Se on aito Jumalan tuntomerkki missä ajassa tahansa, jonka Hän samastaa. Se on mikä se on, Kirjoituksen lupaus samastettuna lupauksen ominaisuudella, joka on Jumala, ja Jumala on Sana. Ja se on uskovainen, jossa tuon lupauksen ominaisuudet ovat samastetut. Jeesus sanoi niin, ja se selvittää sen. Aamen.

71     Huomatkaa, nyt me näemme, että ominaisuudet tunnistavat Hänet. Niin kuin Hän sanoi: “Jos se ei tee sitä, silloin älkää uskoko Minua.” No niin, Jeesus sanoi, että se tulisi tunnistamaan Hänet.

72     Ja muistakaa nyt, että näissä päivissä, näissä viimeisissä päivissä, Hebrelaiskirje 1:1 sanotaan: “Jumala, erilaisina aikoina ja eriävillä tavoilla puhui isille profeettojen kautta. Tässä viimeisessä päivässä Hän on puhunut meille Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.” Näettekö? Jumalan itsensä tunnistaminen julkituotuna samalla tavalla niin kuin hän teki aikaisempina aikoina, käyttäen samaa ominaisuutta. Aamen. Huomatkaa Hebr. 13:8, sanotaan: “Hän on sama eilen, entisaikoina, tänään, ja iäti sama!” Hänen sama käyttäytymisensä, Hänen sama tapansa, Hänen sama ominaisuutensa, kaikki on sama! Jumala, muuttumaton Jumala ei voi muuttaa ominaisuuttaan, sen enempää kuin käskyjäänkään. Se on, mikä Hän on. Hän on Sana. Hän on Sana tätä hetkeä varten. Hän oli Sana, kun Hän loi maailman, se oli Sana. Kun Hän loi miehen, se oli Sana, Hänen ominaisuutensa. Kun Hän loi Kristuksen, Se oli Jumala, Immanuel. Ja, kun Hän teki Hänet Pelastajaksi, se oli Hänen ominaisuutensa. Kun Hän teki Hänet Parantajaksi, se oli Hänen ominaisuutensa. Näettekö? Se on aina Sanan samastaminen, Jumalan ominaisuuden samastama Sana. Huomatkaa esiintymistapa, Hän on niin aina, Hän ei koskaan muutu.

73     Katsokaa noita kolmea miestä, jotka tulivat Abrahamin tykö, hänen istuessaan telttansa ovella tuona päivänä. Katsokaamme häntä siellä muutaman minuutin ajan. Hän oli tullut, hänet oli kutsuttu ulos kaldealaisten maasta, Uurin kaupungista. Hänet oli pantu oman kaupunkinsa ulkopuolelle. Jumalan käskystä, että hän erottaisi, itsensä kaikesta epäuskosta. Se on ensimmäinen Jumalan ominaisuus, erottaa itsenne epäuskosta, kun Hän kutsuu miehen!

74     Ja Hän antoi hänelle jotakin, mikä oli absoluuttisesti, kokonaisuudessaan mahdotonta luonnolliselle järjelle uskoa sitä. Hän sanoi: “Abraham…” Hän oli seitsemänkymmentäviisivuotias ja Saara oli kuudenkymmenenviiden. Se oli hänen sisarpuolensa, ja he olivat eläneet yhdessä kaikki nämä vuodet ilman lapsia. Niin sanoi: “Minä tulen antamaan sinulle pojan Saarasta ja tämän pojan kautta Minä tulen tekemään sinut monen kansan isäksi.” No niin, hän uskoi sen.

75     Aika kului, eikä Saarassa tapahtunut mitään muutosta. Näettekö? Hän oli ohi tuon iän, hän oli ohi vaihdevuosien. Kuusikymmentäviisivuotiaana, hän oli jo ohittanut tuon ajan. Abraham oli seitsemänkymmenenviiden ja hänen ruumiinsa oli yhtä hyvä kuin kuollut. Saaran kohtu oli kuollut. Mutta Abraham ei koskaan horjunut Jumalan lupauksessa epäuskon kautta. Hän jatkoi uskomista, koska Jumala oli sanonut sen, ja hän oli vakuuttunut, että “jos Jumala sanoi sen, silloin Hänen ominaisuutensa tuottaisivat mitä Hän oli sanonut!” No niin, meidän oletetaan olevan Abrahamin lapsia, Abrahamin Siemen! Kului kaksikymmentäviisi vuotta. Saarassa ei ollut mitään muutosta, hän oli vain vanhempi, kumaraisempi, samoin kuin Abrahamkin. Mutta yhä Abraham uskoi sen.

76     Ja eräänä päivänä, kun Jumala oli nähnyt, että Hänen palvelijansa oli päättänyt olla esimerkiksi tämän päivän ihmisille, ja hänen kauttaan Hän tulisi siunaamaan kansat, yhtenä kuumana aamuna, noin kello yhdeltätoista, kolme miestä tuli kävellen hänen tykönsä.

 He puhuivat hänelle. Hän kutsui heidät istumaan. Heissä oli jotakin, joka näytti olevan erilaista kuin muut miehet. Hengelliset asiat ymmärretään hengellisten asioiden mukaan. Huomatkaa, ja he tulivat hänen luokseen ja istuutuivat. Abraham tarkasteli heitä ja hän sanoi: “Minun Herrani.” Mitä hänen täytyisi tehdä?

77     Kaksi heistä meni alas ja saarnasi Sodomassa, joka on nykyinen todistus tänään. Siellä olivat teidän kolme ihmisluokkaanne: Sodoma, seurakunta alhaalla Sodomassa, ja Abraham, Valittu, joka ei ole Sodomassa. Kaksi sanansaattajaa, nykyinen Billy Graham ja… Muistakaa, kaikista seurakunnan sanansaattajista, koskaan aikaisemmin ei ole ollut miestä, joka olisi mennyt tuohon nimelliseen seurakuntaan siellä ulkona, jonka nimi olisi päättynyt h-a-m. On ollut Finney, Sankey, Knox, Calvin ja niin edelleen, Billy Sunday, ja kaikkea muuta, mutta ei koskaan G-r-a-h-a-m, tai mitään nimeä, joka olisi päättynyt h-a-m, joka merkitsee “kansakuntien isä”. Hän meni sinne alas, saarnaten. Katsokaa tätä hetkeä! Tässä ovat tekouskovaiset, uskomattomat ja uskovaiset. Nämä kolme miestä tulivat. Kaksi heistä, nykyinen Billy Graham ja Oral Roberts, menivät alas kaupunkiin ihmisten keskuuteen, saarnaten. Asetelma, johon Jeesus viittasi.

78     Huomatkaa, Valittu istui täällä ulkopuolella, Abraham ja hänen ryhmänsä. Ja Abraham tarkkasi tätä Miestä, joka jäi olemaan hänen kanssaan, Hän toi esiin Jumalan ominaisuuden, sillä Hän sanoi: “Missä on Saara?” Hänen nimensä oli Saarai, päivää aikaisemmin; nyt se oli Saara,  S-a-a-r-a. Hän sanoi Abraham, ei Abram: “Abraham, missä on vaimosi Saara?” Hän sanoi: “Hän on teltassa Sinun takanasi.”

79     Hän sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi.” Silloin Abraham kuunteli tuota puhetta. “Minä tulen vierailemaan luonasi tulevan vuonna tähän aikaan.”

80     Ja Saara nauroi, niin kuin sanotaan hihaansa, itsekseen, ja sanoi: “Minä olen vanha, ja minun herrani on vanha, olisiko meillä nautintoa jälleen niin kuin nuorilla miehillä ja naisilla? Niin pitkälle kuin ihmissuhteista on kysymys, ne ovat olleet ohitse monia vuosia. Minäkö?” Hän nauroi.

81     Ja tuo Mies, katsellen Abrahamia, Saara teltassa selkänsä takana, Hän sanoi: “Miksi Saara nauroi, sanoen, ‘Kuinka voisivat nämä asiat olla?’” Hän tunnisti itsensä.

82     Ja Abraham kutsui Häntä “Elohim”. Jokainen teistä raamatunlukijoista tietää sen. Elohim, Jumala, kaikki riittävä, näettehän, tunnistettuna inhimillisessä ruumiissa, joka söi vasikanlihaa ja joi lehmän maitoa ja söi leipää ja voita. Elohim samastaen Jumalan ominaisuudet, ja Abraham kutsui Häntä “Jumala”. Miksi? Hän tunnisti Hänet Elohimiksi!

83     Jeesus sanoi, Luukkaan 17. luvussa, kuinka viimeisissä päivissä (Jumala erilaisina aikoina puhui profeettojen kautta, viimeisissä päivissä Poikansa kautta), tarkatkaa nyt, Hän sanoi: “Ajassa, kun Ihmisen Poika on paljastettu.” Tarkatkaa, “paljastettu”, tehty tunnetuksi näissä viimeisissä päivissä ennen lopunaikaa, kun Ihmisen Poika paljastetaan, tulee tämä Sodoman aikainen asetelma jälleen palaamaan. “Niin kuin se oli Sodoman päivissä, niin se on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa, kun Hänet paljastetaan, tehdään tunnetuksi Seurakunnalle. Valituille (ei Sodomalle, tai sodomalaisille, tai niille, jotka ovat alhaalla Sodomassa), vaan Valitulle.” Abraham oli Valittu. Ja Abrahamin kuninkaallinen Siemen on uskovaiset. Kristuksen Jeesuksen, Sanan kautta, ja on Valittu. Ja, kun Ihmisen Poika paljastetaan, tuo asetelma tulee jälleen olemaan.

84     Katsokaa maailmaa tänään. Jos se ei olekin tavallinen Sodoma ja Gomorra, niin en ole sitä koskaan nähnyt. Sodoma ja Gomorra! Katsokaa seurakuntaa, joka Lootin tavoin istuu siellä, ja jonka sielu on vaivaantunut nähdessään Sodoman synnit. Monet saarnaajat, hienot miehet, istuvat toimistoissaan, valmistaen tekstiään ja niin edelleen, katsovat ulos kadulle ja näkevät naiset shortseissa, ja moraalittomuuden ja ne asiat, jotka ovat meneillään sillä tavalla, eikä hän voi sanoa siitä mitään, koska hänen organisaationsa tulisi panemaan hänet ulos. Lootilla ei ollut rohkeutta seistä Sen puolesta, mikä oli oikein, ja niin se on nykyisessä Sodomassa ja Gomorrassa tänään.

85     Mutta siellä on joitakin niitä, jotka ovat Sodoman ulkopuolella, jotka ovat syntyneet siellä ulkopuolella, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalan tahdosta ja Jumalan Siemenestä. Katsokaa tunnusmerkkiä siellä, ei vain saarnaamista, vaan sitä merkkiä, joka samastaa Jumalan Sanan lihaksi tehtynä miehessä. Tuo asetelma palaa takaisin aivan niin kuin se oli, ja me olemme tarkalleen tuossa päivässä. Kaikki on täydellistä, kaikki on asettunut oikeaan linjaan. Toivoisin, että meillä olisi aikaa jatkaa siitä muutamia minuutteja, mutta meillä ei ole, joten tulemme pitämään kiirettä. Tuo asetelma on uusiintuva jälleen viimeisissä päivissä.

86     No niin, Hebr. 1:1: “Jumala, erilaisina aikoina teki itsensä tunnetuksi profeettojen kautta. Ja viimeisissä päivissä Hän tekee itsensä tunnetuksi Pojan kautta”, tehden Hänet Hebr. 13:8 mukaan “samaksi eilen, tänään ja iäti.”

87     Huomatkaa, Jumala, entisaikaan puhui Moosekselle. Ja nyt, muistakaa, Hän tunnisti itsensä Valona, Tulipatsaana palavassa pensaassa. Se on kuinka Hän teki sen entisinä aikoina. Ja Hän puhui Moosekselle. Ja tuo Valo, mitä se teki? Se tuotti Jumalan ominaisuuden, se puhui Sanan: “Minä olen kuullut kansani vaikeroinnin Egyptissä. Olen nähnyt heidän vaikerointinsa ja kuullut heidän huutonsa, ja Minä muistan Sanani. Minä olen tullut alas, Tulipatsaana, Valona, mennäkseni vapauttamaan kansan. Minä lähetän sinut, Mooses.”

88     Tarkatkaa Jumalan ominaisuuksia. Mooses otti kourallisen tomua ja heitti sen ilmaan, ja se muuttui kirpuiksi. Jumalan Luoja-ominaisuus oli Mooseksessa.

89     Ja Mooses puhui 5. Moos. 18:15. ja sanoi: “Herra sinun Jumalasi on nostava esiin minun kaltaiseni profeetan.” Nyt tarkatkaa, se on Sana jälleen, ominaisuus. Jumala puhuen Mooseksen kautta, kertoi heille, että Herra tulisi nostamaan esiin Erään hänen kaltaisensa. Pankaa nyt merkille kuinka Jeesuksen ominaisuudet samastivat Hänen olevan tämän luvatun Sanan. Kun Mooses sanoi, että se tulisi olemaan. Jeesuksen luonne samasti sen. Huomatkaa nyt. “Herra teidän Jumalanne”, se on Jumala, se on Sana, “on nostava esiin Profeetan minun kaltaiseni. Kuka tahansa ei sitä Profeettaa usko, tullaan erottamaan pois kansasta.” Tarkatkaa nyt, kun Jeesus tulisi, minkä kaltainen ominaisuus Hänellä sitten tuli olla? Näettekö. pankaa nyt merkille tuo luvattu Sana, Hänen oli luvattu olevan Mooseksen kaltaisen Profeetan.

90     No niin, heillä oli kaiken kaltaisia opettajia, kaiken kaltaisia rabbeja. Heillä ei ollut ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen, sitten Malakian, ja nyt äkkiä tässä tulee eräs Mies näyttämölle.

91     Siellä oli kalastajia, kaksi heitä, erään miehen poikia ja yhden nimi oli Andreas ja toisen Simon. Heidän isänsä oli kertonut heille kuinka heidän tuli tarkata noina päivinä; siellä oli ollut paljon vääriä asioita, joita oli noussut esiin. Tuo vanha mies… Luin erään pienen kirjan, joka on saattanut olla mielikuvitusta, en tiedä, mutta siinä hän sanoi: “Pojat, nyt juuri ennen Messiaan tulemusta, niin kuin me sitä kaikki odotamme, tulee olemaan aika, jolloin kaiken kaltaisia asioita tapahtuu. Mutta tapa miten te tulette tuntemaan tämän Messiaan, Hän tulee olemaan Kirjoituksen mukainen. Hän tulee olemaan Profeetta, koska Jumalan Sana sanoo, että Hän on Profeetta.”

92     Andreas kuunteli Johannesta. Mutta ainoa asia mitä Johannes teki, hän vain profetoi. Tiedättehän, Jeesus sanoi: “Te vaelsitte Johanneksen valossa, mutta Minulla on suurempi Valo kuin Johanneksella. Minulla on suurempi samastaminen kuin Johanneksella, sillä ne teot, jotka Isä antaa Minun tehtäväkseni, ne todistavat Minusta.” Johannes vain saarnasi, hän oli vain edelläkävijä, hän ei tehnyt mitään ihmeitä tai mitään Jumalan lupauksen ominaisuuksia. Mutta tässä tuli Jeesus tuon ominaisuuden kanssa!

93     Eräänä päivänä Simon meni kuullakseen Häntä, ja niin pian kuin… Simon ehkä meni Andreaksen kanssa. Andreas oli osallistunut kokouksiin koko ajan. Mutta Simon, kun hän tuli tuohon Läsnäoloon! Kuunnelkaa nyt, kun lopetamme. Kun hän tuli Jeesuksen Läsnäoloon, Jeesus katsoi häntä ja sanoi: “Sinun nimesi on Simon, sinä olet Joonan poika.” Näettekö, tuo luvattu ominaisuus oli tunnistettu Hänessä.

94     Tuo mies ei osannut edes kirjoittaa nimeään, Raamattu sanoo, että hän oli sekä tietämätön, että oppimaton. Mutta se oli senkaltainen samastuminen, että hän nopeasti hylkäsi kaiken epäuskonsa ja hän sanoi: “Se on se Messias, jota me olemme odottaneet!” Hyvä on, hän uskoi Sen.

95     Siellä seisoi eräs mies nimeltä Filippus, joka juoksi ympäri kaupungin ja kukkulan, maaseudulle, noin viisitoista mailia, noutamaan ystäväänsä, Natanaelia, tullakseen takaisin seuraavana päivänä hänen kanssaan. Hän löysi hänet puun alta, rukoilemassa. Hän sanoi: “Tule katsomaan, kenet me olemme löytäneet, Jeesuksen Nasaretista, Joosefin pojan.”

96     Hän sanoi: “No, no, no! Voisiko mitään hyvää tulla Nasaretista, tuosta alemmanluokan joukosta siellä?”

 Hän sanoi: “Tule katsomaan!”

97     Se on parasta, se on paras huomautus mitä kukaan voi tehdä. Älkää jääkö kotiin ja arvostelko. Tulkaa ja ottakaa selvää asiasta, tutkikaa Kirjoituksia! Tulkaa katsomaan!

98     Ollessaan matkalla, kävellessään vuoren ympäri, he puhuivat siitä mitä oli tapahtunut, Filippus kertoi hänelle kuinka Hän oli tuntenut Simonin, hänen isänsä ja niin edelleen.

99     Sitten, kun Natanael tuli jonoon, hän on voinut olla rukousjonossa, tai hän on voinut olla kuulijakunnan joukossa, en tiedä. Mutta missä tahansa hän olikin, kun Jeesuksen silmät ensikertaa osuivat häneen, Hän sanoi: “Katso israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä!”

 Hän sanoi: “Rabbi, milloin Sinä olet minut tuntenut?”

100Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla. Minä näin sinut.” Se oli tuntomerkki voidellun Jumalan ominaisuuksista.

101Hän sanoi: “Rabbi, Sinä olet Jumalan Poika!” Mitä se oli? Hänen ominaisuutensa samastivat Hänet. Hän tiesi Kirjoituksen mukaan, että se oli voideltu Mies, Jumala voideltuna lihassa Jumala oli Kristuksessa, sovittaen maailman Itsellensä. Hän sanoi: “Rabbi, Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin Kuningas.”

102Jeesus sanoi: “Koska Minä sanoin sen, sinä uskot Minua, eikö niin? Sinä, tulet näkemään suurempia kuin tämä.”

103No niin, siellä seisoi lähellä niitä, jotka eivät uskoneet Sitä. He sanoivat: “Tämä Mies on Belsebul, Hän on ennustaja.”

104Jeesus sanoi: “Minä annan teille anteeksi sen. Mutta, kun Pyhä Henki on tullut ja tekee tuon saman asian, yksi sanakin sitä vastaan, eikä sitä koskaan tulla anteeksi antamaan tässä maailmassa, tai maailmassa, joka on tuleva.”

105Näettekö, sovitusta ei vielä oltu tehty. Näettekö, siellä ei voinut olla, teillä ei voi olla… Teitä ei voida heittää helvettiin ennen kuin te tulette tuomiolle. Tämä kansakunta ei tekisi sitä, ei myöskään Jumala. Katsokaahan, te olette jossain paikassa odottamassa, vankeuden kahleissa, kunnes saatte tuomionne. Ja katsokaahan, Hän ei voinut lähettää heitä pois, koska sovitusta ei vielä oltu tehty.

106Mutta Hänen kuolemansa ja hautaamisensa jälkeen, kun tämä Merkki tuli esiin Verestä. Pyhä Henki, silloin, puhua sitä vastaan, on anteeksiantamaton synti. Vain yksi sana on kaikki mitä teidän täytyy sanoa sitä vastaan ja silloin sille ei koskaan tule olemaan anteeksiantoa missään. Yksi sana sitä vastaan, näettekö mikä suuri asia se on.

107No niin, me näemme sitten, että tämä samasti Hänet voidelluksi Messiaaksi. Jumala oli Kristuksessa, Sovitus viimeisiä päiviä varten, Kristus tehden sovituksen viimeisiä päiviä varten. Nyt, Natanael, hän uskoi Sen ja tunnisti Sen.

108Siellä eräs pieni nainen tuli ulos kaivolle kerran, Sykarin kaupungin lähellä, Samariassa. Jeesuksella oli tarve kulkea sitä kautta, ollessaan matkalla Jerusalemista Jerikoon, Hänen olisi täytynyt mennä vain alas mäkeä suoraan Jerikoon, mutta Hän kiersi Samarian kautta. Hän sanoi, että Hänellä oli “tarve mennä”, Isä johti Hänet sinne. Tultuaan sinne Hän lähetti opetuslapset pois. Ja arvaan Hänen istuneen ja ihmetelleen mitä se oli.

109Muistakaa nyt, Johannes 5:19, Jeesus sanoi: “Totisesti Minä sanon teille, Poika ei voi tehdä mitään itsessänsä, vaan mitä Hän näkee Isän tekevän.” Muistakaa, Hän ei koskaan tehnyt yhtään ihmettä, niin että olisi kuullut sen, vaan, kun Hän ”näki” sen. “Poika ei tee mitään ennen kuin Hän näkee Isän tekevän sen ensin.”

110Näettekö, se osoitti mikä Hän oli, tuo Profeetta. Jumala-Profeetta. Enemmän kuin Profeetta. Hän oli Jumala! Kaikki mitä profeetat olivat, oli Hänessä, plus. Profeetoilla oli vain osa Sanasta. Hänellä oli koko Sana, Hän oli Sana Sen täyteydessä. Mutta, huomatkaa, “Jumala erilaisina aikoina eriävillä tavoilla puhui pienten osien kautta. Tässä viimeisessä päivässä, Sanan täyteys on tullut Hänen Pojassansa Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala tehtynä lihaksi keskuudessamme.”

111Tämä pieni huonomaineinen nainen, jota me joskus kutsumme prostituoiduksi, enkä hänet pienenä lapsena oli ajettu kadulle. Joskus niin kuin nytkin, se ei ole ainoastaan nuorisorikollisuutta, vaan se on vanhempien rikollisuutta, kun he antavat pienen neidon mennä ulos ja toimia sillä tavalla. Hän oli ehkä kaunis pikku-nainen, hän tuli sinne noutaakseen ämpärillisen vettä, noin kello yhdeltätoista.

112Muistakaa nyt, jos koskaan olette olleet itämailla, he eivät ole hitustakaan muuttuneet, heillä yhä on samat tavat. Naiset menevät ulos, neitsyet menevät varhain aamulla kaivolle noutamaan vetensä, prostituoitu, tai huonomaineinen ei voi mennä heidän kanssaan. He eivät sekoitu yhteen.

113Hänen täytyi tulla sen jälkeen, kun muut heistä olivat jo noutaneet vetensä. Hän tuli, ehkä uupuneena, ehkä hänellä oli tuo uusi poikaystävänsä aviomiehenään tuona yönä.

 Hän tuli sinne, hänellä oli tämä vesiastia, hän asetti sen maahan. Pani sen vinssin päähän laskeakseen sen alas ja hän kuuli miehen sanovan: “Tuo minulle juotavaa.”

114Hän katsoi sinnepäin ja näki siellä keski-ikäisen Miehen seisomassa, vähän harmaata parrassaan. Hän oli noin kolmekymmentävuotias, mutta Raamattu sanoo, että Hän näytti olevan viidenkymmenen. “Sinä et ole yli viisikymmentävuotias mies, ja sanotko Sinä nähneesi Abrahamin?”

115Hän sanoi. “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN.” Näettekö? Katsokaahan, he eivät ymmärtäneet sitä. Hän ravisteli noita loisia irti itsestään.

116Tänään meidän täytyy kerjätä ja anoa, ja taputtaa olalle ja kerjätä ja taivutella ja luvata kristityille, että jos he tulevat kirkkoon, me tulemme tekemään niin-ja-niin.

117Jeesus, kun Hän oli maan päällä, Hänellä oli kanssaan liian monia. Hän katsoi ympärilleen ja näki tuon seurakunnan, Hän halusi päästä heistä eroon, Hän sanoi: “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen Vertaan, ei teillä ole Elämää itsessänne.”

118Voitteko kuvitella jotakin lääkäriä istumassa siellä? “Mitä, tämä Mies haluaa meidän olevan ihmisvampyyreita. Juoda Hänen Verta? Mieletöntä! Kaikki te ihmiset, lähtekää pois ja jättäkää tuo hullu Mies rauhaan.” He kävelivät pois.

119Hän ei koskaan selittänyt Sitä. Hänen ei tarvinnut selittää Sitä. Hän ravistelee teidän uskoanne joskus, nähdäkseen mitä te tulette tekemään. Ja Hän tekee tuon saman asian tänä päivänä, kyllä, antaen sen näyttää teistä hieman aavemaiselta, nähdäkseen missä te seisotte, josko te todella uskotte.

120Muistakaa, nuo opetuslapset, Jumalan ennalta määräämät, he eivät koskaan liikahtaneetkaan. Myöskään he eivät osanneet selittää Sitä, mutta he eivät halunneet liikahtaa. Sitten Hän jälleen sanoi… Koko tuo seurakunta käveli pois, tuhansittain.

121Hän sanoi noille seitsemällekymmenelle siellä istuvalle saarnaajalleen, jotka Hän oli määrännyt menemään ja saarnaamaan Hänen edellään, Hän sanoi: “Minäpä vähän ravistan heitä nähdäkseni missä he ovat.” Niin Hän sanoi: “Mitä te sanotte, kun näette Ihmisen Pojan nousevan ylös Taivaaseen, mistä Hän tuli?”

122“Ihmisen Pojanko nousevan Taivaaseen? Me kalastimme Hänen kanssaan, nukuimme virran rannalla Hänen kanssaan. Me söimme Hänen kanssaan. Me olemme nähneet sen seimen, jossa Hän syntyi. Me tunnemme Hänen äitinsä, Hänen veljensä. Ja tämä Ihmisen Poikako nousisi ylös sinne mistä Hän tuli? Hän tuli Nasaretista! Tämä on kovaa puhetta.” He myös kävelivät pois. He sanoivat: “Me emme voi nähdä Tätä.” Näettekö? Mitä tapahtui? Se ei koskaan liikauttanut noita opetuslapsia. He eivät osanneet selittää Sitä. Mutta kaikki muut kävelivät pois. Hän ei koskaan selittänyt Sitä. Hänen ei tarvinnut.

123Tänään meillä on kasvihuonekasveja, joita kutsutaan kristityiksi, joita teidän täytyy ruiskutella ja hemmotella ja pitää hyvällä mielellä, “ja tahtoisitteko olla yhteydessämme, tahtoisitteko olla yhteistyössä, tahtoisitteko tehdä tämän”. Oi, te joukko kasvihuonekasveja! Me tarvitsemme joitakin aitoja kristittyjä, Jumalan Hengestä syntyneitä, jotka eivät halua mitään yhteistyötä, eikä mitään muuta, he eivät halua mitään.

124Jeesus kääntyi katsomaan noita opetuslapsia, sanoen: “Tahdotteko tekin mennä? Tahdotteko te myös mennä pois?” Hän sanoi: “Minä olen valinnut teidät kaksitoista, ja yksi teistä on perkele. Miksi ette te myös mene?”

125Silloin Pietari sanoi nuo ikimuistettavat sanat: “Herra, minne me voisimme mennä? Me olemme vakuuttuneita, me tiedämme, että Sinä olet se tunnistettu Elämän Lähde. Sinulla on Sana, ja se yksin. Me olemme vakuuttuneita siitä.”

 Tämä pieni nainen seisoi siellä. Hän sanoi: “Tuo Minulle juotavaa.”

126Nainen sanoi: “Sellainen ei ole tapana, meillä on rotuerottelu, meillä ei ole mitään sen kaltaisia asioita täällä.”

127Hän antoi hänen tietää nopeasti, ettei ollut mitään eroa juutalaisen tai jonkun muun välillä. Hän oli Jumala. Hän sanoi: “Mene noutamaan aviomiehesi ja tule tänne.”

 Hän sanoi: “Ei minulla ole mitään aviomiestä.”

128Hän sanoi: “Sinä olet kertonut totuuden. Sinulla on ollut viisi ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun.”

129Nyt tarkatkaa tuota naista. Jotakin tapahtui. Se, oli tuo pieni ennalta määrätty Siemen syvällä hänen sydämessään!

130Kun Hän sanoi sen noille fariseuksille, niin katsokaa heitä, he pimenivät omalle tunnustukselleen. He tunnustivat olevansa kristittyjä, he tunnustivat olevansa seuraajia, he tunnustivat rakastavansa Häntä. Mutta, kun Totuus tuli, pimensi se heidät.

131Mutta, kun se tuli tälle naiselle, se toi Elämän, se otti pimeyden pois ja teki kokonaan valkoiseksi.

132Hän sanoi: “Herra, minä tajuan, että Sinä olet Profeetta. Meillä ei nyt ole ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen, mutta minä tajuan, että Sinä olet Profeetta. Nyt me tiedämme, että kun Messias tulee, Hänen tuntomerkkinsä tulee olemaan tuon kaltainen ominaisuus, Hän tulee kertomaan meille nämä asiat.”

 Hän sanoi: “Minä olen Hän, joka puhuu sinulle.”

133Ja sen kuultuaan hän pudotti vesiastian, meni kaupunkiin ja sanoi: “Tulkaa, nähkää Mies, joka kertoi minulle ne asiat, jotka olen tehnyt. Eikö tämä olekin juuri se voidellun Messiaan ominaisuus, joka on Sana, joka tuntee sydämessä olevat ajatukset? Eikö tämä ole Messias?” Oi!

134Katsokaa tuota naista, jolla oli verenvuoto, hän tunnisti Hänet Hänen ominaisuudestaan, että Hän oli Messias. Tuo nainen jolla oli verenvuoto, tunnisti Hänet, Sanan.

135Heprealaiskirje 4:12, Raamattu sanoo että, “Jumalan Sana on voimallisempi kuin kaksiteräinen miekka ja on sydämessä olevien ajatusten erottaja,” (kuinka monet tietävät sen?) “mielessä olevien ajatusten erottaja.” Se on, mikä Sana on. Uskotteko te, että Hän oli Sana? Uskotteko, että Hän on sama eilen, tänään ja iäti? Se selvittää sen, jos te uskotte Sen.

136Pankaa merkille, tämä pieni nainen sanoi: “Jos minä voin vain koskettaa Häntä! En välitä kuinka paljon he puhuvat Hänestä. Minä uskon, että Hän on juuri se, mikä Hän sanoi olevansa. Jos voin koskettaa Häntä, tulen terveeksi.” Niinpä hän livahti väkijoukon lävitse ja kosketti Häntä. Meni takaisin kuulijakunnan joukkoon.

 Jeesus pysähtyi ja sanoi: “Kuka kosketti Minua?”

137Ja Pietari yritti saada Hänet näyttämään siltä kuin Hän olisi neurootikko, hän sanoi: “Mutta, jokainenhan tekee niin! Älä sano tuon kaltaisia asioita, hehän eivät tiedä mitä ajatella Sinusta. Sinunlaisesi mies, ja sitten sanoa: “Kuka kosketti minua? Jokainen koskettelee sinua!”

138Hän sanoi: “Mutta Minä tajusin, että tulin heikoksi, voimaa on lähtenyt Minusta.” Hän tiesi jotakin tapahtuneen!

139Kuulkaa nyt, katsokaa mitä tulee, tuo seuraava suuri järkytys. Hän katsoi ympärilleen kunnes löysi hänet, ja Hän kertoi hänelle hänen tilansa ja, että hänen uskonsa oli pelastanut hänet. Hänet oli tunnistettu Jumalan Sanaksi, tuntien sydämen salaisuudet. Oi! Sana erottaa ruumiin, erottaa sydämen.

140Nyt vain hetki, lopettaessamme. Niin kuin Hebrelaiskirje 13:8 on totta: “Hän on sama eilen, tänään ja iäti”, uskotteko te Sen? Minä jätän paljon tässä pois sellaista mitä minun tulisi sanoa. Silloin Hänen ominaisuutensa tulee samastamaan Hänet aivan sen kaltaiseksi kuin Hän oli silloin, jos Hän on sama eilen, tänään ja iäti. Onko se oikein? Hän lupasi sen. Ja muistakaa. Hänen ominaisuutensa on Hänen tunnusmerkkinsä. Kuinka monet ymmärtävät sen, kohottakaa kätenne. Hänen ominaisuutensa on Hänen henkilöllisyystodistuksensa.

141Aivan niin kuin nuo, jotka olivat Emmauksesta, sanoakseni tämän. Jeesus oli ristiinnaulittu. He olivat kaikki murheellisia. Haudalla olleet olivat sanoneet: “Joku tuli ja varasti Hänet.” Yhtenä päivänä Hän käveli esiin joistakin pensaista ja käveli heidän kanssaan Emmaukseen. Ja he sanoivat…

 Hän kysyi: “Miksi te olette niin surullisia?” He sanoivat: “Oletko Sinä vieras täällä?”

142Ja sitten, kun Hän oli saanut heidät sisäpuolelle, Hän teki jotakin aivan samalla tavalla kuin Hän oli tehnyt ennen ristiinnaulitsemistaan. Se oli Hänelle ominaista tehdä se sillä tavalla. Ja nopeasti he tunnistivat Hänet Hänen ominaisuudestaan, että se oli tuo sama Jeesus, jonka he olivat ristiinnaulinneet. Aamen.

143Jumala oli nostanut Hänet ylös kuolleista, ja tänään Hänen ominaisuutensa on sama kuin silloin! Ja Sodoman päivien palatessa, niin kuin Jeesus profetoi, tuo sama asia tapahtuisi, “kun Ihmisen Poika paljastetaan ihmisille”. Se on Hänen ominaisuutensa tunnistaminen. Hebrelaiskirje 4:14 ja 15: “Hän on nyt meidän Ylipappimme, joka voi olla kosketettu meidän heikkouksiemme tunnolla.” Uskotteko te sen? Meidän heikkoutemme koskettavat Häntä. No niin, jos se koskettaa Häntä, niin kuinka Hän toimisi, jos Hän on sama eilen, tänään ja iäti? Hänellä olisi tuo sama ominaisuus. Silloin Hän toimisi niin kuin Hän teki tuon naisen koskettaessa Hänen vaatettaan. Uskotteko te sen? Hän on iäti elossa, ja Hänen ominaisuutensa yhä tunnistavat Hänet tänään niin kuin Hän oli silloin. Uskotteko te sen koko sydämellänne? Jumala tunnistetaan ominaisuuksistaan, ne tunnistavat Hänet.

 Kumartakaamme päämme.

144Taivaallinen Isä, me olemme vain miehiä ja naisia istumassa täällä tänä iltana. Mutta me, niin kuin se oli, käsittelemme Jumalaa, kun me käsittelemme Sanaa. Ja Isä. minä pelkäisin yrittää sanoa jotakin, mitä ei olisi täällä Sanassa. Pelkäisin yrittää panna omaa tulkintaani Sille, koska se voisi olla väärin. Ja Sinä sanoit: “Kuka tahansa, ottaa yhden Sanan pois Siitä, tai lisää yhden sanan Siihen, hänen osansa tullaan ottamaan pois Elämän Kirjasta.” Mitä hyötyä elämästäni silloin olisi. Herra, jos tekisin sen kaltaisen pahan asian? Niinpä minä vain puhun Sen sillä tavalla kuin se on.

145Ja Isä, Sinä lupasit, että Sinä samastaisit Sen. Minä uskon, että Sinä olet noussut kuolleista, kaksituhatta vuotta sitten, ja olet elossa tänä iltana, kutsuen yksinkertaisia ihmisiä, niin kuin Sinä olet aina tehnyt, yhden täältä ja yhden sieltä; ei mitään ryhmiä, ei organisaatioita, ei millään suurilla tavoilla niin kuin ihmiset ovat tehneet. Mutta Sinä sanoit, että Sinä tulisit ottamaan ihmiset ulos pakanoista, ihmisiä: “Kaksi on pellolla; Minä jätän yhden, Minä otan yhden. Kaksi on vuoteella; Minä jätän yhden, Minä otan yhden”, ihmisen sieltä ja toisen täältä, Sinun Nimellesi, Morsiamen.

146Minä uskon, että Sinun luonteenpiirteesi osoittaa Sinun henkilöllisyytesi. Sinä lupasit: “Niin kuin se oli Sodoman päivissä”, niin se tulee olemaan sinä päivänä, kun Sinut on paljastettu, Sana. Tämän hetken Sana itse, on paljastava Sanan itsensä, niin kuin Sana tuli profeetoille. Ja Isä, me näemme Johanneksen seisomassa täällä maan päällä, ja siellä oli se Sana, jota hän oli paljastamassa. Ja Raamattu sanoo: “Sana tulee aina profeetalle.” Ja Sana oli silloin liha, joten se käveli suoraan sinne veteen, Johanneksen luo. Sana tuli profeetalle.

147Isä, Jumala, tule tänä iltana, minä rukoilen, ja auta meitä. Auta meidän epäuskoamme. Anna meille anteeksi vajavaisuutemme. Paranna sairaat ja vaivatut. Yksi Sana sinulta, Herra, tulee merkitsemään enemmän kuin mikään, mitä joku mies voisi sanoa. Vain puhu Sinä, Isä. vain yksi Sana tulee merkitsemään niin paljon. Nyt Sinä olet sama eilen, tänään ja iäti. Me jätämme itsemme Sinulle nyt. Ja me rukoilemme, että kun me lähdemme ja menemme koteihimme tänä iltana, me tulisimme sanomaan niin kuin nuo Emmauksesta olevat, kun he näkivät Hänen tekevän jotakin tunnistukseksi heille, että Hän oli ylösnoussut Herra. Ei väliä kuinka paljon sanottiin: “He varastivat Hänen ruumiinsa ja tekivät sitä ja tätä ja kaikkea muuta”, he tiesivät itse, että Hän oli noussut kuolleista. Etkö haluaisi tänä iltana näyttää Itseäsi elossa meille jälleen ja kutsua ne tässä kauniissa kaupungissa ja sen ympäristössä, jotka ovat määrätyt Elämään, Sinulle. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

148Tulen pyytämään teiltä nyt vain noin viisitoista minuuttia. Me tulemme olemaan vain noin kymmenen minuuttia myöhässä. Tulen kiirehtimään. Haluan kutsua rukouskortit. Uskon, että Billy… Olivatko ne G rukouskortteja joita he antoivat? G rukouskortit, ottakaamme yhdestä viiteentoista, tai kahteenkymmeneen, tai jotakin sellaista. G, yksi. Kenellä on G numero yksi, kohota kätesi, nähdäksemme onko sitä täällä. [Tyhjä paikka nauhassa] Ja muistakaa, pitäkää rukouskorttinne, teidän puolestanne tullaan rukoilemaan. Jos ei tänä iltana, niin myöhemmin. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, suoraan tänne niin nopeasti kuin voitte, kävelkää suoraan tähän ja muodostakaa jono. Hyvä on. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän. Kolme puuttuu sieltä. Seitsemän… yksi, kaksi, kolme… laskisitko heidät minulle, Roy. Hyvä on, kymmenen. Hyvä on, yhdestä kymmeneen, nyt viiteentoista asti, G, yhdestä viiteentoista… yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista. Hyvä on. Lopettakaamme siihen tällä kerralla. Hyvä on.

149Nyt me yritämme pitää sanamme, näettehän, ollaksemme ulkona puoli kymmeneltä, mutta tiedän, että tänä iltana me emme voi tehdä sitä. Mutta nyt haluan jokaisen jakamattoman huomion.

150No niin, jos olen puhunut Totuuden, ja sanonut teille, että näiden asioiden tulisi olla, ja täällä se on Raamatussa, että tämä on se hetki. Teitä on voitu opettaa toisessa koulussa. Niin oli noita fariseuksiakin. Mutta Raamattu sanoi tuona päivänä: “Neitsyt on tuleva raskaaksi”, ja neitsyt tuli raskaaksi. Hän sanoi, että Messiaan ominaisuus olisi tämä, ja se oli. Mutta he eivät uskoneet Sitä. Se ei pysäyttänyt Häntä, se ei estänyt Häntä jatkamasta eteenpäin aivan niin kuin ennenkin. Samoin on nytkin. Me elämme viimeisen päivän viimeisissä tunneissa.

151Tiede sanoo, että on kolme minuuttia keskiyöhön. Minä uskon, että on myöhäisempää, se voi olla melkein minä hetkenä tahansa. Kommunismi on luikerrellut maahan, ja saarnaajat ovat menneet kommunismin perään Kristuksen sijasta. Näyttää kuin he haluaisivat mennä ja tuomita sitä, mutta eivätkö he näe sitä hetkeä, jossa me elämme? Kommunismi, meillä ei ole aikaa.. Voi hyvänen aika! Minä en pelkää kommunismia. Se on Herran tulemus, joka tulee yllättämään teidät valmistautumattomana, se on mikä se on, kun Hän tulee seurakunnalle. Kääntyköön nyt jokainen, kääntyköön koko Amerikka Jumalan tykö, ja tarkatkaa mitä tapahtuu kommunismille. Teidän täytyy nähdä, mikä tauti on, ja sitten saada parannuskeino.

152No niin, olkoon jokainen kunnioittava, olkaa hyvät ja älkää liikkuko ympäri. Kuinka monilla siellä ei ole rukouskorttia ja te haluaisitte Jumalan parantavan teidät, vain kohottakaa kätenne, sanoen: “Minä uskon.” Ei väliä, missä olette.

153Kuulkaahan nyt, uskon, että tämä toimii, [Veli Branham puhaltaa mikrofoniin] tämä, hyvä on. Voitteko kuulla minua siellä takana? Hyvä on. Hyvä on. Valvo sinä sitä, veli Roy.

154Nyt, yksi Sana Jumalalta tulee merkitsemään enemmän kuin kaikki, mitä minä voisin sanoa.

155No niin, täältä katsottaessa, on vaikeata, se on aina ollut. Katsokaahan, valot ovat suoraan kasvoissanne ja on jotenkin vaikeata nähdä ihmisiä siellä.

156Ja en tiedä. Itse asiassa en voi nähdä yhtään henkilöä, jonka tuntisin. Kuinka monet teistä ovat minulle vieraita, kohottakaa kätenne, te, jotka tiedätte, että minä en tiedä mitään teistä. Arvelisin, että niin on kaikkialla. Kuinka monet rukousjonossa tietävät etten tiedä mitään teistä, kohottakaa kätenne. Kaikki siellä rukousjonossa, jos voitte kuulla minua, kohottakaa kätenne, jos olen teille vieras. Jokainen.

157Mikä Hän nyt on? Hän on Ylipappi, joka voi olla kosketettu tuntemalla heikkoutemme. Tuo nainen, joka kosketti Hänen vaatettaan, hänellä ehkä ei myöskään ollut rukouskorttia, mutta hän kosketti Häntä ja, kun hän teki niin, jotakin tapahtui. Koskettakaa te nyt Häntä samalla tavalla. Kuinka monet tietävät Heprealaiskirjeen 4. luvun sanovan, että “Hän nyt on Ylipappi, joka voi olla kosketettu meidän heikkouksiemme tunnolla”? Kuinka monet tietävät sen? No niin, toisiko Hän julki saman ominaisuutensa? Jos Hän on sama eilen, tänään ja iäti, silloin Hän tekisi sen. Hyvä on. No niin, onko tämä…

158Veli Pearry, tuo sinä heidät luokseni nyt. Nyt haluan jokaisen olevan todella kunnioittavan. Juuri tähän, juuri tähän tässä, sisar.

 No niin, voitteko kuulla minua? Minä en tiedä, valvoisiko joku, kuka tahansa hoiteleekin laitteistoa siellä, koska minä en tiedä kuinka…

159Näky. No niin, muistakaa. Minä en ole mikään Messias, minä en ole Kristus. Mutta Hän on täällä. Se on mitä yritän saada teidät näkemään. Hän on täällä. Hän pitää Sanansa.

160Nyt, jos tämä nainen on sairas, niin minä en tiedä sitä, minä en tunne häntä. Hän on vanhempi kuin minä. Me luultavasti olemme syntyneet vuosien päässä toisistamme ja mailien päässä toisistamme ja tämä on ensimmäinen kerta, kun tapaamme.

161No niin, se on aivan niin kuin meidän Herramme kohdatessa tuon naisen Johanneksen 4:ssä luvussa. Yritän tehdä sen niin selväksi, että ette voi välttää näkemästä sitä, sitten, Tuomioistuimen ääressä, ei käsissäni ole mitään verta tuona päivänä. No niin, Jeesus lupasi, että viimeisissä päivissä tämä tapahtuisi uudestaan. Kun menemme eteenpäin viikon kuluessa, tulette näkemään, että se on lupaus.

162No niin, minä en tunne tätä naista, tässä mies ja nainen kohtaavat ensimmäistä kertaa. Nyt, jos Herra Jeesus paljastaisi minulle miksi sinä olet täällä, tai jotakin muuta, tai mitä olet tekemässä, tai mikä sinulla on vikana, tai mitä olet tehnyt, jos se on raha-asia, kotiasia, mitä se onkin, täytyy sen tulla joltakin Yliluonnolliselta Voimalta, koska minä en tunne sinua. Kuinka monet tulevat todistamaan sen, että sen täytyy tulla yliluonnollisen Voiman kautta? No niin, te voitte tehdä niin kuin nuo fariseukset ja sanoa: “Se on… (Toisella puolella, veli Roy, näetkö.) Voitte tehdä niin kuin nuo fariseukset ja sanoa: ”Se on paha henki”, niin kuin monet tekevät. Silloin se on teidän ja Jumalan välinen asia. Silloin teillä on oleva heidän palkkansa. Mutta, jos te sanotte. “Se on Jumala”, niin silloin teillä on oleva Hänen palkkionsa. (Nyt, näin on parempi. Kiitos.)

163Nyt vain katso minuun hetken. Kuten Jeesus sanoi… Niin kuin Pietari ja Johannes kulkiessaan kauniin portin kautta, sanoivat: “Katso minuun.” Minä en tunne sinua. Ja nyt, jos Pyhä Henki, joku minun lisäkseni, tulee ja paljastaa mitä sydämessäsi on, silloin Raamattu sanoo: “Jumalan Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka ja on sydämen ajatusten ja aikomusten erottaja.” Se on tarkalleen mitä Raamattu sanoo. No niin, silloin se paljastaa sydämen salaisuuden. Se olisi ominaista Jumalalle, Sana julkituotuna tässä päivässä. Kuinka monet uskovat sen nyt? Näettekö nyt mitä se on?

164Nyt minä olen saarnannut sen, kertonut teille siitä, mutta onko se totta? Se on seuraava asia, näettehän. Nyt, jos se on totta, silloin jokainen teistä… Jos se on totta, hän tulee tietämään sen. Mutta, jos se ei ole totta, silloin olen antanut väärän todistuksen Kristuksesta. Jos se on totta, silloin jokaisen teistä tulisi antaa sydämenne Hänelle, tulisi uskoa Häntä koko sydämellänne, ja kurottautua ja vastaanottaa Hänet sitä varten mistä tahansa teillä on tarve. Se on totta.

165Samastakoon Pyhä Henki nyt itsensä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. No niin, minulla ei ole mitään ajatustakaan siitä miksi sinä olet siinä. Sinä näytät mukavan näköiseltä, äidilliseltä naiselta seistessäsi siinä, ja se on kaikki mitä minä tiedän sinusta. Mutta Pyhä Henki voi paljastaa miksi olet täällä, mikä vaikeutesi on, tai jotakin. Sinä olet tietävä onko se totta tai ei. Nyt, se minkä puolesta haluat rukousta, se on jotakin kasvolihaksissasi. Se on aivan kuin neurologista, kasvoissasi. No niin, jos se on oikein, kohota kätesi. Uskotko sen!

 Nyt te saatatte sanoa: “Hän vain arvasi sen.”

166No niin, hän on myös hieno henkilö. Ms., katsohan tänne hetken, sisar. Minä en tiedä, mitä Hän sanoi sinulle. Mutta mitä tahansa se oli, oli totta. Sinä olet nyt sen todistaja, etkö olekin? [Sisar sanoo: “Se on totta.”] Se on totta.[“Se on ollut kaksikymmentä vuotta.”] Oi! Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut siitä? Nyt sinä tiedät, että se on Hänen läsnäolonsa, täällä Jokin tuntee sinut. Tuo Jokin, aivan niin kuin Jeesus sanoi tuolle naiselle, Hän tiesi missä hänen vaivansa oli, Hän tiesi missä sinun vaivasi oli.

167Ja näyttää kuin sinulla olisi taakka jonkun muun puolesta. Se on sinun… Se on mies, se on aviomiehesi. Hän on myös täällä. Oikein. Ja uskotko Jumalan voivan paljastaa aviomiehesi vaivan minulle? [Sisar sanoo: “Kyllä, uskon.”] Hän on todella sairas mies, hänellä on komplikaatioita. Yksi niistä asioista, jotka vaivaavat häntä, on sydänvika. Hänellä on sydänvika. Jos se on oikein, kohota kätesi. [“Se on oikein.”] Hänellä myöskin on tyrä. [“Se on oikein.”] Se on oikein. Onko se oikein? [“Kyllä, se on oikein.”] Hän toimii todella hermostuneesti, kyllä, hän on todella hermostunut. Se on totta, eikö olekin? [“Kyllä.”]

168Jos Jeesus tulee paljastamaan minulle, niin kuin Hän kertoi Pietarille kuka hän oli, jos Hän paljastaa minulle kuka sinä olet, niin tahdotko uskoa, että se on Hän? [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Sinä et ole täältä. [“En.”] Sinä tulet täältä itään, sinä olet Louisianasta. [“Oikein.”] Se on totta. Oikein. Ja sinun nimesi on Rouva Coleman. [“Kyllä.”] Palaa kotiin, Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi. Sinun uskosi aikaansaa parantumisesi.

169Nyt uskokaa. Uskotteko te koko sydämellänne? Jeesus Kristus osoittaa henkilöllisyytensä ylösnousemuksessansa! Näettekö te mitä tarkoitan? Nyt kuka tahansa normaalilla järjellä varustettu tietää, ettei kukaan inhimillinen olento voi tehdä sitä.

170Nyt te siellä kuulijakunnassa, sanokaa Jumalalle näin: “Minä tiedän, ettei tuo mies tunne minua, niinpä tulen rukoilemaan jonkun asian puolesta. Herra, voinko koskettaa vaatettasi? Jos niin on, samasta silloin itsesi ylösnousemuksessasi, käänny ympäri, salli minun koskettaa Sinua, ja puhu sitten hänen kauttaan minulle.” Nähkää mitä tapahtuu. Vain yrittäkää sitä.

171Mitä kuuluu, herra? Tahtoisitko tulla tännepäin, vain vähän lähemmäksi? Siellä on ihmisiä takanasi, näethän.

172Kaikki nyt, se on teidän… jokainen henki on aivan kuin sykintä. Te tavoitatte sen, näettehän, myös tiedätte mitä he ajattelevat, ja se saa, näettehän, te menette kokonaan sekaisin.

173Uskotko sinä minun olevan Hänen palvelijansa? Uskotko Kristuksen voivan paljastaa minulle miksi olet täällä? Muista, me tulemme kohtaamaan Tuomioistuimen ääressä jonakin päivänä, ja tekemään tiliä tästä illasta. Oletko tietoinen siitä? Sinun vaivasi, yksi niistä, on selässäsi. Sinulla on monia vaivoja. Sinulla on selkävika. Sinun silmäsi ovat menossa, sinulla on silmävika. Jos se on oikein, kohota kätesi. No niin, sinä teet myös jotakin mistä haluat päästä eroon. Sopiiko minun sanoa se? Sinä haluat lopettaa tuon tupakoinnin. Ja toinen asia, sinulla on ollut tunne, että se on se asia, joka on estänyt sinua saamasta Pyhää Henkeä. Nyt sinä haluat vastaanottaa Pyhän Hengen, se on sinun sydämesi kaipaus. Jos se on oikein, heiluta kättäsi tällä tavalla. Hyvä on, se jätti sinut nyt, mene, vastaanota Pyhä Henki, ja ole parantunut Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

174Uskotteko te? Nyt olkaa hyvät ja olkaa todella kunnioittavia. On tulossa todella myöhäistä, istukaa vain hiljaa hetken.

175Mitä kuuluu? Me olemme vieraat toisillemme. [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Herra Jeesus tuntee meidät molemmat. Älä nyt ole peloissasi, näethän, sinä olet sitä jotenkin. Katsohan, vain rentoudu. Se on Hänen Läsnäolonsa. Näethän, se se on, varmasti. Se on Hänen Läsnäolonsa. Nyt sinulla on todella outo tunne, jotenkin suloinen, nöyränlainen tunne. Näetkö? No niin, jonkun ihmisen läsnäolossa sinä et tuntisi sillä tavalla.

176Kuinka monet ovat koskaan nähneet tuota Valoa, tuota Tulipatsasta, Tulta? Se valokuvattiin juuri täällä Texasissa ensimmäistä kertaa, toisen kerran. Se riippuu aivan tämän naisen vieressä, näettehän, tässä ulottuvaisuudessa nyt. Toivoisin, että te vain voisitte nähdä.

177Kun te alatte liikkua, se on mikä tekee sen, näettehän. Huomenillalla meillä on rukousjono kello yhdeksältä, näettehän, minä pidättelen teitä liian pitkään. Ottakaamme sitten tämä yksi nainen. Hetkinen vain.

178Uskotko sinä, joka istut siellä? Kyllä, sillä tuo heikkous, joka sinua vaivaa, se on mikä on vikana. Näettekö? Mitä hän kosketti? Minä en tunne tuota naista. Hän kosketti Ylipappia. Mutta, näettehän, minulla oli selkä häneen päin, aivan niin kuin se teki Abrahamin aikana. Katsohan hetken tännepäin, sisar. Sinulla näyttää olevan taakka sydämelläsi. Se on. Se on tyttäresi siellä takana. Hänellä on vika korvissaan. Oikein. Uskotko nyt koko sydämelläsi? Hyvä on, vain usko nyt, ja hän on tuleva terveeksi.

179Näettekö mitä tarkoitan? Jos sinä voit uskoa, kaikki asiat ovat mahdollisia. Uskotteko te?

180Siellä eräs nainen veti kätensä alas, siellä takana, hän katsoo suoraan minuun. Hän kärsii sokeritaudista. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan tuon sokeritaudin, sinä, joka istut siellä? Hyvä on, silloin voit saada mitä pyydät. Vain usko.

181Naisella vieressäsi on paksunsuolen vaiva ja rakkovaiva. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sen, tekemään sen terveeksi? Hyvä on, sinä voit saada mitä pyydät. Te näette tuon naisen käden, näettekö. Katsokaa nyt, vain kysykää häneltä, jokin todella suloinen kosketti häntä. Näettekö, hänen uskonsa, se on mikä tekee sen. Se en ole minä. Se on Jumala.

182Täällä istuu eräs mies, tässä rivin päässä. Häntä vaivaa keuhkoputken tulehdus, tämä vanhemmanpuoleinen mies, joka istuu juuri tässä, katsoen minuun. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sen, herra? Tämä, joka istuu vieressäsi, kärsii tartunnasta ruumiissaan. Onko se oikein, sisar, heiluta kättäsi, jos se on oikein. Hyvä on. Hyvä on, laskekaa kätenne toistenne päälle, uskoen koko sydämellänne. Isä, tytär, miksi ei? Laskekaa kätenne toistenne päälle ja uskokaa koko sydämellänne, Jeesus tekee teidät terveiksi.

 Minä annan haasteen uskollenne uskoa se!

183Nainen, joka istuu siellä aivan hänen takanaan, kärsii vatsavaivasta. Uskotko, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi, rouva? Se on sinun vaivasi. Jos se on oikein, nouse seisomaan niin, että ihmiset voivat nähdä. Näettekö? Ketä he koskettavat siellä? Hei, jos en ole erehtynyt, se on äitisi, joka istuu siellä vieressäsi. Hänellä on tartunta suolistossaan. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sen, rouva? Nouse seisomaan myös, ja ole parantunut.

184Uskokaa! Hän on sama eilen, tänään ja iäti. Hän todistaa henkilöllisyytensä. Uskotko, että minä olen Hänen profeettansa, tai palvelijansa? Se kompastuttaa ihmisiä, sanoa “profeetta”, he eivät ymmärrä.

185Katsohan tänne. Uskotko sinä koko sydämelläsi? Sinä kärsit äärimmäisestä hermostuneisuudesta. Uskotko minun voivan sanoa sinulle mikä aiheutti sen? Sinulla oli auto-onnettomuus. [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Oikein. Se on oikein, auto-onnettomuus ja selkäsi loukkaantui ja se meni olkapäähäsi. Onko se oikein? Se tulee jättämään sinut nyt. Olet juuri tuossa elämän vaiheessa, ja se kiihottaa sitä, mutta sinä tulet olemaan kunnossa. Mene, usko koko sydämelläsi, Jeesus Kristus tulee tekemään sinut terveeksi, jos uskot. Aamen.

186Uskotko sinä? Uskotko, että Hän voi parantaa nivelreuman? Hyvä on, jatka sitten eteenpäin, Hän tulee tekemään sinut terveeksi.

187Kaikki, jotka uskovat koko sydämellään, sanokaa: “Minä totisesti uskon kaikella sydämelläni.” Jos voit uskoa!

188Uskotko Hänen parantavan sokeritaudin, ja tekevän sokeritautiset terveiksi, parantavan heidät? Uskotko sinä sen? Jatka vain eteenpäin, sanoen: “Herra, minä kiitän Sinua siitä.” Usko koko sydämelläsi ja olet parantuva.

189Kuinka monet siellä kuulijakunnassa nyt uskovat koko sydämellään? Älkää, katsokaahan, kun te liikutte ympäri, te häiritsette Sitä, ystävät. Kuinka monet nyt uskovat? Vain kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Minä uskon koko sydämelläni.”

190Nyt pyydän teitä tekemään jotakin. Jos Jeesus nyt on pitänyt Sanansa, ja te uskotte sen, ja Hän on todistanut sen teille, niin Jeesus myös sanoi viimeisessä käskyssään Seurakunnalleen: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Kuinka monet nyt uskovat? Hän sanoi: “Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he tulevat terveiksi.” Uskotteko te tuon lupauksen? Silloin laskekaa kätenne jonkun vieressänne olevan päälle.

191Jos Hän ei paranna sinua, sinä tulet kuolemaan. Ylläsi on varjo. Mutta Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi. Uskotko sinä sen? Hyvä on, mene eteenpäin ja usko nyt ja tulet terveeksi.

192Tule rouva. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan tuon tuberkuloosin ja sokeritaudin tekemään sinut terveeksi? Ottamaan… Hyvä on, mene, usko koko sydämelläsi ja ole terve.

193Rukoillen, rukoilletteko toistenne puolesta? Laskekaa kätenne toistenne päälle, rukoilkaamme kaikki yhdessä. Laskekaa jokainen kätenne toistenne päälle. On tulossa myöhä. Pankaa kätenne toistenne päälle ja rukoilkaamme.

194Herra Jeesus, me olemme varmoja siitä, että Jumala samastaa itsensä kansansa keskuudessa. Hänen ominaisuutensa, jotka ovat samat eilen, tänään ja iäti, julkituovat itsensä. Oi Herra Jumala, Sinä, joka annoit Sanan lupauksen, Sinä sanoit: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairaiden päälle, he parantuvat.” Nämä ihmiset ovat tunnustaneet olevansa uskovaisia, ylösnousseeseen Jeesukseen uskovia, Joka tunnistaa itsensä nyt samoilla ominaisuuksilleen mitä Hän oli ollessaan täällä maan päällä, tehden Kirjoitukset positiiviseksi Totuudeksi, että Hän on sama eilen, tänään ja iäti. Herra Jeesus, näiden uskovien kanssa, heidän käsiensä ollessa toistensa päällä, ylösnousseen, tunnistetun Jumalan Pojan Jumalallisessa Läsnäolossa, Joka on tehty lihaksi jälleen keskuudessamme tänä iltana Hänen uskovaistensa lihassa, minä käsken jokaista saastaista henkeä, jokaista sairautta ja tautia, lähtemään ulos näistä ihmisistä, kun näillä uskovaisilla on kätensä toistensa päällä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, olkoon se niin.

195Kaikki, jotka uskovat parantuneensa nyt, jotka uskovat, että juuri nyt, ylösnousseen Jumalan Pojan tunnistetussa Läsnäolossa, te uskotte, että teidän pyyntönne on annettu teille ja haluatte tunnistaa tuon saman asian, nouskaa seisomaan ja sanokaa: “Minä vastaanotan sen koko sydämelläni.” Nouskaa seisomaan, jokainen, joka uskoo, Jeesuksen Kristuksen Läsnäolossa. Ylistäkää Häntä! Antakaa Hänelle ylistys ja kunnia. Vain kohottakaa kätenne ja kiittäkää Häntä. Jumala tulee vahvistamaan jokaisen lupauksen, jonka Hän on antanut.

64-0308 MERKKI ( Token, The), Dallas, Texas, USA, 8.3.1964

FIN

64-0308 MERKKI
( Token, The)
Dallas, Texas, USA, 8.3.1964

1        Kun luemme Sanaa päättäjäiskokousta varten, niin syy miksi pyydän teitä seisomaan… Kun he soittavat ’The Star-Spangled Banner’ [Amerikan kansallislaulua], te seisotte. Ettekö seisokin? [Seurakunta sanoo: “Kyllä.”] Miksi emme nyt seisoisi Jumalan Sanan puolesta. Se osoittaa kunnioitusta. Nyt 2. Mooseksen kirjassa, sen 12. luku, alkaen jakeesta 12, haluan lukea osan Kirjoitusta, 12. ja 13. jakeen.

Sillä minä tulen kulkemaan läpi Egyptin maan tänä yönä, ja tulen lyömään kaikki esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmisten, että eläinten; ja kaikkia Egyptin Jumalia vastaan minä tulen panemaan täytäntöön tuomion: Minä olen HERRA.

Ja veri on oleva teille merkkinä talojen yllä, joissa te olette: ja, kun minä näen veren, minä tulen kulkemaan ohitsenne, ja vitsaus ei ole tuleva päällenne hävittämään teitä, kun minä lyön Egyptin maata.

2       Aiheeni on: Merkki.

3       Kumartakaamme nyt päämme. Ja tässä hiljaisessa pyhässä hetkessä, ennen kuin lähestymme Häntä rukouksessa, onko täällä pyyntöjä, joihin haluaisitte Jumalan vastaavan tänä iltapäivänä? Vain kohottakaa kätenne, jos teillä on niitä, ja ajatelkaa syvällä sydämessänne mitä haluatte Hänen tekevän. Missä tahansa rakennuksessa, vain ajatelkaa sitä mitä haluatte Hänen tekevän.

4       Taivaallinen Isämme, Sinä olet muuttumaton Jumala, ja me rukoilemme, että Sinä vastaisit rukouksiimme, tänä iltapäivänä, pitäessämme käsiämme kohotettuina. Ja Sinä huomaat, että myös minun käteni ovat ylhäällä. Ja minun pyyntöni, teen sen julkisesti tunnetuksi, on Herra, että Sinä parantaisit jokaisen henkilön täällä tänään ja pelastaisit jokaisen kadonneen. Sinä sanoit: “Jos te pyydätte Isältä mitä tahansa, Minun Nimessäni, niin Minä tulen tekemään sen.” Nyt Herra, auta meitä yhdessä, yhteisesti uskomaan, uskovina lapsina. Puhu Sanasi kautta, Herra. Sinun Sanasi on Totuus. Siunaa sydämiämme.

5       Me kiitämme Sinua näistä kokouksista. Me kiitämme Sinua veli Grantistä, ja kaikista hänen työntekijöistään, ja kaikista seurakunnan ihmisistä. Ja kaikesta mitä Sinä olet tehnyt meille, Herra, me olemme Sinulle kiitolliset siitä. Isä, täällä voi olla monia meistä, jotka emme enää koskaan näe tosiamme uudestaan, ennen kuin tapaamme siellä toisella puolella. Tämä voi olla viimeinen kokous, jossa istumme yhdessä tämän maan päällä. Tulkoon Pyhä Henki ja siunatkoon meitä yhdessä, palvelemaan meitä, mistä meillä on tarve. Jeesuksen Nimessä me rukoilemme. Aamen.

Voitte istuutua.

6       Minulla on täällä pieni muistikirja, johon kirjoitan joitakin Kirjoituksia ja pikkuasioita. Minulla oli tapana muistaa ne, mutta olen juuri ylittänyt kaksikymmentäviisi vuotta, tiedättehän, se on, toisen kerran. Ja en enää muista niin kuin minulla oli tapana muistaa, ja on niin paljon kokouksia ja asioita ja niin paljon tehtävää.

7       Aiheenamme tänä iltapäivänä on: Merkki. Näyttämömme avautuu Egyptissä. Se on suuri kuva tässä nyt, ja haluan teidän näkevän sen ja olevan niin kunnioittavia kuin voitte. Näytöspaikkana on Egypti, ja näytöksen aika on juuri ennen maastamuuton alkua.

8       Ja nyt, se on esikuva tästä päivästä, kun myös me olemme kasvotusten toisen maastamuuton kanssa. Jumalan tuodessa Israelin ulos Egyptistä, luvattuun maahan, oli se esikuva siitä, kuinka Kristus tuo Morsiamen ulos seurakunnasta, luvattuun maahan. Me olemme toisessa maastamuutossa. Nyt, jos tutkitte tuota Kirjoitusta, meillä on aikaa vain kosketella sen kohokohtia, se on totta. Me olemme. Niin kuin Jumala toi kansan ulos kansasta, niin Jumala on tuova Morsiamen ulos seurakunnasta. Morsian tulee olemaan kutsuttu kaikista kirkkokunnista. Jumalan valitut tullaan tuomaan ulos. Ja me olemme tuon maastamuuton partaalla juuri nyt, sillä meillä on jokainen hengellinen todiste osoittamassa, että olemme siinä. Minä tiedän, että se on sanottu monia kertoja, mutta ystäväni, kerran se on sanottu viimeisen kerran. Aika tulee sulautumaan Iankaikkisuuteen silloin. Hän tulee ottamaan Morsiamen ulos seurakunnasta.

9       Tuo merkki oli se asia, joka oli erona Egyptin ja Israelin, näiden kahden kansakunnan välillä. He olivat kaikki inhimillisiä olentoja, kaikki Jumalan luomia, kaikki Jumalan kätten tekoa, mutta kun kuolemanrangaistus luettiin, oli elämän ja kuoleman välillä erona tämä merkki.

10   Ja niin se tulee olemaan Jumalan Pojan tulemuksen tapahtuessa, kun Hän tuo Morsiamen ulos seurakunnasta, erona tulee olemaan tämä Merkki. Kuunnelkaa nyt tarkasti tänä iltapäivänä ja nähkää onko se totta. Tämä Merkki on tekevä eron. On oltava erotus.

11   Jumala tulee tuomitsemaan maailman jonakin päivänä. Jos kysyisin katolisilta, kenet Hän tulee tuomitsemaan ja minkä mukaan Hän tulee tuomitsemaan maailman? He sanoisivat: “Kirkon mukaan.” Minkä kirkon? “Katolisen kirkon.” Minkä katolisen kirkon, niitä on useita? Metodistit sanoisivat: “Metodistien mukaan”, silloin baptistit ovat sen ulkopuolella. Sitten, jos se tuomitaan baptistikirkon mukaan, kaikki muut ovat ulkona. Helluntailaiset sanovat: “Helluntailaisten mukaan”, silloin loput heistä ovat ulkona. Näettekö, se olisi liian hämmentävää, liiaksi mieltä hämmentävää, ajatella jotakin sen kaltaista asiaa.

12   Mutta Jumala on täällä sanonut millä tavalla Hän tulee tuomitsemaan maan, eikä se ole katolisen kirkon mukaan, eikä protestanttisen kirkon mukaan. Vaan Hän tulee tuomitsemaan maailman Jeesuksen Kristuksen mukaan, ja Jeesus on Sana, joten siinä se tulee jälleen takaisin Raamattuun. Näettekö? Hän tulee tuomitsemaan maailman Raamatun mukaan. Ja Raamattu on Jumalan tuomion Kirja, joka on täydellinen ilmestys Jeesuksesta Kristuksesta, ja johon ei voida lisätä mitään, tai ottaa mitään pois Siitä; rangaistus sen tekemisestä on, että nimenne otetaan pois Elämän Kirjasta. Vain pysykää tarkoin tuossa Kirjassa, ja rukoilkaa Jumalaa tekemään meidät osaksi Siitä.

13   Nyt me katsomme tuota merkkiä, mikä on merkki [token]? [Englantilainen sana token joka on tämän sanoman nimenä, tarkoittaa suomeksi merkki, mutta Amerikassa sanaa käytetään ilmaisemaan muun muassa myös matkalippuasisäänpääsylippua ja kaikkea muuta sen kaltaista, ja voitaisiin ajatella sen myös merkitsevän kuittia. – Suomentajan huomautus.] Tämä merkki [token] on merkki maksetusta hinnasta, se on tämä merkki [token]. Aivan kuten rautateillä ja linja-autoissa, me otamme rahamme ja menemme asemalle. Katsokaahan nyt, linja-autoissa heidän ei ole sallittua rahastaa, silloin kun nämä merkit [tokens] ovat käytössä. He eivät voi ottaa vastaan rahaa, siihen tarvitaan tämä merkki [token]; sanokaamme, että niin on myös lentokoneissa ja joissakin muissa tapauksissa. Te menette tiettyyn paikkaan, myyntitiskille, ja ostatte rahallanne niin-ja-niin monta merkkiä [tokens], näitä tiettyjä merkkejä. Ja tämä merkki [token] on merkki [sign], että teidän matkanne on maksettu. Teillä on oikeus nousta laivaan, nousta lentokoneeseen, nousta linja-autoon, tai mitä se onkin, niin kauan kuin teillä on tämä merkki [token] osoittamaan, että ajelunne on maksettu. Muistakaa se nyt. Älkää unohtako sitä.

14   Israelin teurastettu karitsa oli… Se oli Jumalan vaatimus. Jehova vaati teurastetun karitsan, viattoman sijaisen. Niin kuin olen puhunut menneen viikon aikana, että kun Jumala tekee ratkaisun, ei Hän koskaan muuta sitä. Ja Hän valmisti tien. Ensimmäinen asia, jonka Hän teki, kun ihminen oli langennut, Hänen täytyi valmistaa tie hänen tulla takaisin, jos Hän koskaan halusi lunastaa hänet, ja Hän teki ratkaisun, että Hän pelastaisi ihmisen viattoman verellä. Ja Hänen täytyy iäti tehdä samoin, ja Hän on aina tehnyt niin. Hän ei ole koskaan muuttanut sitä. Missään muussa paikassa ei Jumala koskaan kohtaa ketään palvojaa, ainoastaan Veren alla. Se on Hänen ainoa paikkansa.

15   Me yritämme saada Hänet kohtaamaan meitä teologiamme alla, kirkkokuntamme alla, koulutuksellisten ohjelmiemme alla. Jotkut ovat rakentaneet torneja ja jotkut ovat rakentaneet kaupunkeja, Babylonin ja Baabelin tornin, ja kaikkia erilaisia asioita. Mutta se yhä pysyy samana, Jumala kohtaa todellisen palvojan ainoastaan Veren alla. Hän ei koskaan muuta sitä. Me emme voi kaikki olla metodisteja, me emme voi kaikki olla helluntailaisia, me emme voi kaikki olla sitä tai tätä tai jotakin muuta, me olemme kaikki erimielisiä. Mutta, kun kohtaan jonkun miehen, olkoon hän, vaikka katolinen pappi, tai mikä hän onkin, kun hän on tuon Veren alla, me olemme veljiä, eikä ole väliä missä hän on, kunhan hän vain on tuon Veren alla.

16   No niin, Israelin teurastettu karitsa oli Jehovan vaatimus, ja veri oli merkki siitä, että työ oli tehty. Jumala vaati lunastusta varten, Egyptistä, ja menemistä varten luvattuun maahan, Hän vaati teurastetun eläimen. Ja tuon kuolleen eläimen veri täytyi panna ovenpieliin ja oven päälle, ja se oli merkiksi siitä, että se asia, jota Jehova oli vaatinut, oli toteutettu. Ymmärrättekö? No niin, tuo karitsa ei ollut merkki, veri oli merkki. Elämä oli lähtenyt uhrista, ja nyt veri oli merkkinä siitä, että Hänen määräystään oli noudatettu. Veri oli merkiksi, merkkinä siitä, että tämä uskovainen oli tehnyt tarkalleen mitä oli vaadittu. Se oli merkki, koska uskovainen, palvoja, oli silloin samastunut uhrinsa kanssa. Ymmärrättekö?

17   Tässä on talo, ja palvoja, ja mikä oli vaatimus? “Teurasta karitsa. Neljätoista päivää sen jälkeen, kun se oli otettu virheetön urospuolinen, koko Israelin tuli teurastaa se, ja veri otettaisiin ja siveltäisiin isopilla oven pihtipieliin.”

18   Ja asiasta toiseen, tuo isoppi oli aivan tavallinen rikkaruoho. Isoppi merkitsee “teidän uskoanne”. Joku yrittää saada yliluonnollisen uskon, se on syy miksi te ette parannu. Usko on aivan tavallinen asia. Teillä on usko tulla kirkkoon. Teillä on usko kävellä siellä ulkona. Teillä on usko käynnistää autonne. Teillä on usko syödä päivällisenne. Sillä tavalla se on, usko on aivan tavallinen asia. Nyt tämä veri siveltiin isopilla, joka on aivan tavallinen rikkaruoho, ja kasvaa kaikkialla Palestiinassa, osoittaen, että se usko, jolla Verta tulee käyttää, ei ole jokin yliluonnollinen asia, niin että teillä täytyisi olla kaiken kaltaisia tohtorinarvoja tehdäksenne sen. Se on vain aivan tavallinen, jokapäiväinen usko, uskoa Jumalaa. Ymmärrättekö? “Käyttäkää verta”, uskolla, “isopilla”.

19   Nyt, kun tämä palvoja sitten nähtiin tämän veren alla, se osoitti, että hän oli täyttänyt Jehovan vaatimuksen ja hän oli samastettu uhrinsa kanssa. Tämä merkki osoitti, että hän oli samastettu teurastetun karitsan kanssa, jonka Jehova oli vaatinut. Työ oli tehty. Mikä täydellinen esikuva tänä päivänä Kristuksesta ja uskovasta. Kun tämä Merkki on pantu näytteille uskovaiselle, silloin se osoittaa, että se on hyväksytty ja, että työ on tehty.

20   Sitten, veri oli merkki samastumisesta, tuo veri itse. Eläin vuodatti veren, se kuoli, ja veri oli sivelty seinälle. Nyt, eläimen elämä, oli tuossa veressä. Ja elämä on veressä, me tiedämme sen. Raamattu sanoo niin, ja tiede todistaa sen, että elämä on veressä. Sen vuoksi, kun eläin oli tapettu ja elämä oli murrettu pois eläimestä, täytyi kemiallisen veren olla merkkinä. Koska se elämä, joka oli tuossa veressä, ei voinut tulla takaisin uskovaisen ylle, koska se oli eläimen elämä.

21   Ja eläimen elämä ja inhimillinen elämä ovat absoluuttisesti erilaiset. Niissä ei ole mitään yhteistä. Jos eläimen verta pannaan teihin, te tulette kuolemaan. Niinpä te näette, että eläimen veressä on erilainen elämä kuin inhimillisessä veressä, koska ihmisellä on sielu. Eläimellä ei ole mitään sielua.

22   Ja nyt, sen vuoksi, veren itsensä, ymmärtäkää nyt, tuon punaisen kemiallisen veren, veren kemikaalien, täytyi olla sivelty ovelle merkiksi siitä, että karitsa oli kuollut, koska tuon karitsan elämä ei voinut tulla takaisin inhimillisen palvojan ylle. Mutta tänä päivänä… Se oli ainoastaan esikuva.

23   Tänä päivänä se ei ole Herran Jeesuksen, meidän Karitsamme, kemiallinen Veri, vaan se on se Elämä, joka oli tuossa Veressä, joka on Pyhä Henki. Se tulee takaisin ja on merkki siitä, että meidät on hyväksytty, ja että olemme tehneet tarkalleen, mitä Jumala käski meidän tehdä. Ja sitten, omistamalla tämän Merkin, me olemme samastetut meidän Uhrimme kanssa. Täydellisesti. En näe kuinka mikään voisi olla yhtään sen selvempää. Näettekö?

24   Ainoa tapa miten kukaan voi sanoa, että tuo talo oli veren alla, oli, että veren kemia oli oven päällä. Kuoleman Enkelin kulkiessa sieltä lävitse täytyi nähdä tuo veri. Nyt jälleen, se oli esikuva Pyhästä Hengestä.

25   Katsokaahan, Jeesuksen kirjaimellinen Veri ei voinut tulla itse kunkin meidän yllemme, koska Hänellä oli vain niin-ja-niin paljon Verta ruumiissansa. Ja se tippui pois Hänen ruumiistaan, maahan, kaksituhatta vuotta sitten; mutta sen ei tullut olla Merkiksi. Elämä, tuo Elämä, joka oli tuossa Veressä, sen tuli olla Merkki nyt. Todistan sen teille hetken kuluttua Raamatulla. Se on tuo Merkki, jonka tulee tulla itse kunkin meidän yllemme, osoittamaan, että olemme samastetut uhrimme kanssa, ja että olemme täyttäneet Jehovan vaatimuksen.

26   Pietari sanoi Helluntaipäivänä: “Tehkää parannus, jokainen teistä, ja tulkaa kastetuiksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä tämä lupaus on teille, ja teidän lapsillenne, ja niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.” Näettekö, osoittaen, ettei se ollut vain heille, vaan “niin monelle kuin Herra tulee kutsumaan.”

27   On monia, jotka ajattelevat olevansa kutsutut. Mutta kaikki, jotka “Herra” kutsuu! “Ne, jotka Hän on ennalta tuntenut, Hän on kutsunut; kaikki, jotka Hän on kutsunut, Hän on vanhurskauttanut; kaikki, jotka Hän on vanhurskauttanut, Hän on kirkastanut”, tuo asia on jo selvitetty.

28   Ja sitten, kun te otatte jonkun henkilön, joka ei usko, että Pyhä Henki on tätä päivää varten, niin näettekö mitä he tekevät? He kieltävät Merkin, joka juuri on symboli teidän olemisestanne kosketuksessa Uhrinne kanssa. Näettekö, ymmärrättekö mitä tarkoitan? Se on hyvin yksinkertaista, jos te vain katsotte sitä sillä tavalla kuin Jumalalla on se kirjoitettuna. Veri oli esikuva Pyhästä Hengestä, ja se on Elämä.

29   No niin, eläimen elämä ei olisi voinut tulla takaisin inhimilliseen olentoon, koska ne eivät olisi sopineet toisiinsa, sillä eläimen elämällä ei ole sielua itsessään. Inhimillisellä elämällä on sielu. Eläin ei tiedä olevansa alasti. Eläin ei erota oikeaa väärästä. Sillä on henki, mutta ei sielua. Muistakaa nyt, sielu tietenkin on hengen luonne.

30   Tarkatkaa nyt, mutta sitten, kun meidän Uhrimme, Jeesuksen Kristuksen Elämä, kun Hänen Verensä oli vuodatettu. Hän oli Jumala pullotettuna yhdessä Miehessä. Nyt Hän tuli alas olemasta Jehova, samastaakseen itsensä inhimillisenä olentona, ottaakseen itse ylleen ihmisen muodon, samastaakseen meidät kanssaan. Hän oli Jumalan Karitsa. Ja Hänen sisäpuolellaan, missä tuo Veri…

31   Tiedän joidenkin sanovan, että “Hän oli juutalaista verta”. Te kuulette juutalaisten sanovan niin. Hän ei ollut juutalaista verta, eikä Hän ollut pakanaverta. Hän oli Jumalan Verta. Hän ei ollut juutalainen eikä pakana. Hän oli Jumala. “Neitsyt tulee raskaaksi.”

32   No niin, tiedän monien teistä ihmisistä ja teistä protestanteista ajattelevan, että tuo munasolu olisi ollut Marian. Ja tuo hemoglobiini, joka tulee, elämä tulee verisolusta. Sillä kana voi munia munan olematta kukon kanssa, eikä se hautoudu, koska sitä ei ole hedelmöitetty. Elämä tulee verestä, joka tulee urospuolisesta. Mutta tässä tapauksessa ei siellä ollut mitään miespuolista, joten, “tuon elämän veressä”, sen täytyi tulla yksin Jumalalta. Ja Hän loi Verisolun Marian kohtuun. Jumala itse, Luoja itse, loi Verisolun. Kuulkaahan nyt. He sanovat: “Mutta, se oli tuo ruumis. Marialla oli tuo muna.” Ei koskaan! Hänellä ei ollut mitään munaa. Jos se oli muna, niin te ette saa spermaa tulemaan ilman aistimusta. Ja, jos Marialla oli jonkinlainen tunneaistimus, niin mitä te silloin saatatte Jumalan tekemään?

33   Hän loi sekä munan, että Veren. Se on tarkalleen, mitä Hän oli. “Me käsin koskettelimme Jumalaa”, sanoo Raamattu. 1. Timoteus 3:16: “Ilman vastaväitettä suuri on jumalisuuden salaisuus: Jumala oli julkituotu lihassa. Me omin käsin koskettelimme Häntä.” Tuo ruumis oli Jumala. Varmasti, Hän oli. Hän oli Jumala kokonaisuudessaan, inhimillisen olennon muodossa.

34   Nyt me panemme merkille tässä, että kun tuo Verisolu oli murrettu, se vapautti Jumalan. “Jumala oli Kristuksessa, sovittaen maailman itsensä kanssa.” Siinä missä kukaan toinen ei voinut tehdä sitä, kun mitään muuta ei voitu tehdä; siinä tarvittiin tuo pyhä Veri, Hän itse. Jumalan täytyi tulla alas ja tulla mieheksi, kärsiäkseen oman lakinsa rangaistuksen. Jos Jeesus oli vain joku profeetta, joku mies erikseen Jumalasta, silloin Jumala on epäoikeudenmukainen.

35   Jos minä voisin sanoa: “Antaa veli Grantin kuolla jonkun synnin vuoksi, jonka tähden Billyn tulisi kuolla, tai kärsiä jokin muu rangaistus”, olisi se epäoikeudenmukaista. Jos minä antaisin oman poikani kuolla julistamani rangaistuksen puolesta, ei se vielä olisi oikeudenmukaista. On vain yksi oikeudenmukainen teko, jonka voisin tehdä, jos haluaisin pelastaa hänet, se on ottaa hänen paikkansa.

36   Ja Jumalan täytyi tulla lihaksi, voidakseen ottaa syntisen paikan; Jumala ilmaistiin lihassa, ei mitään vähempää kuin Jumala itse. No niin, Hän oli täällä, julkituotuna lihassa, ottaakseen pois maailman synnit. Hän samasti itsensä meissä, niin että me voisimme olla samastetut Hänessä. Näettekö sen tarkoituksen?

37   Nyt me näemme, että meidän samastumisemme Uhrimme kanssa on, että Uhrin Elämä on meissä, joka on Pyhä Henki. Kun tuo Verisolu murrettiin, se vapautti Jumalan, ja Hän pyhitti kansan omalla Verellänsä ja pani Jumalan takaisin ihmiseen. Jumala teissä, Iankaikkinen Elämä.

38   Ja jokainen kreikankielen oppinut tietää, että tuo sana, Iankaikkinen Elämä, tulee sanasta Z-o-e, Zoe, joka merkitsee “Jumalan oma Elämä”. Oikein. On vain yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja ainoa tapa miten teillä koskaan voi olla Elämä, on, että Jumalan oma Elämä on teissä. Ymmärrättekö? Silloin teillä on Iankaikkinen Elämä, koska Hän on ainoa Iankaikkinen, mitä on olemassa. Ja me olemme Hänen ajatustensa ominaisuuksia, jotka Hänellä olivat ennen maailman perustamista. Ja kaikki tämä on vain Hänen ajatteluaan ja me olemme Hänen ajatustensa näytös siitä mitä se oli.

39   Ja Hänen täytyi tulla alas voidakseen ottaa pois synnin. Kukaan muu ei voinut tehdä sitä. Siellä ei ollut yhtäkään arvollista tekemään sitä. Kukaan ei voinut tehdä sitä kuin Hän, ja Hän teki sen. Ja, kun tuo Elämä oli vapautettu tuosta ruumiista, Miehestä, joka oli Jumalan Poika; Hänen luova voimansa valmisti rakennuksen, aivan niin kuin mikä tahansa rakennusurakoitsija rakentaa rakennuksen, Hän rakensi tuon rakennuksen ja muutti itse siihen asumaan. Jumala teki sen.

40   Ja sitten, kun tuo elämä oli otettu, tuo Veri, Sen kemia, oli vuodatettu maan päälle, aivan niin kuin vanhurskaan Abelin veri vuosi maan päälle, mutta tuosta Verestä tuli Jumalan Pyhä Henki, ja se lähetettiin ihmisille Helluntaipäivänä, niin että he olisivat samastetut sen Uhrin kanssa, joka oli kuollut heidän puolestaan. Ei ole mitään muuta tapaa maailmassa, kuinka me voimme saada sen. Se on positiivinen Merkki [Token]!

41   Kuulkaahan, jos te olisitte syypää kuolemaan ja tietäisitte joutuvanne sähkötuoliin. Ja muistakaa, hylätä…

42   Dallas, kuunnelkaa! Hylätä Jeesuksen Kristuksen Veri, Hänen Verensä Merkki, jos te näette Sen ja hylkäätte Sen, tulette te seisomaan Tuomiolla Hänen Verensä käsissänne. Syntinen, seurakunnan jäsen, muista se.

43   Mitä, jos Lee Oswald olisi kyennyt, noina muutamana päivänä, hikoillessaan ennen Korkeimman Oikeuden eteen menemistä; tietäen tappaneensa presidentin, ettei olisi jäljellä yhtään hitustakaan laupeutta, miltä tuosta miehestä onkaan täytynyt tuntua! Sen on täytynyt olla kauhistuttava asia. Hänen ei koskaan täytynyt tehdä sitä, koska tuo toinen mies ampui hänet. Mutta ajatelkaa istumista siellä vihaisen Korkeimman Oikeuden edessä Yhdysvaltain presidentin veri käsissänne! Se tulee olemaan lievä asia, teille ihmisille, jotka kuljette Jeesuksen Kristuksen Veren ohitse, kun tulette seisomaan Jumalan oikeudessa. Hikoilkaa se selväksi, kun tiedätte sen. Oswald ei voinut tehdä muuta kuin odottaa erottamista tästä elämästä, mutta Jumala erottaa teidät Iankaikkisesti Läsnäolostansa. Se tulee olemaan kauhistuttava asia. Pankaa merkille.

44   Jos teidän täytyy tulla oikeuden eteen syyllisenä, te etsisitte parasta lakimiestä, jonka voisitte löytää. Kuka tahansa tekisi niin.

45   Ja jokainen ihminen, joka on syntynyt maailmassa, en välitä kuinka hyvästä kodista hän tulee, hän on syyllinen Jeesuksen Kristuksen Vereen, siihen asti kunnes on vastaanottanut armahduksen siitä. Ja ainoa tapa miten tiedätte saaneenne armahduksen, on se, kun tämä Merkki laittaa itsensä teidän yllenne, ja teillä on tämä Merkki [Token].

46   Huomatkaa, te olette syyllinen, ja te etsisitte parasta lakimiestä, jonka voisitte löytää ajamaan asiaanne. Ja, jos niinä olen menossa Jumalan Tuomiolle, niin minä en halua mitään pappia, minä en halua mitään ihmistä; minä haluan parhaan lakimiehen, jonka voin löytää ajamaan asiaani.

47   Salli minun sanoa tämä, sinulle, kristitty ystäväni. Meidän asianajajamme on myös meidän tuomarimme, ja meidän tuomarimme tuli meidän asianajajaksemme. Juttu on selvä, kun me vastaanotamme Hänen armahduksensa. Tuomari itse tuli alas ja tuli asianajajaksi, ja asianajaja ja tuomari on sama Persoona. Jumala tuli ihmiseksi, voidakseen vanhurskauttaa ihmisen omalla kuolemallaan, jonka Hän oli asettanut hänen ylleen. Halleluja! Se merkitsee, ylistys meidän Jumalallemme! Hän ansaitsee kaiken ylistyksen. Meidän tuomarimme ja asianajajamme on sama Henkilö.

48   Pyhä Henki on tuo Merkki siitä, että olemme armahdetut. Asia on loppuun käsitelty. Jokainen mies tai nainen, joka todella on vastaanottanut Pyhän Hengen kasteen, hänet on koeteltu, hän on samastettu asianajajansa kanssa, tuomarinsa kanssa, uhrinsa kanssa, ja hän pitää hallussaan tätä Merkkiä [Token], että hänen matkansa Kirkkauteen on maksettu. Aamen. Se on kaikki ohitse. Hän omistaa tuon Merkin. Se on hänen, tämä Pyhän Hengen kaste, joka on Jeesuksen ylösnousemuksen todiste. Aamen. Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se on teidän tuntomerkkinne, te omistatte tämän Merkin.

49   Nyt, jos teillä ei ole tuota Merkkiä, te ette ole tuleva sisälle. Teillä täytyy olla tuo Merkki. Se on tuo vaadittu hinta: “Kun Minä näen veren, veri on merkki. Kun Minä näen veren, tulen kulkemaan ohitsenne.” Teillä täytyy olla tämä Merkki. Jos teillä ei ole Sitä, silloin ette tule menemään. Teillä täytyy olla tämä Merkki [Token].

50   Jos tätä merkkiä siellä Egyptissä ei ollut näkyvissä, ei liitto edes ollut voimassa. Te sanotte: “Mutta, veli Branham, hetkinen vain.” Se on tarkalleen oikein.

51   Tämä merkki oli liiton yläpuolella. Sillä Israelilla oli liitto olla ympärileikattu, ja jokainen juutalainen voi mennä ja osoittaa sen kenelle tahansa: “Minä voin todistaa sinulle olevani ympärileikattu, minä olen juutalainen, minut on ympärileikattu Jehovan käskyn mukaisesti”, mutta kuitenkaan se ei pelastanut häntä, ellei siellä myös ollut tuota merkkiä. Hänen täytyi panna näytteille tuo merkki. Käsitättekö te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Tuon merkin täytyy olla siellä joka tapauksessa. Ja, jos olette liitossa… Jos joku juutalainen olisi sanonut: “Minä en tule panemaan mitään verta ovelleni, minä voin todistaa, että olen liiton juutalainen”, olisi kuoleman Enkeli ottanut hänet. Ei väliä kuinka uskollinen hän oli, kuinka paljon seurakunnan jäsen hän oli, kuinka paljon kymmenyksiä hän maksoi, kuinka paljon hän sanoi uskovansa Jehovaan; Jehova vaati tuon merkin.

52   Ja Hän vaatii sen myös tänä päivänä. Se täytyy olla. Sen on oltava: “Sillä ei ole mitään toista tietä Taivaan alla, ei ole mitään toista nimeä annettu millään tavalla”, ei väliä kuinka hyvä, kuinka uskollinen… Tämän Merkin täytyy olla siellä, ja olla näytteille pantuna.

53   “Tuo veri”, te sanotte, “minä tapoin karitsan ja panin sen veren astiaan. Ja olen asettanut sen tänne oven taakse.” Se ei ollut mitä Hän sanoi. Sen täytyy olla pihtipielissä ja oven päällä. Sen on oltava näkyvissä.

54   Ja teidän elämänne täytyy tuoda esiin tämä Merkki teissä. Oi, te helluntailaiset, mikä teillä on vikana? Leikatut hiukset, maalatut kasvot, miehet, likaisine vitseineen ja asioineen, kuinka se tuo näkyviin minun Herrani Jeesuksen Kristuksen Veren, joka on Pyhän Hengen Merkki? Te, joilla on jumalisuuden muoto ja kutsutte “noituudeksi” ja kaikeksi muuksi, Jumalan tekoja, “noituudeksi.” Kuinka te näytätte merkin?

55   He sanovat: “Minä olen helluntai…” Minä en välitä mitä olette. “Minä olen baptisti. Minä olen presby…” Minä en välitä mitä te olette. Tuon Merkin täytyy olla siellä. Jumala vaatii Sen, eikä mikään muu kelpaa kuin Se.

56   Te sanotte: “Mutta, minulla on tohtorin arvo.” Minä en välitä kuinka monia arvoja sinulla on. Jumala vaatii tämän Merkin, ja vain Sen. Se on merkki siitä, että matkanne on maksettu. Hän ei tule vastaanottamaan teidän suosituksianne tai jotakin muuta. Hän vaatii tämän Merkin.

57   Bussinkuljettaja sanoo: “Hei, hetkinen, se ei ole tämän matkan lippu [token].”

58   Lentokentällä käsketään nousta koneeseen. Matkalippu on merkki [token]. Menkää sinne ja sanokaa lentäjälle: “Haluan päästä koneeseesi, kuinka paljon se maksaa?”

“Mene ja hanki itsellesi matkalippu [token].”

“Oh, mutta minä haluan maksaa sinulle.”

59   “Minä en voi ottaa maksua. Sinä et tule pääsemään koneeseeni ennen kuin menet ja maksat hinnan ja saat tämän merkin [token]. Minä haluan nähdä merkin [token].”

 Te sanotte: “Mutta minä kävin koulua. Olen tehnyt näin. Minä tein…”

60   En välitä mitä olette tehneet, teillä täytyy olla tämä Merkki tai ette tule mukaan. Aamen ja aamen. Ettekö voi nähdä sitä? Jumala vaatii tämän Merkin [Token]. “Kun Minä näen veren, ja ainoastaan, kun näen tämän merkin, tulen kulkemaan ohitsenne.”

61   Jos sitä ei oltu pantu näytteille, ei edes liitto ollut voimassa. Joku juutalainen voi absoluuttisesti sanoa ja todistaa olevansa ympärileikattu juutalainen, hän voi viedä jonkun veljen ulos ja sanoa: “Katsohan tätä, minut on ympärileikattu.” Se ei merkinnyt mitään.

62   Te sanotte: “Minä olen metodisti. Minä olen baptisti. Minä olen helluntailainen. Minä olen sitä. Minä olen tätä.” Se ei merkitse yhtään mitään.

63   Teillä täytyy olla tämä Merkki. Ja, kun tämä Merkki tulee, se todistaa Kristuksesta. Hän sanoi, että se tekisi sen. Ja Kristus on Sana. Ja kuinka voitte kieltää, ettei jokin osa Raamatusta ole totta, ja yhä sanoa, että teillä on Merkki, kun tämä Merkki on Jeesuksen Kristuksen todistus. Näettekö, siinä on se mitä minä ihmettelen.

64   “Oh”, te sanotte, “minä en usko sitä, minä uskon, että ihmeiden päivät…” Ole varovainen, siellä ei ole silloin Merkkiä. Merkki vahvistaa jokaisen Sanan “aamenella”.

 Kaiken Sanasta, koska se on Jumala Itse. Ymmärrättekö? Hyvä on.

65   Mutta, jos merkkiä ei ollut siellä, ei liitto ollut voimassa. Se oli kumottu. Samoin on nytkin! Ei ole väliä kuinka paljon te sanotte: “Minä uskon jokaisen Sanan Raamatussa, veli Branham, osaan ulkomuistista lukea sinulle puoli Raamattua, koko Raamatun. Minä uskon kaiken Siitä”, se on hyvä. Myös Saatana uskoo. Uhuh. Siihen tarvitaan tämä Merkki!

66   “Mutta veli Branham, minulla on seinä täynnä oppiarvoja. Minä olen filosofian kandidaatti ja minulla on tohtorin arvo ja LLD. latinasta. Ja, oh, minä olen kirjoittanut kirjoja. Olen tehnyt tämän. Olen tehnyt kaikkea. Olen tehnyt kaikki nämä asiat.” Siitä en välitä. Se on kaikki hyvä, mutta yhä sinulla täytyy olla tämä Merkki. Tämä Merkki yhä vaaditaan!

67   Sinä sanot: “Minä olen Raamatun oppilas. Minä olen hyvä henkilö. Minä olen tätä, olen tuota.” Se voi olla hienoa ja se on kaikki hyvää, mutta yhä Merkki on oltava!

68   No niin, kuolema oli silloin valmis iskemään Egyptiä millä hetkellä tahansa, ja niin on kuolema valmiina iskemään tätä kansakuntaa nyt millä hetkellä tahansa.

69   Anna Jeanne, minusta tuntuu jotenkin samanlaiselta kuin isäsi, todetessaan kerran. Olen aina pitänyt siitä. Hän sanoi: “Tiedätkö, tämä kansakunta, samojen syntien kanssa, jos Jumala antaa Amerikan selviytyä siitä, mitä se on tekemässä, on Hän moraalisesti velvollinen nostamaan ylös Sodoman ja Gomorran ja pyytämään niiltä anteeksi, että poltti ne.” Ja niin se on.

70   Muistakaa, Israel maksoi jokaisesta tekemästään synnistä, ja niin tulemme mekin maksamaan. Kuinka irtonaisiksi me olemmekaan tulossa. Kiristäkää sota-asunne! Tulkaa takaisin Jumalan tykö, seurakunta! En sano näitä asioita ollakseni erilainen, sanon ne teille varoituksena. Uskokaa!

71   Kuolema oli valmiina iskemään. Jumala oli osoittanut heille armonsa ja laupeutensa, voimatekojen, merkkien ja ihmeiden kautta (niin kuin Hän on tänä päivänä ennen Seurakunnan ulosottamista), ja yhä he eivät halunneet tehdä parannusta ja uskoa sanomaa.

72   Näettekö, siellä oli sanoma juuri ennen seurakunnan ulosottamista. Niin on aina oltava. Samoin nytkin. Jokainen hengellinen tapahtuma on merkki Jumalalta. Uskotteko sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kuten tämä Sanoma, ensin on merkki ja sitten Sanoma seuraa tuota merkkiä. Jumala sanoi Moosekselle: “Jos he eivät halua uskoa ensimmäisen merkin ääntä, niin ehkä he tulevat uskomaan toisen merkin ääntä.”

73   Nyt, kun te näette merkkien tapahtuvan, eikä sen jäljessä seuraa mitään sanomaa, vaan tuo sama vanha teologinen koulukunta jatkuu edelleen, niin se ei ollut Jumalalta. Mutta missä merkki näytetään, Sanoma seuraa sitä. Kuulkaahan nyt. Jeesus tuli näyttämölle…

74   Ottaako se korviinne? Tai kuka hoitelee tätä mikrofoonia täällä, kuulostaa niin kuin se tulisi takaisin. Ehkä se on vähän äänekäs. Haluan teidän ymmärtävän sen.

75   Kun Jeesus tuli näyttämölle, eikä Hän koskaan sanonut ihmisille kovinkaan paljon, halusi jokainen Hänet seurakuntaansa. “Oi, tämä nuori Profeetta, me olemme niin iloiset saadessamme Hänet tänne.” Hän paransi sairaita. “Oi, kunnia Jumalalle. Jumala on nostanut esiin suuren Miehen keskuudessanne.” Se oli hienoa. Niinpä yhtenä päivänä se tuli siihen pisteeseen missä… Se oli Hänen merkkinsä.

76   Jesaja 35 sanoi, että se tulisi olemaan merkki. “Rampa hyppisi kuin peura”, ja niin edelleen, “sokeat tulisivat näkemään.” Se oli merkki.

77   Hän toi esiin Messiaan merkkinsä ja niin edelleen. Ja monet heistä sanoivat: “Kyllä, sen voin hyväksyä.” Mutta, jos se oli merkki, täytyi siellä olla tuon merkin äänen. Mikä oli tuo ääni sen jäljessä? Kun Hän alkoi opettaa oppiaan ja kutsua heitä joukoksi käärmeitä ruohikossa. Siitä lähtien Hän ei enää ollut suosittu, näettehän, kun ääni seurasi tuota merkkiä. Merkki kulki ensin.

78   Mooses meni Egyptiin merkin kanssa. Hän heitti sauvansa maahan, muuttaen sen käärmeeksi. Se oli merkki. Mutta jonkin ajan kuluttua merkkiä seurasi ääni. Silloin se oli eri juttu. Katsokaahan, sitä he eivät halua. Äänen täytyy seurata merkkiä. Eikä se voinut tulla minään muuna aikana, kuin juuri tuona aikana, koska oli aika Kirjoitusten täyttymiselle. Katsokaa mitä Hän sanoi hänelle palavassa pensaassa: “Olen nähnyt ja kuullut kansani vaikeroinnin, ja nähnyt kuinka egyptiläiset työnteettäjät vaivaavat heitä, ja muistan lupaukseni, jonka annoin Abrahamille.” Neljäsataa vuotta oli kulunut, niin kuin Hän oli kertonut Abrahamille, että he olisivat siellä. Näettekö, minään muuna aikana se ei olisi voinut olla. Mooseksen täytyi tulla juuri tuohon aikaan.

79   Jumalan suuri kello tikittää täydellisesti. Se ei tule olemaan minuuttiakaan edellä tai minuuttiakaan jäljessä. Se on oleva tarkalleen ajassa. Ja te näette, että kaikki tapahtui juuri oikeaan aikaan, se ei olisi voinut tulla minään muuna aikana.

80   Eivät myöskään nämä asiat voineet tulla muina aikoina. Tämä ei olisi voinut tulla Lutherin päivissä. Se ei olisi voinut tulla Wesleyn päivissä. Se ei voinut tulla baptistien tai metodistien päivissä. Sen täytyy tulla nyt. Israelin täytyy olla kansakunta. Täytyy olla kolmas sanoma, kolmas  seurakunta ajanjakso. Täytyi olla Laodikean aika. Se ei voinut muodostua ennen kuin helluntailaiset tulivat ja tekivät osansa ja menivät pois ja organisoituivat ja tekivät mitä tekivät. Sitten sen täytyy tulla, sitten tulee Herra, kun he panivat Hänet ulos seurakunnasta. Hän on Sana.

81   He pelkäävät antaa haastetta tuolle Sanalle missään. He pysyvät kovasti vaiti Siitä, mutta kuitenkin he nostavat siitä melua.

82   Äskettäin täällä Chicagossa, kun Herra antoi minulle näyn, minulla oli siellä kolmesataa saarnaajaa vastassani. Minä sanoin: “Minä tiedän nyt mitä te… Käärmeen siemenestä ja niin edelleen”, minä sanoin, “ottakoon yksi teistä Raamattunsa ja tulkoon seisomaan tänne rinnalleni ja todistakoon sen vääräksi.” Se oli hiljaisin joukko mitä koskaan olette kuulleet. Minä sanoin: “Pysykää sitten poissa niskastani.” Näettekö, se on heidän ajatuslinjansa ulkopuolella.

83   Kuitenkin he sanovat: “Veli Branham on profeetta, kun hän on voideltu, mutta kun voitelu on jättänyt hänet, niin oh, enpä tiedä.” Mikä… Jos tuo ei ole merkki… sekavasta teologiasta! Itse tuo…

84   Tuo sana profeetta merkitsee “Sanan jumalallinen tulkitsija”. Herran Sana tuli profeetoille. Se on kuinka Jeesus tunnistettiin. Ja he sanoivat ylösnousemuksen jälkeen: “Me tiedämme, että Hän oli Jumalan profeetta, näettekö, kukaan mies ei voisi tehdä niitä asioita, ellei Jumala ole hänen kanssaan”, sitten he eivät halunneet vastaanottaa Hänen sanomaansa. He eivät halunneet vastaanottaa Johannesta, ja hän oli profeetta. He eivät halunneet vastaanottaa Eliaa, eikä ketään muuta heistä, vaikka heillä olikin tuo Jumalallinen ilmestys.

85   Tuo sana, englantilainen sana, profeetta, merkitsee “saarnaaja”, englantilaiset sanat voivat merkitä mitä tahansa. Mutta, kun te puhutte profeetasta vanhassa Raamatussa, se merkitsee “näkijä”. Ja hänen suosituksensa oli se, että mitä hän sanoi, se tapahtui ja se oli merkki siitä, että hän oli profeetta; se oli myös merkki siitä, että hänellä oli jumalallinen ilmestys kirjoitetusta Sanasta. Ja sitten se, että Jumala vahvisti sen hänen jäljessään, todisti sen.

86   Kuinka on? No niin, sen vain täytyy olla tällä tavalla, siinä kaikki. Ei ole mitään tapaa kiertää sitä. Jumala sanoi, että se tulisi olemaan sillä tavalla, ja siinä se on teille. Mutta siinä se on tänä päivänä, näettehän, tuon Merkin täytyy olla siellä, joka tunnistaa tuon Sanan ja tekee sen tarkalleen todeksi. Sitten kuinka Hän lupasi… kuinka Hän valmisti kaikki luvatun-maan kansansa, kun Hän aikoi toteuttaa tämän maastamuuton, joka oli esikuva.

87   Nyt yritän saada Sanoman loppuun seuraavien viidentoista tai kahdenkymmenen minuutin kuluessa. Huomatkaa nyt tarkoin, haluan teidän käsittävän tämän, koska minä en ehkä koskaan enää näe teitä uudestaan, näettehän.

 Huomatkaa, tarkatkaa nyt kuinka Hän valmisti kansansa.

88   Kuinka monet tietävät, ettei Hän koskaan muuta tapojaan? Hän ei koskaan tee sitä. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän on… Katsokaa läpi Raamatun ja nähkää onko Hän koskaan muuttanut sitä. Ei koskaan.

89   Kuinka Hän valmisti tuon kansan? Ensimmäiseksi, Hän lähetti profeetan merkin kanssa, joka oli Mooses. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja tuolla merkillä oli sanoma, sanoma “valmistautua”, he lähtisivät ulos tuohon maahan, joka oli luvattu. Sitten Hänellä oli tämän profeetan henkilöllisyyden todistaminen, se oli Valo hänen yllään. Tulipatsas seurasi tätä profeettaa, me tiedämme sen, kulkien erämaan halki Mooseksen kanssa. Me käsitämme sen. Ja sitten Hän antoi heille merkin [token] vakuudeksi, ettei heidän tarvitsisi olla peloissaan, järkyttyneitä ja hermostuneita; josta Hän sanoi: “Kun minä näen tämän merkin, tulen kulkemaan ohitsenne.”

90   Tarkatkaa kuinka Hän teki nyt. Hän valmisti ensin merkin, sanansaattajan, tunnistettu sanoma, sanansaattajan tunnistaminen, ja merkki vakuudeksi, että matka oli maksettu. He olivat matkalla luvattuun maahan.

91   Tuon saman asian Hän on tehnyt tänä päivänä! Mitä Hän teki? Hän lähetti meille Pyhän Hengen. Pyhä Henki on Sanansaattaja, ja tuo Hänen itsensä kirjoitustenmukainen samastaminen tekee Hänet tunnetuksi keskuudessamme samana eilen, tänään ja iäti. Ja tämä Merkki on vakuus. Mitä me pelkäisimme? Matkamme on jo maksettu ja me olemme samastetut Uhrimme kanssa. Hän ei voi evätä teitä. Hän lupasi sen. Me olemme samastetut.

92   Israelin tuleminen ulos Egyptistä, on kuten sanoin, niin kuin Morsiamen tuleminen ulos seurakunnasta. Kun Mooses alkoi palvelustehtävänsä, koko Israel kokoontui yhteen Goshenissa, rukoilemaan ja palvomaan, tarkalleen, he tulivat sinne kaikista osista Egyptiä. Sillä tavalla Morsian tulee tekemään, se on tuleva ulos kaikista Ykseyksistä, Kakseuksista, Kolminaisuuksista ja kaikista muun kaltaisista. Se on tuleva ulos. Sen on tultava. Nyt me luemme täällä Hebrealaiskirjeessä… Ensimmäinen asia, mitä meidän nyt tulee ajatella, on tulla ulos kaikista osista: “Tulkaa ulos epäuskon keskuudesta.” Pyhä Henki lupasi antaa tuon kutsun viimeisissä päivissä: “Tulkaa ulos uskomattomien joukosta.” Huomatkaa.

93   Me näemme Hebrelaiskirje 10:26, minulla on se kirjoitettuna täällä, siinä sanotaan: “Jos me teemme syntiä tahallamme sen jälkeen, kun olemme saaneet tiedon Totuudesta, ei ole enää uhria synnin puolesta”, jos te tahallanne olette uskomatta.

94   Nyt, jos panette merkille mitä sanon tässä, kun kuvailen tätä, jos annatte minulle muutaman hetken aikaa tehdä sen. Voin tuntea Hengessä, ettei sitä käsitetty oikein. Näettekö? Huomatkaa.

95   Tässä ovat heprealaiset, he ovat matkallaan ulos. Jumala valitsi kaksitoista miestä, tai Mooses teki, Jumalan kädellä, menemään ja vakoilemaan tuota maata; ja tulemaan takaisin ja tuomaan mukanaan merkin [token] tuosta maasta. Ja, kun he tulivat takaisin, kymmenen heistä pelkäsi kuollakseen. “Mitä”, he sanoivat, “nuo amalekilaiset siellä, mehän näytämme heidän rinnallaan kuin heinäsirkoilta.” Joosua ja Kaaleb tulivat takaisin, tuoden todisteen: “Me voimme tehdä sen!”

96   Katsokaahan, sellaisia ovat rajalinja-uskovaiset. He tulevat näiden eri elementtien lävitse, ja seurakunnan kautta, ja liittyvät seurakuntaan, ja on erilaisia kastamismuotoja. Mutta, kun tulee mennä ylitse saamaan tämä Merkki, todiste tuosta maasta siellä, tuo Elämä… Jeesus Kristus ei ole kuollut. Se on toinen ulottuvuus. Hän asuu meissä. Hän on kanssamme, Hän on nyt meissä. Kun siitä tulee kysymys, “ah”, sitä he eivät voi uskoa. Se oli heille liian paljon, näettehän. Ja he tulivat takaisin ja joka ainoa heistä kuoli erämaassa, yksikään heistä ei mennyt ylitse. Ja näettekö, jos me emme usko, me metodistit, baptistit, presbyteerit!

97   Toivon vanhan opettajani istuvan täällä tänä päivänä. Tohtori Roy E. Davis, monet teistä täällä Fort Worthissa tuntevat hänet ja hän ehkä on istumassa täällä. Muistan kuinka keskustelimme näistä asioista monia, monia vuosia sitten. Hän kastoi minut uskoon, Lähetysbaptisti seurakunnassa.

98   Ja katsoessamme Tänne nyt, jos me… Jos me tulemme tuon Maan rajalle ja sanomme: “Kunnia Jumalalle, minä puhuin kielillä. Halleluja!” Sitä se ei ole. Jos te voitte olla uskomatta jotakin tuosta Sanasta, on jokin vialla kokemuksenne kanssa. Näettehän?

99   Te tulette suoraan tuon Maan rajalle ja näette, että se on siellä. Te näette, että Jeesus on ylösnoussut. Hän on keskuudessamme. Te kuulette Sanan, joka seuraa sanomaa, ja yhä te ette usko Sitä, tiedättekö te mitä tapahtuu? Silloin he kaikki kuolivat siellä erämaassa. “Jos me teemme syntiä tahallamme sen jälkeen, kun olemme saaneet tiedon Totuudesta, ei ole enää jäljellä uhria synnin puolesta.” Se on mitä Hebrelaiskirje kertoo meille.

100   Ja tarkatkaa nyt, kun me näemme tuon suuren lopunajan merkin maassa, jonka Hän lupasi, kuinka paljon enemmän se varoittaakaan meitä siitä, että aika on käsillä. Lakatkaa epäuskosta. Tulkaa yhteen. Meidän pitäisi rakastaa toisiamme ja uskoa, ja erottaa itsemme maailmasta.

101   Huomatkaa, heidän ei tullut vain tulla yhteen ja puhua sanomasta. Heidän tuli mennä sisälle siihen, mennä veren alle. Ei tulla yhteen ja sanoa: “Tiedättekö, Mooses käski meitä, tämä sanansaattaja, hän sanoi meille, että meillä pitäisi olla verta. Mitä te siitä ajattelette, pojat?” Sitä se ei ollut. Heidän tuli tappaa karitsa ja sivellä sen veri sinne ovelle!

102   Me voimme tulla ja istua ja olla samaa mieltä Sanan kanssa ja kaikkea muuta, mutta jos meillä ei ole tuota Merkkiä, niin mitä hyötyä siitä on meille? Se ei kelpaa. Menkää Sen alle. Hän ei ollut vastuussa kenestäkään, joka oli poissa tuon veren alta. Eikä Hän ole vastuussa kenestäkään tänä päivänä, jotka ovat poissa tuon Merkin alta.

103   Koko perhe oli turvassa vain, kun he olivat tuon merkin alla, kun tuo merkki oli pantu näytteille. Koko perhe! Uskotteko sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Tänään meidän tulee muistaa se, ihmiset, on kysymys meidän lapsistamme!

104   Ja tämä teini-ikäisten hölynpöly, ja rock-and-roll, ja asiat, joiden lävitse me menemme, ja kaikki nämä täällä Beatlesit [kovakuoriaiset] ja ötököt, ja tiedättekö, että se kaikki on esitetty täällä Kirjassa, Raamatussa? Se sanotaan Ilmestyskirjassa. Tietenkin, se sanotaan. Kuinka ihmiset, he, he ovat… he, he, näettekö, he eivät ole… He ovat kuolleita. He eivät voi nousta. He eivät koskaan olleet iankaikkisia. He eivät olleet edes Ajatuksissa, joten he tulevat tuhoutumaan. He tulevat ikuisesti hävitetyiksi, täydellisesti tuhotuiksi. Heitä tullaan rankaisemaan äärettömiä aikoja, siitä mitä he ovat valinneet, mutta millä tahansa oli alku, sillä on loppu.

105   Sillä millä ei ole alkua, ei ole loppua. On ainoastaan yksi Iankaikkisen Elämän muoto. Yksi Iankaikkisen Elämän muoto, jota me kaikki tavoittelemme. Huomatkaa.

106   Joosuan 2. luku, tuo uskovainen pakanaportto oli kuullut, ja hän toi myös perheensä tuon helakanpunaisen köyden alle, joka oli merkki Joosuan sanansaattajilta. Jumalan hävittävä Enkeli kunnioitti tuota merkkiä, ja vain sitä, tuossa kaupungissa. Se oli Jumalan vaatimus palvelijoittensa kautta, että Jumala vaati tuon merkin ja se oli ainoa, ei väliä oliko se kaupungin johtaja, oliko se pyhin mies kaupungissa, tai kävivätkö he kaupungin suurimmassa kirkossa, kaikki tuossa kaupungissa kukistui, paitsi tuo talo. Jumala kunnioitti yksin tuota merkkiä.

107   Huomatkaa, Jeriko oli kuullut, että Jumala teki suuria asioita, mutta he eivät kiinnittäneet huomiota varoitukseen.

108   Niin ovat ihmiset tänäkin päivänä kuulleet, mitä Jumala on tehnyt muutamana viimeisenä vuotena, mutta he eivät halua ottaa vaarin siitä. Tämä suuri armon voima ja merkit niin kuin Hän lupasi: “Niin kuin se oli Sodoman päivissä, niin se on oleva.” Kuinka Hän lupasi, että tuo asia tulisi olemaan! Tarkatkaa mitä tapahtui Sodomassa. Muistakaa, siellä oli Sodoman merkki. Mutta Malakia 4. sanansaattaja on “saamaan ihmisten sydämet takaisin isiin, helluntailaisiin, takaisin Raamattuun.” Enää ei voi olla Raamattu ja jotakin muuta. Tämä on koko ilmestys Jumalasta.

109   Ja joku sanoo: “No niin, minä uskon tämän osan, mutta en oikein tiedä Tuosta.”

110   Todellinen Jumalan sanansaattaja kääntää teidät takaisin koko Asiaan! Näettekö? Huomatkaa, se on mitä Pyhä Henki tekee, tuo teidät takaisin jokaiseen Jumalan Sanaan.

111   Hänen armonsa oli osoitettu, Hänen tuomionsa oli seuraava asia. Heidän on täytynyt uskoa, että he olivat turvassa omissa suurissa kirkkokunnallisissa rakennuksissaan, joita heillä oli Jerikossa, mutta he tulivat näkemään, ettei siitä ollut apua.

112   Siellä on täytynyt olla jonkun, joka pääsi sinne sisälle jollakin tavalla, pari poikaa pääsi sinne sisälle ja käski koota koko ennalta määrätyn siemenen yhteen. Ja hän [Raahab] käytti taloaan kirkkona ja vastaanotti sanansaattajat; ja sitten hän kokosi kaikki kaupungissaan, jotka uskoisivat, tuon merkin alle.

113   Yksi nainen koko tuossa suuressa yhteisössä! Yksi pieni nainen, ja hänkin pahamaineinen, luultavasti erotettu jokaisesta kaupungin kirkosta, mutta hän uskoi tuota sanansaattajaa. Ja tuo sanansaattaja jätti tämän merkin [token], ja Jumala kunnioitti tuota merkkiä. Niin se on tänäänkin. Muistakaa vain, kun Jumalan vihan hävittäjä tuli, tuo suuri järjestelmä sortui, mutta tuo merkki piti hänen talonsa turvassa. Ei siksi, että hän olisi ollut hyvä nainen; vaan koska hänellä oli usko ja hän käytti tuota merkkiä.

114   Mitä, jos hän nyt olisi sanonut: “Kyllä, ne olivat hienoja miehiä, minä totisesti nautin siitä sanomasta, jonka he antoivat. Mutta rehellisesti sanoen, se kuulostaa jotenkin typerältä pitää tuota narua riippumassa ulos ikkunastani. Minä vedän sen sisälle.” Se olisi sortunut. Se olisi sortunut. Jumala kunnioitti ainoastaan tuota merkkiä, samoin kuin elämänmerkki oli Egyptissä.

115   Joosua oli esikuva Jeesuksesta, koska Joosua merkitsee “Jehova-pelastaja”. Hän oli esikuva Jeesuksesta ja hän oli uskollinen tuolle sanansaattajansa saarnaamalle merkille [token sign]. Joosua pysyi uskollisena tuolle merkille [token sign]. Kaikki sen alla olevat pelastuivat Egyptissä. Kaikki sen alla olevat pelastuivat Jerikossa.

116   Karitsan Veri on esikuva tänään Merkistä, että Pyhä Henki on tämän päivän Merkki. Kaikki Sen alla on turvassa. Kaikki poissa Sen alta, ei ole turvassa. Hebrelaiskirje 13:10 ja 20, sitä kutsutaan “iankaikkiseksi liitoksi”. Vanha liitto oli yksi asia, tämä on Uusi, tämä on “iankaikkinen liitto”.

117   Jumalan Vereen sidotut lupaukset tekevät meidät vapaiksi synnistä ja häpeästä, ja erilaisiksi kuin mitä muu maailma on. Teidän ei tarvitse pukeutua eri tavalla; kuka tahansa voi pukeutua eri tavalla. Teidän täytyy sisäpuolelta olla erilainen. Elämä on sisäpuolella; ei pukeutumisessa, vaatteiden käytössä. “Jumalan Valtakunta ei ole ruokaa ja juomaa, tai vaatteiden käyttöä; vaan se on pitkämielisyyttä, hyvyyttä, lempeyttä, kärsivällisyyttä, Pyhässä Hengessä.”

118   No niin, nämä lupaukset tekevät teidät vapaaksi synnistä, osoittaen, että Jumala ei ole ottanut huomioon teidän syntiänne. Daavid sanoi: “Siunattu on se mies, jolle Jumala ei lue syntiä.” Ja Jumala ei tule koskaan lukemaan syntiä tuon Merkin ylitse, koska tämä Merkki on merkiksi siitä, että Jumala on jo saanut maksun siitä. Ja teillä on tämä Merkki… teidän uskonne on tuonut sen. Ja teillä on lunastuksenne ostohinta ruumiissanne, palvoaksenne Häntä ja tuodaksenne esiin Hänen lupauksensa ja voimansa.

119   Uusi Testamentti merkitsee “uusi liitto”. Veri merkitsee “Elämä”. Uusi Testamentti on Pyhän Hengen testamentti, Pyhä Henki antaa todistuksen, että Jeesus Kristus on noussut ylös kuolleista ja osoittaa, että Jeesus on täyttänyt jokaisen vaatimuksen meidän puolestamme, ja on elossa tänä päivänä. Tämä Merkki todistaa, että Hän on elossa samastaakseen itsensä meidän kanssamme, lupauksensa mukaisesti. Nyt kuinka voi joku lukea Raamattua ja nähdä, että Hän lupasi sen, ja nähdä Kristuksen palaavan näissä viimeisissä päivissä Pyhän Hengen muodossa, ja tunnistaa itsensä olevan elossa? Se on Merkki [Token]. Se on merkki. Se on hinta maksettu.

120   Älkää koskaan panko luottamustanne johonkin aistimukseen: “Tunsin kylmänväreiden kulkevan selässäni. Ja – ja minä haistoin jotakin; näin vähän verta käsissäni, tai vähän öljyä. Tai, minä sain filosofian kandidaatin arvoni. Tai, minä tanssin Hengessä. Minä huusin, Minä puhuin kielillä.” Nuo asiat saattavat olla kunnossa. Minulla ei ole mitään niitä vastaan, mutta se ei ole se mistä minä puhun.

121   Minä puhun tämän Merkin samastuksesta, Jeesus Kristus on noussut ylös ja on meissä nyt, samastaen itsensä, vahvistaakseen lupaamansa Sanan tälle päivälle. Aamen. Silloin te ja Kristus olette yksi. Jumala ja Kristus ovat yksi. “Sinä päivänä te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, Isä Minussa; Minä teissä, ja te Minussa.” Siinä on Jumala julkituotuna inhimillisessä lihassa, näyttäen itsensä olevan elossa kahdentuhannen vuoden jälkeen. Se on tämä Merkki.

122   Jos ette ole sisällä, tulkaa sisälle todella nopeasti, ystävät. Se saattaa ennen pitkää olla liian myöhäistä. Me emme tiedä.

123   Osoittaa Läsnäolonsa, Uusi Testamentti, Veri. Ja se on elossa nyt, antaen vahvistukset. Ja koska Hän on, meillä on oikeus kaikkeen siihen mitä Hän osti meille. Miehellä, jolla on Pyhän Hengen kaste, tai naisella jolla on Pyhän Hengen kaste, on oikeus kaikkeen, mitä Jeesus osti meille, sillä se on merkki, että meillä on. Se on tuo ostovoima.

124   Sanokaamme esimerkiksi, te sanotte: “Mutta veli Branham, mitä sinä tarkoitat?”

125   Tehkäämme se selväksi tässä nyt, ja haluan teidän sairaiden ihmisten ymmärtävän tämän. Katsokaahan, jos minä olisin kuolemassa nälkään, ja sanokaamme, että leipä maksaisi neljännesdollarin, ja sitten joku veli tulisi ja sanoisi: “Tässä on neljännesdollari, veli Branham, sinä olet kuolemassa nälkään; ota tämä neljännesdollari.” Nyt, tiedättekö, minä voin olla aivan yhtä onnellinen tuo neljännesdollari kädessäni, kuin mitä voin olla leipä kädessäni, koska minulla on sen ostohinta. Minulla on merkki [token], jolla saa leivän. Ja siellä on saatavana tämä leipä; ja minulla on kädessäni merkki, neljännesdollari, jolla voi ostaa tuon leivän. Ja minä voin olla aivan yhtä onnellinen tästä merkistä, kuin mitä voin olla tuosta leivästä.

126   Nyt, jos teillä on Pyhän Hengen kaste, on se Merkki, että jokainen lunastusasia, jonka puolesta Jeesus kuoli, kuuluu teille, se on teidän kädessänne. Pelkäättekö te vaatia sitä itsellenne?

127   Jos minä panisin neljännesdollarin taskuuni ja sanoisin: “En oikein tiedä voinko ostaa tuota leipää tai en”, kuolisin nälkään. Mutta muistakaa, kauppias sanoo: “Minulla on yksi vaatimus Herra Branham. Yksi kaksikymmentäviisisenttinen, ja sinä voit saada tuon leivän.” Minulla on se! Aamen. Se selvittää sen.

128   Se on syy miksi me emme näe niin monia asioita tehdyn tänä päivänä, tuo Merkki ei ole näkyvillä, tuo todellinen Merkki. Oi, meillä on kaiken kaltaisia väärennöksiä, mutta minä tarkoitan todellista Merkkiä.

129   Kuulkaahan, sitten, kun me käsitämme ja esitämme tämän Merkin, Elämän, joka otettiin Merkiksi, silloin Veri puhuu puolestamme. Muistakaa, liiton Veri tunnistettiin Merkin kanssa, ja Sana antaa meille vakuuden lupauksesta. Tämä Merkki on merkiksi, että ostos on tehty puolestamme.

130   Nyt, jos ette ole sisällytetyt siinä, silloin te tietenkään ette koskaan saa mitään; te vain kävelette rukousjonon lävitse, ja kävelette pois; tulette alttarille, katsotte ylös, ja menette takaisin ulos.

131   Mutta, oi veli, kun tuo Merkki kerran on asetettu sydämeenne, ja te tiedätte, että se on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus teissä, jotakin tapahtuu. Mikään ei tule kääntämään teitä. Te tiedätte minne kuulutte. Täysi tottelevaisuus koko Jumalan Sanalle oikeuttaa teidät Merkkiin, eikä mikään muu. “Siunattu on hän, joka tekee kaikki Hänen käskynsä, hänellä on oikeus Elämän Puuhun.”

132   Sitten, kun me rukoilemme, meillä täytyy olla tämä Merkki esittää rukoustemme mukana. Älkää nyt jättäkö ymmärtämättä tätä. Kun te rukoilette, teillä täytyy olla tämä Merkki pitäen sitä rukouksenne yllä; jos teillä ei ole, rukoilkaa kunnes Merkki tulee, koska teille ei ole luvattu, että se vastaanotettaisiin. Näettekö, teillä on oltava tämä Merkki ensin; se on ostoshinta, teidän uskonne uskoa se.

133   No niin, se on merkki täydestä tottelevaisuudesta. Pelko on poissa. Paavali kertoo meille, että “Veri puhuu parempaa”.

 Te sanotte: “Verikö puhuu?” Kyllä, Veri puhuu.

134   1. Mooseksen kirjan 4:10, me näemme Jumalan sanovan, että Kainin… tai: “Abelin veri puhui maasta.” Me näemme Hebrelaiskirje 12, että “Kristuksen liiton Veri puhuu parempia asioita kuin Abelin veri”. Näettekö? Me näemme, että Veri puhuu, se puhuu teidän puolestanne. Se Elämä, joka on teissä puhuu vuodatetusta Verestä. Aamen. Oi, siunattu! Toivoisin jokaisen voivan nähdä sen. Näettekö? Jos vain voitte nähdä mikä se on, se on Elämä, joka on teissä. Katsokaahan, tuo Veri samastaa teidät kanssaan. Se on Merkki. Mitä se on, että Veri vuodatettiin teidän puolestanne; te olette vastaanottaneet, ja Elämä on tullut teihin. Teillä on tämä Merkki [Token], se on Pyhä Henki.

135   Sitten, kun me rukoilemme, meillä täytyy olla tämä Merkki esittää rukoustemme mukana, kuten sanoin, ja sitten uskoa itsemme puolesta ja käyttää Merkkiä koko perheeseen niin kuin Egyptissä, Jerikossa ja myös Apostolien Tekojen 16:31:ssä. Me näemme Paavalin siellä sanoneen roomalaiselle sadanpäämiehelle: “Usko sinä, ja koko sinun huoneesi on pelastuva.” Käyttäkää sitä perheeseenne. Jos teillä on pelastumaton lapsi, laskekaa tämä Merkki suoraan hänen päälleen ja sanokaa: “Herra Jumala, minä vaadin hänet.” Pysykää siinä. Jos teillä on äitinne tai joku rakkaanne kadoksissa, laskekaa Merkki heidän päälleen, ja sanokaa: “Herra Jumala, minä esitän vaatimuksen hänestä.”

136   Heittäkää ulos talostanne kaikki maailmallinen roska, valmistautukaa Siihen. Polttakaa shortsinne. Heittäkää pois korttipöytänne. Hävittäkää savukkeenne. Tyhjentäkää epäuskonne ja seurakuntapaperinne roskapönttöön, minne ne kuuluvat. Aamen. Silloin te tulette valmiiksi. Mitä sitten tehdä? Sitten käyttäkää Merkkiä rukouksessa, todellisen todisteen, todellisen uskon kanssa. Käyttäkää sitä luottamuksella. Kun te käytätte Merkkiä, tietäkää, että olette suorittaneet puhdistuksen. “Jos meidän sydämemme ei tuomitse meitä, silloin meillä on mitä pyydämme.”

137   Niin kauan kuin te ihmiset teette niitä asioita, jotka ovat väärin, kuinka te aiotte pyytää Jumalaa tekemään mitään puolestanne, kun tiedätte olevanne väärässä? Se on syy miksi me vain hoipumme tänne eteen ja hoipumme takaisin. Minä en sano tätä loukatakseni. Minä sanon tämän oikaistakseni, saamaan asiat oikein. Kuinka te voisitte rakentaa Sodoman ja Gomorran raunioille? Tulkaa takaisin!

138   Yhdistykset ja saarnaajat ovat antaneet ihmisten tehdä mitä tahansa ja selviytyä siitä, ja vain panevat heidän nimensä kirjaan ja kutsuvat heitä siksi, täksi ja joksikin muuksi, vaikka se on häpeä. Ja se on saanut siihen pisteeseen, että ei edes… hyvin harvoin edes tiedetään mitä edes on. Heillä, heillä on toivo, mutta ei uskoa.

139   Teidän täytyy tulla takaisin siihen, että kaikki on haravoitu ulos ja puhdistettu. Sitten ottakaa Merkkinne, kun tiedätte, että se on Jeesus Kristus teissä, ja käyttäkää sitä. Jos jotakin ei tapahdu, silloin siellä on jokin vialla; menkää takaisin uudestaan, teillä on väärä asia kädessänne. Hän lupasi sen. Hän oli Se, joka lupasi sen. Käyttäkää sitä. Lukekaa joskus Efesolaiskirje 2:12, jos tahdotte, ja tulette näkemään sen sieltä.

140   Huomatkaa myös Hebrelaiskirje 9:11. Paavali sanoi: “Me palvelemme elävää Jumalaa elävin teoin.” Ei niin kuin joillakin heprealaisilla oli tapana tehdä, tulla tietä alas jonkun suuren ja lihavan härän kanssa, laskea kätensä sen päälle ja samaistaa itsensä, vuodattaa veren ja mennä takaisin vanhurskautettuna. Jehova vaati sitä. Hän teki sen. Sitten seuraavassa sukupolvessa he ehkä tulivat vähän kylmemmiksi; seuraavassa vielä vähän kylmemmiksi. Ja ennen pitkää siitä oli tullut perheperinne.

141   Se on miksi helluntai on tullut meille, perheperinteeksi. Me tulemme siihen pisteeseen, että sanomme: “Eikö televisiossa ollutkin hyvä ohjelma tänä iltana? Ihmettelenpä mitä he tekivät kirkossa tänä iltana? Herra Jeesus, paranna…” Voi hyvä tavaton! Näettekö? Se on perheperin… “Tiedätkö, minä puhuin kielillä, tässä yhtenä päivänä. Minä kuulun tähän, tai tuohon, tiedäthän.” Uhuh. Oi, se on perheperinne.

142   Tiedättekö mitä Jumala sanoi? Jumala sanoi: “Teidän rasvanne ja oinaanne löyhkäävät Minun nenässäni. Se on totta, teidän uhrinne ovat tulleet löyhkäksi.”

143   Ja niin on helluntailaisten uhrien laita; ja kaikki meidän kirkkokunnalliset pelehtimisemme ja touhumme, ja meidän naisemme ja miehemme tekevät niin kuin tekevät, jumalisuuden muoto; he kiihdyttävät musiikkia ja joku hyppii ylös ja alas hetken; ja sitten se on kaikki ohitse, aivan kuin sen päälle olisi heitetty ämpärillinen kylmää vettä, jos Jumalan Sana sattuu tulemaan esiin ja sanomaan jotakin. Mikä on vikana? Teidän uhrinne ovat alkaneet löyhkätä Jehovan edessä.

144   Ja se oli tuohon aikaan, kun Jesaja tuli näyttämölle ja sanoi heille: “Minä annan teille iankaikkisen merkin, neitsyt tulee raskaaksi.” Näettekö, siinä se on teille. Ei kuolleilla muodoilla ja uskontunnustuksilla, ei; vaan elävin teoin, elävää Jumalaa, joka on noussut kuolleista ja elää keskuudessamme.

145   Jotkut niistä, näistä tämän kaltaisista kirkoista, jotka uskovat näitä asioita, kieltävät, että on jotakin sen kaltaista asiaa kuin tämä Merkki. Eräskin mies yritti sanoa minulle: “Vain kaksitoista apostolia saivat Pyhän Hengen. Siinä kaikki.” Oh!

146   Mutta me, jotka uskomme Sanan, tiedämme asian olevan toisin, me tiedämme, että tämä on Hänen elävä Läsnäolonsa. Kuinka me tiedämme, että se on Kristuksen elävä Läsnäolo, tämä Henki, joka on keskuudessamme? Se tekee saman asian kuin Hänkin tekee. Se on todiste siitä. Viinipuu tunnetaan sen kantamasta hedelmästä. Ja sitten, jos tuo ensimmäinen viinipuu tuli esiin ja he kirjoittivat Apostolien Teot sen jäljessä ja apostolit tekivät samoja asioita, joita Jeesus oli tehnyt; sitten, kun tuo viinipuu tulee jälleen esiin, se tekee saman asian. Katsokaahan, Hebrelaiskirje 13:8 sanoo, että Hän on sama, oi, se todistaa, että Jumala on nostanut Hänet ylös meitä varten, lupauksensa Sanan mukaisesti. [Tyhjä paikka nauhassa.]

147   Lupauksen sinetti! Efesolaiskirje 4:30 sanoo: “Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jolla te olette sinetöidyt lunastuksenne päivään asti.” Ei seuraavaan herätykseen asti. “Teidän lunastuksenne päivään asti!” Ollen kastetut sisälle Siihen, 1. Kor. 12 mukaisesti. Ja Hänessä on täyteys, ja yhtään syntiä ei havaita Hänessä. “Hän, joka on syntynyt Jumalasta, ei tee syntiä. Jumalan siemen pysyy hänessä, eikä hän voi tehdä syntiä.” Kuinka hän voisi, kun tämä Merkki on siellä? Tämä Merkki [Token] on merkki siitä, että hänet on hyväksytty.

148   Ja sitten te sanotte: “Minä teen syntiä.” Hyvä on, silloin teillä ei koskaan ole ollut tätä Merkkiä. Ymmärrättekö?

149   Tämä Merkki on este, osoittaen, että hinta on maksettu. Jos Saatana yrittää ojentaa teille… Vain ajatelkaa tätä. Jos Saatana yrittää ojentaa teille jotakin sairautta, tai yrittää antaa teille jotakin, niin tiedättekö mitä tehdä? Näyttäkää hänelle Merkkinne. Varmasti, sairaus iskee kristittyyn. Näyttäkää hänelle Merkkinne, ja todistakaa hänelle, että olette ostettu Jumalan tuote. “Vastustakaa perkelettä, ja hän tulee pakenemaan teistä.” Pitäkää Merkki järkähtämättömän uskonne yllä Hänen luvattuun Sanaansa.

150   Jumala kerran antoi sateenkaarenmerkin merkiksi. Lopetan nyt. Hän antoi sateenkaarimerkin merkiksi. Minulla on noin kymmenen minuuttia aikaa ja sitten otamme rukousjonon. Hän on aina pysynyt uskollisena tuolle merkille. Eikö olekin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän yhä tekee sen. Kaikki nämä tuhannet vuodet, Hän ei ole kertaakaan, yhtään kertaa jättänyt näyttämästä sitä. Hän on ollut uskollinen tuolle merkille, osoittaen meille, ettei Hän koskaan jätä kunnioittamatta merkkejään. En välitä onko se…

151   Jos Jeesus ei tule kymmeneentuhanteen vuoteen, ja teillä on tämä Merkki, on Hänen yhä kunnioitettava Sitä. Ei väliä kuinka monet asiat muuttuvat, ja mitä muuta tahansa, Hänen täytyy kunnioittaa tuota Merkkiä. Hän sanoi, että Hän tulisi tekemään sen. Hyvä on. Hän odottaa meidän nyt esiintuovan Hänen Merkkinsä, meidän Jumalan antaman uskomme yllä, jokaiselle uskomattomalle kultille kansakunnassa ja maailmassa, jotka uskovat, että merkit ja ihmeet eivät seuraa uskovaisia. Ja Hän on uskollinen tälle Merkille. Ja se osoittaa, että matka on maksettu ja meidät on hyväksytty ylösnousemukseen, koska meillä on tämä Merkin Elämä sisäpuolellamme.

152   Se on leikkaava Sanoma, mutta se on Totuus. Se on mitä me tarvitsemme, se on Totuus. Jumala auttakoon meitä tuntemaan Totuuden. “Te olette tunteva Totuuden, ja Totuus on tekevä teidät vapaaksi.” Minä väitän, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iäti. Minä uskon, että Jumala antaa Pyhän Hengen Merkiksi, juuri nyt, juuri ennen maastamuuttoa, Morsiamen ulosmenoa seurakunnasta.

153   Uskon siellä olevan niin paljon hölynpölyä ja ihmiset sanovat huutaneensa ja puhuneensa kielillä. Minä uskon noihin asioihin; mutta te ette voi panna luottamustanne siihen. Kuinka te voitte panna luottamuksenne siihen ja sitten kieltää Sanan? Näettekö?

154   Tämä Merkki on Sana samastettuna teissä, eläen ja julkituoden itsensä. Silloin se on Jumala, joka on Oma tulkkinsa. Teidän ei tarvitse sanoa: “Tulkitse sinä minun kieleni.” Sitä se ei ole. Hän tulkitsee teidän elämänne Sanalla. Kun Hän ottaa teidän sananne, mikä te olette, ja samastaa Sanansa sen kautta, silloin siinä ei tarvita mitään tulkintaa, se on jo siellä. Jumala tekee oman tulkitsemisensa, ja meillä on ollut nämä lupaukset tälle päivälle.

155   Oi, Dallas, te mukava joukko kristittyjä, älkää antako näiden asioiden, joita te näette ympärillänne tänä päivänä, viedä teitä mukaansa, koska se tulee tuhoutumaan. Käyttäkää tuota Merkkiä aina, tuokaa esiin tämä Merkki. Lukekaa Raamattua. Kun vastaanne tulee siellä mitä tahansa, ja jos henkenne ei sano “aamen” Sille, teidän on paras tulla takaisin ja vaihtaa se, mikä teillä on, tähän Merkkiin; koska teillä ei ole Sitä.

156   Tiedän, että se on paljon sanottavaksi täällä yhtenä iltapäivänä. Ja kello on juuri nyt neljä kolmekymmentä. On aika nyt aloittaa rukousjono, jos aiomme päästä lähtemään kello viideltä.

157   Uskotteko te, että Jeesus Kristus elää ja hallitsee tänään? [Seurakunta: “Aamen.”] Uskotteko, että se mitä olen kertonut teille, on Totuus. [“Aamen.”] Se on tämä Merkki, tuo vaatimus. Minä voin puhua vain sen, mikä on Totuus. Minä puhun vain mitä näen, mitä kuulen ja mitä on paljastettu minulle. Ja miksi minä sanon tämän; niistä kymmenen tuhatta kertaa tuhansista kerroista, yhtään kertaa se ei ole pettänyt, vaan on ollut totta. Sen täytyy nyt olla Jumala. Sen on oltava Jumala. Antaisiko Jumala sen kaltaisen palvelustehtävän jollekin, joka ei tietäisi mistä puhuu? [“Ei.”] Samastaisiko Hän itsensä tuona näkijänä siellä, ja sitten kääntyisi ympäri ja antaisi hänelle jonkin sekavan Sanan? [“Ei.”] Se kaveri, joka kieltää Sanan, on se, joka on sekaisin. Ja Jumala ei ole sekaisin. Jumala on oma tulkkinsa.

158   Ottakaa vastaan tämä Merkki! Älkää levätkö jollakin kirkkoon liittymisellä tai millään muodoilla, tai millään. Hankkikaa tämä Merkki! Pitäkää Se. Se on ainoa asia, jonka Jumala tulee tunnustamaan. Kun te tulette tuohon hetkeen, kun kuolemanne hetki tulee, teidän on parasta pitää tuota Merkkiä itsenne yllä; tietäen, että Hänen tulemuksensa päivänä, tuossa ylösnousemuksessa, voin esittää tuon Merkin. Se ei tule olemaan tässä ruumiissa, se on mädäntynyt; vaan Hengessä, joka ei voi kuolla, se on Iankaikkinen Elämä, merkki lepää siellä. Ja Hän lupasi: “Minä nostan hänet jälleen ylös viimeisenä päivänä.”

159   Tuo sama Jeesus Kristus on täällä. Hän on Sanansaattajaa. Hän on… Täällä Hän on, Sanoma, ja Hän on Sanansaattaja täällä samastamaan Sanomansa. Minä en ole Sanansaattaja. Hän on Sanansaattaja, ja Tämä on Sanoma. Ja, jos teillä on henki, joka on erimieltä Tämän kanssa, niin kuinka se voisi olla Sanoman Sanansaattaja? Ainoastaan Merkki tulee tunnistamaan Sen. Aamen.

160   Minusta tuntuu uskonnolliselta. Tuntuu todellakin. Tunnen kuin voisin lentää pois juuri nyt, sillä tiedän Kehen olen uskonut, ja olen nähnyt, että elämäni on samastettu Hänen ylösnousemuksensa kanssa. Hänen läsnäolonsa on täällä. Vastaanottakaa Se, ystävät, olkaa hyvät ja tehkää se, syvällä sydämissänne.

161   Minä tiedän, että me kaikki tulemme alttarin ympärille ja rukoilemme. Se on vanha metodistien ajatus. He eivät koskaan tehneet sitä Raamatussa. Raamattu sanoo: “Niin monet, jotka uskoivat kastettiin.” Kyllä. Mitään sen kaltaista asiaa kuin alttarikutsu ei ole Raamatussa. Se on jotakin, mitä me olemme lisänneet, mikä kyllä käy päinsä. Mitä tahansa Jumala siunaa, se käy päinsä.

162   Aivan niin kuin he voitelevat öljyllä nenäliinoja. Koskaan ei mitään sellaista ollut Raamatussa. “He veivät Paavalin ruumiilta nenäliinoja ja esiliinoja.”

163   Mutta millä tavalla vain haluatte tehdä sen, se kyllä käy päinsä, siellä missä istutte, tai alttarilla, tai missä tahansa se onkin. Ainoastaan käyttäkää Sitä, Merkkiänne. Sitten tarkastakaa itseänne, ja katsokaa minkä kaltaista elämänne on, nähdäksenne onko Merkkiä käytetty tai ei. Jos niin ei ole, laskekaa silloin kaikki mitä teillä on, syrjään, ja tulkaa takaisin, kunnes Merkkiä on käytetty.

164   Rukoilkaamme. Taivaallinen Isä, ehkä puhuin ajattelemattomasti, mutta, Herra, kuinka naula pitäisi ellei sitä upoteta ja sen päätä käännetä? Minä rukoilen, Isä, että se on oleva upotettu ihmisten sydämiin, että he tulisivat näkemään, ettei se ole minkään tavoittelua. Se ei ole sitä, että minä yrittäisin samastaa jotakin organisaatiota, jotakin suunnitelmaa, jotakin kulttia, jotakin henkilöä, tai itseäni, tai jotakin muuta. Se on Jeesus Kristus. “Minä heitän kaikki nuo organisaatiot yhteen”, ne ovat kuusi toisia ja puoli tusinaa toisia, Sinun Sanasi mukaan. “Vanha äitihuora”, Raamatussa, Ilmestyskirjan 17. luvussa, “oli joka ainoan porton äiti.” Ja he eivät voineet olla miehiä, koska he olivat porttoja, ja ne kaikki menivät maailmallisuuden vuoteeseen. Ja me näemme, että se on tehnyt sen, helluntailaiset ja kaikki.

165   Mutta Jeesus, Sinä yhä pysyt Jeesuksena. Älkööt he kuunnelko jonkun kirkon sanomaa, vaan Kristuksen Sanomaa, Sanaa. Sanasta itsesi, Herra, tänä päivänä, uskovaisten kanssa. Paranna kaikki sairaat. Anna anteeksi meidän syntimme, Herra. Minä rukoilen, Sinun palvelijanasi, ole hyvä ja anna anteeksi minun syntini ja anna anteeksi näiden ihmisten synnit. Luotan siihen, Herra. Jokainen heistä on epäilemättä auttanut uhrein, maksamaan rakennuksista, ja he ovat käyttäneet rahojaan ja kaikkea, Herra. Oi Jumala, minä rukoilen, ettei yksikään heistä kadottaisi sitä, ei yksikään.

166   Minä teen sen vilpittömyydellä, ja kuitenkin, Herra, on oltava ankara. Me tiedämme, että oikaiseminen on rakkautta. Rakkaus on korjaavaa. Ja minä rukoilen… Sillä siitä syystä Sinä oikaisit kansaasi, koska Sinä rakastit heitä, ja jokaisesta synnistä täytyy vastata.

167   Ja Isä, minä rukoilen, että Sinä antaisit anteeksi meidän syntimme nyt, kun me tunnustamme ne. Me olemme harhailleet kauaksi pois, Herra. Minä olen samastettu näiden helluntailaisten kanssa, Herra. Minä olen yksi heistä. Ja minä rukoilen, Jumala, että Sinä antaisit anteeksi meille kaikille. Ja ota joitakin näistä johtajista ja käännä heidät ympäri ja anna heidän kerran katsoa kohden Golgataa, niin silloin he tulevat unohtamaan, että heidän pitäisi olla joku aluevalvoja tai piispa, tai mitä tahansa se onkin, ja he tulevat tietämään, että me emme ole mitään suuria tässä Kuningaskunnassa. Me olemme kaikki Jumalan lapsia. Minä rukoilen, että Sinä tulisit auttamaan meitä nyt. Tunnista itsesi keskuudessamme tänään. Me pyydämme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

168   Nyt juuri ennen kuin aloitamme rukousjonon, täällä on ehkä joku, joka ei ole ollut täällä aikaisemmin. Minä en tunne keitä te olette, mutta Jumala tuntee teidät. Jos minä olen kertonut Totuuden, niin antaa Jumalan tunnustaa se, onko se Totuus tai ei, ja se todistaa sen. Jos Hän on noussut kuolleista, on Hän sama eilen, tänään ja iäti. Hän sanoi Johannes 14:12: “Hän, joka uskoo,” ei hän, jolla on tekousko. “Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Onko se oikein?

169   Joku sanoo: “‘Suurempiakin te olette tekevä.’” Kyllä, he sanovat: “Mehän saarnaamme Evankeliumia, se on suurempaa.”

170   Jos te vain teette niitä asioita, joita Hän teki, niin se on todistava sen minulle, näettehän, ja sitten me tulemme puhumaan suuremmista teoista. Minä voin näyttää Hänen nyt tekevän suurempia tekoja, kuin mitä Hän teki ollessaan maan päällä, eikä se ole vain Evankeliumin saarnaamisena, vaan merkkeinä ja ihmeinä, mutta ei ole aikaa siihen. Vain uskokaa. Ja voikoon Taivaan Jumala, joka nosti ylös Jeesuksen Kristuksen kuolleista, ja on esittänyt Hänet meille täällä elossa kahdentuhannen vuoden jälkeen, tunnistaa tämän Sanoman, että se on oikein. Merkki on oltava käytössä.

171   Nyt te, joilla on tauteja ja vaivoja, rukoilkaa, sanokaa vain vilpittömästi: “Herra, minä uskon, että Sinä olet ‘Ylipappi, joka voi olla kosketettu heikkouksiemme tunnolla’. Ja tämä saarnaaja täällä on kertonut meille, että Sinä olet kanssanne, läsnä täällä, silloin haluan Sinun olevan läsnä kanssamme ja tunnistavan itsesi.” Rukoilkaa nyt, jokainen teistä.

172   Nyt on Jumalan asia sanoa jotakin. Mikä aika! Oi! Toivoisin teidän voivan tietää jotakin, miltä teistä tuntuu, kun se tulee, silloin koko maailma kuuluu teille. Aamen. Mikään perkele ei tule tekemään mitään, hän on voitettu olento. Minun Herrani on läsnä. Se on kaikki käsissänne. Aamen.

 Olkaa hyvät ja olkaa todella vaiti. Älkää liikkuko. Istukaa hiljaa.

173   Te pyörätuoleissa, älkää ajatelko, että olette avuttomia. Uskokaa. Te, jotka olette menneet rukousjonojen lävitse ja olette epäonnistuneet ja epäonnistuneet. Se ei ollut tuo saarnaaja, joka rukoili puolestanne, joka epäonnistui. Se oli teidän uskonne, ja te aloitte ajatella, että ette tule tekemään mitään. Uskokaa.

174   Tässä on tämä Valo, täällä tämän pienen värillisen naisen yllä, joka istuu täällä kädet kohotettuina tällä tavalla. Kyllä. Sinä rukoilit. Kyllä. Uskotko minun olevan Hänen profeettansa, tai Hänen palvelijansa? Minun ei pitäisi sanoa sitä, koska se kompastuttaa ihmisiä niin paljon. Sinulla on hieno…

175   Tässä on valkoinen mies ja värillinen nainen, kaksi eri ihmisrotua, aivan niin kuin meidän Herramme ja tuo nainen kaivolla. Meidän värillänne ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Me olemme kaikki… Me voimme antaa toisillenne verensiirron. Jumala teki yhdestä verestä kaikki, kansat.

176   Sinulla on päänsärkyjä, suunnattomia päänsärkyjä. Sitten sinulla on taakka sydämelläsi, se on tuon lapsen puolesta. Ja sinulla… Se on ahdistettu. [Sisar sanoo: “Aamen.”] Se on tarkalleen. Onko se totta? [“Aamen.”] Se on oikein.

177   Tämä rouva, joka istuu siellä lähelläsi, hän näyttää olevan samastettu kanssasi, hän on sinun äitisi. [Sisar sanoo: “Aamen.”] Oikein. [“Ylistys Jumalalle.”] Ja hänellä on jotakin vialla.

178   Uskotko minua, rouva? [Äiti sanoo: “Aamen.”] Uskotko? Sinun vaivasi on kipu kyljessäsi. Oikein. Kipu on oikeassa kyljessäsi. Onko se oikein? Kohota kätesi, jos se on oikein. Se ei enää tule vaivaamaan sinua. Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle kuka sinä olet? Rouva Lowell. [“Aamen.”] Oikein. [“Aamen.”] Hyvä on, mene matkaasi, Herra Jeesus antaa sinulle sinun pyyntösi.

179   Aivan siellä rivin päässä istuu toinen värillinen rouva, katsellen, se aivan kuin olisi repinyt hänet palasiksi. Hän katsoo suoraan minuun. Hän uskoo sen. Ettekö te näe Tuota [Valoa] hänen lähellään? Hän kärsii munuaisvaivasta. Se on oikein. Se on kaikki ohitse nyt; Hän on parantanut sinut. Aamen.

180   Miksi te ette usko? “Jos sinä voit uskoa, kaikki asiat ovat mahdollisia.” Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Tässä on… katsokaa näitä värillisiä ihmisiä. Missä on teidän uskonne, valkoiset ihmiset?

181   Tässä istuu eräs värillinen rouva, katsoen suoraan minuun, melko suurikokoinen nainen. Hänellä on vaiva polvessansa. Hänellä myös on sydänvaiva. Kyllä. Ja hänellä on heikkous, rytmihäiriö ja sen kaltaista, erikoisesti, kun yrität laskeutua levolle, tukahtua. Näettekö? Se tapahtui eilen illalla. Muista, minä en lue ajatuksiasi. Minä tiedän mitä sinä rukoilit. Sinä halusit tulla kutsutuksi tällä tavalla, tänään, ja Hän on vastannut sinulle. Nyt myöskin, sinä voit tuskin nousta ylös, koska sinulla on nivelreuma. Se on oikein. Ja sitten, toinen asia, sinulla on vatsavaiva, joka on kasvain vatsan sisäpuolella. Se. on totta. Uskotko nyt minun olevan Hänen profeettansa? Sanon sen joka tapauksessa. Usko, ja tulet terveeksi.

182   Entä sinun vatsavaivasi? Uskotko, että Jumala tulee parantamaan myös sinun vatsavaivasi, joka istut siellä? Uskotko sen? Hyvä on, silloin voit saada vatsasi parantumisen. Aamen.

183   Sinä rouva siellä haluat lakata tupakoimasta, eikö niin? Uskotko, että Jumala saa sinut lopettamaan tupakoinnin? Olet yrittänyt pitkän aikaa. Sinulla myös on vatsavaiva; olet yrittänyt lakata tupakoimasta. Se on mikä aiheuttaa vatsavaivasi. Tuletko luopumaan niistä? Minä paheksun ne pois sinulta, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, uskosi tähden koskettaa Häntä.

 Minä haastan teidät uskomaan Jumalaa!

184   Tässä eräs pieni nainen istuu rukoilleen, rakkaansa puolesta, joka on sairaalassa, kuolemassa syöpään. Oikein. Se on setäsi. Se on oikein. Sinä olet joko… Sinä olet saarnaajan vaimo. Usko koko sydämelläsi, niin tuo mies on tuleva terveeksi.

185   Haastan teidät uskomaan Jumalaa! Mikä se on? Samastaminen, että se on Jeesus Kristus. Te sanotte: “Mikä on Kristus?”

186   Hän on Sana. “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” “Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, sydämen ajatusten ja aikomusten erottaja.” Ettekö voi nähdä, että Sana on tullut keskuuteemme viimeisissä päivissä? Se on Pyhä Henki ottaen Jumalan Sanan ja tunnistaen Jeesuksen Kristuksen, joka on Merkki. Aamen. Uskotteko te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

187   Kuinka monilla on rukouskortit? Nouskoon kaikki, joilla on rukouskortit tällä puolella, ja muodostakoon jonon tähän. Kaikki, sillä puolella olevat, nouskoon tälle käytävälle. Ei, vain oikeanpuoleiselle käytävälle, vain sinne, olkaa hyvät. Paikannäyttäjät, ottakaa paikkanne. Sitten, kun he ovat päässeet lävitse, nouskoot kaikki toiset seisomaan täällä toisella puolella, kun he ovat menneet lävitse. Olkoon nyt jokainen kunnioittava.

188   Pyhä Henki otti johdon kokouksesta, joten tarpeeksi on sanottu ja tehty todistukseksi. Kuinka monet uskovat, että Hän on täällä? Kuinka monet uskovat, että se on Merkki? Kuinka monet uskovat, että se on Sana? [Seurakunta alkaa iloita.] Kuulkaahan, kuinka monet tietävät Hebrelaiskirjeen sanovan, että “Jumalan Sana erottaa sydämessä olevat ajatukset”? Kuinka monet tietävät sen? Kuinka monet tietävät, että syy, miksi Jeesus voi erottaa heidän sydäntensä ajatukset, oli se, että Hän oli Sana? Kuinka monet uskovat sen? Kuinka monet uskovat, että se oli se, mikä oli profeettojen kanssa? He olivat ne, joille Sana tuli. Nyt, jos Sana palaa takaisin meille, niin eikö se tee samoin? Kuinka silloin voisi Sana, joka samastaa Sanan, olla väärä Sanan mukaan? Oi, Jumala armahtakoon! Olkaa kunnioittavat!

189   Hei, tämä nainen, joka istuu tässä, hänellä on myös jotakin sydämellään. Satuin vain kääntymään ympäri ja tavoitin sen. Etkö olekin rouva Grant? Minä en tiennyt sitä. Mutta sinä olet rouva Grant, koska näin sinut sen kanssa. Sinulla on hermostuneisuus, joka vaivaa sinua. Sinulla on, sinun pojallasi on veressään jotakin, aivan kuin… hänen verensä, ikään kuin, se tippuu. Minä haastan teidät uskomaan sen! Aamen. Hän on tilanteen Mestari. Hän on kuoleman Mestari.

Rukoilkaamme.

190   Herra Jeesus, Sinun Läsnäolosi voidellessa meidät, täällä tässä rakennuksessa, ja kun olemme tietoiset, että tämä on Pyhä Henki, minä rukoilen, Herra, että Sinä parantaisit jokaisen henkilön, joka käyttää näitä nenäliinoja.

191   Meille on opetettu Raamatussa, että kerran, kun Sinun kansasi oli velvollisuutensa tiellä luvattuun maahan, tuli Punainen Meri heidän tielleen. Jumala katsoi tuon Tulipatsaan lävitse vihaisin silmin, ja meri pelästyi, vetäytyi takaisin ja Israel meni eteenpäin luvattuun maahan, täyttäen velvollisuutensa.

192   Oi Herra Jumala, anna silmiesi katsoa Jeesuksen Kristuksen Veren lävitse, alas tähän Merkkiin täällä, jota me pidämme näiden nenäliinojen päällä. Ja voikoon jokainen, joka käyttää tätä, pelästyköön sairaus ja siirtyköön syrjään, ja ylittäköön Sinun kansasi hyvän terveyden lupaukseen. “Uskon rukous parantaa sairaan.” Jeesuksen Kristuksen Nimessä, olkoon se niin. Aamen.

193   Kuinka monia uskovia metodistisaarnaajia on täällä, baptistisaarnaajia, presbyteerisaarnaajia, luterilaisia, tai helluntailaisia? Kuinka monet teistä uskovat Tämän olevan Totuuden. Tulkaa sitten tänne ja seiskää rinnallani, Sillä aikaa, kun rukoilemme sairaiden puolesta. Tulkaa tänne, kaikki te saarnaajat, jotka uskotte.

194   Sehän sopii, eikö niin? Veli Grant, sopiiko se? [Veli Grant sanoo: “Varmasti.”]

195   Tule tänne, veli. Veli Grantillä on palvelustehtävä rukoilla sairaiden puolesta. Veli Grant on urhoollinen mies ja hyvä mies, mies, jota Jumala kuulee, ja jonka rukouksiin Hän vastaa. Olen iloinen voidessani tänä päivänä panna käteni hänen ympärilleen ja sanoa sen, ja hän on minun veljeni. Hän tulee nyt olemaan täällä rukoillen kanssani.

196   Kun te tulette tämän jonon lävitse, tulkaa aivan kuin tulisitte ristin alta. Veljet, muodostakaa kaksoisjono, juuri tähän näin. Muodostakaa kaksoisjono; jotkut tänne, jotkut sinne.

197   Veli Roy Borders, missä sinä olet? Veli Roy Borders, ajattelin hänen olevan täällä. [Joku sanoo: “Hän tulee kohta takaisin.”]

198   Katsokaapa tänne, näitä saarnaajia! Katsokaa heitä. Se saa minusta tuntumaan hyvältä, veljet. Ristin palvelijoita, miehiä, jotka seisovat täällä samastaakseen itsensä Sanoman kanssa. Mitä voikaan tapahtua?

199   Kuulkaahan nyt, älkää panko sitä saarnaajien syyksi. He ovat tulleet samastamaan itsensä. Kun te kuljette tästä lävitse, pitäkää edessänne Merkkiä: “Herra Jeesus, minä olen tunnustanut syntini. Vastalahjaksi, Hän antaa minulle Pyhän Hengen kasteen. Minä olen ostettu tuote. Synti, sairaus, mikään ei voi pidätellä minua tästä eteenpäin. Minä liikun suoraan eteenpäin.” Pitäkää se edessänne, ja kulkekaa tästä lävitse, ja Jumala tulee parantamaan teidät ja te tulette lähtemään täältä iloiten, onnellisena ja terveenä. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

200   Nyt jokainen henkilö täällä, kumartakaamme päämme veljet ja sisaret, kaikki yhdessä. Me emme tiedä mitä tulee tapahtumaan. Me emme tiedä. Ei ole mitään syytä miksi yhdenkään henkilön pitäisi lähteä tästä rakennuksesta sairaana tänä iltapäivänä. Pitäkää tuo Merkki sydämessänne ja kulkekaa tämän rukousjonon lävitse; kun saarnaajat, jotka ovat vihkineet elämänsä palvelukseen, tulevat seisomaan täällä ja laskemaan kätensä teidän päällenne kulkiessanne tästä lävitse.

 Te sanotte: “Minkä tähden sinä teit sen, veli Branham?”

201   Minä haluan teidän jokaisen tietävän, että vain… Minä en ole parantaja. Näillä miehillä on aivan sama oikeus rukoilla sairaiden puolesta kuin kenellä muulla tahansa. Vilpittömästi sanoen uskon Jumalan vastaavan heidän rukouksiinsa ennen kuin Hän vastaa minun rukoukseeni. Minä olen väsynyt ja uuvuksissa ja kaikkea. Minä uskon Hänen vastaavan heidän rukouksiinsa. Ja täällä he seisovat kaiken sen keskellä, samastaakseen itsensä, häpeämättä ottaa paikkaansa. Minä arvostan sen kaltaisia miehiä.

202   Nyt, veljet, minä tiedän miltä teistä tuntuu. Minä olen yksi kanssanne. Minä olen punonut verkkoni yhteen teidän kanssanne, täällä Texasissa, yrittäen saada saaliiksi jokaisen niistä kaloista, jotka Jumala on määrännyt Elämään. Minä teen parhaani. Olen kanssanne sata prosenttisesti. Joskus torun ja huudan organisaatioista ja asioista. Se ei merkitse, että olen sinua vastaan, veljeni. Tarkoitan, että olen tuota järjestelmää vastaan, joka estää meitä olemasta veljiä, jonkun uskonnollisen opin tähden. Me olemme veljiä Pyhän Hengen kasteella. Meillä on sama Merkki. Me olemme vastaanottaneet saman Veren, joten uskokaamme se, Siellä me voimme kohdata, (emmekö voikin?), veljet, jokaisen meistä ollessa Veren alla.

203   No niin, minut vihittiin papiksi baptistina. Ehkä te olette metodisti, tai luterilainen, tai presbyteeri, helluntailainen, Ykseys, Kakseus, Kolminaisuus, tai mitä tahansa teillä onkin. Church of God, mitä tahansa se onkin. Sillä ei ole merkitystä.

 Me emme voi olla samaa mieltä noista pikkuasioista, joten unohtakaamme ne silloin.

204   On jotakin, josta voimme olla samaa mieltä, että Jeesus Kristus, meidän Pelastajamme, kuoli meidän syntiemme puolesta, nousi ylös jälleen ja antoi meille tämän Merkin. Me seisomme täällä rukoustemme kanssa, pitääksemme sitä näiden sairaiden veljiemme ja sisartemme yllä, jotka kulkevat tämän jonon lävitse. Minä tulen uskomaan sen koko sydämelläni.

205   Näin jotakin tapahtuvan juuri silloin. Aamen. Tiedän teidän ajattelevan, että olen hullu, mutta minusta tuntuu hyvältä hulluna. Toivon vain voivani pysyä tällä tavalla. Kyllä vaan. Minusta tuntuu niin ihanalta tällä tavalla. Rukoilkaamme.

206   Herra Jeesus, minä kävelen pois tältä korokkeelta, tänne alas, samastaakseni itseni näiden veljien kanssa. Minä samastan itseni heidän kanssaan, kun me kaikki pidämme Sinun Merkkejäsi käsissänne, sydämissämme, kun ne tottelemme Sinun käskyäsi “laskea kädet sairaiden päälle ja he tulevat terveiksi”. Voikoon jokainen henkilö, joka kulkee tästä lävitse, esittää Merkkinsä, että he ovat vastaanottaneet Pyhän Hengen, että he ovat uudestisyntyneitä Jumalan lapsia, että he uskovat sen koko sydämellään. Ja, kun he kulkevat lävitse, voikoot he kirota sen taudin ja vaivan, joka heillä ruumiissaan on. Ja voikoot he mennä ulos täältä iloiten, tietäen, että heidän uskonsa on tehnyt heidät terveiksi.

207   Ja Herra Jumala, niin kuin me Vanhassa Testamentissa laskimme kätemme uhrin päälle, samastaaksemme itsemme uhrin kanssa, niin me laskemme kätemme Jeesuksen päälle, samastaaksemme itsemme Hänen kanssaan. Hän laski kätensä meidän päällemme nyt, palvelustehtävässä, samastaen itsensä meidän kanssamme, merkein ja ihmein. Ja me laskemme kätemme sairaiden päälle, samastaaksemme itsemme heidän kanssaan, meidän uskomme yhdistyessä heidän kanssaan. Sairauden täytyy lähteä, ja voikoon se tehdä sen Jeesuksen Kristuksen Nimessä, kun me kävelemme tänne saadaksemme sen.

 Koko seurakunta rukoilkoon.

208   Tulkoon Roy tai joku tänne mikrofoonin viereen, hoitamaan sitä ja pitämään jonot järjestyksessä.

209   Kuulkaahan, kun te kuljette tästä lävitse nyt, tulkaa uskoen, tulkaa rukoillen.

 Me tulemme vain laskemaan kätemme sairaiden päälle. Tulkaa suoraan lävitse. Rukoilkaa. Kun te kuljette tämän saarnaajajonon lävitse; jos kävelette kainalosauvoilla, laskekaa ne alas ja kävelkää pois. Jos teillä on ollut syöpä, sairaus ja lääkäri on tehnyt kaiken minkä osaa tehdä, hän on tehnyt kaiken minkä voi, ja sanonut, että tulette kuolemaan. Sanokaa: “Minä en tule kuolemaan. Tässä on minun Merkkinä, Herra. Sinä olet luvannut minulle seitsemänkymmentä vuotta. Ja minä tulen menemään suoraan tästä lävitse.” Näettekö, tehkää se. Tahdotteko tehdä sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jeesuksen Nimessä, voikoon se olla niin. Aamen.

210   Hyvä on, päästäkää jono lävitse. [Veli Branham ja saarnaajat rukoilevat sairasten puolesta, erään veljen johtaessa seurakunnan laulua “Usko se vaan,” ja muita lauluja. Tyhjä paikka nauhassa.]

 Minä uskon!
Kaikki epäilykseni ovat haudatut tuohon Lähteeseen.

211   Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Aamen. Oi, eikö Hän olekin ihmeellinen? [“Aamen.”] Jotkut heistä, jotka olivat näillä telttavuoteilla ja paareilla, nousivat ylös ja kävelivät pois; he vain jättivät ne sinne ja kävelivät pois. Oi, jokainen voi olla parantunut nyt, jokainen, joka tahtoo uskoa sen. Uskotteko te? [“Aamen.”]

212   Tahtoisitko antaa meille sävelen tuohon Minä rakastan Häntä, tekisitkö sen, sisar; tuohon vanhaan lauluun: “Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä, koska…”? Korottakaamme kaikki äänemme ja kätemme ja sydämemme Jumalalle, ja laulakaamme: “Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä, koska Hän ensin rakasti mua.” Jokainen nyt.

 Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä  
Koska Hän ensin rakasti mua,  
Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.

213   Eräs nainen on noussut ylös pyörätuolista ja kävelee täällä kahden miehen tukemana. Heiluttakaamme käsiämme Jumalalle: “Minä rakastan Häntä!”

Minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.

Ylistäkäämme nyt Häntä, jokainen.

214   Kunnia Jumalalle! Kuinka me kiitämmekään Sinua, Herra Jeesus, hyvyydestäsi, Läsnäolostasi. Oi, me kiitämme Sinua tästä Merkistä, Herra. Me olemme pelastetut ja täytetyt Hengellä, Pyhän Hengen aaltoillessa ruumiissamme nyt. Kuinka me kiitämmekään Sinua tästä, Isä! Oi, Jeesuksen Nimessä me kiitämme Sinua. Aamen. Aamen.

215   Jokainen puristakoon käsiä, sanoen: “Ylistys Herralle!” Puristakaa toistenne kättä, sanoen: “Ylistys Herralle! Ylistys Herralle!” [Veli Branham ja seurakunta puristavat käsiä ja sanovat: “Ylistys Herralle!”] Hyvä on, nyt kaikki yhdessä uudestaan.

Minä rakastan Häntä, (kädet kohotettuina, sydämet kohotettuina) minä…
 (vain ilmaiskaa se sydämestänne)
Koska Hän ensin rakasti mua (Tuletko sinä lopettamaan?)
Ja osti pelastukseni
Puul’ Golgatan.

216   Kumartakaamme päämme nyt todella kunnioittavasti, kun annan kokouksen nyt veli Grantin lopetettavaksi; kiitäen jokaista teitä. Ensin, kiittäen Herraa Hänen hyvyydestään, Hänen laupeudestaan ja siitä vakuudesta, jonka toivomme jättäneemme teidän sydämeenne, että me emme ole täällä yksin. Meidän suuri Ylipäällikkömme on keskuudessamme. Kuninkaan huuto on leirissä. Ja me kiitämme Herraa, nähdessämme Hänen suuren voinansa ja Hänen suuren laupeutensa. Ja nyt kumartakaamme päämme kunnioittavasti. Veli Grant.

64-0307 TODISTUS MERELLÄ (Testimony On The Sea, A), Dallas, Texas, USA, 7.3.1964

FIN

64-0307 TODISTUS MERELLÄ
(Testimony On The Sea, A)
Dallas, Texas, USA, 7.3.1964

1        Ennen kuin kumarramme päämme rukoukseen, haluaisin lukea jotakin Jumalan Sanasta. Haluan aina lukea Hänen Sanaansa, koska minun sanani tulevat pettämään, ne ovat ihmisen sanoja, mutta Hänen Sanansa eivät voi pettää. Te, jotka seuraatte tekstiä ja niin edelleen, lukekaamme tänä iltana Matteuksen 14. luvusta, alkaen jakeesta 22:

Ja kohta Jeesus vaati opetuslapsiaan menemään veneeseen, ja menemään hänen edellään toiselle rannalle, sillä aikaa, kun hän lähetti väenpaljouden pois.

Ja, kun hän oli lähettänyt väenpaljouden pois, hän meni ylös vuorelle erikseen rukoilemaan: ja, kun ilta oli tullut, hän oli siellä yksinään.

Mutta vene oli nyt keskellä merta, aaltojen heiteltävänä, sillä tuuli oli vastainen.

Ja neljännen yövartion aikana Jeesus meni heidän tykönsä, kävellen meren päällä.

Ja, kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän meren päällä, he olivat huolestuneita, sanoen, se on henki; ja he huusivat pelosta.

Mutta kohta Jeesus puhui heille, sanoen: “Rohkaiskaa mielenne; se olen minä; älkää olko peloissanne.

2       Kumartakaamme päämme nyt rukoukseen. Kun päämme ja sydämemme ovat kumarretut Jumalan edessä, onko täällä rakennuksessa jollakin tänä iltana tarve, jonka haluaisitte tehdä tunnetuksi Jumalalle, kohottamalla kätenne, tullaksenne muistetuksi rukouksessa? Katsokoon Herra teidän päällenne ja olkoon meille armollinen.

3       Taivaallinen Isä, me tulemme nyt Sinun Läsnäoloosi, Herran Jeesuksen Nimen tietä. Tietäen siunatulla vakuudella Hänen luvanneen, että jos me pyytäisimme “mitä tahansa” Hänen Nimessänsä, Sinä soisit sen meille. Me olemme hyvin kiitolliset siitä. Sanat eivät voi ilmaista sitä miltä meistä tuntuu, kun meillä on vakuus siitä, että Sinä kuuntelet meitä juuri nyt.

4       Sinä näit nuo kädet, Herra. Sinä tiedät mistä heillä oli tarve. Sinä olet kaikkitietävä, kaikkivoimainen, ääretön Jumala, ja me tiedämme, että Sinä tunnet ihmisten sydämet. Sinä tiesit ajatuksemme, jopa ennekuin meitä oli luotu, Sinä tiesit jokaisen ajatuksen, joka meillä koskaan tulisi olemaan, sillä sinä olet ääretön.

5       Ja me rukoilemme, Herra, tällä hetkellä, kun me haluinemme kurotumme Sinun puoleesi, katso alas Taivaista, Herra, ja ota meidän pyyntömme omalle sydämellesi, Herra, ja vastaa meille rikkauksiesi mukaan Kirkkaudessa. Anna meille mitä sydämemme halajaa, luottaen, että se on Sinun jumalallinen tahtosi. Ja me tiedämme, että Sinä nautit tehdä tahtosi.

6       Anna meille jälleen suuri Sinun Läsnäolosi vuodatus tänä iltana, Herra. Paranna sairaat. Pelasta kadonneet, nosta ylös ne, jotka ovat kuolleita synnissä ja rikkomuksissa, ja tuo heidät uuteen Elämään tänä iltana. Voikaamme nähdä Jeesus. Me pyydämme sitä Hänen Nimessänsä. Aamen.

7       Voitte istuutua. Me olemme pahoillamme, että emme kykene saamaan ihmisille riittävästi istumatiloja. Mutta ensimmäisestä illasta alkaen, he sanovat, että heidän on täytynyt käännyttää pois suuria väkijoukkoja, joten me olemme pahoillamme siitä. Ja veli Grant ei aivan saanut toista huonetta valmiiksi rakennettua, joko… Uskon, että se on tällä vasemmalla puolella, josta hän tulee poistamaan väliseinän. Tämä kallis veli kysyi minulta, jos haluaisin tehdä tästä vuosittaisen tapahtuman, palaamalla takaisin Dallasiin, hänen seurakuntaansa. Sen kaltainen suuri kutsu, tällä hetkellä, kun ovet sulkeutuvat niin nopeasti, ja sitten tämä mies haluaa minun tulevan takaisin ja tekevän siitä vuosittaisen tapahtuman. Minä arvostan sitä.

8       Minulla oli aikaa yhdessäoloon heidän kanssaan tänä aamuna, veli Gordon Lindsayn ja monien muiden kanssa heistä, veli Pearry Green, joka on Beaumontiin tulossa olevan kokouksen rahoittaja, istuu täällä takanani tänä iltana. Ja monet ystävistämme, veli Don ja hänen vaimonsa. Me olemme niin iloiset heidän täällä olostaan. Herra siunatkoon heitä.

9       Nyt tänä iltana, vain… Olen yrittänyt pitää Sanomani niin yksinkertaisina kuin ne vain voivat olla, niin että jopa lapsi voi ymmärtää ne.

10   Huomenna iltapäivällä on evankelistinen kokous, ja toivon, että te kaikki voisitte tulla mukaan.

11   Nyt, jos teillä on kokouksia omissa seurakunnissanne, niin pysykää siellä missä paikkanne on. Me emme halua kenenkään jättävän omaa seurakuntaansa. Ja sitten, jos olette sairas ja haluatte puolestanne rukoiltavan ja seurakunnallanne on kokous huomenna iltapäivällä, niin puhukaa siitä pastorillenne, niin ettei hän tule ajattelemaan siitä mitään pahaa, tiedättehän. Antakaa hänen tietää, että me olemme täällä yhteistyössä, auttaaksemme koko Jeesuksen Kristuksen Ruumista, joka tekee matkaa täällä Dallasissa ja ympäristössä.

12   Niinpä, huomenna iltapäivällä, uskon, että se on kello kaksi kolmekymmentä, tulen puhumaan evankelistisen Sanoman. Ja sitten tulemme rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta, jotka ovat sairaita, ja otamme kaikki rukouskortit, joiden puolesta ei ole ehditty rukoilla viikon aikana, ja rukoilemme heidän kaikkien puolesta huomenna.

13   Nyt aiheeni tänä iltana on enemmänkin pienen näytelmän kaltainen ja kestää vain muutamia hetkiä. Ja yritän saada tänä iltana rukoiltua sairaiden puolesta niin paljon kuin voin. Tekstini on “älkää olko peloissanne, se olen Minä”, Jeesus sanoo. Aiheenani on: Todistus merellä.

14   Sen on täytynyt olla myöhäinen iltapäivä, auringon on täytynyt olla laskemassa silloin, kun tämä tapahtui, ja sen on täytynyt olla kuuma päivä, suunnilleen sen kaltainen kuin nyt on täällä.

15   Ilmastointilaite on epäkunnossa ja he ovat korjaamassa sitä. Se on syy miksi muutin aiheeni siitä mitä aioin puhua, niin että voisin pitää kiirettä sen kanssa, eikä teidän tarvitse istua tämän kaltaisessa kuumuudessa.

16   Tämä suuri kalastaja, nähtyään mitä oli saanut päivän kuluessa, oli tarkannut Jeesusta Hänen suuressa palvelustehtävässään.

17   Olisin rakastanut elää tuona päivänä ja seurata Häntä. Mutta tiedättekö, olen iloinen, että minulla yhä on etuoikeus tehdä samoin, tarkata kuinka Hän tekee asioita. Ja on suurempaa tarkata Häntä tänä päivänä, kuin silloin. Minulla on nyt enemmän uskoa Häneen, ja minulla voi olla nyt enemmän uskoa kuin mitä minulla olisi voinut olla silloin, koska meillä on ollut kaksituhatta vuotta aikaa todistaa, että Evankeliumi on oikein. Ja kahdentuhannen vuoden jälkeen, Hän on yhä elossa, tehden juuri niin kuin Hän teki silloin, joten meillä on suurempi uskonvarmuus ja enemmän perustusta uskolle nyt, kuin mitä heillä oli silloin.

18   Koska, Hän oli silloin vain joku Mies, joka kulki ympäri väittäen olevansa Jumalan lähettämä, ja olevansa Jumalan Poika, ja että Jumala vahvisti tuolle päivälle kuuluvan luvatun Sanan Hänen kauttaan, ja heillä oli jonkinlainen syy epäillä sitä. He olivat teologeja! Ja pankaa merkille kuinka liikuttava asia se oli, se oli todella liikuttavaa, koska nuo teologit olisivat uskoneet Sen, jos Jumala ei olisi sokaissut heidän silmiään. Raamattu sanoo niin.

19   Ja tiesittekö Hänen luvanneen, että Hän tulisi sokaisemaan heidän silmänsä jälleen tänä päivänä, niin että he eivät näkisi Sitä? He tulisivat olemaan “itsepäisiä, ylpeitä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia, rauhanrikkojia, vääriä syyttäjiä, tyytymättömiä, niitä halveksivia, jotka ovat hyviä; omaten jumalisuuden muodon, mutta kieltäisivät sen Voiman.” Tarkalleen sama lupaus uudestaan. Ja voitte tuskin mitään muuta kuin tuntea sääliä ihmisiä kohtaan. Ja heidän silmänsä ovat sokaistut tähän päivään asti Kirjoituksille, joiden Jumala lupasi tapahtuvan juuri tässä ajassa, tällä hetkellä, ja me katsomme suoraan sitä ja tarkkaamme sitä. Ja sitten ihmiset katsovat, pudistavat päitään ja kävelevät pois, sanoen: “Minä en näe Sitä.” Se on säälittävä asia, mutta kuitenkin Kirjoitusten täytyy täyttyä. Sen täytyy olla sillä tavalla.

20   Niinpä nämä opetuslapset olivat olleet Jumalan valitsemia. Huomasitteko, Jeesus kertoi heille “ennen maailman perustamista”, valinneensa heidät ja he olivat ennalta määrätty Jumalan Siemen. Siksi, kun vaikeudet tulivat, ja näytti kuin ihmiset olisivat saaneet Jeesuksen nurkkaan ahdistetuksi, koskien erästä kysymystä, ei heillä ollut mitään kysyttävää. He eivät voineet ymmärtää sitä, mutta he olivat päättäneet olla tuntematta mitään muuta kuin Hänet. “Sinulla yksin on Elämän Sana.” Ja he olivat päättäneet pysyä Sen kanssa, koska heidät oli määrätty tuohon virkaan.

21   Ja niin se on tänäänkin, että miehet ja naiset, jotka ovat määrätyt Iankaikkiseen Elämään, ovat tuleva Iankaikkiseen Elämään. “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva Minulle.” Se on Hänen Sanansa, eikä se voi pettää. Se on Jumalan Sana.

22   Ja me näemme nyt nämä opetuslapset, oli ollut suuri kokous siellä kedolla, vuoren kupeella. Ja Jeesus oli sanonut heille: “Menkää te nyt meren ylitse, Minun edelläni.” Ja Hän menisi ylös vuorelle, yksin, rukoillakseen. Ja nämä opetuslapset, sen jälkeen, kun he olivat tavanneet ystäviä, voin aivan kuvitella miltä heistä tuntui.

23   Koska tavattuaan ystäviä, heidän sitten täytyi erota ystävistään; juuri, kun te alatte päästä tutuiksi, täytyy teidän sanoa hyvästit. Ja se on aina ollut jonkinlainen sydänkipu minulle yli maan, ja ympäri maailman, sen jälkeen, kun on tavannut ystäviä, sitten jättää heidät, tietäen, että siellä on monia joita ette enää tule näkemään, ennen kuin kohtaatte heidät Tuomiolla. Se on jotenkin surullinen asia.

24   Voin kuvitella tuon veneen, keula maalle työnnettynä. Ja sen on täytynyt olla Simon Pietarin, joka suurin lihaksikkain käsivarsin ja olkapäin työnsi veneen vesille ja ohjasi sen merelle. Ja he kaikki vilkuttivat hyvästiksi rannalla oleville, jotka huusivat: “Tulkaa takaisin luoksemme uudestaan ja tuokaa Opettaja mukananne! Ja tulkaa pitämään toinen herätys, sillä me olemme olleet niin siunattuja tänä päivänä!” Ja uudet ystävät heiluttivat heille kättään. Ja Pietari kiipesi muiden opetuslasten ylitse, ja istuutui luultavasti veljensä Andreaksen viereen, ja tarttui airoihin.

25   Veneissä ei silloin ollut moottoreita käyttövoimana, vaan niitä soudettiin airoilla. Ja ehkä heitä istui kaksi rinnakkain ja ehkä heillä oli kuusi tai kahdeksan airoparia. He soutivat tahdissa, ja voivat siten pitää veneen tasapainossa myrskyn aikana. Sitten tuulten puhaltaessa normaalisti, he voivat nostaa purjeen ja purjehtia.

26   On täytynyt olla kuuma iltapäivä, Kirjoituksesta päätellen, sen on täytynyt olla todella tyyni, aurinkoinen, kuuma iltapäivä. Aurinko oli laskemassa. Ja he lakkasivat soutamasta ja vilkuttivat hyvästiksi ihmisille: “Toivomme jälleen tapaavamme teidät joskus”, ja niin he lähtivät merelle. Ja aurinko laski, tuli iltahämy ja jonkin ajan kuluttua pimeys.

27   Ja heidän on täytynyt soutaa melkoisella nopeudella ja se on kova homma noilla raskailla airoilla. He olivat melkein kaikki kalastajia, suuria voimakkaita miehiä, jotka olivat tottuneet mereen. Ja niinpä odottaessaan Jeesuksen tuloa veneeseen heidän peräänsä melko pian, heidän on täytynyt antaa veneen liukua eteenpäin jonkin matkaa; panna vene liikkeelle ja sitten lakata soutamasta.

28   Ehkä sen on täytynyt olla nuori Johannes, joka puhui ensin, koska hän oli nuorin joukosta. Sen on täytynyt olla hän, joka sanoi: “Minä alan hieman väsyä. Antakaamme veneen liukua vähän aikaa. Odotetaan vähän, ei meillä ole mitään kiirettä. Hän ei ole vielä tullut, joten me voimme aivan yhtä hyvin odottaa hetken ja vetää henkeä.”

29   Ja istuessaan siellä, päänsä hieman kumarassa, hänen on täytynyt aloittaa todistuskokous. Ja se on mistä haluan puhua. Sen on täytynyt olla hän, joka nousi ensin ja sanoi: “Veljet, ei väliä mitä ihmiset sanovat, ja kuinka joku haluaa olla uskomatta, minä olen nyt aivan varma, tämän päivän jälkeen, että me emme seuraa mitään huijaria. Me emme seuraa mitään sen vähempää kuin Jumalaa, sillä kukaan ei voisi tehdä sitä, mitä Hän teki tänä päivänä, ellei se ollut Jumala. Tiedättekö, kun Hän otti nuo keksit ja mursi ne ja ruokki nuo viisituhatta siellä, oli se minusta mitä hämmästyttävin asia. Mielessäni on voinut tähän päivään asti olla jonkinlainen kysymys”, minä nyt vain kertaan hänen todistustaan, “mutta se selvitti sen.”

30   Hän sanoi: “Voin muistaa vuosia sitten, kuinka minulla oli tapana asua lähellä Jordania. Ja muistan kuinka pienenä poikana ollessani, sievällä juutalaisäidilläni oli tapana iltapäivisin nostaa minut syliinsä ja keinutella minua siellä ulkona eteisessä, unikkojen kukkiessa siellä Jordanin rannoilla. Ja hänellä oli tapana katsoa virran yli tuota erämaata kohden, jonka halki kansamme tuotiin tänne. Hänellä oli tapana kertoa minulle Raamatun kertomuksia. Yksi noista suurista kertomuksista, jonka voin muistaa, oli tuo suunemilaisnainen ja kuinka hänen pieni poikansa oli kuollut, ja tuo profeetta herätti tämän pienen pojan jälleen kuolleista. Se oli kertomus, joka tavallisesti kiihotti minua.”

31   Mutta yksi kaikkein kiihottavimmista kertomuksista, joita äidilläni oli tapana kertoa minulle, oli, kun hän sanoi: “Nyt Johannes, sinä olet vain pieni poika, mutta haluan sinun muistavan, kasvaessasi vanhemmaksi, että suuri Jehova toi kansamme ulos Egyptistä, ja me tulimme tuon erämaan halki ja tämän virran yli. Ja kaikkiaan neljäkymmentä vuotta he tekivät matkaa tuossa erämaassa, jossa ei ole mitään paikkaa saada vaatteita ja ruokaa. Ja Jumala antoi leipää sataa alas Taivaasta joka ilta, ja ruokki kansamme tuolla erämaassa, koska he olivat täyttämässä velvollisuuttaan, seuraten suurta Jehovaa. Ja nyt jonakin päivänä Jehova tulee olemaan lihaksi tehtynä täällä maan päällä, Miehen muodossa, ja Häntä tullaan kutsumaan Voidelluksi, Messiaaksi.”

32   “Ja minä muistan”, hän sanoi, “kuinka pienen pojan mielessäni yritin käsittää kuinka Jumala ruokki kaikki nuo kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä siellä erämaassa? Mistä Hän sai kaiken sen leivän? Ja minulla oli tapana kysyä äidiltä: ‘Mamma, onko Jehovalla siellä taivaassa paljon uuneja, niin että Hän voi leipoa kaikki nuo leivät ja sitten tuoda ne yöllä maahan kansaa varten, ovatko Jehovan suuret taivaat täynnä uuneja?’ Ja hän sanoi: ‘Ei, poikani, sinä olet liian nuori ymmärtämään. Katsohan, Jehova on Luoja. Hän ei tarvitse mitään uuneja. Hän vain puhuu, ja Hänen Sanansa tulee julki, kun Hän puhuu. Hän on suuri Jehova, ja Hän vain puhui sen ja enkelit kuljettivat sen alas maan päälle, kansaa varten.’”

33   “Ja tänään, kun näin Hänen seisovan siellä, huomasitteko tuota ilmettä Hänen kasvoillaan? Hänen mielessään ei ollut mitään epäilystä. Minä kiipesin erään kiven päälle ja katselin kuinka Hän otti tuon leivän ja mursi sen, ja ojensi sen palvelijoillensa, meille, kansalle jaettavaksi. Ja sitten, kun Hän jälleen ojensi kätensä murtaakseen tuosta leivästä, oli se jälleen kokonainen. Hän teki niin satoja kertoja, kunnes jokainen oli kylläinen, ja tähteitä kerättiin korikaupalla. Minä tiedän, ettei se voinut olla mikään Jehovaa vähäisempi, koska Hän toimi niin kuin Jehova toimi. Ainoastaan Jehova voi luoda. Ja minä tiedän, ettei tämä Mies ole mikään huijari. On ainoastaan yksi Luoja ja se on Jehova. Ja nyt, nähtyäni kaikki nämä asiat, se tyydytti minut.”

34   “Haluan teidän nyt tietävän, että minun sydämeni on täydellisesti antautunut, ja minä uskon täysin, ettei Hän ole ainoastaan joku profeetta. Hän on profeetta, mutta Hän on enemmän kuin profeetta. Hän ei ole mitään sen vähempää kuin Jehova Jumala asumassa keskuudessamme, koska Hän loi tuota leipää ja Hänellä oli Jehovan tavat. Ei ihme, että Hän voi sanoa: ‘Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua; mutta, jos Minä teen Isäni tekoja, ettekä te voi uskoa Minua, niin uskokaa noita tekoja, sillä ne todistavat Minusta ja kertovat kuka Minä olen.’” Näyttää siltä, että ihmisten olisi helposti pitänyt nähdä se.

35   Ja Johannes oli vakuuttunut siitä, että Hän oli Messias, Se, josta Jesaja sanoi: “Poika on meille syntynyt ja Hänelle annetaan nimi, Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala, Iankaikkinen Isä.” Ja Johannes oli tyydytetty, sen johdosta mitä hän oli nähnyt. Tämä nuori mies antoi todistuksensa.

36   Suunnilleen siihen aikaan Simon Pietari sanoi: “Hetkinen nyt vain, jos me tulemme pitämään todistuskokouksen, niin minulla olisi jotakin sanottavana. Tiedättekö, minä olin hyvin epäluuloinen koko asiasta, kun veljeni Andreas kertoi minulle asiasta. Hän osallistui tuon profeetta Johanneksen herätykseen, joka oli todistanut, että Messias oli tulossa ja, että Hän tulisi esittelemään Hänet. Ja minä olin vähän epäileväinen koskien niitä asioita, joita Andreas kertoi minulle, koska olin kuullut kaiken kaltaisia messiaskertomuksia ja kaikkea muuta.”

37   “Mutta kaikki te veljet muistatte minun vanhan isäni. Hänen nimensä oli Joonas. Ja te muistatte kuinka hän oli hyvin luotettava uskovainen. Ja kuinka muistankaan äitini ja isäni ja meidät kaikki, kun ne kalastimme elääksemme, emmekä saaneet yhtään kalaa; me tarvitsimme leipää ja muistan kuinka me menimme polvillemme lattialle ja rukoilimme Jumalaa: ‘Anna meille saalista tänä päivänä, Jumala, niin että voimme myydä kalamme, maksaa pois velkamme ja, että meillä olisi ruokaa.’ Ja kuinka me menimme myrskyssä merelle ja uskalsimme kohdata noita myrskyjä.”

38   “Ja voin nähdä isäni, harmaat hiukset riippuen selässään, kun hän istui veneen perässä ja puhui minulle sanoen: ‘Simon, sinä olet vanhin poikani. Tiedätkö, Simon, olen aina uskonut, että näkisin Messiaan. Meidän kansamme on odottanut Häntä aina Eedenistä alkaen. Ja me olemme varmat siitä, että Hän tulee, ei väliä kuinka kauan siihen aikaa menee. Se oli neljätuhatta vuotta sitten, sinä sanot, mutta minä uskon, että Messias tulee. Ja jokainen juutalainen on uskonut näkevänsä Messiaan omassa sukupolvessaan. Minä toivon näkeväni Hänet omassa sukupolvessani. Mutta nyt näyttää siltä, että olen tulossa vanhaksi ja minun täytyy lopettaa merellä käyminen ja saan kipuja ja tuskia ja luultavasti en tule näkemään Häntä omana aikanani. Mutta ehkä sinä tulet näkemään Hänet, poikani.”

39   “‘Ja minä haluan kouluttaa sinut tuntemaan Kirjoitukset. Poikani, ennen kuin Messias nousee näyttämölle, tulee olemaan kaiken kaltaisia asioita ja tapahtumia, kaiken kaltaisia vääriä asioita, koska Saatana tulee tekemään sen, hävittääkseen todellisen Messiaan vaikutuksen, kun Hän tulee.”’ Se on aina ollut sillä tavalla ja se yhä on niin.

40   Ja sitten hän sanoi: “Muistan hänen panneen kätensä ympärilleni ja sanoneen: ‘Poikani, on ainoastaan yksi tapa, miten sinä olet kykenevä tunnistamaan tuon Messiaan. Me olemme nyt olleet satoja vuosia ilman profeettaa. Malakia oli viimeinen profeettamme. Se oli neljäsataa vuotta sitten, eikä meillä sen jälkeen ole ollut yhtään profeettaa. Mutta muista eräs asia, Mooses kertoi meille Kirjoituksissa, että kun Messias tulisi, Hän tulisi olemaan profeetta, kun Hän tulisi näyttämölle. Meitä juutalaisia on opetettu uskomaan profeettaa. Ja tämän Messiaan matka maan päällä on puhuttu Jumalan Sana, jonka Hän on luvannut meille. Ja Sana tulee aina profeetalle, ja profeetta vahvistaa tuon Sanan. Älä milloinkaan unohda sitä, poikani! Suuria asioita voi nousta esiin, voi olla suurta intoa ja suuria asioita. Mutta muista, että Messias tulee olemaan profeetta, koska me tiedämme, ettei Jumala koskaan muuta tapaansa, ja Hän sanoi, että Messias tulisi olemaan profeetta. Niinpä muista poikani, profeetat ovat ne, joilla on Herran Sana. Ja, kun tämä Messias tulee, Hän tulee olemaan profeetta.’”

41   “Voin vieläkin tuntea hänen käsivartensa ympärilläni”, sanoi Simon, “kun hän pani ne ympärilleni. Ja Andreas seisoi siellä pesten verkkoa, sillä hetkellä. Muistatko sitä, Andreas?”

 “Kyllä Simon, minä muistan sen.”

42   “Ja, kun Andreas yritti kertoa minulle, että tämä Johannes oli profeetta, oli minulla muita asioita tehtävänä, minun täytyi myydä kaloja ja muuta sen kaltaista. Niinpä, vaikka isäni onkin ollut kuolleena vuosia, olen kuitenkin aina pitänyt mielessäni sen, mitä isä sanoi, että “Messias olisi Kirjoituksen tunnistama profeetta, ja etten unohtaisi sitä, koska se on puhuttu Jumalan Sana. Ja tuo Sana on aina ja jatkuvasti tullut profeetoille; jotka tunnistivat Sen, tai julkitoivat sen mitä oli luvattu tuota ajanjaksoa varten.’”

43   “Ja nyt yhtenä päivänä”, sanoi Simon, “tiedättekö, Andreas pyysi minua erääseen kokoukseen. Ja minä menin sinne, tuohon kokoukseen, missä tämä Mies, Jeesus oli. Ja olin kuullut kaiken kaltaisia huhuja. Siellä oli eräs Jeesus noussut esiin ennen Häntä, joka lupasi kaikenkaltaisia suuria asioita ja johti neljäsataa erämaahan ja he kaikki kuolivat sinne ja niin edelleen. Ajattelin, että se olisi vain yksi lisää sen kaltaisia, joilla on suurta intoa ja jonkinlainen herätys, tai jokin suuri kirkkokunta, jonka he tulisivat tekemään. Mutta yhtenä päivänä ajattelin, että menisin tämän Andreaksen, veljeni kanssa.”

44   Ja voin kuvitella, kuinka suunnilleen tuolla hetkellä, vene alkoi vavista. Joku alkoi huutaa, ja hän sanoi: “Istu alasi! Älä heiluta venettä. Hetkinen vain. Istukaa hiljaa.”

45   Ja hän sanoi: “Tiedättekö, kun menin sinne, ja tulin Hänen kasvojensa eteen ensimmäisen kerran, Hän katsoi minua suoraan silmiin ja kertoi minulle mikä minun nimeni oli. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt minua. Hän tunsi vanhan jumalisen isäni, joka oli neuvonut minua Kirjoituksissa. Ja minä tiesin, että se oli Messias. Se selvitti sen minulle juuri, sillä hetkellä. Se oli. Se teki sen oikeaksi, minulle.”

46   Sen on täytynyt olla Filippus, joka sanoi: “Voisinko sanoa sanan tässä?” Nyt hän sanoi: “Veli Natanael, älä anna tämän loukata itseäsi, koska sinä tiedät meidän tutkineen kirjakääröjä vuosia ja vuosia, koskien sitä mikä Messias tulisi olemaan. Mutta, kun näin sen, lähdin noutamaan hyvää ystävääni tässä, Natanaelia. Ja, kun hän tuli…”

Natanael sanoi: “Anna minun kertoa se. Salli minun kertoa se.”

47   Oh, tiedättekö, siinä on jotakin, kun Jeesus on tehnyt jotakin teille, te voitte tuskin pysyä hiljaa, teidän täytyy itsenne kertoa se. Eikö niin olekin? Jos se on jotakin todellista, on teidän aivan pakko sanoa se. Kun Hän täytti minut Pyhällä Hengellä, haluan kertoa siitä, haluan jonkun tietävän siitä. En halua jonkun muun kertovan sitä; haluan sanoa sen itse.

48   Ja voin aivan kuvitella kuinka Natanasi tuli intoa täyteen ja sanoi: “Tiedättekö, haluan sanoa tämän. Olin vähän epäilevällä mielellä sinusta Filippus, kun kerroit siitä minulle. Kysyin sinulta: ‘Voisiko mitään hyvää tulla Nasaretista?’ Ja sinä annoit minulle parhaan vastauksen mitä kukaan on koskaan saanut: ‘Tule ja katso.’” Se toimii hyvin tänäkin päivänä. Älkää jääkö kotiin ja arvostelko. Tulkaa ja ottakaa itse selvää. Näettekö? “Kysyin: ‘Ja voisiko mitään hyvää tulla Nasaretista?’ Sinä sanoit: ‘Tule itse katsomaan.’ Ja sinähän tiedät mitä kerroit minulle.”

49   “Ja, kun minä kävelin Hänen Läsnäoloonsa, ja Hän kertoi minulle, että olin ‘israelilainen, ja että olin rehellinen mies’, niin silloin tiesin sen.”

50   “Mutta minä ihmettelin: ’Kuinka se voi olla niin?’ Hän näytti aivan tavalliselta mieheltä. Minä odotin Messiaan tulevan alas Taivaasta kultaista käytävää myöden, suoraan tänne kirkkokunnan päämajaan, Jerusalemiin, astuvan esiin ja sanovan: ‘Kaifas, olen saapunut.’ Mutta he tiesivät Hänen tulleen Nasaretista, köyhästä perheestä; ja itse asiassa taustanaan häpeällinen nimi, avioton lapsi. Ja tässä Hän seisoi puettuna tavallisiin vaatteisiin, eikä niin kuin joku pappi tai joku muu, vaan aivan tavallinen mies. Ja ajattelin kävellessäni sinne: ‘Kuinka tuo voisi olla Messias? Yllään vanhat vaatteet, joita Hän oli käyttänyt siitä asti, kun oli nuori mies, ja tässä hän on nuo samat vaatteet yllään, hiukset riippuen alhaalla selässä. Aivan niin kuin joku tavallinen mies kadulta.’”

51   “Ja Hän katsoi minua kasvoihin ja sanoi: ‘Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla, Minä näin sinut.’ Se selvitti sen minulle. Minä tiesin, Sanan mukaan, että se oli Messias. Se oli Hän.”

52   Ja tuon veneen on täytynyt vavahdella, ja todistuskokous jatkui. Oi, mikä ihmeellinen aika heillä olikaan siellä ulkona merellä, heillä yksinkertaisesti oli suurta aikaa.

53   Andreas sanoi: “Haluaisin sanoa jotakin, joka jonkin aikaa saattoi minut vähän ymmälle. Muistatteko, kun olimme menossa Jerikoon ja Hän sanoi: ‘Meidän täytyy mennä sinne ylös, Minulla on tarve kulkea Samarian kautta’, niin Hän meni ylös Samariaan ja sinne Sykarin kaupunkiin, ja muistatteko kuinka Hän lähetti meidät kaikki pois sinne kaupunkiin ostamaan ruokaa?”

54   “Oi, kyllä, minä muistan sen hyvin!” Ja kaikki heistä sanoivat: “Kyllä, kyllä.” Tuo vene heilui kovasti, jokaisella oli ihmeellinen todistus annettavana, sen jälkeen, kun herätys oli ohitse. Niinpä he pitivät tämän todistuskokouksen.

55   Ja hän sanoi: “Kyllä, ja muistatteko, kun tulimme hiljaa sinne ylös ja yllätykseksemme, me näimme Opettajan puhuvan tuolle merkitylle prostituoidulle. ‘Ohoh’, me ajattelimme, ‘paha juttu. Katsokaa Häntä siellä puhumassa tälle nuorelle naiselle. Ja Hän lähetti meidät pois, ja täällä Hän nyt istuu tämän pahamaineisen naisen kanssa’, ja muistatteko kuinka me seisoimme pensaiden takana ja kuuntelimme heidän keskusteluaan?”

56   “Ja me kuulimme kuinka Hän sanoi hänelle: ‘Nainen, mene noutamaan aviomiehesi ja tule tänne.’”

57   “Ja me sanoimme: ‘Hyvä on, me olemme voineet erehtyä, ehkä tämä nainen olikin laillisesti naimisissa.’”

58   “Ja hän katsoi Häntä kasvoihin ja sanoi: ‘Herra, ei minulla ole mitään aviomiestä.’”

59   “Muistatteko kuinka sydämemme pysähtyivät? Meidän suuri Messiaamme, johon me luotimme, on nyt ristitulessa ja joutunut kiinni valheesta, koska Hän sanoi: ‘Mene noutamaan aviomiehesi’, ja hän todisti, ettei hänellä ollut mitään aviomiestä. Nyt Hän oli joutunut ansaan. Muistatteko kuinka me kaikki näytimme yllättyneiltä ja pidätimme henkeämme?”

 “Kyllä, minä muistan sen.”

60   “Ja sitten, muistatteko nuo seuraavat sanat? Hän sanoi: ‘Sinä olet sanonut totuuden, koska sinulla on ollut viisi ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun.’ Oi, muistatteko tuota todistuskokousta siellä pensaikon takana? Voi pojat!” Näettekö, te ette voi saada Häntä ansaan. Hän on Jumala. “Oh”, Andreas sanoi: “se selvitti sen minulle.”

61   Bartolomeus sanoi: “Odottakaahan, minäkin haluaisin antaa todistuksen. Voinko tehdä sen, veljet?”

62   “Oh, hyvä on, kyllä voit, meillä on paljon aikaa, eikä Hän ole vielä tullut. Vetäkäämme muutama aironveto. Tee se, Bartolomeus, anna todistus.”

63   “No niin, yksi noista suurista asioista minulle, muistatteko sisaremme Jerikossa, nimeltä Rebekka?”

 “Kyllä.”

“Ja hänen aviomiehensä pitää siellä ravintolaa.”

“Kyllä.”

64   “Ja hän on liikemies, ja hänen nimensä on Sakkeus.”

“Kyllä, kyllä, muistan hänet hyvin.”

65   “Muistatteko kuinka hän oli yksi sisaristamme. Hän oli uskonut Herraan; ja hän oli niin peloissaan siitä, että Sakkeus antaisi sen mennä ohitseen vastaanottamatta Jeesusta. Ja oi, Sakkeus oli niin hyvä ystävä sen papin kanssa siellä. Ja Rebekka rukoili, että jotakin tapahtuisi, niin että hänen silmänsä aukenisivat, ja että hän tunnistaisi, että tämä oli Mestari, että tämä oli vahvistettu Jumalan Sana, lihaksi tehtynä meidän keskuudessamme. Ja me yritimme kertoa hänelle siitä kuinka tämä Jeesus Nasaretilainen tunsi sydänten salaisuudet osoittaen, että Hän oli Sana, koska Sana erottaa sydämen ajatukset.”

66   “‘Hölynpölyä’, hän sanoi, ‘minä uskon pappia. Se mitä pappi sanoo riittää minulle.’ Koska hän kuului kaikkiin kaupungin klubeihin ja kaikkeen muuhun, tiedättehän, joista hänen oli vähän vaikea irrottautua. Niinpä Rebekka pyysi meitä kaikkia rukoilemaan. Ja joka kerta, kun puhuimme tuosta aiheesta, että Hän oli profeetta, hän sanoi: ‘Hölynpölyä! Pappi sanoo, että ‘Hän on Belsebul. Hän on perkele. Hän tekee sen Perkeleen voimalla. Hän on vain ajatustenlukija. Siinä kaikki mitä se on.’ Siinä kaikki mitä se on. Ei sellaisia asioita ole tänä aikana, meillä ei ole ollut profeettoja satoihin vuosiin. Ja kuinka voisi tuo kaveri, jolla ei ole edes jäsenkorttia, kuinka Hän koskaan voisi olla profeetta? Oh, missään tapauksessa Hän ei ole sellainen!’”

67   “Mutta, tiedättehän, Rebekka hänen vaimonsa piti kiinni ja rukoili. Ja Rebekka kertoi meille, kuinka yhtenä aamuna, kun Jeesus tuli kaupunkiin, oli Sakkeus mennyt ulos kadulle katsomaan Häntä. Niinpä, kun hän ei uskonut, että Hän oli profeetta, hän vain sanoi: ‘Minä menen vain katsomaan Häntä’, niin kuin hän todisti meille siellä ravintolassa, ollessamme syömässä. Niinpä hän oli kiivennyt erääseen vuorivaahterapuuhun ja sanonut: ‘Minäpä naamioin itseni tänne puuhun, niin, ettei Hän kykene näkemään minua. Minähän olen joka tapauksessa pienikokoinen mies, hyvin lyhyt. Niinpä minä kiipeän tänne puuhun, ja voin nähdä Hänet siellä alhaalla väkijoukossa.’ Ja hän kiipesi sinne oksanhaaraan ja istuutui sinne oksistoon.”

68   Se on juuri sopiva paikka istua ja tutkia sitä, siinä, missä kaksi tietä yhtyy, teidän ja Jumalan; teidän ajatuksenne. Se on hyvä asia, harkita sitä.

69   “Niin hän sanoi: ‘Tiedättekö mitä, Hänen täytyy olla profeetta, Hän voisi olla sittenkin profeetta. On mahdollista, että voin olla väärässä. Niinpä sanon mitä teen, tulen näkemään Hänet oikein hyvin, eikä Hän tunne minua. Minä vain vedän lehtiä ympärilleni tällä tavalla, eikä Hän tule edes näkemään minua. Ja minä tulen tarkkaamaan Häntä, kun Hän kulkee ohitse. Ja, jos Hän ei näytä oikean kaltaiselta henkilöltä, annan Hänen kuulla mitä ajattelen Hänestä, istuessani täällä ylhäällä puussa.’ Niinpä hän oli siellä vartiossa ja oli asettanut lehdet niin, että voisi kohottaa niitä ja nähdä Hänet, kun Hän tulisi kulman ympäri.”

70   “Ja, kun Hän tuli kulman ympäri, kävellen alas katua, katsellen puolelta toiselle ja opetuslasten sanoessa: ‘Astukaa syrjään. Olen pahoillani.’ Ja siellä oli ihmisiä sairaiden lastensa kanssa ja he sanoivat: ‘Olen pahoillani. Opettaja on hirveän väsynyt tuosta suuresta kokouksesta eilen illalla. Ja olisitteko hyvät ja astuisitte syrjään, herrasmiesten tavalla, ja antaisitte Hänen kulkea ohitse. Hän on menossa kaupunkiin, ettekö tahtoisi olla niin hyvät ja astua syrjään?’ Ja Sakkeus oli istumassa siellä ylhäällä puussa, katsellen alas Häntä.”

71   “Ja, kun Jeesus tuli suoraan tuon puun alle, Hän pysähtyi, katsoi ylös ja sanoi: ‘Sakkeus, tule alas sieltä. Minä menen kanssasi kotiin tänä päivänä, päivälliselle.’ Se selvitti sen minulle. Hän tiesi, että hän oli siellä ylhäällä ja tiesi hänen nimensä ja kuka hän oli. Se selvitti sen. Se oli Messias, minulle. Kyllä vaan. Koska me tiedämme, että Messiaan tuli tehdä se. Varmasti. Hän sanoi, että Hänen täytyisi mennä kotiin hänen kanssaan tuona päivänä päivälliselle. Mikä suuri aika se olikaan! Me muistamme sen.”

72   Tiedättekö, sen on täytynyt olla juuri siihen aikaan, tämän todistuskokouksen ollessa meneillään, tiedättehän, näiden opetuslasten siellä merellä todistaessa, sen on täytynyt olla yön pimeydessä jossakin, siellä ylhäällä pohjoisen puolella, että Saatanan on täytynyt liikkua yli kukkulan ja katsoa alas. Hän katsoi tuota todistuskokousta ja näki, että he olivat lähteneet liikkeelle ilman Häntä. Siinä oli hänen mahdollisuutensa.

73   Näettekö, uskon, että tuo näyttämö on suunnilleen palannut jälleen, kerraten itseään. He olivat, herätyksen antamassa innossa, lähteneet liikkeelle ilman Häntä. Ja uskon, että se on paljon samankaltaista, mitä meille on tapahtunut tänä päivänä, tässä sekaannuksen hetkessä, ja tämän suuren herätyksen jälkeen, jonka olemme itse nähneet. Se pyyhkäisi ympäri maailman. Jokaisessa kansakunnassa on rakennettu herätyksen tulia ja ne palavat; suuria parantamiskokouksia, kymmeniätuhansia kertaa tuhansien vastaanottaessa Pyhän Hengen. Ja sen antamassa innostuksessa, aivan niin kuin noiden opetuslasten todistaessa mitä Hän oli tehnyt, ja sanotaan “me olemme nähneet Hänen tekevän tämän, ja me olemme nähneet Hänen tekevän tuon”, uskon, että me olemme lähteneet liikkeelle heidän tavallaan, ilman Häntä.

74   Me olemme käyttäneet hyväksemme niitä suuria tilaisuuksia, joita tämä herätys on tarjonnut. Me olemme käyttäneet tilaisuutta tehdä paljon rahaa, kirkoille, rakennetaan suurempia rakennuksia, valtavan suuria miljoonan dollarin paikkoja, suuria kouluja, koulutusjärjestelmiä, saaden kirkkokuntamme kasvamaan. Ja sitten meillä on kommunisminvastaiset ohjelmamme ja se on kaikki mistä osaamme puhua tänä päivänä. Ja ennen pitkää, Saatana on nähnyt meidät meidän antikommunistisissa ohjelmissamme, suurissa kirkkokunnallisissa ohjelmissamme, ja meidän “miljoona lisää” ohjelmissamme, niin kuin heillä on.

75   Ja me olemme lähteneet liikkeelle ilman vanhanaikaisia rukouskokouksia ja Pyhän Hengen kasteen takaisintuloa, kunnes tuli on alkanut sammua. Te voitte huutaa ja yrittää saada ihmisiä alttarille, ja he vain kävelevät sinne aivan kuin olisivat kuolleita, peläten tulla. Ja sitten, kun saarnaajia pyydetään tulemaan ja rukoilemaan heidän kanssaan: “Oh, miksi hän pyysi minua?” Ja he menevät sinne ja voitte tuskin saada heitä tekemään sitä. Ja he seisovat siellä muutaman minuutin, katsoen ylös teihin, ja sitten he menevät takaisin paikoilleen ja istuvat alas. Minulle se merkitsee sitä, että tuli on sammunut! Jotakin on tapahtunut. Kuunnelkaa! Mitä me tarvitsemme on herätys, niin että syntiset katsovat Kristukseen, katuvat, juoksevat alttarille kädet ylhäällä, huutaen armoa, ja koko seurakunta on kuin tulenliekki, Jumalan kirkkauden kanssa.

76   Meidän intomme ottaa vaarin tilaisuudesta saada kirkkokuntamme kasvamaan, se on saanut meidät rakentamaan parempia kouluja kouluttamaan saarnaajia, ja lähettämään heidät kauemmaksi Jumalasta kuin mitä he aluksi olivat. Jumalaa ei tunneta koulutuksella. Häntä ei tunneta teologialla. Jumala tunnetaan uskolla. Te ette voi selittää Jumalaa. Hän ei ole selitettävissä.

77   Katsokaa mitä se on tehnyt, me helluntailaiset ihmiset, joilla oli tapana olla helluntailaisia, meidän naisemme ovat leikanneet hiuksensa pois, ja käyttävät make-uppia. Meidän miehemme sallivat sen. He pelkäävät sanoa siitä mitään. Meidän saarnaajamme sallivat sen, koska seurakunta erottaisi heidät, jos he tekisivät sen. Oi, emmekö me tarvitsekin suursiivousta saarnatuolista aina kellariin asti. Se on häpeä. Se on häpeällistä.

78   Eräs mies tuli luokseni äskettäin ja sanoi: “Veli Branham, ihmiset rakastavat sinua. Mutta”, hän sanoi, “sinä aina huudat heille, huudat noille naisille, heidän lyhyistä hiuksistaan ja sen kaltaisista asioista.”

 Minä sanoin: “Raamattu sanoo, että on häpeällistä naisella olla lyhyet hiukset.”

79   Nainen häpäisee aviomiehensä, kun hän tekee sen. Ja se on absoluuttisesti merkki siitä, että olette menneet pois Jumalasta. Muistakaa, Simsonin tapauksessa pitkät hiukset olivat nasiirimerkkinä siitä, että hän oli lähtenyt pois maailmasta, Jumalan Sanaan. Ja, kun te naiset leikkaatte pois hiuksenne, te kiellätte nasiirimerkkinne. Te olette menneet Hollywoodiin, sen sijaan, että olisitte tulleet takaisin Raamattuun. Raamattu sanoo: “Antaa hiusten olla leikkaamatta.” Näettekö, se on häpeä, ja saarnaajat eivät sano siitä mitään.

80   Tämä mies sanoi minulle: “Miksi et jätä noita naisia rauhaan?” Hän sanoi: “He pitävät sinua profeettana.”

 Minä sanoin: “Minä en koskaan ole sanonut olevani profeetta.”

81   Hän sanoi: “He pitävät sinua profeettana. Opeta heille kuinka saada hengellisiä lahjoja ja jotakin muuta sellaista. Sinun tulisi opettaa heille isoja asioita, suurempia asioita.”

82   Minä sanoin: “Kuinka voin opettaa heille algebraa, kun he eivät halua oppia edes aakkosiaan, kuinka elää säädyllisesti? Kuinka voisin tehdä sen?” Kyllä, menkää takaisin ensimmäiseen asiaan.

83   Vuosi vuoden jälkeen olen kulkenut ristiin rastiin tätä kansakuntaa, ja se tulee pahemmaksi koko ajan. Jossakin on jokin vialla, se ei ole Sanan mukaista. Ei ihme, ettei meillä voi olla herätyksen tulia palamassa. Me tarvitsemme suursiivouksen ajan. Jumala ei koskaan tule tekemään sitä, ennen kuin me tulemme jälleen takaisin. Me tarvitsemme huoneenpuhdistusajan.

84   Ja te miehet, jotka annatte vaimojenne tehdä sen kaltaisen asian, että he käyttävät shortseja! Ne eivät ole mitään metodisteja, baptisteja. Ne ovat helluntailaiset, kyllä, “jumalisuuden muoto, Laodikean Seurakunta Ajanjakso, penseä”, he ovat helluntailaisia vain nimeltä, siinä kaikki. Helluntai ei ole mikään nimi, se on Pyhän Hengen kasteen kokemus, joka puhdistaa ihmiset. Ei ihme, ettei meillä voi olla suuria parantamiskokouksia ja asioita, jokin on mennyt vikaan jossakin. Se on Saatana, joka näki meidän yrittävän…

85   “Mutta, jos me sanomme siitä jotakin, he tulevat muuttamaan seurakuntaa.”

86   Muistakaa, kristittyjä ei hemmotella. Kristityt ovat karskeja. He ovat jumalanmiehiä ja naisia, jotka seisovat Jumalan puolesta, huolimatta siitä mitä kenellä tahansa muulla on sanottavana. Teidän ei tarvitse kerjätä heitä ja taivutella heitä, ja ruiskuttaa heitä hajuvesillä ja hemmotella heitä. Sellaiset ovat risteytettyjä kasvihuone kasveja, mihinkään kelpaamattomia, ne eivät koskaan tule tuottamaan mitään.

87   Nyt, kun kohta on pesintäaika, se muistuttaa minua noista pikkulinnuista siellä, noista varpusista, jotka kantavat olkia pesiinsä. Eikä kestä kauaakaan, kun ne pesivät ja ne saavat pienet munansa kuoriutumaan. Tiedättekö, pienellä linnulla voi olla pesäntäysi munia ja se voi istua niiden päällä ja käännellä niitä muutaman minuutin välein; se kääntelee niitä ympäri pienillä jaloillaan ja istuu siellä niiden päällä. Nyt, jos se antaa noiden munien kylmetä, sen jälkeen, kun ne kerran ovat lämmenneet, eivät ne tule kuoriutumaan. Se vain lentää hetkeksi pois saadakseen suullisen ruokaa, ja tulee jälleen suoraan takaisin niiden päälle.

88   Ja tiedättekö, tuo vanha äitilintu, se voi istua siellä noiden munien päällä ja kääntää niitä joka toinen minuutti, ja ei… jopa uhrata ja paastota, kunnes se on niin kehnossa kunnossa, ettei pääse edes pois pesästä. Mutta sitten, ellei tuo äitilintu ole ollut kosketuksessa uroslinnun kanssa, eivät nuo munat tule kuoriutumaan. Ei ole väliä kuinka paljon te heitä hemmottelette, he eivät tule kuoriutumaan. He tulevat makaamaan pesässä ja mätänemään.

89   Ja, jos koskaan on ollut aika, niin se on nyt, että helluntailaisten on päästävä yhteen tuon Kumppanin, Jeesuksen Kristuksen kanssa; koska me olemme saamassa itsellemme uuden pesällisen mätiä munia, kieltäen Uskon ja mennen Ekumeeniseen Neuvostoon, ja kutsuen sitä suureksi asiaksi, kun saa istua paavin vieressä, sanoen “se on hengellistä”. Mikä maailmassa on vikana teillä helluntailaisilla? Ettekö te tiedä Raamatun puhuneen, että nuo asiat tulisivat tapahtumaan? Ja sitten me pidämme melua siitä, kun metodistit ja baptistit ovat tulossa sisälle ja nämä kaikki muut sen kaltaiset asiat. Ettekö te käsitä, että kun nukkuva neitsyt tuli ostamaan Öljyä, oli se juuri se hetki, jolloin Ylkä tuli? Eivätkä he saaneet öljyä’ Ettekö te tiedä, että Ylöstempaus on tuleva niin salaisesti, ja pois meneminen, jonakin näistä ajoista, että te ette edes tule tietämään, että se tapahtuu. Se on oleva mennyt, ja te tulette ihmettelemään mitä on tapahtunut.

90   Kuten Johanneksen tulo maan päälle. Ja he sanoivat Hänelle: “Mutta eikö Raamattu sano, että Elian täytyy ensin tulla?” Hän sanoi: “Hän on jo tullut, ettekä te tienneet sitä.”

91   Niin se tulee olemaan jonakin päivänä, he tulevat sanomaan: “Minä ajattelin, että tämä tapahtuisi ennen ahdistuksen aikaa. Minä ajattelin, että Ylöstempauksen tuli tapahtua.” Se voi olla myöhäisempää kuin te luulettekaan. Vastaus voi olla: “Se on jo tapahtunut, ettekä te tienneet sitä. Oi, herää, seurakunta! Teidän on parasta lopettaa se; minä en tullut tänne opin tähden, minä vain ajattelin, että lisäisin sen, niin että te voitte saada sen kylkiäisinä siinä sivussa.

92   Muista veli, Saatana on nähnyt nämä suuret ohjelmat, yhden kirkon yrittäessä voittaa toista, yhden kirkkokunnan yrittäessä voittaa toista, kitkien pois kaiken lukutaidottomuuden ja heidän täytyy antaa heille psykologinen koe; psykologin täytyy testata mies ennen kuin hän menee lähetyskentille. Helluntailaiset! Ei, ne eivät ole presbyteerejä, ne ovat helluntailaisia. Eräs tietty suuri helluntailaisryhmä vaatii psykiatrisen kokeen, ennen kuin lähetyssaarnaajat voivat lähteä kentälle.

93   Mitä, jos heillä olisi ollut sen kaltainen testi? Heillä oli testi. Se oli helluntailaistesti alussa, kun he odottivat yläsalissa siihen asti kunnes siellä tuli Tuli korkeudesta, ja Jumalan Voima. Se oli tuo koe.

94   Ei joku maailmallinen, puolihumalainen psykologi, joka seisoo siellä ja yrittää saada mieltänne hieman kiihtymään tai jotakin muuta, sanoen: “Sinä olet kerta kaikkiaan hermostunut.” Vaikka, se ehdottomasti todistaa, että mies, joka on äärimmäisen hengellinen, on hermostunut, hänen täytyy olla siinä tilassa päästäkseen sisälle Siihen. Niinpä siinä se on teille, näettehän, ja he vain sotkevat kaiken mitä Jumala on yrittänyt tehdä vuosikausia, kun he sitten tulevat takaisin ohjelmineen ja suurine…

95   He innostuvat, kun näkevät paljon ihmisiä kokoontuneena yhteen. He sanovat: “Jos vain voisin tehdä heidät kaikki Assemblin jäseniksi! Jos vain voisin tehdä heidät kaikki Ykseyden kannattajiksi! Jos vain voisin tehdä heistä kaikista metodisteja!” Metodisti yrittää tehdä heistä kaikista metodisteja, baptisti yrittää tehdä kaikista baptisteja, helluntailaiset kaikista helluntailaisia! Oi, te ette voi tehdä asialle mitään. Jumala on määrännyt nuo asiat maailman perustamisesta asti. Meidän täytyy saarnata Evankeliumi. Siinä kaikki. Mutta meidän suuret ohjelmamme, me olemme lähteneet liikkeelle ilman tuota Tulta. Me menimme pois ja valmistimme itsellemme kotitekoisen tulen.

96   Ja meidän kommunismimme, me olemme nyt niin peloissamme siitä, että kommunismi on päässyt sisälle: “Mitä tulee tapahtumaan?” Mutta tiedättekö, kommunismi ei ole mikään suuri asia. Sallikaa minun kertoa teille nyt, että minä en pelkää kommunismia.

97   Mutta mitä minä pelkään teistä helluntailaisista, on se, että tämä Ekumeeninen Neuvosto tulee ottamaan teidät. Siinä on tuo asia. Se tulee muodostamaan pedon merkin, ja teidän on oleva pakko mennä siihen. Koska te olette organisaatio, teidän täytyy joko mennä sisälle, tai tulla ulos. Siinä tuo asia on, ja jokainen hyvä järkevä, hengellinen henkilö tietää sen. Me tarvitsemme toista todistusta merellä. Ja meidän helluntailaisemme yksinkertaisesti nielevät sen koukkuineen, siimoineen ja painoineen: “Mikä suuri asia se tuleekaan olemaan.” Vaikka teidän metodistien, presbyteerien, luterilaisten, Kristuksen kirkon ja helluntailaisten täytyy kieltää oma suuri apostolinen oppinne, voidaksenne olla siellä. Heidän täytyy tehdä samoin. Teillä ei ole mitään annettavana siihen. Se kaikki liittyy yhteen Rooman kanssa, aivan tarkalleen niin kuin on todistettu. Kirjoitus sanoo niin.

98   Mikä on vikana saarnaajilla, jotka antavat näiden asioiden päästä tähän tilaan, varoittamatta ihmisiä? Jumala on vaativa sen heidän käsistään. Juuri tässä vaikeuksien ajassa, he olivat vaikeuksissa. Kommunismi ei tule sisälle; se on tämä Ekumeeninen Neuvosto, joka tulee nielemään koko joukon. Ja muistakaa, kun te näette mitä on tapahtunut, silloin se on liian myöhäistä, te olette jo ottaneet pedon merkin. Te kuulutte siihen silloin.

99   Teidän on parasta päästä siitä pois nyt, kyllä vaan, ja olla sinetöidyt sisälle Jumalan Valtakuntaan. Kristuksen Ruumis on salaperäinen Kristuksen Ruumis, johon me olemme kastetut Pyhällä Hengellä; me emme ole liittyneet Siihen, tai otetut Siihen, puhutut Siihen, kielilläpuhutut Siihen, tai huudetut Siihen. Te olette syntyneet Siihen, Pyhästä Hengestä. Oikein. Varmasti.

100   Nyt me huomaamme nämä asiat, kuinka vaikeudet tulevat esiin äkisti. Oi, Perkele katsoi yli mäen ja sanoi: “Uh-huh, he ovat lähteneet touhuamaan omiaan, ja siellä ulkona he nyt hyppivät ylös ja alas ja huutavat, ja heillä on suurta aikaa. Tiedättekö mitä, juuri nyt on hyvä aika upottaa heidät. Nyt saan välini tasoitetuksi heidän kanssaan.”

101   Niinpä hän kohottautui mäen yli ja alkoi puhaltaa myrkyllistä hengitystään, whew: “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Loppujen lopuksi, uskon, että nämä ihmiset ovat vain hermostuneita. Uskon, että heidän täytyisi saada älykkyyskoe, ennen kuin he lähtevät vieraille kentille.” Helluntailaiset! Uh-huh. Näettekö kuinka hänen myrkyllinen hengityksensä tappaa Sanan: “Oh, minun mielestäni se on jotakin muuta, minä uskon että…” Näettekö, he menevät suoraan takaisin, aivan niin kuin kaikki muutkin kirkkokunnat tekivät, se on aivan tarkalleen sama tie, jota he vaeltavat. Se tappaa sen. Sillä hetkellä, kun te organisoitte sen, se tappaa sen. Se on aina tehnyt ja on aina tekevä sen. Se ei koskaan tule nousemaan uudestaan. Koskaan historiassa sen ei ole tiedetty tekevän sitä. Ja tässä Laodikean Seurakunta Ajanjaksossa, Kristus oli seurakunnan ulkopuolella, kolkuttaen, yrittäen päästä sisälle. Ja he yksinkertaisesti eivät voi sietää Sitä. He eivät voi kuunnella Sitä. Nyt me näemme tässä hetkessä, jossa elämme, että vaikeudet ovat tulleet sisälle.

102   Ja sitten me alamme nähdä, ettei ihmeitä enää tapahdu, niin kuin niitä tapahtui. Sairaat menevät kotiin sairaina. Se ei johdu Jumalasta. Se johtuu herätyksen puutteesta kansan keskuudessa. Ei ole mitään herätystä. He vain istuvat ja kuuntelevat; menevät kotiin ja sanovat: “No niin, se oli melko hyvä.” Uh-huh, näettekö, ei ole mitään intoa. Ihmisissä ei ole tuota jotakin, minkä pitäisi olla siellä.

103   Muistan viisitoista vuotta sitten täällä Arkansasissa, kun minulla oli pieni kokous siellä Jonesborossa, jolloin neljäkymmentätuhatta, ihmistä yritti osallistua siihen, tulemalla kokoukseen tuossa noin viidentoistatuhannen asukkaan kaupungissa. Ja he olivat maanneet puuvilla-autojen alla ja kaikkialla muualla, peitellen sairaita lapsiaan sanomalehdillä, vain päästäkseen sisälle. He istuivat istuimillaan päivin ja öin, haluamatta lähteä pois ja lähettivät jonkun omaisistaan noutamaan hampurilaisia ja pullon limonadia; ja he pysyttelivät siellä päivin ja öin, päivästä päivään. Heidän sydämensä paloivat tulta. Vain aivan vähäinenkin asia, jonka Jumala teki, sytytti heidät tuleen. Ja satoja heistä tuli sisälle.

104   Hän on yhä sama Jumala tänä iltana, kuin mitä Hän oli viisitoista vuotta sitten. Hän on yhä sama Jumala tänä iltana, kuin mitä Hän oli luodessaan taivaat ja maan.

105   Mutta mitä se on? Me tulimme kaikki intoa täyteen ja halusimme rakentaa organisaatioitamme, halusimme rakentaa sitä, ja halusimme rakentaa tätä, ja tehdä jotakin suurta ja loistavaa, Joneseihin verrattavaa, metodisteihin, baptisteihin, presbyteereihin verrattavaa. Te ette ole heistä. Ei, te ette ole. He ovat kirkkokunnallisia ihmisiä, mikä kyllä sopii, ei mitään heitä vastaan. Siellä on paljon hienoja kristittyjä heidän joukossaan, mutta teidän ei tule olla yhteydessä itse noiden uskomattomien ryhmien kanssa. “Ihmiset, jotka kieltävät Sen Voiman”, teidän ei tule olla heidän puolellaan.

106   Tiedättekö, vaikeutena siinä on se, että te yritätte saada Hollywoodin seurakuntaan. Se mitä teidän tulisi tehdä, on yrittää saada Hollywood ulos seurakunnasta. Näettekö? Te yritätte saada rakennuksenne niin kauniiksi, te yritätte tehdä kirkkokuntanne niin suureksi, että se vetäisi puoleensa ihmisten huomion. Me emme voi mennä heidän puolelleen. Meidän täytyy saada heidät meidän puolellemme. Kaikki mikä on loistavaa, muistakaa, Hollywood kimaltaa maailmallisuutta, kun taas Evankeliumi hehkuu nöyryydessä. On melkoinen ero loiston ja hehkun välillä. Evankeliumi hehkuu nöyryydessä, alhaisuudessa ja voimassa. Kun taas Hollywood loistaa, ja jokainen hurraa ja huutaa ja menee siihen. Näettekö? Me emme tarvitse sitä.

107   Me haluamme elää sillä tavalla kuin Hän sanoi: “Te olette maan suola.” “Jos suola on menettänyt makunsa”, joka on sen voima Evankeliumissa. Meillä pitäisi olla jotakin liikettä seurakunnissamme, niin että metodistit, baptistit, presbyteerit ja kaikki heistä kaipaisivat tulla mukaan. Meidän pitäisi olla suolaisia! Suola tekee janon, se luo janon. Suola on mauste, jos sitä käytetään. Sitä täytyy käyttää.

108   Ja me näemme suuret yrityksemme olla verrattavissa metodistien ja baptistien kanssa, suurempien rakennusten ja paikkojen kanssa, ja hienosti koulutettujen ihmisten, suurempien koulujen ja suurempien oppilaitosten kanssa, ja kaikkea sen kaltaista. Me olemme menneet omille teillemme, ja tässä vaikeus on tullut sisälle.

109   Ja hengellinen mieli katsoo ympärilleen ja sanoo: “Hetkinen, aiommeko me kaikki mennä tuohon Ekumeeniseen Neuvostoon? Tuleeko meidän koko ryhmämme menemään siihen?” Varmasti, te tulette menemään. Niin se on tarkalleen. Tarkatkaa ja nähkää eikö niin käykin. Raamattu sanoo, että te tekisitte sen, tarkalleen, Kristus olisi ulkopuolella. Kuu pimeni juuri ennen kuin paavi ensimmäistä kertaa koskaan meni Jerusalemiin, tässä eräänä iltana, näyttäen merkin taivaalla. Se teki sen ennalta tietämättä. On ihmeellistä kuinka Herra tekee asioita tänä päivänä!

110   Sitten tässä suuressa pimeyden hetkessä, heidän ollessaan siellä veneessä, nousi tuuli. Kaikki toivo elossa säilymisestä oli mennyt. Mitä te nyt aiotte tehdä, jos teidän kirkkokuntanne menee tuohon Ekumeeniseen Neuvostoon? Mitä tulee tapahtumaan silloin kaikille heidän suurille asioilleen, joita olemme rakentaneet täällä maan päällä, kun viimeinen toivo on mennyt?

111   Mutta tiedättekö, kun he olivat huutamaisillaan ja kaikki toivo oli mennyt, heitä ei voitu pelastaa; niin, äkkiä, he näkivät Hänen tulevan, kävellen veden päällä. Tuossa pimeimmässä hetkessä Hän tuli, kävellen heidän luokseen.

112   Tiedättekö mitä? Kun Hän jätti heidät, Hän tiesi, että se tulisi tapahtumaan, joten Hän kiipesi korkeimmalle kukkulalle, jota siellä maassa oli. Mitä korkeammalle menette, sitä pidemmälle näette. Ja Hän kiipesi ylös voidakseen valvoa heitä, tiedättehän.

113   Ja Hän tiesi tämän tulevan. Hän ennusti tämän päivän olevan täällä. “Niin kuin se oli Sodoman päivissä, niin se on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa, kun Ihmisen Poikaa paljastetaan.” Silloin, Pojan täytyy olla paljastettu. Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tulee etsimään merkkiä. Se on saava merkin, se on hylkäävä sen niin kuin hekin tekivät silloin, mutta se on oleva ylösnousemuksen merkki. Hän on yhä elossa, tehden samoin kuin Hän teki silloin.

114   Me näemme, että tässä suuressa hetkessä, opetuslasten ollessa hädässä, Hän kiipesi ylös voidakseen tarkata heitä. Hän istui siellä ylhäällä mäellä, tarkaten heitä.

115   Ja Hän ei nyt kiivennyt vuorelle tällä kerralla, vaan Hän kiipesi haudasta, kiipesi ilman halki, ohi kuun ja tähtien, kunnes Hän oli tullut niin korkealle, että Hänen täytyi katsoa alaspäin nähdäkseen Taivaan. Ja siellä Hän istuu, Korkealla. Hänen silmänsä näkevät varpusen ja tiedän, että Hän tarkkaa minua. Hän valvoo.

116   Ja juuri täällä tässä pimeimmässä hetkessä, kun seurakunnat ovat kaikki menneet suuriin ohjelmiin, ja heillä on tämä ohjelma ja tuo ohjelma, kaikki on ohjelmoitu, niin kuin muillakin kirkoilla, kirkkokunnilla. Ja mitä on tapahtunut? Pimeyden hetkessä, kun todella hengellä täytetyt ihmiset ihmettelevät: “Mitä tulee tapahtumaan? Katsokaa minun lapsiani!” Miehet sanovat: “Katsokaa vaimoani! Katsokaa tätä!”

117   Ja he lopettavat keskiviikkoillan rukouskokouksen ajoissa, niin että he voivat mennä katsomaan Me rakastamme Sussieta , tai jotakin sen kaltaista televisiosta. “He rakastavat maailmaa enemmän kuin Jumalaa.” He toimivat heidän tavallaan.

118   Sanoin eräälle naiselle eräänä päivänä, kun hän oli puettu niin tiukkaan pukuun, minä sanoin: “Sisar, tuo puku on liian tiukka. Se ei ehkä kuulosta hyvältä, kun sanon siitä sinulle, mutta se on. Sinä olet kristitty, ja sinä teet itsesi kompastuskiveksi.”

119   Hän sanoi: “Mutta, veli Branham, tiedätkö mitä?” Hän sanoi: “He eivät tee kuin ainoastaan tämän kaltaisia.”

120   Minä sanoin: “He yhä myyvät kankaita ja heillä on ompelukoneita. Se ei ole mikään puolustus.” Näin on.

121   Kuunnelkaa, sallikaa minun sanoa teille jotakin, kalliit ystäväni. Ei mitään henkilökohtaista teitä kohtaan, ei. Minä yritän pitää teidät poissa tuosta vaivanpaikasta. Niin kauan kuin tuo henki on teissä, te tulette tekemään sen. Niin se on. Teidän täytyy olla syntynyt ulos siitä. Voitte tehdä mitä tahdotte tuon huomautuksen kanssa, mutta sallikaa minun sanoa teille jotakin: “Missä sydämenne on, siellä on myös teidän aarteenne.” Näettekö?

122   Salli minun sanoa sinulle. Sinä voit olla puhdas kuin lilja aviomiehellesi ja sinä voit olla puhdas kuin lilja, nuori tyttö, poikaystävällesi, mutta jonakin päivänä Jumala panee sinut vastaamaan aviorikoksesta. Olet syyllinen, kun pukeudut sillä tavalla. Jeesus sanoi: “Kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Ja, kun tuon miehen, tuon syntisen täytyy vastata aviorikoksesta siksi, että katsoi sinua, niin kuka esitteli sen hänelle siten? Ajattele sitä. Te helluntailaisnaiset, häpeä teille! Ymmärrättekö? Häpeä teille!

123   Minä rakastan teitä, se on syy miksi sanon sen. Rakkaus on korjaavaa.

124   Meillä on suuri kiukunpuuska, pukeutumisen kiukunpuuska. Se on aivan maailman muodin kaltaista. Hän sanoi: “Älkää rakastako maailmaa tai maailman asioita; jos sen teette, ei Jumalan rakkaus edes ole teissä.” En välitä kuinka paljon te puhutte kielillä, hypitte ylös-ja-alas, ja tanssitte hengessä; ja sitten leikkaatte hiuksenne ja käytätte tuon kaltaisia pukuja. Te miehet sallitte sen. Teidän omat hedelmänne kertovat teille missä olette. Tarkalleen. Ei ihme, että olemme niin sekasortoisessa tilassa kuin olemme, ja on kommunismin tuulet ja kirkollisuuden tuulet ja ekumeenisen organisaation tuulet!

125   On liittymisen aika, liittojen aika. Ammattiyhdistykset kokoavat työvoimaa liittoihinsa, he pitävät melua siitä. Kansakunnilla on yhdistyneet kansakunnat, ne yhdistyvät. Kirkot yhdistyvät yhteen. Mitä se kaikki osoittaa? Se osoittaa, että Kristus ja Morsian valmistautuvat yhdistymään. Se on mistä se puhuu. Kaikki nämä varjot osoittavat positiivin tulevan. Tarkatkaa nyt, kun lopetamme, koska on tulossa myöhäinen.

126   Ja huomatkaa nyt, tuossa suuressa hetkessä, kun kaikki toivo eloonjäämisestä oli mennyt, he näkivät Jonkun olevan tulossa, kävellen veden päällä. Ja murheellisin asia oli, kuunnelkaa nyt tarkasti, ainoa asia, joka voi auttaa heitä, sitä he pelkäsivät. He sanoivat: “Se näyttää aavemaiselta. Se voi olla, tiedättehän, jokin henki.”

127   Jos ei juuri se olekin tapahtunut uudestaan! He pelkäävät Sitä. He pelkäävät, että se on ennustamista, he pelkäävät, että se on jonkinlainen perkeleen voima; vaikka Jeesus sanoi, että se tulisi tapahtumaan tänä päivänä. Ainoa asia, joka voi auttaa heitä, on Jeesus Kristus. Ei joku toinen kirkkokunta, eikä se, että kaikki niistä liittyvät yhteen; se vain tulee tekemään sen pahemmaksi kuin koskaan. Ainoa asia, joka voi auttaa teitä, on Jeesus Kristus.

128   Ja Hän lupasi palata takaisin viimeisissä päivissä, tässä muodossa, ja tehdä tämän, luvaten (aivan niin kuin se oli ennen luvatun pojan paluuta Abrahamille, tuo ensimmäinen siemen), Abrahamin kuninkaallinen siemen, Jeesus tulisi… sanoi, että saman asia tultaisiin näkemään. Ennen luvatun Pojan tuloa, Jumala julkitoisi itsensä lihassa ja tekisi tarkalleen niin kuin Jeesus teki, niin kuin Hän sanoi tekevänsä, niin kuin Hän sanoi tehtävän viimeisissä päivissä. Ja täällä kaikki nuo lupaukset, joita voisimme tuoda esiin, tusinoittain, suoraan täällä edessänne, osoitukseksi, että tämän tuli tapahtua.

129   Ja seurakunnat, joiden tulisi ojennetuin käsivarsin vastaanottaa Se, sanovat: “Minä vähän pelkään Sitä. Se ei kuulu meidän ryhmäämme.” Näettehän. Ja he ovat peloissaan Siitä. Ainoa asia, joka voi tuoda heille Kristuksen, on Kristus itse, ja he pelkäävät Sen olevan jotakin pelottavaa. “Oh, en oikein tiedä. Se voi olla jotakin spiritismistä, näettehän, Ja en oikein tiedä Siitä.” He ovat peloissaan ainoasta asiasta, joka voi auttaa heitä.

130   Ja tuossa pimeässä ahdistuksen hetkessä, tuo valittu seurakunta, tuo ryhmä, joka istui siellä veneessä, peläten sen olevan jotakin aavemaista, he eivät halunneet olla missään tekemisissä sen kanssa. Silloin tuli tuo suloinen Ääni: “Älkää olko peloissanne. Se olen Minä.”

131   Hän on Sana. Eikö olekin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän ei koskaan muutu olemasta Sana. Ettekö te nyt voi kuulla Sanan sanovan tänä iltana: “Hän on sama eilen, tänään ja iäti. Älkää olko peloissanne; se olen Minä”? [“Aamen.”]

 Kumartakaamme päämme.

132   Taivaallinen Isä, ilta on kuuma. On pimeä hetki, kuinka Tuli onkaan sammunut alttarilta. Sinä poimit tähkiä pellolta. Sinä sanoit: “Valtakunta on kuin mies, joka otti verkon, meni merelle, heitti sen mereen ja veti ylös. Valtakunta oli sen kaltainen.” Herra Jumala, jonakin päivänä on tuo viimeinen vedessä oleva kala tuleva. Sinä sanoit, että he nostivat ylös kaiken kaltaisia. Evankeliumin verkkoon jää kaiken kaltaisia; siihen jäi kilpikonnia, äyriäisiä, hämähäkkejä, käärmeitä. Me emme tiedä mitä siihen jää, mutta siellä on joitakin kaloja, joita halusit. Sinä olet sen Tuomari. Mutta me käsitämme, että nopeasti kilpikonnat, äyriäiset ja senkaltaiset löytävät tiensä takaisin mutakuoppaan, takaisin veteen. Mutta jonakin päivänä tuo viimeinen ennaltamäärätty kala on tuleva, tuo viimeinen Ruumiin osa tullaan vetämään ylös tuosta järvestä.

133   Sinä heitit verkon Lutherin päivinä, ja Wesleyn, Alexander Campbellin, John Smithin, Calvinin, Knoxin, Finneyn, Sankeyn päivinä ja niin edelleen; helluntailaisten ajanjaksossa, F.F. Bosworthin ja Frochmanin, noiden suurten miesten päivinä. Sinä heitit verkkoja Billy Sundayn päivinä ja niin edelleen kautta ajan.

134   Ja nyt Sinä yhä haravoit tuota merta. Onko yksi heistä istumassa täällä tänä iltana, Herra? Jos on, niin voikoot he tehdä tuon pienen naisen tavalla siellä kaivolla. Joka jopa prostituoidussa tilassansakin tunnisti, että Sinä olit Messias. Hän näki tuon merkin. Se riitti. Hän sanoi: “Minä tajuan, että Sinä olet profeetta.” Hänellä ei ollut mielessään, että se voisi olla Messias. Hän sanoi: “Me odotamme Messiasta”, toisin sanoen: “Me tiedämme, että kun Messias tulee, tulee Hän kertomaan meille nämä asiat.” Ja Sinä sanoit: “Minä olen Hän.” Se riitti.

135   Nyt tänä iltana, Herra, anna heidän nähdä, että “se olen Minä; älkää olko peloissanne. Se on Minun lupaukseni.” Paranna sairaat, Herra, pelasta kadonneet, täytä tyhjät.

136   Voikaamme lähteä pois tänä iltana, ja sanoa sydämissämme pois mennessämme, niin kuin nuo, jotka olivat Emmauksesta: “Eivätkö sydämemme palaneetkin sisimmässämme, kun Hän palveli meitä tänä iltana täällä, Jumalallisessa Läsnäolossansa!” Se kuinka he tiesivät, että se olit Sinä, he kutsuivat Sinut sisälle ja heidän silmänsä avautuivat. Voikoon jokainen meistä tänä iltana kutsua Sinut sisälle. Jos emme ymmärrä Sitä, voikaamme kutsua Sinut sisälle joka tapauksessa. Se on ainoa tapa miten Sinä voit paljastaa itsesi.

137   Ja me panemme merkille sen tavan miten Sinä paljastit itsesi ylösnousemuksesi jälkeen, se oli, että Sinä teit jotakin samalla tavalla kuin ennen ristiinnaulitsemistasi. Tule nyt tänä iltana, Herra, Sinä sanoit, että Sinä olit “sama eilen, tänään ja iäti.” Tee uudestaan meille, niin kuin Sinä teit niinä päivinä jolloin olit lihassa täällä maan päällä. Ja me tulemme menemään kotiin kevyellä sydämellä, kuten hekin. Jeesuksen Nimessä me rukoilemme Aamen.

138   Nyt tiedän, että kokouksessa on tänä iltana ollut hirveän lämmintä, ja meillä on kaksikymmentä minuuttia aikaa päästäksemme lähtemään oikeaan aikaan. [Tyhjä paikka nauhassa.] Minä…

139   Minä en voi pysäyttää tai estää niitä asioita joita teen. Olen Jonkin pakottama, olen aina ollut, koko elämäni ajan ja se on aina ollut oikein. Se ei ole koskaan kertonut minulle mitään muuta kuin sen mitä on Raamatussa. En voi pysäyttää sitä. En voi sille mitään. Se vain tekee sen joka tapauksessa. Ja olen varma, jos olen tottelevainen, että siellä on joku, joka tarvitsee sitä. Ja tulen olemaan uskollinen. Ja tuona päivänä haluan olla niin kuin tuo suuri Pyhä Paavali sanoi: “Kenenkään ihmisen veri ei ole käsissäni.” Minä haluan kertoa teille Totuuden. Ei niin, että olisin… minä rakastan teitä.

140   Ja, jos teillä olisi pieni poika. Ajattele nyt sitä, rouva, sinä jota toruin jokin aika sitten, ja te sisaret joilla on lyhyeksi leikatut hiukset ja nämä asiat. Jos teidän pieni poikanne istuisi ulkona keskellä katua ja te sanoisitte: “Kultaseni, sinun olisi parasta tulla sisälle, kulta, en oikein tiedä, he luultavasti välttävät ajamasta päällesi.” Sinä et rakasta tuota lasta. Se on totta. Sinä menisit ja ravistaisit häneltä selkänahan pois ja panisit hänet tulemaan sisälle. Oikein. Koska rakastat häntä.

141   Sillä tavalla Evankeliumi on. Jumala rakastaa teitä. “Ja niitä, joita Hän rakastaa, Hän kurittaa ja nuhtelee jokaista lasta, joka Hänen tykönsä tulee.” Jos ette voi kestää kuritusta, vaan menette pois ja tulette vihaiseksi siitä, silloin te olette avioton lapsi, te ette ole Jumalan lapsi. Niinpä muistakaa vain, se on Kirjoitus.

142   Nyt sana Häneltä, yksi sana, tulee merkitsemään enemmän kuin minä voin sanoa miljoonan elämän aikana. Se on Hän. Me tunnemme Hänen lupauksensa. Me tiedämme mitä Hän lupasi tehdä. Nyt en tiedä josko me…

143   Antoiko hän jälleen rukouskortteja? Jaoitteko kortteja, auttaaksenne meitä? “J”, hyvä on. Hyvä on, säästääksemme aikaa, aloittakaamme numerosta yksi. He ovat nyt luultavasti kaikkialla ympäri rakennusta. J, numero yksi.

144   Ja nyt meillä on joitakin jäljellejääneitä aikaisemmilta kerroilta. Me aloitimme kerran tästä ja menimme edes takaisin ja ympäri ja meillä on joitakin jäljellejääneitä täällä. Mutta jokaisella, joka tulee joka päivä, on tilaisuus tulla rukousjonoon. Se ei merkitse, että koska te olette täällä…

145   Kuinka moni tietää, että näissä kokouksissa on lähes kaksi kertaa enemmän parantunut kuulijakunnassa, kuin täällä korokkeella? Varmasti, te tiedätte sen. Katsokaahan, rukouskortti on yksinkertaisesti vain saamaan ihmiset tänne korokkeelle, saamaan Pyhä Henki heidän keskuuteensa. Koska te olette tottuneet tekemään sen, emme me edes tarvitse sitä nyt. Me voimme jättää pois rukouskortit.

146   Aivan niin kuin tein eilen illalla, meillä ei ollut rukouskortteja eilen illalla. Pyhä Henki meni heidän keskuuteensa, joilla ei ollut rukouskortteja. Ja minä näin monia asioita, joista en sanonut mitään, koska en tiennyt oliko se niin tai ei. Se yhä piti tumman varjon heidän yllään, ja minä vain jätin sen rauhaan. Minä en tiennyt. Ei olisi mitään hyötyä kutsua heitä. Mitä tahansa Hän sanoo, on oikein, joten kuunnelkaa mitä Hän on sanonut.

147   Sanoitko, että se oli “J”? J, numero yksi. Kenellä on rukouskortti J, numero yksi, nosta ylös kätesi. Sinun täytyy olla erehtynyt, poikani; täytyy olla joku… Oh, olen pahoillani. Oh, se on aivan siellä takaseinän vierellä. Tule tänne, rouva. He vain tuovat nämä kortit tänne, nämä pojat, veli Borders tai Billy, jompikumpi, tai joskus molemmat yhdessä, ja sekoittavat nuo kortit teidän edessänne, ja sitten antavat teille korttinne, mikä se onkin. Me emme tiedä, he vain… Tämän kortissa voi olla numero viisi, tämä voi saada numero seitsemän, seuraava numero viisitoista ja sitä seuraava voi olla numero yhdeksänkymmentä viisi, sitä me emme tiedä. Ja sitten, kun tulen tänne, mitä tahansa tunnen olevan sydämelläni, alan kutsua siitä, ei väliä missä se on. Ja joskus minä vain lasken kuinka monta on rivissä ja sitten jaan sen niillä, jotka istuvat tässä rivissä ja saan vastauksen. Näettekö? Ja sitten, jos en… kutsun numeron, joka tulee ensimmäisenä mieleeni.

148   Numero yksi. J, numero kaksi, numero kolme, numero neljä, numero viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, tulkoot he. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, se on hyvä. Silla tavalla, tulkaa suoraan… Hetkinen, yksi meni toiseen suuntaan. Nyt, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän. Kyllä. Tässä se onkin, kymmenen, hyvä on.

149   11, 12, 15, 14, 15. Se on viisi lisää. Yksi, kaksi, kolme, neljä viisi. Hyvä, oikein hyvä.

150   16, 17, 18, 19,.20. Yksi, kaksi, kolme, neljä. Näen vain neljä. Kaksikymmentä, vastasiko kaksikymmentä kutsuun? Hyvä on. Me emme nyt halua liian monien seisovan täällä yhdellä kertaa. Nyt, jos me pääsemme näiden lävitse kyllin ajoissa, otamme joitakin lisää.

151   Yrittäkäämme ottaa muutama lisää. Yrittäkäämme ottaa viisi lisää. 21, 22, 23, 24, 25, korteista joissa on “J,” tahtoisivatko he nousta seisomaan. 21:stä 25:teen. Yksi, kaksi, kolme, aivan siellä takana, neljä. Yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi. Selvä, lopettakaamme siihen nyt. Siinä on kaksikymmentäviisi jonoa varten, jonka he muodostavat tähän.

152   Nyt aion pyytää teiltä yhtä suosionosoitusta. Tahdotteko antaa minulle jakamattoman… Antaa Jumalalle jakamattoman huomionne, seuraaviksi viideksitoista, kuudeksitoista minuutiksi. Tahdotteko tehdä sen? Ja haluaisitteko tehdä sen, että avaatte sydämenne? Muistakaa nyt mitä olen sanonut. Älkää antako sen mennä ylitsenne, niin kuin tuo vanha sanonta kuuluu, niin kuin vesi tippuu pois ankan selästä. Älkää tehkö sitä. Harkitkaa tätä.

153   Jos kerron teille mitä tahansa, mitä ei ole Kirjoituksessa, ja mitä ei ole luvattu tätä hetkeä varten, niin teidän velvollisuutenne on tavata johtajaa täällä ja tulla kertomaan minulle siitä. Oikein. Minä en opeta mitään muuta kuin mitä on Sanassa. Ja, jos pysyn oikein tuon Sanan kanssa ja, jos sanon sen sillä tavalla ja Jumala… Niin kuin se on Raamatussa. Jos Herran Enkeli kertoisi minulle jotakin mitä ei ole Raamatussa, ei se olisi Herran Enkeli. Se on oikein. Hän ei koskaan kertaakaan ole sanonut minulle mitään mitä ei ole Sanassa, ja te olette todistajiani. Hän ei ole koskaan sanonut yhtään asiaa niistä sadoista tuhansista ja tuhansista asioista, ja maailman kielillä, onko Hän koskaan sanonut mitään väärää, tai sanonut mitään mikä ei olisi tapahtunut?

154   Kuunnelkaa. Kysykää paikan johtajalta ja heiltä täällä. Tämä minkä te kaikki näette täällä, on vain amatöörimäinen puoli siitä. Onko se oikein, veljet? [Veljet sanovat: “Oikein.”] Siellä ulkopuolella, yksityiselämässä, Hän sanoo: “Mene tähän paikkaan ja tapaa tätä henkilöä. Ja näin tulee tapahtumaan. Ja sano tämä täällä, ja näin täällä.” Se vain tapahtuu jatkuvasti koko ajan, ympäri vuoden. Ihmiset kuulijakunnassa näkevät vain pieniä asioita. Mutta nyt, jos tahtoisitte olla kunnioittavia.

155   Onko jokainen nyt täällä rukousjonossa seisovista minulle vieras? Kohottakaa kätenne, jos niin on. Hyvä on. Kuinka monet siellä kuulijakunnassa tietävät etten tiedä teistä mitään? Kohottakaa kätenne. Nyt Sillä aikaa kun… Kiitoksia. En välitä missä olette, parvekkeella, takaseinän vieressä, tai missä tahansa täällä, missä tahansa olettekin. Minä tulen…

156   No niin, tämä on teidän hyväksenne. Tämä on teidän eduksenne. Näettekö, tämä on hyödyksi teille.

157   Ajattelin pienen pojanpoikani puhuneen minulle, mutta se ei ollut, minulla on pieni pojanpoika täällä jossakin tänä iltana, ja hän on suunnilleen tuon kokoinen, joten ajattelin sen olleen pienen Paulin. Hän on aina sanonut, että hän tulisi puhujanlavalle ja saarnaisi puolestani, eikä hän ole aivan vielä kahta vuotta vanha. Uskon, että tämä pieni poika etsii äitiään.

158   Niinpä muistakaa, minä yritän auttaa teitä. Jumala tietää sen. Minä yritän auttaa teitä, näettehän. Katsokaahan nyt, haluan teidän hyötyvän siitä, jos Hän tekee jotakin keskuudessamme.

159   Ajatelkaa nyt sitä, se on Jeesuksen Kristuksen Persoona toimien lihassa, niin kuin Hän lupasi tehdä lopussa. Kuinka monet tietävät, että Hän lupasi sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Aivan niin kuin se oli siellä Sodoman ajassa, kun tuo Enkeli selkänsä käännettynä, ja… Ja se oli Jumala. Uskotteko, että se oli Jumala? Kuinka monet uskovat, että se oli Jumala? [“Aamen.”] Se varmasti oli. Raamattu sanoo, että se oli. Ja Hän, Jeesus, viittasi siihen. Huomatkaa nyt.

160   Nyt te siellä ilman rukouskorttia, haluan teidän tekevän jotakin, missä olettekin. Muistakaa nyt, nämä asiat, tarkatkaa, kun se kertoo teille, että olette parantunut, tai mitä se käskee teidän tehdä, ja tarkatkaa mitä se sanoo. Jos se vain sanoo teille jotakin, se on rakentamaan uskoanne. Ja, kun teidän uskonne tulee siihen pisteeseen, te vain kurottaudutte ja vastaanotatte Jumalan. Se en ole minä, koska taivaallinen Isä tietää..

161   Katsoessani tätä jonoa tässä, en näe yhtään henkilöä, jonka tuntisin. En voi nähdä kuin ehkä kaksi tai kolme henkilöä koko kuulijakunnassa, jotka tunnen. Enkä juuri nyt voi osoittaa yhtäkään. Tiedän, että Edmund Way oli täällä muutama minuutti sitten. Luulin nähneeni hänet ja kadotin…

162   Jos en ole erehtynyt, näen jonkun, jonka tunnen, se on eräs mies ja hänen vaimonsa, ja pieni tyttönsä. Heidän nimensä on Fritzinger ja he ovat Ohiosta. Oletko sinä veli Fritzinger? Te istutte jotenkin vähän piilossa… Se on veli ja sisar Fritzinger, he ovat ystäviäni Ohiosta.

163   Ja sen lisäksi, näen tällä puolella istumassa erään vanhan miehen, joka käy yhdeksääkymmentäkahta, nimeltä William Dauch. Hän ja hänen vaimonsa, joka on sairaanhoitaja. Äskettäin, ollessaan yhdeksänkymmentäyksivuotias, hänellä oli täydellinen sydämen pysähtyminen, sydänkohtaus, ja hänen vaimonsa soitti minulle ja pyysi minua tulemaan heti, koska hän oli kuolemassa juuri silloin.

164   Ja, oh, hän on niin hyvä ystäväni. Ollessani menossa katsomaan häntä, olin huolissani. Pysähdyin, koska yksi autoni renkaista oli poissa linjasta ja se kulutti renkaani hajalle. Ja minä menin Texacon huoltoasemalle ottamaan lisää polttoainetta ja tulin ulos autosta katsoakseni sitä. Ja katsoessani ylös, näin veli Dauchin kävelevän oman kirkkoni lävitse ja puristavan kättäni. Minä sanoin: “Ylistys Herralle.” Ja katsoin takaisin tähän suuntaan, ja tässä hän tuli alas katua ja puristi kättäni. Menin hänen luokseen.

165   Tapasin hänen lääkärinsä, erään nuoren, tai keski-ikäisen juutalaismiehen. Ja minä kysyin: “Miten hän voi, tohtori?”

166   Hän sanoi: “Hänellä ei ole pienintäkään mahdollisuutta.” Hän sanoi: “Hän on happi-teltassa, ja hän tulee kuolemaan sinne.” Hän sanoi: “Muista, että hän on yhdeksänkymmentäyksivuotias” Minä sanoin: “Niin.”

167   Hän sanoi: “Se on täydellinen sydänhalvaus. Mitään ei voida tehdä.” Hän sanoi: “Se on aika hänen mennä.”

168   Ja minä sanoin: “Kyllä. Mutta ei, hän ei tule menemään. Siinä kaikki.”

169   Menin sisälle, panin käteni happiteltan sisäpuolelle. Minä sanoin: “Veli Dauch, voitko kuulla minua?” Hän katsoi ylös minuun. Nyt, todellisuudessa hän on saksalainen, ja hänen nimensä on D-a-u-g-h, ja minä vain lausun sen Dauch. Ja minä sanoin, pannen käteni hänen telttansa sisälle: “Kuuletko minua, veli Dauch?”

 Hän sanoi: “Kyllä.”

 Minä sanoin: “Sinä et tule menemään. Minä olen nähnyt, että et mene.”

170   Viikko sen jälkeen, seistessäni seurakunnassani, kuka tuli kävellen kirkon lävitse kuin veli Dauch! Lähdin kokouksesta ja menin joen yli erääseen kafeteriaan syömään. Ja, kun nousin pois autosta ja olin kävelemässä ylös katua, tässä tuli veli Dauch, kätensä ojennettuna. Nuo näyt eivät koskaan petä.

171   Ja tuo mies on yhdeksänkymmentäyksivuotias, oli Kaliforniassa, ja seuraa mukana jokaisessa kokouksessa. Tahtoisitko kohottaa kätesi, veli Dauch, istuessasi siellä, niin että ihmiset voivat nähdä miltä todellinen sotilas näyttää. Kyllä, hän istuu tässä, näettekö, yhdeksänkymmentäyksivuotias ja seuraa mukana jokaisessa kokouksessa. Kun olen Tabernaakkelissa, hän ajaa satoja maileja joka päivä, kuullakseen minun saarnaavan pienen saarnan, ja sitten menee takaisin. Jumala, “On oleva Valo ehtoo ajassa.”

172   Eräänä päivänä, kun puhuin hänelle, minä sanoin: “Mitä voin tehdä puolestasi, veli Dauch?”

173   Hän sanoi: “Minulla on vain yksi pyyntö, veli Branham, Kun Hän tulee, minä haluan mennä Hänen mukaansa.”

174   Minä sanoin: “Älä murehdi. Se on varmistettu. Varmasti.” No niin, tuo mies tuli ja hänet kastettiin, oh, hän tuli sisälle ja vastaanotti Pyhän Hengen kasteen ja kaiken, ja on hieno Kristuksen palvelija.

175   Nyt pyydän, että jokainen on todella kunnioittava, katsokaa tähän suuntaan ja rukoilkaa.

176   Kuinka monet opettajat täällä tietävät, että Hän on Ylipappi, juuri nyt, joka voi olla kosketettu heikkouksiemme tunnolla? [Seurakunta: “Aamen.”] Hyvä on, jos Hän on sama eilen, tänään ja iäti, ja on tuo sama Ylipappi, silloin Hän toimisi samalla tavalla. Ainoastaan, Hänen ruumiinsa, se on Jumalan Valtaistuimella. Kuinka monet tietävät sen? [“Aamen.”] Jeesuksen ruumis on Jumalan Valtaistuimella. Mutta Hän käyttää meidän ruumistamme, tuodakseen itsensä julki sen kautta, aivan niin kuin Hän lupasi tehdä. “Niitä tekoja joita Minä teen olette te myös tekevä.”

 Pyydän teitä istumaan hiljaa, olemaan kunnioittavat, tarkkaamaan ja rukoilemaan,

177   Nyt, taivaallinen Isä, olen yrittänyt olla juuri niin kunnioittava kuin vain osaan sen kanssa. Nyt vain sana Sinulta, Herra, ja sitten voikoon tuo pieni hiljainen Ääni tulla alas tämän kuulijakunnan halki ja sanoa: “Se olen Minä; älkää olko peloissanne.” Suo se, Isä. Ja minä jätän itseni Sinulle, sen sanoman kanssa, joka on saarnattu tänä iltana, jotta Sinun Sanasi tulee vahvistetuksi. Sinun ei ole pakko tehdä sitä. Mutta Sinä tulet tekemään, tai Sinä teet sen, koska Sinä lupasit tehdä sen. Minä rukoilen, että soisit tämän, Jeesuksen Nimessä, Aamen.

178   Ja jokainen on todella kunnioittava, vain todella kunnioittava. Mitä kuuluu? Annan teille nyt Kirjoituksen, kun menemme edelleen, jos Herra tekee sen, en tiedä. Mutta tässä… Olen saarnannut sillä tavalla, näettehän, se on yhden kaltainen voitelu. Tässä taas on toisen kaltainen voitelu. Tuo oli vain siunaus. Mutta tämä, vain yksi kerta ja se yksinkertaisesti vie teiltä elämän.

179   Nyt tämä nainen seisoo tässä. En ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Olemmeko vieraat toisillemme? Uskon sinun sanoneen hetki sitten, etten tuntenut sinua. Jumala tuntee sinut. Hän tuntee minut. Tiedätkö, että miten me seisomme täällä nyt, me tulemme vastaamaan siitä Tuomion Päivänä? [Sisar sanoo: “Aamen.”] Sinä olet tietoinen siitä. Tiedätkö, että mitä me teemme nyt, Jumala on paneva meidät vastaamaan siitä siellä ylhäällä? Minä vain sanoin se erästä tarkoitusta varten. Nyt, jos Herra Jeesus tulee paljastamaan minulle mitä sinä teet, mitä on mielessäsi, tai jotakin sen kaltaista, niin tuletko uskomaan sen? Sinun on pakko uskoa se, eikö olekin? [“Aamen.”]

180   Tuletteko te uskomaan sen siellä, te kuulijakunta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

181   Me seisomme nyt aivan tarkalleen sillä tavalla kuin tuo nainen kaivolla ja meidän Herramme, miehen ja naisen kohdatessa toisensa ensimmäisen kerran. Näettekö? Se on Johanneksen 4. luku. Ja tässä me nyt kohtaamme. Nyt, jos Pyhä Henki tulee sanomaan oletko täällä jonkun toisen puolesta, oletko sairas, onko se perhevaikeuksia, onko se taloudellisia vaikeuksia, mitä tahansa se onkin, sitä minä en voi tietää. Mutta Hän tietää. Hän voi erottaa ne ajatukset, jotka ovat sydämessäsi. Hän on Sana. Minä en voi tehdä sitä. Minä olen ihminen. Sinä olet vain hieman hermostunut, ja siitä syystä teen tämän, näethän.

182   Se on yksi vaikeuksistasi, hermostuneisuus. Kyllä, Ja sinulla on myös sokeritauti, se on toinen asia, joka sinulla on vialla. Oikein. Komplikaatioita, niin monia asioita on vialla. Onko se oikein? Jos se on oikein, kohota kätesi. Näettekö? Uskotko, että Hän tulee parantamaan sinut? [Sisar sanoo: “Minä uskon.”] Uskotko? No niin, hermostuneisuutesi aiheutuu iästäsi, näetkö, mutta nyt se kaikki tulee jättämään sinut. Ja minä uskon, että uskon kautta me menemme Golgatalle ja saamme verensiirron,

183   No niin, se oli tarkalleen sama mitä Hän teki, kun Hän kertoi tuolle naiselle kaivolla mikä hänen vaikeutensa oli. Hänen vaikeutensa oli, että hänellä oli liian monta aviomiestä. Sinulla oli… Uskon, että se oli hermostuneisuus ja kaksi tai kolme muuta asiaa, jotka sinulla oli vikana. Se on oikein, eikö olekin. Se on tuo sama asia.

184   Nyt, kun Hän tuli Simonin kohdalle, Hän kertoi hänelle kuka hän oli. Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle mikä sinun nimesi on? Saisiko se sinut uskomaan enemmän, tekisikö se sen? Rouva Strong… [Sisar sanoo: “Stout.”] Stout, tuletko uskomaan? Mene ja usko, ja sinä… Se on kaikki ohitse.

185   Tule. Uskotko sinä? Minä olen vieras myös sinulle. Minä en tunne sinua. Jumala tuntee sinut. Uskotko, että Hän voi paljastaa minulle mikä sinun vaivasi on? Jos Hän tekee sen, olkoon silloin Herra Jumala siunattu. Onko se totta? Nyt älä… sinun ei tarvitse olla huolissasi, näetkö, se on Hän, kun tunnet sen. Hyvä on. Sinä kärsit myös hermostollisesta tilasta, se on henkistä hermostuneisuutta. Sinä hermostut helposti. Ja sinä kärsit rakkovaivasta, jokin on vialla maksassa ja sinulla on anemia. [Veli sanoo: “Aamen.”] Sinulla on jotakin…

186   Eräs mies jatkuvasti ilmestyy tähän. Uskotko, että Jumala voi parantaa sinut? [Sisar sanoo: “Kyllä, uskon.”] Parantaa myös aviomiehesi ja tehdä hänet terveeksi? Uskotko, että tuo vatsavaiva tulee lähtemään, ja hän tulee olemaan kunnossa? Se on, mistä hän kärsii. Mene, pane kätesi hänen päälleen, kerro se hänelle, ja se tulee jättämään hänet.

187   Minä olen sinulle vieras. Herra Jeesus tuntee meidät molemmat, eikö niin? Uskotko, että Jumala voi tehdä sinut terveeksi? Jos Herra Jeesus paljastaa minulle ne asiat, jotka ovat sydämessäsi, niin uskotko, että Hän tulee tekemään sinut terveeksi? Sinulla on ollut joitakin vaikeuksia. Sinulla on sappirakkovaiva, se on yksi asia. Ja toinen asia, se on aiheuttanut haavauma virtsarakossasi ja se on mitä lääkärisi sanoi. Nyt, toinen asia on, että hän haluaa leikata sen. Se on tarkalleen oikein. Eikö se olekin totta? Uskotko nyt, että Hän voi ohittaa sen? Luuletko, että uskosi on Hänessä? Nyt sinä tiedät, että se en ole minä, joka tekee sen. Uskotko sinä? Hyvä on. Mene, ja niin kuin olet uskonut, niin sinulle tapahtukoon.

188   Me olemme vieraat toisillemme, oletan. Herra Jumala tuntee meidät molemmat. Uskotko, että Hän on kykenevä paljastamaan minulle ne asiat, jotka auttaisivat sinua? [Sisar: “Kyllä, minä tiedän sen.”] Sinä uskot, että Hän tulee tekemään sen. Minä sanon positiivisesti. Se on oikein hyvä. Se on oikein hienoa. Nyt sinulla on monia asioita vialla, niin monia komplikaatioita ja asioita, ja yskän kaltainen, josta et voi päästä eroon. Ja sinä olet todella hermostunut. Ja se on oikein,

189   Sitten, sinulla on kuorma sydämelläsi, ja tuo taakka on jonkun toisen puolesta, joka on poikasi. Hänellä on vaikeuksia, perhevaikeuksia. Hän ja hänen vaimonsa, he aina riitelevät ja hälisevät ja sinulla on taakka siitä. Se on oikein. Nyt usko koko sydämelläsi ja se tulee selviämään ja olemaan normaalia. Usko nyt. Herra siunatkoon sinua.

190   Mitä kuuluu, herra? Minä olen sinulle vieras. Ja sinä olet vieras minulle, tarkoitan. Se alkaa, nuo näyt, joita nyt näen, näyttää kuin koko huone tulisi valoisaksi, aivan kuin jonkinlainen pyörteenkaltainen kulkisi ympäri, Näethän? Mutta uskotko, että Herra Jeesus voi paljastaa minulle miksi seisot täällä? Uskotko Hänen voivan? Minä myös uskon sen. Minä puhun sinulle vain saadakseni kosketuksen henkeesi, se on tarkalleen miksi teen sen. Katsohan, minä en tunne sinua, joten sen täytyi olla jotakin muuta kuin minä, joka tekee sen. Minun on saatava vain itseni niin täydellisesti pois itsestäni, että Hän tekee sen itse, ymmärrätkö sinä?

191   Nyt, yksi asia, sinä kärsit valtavasta hermotilasta ja tämä hermostollinen tila on ollut jo jonkin aikaa. Se on oikein. Ja tuo hermostollinen tila on aiheuttanut sen, että sinulla on myös korkea verenpaine. Ja sinulla on ollut halvaus. Sitä se on. Sano, sinä olet joko ollut saarnaaja, tai sinä olet saarnaaja. [Veli sanoo: “Minä olen.”] Sinä olet nyt saarnaaja, näin sinun seisovan saarnatuolissa. Silloin, pidä usko Jumalaan ja tuo hermostuneisuus tulee jättämään sinut. Kaikilla saarnaajilla on se. Sinä tulet kuntoon. Mene takaisin saarnatuoliisi, ja tottele Jumalaa ja pysy uskollisena tuolle Sanalle, Jeesukselle Kristukselle,

192   Uskotko, että selkävikasi jätti sinut, istuessasi tuolissa? Uskotko sen? [Henkilö sanoo: “Kyllä.”] Hyvä on, herra, jatka sitten vain eteenpäin sanoen: “Kiitos sinulle, Herra.”

193   Tule, rouva. Mitä kuuluu? Uskotko minun olevan Hänen palvelijansa? Hyvä on. Uskotko, että tuo naistenvaiva tulee jättämään sinut? [Sisar sanoo: “Aamen.”] Uskotko? Silloin mene eteenpäin, sanoen: “Kiitos Sinulle, Herra.”

194   Munuaisvaiva, selkävika, selässäsi. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut ja tekee sinut terveeksi siitä? Uskotko, että Hän tulee tekemään sinut terveeksi. Hyvä on, mene kotiin, sinä olet terve,

195   Tule, rouva, Minä olen vieras sinulle. Jos en sanoisi sinulle yhtään mitään, niin uskotko, että Jumalan Läsnäolo on täällä parantamaan sairaat? Uskotko? Hyvä on, jos sen teet, sinun vatsavaivasi… Olen sanonut sinulle, näethän. Se on poissa. [Sisar sanoo: “Kiitos Jumala! Oi, kiitos Sinulle Jeesus.”]

196   Mitä kuuluu, herra? Jumala asuu sydämessä. Ja sinun sydämesi on osoittanut viime aikoina huonoja merkkejä. Uskotko, että Hän tulee tekemään sen hyväksi? Mene ja usko se. Jumala siunatkoon sinua. Usko se, ja Hän tulee tekemään sen hyväksi.

197   Sinä olet hermostunut ja se on aiheuttanut sinulle vatsavaivan, vuotavan vatsahaavan. Se vaivaa sinua syömisen jälkeen. Uskotko, että se on kaikki poissa nyt? Mene ja hanki itsellesi jotakin syötävää.

198   Sinun on jotenkin vaikeata päästä nousemaan ylös, selkäsi on vaivannut sinua niin pahasti. [Potilas sanoo: “Kyllä, herra.”] Se ei ole vaivaava sinua enää, jos uskot sen. Tahdotko uskoa sen? [“Kyllä, herra.”] Hyvä on, mene eteenpäin ja tehköön Herra Jeesus sinut täysin terveeksi.

199   Mistä olet niin hermostunut? Jatka vain eteenpäin, sanoen: “Minä en tule enää olemaan hermostunut”, niin et tule olemaan. Se on ohitse. Hyvä on, herra.

200   Tule rouva. Nyt etiopialainen nainen, ja valkoinen mies, aivan tarkalleen jotakin sen kaltaista, mitä Jeesus kohtasi tuona päivänä. Heillä oli rotuerottelu, niin kuin meillä oli tapana olla täällä Etelässä, mutta nyt heillä ei sitä enää ole. Jeesus antoi heidän tietää, että kaikki ihmiset olivat Jumalan ihmisiä. Siinä ei ollut mitään eroa, näettehän, oliko hän juutalainen tai samarialainen.

201   No niin, jos Jumala ei auta sinua, niin melko pian tuo nivelreuma on tekevä sinut rammaksi. Mutta uskotko, että Hän tulee auttamaan sinua, tekemään sinut terveeksi? Aivan niin kuin tuo nainen kaivolla teki, mene matkaasi ja kerro omille kansalaisillesi mitä suuria asioita Jumala on tehnyt sinulle. Hyvä on.

202   Nyt siellä on kirurgi valmiina tarttumaan veitseen. Hetkinen vain, se ei ollut tämä nainen. Hetkinen nyt vain, olkoon jokainen nyt kunnioittava. Se on Saatana, joka yrittää tehdä jotakin. Tässä se on. Kasvain, kasvain, molemmilla teistä. Se on oikein. Sinulla on kasvain, ja hänellä on kasvain, ja tuo perkele huutaa apua toinen toiselta. Mutta Pyhä Henki myös huutaa. Ketä sinä tulet uskomaan, Häntäkö? Hyvä on. Nouse ylös pois siltä telttavuoteelta, rouva. Nouse ylös sieltä paareilta. Nouse pois siitä ja usko. Mene, usko Häntä nyt. Aamen.

203   Uskotteko te? Kaikki on mahdollista. Uskotteko te? Miten on teidän kanssanne kuulijakunnassa?

204   Nouskaamme seisomaan juuri nyt. Juuri nyt on aika tehdä se. Jokainen henkilö täällä, nouskoon jokainen henkilö seisomaan juuri nyt. Antakaa Jumalalle ylistys. Kohottakaa ylös kätenne.

205   Kiitos Sinulle, Herra Jeesus! Me ylistämme Sinua Sinun suuruudestasi, ja sairaiden parantamisestasi.

64-0306 SUUREMPI KUIN SALOMO ON TÄÄLLÄ NYT (Greater Than Solomon Is Here Now, A), Dallas, Texas, USA, 6.3.1964

FIN

64-0306 SUUREMPI KUIN SALOMO ON TÄÄLLÄ NYT
(Greater Than Solomon Is Here Now, A)
Dallas, Texas, USA, 6.3.1964

 

1          Jääkäämme seisomaan hetkeksi, lukiessamme Herran Sanaa. Te, jotka haluatte seurata Kirjoituksen lukemista tänä iltana, menkäämme Matteuksen 12, ja aloittakaamme jakeesta 38:

Silloin eräät kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat, sanoen: Opettaja, me tahdomme nähdä merkin sinulta.

Mutta hän vastasi ja sanoi heille: Paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä; ja mitään merkkiä ei tulla antamaan sille, paitsi profeetta Joonan merkki:

Sillä niin kuin Joonas oli kolme päivää ja kolme yötä valaan vatsassa; niin on Ihmisen Poika oleva kolme päivää ja kolme yötä maan povessa.

Niiniven miehet nousevat tuomiossa tämän sukupolven kanssa, ja ovat tuomitseva sen: koska he tekivät parannuksen Joonan saarnaamisen vaikutuksesta; ja, katso, suurempi kuin Joonas on täällä. [tai “tässä”]

Etelän kuningatar on nouseva tuomiolla tämän sukupolven kanssa, ja on tuomitseva sen: sillä hän tuli äärimmäisistä maan osista kuulemaan Salomon viisautta; ja, katso, suurempi kuin Salomo on täällä. [tai “tässä”]

2          Kumartakaamme päämme. Päidemme ja sydäntemme ollessa kumarrettuina Hänen Läsnäolossansa, onko täällä tänä iltana pyyntöjä, joita haluaisitte muistettavan rukouksessa? Jos niin on, kohottakaa kätenne merkiksi, että “Jumala, kuule minun pyyntöni”. Rukoilkaa nyt ääneti mennessämme rukoukseen.

3          Taivaallinen Isämme, me pidämme tätä yhtenä suurimmista etuoikeuksista, mitä meillä on Kirkkauden tällä puolella, kokoontua seurakunnan ihmisten kanssa, jotka uskovat Sinuun, niin että voimme odottaa Sinun Läsnäolosi olevan täällä, koska se on Sinun lupauksesi mukaisesti. Sinä sanoit: “Missä kaksi tai kolme on kokoontunut Minun Nimessäni, siellä Minä olen heidän keskellään.” Herra, suurin asia, josta voimme olla samaa mieltä tänä iltana, on, että Sinä kohtaisit meidät, niin että me voisimme nähdä Sinun Läsnäolosi, aistia sen hengessämme, ja tietää, että Sinä olet täällä. Ja Sinun Läsnäolossasi, me tunnemme voivamme vuodattaa sydämemme, nöyrästi pyytäen. Ja, kun me mietiskelemme Sinua, voikaamme tuntea tuo suuri aistimus, että rukouksiimme vastataan, kun me nyt pyydämme Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

4          Haluan ottaa aiheen muutamaksi hetkeksi, niiden kirjoitusten mukaan, joita olen kirjoittanut tänne, jos Herra suo, ennen kuin alamme rukoilla sairaiden puolesta, aiheesta: Suurempi kuin Salomo on täällä nyt.

5          Me näemme Kirjoituksesta, että ennen tämäniltaista tekstiämme, Jeesus oli väittelemässä fariseusten kanssa. Hän nuhteli heitä siksi, etteivät he olleet ymmärtäneet Häntä. Miestä, jonka ilmestymistä koulutetut teologit olivat odottaneet, ja sitten, kun Hän saapui, he ymmärsivät väärin Hänet ja kutsuivat Häntä “perkeleeksi”. He sanoivat, että se palvelustehtävä, joka Hänellä oli, oli Perkeleestä, koska Hän voi erottaa heidän sydämissään olevat ajatukset, ja sen mukaan he ajattelivat Hänen olevan jonkinlaisen noitatohtorin tai ennustajan; ja jokainen tietää, että ne ovat pahoja henkiä. Ja sitten, kutsua Jumalan tekoa, “pahaksi hengeksi”, oli Jumalan pilkkaa.

6          Ja Hän sanoi heille, että Hän antaisi sen heille anteeksi, koska Pyhä Henki ei vielä ollut tullut pehmittämään heidän sydämiään, ja valmistamaan heidät siihen tilaan, että he ymmärtäisivät Jumalaa. Heidän sydämensä olivat kaukana Jumalasta. Kaikki mitä he tiesivät, oli lain kylmä teologia, eivätkä he vielä olleet saaneet Pyhää Henkeä. Mutta Hän sanoi: “Kun Pyhä Henki on tullut ja tekee tuon saman asian, niin sitä vastaan puhumista ei koskaan anteeksi anneta tässä maailmassa, eikä tulevassa.”

7          Ja ajattelin lukiessani tätä tänään iltapäivällä ja mietiskellessäni sitä, kuinka yksi heistä tuli Hänen tykönsä ja kiertoteitse kysyi Häneltä, sanoen: “Opettaja, me haluamme nähdä merkin Sinulta.” Toisin sanoen, juutalaisia oli aina opetettu uskomaan merkkeihin. Juutalaiset etsivät merkkejä, aina; ja kreikkalaiset viisautta. Ja me näemme, että nämä juutalaiset luottivat merkkiin.

8          No niin, juuri se todisti tätä fariseusta vastaan, koska hänen oletettiin tuntevan Kirjoitukset, ja kun Jeesus oli jo tehnyt Messiaan merkin, olivat hänen silmänsä niin pimitetyt, ettei hän tunnistanut sitä. Jeesus oli antanut hänelle todellisen kirjoituksen-mukaisen Messiaanisen merkin, joka oli luvattu Kirjoituksessa. Mutta hän odotti jotakin toisenlaista merkkiä.

9          Ja kuinka totta se onkaan tämän päivän opettajien ja ihmisten kohdalla. He voivat nähdä jotakin mikä on lujaa ja on Kirjoituksessa, jotakin mitä Jumala on luvannut tälle päivälle. He voivat nähdä Sen, mutta kuitenkin he katsovat eteenpäin johonkin, he tahtovat nähdä jotakin muuta, eivätkä ota ajan merkkiä.

10     Hän sanoi heille kerran: “Te voitte erottaa taivaan, kun se on synkkä ja punottaa, niin te sanotte, että ‘huomenna tulee olemaan ruma ilma’, ja niin edelleen.” Mutta Hän sanoi: “Te voitte erottaa taivaan merkit, mutta ajan merkkejä te ette ymmärrä.” Sillä totisesti Kirjoitus oli sanonut, että tämä Messias tulisi olemaan profeetta.

11     Me tiedämme, että Jumalan tapa tehdä asioita oli aina lähettää profeetta vahvistamaan Sanomansa. Se ei ole koskaan jäänyt tapahtumatta, eikä koskaan tule jäämäänkään, koska Jumala ei voi muuttaa tapaansa. Mikä Hänen ensimmäinen ratkaisunsa on sillä tavalla, sen täytyy aina pysyä. Mitä Hän sanoo, on totta.

12     Jumala ei koskaan toiminut suurissa ryhmissä. Hän aina toimii yksilön kanssa. Se on miten Hän on ottanut ihmiset pakanoista Nimellensä; vain yksilön Nimellensä täältä ja toisen tuolta. Hän toimii yksilön kanssa, ei ryhminä.

13     Ja me näemme heidän uskoneen, että profeetan täytyy olla tunnistettu Jumalan todistaja. Sillä, kun hän sanoi mitä tahansa, se tapahtui; ja, kun hän sanoi uudestaan jotakin, se tapahtui; mitä tahansa hän sanoi, Jumala vahvisti sen todeksi, sitten Hän sanoi: “Kuulkaa häntä, sillä Minä olen hänen kanssaan.”

14     Nyt me näemme, että Mooses, johon he väittivät uskovansa, oli kertonut heille että, “Herra teidän Jumalanne on nostava esiin profeetan minun kaltaiseni, ja häntä kansan täytyy kuulla. Ja kaikki, jotka eivät usko tätä Profeettaa, tullaan leikkaamaan pois kansasta.”

15     Me näemme sen olevan totta. “Hän tuli omiensa tykö; Hänen omansa eivät vastaanottaneet Häntä. Mutta kaikille, jotka vastaanottivat Hänet, heille Hän antoi voiman tulla Jumalan pojiksi.”

16     Kuinka me näemmekään näiden fariseusten ja saddukeusten katsoneen suoraan sitä Jumalan lupausta, mitä Hän oli sanonut tekevänsä. Ja siellä he yhä etsivät merkkiä, tietämättä, että juuri se oli tuo todellinen Messiaaninen merkki, joka Hänen tuli antaa.

17     Filippus ymmärsi sen, kun Hän kertoi hänelle, missä hän oli päivää aikaisemmin. Hän ymmärsi, että se oli Messias, hän sanoi: “Sinä olet Kristus, Sinä olet Israelin Kuningas.” Ja niin hän tunnisti sen, koska se oli annettu hänelle.

18     Jeesus sanoi: “Ei kukaan voi tulla Minun tyköni ellei Minun Isäni häntä vedä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat Minulle.” Ei väliä, kuinka paljon me yritämme päästä sisälle millään toisella tavalla, sen on oltava Jumala. “Se ei ole hän, joka tahtoo tai hän, joka juoksee, vaan Jumala, joka osoittaa laupeutta.” Jumala on Se, joka tekee valinnan. “Te ette valinneet Minua”, sanoi Jeesus, “Minä valitsin teidät.”

19     Ja nyt me näemme, että antikristus, viimeisissä päivissä, tulee pettämään kaikki, jotka asuvat maan päällä, joiden nimet eivät olleet kirjoitettuna Karitsan Elämän Kirjassa maailman perustamisesta alkaen. Teidän nimenne pantiin Jumalan Kirjaan ennen kuin Karitsa teurastettiin. Kun Hänen ohjelmansa oli valmiina, tuo koko asia, teidät oli luettu mukaan tuohon ohjelmaan koska teillä on Iankaikkinen Elämä. Tuo sana Iankaikkinen, se ei koskaan alkanut, eikä myöskään koskaan voi loppua, vaan te olette Jumalan ajattelun ominaisuus, joka Hänellä oli ennen kuin maailmaa oli edes luotu. Se on ainoa tapa miten teillä voi olla Iankaikkinen Elämä. Ja tuo Elämä, kun Hän ajatteli teitä, on teissä nyt. Ei ole mitään tapaa erottaa sitä. Se on siellä pysyvästi.

20     Huomatkaa nyt nämä fariseukset, vaikka olivatkin uskonnollisia opettajia, suuria teologian oppineita, ja tutkivat Kirjaa päivin ja öin, heiltä jäi näkemättä tuo Messiaaninen merkki, ja yrittivät tässä pyytää Häneltä merkkiä.

21     Voidakseni edistää asiaa, haluan teidän tietävän, että Jumala aina antaa merkkejä. Koska Hän on yliluonnollinen, Hän aina toimii ihmisten kanssa merkkien kautta, Kirjoituksenmukaisten merkkien kautta.

22     Vanhassa Testamentissa, kun heillä oli kysymys jostakin, kun joku näki unen, eikä siellä ollut profeettaa, he veivät hänet temppeliin, missä heillä oli se mitä he kutsuivat nimellä Urim Tummim. Te raamatunopettajat ymmärrätte mitä tarkoitan. Se oli Aaronin käyttämä rintalevy, jossa oli kaksitoista kiveä, jotka edustivat Israelin kahtatoista sukukuntaa. He ripustivat sen siellä pylvääseen; ja sitten, kun tämä profeetta, tai tämä unennäkijä, tai mikä tahansa se olikin, kertoi näkynsä, tai unensa, huolimatta siitä kuinka todelliselta se näytti, jos noita yliluonnollisia valoja ei tullut näkyviin tässä Urim Tummim rintalevyssä, oli se hylätty. Jumala kieltäytyi siitä.

23     Heillä täytyi olla yliluonnollinen merkki Jumalalta vahvistukseksi. Ei väliä kuinka todellista, kuinka syvällistä se oli teologiassa, tai kuinka suurelta se kuulosti, jos Jumalan yliluonnollinen merkki ei vahvistanut sitä, ei se kuitenkaan ollut niin Juutalaiselle.

24     Nyt, Vanhan Testamentin, Aaronin rintalevy on poistettu, Vanhan liiton mukana.

25     Mutta Uudessa Liitossa, Jumala yhä pysyy Urim Tummimin kanssa. Se on, jos profeetta, unennäkijä, teologi, tai mikä tahansa se onkin, puhuu jotakin, mikä on vastoin Sanaa, eikä Jumala vahvista sitä Sanan kautta, niin minä jätän sen rauhaan, sillä Sana on Jumalan Urim Tummim. Ja minä uskon koko sydämelläni, että se on Jumalan Sana.

26     Ja Jumala on Oma Sanansa. “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” “Hän on sama eilen, tänään ja iäti.” Hän on yhä sama. Jumala ei tarvitse mitään tulkitsijaa.

27     Me tulkitsemme ja sanomme: “Tämä on sitä, ja tämä on tätä”, ja niin edelleen.

28     Jumala ei tarvitse tulkkia. Hän on Oma tulkkinsa. Jumala ei tarvitse meitä tulkitsemaan Sanaansa. Raamattu, se on kirjoitettu, ja se sanoo, ettei se ole mistään yksityisestä tulkinnasta. Jumala sanoi alussa: “Olkoon siellä valo”, ja siellä oli valo. Se oli sen tulkinta. Jumala sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi”, ja hän tuli. Se oli sen tulkinta. Sitä ei tarvitse kenenkään tulkita.

29     Jumala sanoi, että tässä ajassa, nämä asiat tapahtuisivat, ja ne tapahtuvat. Se ei tarvitse mitään tulkintaa. Se on Jumala, joka tekee oman tulkitsemisensa. Se tapahtuu. Ei väliä, kuinka paljon me yritämme vääntää sitä ja sanomme: “Se ei merkitse Tätä, eikä merkitse Tuota.” Se merkitsee sitä aivan tarkalleen, ja Jumala on oma tulkitsijansa. Hän vahvistaa Sanansa, ja se on Sen tulkinta, koska se on tapahtunut.

30     Nyt me näemme, että nämä miehet täällä Matteuksen 12. luvussa, jakeissa 38 – 40, pyysivät Häneltä: “Opettaja, me haluamme nähdä merkin Sinulta.”

31     Ja Hän nuhteli heitä, koska he eivät olleet uskoneet Häntä, vaan olivat epäuskossansa kutsuneet sitä Henkeä, joka Hänen yllään oli “pahaksi hengeksi”, koska he eivät voineet samastaa Häntä omien pappiensa joukkoon. He eivät tienneet mistä Hän tuli. He eivät tienneet mistä koulusta Hän tuli, oliko Hän fariseus tai Saddukeus; vaan jatkuvasti Hän yritti repiä maahan heidän teologisia laitoksiaan, ja kutsui heitä joukoksi “käärmeitä”. He eivät voineet samastaa Häntä mihinkään. Ja niin he sanoivat: “Mistä tämä Mies on tullut? Me emme tiedä mistä Hän on.” Eivätkä he käsittäneet, että se merkki, että Hän oli Messias, oli siellä.

32     Nyt, kuten tuo pieni nainen kaivolla, josta puhuimme toissailtana, hän tunnisti Sen, ja se teki jotakin hänelle. Ja ne, jotka tunnistivat Sen, he olivat se Jumalan siemen, jonka tuli tulla kutsutuksi tuossa ajassa.

33     Jumala on aina ja kaikkina aikoina, antanut hengellisiä lahjoja Kansallensa. Se on mistä Hänet tunnistetaan ja tunnetaan, hengellisistä lahjoista. Ja, kun Jumala lähettää hengellisen lahjan kansallensa, ja tuo hengellinen lahja on hylätty, silloin nuo ihmiset menevät sekasorron pimeyteen. Joka kerta, kautta ajanjaksojen, kun Jumala lähettää ihmisille jotakin, jonkun lahjan, ja he hylkäävät sen, ovat nuo ihmiset Jumalan hylkäämiä, koska he hylkäsivät Jumalan laupeuden.

34     Oi, mikä turva se olisikaan tänä iltana, kuinka paljon suurempi turva se olisikaan, kuin kaikki pommisuojat ja kaikki paikat mitä ajatella voimme, jos tämä kansakunta, jota kutsutaan kristilliseksi kansakunnaksi, voisi vastaanottaa sille annetun Jumalan lahjan, suuren Pyhän Hengen, joka on vuodatettu näissä viimeisissä päivissä. Jos tämä kansakunta voisi vastaanottaa Sen, olisi se parempi suoja kuin mikään mihin he voivat mennä. Mutta he hylkäsivät Sen, joten jäljellä ei ole mitään muuta kuin sekasorto ja tuomio.

35     Kaikkina aikakausina, Hän antoi näitä suuria hengellisiä lahjoja. Ja huomatkaa aina hengellisen lahjan tuleminen, todellisen lahjan tuleminen; haluan puhua yhtenä iltana aiheesta “lahjan Ääni”, mutta vain, jos se on Herran tahto. Mutta tavallisesti ne ovat aina profeetat, jotka ilmoittavat nämä lahjat. Ja, kun te näette profeetan nousevan näyttämölle, osoittaa se, että tuomio on käsillä. Nyt se on merkki, kun te näette tunnistetun Jumalan profeetan nousevan näyttämölle; niin oli Jeremian päivinä, Danielin päivinä, Johannes Kastajan päivinä, Herran Jeesuksen päivinä, ja koko matkan. Kun profeetta nousee näyttämölle, se on aika jolloin Jumala tulee puhumaan Sanansa. Kansakunnat hylkäävät sen, ja sitten alkaa kaaostila.

36     Sillä tavalla se oli seurakunta ajanjaksojen vaihtuessa joka kerta, kun sanoma oli hyljätty. Ja, kun Jumala antaa näitä lahjoja ja sanomia kansalle, ja he hylkäävät ne, silloin ei ole jäljellä muuta kuin tuomio.

37     Jumala on oikeudenmukainen. Hän ei lähetä tuomiota ennen kuin Hän tarjoaa laupeutta. Ja laupeus on ennalta kerrottu ja kuinka se on tuleva, mutta ihmiset tavallisesti ovat niin sekaisin mieleltään, ja on niin monia erilaisia ihmistekoisia suunnitelmia, kunnes he eivät tunnista Sitä. Ja sillä tavalla se aina tapahtuu.

38     Nyt me näemme Hänen kertoneen heille, että “paha ja avionrikkoja sukupolvi juoksee merkkien perässä”. Kuinka monta kertaa uskomaton onkaan saanut tämän edun, hengellisistä merkeistä, eikä usko sitä!

39     Jumala puhuu aina merkeillä. Niin Hän on iäti tehnyt ja on iäti tekevä. Niin kauan kuin maailma on olemassa, on Hän yhä puhuva hengellisillä merkeillä. Hän on ennalta kertonut, että ne tulisivat.

40     Nyt monet uskomattomista ottavat sen, kun Hän sanoi: “Paha ja, tai, heikko ja avionrikkoja sukupolvi etsii merkkejä.”

41     Tarkatkaa, Hän puhui tässä yhdiste-profetian. Hän kertoi myös heille, että he olivat heikko ja avionrikkoja sukupolvi; ja myöskin Hän kertoi heille, että jokainen heikko ja avionrikkoja sukupolvi, joka tulisi, tulisi saamaan merkin. Huomatkaa, Hän sanoi: “Heikko ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä; eikä sille tulla antamaan mitään muuta merkkiä, kuin Joonan merkki. Sillä niin kuin Joonas oli valaan vatsassa kolme päivää ja yötä; niin täytyy Ihmisen Pojan olla maan povessa, kolme päivää ja yötä.”

42     Mitä Hän sanoi tässä? Hän sanoi, että “paha ja avionrikkoja sukupolvi tulisi saamaan ylösnousemuksen merkin”. Ja mikä aikakausi niistä mitä meillä koskaan on ollut, olisi enemmän kuin tämä nykyinen ollut Kristuksen hylkäävä, paha, kieroutunut, avionrikkoja sukupolvi? Ja he tulevat saamaan merkin, ylösnousemuksen merkin, että Jeesus Kristus on elossa tänä iltana, aivan samoin kuin Hän koskaan oli. Hän on noussut kuolleista, tehden Hänet samaksi eilen, tänään ja iäti. “Heikko ja avionrikkoja sukupolvi etsii merkkiä, ja he tulevat saamaan sen, ja tuo merkki tulee olemaan ylösnousemuksen merkki.” No niin, tietenkin Hän oli puhumassa heille siitä, että Hän tulisi nousemaan ylös kuolleista.

43     Monta kertaa Kirjoituksilla on monta merkitystä. Kuten Matteus 3, jossa sanotaan: “Että se voisi olla täyttynyt, minkä profeetta puhui Herralta, sanoen: ‘Egyptistä Minä kutsuin Poikani.’” Jos seuraatte sitä taaksepäin Hooseaan, joka profetoi, että “Egyptistä Hän kutsui ulos Jumalan pojan, joka oli Israel.” Jaakob oli Jumalan poika, ja Hän kutsui hänet ulos Egyptistä. Se on minne alaviite teidät johtaa. Mutta myöskin, Kristus oli Hänen suurempi Poikansa, ja Hän kutsui Hänet ulos Egyptistä, Israelin ollessa siitä esikuvana.

44     Ja niinpä se oli esikuva Kristuksen hylkäämisestä tuossa sukupolvessa; tämä on suurempi esikuva, sillä tuolla sukupolvella, joka hylkäsi ylösnousemuksen, oli armahdus, mutta tälle sukupolvelle, joka tekee pilaa Pyhästä Hengestä, se on anteeksiantamaton asia. Me olemme… On suurempi asia hylätä Pyhä Henki, kuin hylätä Jeesus Kristus Hänen lihansa päivinä maan päällä. Jeesus sanoi niin: “Te puhutte Ihmisen Poikaa vastaan”, kun he sanoivat, että Hän oli ennustaja tai jokin paha henki, Hän sanoi: “Te puhutte Ihmisen Poikaa vastaan ja se annetaan teille anteeksi. Mutta kuka tahansa puhuu sanankin Pyhää Henkeä vastaan, heille sitä ei koskaan anteeksi anneta tässä maailmassa”, se on, kutsua Pyhän Hengen tekoja pahaksi, saastaiseksi asiaksi, kun he näkevät Jumalan teon tehtävän.

45     Kyllä, Joonas oli ylösnousemuksen todistaja, kun hän oli valaan vatsassa kolme päivää ja yötä. Monet ihmiset yrittävät tuomita Joonaa, ja heillä on sanonta: “Oh, hän on Joonas.” Joonas oli profeetta. Hän vaelsi tarkalleen Jumalan tahdossa. Kun hän meni tuohon väärään laivaan, täytyi sen tapahtua, sen täytyi tapahtua sillä tavalla, esiintuomaan Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen. Hänen täytyi näytellä tuo osa, aivan samalla tavalla kuin Haagar oli pantu sinne, jotta vapaa nainen ja orjanainen eivät olisi perillisiä yhdessä. Näiden asioiden täytyi tapahtua, ne olivat varjoja ja esikuvia tulevista asioista.

46     Nyt me sitten näemme, että sen jälkeen, kun Hän oli puhunut Joonasta, Hän tulee Salomon aikakauteen. Me kaikki tiedämme, että Salomon aikakausi oli melkeinpä Vanhan Testamentin Tuhatvuotinen valtakunta. Se oli suurin aika mitä koko Israelilla koskaan oli, Salomon hallitessa; ei ollut sotia niin, että niistä olisi voinut mainita ja heillä oli suuri aika. Jumala antoi Salomonille, joka oli Daavidin poika, erottamisen lahjan, niin että hän voi erottaa ihmisten sydänten ajatukset.

47     No niin, kuinka noiden heprealaisten siellä olisikaan pitänyt tunnistaa se! Salomolla oli erottamisen lahja ja hän voi erottaa heidän sydäntensä ajatukset, ja he kaikki kokoontuivat Salomon ympärille, ja kuitenkin tässä seisoi suurempi kuin Salomo. Ja Salomo oli Daavidin poika, mutta hän oli vähäisempi Daavidin poika, lihan mukaan; ja Jeesus oli Daavidin Poika, lupauksen Siemenen mukaisesti, kuninkaallinen Siemen. Ja tässä siellä nyt seisoi suurempi kuin Salomo, tehden samoja asioita, joita Salomo teki, vain ollen suurempi kuin Salomo, ja he kutsuivat sitä “Belsebuliksi”.

48     Näettekö tuon Kirjoituksen tulkinnan? Ei ihme, että Hän sanoi niin kuin sanoi: “Paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä; ja he tulevat saamaan sen, ylösnousemuksen merkin.”

49     Ja Salomonin aikana siellä oli suuri herätys. Annan jonkinlaisen kuvauksen siitä, niin että nuoret voivat ymmärtää sen. Siellä oli suuri herätys meneillään Salomon päivinä. Jumala antoi lahjan ja koko kansakunta kokoontui sen ympärille. Jokainen tuli mukaan. He uskoivat sen, kokosydämisesti.

50     Eikö se olisi ihmeellinen asia, jos se tapahtuisi kansan keskuudessa tänä iltana, jos koko Amerikka, kaikki ihmiset, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, kokoontuisivat Jumalan lahjan ympärille näissä viimeisissä päivissä, Pyhä Henki vuodatettaisiin ihmisten päälle! Se on Jumalan lahja tänä viimeisenä päivänä, Pyhä Henki. Kristus Hengen muodossa, Hän on täällä kanssamme nyt. Eikö olisi ihmeellistä, jos kaikki kirkot, jotka tunnustautuvat olevansa kristittyjä, kokoontuisivat tämän suuren lahjan ympärille, jonka Jumala on antanut meille?

51     Miksi niin ei ole? He ovat menneet pois kaiken kaltaisissa aatteissa ja uskontunnustuksissa ja opinkappaleissa, ettekä te voi sanoa mitä mikin on. Se on tarkalleen sillä tavalla niin kuin he aina tekivät sen. Mutta Jumala lupasi, että se tultaisiin oikaisemaan, ainakin tuolle Siemenelle, ajan lopulla.

52     Pankaa tämä nyt merkille, me näemme, että kaikki heistä kokoontuivat tuon suuren lahjan ympärille, ja Israel kukoisti niin kuin ei koskaan aikaisemmin. Kaikki kansakunnat pelkäsivät Israelia; he pelkäsivät tulla sinne, koska he tiesivät, että Jumala oli heidän kanssaan.

53     Ja sanon teille, te puhutte kommunismin sammuttamisesta ja kaikesta muusta; mutta antakaa Amerikan vain tulla takaisin Jumalan tykö, takaisin lahjaansa, takaisin Pyhään Henkeen ja ihmiset lakkaavat huutamasta koskien kommunismia. Se on niin madonsyömä, kunnes jopa kommunisteilla on kommunisminvastaisia lavastuksia, saadakseen tietää keitä he ovat. Tuon asian täytyy olla sillä tavalla. Mutta tulkootpa takaisin!

54     Täällä äskettäin, Suomessa. Veli Lindsay, jonka uskon olleen täällä eilen illalla, oli kanssani, kun se tapahtui. Eräs pieni poika, jonka olin nähnyt näyssä täällä, herätettiin kuolleista siellä. Monilla teistä, uskoisin, on se yhä kirjoitettuna Raamatuissanne, kun kuljin ympäri kansakuntaa kertoen, miltä se tulisi näyttämään, missä hän olisi ja niin edelleen. Ja hänet herätettiin kuolleista, Herran Sanan mukaisesti. Hän oli kuollut auto-onnettomuudessa. Monet teistä muistatte tuon tapauksen, ja seisoin siellä, kun hänet nostettiin ylös kuolleista.

55     Tuone iltana, mennessäni Messuhalliin. Veli Lindsay ja minä, ja veli Moore, ja monet noista miehistä yrittivät päästä Messuhalliin; missä he päästivät sisälle niin-ja-niin monta tuhatta ja antoivat minun puhua heille, ja sitten he laskivat heidät ulos, ja puhuin toisille. Ollessani matkalla sinne, heillä oli neljä tai viisi kaupunkikorttelia kokonaan tukossa, liikenne oli pysäytetty. Ihmisiä oli kaduilla nähdäkseen meidän tulevan sisälle ja lähtevän ulos. Ja siellä oli ollut eräs pieni tyttö kainalosauvoilla, jonka toinen jalka oli toista lyhyempi, joka parantui, ja monia asioita oli tehty.

56     Ja sitten, kun tämä pieni poika oli nostettu ylös, se meni uutisiin. Heillä ei ole rock-and-rollia ja senkaltaista asiaa Suomessa, tai heillä ei ollut silloin. Heillä oli siellä radiossa vain uutisia ja asioita, jotka olivat sen arvoisia. Ja uutiset siitä olivat menneet aina Venäjälle asti. Jos asutte Venäjällä ja olette neljäkymmentä mailia kotoanne, syntymäpaikastanne, täytyy teillä olla viisumi osoittamassa millä asialla olette. Ja Rautaesirippu oli… Me kävelimme sinne missä konekiväärit olivat asemissaan kadulla, vain vähän matkaa Kuopiosta. Ja tuona iltana nämä uutiset olivat levinneet sinne, ja kadut olivat täynnä tuhansia ja tuhansia venäläisiä.

57     Tässä olivat nuo kommunistiset sotilaat, venäläiset sotilaat, pienissä pyöreissä lakeissaan; ja kuusi pientä suomalaispoikaa, heti tuon sodan jälkeen, he eivät vielä olleet tarpeeksi vanhoja ajaakseen partaansa, he olivat sileäkasvoisia poikia; suuret vanhat saappaat jaloissaan, suurissa pitkissä mantteleissa, he kävelivät siellä kadulla sapeleineen ja niin edelleen, katsoen, että voisin päästä väkijoukon lävitse, mennäkseni sisälle kokouspaikkaan. Siellä seisoivat nuo venäläiset. Kun kävelin ohitse, seisoivat he asennossa sillä tavalla ja kyyneleet vuosivat alas heidän poskiltaan.  Ja, kun kuljin ohitse, he tarttuivat noihin suomalaissotilaihin ja taputtivat heitä olalle ja halasivat heitä. Mikä tahansa saa venäläisen taputtamaan suomalaista, tulee selvittämään sotia. He sanoivat: “Tämän me haluamme vastaanottaa, Jumalan, joka voi herättää kuolleen.”

58     Se on se mistä on kysymys tänä iltana, ystävä, tarkalleen. Mikä teki heistä kommunisteja, oli se, että papisto oli hylännyt Jumalan Sanan. He ottivat kaiken rahan, antamatta mitään sen tilalle, se oli vain kuin jonkinlainen kerho, tai jotakin muuta. Se on mikä on vikana maailmassa.

59     Sitten me näemme, että Salomon päivissä, he kaikki kokoontuivat tämän suuren lahjan ympärille, joka Salomolla oli Herralta. Ja ihmisiä tuli ja meni. Kaikki kansakunnat pelkäsivät Israelia. Sen sijaan, että olisivat yrittäneet sotia heitä vastaan, he toivat rauhanuhreja. He eivät niinkään paljon pelänneet heidän miehiään, he pelkäsivät sitä Jumalaa, jonka kanssa he kaikki olivat yksimielisiä.

60     Oi, mikä asia se olisikaan tälle kansakunnalle, tänä iltana, jos me kaikki pelkäisimme Jumalaa, jos me kaikki kunnioittaisimme Jumalaa ja vastaanottaisimme Hänen lahjansa, Pyhän Hengen, ja kokoontuisimme Sen ympärille, jokainen kirkko hajottaisi omat uskontunnustuksensa ja heittäisi ne ulos ovesta, ja menisi alttarille ja pysyisi siellä kunnes Pyhä Henki tulisi samastamaan Hänen Sanansa viimeisessä päivässä!

61     Jotkut heistä yrittävät sanoa: “Mutta, sehän oli vain juutalaisille saada Se. Siinä kaikki kenelle se oli.”

62     Pietari sanoi Helluntaipäivänä: “Tehkää parannus, jokainen teistä, ja olkaa kastetut Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi saamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan; sillä lupaus on teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.” Niin kauan kuin Siemen odottaa maan päällä, tullakseen kutsutuksi, on siellä Pyhä Henki kutsumaan sen Siihen. Oikein. Se on yhä sama.

63     Mutta me näemme, että kun se tulee, se hylätään. Siitä syystä tämä kansakunta tulee tuomion alle. Se on syy miksi asiat menevät sillä tavalla kuin ne ovat tänä iltana.

64     Ja me näemme, että Salomon ajassa, se ei ollut näin. Kaikki he kokoontuivat tuon erottamisen lahjan ympärille, joka Salomolla oli. Ja kansakunnat pelkäsivät kaikki Jumalaa. Ja uutiset levisivät kaikkialle: “Oi, sinun pitäisi tulla Israeliin, heidän Jumalansa on nostanut esiin lahjan heidän keskuudessaan, ja he ovat tehneet hänet kuninkaaksi. Ja viisaudessansa ja erottamisessansa, hän ohittaa inhimillisen käsityskyvyn. Se on sen ohitse. ‘Se on sen ulkopuolella jumalten alueilla’, sanovat pakanat. Emmekä me ymmärrä kuinka se on, mutta Jumala, heidän Jumalansa, edustaa itseään yhdessä heidän uskovistaan. Ja he ovat asettaneet hänet valtaistuimelle ja kaikki he kuuntelevat häntä.” Tiedättekö, uutiset eivät silloin levinneet televisiolla, puhelimelle ja niin edelleen, vaan ne kulkivat suusta suuhun.

65     Lopulta nuo uutiset löysivät tiensä suoraan Saharan erämaan halki ja koko matkan erääseen pieneen maahan, nimeltä Saba. Se oli pakanamaa. Heillä oli siellä pieni kuningatar, joka epäilemättä oli hieno pieni nainen. Ja uutiset tulivat hänelle, että “Jumala oli antanut suuren herätyksen siellä Israelin maassa ja suuria asioita tapahtui. Ja heillä oli siellä eräs mies, joka oli voideltu heidän Jumalansa Hengellä, niin että hänen viisautensa ylitti kaiken, mitä ihminen vain ajatella voi.”

66     Tiedättekö: “Usko tulee kuulemalla, kuulemalla Jumalan Sanan.”

67     Se liikutti hänen pientä sydäntään. Hän alkoi ajatella sitä. Ja nyt, aina, kun kauppakaravaani kulki ohitse, ilman epäilystäkään tämä pieni kuningatar lähetti sotilaansa sanoen heille: “Haluaisin puhua tuon henkilön kanssa, yksityisesti, jos he ovat tulleet Israelista.”

68     “Kyllä kuningatar, me olemme olleet Israelissa, ja oi, se on hämmästyttävää. Sinun pitäisi nähdä se. Ei ole mitään sen kaltaista. Se on ohi ihmisymmärryksen. Tiedätkö, kaikki heistä ovat yksimielisiä, he ovat kaikki tuon lahjan ympärillä, jonka heidän Jumalansa on antanut heille ja he kaikki uskovat yksimielisesti siihen. Oi, se on mitä suurin asia, eikä mitään pidetä salassa. Jumala yksinkertaisesti paljastaa kaiken. Jos joku kansakunta haluaisi lähteä hyökätäkseen heidän päälleen, silloin heidän Jumalansa paljastaisi heille, että he ovat tulossa, ja he asettaisivat heille väijytyksen ennen kuin he tulisivat sinne. Oi, se on suuri herätys, joka on meneillään siellä.”

69     Silloin, tiedättekö, tuo pieni kuningatar alkoi tulla nälkäiseksi, nähdäkseen sen itse.

70     Tiedättekö, siinä on jotakin, kun mies tietää, että hän on tullut jostakin; ja hän on täällä, eikä tiedä miksi hän on täällä; ja on menossa jonnekin, eikä tiedä minne hän on menossa. Ja on vain yksi Kirja maailmassa, joka kertoo meille, keitä me olemme, mistä te tulette, kuka ja mitä te olette, ja minne te menette, ja se on Raamattu. Se on Jumala itse julkituotuna Sana-muodossa, jota kutsutaan Siemeneksi. Tuo Siemen oikeanlaatuisessa maaperässä tulee tuottamaan jokaisen Hänen antamansa lupauksen, koska se on Jumala itse. Mutta uskon täytyy kastella se, saamaan sen tapahtumaan, aivan niin kuin mikä tahansa toinen siemen. Elämänitu on siinä. Pankaa nyt merkille.

71     Me näemme tässä nyt kuinka tämä pieni kuningatar alkoi isota ja janota Jumalaa. Oi, jospa Jumalan lahja vain voisi luoda janon ihmisten sydämissä Hänen puoleensa, niin kuin se teki tuolle kuningattarelle.

72     Nyt niin, että lapset, nämä pienemmät, joita tässä on kokonainen rivi, sekä muualla yleisön joukossa istumassa, me tulemme antamaan sen jonkinlaisena näytelmän tapaisena, niin että he voisivat ymmärtää.

73     Muistakaa nyt, hän oli pakana. Niinpä voidakseen tehdä tämän, ja ollen kuningatar, hänen täytyi saada lupa pakanalliselta papiltaan, päästäkseen lähtemään. Ja voin kuvitella näkeväni hänen menevän hänen luokseen ja sanovan: “Suuri pyhä isä se-ja-se, me tiedämme, että israelilaisilla on siellä meneillään herätys, ja heidän Jumalansa on tuonut itsensä esiin erään miehen muodossa, suurella lahjalla, niin että hän tietää sydämen salaisuudet. Ja he kertovat minulle, että Hän on Sana, ja, että Sana on sydämen ajatusten erottaja. Ja he sanovat sen toimivan eräässä miehessä. Haluaisin saada sinulta kaikkein pyhin isä, luvan mennä vierailemaan sinne ja nähdäkseni sen itse.”

74     No niin, voin kuvitella hänen saaneen vastauksen: “Meillä ei ole mitään yhteistyötä tuossa herätyksessä”, niin kuin vuoden ’64 versio siitä kuuluisi. He sanovat: “He eivät kuulu meidän kirkkokuntaamme, He eivät ole meistä. Meillä ei ole minkäänlaista tekemistä sen kanssa. Sinun ei tule mennä sinne. Ja he eivät ole mitään muuta kuin joukko omituisia tyyppejä. Kaikenlaisia huhuja kuullaan siitä, että he olisivat tulleet Punaisen Meren halki ja kaikkia muita sen kaltaisia asioita, mutta ei siinä ole mitään perää. Tässä on meidän suuri jumalamme, näetkö kuinka hän seisoo täällä seinustalla? He ovat sellaisia-ja-sellaisia ja niin monia kertoja he ovat tehneet niin-ja-niin.” Ja tuo pieni kuningatar meni pois inhoten sitä,

75     Mutta tiedättekö, jos Jumala alkaa panna nälän ihmisen sydämeen, niin silloin siinä on jotakin, eikä mikään voi seistä sen tiellä. Oli yhteistyötä tai ei, tai oli siinä sitten mitään tai ei, hänen täytyisi ottaa selvää Siitä. Niin kuin kerroin tuosta pienestä naisesta eilen illalla, kuinka hän oli itsepintainen ja hellittämätön.

 Näettekö, Jokin saa otteen teistä, ja te saatte otteen Jostakin. Niin kuin Jaakob, tuo Jumalan poika; Jaakob, Jumalan poika, sai otteen Jostakin eräänä yönä, ja se sai otteen hänestä; eikä hän päästänyt irti ennen kuin oli saavuttanut tarkoituksensa, tullut Sen siunaamaksi. Se on tuo todellinen asia. Ja, kun ihminen jäljittelee jotakin, ei se koskaan pääty oikein. Mutta, jos te saatte otteen tuosta Jostakin, ja tuo Jokin saa otteen teistä, niin silloin se tapahtuu.

76     Jos olette tulleet tänne tänä iltana parantuaksenne, ja annatte Pyhän Hengen saada otteen teistä, ja te saatte otteen Siitä, niin te tulette saamaan mitä pyydätte. Ei ole mitään tapaa pitää teitä poissa Siitä.

77     Tulkaa uskoen, että Jeesus Kristus pelastaa ja, kun tuo pelastusvoima saa otteen teistä ja te saatte otteen Siitä, niin te tulette pelastetuksi.

78     Jos uskotte Pyhän Hengen kasteeseen, ja Pyhä Henki saa otteen teistä, ja Hän kastaa teidät ja te saatte otteen Hänestä; ei teidän tarvitse liikkua istuimeltanne, vaan Hän on täyttävä teidät Läsnäolollansa, juuri siellä missä olette. Aivan niin kuin Hän teki silloin, kun “Pietarin vielä puhuessa näitä sanoja, Pyhä Henki lankesi heidän päälleen, jotka kuulivat Sen”. Jokin sai otteen!

79     Jokin sai otteen tuosta pienestä syyrofoinikialaisesta naisesta, josta puhuimme eilen illalla. Ei väliä, kuinka monia esteitä hänellä oli, hän yhä meni joka tapauksessa. Jokin sai otteen tästä pikku kuningattaresta, tästä pakanasta, josta olemme puhumassa tänä iltana. Myös tämä syyrofoinikialainen nainen oli pakana, kreikkalainen, epäjumalan palvoja. Mutta Jokin sai otteen heistä, ja he saivat otteen Jostakin.

80     “Aina on tiellä vaikeuksia. Saatana heittää tielle kaikkea mitä hän vain voi, kun hän näkee todellisen Jumalan liikkeen lähtevän alulle. Hän tulee tekemään sen teille. Hän on paneva tiellenne kaikenlaista, jokaisen esteen minkä vain voi.

81     Muistakaa, tuolla naisella oli paljon esteitä, mutta hänen uskollaan ei ollut. Uskolla ei ole mitään estettä. Mikään ei tule pysäyttämään sitä, ei väliä, mitä kuka tahansa sanoo. Jos teillä on oikea ote Jumalasta ja Jumalalla on oikea ote teistä; silloin neljäkymmentä lääkäriä voi seistä täällä kertomassa teille, että olette kuolemassa, ettekä te uskoisi siitä sanaakaan. Ei koskaan. Täällä voisi seistä neljäkymmentä pappia vastustamassa, aivan kuin nuo Ahabin neljäsataa; mutta, jos te olette Miika ja teillä on ote Jumalasta, ja Jumalalla on ote teistä, ja te näette sen vahvistetuksi Sanassa, niin silloin mikään ei tule pysäyttämään teitä. Te tulette seisomaan siellä joka tapauksessa, koska Jollakin on ote teistä.

82     Se oli paljastettu tälle pienelle naiselle, että jossakin oli Jumala. Voin nähdä hänen lukevan noita heprealaisia kirjakääröjä uudestaan, käärivän ne kokoon ja panevan ne ruukkuun; ja sitten kävelevän takaisin tuon pakanapapin luo ja sanovan: “Haluan sanoa sinulle jotakin, pyhä isä. Asiat saattavat olla niin kuin sinä sanot. Mutta kuulehan, minun isoäitini palvoi tuota epäjumalaa, hän luki sitä katekismusta, joka sinulla on. Minun iso-isoäitini luki sitä ja minun äitini luki sitä, koko minun sukuni lukee sitä, ja se kaikki kertoo jostakin mitä joskus tapahtui. En ole vielä koskaan nähnyt siinä mitään liikettä. Mutta he kertovat minulle, että heillä on siellä jotakin todellista, joka liikkuu juuri nyt, joka ei ole mitään historiaa, vaan jotakin mikä on meneillään nyt.”

83     “Kuulehan nyt, lapseni”, sanoo tämä pappi, “jos sinä menet, minä tulen erottamaan sinut. Sinulla ei ole mitään asiaa, kuningattarena, seurustella tuonkaltaisten ihmisten kanssa.” Tuo sama vanha perkele elää yhä.

84     Ei ole mitään parempaa väkijoukkoa maailmassa, mihin mennä, kuin uudestisyntynyt seurakunta, joka on täytetty Pyhällä Hengellä. En välitä missä se onkin, olkoonpa se sitten jollakin kujalla tai missä tahansa. Se on paras joukko. Se on taivaallinen ryhmä, huomatkaa, he ovat uskovaisia, jotka uskovat Jumalaan.

85     Hänen sydämensä löi raskaasti, odotuksesta. Hän halusi nähdä. Hän oli kuullut siitä. Hän ei tiennyt siitä mitään, mutta hän halusi nähdä sen. Ja voin kuulla hänen sanovan: “Hyvä on, siinä tapauksessa voit ottaa nimeni pois kirjasta, jos haluat. Ja mitä tahonsa sinä sanotkin, ja nuo epäjumalat, nuo kirjat ja asiat, näen sinun jatkuvasti kertovan jostakin, ja kertovan jostakin. Se ei ole koskaan liikkunut. En ole vielä koskaan nähnyt siinä mitään liikettä. Minä haluan jotakin mikä on todellista”, ja hän valmistautuu lähtemään. Paha juttu, ettei meillä ole enempää tuon pienen kuningattaren kaltaisia tänä päivänä! Oikein.

86     Niinpä me näemme nyt, että päästäkseen lähtemään, hän käytti oikein hyvää taktiikkaa. Haluaisin jokaisen ajattelevan tätä. Hän sanoi, ettei tiennyt. Hän oli lukenut kaikki kirjakääröt, nähdäkseen mitä Jehova oli, nähdäkseen millä tavalla Hän oli toiminut menneinä päivinä. “Jos se on niin, että Hän samastaa itsensä tämän miehen kanssa, niin kuin he sanovat Hänen tekevän, silloin se on Jehova. Ja, jos se on Jehova, Hän on todellinen Jumala, elävien Jumala, eikä, joku kuvapatsas tai muistomerkki jostakin luomuksesta, joka eli tai ei elänyt; tämä oli elävä, juuri nyt läsnä oleva Jumala”, ja niin hän halusi valmistautua lähtöön..

87     Hän varusti mukaansa paljon rahaa. Hän otti mukaansa kultaa, mirhaa ja suitsuketta, olettaisin, tai hopeaa. Ja hän oli lastannut kamelit sillä. Ja nyt hän sanoi: “Menen sinne. Tulen itse ottamaan siitä selvää. Ja sitten, jos se on niin, tulen kannattamaan sitä; ja jos se ei ole, niin en tule olemaan missään tekemisissä sen kanssa.”

88     Tiedättekö, hän voisi opettaa helluntailaisille jotakin. Monet heistä kannattavat ohjelmaa, joka nauraa ja tekee pilaa teistä. Te kannatatte radio-ohjelmia, jotka tekevät pilaa niistä asioista, joihin te uskotte. Ja niin se on. Se on totta. Koska se kuulostaa oikealta. Varmasti: “On tie, joka näyttää oikealta ihmisestä”, sanoi Jeesus.

89     Mutta pankaa merkille hänet, hän sanoi: “Jos se ei ole niin, silloin voin tuoda lahjani takaisin.” Mutta hän tulisi ottamaan itse selvää asiasta, ollakseen vakuuttunut. Hän oli lukenut kirjakääröt ja hän tiesi mikä Jehova oli, ja hän tulisi näkemään oliko asia niin. Jos Hän on, mitä Hän oli, silloin Hän on yhä Jehova.

90     Se on hyvä asia tänä päivänä. Jeesus Kristus on mitä Hän oli, ja Hän tulee aina olemaan. Hän ei koskaan muutu. Raamattu sanoo: “Hän on sama eilen, tänään ja iäti.”

91     Me näemme sitten tämän pienen naisen, ja puhukaapa esteistä, hänen mieleensä on voinut tulla: “Muista, minun täytyy ylittää erämaa ja se on hyvin pitkä taival.” Mitatkaa se, Israelista, Palestiinasta Sabaan, Saharan erämaan halki. Uskon, että siihen kamelikaravaanin kanssa kuluisi yhdeksänkymmentä päivää, kolme kuukautta, jatkuvaa matkantekoa, paikasta toiseen. Kolme kuukautta kuluisi menomatkaan. Ja ajatelkaa vain, hän tuli tuon kuuman erämaan halki. Hänellä oli se mielessänsä, kuinka hänen täytyisi kulkea tuon kuuman erämaan halki, koko matkan sinne, nähdäkseen oliko tämä todella Jumala.

92     Ei ihme, että Jeesus sanoi: “Hän on seisova tämän sukupolven kanssa ja tuomitseva sen.” Hänellä ei ollut mitään ilmastoitua Cadillacia. Ja jotkut ihmiset täällä Dallasissa eivät tahdo tulla edes yli kadun, kuulemaan Sitä. Oikein. Ei ihme, että hän tulee seisomaan viimeisissä päivissä! He vain seisovat jossakin ja arvostelevat Sitä, niin kuin kaikkialla muuallakin. Hän sanoi: “Hän tuli maan äärimmäisistä osista kuullakseen Salomon viisautta, ja suurempi kuin Salomo on täällä.” Huomatkaa.

93     Se oli häntä vastassa. Hänen luultavasti täytyi matkustaa öisin, koska erämaa oli niin kuuma. Suorat auringonsäteet siellä Saharan erämaassa polttavat teiltä selkänahan, joten hänen ehkä täytyi matkustaa öisin.

94     Toinen asia, muistakaa, Hänellä oli lastinaan uhrit ja muut asiat. Ismaelin pojat olivat hevosmiehiä. He olivat erämaa rosvoja. Kuinka helppoa se olisikaan ollut Ismaelin lasten tulla kuin tulva ja tappaa nuo kaksi tai kolme eunukkia, jotka hänellä olivat mukanaan; tappaa tuo pieni ryhmä sotilaita, eunukit ja hänen pienet palvelijattarensa; jättää heidät sinne erämaahan ja kuljettaa pois kymmeniätuhansia kertaa tuhansien dollarien arvosta jalokiviä ja sen lisäksi kalliit suitsukkeet ja mirhat ja sen kaltaiset asiat, joita hän toi lahjoiksi.

95     Mutta siinä on jotakin, jos sydämenne on päättänyt nähdä Jumalan! Jos Jollakin on ote teistä, ette te tiedä mitään vaarasta ettekä tappiosta. Siellä on jotakin, ja te tulette saamaan sen joka tapauksessa, ei väliä minkälainen vaikeus on.

96     Varmasti, se näytti juuri sopivalta asetelmalta rosvoja varten. Ketkä tahansa heistä olisivat voineet tulla, mutta hän ei ajatellut mitään vaaroja.

97     Hän ei ajatellut, että voisiko hän päästä ylös ja kävellä, niin kuin jotkut pelkäävät nousta ylös vuoteelta, tai telttavuoteelta tai jostakin muualta, “En oikein tiedä, pelkään tehdä sitä”, näettekö. Hänellä ei ollut sen kaltaista pelkoa. Jollakin oli ote hänestä.

98     Ja, jos Jokin voi saada otteen meistä, tuolla samalla tavalla, niin jotakin tulee tapahtumaan. Mutta, te ette voi tehdä sitä ennen kuin se saa otteen teistä, teidän on parasta olla yrittämättä sitä. Mutta, kun, sillä on ote teistä, silloin se tulee tapahtumaan.

99     Huomatkaa, tässä hän on, hän ei koskaan ajatellut kuinka paljon rosvoja siellä erämaassa oli.

100Tai sitten sitä, että päästyään sinne, tultaisiinko hänet vastaanottamaan tai ei? Hän kuului toiseen kirkkokuntaan, tiedättehän, joten, tultaisiinko hänet vastaanottamaan, olisiko hän tervetullut kokoukseen? Häntä ei oltu pyydetty tulemaan. Pyhä Henki pani hänet tulemaan, joten Hän oli se, joka teki johtamisen; tyydyttääkseen tuon tunteen, joka hänellä oli, mitä hän kaipasi tietää.

101Muistakaa, se on teidän elämänne. Se oli hänen elämänsä. Teillä on vain yksi aika selvittää se, ja ehkä tämä ilta on viimeinen tilaisuutenne. Jos hylkäätte Kristuksen tänä iltana, teillä ehkä ei ole toista tilaisuutta.

102Ja se on voinut olla hänen viimeinen tilaisuutensa. Hän käsitti sen. Oliko hänen kylmä, muodollinen uskontonsa, joka hänellä oli oikein, vai oliko todellakin olemassa elävä Jumala? Hän ei ollut nähnyt mitään omassa uskonnossaan, mutta hän oli kuullut, että oli Jotakin eräässä toisessa, ja hän oli lukenut siitä mitä Hän oli. Hän halusi nähdä. Panoksena oli hänen elämänsä.

103Se on minun elämäni tänä iltana, minun täytyy kohdata tämä. Minun täytyy tulla Tuomiolle, ja niin on myös teidän tultava Tuomiolle. On soveliasta meidän istua tuolissamme, maata vuoteellamme, tai missä olemmekin, ja harkita tätä syvällisesti. Koska te ette tiedä koska teidän korttinne otetaan pois Jumalan telineestä Siellä ylhäällä, ja te tulette vastaamaan Tuomiolla. Olitte sitten jonkun seurakunnan jäsen tai ette, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Te tulette vastaamaan joka tapauksessa, joten teidän on parasta olla kuolettavan varmat siitä. Tarkistakaa kokemuksenne Jumalan kanssa, nähkää onko Jollakin todella ote teistä, joka tuo teidät takaisin tähän Sanaan, pois uskontunnustuksista ja muodoista ja niin edelleen. Hän lupasi, että viimeisissä päivissä tapahtuisi “lasten sydänten kääntäminen jälleen takaisin isiin”. Ja me uskomme sen. Huomatkaa, me näemme sen tapahtuvan nyt tänä päivänä.

104Eikä mikään ajatus tai pelko vaivannut häntä. Hän vain ajatteli sitä, hän halusi nähdä oliko se todella niin, tai ei, ja niin hän lähti ylittämään erämaata. Ja se oli hänelle kovaa aikaa tehdä se. Mitä tahansa teidän täytyy.

105Se on vaikeutena meillä helluntailaisilla, meille kaikki vain ojennetaan tarjottimella, kaikki mitä haluamme. Jos pastori ei tule aivan ajallaan, niin “minä eroan Assemblista ja liityn Church of Godiin”. Ja tiedättekö, se on vain… me olemme yksinkertaisesti niin hemmoteltuja!

106Se muistuttaa minua eräästä vanhasta merimiehestä, joka kerran oli tulossa mereltä. Ja eräs runoilija oli matkalla merenrantaan, joka ei ollut koskaan nähnyt merta; hän oli kirjoittanut siitä, mutta ei ollut koskaan nähnyt sitä. Tuo vanha merimies kohtasi hänet ja sanoi: “Minne olet matkalla, hyvä mies?”

107Hän sanoi: “Minä olen menossa meren rantaan. Minä olen runoilija. Olen kirjoittanut merestä. Olen kaivannut haistaa sen tuoksun ja nähdä noiden aaltojen vyöryvän ja lokkien kirkuvan ja sinisen taivaan heijastavan itseään mereen.”

108Tuo vanha merimies tuprautti piippuaan neljä tai viisi kertaa, katsoi maahan ja sylkäisi. Hän sanoi: “Minä synnyin merellä, seitsemänkymmentä vuotta sitten. Minä en näe siinä mitään niin kiinnostavaa.” Hän oli elänyt merellä niin pitkään, kunnes se oli tullut niin tavalliseksi.

109Niin on meidän kanssamme tänä iltana. Me olemme eläneet Jumalan Läsnäolossa niin pitkään, kunnes siitä on tullut meille niin tavallinen asia. Meidän tulisi herätä ja käsittää, että Jeesus Kristus on elossa ja on noussut kuolleista.

110Tämä oli kokonaan uusi kokemus tälle pikku kuningattarelle. Hän oli itsepintainen. Hän halusi nähdä sen. Tietenkin, hän oli itsepintainen. Hänen täytyi olla järkkymätön, jättääkseen kansakuntansa. Kaikki arvovaltansa, se hänen täytyi jättää taakseen. Mitä hänen korttiseuransa ja kaikki mihin hän kuului, sanoisivat, kaikki ompeluseurat ja muut asiat, joihin hän kuului, kuningattarena, mitä sanoisivat kaikki kuuluisuudet, jotka hän tunsi? Hän tulisi olemaan naurunaiheena tuolle joukolle. Mutta mitä merkitystä, sillä oli hänelle? Kysymyksessä oli hänen sielunsa.

111Kysymyksessä on teidän sielunne ja minun sieluni. Mitä tekemistä sillä on metodistien kanssa, baptistien, presbyteerien, tai Ykseyden, Kakseuden, Kolminaisuuden kanssa, tai mitä tahansa se onkin? Kysymyksessä on minun sieluni. Kysymyksessä on teidän sielunne. Se on Jumalan Sana, joka vahvistetaan.

112Me näemme, ettei hänelle merkinnyt mitään mitä joku muu sanoi, tai hänen kuuluisuutensa tai ystävänsä, vaikka hänen olisi täytynyt jättää kaikki mitä maailmassa oli. Jos se olisi todellista, hän olisi valmis menemään Siihen mukaan. Hän antaisi kuningaskuntansa ja kaiken muun. Jos se oli todellista, hän halusi löytää Jumalan. Hänen sydämessään oli jotakin.

113Me voimme nähdä, että hän tuli yli tuon erämaan. Lopulta, matkustettuaan päivästä päivään, yhdeksänkymmentä päivää, kolme kuukautta, tuo karavaani lopulta saapui sinne portille.

114No niin, hän ei tullut sillä tavalla niin kuin monet ihmiset tekevät kokouksissa tänä päivänä. Monet heistä tulevat ja sanovat: “Ah, olen kuullut, että heillä on, ah, joku kertoi minulle, että heillä oli… Ahah. Hyvä on, menenpä katsomaan.” Ja he istuvat vain muutaman hetken. Tarkatkaa heitä, te näette heitä kaikkialla. He sanovat: “Ensimmäinen sanakin, jonka hän sanoo vastoin minun uskoani”, niin he ovat jo menneet ulos ovesta, “enkä tule koskaan enää menemään takaisin kuulemaan lisää.” Näettekö, he yksinkertaisesti eivät istu tarpeeksi pitkään. Siinä se on.

115Miten oli silloin Jeesuksen kohdalla, kun Hän oli istumassa näiden seitsemänkymmenen edessä, Hänellä oli siellä nämä seitsemänkymmentä ja Hänellä oli koko kansanjoukko, eikö niin? Hän oli suuri Mies. “Hän oli Profeetta”, he kutsuivat Häntä “Galilean Profeetaksi”. Eräänä päivänä Hän katsoi tuota ympärillään seisovaa väkijoukkoa ja sanoi: “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen Vertaan, ei teillä ole Elämää itsessänne.”

116Voitteko kuvitella noiden lääkäreiden istuneen siellä, ja sitä mitä he sanoivat tuosta Miehestä? “Hänhän haluaa tehdä meistä vampyyreitä. Pitäisikö meidän juoda Hänen Vertaan ja syödä Hänen lihaansa?”

117Hän ei koskaan selittänyt sitä. Hänen ei tarvinnut selittää sitä. Hänen täytyi ravistella pois loiset, jotka olivat Hänen ympärillään. Sen sijaan, että olisi yrittänyt hemmotella heitä ja panna heidän nimensä kirjaan, Hän ravisteli heidät pois. Hänellä ei ollut mitään käyttöä heille. Niin me näemme kuinka Hän siellä sanoi: “Ellette…” Hän ei koskaan selittänyt sitä.

118Tarkatkaa, nuo opetuslapset istuivat hiljaa. He eivät koskaan sanoneet mitään.

119Näen lääkärin ja näen fariseusten sanoneen: “Näettekö, tuo Mieshän on järjiltään. Hän on hullu, haluaako hän meidän leikkelevän Hänen ruumiinsa palasiksi ja syövän sen ja juovan Hänen Verensä? Sehän olisi ihmisvampyyri! Mutta, me emme tekisi mitään sen kaltaista. Oi, sehän on hullua. Tuo mies on järjiltään.” Ja he kävelivät pois.

120Sitten Hän katsoi noihin ympärillään istuviin teologeihin, noihin seitsemäänkymmeneen, ja Hän sanoi: “Mitä te tulette sanomaan, kun näette Ihmisen Pojan nousevan ylös Taivaaseen, mistä Hän tuli?” Nuo jumaluusopin tohtorit katsoivat ympärilleen, sanoen: “Ihmisen Poikako nousisi Taivaaseen, mistä Hän tuli? Mutta, mehän tunnemme Hänet, me olemme olleet siellä tallissa, missä Hän syntyi. Me olemme nähneet sen kehdon, jossa Häntä on keinutettu. Me tunnemme Hänen äitinsä. Hän kalastaa kanssamme. Hän metsästää kanssamme. Hän on täällä ulkona kukkuloilla. Hän käyttää vaatteita niin kuin mekin ja syö ruokaa niin kuin mekin. Ja tämä Ihmisen Poika, mistäkö Hän tuli? Hänhän tuli Nasaretista. Tämä on liikaa meille.” Ja he menivät pois. Yhä Hän ei selittänyt sitä. Näettekö?

121Hän katsoi ympärillään olevia kahtatoista ja sanoi: “Tahdotteko tekin mennä pois?”

122No niin, myöskään he eivät osanneet selittää sitä, mutta Jollakin oli ote heistä. Se oli, kun Pietari sanoi nuo ikimuistettavat sanat: “Herra, me olemme nähneet, että Sinä olet vahvistanut Kirjoituksen. Minne me menisimme? Me tiedämme, että Sinulla on Elämän Sanat. Sinä olet Elämän Lähde. Me olemme vakuuttuneet Siitä.”

123Jeesus sanoi: “Minä valitsin teidät kaksitoista, ja yksi teistä on perkele.” Näettekö, Hän ei silotellut ja hemmotellut ja taputellut heitä olalle, eikä kastanut heitä salaisesti, tai jotakin muuta sellaista.

124Hän oli Jumala tehtynä lihaksi maan päällä. Hän oli vahvistettu Jumalan Sana. Ja ne, jotka olivat nälkäisiä, tulivat. Ne, jotka eivät olleet nälkäisiä, eivät voineet tulla. Hän sanoi: “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva.” Kuinka te silloin voisitte tulla, ellei teitä ole annettu Hänelle?

125Nyt huomatkaa, me näemme tämän pienen kuningattaren lopulta saapuneen perille. Hän ei odottanut niin kuin nuo ihmiset tekivät, jotkut heistä, jotka seurasivat mukana.

126On aina kolme ihmisluokkaa; uskovaiset, tekouskovaiset ja uskomattomat. Uskomaton nousee ylös ja kävelee pois; tekouskovainen pysyy mukana pitkän ajan. Siellä olivat nuo kaikki kolme. Uskomaton, tuo väkijoukko; tekouskovainen, tuo ryhmä, joka lopuksi meni pois. Mutta siellä oli aito uskovainen, joka ei osannut selittää Sitä; he eivät tienneet mitään Siitä, mutta he tiesivät, että Hän oli Sana. Se selvitti sen!

127Siellä me nyt näemme tuon pienen kuningattaren. Hän oli tuonut mukanaan paljon ruokaa, paljon leipää ja paljon tavaraa. Hän toi telttansa ja tavaransa. Hän purki kameliensa kuormat sinne temppelin pihalle. Ja hän pystytti telttansa ja oli siellä pysyäkseen kunnes olisi vakuuttunut siitä oliko se oikein tai väärin.

128Epäilemättä, päivästä toiseen, hän oli lukenut noita Kirjoituksia. Yöaikaan hänen luultavasti oli täytynyt matkustaa. Sitten päiväsaikaan, hän oli istunut siellä erämaan keitaissa, noiden palmupuiden alla ja lukenut siitä, mitä Jehova oli ollut ja mitä Hänen pitäisi olla. Nyt hän tulisi tuntemaan Jehovan. Jos Hän oli tuossa miehessä, silloin hän tuntien Hänen toimintatapansa, tietäisi onko se oikein tai ei. Niinpä hän oli hyvin tietoinen Kirjoituksesta.

129Hän ei mennyt sinne sanoen: “Jos hän nyt sanoo mitä tahansa erilaista kuin mitä minun pappini sanoo, niin minä otan kamelini ja menen pois.” Hän tulisi viipymään kunnes olisi vakuuttunut.

130Oi, jospa miehet ja naiset vain voisivat tehdä sen tänä päivänä! Ottakaa Kirjoitus ja nähkää onko Pyhä Henki tätä päivää varten tai ei, nähkää ovatko nämä asiat joista me puhumme ennustetut tätä hetkeä varten, jossa me olemme. Mutta hän teki niin; siitä syystä Jeesus sanoi, että hänen nimensä on kuolematon. Hän tulee seisomaan Tuomion päivänä ja tuomitsee Dallasin, Texasissa. Hän tulee tuomitsemaan Yhdysvallat, Tuomion päivänä. Sillä hän tuli maan äärimmäisistä osista kuulemaan Salomon viisautta; ja katso, suurempi kuin Salomo on täällä, ylösnoussut Jeesus Kristus on täällä ylösnousemuksensa voimassa. .Huomatkaa.

131Ja hän pystytti telttansa. Voin kuvitella nyt tuota aamua näiden lasten tähden. Kellot soivat, pasuunaan puhallettiin ja kirkonmenot alkoivat. Heillä oli kirkonmenot joka päivä. Ajatelkaa sitä, he rakastivat käydä kirkossa joka päivä. Niinpä, kun kirkonmenot alkoivat, voin kuvitella kuinka tämä pieni kuningatar meni sinne aivan taakse ja istuutui. Ja jonkin ajan kuluttua kaikki pasuunat soivat ja laulettiin hengellisiä lauluja, ja kaikkea.

132Vähän myöhemmin pastori Salomo tuli sinne ja istuutui. Kuinka kaikki ihmiset pitivätkään häntä arvossa, koska he rakastivat häntä. Hän oli Jumalan palvelija. Ja heidän tullessaan, kukaan ei sanonut: “Hah! Jos hän vain olisi tätä, jos hän vain kuuluisi minun ryhmääni!” Ei. Siellä oli ainoastaan yksi ryhmä, ja ne olivat he, joten siellä he olivat.

133Ja sitten me näemme kuinka joku astui esiin. Ja Salomo paljasti heidän sydäntensä salaisuudet. Voin kuvitella tuon pienen kuningattaren sanoneen: “Hei, se kuulostaa todelliselta.” Sitten tuli seuraava, ja hän näki saman asian tapahtuvan. Oi, hänen pieni sydämensä alkoi jyskyttää. Hän ihmetteli.

134Niinpä hänellä täytyi olla rukouskortti ja hänen täytyi odottaa vuoroaan. Suokaa anteeksi tuo ilmaus; mutta vain painottaaksemme erästä asiaa, näettehän. Hänellä on voinut olla kortti ja hän odotti. Yhtenä päivänä hänen korttinsa kutsuttiin, ja hän tuli sinne Pyhän Hengen eteen, joka toimi Salomon kautta. Ja Raamattu sanoo: “Mitään ei ollut kätkettynä Salomolta.” Suuri Pyhä Henki paljasti kaiken, mitä hänen oli tarve kuulla; Hän paljasti sen.

135Ja tässä oli Pyhä Henki, Sen täyteydessä Jeesuksessa Kristuksessa, tehden saman asian; ja nuo fariseukset sanoivat: “Näytä meille merkki. Paranna tämä mies tässä. Tee tämä, ja sano tämä. Ja mitä tulee olemaan tämä, tai tuo?” Näettekö, he yksinkertaisesti eivät ymmärtäneet.

136Tämä pieni kuningatar seisoi siellä, ja Raamattu sanoi, että “mitään ei salattu Salomolta”. Hän paljasti kaikki asiat, jotka hänen tarvitsi tietää. Hän kertoi hänelle kaiken siitä.

137Ja sen tapahduttua, hänen ei tarvinnut uskoa jonkun muun sanaa, hän oli nähnyt sen ja uskoi sen. Sitten hän kääntyi kuulijakuntaan päin ja sanoi: “Kaikki mitä kuulin, kun kuulin sen, minä ihmettelin. Mutta kaikki, mitä olin kuullut, on niin, ja se on niin enemmänkin kuin, mitä kuulin.” Näettekö, se oli hänen vuoronsa, hän oli nähnyt sen. Se tehtiin hänelle itselleen. Hän tiesi, että se oli todellista. Ja hän sanoi: “Siunattu olkoon Herra Jumala, joka on tehnyt sinut palvelijakseen. Siunattu olkoon…”

138Mitä se oli? Tuo pieni naisparka oli elänyt siellä, kaikkien noiden uskontunnustusten ja epäjumalien kanssa, ja kerran hänen nälkäinen sydämensä… Jokainen todellinen uskovainen haluaa nähdä Jumalan toiminnassa. Jos Hän koskaan oli Jumala, Hän on yhä Jumala. Ja hän oli nähnyt jotakin, mikä oli todellista, ei tehtyä; aidosti todellista. Hän palveli Jumalaa loput elämänsä päivät, sillä hän oli nähnyt jotakin mikä oli todellista.

139Oi ystävä, me olemme nähneet niin monenlaista “liity tähän uskontunnustukseen, näihin muslimeihin”, mitä tahansa se onkin, “tule tähän, ja tähän, ja tuohon, ja johonkin muuhun”, ja on kaiken kaltaisia aistimuksia ja asioita. Varmasti maailmalla tulisi olla nälkä johonkin todelliseen tänä iltana, nälkä nähdä jotakin aitoa. Ei jotakin jumalaistarua virtaavasta verestä, tai naarmuista, tai öljystä, tai jostakin mikä ei ole edes Kirjoituksen mukaista; vaan todellinen Jeesus Kristus, Joka lupasi, että Hän tulisi elämään omissaan näissä viimeisissä päivissä, ja tekemään niitä asioita joita Hän teki, jotakin mitä Kirjoitukset sanovat tulevan tapahtumaan näissä päivissä.

140Kaikki nämä pienet uskontunnustukset: “Jos tunnet meidän uskontunnustuksemme.” Näettekö, te katsotte taaksepäin siihen, mitä herra Luther sanoi, tuo suuri mies omana aikanaan. Varmasti. Se ei ole mitään sen kummempaa kuin nämä naiset täällä, seitsemänkymmentä viisivuotiaat, jotka yrittävät olla kuusitoistavuotiaita, katsoen taaksepäin ja yrittäen pukeutua kuin kuusitoistavuotiaat, leikkaavat hiuksensa ja käyttävät shortseja ja make-uppia. Kuka tahansa ajaa autoa katsomalla peruutuspeiliin, ajaa kolarin. Ja se on se, mikä on vikana seurakunnalla tänä päivänä, se katsoo peruutuspeiliin, siihen mitä se oli. Ei kumma, että se on romuläjänä. Älkää koskaan…

141Paavali sanoi: “Ponnistellen korkean Kutsumuksen päämäärää kohden, minä menen eteenpäin. Minä menen eteenpäin.” Minä tiedän, että herra Moody oli suuri mies, herra Wesley oli suuri mies, helluntailiike ja baptistiliike olivat suuria, mutta ponnistelkaamme kohden korkean Kutsumuksemme päämäärää Kristuksessa. Älkää katsoko peruutuspeilin kautta neljäkymmentä vuotta taaksepäin. Katsokaa mitä on tänä iltana. Katsokaa mitä Kirjoitus lupaa täksi illaksi. Hän lupasi nuo asiat noina päivinä, mutta me elämme nyt sen yläpuolella. Me menemme eteenpäin.

142Ja mitä, jos Wesley olisi katsonut taaksepäin Lutheriin, näettekö? Mutta hän ei katsonut siihen, mitä Luther sanoi, hän katsoi mitä Jumala sanoi. Mitä, jos helluntailiike olisi katsonut taaksepäin metodisteihin? Näettekö missä te olisitte? Siinä se on teille, sama asia, te organisoitte ja rajoititte sen, ettekä te voi liikkua minnekään. Nyt Jumalan Henki vain liikkuu suoraan eteenpäin ulos siitä, vieden Sen jonnekin muualle.

143Joka kerta, kun he tekevät sen, ihmistekoisen järjestelmän, jossa olette ratkaisseet kaiken sillä tavalla, niin se on jälleen aivan kuin Kooran vastaan väittäminen, kun Daatan ja he halusivat saada kokoon suuren miesjoukon ja tehdä organisaation. Jumala sanoi: “Erota itsesi heistä Mooses, ja Minä nielaisen heidät maan sisään.” Ja se oli esikuva matkasta tänä päivänä, te tiedätte sen, luvattuun maahan. Ja siinä he olivat. He eivät voineet uskoa tuota voideltua Jumalan sanomaa, joka liikkui suoraan eteenpäin, vaan he halusivat itse aloittaa jotakin. Se on aina sillä tavalla.

144Kaikkein ajattelemattomin teko mitä Israel koskaan teki, oli, kun he hylkäsivät armon, 2. Moos.19, ja ottivat lain. Ja Daatan teki hirvittävimmän virheensä mitä hän koskaan teki, kun hän sanoi: “On sitä muitakin johtajia sinun lisäksesi, Mooses.”

145Ja – ja hänet oli vahvistettu, että hän oli Jumalan julkituotu Sana. Hän oli ottanut tomua ja muuttanut sen kirpuiksi. Ja kaikki, mitä hän oli sanonut, oli tapahtunut ja Jumala oli hänen kanssaan. Tulipatsas oli vahvistanut hänet riippumalla hänen yllään siellä, ja yhä he halusivat aloittaa jotakin muuta, jotakin ihmistekoista.

146Sillä tavalla se on tänä päivänä. Se on mihin seurakunta on joutunut. Se on totta. Oi, elävän Jumalan seurakunta, ettekö te haluaisi nähdä jotakin todellista? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jotakin todellista!

147Pieni kertomus ennen sairaiden puolesta rukoilemista. Minä pidän metsästämisestä. Äitini, tiedättehän, hänen äitinsä nosti eläkettä, hän oli cherokee intiaani. Kääntymykseni ei koskaan ottanut minulta pois rakkauttani metsiin. Minä rakastan sitä. Siellä te näette Jumalan. Siellä minä ensin näin Jumalan, siellä ulkona metsissä. Siellä Hän kohtaa meidät. Siellä Hän puhuu. Siellä nuo seitsemän enkeliä kohtasivat… Oletteko kuulleet tuon Miehet, mikä aika se on?

148Veli Borders ja minä istuimme siellä eräänä päivänä, kun se tuli alas, tuo pyörretuuli taivaista, ja repi jopa irti kiviä, aivan sen paikan yläpuolelta, jossa seisoin siellä ja mitä Hän sanoi, näettekö. Ja siellä oli monia miehiä, veli Sothmann, joka on täällä jossakin, oli yksi heistä… Uskon, että Terry tässä, oli läsnä tuolla kerralla. Ja ne asiat, joita näemme siellä ulkona erämaassa! Minä rakastan metsästystä. Teen sitä vain päästäkseni ulos, en tappaakseni riistaa, vaan vain ollakseni metsissä.

149Minulla oli tapana metsästää erään miehen kanssa New Hamshiressa, ja hän oli hyvä metsästäjä. Hänen nimensä oli Bert. Hän oli englantilainen. Ja hänen vanhempansa perustivat, tai raivasivat sen, mitä he siellä kutsuvat Jefferson Notchiksi, ja ylitse Carrol Notchiin, ja erottivat sen alkuaikoina itselleen. Hänessä myös oli vähän intiaania. Mutta hän oli yksi parhaista ampujista mitä koskaan olen nähnyt, ja yksi hienoimmista metsästäjistä. Teidän ei koskaan tarvinnut murehtia mennessänne hänen kanssaan sinne ylös metsästämään; hän tiesi missä oli. Minulla oli tapana rakastaa valkohäntäpeuran metsästämistä siellä ylhäällä. Ja, joka syksy menin sinne metsästämään.

150Hän oli niin hieno metsästäjä, mutta julmin mies mitä koskaan elämässäni olen tavannut. Hänellä oli silmät kuin liskolla ja hän vain… Sen kaltaiset tiedättehän, joiksi naiset yrittävät maalata silmänsä tänä päivänä, jotenkin liskonkaltaisiksi. Mutta hänellä todella oli sen kaltaiset silmät. Eikä se näytä minusta oikein inhimilliseltä. Ja niinpä minä aina jotenkin vihasin katsoa häntä. Hän oli niin ovelan näköinen, tiedättehän, kun nuo silmät katsoivat sillä tavalla sivulle.

151Ja hän rakasti olla ilkeä. Ja hän ampui pieniä peuranvasoja vain saadakseen minusta tuntumaan pahalta. Ja hänellä oli tapana sanoa: “Oh, saarnaaja, sinä olet aivan niin kuin muutkin heistä. Sinä olet pelkuri-sydäminen. Sinä olisit hyvä metsästäjä, jos et olisi saarnaaja.”

152Minä sanoin: “Minä metsästän sieluja, Bert.” Ja minä sanoin: “Sinulla on sielu, joka on kadonnut.”

153Ja hän sanoi: “Ah, menehän itseesi!” Hän sanoi: “Billy, sinä olet muuten mukava, mutta älä puhu sen kaltaisista asioista minulle.” Niinpä hän ampui noita pieniä peuranvasoja, vain saadakseen minusta tuntumaan pahalta.

154Nyt sopii kyllä tappaa peuranvasa, jos laki sanoo niin, määräten koon ja sukupuolen, tai mitä tahansa laki sanookin. Minä olin riistanvartijana monia vuosia. Mutta kuulkaahan, Abraham tappoi vasikan ja syötti sen Jumalalle, joten ei ole mitään vasan tappamista vastaan, jos laki antaa siihen luvan. Mutta niitä ei tule ampua vain ampumisen vuoksi ja jättää makaamaan sinne; se on väärin, on väärin tehdä sitä. Niinpä sanoin sen vain lohdutukseksi metsästäville veljilleni täällä, näettehän, niin että näkisitte, mitä tarkoitan ja yritän sanoa.

155Pankaa nyt merkille. Yhtenä päivänä menin sinne ylös yhdessä vaimoni kanssa. Ja hän oli valmistanut itselleen pienen pillin, joka puhallettaessa antoi aivan itkevän peuranvasan äänen, tiedättehän, tuon pienen lystikkään määinnän.

156Olin työskennellyt ja lopettanut kokouksen ajoissa ja menin sinne ylös metsästääkseni hänen kanssaan. Ja siellä oli metsästetty paljon ja ensimmäisen laukauksen kuuluessa tuolla seudulla, nuo valkohäntäpeurat… Jos te luulette Houdinin olleen katoamistaiteilijan, niin hän oli vasta amatööri niihin verrattuna. Ensimmäisen laukauksen kuuluessa ne kaikki kätkeytyvät. Ja, jos on kuunvaloa, niin ne käyvät syömässä yöllä; tai ryömivät jonkun risuläjän alle tai jotakin, eivätkä ne liikahda sieltä.

157Sitten, kun näimme sen tuona päivänä, minä sanoin: “Bert, ethän tule käyttämään tuota pilliä?”

158Hän sanoi: “Ah, saarnaaja, sinä olet pelkurisydäminen!” Hän sanoi: “Menehän itseesi.”

159Ja me lähdimme ulos ja panimme joitakin voileipiä paitamme sisälle. Ja aioimme metsästää noin keskipäivään asti siellä ylhäällä Presidential Rangen huipun reunamilla, ja sitten erota toisistamme ja tulla takaisin alas. Jos saisimme peuran, ripustaisimme sen puuhun ja noutaisimme sen mukaamme päivän tai kahden kuluttua. Siellä oli noin neljä tai kuusi tuumaa lunta ja se oli hyvä aika jälkien seuraamiseen. Ja me lähdimme vuorta ylös, eikä siellä ollut minkäänlaisia polkuja, ei jälkeäkään. Kuu paistoi yöaikaan ja peurat… [Tyhjä paikka nauhassa.]

160Bert oli edelläni, johtaen tietä, ja minä kävelin hänen perässään. Ja sitten hän istuutui. Lumi oli kuivaa. Ja sitten hän tavoitteli kädellään… ajattelin, että hän tulisi syömään voileivän ja, että me eroaisimme toisistamme siinä paikassa, koska olimme silloin hyvin korkealla siellä vuorella. Ja hän teki kädellään näin.

161Minä aloin kaivaa esiin voileipääni ja katselin paikkaa hakeakseni kiväärini alas. Ja alkaessani ottaa esiin voileipääni, katsoin ympärilleni.

162Hän oli tuonut tämän pienen pillin mukanaan, ja ottanut sen esiin. Minä ajattelin: “Poika, se on likainen temppu tehdä niin.” Niinpä hän otti tämän pienen pillin ja katsoi ylöspäin minuun noilla liskonsilmillään. Hän pani tuon pienen pillin suuhunsa sillä tavalla. Ja minä sanoin: “Bert, ethän sinä tekisi mitään sen kaltaista, ethän?”

163Hän sanoi: “Uh”, ja hän puhalsi siihen sillä tavalla. Ja yllätyksekseni, noin viidenkymmenen jaardin päässä minusta, suoraan vastapäätä, suurikokoinen naaraspeura nousi seisomaan. Naaraspeura on äitipeura. Ja siellä se oli suurine ruskeine silmineen ja korvat pystyssä. Näettehän, se kuunteli. Se oli äiti, ja sen lapsi itki. Ja niinpä ei ollut väliä tulivatko muut esiin tai eivät, siinä itsessään oli jotakin. Se oli äiti.

164Bert katsoi sillä tavalla, ja puhalsi uudestaan todella hiljaa, ja tuo peura käveli suoraan esiin tuolle aukiolle. Se on nyt epätavallista, hyvin epätavallista, sen kävellä esiin sillä tavalla. Ja se katseli ympärilleen, suuri päänsä ylhäällä.

165Jonkin ajan kuluttua, kun tämä metsästäjä ojensi kätensä ja otti aseensa, se näki tämän metsästäjän. Tavallisesti ne ovat poissa yhdessä välähdyksessä, tehän tiedätte kuinka se on, niin nopeasti. Mutta tiedättekö, se ei liikahtanutkaan. Se vain seisoi siellä sivuttain ja katseli häntä pää käännettynä. Minä ajattelin: “Bert, sinä et voi tehdä sitä.”

166Näettekö, tuo peuraemo ei näytellyt mitään. Se ei ollut mikään teeskentelijä. Se oli syntynyt se itsessään, se oli äiti. Tuo lapsi oli vaikeuksissa, eikä sille merkinnyt mitään, vaikka se maksaisi sen elämän, se yritti löytää tuota lasta. Se oli vaikeuksissa. Se oli siinä oleva äidinvaisto, se oli äiti. Ja se näki metsästäjän. Mutta sen ajatukset eivät olleet tuossa metsästäjässä, vaan se ajatteli tuota lasta vaikeuksissa, tuota pientä vasaa.

167Ja niinpä hän poisti varmistimen aseestaan. Oh, hän oli tarkka-ampuja. Hän suuntasi kiväärin ja minun täytyi kääntää pääni pois. En voinut mitään sille, en voinut katsoa häntä. Ajattelin: “Vain pari minuuttia ja hän tulee ampumaan sen uskollisen sydämen hajalle; sen yrittäessä löytää lastaan, joka oli vaikeuksissa, vaikka tietääkin tuon metsästäjän olevan siellä pensaikossa.” Ja hän tulee ampumaan tuon uskollisen sydämen lävitse tuolla raskaalla luodilla. Ja hän oli niin varma ampuja. Hän suuntasi kiväärin. Minä ajattelin: “En yksinkertaisesti kestä katsoa sitä.” Minä käänsin selkäni.

 Ja minä sanoin: “Herra, auta häntä, niin, ettei hän tule tekemään sitä.”

168Tunsin niin syvää sääliä. Tuo äitiraukka seisoi siellä, yrittäen löytää lastaan, ja minä tiesin, ettei se ollut mitään näyttelyä. Se oli äiti. Missä muussa tapauksessa hyvänsä, se olisi paennut. Se ei olisi noussut seisomaan, ja me olisimme kulkeneet sen ohitse. Mutta sen sisimmässä oli jotakin.

169Ja minä odotin ja odotin, eikä ase koskaan lauennut. Minä ihmettelin: “Missä on vika?” Ja minä odotin, sitten käännyin hitaasti ympäri. Ja näin tuon peuran, joka oli seissyt siellä, yhä katsomassa häneen. Ja minä katsoin tuon aseen piippua ja se heilui tällä tavalla. Hän yritti pitää sitä tähtäimessä, eikä voinut tehdä sitä.

170Hän heitti tuon aseen maahan ja kääntyi katsomaan minua, ja nuo suuret silmät olivat muuttuneet. Kyyneleet juoksivat alas hänen poskiltaan. Hän tarttui housuni lahkeeseen, hän sanoi: “Billy, johdata minut sille Jeesukselle, josta sinä puhut.”

171Mitä se oli? Hän näki jotakin todellista. Näettekö? Tuo äitipeura osoitti uskollisuutta, todellista uskollisuutta, joka sai tuon julman metsästäjän siellä… jolla oli pahin sydän, mitä koskaan olen nähnyt. Se ei ollut joku saarna, jonka saarnasin. Se oli mitä hän näki, jotakin mikä oli todellista. Se ei ollut näyteltyä. Se ei ollut teeskentelyä. Se oli aito äiti etsimässä lastaan, ja se johti tuon miehen Kristukselle.

 Hän on siellä nyt diakonina seurakunnassa, hieno kristitty, koska hän näki jotakin teeskentelemätöntä. Se ei ollut mitään tekouskoa. Se oli todellista.

172Oi, veli, sisar, jos tämä seurakunta, jos nämä ihmiset, tänä iltana, jospa vain te ja minä! Kun siinä on jotakin todellista, eikä teeskenneltyä. Te voitte nähdä jonkun teeskentelevän sitä, mutta on aitokin asia. Ihmisessä on jotakin mikä saa hänet elämään Jumalalle. On aito Pyhä Henki tänä iltana, veli, joka ei ole teeskenneltyä. Se on aito asia.

173Ja kuinka monet täällä haluaisivat olla niin uskollisia Kristukselle, niin paljon kristittyjä, ettei kuolema, vaino tai mikään muukaan asia pelattaisi teitä, niin kuin tuo peuraäiti oli? Ettekö te haluaisi olla sitä? Minä kaipaisin olla sen kaltainen kristitty. Jopa niin kuin tuo pieni syyrofoinikialainen nainen eilen illalla oli sen kaltainen kristitty. Tämä pieni kuningatar, josta olemme puhuneet tänä iltana, oli sen kaltainen kristitty; kun hän näki jotakin mikä oli todellista, hän oli valmis. Jumala auttakoon meitä tänä iltana, vastaanottaaksemme jotakin todellista, Kristuksen.

Kumartakaamme päämme hetkeksi, kun rukoilemme.

174Olisiko täällä rakennuksessa nyt ketään tänä iltana… jos täällä on joku, nyt, kun olette todella hiljaa, jos täällä on joku, joka ei tunne Kristusta henkilökohtaisena Pelastajanaan ja haluaisi tuntea Hänet henkilökohtaisena Pelastajanaan, niin nostaisitteko kätenne? Yksi, kaksi, kolme. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua, Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua.

175Olisiko täällä joku tänä iltana, joka väittää olevansa kristitty, ehkä jonkun hienon seurakunnan jäsen, jonkin suuren ihmisjoukon jäsen, mutta kuitenkin tiedät sydämessäsi, ettei sinulla ole kristillisyyttä sydämessäsi, syntyneenä siihen, tuon äitipeuran tavalla, joka oli syntynyt äidiksi; se oli äiti, läpikotaisin. Ja sinä haluaisit tulla todelliseksi kristityksi sillä tavalla kuin tuo äitipeura oli äiti; kohottaisitko kätesi ja sanoisit: “Rukoile puolestani, veli Branham?” Jumala siunatkoon teitä. Jumala siunatkoon teitä. Kaikkialla ympärillä, ylhäällä parvekkeilla, minä näen teidän kätenne.

176Taivaallinen Isä, vähän minä tiesin tuona kylmänä marraskuun päivänä, seistessäni siellä lunta niskassani, märkänä, nähdessäni tuon miehen makaavan siellä, kun puhuin hänelle, pidin häntä kädestä, itkin hänen kanssaan, ja kerroin hänelle Raamatusta ja kaikesta. Ja hän sanoi: “Oh, olet mahdollisesti oikeassa.” Mutta näin kuinka Sinun täytyi lähettää jotakin todellista, luonnon tavalla, niin, ettei hän voinut olla näkemättä sitä, että siinä oli jotakin todellista. Ja nyt hän on Sinun palvelijasi, Herra.

177Nyt täällä on monia tänä iltana. Jotkut heistä kohottivat kätensä, merkiksi, etteivät ole koskaan olleet kristittyjä, ja tahtovat tulla kristityiksi. Jumala, älä anna heidän olla vain yksi näistä, jotka menevät ja liittyvät seurakuntaan, tai ottavat jonkun muodon, tai uskontunnustuksen, tai kasteen. Vaan olkoon Kristus syntynyt heidän sydämissään.

178Ja nuo, jotka ovat liittyneet seurakuntaan, he etsivät, Herra, ehkä tämän pienen naisen tavalla, tämän pienen kuningattaren tavalla, josta olemme puhuneet. Hän isosi jotakin. Ja niin myös he isoavat, Herra. Ja, kun hän näki jotakin, mikä oli todellista, joka teki tunnetuksi Jumalan inhimillisessä olennossa, silloin hän oli valmis. Ja hän sanoi: “Siunattu olkoon Israelin Herra Jumala!” Hän ei halunnut enää olla tekemisissä pakanallisten muotojen kanssa.

179Ja Isä, monet täällä tänä iltana ovat epäilemättä tuossa samassa tilassa. Jos he vain voisivat nähdä jotakin todellista! Ja Sinä sanoit meille ollessasi täällä maailmassa, mitä tulisi tapahtumaan tässä päivässä. Meille on kerrottu, että Sinä olet sama eilen, tänään ja iäti. Ja me tiedämme kuinka Sinut tunnistettiin, ja kuinka fariseuksilta jäi näkemättä se. Herra, noilta samoilta ryhmiltä jää se näkemättä tänäkin päivänä, koska he kuuluvat johonkin kirkkoon, johon ovat liittyneet, joilla on tiettyjä uskontunnustuksen muotoja ja niin edelleen. Heiltä jää näkemättä Messias, tuo suuri Pyhä Henki, joka samastaa itsensä ihmisten kanssa, niin kuin Sinä lupasit tehdä.

180Suo tänä iltana, Herra, että jokainen näistä täällä tulisi käsittämään ja tulisi näkemään Sinun Läsnäolosi. Ja tulkoon heidän sydämiinsä tuo teksti: “Suurempi kuin Salomo on täällä tänä iltana”, se on Jeesus Kristus, ylösnoussut Jumalan Poika, valmiina tulemaan ja käännyttämään, ja tekemään sydämet uusiksi ja panemaan niihin Jumalasta syntymisen kokemuksen. Aivan niin kuin tuon äitipeuran tapauksensa, se oli jotakin minkä kanssa, sillä itsellään ei ollut mitään tekemistä, Jumalan armosta se oli valittu olemaan peura, se oli valittu olemaan äiti, ja uskollinen äiti. Ja Sinä kerroit meille, että me olemme “valitut ennen maailman perustamista”.

181Minä rukoilen, Jumala, että Sinä antaisit jokaisen niistä, joilla on tuo veto sydämessään, löytää Jumalan, niin kuin tuo pieni nainen teki, niin että tänä iltana jotakin todellista tulee tapahtumaan, ja he tulevat näkemään ja palvelemaan Häntä. Sillä suurempi kuin Salomo on täällä. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

182Nyt kunnioittavasti, hiljaisesti, juuri ennen kuin tulemme alttarille. Olkaa hyvät, älköön kukaan liikkuko. Olkaa vain todella kunnioittavat hetken. Tämä on juhlallinen hetki. Ratkaisuja tehdään. Monet kohottivat kätensä. Uskon teidän olleen syvästi vilpittömiä siinä, kun te sanoitte sen.

183No niin, te olette kuulleet Raamatusta, te olette kuulleet Jeesuksesta, te olette kuulleet, että Hän oli Jumalan Poika. Teille on opetettu, että Hän nousi ylös kuolleista, ja teille on opetettu, että Hän on sama eilen, tänään ja iäti.

184Onko nyt tämä Pyhä Henki, josta me puhumme, onko se Jeesus Kristus? Varmasti se on. Näettekö, Hän on Jumala; Hänet tunnetaan Jumalana, Pyhänä Henkenä. Se ei ole joku toinen Jumala; se on sama Jumala. Isä, Poika, Pyhä Henki ei ole kolme Jumalaa; ne ovat kolme saman Jumalan ominaisuutta, näettehän, vain sama Jumala kolmessa muodossa. Katsokaahan, toisin sanoen, ne. olivat kolme virkaa, senkaltaista, tiedättehän; kun Hän palveli Isänä, ja sitten Poikana. Se on Jumalan alentuminen, tullen alemmaksi Eräästä, jota ei voitu koskettaa, (niin, että jos joku kosketti tuota vuorta, hänen täytyi kuolla), kunnes me voimme käsin kosketella Häntä lihassa.

185Ja nyt Hän on teissä. Hän pyhitti teidät Verellänsä, niin että Hän voisi elää teissä. “Tuona päivänä, te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, Isä Minussa; Minä teissä ja te Minussa.” Näettekö? Se on Jumala yläpuolellamme, Jumala kanssamme, Jumala meissä. Ymmärrättekö?

186Ja se on Kristus tänä iltana, Pyhä Henki. Hän on sama. Ja te olette… Hän on viinipuu ja te olette oksia. Uskokaa Häneen. Ja, jos Hän samastaa itsensä tänä iltana, että Hän on keskuudessamme!

187Jos Hän nyt seisoisi täällä arpineen, olisi se inhimillinen olento, se olisi lihaa. Kuka hyvänsä voi jäljitellä sitä; inhimillinen olento voi tehdä arpia itseensä. Tai ehkä me emme tiedä miltä Jeesus näytti, meillä on vain taiteilijoiden psykologiset ajatukset siitä miltä Hän näytti; Hoffmannilla oli yhdenkaltainen ajatus siitä, Sallmanilla toisen kaltainen, ja kuinka monia muita ajatuksia siitä onkaan!

 Mutta kuinka te tuntisitte Hänet? Se olisi Hänen Elämästään.

188Koska, jos joku mies seisoisi täällä arpia käsissään, ja mitä muuta vielä, olisi se petkuttaja; koska, kun Jeesus itse tulee, jokainen silmä on näkevä Hänet, jokainen polvi on notkistuva, ja jokainen kieli tunnustava sen. Varmasti.

189Mutta Hänen Henkensä on täällä, näettekö. Jos me vain voimme antaa omien mieltemme suuntautua Hänen mieleensä. “Olkoon teissä se mieli, joka oli Kristuksessa.” Hän on Sana. Ja Raamattu sanoo: “Jumalan Sana.” Kuinka monet tietävät, että Jeesus oli Sana? Raamatussa, Hebrelaiskirje 4. luvussa, Raamattu sanoo: “Se on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka ja on sydämen ajatusten erottaja.” Nyt se oli se mikä oli Salomossa, Jumalan Sana, se oli syy miksi hän voi erottaa heidän ajatuksensa. Se oli Jeesuksessa, näettekö. Se on se mikä on täällä nyt, sama Asia.

190Nyt te siellä. Minä en tule kutsumaan mitään rukousjonoa, koska tulen antamaan alttarikutsun. Täällä saattaa olla joitakin, jotka eivät koskaan ole olleet näissä kokouksissa. En näe rakennuksessa yhtään henkilöä, jonka tuntisin.

191Joku kertoi minulle, että eilen illalla kutsuttiin kolmekymmentä tai ehkä enemmänkin. Käsitättekö te, että kerran eräs nainen kosketti Hänen vaatettaan, ja Hän kääntyi ympäri, kun tämä sama asia tapahtui, ja voimaa lähti Hänestä, Hänestä, joka oli Jumalan Poika? Mutta Hän sanoi: “Suurempaa kuin tämä olette te tekevä, sillä Minä menen Isän tykö.”

192Uskokaa nyt vain jokainen ja pitäkää usko, jokainen teistä, kaikkialla täällä, näissä telttavuoteissä, paareilla ja missä olettekin. Uskokaa! Älkää ajatelko, että teidän tilanne on toivoton.

193Jos minä nyt voisin parantaa teidät, niin tekisin sen, mutta minä en voi. Minä voin laskea kädet päällenne, ja aionkin tehdä sen, jokaiselle jolla on nuo kortit. Ja he jakavat kortteja joka päivä. Niinpä tarkoitukseni on tehdä se, mutta se on vain osoittamaan, että uskon teidän kanssanne.

194Mutta kuulkaahan, miksi ette vain koskettaisi Häntä? Raamattu sanoo: “Hän on Ylipappi”, juuri nyt, “joka voi olla kosketettu heikkouksiemme tunnolla.” Onko se oikein? Hyvä on, jos Hän on Ylipappi, silloin Hän toimii samalla tavalla kuin Hän teki silloin. Eikö totta? Hän aivan varmasti toimisi samalla tavalla kuin Hän teki silloin. Hyvä on, koskettakaa te nyt Häntä uskolla.

195Nyt, taivaallinen Isä, kokous on Sinun. Mutta minä olen opettanut tänä iltana siitä kuinka tämä pieni nainen näki jotakin todellista, kun hän näki erottamisen hengen Salomonin yllä. Ja me olemme varmat, Herra, että Sinun Sanasi ovat totta. Sinä sanoit, että se tulisi palaamaan jälleen takaisin, niin kuin se oli Sodoman päivissä, juuri ennen Tulemusta; ja Sinä olit sama eilen tänään ja iäti. Niitä tekoja, joita Sinä teit, me myös tulisimme tekemään. Ja Sinä olet Ylipappi, tänä iltana, joka voi olla kosketettu heikkouksiemme tunnolla. Mitä muuta me vielä tarvitsisimme?

196Mitä muuta nuo juutalaiset olisivat tarvinneet, nähdäkseen, että Hän oli Profeetta? Neitsyt tuli raskaaksi, ja kaikki nämä asiat tapahtuivat, mutta heidän uskontunnustuksensa sokaisivat heidät.

197Herra, täällä on joitakin, jotka ovat tulleet samalla tavalla, eivät ehkä Sabasta, vaan he ovat tulleet monista paikoista. Minä rukoilen Jumala, että Sinä tunnistaisit itsesi tänä iltana, todelliseksi. Ja sitten samasta itsesi heissä, niin kuin tuo äidinvaisto tuossa pienessä äitipeurassa tuona päivänä. Me olemme Sinun, Isä. Puhu kauttamme, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

198Nyt haluan, että teillä on usko ja uskotte, jokainen teistä, kaikkialla ympärillä. Ja vain rukoilkaa. Älkää nyt… Vain katsokaa ja rukoilkaa nyt, ja vain uskokaa. Näettekö, tämä ei ehkä, Pyhä Henki ei ehkä ole mieltynyt tekemään tätä. Jos Hän ei tee sitä, tulen kutsumaan rukousjonon. Joku siellä kuulijakunnassa, jopa, jos te… en halua teitä, joilla on rukouskortit. Vain kuka tahansa… vain rukoilkaa. Tietenkään minä en tietäisi, mutta rukoilkaa te vain ja nähkää. Sanokaa vain: “Herra Jeesus, minä tiedän, ettei tuo mies tunne minua. Hän ei tiedä minusta mitään, mutta tiedän, että minä uskon.”

199Teidän uskonne on tiedoton. Älkää nyt ponnistako tai hypätkö. Hypätkää pois siitä. Se on aivan teissä itsessänne. Vain rentouttakaa itsenne ja uskokaa. Vain uskokaa nyt ja pitäkää usko. [Seurakunnassa, eräs veli antaa kehotuksen.] Aamen. Ja olkaa kunnioittavat, vain pitäkää usko, vain uskokaa. Joskus teidän uskonne on tiedoton, teillä on se, ettekä te tiedä sitä. Tuolla pienellä naisella oli se, eikä hän tiennyt sitä.

200Kuinka monet teistä olette koskaan nähneet valokuvaa tuosta Enkelistä, tuosta Valosta? Se otettiin juuri täällä Texasissa. Se on nyt viety kaikkialle, ympäri maailman.

201Mitä sinä ajattelet, herra? Uskotko sinä, joka istut täällä nurkassa? Näytti kuin olisit katsonut niin halukkaasti. Sinulla on monia asioita vialla. Sinulla on komplikaatioita, monia asioita. Nyt, kun sanoin sen, sinulle tuli todella outo tunne, eikö tullutkin? Jos se on oikein, kohota kätesi. Minä olen nyt täysin vieras sinulle. Se on totta. Tiedätkö mitä? Tuo Valo juuri asettui sinun päällesi. Näetkö? Se on se, mitä sinä tunsit, jonkinlaisen todella suloisen tunteen. Minä tarkkasin Sitä, Sen tullessa suoraan alas.

202Nyt, kyllä, sinä olet täällä, sinä haluat, että puolestasi rukoillaan ennen kuin lähdet rakennuksesta. Jos Jumala tulee paljastamaan minulle, mikä vaikeutesi on, kun sinä istut siellä, ja minä olen täällä, niin tahdotko uskoa, että se on Jumala? Se on tyrä, yksi suurista asioistasi. Se on oikein. Onko se oikein? Jos Jumala kertoo minulle kuka sinä olet, mikä nimesi on, sinulla on hyvä yhteys Häneen nyt, niin tahdotko uskoa minun olevan Hänen profeettansa, tai Hänen palvelijansa? Suokaa minulle anteeksi, se on kompastuskivi niin monille, näettehän. Uskotko sinä sen. Sinun nimesi on herra Sturgeon. Jos se on oikein, kohota kätesi. Usko se, ja ole parantunut.

203Tässä on eräs nainen, joka istuu siellä takana, tummapäinen, aivan tämän käytävän vieressä. Kyllä, juuri sinä. Sinä olit hämmästynyt, kun se sanottiin. Nyt juuri tällä hetkellä sinusta alkaa tuntua jotenkin omituiselta, näetkö, jotenkin todella suloiselta, se on jotakin ympärilläsi. Jos joku tahtoo katsoa, jos voitte nähdä Sen, se on meripihkan väriseltä näyttävä Valo, tulossa alas tämän pienen naisen päälle. Nyt mikä hänen vikansa on, hänellä on päänsärkyjä, jotka vaivaavat häntä todella pahasti. Se on totta. Jos se on oikein, kohota kätesi tällä tavalla. Enkä minä ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Se on totta, se on oikein. Päänsäryt vaivaavat häntä, migreenin tavalla, mutta ne tulevat jättämään sinut. Aamen. Usko se. Nyt tuo…

204Siellä eräs mies, joka istuu aivan vieressäsi, katsoo minua niin vakavana, ja tuo Valo on siirtymässä suoraan häntä kohden. Ja tuo mies kärsii vaivasta silmissään. Mutta, jos hän tulee uskomaan, tulee Jumala parantamaan nuo silmät ja tekemään ne terveiksi. Uskotko sinä? Hyvä on. En ole koskaan elämässäni nähnyt sinua. Sinä olet minulle vieras.

205Hei, myös tuo nuori mies, joka istuu vieressäsi, kärsii vaivasta päässään. Se on totta. En ole koskaan elämässäni nähnyt tuota miestä. Jumala tietää sen. Hyvä on, sinä uskot.

206Tuo mies, joka istuu vieressäsi, jolla on silmälasit ja katsoo tähän suuntaan. Kyllä, sinä käytät laseja, mutta todellisuudessa se ei ole sinun vaivasi. Sinulla on jotakin vialla selässäsi, jonka puolesta haluat rukoiltavan. Jos se on oikein, heiluta kättäsi. Hyvä on.

207Tuo nuori mies, joka istuu siellä vieressäsi. Hänellä on ollut paljon vaikeuksia. Kyliä, sinä jolla on punainen solmio, sinulla on ollut paljon vaikeuksia perheessäsi ja muita asioita. Jotenkin, vaimosi on hermostuneen tyyppinen henkilö ja sinä myös kärsit jonkinlaisesta paineesta päässäsi. Se on NÄIN SANOO HERRA. Se on totta. Usko ainoastaan Älä epäile, vaan usko.

208Täällä aivan takana istuu eräs nainen. Ettekö näe tuota Valoa liikkumassa siellä sinne taakse ja asettuvan alas juuri tähän? Hän kärsii silmäviasta, ja virtsarakosta. Oi, hän ei huomaa Sitä. Herra Jumala, auta minua. Hänen nimensä on rouva Chambers. Usko koko sydämelläsi, rouva Chambers. Nouse seisomaan. Nouse, niin että ihmiset voivat nähdä, kuka sinä olet. Minä olen vieras enkä ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Kyllä. Se on nyt ohitse. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.

209Nyt, jos se ei olekin Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iäti, niin missä Hän sitten olisi? Lupasiko Hän tehdä sen? Kaikki, jotka uskovat sen, kohottakaa kätenne. Hyvä on.

210Haluatteko olla todellinen kristitty, te, jotka kohotitte kätenne hetki sitten; niin kuin tuo äitipeura oli? Nyt, kun Pyhä Henki on täällä ja voitelu on kaikkialla yllämme, niin miksi ette tulisi ja seisoisi täällä alttarilla vähän aikaa. Jos etsitte Jumalalta pelastusta, niin tahdotteko tulla tänne tämän alttarin ääreen ja seistä täällä kanssani hetken? Nouskaa ylös. Sitä se on. Hyvä. Jumala siunatkoon teitä. Onko rakennuksessa ketään, missä tahansa oletkin, joka haluaisi tulla? Tulkaa juuri nyt, te, jotka haluatte löytää Kristuksen.

211Te ette koskaan tule olemaan lähempänä Häntä ennen kuin kohtaatte Hänet. Hän on täällä. Hänet on tunnistettu, jonakin todellisena. Monet teistä, jotka nyt olette seurakunnan jäseniä, olette liittyneet seurakuntaan, mutta se oli kaikki. mitä teillä oli ja te haluatte nähdä jotakin todellista. Jos se ei olekin tarkalleen se, mitä Jeesus Kristus tunnisti itsensä olevan!

212Katsokaa tätä pientä lasta, joka tulee täällä, itkien, kyyneleet juosten pieniltä kasvoiltaan. Ei ihme, he ovat pehmeitä. Heitä ei ole vedetty kaiken lävitse. Toinen on tulossa käytävällä, toinen siellä takana on tulossa, pieniä lapsia, kun aikuiset ovat ohittaneet tilaisuutensa. Ettekö tahtoisi tulla? Tulkaa nyt tänne ja seiskää alttarin ympärillä. Te seurakunnan jäsenet, te ihmiset, jotka haluatte saada Kristuksen kokemuksen sydämiinne, ettekö haluaisi tulla tänne? Jos Hän tuntee sydämenne ja te tiedätte, että ette voisi kätkeä sitä, niin ettekö tulisi juuri nyt ja seisoisi täällä, juuri ennen kuin menemme pidemmälle. Tulkaa tänne, seiskää täällä rukoiltavana. Tahdotteko tehdä sen?

213Tulkaa, osoittakaa se, seiskää Hänen puolestaan. Te seisotte Hänen puolestaan. Jos häpeätte Häntä nyt täällä, tulee Hän häpeämään teitä siellä.

214Muistakaa, Hän on täällä. Kirjoitus sanoi, että tämä tapahtuisi ja täällä Hän tunnistaa itsensä olemalla täällä. Jos olet jonkun seurakunnan jäsen etkä tunne Kristusta todellisena kokemuksena, niin haluaisitko tulla tällä kerralla? No niin, minä en ole kova suostuttelemaan ihmisiä. Ainoa asia, jonka voin sanoa, on kertoa teille Totuus, ja Kristuksen Läsnäolo, plus Hänen Sanansa on tuotu julki.

215Ylhäällä parvekkeella, te, jotka kohotitte kätenne; sisar, veli, jos haluat tulla alas, niin me tulemme odottamaan täällä. Tulkaa alas ja kokoontukaa alttarin ympärille, vain pientä rukousta varten. Antakaa maailman tietää, antakaa Jeesuksen tietää, että te ette ole häpeissänne, vaan haluatte olla todellinen kristitty. Tahtoisitteko tulla sillä aikaa, kun me odotamme hetken tai kaksi?

216Seurakunnan jäsen, penseä, luopio, etkö tulisi mukaan ja seisoisi heidän kanssaan nyt? Tule tänne ja seiso mukana, te, joilla ei ole, jos teillä ei ole kokemusta Jumalan kanssa, että olette syntyneet Jumalan Valtakuntaan sillä tavalla.

217Mitä muuta te vielä haluaisitte nähdä? Muistakaa, minä sanon teille Herran Nimessä, jos te pidätte minua Hänen palvelijanansa, tämä on viimeinen merkki, jonka seurakunta tulee näkemään, Kirjoituksen mukaan. Se oli viimeinen asia, jonka Abraham näki, ennen kuin luvattu poika tuli. Ja me olemme Abrahamin kuninkaallinen Siemen, ja Jeesus lupasi kuninkaallisen Siemenen näkevän sanan asian, jonka Abraham näki juuri ennen kuin pakanamaailma poltettiin. Älkää siirtäkö sitä jonkin muun tähden. Saatana yrittää saada teidät jättämään sen huomioonottamatta. Tulkaa nyt, sillä aikaa kun…

 On lähde täytetty Verellä,
Joka on otettu Immanuelin suonista,
Minne syntiset tulvan alle upotettuina,
Kadottavat kaikki syyllisyyden tahransa.
Kuoleva ryöväri iloitsi nähdä
tuon Lähteen päivänänsä;
Siellä voin minä, vaikka olenkin yhtä kehno kuin hänkin,
 Pestä kaikki syntini pois.

218Ettekö haluaisi tulla ja vastaanottaa sitä nyt? Minä odotan vain hetken, joku muu saattaa tulla ja seistä täällä rukousta varten.

219Nyt tulen pyytämään sananpalvelijaveljiä täällä, tulemaan ja seisomaan kanssani täällä, kun rukoilemme; sananpalvelijat täällä ulkopuolella, jotka ovat huolissaan joistakin näistä ihmisistä, jotka asuvat lähellänne, jotka voisivat tulla seurakuntaanne, te, jotka olette kiinnostuneet sielujen tulemisesta Kristukselle, ja uskotte tämän olevan Jeesus Kristus.

220Muistakaa nyt, minä en ole Jeesus Kristus. Minä olen teidän veljenne, armosta pelastettu syntinen. Minä olen samanlainen kuin tekin. Mutta se on Jeesus Kristus, Pyhä Henki, joka on täällä kanssamme, pitäen Sanansa. Hänen ei tarvitse tehdä tätä, mutta Hän lupasi, että tulisi tekemään sen. Jeesuksen ei tarvinnut parantaa sairaita, mutta Raamattu sanoi: “Hän teki sen, jotta se mitä Hänestä oli luvattu, voisi olla täyttynyt.”

221No niin, me emme välitä minkä tyyppiseen seurakuntaan te kuulutte; jos te uskotte, että Jeesus Kristus on läsnä, uskotte, että on uudestisyntymisen kokemus Pyhän Hengen kasteella.

222Saarnaajat, tulkaa lähemmäksi, näiden ihmisten joukkoon täällä. Menkää aivan heidän joukkoonsa ja laskekaa kätenne heidän päälleen. Me tulemme rukoilemaan heidän puolestaan. Pyydän, että seurakuntamme on niin kunnioittava kuin vain osaatte olla muutaman hetken. Kuinka me tietäisimme mitä Pyhä Henki tulee tekemään! Se on hyvä, menkää aivan näiden ihmisten sekaan. Tulkaa aivan jokaisen heidän ympärilleen.

223Muistakaa nyt, on vain yksi asia, jonka te voitte tehdä, se on vastaanottaa mitä Hän on luvannut teille. Oletteko te nähneet Kristuksen ylösnousemuksen todellisuuden?

224Nyt tulen pyytämään seurakuntaa, jos he tahtoisivat nousta ylös hetkeksi, osoittaakseen kunnioitusta ja arvostusta Sille. Kukin teistä uskokoon nyt. Tunnustakaa kaikki mitä olette tehneet, se on kaikki mitä voitte tehdä, ja sitten pyytäkää Jumalaa antamaan teille anteeksi. Ja vastaanottakaa Se, uskokaa Se. Rukoilkoon nyt jokainen omalla tavallaan.

225Taivaallinen Isämme, me tulemme Sinun tykösi, katuvien sielujen kanssa. Kuinka tuo pieni kertomus tuosta äitipeurasta teki syvän vaikutuksen, niin että ihmiset halusivat tehdä jotakin, tai nähdä jotakin todellista; niin kuin tuo Etelän kuningatar, joka tuli maan uloimmista osista kuulemaan Salomon viisautta. Ja suurempi kuin Salomo on täällä, ihmiskunnan Pelastaja. Jeesus Kristus Nasaretista! Pelasta heidät, Isä. Anna anteeksi heidän syntinsä. Pese heidän sielunsa Karitsan Veressä ja anna heille kokemus olla uudestisyntynyt kristitty. Ei mikään toinen eläin tai mikään muu olisi voinut tehdä sitä, ainoastaan tuo äitipeura. Se oli mitä se oli. Anna meille se kokemus, Herra, nyt, uudestisyntymisen kokemus, Jumalan Valtakuntaan, nyt Pyhän Hengen ollessa täällä. Suo se, Herra. Suo se, Herra.

226Nyt sulkekaa silmänne, kohottakaa kätenne ja tehkää tunnustuksenne, sanoen: “Jeesus, nyt minä uskon. Ota minut sellaisena kuin olen. Ei ole mitään muuta mitä voisin tehdä. Paranna minun sairas ruumiini. Ota minut, Herra. Minä uskon, että Sinä olet täällä, Pyhä Henki on täällä tehden itsensä tunnetuksi. Pelasta minut, armostasi, Herra. Se on kaikki mitä tiedän tehdä. Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta!”

 Veli Grant, tahtoisitko johtaa rukousta?

64-0304 HERRAT, ME HALUAMME NÄHDÄ JEESUKSEN (Sirs, We Would See Jesus), Dallas, Texas, USA, 4.3.1964

FIN

64-0304 HERRAT, ME HALUAMME NÄHDÄ JEESUKSEN
(Sirs, We Would See Jesus)
Dallas, Texas, USA, 4.3.1964

1       Taivaallinen Isä, me olemme nyt vain lunastamassa aikaa siihen asti, kunnes Sinä tulet. Se suuri herätys, josta me olemme niin ihmeellisellä tavalla nauttineet, on pyyhkäissyt yli tämän kansakunnan ja ympäri maailman, kunnes herätyksen tulet ovat palaneet jokaisessa kansakunnassa taivaan alla. Ympäri maailman on tällä hetkellä meneillään suuria parantumiskokouksia, kellon ympäri, ympäri maailman, sen alettua muutama vuosi sitten. Vain muutamia yksinkertaisia ihmisiä meni kentälle uskoen ja he toivat tullessaan herätyksen. Taivaallinen Isä, me olemme nyt poimimassa tähkiä kaupungeissamme ja ympäri kansakuntaamme. Onko siellä joku, Herra, joka ei vielä ole tullut sisälle? Jos niin on, niin Jumalamme, me rukoilemme, että Sinä tulisit lähettämään heidät. Jos Dallasissa on yhtään lunastettavissa olevaa sielua, niin suo Herra, että jotenkin, jollakin tavalla, Sinä ottaisit heidät näiden kokousten aikana.

2       Meitä ei pidetä kummoisinakaan maailman keskuudessa, ja niin me odotammekin olevan. Mutta kun meidän Herramme tuli maan päälle, ei myöskään Hänestä ajateltu kovin hyvää. Maailmassa oli tuohon aikaan miljoonia, mutta vain muutama kuuli Häntä. Kaikki, jotka olivat säädetyt Elämään, kuulivat Häntä. Minä vilpittömästi rukoilen Jumala, että Sinä tulisit antamaan tänä iltana ja tämän viikon kokousten aikana kaikki ne, jotka Dallasissa ovat jäljellä ilman Jumalan Sinettiä otsissaan. Suo, että he tulisivat sisälle, tulisivat ihanasti täytetyiksi Pyhällä Hengellä.

3       Rukoilen, että Sinä parantaisit koko tällä seudulla kaikki sairaat ja vaivatut, joilla on usko.

4       Siunaa meidän urhoollista veljeämme, veli Grantia. Oi, nähdä hänet niin paljon vahvempana! Tuon miehen terveys oli kokonaan murtunut, kun hän seisoi rukousjonossa hyvin vilpittömänä, ja tunnen sympatiaa häntä kohtaan. Olen niin iloinen, Herra, nähdessäni, että sinä olet siunannut häntä niin ihmeellisesti. Anna armon kätesi olla hänen yllään ja kaikkien niiden tällä seudulla olevien, jotka rakastavat Sinua ja odottavat Sinun tulemustasi.

5       Siunaa Sanasi. Ja Isä, me rukoilemme, että Jeesus itse tulisit luoksemme niin todellisena, niin todellisella tavalla, ettei se jäisi keneltäkään meistä näkemättä, ja voikoot kaikki, jotka Sinä olet säätänyt Elämään, vastaanottaa Sen. Voikoot ne, jotka ovat sairaita, vastaanottaa Hänet, ja voikoot he parantua Jumalan Valtakunnan tähden. Jeesuksen Kristuksen Nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

6       Nyt me yritämme väkijoukon tähden lopettaa kokoukset kello yhdeksän ja yhdeksän kolmekymmentä välillä, niin että voitte tulla uudestaan huomenillalla. Ehkä tänä iltana jotain vähän muodollisempaa; haluan ottaa erään Kirjoituksen, jonka olen lukenut monta kertaa.

7       Onko täällä ihmisiä, jotka eivät koskaan ole olleet yhdessäkään näistä kokouksista? Kohottakaa kätenne, niin että voimme nähdä. Hyvänen aika, käytännöllisesti katsoen kahdeksankymmentä tai yhdeksänkymmentä prosenttia rakennuksessa olevista. Olen iloinen teistä, jotka olette täällä ensimmäistä kertaa.

8       Nyt, jokainen tietää, ettei kukaan ihminen voi parantaa toista. Ei edes lääkäri voi parantaa teitä. Parantaminen on Jumalasta. “Minä olen Herra, joka parannan kaikki sinun sairautesi.” Kukaan lääkäri ei sano teille, että hänellä olisi lääke, joka parantaisi teidät. Jos hän niin tekee, hän antaa teille väärää tietoa.

9       Koska eräässä haastattelussa äskettäin Mayon veljekset… Kun tämä pieni Donny Morton parantui Kanadassa, jonka Mayon veljekset olivat hylänneet. Tämä tapahtui Länsirannikolla. Te olette nähneet sen Valituissa Paloissa. He haastattelivat minua siihen ja sanoivat: “Me emme väitä olevamme parantajia, veli Branham, me ainoastaan väitämme auttavamme luontoa.”

10   On vain yksi Parantaja, ja se on Jumala. Jumala on ainoa, joka voi rakentaa soluja, antaa elämän, ja sen vuoksi ihmisen vallassa ei ole sellaisen aikaan saamista. Lääkäri voi asettaa luut paikallensa tai antaa lääkettä, jotta se tappaisi bakteereita, kun hän panee niin ja niin paljon vastamyrkkyä siihen estääkseen sitä tappamasta teitä, niin se tappaa vain bakteerit, ja niin edelleen. Hän voi tehdä sen. Mutta repeytynyttä kudosta, särkynyttä luuta tai poistettua umpisuolta, sellaista hän ei voi parantaa. Siihen tarvitaan Jumala, Jumala parantaa. Ihminen voi leikkauksen avulla poistaa sen aiheuttajan, mikäli on mahdollista leikata pois jokin elin. Hän voi leikata sen pois ja poistaa tuon kudoksen, nuo villit solut, kuten kasvaimen, syövän ja niin edelleen. Jos hän voi päästä siihen käsiksi, hän voi poistaa sen. Mutta hän ei voi parantaa ja hän sanoo sen teille.

11   Parantuminen on yksin Jumalasta. Jumala yksin on ostanut meille meidän parantumisemme. Meidän velvollisuutemme on tehdä kaikki se, mitä me elämässämme voimme tehdä, ja kaikilla tavoilla, joita Jumala on antanut meille, jotta me voisimme parantua, mutta Jumala on se, joka parantaa. Jos Jumala kutsuu teidät Kotiin tänä iltana, maailmassa ei ole tarpeeksi lääkettä pitämään teitä täällä. Silloin ei mikään tule pitämään teitä täällä. Jos Hän on määrännyt teidät pysymään maan päällä, niin ei ole väliä sillä, kuinka monta lääkäriä sanoo, että te tulette kuolemaan tänä iltana, te ette tule kuolemaan. Niinpä se kaikki riippuu Jumalasta.

12   Jumala on Elämä, Iankaikkinen Elämä. “Alussa oli Jumala.” Hän ei tuohon aikaan ollut Jumala, koska “jumala”, tuo englanninkielinen sana “jumala” merkitsee “palvonnan kohdetta”, eikä silloin ollut mitään muuta kuin Hän. Hän yksinkertaisesti vain oli Iankaikkinen. Ei ollut kuuta, tähtiä, ei Enkeleitä, ei mitään. Mutta tässä Olennossa, jota me kutsumme Jumalaksi, Isäksemme, oli ominaisuuksia. Hänessä oli ominaisuus olla Isä, Hänessä oli ominaisuus olla Jumala, Hänessä oli ominaisuus olla Poika, Hänessä oli ominaisuus olla Pelastaja, Hänessä oli ominaisuus olla Parantaja, ja kaikki nämä asiat, jotka me nyt näemme, vain osoittavat Hänen ominaisuuksiaan.

13   Jos teillä nyt on Iankaikkinen Elämä, te olitte Hänen ajatuksissaan alussa, koska on olemassa vain yksi Iankaikkisen Elämän muoto. Iankaikkisella Elämällä ei ollut alkua eikä sillä ole loppua. Niinpä jos teillä on Iankaikkinen Elämä, te olitte Jumalan ajattelun ominaisuuksia, ennen kuin oli olemassa mitään muuta kuin Hän.

14   Teidän muotonne ja olemuksenne, jollaisia te nyt olette, on vain negatiivi, kun te olette noin kaksikymmentä-, kaksikymmentäkaksivuotiaita. Te olitte silloin negatiivi, ja kuolema kehittää valokuvan positiiviksi, niin että “kun tämä maallinen maja on purettu, meillä on toinen jo odottamassa.” Näettekö?

15   Tämä vain osoittaa sen, mitä on tehty. Aivan samoin kuin Jumalasta tuli Jumalaksi, kun Hän loi Enkelit. Hän tuli Pojaksi, kun Hän loi Kristuksen Jeesuksen. Hän tuli Pelastajaksi, kun Jeesus kuoli. Hänestä tuli parantaja, kun “Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Näettekö?

16   Kaikki nämä asiat ovat Jumalan ominaisuuksia, niin että loppujen lopuksi, Raamatun mukaan, Jeesus sanoi: “Te tulette tietämään, että Minä olen Isässä, Isä Minussa, Minä teissä ja te Minussa.” Siinä on kyse Jumalan tulemisesta käsin kosketeltavaksi. Te ja teidän vaimonne, te ja aviomiehenne, se on vain varjo, negatiivi Jumalasta ja Hänen Vaimostaan, Seurakunnasta. Katsokaahan, se on vain varjo tai esikuva Jumalan ominaisuudesta samalla tavoin kuin Vanha Testamentti oli esikuva Uudesta. Ymmärrättekö? Sitten lopulta se kaikki päätyy siihen, että Jumalasta tulee käsin kosketeltava. Jumala oli Kristuksessa käsin kosketeltavissa, tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme. Ja tuossa suuressa tulevassa Tuhatvuotisvaltakunnassa Jumala on Kristuksen muodossa istuva Daavidin valtaistuimella, ja Seurakunta, Hänen Morsiamensa, Aviomies ja Vaimo ovat yhdessä.

17   Sehän on kaikkein… Siinä on tarpeeksi sytyttämään uskovaisen sydämen tuleen näissä suurissa hetkissä, joissa me elämme, kun kansakunnilta rutistuu kaikki toivo yllämme ja allamme, ja kaikki muukin, niin meillä on Kuningaskunta. Ja me olemme kastetut sisälle tähän Kuningaskuntaan.

18   Nyt me tulemme ottamaan tämän pienen muodollisen sanoman tänä iltana, esitelläksemme sitä, mitä haluan teidän näkevän kokouksissa. Me luemme Pyhän Johanneksen 12. luvun 20. jakeesta. Ja meidän teemanamme on yhä tänä iltana, niin kuin alusta alkaen on ollut, ennen kaikkea kirjallisuuttamme ja kaikkea muuta, Hebrealaiskirje 13:8: “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti.”

Ja siellä oli tiettyjä kreikkalaisia niiden keskuudessa, jotka tulivat ylös palvomaan juhlassa.

He tulivat sen vuoksi Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häntä ja sanoivat: Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen.

19   Siinä on nyt se kysymys, jonka me kysymme tänä iltana. Jos Hän on sama eilen, tänään ja iäti, ja nämä kreikkalaiset, pakanat, pyysivät nähdä Häntä, ja yksi Hänen palvelijoistansa salli heidän tehdä sen, ja jos Hän yhä pysyy samana eilen, tänään ja iäti, niin miksi me emme voisi nähdä Häntä tänä iltana? Näettehän? Herrat, me haluamme nähdä Jeesuksen.

20   Nyt olen varma, että olisi kaikkein jännittävin asia kenen tahansa uskovaisen sydämelle ja vahvistus hänen uskolleen, jos hän todella voisi nähdä ja tietäisi seisovansa Jeesuksen Kristuksen läsnäolossa. Uskon, että se olisi kaikkein hämmästyttävin asia, mitä kuka tahansa uskovainen henkilö osaa ajatella. Tietää se ja tietää positiivisen varmasti, että hän seisoo aivan Tuomarinsa ja Lunastajansa, Herran Jeesuksen Kristuksen, Läsnäolossa, joka tulee olemaan hänen Tuomarinsa Tuomiolla.

21   Nyt tämä kysymys kysyttiin. Nämä kreikkalaiset olivat tulleet ylös palvomaan ja he ehkä olivat käännynnäisiä juutalaiseen uskontoon. Ja koska he olivat siellä juhlassa, heidän on täytynyt olla käännynnäisiä. Ja he olivat kuulleet Jeesuksesta. “Usko tulee kuulemisen kautta, ja kuuleminen Jumalan Sanan kautta.”

22   No niin, heidän on epäilemättä täytynyt kuulla tai lukea jostakin Kirjoituksesta, minkä kaltainen Messiaan tulisi olla. Niinpä tietäen, että jos he voisivat… Jos tämä Mies väitti olevansa Messias, Hänellä täytyisi olla sellaisia ominaisuuksia, joita Messiaalla kuuluisi olla, jotka Messiaan tulisi omata.

23   Nyt siellä oli ollut monia, monia vääriä messiaita oli noussut esiin. Me tiedämme, että siellä oli jopa yksi nimeltä Jeesus, joka nousi esiin juuri ennen Voideltua. Messias merkitsee voideltua: “Kristus, Pyhällä Hengellä, Jumalan täyteydellä voideltu Mies, oli Messias. Jumala Miehessä.” Mies ja Jumala tulivat yhdeksi, kun Jumala tuli sisälle Mieheen.

24   Nyt nämä kreikkalaiset olivat kovasti uteliaita. He olivat kuulleet joitakin suuria asioita tästä Miehestä, joka esitti näitä vaatimuksia, ja minä ihailen heitä, siksi että he olivat tarpeeksi vilpittömiä katsoakseen, mistä oli kysymys. Uskon, että jos me kaikki tekisimme enemmän sillä tavoin ja ottaisimme selvää siitä, mitä me kuulemme, ja sitten arvostelisimme Sen Sanan mukaisesti.

25   No niin, Jumala ei koskaan muuta tapaansa tehdä asioita. Hän tekee aina samalla tavalla. Hän ei voi muuttua, koska Jumalan ensimmäinen ratkaisu on Hänen ratkaisunsa, ja Hänen on aina pysyttävä tuon ratkaisunsa mukaisena, kun Hänet kutsutaan näyttämölle, niin kuin myös tänäänkin.

26   Jumala kutsuttiin näyttämölle, kun ensimmäinen synti tehtiin Eedenin Puutarhassa, ja Hänen täytyi ratkaista, kuinka Hän lunastaisi ihmisen. Ja Hänen ratkaisunsa oli lunastaa hänet viattoman vuodatetun Veren kautta, eikä Hän ole koskaan muuttanut sitä. Me olemme yrittäneet kouluttaa heitä, olemme rakentaneet torneja ja kaupunkeja ja teologioita ja koulutuksia ja seurakunnallisia kirkkokuntia, ja me olemme tuoneet heidän sisälle kirkkokuntiin, eikä se ole koskaan toiminut eikä koskaan tule toimimaankaan. Jumala pelastaa ihmisen viattoman vuodatetun Veren kautta. Hän ei koskaan muuta sitä huolimatta siitä, kuinka paljon parempi tapa meillä tulisi mieleemme. Se on Jumalan ratkaisu.

27   Eikä Hän voi tehdä ratkaisua, joka olisi yhdellä tavalla tänään ja toisella tavalla huomenna. Kun Hän tekee ratkaisun, Hän on siinä täydellinen. Hänen ei koskaan tarvitse peruuttaa sitä. Kun Jumala sanoo mitä tahansa, se on Iankaikkisesti oikein, koska Hän on Iankaikkinen, ja Hänen Sanansa on Iankaikkinen.

28   Jumala, joka tietää lopun alusta alkaen, jakoi tietyn osan Sanastansa kullekin sukupolvelle, sitä mukaan kuin ne tulisivat esiin. Hän lähetti profeetat Vanhassa Testamentissa, niin kuin meille on opetettu Hebrealaiskirjeen ensimmäisessä luvussa, kuinka “Jumala, erilaisina aikoina ja monin tavoin puhui isille profeettojen kautta, tänä viimeisenä aikana on puhunut Poikansa, Kristuksen Jeesuksen, kautta.” Jospa me nyt vain haluaisimme tutkia tuota Kirjoituksen todella hyvin!

29   Kun Jeesus oli maan päällä ja sanoi, että Hän oli Jumalan Poika, he tuomitsivat Hänet. Hän sanoi: “Miksi te tuomitsette Minut, kun sanon, että Minä olen Jumalan Poika, kun te itse kutsutte niitä, joille Jumalan Sana tuli, ‘jumaliksi’?” Abrahamia pidettiin jumalana, Elia oli jumala, Jesaja oli jumala, koska Jumalan Sana tuli heille. Ja he olivat osittain jumalia. Jeesus sanoi, että he olivat. Hän sanoi: “Te kutsutte heitä ‘jumaliksi’.”

30   No niin, katsokaahan, kun mies oli voideltu, kuten Joosef, hän kuvasi Kristusta. Kun Mooses oli voideltu, hän kuvasi Kristusta. Kun Daavid oli voideltu, hän kuvasi Kristusta. Kaikki johti Kristukseen, ja Hän oli Sanan täyteys. Sana oli tuotu julki Hänessä, Hän oli täydellinen Voideltu. Profeettojenkohdalla se vain osittaisesti, meidän kohdalla on se osittaisesti. Hän oli tuo Voideltu. Koko Jumalan suunnitelma lepäsi Hänessä. Hänessä oli Jumalan suunnitelma, joka Hänellä oli ennen maailman perustamista: lunastaa kadotettu maailma. Hän oli Sana, ja Hän on yhä Sana “sama eilen, tänään ja iäti.” Muistakaa, Hän tuli isien profeettojen kautta, teki itsensä tunnetuksi profeettojen kautta, ja sitten tässä viimeisinä päivinä Poikansa Kristuksen Jeesuksen kautta. Hän oli Jumala tuotuna julki.

31   Huomatkaa, Sana aina tulee profeetalle. Jumala ei koskaan ole työskennellyt jonkun ihmisryhmän kautta. Hän työskentelee yksilön kautta. Nooan päivinä Hän työskenteli Nooan kautta. Mooseksen päivinä Hän työskenteli Mooseksen kautta. Elian päivinä Hän työskenteli Elian kautta, Elisan, Jesajan ja noiden profeettojen kautta, heidän tullessa esiin kautta aikain.

32   Ja sitten kun Hän oli täällä, Hän oli täydellisesti tuotu julki, ei fariseuksissa, saddukeuksissa vaan Jeesuksessa Kristuksessa. Hän oli Sana. Siksi Hän saattoi sanoa sen, mitä Hän sanoi. Ne olivat lausuntoja, joita Hän saattoi antaa. Ja nyt nämä kreikkalaiset olivat tästä tietoisia. Näettehän?

33   Kullekin ajanjaksolle Jumala on jakanut niin ja niin paljon Sanaa, ja kun kirkot ovat saaneet sen kaiken sekaannukseen, Hän lähettää profeetan heidän keskuuteensa ja vahvistaa tuon Sanan. Se on aivan samoin kuin kaikkina muina aikoinakin on ollut. Me puhumme tänään ja sanomme, että metodistit…

34   Luterilaiset sanoivat: “Kun te uskotte, siinä on kaikki, mitä teidän täytyy tehdä. Te olette vanhurskautettu uskon kautta, uskomalla.” Monet sanoivat, että he uskoivat, eikä heillä ollut Sitä. Me tiedämme sen.

35   Mukaan tuli Wesley ja toi toisen armon teon, pyhittämisen, ja he sanoivat: “Kaikilla, jotka huutavat ja ovat pyhitettyjä, on Se.” Monet huusivat, eikä heillä ollut Sitä.

36   Sitten tulivat helluntailaiset ja sanoivat: “Kaikilla, jotka puhuvat kielillä, on Se.” Monet puhuivat kielillä eikä heillä ollut Sitä.

37   Sitten tuli Kristillinen Tiede ja sanoi: “Se on rakkaus, Hengen hedelmä.” Monet heistä osoittivat Hengen hedelmää eikä heillä ollut Sitä.

38   Nuo fariseukset pystyivät osoittamaan kymmenen kertaa enemmän hedelmää kuin Jeesus. Tiesittekö sitä? Mitä jos minä nyt ottaisin, sanokaamme… Ja antakoon Jumala sen minulle anteeksi, mutta tulen ottamaan toisen puolen ja sanon: “Täällä Dallasissa on eräs Mies, vain nuori mies, joka on noussut esiin täältä jostakin slummialueelta, ja joka kutsuu itseään Galilean Profeetaksi. Täällä Hän on ja kulkee ympäri. Olen koonnut teidät ihmiset yhteen osoittaakseni teille, mikä on väärin. Tämä Mies väittää olevansa Profeetta.”

39   “Nyt haluan kysyä teiltä jotakin. Kuka onkaan opiskellut lapsuudestaan alkaen niin kuin teidän jumalinen vanha pappinne? Kuka muu onkaan seisonut isänne ja äitinne rinnalla, kun te synnyitte, kuin teidän jumalinen vanha pappinne? Kuka oli se, joka nosti teidät käsivarsilleen, ympärileikkasi teidät ja vihki Herralle kahdeksan päivän vanhana, eikö se ollut teidän jumalinen vanha pappinne? Kuka on se, joka tulee käymään luonanne, kun olette sairas ja tarpeessa, eikö teidän jumalinen vanha pappinne? Kuka on opiskellut ja uhrannut koko nuoren elämänsä oppiakseen lait ja kaiken muun, eikö teidän jumalinen vanha pappinne? Mistä tämä nuori Mies tulee, tämä Jeesus Nasaretilainen? Mitä koulua Hän on käynyt? Mihin organisaatioon Hän kuuluu? Mikä jäsenkortti Hänellä on taskussaan? Ei mitään. Nyt ainoa asia, mitä Hän tekee, on että Hän tuomitsee ne, joilla on Se. Kuka tämä Mies oikein on?”

40   “Ja te liikemiehet! Jehovan vaatimus uhriksi on karitsan veri. Ja teidän jumalinen vanha pappinne on rakentanut sinne joitakin aitauksia. Ja te miehet olette kauppiaita, myytte silkkiä ja muuta sellaista. ja hän on valmistanut sinne paikan, niin että te kauppiaat voitte rahalla ostaa karitsan syntienne puolesta uhrattavaksi. Mutta mitä tämä nuori Mies teki? Hän tuli sinne ja potki nuo pöydät nurin. Hän katsoi heitä vihassa, ajoi heidät ruoskimalla ulos ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Voisitteko te kutsua sitä Hengen hedelmäksi? Ei, niin en voisi sanoa, Hän yrittää jopa estää teitä tulemasta pelastuneiksi; Jehovahan vaatii teiltä verta uhrattavaksi. Se ei voisi olla Jehovasta!” Näettekö kuinka epätodelliselta Se kuulostaisi?

41   Eivätkö tuona päivänä nuo papit, tai nuo profeetat, kun Joosafat ja Ahab istuivat siellä yhdessä, kun nuo neljäsataa hyvin koulutettua pappia tulivat sinne eräästä koulusta ja sanoivat Ahabille ja heille, että “tuo maa kuuluu teille. Ei ole oikein, että filistealaiset täyttävät vatsansa sillä vehnällä, joka kuuluu Israelille. Kaikkivaltias Jumala antoi tämän maan meille. Ja NÄIN SANOO HERRA, menkää!”

42   Mutta tiedättekö, Joosafat oli hengellinen mies, eikä se kuulostanut ihan oikealta. Hän sanoi: “Eikö sinulla vielä ole yhtä, jolta voitaisiin kysyä neuvoa?”

43   Hän sanoi: “On minulla yksi, mutta minä vihaan häntä.” Kyllä. Varmasti. Hän sanoi: “Hän aina profetoi pahaa. Hän tuomitsee kansamme, kaiken sen, mitä he tekevät. Hän ei ole samaa mieltä muiden kanssa.”

Joosafat sanoi: “Älköön kuningas sanoko niin, vaan tuokoon hänet tänne.”

44   Ja kun pikku Miika, Imlan poika, tuli esiin, hän näki näyn. Hän vertasi näkyään Sanaan. Ja kun hän näki, että hänen näkynsä ja Sana olivat yhtäpitäviä, hän sanoi: “Menkää, mutta minä näin Israelin hajallaan kuin lampaat ilman paimenta.” Näettekö, kuka oli oikeassa? Heillä itse asiassa oli jotakin, tuo maa kuului heille, mutta se kuului heille eräillä ehdoilla.

45   Ja niin myös tämän viimeisen päivän siunaukset kuuluvat tälle seurakunnalle, mutta eräillä ehdoilla. Teidän on täytettävä nuo ehdot. Jos ette täytä niitä, teillä voi olla kaiken kaltaisia parantumiskokouksia, huutamiskokouksia, ylistämiskokouksia, hedelmä-kokouksia, kielilläpuhumiskokouksia, eikä siitä tule olemaan teille mitään hyötyä. Teidän täytyy tulla Jumalan ehtojen mukaisesti.

46   Siksi nämä kreikkalaiset niin halusivat nähdä tätä Miestä. He tiesivät Sanasta, että Messiaan pitäisi tulla, ja he halusivat nähdä Hänet. He olivat pakanoita. He olivat kuulleet Hänestä ja halusivat nähdä Hänet.

47   Nyt, jos he halusivat nähdä Hänet, ja heille annettiin sellainen etuoikeus, niin ettekö usko, että täällä Dallasissa, tänä iltana, jos Hän sanoi Kirjoituksessa: “Hän on sama eilen, tänään ja iäti’, ja jos me haluamme nähdä Hänet, niin ettekö usko, että Hän antaisi meille saman etuoikeuden? Muistakaa, jos Hän ei anna sitä, silloin Hän ei ole sama eilen, tänään ja iäti. Minä uskon, että Hän on sama. Jumala on näissä viimeisissä päivissä tehnyt ihmeellisiä asioita ihmisille!

48   Se muistuttaa minua paljon eräästä naisesta, tässä äskettäin, täällä Louisvillessä, Kentuckyssa. Hänellä oli pieni poika, noin kaksi- tai kolmevuotias. Ja tuolle pojalle oli kehittymässä henkinen vaiva. Hän oli vienyt hänet lääkäriin, ja tuo lääkäri oli hoitanut häntä jonkin aikaa. Ja tuosta naisesta näytti siltä, kuin tuo poika olisi tullut huonommaksi. Mutta lääkäri sanoi: “Uskon, että hän on parempi.”

49   Niinpä tuo nainen pani pojan kokeeseen. Hän vei hänet rihkamakauppaan ja nosti näkyviin jonkin pikku esineen, jonka olisi pitänyt kiinnittää tämän pikkumiehen huomio puoleensa, eikä hän edes katsonut sitä. Ja hän meni toiselle tiskille ja otti pienen lelupistoolin tai jotakin, jonka olisi pitänyt kiinnittää hänen huomio, mutta silti se ei herättänyt hänen mielenkiintoaan. Ja hän teki kaikkea, mitä vain osasi, ja ihmiset alkoivat tarkkailla häntä. Tuo nainen oli tulossa hysteeriseksi. Sitten hän meni tiskille, jossa oli pieniä kulkusia, ja hän otti sellaisen ja ravisti sitä hysteerisesti hänen silmiensä edessä ja sanoi: “Kultaseni, katso!” Ja tuo pikkumies vain tuijotti tyhjään. Ja hän tipautti tuon esineen lattialle ja alkoi kirkua. “Oi, ei, ei”, hän kirkui.

50   Ja jotkut kaupassa olijoista menivät hänen avukseen nähdäkseen, mikä oli vikana. Hän sanoi: “Pieni poikani, lääkäri sanoo, että hän on parempi, mutta hän ei ole sitä. Mikään, minkä pitäisi herättää tuon kaltaisen pienen pojan huomio puoleensa, ei kiinnosta häntä. Hän vain tuijottaa tyhjyyteen.”

51   Uskon, että siihen tilaan meidän seurakuntamme ovat tulossa. Jumala on ravistellut edessämme jokaista lahjaa, jonka Hän on luvannut Raamatussa, ja yhä me vain tuijotamme tyhjyyteen ja odotamme jotakin muuta. Se näyttää olevan tämän seurakunnan hengellinen tila, eivätkä he huomaa hetkeä, jossa me elämme. He odottavat, että tapahtuisi jotakin suurta, huomiota herättävää jossakin kaukaisessa tulevaisuudessa. Ihminen tekee aina niin. Hän siunaa Jumalaa aina siitä, mitä Hän on tehnyt, ja katsoo eteenpäin siihen, mitä Hän tulee tekemään, ja jättää ottamatta huomioon sen, mitä Hän on tekemässä. Te ette huomaa sitä hetkeä, jossa me elämme!

52   Sitä nuo kreikkalaiset halusivat tietää, mikä hetki oli, ja millainen tuon Messiaan pitäisi olla. Tuo osa Kirjoitusta olisi tehty tunnetuksi tuota päivää varten, ja jos tämä Messias täyttäisi sen, silloin se todistaisi sen. Vahvistettu tämän hetken Sana on todiste. Ei se, että Hänen olisi täytynyt omata Hengen hedelmiä tai olla lakimies heidän oikeussalissaan tai kuulua fariseusten tai saddukeusten organisaatioon. Hän oli Jumalan tuota hetkeä varten lupaama Sana julkituotuna.

53   Haluatteko nähdä, mikä tuo Hengen hedelmä on? Tarkatkaa, mitä Raamattu lupaa jollekin tietylle hetkelle, ja sitten tarkatkaa sen vahvistamista. Se on tuo todiste. Jeesus sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä te ajattelette, että teillä on Niissä Iankaikkinen Elämä, ja Ne juuri todistavat Minusta. Ne juuri todistavat, kuka Minä olen.”

54   Me katsomme nyt erästä Kirjoitusta ennen kuin menemme johonkin muuhun. Jeesus sanoi Luukkaan kirjassa ollessaan täällä maan päällä, että “niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Pankaa nyt merkille: “Ja niin kuin oli Nooan päivinä ennen vedenpaisumusta.” Nyt Jeesus luki samaa Raamattua, jota te ja minä luemme. Ja kaikki nuo asiat siellä olivat varjokuvia. Jos te nyt haluatte nähdä, mitä oli ennen Nooan päiviä, menkää taaksepäin ja lukekaa l. Mooseksen kirjasta. Hän vain sanoi: “He söivät, joivat, naivat ja naittivat.”

55   Mutta jos tahdotte panna merkille, menkää taaksepäin ja lukekaa 1. Mooseksen kirja 6, niin te näette, mitä siellä tapahtui. Me näemme siellä, että “kun Jumalan pojat näkivät ihmisten tyttärien olevan kauniita, he ottivat itselleen naisia”, avioero-oikeudenkäynnit. Jumalan pojat! “Kuuluisat miehet”, miehiä, joilla on suuri nimi.

56   Katsokaa tänään meidän virkamiehiämme, suuria maailman miehiä, kuten tämä suuri lordi Englannissa äskettäin, Life-lehdessa oli siitä artikkeli, kuinka hänet löydettiin näiden striptease-naisten kanssa ja niin edelleen. Katsokaa meidän New Yorkin kuvernööriämme ja kaikkia toisia ympärillämme olevia maita ja niiden moraalittomuutta. Katsokaa avioeroja. Amerikka johtaa kaikkia maailman kansoja avioerotilastoissa. Katsokaa naisia, kuinka he pukeutuvat ja menevät kaduille, ja kuinka miehet, melkeinpä ensimmäinen asia, mitä tänä päivänä ajatellaan, on jotakin moraalitonta. Kaikissa huvituksissa, savukkeissa, whiskyssä, missä tahansa, tai jossakin näytelmässä tai jossakin, siinä on oltava joku moraaliton nainen. “Niin kuin oli Nooan päivinä! ”

57   Jeesus sanoi: “Ja niin kuin oli Sodoman päivinä!” Muistakaa, Hän jätti sen rauhaan. Kuvatkaamme Sodomaa. Silloin maailmassa oli kolme ihmisluokkaa, kuten aina on ollut: uskovaiset, tekouskovaiset ja uskomattomat. Heitä on jokaisessa ryhmässä. Me tulemme ehkä puhumaan siitä yhtenä iltana viikon aikana. Mutta tuohon aikaan siellä olivat uskomattomat, sodomalaiset, siellä olivat tekouskovaiset, joita olivat Loot ja hänen ryhmänsä, ja siellä oli uloskutsuttu ja valittu, joka oli Abraham, joka ei ollut Sodomassa.

58   Kolme Enkeliä tuli alas, juuri ennen kuin luvattu poika tuli. Siellä Abraham oli kuljeskellut ympäri ja odottanut luvattua poikaa, ja Loot oli unohtanut koko lupauksen ja mennyt ulos Sodomaan, ja sodomalaiset eivät alun pitäenkään uskoneet häntä. Mutta huomatkaa nyt, eräänä kuumana aamuna kolme olentoa tuli alas Taivaasta. Ja kun he tulivat Abrahamin tykö, yksi heistä jäi olemaan hänen kanssaan, ja kaksi heistä meni alas Sodomaan kutsuakseen ulos ne, jotka olivat jäljellä Sodomassa, Lootin ja ne, jotka lähtivät hänen mukaansa. Hänellä oli siellä Nooan päivinä vain kolme ja kahdeksan.

59   No niin, se on melko kommentti koskien tätä tulossa olevaa päivää, “niin kuin oli”, kolme ja kahdeksan.

Huomatkaa, siellä oli Yksi, joka oli tullut Abrahamin tykö.

60   Nyt nuo kaksi, jotka menivät alas Sodomaan, saarnasivat siellä ja kertoivat heille, että aika oli koittanut, että pakanamaailma tultaisiin polttamaan. Verratkaa nyt Sodoman kuvaa tähän päivään, ei Nooa, vesi , vaan tällä kerralla tuli tulee hävittämään pakanamaailman.

61   Ja todelliset pakanauskovaiset odottavat luvattua Poikaa, Jumalan Poikaa, niin kuin me olemme odottaneet. He eivät ole Sodomassa. Heidät on kutsuttu ulos.

62   Sodoma oli penseä seurakunnan jäsen. Ja siellä oli kuin nykyaikainen nykyinen Billy Graham, joka meni Oral Robertsin kanssa alas Sodomaan kirkkokuntien keskuuteen. Ja siellä he ovat vasaroiden Evankeliumilla ja sokaisivat heidät. Tarkatkaa tuota merkkiä, jonka he tekivät siellä.

63   Nyt katsokaa Abrahamia, tuota valittua, hänen ryhmäänsä. Yksi jäi sinne taakse ja teki heille merkin.

64   Te tiedätte, ettei koko maailman historiassa, koko seurakunnan historiassa, ole koskaan, ei kertaakaan ollut yhtään uskonpuhdistajaa tai miestä suuren palvelutehtävän kanssa pakanoita varten, jonka nimi koskaan olisi päättynyt h-a-m, kuten A-b-r-a-h-a-m, ennen kuin vasta nyt. G-r-a-h-a-m, kuusi kirjainta. Abraham on seitsemän kirjainta. Kuusi kirjainta, G-r-a-h-a-m, Billy Graham, suuri herättäjä siellä alhaalla Sodomassa noiden kirkkokunnallisten seurakuntien keskuudessa kutsuen ulos se, mitä voidaan kutsua, ja niin edelleen, mutta koskaan ei ole ollut nimeä G-r-a-h-a-m, tai ketään, jonka nimi olisi päättynyt h-a-m, ennen kuin vasta nyt. Siellä Sodomassa on yksi muodollista seurakunta varten, jonka nimi päättyy h-a-m, ja joka merkitsee, “isä kansakunnille”.

65   Sitten siellä oli Yksi, joka jäi olemaan Abrahamin kanssa ja istui selkä telttaan päin käännettynä ja sanoi: “Abraham”, ei Abram, joka hänen nimensä oli muutamaa päivää aikaisemmin. “Abraham, missä vaimosi Saara on?” S-a-a-r-a, ei S-a-a-r-a-i, näettehän. “Missä vaimosi Saara on?”

Hän sanoi: “Hän on teltassa, takanasi.”

66   Hän sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi.” Minä, persoonapronomini. “Minä tulen vierailemaan luonasi sen lupauksen mukaisesti, jonka annoin sinulle.”

67   Ja Saara siellä teltassa, satavuotiaana, nauroi itsekseen ja sanoi sydämessään: “Kuinka voisin minä, joka olen vanha, olla jälleen nuorten ihmisten tavalla nautintoa herrani Abrahamin kanssa, joka myös on vanha. Meidän sukupuolielämämmehän on päättynyt vuosia sitten?” Hän oli yhdeksänkymmenen ja Abraham sadan vuoden ikäinen. Hän sanoi: “Voisiko minulla olla nautintoa herrani kanssa, kun myös hän on vanha?”

68   Ja tuo Enkeli, tuo sanansaattaja hengelliselle seurakunnalle, erotti sen, mitä Saaralla oli, mitä hän sanoi sydämessään. Ja Hän sanoi: “Miksi Saara epäilee tätä ja sanoo sydämessään, että ‘Näin ei voi olla’?”

69   Ja Saara yritti kieltää sen. Mutta koska hän oli osa Abrahamia… Hänen epäuskonsa olisi tuominnut hänet, mutta Jumala ei voinut ottaa häntä, koska hän oli osa Abrahamia. Ja Seurakunta olisi tuomittu jo pitkän aikaa sitten, mutta se on osa Kristusta.

70   Huomatkaa tuo merkki, jonka Hän teki, kun Hänen selkänsä oli käännettynä häneen päin, ja hän kertoi, mitä hän teki. Jeesus sanoi, että se toistuisi “Ihmisen Pojan tulemuksen päivinä”. Me näemme Billy Grahamin, me näemme tulen valmiina lankeamaan, seurakunta odottaa luvattua Poikaa. Ja täällä me olemme, kaikki on tarkalleen linjassa odottaen tuota hetkeä, luvattua Poikaa.

71   Ja muistakaa tuo viimeinen merkki, jonka Abraham näki. Ja me, jotka olemme syntyneet Kristuksen Hengestä, olemme Abrahamin kuninkaallinen Siemen. Jeesus lupasi, että Abrahamin kuninkaallinen Siemen tulisi näkemään saman merkin, jonka heidän isänsä Abraham näki, ennen kuin luvattu Poika tuli. Sen jälkeen ei tullut muuta merkkiä Abrahamille. Saara tuli heti sen jälkeen äidiksi, ja Iisak saapui. Tuo viimeinen merkki oli Jumala julkituotuna erään miehen lihassa.

72   Nyt joku sanoi minulle: “Veli Branham, ethän sinä usko, että se olisi ollut Jumala! ”

73   Mutta, Abraham sanoi, että Se oli. Hän kutsui Häntä nimellä “Elohim”. Ja katsokaa ja nähkää kirjoitetaanko se suurella kirjaimella. Katsokaa eikö olekin samalla tavoin kuin aivan alussa oli, kun “alussa Jumala loi…” Elohim, “kaikkiriittävä.”

74   Jumala tuo itsensä julki Seurakunnassansa, kansansa keskuudessa. Jeesus sanoi… Hän oli Jumala julkituotuna Miehessä, Jeesuksessa Kristuksessa, “sama eilen, tänään ja iäti.” Seurakunta on tullut kaiken kaltaisten merkkien lävitse, ja sitten kun Jumala ravistaa viimeistä merkkiä heidän edessään, he tuijottavat tyhjyyteen. Jumala olkoon meille armollinen! Kuinka paljon meillä vielä on armonaikaa jäljellä? Ehkä on myöhäisempää kuin me luulemmekaan. Muistakaa, mitä minä aluksi sanoin. Ihmiset menevät suoraan eteenpäin ajatellen olevansa pelastuneita samoin kuin he tekivät Sodomassa.

75   Mikä Hän oli? Mitä nuo kreikkalaiset näkivät Hänessä? Mikä Hän oli? Mitä tahansa he näkivät Hänessä silloin, mitä tahansa he odottivat näkevänsä, se heidän on täytynyt nähdä.

76   Katsokaa nyt Moosesta, 5. Mooseksen kirja 18, jakeet 15-20. Jumala kertoi Moosekselle, ja Mooses kertoi kansalle: “Herra, teidän Jumalanne, on nostava esiin Profeetan, minun kaltaiseni. On tapahtuva, että se, joka ei Häntä kuule, erotetaan pois kansan keskuudesta.” Jumala ei koskaan muuta suunnitelmaansa.

77   Nyt nuo kreikkalaiset odottivat Profeettaa. Heillä ei ollut ollut Malakian jälkeen profeettaa neljäänsataan vuoteen. Mutta nuo kreikkalaiset tiesivät, että tuon tuota päivää varten luvatun Sanan täytyi olla Profeetta: “Herra teidän Jumalanne on nostava esiin profeetan, minun kaltaiseni.”

78   Tietenkin, koska Sana tulee vain profeetalle eikä kenellekään muulle, mutta… Kuinka monet ymmärtävät sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Katsokaahan, se on niin täydellistä, että kun Johannes, joka oli profeetta, seisoi vedessä kastamassa, Jeesus tuli hänen tykönsä veteen, Sana tuli profeetalle. Hän oli Sana ja Hän tuli Johanneksen luo vedessä. Jumala ei koskaan muuta järjestelmäänsä. Hän ei koskaan muuta tapaansa. Hän on muuttumaton Jumala. Nyt, seurakunnat eivät uskoneet sitä, ei missään nimessä, mutta se ei pysäyttänyt Jumalan ohjelmaa, joka vain jatkui edelleen.

79   No niin, Pietari, hänen isänsä oli fariseus. Epäilemättä Andreas, joka oli Johanneksen seuraaja, kuuli hänen esittelevän Jeesuksen.

80   Hän sanoi: “Siellä on Messias. Minä näen Hänen yläpuolellaan Valon, joka  tulee alas Hänen päälleen kuin kyyhkynen.” Ja hän todisti ja sanoi: “Hän, joka sanoi minulle erämaassa: ‘Mene kastamaan vedessä’, sanoi myös: ‘Hän on se, jonka päälle näet Hengen, tuon Valon, tulevan alas kuin kyyhkysen.’” Se oli ehkä tuo sama Tulipatsas, joka seurasi Israelin lapsia erämaassa, joka tuli Hänen päälleen, koska se oli voitelu, tuo Logos. Se tuli Hänen päälleen, ja Johannes sanoi: “Minä todistan, että tämä on Messias!”

81   Niinpä Pietari tuli Andreaksen kanssa kokoukseen.

82   Ottakaamme selvää, mikä Hän oli. Ja jos me saamme tietää, millainen Hän oli, silloin tulemme tietämään, millainen Hän on nyt. Ja sillä tavoin, miten he tunnistivat Sen silloin, sillä tavoin se pitäisi tunnistaa tänä päivänä, koska Hän on sama eilen, tänään ja iäti. Nyt tämä lupaus on taustana sille, mitä Hän tulisi tekemään. Pankaa nyt merkille.

83   Me näemme sitten, että kun Pietari liittyi kuulijakuntaan, sinne missä Jeesus oli. Jeesus, joka ei koskaan ollut nähnyt häntä aikaisemmin, kääntyi ja katsoi häntä ja sanoi: “Sinun nimesi on Simon. Sinä olet Joonan poika.” Hän ei ainoastaan tuntenut häntä itseään vaan myös hänen jumalisen, vanhan isänsä, joka häntä oli neuvonut. Ja Pietari, jolla ei ollut tarpeeksi koulusivistystä kirjoittaakseen nimeään, ja jota pidettiin tietämättömänä ja oppimattomana, miellytti Jumalaa, niin että Hän teki hänestä Jerusalemin piis­pan, ja Jeesus antoi hänelle Valtakunnan avaimet ja teki hänet seurakunnan pääksi. Tämä mies, tämän paljastetun ilmestyksen pohjalta, ja tietäen, mikä Messiaan tuli olla, tunnisti Hänet Messiaaksi ja lankesi Hänen jalkoihinsa, sen perusteella mitä Hän teki sen.

84   Siellä seisoi eräs nimeltä Filippus. Hänelle sitä ei tarvinnut tehdä. Mutta hän tunsi erään raamatunopettajan todella hyvin, miehen, jonka nimi oli Natanael. Jos haluatte panna merkille sen paikan, jossa Jeesus silloin oli. Se oli noin viisitoista mailia vuoren toisella puolen, kahden päivämatka päässä. Ja Filippus menee ja löytää Natanaelin puun alta rukoilemasta ja tuo hänet mukanaan sinne. Epäilemättä, jos voisimme kuulla heidän keskustelunsa heidän kulkiessaan. He sanoivat: “Kuulehan, tule katsomaan, kenet me olemme löytäneet, Nasaretilaisen Jeesuksen, Joosefin pojan.”

85   Hän sanoi: “Mutta voisiko mitään hyvää tulla Nasaretista?”

86   “Kuulehan, muistatko meidän lukeneen Kirjoituksista, kuinka Messiaan tuli olla profeetta?”

87   “Tietenkin. Mooseshan sanoo niin Raamatussa. Me olemme hänen opetuslapsiansa. Hän sanoi, että Herra tulee nostamaan esiin Profeetan, hänen kaltaisensa.”

88   Hyvä on nyt, Jeesus Nasaretista on tuo Profeetta. Muistatko siellä tuota vanhaa kalastajaa, Simonia?” “Kyllä, hän oli Joonan poika.” “Kyllä, ja sinä ostit häneltä kerran kalaa, eikä hän osannut kirjoittaa edes kuittia.” “Muistan kyllä.”

89   “Hän tuli sinne, missä Hän oli, ja Hän sanoi: ‘Sinun nimesi on Simon. Sinä olet Joonan poika.’ En olisi yllättynyt, vaikka Hän tietäisi kaiken sinusta, kun tulet sinne.”

90   Tämä Natanaelin täytyi nähdä, joten hän lähti Filippuksen mukaan. En usko hänen päässeen rukousjonoon. Hän on saattanut istua tai seistä kuulijakunnan keskellä, miten vain, kun Jeesus rukoili sairaiden puolesta.

91   Ja niin pian kuin Jeesuksen silmät osuivat häneen, Hän sanoi: “Katso, israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä.” No niin, Hän ei tuntenut häntä siitä tavasta, miten hän oli pukeutunut. Kaikki itämaiden ihmiset pukeutuivat samalla tavalla, turbaaneihin ja sandaaleihin ja liehuviin viittoihin, ja heillä oli parta. Hän sanoi: “Katso, israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä.” Hänhän olisi voinut olla vaikka muhamettilainen tai turkkilainen, tai mikä muu tahansa. Mutta miten Hän tiesi, että hän oli israelilainen, ja ettei hänessä ollut mitään vilppiä? Ja se päästi ilman ulos hänestä. Ja hän sanoi: “Rabbi, kuinka Sinä minut tunsit?”

92   Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla, Minä näin sinut.” Siinä se oli. Se riitti.

93   Siinä se oli. Siinä oli Messias. Hän sanoi: “Sinä olet Kristus, Israelin Kuningas.” Ehkä hänen pastorinsa oli seisomassa siellä lähellä, mutta se ei vaivannut häntä.

94   Siellä seisoi niitä, jotka sanoivat: “Tämä mies on Beelsebul.” Heidän täytyi vastata seurakunnalleen, tiedättehän. He sanoivat: “Tämä Mies tekee sen perkeleen voimalla. Hän on ennustelija tai jotakin sellaista.”

95   Jeesus sanoi: “Kutsutteko te Minua sillä tavalla, pahalla nimellä, kutsutteko te Jumalan tekoja pahalla nimellä?” Hän sanoi: “Kun te sanotte niin Ihmisen Pojasta, Minä annan sen teille anteeksi, mutta kun Pyhä Henki tulee”, tässä meidän ajanjaksossamme, “ja tekee saman asian, niin sanakin sitä vastaan, eikä sitä tulla koskaan anteeksi antamaan tässä maailmassa eikä tulevassa maailmassa.” Niin Hän sanoi. Minä uskon, että se, mitä Hän sanoo, on oikein.

96   Filippus tunnisti sen siitä. Miksi? Siellä ei moneen pitkään vuoteen ollut mitään profeettaa, ja tässä tämä Mies tunsi hänet, ja tiesi mikä oli väärin, ja mitä hän oli ollut tekemässä.

97   Jeesus. Nopeasti nyt ennen kuin lopetamme. Yhtenä päivänä Hän oli menossa Jerikoon, joka oli siellä mäen alla, mutta Hänellä oli tarve kulkea Samarian kautta ja Hän kiersi kaukaa Sykarin kaupungin kautta.

98   Nyt on olemassa kolme ihmisrotua. Uskokaa te mitä tahdotte, mutta niin on. Niitä ovat Haamin, Seemin ja Jaafetin jälkeläiset. Huomatkaa nyt, juutalaiset odottivat Messiasta. Ja samarialaiset, jotka olivat puoliksi juutalaisia ja puoliksi pakanoita, myös he odottivat Messiasta. Mutta pakanat, me anglo­saksit, olimme pakanoita, filistealaisia, ja mitä vielä, näettehän.

99   Mutta huomatkaa, Hän tulee ainoastaan niiden luo, jotka odottavat Häntä. Hän tulee parantamaan tänä iltana vain ne, jotka odottavat Hänen parantavan heidät. Hän tulee pelastamaan ainoastaan ne, jotka odottavat pelastuvansa.

100   Ja pankaa merkille nyt, kun Hän lähetti opetuslapsensa pieneen Sykarin kaupunkiin noutamaan ruokatarpeita. Heidän poissa ollessaan eräs sievä, nuori huonomaineinen nainen tulee sinne kaivolle. Tänä päivänä me ehkä kutsuisimme häntä katutytöksi. Hänen vanhempansa ovat saattaneet ajaa hänet kadulle hänen ollessaan pieni tyttö, ja sillä tavalla hän sai toimeentulonsa, mutta tuon pienen naisen sydämessä oli jotakin. Hän tuli sinne noin kello yhdeltätoista, koska hän ei voinut tulla yhdessä toisten neitosten kanssa. Jos joku on koskaan ollut Intiassa ja itäisillä mailla, niin heidän tapansa eivät koskaan muutu. He eivät voi seurustella yhdessä, hyvät ja pahat ihmiset. Niinpä he…

101   Hän tuli sinne. Jeesus oli istumassa siellä. Ehkä siellä kaivon takana kasvoi viiniköynnöksiä, ja se oli tuon kaupungin yleinen kaivo, josta ihmiset noutivat vettä. Ja hänen tullessaan noutamaan vettä oli melkein keskipäivä. Neitsyet olivat noutaneet vetensä varhain aamulla pestäkseen pyykkinsä ja muuta sellaista. Mutta hänen elintapansa olivat erilaiset. Niinpä hän tuli noin keskipäivän aikaan, kun neitsyet eivät olleet siellä, sillä muuten hänet olisi ajettu pois sieltä kaivolta.

102   Ja huomattuaan, ettei kukaan istunut siellä, hän kiinnittää koukun ruukkuunsa ja laskee sen vinssillä alas kaivoon ja alkaa nostaa sitä ylös. Ja tehdessään niin hän kuulee äänen sanovan: “Nainen, anna Minulle juotavaa.” Ja katsoessaan sinnepäin hän näkee siellä istumassa juutalaisen Miehen.

103   Hänen on täytynyt näyttää hieman vanhemmalta kuin mitä Hän todellisuudessa oli, koska Hän oli vain noin kolmenkymmenenkolmen, ja Raamattu sanoo: “Hän näytti olevan viidenkymmenen.” Tiedättehän, nuo juutalaiset sanoivat: “Sinä olet Mies, joka et ole yli viidenkymmenen, ja sinä sanot nähneesi Abrahamin?”

Hän sanoi: “Ennen kuin Abraham oli, MINÄ OLEN.” Näettekö?

104   Niinpä Hänen partansa on täytynyt olla vähän harmaa, tai jotakin sellaista, kun tämä nainen katsoi häntä. Ja tämä nainen katsoi Häntä. Jeesuksen työllä on täytynyt olla valtava vaikutus Hänen fyysiseen elämäänsä.

Hän sanoi: “Tuo Minulle juotavaa.”

105   Ja nainen sanoi: “Ei ole tapana, että te juutalaiset pyydätte minulta, samarialaiselta naiselta, jotakin sellaista.”

106   Ja Hän sanoi: “Mutta jos sinä tietäisit Kenelle sinä puhut, sinä pyytäisit Minulta juotavaa.”

107   Nyt nainen sanoi: “Kaivohan on syvä.” Mitä Jeesus oli tekemässä? Hän oli ottamassa kosketuksen hänen henkeensä, näettehän. Isä…

108   Jeesus sanoi, Pyhän Johannes 5:19: “Totisesti, totisesti, Minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään itsessänsä, ainoastaan se, mitä Hän näkee Isän tekevän.” Muistakaa se nyt. Merkitkää se muistiin kirjoihinne. Jeesus ei koskaan tehnyt mitään ennen kuin Hän näki näyssä mitä tehdä. Se on totta. Ei sitä, mitä minä kuulen, vaan “mitä Minä näen”. “Poika ei voi tehdä mitään muuta kuin sen, minkä Hän näkee Isän tekevän, vasta sitten Poika tekee samoin.” Hän näytteli sen kuin näytelmässä. Ei kukaan mies voi todella tehdä mitään muuta kuin sen, mitä Jumala käskee hänen tehdä. Huomatkaa nyt, Isä ehkä käski Häntä menemään Samariaan.

109   Ja sitten tämä nainen puhui Hänen kanssaan, ja Hän jatkoi keskustelua saadakseen kosketuksen hänen henkeensä. Ja sitten, puhuttuaan palvonnasta Jerusalemissa ja niin edelleen, Hän näki, mikä hänen vaikeutensa oli. Me kaikki tiedämme, mikä se oli. Hänellä oli liian monta aviomiestä. Ja niinpä Hän sanoi: “Mene noutamaan aviomiehesi ja tule tänne.”

Ja nainen sanoi: “Minulla ei ole mitään aviomiestä.”

110   Hän sanoi: “Sinä olet sanonut oikein, sillä sinulla on ollut viisi, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi.”

111   Tarkatkaa nyt tätä naista, huomatkaa, ja minkälaisessa tilassa hän oli. (Viivynkö liian pitkään?) Hän tuossa tilassa tiesi enemmän todellisesta Raamatusta kuin mitä suuri joukko tämän päivän saarnaajista tietää. Kyllä. Hän on voinut ajatella, että se oli vain joku mies, joka näki hänen tilansa ja yritti lähennellä häntä, tai jotakin sen kaltaista, ja hän sanoi: “Ei minulla ole mitään aviomiestä.”

112   Hän sanoi: “Olet sanonut oikein. Sinulla on ollut viisi, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun aviomiehesi.”

113   Nopeasti tuo ennalta määrätty siemen hänen sydämessään syttyi tuleen. Hän kääntyi ja sanoi: “Herra, minä ymmärrän, että Sinä olet profeetta. Meillä ei ole ollut sellaista neljäänsataan vuoteen. Mutta me tiedämme.” Oi, Dallas, älä mene tämän ohitse! “Me tiedämme. Me odotamme Messiasta, jota kutsutaan Kristukseksi. Ja kun Hän tulee, niin tämä on se, mitä Hän tulee tekemään. Tämä on oleva Hänen merkkinsä.”

Jeesus sanoi: “Minä olen Hän, joka puhuu sinun kanssasi.”

114   Se sai hänet jättämään vesiruukkunsa siihen paikkaan ja hän meni kaupunkiin ja sanoi: “Tulkaa, nähkää Mies, joka kertoi minulle, mitä olen tehnyt. Eikö tämä juuri olekin Messias?” Ja Raamattu sanoi, että he uskoivat Jeesusta sen vuoksi, mitä tuo nainen oli sanonut.

115   Sillä tavalla Hän nyt toi itsensä julki Messiaana, ei pukeutumistapansa perusteella, ei koulutuksen, ei jäsenkortin, ei olemalla kunnioitettu ihmisten keskuudessa. Jumala oli Hänessä ja toi julki lupaamansa Sanan. Hän sanoi Joh. 5:39: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä te luulette, että teillä on Niissä Iankaikkinen Elämä. Ne juuri todistavat, tai kertovat, teille, kuka Minä olen.”

116   Hän on sama eilen, tänään ja iäti. Veljeni, sisareni, te olette niin mukava kuulijakunta, että voisin puhua koko yön. Näettekö, millainen Jeesus oli silloin? Hänet oli tuotu julki, se oli Jumala julkituotuna Miehessä nimeltä Jeesus Kristus, joka on Jumalan Poika, ja Hän on luvannut: “Niin kuin oli Nooan päivinä”, kaikki olisi tarkalleen sillä tavalla, “niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” “Hän on sama eilen, tänään ja iäti.” Oi, seurakunta, älkää tuijottako tyhjyyteen, vaan uskokaa Herraan Jeesukseen Kristukseen. Herrat, me haluamme nähdä Jeesuksen. Jos Hän on sama eilen, tänään ja iäti, niin ettekö haluaisi nähdä Häntä? Mitä te odottaisitte Häneltä? Jos Hän on sama eilen, tänään ja iäti, Hän tulee toimimaan samalla tavoin.

117   Nyt joku voisi tulla tänne naulanarvet käsissään, olisi verta ja savua, ja öljyä vuotaisi hänestä. Sitä se ei olisi. Kuka tahansa tekopyhä voi tehdä niin. Tietenkin.

118   Vaan se, mitä se on, on luvatun Sanan julki tuleminen. Hän oli Jumalan voideltu Profeetta. Sellainen Hän oli. Hän oli Jumala-profeetta. Kaikki, mitä muut profeetat olivat, oli Hänessä, plus loput siitä, mitä Jumala oli. Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa. Hän oli Jumala, Immanuel, Jumalan täyteys tehtynä tunnetuksi meille Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen Persoonassa, Jumalan toisessa ominaisuudessa.

119   Huomatkaa nyt, Hän on elossa tänään. Hän ei ole kuollut. Hän on elossa. Hän sanoi: “Pieni hetki eikä maailma”, kosmos, “maailmanjärjestys, näe Minua enää…” Näe; n-ä-e, “Näe Minua enää. Kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä”, ‘Minä’ on jälleen persoonapronomini, “Minä tulen olemaan kanssanne ja teissä maailman loppuun asti, tai maailman lopussa, kun nämä Kirjoitukset tulevat täyttymään.” Koko ajan se on ollut Jumala, johon me uskoimme Lutherin ajanjaksolla, Jumala, joka huusi Wesleyn ajanjaksolla, Jumala, joka puhui kielillä helluntailaisten ajanjaksona. Hän tulee saapumaan juuri ennen luvatun Pojan tuloa todistaakseen Kirjoituksensa. Koko Kirjoituksen täytyy olla täytetty. Herrat, me haluamme nähdä Jeesuksen.

Kumartakaamme päämme.

120   Taivaallinen Isä, me haluamme nähdä Jeesuksen. Anna Hänen tulla tänä iltana, Herra Jeesus. Tule ylösnousemuksesi voimassa. Olen puhunut pitkään, mutta vain sana tai kaksi Sinulta tulee merkitsemään enemmän, kuin mitä kukaan muu voisi sanoa, ja älköön seurakunta silloin olko unessa. Anna… Jumalan viimeinen julki tuleminen, niin kuin Hän on sen luvannut: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, ennen tulen lankeamista pakanain päälle, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Varjo, tuo negatiivi ja positiivi tulevat niin lähelle toisiaan, kunnes jonkin ajan kuluttua on oleva yhdistämisen aika.

121   Me näemme kansakuntien yhdistyvän YK:ssa. Seurakunnat yhdistyvät, Ekumeeninen neuvosto yhdistyy Vatikaanin kanssa. Kaikki kirkot yhdistyvät, uskovaiset ja uskomattomat. Työvoima yhdistyy työväenliitoissa.

122   Herra, salli Seurakunnan herätä ja nähdä, että on yhdistämisen aika, että Jeesus yhdistyy Seurakuntansa kanssa Aviomieheksi ja Vaimoksi. Pian juhlamenot tulevat alkamaan, ja he tulevat Yhdeksi. Kun Hän ravistaa viimeistä merkkiään meille tai näyttää meille lupauksensa, niin nähkäämme Jeesus ja kirkastakaamme Häntä, sillä Hänen Nimessänsä me rukoilemme. Aamen.

123   Nyt tulen olemaan, tai ehkä, minulla vielä on kymmenen minuuttia aikaa päästäksemme lähtemään ajoissa, jos jokainen on mukana. Kenellä sitten onkin rukouskortteja, minulla ei ole aikaa ottaa niitä kaikkia tänä iltana, mutta tulemme ottamaan ne aikanaan.

124   Olen varma, että Billy on täällä jossakin. Joskus he eivät anna kortteja, mutta uskon hänen sanoneen minulle, että hän… Onko teillä rukouskortteja? Kohottakaa kätenne. Kyllä, rukous… [Tyhjä kohta nauhassa. Joku sanoo: “L, yksi.”]

125   L, L, hyvä on. Onko tuo sairas mies siellä kovasti sairas? Hyvä on. L, numero yksi, tule seisomaan tänne. L, numero kaksi, missä olet? Numero kaksi, missä on numero kaksi? Kohottaisitko kätesi? Hyvä on, tule tänne. Se on eräs nainen.

126   Poika tulee. Tätä tapahtuu. Hän tulee tänne ja ottaa nämä kortit ja sekoittaa ne ihmisten edessä ja antaa teille sitten kortin halutessanne. Kenellä tahansa voi olla kortti, ja sitten teidät kutsutaan siinä olevan numeron mukaan. Se osoittaa, ettei poikani tiedä, kenelle menevät ne kortit, jotka tullaan kutsumaan. Erään kerran, monet teistä täällä voivat muistaa sen, meillä oli eräs mies, joka myi rukouskortteja kokouksessa varmistaakseen sen, että tuo henkilö tulisi olemaan täällä korokkeella. Ja sen lisäksi, joskus minä aloitan ykkösestä, joskus aloitan viidestäkymmenestä, joskus aloitan neljästätoista, kahdestakymmenestä, kuudestatoista, sitten tulen takaperin ja otan muutaman sieltä. Kuinka monet ovat olleet kokouksissa ja olette nähneet, kuinka se tapahtuu? No niin, varmastikin. Näettehän? Tuolla rukouskortilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Ja monet siellä yleisön joukossa ovat parantuneet, vaikka heillä ei olekaan rukouskorttia.

127   Numero yksi, kaksi, kolme. Kenellä on kolme. Rukouskortti numero kolme, kohota kätesi. Nainen siellä takana, Tule tänne rouva. Numero neljä. Jos et voi nousta ylös, me tulemme kantamaan sinut. Numero neljä. Jos joku… Huomaan, että täällä on telttavuode ja pari pyörätuolia. Jos ette voi tulla itse, me tulemme kantamaan teidät. Numero neljä. Numero viisi, rukouskortti numero viisi. Numero kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen. Antaa heidän nyt tulla numeronsa mukaan, jos he voivat. Katsokaamme nyt. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän. Onko siinä kaikki? Kyllä. Pysähtykäämme juuri siihen hetkeksi. Meillä on vähän pula ajasta. En haluaisi sen koskaan jatkuvan myöhempään kuin kello yhdeksään kolmeenkymmeneen.

128   Nyt, kuinka monella siellä ei ole rukouskorttia ja haluaisitte Jeesuksen parantavan sinut ja tiedätte, että Hän voi parantaa teidät? Kohottakaa kätenne. En välitä siitä, oletteko parvekkeella tai missä te olettekin. Kuulkaahan nyt, jos te ette…

129   Tuo nainen kosketti Hänen vaatettaan… Heidän nyt ohjatessa heitä jonoon. Tuo nainen kosketti Hänen vaatettaan eikä hänellä ehkä ollut mitään rukouskorttia, mutta hän sanoi… Kuunnelkaa nyt tarkasti. Hän sanoi sydämessään: “Minä uskon tuohon Mieheen. Jos vain voin koskettaa Hänen vaatettaan, tulen terveeksi.” Hänellä oli verenvuoto. Kuinka monet muistavat tuon kertomuksen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän livahti väkijoukon lävitse. Ehkä hän joutui ryömimään heidän välistään, tuo pieni kalpea, sairaalloinen nainen, ja hän kosketti Hänen vaatettaan.

130   Ja nuo palestiinalaiset vaatteet ovat väljiä. Hän ei olisi koskaan voinut tuntea sitä. Minä en tuntisi sitä, jos te koskettaisitte minun taskuani, vaikka takkini onkin tiukasti minua vasten. Mutta noiden palestiinalaisten vaatteiden alla heillä oli vielä alusvaate. Ja hän kosketti Hänen vaatettaan.

131   Ja Hän pysähtyi ja sanoi: “Kuka kosketti Minua?” Tuo nainen oli vetäytynyt takaisin kuulijoiden joukkoon. Hän sanoi…

132   “Mutta”, Pietari sanoi, “Herra, se ei kuulosta hyvältä. Jokainenhan koskettaa Sinua.”

133   “Hän sanoi: “Mutta minä tunnen tulleeni heikoksi. Voimaa lähti Minusta.” Kuinka monet muistavat sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

134   Ja Hän katseli ympärillä olevaa kuulijakuntaa, kunnes löysi hänet. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja Hän sanoi: “Sinun uskosi on pelastanut sinut.” Onko se oikein? [“Aamen.”]

135   Kuulehan nyt, saarnaaja, sanooko Raamattu, että “Jeesus Kristus”, Hebrealaiskirje 3, “on juuri nyt Ylipappi, jota voidaan koskettaa meidän heikkouksiemme tunnolla”? [Saarnaajat ja seurakunta sanovat: “Aamen.”] Kuinka monet tietävät Raamatun sanovan sen? [“Aamen.”] Hyvä on, jos Hän sitten on sama eilen, tänään ja iäti, niin miten Hän toimisi tänä päivänä? Aivan samalla tavoin kuin Hän toimi eilen. Varmasti.

136   Katsokaahan nyt, ei olisi mitään hyötyä, jos te koskettaisitte minua. Minä olisin vain samanlainen kuin teidän veljenne, teidän aviomiehenne, teidän isänne tai kuka muu tahansa. Minussa ei olisi mitään voimaa. Mutta jos te, teidän uskonne, voi koskettaa Häntä, silloin tarkatkaa, kuinka Hän kääntyy ympäri. Vain koettakaa sitä. Älkää vain yrittäkö sitä, tänä päivänä on aivan liian paljon yrittämistä, vaan tehkää se!

137   Olkaa nyt todella kunnioittavia ja rauhallisia. Muutaman hetken kuluttua me tiedämme sen. Se mitä sanoin, kuulosti hyvältä, mutta katsokaahan, onko se totta tai ei. Se on eri juttu. Onko tämä kaikki…

138   Voimme kuulla muhamettilaisten, sikhien, jainilaisten ja niin edelleen puhuvan, mutta he eivät voi… He voivat puhua jostakin, mitä oli, mutta miten on juuri nyt? Näettekö? Jos Hän ei ole…

139   Jos Hän on historiallinen Jumala, Hänestä ei ole meille mitään hyötyä tänä päivänä, jos Hän on vain historiallinen Jumala. Jos Hän ei ole sama eilen, tänään ja iäti, silloin Raamattu on sanonut jotakin väärin.

140   No niin, jos Hän voi saada minut alistetuksi tahtoonsa ja saada teidät tahtoonsa ja sitten työskennellä välillämme, näettehän. Sillä tavoin Jumalan Voima tulee.

141   Nyt, jos tuo mies on sairas, haluan hänen istuvan juuri siellä, missä hän on. Ja voitteko te nyt nähdä hänet sieltä kuulijakunnasta? Hän istuu juuri täällä.

142   Tahtoisitteko tuoda hänen tuolinsa tänne ylös? Tuntuuko sinusta, että voit kävellä tänne? Tule tähän oikealle puolelleni ja istu tähän. Tahtoisitko tuoda tuolin juuri tähän, veli Grant, niin että tämä mies voi istua tässä hetken. Hyvä on, istu nyt juuri siinä.

143   Olen pannut merkille tuon miehen muutaman minuutin ajan. Hän on ollut melkein menettämäisillään tajuntansa. Hänen täytyy olla vakavasti sairas. Minä en tiedä. Ja jos tietäisin ja voisin auttaa häntä enkä haluaisi tehdä sitä, silloin en olisi sopiva seisomaan täällä tämän pöydän takana ja puhumaan teille ihmisille, teille kristityille.

144   Mutta tuo mies ei luultavasti ole yhtä vanha kuin minä. Ja tänä on meidän… Luultavasti me emme tunne toisiamme. Oletan, ettet tunne minua. [Veli sanoo: “Kyllä, minä tunnen.”] Sinä tunnet minut. Mutta minä en tunne sinua. [“Minä olin eräässä kokouksessa Jonesborossa.”] Oi, sinä näit minut Jonesborossa noin viisitoista vuotta sitten, kun olin siellä pitämässä kokousta. Kyllä vaan. [“Minä varmasti olin.”] No niin, se oli suurta aikaa siellä. Uskon, että se oli veli Richard Reed. [“Kyllä oli.”] Uh-huh.

145   Nyt tämä mies istuu täällä kärsien, ja jos minä voisin parantaa hänet enkä haluaisi tehdä sitä, niin minkälainen henkilö minä olisinkaan? Mutta minä en voi parantaa häntä. Ja jos me nyt voisimme nähdä Jeesuksen seisomassa täällä tässä puvussa, jonka Hän on antanut minulle, niin sanoisiko Hän: “Tulehan tänne, ja Minä parannan sinut”? Olkaa nyt tarkkaavaisia, jos tunnette Raamattunne, näettehän. Ei. Hän on jo tehnyt sen; Hän ei voisi tehdä sitä tänään. Hän on jo tehnyt sen: “Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden ja Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Hyvä on. Mutta Jeesus voi ilmoittaa itsensä tekemällä tunnetuksi tälle miehelle sen, mikä hänen vaivansa on, tai onko jokin vialla tai jotakin, mitä hän on tehnyt. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja se osoittaisi hänelle, että Kristus on täällä.

146   Tietenkään, minä en tunne häntä. Tässä on käteni kohotettuna, minä… Hän sanoi olleensa Jonesboron kokouksessa. Se oli viisitoista vuotta sitten. En ole koskaan elämässäni, niin pitkälti kuin tiedän, nähnyt tuota miestä. Hän on voinut istua jossakin takana. Mutta en tunne ketään täällä.

147   Uskon tietäväni, että tämä on Herra Way, joka istuu tässä. Tunnen tämän englantilaisen, joka istuu tässä, joka kuoli seurakunnassani eräänä päivänä Jeffersonvillessä, Indianassa. Hän putosi alas kuolleena. Hänen vaimonsa, joka on sairaanhoitaja, on täällä jossakin. Minun puhuessani siellä tuo mies putosi alas kuolleena. Menin hänen luokseen ja laskin kädet hänen päälleen, ja täällä hän seisoo. Näettekö?

148   Jos vain voisin saada seurakunnan rauhoittumaan tarpeeksi pitkään, niin että Pyhä Henki voisi tulla alas. Älkää tulko rauhattomiksi. Istukaa vain hiljaa, näettehän.

149   Nyt, herra, haluan sinun katsovan tännepäin hetken aikaa. Olen puhunut ja olen täällä nyt auttaakseni sinua. Ja jos voin auttaa sinua, teen kaiken sen, minkä voin.

150   Nyt se, mitä olen sanonut täällä koskien Kirjoitusta, Jumala on velvollinen, koska uskon, että tämä on viimeinen päivä. Jumala on velvollinen täyttämään tuon Sanan ja sen Hän lupasi tehdä. Ja jos Hän kykenisi kertomaan minulle jotakin, mitä olet tehnyt, tai jotakin, mikä sinulla on vikana, tai miksi olet täällä, tai mitä se onkin, niin sinä tietäisit, onko se totta tai ei. Sinä olisit sen todistaja.

151   Mutta nyt jos tulisin tänne ja laskisin kädet päällesi ja sanoisin: “Kunnia Jumalalle, sinä olet parantunut! Kunnia Jumalalle.” Niin se olisi hyvä, täysin oikein, jos uskoisit sen.

152   Mutta mitä jos Hän kertoisi sinulle, mitä olet tehnyt, tai jonkun aiheuttajan, syyn, miksi olet sairas, tai jotakin sen kaltaista? Silloin tietäisit, että jos Hän voi kertoa sinulle, mitä on ollut, silloin Hän varmasti tietäisi, mitä tulee olemaan, ja että se olisi oikein. Kyllä.

153   Uskotteko sen, kuulijakunta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mitä minä nyt teen tuolle miehelle? Yritän saada kosketuksen hänen henkeensä, aivan samalla tavoin kuin meidän Herramme teki siellä kaivolla tuolle naiselle. Minä en tunne häntä. Olen nähnyt hänet. Täällä on nyt monet sairaita, monet rukoilevat.

154   Ja nyt, taivaallinen Isä, me otamme jokaisen hengen täällä hallintaamme Jumalan kirkkaudeksi, niin että Sinun Kirjoituksesi voivat täyttyä. Raamattu sanoi, että siitä syystä Jeesus paransi. “Että Kirjoitukset voisivat täyttyä.” Ja siksi Sinä osoitat laupeutta näinä viimeisinä päivinä, “että Kirjoitukset voisivat täyttyä”. Me olemme juuri tänä iltana puhuneet Niistä. Suo se, Herra, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

155   Katso nyt minuun hetken aikaa, nähdäksemme paljastaako Herra minulle, mikä sinulla on vikana. Ja jos Hän tulee tekemään sen, jos Hän kertoo minulle, mikä sinulla on vikana. Sinä näytät kovasti sairaalta. Jos Hän kertoisi minulle, mikä sinulla on vikana, tai jotakin, niin silloin sinä tulet uskomaan. Sinä tietäisit, että sen täytyisi olla Hän

156   Kuinka monet kuulijakunnassa tulevat uskomaan? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

157   Yksi asia on, sinä kärsit valtavasti tyrästä. Tuo tyrä tekee sinut sairaaksi. Se on oikein. Näettekö? Onko se nyt oikein? Kohota kätesi, jos se on oikein.

158   Se tekee hänet sairaaksi, näettehän, masentuneeksi. Uskotteko te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

159   Tässä on toinen asia. Sinulla on pilkku kasvojesi oikealla puolella. Sinä olet huolissasi siitä. Salli minun sanoa sinulle jotakin muuta. Uskotko minun olevan Hänen profeettansa? [Veli sanoo: “Kyllä, veli.”] Sinulla on pilkku myös oikeassa lonkassasi vaatteittesi alla. Jos se on oikein, kohota kätesi. [“Se on oikein.”] Näettekö? Näettehän? Uskotko sinä nyt? [“Minä uskon.”] Mene ja ole terve. Jeesus Kristus tekee Sinut terveeksi, mene ja usko se. Tule vain tätä kautta, tule tänne ylös, veli. Mene nyt vain uskoen, ja kaikki tulee olemaan kohdallasi kunnossa.

160   Uskotteko te nyt? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Vain uskokaa. Hyvä on. Niin että tietäisitte, etten tuntenut häntä.

161   Tule tänne, sisar. Minä en tunne sinua. Oletan, että me olemme vieraita toisillemme. Jos se on oikein… Niin että kuulijakunta voi nähdä, että olemme vieraita. Jos… Tämä on aivan kuin meidän Herramme Hänen kohdatessa tuo nainen siellä yhtenä päivänä, ja täällä me jälleen kohtaamme kahdentuhannen vuoden jälkeen Hänen lupauksensa mukaisesti. Tässä eräs mies ja nainen kohtaavat samalla tavalla. Minä en ole koskaan elämässäni nähnyt sinua. Arvaan että olemme täysin vieraat toisillemme, mutta Jumala tuntee meidät molemmat.

162   Nyt jos Pyhä Henki, Kristus täällä ja sinussa, tulee paljastamaan, minkä tähden sinä seisot täällä, tai jotakin sinusta, niin tuletko tuntemaan itsesi innostuneeksi, niin kuin tuo nainen tuona päivänä? [Sisar sanoo: “Aamen.”] Nyt sinä olet täällä rukouksen vuoksi ja haluat rukousta rintasi tilan vuoksi. Se on oikein. Jos se on totta, kohota kätesi. Uskotko, että Jumala voi kertoa minulle, kummassa rinnassa se on? Se on oikeassa rinnassa. Kyllä.

163   Ihmiset jatkuvasti sanovat siellä, joku tuli sisälle ja sanoi: “Hän arvaa sen.” Minä en arvaa sitä. Älkää ajatelko sellaista. Se on esteenä, näettehän. Muistakaa nyt, te ette voi kätkeä ajatuksianne nyt. Kyllä. Niin se on. Kyllä vaan.

164   Sinä tässä, sinun pitäisi uskoa, sinä olet saarnaaja, naissaarnaaja. Se on oikein, eikö niin? Hyvä on. Mene, usko nyt ja sinä tulet olemaan kunnossa. Jumala siunatkoon sinua. Usko ainoastaan.

Uskotteko te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

165   Mitä kuuluu? Me olemme vieraita toisillemme. [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Minä en tunne sinua. [“Et tunne.”] Jumala tuntee sinut. Jos se on oikein, kohota kätesi, niin että… Sinä olet paljon nuorempi kuin minä. Ehkä tuo nainen, joka kohtasi meidän Herramme, oli paljon nuorempi.

166   Nyt joku toinen nainen seisoo siellä. Joku siellä uskoo. Siellä hän istuu. Hänellä on vaiva rinnassaan. Onko se oikein? Kenen vaatetta sinä kosketit? Hänen. Se on nyt ohi. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.

167   Hän on sama eilen, tänään ja iäti. Tuo nainen on nyt kuuden metrin päässä minusta. Hän ei koskettanut minua. Hän kosketti Ylipappia. Ettekö te näe, minulla oli selkä häneen päin, ja se osoittaa, että Hän on tuo Sama, joka antoi lupauksen, aivan sama tänä päivänä.

168   Sinä karsit hermovaivasta, olet hyvin hermostunut, erikoisesti myöhään illalla, kun väsyt ja olet loppuun kulunut. Sinä olet todella hermostunut. Sitten sinulla on myrkkyä ruumiissasi, myrkkyä veressäsi. Mutta se on oikein. Ja sitten sinulla on todella taakka jonkun puolesta, että hän pelastuisi, eikö olekin? [Sisar sanoo: “Kyllä on.”] Kyllä, varmasti, se on oikein. Uskotko nyt, [“Kyllä.”] Hyvä on, mene. Niin kuin olet uskonut, niin se olkoon sinun kanssasi. Pidä usko.

Älkää epäilkö. Pitäkää usko Jumalaan. Vain uskokaa.

169   Mitä kuuluu, rouva? Minä olen sinulle vieras, oletan. Jos se on oikein, kohottakaamme molemmat kätemme, niin että he näkevät. En ole koskaan elämässäni nähnyt häntä.

170   “Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iäti.” Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jos Herra Jeesus tulee kertomaan tälle naiselle, juuri tässä nyt, jotakin hänestä, josta minä en tiedä mitään! Hyvä on, me olemme vieraita toisillemme. Hän vain seisoo täällä, näettehän. Hyvä on, tuletteko uskomaan? [“Aamen.”]

171   Sinulla on vatsavaiva, se vaivaa sinua, joka istut siellä mustassa päällystakissa. Se vaivaa sinua juuri nyt. Jos se on oikein, kohota kätesi. Näettekö? Tiedättekö miksi? Myös tällä naisella on vatsavaiva.

172   Näettekö tuota mustaa juovaa heidän välillään siellä? Se on perkele. Näettehän? Hän yrittää paeta sitä, näettehän. Hän ei voi. Hän ei voi kätkeytyä Jumalalta. Se ainakin on varmaa. Me olemme Jeesuksen Kristuksen Läsnäolossa. Teidän täytyy uskoa. Uskokaa.

173   Mitä tämä mies kosketti? Hän ei koskettanut minua. Minä en tunne tuota miestä. Hän on minulle vieras. Emmekö olekin vieraita toisillemme, minä en tunne sinua? Kohota kätesi, jos se on oikein. Näettekö? Mitä hän kosketti? Jeesusta Kristusta. Älköön teiltä nyt jääkö näkemättä jotakin.

174   Nyt tämä rouva tässä. Kyllä. Oi, tämän naisen yllä on varjoKuolema on hänen yllään. Hän kärsii syövästä, ja tuo syöpä on vatsalaukussa ja myös paksussa suolessa. He ovat juuri luovuttaneet hänen kohdallaan. Hän on kuolemassa syöpään. Se on totta, eikö olekin, rouva? Niin on sinulle kerrottu. Katsohan nyt tänne. Sinulla on ainoastaan yksi toivoja se on Kristus.

175   Uskotko sinä minun olevan Hänen palvelijansa? Jonkun on täytynyt kertoa se minulle, eikö niin? Jonkin on täytynyt tehdä se. Minä itse en tietäisi sitä. Jos kerron sinulle kuka sinä olet, niin uskotko minun olevan Hänen profeettansa? Auttaisiko se sinua? Auttaisiko? Rouva Crosley. [Sisar sanoo: “Oh!”] Palaa sitten kotiisi.

176   Uskotteko te? Kuinka monet teistä nyt uskovat koko sydämestään? Nouskaa sitten seisomaan ja vastaanottakaa se, Vain nouskaa ylös ja sanokaa: “Minä uskon.” Kohottakaa kätenne, kaikkialla.

177   Taivaallinen Isä, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, olkoon perkele ja kaikki hänen voimansa nuhdellut. Herra Jeesus Kristus, joka lupasi tämän tätä viimeistä päivää varten, Hän on täällä nyt. Tapahtukoon, Herra, tällä hetkellä se, että ihmiset eivät epäonnistuisi. Voikoot he nähdä, mitä Jumala heiluttaa heidän edessään, juuri ennen kuin tuli lankeaa. Voikoon tämä Abrahamin ryhmä, tämä Abrahamin kuninkaallinen Siemen, ymmärtää sen hetken, jossa me elämme! Oi Jeesus, Jumalan Poika, kosketa jokaista sairasta henkilöä täällä. Paranna heidät, Herra. Voikoon heidän uskonsa käsittää, että he seisovat sen Jumalan Läsnäolossa, joka pelasti heidät ja joka tulee tuomitsemaan heidät tuona Päivänä. Langetkoon Hänen Voimansa heidän ylleen nyt ja parantakoon täällä jokaisen, joka on Jumalallisessa Läsnäolossa.

64-0213 SITTEN JEESUS TULI JA KUTSUI (Then Jesus Came and Called), Tulare, California, USA, 13.2.1964

FIN

64-0213 SITTEN JEESUS TULI JA KUTSUI
(Then Jesus Came and Called)
Tulare, California, USA, 13.2.1964

 

1         Haluan lukea Pyhän Johanneksen 11. luvusta, alkaen jakeesta 18.

 Nyt Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan päässä:

Ja monet juutalaisista tulivat Martan ja Marian luokse, lohduttamaan heitä koskien heidän veljeään.

Sitten Martta, niin pian kuin hän kuuli, että Jeesus oli tulossa, meni häntä vastaan: mutta Maria istui kotona.

Sitten sanoi Martta Jeesukselle, Herra, jos sinä olisit ollut täällä, minun veljeni ei olisi kuollut.

Mutta minä tiedän, että jopa nytkin, mitä tahansa sinä haluat pyytää Jumalalta, Jumala tulee antamaan sen sinulle.

Jeesus sanoi hänelle, Sinun veljesi on nouseva ylös jälleen.

Martta sanoi hänelle, Minä tiedän, että hän on nouseva jälleen ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.

Jeesus sanoi hänelle, Minä olen ylösnousemus, ja elämä: Hän, joka uskoo minuun, vaikka hän olisi kuollut, on hän kuitenkin elävä:

Ja kuka tahansa elää ja uskoo minuun ei koskaan kuole. Uskotko sinä tämän?

Hän sanoi hänelle, Kyllä, Herra: minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, jonka piti tulla maailmaan.

Ja, kun hän oli niin sanonut, hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian, sanoen, Mestari on tullut, ja kutsuu sinua.

2         Rukoilkaamme. Taivaallinen Isä, vahvista nuo Sanat sydämillemme tänä iltana, kun me odotamme Sinua nyt. Sinun Sanasi, Sinun palvelijasi ja teksti, se kaikki on jätetty Sinulle Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

 Voitte istuutua.

3         Tarkoitukseni täällä oloon on yrittää auttaa Jumalan kansaa. Ei niinkään paljoa rukoillakseni ja laskeakseni kädet sairaiden päälle, vaan että he voisivat tunnistaa Jeesuksen Kristuksen keskellämme, Jumalan Pojan keskellämme. Me puhumme tänä iltana tästä aiheesta: Sitten Jeesus tuli ja kutsui.

4         Nyt tämä aika, josta olemme puhumassa, oli hyvin murheellinen aika. Jos koskaan luette kertomusta meidän Herramme elämästä, me näemme, että Hän oli tämän pojan, Lasaruksen, hyvä ystävä. Jätettyään Joosefin, tai Hän oli lähtenyt ja tullut asumaan Martan, Marian ja Lasaruksen kanssa ja he olivat hyviä ystäviä. Heillä oli… Hän oli ikään kuin pastori heille, todellinen ystävä. Ja he valmistivat Hänelle pieniä vaatekappaleita käytettäväksi ja uskon heidän väittävän, että se oli kudottu ilman saumaa. Ja he olivat tehneet niitä Hänelle, koska he uskoivat Häneen. He olivat nähneet sen ja uskoneet. He olivat jättäneet seurakunnan ja niin edelleen, seuratakseen Häntä. Ja se oli suuri asia noina päivinä, josta rangaistuksena voi olla jopa kuolema, lähteä pois siitä.

5         Mutta Jeesus, tämä Mies, joka kulki ympäri niin kuin he väittivät, repimässä heidän seurakuntiaan ja sanoen pahoja asioita heidän papistaan ja niin edelleen, Hän oli He ajattelivat Hänen tehneen suurta vahinkoa heille. Ja edes tunnustaa Hänet, merkitsi synagogasta erottamista. Ja sitten, jos te olitte ulkona seurakunnasta, he ajattelivat, ettei teillä ollut mitään mahdollisuutta lunastukseen. Jos että kuuluneet yhteen heidän lahkoistaan, kuten fariseuksiin, saddukeuksiin, tai johonkin muuhun, ei teille ollut mitään lunastusta, jos olitte sen ulkopuolella. Ja heillä oli oikeudet, avaimet, ja he voivat potkaista teidät ulos, jos tahtoivat. Se oli heidän oma sanontansa. Ei ihme, että Jeesus sanoi: “Te, omilla perinteillänne, olette tehneet Jumalan Sanan tehottomaksi.” Näettekö?

6         Ja nyt se on toistunut jälleen, koska me kaikki tiedämme historian toistavan itseään, aina aika ajoin. Ja on murheellista sanoa, mutta sen oli profetoitu toistuvan ja se on tehnyt sen jälleen.

 Me näemme, ettei Jeesuksesta ajateltu hyvää.

7         Monta kertaa ihmiset tahtovat tuomita miehen, joka ei ole samaa mieltä heidän kanssaan. Meidän ei tule tehdä sitä. Me voimme olla erimieltä toistemme kanssa, mutta kuitenkin olla ystävällisiä. Jos en voisi olla erimieltä mielien kanssa ja yhä rakastaa häntä ja rukoilla hänen puolestaan ja olla erimieltä hänen kanssaan Kirjoituksen pohjalta, paremmaksi valistukseksi, silloin en tule sanomaan hänelle mitään. Minä haluan aina olla hänen kanssaan erimieltä ystävällisesti, koska rakastan häntä ja tietenkään en halua hänen olevan kadoksissa. Ja hänen pitäisi tehdä sama asia minulle; me emme halua olla eksyksissä. Ja meidän täytyy perustaa ajatuksemme sille, mitä Sana sanoo. Olkoon Sana Totuus. Ei meidän uskontunnustuksemme, tai mitä me ajattelemme, vaan mitä Hän sanoo; ilman yksityistä tulkintaa, vain mitä Sana on sanonut.

8         Erään kerran, tein jotakin, joka näytti melkeinpä pyhyyden loukkaukselta, uskon sen olleen saarnaajien aamiaisella eräänä aamuna. Panin Jeesuksen koetukselle. Minä sanoin: “Juuri niin kuin he tekivät silloin, niin he tekevät tänään.” Ehkä olisi hyvä, jos toistaisin sitä hetken, jos meillä on aikaa. No niin, sanoin, että tänään me näemme että…

9         Lutherin uskonpuhdistuksessa, sen aikana, hän sanoi, että vanhurskas on elävä uskosta. “Mies, joka uskoo, hän on se, jolla on Se.” Mutta me totesimme, että monet heistä sanoivat uskovansa, eikä heillä ollut Sitä.

10    John Wesleyn päivissä, he saivat toisen siunauksen, he kutsuivat sitä pyhittämiseksi, kokonaispyhittämisen ja he tulivat onnellisiksi ja huusivat. Ja he sanoivat jokaisesta, joka huusi, että “Hänellä oli Se”. Mutta he totesivat, ettei heillä ollut Sitä. Monet heistä huusivat, eikä heillä ollut Sitä.

11    Sitten helluntailaisten päivissä, he sanoivat: “Nyt on tullut lahjojen palauttaminen, Hengen kaste. Joka puhuu kielillä, hänellä on Se.” Me näemme, että monet puhuivat kielillä, eikä heillä ollut Sitä.

12    Niin he sanoivat: “Mutta Hengen hedelmä, se on mitä se oli.” Oi, ei, ei Hengen hedelmä. Kristillisellä tieteellä on se, niin että tuskin Rakkaus on Hengen hedelmä. Sitten, heillä on enemmän rakkautta kuin kenelläkään ja kieltävät Jeesuksen Kristuksen Jumaluuden; he kutsuvat Häntä vain profeetaksi, aivan tavalliseksi mieheksi. Näettekö? Niinpä se ei sitä tee.

13    Sallikaa minun kysellä sitä hetken. Ottakaamme Jeesus koetukselle. Ja antakoon Jumala minulle anteeksi tämän lausunnon, puhujanlavalta, mutta tulen olemaan Häntä vastaan hetken, vain tuodakseni teille Valon. Näettehän?

14    Nyt minulla on täällä kaksi ihmistä tänä iltana; puhun teille niin kuin olisin maan päällä Jeesus Nasaretilaisen päivinä ja tulen luoksenne ja sanon: “Syy miksi olen tätä Miestä, Jeesus Nasaretilaista vastaan… me kaikki tiedämme nyt, että Jumala on rakkaus. Raamattu sanoo, että Hän on. Hyvä on, ja rakkauden Henki on kärsivällinen, lempeä, pitkämielinen, nöyrä ja niin edelleen, se on rakkaus. Ja haluaisin kysyä teiltä jotakin. Me tulemme ottamaan sen minkä me tunnemme kristittynä.

15    “Katsokaa tätä vanhaa pappianne Hänen iso-iso-iso-isoisänsä oli pappi. Hänen täytyi syntyä leeviläisestä suvusta ollakseen pappi. Me näemme, ettei hänellä ollut mitään nuoren miehen elämään, niin kuin teillä muilla. Mitä hän tekee? Hän uhraa itsensä, hän on siellä tutkimassa Sanaa, Jumalan Sanaa. Hän käy sitä lävitse päivin ja öin, päivin ja öin, hänen täytyy tuntea siitä jokainen kirjain, jokainen kirjakäärön Sana. Hänen täytyy osata se ulkomuistista. Hänen täytyy tietää se.”

16    “Sitten, sen lisäksi, kun teidän isänne ja äitinne menivät naimisiin, kuka liitti heidät yhteen miehenä ja vaimona? Teidän jumalinen vanha pappinne. Kuka oli se, joka tuli isänne avuksi, kun hänellä oli tarve ja hänellä oli velkaa maatilastaan, niin että rahoittajat aikoivat ottaa sen. Kuka seisoi hänen rinnallaan. Teidän ystävällinen vanha pappinne. Kuka seisoi äitinne vierellä siellä huoneessa, kun hän synnytti teidät? Ystävällinen vanha pappi. Kuka tulee luoksenne, kun olette sairas ja tarpeessa? Teidän ystävällinen vanha pappinne. Kuka oli se, joka siunasi teidät ja jätti teidät Jumalalle ja ympärileikkasi teidät kahdeksan päivän ikäisenä? Teidän ystävällinen vanha pappinne. Kun isänne ja äitinne aikoivat erota, kuka toi heidät jälleen yhteen, piti heidät yhdessä? Teidän ystävällinen vanha pappinne. Kun naapuristossa on vaikeuksia, kuka huolehtii siitä? Teidän ystävällinen vanha pappinne tietenkin.”

17    “Nyt tämä ystävällinen vanha pappi tietää Raamatun sanovan, että Jumala vaatii karitsan uhriksi. Monet teistä miehistä olette liikemiehiä, joten te ette kasvata lampaita, mutta kuitenkin Jumala vaatii lampaan. He tekivät sinne joitakin aitauksia ja myivät lampaita, niin että liikemiehet voivat mennä ja ostaa lampaan, uhratakseen uhrin sielunsa puolesta, jonka Jumala vaatii.”

18    “Mitä teki tämä nuori Mies jota kutsutaan Jeesukseksi? Mistä Hän on tullut? Sanotaan Hänen syntyneen neitseellisellä syntymällä. Kuka koskaan on kuullut sen kaltaisesta hölynpölystä? Me tiedämme Hänen äitinsä olleen raskaana ennen kuin hän ja Joosef olivat naimisissa.” Me näemme nyt, että Hänellä oli huono nimi jo alusta alkaen.”

19    “Mikä jäsenkortti Hänellä on? Jos Hän oli jumalinen Mies, niin mihin ryhmään Hän liittyi? Kun taas teidän pappinne opiskeli ja opiskeli ja opiskeli tunteakseen tuon Sanan; niin tässä tulee Hän repien alas sen mitä hän on rakentanut. Kutsuisitteko te sitä ‘Jumalaksi’? Tietenkään ette.”

20    “Nyt eräänä päivänä, kun teidän pappinne oli valmistanut sinne paikan, mistä te voitte ostaa uhrin, niin mitä tämä nuorimies tekee? Osoittiko Hän ystävällisyyttä? Hän hakkasi – punoi joitakin köysiä yhteen, joitakin…?… ja katsoi ihmisiä vihaisesti; potkaisi nurin nuo pöydät ja ruoski heidät ulos sieltä. Ja kutsutteko te sitä Hengen hedelmäksi, kun hän katsoi heitä vihassa? Ja katsokaa, estäen ihmisiltä tilaisuuden palvoa Jehovaa! Liikemies haluaa palvoa Häntä; hän ei kasvata karitsoja ja hän meni sinne ostamaan sellaisen. Ja Hän käänsi pöydät ympäri ja potki heitä ja ajoi heidät ulos.”

21    Kenellä siellä oli Hengen hedelmä? Näettekö? Siinä se on teille. Näettehän, ei se ole Hengen Hedelmä, ei kielilläpuhuminen, ei huutaminen.

22    Te sanotte: “Mikä sitten, veli Branham, on tuo todiste? Mikä on tuo todiste?” Sanan vahvistaminen ajallansa.

23    Heillä oli Raamattu. Hän oli tarkalleen mitä Jehova sanoi tulevan tapahtumaan. Se ei tarvitse mitään tulkitsemista. Se oli tulkittu siellä. Siellä olivat pappinne, siellä oli kaikki mitä heillä oli ja kaikki muu oli niin tavanomaista, mutta kuitenkaan he eivät nähneet Sanaa. Ja Hän saattoi tuon Sanan elämään tuota aikakautta varten. Se oli tuon aikakauden todiste.

24    Lutherilla oli aikakautensa todiste, Wesleyllä hänen aikansa, helluntailaisilla sen ajassa, mutta me olemme toisessa aikakaudessa. Nuo asiat ovat hyviä. Mutta aivan kuin pienellä vauvalla on sormi, ja nenä ja niin edelleen, sitten jonkin ajan kuluttua sen täytyy tulla inhimilliseksi olennoksi. Sen täytyy tulla täysi-ikäiseksi lapseksi; sitten olla syntynyt, saada sielu, ruumis ja henki, voidakseen liikkua ympäri.

25    Nyt me näemme kaikesta tästä, että Jeesus oli ilmoittanut sen vain muutamalle. Vain ne, jotka Hän oli määrännyt Elämään, näkivät Hänet. Eivät suuret väkijoukot; Hänen joukkonsa eivät koskaan voineet olla niin kuin Kaifaan joukot. Kaifashan olisi voinut kutsua koko kansakunnan yhteen. Jeesus kutsui vain muutamia yhteen. Eivät monetkaan, tuhannet ja tuhannet, tunteneet Häntä, kun Hän tuli maan päälle. Hän vaelsi maan päällä, eivätkä he koskaan edes tienneet Hänen olleen täällä.

26    Niin he ovat tehneet jälleen! Hän on tuleva niille, jotka ovat kutsutut Elämään. Hän tietää kuka on kutsuttu Elämään. Eikä Hän… Se on Hänen asiansa huolehtia siitä.

27    Nyt me sitten huomaanne, että he olivat tulleet ulos tuosta seurakunnasta ja olivat uskoneet Häneen. Kaikki mitä Sana oli Hänestä sanonut – siellä Hän oli.

28    Ja eräänä päivänä Hän jätti heidän kotinsa. Minä haluan puhua kolmesta asiasta: Jeesus oli lähtenyt; kuolema oli tullut; ja kaikki toivo oli mennyt. Haluan puhua noista kolmesta asiasta muutaman minuutin.

29    Jeesus oli lähtenyt. Ja, kun Hän lähti, tulivat vaikeudet sisälle. Kun Hän nyt jättää teidät, tai kotinne, missä te asutte, silloin vaikeudet ovat tulossa. Saatanalla on avoin ovi, kun Jeesus lähtee.

30    Hän oli mennyt pois, ja niin pian kuin Hän sen teki, tuli kuolema sisälle. Ja, kun Jeesus menee ulos, kuolema tulee sisälle. Olla erotettu Hänestä on kuolema, joten kuolema tuli sisälle, kun Jeesus meni ulos.

31    Ja kuolema oli viipynyt Lasaruksen kanssa. Ja sitten eräs, johon he uskoivat ja jota he rakastivat – he olivat lähettäneet noutamaan Häntä rukoilemaan Lasaruksen puolesta, koska he olivat nähneet Hänet ja tiesivät, että Hän tunsi Jumalan, niin että mitä tahansa… Martta ilmaisi sen siellä sanoen: “Mitä tahansa Sinä nyt sanot Jumalalle, Jumala tulee tekemään sen.” Hän tunnisti, että Hän ja Jumala olivat yksi. Hän oli hetken Sana ja hän tunnisti sen. Ja hän tiesi, että jos hän koskaan voisi päästä kosketukseen Hänen kanssaan, mutta Hän oli mennyt, eivätkä he voineet saada Häntä käsiinsä. Ja he lähettivät noutamaan Häntä ja sen sijaan, että Hän olisi tullut, Hän meni kauemmaksi. Ja sitten he lähettivät uudestaan noutamaan Häntä ja sen sijaan, että Hän olisi tullut, Hän meni edelleen kauemmaksi.

32    Joskus me ihmettelemme miksi nuo asiat tapahtuvat, mutta eikö Kirjoitus sano että, “kaikki asiat työskentelevät niiden hyväksi, jotka rakastavat Jumalaa”? Hän tietää mitä Hän tekee. Jos Hän viipyy, niin kaikki on hyvin. Hän tietää mitä tekee. Siinä oli tarkoitus.

33    Me näemme, että Hän sanoi Pyhän Johanneksen 5:19: “Totisesti, totisesti, Minä sanon teille, Poika ei voi tehdä mitään itsessänsä, vaan mitä Hän näkee Isän tekevän.”

34    Isä oli käskenyt Häntä menemään pois ja olemaan poissa niin-ja-niin monta päivää. Kun nuo päivät sitten olivat lopussa, Hän sanoi heille: “Ystävämme Lasarus nukkuu.”

 Ja he sanoivat: “Sittenhän hän tulee terveeksi.”

35    Hän sanoi: “Hän on kuollut. Ja teidän tähtenne olen iloinen etten ollut siellä.” Koska he olivat yrittäneet saada Häntä menemään hänen tykönsä, parantamaan hänet, tai sanomaan mitä täytyisi tehdä. Mutta Hän tiesi mitä täytyi tehdä, joten Hän oli tehnyt aivan tarkalleen mitä Hänet oli määrätty tekemään; pysytteli poissa. Ja pankaa merkille Hänet haudalla, kun Hän oli tullut takaisin. Hän ilmaisi sen, kun Hän tuli takaisin ja löysi tämän kodin…

36    Kaikki toivo oli mennyt. Lasarus oli kuollut. Joka hetki he ajattelivat: “Hän voi tulla näyttämölle. Hän voi tulla näyttämölle. Hän voi tulla takaisin.” Lopulta, hän kuoli, lakkasi hengittämästä.

37    He menivät ja balsamoivat hänet, ottaen veren hänen ruumiistaan ja käärien hänet liinavaatteeseen, yrttien kera ja he balsamoivat hänet ja laskivat hautaan, panivat kiven haudan suulle, joka oli heidän tapansa haudata noina päivinä. Vain reikä maassa, ehkä kalliossa ja he laskivat kiven sen päälle, se oli heidän tapansa.

38    Ensimmäinen päivä kului, toinen päivä kului, kolmas päivä kului, neljäs päivä kului, tuo mies oli jo mätänemässä haudassa. Hänen nenänsä oli jo luultavasti painunut sisään. Ja hän oli jo mädäntynyt. Hänen lihansa oli menossa takaisin maan tomuksi. Hänen sielunsa oli jättänyt hänet, oli ollut neljä päivää matkalla jonnekin.

39    Kaikki toivo nähdä hänet jälleen tässä elämässä oli mennyt. Ja sitten, kun kaikki toivo oli mennyt… He olivat odottaneet: “Ehkä Hän tulisi ensimmäisenä päivänä, toisena päivänä!” Ei. Sitten hän kuoli, eikä Hän ollut tullut. Sitten he tulivat epätoivoisiksi.

40    Jonkun ajan kuluttua jonkun on täytynyt tulla sanomaan hänelle: “Mestari on ulkopuolella.” Ja tässä Martta menee alas katua!

41    Jeesus tuli pimeimmällä hetkellä, kun kaikki toivo oli mennyt. Silloin Hän tavallisesti tulee. Näettekö? Hän tulee juuri tuona pimeimpänä aikana, silloin Jeesus ilmestyy näyttämölle.

42    Nyt tarkatkaa, Hän tuli ja kutsui Marttaa. Hänen Läsnäolonsa toi uuden toivon. Ei väliä, jos poika olikin kuollut, kuitenkin Hänen Läsnäolonsa tuo uuden toivon.

43    Te voitte istua täällä tänä iltana, ystäväni, kun lääkärit ovat luopuneet teistä syövän tähden, sydänvian tähden. Ehkä olet pyörätuolissa, rampana, kaikki tiede on sanonut, ettei sinulle ole mitään toivoa; kalkkikerrostumat ovat tehneet kyhmyjä luihisi, etkä voi saada jäseniäsi enää taipumaan. Tai, sydämesi on niin huono, että lääkäri sanoo sinun voivan kuolla millä hetkellä tahansa. Oi, ja on suuria joukkoja ihmisiä joilla on syöpä ja TB, ehkä se on viimeinen toivo, joka teillä on, ja näyttää kuin lääkäri olisi hylännyt teidät. Kuitenkin, olla Läsnäolossa, ja Jeesuksen Kristuksen Läsnäolon tunnistaminen tuo jälleen toivon.

44    Joku voi jopa mainita siitä teille. Ehkä että ole koskaan kuulleet siitä aikaisemmin, mutta antaapa jonkun sanoa: “Minä tiedän seurakunnan, missä he uskovat Jumalaan ja rukoilevat sairaiden puolesta,” niin nopeasti, ollessanne valmis kuolemaan, hypähtää sydämeenne uusi toivo. Se aina tekee niin. Tuona pimeimpänä hetkenä, se on tavallisesti, kun joku sanoo jotakin siitä, kertoo teille Jeesuksesta. Hänen Läsnäolonsa toi uutta toivoa.

45    Voikoon se tehdä saman asian tänä iltana, niin kuin se teki tuona iltana, kun me näemme tuon vahvistetun Sanan ilman epäilyksen varjoakaan, joka on julkituotu ja todistettu – että se Jeesus, joka eli tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, joka kuoli Golgatalla, nousi ylös kolmantena päivänä ja ilmestyi noille opetuslapsille ja avasi heidän silmänsä, on täällä nyt läsnä tänä iltana meidän kanssamme. Se on varmasti tuova toivon ihmisille. Uusi toivo leimahtaa esiin.

46    Ehkä joku on sanonut: “Seurakunta on jotenkin kuivunut jonkin aikaa. Meillä ei ole ollut hyvää raikasta vettä muutamaan kuukauteen. Meillä ei ole ollut herätystä. Näyttää kuin jokainen olisi niin seisovassa tilassa, tai jotakin. Me vain menemme kirkkoon ja laulamme jonkun laulun ja kuulemme muutaman sanoman ja menemme takaisin kotiin.” Mutta yhtäkkiä, kun me alamme kuivua, Jeesus tulee näyttämölle, virkistäen meitä, tuoden meille jotakin uutta. Hän on aina siellä tekemään sen. Tulee uusi toivo, kun Jeesus tulee sisälle. Hänen Läsnäolonsa tuo uuden toivon.

47    Martta tiesi, että Hän oli tuo julkituotu Jumalan Sana. Hän oli nähnyt sen tuossa aikakaudessa, tai jos hän ei olisi nähnyt, olisi hän yhä ollut ortodoksi. Hän olisi yhä kuulunut kirkkoon. Mutta hän oli nähnyt tuon luvatun Sanan. Hän oli nähnyt Hänen julkituovan tuon luvatun Sanan, ja hän tiesi, että Hän oli tuo elävä Sana. Ja, kun hän kuuli siitä, ei hän välittänyt kuinka monet häntä arvostelivat ja mitä muuta, hän lähti Hänen luokseen niin lujaa kuin mennä voi. Näettekö? Hän tiesi Hänen olevan tuon julkituodun Sanan.

48    Epäilemättä hän oli lukenut tuon kertomuksen Eliasta päivinään. No niin, Elia oli Jumalan julkituotu sana tuona päivänä. Hän oli profeetta ja Herran Sana tulee profeetalle. Ja siellä oli eräs nainen, jolla oli pieni lapsi, joka oli annettu hänelle sen siunauksen kautta, jolla tuo profeetta oli siunannut hänet ja hän oli saanut lapsen.

49    Eräänä päivänä noin kello yhdeltätoista, hänen on täytynyt saada auringonpistos. Hän oli pellolla isänsä kanssa, eikä Raamattu sano, että se olisi ollut auringonpistos, mutta hän alkoi huutaa: “Minun pääni! Minun pääni!” Noin kello yhdeltätoista päivällä. Ja hänen isänsä pani palvelijan viemään hänet kotiin. Hän makasi äitinsä sylissä noin keskipäivään asti, tullen sairaammaksi ja sairaammaksi ja lopulta hän kuoli.

50    Ja nyt, sen sijaan, että olisi kestänyt sitä, että kaikki naapurit olisivat tulleet huutaen ja hälisten, tuo vakaa äiti, hänen lapsensa oli kuollut ja hän vei sen siihen pieneen huoneeseen, jonka hän oli järjestänyt profeettaa varten, laskien hänet hänen vuoteelleen sillä tavalla. Ja hän sanoi palvelijalle: “Satuloi minulle muuli ja ratsasta sinä suoraan eteenpäin, äläkä pysähdy ellen minä käske sinua pysähtymään.” Oi! Siinä se on!

51    Meillä ei ole aikaa väittelyyn ja hälyn nostamiseen. Me olemme sen päivän ohitse. Menkäämme eteenpäin. Meidän täytyy päästä sinne. Meillä on tarve.

52    Ja niin hän sanoi: “Mene sinä eteenpäin ja älä hidasta ratsastustasi ellen minä käske sinua.” Ja he menivät kunnes tulivat Elian tykö.

53    Elia, ollen Jumalan mies, ei niin kuin Kristus; Kristus tiesi kaikki asiat, koska Hän oli Jumala. Elia oli osa Jumalasta. Se oli Kristus Eliassa. Ja se oli tuon hetken sanoma, sillä Herran Sana tuota hetkeä varten oli tuolla profeetalla.

54    Jeesus oli kaikkien noiden profeettojen täyteys, jokainen heistä vain julkitoi Häntä. Siinä kaikki. Koko matkan Joosefista alkaen, kolmestakymmenestä hopearahasta, kaikesta, hän kuvasi Kristusta. Niin teki myös Mooses!

55    Daavid, istumassa hylättynä kuninkaana kukkulalla, itkien koska hänet oli hylätty. Kahdeksansataa vuotta sen jälkeen, Daavidin Poika istui siellä kukkulalla. Se oli kristillisen Henki siellä Daavidissa. Ja Hän… Oi! Hän oli sekä Daavidin Juuri, että Jälkeläinen. Ja niin Hän istui kukkulalla, itkien, hylättynä Kuninkaana: “Jerusalem, Jerusalem, kuinka usein Minä olisinkaan hoivannut sinua, niin kuin kana poikuettaan.” Mitä se oli? Se oli Kristus siellä aikaisemmin.

56    Se oli Kristus huutamassa, kun Daavid kirjoitti tuon virren: “Jumalani, miksi Sinä olet hylännyt Minut. Voin lukea kaikki luuni, he tuijottavat Minua. He lävistivät jalkani ja käteni. He jakoivat vaatteeni keskenään. He heittivät arpaa ihokkaastani.” Se oli Kristus puhumassa Daavidissa. Oikein. Hän oli tuon Sanan julkituleminen. Kristus tuli täyttämään ne asiat, jotka profeetat olivat puhuneet, koska Sana oli profeetoissa.

57    Hän sanoi sen eilen iltaisessa opetuksessa, että Hän tuli täyttämään mitä profeetat olivat sanoneet Hänestä, koska heillä oli Sana. Ja Elia oli Jumalan profeetta, tuon päivän Sana.

58    Niinpä tämä suunemilainen nainen pysyi tuon profeetan kanssa kunnes hän tuli ja julkitoi Jumalan voiman ja laski itsensä lapsen päälle ja lapsi tuli elämään.

59    Nyt Martan on täytynyt tunnistaa tämä, vaikkakin hän oli ollut kiireinen huolehtiessaan taloudesta, tiskaamisesta ja niin edelleen. Mutta hän meni noutamaan Häntä, välittömästi. Jos Jumala oli Eliassa, Jumalan täytyi olla Kristuksessa, koska Hänen oli todistettu olevan tuon Henkilön. Aamen. Minä pidän siitä, tuosta päättäväisyydestä! Hän menee Hänen tykönsä. Hänen täytyy päästä Hänen tykönsä. Ja hän totesi siellä tultuaan Hänen tykönsä muistakaa nyt, hän tiesi, ettei Hän ollut koskaan muuttunut, että Jumala ei koskaan muuta ohjelmaansa. Jos Hän oli Eliassa ja voi nostaa ylös kuolleen, oli Hän Kristuksessa ja voi nostaa ylös kuolleen, vaikkei Hän ollutkaan tehnyt sitä, koska se oli sama Jumala.

60    Niin ei Hän vieläkään ole muuttunut! Hän on aivan yhtä paljon Jumala tänä iltana kuin Hän koskaan oli. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Hän ei muutu

61    Ja Hän tiesi hänen tietävän, että se oli Hänessä. Tarkatkaa, vain muutama minuutti todisti sen, kun hän sanoi Hänelle jotakin veljestään. Ja hän sanoi: “Herra, minä uskon, että Sinä olet.”

62    Ja Hän sanoi: “Minä olen Ylösnousemus ja Elämä. Vaikka hän olisi kuollut, on hän kuitenkin elävä. Ja kuka tahansa elää ja uskoo Minuun ei koskaan kuole. MINÄ OLEN.” Se on tuo MINÄ OLEN, joka oli palavassa pensaassa Mooseksen kanssa. “Minä olen Ylösnousemus. Minä olen Elämä. Joka uskoo Minuun, vaikka hän olisi kuollut, on hän kuitenkin elävä. Kuka tahansa elää ja uskoo Minuun, ei koskaan kuole.” Tämän suuren vakuutuksen jälkeen, jonka Martta sai, että Hän oli tuo luvattu Sana – kun Hän sanoi, ollen Profeetta. Eikä Hän sen vuoksi voinut valhetella, kun Hän sanoi: “Minä olen se MINÄ OLEN. Minä olen Hän, joka on Ylösnousemus ja Elämä.”

63    Hän sanoi: “Minä uskon, että Sinä olet Jumalan Poika, jonka piti tulla maailmaan. Vaikka veljeni onkin kuollut ja makaa siellä haudassa ja hänen ruumiinsa on nyt mätä nenässä; mutta jopa nytkin, mitä tahansa Sinä sanot, se tulee tapahtumaan.” Oikein!

64    Kaikki mitä hän halusi, oli kuulla Hänen sanovan sen! Aamen. Oi, Martta, missä me olemme tänä iltana? “Vain puhu Sana; niin palvelijani tulee elämään!” Vain kuulla Hänen sanovan sen! He ovat voineet tulla kertomaan hänelle Hänen sanoneen sen, mutta tässä Hän oli itse. Oi Jumala, avaa sokeat silmät, niin että he voisivat kyetä näkemään! Kun Hän, Hänen läsnäolossansa, puhuu Sanan, on se aina julkituotu.

65    Hän sanoi: “Mitä tahansa Sinä pyydät Jumalalta, Jumala tulee antamaan sen Sinulle. Anna minun vain kuulla se!” Hän halusi Hänen sanovan Sanan. Siinä kaikki mitä hän halusi kuulla. Vain saada Sana, se oli kaikki niitä hän tarvitsi, se oli kuulla Hänen sanovan, että Hän tekisi sen.

66    Ja Hän olisi tehnyt sen juuri silloin, mutta katsokaahan, sen näyn mukaan, jonka Isä oli näyttänyt Hänelle, Hänen täytyi olla seisomassa haudalla. Oi! Pitäkää uskonne! Jumala tekee kaiken oikein. Se tulee olemaan kunnossa. Hänen tuli vain odottaa kunnes tulisi haudalle.

67    Huomatkaa, jos hän vain voisi saada Hänet sanomaan sen, vaikka Hän oli vielä… Kaikki toivo ja kaikki oli mennyt. Hän oli kuollut, mädäten haudassa, mutta vain kuulla Hänen sanovan sen, oli kaikki mitä hän halusi.

68    Nyt, kun Hän sanoi: “Minä olen Ylösnousemus ja Elämä,” Martta uskoi sen. Hän uskoi sen. Huomatkaa nyt, nyt hänen täytyi uskoa mahdottomaan, kun hän kuuli Hänen sanovan: “Minä olen Ylösnousemus ja Elämä. Vaikka hän onkin kuollut, kuitenkin on hän elävä ja kuka tahansa elää ja uskoo Minuun ei koskaan kuole.” Hän sanoi: “Uskotko sinä tämän?”

69    Ja hän sanoi: “Kyllä, Herra, minä uskon sen. Minä uskon, että Sinä olet Jumalan Poika, joka oli tuleva maailmaan.” Minä pidän siitä. Minä pidän siitä.

70    Olen sanonut tämän aikaisemmin. Mutta se voidaan sanoa uudestaan nyt. Puhuin eräälle naiselle äskettäin, se oli eräs tietty kirkko, jonka mainitsin hetki sitten, joka ei usko Hänen olleen Jumalan, joka ei usko Hänen Jumaluuteensa; vaan, että Hän oli vain profeetta, joku tavallinen mies.

71    Hän oli sitä, totisesti. Hän oli sitä, plus Jumala. Näettekö, Hän oli julkituleminen. Jeesus on ruumis, tuo poika, tuo mies; Jumala oli Se, joka asui Hänessä. Jumala oli Hänessä. Hän oli Jumala-ihminen. Hän oli ihminen ja kuitenkin Hän oli Jumala julkituotuna lihassa. Kun me näemme Jeesuksen, me näemme Jumalan. Se oli mitä Hän sanoi: “Kun te näette Minut, te näette Isän.” Hän oli heijastus, koska Hän oli Sana, joka oli alussa. Aamen.

72    Hän kutsui profeettoja, “Jumalaksi.” Tiedättekö sitä? Hän sanoi: “Te kutsutte heitä nimellä ‘Jumala’, joille Jumalan Sana tuli. Kuinka te voitte tuomita Minut, kun Minä sanon: ‘Minä olen Jumalan Poika’?”

73    Koska tuo sama Sana sanoi, että Hän tulisi olemaan siellä ja siellä tuo Sana oli jälleen julkituotuna ja kuitenkaan he eivät halunneet uskoa sitä.

74    Tämä nainen sanoi minulle: “Voin todistaa sinulle sen.” Hän sanoi: “Minä haluan kuulla sinun saarnaavan, mutta on yksi asia jota sinä teet liian paljon.”

 “Mikä se on?”

 Hän sanoi: “Sinä kerskaat liian paljon Jeesuksesta.”

75    Minä sanoin: “Toivon, että se on kaikki mitä Hänellä on minua vastaan, kun Hän tulee.” Ja hän sanoi… Minä sanoin: “Toivon, että siinä on kaikki mitä vikaa Hän voi löytää minussa.” Minä sanoin: “Jos minulla olisi kymmenentuhatta kieltä, en voisi puhua tarpeeksi siitä mitä Hän on!”

Hän sanoi: “Mutta sinä, sinähän teet Hänestä Jumalan.”

76    Minä sanoin: “Hän oli. Tai, jos Hän ei ollut, silloin Hän oli suurin pettäjä mitä maailmalla koskaan on ollut.”

 Hän sanoi: “Hän oli profeetta.”

77    Minä sanoin: “Hän oli profeetta, se on totta: Jumala-profeetta, Sanan täyteys. Sana vain tuli profeetalle ja se oli mikä teki hänestä profeetan. Mutta Hän oli tuon Sanan täyteys.”

78    Ja hän sanoi: “Minä voin todistaa sinulle…” Hän sanoi: “Sinä teet Hänet Jumalalliseksi.”

Minä sanoin: “Hän oli jumalallinen.”

Ja hän sanoi: “Hän ei voi olla jumalallinen.”

Minä sanoin: “Mutta Hän oli.”

Hän sanoi: “Sinä sanoit uskovasi Raamattua.”

Minä sanoin: “Minä uskon.”

79    Hän sanoi: “Tulen todistamaan sinulle, omalla Raamatullasi, ettei Hän ollut jumalallinen.”

80    Minä sanoin: “Tee se. Jos Raamattu sanoo niin, silloin tulen uskomaan sen, koska uskon, että Sana on oikein.”

81    Hän sanoi: “Matkalla Lasaruksen haudalle, muistatko sitä Johannes 11?” Minä sanoin: “Varmasti muistan, arvoisa rouva.”

82    Hän sanoi: “No niin, matkalla sinne, Hän itki. Raamattu sanoo: ‘Hän itki.’” Minä sanoin: “Tietenkin, Raamattu sanoo, että Hän itki.”

 Hän sanoi: “Kuinka Hän voi olla jumalallinen ja itkeä?” Minä sanoin: “Hän oli inhimillinen.” “Inhimillinen ja jumalallinenko?”

83    Minä sanoin: “Kyllä, rouva. Sinulta jää näkemättä se. Hän oli mies mennessään sinne, itkien niiden kanssa, jotka itkivät, se on totta, murehtien niiden kanssa, jotka murehtivat. Hän oli Mies. Mutta, kun Hän oikaisi pienen, hennon vartalonsa ja sanoi ‘Lasarus tule esiin’, ja mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää, seisoi jaloillaan, niin siihen tarvittiin enemmän kuin joku mies, se oli Jumala Miehessä.” Kuka voi nostaa ylös kuolleen, paitsi Jumala? Hän on Ylösnousemus ja Elämä! Oikein.

84    Tuona yönä merellä, kun Hän oli siellä väsyneenä maaten veneen perässä, oli siellä kymmenentuhatta perkelettä, jotka vannoivat hukuttavansa Hänet tuona yönä, tuon pienen veneen keikkuessa ympäri kuin pullonkorkki siellä ulkona myrskyisellä merellä. Nuo perkeleet ajattelivat: “Nyt olemme saaneet Hänet. Hän nukkuu; me upotamme koko joukon.” Oi, Hän oli Mies, väsynyt, mutta kun Hänet kerran oli herätetty, Hän nousi, asetti jalkansa veneen partaalle ja sanoi katsoen ylös: “Rauha, ole hiljaa”, ja tuulet ja aallot tottelivat Häntä. Se oli enemmän kuin joku mies.

85    Hän oli mies, kun Hän oli nälkäinen, tullessaan alas vuorelta ja etsiessään jotakin syötävää viikunapuusta. Mutta, kun Hän otti viisi keksiä ja kaksi kalaa ja ruokki viisituhatta, oli se Jumala tuossa Miehessä. Kyllä.

86    Oi, jokainen mies, joka koskaan on ollut mitään, on uskonut sen, kaikki. runoilijat, jotka uskoivat sen. Ei ihme, että eräs heistä kirjoitti:

Eläen Hän rakasti minua; ja kuollen, Hän pelasti minut;
Haudattuna, Hän kuljetti syntini kauas pois;
Ylösnousten, Hän vanhurskautti vapaasti ainiaaksi;
Jonakin päivänä Hän tulee, Oi mikä ihana päivä!

87    Eddie Perronet, kun hän ei saanut laulujaan kaupaksi. Eräänä päivänä, horjuen Pyhän Hengen vaikutuksen alla, hän nappasi kynän ja kirjoitti virkaanasettamislaulun, kun hän kirjoitti:

 Kaikkitervehtiköön Jeesuksen Nimen voimaa!
Langetkoon enkelit kasvoilleen;
Tuokaa esiin kuninkaallinen otsaripa
Ja kruunatkaa Hänet kaiken Herraksi!

88    Halleluja! Tietenkin, se on mitä me uskomme Hänen olleen. Kyllä vaan.

89    Nyt täytyy Martan uskoa siihen mitä tuon päivän nykyaikaisen ajattelun mukaan pidettiin mahdottomana. Niin täytyy teidänkin uskoa mahdottomiin, nähdäksenne uuden Elämän, nähdäksenne jotakin tapahtuvan. Mutta hän tunnisti Hänen olevan Sanan ja silloin mahdottomia voi tapahtua, koska Hän on luoja ja seisoo kaiken takana mitä Hän on sanonut.

90    Ja kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka voivat uskoa.” Se on Hänen Sanansa. Mutta mahdottomat tulevat mahdollisiksi, kun Jumalaa otetaan Hänen Sanastaan. Kyllä. Kun Jumalaa on otettu Hänen Sanastaan, ovat mahdottomat asiat julkituotuja. Kun Jumala sanoo, että se tulee olemaan, niin ottakaa silloin tuo Sana ja tarkatkaa kuinka mahdottomia tapahtuu. Se on varmasti tekevä sen.

91    Mutta pankaa merkille, kaiken sen keskellä, hän sanoi: “Jopa nytkin, Herra, mitä tahansa Sinä pyydät Jumalalta, Jumala tulee tekemään sen.” Hän tiesi, että jos hän vain voisi saada tuon Sanan tulemaan Häneltä. Se oli kaikki mitä hänen tarvitsi tehdä, se oli saada tuo Sana. Kyllä, se oli hänen pimein hetkensä, ja sitten Jeesus tuli ja kutsui. Oi, minkä asian he näkivätkään, ylösnousemuksen!

 Katsokaamme pimeiden hetkien tuloa joidenkin muiden kohdalla.

92    Siellä oli erään kerran mies nimeltä Job, yksi vanhimmista profeetoista Raamatussa. Hän oli suuri mies. Hän oli rakastanut Herraa ja oli tehnyt kaiken minkä vain tiesi tehdä. Ja Saatana halusi seuloa häntä ja niin hän sanoi Jumalalle eräänä päivänä… Niin, tai mieluumminkin Jumala sanoi hänelle: “Missä sinä olet ollut, Saatana?”

93    Hän sanoi: “Oi, kävelemässä edes takaisin ja ylös ja alas maan päällä.”

94    Hän sanoi: “Oletko huomioinut palvelijaani Jobia? Ei ole yhtään hänen kaltaistaan maan päällä. Hän on täydellinen mies.”

95    “Oh”, hän sanoi: “tietenkin, Sinähän annat hänelle kaiken, teet kaiken hänen puolestaan. Tietenkin hän on suuri mies. Mutta anna minun saada hänet kerran kasiini, minä tulen muuttamaan sävelen. Minä saatan hänet kiroamaan Sinua vasten kasvojasi.”

96    Hän sanoi: “Sinä et voi tehdä sitä.” Sellainen on Hänen luottamuksensa uskovaan. Miksi? Hän on ääretön. Hän on Iankaikkinen. Hän tietää lopun alusta. Hän tiesi, ettei Saatana voisi tehdä sitä. Sillä, Hän on Sana, Hän tiesi mitä Job tulisi tekemään.

97    Muistakaa nyt, Saatana antoi Jobille paiseita, tappoi hänen lapsensa, otti kaiken mitä hänellä oli. Hänen terveytensä oli mennyt. Jopa, kun hänen lohduttajansa tulivat, eivät he voineet tehdä mitään muuta kuin vain syyttää häntä piilosyntiseksi. Ja vanha Job tuli sellaiselle paikalle, joutui sellaiseenkin ahdinkoon.

98    Teidän täytyy ensin joutua ahdistukseen. Teidän täytyy tulla aikaan, jolloin olette tienne päässä.

99    Job oli joutunut tiensä päähän, kun hän sanoi: “Kirottu olkoon se päivä jona minä synnyin. Voikoon aurinko olla paistamatta ja voikoon kuu olla paistamatta yöllä ja älköön nimeäni koskaan mainittako.” Ja sitten tuossa ahdistuksessa, Jeesus tuli. Hän katsoi maahan ja sanoi: “Minä näen ihmisen. Kukkanen kuolee ja se nousee jälleen ylös keväällä. Jos puu taipuu alas, se nousee jälleen ylös veden tuoksusta.” Hän oli nähnyt koko kasvikunnan elävän uudestaan, mutta hän sanoi: “Mies laskeutuu maahan, hän antaa henkensä, missä hän on?” Te tiedätte, että hän oli vanha mies. Hän sanoi: “Hänen poikansa tulevat murehtimaan häntä, eikä hän tajua sitä. Oi, että Sinä kätkisit minut hautaan, pitäisit minut salaisessa paikassa, kunnes vihasi on ohitse. Määrää ja aseta minulle aika. Me menimme…” Ja jatkaen sillä tavalla puhumista. Hän oli ahdistuksensa päässä. “Mitä tulee tapahtumaan? Lehdet elävät, ne tulevat takaisin puuhun. Kukat tulevat jälleen takaisin, kaikki muu nousee ylös, mutta mies laskeutuu makuulle ja antaa henkensä!” Hän oli ahdistuksessa. Hän ei tiennyt mitä voisi tapahtua hänelle, ja hän tuossa iässä.

100    Kun hän teki sen, silloin Jeesus tuli. Jumala käänsi hänen päänsä kohden taivasta ja hän näki Jeesuksen tulevan viimeisissä päivissä.

101    Tuona pimeimpänä hetkenä, kun hänen vaimonsa sanoi: “Kiroa Jumalaa ja kuole kuolema”, hän kuitenkin sanoi: “Nainen, sinä puhut niin kuin typerä nainen. Herra antoi ja Herra otti pois, siunattu olkoon Herran Nimi.” Jopa hänen vaimonsa hylkäsi hänet. Hänen seurakuntansa hylkäsi hänet. Jokainen hylkäsi hänet.

102    Tuolla pimeimmällä hetkellä, jolloin hän ei tiennyt minne menisi sieltä, tuli Jeesus. Silloin hän huusi: “Minä tiedän Lunastajani elävän, ja viimeisissä päivissä Hän tulee seisomaan maan päällä. Ja, vaikka ihomadot ovatkin hävittäneet tämän ruumiin, niin kuitenkin lihassani olen minä näkevä Jumalan, Jonka olen itse näkevä.” Hänen pimeimmällä hetkellään, sitten Jeesus tuli. Kyllä.

103    Mooses, hänelle pimein hetki tuli Israelissa. Hän oli aivan velvollisuutensa polulla; kohtasi Jumalan siellä ylhäällä pensaassa, Joka sanoi: “MINÄ OLEN SE MINÄ OLEN.” Hän meni alas ja taisteli kaikenlaisia Jannesten ja Jambresten jäljittelyjä vastaan, jotka yrittivät jäljitellä hänen tekojaan. Ja kaikessa tässä hän oli pysynyt uskollisena Jumalalle. Ja lopulta hän sai Israelin uskomaan. Ja tässä hän tulee ulos Egyptistä, menossa luvattuun maahan, kun Jumala oli sanonut: “Sinä tulet palvomaan Minua tällä vuorella.” Se oli Jumalan Sana. Mooses tiesi, että hänen täytyi mennä tuolle vuorelle. Aamen. Jumala sanoi niin! Mikään faarao ei voisi tappaa häntä. Mikään Perkele ei voisi tappaa häntä. Mikään ei voisi tappaa häntä. Hän tulisi tuolle vuorelle. Aamen! Halleluja! Minusta tuntuu uskonnolliselta. Hän tulisi tuolle vuorelle.

104    Niin olemme me matkallamme Kirkkauteen! Mikään ei tule pysäyttämään meitä. Ei koskaan. Jumala tulee vahvistamaan Sanansa. En välitä mitä tapahtuu, Hän tulee tekemään sen joka tapauksessa.

105    Hän on matkallaan, aivan velvollisuutensa polulla. Tässä hän on, vuoret kummallakin sivulla. Hän kuuntelee ja kuulee takanaan kohinaa. Mitä se on? Tuhansittain faaraon sotavaunuja on tulossa; aseistettuina keihäin ja niin edelleen, tavoittaakseen heidät ja polkeakseen maahan. Edessä Punainen Meri katkaisee hänen tiensä. Mitä hän teki? Hän oli ahdistuksessa. Kaikki ihmiset huusivat: “Oi, se on nyt loppumme. Faarao tulee tappamaan meidät, hänen miekkansa tulevat lävistämään meidät. Lapsemme tulevat kuolemaan täällä erämaassa.”

 Mooses huusi: “Oi Jumala!”

106    Ja sitten Jeesus tuli näyttämölle. Hän oli Tulipatsas. Oikein. Hän tuli alas jo riippui hänen ja vaaran välillä. Aamen. Hän on meidän välimiehemme. Hän on välillä-seisoja, aamen, välittäjä. Siellä Hän seisoi; ollen pimeys egyptiläisille, niille, jotka olivat tulossa yrittäen tehdä jotakin, heille Hän oli valo, jonka mukaan vaeltaa. Sitten aamulla, kun tuuli alkoi puhaltaa todella kovasti tuona yönä, mitä Hän sitten teki? Hän oli tullit Tulipatsaan muodossa.

107    Muistakaa, Hän on yhä tuo Tulipatsas. Kyllä vaan. Kun Hän oli maan päällä, Hän sanoi: “Minä tulen Jumalasta ja Minä menen Jumalaan.”

108    Ja kuolemansa, hautaamisensa, ylösnousemuksensa ja taivaaseenastumisensa jälkeen; Pyhän Paavalin ollessa matkalla Damaskokseen, tuo Tulipatsas löi hänet maahan. Muistakaa, hän oli heprealainen. Hän ei olisi sanonut tätä… hän sanoi: “Herra, Kuka Sinä olet?” Isolla kirjaimella H-e-r-r-a, Elohim. “Kuka Sinä olet jota minä vainoan?”

 Hän sanoi: “Minä olen Jeesus.”

109    Aamen! Halleluja! Hän on Ensimmäinen ja Viimeinen. Hän on kaikkea. “Pieni hetki eikä maailma Minua enää näe, kuitenkin te tulette näkemään Minut. Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä.” Tuo sama Tulipatsas, tuo sama Jumala tehden saman asian, saman lupauksen mukaan, aamen, tehden Sanansa julkituoduksi. “Minä olen Ylösnousemus ja Elämä. Minä olen Hän, joka oli. Hän, joka on ja Hän, joka on tuleva.” Kyllä. Näin on.

 “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa.”

110    Hän sanoi: “He ovat joka ainoa, kuolleita. Mutta, MINÄ OLEN SE MINÄ OLEN.” Mooses… Se oli MINÄ OLEN, palavassa pensaassa. Hän on yhä MINÄ OLEN, ei Minä olin; MINÄ OLEN, nykyinen aikamuoto, koko ajan.

111    Me näemme täällä, että Mooses oli ahdistettu tähän nurkkaan ja Kristus oli tullut alas. Ja Raamattu sanoo sen nyt että, “Mooses piti Kristuksen pilkan suurempana rikkautena kuin Egyptin aarteet.” Kristuksen pilkan! Kristus oli voitelu, tuo Logos, joka lähti Jumalasta. Tuo Enkeli, Jokainen raamatunlukija tietää, että tuo Enkeli oli Kristus. Ja siellä Hän oli erämaassa ja Hän tuli näyttämölle siinä muodossa, jossa Hänen piti olla julkituotu. Kunnia Jumalalle!

112    Hän tulee tänään tuossa muodossa, tuo sama Kristus, julkituoden Hänet.

113    Hän sanoi heille, että veisi heidän ulos ja Hän oli tekemässä sitä. Siellä Hän tuli seistäkseen Sanansa rinnalla, vahvistaakseen Sen. Sitten sen jälkeen, kun Hän oli tullut, niin kuin Hän teki Martalle, Hän kutsui. Hän sanoi: “Mooses, miksi sinä huudat Minulle? Puhu tälle kansalle, ja mene eteenpäin.” Tuona pimeänä hetkenä Punainen Meri avautui ja he menivät ylitse, jatkaen matkaansa täyttääkseen Jumalan Sanan. Kyllä, Mooseksella oli pimein hetkensä ja sitten Jeesus tuli. Meillä on aika nyt… Ja Hän kutsui Moosesta.

114    Haluan kiinnittää huomionne erääseen toiseen pikku mieheen. Hänen nimensä oli Jairus. Heitä on niin monia maailmassa tänään. Hän oli salauskovainen. Hän rakasti Jeesusta. Hän oli kuullut Hänestä. Hän uskoi Häneen. Mutta näettehän, hän oli jo liittänyt itsensä organisaatioon. Kyllä. Hän vain… Hän ei voinut tulla ja tunnustaa sitä julkisesti. Hän uskoi sen, mutta ei voinut tunnustaa sitä, sillä hän oli jo liittynyt yhteen uskomattomien kanssa. Mutta hän todella uskoi sen.

115    Tiedättekö, kun mies tulee siihen tilaan, niin joskus Jumala tuo hänet ratkaisun eteen. Se on ahdistuksessa, jossa me todella näytämme värimme, sen mitä me todella olemme.

116    Niinpä siellä hän oli, hän oli jo liittynyt uskomattomiin ja hän oli jo mennyt ja pannut nimensä kirjaan ja niin edelleen. Ja hän oli pappi, joten hän tuskin voi tehdä tunnustusta, koska se oli hänen ruokalippunsa. Mutta hän yhä uskoi Jeesukseen.

117    Eräänä päivänä hänen pieni tyttärensä sairastui. Epäilemättä hänen kaltaisensa mies on kutsunut lääkärin. Lääkäri tuli hoitamaan lasta. Kuume paheni ja paheni. Jonkin ajan kuluttua hänellä oli niin korkea kuume, että hän tuli kuoleman partaalle. Jairus oli ahdistuksessa. Hänen täytyi tehdä jotakin. Hän vain ei tiennyt mitä tehdä. Nyt hän ajatteli: “Jos vain voisin löytää Hänet, missä tahansa Hän onkin.” Hän ei nyt jäänyt odottamaan yötä, niin kuin Nikodeemus, saadakseen yksityisen haastattelun. Oli toiminnan aika, oli tullut aika toimia ja hänen täytyi toimia juuri silloin.

118    Ja ajattelen, veli, sisar, että samoin on nytkin. On tullut aika toimia. On tullut aika uskoa, tai olla uskomatta. Tuo erottava raja tulee jokaisen miehen ja naisen eteen. Se tulee jokaisen lapsen eteen. Joskus, kun te ylitätte tuon rajan, on vain yksi asia jäljellä, se on tuomio, kun te kuljette tuon rajan ylitse, joka on armon ja tuomion välillä.

119    Muistakaa, hän joutui tiukalle. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Siellä seisoivat hänen pappinsa, kaikki rabbit hänen ympärillään. Koko hänen seurakuntansa oli siellä hänen kanssaan, katsellen tämän pienen tytön kuolemista. Lääkäri seisoi ulkopuolella kädet ristissä, pudistaen päätään: “Olen antanut kaikki lääkkeet joita tiedän antaa ja yhä…”

120    Näettekö, se oli Jeesus toimien koko ajan. Jeesus teki tämän tarkoituksella, tuodakseen värin esiin tuosta pikku miehestä. Jonkin ajan kuluttua voin nähdä hänen menevän ja ottavan pienen mustan hattunsa ja panevan sen päähänsä, panevan papinkaavun ylleen.

 “Minne sinä menet?”

121    “Kuulin Hänen olevan alhaalla virralla. Menen Hänen peräänsä!” Oi! Ja niin hän meni!

122    Tuossa ahdistuksen hetkessä, hänen täytyi tehdä ratkaisu: antaa lapsensa kuolla, tai, hän tiesi, että se oli Sanan julkituleminen. Hän oli pappi ja hän oli lukenut Sanaa ja hän tiesi, että se oli Jumalan julkituominen. Jumala oli Kristuksessa, sovittaen maailman Itselleen. Hän tiesi sen ja hän oli pakon edessä. Hänen täytyi tehdä virhe ja antaa lapsensa kuolla, tai tehdä tunnustuksensa. Kun hän joutui tuohon ahdistukseen, se oli suunnilleen siihen aikaan, kun Jeesus tuli. Hän meni tapaamaan Häntä. Hän sanoi Hänelle: “Teen mitä tahansa Sinä sanot.” Ja tiellä, tässä tuli juoksija, pimeä asia tiellä. Hän oli tehnyt tunnustuksensa, että hän uskoi Häneen. Hän oli jo silloin erottanut itsensä ja osoittanut kansan silmien edessä uskovansa Jeesukseen.

123    Ja tässä tuli tiellä juoksija, sanoen: “Älä vaivaa ketään, koska tyttösi on jo kuollut. Hän kuoli eilen. Hän on jo kuollut. Älä enää hulluttele sen kanssa enempää.”

124    Ja, oi, hänen pieni sydämensä melkein pysähtyi. Mutta hän katsoi ja näki nuo Jeesuksen silmät, Hänen sanoessaan: “Enkö Minä sanonut sinulle? Älä pelkää, jos haluat nähdä Jumalan kirkkauden. Mistä olet peloissasi? Minä olen jo sanonut sinulle, että lähden mukaasi.”

125    Hän oli jo sanonut, että Hän tulisi. Hän on jo sanonut, että Hän tulisi tekemään tämän, ja täällä Hän on tehden sen. Aamen. Hän sanoi, että Hän nousisi näyttämölle viimeisissä päivissä ja tekisi näitä asioita niin kuin Hän teki silloin, niin kuin me luimme ja puhuimme siitä eilen illalla. Täällä Hän on tekemässä sen. Mistä te olette peloissanne?

126    Muistakaa, kun Hän tuli, Hän kutsui tuon tytön kuolleista. Hän tuli näyttämölle ja kutsui hänet takaisin kuolleista.

Vanha sokea Bartimeus tuli kerran pimeimpään hetkeensä.

127    Jeesus oli järjestänyt Täyden Evankeliumin Liikemiesten aamiaisen siellä Jerikossa ja Hänellä oli siellä Sakkeus. Hän tapasi hänet puusta, siellä kadulla. Niinpä, kun Hän oli… No niin, Hän ei järjestäisi mitään muuta, siitä olen varma. Näettehän? Niinpä, kun Hän sitten tuli sinne, oli Hänellä siellä Sakkeus, joka lähti Hänen mukaansa.

128    Vanha sokea Bartimeus oli ollut sokea siitä lähtien, kun hän oli ollut pieni poika. Niinpä hän ajatteli, että Jeesus voisi tulia ulos tuosta portista ja hän oli odottamassa siellä. Jonkin ajan kuluttua hän kuuli melua ja ihmisiä kulki ohitse.

129    Ja hän kuuli papin sanovan: “Hei! Hei, Sinä, Sinä, joka menet siellä mäkeä ylös! Me kuulimme Sinun nostaneen ylös kuolleen. Meillä on täällä koko hautausmaa täynnä niitä. Jos Sinä olet Messias, jos olet Messias, tule tänne ja nosta ylös nämä kuolleet.”

130    Tiedättekö, tuo sama perkele elää yhä, näettehän, uskonnon muodossa, samalla tavalla. Näettekö?

131    “Jos Sinä olet Messias, me… Sinä nostat kuolleita; meillä on koko hautausmaa täynnä niitä täällä. Tule.” Ja oi, jokainen huusi. Yksi huusi “Hoosianna Profeetalle!” Toinen huusi sitä ja toinen tätä. Oli sellainenkin epäjärjestys!

132    Tämä vanha sokea mies ajatteli: “Oi, en tavoittanut Häntä. Hän meneekin ulos sieltä ja ajattelin Hänen tulevan tästä. Minut on pantu väärään paikkaan.” Ja hän alkoi huutaa. Hän ajatteli: “Jos Hän on Sana, Hän on Jumala; Hänen täytyy olla.” Niinpä, tuossa ahdistuksen hetkessä hän huusi: “Oi Jeesus, Sinä Daavidin Poika, armahda minua!”

133    Nyt Jeesus, jos panette sen tässä merkille, oli Jerikossa. Sieltä missä he sanoivat hänen istuneen, oli sata viisikymmentä metriä sinne missä Jeesus oli. Tuhansien ihmisten tungeksiessa Hänen ympärillään, ei Hän voinut kuulla tuon miehen huutoa. Ei. Mutta Hän tunsi sen. Hän pysähtyi.

134    Haluan saarnata yhtenä näistä illoista: “Ja sitten Jeesus pysähtyi.” Oi! “Ja sitten Jeesus pysähtyi.”

135    Mitta, kun Jeesus pysähtyi, mitä tapahtui? Hän kutsui hänet. “Mestari on tullut. Älä ole huolissasi”, sanoivat opetuslapset, “Hän kutsuu sinua.” Hän kutsui hänet tuosta väkijoukosta.

 Hän tekee tuon saman asian nyt. Voitteko te tajuta sitä? Näettehän?

136    “Mestari on tullut ja kutsuu sinua.” Ja Hän kutsuu sokeudesta valoon, pimeydestä valoon. Ja Hän kutsui hänet ja hän siirtyi kuolemasta Elämään. “Mestari on tullut ja kutsuu sinua.” Ja, kun Hän kutsui hänet, Hän antoi hänelle takaisin hänen näkönsä.

137    Tuo pieni nainen jolla oli verenvuoto, oli tuhlannut kaikki rahansa lääkäreihin. Epäilemättä hän oli myynyt härkiä, myynyt maatilan, tai ottanut kiinnityksiä siihen. He olivat tuhlanneet kaiken minkä voivat lääkäreihin, eikä yksikään heistä voinut auttaa häntä, hän vain tuli jatkuvasti huonommaksi ja huonommaksi. Verenvuoto ei pysähtynyt. Jatkuvasti se vain jatkui ja jatkui ja hän velkaantui enemmän ja enemmän.

138    Ja eräänä päivänä, istuessaan kutomassa siellä ylhäällä mäellä missä hän asui, hän katsoi alas laaksoon ja näki veneen tulevan rantaan. Jokainen alkoi juosta, huutaen: “Hoosianna Profeetalle!”

139    Hän oli kuullut Hänestä. Usko tulee kuulemalla. Nyt hän sanoi: “Minä menen alus katsomaan Häntä.”

140    Ja, kun hän kävelee sinne alas, ja saa ensikertaa näkyviinsä Jumalan Sanan julkituotuna lihassa, oli Hänen puheessaan ja ulkonäössään jotakin, josta hän tiesi, että se oli Hän. Kyllä vaan. “Oi, jos vain voin kiinnittää Hänen huomionsa jollakin tavalla, jos vain voin koskettaa Häntä jollakin tavalla!” Ja hän livahti väkijoukon lävitse ja kosketti Hänen vaatettaan.

141    Muistakaa nyt, se ei ollut hänen sormensa kosketus, jonka Hän tunsi. Ei, koska nuo Palestiinalaiset vaatteet riippuvat väljinä. Ja Hän…

 Sitten Pietari sanoi: “Jokainenhan on koskettanut Sinua.”

142    Hän sanoi: “Mutta tämä oli erilainen kosketus. Minä tajuan, että olen tullut heikoksi.”

143    Jeesus oli tullut. Hänen rahansa olivat menneet, kaikki oli mennyt; mutta tuossa pimeässä hetkessä, kun verenvuoto ei tahtonut pysähtyä, eivätkä lääkärit voineet pysäyttää sitä, Jeesus tuli. Ja mitä Hän teki? Hän kutsui niinet. Katsoi ympärilleen kunnes löysi hänet ja sanoi: “Sinulla oli verenvuoto, mutta se on lakannut.”

144    Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Mestari on tullut ja kutsuu sinua. Hän tuli ja Hän kutsui. Hän kutsui hänet takaisin terveyteen.

145    Tuo pieni nainen kaivolla, josta puhuimme eilen illalla, kaikki toivo oli mennyt. Ehkä hänen viides miehensä oli jättänyt hänet ja hän vain otti kuudennen tuona yönä ja oli vähän epävarma hänestä. Moraalisesti, hän oli mennyttä. Hän halusi olla todellinen nainen; hän, epäilemättä hän oli lukenut Raamattua.

146    Ja hän oli menossa sinne kaivolle noin kello yhdeltätoista. Hän ei voinut tulla aikaisemmin aamulla, kun vanhurskaat naiset tulivat. Ja he kantoivat vetensä päänsä päällä ruukuissa ja menivät takaisin kaupunkiin. Ja niinpä hän ei voinut tulla yhdessä heidän kanssaan. Heillä oli erottelu siinä suhteessa tuona päivänä, oikea ja väärä eivät sekoittuneet yhteen. Moraalittomat pysyivät omilla paikoillaan, eivätkä voineet tulla yhdessä muiden kanssa. He eivät sallineet hänen tulla. Niinpä sen jälkeen, kun jokainen oli saanut vetensä ja mennyt takaisin… Hän tuli saadakseen jotakin Parempaa.

147    Ja sitten tullessaan sinne ruukku päänsä päällä, epäilemättä hän kulki siellä ajatellen: “Tuo mies, jonka nain, jonka sain kiinni eilen illalla, minä epäilen häntä. Hän käyttäytyy niin omituisesti. En oikein tiedä hänestä. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta. Olen pantu ulos yhteiskunnasta. Enkä voi mennä noihin kirkkoihin, he eivät… Vain katsokaa heitä.’ En tiedä mitä tehdä. Olen ahdingossa. Olen lukenut Raamattua; varmastikin, jonakin päivänä, tuo Profeetta on tuleva näyttämölle. Tiedän heidän väittävän, ettei ole mitään senkaltaista asiaa ja se on ehkä niin sadan vuoden kuluttua, tuhannen vuoden kuluttua. Me olemme odottaneet sitä tuhansia vuosia, eikä sitä ole vielä koskaan tapahtunut, niinpä me emme odota sitä nytkään. Kaikki on niin. Oi, ei, meillä on kirkkoja ja asioita. Me emme tarvitse mitään sen kaltaista nyt.’” Niin hän sitten ajatteli kulkiessaan siellä.

148    Tiedättekö, kun te ajattelette Häntä, se on, kun Hän ilmestyy teille. Niin kuin puhuimme siitä eilen illalla, kun he olivat matkalla Emmaukseen.

149    Kun hän ajatteli noita asioita, hän kuuli jonkun miehen sanovan: “Tuo minulle juotavaa.”

150    Miten oli? Pimeimmällä hetkellään, kun hänen moraalinsa oli mennyt… Ehkä hän oli sievä pieni nainen, joka oli ajettu kadulle elämään niin. Joskus se ei ole tuon pienen tytön vika, vaan hänen vanhempiensa vika, jotka antavat hänen mennä ulos sillä tavalla. Ja siellä hän oli, ehkä pienet kiharansa riippuen alhaalla; hän kulki siellä tuntien olonsa tyhjäksi, väsyneenä, eikä kukaan tahtonut olla missään tekemisissä hänen kanssaan, tämä lapsi, ja ehkä sen takana oli paljonkin asioita.

151    Joka tapauksessa tiedän yhden asian, hän oli lukenut Raamattua ja hän uskoi Raamattuun. Ja siellä hänen sydämessänsä lepäsi pieni siemen, sanoen: “Jos se koskaan tapahtuu, minä tulen tietämään sen.” Hän oli ennalta määrätty siihen.

152    Katsokaa tuota vanhaa Juudasta seisomassa siellä ja toimien niin kuin hän teki. Se oli pimeää syvällä hänen sydämessään. Tuo Valo loisti täällä ylhäällä hänen teoissaan, mutta syvällä sydämessään hän ei uskonut Sitä. Ja tässä oli tämä nainen… Näettekö, tuo Valo ei päässyt hänen sydämeensä, mutta tässä oli tämä nainen, hän uskoi Sen, vaikka hänen elämänsä olikin pimennyt; kun Valo osui siihen, Se otti pimeyden pois. Ja, kun tuo Valo osui Juudakseen täällä ylhäällä, Se pimensi sen kokonansa. Se oli siinä erona.

153    Näettekö, tuo nainen oli syntynyt tuota tarkoitusta varten. Hän, hän sanoi… kun Hän kertoi hänelle kuinka monta miestä hänellä oli ollut, hän… Mitä tapahtui? Hän joutui äkillisen kiihotuksen valtaan. Hän joutui ahdistukseen. Hän sanoi: “Herra, minä tajuan, että Sinä olet profeetta. Minä tiedän, että kun Messias tulee, Hän tulee tekemään näitä asioita.”

154    Sitten Hän kutsui hänet. Sitten Hän kutsui hänet. “Minä olen Hän, Hän, joka puhuu kanssasi.” Hän tunnisti sen Jumalan Sanan mukaan. Hän kutsui hänet pois synneistänsä, Elämään. Ja hänen nimensä on Raamatussa ja hänellä on kuolematon Elämä tänä päivänä.

155    Hän voi kutsua teidät samalla tavalla, koska Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan.

156    Kyllä, hänen moraalinsa oli mennyttä, mutta kuitenkin hän tiesi, että Hänellä oli tuo erottaminen. Hän tiesi, että sen täytyi olla Messias.

 Sitten, kun Jeesus sanoi: “Minä olen Hän, Minä olen Hän,” Hän tiesi, että se oli.

157    Erään kerran opetuslapset olivat veneessä, kaikki toivo oli mennyttä. Myrskysi, he olivat lähteneet ilman Jeesusta ja tuo myrsky oli – aivan niin kuin se oli Lasaruksen kotona. Kaikki toivo oli mennyt. Tuo pieni vene oli täyttynyt vedellä. Ja he kirkuivat ja huusivat ja ehkä rukoilivat ja niin edelleen ja salamat välähtivät ja vene täyttyi vedellä ja masto oli pudonnut ja airot särkyneet ja he pitivät kiinni toisistaan, itkien.

158    Ja tuossa todella pimeässä hetkessä, sitten Jeesus tuli kävellen veden päällä. Mutta Hän näytti heistä kuin varjolta. Hän näytti pelottavalta, ikään kuin hengeltä ja he huusivat pelosta.

159    Se on mikä on vikana tänään, Jeesus tulee teidän pimeimmässä hetkessänne ja te olette peloissanne Siitä. Te että tiedä mitä Se on.

160    He eivät tienneet mikä Hän oli. He sanoivat: “Oi, se on henki”. He huusivat pelosta.

161    Ja sitten Hän kutsui heitä, sanoen: “Älkää pelätkö, se olen Minä.” Pimeimmällä hetkellä, Jeesus tuli heidän avukseen. Sillä tavalla Hän aina tekee, tulee pimeimmällä hetkellä. Sitten Jeesus tuli ja julkitoi itsensä ja tuli heidän tykönsä.

 Pietari sanoi: “Jos se olet Sinä, käske minua tulemaan veden päällä.” Jeesus sanoi: “Tule.”

162    Tiedättekö mitä, ystävät? Pian Hän on tuleva noita varten näissä viimeisissä päivissä. No niin, eikö olekin outoa, että seurakunta on joutunut tähän pimeään hetkeen jälleen?

163    Tulen sanomaan tässä jotakin. Se ei ole mikään oppi, minä vain profetoin. Tiedättekö mitä on tapahtunut? Se on tuleva sille paikalle pian, painakaa mieleen sanani, että kaikkien kirkkokuntien on pakko liittyä tuohon Ekumeeniseen Neuvostoon. Jos he eivät liity, he eivät voi saada tuon Neuvoston tukea. Sen vuoksi, tulee olemaan saarto, niin, ettei kukaan voi mennä näihin seurakuntiin, tai mihinkään kirkkoihin, ellei teillä ole merkkiä omalta seurakunnaltanne, te että voi ostaa tai myydä. Te näette sen juuri niin kuin se oli, niin se tulee olemaan jälleen, merkki pedolle. Ja seurakunta, hengelliset ihmiset, he käsittävät sen.

164    Ja ainakin te helluntailaiset tunnistatte sen. Te alatte tuntea sen. Kun teidän kirkkonne, monet helluntaiorganisaatioista – eikä minun tarvitse nimetä niitä – mutta te tiedätte, että ne ovat juuri nyt tulossa siihen. He ovat jo todistaneet olevansa. Ja, kun te teette sen, mitä teidän on silloin tehtävä? Teidän täytyy luopua evankelisesta opetuksestanne Pyhän Hengen kasteesta. Teidän on luovuttava Raamatun opistanne.

165    Ja jäsenet eivät tule sietämään sitä. Todella uudestisyntyneet kristityt tulevat kuolemaan ennen. He ovat syntyneet Sanasta. He tietävät tämän asian olevan tulossa. Kyllä.

166    Ja eikö olekin outoa, että juuri tässä pimeimmässä hetkessä, sitten Jeesus tulee ja kutsuu meitä, sanoen: “Älkää pelästykö, se olen Minä. Minä olen yhä kanssanne. Minä olen täällä julkituodakseni Sanani.” Niin kuin Hän oli silloin, niin Hän on nyt. Hän sanoi, että Hän tekisi sen. Oi! Mestari on tullut ja on kutsunut meitä.

167    Monet sairaat täällä – epäilemättä heitä on istumassa täällä – lääkäri on sanonut, ettei teillä ole mitään toivoa. Te voitte olla pimeimmässä hetkessänne, mutta muistakaa, Mestari on tullut ja kutsunut teitä.

168    Ja Jonakin päivänä, jonakin päivänä, Mestari on tuleva ja on kutsuva jokaista nimeä, joka on kirjoitettuna Karitsan Elämän Kirjassa. Jos nimenne ei ole siellä, hankkikaa se sinne nyt, sillä Hän on tuleva ja kutsuva. Jopa ne, jotka ovat haudassa, ovat kuuleva Hänen äänensä ja tulevat esiin Elämään. Mestari on tuleva ja kutsuva teitä. Ja Hänen kutsuessaan tänään, vastatkaa ja tehkää valmistelut tuon päivän varalle, on minun neuvoni teille.

169    Tämä tämän aikakauden lupaus, Hän lupasi, että Hän tulisi olemaan täällä. Niitä asioita joita Hän teki, Hän tulisi tekemään uudestaan. Ja nyt Mestari on jälleen tullut ja kutsuu teitä.

170    Kumartakaamme päämme. Minulla on noin kuusi sivua lisää täällä, mutta en voi mennä siihen nyt. Kumartakaamme päämme. Lupasin päästää teidät lähtemään aikaisin ja se on jo neljänneksen yli.

171    Taivaallinen Isä, Oi Herra, anna sen tapahtua uudestaan. Kaikki nämä asiat, joita minä olen sanonut: “Jeesus on tullut ja kutsuu sinua.” Mitä Hän tekee, kun Hän tulee? Hän kutsuu. Ja anna sen tapahtua uudestaan, Herra. Anna Pyhän Henkesi tulla ihmisten joukkoon tänä iltana. Herra Jeesus Hengen muodossa, anna Hänen tulla tänä iltana ja paljastaa itsensä ja sitten julkituoda itsensä. Niin kuin nuo ihmiset, jotka uskoivat, me myös tulemme uskomaan, Herra. Täällä on ehkä monia, joilla ei koskaan ole ollut tätä tilaisuutta. Me rukoilemme, että Sinä soisit sen heille jälleen tänä iltana. Sillä me pyydämme sitä Jumalan kirkkaudeksi, Jeesuksen nimessä. Aamen.

172    Juuri niin sisar, mutta jatka vain edelleen. Se on hienoa. Jatka vain edelleen. Oi, todella vaiti, jokainen.

173    Uskotteko te, että Hän on tullut? Hän on. Kutsuuko Hän yhä, kun Hän tulee? Nyt, jos te vain uskotte. Jos te vain uskotte Jumalan Sanan, Jumala tulee suomaan sen.

174    Katsokaahan nyt, minulla ei ole aikaa kutsua rukousjonoa tänne eteen. Tulen kutsullaan heitä tänä iltana, sieltä, jos Herra suo. Mestari on tullut. Hän on tullut täyttämään Sanansa viimeisissä päivissä. Ja mitä Hän oli silloin, Hän on tänään. Mikä oli Hänen julkitulemisensa tai tuntomerkkinsä silloin, se on sama tänään, koska Hän on yhä Jumalan Sana. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja Jumalan Sana on sydämen ajatusten, aikeiden erottaja. Ja millä tavalla Hän teki silloin, se on tapa miten Hän on aina tehnyt. Hän on yhä sama. Jos Hän tekisi sen juuri nyt, uskoisitteko te Häneen? Saisiko se teidät uskomaan Häneen?

175    Te ihmiset siellä, sallikaa minun ensin katsoa ja nähdä, jos siellä on ketään, jonka tunnen, istuuko täällä ketään, jonka tunnen.

176    Kaikki, jotka olette täällä ympärillä, jotka että tunne minua, kohottakaa kätenne; te, jotka tiedätte, etten minä tiedä mitään teistä, ja olette sairaita, nostakaa kätenne. Arvelisin, että jokainen. Hyvä on, uskokaa nyt. Vain uskokaa koko sydämellänne. Älkää epäilkö. Pitäkää usko. Uskokaa Jumalaa.

177    Pyydän, että olette todella vaiti ja istumassa. Älkää liikkuko ympäri nyt, olkaa hyvät, älkää tehkö sitä. Näettehän? Te olette sielu, ruumis ja henki, näettehän, ja teidän henkenne… Ja Pyhä Henki on todella arka.

178    Kuinka monet muistavat, monia vuosia sitten? että Pyhä Henki… Kun tulin tänne ja sanoin teille? Että, kun otin ihmisiä kädestä, Hän sanoi minulle, että tämä erottaminen tulisi ja sitten menisi edelleen eteenpäin? Muistatteko sitä, muistatteko sen? Mutta Hän sanoi: “Jos voit saada ihmiset uskomaan sinua.” Muistatteko noita päiviä, monia vuosia sitten? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Teidän täytyy uskoa.

179    Näin erään miehen, uskon, että se oli täällä toisessa kokouksessa, istumassa siellä. Ja Pyhä Henki… Olin tarkkaillut häntä saarnatessani. Hän oli rampa mies. Hänellä oli kainalosauvat kainaloissaan, ja juuri, kun aloin kutsua, Saatana tuli tuon miehen luo, musta varjo. Ja katselin sitä omin silmin. Hän nousi ylös ja käveli ulos. Hän tulee aina olemaan rampa, näettehän. Ja niinpä hän, sen sijaan, että olisi parantunut juuri siellä, jos hän vain. Näettekö? Mutta, en tiedä miksi. Arvaan hänen vain kuunnelleen vihollista. Mutta, jos te seisotte ja tarkkailette noita varjoja ja noita asioita noissa muodoissa, millä tavalla ne ovat ja katselette niitä kuinka ne tekevät. Näettekö, se olisi…

180    No niin, minä en voi parantaa. Mies, joka sanoo teille voivansa parantaa, on väärässä. Te olette jo parannetut. Mutta, se on tunnistaa Jeesuksen Kristuksen Läsnäolo. Nyt, jos Martta tiesi, että jos hän voisi tavata Hänet jälleen, hän tulisi saamaan mitä halusi, koska Hän oli julkituotu Sana, niin emmekö me voi uskoa sen verran tänä iltana, uskoaksemme sen? Varmasti, ainakin meidän tulisi. Hän on tullut. Hän on tullut, Hän on tullut Pyhän Hengen muodossa. Se on kuka Hän on. Nyt vain rukoilkaa.

181    Näettekö, täällä edessä, jos minulla olisi joku seisomassa täällä, täällä aivan vieressäni…vain rukoillen; näen niin monien ihmisten rukoilevan, se on kaikkialla yli rakennuksen. Teidän vain täytyy tarkata Sitä. Te ette osaa sanoa: “Sano, veli Branham…” Ei. Minä en voisi tehdä sitä, en sen enempää kuin te voitte nähdä unen minulle. Näettekö? Te voitte nähdä unen. Jumala voi antaa teidän nähdä unta minusta, te uskotte sen, mutta te ette voi tehdä sitä itse. Te ette voi sanoa, että, “Veli Branham, minä tulen näkemään unen sinusta nyt.” Ei, te ette voi tehdä sitä. Myöskään minä en voi nähdä näkyä. Kuka se onkin, joka teille unen antaa, hänen täytyy tehdä se. Samalla tavalla se on näyn kanssa.

182    Näen erään miehen istumassa tässä rivin päässä, jolla on nivelreuma. Jos hän tulee uskomaan koko sydämellään, Jumala tulee parantamaan hänet nivelreumasta. Uskotko, että Hän tulee tekemään sen, herra? Sinä, meksikolaismies, joka istut siellä rivin päässä, tahdotko uskoa sen? Hyvä on, herra.

183    Tuolla naisella vieressäsi, hänellä myös on nivelreuma. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut, rouva? (Kaikuukohan tämä? Pelkään, etteivät ihmiset kuule sitä.) Tahdotko uskoa? Hyvä on.

184    Entä tuo toinen pieni meksikolaisnainen, joka istuu hänen vieressään? Hän kärsii vatsavaivasta. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan vatsasi, rouva?

185    Hän sai sen. Kun näen tuon Valon menevän alas, se tarkoittaa sen tapahtuneen. Kyllä. Siinä se on. Se kosketti häntä. Siellä Se oli, pyörien ympäri… [Tyhjä paikka nauhassa.] … Se tekee sen. Näettekö? Kun Hän voi löytää uskon! Näettekö: “Monia asioita Hän ei voinut tehdä heidän epäuskonsa tähden.”

186    Tässä on eräs rouva istumassa rukoillen, juuri tässä. Hän on peloissaan. Hänen tuleekin olla. Hänellä on syöpätila, todella paha. Minä en tunne sinua, mutta Jumala tuntee sinut. Uskotko, että Jumala voi sanoa minulle jotakin tästä syövästä, tai jotakin muuta? Katso minuun. Siellä niin monet rukoilevat, näettehän, ja se on miksi sanon sen. Katso meihin. No niin, kyllä, sinä et ole täältä, tämä ei ole sinun kotisi. Sinä olet paikasta nimeltä Porterville, Kaliforniassa. Se on oikein. Uskotko Jumalan voivan sanoa minulle kuka sinä olet? Hän tietää sen. Sinun nimesi on rouva Wint-hara. Oikein. Usko nyt ja tuo syöpä tulee jättämään sinut. Jos sinä voit uskoa! Siinä kaikki mitä Jumala pyytää sinua tekemään. Jos sinä voit uskoa!

187    Ettekö usko sitä kaikella sydämellänne? Joku tässä osastossa täällä, ettekö te voi uskoa? Mestari on tullut ja kutsuu teitä. Hän kutsuu teitä kuolemasta Elämään, sairaudesta terveyteen.

188    Tässä istuu eräs mies aivan täällä takana, pää alhaalla, rukoillen. Hän ei itse asiassa rukoile itsensä puolesta, hän rukoilee jonkun muun puolesta. Se on tyttö. Se on hänen tyttärensä. Uskotko sinä, herra? Sinulla on vaiva jaloissasi. Sinulla on vaiva polvessasi. Se on totta. Ei ole tarve itkeä, se on Hän siellä vierelläsi. Tyttäresi on sairaalassa, eikö olekin? Tuberkuloosi tapaus. Usko sinä. Uskotko? Mestari on tullut ja kutsuu häntä. Tahdotko uskoa, että tulet löytämään hänet täysin terveenä? Tahdotko? Vierailkoon Hän hänen luonaan tänä iltana ja sinun luonasi, ja voikoon se olla ohitse.

189    Tässä on pieni poika, pieni ruskeakasvoinen poika. Hän karsii ihotaudista ja astmasta, tämä pieni meksikolainen poika, joka istuu siellä. Hän ei ole täältä. Hän on San Josesta. Uskotko sinä, poikani? Toinen asia, sinun isäsi on täällä kanssasi. Hän on saarnaaja. Se on oikein. Uskotko Jumalan voivan sanoa minulle mikä nimesi on? Saisiko se sinut uskomaan todella lujasti? Sinun nimesi on Reuben. Usko nyt. Hyvä on.

190    Mestari on tullut ja Hän kutsuu teitä. Oi, sinä syntinen, oi, sinä sairas henkilö, etkö sinä näe Mestaria julkituotuna inhimillisissä olennoissa, uskovien välillä? Hän on tullut kutsumaan uskovia lapsiaan terveyteen. Hän on tullut kutsumaan syntistä katumukseen. Luopiota, seurakunnan jäsentä, Mestari on tullut ja kutsuu sinua.

191    Uskotteko te sen? Uskotteko sen oman tarpeenne puolesta juuri nyt? Jos uskotte, nostakaa kätenne ylös, sanoen: “Minä uskon tarpeeni puolesta.” Sitten nouskaa seisomaan ja vastaanottakaa se. Mestari on tullut ja kutsuu sinua. Ja kuka tahansa olettekin, mistä tahansa teillä onkin tarve, Mestari on tullut ja kutsuu teitä. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan.

192    Tuo pieni nainen meni kaupunkiin ja sanoi: “Tulkaa, nähkää Mies, joka kertoi minulle mikä on väärin.” Te ette menneet kaupunkiin, te tulitte näkemään sen itse, ja niin Mestari on tullut ja kutsuu sinua.

193    Nostakaa kätenne ylös ja ylistäkää Häntä, ja sanokaa: “Herra Jeesus, minä olen syntinen; anna minulle anteeksi. Minä olen luopio; ota minut takaisin, Herra. Minä tarvitsen Pyhän Hengen; täytä minut. Minä olen sairas; paranna minut. Minä olen rampa; tee minut terveeksi.” Mestari on tullut ja kutsuu sinua. Nostakaa kätenne ylös nyt ja antakaa Hänelle ylistys. Aamen.

194    Antakaapa meille pieni sävel tähän: “Ylistän Häntä, ylistän Häntä.” Osaattehan te tuon: “Tahdon ylistää Häntä” Tehän osaatte sen, eikö niin? Uskotteko te?

Tahdon ylistää Häntä, tahdon ylistää Häntä,
Oi, ylistää syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle konnia, kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

195    Rakastatteko te Häntä? Ettekö te nyt rakastakin laulaa Hänelle, Sillä aikaa, kun Hän on täällä? Hän on Henki liikkuen ympäri ja lävitse rakennuksen. Hän tuntee teidän sydämenne, tietää kaiken teistä. Laulakaamme se Hänelle, kaikesta sydämestämme.

 Tahdon ylistää Häntä…(Kohottakaa kätenne, kun teette sen ja vain ylistäkää Häntä nyt),
Oi, ylistäkää syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Oi, antakaa Hänelle kunnia, kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

196    Oi, sinä nainen pyörätuolissa, jos vain uskoisit hieman enemmän siellä. Laulakaamme se kerran vielä. Minä olen odottamassa jotakin.

Tahdon ylistää Häntä, tahdon ylistää Häntä,
Oi, ylistää syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

197    Nyt laulaessamme sen uudestaan, kääntykää ympäri ja ottakaa kiinni jonkun kädestä, kun laulamme: “Tahdon ylistää Häntä.” Tulkaa mukaan, kaikki yhdessä nyt.

 Tahdon ylistää Häntä, tahdon ylistää Häntä,
Oi, ylistää syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

198    Oi, syntinen ystävä, etkö haluaisi kävellä tänne eteen nyt? Tulkaa, ja antakaa Hänelle ylistys, kaikki te ihmiset. Kaikki te ihmiset, jotka haluatte tunnustaa Hänet Pelastajana. Hänen Läsnäolossansa, sillä aikaa, kun pyhät palvovat Hengessä, ettekö haluaisi tulla seisomaan tänne? Sanokaa: “Minä haluan antaa todistuksen tänä iltana. Haluan antaa Hänelle ylistyksen. Haluan tulla. En ole häpeissäni Hänestä. Haluan maailman tietävän, että vastaanotan Hänet Pelastajanani, juuri täällä Hänen ollessaan Läsnä.” Tulkaa Sillä aikaa, kun me laulamme sen.

 Tahdon ylistää Häntä, (ettekö haluaisi tulla?) tahdon ylistää Häntä,
Oi, ylistää syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

199    Oi, juuri niin, rouva, tule suoraan eteen. Kuka muu tahtoo tulla, Kristuksen Läsnäolossa? Tule suoraan tänne eteen, sisar, seiso tässä.

200    Joku toinen henkilö, joka haluaa Hänet Pelastajakseen juuri nyt, joka ei häpeä. Hän sanoi: “Jos te häpeätte Minua ihmisten edessä, tulen Minä häpeämään teitä Isäni ja pyhien Enkelien edessä.” Jos että nyt häpeä Häntä ja haluatte Hänet Pelastajaksenne, Hänen ollessaan täällä! Te olette nähneet Hänet. Se on niin täydellistä, Sana itse tekee Sen tunnetuksi. Tulkaa nyt, sillä aikaa, kun pyhät palvovat. Ettekö haluaisi tulla eteen?

201    Jumala siunatkoon sinua, herra. Tässä tulee vanha nainen, joka on tulossa todella iäkkääksi. Ettekö haluaisi tulla nyt?

 Tahdon… (laulakaa sitä nyt) Tahdon ylistää

202    Juuri niin, te nuoret ihmiset, tulkaa suoraan tänne ympärille. Vain ylistäkää. Jumala siunatkoon sinua, rouva sillä tavalla se tehdään. Jumala siunatkoon teitä, nuoret.

…teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia, kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

203    Sillä aikaa, kun saarnaajat nyt menevät näiden ihmisten tykö, eikö joku muu nyt haluaisi tulla? Luopio, tahdotko tulla, sanoen: “Häpeän elämääni”? Täällä Hän on. Uskotteko minun olevan Jumalan palvelijan? Jeesus Kristushan on keskellämme. Ettekö haluaisi tulla?

Antakaa Hänelle kunnia… (ettekö haluaisi tulla antamaan Hänelle kunnian?) Sillä Hänen Verensä on pessyt pois…

204    Martta, tuletko sinä, tai aiotko istua kotona Marian kanssa? Aiotko jäädä johonkin organisaatioon ja sanoa: “Oh, minun kirkkoni ei usko sitä tällä tavalla,” kun Kristus on julkituotu? Aiotko istua ja sanoa niin, tai tuletko ulos? “Hyvä on, sanon sinulle, kun minä…” Ei. Tänään, tämä on se hetki. Kuolema riippuu ympärillänne, niin kuin Jairuksen tyttärellä.

205    Tule nyt! Luopio, tule nyt. Syntinen, tule nyt. Tämä on se aika. Mestari on tullut ja Hän kutsuu sinua. Hän kutsuu sinua. Te sanotte: “Kuinka sen tiedän?” Hän käyttää minun ääntäni. Jos Hän käyttää ääntäni kertomaan sairauksista, vaivoista ja asioista, niin ettekö tiedä, että Hän kutsuu myös syntisiä. Tulkaa ulos! Tulkaa nyt, tämä voi olla viimeinen tilaisuus, joka teillä koskaan on.

206    Kerran vielä, siellä on heitä lisää täällä, joiden tulisi tulla, ystävät. En halua saattaa teitä hämillenne, kutsuakseni teitä ulos tällä tavalla. Se ei ole oikein. Jos te joskus ehkä… Nuo fariseukset ajattelivat olevansa pelastuneita, mutta he eivät olleet. Te ajattelette samoin. Tulkaa nyt.

207    Olkaa varmat! Älkää, älkää ottako mitään puolinaista riskiä siitä. Jos mielessänne on pieni epäilys, älkää ottako mitään riskiä. Tulkaa eteen nyt. Nyt on se aika, nyt Lähteen ollessa avoinna, Pyhän Hengen ollessa täällä. Mestari on tullut. Tuo pieni epäilys on mitä Hän yrittää sanoa teille: “Sinä epäilet.” Antakaa periksi. Tulkaa eteen, nyt. Mestari on tullut ja kutsuu sinua. Juuri niin, jatkakaa vain tulemista, jatkakaa vain tulemista.

 Tahdon ylistää Häntä, tahdon ylistää Häntä, (Ettekö tulisi antamaan Hänelle ylistyksen?)
Ylistää syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia, kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

208    Nyt Sillä aikaa, kun syntiset tulevat, vastaanottaakseen Hänet; antakoot ihmiset Hänelle ylistyksen, kun ne laulamme sen nyt. Kätenne ylhäällä, laulakaa, ja ylistäkää Häntä, kaikki yhdessä.

Tahdon ylistää Häntä, tahdon ylistää Häntä,
Ylistää syntisten puolesta teurastettua Karitsaa!

209    Vain antakaa Hänelle ylistys! Te ihmiset tässä ympärillä, rukoilkaa, pyytäkää Häntä antamaan teille anteeksi. Sen Hän tulee tekemään. Mestari on tullut ja kutsuu teitä. Jumala siunatkoon teitä.

64-0212 KUN HEIDÄN SILMÄNSÄ AVATTIIN, HE TUNSIVAT HÄNET (When Their Eyes Were Opened, They Knew Him), Tulare, California, USA, 12.2.1964

FIN

64-0212 KUN HEIDÄN SILMÄNSÄ AVATTIIN, HE TUNSIVAT HÄNET
(When Their Eyes Were Opened, They Knew Him)
Tulare, California, USA, 12.2.1964

1        Taivaallinen Isämme, me rukoilemme nyt, että Sinä saisit kunnian yhteen kokoontumisestamme. Me kiitämme Sinua tästä tilaisuudesta. Siunaa Sanasi, kun se lähtee jokaisena iltana. Siunaa omiasi, kun he kuulevat Sen. Ja voikoon suuri Pyhä Henki ottaa otteen Sanasta, joka lankeaa sydämeen ja saattaa Sen julkituomaan itsensä, niin että kirjaimellisesti sadat ihmiset, kautta tämän seudun täällä, voitaisiin pelastaa. Sadat heistä, jotka kärsivät, makaavat kuoleman varjoissa, voikoot he nähdä suuren Valon ponnahtavan esiin ja voikoot he olla parantuneet, ja Sinun suuri Nimesi saada kunnian. Se on miksi me olemme täällä, Herra, emme kunniaksi itsellemme, vaan kunniaksi Jeesukselle Kristukselle keskellämme. Sillä me pyydämme sitä Hänen Nimessänsä. Aamen.

2       Nyt, kun menette Raamattuihinne, vain muutamiksi hetkiksi. Ja kunakin iltana me tulemme puhumaan noin kaksikymmentä, kolmekymmentä minuuttia. Olen tehnyt niin viimeisinä muutamina viikkoina. Puhun vain muutamia minuutteja ja sitten tulemme kutsumaan rukousjonon, rukoillaksemme sairaiden puolesta, tai mitä tahansa Pyhä Henki johtaa tekemään.

3       Ja kuinka moni tahtoo, teistä ensikertaa tulleista tänä iltana ja kaikki teistä yhdessä, tahtoo rukoilla kokousten puolesta, tahdotteko tehdä sen? Me emme ole täällä vain… Me olemme täällä, koska me yritämme auttaa. Veljet, uskon, että Herran auttaessa meitä, meillä tulee olemaan suuret kokoukset Herramme ja Pelastajamme kunniaksi.

4       Me uskomme Hänen tulevan, aivan kohta. Jos Hän ei ole täällä tänä iltana, odotan Häntä aamulla. Jos Hän ei ole tullut huomeniltaan mennessä, tulen olemaan täällä, jos Herra suo. Ja sitten, jos Hän ei vielä ole täällä, odotan Häntä huomenillalla. Ja, jos Hän silloin ei ole täällä, tulen odottamaan Häntä seuraavana iltana. Haluan tehdä niin. Olen odottanut Häntä nyt kolmekymmentäkolme vuotta, suuren osan elämästäni, enkä ole lannistunut. Vartioin päivästä päivään, tunnista tuntiin, Häntä ilmestymään.

5       Nyt, kun menemme Raamattuun, Luukkaan 24. lukuun, niin aloitamme 13. jakeesta. Nouskaamme seisomaan, Sanan kunniaksi, Sillä aikaa, kun luemme. Luukas 24, alkaen 13. jakeesta. Nyt, jos joillakin teistä on Raamattunne, jotkut heistä tahtovat seurata saarnaajan tekstiä, mistä hän puhuu. Ja nyt haluan teidän kuuntelevan tarkasti. Lukekaa itse kanssani, jos voitte sillä aikaa, kun luemme.

Ja, katso, kaksi heistä meni sinä samana päivänä kylään nimeltä Emmaus, joka oli Jerusalemista noin kuudenkymmenen vakomitan päässä.

Ja he puhuivat keskenään kaikista näistä asioista, mitä oli tapahtunut.

Ja tapahtui, että sillä aikaa, kun he keskustelivat yhdessä ja pohdiskelivat, Jeesus itse tuli lähelle, ja kulki heidän kanssaan.

Mutta heidän silmänsä olivat pidätetyt niin, etteivät he tuntisi häntä.

Ja hän sanoi heille: Minkä kaltaisia keskusteluja ovat nämä, joita teillä on toinen toisenne kanssa, kun kävelette, ja olette murheellisia?

Ja yksi heistä, jonka nimi oli Kleopas, vastaten sanoi hänelle: Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, ja etkö ole saanut tietää niistä asioista, jotka ovat tapahtuneet siellä näinä päivinä?

Ja hän sanoi heille: Mistä asioista? Ja he sanoivat hänelle: Jotka koskevat Jeesus Nasaretilaista, joka oli profeetta voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä:

Ja kuinka ylimmät papit ja meidän hallitsijamme toimittivat hänet tuomittavaksi kuolemaan, ja ovat ristiinnaulinneet hänet.

Mutta me luotimme, että se olisi ollut hän, jonka olisi pitänyt lunastaa Israel: ja kaiken tämän lisäksi, tänään on kolmas päivä sen jälkeen, kun nämä asiat tehtiin.

Niin, ja eräät naiset myös joukostamme saattoivat meidät hämmästyksiin, jotka olivat varhain haudalla;

Ja, kun he eivät löytäneet hänen ruumistaan, he tulivat, sanoen, että he olivat myös nähneet näyn enkeleistä, jotka sanoivat, että hän oli elossa.

Ja eräät heistä, jotka olivat kanssamme menivät haudalle, ja havaitsivat sen olevan niin kuin naiset olivat sanoneet, mutta häntä he eivät nähneet.

Sitten hän sanoi heille: Oi hullut, ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea mitä profeetat ovat puhuneet.

Eikö Kristuksen tullutkin kärsiä näitä asioita, ja mennä kirkkauteensa?

Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista, hän selitti heille kaikissa kirjoituksissa ne asiat, jotka koskivat häntä itseään.

Ja he lähestyivät kylää, minne olivat menossa: ja hän tekeytyi niin kuin olisi mennyt edemmäksi.

Mutta he pakottivat häntä, sanoen: Viivy kanssamme, sillä on tulossa ilta, ja päivä on pitkälle kulunut. Ja hän meni sisälle viipyäkseen heidän kanssaan.

Ja tapahtui, kun hän istui aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, ja siunasi sen, ja mursi, ja antoi heille.

Ja heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet; ja hän katosi heidän näkyvistään.

Ja he sanoivat toisillensa: Eikö sydämemme palanutkin sisimmässämme, sillä aikaa, kun hän puhui kanssamme tiellä, ja, sillä aikaa, kun hän avasi meille kirjoitukset?

Ja he nousivat ylös, sillä hetkellä, ja palasivat Jerusalemiin, ja löysivät ne yksitoista kokoontuneena yhteen, ja ne, jotka olivat heidän kanssaan.

Ja he sanoivat, Herra on todellakin noussut ylös, ja on ilmestynyt Simonille.

Ja he kertoivat mitä asioita oli tapahtunut matkalla, ja kuinka he olivat tunteneet hänet leivän murtamisesta.

6       Kumartakaamme päämme. Herra Jeesus, me rukoilemme, että Sinä tekisit itsesi tunnetuksi meille samankaltaisella tavalla, tänä iltana, kun me odotamme Sinua. Jeesuksen Nimessä me rukoilemme. Aamen. Voitte istuutua.

7       Aiheeksi siitä, haluaisin ottaa nämä sanat: Kun heidän silmänsä olivat avatut, he tunsivat Hänet.

8       Nyt me olemme tietenkin puhumassa ylösnousemuksesta, joka on uskottu kaikkien uskovien kristittyjen keskuudessa tänään. Se on Seurakunnan toivo. Jos Kristus ei noussut ylös, silloin me olemme kadotettuja. Ja nyt kristillisyys on perustettu ylösnousemukselle, ei korvaamiseen toisella. Se on ylösnousemus? Esimerkiksi, tämä motellihuoneen avain tässä, jos minä pudotan sen lattialle ja sanon: “Hyvä on, pudotin sen, korvaan sen toisella samankaltaisella”, niin se ei ole ylösnousemus; se on toisella korvaaminen. Näettekö? Ylösnousemus on “tuoda ylös sama mikä meni alas”. Ja Jumala nosti Hänet ylös kolmantena päivänä. Ja me uskomme sen koko sydämellämme ja me uskomme Raamatun kertomuksen.

9       Ja huomatkaa, tänä ensimmäisenä pääsiäisaamuna, Jeesus on elossa heidän joukossaan, ylösnousseena kuolleiden joukosta.

10   Kuinka kaunis asia! Kuinka olenkaan niin iloinen tänä iltana voidessani vahvistaa sen “aamenella”, että uskon Hänen yhä elävän joukossamme, ihanassa Kristuksen Evankeliumin keväässä. Minä uskon Hänen yhä olevan elossa.

11   Uskon, että se on ollut… Kyllä. Se oli ylösnousemuksen kevätaika, myöskin elämän ja ihmisen kevätaika. Ihminen pelkäsi aina kuolemaa; heillä ei ollut mitään vakuutusta siitä, että he koskaan tulisivat takaisin sen jälkeen, kun olivat kuolleet.

12   Mutta me näemme Hänen kuolleen Golgatalla, sitten ollen jälleen ylösnostettu ja ollen heidän kanssaan, kävellen heidän kanssaan tänä ihanana päivänä. Sydänkipujen ja murheiden ja niin edespäin jälkeen, joiden lävitse he olivat menneet ja noiden pimeiden hetkien, kun he näkivät Hänet ristiinnaulittavan, syljettävän ja Hänestä tehtiin pilaa, ja minkä kaiken lävitse Hän olikaan mennyt noiden kolmen ja puolen vuoden aikana, ja nuo pimeät viimeiset tunnit, jotka tekivät Hänet… Nuo fariseukset, he joka tapauksessa vihasivat Häntä, he iloitsivat koska he ajattelivat saaneensa sen loppumaan, ja tässä Hän ilmestyy heidän joukkoonsa! Oi, mikä päivä! Olisin…

13   Ettekö te olisi halunneet tehdä tuota matkaa Kleoppaan ja heidän kanssaan, jotka olivat matkalla Emmaukseen? Minä olisin halunnut kävellä heidän kanssaan. Ja se on mahdollista. Olen iloinen eläessäni tänään, ja voidessani yhä tehdä tuon saman asian, vaeltaa Hänen kanssaan tänään, aivan samoin niin kuin he tekivät silloin.

14   Ajatus oli siinä, kuinka Jeesus oli noussut ylös kuolleista. Mutta surullisinta asiassa oli se, että jotkut heistä, jotka rakastivat Häntä, eivät tienneet sitä.

15   Ja se on totisesti kuva tästä päivästä. On monia ihmisiä, jotka rakastavat häntä, ja jotka eivät vielä käsitä, että Hän on elossa. Heille se on jonkinlainen historia, jonka he ovat oppineet jossakin koulussa. Se on jokin teologian kirja, jostakin etiikasta, jokin siveysopin kaava, jota he ovat tutkineet jossakin, ja Jeesus on heille vain historiallinen henkilöhahmo. Ja kuitenkin, historiassa, he rakastavat Häntä, eivätkä käsitä, että Hän on elossa joukossamme, vaeltaen ympäri kanssamme, aivan niin kuin Hän aina teki. Hän on täällä aivan samoin kuin Hän koskaan oli.

16   Nyt he, syy miksi he eivät uskoneet sitä, oli se, että ylösnousemus oli liian epätavallinen asia. Näettekö? Sitä ei ollut tapahtunut aikaisemmin, joten se oli epätavallinen asia heidän uskoa jotakin sen kaltaista.

17   Ja epätavallisuus on se missä Jumala on. Näettekö? Kristuksen syntymä oli epätavallinen, “neitsyt tulee raskaaksi”. Jumala on aina epätavallinen. Hän tekee epätavallisia asioita. Mutta se on aina Hänen Sanansa mukaisesti. Hän ei koskaan tee mitään Sanansa ulkopuolelta, niin epätavallista; koska Hän lupaa sen ensin, ja sitten lähettää jonkun julkituomaan tuon Sanan, tekemään Sen todelliseksi ihmisille.

18   Kun te helluntailaiset ensin saitte Pyhän Hengen kasteen, se oli epätavallinen asia. Mutta kuitenkin Jumala lupasi vuodattaa Sen viimeisissä päivissä, ja täällä se oli. Niinpä ei väliä kuinka epätavallista se oli, se oli Jumalan lupaus, joka täytyi julkituoda, koska Jumala lupasi sen.

19   Nyt tuo ylösnousemus oli epätavallista monille Hänen omistaan, ihmisille, jotka rakastivat Häntä; mutta, vaikka se oli luvattu Sanassa, oli se liian epätavallista uskottavaksi.

20   Jumalallinen parantaminen on tänään niin epätavallista ihmisille, etteivät he halua uskoa sitä, ja kuitenkin se on luvattu Sana.

21   Tämä asia, jonka me näemme tapahtuvan tänään, on Jumalan lupaus, mutta se on niin epätavallinen mielelle, joka ei ole koskaan ajatellut siitä sillä tavalla.

22   Ja sillä tavalla ylösnousemus oli monille ihmisille, jotka rakastivat Häntä. Siellä oli ihmisiä, jotka kunnioittivat Häntä ja uskoivat Hänen olevan Jumalan profeetan ja uskoivat Hänen olevan Jumalan Pojan ja niin edelleen, mutta kuitenkaan he – ylösnousemus oli liian paljon heidän uskoa. Se oli liian ilmiömäinen.

23   Ja te ottakaa kaikki mikä todella on sillä tavalla ilmiömäistä ja tarkistakaa se aina Sanalla. Ja, jos Sana on luvannut sen, silloin se on vain Jumala nousemassa jälleen näyttämölle. Ja sillä tavalla jokainen lupaus on.

24   Ja sillä tavalla heidän olisi pitänyt nähdä se silloin, koska Jumala oli luvannut, että Hän nostaisi Hänet ylös kolmantena päivänä. Daavid sanoi: “Minä en tule jättämään Hänen sieluansa helvettiin, enkä tule sallimaan Pyhäni nähdä turmeltumista.” Jeesus sanoi: “Hävittäkää tämä ruumis, ja Minä nostan sen jälleen ylös kolmessa päivässä.” Näettekö, se oli lupaus.

25   Ja se oli ilmiö, hyvin epätavallinen asia, ja monet, jotka rakastivat Häntä, eivät voineet ymmärtää sitä. Koska se oli ymmälleen saattava asia koko maailmalle, että Mies, joka oli ristiinnaulittu, ja jonka sydämen lävitse oli työnnetty keihäs, niin että jokainen veritippa Hänen ruumiistaan oli valunut alas ristillä, ja Hänet oli otettu ja sinetöity hautaan, ja sen päälle oli vieritetty kivi, jota käsittelemään tarvittiin kokonainen miesjoukkoja, se sinetöitiin Rooman sinetillä, ja sitten sanottiin: “Enkeli tuli alas ja mursi sinetin ja vieritti kiven pois, ja täällä Hän on elävänä joukossamme.” Se oli jotenkin outo asia.

26   Ja tänään se on samankaltainen ilmiö. Kun ihmiset ajattelevat Hänen kuolleen yhdeksäntoista sataa vuotta sitten ja sen olevan, sillä selvän; ja täällä Hän on tänään, tuhannen yhdeksänsadan vuoden jälkeen, yhä keskuudessamme, aivan yhtä paljon kuin Hän oli silloinkin, juuri niin todellisena kuin Hän oli silloin, tehden samoja asioita, joita Hän teki silloin. Se on liian suuri ilmiö. Ihmiset eivät voi ymmärtää sitä. Se ylittää heidän järkeilynsä. Tietenkin, kuka voi järkeillä Jumalaa? Kukaan ei voi järkeillä Jumalaa.

27   Kukaan ei voi tulkita Jumalaa. Jumala on oma tulkitsijansa. Jumala puhuu Sanani ja he sanovat: “Mutta, sinulla on väärä tulkinta.” Jumala panee sen tapahtumaan, ja se on sen tulkinta. Kenenkään ei tarvitse tulkita Häntä. Puhuin siitä juuri täällä lähikaupungissa. Jumala sanoi: “Olkoon siellä valo”, ja siellä oli valo. Se ei tarvitse mitään tulkintaa; siellä oli valo. Jumala sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi”, ja hän tuli. Se selvittää asian. Niinpä, kun Hän puhuu mitä tahansa, on Hän sitten oma tulkkinsa. Hän ei tarvitse meidän tulkintaamme siitä: “Kirjoitus ei ole yksityisesti tulkittavissa.” Se on Jumala itse, joka tekee Sen tulkitsemisen. Huomatkaa, monet eivät nähneet sitä, koska he eivät olleet tarkoin tutkineet Kirjoituksia. He eivät olleet kuunnelleet mitä Hän sanoi.

28   Monet tänään, eivät ole kuunnelleet Sanomaa, eivät ole kuunnelleet Kirjoitusta ja mitä Kristus lupasi näissä viimeisissä päivissä. Se on syy, miksi ihmiset ovat siinä tilassa missä he ovat tänään, ja seurakunnat ovat kokonaan ristiriidassa toistensa kanssa. He eivät ole panneet merkille, mitä Kirjoitus sanoi tätä päivää varten. He eivät huomanneet, että nämä asiat täytyi tehdä. Se on vain Kirjoituksen täyttyminen. Monet ihmiset rakastavat Häntä. Monet uskovat Häneen. Mutta kuitenkin se on liian ilmiömäistä, he eivät voi ymmärtää Sitä, kun te puhutte Hänen olevan aivan saman kuin Hän oli eilen, tehden samoja asioita. He väittävät uskovansa sen, mutta kun se tapahtuu, silloin he eivät ymmärrä sitä. He eivät yksinkertaisesti voi uskoa sitä.

29   Huomatkaa, he olivat puhumassa Hänestä, kun Hän ilmestyi. No niin, se on hieno asia. Me panemme sen merkille täällä Kirjoituksessa, se sanoo: “Ja, sillä aikaa, kun he puhuivat Hänestä, puhuivat näistä asioista kulkiessaan”, puhuivat Hänestä ja olivat murheelliset, kun he näkivät Hänen ilmestyvän. Hän ilmestyi heille, sillä aikaa, kun he kulkivat ja pohdiskelivat Häntä koskevia asioita. Se on milloin Hän aina ilmestyy, se on, kun me puhumme Hänestä. Aina, kautta Kirjoituksen, se on, kun ihmiset puhuvat Jumalasta, se oli milloin Hän ilmestyi.

30   Nyt meillä on liiaksi kiire, pulma muista asioista. Uskon, että siitä syystä monet ihmiset, jotka rakastavat Häntä, epäonnistuvat näkemään Häntä. Me olemme niin kiireisiä uskontunnustustemme ja kirkkokuntiemme kanssa, seurakuntien asioiden ja jäsenyyksien ja lisäjäsenten hankkimisen kanssa, me olemme liian kiireisiä puhuaksemme Hänestä. Hän on Sana. Me olemme liiaksi kiinnostuneet jostakin uskontunnustuksesta, jostakin tekstikirjasta, tai siitä mitä joku muu sanoo. “Kuinka monta jäsentä voimme saada äänestettyä sisälle? Tulisiko meidän ottaa tämä, tuo, tai joku muu?” Meidän pitäisi jatkuvasti antaa itsemme Jumalan Sanalle ja rukoukselle ja Sanan tutkimiselle. Mutta me olemme liian kiinnostuneita jostakin muusta.

31   Nämä miehet olivat murheellisia. He puhuivat; suuria asioita oli tapahtunut; Hänet oli otettu pois. Mutta he olivat puhumassa Hänestä ja siellä Hän ilmestyi. Ja, kun Hän ilmestyi, oli Hän heille vieras. He eivät ymmärtäneet sitä, aluksi. Aluksi me näemme Hänen kävelleen.

32   Kun he olivat kävelemässä tiellä, tuohon pikku kaupunkiin, Emmaukseen, jonne oli vain muutamia maileja, sapatinpäivän matka, tai jotakin sellaista; ensin, Hän paljasti heille sen Kirjoituksen lupauksen tuota päivää varten, joka koski Häntä itseään. Nyt pankaa merkille, kun Jeesus tulee näyttämölle, jos me haluamme nähdä Hänet ja puhua Hänen kanssaan, Hänen ylösnousemuksensa jälkeen, niin kuin he tekivät, niin kuin he näkivät Hänet, niin ensimmäinen asia, mitä Hän teki heille, oli paljastaa itsensä heille, Kirjoituksen mukaan. Aamen. Se oli tekemään sen miksi? He olivat heprealaisia. He uskoivat Sanan ja he… Hän, Hän paljasti itsensä, paljasti itsestään kirjoitetun Sanan, mitä Hänen oletettiin tekevän tuota aikakautta varten. Aamen.

33   Jumala, 1. Mooseksen kirjassa, ja sitten ennen maailman perustamista, Hän jakoi sen, ja Hän puhui sen ja sanoi mitä tapahtuisi, koko matkan alusta loppuun asti.

34   Seurakunta saa sen aina kokonaan sekaisin ja menevät siitä pois, ja miehet lisäävät sen, mitä he Siitä uskovat. Ja tämä sanoo: “Mutta minä uskon vähän eri tavalla”, ja hän tekee itselleen jotakin. Ja tämän täytyy tehdä jotakin. Jokaisella on torninsa, kaupunkinsa, tai jotakin mitä heidän täytyy rakentaa, yrittäen aina lisätä jotakin, tai tehdä jotakin ja sanoa, että “me teimme tämän”. Oi sillä tavalla te joudutte sekaannukseen.

35   Pankaa itsenne pois kuvasta. Antaa Jumalan tehdä se. Näettekö? Tässä on Hänen Sanansa, mitä Hän sanoi tekevänsä. Kunakin aikakautena, Hän lähettää näyttämölle profeetan, voitelun kanssa. Herran Sana tulee profeetalle, aina, vahvistamaan Sen tuossa aikakaudessa.

36   Kun Johannes Kastaja tuli näyttämölle, hän oli profeetta tuota aikaa varten. Hän oli tuon aikakauden Valo, koska profeetta Malakia oli puhunut hänen tulostaan: “Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edessä.” Jesaja, seitsemänsataa kaksitoista vuotta aikaisemmin sanoi: “Erään ääni tulee huutamaan erämaassa, katso Minä…” mitä hän tekisi viimeisissä päivissä, “tehkää suoriksi polut erämaassa”, ja kaikki nämä asiat oli profetoitu hänestä. Kun hän tuli näyttämölle, oli hän profeetta julkituomaan tuon lupauksen.

37   Jeesus on Sana, ja Sana aina tulee profeetalle. Ja muistakaa, kun tämä profeetta profetoi, “tehden polun suoraksi”, ja sitten, kun Sana oli maan päällä, Sana käveli suoraan veteen ja tuli profeetalle. Aamen! Kuinka täydellistä! Sana tulee profeetalle. Ja Hän oli Sana. Sillä “alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme ja me katselimme Häntä.” Ei ihme, että Hän sanoi: “On soveliasta meille, että me täytämme koko vanhurskauden.” Sana tuli profeetalle, vedessä, täyttäen koko vanhurskauden.

38   Ja sitten me näemme, että Hän tässä paljasti itsensä Kleoppaalle ja hänen ystävälleen. Tätä toista miestä ei tunneta nimeltä. Mutta me tiedämme, että toinen heistä oli Kleopas ja Hän paljasti itsensä heille, Kirjoituksella. Huomaatteko kuinka Hän – Hän sanoi…

39   Huomatkaa, he, he kutsuivat Häntä “Profeetaksi”. “Etkö tiedä näistä asioista? Koskien Jeesus Nasaretilaista, Profeettaa, jolle Jumala julkitoi itsensä.” Näettekö? Joka, kaiken kansan edessä ja niin edespäin, Häntä kutsuttiin Profeetaksi. Jos he sitten olivat tunnustaneet Profeetaksi Sen, josta olivat puhumassa, niin näyttää kuin heidän olisi täytynyt nähdä juuri tässä, että tuo sama Profeetta jälleen otti Sanan ja alkoi paljastaa Sitä.

40   Joka Hän oli, Sana, ja Hän paljasti itsensä, suun kautta, sen Sanan, joka oli kirjoitettu Hänestä. Ja Hän aloittaen Mooseksesta, selitti heille kaikki mitä profeetat olivat sanoneet Hänestä. Oi! Kuinka Hän tekikään sen tunnetuksi tuolle aikakaudelle! “Hullut, hitaat sydämeltä. Tietäen, että Mooses ja kaikki profeetat sanoivat, että Kristuksen täytyi kärsiä ja mennä Kirkkauteensa.” Näettekö? Ja sen olisi pitänyt tapahtua tuossa ajanjaksossa. “Ettekö te tiedä, että Hänen tuli tehdä se?” Näettekö, paljastaen Hänestä kirjoitetun Sanan.

41   Sillä tavalla Kristus aina tekee sen. Jumala ei koskaan muuta ohjelmaansa. Tavalla miten Hän tekee sen ensimmäisen kerran sillä tavalla Hän tekee sen joka kerta. Hän teki ratkaisun, Eedenin Puutarhassa, kun mies oli kadotettu, pelastaa hänet vuodatetulla Verellä. Se on ainoa paikka, missä Hän koskaan kohtaa ihmistä. Se on ainoa paikka, missä Hän koskaan on kohdannut ihmistä, sen jälkeen. Se on vuodatetun Veren alla.

42   Me olemme yrittäneet kouluttaa heitä. Me olemme rakentaneet torneja. Me olemme rakentaneet kaupunkeja. Me olemme rakentaneet kaikkea muuta, yrittäen saada ihmisiä yhteen. Me olemme yrittäneet ottaa koulutuksen ja ajaa heidät yhteen. Yrittäneet käyttää sotilasvoimaa ja ajaa heidät yhteen. Me olemme yrittäneet kirkkokuntia, ajamaan heidät yhteen. Se on kaikki epäonnistunut.

43   Jumalalla on yksi paikka, se on Veren alla. Se on ainoa tie. Veren alla Hän kohtaa ihmistä. Ja he ovat Veri-syntyisiä veljiä.

44   Toivon etten särje korvianne, tämän kanssa, mutta kuulostaa kuin siellä ääni kimpoaisi takaisin. Jos se on… Voitteko kuulla minua hyvin? Jos voitte, kohottakaa kätenne. Hyvä on. No niin, vain tietääkseni, että te saatte Tämän; teidän täytyy.

45   Huomatkaa nyt, kun Hän sanoi sen, niin siltikään he eivät tunteneet Häntä kirjoitetun Sanan mukaan. Ajatelkaa sitä! Kun Hän tuli ja paljasti itsensä heille Sanalla, heiltä yhä jäi näkemättä se.

46   Jos se ei olekin kuva tästä päivästä, niin en tiedä mikä on. Epäonnistutaan yhä näkemään, vaikka Kirjoitus sanoo nämä asiat. “On tapahtuva viimeisissä päivissä”, sanoo Jumala, “että Minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle; teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat. Palvelijattarieni ja palvelijoideni päälle Minä vuodatan Hengestäni, tuona päivänä. Minä näytän ihmeitä taivaissa ylhäällä ja tulta ja savua ja niin edelleen.” Yhä he eivät näe sitä.

47   Jeesus sanoi: “Niin kuin se oli Nooan päivissä, niin se on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa; he söisivät, joisivat, menisivät naimisiin ja luopuisivat avioliitosta. Niin kuin se oli Lootin päivissä, niin se on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Kaikki nämä asiat joista he ovat puhuneet ja Sana on saarnattu puhujanlavalta ja yhä monet, jotka rakastavat Häntä eivät näe sitä. He yhä haparoivat pimeässä. He yhä epäonnistuvat tuntemaan Hänet, kirjoitetun Sanan mukaan.

48   Me ottavat seminaareja ja menevät pois ja selittävät Sen väärin ja kaikkea ja tuovat sen takaisin, eivätkä he tiedä mitä maailmassa uskoa. Yksi sanoo: “Se on tällä tavalla“, ja toinen sanoo: “Se on tuolla tavalla.” Niinpä se on vain kirjoitettu Sana, eikä Jeesus koskaan käskenyt heitä menemään kaikkeen maailmaan ja “opettamaan”. Hän sanoi: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia.” On paljon eroa yrittää opettaa jotakin ja saarnata jotakin. Saarnata on “tehdä ilmeiseksi”. Sen on tehtävä se, esiteltävä Pyhän Hengen voima. “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Tarvitaan Pyhä Henki julkituomaan Sana. Jos se on Totuus, Sana, Jumala tulee julkituomaan sen. Jos se ei ole Totuus, ei Jumala halua olla missään tekemisissä sen kanssa, koska Jumala ei halua sotkea itseään valheisiin, te tiedätte sen, koska Hän on Jumala nyt, sama nyt.

49   He väittivät, että olivat uskoneet ja olivat Hänen opetuslapsiansa, he rakastivat Häntä, he uskoivat sen, ja tässä Hän oli seisomassa aivan heidän kanssaan, tulkiten Sanan, Kuka Hän oli, ja yhä he eivät tienneet sitä. Vain ajatelkaa sitä! He eivät tienneet sitä, ja Hän oli seisomassa siellä itse. Kirjoituksessa oli kirjoitettu, ja Hän menee ja poimii esiin Häntä koskevan Kirjoituksen, joka on ollut kirjoitettuna satoja vuosia, ja kertoo heille kuinka Hänen täytyy tehdä ja kaikki nämä sen kaltaiset asiat, ja he kävelevät ja sanovat: “Sanotko Sinä niin? Mutta, niinhän se onkin!” Ja Hän, Hän teki puhumisen ja vieläkään he eivät tunnistaneet sitä.

50   Mikä kuva tästä päivästä! Samoin on nytkin, he väittävät uskovansa, että Hän on noussut kuolleista, mutta kun Hän ilmestyy, näyttäen itsensä, eivät he kuitenkaan usko sitä. Näettekö? Kuitenkin he väittävät uskovansa sen. “Oi, kyllä, me uskomme, että Hän nousi ylös kolmantena päivänä.” Mutta antaa Hänen tehdä jotakin, joka osoittaa Hänen nousseen ylös kolmantena päivänä, niin: “Oi, minä en usko siihen.” Näettekö? Siinä se on teillä, sama asia.

51   Pankaa merkille, Hän sanoi: “Hullut, ja hitaat sydämeltä ymmärtämään Kirjoituksen lupausta tälle aikakaudelle.”

52   Hullut sanoivat: “Oi, Hän on poissa. He ristiinnaulitsivat Hänet ja me ymmärrämme Hänen nousseen jälleen ylös, mutta, voi hyvänen aika, se on vain jokin salaperäinen kertomus, jotakin mitä joku on sanonut. Me emme tienneet siitä mitään. Oi, sanon sinulle, että se on mitä viheliäisin asia!”

53   Hän sanoi: “Te hullut ja hitaat sydämeltä ymmärtämään sitä, mitä Kirjoitus on sanonut tätä aikakautta varten.” Aamen.

54   Siinä se on teille. Toivoisin voivani toitottaa sen tuolle Ekumeeniselle Neuvostolle. Kyllä vaan. Hitaat sydämeltä, tietäen Kirjoituksen sanovan nämä asiat; ja kuitenkaan eivät ymmärrä sitä. Siinä se on teille.

55   Hän sanoi: “Hullut, ja hitaat sydämeltä ymmärtämään Kirjoitusta, joka on profetoitu tätä päivää varten ja, joka on sanonut aivan tarkalleen kuinka se tapahtuisi ja tässä se on tapahtunut. Kristus meni Kirkkauteensa, kärsien ensin ja kuollen; Hän kuoli ja nousi jälleen ylös kolmantena päivänä. Eikö… Sillä tavallahan Kirjoitus sanoi, että Hänen tuli tehdä se, nousta ylös kolmantena päivänä.” Hän sanoi: “Tämä on kolmas päivä sen jälkeen, kun se tapahtui.”

56   Hän sanoi: “Se juuri on se mitä yritän sanoa teille!” Ja yhtään he eivät ymmärtäneet sitä. Sitten Hän sanoi: “Te olette hulluja ja hitaita sydämeltä ymmärtämään kaikkea mitä profeetat ovat sanoneet, ja mitä Kirjoitus on sanonut tästä päivästä. Ja täällä se on tapahtunut aivan teidän edessänne, ettekä te tiedä sitä.”

57   He sanoivat: “Mutta, niinkö se onkin!” Näettekö, heidän silmänsä olivat sokeat. Te sanotte: “Voisivatko ne olla sokeat tänä päivänä?” Kyllä.

58   He ovat aivan yhtä sokeita tänä päivänä, niin kuin he olivat silloinkin. Oikein. Eikö Raamattu olekin sanonut, että “he olisivat kiivaita, ylimielisiä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia; rauhanrikkojia, vääriä syyttäjiä, tyytymättömiä ja niitä halveksivia, jotka ovat hyviä; heillä on jumalisuuden muoto, mutta kieltävät sen Voiman, ylösnousemuksen Voiman ja Jumalan Pojan julkitulemisen?” Raamattu sanoi, että se tapahtuisi, joten sen täytyy tapahtua. Aivan niin kuin Hän sanoi Jesajan puhuneen ja sanoneen: “Teillä on silmät ettekä voi nähdä, korvat ettekä voi kuulla.” Tuo sama Jumala sanoi saman Kirjoituksen.

59   Me huomaamme sitten Paavalilla olleen suuren ilmestyksen Jeesuksesta Kristuksesta, kuka Hän oli ja kuinka suurta se oli tietää. No niin, se oli niin suuri, että Jumala pani sen Raamattuun. Siksi hänelle annettiin piikki lihaansa, pitämään hänet alhaisena, niin, ettei hän tulisi suureksi ja korotetuksi. Jumala piti hänet alhaalla ja pienenä, niin että Hän voi käyttää häntä eri osissa maata, tekemään puolestaan mitä Hän halusi hänen tekevän, koska hänellä oli ilmestys Jeesuksesta Kristuksesta, siitä Kuka Hän oli.

60   Sitten huomatkaa, tässä on se asia mitä tehdä. Seuraavana me näemme heidän kutsuneen Hänet sisälle. Hän tuli sisälle tuohon pieneen paikkaan, pieneen majataloon, jossa he tulisivat yöpymään. Oli tulossa ilta ja he sanoivat: “Oi, tule ja viivy luonamme.” Hän näytti ikään kuin olisi aikonut mennä ohitse eteenpäin.

61   Oi, olen ajatellut sitä monta kertaa. Hän ainoastaan haluaa teidän kutsuvan Hänet sisälle. Hän tekeytyi aivan kuin olisi ollut menossa heidän ohitseen. Hän voi saada näyttämään ikään kuin olisi menossa ohitsesi, sisar, siellä pyörätuolissa; tai, sinä mies siellä telttavuoteella; tai sinä siellä yleisön joukossa, jolla on sydänvika, joka et voi elää kuin vain vähän pidempään. Nämä ihmiset, jotka ovat rampoja saattavat elää tavallisen pitkän elämän; mutta joku siellä, jolla on sydänvika, voi olla kuollut ennen aamua, he voivat kuolla ennen huomista. Hän voi toimia ikään kuin kulkisi ohitsesi, mutta Hän vain haluaa teidän kutsuvan Hänet sisälle. Näettekö?

62   Te voitte ajatella: “Mutta Hän paransi sen-ja-sen, eräänä päivänä. Hän, viime kuussa, minä tiedän, kaksi vuotta sitten minä näin…” Kyllä, Hän voi toimia niin kuin Hän kulkisi ohitsenne, mutta Hän vain haluaa teidän kutsuvan Hänet sisälle. Hän saattaa sen näyttämään ikään kuin Hän menisi ohitse. Mitä Hän oli silloin, Hän on tänä päivänä. Mitä Hän teki silloin, Hän tekee tänään. Huomatkaa, teidän täytyy tehdä samoin, teidän täytyy kutsua Hänet sisälle. Se oli silloin, ja vain silloin, että Hän voi paljastaa itsensä.

63   Hän ei voinut tehdä sitä saarnaamalla heille Sanaa. Se meni heidän päittensä yli. Hänen kävellessään siellä, sanoen: “Mutta teidän olisi tullut tietää se, te hullut, hitaat sydämeltä. Raamattu sanoi nämä asiat, että Kristuksen täytyi tehdä nämä asiat ja niin edelleen.” Kävellen siellä heidän mukanaan, ja näytti kuin heidän olisi pitänyt nähdä kuka se oli. Hän ei koskaan tullut ja sanonut heille suoraan: “Minä olen Hän.” Kun joku kaveri tekee sen, te tiedätte silloin, ettei hänessä alusta alkaenkaan ole mitään. Vaan Hän vain antoi Pyhän Hengen paljastaa sen. Hän sanoi meille.

64   Hän sanoi noille fariseuksille: “Etsikää tarkoin Kirjoituksista, niissä te ajattelette teillä olevan Iankaikkisen Elämän ja Ne ovat Ne, jotka todistavat Minusta. Ne sanovat teille Kuka Minä olen.” Heidän olisi pitänyt tietää se. Niin pitäisi heidän tänäänkin tietää, se ei ole mitään suurta huijausta, ei hälinää, tai touhua, tai paljon melua. Se on Jeesus Kristus julkituotuna omiensa keskuudessa. Oikein. Kirjoitus sanoo niin. Huomatkaa nyt, ja se tekee asian todelliseksi, kun Jumala sanoo niin.

65   Me näemme nyt, että ainoa tapa miten Hän voi paljastaa on tulla sisälle teihin. Hän on, Hän voi, Hän on Sana. Ja Sana on teissä, ja sitten Pyhä Henki paljastaa Kristuksen, Sanan kautta, sen jälkeen, kun Hän pääsee teihin. Hän on teissä. Teidän täytyy ottaa Hänen Sanansa.

 Sanotaan: “Mutta, minun seurakuntani ei usko Sitä.”

66   Hyvä on, te ette ole koskaan tuleva sisälle. Näettekö? Kun te kieltäydytte Sanasta, te kieltäydytte Hänestä.

 “Mutta minun seurakuntani uskoo sen tekemiseen Tällä tavalla.”

67   Mutta Raamattu sanoo, että se tehdään tällä tavalla. Tämä on tie. Ottakaa se niin kuin se on kirjoitettuna Siellä. Ei, mitä joku muu on lisännyt siihen, vaan mitä Jumala on sanonut siitä. Ja sitten Hän voi paljastaa sen teille, mutta Hänen täytyy päästä sisälle teihin, ensin. Sitten, ja vain sitten, Hän voi paljastaa sen.

68   Älkää seiskö ja katsoko sitä ja yrittäkö ratkoa mitä se on, niin kuin nuo fariseukset sanoivat. He seisoivat ja katselivat Häntä siellä ja sanoivat: “Tämä mies on Belsebul.” He eivät voineet ratkaista sitä. Heidän täytyi antaa sille jokin nimi. He sanoivat: “Tämä mies tekee tämän perkeleen hengellä, Hän on Belsebul, ennustaja. Älkää olko missään tekemisissä tämän Miehen kanssa. Hän syntyi synnissä. Hänellä ei ole meidän jäsenkorttiamme. Hän ei kuulu meihin.” Ja voi hyvänen aika, he… “Me emme edes tiedä, missä Hän kävi koulua. Hänellä ei ole mitään koulusivistystä. He sanoivat: “Mistä tämä Mies on tullut? Hän sanoo: ‘Ihmisen Pojan nousevan ylös, sinne mistä Hän on tullut alas’? Hänhän syntyi täällä. Hän on hullu. ‘Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen Vertaan?’ Hän on ihmissyöjä.” Ja Hän teki sen vain saadakseen heidät sanomaan nuo asiat. Heidän täytyi tehdä se.

69   Ja niin on Pyhä Henki tänään, tuoden esiin Sanansa, julkitulemisessa, että ihmiset voisivat tuomita sen, että Jumala voisi panna tuomionsa maan ylle, niin kuin Hän lupasi tehdä. Hän kovetti faaraon sydämen. Halleluja! Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Hän ei muutu. Hän on Jumala. Hänen asioiden toimintatapansa, osoittaa Hänet väkeväksi Sanansa kanssa, julkituomaan Sen. Hänen ei tarvitse kertoa teille kaikkea siitä. Teidän ei tarvitse ratkoa sitä. Te ette voi ratkaista Jumalaa. Teidän täytyy hyväksyä Se. Vain kutsukaa Hänet sisälle, ja nähkää mitä tapahtuu.

70   No niin, me panemme jälleen merkille kuinka Hän teki itsensä tunnetuksi heille, sen jälkeen, kun Hän tuli sisälle. Kuinka Hän teki sen? Hän avasi heidän silmänsä sille kuka Hän oli. Kun Hän tuli sisälle heidän tykönsä, Hän avasi heidän silmänsä, näkemään.

71   Nyt, kun Sana tulee teihin, kun te vastaanotatte Jumalan Sanan ja se tulee sisälle teihin, silloin lupaus (se lupaus, jonka olette vastaanottaneet) julkituo itsensä, ja silloin te tiedätte, kuka se on.

72   Sillä mitä Hän teki… kuinka Hän teki itsensä tunnetuksi heille? Tekemällä saman asian mitä Hän teki ennen ristiinnaulitsemistaan. Silloin he tiesivät, että se oli Hän, koska Hän oli noussut kuolleista. Kaikki saarnaaminen, kaikki opettaminen, ja kaikki muu mitä Hän oli tehnyt, oli epäonnistunut; mutta, kun Hän paljasti itsensä, tekemällä saman asian, jonka Hän oli tehnyt ennen ristiinnaulitsemistaan, tiesivät he, että se oli Hän. Se avasi heidän silmänsä.

73   Veli, sisar, Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Hän ei muutu. Juuri niin kuin Hän teki tuolle naiselle kaivolla, näettehän, Hän ei koskaan muuta ohjelmaansa.

74   No niin, tämä pieni nainen kaivolla, hän tiesi mitä Kirjoitus lupasi tuota päivää varten. Huomatkaa, kun Hän tuli tuon pienen naisen tykö Sykarin kaivolla, Hän sanoi,

 “Nainen, tuo Minulle juotavaa.”

75   Hän sanoi: “Mutta ei ole tapana teidän juutalaisten pyytää meiltä samarialaisilta sellaista.”

76   Hän sanoi: “Mutta, jos sinä tietäisit kenelle puhut, sinä pyytäisit Minulta juotavaa.”

77   No niin, sitten nainen ajatteli: “Joku älyniekka, esitänpä Hänelle joitakin kysymyksiä.” Ja hän alkoi kysellä Häneltä.

 Kohta Hän sanoi: “Mene noutamaan aviomiehesi ja tule tänne.” Hän sanoi: “Ei minulla ole aviomiestä.”

78   Hän sanoi: “Oikein. Sinulla on ollut viisi, ja se jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun aviomiehesi.”

79   Tarkatkaa! Nopeasti, mitä se teki? Se upposi sisälle. Nopeasti hän tiesi jotakin. Hän sanoi: “Herra, minä tajuan, että sinä olet profeetta.” Aamen. Näettekö, siellä oli lepäämässä siemen, tullakseen Elämään. Siellä oli katkaisija, joka voi sytyttää Valon. Noille fariseuksille se oli pimeyttä, alusta alkaen; heillä ei ollut katkaisijaa, ei pattereita, eikä mitään muuta. Mutta tämä nainen, pieni prostituoitu, hän sanoi: “Herra!”

80   Miksi? Hän odotti Sanan julkitulemista. Neljäsataa vuotta oli kulunut Malakiasta, eikä heillä ollut ollut mitään profeettoja ja tässä oli Mies, joka julkitoi olevansa profeetta. Nopeasti hän tiesi, että se oli jotakin. Hän sanoi: “Herra, minä tajuan, että Sinä olet profeetta.” Hän sanoi: “Me tiedämme, että kun Messias tulee, niin tämä tulee olemaan se mitä Hän tekee.”

81   Hän sanoi: “Minä olen Hän, joka puhun sinulle.” Nyt Hän voi paljastaa itsensä. Tänä nainen on jo vastaanottanut Hänet. Nyt Hän on sisäpuolella, näettehän, ja Hän voi tehdä itsensä tunnetuksi. Siten Hän teki itsensä tunnetuksi maailmalle, tälle naiselle. Miksi? Tuo nainen uskoi luvatun Sanan ja, kun hän oli nähnyt luvatun Sanan julkituotuna…

82   Me tiedämme Mooseksen sanoneen, 5. Mooseksen kirjan 18. luvussa, 15. jakeessa: “Herra teidän Jumalanne on nostava esiin profeetan minun kaltaiseni.” Ja hän tiesi, että Messias tulisi olemaan profeetta. Ja viimeinen profeetta oli kuollut monia, monia vuosia ennen sitä. Siellä ei ollut ollut profeettoja. Ja tässä seisoi Profeetta. Mitä se oli? Se oli seuraavana vuorossa oleva asia. Se oli Sana. Mitä Hän teki? Hän kertoi sen hänelle, paljasti olevansa profeetta, paljastamalla hänelle mitä hän oli tehnyt. Oi!

83   Se selvitti sen. Hän jätti tuon vesiruukun ja juoksi kaupunkiin ja sanoi: “Tulkaa, nähkää Mies, joka on kertonut minulle ne asiat, joita olen tehnyt. Eikö tämä olekin itse Messias?” Olisitteko voineet pysäyttää häntä? Sitä te ette olisi voineet tehdä; sehän oli kuin olisi yrittänyt sammuttaa kuivaa palavaa taloa tuulisena päivänä. Kyllä vaan, se paloi ja liekehti. Jumala oli koskettanut jotakin hänen sisimmässään. Hän näki jotakin. Hän tiesi sen olevan Totuuden. Sana oli julkituotu hänen edessään. Aivan tarkalleen niin kuin se oli näille opetuslapsille myöhemmin, näettehän, Hän yritti osoittaa heidät Sanaan ja sitten julkitoi Sanan. Ja tässä tämä nainen tunsi Sanan ja, kun hän näki Sen julkituotuna, se aikaansai sen.

84   Eräänä päivänä, mies nimeltä Andreas, oli tarkannut Johannesta, kuunnellut hänen puhettaan tulevasta Messiaasta. Pietari, hänen veljensä, ei ollut kiinnostunut asiasta. Heidän jumalinen vanha isänsä oli opettanut heille: “Nyt poikani, me olemme luottaneet Jumalaan kaikissa tarpeissamme. Niinä päivinä, kun laskuja ei voitu maksaa, me rukoilimme: ‘Jumala anna meille kalansaalis tänään.’ Ja mentyämme kalaan, Jumala antoi meille saaliin. Ja saatuamme kaloja, mitä me teimme? Me tulimme kalasta ylistäen Jumalaa ja myimme kalamme. Me luotimme Jumalaan. Minä olen nyt vanha mies. Minä luultavasti en tule näkemään tulevaa Messiasta. Mutta tarkatkaa, ennen kuin Hän tulee, siellä on oleva paljon vääriä ilmenemisiä.”

85   Ja Raamattu sanoo, että siellä oli. “Vääriä kristuksia nousi esiin.” Se on totta. Mitä se teki? Yritti sammuttaa tuon Todellisen tulossa olevan valoa. Näettekö? Meillä on ollut monia kultteja, heimokuntia ja kaikkea muuta mitä on noussut esiin, ja on vienyt teidät Kanadaan ja työntänyt teidät pommisuojaan jossakin ja johonkin toiseen paikkaan ja johtanut pois joukon tänne päin ja tuonne päin, toistaen itsensä uudestaan aivan tarkalleen. Mitä se yrittää tehdä? Mitä se yrittää tehdä? Hän yrittää sulkea ulos Totuuden Valon. Me huomaamme sen nyt.

86   Sitten eräänä päivänä, Pietari tuli ulos rannalle, kalastaakseen vähän ja pestäkseen verkkonsa. Ja Jeesus tuli alas. Ja ensimmäiseksi, niin pian kuin Hän tuli näkömatkan päähän sieltä, missä Pietari oli…

87   Pietarille oli opetettu hyvin, mitä Messias tekisi. Hänen vanha isänsä oli sanonut hänelle: “Nyt, Simon, Kirjoitus sanoo. Muista, että sinä olet juutalainen. Herra on sanonut meille: ‘Jos joukossanne on joku hengellinen tai profeetta, tulen Minä Herra puhumaan hänelle.’ Ja, jos se, mitä hän sanoo, on Totuus, julkituotu Totuus, ja jos se, mitä hän sanoo, jatkuvasti tapahtuu, niin silloin te tiedätte, että Hänellä on jumalallinen ilmestys Kirjoituksesta. Siitä te nyt tulette tuntemaan Messiaan, kun näette Hänet.”

88   Niinpä hän käveli suoraan Jeesuksen kasvojen eteen eräänä päivänä, ajatellen: “Menenpä katsomaan, mistä Andreas on puhunut.”

89   Ja niin pian kuin hän oli tullut Hänen tykönsä, Hän sanoi: “Sinun nimesi on Simon ja sinä olet Joonan poika.” Se selvitti sen. Se oli sillä selvä, sillä hänelle oli opetettu, että se olisi profeetta. Hän tiesi sen.

90   Siellä oli eräs toinen, jota eräs oppinut oli opettanut; Filippus seisoi siellä katsellen asioiden tapahtumista. Hän lähti ympäri vuoren, todella nopeasti, noutamaan toista miestä, nimeltä Natanael, joka oli ollut raamattuoppilas, opiskelija. He olivat tutkineet Kirjoituksia, koska he tiesivät ajan olevan käsillä. He odottivat Häntä tulevaksi.

91   Se on, joille Hän tulee, niille, jotka odottavat Häntä. Ja me näemme tänään, että Hän ei tule niille, jotka eivät odota Häntä. Ei ole mitään sen kaltaista asiaa kuin jumalallinen parantuminen niille, jotka eivät usko siihen. Ei ole mitään sen kaltaista asiaa kuin Pyhän Hengen kaste niille, jotka eivät usko siihen. Niin se on, Siinä kaikki. Niinpä me sitten näemme, että niille, jotka kaipaavat tietää Totuuden, on Jumala velvollinen paljastamaan Totuuden. Hän sanoo Sanansa ja tulee sitten ja täyttää Sen, antaen Sille oman tulkintansa.

92   Nyt me näemme, että niin pian kuin tämä pieni nainen, hän sanoi… Hän ei voinut ymmärtää kuinka tämä Mies alkoi lähennellä häntä, pyytäen häntä tuomaan Hänelle juotavaa ja yritti toimia nokkelasti. Ja ennen pitkää hän alkoi puhua Hänelle ja totesi: “Me tiedämme Messiaan tulevan ja, kun Hän tulee, Hän tulee kertomaan meille nämä asiat.”

93   Hän sanoi: “Minä olen Hän, joka puhuu sinulle.” Silloin hänen silmänsä avautuivat. Hänen silmänsä olivat avatut. Mille? Kirjoituksen lupaukselle. Hänen silmänsä olivat avatut Kirjoituksen lupauksella.

94   Pietari tiesi isänsä sanoneen hänelle, että Messias olisi profeetta. Ja täällä Andreas oli kertonut hänelle profeetta Johanneksesta, profetoimassa siellä ja niin edelleen, kertoen jotakin tulevan tapahtumaan. Niinpä eräänä päivänä hän meni alas, sen jälkeen, kun Jeesus oli tullut. Kun hän tuli Hänen läsnäoloonsa, Hän sanoi: “Sinä olet Simon. Sinä olet Joonan poika.” Mitä se oli? Hänen silmänsä olivat avatut. Hän tiesi sen.

95   Filippus ja Natanael olivat tutkineet Kirjoitusta koskien Hänen tulemustaan. Hän tuli sanoen: “Tule katsomaan kenet me olemme löytäneet, Nasaretilaisen Jeesuksen, Joosefin pojan.”

 “Oho”, hän sanoi, “mitään hyvää ei voi tulla Nasaretista.”

 Hän sanoi: “Tule katsomaan.”

96   Ja niin he lähtivät kiertämään vuorta. Epäilemättä Filippus oli kerrannut hänelle monia asioita, joita Jeesus oli tehnyt. Mitä Hän oli sanonut Simonille ja näitä asioita, joita Hän oli tehnyt.

97   Niin pian kuin Filippus käveli Hänen läsnäoloonsa Natanaelin kanssa, Jeesus katsoi Natanaeliin ja sanoi: “Katso israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä.” Hän sanoi: “Rabbi, milloin olet tuntenut minut?”

98   Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla, Minä näin sinut.” Hänen silmänsä avautuivat.

99   Hän sanoi: “Sinä olet Jumalan Poika; Sinä olet Israelin Kuningas.” Mitä se oli? Hän näki tuon päivän luvatun Sanan, paljastettuna.

100   Kuuntele, veli, sisar, luvattu Sana voi olla luvattu teille, ja te voitte nähdä sen, kun hetki on sitä varten; mutta kun Jumala paljastaa sen, tulkitsee sen, silloin on synnillistä kääntää sitä pois. Älkää koskaan tehkö sitä. Jumala avasi hänen silmänsä, näyttämällä hänelle julkituodun Sanan, jonka Hän oli luvannut tapahtuvan. No niin, Hän tekee sen aina samalla tavalla, Niin ei koskaan muuta järjestelmäänsä tehdessään sen. Ei. Niinpä muistakaa, se on aina sama. Hän lupasi Kirjoitukset jokaista aikakautta varten ja, kun Hän julkituo tuon Kirjoituksen lupauksen tuota aikakautta varten, niin ihmiset, jotka saavat silmänsä auki näkemään sen, ovat ne, jotka vastaanottavat sen.

101   “Nyt veli Branham”, te sanotte, “on tulossa myöhäinen, mitä sinä tulet sanomaan nyt.”

102   Mikä on Kirjoituksenmukainen lupaus tätä aikakautta varten, niin että tiedämme mistä puhumme? Mitä varten me olemme täällä tänä iltana? Mitä hyötyä siitä on? Elämmekö me lähellä jotakin? Uskommeko me todella sen? Olemmeko me todistaneet turhaan? Sanommeko me uskovamme, että Hän tulee? Uskommeko me Hänen näkyvään Läsnäoloonsa? Uskommeko me, että Hän tulee Toisen kerran? Tai, annammeko me vain vetää itseämme nenästä, tai uskommeko me todella sen?

103   Etsikäämme tarkoin Kirjoituksista sitten nähdäksemme, mitä on luvattu tätä päivää varten, ja sitten voimme sanoa niin kuin tuo nainen kaivolla ja Filippus ja muut heistä, että “me voimme nähdä”.

104   Muistakaa, Hebrelaiskirje 13:8 sanoo: “Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ainiaan.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän lupasi sen. Se on Kirjoitus.

105   Johannes 14:12 sanotaan: “Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Minä olen pohjustamassa jotakin.

106   Nyt Joelissa, Joel 2:28 ja 30 ja edelleen, Hän lupasi. Hän sanoi: “Mitä kalvajasirkka jätti, tuhosirkka söi; ja mitä tuhosirkka jätti, se-ja-se söi.” Jokainen noista hyönteisistä on aivan sama hyönteinen; se vain muuttaa sen luonnetta. Kalvajasirkka on tuhosirkka ja niin edelleen. Se on vain eri kehitysvaiheissansa ja se vain syö ja syö ja syö, ja se on syönyt Jumalan puun aivan tyngäksi. Tuleeko tuo puu sitten koskaan elämään uudestaan? Se näyttää toivottomalta tapaukselta, mutta Jumala sanoi: “Minä tulen palauttamaan entiselleen”, sanoo Herra, “kaikki ne vuodet, jotka tuhosirkat ja kalvajasirkat söivät. Mitä ne söivät pois, Minä tulen tuomaan takaisin voimassansa jälleen.”

107   Mitä luterilaiset jättivät, metodistit söivät; mitä metodistit jättivät, helluntailaiset söivät; mitä helluntailaiset jättivät, se-ja-se söi; vain edelleen ja edelleen ja edelleen; yksi tämän kanssa ja yksi tämän kanssa ja yksi tämän kanssa ja yksi tämän kanssa, kunnes se häipyi vain joukoksi ismejä. Me tiedämme, että se on totuus. Minä seison teidän välillänne ja rakastan teitä.

108   Mutta, muistakaa, Malakia 4:ssä, ei nyt Malakia 3:ssa, vaan Malakia 4:ssä, Jumala lupasi lähettää jälleen voitelun ja “ennalleen asettaa lasten Uskon jälleen takaisin isiin”. Ja se on tarkalleen mitä Jumala lupasi Joelissa. Kuinka se tullaan tekemään? Me näemme, että Jeesus sanoi Luukkaan 27: 26-30:ssä, Hän sanoi sen 27. jakeessa… Luukas 17 Hän sanoi: “Niin kuin se oli Nooan päivissä, he söivät, joivat, naivat ja antoivat pois avioliiton, eivätkä tienneet sitä ennen kuin Nooa meni arkkiin. Niin se tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Mutta Hän sanoi myöskin: “Niin kuin se oli Lootin päivissä.”

109   Oletteko koskaan menneet taaksepäin? Toivon, että meillä olisi aikaa mennä taaksepäin ja paljastaa sen. Mennä takaisin 1 Mooseksen kirjaan, se on samaan Kirjaan, josta Jeesus luki. Se on mistä Hän puhui. Menkää takaisin sinne ja katsokaa sitten tätä, mitä Hän sanoi. “Jumalan pojat ottivat itselleen ihmisten tyttäriä.” Naisia, alkuperäinen heprealainen käännös sanoo siellä, että ne olivat naisia. “Ottivat naisia”, näettekö, “itselleen”.

110   Vain katsokaa sitä tänään. Katsokaa naimista ja avioliitosta luopumista, “eivätkä tienneet sitä ennen kuin”.

111   Kuulkaahan, katsokaa Englannissa, tätä suurta häväistysjuttua, Katsokaa täällä Yhdysvalloissa, katsokaa prostituutiota, katsokaa kaikkea. Se on melkein niin kuin tuo koomikko sanoi eräänä iltana, että “naisilla on yllään niin tiukat vaatteet, niin moraalittomasti, kun he kävelevät kadulla; että seuraavaksi he vain suihkuttavat ylleen jotakin, eikä heidän tarvitse käyttää vaatteita.” Se on melkeinpä totta. Katsokaa heitä kuinka he kulkevat ympäri, kuinka moraalittomaksi, likaiseksi ja saastaiseksi he menevät. Ja ottakaa, vaikka vitsien kertominen miesten joukossa, ja jotakin muuta sen kaltaista, ja tuo koomikko sanoi: “Ainoa tapa miten voitte sanoa kumpi on kumpi… he pukeutuvat kuin miehet ja miehet pukeutuvat kuin naiset. Voitte tuskin… he leikkaavat hiuksensa samoin. Ainoa tapa miten voitte erottaa toisen toisesta; on että jos te kerrotte likaisen vitsin, niin mies punastuu, mutta naiset eivät.” Niin on.

112   “Ja sitten Siionin tyttäret kulkisivat kopeina viimeisissä päivissä.” He jättäisivät vaeltamasta Herran jäljessä. Ei väliä mitä te heille sanotte, te voitte saarnata ja saarnata ja saarnata, ja se vain iskee siellä seinää vasten. Se on tiheä pimeys heidän yllään. Ei ole… näyttää niin vaikealta löytää aitoa miestä, joka olisi mies, ja löytää naista, joka on todella nainen.

113   Katsokaa kaduille tänään ja valkokankaillemme ja televisioitamme, nämä sensuroimattomat ohjelmat, missä tahansa se onkin, he tupakoivat, kiroilevat, touhuavat ja pukeutuvat kuin miehet. Jeesus sanoi, että nuo asiat tulisivat olemaan, ja täällä ne ovat. Ne eivät tarvitse paljastamista; ne on jo paljastettu.

114   Nyt tarkatkaa, Hän sanoi: “Niin kuin se oli Lootin päivissä”, katsokaa asetelmaa Lootin aikana, Jumala tuli alas. Ja kahdessa miehessä meni alas Sodomaan ja saarnasi alhaalla Sodomassa. Yksi Mies istui siellä ylhäällä Abrahamin kanssa, joka on esikuva Valitusta Seurakunnasta, joka on kutsuttu ulos helluntailaisista tänään, jotka eivät ole siellä ulkona Sodomassa.

115   Nuo, jotka elävät helluntailaisten joukossa ja naiset, jotka leikkaavat hiuksensa ja miehet, jotka tekevät sen kaltaisia asioita, kertovat noita likaisia vitsejä ja niin edelleen, he eivät ole helluntailaisia, he vain kantavat helluntailaisen nimeä. He eivät ole helluntailaisia. Aidot helluntailaisnaiset ovat naisia. Aidot helluntailaismiehet ovat miehiä.

116   Kouluja melkein täytyy sulkea, nuorten kieroutuneiden poikien tähden, ollen kieroutuneita ja sen kaltaista, koulussa, homoseksuaaleja kauttaaltaan kaikkialla. Se on sairaaksi tekevä näky. “Niin kuin se oli Sodoman päivissä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.”

117   Muistakaa, pankaa se merkille täällä 30. jakeessa, “kun Ihmisen Poika tulee olemaan paljastettu”. Panitteko koskaan sitä merkille? Tarkatkaa tuota 30. jaetta: “Kun Ihmisen Poika tulee olemaan paljastettu, päivissä niin kuin se oli ennen Sodoman hävitystä.” Tarkatkaa mitä tapahtui Sodomassa. Tämä Mies pysytteli poissa sieltä. Kaksi heistä meni edelleen alas, puhui Lootille, saadakseen hänet sieltä ulos, eikä hän tehnyt mitään ihmeitä siellä alhaalla, vain löi heidät sokeiksi. Mutta tämä täällä ulkona teki ihmeen Valitun edessä. Hän oli kääntänyt selkänsä Saaralle, joka oli teltassa Hänen takanaan. Ja Hän sanoi: “Missä on sinun vaimosi, Saara?”

Hän sanoi: “Hän on teltassa, Sinun takanasi.”

118   Muistakaa, Hän kutsui häntä “Saara”, ja kutsui häntä “Abraham”. Päivää aikaisemmin hän oli ollut Abram; ja hänen vaimonsa Saarai, ei Saara.

 Ja huomatkaa nyt, hän sanoi: “Hän on teltassa Sinun takanasi.”

119   Hän sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi.” Mitä se oli? Jumala lihassa. “Minä tulen vierailemaan luonasi lupauksen mukaisesti.”

 Ja Saara nauroi ja sanoi: “Nämä asiat eivät voi olla niin.”

120   Hän sanoi: “Miksi Saara nauroi, sanoen: ‘Nämä asiat eivät voi olla?’” Sanoi mitä Saara oli tekemässä. Hän ollen Sana inhimillisessä lihassa, tiesi hänen sydämensä salaisuudet ja sanoi: “Sinä nauroit!”

121   Ja, kun Hän oli lihaksi tehtynä maan päällä, oli se tarkalleen mitä Hän teki.

122   Ja mitä Hän sanoikaan? “Kun Ihmisen Poika on paljastettu viimeisissä päivissä, niin kuin se oli Sodoman päivissä.” Jos sodomalaisia on kaikkialla yli maan ja koko maailma on sekaisin ja mennyttä ja me näemme seurakunnan olevan mennyttä, silloin on aika Ihmisen Pojan paljastaa itsensä: samaksi eilen, tänään ja ainiaan. Se on Jumalan lupaus.

123   Tarkatkaa mitä Hän sanoi: “Pieni hetki, eikä maailma Minua enää näe; kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja jopa teissä. Te tulette näkemään Minut, te uskovaiset.” Sama eilen, tänään ja ainiaan! Kyllä. “Pieni hetki, ja maailma ei Minua enää näe.” Se ei voi nähdä Häntä; heidän silmänsä ovat sokeat.

124   Mutta, kun te näette Ihmisen Pojan paljastettuna, Sanan tulevan takaisin inhimillisessä lihassa! Mies, joka söi vasikan lihaa, joi lehmän maitoa, ja söi tulella valmistettuja kakkuja, ja jota kutsuttiin nimellä “Elohim”. Aamen, Mies tomua vaatteillaan, Jumala julkituotuna lihassa. Siellä Hän oli maan päällä julkituotuna lihassa ja sanoi: “Niin kuin se oli Sodoman päivissä, niin on, kun Ihmisen Poika on paljastettu viimeisissä päivissä, maailma olisi Sodoman tilassa”, ja täällä se on. Veli, sisar, hyvät naiset ja herrat, mitä saatattekin olla, tämä on tuo hetki ja tulkitseminen kuuluu Jumalalle. Voikoon Jumala avata sokeat silmämme Kirjoituksen lupaukselle, tietääksemme, että me elämme viimeisissä päivissä. Aamen!

 Kumartakaamme päämme.

125   Taivaallinen Isä, niin paljon voitaisiin sanoa. Se riittää. Minä lopetan. Herra Jumala, joka teki lupauksen, tule näyttämölle, Herra, paljasta se. Meidän lihamme on huono, meidän lihamme on heikko, ja se on kehno, Herra. Ei niin, että ketään olisi arvollinen. Me emme ole arvolliset, Herra. Mutta Sinä lupasit sen, ja tuo hetki on täällä. Sana seisoo edessämme. Kävele kanssamme, Herra, tänä iltana, ja tee jotakin niin kuin teit silloin kaksituhatta vuotta sitten, kun olit täällä maan päällä, että tämä seurakunta voisi tietää tänä iltana, että Sinä elät aina ja iankaikkisesti, että Sinä olet sama eilen, tänään ja ainiaan ja olet luvannut niiden tekojen joita Sinä teit, tulevan toistumaan uudestaan. “Ihmisen Poika paljastettaisiin viimeisissä päivissä, niin kuin se oli Sodoman ajassa, Herra, Sinä et koskaan maininnut sitä puhuessasi Nooasta. Sinä et koskaan maininnut, että Sinä olisit paljastettu Nooan kaltaisessa ajassa, vaan sanoit: “Niin kuin se oli Sodoman ajassa, kun Ihmisen Poika paljastetaan.” Oi, voi…

126   Herra, anna raamatunlukijoiden täällä tänä iltana nähdä Totuus. Anna heidän nähdä Malakia 4, että tämän voitelun oletetaan tulevan ja ennallistavan takaisin jälleen sen Uskon, jonka isät kerran näkivät, Jumalan paljastamisen Kristuksessa. Voikoot he nyt nähdä Jumalan paljastamisen inhimillisissä olennoissa, Kristuksen julkituotuna Seurakuntansa lihassa, kävelemässä joukossamme. Suo se, Herra. Nämä lupaukset, jotka teit, lupaukset, jotka tulet pitämään. Ja minä jätän itseni Sanan kanssa, seurakunnan kanssa, kaiken kanssa, Sinulle nyt, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

127   Päämme kumarrettuina, olisiko täällä joku, ennen kuin meillä on rukousjono, joka sanoisi: “Veli Branham, minä en ole kristitty. Minä haluan pelastua. Tahdotko rukoilla puolestani, veli Branham?” Vain kohottakaa kätenne. “Minä tahdon tehdä sen.” Jos vain olet täällä, etkä ole kristitty. Jumala siunatkoon sinua, herra. Jumala siunatkoon sinua, nuori mies. Jumala siunatkoon sinua, herra. Se on hyvä. Vain… Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua, rouva. Jumala siunatkoon sinua. Oikein. Jumala siunatkoon sinua, siellä takana, herra. Jumala siunatkoon sinua, Juuri niin.

128   Kohottaisiko joku muu kätensä, sanoen: “Minä en ole kristitty?” Jumala siunatkoon sinua. Minä näen sinut siellä takana, nuori mies. Jumala siunatkoon sinua, siellä aivan takana. Ja täällä nurkassa, kyllä, Jumala siunatkoon sinua. “Minä en ole kristitty, veli Branham, mutta uskon sinun kertovan Totuuden. Minä uskon, että se on Totuus. Minä uskon lupauksen sanovan sen. Olen lukenut ja näen lupauksen lupaavan sen. En ole koskaan nähnyt sitä, mutta minä uskon sen.” Jumala siunatkoon sinua, nuori nainen. Olisiko vielä joku?

129   Kun te kohotatte käsivartenne, se tekee jotakin teille. Se varmasti tekee. Se antaa teille tunteen, että olette tehneet jotakin, mikä on oikein. Ei ole henkilöäkään, joka nostaisi kätensä… Minä näen sinut, siellä aivan takana. Kyllä. Ei ole yhtään henkilöä, joka nostaa kätensä niin ettei… Jumala siunatkoon sinua. Minä näen sinut siellä. Ja myös sinut täällä. Kyllä. Oi, se on hyvä. Muistakaa, jos minulta jää näkemättä kätenne, niin Hän näkee teidät. Hän tietää kaiken siitä. Muistakaa, Hän tietää. Jumala siunatkoon sinua, nuori sisar. Hän tietää sen.

130   Taivaallinen Isä, he ovat Sinun nyt. He eivät olisi voineet nostaa tuota kättä; siellä Jokin käski heitä tekemään sen. Ja kuitenkaan, kukaan heistä ei ehkä ole koskaan nähnyt tuota näkyväistä huomattavaa, Sinun Läsnäolosi merkkiä täällä maan päällä viimeisissä päivissä, mutta he näkevät sen täällä, että Kirjoitus sanoo niin, ja voikoot he ymmärtää tänä iltana. Että, vaikka Raamattua on saarnattu kaikki nuo vuodet, ja silti ihmiset ovat uskomatta sitä. Mutta, kun Sinä otit Kleoppaan ja hänen ystävänsä, ja teit jotakin juuri niin kuin teit sen, kun olit elossa maan päällä ennen ristiinnaulitsemistasi, he tiesivät, että se oli sama Jeesus. Nyt Herra, tee samoin meille tänä iltana. Te tänä iltana näille sairaille ihmisille, juuri niin kuin teit ennen ristiinnaulitsemistasi; silloin, kahdentuhannen vuoden jälkeen, miehet ja naiset tulevat tietämään, että Sinä elät. Me odotamme Sinua, Isä, Jeesuksen Nimen kautta. Aamen.

131   Nyt teille, jotka nostitte kätenne, haluan teidän istuvan todella kunnioittavina muutaman minuutin. Tulen kutsumaan rukousjonon. En sano, että Jumala tulee tekemään sen. Mutta haluan kysyä teiltä vakavan kysymyksen, ihmiset. Niin kuin täällä on useita satoja, tai viisi tai kuusi sataa, tai mitä se onkin, kuulkaahan, se on – se on kuitenkin melko paljon ihmisiä. Mutta kuulkaahan, haluan kysyä teiltä jotakin. Me olemme vastuussa Jumalalle. Me olemme. Ja Hän on vastuussa Sanalleen. Jos Hän nyt tekee tuon Sanan jälleen eläväksi, te – te – te… Haluan jokaisen, joka nosti kätensä ja teidän, jotka ette nostaneet kättänne, välittömästi tulevan tänne ja seisovan alttarilla, juuri niin pian kuin rukoilemme sairaiden puolesta.

132   Missä on Billy? Annoitko… Rukouskortti B, yhdestä sataanko? Hyvä on. Meillä on kiire, joten aloittakaamme numero ykkösestä. Rukouskortti B, numero yksi, kenellä se on, nosta kätesi. Katsokaa rukouskorttianne, katsokaa mikä se on. Jos ette voi kävellä, niin joku… B, numero yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, tahtoisitteko nousta ylös ja tulla tänne. Yksi, kaksi, kolme… Jos ette voi kävellä, he tulevat kantamaan teidät. Yksi, kaksi… Näen vain yhden tähän mennessä. Tahtoisitteko tulla nopeasti, niin nopeasti kuin voitte, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi.

133   Jos joku sanoisi sen espanjaksi; näen siellä monia espanjalaisia. B, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Yksi, kaksi, kolme… Hyvä on, siellä on kolme. Yksi, kaksi kolme, neljä, missä on viides. Kenellä on rukouskortti numero viisi? Nosta kätesi. Kuinka se sanotaan espanjaksi? Onko tällä miehellä rukouskortti numero viisi? [Joku sanoo espanjaksi: “Cinco.”] Hah? [“Numero cinco, el numero cinco.” “Täällä on viides.”] Siinä se on. Kiitoksia. Yksi, kaksi, kolme, neljä, mutta mikä sitten puuttuu? [“Kaikki ovat siellä, viisi.”] Onko heitä viisi? [“Kyllä.”] Kyllä, näen heidät nyt. En nähnyt tuota miestä seisomassa siellä. Hyvä on.

134   Kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen. Sanoiko… [Tyhjä paikka nauhassa.] [Joku sanoo espanjaksi: “Seis, siete, ocho, nueve, diez.”] Seiso nyt tässä hetken. Kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän… Siellä he ovat. Yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista. [“Once, doce, trece, catorce, quince.”] Hyvä. Se on hienoa. Vain hetki vielä, kutsukaamme muutama lisää… seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista, kaksikymmentä – yhdestä kahteenkymmeneen. Aloitammeko? Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän… kolmetoista, neljätoista, viisitoista, kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista… selvä. Hyvä on, se on hienoa. Se riittää. Aloittakaamme heidän kanssaan, Kiitos sinulle, veli.

135   Kuinka monella täällä ei ole rukouskorttia, ja olette kuitenkin sairas, kohottakaa kätenne? Muistakaa nyt, teidän ei tarvitse olla täällä edessä. Teidän ei tarvitse olla täällä, vain uskokaa.

136   Olkoon jokainen nyt todella kunnioittava. Pyydän Jeesuksen Nimessä, ettei kukaan liikkuisi, ei ainakaan seuraavien kymmenen tai viidentoista minuutin aikana. Kunnioittakaamme Jumalaa niin suuresti. Asettukoon jokainen aloilleen. Hiljentykäämme todella nyt. Vain hetkinen ja hän saa jonon valmiiksi tänne. Nyt, sillä aikaa, kun hän tekee sen, ja he odottavat siellä, kuunnelkaa minua nyt tarkasti.

137   Käsitättekö te nyt, missä minä seison täällä? Kuinka monet ymmärsivät mistä minä saarnasin? Näettekö? Ja olen väittänyt, että Hän on noussut kuolleista. Nyt Hän on noussut kuolleista ja lupasi tehdä tämän. Sitä ei nyt ole ollut minään vuosina apostolien jälkeen, ennen tätä aikaa, niin pitkälle kuin me tiedämme, mutta Hän lupasi, että tänä aikana “Ihmisen Poika olisi paljastettu niin kuin se oli Sodoman aikana”. Te voitte nyt lukea sen Luukas 17, noin 20 – 30, ja nähdä onko se oikein. Hän lupasi sen.

138   Lukekaa Malakia 4. Älkää nyt sekoittako sitä Malakia 3:n kanssa. Malakia 3 oli Johannes Kastaja. Näettekö? Mutta Malakia 4, niin pian kuin tämä oli ohitse, pahat… vanhurskaat kävelevät pahojen tuhkien päällä ja maailma on poltettu tulella, näettekö? Sitä ei koskaan tapahtunut Johanneksen päivinä. Me odotamme tuota suurta voitelua Seurakunnan ylle, joka tulee kääntämään sydämet takaisin alkuperäiseen isien Oppiin, tallaisin todella aitoon helluntaihin.

139   Hyvä on, olkaa kunnioittavat. Billy, huuda niin pian, kun saat kaikki heidät jonoon siellä. Hyvä on, onko kaikki valmista? Selvä. Nyt todella kunnioittavia. Joku tulee auttamaan, kävellen jonon rinnalla. Olkoon jokainen nyt todella hiljaa, vain muutaman minuutin.

140   Haluan teidän tekevän minulle lupauksen. Lupasin Jumalalle, että minä… Ja Hän tuntee sydämeni ja tuntee teidän sydämenne. Minä olen nyt velvollinen sanomaan vain sen mikä on Totuus. Se on kaikki mitä olen velvollinen tekemään. Jumala kirjoitti Sen; minä en koskaan tehnyt sitä. Se en ole minä, se en ole minä; se on Raamattu, joka sen sanoo. Te tiedätte sen. Jos Hän nyt tulee paljastamaan sen, niin eikö se tuo Häntä elävänä suoraan tänne joukkoomme? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettekö?

141   Mitä, jos teillä ei olisi näköaistia, jos kellään ei olisi ja te kävelisitte ulos auringonpaisteeseen. Joskus te ette tietäisi missä kävelette, koska olisitte sokea. Ja te kävelisitte auringonpaisteessa, te tuntisitte jotakin todellista ympärillänne, todella lämmintä, ja sitten jonkin ajan kuluttua te kävelisitte varjoon ja sanoisitte: “Sitä ei ole siellä nyt.” Kukaan ei koskaan olisi tiennyt, mikä aurinko oli, kellään ei olisi koskaan ollut näköaistia, näettehän, te ette tietäisi mitä se oli.

 Joku sanoisi: “Se on auringonvalo.”

142   “Mikä on auringonvalo? Mikä on valo ja mikä on aurinko?” Näettehän, te ette olisi koskaan kuulleet siitä. Näettekö?

 “Mutta sehän on valo, joka tulee alas.” “Mikä on valo?” Näettekö?

143   Sillä tavalla se nyt on. Me tunnemme Jumalan Läsnäolon, ja sitten me emme tunne sitä ja sitten me vaellamme Siinä. Näettekö? Ja te olette ulottuvuudessa, jossa te näette. Te voitte sanoa mikä se on. Näettekö? Te tiedätte mikä se on.

144   Nyt, jos Jumala on noussut ylös kuolleista ja on täällä tänä iltana, Hän lupasi sen. Hänen lihallinen ruumiinsa istuu nyt Jumalan Valtaistuimella; Hän otti, istuutui Jumalan Valtaistuimelle. Mutta Pyhä Henki on täällä, joka on Kristus, Hengen muodossa. Tuo sana Kristus merkitsee “Voideltu”. Ja se voitelu, joka oli Hänen yllään, on Seurakunnan yllä, meidän kaikkien. Se on vain nyt tullut vanhurskauttamisesta, pyhittämiseen, Pyhän Hengen kasteeseen, lahjojen palauttamiseen, suoraan edelleen, sen huipulle. Oikein. Se on tulossa vähemmistöksi koko ajan, on yhdessä nyt. Ja nyt siellä on seurakunta ja Morsian on tuleva ulos seurakunnasta; näettekö, seurakunta menee ahdistuksen ajan lävitse, ei Morsian. Suokaa anteeksi, minun ei pitäisi saarnata oppia. Olen pahoillani. Hyvä on. Tämä nainen. Tule tänne.

145   Huomatkaa, en usko, että täällä on yhtään henkilöä, jonka tuntisin, jonka voisin nähdä. Jos jokainen teistä on täällä minulle vieras, nostakaa kätenne ylös, te, jotka tiedätte, etten tiedä teistä mitään; niinpä ihmiset täällä ovat vieraita minulle.

146   Olkaa nyt hyvät ja älkää liikkuko ympäri. Istukaa hiljaa, olkaa hyvät.

147   Kaikki rukousjonossa olevat, jotka eivät tunne minua ja, jotka tiedätte, etten minä tiedä teistä mitään, nostakaa kätenne ylös. Siinä se on meille.

148   Nyt tässä on joukko saarnaajia. Näettekö, se on juuri tässä mihin voimme kaikki katsoa, ymmärrättekö.

149   Nyt tämä nainen tässä on minulle vieras. (Kuka täällä nyt onkin, insinööri, tarkkaile tuota mikrofonia) Hyvä on, tulen nyt puhumaan hänelle. Tässä toistuu jälleen Johanneksen 4. luku, missä Jeesus puhui eräälle naiselle ja kertoi hänelle, mikä hänen vaikeutensa oli, ja hän uskoi, että se oli Messiaan merkki. Jos se oli Messiaan merkki silloin, se on yhä Messiaan merkki, koska Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] He kohtasivat tällä tavalla.

150   No niin, minä en ole Jeesus ja epäilemättä tämä nainen tässä ei ole sen tyyppinen nainen. Mutta mitä yritän sanoa, että se on samoin; tässä mies kohtaa naisen ja sitten, jos siellä on jotakin vialla ja jokin tulee tänne ja paljastaa sen, osoittaa se, että sen täytyy olla Jumala. Minä en tietäisi sitä, koska en ole koskaan elämässäni nähnyt tätä naista. Näettekö? Ja hän kohotti kätensä, että en tuntenut häntä ja, ettei hän tunne minua ja tässä me vain seisomme täällä.

151   Minä nyt vain haluan puhua sinulle hetken, sen jälkeen, kun olen puhunut, saarnannut sillä tavalla, sisar. Ja, jos se on… Niinpä, katsokaahan, saarnaaminen on yksi asia, toinen asia on voitelu, se on jotakin muuta.

152   Nyt, jos Herra Jeesus voi selittää minulle, tai näyttää minulle näyllä, jotakin mitä sinä haluat, jotakin, joka voi olla ehkä jokin sairaus, se saattaa koskea taloudellista puolta, se voi olla perheasia, se voi olla jonkun muun puolesta. Minä en edes tiedä sitä, näethän, minulla ei ole siitä mitään ajatusta. Mutta, jos Hän kertoisi minulle jotakin mikä on väärin, tai jotakin mikä on väärin elämässäsi, tai jotakin, tai sinä voit olla hirvittävän sairas, tai joku muu voi olla sairas, tai jokin on vialla. Jos Hän kertoisi sen, sinä tietäisit olisiko se totta tai ei. Sinä voit sanoa, josko se on totuus tai ei. No niin, jos Hän tietää mitä on ollut, silloin Hän varmasti tietää mitä tulee olemaan. Jos Hän voi kertoa menneisyyden, voi Hän kertoa nykyisyyden ja tulevaisuuden. Saisiko se nyt sinut uskonaan koko sydämelläsi, että tulet saamaan mitä pyydät?

153   Saisiko se kuulijakunnan uskomaan, että he saisivat mitä tämä… [Seurakunta: “Aamen.”] Älkää nyt liikkuko ympäri. Minä vain odotan ja katson, nähdäkseni mitä Hän sanoo minulle, koska minä en tiedä. Minä vain, kun on kokous kokouksen jälkeen, tulen hermostuneeksi, tiedättehän, ja saarnaaminen ja kiirehtiminen ja ajan tarkkaaminen, mitä olette luvanneet ja minun pitäisi päästää teidät lähtemään täältä puoli kymmeneltä; se on lähes niin paljon nyt; se tekee minut hermostuneeksi, joten minun vain täytyy rauhoittaa itseni. Näettekö? Se on..

154   Lahja ei ole jotakin sen kaltaista, kuin jos te ottaisitte veitsen ja leikkaisitte jotakin. Se ei ole lahja. Lahja on saada itsenne pois tieltä, niin että Pyhä Henki voi käyttää teitä. Ja se on ainoa asia mitä minun täytyy tehdä, saada William Branham pois näyttämöltä, näettehän, niin että Jumala voi tulla ylle.

155   Nyt, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, minä otan jokaisen hengen täällä hallintaani, Hänen kirkkaudekseen, niin että Sanat, jotka olen saarnannut voivat olla julkituodut. Hän on täällä nyt. Toivoisin voivani kertoa teille kuinka se on. Oi! Jos Hän käskisi minua huomen aamulla menemään presidenttien hautuumaalle ja nostamaan ylös George Washington, käskisin teitä tulemaan katsomaan sitä. Vain mitä Hän nyt sanoisi. Näettekö? En tiedä mitä Hän tulee sanomaan, mutta, mitä Hän sanoo, se on oleva totuus.

156   Tämä nainen kärsii vaivasta silmissään. Hänellä on vaiva silmissään. Se vaivaa häntä. Hänellä on selkävaiva, joka vaivaa häntä. Hän on hermostunut, äärimmäisen hermostunut. Oikein. Eikö se olekin oikein? Jos se on oikein, nosta kätesi ylös. Sanohan, toinen asia, sinä olet jonkinlainen sananpalvelija, sinä olet aivan kuin nais… Sinä olet naissaarnaaja. Sitä se on. Usko nyt koko sydämelläsi, mene, ja voit saada mitä olet pyytänyt.

 Uskotteko te sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

157   Tule, herra. Me olemme vieraat toisillemme, oletan. Herra tuntee meidät molemmat. Uskotko Jumalan voivan sanoa minulle? No niin, se oli nainen; tässä on mies. Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle, mikä vaivasi on? Saattaisiko se sinut uskomaan? Sinä kärsit hermostuneisuudesta, Sinulla myös on vaiva silmissäsi; ne himmenevät koko ajan. Se on tehnyt sitä jo jonkin aikaa. Toinen asia. Näen jotakin käsivarressasi. Oh, se on korkea verenpaineesi. Sitä se on, sinulla on korkea verenpaine. Se on totta, eikö olekin? Hyvä on, nosta kätesi, jos nuo asiat ovat oikein. [Veli sanoo: “Kiitos Sinulle, Jeesus!”]

158   Mitä enemmän puhuisin hänelle, sitä enemmän se olisi, näettehän. Tarkatkaa nyt, katsokaa, tarkatkaa. Laske vain kätesi. Meillä ei ole täällä liian monia; laske vain kätesi alas. No niin, en tiedä mitä sanoin hänelle, mutta se on siellä ääninauhalla. Minä en tiedä mitä Hän sanoi.

159   Mutta katsokaamme nyt. Kyllä, ne ovat silmät, se on yksi asia. Ja sitten, toinen asia, sinulla on veritulppa, ja se on aivoissa, ja sinulla on ollut halvaus. Se on totta. Hyvä on, uskotko nyt? Uskotko, että tulet olemaan kunnossa? Uskotko, että se on Jumala puhumassa, en minä? Hyvä on, silloin mene, usko se. Se on kaikki mitä sinun täytyy tehdä, vain uskoa. Jos he voisivat vain uskoa, siinä kaikki. Jos he vain uskovat, on se loppunut.

160   Mitä kuuluu? Uskotko, että Jumala voi paljastaa minulle vaivasi? [Sisar sanoo: “Kyllä, minä uskon.”] Ja, jos Hän voi, saako se sinut uskomaan Häntä? [“Kyllä.”] se saisi. Miksi olet niin peloissasi? Et osaa sanoa, ethän? Se on vain aivan kuin pimeys, hermostuneisuus. Ja sitten toinen asia, sinulla on vaiva niskassasi. Sitten sinulla on joku sydämelläsi, jonka puolesta rukoilet. [“Kyllä.”] Sinulla on paljon vaikeuksia sen kanssa. [“Kyllä.”] Ja se johtuu alkoholista.[“Kyllä.”] Se on aviomiehesi. [“Kyllä.”] Hän on alkoholisti. [“Kyllä.”] Ja sinä rukoilet hänen puolestaan. [“Kyllä.”] Uskotko hänen puolestaan? [“Kyllä, uskon.”] Silloin rukoilen, että Jeesus Kristus tulee tekemään nämä asiat sinulle. Hyvä on.

161   Uskotteko te? [Seurakunta: “Aamen.”] Nyt nämä kaksi, kolme tai neljä tapausta, miten monta niitä olikin, se on käytännöllisesti katsoen yhtä paljon kuin Jeesus teki koko Raamatussa. Näettekö? Niin on. Hän teki sen eräälle naiselle, sanoi tuolle naiselle yhden asian ja Hän meni Sykariin; Hän ei koskaan sanonut mitään muuta kenellekään siellä, mutta he uskoivat tuon naisen todistuksen tähden. Kyllä. Tuon naisen ei tarvitse todistaa teille; te olette täällä ja katselette sitä itse. Teidän vain täytyy uskoa. Tietenkään, jotkut eivät tule uskomaan, heissä itsessään ei ole mitään millä uskoa.

162   Mitä kuuluu? Nyt me olemme vieraita. Enkö minä olisi hirveä henkilö seisoessani täällä, jos… Tuon kaltainen suloinen harmaapäinen nainen, joka saa minut ajattelemaan omaa kallista äitiäni, joka olisi suunnilleen tuon ikäinen, hän juuri siirtyi pois täältä pari vuotta sitten. Ja, jos voisin tehdä mitään auttaakseni tuota naisparkaa, niin tulen tekemään sen. Minä tiedän, jos hän on sairas, ja minä voisin auttaa työntämällä nenälläni kolikkoa tämän kaupungin ympäri, niin tekisin sen. En välittäisi kuka nauraisi minua. Haluaisin hänen tulevan terveeksi. Jos voisin, sillä auttaa häntä, tekisin niin. Mutta en voi auttaa häntä. Ja niin paljon kuin Hän on tehnyt sen, Jumala on jo tehnyt sen. Ja Hän rakastaa sinua enemmän kuin minä. Hän kuoli puolestasi, enkä minä koskaan tehnyt sitä. Mutta Hän rakasti sinua tarpeeksi kuollakseen puolestasi.

163   Mutta sitten Hän vain lähetti minut takaisin pienen lahjan kanssa. Hän lähetti pastorisi tänne rukoilemaan ja laskemaan kädet sairaiden päälle, ja katsohan, sitä on tehty niin paljon herätyksessä, että se on niin kuin menneisyyttä, tiedättehän. Ja nyt se on ylempänä jossakin toisessa tasossa, te tiedätte mitä minä tarkoitan, on jotakin muuta.

164   Nyt, jos Herra tulee paljastamaan minulle, mikä vaivasi on, niin uskotko minun olevan Hänen profeettansa, tai Hänen palvelijansa? Uskotko, että se on Hän? [Sisar sanoo: “Kyllä, tiedän sen.”] Sinä, sinä, hyvä on, kiitos sinulle sisar. [“Varmasti.”] Uskon nyt, että tuo munuaisvaiva, josta olet kärsinyt, tulee jättämään sinut. Uskotko sinä sen myös? Sinulla on sydämessäsi pyyntö, jotakin mitä haluat pyytää minulta. [“Kyllä.”] Mitä, jos minä paljastan tuon pyynnön ennen kuin sinä pyydät sitä minulta, saisiko se sinut uskomaan enemmin? [“Varmasti.”] Sinä haluat minun rukoilevan tyttäresi puolesta. Hän ei ole täällä. Juuri niin, mutta haluatko minun paljastavan mikä Hänen vaivansa on? Hän on todella hermostunut. Nyt sinä uskot ja hän tulee terveeksi. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

 “Jos sinä voit uskoa, kaikki asiat ovat mahdollisia.” Näettekö?

165   Mitä Jumalan Sana tekee… Nähkää mitä nämä saarnaajat sanovat tästä. Raamattu sanoo Uudessa Testamentissa, Hebrelaiskirjeen 4. luvussa: “Jumalan Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, leikaten erilleen jopa luun ja ytimet ja on sydämen ajatusten ja aikomusten erottaja.” Onko se oikein, veljet? [Saarnaajat sanovat: “Aamen.”] Näettekö?

166   Mitä se on? Se on tätä päivää varten jaettu Sana. Sana tälle päivälle, täyttämään tämän lupauksen: “Kun Ihmisen Poika on oleva paljastettu, niin kuin Sodoman päivissä”, ja kaikki nämä toiset lupaukset. Tässä se on, se on Jumalan Sanan paljastaminen, koska se on Sana itse erottaen ne ajatukset, jotka ovat sydämessä. Näettekö? Se on täsmälleen oikein.

167   Nyt, tämä nainen, en tunne häntä, toinen mukavan näköinen henkilö. Minkälainen kauhea henkilö olisin, jos en auttaisi ja…

168   Nyt, hetkinen vain. Joku muu, se oli joku mies, se oli mies, joka ilmestyi… joku siellä yleisön joukossa rukoilee. Vain uskokaa. Näen nyt, että se on… Minun täytyy sanoa vain mitä katselen. Näettehän, se on kaikki mitä voin sanoa, se on mitä näen.

169   Kyllä, sinä kärsit vatsanvaivasta. Se on vatsassasi. Sitten sinulla on minulle pyyntö ja se on äitisi puolesta. Hän ei ole täällä, mutta hän on sairas. Sinä haluat minun rukoilevan hänen puolestaan. Eikö se olekin oikein? Sinulla on toinenkin pyyntö. Se on jonkun puolesta, joka ei ole täällä. Se on hyvin kaukana täältä. Ja näen, että se on kaukana, se on toisessa maassa, se on hyvin kaukana täältä. Ja se on nuori henkilö, lapsi kärsii jonkinlaisesta taudista, trooppisesta taudista. Etelä-Amerikassa, niin se on tarkalleen. Se on vain… Se on tarkalleen totta. Se on oikein. Mene, usko nyt koko sydämelläsi.

170   Minä en paranna. Hän on jo parantanut. Ettekö voi käsittää, että se on Hänen läsnäolonsa jälleen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Minun vain täytyy jatkaa edelleen ja edelleen, nyt se alkaa sumentaa silmiäni hieman, näettehän.

 Te sanotte: “Sekö?”

171   Mutta, veli, sisar! Eräs nainen kosketti Jeesuksen vaatetta, Hän kääntyi ympäri ja näki mitä se oli ja Hän sanoi: “Voimaa lähti Minusta.” Onko se oikein? [Seurakunta: “Aamen.”] No niin, Hän oli… Se oli Jumala. Entä minä, syntinen? Teidän täytyy uskoa. Älkää epäilkö. Uskokaa. Tämä on…

172   Uskotko sinä? Nuori nainen ja uskotko, että Jumala voi paljastaa minulle, mikä vaivasi on? Tahdotko vastaanottaa sen ja uskoa sen koko sydämelläsi? Sinä tulet tietämään sen olevan totta. Näetkö? Nyt se mikä sinua vaivaa, on sinun selkäsi, sinulla on selkävika. Ja sitten sinulla on suuri kaipaus sydämessäsi, saadaksesi jotakin, ja se on, sinä etsit Pyhän Hengen kastetta. Se on täsmälleen oikein. Uskotko sinä sen? Hyvä on, sinä tulet saamaan Sen! Aamen. Mene nyt eteenpäin ja usko se koko sydämelläsi, ja tulet saamaan kasteen.

173   Uskotko Jumalan voivan parantaa tuon nivelreuman ja tekevän sinut terveeksi? No niin, jatka vain kävelemistä ja kiitä Häntä. Niin se on nyt. Näettekö? Jos vain tulet uskomaan. Hyvä on, herra.

174   Tahtoisitko tulla, rouva, ole hyvä, juuri, kun olit istumassa siellä… Tahdotko tulla? Uskotko koko sydämelläsi? [Sisar sanoo: “Kuinka voin epäillä sitä?”] Juuri sillä tavalla nyt, eikä sinulla sitten tule olemaan nivelreumaa. Sinä et tule rammaksi siitä. Jatka vain tietäsi, iloiten. Tuo naistenvaiva lakkaa myös. Vain mene, kiittäen Herraa, sanoen: “Ylistys Jumalalle!” Hyvä on. Hyvä on.

175   Nyt uskotko sinä rouva, joka istut siellä, uskotko sinä? Hyvä on. Nyt tuo naistenvaiva, joka sinulla on ollut pitkän aikaa; vain usko koko sydämelläsi, ja se on menevä, ja tulet terveeksi, eikä sinulla enää ole sitä oleva, jos uskot sen. Sinun täytyy uskoa se.

176   Hyvä on, rouva, tuo pieni tyttö tänne. Tule tänne, kulta. Nyt sisar, kuulija kunta uskoo. Tule tänne, kulta. Ajattelinkin sen olevan sitä. Olet joskus tukehtumaisillasi, etkö olekin, voit tuskin vetää henkeä? Tuo vanha astma on hirvittävän paha, mutta Jumala voi parantaa sen. Etkö uskokin niin?

 Herra Jeesus, minä rukoilen, että Sinä parantaisit tämän lapsen…?…

177   Älä epäile, sisar, se tulee jättämään hänet. Mene ja usko nyt, koko sydämelläsi.

178   Jumala parantaa sokeritaudin. Hän voi tehdä terveeksi mitä tahansa Hän tahtoo. Etkö uskokin sitä? [Sisar sanoo: “Aamen.”] Hyvä on, sano: “Kiitos Sinulle, Herra”, ja mene suoraan eteenpäin, iloiten.

179   Hetkinen. Näen jatkuvasti erään miehen tulevan tänne, näen… Tässä se on. Nuori mies istuu siellä, pitäen käsivarsillaan pientä poikaa. Uskotko sinä, herra? Minä olen vieras sinulle. Uskotko Jumalan voivan paljastaa minulle, mitä sinä haluat? Näetkö, sinä kosketit Häntä. Minä en tunne sinua. Mutta sinä kärsit eräästä vaivasta, luutaudista. Se on totta. Sinun pienellä pojallasi siellä on se. Pienellä pojallasi, joka istuu hänen vieressään, on se. Se on pieni tyttösi, joka istuu hänen vierellään. Hän, hänen käsivarsillaan ja hän on kierosilmäinen. Jos se on oikein, nosta kätesi ylös Uskotko sinä nyt? Älä epäile. Pidä usko Jumalaan. Vain älä epäile. Usko ainoastaan. Kaikki asiat ovat mahdollisia niille, jotka uskovat.

180   Minkä vuoksi itket, pikkurouva, joka istut siellä rivin päässä, nenäliina kasvojesi päällä, itkien? Uskotko minun olevan Hänen palvelijansa? Uskotko Jumalan voivan täältä paljastaa minulle mikä vaivasi on? Sinulla on henkinen ongelma, sinä opiskelet. Onko se oikein? Se kaikki tulee selviämään. Se tulee olemaan kunnossa.

181   Tuo nainen, joka istuu siellä vieressäsi, sinä puhuit hänelle hetken. Hän pani juuri nenäliinansa kasvoilleen. Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle mikä vaikeutesi on, sisar? Tahdotko uskoa minua, Hänen profeettanaan, Hänen palvelijanaan? Tahdotko? Hyvä on. Tuo nenäontelovaiva, joka on vaivannut sinua, se on menevä sinulta pois, jos tulet uskomaan sen. Tahdotko uskoa sen? Jos tahdot, nosta kätesi ylös ja sano: “Minä uskon sen.”

182   Sinä haluat syödä päivällisesi, seuraava rouva, jolla on vatsavaiva. Uskotko sinä myös koko sydämelläsi?

183   Viereisellä naisella siellä on henkinen ongelma. Ja sinulla on myös ihottuma, joka vaivaa sinua. Sinulla on tytär, jolla myös on ihottuma. Eikö se olekin oikein? Kyllä. Hän istuu siellä. Uskotko sen? Hyvä on, voitte parantua, jos uskotte sen.

184   Entä tällä suunnalla? Tässä, näettekö tätä pientä meksikolaismiestä istumassa tässä rivin päässä, katsellen suoraan minuun? Ettekö näe tuota Valoa riippumassa suoraan hänen yllään? Tuolla miehellä on pimeys sen yllä, näettehän, se on hänen ympärillään, se on kaatumatauti. Uskotko Jumalan voivan parantaa sinut kaatumataudista, herra? Uskotko? Hyvä on. Hän tulee tekemään sen.

185   Tuo pieni mies siellä vieressäsi, pieni espanjalaismies, hänellä on tyrä. Uskotko Jumalan voivan parantaa tyräsi, herra? Uskotko sen koko sydämelläsi? Uskotko?

186   Seuraavalla, on vatsavaiva. Sinä, joka nyökkäät siellä päätäsi, sinulla on vatsavaiva. Uskotko Jumalan parantavan sinut? Silloin mene ja syö päivällisesi, Hän tulee tekemään sen.

187   Sanokaa minulle mitä he koskettavat, kaikkialta kuulijakunnasta. Mitä se on? Se on Jumalan Sanan osoittaminen. Uskotteko te itse sen? Uskotteko te sen? [Seurakunta iloitsee.]

188   Missä ovat jotkut heistä täällä? Tässä, tässä makaa mies telttavuoteella. Herra, minä en tunne sinua. En ole koskaan nähnyt sinua. Uskotko sinä minua? Uskotko, että se mitä olet kuullut, on Totuus? Uskotko sen koko sydämelläsi? Jos Jumala tulee kertomaan minulle täällä, mikä sinulla on vialla, niin tahdotko uskoa sen? Tulen sanomaan sinulle jotakin nyt. Ja sinä, joka istut hänen vierellään, tiedät sen. Hän on varjostettu kuolemaan. Se on syöpä. Se on syöpä. Ja sinä olet Evankeliumin saarnaaja. Näen sinut seisomassa saarnatuolissa. Ja niin se on. Ja sinä olet kaupungin ulkopuolelta. Usko nyt koko sydämelläsi. Usko koko sydämelläsi. Miksi makaisit siellä kunnes kuolet? Näethän? Sinä et voi menettää mitään.

189   Siellä oli joitakin spitaalisia. Muistatko tuota kertomusta, kun Samaria oli piiritettynä ja nuo spitaaliset tulivat sinne leiriin? He sanoivat: “Miksi istuisimme täällä kunnes kuolemme? Jos istumme täällä, me kuolemme; jos menemme kaupunkiin, me kuolemme.”

190   Lääkäri on tehnyt kaiken minkä hän voi tehdä. Mitään ei voida tehdä, on hänen vastauksensa siihen. Sinulla on vain yksi mahdollisuus. Noilla spitaalisilla oli yksi mahdollisuus, jos he menisivät vihollisen leiriin; jos he säästäisivät heidät, he eläisivät; jos eivät, tulisivat he kuolemaan joka tapauksessa. Mutta sinua ei pyydetä menemään vihollisen leiriin. Sinä olet Jumalasi Läsnäolossa. Sinä odotat… Miksi et nouse ylös ja ota vuodettasi ja mene kotiin, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Ja usko se ja mene kotiin ja usko, että olet parantunut.

191   Tahtovatko muut teistä uskoa saman asian. Jos tahdotte, nouskaa seisomaan.

192   Pyydän noita ihmisiä, jotka nostivat kätensä, jotka halusivat pelastua ja halusivat vastaanottaa Jeesuksen Kristuksen, haluan teidän tulevan tänne eteen ja seisovan täällä vierelläni hetken. Tahdotteko tulla nyt? Tulkaa tänne eteen, te, jotka uskoitte ja halusitte vastaanottaa Kristuksen. Te ette tule koskaan olemaan yhtään lähempänä Häntä ennen kuin kohtaatte Hänet näkyvänä. Muistakaa, tämä Sana, jonka olen saarnannut, Jumala on vahvistanut Sen Totuudeksi. Tulkaa, tulkaa tänne eteen, jokainen teistä. Jokainen, joka ei tuntenut Kristusta, te, jotka kohotitte kätenne, tulkaa tänne; te, jotka sanoitte olevanne syntisiä, ja jotka halusitte pelastua, tulkaa tänne ja seiskää täällä minuutin verran, rukousta varten. Tahdotteko tehdä sen? Tahdotteko tulla, sillä aikaa, kun Hän on niin lähellä?

193   Tarkoitatteko, että voitte nähdä täällä Sanan saarnattavan, nähdä Jumalan kääntyvän ympäri ja sanovan, että tuo Sana on Totuus: “Se olen Minä, se olen Minä, Minä seison täällä, Jumala, joka tulee tuomitsemaan teidät”, ja sitten haluatte pidättäytyä tulemasta? Älkää tehkö sitä, te voitte leikata itsenne irti ainiaaksi. Näettekö? Täällä on seisomassa heistä kolme. Siellä on noin kaksi tusinaa. Tulkaa juuri nyt, tahdotteko tulla?

194   Ei, ei laulua, teillä ei tarvitse olla laulua. Kristus on teidän laulunne. Kristus on teidän vakaumuksenne. Sana on mikä sen sanoo.

195   Oikein, tässä tulee kaksi nuorta miestä. Tulkaa suoraan esiin, te, jotka olette syntisiä. Tulkaa suoraan tänne eteen hetkeksi, tahdotteko tulla? Juuri tuntiessani johdatuksen, pysäytin tuon rukousjonon tätä tarkoitusta varten. Tulkaa tänne juuri nyt. Tulkaa suoraan tänne. Me tulemme ottamaan rukousjonon, vain… Se on oikein, kyllä, te nuoret naiset, tulkaa suoraan tänne eteen.

196   Juuri tässä päivässä, kun nämä nuoret ihmiset tulevat, tässä suuressa hetkessä, kun teini-ikäisten joukossa on valloillaan moraalittomuus, nämä ihmiset tulevat… Ja luotan siihen, että Jumala on tekevä heistä sellaisia esimerkkejä naapuristoonsa, että ihmiset näkevät, että Jeesus Kristus yhä pelastaa kadonneita.

197   Ettekö tahtoisi tulla? Tulkaa suoraan esiin, missä olettekin. Siirtykää tänne hetkeksi. Se on oikein. Jumala siunatkoon teitä, pojat. Se on hyvä. Tulkaa suoraan tänne eteen seisomaan. Tulkaa, tulkaa. Siellä aivan takana, jotkut ihmiset siellä aivan takana nostivat kätensä, ettekö haluaisi tulla tänne eteen nyt?

198   Minä melkein suostuttelen teitä. Minä olen.. [Veli Branham alkaa kolkuttamaan saarnatuoliin.] Sana on seisomassa ulkopuolella, kolkuttaen, yrittäen päästä sisälle. “Katso, Minä seison ovella ja kolkutan; jos joku avaa oven, ja antaa Minun tulla sisälle, niin Minä tulen ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän Minun kanssani.” Ettekö haluaisi tulla? Tulkaa suoraan nyt ja seiskää täällä edessä. Kuulkaa, Sana on saarnattu. Se on todistettu, Kristus on noussut kuolleista ja täällä Hän tekee juuri niin kuin Hän sanoi, että Hän tulisi tekemään. Olematta yhteydessä organisaatioihin, kirkkokuntiin, ottaakseen teidät sisälle johonkin; se on teidän valintanne. Haluan teidän ottavan Kristuksen nyt.

199   Tulkaa, ettekö haluaisi tulla? Onko vielä joku? Onko.. Jumala siunatkoon sinua. Oikein, tuokaa hänet suoraan tänne eteen.

200   Veljet, tahtoisitteko tulla tänne alas? Nämä tulevat nyt olemaan teidän seurakuntienne jäseniä. Tulkaa tänne alas.

201   Tulkaa, joku muu vielä. Suoraan Kristuksen Läsnäolossa, voin aivan tuntea Hengen kutsuvan sydämessäni. Varmasti, jos se tekee sen minun sydämessäni, on siellä joku, jonka pitäisi tulla. Onko siellä joku luopio, jonka pitäisi tulla? Tule, seiso täällä. Tahdotteko tehdä sen, jotkut teistä? Luopio, tahdotko tulla? Se on oikein. Jumala siunatkoon sinua. Tulkaa. Juuri niin, tulkaa suoraan eteen. Tietenkin. Sillä tavalla. Olkaa todellinen mies, todellinen nainen. Jumala teki teistä todellisen naisen. Jumala teki teistä todellisen miehen. Se on hyve. Se on voima. Tulkaa nyt, ettekö tulisi? Tulkaa ja seiskää täällä ympärillä. Juuri niin. Jumala haluaa teidät Jumalalliseen läsnäoloonsa. Muistakaa, juuri…

202   Kenen kautta Jumala tulee tuomitsemaan maailman? Jeesuksen Kristuksen. Kuka lupasi tehdä tämän viimeisissä päivissä, paljastaa itsensä? Jeesus Kristus. Se en ole minä. Se on Kristus. Kristus on Se, joka täällä paljastaa itsensä. Nöyryydessä, niin kuin Hän oli; tullen esiin tyhjästä, niin kuin Hän teki; tullen meihin, niin kuin Hän on tehnyt. Hän on Jumala.

203   Nyt kukin teistä saarnaajista, kokoontukaa tänne alas näiden ihmisten ympärille, menkää nyt nopeasti heidän joukkoonsa täällä, seiskää aivan heidän ympärillään. Me tulemme rukoilemaan heidän puolestaan.

204   Haluaako joku muu tulla tähän rukoukseen? Vain hetkinen. Hyvä on.

205   Nämä tulevat olemaan teidän seurakuntienne jäseniä, ystävät. Tämä tulee olemaan… teidän täytyy viedä heidät nyt tästä eteenpäin. He näkevät Herran Jeesuksen Hänen ylösnousemuksensa voimassa. He ovat täällä tullakseen seurakuntanne jäseniksi. Kastakaa heidät kristillisellä kasteella ja ottakaa heidät yhteyteenne. He ovat nyt teidän, tästä eteenpäin. Te olette huolenpitäjä majatalossa.

206   Kumartakaamme päämme, jokainen. Jokainen kristitty siellä yleisön joukossa, joka on vilpitön, rukoilkaa näiden ihmisten puolesta.

207   Ja, jos nämä saarnaajat haluavat viedä heidät huoneeseen, missä heidät voidaan ohjata pidemmälle, niin hyvä on.

208   Taivaallinen Isä, tämä on tulos kokouksesta. Tässä tulevat syntiset, viisitoista tai kaksikymmentä heistä on koolla alttarin ympärillä, haluten antaa sydämensä Sinulle. Minä rukoilen, että Sinä vastaanottaisit heidät, Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Rukoilen, että Sinä vastaanottaisit heidät, antaisit heille Iankaikkisen Elämän. He ovat Sinun perintöosasi, Herra.

209   Jokainen henkilö täällä, joka on nyt sairas, laskekaa kätenne toistenne päälle ja alkakaa rukoilla toistenne puolesta. Laskekaa kätenne toistenne päälle, alkaen rukoilla toistenne puolesta.

210   Saarnaajat, laskekaa kätenne näiden ihmisten päälle täällä, Juuri niin. Voima kirkkaus ja siunaukset ovat yllämme ja Saatana on voitettu Kristuksen Läsnäolossa.

64-0208 MERKKI (Token, The), Bakersfield, California, USA, 8.2.1964

FIN

64-0208 MERKKI
(Token, The)
Bakersfield, California, USA, 8.2.1964

1       …oleva Sana. Muistakaa huomenna iltapäivällä, [Tyhjä kohta nauhassa.] Kyllä. Mutta te tiedätte paikan, jota tarkoitan, se on noin viisikymmentä mailia tietä eteenpäin.

2       2. Mooseksen kirja, me luemme tänä iltana 2. Mooseksen kirjan 12. luvusta jakeet 12 ja 13. Uskoisin, että olisi mukavaa, jos me seisoisimme lukiessamme Sanaa kunnioituksena Jumalaa kohtaan. 2. Mooseksen kirja 12:12.

Sillä minä tulen kulkemaan läpi Egyptin maan tänä yönä, ja minä tulen lyömään kaikkia esikoiset Egyptin maassa, sekä ihmisten että eläinten; ja kaikkia Egyptin jumalia vastaan minä tulen panemaan täytäntöön tuo­mioni. Minä olen HERRA.

Ja veri on oleva teille merkkinä talojen yllä, joissa olette, ja kun minä näen veren, minä tulen kulkemaan ohitsenne, ja vitsaus ei ole tuleva päällenne hävittämään teitä, kun minä lyön Egyptin maata.

3       Kumartakaamme päämme.

4       Isä Jumala, me rukoilemme, että me tänä iltana tutkisimme itseämme ja näkisimme että onko Veri riittävän näkyvillä. Kun me puhumme Sinun Sanastasi, voikoon Pyhä Henki opastaa meitä, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Te voitte istuutua.

5       Kirjoituksen lukemisemme tänä iltana vie meidät takaisin Exodukseen [2. Mooseksen kirja]. Exodus tarkoittaa “ulosmenemistä”. Ja me olemme kaikki tutustuneet tuohon aikaan ja siihen, mitä se sisälsi. Minä tulen ottamaan siitä aiheen: Merkki, [Token tarkoittaa merkkiä ja Amerikassa myös matkalippua.] Lippu, mikä on matkalippu? Lippu on merkki siitä, että hinta on maksettu.

6       Samalla tavoin kuin rautatie- tai linja-automatkan kohdalla. Kun he käyttävät bussilinjoja, monissa kaupungeissa yhä on niitä. Niissä matkalippu on merkkinä. Kun te menette ja ostatte lipun junaan tai lentokoneeseen, te ette lähtiessänne matkalle anna rahaa vaan tuon merkin, matkalippunne, sen pienen merkin, joka teillä on, osoittaaksenne, että te olette maksaneet vaaditun hinnan. He vaativat tietyn hinnan, ja tämä hinta on maksettu.

7       Aihe, josta me olemme puhumassa tänä iltana, oli Jumalan vaatimus Israelille. Jehovan vaatimus oli karitsan veri. Se oli Hänen vaatimuksensa, ja sen tuli olla merkkinä. Tuo merkki osoitti, että vaatimus oli täytetty, että se, mitä Jumala oli vaatinut, oli tehty.

8       Rautatiellä vaaditaan, että on olemassa lippu [merkki], joka osoittaa, että teidän matkanne on maksettu. Te olette valmis nousemaan junaan, lentokoneeseen, linja-autoon, tai mitä tahansa se onkin, mutta teillä täytyy olla merkki [lippu], Te ette voi mennä ilman merkkiä. Monet yhtiöt eivät vastaanota käteistä rahaa, kuten jos te menette lentokoneeseen ja sanotte: “Haluan maksaa lippuni.” Te menette ja hankitte lipun ensin. Teillä täytyy olla tämä lippu ja teillä on oltava vain tämä merkki. Raha sellaisenaan ei kelpaa. Teillä täytyy olla merkki.

9       Elämä oli lähtenyt uhrista, ja nyt veri oli merkkinä. Hänen määräyksensä on toteutettu.

10   Samoin oli Egyptissä tuona kauhistavana yönä, juuri ennen kuin kuolema iski, tuo viimeinen vitsaus. Jumala oli näyttänyt faaraolle ja koko hänen kansalleen suuret merkkinsä ja ihmeensä Egyptissä, pitkämielisyytensä ja ystävällisyytensä. Hän oli lähettänyt monia suuria merkkejä maan halki. Hän lähetti heille profeetan, näytti heille merkkejä ja ihmeitä, Tulipatsaan ja kaiken, mitä Hän oli tehnyt. Ja kuitenkaan, kaikesta siitä huolimatta, mitä Hän oli tehnyt, he eivät kuitenkaan halunneet tehdä parannusta. He eivät halunneet tulla Jumalan tykö. He jättivät huomioimatta kaikki Hänen merkkinsä. He jättivät huomioonottamatta Hänen profeettansa. He jättivät huomioonottamatta sanoman. He halusivat pitää oman tiensä. Niinpä Jumala kyllästyi heihin ja Hän sanoi: “Minä tulen nyt tekemään eron niiden välillä, jotka uskovat, ja niiden välillä, jotka eivät usko.”

11   Uskon, että me elämme nyt ajassa, jossa Jumala tekee valinnan. Ihmiset joko uskovat tai he eivät usko.

12   Ja Jumala vaati merkin, ja tämä merkki oli viaton karitsa, jonka Jumala oli Eedenin puutarhassa pannut sijaiskuolijaksi. Ja nyt kun karitsa oli tapettu, tuli veri asettaa ovenpieliin ja oven yläosaan, ja se osoitti, että vaatimus oli täytetty.

13   Oi, uskon, että siinä on meille suuri opetus, kun me katsomme sitä. Nähdä kuinka uskovainen, palvoja, tuli samaistettua veren merkin kanssa. Hänen täytyi olla sitä. Uskovan täytyi ottaa karitsa, tappaa karitsa yhtä taloa kohden, ottaa veri ja sivellä se isopilla, joka oli aivan tavallinen pieni pensas, joka kasvaa siellä maassa. Aivan tavallinen rikkaruoho, jollaiseksi me sitä kutsuisimme, ja sen avulla heidän täytyi levittää veri. Tämä veren siveleminen tämän isopin avulla osoittaa isopin kuvaavan uskoa. Monta kertaa ihmiset ajattelevat, että heillä täytyy olla jonkinlainen yliluonnollinen usko ollakseen uskovaisia. Niin ei ole. Tämä isoppi osoittaa sen. Se oli aivan tavallinen rikkaruoho, jonka voitte löytää mistä tahansa, ja poimia se ja kastaa se vereen ja levittää veri.

14   Veri, tänä iltana, sivellään yksinkertaisella uskolla. Siinä ei ole mitään yliluonnollista! Se on aivan ympärillänne, kaikkialla. Vain yksinkertaisesti, niin kuin pieni lapsi, ojentakaa kätenne ja ottakaa siitä ote ja sivelkää Verta. Uskovalle tämä isoppi merkitsee vain yksinkertaista, lapsenkaltaista uskoa. Se ei ole jotain, joka ei olisi ulottuvillanne. Teidän ei tarvitse kurottautua kovin pitkälle saadaksenne sen.

15   Tämä isoppi, joka kasvaa tuossa maassa, kasvaa ulos muurien raoista, ja sillä on pienet, aivan kuin timantin muotoiset lehdet. Te voitte löytää sitä kaikkialta samalla tavoin niin kuin ruohoa tai rikkaruohoa nyt täällä meidän maassamme. Se vain poimittiin ylös ja käytettiin veren sivelyä varten oven päälle.

16   Sillä tavalla uskoa käytetään, otetaan Jeesuksen Kristuksen Verta uskon kautta ja sivellään sitä sydämen ovelle.

17   Tuon tuli erottaa ja tehdä eron niiden välille, jotka menivät ulos Egyptistä, ja niiden, jotka jäivät Egyptiin ja tuhoutuivat Egyptin mukana. Se teki eron.

18   On outoa, miten Jumala aina toimii merkkien, merkinantojen ja vastaavien kautta. Hän on aina tehnyt niin. Sillä tavoin Hän tekee mitä tahansa. Hän ei koskaan toimi muulla tavalla. Jumala ei koskaan liiku muuten kuin sillä tavalla.

19   Tavalla, jolla Jumala aloittaa, sillä Jumala myös lopettaa. Hän on ääretön, kaikki voimainen, kaikkialla läsnä oleva, kaikki tietävä. Hän ei tarvitse kenenkään apua. Hän ei tarvitse meidän tulkintojamme, niin kuin sanoin eilen illalla. Hän ei tarvitse meitä tulkitsemaan Sanaa ja sanomaan, mitä Se merkitsee. Hän sanoo sen, mitä Se tulee tekemään, siinä on Sen tulkinta. Kenenkään ei tarvitse tulkita Sitä. Kun Jumala sanoo: “Tulkoon”, ja se tulee, niin se on Hänen tulkintansa Siitä.

20   Me voimme sanoa: “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Ei ole sellaista asiaa kuin Pyhän Hengen kaste.” Joka uskoo sen, Jumala puhuu hänelle, ja se on sen tulkinta. Heillä on Se! He tietävät, että heillä on Se, koska Jumala tulkitsee oman Sanansa.

21   Sen Hän vaati tuona yönä erottaakseen uskovat uskomattomista. Uskovainen, palvoja, oli samaistettu uhrinsa kanssa. Hänen täytyi sivellä veri. Se ei tarkoittanut: “Ota ja tapa karitsa, aseta veri sinne ulos jonnekin tai pidä se kulhossa tai vie se naapureille.” Hänen täytyi sivellä veri!

22   Sillä tavoin on myös tänä iltana. Me voimme tulla ja osoittaa myötätuntoa kaikkea sitä kohtaan, mitä Jumala tekee, mutta se ei ole se, mitä Hän vaatii. Teidän täytyy käyttää sitä. Se ei ole pätevä ennen kuin te käytätte sitä. Veren tulee olla sivelty osoittamaan, että te olette samaistettuja. Palvoja laski kätensä karitsan päälle ja sitten tappoi sen ja samaisti siten itsensä uhrin kanssa.

23   Me teemme saman asian tänä iltana eli laskemme kätemme Uhrimme päälle ja samaistumme Hänen kanssaan. Ja Hän on Sana. Meidän täytyy olla samaistetut vain Kristuksen kautta, ja se tapahtuu, kun me olemme samaistettuja Sanan kanssa, koska Hän on Sana ja Hän on aina ollut sitä. “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme. Sama eilen, tänään ja ainiaan!”

24   Tietty määrä Sanaa on jaettu kullekin sukupolvelle. Jumala lähettää jonkun ja samaistuu tuon Sanan kanssa tulkitsemalla itseänsä.

25   Uskontunnustukset ja asiat ovat aina tehneet seurakunnasta niin sekasortoisen, kun jokainen sanoo: “Tämä on se tie, ja tämä on tie, ja tämä on se, mitä teidän täytyy tehdä.” Mutta Jumala tulee, astuu näyttämölle ja saattaa tapahtumaan sen, mitä Hän on sanonut tulevan tapahtumaan, ja se on sen tulkinta. Kenenkään ei tarvitse sanoa, ei minkään syntisen miehen tai organisaation tai minkään suuren kirkkokunnan tai mikään muunkaan, ei ole tarvetta, että Sanaa tulkitsee joku piispa, arkkipiispa, paavin tai joku sellainen. Niin se ei ole. Jumala tulkitsee itse. Kun Hän lupasi se, Hän tekee sen.

26   Niin kuin olen monta kertaa sanonut. Kun Hän sanoi: “Tulkoon valo”, ja valo tuli, se oli Sen tulkinta. Ei tarvita mitään enempää, mitään muuta, joka yrittäisi tulkita Sitä. Jumala tulkitsee itse.

27   Tämä veren levittäminen palvojan samaistuessa veren kanssa sivellessään sitä oman talonsa oven päälle, niin ettei hän voinut mennä ulos tai tulla sisälle olematta samaistettu veren kanssa, on tänään aivan täydellinen esikuva Jeesuksen Kristuksen Verestä. Silloin veri oli tuntomerkkinä. Tänään Kristus on uskovan tuntomerkki.

28   Eläimen elämä. Noina päivinä heidän täytyi sivellä kemiallista verta, ottaa isoppi ja sivellä sitä ovenpieliin ja oven päälle, koska eläimen… Palvojan täytyi laskea kätensä eläimen päälle ja samaistua sen kanssa, mutta elämä, joka oli eläimessä, ei voinut tulla takaisin palvojan ylle, koska eläimellä ei ole sielua. Eläin ei mitenkään yrittänyt parannella itseään.

29   Me näemme tänään, että me ihmiset, vaikkakin langenneina, tässä langenneessa tilassa, me rakennamme aina parempia ja parempia taloja ja parempia autoja. Me otamme sen, mitä Jumala on luonut, vääristelemme sen ja muutamme sen joksikin muuksi auttaaksemme itseämme. Se osoittaa, että me olemme Jumalan poikia langenneessa tilassamme, meillä yhä on sielu. Me emme voi luoda, niin kuin Jumala teki. Mutta me voimme ottaa sen, mitä Hän on luonut ja tehdä siitä samankaltaisen luomuksen, kuin minkä Hän on jo luonut.

30   Eläimet eivät toimi niin. Koira elää yhä samalla tavalla niin kuin se on elänyt, lintu yhä rakentaa pesän ja kalalla on kutupaikkansa. Siinä ei ole tapahtunut mitään muutosta, koska (miksi?) niillä ei ole sielua. Mutta se todistaa, että mies on luojansa kuva. Sen vuoksi, kun eläin kuolee ja verisolu on rikottu, elämä on tuossa verisolussa. Ja kun verisolu rikottiin, veri vuoti, täytyi palvojan ottaa kemiallinen veri ja panna sitä ovelle, niin että se voitiin kirjaimellisesti silmillä nähdä. Eläimessä ollut elämä ei voinut tulla takaisin ihmisen ylle, koska sillä ei ollut sielua, eikä se sen vuoksi voinut sekoittua ihmisen sielun kanssa. Eläimen elämä ei voi tulla takaisin inhimillisen olennon ylle.

31   Nyt meidän Uhrimme tänään ei ollut vain tavallinen inhimillinen olento, vaan se oli itse Jumala, joka oli samaistettuna lihassa täällä maan päällä. Kun tuo Verisolu oli rikottu, niin ei vain Miehen sielu, tai Miehen henki, vaan itse Jumala, joka oli samaistettuna tuossa Miehessä, palaa takaisin uskovan ylle Pyhän Hengen kasteena. Tuon Merkin Jumala vaatii tänään. Meillä täytyy tänään olla tuo Merkki, joka on Pyhä Henki. Se on Jumalan vaatima Merkki. Me tulemme todistamaan sen teille Kirjoituksilla.

32   Ilman Pyhää Henkeä te ette tuo esille Merkkiä. Se on Merkki, joka osoittaa, että te olette samaistuneet itsenne Uhrin kanssa, ja Jumala on lähettänyt teille takaisin Merkin, joka osoittaa, että teidät on hyväksytty. Kunnes se on tapahtunut, ei ole väliä sillä, kuinka hyvä te olette, kuinka paljon te tiedätte, millainen yliopiston professori te olette, kuinka hyvä henkilö, saarnaaja, tai millainen te sitten olettekin. Teitä ei ehdottomasti tunnusteta, ennen kuin voitte näyttää tämän Merkin.

33   Israelilla tuon maastamuuton aikana, heidän tullessa ulos tuolla kerralla, täytyi olla merkki todistukseksi siitä, että he olivat samaistettuja uhrinsa kanssa.

34   Ja tänä iltana Jumala vaatii Pyhän Hengen kasteen todisteeksi siitä, että me olemme samaistettuja Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kanssa. Ei ole mitään sen vähempää. Raamattu opettaa niin selvästi, ja meidän täytyy uskoa se. Se on Jumalan Sana. Jumala vaatii sitä. Meillä on jälleen maastamuutto. Me kaikki tiedämme sen. Israel oli marssimassa luvattuun maahan, samoin tulee Morsian menemään Kotiinsa hyvin pian.

35   Nyt me näemme, että veri oli merkkinä, ja se tunnistettiin. Jokainen tunnistettiin veren perusteella.

36   Pyhä Henki on tänään meidän Merkkimme, jolla meidät on samaistettu Jeesuksen Kristuksen kanssa Hänen ylösnousemuksessansa. Se on Merkki siitä, että Verta on sivelty uskon kautta.

37   Tuolla kemiallisella Verellä ei olisi voitu pirskotella jokaista sydäntä, me tiedämme sen, koska se vuodatettiin Golgatalla. Se kylvetti maan. Mutta kun tuo Verisolu rikottiin, se vapautti Jumalan sen pyhittävän voiman kanssa, joka tuolla Verellä oli, ja toi sen takaisin uskovaisiin.

38   Jumala oli alussa Jumala, Isä, joka eli kaiken yläpuolella.

39   Aivan samalla tavoin kuin tuo Tulipatsas, joka johti Israelin lapsia erämaan halki, Hän tuli alas vuorelle. Jos joku kosketti vuorta, hänet täytyi tappaa. Jumala on pyhä, eikä Hän voinut antaa anteeksi syntiä millään tavalla. Ja ihminen, joka kosketti tuota vuorta, kuoli, jopa eläin täytyi lävistää kosketettuaan vuorta. Kun Jumala tuli alas, Hän oli pyhä.

40   Sitten Jumala alensi itsensä, tuli alas ja tehtiin Miehen muotoon, niin että, niin kuin Raamattu sanoo, me saatoimme “käsin kosketella Häntä”. Tuossa pienen pienessä Verisolussa!

41   Moni juutalainen haluaa sanoa, että Hän oli juutalainen. Monet meistä haluavat sanoa, että Hän oli juutalainen. Hän ei ollut juutalainen eikä pakana. Hän oli Jumala. Hän oli Kaikkivaltiaan Jumalan käden luoma Olento. Hän loi sen majan, jossa Hän eli, ja jonka me tunnemme Jumalan Poikana. Oikein. Jumaluus, Jeesuksen Kristuksen ylin Jumaluus, koska Jumala asui Hänessä.

42   Pietari sanoi: “Te Israelin miehet. Jeesus Nasaretilaisen, Jumalan merkein ja ihmein tunnetuksi tekemän Miehen, Hänet te olette ottaneet pahoin käsin ja ristiinnaulinneet. Me olemme Hänen ylösnousemuksensa todistajia”, kun Pyhä Henki oli vuodatettu heidän ylleen.

43   Nyt me näemme, että tässä suuressa asiassa, Jumalan siellä samaistaessa itsensä Israelin kanssa, Hän vaati tuon samaistuksen.

44   Nyt me näemme tässä, kuinka nuo juutalaiset saattoivat sanoa: “Mutta, hetkinen vain. Minä olen juutalainen. Minä olen Abrahamin liitossa. Olen ympärileikattu.” Tuo liitto oli mitätön, jos tuota merkkiä ei ollut pantu näytteille. Ajatelkaa sitä! Minä olen puhumassa tämän päivän Merkistä. Jos tuota verta ei ollut pantu näytteille, tuota merkkiä, niin en välitä siitä, kuinka paljon te voitte osoittaa olevanne juutalainen, tai kuinka paljon te sanotte uskovanne. Olittepa te sitten rabbi, pappi tai mikä hyvänsä, tuo merkki täytyi olla siveltynä. Ei ollut mitään vaihtoehtoa, kyllä tai ei. Kun Hän näkisi veren, Hän kulkisi ohitse.

45   Jotkut miehet saattoivat sanoa: “Tulehan tänne sivummalle. Voin todistaa, että minut ympärileikattiin kahdeksanpäiväisenä. Pappi on kirjannut sen ylös. Minun nimeni on siellä kirjassa.” Sillä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Tuo merkki oli… Jos tuota merkkiä ei ollut sivelty, liitto oli kumottu. Se ei ollut voimassa.

46   Meidän täytyy muistaa, että sitä, minkä Jumala sanoo, Hän ei koskaan ota takaisin, vaan Hän lisää siihen. “Te olette kuulleet noiden vanhojen sanovan: ‘Sinun ei tule tehdä aviorikosta.’ Mutta Minä sanon teille, että kuka tahansa, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Hän ei koskaan ota sitä takaisin, Hän vain lisää siihen. Hän tarkentaa sitä. Niin Hän toimii. Kaikkia Hänen tekojansa, Hän jatkuvasti tarkentaa niitä.

47   Siksi me siirrymme yhdestä seurakunta-ajanjaksosta, Lutherista, Wesleyhin, helluntailaisiin ja edelleen ja edelleen mennessämme eteenpäin. Kun me liikumme ylöspäin, Jumala jatkuvasti tarkentaa tuota samaa Sanaa ja pitää sen liikkeessä sillä tavalla, kunnes lopulta seurakunta on tuleva Jeesuksen Kristuksen kuvaksi, ja joka tulee olemaan Hänen Morsiamensa, jonka Hän on tuleva viemään Kotiin. Oikein. Tuota asiaa me tänään odotamme. Varmasti. Me käsitämme, että seurakunta tulee menemään ahdistuksen lävitse, mutta Morsian ei. Hänet otetaan ulos seurakunnasta, samalla tavoin kuin Israel otettiin ulos Egyptistä. Me näemme, että se on Pyhä Henki, joka nyt samaistuttaa meidät Jeesuksen Kristuksen kanssa.

48   Nuo juutalaiset saattoivat sanoa: “Kyllä, me olemme liiton juutalaisia.” Mutta jos heillä ei ollut tuota merkkiä, liitto ei ollut voimassa.

49   Sama asia on nyt. Ei ole väliä sillä, kuinka hyviä me olemme, ei väliä… Te voitte sanoa: “Minä olen tehnyt tämän ja minä olen tehnyt kaikki nämä asiat. Ja minä olen maksanut kymmenykseni. Olen kuulunut kirkkoon ja teen kaiken tämän.” Jumala vaatii Merkkiä osoittamaan, että te olette samaistettuja Uhrinne kanssa, Hänen kanssaan, jonka te väitätte teillä olevan, Hänen kanssaan, jonka te uskotte teillä olevan.

50   Pietari sanoi: “Tehkää parannus, jokainen teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi antamiseksi, ja te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä tämä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, jokaiselle, jota Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”

51   Kuka on se syntinen mies, joka haluaisi muuttaa sitä ja sanoa: “Ihmeiden päivät ovat ohitse”? Kuka haluaisi tehdä sen ja sanoa, että Jumalan Sana oli väärin?

52   Kun Hän sanoi: “Jokainen, joka huutaa avukseen Herran Nimeä! Sillä tämä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, jokaiselle, jota Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Hän leimaa Merkkinsä heihin.

53   Se erottaa uskovan ja uskomattoman. Siellä olivat nuo Jumalan Valtakunnalla sinetöidyt ja nuo, jotka olivat merkittyjä pedon merkillä, ja ne, jotka olivat merkittyjä pedon merkillä, eivät voineet ottaa Jumalan Sinettiä. Tuo sama asia on tulossa tänään, ja me näemme sen suoraan omien silmiemme edessä.

54   Ei ole väliä sillä, kuinka hyviä te olette tai kuinka paljon te sanotte uskovanne. Jumala vaatii tämän Merkin. Hän vaati sen Egyptissä. Hän vaatii Sen tänä iltana. Hän vaatii Sen tänä iltana. Tuota Merkkiä vaaditaan tässä ajanjaksossa aivan yhtä paljon kuin sitä vaadittiin tuossa ajanjaksossa. En välitä siitä, vaikka te olisitte raamattuoppilas, enkä siitä, kuinka hyvin te osaatte selittää Kirjoituksia. Saatana osaa tehdä samoin. Mutta muistakaa, sillä ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa. Jumala vaatii yhden asian: Merkin. Tämä Merkki osoittaa sen, että te olette samaistettuja Uhrinne kanssa, jota te väitätte palvovanne. Aamen. Siinä se on.

“Kun Minä näen Veren, tai tämän Merkin, veri on oleva merkki, ja kun Minä näen veren, tulen kulkemaan ohitsenne.”

55   Kuolema oli silloin millä hetkellä tahansa valmiina iskemään Egyptiä. Se oli suuri, valtavaa aikaa. Jumala oli osoittanut heille armoa näyttämällä voimansa, merkkinsä. Silti he eivät halunneet tehdä parannusta ja kääntyä takaisin. He eivät halunneet mitään sen kaltaista. He eivät uskoneet sitä. He eivät uskoneet tuota sanomaa, joka oli menossa. Jumala oli lähettänyt heille sanoman, he eivät uskoneet sitä. He yhä halusivat jatkaa suoraan eteenpäin toimimallaan tavalla.

56   Se on aivan täydellinen esikuva tästä päivästä, sama asia. Jokainen hengellinen tapahtuma ja jokainen hengellinen merkki on varoitus Jumalalta siitä, että jotakin on valmistautumassa tapahtumaan, jos tuo merkki tulee Jumalalta. Jos se on ihmistekoinen, siinä ei ole mitään. Mutta jos se on Jumalan lähettämä! Jokainen tietää sen, jokainen tietää, että jos Jumala lähettää merkin, ja jos se on hengellinen merkki, Hän lähettää Sanoman tuon merkin mukana. Hän tekee aina niin. Hän ei koskaan jätä tekemättä sitä. Nähdessämme asioita, jotka eivät ole Jumalan merkkejä, no niin, silloin siinä ei ole mitään, koska Jumala ei ole siinä mukana. Mutta kun Jumala on siinä mukana, tulee Sanoma seuraamaan sitä, ja tuon Sanoman täytyy olla Kirjoitusten mukainen. Sen täytyy olla Kirjoitusten mukainen Sanoma. Sen täytyy olla NÄIN SANOO HERRA. Jokainen hengellinen tapahtuma on merkki Jumalalta.

57   Aivan samanlaisia ovat tämän päivän Sanoma ja sitä seuraavat merkit, kuin ne, jotka olivat muina aikoina, Raamatun aikoina, joiden lävitse olemme kulkeneet. Minään muuna aikana näin ei olisi koskaan voinut olla ennen kuin vasta nyt. Minään toisena aikana kuin vasta nyt tämä Sanoma ei olisi koskaan voinut tulla esiin. Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, samoin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Tätä Sanomaa ei voinut olla ennen kuin vasta nyt. Maailma ei ole ollut ennen kuin vasta nyt tuollaisessa tilassa. Tämä on se hetki, jolloin Jeesus voi ilmestyä milloin tahansa.

58   Nukkuva neitsyt tulee sisälle ja yrittää ostaa Öljyä. Tuohon aikaan Morsian meni sisälle, ja heidät muut jätettiin tänne. Oletteko koskaan ajatelleet, mitä tapahtui? He menivät suoraan eteenpäin saarnaten ja ajatellen saavansa sieluja pelastetuksi ja kaikenlaista, eivätkä he tienneet sitä. He eivät olleet lainkaan tietoisia siitä. Seurakunta tulee jatkamaan edelleen ja ajatellemaan, että sieluja pelastuu, ja kaikkea muuta, ja Seurakunta, Morsian, on jo sinetöity pois. Eivätkä he tiedä sitä! Tietenkin. Tarkalleen niin Kirjoitus sanoo. Nooa meni sisälle arkkiin, ja Jumala sinetöi sen. Todellakin. Ja aika on tuleva, jolloin miehet ja naiset tulevat huutamaan Jumalan puoleen ja jopa ajattelemaan, että heillä on jotakin, vaikka heillä ei ole sitä. Se on tarkalleen oikein. Kirjoitus puhuu siitä.

59   Samalla tavoin meidän täytyy muistaa, että Jumala on “pitkämielinen eikä halua, että kukaan tuhoutuisi.” Hän aina lähettää Merkkejänsä, ihmeitänsä. Ja sitten kun Hän valmistautuu tekemään mitä tahansa, Hän erottaa uskovaisen uskomattomasta.

60   Huomatkaa sitten, kuinka Hän huolehtii luvatun maan ihmisistään. Katsokaa, mitä Hän teki luvatun maan ihmisilleen siellä, jotta Hän oli varma, etteivät he sekoittuisi minkäänlaisen ismin kanssa. Mitä Hän teki? Hän lähetti heille profeetan, Mooseksen, sanoman kanssa tuodakseen julki Jumalan Sanan. Ja tuodakseen julki Mooseksen Hän lähetti Tulipatsaan, joka riippui hänen yllään. Aamen. Sitten, antaakseen heille täydellisen vakuuden, Hän vaati merkkiä. Aamen. Siellä on sanansaattaja, sanoma, vahvistaminen ja merkki, täydellisenä vakuutena siitä, ettei heillä ollut huolta mistään. Ei ollut väliä sillä, kuinka monia vitsauksia iski, mitä kaikki muut sanoivat, he olivat sinetöityjä pois.

61   Israelin tuleminen ulos Egyptistä, niin kuin sanoin muutama hetki sitten, on esikuva Morsiamen tulemisesta ulos seurakunnasta. Kun Mooses alkoi palvelustehtävänsä, Israel kokoontui yhteen yhdessä paikassa, Goshenissa, ja alkoi rukoilla, koska he tiesivät tuon hetken olevan käsillä. Koska he tiesivät, että siellä oli jotakin. Vapauttaja oli jo tullut. Jumala työskenteli ja teki asioita ja osoitti, mitä Hän tulisi tekemään. He tulivat kaikista Egyptin osista, aivan samoin kuin he ovat tuleva Hänen Tulemuksensa päivänä. Ihmisiä otetaan ulos metodisteistä, baptisteista, luterilaisista. Kaikki ne, jotka ovat samastettuja Kristuksessa, Merkin kanssa, Jumala tulee ottamaan mukaansa, kun Hän tulee.

62   Me luemme täältä Hebrealaiskirjeen 10. luvun 26. jakeesta: “Jos me tahallamme teemme syntiä, sen jälkeen kun olemme saaneet tiedon Totuudesta, ei ole jäljellä mitään uhria synnin edestä, on vain pelottava, kauhistuttava kiivaan tuomion odotus, joka tulee kuluttamaan vastustajan.” Se tarkoittaa sitä, että jos me tahallamme olemme uskomatta, sen jälkeen kun olemme saaneet tiedon Totuudesta, ei ole olemassa enää Uhria synnin edestä.” Ajatelkaa sitä! Ei ole väliä sillä, mitä te ajattelette sydämessänne, Merkkiä ei voida koskaan ottaa käyttöön. Jos te hylkäätte Sen viimeisen kerran, silloin sitä ei voida ottaa käyttöön. “Sillä hän, joka tekee syntiä tai on tahallaan uskomatta.”

63   Samoin kuin me näemme nämä suuret lopun merkit ja aikojen tulemisen, joissa me nyt olemme lupauksen Sanan mukaisesti! Me olemme nyt jokaisessa Sanassa, joka on luvattu meille ennen lopun aikaa. Jopa pedon merkkikin ja kirkkokuntien yhteen tuleminen ja paavillisen hallituksen sisääntulo ja kaikki ovat aivan tarkalleen sillä tavalla kuin ne ovat. Atomipommit ovat telineissään. Ja Jumala puhuu palvelijoidensa kautta seurakunnissa ja vetää heidät ulos ja tekee ne merkit, jotka Hän lupasi tehdä juuri ennen Tulemustaan. Me olemme lopunajassa. Merkki vaaditaan. Kyllä. Me tiedämme nyt, että nuo asiat ovat totta. Sellaisia kuin ne olivat, ne olivat vain esikuvia siitä, minkä lävitse me olemme nyt menossa. Kun me näemme näiden suurten merkkien tulevan lopun ajalla, ne varoittavat meitä, että aika on käsillä.

64   Älkää tehkö syntiä tahallanne. Älkää olko tahallanne tottelemattomia. Jos teissä on jokin, mikä sanoo: “No niin, en näe miksi minä tarvitsisin Pyhän Hengen. En ehkä tarvitse Sitä. Uskon, että kun minä uskoin, minä sain Sen.”

65   Paavali sanoi niille ihmisille, jotka kysyivät tuon kysymyksen, hän sanoi: “Oletteko te saaneet Pyhän Hengen sen jälkeen kun olette uskoneet?”

66   Pyhä Henki on tuo Merkki. Ihminen uskoo Jumalaa, se on totta. Mutta Pyhä Henki on Jumalan lahja, se on jotakin erilaista kuin teidän uskonne on. Teidän uskonne ottaa sen käyttöön, tarkalleen, mutta Pyhä Henki on todistaja. Me tulemme näkemään muutaman minuutin kuluttua, miten Se toimii, ja mitä tapahtuu, miten me voimme olla varmoja, miten me tiedämme, milloin me olemme oikeassa tai emme. Se varoittaa meitä, että aika on käsillä.

67   Meidän pitäisi rakastaa toisiamme. Tänä aikana seurakunnan ja uskovan pitäisi olla erottamattomia. Uskovien pitäisi erottaa itsensä kaikista maailman asioista, kaikesta, mikä on jumalatonta. Uskovaisen pitäisi erottaa itsensä siitä.

68   Huomatkaa, he eivät olleet tulleet yhteen vain puhuakseen siitä ja sanoakseen: “Me uskomme sen.” He olivat tulleet yhteen käyttääkseen verta. Ei vain tulla ja sanoa: “Oi, varmasti, minä uskon sen’, ja mennä kotiin. Heidän täytyi tulla ja käyttää verta, niin että merkki voitiin nähdä. Tuli mennä sen alle.

69   Samoin on tänään. Me istumme ja kuulemme Sanomaa saarnattavan. Me luemme Sen Raamatusta. Me sanomme: “Oi, kyllä, minä uskon Sen.” Ei Jumala sitä vaadi. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon te uskotte Siihen, teillä täytyy olla Se. Seurakunta, herätkää!

70   Amerikka, tämä on viimeinen hetkesi! Tuomio lepää vaa’assa, edessäpäin, tätä kansakuntaa varten. Jos Jumala antaisi tämän kansakunnan selvitä sen kanssa, mitä se on tehnyt nyt, Hän olisi velvollinen nostamaan ylös Sodoman ja Gomorran ja pyytämään anteeksi, että Hän poltti ne. Oikein. Me tulemme maksamaan synneistämme. Me teemme samalla tavoin kuin he tekivät Sadomassa.

71   Ja Jumala on lähettänyt alas Sanoman aivan tarkalleen samalla tavalla kuin Hän teki Sodomassa. Aivan tarkalleen. Hän lähetti erään siellä ulkona olevalle seurakunnalle, ja Lootin ryhmälle ja Sodomalle, ja Hän lähetti Valitulle ja niin edelleen. Ja Hän on todistanut, että seurakunta on tarkalleen samassa tilassa niin kuin se oli Lootin päivinä, sellaisena kuin Jeesus sanoi sen tulevan jälleen olemaan. Ystävät, se on käsissämme, mitä me tulemme tekemään sen kanssa?

Sanotaan: “Verikö käsissänne?” Kyllä.

72   Mitä te luulette Oswaldin ajatelleen hänen istuessaan siellä huoneessa ja otettuaan kanssaihmisensä veren, kun hän oli ampumalla salamurhannut presidentin? Ja siellä hän istui tietäen, että hänen olisi kohdattava liittovaltion oikeus, kun Korkein Oikeus katsoisi häntä vihaisin silmin, ja hän tietäisi, että hänen käsissään oli Yhdysvaltain presidentin veri. Hänen on täytynyt hikoilla.

73   Mitä sen tulisikaan tehdä miehelle, kun te tiedätte tallanneenne jalkoihinne Jeesuksen Kristuksen Veren ja kieltäytyneenne tekemästä sitä? Silloin te hikoilette. Eikä teitä tuomitse vain Korkein Oikeus vaan vihainen Jumala, joka voi heittää ruumiin pois ja heittää sielun helvettiin. Pysähtykää! Katsokaa! Kuunnelkaa! Ottakaa vaarin! Me vain tallomme Hänen ylitseen kevyesti ja ajattelemme, että Hän on niin rakastavainen.

74   Eräs nuori mies sanoi eräänä päivänä: “Jumala rakastaa minua niin kovasti!”

75   Jumala on hyvä Jumala, se on totta, mutta Hän on myös vihan Jumala. Hän on tuomion Jumala. Hän on kiivas Jumala. Se jää meiltä huomaamatta. Te teette Hänet niin hyväksi, että te teette hänestä jonkun vanhan vanhuudenhöperön isoisän. Hän ei ole mikään vanhuudenhöperö isoisä. Hän on kaikkivaltias Jumala eikä Hänellä ole mitään lapsenlapsia. Hänellä on Jumalan poikia ja tyttäriä, ei mitään kädenpuristuksen kautta lapseksi otettuja. Teidän täytyy syntyä uudestaan, ja Verta täytyy sivellä! Ne ovat Jumalan poikia ja tyttäriä. Hän ei ole mikään vanha pehmeä isoisä, joka antaa lastensa, lastenlastensa tehdä mitä tahansa. Hän ei ole mikään isoisä. Hän on Isä. Kyllä. Jokaisen lapsen täytyy olla syntynyt Hänestä. Hän on nuhteleva Isä.

76   Me tiedämme, että tämä hetki on nyt täällä, ja tuomio on käsillä. Mitä me tulemme tekemään Sen kanssa? En haluaisi Hänen Verensä olevan päälläni. On vain yksi tapa, miten voitte koskaan saada Sen pois.

77   Te ette voi pestä sitä pois. Pilatus yritti sitä. Hän yritti siirtää vastuun jollekin muulle ja sanoi: “Lähettäkää Hänet keisarin luo, tai jonkin muun luokse, sillä tavalla, ja katsotaan, mitä hän tekee.” Se antoi takaiskun. Se putosi suoraan takaisin hänen syliinsä uudestaan. Oikein!

78   Ja tänään me yritämme sanoa: “Minä tekisin niin, jos aviomieheni tekisi samoin! Kyllä, minä tekisin niin, jos vaimonikin tekisi niin! Minä tekisin niin,  jos seurakuntani tekisi niin!” Se iskee takaisin suoraan teidän syliinne. Kun te sanotte: “Oi, mutta minun seurakuntani uskoo näin.” Mutta kun Jeesus Kristus tulee alas näissä kokouksissa ja tuo itsensä julki Kirjoituksissa, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan, niin minä en välitä siitä, mikä teidän tulkintanne on, Se putoaa suoraan takaisin syliinne, ja Se on teidän käsissänne. Ei ole mitään, veli ja sisar, mitä te voitte tehdä.

79   Ystävät, muistakaa tämä, te, jotka olette Kaliforniasta, te olette täällä aivan Länsirannikon päässä. Ja sivilisaatio on kulkenut sen mukana, ja kaikki huonomaineiset ihmiset virtaavat sisälle. Ja seuraavaksi Se tulee menemään Israelille, kun Seurakunta on otettu ylös. Ottakaa vaarin varoituksesta! On vain yksi tapa, miten te voitte saada Jeesuksen Kristuksen Veri pois käsistänne, ja se tapahtuu panemalla Se sydämeenne. Se on ainoa tapa. Se ei tule koskaan onnistumaan millään muulla tavalla. Hän sanoi: “Kun Minä näen Veren, kun Se on sivelty oikeaan paikkaan!”

“Mutta”, te sanotte, “minä uskon Vereen.”

80   Mitä jos he olisivat heittäneet sen ulos takapihalle? Mitä jos he olisivat panneet sen kanakopin päälle? Mitä jos he olisivat heittäneet sen autotallin seinään? Ei. Se täytyi sivellä yhteen tiettyyn paikkaan, ja se tarkoitti oven päälle.

81   Sydämessä, siinä Jumala haluaa tänään nähdä Veren. Ei teidän käsissänne, vaan Jumala haluaa Sen olevan sydämissänne.

82   Ja Se on teidän käsissänne tänä päivänä. Jos ette ole vastaanottaneet Häntä eikä teillä ole Sinettiä sydämessänne, Se on teidän käsissänne. Hänen Kirjoituksensa samaistuminen näinä viimeisinä päivinä panee Sen suoraan takaisin teidän käsiinne. Mitä me voimme tehdä tämän Jeesuksen kanssa, jota kutsutaan Kristukseksi? Vain yhden asian. Panna näytteille Hänen Verensä ja antaa Sen olla sydämemme päällä Pyhän Hengen kautta.

83   Me olemme vastuussa. Jumala ei ole vastuussa kenestäkään meistä, joka ei ole Veren alla, ei yhdestäkään.

84   Koko perheen täytyi tulla, ei vain yhden perheenjäsenen. Sanotaan: “Mutta, jos isä on hyvä mies, hän on saarnaaja, niin minä olen pelastunut.” Ei. Teidän isällänne ja äidillänne ei ole mitään tekemistä teidän kanssanne. Te olette yksilö.

85   “Minä kuulun pyhään kirkkoon.” Kirkolla ei ole mitään tekemistä teidän kanssanne.

86   Ei ole mitään sen kaltaista asiaa kuin pyhä kirkko. Ei ole mitään sen kaltaista asiaa kuin joku pyhä henkilö. Se on Pyhä Henki ihmisten kanssa. Pyhä Henki kirkossa. Ei ole mitään pyhiä vuoria, ei mitään pyhiä paikkoja, vaan pyhä Jumala. Ei niin että te olisitte pyhä, tai minä olisin pyhä, vaan Hän on se, joka on pyhä.

87   Me olemme vastuussa Hänelle, emme jollekin kirkolle. Me olemme vastuussa Jumalalle ja Hänen Sanalleen, ja Jumala on Sana. Raamattu sanoo, että Hän oli. Me olemme vastuussa Sille. Se on Jeesus Kristus.

88   Pankaa merkille, mitä Hän teki silloin. Me näemme koko perheen olleen turvassa ainoastaan silloin, kun merkki oli pantu näkyville. Kun merkki oli näkyvissä, he olivat turvassa.

89   Katsokaa sitä Joosuan 2. luvussa. Te näette täältä, että uskova, Rahab niminen portto, pakana portto sieltä virran takaa, oli vastaanottanut vakoojat, ja kun he menivät luvattuun maahan, pelastui koko hänen perheensä, joka oli merkin alla, ja vain yksin se. Muistakaa, Jumalan tuhooja enkeli kunnioitti tuota merkkiä, kun taas kirkot kukistuivat, kaupunginjohtaja kaatui, kaupunki sortui, kuningas kuoli, maaherra, koulutetut, sievät naiset, komeat miehet, tärkeät, kaikkiriittävät ja kaikki muut kuolivat, ne, jotka eivät olleet tuon merkin alla. Aamen.

90   Samoin tulee olemaan Jumalan Pojan tulemuksessa. Hänen tuhoava enkelinsä on hävittävä jokaisen, jonka yllä ei ole Pyhän Hengen kasteen Merkkiä, joka osoittaa, että te olette samaistettuja Uhrinne kanssa ja olette kuolleet itsellenne ja syntyneet Jumalan Henkeen ja olette sinetöitynä siellä Pyhällä Hengellä. On vain yksi Jumala, ja Hän on ainoa, joka puhuu oikean Sanan, ja Tämä on Se. Mikään ei voi ottaa mitään pois Siitä.

91   Huomatkaa, Jeriko oli kuullut, mitä Jumala teki. Jeriko oli kuullut sanan. Te muistatte, mitä tuo portto sanoi: “Me olemme kuulleet, kuinka Jumala on tehnyt suuria asioita. Minä olen peloissani. Tuletteko te säästämään minut, jos osoitan teille ystävällisyyttä?”

92   Ja Kaaleb ja – ja – ja Joosua olivat sanoneet heille, mitä tehdä, miten käyttää tätä punaista köyttä ja pysyä sen alla. “Me emme ole vastuussa yhdestäkään henkilöstä, joka ei ole sen alla.”

93   Hän sanoi: “Voinko tuoda isäni sisälle? Voinko tuoda äitini? Voinko tuoda veljeni, sisareni, naapurini?”

“Tuo kaikki, jotka vain voit tuoda sen alle.”

94   Se on samoin tänään, veli. Se ei tarkoita: “Voimmeko tuoda metodistit? Voimmeko tuoda baptistit? Voimmeko tuoda helluntailaiset?” Kaikki, jotka ovat valmiit tulemaan Sen alle, Jumala on vastaanottava teidät. Mutta Se, ja yksin Se, samaistaa teidät Hänen kanssaan. Huomatkaa se. Kyllä.

95   Hänen suuret voimansa ja merkkinsä, joita Hän oli tehnyt siellä, he olivat nähneet sen ja tiesivät siitä. Miksi meillä ei voi olla naisia ja miehiä tänään, jotka olisivat yhtä rehellisiä kuin tuo nainen oli, kun me näemme, mitä Jumala on luvannut tehdä, ja näemme Hänen tekevän sen?

Sitten seuraavaksi tuli tuomio.

96   He uskoivat, heidän on täytynyt uskoa olevansa turvassa noiden suurien muurien sisällä, missä he olivat, tuossa valtavan suuressa paikassaan. Monet ihmiset tänään…

97   Sanon tämän arvostuksella ja kunnioituksella. Monet ihmiset tänään sanovat: “Minä kuulun suurimpaan kirkkoon, mikä kaupungissa on. Äitini kuului tuohon kirkkoon. Se on yksi vanhimmista kirkoista.” Sillä ei ole yhtään mitään tekemistä asian kanssa. Tätä Merkkiä täytyy olla käytetty!

98   He ovat voineet ajatella, että se suuri kaupunki, jossa he elivät, tuo suuri järjestelmä, tulisi pelastamaan heidät. Mutta me näemme, että kaikki kaupungissa, jotka eivät voineet näyttää tuota merkkiä, tuhoutuivat. Samoin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa. Hän on sanonut niin.

99   Siellä on täytynyt olla joitakin noista ääninauhapojista tai joku, joka livahti sisälle tuohon paikkaan siellä ja soitti joitakin ääninauhoja heille ja löysi nuo ennalta määrätyt. Hän käytti asuntoaan kirkkona ja vastaanotti sanansaattajat.

100   Sitten kun he saivat kaupungista ne kaikki, jotka saattoivat tulla sen alle ja uskoa merkin, kun hän oli saanut kaikki heidät sinne sisälle, sitten tuli hävitys. Ja kun Jumalan viha tuhosi tuon suuren järjestelmän, joka heillä siellä oli, piti tuo merkki heidän talonsa turvassa. Tuo merkki, eikä mikään muu.

101   Ei ole väliä sillä, kuinka monia yhdistyksiä ja kuinka monia hyviä Punaisen Ristin asioita heillä oli, joka kaikki on hyvää, ei ole väliä sillä, kuinka paljon heillä oli tätä ja kuinka monia hyväntekeväisyysjärjestöjä, kaikki, mikä ei ollut tuon merkin alla, tuhoutui. Ajatelkaa sitä nyt, kaikki tuhoutui! En välitä siitä, kuinka suuri kirkko heillä oli, kuinka suureen kirkkokuntaan he kuuluivat, oli se sitten vaikka kuninkaan palatsi, kaikki tuhoutui.

102   Ja samoin myös Egyptissä tuhoutui kaikki, mikä ei ollut tuon merkin alla.

103   No niin, Jumala ei muuta tapojaan. Hänellä on Merkki tänään. Veljeni, sisareni, teidän on parasta vastaanottaa Se. Teillä on parasta olla Se. Muistakaa vain, se on varoitus.

104   Katsokaa, tuon saman asia tuo merkki teki Egyptissä, se säästi jokaisen, joka oli sen alla. Kaikki, mikä oli ilman sitä, tuhoutui.

105   Joosua on esikuva Jeesuksesta. Joosua merkitsee “Jehova-Pelastaja”. Samoin myös Jeesus merkitsee “Jehova-Pelastaja”. Joosua oli uskollinen tuolle merkille, jonka hänen sanansaattajansa saarnasivat. Samoin on Jeesus oleva uskollinen sille Merkille, jonka Hänen sanansaattajansa ovat saarnanneet, kun Hän tulee. Kaikki, jotka olivat sen alla Egyptissä, pelastuivat. Kaikki, jotka olivat sen alla Jerikossa, pelastuivat. Entä miten on tänään? Me näemme, että tuo karitsan veri oli esikuva Jeesuksesta Kristuksesta. Hyvä on.

106   Me näemme, että sitä kutsutaan siellä Hebrealaiskirjeen 13. luvussa “iankaikkiseksi liitoksi”. Jumalalla oli liitto heidän kanssaan. Mutta nyt Jeesuksen Kristuksen Veri on iankaikkinen liitto.

107   Jumalan Veren velvoittamat lupaukset vapauttavat meidät synnistä ja itsestämme, ne tekevät meidät vapaaksi kaikesta siitä, mikä on maailmasta. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon me yritämme muotoilla maailmaa paremmaksi, se kaikki on kuolema. Jos me olemme Jumalan Veren velvoittamissa lupauksissa, me emme näe mitään muuta kuin Veren. Kuinka he voivat katsoa ulos ovesta näkemättä verta? Kuinka te voitte katsoa mitä tahansa näkemättä ensin Jeesuksen Kristuksen Verta? Jos te olette Kristuksessa, te näette Sen palvoaksenne Häntä ja tuodaksenne esiin Hänen lupauksensa voimassa. Hän lupasi näiden asioiden tulevan. Hänen Vereensä velvoittamat ihmiset ovat Hänessä sinetöitynä Siellä Pyhällä Hengellä ja katsovat vain Vereen ja lupaukseen. He eivät voi katsoa maailmaan. He ovat kuolleita maailmalle, ja maailma on kuollut heille.

108   Ja nähdä tänään kristittyjä, jotka voivat tehdä, mitä tahansa muukin maailma tekee ja toimia heidän tavallaan, kiroilla niin kuin hekin, juoda niin kuin hekin, tupakoida niin kuin hekin, piehtaroida synnin sikakarsinoissa ja tanssisaleissa ja sen kaltaisissa asioissa, ja silti yhä sanoa olevansa kristittyjä? Te ette voi tehdä sitä, ystävä. Siitä syystä ihmiset eivät voi uskoa Jumalan Voimaan. He eivät voi uskoa merkkeihin ja ihmeisiin. He ovat kuolleet noille asioille ja ovat ylösnousseet maailmassa. Mutta ne, jotka ovat kuolleita maailmalle ja ovat ylösnousseet Kristuksessa, he odottavat Hänen lupaustaan.

109   Uusi Testamentti tarkoittaa “Uutta Liittoa”. Veren Elämä, itse Veren Elämä, on Merkki. Muistakaa, Vanhassa Testamentissa oikean karitsan veri täytyi sivellä. Täällä, se on Veren Merkki, se on tuon Veren Elämä, joka on Merkkinä henkilössä. Oi!

110   Tämä uusi Merkki on uusi Elämä, joka tulee Jeesuksen Kristuksen kautta, kun Hänen Verensä vuodatettiin pyhittämään Seurakunta ja täyttämään Se Hänen Läsnäolollansa, jotta Hän voisi julkituoda Sanansa ja lupauksensa ihmisille.

111   “Jumala eri aikoina ja monin tavoin”, Hebrealaiskirjeessä 1 sanotaan: “Hän puhui isille profeettojen kautta, mutta näinä viimeisinä päivinä Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kautta.” Mikä on Hänen Poikansa? Sana. “Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” Ja Tämä on Ilmestys, Kristuksen täydellisyys. “Kuka tahansa lisää yhden sanan Siihen tai ottaa yhden Sanan pois Siitä, häneltä otetaan hänen osansa pois Elämäkirjaan.” Siinä on Ilmestys. Me vain tarvitsemme tämän Merkin olemaan kanssamme, jotta se saisi tuon Sanan jälleen elämään. Sen vuoksi Hän lähetti Merkin. Se ilmoittaa meille ja antaa meille tuon lausunnon, ja me tiedämme, että se on Totuus.

112   Tämä uusi Merkki osoittaa Jeesuksen täyttäneen jokaisen vaatimuksen puolestamme, ja Hän on täällä, uusi Merkki. Pyhän Hengen Merkki osoittaa, että me tiedämme, että Jeesus kuoli vapauttaakseen meidät kaikista maailman asioista, ja tämä Merkki yllämme todistaa sen, kun Se vahvistaa sen, mitä Hän on sanonut.

113   Kuinka nyt joku mies voi väittää pitävänsä tuota Merkkiä edessään ja kieltää sen, mitä tämä Sana sanoo? Niin ei ole. Se ei voi olla niin. Jumala ei voi valehdella oman Sanansa kohdalla.

114   Ja koska Hän on täällä, meillä on oikeus kaikkeen siihen, mitä Hän osti meille. Huomatkaa, mitä Merkin tuli tehdä? Ostaa, se on hinta, joka on maksettu. Kun teillä on Merkki, silloin teillä on oikeus esittää tuo Merkki saadaksenne minkä tahansa, minkä Hän on ostanut teille. Eikä yksikään voi ostaa sitä ilman Sitä. Se voidaan ostaa vain Merkin avulla.

115   Muistakaa, jos te menette tänne bussilinjalle ja sanotte: “Tässä, minulla on lippu, joka on toiselle bussilinjalle.” Se ei kelpaa. “Minulla on lippu Mainesta New Hampshireen.” Se ei kelpaa Kaliforniassa. Sinulla täytyy olla tuolle bussilinjalle kuuluva lippu hankittuna. Se osoittaa, että te olette maksaneet juuri tuon bussilinjan matkan.

116   Ja kun me voimme näyttää Pyhän Hengen Merkin, se osoittaa, että meidät on hyväksytty Kristukseen, ja se on meidän Merkkimme siitä, että Hän on jo ostanut kaiken, mistä meillä on tarve. Me olemme samaistettuja Merkkimme kanssa. Merkin täytyy olla valmiina.

117   Verta, Liiton Verta ei tunnusteta ilman Merkkiä. Sana vakuuttaa meidät lupauksesta. Tämä Merkki on merkki siitä, että ostos on tehty puolestamme.

118   Täydellinen kuuliaisuus koko Jumalan Sanalle oikeuttaa meidät Merkkiin. Ei ole mitään toista tietä, miten te koskaan voisitte olla oikeutettuja Merkkiin, ennen kuin te täysin tottelette Sanaa. Ei se, mitä joku on pannut Siihen ja lisännyt Siihen, vaan se, mitä Jumala on sanonut Siitä!

119   Kun Hän sanoi: “Teidän täytyy olla syntynyt uudestaan.” Se ei merkitse ylös-ja-alas hyppimistä alttarilla. Se ei merkitse sitä, että kävellään sinne taakse ja puristetaan kättä pastorin kanssa. Se ei tarkoita kaikkea tätä hullutusta, mitä olemme nähneet tehtävän. Se ei merkitse nimenne panemista kirkonkirjaan. Se merkitsee kuolemaa teidän ensimmäiselle olemassaolollenne ja Elämää toiselle olemassaolollenne. Se merkitsee, että Veri on otettu käyttöön, ja te olette samaistettuja Jeesuksen Kristuksen Elämän kanssa. Ja jos Hän on Viinipuu, ja me olemme oksia, niin se Elämä, joka on oksassa, on myöskin Viinipuussa. Se on kantava hedelmää.

120   Jos tuon ensimmäisen oksan jälkeen, joka tuli esiin tuosta Viinipuusta, kirjoitettiin Apostolien Teot. Jos tuo Viinipuu työntää esiin toisen oksan, tulevat he kirjoittamaan toisen Apostolien Teot sen jälkeen, koska on kyseessä sama Elämä. Jos yksi viinipuistanne täällä tuottaa sinisiä viinirypäleitä, niin jos se työntää esiin toisen oksan, tulee se tuottamaan sinisiä viinirypäleitä.

121   Ja sanon teille, että tänään meillä on niin monia viinipuun oksia, jotka ovat oksastettuja Siihen kirkkokuntien, uskontunnustusten ja asioiden kanssa, ja kuitenkin mikä tahansa oksastettu oksa elää tuossa Viinipuussa, mutta se tuottaa väärää hedelmää.

122   Me tarvitsemme tänään toisen Pyhän Hengen kasteen ja todellisen Jumalan Voiman, joka tuo julki ne teot, jotka Jeesus Kristus lupasi tätä päivää varten, ei niinkään paljon mitä luvattiin tuolle päivälle. Tälle päivälle, Hänen tälle antamansa lupaus. Hän lupasi siellä, että Hän vuodattaisi Henkensä. Nyt Hän on luvannut sen tapahtuvan uudestaan viimeisinä päivinä, ja mitä Hän tulisi tekemään.

123   On outoa, että me voimme aina katsoa taaksepäin, mutta te ette koskaan katso eteenpäin. Se on ihmisten tapaista. Hän aina kirkastaa Jumalaa siitä, mitä Hän teki, ylistää Häntä siitä, mitä Hän tulee tekemään, ja jättää huomioonottamatta sen, mitä Hän tekemässä. Niin on aina ollut ihmisten tapana. Yhä on niin.

124   Täysi tottelevaisuus Sanalle tuo Jumalan, Iankaikkisen Sanan, teihin, ja se on Merkki. Kun Sana on teissä, Se on Kristus teissä.

125   Nyt huomatkaa sitten, kun me rukoilemme, jos meillä on tämä Merkki, niin kun me rukoilemme, me esitämme Merkkimme rukouksemme kanssa. Nyt, jos olette sairas, jos olette syntinen, jos olette tarpeessa, kun teillä on tämä Merkki, teillä on oikeus. Jos minulla on lippu kädessäni jollekin bussilinjalle, eivät he voi pitää minua poissa tuosta bussista. He ovat jo saaneet minun rahani, ja minulla on merkki siitä. Tässä tapauksessa minä en voinut maksaa hintaa puolestani, te ette voineet maksaa sitä puolestanne, Hän maksoi sen meidän puolestamme ja antoi meille Merkin. Aamen. Minulla on oikeus Jumalalliseen parantumiseen. Jeesus Kristus kuoli, että minä voisin saada Jumalallisen parantumisen. Minulla on oikeus vaatia jokaista lupausta, mitä Kirjassa on. Milloin, milloin te saatte sen? Kun teillä on Merkki ja te voitte esittää Merkin rukouksenne kanssa. Jos teillä ei ole Sitä… Se on merkki täydestä tottelevaisuudesta, matka on maksettu.

Paavali sanoo meille: “Veri puhuu.”

126   Sanoimmeko me: “Veri puhuu?” Puhuuko Veri? Voiko Se puhua? Puhuuko Merkki? Kyllä.

127   Jos katsoisimme l. Mooseksen kirja 4:10, kuinka “Aabelin veren ääni huutaa Kainia vastaan”. Ja me näemme Hebrealaiskirjeessä 12:24, että “Jeesuksen Kristuksen Veri puhuu parempia asioita.” Veri puhuu! Kuinka voisi kemiallinen osa puhua? Elämä, joka on Veressä, puhuu. Sielu, joka oli Aabelissa, huusi. Elämä, joka oli Kristuksessa, huutaa parempia asioita kuin mikään muu! Se puhuu ja Se puhuu äänekkäästi. Se on Pyhä Henki. Se puhuu selvästi. Se sanoo meille, että tuo aika on täällä. Kun me näemme, missä Se sanoi, että se sanoisi sen, ja sitten me näemme sen tulevan takaisin ja samaistuvan sen kanssa, mitä Se sanoi olevansa, niin ei ole jäljellä muuta kuin uskoa Se, niin on, vastaanottaa Se.

128   Uskoa itsensä puolesta ja käyttää Merkkiä perheen puolesta, niin kuin he tekivät Egyptissä, ja niin kuin he tekivät Jerikossa. Apostolien tekojen 16:31:ssa me näemme, miten Paavali käski tuota roomalaista “ottamaan kasteen ja huutamaan avuksi Herran Nimeä”, niin hän ja hänen huoneensa pelastuisivat tekemällä saman asian.

129   Heittäkää ulos! Jotkut ihmiset haluavat käyttää Verta ja säilyttävät asioita. Te käytätte Verta ja potkaisette kaiken roskan ulos talosta ja pidätte suursiivouksen. Te naiset ottakaa pois nuo shortsit. Te miehet heittäkää pois nuo savukkeet, ja te naiset myös. Pankaa kaikki nämä asiat, joita kutsutaan maailmaksi, pois elämästänne täällä. “Jos te rakastatte maailmaa tai maailman asioita, se tapahtuu siksi, ettei Jumalan rakkaus edes ole teissä.” Kun olette valmiina käyttämään merkkiä, tyhjentykää ja valmistautukaa sitä varten. Te ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa samanaikaisesti.

130   Naiset tulevat… Olen liikkunut yli tämän maan. Olen kommentoinut rouva Kennedyä Iisebel kampauksineen, ja kaikkea sellaista, ja hänen suuria vesipääkampauksiaan ja näitä naisia. Ihmettelenpä, jos rouva Kennedy olisi kuullut niitä Sanomia, joita olen saarnannut, hän olisi voinut antaa hiustensa kasvaa pitkän aikaa sitten. Mutta olen kulkenut yli tämän maan, edestakaisin, ja osoittanut Sanalla, että se on väärin, ja että on tuomittavaa naisten leikata hiuksiaan, ja helluntailaisnaiset vain yhä edelleen jatkavat samalla tavalla. Rouva Kennedy voi nousta Tuomion päivänä tietä­mättömänä siitä, mutta te tiedätte asian paremmin. Se osoittaa, ettei Verta ole käytetty. Tuota Merkkiä ei ole siellä.

131   Pitkät hiukset on nasiirilupaus. Se osoittaa, että te olette leikanneet itsenne irti maailmasta totellaksenne Sanaa. Aamen. Simson antoi hiustensa kasvaa nasiirilupauksen tähden. Me käsitämme nyt nämä asiat.

132   Ja naiset pukeutuvat ja toimivat ja tekevät asioita, ja miehet, jotka sallivat heidän tehdä niin, ovat suuri joukko mammanpoikia! Näyttää kuin ei enää olisi olemassa miehiä. Te näette miesten käyttävän vaaleanpunaisia kenkiä, ja saarnaajat saarnastuolissa, jotenkin sen kaltaisina. Se on häpeällistä. Minä haluaisin nähdä miehen, joka on ehdottomasti mies. Näyttää kuin siellä olisi jokin voima, joka ajaa heidät tekemään niin, se on perkele ja tämän päivän paine. Se on totta. Joskus joku mies painaa lähes sata kiloa ja hänellä on mahtavat lihakset, mutta hänessä ei ole grammaakaan miestä. Hän toimii kuin joku suuri mammanpoika täällä ulkona. Miehet olkoot miehiä. Naiset olkoot naisellisia, hienoja naisia. Kun Merkki on käytetty, heistä tulee sellaisia jälleen. Jumala teki heidät erilaisiksi, ja he ovat erilaisia. Miehet haluavat näyttää naisilta, naiset haluavat näyttää miehiltä.

133   Se osoittaa sen vääristyneen, tumma varjo riippuu sen yllä, kokonaispimeys on ihmisten yllä. On uloskutsumisen hetki. Siellä oli pimeys Egyptin yllä ennen uloskutsumista, ja sitten merkkiä käytettiin. On aika seurakunnan saada Merkki, tai kokonaispimeys on ihmisten yllä. Kokonaispimeys!

134   Kyllä, puhdistakaa ruokakaappinne, puhdistakaa talonne, oi, pitäkäämme hyvä vanhanaikainen suursiivous! Käyttäkäämme Verta, ja sitten Merkki on tuleva. Siivotkaa se! Pyhittäkää se!

135   Sitten käyttäkää Merkkiä rukouksessa luottamuksella, kun olette siistineet itsenne. Kun olette jättäneet pois maailman asiat ja heittäneet ulos kaiken epäuskon, niin että “en välitä siitä, mitä ihmiset sanovat. Jos Jumala sanoo sen ja lupasi sen, minä uskon sen. Jos Sana sanoo sen, asia on sillä selvä. En välitä siitä, mitä kuka tahansa muu sanoo.” Näettekö? Sitten kun olette saaneet sen kaiken tehdyksi, te olette käyttäneet Verta ja uskotte jokaisen Sanan, sitten ottakaa Merkkinne rukouksessa ja olkaa täysin vakuuttuneita.

136    Me luemme Efesolaiskirjeen 2. luvun jakeesta 12 sen, mitä Jumala sanoi siitä, kun olemme käyttäneet tätä Merkkiä. Huomatkaa, me “palvelemme elävää Jumalaa”, elävin teoin ja elävin merkein, elävän Merkin kanssa. Emme kuolleilla teoilla ja lihallisesti, ei kuolleilla teoilla. Hebrealaiskirje 9:11-14 sanoo meille jälleen saman asian. Ei kuolleita uskontunnustuksia vaan elävä Merkki! Ne, nämä uskontunnustukset, kieltävät, että on olemassa sen kaltaista asiaa kuin Merkki. He eivät edes usko, että on olemassa sen kaltaista asiaa kuin Merkki, Pyhän Hengen kaste.

137   Mutta me, jotka uskomme Sanan, tiedämme paremmin, me tiedämme, ja se on Hänen elävä Läsnäolonsa meitä varten tänä päivänä. Me olemme erotettuja pois kuolleista teoista, ja Pyhä Henki tulee sisälle ja vahvistaa Sanan ja toteuttaa sen. Hebrealaiskirje 13:8 todistaa sen meille. Se todistaa, että Jumala on nostanut Hänet ylös meitä varten lupaamansa Sanan mukaisesti. Tuhansia vuosia on kulunut, melkein kaksituhatta vuotta on kulunut, mutta (mitä se on?) tuo Merkki yhä todistaa, että Jumala nosti Hänet ylös kolmantena päivänä. Jos teillä on vain Sana, siinä on kaikki, mitä teillä on. Mutta kun Merkkiä on käytetty, silloin Kristus on todellisuutta teille, ja Hän tekee tänään samalla kuin Hän teki silloin. Ja niin se heittää sen suoraan takaisin heidän syliinsä uudestaan. He eivät voi kiertää sitä. Jumala lupasi Sen, ja täällä Se on. Mutta Merkkiä täytyy käyttää, te otatte Merkin.

138   Ja kun te vastaanotatte Hänen Uhriverensä, Hän antaa sitten meille Elämän, Elämän Merkin, ja se on luvattu Sinetti. Efesolaiskirje 4:30: “Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jolla teidät on sinetöity lunastuksenne päivään saakka.” Sitten, ollessanne kastettuja Häneen, 1. Kor. 12, me olemme tulleet osaksi Hänen Ruumistansa.

139   Ja Hänessä on täyteys. Hänessä on riittävästi kaikkea, mitä me tarvitsemme. Hän on minun nautintoni. Hän on minun Elämäni. Hän on minun iloni. Hän on minun… Hän on enemmän… Ei, minun ei tarvitse tuprutella savukkeita saadakseni jonkinlaista helpotusta. Minä otan Laakson Liljan. Hän on minun oopiumini. Hän saa minut kävelemään pilvissä. Hän riittää minulle kaikessa. Hän on minun toivoni. Hän on minun leponi. Hän on minun Jumalani. Hän on minun Pelastajani. Hän on minun parantajani. Hän on kaikki, mitä minä tarvitsen. Koska minä kuolen, me kuolemme Hänessä ja olemme kastetut Häneen, ja Hänessä on kaikki riittävyys.

140   Kuunnelkaa tarkoin, kun teen nämä loppuhuomautukset. Jos Saatana yrittää ojentaa teille joitakin näistä asioista, kuten sairautta, niin tiedättekö, miten toimia? Vain näyttäkää hänelle Merkkiä. “Minä olen ostettu omaisuus. Minun parantumisestani on maksettu. Minä olen Jumalan tuote, koska minulla on Pyhän Hengen Merkki. Sinä et voi pitää minua poissa tältä Valtatieltä. Sinä et voi pitää minua poissa terveydestä. Minä esitän Merkin ja näytän sinulle, että ‘Hänen haavojensa kautta minut parannettiin’. Täällä, sisimmässäni, on juuri nyt Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, joka todistaa sen sinulle.” Oi, siinä on tuo todellinen asia! Siinä on tuo Merkki!

141   Siitä syystä ihmiset eivät usko Sitä. Siitä syystä heidän on vaikeata nähdä sisälle. Tätä Merkkiä ei ole käytetty. Näettekö, se on syynä siihen, miksi he sanovat: “Oi, ihmeiden päivät ovat ohitse.” Te teette siitä verhon.

142   Jeesus sanoi: “Menkää kaikkialle maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumia jokaiselle luodulle. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; joka ei usko, on oleva tuomittu. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Kuinka pitkälle? “Kaikkialle maailmaan, jokaiselle luodulle.” “Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä, puhuvat uusilla kielillä, ottavat ylös käärmeitä, tai jos he juovat jotakin kuolettavaa, se ei vahingoita heitä. Jos he laskevat kätensä sairasten päälle, he tulevat terveiksi.” Käyttäkää Merkkiä, sivelkää Merkki ja sitten vaatikaa oikeuksianne. Heiluttakaa sitä Saatanan edessä!

143   Bussinkuljettaja sanoo: “Hei!” Lentokoneessa sanotaan: “Hei, te ette voi tulla tähän koneeseen.”

“Tässä on merkki.” Aamen!

144   “Te olette liian repaleisissa vaatteissa. Te ette ole… Te olette rievuissa. Te olette liian köyhä. Me emme ota pieniä miehiä, suuria miehiä.”

145   “Mutta minulla on merkki.” Aamen! “Te ette voi pitää minua poissa siitä.” Halleluja! Kun he antavat minulle merkin [lipun], asia on sillä selvä.

146   Minulla on aivan samanlainen oikeus kuin heillä muillakin. Minulla on samanlainen oikeus kuin Paavalillakin oli. Minulla on oikeus, samoin kuin kenellä tahansa miehellä, joka koskaan on kastettu Pyhällä Hengellä. Minulla on samat oikeudet, koska minulla on sama Merkki, joka osoittaa, että Jumala on ostanut saman asian minulle, samana päivä, samalla kertaa.

147   Siinä se on teille, Veri, Veri! Merkki, ei kemiallinen Veri, vaan Merkki, Pyhä Henki, Veren Elämä, joka tulee Verestä. Mitä tuo Elämä saa aikaan? Se tulee ja vahvistaa sen, minkä Merkki on ostanut. Merkki vahvistaa sen, minkä Veri on ostanut teille. Veri osti teidän lunastuksenne. Tämä Merkki on todiste Siitä. Tämä Veri: “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän vääryyksiemme tähden, meidän rauhamme kuritus oli Hänen yllään, ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.” Näettekö, se kaikki on Veri, Veri, Veri! Sitten kun Merkki tulee, Se osoittaa, että te olette samaistuneet tuon Uhrin kanssa. Aamen! Perkele ei voi pitää teitä poissa siitä.

148   Siitä on kyse, kun seison täällä puhujanlavalla kohdatakseni kaiken sen, mitä on ympäri maailmaa ja perkeleitä. Jumalan Sana lupasi sen. Niin kauan kuin tiedän, että Verta on sivelty, ja pidän tuon Pyhän Hengen täällä sydämessäni, perkeleellä ei ole sanaakaan sanottavana sitä vastaan. Niin on.

149   “Me vaellamme siellä, missä apostolit ovat kulkeneet.” Kyllä, koska tämä Merkki maksoi matkan. Merkki on todiste siitä, että matka on maksettu, ja me olemme vastaanottaneet Sen. Ja todistaakseen sen Jumala antoi meille Merkin merkiksi siitä, että meidät otettiin vastaan.

150   Eräs saarnaaja sanoi minulle kerran: “Veli Branham, Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.

Minä sanoin: “Se on totta.”

Hän sanoi: “Mitä muuta ihminen voi tehdä kuin uskoa?”

Minä sanoin: “Niin se on aivan tarkalleen niin.”

151   “Mistä sinä sitten saat tämän Pyhän Hengen uskomisen lisäksi?”

152   Minä sanoin: “Mutta Hän antoi Abrahamille ympärileikkauksen sinetin hänen uskonsa vahvistukseksi.” Aamen.

153   Ja jos Hän ei vielä koskaan ole antanut teille Pyhän Hengen kastetta, Hän ei ole vahvistanut teidän uskoanne, jonka te sanotte teillä olevan. Mutta tämä Merkki on vahvistus.

154   Minä sanoin: “Otin rahaa ja maksoin sen sinne kassaan!” Mutta teillä täytyy olla matkalippu [merkki] näytettäväksi. Oikein. Kun näytän merkkiä, minulla on oikeus.

155   Ja kun te voitte näyttää Pyhän Hengen Merkin, teillä on oikeus kaikkeen ostettuun omaisuuteen, jonka puolesta Jeesus Kristus kuoli. Se on Merkki. Tarkatkaa nyt vain hetki, kun lopetamme. Pitäkää Merkki horjumattoman uskonne yllä luvattuun Sanaan. Minä uskon Jeesuksen sanoneen, että “pyytäkää Isältä mitä tahansa Minun Nimessäni, niin Minä teen sen.” Pitäkää merkkinne tuon luvatun Sanan yllä ja astukaa suoraan siihen. “Minä olen Herra, joka parannan kaikki sinun tautisi.” “Hänet haavoitettiin minun rikkomusteni tähden, Hänen haavojensa kautta minut on parannettu.” Minä otan sen Pyhän Hengen Merkin, joka on minussa, pidän sitä rukoukseni yllä ja sanon: “Herra Jumala, Sinä lupasit sen.” Eikä Hän voi tehdä mitään muuta. Hän katsoo suoraan oman Poikansa Veren lävitse. Siellä on Merkki siveltynä. Hänen täytyy tehdä se, koska Hän lupasi tehdä sen.

156   Tämä kuoleman enkeli, hävittäjä, ei voinut mennä taloon ottamaan ketään. Hän ei voinut tehdä sitä, koska siellä oli merkkinä karitsan veri, jonka Jehova vaati.

157   Ja tänään Hänen vaatimuksena on Hänen oman Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, Veri ja Pyhän Hengen Merkki.

158   Meillä ei ole Sitä. Me voimme olla baptisteja, presbyteerejä, luterilaisia, helluntailaisia, mitä tahansa olemmekin. Me voimme huutaa, kirkua. Me voimme olla, oi, vaikka kuinka koulutettuja. Sillä ei ole yhtään mitään tekemistä Sen kanssa. Teidän täytyy esittää Merkki.

159   Silloin te olette valmiit ylösnousemusta varten, koska ylösnostava Voima on jo teissä. Tämä Merkki on Ylösnousemusvoima, joka osoittaa, että Jeesus nousi ylös kuolleista. Ja te olette nousseet kuolleista, epäuskon kuolleista asioista, ja teidät on tehty eläviksi Jeesuksen Kristuksen Sanassa. Te uskotte Sen, ja Sana elää teidän kauttanne.

160   “Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä, pyytäkää mitä tahdotte.” Pyhä Johannes 14:12: “Joka uskoo Minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita Minä teen, suurempiakin kuin tämä hän on tekevä, koska Minä menen Isän tykö.” “Pieni hetki vielä, eikä maailma Minua enää näe, koska Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä.” Miten Hän sen teki? Ei ruumis, se istuu Majesteetin oikealla kädellä. Vaan Merkki, että te olette vastaanottaneet Hänet, ja Hän on antanut Sen teille. Ottakaa tuo Merkki ja vaatikaa, mitä te tahdotte. Jumala lupasi sen.

161   Olen aina sanonut tavanneeni kaksi ihmisluokkaa: fundamentalistit ja helluntailaiset. Fundamentalistit, aseman perusteella, tutkivat Kirjoituksia ja kuvailevat sitä. He sanovat: “Me olemme Jumalan poikia.” He uskovat sen, kyllä vaan, mutta heillä ei ole minkäänlaista uskoa sen mukana. Helluntailaisilla taas on paljon uskoa, mutta he eivät tiedä olevansa Jumalan poikia. Niin kuin on miehen kohdalla, jolla on rahaa pankissa eikä osaa kirjoittaa shekkiä, ja toinen taas osaa kirjoittaa shekin, mutta hänellä ei ole rahaa pankissa.

162   Jos te vain koskaan voisitte saada nuo asiat yhteen, jotta miehet ja naiset voisivat käsittää! Te, jotka olette todella kastetut Pyhään Henkeen, ja te voitte esittää Merkin, teillä on oikeus jokaiseen lunastus siunaukseen, jonka Jumala lupasi. Kaikki, mitä Hän lupasi, on teidän. Pitäkää Merkkiänne horjumattoman uskonne ja Hänen Sanansa yllä, kun te rukoilette. Uskokaa Hänen Sanaansa!

163   Jumala antoi kerran ihmisille merkin, ja se oli sateenkaari. Kuunnelkaahan nyt tarkasti, kun olemme lopettamassa. Jumala on aina pysynyt uskollisena tuolle merkille. Kauan sitten, Nooan päivinä, vedenpaisumuksen aikaisen maailman tuhoutumisen aikoina, Jumala antoi maailmalle sateenkaaren merkiksi. Ja Jumala näyttää aina merkkinsä, tuhansien vuosien vieriessä. Hän ei koskaan jätä tekemättä sitä, koska Hän valvoo merkkejään. Kaikki nämä tuhannet vuodet Hän on näyttänyt sen meille ja osoittanut siinä meille, ettei Hän koskaan jätä kunnioittamatta merkkiä. Hän ei koskaan jätä tekemättä sitä.

164   Hän nyt odottaa, että me näytämme Merkkiämme uskomme yllä Saatanan ryhmälle ja uskomattomille ja kulteille, ja niin edelleen, jotka eivät usko Siihen, mitä me uskomme Hänen sanoneen lupauksistaan, ja että Jeesus Kristus on noussut ylös kuolleista ja näyttää olevansa elossa. Ja se on tämä Tuntomerkki, koska se on Kristuksen oma Elämä teissä samaistuen Sanan kanssa. Se ei tarvitse mitään muuta.

165   Se on Merkki. Ilman Merkkiä… Se osoittaa, että matka on maksettu! Se osoittaa, että te olette valmiit ylösnousemukseen! Se Jumala, se sama Voima, joka nosti Jeesuksen ylös haudasta, te pidätte sen sisimmässänne Merkkinä. Pyhä Henki teissä on se Merkki, joka tuo teidät pois haudasta. Koska tuo Merkki on Jumala, Pyhä Henki, ja se on Iankaikkinen Elämä. Se tulee kreikkalaisesta sanasta Zoe, joka merkitsee “Jumalan oma Elämä” teissä. Ja se on ainoa asia, joka maksaa hinnan. Jos tuo Merkki ei ole siellä, niin kuinka te tulette nousemaan ylös?

166   Veli, sisar, tänä iltana, kaikella oikeudenmukaisuudella Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan ja toinen toisiamme kohtaan ja sitä aikaa kohtaan, jossa me nyt elämme! Jos olette ilman Merkkiä, jos teillä ei ole tätä Merkkiä, jotkut teistä eivät ehkä edes usko Siihen, mutta Se on täällä. Tämä Merkki on ollut täällä siitä lähtien, kun Kristus kuoli. Miksi ette samaistaisi itseänne tänä iltana kuolemalla omille ajatuksillenne ja antaisi niiden ajatusten, jotka ovat Hänessä, olla teissä? “Salli minun sydämeni mietiskelyjen olla hyväksyttäviä sinulle. Oi Herra, anna Sanasi…” “Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä”, joka on Hän, “silloin pyytäkää, mitä te tahdotte, ja se tullaan antamaan teille.” Ettekö te uskokin sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

167   Kumartakaamme päämme hetkeksi. [Tyhjä kohta nauhassa.]

168   Kuinka monia on täällä, jotka tietävät siitä tavasta, miten te elätte, että te ette todella ole sivelleet tuota Merkkiä, te tiedätte, ettei Se ole siellä? Te uskotte Sen, te absoluuttisesti uskotte Sen, mutta teillä ei ole Sitä. Te tiedätte, ettei teillä ole? Kohottaisitteko kätenne ja sanoisitte: “Rukoile puolestani, veli Branham”? Kaikki päät olkoot kumarretuina. Jumala siunatkoon teitä.

169   “Minulla ei ole Sitä, minulla ei ole, veli Branham. Olen yrittänyt vastaanottaa Sitä. Uskon Siihen, mutta sitä ei todella ole sivelty minuun vielä. Katson peiliin ja näen, etten ole siellä. Katson sitä, miltä minusta tuntuu, mitä on sielussani, olen täynnä kiukkua, vihaa, mustasukkaisuutta. Minulla on kaikkea…” Oi! Se murehduttaisi Pyhän Hengen teistä juuri nyt. Näettekö?

170   “Ja sanon sinulle, että minä näen Sanan, ja näen Sen olevan vahvistettu, mutta kuitenkaan, minulla on joukko ihmisiä, joiden kanssa käyn kirkossa, yhdistykseni, korttiseurani ja niin edelleen. En yksinkertaisesti voi luopua niistä.”

171    Se osoittaa, ettei teillä ole Merkkiä. Jos te rakastatte maailmaa tai maailman asioita, Jumalan rakkaus ei ole…” “Tulkaa ulos heidän keskeltänsä”, sanoo Raamattu, “älkää koskeko heidän saastaisiin asioihinsa.”

172   Ystävät, sitä ei voida tehdä yhtään todellisemmaksi, kuin mitä se on nyt. Se ei voi olla. Merkki on täällä, jos haluamme uskoa Sen. Uskotteko te Siihen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Tahdotteko te vastaanottaa Sen? Hyvä on.

173   Herra Jeesus, he ovat Sinun käsissäsi nyt. Voikoon Merkki, tuo Merkki, että Jeesus ei ole kuollut, tuo Merkki, että Jeesus nousi kuolleista ja on täällä tänä iltana. Hän on Hänen ylösnousemuksensa Merkki. Hän itse on Sana. Hän on täällä vahvistamaan kaiken sen, mitä Hän on sanonut. Hän on täällä vahvistaakseen jokaisen antamansa lupauksen. Jos vain ihmiset voisivat kerrankin nähdä sen, Herra, että se ei ole jotakin, mitä me voisimme arvailla. Se on jotakin, mitä meidän täytyy tietää, Herra. Se ei ole mitään “uudelleen yrittämistä”, te ette voi mennä takaisin ja yrittää uudestaan. Se täytyy tehdä nyt. Minä rukoilen, Jumala, että jokainen henkilö vastaanottaisi Hänet tänä iltana, ja voikoon Veren Merkki olla siveltynä jokaiseen sydämeen. Ja voikoon sitten suuri herätys tulla kautta tämän seudun täällä. Isä, me jätämme sen Sinun käsiisi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

174   Nyt kun olemme rukouksessa, ja jokainen on todella hiljaa. Älköön kukaan nyt liikkuko hetkeen.

175   Uskotteko, että tämä on Totuus, että Merkki täytyy olla laittaa näkyviin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se täytyi laittaa, joka kerta, jokaisena aikakautena. Se täytyi panna näytteille.

176   No niin, mikä on tämä Merkki? Se on Hänen Sanansa vahvistaminen. Se osoittaa, että Hän on Sana. Sana sanoo nyt, että Hän nousi ylös kuolleista ja Hän elää aina ja iankaikkisesti. Hän elää ihmisissänsä, sama eilen, tänään ja ainiaan. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jos te uskotte sen, silloin teillä on oikeus. Jos teillä on tuo Merkki, Pyhä Henki, itsessänne, teillä on oikeus kaikkeen siihen, mitä Hänen kuolemansa osti teille. Ettekö tahtoisi uskoa sitä? Katsokaahan nyt…

177   Nyt tänä iltana me emme aikoneet rukoilla sairaiden puolesta. Me tulemme tekemään sen huomenna iltapäivällä. Mutta me tulemme tänä iltana antamaan tämän alttarikutsun.

178   Kuulkaa, ystävät. Jos te koskaan parannutte ja elätte tarpeeksi pitkään, te sairastutte uudestaan. Mutta jos te kerran otatte tuon Merkin, teillä on Se ainiaan. “Älkää murehduttako Jumalan Pyhää Henkeä, jolla te olette sinetöidyt lunastuksenne päivään saakka.” Ei seuraavaan herätykseen saakka. Teitä ei ollut sinetöity, te vain kiihotuitte mielenliikutuksesta. Vaan: “Te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätketty Jumalaan, ja te olette sinetöityjä Pyhällä Hengellä.” Jos te kerran olette kastetut tuohon Pyhään Henkeen! Te voitte nyt luisua taaksepäin, se on totta. Mutta te ette voi päästä eroon tuosta Sinetistä. Te olette sinetöidyt sisälle Siihen.

179   Nyt jos teillä ei ole tuota Sinettiä, olkaamme todella vilpittömiä. Meillä on täällä paikka valmiina, ja jokainen meistä voi vastaanottaa Pyhän Hengen. Ja jos Hän parantaa sairaat… Miksi Hän sitten pani sydämelleni tehdä tämän?

180   No niin, tuo sama Jeesus, joka nostettiin ylös kuolleista, on täällä juuri nyt. Kuunnelkaa nyt. Sana ei voi sanoa yhtä asiaa ja tarkoittaa toista. Hän sanoi: “Missä tahansa on kaksi tai kolme koolla Minun Nimessäni, siellä Minä olen heidän keskellänsä.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

181   Katsokaa nyt tännepäin. Kuinka moni täällä on sairas, kohottakaa kätenne? Sanokaa vain: “Minä olen sairas, olen tarpeessa, tai minä…” Teidän ei tarvitse olla sairaita. Sanokaa vain: “Minulla on tarve saada Jumalalta, veli Branham, minä tarvitsen Jumalalta jotakin. Minä uskon, että Jeesus on täällä.”

182   Pitäkää nyt Merkkiänne sen yllä, mitä te tarvitsette. Sallikaa minun sanoa teille Hänen Sanansa mukaan, että Hän ei voi tehdä vastoin tuota Sanaa. Hän on jo maksanut sen, mitä te haluatte, jos se on Hänen tahtonsa mukaista. “Hän ei pidätä mitään hyviä asioita niiltä, jotka vaeltavat rehellisesti Hänen edessänsä”, esittäessään tuon Merkin.

183   No niin, te olette vieraita minulle. Mutta, hetkinen vain, jotta voitte nähdä. Täällä takanani istuu nyt saarnaajia, ja ihmisiä on kaikkialla ympärillä. Täällä on uskoa ja epäuskoa, niin on aina. Te voitte tuntea sen huokuvan vastaanne. Mutta on kyseessä Pyhän Hengen voitelu, ja tuo Pyhä Henki on se Merkki. Hän on tuo Merkki.

184   No niin, teidän ei ole pakko tehdä sitä. Jokainen ei ollut Mooses. Siellä oli yksi Mooses, mutta ihmiset seurasivat sitä. Nyt uskokaa vain tämä, että Hän elää tänään. Hän on täällä todistajana. Nyt kullakin teistä on jotakin sydämellänne. Rukoilkaa.

185   Jos Hän olisi täällä, te sanoisitte: “Herra Jeesus, tahtoisitko parantaa minut?” Hän sanoisi: “Minä olen jo tehnyt sen.” Näettekö, Hän ei voisi tehdä sitä uudestaan. Hän on jo tehnyt sen, mutta Hän vain haluaa teidän uskovan sen.

186   No niin, Hän lupasi tehdä viimeisinä päivinä sen, mitä Jumala teki inhimillisessä lihassa juuri ennen Sodoman polttamista, ennen pakanamaailman loppua. Hän lupasi, että se toistuisi uudestaan. Hän lupasi sen. Tuleeko Hän nyt pitämään tuon lupauksen?

187   Hän lupasi Malakia 4:ssä, että Hän tekisi tämän ja julkitoisi Sanansa: “Kääntääkseen lasten sydämet uudestaan takaisin isien puoleen”, takaisin alkuperäiseen Helluntai-Sanaan, todelliseen Raamatun Sanaan. Ei…

188   Helluntailaiset väittävät, että se on helluntaiorganisaatio. Mitään sen kaltaista ei ole.

189   Helluntai on kokemus eikä mikään organisaatio. He yrittivät organisoida Sitä, mutta te ette voi tehdä sitä, näettehän. Se ei organisoidu. Helluntai on kokemus, Se on Jumalan Sinetti, Pyhä Henki, joka tuli Helluntaipäivänä.

190   Uskokaa nyt. Katsokaa tännepäin ja uskokaa, että minä olen kertonut teille Totuuden. Ja jos Hän julkituo itsensä. En tiedä, tuleeko Hän tekemään sitä vai ei. Mutta jos Hän tulee tekemään niin, se osoittaa, että Merkki, josta olen puhunut, Verta on sivelty, ja Merkki on täällä osoittamassa tuon Veren oikeaksi, että Jeesus Kristus on noussut kuolleista. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on. Miten se voisi olla yhtään selvempää? Näettekö? Vain uskokaa Se.

191   Veli, sisar, ja ystävät, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, uskokaa Se oman sielunne tähden ja toisten tähden. Teillä ei tule koskaan olemaan toista tilaisuutta.

192   Jos Jumala olisi puhunut minulle siellä alussa ennen maailman perustamista, kun olin ajatuksena Hänen mielessään, samoin kuin tekin olitte, jos Hän olisi sanonut: “Missä ajanjaksossa sinä tahtoisit elää?” Olisin sanonut, että juuri nyt. Tämä on kaikkein ihanin aika, mitä on olemassa.

193   Ettekö haluaisi uskoa? Nyt, niin että voisitte tietää Jeesuksen Kristuksen elävän. Nyt vain rukoilkaa sydämessänne ja sanokaa: “Herra, Sinä olet Ylipappi, jota voidaan koskettaa heikkouksiemme tunnolla, ja minä uskon että Sinä olet tuo Merkki. Puhu minulle nyt, niin että voin olla parantunut.”

194   Joku, ja menkäämme osastoittain, niin että voitte nähdä missä, niin ettei minun tarvitse kääntyä edes takaisin sinne ja tänne. Pankaa merkille ne kerrat…

195   Katsokaahan, näky, kun te näette näyn, se täytyy myös tulkita. Se on käännetty ympäri. Joten, joskus kun teillä on satoja, jotka vetävät, te voitte vain… täytyy vain valita joku.

No niin, olkoon jokainen nyt todella kunnioittava muutaman hetken ajan.

196   Sitten, se tulee todistamaan asian. Jos sanotaan mitä tahansa, eikä Jumala vahvista sitä, no niin, silloin se ei voisi olla Jumala. Mutta jos Jumala vahvistaa sen, silloin teillä on Jumala, jolle puhua siitä. Voikoon se tapahtua Jumalan kirkkaudeksi, kun seison täällä edustamassa sitä, että tämä Sana on Totuus.

Siellä istuu eräs mies. Jos te…

197   Toivoisin vain, että te voisitte nähdä tähän ulottuvuuteen, tämän Valon. Nyt, juuri nyt… Näettekö, jotakin tapahtui. Hän juuri veti sen ulos, kun inhimillinen osa lepää syrjässä. Se on lahja. Ja kun se sitten sen tekee, silloin se on toinen maailma.

198   Siellä istuu eräs mies ja hän rukoilee. Ja mikä hänellä on vikana, hänellä on ollut leikkaus, tai jotakin, suolistossa. Ja siitä on jo jonkin aikaa, mutta se ei tule kuntoon. Toivon, ettei se jää häneltä huomaamatta. Mutta Jumala auttaa minua, kutsun häntä nimeltä. Herra Price, uskon, etten tunne sinua. Minä olen sinulle vieras. Jos se on oikein, nouse seisomaan. Jos se on oikein ja tiedät… Onko se totta? Kyllä.

199   Ettekö nyt näe? Mikä se on? Se on Merkki, joka tunnistaa, että Jeesus Kristus on noussut kuolleista ja on sama eilen, tänään ja ainiaan ja toimii inhimillisen lihan kautta aivan niin kuin Hän teki Abrahamin, Valitun Seurakunnan edessä ennen Sodoman hävittämistä. Ja Jeesus sanoi, että Se palaisi uudestaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.

200   Tässä istuu toinen mies, joka katselee suoraan minuun, todellinen kosketus. Mies kärsii vatsavaivasta ja selkäviasta. Hänen nimensä on herra Flannigan. Minä en tunne sinua, mutta se on totta. Vaimosi istuu siellä vieressäsi. Hän kärsii myös. Uskotko Jumalan kykenevän kertomaan sen minulle nyt, kun sinulla on hieno uskon kosketus? Sinun vaimollasi on selkävika. Ja hänellä on naisten vaiva, se on kohdussa.

Se on NÄIN SANOO HERRA.

201   No niin, mitä se on? Kuka sen tekee? Raamattu sanoo, että “Hän on Ylipappi, jota voidaan koskettaa heikkouksiemme tunnolla.” Raamattu sanoo: “Jumalan Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka”, saarnatessa, leikaten erilleen, eikä se kiinnitä mitään huomiota arvohenkilöihin tai kirkkokuntiin tai mihinkään. Ja sitten Se myös samaistaa itsensä millaisena? “Sydämen ajatusten erottajana.” Onko se oikein? Täsmälleen oikein. Jos te vain voisitte uskoa sen! Vain uskokaa se koko sydämestänne.

202   Täällä istuu eräs rouva. Hänellä on kasvaimia. Hän ei ole täältä. Hän on Sakramentosta. Hänen nimensä on rouva Bradley. Nouse seisomaan, jos se on oikein, rouva, ja me olemme vieraita. Nosta kätesi, jos se on oikein. Onko se oikein? Minä todella uskon, että ne ovat poissa. Se oli nyt vain eräs nainen, joka istui siellä.

203   Tässä on nainen, joka istuu täällä aivan takana. Hänellä on päässään jotenkin ruskealta näyttävä hattu. Siinä on sulkia. Hän panee pois silmälasinsa. Hän istuu siellä rukoillen. Hän rukoili, että jotakin tapahtuisi. Mikä saa tuon naisen tekemään sen? Tuo nainen on juuri parantunut sydänviasta. Hän rukoilee veljensä puolesta, ja hänellä on sydänvika. Ja hänellä on sisarenmies, joka ei ole pelastunut, ja hän rukoilee hänelle pelastusta. Se on NÄIN SANOO HERRA. Jos se on oikein, rouva, nouse seisomaan, niin että ihmiset voivat tietää. Hän istui juuri siellä ja sanoi sen ja rukoili noiden ihmisten puolesta silloin. Jos se on oikein, heiluta kättäsi, rouva, edes takaisin, niin että he voivat nähdä.

204   Kuinka minä täältä puhujanlavalta saatoin sanoa hänelle, mitä hän rukoili?

205   Täällä on mies istumassa juuri tässä. Hän kärsii vaivasta polvissaan. Hän rukoilee erään ystävän puolesta, joka on rampa, Hän, hän, itse asiassa, hän ei ole täältä. Hän on Santa Mariasta, paikasta, jota kutsutaan Santa Mariaksi. Ja hänen nimensä, he kutsuvat häntä Tonyksi. Nouse seisomaan, jos se on oikein, ja minä olen vieras sinulle.

206   Pitäkää Merkkiänne rukouksenne edessä! Jumala, kun tuo Herran Enkeli kohtasi minut vuosia sitten… Kun ensi kertaa tulin tänne, minä otin ihmisiä kädestä ja sanoin teille, että Hän sanoi minulle tämän tulevan tapahtumaan. Nyt siellä on jotakin suurempaa kuin se. Näettekö? Näettekö? Ja se on jatkuvasti menossa, (miksi?), koska pidän tuon Merkin sen edessä. Näettekö, Pyhä Henki, itse, Se elää. Hän on se, joka tekee sen. Hän sanoi niin.

207   Nyt jos joku epäilee, menkää näiden ihmisten tykö ja kysykää heiltä, olenko koskaan tavannut heitä, tuntenut heitä, tai mitään muuta. Täällä he ovat. Sitä alkaa juuri nyt tapahtua kaikkialla ympäri rakennusta.

208   Nyt täällä, jos Jumala voi erottaa sen, niin sallikaa minun sanoa teille jotakin. Tänä iltana täällä on joukoittain teitä, jotka tarvitsette Pyhän Hengen kasteen omistaaksenne tuon Merkin. Te, te vain ajattelette, että teillä on Se, vaikka teillä ei ole. Älkää ottako tuota riskiä, ystävät. Uskokaa minua. Jos te uskotte minun olevan Jumalan profeetan… Tai, suokaa anteeksi, en tarkoittanut sanoa sitä. Minä en kutsu itseäni profeetaksi. Jumalan palvelijaksi, jos te uskotte minun olevan Jumalan palvelijan, niin sanon sen teille Herran Nimessä.

Sillä aikaa kun päämme ovat hetken kumarrettuina.

209   Tämä on suuri kutsu. Haluan jokaisen henkilön täällä, joka ei ole kristitty, tulevan tänne hetkeksi ja antavan minun rukoilla kanssanne ja laskea kädet päällenne, kun Pyhä Henki on ylläni, voitelu on täällä. Merkki on pantu näytteille erehtymättömin todistein! Tahtoisitteko pysytellä todella hiljaa? Jättäkää istuimenne ja tulkaa nyt tänne eteen.

210   Jos tämä sisar täällä, tai kuka laulunjohtaja onkin, säestäisitkö meitä nyt musiikilla.

211   Tahdotteko tulla eteen. Jokainen henkilö, joka ei ole kristitty, tulkaa tänne eteen ja seiskää täällä alttarilla hetken. Se on hyvä. Jumala siunatkoon sinua, veljeni. Herra siunatkoon sinua, sisar. Tulkaa suoraan tänne eteen alttarin ympärille. Jokainen henkilö…

Tulkaa, jokainen sielu nyt synnin ahdistama,
Herralla on laupeutta.

212   Tahdotteko nyt tehdä sen? Juuri niin, tulkaa suoraan tänne eteen ja seiskää täällä hetken, te, jotka olette ilman Kristusta. Kuulkaa, hetki on tulossa myöhäiseksi, ystävät. Kuoleman enkeli voi tehdä eron Morsiamen ja seurakunnan välillä minä hetkenä tahansa. Ettekö…

Jokainen sielu synnin ahdistama,
Herralla on laupeutta,

Ettekö tulisi nyt heidän laulaessaan?

…Hän on varmasti antava teille levon.

213   Miten? Antamalla teille Merkin, silloin te olette levossa, näettekö. Teillä on tuntomerkki. Herra lähetti Sanomansa ja samaistui Sen kanssa, Tulipatsas.

…Vain luottakaa Häneen, vain…

214   Kristityt, te, joilla on Merkki, rukoilkaa. Syntiset ilman Kristusta, ettekö tulisi, kun Hän on niin selvästi tullut julki täällä Merkkinä. Tuo Merkki, Hän ei ole kuollut, Hän on noussut kuolleista. Tahtoisitteko tulla nyt?

Hän pelastaa teidät, Hän pelastaa teidät nyt.
Vain luottakaa…

215   Vain luottakaa Häneen! Te sanotte: “Veli Branham, minä en tiedä, miten tekisin sen.” Tulkaa tänne eteen. Kaikki, mitä teidän täytyy tehdä, on vain nousta ylös. Kuunnelkaa Pyhää Henkeä. Sillä tavalla nämä asiat toimivat, vain kuunnelkaa Häntä. Hän lupasi sen. Samalla tavoin niin kuin Hän lupasi tehdä nämä asiat viimeisenä päivänä, Hän lupasi pelastaa kadonneet.

216   Te sanotte: “Mutta, minähän kuulun kirkkoon, veli Branham.” En kysynyt sitä teiltä.

217   Minä kysyn teiltä nyt: “Oletteko pelastunut? Oletteko kristitty?” Jos ette ole, tulkaa eteen. Tulkaa eteen. Minä pyydän teitä Kristuksen Nimessä tulemaan.

…luottakaa Häneen, vain…

218   Juuri niin, tule suoraan tänne alttarin ympärille nyt, veli.

Hän pelastaa teidät, Hän pelastaa teidät,
Hän pelastaa teidät nyt.

Mitä teidän täytyy tehdä?

Vain luottaa Häneen, vain luottaa Häneen,
Vain luottaa Häneen nyt;
Hän pelastaa teidät, Hän pelastaa teidät,
Hän pelastaa teidät nyt.

219   Juuri niin, tulkaa eteen, ystävät, tulkaa suoraan eteen. Jokainen kristitty, rukoilkaa juuri nyt. Muistakaa, ihmiset saattavat tulla, tämä saattaa olla viimeinen tilaisuus, mikä heillä koskaan tulee olemaan. Tämä voi olla. Jos Hän voi erottaa sydämen ajatukset, Hän voi sanoa minulle, ja se on totta: “Täällä on monia!” Älkää antako Saatanan pettää teitä, sisar, veli. Älkää antako hänen tehdä sitä, älkää antako. Vastaanottakaa Jumalan Merkki tänä iltana. Tahdotteko tulla nyt? Nyt!

Te vain luotatte Häneen, vain luotatte Häneen,
Vain luotatte Häneen nyt;
Hän pelastaa teidät, Hän pelastaa teidät,
Hän pelastaa teidät nyt.

220   Oi Jumala, minä rukoilen Jeesuksen Nimessä, että Sinä katsoisit alas tämän kuulijakunnan ylle ja kampaisit sen lävitse. Minä rukoilen, että suuri Pyhä Henki, joka on läsnä täällä nyt ja osoittaa Jeesuksen Kristuksen samaksi eilen, tänään ja ainiaan… Herra, Saatanalla ei ole mitään mahdollisuutta kiertää sen ympäri. Sinä tuot itsesi julki seisoen täällä inhimillisessä lihassa keskuudessamme ja tuot itsesi julki sen Merkin kautta, jolla Sinä teet itsesi tunnetuksi. Tuo Merkki on tuodakseen julki Jeesuksen Kristuksen, Hänen ylösnousemuksensa. Ja täällä Se nyt on tunnistaen Hänet, tehden saman, mitä Hän teki, kun Hän seisoi siellä lihan ruumiissa. Oi Isä Jumala, voikoot ihmiset nähdä ja käsittää, kuinka nämä kaikki Kirjoitukset ja asiat ovat täydellisesti täyttyneet.

221   Voikoon jokainen sielu nyt tulla, Herra. Mene vielä kerran, Isä, ja puhu sydämille, niin että tulen olemaan varma, että… Olen pyytänyt Sinua ja tiedän, että Sinä tulet tekemään sen. Sinä aina vastaat rukouksiimme. Puhu kerran vielä, Herra. Olen varma, että siellä oli joitakin, joista tuntui, että heidän pitäisi, mutta he eivät vain tehneet sitä. Suo se, Herra, että he tulevat nyt. Jeesuksen Nimen kautta minä pyydän.

222   Päämme kumarrettuina, nouskaa (etkö tekisi niin?) ja tulkaa nyt laulaessamme sen uudestaan. Ja tulkaa suoraan esiin, kävelkää esiin. Minä vain tunnen syvällä sydämessäni. Se ei ole koskaan väärin. Näettekö?

Vain luottakaa Häneen,

223   Tahdotteko nousta ylös? Tulkaa tänne, seiskää alttarin ympärillä. Älkää… Tämä voi olla viimeinen tilaisuutenne, mikä teillä koskaan on. Jos tuo pieni kysymys on ollut mielessänne, älkää ottako mitään riskiä. Älä ota riskiä, ystävä. Katsokaahan, sateet tulivat, eivätkä ihmiset tienneet sitä. Kuoleman enkeli iski, eivätkä ihmiset ajatelleet, että se olisi niin. Mooses sanoi heille, että se tulisi tapahtumaan. Hän oli selvästi Jumalan tunnistama.

224   Te sanotte: “Mutta minä olen presbyteeri. Minä olen metodisti. Minä olen baptisti.” Minä en… Siinä ei edes ole mitään. Näettekö?

225   Tulkaa! Pyydän teitä tulemaan nyt, tulkaa ja todella vastaanottakaa Hänet. Älkää… Te haluatte olla todella varmoja ja tarkistatte renkaanne ennen kuin ajatte kovaa. Te tarkistatte autonne ennen kuin lähdette lomamatkalle. Ettekö haluaisi, että teillä olisi ylösnousemuksen tuntomerkki sisimmässänne? Ettekö tulisi? Jumala siunatkoon sinua. Se on hienoa. Kuusi, seitsemän, kahdeksan on vielä tullut sen jälkeen. Aivan kuin minä en haluaisi lopettaa sitä. Tahdotteko tulla? Jumala siunatkoon sinua, nuori mies. Siunatkoon sinua, rouva.

 Nyt Hän pelastaa teidät, Hän pelastaa teidät

226   Jumala siunatkoon sinua, nuori mies. Jos haluat tietää, sinä olit yksi heistä.

Vain luottakaa Häneen

227   No niin, eikö siinä olekin jotakin, kun näkee heidän tulevan eteen? Hän… Näettekö, Pyhä Henki ei ole koskaan väärässä. Se on täydellisesti oikeassa.

Nyt Hän pelastaa, teidät, Hän pelastaa teidät,
Hän pelastaa teidät nyt.

228   Oletteko todella varmat nyt? Musiikin jatkuessa edelleen, hitaasti. Voisitteko luottaa Häneen? Voitteko ottaa Häntä Hänen Sanastaan?

229   Sanokaa, “Herra, olen aina halunnut läheisempää kanssakäymistä, tuota todellista jotakin. Minä todella haluan Sen, Herra, mutta olen nähnyt niin paljon Sen jäljittelyä.” Mutta tietenkin, se on Saatana, hän tekee sen heittääkseen teidät pois raiteilta. “Olen nähnyt niitä, jotka väittävät…” Se, se, näettehän, se vain osoittaa, että jossakin on olemassa Todellinen. Jos löydätte väärän dollarin, johtuu se siitä, että se on tehty oikeasta. Näettekö?

230   Ettekö haluaisi tulla? Todella luottakaa Häneen saadaksenne Pyhä Henki. Kun Hän on niin tuonut itsensä julki täällä edessänne ja näyttäytynyt noin kolmentuhannen ihmisen edessä. Hän on tehnyt sen viidensadantuhannen edessä Bombayssa. Hän teki sen noin sadan- ja viidenkymmenen- tai seitsemänkymmenenviidentuhannen edessä Durbanissa, Etelä-Afrikassa, missä kolmekymmentätuhatta alastonta alkuasukasta tuli Kristuksen luo yhdellä kerralla. Näettekö? Evankeliumi on suunnilleen lopussa Amerikassa, ystävät. Se on melkein ohitse. Jos te uskotte minun olevan kosketuksessa Jumalan kanssa, niin muistakaa, se on totta. Ettekö haluaisi nyt tulla?

231   Tulen pyytämään saarnaaja veljiämme täällä, jos he tulisivat pois puhujanlavalta ja seisoisivat täällä ympärillä tämän rukouksen kanssa ihmisten puolesta.

232   Te muut voitte kumartaa päänne, ellette halua tulla sillä aikaa, kun he seisovat täällä alttarin ympärillä. Minä tulen rukoilemaan kanssanne.

233   Haluan teidän miesten tulevan tänne alas, koska näistä ihmisistä tulee jäseniä seurakuntiinne. He ovat tulleet vastaanottaakseen Kristuksen nyt.

234   Ettekö tulisi seisomaan ympärillä? Haluaisiko joku muu tulla tällä hetkellä? Alttari on yhä avoinna. He eivät ehkä.. Voi olla liian myöhäistä hetken kuluttua.

235   Vain ajatelkaa, kuinka suuri Pyhä Henki tulee ja tekee tunnetuksi Jeesuksen Kristuksen elävänä kahdentuhannen vuoden jälkeen, ja me näemme Hänen omimman Luonteensa tekevän samoja asioita, samalla tavoin kuin Hän lupasi, että tultaisiin tekemään. Niin se on.

236   Olen niin kiitollinen puolestanne, ystävät. Te olette noita yhdennentoista hetken ihmisiä, jotka seisotte täällä ja olette juuri tulleet sisälle. Olen niin iloinen, että olette tulleet. Jokainen teistä, muistakaa, Jumala oli se, joka käski teitä tulemaan. Inhimillisesti katsoen, te ette olisi halunneet tehdä sitä, mutta Jumala käski teitä tekemään sen.

237   Nyt sillä aikaa kun minä ja nämä veljet täällä rukoilemme, voikoon Herra… [Joku kysyy veli Branhamilta toisista saarnaajaveljistä.] Tietenkin, kuka tahansa saarnaajaveljistä tulkoon tänne. Te, joilla on seurakuntia täällä ympäristössä, tulkaa, kokoontukaa näiden ihmisten ympärille. Nämä ovat ihmisiä, jotka ovat joutuneet harhaan. Jotkut heistä tulevat ensimmäistä kertaa ja he seisovat täällä nyt. Kävelkää heidän joukkoonsa. Menkää heidän joukkoonsa ja sanokaa heille: “Minä olen pastori se-ja-se. Minä olen täällä rukoillakseni kanssasi, veli. Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua ja olen täällä rukoillakseni kanssasi.”

238   Kuulkaahan, jotkut teistä, tulkaa tänne päin. Tulkaa tänne päin, täällä on tilaa. Jotkut teistä, siirtykää tänne päin.

239   Juuri niin, liikkukaa ihmisten joukossa ja sanokaa: “Minä olen pastori se-ja-se.” Pankaa kätenne jonkun olalle ja sanokaa: “Minä tulen rukoilemaan kanssasi, kallis sisar, kallis veli. Tulen auttamaan sinut Kristuksen tykö.” Vain menkää heidän joukkoonsa nyt ja sanokaa: “Olen iloinen voidessani tehdä kaiken sen, minkä vain voin puolestasi. Me tulemme rukoilemaan nyt.”

240   Olen pyytänyt seurakuntaa kumartamaan päänsä kanssamme nyt, kun menemme rukoukseen.

241   Jokainen teistä pastoreista, ottakaa itsellenne joku henkilö, ottakaa joku, jonka päällä kätenne ovat. Kukin pastoreista, menkää ihmisten keskelle, niin että kätenne ovat jonkun päällä. Juuri niin.

242   Jokainen teistä tunnustakoon, että te olette olleet väärässä. Ja muistakaa, tuo sama Jeesus on täällä juuri nyt. Tuo Valo on täällä aivan keskellänne. Hän on Kristus. Vain pyytäkää Häntä antamaan teille anteeksi, ja Jumala tulee puhdistamaan teidät kaikista synneistä. Pysykää juuri siellä nyt, ja joku pastoreista tulee johtamaan teidät suoraan nyt parannuksentekoon ja suoraan edelleen tähän Merkkiin, ja tämä tulee selvittämään sen.

243   Herra Jeesus, me tuomme Sinulle tänä iltana, Herra, kaikki nämä nenäliinat ja muut asiat, Jumalan kirkkaudeksi, niin että Sinä parantaisit joka ainoan heistä, Sinun kirkkaudeksesi.

244   Isä, tämä kuulijakunta, me näemme Sinun olevan niin selvästi tehty tunnetuksi Sanalla. Olet tunnistettu Herran Jeesuksen Persoonana ja olet täällä Pyhän Hengen muodossa ja liikut ihmisten lävitse ja erotat heidän sydäntensä ajatukset ja parannat heidän sairautensa ja kutsut heitä parannukseen, tuo suuri mahtava Jumalan Poika. Minä annan heidät Sinulle, Isä, heidän uskonsa merkkeinä Sinuun uskoen Sinun ennustetun Sanasi. Sen Sanan, jonka Sinä sanoit tulevan. Minä luotan siihen, Herra, että Sinä vahvistat Sen heille. He ovat Sinun. He ovat rakkauden lahjoja. Minä annan heidät Sinulle, Isä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, pelasta jokainen heistä, Herra. Täytä jokainen heistä Pyhällä Hengellä. Suo se, Iankaikkinen Jumala. Olkoon Henkesi ja laupeutesi heidän yllään, Sinun kirkkaudeksesi.

64-0207 PATRIARKKA ABRAHAM (Patriarch Abraham, The), Bakersfield, California, USA, 7.2.1964

FIN

64-0207 PATRIARKKA ABRAHAM
(Patriarch Abraham, The)
Bakersfield, California, USA, 7.2.1964

1       Jälleen 1. Mooseksen kirjasta, alkaen jakeesta 15. Ja me odotamme nyt puhuvamme muutamia minuutteja ja aloitamme kokouksen. 1. Mooseksen kirja 22, alkaen jakeesta 15.

Ja HERRAN enkeli huusi Abrahamille taivaasta toisen kerran,

Ja sanoi: Olen itse vannonut, sanoo HERRA, sillä koska sinä olet tehnyt tämän asian, etkä ollut antamatta poikaasi, ainokaista poikaasi.

Että siunaamalla tulen sinua siunaamaan ja lisäämällä tulen lisäämään siemenesi niin kuin on taivaan tähdet, ja niin kuin hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun siemenesi on ottava hallintaansa vihollistensa portit.

Ja sinun siemenessäsi ovat kaikki maan kansakunnat oleva siunatut, koska sinä olet totellut minun ääntäni.

2       Mikä lupaus, tottelevaisuuden tähden! Tottelevaisuutta Jumala haluaa. On sanottu kerran: “Tottelevaisuus on parempi kuin uhri.” Herraa totteleminen on parempaa kuin mikään uhraus, minkä te voitte tehdä.

3       Meillä on edessämme tänä iltana valtava teksti: Patriarkka Abraham, jota kutsutaan “uskon isäksi”, koska Jumala antoi hänelle lupauksen, että hän ja hänen Siemenensä tulisivat perimään maan. Ja juuri Abrahamin kautta me, ollen kuolleita Kristuksessa, tulemme Abrahamin Siemeneksi ja olemme perillisiä Hänen kanssaan lupauksen mukaan.

4       No niin, Abraham oli vain tavallinen mies, hän ei ollut jotakin erikoista. Jumala ei koskaan kutsunut häntä, niin pitkälti kuin tiedämme, ennen kuin hän oli seitsemänkymmentäviisivuotias. Hänen vaimonsa, joka oli hänen sisarpuolensa, oli tuohon aikaan kuusikymmentäviisivuotias, ja he olivat luultavasti eläneet yhdessä aina siitä asti, kun olivat hyvin nuoria. Ja hänen vaimonsa oli hedelmätön eikä ollut saanut lapsia. Jumala kutsui hänet täydelliseen eroon, että hän erottaisi itsensä muusta maailmasta ja kaikista kansalaisistaan ja kaikista sukulaisistaan. Hänelle oli määrätty erityinen asia tehtäväksi.

5       Ja kun Jumala odottaa teidän tekevän jonkun erityisen asian, Hän vaatii täydellistä eroa kaikesta epäilystä. Teidän täytyy tulla täydellisesti tottelevaisiksi, totella sitä, mitä Hän sanoo. Jumala vaatii sitä. Te ette voi tehdä sitä millään muulla tavalla. Ja nyt, Hän asettaa aina esimerkin, ja tuo oli Hänen esimerkkinsä täydellisestä erottautumisesta koko perheestään, kaikista sukulaisistaan ja niin edelleen, vaeltaakseen Jumalalle erotettua elämää.

6       Vuodet kuluivat, mitään ei tapahtunut, mutta yhä Abraham piti kiinni lupauksesta. Hän ei lannistunut. “Hän ei koskaan epäuskossa horjunut Jumalan lupauksissa, vaan oli vahva antaen ylistyksen Jumalalle.”

7       Vuosi vuodelta, ajan vieriessä, monia arvostelijoita epäilemättä tuli, ja he sanoivat: “Abraham, kansakuntien isä, kuinka monta lasta sinulla nyt on?” Se ei horjuttanut häntä. Hänellä ei ollut lasta, ja Saara oli ohittanut elämän ajan synnyttää lapsia, koska hän oli kauan sitten jo ohittanut vaihdevuodet, mutta kaikesta huolimatta Abraham yhä uskoi Jumalaa. Hän teki valmisteluja lasta varten, koska hän tiesi ja oli täysin vakuuttunut, että Jumala ei voinut antaa lupausta, jota Hän ei ollut tarpeeksi kykenevä täyttämään.

8       Hänen Siemenensä tulisi ajatella samalla tavoin. Huolimatta siitä, miten epätodelliselta se näyttää, miten luonnottomalta se näyttää luonnollisen mielen kannalta, Jumala ei kuitenkaan voi antaa lupausta, josta Hän ei olisi tarpeeksi suuri pitämään huolta. Me uskomme tuon sanan asian tänään. Jokainen todellinen Abrahamin Siemen uskoo tuon saman asian. Ei ole väliä sillä, mitkä olosuhteet ovat, kuinka paljon tietoa me olemme keränneet, kuinka monia asioita on tapahtunut, kuinka luonnotonta se on luonnolliselle mielelle, kuinka typerää se on luonnollisesta mielestä, sillä ei ole mitään merkitystä. Jos Jumala sanoi niin, niin se on siinä. Ja Abrahamin Siemen lepää NÄIN SANOO HERRAn varassa. Se selvittää sen.

9       Me näemme, että vielä kahdenkymmenenviiden vuoden kuluttuakaan ei ollut tullut lasta. Ja yhä Jumala oli uskollinen pitääkseen lupauksensa Abrahamille, sillä Abraham uskoi Jumalaa, ja pieni poika tuli näyttämölle, pikku Iisak.

10   Sitten sen jälkeen kun Iisak oli tullut näyttämölle, me näemme Jumalan panneen hänet kahdenkertaiseen koetukseen. Hän sanoi: “Tämä lapsi…” Sen jälkeen kun Abraham oli noin sataviisitoista- tai satakaksikymmentävuotias, Hän sanoi: “Haluan sinun ottavan tämän, ainokaisen poikasi, ja vievän hänet sille vuorelle jonka Minä tulen näyttämään sinulle, ja siellä, tällä vuorella, sinä tulet uhraamaan hänet polttouhriksi.” Toisin sanoen, hävittämään jokaisen todisteen siitä, mikä hänellä oli siitä, että tuo lupaus oli täyttynyt. Se riisuu siitä kaiken inhimillisen.

11   Ja Abraham sanoi: “Minä sain hänet ikään kuin kuolleiden joukosta. Ja olen täysin vakuuttunut, että Hän on kykenevä nostamaan hänet ylös kuolleista.”

12   Sellaisia ovat nyt ihmiset, Abrahamin Siemen, koska Hän nosti meidät ylös kuolleista. Me olimme kuolleita synneissä ja rikkomuksissa. Ja Hän, joka oli kykenevä muuttamaan mieleni, muuttamaan ajatukseni, muuttamaan luonteeni, muuttamaan minut kokonaan, Hän voi tehdä niin kuin Häntä miellyttää. Mitä tahansa Hän sanoo, minä uskon sen Totuudeksi, ja jokainen Abrahamin Sienen uskoo saman asian.

13   Abraham ei ollut tottelematon Jumalalle, vaan otti tämän pienen pojan ja sanoi tuona aamuna palvelijoille: “Odottakaa te täällä muulien kanssa. Poika ja minä menemme edemmäksi palvomaan, ja hän ja minä tulemme palaamaan takaisin.” Oi, kuinka hän tulisi sen tekemään? Kun hän on menossa vuorelle ottaakseen oman poikansa elämän, ja kuitenkin hän sanoo: “Lapsi, nuorukainen, ja minä, me tulemme palaamaan takaisin.” Hän tiesi, että jotakin täytyi tapahtua, eikä hän tiennyt tarkalleen, kuinka Jumala tulisi tekemään sen. Hän ei kysellyt sitä. Hän tiesi Jumalan luvanneen sen.

14   Siinä on kaikki, mistä meidän tulee huolehtia. Jumala lupasi sen! Kuinka se tulee tapahtumaan? En osaa sanoa sitä teille. Mutta Jumala sanoi niin. Hän tulee lähettämään Jeesuksen Kristuksen toisen kerran. Hän on tuleva ruumiillisessa muodossa. Hän tulee vaatimaan omansa. Tulee olemaan tuhat vuotta, tuhatvuotinen hallitus Hänen kanssaan tämän maan päällä lunastettujen kanssa. Hän lupasi sen, ja me odotamme tuon hetken lähestymistä.

15   Hän lupasi parantaa sairaat, herättää kuolleet, ajaa ulos perkeleet. Hän lupasi tehdä sen. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Kuinka? Minä en tiedä. Hän lupasi tehdä sen! Me uskomme sen. Se selvittää sen. Kun joku mies uskoo Jumalaa, hän uskoo kaiken, mitä Hän sanoo.

16   Ja sillä tavalla Abraham uskoi Jumalaa. Nyt, häntä oli pyydetty hävittämään jokainen todistekin siitä, että Hän piti huolen lupauksestaan, mutta hän oli vakuuttunut siitä, että Jumala voisi tehdä sen.

17   No niin, Hän ei antanut tätä suurta lupausta vain hänelle, Hän antoi sen myös hänen Siemenellensä. Ja koska Abraham oli uskollinen, hän piti sen Jumalan Sanan, jonka Jumala oli luvannut hänelle, ja hän tiesi, että Jumala voisi nostaa tämän lapsen ylös kuolleista. Eikä hän säästänyt omaa lastaan, joka oli esikuva siitä, kuinka Jumala antoi Poikansa, tietenkin. Kun Iisak kantoi puut ylös vuorelle, ja niin edelleen, niin samoin Kristuskin myöhemmin kantoi oman uhripaalunsa ylös vuorelle, jossa Hänet ristiinnaulittiin.

18   Me käsitämme tässä, että kun hän teki tämän, Jumala oli niin mielissään nähdessään, että Abraham rakasti Häntä yli kaiken maanpäällä olevan jopa yli oman poikansa. Hän rakasti Häntä yli kaiken, mitä kukaan voi sanoa, mitä kukaan voi tehdä, hän yhä rakasti Jumalaa tarpeeksi uskoakseen Hänen Sanansa.

19   Koko Abrahamin Siemen uskoo Jumalaa sillä tavalla. He uskovat Jumalaa. Ja me tiedämme sen miellyttäneen Jumalaa niin paljon, että tässä on se, mitä Hän sanoi: “Sinun Siemenesi on ottava hallintaansa vihollisensa portit. Sinun Siemenesi on ottava hallintaansa vihollisensa portit.” Muistakaa, se on NÄIN SANOO HERRA. Abrahamin siemen uskoo sen. Jos olet aito Abrahamin Siemen, niin se Usko, joka Abrahamilla oli Jumalaan, on sinussa. Ja sinä uskot, että Jumala tulee pitämään lupauksensa, sen, minkä Jumala on sanonut.

20   Ja Hän sanoi sen, muistakaa nyt, Hän antoi tämän lupauksen Abrahamille vasta sen jälkeen, kun Hän oli koetellut häntä. Abrahamin Siemen täytyy ensin koetella, jotta voidaan nähdä, uskovatko he todella Sanan. Muistakaa, ainoa tapa, miten hän pystyi pitämään Jumalan lupauksen, oli se, koska hän uskoi Jumalan lupauksen, ja hänet koeteltiin, uskoiko hän sen vai ei.

21   Meidät on tuotu tuohon koetukseen. Abrahamin Siemen tänään, on tuotu tuohon koetukseen. Tulemmeko me ottamaan Jumalan Sanan vai otammeko me sen, mitä ihmiset sanovat Siitä? Haluammeko me ottaa sen, mitä joku organisaatio on tehnyt uskontunnustukseksi, ja vastaanottaa sen vai otammeko me sen, mitä Jumala on sanonut. Jos Jumalan Sana on totta, niin me uskomme Jumalan Sanan, huolimatta siitä, mitä mikä tahansa muu on. Me annamme jokaisen miehen sanan olla valetta ja Jumalan [Sanan] olla Totuus. Se on todellinen Abrahamin Siemen! Mutta ennen kuin me voimme tulla tuoksi todelliseksi Siemeneksi, teidän on mentävä koetuksen lävitse, samalla tavoin kuin Abraham itsekin meni. Hän ei luvannut sitä yksin Abrahamille, vaan että myös hänen Siemenensä ottaisi haltuunsa vihollistensa portit. Oi!

22   Vain ajatelkaa, tuo patriarkka oli täysin vakuuttunut siitä, että se oli oikein oman koetuksensa keskellä Jumalan Sanan lupaukseen. Huolimatta siitä millaiset olosuhteet olivat, hän yhä uskoi, että tuo Sana oli oikein. Abraham, tuo suuri patriarkka, hän ei koskaan horjunut uskossa, kun hänet tuotiin tuohon koetuksen hetkeen. Hän uskoi sen, koska Jumala oli antanut tuon lupauksen. Ja kun Jumala antoi tuon lupauksen, että hän olisi oleva “kansakuntien isä”, niin hän uskoi, että se olisi niin. Hän ei tiennyt, kuinka se voisi tapahtua. Kun tuo lapsi tuli, jota hän oli luottamuksella odottanut kaksikymmentäviisi vuotta, ja kun häntä pyydettiin hävittämään tuo lapsi, hän yhä tiesi, että Jumalan lupaus oli totta, ja hän antoi poikansa.

23   Hänen Siemenensä, sama asia! Jumalan lupaus on sinetti niille jotka ovat Abrahamin Siementä. Tuo lupaus on sinetti, allekirjoitettu todistus. Ja kun me uskomme jokaisen luvatun Sanan, silloin meille on annettu tuo sinetti, joka vahvistaa lupauksen. Näettekö, jos me, jos me olemme Abrahamin Siemen, me menemme koetuksen lävitse, jotta huomattaisiin tulemmeko me uskomaan Raamatun tai emme. Raamattu on Jumalan Sana, koska Sana on Jumala. Ja sitten kun te olette menneet tämän uskon koetuksen lävitse…

24   Kun jotkut heistä sanovat: “Ihmeiden päivät ovat ohitse.” Jos te hyväksytte sen, se on vastoin Sanaa.

25   Jos te sanotte: “Te ette saa Pyhää Henkeä tänään. Ei ole mitään sellaista asiaa, vain kaksitoista apostolia sai Sen.”

26   Sana sanoo, Pietari saarnasi Sen Helluntaipäivänä, hän sanoi: “Tehkää parannus, jokainen teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi antamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä tämä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, kaikille, jotka Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”

27   Juuri sitä Se merkitsee. Se tarkoitta, että jos te nyt olette valmis ottamaan tuon kokeen, Jumalan happokokeen, ja seuraatte tuon reseptin ohjeita, niin minä sanon teille, että te olette näkevä Jumalan pitävän Sanansa, jos te uskotte Sen. Niin se on. Mutta teidän täytyy mennä sen lävitse, koska se on sinetti. Kun te voitte vastaanottaa sen, silloin te tulette vastaanottamaan lupauksen, koska Se on Jumalan resepti, tapa, miten meidän tulee tehdä se, ja sillä tavoin meidän täytyy seurata Sitä, juuri niin kuin Hän on sanonut. Se ei ole tarkoitettu vain joillekin vaan “kenelle tahansa”, kuka tahansa uskoo, kuka tahansa tekee parannuksen, kuka tahansa uskoo. Se on tarkoitettu kaikille sukupolville, kaikille ihmisille, kuka tahansa haluaa uskoa Sen. Ja usko Jumalan Sanaan tuo teille tämän lupauksen. Silloin, ja vain silloin, teillä voi olla voima ottaa hallintaanne tämä lupauksen sinetti.

28   Ja se lupaus, jonka me saamme, on tämä sinetti, Pyhän Hengen kaste. Oikein. Sillä se on Jumala Hengen muodossa, kun teillä on Hänen Sanansa itsessänne, silloin Hän tulee sisälle. Jos te vastaanotatte Sanan itseenne, on Pyhä Henki ainoa, joka voi saada sen elämään, ja sitten teillä on lupaus ottaa haltuunne jokaisen kimppuunne hyökkäävän vihollisen portti. Se on totta. Jumala lupasi sen, ja se on niin.

29   No niin, muistakaa, te voitte tehdä sen ainoastaan silloin, ja vain silloin, kun teidät on koeteltu Sanalla.

30   Abraham oli koeteltu Sanalla. “Tahdotko uskoa, Abraham, että tulet saamaan pojan?”

“Kyllä.”

31   Tuo poika tuli. “Tuhoa hänet nyt. Uskotko sinä Sen yhä, Abraham?”

32   “Minä uskon sen yhä, sillä Sinä olet kykenevä nostamaan hänet ylös kuolleista.”

33   Ja sen jälkeen Hän sanoi: “Nyt sinun Siemenesi on ottava hallintaansa vihollisensa portin.” Aamen.’ Sen jälkeen kun koetus tuli!

34   Tarkastelkaamme hieman Abrahamin siementä, luonnollista siementä. Me olemme tänään hengellinen Siemen. Mutta katsokaamme tuota luonnollista siementä, sitä kuinka jotkut heistä uskoivat täyden Jumalan lupauksen, koskaan horjumatta… [Tyhjä kohta nauhassa.]

35   Minä sanoin: “Asiasta toiseen, miksi joku kristitty tyttö haluaisi näytellä alushamettaan? En voi ymmärtää sitä.”

36   Te olette syntyneet uudestaan Jumalasta, teillä on Pyhän Hengen kauneus, joka osoittaa, millaisia te olette. Teillä on hyveellisyyttä, jota näillä pahennusta herättävillä hameilla ei ole. Oikein. Te olette todellinen Jumalan nainen, jonka hyveellisyys näkyy ulospäin. Teille voidaan nauraa ja teitä voidaan kutsua vanhanaikaisiksi, mutta teillä on jotakin, mihin he eivät voi koskea ja jonka he ovat kadottaneet eivätkä he enää koskaan voi saada sitä takaisin. Niin se on. Teillä on hyveellisyyttä. Siihen Jumala katsoo, siveellisyyteen. Näettekö?

37   Mutta ensimmäiseksi, jos se mieleenne nousee kysymys, niin älkää ensinkään tehkö sitä. Älkää tulko rukousjonoon, jos mielessänne on jokin kysymys. Älkää tulko ennen kuin te ehdottomasti uskotte sen, painokkaasti uskotte sen, kun mikään ei enää voi horjuttaa mieltänne siitä, että tulette parantumaan, silloin te tulette lähtemään täältä puhujankorokkeelta terveenä henkilönä. Oikein, kun mieleenne ei nouse minkäänlaista kysymystä asian suhteen. Teidän täytyy uskoa Jumalaa, ei olla uskovinaan. Uskoa todella!

38   Ja Abrahamin Siemen uskoo sen, koska Sana sanoi niin, ja siitä syystä me uskomme sen. Ei siksi, että joku on arvostellut, että joku muu on sanonut niin, vaan koska Jumala sanoi niin, se tekee siitä Totuuden. Kun Jumala sanoo sen, se selvittää kaikki kysymykset. Hänellä on viimeinen sana. Ei ole mitään muuta, joka voisi puhua sitä vastaan. “Olkoon jokaisen miehen sana valhe ja Minun Totuus.”

39   Nyt kun tarkastelemme joitakin näistä siemenistä, niin ajatelkaamme sitä. Me ajattelemme noita heprealaislapsia, minä ajattelen noita heprealaislapsia, sen jälkeen kun heitä oli koeteltu epäjumalanpalvonnalla. Muistakaa nyt, tuo kuningas sanoi: “Kuka tahansa, joka ei kumarra tätä kuvaa, heitetään tuliseen pätsiin.” No niin, nämä lapset uskoivat Jumalan Sanan olevan oikein, ettei heidän pitäisi palvoa minkäänlaista kuvaa, mutta kun he tulivat ratkaisun eteen, koeteltiin palvoisivatko he.

40   Kaikki muut heprealaislapset siellä vastaanottivat sen ja menivät palvomaan, he tekivät juuri sillä tavalla, miten kuningas sanoi. He seurasivat tuon päivän suositun ajatuksen mukana, että heidän tulisi tehdä sen.

41   Ja kun heidät oli pantu koetukselle palvoisivatko he kuvia ja rikkoisivat Jumalan Sanan, he pysyivät uskollisina Sanalle. Olosuhteista huolimatta he pysyivät uskollisina Sanalle. Ja kun he heittivät heidät tuliseen pätsiin, Jumalan lupaus täyttyi. He ottivat hallintaansa vihollisensa portit. Ja siellä seisoi neljäs Mies avaimen kanssa, joka sulki kuumuuden pois tulesta, niin ettei se voinut tehdä mitään muuta kuin vain päästää heidät vapaiksi. Aamen.

42   Kun mies tai nainen on valmis tähän kokeeseen, tähän happotestiin!

43   Katsokaahan, heidän täytyi mennä tuleen. Ja kun he sen tekivät, olivat siellä tulessa, tapahtui ainoastaan niin, että tämä tulinen koe vapautti heidät heidän siteistään.

44   Monta kertaa, kun me olemme tulleet kokonaan maailman kahlehtimaksi, sitomaksi, Jumala antaa tulisten koettelemusten tulla yllemme, jolloin meidän täytyy tehdä ratkaisumme. Ja kun me teemme niin, niin ainoa asia, minkä tämä koetus voi tehdä, kun todellinen Abrahamin Siemen seisoo ratkaisun tienhaarassa ja tekee ratkaisunsa palvella Jumalaa, se voi ainoastaan leikata siteet irti ja tehdä meidät vapaaksi. Saatana on voinut antaa teille jonkin taudin. Hän on voinut antaa teille yhtä tai toista. Kuinka te tietäisitte, vaikka se olisi Jumala, joka on saanut teidät tienhaaraan nähdäkseen minkä kaltaisen ratkaisun te tulette tekemään?

45   He ottivat hallintaansa tulen portin. Tuli ei voinut polttaa heitä. Heidän yllään ei ollut edes savun hajua, koska he tiesivät, että he olivat Abrahamin Siemen ja he seisoivat Jumalan ja Hänen Sanansa puolella. He ottivat hallintaansa vihollisen portit, eikä tuli voinut polttaa heitä.

46   Myöhemmin, siellä oli eräs mies, profeetta nimeltä Daniel. Hänet koeteltiin palvelisiko hän yhtä todellista Jumalaa vai ei. Ja kun tuli tuo aika, jolloin oli ratkaista palvelisiko hän yhtä todellista Jumalaa vai palvoisiko hän pakanajumalaa, hän kieltäytyi tekemästä sitä. Ja hän avasi verhot ja rukoili Jumalaansa joka päivä. Ja hänet otettiin siitä kiinni, ja lain määräämä rangaistus oli tulla heitetyksi leijonien luolaan. Nälkäinen leijonajoukko karjui ja tavoitteli häntä. Mitä hän teki? Hän otti hallintaansa vihollisensa portin. Leijonat eivät voineet syödä häntä. Jumala lähetti alas Tulipatsaan, Enkelin, joka seisoi hänen ja leijonien välillä.

47   Hän otti hallintaansa vihollisen portin, koska hänet koeteltiin, jotta nähtäisiin palvoisiko hän yhtä todellista Jumalaa vai tusinaa pakanajumalia. Niin hän kesti koetuksen ja otti hallintaansa vihollisen portin. Leijonat eivät voineet edes koskea häneen, koska Jumala oli hänen kanssaan. Jumalan lupaus pysyi totuutena, sillä hän oli todellinen Abrahamin Siemen.

48   Mooses, oi, toinen suuri [henkilö]. Myös hänet koeteltiin, jotta voitiin nähdä uskoiko hän sen lupauksen, jonka Jumala antoi hänelle. “Minä tulen olemaan sinun kanssasi, kun mennet sinne Egyptiin.” Ja kun hän seisoi lahjansa jäljittelijöiden edessä, Jannes ja Jambres yrittivät seistä ja jäljitellä jokaista asiaa, mitä Mooseksen oli käsketty tehdä. Ja Jumala oli kutsunut hänet, ja hän tiesi olevansa se, jolle oli annettu tehtäväksi tehdä tämä, ja hän seisoi siellä ja teki sen ihmeen, jonka Jumala oli käskenyt hänen tehdä. Ja tässä seisoivat jäljittelijät tehdäkseen saman asian, mutta se ei vaivannut Moosesta. Hän seisoi uskollisena Jumalan Sanalle ja hän otti hallintaansa vihollisen portit, aamen, koska hän pysyi uskollisena Jumalan lupaukselle, eikä ollut väliä sillä, kuka yritti jäljitellä sitä.

49   Mikä opetus se onkaan jokaiselle kristitylle! Kun te katsotte ympärillenne ja näette jonkun tekopyhän, niin muistakaa vain, että hän yrittää jäljitellä aitoa asiaa. Mutta se merkitsee vain sitä, että on olemassa jotain, mikä on aitoa. Pysykää uskollisena Jumalan Sanalle! Ei ole väliä sillä, mitä tulee tai menee, pitäkää Hänen lupauksensa. Kyllä, Daniel pysyi uskollisena Jumalan Sanalle.

50   Ei ole väliä sillä, kuinka moni yritti jäljitellä häntä ja kaikkea muuta, hän pysyi uskollisena. Ja hän tuli tarkoitusta varten ottaakseen Israelin ulos Egyptistä ja viedäkseen heidät luvattuun maahan. Ja kun tuli aika heidän mennä ulos Egyptistä luvattuun maahan, Punainen Meri seisoi siellä heidän tiellään. Ja hän otti hallintaansa veden portit, ja portit avautuivat. Ja vedet vetäytyivät taaksepäin, ja Mooses vei Israelin erämaahan sen vuoren tykö, jonne Jumala oli antanut hänen tehtäväkseen tuoda heidät. Aamen. Hän otti hallintaansa vihollisen portit.

51   Hänen isälleen, Abrahamille, oli annettu tuo lupaus, että hänen todellinen Siemenensä ottaisi hallintaansa vihollisen portit. Ja veden portit olivat suljetut, eikä hän voinut päästä lävitse, kun hän oli täyttämässä velvollisuuttaan. Hänen tuli tuoda nuo lapset tuon vuoren luo. Jumala oli käskenyt häntä tekemään niin. Ja siellä oli tiellä portti, ja hän otti hallintaansa vihollisen portin.

52   Joosus, vähän myöhemmin, kun he tulivat Kaades-Barneaan, joka oli maailman tuomioistuin tuohon aikaan, siellä Israel kohtasi tuomionsa. Me näemme Joosuan Kaalebin kanssa ja kymmenen muuta. Yksi kustakin sukukunnasta lähetettiin vakoilemaan maata, jonka he valmistautuivat ottamaan.

53   Ja kun he näkivät siellä nuo suuret jättiläiset, kymmenen heistä tunsi olonsa olevansa niin huonoja, että he sanoivat: “Me emme voi ottaa sitä. Se on liian suuri. Katsokaa vain, miten suuri vastus meillä on.” Mutta kun he tulivat takaisin antaakseen selostuksen asiasta, he toivat huonoja tietoja.

54   Miksi he toivat huonon selonteon, jos kerran Jumala oli sanonut heille: “Minä olen antanut teille tuon maan. Se on teidän”? Hän sanoi heille siellä Egyptissä: “Minä olen antanut teille tämän maan. Se on hyvä maa. Se virtaa maitoa ja hunajaa.”

55   Mutta kun he näkivät, että vastus oli niin suuri, heistä kymmenen tuli takaisin ja sanoi: “Me emme voi tehdä sitä.”

56   Se oli Joosua, joka vaiensi kansan ja sanoi: “Me olemme enemmän kuin kykeneviä ottamaan sen hallintaamme. Me olemme enemmän kuin kykeneviä!” Minkä vuoksi? Hän katsoi tuohon lupaukseen. Hän oli todellinen Abrahamin Siemen. Huolimatta siitä, millainen vastus oli: “Me voimme ottaa hallintaamme tuon portin, koska Jumala lupasi meille tuon maan.” Ja hän otti hallintaansa tuon portin.

57   Myöhemmin, kun hän toi Israelin lapset sinne virralle, huhtikuussa, kun virta oli suuri ja se tulvi. Jordanin tuli alas vuorilta ja levisi tasangoille. Näytti siltä kuin hän olisi tullut sinne vuoden pahimpaan aikaan. Mutta kuitenkin, hän oli Abrahamin Siemen. Hän tiesi, että hänellä oli lupaus, ja hän täytti velvollisuuttansa. Jumala antoi hänelle näyn, miten se tuli tehdä, ja hän otti hallintaansa virran portit. Kun portit lensivät auki, kasaantuivat vedet aina vuorille asti. Ja Joosua ja Israel ottivat hallintaansa vihollisen portit ja menivät ylitse luvattuun maahan, koska Jumala käski heitä tekemään niin. Todellinen Abrahamin Siemen!

58   Veljet ja sisaret, kun hän tuli sinne, vastassa oli Jeriko, jossa oli niin korkeat muurit, että he saattoivat pitää kilpa-ajoja noiden muurien harjalla. Kuinka nämä israelilaiset voisivat tehdä sen lainatuilla ja matkalla kerätyillä miekoilla ja seipäillä ja kivillä, kuinka he tulisivat menemään sinne? Mutta hän oli yhä Abrahamin Siemen. Jumala antoi hänelle näyn, kertoi hänelle, kuinka tehdä se, ja sanoi: “Puhaltakaa pasuunaan.” Aamen. Siinä se on. “Päästäkää huuto ja marssikaa muureja päin, ja ne tulevat kukistumaan edessänne.” Aamen! Hän oli Abrahamin kuninkaallinen Siemen. Hän oli Jumalan todellinen uskovainen. “Muurit tulevat kukistumaan sinun edessäsi. Vain huutakaa ja puhaltakaa pasuunaan. Siinä on kaikki, mitä teidän täytyy tehdä.” Ja mitä tapahtui? Muurit kukistuivat maahan, ja Joosua valloitti kaupungin.

59   Vähän myöhemmin sen jälkeen me näemme, että vihollinen oli ajettu pakoon, ja hän jopa pysäytti auringon paikoilleen. Niin kuin aikaisemmin puhuin Paradoksista, hän pysäytti auringon, kunnes oli ottanut hallintaansa vihollisen portit. Aamen. Hän tiesi, että jos tuo vihollinen koskaan saisi tilaisuuden kokoontua jälleen yhteen, heidät oli hajotettu, ja aurinko oli laskemassa, ja amorilaiset ja amalekilaiset, ja niin edelleen, olivat hajotetuina kaikkialle. Jos he koskaan voisivat päästä jälleen yhteen, hänen olisi vaikeaa ajaa heitä jälleen pakosalle. Ja oli vain yksi asia esteenä, se oli aika. Hän pysäytti ajan. Aamen! Aamen! Siellä oli yksi asia, joka esti häneltä pääsyn lupaukseen, ja se oli aurinko, itse luonto, ja hän pysäytti luonnon. Miksi? Hän oli Abrahamin Siemen. Hän uskoi Jumalan lupauksen. Hän pysäytti auringon ja otti hallintaansa portit. Kyllä.

60   Nämä suuret miehet, jokainen heistä oli suurmies. Mutta tiedättekö, että kun he, jokainen heistä, tuli kuoleman portille, he kaikki kuolivat. Heidän jokaisen täytyi kuolla. Koska he olivat suuria miehiä, “he sulkivat leijonien suut ja pääsivät pakoon tulta ja miekan terää”, ja niin edelleen, niin kuin meille kerrotaan Hebrealaiskirjeen 11. luvussa. He ottivat hallintaansa vihollisen portit, kaiken muun paitsi ei yhtä, ja se oli kuolema. Kuolema nielaisi heidät jokaisen.

61   Sitten eräänä päivänä tuli uskon kautta Kuninkaallinen Abrahamin Siemen, Jumalan Poika, Abrahamin Siemen. Ei Iisakin kautta, se oli luonnollinen siemen, he tekivät oman osansa. Mutta tässä tuli Eräs, joka ei syntynyt luonnollisella tavalla. Tässä tuli Eräs, joka ei tullut sukupuolisen halun kautta. Tässä tuli Eräs neitseellisen syntymän kautta. Jumalan Poika, Abrahamin Siemen, kuinka suuri Mies tämä olikaan. Nuo kaikki toiset luonnolliset olivat syntyneet luonnollisen syntymän kautta. Tämä Mies syntyi neitseellisen syntymän kautta. Mitä Hän teki, kun Hän tuli maan päälle? Hän voitti jokaisen vihollisen, mitä Saatanalla oli. Hän voitti kaiken.

62   Mitä Hän teki? Hän lähti ja voitti sairauden. Hänen lähellään ei voinut olla mitään. Missä tahansa oli sairautta, Hän voitti sen. Mitä Hän teki sen jälkeen, kun oli voittanut sen? Hän antoi meille avaimet, aamen, ja sanoi: “Minkä tahansa te sidotte maan päällä, sen Minä sidon sen Taivaassa.” Oi! Aamen! Se on Kuninkaallinen Abrahamin Siemen, Hänen lupauksensa. Pyhä Henki meissä nyt, avainten kanssa, osoittaa sitä sairaudelle. Hän voitti sairauden. Sairaus ei voi pysyä Hänen läsnäolossansa. Ja Hän sanoi, että Hän antaisi meille avaimet tehdä samoin, voittaa sairaudet. “Minkä tahansa te sidotte maan päällä, sen Minä tulen sitomaan Taivaassa.”

63   Myös kiusauksissa; Häntä kiusattiin, joka tavalla niin kuin meitäkin. Mitä Hän teki? Hau voitti sen. Ja mitä Hän sanoi meille? “Vastustakaa perkelettä, ja hän on pakeneva teistä.” Hän voitti sairauden puolestamme. Hän voitti kiusauksen puolestamme hajottaen maahan nuo portit, Hän otti avaimet pois kiusaajalta ja ojensi ne uskovaiselle, Abrahamin Siemenelle, ja sanoi: “Jos hän kiusaa sinua, vastusta häntä, ja hän on pakeneva sinusta.” Oi! Vastustakaa häntä!

64   Hän voitti sekä kuoleman että helvetin. Hän nousi ylös kolmantena päivänä ja sanoi: “Minä olen voittanut. Ja koska Minä elän, myös te saatte elää.” Oi, mikä lupaus! Se on Abrahamin Siementä varten. Hän voitti haudan ja nousi ylös kolmantena päivänä meidän vanhurskauttamiseksemme. Millaisiksi se tekee meidät? Hän voitti sairauden. Hän voitti kuoleman. Hän voitti helvetin. Hän voitti haudan. Hän voitti kiusauksen. Oi!

65   “Me olemme nyt enemmän kuin voittajia Hänen kauttaan, joka rakasti meitä ja antoi Elämänsä puolestamme”, Hänen ollessa Abrahamin Kuninkaallinen Siemen. Saman meissä olevan Jumalan Hengen kautta, joka oli Hänessä, me olemme enemmän kuin voittajia. Jokainen portti on voitettu puolestamme. Ainoa asia, joka meidän täytyy tehdä, on ottaa se hallintaamme. Se on jo voitettu. Sairaus on voitettu. Kuolema on voitettu. Helvetti on voitettu. Hauta on voitettu. Kaikki on voitettu, ja meillä on Hänen armostaan käsissämme avaimet. Pel­käättekö työntää sitä lukkoon ja sanoa: “Minä tulen Jeesuksen Kristuksen Nimessä”? “Pyytäkää Isältä mitä tahansa Minun Nimessäni.” Minä rakastan Häntä.

66   Kahdentuhannen vuoden kuluttua Hän on yhä täällä keskellämme, tuo mahtava Voittaja, joka repäisi esiripun kahtia ja otti jokaisen sairauden, jokaisen taudin ja kaiken ylleen ja kantoi heikkoutemme ristille, ja sairautemme ja tautimme, ja sai niistä riemuvoiton ja nousi ylös meidän vanhurskauttamiseksemme ja on elossa kahdentuhannen vuoden jälkeen julkituodakseen itsensä elävänä Jeesuksena Kristuksena kuninkaallisen Abrahamin Siemenen keskuudessa, jotka ovat kaikkien asioiden perillisiä. Oi! Nuo, jotka sen jälkeen kun ovat käyneet koetuksen lävitse, saavat Sanan lupauksen! Jos te voitte uskoa Sanan, silloin te myös olette Abrahamin Siemen. Sillä tavoin te pääsette Siihen.

67   Jos te ette voi kestää Sanan koetusta, jos te silloin epäilette Sitä, olette hieman epäileväinen Sen suhteen, te tuskin voitte uskoa Sitä, on jotakin sitä tai tätä, te ette voi uskoa Sitä, älkää silloin tulko rukousjonoon. Minä en teinä edes leikittelisi alttarin ympärillä, ennen kuin te voitte saada tarpeeksi armoa, että tiedätte Jumalan Sanan olevan totta.

68   Ja kun te kerran murtaudutte tuon epäuskonverhon lävitse, silloin teillä on kuoleman, helvetin ja haudan avaimet käsissänne, koska teillä on Voittaja, joka voitti puolestanne. Silloin teillä on Hebrealaiskirje 13:8, joka sanoo meille: “Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ainiaan.” Kuinka me voimme tehdä sen?

69   Ihmiset sanovat tänään: “Oi, kyllä, mutta Hän on sitä tietyllä tavalla.”

”Hän on sama”, sanoo Raamattu.

“Mutta, Hän ei toimi tänään samalla tavoin kuin Hän toimi silloin.”

70   Me tulemme huomaamaan sen juuri nyt, kun näemme Hänen Sanansa vahvistettuna. Mitä se saa aikaan? Se heittää Sen uudestaan suoraan takaisin heidän omaan syliinsä. Aamen.

71   Todellinen Abrahamin Siemen uskoo Sen. He tietävät Sen. Ja Hän on tänä iltana samanlainen, kun Hän kohtasi Abrahamin siellä Lootin päivinä ja teki tuon ihmeen ja sanoi Saaralle, mitä hän puhui Hänen takanaan. Jeesus, Kuninkaallinen Abrahamin Siemen, lupasi, että Seurakunta tulisi näkemään tuon saman asian juuri ennen Hänen Tulemustaan. Mitä se on? Sen täytyy tapahtua. Jumala lupasi sen. Jeesus Kristus vahvisti sen ja sanoi, että se olisi niin, ja täällä me olemme tänään, kaksituhatta vuotta myöhemmin, ja näemme Hänet keskellämme yhä mahtavana Voittajana! Hän voitti kuoleman, helvetin, haudan ja kaiken taikauskon. Hän otti Sanan…?… Kyllä.

72   Hän sanoi: “Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä, niin pyytäkää, mitä te tahdotte, ja se annetaan teille.” Mitä se oli? Sana, Kristus, Se on teidän sydämessänne. “Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä, silloin te olette voittaneet kaiken, koska Minä voitin sen puolestanne. Jos te pysytte Minussa, jos voitte ymmärtää Minua, jos voitte pysyä Minussa. Hän, joka uskoo Minuun, joka vastaanottaa Minut, ei vain teeskentele uskovansa, vaan voi vastaanottaa. Joka kuulee Minun Sanani, ymmärtää Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on iankaikkinen Elämä eikä ole joutuva kiusaukseen, tai tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.” Siinä Hän on, mahtava Voittaja.

73   Täällä Hän on tänään, samana eilen, tänään ja ainiaan. Hän tekee sen täällä aivan tarkalleen Abrahamin Siemenen edessä, joka on kutsuttu ulos Babylonista, kutsuttu ulos Sodomasta, kutsuttu ulos maailmasta ja on erotettu, osoittaen lupauksensa tarkalleen. Kahdentuhannen vuoden jälkeen Hän seisoo täällä keskellänne tänä iltana mahtavana Voittajana, Jumalan Sanana, joka voi erottaa sydämessä olevat ajatukset ja siellä olevat aikeet. Mitä se on? “Sinun Siemenesi on ottava hallintaansa vihollisensa portit.” Mikä se on? Se on Abrahamin Siemen, kuninkaallinen Siemen, joka uskoo Sanan. Ja Sana, Sana on Jumala.

74   Kun me nyt näemme tämän, voimme me huutaa heidän kanssaan samalla tavoin kuin tuo entinen runoilija.

Eläen, Hän rakasti minua; kuollen, Hän pelasti minut;
Haudattuna, Hän kuljetti syntini kauas pois;
Ylösnousten, Hän vanhurskautti vapaaksi ja ainiaaksi;
Jonakin päivänä Hän on tuleva, Oi mikä ihana päivä!

75   Joku sanoi: “Sinä olet tulossa vanhaksi, poika.” En voi sille mitään.

76   Olen elänyt pienestä pojasta lähtien ainoana saavutuksenani, mitä minulla koskaan on ollut, nähdä Jeesuksen Kristuksen Tulemuksen. Annoin elämäni sen tarkoituksen puolesta. Olen yhä vanhana miehenä saarnastuolissa ja uskon tuon saman Kertomuksen, ja suurin asia, mitä osaan ajatella, on nähdä Jeesuksen Kristuksen tulevan taivaista noutamaan omansa. Jumala, silloin minun… Ei ole ihme, että me voimme laulaa:

Kaikki tervehtikää Jeesuksen Nimen voimaa!
Langetkoon Enkelit kasvoilleen;
Tuokaa kuninkaallinen otsaripa,
Ja kruunatkaa Hänet kaiken Herraksi.

77   Miksi? Hän on mahtava Voittaja. Jos te olette Hänessä, te olette Sanassa. Hän sanoi: “Jos te pysytte Minussa, pyytäkää mitä te tahdotte.” “Mitä te tahdotte”, sillä jokainen portti on jo voitettu. Silloin voimme sanoa:

Sillä jokainen lupaus Raamatussa on minun,
Jokainen luku, jokainen jae, jokainen rivi;
Minä luotan Hänen Jumalalliseen Sanaansa,
Sillä jokainen lupaus Raamatussa on minun.

78   Ystävät, käsitättekö te, mitä se merkitsee? Jokainen lupaus, minkä Jumala antoi Abrahamille, jokainen lupaus, jonka profeetat puhuivat, jokainen lupaus, minkä Jeesus lupasi tätä päivää varten, Hän on täällä vahvistaakseen sen ja osoittaakseen, että Hän elää aina ja iankaikkisesti. “Sinun Siemenesi on ottava hallintaansa vihollistensa portit.”

79   Kun tullaan kuoleman hetkeen, te sanotte: “Miten on sen kanssa?” Teillä on yhä hallinnassanne se, mitä Paavali sanoi: “Oi hauta, missä on sinun voittosi? Oi kuolema, missä on sinun pistimesi? Mutta kiitos olkoon Jumalalle, joka antaa meille voiton tuon mahtavan Voittajan, Jeesuksen Kristuksen kautta.” Oi!

Langetkoon Enkelit kasvoilleen;
Tuokaa kuninkaallinen otsariipus
ja kruunatkaa Hänet kaiken Herraksi.

80   Tänä iltana, kahdentuhannen vuoden jälkeen, me voimme yhä nähdä Hänet mahtavana Voittajana, joka repäisi sen esiripun, joka erotti meidät mistä tahansa Jumalan lupauksesta, ja me olemme enemmän kuin voittajia Hänessä. Rukoilkaamme.

81   Taivaallinen Isä, kun me seisomme täällä tänä iltana Pyhän Hengen Läsnäolossa, tuo suuri Jeesuksen Kristuksen Persoona Hengen muodossa, joka lupasi tulla Abrahamin Siemenen ylle, kuninkaallisen Siemenen ylle. Me rukoilemme, oi Jumala, jos täällä on joku mies, nainen, poika tai tyttö, joka ei tunne Sinua. Heillä on epäilyksiä, ja he ovat hämmentyneitä mielessään Jumalan Sanan suhteen, onko Se Totuus vai ei. Oi Suuri Jumala, joka annoit lupauksen, tule tänä iltana! Siellä on yksi suuri lupaus, jonka Sinä annoit, Herra, Sinä voit pitää tuon lupauksen. Sinä sanoit: “Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen, suurempia kuin tämä tulee hän tekemään, sillä Minä menen Isän tykö.” Isä Jumala, me rukoilemme, että Sinä vahvistaisit Sanasi.

82   Täällä on tänä iltana monia Abrahamin lapsia, jotka ovat sairaita. Oi, perkele on sulkenut heidät porttien taakse, heidät on pantu sisäpuolelle, ja he ovat kääntäneet avainta ja sanoneet: “Nyt sinun täytyy kuolla, sinulla on sydänvika, sinulla on sitä tai tätä, ja sinun täytyy kuolla.”

83   Oi Jumala, voikoon riemuvuoden pasuuna soida tänä iltana Evankeliumista, niin että jokainen orja voi mennä vapauteen! Jeesus Kristus on voittanut nuo portit. Me pidämme avaimia käsissämme. Oi! “Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä. Jos te pyydätte Isältä mitä tahansa Minun Nimessäni, niin Minä tulen tekemään sen. Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen. Jumalan Sana on terävämpi ja voimallisempi kuin kaksiteräinen miekka ja leikkaa erilleen ytimen luusta ja on jopa sydämen ajatusten erottaja.”

84   “Ja niin kuin oli Nooan päivinä, samoin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa, sillä he söivät, joivat, menivät naimisiin ja luopuivat avioliitosta, suuria rakennusohjelmia.” Ja me tarkkaamme maailmaa: “On oleva merkkejä, pelottavia näkyjä, ylhäällä taivaalla (nämä ovat lentävät lautaset), maanjäristyksiä eri paikoissa, meri kohisee (hyökyaallot), miesten sydämet pysähtyvät (pelko), on ahdistus kansojen kesken, hämmennyksen aikaa.”

85   “Ja niin kuin oli Lootin päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Oi Jumala, tule tänä iltana ja tee Sanasi, tule tänä iltana ja kunnioita Abrahamin lasten uskoa. Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta me pyydämme sitä. Aamen.

86   Herra siunatkoon teitä runsaasti. Minä en tule antamaan alttarikutsua juuri tällä kerralla. Minä tulen jättämään sen teidän asiaksenne. Minä ajattelen, että monta kertaa alttarikutsut… Minä uskon niihin. “Mutta niin monta kuin vastaanotti sen, heidät kastettiin.” Siinä se on, “Niin monta kuin vastaanotti Hänet.” Me tulemme rukoilemaan sairasten puolesta.

87   Voisin puhua täällä koko yön. Te olette niin mukava kuulijakunta. Mutta se, mitä minä sanon, on vain ihmisestä, mutta jos minä puhun Hänen Sanaansa, silloin ne eivät ole minun sanojani, ne ovat Hänen Sanojaan. Jos sanon jotakin, eikä Jumala vahvista sitä, silloin se oli minun sanaani. Jos sanon Hänen Sanansa, ja Hän vahvistaa Sen, kuka silloin on se syntinen mies tai nainen, poika tai tyttö, joka lähtee pois ja sanoo, ettei Se ole niin?

88   He sanoivat Jeesuksesta, kun Hän teki nämä asiat, he sanoivat: “Tämä Mies on ennustaja. Hän on perkele!” Ennustaja, jokainen tietää, että ennustaminen on perkeleestä. He sanoivat: “Hän on ennustaja.” Mutta oletteko koskaan nähneet ennustajan saarnaavan Evankeliumia? Oletteko koskaan nähneet ennustajan ajavan ulos perkeleitä? Ei todellakaan, he eivät tee sitä.

89   Hän sanoi: “Minä, Ihmisen Poika, annan tämän nyt teille anteeksi. Mutta kun Pyhä Henki on tullut, niin sitä vastaan puhumista ei tulla koskaan antamaan anteeksi tässä maailmassa eikä tulevassa, koska se on Jumalan työn kutsumista saastaiseksi hengeksi.”

90   Jumala olkoon meille armollinen tänä iltana, ja minä rukoilen, että Jumala tulisi alas ja vahvistaisi tämän Sanan teidän edessänne.

91   Veli, sisar, tämä on minun sieluni. Minun täytyy kohdata Jumala. Minä olen vastuussa siitä, mitä sanon teille. Jumala on pitävä minut vastuussa siitä. Niin se on. Mitä hyötyä minulle olisi siitä, että seisoisin täällä ja sanoisin näitä asioita, jos tietäisin tuomitsevani sieluni helvettiin?

92   “On tie, joka ihmisen mielestä näyttää oikealta, mutta sen loppu on kuoleman tie.” Jumala ei tarvitse tulkkia. Kuten olen sanonut, Hän tulkitsee oman Sanansa.

93   “Abrahamin Siemen on ottava hallintaansa vihollisen portin.” Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

94   Jos voisin parantaa teidät, tekisin sen. Kristus on jo parantanut teidät. On kysymys vain siitä, että teillä on avain kädessänne. Tuo avain on teidän uskonne, joka ottaa otteen siitä. Avatkaa se tänä iltana, tahdotteko tehdä sen? Kun Hän tulee keskellemme, tuo mahtava Voittaja, joka voitti jokaisen taudin, tulee tänne ja näyttää teille, että Hän on tehnyt sen, sillä Hän yhä on Sana. Ja Sana on niiden ajatusten erottaja, jotka ovat sydämessä.

95   Mitkä rukouskortit ovat? B, yhdestä… Mistä me aloimme edellisellä kerralla? [Joku sanoo: “Ykkösestä.”] Aloittakaamme viidestäkymmenestä. Kenellä on rukouskortti B, viisikymmentä? Kohota kätesi. Rukouskortti B. Me aloitimme ykkösestä edellisellä kerralla. Nyt tänä iltana me tulemme aloittamaan viidestäkymmenestä.

96   Kenellä on B 50? Kohota kätesi. Rukouskortti B 50. Tarkoitatteko ettei sitä ole täällä? Onko se sinulla? Hyvä on, B 50, B 51, kenellä se on? B 51, hyvä on. B 52, kenellä on B 52? Hyvä on, se on sinulla. B 53, 54, tulkaa suoraan tänne. 54, 55.

97   Poikani tulee tänne, ennen minun tuloani sisälle, ja sekoittaa nipun kortteja. Ja katsokaa, miten he ovat, yksi on täällä, toinen tuolla. He eivät tiedä. Niitä voidaan jakaa tähän riviin tässä, ja yksi saa numero ykkösen, seuraava saa numeron kymmenen ja toinen saa numeron kaksikymmentäviisi. Me emme tiedä, minne ne menevät, missä ne ovat.

98   Kuinka monta me kutsuimme? Viisi, neljäkö? B 50. Eikö se ollutkin B 50? [Joku sanoo: “Kyllä.”] B 50, 55, 56, 57, 58, 59, 60. Katsokaamme nyt, yksi, kaksi… Laske heidät, Billy, ja me… 60, 70, nouskoot he ylös ensin. B viidestäkymmenestä seitsemäänkymmeneen, 75. Tahtoisitko laskea heidät, veli Roy, sillä aikaa kun puhun kuulijakunnalle?

99   Kuinka monella teistä siellä nyt, kun katsotte tännepäin, ei ole rukouskorttia?

100   Muistakaa, Jeesus sanoi: “Niitä tekoja, joita Minä teen, myös te olette tekevä.” Onko se totta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se on totta. Uskotteko te sen? [“Aamen.”] Abrahamin Siemen sanoi niin.

101   Raamattu sanoo, että “Hän on Ylipappi”, Hebrealaiskirjeen 4. luku, “Hän on Ylipappi, jota voidaan koskettaa heikkouksiemme tunnolla.” Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jos Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan, kuinka Hän tekisi sen?

102   Siellä oli Raamatussa eräs pieni nainen, pankaa nyt merkille, mitä minä sanon. Eräs pieni nainen Raamatussa, jolla ehkä ei ollut rukouskorttia, mutta hän sanoi sydämessään: “Jos vain voin koskettaa tuota Miestä. Minä uskon Häneen.” Hän oli kuluttanut kaiken, mitä hänellä oli, lääkäreihin. He eivät voineet auttaa häntä. Hänen tapauksensa oli liian vaikea. He eivät voineet auttaa häntä. Mutta hän uskoi, että Jumala auttaisi häntä, ja hän kosketti Hänen vaatteensa reunusta.

103   Ja Hän sanoi: “Minä tunnen, että voimaa on lähtenyt Minusta.” Onko se oikein?

104   Uskotteko, että Hän on sama tänä iltana? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Uskotteko, että Hän on täällä? [“Aamen.”] Kuinka monet uskovat Hänen nousseen kuolleista? [“Aamen.”] Kuinka te nyt voitte todistaa Hänen nousseen kuolleista?

105   Äskettäin eräs kuuluisa baptistimies tuli luokseni ja hän sanoi: “Veli Branham, jouduin tappiolle erään kerran, kun eräs muhamettilainen sanoi sen. Hän sanoi: ‘Jos Hän on noussut ylös kuolleista, niin Hän lupasi, että Hän tulisi tekemään samoja asioita. Antakaa meidän nähdä Hänen tekevän niin.”’ Näettekö, he eivät usko Hänen tehneen sitä.

106   Mutta me uskomme, että Hän teki sen. Me uskomme, että Hän on noussut kuolleista. Ei ole mitään toista uskontoa maailmassa kuin kristinusko, joka voisi todistaa, että heidän perustajansa on elossa. Ja ainoa tapa, miten Jumala voi vahvistaa sen, on niiden kautta, jotka uskovat sen, sillä se on ainoa tapa, miten Jumala toteuttaa Sanansa, se on niiden kautta, jotka uskovat Sen.

107   Nyt sillä aikaa kun he muodostavat tätä pientä rukousjonoa täällä. En tiedä, kuinka monia tulemme ottamaan. Haluan teidän jokaisen pysyvän paikallanne, pysyvän istuimellanne, älkää liikkuko ympäri. Katsokaa tännepäin ja rukoilkaa, sanokaa: “Herra Jeesus, minä uskon.”

108   Te muistatte, mitä Hän sanoi minulle: “Jos sinä saat ihmiset uskomaan sinuun, ja sitten olet vilpitön, kun rukoilet.” Se on käynyt yli tämän kansakunnan ristiin rastiin viidentoista vuoden ajan, eikä se ole yhtään kertaa pettänyt. Se ei voi pettää.

109   Jumala, on yksi asia, mitä Jumala ei voi tehdä, se on pettää. Hänen täytyy pitää Sanansa. Minä uskon sen. Minä uskon sen aivan yhtä hyvin kuin… enemmän kuin uskon seisovani täällä, enemmän kuin uskon olevani tässä rakennuksessa. Tämä voisi olla kangastusta, tämä voisi olla unta. Sielussani minä tiedän, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, elää. Ja te, ollessanne Abrahamin Siemen, ollessanne kuolleita Kristuksessa, te olette Abrahamin Siemen.

110   Heillä on nyt täällä joitakin nenäliinoja. Sillä on ollut suuri menestys, niiden ihmisten kohdalla, jotka uskovat. Kumartakaamme nyt päämme heidän valmistautuessaan ja rukoilkaamme näiden puolesta.

111   Taivaallinen Isä, meille on opetettu Raamatussa, ja täällä on ihmisiä, jotka uskovat jokaisen Sanan Totuudeksi, mitä Sinä olet sanonut. Herra, joskus he horjahtavat työntäessään avainta reikään eivätkä osu kohdalle ja he haparoivat sitä, mutta he uskovat, että se on siellä. Anna heidän jatkaa yrittämästä, kunnes löytävät sen, sillä se on siellä. Ja tuo avain on oikea avain: “Jos sinä voit uskoa, kaikki asiat ovat mahdollisia.” Niin kuin tuota laulua juuri nyt soitetaan.

112   Raamatussa sanottiin, että “he veivät Paavalin ruumiilta nenäliinoja ja esiliinoja ja lähettivät ne sairaille ja vaivatuille, ja saastaiset henget jättivät ihmiset, ja he parantuivat,”

113   Nyt Herra, me tiedämme Pyhän Paavalin olevan Sinun tykönäsi. Mutta se ei ollut Hän, se olit Sinä, Herra, Kristus hänessä. “Se en ole minä, joka elää, vaan Kristus on se, joka elää minussa”, hän sanoi.

114   Ja nyt tälle sukupolvelle, Sinä olet yhä tänään Kristus, samalla tavoin kuin Sinä olit eilen. Ja kun rukoilen näiden nenäliinojen puolesta, koskettamalla niitä, rukoilen, että Sinä voittaisit jokaisen vihollisen. Anna heille usko, joka saa heidät tietämään, että vihollinen on voitettu.

115   Ja erään kerran, niin kuin juuri puhuimme, Punainen Meri esti Israelilta pääsyn lupaukseen, ja he olivat täyttämässä velvollisuuttansa. Ja eräs kirjoittaja sanoi, että “Jumala katsoi alas vihaisin silmin tuon Tulipatsaan lävitse, ja meri pelästyi ja avasi porttinsa, ja he menivät ylitse.”

116   Katso alas, tänä iltana, Jeesuksen Kristuksen Veren lävitse. Ja voikoon, kun nämä nenäliinat on laskettu sairasten päälle, voikoon vihollinen nähdä meidän uskomme tänä iltana, kun me rukoilemme tämän uskon rukouksen heidän puolestaan. Ja voikoon jokainen olla vapautettu, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

117   Nyt haluan jakamattoman huomionne. Kuka tätä mikrofonia hoiteleekin, voisitko lisätä sen voimakkuutta. Koska jos Pyhä Henki tulee tekemään tämän… En sano, että Hän tulee.

118   Nyt jos kuka tahansa tulee tänne ja sanoo teille, että hänellä on voima parantaa sairaita, niin älkää uskoko sitä. Kaikki Voima on Kristuksessa. Hän on Voittaja, emme te ja minä. Me vain vastaanotamme sen, mitä Hän on tehnyt. Kenelläkään ihmisellä ei ole voimaa pelastaa tai parantaa.

119   Jokaisen ihmisen hinta maailmassa on jo maksettu. Vaadittu hinta on maksettu. Kuinka se tapahtui? “Hänet oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, Hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.” Teidän parantumisestanne on maksettu. Teidän pelastumisenne on maksettu. Onko teillä uskoa tulla ja vastaanottaa se? Siinä kaikki. Te olette Abrahamin Siemen, teillä on. Jumala lupasi sen. Teissä on jotakin, joka sanoo, että se on siellä ja se on.

120   Nyt, mikä on lahja? Onko lahja se, että mennään ja parannetaan ihmisiä? Ei. Lahja on, kun te saatte itsenne pois tieltä, niin että Jumala voi käyttää teitä.

121   Hän on nyt luvannut sen, tuon viimeisen merkin, sen mukaisesti, mitä Jeesus Kristus sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, juuri ennen kuin se poltettiin.” Ei aikaisemmin muiden asioiden tapahtuessa, kun Loot saarnasi Evankeliumia, ja niin edelleen, ei silloin. Vaan juuri ennen kuin se poltettiin, Jumala tuli alas miehen muodossa ja istui Valitun Seurakunnan, Abrahamin ja hänen ryhmänsä kanssa, jolla oli lupaus.

122   Muistakaa nyt, vain Abrahamin Siemen vastaanottaa tämän. “Pieni hetki eikä maailma Minua enää näe” sanoi Jeesus. “Te olette näkevä Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, teissä, maailman loppuun asti.”

123   Mutta Hän lupasi, että juuri ennen kuin Hän palaisi uudestaan: “Niin kuin oli Sodoman aikana”, katsokaa mitä Sodoma saa, katsokaa, mitä valittu Seurakunta saa. Hän sanoi: “Niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Jumala on tehtynä tiettäväksi miehen muodossa, joka selkänsä telttaan päin käännettynä kertoi, mitä Saara teki teltan sisällä. Jokainen, joka tietää, että se on Totuus, kohottakoon kätensä. Niin se oli tarkalleen. Hän lupasi sen nyt. Me olemme lopunajassa. Muistakaa nyt, se oli viimeinen asia, joka tapahtui, ja pakanamaailma, Sodoma, poltettiin, ja poika tuli näyttämölle. Me odotamme luvattua Poikaa, Jumalan Poikaa,

124   Tässä se on meillä. Avatkoon Jumala teidän silmänne. En tiedä mitään muuta sanoa. Voikoon Hän avata teidän silmänne.

125   Nyt taivaallinen Isä, minä olen avuton, olen möykky savea, jonka Sinä olet muovannut kokoon ja asettanut tänne. Oi Jumala, suo minulle tänä iltana armosi ja Läsnäolosi, niin että Sinä voisit käyttää näitä pieniä savimöykkyjä, joita Sinulla on täällä. Että ne, Herra, jotka Sinä olet kutsunut Iankaikkiseen Elämään ja jotka eivät ehkä vielä ole vastaanottaneet Sitä, voikoot he nähdä nämä lupaukset. Heille on voitu opettaa, että se oli toista päivää varten, mutta täällä se on Raamatussa. Vahvista se, Herra. Se on Sinun oma tulkintasi. Se ei tarvitse muuta kuin sen. Jos Sinä vain teet sen siksi, silloin he tulevat näkemään, että Sana on totta. Suo se, Isä. Me jätämme itsemme Sinulle.

126   Salli jokaisen henkilön täällä, Herra, käyttää uskoaan, tänä iltana. Voikoon jokaisella Abrahamin Sukukunnan jäsenellä, Jeesuksen Kristuksen kautta, olla usko tänä iltana ja vastaanottaa Sinun Läsnäolosi. Ja me tulemme antamaan Sinulle ylistyksen. Aamen.

127   No niin, tämä on… Nyt tämä on outoa. Haluan teidän auttavan minua nyt, rukoilkaa puolestani. Istukaa todella vaiti, älkää liikkuko ympäri. Istukaa hiljaa, rukoilkaa.

128   Katsokaahan nyt, on kyse siitä, kun muutetaan evankeliumin saarnaamisesta siihen, että saatte itsenne rentoutumaan sellaisella tavalla, että Jumalan Henki voi viedä teidät täydellisesti toiseen ulottuvuuteen.

129   Tässä seisoo nyt tämä nuori… Tulehan tännemmäksi hieman, niin ettei minun tarvitse siirtyä tämän mikrofonin luota. Katsokaahan, en tiedä, mitä tapahtuu, ja sitten joskus… Tiedättehän, ainoa tapa, miten minä tiedän sen, on se, että se menee mikrofoniin, näettehän, ja he yrittävät saada sen nauhalle siellä, ja minä en oikein tiedä, mitä…

130   Me olemme nyt vieraat toisillemme. Minä en tunne sinua, en ole koskaan elämässäni nähnyt sinua. Mutta sinä olet paljon nuorempi kuin minä. Ja me luultavasti olemme syntyneet mailien ja vuosien päässä toisistanne. Tämä on ensimmäinen tapaamisemme. Onko se oikein? Jos se on, kohota kätesi, niin että kuulijakunta näkee sen. No niin, hän on vain joku nainen seisomassa täällä.

131   Kuulkaahan, viekäämme se takaisin Kirjoitukseen. Ottakaamme Pyhän Johanneksen 4. luku. Lukekoon jokainen teistä sen, kun menette kotiin. Ei niin että tämä nainen olisi sen tyyppinen nainen, minä en tiedä. Ja te tiedätte, että minä en ole Jeesus Kristus. Mutta Hän on täällä. Se on Hän. Nyt Hänen Henkensä voitelee meidät ja voi paljastaa hänen vaikeutensa, niin kuin Hän teki tuolle naiselle kaivolla. Sama asia.

132   Ja siinä nuo tuon päivän papit ja johtajat sanoivat: “Tämä Mies on ennustelija tai perkele, Beelsebul.”

133   Tämä nainen sanoi: “Herra, minä ymmärrän, että Sinä olet profeetta. Me tiedämme, että Messias on tulossa, ja se tulee olemaan Hänen merkkinsä.”

134   No niin, kuinka monet tietävät, että se on totta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hyvä on, jos Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan, niin eikö se olisi Hänen merkkinsä tänä iltana? [“Aamen.”] Lupasiko Hän, että se tulisi olemaan, juuri ennen lopunaikaa? [“Aamen.”] Nähkää nyt pitääkö Hän lupauksensa Abrahamin Siemenelle.

135   Nyt jos joku täällä ajattelee, että se on väärin, niin tulkoon tänne ja tehköön saman asian. Jos ei, niin älkää silloin sanoko mitään siitä. Teillä on se etuoikeus.

136   Nyt, Kristuksen Nimessä, minä otan jokaisen hengen hallintaani, Jumalan kirkkaudeksi ja kunniaksi.

137   Minun täytyy vain puhua sinulle hetken, nuori nainen. Tiedättehän, meidän Herramme puhui tuolle naiselle kaivolla. Hän sanoi: “Tuo Minulle juotavaa.” Mitä Hän oli tekemässä?

138   Tarkatkaa nyt, Hän sanoi, Pyhän Johanneksen 5 luku: “Totisesti, totisesti Minä sanon teille: Poika”, se oli Hän, ruumis, “ei voi tehdä mitään itsessänsä”, vaan vain sen, minkä Hän näkee Isän tekevän. “Mitä Isä tekee, Hän näyttää Pojalle. Näettekö, Minä en voi tehdä mitään itsessäni, vaan niin kuin Minä näen Isän tekevän sen.” Sitten, Jeesus ei koskaan tehnyt yhtäkään ihmettä, ennen kuin Jumala ensin näytti sen Hänelle näyn avulla. Hän ei sanonut sitä Hänen korvaansa vaan näytti sen Hänelle. “Mitä Minä näen”, ei kuulen, vaan “näen Isän tekevän”. Se teki Hänestä Mooseksen kaltaisen profeetan, niin kuin Mooses oli sanonut. Nyt kun Hän oli…

139   Hän oli menossa Jerikoon, mutta Hänellä oli tarve mennä Samarian kautta ja Hän tuli Sykarin kaupungin lähelle. Ja katsokaa nyt, samarialaiset odottivat Messiasta.

140   Juutalaiset odottivat sitä, ja Hän näytti heille merkkinsä. Filippus, Natanael, Pietari, niin pian kuin tuo merkki oli tehty, he sanoivat: “Sinä olet Jumalan Poika.”

Rabbi sanoi: “Tämä Mies on Beelsebul.”

141   Mutta muistakaa nyt, pakanat, me, me olimme anglo-sakseja, me emme odottaneet minkäälaista Messiasta. Me olimme pakanoita, roomalaisia ja niin edelleen. Me emme odottaneet minkäälaista Messiasta. Hän tulee vain niiden luo jotka odottavat Häntä.

142   Mutta samarialaiset odottivat Häntä, joten Hänen täytyi mennä heidän kauttaan, Samarian kautta. Hän istui sinne kaivon lähelle. Eräs nuori nainen, luultavasti sinun ikäisesi, tuli sinne ulos. Hän oli huonomaineinen nainen. Arvaan sinun lukeneen tuon kertomuksen. Ja Hän sanoi: “Nainen, tuo Minulle juotavaa.”

143   Hän sanoi: “Oi, ei ole tapana teidän, juutalaisten, pyytää samarialaiselta sellaista.”

144   Hän sanoi: “Mutta jos sinä tietäisit kenelle sinä puhut, sinä pyytäisit Minulta juotavaa.”

145   Keskustelu jatkui. Lopulta Hän sai selville, missä hänen vaikeutensa oli. Muistatteko, mikä se oli? Hänellä oli liian monta aviomiestä. Ja Hän sanoi: “Mene noutamaan aviomiehesi ja tule tänne.”

Hän sanoi: “Ei minulle ole mitään aviomiestä.”

146   Hän sanoi: “Oikein sanottu, koska sinulla on ollut viisi, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun aviomiehesi.”

147   Hän sanoi: “Herra, minä tajuan, että Sinä olet profeetta. Me tiedämme, että Messias tulee ja Hän tulee sanomaan meille nämä asiat.”

Ja Hän sanoi: “Minä olen Hän.”

148   Hän jätti vesiruukkunsa ja juoksi kaupunkiin ja sanoi: “Tulkaa, nähkää Mies, joka on sanonut minulle sen, mitä olen tehnyt. Eikö tämä ole Messias?” Heillä ei ollut ollut profeettaa satoihin vuosiin. Ja tässä oli Mies, joka väitti olevansa Messias ja todisti olevansa profeetta ja näytti Messiaan merkin.

149   Saisiko se teidät uskomaan saman asian, jos Hän tekisi tuon saman asian ja olisi sama eilen, tänään ja ainiaan ja samalla tavoin kuin Hän näiden Kirjoitusten mukaan on luvannut sen tehdä?

Saisiko se kuulijakunnan uskomaan? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

150   Sinä kärsit munuaisviasta. Jos se on oikein, nosta ylös kätesi.

151   Miksi se aina ponnahtaa takaisin kasvoilleni? Joku sanoo: “Hän arvasi sen.” Minä en koskaan arvannut sitä.

152   Tässä, hän on hieno nainen. Uskotko sinä minua. Sinä tiedät, etten minä koskaan arvannut sitä. Salli minun sanoa jotakin muuta. Aviomiehesi on kanssasi. Myös hän kärsii, eikö niin? Selkärangan kunnosta. Se on oikein. Eikö olekin? Sinulla on mukanasi pieni poika. Hän kärsii myös. Sinä haluat, että hänen puolestaan rukoiltaisiin. Hänellä on jotakin vikaa silmissään. Se on totta. Sinulla on mukanasi pieni tyttö, hänellä on munuaisvika kuten sinullakin. Onko se oikein? Nyt te voitte kaikki olla terveitä, jos tulet uskomaan. Uskotko sinä sen? Jumala siunatkoon sinua. Mene ja ole terve.

153   Uskotteko te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Mitä se on? Mitä Hän yrittää tehdä? Teille, Abrahamin Siemenelle, Hän osoittaa teille, ettei Hän ole kuollut. Minä en voi tehdä noita asioita. Hän ei ole kuollut. Vaan Hän on elossa, osoittaen teille, että teillä on oikeus ottaa hallintaanne vihollisenne portit. Sen tulisi olla sillä selvä.

154   Tämä nainen, tule vähän tännemmäksi. Olettaisin, että me olemme suunnilleen saman ikäisiä. Mutta me olemme vieraita toisillemme, niin pitkälle kuin tiedän. Minä en tunne sinua, ja me olemme vieraita. En tiedä sinusta mitään. Jos se on oikein, nosta ylös kätesi. [Sisar sanoo: “Se on oikein.”] Joku heistä vain antoi sinulle rukouskortin, ja täällä sinä nyt olet. Hyvä on. Nyt jos Herra Jeesus…

155   Jos minä ehkä yrittäisin ottaa veli Oral Robertsin paikkaa, tai jonkun noista suurista uskon miehistä, minä sanoisin: “Rouva, mikä sinulla on vialla?”

156   Sinä sanoisit: “Minulla on sellaista-ja-sellaista,” näetkö? Minä en tiedä. Mutta hän, sinä voit sanoa hänelle, mikä on vikana.

157   Hän laskisi kädet päällesi ja sanoisi: “Jumala lähetti minut rukoilemaan sairaiden puolesta. Uskotko sinä sen?” “Kyllä.” “Kunnia Jumalalle! Mene, usko se.”

158   Se on hyvä. Se on hyvä. Jumala lupasi sen. Mutta katsohan, me elämme päivässä, joka on hieman sitä edempänä nyt. Jeesus lupasi, “Niin kuin oli Sodoman päivinä. Niitä tekoja, joita Minä teen, myös te teette.”

159   Nyt jos Jumala voi kertoa minulle, mitä sinä olet ollut, sinä tiedät, onko se totta vai ei. Hän voi sanoa sinulle, mitä tulet olemaan. Ja jos se on totta, silloin myös tämä on totta. Jos Hän sanoo sinulle, mitä se onkin, minä en tiedä, mutta jos Hän kertoo minulle, mikä vaivasi on.

160   Tahdotteko te myös uskoa sen, kuulijakunta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

161   Minun todella pitäisi lopettaa. Tuon yhden kerran, tuon henkilön, joka oli täällä hetki sitten, sen pitäisi vahvistaa se. Jeesus teki sen kerran, Hän ei koskaan tehnyt sitä kertaakaan enempää. Jokainen Sykarissa uskoi sen, he uskoivat tuon naisen todistuksen, kun hän tuli ja kertoi heille ja hän oli huonomaineninen nainen. Eräs kristitty juuri lähti korokkeelta, kaikkien teidän edessänne! Aamen. Mutta koska on myöhäisempää kuin me luulemme, jatkakoon Herra itsensä vahvistamista, tuo suuri, mahtava Voittaja, niin että Abrahamin Siemen… Mutta kuten Abraham, Hän teki sen Abrahamille kerran, sitten hävitti sen ja teki sen uudestaan. Abraham jatkuvasti uskoi Jumalaa.

162   Sinä et ole täällä itsesi takia. Sinä olet täällä jonkun muun puolesta, ja se on eräs nainen. Se on sisaresi. [Sisar sanoo: “Oi Herra!”] Ja tuo nainen on varjostettu kuolemaan. [“Oi!”] Ja hän kärsii sokeritaudista. [“Oh!”] Eikä hän ole täältä. [“Ei.”] Hän on… Hän on Louisianasta, soiselta seudulta. [“Oi, oi, oi!”] Oikein. Ja tässä on eräs toinen asia, niin että kuulijakunta voisi tietää tämän. Sinulla on tytär joka on todella sairas, joka suunnittelee osallistua näihin kokouksiin ja hänellä on kaatumatauti. [“Oi, oi, oi!”] Se on totta. Se on totta. Eikö olekin? [“Oh!”] Uskotko sinä nyt? [“Kyllä. Aamen.”] Jos sinä olet Abrahamin Siemen, vastaanota se ja kävele ulos, [“Herrani! Herrani!”] ja ole parantunut Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

163   Uskotteko te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Tietenkin. Maistakaa, se on Hänen lupauksensa. Hän sanoi, että Hän tulisi tekemään sen. Hän pitää lupauksensa.

164   Mitä kuuluu? Me olemme vieraita toisillemme. Minä en tunne sinua. Mutta Jumala tuntee sinut. Uskotko, jos Jumala paljastaa minulle sinun vaivasi, silloin tiedät, että sen täytyy tulla jostakin hengellisestä voimasta. [Sisar sanoo: “Oikein.”] No niin, on vain kaksi asiaa, mistä voit kuvitella sen tulevan. Kun se on tehty, ei sitä voida selittää, koska se on ilmiö. Ja myös se on paradoksi, jotakin mitä järki ei ymmärrä ja on kuitenkin totta. Se olisi paradoksi. Ja nyt tulet tietämään, onko se totta vai ei, sinä olet tietävä, onko Hän kertonut sinulle totuuden.

165   Muista nyt, minä en tunne sinua. Sen täytyy tulla jostakin minun ulkopuolelta. Jos teet niin kuin nuo fariseukset ja sanot: “Oi, se on paha henki”, silloin saat sen palkan. Jos uskot, että se on Kristus, saat Hänen palkkansa. Syy siihen, miksi voit uskoa sen, on se, että Hän lupasi sen tätä päivää varten, eikä sellaista ole ollut tuosta ajasta alkaen tähän asti. Se tekee siitä lopunajan.

166   Täällä joku ilmestyy jatkuvasti eteeni, koko ajan. Se on mies, harmaapäinen mies. Se on sinun aviomiehesi. [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Hän on istumassa siellä. Hän yrittää vastaanottaa parantumistaan ja on varjostettu syövällä, kasvaimille, syövällä. Sinulla on munuaisvika, virtsarakkovaiva. [“Kyllä.”] Te olette herra ja rouva Little. [“Kyllä olemme.”] Onko se oikein? [“Kyllä.”] Uskokaa koko sydämestänne ja olkaa parantuneet.

167   Te sanotte: “Sinähän sanot heidän nimensä?” Mutta, tietenkin. Eikö Jeesus sanonut Pietarille: “Sinun nimesi on Simon, sinä olet Joonan poika”?

168   Tässä on eräs mies. Me olemme vieraita toisillemme, herra. Minä en tunne sinua. Mutta sinä olet mies, ja niin kuin Pietari tuli Herran Jeesuksen tykö, me olemme tulleet yhteen. Uskotko minun olevan Hänen palvelijansa? Uskotko että se, mitä olen sanonut, on totuus? [Veli sanoo: “Kyllä, minä uskon.”] Jos voit uskoa sen! [“Kyllä.”] Minä, jos on jotain, jonka voisin tehdä puolestasi, tekisin sen, mutta ei ole mitään, mitä voisin tehdä. Hän on jo tehnyt sen, se on vain jotakin saadakseen sinut uskomaan sen. Ja, näethän, etten se olisi minä. Jos se olisin minä, tekisin kaiken mitä vain voisin puolestasi. Mutta Hän antoi minulle lahjan, ja minä vain rentoudun Hänen edessänsä, ja Hän tekee pu­humisen. [“Niin se on. Kyllä.”] Uskotko sen? [“Kyllä.”]

169   Uskotteko te sen, kuulijakunta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

170   Halusin löytää miehen… Sinulla on useita asioita vialla. Mutta yksi niistä on, sinulla on kasvain oikean silmäsi päällä. Se on sinun pääasiallinen vaivasi. Tässä on toinen asia, eräs nainen ilmestyy tähän jatkuvasti. Se on vaimosi. Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle, mikä on vialla vaimollasi täällä? Hänellä on vaiva suussaan. Ne ovat hänen hampaansa. Se on oikein. Uskotko, että sama Jeesus, joka tiesi, kuka Simon Pietari oli, pystyy sanomaan minulle, kuka sinä olet? [Veli sanoo: “Kyllä.”] Saisiko se sinut uskomaan suuresti? [“Kyllä.”] Saisiko se? [“Kyllä.”] Oscar Barnes. [“Niin on.”] Onko se oikein? Mene kotiisi, olet parantunut.

171   [Tyhjä kohta nauhassa.] …vieras sinulle. Minä en tunne sinua, mutta Jumala tuntee sinut. Uskotko, että Hän on kykenevä sanomaan minulle, mikä sinun vaivasi on? Uskoisitko sen kaikesta sydämestäsi? Sinun vaikeutesi on kaulasi ympärillä ja rinnassasi tässä. Se on luumätä. Sinä saat kyhmyjä, aivan kuin nystyröitä luustorakenteesi sisälle. Se on totta. Sinä et ole täältä. Sinä olet kaupungista, jota ympäröi appelsiiniviljelykset. Se on laaksossa, jonka taustana on kaunis vuorinäköala. Siellä on hotelli nimeltä Antlers. Se on San Bernandino. Sieltä sinä olet. Menen takaisin, Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi, jos sinä uskot sen.

172   On vain yksi, joka voi parantaa syövän, se on Jumala. Uskotko, että Hän tulee parantamaan sinut? [Veli sanoo: “Varmasti uskon.”] Usko se! Mene, ja voikoon Herra Jumala tehdä sinut kokonaan terveeksi.

173   Äskettäin olet ollut… ylen määrin hermostunut, todella järkyttynyt. Tämä hermostuneisuus on saattanut vatsasi tähän tilaan. Ruokasi ei sula, se palaa takaisin suuhusi. Se tuo hapon suuhusi. Myöhään iltapäivällä olet todella väsynyt ja kaikkea. Sinulla on aktiivinen vatsahaava. Uskotko ,että se on Jeesus Kristus, joka sanoo sinulle sen? [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Mene, syö päivällisesi. Usko koko sydämestäsi, Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.

174   Mitä kuuluu? Monia asioita on vialla. Mutta yksi asia on se, että sinä pelkäät rampautuvasi nivelreuman takia. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut, tekemään sinut siitä terveeksi? [Sisar sanoo: “Kyllä.”]

175   Herra Jeesus, rukoilen, että Sinä soisit sen sisarelleni. Anna hänelle hänen näkönsä. Ota naistenvaiva pois häneltä ja paranna tämä nivelreuma, Jeesuksen Nimessä. Aamen.

176   Mene nyt uskoen. Hän tulee tekemään sen, ja se tulee olemaan kunnossa. Älä epäile, jatka vain kävelyä ja usko koko sydämestäsi.

177   Sydänvika on kauhea asia, mutta Kristus parantaa sydämen. Uskotko sen? [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Mene, usko se, ja se tulee kaikki olemaan poissa, kokonaisuudessaan.

178   Uskotko tulevasi rammaksi? Ei, minä en myöskään ajattele niin. Ajattelin nivelreumaa, tuo varjo siellä, oi, se on syöpä. [Sisar sanoo: “Oi, oi!”] Uskotko, että Hän tulee parantamaan sen? [Sisar sanoo: “Kyllä, minä uskon.”] Mene, usko se. Hän on tekevä sinut terveeksi.

179   Se on vaivannut sinua jo vähän aikaa, tukkeutuma sydämessä. Mutta uskotko, että se tulee olemaan ohitse tänä iltana? Mene, usko se, Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.

180   Sinulla on ollut pientä vaivaa, naistenvaivasta, pitkän aikaa. Ja sitten, sinulla on vaikeuksia päästä ylös aamulla. Raajasi ovat jäykät. Voit tuskin kävellä, ennen kuin päivä on jo pitkällä. Se on nivelreuma. Mene, älä epäile, sinulla ei enää tule olemaan sitä. Vain usko se, koko sydämestäsi.

181   Sinulla on useita asioita, komplikaatioita. Mutta yksi asia, joka sinua vaivaa pahasti. Sinä myös ajattelet, että tuo nivelreuma, joka sinulla on, tekee sinut rammaksi. Uskotko, että Hän on saattava sinut kävelemään, ja sinä tulet olemaan terve? [Sisar sanoo: “Kyllä uskon.”] Mene, usko se koko sydämestäsi, Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.

182   Hermostunut sydän ja nivelreuma, mutta uskotko, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi? Uskotko? Mene, ja tehköön Herra Jeesus sinut terveeksi.

183   Tuo vatsa on todella antanut sinulle paljon vaikeuksia muutamana viime vuotena, eikö olekin? Se ei ole tekevä sitä enää. Mene, usko se. Jumala siunatkoon sinua.

184   Myös sinäkin voit, sinun vatsasi on parantunut. Mene, usko se koko sydämestäsi. Älä epäile.

185   Hengitysvaikeuksia, tuo vanha astma saa sinut todella alas. Eikö niin? Uskotko, että se tulee olemaan poissa nyt? [Veli sanoo: “Kyllä.”] Hyvä on. Mene, usko se. Aamen.

186   Halleluja! Uskotteko te koko sydämestänne? [Seurakunta iloitsee.]

187   Hetkinen vain. Ettekö te näe tuota Valoa siellä? Pieni värillinen nainen katselee minua ja istuu tässä edessä. Hänellä on kasvain vasemmassa kyljessänsä. Hänellä on munuaisvika, komplikaatioita. Sinulla oli enemmän uskoa. Sinun ei tarvitse tulla tänne lavalle. Se on ohitse. Vain usko se. Aamen. Usko Jumalaan!

Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

188   Uskotko sinä sisar, joka istut siellä, että tulet selviytymään tuosta selkärankavaivasta? Uskotko, että Hän on tekevä sinut terveeksi? Selvä on. Älä vain epäile sitä, ja voit saada sen, jos vain uskot sen.

189   Tämä mies, joka istuu tässä ja katselee minua ja kärsii eturauhasvaivasta. Hänen on noustava ylös öisin ja muuta sellaista. Uskotko sinä, herra? Silloin se on ohitse, jos uskot sen.

190   Tässä istuu värillinen mies ja katselee minua. Hän kärsii kaatumataudista. Hän myös etsii Pyhän Hengen kastetta. Nouse seisomaan, herra, vastaanota parantumisesi. Antakoon Jumala sinulle Pyhän Hengen kasteen. Aamen.

191   Siellä sinua vastapäätä istuu eräs lapsi, jolla myös on kaatumatauti, jonkinlaisia pyörtymiskohtauksia, hän istuu siellä toisella puolella. Uskotko, että Jumala tulee tekemään tuon lapsen siellä terveeksi? Uskotko koko sydämestäsi? Silloin Jumala tulee parantamaan tuon lapsen.

192   Uskotteko te, jokainen teistä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Eikö Hän olekin totisesti Abrahamin Kuninkaallinen Siemen? [“Aamen.”] Eikö Hän olekin mahtava Voittaja? [“Aamen.”] Lupasiko Hän, että te ottaisitte hallintaanne vihollisen portit? [“Aamen.”]

193   Kuinka moni teistä on sidottu, tunnette vihollisen paineen? Kohottakaa kätenne, te jotka tunnette vihollisen paineen. Ja te olette Abrahamin Siemen. Kohottakaa kätenne tällä tavalla. Sanokaa: “Veli Branham, minua vaivaa hermostuneisuus.” Oi, noin kahdeksallakymmenellä prosentilla teistä on se. Se on niin tiheänä nyt, koko väkijoukko tulee aivan kuin suureksi maitoiseksi siellä, missä te olette, se melkein sokaisee minut.

194   Ettekö te näe näistä kahdesta- tai kolmestakymmenestä tapauksesta tai enemmästäkin, täällä puhujanlavalla ja siellä kuulijakunnassa, että Jumala ei epäonnistu? Se on Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ainiaan. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Miksi sitten ei jokainen Abrahamin Siemen, miksi te ette ottaisi tuota avainta nyt? Tuo suuri Voittaja, joka voitti sen puolestanne, on täällä. Hän on todistanut olevansa täällä. Uskotteko te Häntä? [“Aamen.”]

195   Silloin ottakaa uskonne avain, ojentakaa kätenne ja sanokaa: “Jeesus Kristus, minä uskon parantuakseni juuri nyt.” Nouskaa seisomaan. Kohottakaa kätenne, avatkaa uskonne nyt. “Minä uskon, Herra Jeesus. Minä uskon juuri nyt.”

196   Nyt laskekaa kätenne toistenne päälle. Pankaa kätenne toinen toisenne päälle, toisen Abrahamin Siemenen päälle. Rukoilkaa nyt tuon henkilön puolesta. Laskekaa kätenne heidän päälleen. Jeesus sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Jos he laskevat kätensä sairasten päälle, he tulevat terveiksi.”

197   Saatana, sinä olet hävinnyt taistelun. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tule ulos täältä ja anna näiden ihmisten mennä, Jumalan kunniaksi.

64-0206B PARADOKSI (Paradox), Bakersfield, California, USA, 6.2.1964

FIN

64-0206B PARADOKSI
(Paradox)
Bakersfield, California, USA, 6.2.1964

1       Kiitoksia, veljeni ja sisareni. Pidän todella suurena etuoikeutena voidessani olla täällä tänä aamuna ja puhua näille Kristuksen palvelijoille ja virkaveljilleni ja työtovereilleni Evankeliumissa. Minä en ole kummoinenkaan puhuja, minulla ei ole kykyjä siihen. Ja haluaisin vain joskus saada miehet yhteen sillä tavalla, erikoisesti ne, jotka, niin kuin sitä kuin maailmassa kutsuttaisiinovat vaarantaneet niskansa ja rahoittavat, näettehän, yhtä näistä kokouksista. Ja haluaisin antaa syyn siihen Toivoon, jonka puolesta taistelen, ja antaa teidän veljien nähdä, että se onettei se ole täynnä mitään taikauskojaSe on Evankeliumi.

2       Monia vuosia sitten, kun tein ensimmäisen matkani Phoenixiin, Arizonaan, missä…

3       Nautin juuri aamiaiseni tänä aamuna hyvän ystäväni, Carl Williamsin, kanssa täällä nurkassa. Arvaan, että te kaikki olette tuttuja veli Carl Williamsin kanssa. Tahtoisitteko nousta seisomaan, veli ja sisar Williams. Hän on Täyden Evankeliumin Liikemiesten Phoenixin osaston presidentti, tai mieluumminkin Arizonan, ja sisar Williams, ja hän on osoittautunut hyvin kalliiksi ystäväkseni.

4       Viime viikon kokouksessa Phoenixissa, tai viikko sitä ennen, kerroin siitä, kun tein ensimmäisen matkani Phoenixiin. Muistan kuinka pienenä poikana katsoin ja luin kaiken mitä voin, koska ajatuksenani oli jonakin päivänä… Isäni oli ratsastaja, ja minä halusin olla karjapaimen. Olin pikkupoikana lukenut joitakin lännenlehtiä ja nähnyt liian monia elokuvia. Ja niinpä olin nähnyt isäni ratsastavan ja ajattelin, että tietenkin myös minä osaisin ratsastaa, ja tavoitteenani oli tulla länteen ja olla ratsastaja.

5       Ja olin kuullut Taikauskon Vuoresta. Ja tietenkin Kadonneesta Hollantilaista, jonka uskon olleen kaivoksen, jonka uskon olevan tarua.

6       Ja niin monet ihmiset siellä meidän seudullamme, nyt kun on tulossa rodeon ajankohta, he käyttävät sinisiä farmarihousuja ja suurta hattua. He yrittävät elää menneisyydessä. He elävät jotakin, jota elettiin aikaisemmin. Ja ihmettelenpä, miksi he tekevät niin. Heissä on jotakin, mikä saa heidät tekemään niin.

7       Mutta katsokaahan, uskon, että juuri se on tänään vikana meidän kristillisyydessämme. Me yritämme elää jossakin menneessä aikakaudessa sen mukaisesti, mitä joku muu sanoi jonkin toisen aikakauden aikana. Ja se ei sovi tähän aikaan. Mutta on outoa, että he haluavat seurata jotakin vanhanaikaista ajatusta, pitää latotansseja tai jotakin cowboy-juttua tai jotakin sellaista. Ja heissä oleva todellinen asia, joka saa heidät haluamaan mennä sinne takaisin, on Evankeliumi. He haluavat jotakin uutta, koristeltua Evan­keliumia, jotakin tälle päivälle sopivaa, jotakin hienoa mielikuvituksellista ja hienosti sivistynyttä ja koulutettua. Mutta he eivät halua vanhanaikaista Evankeliumia, joka on tuo todellinen asia heissä, joka saa aikaan sen, että he haluavat mennä takaisin johonkin. Siihen sen pitäisi mennä, takaisin Siihen. Mutta sen sijaan he menevät takaisin johonkin muuhun. Ja sitten kun Jumala näyttää jotakin, heistä se on niin ällistyttävän epätavallista, ja koska se ei ole heidän etiikkansa mukaista, he eivät halua vastaanottaa Sitä.

8       Kukapa ei voisi enemmän kunnioittaa John Wesleytä, Sankeytä, Moodyä Finneytä tai Finneytä, Knoxia, Calvinia tai ketään noista miehistä kuin kuka tahansa meistä saarnaajista, jotka arvostamme jumalanmiehiä. Mutta katsokaahan, me olemme menossa eteenpäin. Me emme ole nyt tuossa aikakaudessa. Ja kukin heistä palveli erilaisen aikakauden aikana ja erilaisella määrällä. Me palvelemme Jumalaa tänään eri tavalla kuin he. Jos huominen tulee, on oleva aikakausi, ja on oleva Evankeliumi tuota aikakautta varten, joka tulee menemään yhä edemmäs, kunnes koko asia on täydelliseksi Jumalassa, ja Jumala tulee yhdeksi kanssamme.

9       No niin, muistan tuon aamun, kun otin taskulampun, en voinut odottaa, kunnes näkisin tuon Taikauskon Vuorta. Minun täytyi mennä sinne ylös. Mutta minun pieni taskulamppuni ei näyttänyt mitään, en voinut nähdä mitään. Nuo suuret aavemaiset varjot ja miehet, jotka on tapettu tuolla vuorella heidän etsiessään kultaa, siihen totisesti kätkeytyy monta taikauskoa. Ja kun yritin pienellä taskulampullani katsella ympärilleni, en voinut nähdä mitään, ja kaikki oli pelottavaa. Tiedättekö, mitä minä tein? Minä vain istuin paikallani, kunnes aurinko nousi. Ja kun tuo aurinko, joka on valojen kuningas, kun se nousi, ei minun pienellä taskulampullani ollut mitään virkaa, mutta kaikki aavemaisuus katosi. Huomasin, ettei tuo Taikauskon Vuori ollutkaan aavemainen, ja olin valmis kävelemään sinne nähdäkseni sen tuon suuren auringon valossa, joka on Jumalan puhuttu Sana. Jumala sanoi: “Tulkoon valkeus.” Ja se on Jumalan Sana julkituotuna. Ja kun se tuli näkyviin, kaikki aavemaisuus katosi.

10   Ja ajattelisin, että sillä tavoin on tänäänkin, kun olen niin väärinymmärretty veljien keskuudessa. Voikoon tuo suuri Valo, Kuningas-valo… Eikä ole mitään toista valoa. Ei mikään meidän tuottamistamme valoista valaisisi täällä ulkona päivällä. Teidän täytyy katsoa suoraan kasvoista kasvoihin siihen voidaksenne nähdä siinä minkäänlaista valoa. Tämä aurinko sammuttaa ne kaikki, koska se on Jumalan Sana julkituotuna. Ja uskon, että kun julkituotu Jumalan Sana nousee kaikkien taikauskojemme ylle, ne häipyvät pois. Näettekö? Me haluamme tietää, mikä on Totuus, ja mikä on se hetki, jossa me elämme.

11   Ja veljet, me istumme täällä tänä aamuna, monina eri kirkkokuntina, edustaen erilaisia kirkkokuntia. En usko, että sillä on merkitystä.

12   Minulla oli tapana paimentaa karjaa ylhäällä Coloradossa. Muistan erään kerran, kun minun… Meidän täytyi koota karja keväällä ajaaksemme karjan ylös Arapajo Metsään. Olen istunut siellä monena päivänä, jalkani satulan nupin yli heitettyinä, ja katsellut tuota metsänvartijaa hänen mennessään yksityisten omistamilta mailta portin kautta sinne metsään.

13   Jotta kunkin karjatila saattoi viedä sinne lehmän, sen täytyi kyetä tuottamaan paalin heinää, uskoisin… tai ei paalia, vaan tonnin heinää, uskon, että se on kaksi tonnia lehmää kohden, riippuen siitä, kuinka paljon Kauppakamari antaa polttomerkillänne merkittyjä mennä sinne. Koska sillä on tämä polttomerkki, ja tämä karjatila tuottaa niin ja niin paljon heinää, ja sen mukaan te voitte viedä lehmiä laiduntamaan sinne metsään. Ja he valvovat, ettei metsää laidunneta liikaa, vaan että siellä olisi tarpeeksi heinää niille kaikille. Koska jokainen haluaisi tuoda karjansa sinne. Ja panin merkille… Hereford Yhdistys laiduntaa tuossa metsässä, tuossa osassa siitä, Arapajo Metsässä. Ja tarkkasin tuota metsänvartijaa.

14   No niin, meidän polttomerkkimme oli vanha KalkkunanjälkiKolmijalka oli yläpuolellamme. Herra Grimesillä oli töissä noin viisitoista miestä. Hänellä oli useita satoja päitä karjaa. Ja meillä oli siellä vain vähän karjaa, sillä tilalla, jossa minä työskentelin, neljä tai viisisataa päätä. Mutta Grimesillä oli ehkä tuhat viisisataa, tuhat kahdeksansataa päätä ja heidän polttomerkkinsä oli Timanttitanko.

15   Ja tarkkasin tuota metsänvartijaa. Hänen täytyi seistä siellä ja laskea nuo lehmät, kun ne menivät siitä läpi. Tiedättekö, hän ei koskaan kiinnittänyt mitään huomiota niiden polttomerkkiin. Erään asian tarkisti, ja se oli verta osoittava lipuke korvassa, koska niiden täytyi olla rekisteröityjä Herefordeja, ennen kuin ne saattoivat päästä laitumelle. Sen tarkoitus oli pitää ne puhdasrotuisina. Katsokaahan, teidän lehmienne täytyy poikia, ja vasikkanne täytyy olla puhdasrotuisesta sonnista. Ja sen vuoksi, teillä täytyy olla sonni määrättyä määrää lehmiä kohti. Ja ne ovat siellä kaikki yhdessä. Kaiken täytyy olla rekisteröityä, kantakirja-karjaa, puhdasrotuista karjaa, jotta Hereford Yhdistyksen verilinja pysyy puhtaana.

16   Ajattelin monta kertaa: “Samoin tulee olemaan Tuomiolla. Hän ei ole kiinnittävä huomiota polttomerkkeihimme, vaan Hän tulee katsomaan Jeesuksen Kristuksen Veren lipuketta.” Se tulee kelpaamaan.

17   Jos me yrittäisimme tänä aamuna tehdä meistä kaikista tehdä Assemblies of Godin jäseniä, niin me emme voisi tehdä sitä. Jos me yrittäisimme tehdä heistä Pyhyysliikkeen helluntailaisia, me emme voisi tehdä sitä. Jos yrittäisimme saada heidät kaikki Yhdistyneeseen Kirkkoon, me emme koskaan voisi tehdä sitä.

18   Mutta on yksi paikka, jossa me kaikki voimme kohdata uskovina, ja se on Jeesuksen Kristuksen Veren alla. Ja ainoa paikka, missä Jumala koskaan kohtaa ihmisen, tai koskaan tulee kohtaamaan ihmisen, on Jeesuksen Kristuksen Veren alla.  Siinä meidän asiamme ovat yhteisiä.

19   Luin äskettäin eräästä nuoresta parista, joka oli eroamassa, ja se oli säälittävä asia. He olivat eläneet yhdessä useita vuosia. Ja heidän välilleen oli tullut erimielisyyttä ja he aikoivat erota, tämä pikku äiti ja hänen aviomiehensä. Ja he olivat… Tuo asianajaja oli heidän ystävänsä. Hän sanoi: “Nyt, ennen kuin me hankimme sinne jonkun, joka tulisi myymään tavarat, jakakaa keskenänne, mitä teillä on. Jos te tulette eroamaan, jakakaa ne keskenänne. He sanoivat, että he tekisivät sen.

20   He menivät olohuoneeseen ja he riitelivät, tappelivat kaikesta, mitä olohuoneessa oli. He menivät ruokasaliin ja keittiöön ja tekivät siellä samoin. Lopulta he muistivat, että he olivat vieneet joitakin tavaroita varastoon ullakolle. Niin he molemmat menivät sinne ylös ullakolle. He menivät sinne ylös ja vetivät esiin vanhan arkun, jossa heillä oli joitakin vaatteita ja tavaroita, ja he alkoivat riidellä tästä ja tuosta.

21   Ja jonkin ajan kuluttua, kun he vetivät sieltä jotakin, he molemmat ojensivat kätensä ottaakseen sen, ja heidän kätensä koskettivat toisiaan, kun he tarttuivat siihen. Se oli pieni valkoinen kenkäpari. Se oli kuulunut lapselle, joka oli suotu heidän liitolleen, ja joka oli kuollut. Siellä he pitivät toisiaan kädestä. Toinen ei voinut sanoa: “Se on minun”, eikä toinen voinut sanoa: “Se on minun.” Se oli jotakin, mikä oli heille yhteistä. Hetken kuluttua he katsoivat toisiaan. Kumpikaan heistä ei voinut vaatia sitä. Niin he sitten olivat toistensa sylissä, ja avioero mitätöitiin.

22   Minä haluan nähdä sen, meillä baptisteilla ja meillä metodisteilla ja meillä assembleylaisilla ja Jumalan Kirkkoon kuuluvilla, ja mitä me olemmekin, meillä voi olla täysin erilaisia asioita ja kaikkea sen kaltaista, johon meidän omat perinteemme ovat meidät johtaneet. Mutta on yksi asia, joka on meille yhteinen: veli, Kristus, Hän on Sana. Me olemme täällä puhuaksemme siitä, emme eroavaisuuksistamme, vaan siitä, mikä on meille yhteistä, Jeesuksesta Kristuksesta.

Rukoilkaamme nyt.

23   Taivaallinen Isä, Sinä olet meidän Isämme. Me kiitämme Sinua siitä, että meillä tänään on Iankaikkisen Elämän toivo Jeesuksen Kristuksen siunatun ylösnousemuksen kautta. Me näemme Ehtoonvalojen loistavan. Mitä kalvajasirkka jätti puusta jäljelle, sen tuhoojasirkka söi. Mitä tuhoojasirkka jätti, sen heinäsirkka söi. Ja me käsitämme, että nämä hyönteiset ovat yksi ja sama hyönteinen vain sen toisessa kehitysvaiheessaan. Ja me käsitämme, että seurakunnan eroavaisuudet ovat yhä tuo sama vanha Rooman-hyönteinen, joka alkoi Nikeassa. Ja mitä yksi jättää, sen toinen syö. Ja näyttää siltä, että me tänään olisimme sellaisessa kaaostilassa, ja me olemme nyt menossa tuohon suureen neuvostoon, Ekumeeniseen Kirkkojen Neuvostoon, ja näyttää siltä kuin mitään ei olisi jäljellä, on kuin kaikki toivo olisi mennyt.

24   Mutta me muistamme erehtymättömän Jumalan Sanan lupauksen, että niin kuin auringon nousu paljasti Taikauskon, niin samoin olet Sinä luvannut: “Minä tulen asettamaan ennalleen”, sanoo Herra, “kaikki ne vuodet, jotka tuhoojasirkka ja kalvajasirkka, ja niin edelleen, hävittivät.” Kuinka ne asetettaisiin uudestaan ennalleen, ja tuo puu eläisi jälleen! Me rukoilemme, Isä, että Sinä lähettäisit alas armon ja Kristuksen ylösnousemusvoiman, että Sinä voisit asettaa ennalleen, nostaa meidät ylös elävään uskoon tämän päivän elävään Sanaan. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

25   Olen vähän käheä, veljet. En ole mikään puhuja, mutta ollessani täällä meillä on tämä aika yhdessä voidaksenne nähdä, mitä minä tarkoitan. Jos te saatte minut kiinni tekemästä mitään Sanan ulkopuolelta, ja mitä tälle päivälle on luvattu, te olette velkaa minulle sen, että tulette luokseni, te olette velkaa se, että te tulette sanomaan sen minulle. Mutta kuten sanoin, on yksi asia, josta me voimme olla samaa mieltä: se on Kristus. Se on meillä yhteistä. Hän kuoli meidän kaikkien puolesta. Me olemme tuon Veren alla.

26   No niin, en ole täällä tehdäkseni mitään muuta kuin yritän auttaa kutakin teistä miehistä, jotta tämä yhteisö täällä olisi parempi paikka herätyksen jälkeen, koska sitä tarkoitusta varten me olemme tulleet yhteen. Me olemme kokoontuneet nyt yhteen tutustuaksemme toisiimme, tunteaksemme toisemme paremmin, ollaksemme kanssakäymisessä toistemme kanssa. Siksi olen täällä tänä aamuna, ja tämän kokouksen pidon tarkoitus on, että me pääsisimme tuntemaan toisemme.

27   Nyt me käsitämme, että kautta kaikkien ajanjaksojen on aina ollut sillä tavoin. Jotakin pientä ilmiömäistä tapahtuu, tai jotakin mikä on erilaista, niin teillä on joukko lihallisia jäljittelijöitä seuraamassa sitä, ja sitten teillä on kaiken kaltaisia taikauskoja. Ja niin vain täytyy olla. Niin tulee olemaan. Ja Siitä sanotaan asioita, jotka eivät ole Totta. Me tiedämme, että niin on aina ollut.

28   Jeesusta pidettiin aviottomana lapsena. Hän ei ollut sellainen. Hän oli tarkalleen juuri sellainen, kuin Raamattu sanoi Hänen olevan. Nuo miehet, jotka kutsuivat Häntä siksi… Hän oli Jumalan Sanan julkituleminen, selväksi tehtynä.

29   Jos panette merkille, niin he sanoivat: “Hänen opetuslastensa tulivat ja varastivat Hänen ruumiinsa”, ja maksoivat siitä näille roomalaisille sotilaille. He yhä uskovat niin. Mutta me uskomme ja tiedämme nyt Hänen elävän Läsnäolonsa mukaisesti, että Hän nousi kuolleista ja on nyt täällä kanssamme. Me olemme varmat ja tiedämme sen. Jokainen sana, jonka Hän puhui ja lupasi kautta aikojen, on täyttynyt, jos tarkkaatte sitä. Ei ole ketään toista, joka pystyy tekemään sen, kuin Jumala. Me olemme Hänen palvelijoitaan.

30   Ja nyt ajattelin tänä aamuna, että lukisin pienen tekstin Kirjoituksesta ja puhuisin teille veljille ja sisarille täällä, jotta voisimme pitää pienen yhteen kokoontumisen.

31   Tämä tuuli ei tee minulle hyvää täällä. Minä… Anna sen vain nyt olla, veli Roy, koska tulen viipymään vain muutamia minuutteja.

32   Muutama vuosi sitten, noin viisitoista vuotta sitten, minulla oli tapana metsästellä erään miehen kanssa, joka oli ammatiltaan parturi, ja hän oli myös podologi, sellainen, joka leikkaa känsiä pois jaloista. Te tiedätte, kuinka vaikeata se oli tuohon aikaan, kun ei ollut paljoa rahaa. Hän oli leikkaamassa hiuksiani, ja olkapäällä oli hilsettä. Hän sanoi: “Billy, minun täytyy antaa sinulle pieni pesuainekäsittely”. Hän sanoi: “Sinulla on niin paljon hilsettä takillasi.”

Ja minä sanoin: “Hyvä on, Jimmy.”

33   Ja hän oli puhumassa pesukarhun metsästyksestä ja ojensi kätensä taakseen… Minä olin hänen pastorinsa. Hän opetti pyhäkoulua, hän oli hieno mies… Hän oli ottamassa Lucky Tiger Shampoota kaataakseen sitä päähäni, ja se olikin hiilihappoa.

34   Ja minä käytin viikko kausia pipoa saarnatuolissani. Se yhä haittaa minua tänään, niin että vain vähäinen veto… Katsokaahan, päänahkani on yhä pehmeä.

35   Ja ei se… se on nyt kunnossa, koska se oli tuo eilisilta, ja tulin vähän käheäksi.

36   Vaimoni osti minulle peruukin, jotta käyttäisin sitä. En voinut käyttää hattua saarnatuolissa, se on epäkunnioittavaa Kristusta kohtaan. Jos käytätte pientä pipoa, he sanovat: “Sinä haluat olla piispa.” Ja se vain on ongelmana. Vaimoni osti sen minulle, mutta minulla ei ole koskaan ollut rohkeutta käyttää sitä. Toivoisin, ettei niin olisi, mutta minulla ei ole. Pelkään, että se heijastaisi jotakin ja… tehän tiedätte. Ja luulen, että minun vain täytyy antaa sen olla.

37   Ja nyt haluan lukea vähän Kirjoituksesta, sillä Jumalan Sana ei koskaan petä, minun sanani pettävät. Mutta haluan teidän muistavan tämän, että kussakin aikakaudessa. ..

38   Jumala, alussa, on Sana. Hän aina oli Sana. Ja sana on “ajatus ilmaistuna”. Näettekö? Nyt, ajatuksissansa, mitä Hänellä oli, Hänellä oli koko suunnitelma ja Hän tiesi lopun alusta lähtien, Hän on vain ilmaissut sen Sanoina, ja nuo Sanat on tuotu julki.

39   Aivan kuten aurinko, se on Jumalan Sana julkituotuna. Hän sanoi: “Tulkoon valkeus”, ja valkeus tuli.

40   Ja on erottelemisen aika. Oli aika, kun Jumala erotti valon pimeydestä. Hän tekee sen aina. Oli aika, jolloin Hän erotti kuivan maan vesistä. On erottamisen… Hän erotti Paavalin ja Barnabaan. Hän erotti Mooseksen ulos Egyptistä. Näettekö, Hän on aina erotteleva. Ja aika on tullut. Ihmiset, miehet, jotka suorittavat näitä palvelutehtäviä, he eivät halua tehdä sitä, mutta se täytyy tehdä. Näettekö? Oli aika, jolloin opetuslasten täytyi erottaa itsensä suvustaan, kansastaan.

41   Paavali kääntyi pakanain puoleen, pois juutalaisista, Jumalan perintöosasta. Tuli aika, jolloin hänen täytyi tehdä se. He puhuivat häntä vastaan, mutta hän sanoi nuo kuuluisat sanat: “Minä en ollut tottelematon Taivaalliselle näylle.”

42   Ja voisinko sanoa tuon saman asian, veli, näettekö, tämän päivän näystä, näettekö, tämän päivän lupauksen näystä, Pyhä Henki on maassa tänään. Jumala lupasi, että tänä päivänä Hän vuodattaisi Pyhän Henkensä yllemme. Olen nyt kulkenut ympäri maata, ristiin rastiin. On ollut ilmiömäisiä merkkejä, niin kuin olette panneet merkille. Yhtään kertaa eivät nuo merkit ole koskaan pettäneet. Ne ovat täydellisesti totuus, koska se on Jumala. Kymmeniä tuhansia ja tuhansia ja tuhansia kertoja, eikä yksikään niistä voi pettää.

43   He kutsuvat sitä “perkeleeksi”. He kutsuvat sitä kaikeksi. Jotkut sanovat yhtä ja toiset toista.

44   Mutta Jeesus sanoi: “Jos he ovat kutsuneet talon isäntää ‘Beelsebulksi’, niin kuinka paljon enemmän he tulevat kutsumaan sellaisiksi niitä, jotka ovat Hänen opetuslapsiaan?” Sitten Jeesus sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, joissa te ajattelette olevan Iankaikkisen Elämän. Ne juuri todistavat Minusta.”

45   No niin, ne eivät todistaisi minusta, minä olen ihminen. Mutta se Sanoma, joka on lähtenyt, Se todistaa Siitä. No niin, Jumala ei lähetä jotakin ilmiömäistä vain osoittaakseen olevansa Jumala. Jumala lähettää ilmiön tekemään tämän: julistamaan jotakin. Kun jokin ilmiömäinen palvelustehtävä lähtee liikkeelle ja kaikki… jälkeenpäin kaikki lihalliset asiat seuraavat Sitä.

46   Kuten luin eräänä päivänä, kuinka Martin Lutherista sanottiin: “Ei se ollut mitenkään salaperäistä, että hän saattoi protestoida katolista kirkkoa vastaan ja selviytyä siitä. Mutta ilmiömäistä Martin Lutherissa oli se, että hän saattoi pitää päänsä kaiken fanaattisuuden yläpuolella, joka seurasi tuota uskonpuhdistusta.”

47   Se täytyy meidän tehdä. Kaikenlaista on meneillään, ja se saa teidät veljet näkemään aaveita. Mutta muistakaa, kun todellinen Valo syttyy, Se poistaa kaikki nuo aaveet. Näettekö? Se on tehty saattaakseen nuo aaveet häpeään. Se osoittaa, mitä ne ovat. Ja niinpä me tiedämme, että missä jokin ilmiömäinen asia tapahtuu, sitä aina seuraa sekalainen joukko.

48   Mooses teki ilmiömäisen asian. Ja se meni erämaahan, ja Koora yritti sanoa: “Yritätkö sinä sanoa, että olet ainoa, joka voi tehdä tämän. Sinun lisäksesi on muitakin pyhiä miehiä.”

49   Te tiedätte, mitä tapahtui, ettekö tiedäkin? Jumala sanoi: “Erota vain itsesi heistä.” Näettekö?

50   Näettekö, meillä on aina ollut sellaista. Kun yliluonnollista tapahtuu, jäljittelijät seuraavat Sitä. Täytyy olla sillä tavalla. Ja tuo jäljittely tuo sisään, jos…

51   Kuten kongressin edustaja Upshaw. Hänen leskensä lensi tänne eilen illalla ollakseen täällä kokouksessa. Hän parantui kokouksessa, tämä kongressin edustaja, niin kuin te kaikki ymmärrätte. Hänellä oli tämä ilmaisu: “Te ette voi olla mitään, mitä te ette ole.” Ja niin se tarkalleen on. Te ette voi olla mitään, mitä te ette ole.

52   Jos me vain voisimme tehdä samalla tavalla kuin teemme jonkun suuren sinfonian kanssa, jos me vain seuraisimme Säveltäjän tahtia, niin me näkisimme. No niin, me tulemme tähän ajatukseen, että siinä hetkessä, jossa me elämme, siinä ajassa, jossa me olemme nyt, me olemme tulleet siihen pisteeseen, missä me tarkkaamme sitä, mitä Jumala tekee.

53   Kun te veljet alussa aloitte, teidän uskonpuhdistajanne, helluntailiike, monia vuosia sitten, kun tapahtui lahjojen ennalleen asettaminen, kun kielilläpuhuminen ja muut asiat tulivat seurakuntaan Jumalan asettaessa ennalleen lahjat takaisin seurakuntaan. Te muistatte, kuinka teillä kaikilla oli myös uskonpuhdistuksenne, teidän isillänne. Oli vaikeata vetäytyä pois presbyteereistä, luterilaisista, baptisteista ja niin edelleen, tuon uskonpuhdistuksen aikana. Nasarealaiset kukoistivat tuohon aikaan, ja niin myös Pyhyyden Pyhiinvaeltajat. He hylkäsivät teidän sanomanne. Mitä heille tapahtui? Näettekö, missä he ovat tänään? Muistakaa nyt, me voimme tehdä tuon saman asian. Oi, kyllä.

54   Jos seurakunta joskus organisoituu, jokin sanoma koskaan organisoituu, se menee hyllylle eikä se koskaan enää nouse uudestaan. Nyt, te historioitsijat täällä, tunnen yhden teistä, näettekö. Ja niin se on. Se ei koskaan enää nouse uudestaan, kun se organisoituu.

55   Katolilaisuus oli ensimmäinen organisaatio, jota kutsutaan Raamatussa “huoraksi”, ja hän oli “PORTTOJEN ÄITI”, sama asia, muut organisaatiot. Näettekö, mihin se kaikki on jälleen kokoontumassa, tänne Ekumeeniseen Neuvostoon?

56   Nyt, minut on pantu sen vuoksi ulos organisaatioiden keskuudesta. Nuo veljet eivät käsitä, mitä tekevät. Ei ole kyse minusta, minua ei ole pantu ulos. He panevat Sanan ulos. Raamattu sanoo, että tässä Laodikean Ajanjaksossa Kristus oli seurakunnan ulkopuolella ja kolkutti yrittäen päästä takaisin sisälle. Koskaan ei ole ollut sen kaltaista ajanjaksoa, jolloin Hän olisi ollut ulkopuolella.

57   Koska, ei tule olemaan enempää seurakunta-ajanjaksoja. Tämä on sen loppu. Laodikea oli viimeinen ajanjakso, ja helluntai on Laodikean Ajanjakso, me tiedämme sen, eikä koskaan tule olemaan mitään enempää Helluntain yläpuolella. Siinä kaikki.

58   Kuten mies. Mitään toista luontokappaletta ei kehitetty korkeammaksi lajiksi kuin mies, koska mies on Jumalan kuva, joka loi hänet. Koskaan ei tule olemaan mitään korkeampaa lajia. Tämä on… Tämä Sana ei salli sen mennä pidemmälle, koska Hän on Sana.

59   Ja myöskään Sana ei voi kiivetä yhtään ylemmäksi kuin Laodikean Ajanjakso. Ja me näemme ne, jokaisen niistä siellä, Jeesus seurakunnan ulkopuolella yrittäen päästä takaisin sisälle. Näettekö?

60   Sillä tavoin he tekivät Hänelle ensimmäisellä kerralla, kun Hän oli täällä. Hän on Sana. Ja Sana, Hän oli Sana, ja he sanoivat: “Meillä on Sana.” Nuo fariseukset sanoivat: “Meillä on Sana!” Mutta todellisen, totisen Sanan, Sen he hylkäsivät.

61   Siitä syystä Jeesus sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, ne todistavat Minusta.”

62   Tänään me voimme katsoa taaksepäin ja sanoa: “Kuinka he voivat olla niin sokeita?” Ihmettelenpä, etteivätkö he joskus tulisi katsomaan taaksepäin ja sanomaan: “Kuinka me olimme niin sokeita?” Näettekö? Sillä tavalla sen vain täytyy olla, veljet. Se on liian pahaa, mutta sen täytyy olla sillä tavalla. Älkää sanoko “liian pahaa”, en tarkoita sitä sillä tavalla. Jumala tietää, mitä Hän tekee. Ymmärrättekö? He eivät… Sanan he hylkäävät, Sanan, joka on julkituotu, julkituodun lupauksen, lupauksen tätä päivää varten. Ja syy, miksi niin on tehty, on se, että ihmiset elävät toisen valon heijastuksessa.

63   Suurin ryöstö mitä koskaan on tehty, tapahtui äskettäin Englannissa, ja se tehtiin väärän, petollisen valon avulla, seitsemän miljoonan dollarin ryöstö. Maailma ei ole koskaan kuullut sellaisesta ryöstöstä, Scotland Yard ei saanut sitä selvitettyä. Tuo suurin ryöstö, mitä maailmassa koskaan on ollut, tehtiin väärän valon avulla.

64   Voinko sanoa tämän, veljet, rakkaus sydämessäni ihmisiä kohtaan. Jumala tietää sen. Suurin ryöstö, mitä seurakunnalle koskaan on tapahtunut, tapahtui myös väärän valon avulla, kun se elää toisen aikakauden heijastuksessa. Siinä, mitä Martin Luther, Wesley tai joku meidän helluntai-isistämme on sanonut. Näettekö? Se ei ole tätä päivää. Täällä on lupaus tätä päivää varten, tässä on Sana. Ja te sanotte: “Mutta sinä olet tulkinnut Sen väärin.” Jumala on oma tulkkinsa, kun Hän julkituo Sen.

65   Mitä jos näille helluntai-isille täällä aikaisemmin olisi sanottu viisikymmentä vuotta sitten, että he olivat tulkinneet Sanan väärin, ja ettei ollut mitään sen kaltaista asiaa kuin kielilläpuhuminen? Se ei pysäyttänyt heitä. Jumala tulkitsi oman Sanansa. Pietari sanoi Helluntaipäivänä: “Tehkää parannus ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi antamiseksi, ja te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä tämä lupaus on annettu teille, teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, kenet tahansa Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” Kuinka he voivat mennä pois siitä? Se tulkitsee itsensä. Näettekö? Se ei tarvitse mitään tulkintaa.

66   Ja tänään, tässä ajanjaksossa, jossa me nyt elämme, on tulossa esiin Morsianpuu. Näettekö? Totisesti, tuo Puu on kasvanut.

67   Ja he, niin pian kuin he organisoituivat, he eivät voineet mennä askeltakaan pidemmälle. Mitä tapahtuu? He organisoituvat ja muodostavat tämän oksan, ja tämä oksa karsitaan pois. Pyhän Johanneksen 15. luvun mukaan Hän karsii ne pois. Niitä ei enää koskaan käytetä.

68   Mutta tuon Puun sydämestä tulee esiin hedelmä, aivan sen latvassa. Kun tuo Puu on täysin kypsynyt, se ei voi mennä yhtään pidemmälle, se on latvassa. Viimeinen seurakunta-ajanjakso on täällä. Se on tullut täyteen kypsyyteen. Se on Morsianpuu. Jeesus oli Elämänpuu Eedenin Puutarhasta. Uskotteko sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän oli tuo Elämänpuu.

69   Siellä puutarhassa oli eräs puu, ja jos te vain koskittekin siihen… Meillä on nyt erimielisyyksiä sen suhteen, joten en mene siihen, mutta sanokaamme, että se oli tottelemattomuuden puu. Ja niin pian kuin he koskisivat tuohon puuhun, kaikki ihmiset kuolisivat. Ja heidät täytyi panna pois tämän toisen Puun luota, koska jos he söisivät tästä Elämänpuusta, he kaikki eläisivät ja tietäisivät oikean ja väärän. Kyllä. Te saarnaajina tiedätte sen. Meillä on omat ajatuksemme siitä ja olisimme luultavasti eri mieltä siitä, mikä tuo puu oli.

70   Mutta me voimme kaikki tietää, että Kristus oli tuo Elämänpuu. Sillä eräänä päivänä siellä juhlilla, kun he joivat ja iloitsivat, ja Jeesus puhui heille Vedestä. Hän sanoi, että Hän oli tuo Kallio, joka oli erämaassa.

He sanoivat: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa.”

71   Hän sanoi: “Ja he ovat, joka ikinen, kuolleita. Mutta Minä olen Elämän Leipä, aamen, tuo Elämänpuu, joka tuli alas Jumalan luota Taivaasta. Hän, joka tätä Leipää syö, ei koskaan kuole.” Se on Elämän Leipä.

72   No niin, tehdäkseen siitä pilkanaiheen roomalaiset ripustivat Hänet puuhun. “Kirottu on hän, joka riippuu puussa,” tehdäkseen Jumalan Pojasta pilkan kohteen. Hän oli halveksittu, hylätty. Hän tuli ylimmästä Taivaasta alhaisimmaksi maan päällä. Kun Hän oli täällä, Hän meni alhaisimpaan kaupunkiin. Kaupungin pienimmän miehen täytyi katsoa alas nähdäkseen Hänet; se oli Sakkeus. Hänelle annettiin alhaisin nimi. Häntä kohdeltiin mitä pahimmin ja Hänet ripustettiin… Hän kuoli julmimman kuoleman mitä kuolla voi. Niin ihmiset ajattelivat Hänestä. Niin maailma ajatteli Hänestä.

73   Mutta Jumala nosti Hänet niin korkealle, kunnes Hänen täytyy katsoa alas nähdäkseen Taivaan. Hän antoi Hänelle Nimen, joka on yläpuolella jokaista nimeä, niin että kaikki Taivaassa ja maassa on nimetty Hänen mukaansa. Sillä tavoin Jumala ajatteli siitä, näettekö. Jos me olemme Jumalan poikia, Hänen ajatustensa ominaisuuksia ennen maailman perustamista, niin me ajattelemme samoin Hänestä. Ja muistakaa veljet, Hän on Sana. Näettekö? Sanoma aina seuraa ilmiötä.

74   Jeesus, nuorena opettajana, kun Hän alkoi saarnata parantaen sairaita, halusi jokainen Hänet seurakuntaansa. Te tiedätte sen. Mutta se oli vain tuo ilmiö, mikä Hänellä oli, sen tarkoitus oli kiinnittää ihmisten huomio. Mutta eräänä päivänä, kun Hän istui alas ja alkoi puhua heille, kun palvelustehtävä seurasi tuota ilmiötä, silloin kukaan ei halunnut Häntä. Paha juttu, mutta se vain toistaa itseään. Te ymmärrätte asian siitä eteenpäin.

75   Lukekaamme vain täältä siunatusta Raamatusta vähän, puhuaksemme siitä tänä aamuna, jos Herra suo. Lukekaamme Joosuan Kirjan 10. luvusta ja alkaen 12. jakeesta.

76   Ja mihin aikaan meidän nyt täytyy lähteä täältä? Mihin aikaan meidän täytyy olla ulkona täältä? [Joku sanoo: “Ei ole mitään määrättyä aikaa.”] Sanokaamme, sanoisinko viisitoista, kaksikymmentä minuuttia. Riittäisikö se? Sopisiko se? Hyvä on, vain pienen hetken. [“Ei ole sovittu mitään määrättyä aikaa.”]

Silloin puhui Joosua HERRALLE päivänä, jona HERRA antoi amorilaiset Israelin lasten valtaan, ja hän sanoi Israelin nähden: Aurinko, seiso sinä liikkumatta Gibeonin yllä, ja sinä, kuu, Aijalon laaksossa.

Ja aurinko seisoi liikkumatta, ja kuu jäi paikalleen, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. Eikö näin ole kirjoitettuna Jasherin kirjassa? Niin aurinko seisoi liikkumatta keskitaivaalla eikä kiirehtinyt laskemaan koko päivänä.

77   Nyt tulen ottamaan sieltä pienen tekstin, koska sanoin teille, että olen… etten osaa puhua, mutta uskon teidän nyt ymmärtävän, mitä tarkoitan. Ja olen täällä pannakseni olkapääni yhteen teidän kanssanne, tuodakseni esiin Jeesusta Kristusta. En tuodakseni esiin jotakin organisaatiota tai maallisia henkilöitä, vaan Jeesusta Kristusta, joka on Jumalan Sana julkituotuna, Jumala julkituotuna. Ei vain jotakin, mitä joku tulkitsee, Jumala tulkitsee itse itsensä, Jumala todistaa, mitä se on. Hän todistaa, millainen Hän on. Jos nuo fariseukset vain olisivat nähneet sen, jos he vain olisivat lukeneet tuon Kirjoituksen, jossa Se puhui näistä asioista, he olisivat nähneet, että Jumala toi julki Sanansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän oli Sana ja Hän on yhä Sana.

78   Nyt, haluan ottaa tämän aiheeksi noin viidentoista minuutin ajaksi ja yritän saada puheeni… Teen kolmen ja neljän tunnin pituisia ääninauhoja, niin kuin te kaikki olette kuulleet. Mutta se koskee jotain aihealuetta, näettehän. Ja teidän seurakunnissanne yritän puhua illan aikana vain noin kolmekymmentä minuuttia, niin että voin ottaa rukousjonon enkä väsytä ihmisiä, niin että he jaksavat tulla takaisin. Olen varma, että te pidätte siitä enemmän. Minulla oli tapana viipyä tunteja aina puoli kahteentoista ja kahteentoista, mutta nyt yritän pitää kokoukseni noin neljänkymmenenviiden minuutin tai tunnin mittaisina.

79   Haluan ottaa tästä aiheen: Paradoksi, vain tuon sanan paradoksi.

80   Enkä tiennyt, että tulisin puhumaan tällä aamiaisella. Tavallisesti me teemme niin, mutta ajattelin, että se tulisi olemaan ehkä lauantaina, tai jotakin sellaista. Ja veli Borders sanoi minulle myöhään eilen illalla, että se olisi tänä aamuna, joten kirjoitin tänne muistiin joitakin Kirjoituksia, joihin ajattelin voivani viitata muutaman minuutin ajan.

81   No niin, paradoksi, Webster sanoo, että se on “jotakin, mikä on uskomatonta, mutta totta.” Se on jotakin, mitä kukaan ei voi selittää. Se on ihmiskunnan tiedon ulottumattomissa, mutta kuitenkin se on totta. Paradoksi! Ja me näemme, jos haluatte lukea Hebrealaiskirjeen 1. luvusta ja 3. jakeesta, että tämä maailma itsessään on paradoksi.

82   Muutama viikko sitten kokouksissamme New Yorkissa tulin eräänä iltana ulos Morris Auditoriumista, ja me olimme kävelemässä katua alas, poikani ja minä. Ja me katselimme ihmisiä, ja siellä oli tuhansittain miehiä, joilla oli hiukset kuin naisilla, tiedättehän, käherrettyinä, ja korvarenkaat ja niin edelleen, ja valkoiset ja värilliset lapset, te tiedätte, mitä tarkoitan, miehet ja naiset yhdessä. Ja he, ja he….

83   Eräs vanha naisparka kaatui kadulle, eikä kukaan nostanut häntä ylös. He vain menivät menojaan. Ja minä autoin tuota vanhaa, noin seitsemänkymmentävuotiasta naista ylös ja autoin häntä keräämään appelsiininsa, ja hän katsoi minua hyvin oudosti ja lähti menemään katua alas.

84   Minä puhuin siitä taksinkuljettajalle. Hän sanoi: “Herra, kun joku tulee New Yorkiin ja käyttäytyy niin kuin hän olisi järjissään, niin me tiedämme, että hän on vieras.” Näettekö? Hän sanoi: “He ovat hyviä ihmisiä, mutta he vain ovat joutuneet sellaiseen tilaan.” Hän sanoi: “Ota joku mies, joka tulee tänne, niin ei kestä kauaakaan, kun hän on siinä samassa tilassa. Hän tulee tänne ja yrittää tehdä kaikenlaista.” Hän sanoi: “Voit maata kadulla ja kuolla sydänkohtaukseen, ja joku vain ajattelee teidän olevan juovuksissa. He eivät koskaan koskisi teihin, he antaisivat teidän vain maata ja kuolla siellä.” Näettehän, heidän ei ole tarkoitus olla sillä tavalla, he vain tulevat tuohon tilaan.

85   Ja sillä tavalla me toimimme, veljet, seurakuntaelämässämme. Me joudumme jonkun määrätyn uskontunnustuksen tai määrätyn asian pyörteeseen ja siinä me pysymme. Näettekö, me pyörimme muiden mukana. Me pyörimme organisaatiomme mukana.

86   Me pyörimme yhteisömme mukana. Se on vain luonnollista. Maalatkaa portaanne punaisiksi ja katsokaa, mitä naapurinne tekee. He myös tekevät niin. Kyllä. Joku teistä sisarista hankkii määrätyn kaltaisen puvun tai hatun, ja katsokaa, mitä naapurinne tekee. Näettekö? Se on jäljittelyä. On aika, kun halutaan olla samankaltaisia.

87   Minä en välitä siitä, sopivatko housunne takkiinne kanssa. Me haluamme kokemuksemme sopivan Jumalan Sanan kanssa, näettekö, ja Jumalan kanssa.

88   Mutta kävellessämme alas katua Billy sanoi minulle: “Isä, kuinka Jumala tietää, keitä he kaikki ovat?”

89   Minä sanoin: “Hyvä on, poika, katso suoraan ylös taivaalle.” Ja minä sanoin: “Näetkö noita kahta pientä tähteä siellä ylhäällä, jotka ovat melkein kiinni toisissaan?”

Hän sanoi: “Kyllä.”

90   Minä sanoin: “Tiede kertoo meille, että jos yksi niistä alkaisi tulla maata kohden miljoonan mailin tuntinopeudella, kestäisi miljoonia vuosia sen tulla tänne. Niin kaukana se on. Ja kuitenkin nuo tähdet ovat kauempana toisistaan, kuin me olemme niistä, tai me olemme luultavasti lähempänä tuota tähteä, kuin mitä ne ovat toisiaan.”

Hän sanoi: “Kuinka Jumala koskaan saa sen aikaan?”

Minä sanoin: “Hän on ääretön.” Näettekö?

91   Kuulin juuri luennon Einsteinista, ja se koski tätä linnunrataa ja tähtikuvioita. Ja hän sanoi: “Jos henkilö lähtisi maasta…” Se oli yksi hänen suurista puheistaan, viimeisin puhe. Hän sanoi: “Jos henkilö lähtisi maasta valon nopeudella, se on 300000 kilometriä sekunnissa, kolmesataatuhatta kilometriä sekunnissa, ja hän matkustaisi sata viisikymmentä miljoonaa valovuotta, hän tulisi sinne. Ja sitten häneltä veisi sata viisikymmentä miljoonaa valovuotta tulla takaisin.” Se olisi niin monia miljardeja vuosia, että te voisitte kirjoittaa jonoon yhdeksikköjä ympäri maapallon, ettekä te saisi sitä ilmaistua vuosina. Tiedättekö, kuinka kauan hän olisi ollut poissa maasta? Viisikymmentä vuotta, meidän ajanlaskumme mukaan.

92   Me olemme niin kiireisiä! Mitä jos joku pieni muurahainen lähtisi tulemaan Tucsonista tänne Bakersfieldiin, niin kuinka pitkälle te luulisitte sen ehtivän neljässäkymmenessä vuodessa? Ehkä puoli kilometria. Näettekö, se merkitsisi sille niin paljon, meille se merkitsee kahdentoista tunnin ajoa, suihkukoneelle vain muutaman sekuntia, Jumalalle ei mitään.

93   Jeesus kuoli eilen iltapäivällä, Hänet ristiinnaulittiin. Paavali kuoli eilen. “Tuhat vuotta on Jumalalle kuin yksi päivä”, eikä edes sitä, mutta jos haluatte laskea aikaa. Niinpä nuo apostolit ja muut, he kuolivat eilen. Me kiirehdimme, meillä ei ole kuin vain vähän aikaa viipyä täällä. Sitten te ajattelette katsoessanne Iankaikkisuutta…

94   Einstein, tuo suuri filosofi, tai tiedemies sanoi, että “on vain yksi järkevä tapa selittää tämän maan alkuperä, ja se löytyy Hebrealaiskirjeen 11. luvusta, jakeesta 3: ‘Uskon kautta me ymmärrämme, että Jumala rakensi maailman asioista, jotka eivät…” Hän puhui sen olemassaoloon.

95   Kuinka se pysyy avaruudessa menemättä koskaan pois radaltaan? Kuinka kaikki tähtikuviot taivaalla, jos yksi noista tähdistä liikkuisi pois paikaltaan… Tiedän, että te menette ulos yöllä ja sanotte: “Näin tähdenlennon.” Ei, te näitte säävalon. Tähti ei liiku. Jos tuo tähti liikkuisi, me liikkuisimme sen kanssa. Kaikki taivaalla ovat niin sopusoinnussa toinen toisensa kanssa, se pitää ne kiinni toisissansa.

96   Mitä jos ihmiskunta tai seurakunta olisi sillä tavalla? Niin että me kaikki olisimme sopusoinnussa Sanan kanssa. Näettekö? Siihen on vain yksi tapa, olkoon Jumala oma tulkkinsa, ja me tulemme olemaan sillä tavalla. Näettekö? Jumala itse tulkitsee Sen.

97   Nyt me näemme, että tämä on yksinkertaisesti paradoksi. Ei ole epäilystäkään siitä, ettei se olisi yksi suurista paradokseista. No niin, matkallamme on ollut monia suuria paradokseja, asioita, jotka ovat uskomattomia, mutta kuitenkin totta.

98   Nooan päivinä, muistakaa, ei ollut koskaan satanut maan päällä. Ei ollut koskaan ollut sellaista asiaa kuin sade. Maailma oli pystyasennossa, suorassa, aivan tarkassa linjassa auringon kanssa. Tottelemattomuus ja epäusko siirsi sen paikaltaan ja pani sen vinoon asentoon ja vaikutti se sen, että kuuma ja kylmä ilma sai aikaan haihtumisen meristä, ja joka saa aikaan sateen. Ei ollut koskaan satanut maan päällä. Ja tässä astuu esiin mies ja sanoo, että tulee satamaan. Outo asia, mutta se oli Herran Sana. Oi, voin kuulla tieteen sanovan…

99   Te sanotte: “Mutta kuinka voidaan tietää, oliko heillä tiedettä?” He rakensivat pyramidit tuohon aikaan. Me emme pystyisi rakentamaan niitä tänään. Ei, meillä ei ole tarvittavaa materiaalia. Meillä ei ole mitään, millä rakentaisimme niitä, eikä meillä ole koneistoa, millä nostaisimme noita kivipaasia sinne ylös. On yhä salaisuus maailmalle, miten he rakensivat sen.

100   Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa. Niin kuin oli tuona päivänä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.”

101   Ja veljet, on eräs pieni asia, jonka voisin sanoa tähän väliin. Pietari lainasi sitä. Ensimmäisessä Pietarin kirjeessä hän sanoi: “Kun kahdeksan sielua pelastui veden kautta.” Kahdeksan sielua! Mikä on joku Ekumeeninen Neuvosto, jossa on kymmeniä miljoonia! Näettekö, se ei pelasta. Se on Sana. Jumala pelastaa. Kahdeksan sielua pelastui veden kautta Nooan päivinä.

Katsokaa, mitä pelastui Lootin päivinä.

102   Katsokaa, ketkä pääsivät loppuun erämaamatkalla: kaksi, Joosua ja Kaaleb. Näettekö?

103   “Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.”

104   Suuri tieteellinen ajanjakso! Näettekö? Ja epäilemättä he voivat luodata taivaat tutkalla ja sanoa: “Siellä ylhäällä ei ole lainkaan vettä, mistä se voisi tulla?”

105   Jumala sanoi: “Se on oleva siellä.” Se riitti. Ja Nooa uskoi sen ja pelasti perheväkensä.

106   Muistakaa, Jumala koettelee omiansa, jotka uskovat Hänen Sanansa. Missä Jumala on, siellä on aina paradoksi, koska Hän tekee asioita, jotka ovat uskomattomia inhimilliselle mielelle. Tiesittekö sitä? Me kaikki tiedämme sen. Se on uskomatonta inhimillisesti ajatellen! Ja Hän koettelee noita ihmisiä, jotka ennustavat tämän paradoksin. Hän panee heidät koetukselle.

107   Koskaan Hän ei jätä pois tai muuta tapaansa. Jumala ei koskaan muuta järjestelmäänsä. Tiedättekö te sen, veljet? Varmasti te tiedätte. Hän ei koskaan muuta järjestelmäänsä. Hän pitää sen aina jatkuvuudessa, sillä tavalla niin kuin Hän alkoikin.

108   Hän ei koskaan toiminut maailman kanssa muuten kuin vain yhden miehen saarnaamisen kautta, ja hän oli Nooa. Hänellä ei koskaan Mooseksen päivinä ollut neljää miestä tai jotakin organisaatiota, jotka olisivat menneet ja vapauttaneet heidät. Me jokainen eroamme toisistamme luonteen piirteidemme, olemuksemme osalta. Jumala vain ottaa otteen… kaikki se, mitä Hän tarvitsee, on yksi henkilö, jonka Hän voi saada hallintaansa, se on Hänen esimerkkinsä. Hän toimi niin Mooseksen kanssa. Hän teki niin aina.

109   Kun Elia ja Elisa olivat maan päällä, he eivät molemmat voineet olla samanaikaisesti. Yksi otettiin pois ja toinen sai hänen manttelinsa ylleen.

110   Kun Johannes tuli maan päälle, hän oli Jumalan julkituotu Sana tuota hetkeä varten. Me tiedämme sen. Hän oli Jumalan julkituotu Sana. Minkä vuoksi? Koska Jesaja oli sanonut: “On oleva huutavan ääni erämaassa.” Malakia, viimeinen profeetta, sanoi: “Katso, Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä, jotta hän valmistaisi tien kansalleni.” No niin, se ei ollut Malakia 4, se oli Malakia 3. Johannes oli Malakia 3, Elia, ei Malakia 4.

111   Koska, kun Malakia neljän profetia tulee esiin, poltetaan maa tulella, ja vanhurskaat kävelevät Tuhatvuotisvaltakunnassa tuhkien päällä. Eikä se koskaan tapahtunut Johanneksen päivinä.

112   Matteuksen 11, me näemme, kuinka Johannes lähetti opetuslapsensa sinne, missä… Johannes osoitti hyvin vähän kunnioitusta Jeesusta kohtaan sen jälkeen, kun hän jo oli nähnyt tuon merkin Hänen yllään, ja hän oli sanonut: “Se on Hän. Hän, joka erämaassa käski minua menemään ja kastamaan vedessä, sanoi: ‘Kenen päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, Hän tulee kastamaan Pyhällä Hengellä.”’ Hän oli sanonut olevansa varma siitä. Hän näki tuon merkin. Sitten myöhemmin, kun hänen kotkansilmänsä olivat hämärtyneet siellä vankilassa, hän sanoi: “Menkää kysymään Häneltä, onko Hän todella Se, vai tuleeko toinen.” Se oli Sanan aliarvioimista.

113   Jeesus tiesi sen. Hän osoitti Johannekselle suurta kunnioitusta. Hän sanoi: “Ketä te menitte ulos katsomaan, miestäkö pukeutuneena pehmeisiin vaatteisiin? He eivät käsittele miekkaa. He suutelevat lapsia ja hautaavat kuolleita ja ovat kuningasten palatseissa.” Kun yksi organisaatio tarjoaa hänelle hieman enemmän kuin toinen tai jokin yhteisö, niin siirtyykö hän tuohon yhteisöön, koska…? Ei Johannes.

114   Hän sanoi: “Mitä te menitte näkemään, profeettaako?” Hän sanoi: “Minä sanon teille, ja suurempi kuin profeetta.” Hän oli. Hän oli liiton sanansaattaja. Hän oli siinä välissä. Hän oli kiilakivenä lain ja armon välillä. “Mitä te menitte ulos näkemään, profeettaako? Ja minä sanon teille, hän oli enemmän kuin profeetta.”

115   Hän sanoi: “Hän oli hetken aikaa kirkas ja loistava valo.” Miksi? Hän oli Sana tehtynä valoksi. Hän oli Sana julkituotuna.

116   Sitten kun Hän tuli näyttämölle, Johannes sanoi: “Minun täytyy vähentyä, Hänen täytyy kasvaa.” He eivät molemmat voineet pysyä samanaikaisesti. Johanneksen täytyi mennä, Jeesuksen tuli jäädä. Näettekö? Se on aina sillä tavalla.

117   Jumala toimi niin Nooan päivinä, ja me näemme sitten, että se oli tuo ilmiömäinen asia. Se oli jotakin, sanokaamme, että se oli paradoksi, kun Jumala piti tuon arkin kellumassa, ja koko maailma keinui, ja aallot olivat luultavasti suurempia kuin vuoret tänään. Kun maa heilahti asennostaan… Kun nuo tähdet liikkuivat siellä, tai mitä tahansa tapahtuikin, kun maailma muutti asentoaan, siirtyi paikaltaan, ja nuo suuret aallot… Oli varmasti paradoksi, että tuo pieni puinen alus sen tapahtuessa keinui noissa vesissä neljäkymmentä päivää ja yötä. Se oli paradoksi. Oli paradoksi, että Jumala saattoi tuoda veden taivaalta, kun siellä ylhäällä ei ollut mitään vettä tuotavaksi.

118   Mutta Hän voi järjestää tilanteen Sanallensa sopivaksi. Hän on yhä, niin kuin l. Mooseksen kirjan 22 luvussa sanotaan: Jehovah-jireh, “Herra voi jäljestää itsellensä uhrin.” Näettekö? Hän pysyy samana. Se on yhdyssana, joka on yksi Hänen lunastavista nimistänsä.

119   Oli paradoksi, kun nuo heprealaislapset heitettiin tuliseen pätsiin. Kuinka nuo kolme miestä saattoivat kävellä siellä pätsissä, joka oli niin kuuma, että tuo ankara kuumuus tappoi jopa ne miehet, jotka työnsivät heidät sinne. Ja kuitenkin he pysyivät siellä elossa, ja se vain vapautti heidät. Sen se ainoastaan sai aikaan. Näettekö? Se vapautti heidät niistä siteistä, joilla heidät oli sidottu. Se oli paradoksi.

120   Joskus tuo paradoksi toistuu meidän omassa elämässämme. Joskus teidät tuodaan loppunäytökseen, jossa teidän on tehtävä ratkaisunne. Teidän täytyy seistä tuossa loppunäytöksessä, niin kuin hekin tekivät, ja se kaikki on parhaaksi. Se päästi heidät irti. Joskus me jäämme tuohon tilaan. Ensimmäiseksi, niin kuin miehen kohdalla, joka on hukkumassa jokeen, teidän täytyy ensin saada tuo mies pois joesta, ennen kuin te voitte saada joen pois hänestä. Kyllä. Ja niin on miehen joskus tehtävä, tultava ulos ja otettava asemansa ja saatava tuo asia ulos itsestään. Hänen täytyy saada itsensä ulos tuosta asiasta, niin että hän voi saada tuon asian ulos itsestään.

121   Niin noiden heprealaislasten täytyi tehdä. Heidän täytyi päästä ulos tulesta, ja Jumala sai paradoksin tapahtumaan.

122   Daavid, me huomaamme Daavidin, hän oli vain lapsi, vain poikanen, jolla oli linko, hänellä ei ollut keihästä, ei miekkaa. Hänet pantiin valvomaan, vartioimaan lampaita. Hänen isänsä oli sanonut: “Huolehdi noista lampaista.” Hän oli paimen.

123   Veljet, juuri sillä tavalla me seisomme tänä aamuna. Me olemme paimenia. Me emme tarvitse yliopistokoulutusta. Me emme tarvitse jotakin teologiaa. Me tarvitsemme Isän Sanan. Se voi näyttää yksinkertaiselta. Ja kun karhu tai varas tulee sisälle ja ottaa yhden Isän lampaista ja vie sen pois jonkin kaltaiseen ismiin, niin se, mitä meillä on, näyttää meistä niin kovin pieneltä asialta. Sille nauretaan, mutta se on, oi, niin voimallinen, kun Jumala on Sen takana. Menkää sen perään, tuokaa se takaisin!

124   Kuinka Daavid voi tuolla lingolla lyödä maahan leijonan! Olen metsästänyt leijonaa. Voi pojat! Istuin ylhäällä mäellä eräänä päivänä ja luulisin se olleen noin puolen kilometrin päässä… Te olette kuulleet niiden murisevan näissä sirkuksissa. Mutta teidän tulisi kerran kuulla villin leijonan karjuvan. Kivet vierivät alas mäen rinnettä siellä, missä se karjui.

125   Ja nähdä senkaltainen hurja eläin ja sitten tämä pieni poika, pieni kumaraharteinen, punakka kaveri, joka menee ja tappaa lingolla tuon leijonan. Se on paradoksi.

126   Ja oli paradoksi, kun siellä oli mies, jolla oli 35 senttimetrin sormet, jonka nimi oli Goljat ja joka oli soturi nuoruudestaan ja oli kokonaan haarniskan peittämänä. Kuinka Jumala otti tämän saman pienen lingon ja löi maahan tuon jättiläisen, koska hän oli protestoimassa Jumalan sotajoukkoja vastaan. Se oli paradoksi.

127   Ja kun me otamme asemamme tänään, kun joku mies sanoo, etteivät näitä asioita voi tapahtua, niin älkää nostako asiasta mitään hälinää. Se on väärin. Älkää kiistelkö heidän kanssaan, vaan nostakaa ylös Miekka. Katsokaa, mitä tulee olla tänä päivänä, kun Jumala antoi lupauksen tätä päivää varten. Nostakaa Tämä ylös ja menkää eteenpäin, ja kaikki Goljatit tulevat kaatumaan Sen alle. Se on paradoksi. Se, mitä Jumala tekee tänään, on paradoksi. Kuinka Hän voi… vain Jumala voi tehdä sen. Hyvä on. Tämä linko!

128   Se oli Mooses joka oli koulutettu kaikkeen egyptiläisen viisauteen. Hän saattoi opettaa egyptiläisille tiedettä ja niin edelleen. Totisesti oli paradoksi, kuinka Jumala varusti tuon miehen. Katsokaa nyt, kaikki hänen koulutuksensa, kaikki mitä hänellä oli, kesti neljäkymmentä vuotta kouluttaa hänet, ja sitten Jumalalta kesti neljäkymmentä vuotta ottaa se ulos hänestä. Näettekö? Häneltä vei neljäkymmentä vuotta ottaa hänestä ulos se, mitä hän oli oppinut. Hän totesi, ettei hän sillä voinut vapauttaa Israelia, ja sitä varten hän oli syntynyt. Hänellä ei ollut siinä valinnan varaa, Jumala kutsui hänet siihen. Ja me näemme, että kesti neljäkymmentä vuotta saada se ulos hänestä.

129   Ja joskus kun mies todella seuraa Jumalan käskyjä, hän tekee asioita, jotka näyttävät olevan toisten mielestä jotenkin, luulisin, “mielettömiä”.

130   Jeesusta pidettiin “hulluna”, mutta Hän teki tarkalleen sen, minkä Isä käski Hänen tehdä. Hän oli Sana julkituotuna. Häntä kutsuttiin “hulluksi”.

131   Katsokaa Moosesta tässä hänen vaimonsa istuessa muulin selässä Geersom sylissään, kahdeksankymmentä vuotias, valkoinen parta riippumassa vyötäisillä, kalju pää kiiltäen auringossa, käyrä keppi kädessä, menossa Egyptiin ottamaan johdon käsiinsä. Voitteko kuvitella sitä? He sanoivat: “Minne olet menossa. Mooses?”

“Menen Egyptiin ottamaan johdon.”

“Kuinka tiedät, että teet sen?”

“Herra käski minua tekemään sen.”

132   Ottamaan valtaansa armeijan! Eikä vain armeijaa vaan kansakunnan. Mutta hän teki sen. Se oli paradoksi. Kuinka hän käyrän kepin kanssa toi Jumalan tuomiot Egyptin ylle ja vapautti Israelin käyrän kepin kanssa ilman armeijaa tai miekkaa. Se oli paradoksi.

133   Jos joku voi katsoa asioita, jotka ovat uskomattomia, mutta ovat kuitenkin tosioita, on paradoksi, kun he… kun he voivat tehdä sen, kun te teette sen.

134   Nyt me myös näemme, kuinka Joosua tässä, siinä missä olemme puhumassa, täällä Joosuan kirjassa 10:12, Joosua.

135   He sanovat meille tänään: “Aurinko pysyy paikallaan. Maa kiertää sen ympäri.” He sanovat: “Jos maa pysähtyisi, se putoaisi pois. Painovoima pitää sen paikallaan. “

136   No niin, veljet, mitä tapahtui? Hän käski aurinkoa pysymään paikallaan.

137   Opettajani koulussa opetti Raamatusta ja sanoi: “Hän, Jumala, katsoi sormiensa lävitse Joosuan tietämättömyyttä.” Mutta joka tapauksessa, se pysähtyi. Se oli pääasia, se pysähtyi.

138   Ja hän sanoo täällä: “Se seisoi hiljaa paikallaan melkein koko päivän, ja kuu riippui Ajalonin yllä.” Että: “Aurinko seisoi liikkumatta.” Minkä tahansa Hän sitten pysäyttikin, en tiedä, minkä Hän pysäytti. Mutta koska eräs mies sanoi: “Pysy paikallasi”, ja tänne on kirjoitettuna: “Aurinko seisoi paikallaan.”

139   Tiede todistaa sen, että taivaalla yhä on merkki siitä, että se on totuus. He voivat todistaa tänään taivaalla olevasta merkistä, että se tapahtui. Näettekö? Se tapahtui vain noin kaksituhatta viisisataa vuotta sitten, tai jotakin sellaista, ehkä siitä on kaksituhatta kahdeksansataa vuotta. Tuolla merkillä ei vielä ole ollut aikaa sulautua tähtien liikkeeseen. Sehän oli vain… Se oli vain kaksi päivää sitten, Jumalan ajanlaskun mukaan, näettehän, mutta kuitenkin tuo merkki osoittaa sen, että “se seisoi paikallaan”. Se on paradoksi. Kukaan ei voi ratkaista sitä. Jos aurinko…

140   Jos maailma kiertää ympäri, ja sitten te sanotte: “Hän pysäytti maailman”, niin jos Hän pysäytti maailman, niin silloin tiede sanoo, että “painovoima, pyöriminen, pitää sen siellä ylhäällä”, niin silloin itse maailma olisi tipahtanut pois. Mutta se meni suoraan liikkuen eteenpäin, Jumalan kämmenellä. Paradoksi. Miksi?

“Oi”, te sanotte, “se oli kauan aikaa sitten.”

141   Se on tänään, tuo sama Jumala. Jeesus sanoi Matteuksessa, ei Matteuksessa, se on Pyhä Markus 11:22: “Jos te sanotte tälle vuorelle: ‘Siirry’, ettekä epäile sydämessänne, vaan uskotte, että se, mitä te olette sanoneet, tulee tapahtumaan, niin te voitte saada sen, mitä te olette sanoneet.” Se uhmaa luontoa, mutta teillä täytyy olla sille vaikutin ja tavoite, jotka liittyvät asiaan. Ottakaa selvää Sanasta tuleeko se tehdä, ja sitten Jumala kutsuu teidät tekemään sen, ja se tulee tehdyksi. Kun te tiedätte, että Sanassa on sanottu, että teidän tulee tehdä se, ja sitten Jumala kutsuu teidät tekemään sen, silloin se tulee tapahtumaan, jos teidän vaikuttimenne ja tavoitteenne ovat Jumalan mielestä oikeat. Siksi tapahtuu näkyjä, siksi asiat menevät sillä tavalla kuin… Teidän täytyy tietää ja tietää Jumalan luvanneen sen tälle hetkelle.

142   “Niin kuin oli Lootin päivinä.” Hän lupasi sen viimeisinä päivinä, ja sitten Hän kutsuu tekemään sen. Siinä ei ole mitään ongelmaa. Jumala sanoi niin. Se on sillä selvä. Varmasti on, se on paradoksi. Te ette voi selittää sitä. Kukaan ei osaa selittää sitä, kuinka määrätyt asiat ennustetaan, ja aina, kertaakaan pettämättä, ne tapahtuvat. Se on paradoksi. Mutta Jumala sanoi, että tee se. Se on tuo päivä. Me elämme tuossa päivässä.

“Aurinko seisoi paikallaan.”

143   Simson, oli paradoksi, kuinka hän, pieni kiharapäinen ruipelo, saattoi tappaa leijonan paljain käsin. Jumalalle erotettu, hän oli nasiiri, Jumalan Sanan erottama. Hän oli nasiiri, ja niin hän erotti itsensä Sanalle. Eikä hänellä ollut tuon oven levyisiä hartioita. Kuka tahansa mies, jolla on tuollaiset hartiat, voi tappaa leijonan. Se ei olisi mikään salaisuus, jos hän oli sen kokoinen, jollaiseksi tämän päivän teologit ja taidemaalarit yrittävät hänet kuvata. Hän oli vain hyvin pienikokoinen kaveri, näettehän, ja hän oli täysin kykenemätön tekemään sitä. Mutta kun Herran Henki tuli hänen ylleen, silloin hän kykeni tekemään sen.

144   Me voimme seistä yksin, me voimme seistä yhtenä tai kahtena, miten tahansa onkin, kun Herran Henki yrittää vahvistaa Sanan, jonka Hän on luvannut ja käskee teitä tekemään sen, se tapahtuu. Se on oleva jälleen paradoksi. Aivan varmasti.

145   Oli paradoksi, kun tämä mies saattoi ottaa muulin leukaluun, jonka hän poimi ylös kedolta. Muistakaa nyt, noiden filistealaisten kypärät olivat noin kahden ja puolen sentin paksuista vaskea. Ajatelkaa sitä. Ja hänellä oli muulin leukaluu, joka oli maannut siellä erämaassa.

146   Oletteko koskaan poimineet sellaista ylös? Te voitte potkaista sitä jalallanne, ja se hajoaa miljooniin siruihin. Lyökää sillä kalliota, ja se on melkein pulveria.

147   Ja hän otti tämän muulin leukaluun ja löi maahan tuhat filistealaista ja löi heidän kypäränsä sisään. Kuinka tuo leukaluu pysyi koossa? Miksi ei hänen käsivartensa väsynyt? Kuinka hän pystyi tekemään niin noille harjoitetuille miehille keihäineen? Se on paradoksi. Jumala antoi lupauksen. Ja missä Jumala on, paradokseja tapahtuu aina siellä, missä Jumala on. Kyllä.

148   Eikö ollut outoa noina päivinä, kun Ahab, joka oli Israelin kuningas, ja Joosafat, tuo vanhurskas mies, Juudan kuningas, tekivät siellä liiton? Kuinka uskovainen voi liittyä yhteen tekouskovaisen kanssa!

149   Joskus ihmiset tänään joutuvat sen kaltaiseen tilanteeseen, liittävät itsensä yhteen ihmisten kanssa, jotka eivät usko Sanaa, ja ovat sidottuina heihin sen kaltaisilla siteillä, etteivät voi päästä ulos. He pelkäävät vastaanottaa Sitä.

150   Minä ihailen teidän rohkeuttanne, veljet. Sitä ei tarvitse tulkita teille. Näettekö? Kun he kieltävät, tai eivät halua olla missään tekemisissä Sen kanssa ja sanovat: “Viekää Se pois”, niin te kuitenkin astutte esiin ja rahoitatte Sitä. Näettekö? Ihailen sen kaltaista miestä. Te ette pelkää keisareita ja käskyjä, näettehän.

151   Uskovaiset, jotka ovat tulleet kiinnitetyiksi tekouskovaisiin! Ja Joosafat teki sen, kun hän meni Ahabin tykö, tuon penseän, rajalinja-uskovaisen, joka ajatteli enemmän maailman yhteiskunnallisia asioita ja vaimonsa hienoja kampauksia ja asioita kuin Jumalaa. Antaen periksi vaimollensa! Ja me näemme, että Israel oli silloin esikuva tästä kansakunnasta, kuinka he menivät ja ajoivat asukkaat pois maasta ja asuttivat sen, ja heillä oli suuria miehiä, kuten Daavid ja Salomo, mutta lopulta siellä nousi esiin Ahabin kaltainen mies.

152   Mutta Ahabin päivinä profeetta tuli näyttämölle. Jumala aina julki tuo Sanansa.

153   Ja me näemme sitten, että tämä kansakunta on tehnyt tuon saman asian. Me tulimme tänne ja ajoimme intiaanit ulos ja asutimme maan ja meillä oli Washington ja Lincoln. Mutta mihin me nyt olemme joutuneet? Jumala voi yhä nostaa esiin profeettoja. Hän on kykenevä näistä kivistä nostamaan lapsia Abrahamille, kun Hänen Sanansa vaatii sitä. Malakia sanoi, että meillä olisi se, ja meillä tulee olemaan se. Se tulee olemaan täällä. Älkää olko huolissanne. Hänen Sanansa tulee täyttymään.

Pankaa merkille, Miika oli maaseudulla.

154   Ja Ahabilla, saadakseen maan asiat näyttämään jotenkin loistavammilta, oli siellä neljäsataa heprealaista profeettaa, suuri organisaatiollinen heitä. He olivat kaikki hyvin pukeutuneita, hienosti puettuja, koulutettuja, oppineita miehiä, ja he olivat heprealaisia profeettoja eivätkä mitään pakanoita, heprealaisia profeettoja! Ja Joosafat teki tämän liiton.

155   Minä uskon, että kaikki asiat vaikuttavat yhdessä. Sinfonia on aivan oikeassa rytmissä, näettehän?

156   Niinpä hän teki liiton mennäkseen ja voittaakseen Edamin kuninkaan ja ottaakseen maa syyrialaisilta, koska se näytti niin hyvältä.

157   Ja Joosafat lankesi tuohon ajatukseen. Hän oli jumalinen mies. Hän sanoi: “Meidän pitäisi kysyä neuvoa Herralta, eikö pitäisikin?”

158   Ahab sanoi: “Se on totta. Suo anteeksi, minun olisi pitänyt ajatella sitä. Kyllä, minulla on täällä seminaari. Siellä ovat maan parhaat, kaikkein oppineimmat. He osaavat sanoa “aamen” kauniimmin, kuin mitä koskaan olet kuullut.” Näettekö?

159   No niin, hän menee ja antaa noutaa heidät. “Tuokaa heidät tänne ja antakaa heidän profetoida.” Tässä tulevat nuo kaikki profeetat, hyvin pukeutuneet miehet ja hienosti sivistyneet, pilkulleen koulutetut. He hallitsivat kaikki kreikankielestä ja hepreankielestä ja kaiken. Näettekö?

160   He tulivat ja he kaikki profetoivat. Ja heillä oli oikeus profetoida. He sanoivat: “Menkää. Mikä on vikana? Tuo maahan siellä kuuluu Israelille.” Ja se oli totta. “Joosua antoi sen meille. Jumala antoi sen, ja Joosua jakoi sen. Ja meidän lapsillamme on nälkä, ja noiden filistealaisten vatsat täyttyvät vehnästä, joka kasvatetaan tuossa maassa.”

161   He olivat absoluuttisesti Sanan perustuksella, kun siitä oli kysymys. Mutta he olivat tehneet syntiä ja menettäneet tuon maan. He olivat menettäneet sen. Se absoluuttisesti ei ollut heidän silloin, näettehän. Mutta samanaikaisesti, jos haluatte mennä takaisin perustukseen, se kuului heille, ja nuo profeetat olivat oikeassa.

He sanoivat: “Menkää! Herra on kanssanne!”

162   Mutta tiedättekö, kun mies on todella… Niin kuin eilen illalla sanoin siitä, kuinka Joosef oli oikeudenmukainen mies. Jokin ei Joosafatista oikein kuulostanut oikealta. Hän oli vanhurskas mies. Hän sanoi: “Eikö sinulla ole vielä yhtä?”

163   “Yksi lisääkö, meillähän on täällä koko seminaarillinen? He ovat parhaat, mitä meillä maasta on, ja he ovat heprealaisia profeettoja, he sanovat asian tarkalleen! Katsokaa, kuinka lähellä he ovat Sanaa. Siellä Sana sanoo, että tämä maa kuuluu meille. Meillä on oikeus mennä ottamaan se.”

164   Mutta Jeesus sanoi perkeleelle saman asian ja sanoi: “On myöskin kirjoitettu.” Se heiltä jäi näkemättä. Se sai aikaan sen, että he eivät uskoneet Jeesusta. On myöskin kirjoitettu: “Neitsyt on tuleva raskaaksi.” Näettekö, se jäi heiltä näkemättä.

165   Niinpä he sanoivat: “Menkää! Herra on kanssanne. Hän on antava teille voiton, koska se kuuluu meille. Se on Herran Nimessä. Täällä se on kirjoitettuna.”

166   Mutta se ei kuulostanut oikealta. Joosafat sanoi: “Eikö sinulla vielä ole yhtä, jolta voisit kysyä neuvoa?”

167   Hän sanoi: “Kyllä, on siellä eräs, mutta minä vihaan häntä. Yhdistys ei vastaanota häntä.” Uhuh. [Tyhjä kohta nauhassa.] “Me emme halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Hän on Miika, Imlan poika.”

168   “Älköön kuningas sanoko niin”, Joosafat sanoi. “Menkää noutamaan hänet.”

169   Niinpä he sitten lähettivät sanansaattajan sanomaan: “Miika, haluatko tulla takaisin yhteyteen? Katsohan, sano vain sama asia, minkä he muutkin sanovat. Tämä on nyt sinun tilaisuutesi. Ole samaa mieltä organisaation kanssa, kaikkien muiden kanssa, niin he ottavat sinut takaisin. Ymmärrätkö? Ja tulet olemaan yhteydessä, ja sitten voit pitää kampanjoitasi kaikkialla ympäri maata.”

170   Hän sanoi: “Niin kuin Herra Jumala elää, tulen sanomaan vain sen, minkä Hän panee suuhuni.” Me tarvitsemme joitakin Miikoja. Hän sanoi: “Haluan ensin nähdä sen, mitä Jumala sanoo siitä, josko Hän haluaa minun menevän vielä takaisin.” Niin hän sanoi: “Antakaa minulle tämä yö aikaa, katsokaamme, mitä Herra tulee sanomaan.”

171   Ja tuona yönä Herra näytti hänelle näyn. Hän vertasi näkyänsä Sanan kanssa. Se oli oikein.

172   Hän sanoi: “Menkää, mutta minä näin Israelin hajotettuna kuin lampaat, ilman paimenta.”

173   Niinpä sitten eräs heistä, tuo ylipappi, tai tuon Ekumeenisen Neuvoston johtaja, tuli ja läimäytti häntä suulle ja sanoi: “Minne Herran Henki meni, kun Se jätti minut?”

Hän sanoi: “Tulet näkemään sen sinä päivänä, kun istut sisäpuolella.”

Hän sanoi: “Minne Se meni?”

174   Ja hän sanoi: “Minä näin Jumalan istumassa valtaistuimella. Minä näin Taivaan joukkojen kokoontuvan Hänen ympärilleen ja siellä…”

175   Jumalan profeetta! Sana tulee aina profeetalle. Ei ole väliä sillä, kuinka epäsuosittu se näyttää olevan, se on aina siellä. Ja se, mistä he tietävät sen olevan niin, koska se, mitä tuo mies puhuu, tulee tapahtumaan. Se todistaa silloin, että Jumala on sanonut sen. Sitten, profeetta ei merkitse vain sitä, että hän puhuu Sanan, vaan myös kertoo etukäteen ja on Jumalallisen kirjoitetun Sanan jumalallinen tulkitsija. “Sana tuli profeetalle.” Ja Tämä on täydellinen Jeesuksen Kristuksen paljastus. Tämä on paljastus, Raamattu. Se paljastaa Jeesuksen Kristuksen. Näettekö?

176   Ja nyt, kun profeetta tuli näyttämölle ja saattoi sitten kertoa ennalta asiat, ja ne tapahtuivat tarkalleen sillä tavalla, niin Jumala sanoi: “Muistakaa sitten, että Minä olen hänen kanssaan.” Sitten kun hän paljasti sen Sanan, jonka toinen profeetta oli ennen häntä sanonut, se tapahtui, ja sitten he tiesivät, että se oli totta. Jumalan tapa on yhä tehdä niin. Hän ei koskaan muuta tapaansa. Näettekö? Muistakaa, suuret ryhmät yrittivät muuttaa sitä, mutta eivät voineet tehdä sitä.

177   Tässä me puhumme eräästä nyt. Ja he olivat oikeassa, mutta Elia oli sanonut Ahabille. Katsokaahan, Israel oli hyväksynyt itselleen väärän miehen, joka oli tehnyt heille organisaatioita ja oli hylännyt todellisen Sanan. Näettekö?

178   Hän sanoi: “Minä näin Jumalan, ja oli neuvottelu. Ja Hän sanoi: ‘Kenet me voimme saada menemään alas pettämään Ahab?’” Hän sanoi: “Valhetteleva henki astui esiin”, luultavasti helvetistä, “ja sanoi: ‘Minä menen alas ja menen noihin profeettoihin ja saatan heidät profetoimaan valheen.’”

179   Nuo heprealaiset profeetat, jotka katsoivat suoraan Sanaan! Näettekö? Mutta se, mitä Elia oli sanonut, sokaisi myös heidät, sillä myös he ajattelivat, että hän oli joku omituinen tyyppi. Näettekö? Mutta kun Miika meni Hengen alle, hän näki tarkalleen sen, mitä tuo todellinen profeetta oli sanonut. Se muutti asian. Siinä se oli, se täytyi tehdä. Ja nuo heprealaiset olivat oikeassa siellä.

180   Niin olivat nuo heprealaiset oikeassa siinäkin, mitä he sanoivat Jeesuksesta Kristuksesta, mutta he vaelsivat heidän oman varjonsa mukaan. Se oli toisen päivän heijastus eikä tuon päivän valo. Voisiko historia toistaa jälleen itseään? Raamattu sanoo, että se tekee niin, näettehän. Nyt me näemme, että siellä oli…

181   Oli outoa, että Jumala valitsi tämän pienen, kouluttamattoman miehen, joka ei ollut heidän yhteydessään, näyttämään ja tuomaan noille ihmisille Sanan tuon koulun, hienosti sivistyneiden, koulutettujen, älykkäiden miesten, sijasta. Hän valitsi Miikan. Se oli paradoksi. Uh-huh. Varmasti oli. Ja se tapahtui juuri sillä tavalla, kuin Miika sanoi sen tulevan tapahtumaan, koska hänellä oli Herran Sana. Niin on aina ollut. Kyllä vaan.

182   Johannes Kastaja oli toinen. Te tiedätte, ettei meillä ole paljoakaan tilastotietoa siitä, mistä nämä profeetat tulivat, ja niin edelleen, nämä hengelliset miehet.

183   Miehet valitsevat miehen, niin kuin he valitsivat Mattiaan ottamaan Juudaksen paikan. Me emme kuule kovin paljon hänestä. Jumala valitsi Paavalin. Näettekö? Näettekö? Siinä oli Jumalan valinta ja seurakunnan valinta. Näettekö?

184   Ja samoin ne miehet, jotka ovat täytetyt Hengellä, he ovat tavallisesti miehiä, jotka yrittävät paeta koko asiaa, päästä pakoon sitä. He eivät halua tehdä sitä. Mutta Jumala vain ottaa hänet ja sanoo: “Minä näytän sinulle. Minä saatan sinut tekemään sen.”

185   Paavali yritti paeta. Toiset yrittivät paeta. Monet yrittivät tehdä sen. Mooses yritti päästä pakoon sitä.

186   Meillä ei ole paljon tietoa Johanneksesta. Hänen isänsä oli pappi. Oli perinteenä noina päivinä, että poika seurasi isäänsä ammatissa. Ja kun Johannes syntyi, oli se erikoinen, omituinen, ilmiömäinen syntymä, kun hän sikisi äitinsä kohdussa. Me tunnemme kertomuksen Sakariasta ja siitä, kuinka Enkeli sanoi, että hänen vaimonsa tulisi raskaaksi. Ja ne näemme niin tapahtuneen, eikä lapsi ollut liikkunut kuuteen kuukauteen.

187   Ja Gabriel vieraili Marian luona, ja tämä meni ylös Juudeaan tervehtimään häntä, koska Gabriel kertoi hänelle hänen olevan raskaana. Ja kun hän tuli sinne, kertoi hän hänelle, kuinka hän oli kätkenyt itsensä. Ja kun hän tapasi Marian ja pani hän käsivartensa hänen ympärilleen ja alkoi halata häntä, niin kuin naiset tekevät, (todelliset kristityt naiset, uskovaiset), hän alkoi halata häntä. Ja hän näki, että hän oli raskaana, tulossa äidiksi, ja hän sanoi: “Tiedätkö, Herran Enkeli sanoi minulle, että sinä myös tulisit äidiksi.”

188   Ja Elisabeth sanoi, että hän oli vähän huolissaan. Hän sanoi: “Koska se on nyt kuusi kuukautinen, eikä lapsi ole liikkunut.” Se oli epäsäännöllistä, näettehän. Lapsi oli käytännöllisesti katsoen, niin kuin me tänään sanoisimme “kuollut”, näettehän, aivan sama kuin kuollut äitinsä kohdussa. “Kuusi kuukautta.” Se vaivasi häntä.

189   Ja tiedättehän, Johannes oli kuusi kuukautta vanhempi kuin Jeesus, joka oli hänen pikkuserkkunsa. Maria ja Elisabeth olivat serkukset. Ja sitten me näemme, että…

190   Maria katsoi häntä nuoret kasvot loistaen ja sanoi: “Minä tulen myös saamaan Lapsen.”

“Niinpä sinä ja Joosef olette sitten naimisissa?”

“Ei, emme me ole naimisissa.”

“Ja sinä tulet saamaan lapsen?”

191   “Kyllä, Pyhä Henki on varjoava minut.” Paradoksi! Näettekö? “Pyhä Henki tulee varjoamaan minut, ja sitä Pyhää Asiaa tullaan kutsumaan Jumalan Pojaksi.” Hän sanoi: “Gabriel tapasi minut ja sanoi, että minä saisin Pojan ja antaisin Hänelle Nimen “Jeesus”.

192   Ja niin pian kuin hän sanoi: “Jeesus”, alkoi pieni Johannes hyppiä äitinsä kohdussa. Hän vastaanotti Pyhän Hengen. Raamattu sanoo: “Hän syntyi äitinsä kohdusta täynnä Pyhää Henkeä.” Ensimmäisen kerran kun tuo Nimi koskaan lausuttiin inhimillisiltä huulilta, tuli kuollut lapsi heräsi eloon äitinsä kohdussa. Mitä sen tulisikaan tehdä uudestisyntyneelle seurakunnalle? Tuon Nimen, Jeesus!

193   Hän sanoi: “Miksi tulee Herrani äiti? Sillä niin pian kuin tervehdyksesi tuli korviini”, hän kuuli Hänen Nimensä, “lapseni hyppäsi kohdussa ilosta.” Se oli melkoinen ilmiö. Se oli paradoksi.

194   Johannes, kuolleena äitinsä kohdussa kuusi kuukautta, heräsi eloon Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta, kun se ensimmäistä kertaa koskaan sanottiin inhimillisillä huulilla, ja se osoitti sen, että kuollut tulisi elämään Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Se on yhä paradoksi! “Ei ole Taivaan alla ole toista nimeä ihmisille annettu, jonka kautta te voisitte pelastua.” Paradoksi! Kyllä.

195   Johannes oli ilmiömäinen. Näytti kuin hänen olisi pitänyt mennä ja jatkaa isänsä jäljissä ja mennä siihen kouluun, missä hänen isänsä oli koulutettu ja olla leeviläinen. Leeviläiset saattoivat olla pappeina. Niinpä Johanneksen ollessa leeviläinen, tavallisesti se oli, perinteenä oli, että olisi mennyt isänsä kouluun. Mutta Jumalalla oli työ häntä varten, hänen tuli ilmoittaa Messias.

196   Hänen työnsä oli liian ilmiömäinen, jotta hän olisi seurannut perinteitä. Toivon teidän käsittävän sen oikein. Hänen työnsä oli liian ilmiömäinen. Hän ei voinut mennä ja noudattaa heidän perinteitään.

197   Jokainen olisi sanonut: “No niin, etkö uskokin, että veli Jones täällä olisi aivan oikea mies olemaan Messias? Me tiedämme, että sinun tulee ilmoittaa Hänet. Eikö hän mielestäsi olekin oikean kaltainen mies?” Se olisi ollut toinen Mattias.

198   Mutta mitä hän teki? Hän pysytteli erämaassa. Hänellä ei ollut koulutusta. Johannes, samoin kuin monet meistä tänään, hän ei osannut puhua ja käyttää kieliopillisia sanoja, joilla me ilmaisisimme innoituksemme, tai miehet, en minä itse, luultavasti useimmat meistä täällä eivät osaisi tehdä sitä. Mitä hän teki? Hänen täytyi mennä luontoon ja tuoda sieltä vastaavuudet, joiden avulla hän ilmaisi tarkoituksensa. Näettekö? Hän sanoi: “Oi te kyykäärmeiden sukupolvi”, sellaisia hän oli nähnyt, käärmeitä erämaassa. Hän oli nähnyt, että sellaisia he olivat. “Kyykäärmeiden sukupolvi.” No niin, joku koulutettu mies olisi voinut sanoa sen toisin sanoin, näettehän, joita hän olisi voinut käyttää sen sijasta, mutta Johannes ilmaisi sen sanomalla “käärmeet”.

199   Hän sanoi: “Älkää ajatelko mielessänne: ‘Koska me kuulumme tähän’, että te merkitsette jotain Jumalalle, sillä Jumala on kykenevä näistä kivistä…” Näettekö, hän ei ottanut jotakin teologista sanaa, hän ei tiennyt mitään mistään seminaarista. Hänellä oli oma seminaarinsa siellä erämaassa, näettehän, Jumalan edessä. Oli outoa, että Jumala ottaisi sen kaltaisen miehen sen sijaan, että olisi ottanut kaikki nuo hienot, koulutetut papit, jotka olivat kouluissa, se oli paradoksi. Se oli melkoinen paradoksi. Jumala aina työskentelee paradoksien kautta, minun mielipiteeni mukaan.

200   Neitseellinen syntymä oli paradoksi, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää Lapsen. Jumala, lihaksi tehtynä, Jumala muutti itsensä Hengestä ja tuli mieheksi. Hän muutti telttansa, asuinpaikkansa, ja majansa.

201   Kun Jeesus seisoi siellä Galilean rannoilla, Johannes katsoi ylös ja näki Jumalan Hengen laskeutuvan kuin Kyyhkysen, ja Ääni sanoi: “Tämä on Minun rakas Poikani, jossa olen mielistynyt asumaan.” “Jossa olen mielistynyt asumaan”, sama asia, verbi ennen adverbiä, siinä kaikki, näettehän. “Tämä on Minun rakas Poikani jossa olen mielistynyt asumaan.” Jumala ja ihminen tulivat yhdeksi, yhdistyivät lunastusta varten. Kuinka Jumala, joka peittää koko avaruuden ja ajan, saattoi tulla alas ja “pullottaa” itsensä Mieheen voidakseen maistaa kuolemaa koko ihmiskunnan puolesta! Luoja kuoli pelastaakseen luotunsa.

202   Taivaat ja maa suutelivat toisiansa, ihminen ja Jumala tulivat yhdeksi siellä, (kuinka se olisi voinut olla joku ihminen?), voidakseen asua ihmisessä ja olla kanssakäymisessä. Se ei ole mitään muuta kuin Jumala, joka alentui ja koetti päästä ihmistensä luo.

203   Alussa Hän oli Isä. Hän oli yli kaiken. Hän oli yksin. Hän asui yksin, Elohim. Jopa Hänen tullessa alas vuorelle, jos vaikka eläin kosketti vuorta, sen täytyi kuolla. Ja sitten: “Hänet tehtiin lihaksi, ja me käsin koskettelimme Häntä.” Hän teki sen voidakseen vuodattaa Verensä, neitseellisen Verensä, koska me olemme syntyneet sukupuolisesta halusta. Hän syntyi neitseellisen syntymän kautta. Hän ei ollut jonkun juutalaisen verta eikä Hän ollut jonkun pakanan verta. Hän oli Jumalan luoma Veri. Näettekö? Juutalainen veri ei pelasta meitä. pakanaveri ei pelasta meitä. “Jumalan Veri”, sanoo Raamattu, “pelastaa meidät.” Hän oli Jumalan Verta.

204   Jotkut ihmiset sanovat, että Hän oli… että: “Marian tullessa raskaaksi tuo munasolu kuului Marialle, tuo verisolu tuli miespuolisesta, joka oli Jumala.” Se myös on väärin. Jos niin on, niin kuulkaahan nyt, silloin tuon munasolun tuomiseksi alas tarvittiin jonkinlainen tunneaistimus. Mitä te silloin saatte Jumalan tekemään Marialle?

205   Hän loi molemmat, munasolun ja Veren. Hän oli Jumala. Maria oli hautomakone. Hän oli vain lainakohtu. Samoin Hän lainasi hautaa tullakseen haudatuksi. Hän teki kaiken. Näettekö, eikä Hänellä ollut paikkaa, minne päänsä laskea. Hän tuli meidän esimerkiksemme, millaisia meidän pitäisi olla. Hän ei koskaan ollut kenenkään puolella, vaan teki aina sitä, mikä miellytti Isää.

206   Ja nyt Isä asuu meissä Hänen kuolemansa kautta. Hän pyhitti Seurakunnan, joka absoluuttisesti, tämä Seurakunta, oli epäpuhdas, saastainen. Jumala laskeutui alas Tulipatsaasta ollakseen ihminen, ja sitten Pyhä Henki on meissä. Ettekö näe, mitä se on? Se on nyt sama Jumala, joka tulee alas koko ajan. Jumala yläpuolellamme, Jumala kanssamme, Jumala meissä. Näettekö? Samoin kuin Jumalan ajatukset: Jumalan Sana ja Sanan julkituominen.

207   Vain tuo sama asia alussa, kun Jumala ajatelli: Isä ja Hän oli Poika ja Hän oli Pelastaja ja Hän oli Parantaja.

208   Sana oli puhuttu ja Se oli julkituotu: “Neitsyt on tuleva raskaaksi ja synnyttävä Pojan. Häntä kutsutaan Nimellä Immanuel, Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala, Iankaikkinen Isä”, ja niin tapahtui!

209   Ja sen tuloksena oli tuli esiin: “Että Hän voisi tuoda monia poikia Jumalalle.” Tuo koko asia on Jumala paljastettuna! Jumala yläpuolellamme, Jumala kanssamme, Jumala meissä. Paradoksi, todellakin, että Jumala voisi asua ihmisessä, Hän itse. Varmasti.

210   Hänen täytyi tulla sellaiseksi, jotta Hän voisi kuolla ja täyttää omat vanhurskauden lakinsa. Hän ennusti ja sanoi: “Päivänä, jona te siitä syötte, te tulette kuolemaan.” Ja Hänen täytyi täyttää se, eikä ollut ketään muuta, joka olisi voinut tehdä sitä, kuin Hän itse.

211   Jos Hän… Tänään, tänä päivänä, haluan sanoa tämän Jeesuksen Kristuksen Jumaluudesta, koska ihmiset yrittävät tehdä Hänestä jonkun profeetan. Jos täällä nyt sattuu olemaan joku Kristillisen Tieteen edustaja, niin en loukkaa tunteitanne. Toivon etten tee sitä.

212   Mutta me painotamme niin paljon todisteita. Me helluntailaiset asetamme todisteeksemme kielilläpuhumisen ja kuinka pahasti me olemmekaan huijattuja sen suhteen. Ja kuinka monet heistä taas sanovat: “Hengen hedelmä on todiste”, kuinka pahasti te olettekaan huijattuja sen suhteen. Ei koskaan. Jos te sanotte, että kielilläpuhuminen olisi todiste Pyhästä Hengestä… Josta uskon, että Pyhä Henki puhuu kielillä. Älkää käsittäkö minua väärin. Niin, mutta te sanotte: “Miehellä, joka puhuu kielillä, on Pyhä Henki.” Me us­koimme niin jonkin aikaa, mutta me totesimme, että se oli väärin.

213   Luther sanoi: “Ne, jotka sanoivat uskovansa”, ja me totesimme, että se oli väärin. Wesley sanoi: “Ne, jotka tulivat pyhitetyiksi ja huusivat.” Me totesimme, että se oli väärin. Helluntailaiset sanoivat: “Ne, jotka puhuivat kielillä.” Me totesimme, että se oli väärin. Kristillinen Tiede sanoi: “Hengen hedelmä on todiste.” Me totesimme, että se oli väärin.

214   Olen nähnyt noitien ja velhojen juovan verta ihmisen pääkallosta ja puhuvan kielillä ja laskevan lyijykynän pöydälle ja kirjoittavan tuntemattomalla kielellä ja tulkitsevan sen. Näettekö? No niin, älkää puhuko minulle siitä. Äitini on puoliksi intiaani, näettehän, ja minä tiedän sen. Olen nähnyt sen.

215   Ja kuitenkin, Jumala puhuu kielillä, mutta se ei ole mikään pettämätön todiste siitä, että teillä on Pyhä Henki. Tietenkään ei. Ei todellakaan. Kristitty ei ole… Antakaa minun…

216   Antakoon Jumala minulle anteeksi, että teen tämän. Tulen panemaan Jeesuksen koetukselle teitä varten, vain hetkeksi, jos suotte minulle anteeksi. Onko minulla niin paljon aikaa? Katsokaamme sitä vain hetkinen. [Joku veli sanoo: “Kyllä, käytä vain niin paljon aikaa kuin haluat.”] Vain… Kyllä, olen jo ollut kymmenen minuuttia yliajalla, mutta tulen kiirehtimään ja jättämään jotakin pois tästä. [Toinen veli sanoo: “He eivät asettaneet mitään aikarajaa.”] Koettakaamme tätä vain hetken, veljet.

217   Nyt, taivaallinen Isä, anna minulle tämä anteeksi. En halua puhua siitä, mutta teen sen siksi, että ihmiset tietäisivät.

218   Otan puoleni tänä aamuna Jeesusta vastaan, ja sanokaamme, että te olette joukko juutalaisia, ja Jeesus on juuri tullut tänne Bakersfieldiin. Sallikaa minun kutsua teidät miehet yhteen ja puhua teille Hengen hedelmistä. Myös he uskoivat siihen.

219   Mikä on Hengen hedelmä? Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, lempeys, hyvyys… onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se on Hengen hedelmä, ja monet ihmiset panevat luottamuksensa siihen.

220   Joskus se on perkele. Hän voi jäljitellä sitä, kirjaimellisesti, hän voi jäljitellä kielilläpuhumista kirjaimellisesti, sen selittämistä, kirjaimellisesti. Ja mitä tahansa noista lahjoista, hän voi jäljitellä niitä.

221   Huomatkaa nyt: “Minä tulen”, siellä on tämä pappi, “puhumaan teille kaikille.” Otan nyt hetkeksi puolen Jeesusta vastaan. Olen pyytänyt Jumalaa antamaan sen minulle anteeksi. Teen sen vain voidakseni osoittaa teille, mitä tarkoitan, tuodakseni esiin asian. Ymmärrättekö? Tulen sanomaan…

222   “Hyvät herrat, olen täällä tänä aamuna seurakuntanne puolesta. Haluan puhua teille kaikille. Täällä kaupungissa on nyt eräs nuori mies nimeltä Jeesus Nasaretilainen. Hänellä on outo oppi. Me tunnemme pappimme. Meidän täytyy nyt arvostella tätä Hengen hedelmän mukaan. Tämä teidän pappinne täällä, hänen iso-iso-iso-iso-isoisänsä oli pappi. Hän jätti koko nuoren elämänsä, kaiken sen, mistä te nautitte ollessanne nuori mies. Hän jätti sen ollakseen pappi Jumalalle. Mitä hän teki sillä kaikella? Hän opiskeli, hän teki kaiken minkä voi ollakseen oikean kaltainen mies.”

223   “Kuka oli se, joka seisoi rinnallanne, kun isä ja äiti riitelivät ja aikoivat erota? Kuka seisoi isän ja äidin vierellä ja pani kätensä heidän ympärilleen ja toi heidät jälleen yhteen? Tämä teidän uskollinen, vanha pappinne. Teidän uskollinen, vanha pappinne opiskeli Jehovan lakeja, kunnes hän tunsi ne sisältä ja ulkoa. Hän kävi jokaisen seminaarin lävitse. Hänellä on tohtorinarvo. Hänellä on filosofian kandidaatin arvo. Hänellä on D.D., L.L., Ph.D. Hän tietää tarkalleen, mistä hän puhuu. Hän opiskeli sitä varten sillä aikaa, kun te miehet olitte juoksentelemassa ympäri. Hän opiskeli sitä, koska hän on teidän johtajanne.”

224   Se on kaikki hyvin järkevää, veljet, jos puhutte siitä psykologisella tavalla. Se on kaikki hyvin johdonmukaista.

225   “Mistä koulusta tämä Jeesus Nasaretilainen tulee? Hän ei koskaan ole käynyt päivääkään koulua, niin pitkälle kuin me olemme siitä tietoisia. Mistä Hän tulee? Kukaan ei tiedä sitä, ja nyt Hän tulee tälle seudulle. Katsokaa ystävällistä vanhaa pappianne. Kerran kun isältänne loppui raha, niin kenen tykö hän meni? Tuolla miehellä oli Hengen hedelmä, teidän ystävällisellä vanhalla papillanne, joka lainasi hänelle rahaa, jotta hän selviytyi siihen asti, kunnes hänen satonsa kypsyi.”

226   “Kuka seisoi rinnallanne, kun äitinne oli synnytystuskissa?” Suokaa minulle anteeksi, sisaret. “Ja kun he ajattelivat, että hän tulisi kuolemaan, niin kuka piti käsiään hänen yllään ja rukoili, kun te synnyitte tähän maailmaan? Teidän ystävällinen vanha pappinne. Kuka oli se, joka nosti teidät ylös Jehovalle ja ympärileikkasi teidät ja omisti teidät Jehovalle? Tuo ystävällinen vanha pappi.”

227   “Ja katsokaa, mitä tämä Jeesus Nasaretilainen teki eräänä päivänä. Mitä Hän on koskaan tehnyt osoittaakseen Hengen hedelmää?”

228   “Nyt useat teistä ovat liikemiehiä, ja teillä on täällä liikeyrityksenne. Te olette kauppiaita ja niin edelleen. Jehova vaatii karitsan syntienne edestä. Ja te ette kasvata lampaita. Niinpä mitä nämä ystävälliset vanhat papit tekivät, niin ettei sielunne tulisi kadotetuksi? He pyysivät joitakin myyjiä menemään sinne pihalle ja valmistamaan sinne joitakin aitauksia ja panemaan sinne karitsoja myytäväksi, koska te saatte tulonne siitä, mitä te teette, ettekä kasvata lampaita, vaan saatte sen jostakin muualta pitääksenne huolen taloudestanne. Ja he valmistivat sinne paikan teille, niin että kun teillä on syntitaakka ja te haluatte vapautuksen synneistänne, tämä ystävällinen vanha pappi jäljesti teille paikan, niin että te voitte mennä ja ostaa karitsan. Jumala ei halunnut rahaanne. Hän sanoi: ‘Karitsa’, ja te menitte ja ostitte karitsan!”

229   “Mitä tämä Jeesus Nasaretilainen teki? Tuli ja potki nuo asiat ulos ja tyhjensi temppelin ja sanoi heille, että he olivat tehneet siitä ‘ryövärien luolan’. Siinä ei ollut paljon Hengen hedelmää, eihän? Teidän ystävällinen vanha pappinne ei koskaan menetä huumorintajuaan. Tämä Mies punoi yhteen köyden, potki pöydät nurin ja ajoi heidät sieltä ulos ja katsoi heitä vihassa. Sellainen ei ole Hengen hedelmä. Mutta teidän ystävällinen vanha pappinne! Kuka tulee sanomaan viimeiset sanat ylitsenne? Teidän ystävällinen vanha pappinne. Kuka tulee jättämään sielunne Jumalan haltuun? Ystävällinen vanha pappi. Näettekö, kuinka hänellä on Hengen hedelmää, ja tuolla Miehellä ei ole niitä lainkaan!”

230   Nyt te sanotte: “Veli Branham!” Voisin pitää tästä saarnan, mutta en tee sitä.

231   Mikä on Hengen hedelmä? Luvatun Sanan julkituleminen. Jos he vain olisivat pysähtyneet katsomaan, Hänellä ei ollut näitä asioita, joita heillä oli, Hengen hedelmää, tai mitään. Mutta se Sana, joka oli luvattu tuolle päivälle, julkitoi itsensä, se oli tarkalleen sen hetken Valo. Se oli Se, näettehän.

232   Ei ole väliä sillä, kuinka paljon teillä on koulutusta, kuinka paljon ystävällisyyttä, kuinka paljon te puhutte kielillä, kuinka paljon ystävällisyyttä, lempeyttä ja mitä kaikkea teillä on, ellette te vastaanota tuota tuon hetken Sanaa, kun Se on julkituotu edessänne, te olette samassa tukalassa tilanteessa.

233   Se voi kuulostaa karkealta, enkä tarkoita sitä sillä tavalla, mutta se on Totuus. Vain, vain uskokaa Se, näettehän. Hyvä on. Jumala antakoon nyt minulle anteeksi. Näettekö te, mitä minä tarkoitan?

234   Kenellä oli Hengen hedelmä? Jeesuksella! Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia. Te ajattelette, että teillä on niissä Iankaikkinen Elämä. Ne todistavat Minusta. Ne sanovat teille, kuka Minä olen.” Hän ei koskaan tullut julkisesti sanomaan, kuka Hän oli. Hän ei sanonut sitä heille. Ja kun Hänen seurakuntansa tuli niin suureksi… Hän sanoi: “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen Vertaan”, niin kuin sanoin eilen illalla, “teillä ei ole Elämää.”

235   Voi hyvänen aika, tuo seurakuntahan sanoi: “Tuo kaveri on hullu. Mitä lääkärit ja tiede sanoisivat… Tuo mieshän yrittää tehdä meistä ihmissyöjiä.” Hän ei koskaan selittänyt sitä. Oli tullut aika heidän hylätä Hänet.

236   Sitten Hänellä oli joukko saarnaajia roikkumassa ympärillään, rajalinja- uskovaisia. Hän sanoi: “Hyvä on, mitä te tulette sanomaan, kun te näette Minun nousevan ylös sinne, mistä olen tullut?”

237   “Tullut mistä? Mutta mehän olemme nähneet sen kehdon, jossa Sinä synnyit, kaupungin, jossa Sinä synnyit. Me kalastimme Sinun kanssasi, olimme täällä kukkuloilla Sinun kanssasi. Me vaelsimme kanssasi ja puhuimme kanssasi, ja etkö Sinä tule… Voi hyvänen aika, nyt me tiedämme, että Sinä olet hullu.”

238   Mutta todellinen, aito usko ei liikahda. Nuo opetuslapset eivät osanneet selittää sitä, mutta he tiesivät, että siellä se oli. Näettekö? Sen täytyy olla jotakin, minkä Jumala on istuttanut, sen täytyi olla Hänen ajatuksensa ennen maailman perustamista, kun Hän suunnitteli koko lunastuksen. Efesolaiskirje 1:1-5. Hän suunnitteli koko asian ennen maailman perustamista mielessään, ja nämä ovat Hänen ajatustensa ominaisuuksia.

239   Katsokaa Juudasta seisomassa siellä, samoin kuin papit täällä, kyllä. Hän vaelsi Valossa, hänellä oli voima parantaa sairaita. Matteus 10 todistaa sen. Hän lähetti heidät ulos, ja he tulivat takaisin iloiten siitä, että perkeleetkin olivat alamaisia heille. Juudas oli heidän kanssaan! Se on totta. Hän sanoi: “Älkää siitä iloitko, että perkeleet ovat alamaisia, vaan siitä, että nimenne ovat kirjoitetut Karitsan Elämänkirjassa.” Juudas oli heidän kanssaan. Mutta kun tuli aika ottaa koko Jumalan Sana, hän hylkäsi Sen.

240   Samoin ihmiset tekevät tänäänkin! Näettekö? Jeesus sanoi: “Ihminen on elävä jokaisesta Sanasta”, ei vain yhdestä tai kahdesta Sanasta. Jokaisesta Sanasta!

241   Te sanotte: “Hyvä on, veli Branham, voin hyväksyä osan Siitä, mutta en voi…”

242   Silloin sinulla on se tulkki, joka Eevalla oli. Uh-huh. Hän otti Sen kaiken, tulkitsi Sen oikein lukuun ottamatta yhtä pientä sanontaa. Sen täytyy olla jokainen hitunenkin Siitä. Jos Raamattu sanoo Sen sillä tavalla, se ei ole kenenkään yksityisesti tulkittavissa. Se on sillä tavalla, miten Raamattu sen sanoo. Ja jos Jumala saattoi kaiken tämän sydän surun ja murheen tulemaan, ja kuolleet lapset ja itkut ja sodat ja muut asiat, vain siksi, että yhtä sanontaa Hänen Sanassaan epäiltiin, niin ottaisiko Hän teidät takaisin yhtään sen vähemmällä? Ajatelkaa sitä.

243   Hän ei muutu. Hänen ensimmäisen ratkaisunsa täytyy aina pysyä. Siitä syystä Hän toimii yksilön kanssa, ei jonkun ryhmän kanssa. Yhden kanssa! Hän ei voi muuttaa sitä. No niin, minulla on melko paljon sanottavaa tässä, mutta minä…

244   Jeesuksen kuolema oli ilmiömäinen. Se oli paradoksi. Ylösnousemus oli paradoksi. Me uskomme sen. Jokainen tietää, että ylösnousemus oli paradoksi Jumalan nostaessa Hänet ylös kuolleista.

245   Uudestisyntymä on paradoksi. Oikein, se voi muuttaa ihmisen olemuksen! Me voisimme pitää saarnan siitä juuri tässä, näettehän, kuinka on paradoksi ottaa joku, joka on epäileväinen, uskomaton, joka ei halua olla missään tekemisissä Sen kanssa, ja yhtäkkiä tapahtuu muutos luopiosta pyhäksi, prostituoidusta sisareksi. Se on paradoksi. Kukaan ei voi tehdä sitä hänelle lääkkeen, pistoksen tai lääkeannoksen tai minkään muun avulla, tarvitaan Kaikkivaltiaan Jumalan käsi, ja yksin se, muuttamaan ihminen. No niin, on paradoksi, kun ihminen on uudestisyntynyt. Kyllä, paradoksi jälleen.

246   Oli paradoksi, kun Jumala valitsi sata kaksikymmentä tietämätöntä kalastajaa Helluntaina, jotta he veisivät uutisen, Evankeliumin, ympäri maailmaa, sen sijaan että olisi ottanut tuon suuren Sanhedrinin Neuvoston, joka oli koulutettu siihen, nuo, jotka olivat koulutettuja ja odottivat ja odottivat tuon asian tapahtumista. Ja Jumala paljasti itsensä kalastajien joukolle, jotka eivät osanneet edes kirjoittaa nimeään paperin palalle. Oli paradoksi, että Jumala valitsi sen kaltaiset tekemään sen tuon päivän Ekumeenisen Neuvoston sijaan.

247   Sama asia on tapahtuva tänään. “Hän on kykenevä näistä kivistä herättämään lapsia Abrahamille.”

248   Profeettojen näyt ovat aina olleet paradokseja, kuinka nuo miehet, innoituksen perusteella, ovat voineet kertoa ennalta asioita niiden koskaan pettämättä. On paradoksi, kuinka jokin tekee sen yli inhimillisen mielen, ettekä te voi käsittää sitä. Siellä on kaksi tietoisuutta, tajunta ja alitajunta. Ja Jumala menee ali­tajuntaan, joka on todellinen ja näkee ennalta, vie hänet ulos, ja hän näkee asioita, jotka tapahtuivat kauan sitten menneisyydessä, tuo hänet nykyiseen aikaan ja kertoo hänelle tulevaisuuden, eikä se koskaan petä, ei kertaakaan. Paradoksi, todellakin! Uskomatonta, mutta se on totta. Se tapahtuu aivan tarkalleen. Se, mitä me näimme Hänen tekevän eilen illalla, oli paradoksi, uskomatonta inhimilliselle olennolle. Me emme osaa selittää sitä.

249   Eräs tietty baptistikirkko, johon pieni perheeni eräänä päivänä meni Tucsonissa kokoukseen. Pastori nousi ylös tietämättä, että tuo poika, joka seurustelee tyttäreni kanssa, on siellä jäsenenä. Ja hän sanoi: “Tiedättekö, olen juuri saanut tietää, että veli Branhamin isä ja äiti kulkivat sirkuksen mukana.” Ja hän sanoi: “He olivat taikureita, ja se on tuollainen pieni temppu, jonka hän tekee.” Näettekö? Arvattavasti se sitten on jonkinlainen temppu, joka parantaa sairaan? Epäilen ovatko isäni ja äitini koskaan nähneetkään sirkusta. He eivät olleet koskaan nähneet autoa, ennen kuin minä hankin sellaisen. Näettekö? He eivät koskaan tienneet mitään siitä.

250   Mutta katsokaahan, perkeleen täytyy aina sanoa niin. He sanoivat Jeesukselle: “He tekevät tämän Beelsebulin kautta.” Heidän täytyi vastata jotakin seurakunnalleen. Miksi he eivät tutki Kirjoituksia ja näe, että Tämä on ennustettu tälle päivälle. Se on Jeesus Kristus sama, eilen, samanlainen kuin Hän oli eilen, Hän on tänään ja tulee ainiaan olemaan. Mutta siinä se on, näettehän, juuri sillä tavalla he yrittävät tehdä sen, -kouluttamattomat helluntailaiset, profeettojen näyt. Se, että Jeesus on elossa tänään, kahdentuhannen vuoden jälkeen, on myös paradoksi. Se todella on.

251   Nyt minun täytyy lopettaa, koska on tulossa myöhä. Uskotteko te paradoksiin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Tietenkin.

252   Voisinko sanoa tämän? Erään kerran eräs apteekkariystäväni, vanhanpuoleinen mies sanoi: “Veli Branham, tulen kertomaan sinulle jotakin.” Hän sanoi: “Tiedän palvelutehtäväsi ja tulen kertomaan sen sinulle.” Hän sanoi: “Se saattaa kuulostaa naurettavalta. Mutta”, hän sanoi, “en ole kertonut sitä ihmisille, koska he eivät uskoisi sitä. Mutta tulen kertomaan sen sinulle.” Minä sanoin: “Hyvä on.”

Minä sanoin: “Jatka vain.”

253   Hän sanoi: “Se tapahtui juuri tässä samassa apteekissa”, hän sanoi, “talouslaman aikana. Olin istumassa täällä. Poikani, joka nyt on naimisissa ja hoitaa omaa apteekkiaan toisessa kaupungissa, oli palvelemassa asiakkaita.” Ja hän sanoi: “Ihmisten täytyi mennä… Sinä muistat, kuinka heidän täytyi saada maksumääräys kunnantoimistosta lääkettä varten. Mitä te tarvitsittekin, teidän täytyi saada maksumääräys sitä varten.” Hän sanoi nähneensä erään nuorenparin kompuroivan sisään ovesta, ja hän katsoi ylös ja ajatteli: “Pieni odottava äitiraukka, joka tuskin kykeni seisomaan, nuori nainen.”

254   Ja hän sanoi: “Tuo nuori mies käveli poikani luo ja sanoi: ‘Minulla on tässä lääkemääräys. Lääkäri lähetti minut noutamaan maksumääräyksen täältä kunnan asiamieheltä lääkettä varten. Vaimolleni on todella kova tarve siitä.’ Ja hän sanoi: ‘Hän ei jaksa kestää sitä yhtään pidempään, hän on niin sairas. Lääkäri sanoi, että hankkisin sen heti ja antaisin sitä hänelle.’ Hän sanoi: ‘Olisiko mahdollista, että voisin saada tuon lääkkeen ja antaa sen hänelle, ja hän voisi istua täällä?’ Ja hän sanoi: “Minulta kestää kaksi tai kolme tuntia seistä tuossa jonossa ennen kuin voin saada maksumääräyksen sitä varten.’ Hän sanoi: ‘Voisitkohan sinä antaa minulle tuon lääkkeen nyt?”’

255   “Poikani sanoi: ‘Herra, haluaisin tehdä sen, mutta en voi tehdä sitä, koska meillä on täällä sääntönä, että kaikki tehdään käteiskauppana. Meidän täytyy toimia sillä tavalla.”’

256   Ja hän sanoi olleensa siellä takana lukemassa sanomalehteä, vanhemmanpuoleinen mies. Ja hän sanoi: “Odotahan hetken, poika.” Ja hän sanoi katsoneensa tuota naista, joka vain pysytteli pystyssä sillä tavalla. Ja niin hän sanoi: “Mene valmistamaan tuo lääkemääräys.” Hän sanoi: “Anna se tänne minulle.”

257   Ja hän otti tuon lääkärin antaman lääkemääräyksen, meni ja valmisti sen. Hän sanoi: “Valmistin sen ja ajattelin: ‘Vaikka hän ei koskaan maksaisikaan sitä, niin hyvä on, ei sillä ole väliä.’”

258   Hän sanoi: “Menin tuon naisen luo, ojensin käteni antaakseni sen hänen käteensä.” Ja hän sanoi: “Kun laskin sen hänen käteensä ja katsoin ylös, niin, veli Branham, en tiedä, uskotko tätä tai et.” Hän sanoi: “Minä panin sen Herran Jeesuksen käsiin.” Hän sanoi: “Näin Hänen seisovan siellä ja katsovan minuun, ja Veri vuosi alas Hänen kasvoiltaan, ja Hänellä oli arpia päässään.” Ja hän sanoi: “Suljin silmäni, sillä tavalla, ja vähän horjahdin. Ja kuulin hänen miehensä sanovan: ‘Oletko kunnossa, tohtori?’” Ja hän sanoi: ‘“Kyllä.”’ Hän sanoi: “Katsoin uudestaan, ja tuo nainen piti lääkettä kädessään.”

Hän sanoi: “Uskotko sen?”

259   Minä sanoin: “Varmasti, minä uskon sen. ‘Niin kuin te olette tehneet yhdelle näistä Minun vähäisimmistäni, sen te olette tehneet Minulle.’” Paradoksi, todellakin!

260   Monet teistä veljistä olette lukeneet alkuaikojen pyhien kirjoituksia siitä, miten Herra teki paradokseja heidän kohdallaan, kuinka asiat tapahtuivat. Me uskomme paradoksiin. Eräs…

261   Pyhä Martin yritin muistaa nimeä. Katsokaahan, hän oli sotilas, ja Ranskassa oli sääntönä, että hänen tuli seurata isäänsä ammatissa. Mutta jotenkin hän aina uskoi. Hänen äitinsä oli uskovainen. Ja eräänä kylmänä päivänä… Hän oli hyvin nöyrä mies, ja he antoivat aina sotilaspalvelijan kiillottamaan hänen saappaitaan ja pitämään hänet siistin näköisenä, sellaisena kuin sotilaan tuli ollakin. Hän kiillotti palvelijansa saappaat. Hän ei seurannut heidän perinteitään ja virtauksiaan. Hän ajatteli, että ihmiset oli tehty tasa-arvoisiksi.

262   Niinpä eräänä kylmänä päivänä hän oli seisomassa Toursin kaupungin portilla ja hän sanoi, että siellä kadulla makasi vanha kerjäläinen. Epäilemättä te olette lukeneet siitä monta kertaa. Siellä kadulla makasi kerjäläinen, joka oli paleltumassa kuoliaaksi, oli todella kylmä talvi. Hän pyysi ihmisiltä: “Tulkaa! Eikö joku tahtoisi antaa minulle vaippaa? Tulen paleltumaan tänä yönä. En voi maata täällä ulkona maassa tällä tavalla. Tahtoisiko joku antaa minulle päällystakin?” Kukaan ei antanut. Hän sanoi: “Eikö joku armahtaisi minua, vanhaa miestä. Olen kuolemassa, olen palvellut aikani, olen tehnyt parhaani. Älkää antako minun kuolla. Palellun kuoliaaksi. Eikö joku käärisi minua vaippaan?”

263   Ja niin hän, Pyhä Martin, vain seisoi siellä taaempana ja katseli. Hän ei ollut uskovainen, hän ei silloin ollut kristitty, hän ei ollut vastaanottanut Sitä. Hän vain seisoi ja katseli. Kukaan ei tehnyt niin väkijoukon kulkiessa ohi, vaikka jotkut heistä olisivat hyvinkin voineet tehdä sen. Hänellä itsellään oli vain yksi päällystakki, se oli hänen sotilastakkinsa. Hän veti esiin miekkansa ja leikkasi sen kahdeksi ja kietoi tuon vanhan kerjäläisen siihen ja jatkoi matkaansa.

264   Ihmiset nauroivat hänelle hänen kulkiessaan kadulla puolikas päällystakki yllään. “Miten hassunkurisen näköinen sotilas”, he sanoivat ja tekivät hänestä pilkkaa.

265   Tuona yönä hänet herätettiin unesta. Hän katsoi, ja siellä hänen vuoteensa vierellä seisoi Jeesus, joka oli kiedottuna tuohon vanhaan päällystakin palaan, johon hän oli käärinyt tuon kerjäläisen. Silloin hän tiesi: “Samalla tavoin kuin te olette tehneet yhdelle näistä Minun vähäisimmistäni.”

266   Hänen kutsumuksensa oli paradoksi. Hän oli tuon aikakauden sanansaattaja. Hän seisoi Kirjoituksen puolesta kaikkea tuon päivän katolisuuden pahuutta vastaan. Jumala valitsi hänet ja Hän antoi hänen nähdä Kristuksen paradoksin kautta.

267   Veljet, me voimme nähdä paradoksi paradoksin jälkeen. Tuo suuri paradoksi on tulossa edessämme: “Kun Herran pasuuna on soiva, ja aikaa ei ole enää oleva, ja koittaa aamu Iankaikkinen, kirkas ja kaunis.” Kun ylösnousemus tulee, ja meidät on temmattu ylös yhdessä kohtaamaan Häntä ilmassa. On oleva lopullinen paradoksi, kun me menemme ollaksemme Hänen kanssaan. Siihen asti olkaamme uskollisia palvelijoita Jumalan Sanalle, joka on Kristus.

Voimmeko rukoilla?

268   Taivaallinen Isä, me kiitämme Sinua tänä aamuna Verestä, joka tekee meistä veljiä. Me kiitämme Sinua Jumalan Pojasta, joka antoi elämänsä, että me voisimme olla yksi Hänen kanssaan tässä suuressa valtakunnassa maan päällä, Taivaan Valtakunnassa, joka tullaan perustamaan. “Me odotamme tuota iloista Tuhatvuotispäivää, kun siunattu Herramme on tuleva ja tempaava odottavan Morsiamensa pois”, tuon pienen Morsianpuun. Hän on se Puu, joka oli Eedenin Puutarhassa, Elämän Leipä. Samalla tavoin on Hänen pieni Vaimonsa puu, viimeisten päivien Morsianpuu. Kun kaikki on kuivunut, ja Jumalan suuri voima karsii oksat pois, niin että hedelmä voisi kypsyä. Suo Herra, että me voisimme olla luetut siihen. Anna meille Iankaikkinen Elämä.

269   Tämä yksi asia meillä on yhteinen ollessamme täällä tässä kaupungissa: me uskomme Jumalan Sanan. Me uskomme Jeesukseen Kristukseen. Me uskomme, että Hän ei ole kuollut, vaan Hän elää. Ja Hänen Sanaansa, tämän hetken lupausta, ollaan nyt tuomassa julki. Nämä ovat viimeisiä hetkiä. Tämä on viimeinen merkki. Herran Tule… Luvattu Poika on käsillä.

270   Me näemme maailman, maantieteellisesti. Me näemme nämä merkit: maanjäristyksiä eri paikoin, kansat kansoja vastaan.. Me näemme kaikki ne asiat, jotka on ennustettu. Me näemme pelottavia näkyjä taivaalla, ihmisten sydämet pysähtyvät, lentäviä lautasia ja niin edelleen, joita he eivät osaa selittää, tutkivan tuomion tuleminen maan päälle. Me näemme atomipommien riippuvan telineissään kaikkialla, ja nuo suuret ohjukset voivat aikaansaada täydellisen hävityksen yhdessä tunnissa. Me näemme täällä yläpuolellamme riippuvan kaasuja, jotka satavat taivaasta tulena alas hävittääkseen maan.

271   Mutta me näemme myös Jeesuksen, joka antoi lupauksen! Ja niin kuin sanottiin: “Tämä sama Jeesus, joka otettiin teiltä ylös, on tuleva uudestaan samalla tavalla, kuin te näitte Hänen menevän Taivaaseen.” Me tarkkaamme tuon iloisen Päivän tuloa.

272   Meidän sydämemme, monet meistä täällä, Herra, aina pienistä pojista alkaen, olemme panneet kaiken vaivannäkömme siihen, mitä olemme osanneet, palvellaksemme Sinua. Herra, älköön silmämme olko sokaistut tälle hetkelle. Avaa minun silmäni, Herra, että näkisin jokaisen lupauksen. Suo minun olla kykenevä vahvistamaan se “aamenella”, että se on niin, kaikki se, mitä Jumala on luvannut. Suo se, Herra, anna meille suuret kokoukset.

273   Siunaa näitä veljiäni ja sisariani täällä. Jotkut näistä pikku naisista seisovat täällä harmaapäisinä. He ovat palvelleet huolehtimalla aviomiehistään heidän ollessaan työskentelemässä täällä ulkona kentillä. Ja Jumala, palkitse Sinä heidät, nuo miehet, jotka ovat taistelleet voittaakseen palkinnon ja ovat purjehtineet veristen merien halki. Kun me istumme täällä tänä aamuna tämän pöydän ympärillä ja katsellemme toisiamme, ja hiuksemme muuttuvat harmaiksi, ja olemme taistelleet pitkän aikaa emmekä ehkä enää koskaan tapaa toisiamme aamiaisella. Me emme tiedä.

274   Herran Tulemus voi olla tänään, se voi olla huomenna, se voi olla ensi vuonna. Me emme tiedä, milloin se tulee olemaan. Mutta on yksi asia varmaa: meille on luvattu, että me tulemme tapaamaan aterialla taivaissa, ja Kuningas on tuleva ja pyyhkivä kyyneleet silmistämme ja sanova: “Älkää huolehtiko. Se kaikki on nyt ohitse. Mene Herrasi iloon, joka on ollut valmistettuna sinulle maailman perustamisesta lähtien, kun meidät määrättiin Jumalan pojiksi, Jeesuksen Kristuksen kautta.” Oi Isä, Jumala, suo tämä.

275   Voikoon sydämemme lyödä samassa tahdissa. Ja niin kuin sanoin hetki sitten tuosta eroamassa olevasta pariskunnasta… Jumala, kun me eroamme toisistamme täällä, niin me löysimme tämän yhden asian, joka on yhteistä meillä metodisteilla, baptisteilla, Yhdistetyillä, Assemleillä, Church of Godilla. Meillä kaikilla on yksi asia, joka on yhteinen: Jeesus Kristus. Me voimme tavata organisaatioina ja pitää melua noista uskontunnustuksista ja kirkon asioista. Mutta veljinä me tapaamme toisemme Pelastajamme, Jeesuksen Kristuksen, Veren alla, ja siellä meillä on asiat yhteisiä. Ja tältä yhteiseltä maaperältä, Herra, olen tullut tapaamaan veljiäni, miehiä, joilla on samankaltainen, kallis Usko. Voikaamme yhdessä, tällä tulevalla viikolla, työskennellä kaikella sillä, mitä meissä on, huolehtiaksemme siitä, että Jumalan kirkkaus on jälleen tuotu takaisin seurakuntaan. Me jätämme kaiken Sinulle itsemme mukaan lukien. Jeesuksen Nimessä, siunaa vaivannäkömme. Aamen.

276   Jumala siunatkoon teitä, veljeni. veli Roy, oliko sinulla jotakin sanottavaa? [Tyhjä kohta nauhassa.]

277   Kuinka erehtymätön Sana onkaan! Jeesus oli Sana. Me olemme kaikki samaa mieltä siitä. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kun Hänen vanhempansa olivat unohtaneet Hänet ja jättäneet Hänet siellä juhlilla, he olivat tehneet matkaa kolme päivää, eivätkä voineet löytää Häntä, ja he tulivat takaisin. He löysivät Hänet temppelistä keskustelemasta pappien kanssa ja he olivat hämmästyksissään tästä Nuorukaisesta. Meillä ei ole mitään tietoa Hänen koulunkäynnistään. Mutta muistakaa, Hän oli vain Poika, kaksitoistavuotias, suunnilleen tämän kokoinen. Ja tarkatkaa tuon äidin lausuntoa.

278   Nyt, tarkoittamatta mitään teitä katolilaisia kohtaan, jos täällä on ketään, joka kutsuu häntä “Jumalan äidiksi”. Kuinka hän voi olla Jumalan äiti? Näettehän, hän oli hautomakone, jota Jumala käytti, ei äiti. Katsokaa häntä, jos hän on Jumalan äiti, hänellä itse asiassa oli enemmän viisautta kuin Hänellä. Pankaa merkille, hän oli äiti, hän antoi Hänelle elämän, hän antoi Jumalalle elämän. Näettekö?

279    Kuulkaahan. Maria sanoi: “Sinun isäsi ja minä olemme etsineet Sinua päivin ja öin kyynelin.” Hän saattoi häpeään ensimmäisen todistuksensa. Hän kutsui Joosefia Hänen isäkseen.

280   Katsokaa nyt tätä kaksitoistavuotiasta Poikaa, joka ei edes tiennyt, mitä Hän sanoi. Hän oli vain poikanen, mutta Hän oli Sana. Näettekö? Hän sanoi: “Ettekö te tiedä, että Minun täytyy olla Isäni liikeasioilla?” Näettekö Sanan korjaavan erheen? Näettekö?

281   Hänen äitinsä antoi todistuksen sen jälkeen, kun Hän oli noussut ylös; Se oli nyt kaikki ohitse, näettekö, hän sanoi: “Sinun isäsi ja minä olemme etsineet Sinua”, tehden aivan päinvastoin kuin… Hän oli sanonut tämän Lapsen siinneen “Pyhästä Hengestä”, ja sitten hän kutsui Joosefia Hänen isäkseen.

282   Ja tämä pieni poika, kaksitoistavuotias Lapsi, ilman minkäänlaista viisautta, Hänhän oli vain kaksitoistavuotias poika. Isä ei asunut Hänessä tuohon aikaan, koska Hän tuli Häneen sinä päivänä, kun Johannes kastoi Hänet, hän näki Jumalan Hengen laskeutuvan alas ja menevän Häneen. Mutta katsokaahan, tämä kaksitoistavuotias Poika oli Sana, Hän syntyi Voideltuna, olemaan voideltu. Ja tässä Hän oli ja sanoi: “Ettekö te tiedä, että Minun täytyy olla Isäni liikeasioilla?”

283   Maria sanoi: “Sinun isäsi ja minä olemme etsineet Sinua.” Jos Joosef olisi ollut Hänen isänsä, olisi Hän ollut hänen kanssaan hänen liikeasioillaan, tekemässä ovia ja taloja.

284   Mutta Hän oli temppelissä oikaisten noita organisaatioita. Näettekö? “Ettekö te tiedä, että Minun täytyy olla Isäni asioilla?” Näettekö kuinka Jumalan Sana oikaisi tuon erheen? Aamen. Jumala siunatkoon teitä.

64-0205 JUMALA ON OMA TULKKINSA (God Is His Own Interpreter), Bakersfield, California, USA, 5.2.1964

FIN

64-0205 JUMALA ON OMA TULKKINSA
(God Is His Own Interpreter)
Bakersfield, California, USA, 5.2.1964

1        Taivaallinen Isämme, Sana Sinulta merkitsee enemmän kuin, mitä kaikki ihmiset milloinkaan ovat voineet tehdä tai sanoa, koska ihmiset odottavat nähdäkseen Sinut. Ja me kiitämme Sinua siitä, että on niitä, jotka ovat odotuksen vallassa, jotka odottavat jotakin tapahtuvaksi. Ja, kun ihmiset janoavat jotakin, kun syvyys huutaa Syvyydelle, täytyy olla Syvyys vastaamassa tuohon huutoon. Ja se on miksi me olemme täällä tänä iltana, koska näiden sananpalvelijain ja ihmisten sydämille oli laskettu kutsua meidät kokoon pyytääksemme Sinulta suosionosoituksia ja siunauksia, uskoen, että Sinä parannat sairaat ja pelastat kadonneet, ja tulet julkituomaan Sanasi.

2       Ja me rukoilemme, taivaallinen Isä, että Sinä soisit tämän meille, kun me nöyrästi odotamme Sinua, ilta illan jälkeen. Voikoon olla sellainen Pyhän Hengen vuodatus, että jokainen henkilö olisi sokea kaikelle muulle ympärillään paitsi Jumalalle. Ja voikoon sellainen suuri huuto olla ihmisten keskuudessa, jotka janoavat Jumalaa, kunnes kautta koko seudun täällä tulee sellainen herätys, että jokainen kirkko tulee olemaan täynnä ihmisiä, syntisten huutaessa Jumalalta laupeutta, ja Pyhän Hengen parantaessa sairaat, saaden rammat kävelemään ja herättäen kuolleita ja suoden nämä asiat, jotka on luvattu Sinun Sanassasi.

3       Tule, Herra Jeesus, ja täytä lupauksesi. Tule luoksemme tänä iltana. Me uskomme, että Sinä olet sama eilen, tänään ja iäti, ja, että Sinun lupauksesi eivät voi pettää. Sekä taivaat, että maa katoavat, mutta Sinun Sanasi eivät tule pettämään. Voikoon ymmärryksemme olla avoinna. Tulkoon Pyhä Henki ja laskekoon maan kesannoksi. Voikoon ymmärryksemme olla avoinna Jumalan Hengelle ja voimalle tänä iltana, niin että Hän voisi julkituoda lupaamansa Sanat kauttamme. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

4       Nyt, tänä iltana, te jotka seuraatte tekstiä, menkäämme Raamatussa 2. Pietarin kirjeeseen ja aloittakaamme 15. jakeesta, puhuaksemme Kirjoituksesta muutaman hetken.

Lisäksi tulen pyrkimään siihen, että te voisitte olla kykenevät kuolemani jälkeen pitämään nämä asiat aina muistossa.

Sillä me emme ole seuranneet viekkaasti suunniteltuja taruja, kun teimme tunnetuksi teille meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemuksen, vaan me olimme hänen majesteettinsa silminnäkijöitä.

5       Minä rakastan tuota, “silminnäkijöitä”. Ei mitään tarinoita. Me olemme sen todistajia siitä, mistä me puhumme.

Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun siellä tuli hänelle sellainen ääni ylimmältä kirkkaudelta: Tämä on minun rakas Poikani, johon olen hyvin mielistynyt.

Ja tämän äänen, joka tuli taivaasta, me kuulimme, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.

Meillä on myös varmempi profetian sana; ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niin kuin valosta, joka loistaa pimeässä paikassa, kunnes päivä sarastaa, ja kointähti nousee sydämissänne:

Tietäen tämän ennen kaikkea, ettei mikään Kirjoituksen profetia ole mistään yksityisestä tulkinnasta.

Sillä profetia ei tullut vanhaan aikaan ihmisen tahdon mukaan: vaan Jumalan pyhät miehet puhuivat niin kuin Pyhä Henki heitä liikutti.

6       Lisätköön Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle. No niin, tulen nyt ottamaan aiheeksi: Jumala on oma tulkkinsa.

7       Me elämme hämmingin ajassa. Me elämme ajassa, jolloin miehet ja naiset tuskin tietävät mitä tehdä. Näyttää kuin kaikki olisi melskeessä. Näyttää kuin kaikessa olisi niin monia eri katsantokantoja. Se on Saatana, joka tekee sen.

8       No niin, Jumala ei voi tuomita ihmisiä vanhurskaasti ja oikein, ellei ole jotakin mittapuuta, jonka mukaan Hänen täytyy heidät tuomita. Ja Raamattu sanoo, että Hän tulee tuomitsemaan kaikki ihmiset Jeesuksen Kristuksen kautta, ja Jeesus Kristus on Sana. Johanneksen ensimmäisessä luvussa sanotaan:

“Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi, ja asui keskuudessamme…”

9       Nyt, kaikki mitä me olemme tänään, on Hänen ominaisuuksiensa esittelyä. Jumalassa… Aluksi Hän ei ollut edes Jumala. Jumala,  voisimme sanoa, että Hän oli vain “Iankaikkinen”. Hän ei ollut Jumala, koska tuo sana (englanninkielinen sana) Jumala merkitsee “palvonnan kohdetta”, eikä siellä ollut mitään palvomassa Häntä. Niinpä Hän oli Iankaikkinen, kaiken älykkyyden Päälähde. Ja tässä kaiken älykkyyden Lähteessä ei ollut mitään atomia, molekyyliä, ei mitään, ei valoa missään, ei tähtiä, kuuta, ei mitään. Jumala, jonka me tunnemme Jumalana, tuo suuri Henki, joka oli Iankaikkinen (joka ei koskaan alkanut, ei koskaan loppunut), Hän oli siellä. Ja Hänessä oli ominaisuuksia: Hänen ominaisuutensa olla Jumala, sitten Hänen ominaisuutensa olla Isä, olla Poika, ominaisuutensa olla Pelastaja, ominaisuutensa olla Parantaja. Kaikki nämä ominaisuudet olivat Hänessä. Ja nyt kaikki nämä asiat, jotka siitä lähtien ovat avautuneet, ovat vain Hänen ominaisuutensa julkituotuina.

10   Mitä minä tarkoitan ominaisuuksilla on se, että ne olivat Hänen “ajatuksiaan”. Ja sana on “ilmaistu ajatus.” Ja sitten se oli Hänen ajatuksissaan. Ja, kun Hän sanoi: “Olkoon se”, ja se oli. “Olkoon siellä se”, ja se oli.

11   Ja nyt, muistakaa, te kristityt olitte Hänen ajatuksissaan ennen kuin maailmaa oli. Te olette Hänen ajatustensa julkituleminen. Ennen kuin maailmaa edes oli, te olitte Kristuksessa, (aamen) Jumalassa alussa. Se tekee teistä sitten, näettehän, Hänen alamaisiansa. Ja tuo koko asia on Jumala, Hän itse, aineellisti itsensä käsin kosketeltavaksi, niin että Häntä voitiin kosketella ja nähdä ja niin edelleen. Ja se on mitä Jumala on, tuo koko asia.

12   Sitten ihmiset sanovat: “Sen tulkinta…” Olin puhumassa täällä äskettäin eräässä kokouksessa ja eräs mies sanoi minulle: “Veli Branham, sinulla on väärä tulkinta. Sinä et tulkitse sitä oikein.”

13   Sitten, jos he menevät metodistien luo, he sanovat: “Baptistit eivät tulkitse oikein.” Baptistit sanovat: “Helluntailaiset eivät tulkitse oikein.” Helluntailaiset sanovat: “Ykseys ei tee sitä.” Ykseys sanoo: “Assemblies ei tee sitä.” Ja kukin sanoo, että toinen ei tee sitä oikein.

14   Jumala on oma tulkkinsa! Hän ei tarvitse ketään tulkitsemaan puolestaan. Hän tekee oman tulkitsemisensa. Kuka on se mies, joka osaisi tulkita Jumalan? Jumala on itsensä tulkki.

15   No niin, Pietari puhui täällä… me näemme, että alussa, kun Jumala sanoi: “Olkoon valo”, ja siellä oli valo, niin se oli sen tulkinta. Kun Jumala sanoo mitä tahansa ja se tulee julki, niin se on tulkinta sille, Jumalan tulkinta, että Hänen Sanansa on oikein. Ymmärrättekö? Kun Hän sanoi: “Olkoon siellä valo”, oli se ensin Hänen ajatuksensa, ennen kuin mitään sen kaltaista kuin valo oli. Kun Hän sanoi: “Olkoon siellä valo”, ja valo tuli taivaalle, se oli sen tulkinta. Kenenkään ei tarvitse tulkita sitä, sillä Jumala sanoi niin ja siellä se oli. Kun Jumala puhuu ja se on julkituotu, on se Hänen Sanansa tulkinta. Miksi eivät miehet voi nähdä sitä? Miksi eivät ihmiset näe sitä?

16   Kun Jumala tekee lupauksen ja Jumala sanoo… Alussa, 1. Mooseksen kirjassa, Hän jakoi Sanansa kullekin ajanjaksolle, sitä mukaan kuin ne tulivat, alusta loppuun. Ja kautta näiden ajanjaksojen, seurakunta maailma on saanut kaikki nämä asiat kokonaan niin sekaisin perinnäissäännöillään ja niin edelleen, ja Jumala aina lähettää näyttämölle, kautta Vanhan ja Uuden Testamentin, profeettoja! Ja mitä se tekee? Se julkituo Jumalan Sanan. Jumalan julkituominen on se, mikä kertoo onko se oikein vai väärin. Kenenkään ei tarvitse tulkita Sitä, Sana tulkitsee itsensä. Jumala lupasi sen, ja siellä se tapahtuu!

17   Mitä hyötyä on sanoa mitään muuta Siitä? Kuka on se syntinen mies, joka voisi yrittää sanoa (kun Jumala on antanut lupauksen ja Jumala tekee sen), että tuo tulkinta on väärin? Jumala itse tekee oman tulkitsemisensa. Hän ei tarvitse ketään tulkitsemaan itseään. Hän tulkitsee itsensä julkituomalla sen mitä Hän on luvannut tehdä.

18   Oi, jospa seurakunta vain voisi nähdä sen, ja nähdä ne lupaukset, jotka ovat kutakin ajanjaksoa varten! Kaikissa muissa ajanjaksoissa, Jumala on lähettänyt näyttämölle ja myös kautta seitsemän seurakunta ajanjakson, ja on julkituonut kaiken mitä on luvannut tehdä. Kaiken, ei ole yhtään asiaa, joka olisi jäänyt tekemättä. Täsmälleen! Mitä Hän sanoi tekevänsä, sen Hän teki.

19   Kun Jumala sanoi siellä Jesajassa, Niin Hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi”, ja hän tuli. No niin, kuka voi tulkita sitä? Jumala on tulkinnut sen. Hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi”, ja hän tuli raskaaksi. No niin, mitä te… te ette voi… Mitään ei voida sanoa siitä, koska Jumala sanoi, että hän tulisi, ja hän tuli. Mutta seurakunta oli liian sokea näkemään sitä. Katsokaahan, heillä oli siitä oma ajatuksensa. Se oli liian erilaista kuin se mitä he odottivat.

20   Pietari tässä viittasi taaksepäin, hän sanoi: “Jumala julkitoi Kristuksen Sanansa mukaan, Hän sanoi, ’Tämä on Minun rakas Poikani.’” Nämä uskovaiset seisoivat siellä. Ja Kristus oli Jumalan julkituleminen. Hän aina julkitoi Kristuksen Sanansa mukaan, koska Kristus on Sana. Hän julkituo aina…

21   Kun Hän sanoi… Nooan päivinä, Kristus oli Nooassa. Uskotteko sen? Nooa sanoi: “Tulee satamaan. Tulee olemaan sade ja maa tullaan hävittämään”, ja satoi. Se ei tarvinnut mitään tulkintaa. Satoi koska Jumala Nooassa sanoi: “Tulee satamaan.” Hän oli profeetta, ja todiste siitä oli, että se tapahtui mitä hän sanoi. Niinpä heidän ei tarvinnut tulkita sitä.

22   Jotkut ympärillä olevista ovat saattaneet sanoa: “Tämä mies ei tiedä mistä hän puhuu”

23   Mutta Jumala oli aina luvannut, että “jos keskuudessanne on joku hengellinen tai profeetta, ja jos se mitä hän sanoo tapahtuu, silloin kuulkaa sitä.” Oikein, koska se on totta. Sen täytyy olla sopusoinnussa Sanan kanssa. Ja Nooa oli sopusoinnussa Sanan kansaa. Kun hän profetoi, että tulisi satamaan, ja satoi, niin se ei tarvinnut mitään tulkintaa sille, koska juuri niin tapahtui.

24   Jesaja sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi”, ja hän tuli. No niin, se oli kauhean epätavallista. Sillä katsokaahan, se oli monia satoja vuosia ennen kuin tämä neitsyt tuli raskaaksi.

25   Ja se oli niin epätavallista, että jopa eräs hyvä mies nimeltä Joosef, hänen aviomiehensä, “joka oli vanhurskas mies, ei halunnut tehdä hänestä julkista esimerkkiä…” Tuo hyvä mies noina päivinä… miltä sen onkaan täytynyt tuntua Joosefista, kun hän oli kihloissa Marian kanssa.

26   Maria oli kihlattu. Tuona päivänä, sen rikkominen oli aivan sama asia kuin aviorikos. Tietenkin Joosefista näytti siltä kuin Maria olisi yrittänyt käyttää häntä suojakilpenään, peittämään väärintekoaan, koska tässä hänen nähtiin olevan raskaana, oli vain kihloissa, olematta naimisissa. Sen kaltaisesta tempusta kivitettiin kuoliaaksi; niin täytyi olla, lain mukaan.

27   Ja Joosef, hänen aviomiehensä, oli oikeudenmukainen mies, hyvin oikeudenmukainen. Hän uskoi Jumalaan. Ja, kun Maria katsoi häntä noilla suloisilla, suurilla pehmeillä silmillään, ja sanoi: “Joosef, Arkkienkeli Gabriel vieraili luonani ja kertoi minulle, että tulisin raskaaksi, tuntematta ketään miestä.”

28   No niin, jos Joosef vain olisi katsonut taaksepäin Kirjoitukseen, profeetta sanoi, että neitsyt tekisi sen! Se oli vain Jumalan tulkinta omalle Sanallensa! Näettekö? Mutta se oli liian epätavallista.

29   Se on vikana kaikkina aikoina. Jumalan Sana on vieras ihmisille; se on liian epätavallinen. Jumala aina tekee epätavallista. Siellä missä Jumala on, on epätavallista. Se on maailman systemaattisuutta vastaan, koska heillä asiat ovat niin kuin he olettavat, että niiden tulisi olla. Mutta Jumala tulee ja tekee epätavallista.

30   “Kuinka voisi tämä neitsyt olla raskaana?” Hän oli rehellinen, hän etsi Jumalaa koskien sitä.

31   Ja sitten Jumala puhui hänelle unessa, ja sanoi: “Joosef, sinä Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa vaimoasi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä. Jumala on varjonnut hänet. Tästä se johtuu.”

32   Oletteko koskaan panneet merkille kuinka Jumala toimi Joosefin kanssa siellä? Toisarvoisella tavalla, unessa. No niin, me tiedämme, että on unia, me uskomme uniin. Minä uskon uniin. Jumala on aina toiminut ihmisten kanssa unissa. Mutta unet ovat toisarvoisia, näettehän, se voi olla oikein tai väärin, ellei sitä ole tulkittu. Mutta Joosef ei tarvinnut mitään tulkintaa. Se oli Jumala itse puhuen suoraan Joosefille, koska maassa ei noina päivinä ollut profeettaa tulkitsemaan sitä. Heillä ei ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen. Niinpä lähinnä paras tapa Jumalan huolehtia oman Poikansa hyvinvoinnista, oli puhua Joosefille unen kautta ilman tulkitsemista. Hän sanoi: “Tuo nainen on oikeassa. Se Pyhä, joka on siinnyt hänessä, on Jumalan Poika.” Se ei tarvinnut mitään tulkintaa.

33   Jumala tekee oman tulkitsemisensa rehellisille, vilpittömille sydämille, miehille ja naisille, jotka katsovat jotakin salaperäistä asiaa. Jos olette rehellinen ja vilpitön ja tahdotte uskoa, on Jumalalla tiensä tulkita se teille. Ensimmäiseksi, ottakaa selville onko se lupaus. Jos Joosef vain olisi tehnyt sen, jättänyt perinteet ja mennyt takaisin Raamattuun, olisi hän nähnyt Jesajan sanoneen, että neitsyt tulisi tekemään sen.

34   Ja ne asiat, jotka oli puhuttu siitä, Hänen syntymänsä ja kaiken sitä koskevan olivat “pyhät profeetat” puhuneet Kirjoituksissa, niin kuin Pietari sanoi. Eikä yhdelläkään ihmisellä ole mitään oikeutta panna mitään yksityistä tulkintaa sille. Se vain on tarkalleen, mitä Jumala on sanonut tulevan tapahtumaan. Hän oli tuolle päivälle luvatun Jumalan Sanan julkituleminen. Jumala sanoi sen, niinpä se oli siellä. Se selvitti sen.

35   Jeesus sanoi… Kun Hän oli maan päällä, kun he eivät voineet ymmärtää Hänen palvelustehtäväänsä, se oli liian suuri, liian ilmiömäinen. He eivät voineet ymmärtää Häntä. Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia!” “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä niissä te uskotte, että teillä on Iankaikkinen Elämä, ja juuri ne todistavat Minusta.” Näettekö? “Ne juuri kertovat teille kuka Minä olen.”

36   Katsokaahan, Jumala jakoi Sanansa. Tuona päivänä tuli olla Jumalan julkituleminen, Immanuelina, Jumala kanssamme. “Häntä kutsutaan nimellä Ihmeellinen, Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala, Iankaikkinen Isä. Ja Häntä kutsutaan Nimellä Immanuel, ‘Jumala kanssamme.’” Jumala oli Daavidissa. Jumala oli Mooseksessa. Jumala! Kyseessä on Jumala koko matkan kautta ajan, julkituoden itsensä tuota ajanjaksoa varten. Mutta tälle ajanjaksolle Sana oli: “Neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää Pojan, ja Hän tulee olemaan Jumala kanssamme.”

37   Se oli syy miksi he ristiinnaulitsivat Hänet, kun Hän teki itsensä Jumalaksi ja rikkoi sapatin. Hän oli – Hän oli Jumala sapatin yli, ja Hän oli Jumala. Hän ei ollut vain joku tavallinen mies tai tavallinen profeetta, (vaikka Hän olikin tavallinen Mies ja Profeetta), mutta Hän oli Jumala-Profeetta. Ja Hän täytti Sanan, tarkalleen sen, mitä Jumala oli sanonut Hänen tulevan tekemään. Hän sanoi: “Kuka teistä voi tuomita Minut synnistä? Tutkikaa Kirjoituksia! Niissä te ajattelette, että teillä on Iankaikkinen Elämä, ja juuri ne todistavat Minusta.” Mutta heidän perinnäissääntönsä, he elivät toisen ajanjakson häikäisevässä valossa.

38   Kuten saarnasin muutama viikko sitten elämisestä häikäisevässä valossa. Häikäisevä valo on “kangastus”, se johtuu auringon heijastuksesta ja on väärä. Mikä tahansa jonkun toisen ajanjakson häikäisevä valo on väärä heijastus. Ihmiset vaeltavat aina jossakin mikä tapahtui vuosia sitten. Luterilaiset vaeltavat Lutherin häikäisevässä valossa. Lutherin valo oli hienoa hänen aikanaan; Wesleyn valo oli hyvä hänen aikanaan; helluntailaisten oli hyvä sen ajassa. Mutta me nousemme ylöspäin tikkaita, me elämme toisessa ajanjaksossa! Me menemme eteenpäin, me emme voi jatkaa taaksepäin katsomista.

39   Kun me asetumme aloillemme tiettyihin asioihin, tai ajattelemme selvinneemme siitä kaikesta, me saamme kootuksi yhteen perinnäissääntömme; ja se kyllä oli hyvä tuolle päivälle, mutta me liikumme eteenpäin! Tutkikaa Kirjoituksia ja nähkää mitä on luvattu tälle päivälle, niin silloin tiedämme missä olemme, silloin voimme sanoa missä seisomme.

40   Luther; te voitte katsoa Kirjoituksesta Sardeen Ajanjaksoa, ja nähdä tarkalleen mitä oli luvattu. Katsokaa minkälainen ratsastaja siellä lähti liikkeelle, ja katsokaa mikä meni kohtaamaan häntä, tarkalleen, “ihmisen oveluus”; uskonpuhdistus. Tarkatkaa Wesleytä ja niin edelleen, kuinka se tuli helluntaiajanjaksoon, ja edelleen sen ajanjakson lävitse. Tarkatkaa kuinka se on kulkenut. Katsokaa Kirjoituksiin ja nähkää missä me olemme. Siitä syystä Jeesus sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia!”

41   Katsokaa missä me olemme! Minä uskon, että me olemme Jumalan Pojan Tulemuksessa juuri nyt, uskon meidän olevan siinä ajanjaksossa ja siinä hetkessä, että Hän voi ilmestyä minä hetkenä tahansa. Uskon Kirjoitusten ilmoittavan sen, että me olemme tämän maailman historian viimeisissä hetkissä. Voin nähdä asiat niiden ottaessa muotoa. Voin nähdä tämän Ekumeenisen Neuvoston johtavan kaikki kirkot siihen, Pedon Merkkiin. Ja voin nähdä Rooman Imperiumin ja mitä se on tekemässä ja mitä kaikki muut niistä ovat tekemässä. Voin nähdä niiden tulevan yhteen ja sulkevan ulos Valon, sulkevan ulos Evankeliumin. Jokaisen on kuuluttava siihen ja vaellettava heidän valossansa, tai sitten te ette vaella ollenkaan. Näettekö, me olemme lopun ajassa. Meille ei ole mitään muuta jäljellä kuin riippua kiinni Jumalassa ja uskoa Hänen Sanansa. Sana on aina oikein.

42   Laodikean seurakunnan ajanjakso oli ainoa seurakunta ajanjakso niistä kaikista, missä Kristus oli pantu seurakunnan ulkopuolelle. Hän oli ulkopuolella, kolkuttaen. Mitä tapahtui? Tämä Ekumeeninen Neuvosto on se, joka tulee panemaan Hänet ulos. Raamattu sanoi, että Hän tulisi olemaan ulkopuolella, ja Hän on sitä. Se sulkee ulos minkä? Sanan. Ja Hän on Sana, Hän on aina ollut Sana, ja Hän on yhä Sana tänä iltana! Hän on Sana.

43   Raamattu sanoo: “Sana on terävämpi, voimallisempi kuin kaksiteräinen miekka”, Hebrealaiskirjeen 4. luku, “ja on sydämen ajatusten ja aikomusten erottaja.” Se oli Sana! Heidän olisi pitänyt tietää kuka Hän oli, kun Jeesus julkitoi sen tuona päivänä.

44   Tarkatkaa mitä Hän teki. Yhtenä päivänä seistessään siellä palvelustehtävänsä alussa. Siellä tuli Hänen tykönsä eräs mies nimeltä Simon, Simon Pietari. Ja, kun Pietari katsoi Häntä, ja näki Hänet, Jeesus sanoi hänelle: “Sinun nimesi on Simon ja sinä olet Joonan poika.” (Heidän olisi pitänyt tietää Mooseksen sanoneen: “Herra teidän Jumalanne on nostava  esiin  Profeetan,  minun  kaltaiseni,  ja  Häntä  teidän  täytyy kuulla.”). Ja tässä oli mies, jota hän ei koskaan elämässään ollut nähnyt, ja joka sanoi: “Sinun nimesi on Simon ja sinä olet Joonan poika.” Hän tiesi juuri silloin, ettei se voinut olla kukaan muu… Heillä ei ollut ollut profeettaa satoihin vuosiin ja tässä oli mies, joka kertoi hänelle kuka hän oli. Ei ihme, että hän pystyi vastaanottamaan sen!

45   Filippus… Tuolla kerralla, kun hän meni noutamaan Natanaelia ja löysi hänet puun alta ja toi Jeesuksen tykö. Jeesus sanoi: “Katso israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä.”

 Hän sanoi: “Rabbi, milloin olet minut tuntenut?”

46   Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla, Minä näin sinut.”

47   Hän sanoi: “Rabbi, Sinä olet Jumalan Poika! Sinä olet Israelin Kuningas!” Hän tiesi Hänen olevan! Miksi? Sitä ei tarvinnut tulkita, Jehova oli sanonut sen!

48   Siellä seisoivat nuo, jotka eivät uskoneet sitä. He sanoivat: “Tämä mies on Belsebuli. Hän käyttää jonkinlaista silmänkääntötemppua. Hän on ennustaja, tai jotakin…”

49   Jeesus katsoi heitä ja sanoi: “Kun te sanotte sen Ihmisen Poikaa vastaan, se tullaan antamaan teille anteeksi. Mutta, kun Pyhä Henki on tullut ja tekee saman asian, niin sanoa sitä vastaan, sitä ei tulla koskaan antamaan teille anteeksi, ei tässä maailmassa eikä tulevassa maailmassa.” Hän profetoi meidän päivästämme, päivästä, jonka me tulisimme näkemään. Sillä Hän on sama eilen, tänään ja iäti.

 Muistakaa, se oli Jeesus Kristus, joka oli Mooseksessa.

50   Se oli Jeesus Kristus, joka oli Daavidissa. Kun Daavid nousi ylös vuorta, hylättynä kuninkaana, ja itki Jerusalemia, niin se ei ollut mitään muuta kuin Kristus hänessä. Sillä noin kahdeksansataa vuotta myöhemmin, Daavidin Poika istui Öljyvuorella, katsoi alas Jerusalemia ja itki, sanoen, Jerusalem, Jerusalem, kuinka usein Minä olisinkaan hoivannut sinua niin kuin kana poikuettaan, mutta sinä et tahtonut!”

51   Kun Joosef oli vankilassa, se oli Jeesus. Kun hänet myytiin lähes kolmestakymmenestä hopearahasta, se oli Jeesus. Kun hänet oli tehty Potifarin mieheksi, se oli Jeesus, kun hän istui faaraon oikealla kädellä. Hänen lähtiessään sieltä puhallettiin pasuunaan ja jokaisen täytyi notkistaa polvensa, se oli Jeesus. Kukaan ei voinut tulla faaraon tykö muutoin kuin Joosefin kautta; kukaan ei voi tulla Jumalan tykö muutoin kuin Jeesuksen kautta. Se oli Jeesus, kun varjokuvina ja esikuvina puhuttu Sana oli täyttynyt.

52   Kun Jeesus oli täällä maan päällä, Hän teki saman asian, jonka profeetat olivat tehneet, ja siitä he tiesivät, että Hän oli Jumalan Sanan julkituleminen. Sitä ei tarvinnut tulkita.

53   Kun Natanael näki sen, lankesi hän maahan sanoen: “Sinä olet Israelin Kuningas, Jumalan Poika, Israelin Kuningas. Me tunnemme Sinut, kukaan ihminen ei voisi tehdä tätä.”

54   Nikodeemus tuli yöllä, sanoen saman asian fariseuksista. Mutta katsokaahan, he olivat niin kiinni Ekumeenisessa Neuvostossaan, etteivät he voineet vastaanottaa Sitä. Hän ilmaisi sen mitä he sanoivat, sanomalla: “Rabbi, me…” Keitä olivat nämä “me”? Heidän neuvostonsa! “Me tiedämme, että Sinä olet Jumalalta tullut opettaja, koska kukaan mies ei voisi tehdä näitä asioita, ellei Jumala ole hänen kanssaan.” He tunnistivat Sen, he tiesivät mitä se oli, mutta he olivat niin kiinni omassansa.

55   Ja Jumala on viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana ravistanut tätä kansakuntaa Pyhän Hengen kasteella, ja miehet ja naiset ovat yhä Sen ulkopuolella, koska he ovat kiinni tuossa samassa asiassa, eläen toisen päivän häikäisevässä valossa. Missä on vika? Jokainen haluaa olla metodisti, baptisti, presbyteeri, luterilainen tai jotakin muuta. Näettekö, se on häikäisevä valo.

56   He elivät Mooseksen ajan häikäisevässä valossa. Mitä he sanoivat? “Me olemme Mooseksen opetuslapsia.”

57   Hän sanoi: “Jos te olisitte tunteneet Mooseksen, te olisitte tunteneet Minut. Mooses kirjoitti Minusta!”

58   Jos te olisitte tunteneet Lutherin, te olisitte tunteneet tämän ajanjakson! Jos te olisitte tunteneet Wesleyn, te olisitte tunteneet tämän ajanjakson, sillä Kristus kirjoitti tästä ajanjaksosta! Ne Sanat, jotka ovat täyttyneet, niiden täytyy olla täyttynyt tässä ajanjaksossa. Se ei tarvitse ketään tulkitsemaan Sitä, Jumala tekee oman tulkitsemisensa. Jumala tulkitsee itse, koska Hän on ainoa, joka osaa tulkita Sen. Jumala aina vahvistaa lupauksensa, mitä Hän on sanonut, ja se on sen tulkinta.

59   Nyt, säästääksemme aikaa, Jeesus sanoi Johanneksen 14. luvun 12. jakeessa: “Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Sanoiko Hän sen? Onko se oikein? Se ei tarvitse mitään tulkintaa. Kun joku tekee niitä tekoja, se on Jumala. Tietenkin!

60   Hän myöskin sanoi siellä: “Niin kuin oli Lootin päivissä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Jeesus sanoi sen. Sanoiko Hän sen? Tietenkin, Hän sanoi sen! Se ei tarvitse mitään tulkintaa.

 He sanovat: “Mutta se merkitsee…”

61   Se merkitsi juuri sitä mitä Hän sanoi! “Niin kuin oli Lootin päivissä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Millaista oli Lootin päivissä? Menkäämme taaksepäin hetkeksi, nähdäksemme mitä he tekivät.

62   Siellä oli kolme eri ihmisluokkaa Lootin päivissä: uskovainen, tekouskovainen ja uskomaton. Niin on jokaisessa joukossa, tuo sama asia.

 Me näemme, että sodomalaiset olivat uskomattomia.

 Loot oli tekouskovainen.

63   Abraham oli uskovainen. Hän oli se jolle liitto oli vahvistettu. Hän oli se, joka odotti luvattua poikaa. Hän oli se, joka odotti sitä. Aamen. (Minä en sano “aamen” itselleni. Aamen merkitsee “niin se olkoon”.) Ja se on oikein. Abraham ei ollut Sodomassa. Abraham oli siellä ylhäällä, ulkona Sodomasta. Hän oli esikuva tämän päivän hengellisestä Seurakunnasta.

64   Loot on esikuva kirkkokunnallisesta seurakunnasta, joka yhä on Sodomassa. Tarkatkaa, Raamattu sanoo, että “Sodoman synnit vaivasivat hänen vanhurskasta sieluaan päivittäin”. Miksi hänellä ei ollut tarpeeksi rohkeutta seistä sitä vastaan? Seurakunnassa on monia hyviä miehiä tänä päivänä, jotka katsovat ulos ja näkevät naiset shortseissa ja miehet tekemässä näitä asioita, ja he näkevät jäsentensä menevän pelaamaan golfia sunnuntaisin, menevän huviretkille ja uimaan ja tekevän kaikenlaista, sen sijaan, että tulisivat kirkkoon. Näkevät heidän istuvan kotona keskiviikkoiltana katselemassa televisiota, sen sijaan, että tulisivat kokoukseen. He tuntevat halua sanoa jotakin siitä, mutta vanhemmisto erottaisi heidät. Missä on vika? Se on jälleen Loot, joka katsoo ulos ikkunastaan ja näkee synnin ja pelkää kutsua syntiä “synniksi”!

65   Abraham ei ollut heidän sotkussaan, hän oli siitä ulkona. Hän oli esikuva hengellisestä Seurakunnasta. Tarkatkaa nyt mitä tapahtui aivan lopun ajassa, juuri ennen kuin tuli lankesi. Ja nuo olivat pakanoita. Se ennusti tulen lankeamista pakanamaailman ylle tänä päivänä, kun kuningaskunnat tullaan hajottamaan ja polttamaan. “Taivaat tulevat olemaan tulessa”, sanoo Herra, “ja ne palavat tulisella kuumuudella.” Se oli esikuva siitä.

66   Muodostakaamme nyt heistä kuva. Tässä on Abraham, joka oli jo ulkona, ei Sodomassa, hän oli ulkona Sodomasta. Loot oli yhä Sodomassa.

67   Ja tapahtui jotakin outoa, eräänä kuumana aamuna, sen on täytynyt olla suunnilleen kello yhdeltätoista, kun hän näki kolmen, aivan tavallisen näköisen miehen olevan tulossa polkua alas. Abraham oli istumassa tammen alla, lepäämässä. Hän oli luultavasti ollut jossakin ulkona karjan kanssa tuon aamun, ja oli juuri tullut takaisin, oli melkein keskipäivä. Ja hän näki kolmen miehen olevan tulossa. Ja noissa miehissä oli jotakin, joka herätti hänessä jotakin. Oi!

68   Jumalassa on aina jotakin, kun se tulee ihmisten keskuuteen, se aina saa hälytyskellon soimaan. He tuntevat Sen. Siellä jokin sanoo sen heille, siellä on vahvistus.

69   Abraham juoksi nopeasti ja sanoi: “Herrani, tule, salli minun noutaa hieman vettä ja pestä jalkasi ja antaa Sinulle palan leipää ja sitten voit jatkaa matkaasi.” Niin Hän kääntyi sivulle. Abraham juoksi karjan luo ja otti vasikan ja tappoi sen ja antoi palvelijalle puhdistettavaksi. Hän meni telttaan, pani Saaran alustamaan taikinan ja valmistamaan leipää, tekemään pieniä kakkuja. Hän toi ne ulos ja tarjosi niitä. Heidän siellä syödessään, hän alkoi panna merkille kuinka tämä Mies jatkuvasti katseli Sodomaa kohden. Ja hän sanoi,…

70   Kaksi heistä meni alas Sodomaan, muistattehan. Kaksi meni Sodomaan. Olkaa hyvät ja älkää kadottako tätä. Olen viittaamassa siihen mitä Jeesus sanoi. Kaksi heistä meni alas Sodomaan tuodakseen ulos Lootin ja ne, jotka olivat valmiit ulos tuotavaksi. Ja nuo kaksi menivät sinne alas ja saarnasivat. (Ja Yksi jäi Abrahamin luo. Tarkatkaa sitä merkkiä, jonka Hän teki.) He saivat erään merkin siellä alhaalla… Sodomalaiset lyötiin sokeudella. Evankeliumin saarnaaminen aina sokaisee uskomattoman. Ja pankaa merkille mikä teki sen.

71   No niin, siellä seisoi tämä Yksi Abrahamin luona ja teki merkin Abrahamin edessä.

72   Nyt, oletteko koskaan panneet merkille, joku historioitsija, seuratkaa Kirjoituksia, seuratkaa historiaa, koskaan seurakunnan ajassa ei ole ollut aikaa, jolloin joku olisi mennyt nimellisille seurakunnille sinne ulos maailmaan, sinne ulos kirkkokuntiin, koskaan siellä ei ole ollut miestä, jonka nimi olisi aikaisemmin päättynyt kuten Abrahamin, h-a-m. Mutta tänään heillä on se, G-r-a-h-a-m. Oikein. Hän menee sinne ja kutsuu heitä ulos. Ja hän tekee sen ihmeellisellä tavalla. Graham, Billy Graham, Jumalan palvelija siellä ulkona kirkkokuntien, politiikkojen ja niin edelleen keskuudessa, lyöden sitä.

73   Yhtenä päivänä he halusivat hänen alkavan presidenttiehdokkaaksi, ja hän kieltäytyi siitä jyrkästi. Jumala siunatkoon häntä sen vuoksi. Nuo viskiyhtiöt, eihän hän olisi päässyt edes ensimmäiselle pesälle, niin kuin sanotaan. He olisivat käyttäneet biljoonia dollareita häntä vastaan, koska hän olisi lopettanut heidän liiketoimensa, nuo savuke yhtiöt ja muut sen kaltaiset. Katsokaahan, hän on siellä ulkona Jumalan sanansaattajana sodomalaisille. Se on tarkalleen niin.

74   Mutta muistakaa, siellä oli Yksi, joka jäi Abrahamin luo, eräs toinen Mies, eivät ne kaksi, jotka menivät sinne alas Sodomaan saarnaamaan niin kuin nykyaikaiset evankelistat. Huomatkaa, siellä oli Yksi, joka jäi sinne ylös. Kaksi meni alas tuohon suuntaan, ja Yksi jäi tänne Abrahamin kanssa. Ja Se, joka jäi Abrahamin luo, antoi hänelle erään merkin.

75   Tarkatkaa nyt, Hänen nimensä oli ollut “Abram” ja hänen vaimonsa nimi “Saarai”, vain päivää tai paria ennen sitä. Jumala oli ilmestynyt hänelle ja sanonut: “Minä muutan nyt sinun nimesi Abramista Abrahamiksi.” (Näettekö, G-r-a-h-a-m on kuusi kirjainta, ihminen.) Mutta A-b-r-a-h-a-m on seitsemän, seitsemän kirjainta; h-a-m, päättyen h-a-m.

76   No niin, täällä ylhäällä hengellisessä Seurakunnassa, siellä ylhäällä oli yksi Abrahamille, ja pankaa merkille mitä Hän sanoi, Hän sanoi: “Abraham”, (ei “Abram”) “Abraham, missä on vaimosi (ei “Saarai”) Saara? Missä on vaimosi Saara?”

77   Tarkatkaa mitä hän sanoi: “Hän on teltassa takanasi.”

78   Ja Hän sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi.” Näettekö tuon persoonapronominin? Sen lupauksen mukaan, jonka Hän oli antanut. Se oli Jumala! Hän sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi.”

79   Ja Saara, (niin että kaikki ymmärtäisimme sen) hän nauroi hihaansa, itseksensä, ja sanoi: “Minäkö, vanha nainen, ja herrani (joka oli Abraham) on satavuotias, me olemme ohittaneet sen kaltaisen nuorten ihmisten elämän.” Hän sanoi: “Eihän meillä voisi olla enää mitään sen kaltaista nautintoa, minä olen vanha ja mieheni on vanha.” Ja hän sanoi: “Meillä ei voisi olla sitä.” Ja hän sanoi: “Kuinka? Eiväthän nämä asiat voi niin olla!”

80   Ja tuo Mies (Jumala inhimillisessä lihassa) sanoi: “Miksi Saara nauroi ja epäili, sanoen näitä asioita?” Siellä teltassa, Hänen takanaan.

81   Tarkatkaa nyt, eikö se olekin sama palvelustehtävä, joka Jeesuksella Kristuksella oli? Hän katsoi kuulijakunnan ylitse ja tajusi heidän ajatuksensa. Hän kertoi Pietarille kuka hän oli ja mikä hänen isänsä nimi oli. Hän kertoi Natanaelille.

82   Hän kertoi tuolle naiselle kaivolla. Hän sanoi: “Tuo Minulle juotavaa.”

83   Tämä sanoi: “Hyvä herra, ei ole tapana teidän juutalaisten puhua samarialaisille. Meillä ei ole mitään tekemistä toistemme kanssa.

84   Hän sanoi: “Mutta, jos sinä tietäisit kenelle sinä puhut, sinä pyytäisit Minulta juotavaa.” Ja keskustelu jatkui edelleen. Hän sanoi: “Mene noutamaan aviomiehesi ja tule tänne.”

 Nainen sanoi: “Ei minulla ole mitään aviomiestä.”

 Hän sanoi: “Sinä sanoit oikein, sillä sinulla on ollut viisi.”

 Hän sanoi: “Herra!”

85   Katsokaa eroa sen ja noiden tuon päivän pappien välillä, tuon neuvoston, joka eli toisen päivän häikäisevässä valossa. He sanoivat: “Tämä on Perkele!” Heidän täytyi antaa jonkinlainen vastaus seurakunnalleen, koska se vaati sitä.

86   Mutta mitä teki tämä pieni naisparka, tuo ennalta määrätty Siemen lepäsi hänen sydämessään… Hän oli ollut sairas ja saanut tarpeekseen tuosta asiasta, hän oli mennyt kadulle prostituoiduksi. Mutta, kun hän näki Sen, hän sanoi: “Herra, minä tajuan, että Sinä olet Profeetta. Meillä ei ole ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen, ja meille on kerrottu, että kun Messias tulee, niin se on se asia, jonka Hän tulee tekemään.” Oi! Tuo Siemen, joka siellä lepäsi, hypähti elämään! Miksi? Se ei tarvinnut mitään tulkitsemista.

87   Jeesus sanoi: “Minä olen Hän, joka puhuu sinulle.” Se ei tarvinnut mitään tulkintaa. Hän oli tehnyt ihmeen ja oli todistanut, että Hän oli tuo Messias, aamen, todistaen tarkalleen oikeaksi sen, mitä Jumala oli luvannut. (“Herra teidän Jumalanne on nostava esiin Profeetan, minun kaltaiseni”, oli Mooses sanonut.) Mitä se oli? Kirjoituksen vahvistaminen!

88   Hän juoksi kaupunkiin ja sanoi: “Tulkaa katsomaan Miestä, joka on kertonut minulle ne asiat, jotka olen tehnyt. Eikö tämä olekin itse Messias? Eikö tämä ole Kristus? Hän kertoi minulle mitä olen tehnyt.”

89   Nyt pankaa merkille, Jeesus, se oli Hän siellä tuossa Miehessä, jonka selkä oli käännettynä telttaan päin, ja kertoi mitä Saara ajatteli siellä teltassa.

90   Jumalan Sana sanoo, Hebrelaiskirje 4. luku sanoo tämän: “Jumalan Sana on voimallisempi ja terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, leikaten erilleen ytimen luusta ja erottaa sydämen ajatukset ja aikomukset.” Se on Sana! Ja joka kerta, kun Profeetta tuli, hän tuli Sanan kanssa, ja hän oli Sana tuota ajanjaksoa varten. Ja mitä se teki? Profetoija, joka erotti ajatukset, jotka olivat sydämessä.

91   Se teki sen Jeesuksessa Kristuksessa, koska Hän oli Sanan täyteys.

92   Ja Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivissä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Jumalan Henki tulisi maan päälle inhimillisen olennon muodossa, Jumala julkituotuna ihmislihassa (Aamen! Näettekö sitä?), ja tekisi saman asian, jonka Jumala teki inhimillisessä lihassa Sodomassa. Muistakaa, he olivat odottamassa luvattua poikaa. Ja heti sen jälkeen luvattu poika tuli. Se oli viimeinen merkki, jonka Sodoma ja Abrahamin ryhmä näki ennen luvatun pojan tuloa. Oletteko huomanneet sen? Ja nyt hengellisen Seurakunnan täytyy tulla tuohon hetkeen.

93   Joku sanoi: “Veli Branham, sanoitko, että ‘se oli Jumala’?”

94   Raamattu sanoo: “Se oli Jumala!” Se ei tarvitse mitään tulkitsemista. Hän oli Elohim. Sellaiseksii Abraham kutsui Häntä. Jokainen Raamatun lukija tietää sen. Elohim, “Kaikkiriittävä”. Hän oli Ensimmäinen, Viimeinen; Alku, Loppu. Elohim! Abraham kutsui Häntä “Elohim.” Jumala (suurella kirjaimella hepreankielessä), Elohim; aivan kuten alussa, “Jumala”, Elohim.

95   Hän oli Elohim julkituotuna inhimillisessä lihassa, käyttäen inhimillisiä vaatteita ja syöden inhimillistä ruokaa. Aamen! Merkkinä siitä, että Jumala tulisi jälleen viimeisissä päivissä ilmestymään kansansa keskuuteen inhimillisessä lihassa! Aamen! Jeesus sanoi: “Niitä tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä. Ja niin kuin oli Sodoman päivissä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Aamen! Se ei tarvitse mitään tulkitsemista; se tarvitsee julkitulemisen, se on se, mitä se tarvitsee. Aamen. Uskotteko sen?

 Kumartakaamme päämme.

96   Taivaallinen Isämme, me olemme antaneet heille Sinun lupauksesi tänä iltana, että Sinä sanoit nämä asiat. Sinä lupasit ne. Ei ole ketään, joka voisi saada Sinun Sanaasi elämään, kuin Sinä. Sinä sanoit: “Olkoon siellä valo”, ja siellä oli valo. Kenenkään ei tarvitse tulkita sitä, se oli tuotu julki.

97   Niin kuin me lainasimme profeetta Jesajaa: “Neitsyt tulee raskaaksi”, ja hän tuli; se ei tarvitse mitään tulkintaa, se tapahtui.

98   Sinä sanoit, että kun Hän tulee, Hän syntyisi Betlehemissä, “Juudean Betlehemistä. Etkö sinä ole vähäisin kaikista Juudan ruhtinaista Israelissa? Mutta sinusta on lähtevä Minun kansani Hallitsija.”

99   Asiat, jotka Hän tulisi tekemään, mitä Hän huutaisi ristillä, kuinka Hänet tuomittaisiin, Hänen jalkansa ja kätensä lävistettäisiin; “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, ja runneltu meidän vääryyksiemme tähden; meidän rauhamme kuritus oli Hänen yllään; Hänen haavojensa kautta meidät parannettiin.”

100   Ja kuinka Daavid sanoi: “Minä en ole jättävä Hänen sieluaan helvettiin, enkä salli Pyhäni nähdä turmeltumista.” Ja kolmantena päivänä, ennen kuin seitsemääkymmentäkahta tuntia oli kulunut ja mätäneminen alkaisi Hänen ruumiissaan, Jumalan Sana sanoi: “Minä olen nostava ylös.” (He sanoivat heidän varastaneen Hänen ruumiinsa; he yhä uskovat niin.) Mutta me uskomme Sinun Sanasi, Herra! Se oli julkituotu. Jeesus Kristus nousi ylös ja Hän sanoi: “Katso, Minä olen teidän kanssanne aina, maailman loppuun asti.”

101   Ja me uskomme, että Sinä olet täällä tänä iltana. Me uskomme, että Sinä olet aivan yhtä paljon Jeesus Kristus täällä tänä iltana, kuin mitä Sinä koskaan olit. Ja Sinä olet vain etsimässä silmiä, käsivarsia, jalkoja, suuta, sieluja, ruumiita, joita voisit käyttää julkituodaksesi itsesi. Jumala, pyhitä meidät tänä iltana, että voisimme nähdä elävän Jeesuksen Kristuksen elävän keskuudessamme. Salli Hänen tulla! Silloin on tapahtuva niin kuin, noille nälkäisille kreikkalaisille, jotka tulivat tuona päivänä ja sanoivat: “Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen.” Ja he pääsivät näkemään Hänet. Oi, miten sävähdyttävää sen onkaan täytynyt olla, kun he katsoivat Häntä!

102   Ja Jumala, Sinä olet sama tänään. Ja Sinä lupasit, että jos me isoaisimme, me voisimme nähdä Sinut. “Pieni hetki, eikä maailma Minua enää näe” (uskomattomat); “mutta kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, maailman loppuun asti.” Me tiedämme, että Sinä olet sama eilen, tänään ja iäti.

103   Herra, Sanat on sanottu, se on kirjoitettu, olkoon se nyt tehty Jumalan Kirkkaudeksi, osoitukseksi, että Hän pitää Sanansa. Aamen. Jumala siunatkoon teitä.

104   Tulen nyt kutsumaan rukousjonon. Uskon, että Billy sanoi jakaneensa rukouskortit yhdestä sataan, tai jotakin sellaista. Hän ei ole täällä juuri nyt. Mikä on rukouskortin numero… Katsoisiko joku kortistaan…siinä on numero ja kirjain A, B, C, D, tai.. Mikä se on? A? Hyvä on.

105   Ottakaamme A, numero yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Alkakaa vain nousta ylös sitä mukaan. A, numero yksi, numero kaksi, numero kolme, numero neljä. Neljä, en nähnyt sen nousevan ylös. Rukouskortti numero neljä. Yksi, kaksi, kolme…ehkä he eivät voi nousta ylös. Ehkä he eivät voi, katsoisiko joku naapurinsa kortista, hänellä ehkä on kortti, eikä hän voi nousta ylös. Nopeasti nyt. Siellä se on, neljä, viisi, rukouskortti numero viisi. 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12. Alkakaa vain tulla tänne sitä mukaan kuin numeronne kutsutaan. Numero yksi, kaksi, kolme, tulkaa vain suoraan tänne. Rukouskortti numero 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25. Jos on joku, joka ei voi…

106   Näen erään nuoren miehen pyörätuolissa siellä takana. Onko numeroasi kutsuttu, poikani, ja, jos et voi päästä… kohota vain kätesi ja me huolehdimme siitä, että pääset tänne.

107   Kuinka monta täällä on sellaista, joilla ei ole rukouskorttia, ja kuitenkin te olette sairas? Antakaapa meidän nähdä kätenne, missä tahansa. Oikein, nostakaa kätenne. Uskotteko te? Sillä aikaa, kun he järjestävät heitä jonoon, uskotteko te Tämän, että Hän on sama eilen, tänään ja iäti? Kuinka monet uskovat sen? Katsokaa näitä sananpalvelijoita; eikö Kirjoitus sano, veljet, että Hän tänään on Ylipappi, jota voidaan koskettaa heikkoutemme tunnolla? Onko se oikein? Kuinka monet uskovat sen, kohottakaa kätenne? Hän on Ylipappi, joka voi olla kosketettu heikkoutemme tunnolla.

108   Sitten, jos Raamattu sanoo, että “Hän on sama eilen, tänään ja iäti”, niin kuinka monet uskovat sen? Kuinka Hän sitten toimisi tänään? Hän toimisi niin kuin Hän teki eilen. Onko se oikein? Missä Hän on tänä iltana? Istumassa Majesteetin oikealla kädellä, Hänen ruumiinsa; Pyhä Henki on täällä rakennuksessa, tekemään Hänet tunnetuksi.

109   Huomatkaa, kuulkaahan nyt. Mitä tapahtui siellä, kun eräs nainen kosketti Hänen vaatettaan? Hänellä ei ollut mitään rukouskorttia, voisimme sanoa niin, mutta hän kosketti Hänen vaatettaan. Ja, kun hän oli koskettanut Hänen vaatettaan, Jeesus kääntyi ympäri ja sanoi: “Kuka kosketti Minua?”

110   Pietari nuhteli Häntä ja sanoi: “Mutta, Herra, se ei kuulosta järkevältä. Jokainenhan yrittää koskettaa Sinua. Miksi Sinä sanot: ‘Kuka kosketti Minua?’”

111   Hän sanoi: “Mutta tunsin tulevani heikoksi.” Kuinka monet tietävät sen? Voimaa lähti Hänestä. “Tulin heikoksi, joku kosketti Minua erilaisella kosketuksella.” Ja Hän kääntyi ympäri ja katsoi kuulijakuntaa kunnes löysi tuon uskon kanavan.

112   Jokainen oli panemassa käsivarttaan Hänen ympärilleen: “Oi Rabbi, me uskomme Sinua” ja kaikkea sellaista.

113   Mutta siellä oli joku, joka todella uskoi Sen. Ja hän kosketti Hänen vaatettaan ja uskoi parantuneensa, koska hän sanoi sydämessään, että jos hän vain voisi tehdä sen, tulisi se tapahtumaan.

114   Hän kääntyi ympäri ja katsoi kuulijakuntaa kunnes löysi tuon naisen ja Hän kertoi hänelle, että hänen verenvuotonsa oli lakannut ja, että hän oli parantunut. Onko se oikein? No niin, sillä tavalla Hän teki ihmisille kuulijakunnassa.

115   No niin, minä väitän, että Hän ei ole kuollut, Hän on aivan yhtä paljon elossa tänään kuin Hän koskaan oli. Ja Raamattu sanoo, Jeesus itse sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivissä, niin on oleva ihmisen Pojan tulemuksessa.”

116   Kuulkaahan nyt, ei ole väliä sillä, minkä kaltainen lahja Jumalalla on täällä korokkeella, siellä kuulijakunnassa täytyy myös olla se vastaamassa siihen. Hän meni erääseen kaupunkiin ja Raamattu sanoo: “Oli monia asioita, joita Hän ei voinut tehdä heidän epäuskonsa tähden.” Onko se oikein? Samoin on tänäänkin. Teidän täytyy uskoa Häntä. Teidän yksinkertaisesti on uskottava Häntä. Se on ainoa tapa miten voitte saada sen.

117   Onko rukousjono valmis? Olkoon nyt jokainen kunnioittava vain noin kymmenen minuutin ajan. En tiedä pääsenkö lävitse sinne asti, minulla on noin kaksikymmentäviisi tai kolmekymmentä seisomassa siellä. Mutta nyt te, jotka olette rukousjonossa, jokainen teistä, joka tietää, että olen teille vieras enkä tiedä teistä mitään, kohottakaa kätenne. Jokainen rukousjonossa.

118   Nyt te kuulijakunnassa, jotka tiedätte, että en tiedä mitään teistä, kohottakaa kätenne. Näettekö? No niin, tässä on se mitä yritän sanoa, ystävä. Tässä se nyt on. Kaikki nämä sananpalvelijat täällä korokkeella… Ja Kristus antoi tämän lupauksen. Katsokaahan, se on kirjoitettu. Milloin sen tuli tapahtua? Viimeisissä päivissä, juuri ennen Herran Tulemusta. Onko se oikein? Sen tuli tapahtua silloin.

119   No niin, se on se Sana, joka on profetoitu tälle päivälle. Ei Lutherin valo; ei Wesleyn valo; ja ei edes helluntailaisvalo. Se on edempänä, ylempänä tiellä nyt. No niin, Luther on hyvä; metodisti on hyvä; baptisti on hyvä; jokainen heistä, helluntailainen, hienoa. Kaiken kaltaisia istuu täällä tänä iltana. Kysymys on yksilöistä.

120   Te ette voisi koskaan sanoa metodisteille mitään Lutherista, koska hän uskoo pyhittämiseen ja Luther ei. Näettekö?

121   Te ette voi koskaan sanoa helluntailaiselle, että “pyhittäminen on kaikki siitä”, hän on nähnyt lahjojen ennallistuttamisen. Hän ei uskoisi sitä. Ei, hänellä on enemmän kuin se. Näettekö? Ja se oli viimeinen seurakunta ajanjakso, joka meillä oli, ja Raamattu sanoo, ettei tule olemaan lisää seurakunta ajanjaksoja.

122   Mutta on oleva kansan kokoaminen, näettehän, ja siinä me olemme. Muistakaa nyt, tuo viimeinen merkki.. Emmekö me odota luvattua Poikaa, ihmiset? Kohottakaa kätenne. Uskotteko olevanne Abrahamin Siemen olemalla Kristuksessa? Kohottakaa kätenne. Silloin, Abrahamin Siemen, vastaanottakaa merkkinne! Se ei ole ulkona Babylonissa, se ei ole siellä ulkona kirkkokunnallisessa maailmassa. Se on täällä teidän keskuudessanne, teidän, jotka ette ole siellä ulkona tuossa sekasotkussa. Uskokaa se!

123   Tässä on eräs nainen, hän on täysin vieras minulle, olemme lähes saman ikäiset. En ole koskaan elämässäni nähnyt tuota naista. Jos voisin parantaa tuon naisen, tekisin sen, jos hän on sairas. En tiedä hänestä mitään. Näittekö hänen kohottavan kätensä muutama minuutti sitten. En ole koskaan nähnyt häntä. Hän on vain joku nainen, joka seisoo siellä.

124   He tulivat tänne tänään ja toivat nipun rukouskortteja, sekoittivat ne ja jakoivat ihmisille. Joku sai numero ykkösen, seuraava voi olla numero kymmenen, viisitoista, seitsemän ja niin edespäin sillä tavalla. Ne kaikki sekoitetaan aivan silmienne edessä joka päivä. Ja, kun ne kutsutaan, voidaan kutsuminen alkaa mistä tahansa. Näettekö? Ja nyt, teillä ei edes tarvitse olla rukouskorttia, vain istukaa siellä ja uskokaa.

125   Nipistäkää itseänne tänä iltana, ottakaa selville hetki, jossa elämme. Ymmärrättekö? No niin, se on myös melkeinpä ohitse, ystävä. Melkeinpä ohitse!

126   No niin, jos Abrahamin Jumala nosti ylös Jeesuksen Kristuksen kuolleista, ja tuo Jeesus lupasi, että viimeisissä päivissä tuo sama merkki, jonka Abraham… jonka tuo Enkeli (joka oli Jumala inhimillisessä lihassa), teki Abrahamin edessä, juuri ennen luvatun pojan tuloa, Jeesus sanoi, että tuo sama asia tulisi tapahtumaan tänä päivänä.

127   No niin, me näemme atomit ja kirkkokunnat ja kaikki nämä asiat, ja sen sekasotkun, jossa he ovat. Me näemme Billy Grahamin siellä, ja Oral Robertsin, ja kaikki nuo ihmiset siellä ulkona; Me näemme helluntailaissanansaattajan ja kirkkokunnallisen sanansaattajan siellä, me näemme kaikki mitä on tapahtumassa, merkin toteuttamisen. Billy Graham, teologi, tarkalleen mihin kirkkokunta uskoo. Oral Roberts, parantaja, tarkalleen mitä helluntailaiset uskovat.

128   Mutta kuulkaahan, on jotakin muuta mitä on luvattu Abrahamin Siemenelle. Siellä he ovat alhaalla noiden kirkkokuntien keskuudessa; mutta on jotakin kirkkokuntien ulkopuolella, jonka tulee tapahtua, kansan kokoaminen. Me jätämme sen huomisiltaan.

129   Tarkatkaa, en tunne tuota naista. Käännän hänelle selkäni. Jos Herra Jumala tulee sanomaan jotakin tuolle naiselle, ehkä se koskee kotielämää, taloudellista puolta, tai sairautta; en tiedä. Hän tulee tietämään onko se totuus tai ei.

130   Jos Hän tekee saman asian tänä iltana, jonka Hän teki silloin, niin tahdotteko uskoa, että se on Jumala, jonka Jeesus Kristus lupasi olevan täällä viimeisissä päivissä? Kuinka monet uskovat, että me elämme kuin Sodomassa, kun koko maailma on mennyt sodomalaiseen tilaan? Kuinka moni teistä uskoo, että se mitä olen kertonut teille tänään, on Totuus? Silloin, Abrahamin lapset ja Siemen, uskokaa Jumalaa.

131   Se on siksi, että saatte sen pois mielestänne, että yrittäisin sanoa jotakin tuolle naiselle katsomalla häntä kasvoihin, ja, että saatte mielestänne pois kaiken koskien telepatiaa, tai miksi sitten haluattekin kutsua sitä. Jokaisella, joka tuntee telepatian, pitäisi olla enemmän järkeä kuin sanoa jotakin sellaista. Näettehän? Oletteko koskaan nähneet telepaatikon saarnaavan Evankeliumia? Oletteko koskaan nähneet spiritistin saarnaavan Evankeliumia? tai tekevän merkkejä ja ihmeitä, julistaen Jeesusta Kristusta samana? Ei.

132   Katsokaahan, se on vain… Se on vain ihmisten mielessä. Näettehän, he ovat sokeita. Uskotteko, että he voivat olla sokeita? Raamattu sanoi, että he tulisivat olemaan. Onko se oikein? “Itsepäisiä, ylpeitä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia, rauhan rikkojia, vääriä syyttäjiä, tyytymättömiä, niitä halveksivia, jotka ovat hyviä, heillä on jumalisuuden muoto, mutta kieltävät sen Voiman.”

133   Eikö Jeesus sanonut Matteus 24:24, että “nuo kaksi henkeä viimeisissä päivissä pettäisivät melkeinpä Valitutkin, jos se olisi mahdollista?” Mutta se ei ole mahdollista. Valitut olivat Jumalan ajatuksissa alusta, ja he ovat osa Jumalasta.

134   No niin, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, tulkoon se tiedetyksi tänä iltana, että minä kerron Totuuden Sinusta. Se olet Sinä, Herra. Nöyrästi salli palvelijoittesi kyetä pääsemään eroon omista ajatuksistaan, niin että Sinä voit käyttää ruumiitamme Kirkkaudeksesi. Jeesuksen, Jumalan Pojan nimessä. Aamen.

135   Mikä on lahja? Ei jotakin, minkä te otatte ja käytätte niin kuin tahdotte. Ei, ei. Se on tietää kuinka saada itsenne pois tieltä niin, että Jumala voi käyttää teitä. Lahja on ainoastaan saada itsenne pois tieltä, ja sitten Jumala käyttää sitä.

136   Nainen takanani tulee kuolemaan aivan kohta, jos häntä ei paranneta. Takanani olevan naisen puolesta on eräs toinen mies juuri äskettäin rukoillut. Hänellä on syöpä. Syöpä on hänen rinnassansa ja myös hänen keuhkoissaan. Ja hän oli juuri äskettäin rukoiltavana, ja hän yrittää uskon kautta vastaanottaa sen, että hän on parantunut. Se on NÄIN SANOO HERRA! Onko se totta, rouva? [Nainen sanoo: “Kyllä, se on varmasti totta.”] Jos se on, heiluta kättäsi kuulijakunnalle. Abrahamin Jumala yhä elää! Hyvä on, mene uskoen, usko ja tulet terveeksi. Aamen.

 Uskotteko te? Te sanotte: “Miten on kuulijakunnan kanssa?”

137   Tämä nainen, joka istuu tässä rivin päässä toisena. Kääntyessäni ympäri, näin jonkin esineen hänen käsivartensa ympärillä, verenpaine pumpun. Hänellä on korkea verenpaine. Onko se oikein, rouva? Kohota kätesi. Jos uskot, verenpaineesi tulee laskemaan. Abrahamin Jumala on yhä näyttämöllä. Hän on aivan tarkalleen mitä se oli, Jumalan Sana tätä päivää varten.

138   Mitä kuuluu? Uskotteko nyt? Pitäkää usko Jumalaan. Näytti olevan vain lapsi. Jumala tuntee sydämesi, nuori nainen, minä en. Uskotko Jumalan kykenevän paljastamaan minulle, mikä on vikana? Tahdotko uskoa Häntä, jos kerron sen? Se ei ole sinun puolestasi, se on jonkun muun puolesta, se on sinun veljesi. Ja hänen tilansa on hyvin vakava, hän on eräässä kaupungissa pohjoiseen täältä, Tularessa. Ja hän on sairaalassa, ja hänellä on leukemia, ja lääkärit ovat luopuneet hänestä, jättäneet hänet kuolemaan. Ei ole minkäänlaista toivoa. Se on totta. Uskotko sinä? [Nainen, itkien, vastaa: “Kyllä.”] Hyvä on. Mikä sinulla on kädessäsi? Ota se ja laske hänen päälleen. Ja älä epäile, Usko! Aamen.

139   Uskotteko te? En ole koskaan elämässäni nähnyt tuota naista. Mutta Jumala pysyy Jumalana! No niin, sanokaapa minulle, että joku inhimillinen olento voisi tehdä sen. Se on Jumala, jonka Jeesus Kristus lupasi, että tulisi olemaan täällä viimeisissä päivissä ja tulisi vahvistamaan itsensä (vain Abrahamin Siemenen edessä) niin kuin se oli Sodoman päivissä.

140   Nyt tässä, en tunne tätä naista, me olemme vieraita toisillemme, ja uskon, että tapaamme ensimmäistä kertaa elämässä. Uskotko minun olevan Hänen palvelijansa? Uskotko tämän olevan Sanan? Ja sinä tiedät, että jos… Tämä Sana on yhä sydämen ajatusten ja aikomusten erottaja. Onko se oikein? Sana on myös Parantaja, jos voit uskoa Sen. Uskotko sinä? Sinä myös olet varjostettu, tummalla varjolla. Se on syöpä. Ja uskotko, että Jumala voi kertoa minulle, missä tuo syöpä on? Se on peräsuolessa, niin lääkäri sanoo. Uskotko nyt, että tulet parantumaan? Mene, ja älä ollenkaan epäile, ja Jumala tulee tekemään sinut terveeksi. Aamen.

141   Uskotteko te, jokainen? Aivan tarkalleen mitä Hän lupasi tehdä! Pitäkää usko Jumalaan, älkää epäilkö.

142   Me olemme vieraat toisillemme. Minä en tunne sinua. Jos olemme vieraita, anna kuulijakunnan tietää se, kätemme ovat ylhäällä. En ole koskaan elämässäni nähnyt tuota naista.

143   Uskotteko te siellä kuulijakunnassa? Uskotteko, että se on Jeesus Kristus? Mitä se on? Se on Hänen Sanansa. Kun nämä ihmiset hylkäävät Sen, he eivät hylkää jotakin miestä, He hylkäävät Sanan. Se oli Sana, joka oli seurakunnan ulkopuolella, eikä voinut päästä sisälle.

144   No niin, tuo nainen on vieras minulle. En ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Jumala on Parantaja. Se ei ehkä ole parantumiseksi, se voi olla jotakin muuta varten, mutta jos Jumala tulee selittämään minulle mikä sinua vaivaa, niin tahdotko uskoa minua? Ensinnäkin se, jonka puolesta haluat rukousta, on huono korvasi. Toinen korvasi, et voi kuulla sillä. Se on oikein. Se on totta. Ja sitten sinulla on eräs tapa, josta haluat päästä eroon, ja se on tupakoiminen. Pane sormesi nyt siihen korvaan, joka on kunnossa, hyvä on, kunnossa olevaan korvaasi. Hyvä on. Nyt usko Jumalaa ja mene matkaasi, ja älä, etkä sinä myös tule enää polttamaan yhtään savuketta, jos uskot. Mene, ja Herra siunatkoon sinua.

 Te näette mitä tapahtui. Eikö Hän olekin todellinen?

145   Minä en tunne sinua, me olemme vieraat toisillemme. En ole koskaan elämässäni nähnyt sinua, mutta Jumala tuntee sinut. Jos Jumala voi sanoa minulle jotakin sinusta, tahdotko uskoa?

146   Tahtooko koko kuulijakunta uskoa? Tunteeko kukaan siellä tätä naista? Tunteeko kukaan kuulijakunnassa tämän naisen? Hyvä on, te tiedätte onko tämä totta vai ei. Tämän pitäisi selvittää se, tämän pitäisi kertoa totuus.

147   Te voitte nähdä mitä tapahtui juuri viimeisten muutaman minuutin aikana, näettehän, se saa minut aivan horjumaan, näettehän, se saa minut tulemaan sokeaksi kaikelle. Katsokaahan, se johtuu erottamisesta. Näettehän, se on Pyhä Henki, se en ole minä. Se on tälle päivälle luvattu Sana! Sitä ei ole koskaan ollut apostolien päivien jälkeen, sitä ei ole koskaan ollut. Mutta siellä sanotaan, että juuri ennen Ihmisen Pojan tulemusta: “Niin kuin oli Lootin päivissä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Uskomattomat eivät usko Sitä, heidän ei odoteta uskovan Sitä. Mutta uskovaiset uskovat Sen!

148   No niin, jos Pyhä Henki tulee paljastamaan tämän, niin kuinka moni tulee uskomaan koko sydämestään, tahtoisitteko kohottaa kätenne?

149   Sinulla on joku vaurio. Sinulla oli auto-onnettomuus, joka veti joitakin niskanikamia irti niskassasi. Myös munuaisesi irtaantui. Se on oikein, eikö olekin? Uskotko sinä? Sinä tulet olemaan kunnossa. Ylistä Herraa.

150   Uskotko, että Jumala parantaa munuaisvaivan? Jatka sitten eteenpäin ja vastaanota parantumisesi.

151   Tule rouva. Katso tänne päin. Uskotko Jumalan parantavan sydänvian? Hyvä on, mene matkaasi ja usko, sydämesi on tuleva kuntoon.

152   Tule tänne. Uskotko Jumalan voivan parantaa selkäsi, tehdä sinut terveeksi? Mene ja usko se sitten.

 Vain uskokaa Jumalaa, se on kaikki mitä teidän täytyy tehdä!

153   Tule rouva. Uskotko Jumalan parantavan vatsavaivasi? Mene, syö päivällisesi, usko koko sydämestäsi.

154   Tule. Uskotko, että Jumala voi parantaa nivelreuman? Silloin mene, usko, ja Jumala tulee tekemään sinut terveeksi.

155   Hyvä on, tule. Uskotko koko sydämestäsi? Uskotko? Se on jälleen nivelreuma. Uskotko Jumalan voivan tehdä sinut terveeksi? Mene sitten, usko Se, sano: “Kiitos Sinulle, Herra.”

 Kuinka monet siellä kuulijakunnassa uskovat?

156   Tämä nainen, joka istuu tässä punainen leninki yllään, joka juuri kohottaa kätensä siellä, kärsii korkeasta verenpaineesta. Uskotko Jumalan voivan tehdä sinut terveeksi? Uskotko sinä? Hyvä on. Laske kätesi vieressäsi olevan naisen päälle siellä ja kerro hänelle, että hänen äänensä on tuleva kuntoon. Aamen.

 Siinä se on. Aamen. Uskotteko te? Pitäkää usko!

157   Tässä istuu eräs mies, jolla on verenvuotoja. Uskotko, sinä herra, joka istut tässä? Kyllä, sinulla on verenvuotoja. Uskotko sen tulevan parantumaan?

158   Vieressäsi olevalla naisella on myös verenvuotoja, ja hänellä on selkävaiva. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut? Uskotko? Kohota kätesi ja vastaanota se. Usko.

159   Tällä naisella vieressäsi on vikaa jaloissaan ja lantiossaan. Uskotko, että se on oikein, rouva? Uskotko, että tulet parantumaan? Hyvä on, kohota kätesi ja sano: “Minä vastaanotan sen.”

160   Hyvä on, naisella vieressäsi on tartunta. Uskotko Jumalan tulevan parantamaan tuon tartunnan, nuori nainen jolla on silmälasit? Kohota kätesi ja sano: “Minä vastaanotan sen.” Hyvä on, usko Se.

161   Naisella hänen vieressään on munuaisvaiva. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan tuon munuaisvaivan? Hyvä on, kohota kätesi ja vastaanota se.

162   Tuolla pienellä tytöllä hänen vieressään on struuma. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan tuon struuman? Kohota kätesi ja vastaanota se.

163   Kuinka monet uskovat koko sydämestään? Nouskaa silloin seisomaan ja vastaanottakaa se. Nouskaa ylös Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan Läsnäolossa.

164   Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon Pyhä Henki langeta rakennukseen nyt ja parantaa jokaisen henkilön Jumalallisessa Läsnäolossa!

64-0126 MITÄ ME TEEMME TÄMÄN JEESUKSEN KANSSA, JOTA KUTSUTAAN KRISTUKSEKSI? (What Shall We Do With This Jesus Called Christ?), Phoenix, Arizona, USA, 26.1.1964

FIN/ENG

64-0126 MITÄ ME TEEMME TÄMÄN JEESUKSEN KANSSA, JOTA KUTSUTAAN KRISTUKSEKSI?
(What Shall We Do With This Jesus Called Christ?)
Phoenix, Arizona, USA, 26.1.1964

1        …iltapäivällä, haluan kiirehtiä, koska tiedän, että te olette kaikki väsyneitä, oltuanne kirkossa tänään, (kiitos, herra), oltuamme kirkossa tänään. Haluan vain käyttää pienen hetken tästä ajasta, ilmaistakseni kiitollisuuteni veli Demos Shakarianille.

2       [Tyhjä paikka nauhassa.] …ei koskaan kohtaa helluntailaisina, ryhmien alaisuudessa. Siinä on liian monia eroavaisuuksia. Mutta on yksi paikka, missä meillä on asiat yhteisiä. Se on Jeesuksen Kristuksen Veren alla, siellä on se missä meillä on asiat yhteisiä. Se onkin joka tapauksessa Jumalan tie meidän kohdata. Ja ei ole mitään toista paikkaa, missä Jumala lupasi kohdata ihmistä, kuin vain vuodatetun Veren alla.

3       Ajattelin eilen illalla veljeämme, Oral Robertsia, kun hän antoi täällä tuon ihmeellisen lausunnon siitä kuinka: “Hänen sisimmästä olemuksestaan virtaavat veden virrat.” Tuo suuri… Kuinka hän sen toi esiin, “hänen vatsastaan”, uskon hänen sanoneen, “virtaavat nämä veden virrat”.

4       Oletteko koskaan panneet merkille, että se on yhden veden virrat? “Virrat”, monikossa; “vesi”, yksikössä. Ei vesien virrat, vaan “veden virrat”, yksi Henki. “Yhdellä Hengellä me olemme kaikki kastetut samaan Ruumiiseen.” Hänestä virtaa Jumalan hyvyys ja armo.

5       Ja nyt teille kalifornialaisille, me tulemme olemaan teidän valtiossanne, ensi viikon alusta, uskoisin. Ja sitten sieltä edelleen Georgian, Louisianan, Floridan kautta, kunnes lähdemme meren yli.

6       Jumala siunatkoon teitä suuresti. Arvostan näitä pikku naisia, jotka ovat pitäneet huolta musiikista ja näitä hienoja miehiä, joita olen tavannut.

7       Tämä uusi veli tässä, veli Salomon King. Voin ehkä sanoa sen väärin. Mutta voin ajatella kuningas Salomonia [King Salomon], jos käännän sen ympäri. Se oli tuona päivänä; tämä on toinen kuningas. Kyllä, Kuninkaan poika joka tapauksessa, niin se on; Kuninkaan poika; ei [a] kuninkaan, vaan [the] Kuninkaan! [a on epämääräinen ja the on määrätty artikkeli – suomentajan huomautus]

8       Kun katson tätä, se muistuttaa minua täältä Meksikosta, ollessani muutama vuosi sitten Meksiko Cityssä. Me olimme siellä eräänä iltana, kun edellisenä iltana siellä oli ollut sokea mies, joka tuli puhujanlavalle, joka oli ollut täysin sokeana monia vuosia. Katsoin hänen jalkojaan. Olin seisomassa siellä ylläni hyvä puku ja jaloissani kengät, ja katsoin häntä. Hän oli sokea, ei kenkiä jaloissaan, repaleiset housut, ja seisten siellä tuossa sateessa. Oi, ehkä kolmekymmentä tuhatta, tai enemmänkin, oli seisomassa siellä tuossa sateessa, nojaten toisiinsa, ei ollut mitään penkkejä; he olivat olleet siellä aina aamuvarhaisesta alkaen, vain odottaen päästäkseen sinne tuona iltana. Ja siellä oli ollut tämä sokea mies, joka oli saanut näkönsä.

9       Ja seuraavana iltana siellä oli paljon, noin kaksi kertaa tämän penkin kokoinen läjä, tai miksi me tätä kutsuisimme, sinne oli kasattuna melkein niin korkealle kuin nämä verhot riippuvat, vain vanhoja hartiahuiveja ja takkeja ja mitä ihmiset olivat käyttäneet ja heittäneet sinne ylös. “Vain, että me voisimme koskettaa sitä!”

 Melkein kaikki olivat tietenkin katolisia, siellä Meksiko Cityssä.

10    Ja tulin sinne ensimmäisenä protestanttina, joka koskaan oli tullut sotilasjohdon kutsumana. Se oli kenraali Valdivialta, hyvältä ystävältämme, Täyden Evankeliumin Liikemiehiin kuuluvalta.

11    Muistan tuon illan, kun ulkopuolelta kuului huutoa. Ja poikani tuli luokseni ja sanoi: “Minulla on vähintään sata ja viisikymmentä järjestysmiestä seisomassa siellä, tai enemmänkin, eivätkä he voi pidätellä erästä pientä espanjalaisnaista. Hänellä on kuollut lapsi, joka kuoli tänä aamuna.” Hän sanoi: “He eivät voi pitää tuota naista ulkona.” Hän sanoi: “Hän kiipeää heidän selkiensä yli ja kaikkea.”

Minä sanoin: “Hyvä on, hanki heille vahvistusta.”

Hän sanoi: “Minulla ei ole yhtään enempää vahvistukseksi.”

Minä sanoin: “Anna hänelle rukouskortti.”

Hän sanoi: “Minulla ei ole yhtäkään. Ne on kaikki annettu pois.”

12    Minä sanoin: “Veli Moore, mene sinä rukoilemaan hänen puolestaan, koska hän ei tunne minua.” Ja minä sanoin: “Mene rukoilemaan hänen puolestaan, ja minä yritän rukoilla tämän vaatekasan puolesta, muutaman hetken kuluttua.”

13    Ja seistessäni siellä, katsoin sinne ulos kuulijakunnan ylle tällä tavalla, ja edessäni oli pieni meksikolainen vauva, ilman hampaita, hymyillen, aivan minun edessäni. Minä sanoin: “Odota hetken, veli Moore.”

14    Ja he toivat hänet sinne. Tuo pieni nainen tuli sisälle, langeten maahan, krusifiksi kädessään. Minä käskin, erään veljen, tulkin kautta, häntä nousemaan ylös.

15    Ja minä sanoin: “Veli Moore, en tiedä onko tämä se, tai ei, mutta näin juuri nyt näyssä pienen meksikolaisvauvan hymyilevän edessäni.”

16    Hänellä oli se pienessä sini- ja valkoraitaisessa huovassa, likomärkänä. Siellä satoi. Se oli noin kello kymmeneltä illalla. Tuo vauva oli kuollut tuona aamuna, noin kello kahdeksalta tai yhdeksältä, lääkärin toimistossa, keuhkokuumeeseen. Ja niin hän oli seissyt siellä sateessa. Hänen hiuksensa olivat alhaalla hänen kasvoillaan, ja hän oli hyvin suloinen lapsi. Hän näytti olevan noin kahdenkymmenen ja se oli luultavasti hänen ensimmäinen lapsensa. Ja tuo pienokainen oli kuollut.

17    Ja minä vain laskin käteni sen päälle ja sanoin: “Herra Jeesus, en ymmärrä tätä, mutta tuon näyn mukaan, jonka näin…” Ja en ehtinyt sanoa enempää kuin sen, kun poika potkaisi ja kirkaisi ja tuo pienokainen oli elossa.

18    Ja minulla oli siellä veli Espinoza. Kuinka monet tuntevat veli Espinozan? Hän oli se, joka jäljitti sen lääkärin toimistoon ja sai selville, että se oli totta, näettehän, että tuo lapsi kuoli tuona aamuna, ja hän sai hänet allekirjoittamaan lausunnon.

19    Ja niinpä nyt Hän on sama Jumala tänään, jos meillä vain voisi olla tuon samankaltainen usko Häneen. Niin se on.

20    Taivaallinen Isämme, lähetä meille tuon pienen meksikolaisnaisen usko tänään. Hän oli nähnyt tuon sokean miehen parantuvan, edellisenä iltana. Seistyään siellä tuossa kylmästi puhaltavassa tuulessa lapsensa kanssa, oli se saanut keuhkokuumeen. Ja seuraavana aamuna varhain, se kuoli lääkärin toimistossa. Ensimmäinen ajatus, joka hänelle tuli, oli: “Jos Jumala voi parantaa sokeat silmät ja voi paljastaa sydämen salaisuudet, se on yhä Jumalan Sana, sillä Jumalan Sana erottaa ajatukset, jotka ovat sydämessä.” Ja hän tiesi, että Hän voi erottaa sydämessä olevat ajatukset. Hän uskoi Häneen, ja että Hän voi nostaa ylös Lasaruksen haudasta, ja että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Hän tuli, ja Sinä palkitsit hänet, Herra, antamalla hänelle takaisin hänen lapsensa. Se elää tänään, niin pitkälle kuin tiedämme. Me kiitämme Sinua tästä.

21    Siunaa meitä tänään, Isä. Siunaa näitä ihmisiä, joilla myös on vaatteita ja nenäliinoja täällä. Ja voikoon Pyhä Henki nyt tulla ja ilmoittaa Jumalan Sanan meille. Me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

22    Minä tiedän, että teillä on kokous vain muutaman hetken kuluttua, tai uskon, että se on kello viideltä. Ja tavallisesti se ei antaisi minulle aikaa edes päästä alkuun, mutta uskon, että olen nyt muuttunut siinä suhteessa. Olen yrittänyt sitä kovasti tällä viikolla, kurkkuni ollessa kipeä, ja ehkä se kaikki yhdessä työskentelee asian hyväksi.

23    Sanoin ihmisille eräänä päivänä, minulla oli pieni hiuslaite, mutta häpesin käyttää sitä, koska olin huutanut naisille niin paljon heidän hiuksistaan. Ja karbolihappo poltti minulta kerran hiukset, ja tässä toisena iltana he avasivat tuon oven, saadakseen ilman vähän kiertämään täällä, enkä ajatellut tulevani takaisin tänään. Minä sanoin: “Jos Oral Roberts on täällä, hän voi ottaa paikkani, jos tahtoo.” Eikä häntä ole vielä näkynyt, joten luen Kirjoituksesta, ja rukoilkaa te puolestani.

24    Matteuksen 27. luku, haluan lukea alkaen jakeesta 11. Kuunnelkaa nyt tarkasti Sanan lukemista. Koska, minun sanani on miehen sana, se pettää. Hänen Sanansa ei voi pettää, joten kuunnelkaa nyt tarkasti, kun luemme.

25    Ja sitä ennen, etsiessänne paikkaa, haluaisin ilmoittaa, että veljemme Oral Roberts tulee olemaan Jerusalemissa myös, ensi perjantai-iltana, joten te varmasti kaikki haluatte tulla. Te sanotte: “Missä?” Joku kutsui Floridaa luvatuksi maaksi ja arvaan, että minä kutsun Tucsonia Jerusalemiksi. Phoenix on laaksossa, näettehän, ja Jeriko on laaksoa alas Jerusalemista. Minä en tule koskaan pääsemään täältä ulos tällä tavalla, vai pääsenkö? Veli Oral Roberts puhuu ensi perjantai-iltana ja olen varma, että te kaikki olette ilolla kuuleva häntä. Me tulemme olemaan iloisia tulostanne.

26    27. luku, 11. jae.

Ja Jeesus seisoi maaherran edessä: ja maaherra kysyi häneltä, sanoen: Oletko sinä juutalaisten Kuningas? Ja Jeesus sanoi: Sinä sen sanot.

Ja, kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, ei hän vastannut mitään.

Silloin sanoi Pilatus hänelle: Etkö kuule kuinka monia asioita he todistavat sinua vastaan?

Eikä hän vastannut hänelle koskaan sanaakaan; siinä määrin, että maaherra ihmetteli suuresti.

Nyt tuossa juhlassa maaherralla oli tapana vapauttaa kansalle joku vanki, kenet he tahtoivat.

Ja heillä oli silloin eräs huomattava vanki, nimeltä Barabbas.

Sen vuoksi, kun he olivat kokoontuneet yhteen, Pilatus sanoi heille: Kenet te tahdotte minun vapauttavan teille? Barabbaan, tai Jeesuksen, jota kutsutaan Kristukseksi?

Sillä hän tiesi, että kateudesta he olivat toimittaneet hänet hänen käsiinsä.

Kun hän oli istuutunut tuomarin istuimelle, hänen vaimonsa lähetti hänelle sanan, sanoen: Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen: sillä minä olen kärsinyt monia asioita tänä päivänä unessa hänen tähtensä.

Mutta ylimmäiset papit ja vanhimmat suostuttelivat väkijoukkoa, että heidän tulisi pyytää Barabbasta, ja tuhota Jeesus.

Maaherra vastasi ja sanoi heille: Kumman näistä kahdesta te tahdotte minun vapauttavan teille? He sanoivat Barabbaan.

Pilatus sanoi heille: Mitä minun sitten tulee tehdä Jeesuksen kanssa jota kutsutaan Kristukseksi? He kaikki sanoivat hänelle: Hänet ristiinnaulittakoon.

Ja maaherra sanoi: Miksi, mitä pahaa hän on tehnyt? Mutta he huusivat yhä enemmän, sanoen: Hänet ristiinnaulittakoon.

Kun Pilatus näki, ettei hän voinut voittaa mitään, vaan, että meteli melkein vain yltyi, hän otti vettä, ja pesi kätensä väkijoukon edessä, sanoen: Minä olen viaton tämän vanhurskaan henkilön vereen: katsokaa itse eteenne.

Silloin vastasi koko kansa ja sanoi: Hänen verensä olkoon meidän päällämme, ja meidän lastemme päällä.

Silloin vapautti hän Barabbaan heille: ja, kun hän oli ruoskituttanut Jeesuksen, hän toimitti hänet ristiinnaulittavaksi.

27   Aiheeni tänään, jos sitä siksi kutsuisin, seuraavaksi kolmeksikymmeneksi minuutiksi, on: Mitä me teemme tämän Jeesuksen kanssa jota kutsutaan Kristukseksi? Ja sitten haluaisin sanoa myös tämän: “Jeesus meidän käsissämme.”

28   No niin, uskon, että se hetki jolloin tämä näyttämömme avautuu Pilatuksen oikeus salissa, oli suunnilleen päivänkoiton aikaan. Ja se on yksi murheellisimmista ajoista ja yksi kaikkein ratkaisevimmista ajoita, koko historiassa. Se oli surullisin virhe, mitä seurakunta koskaan historiansa aikana teki. He olivat juuri tehneet sen, ja nyt se on heitetty maaherran, valtion käsiin. Molemmat sekä seurakunta, että valtio, koska he olivat Jumalan valitsema kansa, he olivat kutsutut olemaan Hänen palvelijoitaan ja Jumalan lakien oletettiin hallitsevan kansaa.

29   Ja seurakunta oli hylännyt Messiaansa. Vaikka Hänet olikin niin hyvin tehty tunnetuksi heille, he olivat valinneet mieluummin pysyä tuon päivän vanhinten perinteissä, kuin uskoa voideltua, vahvistettua Sanaa, jonka Jumala oli satoja vuosia luvannut tulevaksi heille.

30   Panitteko merkille, oli myös profetoitu, että he tulisivat olemaan sokeita? He eivät voineet ymmärtää sitä, kuinka he olisivat sokeita, mutta he olivat.

31   Ja he olivat tehneet suuren virheensä, ja tänä päivänä he olivat lopullisesti näyttäneet sen. Ja nyt asia on hallituksen käsissä, hallituksen täytyy nyt tehdä valintansa. Seurakunnat olivat jo hyljänneet Hänet, vaikka Jumala oli perin pohjin todistanut, että Hän oli heidän Messiaansa.

32   Nyt haluan käyttää joitakin hetkiä, ennen kuin menemme tähän tekstiin ja niin edelleen, näihin muistiinpanoihin, joita olen siitä kirjoittanut tänne. Kuinka olivat nuo ihmiset epäonnistuneet näkemään sitä? Erään asian Kirjoitus sanoo selvästi, että, he olivat sokeita. Mutta oli vaikeata saada heitä ymmärtämään, että he olivat sokeita, aivan yhtä vaikeata kuin se on tänäänkin.

33   Raamattu sanoo meille, että tämä sukupolvi on “alaston, viheliäinen, kurja ja sokea, ja ei tiedä sitä”. No niin, se on Kirjoitus. Sanokaa te nyt meille amerikkalaisille, että me olemme sokeita, niin me tulemme nopeasti sanomaan teille, että te ette tiedä mistä puhutte.

34   Mutta tulen panemaan teidät koetukselle tänä iltana, nähdäksemme olemmeko sokeita vai emme. Ja meillä on Jeesus oikeuden tutkittavana tänä iltapäivänä, ja Hänen Verensä on meidän käsissämme. Ja nyt me haluamme nähdä mitä me tulemme tekemään sen kanssa. Tulemmeko me tekemään tuon saman ajattelemattoman virheen, jonka he tekivät silloin?

35   Pankaa merkille mitä tapahtui. Hänet oli selvästi tunnistettu, että Hän täytti sen viran, jonka Jumala sanoi Hänen tulevan tekemään, Messiaana. Siitä ei ollut kysymystäkään. Sillä, Hän oli syntynyt sillä tavalla, niin kuin Jumala sanoi Hänen syntyvän. Hänet hylättiin sillä tavalla niin kuin Jumala sanoi, että Hänet hyljättäisiin. Hän oli todistanut olevansa Messias, koska Messias oli Jumala. Messias merkitsee “voideltu”. Ja Hänet oli voideltu Jumaluuden täyteydellä, joka ruumiillisesti asui Hänessä. Hän ei ollut vain jokin profeetta. Vaikka Hän olikin Profeetta, mutta Hän oli enemmän kuin profeetta. Hän oli Jumaluus ruumiillisesti asumassa inhimillisessä ruumiissa, joka tunnettiin Jumalan Poikana. Jumala, Isa, oli varjonnut neitsyen ja luonut hänessä, hänen kohdussansa Veren, verisolun, josta syntyi Jumalan Poika, jossa Jumala asui.

36   Ja Hänet oli tehty tunnetuksi heille sinä, mikä Hän sanoi olevansa, mutta Hän ei koskaan tullut ja suoraan sanonut heille: “Minä olen Jumalan Poika.” Ei, ei. Heidän täytyi uskoa se. Hän sanoi: “Minun tekoni todistavat Kuka Minä olen.” Hän käski heitä: “Katsokaa Kirjoituksiin”, ja nähkää missä päivässä me elämme, ja silloin he olisivat tienneet, kuka Hän oli.

37   Ajattelen, että meidänkin olisi soveliasta tehdä se, kun me näemme toisen maastamuuton olevan käsillä. Uskon, että meidän tulisi katsoa ja tutkia Kirjoituksia, kun me näemme asioiden nousevan esiin.

38   Me huomaamme sitten, että tuo seurakunta teki ratkaisunsa, että he eivät halunneet olla missään tekemisissä Hänen kanssaan. Miksi, vaikka Sana oikealla tavalla tunnisti Hänet ja Hänen tekonsa todistivat, että Hän oli Messias? Minkä hirvittävän, ratkaisevan virheen tuo seurakunta tekikään.

39   Ihmettelen josko se voisi olla mahdollista, että me voisimme tehdä tuon saman virheen? Heille oli annettu viimeinen tilaisuutensa nähdä mikä Hän oli ja vastaanottaa Se. No niin, teillä ei tule aina olemaan tilaisuutta vastaanottaa sitä, minkä Jumala lähettää. Näettehän, Hänen kärsivällisyytensä on lopulta päättyvä, ja silloin te ylitätte tuon rajan armon ja tuomion välillä. Kun Jumalan kärsivällisyys lopulta on päättynyt, ei ole jäljellä muuta kuin tuomio.

40   Mutta heille oli annettu tämä tilaisuus ja he olivat nähneet Hänen todistavan henkilöllisyytensä, nähneet kuinka Hän siellä kaivolla kertoi tuolle naiselle, että hänellä oli viisi aviomiestä. He olivat nähneet Natanaelin tulevan Hänen luokseen, kun Filippus oli mennyt ja noutanut Natanaelin Hänen läsnäoloonsa, ja Hän puhui ja kertoi tarkalleen kuka hän oli ja mistä hän tuli. Kertoi Simon Pietarille kuka hänen isänsä oli ja mikä hänen nimensä oli. Ja heillä ei ollut ollut profeettaa satoihin vuosiin.

41   Ja jopa tuo pieni prostituoitu nainen tunnisti Jumalan Sanan. Hän ei ollut aivan kokonaan sekaisin jossakin. Hänen mielensä ei ollut, niin kuin me sitä kutsumme, suokaa anteeksi tämä ilmaisu, “sotkuinen”, juosten sinne ja juosten tänne. Se oli neitseellinen mieli, niin pitkälle kuin siitä oli kysymys. Hän sanoi: “Me tiedämme, että Messias on tulossa, ja tämä on se mitä Hän tulee tekemään.”

 Ja, kun Hän sanoi: “Minä olen Hän.”

42   Niin nopeasti hän juoksi kertomaan tuon kaupungin miehille: “Tulkaa katsomaan Häntä, tämä on itse Messias.”

43   Mutta nuo tuon päivän kouluttajat ja ihmiset eivät voineet nähdä sitä. Se on, se olisi vaikeata nähdä sitä, jos ette tuntisi Kirjoituksia. Mutta Kirjoitus sanoi: “He olivat sokeita.” He olivat todella sokeita… Sen sijaan, että olisivat valinneet tuon suloisen Jeesuksen, me kuulemme huudon: “Ristiinnaulitse Hänet!”

44   Pilatus sanoi: “Mitä minä teen tämän Jeesuksen kanssa, jota kutsutaan Kristukseksi?”

 He sanoivat: “Vie Hänet pois! Ristiinnaulitse Hänet!” “Kenet minä teille vapautan, Barabbaan vai Jeesuksen?”

45   Ja he tekivät ajattelemattoman virheen valitsemalla murhaajan, Elämänantajan sijasta. Yksi oli tunnistettu Elämänantajaksi, ja he valitsivat murhaajan, joka oli tunnistettu elämänottajaksi. Mikä vastakohta! Ja minä ihmettelen josko…

46   Sanon tämän kaikella jumalallisella kunnioituksella veljiäni ja sisariani kohtaan, ja tämän päivän miehiä ja naisia kohtaan, joille saarnaan, sydämessäni rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan: Minä ihmettelen josko me olemme valmiit näkemään tuon saman asian, jonka he näkivät silloin! Hallitus oli tuotu mukaan tähän ja asia oli kärjistynyt. Kysymys täytyi selvittää. Se oli tullut ratkaistavaksi.

47   Ja niin se on ollut tänään, niin se on tällä hetkellä! On ratkaisun hetki! Jotakin täytyy tehdä, teidän on sanottava “kyllä” tai “ei”. Mutta muistakaa, se ei ole oleva silloin, kun teidät pakotetaan tekemään se. Teidän täytyy tehdä se omasta vapaasta tahdostanne nyt. Nyt! Ei sitten, kun tuo aika tulee; kun se tapahtuu, se on ohitse. Nyt! Tämä voi olla viimeinen päivä teillä aikaa tehdä valintanne. Te ette voi tehdä sitä silloin, te olette jo ottaneet sen; se on liian pitkällä, tuohon aikaan. Teidän täytyy tehdä se nyt. Älkää odottako viime minuuttiin asti, koska laiva lähtee ja jättää teidät, ja ovet tulevat olemaan suljetut.

48   Monet ihmiset olisivat halunneet tulla sisälle arkkiin, jos he vain olisivat voineet päästä sinne, kun sade alkoi langeta. Mutta asia oli ratkaistu, Evankeliumi oli saarnattu, merkit oli näytetty; ja aika oli ohitse, sade oli silloin lankeamassa, tuomio oli meneillään.

49   No niin, tuo koko kansakunta oli hyljännyt Hänet, koska sitä kutsuttiin, niin kuin me sanoisimme tänään “kristilliseksi kansakunnaksi”, niin kuin tätä kutsutaan kristilliseksi kansakunnaksi. Sen vuoksi, jos sitä kutsuttiin Jehovan kansaksi, Hänen valituksi kansakseen, silloin tuon koko kansakunnan täytyi hyljätä Hänet. Seurakunta oli jo hyljännyt Hänet. Seurakunta oli potkaissut Hänet ulos. He eivät halunneet olla missään tekemisessä Hänen kanssaan, mutta nyt hallitus oli tuotu mukaan asiaan.

50   Niin se on takaisin siinä jälleen, se on suoraan käsissä uudestaan, Kirjoituksen täällä osoittaessa, tunnistaessa, aivan tarkalleen, mitä Jeesus sanoi tapahtuvan. Miksi me olemme ymmällä tässä pimeässä hetkessä? Miksi me sallimme tämän tulla yllemme, kun meitä on perin pohjin varoitettu? Aivan niin kuin se oli Lootin päivinä, me näemme tuon saman asian. Jehova on asettanut näyttämön ja sanonut meille: “Niin kuin se oli Lootin päivissä!” Te näette nämä sanansaattajat täällä ulkona Babylonissa, yrittämässä saada Lootia ulos; ja te näette Sanoman Valituille. Abrahamille, joka jo oli ulkona. Ja kaikki on täydellisesti tunnistettu, aivan tarkalleen, nimeä, paikkaa ja aikaa myöten.

51   Mutta nyt se on hallituksen käsissä. Hallituksen täytyy tuomita se nyt, ja he tulevat tekemään sen. Älkää olko huolissanne siitä. Se on kristillinen kansakunta, sen täytyy ottaa kristillinen asenne, jos se on. Ratkaisu on meneillään.

52   Tuon koko kansakunnan täytyi olla tuomittu. Ja se tapahtui. noin  70 jKr., kun tuo suuri Rooman kenraali piiritti Jerusalemin, suunnilleen vuonna 70, armeijansa kanssa Roomasta, ja siellä he maksoivat Hänen hylkäämisensä hinnan.

53   Tänään, kun me katsomme tuota oikeudenkäyntiä siellä ja jäljittelemme sitä eri tavoilla pitkänperjantain oikeudenkäynneissä ja niin edelleen. Ja tuo aivan sama asia, josta me puhumme, joka tapahtui tuona pitkänäperjantaina, on aivan neniemme alla tänään! Ja meidän vanhimpamme tekevät saman asian, jonka hekin tekivät, vievät sen suoraan samankaltaiseen oikeudenkäyntiin, sen jälkeen, kun samanlainen luvattu Sana on vahvistettu aivan samoin kuin se oli vahvistettu siellä.

54   Jeesus, “tavallinen kirvesmiehen poika”, niin ajateltiin. Hän oli Jumalan Sana julkituotuna. Ja Hänet oli täydellisesti tunnistettu, koska Jumalan teot olivat julkituoneet itsensä Hänen kauttaan ja todistaneet, että Hän oli Messias.

55   Ja tänään, tuo samanlainen tapaus on tullut uudestaan, kun Pyhä Henki on tullut yllemme viimeisissä päivissä ja tunnistanut itsensä, suoraan seurakunnassamme, ja on todistanut samoin teoin, joita Hän teki, kun Hän oli täällä täyteydessä Jeesuksen Kristuksen yllä. Hän teki tuon saman asian Morsiamen yllä, tehden tuon saman asian, ja yhä me haluamme päästä eroon Siitä.

56   Muistakaa, nämä ääni nauhat joita nyt tehdään, ne menevät ympäri maailman, eikä vain tänne Phoenixiin. Minä puhun puolelle maailmaa, tällä kerralla, koska meillä on äaninauhapalvelu, joka menee ympäri maailman.

57   Pankaa merkille, tänään meillä on samankaltainen oikeudenkäynti, saman tunnistetun Sanan jälkeen. Hebrealaiskirje 13:8: “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ainiaan.” Johannes 14:12: “Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Matteus 28: “Kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumi kaikille luoduille.” “Katso, pieni hetki eikä maailma Minua enää näe, kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä, aikakauden loppuun asti.” “Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ainiaan!”

58   He ovat valinneet tänään, eivät vain murhaajaa, vaan Sanan murhaajan, seuraajan ensimmäiselle murhaajalle.

59   Kun he, apostolit saarnasivat Evankeliumia, ja myöhemmin Irenaeus ja monet noista suurista uskonpuhdistajista ja perustajista varhaisessa ajassa, niin erään kerran se tuli ratkaisuun Nikeassa, ja he päättivät tehdä maailmanlaajuisen seurakunnan ja pakottaa ihmiset tulemaan heidän tuomiovaltansa alle. Monet, jotka ovat lukeneet siitä historiasta, tietävät kuinka monia vanhoja profeettoja tuli sinne eläimen nahkaa ympärilleen kiedottuna, syöden ainoastaan yrttejä ja sellaista, ja he yrittivät ylläpitää tuota Sanaa Jumalan Sanana. Mutta mitä he tekivät noina viitenätoista verisen politikoinnin päivänä? He lopulta päättivät muodostaa maailmanlaajuisen seurakunnan ja oksastivat jotakin pakanuudesta kristillisyyteen, ja se lähti maailmalle maailmanlaajuisena seurakuntana.

60   Ja tänään, nämä protestantit kokoavat itsensä yhteen tässä Ekumeenisessa Neuvostossa ja tekevät tuon saman asian, oksastaen siihen ihmisperinteitä sen sijaan, että ottaisivat Jumalan Sanan, joka on perin pohjin Pyhän Hengen vahvistama, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Seurakunta on punnittu vaa’assa tänään ja on todettu vajaaksi. Te olette takaisin Pilatuksen tuomiosalissa. Kyllä.

61   Mitä se tekee? Se valmistaa kuvan pedolle. Se on Rooman sateliitti. Kun tämä Ekumeeninen Neuvosto pakottaa ja tulee pakottamaan jokaisen protestanttisen kirkkokunnan siihen, ja käytännöllisesti katsoen ne ovat kaikki siinä nyt, Täyden Evankeliumin ryhmät ja kaikki. Ja hetki on tuleva, kun heidän täytyy joko tulla, tai pysyä ulkona ja tuohon aikaan, kun tuo pakko tulee, te olette jo tulleet yhdeksi pedon merkin kanssa. Niin se on tarkalleen.

62   Mitä se on? Protestanttiset portot vanhan äidin, Rooman, huoran kanssa! Ilmestyskirja 17 sanotaan, että hän oli “PORTTOJEN ÄITI”, täsmälleen, protestanttiset kirkkokunnat; pitäen kädessään Jumalan vihan maljaa, jonka hän esittää, todistaen: “Tämä on mitä me uskomme”, ja jokainen niistä sanoo: “Tämä on mitä me uskomme.”

63   Tässä on se, mitä seurakunnan tulee uskoa, Jumalan Sana, “ja olkoon jokaisen miehen sana valhe”. Niin sen tulisi olla.

64   Mutta me tuomme Kristuksen uudestaan tuohon suureen ratkaisevaan hetkeen, jossa Hän oli, Pilatuksen oikeussalissa; liikuttava näky, pieni joukko syrjään työnnettynä, pää kumarassa. Toiset kirkkokunnat hylkäävät heidät ja ajavat heidät pois ja sanovat: “Älkää olko missään tekemisissä Sen kanssa!” Teidän on parasta tarkistaa se Sanalla. Nyt me näemme, että se on tämä Ekumeeninen Neuvosto. Mitä se tekee? Se… Raamattu…

 Te sanotte: “Sanooko Raamattu siitä?” Kyllä.

65   “Heillä on jumalisuuden muoto, mutta kieltävät sen Voiman.” Sokeita, alastomia, kirkossakävijöitä, omaten jumalisuuden muodon, mutta kieltäen Pyhän Hengen Voiman, joka samastaa Jeesuksen Kristuksen Sanaansa. Kuinka voi joku väittää, että hänellä on Pyhä Henki ja kieltää sen Sanan, joka on Pyhä Henki? Kuinka voi joku tehdä sen? Hänen oma todistuksensa todistaa, ettei hän ole mitä hänen pitäisi olla, harjoittaen hengellistä haureutta, kieltämällä Jumalan Voiman. Paavali sanoi 2. Tim. 3. luvussa mitä se tulisi olemaan, hän sanoi: “Kiivaita, ylevä-mielisiä!”

66   “Minulla on tohtorin arvo, Ph.D, LL.D.” Minulle se merkitsee sitä, että te olette kauempana Jumalasta kuin aloittaessanne. Kyllä vaan. Se vain vie teidät poispäin Jumalasta, eikä tuo teitä Jumalan tykö. Ainoa asia, joka voi vetää teitä Jumalan tykö, on Pyhä Henki. Hänen Sanallansa.

67   Pyhä Henki on kompassi. Pohjantähti on Sana. Ja kompassi osoittaa vain Pohjantähteen. Pyhä Henki osoittaa teidät Sanaan, ei johonkin ekumeeniseen liikkeeseen, ei johonkin kirkkokuntaan, vaan Jumalan Sanaan. Muistakaa, kaikki toiset tähdet liikkuvat maailman mukana, mutta Pohjantähti pysyy täsmällisenä, koska se on keskus. Ja jokaisen toisen miehen sana tulee pettämään, mutta Jumalan Sana ei voi pettää. Se on Pohjantähti, keskipiste. Se ei liiku maailman mukana. Ei väliä, missä maailma on. Se pysyy samana eilen, tänään ja ainiaan. Ja Hän on Sana!

68   Veli ja sisar, minä pyydän teitä Jeesuksen Nimessä, harkitsemaan Tätä. Te olette uskoneet minua siinä, mitä olen sanonut näinä vuosina. Jos Jumala on todistanut sen, mitä olen sanonut Totuudeksi, en minä, se on ollut Hänen Sanansa, joka on tehnyt sen, silloin annan teille vetoomuksen Jeesuksen Nimessä, tehdä tarkistus Tässä. Älkää olko sokeita näille asioille; se on suoraan yllänne.

69   Ja muistakaa, Raamattu sanoi Matteus 24:24, että “kaikki ne, joiden nimet eivät olleet kirjoitetut Karitsan Elämän Kirjassa, maailman perustamisesta, ottaisivat tämän merkin.” Vain Valitut, jotka ovat määrätyt näkemään Sen, tulevat näkemään Sen. Muut heistä ohittavat Sen miljoonan mailin päästä.

70   Me näemme nyt tämän suuren liikkeen, Saatanan suuren koneiston asetettuna järjestykseen. Ainoa asia, mitä se tarvitsee, on… Sillä on mekaniikka, se odottaa vain dynamiikkaansa, panemaan sen voimaan. Tuo liike on koko seurakunta, suuri neuvosto ja kaikkea. Tuo suuri koneisto on siellä valmiina, mutta he odottavat tuota hetkeä jolloin he voivat tehdä sen ja tehdä sen pakoksi, tehdä sen laiksi. Katsokaa radiolähetyksiä ja asioita joita me kuulemme tänään, radiosta ja sanomalehdistä. Sehän on aivan yllänne nyt.

71   Meillä ei ole aikaa tehdä mitään muuta kuin vastaanottaa Jeesus Kristus. Hänet on perin pohjin tunnistettu.

72   Kuunnelkaa, me sanomme Saatanan suuresta koneistosta, joka on siellä valmiina liikkumaan, se on totta, murskaamaan maahan; mutta muistakaa, Jumalan pienen lauman, joka uskoo Sanan, sen mekaniikka on myös valmiina. Se on valmiina Dynamiikkaa varten sytyttämään sen Pyhällä Hengellä. “Älä pelkää, pieni lauma, se on teidän Isänne hyvä tahto antaa teille Kuningaskunta.” Pyhä Henki on osuva pieneen Seurakuntaan, joka on tullut ulos maailmasta, naisilla on pitkät hiukset. Nasiirin merkkinä, osoittamaan, että he ovat erottaneet itsensä…

73   Nasiiri on eräs, joka on tehnyt mitä? On erottanut itsensä Jumalan Sanalle; he eivät ole shortseja käyttäviä, maalattukasvoisia Iisebelejä, jotka kutsuvat itseään kristityiksi: ei koskaan; miehet, niin vätyksiä, että he sietävät kirkkokuntaa ja riippuvat kiinni jonkun keisarin tai Herodeksen takin liepeissä, sen sijaan, että  seisoisivat Jumalan Sanan puolesta. Mutta Jumalalla on uskolliset ihmiset, aito Jumalan lauma, joka ei välitä mitä maailma sanoo. He uskovat, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ainiaan.

74   Tämä ei ole suosittua. Se saattaa teidät epäsuosioon, mutta se on Totuus! Jumalan käsky on tehdä se ja Jumala tulee tekemään sen. Jumala siunatkoon teitä. En tarkoita torua, vaan varoittaa teitä. On parempi kärventyä, kuin palaa, koska tahansa, niinpä ottakaa vaarin varoituksesta. Pyhä Henki puhuu näissä viimeisissä päivissä.

75   Kaikki Kirjaan kirjoitetut tulevat pääsemään pakoon sitä. Me näemme nyt, että tämä pieni lauma on valmiina Dynamikkaa varten, siirtämään Sen ylös taivaille, pääsemään pakoon kaikkea tätä ahdistusta.

76   Joku sanoi eräänä päivänä, kun olin puhumassa, hän sanoi: “Veli Branham, etkö sinä sitten usko, että seurakunta tulee menemään ahdistuksen lävitse?”

77   Minä sanoin: “Minä uskon, että seurakunta tulee menemään, mutta ei Morsian.” Seurakunta tulee menemään ahdistuksen lävitse, kyllä vaan, mutta Morsian on vapaa siitä. Morsian on menevä Ylöstempauksessa, hetkessä, silmänräpäyksessä. Morsian temmataan kohtaamaan Herransa ilmassa, Hääateriaa varten. Hänellä ei ole mitään ahdistusta, minkä lävitse mennä; hänen Herransa on maksanut hinnan hänestä. Me olemme niin kiitolliset siitä. Kyllä.

78   Seurakunnan ja kansakunnan hylkäämisen jälkeen, siellä oli vain yksi huuto, seuraava liike oli: “Hävittäkää Se”

79   Se on seuraava huuto, joka meillä on. Seurakunta on lujasti hylännyt Pyhän Hengen. Me tiedämme, että se on. Oi, jäsenet ovat tulleet ulos kaikesta, se on suuri huuto, presbyteereillä, metodisteilla, baptisteilla, luterilaisilla; mutta seurakunta itsessänsä, tuo kirkkokunta, se ei voi liikkua, ei koskaan. Se on jo kirkkokunnallistunut. Mikä asia on nyt seuraavaksi? “Ristiinnaulitkaa Se! Ristiinnaulitkaa Se!” Mikä? He ristiinnaulitsevat uudestaan, minkä? Vahvistetun Sanan, että se on Totuus. Jumalan Sana on ristiinnaulittu uudestaan. Aivan niin kuin Eeva turmeli koko fyysisen maailman, hylkäämällä yhden pienen osan Jumalan Sanasta, niin on seurakunta tehnyt tuon saman asian.

80   Te voitte sanoa minulle: “Veli Branham, sinulla on väärä tulkinta Siitä.” No niin, se on teidän mielipiteenne.

81   Jumala ei tarvitse mitään tulkkia. Jumala on oma tulkkinsa. Se on se, mikä siinä on vikana tänään, meillä on liian monia ihmistekoisia tulkkeja. Jumala voi itse tulkita Sanansa. Hänen oma Sanansa vahvistaminen on Sen tulkinta.

82   Nuo fariseukset ovat myös voineet huutaa: “Meillä on tulkinta!” Ja saddukeukset sanoa: “Meillä on Se!” Mutta Jeesus oli tuo tulkinta. Aamen.

83   Jumalan luvatun, paljastetun voiman julkituleminen on vahvistus. Lukekaa Kirjoituksia ja nähkää, mitä seurakunnan tulisi olla tänään. Kyllä. Jumala ei tarvitse mitään tulkkia.

84   Sanokaamme, että se oli mitä he tekivät Jeesukselle. He siellä aikaisemmin, he ajattelivat, ettei Hänellä ollut tätä tulkintaa. Hän oli tuo tulkinta. Jumalan ei tarvinnut tulkita Sitä. Jeesuksen elämä tulkitsi. Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä Niissä te ajattelette teillä olevan Iankaikkisen Elämän; Ne ovat Ne, jotka todistavat Minusta. Ja, jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua. Jos ne teot, jotka Hän puhui tästä päivästä, eivät julkituo itseään Minussa.” Hän sanoi: “Niin silloin älkää uskoko sitä.”

85   Tekivätkö Ne sen? Jumala sanoi: “Neitsyt on tuleva raskaaksi”, ja hän tuli. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo “Aamen.”] Tietenkin; mutta he eivät uskoneet. “Neitsyt on tuleva raskaaksi”, ja hän tuli. Se sanoi: “Rampa on kävelevä, sokea näkevä”, ja mitä muuta tulisi tapahtumaan. Se todisti, että ne tulisivat tekemään sen, ja Jeesus oli sen julkituleminen.

86   Mooses sanoi: “Herra teidän Jumalanne on nostava esiin profeetan, minun kaltaiseni.” Sana tulee profeetalle. Ja profeetat, Sana on sydämen ajatusten erottaja. Kun he näkivät Hänen tekevän tuon erottamisen, he sanoivat: “Tämä on Belsebul, ennustelija.” Se oli nimike, jonka he kiinnittivät Häneen ja samoin on tänään, kun he kutsuvat “pyhäksi kieriskelijäksi”, tai joksikin sen kaltaiseksi, se ei ole yhtään sen kummempaa.

87   Vaikkakaan, Hän ei tarvitse mitään tulkintaa. Hän oli tuo tulkinta. Jumala todisti sen Hänen kauttaan. Kuka on se syntinen mies tänään, tai kuka oli se syntinen mies silloin, joka kieltäisi, ettei tuota Sanaa oltu tulkittu?

88   Jeesus pyysi heitä, sanoen: “Tutkikaa Kirjoituksia. Ne todistavat kuka Minä olen. Ne ovat tuo tulkinta. Jos Minun elämäni ei tulkitse sitä mistä puhun, silloin älkää uskoko Minua.”

89   Mikä syntinen mies voisi olla tänään, joka voi katsoa Raamattua kasvoihin ja nähdä eikö Pyhä Henki tulkitsekin Sanan tänään tekemällä itsensä tunnetuksi luvattujen lahjojen julkituomisella ja tekemällä ne asiat, jotka Hän lupasi tehdä tänä päivänä? Malakia 4 täyttyy ja kaikki muut Kirjoitukset täyttyvät ja näemme, että se on täällä aivan ajan lopulla! Te ette tarvitse ketään miestä tulkitsemaan sitä. Ei. Se tulkitsee itsensä. Se todistaa, että se on tämän hetken Sanoma! Tehkää parannus ja kääntykää Jumalan tykö, koko maailma! Te seurakunnat, tehkää parannus ja kääntykää Jumalan tykö! Älkää yrittäkö pestä Häntä pois käsistänne, koska te ette voi tehdä sitä. Tuo kiistakysymys on nyt meneillään, niin kuin se oli silloin.

90   Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia; Ne todistavat Minusta.” Jeesus sanoi: “Minun tekoni ovat Minun tulkintani.”

91   Hän sanoi Moosekselle, kun Hän kohtasi hänet siellä palavan pensaan ääressä, Hän sanoi: “MINÄ OLEN. Muistan lupaukseni. Muistan, että Minun tuli tuoda kansa, ulos mahtavalla kädellä. Annoin tuon lupauksen ja tulen olemaan sinun kanssasi. Lähetän sinut. Ole sinä vain Minun puhetorveni, ja merkit tulevat tulkitsemaan, olenko Minä lähettänyt sinut tai en.” Aamen.

92   Se on mitä miesten ja naisten tulisi etsiä tänään, toisen maastamuuton lupausta, ja Jumalan Sanan tulkintaa, joka on julkituotu.

93   Vaikeutena on tänään se, että he sanovat: “Mutta, minun kirkkoni ei usko Tätä.” Missä on vika? Elättekö te jonkun toisen aikakauden varjossa? Nuo kirkot olivat hienoja aikanaan, mutta miten on tämän ajan kanssa? Tämä on toinen aika.

94   Te ette olisi koskaan saaneet Wesleytä uskomaan Lutheriin, siellä ei ollut pyhittämistä. Ei koskaan.

95   Te ette koskaan saisi helluntailaista uskomaan baptisteihin, tai sillä tavalla, menemään takaisin siihen. He löysivät jotakin parempaa. He elivät valossaan omana päivänään.

96   Ja tänään, Helluntai on organisoitunut ja asettunut aloilleen niin kuin hekin, se on täsmälleen sama asia. Ja Sana liikkuu eteenpäin ja se on liikkumassa suoraan pois heistä. Se on täsmälleen oikein, koska me olemme tulleet niin jäykiksi ja tärkätyiksi. Me annamme seurakuntiemme mennä eteenpäin minkälaiseen tilaan tahansa. Kunhan meillä vain on jäseniä, niin se on kaikki mikä on tarpeellista, koska meillä on niitä enemmän, kuin meillä koskaan on ollut. Me kerskumme siitä.

97   Sallikaa minun sanoa teille jotakin, se on vanha sananlasku, että “Perkele laskee väkensä. Jumala punnitsee omansa.”

98   Se on myös totta, yhä tänäänkin. Jumala punnitsee teidät Sanallansa, nähdäkseen oletteko vajaat vai ette. Minä en välitä väkijoukoista, kuinka monia on, kuinka epäsuosittua se on. Se on Jumalan Sana julkituotuna tätä hetkeä varten. Täsmälleen oikein. En välitä väkijoukoista ja siitä kuka tulee ja kuka ei. Se on Jumalan Sana, joka on kysymyksessä, niin kuin se oli siellä Pilatuksen oikeussalissa. Punnitkaa Se, ja nähkää missä meidät todetaan vajaiksi. Kyllä. Me uskomme, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ainiaan.

99   Me näemme Hänen sanoneen Moosekselle, että “Minä tulen olemaan sinun kanssasi, ja vain käytän sinun suutasi. Mene sinä ja puhu sanat niin kuin Minä sinulle sanon, ja merkit tulevat tulkitsemaan itsensä.”

100   Näettekö, Jumala ei tarvitse mitään tulkkia. Oi ei. Häntä ei tule tulkita. Jumalan tulkinta todistaa itsensä. Hän sanoi, että Hän oli oman Sanansa tulkki ja Hän on. Hän teki sen Mooseksen kanssa ja Hän tekee sen tänään. Me tunnemme Hänet Raamatussa, Elohimina. Elohim on “kaikkiriittävä”. Hän ei tarvitse kenenkään neuvoa. Hän seisoo yksin. Hän on Jumala ja Hän on Sana. Ja, kun Sana lupaa jotakin ja tekee Sen tunnistetuksi edessänne, niin minkä kaltaisen tulkinnan te sen lisäksi haluatte?

101   Oi, syntinen mies tai nainen, kuka olet sinä voidaksesi nousta esiin ja sanoa, että se on väärin? Kun Jumala Pyhällä Hengellänsä ja luvatulla Sanallansa tulkitsee Sen jokaisen meidän kasvojemme edessä, niin kuka olemme me sanomaan, että se on väärin? Oi syntinen henkilö, kuinka voisit tehdä sen? “‘Syntinen’, mitä sinä tarkoitat, sillä veli Branham?” Epäuskoa! On ainoastaan yksi synti, se on epäusko. Se ei tarvitse mitään ihmisen typerää tulkintaa!

102   Hän tulkitsee omansa. “Minä olen Herra”, Hän sanoi. “Minä istutin Sen; Minä kastelen sitä päivin ja öin, ettei kukaan nyhtäisi sitä Minun kädestäni.” Hän myös sanoi toisessa Kirjoituksessa, että “Hän valvoo Sanansa, toteuttaakseen Sen.” Toteuttaakseen Sen, “paljastaakseen” Sen (kenelle?) Valituillensa, niille joiden nähtäväksi se on lähetetty. Hän esittää Sen niille, joiden nähtäväksi se on lähetetty.

103   Hän valvoo Sitä, varjelee Sen kaikilta näiltä typeriltä lihallisilta tulkinnoilla, näiltä asioilta, kuten “tämä on oikein, ja tuo on oikein, ja tuo on oikein.” Jumala on oikeassa, Jumalan tunnistama henkilö!

104   Kaikki nuo fariseukset olisivat voineet nousta ylös ja sanoa: “Me olemme Jumalasta! Meillä on lait. Meillä on tämä.” Ja siellä seisoi Sana itse. He sanoivat: “Pois Se! Ristiinnaulitse Se! Se ei samasta itseänsä sen mukaan, mitä me uskomme.”

105   Mutta se samasti itsensä Sanan mukaan. Aamen. Nuo, joilla oli silmät nähdä, näkivät Sen. Nuo, jotka olivat sokeita, eivät nähneet Sitä.

106   Myöskään he eivät tule tekemään sitä tänään. Siinä kaikki. He ovat jo sinetöineet itsensä pois, monet heistä, pois Siitä.

 Oi, kyllä, täyttäen Sen, osoittaen Sen todeksi.

107   Jotkut sanovat: “Minä uskon niin-ja-niin paljon Siitä. Veli Branham, voin uskoa Raamatun. Olen myötämielinen Raamatun kanssa. Olen Raamatun myötätuntija. Uskon niin-ja-niin. Uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Mutta en voi uskoa kaikkea Siitä, koska kirkkokuntani sanoo, että se ei ole niin.”

108   Minkä kaltainen tulkki teillä silloin on? Saman kaltainen kuin Eevalla oli, perkele. Hän yritti tulkita Sanaa Eevalle ja hän sanoi: “Oi, tämä on oikein ja tuo on oikein, mutta et kai sinä…” Varmasti, se on oikein! Mitä Jumala sanoo. Se on oikein! En välitä, miltä se näyttää toisista. Kun Jumala sanoi sen tulevan tapahtumaan, tulee se tapahtumaan sillä tavalla. Tahtoisitteko te käyttää Eevan tulkkia? Oi, sinä syntinen henkilö, kuinka voisit tehdä sen? Kyllä, heillä oli Eevan tulkki.

109   Tuo todiste, niin kuin sanoin toisena päivänä, me yritämme asettaa jotakin todistetta. Luther sanoi: “Uskokaa, ja se on, sillä selvä.” Perkele myös uskoo. Wesley sanoi: “Huutakaa, ja teillä on Se”, mutta kävi selville, ettei hänellä ollut. Helluntailaiset sanoivat: “Puhukaa kielillä ja teillä on Se.” Heillä ei ollut. Kristillinen Tiede sanoo: “Rakkaus, teillä on Hengen hedelmä”, mutta heillä ei ole Sitä. He kieltävät Jeesuksen Kristuksen Jumaluuden.

110   Mikä on tuo todiste Siitä? Kun se henki, joka teissä on, voi vahvistaa jokaisen lupauksen aamenella, ja Jumala tulee vahvistamaan sen. Se oli tarkalleen sillä tavalla Jeesuksen Kristuksen kanssa. Oi, kyllä. Heillä oli enemmän hengen hedelmiä, heillä oli kaiken kaltaisia todisteita. Te ette voi pitää todisteena mitään muuta kuin sen, kun Jumala itse julkituo Sanansa. Se on ainoa todellinen todiste mitä on olemassa siitä, että te olette kristitty. Kuinka te voitte olla kristitty kun…

111   Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan kanssa ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme. Sama eilen, tänään ja ainiaan!” Hän oli sama Jumala, joka oli Daavidissa. Hän oli sama, joka oli Mooseksessa. Hän oli sama Jumala, joka oli apostoleissa. Ja Hän on sama Jumala, joka oli Jeesuksessa Kristuksessa, julkituodakseen itsensä siellä tuon luvatun Sanan tähden. Ja Hän on sama Jumala tänään, sama Sana, heittäen Valon tämän hetken Sanan ylle. Jumala olkoon meille armollinen! Kyllä. Uskoa, että Jumala tulkitsee itsensä, että jokainen Sana tulee vahvistetuksi! Kyllä. Hän on oma tulkkinsa.

112   Ja veli, ajattelen tätä hetkeä! Voisin viipyä tässä pitkän aikaa, mutta teillä on kokous alkamassa. Uskon, ja tulen sanomaan, että tänään; jos emme ole tarkkaavaisia, on Hän meidän amerikkalaisten käsissä. Ajatelkaa sitä. En sano tätä vihaksi; sanon tämän Valoksi. Sanon, että Jeesuksen Kristuksen Veri on Amerikan seurakunnan käsissä tänään. Jeesuksen Kristuksen Veri on Amerikan yllä, kokonansa. Jeesuksen Kristuksen Veri on metodisteja, presbyteerejä, luterilaisia, helluntailaisia vastaan. Se on meidän kaikkien käsissämme. Katsokaamme nyt onko niin. Ajatelkaa sitä, Jeesuksen Kristuksen Veri! Oi!

113   Ja niin kuin Pilatus tuona päivänä teki, se muistuttaa minua niistä kolmesta tavasta, joilla Pilatus yritti pestä sitä pois käsistään. Hän yritti kaikilla kolmella tavalla saada sitä pois käsistään, mutta hän epäonnistui. On ainoastaan yksi tapa miten te saatte Sen pois käsistänne. Katsokaamme mitä hän teki. Pilatus yritti näillä kolmella tavalla ja ne kaikki epäonnistuivat.

114   Meidän on kohdattava tämä kyseessä oleva asia. Me tiedämme, että se on täällä, sillä Hänen Sanansa on tunnistettu kirjoituksenmukaisella todisteella. Tätä päivää varten luvattu Sana on tehty lihaksi, jopa tuota pahaa asiaa, Jeesuksen Kristuksen hylkäämistä myöden; niin, että Hän, tässä Laodikean aikakaudessa, on seurakunnan ulkopuolella. Me tiedämme, että se on Totuus. Ajatelkaa sitä. Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan Veri on meidän käsissämme. Se pelottaa minua, ajatella sitä. Mennä Hänen ylitseen, se saa kylmänväreet kulkemaan, kun ajattelee sitä, Jeesuksen Kristuksen Veri!

115   Kun, ihmiset varovat toisen kanssaihmisensä verta. Erään kerran Chicagossa, ei pitkääkään aikaa sitten, eräs ystäväni seisoi siellä, kun yksi Dillingerin koplasta, tai mikä se sitten olikin, ammuttiin kadulla. Ihmisiä kokoontui sadoittain ja he kaikki seisoivat siellä ympärillä. Mutta mitä he tekivät? Kaikki kiersivät sen paikan ympäri kadulla, minne veri oli levinnyt tuosta luodinreiästä, kaikki kiersivät tuota verta. He eivät olisi astuneet kanssaihmisensä vereen. Oi, ei koskaan. He ovat hyvin epäluuloisia siitä.

116   Mutta he kävelevät suoraan Jeesuksen Kristuksen Veren lävitse. Tämä vanha sanonta on yhä totta: “Hullut kävelevät raudoitetuilla kengillä siellä, missä Enkelit pelkäävät astua.” Niin se on, he kävelevät suoraan Sen yli, sanoen: “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Se sopi hyvin apostoleille, mutta ei meille.” Voi hyvänen aika, kuinka te voitte sanoa sen? Te poljette jalkojenne alle Jeesuksen Kristuksen Veren, jolla teidät oli pyhitetty! Oi, ajatelkaa tuota Verta meidän käsissämme!

117   Kun on kysymys kanssaihmisen verestä. Ajattelen tuota asiaa muutamia viikkoja sitten, kun me ajattelimme, ettei sitä voisi tapahtua meidän kansakunnassamme. Entä miten on tämän miehen kanssa, Oswaldin? Siellä hän istuu sellissänsä, hikoillen, jos hän on järjissään.

118   Ja ajattelen miestä, joka kuuntelee tätä ääninauhaa, missä tahansa, tai istuu täällä läsnä ja kuuntelee Sanomaa, todistaen; hikoillen, tietäen, että teidän on tultava tuomiolle ja vastattava Jumalan Sanalle, vastattava Jeesuksen Kristuksen Verelle, jolle teidät on esitelty, joka on teidän käsissänne, joka on meidän käsissämme.

119   Pankaa merkille, Oswald istumassa siellä, mikä hirvittävä asia sen olisi tullut olla hänelle, tai olisi ollut, tai arvaan, että oli, kun hän ajatteli kohtaavansa Korkeimman oikeuden, joka on vihainen presidenttinsä murhaamisesta. Ei olisi mitään armoa. Kaikki todisteet, mitä he vain voisivat saada häntä vastaan, olisi häntä vastaan. Sormenjäljet, ase, paikka missä hän oli, se kaikki tuotaisiin hänen eteensä.

120   Se on lievä asia siihen verrattuna, mitä se tulee olemaan ihmisille, jotka istuvat näissä kokouksissa ja katselevat Jeesuksen Kristuksen nousemista Olentonsa muodossa ja samastavan itsensä, ja sitten te kävelette ulos hyväksymättä Häntä, pitäen kiinni jostakin pienestä uskontunnustuksesta, tai se on jotakin mitä te kutsutte vähäpätöiseksi. Se on oleva lievä asia, siihen verrattuna, kun te istutte vihaisen Jumalan läsnäolossa, te, jotka olette polkeneet… te, jotka olette polkeneet Hänen oman Poikansa Veren jalkoihinne ja ristiinnaulinneet Hänet uudestaan mielessänne ja vaihtaneet esikoisoikeutenne suosioon. Se tulee olemaan hirvittävä asia tuona päivänä. Se on kauhistuttava ajatus. Kuinka te voitte istua tuossa hikoilusellissä?

121   Te alkuasukkaat Afrikassa, te Australiassa, Ruotsissa, Sveitsissä, te, jotka kuuntelette tätä ääninauhaa, kuinka te tulette vastaamaan Tuomion Päivänä, kun minä olen ollut teidän kansakunnissanne, ja te olette nähneet Jeesuksen Kristuksen tuntomerkin nousevan esiin ihmisten joukossa ja todistavan itsensä?

122   Hikoilla, voi hyvänen aika, kuinka hänen on täytynyt hikoilla. Oi, kuinka hän voi tehdä sen, jos hän oli täysissä järjissään?

123   Minkä kaltaisen vihaisen Jumalan te ajattelette sen tulevan olemaan noille, jotka ovat polkeneet jalkoihinsa Jumalan Pojan ja ristiinnaulinneet Hänet uudestaan?

124   Pankaa merkille lentäjä, kun hän valmistautuu lentoon. Lentäjä, joka valmistautuu lentoon, tarkistaa kaiken ennen lähtöään, jokaisen instrumentin. Hän menee sinne kiitoradalle ja seisoo siellä ja tarkistaa nuo siipien läpät, tarkistaa polttoainesäiliönsä. Kaiken, jokaisen mittarin mitä hänellä on, hän tarkistaa ne uudestaan ja uudestaan. Monet teistä ovat lentäneet lentokoneissa ja te tiedätte, että se on totta. Niin tarkistaa jokaisen instrumentin. Miksi? Hänellä on kanssaihmistensä veri käsissään. Hän haluaa olla varma, että kaikki mahdollinen toimii oikein.

125   Entä lääkäri leikkauksessa, kun hän tietää, että hän tulee suorittamaan leikkauksen, ottamaan pois kasvaimen, tai suorittamaan sydänleikkauksen? Kun hän aikoo leikata ruumistanne, hän tarkistaa sydämenne, hän tarkistaa verenpaineenne, hän tarkistaa oletteko vilustunut, hän tarkistaa nukutusaineet. Hän tarkistaa kaiken, uudestaan ja uudestaan ja jälleen uudestaan. Miksi? Hän ei halua kanssaihmisensä verta käsiinsä.

126   Ja, jos joku lentäjä ja lääkäri ja niin edelleen, tekee tarkistukset, niin kuinka tulisikaan Jeesuksen Kristuksen seurakunnan tehdä, kun me näemme nämä asiat joissa me elämme tänään? Meidän olisi parasta tehdä tarkistus. Jeesuksen Kristuksen Veri voi olla jäänyt käsiimme.

127   Ottakaamme nyt yksi asia, Pilatuksen ensimmäinen suunnitelma tehdä se oli: “Minä en löydä mitään vikaa Hänessä.”

128   Kuinka se onkaan sillä tavalla niin monen hienon ryhmän keskuudessa tänään! “Minä en löydä mitään vikaa Sanassa. Se on kaikki hienoa, mutta se oli apostoleja varten.” Raamattu sanoo, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan! Te sanotte: “Tuo Raamattu on hyvä. Minä uskon, että he puhuivat kielillä; minä uskon, että he ajoivat ulos perkeleitä; minä uskon, että siellä oli profeettoja; mutta ei tänä päivänä.” Oh, hyvä mies, syntinen ihminen, mikä sinulla on vikana? Mitä tapahtuu, kun Matteus 28…, 24:24 lentää suoraan takaisin; Hebrealaiskirje 13:8, lentää suoraan takaisin syliinne?

129   Pilatus, hän ei voinut pestä sitä käsistänsä sillä tavalla. Ei, se putosi suoraan takaisin hänen syliinsä. Niin se tulee tekemään, joka miehelle, kun te olette seisseet ja nähneet Jumalan pitävän lupauksensa.

130   Pietari sanoi helluntaipäivänä: “Tehkää parannus, jokainen teistä ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi antamiseksi, ja te olette saava Pyhän Hengen lahjan. Sillä tämä lupaus on teille ja teidän lapsillenne ja niille, jotka kaukana ovat, niin monelle kuin Herra meidän Jumalamme kutsuu.”

131   Kuinka kauas? “Koko maailmaan, jokaiselle kansakunnalle.” Sanotaan, että se oli jokaiselle kansakunnalle. “Menkää kaikkeen maailmaan.” Sitä ei ole vielä saavutettu. “Saarnatkaa Evankeliumi jokaiselle luodulle. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat!’

132   Kuinka te tulette pesemään Sen pois käsistänne? Te ette voi tehdä sitä. Se on vahvistettu ja heitetty suoraan takaisin syliinne. Se antaa takaiskun, aivan niin kuin se antoi Pilatukselle. Oi, kyllä vaan, se tulee suoraan teille takaisin, kun te näette Kirjoituksen tunnistettuna aivan edessänne.

133   Toiseksi, lopettaessamme. Toiseksi, me näemme, että siellä oli eräs toinen tapa, miten Pilatus yritti sen tehdä, ja niin tekevät myös ihmiset tänään, hän yritti siirtää sen Herodekselle ja keisarillensa. Monet hienot saarnaajat tänään, episkopaalit, presbyteerit, luterilaiset, baptistit, helluntailaiset ja niin edelleen, haluavat siirtää sen eteenpäin: “Minun päämajani on se, joka ei anna minun tehdä sitä.” Se potkaisi takaisin silloin ja se potkaisee takaisin tänään.

134   Minä en kysy Assemblies of Godilta, Ykseysliikkeeltä, Jumalankirkolta, metodisteilta, baptisteilta, presbyteereiltä, Minä kysyn teiltä, yksilöinä, mitä te teette Jeesuksen Kristuksen Veren kanssa? Mitä tulemme me tekemään tämän voidellun Jumalan Sanan kanssa, joka on aivan edessämme tänään, jonka me tiedämme olevan Kristuksen, tämän hetken lupauksen? Mitä te tulette tekemään Sen kanssa? En kysy mitä teidän seurakuntanne tekee Sen kanssa. Teidän keisarillanne ja teidän Herodeksellanne ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Se ei vapauttanut Pilatusta vastuusta. Ei koskaan. Ei.

135   Nuo tuon päivän fariseukset sanoivat: “Olkoon Hänen verensä meidän ja meidän lastemme päällä.” Ja se on. Niin se on tarkalleen.

136   Mitä sanoi Hän, Jeesus, heille? “Te voitte erottaa taivaan muodon, mutta te ette voi erottaa ajan merkkejä.”

137   Ja, oi, en sano tätä Phoenixille, vaan sanon sen minne tahansa se meneekin. Te sokeat fariseukset! Kuinka te voitte tuhlata miljoonia dollareita, te voitte erottaa kommunismin; mutta sitä Jumalan Sanaa, joka on vahvistettu tätä hetkeä varten, te ette erota. Te ristiinnaulitsette Sen uudestaan. Te tiedätte kaiken kommunismista; mutta, jos te tuntisitte Raamattunne, te tietäisitte ne asiat joiden täytyy tapahtua. Se ei kiinnosta minua. Vihaan kommunismia, vihaan mitä tahansa, mikä on vastoin Jumalaa. Mutta se mikä minua kiinnostaa, on se, että Seurakunta olisi valmis tuota hetkeä varten. Morsiamen poismenemistä varten.

138   “Te voitte erottaa taivaitten muodon, mutta ajan merkkejä te ette voi erottaa.”

139   Ja oikeudenkäynti on Häntä vastaan tänään, se on Liittovaltioiden oikeuden varassa muodostaa tämä Kirkkojen Neuvosto ja kaikkea. Te voitte erottaa kommunismin ja kaikki nämä asiat, joista saarnaajat saarnaavat, ja kävelette suoraan ajan merkkien yli ja kutsutte sitä “fanaattisuudeksi”, kutsutte sitä “telepatiaksi”, tai joksikin sen kaltaiseksi ja kävelette pois ja estätte ihmisiä tulemasta edes kuulemaan Sitä. Jos historia ei olekin kerrannut itseänsä, niin nimeni ei ole William Branham. Tarkalleen. Mitä tulee tapahtumaan? Se heittää Jeesuksen Kristuksen Veren suoraan takaisin teidän käsiinne ja te kutsutte sitä “saastaiseksi hengeksi”, niin kuin he tekivät silloin.

140   Kaikkialla ympäri maailman! Arvaan teidän tienneen mitä tarkoitin sillä. Kaikkialla! Miksi te eväsitte minut, Sveitsissä? Miksi te teitte sen, Suomessa? Veri tulee olemaan teidän omissa käsissänne. Se on teidän päällänne. Ette te minua hylänneet; te hylkäsitte Hänet, ette minua, koska te sanoitte: “En usko senkaltaiseen.” Jumala sanoo senkaltaista! Siinä se on teille. Sokeat fariseukset, he voivat erottaa kommunismin, erottaa kaikki nämä asiat, mutta sitä hetkeä, jossa he elävät, sitä he eivät voi erottaa. Niin se on tarkalleen.

141   Nyt se on jälleen saavuttamassa lopullisen määränpäänsä. Tuo ratkaiseva hetki on jälleen täällä. Mitä se on? “Ristiinnaulitse Hänet!” “Me emme voi tehdä heistä kaikista metodisteja; me emme voi tehdä heistä kaikista baptisteja; me emme voi tehdä heistä kaikista ykseysläisiä; me emme voi tehdä heistä kaikista kolminaisuuslaisia; me emme voi tehdä heistä kaikista sitä, tätä, tai jotakin muuta; mutta me voimme muodostaa neuvoston.” Missä te kaikki olette eri mieltä ja niin kaukana toisistanne kuin itä on lännestä, ja tuo koko asia on väärin. Se on Rooman sateliitti. Tarkalleen.

142   No niin, kysyn teiltä yksilöinä. Mitä te tulette tekemään tämän voidellun Sanan kanssa, joka on Kristus, se Sana, joka luvattiin tätä päivää varten? Te, yksilöinä?

143   Pilatus ei koskaan saanut sitä pois käsistään. Te tiedätte sen. Hän kirkui, huusi, ja teki kaiken minkä tehdä voi. Hän ei onnistunut tekemään sitä. Sveitsissä on eräs legenda, siellä missä sininen vesi kuohuu, siellä missä hän teki itsemurhan. Te tiedätte sen historian. Se ajoi hänet lopulta hulluuteen ja hän teki itsemurhan. Miksi hän ei katunut? Hän ei voinut katua, ei sen enempää kuin Eesaukaan, joka ei voinut katua. Hän oli tehnyt sen! Älkää antako sen tapahtua itsellenne.

144   Hän on teidän käsissänne. Teot on tehty, Raamattu on saarnattu, Pyhä Henki on samastanut Sen. Kuka tahansa syntinen mies, uskallatko sanoa, ettei se ole niin, ettei se ole Pyhä Henki näissä viimeisissä päivissä! Ja ne Sanat, jotka on puhuttu, sanottiin, että se tulisi tapahtumaan, ja täällä se on aivan edessämme.

145   Älkää yrittäkö tehdä sitä. Älkää antako loppunne olla niin kuin Pilatuksen. Ei. Hänen olisi pitänyt vastaanottaa Hänet sydämessään. Se on ainoa tapa miten te voitte saada Hänet pois käsistänne, se on ottaa Hänet sydämeenne. Oi, älkää tehkö tuota samaa virhettä.

146   Kuulkaa, Hebrealaiskirje 10. luvussa sanotaan näin: “Jos me teemme syntiä tahallamme”, olemme tahallamme uskomatta, “sen jälkeen, kun olemme saaneet tiedon Totuudesta, ei ole enää uhria synnin puolesta.” Jos te tahallanne teette syntiä, sen jälkeen, kun se on tunnistettu teille, ja sitten te hylkäätte Sen, ei teillä absoluuttisesti ole mahdollisuutta koskaan tehdä parannusta.

147   Vain minuutin verran, minulla on eräs muistiinpano täällä, josta haluan puhua teille ennen kuin lopetan.

148   On niin kuin nuo vakoojat matkalla luvattuun maahan. He olivat maastamuutossa, tullen ulos Egyptistä, tullen ulos luvatun Jumalan Sanan kautta. Jumala teki Sanansa tunnetuksi profeetan, Mooseksen kautta, lähettämällä hänet sinne. Hänet oli tunnistettu, että hänen tuli tuoda heidät ulos niillä ehdoilla, jotka Hän, MINÄ OLEN, oli luvannut.

149   Kun he tulivat tuon maan rajoille, Kades-Barneaan, he tekivät suuren virheen, kun nuo vakoojat menivät tuohon maahan ja tutustuivat tuohon maahan, he sanoivat: “Me emme voi vallata sitä.” Mitä nämä kymmenen tekivät? He katsoivat olosuhteita, arvovaltaa, jonka he menettäisivät. “Me olemme heinäsirkkoja heidän silmissään.”

150   Joosua ja Kaaleb tarkistivat asian. He menivät takaisin Sanaan. Ja Herra sanoi: “Minä annan teille tämän maan! Se on hyvä maa, joka virtaa maitoa ja hunajaa.” He eivät ottaneet lukuun sitä, miltä se näytti, mitä tämä oli, mikä tämä todiste oli. Jumalan Sana sanoi: “Minä annan sen teille! Menkää ottamaan se!” Ja he olivat ainoat, jotka menivät sisälle.

151   Oi, tarkistakaamme Jumalan lupaukset tätä päivää varten. Niin se on. Muistakaa, me olemme toisessa maastamuutossa, maastamuuton ajassa; eikä tämä maastamuutto tällä kerralla ole maanpäälliseen luvattuun maahan, vaan luvattuun Kirkkauden Maahan, josta ei enää ole paluuta. Kunnia Jumalalle, me tulemme olemaan siellä! [Tyhjä paikka nauhassa] Tahdotteko tehdä sen, sillä aikaa, kun kumarramme päämme?

152   Kysyn tämän kysymyksen jokaisen miehen ja naisen ollessa hiljaa. Mitä te tulette tekemään tämän Jeesuksen kanssa, jota kutsutaan Kristukseksi? Tahdotteko vastaanottaa Hänet? Tahdotteko vastaanottaa Hänet Pelastajananne? Tai, tahdotteko pestä Hänet pois käsistänne? Tahdotteko siirtää Hänet edelleen jollekin ja sanoa: “Minun uskontunnustukseni ei sano Sitä”, tai “minun kirkkokuntani ei usko sitä juuri sillä tavalla”? Se on suoraan teidän käsissänne. Te ette voi päästä Siitä mihinkään. Mitä te teette tämän Jeesuksen kanssa, jota kutsutaan Kristukseksi? Hänen Verensä on teidän käsissänne, tämän viikon kokouksista lähtien. Rukoilkaamme.

153   Herra Jeesus, auta meitä juuri nyt, tässä hetkessä. Anna armosi ja laupeutesi olla kanssamme. Anna tämän seurakunnan nähdä. Herra, että Sinä olet Jumala, eikä ole ketään muuta paitsi Sinä. Samastakoon Jumalan Voima, Sana, nyt itsensä näissä ihmisissä, että voitaisiin tietää, että Sinä olet Jumala, ja että minä olen kertonut Totuuden, Herra. Olen tehnyt sen, tämän, Sinun Käskystäsi; niin kuin Elia sanoi kauan sitten. “Tein tämän kaiken Sinun käskystäsi.” Suo Herra, että se on oleva niin. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

 Nyt päänne kumarrettuina, jokainen teistä.

154   Pyhä henki juuri pysäytti minut, muutama minuutti sitten, kun aloin rukoilla. Hän sanoi: “Täällä on joitakin, jotka eivät vielä tiedä sitä.” Voikoon Taivaan Jumala jättää teidät ilman mitään puolustusta, heittäköön Hän sen sitten suoraan takaisin teidän syliinne, tänään.

155   Te sairaat ihmiset, jotka olette täällä. En ole koskaan tehnyt tätä Liikemiesten kokouksessa. Te sairaat ihmiset täällä, jotka uskotte Jumalaan ja uskotte teillä olevan uskon koskettaa Hänen vaatettaan. Ja muistakaa, Raamattu sanoo Hebrealaiskirje 4: “Jumalan Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka ja on niiden sydänten ajatusten erottaja.” Me kaikki tiedämme sen. Uskotteko sen? Tahdotteko rukoilla?

156   Älköön kukaan henkilö nyt liikkuko tästä eteenpäin. Olkoon jokainen todella kunnioittava, todella hiljaa, todella hiljaa. Rukoilkaa. Ja johtakoon Pyhä Henki nyt meitä siinä, mitä tehdä ja mitä sanoa, sillä tämä ratkaiseva hetki on täällä nyt vastassamme.

157   Herra Jeesus, se on Sinun käsissäsi. Minä olen Sinun käsissäsi. Minä jätän itseni Sinulle. Heitä se takaisin heidän syliinsä, Herra, pane se suoraan takaisin. Varmasti, Sinun suuri Pyhä Henkesi sanoo minulle täällä, mikä on oikein ja mikä väärin. Ja tiedän tämän nauhan menevän kohtaamaan monia siellä ulkona ja rukoilen, että Sinä tekisit sen tiettäväksi tänään, että olen kertonut heille Totuuden, ja että olen lähetetty tätä varten, niin kuin Sinä sanoit siellä virran yllä tuona päivänä, kun tuo Herran Enkeli seisoi siellä tuossa Tulipatsaassa. Olkoon se tiettäväksi tänään, että olen kertonut Totuuden, Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Aamen.

158   Kohottakaa päänne nyt. Katsokaa tänne päin ja älkää epäilkö. Jumala Kaikkivaltias olkoon tuomarimme.

159   Kun Jeesus Kristus seisoi täällä maan päällä!  Kun Hän kuoli, Hän paransi sairaat, Hän pelasti kadonneet. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mutta, kun Hän oli täällä, niin se kuinka he tiesivät Kuka Hän oli, oli, että Hän oli Sana. Kuinka monet tietävät sen todeksi? [“Aamen.”] Hän oli Sana ja Sana erottaa ne ajatukset, jotka ovat sydämessä. Onko se oikein? [“Aamen.”]

160   En voi nähdä ketään henkilöä tässä rakennuksessa, tällä kerralla, jonka tuntisin, paitsi nämä pastorit ja niin edelleen täällä takana.

161   Tai, ehkä veli Roberts on täällä, minulla on hänet huolehtimassa rukousjonon aloittamisesta. Onko veli Roberts siellä takana? [Joku sanoo: “Ei.”] Hän ei ole täällä. Hyvä on.

162   Palvelustehtäväni riittää tällä kerralla. Haastan teidät, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, uskomaan minua, että olen kertonut Totuuden Sanasta ja uskomaan, että se, mitä olen sanonut, on Totuus. Tahdotteko tehdä sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

 Suo sen olla, Herra, suo sen olla.

163   Siellä istuu eräs mies, juuri tässä. Haluan teidän kääntävän silmänne; ettekö voi nähdä tuota Valoa riippumassa siellä? Siellä istuu mies, katsoen minuun, rukoillen. Hän kärsii keuhkoviasta ja heikkoudesta. Älä anna sen mennä ohitsesi, herra. Herra Carr, nouse ylös ja vastaanota parantumisesi. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi. En ole koskaan elämässäni nähnyt tuota miestä.

164   Siellä on mies siellä takana, hyvin hieno, hän rukoili myös. Mutta mikä on vikana tuolla miehellä, on se, että hänellä on silmävaiva. Hänellä on kasvain vasemmassa kyljessään. Hänen nimensä on Herra Bartlett. Usko! Onko se oikein, herra? Olenko minä vieras sinulle? Heiluta kättäsi; me olemme kokonaan vieraita. Niin on. Jumala siunatkoon sinua.

Usko, tulet parantumaan.

Uskokaa!

165   Minkä tähden sinä sanoit hänelle sen? Uskotko minun olevan Hänen profeettansa, herra? Kyllä. Sinä kärsit henkisestä järkytyksestä, pieni järkytys liikeasioissa. Niin se on. Niin on. Herra Carlson, uskotko koko sydämelläsi, että Jeesus tulee oikaisemaan sen sinulle? Onko se nimesi? Onko se asemasi? Hyvä on, voit saada mitä olet pyytänyt. Aamen.

166   Joku tällä puolella uskoi sen Sen, aamen, joku jolla on aito Pyhän Hengen usko.

167   Rouva Waldroff, minä näen sen. Minä, minä tunnen sinut. Ei, se ei ole sinun puolestasi. Se on tuon lapsen puolesta ja tuo lapsi on poikasi pojan-poika. En ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Se on totuus. Tuo lapsi kärsii silmäviasta, jonka aiheutti allergia, joka hänellä oli. Se on NÄIN SANOO HERRA. Usko!

168   Rouva, sinä olet hyvin sairas. Olet hermostunut, sinulla on vatsavaiva, olet melkein hermoromahduksen partaalla. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut? Mary, usko koko sydämelläsi ja Jeesus Kristus on antava sinulle mitä haluat. Hän on teidän sylissänne!

169   Tässä istuu pieni nainen, rukoillen, katsoen suoraan minuun, pää alhaalla. Nosta pääsi ja katso minuun. Hyvä henkilö. Sinä et ole täältä. Sinä tulet kaukaa täältä, New Yorkista. Mutta, jos sinä uskot, että Jeesus Kristus tekee sen hyväksi, Hän on antava sinulle Pyhän Hengen kasteen. Uskotko sen? Rouva Bryan, New Yorkista, usko koko sydämelläsi ja voit saada Pyhän Hengen juuri nyt.

170   Se on teidän sylissänne, ystävät! Uskotteko Sen, että Sana julkituo itsensä? Uskotteko Jeesuksen Kristuksen olevan saman eilen, tänään ja ainiaan? En tunne näitä ihmisiä. Jumala on tuomarini, en tunne näitä ihmisiä. Jeesus Kristus tuntee heidät. Mitä te tulette tekemään tämän voidellun Sanan kanssa, niin kuin Hän sanoi: “Niin kuin se oli Sodoman päivissä, niin se on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa”? Jos tämä osa on totta, silloin se Sanoma, jonka saarnaan on totta. Se on Pyhä Henki, Itse, tehden oman tulkitsemisensa, että se on oikein. Aamen. Uskokaa se koko sydämellänne! Tahdotteko tehdä sen?

171   Nouskaa sitten seisomaan ja vastaanottakaa Se, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

172   Pyhän Hengen ollessa täällä, haluan laskea käteni näiden nenäliinojen päälle täällä. Kohottakaamme kätemme Kristukselle.

173   Herra Jeesus, me uskomme Sinuun. Me tiedämme, että Sinä olet Totuus. Valo, Sana. Panen käteni näiden nenäliinojen päälle. Minä rukoilen, Herra Jeesus, että Sinun Voimasi ympäröisi tämän rakennuksen, kulkisi näiden nenäliinojen lävitse, yli näiden pienten vaatteiden. Ja voikoon Pyhä Henki tulla niiden ylle, Herra. Suo se. Ja voikoot he olla parantuneet joka ainoa heistä, sillä Sinun Sanasi on Totuus. Suo se, Herra.

174   Nyt jokaiselle tässä kuulijakunnassa, mitä te tulette tekemään tämän Jeesuksen kanssa, jota kutsutaan Kristukseksi? Se on teidän käsissänne. Älkää antako ihmisten sanoa teille… Tarkoitan ihmisiä, jotka kuuntelevat tätä ääninauhaa ja näitä ihmisiä täällä kuulijakunnassa, mitä te teette Sen kanssa tänään? Miksi ette vastaanottaisi Häntä, jokainen sairas täällä? Jokainen epäilevä mies täällä ja jokainen epäilevä nainen, miksi et vastaanota Häntä Pelastajanasi? Et tule koskaan pesemään Häntä pois käsistäsi. Uskontunnustuksenne ei koskaan ota Häntä pois käsistänne. Tässä maassa ei ole tarpeeksi Fullerin saippuaa ottamaan sitä pois. Ainoa asia, jonka voitte tehdä, on ottaa Hänet sydämeenne! Aamen. Tahdotteko vastaanottaa Sen? Kohottakaa silloin kätenne ja sanokaa se, antakaa Hänelle ylistys ja kunnia.

175   Taivaallinen Isä, he ovat Sinun. Sinun Sanasi on tunnistettu. Nämä ihmiset ovat Sinun. Minä jätän heidät Sinulle, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

176   Kohottakaa kätenne nyt ja ylistäkää Häntä. Minä jätän Hänet teille, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

64-0125 SYTYTTÄKÄÄ VALO (Turn On The Light), Phoenix, Arizona, USA, 25.1.1964

FIN

64-0125 SYTYTTÄKÄÄ VALO
(Turn On The Light)
Phoenix, Arizona, USA, 25.1.1964

1        Hyvä on. Onko tämä… [Veli sanoo: “Tämä on sinun mikrofonisi.”] Tämäkö on päämikrofoni? Kiitoksia. Hyvä on. Näin, että ääni vähän kimposi siellä takana ja… Huomenta, ystävät. Voitteko te kaikki kuulla minua hyvin siellä takana? [Seurakunta sanoo: “Kyllä.”] Se lopetti sen. Kiitoksia.

2       Olen todella etuoikeutettu henkilö tänä aamuna, tullessani tänne tälle puhujanlavalle, sen jälkeen, kun niin yleviä todistuksia on annettu, yrittääkseni lisätä vain vähän enemmän siihen, mitä he ovat sanoneet, tuomaan siunaukset meille, niin kuin olemme niistä nauttineet tänä aamuna. Panin nyt merkille, että jotkut niistä olivat hyvin…

3       [Äänenvahvistin päästää vinkuvan äänen. Eräs veli sanoo: “Uskon, että meidän täytyy panna se tähän, keskemmälle, veli Branham. “] Hyvä on. Onko se nyt parempi?

4       Yhdyn näihin miehiin täällä, siihen mitä he ovat puhuneet ja melkein jokainen… No niin, jokaisella täällä oli hieno, loistava todistus. Kuinka arvostankaan sitä, kun annetaan hieno todistus Herrasta!

 Nyt me tulemme lähestymään Sanaa.

5       Ja tällä viikolla olen päättänyt sydämessäni olla pidättelemättä ihmisiä kahta tai kolmea tuntia, niin kuin tavallista, istumassa ja kuuntelemassa minua. Kerron teille miksi teen sen, ystävät. Olen kouluakäymätön, ja voin puhua vain innoituksesta. Nyt, mies jolla on koulutus, myös hän on innoitettu, mutta hän koulutuksellaan osaa selittää, mistä hän puhuu, käyttää sanoja, jotka antavat ihmisten ymmärtää, mistä hän puhuu. Ilman koulutusta minun täytyy ottaa vertauskuvat luonnosta ja ilmaista innoituksen kautta, mitä minulla on sanottavana. Ja se tekee sen joskus melko vaikeaksi ihmisten ymmärtää. Se häiritsi minua kovasti, kunnes näin, että Jumala Raamatussa teki samoin, samalla tavalla.

6       Me huomaamme sen Johannes Kastajassa, josta meillä ei ole mitään tietoa, että hän olisi käynyt kouluja ja sitten, kun hän tuli ulos erämaasta, hän alkoi puhua seurakunnallensa, tuon päivän seurakunnalle. Ja me voimme panna merkille kuinka hän sen ilmaisi. Hän sanoi: “Te käärmeiden sukupolvi.” Näettekö, se oli mihin hän oli tottunut, luontoon ja erämaahan; toisin sanoen, jotakin liukasta limaista, ja petkuttavaa. Nyt joku toinen mies olisi voinut ilmaista sen toisin sanomalla “petkuttaja” tai hän olisi voinut ilmaista sen jollakin muulla sanalla. Mutta Johannes käytti siitä sanaa “käärme”. Uskon jokaisen ymmärtäneen mistä hän puhui.

7       Niinpä hän sitten sanoi: “Älkää alkako ajatella sisimmässänne, että ’me kuulumme tähän ja me kuulumme tuohon’, koska sanon teille, että Jumala on kykenevä näistä kivistä täällä”, näettekö, hän ei ollut vain joku toinen suuri joku. “Jumala on kykenevä näistä kivistä.” Hän ilmaisi sen luonnossa.

8       Ja myös: “Kirves on laskettu puun juureen.” Joku hyvä koulutettu veli, tuon saman innoituksen mukaan, olisi voinut sanoa, että “Hän tulee hävittämään sen.” Hän sanoi: “Kirves on puun juurella.” Se hävittää sen joka tapauksessa, näettehän, joten hän tiesi, että se tekisi sen. Hän vain käytti noita ilmaisuja, sillä ehkä hän ei ollut koskaan saanut mitään koulutusta.

 Kumartakaamme päämme hetkeksi.

9       Minulla on täällä rukouspyyntöjä. Joka on palvelustehtäväni, rukoilla sairaiden puolesta. Ja minulla on täällä joitakin pyyntöjä, joitakin huomattavia pyyntöjä. Ja tiedän, että täällä on monia. Ja olisiko siellä joku tänä aamuna, joka haluaisi tulla muistetuksi? Jos vain haluatte kohottaa kätenne Jumalan puoleen ja sanoa: “Minä…” Nyt vain pitäkää pyyntönne sydämellänne, sillä aikaa, kun rukoilemme.

10   Taivaallinen Isämme, me olemme nyt lähestymässä Sinun Pyhyyttäsi, Pyhän Lapsesi, Herran Jeesuksen Nimen kautta, pyytääksemme näiden ihmisten kirjoittamien pyyntöjen puolesta, joita minulla on täällä kädessäni. Erikoisesti tämän veljen pyynnön puolesta, jonka nuori, kaunis tytär on pahoin murskaantunut tuossa onnettomuudessa. Minä rukoilen tuon lapsen puolesta, Herra. Ja rukoilen kaikkien toisten pyyntöjen puolesta. Ja niiden puolesta, jotka ovat nyt meille salattuja, he vain kohottivat kätensä; mutta Sinä olet ääretön Jumala ja tiedät jokaisen vaikuttimen ja kaikki meidän pyyntömme. Me rukoilemme, että Sinä vastaisit. Koska Sinä lupasit sen, me uskomme sen.

11   Ja me pyydämme nyt, että Sinä ottaisit nämä muutamat sanat, jotka tulemme lukemaan ja innoittaisit ne meille, Herra, kun me odotamme Sinua. Voikoon Pyhä Henki lähestyä jokaista ja paljastaa meille Sanan tarkoitus. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

12   [Mikrofonia tarkoittaen, eräs veli sanoo: “Veli Branham, voisimmeko me testata sen, nähdäksemme toimiiko se?”] Kyllä, veli, tee niin kuin tahdot. Kyllä se käy, sillä aikaa, kun avaan…

13   Oli tapana, että voin muistaa Kirjoitukset ja asiat ilman muistiinpanoja, mutta sen jälkeen, kun täytin kaksikymmentäviisi, se ei enää ole onnistunut niin hyvin ja voidakseni muistaa, täytyy minun kirjoittaa se muistiin. Nyt me tulemme…

14   Onko se nyt parempi? Voitteko kuulla sen paremmin? Ei, siellä takana he ravistavat päätään. Ehkä… [Veli sanoo: “Sinun täytyy seistä aivan sen edessä.”] Täytyy seistä… [“Aivan sen edessä.”] Hyvä. Kuinka tämä nyt olisi, voitteko kuulla sen? Entä näin, onko se parempi? Hienoa. Se on hyvä.

15   Nyt haluan kiinnittää huomionne Jesaja 42:1-7:ään ja myöskin Matteus 4:15-16:sta.

Katso minun palvelijani, jota minä tuen minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi; Minä olen pannut henkeni häneen: hän on tuova esiin tuomion pakanoille.

Hän ei huuda, eikä korota, eikä saata ääntänsä kuultavaksi kadulla.

Murskattua ruokoa hän ei riko, ja savuavaa lampunsydäntä hän ei ole sammuttava: hän on tuova esiin tuomion totuudellisesti.

Hän ei epäonnistu eikä lannistu, kunnes hän on asettanut tuomion maassa: ja saaret odottavat hänen lakiaan.

Näin sanoo Jumala HERRA, hän, joka loi taivaat, ja levitti ne; hän, joka levitti esiin maan, ja sen mitä siitä tulee esiin; hän, joka antaa hengityksen ihmisille sen päällä, ja hengen niille, jotka vaeltavat siinä:

Minä HERRA olen kutsunut sinut vanhurskaudessa, ja tulen pitämään sinua kädestä, ja tulen varjelemaan sinut, ja annan sinut kansan liitoksi, pakanain valoksi;

Avaamaan sokeat silmät, tuomaan vangit ulos vankeudesta, ja ne, jotka istuvat pimeydessä, ulos vankihuoneesta

16   Ja nyt Matteuksen 4. luvusta, alkaen jakeesta 12, me luemme tämän.

Nyt, kun Jeesus oli kuullut, että Johannes oli heitetty vankilaan, hän lähti Galileaan;

Ja jättäen Nasaretin, hän tuli ja asui Kapernaumissa, joka on meren rannalla, Sebulonin ja Naftalin rajoilla:

Että voisi olla täyttynyt mitä profeetta Jesaja puhui, sanoen:

Sebulonin maa, ja Naftalin maa, meren tiellä, tuolla puolen Jordanin, pakanain Galilea;

Kansa, joka istui pimeydessä, näki suuren valon; ja niille, jotka istuivat kuoleman seudulla ja varjossa, valo on koittanut.

Tuosta ajasta alkaen Jeesus alkoi saarnata, ja sanoa: Tehkää parannus: sillä taivaan valtakunta on käsillä.

17   Herra siunatkoon Sanansa! Aiheeni nyt tänä aamuna on: Sytyttäkää valo. Ja olen niin nopea kuin voin, niin että voitte mennä tähän seuraavaan tilaisuuteen, joka on neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua.

18   Te tunnette herra Mc Knellyn, uskon, että hän on täällä. Näin hänen autonsa ulkopuolella. Jokin aika sitten me olimme istumassa, se oli yksi ensimmäisistä matkoistani tänne Arizonaan, metsästämään, me olimme istumassa täällä lähellä tätä Taikauskon vuorta. Olin kuullut siitä pitkän aikaa ja kuullut monia legendoja, joita on kerrottu koskien Taikauskoa. Muistan katselleeni sitä ensimmäistä kertaa; se oli ennen päivänkoittoa. Siellä riippui aavemainen varjo minusta itään, joka tunnettiin Taikauskona. Olin kuullut Intiaaneista, kuinka he eivät halunneet mennä sitä lähelle, kuinka he olivat peloissaan ja kuinka espanjalaiset olivat kohdelleet heitä väärin varhaisaikoina ollessaan metsästämässä kultaa. He väittivät, että pahat henget asuivat siellä. Kaikki tämä kiihotti uteliaisuuttani. Mutta minulla oli vain taskulamppu, nähdäkseni tämän Taikauskon, ensin.

19   Ja sitten katsellessani sitä hetken, alkoi auringon majesteetti liikkua pimeyden yllä. Ja niin tehden se erotti pimeyden valosta ja työnsi pimeyden pois. Lopulta, se nousi korkeuteensa, vuorenhuipun yli ja osoitti Taikauskon juuri siksi, mitä se oli. Se valaisi ja näytti mitä se oli. Ja kaikki aavemaisuus ja pelko, joka minulla oli Taikauskosta, kun aurinko paistoi täydessä voimassansa sen ylle, pakeni pois.

20   Aurinko on kaikkien valojen kuningas tämän maan päällä, luonnollisista valoista puhuttaessa. Ei väliä kuinka paljon meillä voi olla keinotekoista valoa ja kuinka monia suuria sähkösäteitä me voimme tuottaa; kun tuo aurinko nousee, kaikki muut niistä himmenevät.

21   Sama asia on Jumalan Sanan kanssa. Kun Jumalan Sana nousee, silloin kaikki taikauskot, kirkkokunnalliset fanaattisuudet ja muut asiat kaikkoavat pois, ja se osoittaa ne aivan tarkalleen siksi, mitä ne ovat. Jumala alussa sanoi: “Olkoon siellä Valo.” Tämä Valo, tämä todellinen Valo, tämä kuningas Valo, tulee vain Jumalan Sanasta. Jumala alussa erotti valon pimeydestä. Ja Jumalan Sana, julkituotuna, aina erottaa Valon pimeydestä.

22   Ihmisiä voi nousta esiin tämän, tuon ja jonkin muun asian kanssa; ismejä voi nousta, kommunismi, fasismi ja kaikki muut ismit voivat nousta, taikauskot, kultit, tai mitä tahansa ne ovatkin, niitä voi nousta. Mutta, kun tuo Raamatun kuningas Valo nousee, silloin kaikki taikauskot ja muut asiat… Mutta, katsokaahan, me näemme, että se on siellä, mutta kun se on vahvistettu Valoksi, kun se on todistettu Valoksi, silloin meillä ei ole mitään oikeutta väittää sitä vastaan, koska se sulkee ulos kaiken muun valon. Jeesus sanoi: “Olkoon jokaisen miehen sana valhe ja Minun Totuus.” Hänen Sanansa on yli kaikkien miesten sanojen, yli kaiken, minkä tahansa.

23   Me tiedämme, että alussa on täytynyt olla sumuista, synkkää ja pimeää, kun maailma pyöri ja Jumala tiesi, että Hänellä oli valon tarve. No niin, Hänen siemenensä jo oli maassa, koska Hän oli istuttanut sen sinne. Nyt Hän tarvitsi valoa tuomaan tuon siemenen esiin, saamaan tuon siemenen elämään, koska tuo siemen oli jo siellä.

24   Aivan niin kuin se on kussakin ajanjaksossa. Ainoa asia, mitä Hän tarvitsee, on Jumalan Valon julkituleminen Kirjoituksen ylle, tekemään sen eläväksi tuota ajanjaksoa varten. Aivan…?… Ja se tulee tekemään sen, kunhan vain Valo voi päästä tuohon Sanaan. Jos tuo Sana on hedelmöitetty, Se saa sen elämään, jos se on lupaus tuota päivää varten.

25   Te voitte istuttaa vehnää tai viljaa ensin jonakin aikana ja sitten toisena aikana, ja toiset kasvavat hitaammin kuin toiset, koska se riippuu vuodenajasta.

26   Jumalan Sana tulee ajallansa, laki ja armo ja niin edelleen, niin kuin me olemme menneet läpi aikakausien. Ja joka kerta Valon julki tuleminen, Sen levitessä valaisee sen, tuon Elämän, joka on Siemenessä.

27   Jumalan Sanan kautta, aurinko paistaa tänään, koska se aurinko, josta me nautimme, on Jumalan Sana julkituotuna. Tämä aurinko, jonka me näemme ulkopuolella, ei ole mitään muuta kuin Jumalan Sana, kun Hän sanoi: “Olkoon siellä valo.”

28   Ja mitä, jos Hän olisi sanonut: “Olkoon siellä valo”, eikä siellä olisi ollut mitään valoa? Silloin se ei olisi ollut Jumala, joka puhui. Kun Jumala sanoo: “Olkoon siellä”, siellä tulee olemaan. Ja niin me näemme, että tuo aurinko, josta me nyt nautimme, on sen Jumalan Sanan julkituleminen, joka puhuttiin 1. Mooseksen kirjassa.

29   Ja me käsitämme, että Jumalan Valo kullekin ajalle on Hänen Poikansa. Yksi oli s-u-n [aurinko]; tämä on S-o-n [Poika]. P-o-i-k-a on Raamattu. Hän oli… “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. “ Hebrealaiskirje 13:8: “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Se on Jumalan Sana, aina. Se oli Kristus Nooassa. Se oli Kristus Mooseksessa. Se oli Kristus Daavidissa, joka siellä mäellä, hylättynä kuninkaana katseli tuota kaupunkia; jossa kahdeksansataa vuotta myöhemmin Kristus istui, itkien tuota kaupunkia, ollen hylätty Kuningas, aivan niin kuin Daavid oli. Se on aina Kristuksen Henki. Ja täysi Jumalan Sanan julkituleminen oli tehty tunnetuksi Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Hengen kautta.

30   Mitään elämää ei voi tulla kuin valosta. Valo tuottaa; valo tuottaa elämän. Ei voi olla mitään elämää valon ulkopuolelta, luonnollisessa tai hengellisessä. Niin täytyy olla.

31   Ja Valo voi tulla ainoastaan Jumalan Sanasta. Jumalan Sana on Valo, kun se on julkituotu. Se on vain Siemen, joka lepää täällä, aivan niin kuin Jumala istutti kaikki siemenet.

32   Meidän ruumiimme olivat maan päällä, ennen kuin oli mitään valoa, ennen kuin täällä oli mitään elämää tai mitään; Kalsiumi, kaliumkarbonaatti, petroleumi ja kosminen valo ja mitä vielä, oli täällä, kun Jumala loi maan. Tarvittiin vain Hänen puhuttu Sanansa tuomaan se olemassaoloon, aivan niin kuin kasvikunnankin elämässä, puun elämässä, tai mitä tahansa elämän tulikin olla.

33   Mikään ei voi elää, luonnollisessa, tai hengellisessä, ilman Hänen Valoaan, ja Hänen Sanansa on Valo ja Elämä.

34   Mutta, kun Hän lähettää Valonsa ja tekee Sen tunnetuksi ihmisille, ja sitten, kun se on hylätty, niin entä sitten? Se, mistä me haluamme puhua tänä aamuna, on: tämän Valon hylkääminen, jonka hylkäävät ne, joille se on lähetetty, aivan niin kuin se oli silloin. “Katso Minun Palvelijani, johon olen mielistynyt.” Hän on Valo pakanoille. Hän on Valo maailmalle. Hän oli maailman Valo, mutta Hänet hylättiin. Se on siinä murheellisinta.

35   Ja se on siinä tilassa joka kerta, kun Jumala julkituo Valonsa, maailma itsessänsä hylkää tuon Valon. Miksi? Se on kirjoitettuna Raamatussa. Jumala on jakanut niin ja niin paljon Sanastansa kullekin aikakaudelle ja Hän aina lähettää jonkun julkituomaan tuon Sanan.

36   Jeesus oli luvattu tulevaksi neljätuhatta vuotta, oli luvattu, että Hän, Messias tulisi. Ja, kun Hän tuli, Hän julkitoi jokaisen lupauksen Messiaasta. Ja kuitenkaan, maailman ihmiset, kirkot ja niin edelleen, eivät tienneet mitään Hänestä, koska he olivat menneet johonkin muuhun asiaan, joka esti heitä tuntemasta Tätä. Nyt mitä, jos joku mies…

37   Ottakaamme tuo luonnollinen osa. Mitä, jos joku mies, joka on syntynyt tänne vaeltamaan tämän auringon valossa, jonka Jumala loi häntä varten, ja, ensimmäinen asia tiedättehän, hän sulkee silmänsä ja juoksee kellariin , sulkee oven ja vetää verhot eteen ja vain kieltäytyy tunnustamasta, että aurinko paistaa? Hän kieltää etuoikeutensa. Hän kieltää sen lämmittävät säteet, sen elämää antavan voiman. Hän kieltää leviävän valon niin, että hän voi nähdä minne menee ja mistä tulee. Hän kieltää sen. Mitä te sanoisitte miehelle, joka vetää verhot eteen, tai juoksee kellariin ja sulkee pois kaiken valon, kaikkialla, ja vain yksinkertaisesti kieltäytyy tunnustamasta, että aurinko paistaa? Jokin on henkisesti vialla tuolla henkilöllä. Jokainen tietää sen. Luonnollinen järki sanoo teille, että jokin on vialla tuolla henkilöllä, että hän on… Jotakin on tapahtunut hänelle. Hän on menettänyt järkensä.

38   No niin, niin se on niissä hetkissä joissa me elämme, kun ihminen haluaa peitellä itsensä jonkinlaisella puolustelulla, ollakseen tunnistamatta Evankeliumin Valoa, kun se loistaa esiin, niin kuin se on tänään. Kun ihminen, tarkoituksella kääntyy pois Siitä, menee johonkin ja vetää alas verhon, sanoen: “Minä en usko Sitä”, on jokin vialla tuolla henkilöllä. Siitä ei pääse mihinkään. Jokin on vialla. Jotakin on tapahtunut hänelle. Ja me näemme, että on niin, niin paljon sitä on tänään.

39   No niin, Jeesus oli kaikkea mitä innoitetut profeetat olivat todistaneet. Ja kaikki heidän profetiansa oli tuotu Valoon Hänen aikakaudellaan, kaikki mitä oli luvattu Hänen aikakauttaan varten. Hän sytytti jokaisen Sanan kynttilän, mitä Raamatussa oli profetoitu Hänestä. “Neitsyt on tuleva raskaaksi”, ja hän tuli. Hyvä on. “Hänen Nimensä on Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala, Iankaikkinen Isä.” Hän oli sitä. “Ja sokeiden silmät ovat näkevä.” Ja ne näkivät. Kaikki mitä Hänestä oli luvattu, tapahtui, kun Hän oli maan päällä.

40   Ja miksi eivät ihmiset voineet nähdä sitä, se oli… Se näyttää meistä nyt oudolta, koska me katsomme taaksepäin peruutuspeilin kautta. Mutta tiedättekö, jos te jatkatte katsomista taaksepäin sillä tavalla, te ajatte kolarin? Katsokaamme mitä edessäpäin on meitä varten.

41   Sen he tekivät. Syy miksi he tekivät sen, oli se, että he elivät toisen valon heijastuksessa. He elivät toisen päivän valon heijastuksessa.

42   Ja minkä uskon olevan vialla maailmassa tänään, ystävät, on se, että me yritämme elää valon heijastuksessa, joka loisti jonakin toisena päivänä. Heijastus on väärä valo.

43   Aivan niin kuin kangastus tiellä. Me ajamme tiellä ja näemme kangastuksen. Se on väärä käsitys auringosta. Ja, kun te tulette sinne, ei se ole tuottanut mitään muuta kuin jotakin väärää. Te ette voi vaeltaa auringon heijastuksessa, koska se on kangastus, joka aina näyttää teille jotakin mitä siellä ei ole.

44   Ja, kun ihmiset yrittävät sanoa teille, että Jeesus Kristus ei ole sama eilen, tänään ja ikuisesti, he johtavat teidät kangastukseen. Siinä kaikki. Ja, kun te menette kirkkoon, liitytte kirkkoon, johonkin kylmään uskontunnustukseen tai johonkin sen kaltaiseen, niin siellä ei ole yhtään mitään, ei enempää kuin mitä teillä oli maailmassa.

45   Sallikaa minun sanoa teille. Älkää kieltäytykö Jeesuksen Kristuksen Evankeliumin Valosta, joka tuo Pyhän Hengen lämmittävät säteet yllenne ja tekee teistä uuden luomuksen Kristuksessa Jeesuksessa. Älkää yrittäkö vaeltaa jonkun toisen aikakauden heijastuksessa. Tuo heijastus on voinut olla oikein toisessa ajanjaksossa, se on voinut olla oikein heitä varten.

46   Sen todistettiin olevan niin meidän Herramme Jeesuksen päivänä. Hän oli tuon päivän kirjoituksenmukainen Valo. Hän oli tuo Valo. Hän ei ollut Valo ennen kuin Hän tuli maan päälle vahvistamaan tuon luvatun Sanan. Tiedättehän, Hän sanoi siellä: “Johannes oli kirkas ja loistava valo, ja te rakastitte vaeltaa hänen valossansa hetken.”

47   Tietenkin, koska Jesaja oli seitsemänsataa ja kaksitoista vuotta ennen Johanneksen syntymää profetoinut hänestä, että hän “olisi erään ääni huutamassa erämaassa”. Ja sitten myös Malakia, viimeinen profeetoista, neljäsataa vuotta ennen hänen tuloaan, Malakian 3. luvussa sanoi: “Katso, Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä, valmistamaan tien.”

48   Täällä oli Johannes maan päällä, saaden tuon Sanan elämään. Hän oli erään ääni, joka huusi erämaassa, ja hän aina… myös valmisti tien Messiaan eteen. Ja Jeesus sanoi: “Te rakastitte vaeltaa hänen valossansa, koska hän oli tuo valo, kirkas ja loistava valo.”

49   Ja Johannes, hän sanoi: “Nyt minun täytyy vähentyä, minun valoni täytyy sammua, koska (minkä tähden?) minä olen palvellut aikani, mitä minusta oli profetoitu. Kuulkaa te Häntä! Hän se on. Seuratkaa Häntä.” Se eli tuona päivänä, todistaen tämän.

50   No niin, nuo juutalaiset ajattelivat palvovansa todellisessa Valossa. He ajattelivat palvovansa tätä samaa Jumalaa, jonka he hylkäsivät. Juuri Hänet, jota he ajattelivat palvovansa, he ristiinnaulitsivat. He tekivät pilaa itsestään Jumalasta ja tekivät Hänet kansan naurunkohteeksi, saman Jumalan, jota he ajattelivat palvovansa.

51   Voisinko sanoa tämän kunnioituksella ja arvostuksella, mutta tuodakseni Valon, koska, niin kuin veljemme hetki sitten sanoi, me elämme myöhäisemmässä ajassa kuin luulemmekaan. Yhtenä näistä päivistä jotakin tulee tapahtumaan ja se tulee olemaan liian myöhäistä. Ihmiset tulevat ottamaan pedon merkin, edes tietämättä mitä tekevät. “Sokea taluttaa sokeaa, ja he kaikki putoavat kuoppaan”, sanoi Jeesus. Ja me elämme myöhäisemmässä ajassa kuin luulemmekaan. Monet rehelliset ihmiset seuraavat sitä, edes tietämättä mitä tekevät.

52   Mutta tuo hetki on nyt käsillä, kun Valo loistaa, Evankeliumin Valo, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voimassansa, julkituoden Hänet itsensä, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ainiaan. Hän jakoi sen tätä päivää varten. Niiden asioiden, jotka Hän lupasi tätä päivää varten, täytyy tapahtua tänä päivänä. Jos seurakunta ei vastaanota Sitä, on Jumala näistä kivistä kykenevä nostamaan lapsia Abrahamille. Hän on tuova esiin Sanomansa, koska Hän on aina tehnyt niin. Hän tulee aina tekemään sen.

53   Ihmiset ajattelevat vaeltavansa Valossa, isien perinnäissäännöissä, ja ennen kuin huomaattekaan, he vaeltavat valon heijastuksessa, ei tuossa samassa Valossa, hyläten juuri sen Valon, jossa he väittävät palvovansa.

54   Hänen tekonsa perin pohjin vahvistivat sen kuka Hän oli. Jeesus itse sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä Niissä te ajattelette teillä olevan Iankaikkisen Elämän, ja Ne ovat Ne, jotka todistavat Minusta. Kuka voi tuomita Minut synnistä?” Hän sanoi: “Kuka voi sanoa, että olen sanonut jotakin, tai väittänyt jotakin, mitä taivaallinen Isä ei ole vahvistanut Minun kauttani?” Hän todisti teille, että Hän oli tuon hetken Valo, koska se oli kaikki profetoitu, että tämän Messiaan tulisi olla tällä tavalla, ja tässä se alkoi kukoistaa Elämään, mutta heidän perinnäissääntönsä olivat erottaneet heidät todellisesta Sanan Valosta.

55   Fariseukset, saddukeukset, herodilaiset ja mitä he olivatkin, he olivat niin sekoittaneet Sanan, niin kuin he tekivät kaikkina aikakausina, etteivät he voineet nähdä tuota todellista Valoa. Se sokaisi heiltä silmät. He olivat tottuneet vaeltamaan heijastuksessa: “Seuraavana päivänä on oleva näin, ja huomenna tulee olemaan näin. Me liitymme tähän, ja se on oleva tuo. Me tulemme liittymään tuohon.” Me näemme, että se on valhekangastus.

56   Jeesus Kristus on tänään aivan yhtä todellinen inhimilliselle sydämelle, kuin Hän koskaan oli. Hänen voimansa, Hänen elävä Läsnäolonsa on aivan yhtä todellinen tänään, kuin mitä se koskaan oli. “Katso, pieni hetki, ja maailma ei enää ole Minua näkevä. Kosmos, ‘maailman järjestelmä’, ei ole Minua enää näkevä. Kuitenkin te olette näkevä Minut; sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, maailman loppuun asti. Niitä tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä, jopa suurempiakin kuin nämä olette te tekevä, koska Minä menen Isäni tykö.”

57   Tuo suuri lupaus on voimassa tänään. Maailma on niin sokea kuin he olla voivat, mutta “te olette näkevä Minut”, ja se on mihin yritämme päästä tänään. Se mitä täysi Evankeliumi tarkoittaa, on ilmaista Jeesus Kristus Hänen ylösnousemuksensa voimassa ja lupaustensa koko täyteydessä; että Pyhä Henki julkituo nämä asiat, mitä Jumala on luvannut ja tekee ne oikeaksi, ja Hän tulee tekemään sen. Kyllä vaan.

58   Hänet oli kauttaaltaan vahvistettu Sanalla ja niillä teoilla, joita Hän teki, mutta kukaan heistä ei halunnut uskoa sitä. Hän todisti, että Hänen Valonsa oli Sana! Sana sanoi sen: “Tutkikaa Kirjoituksia.”

59   Mutta heidän perinteensä, joissa he elivät, ne olivat toisen aikakauden heijastus! He sanoivat: “Me uskomme Moosesta; Mooses on se, johon me uskomme. Me emme tiedä, mistä Sinä tulet. Mistä Sinä olisit saanut koulutuksesi? Mitä Sinulla on todisteeksi, että Sinä olet Tämä?”

60   Hänen tekonsa todistivat kuka Hän oli, jos he vain olisivat lukeneet Raamattua. He lukivat Sitä, mutta he eivät voineet nähdä Sitä. “Minun tekoni tunnistavat Minut.”

61   Mies tunnetaan valtakirjastaan, Jumalan Sanan valtakirjasta, jos hän on Jumalan Sanan lähettämä Jumalan Sanan kanssa. Samoin on jokaisessa ajanjaksossa! Se on aina ollut niin.

62   Me emme voi elää eilisen valon mukaan. Eilinen valo on historiaa. Me emme tiedä mitään siitä. Te ette voi lämmitellä tänään siitä auringosta, joka paistoi eilen. Se on vikana seurakunnilla tänään. Se on vikana ihmisissä, he yrittävät elää sen mukaan, mitä eilen tapahtui. Te ette voi lämmitellä maalatulla tulella. Varmasti ette, siinä ei ole mitään lämpöä. Eilispäivän auringolla ei ole mitään lämpöä itsessään.

63   Auringonvalo on lähetetty maan päälle, luonnossa, kypsyttämään vilja, enenevästi elonkorjuuta varten. Kukin päivä tuo esiin uuden auringon. Se aurinko, joka paistaa tänään, kasvattaa vehnän Kanadassa; tuo sama aurinko, mutta jos, sillä ei ole enemmän aurinkoa, tässä tulevassa heinä tai elokuussa, se ei voi koskaan kypsyttää viljaa. Sen täytyy olla voimakkaampi ja voimakkaampi joka päivä sen kasvaessa ja kypsyessä, tuottamaan siihen jyvän.

64   Nyt viljan kypsyessä siihen tulee jyvä, se kasvattaa jyvän. Jokaisena päivänä sitä ympäröivästä kuoresta menee siihen osa kalsiumista tai mitä se onkin, muodostuen jyväksi, auringon tullessa voimakkaammaksi.

65   Mutta, jos te annatte sen auringon, joka paistaa elokuussa, paistaa vehnän päälle tänään, se tappaisi sen. Tietenkin, te ette voi tehdä sitä. Sen täytyy tulla sille kuuluvalla ajalla. Niin täytyy Jumalan vehnänkin kypsyä ajallansa, siinä aikakaudessa missä se on. Mutta vehnä ja hedelmät kuolisivat Sen auringon paisteessa, joka paistaa tänään. Tulossa oleva elonkorjuun aika on kypsymistä varten. Jyvän tulee kypsyä valon mukana.

66   Mutta kysymys on tänään siitä, että seurakunta-jyvä ei halua kypsyä. Se haluaa pysyä sellaisena kuin se oli aikaisemmin Moodyn aikana, Sankeyn, Finneyn, Knoxin, Calvinin aikana. Ne olivat oikein ajallaan, ne olivat tuon hetken valo.

67   Mutta tämä on toinen hetki. Tämä on toinen päivä. Tämä on Evankeliumin edistyminen; se on tulossa kypsyyteensä. Niinpä me emme voi elää siinä, mitä Luther sanoi, mitä Wesley sanoi, mitä joku muu heistä sanoi. Me elämme Valossa, joka on ennustettu tätä päivää varten. Me olemme Seitsemännessä Seurakunta Ajanjaksossa, emme kolmannessa tai neljännessä seurakunnan ajanjaksossa. Jyvän pitäisi kyetä vastaanottamaan Se. Jos se ei kykene, se putoaa pois, eikä se merkitse sille mitään. Jyvä kypsyy Valon mukana, jos se menee eteenpäin Valon kanssa.

68   Samoin tulisi seurakunnan tuottaa kunkin aikakauden leipä, niin kuin Jeesus käski, että “ihminen on elävä jokaisen Sanan mukaan, joka lähtee Jumalan suusta.”

69   Se leipä, jota me tarvitsemme, on Raamatussa. Se on täydellinen Jumalan suunnitelman paljastaminen. Se on täydellinen Jeesuksen Kristuksen paljastaminen. Me emme lisää mitään Siihen, tai ota mitään pois Siitä; kuka tahansa sen tekee, hänen nimensä tullaan ottamaan pois Elämän Kirjasta. Me emme tarvitse mitään uskontunnustuksia lisättäväksi Tähän. Se on kirjoitettu juuri sillä tavalla kuinka Sen tuleekin olla. Me emme lisää mitään Siihen, vaan saarnaamme Sen juuri sillä tavalla niin kuin se on, ja Jumala tulee julkituomaan Sen. Jokaisen antamansa lupauksen Hän on julkituova kaikesta huolimatta. Meidän ei tule ottaa pois Siitä, tai lisätä Siihen. Vain jättää se sillä tavalla niin kuin se on.

70   Mutta katsokaahan, tänään ihmiset haluavat elää siinä heijastuksessa, joka oli aikaisemmin. Seurakunnan pitäisi kypsyä niin kuin vehnä kypsyy, että “ihminen ei ole elävä yksin leivästä, vaan jokaisesta Jumalan Sanasta, Elämän Leivästä.” Ei Sanan osista; jokaisesta Jumalan Sanasta, jokaisena aikakautena! Älkää vain jääkö syömään papuja ja perunoita koko ajan. Siihen kuuluu muitakin ruokalajeja, sen mukaan, kun menemme eteenpäin, syöden Jumalan suuren Päivällisen ruokalajeja, jotka on asetettu Hänen kansansa eteen Pyhän Hengen voimassa, iloiten siitä voimasta ja Hengestä, joka on annettu. “Niitä tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä. Koska Minä elän, myös te elätte. Ne ovat lupauksia, joita Jeesus antoi seurakunnallensa, ja kuitenkin me näemme ihmisten tänään yrittävän mennä takaisinpäin johonkin toiseen menneeseen aikakauteen.

71   Lutherin aikakausi, se oli suuri aikakausi. Hän näki katolisen kirkon viallisuuden, näki ehtoollisen. Tuo nuori pappi, hän näki, että se oli väärin ja hän sanoi: “Se ei ole kirjaimellinen Kristuksen ruumis”, se oli leivän palanen, jonka he olivat siunanneet. Ja hän näki, että “viini ei ollut kirjaimellista Verta”, vaan se esitti Verta. Niinpä hän protestoi sitä vastaan, koska sen aika oli tullut. Ja ei väliä kuinka monia pappeja heillä oli ja mitä muuta heillä oli. Jumala sai otteen miehestä, joka voi saada valon loistamaan. Aamen. Hän vastaanotti “vanhurskauttamisen uskosta”, ja sai Lutherin ajanjakson valon loistamaan.

72   Sen jälkeen, kun se oli elänyt aikansa, tuli toinen aika, jolloin seurakunnan tuli jättää syntinsä ja olla pyhitetty. Mukaan tuli John Wesley, anglikaaninen mies Englannissa, joka kuului anglikaaniseen kirkkoon, mutta hän näki Evankeliumin valon. Se oli aika Filadelfian ajanjakson tulla esiin. Ja hän saarnasi toista armon tekoa, pyhittämistä Jeesuksen Kristuksen Verellä. Siellä ei mikään voinut seistä sen valossa. Häntä pidettiin fanaatikkona aivan niin kuin Lutheriakin, mutta hän protestoi kaikkia muita vastaan ja antoi valon loistaa, koska se oli tuon hetken valo. Jumala löysi miehen, John Wesleyn, joka voi sytyttää valon.

 Ja Hän löysi myös Lutherin sytyttämään valon tuota ajanjaksoa varten.

73   Sitten tulivat mukaan helluntailaisveljet. He tulivat siellä omassa ajanjaksossaan, joka oli lahjojen ennallistuttamisen aika, palauttamaan takaisin lahjat, kielilläpuhumisen, parantamisen lahjat ja muut asiat seurakunnalle. No niin, he tekivät aivan tarkalleen mitä Kirjoitus sanoi, että he tekisivät ja, kun he tekivät niin, he julkitoivat sen. Tarkalleen.

74   Mutta oletteko käsittäneet, että me olemme siirtyneet eteenpäin siitä? Me olemme Morsiamen ajassa, valitsemisen ajassa, ajassa, josta he sanoivat, että meillä tulisi olemaan se. “Kaikki mitä tuhoojasirkka jätti”, sanotaan Joel 2:28, “kaikki mitä tuhoojasirkka jätti, kalvajasirkka söi; ja kaikki mitä kalvajasirkka jätti, heinäsirkka söi.”

75   Jokainen noista organisaatioista, jos olette lukeneet Raamatun Seitsemän Sinettiä, jokainen noista uskonpuhdistajista lähti liikkeelle ja saarnasi Sanan, mutta jätti jotakin pois. Sitten mitä he tekivät sen jälkeen, kun uskonpuhdistus oli ohitse, ja tuo valo alkoi himmetä? Sen sijaan, että olisivat vaeltaneet pidemmälle Valoon, he organisoivat sen. Ja, kun he organisoivat sen, sanoen: “Me uskomme, että tämä on Valo. Tämä on Valo! Tämä on Se.” Mitä he tekivät? Wesley tuli mukaan ja siirtyi pois heistä.

76   Mitä Wesley teki? He organisoivat hänen jälkeensä… hänen ja hänen veljensä, Johnin ja Charlesin jälkeen tuli Asbury ja nuo muut, ja heidän päiviensä jälkeen he organisoivat sen, mitä kutsutaan metodisti kirkoksi. Mitä he tekivät? He hylkäsivät lisävalon. He vain sanoivat: “Tämä on Valo. Tämä on Se.”

77   Sitten tulivat mukaan helluntailaiset ja osoittivat heille, että Jumala yhä lähettää alas Pyhän Hengen kasteen. Hän yhä tuo alas parantamisen voimansa, jonka he olivat kieltäneet. Mitä he tekivät? Vaelsivat suoraan pois heistä, koska se oli toinen valo.

78   Mitä se on nyt? Siitä on kulunut noin kuusikymmentä vuotta. Helluntailaiset ovat organisoituneet. “Me olemme tätä, me olemme tuota.” Ja Jumala on vaeltanut suoraan pois siitä; ulkopuolelle, tuoden esiin Morsiamen, Valitut, ulos tuosta ryhmästä. Koska, toista seurakunta ajanjaksoa ei enää koskaan tule olemaan. Filadelfian Seurakunta Ajanjakso oli Wesley. Ja Laodikean Seurakunta ajanjakso on helluntaiorganisaatio, joka kaikki menee suoraan pedon merkkiin. Se on Raamattu, niin kuin tämä veli muutama hetki sitten sanoi. Se on totta. Oikein. He tekevät sen, kaikki nuo organisaatiot, koska he kieltäytyivät vaeltamasta enemmässä Valossa. He organisoivat itsensä ja sanovat: “Me uskomme tämän.” Kun Jumala tekee jotakin, tarkistakaa se Kirjoituksella.

79   Nuo fariseukset sanoivat: “Meillä on Se.” Saddukeukset sanoivat. “Meillä on Se.” Mutta Jumalalla oli Se! Jumala oli kääntänyt katkaisijaa ja näyttänyt Valon. Se hylättiin niin kuin se on aina hylätty.

80   Katolinen kirkko hylkäsi Lutherin. Wesley hylkäsi Lutherin. Ja niin myös helluntailaiset hylkäsivät Wesleyn.

81   Ja Pyhä Henki tänään hylkää helluntailaiset. Te olette tulossa aivan yhtä muodollisiksi ja kylmiksi niin kuin muutkin heistä. Jokainen voi nähdä sen. Minä rakastan teitä. Te olette lähinnä Raamattua, mitä tiedän, ja siksi olen kanssanne. Mutta kuunnelkaa, avatkaa silmänne ja nähkää se päivä, jossa me elämme! On aika jälleen kääntää katkaisijaa ja sytyttää Valo, ottaa ulos Puu. Raamattu sanoi, Malakia 4:ssä: “Hän lähettäisi ja ennallistaisi uudestaan sen alkuperäisen Uskon, joka ihmisillä oli.”

 Hän lupasi sen. Hän on aina tehnyt sen. Hän lähetti Sanansa, ja profeetat tulivat, koska Sana tulee profeetoille, ja heillä oli Sana ja he saivat Sen elämään.

82   Organisaatiot ja tuon ajan järjestelmät hylkäsivät ne, kussakin aikakaudessa, ja niin ne tulevat tekemään sen tänäänkin. Jumala on aivan yhtä kykenevä tänäkin päivänä nostamaan esiin jonkun miehen, niin kuin silloinkin. Hän ei koskaan nostanut esiin mitään organisaatiota. Kysykää keltä tahansa historioitsijalta, katsokaa läpi historian; kun jokin organisaatio organisoitiin, se kuoli siihen, eikä enää koskaan noussut ylös uudestaan. Jumala puhuu yksilöille. Oikein.

83   Ja Jumala lupasi tehdä sen jälleen viimeisissä päivissä ja se on mitä Hän tekee. Minkä Jumala on luvannut, sen Hän on tekevä, sytyttämään Valon, joka voi vahvistaa tämän päivän luvatut Kirjoitukset. Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Lootin päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Te näette mitä he tekevät. Katsokaa Jehovaa, mitä Hän on tehnyt, Isämme on asettanut kaiken paikalleen.

84   Siellä on Loot, siellä alhaalla maailmassa, Sodomassa, kaikkine synteineen penseänä. Siellä on myös sanansaattaja saarnaamassa hänelle.

85   Siellä on Abrahamin ryhmä. Valittu, ulos vedetty, jolla on lupaus, odottaen totisesti Pojan tuloa. Myös Loot odotti poikaa, mutta ei siinä muodossa, missä Abraham häntä odotti. Mitä tapahtui? Juuri ennen kuin se tapahtui. Jumala tuli alas ja julkitoi itsensä lihassa, ja ilmaisi, että Hän oli Sana, sillä “Jumalan Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka ja on sydämessä olevien ajatusten erottaja.” Jeesus sanoi: “Niin on tapahtuva uudestaan, Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Nämä lupaukset ovat jumalallisia. Jeesuksen Kristuksen huulet ovat puhuneet ne. Sekä taivaat, että maa tulevat pettämään, mutta Ne eivät tule koskaan pettämään. Jumala kykenee yhä kivistä nostamaan lapsia Abrahamille. Oi. kyllä!

86   Me olemme matkallamme, samoin kuin Israel. Israelin ollessa matkallaan, heidän täytyi saada uusi manna joka päivä, sillä uusi manna lankesi alas. Meidän ei oleteta elävän Lutherin valossa, elävän Wesleyn valossa, elävän helluntailaisten valossa. Me olemme toisessa aikakaudessa, on uusi Manna.

87   Mitä tapahtui, jos he yrittivät säilyttää tuon mannan seuraavaan päivään? Se saastui. Se olisi tappanut heidät. Ja siksi meillä on niin monia hengellisesti kuolleita, niin kutsuttuja kristittyjä. He syövät toisen päivän heijastusta. He syövät mannaa, joka on jo saastunut. Aivan kuin vehnänjyvän päällä oleva kuori, jos se ei mene jyvään, se vetäytyy pois jyvästä. Ja, kun Valo on hylätty, tapahtuu ainoastaan yksi asia, mennään pimeyteen. Mikä tahansa osa yöstä kieltäytyy näkemästä Valoa, se menee takaisin pimeyteen. Niin on myös Evankeliumin todistettu olevan niin, jokaisena aikakautena. Me elämme tuossa ajassa.

88   Eilisen manna on saastunutta. Kuulen ihmisten sanovan: “Neljäkymmentä vuotta sitten, minä tein niin-ja-niin.” Kyllä, mutta miten on tänään? Miten on seurakunnan palavuuden kanssa? Me puhumme eilisestä, mutta entä seurakunta tänään? Entä te yksilöinä tänään? Sillä eilispäiväinen ei kelpaa tälle päivälle. Se oli hyvä eilen.

89   Lutherin sanoma oli hetken valo, niin kuin Johanneksen oli, mutta siellä nousi suurempi Valo. Niin oli Luther suuri valo ja me nautimme hänestä hetken, mutta tuli toinen valo, joka sulki hänen valonsa pois. Mitä sen olisi tullut tehdä, olisi ollut sulautua Sen kanssa; ja mennä eteenpäin täydelliseen Leipään, mennä eteenpäin täydelliseen Jumalan Mannaan. Mutta mitä he tekivät? He organisoituivat. Ihminen oli tullut siihen. Sen sijaan, että Jumala olisi johtanut sitä, ihminen ja hänen järjestelmänsä tulivat sisälle siihen, sokaisten sen pois.

90   Oi, tämä Morsian Puu tänään, se on karsittu. Jokainen oksa, joka ei tuota hedelmää on karsittu pois. Jeesus sanoi niin. Johannes 15. Mitä on tapahtunut nyt, me näemme, että ne on leikattu pois, karsittu pois.

91   Muistakaa, itse puun sydän on aivan puun keskellä. Hedelmä tulee aina kypsymään, viimeinen paikka puussa mikä kantaa hedelmää, on aivan sen latvassa, koska se on tuoreus, joka tulee sen elämän keskeltä, joka on siemenessä.

92   Se on Morsian Puu. Jeesus oli Ylkä. Hän oli Puu. He kaatoivat Hänet maahan. Hän oli se Elämän Puu, joka oli Eedenin Puutarhassa. He löivät Hänet maahan ja ripustivat Hänet Rooman puulle, tehdäkseen Hänestä pilaa. Mitä Hän teki? Jumala nosti Hänet kolmantena päivänä ylös kuolleista. Ja tänään se on Morsian Puu; se alkoi siellä alussa, kauan sitten Helluntaipäivänä.

93   Kuunnelkaa, te ihmiset, jotka kuulutte kirkkoon! Tuo Seurakunta ei koskaan alkanut Nikeassa, Roomassa. Se alkoi Jerusalemissa Helluntaipäivänä. Se oli Seurakunnan alku. Sitten mitä he tekivät? He vain jatkoivat organisoimista; ja Jumala jatkaa oksien pois leikkaamista. Sitten, kun he organisoivat Lutherin; Hän leikkasi oksat pois. Wesleyn; Hän leikkasi oksat pois. Helluntailaiset; Hän leikkasi oksat pois. Kunnes se on tullut…

94   Mutta Jumalalla tulee olemaan Morsian Puu! “Kaiken mitä syöjäsirkka söi ja mitä tuhoojasirkka söi, Minä tulen ennallistuttamaan”, sanoo Herra. Malakia 4 sanoo meille, että meidät tullaan tuomaan takaisin alkuperäiseen Uskoon sellaisena kuin se oli Helluntaipäivänä: “Isien Uskoon.” Me uskomme, että se on tuleva. Minä uskon, että sen aika on nyt. Oksat ovat kuihtuneet, ja, kuivuneet ja ne otetaan pois Puusta, niin että hedelmä voi tulla esiin aivan Puun latvassa. Oi!

95   Kaikki nämä valot ovat oikeita, mutta Seurakunta tänään on kaikki tuo valo plus, mitä se on vastaanottanut tänään. Se tulee päättämään elonkorjuun. Niin kuin me näemme, että tuo Puu itse… tai vehnän täytyy kypsyä Valon mukana, kasvaen sirkkalehdistä jyvään ja jyvästä edelleen kypsyä Valon mukana. Muiden aikakausien Valo ainoastaan todisti tästä aikakaudesta. Lutherin valo todisti Wesleyn valosta. Wesleyn valo todisti helluntailaisista. Se on sama valo; vain kypsynyt edelleen Valon mukana. Jos ihmiset vain voisivat nähdä sen!

96   Jokin aika sitten luin pienen artikkelin, kuinka Englannin kuningatar, (ei tämä kuningatar), vaan eräs toinen kuningatar, hän meni tutustumaan paperitehtaaseen, joka oli valmistanut niin hienoa paperia. Ja tehtaan johtaja näytti hänelle tehdasta, hän halusi nähdä kuinka tuota hienoa paperia valmistettiin. Hän vei häntä ympäri ja näytti hänelle kaikki suuret painot ja muut asiat. Ja noina päivinä he valmistivat paperia lumpuista. Me muistamme sen hyvin. Niinpä hän meni erääseen huoneeseen ja avasi oven, eikä siellä ollut mitään muuta, kuin kasa lumppuja. Tuo kuningatar, hämmästyneenä sanoi: “Mitä nämä likaiset lumput ovat?”

97   Tuo mies, yhtiön johtaja, sanoi: “Ne olivat vaatteita eilen. Katsokaahan, ne olivat tulleet likaisiksi. Mutta me emme heitä niitä pois, koska se on huomispäivän paperia.”

 Tuo kuningatar sanoi: “Tätä minä en ymmärrä.”

 Hän sanoi: “Tulette ymmärtämään sen huomenna.”

98   Niinpä, kun he ajoivat nämä lumput puristimen lävitse, tietyn puhdistusprosessin lävitse ja oli tiettyjä prosesseja, joiden lävitse niiden täytyi kulkea; kun se tuli ulos siitä, olivat ne kauniita paperiarkkeja. Tuo yhtiön johtaja ajatteli, että hänpä näyttäisi kuningattarelle jotakin, mitä hän ei ollut koskaan tiennyt. Hän pani hänen profiilinsa siihen, painoi sen tähän kauniiseen paperiin vesileimana. Kun tuo kuningatar vastaanotti sen, hän näki oman profiilinsa siinä mikä oli ollut likaisia lumppuja eilen, koska se oli käynyt tietyn prosessin lävitse.

99   Oi, jospa luterilaiset, wesleyläiset ja kaikki heistä, voisivat nähdä, että eilistä voidaan, käyttää vain, kun se käy prosessin lävitse! Kun Pyhä Henki paljastaa Valon, vanhurskauttamisesta, pyhittämiseen, Pyhän Hengen kasteeseen ja nyt Kristuksen Tulemuksen viime hetkeen: siihen on painettuna profiili, ei minkään kuningattaren, vaan Taivaan Kuninkaan, joka edustaa Itseänsä, kun seurakunta on tullut lähemmäksi vähemmistöön, ja palvelustehtävän täytyy olla samankaltainen palvelustehtävä, joka Hänellä oli.

100   Nuo, jotka kuolivat Lutherin aikakaudella, ikään kuin tämän pyramidin pohjalla; tämä ei nyt ole mitään pyramidi-opetusta, vaan vain esimerkiksi.

101   Tuo pyramidi on niin täydellinen, jos joku teistä on ollut siellä. Te voitte tuskin panna partakoneenterää kivien väliin. He eivät käyttäneet mitään muurauslaastia siihen, niin pitkälle kuin tiedämme. Tuo arkkitehtuuri oli niin suurta!

102   Ja, kun Jeesus palaa takaisin, on Hän löytävä Seurakunnan, joka on pesty, ilman tahraa tai ryppyä, ja se tulee olemaan tuo sama palvelustehtävä, joka Hänellä oli. Se on tuova takaisin Pääkiven.

103   Niin kuin käteni ja sen varjo tässä. Se on varjo, se vain tulee tummemmaksi sitä mukaan, kun käteni tulee lähemmäksi… Se on negatiivi täällä ja positiivi täällä. Ja positiivin lähestyessä negatiivia, se tulee tummemmaksi ja tummemmaksi ja tummemmaksi ja lopulta ne osuvat yhteen, negatiivi ja positiivi tulevat yhdeksi.

104   Se tarkoittaa sitä, kun Seurakunta, Morsiamena ja Kristus liittyvät yhteen, tuo sama Henki, joka oli Hänessä tulee olemaan Morsiamen yllä; kun tuo Seurakunta tulee vanhurskauttamisesta, pyhittämisestä, Pyhän Hengen kasteesta, viimeisiin päiviin ja hioo nyt Seurakuntaa Herran Tulemusta varten.

105   Oi, älä ole karkeana osana Siinä, helluntailaisveli. Loista Sanasta ja usko jokainen hitunenkin Siitä. Älä mene näihin ismeihin ja asioihin, joita me näemme olevan meneillään tänään. Älkää olko hämmästyneet siitä, koska Pääkivi [Huippukivi] tulee, huutaen: “Abba, Isä”, melko pian, “Jumalani, Jumalani!” Kyllä, uskon sen koko sydämestäni.

106   Näettekö sen? Tiedättekö mitä tarkoitan? Kyseessä on Kristus, joka nyt ottaa eiliset, luterilaisten, metodistien, presbyteerien ja niin edespäin lumput, ja panee ne prosessin lävitse. Minkä kaltaisen prosessin? Pyhän Hengen prosessin, mitä heillä oli plus; valmistaen sen kunnes Hän painaa oman kuvansa siihen, kun Seurakunta ja Kristus tulevat yhdeksi liitossa. Jumala, suokoon sen! Luotan siihen, että te näette sen. Jos ette näe sitä…

107   Se tuo mieleeni erään kertomuksen siltä ajalta, kun Walesin herätys oli meneillään. Jotkut suurmiehet tästä kansakunnasta ajattelivat, että he menisivät katsomaan tuota Walesin herätystä, nähdäkseen mitä siellä tapahtui. Ja, kun he menivät sinne katsomaan missä rakennuksessa sitä pidettiin… Kun he tulivat Walesiin, he kulkivat ympäri kysellen missä tuo rakennus oli. He näkivät iloisen pikku poliisin seisomassa kadunkulmassa, pieni tommy-hattunsa päässään, heiluttaen patukkaansa, ympäri ja ympäri sillä tavalla. Ja nämä miehet menivät hänen luokseen ja sanoivat: “Voisitko sanoa meille missä rakennuksessa Walesin herätystä pidetään?”

108   Hän sanoi: “Kyllä vaan, minä olen se! Minä olen se!” Miksi? Hän levitti iloa ja Valoa Walesin herätyksestä sisimmässään.

109   Niin tulisi helluntaiseurakunnan tänään sanoa, kysyttäessä: “Kuka on Jeesus Kristus?” “Sama eilen, tänään ja ikuisesti!” Hänen Evankeliumin Valonsa tulisi loistaa esiin tämän aikakauden Sanan kanssa, paljastaen Jeesuksen Kristuksen kansakunnalle, aivan niin kuin se oli silloin.

110   Hän oli niin täynnä Walesin herätystä, kunnes hän itse oli Walesin herätys.

111   Meidän tulisi olla niin täynnä Kristusta, että me heijastaisimme Häntä Hänen Sanansa voimassa, joka on jaettu meille tälle päivälle. Veljet, älkää vaipuko maailman asioihin, älkää tehkö sitä, näissä huolissa, jotka vievät teidät pois, vaan pysykää Evankeliumin kanssa. Tarkatkaa jokaista Sanaa! Älkää menkö takaisin siihen mitä, joku isä sanoi. Menkäämme nyt suoraan siihen, mitä Jeesus sanoi tapahtuvan tänä päivänä. Kyllä. Meidän oletetaan olevan tämän aikakauden Valo, joka julkituo Evankeliumin. Luther oli aikansa valo. Wesley oli aikansa valo. Helluntailaiset olivat aikansa valo. Mutta me olemme nyt kauempana tiellä, me olemme tulossa Morsiameen, uloskutsuttuun, Valittuun. Muistakaa, jos te olette, te olette aivan kuin tuo poliisi, hänellä oli se itsessänsä.

112   Muistakaa, tämä on seitsemäs seurakunta ajanjakso, Laodikean Seurakunta Ajanjakso. Ilmestyskirja 3:n mukaan he hylkäsivät Kristuksen. Laodikean Seurakunta Ajanjakso oli pahin kaikista Raamatussa mainituista seurakunta-ajanjaksoista. Se ajoi Hänet ulos, hylkäsi Hänet, pani Hänet ulkopuolelle.

113   Näittekö kuinka kuu pimeni eräänä yönä, ennen kuin paavi meni Roomasta Jerusalemiin? Jerusalem, vanhin seurakunta; kuu on esikuva seurakunnasta, aina heijastaen auringon valoa, auringon poissa ollessa, ja se pimeni. Minä piirsin sen tänne taululle kolme tai neljä vuotta sitten, näyttäen nuo seurakunnat, sadoissa ja tuhansissa kodeissa yli maan. Mikä se oli? Varjo. Ensikertaa paavi, joka tulee Paavalin nimessä ja niin edelleen, tuli tänne ja kävi noissa paikoissa; hänen täytyi siunata virta, mennäkseen sen yli ja niin edelleen. Miksi virta tarvitsee siunausta?

114   Mikä on vikana tässä seurakunta ajanjaksossa, jossa me elämme? Ettekö voi nähdä sitä? Jumala ilmoittaa sen taivaalla, ilmoittaa sen Sanassansa, ilmoittaa sen sanomalehdissä, ilmoittaen sen ihmisten keskellä? Ettekö voi avata silmiänne ja nähdä tätä hetkeä? Nämä ovat ne, jotka todistavat Totuudesta. Tämä on tämän hetken Valo.

115   Tarkatkaa nyt tätä suurta ekumeenista liikettä, joka siellä on menossa tähän neuvostoon, vain muodostaakseen kuvan pedolle, Ilmestyskirja 17, tarkalleen mitä sen sanottiin tekevän. Tuletteko te helluntailaiset pysymään vaiti ja menemään siihen? Pakottamisen hetki on tullut.

116   Nyt on aika nousta ja kunnostaa lamppunne ja loistaa Jeesuksen Kristuksen Evankeliumia ja voimaa.

117   Tiedän, ettei tämä ole suosittua, kun monet helluntailaisystävistäni istuvat yhdessä paavin kanssa ja muuta sellaista ja sanovat: “Oli hyvin hengellinen tunne.” Minusta, se on väärin. Se on vastoin Raamattua. Olkoon Jumalan Sana Totuus. Kyllä. Nyt on se aika. Me näemme nämä suuret liikehdinnät, jotka ovat menossa… Oi, se näyttää hyvältä luonnolliselle silmälle, varmasti.

118   Se mitä Kaifas paljasti noille papeille, näytti hyvältä tuona päivänä. Mutta, Jeesus oli se Valo, joka sai Sanan elämään, vaikka heidän neuvostonsa ja niin edelleen olivat sokaisseet heidän silmänsä Sille. Hän sanoi: “Jättäkää heidät rauhaan; kun sokea taluttaa sokeaa, tulevat he kaikki putoamaan kuoppaan.”

119   Me olemme takaisin tuossa ajassa uudestaan, veljet ja sisaret. Me olemme takaisin tuossa hetkessä uudestaan. Huomatkaa. Miksi? Samasta syystä.

120   Me näemme, että nämä suuret valot, joissa me olemme eläneet menneinä päivinä, olivat oikein, meillä ei ole mitään niitä vastaan. Mutta, tässä Laodikean seurakunta-ajanjaksossa, olkaa varovaisia, muistakaa, siinä on Kristus hylätty. Ja se on tarkalleen, mitä se on nyt.

121   Tämä suuri neuvosto on ollut vaikuttamassa, yhdistääkseen kaikki protestantit yhteen, tässä ekumeenisessa liikkeessä. Ja mitä se tekee? Se pimentää Sanan itsensä, ja Sana on Kristus. Kuinka he voivat tehdä sen? Kun siellä on kristillinen Tiede ja Yhdistetyt Veljet ja monet noista ihmisistä toisissa suurissa organisaatioissa, joista jotkut uskovat neitseellisen syntymän, jotkut eivät. Jotkut uskovat sitä ja jotkut tätä. Kuinka te voitte liittää itsenne yhteen epäuskon kanssa? “Kuinka voivat kaksi kulkea yhdessä elleivät ole sopineet?” Tulkaa ulos heidän joukostaan ja olkaa erotetut ja ottakaa Jumalan Pyhä Sana ja pysykää Sen rinnalla.

122   Jeesus Kristus on velvollinen julkituomaan Sanansa. Se, mitä me tarvitsemme tänään, on Malakia 4. Profeetta on nouseva Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja on tuottava tarkalleen, mitä Hän lupasi tehdä. Sitten, miehet sokeasti tulevat hylkäämään Sen ja menevät suoraan pimeyteen, niin kuin he ovat aina tehneet.

123   Tarkatkaa nyt, me näemme, että samasta syystä kuin hekin silloin, kirkot tänään hylkäävät Sanoman, ristiinnaulitsevat Sanan, ottavat Sanan pois. Jos te ette nyt kuulu siihen, te ette voi edes – teillä ei edes voi olla seurakuntaanne, teidän ovenne tullaan sulkemaan. Mitä te sitten teette? Oi, seiskää sen puolesta mikä on oikein! Muistakaa, on jälleen ristiinnaulitsemisen aika, melkein.

124   Väärät valot aiheuttivat suurimman ryöstön, mitä maailmassa on koskaan ollut, se tapahtui Englannissa äskettäin. Suurin ryöstö, mikä koskaan on tehty, tehtiin väärillä valoilla. Seitsemän miljoonan dollarin ryöstö tehtiin väärillä valoilla, joka hiljensi tuon junan vauhdin, eikä Scotland Yard voinut löytää noita miehiä. He veivät sen mukanaan, niin liukkaasti. Se tunnetaan suurimpana ryöstönä, mitä koskaan on tehty, luonnollisessa. Se oli maailman suurin ryöstö.

125   Ja suurin ryöstö, mitä koskaan on tehty Jeesuksen Kristuksen seurakunnassa, on tehty väärällä valolla, jonkun toisen aikakauden heijastuksella ja hylkäämällä se Valo, joka on ennustettu tätä aikakautta varten. Aamen. Väärä valo, eilispäivän heijastus! Älkää vaeltako eilispäivän heijastuksessa. Vaeltakaa Pojan lämmössä tänään. Älkää panko itseänne johonkin kirkkokunnalliseen varjoon, sanoen: “Ihmeiden päivät ovat ohitse.”

126   Jeesus sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä, he puhuvat uusilla kielillä. Nämä merkit seuraavat heitä.”

127   He sanovat: “Se oli hyvä apostoleille; ei meille.” Se on heijastus.

128   Jeesus sanoi: “Nämä merkit seuraavat kaikkialle maailmaan niitä, jotka uskovat.” Kyllä vaan.

129   Mikä nyt on vikana? Heijastuksessa vaeltaminen on aiheuttanut suurimman ryöstön, se on ottanut Kristuksen pois seurakunnasta. Näettekö, kuinka voisi Kristus julkituoda itsensä tälle päivälle luvatussa Sanassa, jonkun kylmän eilispäivän uskontunnustuksen kautta? Se ei lämmitä Siementä. Ei, se on seurakunnan suurin ryöstö.

130   Lämmitä? Ja muistakaa, tuo kylmä uskontunnustuksen valo ei tule kypsyttämään tämän päivän Siementä. Se kieltää tuon Siemenen. Maan päällä on tiheä sumu. On aika Jumalan nousta ja sytyttää Valo jälleen, tekemään Hänen Sanansa eläväksi. Varmasti, tarvitaan Valo! Tuo kylmä uskontunnustus ei kypsytä Jyvää. Varmasti se ei tule sitä tekemään.

 Ja muistakaa, sivilisaatio on kulkenut auringon mukana.

131   Kuten sanoin teille alussa, minun täytyy tarkata vertauskuvia, millä tavalla luonto toimii. Minulla ei ole koulutusta siihen: en halua sitä. Haluan mielummin sen, mitä minulla on, kuin kaiken koulutuksen maailmassa. Minulla on Jeesus Kristus. Minä näen Hänen elävän Sanassansa kautta linjan, ja se on kaikki mitä minun tarvitsee tietää.

132   Ja, jos joku on syntynyt Jumalan Hengestä, tulee hän tutkimaan Kirjoitusta nähdäkseen onko se vastaus, tälle päivälle. Tämän päivän vastaus on Kristus. Kristus on Sana. Kun Sana tulee elämään, näyttää se Valon, joka on luvattu tätä päivää varten. Tässä pimeässä Laodikean Aikakaudessa on vain muutamia. “Kaikkia niitä, jotka Minä vastaanotan, Minä kuritan. Minä nuhtelen. Tehkää parannus”, sanoi Jeesus, “ja palatkaa takaisi.” Kääntykää Sanaan. Hän on Sana. Tulkaa Hänen tykönsä.

133   Tarkatkaa tätä Valoa. Se tuli idästä, mennen länteen ja me olemme Länsirannikolla. Sillä oli kolme vaihetta, eikö niin? Sillä oli kolme vaihetta. Se ylitti veden kolme kertaa. Paavalista. Välimeren yli, tullen Saksaan, ja Saksa valkeni Lutherin valosta! Se ylitti Englannin Kanaalin, tullen Englantiin, sitten Englannista se tuli Atlantin yli Yhdysvaltoihin. Ja se on löytänyt tiensä Lutherin Sanoman kautta, ja niin edelleen eteenpäin, kunnes viimeinen osa Siitä on täällä länsirannikolla.

134   Ja jyvä on ollut kypsymässä aina Lutherista alkaen, koko tämän ajan, ja sen tulisi nyt olla Evankeliumin täyteys, Jumalan Voiman kypsytettäväksi. Sen Valon, joka on näkynyt vanhurskauttamisen, pyhittämisen ja helluntailaisajan kautta, tulisi kypsyttää Morsian Puu Herran Jeesuksen Kristuksen Tulemusta varten; että Kristus voisi olla julkituotu Seurakunnassansa, niin kuin yksi Persoona, Hän ja Hänen Vaimonsa, Hän ja Hänen Morsiamensa. Aamen. Tämä on se hetki, jossa me elämme. Tämä on tämän päivän Valo. Vaeltakaa Siinä! “Olkaa pelastetut, kaikki maan ääret.”

135   Jeesus sanoi Matteus 24, että tämän päivän seurakunnan heijastus olisi hyvin pettävä. Hän sanoi: “Se pettäisi jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Näettehän, Luther ei voinut pettää metodisteja. Metodistit eivät voineet pettää helluntailaisia. Niin se on, näettehän, mutta miten on Morsiamen kanssa? Se on se mikä sokaisee helluntailaisten silmät. Kyllä. Näettehän, te menitte takaisin uskontunnustukseenne, muodollisuuteenne, te organisoitte ja teillä on joukko miehiä sanomassa teille mitä tehdä.

136   Raamattu lupaa nämä asiat. Me tarvitsemme miehiä ja naisia, jotka ovat täytetyt Jumalan Hengellä.

137   Jos te sanotte, että teillä on Jumalan Henki itsessänne, ja Jumala antaa jonkun tietyn lupauksen Täällä, niin kuinka voisi tuo Pyhä Henki vahvistaa Sitä, sanoen: “Se on voinut olla oikein jonakin muuna aikana, mutta me emme usko sitä sillä tavalla”? Se ei ole Pyhä Henki.

138   Kun mies on täytetty Pyhällä Hengellä, hän ja Sana ovat yksi. Tietenkin, niin se on. Sen tuottaa liitto, liitto Jumalan ja ihmisen välillä.

139   Kuinka voi nainen, joka tulee olemaan miehen vaimo, olla vastakkainen, tehden asioita, joita mies ei halua hänen tekevän? Kuinka me voisimme flirttailla maailman kanssa, kirkkokuntien ja organisaatioiden kanssa ja hylätä tämän hetken Valo? Kuinka niin voidaan tehdä, veli ja sisar? Jumalallisella rakkaudella ja kunnioituksella jokaista teitä kohtaan, kuinka me voimme hyväksyä nämä asiat? Kuinka me voimme kuulla Sitä? Se heittää sen suoraan takaisin syliimme uudestaan.

140   Älkää tuomitko luterilaisia, koska he tuomitsivat katoliset. Älkää tuomitko Wesleytä, koska hän tuomitsi luterilaisuuden. Näettehän, se on sillä tavalla, kun te tuomitsette sen Asian, joka tapahtuu tänään ja käännytte pois Siitä; kun te näette kirkkojenne menevän tähän suureen ekumeeniseen liikkeeseen ja niin edelleen, sillä tavalla, joka johtaa teidät kaikki pedon merkkiin, ja teillä on se. Monet sydämeltään rehelliset ihmiset kävelevät suoraan sisälle siihen.

 Te sanotte: “He ovat hyviä ihmisiä, pyhiä ihmisiä.”

141   Niin olivat nuo papitkin. Jos minun täytyisi verrata heitä Jeesuksen Kristuksen pyhyyteen, tai Hengen hedelmiin, monet teistä olette kuulleet siitä… Ei nyt mitään sitä vastaan. Minä uskon jokaisen sanan siitä.

142   Monet sanovat: “Oi, minä puhuin kielillä. Minulla on Se.” Se ei ole Se. Ei. Monet heistä sanovat: “Hengen hedelmä, se on Se.” Onko?

143   Pankaamme Jeesus koetukselle hetkeksi. Olettakaamme, että minä olisin pappi ja te tulisitte minun tyköni ja minä sanoisin: “Tämä nuori Mies, joka on tullut kaupunkiin, jota kutsutaan Nasaretin Jeesukseksi. Älkää te kuunnelko Häntä. Me uskomme Hengen hedelmään. Katsokaa nyt ystävällistä vanhaa pappianne täällä. Hän ja hänen isoisänsä, iso-isoisänsä, he kaikki olivat pappeja. Hän uhrasi koko nuoren elämänsä. Hän pysyi siellä seminaarissa koko nuoren ikänsä. Hän oli tarkkaavainen, hän uskoi, hän teki kaiken, mitä he koskaan hänelle opettivat. Hän tuntee Kirjoituksen A:sta Ö:hön. Hän jopa kirjoittaa itse Sitä. Hän kirjoittaa itse Kirjoituksia, kirjanoppineet, kirjurit tekevät niin. Ja täällä hän on, suuri mies! Te tiedätte, että hän on.”

144   “Mitä tapahtui, kun äitinne oli synnyttämässä teitä? Kuka seisoi vuoteenne vieressä? Tuo ystävällinen vanha pappi. Kun äiti ja isä olivat eroamassa, niin kuka pani kätensä heidän kummankin ympärille ja johti heidät takaisin Jumalan tykö? Tuo ystävällinen vanha pappi.” Niin.

145   “Ja tässä on Jehovan vaatima uhrikaritsa synnin edestä. Liikemiehet asuvat kaupungissa ja ovat tavarain myyjiä ja niin edelleen ja tuottavat jotakin mitä tulevat myymään. He eivät kasvata karitsoja. Ja mitä tämä pappi teki? Valmisti sinne pienen kojun, josta myydä karitsoja, niin että tämä liikemies voi mennä ja puhdistaa sielunsa Jehovan kanssa.”

146   “Mitä teki tämä Mies, Jeesus Nasaretilainen? Mistä kirkosta Hän tulee? Mihin kirkkokuntaan Hän kuuluu? Mikä jäsenkortti Hänellä on? Me tulemme potkaisemaan Hänet ulos. Me emme halua olla missään tekemisissä Hänen kanssaan, koska Hän tuomitsee meidät kaikki. Mitä Hän teki? Hän menee sinne, missä ihmiset yrittävät pelastaa sielujaan, kirkkoon”, niin kuin me sitä tänä päivänä kutsumme, te hengellismieliset. “Hän potkaisee pöydän nurin, heittää vaihtorahan ulos; ottaa köysiä, punoo ne yhteen ja ajaa heidät ulos; ja kutsuu tuota teidän vanhaa jumalista pappianne, ‘perkeleen pojaksi’, tuota ystävällistä vanhaa miestä, joka lainasi teille rahaa, kun olitte vaikeuksissa.”

147   “Kuka on seisova rinnallanne ja hautaava teidät, kun kuolette? Tuo ystävällinen vanha pappi. Hänellä on Hengen hedelmät. Mutta onko tällä Jeesuksella Nasaretista Hengen hedelmät?”

148   Te ette voi arvostella sitä kielilläpuhumisen mukaan, ettekä te voi arvostella sitä Hengen hedelmän mukaan. Vaan se on Jumalan Sanan julkituleminen, tuotuna Valoon. Valo on se, joka tekee sen.

Mies, joka vaeltaa Valossa! Jeesus Kristus ei perustanut kielilläpuhumiseen, vaikka Hän teki sen. Hän ei ollut Hengen hedelmä, vaikka Hänellä olikin. Sen mukaan te ette voisi arvostella sitä. Vaan Hän uskoi ja vahvisti Sen, ja Jumala eli jokaisen tuon päivän lupauksen Sanan Hänen kauttaan. Se on hetken Valo. Se on tuo todiste.

149   Kun joku sanoo minulle, että se Pyhä Henki, joka heihin lankeaa, kieltää, ettei Jumalan Sana ole niin, on jokin vialla sen kanssa. Jokin on vialla seminaariemme ja niin edelleen kanssa, kun he opettavat miehille kaikkea tätä aivopestyä teologiaa ja tämän päivän asioita. Nuo miehet ovat tehneet samoin Jumalan Sanaa vastaan ja ovat johtaneet heidät suoraan tuohon ekumeeniseen teurastukseen siellä, tietenkin, sehän on väärin.

150   Minä puhun sen Herran Nimessä! Katsokaa ja nähkää, josko se on totta, tämä Valo, tämän hetken Valo!

151   Nuo kylmät uskontunnustukset eivät voi koskaan tuoda elonkorjuuta. Meillä täytyy olla Seurakunta, joka on pesty Karitsan Veressä ja on tullut yhdeksi Sanan kanssa, ollakseen Seurakunta.

152   Tämän päivän seurakunta-heijastukset, sanoi Jeesus, ovat hyvin pettäviä, “pettäen jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Ne ovat vain Valitut! “Mutta niin kuin oli Nooan päivinä, kun kahdeksan sielua pelastui, niin on oleva Ihmisen Pojan Tulemuksessa.” Hyvin, hyvin, harvat tulevat pelastumaan tuona aikana.

153   Mitä se tekee? Se johtaa suoraan teurastukseen. Me näemme sen tässä nykyisessä pimeydessä, jossa me elämme. Lopetan sanomalla tämän. Tässä nykyisessä pimeydessä, jossa me elämme, näissä päivissä joissa me nyt elämme, kun Valo on sammutettu taivaissa ja se on sammutettu täällä heidän keskuudessaan; se on näytetty meille; se on osoitettu Raamatulla, Seitsemällä Sinetillä, mitä on tapahtumassa. Ja täällä Jumala ilmoittaa sen taivaalla, tulee alas ja ilmoittaa sen maan päällä. Ja nämä kirkot kävelevät suoraan siihen!

154   Kuka on pelastava tuon pienen Sanan pitävän Morsiamen silloin? Mitä Hänelle tulee tapahtumaan, kun Hänet on ajettu ulos kylmään yksinään? Hänellä ei tule olemaan kylmä, vahvistettu Sana, joka on luvattu tälle päivälle. Oi, kyllä. Se on kuin…

155   Tiedän, että se saa ihmiset ymmälle, kun he näkevät seurakunnan vain sanovan: “Mutta, sehän on aivan melkein sama asia.” Jeesus sanoi, että se tulisi olemaan sillä tavalla. Se olisi niin paljon sama asia, kunnes “se pettäisi jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Oi, kyllä. Kyllä vaan.

156   Muistuttaa minua eräästä miehestä Floridassa äskettäin. Hän oli puhumassa, ja sanoi, että hänellä oli Chevrolet auto, johon tuli vikaa Floridassa, ja hän vei sen autoverstaalle. Ja tämä mekaanikko siellä työskenteli sen kanssa, ja saatuaan kaiken yhteen, hän ei voinut saada sitä käynnistymään. Hän, tämä mekaanikko oli hermostunut, juoksi kaikkialla ympäri rakennusta, poimien käteensä sitä ja tätä.

157   Ja tuo mies seisoi siellä ja hän sanoi: “Minä odotan autoani. Olen myöhässä. Etkö voi saada sitä kuntoon?”

158   Hän sanoi: “Teen kaiken mitä voin tehdä”, todella hermostuneena ja niin edelleen, ja tämä mies käveli edes takaisin siellä.

159   Kohta sinne käveli hyvin pukeutunut herrasmies ja katseli jonkun hetken hänen touhuaan ja hän sanoi tuolle mekaanikolle, sen jälkeen, kun oli antanut hänen jonkin aikaa raapia päätään, hän sanoi: “Miksi et vain yhdistäisi tätä? Sinä et saa mitään virtaa.”

160   Niin hän sanoi: “En koskaan edes ajatellut sitä.” Niinpä hän vain yhdisti tuon pikku jutun, mikä se sitten olikin siellä, hän sai virran tulemaan ja auto käynnistyi.

161   Hän kääntyi ympäri ja kysyi: “Kuka sinä olet?” Tiedättekö kuka hän oli? General Motorsin yli-insinööri. Hän oli tehnyt ja suunnitellut sen.

162   Tässä hetkessä veli, kun me ihmettelemme, mikä on vikana herätyksellämme, missä on vika? Meillä on kaikki materiaali, meillä on mekaniikka, mutta missä on Dynamiikka? Se on mitä me tarvitsemme, tuoda Jeesus Kristus näyttämölle. Missä on vika? Sanon teille, että täällä on Eräs tänään, halleluja, jota kutsutaan Pyhäksi Hengeksi, joka voi koskettaa Dynamiikkaa. Hän on tämän mekaniikan Dynamiikka.

163   Me helluntailaiset tänään olemme yksi kansakunnan suurimmista kirkoista, tuhansia kertaa tuhansia lisääntyy, joka vuosi, mutta missä on Pyhä Henki? Me olemme vastaanottaneet sen puhumalla kielillä ja olemme nähneet kuinka se on toiminut. Metodistit vastaanottivat sen huutamalla. Luther vastaanotti sen uskosta ja niin edelleen sillä tavalla. Mutta se ei ole Se.

164   Se on Sana! Se on Sana, Valo, joka sytyttää mekaniikan, ja ne tulevat Dynamiikaksi. Ne ovat Dynamiikka, kun Dynamiikka tulee mekaniikkaan, Se käynnistää tuon asian liikkeelle. Oikein. Ottakaa Sana. Jos siellä on yksikin pieni asia, joka puuttuu Siitä, se ei käynnisty. Laskekaa syrjään jokainen paino, jokainen ismi, jokainen uskontunnustus, niin että Dynamiikka, Pyhä Henki voi virrata Sanan lävitse ja vahvistaa sen Sanan, joka on luvattu tätä päivää varten: silloin suuri Jumalan Seurakunta on nouseva jaloilleen kuin suihkukone ja lähtee taivaalle kohtaamaan Mestariaan. Täsmälleen oikein. Kunnes sen teemme, se ei toimi. Siitä on kysymys. Kyllä. Kuka haluaa tehdä sen. Kuka tulee pitämään sen tänä päivänä, jota me ajattelemme? Muista, muista, veli.

165   Se muistuttaa minua nyt eräästä pikku kertomuksesta. En mennäkseni takaisin kertomuksiin, mutta eräs ystäväni oli seisomassa Carlsbadissa, Uudessa Meksikossa, kun me olimme siellä pitämässä kokousta. Ja siellä joukko ihmisiä meni käymään tuossa maanalaisessa luolassa.

166   Oi, en ole koskaan pitänyt sellaisesta asiasta, menemisestä sinne mailin syvyyteen maan alle. Minä tyydyn olemaan täällä ylhäällä maan päällä. Niinpä he menivät sinne alas. Minä haluan mennä korkeammalle, en alemmaksi. Niinpä minä…

167   He ottivat tämän miehen mukaansa ja menivät sinne alas. Tämän miehen ystävä ja hänen pikku tyttönsä ja pikku poikansa menivät alas heidän kanssaan. Ja he menivät sinne aivan pohjalle, arvelen, että se on satoja ja satoja ja satoja jalkoja maan pinnan alapuolella, minne he menivät. Ja tuo mies siellä sähkökatkaisijan vieressä, äkkiä hän käänsi virran pois katkaisijasta. Ja se oli niin mustaa ja pimeää, että ette voineet nähdä kätenne liikkumista kasvojenne edessä. Tuo pikku tyttö, hän oli todella peloissansa. Hän alkoi kirkua koko äänensä voimalla: “Oi, on pimeää! On pimeää! On pimeää”, kirkuen hysteerisesti.

168   Hänen pikku veljensä sattui seisomaan tuon miehen vieressä. Hän huusi pimeässä, hän sanoi: “Älä pelkää pikku sisko, täällä, on mies, joka voi sytyttää valon.”

169   Halleluja! Mitä tämä pieni Seurakunta tulee tekemään? Älkää olko huolissanne. Täällä on tänään Mies, joka voi sytyttää Valon, se on Herra Jeesus Kristus. Oi, kyllä. Herra Jeesus Kristus!

170   Muistakaa, nuo viisaat miehet Jeesuksen syntymän päivinä. Jerusalemin heijastus ei sokaissut heitä, kun he saapuivat sinne kyselemään Häntä. Heidän teologiansa ei kyennyt selittämään sitä. Mutta he kääntyivät syrjään ja seurasivat sitä Iankaikkisen Elämän Valon tykö.

171   Te liikemiehet tänään, älkää katselko näiden organisaatioiden heijastusta, vaan pitäkää kiinni Sanasta. Se johtaa teidät Valon tykö. Älä pelkää, pikku sisko, täällä on Mies, joka voi sytyttää Valot. Täällä on Kristus, joka voi saada Sanansa elämään, aivan samoin niin kuin Hän oli silloin, vahvistamaan itsensä, että Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

 Nouskaamme seisomaan.

172   Minulla on viisitoista minuuttia aikaa, ennen kuin menen seuraavaan kokoukseen. Haluaisitteko kohottaa kätenne ja sanoa: “Jumala, sytytä Valo minun ylleni tänä aamuna. Minä uskon Sanan. Minä uskon mekaniikan. Pane Dynamiikka minuun, Herra?” Kohottakaa kätenne ja huutakaa Hänelle: “Herra, sytytä Valot!” Täällä on Mies, joka voi sytyttää Valot. Me olemme kuolleita, kommunismissa, ja olemme kaiken kaltaisten organisaatioiden tuhosirkkojen syömiä, mutta täällä on Mies, joka voi sytyttää Valot. Tuo Mies on Pyhä Henki. Hän itse. Jeesus Kristus julkituotuna Hengessä!

173   Herra Jeesus, kosketa jokaista näistä käsistä; eikä vain käsiä, vaan kulje käsivartta pitkin alas sydämeen ja sytytä Evankeliumin Valo. Jeesuksen Nimessä!

64-0122 KATSOA JEESUKSEEN (Looking Unto Jesus), Phoenix, Arizona, USA, 22.1.1964

FIN

64-0122 KATSOA JEESUKSEEN
(Looking Unto Jesus)
Phoenix, Arizona, USA, 22.1.1964

1       …Jumalan Raamatusta. Tietäen sen, että jos minun sanani pettävät, Hänen eivät. Niinpä haluan lukea erään Kirjoituksen Jesajan kirjasta. Minulla on kirjoitettuna tänne joitakin raamatunpaikkoja ja muutamia kommentteja, joita haluan tehdä, niin nopeasti kuin mahdollista, ja sitten jälleen tänä iltana mennä suoraan sairaiden puolesta rukoilemiseen.

2       Haluan käyttää hyväksi tilaisuutta, sillä aikaa kun etsimme Jesajan 45. luvun. Haluan käyttää hyväkseni tilaisuutta kiittääkseni kaikkia niitä saarnaajia, jotka ovat olleet yhteistyössä näissä kokouksissa.

3       Veli Shores, oikein hyvä ystäväni, hän edustaa tämän kaupungin Assemblies of Godia. Veli Outlaw, toinen kallis ystäväni, on Jeesus Nimen kirkosta. Veli Fuller Itsenäisten kirkosta, toinen kallis ystäväni. Eikä vain nämä kolme miestä, jotka edustavat kolmea pääryhmää, vaan muutkin saarnaajat, joiden seurakunnissa olen saarnannut aikaisemmin toisten kampanjoiden yhteydessä. He kaikki ovat olleet yhteistyössä ja tulleet yhteen ja tuoneet seurakuntansa mukaan. Luotan todella, veljeni, siihen, että monet seurakuntienne jäsenistä, jotka olivat sairaita ja tarpeessa, ovat saaneet avun tänä aikana. Ja olen todella yrittänyt tehdä kaiken, minkä tiedän, ja olen varma, että Pyhä Henki on vahvistava sen, mitä on sanottu ja tehty.

4       Niinpä, Herra siunatkoon teitä nyt kun katsomme Raamattuun. Jesaja alkaen 22. jakeesta.

Katsokaa minuun ja pelastukaa, kaikki maan ääret, sillä minä olen Jumala, eikä ole ketään muuta.

Minä olen vannonut itseni kautta, sana on lähtenyt suustani vanhurskaudessa, ja se ei ole palaava: että jokainen polvi on notkistuva edessäni, jokainen kieli on vannova.

5       Olen tietoinen, ettei siinä ollut kovinkaan paljoa Kirjoitusten lukua, mutta se riittää, koska Se on iankaikkista. Se on Jumalan Sana. Ja jos kutsuisin tätä tekstiä nyt, noin kahden- tai kolmenkymmenen minuutin ajaksi, nimellä, niin haluaisin sanoa, haluan sanoa: Katsoa Jeesukseen.

6       Vuosikausia on ollut kutsuna: “Katsokaa Minuun, te maan ääret.” Haluaisin jotenkin kääntää sitä hieman ja sanoa: “Katsokaa erityisesti Minuun jokaisen maailman järjestelmän lopussa”, koska Hän aina tekee itsensä tunnetuksi niin todellisena maailman järjestelmän lopussa, kun se on tulossa päätökseensä. “Katsokaa Minuun, kaikki te maailman ääret”, voisin sanoa. Kirjoitus sanoo: “Ääret, maan ääret”, “ääret” on monikossa, “maan ääret”.

7       Monet sanovat: “Me olemme kuulleet tätä useiden vuosien ajan: ‘Katsokaa Minuun. Katsokaa Minuun.”’ No niin, se on totta. Mutta kysymys on siitä, että mitä te näette, kun te katsotte? Teitä on pyydetty tekemään sitä pitkän aikaa: “Katsokaa Minuun.”

8       Te kuulette ihmisten sanovan: “Katso.” Jos he mainitsevat tuon sanan “katso”, se merkitsee: “kiinnitä huomiosi, katso ylös tai katso johonkin ja katso ympärillesi.”

9       Ja nyt Jumala sanoo tässä: “Katsokaa Minuun. Minä olen Jumala, eikä ole muuta.”

10   Ja ihmettelen, että siinä ajassa, jossa me nyt elämme, mihin me voisimme katsoa, joka olisi vankempi kuin Jumala? Ja Jumala on Sana, joten katsokaa Jumalan Sanaan tänään saadaksenne vastauksen. Raamatulla on vastaus tälle päivälle. Sillä oli vastaus toisille päiville. Sillä on ollut se ikuisesti, koska Se on Kristus sama eilen, tänään ja ainiaan.

11   Raamatulla on vastaus, koska Raamattu on Jeesus Kristus paljastettuna ja se on ollut paljastettuna maailman perustamisesta lähtien. Hänet on paljastettu profeettojen muodossa. Hänet on paljastettu kuninkaiden muodossa. Hänet on paljastettu lainantajien muodossa, koska sellainen Hän on: Kuningas, Profeetta, Lainantaja ja Jumalaa.

Nyt Hän sanoi: “Katsokaa Minuun.”

12   Ja te sanotte: “Me olemme tehneet niin.” Riippuu siitä, mihin te olette katsoneet. Ratkaisevaa on se, mitä ja minne te katsotte halutessanne nähdä Hänet. Mitä te katsotte? Missä tarkoituksessa te katsotte Häneen? Se mitä te löydätte, riippuu vain siitä, mitä te etsitte.

13   Yleensä ihmiset tulevat kokoukseen, uskonnolliseen kokoontumiseen, ja monet heistä menevät löytääkseen suuren väkijoukon, jossa istua. Jotkut… Oi, vihaan sanoa sitä, mutta se on totta. Jotkut menevät kirkkoon vain näytelläkseen yllään olevia vaatteita. Jotkut menevät johonkin seurakuntaan, koska he sanovat: “Tämä on suurin seurakunta kaupungissa”, tai: “Sillä on paras nimi. Määrätyn luokan ihmiset käyvät tässä seurakunnassa”, ja silloin se on väärin. Näettekö? Te ette katso siihen oikeaan asiaan, minkä takia seurakunta on perustettu.

Jumala sanoi: “Katsokaa Minuun.”

14   Monet ihmiset menevät kokouksiin vain tullakseen nähdyiksi. Ja joskus ihmiset käyvät kokouksissa… On paha sanoa näin, ja me voisimme viipyä siinä pitkäänkin, mutta he menevät kokoukseen ja ovat mielessään valmiiksi asennoituneina ennen sinne menoaan. Jos joitakin määrättyjä asioita sanotaan, tai jotakin, mikä on heidän ajatuksiaan vastaan, he nousevat kohta ylös ja kävelevät ulos. He vain eivät yksinkertaisesti kestä sitä, koska heillä on oma ajatuksensa siitä, mitä sen täytyy olla.

15   Juuri siitä syystä Jeesusta ei ymmärretty, kun Hän tuli maan päälle. Jos he vain olisivat katsoneet Jumalan Sanaa, tuon päivän perinteensä sijasta, he olisivat tunteneet, että Hän oli Jumalan Poika. Koska Raamattu selvästi ilmoitti Hänen koko tulemuksensa, ja Hän tuli Sanan paljastuksen täydessä.

16   Ja kukin sukupolvi paljastaa Hänet täydessä ilmestyksessä siinä Sanassa, joka on annettu tuolle ajalle.

17   Tämän sukupolven täytyy paljastaa Jeesus Kristus. Sen ilmestyksen Hänestä, joka on luvattu Sanassa, täytyy olla paljastettu tälle sukupolvelle. Jos kirkot eivät vastaanota Sitä, niin joku on nouseva esiin ja tekevä Sen.

18   Koska  Johannes sanoi: “Jumala on kykenevä näistä kivistä herättämään lapsia Abrahamille. Älkää ajatelko sisimmässänne: ‘Meillä on isänämme Abraham’, sillä Jumala on kykenevä näistä kivistä herättämään lapsia Abrahamille.”

19   “Sillä sen, minkä Jumala on sanonut, Jumala on täysin kykenevä toteuttamaan, sen minkä Hän on luvannut tehdä. Meidän isämme Abraham käsitti sen ja vastoin toivoa hän uskoi toivossa eikä horjunut Jumalan lupauksesta epäuskon kautta, vaan oli vahva ja antoi ylistyksen Jumalalle, koska Jumala oli antanut tuon lupauksen hänelle.”

20   Hän on antanut lupauksen meille tätä päivää varten. Hän on antanut meille lupauksen. Ja meidän tämän päivän lupauksemme on aivan yhtä varmasti oleva paljastettu, niin kuin se paljastettiin Abrahamille, sillä me olemme Abrahamin lapsia: “Me olemme kuolleita Kristuksessa, me olemme Abrahamin Siementä ja perillisiä Hänen kanssaan lupauksen mukaan.”

21   Niin monet ihmiset, jotka ovat muodostaneet omat mielipiteensä, tulevat ja istuvat Täyden Evankeliumin kokouksessa, tai missä tahansa toisessa kokouksessa, ja vain odottavat muutamia hetkiä, kunnes jotakin on sanottu, josta he eivät ole samaa mieltä, ja sitten vain ylös ja ulos. He yksinkertaisesti eivät halua jäädä kuulemaan yhtään enempää.. Heillä on… He eivät halua jäädä, jotta voisivat nähdä, onko siinä mitään, ja mikä on Totuus asiasta.

22   Nyt me sanomme: “Onko se henki? Mistä se on tullut?” Se on aina ollut. Se tuli l. Mooseksen kirjasta. Se on tullut kautta Kirjoitusten. Monasti…

23   Kun Paavali oli kerran puhumassa eräälle ihmisryhmälle, niin he kuuntelivat häntä tarkoin niin kauan kuin hän pysyi laissa. Mutta kun hän alkoi kertoa heille ilmestyksestä, Taivaallisesta näystä, niin se nopeasti muutti tuon seurakunnan, he nousivat ja alkoivat huutaa. Jos he vain olisivat kuunnelleet, mitä tuo mies sanoi, hän oli paljastamassa Jumalan Totuutta, Sanan mukaisesti.

24   Jokin aika sitten, eräässä suuressa kaupungissa täällä Yhdysvalloissa, minut oli kutsuttu pitämään herätystä. Vain hyvin harvat ihmiset siellä tulivat kokouksiin. Ehkä kaikissa noissa herätyskokouksissa ei ollut sen enempää ihmisiä kuin on juuri nyt tässä rakennuksessa tänä iltana. Ja minä ajattelin, että tarjoaisin aamiaisen, ilmaisen aamiaisen. Ja otin minulle kerätyn rakkausuhrin järjestääkseni ilmaisen aamiaisen joillekin ekumeenisille uskoville siellä kaupungissa ja pyysin heitä tulemaan. Halusin puhua heidän kanssaan ja kertoa heille että siellä oloni tarkoitus oli auttaa tuota kaupunkia, auttaa sairaita, auttaa heitä, jokaista seurakuntaa.

25   No niin, tuona aamuna, kun tohtori Lee Vayle, joka oli puhujani tuossa kampanjassa, oli esitellyt minut kuulijakunnalle aamiaisen jälkeen, ja minä otin tämän tekstin: “En ollut tottelematon Taivaalliselle näylle”, niin sillä hetkellä panin merkille, kuinka eräs saarnaaja katsoi kelloaan, nyökkäsi päätään eräälle toiselle miehelle, nousi ylös ja meni ulos. Ennen kuin olin sanonut kuutta tai kahdeksaa sanaa, melkein kolmasosa tuosta saarnaajaryhmästä oli kävellyt ulos. Ennen kuin olin puhunut viittä minuuttia, vain siitä mistä Paavali puhui sanoessaan kuinka Hän “ei ollut tottelematon taivaalliselle näylle”, koska Jumala oli kutsunut hänet tähän työhön, he huomasivat juuri silloin, mihin minä aioin perustaa ajatukseni. Ryhmästä ei ollut enempää kuin kolmasosa jäljellä. Se ei nyt osoita edes kristillistä huomaavaisuutta mieheltä, joka mainitsee Jeesuksen Kristuksen Nimen.

26   Sanon tämän kunnioituksella, mutta haluan painaa sen mieleenne. Sain osakseni enemmän ymmärrystä ja parempaa yhteyttä joukolta afrikkalaisia noitatohtoreita kuin tuolta saarnaajaryhmältä tuona aamuna. He antoivat enemmän huomiota Jumalan Sanalle ja kysyivät kysymyksiä, niin että saatoin jakaa heille toivon, joka lepäsi sisimmässäni, toivon Iankaikkisesta Elämästä.

27   Näillä saarnaajilla ei ollut lainkaan aikaa Sille. Vain nopeasti, niin nopeasti kuin te vain saatte jotakin sanotuksi, he menevät ulos. Ja niinpä, niin se vaan on. Heillä on omat mielipiteensä, he viipyvät vain määrätyn ajan, ja siinä on kaikki, mitä he tahtovat tietää. Jos yksikin sana on vastoin mitä tahansa vähäpätöistä asiaa, johon he uskovat, he eivät voi viipyä ja kuunnelle sitä loppuun. Siitä syystä he eivät voineet uskoa Jeesukseen Kristukseen Hänen ensimmäisen tulonsa aikana. Siitä syystä he tulevat kadottamaan Hänet Toisen tulon yhteydessä.

28   He kadottavat Hänet joka kerta. He ovat aina tehneet niin. Kun Hän paljasti itsensä Mooseksessa, paljasti itsensä Nooassa, paljasti itsensä Eliassa, kaikissa profeetoissa, he kadottivat sen joka kerta. Jeesus sanoi: “Keitä profeettoja teidän isänne eivät olisi panneet tänne näihin hautoihin, joita te nyt koristelette?” Se on totta. Se on aina ollut totta, se on totta vielä tänä päivänä.

29   Ja kuitenkin, kaiken tämän keskellä, meitä on käsketty katsomaan. “Katsokaa Häneen, kaikki maailman ääret.”

30   Joskus ihmiset tulevat sisään ja arvostelevat teitä sen mukaan, millaiset vaatteet teillä on päällänne. Jos te ette käytä papillisia vaatteita, niin se ei kelpaa, he eivät halua olla missään tekemisissä kanssanne. Joskus he tahtovat katsoa voidakseen nähdä, millainen koulutus teillä on, lausutteko te sananne oikein, seisotteko te oikeassa asennossa ja kuinka te käytätte substantiivejanne ja pronominejanne.

31   Rehellisesti sanoen, minä en tiedä, mikä on substantiivi tai pronomini. En osaisi kertoa sitä teille. Niinpä se on kykyjeni ulkopuolella, en yksinkertaisesti tiedä. En osaa erottaa substantiivia pronominista. Osasin tehdä sen koulussa, mutta olen jo kauan aikaa sitten unohtanut sen.

32   Minä vain tunnen yhden asian, ja se on Jeesus Kristus Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Siinä on kaikki se, mistä minä osaan puhua. Nämä adjektiivit ja pronominit, niistä en tiedä mitään. Ja mielestäni siksi me kaikki tulemme yhteen tämän kaltaisiin kokouksiin, jotta voisimme tuntea Hänet, emme tunteaksemme substantiiveja ja pronomineja, vaan tunteak­semme Hänet, Jeesuksen Kristuksen Hänen ylösnousemuksensa voimassa.

33   Nyt jotkut ihmiset, kun he katsovat Jeesukseen, he katsovat ja näkevät Hänet, katsovat ja katsovat Häntä ja sitten, kun he näkevät Hänet, he näkevät Hänessä vain seurakunnan perustajan tai jonkun seurakuntaorganisaattorin tai ehkä jonkun seurakunnan uskontunnustuksen. Sellaista monet ihmiset odottavat näkevänsä katsoessaan Jeesukseen. Hän on vain jokin uusi uskontunnustus, joka lisättiin vanhaan oppiin. Nyt monet ihmiset katsovat ja näkevät Hänet sen kaltaisena.

34   Jotkut katsovat ja näkevät Hänet jonakin jumaluustaruna, joulupukkina. Tai jotkut heistä katsovat Häneen jonakin historiallisena tekona, jonka Jumala teki monia vuosia sitten. Jotkut heistä katsovat Häneen yhä pienenä lapsena seimessä.

35   Mutta kysymys on siitä, mitä te näette, kun te katsotte Häntä? Näettekö te kolminaisuuden toisen persoonan vai näettekö te kolminaisuuden, kolme yhdessä? Te olette näkevä Hänet, jos te vain katsotte Häntä Sanan lävitse. Se on ainoa tapa, miten te tulette tietämään Sen, koska Hän on Sana. Se on paljastava itsensä. Riippuu siitä, mitä te odotatte näkevänne.

36   Jos te katsotte Häneen väitelläksenne, silloin te katsotte väärin. Hän ei väitellyt. Hänen ei ollut soveliasta väitellä.

37   Muistakaa, te näette Hänet, kun te katsotte Häntä Hänen Sanansa lävitse ja tunnistatte Hänet. Te ette nyt voi nähdä Häntä, ellei silmiänne ole avattu tosiasialle. Kaksi miestä voi katsoa samaa Kirjoitusta ja olla siitä erimieltä. Jommankumman on oltava oikeassa ja toisen väärässä.

38   Joskus ympärillämme tapahtuu asioita, joita me emme voi ymmärtää. Toiset sanovat näkevänsä asioita, toiset eivät näe siinä mitään.

39   Katsokaa sitä siellä Dootanin luona tuona päivänä, kun Elia oli syyrialaisen armeijan ympäröimänä. Ja hänen uskollinen palvelijansa, Gehasi, joka eli hänen kanssaan, palveli häntä, valmisti hänelle ruokaa ja piti hänen vaatteensa puhtaana, kaatoi vettä hänen käsilleen, oli aivan hänen kanssaan päivin ja öin ja kuunteli, kun hän opetti ja saarnasi. Ja tuona aamuna kun hän heräsi, hän katsoi ulos ja, nähtyään syyrialaiset sotajoukot kaikkialla ympärillä, hän sanoi: “Isäni, voi, katso mikä vastus meillä on, koko Syyrian armeija!”

40   Katsokaahan. Elia, kun hän nousi ylös ja katsoi, hän näki jotakin sellaista, mitä Gehasi ei nähnyt. Ja niin hän rukoili: “Jumala, avaa tämän nuoren miehen silmät.” No niin, hänen silmänsä olivat avoinna, mutta hän sanoi. “Avaa hänen silmänsä, niin että hän voisi nähdä.” Ja kun hänen silmänsä hengellisesti avautuivat, koko vuoret olivat täynnä tulisia vaunuja ja Enkeleitä kaikkialla tuon profeetan ympärillä. Näettekö, kaikki oli erilaista, kun hänen silmänsä avautuivat.

41   No niin, ihmiset katsovat Sanaa kirjaimellisesti, ja sillä tavalla teidän oletetaankin katsovan Sitä, mutta Se ilmoittaa itsensä sekä kirjaimellisesti että hengellisesti. Henki saattaa Sanan lupauksen elämään. Toisin sanoen: Se on Siemen, ja Henki antaa Sille Elämän. Se voitelee, Se antaa sen Sille, aivan samoin kuin sade antaa sen maahan haudatulle siemenelle. Se tulee esiin, Elämä. Ja kun te katsotte Jeesukseen tälle hetkelle luvattuna Sanana, niin silloin Se tullaan paljastamaan teille. Jos te katsotte Häneen, te näette, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan, sama Kristus.

42   Osa Jumalan Sanasta on jaettu jokaiselle sukupolvelle, koko matkan 1. Mooseksen kirjasta alkaen. Jumala aina lähettää jonkun. Tavallisesti kirkolliset saavat sen niin sekaisin, kunnes se on vain perinteitä ja niin edelleen, samoin kuin oli Jeesuksen tulemuksen aikana, ja sitten Jumala lähettää profeetan matkaan. “Herran Sana tulee profeetalle”, ja hän paljastaa Sen. Hänet joko kivitetään kuoliaaksi, tapetaan tai potkaistaan ulos, ja sitten sen jälkeen, kun hän on ollut poissa jonkin aikaa, he rakentavat hänen hautansa ja sanovat, että hän oli suuri mies. He elävät sen varjossa, millainen hän oli siellä aikaisemmin, ja hylkäävät Sanan tälle päivälle.

43   Se on aivan ihmisten tapaista: hän aina puhuu siitä, kuinka suuri Jumala on, ja mitä Hän on tehnyt ja mitä asioita Hän tulee tekemään, ei kykene näkemään niitä asioita, joita Hän tekee juuri nyt. Ymmärrättekö? Hän katsoo Häntä historiassa, katsoo Häntä profetiassa, mutta unohtaa, että Hän tekee juuri nyt samalla tavoin kuin Hän teki silloin. Se on aivan ihmisluonteen mukaista.

44   Me panemme merkille nämä opetuslapset erään kerran sen jälkeen, kun… Se tapahtui ensimmäisenä pääsiäisaamuna. Mikä aamu! Jeesus oli ylösnoussut kuolleista ja käveli kukkien keskellä. Ja kaksi ystävää, Cleopas ja hänen ystävänsä, jotka olivat matkalla Emmaukseen. Ja he kävelivät tiellä ja keskustelivat murheellisin sydämin. Ja eräs Mies astui ulos pensaikosta ja käveli heidän kanssaan lopun päivää ja puhui heille Kristuksesta. Ja tuona iltana he pyysivät Häntä… Hän toimi ikään kuin Hän olisi menossa heidän ohitseen, mutta he pyysivät Häntä tulemaan sisälle, ja Hän teki niin.

45   Ja kun Hän teki niin, Hän teki siellä jotakin samalla tavalla kuin Hän oli tehnyt ennen ristiinnaulitsemistaan ja ylösnousemistaan. Ennen Hänen ristiinnaulitsemista he olivat nähneet Hänen tekevän samalla tavoin. Ja he tunnistivat, että se oli Hän, vaikka Hän olikin ollut heidän kanssaan koko pitkän päivän ilman, että he olisivat tunnistaneet, kuka Hän oli.

46   On mahdollista tänään, että hyvät miehet, hienot miehet, vaeltavat Kristuksen kanssa ja lukevat Hänen Sanaansa eivätkä kuitenkaan tunnista, että tämä on se hetki, jolloin määrättyjen asioiden tästä Raamatusta täytyy täyttyä. Se on se hetki, jossa me elämme. Aika on käsillä, kun näiden asioiden täytyy tapahtua. Näin on kirjoitettu ja näin sen täytyy täyttyä, koska Jumala lupasi sen. Kyllä, meidän silmämme täytyy olla avattuja näkemään Sana. Nyt, te voitte katsoa Sanaa ja…

47   Noilla fariseuksilla oli tuo Sanassa kuvattuna aivan tarkalleen tapa, miten Messias tulisi. He uskoivat olevansa oikeassa. Ja tässä Hän oli syntynyt ja käveli heidän joukossaan, ja he tuomitsivat Hänet, kun Hän sanoi heille: “Te tutkitte Kirjoituksia, te ajattelette, että teillä on Niissä Iankaikkinen Elämä, ja Ne juuri todistavat Minusta.”

“Tutkikaa Kirjoituksia.”

He sanoivat: “Me olemme Mooseksen opetuslapsia.”

48   Hän sanoi: “Jos te olisitte Mooseksen opetuslapsia, te tuntisitte minut, sillä Mooses kirjoitti Minusta.”

49   Ja hän teki niin. Mooses sanoi: “Herra teidän Jumalanne on nostava esiin minun kaltaiseni profeetan, lainantajan, ja niin edelleen, ja profeetan, ja kansa on kuuleva Häntä. “

50   Näettekö, jos he olisivat tunteneet Mooseksen kirjoituksen, he olisivat tunteneet Hänet. He ajattelivat tuntevansa Mooseksen kirjoituksen, mutta katsokaahan, he eivät tunteneet sitä. Näettekö, he olivat sokeita juuri tuolle tosiasialle.

51   Niinpä vain muutamia sen kaltaisia sanoja Häneltä, ja mitä he tekivät? He hyppäsivät ylös ja sanoivat: “Tässä Miehessä on perkele. Hänkö opettaisi meitä? Mistä koulusta Hän tulee? Meillä ei ole mitään merkintää Hänestä. Mitä jäsenkorttia Hän kantaa?” Tai, sen kaltaisia olivat heidän kysymyksensä.

52   Mutta he eivät huomanneet, että juuri se Jumala, joka lupasi Sanan, oli juuri siellä vahvistamassa Sen Jeesuksen Kristuksen Persoonan kautta, sillä Hän oli tuon hetken Valo. Hän oli se Valo, jossa ihmisten tuli vaeltaa. Ja ainoastaan Jumalan Sana saa aikaan Valon. Vain Jumalan Sana saa aikaan Valon.

53   Jumalan Sana saa aikaan auringonpaisteen. Jumalan Sana saa aikaan maan. Jumalan Sana saa aikaan ilman. Kaikki on Jumalan Sanaa, joka on tuotu julki, kaikki todellinen.

54   Kun Hän oli täällä, Hän sanoi. “Minä olen Jumala, ja Minun lisäkseni ei ole ketään toista.”

Jotkut katsoivat. Ottakaamme joitakin, jotka katsoivat.

55   Kerran, eräs nuori profeetta, Jesaja… Edellisellä kerralla Phoenixissa ollessani puhuin hänestä, uskoisin puhuneeni liikemiehille. Kuinka hän oli nojannut raskaasti kuningas Ussian käsivarteen, ja me näemme, että Ussia alkoi paisua ylpeydestä, ja häntä lyötiin spitaalilla. Sitten Jesajan täytyi mennä temppeliin ja rukoilla ja sanoa, tunnustaa olevansa syntinen. Ja hän näki Kerubien tulevan, jotka kahdella siivellä peittivät pyhät kasvonsa, kahdella jalkansa ja lensivät kahdella siivellä ja huusivat: “Pyhä on Herra Jumala.” Kun Jesaja näki vilaukselta Jeesuksen Kristuksen, niin tässä oli se, mitä hän näki. Hän ei koskaan nähnyt vain jotakin tavallista miestä. Hän ei koskaan nähnyt jotakin filosofia.

56   Niin kuin useimmat meidän protestanttisista kirkoistamme tänään, uskon että kuusikymmentäkahdeksan tai kahdeksankymmentäkuusi prosenttia niistä kyselyn mukaan kielsivät uskovansa. He kieltävät Jeesuksen Kristuksen neitseellisen syntymän, meidän protestanttiset saarnaajamme. Se on totta. Tämä on tilastojen mukaan. Kautta linjan he kieltävät neitseellisen syntymän. He eivät usko, että se todellisuudessa oli neitsyt. Niinpä, ettei Jesaja nähnyt mitään sen kaltaista. Jotkut heistä sanovat: “Hän oli hyvä mies.” Jotkut heistä, niin kuin meidän kirkkokuntamme tänään, sanovat: “Hän on hyvä mies. Varmasti, Hänessä ei ollut mitään vikaa, mutta sanon teille, Hänen Sanojensa varaan ei voida tänään perustaa tai uskoa.”

57   Mutta, mikä tahansa uskomus ja mikä tahansa usko, joka on perustettu Jumalan Sanan ulkopuolelle, jättäkää se rauhaan. Jeesus sanoi: “Jokaisen miehen sana tulee pettämään, mutta Minun ei. Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani eivät koskaan katoa.”

58   Niinpä sen vuoksi, mikä tahansa uskontunnustus tai mikä tahansa, joka ei ole rakennettu tälle Jumalan Sanalle, koko Jumalan Sanalle! Jeesus sanoi: “Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta.” Ei vain Sanasta sieltä ja Sanasta täältä, pikku asiasta siellä ja täällä, ja jotka on pantu yhteen, vaan: “Jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta!” Ihmisen tulee ottaa jokainen Raamatun Sana! Laittaa Se yhteen… Se on jo yhdessä, vain lukekaa ja uskokaa Se. Toimikaa Sen mukaan, ja Jumala tulee kunnioittamaan Sitä.

59   Nyt me näemme, että Jesaja, kun hän katsoi. Mitä sinä näit, Jesaja? Hän näki Erään, jota kutsuttiin nimellä: “Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala, Iankaikkinen Isä.” Sen hän katsoessaan näki.

60   Jos kutsuisin erään toisen miehen, Danielin, sinulla oli kerran mahdollisuus nähdä hänet. Suuri profeetta, mitä sinä näit? Hän sanoi: “Minä näin Kiven, joka oli ilman käsiä hakattu irti vuoresta, ja Se vyöryi maailman valtakuntiin ja murskasi ne palasiksi, ja tuuli puhalsi ne pois niin kuin akanat kesäiseltä puimatantereelta. Ja tuo Kivi kasvoi suureksi vuoreksi, joka peitti koko maan.” Sen hän sanoi Hänestä.

61   Sen vuoksi Hän on hallitseva maailmaa jonakin päivänä. Ihmiset taistelevat tänään saadakseen maailman hallitsijan. Kukin kansakunta haluaa, että se olisi heidän kielensä, heidän ajatuksensa. Kukin kirkkokunta haluaa heidän ryhmänsä hallitsevan toista. Mutta on tuleva Eräs, ja Hän on Jeesus Kristus. Hän on maailmankaikkeuden Hallitsija, Hän ei ole mitään vähempää kuin Jumala itse.

62   Nebukadnessar, hän teki eräänä päivänä pahan asian, hän heitti kolme uskovaista tuliseen pätsiin. Ja kun hän avasi oven nähdäkseen, miten he siellä pärjäsivät, näki hän neljännen Miehen pätsissä. Ja mitä sinä, Nebukadnessar, näit, kun katsoit? Hän sanoi: “Hän näytti Jumalan Pojan kaltaiselta.” Sen hän näki, kun hän katsoi tekemäänsä rikosta. Siellä oli Eräs, joka näytti aivan Jumalan Pojan kaltaiselta.

63   Hesekiel katsoi eräänä päivänä ja hän sanoi: “Minä myös näin Hänet, ja Hän oli Pyörä pyörän keskellä, jotka pyörivät ylhäällä ilmassa.” Sellaiselta Hän näytti Hesekielistä.

64   Johannes, suurin kaikista profeetoista, hän oli se, joka esitteli Jeesuksen. Jeesus sanoi, että hän oli “suurin kaikista naisista syntyneistä”. Oletteko koskaan ajatelleet, miksi niin oli? He kaikki muut puhuivat Hänestä: “Herran Sana tulee profeetalle”, Raamattu sanoo niin, ja kaikkien toisten profeetojen kohdalla Se tuli heille näkynä. Mutta kun Sana tuli Johannekselle, Se oli liha. Jeesus oli Sana. Hän oli aina Sana, mutta tässä on se, missä Jumalan täyteys “oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme”. Kun Hän tuli hänen luoksensa vedessä, hän oli profeetta. Ja jos Sana on tehty lihaksi, Sen täytyy tulla profeetan luo. Sana, missä tahansa Se onkin, Sen täytyy tulla profeetan luo, koska profeetta on se, jolle Sana tulee. Ja Johannes oli tuon hetken profeetta.

65   Ja kun Sana tuli hänen luo kävellen sinne veteen ja sanoi: “Minä haluan tulla kastetuksi.”

66   Niin Johannes sanoi: “Minun tarvitsee tulla Sinun kastamaksesi, ja miksi Sinä tulet minun tyköni?”

67   Hän sanoi: “Salli nyt niin tapahtua, sillä näin on soveliasta, että me täytämme kaiken vanhurskauden.”

68   Oletteko koskaan ajatelleet, miksi Johannes sanoi sen? Miksi Johannes sanoisi niin Jeesukselle? Miksi? Koska se… Se oli soveliasta heille. He olivat…

69   Siellä oli tuo profeetta ja Sana, ja Sana oli tullut profeetalle, nyt heistä oli soveliasta, että koko vanhurskauden tuli täyttyä. Mitä tapahtui? Sitten Johannes kastoi Jeesuksen. Koska Johannes, joka oli profeetta, tunsi Sanan, että uhri täytyi pestä ennen sen esittämistä, ja siksi Johannes kastoi Jeesuksen.

70   Johannes katsoi ja hän näki. Miten hän tiesi, että tämä oli Jeesus? Hän näki kyyhkysen, josta Jumalan Henki oli hänelle puhunut. “Ja Se, jonka ylle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, Hän on Se, joka tulee kastamaan Pyhällä Hengellä ja tulella.”

71   Nooa katsoi. Me näemme tässä, kuinka siellä oli eräs mies nimeltä Nooa. Hän katsoi ja näki Jumalan oikeudenmukaisen tuomion, pahan, Sanan kieltävän sukupolven, yläpuolella tulevan vuodatetuksi. Näkynsä kautta, koska Nooa oli profeetta, Jumala antoi hänelle näyn, miten rakentaa arkki, ja Hän antoi hänelle ohjeet, miten se täytyi rakentaa. Tässä, kuinka Nooa olisi voinut, ellei tämä näky olisi ollut Jumalan Sana, kun hän näki tämän vihan vuodatuksen ja teki valmistelut.

72   Aina, ennen tulevaa tuomiota, tehdään valmisteluja. Se aina on Jumalan Sana.

73   Ja kun hän oli rakentamassa Jumalan Sanaa yhteen todistaen, että hänen näkynsä oli totta, ja että hän uskoi siihen, pilkkaajat tekivät pilaa hänestä, ja niin edelleen. Mutta Nooa oli katsonut eteenpäin ja nähnyt, että Jumalan oikeudenmukaisuuden täytyi vaatia tuomio ihmisten ylle, ja hän rakensi arkin pelastaakseen oman huonekuntansa. Kun hän katsoi ja näki tulossa olevan Jumalan vihan, hän teki valmisteluja ihmisiä varten, jotta he voisivat paeta sitä.

74   Niin teki Johannes Kastajakin, hän teki valmisteluja pakoon pääsyä varten.

75   Ja niin tänään Pyhä Henki, joka käy Jeesuksen Kristuksen Tulemuksen edellä, on rakentamassa Jeesuksen Kristuksen Ruumista. Me olemme kastetut sisälle Siihen, emme uskontunnustuksen kautta, emme kirkkokunnan kautta tai kädenpuristuksella, vaan “Jumalan Hengen kautta me olemme kastettuja sisälle Jeesuksen Kristuksen Ruumiiseen.” Rakennelmaan, joka on kestävä tuomiot, koska Se on jo tuomittu. “Kun Minä näen Veren, tulen kulkemaan ohitsenne.” Kyllä.

Nooa, hän katsoi ja näki, mitä oli tulossa.

76   Mooses katsoi eräänä päivänä ja hän näki Tulipatsaan. Se kiinnitti hänen huomionsa. Tämä suuri teologi, hän oli paennut kaiken teologisen koulutuksensa ja (äidiltä saamansa) ymmärryksen kanssa itse Sanasta. Siitä kuinka hän olisi vapauttava Israelin lapset. Mutta kun hän yritti sitä hänen tavallaan, hän epäonnistui. Ja vaikka hänen äitinsä olikin perin pohjin neuvonut hänelle, mitä tehdä, ja mitä hän tulisi tekemään, ja kuinka Jumala oli nostanut hänet esiin sitä varten. Kaikki tämä tieto, niin hyvää kuin se olikin, se kuitenkin täytyi panna pois. Se oli ainoastaan mekaniikkaa.

77   Mekaniikka ei saa autoa liikkeelle, vaan sen tekee dynamiikka.

78   Mekaniikka ei liikuta seurakuntaa, sen tekee dynamiikka, Pyhä Henki, joka tulee tähän Sanaan. Se ei ole jokin seminaari, joka opettaa teille kaiken teologian ja kreikankielen tulkinnan. Vaan se on Pyhän Hengen dynamiikka siellä, joka sytyttää Sen ja saa sen tapahtumaan ja tekee Sen aivan tarkalleen eläväksi, sen, mikä on luvattu Sana tätä hetkeä varten. Ei mekaniikka vaan dynamiikka! Siihen tarvitaan mekaniikkaa ja dynamiikkaa, Sanaa ja Henkeä, ne yhdessä saavat aikaan Elämän.

79   Tarkatkaa sen täyttymistä, minkä Jumala lupasi tätä hetkeä varten. Teidän täytyy katsoa Häneen, koska Hän on Sana. Ja ainoa tapa, miten te voitte katsoa Sanaan, on katsoa Häneen. Katsokaa Häneen, Hän on Sana, ja mitä Sana on luvannut tälle päivälle, Se täyttyy tänä päivänä. Nooan ajan Sanaa ei voida täyttää tänä päivänä, se oli vain esikuva, niin kuin Mooseksen ajankin, ja niin edelleen. Mutta tämä on se päivä, jolloin Jumala on luvannut nämä asiat, joista me nyt nautimme, nämä asiat, joita me nyt näemme, ja joille maailma nauraa, tälle valtavalle Pyhän Hengen voimalle, joka voi muuttaa syntisen sydämen. Joka voi ottaa jonkun penseän seurakuntajäsenen ja antaa hänelle todistuksen, joka sytyttää tuleen seurakunnan, josta hän tuli ulos. Se on tämä dynamiikka joka menee Sanaan.

80   Olen usein sanonut että olen löytänyt kaksi ihmisluokkaa. Toinen niistä on fundamentaalinen, asemansa perusteella, Sanan tähden, hän tietää, missä hän on Kristuksessa, mutta hänellä ei ole uskoa siihen, mitä hän tekee. Hän ei ole vastaanottanut Pyhää Henkeä. Sitten löydän helluntailaiset. Monet heistä ovat vastaanottaneet Pyhän Hengen, mutta he eivät tiedä, keitä he ovat. Aivan niin kuin mies, jolla on rahaa pankissa, mutta hän ei osaa kirjoittaa shekkiä, ja toinen taas pystyy kirjoittamaan shekin, mutta hänellä ei ole rahaa pankissa. Jos te voisitte saada nuo kaksi yhteen, jos te voisitte saada helluntailaisen käsittämään, kuka hän on ja tulemaan takaisin todelliseen, täyteen Jumalan Sanaan, tuon Pyhän Hengen kasteen kanssa, se sytyttäisi koko maailman jälleen tuleen uudella helluntaiherätyksellä. Veli. sisar, se on totta.

81   “Katsokaa Minuun, kaikki te maan ääret, sillä Minä olen Jumala, eikä ole ketään toista Minun lisäkseni.”

82   Oi, me voimme erottaa kommunismin, me voimme erottaa kaiken muun, mutta ihmettelen, voimmeko me erottaa sen osan Jumalan Sanasta, jonka Jumala on jakanut tälle päivälle? Ihmettelen, voimmeko me nähdä tuota merkkiä, josta Jumala sanoi, että se on tuleva olemaan täällä maan päällä tänä päivänä? Ihmettelen, että näemmekö me sitä?

83   Kyllä, menkäämme jälleen takaisin Moosekseen. Hänellä oli kaikki sen tarvitsema mekaniikka, mutta eräänä päivänä hän kuuli Miehen puhuvan palavasta pensaasta inhimillisellä äänellä, siellä oli Tulipatsas pensaan takana, joka puhui inhimillisellä äänellä ja sanoi: “MINÄ OLEN SE, JOKA MINÄ OLEN. Ja olen kuullut kansani vaikeroinnin. Muistan Sanani ja olen tullut alas vapauttamaan heidät. Ja Minä lähetän sinut tekemään sen.” Miten erilainen olikaan se mies, niin pian kuin hän sai… Hänellä oli mekaniikka, mutta hänen täytyi saada siihen dynamiikka. “Totisesti, Minä tulen olemaan kanssasi.” Siinä oli kaikki, mitä tarvittiin, jotta saatiin Mooses menemään. Hän katsoi ja hän näki palavassa pensaassa…

84   Myöhemmin matka aikana me näemme Israelin, kun he olivat tulleet ulos. He katsoivat myös ja he näkivät vaskikäärmeen. Ja tässä vaskikäärmeessä, joka nostettiin ylös heidän sairauksiensa… He olivat tehneet syntiä. Ja he näkivät vaskikäärmeen, jossa he näkivät esikuvan siitä, miten Jumalan tuomio olisi pantu Jeesuksen Kristuksen ylle, että Hän kuolisi kaikkien meidän arvottomien syyllisten syntisten puolesta. Sen Hän näki.

85   Opetuslapset katsoivat kerran Häneen ollessaan vaikeuksissa keskellä järveä ja mitä he näkivät? He näkivät apunsa. He näkivät avun tulevan Hänen kauttaan.

86   Martta, eräänä päivänä, kun hänen perheessään vieraili kuolema, hänen oma veljensä oli kuollut, Lasarus, ainoa veli, joka hänellä oli. Hän katsoi Häneen kuoleman hetkessä ja hän näki ylösnousemuksen ja Elämän. Sen hän näki Hänessä. Näytti aivan siltä, kuin Hän olisi hylännyt hänet. Hän oli mennyt pois, kun hänen veljensä kuoli. Mutta yhtäkkiä… Sen jälkeen kun tuo poika oli ollut kuolleena ja haudattuna neljä päivää, ja hän jo haisi…

87   Martta tiesi, että Hänessä oli jotakin erilaista. Hän oli lukenut Kirjoituksia. Hän uskoi, että Hän on Jumalan Poika, Immanuel, Jumala julkituotuna. Hän tiesi, että Hän oli Jumalan edustaja. Ja hän tiesi, että jos Elia saattoi herättää kuolleen pojan, ja hän oli Sana tuota päivää varten, hän oli vain osa Sanasta, Kristus oli Sanan täyteys, hän tiesi varmuudella, että Hänellä oli voima herättää kuolleista hänen veljensä. Ja hän meni Hänen luokseen kuoleman hetkessä, menetyksen hetkessä, ja hän löysi ylösnousemuksen ja Elämän, kun hän katsoi Häneen. Hän ei katsonut Häneen arvostellakseen Häntä tai kysyäkseen Häneltä, miksei Hän tullut, tai kyseenalaistaa Häntä.

88   Teidän ei tule koskaan kyseenalaistaa Jumalan Sanaa. Juuri se sai koko ihmiskunnan vaikeuksiin, kun Eeva kyseli, pitäisikö Jumala koko Sanaansa vai ei. Sanon tänä iltana, veljet, että aika on tullut, jolloin meidän täytyy uskoa jokainen Sana, jonka Jumala on kirjoittanut. Jokainen hitunenkin Siitä on Totuus. “Ihminen on elävä jokaista Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.”

89   Nyt me näemme, että Maria löysi ylösnousemuksen ja Elämän.

90   Samoin teki Jairus, tuo pikku pappi, salauskovainen, kun hän näki Jeesuksen ja katsoi Häneen. Hän löysi ylösnousemuksen ja Elämän.

91   Nälkäiset katsoivat Häneen eräänä päivänä ja löysivät elämää ylläpitävää leipää esikuvana siitä, kuinka nälkäinen tänään voi löytää Elämän Leipää, ei jotain uskontunnustusta. Te ette löydä jotakin perustajaa, te ette löydä jotakin uskonpuhdistajaa, te löydätte Elämän, kun te löydätte Kristuksen, Elämän Leivän.

92   Tuo kuoleva ryöväri katsoi Häneen ahdistuksen hetkenä, ja mitä hän löysi? Hän löysi armahduksensa. Keneen muuhun hän olisi voinut katsoa? Rooman hallitus ei armahtanut häntä. Kukaan muu ei armahtanut häntä. Mutta ahdistuksessaan hän katsoi Jeesukseen ja hän löysi Jonkun, joka saattoi armahtaa hänet.

93   Veljeni, sisareni, jos te tänä iltana riiputte siinä samalla tavalla, kuin hänkin riippui silloin, tuomion vaakalaudalla, ja tiedätte, että jos te kuolisitte tänä iltana penseänä seurakunnan jäsenenä tai penseänä helluntailaisena tai mikä saatattekin olla, te tietäisitte, minne te menisitte. Katsokaa Häneen tänä iltana, Häneen, joka voi päästää teidät vapaaksi. Jos teillä on tänä iltana vain jonkinlainen jäsenyys, ettekä tiedä, mitä Kristuksen ylösnousemus merkitsee, kun se elää ihmissydämessä, niin katsokaa Häneen. Hän on Jumala ja Hän yksin. Te löydätte armahduksen niin kuin tämäkin kurja, synnistä sairas ryöväri löysi riippuessaan ristillä.

94   Sairaat katsoivat Häneen. Mitä he löysivät? He löysivät parantajan. He löysivät Hänessä sen, mikä tuotiin esiin vaskikäärmeessä, sen, minkä esikuva se oli. Ja sokea katsoi ja saattoi nähdä. “Hän on sama eilen, tänään ja ainaisesti. Hebrealaiskirje 13:8.

95   Eräs runoilija katsoi erään kerran, nähdäkseen, mitä hän voisi nähdä. Sokea Fanny Crosby katsoi kerran, nähdäkseen, mitä hän voisi nähdä. Vaikka hän olikin sokea, tässä oli hänen vastauksensa:

Sinä kaiken lohdutukseni Virta,
Enemmän kuin elämä minulle.
Ketä minulla olisi maan päällä Sinun lisäksesi?
Tai ketä Taivaassa paitsi Sinä?

96   Eddie Perronet, kun hän kerran ei saanut laulujaan kaupaksi ja ihmetteli, mitä tekisi. Hän meni toimistoonsa ja innoitus, Pyhä Henki, lankesi hänen ylleen. Hän nappasi kynän käteensä ja hän katsoi ja näki Hänet voimassaan ja hän kirjoitti ja kynäili tämän laulun:

Tervehtikää kaikki Jeesuksen Nimen voimaa!
Enkelit kasvoilleen langetkoon;
Tuokaa kuninkaallinen otsakoriste,
Ja kruunatkaa Hänet kaiken Herraksi.

Sellaista hän näki Hänessä. Oi!

97   Pietari, eräs paikallinen kalastaja. Kun hänen veljensä, Andreas, oli osallistunut Johannes Kastajan herätykseen. He olivat keskustelleet siitä, millainen Messias tulisi olemaan, ja hänen isänsä oli sanonut hänelle: “Tulee nousemaan esiin monia fanaatikkoja juuri ennen Messiasta, mutta sinä tulet tuntemaan Hänet. Hän on oleva profeetta. Herra sanoi, että Hän tulee olemaan profeetta. Meidän on annettu ymmärtää, että meidän tulee uskoa profeettojamme.”

98   Ja lopulta eräänä päivänä, kun Andreas oli tehnyt kaiken mihin pystyi, hän sai lopulta suostuteltua Pietarin tulemaan ja kuuntelemaan Häntä, koska Hänellä tulisi eräänä aamuna olemaan kokous siellä rannalla. Hän meni kuuntelemaan Jumalan Sanaa. Ja kun hän tuli Jeesuksen Kristuksen Läsnäoloon, niin mitä Pietari näki, kun hän katsoi Häneen? Hän sanoi: “Sinun nimesi on Simon, sinä olet Joonan poika.” Se selvitti asian ainiaaksi. Hän tiesi, että Jumalan Sana oli täyttynyt.

99   Erään kerran Natanael, todellinen Vanhan Testamentin uskova, joka odotti Messiaan tulemusta. Hänen ystävänsä Filippus toi hänet Jeesuksen Läsnäoloon, joka oli seisomassa puhujanlavalla saippualaatikon päällä, kannon nenässä, tai miten se sitten olikin, ja rukoili sairaiden puolesta. Ja kun Natanael käveli rukousjonoon, tai miten se sitten olikin, ja näki Hänet ensimmäistä kertaa, hän kuuli äänen, joka sanoi: “Katso israelilainen, jossa ei ole mitään vilppiä.”

100   Hän sanoi: “Opettaja, milloin olet oppinut tuntemaan minut? Milloin olet koskaan nähnyt minua?”

101   Hän sanoi: “ Ennen kuin Filippus kutsui sinua, ollessasi puun alla, Minä näin sinut.”

102   Mitä Natanael tunnusti nähneensä? Mitä hän sanoi: “Sinä olet Kristus. Sinä olet Israelin Kuningas. Sinä olet Jumalan Poika.” Sen hän näki, kun hän näki todellisen Jumalan Sanan tuota päivää varten. Neljäsataa vuotta ilman profeettaa, ja huomatessa, että Hän tiesi hänen sydämessä ajatukset ja sen, mitä hän oli tehnyt, hän tiesi, ettei se voinut olla mitään vähempää kuin Messias. Meillä ei ole ollut sellaista, heillä ei ollut ollut sellaista, ja se oli luvattu, ja jokainen tiesi, että tuo aika oli käsillä.

103   Samoin mekin tiedämme saman asian tänään, me tiedämme Jeesuksen luvanneen nämä asiat. Hän sanoi: “Niin kuin oli Lootin päivinä, samoin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa, samoin on oleva, kun Hän tulee.” Me näemme näiden asioiden tapahtuvan.

104   Mitä te näette, kun te katsotte? Näettekö jotakin, jonka te ajattelette olevan jumaluustarua vai näettekö te jonkinlaista telepatiaa, ajatustenlukua tai millaiseksi te sitä luulette, samalla tavoin kuin hekin siellä silloin? He sanoivat: “Tässä miehessä on perkele.” Samanlaiset ihmiset, inhimilliset olennot, katsoivat samaa Henkilöä. Yksi näki Jumalan Pojan, luvatun vahvistetun Sanan, ja toinen kutsui sitä perkeleeksi. Mitä te näette? Mitä te katsotte tänään, kun te näette Pyhän Hengen voiman pyyhkäisevän rakennukseen ja täyttävän lupauksensa siitä, mitä Hän tulisi tekemään näinä viimeisinä päivinä? Mitä te näette, kun te katsotte? Jos te näette Jumalan Pojan vahvistettuna, silloin se on Jumalan Pyhä Henki. Kyllä.

105   Natanael näki sen lupauksen Sanan, jota varten hän oli elänyt, hän näki voidellun lupauksen lihaksi tehtynä. Mooses, tuo profeetta, oli sanonut niin. Mooses, voideltu profeetta, oli luvannut tuon Sanan.

Eräänä päivänä nainen kaivolla.

106   Monet olivat hylänneet Jeesuksen. Fariseukset ja saddukeukset olivat kutsuneet Häntä “perkeleeksi”. He sanoivat: “Hän tekee tämän ennustamalla. Hän oli paha henki. Hän oli hullu. Hänellä ei ollut paikkaa minne mennä. Hänessä oli vikana se, että Hän oli vain jonkinlainen luopio.”

107   Mitä tapahtui? Mitä tapahtui? Hän oli kulkemassa Samarian kautta ja tuli Sykarin kaupunkiin. Ja kun Hän meni sinne ulos kaivolle ja istuutui, aivan kuin pienelle näköalapaikalle, siellä tuli eräs nainen noutamaan juomavettä. Ja Hän kuuli hänen tulevan. Ja nainen kuuli äänen sanovan: “Tuo minulle juotavaa, nainen.” Hän katsoi sinne, ja mitä hän näki?

108   Hän ei voinut aluksi ymmärtää sitä. Hän kyseli Häneltä: “Ei ole tapana, että te juutalaiset pyydätte samarialaisilta sellaista.” Hän sanoi: “Mutta nainen, jos sinä tietäisit kenelle sinä puhut! ”

109   Muistakaa nyt, siellä oli pieni Valo, Elämän siemen lepäsi siellä, se oli ennalta määrätty maailman perustamisesta. Hän tarkkasi sitä. Hän oli sairas ja väsynyt kaikkeen heidän teologiaansa ja niihin asioihin mitä he olivat sanoneet. Mutta hän tarkkasi jotakin, koska hän tiesi, että oli tulossa Messias.

Ja Hän sanoi: “Mene nouda aviomiehesi ja tule tänne.”

Hän sanoi: “Ei minulla ole sellaista.”

Hän sanoi: “Sinä olet kertonut totuuden. Sinulla on ollut viisi.”

110   Pian tuo pieni siemen ponnahti elämään. Mitä hän näki? Hän näki Messiaan merkin eräässä Miehessä. Hän näki luvatun Sanan julkituotuna. Hän sanoi: “Herra, minä tajuan, että Sinä olet profeetta. Meillä ei ole ollut profeettaa satoihin vuosiin. Me tiedämme, että meille on luvattu, että Messias tulisi, ja kun Hän tulee, Hän tulee kertomaan meille nämä asiat. Näin Hän tulee tekemään.” Näettekö? Mitä hän näki? Hän näki julkituotuna sen merkin, joka oli luvattu tuota päivää varten.

111   Pyhä Henki, Hänen ylösnousemuksensa voima, on luvattu tätä päivää varten, Seurakunta, jossa “nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Ja Jeesus lupasi: “Niitä asioita, joita Minä teen, myös te olette tekevä.” Mitä te näette, kun te katsotte?

112   Kun te menette kirkkoon sunnuntaiaamuna, odotatteko te näkevänne hienot urut, hyvin pukeutuneen saarnaajan, viitallisen kuoron, joukon maalattuja naisia? Mitä te odotatte näkevänne, jonkinlaisia seurapiirejä seurakunnassa? Te kuulutte tähän ja tuohon. Mitä te etsitte? Jotain sellaista te näette. Kuulkaahan. Ei ole ihme, kun te saarnaatte suoran Evankeliumin, ja voidaan todeta, kuinka Pyhän Hengen voima tulee ja tuo sen julki vanhanaikaisen ihmisjoukon keskuudessa, se on teille vierasta. Teidän on vaikeata uskoa Sitä.

113   Niin kuin edellisenä iltana sanoin Joosefista: “Hänestä oli vaikeata ajatella, että Maria olisi raskaana. “Kuinka hän voi olla raskaana, sen kaltainen pyhä pikku nainen, ja hän sanoo, että Gabriel on vieraillut hänen luonaan?” Se oli niin epätavallista. Sen kaltainen asia oli niin epätavallista, ettei sitä ollut koskaan aikaisemmin tapahtunut.

114   Ja siinä Jumala asuu, epätavallisessa, lihallisen mielen mielestä. Mutta niille, jotka uskovat Hänen olevan saman eilen, tänään ja ainiaan, kaikki asiat ovat mahdollisia. Jokainen Sana, jonka Hän on luvannut, tulee täyttymään. Juuri epätavalliset asiat tekevät Hänestä Jumalan. Hän toimii epätavallisella tavalla. Hän toimii kaikessa epätavallisella tavalla ihmisiä kohtaan. Kyllä vaan. Hyvä on.

115   Tuo nainen katsoi Häneen ja hän näki Messiaan merkin, Jumalan julkituotuna lihassa. Monet noista samoista ihmisistä katsoivat eivätkä he nähneet mitään.

116   Nuo uskomattomat Nooan päivinä, mitä he näkivät? Fanaatikon, joka oli väsäämässä jotakin, jota hän kutsui laivaksi. Siinä oli kaikki se, mitä he näkivät. Vaikka itse tuo laiva oli rakennettu Kaikkivaltiaalta Jumalalta saadun näyn mukaisesti. Juuri se asia, jota hän vasaroi kokoon, se mitä hän rakensi sanomansa mukaisesti, jota hän saarnasi, todisti että hän oli vanhurskas ja katsoi eteenpäin. Hän eli sen, mitä hän saarnasi.

117   Niin meidänkin tulisi tänään tehdä. Kellään miehellä ei ole oikeutta saarnata, ennen kuin hänet on täytetty Pyhällä Hengellä. Oikein! Teologit ja matemaatikot, ja niin edelleen, voivat selittämällä saada Sen kaiken pois teiltä. Mutta jos mies on koskaan ollut erämaan takaosassa, tuossa pyhässä paikassa, ja kohdannut Jumalan samalla tavoin kuin Mooseskin, kukaan ei voi ottaa sitä pois häneltä. Hän tietää! Hän itse oli se, joka oli siellä. Kukaan ei pystynyt sanomaan hänelle mitään siitä. Hän oli siellä. Siitä syystä Jeesus antoi käskyn opetuslapsillensa: “Älkää saarnatko ennen kuin menette ylös Jerusalemin kaupunkiin, ja te saatte Voiman Korkeudesta, ja sitten te olette Minun todistajiani.” Sen he näkivät. Kyllä vaan.

118   Nooa. He eivät voineet nähdä mitään, mitä he tekivät sen jälkeen, kun he olivat tehneet sen? He jättivät huomioonottamatta Jumalan Sanan ja tuottivat tuomion ylleen. Oikein.

119   Sanon niin kuin Jack Moorekin, en lainatakseni häntä, vaan sanon tämän siksi, että se on mielestäni nyt ajankohtaista. Jack Moore sanoi: “Jos Jumala ei upota Amerikkaa ja polta sitä, Hänen täytyy Hänen nostaa ylös Sodoma ja Gomorra ja pyytää anteeksi, että poltti ne.” Ja se on totta.

120   Jumala on oikeudenmukainen. Hänen Sanallansa on oikeudenmukainen palkka, ja Hän tulee aivan varmasti tuomitsemaan maailman, kun se tänään toimii Hänen Saanaansa vastaan. Ei ole väliä sillä, kuinka monia kokoontumisia meillä on, kuinka paljon meillä on uskonnollisia kokoontumisia, sitä ei ole kysymys. Vaan tästä Sanasta!

121   Katsokaahan, nyt ei ole yhtään uskonnollisempi aika, kuin oli silloin, kun Jeesus tuli maan päälle, oi, uskonto ja perinteet olivat nielleet kaiken, ja se on kaikki väärin.

122   Samalla tavoin oli silloin, kun Aamos, tuo pieni kaljupäinen saarnaaja. Me emme tiedä, mistä hän tuli. Hänen kaksi pientä silmäänsä kapenivat, kun hän tuli kukkulan yli ja katsoi alas Samariaan. Se oli suuri turistikaupunki, samanlainen kuin Phoenix on. Paljon ihmisiä tuli ympäri maailman katsomaan tätä kaupunkia, kuinka suuri ja kaunis se oli. Kaikenlaista tapahtui, oli yökerhoja, ja se oli todellisen ilakoinnin paikka, “paikka, jossa elää”, kuten he sanoivat. Mutta kun tämä Pyhän Hengen koskettama maalaispoika tuli sinne, hänellä ei ollut ketään, joka olisi mennyt edeltä suorittamaan järjestelyjä hänen kokouksiaan varten. Hänellä ei ollut minkäänlaisia mainoskilpiä, ei kirkkokuntaa, joka olisi ollut yhteydessä hänen kanssaan, ei ketään, joka olisi ollut tukemassa häntä. Mutta kun hän käveli tuon kukkulan yli, ja nuo silmät kapenivat, kun hän katsoi alas tuota kaupunkia, hän näki jotakin, mitä he muut eivät nähneet. Kaikki se, mitä he muut näkivät, oli ilonpitoa ja kaupungin tarjoamia asioita. Mutta hän näki tulossa olevan Jumalan tuomion ja hän profetoi sitä vastaan. He kutsuivat häntä “hulluksi”. Mutta yksitoista vuotta myöhemmin se kaikki tapahtui aivan tarkalleen sillä tavalla, niin kuin hän sanoi.

123   Voisiko mies, joka katsoo seurakuntaa ja tapaa, miten se toimii tänään, ja ihmisiä ja miten he toimivat, voisiko hän ennustaa, että tulevaisuudessa on siunauksia? Minä ennustan tuomion, yksin sen. Oikeudenmukainen Jumala vaatii tuomiota, koska Hänen Sanansa jätetään huomioon ottamatta. Hän on oikeudenmukainen ja tulee ja tekee Sen tunnetuksi edessämme ja osoittaa, että Se on oikein. Mutta Jumala on kautta kaikkien aikakausien oikeudenmukainen eikä Hän voi muuttaa suunnitelmaansa. Hän ei koskaan mutta suunnitelmaansa. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Hänen tapansa ovat samat. Hänen Sanansa on sama. Kaikessa. Hän on sama. Hän on täynnä laupeutta, kun joku on valmis katumaan, mutta tuomio tulee seuraamaan, jos te ette kadu.

124   Faarao, kun hän katsoi erästä niin kutsuttua fanaatikkoa, niin kutsuttua fanaatikko-profeettaa, jolla oli monia vapautuksen vaatimuksia, niin siinä oli kaikki se, mitä hän näki. Mutta israelilaiset näkivät Jumalan käden Mooseksen yllä. Kyllä.

125   Tuo rikas mies katsoi ja näki, hänellä oli mahdollisuuksia, mutta hänen organisaationsa oli suurempi, eikä hän voinut mennä lävitse Sen kanssa. Missä hän seuraavan kerran katsoi? Hän katsoi helvetissä. Tarkalleen. Tuomio tuli hänen ylleen. Se oli seuraava, paikka missä hän katsoi. Niin tulee tänään olemaan monien ihmisten kohdalla.

126   Tuo roomalainen sotilas, hän katsoi erään kerran, kun he ristiinnaulitsivat Jeesuksen. Hän katsoi nähdäkseen, mitä oli tehnyt, mutta silloin se oli liian myöhäistä.

127   Ystävät, Amerikka tulee myös tekemään sen. Jonakin päivänä he tulevat katsomaan ja sanomaan: “Totisesti, se oli Jumalan Poika”, mutta tulee olemaan liian myöhäistä. He olivat nauraneet ja tehneet pilaa viimeisen kerran.

128   Hän saattoi silloin vain katsoa ja nähdä, missä hän olisi voinut pelastua, mutta silloin se oli liian myöhäistä. Hän oli ristiinnaulinnut Elämän Ruhtinaan.

129   Ja niin on usein tänään, ihmiset kääntävät Jeesuksen Kristuksen pois sydämeltään, kun he näkevät Hänen selvästi vahvistavan aivan meidän keskellämme, kuka Hän on. Niin on.

130   Pilatus katsoi eräänä päivänä ja oli vakuuttunut, mutta hänen poliittinen asemansa oli liian suuri. Hän ei voinut nousta sitä vastaan.

131   Luther katsoi ja näki vanhurskauttamisen. Hän meni sen mukaan. Sitten he organisoivat sen.

132   Wesley tuli mukaan ja katsoessaan Kristukseen näki pyhittämisen, että seurakunnan tulisi olla pyhitetty, ja hän meni suoraan eteenpäin pyhittämisen kanssa.

133   Helluntailaiset tulivat mukaan ja he olivat nähneet lahjojen ennalleen asettamisen. Mitä he kaikki tekivät? Aivan tarkalleen samoin kuin katolilaiset toimivat. He organisoivat sen pannen sen uudestaan suoraan takaisin siihen.

134   Oi Jumala! Eräänä päivänä myös minä katsoin, ja kun niin tein, minä näin Alphan ja Omegan. Minä näin Alun ja Lopun. Näin Jeesuksen Kristuksen samana eilen… Näin armahduksen synneistäni. Näin Jonkun, joka otti minun paikkani.

Oi! Mitä te näette, kun te katsotte?

135   Katselen juuri nyt erästä vanhaa ystävääni, Bill Dauchia, joka istuu siellä. Tuo mies on yhdeksännellä kymmenennellä toisella ikävuodellaan. Muutama päivä sitten, ei kovinkaan kauan sitten, tai mieluumminkin noin kuusi kuukautta sitten, hänellä oli täydellinen sydänhalvaus ja sydänkohtaus yhtäaikaa.

136   Lääkäri sanoi, että hän kuolisi. Hänen vaimonsa soitti minulle ja sanoi: “Veli Branham, tule. Hän on kuolemassa. Bill on ystäväsi.”

Ja minä sanoin: “Hyvä on, teen niin.”

137   Ollessani matkalla hänen luokseen minä rukoilin: “Jumala, vihaan mennä sanomaan hänelle “hyvästi”. Tiedän, että jos hän elää siihen asti, kunnes pääsen sinne, voin sanoa hänelle ‘hyvästi’.” Siellä hän oli happiteltassa, täydellinen sydänhalvaus, yhdeksänkymmentäyksi vuotiaana. Astuin huoltoaseman ulkopuolelle ja katsoin ja näin Billyn tulevan katua alas ja puristavan kättä kanssani.

138   Täällä hän istuu tänä iltana. Tuo lääkäri, joka sanoi hänelle sen, on kuollut. Ja täällä Bill Dauch, Limasta, Ohiosta, itse istuu, ja joka on ajanut rännän ja lumen lävitse seuraten mukana jokaiseen kokoukseen minne menen. Miksi? Me katsoimme, me näimme jotakin. Tuo sama Jumala, josta eilen illalla puhuin, siellä Coloradossa myrskyn aikana, minä katsoin ja näin, että Hän oli sama eilen, tänään ja ainiaan.

139   Tässä istuu herra Way, englantilainen, tässä sivulla. Huomasin hänen juuri nyt istuvan siellä. Hän on tullut Indianasta. Hän on englantilainen. Hänen vaimonsa on rekisteröity sairaanhoitaja. Hieno mies! Eräänä päivänä puhuin hänen kanssaan. Olin saarnaamassa eräässä kokouksessa, ja hän vastusti sydämessänsä sitä, mitä minä sanoin, ja kun hän teki niin, hän putosi kuolleena alas, siellä kuulijakunnan keskellä. Siellä hän kuoli. Hänen vaimonsa tarttui häneen ja tunnusteli häntä. Hänen silmänsä, hänen kasvonsa olivat muuttuneet tummiksi ja hänen silmänsä… Se ei ollut mitään näyttelyä, hänen silmänsä olivat pullistuneet ulos ja kääntyneet nurinpäin hänen päässään. Minä sanoin: “Olkaa rauhallisia.” Katsoin häntä siellä ja ajattelin: “Oi, siellä makaa tuo mies kuol­leena. “

140   Menin alas, panin käteni hänen päälleen, hän oli aivan yhtä kylmä kuin tämä pöytä. Hän oli mennyt. Rouva Way sanoi: “Oi, veli Branham, hän on mennyt! Hän on mennyt.” Ja kirkui kovalla äänellä.

141   Katsoin poispäin. Näin ylösnousemuksen ja Elämän. Rukoilin rukouksen, jonka Jeesus käski minun rukoilla, ja veli Way nousi ylös. Täällä hän istuu tänä iltana, kuolleista ylös nousseena, ja istuu täällä tänä iltana. Niin se on.

142   Herra Way, tahtoisitko nousta hetkeksi seisomaan, niin että ihmiset voivat nähdä. Ja täällä on Bill Dauch, istuen tässä.

143   Mitä se on? Me katsoimme Häneen, joka on sama, joka herätti Lasaruksen, Hän on samanlainen, kuin Hän oli. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Kyllä, Hän ei muutu.

144   Tässä aivan edessäni istuu eräs saarnaaja, jonka nimi Blair. Hänen pieni poikansa oli onnettomuudessa eräänä päivänä. Ja siellä istuu hänen vaimonsa ja pyyhkii kyyneleitä silmistään. He kutsuivat minut puhelimeen siellä, ja hän sanoi: “Veli Branham, pieni poikamme oli autossa, joka meni mäen reunan yli, ja hän on murskaantunut. Hän on saanut aivotärähdyksen ja kaikkea muuta. Hän on melkein kuollut, tuskin enää hengittää.” Hän sanoi: “Tahdotko rukoilla?”

Minä sanoin: “Rukoilkaamme.”

145   Tämä tapahtui puhelimessa, ja aloin rukoilla. Minä sanoin: “Herra Jumala, mitä minä sanon heille?” Näin kuinka pieni poika juoksi ja hyppäsi narua, juoksi sillä tavalla. Minä sanoin: “Hän tulee olemaan kunnossa.” Ja täällä hän on tänä iltana. Tässä he istuvat täällä. Miksi? Koska Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ainiaan.

146   Katsokaa! Katsokaa! Mitä te näette, kun te näette Hänet? Minä näen saman parantajan. Aamen. Minä näen saman, joka vaelsi Galileassa. Minä näen Hänet voimassansa. Näen Hänen erottavan sydämen ajatuksia ja salaisuuksia, näyttävän tuon merkin juuri ennen lopun aikaa. Kuinka me voisimme käydä läpi tämän kuulijakunnan ja yli kansojen ja kertoa, millainen Hän on tänään!

147   Tiedättekö, mitä minä ajattelen? Ajattelen samalla tavoin kuin eräs vanha neekeri, joka sanoi kerran orjuuden aikana. Eräänä päivänä, hän tuli ja sanoi: “Tiedättekö… minä olen nyt vapaa.” Niin hän alkoi kertoa siitä orien joukossa, ja orjat sanoivat…

148   Ja tieto siitä meni omistajalle. Ja tämä omistaja sanoi: “Tulehan tänne, Sam.” Hän sanoi: “Mistä sinä oikein juttelet siellä orjien keskuudessa?”

Hän sanoi: “Pomo, minä olen vapaa.”

Hän sanoi: “Miten niin olet vapaa?”

149   Hän sanoi: “Minä olen vapaa synnin ja kuoleman laista, sillä Jeesus Kristus on tehnyt minut vapaaksi.”

Hän sanoi: “Sam, tarkoitatko sinä sitä?” Hän sanoi: “Kyllä.”

150   Hän sanoi: “Minä menen ja allekirjoitan vapautuksesi ja päästän sinut kertomaan siitä veljillesi.”

151   Tuo vanha mies saarnasi vuosikausia. Lopulta eräänä päivänä hän tuli ovellensa, hänen täytyi lähteä tästä elämästä. Ja maatessaan vuoteellaan tajuttomana muutamia päiviä monet hänen valkoisista veljistään tulivat katsomaan häntä sanoakseen hänelle hyvästit, koska hän oli ollut urhoollinen vanha Kristuksen sotilas. Maatessaan siellä vuoteella hän tuli tajuihinsa, katsoi ympärilleen ja hän sanoi: “Mose, etkö sinä ole, tai…”

He sanoivat: “Sam, etkö olekaan vielä mennyt?”

152   “En”, hän sanoi, “minun täytyi tulla takaisin.” Hän sanoi: “Ajattelin olevani siellä.” Hän sanoi: “Minun on täytynyt uneksia siitä.” Hän sanoi: “Ajattelin olevani siellä. Ja kun seisoin siellä… Juuri kun minut oli viety sisään ovesta, tuli Enkeli luokseni ja sanoi: ‘Sam, tule ottamaan vastaan kruunusi ja tule ottamaan vastaan viittasi.”

153   Hän sanoi: “Älä puhu minulle kruunusta ja viitasta. Anna minun vain seistä tässä ja katsoa Häntä miljoona vuotta.” Hän näki Hänessä Erään, joka oli vapauttanut hänet synnistä ja kuolemasta. Hän oli nähnyt Erään, joka pysyi hänen kanssaan myötä- ja vastoinkäymisissä. Oi Jumala!

154   Eräänä aamuna, kun makasin vuoteellani. Minulla oli… Te tunnette elämäkertani. Minulla oli vanha koira, me kutsuimme sitä nimellä Fritz. Se lähetti minut kouluun, hankki opossumin nahkoja, ja niin edelleen. Minulla oli tapana ottaa hänet joka aamu. Minä heräsin siellä hirsitaloni yläkerrassa. Saatoin kuulla sen haukkuvan jossain kaukana notkelmassa. Se ei koskaan valehdellut minulle. Menin aina sinne, missä se haukkui, koska sillä oli jotakin minua varten.

155   Tiedättekö, yhtenä näistä aamuista, olen kuuleva sen haukkuvan siellä jossakin kanjonissa. Ja minun täytyy mennä katsomaan, mitä sillä on. Se on oleva hienoa.

156   Kuuntele, veli, salli minun sanoa sinulle jotakin. On vain yksi asia, jota katsoa, kun näet Jeesuksen Kristuksen, ja se on nähdä Jumala Hänessä samana eilen, tänään ja ainiaan. Minä uskon, että Hän on täällä tänä iltana tehdäkseen meille samalla tavoin kuin Hän teki silloin.

Kumartakaamme päämme hetkeksi, kun rukoilemme. Rukoilkaa!

157   Onko täällä tänä iltana joku, joka haluaisi sanoa: “Veli Branham, pyydä Jumalaa olemaan minulle armollinen. Haluan katsoa ja nähdä Hänet eri tavalla. Olen katsonut Häntä ja arvellut. Olen katsonut Häntä ja kysellyt, että välittikö Hän todella minusta. Rakastaako Hän minua? Ovatko kaikki nämä asiat, jotka Hänestä on sanottu, ovatko ne totta? Haluan tietää, onko se totta. Etkö pyytäisi Häntä paljastamaan sitä minulle tänä iltana?” Tahtoisitteko kohottaa kätenne? Herra siunatkoon teitä. Se on hyvä. Kaikkialla.

158   Kallis Herra, Sinusta on niin paljon kirjoitettu. Me tiedämme, että Sinä olet sama eilen, tänään ja ainiaan. Me rukoilemme, Herra, että tänä iltana, kun me katsomme, me näkisimme Jeesuksen Kristuksen. Sinä lupasit Sanassasi, että niitä tekoja, joita Sinä teit, myös me tekisimme. Sinä lupasit, että Sinä tulisit takaisin viimeisinä päivinä tänne maan päällä, Pyhän Hengen muodossa. Seurakunta olisi täynnä Pyhän Hengen voimaa. Sinä sanoit: “Pieni hetki eikä maailmalle olisi mitään hyötyä katsoa, koska he eivät näkisi Sitä. Mutta te olette näkevä Sen, sillä Se on oleva teidän kanssanne ja teissä loppuun saakka.”

159   Herra Jeesus, kun ihmisillä yhä on tilaisuus katsoa, voikoot he katsoa tänä iltana ja nähdä Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Hän ei ole kuollut, vaan Hän elää iankaikkisesti ja on valmiina esirukoilemaan niiden puolesta, jotka ovat valmiit tunnustamaan Hänet. Suo se, Herra. Ja tulkoon kaikkiin näihin pyydettyihin rukouspyyntöihin vastaus. Isä, suo nämä asiat Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

160   Nyt on sairaiden puolesta rukoilemisen aika. Rukoilin puolestanne. Uskokaa, että Jumala tulee vastaamaan.

161   No niin, uskon Billyn sanoneen, että hän antoi lisää rukouskortteja. Oliko se B? Hyvä on. Meillä ei ole aikaa, käytin sitä vähän liikaa. Suokaa minulle anteeksi. Minulla on vain muutama minuutti aikaa. B, mihin me jäimmekään eilen illalla? Mihin me lopetimme eilen illalla? [Joku sanoo: “Me otimme heidät kaikki.”] Oi, otimmeko me kaikki? Hyvä on, siinä tapauksessa me aloitamme B:stä, numero yhdestä.

162   Numero yksi, joka… [Tyhjä kohta nauhassa.] …kolme, neljä, viisi.

163   Olkoon nyt joku tarkkana. Tule tänne, Billy, joku teistä, nopeasti, koska meillä ei nyt ole aikaa. Älkääkä viivytelkö. Joskus he ovat kuuroja, eivätkä voi kuulla, tai ehkä he eivät pääse nousemaan ylös, tai jotakin.

164   Numero yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Hyvä on, tulkaa tänne eteen, olkaa hyvät. Siellä on yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi. Sitten kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, nouskoot he nyt ylös. Hyvä on, kymmenestä viiteentoista, nouskaa ylös. B-kortit olivat kaikki ne, mitä annettiin. Viisitoista, hyvä on, viidestätoista kahteenkymmeneen, nouskaa ylös. Rukouskortit yhdestä kahteenkymmeneen, ottakaa paikkanne. 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, selvä. Kahdestakymmenestä kahteenkymmeneenviiteen.

165   Kuinka monella ei ole rukouskorttia? Te kuitenkin uskotte Häneen. Sillä aikaa kun he tulevat ottamaan paikkaansa, nämä ensimmäiset kaksikymmentäviisi, sallikaa minun kysyä teiltä jotakin. Raamattu sanoo Hebrealaiskirjeessä, että “Jeesus Kristus on meidän Ylipappimme”. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] “Ylipappi, jota voidaan koskettaa meidän heikkouksiemme tunnolla.” Aiommeko me istua tänä päi­vänä tylsinä? Kun me näemme suuren Ylipappimme tekevän itsensä tunnetuksi joukossamme, niin istummeko me vain tylsinä, niin kuin mykkä, ajettava karja? Ei koskaan. Vaan lähtekäämme liikkeelle. Älkää olko kuin mykkää ajettava karjaa, olkaa sankareita! Te ihmiset, katsokaa tänne päin ja uskokaa. Katsokaa Kirjoituksista, mitä Hän on luvannut. Hyvä on.

Me emme halua käyttää aikaa siihen, vaan aloitamme suoraan rukousjonosta.

Rukoilkaamme uudestaan.

166   Herra Jeesus, se on Sinun käsissäsi nyt. Minä olen Sinun käsissäsi. Herra, ota tuo Sana, jonka Sinä sanoit: “Niin kuin oli Sodoman päivinä”, se, johon viittasin tänä iltana. Sinä sanoit Pyhän Johanneksen 14:12, kun olit puhumassa opetuslapsillesi poismenostasi. Sinä sanoit: “Hän, joka uskoo Minuun, myös hän tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.”

167   Raamattu sanoo, että “Jumala eri aikoina ja eri tavoin puhui profeetoille, tai puhui isille profeettojen kautta, puhui näissä viimeisissä päivissä Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.” Ja Hän on Sana. Me tiedämme, että profeetat tulivat, Henki tuli heidän ylleen ja teki tuon Sanan eläväksi tuolle sukupolvelle. He kirosivat kuninkaita, toivat tuomion, tekivät vanhurskauden, pelastivat kadonneet, nuo profeetat, joille Sana tuli.

168   Nyt näinä viimeisinä päivinä, Herra, Sinä lupasit, Sinä sanoit: “Niin kuin oli Sodoman päivinä”, kun Abraham istui siellä päivän kuumuudessa, tuo pieni, uloskutsuttu Seurakunta. Me katsomme tänään yli maailman, Isä, ja me näemme tarkalleen Sodoman, pakanat ovat vääristyneitä, penseitä. Ja me näemme näiden kolmen enkelin ilmestyvän Abrahamin eteen.

169   Kaksi heistä meni alas penseän seurakunnan, Lootin, tykö ja yrittivät kutsua heitä ulos. Kaksi meni sinne alas, nykyinen Billy Graham, kutsuakseen heidät ulos ilman ihmeitä ja he vain sokaisivat heidän silmänsä. Evankeliumin saarnaaminen tekee sen.

170   Mutta Yksi jäi sinne ylös Ahrahamin ryhmän, valittujen, uloskutsuttujen luo, joka ei ollut Sodomassa, joka oli syntynyt Sodoman ulkopuolella; ja tarkoitti todellista Seurakuntaa, tämän päivän Abrahamin Siementä. Ja tämä Mies, joka puhui heille, sanoi: “Missä on Saara, sinun vaimosi?”

Hän sanoi: “Hän on teltassa Sinun takanasi.”

171   Ja Hän sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi elämän ajan mukaisesti.” Ja Saara nauroi.

172   Hän sanoi: “Miksi hän nauroi?” Erottaen sen, mitä hän ajatuksissaan sanoi sisimmässään, kun Hänen selkänsä oli käännettynä telttaan päin sinne, missä hän oli.

173   Jeesus Nasaretilainen, Jumalan Poika, on sanonut meille Sanassansa: “Niin kuin oli tuona päivänä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.”

174   Ja on hyvin outoa, Isä, ettei koskaan minään aikana ennen tätä päivää ole ollut uskonpuhdistajaa, joka olisi mennyt Sodomaan, ja jonka nimi päättyy kuin “h-a-m”. Sinun palvelijasi, Billy Graham on alhaalla Sodomassa tehden työtään.

175   Nyt Isä, minä rukoilen, että Sinä pelastaisit tänään täällä olevan Abrahamin Siemenen, täyttäisit heidät kalliin, luvatun Pojan Pyhällä Hengellä. Välittömästi tämän jälkeen, kun Jumala oli julkituotu lihassa ja tehnyt tämän merkin, luvattu poika tuli näyttämölle. Jumala, me olemme odottaneet Häntä kaksituhatta vuotta, Monet nukkuvat, tämä on seitsemäs vartio, ja me odotamme kuulevamme tuon huudon minä hetkenä tahansa: “Katso. Ylkä tulee.”

176   Suo tänä iltana, Isä, että ihmisten ymmärrys olisi avattu, jotta he näkisivät tämän merkin, joka luvattiin juuri ennen Pojan tulemusta. Myöskin sen, että niin kuin vaskikäärme kuvasi Kristusta, samoin myös tuleva poika ja hänen tulemuksensa merkki (luonnollisessa muodossa) oli esikuva tänään hengellistä Jeesuksen, Abrahamin Kuninkaallisen Siemenen, tulemuksesta. Suo se, Herra. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä, kun me jätämme itsemme Sinulle. Aamen.

177   Haluaisin sanoa erään asian, juuri ennen kuin rukoilemme sairaiden puolesta. Monilla ihmisillä on väärä vaikutelma lahjasta. Lahja ei ole jotakin, minkä Jumala antaa teille, jotta te voisitte mennä ja sanoa: “Kuulkaahan, minä menen tänne ja otan tämän, ja otan tuon ja teen tämän.” Lahjat eivät  ole sellaisia. Monet ihmiset ajattelevat niin, mutta he ovat saaneet väärän käsityksen. Jumalan lahja on vain se, että tietää, miten saada itsensä pois tieltä, niin että Jumala voi käyttää teitä. Siinä kaikki, mistä lahjassa on kysymys. Ymmärrättekö? Niin kauan kun te itse olette siinä…

178   Eikö Jeesus itse sanonut, että “Poika ei voi tehdä…” Pyhä Johannes 5:19: “Totisesti, totisesti, Minä sanon teille, Poika ei voi tehdä mitään itsessänsä.” Hän kulki siellä tuon lammikon ohi, missä kaikki rammat olivat ja Hän paransi erään miehen, jolla oli ehkä eturauhasvaiva tai jokin sen kaltainen tauti. Hän sanoi: “Poika ei voi tehdä mitään itsessänsä, ainoastaan sen, minkä Hän näkee Isän tekevän, sen myös Poika tekee.” “Minä en ole Se”, Hän sanoi, “joka tekee teot, Minun Isäni, joka asuu Minussa, Hän tekee teot.”

179   Nyt te ihmiset, jotka istutte siellä, älkää uskaltako katsoa kehenkään mieheen. Katsokaa Kristukseen. Hän on Se. Mutta Hän lupasi viimeisinä päivinä julkituoda itsensä inhimillisessä lihassa samalla tavalla kuin Hän teki siellä Sodomassa. Nyt teidän lihanne, minun lihani, vain avatkaamme sydämemme ja pankaamme pois omat ajatuksemme ja vain antakaamme tänä iltana Sanan tehdä tehtävänsä meissä, niin silloin me tulemme näkemään Jumalan suuren Hengen lahjan julkituotuna edessämme.

180   Olkaa todella kunnioittavia. Kukaan älköön lähtekö pois. Pysykää todella hiljaa ja rukoilkaa. Olen varma, että te arvostatte sitä.

181   Ja jos täällä on joku, joka ajattelee, että tämä on pilaa, niin haastan hänet tulemaan puhujanlavalle. Kuka tahansa! Sitten, jos te pelkäätte tehdä sitä, älkää sanoko siitä mitään.

182   Jeesuksen Kristuksen Nimessä, minä otan jokaisen hengen täällä hallintaani julistaakseni Jumalan Sanan.

183   Tässä on tänä iltana kuva, aivan samoin kuin oli Pyhän Johanneksen 4. luvussa. Mies ja nainen kohtaavat toisensa. Oletan, että tämä on ensimmäinen kerta. En tunne sinua. Sinä luultavasti tunnet minut lehtikirjoituksista ja kuulopuheen perusteella, mutta minä en tunne sinua. Sinä tiedät sen. Me olemme vieraita toisillemme, aivan niin kuin meidän Herramme erään kerran kohdatessaan tuon naisen siellä kaivolla. Mies ja nainen kohtaavat, keskustelevat.

184   Mutta jos minä tulen, niin kuin eräs veljistämme, ja sanoisin: “Jumala antoi minulle parantamisen lahjan…”

185   Tiedättekö, mikä parantamisen lahja on? Usko on parantuminen. Näettehän, te vain vapautatte uskonne rukoillaksenne jonkun puolesta. Siinä on kaikki, mitä parantamisen lahja on. Jokaisella saarnaajalla pitäisi olla se. Näettehän, jokaisella pitäisi olla parantamisen lahja. Se voima, joka teidät parantaa, on teidän sisäpuolellanne, Pyhä Henki, te vain annatte Sen tehdä tehtävänsä. Siinä kaikki.

186   Aivan niin kuin elämä, joka on puussa. Teidän ei tarvitse kaataa omenia puuhun saadaksenne sitä tuottamaan omenia. Se vain istutetaan maahan, ja se juo ja työntää ne esiin.

187   No niin, sillä tavalla Pyhä Henki toimii. Se on sisäpuolellanne. Te vain juotte ehtymättömästä Jeesuksen Kristuksen lähteestä, ja Se työntää esiin Hengen hedelmät. Näettekö?

188   Seison nyt tässä tuntematta sinua. Jumala tietää sen. Sinä olet täysin vieras.

189   Nyt jos menisin ja panisin käteni sinun päällesi ja sanoisin: “Sisar, sinä tulet olemaan terve.” Voisit uskoa sen, ja kaikki olisi kunnossa. Mutta nyt, mitä jos Hän tulee… Katsokaahan, niin oli menneinä päivinä, aikaisemmin helluntailaisten päivinä.

190   Me elämme nyt sitä pidemmällä. Me olemme ohittaneet helluntain, samoin kuin me olemme ohittaneet metodistit ja luterilaiset. Me olemme korkeammalla Herran tulemukseen nähden, jossa sen palvelutehtävän, jota Jeesus Kristus itse käytti, täytyy tarkalleen olla. Samalla tavoin kuin huippukivi on pyramidissa, kaiken täytyy olla niin hiottu, että jokainen kivi sopii paikalleen tarkalleen. Ja seurakunnan täytyy päästä tuohon tilaan vastaanottaakseen Huippukiven, ja sitten ottaa koko tuo asia ylösnousemuksessa, kun Ruumis nostetaan ylös.

191   Uskotko sinä sen? Uskotko, että nämä asiat, joita minä teille kerron, ovat Totuus? Uskotko sen? Jos Herra Jeesus kertoo minulle jotakin, mitä olet tehnyt, jotakin, mitä sinun ei olisi tullut tehdä, jotakin, mitä sinulla on vialla, tai mitä tahansa se onkin, koskien raha-asioita, perheasioita, en tiedä, mitä tahansa se onkin, niin tahdotko uskoa, että olen Hänen palvelijansa?

192   Sinä olet kristitty. Katsohan, puhuin sinulle vain tavoittaakseni henkesi. Näethän, samalla tavoin Hän teki sen siellä kaivolla. Hän sanoi: “Tuo Minulle juotavaa.” Sinä olet kristitty. Sinä olet uskovainen. Se on totta. Et ole mikään peukalokyytiläinen, vaan sinä olet uskova! Hyvä on. Sinun vaivasi, tärkein vaivasi on kaulassasi, niskan puolella, sinulla on kasvain, ja tuo kasvain luo sinuun painetta. Se pilaa silmäsi ja niin edelleen. Onko se oikein? Se on NÄIN SANOO HERRA. Kyllä, jos haluat uskoa sen, se on lähtevä pois. [Sisar sanoo: “Se on totta.”] Jumala siunatkoon sinua. Mene nyt.

193   Mitä kuuluu, herra? En tunne sinua. Me olemme vieraat toisillemme. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ainiaan. Jos vain voin saada itseni rentoutumaan niin paljon, että Pyhä Henki voi käyttää huuliani ja silmiäni, aivan niin kuin…

194   Oletteko koskaan nähneet unta? Varmasti. Jonkin osan teistä… Teidän on oltava toimettomia viiden aistinne kanssa. Teillä on tajunta ja alitajunta. Teidän ensimmäinen tajuntanne on tässä, ja teidän alitajuntanne on täällä. Teidän täytyy olla toimettomia viiden aistinne kanssa päästäksenne tänne näkemään unta. Mutta kun te tulette takaisin tajuihinne, se jättää mielikuvan tähän, niin että te muistatte, mitä olette uneksineet.

195   Nyt, näkijät, profeetat, heidän alitajuntansa ei ole siellä, se on aivan tässä. Te ette mene viiden aistinne ulkopuolelle. Te seisotte, te näette unta seisaaltanne. Jos minä sanoisin: “Näe minulle uni.” Te ette voisi tehdä sitä. En myöskään minä voi nähdä teille näkyä. Tarvitaan Jumala tekemään se. Mutta minä en vaivu uneen nähdäkseni sitä, minä seison tässä ja näen sen. Se on Jumalan lahja. Jos minä voin saada ensimmäisen tajunnan pois tieltä, Jumala tulee käyttämään tätä toista tajuntaa, jos Hänellä on jotakin sanottavaa. Se riippuu Hänestä.

196   Mutta jos minä kykenen Jumalan avulla… Jos Jeesus seisoisi täällä tämä puku yllään, jonka Hän antoi minulle. Jos olet sairas, Hän ei voisi parantaa sinua. Hän teki sen jo, kun Hän kuoli. Mutta minä en tiedä, minkä tähden olet täällä. Sinä olet vain joku mies. Me olemme lähes saman ikäiset ja me vain seisomme täällä korokkeella ja tapaamme toisemme ensimmäistä kertaa. Uskotko Jumalan voivan paljastaa minulle kaipauksesi, tai mitä olet tehnyt, tai mitkä ovat esteesi? Jos Hän voi sanoa sinulle, mitä on ollut, voi Hän sanoa sinulle, mitä tulee olemaan. Uskotko sen?

197   En halua ottaa liiaksi aikaa, mutta olen saarnannut kovasti, ja teidän täytyy… aika, on jännitystä, teidän täytyy todella päästä rentoutumaan, koska ei ole mitään, mitä voisin tehdä, ellei Hän näytä sitä.

198   Kyllä, tässä Se on. tuo Valo tulee miehen ylle. Hyvä on, herra. Ei, sinä et ole täällä itsesi puolesta, sinä olet täällä jonkun muun puolesta, ja se on tyttäresi. Ja tuo tytär asuu Kaliforniassa, ja hänellä on ollut jokin aika sitten auto-onnettomuus. Ja sinä haluat minun… Sinä seisot tässä, jotta minä rukoilisin hänen puolestaan, koska hän on yhä sen vaivaama. Ja kuulehan, salli minun sanoa sinulle jotakin. Tuo auto-onnettomuus ei tapahtunut Kaliforniassa. Dallasissa, Texasissa, siellä tuo auto-onnettomuus tapahtui. Onko se oikein? Hän tulee olemaan terve, älä unohda sitä. Näin hänen kävelevän pois. Hyvä on, usko. Mene ja usko nyt, veli. Jumala siunatkoon sinua.

199   Mitä kuuluu, rouva? Minä olen vieras sinulle. Me emme tunne toisiamme. Me olemme täysin vieraat. Uskotko, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ainiaan? Uskotko Häntä? Nyt, jos Pyhä Henki voi sanoa minulle jotakin sinusta, josta tiedät, etten minä tiedä, silloin se saa sinut uskomaan, eikö niin? Sinulla on komplikaatioita. Sinulla on monia asioita, mutta, se, sinun pääasiasi, on se, että sinua odottaa leikkaus kasvaimen tähden, ja tuo kasvain on kyljessäsi. Se on totta. Se on oikein. Siksi olet täällä rukoiltavana. Jos voisin sanoa sinulle, mikä sinun nimesi on, niin uskoisitko minun olevan Hänen profeettansa, tai uskotko, että se olisi oikein? Neiti Holman, mene matkaasi iloiten. Jumala siunatkoon sinua. Usko nyt. Älä epäile.

200   Mitä kuuluu, rouva? Olemme vieraita toisillemme. Sinä olet nuorempi kuin minä, me olemme vain nainen ja mies…

201   Hetkinen, olkoon jokainen todella kunnioittava. Herran Henki lähti täältä.

202   Tämä mies, joka istuu tässä, jolla on silmälasit. Sinulla on mielessäsi hengellinen ongelma. Et tiedä mitä tehdä. Olet kokonaan sekaisin. Usko ja olet selviävä siitä. Kyllä. Tahdotko tehdä sen? Hyvä on.

Olkaa kunnioittavia nyt.

203   Tämä pikku rouva, joka istuu tässä pitäen käsiään näin ja rukoilee. Hänellä on huonokuntoinen käsi, jonka puolesta hän rukoilee. Jos uskot, kyllä, Jumala tulee tekemään sen terveeksi. Minä en tunne sinua, sinä et tunne minua, mutta sinä kosketit Jotakin. Sinä et koskettanut minua, olet kuuden metrin päässä minusta. Jeesus Kristus parantaa sinut. Sinun uskosi tekee sinut terveeksi.

204   Jos se ei olekin tämä sama Jeesus, Ylipappi, jota voidaan koskettaa heikkouksiemme tunnolla! Ettekö tekin usko, että niin on? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

205   Suokaa anteeksi, minun vain täytyy seurata, minne Se menee.

206   Olen tulossa heikoksi nyt, näettehän, vain yksi… Tiedättehän, meidän Herramme, eräs nainen kosketti Hänen vaatettaan kerran, ja Hän Sanoi…

207   Suokaa anteeksi, tämä värillinen rouva, joka istuu tässä rukoillen. Sappirakkovaiva, korkea verenpaine. Usko, rouva, se tulee jättämään sinut. Aamen.

208   Katsoin, ja tässä seisoi värillinen nainen, näettekö, hänen uskonsa veti Sen pois. Aamen.

209   Tuolla naisella hänen takanaan on astma. Jos uskot, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi tuosta astmasta, voit saada myös sen, jos uskot sen.

210   Sinulla on suuri toivomus sydämessäsi, ja se on oikeutettu toivomus. Sinä haluat lapsen. Ja syy, miksi et voi saada sitä, on se, että sinulla on naistenvaiva. Ja se on totta. [Sisar sanoo: “Kirjoitin sen korttiin.”] Hyvä on, uskotko nyt, että Jumala tulee antamaan sen sinulle? [“Kyllä.”] Jos Herra Jeesus kertoo minulle, kuka sinä olet, niin tuletko uskomaan? [“Kyllä.”] Rouva Lambert. [“Oikein.”] Mene nyt, usko se. Saako se sinut uskomaan? [“Aamen.”] Voikoon hän saada sen, Jumala, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Uskokaa!

211   Herra, me olemme vieraita toisillemme, mutta Jumala tuntee meidät molemmat. Uskotko, että Herra Jeesus tulee paljastamaan minulle sinun vaikeutesi? Uskotko sinä? Sinä et ole täältä. Sinä et ole Arizonasta. Sinä olet kaukaa idästä, Michiganista. Kyllä. Se on oikein. Sinulla on korkea verenpaine, valtimoiden kovettuminen, ja sinun on vaikeata kuulla. Se jätti sinut. Mene takaisin Michiganiin. Herra Jeesus tekee sinut terveeksi.

Pitäkää usko Jumalaan!

212   Tuo nainen, joka istuu tässä, rukoilee isänsä puolesta. Hänellä on Parkinsonin tauti. Ja… Näen hänet nyt, ja hän on varjostettu. Eikä vain varjostettu kuolemaan vaan Iankaikkiseen kuolemaan, koska hän ei ole pelastunut. Se on totta. Uskotko, että Jumala tulee pelastamaan hänet ja parantamaan hänet? Jos sinulla on tarpeeksi uskoa koskettaa Jeesusta Kristusta, meidän Ylipappiamme, niin varmasti voit vastaanottaa sen.

213   Tahdotko nyt tehdä minulle mieliksi? Pane kätesi tuon vieressäsi olevan naisen päälle. Hän rukoilee veljensä puolesta. Kyllä. Tuo veli on sairas ja hän on myös alkoholisti. Se on totta. Vain usko, ja hän on lopettava juomisen ja tuleva terveeksi.

“Jos voit uskoa, kaikki asiat ovat mahdollisia!”

214   Tuo nainen, joka istuu tässä rukoillen päänsä kumartuneena, aivan tässä edessäni. Voin sanoa teille, hän rukoilee: “Herra, suo, että se olisin minä.” Tämä nainen… Hän rukoilee erään ystävän puolesta, ja tuo ystävä on täällä sairaalassa kuolemassa syöpään, ja rukoilee myös itsensäkin puolesta. Hän ei huomaa sitä. Rouva Kelly, nouse seisomaan ja vastaanota parantuminen, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. En ollut koskaan elämässäni nähnyt tuota naista.

215   Uskotko sinä, että Jumala parantaa sydänvian? Uskotko, että Hän parantaa sinun sydänvikasi? Hyvä on, silloin jatka vain eteenpäin ja sano: “Kiitos Sinulle, rakas Jumala.”

216   Sinun on vaikeata nousta ylös aamulla, olet niin jäykkä tuon nivelreuman takia. Niin ei ole huomenna, jos vain uskot sen ja menet eteenpäin. Niin on.

217   Hyvä on, herra. Sinä tarvitset verensiirron Golgatalta, se parantaa sokeritaudin ja kaiken. Uskotko, että Hän tekee sen? Hyvä on, sinun vaivasi voivat myös olla parannettuja, jos vain uskot koko sydämestäsi.

218   Tule tänne. Sinä olet hermostunut, se on aiheuttanut vaivasi. Sinulla on vatsahaavat. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sen? [Sisar sanoo: “Kyllä, uskon.”] Haluan näyttää sinulle jotakin. Otan pois kelloni hetkeksi. Hermostuneisuus, se on jotenkin vaikeata, mutta sinä olet hyvä sielu. Annahan kätesi. Haluan ottaa kätesi. Tarkkaa nyt, haluan sinun katsovan kättäni, kun lasken kätesi omani päälle. Nyt sinä näet sen, näetkö nuo värähdysten tapaiset, jotka kulkevat sen ylitse? [“Kyllä.”] Se merkitsee aktiivista vatsahaavaa. Tarkkaa nyt, ota kätesi pois, nyt se muuttuu takaisin normaaliksi. Nyt lasken oman käteni sen päälle, eikä se tee sitä, eihän? [“Ei’.’] Mutta kun panen sinun kätesi sen päälle, niin siinä se on jälleen. [“Kyllä.”] Siellä on nyt jotakin konkreettista, jonka voit itse asiassa nähdä omin silmin. [“Kyllä. Aamen”] Nosta kätesi ylös, niin että kuulijakunta voi nähdä, että se on totta.

219   Täällä, kuulijakunta voi nähdä sen. Pane kätesi tämän päälle. Nyt ota kätesi pois, rouva. Laske nyt kätesi takaisin käteni päälle. Se on aktiivinen vatsahaava. Se on kudoksissa, jokin syö kudosta. Sen on aiheuttanut hermostuneisuus, se on leviämässä. Sinulla on myös naistenvaiva. Hyvä on.

220   No niin, tässä on nyt käytettävä aloitekykyä, niin että tämä rouva tulee tietämään asian.

221   Nyt haluan kuulijakunnan pitävän päänsä alhaalla ja rukoilevan, koska se menee yhdestä toiseen. Kun teidän täytyy… Jeesus sanoi: “Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä.” Pitäkää nyt päänne kumarrettuina, jos ette halua vatsahaavaa. Ymmärrättekö?

222   Nyt haluan sinun tarkkaavan tätä. Sinulla on vatsahaava, tarkkaa nyt kättäni ja katso, etten liikuta kättäni.

223   Taivaallinen Isä, olkoon laupeutesi ja armosi Tämän naisen yllä tehdäksesi hänet terveeksi. Hän katselee kättäni. Hän katselee, Isä, nähdäkseen, tapahtuuko mitään muutosta. Ja tiedän, että hänen uskonsa, ollen hermostunut… Minä rukoilen, Jumala, että Sinä auttaisit häntä. Jeesuksen Nimessä, auta häntä.

224   Nyt, rouva, en ole vielä avannut silmiäni, mutta tämä nainen tietää, että käteni yhä pysyy juuri sellaisena kuin se oli. Onko se oikein, rouva? [Sisar sanoo: “Kyllä”] Katsele sitä nyt todella tarkasti.

225   Niinpä tätä ei nyt tehdä minään näytöksenä. Tämä tehdään ilmoittamaan, että Jeesus pitää Sanansa. Hän sanoi: “Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä.”

226   Nyt, tulen pitämään käteni niin vakaana kuin voin. Ja haluan sinun huomaavan, ettei se johdu tavasta, miten pidän kättäni. Näetkö, se on siellä koko ajan. Näetkö, kuinka se paisuu? [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Ja tulee pahemmaksi koko ajan [“Kyllä.”], koska pidän kädestäsi. Koko käteni on tunnoton kyynärpäätä myöten. Nyt vain tarkkaa sitä hetken.

227   Herra Jeesus, ei näytöksenä, (niin meidän ei tule tehdä), vaan jotta Sinun Sanasi voisi täyttyä. Sinä et koskaan parantanut ihmisiä vain osoittaaksesi, että olit Jumala, vaan se tapahtui Sanan täyttämiseksi. Ja sillä tavalla minä… Miksi teen tämän tänä iltana, Isä, koska minulla on usko uskoa, että tämä hyvä nainen voi olla parannettu tästä demonista.

228   Saatana, minä käsken sinua, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, joka saavutti voiton yli kaiken sairauden, ja se on Hänen jalkojensa alla. Ja Hänen palvelijanansa käytän tätä etuoikeutta. Jeesuksen Nimessä jätä tämä nainen, tule ulos hänestä.

229   En ole nyt liikuttanut kättäni. Tämä nainen on todistajani. Jotakin tapahtui kädelleni, eikö niin? [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Jos se on oikein, sano: “Aamen.” [“Kyllä. Aamen.”] Se on poissa, eikö olekin? [“Kyllä. Aamen. Se on poissa.”] Sinä olet parantunut. [“Halleluja.”] Siinä hän nyt on. [“Kiitos Sinulle, Jeesus!”] Katsohan nyt tänne. Panen käteni sen päälle. Nyt pane sinä kätesi sen päälle. Se pysyy aivan samanlaisena. [“Kyllä. Aamen.”] Sinä olet parantunut. [“Kyllä. Aamen. Halleluja!”] Mene, syö illallisesi. Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi.

“Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä.” Kyllä.

230   Uskotko sinä, sisar? Uskotko sinä? Uskotko, että Jumala voi ottaa tuon astmaattisen tilan pois sinulta ja tehdä sinut terveeksi? Hyvä on, jatka matkaasi, sano: “Kiitos Sinulle, Herra Jeesus. Minä uskon Sinua koko sydämestäni.”

231   Mitä kuuluu, herra? Sydän on vaivannut sinua, se on jonkinlainen hermostuneisuuden aiheuttama tukkeutuma, jyskytyksiä, kaksoisjyskytys, yksi… Kaksi yhdellä puolella ja yksi toisella. Hyvä on, herra, se lakkaa nyt. Mene. Sinun uskosi tekee sinut terveeksi. Mene, uskoen koko sydämestäsi. Hyvä on.

232   Toinen huono vatsa. Uskotko, että Jeesus tekee sinut terveeksi? Vain mene ja sano: “Herra Jeesus, kiitos Sinulle.” Usko se. Jos Hän voi kertoa sinulle, mitä sinulla on, niin varmasti Hän voi parantaa sinut.

233   Mitä jos en sanoisi sinulle sanaakaan, laskisin vain käteni päällesi, niin uskoisitko parantuneesi, kun istut siellä tuolissa? Tahtoisitko tehdä sen? Mene eteenpäin ja sano: “Kiitos Sinulle, Herra.” Sen sinä uskot.

234   Tule. Uskotko että Jumala paransi tuon selkävian, kun istuit siellä? Hyvä on. Mene sitten eteenpäin ja sano: “Kiitos Sinulle, Herra.” Usko koko sydämestäsi. Mene eteenpäin ja usko.

235   Herra, jos Jumala ei paranna sinua, niin eräänä päivänä sinä tule olemaan rampa ja kävelet kepin kanssa tällä tavalla tuon nivelreuman kanssa. Miksi et vastaanota Häntä juuri nyt? Uskotko sinä sen? Mene eteenpäin ja sano: “Kiitos Sinulle, Herra.” Polje maahan koko asia ja mene iloiten eteenpäin.

236   Jeesus parantaa sinun selkäsi ja tekee sinut terveeksi. Uskotko sen? Hyvä on, mene eteenpäin ja sano: “Kiitos Sinulle, rakas Jumala.”

237   Tule tänne, rouva. Mitä sinä nyt pelkäät? Syy siihen miksi sinä pelkäät, on se, että sinulla on vaihdevuosien aika. Sinä tiedät, mitä tarkoitan, kun nainen muuttuu. Ja on kaikenlaista, myöhään iltaisin, sinua väsyttää. Et voi tehdä työtäsi, tulet niin väsyneeksi. Onko se oikein? [Sisar sanoo: “Se on totta.”] Hyvä on. Se on kaikki kunnossa nyt, mene, sinun uskosi tekee sinut terveeksi.

238   Toinen hermostunut, mutta sinä olet ollut hermostuneena koko ikäsi ajan, et ollut niin hermostunut, kun olit nuorempi. Pelkäsit liikkua eri paikoissa. Mutta nyt jokin on ottanut sinusta otteen. Olet ahdistunut koko ajan. Onko se oikein? Niin ei enää tule olemaan, jos uskot minua juuri nyt Jumalan profeettana. Mene ja usko.

239   Kuinka monet siellä kuulijakunnassa uskovat koko sydämestään? Pankaa kätenne toistenne päälle. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen Nimessä minä käsken jokaista miestä ja naista täällä laskemaan kätensä toistensa päälle.

240   Jos Jumalan Sanasta on osa oikein, silloin Se on kaikki oikein. Jeesus Kristus sanoi: “Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleitä.” “Jumalan Sana on sydämen ajatusten ja aikomusten erottaja.”

241   Jeesus sanoi: “Jos he laskevat kätensä sairasten päälle, he tulevat terveiksi.” Jokainen uskova täällä sanokoon siihen: “Aamen”. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Sitten uskovaisina rukoilkaa sen puolesta, jonka päällä kätenne ovat, rukoilkaa hänen puolestaan, jonka kädet ovat teidän päällänne, sillä he rukoilevat teidän puolestanne. Rukoilkaamme yhdessä ja voittakaamme vihollinen, ja olkoon jokainen sairas henkilö täällä parantunut Jeesuksen Kristuksen Läsnäolossa.

242   Kaikkivaltias Jumala, Elämän alkuunpanija, kaikkien hyvien lahjojen antaja, lähetä siunauksesi näiden ihmisten ylle.

243   Saatana, sinä olet hävinnyt taistelun. Jeesus Kristus on täällä. Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Kristityillä on kädet toistensa päällä. He rukoilevat uskon rukouksen.

244   Sinä sanoit: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Jokainen heistä sanoi: “Aamen”, siihen että he uskovat. He vahvistivat Sinun sydämesi kaipauksen, kun Sinä sanoit: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Heidän kätensä ovat toistensa päällä.

245   Sinä olet voitettu. Saatana. Tule ulos heistä. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jätä tämä paikka ja jätä tämä rakennus. Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

246   Jokainen mies ja nainen, joka uskoo, että uskovaisella on kätensä päällänne, uskon rukous on rukoiltu, ja te olette valmiit hylkäämään sairautenne, hylkäämään ajatuksenne siitä ja vastaanottamaan Jumalan Sanan ja annatte Sen mennä sydämeenne, nouskaa seisomaan ja vastaanottakaa parantumisenne Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen ja aamen! Kohottakaa kätenne nyt ja antakaa ylistys Hänelle, sillä se on kaikki ohitse.

64-0121 JUMALAN SANA KUTSUU TÄYDELLISEEN EROTTAUTUMISEEN EPÄUSKOSTA (God’s Word Calls For A Total Separation From Unbelief), Phoenix, Arizona, USA, 21.1.1964

FIN

64-0121 JUMALAN SANA KUTSUU TÄYDELLISEEN EROTTAUTUMISEEN EPÄUSKOSTA
(God’s Word Calls For A Total Separation From Unbelief)
Phoenix, Arizona, USA, 21.1.1964

 

1         …näistä muutamista raamatunpaikoista, joita minulla on kirjoitettuna tänne, minä haluaisin ottaa tekstikseni, jos sitä siksi voi kutsua tai ei; mutta haluan ottaa aiheekseni tämän ajatuksen: Jumalan Sana kutsuu täydelliseen erottautumiseen epäuskosta.

2         Nyt haluan lukea Raamatusta, 1. Moos. 13, ja haluan aloittaa lukemisen 5. jakeesta. Minä rakastan lukea Sanaa, koska se, mitä minä sanon, voi pettää, koska se on miehen sana, mutta jos minä vain luen tätä Sanaa, niin se, mitä Hän sanoo, ei voi pettää. Niinpä minä tiedän, että siitä tulee olemaan hyötyä, vaikka ei tehtäisi mitään muuta kuin vain luettaisiin Sanaa. Aloittakaamme 13. luvun 5. jakeesta:

Ja myöskin Lootilla, joka vaelsi Aabramin kanssa, oli pikkukarjaa, raavaskarjaa ja telttoja.

Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä, sillä heillä oli paljon omaisuutta, niin, etteivät voineet yhdessä asua.

Niin syntyi riitaa Aabramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välillä. Ja siihen aikaan asuivat siinä maassa kanaanilaiset ja perissiläiset.

Silloin Abram sanoi Lootille: “Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä.

Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi, jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.”

Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorron, oli se Sooariin saakka niin kuin Herran puutarha, niin kuin Egyptin maa.

Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan.

Abram asettui Kanaanin maahan, ja Loot asettui lakeuden kaupunkeihin, ja pystytti telttansa Sodomaan päin.

Mutta Sodoman miehet olivat kovin pahoja ja syntisiä Herran edessä.

Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen, kun Loot oli hänestä eronnut: “Nosta silmäsi ja katso siitä poikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen.

Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun siemenellesi ikuisiksi ajoiksi.

3         Ajatuksena on se, että Jumalan Sana kutsuu täydelliseen erottautumiseen. Me voimme tietää sen vain lukemalla Sanaa, ja nähdessämme Sanan julkituovan itsensä.

4         Nyt, alussa, l. Moos. 1:3, me näemme, että pimeys oli maan yllä, ja Jumalan Henki liikkui veden päällä ja sanoi: “Olkoon valo”, ja siellä oli valo. Ja Jumala näki, että valo oli hyvä, ja Jumala erotti valon pimeydestä. Niinpä Jumalan Sana alusta alkaen alkoi erottamaan valoa pimeydestä. Ja niin se on jatkunut tähän päivään asti.

5         Kuten sanoin eilen illalla Jeesuksesta. Hänen ollessaan vain kaksitoistavuotias, ja Hänen äitinsä, jonka ihmiset väittävät olevan Jumalan äidin, tehdessä tuon virheen, kun hän sanoi: “Sinun isäsi ja minä olemme etsineet Sinua kyynelin.”

6         Ja nopeasti Hän, ollen Sana, sanoi: “Etkö sinä tiedä, että Minun täytyy hoidella Isäni asioita?” Näettekö? Hän oli sanomassa Häntä Joosefin pojaksi, mutta sitä Hän ei ollut.

7         Jos Hän olisi ollut Joosefin poika, Hän olisi ollut hänen kanssansa, mutta Hän oli Isän kanssa ja Hänen asioitaan hoitamassa. Niinpä Sana on aina korjaavaa ja aina oikeassa, ja Sana tulee aina oikaisemaan.

8         Jumalan tarkoituksena oli käyttää maata, ja se oli täydellisessä pimeydessä. Jumalan Henki puhui ja sanoi: “Olkoon valo”, ja Hän erotti valon pimeydestä. Ja siitä alkaen se on tehnyt sitä, erottanut valoa pimeydestä.

9         Jumalan Sana myös alussa erotti veden kuivasta maasta. Jumala puhui, ja vesi erotettiin maasta. Hänellä oli syy siihen. Jumala ei koskaan puhu sanaa, ellei Hänellä ole tarkoitusta puhua tuota sanaa. Hän ei tee niin kuin te ja minä, sillä me, erikoisesti minä itse puhun monia tyhmiä asioita. Ja jokaisella Jumalan Sanalla, jonka Hän puhuu, on tarkoitus, se on jotakin, mitä Hän yrittää saada aikaan ja tulee aikaan saamaan Sanallansa. Ja se tulee tekemään tarkalleen sen, mitä Hän sanoi Sen tulevan tekemään.

10    Kun nyt Jumala sanoi: “Olkoon valo”, ja siellä ei olisi ollut valoa, niin silloin se ei olisi ollut Jumala, joka sanoi sen. Näettekö?

11    Kun Jumala sanoo mitä tahansa, Hänen täytyy vahvistaa se mitä Hän on sanonut. Ja kun Jumalan Sana on vahvistettu, kun tuo Sana on vahvistettu, Se on Valo. Sana itsessään ei ole Valo ennen kuin se on vahvistettu Valoksi.

12    Jos Jumala sanoi: “Olkoon valo”, ja siellä ei olisi ollut valoa, silloin se ei olisi ollut JumaIan Sana. Mutta kun valo nousi maan ylle, se osoitti, että Sana oli vahvistettu: ja se oli valo.

13    Nyt tänään, jos Jumala on antanut lupauksen, ja sitten, kun tuo lupaus on vahvistettu, silloin se on Valo. Se on hetken Valo, kun Sana on vahvistettu, hetken Sana on vahvistettu.

14    Sitten, Jumalalla tuli olla maa, jossa Hän tulisi kasvattamaan kasveja, ja jonka päällä Hänellä olisi ihmisiä. Ja sitten Hän puhui ja erotti vedet vesistä.

Sitten Hän myös l. Mooseksen kirjassa erotti elämän kuolemasta.

15    Jos me uskomme Jumalan Sanan, silloin se on Elämän Sana meille; mutta, jos me asetamme Jumalan Sanan kyseenalaiseksi, silloin se on meille kuolema. Sillä Jumala on puhunut, ja kuka voi kieltää sen? Ja, jos me asetamme Jumalan Sanan kyseenalaiseksi, silloin se tulee kuolemaksi.

16    Kuten Eeva, nyt, Eeva asetti kyseenalaiseksi pienen osan Jumalan Sanasta, ja mitä se teki? Aiheutti kaikki vaikeudet, joita meillä on. Jos hän olisi pysynyt Sanan takana, suojautuneena Sanan takana, joka on Jumalan koko sota-asu, eikä epäillyt Sitä, silloin se ei olisi koskaan tapahtunut niin kuin se tapahtui; silloin eivät asiat olisi tällä tavalla. Mutta te näette, että siellä tuli kuolema.

17    Sitten Jumalalla myös oli sovitus. Ollen armollinen meitä kohtaan, Hän hyväksyi sijaiskuoleman heidän edestänsä.

18    Eedenin puutarhassa Hän myös erotti Elämän kuolemasta. Ja Hän teki sen Hänen Sanallansa.

19    Ja tänään Hän tekee saman asian, meidän ollessamme täydellisessä pimeydessä, niin kuin puhuin sunnuntaina, pimeys maan yllä, ja täydellinen pimeys ihmisten yllä. Ja kaiken tämän keskellä Hän yhä puhuu Elämän Sanansa noille, jotka haluavat uskoa Sen. Ja nyt me näemme, että jos…

20    Jeesus on jatkuvasti kertonut meille, että on erottautuminen. Ja me näemme, että viimeinen asia, joka on ennustettu ihmissuvulle, ennen tuota suurta ja lopullista päivää, kun me nousemme ylös Jumalan läsnäoloon, että siellä tulee olemaan lopullinen erotteleminen. Hän tulee erottamaan lampaat vuohista.

21    Jumala on jatkuvasti erottanut ja erottanut. Ja se on mitä Hän on tekemässä tänä iltana. Se on mitä Hän aina tekee. Te voitte nähdä sen jokaisessa kokouksessa. Hän erottaa uskon epäuskosta. Hän puhuu ja ilmoittaa itsensä noille, jotka tulevat uskomaan Häneen ja joilla on usko Häneen.

22    Me näemme 4. Mooseksen kirjan 6. luvussa, että nasiirilupaus tarkoitti itsensä erottamista kaikesta maailmasta Jumalan Sanalle. Se on nasiirikutsu, olla erotettu.

23    Me näemme, että Simson oli nasiiri Herralle, ja, että hänellä oli merkki erottautumisestansa. Ja tämä merkki oli, että hänellä täytyi olla pitkä tukka seitsemällä palmikolla. Se oli erottautumisen merkki, merkki siitä, että hänet oli kutsuttu tarkoitusta varten.

24    Ja minä en halua mennä siihen, koska sanoin puhuvani vain muutamia minuutteja.

25    Mutta minun mielestäni, kun me tänään näemme sisartemme käyttävän pitkiä hiuksia, niin kuin Raamattu sanoo, että heidän tulisi tehdä, se on minulle nasiirimerkki siitä, että he tahtovat seurata Herraa. Minä tiedän, että se kuulostaa suorasukaiselta, mutta minä haluan sen tulevan ymmärretyksi, koska se on niin. Se näyttää siltä kuin joku yrittäisi pitää jotakin, mitä Jumala on käskenyt heidän tehdä. Ei väliä mikä hinta on, tai mitä ulkopuolinen maailma sanoo siitä, tai mitä pilkkaajat, naurajat tai arvostelijat sanovat, se ei häiritse henkilöä. joka on täydellisesti erottautunut maailman asioista Jumalan asioille. He tulevat tottelemaan Sanaa ja erottavat itsensä maailman asioista, koska Sana erottaa heidät.

26    Minä tiedän, että heitä arvostellaan, mutta jos meitä ei arvostella, niin silloin on jossakin jotakin väärin. Maailma aina tuntee omansa, Mutta kuten olen sanonut, niin muistakaa, että arvostelu Jumalan Sanan vuoksi on ainoastaan Hänen armonsa kasvukipuja. Se osoittaa, että te olette erottaneet itsenne olemaan kristitty, ja toimimaan ja elämään kristityn tavalla, ja tottelemaan jokaista Jumalan käskyä. Ja se on nasiirilupaus erottamaan, se on kutsu Jumalalta, joka erottaa teidät maailman asioista.

27    Minä uskon tänä iltana, että jokainen mies ja nainen ja jokainen poika ja tyttö, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, on nasiiri Herralle; koska he ovat erottaneet itsensä maailman huolista ja kaikesta mitä maailmalla on sanottavana.

28    Te elätte tässä kaupungissa täällä, missä on suuria kouluja. Ja te näette kuinka meidän kansakuntamme vaatii korkeampaa koulutustasoa; mikä kyllä sopii, eikä sitä vastaan ole mitään sanottavaa, mutta koulutus ei voi antaa teille pelastusta. Tiedemies voi hajottaa vehnänjyvän ja kertoa teille kuinka monia eri kemikaaleja siinä on, mutta se ei voi löytää sitä elämää, joka on siinä. Ja koulujärjestelmä voi opettaa teille matematiikkaa ja historiaa ja kaikkea muuta; mutta se ei voi antaa Elämää teille. Teidän koulutuksenne ei tule tekemään sitä.

29    Jumalalla on yksi tapa antaa Elämä teille: se on, kun te olette valmis erottamaan itsenne kaikista maailman asioista ja kaikista maailman huolista, ja riippumaan kiinni ainoastaan Jumalan luvatussa Sanassa.

30    Paavali oli nasiiri Herralle. Hänet oli erotettu ortodoksisesta seurakunnastansa Elävän Jumalan Sanalle.

31    Aaron oli nasiiri Herralle. Hänet oli erotettu veljiensä joukosta, kantamaan synnyinkiviä, ja olemaan ylipappi.

32    Se on täydellinen erottautuminen. Meidän ei enää tule mennä takaisin maailmaan, eikä olla missään tekemisissä maailman kanssa, vaan riippua kiinni ainoastaan Jumalassa. Jeesus tulee noutamaan Morsianta. Naista, Seurakuntaa, joka on erotettu maailman asioista ja huolista. Morsian on erotettu tämän nykyaikaisen ajanjakson muodeista, jossa me elämme. Hänet on erotettu huolista ja seurakuntien perinteistä. Hänet on erotettu ainoastaan Jumalalle, ja Jumala on Sana. Ja niin kuin mies ja vaimo ovat yksi, niin tulee Morsiamesta ja Sanasta yksi, sillä Sana elää Morsiamen kautta. Se on hänen suosituksensa. Se on hänen tuntomerkkinsä.

33    Joo minä voisin vetää esiin Ph.D:n tai LL.D:n, ja näyttää suositukseni jostakin määrätystä organisaatiosta, tai jostakin koulusta, niin tuo koulu tuntisi tuon suosituksen.

34    Mutta ainoa suositus, joka uskovaisella on. on Jumalan Sana, joka elää hänessä, ilmaisten Jeesuksen Kristuksen elävän tuossa henkilössä. Se on erotettu nasiiri Herralle, erotettu Sanan tähden. Raamattu sanoo, että “Jumalan Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka, joka leikkaa erilleen ytimen luusta, ja erottaa ajatukset, jotka ovat sydämessä.” Tästä syystä Jeesus saattoi katsoa ihmisiä ja erottaa mitä he ajattelivat; Hän oli Sana.

35    Ensimmäinen Adam, jonka Jumala loi, tuo ensimmäinen Adam erotti itsensä Sanasta omalle vaimollensa. Hän olisi voinut pysyä Sanan kanssa, jos olisi tahtonut, mutta hän erotti itsensä Sanasta, ollakseen vaimonsa kanssa.

36    Se on tarkalleen mitä tavallinen, lihallinen seurakunnan jäsen tekee tänään: he erottavat itsensä todellisesta Elävästä Sanasta, pitääkseen kiinni seurakunnastansa. Eeva asetti Jumalan Sanan kyseenalaiseksi, että rankaisisiko Jumala vai ei. Saatana esitti tuon kysymyksen, ja Eeva uskoi sen.

37    Seurakunta tänään asettaa kysymyksenalaiseksi Sanan: “Onko Hän sama? Elääkö Hän yhä Seurakunnassansa, tehden merkkejä ja ihmeitä, joita Hän teki ollessaan täällä maan päällä, jonka Hän niin varmasti lupasi meille Johanneksen 14:12?”

38    “Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen; jopa suurempia kuin tämä, hän on tekevä, sillä Minä menen Isäni tykö. Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.” Ne seuraavat heitä.

39    Se mitä ihmiset panevat kyseenalaiseksi tänään on: “Tarkoittaako Hän todella sitä?” Ja, kun te hyväksytte sen, mitä seurakunta sanoo: “Tarkoittaako Hän todella sitä?”, silloin te panette itsenne samaan tilanteeseen kuin Aadamkin, ja liitätte itsenne yhteen tämän maailman seurakuntanaisen kanssa, ja erotatte itsenne niistä siunauksista, jotka Jumala on luvannut jokaiselle uskovaiselle, joka erottaa itsensä maailmasta Sanalle. No niin, se on Totuus.

40    Meillä on etuoikeus elää päivässä, jolloin me näemme Jumalan Sanan, joka on määrätty kullekin ajanjaksolle määrättyjen asioiden tapahtumista varten. Ja, kun tämä oli määrätty, niin joskus ihmiset ihmettelevät, että kuinka se tulee tapahtumaan. Professoreilla on omat ajatuksensa. Mutta noissa ajanjaksoissa Jumala aina lähetti oman profeettansa. Ja Herran Sana tulee profeetoille ja vahvistaa Sanan tuolle sukupolvelle. Ja profeetat olivat aina nasiireja, erotetut kaikesta muusta tottelemaan Jumalan Sanaa.

41    Ettekö muista mitä Pietari ja Johannes sanoivat: “Kumpi on oikein totella miestä vai Jumalaa?” kun he kuulustelivat heitä helluntaikokemuksen vuoksi?

42    No niin, ensimmäinen mies, Adam, erotti itsensä Sanasta mennäkseen vaimonsa kanssa, joka oli pannut kyseenalaiseksi sen, että pitääkö Jumala Sanansa vai ei.

43    Mikä täydellinen esikuva penseästä, lihallismielisestä tämän päivän uskovaisesta, joka yhä haluaa riippua kiinni siinä, mitä heidän perinnäissääntönsä sanovat, sen sijaan, että ottaisivat sen mitä Sana sanoo, se on hyvin todellinen esikuva. Hän oli erottautunut vaimollensa. Lihallinen uskovainen on erottautunut Sanasta seurakunnallensa.

44    Mutta, kun toinen Adam oli luotu naisen kohdussa ja tuli maailmaan, Hän oli nasiiri Jumalan Sanalle. Hän oli erotettu maailmasta Sanalle. Hebrelaiskirjeen 7. luvun 26. jae kertoo meille, että nuo papit jatkuvasti kuolivat, mutta tämä Jeesus oli pyhä ja erotettu syntisistä.

45    Synti on epäusko. Missään Hänessä ei löytynyt epäuskoa. Kun Hän oli täällä maan päällä, Hän sanoi: “Jos Minä en ole tehnyt juuri sitä, mitä oli profetoitu tälle ajanjaksolle, jos en ole täyttänyt niitä vaatimuksia, joita Messiaan oletettiin tekevän, niin silloin älkää uskoko Minua.” Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä niissä te luulette, että teillä on Iankaikkinen Elämä, ja ne ovat ne, jotka todistavat Minusta”, kertovat teille kuka Hän on.

46    Koska aina Eedenistä asti oli profetoitu, että tulisi tulemaan Pelastaja. Profeetta oli sanonut, että Hän tulisi syntymään neitsyestä, ja kuinka Häntä nimitettäisiin Immanueliksi.

47    Ja, että Hän myös olisi Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala. Ja se on mistä he syyttivät Häntä; että Hän teki itsensä Jumalaksi. Hän oli Jumala, ja Hän oli Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala ja Iankaikkinen Isä.

48    Ei ole muuta Isää kuin Hän, hengellisesti puhuen. Hän on ainoa Isä, meidän kaikkien Isä, uskovaisten. Hän on kaikkien Isä, jotka uskovat Hänen Sanansa. Sillä Hän oli täydellisesti erottautunut seurakunnasta, sen perinnäissäännöistä, äidistänsä ja maailmasta, ja teki vain sitä, mikä miellytti Isää.

49    Hän oli erilainen henkilö kuin Adam. Ei väliä kuinka kyseenalaiseksi kuka tahansa pani Sanan Hänelle, se oli aina Sana ensin. Ja Hän todisti Sanan oikeaksi.

50    Kun Saatana yritti valkaista sitä Hänelle ja sanoi: “On kirjoitettu…”

51    Hän sanoi: “Kyllä, ja on myös kirjoitettu…” Hän vastusti Saatanaa Sanalla, koska se on mitä Hän oli, Sana.

52     Raamatussa Johanneksen ensimmäisessä luvussa sanotaan: “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan Kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi, ja asui keskuudessamme.”  Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

53    Se on aina yhteydessä Jumalan puhutun Sanan kanssa, päivää varten annetun Jumalan lupauksen kanssa. Ja, kun se tulee, on se niin epätavallista, että ihmiset tuskin käsittävät sitä, koska olemme niin kiinnittyneitä muotoihin ja omiin ajatuksiimme. että meidän on vaikeata tarttua siihen, mikä on Totuus.

54    Minä uskon, että paljon siitä voidaan sovelluttaa Joosefiin, Marian raskauden päivinä. Hän oli tulossa äidiksi; ja Joosef rakasti häntä ja tahtoi uskoa. Hän oli vanhurskas ja hyvä mies. Ja hän halusi uskoa sen, mitä Maria kertoi hänelle, mutta yhä siellä oli kysymys että: “No niin, hän on hyvä nainen.” Ei epäilystäkään, etteikö Maria olisi kertonut hänelle Gabrielin vierailusta. Ja hän oli oikeudenmukainen mies Daavidin sukulinjasta.

55    Ja näytti siltä kuin hän olisi tahtonut käyttää häntä hyväkseen, käyttää häntä kilpenään ottamaan pois häpeänsä, koska hänet oli kihlattu hänelle, ja tulla löydetyksi tässä tilassa merkitsi samaa kuin aviorikos (5. Mooseksen kirja kertoo meille niin), ja tulisi kivittää sellaisesta teosta. Ja se näytti siltä kuin hän olisi käyttänyt häntä suojaksensa.

56    Ja tuo mies oli hyvä mies ja vanhurskas mies, Raamattu sanoo, että hän oli vanhurskas mies. Mutta hänen tapauksensa oli niin epätavallinen, ettei hän voinut saada otetta siihen. Hän saattoi katsella hänen sieviä kasvojaan, kun hän vilpittömästi ja rehellisesti kertoi tarinaansa. Ja ilman epäilystä Joosef meni työhuoneeseensa ja sanoi: “Minä en voi nähdä, miksi hän kertoisi minulle jotakin väärää, mutta tämä on hyvin epätavallinen asia!”

57    Jospa hän vain olisi tutkinut Kirjoituksia, että neitsyen tuli tulla raskaaksi! Näettehän se oli hänestä niin epätavallista, koska se oli poissa hänen ajatustensa linjalta; mutta Maria oli tarkalleen Kirjoituksissa.

58    Ja niin se on tänäänkin, veljet, että Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen voima, ja Hänen tätä hetkeä varten luvattu Sanansa on niin epätavallinen, että hyvät miehet kompastuvat Siihen. Se on liian epätavallista. Kuolleita on herätetty, sokeat näkevät, kuurot kuulevat ja Pyhä Henki erottaa ajatukset ja kertoo ennalta asiat, jotka tulevat tapahtumaan, eikä se ole milloinkaan pettänyt yhtään kertaa. Oi, he eivät voi saada otetta siitä. Se on niin epätavallista. Niinpä he sanovat: “Se on telepatiaa, tai se on paha henki”, aivan niin kuin he tekivät tuona päivänä. Jumalan Sana on epätavallinen!

59    Mutta, kun mies on syntynyt maailmaan — uskovaiseksi, hän tulee nasiiriksi, kun hän erottaa itsensä kaikesta, mikä on vastoin Sanaa. Se on täydellinen erottautuminen. Jeesus sanoi: “Minä tulin erottamaan miehen vaimostansa, repimään hajalle perheen. Ja hän, joka ei ota ristiänsä ja seuraa Minua, ei ole sen arvoinen, että häntä kutsutaan Minun omakseni.” Se on erottautuminen kaikesta, mistä tahansa; seurakunnasta, yhteiskunnasta, uskosta, perheestä, tai mistä tahansa, mikä estäisi teitä uskomasta kokonaista Jumalan Sanaa. Jos teidän sielunne ei vahvista jokaista tämän hetken lupausta “aamenen” kanssa, niin jossakin on silloin jotakin vialla, ja te tarvitsette erottautumista.

60    Jeesus oli lihaksi tehty Sana, ja Hän oli täydellisesti erotettu syntisistä, epäuskoisista, niin että itse Sana virtasi täydellisesti ja kokonaan Hänen lävitsensä, niin että Hän sanoi: “Minä en tee mitään, ennen kuin näen Isän tekevän sen ensin.” He kyselivät Häneltä asioista, ja Hän sanoi: “Totisesti, Minä sanon teille, Poika ei voi tehdä mitään itsessänsä, vaan mitä Hän näkee Isän tekevän.” Ja huomatkaa, kaikki mitä Hän sanoi, oli täydellistä. Hänen ei tarvinnut pyytää sitä. Ajatelkaa sitä; se oli täydellistä. Ja Hänen täydellinen Totuutensa on aina erottanut Totuuden virheestä.

61    Lainatakseni jälleen sitä, mitä Hänen äitinsä sanoi: “Sinun isäsi ja minä…”, noiden pappien edessä, joille hän jo oli todistanut sen olleen neitsyestä syntyneen Pojan. Mutta murheensa hetkinä…

62    Kuinka voi kaksitoistavuotias poika, eikä meillä ole mitään todistetta, että Hän koskaan olisi ollut koulussa, kuinka voi Hänen järkensä olla niin suuri, että Hän väitteli näiden pappien, viisaiden ja oppineiden miesten kanssa? Ja miksi Hän nopeasti korjasi sen, kun Maria kutsui tätä Joosefia Hänen isäksensä? Hän oli erotettu. Hän oli Sana, ja Sana oikaisee virheen: “Ettekö tiedä, että Minun täytyy olla Isäni asioilla?” Se ei ollut vain tuo pieni kaksitoistavuotias poikanen. Se oli Jumalan Sana, joka puhui Hänen pienen lapsellisen suunsa kautta, oikaisten virheen, erottaen samalla tavalla kuin Hän teki alussa; pimeyden valosta, valheen Totuudesta ja kuoleman Elämästä.

63    Se on erottaminen. Sana vaatii aina, täydellistä ja ehdotonta erottautumista, mistään välittämättä. Jeesus sanoi: “Olkoon jokaisen miehen sana valhe, ja olkoon Minun Sanani totuus.”

64    Kautta kaikkien aikojen tämä sama asia on tapahtunut. Aina Hän erottaa Hänen ihmisensä epäuskosta. Hän teki sen alussa; Hän tekee samoin tänään. Jokainen profeetoista oli erotettu epäuskosta. Syy miksi he tekivät niin, oli se, että Herran Sana tuli heille.

65    Uskon, että minä jonakin iltana, ehkä se oli täällä viime sunnuntaina tai eilen illalla, kun puhuin siitä mitä tuo sana “näkijä” Vanhassa Testamentissa merkitsi. Se tarkoitti miestä, “ennustajaa, miestä, joka voi kertoa tulevat tapahtumat, ja mitä tulisi tapahtumaan.” Ja sitten, kun ne tapahtuivat tarkalleen, kertaakaan pettämättä, kun se oli tapahtunut tarkalleen, mitä hän oli sanonut, silloin Jumala sanoi: “Kuunnelkaa sitä miestä”, tai “Kuulkaa häntä, pelätkää häntä, sillä Minä olen hänen kanssansa.” Sitten hänellä oli kirjoitetun Sanan jumalallinen tulkinta, sillä se oli hänen suosituksensa ja tunnusmerkkinsä, siitä että hän oli Jumalan profeetta, ja että Sana tuli hänelle.

66    Nyt tuo erottaminen. Se erotti Jesajan seurakuntamaailmasta. Se erotti Mooseksen seurakuntamaailmasta. Se erotti kaikki suuret profeetat kautta ajanjaksojen seurakuntamaailmasta. Se erotti Jeesuksen Hänen veljistänsä. Se erotti apostolit tuon päivän seurakunnista, fariseuksista ja saddukeuksista, suurista miehistä, pyhistä miehistä, hyvistä miehistä, hienoista miehistä, nöyristä miehistä, miehistä, joilla oli aiemman Hengen hedelmää kuin, mitä Jeesus osoitti.

67    Mutta mitkä olivat Hänen suosituksensa? Se, että Sana oli Hänen kanssansa, se Sana, joka oli luvattu tuolle päivälle, eli Hänen kauttansa. Hän sanoi: “Kuka teistä voi tuomita Minut synnistä?” Sillä Hän osoitti olevansa erottautunut Herran Nasiiri. Hän oli Herra itse lihassa.

68    Aabraham myös oli maailmasta erotettu henkilö. Kun Jumala kutsui Aabrahamin seitsemän kymmenen viiden vuoden ikäisenä, Hän sanoi: “Erota itsesi suvustasi ja kaikesta epäuskosta ja tule ulos maailmaan, jossa et ole koskaan ennen vaeltanut ja ihmisten keskuuteen, joita et ole koskaan ennen tuntenut. Tule ulos ja erota itsesi jokaisesta, joka on vastaan sitä mitä sinä uskot, ja sinä tulet olemaan nasiiri Herralle.” Koska hän piti kiinni luvatun pojan lupauksesta. Hänen täytyi erottautua isästänsä, äidistänsä ja suvustansa.

69    Ja mikä erotti hänet? Ei se, että hän oli hyvä mies, vaan koska hän uskoi, että Jumala oli kykenevä pitämään lupauksensa, jonka Hän oli antanut hänelle.

70    Ja kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin ei vauva vielä ollut tullut, Saaran ollessa yhdeksänkymmenen ja hänen satavuotias… Ja, kun Herran Enkeli vieraili hänen luonaan, johon Jeesus viittasi ja sanoi, että se tulisi jälleen viimeisissä päivissä, Jumala inhimillisessä muodossa istuen siellä hänen edessään ja puhuen hänelle. Ja Saara, joka oli lähes satavuotias, nauroi Hänen takanansa teltassa, koska tuo Enkeli sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi lupauksen ajan mukaisesti.”

71    Ja hän sanoi: “Minäkö, joka olen vanha, voisiko minulla olla nautintoa jälleen herrani kanssa, joka myöskin on vanha?”

72    Ja tämä Mies, joka oli Jumala lihassa, sanoi: “Miksi Saara nauroi teltassa?” Hän tuli ulos ja yritti kieltää sen, mutta Hän sanoi: “Kyllä sinä nauroit.” Hän nauroi, koska hän ei uskonut, että se voisi olla oikein.

73    Huomatkaa nyt, että Jeesus sanoi sen tulevan jälleen: “Niin kuin se oli Sodoman päivinä, niin se tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Jumalan Henki olisi jälleen tuleva kuolevaisen ihmislihan ylle. Tuo Mies söi vasikanlihaa, ja joi lehmänmaitoa ja söi leipää ja voita, inhimillisessä lihassa; ja Aabraham sanoi, että Hän oli Elohim, Jumala julkituotuna lihassa. Jeesus lupasi, että Jumala, ennen Hänen tulemustansa, tulisi olemaan jälleen julkituotuna ihmislihassa. Se on Pyhä Henki (on vain yksi Jumala) julkituoden itsensä, erottaen jälleen Lootin ja Aabrahamin.

74    Loot halusi maailmaa. Ja Jumala repi kappaleiksi hänen maailmansa ja erotti Aabrahamin ja Lootin, joka oli esikuva lihallisesta uskovasta, joka ei ajatellut, että nämä asiat olisivat totta. Hän meni alas Sodomaan. Ja hänellä ei ollut todellista selkärankaa, niin kuin me sitä kutsumme, kutsua oikeata oikeaksi ja väärää vääräksi. Ja niin hän meni alas Sodomaan.

75    Kaikki nämä uskovaiset, joista voisimme puhua tuntikausia, kaikki nämä olivat Jumalan kädessä niin kuin kasa kolikoita teidän taskussanne. Te vedätte esiin kasan kolikoita, ja siinä on pennejä, viisisenttisiä, kymmensenttisiä, neljännesdollareita, puolidollareita, dollareita, kaikki ovat kolikoita. Ja se on, mitä maailma on Jumalan kädessä. Siellä on joitakin ihmisiä, joilla on vain pennin arvosta sitä, ja Jumala voi käyttää heitä vain tuon pennin tavalla. Se on kaikki mitä he voivat ostaa. Älkää hylätkö heitä. Jos he eivät voi uskoa todellista Totuutta, niin älkää hylätkö heitä; älkää potkaisko heitä ulos ja sanoko, etteivät he ole siinä, sillä Jumala käyttää myös pennejä.

76    Loot oli ainoastaan penni, kun taas Aabraham oli hopeadollari. Niinpä tarvittiin sata Lootia tekemään yhden Aabrahamin. Ja sata lihallista uskovaista eivät voi koskaan seistä aidon kristityn läsnäolossa, joka on erottautunut maailman lihallisista asioista, eläen Kristuksessa Jeesuksessa, missä Sana voi virrata hänen lävitsensä.

77    Hän voi vain ostaa pennin arvosta; se on kaikki mitä hänellä on. Niinpä te näette, että ihmiset, jotka sanovat: “Minä en usko parantumiseen; Minä en usko näitä asioita”, tietäkää, että se on vain penni, mutta jättäkää hänet rauhaan. Se on vain pennin arvoista, ja niinpä se on kaikki, mitä hän voi ostaa. Älkää pysäyttäkö häntä, vaan jättäkää hänet rauhaan. Muistakaa, että se on vain niin pitkälle kuin hän voi mennä.

 Joosef, hänet oli erotettu veljistänsä.

78    Minä tuskin tarkoitin sitä sillä tavalla kuin sanoin sen. Ymmärrättekö? Minä tarkoitin sitä, että jos hän vain sanoo: “Minä kuulun tähän, ja tämä on, mitä me uskomme.” Se on vain penni; jatka vain edelleen, se on vain penni.

Sanokaa: “Hyvä on, Herra siunatkoon sinua, veljeni.”

79    Näettehän, hän on kuparikolikko, eikä hopeaa. Niinpä antakaa sen vain mennä eteenpäin. Jumala voi käyttää häntä. Oi, Hän käyttää sitä. Minä mieluummin näen hänet istumassa seurakunnassa, kuin seisomassa jossakin baarin kulmassa, ettekö tekin? Aivan varmasti. Niinpä jättäkää se vain rauhaan; Jumala voi käyttää sitä, joka tapauksessa, ehkä ei kovin paljon, mutta Hän tulee käyttämään mitä Hän voi käyttää, niin paljon kuin he antavat Hänen käyttää.

80    Se on melko karkea tapa ilmaista mitään, mutta minä… Minä toivon teidän käsittävän sen totuuden, mitä minä tarkoitan siinä, sen mitä se merkitsee.

81    Hän ei voi uskoa erottamista eikä Jumalan voimia, jotka on luvattu tälle päivälle.

82    Nuo fariseuksetkaan eivät voineet tehdä sitä. He eivät voineet nähdä, että Jeesus oli Jumala. Oi, ei! “Sinä, joka olet mies, teet itsestäsi Jumalan.”

83    Eräänä päivänä, sen jälkeen, kun Hän oli lisännyt leipää ja niin edelleen heille; Hän seisoi siellä ja sanoi: “Ellette te syö Ihmisen Pojan ruumiin leipää ja juo Hänen vertansa, niin teillä ei ole Elämää itsessänne.”

84    Voin kuvitella kuinka Hänen seurakuntansa meni pois Hänen luotaan. “Tämä mies odottaa meidän olevan kannibaaleja. Mekö söisimme jonkun lihaa? Oh, se on hullua!” Lääketieteen tohtorit ja niin edelleen sanoivat: “Tuo mieshän on hullu. Se on kaikki mistä on kysymys. Pappi on oikeassa. Tuo mies on hullu. Antaa meille ruumiinsa syötäväksi?”

85    Se oli kaikki mitä Hän sanoi. Näettehän? Ja ehkäpä nuo opetuslapset eivät voineet ymmärtää sitä; he eivät tienneet tarkalleen, mitä se tarkoitti, mutta he uskoivat sen joka tapauksessa. Koska, mistä se tuli? Se tuli tuolta Yhdeltä, jonka he tiesivät Jumalan Pojaksi.

86    Minä en ehkä kykene ymmärtämään kaikkea, mitä siellä on, mutta minä uskon Sen. Se on Jumalan Sana. Minä haluan erottaa itseni kaikesta, mikä on vastoin Sitä. Sillä tavalla minä olen yrittänyt seistä.

87    Pankaa merkille toinen ryhmä: nuo seitsemänkymmentä, jotka Hän oli kutsunut. Eräänä päivänä Hän seisoi puhumassa heille ja Hän sanoi: “Ihmisen Poika on nouseva ylös Taivaaseen, mistä Hän on tullut.”

88    He sanoivat: “Tämä mieskö? Hän on näyttänyt meille sen paikan, jossa hän syntyi. Me tunnemme hänen äitinsä, Marian. Me tunnemme myös hänen veljensä. Ja sitten tämä mies… Ihmisen Poika menisi ylös Taivaaseen, mistä hän on tullut? Hän tuli Betlehemistä. Kuinka hän olisi tehnyt sen?” Näettekö, se oli se tapa miten Hän sanoi sen. Ja he eivät enää vaeltaneet Hänen kanssaan. He menivät pois ja sanoivat: “Ohoh, me tiedämme, että tämän miehen kanssa on jotakin vialla.”

89    Nuo opetuslapset istuivat juuri siellä. He uskoivat. He olivat nähneet, että Hän oli vahvistanut ja julkituonut tuon päivän luvatun Sahan. Kuka muu saattoi luoda kuin Jumala itse, ottaa leivän ja… He tiesivät, että Hän oli Jumalan Poika. Oliko se sitten arvoituksina tai ei, ymmärsivätkö he sitä tai ei, he vaelsivat suoraan edelleen joka tapauksessa, koska Sana oli vahvistettu, ja he olivat erottautuneet kaikesta Sen vastaisesta.

90    Jumala, auta meitä, että meillä olisi senkaltainen usko! Me uskomme, että tämä Raamattu on Totuus. Saattaa olla, että minulla ei ole uskoa saada kaikkia lupauksia täyttymään, mutta minä uskon Sen joka tapauksessa. Minä uskon siinä hetkessä, jossa me elämme.

91    Joosef, erotettu veljistänsä ilman aihetta. Mikä oli vikana hänen kanssaan? Hän ei ollut halukas tulemaan erotetuksi heistä. Se ei ollut hänen tahtonsa tulla erotetuksi, mutta he erottivat itsensä hänestä. Huomaatteko? Koska heidän penninarvonsa ei voinut kestää hänen kirkkaana loistavaa dollariansa. He tiesivät olevansa patriarkkoja. He tiesivät Jaakobin olevan heidän isänsä, ja he tiesivät sen olevan totta. Mutta Joosef ei voinut auttaa sitä, miksi hän oli syntynyt. Hän oli hengellinen; hän näki näkyjä, ja saattoi selittää unia, ja ne olivat täydellisesti oikein. Mitä hyvänsä hän sanoi, oli totuus. Ja hänen patriarkkaveljensä kadehtivat häntä ja myivät hänet egyptiläisille. Näettehän, he erottivat itsensä hänestä, koska he olivat pennejä. Hän oli eri laatua.

92    Niin on myös todellinen uskovainen tänään. Hän on eri laatua. He tulevat erottamaan itsensä pois. He eivät ymmärrä sitä. He eivät erota kuparia hopeasta.

93    Me voimme nähdä, että he kadehtivat häntä ja myivät hänet. Miksi? He tekevät saman asian tänään. Mistä todellisuudessa oli kysymys, oli se, että he olivat mustasukkaisia. He eivät tahtoneet nöyrtyä, koska heissä ei ollut samaa ominaisuutta kuin hänessä; ja siksi he olivat kateellisia, koska he olivat pennejä, ja hän oli dollari. Näettekö?

94    Nyt, jos penni sanoisi: “Siunattu olkoon Herran Nimi. Minä en voi saada aikaan, mitä minun veljeni Dollari tässä tekee, mutta minä tulen tekemään mitä voin.” Silloin me kulkisimme yhdessä, ja Jumala saisi ohjelmansa täytetyksi.

95    Niin kuin saarnasin teille sunnuntaina, Jumalan Sanan suuresta sinfoniasta, jossa muutokset ja käännekohdat tapahtuvat Jumalan muutoksien aikoina, aivan kuten sinfoniaa johdettaessa. Kun me näemme näiden ajanjaksojen ja aikojen muuttuvan, niin katsokaa silloin tähän Nuottikirjaan, ja te tulette näkemään, että meidän oletetaankin olevan tässä. Heidän täytyy tehdä tämä; ei ole mitään tapaa, miten he voisivat olla tekemättä sitä.

96    Ja mitä on musiikki miehelle, joka ei ymmärrä sinfoniaa? Se on vain jonkinlaista kalisevaa melua. Hän ei ymmärrä sitä. Hän ei ole edes kiinnostunut. Hän vain toivoo, että “kunpa he lopettaisivat niin, että voin mennä kotiin.” Hän ei ole kiinnostunut, koska hän ei tunne sinfoniaa. Hän ei tunne sitä.

97    Mutta Säveltäjä tietää lopun jo alusta. Ja, jos ei orkesterin johtaja ole samassa Hengessä kuin Säveltäjä, hän ei voi saada sitä tapahtumaan; koska se kaikki on tehty merkeillä. Ja, jos merkki ei vahvista sitä, niin kuinka voi muusikko soittaa sen? Aamen! Siinä se on.

98    Jos pasuuna antaa epäselvän äänen, niin kuka voi silloin valmistautua sotaan, tai perääntymiseen, tai mitä onkin tehtävä?

99    Katsokaa Sanaa, ja nähkää missä me elämme, niin silloin te voitte nähdä pennit, ja mitä ne tekevät. Mutta te voitte nähdä noiden, jotka kimaltavat, tarkkaavan, ja tuntevan Sanan, ja odottavan näiden merkkien tapahtumista. Siinä se on.

100    Kuten tuon pienen naisen ollessa kaivolla, kun Hän sanoi: “Mene ja hae aviomiehesi”, nainen sanoi, “Minulla ei ole miestä.” Hän sanoi: “Se on oikein. Sinulla on viisi.”

101    Nainen sanoi: “Herra, minä käsitän, että sinä olet profeetta. Meillä ei ole ollut niitä satoihin vuosiin. Mutta me tiedämme, että Messias on tulossa, ja Hän tulee olemaan profeetta. Ja se on mitä Hän tulee tekemään.”

 Hän sanoi: “Minä olen Hän.”

102    Oi, sinfonian rytmi oli aivan tarkalleen oikea, alimmasta ylimpään asti. Hän juoksi kaupunkiin ja sanoi: “Tulkaa katsomaan Miestä, joka on kertonut minulle ne asiat, jotka olen tehnyt. Eikö tämä olekin Messias, jota me olemme odottaneet?” Aivan varmasti.

103    Näettehän, hän ymmärsi mitä Nuottikirja merkitsi sinfonialle, että se erottaa uskon epäuskosta. Usko ei voi tulla seurakunnasta, usko tulee Jumalan Sanan kuulemisesta, tietäessämme mitä Se on. Me, löydämme saman asian tänään.

104    Monet ihmiset, katsovat lahjoihin. (Lopetan nyt, viisi minuuttia vielä.) Ihmiset katsovat lahjoihin ja ajattelevat: “Oi. mikä suuri asia!” Ja he yrittävät jäljitellä lahjoja. Te ette voi tehdä sitä. Te ette voi tehdä pennistä dollaria. Te ette voi tehdä sitä, se on ainoastaan penni. Mutta, jos te tunnistatte itsenne penniksi, ja menette muiden kolikkojen mukana, silloin Jumala voi käyttää teitä.

105    Kun Jumala kutsui Israelin ulos Egyptistä, niin kaikkien heidän ei tarvinnut tehdä, mitä Mooses teki, mutta he uskoivat sen. Oikein. He uskoivat Moosesta, koska he tiesivät, että se oli hetken merkki, ja että Jumala oli vahvistanut sen, että Mooseksella oli Hänen Sanansa.

He sanoivat: “Faaraolla on keihäitä.”

Hän sanoi: “Mutta Mooseksella oli Hänen Sanansa.”

106    Siinä se on. Faaraolla saattoi olla armeija, mutta Mooseksella oli Sana, koska hän oli Jumalan profeetta. Sana tuli hänelle ja oli vahvistettu, että se oli Totuus. Se oli Elävä Jumala, joka voi ottaa tomua ja heittää sen ilmaan ja saada kirppuja tulemaan. Mies ei voi tehdä sitä. Se oli mies, joka seisoi siellä ja sanoi: “Huomenna suunnilleen tähän aikaan tulee olemaan sitä-ja-sitä”, ja niin oli. Näettekö, he tiesivät, että Mooseksella oli Jumalan Sana. Ei väliä kuinka monta keihästä tai vankiluolaa faaraolla oli, tai kuinka monta tiiltä täytyi valmistaa. Mooseksella oli Sana Ja niinpä he lähtivät korpivaellukselle.

107    Siellä oli eräs mies, Daatan. joka sanoi: “Mooses ottaa liian paljon itsellensä. Me olemme kaikki pyhiä ihmisiä, joten meidän kaikkien tulisi kyetä tekemään, mitä Mooses teki.” Ja Mooses sanoi: “Jumala, mitä tehdä tämän kanssa?”

108    Jumala sanoi: “Erota itsesi, mene pois heidän luotaan.” Ja Hän avasi maan ja nielaisi Daatanin ja hänen ryhmänsä.

109    Hän erotti Valon pimeydestä vahvistamalla Sanansa. Hän on sama Jumala tänäänkin.

110    Nyt lopettaessani, minä kerroin teille eilen illalla siitä kuinka ensi kertaa tulin tänne. Eikä tämä ole henkilökohtaista. Jos te ajattelette niin, niin olkaa hyvät ja vetäkää verhot sydämenne eteen. Minä sanon tämän ihmisille, jotka uskovat.

111    Minulle puhuttiin ja kerrottiin tarkalleen, mitä asioita tulisi tapahtumaan, kautta ajan, ja te olette kaikki sen todistajia, niin kuin te olitte todistajia eilen illalla. Erottamisesta alkaen, ja kuinka tulisi olemaan jäljittelyä, ja kaikkea tapahtuisi.

112    Mutta viimeiseksi erään suuren asian tuli tapahtua. Me olemme odottaneet sitä vuosi kausia. Ja me kaikki tiedämme, milloin se tapahtui ensimmäisen kerran, kun luontokappaleita tuli olemassaoloon kolmannen kerran, ja sitten neljännen kerran. Ja eilen illalla kerroin teille siitä, kun se tapahtui viidennen kerran.

113    Ja se odottaa tätä Kirkkojen maailmanneuvostoa, kun se liittyy yhteen, ja protestanttien. Jos minä puhun sunnuntaiaamuna, niin se on, mistä haluan puhua. Ja sitten, kun tämä kaikki tulee yhteen, silloin Jumalan Henki aina kohottaa varustuksen sitä vastaan. Täällä istuu mies tänä iltana, joka on tämän todistaja.

114    Olin jokin aika sitten, viime syksynä Coloradossa. Menen sinne metsästelemään. Ja tavallisesti menen sinne hääpäivänäni. Kun vaimoni ja minä menimme naimisiin, niin minä olin työskennellyt ja säästänyt vähän rahaa leivinjauherasiaan. Ja minulla ei ollut tarpeeksi mennäkseni häämatkalle ja mennäkseni metsästämään, niinpä minä sekoitin ne yhteen, ja vein hänet häämatkalle metsästämään. Ja siitä asti, minä sanon sen omaksi häpeäkseni, minä en ole koskaan ollut kotona hänen kanssaan hääpäivänämme. Minä olin Coloradossa.

115    Eilen illalla näin kaksi tai kolme sananpalvelijaa täällä, jotka olivat kanssani siellä leirissä, jonne olin tullut Alaskasta, metsästääkseni heidän kanssaan. Ne olivat Martinin pojat, ja he olivat täällä eilen illalla. Ja sitten eräs toinen pikku kaveri, unohdin hänen nimensä, istuen… Olitko sinä myös siellä, poikaseni? Niin se oli. Ja ehkä… Onko veli Palmer täällä? Ja me olimme siellä vuorilla, ja minä olen opas Coloradossa. Minä olen metsästellyt siellä vuosikausia.

116    Ja aina, kun hääpäivämme aika, 23. lokakuuta, tulee… Siellä Adirondakin vuorilla on pieni paikka, jonne vein vaimoni häämatkalle. Ja tämä paikka näyttää siltä, vain sillä erotuksella, että täällä kasvaa haapoja ja siellä oli koivuja. Ja minä kävelen sinne ulos 23. päivänä, johonkin aikaan tuona päivänä, ja otan pois hattuni ja kiitin Herraa hyvästä ja uskollisesta vaimosta, joka on ollut uskollinen ja ystävällinen minulle kautta näiden vuosien, ja auttanut minua, minun mennessäni saarnaamaan Evankeliumia.

117    Ja Coloradossa on ollut hirvittävän kuivaa tänä vuonna, niin kuin se on ollut kautta koko maan. Ja oletan, että siellä oli noin sata miestä meidän edellämme, yläpuolellamme olevissa leireissä. Ja he olivat ammuskelleet siellä neljä tai viisi päivää. Ja minä olin ampunut saksanhirven, joita olen metsästellyt vuosikausia. Mutta sitten laskeutui sumu, enkä nähnyt sitä, enkä voinut löytää sitä. Ja olin etsiskellyt sitä tuona päivänä.

118    Ja seuraavaksi päiväksi radio oli luvannut: “Lumimyrskyn tulevan, joka voisi kaataa kaksikymmentä jalkaa lunta näille vuorille yli yön.”

119    Niinpä minä sanoin veljille… Martinin pojat olivat siellä myös; ja minä kutsuin heidät sisälle ja sanoin: “Veljet, te kuulitte, mitä uutisissa sanottiin. Nyt, jos te haluatte päästä ulos, on teidän parasta mennä juuri nyt, koska muuten se tulee olemaan liian myöhäistä. Te voitte joutua olemaan täällä viikon. Ja minun tulisi mennä, koska seuraavana maanantaina minulla on kokous Täyden Evankeliumin Liikemiesten kanssa Tucsonissa. Joka tapauksessa tehkää valintanne. Jos te haluatte jäädä, niin minä tulen jäämään tänne teidän kanssanne, koska olen oppaanne.”

 Ja jokainen heistä äänesti: “Me tulemme jäämään tänne.”

120    Martinin pojilla oli korkeanopeuksinen kuorma-auto, ja heillä kaikilla… Meillä oli muutama ylimääräinen saksanhirvi siellä. Ja me annoimme ne Martinin pojille ja heille ja he lähtivät pois, koska muuten he eivät olisi päässeet pois sieltä, siinä kaikki. Ja he istuvat täällä todistajina tänä iltana.

121    Eikä satanut lunta tuona päivänä, jona he lähtivät. Minä sanoin: “Minä tulen soittamaan vaimolleni, ja kertomaan hänelle kuinka kiitollinen olen siitä, että hän on ollut mukava vaimo ja kaikkea. Se oli hänen hääpäivänsä. Ja sitten huomenna menemme sinne ylös, jos voimme päästä sinne ennen lumentuloa.”

122    Ja niinpä menin sisälle, mutta en voinut soittaa hänelle. Tulin takaisin. Jokainen kaupungissa oli valmistautumassa suurta lumimyrskyä varten. Ja sanomalehdet sanoivat, että voisi sataa kaksikymmentä jalkaa lunta Coloradossa tuona yönä.

123    Veli Tom Simpson on läsnä täällä jossakin, tai ainakin pitäisi olla. Hän oli matkalla alas Kanadasta… Sanottiin: “Kiertäkää Coloradon ympäri! Suuri lumimyrsky!” Oletko täällä veli Simpson? Missä olet? Kyllä, hän istuu aivan täällä takana. Ja he käskivät häntä kulkemaan Coloradon ympäri, koska suuri lumimyrsky oli tulossa.

124    Niinpä minä kerroin sisar… veli Evansin vaimolle. En usko veli Evansin olevan täällä tänä iltana, ellei hän ole juuri tullut sisälle. Oletko täällä veli Evans? En usko, että hän on ehtinyt vielä tänne, vaikka hän tuleekin olemaan täällä konferenssissa. Niinpä minä soitin hänen vaimollensa, koska en tavoittanut omaa vaimoani, joka oli mennyt kaupoille. Minä sanoin: “Kerro vaimolleni, että hän sanoo veli Tony Stromeille, joka oli tuon Liikemiesten osaston presidentti, että jos minä en ole siellä sunnuntaina, niin hankkisi toisen puhujan valmiiksi, koska minulle ei ehkä ole mahdollista päästä täältä ulos, koska olen näiden miesten kanssa.”

125    Sitten mitä tapahtui? Tuona yönä ei satanut lunta. Seuraavana aamuna pilvet olivat todella matalalla ja vihaisen näköiset. Minä sanoin: “No niin, veljet, minä olen monia vuosia paimentanut täällä karjaa ja ollut oppaana. Ensimmäisen pienen sateen alkaessa, juoskaa leirille niin nopeasti kuin voitte, koska olen nähnyt aikoja, jolloin viidessätoista minuutissa te ette voi nähdä kättänne edessänne, ehkä kahden tai kolmen päivän aikana, lumimyrskyn vuoksi.” Se on 9000 jalkaa korkealla siellä. Ja minä sanoin: “Jos te olette lumimyrskyssä ja joudutte eksyksiin, niin te tulette kuolemaan täällä vuorilla. Menkäämme nyt ulos…” Minä asetin kunkin miehen paikalleen ja menin huipun ylitse. Ja minä sanoin: “Älkää odottako minua tulevaksi. Kiirehtikää vain niin nopeasti kuin voitte; heti, kun se alkaa, heti, kun alkaa sataa, rynnätkää leirille, koska muuten te ette löydä tietänne takaisin.” He sanoivat, että he tulisivat tekemään niin.

126    Minä kiipesin korkealle, kojoottien huutaessa kaikkialla. Minä tiesin, että ilma tulisi muuttumaan. Sitten yhtäkkiä suuri tuulenpuuska tuli, ja alkoi sataa lumiräntää. Minä sanoin: “Arvelen, että jokainen on menossa takaisin.”

127    Minä seisoin siellä katselemassa ympärilleni, ja ajattelin: “Toivoisinpa voivani löytää tuon saksanhirven ennen kuin menen takaisin, koska lumi tulee peittämään sen nyt, emmekä me löydä sitä ennen kevättä.” Niinpä minä ajattelin: “Minä olen metsästänyt niin kovasti saadakseni sen, ja se oli ensimmäinen, jonka koskaan olen antanut mennä sillä tavalla, siitä asti, kun olen omistanut tämän pienen kiväärin, jonka kanssa olen ampunut viisikymmentä viisi päätä metsänriistaa.” Ja minä ajattelin: “En pidä siitä, että se pääsee pois sillä tavalla.”

128    Ja hetkessä valtavan suuret lumihiutaleet alkoivat sataa, ja tuuli alkoi puhaltaa, niin että tuskin näin kuinka päästä pois sieltä huipulta. Ja minä tiesin seurata tätä harjannetta. Ja, jos menin alas ja osuin joelle, niin seuraisin sitä kunnes tulisin eräälle pienelle jalankulkusillalle, ja sieltä minä voisin tunnustelemalla löytää tieni ylös teltoille. Sillä tavalla te voitte selviytyä siitä. Ja niinpä minä ajattelin: “Ja, jos menen toista tai toista kautta, niin siinä kaikki. Sinua ei tulla koskaan löytämään. Sinä tulet kuolemaan sinne.”

129    Niinpä minä lähdin takaisin alas vuorelta, ja olin tullut alaspäin kolme tai neljäsataa metriä sieltä missä olin ollut.

130    No niin, tämä kuulostaa oudolta, mutta minulla on Raamattu edessäni, ja taivaallinen Isä todistaa puolestani. Minä melkein juoksin, yrittäessäni päästä pois sieltä. Tuuli puhalsi voimakkaasti ja voin nähdä vain noin kaksikymmentä jalkaa eteeni siellä tiheikössä, jossa olin, puiden huojuessa ja tuulen puhaltaessa. Ja Ääni sanoi: “Pysähdy! Mene takaisin sinne mistä tulet.”

131    Minä pysähdyin ja ajattelin: “Ehkä se oli vain tuulen ääni.” Minä en ajatellut mitään sellaista. Ja minä odotin hetken.

132    Ja yksi pojista oli valmistanut minulle voileivän, ja minä otin sen esiin. Ja se oli todellinen voileipä. Oli satanut ja minä olin hikoillut, ja se oli vain möykky leipää, jossa oli vähän lihaa jossakin. Mutta minä olin vähän nälkäinen, joten minä söin sen joka tapauksessa. Ja minä seisoin siellä ja olin haudannut tuon pienen paperinpalan, niin että… Eläimet näkevät nuo asiat, kaiken mikä kuuluu sivilisaatioon, ja ne pelkäävät niitä.

133    Niinpä seisoin siellä hetken ja ajattelin: “No niin, hyvä on, minä jatkan matkaani.”

134    Lähdin liikkeelle. Ja aivan yhtä selvästi kuin te kuulette minun ääneni, Jokin sanoi: “Käänny ja mene takaisin sinne mistä tulet.”

135    Kuinka se voisi olla, että Jumala käskisi minun kävellä tuohon kuoleman ansaan? Seisoin siellä minuutin ja ajattelin: “Se on tuo Yksi, joka sanoi minulle noista oravista.”

136    Sama Yksi, josta kerroin teille eilen illalla, koskien vaimoani; vain ääni, vain ihmisääni. Tuo sama Yksi, joka käski minua ollessani pieni poika, etten koskaan ryyppäisi tai tupakoisi, ja että nämä asiat tulisivat olemaan viimeisissä päivissä. Ja minä kerron tämän Raamattu sydämeni päällä… Mitä se minua hyödyttäisi kertoa teille jotakin väärää, ja tietäen, että lähettäisin oman sieluni helvettiin? Se on totta. Se on epätavallista, mutta se on totta.

137    “Hyvä on”, minä ajattelin, “minä tiedän tarpeeksi totellakseni tuota Ääntä. Hänellä on jokin syy minun mennä sinne ylös. Ehkä se on minun aikani mennä.”

138    Niinpä minä käännyin ja vaelsin takaisin sinne mistä lähdin, korkealle ylös, ehkä kolme neljäsataa metriä vuorta ylös sillä tavalla. Se oli niin tiheätä siellä silloin, etten voinut nähdä mitään. Tuuli puhalsi ja puut huojuivat…

139    Ja minä otin esiin kiväärini, minulla oli ylläni punainen paita ja punainen lippalakki, ja laitoin kiväärini, ja suojasin sitä niin, ettei kiikari sumuuntuisi, koska karhut ja muut liikkuvat tuollaisina aikoina, niin kuin vuorileijonatkin. Ja, jos tulisin vastakkain yhden kanssa kiikari kokonaan sumuisena… Ja minä pidin sitä tällä tavalla ylhäällä, en itseäni vasten, ettei se sumuuntuisi, vaan pitääkseni sumun ja räntälumen poissa siitä. Ja minä istuin alas erään puun alle.

140    Ja istuin siellä. Minä ajattelin: “No niin, miksi Hän haluaisi minun tulevan tänne ylös? Epäilen kovasti voinko löytää tietäni takaisin — on tulossa niin kauhistuttava ilma.” Voin nähdä noin viidentoista jalan päähän ja tuskin sitäkään, ja joskus vain noin viisi jalkaa, tullen pahemmaksi koko ajan. Minä ajattelin: “Hyvä on, Hän sanoi, että tulisin takaisin, kaikki mitä tiedän tehdä, on istua tässä.” Ja, sillä hetkellä oli maassa noin kaksi tuumaa lunta. Sitä oli jatkunut noin kaksi- tai kolmekymmentä minuuttia. Ja se puhalsi niin voimakkaasti, se myös puhalsi sitä pois. Ja minä vain istuin siellä hetken.

141    Minä kuulin Äänen, ja se sanoi: “Minä olen Taivaan Jumala, joka loi taivaat ja maan.”

142    Nykäisin pois lakkini ja istuin vain liikahtamatta. Ja minä kuuntelin ja ajattelin: “Tuo ei ollut tuuli.” Oi, se todella puhalsi ja piti ääntä.

143    Ja minä kuulin Sen jälleen. Se sanoi: “Minä olen tuo Yksi, joka tyynnytti tuulet meren yllä. Minä olen tuo Yksi, Luoja. Minä loin oravat sinun läsnäolossasi. Minä tein nämä asiat.”

144     Minä sanoin: “Kyllä, Herra, minä uskon Sinua.” Hän sanoi: “Nouse jaloillesi.” Minä nousin seisomaan. Hän sanoi: “Nyt puhu myrskylle. Se tulee tekemään, mitä sinä käsket sen tehdä.”

145    No niin, se on totta. Kun kohtaan teidät tuomiolla, minun on vastattava kaikesta tästä.

146    Minä ajattelin… Sanoin: “Myrsky, mene omaan paikkaasi; taukoa. Ja aurinko, paista normaalisti neljä päivää.”

147    Ja tuskin olin sanonut sen, kun tuisku ja rakeet, jotka olivat melkein puhaltaa minut alas, lakkasivat! Ja parissa hetkessä aurinko paistoi lävitse minun päälleni. Katsoin alas vuorta, ja voin nähdä itätuulen tulevan. Se oli tuullut lännestä. Ja itätuuli tuli täältäpäin, ja voin nähdä kuinka pilvet salaperäisesti… Minne ne menivät, sitä en tiedä.

148    Seisoin siellä muutaman hetken, kyynelten valuessa alas partani lävitse, minä ajattelin: “Jumala, minä en tiedä mitä tehdä.”

149    Ja sitten ajattelin: “Uskon, että veljet ovat kaikki takaisin teltalla. Ja aurinko paistaa kaikkialla.”

150    Aloin laskeutumaan alas vuorelta, tuon kuuman auringon kuivatessa lumen pois kaikkialta, ja paitani höyrytessä. Vain hetki tai kaksi sitten se oli erilaista. Ja aloin kävellä alas vuorelta. Ja sitten minä kuulin Äänen sanovan: “Miksi et kävele Minun kanssani?”

151    Minä sanoin: “Herra, se on suurin etuoikeus, mitä minulla koskaan on ollut.” Minä käännyin ja lähdin alaspäin erästä suurta peurapolkua, alaspäin kautta neitseellisen metsän.

152    Ja minä ajattelin: “Hyvä on, minä kävelen alas tuohon suuntaan, sinne missä minä aina muistan vaimoani Medaa.” Ja olin kävelemässä siellä noin puoli- tai kolme neljäsosaa tuntia myöhemmin. Lumi, oli kaikki kuivanut ja mennyt.

153    Ja minä aloin ajatella: “Ihmettelenpä miksi vaimoni ei ole koskaan sanonut mitään minun menemisestäni. Muistan kuinka ensimmäisellä kerralla vein hänet sinne, ja autoin häntä niiden runkojen ylitse, silloin, kun menimme naimisiin.”

154     Ja minä sanoin: “Nyt hän on harmaantunut.” Jatkoin eteenpäin harmaa parta kasvoillani, harmaata ja mustaa sekaisin, ja ajattelin: “Bill, sinulla ei ole enää paljon pidemmälti. Sinä olet tulossa vanhaksi.”

155    Ja minä aloin liikkua eteenpäin ja katsoin ylös. Näytti kuin voisin nähdä hänet siellä edessäni, käsivarret ojennettuina, yhä mustatukkaisena.

156    Riiputin päätäni alaspäin, olin tulossa ylös erääseen pieneen paikkaan, jossa on haapoja, ja siellä oli pieni oksanhaara… ja minä nojasin pääni tuota oksaa vasten, tällä tavalla. Ja minä seisoin siellä ja itkin. Voin kuulla jonkin panevan: “Tip, tip, tip.” Katsoin alas, ja se oli vesi, joka tuli silmistäni, juosten partani lävitse, ja putosi noille kuiville lehdille, jossa noin kolmekymmentä minuuttia aikaisemmin oli ollut tuuma lunta, ja oli ollut lumimyrsky.

157    Kun tulin alas vuorilta, neljä päivää myöhemmin; eikä ollut ollut yhtä pilveä taivaalla, neljään päivään. Tulin sisälle, ja minä sanoin tuolle bensiiniaseman miehelle: “On ollut kovasti kuivaa, eikö vain?”

158    “Kyllä”, hän sanoi, “mutta tiedätkö, että oudoin asia oli. se, että meille oli ennustettu myrsky muutama päivä sitten; ja tiedätkö, se lakkasi kokonaan, aivan yhtäkkiä.”

159    Ja sitten tulin Uuden Meksikon rajalle, tullessani takaisin Arizonaan, ja minä sanoin Billylle, pojalleni, minä sanoin: “Menkäämme tänne sisälle, kysyäksemme, että oliko se alhaalla täällä päin.”

160    Ja minä pysäytin sinne, sunnuntaiaamuna, ottamaan vähän bensiiniä. Ja tuo mies sanoi: “Onko tullut metsästettyä?”

Sanoin: “Kyllä vaan.”

“Oliko tuuria?”

161     Minä sanoin: “Kyllä, meillä oli hieno aika.” Sitten sanoin: “Näyttää kovasti kuivalta.”

162    Hän sanoi: “Kyllä, se on ollut kovasti kuivaa täällä päin.” Ja hän sanoi: “Meille luvattiin suuri lumimyrsky yhtenä päivänä, ja tuo myrsky itse asiassa jo alkoi, mutta tiedätkö, että jostakin syystä se lakkasi.” Oi sentään!

163    Minä seisoin siellä tuon puun vieressä, kyynelten tippuessa silmistäni; minä ajattelin: “Jumala!”

164    Ajattelehan, tuo sama Jumala, joka sanoi: “Vaikene ole hiljaa”, noille aalloille ja tuulet tottelivat Häntä, Hän on yhä sama Jeesus ja on täällä metsässä meidän kansaamme. Hän on yhä Sana. Koko luonnon täytyy totella Hänen Sanaansa, sillä Hän on luonnon Luoja.

Ja minä seisoin siellä kyynelten tippuessa poskiltani.

165    Ja suunnilleen viisi vuotta minä nyt olen ollut poissa kentältä, vain käyden seurakunnissa ja mitä tahansa olen voinut. Te kaikki tiedätte sen. Ja minulla on taakka sydämelläni. Minä saatoin mennä tänne ja tulla takaisin Arizonaan. Ja Hän saattaa käskeä minun tehdä jotakin, ja minä menen ja teen sen, ja on näyttänyt siltä kuin herätys olisi ohitse. Enkä voinut kuin ihmetellä mitä oli tapahtumassa. Sydämessäni olen tehnyt parannusta. Minä sanon: “Herra, jos olen tehnyt jotakin, niin sano se minulle, ja minä tulen korjaamaan sen.” Olen ollut niin taakoitettu koko ajan, ja se on kauhistuttava tunne. Minulla ei voinut olla voittoa, jota halusin.

166    Hän on tehnyt monia suuria asioita ja näyttänyt, jonka todistajia te kaikki olette, olen tullut ja kertonut teille siitä, ja lehdet ovat kirjoittaneet siitä ja niin edelleen, noista suurista yliluonnollisista asioista, joita on nähty tehtävän.

167    Mutta sydämeni oli yhä raskas. Ja minä nojasin tuota puuta vasten, juuri tällä tavalla. Minä ajattelin: “Suuri Taivaan Jumala, tuo lämmin aurinko paistaa minun ylleni, eikä ole pilveäkään missään, ja muutama minuutti sitten Sinä vahvistit miehen sanan, ja luonto teki sen. Kuinka se voidaan tehdä, Herra? Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Se oli Hänen Sanansa, jonka Sinä juuri panit minut puhumaan.” Minä ajattelin: “Isä, kuinka kiitollinen minä olenkaan.”

168    Kuulin jonkin menevän… [Veli Branham kopauttaa pöytää kuvaillakseen ääntä] Ja minä katsoin. Ja suoraan minun edessäni oli kolme peuraa, ja ne katselivat minua. Niitä oli ammuskeltu paljon viimeisen viikon aikana, ja siellä oli metsästäjiä, ja tässä minä olin puettuna punaiseen. Kuka tahansa tietää [Veli Branham napsauttaa sormiaan.], että ne ovat poissa näin pian. Mutta ne katselivat minua.

169    Ja, syötäviksi hirviksi, ei olisi voinut olla niitä parempia. Se oli suuri emä, kahden suuren täysikasvuisen poikasen kanssa. Ja minä ajattelin: “Se on aivan oikein; me tarvitsemme kolme peuraa.”

170    Jokin sanoi: “Tiedätkö, Herra pani ne sinun käsiisi.”

171    Vuotta aikaisemmin veli Clayton oli kanssamme, kun sain tuon suuren ennätyskalan… Ja tuona vuotena minä tapoin yhdeksäntoista hirveä muille miehille, näille Täyden Evankeliumin liikemiehille.

172    Joskus liikemiehet… Suokaa tämä anteeksi veljet. Jotkut heistä ovat lääkäreitä, ja niin lihavia, että tuskin voivat kävellä, tiedättehän. Ja monet istuivat siellä pöydällä ja saattoivat sanoa: “Billy, hanki minulle yksi kaksivuotias. Hanki minulle naaras. Minä haluan uroksen. Hanki minulle suurisarvinen.” No niin, minulla oli riemuvuosi siellä ulkona, ampuessani ja hankkiessani noita hirviä.

173    Mutta Herra käski minua olemaan tekemättä sitä, ja vuosia sitten lupasin Hänelle: “Herra, minä tulen johdattamaan miehet riistan luo, mutta en enää tapa sitä heille.” Ei. Ellei se ole hätätilanne, ja meidän täytyy saada se.

174    Ja, jos te muistatte pojat sen, kun edellisenä iltana ennen lähtöämme, tuo köyhä vanha veli, joka ei ollut saanut peuraa. Mikä hänen nimensä oli? Palmer, hän tuli ja pani kymmenen dollaria kymmenyksiä käteeni. Hän sanoi: “Veli Branham, tässä ovat kymmenykseni; pane se seurakuntaan.” Hän sanoi: “Etkö hankkisi minulle peuraa?” Oh! Minä…

175    [Osa nauhasta puuttuu] …ja siellä seisoivat nuo kolme peuraa, ja minulla oli kivääri olkapäätäni vasten. Minä vain laskin olkaani tällä tavalla. Minä ajattelin: “He eivät voi paeta minua. Ne ovat juuri tässä, ja minä olen liian nopea kiväärin kanssa, minä voin saada nuo kaikki kolme ennen kuin ne voivat kääntyä ympäri.” Ja minulla oli kivääri valmiina, ja minä ajattelin: “Siinä ne ovat aivan…” Minä juuri suuntasin kiväärin…

176Ja sitten satuin muistamaan tuon lupauksen. Minä sanoin: “Minä en voi tehdä sitä. En voi tehdä sitä.” Minä sanoin: “Minä muistan tuon kerran, kun Jooab sanoi Daavidille: ‘Jumala on pannut Saulin sinun käsiisi.’ Daavid sanoi: ‘Älköön Jumala salliko, että koskisin Hänen voideltuunsa.’ Se oli minun lupaukseni, etten tekisi sitä.”

177    Minä ajattelin: “Ne ovat aivan tässä mäen huipulla, minä voin pyörittää ne tuonne alas, ja ne on helppo noutaa sieltä.” Kolme hienoa peuraa seisoi siellä, ja minä sanoin: “Ei, minä en voi tehdä sitä.”

178    Ja siellä ne olivat, täysikasvuiset poikaset, uros ja naaras, sekä niiden äiti. Ja ne tulivat kävellen sinne, katsellen ympärilleen, valtavan suurina ja lihavina.

179    Ja minä seisoin siellä hetken, ja ajattelin: “Tämä on epätavallista peuralle, ja kaiken lisäksi minä olen näissä punaisissa.” Minä ajattelin: “Minä säikäytän ne pois.”

180    Minä sanoin: “Te olette minun käsissäni. Te ette voisi paeta, vaikka yrittäisittekin, mutta minä en tule vahingoittamaan teitä. Menkää matkoihinne.” No vain katselivat toisiansa ja tulivat lähemmäksi. Ja ne tulivat todella lähelle minua, ja katselivat minua.

181    Minä laskin kiväärin maahan ja sanoin: “Äiti, ota poikasesi ja mene metsään. Minä olen täällä nauttimassa Jumalan läsnäolossa. Ja minä olen luvannut, etten tappaisi riistaa toisille. Viehän nyt lapsesi metsään. Minäkin rakastan metsää. Menehän nyt.”

182    Se katseli minua. Ja kaikki kolme niistä katsoi ympärilleen. Sitten ne kääntyivät ja kävelivät pois, ja sitten ne palasivat jälleen takaisin.

183    Ja minä sanoin: “Minä en tule vahingoittamaan teitä. Menkää metsiin. Te olette minun käsissäni, ettekä voisi päästä pakoon.” Minä sanoin: “Minä olen ollut Jumalan käsissä, enkä minäkään voinut paeta. Hän erotti minut. Minä olen luvannut Hänelle. Minä säästän teidät. Menkää. Pitäkää hauskaa. Nauttikaa tästä metsästä. Minä pidän siitä. Menkäähän nyt.”

184    Ne seisoivat siellä pienen hetken, kävelivät lähelle, niin että olisivat melkein voineet syödä kädestäni, kääntyivät ympäri, ja katsoivat kaikki minua sillä tavalla, ja jatkoivat poispäin kävelemistään, ja ne pysähtyivät ja katsoivat taaksepäin jälleen, ja sitten ne kävelivät pois metsiin. Ja minä seisoin siellä ja ajattelin: “Tuo on epätavallista peuralle. Minä ihmettelen, josko se on siksi, että Herra Jeesus on täällä, Hänen Läsnäolonsa.”

185    Ja juuri silloin Ääni puhui minulle sanoen: “Sinä muistit lupauksesi, muistitko?” Minä tiesin, että se oli Hän.

Minä sanoin: “Kyllä, Herra.”

186     Hän sanoi: “Niin muistan Minäkin omani. Minä en tule koskaan jättämään sinua. Minä en tule koskaan hylkäämään sinua.”

187    Tuo taakka hävisi. Kristityt ystävät, eikä sitä ole ollut sen jälkeen. Se oli viime lokakuussa. Minä olen ollut eri henkilö.

188    Pitäkää lupauksenne Jumalalle. Mitä hyvänsä te sanotte Jumalalle, uskokaa se. Erottakaa itsenne kaikesta Hänen Sanansa vastaisesta. Jumala tulee kuulemaan ja vastaamaan rukoukseen.

Kumartakaamme päämme hetkeksi.

189    Oletteko te halukkaita erottamaan itsenne tänä iltana kaikesta epäuskosta, kuullaksenne Herran Sanaa? Jos te teette sen ja uskotte, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Nähdessämme Hänen tekevän näitä asioita, joita Hän lupasi tehdä. Nostaisitteko kätenne ja sanoisitte: “Jumala, minä annan Sinulle lupauksen tänään. Minä uskon kaikki, mitä Sinä olet luvannut. Minä uskon jokaisen Sanan, enkä enää koskaan epäile Sitä.”

190    Taivaallinen Isämme, Sinä tiedät, että tämä kertomus on tosi. Se oli neljäs kerta. Ja sitten viides kerta oli minun oman kalliin vaimoni kanssa, kun Sinä… Viime viikolla, kun tuo lääkäri kirjoitti tuota lausuntoa… Tuo suuri kasvain hävisi pois ennen kuin hänen kätensä kosketti häntä, aivan sen mukaisesti mitä Sinä olit sanonut.

191    Nyt Isä, minä rukoilen, että Sinä auttaisit näitä ihmisiä. Käsitän, että olen tulossa vanhaksi. Minä tiedän, että minun täytyy mennä pian. Ja minä rukoilen. Herra, anna minun olla rehellinen ja vilpitön veljieni kanssa. Anna minun olla rehellinen ja vilpitön Sinun ihmistesi kanssa. Jos en voi olla sitä heidän kanssaan, niin silloin en usko, että voisin olla sitä Sinunkaan kanssasi, Herra, koska minä haluan todistaa Sinusta. Ja minä rukoilen, että Sinä antaisit Sanan niin elää meissä tänä iltana, että Sinä antaisit kaikille meille uskon, ja tällä pienellä lahjalla, jonka…

192    Ihmiset ajattelevat joskus, että lahja on jotakin, joka otetaan käteen ja mennään ulos ja leikataan tie lävitse. Lahja ei ole sitä, Isä. Voikoot he ymmärtää, että lahja on se, että saa itsensä pois tieltä. niin, että Pyhä Henki voi tehdä mitä se haluaa tehdä.

193    Herra, salli meidän saada itsemme pois tieltä nyt, ja anna suuren Pyhän Hengen tulla ja toimia meidän kauttamme. Ja voikaamme me nähdä tänä iltana Jeesuksen Kristuksen lupaukset, erikoisesti sen, johon olen viitannut tänä iltana, Herra, sen missä Jumala tuli alas Aabrahamin luo, julkituotuna lihassa, ja tiesi sydämen salaisuudet. Se oli Jumala. Ja, kun Hän oli tehty lihaksi ja asui meidän keskuudessamme, Hän tiesi sydämen salaisuudet. Ja Raamattu sanoo, että Jumalan Sana on sydämessä olevien ajatusten erottaja. Se on mistä opetuslapset tiesivät, että Hän oli Jumala.

194    Nyt Isä, tulisitko Sinä tänä iltana ja sallisit meidän kurjan nöyrän majamme olla pyhitetty Sinulle, niin että Sinä saat meidät uskomaan, että Sinun Henkesi voisi tehdä itsensä tunnetuksi meidän keskuudessamme tänä iltana, osoittaaksesi, että Sinä yhä olet Sana. Ja sitten me tulemme erottamaan itsemme kaikesta epäuskosta ja seuraamaan Sinua. Jeesuksen Nimessä, puhu Sinä meille. Aamen.

 [Joku seurakunnassa antaa kehotuksen.]

195    Suuri taivaan Jumala, ole armollinen meille. Auta meitä, oi Herra, tottelemaan Sinun käskyjäsi. Ja käytä meitä Sinun kunniaksesi. Ja me kiitämme Sinua näistä rohkaisevista sanoista. Salli nyt Pyhän Hengen liikkua meidän kauttamme ja vahvistaa nämä sanat. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

196    Pitäkää usko Jumalaan. Älkää epäilkö. Olkaa rohkeita. Hänen tulemuksensa aika on tulossa lähelle.

197    Tänä iltana on jaettu rukouskortteja. Kuinka monella täällä on rukouskortit, nostaisitteko kätenne. Se olisi vaikeata minun käydä lävitse tuota joukkoa erottamisen kanssa, jos Herra tulee antamaan sen. Mutta sallikaa minun ottaa hetki ja sanoa tämä: Kuinka monella täällä ei ole rukouskortteja, ja te rukoilette, että Jumala parantaisi teidät. No niin, voikoon Herra Jumala auttaa jokaista teitä.

198    Minä olen teidän veljenne. Jeesus on teidän Pelastajanne. Jumala on meidän Isänne. Me olemme ihmisiä. Me emme ole tästä maailmasta, me olemme syntyneet Jumalasta, me olemme ylhäältä. Nyt ennen kuin meillä on rukousjono, rukoillaksemme sairaiden puolesta… Ja täällä korokkeella on miehiä tänä iltana, jotka myös rukoilevat sairaiden puolesta, ja sananpalvelijat siellä ulkona rukoilevat sairaiden puolesta. En halua antaa vaikutelmaa, että olen ainoa, jota Jumala käyttää. Näettekö? Jumalan ei tarvitse… Jumalan ei ole pakko käyttää minua. Hän voi käyttää teitä tai ketä tahansa. Meidän vain tarvitsee uskoa, että se, mitä Hän on sanonut, on Totuus.

199    Mutta nyt, kun olen sanonut tämän, niin sen vahvistamiseksi, mitä on sanottu, kumartakaamme päämme hetkeksi. Te, jotka olette sairaita ja joilla ei ole rukouskortteja, rukoilkaa ja sanokaa jotakin tämän tapaista: “Herra Jeesus, minä tiedän, että Raamattu sanoo, että uskon rukous parantaa sairaan; ja Jumala on nostava hänet ylös. Ja on myös sanottu, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.”

200    Jos Hän on sama, niin sitten Hänen täytyy toimia ja tehdä samoin. Ja sitten Raamattu on myöskin sanonut, että Jumalan Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka ja erottaa ajatukset, jotka ovat sydämessä. Me tiedämme, että kun Sana oli tehty lihaksi Jeesuksen Kristuksen persoonassa, Jumalan Pojassa, se oli tarkalleen, mitä Jumala teki Pojan kautta. Jeesus sanoi Johanneksen 14. luvussa: “Niitä tekoja, joita Minä teen, olette te myös tekevä, jopa suurempia ja enemmän, sillä Minä menen Isäni tykö.”

201    Ja Raamattu sanoo myöskin Hebrealaiskirjeessä, että Hän nyt on Ylimmäinen Pappi. Uskommeko me kaikki sen? Tietenkin. “Hän on Ylipappi, jota voidaan koskettaa heikkoutemme tunnolla.” No niin, “Hän on”; minä en ole. Hän on. Kukaan mies ei ole. Hän on Ylipappi, joka voi sääliä meidän heikkouksiamme.

202    Nyt, jos te tunnette, että olette valmiit astumaan ulos, ja vain yksinkertaisesti irrottamaan itsenne kaikesta epäuskosta ja sanomaan: “Salli minun koskettaa Sinua, suuri Ylipappi!” Jos Hän nyt on Ylipappi ja sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, silloin Hän tulee toimimaan niin kuin Hän teki silloin, koska Hän on sama.

203    Eräs nainen kosketti Häntä erään kerran Hänen ollessaan maan päällä, näkyväisesti, kätensä kanssa. Hän tunsi kosketuksen ja kääntyi ympäri ja sanoi: “Kuka kosketti Minua?” Ja he kaikki kielsivät sen. Mutta Hän erotti ajatukset ja löysi tuon naisen, ja kertoi hänelle hänen vaivansa, ja, että hänen uskonsa oli tehnyt hänet terveeksi.

204    No niin, Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ehkä tuolla naisella ei ollut rukouskorttia, mutta hänellä oli uskoa. Ja se on kaikki mitä tarvitaan. Uskokaa. Koskettakaa suurta Lääkäriä. Ja Jumalallisen lahjan kautta, jos vain voin saada itseni pois tieltä, ja antaa Pyhän Hengen sanoa ja tehdä mitä Hän haluaa tehdä… Ja se on lahja, eikä vain jotakin kuviteltua. Ja, jos se olisi kuvittelua, niin se ei toimisi. Jos se on todellinen, se toimii. Se on mitä Jeesus sanoi: “En se ole Minä, joka tekee teot, vaan Isäni, joka asuu Minussa.” Niinpä se en voi olla minä. Hän oli Jumalan Poika; minä olen syntinen, Hänen armostaan pelastettu.

205    Vain uskokaa. Älkää yrittäkö painaa. Vain uskokaa ja sanokaa, Herra Jeesus, salli minun koskettaa Sinun viittaasi.” Rukoilkaa vain yksinkertaisesti. Jatkakaa rukoilemista. Pysyköön jokainen paikoillaan, vain rukoilkaa ja uskokaa.

206    Vain uskokaa, älkääkä olko kiireisiä. Älkää yrittäkö painaa. Ainoastaan uskokaa. Uskooko nyt jokainen? Voitteko te uskoa? Unohtakaa kaikki mikä on takana. Ajatelkaa, että Jeesus lupasi sen. Minä tiedän, että se on epätavallista, mutta Jeesus lupasi sen.

207    Olisitteko nyt kunnioittavia hetken. Sitten aloitamme rukousjonon. En sano, että Hän tulisi tekemään sitä. Hän saattaa tehdä sen. Jumalan armosta, minä olen vapautunut omista ajatuksistani. Voikoot Hän…

208    Nyt, jos teistä tuntuu siltä niin kohottakaa päänne ja katsokaa tänne päin ja olkaa rukouksessa. Niin kuin Pietari ja Johannes sanoivat: “Katso meitä.” Se ei tarkoittanut… Vaan, että kiinnittäisi huomion siihen mitä he sanoivat.

209    Nyt te kuulijakunta, siellä on tuskin ketään, jonka tunnen, paitsi nämä Martinin pojat, jotka istuvat tässä. Ja luulen, että tämä tässä on veli Daulton, en ole varma, värillisissä laseissa. Minä yritän mennä hänen ohitsensa ihmisiin, joita en tunne…

210    Voikoon nyt Jeesus Kristus tulla voimansa kanssa, niin että te voisitte nähdä tämän päivän lupauksen, Kirjoituksen, joka oli ennustettu tästä päivästä. Malakia 4. lupauksen täytyy täyttyä. Jonkun täytyy tehdä se; Jumala on luvannut sen.

211    Siellä istuu eräs rouva tässä. Hän on matkallaan sairaalaan huomenna. Hän on ollut auto onnettomuudessa. Hän on loukannut itsensä, on sisäisiä vaivoja, vikaa käsivarsissa. Eikö sinulla ole rukouskorttia, rouva. Sinulla ei ole. Olenko minä täysin vieras sinulle? Enhän minä tunne sinua? Emmehän me tunne toisiamme? Sinä olet kuullut minun saarnaavan; mutta sinä tiedät, etten tiedä mitään sinusta. Ovatko nuo asiat totuus? Jos niin on, niin kohota kätesi. Jumala siunatkoon sinua. Sitä se on! Usko ja sinun ei tarvitse mennä. Sinun vaikeutesi ovat ohitse. Mitä tuo rouva kosketti?

212    Siellä istuu mies aivan hänen takanansa… Ettekö te voi nähdä tuota Valoa? Katsokaa tuon meripihkanvärisen Valon liikkumista. Se on mies, joka istuu hänen takanansa. Hän rukoilee jotakin; se on veli, joka on sairaalassa. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan veljesi, antamaan hänelle takaisin hänen järkensä ja kaiken, tekemään hänet terveeksi? Uskotko sen? Minä olen vieras sinulle. Onko se oikein? Uskoi Hyvä on. Sinä voit saada… Mitä hän kosketti?

213    Tässä on rouva, juuri sen takana siellä. Näetkö sinä tuon Valon? Voitko nähdä Sen? Katsohan tänne. Katsokaa! Katsokaa jokainen. Näettekö juuri tässä, jonkinlainen meripihkanvärinen rengas. Juuri Sen alapuolella on eräs rouva. Hän on tässä; hän rukoilee jonkun puolesta. On kysymys kahdesta lapsesta, lapsen lapsesta, lapsenlapsen lapsesta. Tuo rouva ei ole täältä; hän on Kaliforniasta. Ja hän on täällä pyytämässä rukousta.

214    Ja siellä on joku hänen kanssaan. Se on hänen sisarensa. Hän istuu aivan takana siellä, punainen puku yllään. Hänellä on kaatumatauti. Se on totta. Hän on Kaliforniasta. Sinä toit hänet mukanasi. Sinun nimesi on Mary. Sinä uskot koko sydämestäsi. Ovatko nuo asiat totta? Heiluta kättäsi, jos se on totta. Uskotko koko sydämestäsi? Silloin voit saada mitä pyydät. Nyt, jos joku haluaa kysyä näiltä ihmisiltä, että tunsinko minä heitä… Onko sinulla rukouskorttia, rouva? Eikö sinulla ole? Sinä et tarvitse sitä.

215    Tässä istuu mies, juuri tässä rivin päässä, katsoen minuun. Hänellä on vaiva polvissansa. Jos hän uskoo, että Jumala tulee parantamaan nuo polvet, hän voi saada sen mitä hän on rukoillut. Uskotko sinä sen? Hyvä on. Sinun polvivaivasi on ohitse, herra. Onko sinulla rukouskorttia? Eihän sinulla ole rukouskorttia? Sinä et tarvitse sitä.

 Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

216    Eräs rouva istuu tässä ja hänellä on naistentauti. Uskotko sinä? Siellä on rouva… Oh, hän ei huomaa sitä. Hänellä on punainen takki yllään. Hänen nimensä on neiti Daly. Usko koko sydämelläsi. Herra Jeesus Kristus on tekevä sinut terveeksi, neiti Daly.

217    Kysykää, jos minä tunsin tuota rouvaa. En ole koskaan elämissäni nähnyt häntä; taivaallinen Isä tietää sen.

Te sanotte: “Miksi sinä kutsuit häntä hänen nimellänsä?”

218    No niin, Jeesus sanoi: “Sinä olet Simon, Joonaan poika.” Onko se oikein? Uskotteko sen Totuudeksi? Eikö Jeesus sanonutkin, että tämä tulisi tapahtumaan?

219    Ja muistakaa, että se oli viimeinen merkki, joka annettiin valitulle Seurakunnalle, Aabrahamille ja hänen ryhmälleen, ennen kuin luvattu poika ilmestyi. Onko se oikein? Jumala antoi Aabrahamille merkkejä koko matkan ajan, ja niin Hän on antanut Seurakunnallekin. Mutta, kun Herran Enkeli tuli alas ja teki sen, Hän hävitti epäuskoiset pakanat; ja odotettu poika, jota oli odotettu, ilmestyi, Iisak.

220    Tämä palvelustehtävä tulee päättymään pian, ja odotettu Poika tulee ilmestymään, Hän itse. Seurakunta on tullut vanhurskauttamiseen Lutherin kautta, pyhitykseen Wesleyn kautta, Pyhän Hengen kasteeseen helluntailaisten kautta, ja on nyt päättymässä Pääkiveen. Palveluksen ollessa koko ajan esikuvina osoittamassa tuohon täydelliseen, kun negatiivinen varjo tulee positiiviksi. Ja Jeesus on tuleva ja tempaava Seurakuntansa jonakin päivänä, nuo, jotka uskovat.

221    Erottakaa itsenne epäuskosta, ja uskokaa tänä iltana. Haluatteko tehdä sen.

222    Aloittakaamme nyt noista joilla on rukouskortit… Uskon, että rukoilin eilen illalla kahteenkymmeneen viiteen asti. Onko se oikein? Uskon sen olleen niin. Luulen niiden tullen käytetyiksi, numero yksi, kaksikymmentäviisi. Nyt kaksikymmentäkuusi, kaksikymmentäseitsemän, kaksikymmentäkahdeksan, kolmekymmentä, tehkää jono tähän. Joilla on rukouskortti yksi, tehkää jono tälle puolelle. Tekisittekö sen nyt.

223    No niin, meillä on ollut erottaminen ilman rukouskortteja, niin, etteivät ihmiset voi sanoa minun lukevan heidän rukouskorttejansa. Noilla ihmisillä ei ollut rukouskortteja, he ovat vain ihmisiä, jotka istuvat siellä. Ja se jatkuu sillä tavalla. Kuinka moni on nähnyt sen jatkuvan puoli tuntia kerrallaan ja pidempäänkin, ja nähnyt asioiden tapahtuvan? Mutta näettehän, meidän täytyy säästää vähän voimianne. Meillä on noin neljäkymmentä kokousta edessämme kautta Etelän.

224    Ja nyt, siirtykää tälle puolelle, te joilla on rukouskortit. Kaikki, joilla on rukouskortti “A”, tulkaa tälle puolelle tänne.

225    Nyt loput meistä, laulakaamme Jumalalle: “Usko se vaan.” Haluatteko tehdä sen? Kaikki yhdessä:

 Usko se vaan, (Siinä kaikki. Uskoa vaan. Mitä? Uskoa Hänen Sanansa.) usko se vaan:
 Usko se vaan, usko se vaan,
 Kaikk mahdollista on, usko se vaan.
 Herra, minä uskon; Herra, minä uskon;…

226     [Veli Branham sanoo seuraavaa jollekin puhujanlavalla.] Jos ehkä astun aivan tähän, ehkä se on parempi niin. Voimmeko mennä tuonne alas, rukoilemaan sairaiden puolesta? Mennä tuonne alas, rukoilemaan sairaiden puolesta? Näyttää, että voisimme.

227    Kuinka monet ovat kiinnostuneet siitä, että nämä ihmiset paranevat? Parantaminen kuuluu Jumalalle. Onko se oikein? Nyt, jos Jeesus seisoisi täällä tänä iltana, näissä vaatteissa, jotka Hän on antanut minulle, jos Hän itse olisi täällä puettuna näihin vaatteisiin…

Jos te sanoisitte: “Herra, haluaisitko parantaa minut?”

228    Hän tulisi sanomaan: “Minä olen jo tehnyt sen.” “Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme vuoksi; ja Hänen haavojensa kautta meidät parannettiin.” Onko se oikein? Näettekö, Hän on jo tehnyt sen; se on jo tapahtunut.

229    Te sanotte: “Herra, pelasta minut.” Hän on jo tehnyt sen. Ei väliä kuinka paljon te itkette ja rukoilette ja hakkaatte penkkiä, se ei tule pelastamaan teitä, ellette te usko ja vastaanota, mitä Hän on tehnyt teitä varten. Onko se oikein?

230    Se on sama asia. Minä en paranna ihmisiä; minä en voi parantaa ihmisiä. Mutta mitä Hän tekisi? Jos Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, Hän tekisi sen mitä Hän on nyt tehnyt. Sillä se on mitä Hän lupasi tälle päivälle. Kuinka moni tietää Hänen luvanneen sen? Hän lupasi sen. Kyllä vain, Hän lupasi sen kaikissa Kirjoituksissa. Te kaikki, jotka kuuntelette nauhoja Seitsemästä Seurakuntajaksosta ja muista asioista, te näette Kirjoitusten todistavan nuo asiat, että se on oikein.

231    Nyt te, jotka seisotte rukousjonossa, tullaksenne erottamiseen, Jeesus näki näyn, ja Hän sanoi: “Minä tunsin, että voimaa lähti minusta.” Onko se oikein? Näyissä, te olette toisessa maailmassa. Nyt Hän on täällä. Se oli Hän, jota te kosketitte. No niin, se vain osoittaa, että Hän on täällä kanssamme.

232    Kuinka moni nyt tulee uskomaan, jos me vain kävelemme tämän jonon kautta, ja minä rukoilen ja lasken kädet teidän yllenne, ja te palaatte takaisin paikoillenne? Uskotteko te, että jos minä rukoilen teidän puolestanne täällä ja sitten lasken kädet teidän yllenne, että jokainen teistä tulee parantumaan?

233    Uskotteko te, että se oli Pyhä Henki täällä. Se voisi jatkaa sen tekemistä… Jos te haluatte, että jätämme rukousjonon pois ja jatkamme sen kansaa, niin me tulemme tekemään sen. Näettekö? Pyhä Henki on täällä. Riippuu siitä mitä te haluatte. Jos minä voisin saada teidät uskomaan enemmän…

234    Mutta monille ihmisille on opetettu: “Laskekaa kädet heidän päälleen.” Raamattu sanoo: “Hän lähetti Sanansa ja paransi heidät.” No niin, se on mitä Hän juuri nyt teki. Hän on vahvistanut Sanansa, lähetti Sen teille, vahvisti Sen, ja se paransi heidät. Pakanat sanoivat…

Juutalaiset sanoivat: “Tule ja laske kädet tyttäreni ylle, ja hän tulee elämään.”

235    Tuo roomalainen sanoi: “Minä en ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle. Sano vain sana…” Se on mitä minä yritän saada teidät uskomaan. Näettekö te?

236    Mutta, jos te haluatte, että puolestanne rukoillaan ja kädet lasketaan teidän päällenne, nyt haluan, että te kaikki yhdytte minuun rukouksessa, rukoillessamme näiden ihmisten puolesta.

Kumartakaamme päämme.

237    Herra Jeesus, minä rukoilen näiden ihmisten puolesta nyt. He ovat tietoiset, että Sinä seisot täällä. He tietävät, että Sinä olet ihmisten keskellä. Ja, kun nämä ihmiset kulkevat tämän korokkeen yli tänä iltana, voikoot he tulla niin, etteivät he tule vain minun ohitseni, Sinun palvelijasi, tai näiden toisten Sinun palvelijoittesi, jotka istuvat tässä. Voikoot he käsittää, että he tulevat Elävän Jumalan temppeliin. He tulevat Jumalan lupauksen alaisina, kun Jumala sanoi: “Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: kun he laskevat kätensä sairaiden päälle, ne tulevat paranemaan.” Hän lupasi sen. Hän lupasi, että jokainen, joka uskoisi, tulisi pelastumaan, ja jokainen, joka uskoo, pelastuu. Jokainen, joka uskoo parantumiseen, tulee parantumaan. Isä, auta meidän epäuskoamme nyt.

238    Sinä olet tehnyt itsesi tunnetuksi täällä tänä iltana, kirjoitusten mukaisesti, näyttääksesi meille, että Sinä olet täällä. Tapahtukoon nyt, että jokainen henkilö, joka kulkee tämän korokkeen ylitse tai on kuulijakunnassa, paranee, niin, ettei keskuudessamme ole yhtään heikkoa henkilöä, kun tämä kokous on ohitse. Voikoon suuri Pyhä Henki tulla Hänen kansansa keskuuteen, ja voidella meistä jokaisen, Herra, kaikki nämä sananpalvelijat, kaikki nämä Sinun palvelijasi, joita istuu täällä sadoittain. Isä, minä rukoilen, että jokainen rukouksemme tulisi Sinulle, ollessamme Sinun olemuksesi Jumalallisessa läsnäolossa. Ja voikoot nämä ihmiset ymmärtää, heidän kulkiessaan tämän korokkeen kautta, että tänä ilta on heidän parantumisensa ilta, jos he voivat uskoa.

239    Nyt minä haluan, että jokainen jatkaa rukoilemista näiden ihmisten kulkiessa ohitse, ja minä tulen laskemaan kädet jokaisen heidän yllensä heidän parantumiseksensa.

240    Tulkaa, herra. Rukoilen tämän puolesta, veljeni. Jeesuksen Kristuksen nimessä, ole parannettu.

241    Rukoilen tämän puolesta, veljeni. Jeesuksen Kristuksen nimessä, ole parannettu.

242    Rukoilen sisareni puolesta, Jeesuksen Kristuksen nimessä, hänen parantumiseksensa. Aamen.

243    Rukoilen sisareni puolesta, Jeesuksen Kristuksen nimessä, hänen parantumiseksensa.

Rukoilen sisareni puolesta, Jeesuksen Kristuksen nimessä, hänen parantumiseksensa.

Rukoilen sisareni puolesta, Jeesuksen Kristuksen nimessä, hänen parantumiseksensa.

244    Rukoilen veljeni puolesta, Jeesuksen Kristuksen nimessä, hänen parantumiseksensa.

245    Rukoilen sisareni puolesta, Jeesuksen Kristuksen nimessä, hänen parantumiseksensa.

246    Rukoilen veljeni puolesta, Jeesuksen Kristuksen nimessä, hänen parantumiseksensa.

Rukoilen veljeni puolesta, Jeesuksen Kristuksen nimessä, että Sinä parannat hänet.

247    Lasken käteni veljemme päälle, Jeesuksen nimessä, hänen parantumiseksensa.

248    Lasken käteni tämän veljen päälle, Jeesuksen nimessä, hänen parantumiseksensa.

249    Käteni laskettuna tämän veljen päälle, pyydän hänen parantumistaan, Jeesuksen nimessä, kun hän on Jumalallisessa Läsnäolossa tässä Sinun voitelusi alla.

250    Paranna tämä, sisareni, Isä, rukoilen, Jeesuksen nimessä. [Sisar sanoo: “Kiitos sinulle, Jeesus.”]

251    [Tyhjä kohta nauhalla.] …Jeesuksen nimessä, olkoon hän parannettu.

252    Samoin, tämän veljen päälle, Isä, lasken käteni. Jeesuksen nimessä, olkoon hän parannettu.

253    Isä, Jumala, Jeesuksen Kristuksen nimessä, lasken käteni tämän sisaren päälle. Olkoon hän parannettu, Jeesuksen Kristuksen nimessä.

254    Isämme, lasken käteni tämän veljen päälle, ja pyydän hänen parantumistaan, Jeesuksen nimessä. Aamen.

255    Jeesuksen Kristuksen nimessä, lasken käteni veljeni päälle, ja pyydän hänen parantumistaan, Jumalan kunniaksi. Aamen.

256    Rakas taivaallinen Isämme, lasken käteni veljeni päälle, ja pyydän hänen parantumistaan. Yhdistäen rukoukseni, Herra, hänen rukouksiinsa, ja seurakunnan rukouksiin, jonka olet koonnut tänä iltana. Käteni hänen päällään, samaistaen uskoni Jumalan Poikaan, pyydän hänen parantumistaan. Aamen.

257    Nyt meillä on täällä joitain pyörätuolitapauksia rukoiltavana. [Tyhjä kohta nauhassa.]

258    Jeesus sanoi erään kerran: “Tiedättekö mitä olen tehnyt teille.” Minä olen tehnyt vain sen, mitä Jumala käski tehdä.

259    Rukoilkaamme nyt yhdessä, jokainen teistä. Kiinnittäessänne mielenne Jumalaan; pitäkää rukouksenne mielessänne. Muistakaa, uskokaa nyt, uskokaa meidän kanssamme. Jokainen täällä, joka on sairas, ja ehkä teillä ei ollut rukouskorttia.

260    Me tulemme jakamaan jälleen rukouskortteja huomenillalla kello 6:30 tai 7:00. Ja meillä on jälleen rukousjono huomenillalla. Olen pahoillani, että pidin teitä vähän myöhään rukousjonon vuoksi. Siunatkoon Jumala teitä.

Kumartakaamme nyt jälleen päämme.

261    Rukoillessamme, Isä, me annamme anteeksi jokaiselle hänen syntinsä meitä vastaan. Jos meissä löytyy mitään mikä ei ole Sinun kaltaistasi, niin anna meille anteeksi, Herra. Sillä meille on kerrottu, että me olemme “Jumalan kirjoitettuja kirjeitä, joita kaikki lukevat”. Toteltuamme Sinun käskyäsi, nähtyämme Sinun Läsnäolosi tunnistavan Sinut itsesi meidän kanssasi… Ihmiset ovat kävelleet tänne ylös korokkeelle todistukseksi uskostansa. Me olemme laskeneet kätemme heidän päälleen, Isä. Ei vain yksi meistä, vaan me kaikki yhdessä rukouksessa olemme laskeneet kätemme heidän päälleen, uskoen, että Sinä tulet parantamaan heidän ruumiinsa.

262    Sinä sanoit ollessasi täällä maan päällä: “Jos te pyydätte Isältä mitä tahansa Minun Nimessäni, niin Minä tulen tekemään sen.” Jeesus, Jumalan Poika, se oli Sinun lupauksesi, Herra.

263    Ja tuo Yksi, joka antoi tuon lupauksen, on samaistanut itsensä täällä tänä iltana, täyttääkseen lupauksensa; niin, että kädet on laskettu sairaiden päälle Sinun käskystäsi. Olkoon se nyt tehty. On kirjoitettu, olkoon se tehty. Voikoon Jeesuksen Kristuksen voima tulla ja erottaa jokainen henkilö täällä kaikesta epäuskosta, ja ottakoon Jeesuksen Kristuksen Läsnäolo, Sanan, Hänen, joka tuntee meidän sydämemme ajatukset, ottakoon se ensimmäisen tilan tänä iltana jokaisessa sydämessä.

264    Me nuhtelemme Saatanaa ja kaikkia hänen pimeyden voimiansa, kaikkia hänen epäuskon voimiansa. Jumalan Henki on nostanut ylös varustuksen sinua vastaan. Saatana. Sinä olet voitettu olento. Jeesus Kristus voitti sinut Golgatalla.

265    Hän nousi kolmantena päivänä, voittaen kuoleman, helvetin ja haudan. Hän on noussut korkeuteen ja antanut lahjoja ihmisille, hänen Persoonansa on täällä tänä iltana. Hän sanoi: “Vähän aikaa ja maailma ei enää tule näkemään Minua, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne, ja teissä, maailman loppuun asti.” Me näemme Hänen Läsnäolonsa täällä tänä iltana täyttävän Hänen Sanansa, uskon kautta me uskomme, että jokainen henkilö täällä on parantunut Jumalan kunniaksi, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

266    Ja ihmiset sanoivat: “Aamen.” Jumala siunatkoon teitä. Takaisin veljelle.

64-0120 HÄNEN PETTÄMÄTTÖMÄT LUPAUKSEN SANANSA (His Unfailing Words Of Promise), Phoenix, Arizona, USA, 20.1.1964

FIN

64-0120 HÄNEN PETTÄMÄTTÖMÄT LUPAUKSEN SANANSA
(His Unfailing Words Of Promise)
Phoenix, Arizona, USA, 20.1.1964

1        Niin, että me voimme kaikki päästä sairaiden puolesta rukoilemisen mielentilaan. Ja nyt me haluamme myös olla rukouksessa tulevan Liikemiesten konferenssin puolesta täällä, joka alkaa ensi torstai-iltana. Heillä tulee olemaan joitakin hienoja puhujia tässä kon… [Tyhjä paikka nauhassa]

2       Minä tietenkin elän nyt Tucsonissa. Tämä on toinen vuoteni siellä. Ja kuten aina olen sanonut: “Minä elän ylhäällä Jerusalemissa.”

3       Minä en voinut saada poliisia (eilen illalla, kun he antoivat minulle sakkolapun) uskomaan, että se oli Jerusalem. Olin tiellä matkalla tänne Apache Junctionin kautta, kun toinen valoistani pimeni, ajovalo, parkkivalo. Ja yritin päästä bensiiniasemalle ja toinen paloi. Ja minä satuin katsomaan taakseni ja näin hänen punaisen valonsa. Hän pysäytti minut ja sanoi: “Tiedätkö miksi pysäytin sinut?”

 Minä sanoin: “Kyllä, yksi valoista on palanut.”

 Hän sanoi: “Niin on. Tiedätkö, että se on liikennerikkomus?”

4       Minä sanoin: “Kyllä, mutta en–en–en voinut päästä huoltoasemalle. Yritin löytää huoltoasemaa, mutta en löytänyt.”

Hän kysyi: “Mistä sinä olet?”

Minä sanoin: “Jerusalemista.”

Hän sanoi: “Mistä? Mistä?”

Minä sanoin: “Jerusalemista, olen…”

Hän katsoi ajokorttiani ja sanoi: “Oletko sinä saarnaaja?”

Minä sanoin: “Kyllä, herra.” Minä sanoin: “Minä olen Jerusalemista.”

Hän kysyi: “Missä se on, meren takanako?”

5       Minä sanoin: “Ei, herra. Se on täällä ylhäällä mäellä, sitä kutsutaan Tucsoniksi, te kutsutte sitä siksi.” Minä sanoin: “Olen ollut täällä alhaalla Jerikossa, saarnaamassa täällä laaksossa.”

6       Oli ihme, ettei hän todella antanut minulle sakkoa silloin, eikö vain? Mutta hän antoi minulle pienen: “Pidähän kiirettä sen korjaamisessa, taikka…” [Tyhjä paikka nauhassa]

7       Herra Jeesus, me jätämme itsemme Sinulle tätä jumalanpalvelusta varten. Minä muistan kaikki asiat, jotka Sinä olet kertonut minulle, ja kaikki asiat, jotka Sinä olet tehnyt ihmisten edessä, ja siitä me annamme ylistyksen ja kunnian. Mutta minä muistan viime syksynä, tullessani alas noin viisisataa mailia täältä pohjoiseen, kun Sinä näytit minulle tuon vuoren ja sanoit: “Mene takaisin rukoilemaan sairaiden ihmisten puolesta, kunnes aika tulee.” Ja täällä minä olen Herra. Ei näille ihmisille täällä; minä en rukoile heille, minä rukoilen Sinulle. Ja minä olen täällä Sinun palveluksessasi tänä iltana, tekemään aivan niin kuin Sinä käsket minun tehdä. Auta minua nyt, Isä, minä rukoilen, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

8       Menkäämme nyt Raamatussa Matteuksen Kirjaan, tekstiä varten. Ja lukekaamme Matteuksen 24. luvusta, ja sen 32. jakeesta ja 35. jae mukaan luettuna.

Nyt oppikaa vertaus viikunapuusta; Kun sen oksa on vielä hento, ja työntää esiin lehtiä, te tiedätte, että kesä on lähellä:

Niin samoin te, kun te näette kaikki nämä asiat, tiedätte, että se on lähellä, aivan ovella.

Totisesti minä sanon teille, Tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä asiat ovat täyttyneet.

Taivaat ja maa katoavat pois, mutta minun sanani eivät katoa pois.

9       Haluaisin ottaa siitä pienen aiheen, Hänen pettämättömät lupauksensa sanat. Meidän uskomme perusta on juuri tässä, pettämättömällä lupauksen Sanalla. Ihmiset, kautta ajanjaksojen, ovat luottaneet tähän, Jumalan lupauksiin.

10   Nyt, jos te koskaan olette tulleet parantamiskokoukseen ja halunneet olla niin tarkkaavaiset kuin vain voitte, niin haluan teidän tekevän niin nyt. Me haluamme nähdä Herran kirkastettuna.

11   Ja minä totisesti uskon, että jokainen Jumalan Sana, jokainen lupaus, jonka Hän on antanut, on totta.

12   Ja se on kenelle tahansa, joka haluaa vastaanottaa sen. Ja nyt on joitakin, jotka yrittävät vastaanottaa sen, eivätkä voi. On toisia, jotka voivat vastaanottaa sen. Ja jotkut saavat sen, ilman, että he edes puoliksi yrittäisivät. Kuitenkin meidän täytyy saarnata Evankeliumia, että “parantuminen on kaikille”, vaikka tiedämme, että se ei ole. Se on kaikille, jos he voivat vastaanottaa sen, mutta me tiedämme, että kaikki eivät voi vastaanottaa sitä. Minä vain haluan olla niin rehellinen teidän kanssanne kuin vain tiedän kuinka olla.

13   Meidän täytyy saarnata pelastusta samalla tavalla, että “pelastus on kaikkia varten”, mutta me tiedämme, että kaikki eivät voi vastaanottaa Sitä. Kaikki eivät voi nähdä näitä asioita. Jeesus sanoi: “Siunatut ovat teidän silmänne, jotka voivat nähdä, teidän ymmärryksenne, sillä on monia, jotka eivät voi ymmärtää Sitä.”

14   Ja jumalallinen parantuminen on ihmisille, jotka uskovat. Mutta te ette voi uskoa, ennen kuin sisällänne on Jotakin, mikä saa teidät uskomaan.

15   “Ja sitten, jos ne teot olisi tehty Sodomassa ja Gomorrassa”, sanoi Jeesus, ”jotka on tehty Kapernaumissa, ja noissa kaupungeissa”, joiden lävitse Hän oli kulkenut, niin Hän sanoi, että “ne seisoisivat vielä tänäkin päivänä”.

16   Ja minä sanon: Jos ne teot, ne valtavat teot, jotka on tehty Phoenixissä, olisi tehty Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä, eikä olisi Kuolleen Meren pohjassa.

17   No niin, se on koska kaikki yrittävät saada sen, kaikki, jotka ovat sairaita. Mutta, jos he vain haluaisivat pysähtyä hetkeksi, ja yrittäisivät miettiä, mitä tuo Sana merkitsee.

18   Usko on [tulee] Sanan kuulemisen kautta,  lupauksen Sanan. Jos teillä ei ole lupausta, niin silloin te yritätte saada sen oman uskonne pohjalta. Mutta, jos te voitte ottaa Jumalan lupauksen, se on Jumalan lupaus teille.

19   Tuolla naisella, joka kosketti Hänen viittaansa, ei ollut lupausta siitä. Mutta hänen uskonsa, ilman lupausta, toi hänelle parantumisen.

20   Nyt, jos hän voi saada parantumisensa, ilman lupausta siitä, mitä hän oli tekemässä, niin kuinka paljon enemmän meidän tulisi saada parantumisemme, uskosta lupaukseen, jonka Jumala julkituo ja vahvistaa edessämme, ja on tuonut sen meille Hänen Sanallansa, tullen ja vahvistaen Hänen Sanansa.

21   Katsokaa näitä pieniä vauvoja, jotka juuri olen vihkinyt Herralle. Molemmat niistä ovat ihme Jumalalta, ylittäen lääketieteen ymmärryksen. Näettekö? Ajatelkaapa vain niitä asioita, joita on tehty!

22   No niin, katsooko Jumala henkilöön? Tietenkään ei. Jos Hän parantaa yhden, Hän tulee parantamaan toisenkin. On vain yksi asia, joka teidän täytyy tehdä, se on anastaa tuo usko. Ja tuo usko on jotakin, minkä te tiedätte: ei jotakin, johon te törmäätte tai arvelette. Te tiedätte sen! Jotakin tapahtuu. Kautta aikojen ihmiset ovat levänneet sillä.

23   Syy miksi otin tämän tekstin näiksi muutamiksi minuuteiksi, on koska Hän sanoi: “Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani eivät tule katoamaan pois.” Ja Hän on antanut lupauksen tässä, että tuo sukupolvi… Hän sanoi: “Tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki nämä asiat ovat täyttyneet.”

24   Jos sattuu niin, että täällä istuu joku uskomaton nyt läsnä, niin se on yksi suurimmista kompastuskivistä, johon uskomaton voi kaatua. He ajattelevat, että Jeesus viittasi tuohon sukupolveen, jolle Hän oli puhumassa. Nyt oikaistaksemme sen, niin että voimme päästä aiheeseemme.

25   He kysyivät Häneltä kolme kysymystä. Jos huomaatte täällä aikaisemmin, 24. luvun alusta me voimme lukea nämä Sanat.

Ja Jeesus meni ulos, ja lähti pyhäköstä: ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä näyttääkseen hänelle pyhäkön rakennuksia.

Ja Jeesus sanoi heille, Ettekö te näe kaikkia näitä? Totisesti minä sanon teille, tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, jota ei heitettäisi maahan.

26   No niin, se oli, kun Hän yhä oli kaupungissa, pyhäkössä. Hyvä on.

 Ja, kun hän istui vuorella…

27   Hän oli nyt lähtenyt pyhäköstä, ja mennyt ylös vuoren laelle, Oliivivuorelle [Öljymäelle].

… istui Oliivimäellä, hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä erikseen, sanoen: Sano meille, milloin nämä asiat ovat? Ja mikä on merkki sinun tulemuksestasi, ja maailmanlopun tulosta?

28   He kysyivät Häneltä kolme kysymystä, ja Hän vastaa heille niin kuin he kysyivät Häneltä. Kolme kysymystä, näettekö. Ensimmäiseksi: ‘’Milloin on oleva aika, ettei kiveä jätetä kiven päälle?” Ja: “Mikä tulee olemaan Sinun Tulemuksesi merkki?” Ja: “Mikä on maailmanlopun merkki?” Kolme kysymystä. Ja Hän vastaa kolmeen kysymykseen.

29   Suuret opiskelijat, asettavat tuon ensimmäisen kysymyksen, johon Hän vastaa sanoen: “Rukoilkaa, ettei teidän pakonne olisi talvella tai sapatinpäivänä”, he asettavat sen jonnekin tulevaisuuteen, Herran Tulemukseen maailman lopussa.

30   Se tapahtui vuonna 70 jKr., kun tuo suuri Rooman armeija, Tiitus ja hänen joukkonsa tulivat sinne, kun tuo suuri roomalainen kenraali piiritti Jerusalemin niin kuin Jeesus oli ennalta kertonut heille. “Ja, kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin hän, joka on pellolla, älköön palatko takaisin kaupunkiin.”

31   Ja jotkut ihmiset yrittävät tukea oppiansa sillä, sanoen, että ihmiset tulevat yhä pitämään sapattia, silloin kun Hän tulee. No niin, jos tulemus on maailmanlaajuinen, te ette voisi pitää sapattia; sillä, toisella puolella on sapatinpäivä, ja toisella puolella maailmaa on sitä seuraava päivä. Sapatinpitäminen oli ihmisille erämaassa, ei maailmanlaajuiselle Seurakunnalle. Näettehän? Ja kaikki nämä erilaiset asiat, he ottavat nämä Kirjoitukset, ilman, että heillä olisi Pyhää Henkeä jakamassa ne oikein ja näyttämässä mitä ne ovat.

32   Mutta minun kaikkein vaatimattomimman mielipiteeni mukaan, tässä on se, mistä Jeesus oli puhumassa, Hän sanoi, että ”tämä sukupolvi”, toisin sanoen, “sukupolvi, joka näki viikunapuun työntävän esiin silmunsa.” Katsokaahan, Hän sanoi tässä: “Ja, kun viikunapuu alkaa… on hento, ja työntää esiin oksansa, te sanotte, että kesä on lähellä. Samoin, näettekö, kun te näette kaikki nämä asiat, tuntekaa aika. Kun te näette kaikkien näiden kolmen kysymyksen täyttyvät, aika on ovella. Tuo sukupolvi, joka näkee viikunapuun!” Ja viikunapuu on aina “Israel.” “Ja, kun Israel menee takaisin kotimaahansa ja tulee kansakunnaksi, tuo sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä asiat ovat täytetyt.”

33   Ja kristityt ystävät, tänä iltana, tässä suuressa Kirjoitusten epäilemisessä, jota ihmiset epäilevät, me nyt elämme nähdäksemme… Kaikki, mitä Hän sanoi tässä, on täyttynyt, seuraava asia on vain Hänen Tulemuksensa.

34   Israel on kotimaassaan. Se on itsenäinen kansakunta. Sillä on oma raha, oma lippu, se on YK:n jäsen. Se on kansakunta ensimmäistä kertaa noin 2 500 vuoteen, siitä kun se viimeksi oli kansa. Ja Jeesus lupasi että, “tuo sukupolvi…” Ja Raamatussa, sukupolvelle annetaan neljäkymmentä vuotta, jolloinkin tuon ajan kuluessa, Hän on tuleva. Ja, jos se on totta, silloin se tuo Tulemuksen.

35   No niin, ja toinen asia, joka kahdentuhannen vuoden välein jotakin on tapahtunut maan päällä, ja politiikka ja kaikki on hajoamassa, Jumalan täytyy lähettää apua taivaasta. Ensimmäisen kahdentuhannen vuoden jälkeen maailma hävitettiin vedellä. Toinen kaksituhatta vuotta, ja Kristus tuli; ja tämä on vuosi 1964, ja he väittävät, että me olemme seitsemäntoista vuotta jäljessä ajasta.

36   Nyt te näette, että se on ovella. Seuraava asia on odottaa Herran tulemusta. Kaikki muut merkit sulautuvat suoraan yhteen sen kanssa. Niinpä se on miksi minä tänä iltana yritän saada ihmiset pysymään tarkalleen luvatulla Sanalla. Juuri niin kuin Sana sanoo, pysykää Sen kanssa.

37   Nyt, kun minä tulin Kristukselle, niin minä tiesin, että minulla täytyi olla perustus jossakin, jolla seistä. Minut asetettiin papiksi lähetysbaptistikirkossa. Sitten, kun minä näin, että lähetysbaptistikirkon oppi oli vastoin Kirjoitusta, silloin minä en voinut perustaa toivoani lähetysbaptistikirkon opille. Sitten ajattelin, että minä siirryn äitini kirkkoon, hän oli metodisti. Minä ajattelin, että menen sinne, ja totesin jälleen saman asian. Niinpä minä tiesin, että jos Jeesus tulisi noutamaan metodisti-ihmisiä, niin Hän tulisi varmasti jättämään baptistit. Jos Hän tulisi baptisteille, Hän tulisi varmasti jättämään metodistit. Mutta minä näin, että molemmissa ryhmissä oli hienoja ihmisiä. Ja minä tiesin, että jos Hän tulee seurakunnalle, niin mille seurakunnalle Hän tulisi, noista yli yhdeksästä sadasta organisaatiosta? Sitä Hän ei tule tekemään. Hän ei tule tuomitsemaan ihmisiä seurakunnalla.

38   Hän tulee tuomitsemaan ihmiset Jeesuksella Kristuksella. Ja Jeesus Kristus on Sana. Johanneksen ensimmäisessä luvussa sanotaan: “Alussa oli Sana.” Kun Jumala… Alussa, ennen kuin se oli Sana, se oli ajatus. “Ja sitten alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala.” Se oli kokonaan Jumala.

39   Ja sitten, kun Jumala antoi Sanansa, mitä tulisi olemaan, ennalta määräten Seurakuntansa ennen maailman perustamista, että “Se ilmestyisi Hänen eteensä ilman tahraa tai ryppyä.” Ja aika on tulossa päätökseensä. Ja se tulee olemaan siellä. Seurakunta, ihana Seurakunta, ilman tahraa tai ryppyä! Minä luotan siihen, että me kaikki täällä tänä iltana olemme tuon seurakunnan jäseniä. Ja on vain yksi tie mennä sisälle tuohon Seurakuntaan, eikä se ole minkään kirkkokunnan kautta, vaan te menette Siihen sisälle uudestisyntymisellä.

 Ja te sanotte: “Hyvä on, minä uskon sen.”

40   Ja, jos te teette niin, silloin te vahvistatte jokaisen Sanan tässä Raamatussa “aamenella”, kaiken mitä Raamattu sanoo; koska se on Kristus, ja te olette osa Kristuksesta, ja Pyhä Henki paljastaa tämän Totuuden. Jokaisella ajanjaksolla on ollut sille määrätty Sana täytettäväksi.

41   Jumala lähettää aina profeetan. Sana tulee profeetalle; kirjoitettu Sana, sydämen ajatusten erottaja. Oletteko aina huomanneet sen? Profeetta tiesi, että hän oli profeetta, koska Jumalan Sana erottaa ajatukset, jotka ovat sydämessä, ja kertoo ennalta asiat. Oletteko koskaan katsoneet heprealaisesta sanakirjasta, ja nähneet mitä tuo sana näkijä merkitsee? Se on henkilö, jolla on jumalallinen ilmestys kirjoitetusta Sanasta. Ja kuinka se on vahvistettu? Hän näkee ja kertoo asiat ennalta, ja ne tapahtuvat.

42   No niin, kuinka se sopii yhteen Kirjoituksen kanssa? Aivan tarkalleen. “Jos keskuudessanne on joku, joka on hengellinen tai profeetta, niin Minä Herra tulen tekemään itseni tunnetuksi hänelle, puhun hänelle näyissä. Ja, jos nämä asiat tulevat tapahtumaan, silloin se on Jumala. Jos ne eivät tapahdu, silloin älkää kuulko häntä; älkää ollenkaan pelätkö häntä, vaan jättäkää se ottamatta huomioon.” Mutta Jumalan Sana on aina oikein! Sen vuoksi, se oli kuinka he tiesivät miehestä, joka puhui, oliko hänellä oikea ilmestys Sanasta vai ei. Jumalallinen Sana, joka on kirjoitettu, on siksi, että Herran Sana tuli hänelle. Nyt me pysymme Siinä, me asetamme itsemme ja luottamuksemme tälle Sanalle.

43   Te sanotte: “Veli Branham, Vanhassa Testamentissa olivat profeetat.”

44   Jumala, Raamatussa, Hebrelaiskirjeen ensimmäisessä luvussa sanoo: “Jumala, monesti ja monella tavalla puhui isille profeettain kautta; tässä viimeisessä päivässä Hän on puhunut poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta.” Näettekö, se on Jeesus Kristus. Ja Jeesus on Sana, näettehän, ja Hän paljastaa Sanansa Jeesuksella Kristuksella. Sana paljastaa itsensä. Se saa Sanan elämään. Se on missä ihmiset epäonnistuvat Hänen tunnistamisessaan.

45   Se on kuinka tuo pieni nainen kaivolla tunsi Hänet. Hän tiesi sen nopeasti. Niin pian kuin Hän oli kertonut hänelle jotakin hänestä itsestään, hän sanoi: “Herra, minä käsitän, että Sinä olet profeetta. Me tiedämme Messiaan olevan tulossa. Ja, kun Hän tulee, Hän tulee kertomaan meille nämä asiat, näyttämään meille kaikki asiat.” Hän sanoi: “Minä, joka puhun sinulle, olen Hän.”

46   Kuinka olisi tuo nainen voinut kieltää Hänen väitteensä, kun teko oli tehty ensin? Teko oli vahvistanut ensin, että Hän oli tuo Profeetta. Heillä ei ollut ollut profeettoja satoihin vuosiin. Ja tämän Miehen täytyi olla profeetta; sanoillaan vahvistaen itsensä, että Hän oli tuo luvattu Messias. Ei ihme, että tuo pieni nainen voi juosta kaupunkiin ja sanoa: “Tulkaa katsomaan Miestä, Joka on kertonut minulle ne asiat, jotka olen tehnyt. Eikö tämä juuri olekin Messias?”

47   Nyt me uskomme, että Jumala, ajanjaksoissa, joille Hän on jakanut Sanansa, tulee paljastamaan tuon Sanan sen Totuudessa. Se tulee vahvistetuksi, koska Jumala oli luvannut sen niin. Ja se on aina totta.

48   Nooa. Se oli vaikeata ihmisten ymmärtää Nooaa hänen päivinään. Hän kuuli Jumalan puhuvan. Hän tiesi, että se oli Sana, koska hän oli Jumalan profeetta. Jumala lähetti hänet väitteen kanssa: “Suuri tulva on tulossa!” Hän rakensi arkkia tuossa arvostelevassa ajassa. Ei merkinnyt mitään Nooalle, kuinka monet arvostelivat sitä. Hän oli tuon päivän valo. Hän oli Jumalan Sana julkituotuna tuota päivää varten; sillä, Jumala hävitti ihmiset.

49   Mooses, suuri, korkeasti hiottu teologi, suuri mies, joka oli syntynyt profeetaksi; ei kuitenkaan teologiallaan ja kirjatiedollaan Jumalasta, voinut vapauttaa Israelin lapsia tietonsa kautta.

50   Katsokaahan, profeetta ei voi toimia tiedolla. Hänen täytyy toimia innoituksella. Inspiraatiolla!

51   Ja, kun Herran Sana tuli hänelle erämaassa palavassa pensaassa. Se kertoi ja paljasti hänelle ne Sanat, jotka Hän oli puhunut Aabrahamille. Ja mitä Jumala oli tekemässä? Näyttämässä hänelle tuon hetken kirjoitetun Sanan, Ja sitten Jumala kutsui Mooseksen työhön. Hän, oli pelännyt armeijan kanssa yrittää vapauttaa Israelia; ja sitten hän menee sinne keppi kädessään ja vapauttaa Israelin.

52   Jumala tekee sen niin salaperäisellä tavalla, että se yksinkertaisesti laittaa lihallisen mielen pois radaltaan. Se ei enää voi ajatella. Oletteko koskaan huomanneet sitä?

53   Johannes Kastaja, vedessä seisomassa. Hän oli profeetta, edelläkävijä, profeettojen ja Jumalan Pojan välillä, joka oli tulossa. Johannes käveli sinne veteen, ja hän sanoi sen! Hän ei pelännyt sanoa ihmisille: “Siellä seisoo Joku teidän keskuudessanne nyt!” Ajatelkaa vain sitä varmuutta mikä hänellä oli! “Siellä seisoo Yksi teidän keskuudessanne juuri nyt, jota te ette tunne. Hänen kenkiään minä en ole arvollinen kantamaan, Hän on se, joka tulee kastamaan teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.”

54   Hän oli ihmisten keskellä silloin. Johannes tiesi, että Hänen täytyi tulla hänen sukupolvessansa, koska hän oli nähnyt oman paikkansa Kirjoituksessa, ja nähnyt Jumalan Hengen Hänen yllään. “Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä, valmistamaan tien.” Ja hän tiesi, että Messiaan tuleminen oli käsillä.

55   Sitten, tuon profeetan seisoessa siellä vedessä, profetoimassa. Sana tuli hänelle. Jeesus oli Sana! Se on kuinka tuo profeetta tunsi Hänet, sillä se oli Sana sen merkin kanssa, joka oli annettu hänelle. “Minä tunsin Hänet, koska Hän, joka käski minua erämaassa, sanoen: ‘Mene ja kasta vedessä’, sanoi, ‘Kenen päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, Hän tulee kastamaan Pyhällä Hengellä ja tulella.’” Ja, kun Sana tuli veteen, tuo merkki tuli Sanan kanssa.

56   Jeesus itse, kun Hän tuli, Hän tiesi, että Hän oli Sana. Hän oli ehdottoman varma siitä. Sillä, kun Hän oli kaksitoistavuotias pieni Poika, (niin kuin puhuin eilen) me löydämme Hänet Pyhäkössä väittelemässä pappien kanssa. Hänen tietonsa voi ylittää heidän perinnäissääntönsä, ja Hän oli opettamassa heitä, noita miehiä. Ja, kun Hänen äitinsä sanoi sanan, joka oli väärin, niin tarkatkaa kuinka Sana oikaisee erheen.

57   Sana aina oikaisee erheen. Ja jospa ihmiset vain voisivat nähdä sen tänään, kuinka Sana oikaisee erheen! Koko asia on tulossa erheeksi. Mutta Jumalan Sana on se mikä on oikein. Hän sanoi: “Taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Minun Sanani eivät katoa.”

58   Ja Sana, joka on profetoitu tätä päivää varten, oikaisee tämän päivän erheen. Ymmärrättekö te? Sana itse oikaisee erheen. Ihmiset sanovat tänään: “Liittykäämme tähän. Menkäämme Neuvostoon. Tehkäämme kaikki nämä asiat.” Se on erehdys. Ja Sana tulee ja oikaisee tuon virheen, samaistaen itsensä ajassa ja hetkessä. No niin, me tiedämme, että nuo asiat ovat totta.

59   Nyt, jos Herra tahtoo, minä tulen antamaan teille pienen henkilökohtaisen todistuksen, seuraavien kymmenen minuutin aikana. Sitten uskon, jos en ole erehtynyt, niin veli John Sharrit… En tiedä onko hän täällä tänä iltana vai ei. En ole nähnyt häntä. Hän on henkilökohtainen ystäväni, kallis veli. Hän oli kanssani palvelustehtävän alkuvaiheissa.

60   Kuinka monet olivat täällä, kun minä ensimmäisen kerran tulin Phoenixiin, kuusitoista vuotta sitten? Voisimmeko nähdä kätenne? Katsokaa sitä, käytännöllisesti katsoen kolmasosa ihmisistä. Kuinka monet muistavat, että rukoillessani sairaiden puolesta, ihmiset laskivat kätensä minun käteni päälle; ja sitten, mitä tahansa sanottiin, oli se mitä heillä oli. Kuinka moni muistaa sen?

61   Ja kuinka monet muistavat minun kertoneen teille, että tuo Herran Enkeli, tuossa Tulipatsaassa, joka kohtasi minut siellä, sanoi minulle, että jos minä tulisin olemaan “vilpitön”, niin tulisi tapahtumaan, että minä “tulisin tietämään jopa sydämen salaisuudet”. Kuinka monet muistavat minun sanoneen, että se tulisi olemaan sillä tavalla?

62   No niin, kuinka monet muistavat Hänen luvanneen, että se tulisi jatkumaan? Ja ei pitkääkään aikaa sitten, näyssä, Hän lupasi tuosta nykäyksestä tuossa jonossa, sanoen: “Sinä et voi opettaa helluntailais-vauvoille yliluonnollisia asioita.” Ja, kun minä tein kolmannen nykäyksen. Hän sanoi: “Älä kerro kenellekään tästä. Sinä olet yrittänyt selittää toisia. Älä kerro kenellekään tästä. Tämä on tuo suuri lopullinen nykäys.” Kuinka moni muistaa, että se on ennustettu?

63   Näettekö, Hän ei koskaan petä. Nuo asiat tapahtuivat, yksi, kaksi, kolme, aivan niin kuin ne olivat.

64   Nyt Phoenixissä, se oli tuon ajan kuluessa, kun rouva Waldroff täällä oli kuollut rukousjonossa, syöpä sydämessä, ja parantui. Hän tavallisesti tulee kokouksiin. Hän on ehkä täällä nyt. Rouva Hattie Waldroff. Sitten me näemme, että hänen lääkärillään oli todiste siitä, röntgenkuvat  siitä missä tuolla naisella oli ollut syöpä. Ja hän elää tänään. Se oli kuusitoista vuotta sitten. Nyt olen aivan varma, että herra… Kyllä, rouva Waldroff on juuri siellä nyt. [Joku sanoo: “Siitä on nyt seitsemäntoista vuotta maaliskuussa.”] Se oli seitsemäntoista vuotta sitten, tässä maaliskuussa. Siellä on rouva, joka oli kuollut syöpään sydämessä, ja hän tuli jälleen elämään. Koska se oli NÄIN SANOO HERRA. Pankaa nyt merkille nuo kerrat.

65   Minä menin Kaliforniaan ja uskon, että veli John Sharrit oli kanssani silloin. Ajattelin sitä tänään tullessani tänne, ja olen melko varma siitä, että se oli hän. Ja vaimoni ja minä ja Rebekka, joka nyt on nuori nainen ja päättää koulunsa tänä vuonna; hän oli pieni vauva ja minä kannoin häntä käsivarsillani. Ja kokousten jälkeen minä menin Catalinaan, vain viedäkseni veneen sinne ja tullakseni takaisin, vain sanoaksemme, että olimme olleet merellä. Ja lähtömme edellisenä iltana…

66   Useimmat teistä tuntevat Paul Malickin. Uskon, että hän on… Mitä? [Eräs veli sanoo: “Maderassa.”] Missä? [Maderassa.”] Maderassa, Kaliforniassa. Hänen isänsä ja äitinsä, molemmat ovat parantuneet kokouksissa. Lensin sinne lentokoneella, vieraillakseni heidän luonaan, ja he parantuivat.

67   Paulin vaimo oli juuri synnyttänyt lapsen. Hienoja ihmisiä, armenialaisia, ja he soittivat sinne, koska hänen vaimonsa oli sairas ja he kysyivät voisivatko he tuoda hänet sinne. Minä sanoin: “Hyvä on, tulkaa vain.” Niinpä he toivat hänet sinne. Ja tuona iltana… hän, ja vaimoni ja minä, ja se on voinut olla veli Sharrit, en ole varma.

68   Onko veli Sharrit täällä? Jos hän oli… Oliko se oikein, veli Sharrit, olitko sinä siellä tuona iltana? Niin se oli. Siellä on todistaja. Katselin nähdäkseni oliko veli Sharrit täällä.

69   No niin, hän laski kätensä minun käteni päälle, ja se nopeasti surisi. “Ja, katsokaa, hänessä on elämä, joka tappaa hänet, paha elämä.” Ja minä sanoin: “Sinulla on ‘maitojalka’ [Synnytyksen aiheuttama laskimoveritulppa reidessä].” Hänellä ei ollut mitään oireita silloin. Mutta pari päivää myöhemmin he lääkitsivät häntä “maitojalan” vuoksi.

 Hän sanoi: “Se on ihmeellistä, veli Branham.”

70   Nyt minun täytyy sanoa joitakin asioita tässä, jotka tulevat olemaan hieman hankalia. Mutta minun täytyy kertoa totuus, huolimatta siitä mitä se on. Olen aina vihannut sanoa, että isäni oli alkoholin salakuljettaja. Vihasin sanoa sitä, mutta se on totuus. Kyllä. Jos on jotakin väärää, niin oikaiskaamme se juuri täällä, älkää odottako kunnes me pääsemme Sinne ylös. Minä pidän hyvien asioiden sanomisesta, mutta meidän täytyy sanoa myös pahat asiat.

71   Vaimoni oli siellä huoneessa, pieni, mustatukkainen nainen. Ja rouva Malicki sanoi: “Se on outoa kuinka se toimii sinun kädessäsi. Tekeekö se sen jokaisen kädelle?”

Minä sanoin: “Ei rouva.”

Hän sanoi: “Voitko selittää sen?”

Sanoin: “En, rouva.”

72   Ei, te ette voi selittää mitään Jumalasta. Te ette voi selittää Jumalan tekoja. Te ette voi selittää Jumalaa. Jumala on selitysten ulkopuolella. Jos niin olisi, niin meidän ei tarvitsisi uskoa Häneen uskolla.

73   Minä sanoin: “Jumalan teot ovat selittämättömät. Se on Jumalan teko, jota ei voida selittää.”

 Hän sanoi., “No niin, se on tosiaankin ihmeellistä.”

 Ja minä sanoin: “Hyvä, minä panen käteni hänen ylleen ja tulet näkemään, ettei mitään tapahdu.”

74   Minä sanoin: “Vaimollani ei ole mitään vikaa. Panehan kätesi käteeni, kulta.” Ja niin pian kuin hänen, minun oman vaimoni käsi osui minuun, minä sanoin: “Sinulla on kasvain vasemmassa munasarjassa.” Muistatko sen, veli Sharrit, siellä huoneessa tuona iltana?

75   No niin, kaksi vuotta sen jälkeen, pieni tyttäreni Saara syntyi, neljä vuotta Beckyn jälkeen. Minä sanoin tuolle lääkärille… Heidän kaikkien on täytynyt syntyä keisarinleikkauksella, koska hän ei voi saada lapsia normaalisti; hänen perheensä on sillä tavalla ja hän oli samalla tavalla. Ja minä sanoin tuolle lääkärille: “Katso vasenta munasarjaa, kun olet avannut hänet, ja katso näetkö siellä kasvainta.”

76   Hän sanoi: “Veli Branham, minä tulen katsomaan.” Mutta jälkeenpäin hän sanoi: “Minä en nähnyt mitään, veli Branham.”

Minä sanoin: “Hyvä on.”

77   Neljä vuotta myöhemmin pieni Joosefini tuli näyttämölle. Ja minä saatoin ottaa häntä kädestä, ja se oli yhä siellä. Ja minä sanoin: “Tohtori, katsoisitko jälleen vasenta munasarjaa?”..

78   Ja hän sanoi: “Kyllä, veli Branham.” Katsottuaan hän sanoi: “Ei, siellä ei ole yhtään mitään.”

79   Minä otin häntä kädestä. Minä sanoin: “Mutta se on siellä. Se on siellä, katsohan, tämä todistaa sen.” Eikä hän voinut löytää sitä. No niin, se jatkui eteenpäin, kului vuosia.

80   Viime vuonna me olimme olleet naimisissa kaksikymmentäkaksi vuotta. Ja jokaisena hääpäivänämme minä olen ollut metsästysmatkalla. Ja minä aina menen erääseen pieneen paikkaan siellä vuoren huipulla, ja minulla on pieni rukoushetki siellä, minä kiitän Jumalaa hyvästä vaimosta. Vaimoni on ollut minun rakkaani, ja niinpä minä teen sen jokaisena vuotena.

81   Kun me tulimme tänne Arizonaan Herran käskystä. Ja te olette nähneet sen lehdissä, ja minulla oli pieni kuva täällä, ja näytin sitä jollekin tänään iltapäivällä, kuinka kuvalehdet kirjoittivat siitä. Ja minä seisoin juuri täällä, tällä puhujanlavalla, sanoin jokaiselle henkilölle täällä, “NÄIN SANOO HERRA. ‘Jotakin on aikeissa tapahtua. Minä näin seitsemän enkelin muodostelman kohtaavan minut pohjoiseen Tucsonista.’” Muistatteko te sen? Kuinka monet olivat täällä, kun sanoin sen vuosia sitten? Hyvä on. Ja te tiedätte kuinka se tapahtui aivan tarkalleen samalla tavalla.

82   Lehdissä oli jopa kuva siitä: “On nähty salaperäinen Valo, kaksikymmentä seitsemän mailia korkea; kolmekymmentä mailia korkea ja kaksikymmentä seitsemän mailia leveä. Kosteus nousee vain noin kahdeksan-, yhdeksän mailin korkeuteen, tiedättehän, eivätkä he voi ymmärtää mikä se oli. Minä en sanonut koskaan sanaakaan siitä, vaan annoin sen vain mennä; koska siitä ei olisi hiukkaakaan hyötyä.

83   Aivan samoin kuin oli tuon Valon kanssa, jonka he kuvasivat, tuon Herran Enkelin, he eivät vieläkään usko Sitä.

84   Ja nyt, tullessamme tänne, minä jatkuvasti teen kaiken kokouksissa Herralle minkä vain voin. Mutta minä en tee kaikkea mitä minun tulisi, tiedän tekeväni monia virheitä.

85   Ja vaimoni on täytynyt olla isä sekä äiti noille lapsille, koska minä olen poissa. Ja hänen päätöksensä… Isän ja äidin tulisi olla yhtä mieltä siitä mikä koskee heidän lapsiaan. Mutta minä en ole siellä, minä olen Herran palveluksessa. Ja vaimoni on nyt neljänkymmenenneljän, ja kymmenen vuotta nuorempi kuin minä. Ja minä olin tullut yksistä kokouksistani, ja olin väsynyt. Se oli hieman yli kaksi vuotta sitten, arvelisin, kun me tulimme tänne. Ja minä olin ollut ulkona, ja olin todella väsynyt.

86   Ja pieni poikani Joosef, hän on vain poika, ja käy koulussa missä hän kuulee kaikenlaista. Yhtenä päivänä, kun tulin kotiin, hän sanoi jotakin äidilleen. Ja sitten hän juoksi minun luokseni. No niin, hän tiesi, että hän saisi selkäänsä häneltä.

Niinpä vaimoni sanoi minulle: “Billy, anna hänelle selkään.”

87    Ja hän pani kätensä ympärilleni ja sanoi: “Isi, olen pahoillani.” Hän tiesi minun heikon kohtani.  Ja niinpä minä sanoin: “Hyvä on kulta, unohtakaamme se.”

88   Ja vaimollani ja minulla, tämä Raamattu edessäni, ei ole ollut yhtään sanakiistaa elämässämme. Mutta yhtäkkiä, ollen tuossa hermostuneessa elämänajassa, hän löi oven kiinni päin naamaani. Ja hän sanoi: “Sitten sinun tulisi huolehtia hänestä hetken”, ja hän löi oven kiinni ja meni sisälle.

89   Minä ajattelin: “Pikku raukka! Hänellä on itsellään kaikki tuo lävitse mentävänä.”

90   Minä kävelin ulos, ja minä sanoin: “Joosef, tulehan tänne.” Otin hänet syliini ja sanoin: “Isin olisi tullut antaa sinulle selkään. Sinä tiedät sen. Mutta koska on niin, että kaduit, näetkö? Mutta muista, minun kärsivällisyyteni on loppuva yhtenä näistä päivistä. Ja koska sinä teit parannuksen, niin sinun täytyy tuottaa parannuksen soveliasta. hedelmää, ja todistaa minulle, että sinä todella tarkoitat sitä. Näetkö? Jos sinä rakastat minua, sinä tottelet minua.”

91   Ja niinpä menin ulos ja sanoin: “Minäpä pesen pölyt pois autoni tuulilasista.” Ja minä aloin pestä tuulilasia.

92   Tehdessäni niin, Ääni sanoi: “Käänny ympäri, ja sano hänelle, että lukee 2. Aikak. 22.”

93   Minä ajattelin: “Minä en tiedä kuinka tulin ajatelleeksi sitä.” Minä ajattelin: “No niin, minä vain kuvittelin sen”, ja jatkoin pesemistä.

94   Ja uudestaan se tuli, todella voimakkaalla äänellä, “Mene, ja sano hänelle!” No niin, se pelotti minua

95   Menin sisälle ja luin sen. Tiedättekö mitä se on? Se on se, kun Mirjam teki pilaa Mooseksen naimisiinmenosta etiopialaisen tytön kanssa. Ja Jumala sanoi: “Olisi ollut parempi, jos isäsi olisi sylkenyt kasvoihisi, kuin tehdä sitä.” Näettekö? Ja Jumala sanoi: “Mene ja nouda Mirjam, hän on pitaalin lyömä.” Sanottiin: “Mene, nouda Mirjam.” Ja Tulipatsas tuli alas ilmestysmajaan. Ja Mooses seisoi siellä. Ja Jumala puhui heille. Hän sanoi: “Jos teidän keskuudessanne on yksi, joka on hengellinen tai profeetta, Minä Herra tulen ja teen itseni tunnetuksi hänelle. Minä puhun hänelle näyissä, ja unissa ja niin edelleen.” Hän sanoi: “Mutta ei ole yhtään Minun palvelijani Mooseksen kaltaista.” Niin sanoi: “Ettekö te pelkää Jumalaa?” Ja Mirjam, ollen profetissa, oli pitaalin lyömä. Ja Mooses rukoili hänen puolestaan, ja hän sai elää.

96   Sitten, se pelotti minua. Minä olin unohtanut. Minä, minä en huomannut sitä, mutta Hän teki sen. Hän oli se, joka huomasi sen. Se oli minun vaimoni, ja minä kuolisin koska tahansa hänen puolestaan. Mutta Jumala huomioi sen. Tämä on nyt totuus, minun Raamattuni on tässä edessäni.

97   Ja minä menin sisälle. Ja hän oli mennyt huoneeseen ja lukinnut oven ja oli ompelemassa ompelukoneella. Ja minä koptin ovelle ja sanoin: “Kultaseni, haluan puhua sinulle hetken.” Hän sanoi: “Mitä sinä haluat?”

98   Minä sanoin: “Kulta, avaa heti ovi. Minulla on sana Herralta.” Se jotenkin sai hänet selviämään, ja hän avasi oven.

99   Ja me tulimme sisälle. Ja minä sanoin: “Kultaseni, sinä tiedät kuinka paljon minä rakastan sinua, ja minä en koskaan ajatellut siitä mitään.”

Hän sanoi. “Niin Bill, minä olen niin hermostunut!”

100   Minä sanoin: “Minä tiedän. Mutta Hän ei pitänyt siitä. Se ei miellyttänyt Häntä. Hän sanoi sen minulle tuolla puussa, siinä pienessä palmupuussa tuolla talon edessä. Hän käski tulemaan tänne sisälle ja “lukemaan tämä Kirjoitus sinulle”. Ja minä luin Sen.

101   Niinpä auttakoon minua, muutaman päivän kuluessa hänen vasemmassa kyljessään alkoi tuntua kipua. Meidän täytyi mennä kotiin. Ja se alkoi tulla yhä pahemmaksi. Minä rukoilin hänen puolestaan, ja se tuli yhä pahemmaksi.

102   Vein hänet lääkäri ystäväni luo, tohtori Schoen, joka on spesialisti Louisvillessä. Hän tutki hänet ja sanoi: “Rouva Branham, sano veli Branhamille, että minä haluan tavata hänet.”

Vaimoni kysyi: “Tohtori, mitä sinä löysit?”

Hän sanoi: “Minä sanon sen mieluummin hänelle.”

103   Niinpä Meda soitti minulle, ja minä menin sinne. Ja hän sanoi: “Veli Branham, hänellä on kasvain vasemmassa munasarjassa, se on saksanpähkinän kokoinen.” Mennessäni kotiin hänen kanssaan, minä kysyin: “Muistatko sinä?”

104   Hän sanoi: “Jos en väärin muista, niin se tapahtui veli Sharritin kanssa ollessamme, siellä Kaliforniassa. Sinä olet puhunut minulle siitä nyt kuusitoista vuotta.”

 Minä sanoin: “Niin, ja nyt se tulee näkyviin.”

 Hän sanoi: “Bill, uskotko sinä, että se johtuu siitä mitä tein tuona aamuna?”

105   Minä sanoin: “Minä en tiedä, kulta, en voi sanoa.” No niin, me panimme kätemme toistemme ympärille, ja aloimme itkeä Herran edessä. Minä menin huoneeseeni ja rukoilin hänen puolestaan koko sydämestäni.

106   Minä soitin tohtori Schoenille ja kysyin: “Tohtori, mitä meidän tulisi tehdä?” Hän sanoi: “Se tulisi poistaa sieltä.” Ja minä sanoin: “Antaa sen olla hieman pidempään.”

107   Hän sanoi: “Veli Branham, minun on ehkä parasta lähettää sinut hänen kanssaan naistentautien spesialistin luo, joka on hyvä ystäväni. Hän on myös kristitty.”

108   Minä sanoin: “Hyvä on, mutta entä sinä, tohtori?” Hän halusi saada sen pois käsistänsä, näettehän.

109   Hän sanoi: “Minä lähetän sinut sinne.” Hän rakasti minua ja kunnioitti sitä työtä, jota teen Herralle. Ja hän kertoi tälle toiselle tohtorille siitä.

110   Ja minä vein hänet sinne. He tutkivat sen, ja piirsivät sitten siitä kaavakuvan; kaavakuvan siitä minkä kokoinen se oli. Hän sanoi: “Tuo hänet takaisin noin kolmenkymmenen päivän kuluttua.”

111   Kolmenkymmenen päivän kuluttua vein hänet takaisin, ja se oli muuttunut saksanpähkinän koosta sitruunan kokoiseksi, niin pian. Ja kaikki nuo vuodet se oli vain odottanut siellä.

112   Sitten Herra puhui minulle, ja lähetti minut takaisin kentälle, ja minä tulin takaisin tänne.

113   Sitten me menimme sinne takaisin seuraavalla lomalla, ja he ottivat uuden röntgenkuvan siitä, ja se oli appelsiinin kokoinen. Hän sanoi: “Herra Branham, varmasti minä arvostan uskoasi Kaikkivaltiaaseen Jumalaan.” Hän sanoi: “Minäkin olen kristitty. Tohtori Schoen sanoi minulle, että sinä olet uskolla parantaja.”

114   Minä sanoin: “Hän vain ei ymmärtänyt sitä. Minä en ole uskolla parantaja.” Minä sanoin: “Minä vain uskon Jumalaan. Ja minä ymmärrän tämän tapauksen.”

 Ja hän sanoi: “Herra Branham, sinulla on hieno vaimo.”

 Minä sanoin: “Kuinka hyvin minä tiedänkään sen!”

115   Hän sanoi: “Jos se pehmenee, niin se tulee pahanlaatuiseksi, ja sitten sinulla ei tule olemaan vaimoa.”

 Ja minä sanoin: “Minä käsitän sen, tohtori.”

 Hän kysyi: “Oletko sinä sitä vastaan, että se otettaisiin ulos?”

116   Minä sanoin: “En ollenkaan, mutta meillä on eräs syy. Annetaan sen vielä olla hieman pidempään, eikö niin?”

117   Ja hän sanoi: “No niin, he sanovat, että sinä asut nyt Tucsonissa.” Ja hän kertoi minulle eräästä spesialistista Tucsonissa, sanoen: “Hän on eräs ystäväni. Minä muutin kerran Tucsoniin ja yritin elää siellä, mutta se oli liian kuivaa minulle.” Niinpä hän sanoi: “Tämä mies on paras mitä on, länteen Mississippistä, ja minä tulen lähettämään röntgenkuvat ja kaavakuvan, ja kaiken hänelle.” Ja hän lähetti ne Tucsoniin.

118   Ja tuo mies, katsottuaan sitä kolmenkymmenen päivän kuluttua, sanoi: “Se on grapehedelmän kokoinen ja tulossa todella suureksi. Se täytyy ottaa ulos heti.”

119   No niin, minun täytyi mennä. Menin pohjoiseen, ja jatkoin edelleen lomalleni. Tulin takaisin ja menin New Yorkiin, Morris Auditoriolle, herätystä varten. Matkalla takaisin, minun täytyi pysähtyä Louisianassa, veli Jack Mooren luona.

120   Soitin vaimolleni sieltä, ja hän sanoi: “Kultaseni, huomenna minun täytyy mennä uudestaan lääkäriin, tutkimusta varten.” Ja hän sanoi: “Bill, minä en ole kyennyt liikuttamaan vasenta jalkaani tällä viikolla. Se pullistuu suoraan pukuni lävitse.” Se oli turvonnut tällä tavalla, kasvaen nopeasti. Ja hän sanoi: “Se on niin arka, etten voi edes ojentaa kättäni. Tällä viikolla minun on täytynyt kävellä yksi jalka edellä, ja liikkua sillä tavalla.”

121   Minä sanoin: “Kultaseni, Hän haluaa varmasti leikata sen pois, ja jos hän tekee sen, ottaa se koko joulun ajan; emmekä me voi tulla takaisin tänne, takaisin kotiin.” Ja hän sanoi: “Minä tiedän sen, mutta mitä meidän täytyy tehdä?”

122   Minä sanoin: “Sano vain hänelle, että antaisi sen olla joulun ylitse. Sitten me tulemme ottamaan sen pois välittömästi joulun jälkeen, koska minä haluan sinun tulevan kotiin ennen sairaalaan menoa.”

123   Ja sitten hän sanoi: “Minä menen huomenna kello kolmelta”, tai jotakin sellaista. Ja, sillä olisi eroa meidän aikamme kanssa. Hän sanoi: “Sinulla on silloin ensimmäinen kokouksesi Shreveportissa, soita minulle sen jälkeen.” Minä sanoin: “Hyvä on.”

124   Eräs naisystävä siellä, erittäin hieno kristitty nainen. He olivat täällä sunnuntaina, mutta en usko, että he ovat tänä iltana. Norman, rouva Norman. Oletteko te täällä, herra ja rouva Norman? En tiedä ovatko he täällä vai ei. Veli ja sisar Norman, Tucsonista. Hän oli tuo joka… En usko heidän voivan tulla joka ilta, niinpä oletan, että hän tulee olemaan täällä huomenillalla. Onko sisar Normannin veli täällä? Uskon, että hän tuli. Onko hän täällä? Onko kukaan Normannien perheestä täällä? Kyllä, siellä he ovat, aivan takana. Hyvä on. Hän oli se, joka vei vaimoni sinne.

125   Nyt tuona aamuna, kun lähdin, kotonamme me aina ylös noustuamme menemme rukoilemaan; kun me olemme lähdössä, me otamme lapset ja seisomme kaikki ympyrässä Jeesuksen kuvaa kohden siellä olohuoneessamme. Se on Hoffmannin “Kristuksen pää kolmenkymmenen kolmen ikäisenä.” Ja me kaikki keräännymme sen ympärille, ja lapset, jokainen heistä rukoilee minun puolestani. Vaimo rukoilee minun puolestani, ja sitten minä rukoilen hänen puolestaan. Sitten minä lähden meren ylitse, tai minne se onkin. Ja me jätämme itsemme Herralle, Hänen palvelustaan varten.

126   Te tiedätte, että menetin vaimoni kerran, kun olin poika, Billyn äidin. Ja minä olin ollut siellä talossa kaksi tai kolme päivää, ja tehän tiedätte, lapset ja kaikki olivat olleet siellä, ja nyt sitten kaikki oli poissa. Se oli yksinäistä. Se toi takaisin kaikki nuo muistot.

127   Ja aikaisin tuona aamuna minä nousin ylös, Billyn ja Loycen odottaessa siellä minua. Minä polvistuin alas, ja katsoin ylös, ja sanoin: “Oi, kuinka kaipaankaan heitä! Taivaallinen Isä, minä olen nyt matkalla Shreveportiin. Minä rukoilen, että sinä auttaisit minua siellä. Siunaa minua ja anna minulle sieluja, Herra, Sinun Valtakuntaasi varten. Käytä minua millä tavalla vain tahdot. Minä olen Sinun käsissäsi.” Minä sanoin: “Siellä kaukana erämaan toisella puolella on minun uskollinen pikku vaimoni, odottaen tätä aamua. Hän on menossa sinne valmistautuakseen tuota leikkausta varten.” Minä sanoin, “Herra, minä sanoin hänelle eilen illalla: ‘Kysy, jos tuo lääkäri siirtäisi sen joulun jälkeen.’ Teinkö minä väärin? Muuttuuko se pahanlaatuiseksi? Koska minä pyysin häntä kysymään voisiko tuo lääkäri siirtää sitä, niin, jos se tulee pahanlaatuiseksi, ja minä menetän hänet, niin minä en voi koskaan antaa sitä itselleni anteeksi.”

128   Minä sanoin: “Herra, minä olen puhunut Sinulle nyt nämä kaksi vuotta, kyllä kuusitoista vuotta, mutta sen tapahtumisesta on nyt kaksi vuotta.” Minä sanoin: “Isä, hän on aina ollut todellinen vaimo minulle. Minun valmistautuessani lähtemään kokouksiin, hän ei ole koskaan yhtään kertaa valittanut, ei yhtäkään kertaa. Hän pitää aina vaatteeni puhtaina ja paitani pestyinä ja kaikkea, ja hänellä on ne kaikki valmiina minua varten. Ja sitten, kun tulen kotiin ja olen väsynyt, minä en voi… Ja tavallisesti nainen haluaa, että hänen miehensä on hänen kanssaan. Ja tultuani kotiin, ihmiset tunkeilevat sisään, mitä minä silloin teen? Lähden metsästys- tai kalastusmatkalle. Onko hän koskaan valittanut? Ei kertaakaan. Hän hakee vaatteeni valmiiksi ja antaa minun mennä: ‘Se on hyvä.’ Tuo pikku raukka, neljäkymmentäneljävuotias, lumivalkoisin hiuksin, seisomassa minun ja ihmisten välissä.” Minä sanoin: “Jumala, hän ei tarkoittanut sitä. Hän ei todella tarkoittanut sitä, Isä. Hänen tekonsa osoittavat, että hän ei tarkoittanut sitä. Hän oli vain hermostunut.”

129   Niinpä auttakoon minua, se oli viides kerta, kun se tapahtui! Noiden oravien jälkeen ja sitten alhaalla Kentuckyssa; sitten Whightin lapset siellä; sitten tuo myrsky siellä vuorilla, josta minulla ei ole aikaa kertoa teille tänä iltana; ja tällä kerralla, aivan yhtä varmasti! Siellä tuli tuo Valo, riippuen siellä, ja se sanoi: “Nouse jaloillesi.” Ja minä nousin ylös. Hän sanoi: “Mitä tahansa sinä sanot, sillä tavalla se tulee olemaan.”

130   Minä sanoin: “Jumalan käsi tulee poistamaan tuon kasvaimen ennen kuin lääkärin käsi koskettaa sitä.”

131   Rouva Norman tulee olemaan täällä huomenillalla. Minä en soittanut vaimolleni, kaikki oli kunnossa… Billy ja Loyce olivat odottamassa minua. Minä jatkoin edelleen Shreveportiin, ja päästyäni sinne etsin puhelimen soittaakseni hänelle.

132   Hän oli mennyt lääkäriin. Ja rouva Normannin oli täytynyt auttaa häntä tuon hoitajan kanssa siellä, pukemaan ylleen tuon viitan ja nousemaan pöydälle. Ja heillä oli koneet valmiina kaavakuvineen ja röntgenkuvineen. Tuo lääkäri sanoi: “Miltä on tuntunut, rouva Branham?” Hän sanoi…

133   Ja, tuo lääkäri, me avasimme tuon kirjeen, nähdäksemme mitä hän oli kirjoittanut siinä tälle lääkärille. Siinä sanottiin: “Rouva Branham on erittäin hieno nainen ja hänen miehensä on hieno mies. Hän on uskolla parantaja, mutta hän ei ole sitä vastaan, että sinä leikkaisit. Tohtori, se tulisi ottaa ulos heti!” Se on, me olimme lukeneet sen, näettehän: “Tuo kasvain täytyy poistaa heti, tai rouva Branham tulee kuolemaan.”

134   Ja sitten, juuri, kun lääkäri tuli ulos, vetääkseen peitettä sivuun ja koetellakseen hänen kylkeään, Jokin todella viileä pyyhkäisi hänen ylitseen, ja tuo kasvain oli poissa. Siellä ei ollut kasvainta. Hän makasi siellä, ja tuo lääkäri koetteli ja sanoi: “Rouva Branham, tuo kasvain oli vasemmassa kyljessä, eikö ollutkin?” Hän sanoi: “Kyllä, niin se oli.”

135   Niinpä tuo lääkäri pani hänet kuvattavaksi jälleen, meni ja otti esiin kaavakuvat ja suoritti koko tutkimuksen uudestaan. Hän sanoi: “Rouva Branham, minä en voi selittää sitä, mutta tuo kasvain ei enää ole siellä. Tuo kasvain on poissa.”

136   No niin, se on totuus! Jumala Kaikkivaltias tietää, että se on totuus, niin kuin minä seison tässä. Katsokaahan, se oli aivan niin kuin se oli sanottu! Mutta vaimoni sanoi, että lääkärin käsi ei ollut tämän kauempana hänestä, silloin, kun tuo Jokin viileä pyyhkäisi hänen ylitsensä. Hän oli tuskin voinut… Rouva Normannin ja heidän oli täytynyt auttaa häntä, (Ja ihmiset siellä voivat kertoa teille siitä), auttaa hänet tuolle pöydälle. Ja tuo kaavakuva ja röntgenkuvat ja kaikki siellä tuosta kasvaimesta. Eikä siellä ollut merkkiäkään siitä. Eikä hänellä ole ollut mitään oiretta sen jälkeen. Ja se oli noin kaksi viikkoa ennen joulua.

137   Jumala yhä pysyy uskollisena Sanallensa! “Sekä Taivaat, että maa katoavat pois, mutta Minun Sanani eivät katoa.” Jumala, joka voi luoda oravia, joka voi ottaa pois kasvaimia, Hän on yhä tuo sama Jumala tänä iltana, sillä se on Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo “Aamen!”] Taivaallinen Isä, joka on todistajani, tämä Raamattu sydämeni päällä, tietää, että se on sanasta sanaan niin totta kuin vain minä osaan sanoa sen. Mitä hyötyä minulla olisi sanoa jotakin väärää, ystävät? Minkä vuoksi minä kerron tämän? Että se voisi rohkaista teitä uskomaan.

138   No niin, tuo suuri lahja! Toisia minä olen yrittänyt selittää, kertoen kuinka se tehtiin. Tätä ei voida selittää. Ainoastaan odottakaa. Se ei tule olemaan käytössä niin täydellisesti nyt. Odottakaa kunnes tuo Kirkkojen Neuvosto aloittaa vainon, se on milloin se tulee tapahtumaan. Se on syy miksi minä tulen takaisin keskuuteenne rukoilemaan sairaiden puolesta. Minulla ei koskaan ole ollut tietoni mukaan kuin yksi asia. niistä joita Hän on kertonut minulle, joka ei ole vielä tapahtunut. Tuo jonkinlainen rakennus tai teltta, jossa tulee olemaan pieni rakennus, ja minun tulee mennä siihen sisälle ja rukoilla sairaiden puolesta. Niin pitkälle kuin tiedän, se ei ole vielä tapahtunut. Se on ainoa asia, jonka tiedän.

139   Ja, kun Hän sanoo nuo Sanat, sanoa se, niin taivaallinen Isä tietää, että minä seison täällä tänä iltana, ja Hän voisi tappaa minut suoraan tänne puhujanlavalle. Kyllä Hän varmasti voisi tehdä sen; ja minä tiedän sen, olen hyvin tietoinen siitä. Ja minä tiedän, että on niin monia kertomuksia tänään, joista minä en ole vastuussa. Minun täytyy vastata siitä mitä minä sanon. Ja se on Totuus. Ja taivaallinen Isä tietää, että se on totta.

140   Uskotteko te nyt, että Jeesus Kristus Jumalan Poika kuoli teidän syntienne puolesta ja oli haavoitettu teidän rikkomustenne vuoksi ja Hänen haavojensa kanssa teidät parannettiin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Tässä päivässä, kun melkein kaikki näyttää pimeältä ja synkältä kuitenkin Jeesus pysyy samana! Ettekö te uskokin niin? [“Aamen.”] Hän on täällä tänä iltana!

141   Haluan jonkun nousevan ja kertovan minulle mitä tahansa mitä olen sanonut Herran Nimessä, sen lisäksi, mikä ei olisi tapahtunut. [Veli Branham pitää paussin.] Ja kuinka monia satoja kertoja te olette nähneet Hänen sanovan sen, eikä se koskaan ole pettänyt! Mitä minä yritän sanoa teille? Että se on Jeesus Kristus ihmisten keskuudessa. Se on Kristus keskuudessamme.

142   Tänään, kun kirkkokunnat sanovat: “Tulkaa tänne, ja tulkaa sinne”, kun se on jonkun koulun vanha suuntaus tai jotakin; mikä kyllä sopii, sen täytyy olla siellä, se on osa sinfoniasta.

143   Mutta minulle, Hän elää tänä iltana, aivan yhtä voimallisena ja väkevänä, tehdäkseen jokaisen Sanan todelliseksi, niin kuin Hän teki siellä aikaisemmin. Rukoilkaamme.

144   Herra Jeesus. Sinä sanoit: “Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani eivät katoa.” Siitä opetuslapset tiesivät, että Sinä olit, joka Sinä olit, koska Sinä erotit sen, mitä oli sydämessä. Raamattu sanoo Heprealaiskirje 4., että “Jumalan Sana on terävämpi, ja voimallisempi kuin kaksiteräinen miekka, jopa se on sydämen ajatusten ja aikomusten Erottaja.” Jumalan Sana profeetoissa teki saman asian. Kaikissa poismenneissä viisaissa se teki samoin. Jeesuksessa Kristuksessa. Se teki saman asian. Isä, Jumala, anna Sanasi puhua tänä iltana, että sairaat voivat nähdä, että Sinä olet kiinnostunut heidän parantumisestansa, ja että Sinä olet parantanut heidät, Isä, ja anna heille uskoa uskoa se. Jeesuksen Nimessä. Aamen.

145   Nyt, haluaisivatko pianisti ja urkuri soittaa todella pehmeästi “Usko se vaan.”

146   Ja Billy, unohdin kysyä sinulta mitkä numerot sinä jaoit? [Veli Billy sanoo: “A, yhdestä sataan.”] A, yhdestä sataan. Aloittaisimmeko.

147   A, numerot yhdestä viiteen, nousisitteko ylös, jos voitte. Jos ette voi, niin kohottaisitteko kätenne. Numerot yhdestä viiteen. Yksi, kaksi, kolme, neljä, tulkaa suoraan tänne. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, A. Heidän tullessaan, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, nousisitteko ylös, jos voitte. Kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, nousisitteko seisomaan. Rukouskortit, 6, 7, 8, 9, 10. Hyvä on, 11, 12, 13, 14, 15. Tulkaa suoraan tänne. Hyvä on, 16, 17, 18, 19, 20.

148   No niin, nuo, jotka tulevat jakamaan kortteja, sekoittavat ne hyvin, emmekä me tiedä, kenellä mikin numero on. Te olette itse nähneet kuinka hän tekee sen, sekoittaa nuo kortit. Hän antaa teille minkä kortin haluatte, ja teidät kutsutaan korttien mukaan.

149   Teillä ei välttämättä tarvitse olla korttia. Vain uskokaa siellä missä olette. Te olette olleet kokouksissa, ja te tiedätte mistä on kysymys. Hyvä on.

150   Mihin minä jäinkään, kahteenkymmeneenkö? [Joku sanoo “Kahteenkymmeneen.”] 20, 21, 22, 23, 24, 25. Hyvä on.

151   Kuinka moni on sairas, eikä hänellä ole rukouskorttia, antakaa meidän nähdä kätenne. Hyvä on. Missä tahansa rakennuksessa siellä, hyvä on, vain uskokaa nyt.

152   Mitä me nyt yritämme sanoa, mitä me yritämme edustaa? Jeesusta Kristusta. Kuinka moni ymmärtää sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Kuinka monet tietävät, että Hänen vierailunsa päivinä luonamme täällä maan päällä, Hän oli Jumala ilmaistuna ruumiissa nimeltään Jeesus, joka oli Jumala Miehessä? Kyllä, ei vain profeetta; Hän oli Jumala! Profeetoilla oli heidän osansa Sanasta, heidän osansa Sanasta, osa, joka oli annettu heille tuota ajanjaksoa varten. Mutta Hän oli Sanan täyteys! Kuinka moni tietää sen? [“Aamen.”] Hän oli Sana Itse. Nyt tälle päivälle on määrätty osa Sanasta. Onko se oikein? [“Aamen.”] Se olisi jälleen Hän. Onko se oikein? [“Aamen.”] Niinpä se tekee Hänet samaksi eilen ja tänään!!

153   Kuinka monta meillä on? [Joku sanoo: ”25″.] Kaksikymmentäviisi, jättäkäämme se siihen. Nyt, jos me pääsemme yhtään pidemmälle kuin se, ja jos te haluatte ja aikaa on jäljellä; minulla on noin sunnilleen kaksikymmentä minuuttia. Muistakaa nyt, te ihmiset siellä, joilla on rukouskortit, pitäkää tuo rukouskortti. Me tulemme rukoilemaan jokaisen henkilön puolesta, joka tulee ja noutaa itselleen rukouskortin, jos he vain viipyvät kanssamme. Vaikka minun täytyisi juosta päivät ja yöt, minä tulen ottamaan heidät. Herran avulla, minä tulen varmasti ottamaan heidät.

154   Nyt, jos te vain antaisitte minulle jakamattoman huomionne! Kuinka monet täällä istuvista, uskovat, että teillä on tarpeeksi uskoa koskettaa Häntä? Se on valtavan hienoa. Kyllä. No niin, älkäämme salliko sen mennä hukkaan, ystävät.

155   No niin, siellä istuu eräs nainen pyörätuolissa, ja tuolla istuu eräs mies pyörätuolissa. Minä voin nähdä, että he ovat sairaita. Tietenkään he eivät ehkä ole sairaita, mutta he ovat vaivattuja. Älkää lannistuko, sisar ja veli. Tiedättehän, että jos minä voisin parantaa teidät, minä tulisin ja tekisin sen? Aivan varmasti. Jos en niin tekisi, ei minulla olisi mitään virkaa seistä täällä. Jos minulla olisi julmuutta sydämessäni; niin, että jos minä voisin ottaa sinut siitä rullatuolista, ja sinut siitä rullatuolista, enkä tekisi sitä, niin silloin minä olisin julma henkilö.

156   “Hyvä on”, te sanotte, “Jumalan lahjan kanssa sinun tulisi tehdä se joka tapauksessa.” Hetkinen vain. Ei, se on missä te ette lue Kirjoitusta oikein.

157   Jeesus kulki ohitse siitä, missä oli tuhansia raajarikkoisia, ontuvia, sokeita, kuihtuneita, eikä koskaan tehnyt sitä, vaan meni miehen luo, joka oli jollakin tavalla kehittymättömässä tilassa, ja hän oli ollut siten kolmekymmentäviisi vuotta, uskoisin. Hän osasi kävellä. Katsokaahan, jotkut teistä…

158   Koska, mitä, jos se olisi vaimoni istumassa siellä, tai minun äitini, minun vaimoni, minun tyttäreni; näettekö, tai jos isäni tai veljeni istuisi siellä? Oi, jos jotakin voitaisiin tehdä, minä varmasti tekisin sen.

159   Mutta tiedättehän, että tässä voi ehkä istua joku, joka näyttää hyvinkin terveeltä, ja on paljon lähempänä kuolemaa kuin he ovat; sydänvika tai syöpä, näettekö, ja ovat paljon lähempänä kuolemaa. Mutta onko Jumalalle vaikeampaa parantaa syöpä tai raajarikkoinen? Sillä ei ole erotusta. Hänen ainoa vaatimuksensa on. “Jos sinä uskot sen.”

160   Nyt minun osaltani, osoittaakseni teille, että se en voisi olla minä, minä tulisin ja tekisin sen juuri nyt. Jos voisin tehdä sen, niin arvaan, että tekisin siitä jonkinlaisen näytöskappaleen. Minä sanoisin: “Tuokaahan tämä mies ja nainen tänne puhujanlavalle, näyttääkseni kuinka suuri Kristuksen palvelija minä olen.” Minä tulisin sanomaan jonkinlaisia sanoja hänen ylitseen: “Nousehan nyt ylös ja kävele!” Katsokaahan, minä haluaisin tehdä sen. Koko väkijoukko kirkuisi, ja sanoisi: “Ylistys Jumalalle! Mikä suuri Jumalan palvelija veli Branham onkaan!” Näettekö? Ei, se olisi väärin.

 Mutta Jeesus voi tehdä molemmat heistä terveiksi tänä iltana.

161   Mutta katsokaahan, kun henkilö tulee vain hieman raajarikoksi, he alkavat syvällä sisimmässään, (he eivät halua ajatella sitä), mutta syvällä sisimmässään he alkavat ajatella. “Minulla ei ole mitään mahdollisuutta, minä en voi koskaan parantua.” Älkää tehkö sitä. Älkää tehkö sitä. Katsokaahan, te uskotte sen. Ja, jos minä voisin, minä… Mutta nyt, jos te vain saatte kaiken epäilyksen ulos sydämestänne, niin että ette anna minkään tulla sisälle mikä estäisi sitä.

162   [Tyhjä paikka nauhassa.] Syntymästä asti vääristynyt, ja se oikeni hetkessä ja hän käveli pois normaalina ja terveenä. Näettekö? Se on lääkäreiden ja Mayo Veljesten lausunto. Ja te olette nähneet Valituissa Paloissa kertomuksen Donny Mortonista. “Donny Mortonin ihme.” Tuo pieni lapsi siellä Kaliforniassa, siellä Assemblies of Godin lounaisosan raamattukoulussa. Tuo lapsi oli niin epämuodostunut ja vaivattu, että jopa John Hopkins ja Mayo Veljekset sanoivat: “Ei ole mitään maallista mahdollisuutta hänelle.” Mutta Herra on NÄIN SANOO HERRA. Siinä oli ero, näettehän. Älkää olko ilman toivoa.

163   Nyt seuraavien muutaman minuutin aikana me tulemme rukoilemaan. Meillä on noin kaksitoista minuuttia aikaa ja ehkä me saamme rukousjonon lävitse siinä ajassa. Ja, jos saamme sen lävitse, ja meillä on hieman aikaa, niin ehkä… Lupasin lopettaa 9:30, seuratkaa te aikaa. Hyvä on. Sitten, ne, jotka jäävät ilman rukousta tänä iltana, me tulemme ottamaan huomenillalla.

164   Rukoilkoon jokainen nyt. Kaikki te siellä, joilla ei ole rukouskorttia, tai joilla on rukouskortti, miten tahansa, alkakaa rukoilla. Katsokaahan, teidän uskonne on tekevä aivan saman asian kuin siellä Jeesuksen päivinä. Te voitte koskettaa Hänen viittaansa. Jos jokainen nyt olisi todella kunnioittava, eikä liikkuisi ympäri. Olkaa todella kunnioittavia hetkisen.

165   Tule tänne, herra. Me olemme vieraita toisillemme, oletan. Jos minä voisin auttaa sinua, minä tekisin sen. Sinä tiedät sen. Olisin iloinen tehdessäni sen, mutta minä en voi. Itse asiassa, se on joku muu, jonka puolesta sinä seisot, joka haluaa puolestaan rukoiltavan. [Mies sanoo: “Kyllä.”] Uskotko sinä, että Jumala voi parantaa hänet? [Kyllä.”] He eivät ole läsnä tällä kerralla. [“Eivät.”] He ovat kaukana täältä. [“Kyllä.”] Se on syöpätapaus. [“Kyllä.”] Uskotko sinä, että he tulevat parantumaan? [“Kyllä. Minä uskon.”] Mene, ja se tulee olemaan tehty, jos sinä uskot sen. Se on kaikki mitä sinun täytyy tehdä. Eikö se olekin ihmeellistä? Jumala siunatkoon sinua.

166   Mitä kuuluu? Me olemme vieraat toisillemme. Vain miehiä, jotka olemme tulleet tänne. Minä en tunne sinua, en ole koskaan nähnyt sinua. Mutta sinä olet täällä… Tämä, tämä arvokas Raamattu. Se sisältää lupauksen; se on Jumalan Sana. [Mies sanoo: “Se on totta.”] Ja Raamattu sanoo siellä, että Jumalan Sana erottaa ajatukset, sydämen halut ja aikomukset, sekä vahvistaa tämän kirjoitetun Sanan todeksi ennustamalla, Jumalan tehdessä Sen todellisuudeksi. [“Aamen.”] Kuten Hänen sanoessaan: “Olkoon valo, ja valo oli.” Minä vain sanon sen puhuakseni sinulle, niin kuin meidän Herramme puhui tuolle naiselle kaivolla, ja kuten nähdessään Simonin tulevan ja niin edelleen.

167   Sinulla on ollut joitakin vaivoja. Sinulla on ollut leikkaus. Se on avautunut jälleen. [Mies sanoo: “Se on oikein.”] Sinä ymmärrät mitä minä tarkoitan, ja miksi en voi sanoa sitä tässä. [Kyllä. Niin se on.”] Ja sinä ymmärrät miksi, eikö niin? [“Kyllä.”] Minä en voi sanoa sitä tässä, mutta sinä tiedät. Tunsin sen juuri silloin, kun sinä ajattelit. “Ihmettelenpä tuleeko hän sanomaan sen, tai…” sillä tavalla. [“Kyllä.”] Ei, minä en tule sanomaan sitä, koska en voi sanoa sitä täällä. Mutta se tulee olemaan kunnossa nyt. [Kiitos Sinulle, Jeesus!”] Mene, usko se. Pidä usko Jumalaan.

168   Kuinka voit, rouva? Uskotko Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikaan? Uskotko minun olevan Hänen palvelijansa? [Nainen sanoo: “Varmasti minä uskon!”] Minä arvostan sitä. Jos olisi jokin tapa auttaa sinua, minä tekisin sen. On vain yksi tapa miten voin auttaa sinua, se on, sillä mitä näen. Minä voin vain… Mitä minä näen, sitten minä sanon sen. Jos en voi nähdä sitä, silloin en voi sanoa sitä tietenkään ennen kuin näen sen, koska sen täytyy tulia Häneltä. Se on jumalallinen Jumalan lahja, joka tulee Jumalalta,

169   Sinun vaivasi on silmässäsi. Sinulla on kasvain silmässäsi. En voi nähdä sitä, mutta se on vasemmassa silmässäsi. [Nainen sanoo: “Se on oikein.”] Jotta te voisitte tietää tämän nyt, koska joku siellä yleisön joukossa voisi sanoa sen. Näen, että hänellä on jotakin muutakin vaivaa. Hänellä on myös vaiva vasemmassa rinnassaan. [“Se on oikein.”] se on oikein, eikö vain? [“Kyllä.”] Nyt sinä tiedät. No niin, jos se saa sinut ymmälle, niin salli minun sanoa sinulle, että sinä et ole täältä. Sinä olet Louisianasta. [“Se on oikein.”] Mene takaisin ja usko Jumalaan ja sinä voit olla parantunut siitä. Aamen. Usko koko sydämestäsi. Pidä usko Jumalaan. Älä epäile. Vain usko Häneen.

 Kuinka voit? Sinä olet todella ahdistunut.

170   Tuo mies juuri siellä, hän myös kärsii ahdistuneisuudesta; hän on jotenkin harmaapäinen, harmaa puku yllään, istuu siellä katsellen minua. Sinulla on ahdistuneisuutta, eikö olekin? Se on jättänyt sinut nyt. Se on kaikki ohitse. Ylistys olkoon Jumalalle! Mitä hän kosketti? Ei minua.

171   Se jopa antoi tuolle miehelle hänen takanaan hieman rohkaisua. Sinä et ole halunnut uskoa, että sinulla olisi TB [tuberkuloosi], komplikaatioita. Otatko Jeesuksen vastaan nyt Parantajanasi? Hyvä on, sinä voit saada parantumisesi. Aamen. Usko se koko sydämestäsi. Aamen. Se on tapa tehdä se. Oi. kuinka ihmeellistä!

172   Uskotteko te kaikki? Nuo miehet tänä iltana, koko rivi miehiä!

173   Tuo mies, joka istuu suoraan hänen takanaan siellä, ihmettelee kaikkea siitä. Sinulla on nivelreuma. Uskotko, että Jumala tulee tekemään sen terveeksi? Uskotko sinä? Silloin sinä voit saada sen! Oi!

174   Naiset, te… Se on miehissä, näyttää kuin se olisi vain miehiä tänä iltana. Ihmeellistä! Kiitos olkoon Jumalalle!

175   Tässä on toinen mies, istuu juuri tässä, kaksois-tyrän kanssa. Uskotko sinä, että Jumala tulee parantamaan tuon tyrän? Aamen. Sinä voit saada sen.

176   Eräs toinen mies, toisella hänen takanaan on myös tyrä. Uskotko sinä, herra? Sinä myös voit saada sen, jos vain tulet uskomaan sen. Aamen. Halleluja!

177   Uskotteko te Jumalaan? Pitäkää vain usko. Älkää epäilkö. Välimatka ei merkitse mitään Jumalalle. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

178   Tässä istuu mies juuri täällä. Minä osoitan häntä sormellani. Hän käyttää silmälaseja, hän on harmaapäinen. Hän on sokeritautinen. Jos hän tulee uskomaan sen koko sydämestänsä, Jumala tulee parantamaan hänet. Hänen vaimonsa istuu hänen vieressään siellä. Kyllä, pane kätesi vaimosi päälle, hänellä on selkärankavaiva. Pane kätesi hänen ylleen ja usko koko sydämelläsi, ja te molemmat voitte olla parantuneita. Uskotteko te? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

179   Sinun vaivasi on veritulppa. Se on vasemmassa käsivarressasi. [Nainen sanoo: “Se on oikein.”] Sinulla oli syöpä. [“Se on oikein.”] Se leikattiin. [“Kyllä.”] He antavat sinulle jotakin lääkitystä. [“Kyllä.”] Tuo lääkitys aiheutti tämän veritulpan tulon sinne, olet vakavassa tilassa. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut? Herran Jeesuksen Nimessä, voikoon hän olla parantunut.

180   Näyttää terveeltä voimakkaalta naiselta. Uskotko sinä, että Jeesus Kristus, Jumalan Poika, elää? [Nainen sanoo: “Kyllä, minä uskon.”] Uskotko, että Hän on täällä tänä iltana? [“Kyllä, minä uskon.”] Jos voisin kertoa sinulle jotakin mitä sinulla on vikana, niin uskoisitko Häneen koko sydämelläsi? [“Kyllä.”] Sinua odottaa leikkaus. [“Niin se on.”] Se on naistenvaiva. [“Kyllä.”] Sinut täytyy leikata. [“Kyllä.”] Sinulla on mukanasi joku, joka todella myös tarvitsee leikkausta, nuorempi henkilö. [“Kyllä.”] Se on tarkalleen oikein. Sitten, sinulla on joku, jonka puolesta rukoilet, sinun miehesi. [“Kyllä.”] Hän on pelastumaton. [“Oi, kyllä.”] Ja hän ei ole täällä. Usko koko sydämelläsi ja hän tulee pelastumaan, eikä sinulla tarvitse olla tuota leikkausta. [“Oh!”]. Mene nyt ja usko koko sydämelläsi. Aamen. Aamen. Pitäkää usko Jumalaan!

181   Voin nähdä sen tavan miten sinä kävelet. Vain Jumala parantaa syövän. Jumala tietää kuinka tehdä sen. Uskotko sinä, että Hän tulee tekemään sen sinulle? [Nainen sanoo: “Kyllä, kyllä.”] Silloin minä lasken käteni sinun yllesi, sisareni, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, sinun parantumiseksesi. Aamen. Mene nyt, älä epäile, usko kaikella sydämelläsi.

182   Tule sisar, astmaattinen tila, naistenvaiva. Uskotko sinä, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi? [Nainen sanoo: ”Minä uskon.”] Jeesuksen Kristuksen Nimessä, mene ja ole parantunut, Jumalan kunniaksi. Aamen. Hyvä on.

183   Sokeritautinen. Uskotko sinä, että Jumala tulee parantamaan sen? [Nainen sanoo: “Kyllä, minä uskon sen.”] Jeesuksen Kristuksen Nimessä, mene ja ole parantunut. Nyt, jos te uskotte Jumalaa, käsien päälle laskemiseen sillä tavalla, sen täytyy tapahtua.

184   Kyllä, herra, selkävika ja vatsavaiva. Uskotko sinä, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi? [Mies sanoo: “Kyllä.”] Silloin mene, Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja ole parantunut, Jumalan kunniaksi.

 Uskooko jokainen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

185   Hyvää päivää, herra? Tietenkin, tiedät, että sinulla on rauhasvaiva, ja se on aiheuttanut sinulle sydänvian. Uskotko sinä, että Jumala tulee parantamaan sydämesi ja tekemään sinut terveeksi? [Mies sanoo: “Aamen.”] Mene, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja ole parantunut.

186   Minä haluan näyttää teille jotakin. Otan tämän rannekellon pois. Uskotko sinä, että Jumala voi parantaa keuhkovian ja tehdä sinut terveeksi? [Nainen sanoo: “Kyllä.”] Hyvä on, Hän varmasti voi. Näitkö sinä kuinka se tapahtui? Hyvä on, Herra siunatkoon sinua, mene ja ole parantunut, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

187   Annahan minulle nyt kätesi. Haluan, että katsot kättäni, joka on tavallinen niin kuin monen miehen käsi. Onko se niin? Minä panen käteni sinun kädellesi, ja se on muuttunut, turvonnut, pieniä kuhmuja kulkee sen ylitse. Sinulla on vatsahaavat. Uskotko sinä, että Jumala tulee tekemään sen terveeksi? Otatko vastaan parantumisesi nyt? [Mies sanoo: “Kyllä otan.”]

188   Herra Jumala. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, paranna tämä mies. Tällä hetkellä, Herra, ota se pois hänestä, että hän voisi nähdä ja tietää, että se on totuus. On kirjoitettuna Raamatussa: “Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleet; he, jotka uskovat.” Herra, minä uskon. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, lähteköön tämä perkele veljestäni. Aamen.

189   Katsokaamme sinun kättäsi uudestaan. Nyt se ei näytä sellaiselta kuin se oli, eikö niin? [Mies sanoo: “Ei, ei näytä.”] Sinä olet parantunut. Mene, ole terve.

190   Astmaattinen tila. Uskotko sinä, että Jumala on parantava sen? [Mies sanoo: “Kyllä.”] Mene ja hengitä, Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, ja tule terveeksi. Aamen. Pidä usko.

191   Jumala parantaa selkävaivat, ja tekee miehen terveeksi. Uskotko sinä sen? [Mies sanoo: “Aamen.”] Hyvä on, jatka matkaasi ja sano: “Kiitos Sinulle, Herra Jeesus. Ja minä tulen olemaan terve!” [“Halleluja!”] Vain älä epäile: usko koko sydämelläsi. Aamen.

192   Mitä, jos minä kertoisin sinulle, että sinä paranit tuolissasi, uskoisitko sinä sen? [Mies sanoo: “Kyllä.”] Hyvä on, jatka vain matkaasi, iloiten, ja sano: “Kiitos Sinulle Herra Jeesus,” ja sinulla tulee olemaan se mitä olet pyytänyt.

193   Tule, herra. Uskotko sinä? [Mies sanoo: “Kyllä, minä uskon.”] Haluan osoittaa sinulle kuinka se näkyy käsistäsi. Katsohan minun kättäni tässä, siinä ei ole mitään vikaa. Näetkö sen? [“Ei mitään.”] Nyt se on muuttunut, se on turvonnut, ja pieniä valkoisia liikkuu sen ylitse. [“Kyllä.”] Haluatko syödä ateriasi ja tuntea olosi hyväksi jälleen? [“Kyllä.”] Uskotko voivasi tehdä sen? [“Kyllä.”] Uskotko sinä näiden asioiden joita näet tulevan Jumalalta? [“Kyllä, varmasti uskon.”] Katsohan nyt uudestaan minun kättäni, sitä ei ole siellä nyt. Silloin, mene ja syö. Sinun uskosi on tehnyt sen, veli.

194   Sanokaamme jokainen: “Ylistys Herralle.” [Seurakunta sanoo: “Ylistys Herralle.”] Hän pysyy samana eilen ja tänään! Uskotteko te, että me laskemme kädet sairaiden päälle ja ne paranevat? [“Aamen!”] Varmasti te uskotte!

195   Uskotko sinä sen, sisar? [Nainen sanoo: “Kyllä.”] Jeesuksen Kristuksen Nimessä, mene ja ole parantunut, Jumalan kunniaksi. Aamen.

196   Oi Herra Jumala, Taivaiden ja maan Luoja, kaikkien näiden asioiden tapahtuessa täällä rakennuksessa tänä iltana, me tiedämme, että Sinä olet täällä. Tehköön Jumalan Voima sisareni terveeksi, Sinun kunniaksesi. Aamen.

197   Tule nyt, ja usko. Uskotko koko sydämelläsi? [Nainen sanoo: “Kyllä.”] Silloin sinun ei tarvitse olla raajarikkoinen. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon hän mennä ja olla parannettu, Jumalan kunniaksi. Aamen. Mene nyt, älä epäile, usko koko sydämelläsi.

198   Molemmat sydän ja vatsa; vatsa aiheuttaa sydänvian. Herra Jeesus, tee veljeni terveeksi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä minä rukoilen. Aamen.

199   Tällä tavalla meillä oli tapana tehdä se, pitkän aikaa sitten.

200   No niin, sinulla ei todellakaan ole mitään syytä olla hermostunut, eihän vaan? Eihän ole? Ei vähääkään. Mutta sinä olet joka tapauksessa. Niin se on. Kaikilla heillä tuolla yleisön joukossa, lähes jokaisella heistä on sama asia. Heillä on se. Annahan minun näyttää sinulle.

201   Kuinka moni siellä on hermostunut? Kohottakaa kätenne.

202   Kuinka te voisitte kutsua tuon joukon? Katsohan, sitä ei voida tehdä. Mutta salli minun näyttää sinulle, että Jumala on parantaja, koska minä tiedän, että sinä tulet parantumaan. Näetkö? Suoraan sanoen, se on jo tapahtunut, juuri nyt. Niin se on. Aamen. Tuo varjo poistui juuri hänestä. Mene, iloitse, ja sano: “Ylistys Herralle!” Aamen.

203   Etkö sinä haluaisikin hengittää jälleen hyvin? Ja eikö se olisikin hienoa? Uskotko sinä, että Hän voi? [Nainen sanoo: “Oh!”] Mene sitten matkaasi, ja tee se. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon se olla tehty. Aamen.

204   No niin, sinä tiedät, että sinun täytyy saada apu tai kuolla. Se tulee tappamaan sinut, jos et saa apua. Jumala on täällä auttaakseen sinua. Uskotko sinä sen? Salli minun näyttää mikä paha asia se on. Annahan kätesi minulle tänne. Sinä olet tietoinen siitä, se oli syöpä. Olitko sinä tietoinen, että sinulla oli syöpä? [Mies sanoo: “Kyllä”] Tuletko uskomaan koko sydämelläsi, minun kanssani.

 Tämän miehen täytyy kuolla, jos Jumala ei paranna häntä. Se oli syöpä.

205   Oi Jumala, Sana sanoo: “Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleet.” Ja, jos Sinä olet tehnyt sen muille, Herra Jeesus, tee se tälle miehelle täällä. Anna Kaikkivaltiaan Jumalan Voiman tulla hänen ylleen, ja pelastaa hänen elämänsä, Jumalan kunniaksi. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

206   Mene ja unohda se, sano vain: “Kiitos Sinulle, Herra”, ja mene ja ole parannettu Jumalan kunniaksi.

207   Sinä todella tarvitsisit leikkauksen kasvaimen vuoksi nyt. Mutta Jumala, joka voi ottaa kasvaimen pois minun vaimostani, voi ottaa sen pois sinusta. Uskotko sinä sen? Uskotko sinä, että tuo kertomus on totta, jonka kerroin hetki sitten? Tässä minun käteni lepää Raamatun päällä, että se on totta. Sinä tiedät, että Pyhä Henki on täällä nyt. Minä en tunne sinua, en ole koskaan nähnyt sinua. Ja, jos minä voin kertoa sinulle mikä sinun vaivasi on, niin täällä täytyy olla Jonkun, joka kertoo sen minulle. No niin, tuo Sama otti kasvaimen pois vaimostani. Uskotko sinä nyt, että jos minä vain rukoilen, ja lasken kädet sinun päällesi, niin tuo kasvain on jättävä sinut? Tuletko uskomaan sen koko sydämelläsi? Hyvä on, tule tänne.

 Te kaikki, uskokaa minun kanssani nyt.

208   Herra Jeesus, olkoon Sinun armosi ja laupeutesi tämän naisen yllä. Kun minä nyt Lasken kädet hänen ylleen, ja Jumalan Sanan valossa, olkoon tämä kasvain tuomittu, ja eläköön tämä nainen Jumalan kunniaksi, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

209   Jumala siunatkoon nyt teitä, menkää uskoen; sanokaa: ”Kiitos sinulle Herra”, ja se kaikki on mennyttä.

210   Kuinka paljon meillä on… Me olemme ylittäneet ajan kolmella minuutilla. Tein sen, paitsi noita kolmea minuuttia. Tulen olemaan kunnossa huomenillalla, tänä iltana Carl.

211   Kuinka monet rakastavat Herraa nyt? [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Kuinka monet uskovat, että nämä ihmiset ovat parantuneet? [“Aamen.”] Huomenillalla haluan ottaa sen hieman eri tavalla, ja näyttää teille jälleen kuinka se toimii ja vaikuttaa, jos Herra tahtoo. Ja nyt Herra siunatkoon jokaista teitä.

212   Onko täällä ketään, joka on vakuuttunut siitä, että on syntinen, ja haluaisi palvella Jeesusta Kristusta, ja vastaanottaa Jeesuksen Pelastajanaan? Haluaisitko nousta seisomaan täällä nyt ja antaa meidän rukoilla kanssasi? Tulemme tekemään sen ilolla. Kutsu on avoin, ja olemme tarkoittaneet nämä kokoukset Jumalallista parantamista varten, mutta kysymys ei ole ainoastaan parantumisesta. Me rukoilemme sairaiden puolesta, ja me myös… Syntisairaiden ihmisten puolesta, se on ensin. Me haluamme teidän tulevan. Ja tulkaa tänne hetkeksi seisomaan kanssamme rukouksessa. Me rukoilemme ilolla kanssanne, ja teemme kaiken minkä voimme auttaaksemme teitä. Ettekö tekisi sitä? Onko rakennuksessa syntistä, joka haluaisi ottaa tuon askeleen tänä iltana ja sanoa: “Minä tulen ja vastaanotan Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Pelastajanani. Haluan olla pelastunut tänä iltana”?

213   Jumala siunatkoon sinua. Tässä tulee mies. Jumala siunatkoon sinua. Onko siellä toista? Olisiko siellä toista? Se on miten minä haluan nähdä ihmisten tulevan. Tule tänne vapaasti ja sano: “Minä olen väärä. Minä haluan olla oikea.”

214   Ja veljeni, sisareni näiden viiden- tai kuudensadan ihmisen edessä, tai mitä täällä onkin, en tiedä, mutta nämä ihmiset, jotka seisovat täällä tietävät, että se on totuus. Milloinkaan Herra ei ole antanut minun sanoa mitään väärää profetiassa. Kuinka moni sanoo: “Se on oikein?” Kohottaisitteko kätenne todistajina? [Seurakunta sanoo: “Aamen!”] Katsokaahan, se on aina oikein.

215   Hän tulee pelastamaan teidät, jos te vain tulette yksinkertaisen uskon kanssa ja uskotte sen. Hän tuntee sydämen salaisuuden. Miksi minä annoin tämän kutsun juuri tähän aikaan, kun rakennus näytti minusta olevan aivan käymistilassa? Se on siksi, että Jokin sanoi: “Anna kutsu.” Kuinka olisin voinut tietää, vaikka tämä olisi ollut näiden miesten viimeinen tilaisuus? Täällä saattaa olla muitakin. Jos siellä on, niin ettekö tulisi, sillä aikaa, kun päämme ovat kumarrettuina?

 Tule, herra. Jumala siunatkoon sinua, se on hienoa.

 Herra, paranna hänet, tee hänet terveeksi, ja Hän teki tämän hänelle.

216   Tulkaa, joku muu? Kolme. “Kolmen todistajan suulla se on vahvistettu.”

217   Nyt, veljet, seistessänne siellä, te teette kaikkein urhoollisimman teon. Ihmiset, jotka ovat sairaita, tekevät mitä tahansa tullakseen terveeksi. Mutta, kun mies käsittää, että hän on synnin sairas, se on pahin sairaus.

218   Nämä ihmiset, jotka tulivat tänne tänä iltana, tiedän, että siellä oli pari syöpää, jotka lähtivät meidän seistessämme täällä. Se on totta. Näin varjojen lähtevän. Ja minä en ole fanaatikko. Minä tiedän, että se on totta. Paljon ihmisiä parantui. Mutta ehkäpä joskus, jos he elävät tarpeeksi pitkään, he tulevat jälleen sairaaksi; heillä ehkä voi olla keuhkokuume. Jonkun täytyy ottaa heidät; kuoleman täytyy tehdä se.

219   No niin, mutta mitä te teette nyt, te vastaanotatte Iankaikkisen Elämän. Katsokaa mitä Jeesus sanoi: “Hänellä, joka kuulee Minun Sanani.” Kuulla merkitsee “ymmärtää”. Näettehän? “Hänellä, joka kuulee Minun Sanani, ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, on Iankaikkinen Elämä; eikä hän tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.” Te olette tekemässä kaikkein arvokkainta asiaa mitä koskaan olette tehneet.

220   Ja minä pyydän seurakuntaa seisomaan tämän muistoksi, sillä aikaa, kun rukoilemme. Haluaisivatko jotkut sananpalvelijoista tulla ja laskea kätensä näiden miesten ylle minun kanssani; olisimme iloiset, jos te tekisitte sen. Tulkaa tänne ja laskekaa kätenne heidän ylleen. Jokainen nyt kunnioittavana.

221   Taivaallinen Isä. Sinun Jumalalliseen läsnäoloosi; ei tunnekuohun alaisina, vaan Pyhän Hengen johtajuuden alaisina, tässä Jumalallisen parantumisen hetkessä. Kun he näkivät Jeesuksen tekevän näitä samoja asioita tänään, joita Hän teki kaksituhatta vuotta sitten, niin monet toimivat niin kuin he tekivät silloinkin. Raamattu sanoo: “Monet uskoivat Häneen, Hänen tekojensa vuoksi.” Monet uskovat Häneen tänä iltana, Hänen tekojensa vuoksi.

222   Täällä seisoo kolme kallista sielua, kolme miestä. Näyttää siltä, Herra, niin kuin ne tavallisesti olisivat naisia. Mutta tänä iltana ne ovat olleet miehiä, kautta linjan. Ja me rukoilemme, Taivaallinen Isä, että Sinä vastaanottaisit heidän tunnustuksensa, kun he tunnustavat olleensa väärässä, ja heidän halunsa on saada Elämä, ja saada se ylenpalttisesti, Jeesuksen Kristuksen kautta. Ota jokainen synnin tumma tahra pois. Kuule minua, Herra, kun minä rukoilen. Minä jätän heidät Sinun käsiisi. Ja Sinun Sanasi arvovallalla, joka sanoo, että “Häntä, joka tulee Minun tyköni, Minä en heitä ulos”, ja Sinun Sanasi sanoi, että Sinä et tule heittämään heitä ulos. Ja he ovat tulleet, uskoen, että Sinä tulet antamaan heille anteeksi. Ja tästä illasta eteenpäin he tulevat palvelemaan Sinua kaikkina elämänsä päivinä, erottaen itsensä synnistä.

223   Minä rukoilen. Taivaallinen Isä, että Sinä vuodattaisit Pyhän Henkesi heidän ylleen, että Sinä täyttäisit heidät Sinun Jumalallisella Voimallasi; että he eivät olisi vain kristittyjä, vaan palveluksen työkaluja, kokonaan täytettyjä Pyhällä Hengellä, niin että he voisivat auttaa viemään Sanoman muille.

224   Herra Jeesus, minä jätän heidät nyt Sinulle, Sinun Sanasi mukaan, joka on luvannut, että heille on “anteeksiannettu”. Sinä sanoit: “Minä nostan hänet ylös viimeisenä päivänä.” Ja minä tiedän, että Sinun Sanasi ovat totta, me olemme juuri puhuneet Niistä. Se ei koskaan petä. Ja Sana tuli näille miehille tänä iltana, ja he ovat tulleet seuratakseen Sanaa. Ja minä tiedän, että tässä anteeksiantamisen hetkessä, Sinä teet sen, sillä Sinun Sanasi eivät voi pettää. Jeesuksen Nimessä.

 Nyt, päidemme ollessa kumarrettuina.

225   Teille, veljeni, jotka seisotte täällä tänä iltana, te teitte ainoan asian, jonka voitte tehdä. Kun olitte vakuuttuneita siitä, että olitte väärässä, synti todisti, että te olitte tehneet jotakin väärää. On vain yksi armahduksen tie, ja se on Ristin kautta. Ja te olette tulleet tänne tänä iltana, kaikkien näiden ihmisten edessä, vastaanottaaksenne Hänen Pelastajananne, koska olette vakuuttuneita, että te olette väärässä; ja vakuuttuneita, että Hän on oikeassa. Ja Hän kuoli syntisten puolesta. Se on minkä vuoksi Hän tuli maan päälle, kuollakseen syntisten puolesta; vain pyytäen teiltä yhtä asiaa, vastaanottaa ilmaiseksi sen, minkä vuoksi Hän kuoli teidän puolestanne. Haluatteko tehdä sen? Haluatteko vastaanottaa Hänen Pelastajananne? Panna synnit taaksenne ja vastaanottaa Hänet juuri nyt henkilökohtaisena Pelastajananne? Jos te haluatte, niin kohottaisitteko oikean kätenne Häntä kohden: “Minä nyt teen sen.” Jumala siunatkoon teitä.

226   Ja uskokaa, että se on ohitse! Jos te uskotte minun olevan Jumalan palvelija, silloin se on Hänen Sanansa mukaisesti, että “teidän syntinne ovat takananne, ne ovat poissa. Ne ovat unohduksen meressä, eikä Hän tule enää koskaan muistamaan niitä. Te olette uusia luomuksia Hänessä, tänä iltana.”

227   Nämä veljet tässä tulevat laskemaan kätensä teidän yllenne. Jotkut teistä sananpalvelijoista täällä, tulkaa ja laskekaa te myös kätenne ja siunatkaamme heidät, että he tulevat vastaanottamaan Pyhän Hengen. Tulkaa lähemmäksi.

228   Taivaallinen Isä, täytä tämä ensimmäinen veli Pyhällä Hengellä. Täytä tämä veljeni Pyhän Hengen kasteella. Täytä tämä veljeni tänä iltana Pyhällä Hengellä. Me pyydämme Jeesuksen Kristuksen Nimessä, jättäessämme heidät Sinulle, Sinun palvelustasi varten. Aamen.

229   Nyt te voitte kohottaa päänne. Nämä miehet ovat vastaanottaneet Kristuksen Pelastajanansa; menneet synnit ovat anteeksiannetut. Se on Herran Sana. Kuinka moni tietää, että se on totta? [Seurakunta sanoo: “Aamen!”]

230   Nyt minä haluan teidän kääntyvän kuulijakuntaa kohden, ystävät. Hän sanoo: “Jos te häpeätte Minua ihmisten edessä, Minä häpeän teitä Isäni edessä. Hänet, joka tunnustaa Minut ihmisten edessä, Minä tulen tunnustamaan Isäni ja pyhien Enkelien edessä.” Kohottakaa kätenne, että te tunnustatte Jeesuksen Kristuksen Pelastajaksenne, että otatte Hänet Pelastajaksenne nyt. Te veljet täällä, jotka nyt olette alttarilla, kohottakaa kätenne niin, että kuulijakunta voi nähdä. “Hänet, joka tunnustaa Minut ihmisten edessä, Minä tulen tunnustamaan Isäni ja pyhien Enkelien edessä”

 Nyt kumartaessamme päämme lopuksi.

231   Haluan jokaisen teistä ihmisistä, jotka voitte, tulevan tästä ohitse ja puristavan näiden veljien käsiä. Ja kutsukaa heidät seurakuntaanne, jotkut teistä pastoreista, että te menette heidän kanssaan täältä, vastaanottamaan Pyhän Hengen kasteen.

232   Jumala siunatkoon teitä. Jumala parantakoon teidät. Jumala antakoon teille armon runsaana, on minun rukoukseni vilpittömästi. Kumartakaamme nyt päämme, kun veli Rose tulee lopettamaan rukouksella. Hyvä on, veli Rose.

64-0119 SHALOM (Shalom), Phoenix, Arizona, USA, 19.1.1964

FIN

64-0119 SHALOM
(Shalom)
Phoenix, Arizona, USA, 19.1.1964

1       Olemme juuri availemassa uudenvuoden kokouksiani. Tämä on ensimmäinen todellinen kampanjani uudenvuoden jälkeen. Oi, minulla oli muutamia iltoja kotona, sitten olin siellä alhaalla Fort Huachucassa. Niinkö te sen lausutte? En voi ymmärtää, miten te voitte tavaatte Huachucan h-kirjaimella. [Tyhjä kohta nauhassa.]

2       Meillä ei tule olemaan mitään peruutuspeili-toimintaa. Peruutuspeilistä te vain katsotte taaksepäin ja te näette, missä olette olleet. Me katsomme eteenpäin nähdäksemme, minne me olemme menossa, näettehän. Se mikä on menneisyydessä, Paavali sanoi: “Unohtaen asiat, jotka ovat menneet, minä ponnistelen kohti korkean kutsumukseni päämäärää Kristuksessa.” Ja niin me haluamme tehdä. Miehenä, me voimme katsoa taaksepäin viisitoista, kuusitoista vuotta sitten, kun tulin Phoenixiin ensimmäistä kertaa, ja me voimme nähdä monien asioiden tapahtuneen, hyvien ja pahojen, jotka kaikki menevät Tuomiolle ja ovat Jumalan käsissä. Mutta se, minne minä nyt katson eteenpäin, on se, mitä tulen tekemään Valtakunnan hyväksi tänä tulevana vuotena tehdäkseni enemmän, kaiken sen, minkä voin Jumalan Valtakunnan puolesta.

3       Nyt tänä iltapäivänä haluan puhua tämän uuden vuoden Sanoman Seurakunnalle Kristuksessa, ja sitten huomenillalla tulemme aloittamaan sairaiden puolesta rukoilemisen. Ja me tulemme antamaan rukouskortteja… Luulisin, että kokous alkaa kello seitsemän, seitsemän kolmekymmentä, joten teidän on parasta olla täällä noin kello kuudelta, tai neljännestä yli, saadaksenne rukouskorttinne, niin ettei se häiritse varsinaista kokousta.

4       Me haluamme kiittää tämän Ramadan johtoa siitä, että he ovat antaneet tämän rakennuksen käyttöömme tätä kokousta varten ennen tätä konventtia. Herra siunatkoon heitä.

5       Ja nyt jos haluatte mennä Kirjoituksissa sinne, mistä tulen lukemaan, niin tulen lukemaan Jesajan 60. luvusta 1. ja 2. jakeen. Ja Psalmi 62:1-8. Psalmi 62:1-8, ensin.

Totisesti minun sieluni odottaa Jumalaa, Häneltä tulee minun pelastukseni.

Hän yksin on minun kallioni ja minun pelastukseni, Hän on minun puolustukseni, minua ei tulla suuresti horjuttamaan.

Kuinka kauan te kuvittelette tekevänne ilkityötä ihmistä vastaan? Te tulette kaikki surmatuiksi, te olette oleva kuin murtuva muuri, ja niin kuin horjuva aita.

He vain pitävät neuvoa syöstäkseen hänet alas erinomaisuudestaan: he iloitsevat valheissa, he siunaavat suullaan, mutta he kiroavat sisäisesti. Selah.

Minun sieluni, odota yksin Jumalaa, sillä Häneltä minä odotan kaikkea.

Hän yksin on minun kallioni ja minun pelastukseni, Hän on minun puolustukseni, minä en ole horjuva.

Jumalassa on minun pelastukseni ja minun kerskaukseni, Jumala on minun väkevyyteni kallio ja minun pakopaikkani.

Luottakaa häneen kaikkina aikoina te ihmiset, vuodattakaa sydämenne hänen eteensä, Jumala on meidän pakopaikkamme. Selah.

6       Minä pidän siitä tavasta, kuinka Daavid puhuu “kalliosta”. Te huomasitte sen niin monta kertaa, “Jumala on minun kallioni”. Tiedättekö mihin kalliolla viitataan Raamatussa? Kallio on “ilmestys”.

7       Samoin kuin Pietarin sanoi: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”

8       Hän sanoi: “Siunattu olet sinä Simon, Joonan poika, ja tälle kalliolle, tälle ilmestykselle…” Jumala paljasti sen hänelle. “Liha ja veri ei ole koskaan paljastanut tätä, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa. Ja tälle kalliolle, tälle ilmestykselle, Minä tulen rakentamaan Seurakuntani.”

9       Ja Daavid tässä huutaa: “Jumala on minun kallioni, minun ilmestykseni!”

10   Nyt Jesajan 60. luvusta, l. ja 2. jae.

Nouse, loista, sillä sinun valkeutesi on tullut, ja HERRAN kirkkaus on noussut yllesi.

Sillä, katso, pimeys on peittävä maan, ja kokonaispimeys ihmiset, mutta HERRA on nouseva yllesi, ja hänen kirkkautensa on oleva nähtävissä ylläsi.

11   Rukoilkaamme. Herra Jeesus, miettiessämme näitä Sanoja me aloittamme nyt tämän kokouksen Sinun kunniaksesi. Siunaa meitä, Isä, me pyydämme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

12   Nyt aiheenani tänä iltapäivänä on yksi sana: Shalom . Hepreankielessä se merkitsee “rauhaa”. Rauhaa, tai se on tervehdys, se on “rauha teille”, tai niin kuin “tervetuloa”, “hyvää huomenta”, tai minkälainen tervehdys tahansa. Tuolla pääsanalla hepreankielessä on moniakin merkityksiä, mutta ne kaikki koskevat samaa asiaa: “rauhaa”.

13   Kun olemme kasvotusten tämän uudenvuoden kanssa, me olemme kasvotusten, niin kuin olen lukenut, sekä pimeyden että Valon kanssa. Me näemme kuinka Daavid täällä puhuu ja sanoo: ’’Luottakaa Herraan. Pankaa luottamuksenne Häneen.” Jesaja sanoi: “Kokonaispimeys on tulossa näiden ihmisten ylle, mutta Seurakunnan tulee nousta ja loistaa Valon kirkkaudessa.”

14   Niinpä me kohtaamme tämän vuoden samalla tavoin kuin kaikki muutkin vuodet: katuen menneitä virheitämme ja katsoen eteenpäin Kristuksen Valon ihanaan tulevaisuuteen. Epäilemättä, jos elämme tämän vuoden, tulemme huomaamaan monia virheitä, joita olemme tehneet, ja me odotamme sitä, koska niin aina on ollut. Me elämme keskimääräisyyden lain mukaan täällä tässä elämässä. Mutta me olemme niin iloisia siitä, että meillä on Välimies, joka istuu Jumalan oikealla kädellä esirukoillakseen. Kun me olemme halukkaat myöntämään virheemme ja sen, että me olemme tehneet väärin, silloin Hän antaa ne anteeksi. Hän on täynnä armoa ja laupeutta antaakseen anteeksi meille nuo virheet.

15   Tämä kokonaispimeys, haluan puhua siitä ensin, kuinka sitä on niin paljon maailmassa tänään, ja kuinka se lisääntyy pimeämmäksi ja pimeämmäksi koko ajan. Joka vuosi me näemme, kuinka maailma tulee pimeämmäksi, hengellisesti puhuen, koska he haparoivat pimeässä. On yhä enemmän syntiä. Me vain kuljemme sen lävitse, mitä meillä on, presidentin salamurha, ja niin edelleen, ja ihmisiä murhataan tässä meidän maassamme. Me emme olisi voineet ajatellakaan, että sellaista olisi tapahtunut nykyisen sivilisaation aikana, mutta meillä varmasti on sellaista, koska ihmisten yllä on kokonaispimeys. No niin, niille, jotka eivät halua sytyttää Valoa, voin vain sanoa yhden asian tulevaa vuotta koskien: te olette menevä pimeämmäksi ja pimeämmäksi sitä mukaa kuin vuosi kuluu.

16   Mutta niille, jotka tahtovat tänä uutena vuotena sytyttää Valon, teidän vuotenne on silloin muuttuva kirkkaammaksi ja kirkkaammaksi aina siihen täydelliseen päivään asti, jota me odotamme, Hänen ilmestymiseensä, jolloin kaikki pimeys on häipynyt pois. Ja siksi sanon tänään elävän Jumalan Seurakunnalle: “Shalom”, koska me olemme Hänen Valojansa. Jeesus sanoi: “Te olette maailman Valo.”

17   No niin, tämä profeetta sanoi: “Kokonaispimeys on tämän kansan yllä, maailman ihmisten yllä, kokonaispimeys.”

18   Oletteko muutaman viime vuoden aikana panneet merkille, jotkut teistä minun ikäisistäni miehistä ja naisista, kuinka joka vuosi näyttää siltä, kuin tulisi pimeämpää enemmän ja enemmän? Puhuin siitä eräänä päivänä ja sanoin vaimolleni: “Tiedätkö, näyttää siltä, että vuosien vieriessä ihmiset näyttävät alkavan mennä kauemmaksi ja kauemmaksi pois siitä todellisesta asiasta, jota lähemmäksi ja lähemmäksi heidän pitäisi tulla.”

19   Olen huomannut sen ihmisten keskuudessa. Katsokaa ulos kaduille ja te näette sen enimmäkseen naisten keskuudessa, tarkatkaa heidän mielitekojaan, ja mitä he haluavat tehdä ja kuinka he muuttavat kantaansa koko ajan. Miehet tulevat enemmän naisten kaltaisiksi, ja naiset tulevat enemmän miesten kaltaisiksi, ja näyttää kuin ei olisi mitään tapaa pysäyttää sitä. Kuljen kautta kansakunnan ja saarnaan tuota asiaa vastaan ja tullessani takaisin seuraavana vuonna, on pahempaa kuin silloin, kun aloitin. Nuo ihmiset tahtovat tehdä oikein, mutta on jotakin, mikä ei anna heidän toimia oikein. Se yksinkertaisesti tunkeutuu heidän päälleen ja pakottaa heidät siihen. On kuin koko maan yllä olisi raskas, pimeä sumu. Ei vain Phoenixissa vaan kaikkialla yli maailman, haparointi näyttää lisääntyvän pimeydessä, joka tulee kokoajan tiheämmäksi ja tiheämmäksi ja yksinkertaisesti tukahduttaa pois todellisen miehekkyyden, todellisen naisellisuuden. Puhun luonnollisista asioista.

20   Ja näyttää kuin se olisi tulossa yhä enemmän ja enemmän seurakuntiin. Ja sitten kun te nousette ylös ja sanotte jotakin sitä vastaan, silloin he tuomitsevat teidät sen tekemisestä. Näettekö, te voitte nähdä sen tulevan, ja sitten kun te puhutte sitä vastaan, joku väärin sen ymmärtää. Joskus naiset ymmärtävät sen väärin, miehet ymmärtävät sen väärin ja ottavat väärän asenteen.

21   Joskus miesten, hyvienkin miesten, täytyy suvaita sen kaltaisia asioita voidakseen säilyttää asemansa niissä uskonnollisissa riveissä, joihin kuuluvat, koska, jos he eivät sitä tekisi, heidät erotetaan, ja silloin he ovat yksin. Ja sitten kun on kerran erotettu jostakin ihmisryhmästä, on vaikeata päästä sisälle johonkin muuhun, koska he tietävät teidän kerran kuuluneen tähän toiseen ryhmään ja sanovat sitten: “Mitä siellä      tapahtui?” Silloin teidän on seistävä vakaumuksen takana ja mentävä eteenpäin yksin tai sitten kiellettävä vakaumuksenne. Niinpä ihmisistä se on todella vaikeaa.

22   Ja näyttää siltä kuin olisi aika. että te ette näe tuollaista todellista miehekkyyttä, millaisia miesten tulisi olla. Minä… Jopa palatessamme nyt takaisin hengellisestä luonnolliseen, minä… Minusta se, että miehet käyttävät vaaleanpunaisia samettikenkiä ja kaikkea sen kaltaista, niin se näyttää minusta siltä, kuin miehet olisivat tulleet enemmänkin naisten kaltaisiksi. Ja naiset polttavat savukkeita, ja nyt heillä on sikarit ja he… ja he leikkaavat hiuksensa kuin miehet, ja näyttää siltä kuin tuo sirous, naisellisuus, se jokin olisi mennyttä, se on poissa. Ja todellinen miehinen mies on poissa, ja toisaalta näyttää siltä, kuin se kaikki, mitä hän ajattelee, olisi pahaa.

23   Mielestäni on aivan samalla tavoin kuin oli alussa: “Kaikki ajatukset ihmisen sydämessä tulevat jatkuvasti olemaan pahoja.” Meidän televisio- ja radio-ohjelmamme ovat sensuroimattomia. Miehet voivat sanoa lähes mitä tahansa he vain tahtovat, jopa kiroilla ja kertoa likaisia kaksimielisiä vitsejä, joita ei yksinkertaisesti tulisi olla, joita ei tulisi puhua edes kapakassa. Kuitenkin he kertovat niitä televisiossa ja radiossa ja lähettävät sen suoraan ihmisten koteihin. Näyttää kuin kokonaispimeys peittäisi koko asian. Koko maailma näyttää tulleen saastutetuksi.

24   No niin, vuosia olen yrittänyt ylläpitää tasoa, Jumalan Sanaa. Ja olen tänä vuonna päättäväisempi kuin koskaan elämässäni pitääkseni yllä tuota tasoa, seisoakseni oikein ja suoraan Sanan kanssa, näettehän. No niin, toivon, ettei kenenkään mieleen tule, että teen sen näyttääkseni sukkelalta. Jos niin on, silloin, veli, sisar, sinä olet varmasti väärässä. Teen sen, koska velvollisuudentuntoni sitoo minut Siihen. Minun on pysyttävä Sanan kanssa. Mitä tahansa Se sanookin, sanomatta henkilökohtaista tulkintaa Siitä, vain sanomalla Sen sillä tavalla. Nyt, voi olla joitakin, jotka voivat ehkä olla kykenevät tulkitsemaan Sitä ja he saavat Sen kuulostamaan vähän erilaiselta, mutta minä en voi tehdä sitä. Ainoa kieli, jonka tunnen, on, se, joka on kirjoitettuna Täällä. Se on juuri tällä tavalla.

25   Nyt muutama… Siitä on nyt noin kolme vuotta, kun kotona, kotiseurakunnassani, Pyhä Henki puhui minulle ja sanoi: “Mene Tucsoniin, siellä on jotakin odottamassa.” Seisoin tällä korokkeella ja kerroin kaikille teille: “NÄIN SANOO HERRA, jotakin on aikeissa tapahtua.” Täällä luultavasti istuu satoja ihmisiä, jotka tietävät sen. Minä vain kerroin teille, mitä olin nähnyt. Tuo Sanoma on ääninauhalla: Mikä aika on, miehet? Näin enkelimuodostelman,  pyramidin kaltaisen, tulevan alas aivan Tucsonin pohjoispuolelle, ylös tähän suuntaan, pohjoiseen Tucsonista. Ja Ne puhuivat minulle jotakin, enkä tiennyt, mitä se oli. Ja eräänä päivänä siellä… Täällä istuu nyt miehiä, kaksi heistä, jotka olivat kanssani siellä, kun se tapahtui.

26   Ja he ottivat valokuvan Siitä taivaalla. Se julkaistiin kuvalehdessä. Ajattelin, että minulla oli kopio. Minulla on. Siinä se on. Te näette sen tässä Life-lehden kopiossa aivan tarkalleen samalla tavalla kuin Pyhä Henki sanoi sen tulevan olemaan.

27   Ja siellä seisoivat nuo seitsemän Enkeliä aivan yhtä luonnollisina, kuin te näette minut seisomassa täällä, ja ne käskivät minua palaamaan kotiini, ja että ne salaisuudet, joita uskonpuhdistajat kautta ajanjaksojen olivat jättäneet poimimatta ylös, Raamatun salaisuudet, joita Seitsemän Sinettiä pitivät sisällään, tultaisiin paljastamaan. Haastan kenet tahansa ottamaan nuo Seitsemän Sinettiä, tutkimaan niitä ja löytämään niistä jotakin vikaa. Näettekö? Näettekö? Koska se on annettu Jumalan innoituksen kautta.

28   Ennen sitä saarnasin Seitsemästä Seurakunta Ajanjaksosta ja sitten piirsin ne taululle Tabernaakkelissani.

29   Minun Oppini, en saarnaa Oppia täällä ulkopuolella, en mitään muuta kuin vain suuria evankelistisia perusasioita, koska olen veljien kanssa, jotka voivat olla eri mieltä kanssani, ja niinpä en puhu Siitä täällä ihmisten edessä. Minä vain yritän pysyä todellisissa Kirjoitusten perusasioissa, sellaisessa, minkä me uskomme. Mutta Tabernaakkelissani he nauhoittavat Sen. Jos haluatte Sen, te voitte saada Sen. Jos pastorinne ei halua teidän saavan Sitä, älkää ottako Sitä. Näettehän, se on teidän asianne.

30   Mutta siellä, saarnatessani Seitsemästä Seurakunta-ajanjaksosta ja saatuani vahvistuksen Jumalalta, piirsin ne taululle, kuinka pimeys alkoi tulla sisälle seurakuntaan, Nikeassa, ja nuo seurakunnan enkelit, sanansaattajat. Sen on täytynyt olla oikein, sillä niin pian kuin olin piirtänyt ne, viimeisen seurakunta-ajanjakson aikana, sunnuntaiaamuna kello yhdeltätoista, tuo suuri Valo tuli alas rakennukseen melkein yhtä monen ihmisen edessä kuin täällä istuu. Se tuli alas ja se heijastui lepattaen sinne sivuseinälle kaikkien noiden ihmisten edessä, ja se piirsi nuo Seurakunta-ajanjaksot aivan tarkalleen samalla tavalla, kuin minä olin ne sinne piirtänyt. No niin, on satoja ja satoja todistajia todistamassa, että asia on juuri niin.

31   No niin, me käsitämme, että Jumala näyttää asioita taivaassa ennen kuin Hän näyttää niitä maan päällä. Niin kuin nuo viisaat miehet, jotka seurasivat tuota tähteä, ja niin edelleen. Taivaallinen merkki tapahtuu ensin, ja sitten maallinen vahvistaa tuon taivaallisen. Jumala toimii, työskentelee merkkien, merkkien ja ihmeiden kautta. Niiden tulee seurata uskovia kaikkialle. Juutalaiset etsivät aina merkkiä, koska he olivat Jumalan valittuja ja he odottivat merkkiä. “Näytä meille merkki, niin tulemme uskomaan.” Ja sitten kun nuo viisaat miehet tulivat kertomuksensa kanssa Kristuksen syntymästä, juuri uutena vuotena.

32   Nyt me näemme, että kuu Raamatussa esittää seurakuntaa. Se näyttää valoa maan päälle auringon ollessa poissa. Ilmestyskirjan 12. luku todella selittää sen: “Nainen, kuu jalkojensa alla, aurinko päänsä päällä.” Ja kuinka auringon ollessa poissa, kun aurinko on mennyt toiselle puolelle, heijastaa kuu aurinkoa maan päälle. Seurakunnan tulee heijastaa Jeesusta Kristusta maailmalle Jumalan Pojan ollessa poissa. Me kaikki uskomme sen. Se on outo asia, paljon kun onkin ollut eroavaisuuksia.

33   Mutta puhuin täällä, vuonna 1933 paavista, kuinka hän jättäisi paikkansa, lähtisi Roomasta ja tekisi vierailun Pyhään Maahan. Hän myös tulisi tänne. Ja on outo asia, että muutama yö ennen hänen lähtöään Roomasta, ensimmäistä kertaa koskaan historian aikana, tapahtui täydellinen kuunpimennys. Juuri niin, mitä se oli? Se varjostaa pois Pojan Valon heijastuksen. Siellä hän puhui eräälle ortodoksiselle isälle, ja he ovat kaikki samaa mieltä, että “paavi tekee tämän yhteyden vuoksi, hyvän naapurisuhteen vuoksi.” Joka luonnolliselle korvalle kuulostaa mitä ihanimmalta asialta, mitä voi tapahtua. Mutta hengelliselle korvalle, se on pimeyttä. Ja kuinka kirkot, me presbyteerit, metodistit, baptistit ja helluntailaiset voisimme koskaan liittyä yhteen senkaltaisen sotkun kanssa, kun tiedämme, että Raamattumme opettaa meille eri tavalla! Minusta on hämmästyttävä asia se, että Hengellä-täytetty mies voi istua noissa paikoissa ja sanoa: “Tuntuu niin hengelliseltä olla senkaltaisessa paikassa.” Minusta se on hirvittävää.

34   No niin, luulen, että teillä on se täällä Phoenixissa. Jos joku… Kuinka monet ovat koskaan nähneet tuon piirtämäni kuvan Seurakunta-ajanjaksoista? Kohottakaa kätenne. Luulisin… Näettekö, kuinka Herra piirsi ne taivaalle tuona yönä? Aivan tarkalleen samalla tavalla, miten ne olivat piirretty siellä Tabernaakkelissa. Täydellisesti, tarkalleen sillä tavalla miten Pyhä Henki antoi sen innoituksen kautta kolme vuotta sitten Tabernaakkelissa, samalla tavoin se tapahtui siellä taivaalla. “Kahden tai kolmen todistajan suun kautta pitää jokainen sana tulla vahvistetuksi.” Pyhä Henki liikkui ensin innoituksen kautta, ja minä piirsin ne siellä puhujanlavalla. Sitten Hän tuli alas Itse ja vahvisti sen, kuinka Valo häviää pois, ja kuinka tämä Laodikean ajanjakso menee jälleen täydelliseen pimeyteen. Ja tässä Hän tulee alas ja vahvistaa sen kuussa juuri samaan aikaan kun kaikki kirkot ovat menossa yhteen, kirkkojen liitossa.

35   Ei ihme, niin kuin Jesaja sanoi. “Kokonaispimeys on maan yllä, näiden ihmisten yllä.”

36   Tiedän, että ei ole suosittua puhua organisaatiota vastaan, mutta se juuri on pedon merkki. Se on juuri se asia, joka kuljettaa meidät suoraan siihen. Se valmistaa kuvan pedolle. En sano sitä ollakseni vihainen. Sanon sen, koska se on Totuus, veljet. On tuleva päivä, kun Phoenix on nouseva esiin, ja ehkä minä olen mennyt pois, mutta te tulette tietämään, että se oli NÄIN SANOO HERRA. Se on totta. Ja kuinka suuri Pyhä Henki on vahvistanut nuo Sanomat ja ennalta kertonut asiat eikä ole koskaan, kertaakaan pettänyt. Ja miksi me haparoimme pimeässä? Miksi eivät ihmiset herää ennen kuin on liian myöhäistä? Yhtenä näistä päivistä on oleva liian myöhäistä, kun te jo olette ottaneet tuon merkin, ja sen jälkeen te ette voi tehdä sille silloin mitään, teidät on pyydystetty tuohon järjestelmään ja te olette merkityt tuon järjestelmän kanssa.

37   Miksi ette tule Kristuksen luo, ole täytettyjä Jeesuksen Kristuksen Evankeliumin Valolla,. Hänen ylösnousemuksensa Voimalla, joka voi päästää teidät vapaaksi ja tehdä teistä kukkulalle asetetun kynttilän? Ei ole väliä sillä, kuinka pimeää tulee. Te sanotte: “Miksi meidän pitäisi tehdä se. Toiset heistä…” Kuulkaahan, juuri nyt on aika antaa sen loistaa, nyt kun on pimeintä. Valo loistaa silloin parhaiten, kun Se on pimeydessä. Meidän täytyy aina antaa Valon loistaa siellä, missä on pimeää.

38   Profeetta sanoi: “Kokonaispimeys olisi tämän kansan yllä”, ja se on totisesti Totuus.

39   Me näemme nyt, että kuu tehtiin heijastamaan valoa. Jumala näytti sen ensin taululla, seuraavaksi omalla Läsnäolollaan, sitten Hän näytti merkin taivaissa. Ja sitten paavi lähti Roomasta Palestiinaan; joka tavalliselle silmälle… Ihmiset kirkuivat ja lankesivat kasvoilleen ja palvoivat tuota miestä. Minulla ei ole mitään häntä vastaan sen enempää kuin mitä minulla olisi jotakin saarnaajaa vastaan, joka liittyy yhteen sen kaltaisen kanssa. Kyseessä on vain yksi ja sama henki.

40   Näyttää siltä niin kuin tuo kokonaispimeys olisi laskeutunut ihmisten ylle, kunnes he ajattelevat, että ainoa asia, joka tulee tehdä, on käydä kirkossa ja olla melko hyvä henkilö, laittaa nimenne kirjaan, ja sitten jollakin salaperäisellä tavalla: “Jumala tulee kääntämään avainta, kun te kuolette, ja Hän muuttaa tuon hengen teissä ja ottaa teidät tykönsä.” Te olette erehtyneet. Kun te kuolette, niin sama henki kuin teidän päällänne on, samanlaisena te tulette ainiaan olemaan. Ja muistakaa, nuo fariseukset, saddukeukset ja niin edelleen, he olivat hyvin uskonnollisia ihmisiä.

41   Jumala on mustasukkainen Jumala. Hän on mustasukkainen. Hän haluaa vaimonsa puhtaana. Hän haluaa hänet neitsyenä, puhtaana neitsyenä. Hän ei halua, että hänessä on mitään maailmasta, pelkästään Hänen Sanansa, osa Hänestä. Meidän täytyy olla osa Sanasta. Ei osa uskontunnustuksesta, osa Sanasta! Ei osa seurakunnasta, osa Morsiamesta! Seurakunta on tuomittu, me tiedämme, että se menee ulkoisimpaan pimeyteen, mutta Morsian menee ylös.

42   Nyt jos ihmiset vain voisivat herätä muutamaksi minuutiksi ja käsittää, kuinka suuri asia se on. Ylpeys saa sen aikaan. Ihmiset tahtovat toimia samalla tavoin kuin muukin maailma toimii. Te ette voi tehdä niin. Te ette ole maailmasta. Luuletteko te, että arkussa makaava nainen haluaisi tietää, onko hänellä hiuksissaan vesikampaus, tai miksi te haluaisitte sitä kutsua? Luuletteko jonkun naisen tai miehen kiinnittävän huomiota siihen, kuinka hän on pukeutunut, kun hän makaa arkussa? He eivät tekisi niin.

43   Siitä syystä tänään on niin paljon asioita, joita meidän täytyy matkia, matkia naapureita tai jotakin Hollywoodin filmitähteä tai jotakin muotia tai sen kaltaista. Se johtuu siitä, että me emme ole vielä kuolleet Kristuksen ja Hänen Sanansa tähden. Mikä on vikana seurakunnilla? Me olemme pimeässä, me hapuilemme pimeässä. Sanottin, “Kansan yllä tulisi olemaan kokonaispimeys.” Kokonaispimeys on ihmisten yllä nyt!

44   Mitä se kaikki merkitsee? Se merkitsee sitä, että kun maailma… Mikä sai tuon kuun häviämään näkyvistä? Maan varjo esti auringonvaloa heijastumasta maan päälle. Maailma joutui varjoon. Se on vikana seurakunnalla. Se on vikana presbyteereillä, metodisteilla, helluntailaisilla. Se on vikana meillä kaikilla. Maailma sulkee ulos sen Valon, jota meidän oletetaan heijastavan, se kääntää itsensä ympäri ja tulee sisälle Siihen, ja niiden ohittaessa toisensa, se heittää varjon sen ylitse.

45   Ja maailma on tullut seurakuntaan kirkkokunnan nimessä, uskontunnustuksen nimessä, ja me olemme uskonnollisia ja olemme kaikkea sitä ja kaikkea tätä, mutta kuitenkin se kieltää Kristuksen ylösnousemuksen voiman, joka vahvistaa Hänen Sanansa, joka on profetoitu tätä päivää varten. Valoa voi olla ainoastaan Jumalan Sanan kautta. Me tiedämme sen. Jumala sanoi alussa: “Tulkoon valkeus” ja valkeus tuli sen Hänen Sanansa vahvistukseksi, jonka Hän oli puhunut.

46   Pimeys, pimentyminen! Maailma tuli auringon ja kuun väliin pimentäen auringon heijastuksen kuun pinnalle. Se tarkalleen tapahtui luonnollisesti, tai hengellisesti. Niin kuin se tapahtui luonnollisesti, se ennakoi ja kertoi meille, että niin on tarkalleen tapahtunut.

47   No niin, te näette, kuinka siinä on käyvä lopuksi. Monet teistä nuorista ihmisistä, teidän ei ainakaan tarvitse tulla liian vanhoiksi ennen kuin tulette näkemään sen, jos elätte vielä kolme tai neljä vuotta lisää.

48   Tämä kuu nyt, me olemme Laodikean Seurakunta Ajanjaksossa. Kaikista seurakunta-ajanjaksoista Laodikean Seurakunta Ajanjakso oli viimeinen, penseä seurakunta-ajanjakso, Kristus oli seurakunnan ulkopuolella. Jokainen raamatunlukija tietää sen. Ilmestyskirja 3. Hän oli seurakunnan ulkopuolella yrittäen päästä takaisin sisälle, eikä koskaan sanottu, että Hän olisi päässyt sisälle. Mutta “kaikkia niitä, joita Hän rakasti, Hän nuhteli ja kuritti.” Sanoma nuhtelisi ja kurittaisi niitä, joita Hän rakasti. Nyt Hän kolkutti ja yritti päästä sisälle, pimeys oli sulkenut Sen ulkopuolelle juuri aivan niin kuin on tapahtunut. Se Valo, joka on loistanut, tullaan pian absoluuttisesti sulkemaan kokonaan ulos. Se on kaikki menevä sisälle muodostaakseen pedolle kuvan. Ja me tiedämme, mitä se merkitsee: on lopunaika.

49   Alussa Jumala erotti valon pimeydestä, ja näin Jumala on uudestaan tekemässä. Jumala erottaa valon pimeästä. Alussa Hän sanoi: “Tulkoon valkeus.” Muistakaa nyt, Jumalan Sanan ulkopuolella ei voi olla mitään valoa, itse aurinko taivaalla on vahvistettu Jumalan Sana. Maan yllä oli kokonaispimeys, sumu ja usva, ja Jumala sanoi: “Tulkoon valkeus.” Mitä nyt, jos valoa ei olisi tullutkaan? Silloin ei olisi ollut mitään hyötyä, että Hän olisi puhunut. Mutta kun Hän sanoi: “Tulkoon valkeus”, ja valkeus tuli olemassaoloon, niin se vahvisti sen, että Hänen Sanansa oli oikein. Tuosta valkeudesta me elämme tänään.

50   Ja ainoa Valo, joka meillä voi seurakunnassa tänään olla, on se, minkä Jumala vahvistaa Valoksensa tälle sukupolvelle.

51   Kullekin sukupolvelle oli jaettu niin ja niin paljon, jotka tapahtuivat heidän päivinänsä. Me kaikki tiedämme sen. Profeetat tulivat näyttämölle. Herran Sana tuli profeetoille, ja he ymmärsivät Sen. Näkijä Vanhassa Testamentissa merkitsee “erästä, jolle Jumalan Sana on paljastettu.” Ja he tietävät sen, koska hän ennalta tietää tulevat asiat. Silloin Herran Sana tuli heille jokaisen ajanjakson aikana.

52   Jeesus sanoi Johannekselle, Johanneksesta: “Hän oli kirkas ja loistava, hetkisen kestänyt valo.” Miksi? Koska Jesaja seitsemänsataa kaksitoista vuotta ennen hänen syntymäänsä oli sanonut: “On oleva erään ääni, joka huutaa erämaassa.” Malakian 3. luku sanoo: “Katso, Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä, jotta hän valmistaisi tien Minun eteeni.” Näettekö, hän oli tuon Sanan vahvistaminen. Tuo Sana, joka oli luvattu tuota päivää varten, hän oli tuo valo, koska hän sai tapahtumaan juuri sen Sanan, jonka Jumala oli puhunut hänestä.

53   Ja kun Jeesus tuli, Johannes sanoi: “Minun täytyy nyt vähentyä näkyvistä, Hänen täytyy tulla esiin.” Ja Hän oli valo. Koko matkan ajan, kautta aikakausien, kuinka Jumala puhuikaan tuon hetken tulemisesta!

54   Miten nuo papit saattoivatkaan epäonnistua näkemään Sitä? Miten he epäonnistuivat? Miten nuo fariseukset ja saddukeukset eivät voineet nähdä Sitä? Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä te ajattelette, että teillä on Niissä Iankaikkinen Elämä, ja Ne juuri todistavat Minusta.” Kuinka he saattoivat olla näkemättä Sitä, veljet? Koska oli profetoitu, että he tulisivat tekemään niin.

55   Ja niin on tänäänkin, tuo kokonaispimeys tulee ihmisten ylle, ja tässä me olemme! Jumala on jakanut Sanansa julkituotavaksi tälle päivälle, ja Se on ainoa Valo, joka meillä on, ja Jumala on antava jonkun julkituoda tuon Sanan. Hän lupasi sen, ja Hän työskentelee aivan tarkalleen samalla tavoin kuin Hän on aina toiminut sen kanssa.

56   Hän ei ole koskaan muuttanut työskentelykaavaansa. Hän profetoi sen, mikä tulee tapahtumaan, ja Hän lähettää jonkun alas ja vahvistaa sen. Ja se menee miljoonien päiden yli, koska pimeys peittää maan tuohon aikaan. Ja ihmiset rakastavat pimeyttä enemmän kuin he rakastavat Valoa, koska pimeydessä on paljon nautintoja.

57   Näin äskettäin erään hollywoodilaisen näytelmän, jossa sanottiin: “Elämä alkaa sen jälkeen, kun aurinko laskee.” Silloin kuolema alkaa, kaikki nämä yökerhot ja paikat, missä he ajattelevat elävänsä. He kuolevat.

58   Jumala alussa erotti valon pimeydestä. Hän on aina tehnyt niin. Mitä Hän tekee? Hän työntää sen pois tulossa olevan valon avulla. Hän työntää pimeyden maapallon toiselle puolelle.

59   Ja juuri tarkalleen niin on nyt tapahtumassa. On aika juuri ennen päivänkoittoa. Aamutähti on tullut esiin tervehtimään päivän tuloa. Ja Pyhä Henki näyttää Valonsa. On tulossa aika, kun Valon ja pimeyden täytyy tulla erotetuiksi toinen toisistaan. Seurakunta ja sen järjestys tulee ottamaan tämän päivän suunnan, ja Kristus ja Hänen Valo-Sana -lupauksensa tulee menemään Ylöstempauksessa. Se on ainoa, jonka he voivat enää tehdä. Tänään on päivä, uuden päivän koitto monelle, jotka odottavat Hänen Tulemustaan.

60   Niin monet hyvät, vilpittömät ihmiset tänään, juuri se polttaa heidän sydämiään, niin monien hyvien ja vilpittömien Marian ja Joosefin kaltaisten ihmisten. He olivat tulossa juhlasta ja he alkoivat kaivata Jeesusta. Useat ihmiset tekevät tänään juuri tuon saman asian ajatellen, että Hän on heidän kanssaan. Haluan nyt vähän valottaa tätä teille osoittaakseni, kuinka erehtymätön Jumalan Sana on.

61   Me kaikki täällä tänä iltapäivänä, me, jotka olemme kristittyjä, me uskomme, että Jeesus Kristus oli Jumalan Sana julkituotuna. Me uskomme Hänen olleen syntyneen neitseellisesti. Hän oli se maja, jossa Kaikkivaltias Jumala majaili täällä maan päällä. Ei vain joku profeetta, ei vain joku tavallinen mies, vaan itse Jumala julkituotuna miehen muodossa. Hän oli Immanuel, “Jumala kanssamme”. Me uskomme sen koko sydämestämme. Ja pankaa nyt merkille, kun Martta…

62   Maria, oikeamminkin, ja Joosef, he ajattelivat Jeesuksen olevan heidän kanssaan, he vain ajattelivat Hänen olevan kanssaan ja ajattelivat: “Kaiken täytyy olla kunnossa. Hänen on oltava mukanamme.” Mutta surullista kyllä, he erehtyivät. Hän ei ollut.

63   Niin monet hyvät ihmiset ovat tänään samanlaisessa tilassa. He ajattelevat, he näkevät tuon hetken lähestyvän, he tietävät, että jotakin on tulossa tapahtumaan. Mitä he tekevät? He menevät ja liittyvät johonkin kirkkoon ja ajattelevat Hänen olevan heidän mukanaan. He puristavat kättä saarnaajan kanssa ja ajattelevat, että siinä on kaikki, mitä heidän täytyy tehdä, että “Hän on heidän mukanaan”. Olla konfirmoitu tai kastettu määrätyllä tavalla, siinä on kaikki, mitä heidän täytyy tehdä, ja he ajattelevat Jeesuksen olevan mukanaan. Veli, sisar, aivan niin kuin entinen Maria ja Joosef, he ovat todella vilpittömiä ihmisiä, mutta kuitenkin he ovat erehtyneet.

64   Elämänne todistaa, onko Jeesus kanssanne vai ei. Teidän elämänne osoittaa, onko Hän asumassa täällä vai onko Hän yhä Taivaissansa, ja mitä tahansa te olettekin. “Niitä tekoja, joita Minä teen, myös te olette tekevä.” Kuinka teillä voi olla Kristus itsessänne, ja sitten tuo sama Henki teissä kieltäisi Hänen Sanansa ja ottaisi sen tilalle jonkun uskontunnustuksen? Se ei voi tehdä sitä. Hän kumoaisi itsensä, jos se kieltäisi oman Sanansa.

65   Vain sen tähden, että joku on pannut Siihen väärän tulkinnan? Teillä on Raamattu, te voitte lukea samalla tavoin kuin kuka tahansa muukin. Olkaa vilpittömiä.

66   Daavid sanoi: “Pitäkää Hänet aina kasvojenne edessä.” Tietäen sen, että kun me kohtaamme tämän uuden vuoden, me kohtaamme sen Kristuksen ylösnousemuksen voimassa. “Hän on aina edessäni. Minua ei horjuteta.”

67   Pankaa merkille, miten erehtymätön Sana on. Maria ja Joosef… Nyt teille, katolilaisille ystävilleni, jotka sanotte, että Maria oli Jumalan äiti. Maria ei ollut edes Jeesuksen äiti puhumattakaan siitä, että hän olisi ollut Jumalan äiti. Kuinka hän olisi voinut olla? Oikein. Yhtään kertaa Hän ei koskaan kutsunut häntä äidikseen, ei lainkaan.

68   Kerran he tulivat Hänen luokseen ja sanoivat: “Sinun äitisi ja veljesi odottavat ulkopuolella.”

69   Hän katsoi seurakuntansa yli ja sanoi: “Kuka on Minun äitini? Kuka on Minun veljeni?’ Sitten Hän katsoi opetuslapsiaan ja sanoi: “Ne, jotka tekevät Minun Isäni tahdon, hän on Minun äitini, Minun…”

70   Myös silloin kun Hän oli kuolemassa ristillä, Hän puhui tuon saman asian. Hän sanoi Johannekselle, tälle miehelle: “Poika, katso äitisi!” Eikä Hän sanonut: “Äiti, katso poikasi”, vaan: “Nainen, katso poikasi!” Ei, näettehän, Maria ei ollut mikään Jumalan äiti.

71   Hän oli vain lainakohtu, jota Jumala käytti, ei mitään sen enempää kuin kukaan muukaan nainen, jota Jumala haluaa käyttää. Hän voi käyttää sydämenne kohtua ilmoittamaan Poikansa, jos te vain annatte Hänen tehdä sen. Näettekö? Hän ei ollut mikään Jumalan äiti. Täytyisi olla jokin aistimus, jotta edes olisi Marian siemen. Hän ei ollut edes siemen Mariasta.

72   Tuo koko asia oli vain Jumala, Luoja. Jos ensimmäinen Adam siellä alussa luotiin ilman isää ja äitiä, toisen Adamin kanssa oli samoin. Mikään vähäisempi kuin se ei tekisi Hänestä tasavertaista Jumalan kanssa. Oikein. Tuo sama Jumala, Hän loi ruumiin, jossa Hän itse asui.

73   Nyt me näemme sen, katsokaa kuinka, katsokaa tuota Marian lipsahdusta, jos hän oli Jumalan äiti. Hän sanoi: “Sinun isäsi ja minä olemme etsineet Sinua kyynelin.” Hän kielsi neitseellisen syntymän. “Sinun isäsi, Joosef, ja minä olemme etsineet Sinua kyynelin. “

74   Tarkatkaa tuota kaksitoistavuotiasta poikaa, kaksitoistavuotiasta lasta, kun Hän sanoi: “Ettekö te tiedä, että Minun täytyy olla Isäni asioilla väittelemässä noiden kirkkokuntien kanssa siellä?” No niin, jos Hän olisi ollut Joosefin asioilla, olisi hän ollut siellä puusepänverstaalla. Joosef ei ollut Hänen isänsä. Jumala oli Hänen Isänsä. “Ettekö te tiedä, että Minun tulee olla Isäni asioilla?” Siellä tuo kaksitoistavuotias oli noiden oppineiden pappien kanssa. Hän ei ollut ollut päivääkään koulussa, mutta kuitenkin he hämmästyivät Hänen viisauttaan. Ja katsokaa…

75   Hän oli Sana. Kun Hän syntyi, Hän oli Sana. Hän on yhä Sana. Pankaa merkille, Sana ei suvaitse mitään väärennöstä. Maria sanoi: “Sinun isäsi ja minä olemme etsineet Sinua kyynelin.”

76   Hän sanoi. “Ettekö te tiedä, että Minun täytyy olla Isäni asioilla?”

77   Nuhteliko Hän omaa äitiään? Miksi? Hän oli Sana. Se olisi saanut aikaan kysymyksen jonkun mielessä, jos Maria kerran oli sanonut “Pyhän Hengen” vajonneen hänet ja hänen synnyttäneen Pojan, ja tässä hän kutsuisi Joosefia sen isäksi. Sana on erehtymätön. Se ei voi pettää.

78   “Ettekö te tiedä, että Minun tulee olla Isäni asioilla?” Ja Hän oli Isänsä asioilla, ei Joosefin asioilla tekemässä ovia ja kirvesmiehen töitä. Hän oli Isänsä asioilla oikaisemassa sitä uskonnollista politiikkaa, joka heillä oli noina päivinä. “Ettekö te tiedä, että täytyy olla Isäni asioilla?” Kyllä vaan.

79   Monet ihmiset tänään, monissa näissä hienoissa kirkoissa, ovat menossa tuohon kirkkojen neuvostoon, he eivät ole “menossa” sisälle, vaan he jo ovat siellä. He tajuavat, että se on juuri tarkalleen oikea asia tehdä: “Ystävällistä, mukavaa, miksi me emme kaikki tulisi yhteen?” Hehän ovat yrittäneet kaikki nämä vuodet tehdä kaikista metodisteista baptisteja ja kaikista baptisteista presbyteerejä, ja helluntailaiset ovat yrittäneet tehdä heistä kaikista helluntailaisia. Te ette voi tehdä sitä, mutta tämä neuvosto on vastaus teille. Se on vastaus, ja niin Raamattu sanoo heidän tulevan tekemään, ja sen juuri he ovat valinneet. Kirkot ovat ystävällisiä, kyllä vaan, he tulevat yhteen. “Hienoa, seurustelkaamme keskenämme.”

80   Raamattu sanoo: “Kuinka voi kaksi kulkea yhdessä, elleivät he ole sopineet keskenään?”

81   Jotkut niistä kieltävät neitseellisen syntymän. Kahdeksankymmentä prosenttia protestanttisista kirkoista kieltää neitseellisen syntymän. He kieltävät Pyhän Hengen kasteen. He kieltävät Hänen Tulemuksensa merkit, ylösnousemus Voiman. He kieltävät, että Hän on sama eilen, tänään ja ainiaan. Kuinka te voitte, kun Jumala pani kaiken tämän sekasorron maailmaan sen tähde, että eräs nainen eräänä päivänä epäili yhtä pientä osaa Hänen Sanastaan? Saatana kertoi hänelle Totuuden, kaiken muun lukuun ottamatta yhtä asiaa, mutta juuri tuo asia aiheutti kaikki vaikeudet. No niin, jos kaikki tämä sydänsuru ja murhe, jota teidän täytyy katsella, on vain siksi, että yhtä pientä osaa Siitä epäiltiin, niin luuletteko te, että yhden pienen osan epäileminen tulee koskaan viemään meitä sisälle?

82   Siksi Jeesus tulee noutamaan siveää, puhdasta neitsyttä, joka on täytetty Pyhällä Hengellä eikä ole maailmasta vaan Jumalan Voimasta. Oi, kuinka ihmeellistä onkaan tietää, että on olemassa mahdollisuus päästä sisälle tähän ryhmään. Kuinka te sen teette? Te ette tule koskaan tekemään sitä liittymällä organisaatioon. Te teette sen, kun olette kastetut Pyhällä Hengellä salaperäiseen Jeesuksen Kristuksen Ruumiiseen, nousseet Hänen kanssaan ylösnousemuksessa vapaana kuolemasta ja synnistä. Se on ainoa tapa.

83   Pimeys! Suuret kirkkokunnat ja suuret miesryhmät tulevat yhteen ja esittävät omat ajatuksensa Siitä, ja se heittää teidät suoraan takaisin sen kaltaiseen sekasotkuun, joka oli alussa. Siinä tapauksessa teillä ei ole minkäänlaista toivoa, te olette yksinkertaisesti mennyttä. Ja kaikki he näyttävät niin kiihottuneen tästä kirkkojen ystävällisyydestä ja ajattelevat, että Jumala on heidän kanssaan. “No niin, Tuhatvuotisvaltakunnan alkaa, kun tuo neuvosto kokonaisuudessaan tulee yhteen, ja kaikki nämä ekumeeniset liikkeet, ja niin edelleen.” Mitä he ovat tekemässä? He ovat tekemässä kuvaa pedolle, valtaa, niin että kaikki ei-kirkkokunnalliset, ja niin edelleen, jotka eivät halua liittyä yhteen heidän kanssaan, tullaan sulkemaan ulos. Tarkatkaa vain ja nähkää tapahtuuko se.

84   Minulla on se kirjoitettuna täällä, juuri sinä päivänä me… Herra antoi minun nähdä sen vuonna 1933. Ja täällä se on aivan tarkalleen sillä tavoin kuin Hän… Sillä tavoin kuin Se sanottiin, tullen juuri sillä tavalla, kuinka paavi lähtisi Roomasta ja niin edelleen.

85   No niin, he ovat hyviä ihmisiä, mutta he ovat erehtyneet. Joosef ja Maria olivat hienoja ihmisiä, mutta todellisuudessa he erehtyivät. Mutta mitä se oli? Jumala käytti kaksitoistavuotiasta Poikaa osoittamaan, että Sanan täytyi pysyä puhtaana, tarkalleen sellaisena kuin Se oli, mitä Se oli ensin sanonut, että “Hän oli neitseellisesti syntynyt”, ja sellainen Hän oli.

86   He ajattelivat, että Hän oli mukana, kun he liittyivät kirkkoihin, ja niin edelleen, mutta Se ei ollut. Mutta Valituille… No niin, se pimeydestä, vaikka voisinkin viipyä siinä toisenkin tunnin.

87   Mutta Valituille, kalliille ja kutsutuille, Jumalan Pyhille, sanon teille tänä tulevana vuotena: Shalom, Jumalan rauhaa!

88   Tuo hetki on täällä! Jos olisin voinut olla siellä alussa, ennen kuin maailmaa oli luotu, ja olisin voinut katsoa ja nähdä koko tämän asian, ja jos Isä olisi sanonut minulle: “Minä päivänä sinä haluaisit elää?” Olisin sanonut, että nyt, juuri nyt! Tämä on se hetki! Tämä on suurin hetki, mihin Seurakunta koskaan on siirtynyt, juuri ennen Yljän tulemista. Oi, todellisen, elävän Jumalan Seurakunnan tulisi olla tulessa ja palaa sen Evankeliumin Valoa, joka on vahvistettu heidän keskuudessaan. “Nouskaa ja loistakaa, sillä Valo on tullut teidän luoksenne”, tämän päivän Valo. Jesaja oli oman päivänsä valo. Nooa oli oman päivänsä valo. Miksi? Hänellä oli julkituotu Sana. Ja Evankeliumi, Raamatun Sanat tätä päivää varten, ovat tämän päivän Valo. Kuinka ihana onkaan se aika, jossa me elämme!

89   No niin, “hyvää huomenta” merkitsee rauhaa. Pimeys on kokoontumassa. Mitä varten se kokoontuu? Näyttääkseen Valon. Jesaja 60:1: “Nouse ja loista, sillä valo on tullut luoksenne.” Siksi minä sanon: “Shalom.” Valo on tullut luoksenne. Jumalan rauhaa valitulle Naiselle, valitulle rouvalle, niille, jotka Jumala ennen maailman perustamista on kutsunut ulos ja määrännyt Siihen.

90   Muut heistä eivät tule koskaan näkemään Sitä. He eivät tule koskaan tietämään Siitä mitään. Raamattu sanoo niin. Ja Jeesus sanoi: “Ei kukaan voi tulla Minun tyköni, ellei Minun Isäni häntä ensin vedä. Ja kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, ovat tuleva.” Se on…

91   Siellä seisoi Juudas, Valo loisti ylhäällä täällä, mutta alhaalla hänen sydämessään oli pimeä siemen. Kun ratkaisun hetki tuli, näytti pimeys värinsä.

92   Tässä oli eräs pieni nainen, kokonaan pimentyneenä, täällä ylhäällä ulkonaisesti, mutta syvällä täällä oli ennalta määrätty siemen. Ja kun Valo tuli, Se hajotti pimeyden, ja se tuli esiin näyttäen, mikä oli: “Me tiedämme Messiaan tulevan, ja kun Hän sen tekee, Hän tulee osoittamaan meille nämä asiat.”

Jeesus sanoi: “Minä olen Hän.”

93   Mutta Juudas epäili sitä, vaikka olettikin vaeltavansa Valossa. Näettekö, Valolla täällä ylhäällä ei ole merkitystä, vaan se on Valo täällä sydämessä, joka jotakin merkitsee. Valo täällä ylhäällä vaeltaa ja seurustelee yhdessä, ja kaikkea muuta, mutta kun todellinen Jumalan voima tulee sisälle, se ei voi tulla takaisin tähän siemeneen, joka on kuollut, se heijastuu pois kirkkokunnassa.

94   Mutta kun Se on sisimmässä täällä, aito, ennalta määrätty siemen, kun tuo Valo tulee sinne, Se työntää kaiken pimeyden pois tieltään ja panee teidät yhteyteen Kristuksen kanssa. Hän oli Se, joka antoi teille Elämän ennen maailman perustamista, muussa tapauksessa te ette tule koskaan näkemään Sitä, mitä Jumala on sanonut.

95   Nyt teille, ennalta määrätylle Siemenelle: Shalom! Aamen. Jumalan rauha levätköön yllänne, koska me olemme lähellä loppua nyt. Me olemme aivan lähellä loppua. Me tulemme nyt puhumaan hetken tuosta ryhmästä. Shalom!

96   Jumalan Valo on tullut. Sana, Valo, on jälleen vahvistettu, niin että te voitte nähdä Jumalan tälle päivälle olevan lupauksen tulevan julki. Tutkikaa Kirjoituksia. Te ajattelette, että Niissä on teillä Iankaikkinen Elämä. Ne todistavat siitä, päivästä jossa me elämme. Mikä on tämän päivän Valo? Mitä Raamattu lupasi tätä päivää varten? Nähkää, mikä hetki on!

97   Ei ole ihme, että Jeesus nuhteli heitä siitä, että he eivät uskoneet Johannesta. Hän oli valo, koska profeetta oli sanonut, että hän tulisi olemaan sellainen. Ja siellä hän oli, valo julkituotuna. He eivät nähneet sitä. He eivät ymmärtäneet sitä, he ajattelivat hänen olevan Messiaan ja he ajattelivat hänen olevan jotakin muuta ja sitä ja tätä. Heiltä jäi Se näkemättä.

Jeesus tuli näyttämölle. Kaksi valoa ei voi loistaa samaan aikaan.

98   Ei voi olla seurakunnan valoa ja Jumalan Valoa, jotka loistavat samaan aikaan. Jumalan Valon täytyy sammuttaa seurakunnan valo. Ja niin juuri on tapahtumassa tänään. Jumala erottaa kirkollisuuden tämän hetken luvatun Sanan Valosta, jossa me nyt elämme. Se on Totuus, ystävä. Sinä et ehkä halua uskoa sitä, mutta odotahan vain ja sinä tulet näkemään, onko niin vai ei. Älkää odottako, teidän on parasta tulla sisälle juuri nyt, kun on mahdollisuus päästä sisälle?

99   Sana on Valo, kun Se on vahvistettu. Ennen kuin tätä päivää varten luvattu Sana on vahvistettu, se ei ole Valo, se ei voi olla. Jos Jumala sanoi: “Tulkoon valkeus”, eikä minkäänlaista aurinkoa olisi tullut olemassaoloon, siellä ei olisi mitään merkkiä valosta. Mutta kun Jumala sanoi: “Tulkoon valkeus”, siellä oli valo. Kun Jumala lupasi Messiaan. Messias tuli, ja silloin Hänen Sanansa oli täyttynyt, ja Hän oli tuon hetken Valo. Ja kun Hän lupasi Nooan ja Hän lupasi toiset, koko matkan ajan, he olivat tuon hetken valo.

100   Ja on tämän hetken Valo tänään, se on Jeesus Kristus ylösnousemuksensa voimassa, joka on Hänen tälle päivälle lupaamansa Sana. “Niitä tekoja, joita Minä teen, myös te olette tekevä, suurempiakin kuin tämä olette te tekevä, sillä minä menen Isän tykö.” Suurempiako tekoja, suurempiako asioita, joita Hän teki? Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Minä uskon sen. Se näyttää nöyrältä. Se näyttää siltä, kuin se menisi ihmisten päiden yli. Katsokaa sitä, kun Hän oli täällä maan päällä, kuinka te voisitte tehdä “suurempia” tekoja. Olen tulkinnut sen monta kertaa merkitsevän “enemmän”, mutta se on sama asia. “Suurempia”, Hän sanoi Pyhän Johanneksen 14:12: “Suurempia tekoja kuin tämä, te olette tekevä.”

101   Panitteko te merkille? Kun Hän teki veden viiniksi, Hän otti ensin vettä, jo luotua ainetta, ja muutti sen viiniksi. Kun Hän ruokki viisituhatta ihmistä, Hän otti kalan, joka kerran ui vedessä, mursi sen ja ojensi ihmisille ja lisäsi luotua. Hän otti leivän, joka kerran oli vehnää, ja oli leivottu leiväksi, mursi siitä palan ja ojensi ihmisille, ja se tuli takaisin leiväksi. Hän lisäsi luotua!

102   Mutta viimeisinä päivinä, siellä, missä ei ole merkkiäkään luodusta, Hän kuitenkin puhuu sen luoduksi ja osoittautuu samaksi Jumalaksi, joka oli alussa. Hän voi luoda oravia, Hän voi luoda mitä tahansa Hän haluaa, koska Hän on Jumala. “Suurempia asioita kuin tämä, te tulette tekemään, sillä Minä menen Isäni tykö.” Sana on erehtymätön, ja Se täytyy olla julkituotu, ja Sen täytyy täyttyä. “Suurempia kuin tämä, te olette tekevä”, ei lisäämällä vaan puhumalla luoduksi.

103   Pankaa merkille Sana, jonka Hän nyt lupasi. Missä, missä me silloin olemme? Missä päivässä me elämme? Mikä hetki on? On Jumalan Sanan julkitulemisen aika, samalla tavoin kuin kaikkina aikoina. Teillä on sanoma Seitsemästä Seurakunta-ajanjaksosta. Tarkatkaa kutakin noista eläimistä, jotka lähtivät liikkeelle ja Olentoja, jotka seurasivat niitä. Tarkatkaa eivätkö ne osuneetkin tarkalleen kohdalleen uskonpuhdistajien ajanjakson ajan kanssa ja jokaisen ajanjakson kanssa aivan tarkalleen sillä tavalla kuin sen pitikin olla, tarkalleen se, mitä Sana sanoi. Ja niin tulee Pyhä Henki julkituomaan aivan tarkalleen sen, mitä Raamattu sanoi sen olevan.

104   Me näemme varjostuksen taivaalla ja maan päällä ja kaikissa asioissa, ja nämä neuvostot ja muut ovat tulossa valmiiksi.

105   Ja me näemme, kaiken sen keskellä, Jeesuksen Kristuksen ihanan Evankeliumin, joka on luvattu tätä päivää varten tuovan itsensä julki. Me elämme ihmeellisessä ajassa. Shalom teille, joilla on Sana syvällä sydämessänne, jotka olette valitut ennen maailman perustamista kuulemaan Sanan tätä päivää varten. Jos ette, teillä huono vuosi edessänne. Jos te olette, teitä varten on edessäpäin suuri päivä, suuri vuosi tulossa nyt, uusi vuosi.

106   Ei uuden lehden kääntämistä. Monet ihmiset yrittävät kääntää uutta lehteä uutena vuotena ja he kääntävät sen takaisin seuraavana päivänä.

107   Niin kuin eräässä pienessä kertomuksessa, jonka luin eräänä aamuna. Nainen huusi aviomiehelleen, joka oli noussut ylös varhain ja mennyt ulos noutamaan aamulehteä ja oli lukemassa sitä. Hän sanoi: “Onko siellä mitään uutta uutisissa?”

Mies sanoi: “Ei, samat asiat vain, henkilöt ovat vain toiset.”

108   Suunnilleen samalla tavoin on tänäänkin, sama asia. Meillä on uusi organisaatio, mutta sama vanha oppi. He vain kiertävät sen ympäri, ja joku saa pienen osan siitä ja menee tähän suuntaan tai tuohon suuntaan.

109   Tämä on uusi päivä! Halleluja! Tämä on päivä, jona meidän tulisi nousta ja loistaa Jeesuksen Kristuksen Voimassa. Kokonaispimeys on laskeutumassa maan ylle. Pitäisi olla uusi päivä meitä varten, kyllä, todellakin, tehdä se juuri sillä tavalla kuin Hän tekee sen. Mutta kääntykää Hänen Sanaansa ja nähkää se lupaus, joka on luvattu tälle päivälle, ja te tulette tietämään elättekö te tämän päivän Valossa vai ette. Kalenterin vaihtaminen ei muuta aikaa, se vain muuttaa kalenterin.

110   Kuunnelkaa nyt tarkasti. Tehkää niin kuin Daavid teki, pankaa tulevaisuutenne Hänen käteensä. “Kuinka? Kuinka voin tietää, mitä tehdä, veli Branham?” Pankaa tulevaisuutenne Hänen käteensä. Ei ole väliä sillä, mitä tulee tai menee. Luottakaa Häneen. Hän on Sana. Daavid sanoi: “Hänen aikansa on Minun kädessäni. Luottakaa Häneen koko ajan. Luottakaa aina Häneen.” Daavid tiesi, kenellä oli tulevaisuus käsissään, ja siitä syystä hän saattoi sanoa tämän. On vain yksi, joka pitää käsissään tulevaisuutta, se on Jumala. Niinpä, koska Hän pitää käsissään tulevaisuuden, antakaa Hänen pitää käsissään teidät. Hyvä on.

111   Jotkut ihmiset sanovat: “Mutta, veli Branham, minä olen yrittänyt ja minä olen yrittänyt.”

112   Mutta odottakaahan hetki. Kärsivällisyys on hyve. Se on Pyhän Hengen hyve. “Ne, jotka Herraa odottavat, uudistavat voimansa.”

113   Te sanotte. “Kuinka voin odottaa yhtään kauemmin?” Jatkakaa vain odottamista. Kun olette tehneet kaiken sen, minkä te voitte seistäksenne, silloin seiskää, näettehän, vain seiskää. “Kuinka tulen tekemään sen?” Seiskää! Hän sanoi, että se on Totuus, ja se on Totuus. Hän sanoi, että se tulee tapahtumaan. “Kuinka?” Minä en tiedä, mutta se tulee tapahtumaan. Hän sanoi niin. Hän lupasi sen. Jos Hän lupasi sen, se tulee tapahtumaan. Siinä kaikki. Se ei voi mennä hukkaan.

114   Niinpä muistakaa nyt vain, Jumala käytti tuhansia vuosia täyttääkseen lupauksensa tulevasta Pelastajasta. Jumala käytti neljätuhatta vuotta tuon lupauksen täyttämiseen. Mutta alusta alkaen Hän tiesi aivan tarkalleen, milloin se tulisi tapahtumaan. Hän tiesi, kukaan muu ei tiennyt. Hän vain sanoi, että se tapahtuisi. Ja kun se tapahtui, olivat ihmiset sellaisen harha-aistimuksen vallassa, etteivät he tienneet, kuinka vastaanottaa se. Eikö tuo sama asia olekin toistunut uudestaan! Se tekee sen aina, koskaan pettämättä, molemmin puolin, aina.

115   Mitä Hän teki näiden vuosien aikana? Hän näytti esikuvia Hänen tulemuksestaan.

116   Hän näytti sen Joosefissa. Jos katsoisitte Joosefin elämää: veljiensä vihaama, isänsä rakastama. Miksi? Koska hän oli hengellinen, koska hän näki näkyjä. He muut eivät nähneet näkyjä, he olivat kantaisiä, mutta he eivät nähneet näkyjä eivätkä tulkinneet unia. Mutta he kadehtivat häntä. Ja hänet myytiin melkein kolmestakymmenestä hopearahasta, nostettiin ylös kuopasta, jonne hänen olisi tullut kuolla ja asetettiin faaraon oikealle kädelle. Ja kun hän jätti valtaistuimen, pasuuna soi: “Jokainen polvi notkistukoon. Joosef on tulossa!”

117   Aivan tarkalleen samoin tehtiin Jeesukselle, joka nyt istuu Jumalan oikealla kädellä. Ja kun Hän jättää Valtaistuimen, tulee pasuuna soimaan. Ja jokainen polvi on notkistuva, ja jokainen kieli on tunnustava Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi. Tarkalleen.

118   Hänet näytettiin esikuvana Daavidissa, kun hän hylättynä kuninkaana katseli itkien Jerusalemin ylitse. “Kuinka usein Minä olisinkaan hoivannut sinua niin kuin kanaemo poikasiaan, mutta sinä et ole tahtonut.”

119   Kautta aikakausien Hän osoitti sen esikuvien kautta tietäen, että jonakin päivänä tuo viimeinen esikuva täyttyisi, ja siellä olisi luvatun Messiaan täysi julkituleminen. Ja kun tuo täysi lupaus tuli, vaikka Hän olikin näyttänyt sen esikuvina… Päivästä päivään, vuodesta vuoteen, Hän toi siitä esikuvia. Ja kun se tuli todellisuudessa, he eivät uskoneet sitä.

120   Hän on tehnyt tuon saman asian, antanut esikuvia siitä ja näyttänyt sen seurakunta-ajanjaksoissa ja kaikessa siihen hetkeen asti, jossa me elämme, ja ihmiset ovat täydellisessä pimeydessä. Näyttää siltä kuin he eivät yksinkertaisesti voisi käsittää sitä. Miten surullista!

121   Me voimme nähdä täällä ulkona jonkun nuoren miehen, hienon, suuren, komeavartaloisen miehen, jolla on hiuksissaan kiharat niin kuin naisilla ja papiljotit päässään ja suuri väljä, villapaita yllään ja jaloissaan purppuranväriset kengät. Miehekäskö? Voi hyvänen aika. Kuinka hirvittävä asia on kutsua tuollaista mieheksi! Mikä otus kutsua sellaista mieheksi! Niin on.

122   Me voimme nähdä naisen, jonka oletetaan olevan siron ja suloisen, tulevan vastaan kadulla yllään miehen housut, savuke suussaan ja tukka leikattuna. Mikä otus kutsua sellaista naiseksi. Jeesus kutsui Mariaa “naiseksi”. Häntä ei tulisi kutsua edes sellaiseksi, vain naispuoliseksi.

123   Pankaa merkille tämä aika! Miksi? Joskus ihmiset väittävät ja luulevat olevansa vilpittömiä, mutta kokonaispimeys on vallannut heidät tässä asiassa. Raamattu sanoi, että he tulisivat olemaan sillä tavalla. Se on Jumalan Sana. Lukekaa Jesaja 6 ja nähkää, eikö naisten tullutkin olla sillä tavalla viimeisinä päivinä. Juuri sellaisia Raamattu sanoi heidän olevan. Jeremia ja muut puhuivat tästä hetkestä, jossa me elämme nyt, koska he näkivät lopun alusta alkaen. Niinpä me näemme nämä asiat ja kokonaispimeyden, joka on ihmisten yllä.

124   Kyllä, Jumalalta vei tuhansia vuosia näyttää se esikuvina ja kaikessa ja lopulta, kun Hän tuli, he eivät tunteneet Häntä, vaikka Hänet oli kuvattu Joosefissa ja Daavidissa ja Eliassa ja pitkin koko matkaa siellä. Hänet oli kuvattu heissä, emmekä me voi ymmärtää, miksi he eivät nähneet sitä. Vaikka se oli siellä suoraan Kirjoituksissa. Hän syntyisi Juudan Betlehemistä. Ja me näemme Kirjoituksista, kuinka Hänen tuli syntyä neitsyestä. “Neitsyt on tuleva raskaaksi ja synnyttävä Lapsen, ja he antavat Hänelle Nimen Emmannuel.”

125   Mistä syystä he tappoivat Hänet? “Koska Hän teki itsestään Jumalan”, ja Hän oli Jumala. Varmasti, he myöntävät sen. He sanoivat: “Hän tekee itsestään Jumalan, tasavertaisen Jumalan kanssa, kun Hän sanoo: ‘Minä olen Jumalan Poika.’” Mutta, Hänhän oli!

126   Raamattu sanoo, että Häntä tuli kutsua “Neuvonantajaksi, Rauhan Ruhtinaaksi, Mahtavaksi Jumalaksi, Iankaikkiseksi Isäksi, Ihmeelliseksi!” Sellainen Hän oli. Miksi he eivät ymmärtäneet sitä?

Ei ollut ihme, että Hän sanoi: “Teidän tulisi tutkia Kirjoituksia.”

He sanoivat: “Me olemme Mooseksen opetuslapsia.”

127   Hän sanoi: “Jos te olisitte Mooseksen opetuslapsia, te tuntisitte Minut. Mooses kirjoitti Minusta.” Eivätkä he tienneet sitä.

128   Ja tuo hetki on jälleen ihmisten yllä, kun he tahtovat mennä uskontunnustuksiinsa ja asioihinsa suloisen Jeesuksen sijasta. Se on totta. Nämä suuret asiat, jotka tulevat esiin ja tuovat heidät suoraan enemmän ja enemmän pimeyteen. Ja Jumala ilmoittaa sen Sanassansa merkien ja ihmeiden kautta taivaissa, tuoden esiin, kertoen asioita, jotka tulisivat tapahtumaan ja jotka tuliivat tapahtumaan aivan tarkalleen hetkelleen ja minuutilleen. Ja sitten he jatkuvasti vain kulkevat edelleen tuota samaa tietä. Näyttää siltä, niin kuin he eivät voisi sille mitään. Hyviä ihmisiä, kyllä vaan, tehden saman asian nyt, kuin mitä he tekivät silloin.

129   Me olemme ajallisia luomuksia. Jumala on Iankaikkisuuden luomus. Hän ei koskaan alkanut eikä Hän koskaan tule loppumaan. Niinpä miksi te ette vain jättäisi itseänne Hänelle? Katsokaa ylös ja loistakaa sitä Jumalan Sanan ilon Valoa, joka loistaa tänään. Miksi eivät ihmiset voi nähdä Sitä, ystävät?

130   Kuunnelkaa, minä olen teidän veljenne. Minä rakastan teitä. Eikö minun olisi helpompaa vain sietää näitä asioita, mennä vain eteenpäin ja sanoa: “Hyvä on, minä tulen tekemään kompromissin Tässä, minä tulen tekemään komp-…”? Minä en ole sen kaltainen. Ei koskaan. Kun se on Sana, se on Sana. Auttakoon Jumala meitä seisomaan sen asian puolesta, joka on totta! Kyllä vaan. Se olisi hienoa, varmasti, teitä taputettaisiin enemmän olalle. Mutta mitä minä tulisin tekemään siellä tuona päivänä, kun nuo luisevat sormet osoittaisivat kasvoihini, ja he sanoisivat. “Sinä tiesit asian, mutta jätit kertomatta meille”? Whew! Ei!

131   Vaan minä haluan olla kuin Paavali: “En ole vetäytynyt pois julistamasta teille koko Jumalan Neuvonpitoa.” Kenenkään ihmisen veri ei ole ylläni. Menköön Se minne meneekin. Se on Totuus. Jumala tietää sen ja Hän vahvistaa sen ja sanoa, että se on Totuus.

132   Kääntyä mihin, veli Branhamiinko? Te, te olisitte typeriä, jos te tekisitte jotakin sellaista. Kääntykää Kristukseen, ja Hän on Sana! Kääntykää Kristukseen!

133   Lähtekää pois uskontunnustuksista! Menkää takaisin… En ole väliä sillä, kuka on voinut aloittaa uskontunnustuksenne viisisataa vuotta sitten, jota te… Se ei merkitse yhtään mitään Jumalalle. Nuo saddukeukset ja fariseukset alkoivat kauan ennen teitä ja he olivat tuomittuja.

134   Oi, te yritätte asettaa todisteenne Pyhästä Hengestä erilaisten toimintojen varaan. Minä uskon Pyhän Hengen ilmenemismuotoihin. Mitä se saa aikaan? Helluntailaiset sanovat: “Kielilläpuhuminen on alkuperäinen todiste Pyhästä Hengestä.” Olen nähnyt noitien ja velhojen puhuvan kielillä. Olen nähnyt heidän puhuvan kielillä ja juovan verta ihmiskallosta ja profetoivan ja kieltävän, että olisi jotakin sellaista kuin Jumala. Olen ollut noitien leireissä, missä he laskevat lyijykynän pöydälle ja he saavat sen hyppimään ylös ja alas ja kirjoittamaan tuntemattomalla kielellä, ja he tulkitsevat sen. Niin se on. Sillä ei ole mitään teke-… Vaikka uskonkin Jumalan puhuvan tuntemattomilla kielillä kansansa kautta. Mutta te panette niin paljon painoa sille: “Miksi tulisi olla tulkitsija? Miksi pitäisi olla sanoma seurakunnalle?”

135   Sitten te ihmiset, jotka sanotte: “Se on Hengen hedelmä, siitä me tiedämme. Rakkaus, ilo, siinä meillä on todiste.” Onko? Silloin Kristillinen Tiede on lyönyt teidät kaikki laudalta. Heillä on sitä enemmän kuin kaikilla teillä helluntailaisilla, metodisteilla ja baptisteilla yhteensä.

136   Tarkatkaa, mitä tapahtuu. Sallikaa minun osoittaa teille Hengen hedelmät, ja katsokaa voitteko sitten vielä pitäytyä siihen. Ottakaamme Jeesus. Antakoon Jumala minulle anteeksi nämä sanat, jotka tulen sanomaan. Tulen kääntymään Häntä vastaan hetkeksi osoittaakseni sen teille, vertaamalla noita miesten neuvostoja siellä ja tätä miesten neuvostoa täällä tänä iltapäivänä. Sanoisin…

137   “Hyvät herrat, täällä ympäristössä on eräs Mies, jonka nimi on Jeesus Nasaretilainen. Älkää olko missään tekemisissä Hänen kanssaan! Kuka oli ensimmäinen… Mitä Raamattu opettaa meille? Jumala on rakkaus. Kuka oli ensimmäisenä luonanne, kun te synnyitte? Teidän ystävällinen vanha pappinne. Kyllä. Kuka tuli luoksenne, kun olitte tarpeessa, kun teillä ei ollut rahaa, ja kuka lainasi teille vähän rahaa? Teidän ystävällinen vanha pappinne. Tarkalleen. Kuka pani kätensä teidän ja vaimonne olalle, kun te olitte eroamaisillanne, ja rukoili teidät takaisin Jumalalle? Teidän ystävällinen vanha pappinne. Kuka oli se, joka selvitti välinne, kun te riitelitte naapurinne kanssa, ja sai teidät sovintoon keskenänne? Teidän ystävällinen vanha pappinne. Kyllä. Kuka on se, joka tulee lausumaan viimeiset sanat ylitsenne kuoltuanne? Kuka se on? He antavat teidän maata siellä ja mädäntyä, mutta ystävällinen vanha pappinne tulee ja siunaa teidät ja lähettää Jumalan Sanan mukaanne. Teidän ystävällinen vanha pappinne!”

138    “Entä sitten tämä kaveri, jota kutsutaan Jeesus Nasaretilaiseksi, mistä koulusta Hän tulee? Teidän ystävällisen vanhan pappinne täytyi uhrata koko elämänsä. Hänen isoisänsä oli pappi. Hänen iso-iso-iso-iso-iso-isoisänsä oli pappi. Hän pani koko aikansa tuohon organisaatioon. Hänet on koulutettu Sanaan, hän tietää mistä hän puhuu.”

139   Me olemme nyt puhumassa Hengen hedelmistä: ystävällisyys, rakkaus, ilo, rauha, ymmärtäväisyys, pitkämielisyys, kärsivällisyys, näettehän, Hengen hedelmistä.

140   “Entä tämä Jeesus, mistä Hän on tullut? Meillä ei ole sanaakaan siitä, että Hän koskaan olisi tullut mistään koulusta. Kaikki, mitä Hän tekee, on se, että Hän yrittää repiä alas niitä kouluja, joita me olemme rakentaneet.” Siinä ei ole kovinkaan paljon Hengen hedelmää, vai onko?”

141    “Mitä Hän teki siellä, kun noiden kauppiasraukkojen, noiden liikemiesten olisi täytynyt… He eivät kasvattaneet lampaita, joten he pystyttivät sinne pienen aitauksen, johon ihmiset saattoivat tuoda lampaita. Tuo liikemiesraukka, hän halusi uhrata lampaan, koska se oli Jumalan vaatimus. Ja nämä ihmiset toivat sinne lampaita myytäväksi liikemiehille, niin että hän saattoi uhrata sen sielunsa puolesta. Mitä oli tämä Jeesus Nasaretilainen tehnyt? Hän on potkinut heidän pöytänsä nurin, ottanut vähän nahkahihnoja ja punonut ne yhteen ja sitten sillä hakaten ajanut nuo papit sieltä ulos. Ja Hän on kutsunut teidän ystävällistä vanhaa pappianne ‘käärmeeksi ruohikossa, tekopyhäksi’!”

142   Kutsuisitteko te sitä nyt Hengen hedelmäksi? Tietenkään ette. Mihin silloin on teidän Hengen hedelmänne joutunut? Kun te ajattelette sääliväisyyttä ja sitä, kuinka Hän kulki siellä väkijoukon lävitse, siellä makasi lukemattomia, sokeita, rampoja, vaivattuja, kuivettuneita, ontuvia, raajarikkoisia, eikä Hän koskaan parantanut yhtään heistä, Hän oli täynnä sääliä. Lihallismieliset ihmiset eivät koskaan tule tietämään Sitä. Seminaarit eivät opeta Sitä. Se on ilmestys. Tietenkin. Siinä putoaa Hengen hedelmä pois, eikö putoakin? Noilla papeilla oli kymmenen kertaa enemmän Hengen hedelmää.

143   Kuinka te tietäisitte, mikä on oikea? Se on Jumalan puhuttu Sana julkituotuna, hetken Valo. Aivan varmasti. Siinä on todiste Pyhästä Hengestä: uskoa Jumalan Sana, kun Se on julkituotu. Hän oli julkituotu Sana. Ja jotkut heistä kielsivät Sen, nauroivat Sitä, tekivät pilaa Hänestä ja kutsuivat Häntä ennustajaksi, joksikin pahaksi hengeksi. Siinä on kielilläpuhuminen todisteena, siinä on Hengen hedelmä todisteena. Ainoa todiste on se, kun ihminen uskoo kirjoitetun Sanan, kun Se on vahvistettu, ja vaeltaa Sen Valossa. Jeesus oli tuon hetken Valo, koska Hän oli tuon hetken luvattu Sana ja Hän yritti kertoa sen heille, mutta he olivat liian pimeässä ymmärtääkseen Sitä. Niin se on tänäänkin, juuri nyt.

144   Me olemme nyt ajallisia luomuksia. Jättäkää tienne Hänen haltuun, ja Hän on saattava tulevaisuuden oikeaksi, koska me näemme Hänet vain sellaisena kuin Hän on Sanassa.

145   Te näette Hänen vahvistavan tämän päivän luvatun Sanan. Te näette sen merkeissä kuussa. Te näette sen seurakunnissa. Muistakaa.

146   “Sinä sanoit: ‘seurakunnassa’, mitä sillä on tekemistä seurakunnan kanssa?”

147   Hetkinen vain. Kuu esittää seurakuntaa. Jerusalem on maailman vanhin tunnettu seurakuntakaupunki. Melkisedek tuli tuosta kaupungista, Saalemin Kuningas, Rauhan Kuningas, Jerusalemin Kuningas. Kyllä, se on vanhin kaupunki maailmassa. Ja se oli kuu, samalla tavoin kuin oli silloin, kun laki annettiin, tässä tuli pakanain pimeyden aalto sen ylitse. Hän sanoi: “Seurakunta on polkeva Jerusalemin muureja, kunnes pakanain aika on päättynyt.” Ja täällä sitä ollaan. Me olemme elämässä suoraan siihen. Se on menevä suoraan takaisin aivan niin varmasti kuin nimeni on William Branham. Kyllä, me voimme nähdä sen. Seurakunta on varjostettu, se on ennalta kerrottu. Valitut kutsutaan ulos. Muut heistä haparoivat pimeässä mennessään eteenpäin. Hyvä on.

148   Nyt me näemme Hänen Sanansa vahvistettuna. Me uskomme. Niinpä jos Hän on vahvistanut tämän päivän Sanan, mitä Se on, niin mitä minä välitän siitä, mitä ensi vuosi tuo mukanaan? Mitä minä välitän siitä elänkö minä tänään vai kuolenko tänään? Jokainen Hänen lupaamansa Sana tulee olemaan vahvistettu, joka ainoa. Jos Hän kykenee tekemään sen tänään luvattuaan sen kaksituhatta vuotta sitten, jos se on satatuhatta vuotta, tänään, Jeesus tulee palaamaan takaisin maan päälle näkyvässä ruumiissa noutamaan Seurakuntaa, lunastettua Morsianta, ja vie Hänet pois täältä. Huolimatta siitä, mitä tulee, mitä menee, mikä muoti on. Jos sanotaan: “Älähän nyt”, ja ihmiset voivat kahlata täydellisessä pimeydessä ja uskoa mitä tahansa tahtovat uskoa, mutta Jeesus Kristus on palaava takaisin uudestaan. Silloin minä luotan tulevaisuuden Hänelle. “Herra Jumala, minä en tiedä, mitä tulevaisuus tuo mukanaan, mutta tiedän, että Sinulla on käsissäsi tulevaisuus.”

149   Hänen Sanansa on aivan kuin suuri sinfonia. Kuinka monet teistä olette koskaan kuunnelleet sinfoniaa? No niin, jokainen on kuullut. Muistakaa nyt, sinfonia on sitä kun musiikkia soitetaan näytelmänä. Uskon, että se on oikein, sinfonia. “Petteri ja Susi”, te muistatte sen, tuon vanhan kertomuksen, kuinka heillä oli tapana… Olen kuullut sen, he ottavat rummut ja saavat aikaan tikan nakutusta, ja kuinka Petteri lähtee ulos, ja susi murisee, ja torvet toitottavat. Se on sinfonia.

150   Nyt, jos te ette ymmärrä sinfoniaa, on se teille vain jotakin suurta hälinää, jos te ette ymmärrä sitä. Teidän täytyy ymmärtää, mitä se on. Se kaikki tehdään merkein ja viittauksin, mutta tässä sinfoniassa näytellään näytelmää. No niin, pankaamme merkille, ainoat, jotka ymmärtävät sinfonian, ovat säveltäjä ja ne, jotka ovat kiinnostuneet tuntemaan sen, tietämään sen vaihtelut, tietämään, mitä tapahtuu.

151   Säveltäjä tietää jokaisen liikkeen alusta loppuun ja lopusta alkuun. Tiesittekö sitä? Hän, joka sen kirjoitti, hän säveltää sen, hän tietää jokaisen pienenkin käännekohdan. Jos hän tietää jokaisen käännekohdan, täytyy myös orkesterinjohtajan tietää ne johtaakseen sitä. Kuinka te nyt aiotte vääntää uskontunnustuksenne Siihen. Yksikin pieni tahtipuikon antama vihje, merkki, yksikin pieni erehdys käännekohdassa heittäisi koko orkesterin pois tahdista, heittäisi koko sinfonian ulos. Te tiedätte nyt, että se on totta. Säveltäjän ja orkesterinjohtajan täytyy olla samassa hengessä.

152   Niin täytyy olla saarnaajan ja Jumalan Sanan, Jumalan suuren Sinfonian, jota Hän on soittanut aina ajan aamusta lähtien. Saarnaajan, Sanassa, hänen ei tarvitse katsoa tänne ja sanoa: “Minä uskon, että tämän tulisi olla, teidän tulisi tehdä Se tällä tavalla.” Hänen täytyy mennä sillä tavoin kuin partituuri sen sanoo. Evankeliumia on saarnattava sillä tavoin, niin kuin Sana käskee, että Se on otettava. Tiedättekö, jos te lisäätte Siihen jonkun uskontunnustuksen, teillä on koko asia sekaisin. Tuo näytelmä tulee mennä aivan tarkalleen oikein.

153   Orkesterinjohtajan täytyy mennä sen mukaan, mitä säveltäjä on sanonut, tahdittaa musiikki aivan tarkalleen sillä tavoin. Tarkatkaa nyt, se kaikki tehdään merkein, ja täytyy olla oikeankaltainen merkki antamaan oikeankaltainen ääni.

154   Paavali sanoi: “Jos pasuuna antaa epäselvän äänen, kuka valmistautuu sotaan?”

155   Nyt te näette, että Säveltäjän, Jumalan, joka kirjoitti Raamatun, joka kokonansa on Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Hän tiesi ajan vaihtelut. Ja tuon miehen, orkesterinjohtajan, joka johtaa heitä, ajanjakson merkin, täytyy toimia aivan tarkalleen Raamatun merkkien mukaisesti. Halleluja! Oi, oi, oi, oi!

156   Oi, veli sisar, mikä on vikana maailmassa? Olenko minä tullut hulluksi? Jotakin on vialla jossakin. Sinfonia ei ole sopusoinnussa nuottien kanssa! He tekevät kirkon uskontunnustuksen, ja kaikkea muuta, vaikka Sanaa tulisi saarnata, tuoda Se julki. Jotakin on vialla orkesterinjohtajissa, ja silloin koko orkesteri on sekaisin, eivätkä he tiedä, mitä tehdä. He kaikki käyttäytyvät oudosti: “Mitä tapahtui? Miksi tehtiin näin? Miksi tämä tapahtui? Tämä, miten se tapahtui?” He eivät nyt tiedä, miten toimia. He hajaantuvat, koska se ei koskaan tullut sopusointuun Sanan kanssa. Se on vikana meidän niin kutsutun viimeisen päivän herätyksen kanssa. Se on vikana meidän helluntailaissanomallamme. Me olemme menneet pois Raamatun tahdista, menneet ja organisoineet samalla tavoin kuin he tekivät siellä aikaisemmin. Seurakunta meni pois tahdista.

157   Jumala, ole armollinen. Toivoisin, että minulla olisi sanat, niin että voisin saada Sen uppoamaan sisälle sellaisena kuin sen on, että voisin levittää sen auki ja kaataa Sen sisälle.

158   Etkö voi nähdä, veljeni, sisareni, sen täytyy olla sopusoinnussa. Orkesterinjohtajan täytyy olla Sanan mukainen. Kun Se sanoo yhden asian, niin älkää te sanoko jotakin muuta, se saa aikaan väärän merkin, ja silloin koko asia menee pois tahdista. Niin se on. Jumalan Sana on suuri sinfonia. Teidän täytyy alkaa musiikissa siitä, mistä Hänkin alkoi. Teidän täytyy alkaa Hänen kanssaan. Huomatkaa, pääskää Sen tahtiin.

159   Te sanotte: “Mutta, minä liityin kirkkoon.” Se ei ole tahdissa. “Tein niin-ja-niin.” Se ei ole tahdissa. “Menin alttarille ja sanoin: ‘Uskon Jeesuksen Kristuksen olevan Jumalan Pojan.’” Myös Saatana uskoo sen. Se ei ole oikea tahti. Katsokaahan, te menette pois tahdista. Mitä on tapahtunut? Ehkä joku orkesterinjohtaja sanoi teille: ‘’Purista kättä ja pane nimesi kirjaan. Liity meidän klubiimme, meidän organisaatioomme.” Silloin olette kokonaan poissa tahdista!

160   Sitten kun tuo todellinen asia alkaa tapahtua täällä pienen joukon keskuudessa, te sanotte: “Mutta, entä Tuo, he ovat poissa sopusoinnusta.” Menkää takaisin Sanaan ja nähkää, kuka on poissa sopusoinnusta. Nähkää, mitä Jumala on luvannut. Katsokaa mitä Säveltäjä on sanonut Siitä.

161   Katsokaahan, teillä on kaikki yleisössänne. Siitä syystä maailma katsoo ympärilleen. Vaikka seurakunta tulisi nähdä kirkkaana, loistavana tähtenä, mäen päällä olevana valona, jota kukaan ei voi voittaa loistossa eikä kukaan voi tuomita Sitä.

162   Ja tänään se on maailman naurun kohteena, koska orkesterinjohtajat ovat vieneet sen pois sopusoinnusta Säveltäjän kanssa. Näettekö, mitä tarkoitan? He iskevät esiin asioita, joita ei ole Siellä. Musikantit tuskin tietävät, mitä nyt tehdään, seurakunta, he ovat kaikki solmussa. Me olemme puhuneet kaikista näistä asioista kaikki nämä vuodet, ja nyt te liitytte suoraan yhteen sen kanssa. Oi, jotakin on väärin jossakin.

163   Pankaa merkille, teidän täytyy aloittaa musiikki, niin kuin Hän sen teki, päästä Sen rytmiin, päästä sisälle luvattuun Sanaan. Nähkää, miten Hän teki sen alussa, nähkää miten Hän teki sen keskiaikana, nähkää miten Hän tekee sen nyt, aina samalla tavalla.

164   Tarkatkaa orkesterinjohtajaa. kuinka Hän tekee sen. Jos hän tekee sen ohjaamalla teidät johonkin organisaatioon, niin orkesterinjohtaja ei ole koskaan tehnyt niin. Orkesterinjohtaja ohjaa teidät aina Sanaan. Entisajan profeetat ohjasivat Sanaan. He olivat Sana. He elivät Sanan. Ja mitä se teki? Se julkitoi Jumalan. Se toi elämään tuota päivää varten kirjoitetun Sanan, koska Sana tuli heille, Se oli paljastettu heille. Se oli heidän Kallionsa. Halleluja!

165   Jeesus Kristus, Jumalan Sana, on meidän Kalliomme. “Tälle Kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani”, Jumalan paljastetulle Sanalle. Shalom, todellisille uskoville. Rauhaa! Me olemme lopunajassa. “Tälle Kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani”, Sanan ilmestykselle.

166   Yksi sanoo: “Sinä olet suuri mies. Sinä olet kuin Mooses. Sinä olet suuri mies. Sinä olet kuin…” Sitä se ei ole.

Vaan ilmestys sanoi: “Sinä olet Jumalan Poika.”

167   Hän sanoi. “Liha ja veri ei koskaan paljastanut sitä sinulle, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa. Tälle paljastetulle Totuudelle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani.”

168   Mikä se on? Hän on Sana. “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala”, ja Sana on yhä Jumala. Juuri Hän, sama tänään, tuoden itsensä julki sellaisena kuin Hän oli. Mooses ja Elia, ja niin edelleen, ja Jeesus ja tuo sama Jumala tänään, joka tekee Hänestä “Jeesuksen Kristuksen samana eilen, tänään ja ainiaan”, Hebrealaiskirje 13:8. Katsokaa, he eivät koskaan ohjanneet teitä mihinkään ryhmään. He ohjasivat teidät erään Henkilön luo, he ohjaisivat teidät Sanaan, Jumalaan.

“Mistä minä aloitan, veli Branham?”

169   Ristiltä, aloittakaa ristiltä Hänen kanssaan. “Katukaa, uskokaa Sana.” Näin Raamattu sanoo. Sitten seuratkaa lävitse samassa rytmissä muun Sanan kanssa.

Te sanotte: “Mutta mitä minun tulee tehdä?”

170   Vain jatkakaa seuraamista Sanan rytmissä. Jos “katukaa” oli ensimmäinen asia, jonka te tunnistitte, tehkää se, se on teidän ensimmäinen askeleenne. Pankaa seuraava askeleenne siihen, mihin Sana sanoo. Eteenpäin ja eteenpäin ja marssien eteenpäin Hänen kanssaan.

171   Älkää rikkoko tahtia, jos olette osa Jumalan sinfoniasta. Älkää rikkoko Sanan tahtia. Älkää kysykö: “Mutta, miksi? Miksi näin tapahtui? Minä yritin sitä, veli Branham, ja kun he ajoivat minut ulos, niin tiedätkö, mitä minulle tapahtui? Minä melkein kuolin nälkään.” Älkää kysykö miksi. Hän tuntee tahdin, kuinka sen täytyy vaihtua, ja minkälaisiin käännekohtiin sen täytyy tulla, kyllä vaan, sillä Se on kirjoitettu. Hän tietää Siitä kaiken. Hän tuntee tahdin. Älkää kysykö miksi? Uskokaa Se!

172   Jumala on liikkunut luvatun Sanansa kanssa kautta historian ajan, kussakin aikakaudessa, eikä ole koskaan epäonnistunut, rikkonut tahtia Jumalan Voimasta, kun kyseessä on valitut ja vahvistetut ihmiset. Hänen Sanansa tahti Nooan päivinä, Mooseksen päivinä, Elian päivinä, Johanneksen päivinä, Daavidin päivinä, Jeesuksen päivinä ja edelleen, Hän pitää Sanan tahdin loppuun asti eikä ole koskaan rikkonut Sitä. Hän on tullut suoraan halki historian. Ja tuo valittu Siemen, joka näki Sen ja uskoi Sen, yhtyi suoraan mukaan tuohon tahtiin Sen kanssa.

173   Muut sanovat: “No niin, mutta kirkko sanoo…” Sillä ei ole mitään tekemistä Sen kanssa. Te ette ole syntyneet tehdäksenne sellaista.

174   Te olette syntyneet Sanaan, sillä te olette syntyneet Kristukseen. Kristus on Sana, kyllä, kussakin ajanjaksossa.

175   Te sanotte: “Mutta sanon sinulle, veli Branham, en voi katsoa eteenpäin.”

176   Katsokaa silloin ylöspäin. Jumala lupasi, että jos te katsotte ylös, te näette Hänet. Shalom, rauhaa, Jumalan rauha antakoon teille levon.

177   Te sanotte: “Miksi sitten muut tekevät pilaa minusta, veli Branham? Tiedän toisten naisten tekevän minusta pilaa. He sanovat, että koska minulla on ‘pitkä tukka’ olen ‘vanhanaikainen’.” Miehet sanovat: “Koska uskon Raamatun, he sanovat: ‘Sinulla ei enää ole yhteyttä meidän kanssamme. Me emme voi hyväksyä sinua, koska sinä uskot sellaiseen-ja-sellaiseen.”’

178   Ja te tiedätte sen olevan juuri tarkalleen niin kuin Sana on kirjoitettu. Silloin Jumala on velvoitettu teitä kohtaan vahvistaakseen Sen. Hän varmasti on. Ei ole väliä sillä, mitä he sanovat, kun he tekevät pilaa. Jumala on kateellinen Jumala. Muistakaa. Hänen Sanansa tähden kärsiminen on Hänen armonsa kasvukipuja. Kun te kärsitte Hänen Sanansa tähden, kyseessä on vain kasvun aiheuttamia kipuja.

179   Te tiedätte, kuinka pieni lapsi kymmenen-, kaksitoistavuotiaana saa kipuja. Hän tulee ja sanoo: “Äiti, käsivarsiani särkee, jalkojani särkee”, ja niin edelleen. Ne ovat kasvamisen aiheuttamia kipuja. Se osoittaa, että hän on saanut hyviä vitamiineja. Hän on kasvamassa.

180   Ja kun joku alkaa tehdä teistä pilaa ja sanoo: “Tuo nainen on vanhanaikainen. Katsokaa tuota miestä, hän on… Oi, sanon teille, hänellä oli tapana olla…” Hyvä on, muistakaa vain, että ne ovat kasvukipuja. Siksi tuo vaino on hyväksi teille. Ne ovat kasvukipuja.

181   Oi. kyllä, Hän sallii ristejä ja tienhaaroja ja käännekohtia. Hän tekee niin aina voidakseen tehdä meidät täydellisiksi Hänen palvelustansa varten. Hän sallii noiden asioiden tapahtua. Ettekö voi ymmärtää sitä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän tekee sen niin, että Hän voi tehdä teidät täydelliseksi siihen kutsumukseen, johon Hän on teidät kutsunut. Ne ovat teidän kasvukipujanne. Hän teki Danielille sillä tavoin, tiedättehän.

182   Hän teki sillä tavoin noille heprealaisille lapsille tulisessa pätsissä. Mitä tuo tulinen pätsi teki? Tulinen pätsi ainoastaan mursi ne siteet, joilla heidät oli sidottu. Siinä oli kaikki, mitä tuo tulinen pätsi teki, se vain poltti heidät vapaaksi siteistä.

183   Joskus tarvitaan koettelemuksia murtamaan meistä maailman siteet, ottamaan meidät pois maailmasta. Voi olla, että teidät on ensin otettava ulos uskontunnustuksestanne niin kuin jokeen hukkumassa oleva mies, hänet täytyy ottaa ulos joesta, ennen kuin hänestä saadaan joki ulos. Jotenkin samalla tavalla Jumalan täytyy joskus tehdä. Hänen täytyy ensin vetää teidät ulos maailmasta ja sitten vetää maailma ulos teistä. Teidät täytyy ensin saada ulos maailmasta. Joskus nämä kasvukivut tekevät sen. Kyllä.

184   Jumala seisoo kutakin uutta vuotta varten luvatun Sanan takana. Hän seisoo Sen takana tänä vuonna täyttääkseen sen, minkä Hän on luvannut tälle vuodelle. Mitä se onkin, haluan olla tulevaisuudessa aivan Hänen tahtonsa keskipisteessä, samalla tavoin kuin hekin tekivät.

185   Niin kuin Abraham teki, kun hän tuli tienristeykseensä, hän ei tiennyt miten hän sen tekisi. Jumala sanoi hänelle: “Minä tulen antamaan sinulle pojan.” Kaksikymmentäviisi vuotta hän odotti sitä. Lopulta tuo poika oli tullut, ja silloin Jumala sanoi: “Nyt, tämän pojan kautta Minä tulen tekemään sinut monien kansojen isäksi. Vie hänet sinne vuorelle ja tapa hänet.” “Vie hänet vuorelle ja tapa hänet”, hänen tuli hävittää juuri se, mitä hän oli odottanut kaksikymmentäviisi vuotta. “Vie hänet vuorelle ja tapa hänet.”

186   Abraham ei koskaan ollut huolissaan siitä. Se ei vaivannut häntä. Hän otti halot ja latoi ne aasin selkään ja otti poikansa. Vei hänet sinne ylös kukkulalle uhratakseen hänet, koska Abraham tiesi saaneensa hänet ikään kuin kuolleista. Saaran kohtu oli kuollut, ja hän itse oli hedelmätön, joten heillä ei ollut mitään tapaa… Ja tuo poika… Hän itse oli satavuotias ja Saara yhdeksänkymmenen, niinpä poika tuli luvatun Sanan kautta. Tuo sama Jumala, joka antoi lupauksen, sanoi: “Minä tulen tekemään sinusta kansakuntien isän”, ja kahdenkymmenen viiden vuoden kuluttua, ollessaan satavuotias, hän ja hänen vaimonsa saivat tämän lapsen. Jos Jumala käski häntä uhraamaan hänet, olisi Jumala myös kykenevä nostamaan hänet ylös kuolleista. Aamen.

187   Ylistys Jumalalle, veljet. Minusta tuntuu hyvältä. Minusta tuntuu uskonnolliselta. Kuinka hyvältä minusta tuntuukaan! Tämän yhden asian minä tiedän. Hän on kykenevä nostamaan hänet ylös uudestaan. Me haluamme seistä tuon väärentämättömän Valon Sanan päällä, joka on tätä hetkeä varten! Jumala tulee nostamaan meidät ylös loistavina Valoina tätä sukupolvea vastaan, kun tämä sukupolvi tulee esiin. Aamen.

188   Ei ole ihme, että Hän sanoi: “Etelän kuningatar on nouseva tuomiolla sukupolvensa kanssa ja on tuomitseva tämän, koska hän tuli maan kaukaisimmista ääristä kuulemaan Salomon viisautta. ja, katso, tässä on suurempi kuin Salomo.” Kuinka tuo pieni kuningatar siellä, pakana, joka oli nähnyt valon, tuli kilometrejä autiomaassa, kolme kuukautta kamelin selässä, kuullakseen Salomon viisautta, heidän seistessä juuri siellä, ja Salomon ollessa esikuva Hänestä.

189   Ja sitten nähdessämme Wesleyn, Lutherin, kaikki muut, kirkkokunnat siellä aikaisemmin, kuinka ne olivat esikuvia siitä, mitä tapahtuu nyt, ja he kävelevät suoraan Sen lävitse. Oi! Hyvä on.

190   Niinpä tämä uusi vuosi on Jumalan päättämä, tehkää vain päätöksenne seistä Hänen Sanassansa. Vaeltakaa niin kuin Sana käskee vaeltamaan, kun me nyt lopetamme, samoin kuin tekivät toisetkin, aikansa valittu Siemen, kun he näkivät Sanan. Mitä he tekivät? He vaelsivat Siinä, jos he olivat toisten aikakausien valittu Siemen, sillä Hän on pettämätön Sana. Kuinka moni uskoo, että Jeesus Kristus on Sana? [Seurakunta sanoo: “Aamen!”) Oi!

191   Kuulin erään ohjelman eräänä päivänä, erään määrätystä kirkkokunnan ihmisistä. Herra H.M.S. Richards sanoi, että hän oli ‘kirjoittanut vuoden kirjan’. En halua olla eri mieltä sen kaltaisen miehen kanssa. Vaikka hän onkin Seitsemännen päivän adventisti, enkä ole samaa mieltä Seitsemännen päivän adventistien opin kanssa, niin varmasti minä pidän tuosta miehestä. Mutta olen eri mieltä hänen kanssaan. Se voi olla H.M.S. Richardsin uudenvuoden kirja.

192   Mutta minun Kirjani ja teidän Kirjanne uudelle vuodelle on vanhan vuoden Kirja, Raamattu, Jumalan Sana. Pankaa vain elämään Se, mitä Se on luvannut elää. Kyllä vaan. Ja jokaisen tulevan vuoden ja jokaisen vuoden, joka on ollut, Hän on Iankaikkinen Jumala, joka elää Iankaikkisen Sanan kautta, jonka Hän puhui, kun jokainen Raamatun Totuus ja jokainen lupaus Siinä on vahvistettu, niin kuin tapahtunut kautta vuosien.

193   Kuinka Jumala lupasi, että Hän hävittäisi maailman vedellä, ja Hän vahvisti sen Nooan kanssa.

194   Hän lupasi, että Hän lähettäisi vapauttajan ja toisi Israelin ulos Egyptistä. He olivat oleilleet siellä neljäsataa vuotta. Hän teki juuri sen.

195   Ja Hän vannoi herättävänsä Daavidille Pojan. Kristus olisi hänen poikansa, Daavidin kautta tulisi Kristus. Kuinka Hän vannoi tekevänsä sen ja Hän teki juuri sen.

196   Hän lupasi lähettää Johannes Kastajan ennen Jeesuksen Kristuksen tulemista. Hän teki juuri sen.

Hän lupasi lähettää Messiaan. Hän teki juuri sen.

197   Hän lupasi, että maailma tulisi suureksi joukoksi organisaatioita ja muodostaisi järjestelmän, voiman, ja se tunnettaisiin petona ja se istuisi seitsemällä kukkulalla. Se teki juuri sen.

198   Kuinka kirkko vainoaisi heitä kuolemaan saakka! He tekivät juuri sen.

199   Kuinka he tulisivat ulos uskonpuhdistuksessa! He tekivät aivan tarkalleen sen. Kuinka Hän lupasi, miten se kunakin aikakautena olisi oleva!

200   Ja Hän lupasi tätä aikakautta varten ja täällä Hän on tänään tehden tuon Sanan eläväksi aivan tarkalleen samoin kuin Hän teki alussa. Varmasti.

201   Ja kun jokainen lupaus on täytetty: “Kuolema on nielty voitossa.” Jeesus on tuleva. Ja kun tuo viimeinen lupaus on vahvistettu, silloin maan päälle tulee Iankaikkinen rauha. Iankaikkinen shalom. Iankaikkinen shalom, rauha, tulee lepäämään maan yllä.

202   Kun Jeesus tuli, Rauhanruhtinas, miksi silloin ei ollut rauhaa? Koska koko Sana ei täyttynyt Hänen päivinään. Hän on täyttämässä sitä tänään. Mutta kun koko Hänen luvattu Sanansa, joka oli Jumalan ajatus…

203   Sana on “ajatus ilmaistuna”. Jumala, ajatuksissaan, ajatteli sen ja ilmaisi sen profeettojensa kautta, ja nyt Sen täytyy täyttyä. Ja Hän kertoi meille ennalta nämä asiat, niin että me emme tekisi mitään virheitä ja kompastelisi pimeässä, kun näemme Sen täyttyvän.

204   No niin, Hän lupasi lähettää Kristuksen toisen kerran. Ja milloin tahansa Hän tekee sen, kun Kristus tulee toisen kerran, tulee olemaan Iankaikkinen shalom.

205   Kuunnelkaa, ystävät, nyt kun lopetamme. Muistakaa. Raamattu on kaiken viisauden lähde. Se ei tule tohtorilta, Ph.D:ltä LL.D:ltä. Se tulee Jumalan Sanasta.

206   Siellä istui sadoittain Jumaluusopin tohtoreita, ja pieni kaksitoistavuotias Poika sai heidät ällistymään, koska Hän oli Sana. Tuolla pienellä Pojalla ei ollut minkäänlaista koulutusta, mutta kuitenkin Hän oli Sana. Koska Hän oli se Valo, joka oli puhuttu tuota päivää varten, Hän julkitoi tuon Sanan. Tuo Sana oli Hänessä. Sen täytyi olla. Ei ole ihme, että se, mitä Hän sanoi, tapahtui, koska Hän oli Sana. Ymmärrättekö te? Kaikki, jotka ymmärtävät, sanokaa: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän oli Sana.

207   Muistakaa se on Raamattu, eikä jonkun miehen kirjoittama vuoden kirja. “Olkoon jokaisen miehen sana valhetta, mutta Minun Totuus.”

208   Ja kultit ja uskonnot ja niin edelleen, ne kaikki menevät niin sekaisin, kun te panette joukon miehiä Siihen. Jumala ei koskaan toiminut sen kaltaisen ryhmän kanssa. Jos Jeesus tulisi tänään, ottaisiko Hän metodistien, baptistien, adventistien, Jehovan Todistajien, Kristillisen Tieteen, helluntailaisten tai presbyteerien puolen? Ei koskaan. Varmasti Hän ei tekisi sitä.

209   Se on henkilökohtainen asia, te ja Jumala. Ei ole kahta miestä, jotka näkisivät silmästä silmään samalla tavalla, ei ole kahta samanlaista peukaloa. Jumala toimii yksilön kanssa. Ja kuinka te tiedätte, onko hän oikeassa vai ei? Katsokaa silloin takaisin Sanaan ja nähkää, onko hän Sanan mukainen. Jos hän on Sanan mukainen, silloin Jumala toimii hänen kanssaan, jos hän ei ole, toimii jokin muu hänen kanssaan. Ymmärrättekö? Niin se on.

210   Muistakaa. Raamattu on kaiken viisauden lähde, ja kaikki tulevaisuuden toivo on Siinä. Shalom. Jumalan rauhaa!

211   Kuten eräässä kertomuksessa kerrotaan eräästä pienestä pojasta, joka oli menettänyt isänsä ennen kuin oli tarpeeksi vanha nähdäkseen isäänsä. Hän oli vain imeväinen lapsi, kun hänen isänsä kuoli. Ja eräänä päivänä, kun hän oli noin kymmenen- kaksitoistavuotias. Hänellä oli John niminen veli, joka oli häntä useita vuosia vanhempi. Hän meni veljensä tykö ja sanoi: “John, muistatko sinä isää?”

Hän sanoi: “Kyllä.”

Hän sanoi: “Minkä kaltainen hän oli?”

212   Hän sanoi: “No niin, hän oli pitkä mies ja hän oli oikein hieno mies. Hän oli aina hyvä äidille ja ystävällinen minulle ja hän oli ystävällinen jokaiselle.”

Hän sanoi: “Mutta onko siinä kaikki, mitä sinä tiedät hänestä, John?”.

213   Hän sanoi: “Sanonpa sinulle, Henry”, hän sanoi, “jokainen sanoo, että minä näytän aivan häneltä.” Ja hän sanoi: “Jokainen sanoo, että minulla on samanlainen luonne niin kuin hänellä.”

214   Hän sanoi: “Oi, se on hyvä! Se oli se, mitä minä halusin tietää.” Hän sanoi: “Kun näen sinut, näen isäni.”

215   Siinä se on. Kun maailma näkee Jeesuksen Kristuksen, se on teissä, kun se on tämä Sana, joka on kirjoitettu tästä päivästä.

216   Missä te näette Jeesuksen Daavidissa? Kun Sana oli tuotu julki hänen kauttaan.

217   Kuinka te näette Kristuksen, Jumalan, Eliassa, noissa vaunuissa, kun hän oli menossa Taivaaseen? Kuinka te näette Jeesuksen Eliassa? Koska Sana oli vahvistettu.

218   Kuinka te näette Sen Mooseksessa? Jeesus oli Mooseksessa. Raamattu sanoo niin. Näettekö, se on oikein. Hän oli tuo palava pensas, joka oli Mooseksen kanssa erämaassa.

219   Kuinka ihmiset tulevat tuntemaan Jeesuksen Kristuksen? Kun he näkevät Hänet teissä, kun he näkevät Jeesuksen teissä. Sillä Hän sanoi: “Tekoja, joita Minä teen, myös te olette tekevä. Suurempiakin kuin tämä, te olette tekevä, koska Minä menen Isäni tykö.” Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Siten he, maailma, tuntee Hänet.

220   Ei sen tähden että Helluntailais-Ykseys olisi suurempi kuin Helluntailais-Kakseus, tai Kakseus olisi suurempi kuin Kolminaisuus, tai mitä tahansa teillä onkin. Ei koska metodistit ovat suurempia kuin baptistit, tai Etelän baptistit vievät voiton tänä vuonna kaikista baptistikirkoista, kaikista protestanteista. Olen ymmärtänyt, että heillä on laskujen mukaan enemmän jäseniä tänä vuonna kuin heillä muilla. Se ei tee heistä erilaisia. Jumala ei tunne teitä lukumäärän mukaan. Pakanat voittavat teidät lukumäärältään milloin tahansa. Katolilaisilla on teidät kaikki. Muhamettilaisuudella on heidät kaikki. Näettekö?

221   Teidät tunnetaan siitä, kun Jeesus Kristus elää teissä. Hänen Elämänsä mukaan ja tämän päivän luvattu Sana heijastaa itsensä. Näettekö?

222   Nyt tuo sama Sana, joka oli heijastettu Mooseksessa, ei voinut olla heijastettu Eliassa, koska se oli toinen päivä. Tuo sama, joka oli heijastettu Nooassa, ei voinut olla Mooseksessa, koska, näettehän, Nooa rakensi arkin, Mooses taas johti kansan ulos, aivan tarkalleen niin kuin oli luvattu. Se sana Valo, joka oli heijastettu yhdessä, ei ollut toisessa, mutta toinen kertoi toisesta.

223   Koko Uusi Testamentti puhuu tästä hetkestä. Jeesus Kristus puhuu tästä hetkestä. Kuka se sitten on, joku mieskö? Se on Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka on julkituotu ja heijastaa sen Sanan Valon, jonka Hän lupasi tätä päivää varten.

224   Kun ihmiset näkevät teidän elävän samalla tavoin kuin Hänkin eli, kun he näkevät teidän luonteenne ja käytöksenne olevan Sanan mukaisesti aivan tarkalleen sellainen kuin Hän oli, kun Sana on julkituotu, silloin ihmiset tulevat näkemään Jeesuksen Kristuksen. Heidän ei tarvitse katsoa minnekään muualle ympärilleen ja sanoa: “Mitä tämä uskontunnustus opettaa, mitä tuo uskontunnustus opettaa?” He tietävät, millainen Jumala on, kun he näkevät teidät.

225   Shalom, Jumalan rauha olkoon Valona yllänne! Ja kun Jumalan Sana on vahvistettu tässä ajanjaksossa täydellisesti, ja te näette Sen ja uskotte Sen, niin, shalom teille.

226   Kohdatkaa uusi vuosi tämän kanssa, pankaa Hänet niin kuin Daavid sanoi: “Panen Hänet aina eteeni. Koska Hän on oikealla puolellani, en tule horjutetuksi.” Jos kohtaatte kuoleman tänä vuonna, niin mitä merkitystä sillä on? Jumala lupasi, että Hän nostaisi teidät ylös. Jos jokin onnettomuus tappaa teidät, mitä merkitystä sillä on? Teillä on Iankaikkinen Elämä: “Minä nostan hänet ylös viimeisissä päivissä.” Aamen. Mitä jos mitä tahansa tapahtuu? Ei ole väliä sillä, mitä se on, mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa. “Nälkä, perikato, alastomuus, ei väliä sillä, mikä se on, mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa.” Ja Hän on Sana. Shalom!

227   Kumartakaamme päämme. Pitäkää jokainen päänne kumarrettuna hetken. Jumalan rauhaa!

228   Risti… [Tyhjä kohta nauhassa.] “Niin kuin oli Nooan päivinä, jolloin he söivät, joivat, naivat ja naittivat”, Reno, Nevada ja koko punaisen valon maailma, “samoin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.”

229   “Niin kuin oli Sodoman aikana”, jolloin Jumala oli julkituotu inhimillisenä Olentona, jota Abraham kutsui nimellä Elohim. Kaikkiriittävä, joka seisoi siellä syöden lihaa ja leipää ja juoden maitoa ja saattoi kertoa, mitä Saara ajatteli Hänen selkänsä takana teltassa. Hän sanoi: “Se tulee palaamaan jälleen Ihmisen Pojan tulemuksessa.” “Pieni hetki eikä maailma ole enää Minua näkevä; kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä maailman loppuun asti.”

230   Juutalaiset palaavat maahansa. Ne asiat, jotka tapahtuvat, joita tapahtuu tänä päivänä, estäisivät minua puoliksikaan kertomasta teille sitä, mitä on tapahtumassa, mutta me näemme sen. Mitä se on? Sana, julkituotuna.

231   Mitä te ajattelette noiden heprealaisten tehneen, kun he näkivät Sanan julkituotuna lupauksen mukaisesti? He valmistautuivat jättämään maan.

232   Jos et ole valmis tänään, ystävä, aloita tämä uusivuosi oikein. Aloita se kätesi Jumalan kädessä, Jumalan Sana sydämessäsi ja sano: “Herra Jeesus, en tiedä, mitä osaa tässä Sinfoniassa Sinä haluat minun näyttelevän, mutta kun tuo käännekohta tulee, kun minua vainotaan, minulle nauretaan, minusta tehdään pilaa, minä yhä otan asemani, ettei Sinun Sinfoniasi sekoa minun tähteni. Tulen pysymään Sinun Sanasi kanssa, ei väliä sillä, mitä Se on. Tulen pysymään juuri siinä. Ja kun kuolema kolkuttaa ovelleni, oi, se osa tästä Sinfoniasta. Tiedän silloin, että aivan yhtä varmasti kuin se soittaa kuoleman ovelleni, tulee se soittamaan ylösnousemuksenkin eräänä näistä päivistä, ja Sinä tulet nostamaan minut jälleen ylös. Se on osa Sinun Sinfoniastasi. Herra, etkö antaisi minun olla osa siitä tänään?”

233   Kuinka moni haluaisi nyt antaa tuon lupauksen ja sanoa: “Alkaen tästä uudesta vuodesta, veli Branham, alkaen tästä kokouksesta juuri nyt, minä lupaan Jumalalle ottaa asemani enkä koskaan petä, vaan pysyn Hänen luvatun Sanansa kanssa ja elän aivan tarkalleen sillä tavalla, kuin Hän lupasi sen, sävyisyydessä ja nöyryydessä, niin että Jumala voi ottaa elämäni ja sovittaa sen suureen Sinfoniaansa, tuohon samaan ryhmään, jonka Hän tulee nostamaan ylös viimeisissä päivissä. Tulen kohottamaan käteni, veli Branham, en sinulle vaan Jumalalle. Muista minua rukouksessa.” Jumala siunatkoon teitä kaikkialla. Herra siunatkoon teitä. Myös minun käteni ovat ylhäällä.

234   Herra, ota minut. Herra Jumala, älä koskaan anna minun kiinnittää mieltäni Juudaksen lailla ylimääräiseen dollariin, johonkin maailman muotiin, tai siihen, että joku taputtaa minua selkään ja sanoo: “Oi, veli Branham, tämä on…” Ei, ei. Jumala, älä koskaan salli sen tapahtua minulle. Minä vain otan tien Herran muutamien halveksittujen kanssa. Haluan olla veli ihmisille, tehdä kaiken sen mitä voin, Herra, rakastaa ihmisiä koko sydämestäni. Mutta, Herra, älä milloinkaan anna minun liikkua pois tästä Sanasta. Haluan nousta ylös viimeisenä päivänä. Ja vain ne, jotka ovat sisällytetyt tähän suureen Sinfoniaan, Herra, niin kuin olen yrittänyt selittää tänä iltapäivänä, ne ovat niitä, jotka tulevat esiin musiikin tauottua, kun on tuo suuri ylösnousemus, ja kaikki Enkelit taputtavat käsiään, ja pyhät menevät marssien sisälle. Ne ovat niitä, jotka ovat näytelleet tuon osan tästä suuresta näytelmästä, jota me soitamme, rukoilen, Herra.

235   Me tiedämme, että näytelmässä he muuttavat naamioita, he tulevat yhdestä toiseen, ja niin Sinä teit. Sinä tulit Hengestä, Jumalasta, Suuresta Jehovasta, ja pukeuduit inhimillisen olennon naamioon, muutit syntyperäsi, Sinä vaihdoit naamiosi. Sinä pystytit telttasi. Sinä tulit alas Jumalasta ja tulit ihmiseksi voidaksesi kuolla ja lunastaa ihmisen. Sinä vaihdoit naamiotasi.

236   Sitten Sinä jälleen vaihdoit naamiota ja naamioit itsesi niihin ihmisiin, jotka tahtovat uskoa ja toimia sen Sanan mukaan, joka Sinulla on kirjoitettuna täällä. Siunattuja ovat ne silmät. jotka näkevät Sen, siunattuja ovat ne sydämet, jotka vastaanottavat Sen, siunattuja ovat ne korvat, jotka kuulevat Sen, sillä kun tämä Sinfonia on päättynyt, on tuleva ylösnousemus. Jumala, sallithan meidän kaikkien olla siellä? Siunaa tätä pientä ryhmää.

237   Puhuessamme tällä tavalla, Isä, me tiedämme, että tämä ääninauha menee kaikkialle yli maailman. Ja täällä on hieno, pieni ryhmä istumassa tänään, tämä näkyvä kuulijakunta täällä Phoenixissa. Oi Jumala, viisitoista vuotta kovaa saarnaamista ja torumista, ja Jumala, Sinä tiedät, että syynä on rakkaus! Rakkaus on kurittamista. Rakkaus on nuhtelua. Rakkaus on kurittavaa.

238   Oi Jumala, minä yhdistäydyn näiden ihmisten kanssa tällä viikolla, niin että Sinä voit kurittaa meitä, Herra, Sinun Sanallasi. Voikaamme nähdä Sinun voimasi nostavan ylös sairaat ja vaivatut ja avaavan sokeiden silmät. Voikoon suuri Pyhä Henki tulla näkyväksi täällä huoneessa. Voikoon jokainen saarnaaja ja jokainen seurakunta olla palava. Voikoon tämä tulossa oleva liikemiesten konventti, Herra, sytyttää tässä kaupungissa jokaisen liikemiehen sydämen tuleen Jumalan puolesta. Suo se, Herra. Me emme tiedä, miten toimia sen kanssa, emme sen enempää kuin vain pyytää ja uskoa, että se tulee olemaan niin. Me jätämme itsemme Sinulle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.

Ja nyt nouskaamme seisomaan.

239   Minä olen huono puhumaan, lausun sanojani väärin ja haluan sanoa tämän, koska tunsin itseni pakotetuksi tekemään sen. Kuinka moni täällä tahtoo kohottaa kätensä merkiksi, että te ymmärsitte, mitä minä tarkoitin “Jumalan Sinfonialla”? Kohottakaa kätenne. Kiitoksia. Se on hyvä. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

240   Silloin se on Sinfonia, näettehän? Te näette sen tulevan käännekohtaan ja silloin jokainen on ihmeissään. Minä kutsun sitä käännekohdaksi, tienristeykseksi, koska en tunne musiikkia. Jos täällä on joku muusikko, niin toivon, että hän antaa minulle anteeksi karkean tapani ilmaista se. Mutta on kyse siitä, kun he lyövät tahtia täällä ulkona ja heillä on jotakin näyteltävänä. Se hidastuu todella hitaaksi, hyvin hitaaksi, ja te ihmettelette, mitä Se on, mutta, katsokaahan, jos te pääsette Sen tahtiin, silloin te ymmärrätte Sen. Ainoa tapa, miten te koskaan tulette ymmärtämään Jumalaa, on päästä Sen tahtiin.

241   “Mikä Se on? Kuinka tulen tekemään sen? Veli Branham, olen niin todellinen metodisti, baptisti tai helluntailainen.” Se ei ole se tahti.

242   Tuo tahti on Jumala. Jumala on Sana. Sana on Jumala. Jumalan tahti on totella Hänen Sanaansa. Sitten kun te tottelette Sanaa, Hän lyö tuon tahdin suoraan teihin, ja silloin te otatte paikkanne. Milloin tahansa Se menee alas, alas, alas, ylös, mitä tahansa se onkin, te tiedätte nuo käännekohdat.

Joskus te sanotte. “Oi, mitkä sydänkivut ja koettelemukset!”

243   Eikö Jumala sanonut: “Kaikki asiat yhdessä vaikuttavat niiden parhaaksi, jotka rakastavat Häntä sillä aikaa, kun soitan Sinfoniaani”? Ja te huomaatte sen, silloin kun olette vaivattuja ja alas lyötyjä ja vainottuja, ja teistä tehdään pilaa. Muistakaa, se osa menee sillä tavalla. Jos se ei ole sillä tavalla, silloin Sinfonia on epävireessä.

244   Suuri Säveltäjä tietää tarkalleen, mitä Siinä on. Hän tietää sen. Hän tiesi teidät alusta. Hän pani nimenne Karitsan Elämänkirjaan ennen maailman perustamista. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hän tietää, mitä teidän oletetaan tekevän. Ei ole väliä sillä, kuinka alas se menee, ja kuinka pimeältä se näyttää, sen täytyy olla sillä tavoin.

245   Mutta, muistakaa, jos se menee suoraan kuoleman varjoihin, niin: “Minä olen ylösnousemus ja Elämä. Minä olen nostava hänet ylös jälleen.” Ja kun tuo suuri Orkesterinjohtaja tulee alas ja laskee tuon tahtipuikon alas, niin: “Aikaa ei ole enää oleva.” Kun tuo Ilmestyskirjan 10. luvun Enkeli, panee yhden jalan maan päälle ja toisen meren päälle, ja sateenkaari on hänen päänsä yllä, Hän vannoo: “Aikaa ei ole enää oleva.” Kun tuo aika tulee, te tulette nousemaan ylös kuolleiden joukosta. Sillä aikaa kun he muut makaavat siellä, te tulette menemään sisälle.

246   Pysykää Sinfoniassa. Pysykää Jumalan Sanassa. Ei ole väliä sillä, kuinka kovaa se on, pysykää aivan Sen kanssa, minne tahansa Jumala lyö tahtia.

247   Joskus Hän aiheuttaa vaikeuksia murtamaan siteitä, jotta voisi päästää teidät vapaaksi. Hän tekee niin. Te sanotte: “Mutta, en tiedä mitä tekisin.” Hän tietää. Mitä merkitystä sillä on? Te vain näyttelette osaanne. Hän on Se, jolla on teidät kädessään. Hän johtaa teitä.

248   Muistakaa, kaikki tehdään merkin mukaan. Me näemme ajan, jossa me elämme sen merkin mukaan, jossa elämme, joten me tiedämme, mitä Sinfonia tekee tänään. On erottamisen aika. Valo erotetaan pimeydestä.

249   Sanokaamme se yhdessä, niin että ette tule unohtamaan sitä, koska tunnen, että minun täytyy sanoa tämä. [Veli Branham ja seurakunta sanovat yhdessä.] “Se erottaa Valon pimeydestä.” Sanokaamme se uudestaan: “Se erottaa Valon pimeydestä.”

250   Se on Jumalan Sinfonia. Hän näyttää sen taivaissa. Hän näytti sen taululla. Hän näytti sen itsessään. Hän lupasi sen Sanassa. Me näemme sen vahvistetuksi. Hän erottaa vehnän akanoista. Hän erottaa Valon pimeydestä.

251   Tahdotteko uskoa Häneen koko sydämestänne? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Laulakaamme sitten hyvä laulumme.

252   Hetkinen vain, haluan sanoa sanan näille pastoreille. Veljet, Herra siunatkoon teitä. Kiitos teille, että toitte seurakuntanne tänne. Te pastorit siellä, minä todella kiitän teitä. Minä olen täällä vain…

253   Sallikaa minun sanoa teille, veljet, koska siellä voi olla metodisteja, baptisteja tai presbyteerejä. Kuuletteko, minä puhun aivan samalla tavalla helluntailaisille, niin kuin puhuin teille? Aivan samoin, näettehän. Se ei ole…

254   Jos en voi olla jyrkästi eri mieltä jonkun miehen kansaa ja yhä rakastaa häntä… Koska, jos olen eri mieltä hänen kanssaan vain ollakseni erimieltä, silloin olen tekopyhä. En ole silloin sopiva seisomaan täällä. Mutta jos olin eri mieltä hänen kanssaan, niin yhteydessä, rakkaudessa, ymmärtämyksessä, ei ole väliä sillä, mitä hän tekee, hän on yhä kallis veljeni. Seison hänen rinnallaan. Kyllä, todellakin. Se on tarkalleen oikein. Jos niin ei ole sydämessäni, ottakoon Jumala silloin minut pois tästä saarnastuolista, en ole silloin sopiva olemaan täällä. Se on totta. Sanon sen, koska rakastan, ja on jotakin, minkä näen olevan tulossa. Eikä Hän ole koskaan tähän asti antanut minun olla väärässä siinä, koska se on aina ollut Hänen Sanansa. Niinpä, Jumala siunatkoon teitä.

255   Kumartakaamme nyt päämme hetkeksi ja laulakaamme tämä hyvä, vanha laulu, jonka me tavallisesti laulamme: Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä. Jos pianisti, tai kuka se onkin, joka huolehtii musiikista, antaisi meille pienen sävelen siihen. Niinkö, hyvä on, katsokaamme osaammeko laulaa sen ilman musiikkia. Nyt, kaikki yhdessä, päämme kumarrettuina.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni Puul’ Golgatan.

256   Luulen että he ovat pysäyttäneet ääninauhat nyt. Katsokaahan, tämä ääninauha menee kaikkialle…

64-0112 SHALOM (Shalom), Sierra Vista, Arizona, USA, 12.1.1964

FIN

64-0112 SHALOM
(Shalom)
Sierra Vista, Arizona, USA, 12.1.1964

1       Kiitoksia sinulle hyvin paljon, veli Isaacson. (Veli Isaacson alkaa puhua eräästä veljestä, jolla on syöpä. Tyhjä kohta nauhassa.) …Isaacson.

Hyvää huomenta ystävät, voitte istuutua. Kyllä. On hyvä olla jälleen täällä erämaan takaosassa. Te tiedätte, me… Uskon, ollessani viimeksi täällä, nimittäneeni tämän paikan “erämaan takaosaksi”. Se on paikka, jossa me yleensä löydämme Herran, tai se on paikka, jossa Se kerran löydettiin, kun Mooses oli paimentamassa lampaita erämaan takaosassa.

Tämä kaveri tässä, huomasin hänet taustapeilistäni hetki sitten, kun olin tulossa tänne. Kuulin joku päivä sitten, että hän oli sairaalassa. Rukoilin hänen puolestansa, ja täällä hän istuu tänä aamuna. [Joku sanoo: “Hän on ihan kunnossa.”] No niin, se on hyvä. Olen niin iloinen. Hänellä on verenvuoto. Ja niin me olemme iloisia nähdessämme hänet tänä aamuna.

Olen pahoillani kuullessani tästä veljestä, joka on sairaalassa syövän takia, hän oli kanssamme ollessamme täällä viime kerralla. Me tiedämme, että meillä on vain yksi ulospääsy tästä, ja se on kuoleman kautta. Meidän kaikkien täytyy kulkea tuo tie, vaikka olisimme kaikista vanhurskain tai kaikkein pyhin meidän joukostamme, me kuitenkin hautaamme heidät toinen toisensa jälkeen. Ja kuitenkin Jeesus sanoi: “Hän, joka uskoo Minuun, ei koskaan kuole.” Mutta tuo “kuolema”, josta Hän puhuu, ei ole se, jota me kutsumme kuolemaksi.

2       On niin kuin silloin, kun Jeesus puhui Lasaruksesta, kun Hän sanoi: “Hän nukkuu.”

Ja he sanoivat: “Silloinhan on kaikki hyvin. Hän tulee terveeksi, jos hän nukkuu.”

3       Sitten Jeesuksen täytyi kertoa heille sillä kielellä, jonka he tunsivat, että: “Hän on kuollut.” Hän sanoi: “Ja teidän vuoksenne olen iloinen, etten ollut siellä, mutta Minä menen ja herätän hänet.”

4       Ja silloin Hän puhui tuon ihmeellisen asian, jota me lainaamme Kirjoituksista: “Hänellä, joka kuulee, hänellä, joka uskoo Minuun, on iankaikkinen Elämä, eikä hän tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään. Minä olen ylösnousemus ja Elämä. Hän, joka uskoo Minuun, vaikka hän olisi kuollut, kuitenkin on hän elävä. Ja kuka tahansa, joka elää ja uskoo Minuun, ei koskaan kuole.” Näettekö? Ei koskaan kuole. Kristityn kohdalla ei todellakaan ole kuolemaa.

Kuolema merkitsee “iankaikkista eroa”.

5       Ja nyt kun me kuolemme tässä fyysisessä ruumiissa, jossa me nyt olemme, me olemme erotettuja toinen toisistamme. Mutta tämä ruumis on vain se, mistä me tunnemme toinen toisemme, koska meidät on sidottu viiteen aistiin: näköön, makuun, tuntoon, hajuun ja kuuloon. Ja niin kauan kuin me voimme nähdä ja kosketella toinen toistamme, meillä on todiste siitä, että me olemme täällä. Jos te olette sokeita, ettekä voi nähdä, niin te voitte koskettaa toinen toistanne tai kuulla toinen toistanne. Maalliset aistit ilmoittavat meille toinen toisemme.

6       Mutta todellisuudessa, me itse asiassa emme koskaan ole nähneet toisiamme. Tiesittekö sen? Me emme ole koskaan nähneet toinen toistamme. Te kuulette jotakin puhuttavan tästä ruumiista, joka jäljittelee sitä, mitä sen sisäpuolella on. Niinpä sitten kun me keskustelemme toistemme kanssa, me emme todellisuudessa puhu ruumiille vaan tuolle hengelle, joka on sisäpuolella. Ruumis ainoastaan ilmaisee tuon hengen, joka on sisäpuolella. Ja sen vuoksi puhuessamme toisillemme me voimme nopeasti havaita olemmeko me kristittyjä vai emme, koska siellä on tuo hengen yhteys, josta me puhumme. Te näette sen värähtelevän toinen toisillemme sen, että olemmeko me kristittyjä vai emme. Sen vuoksi me emme ole milloinkaan nähneet toinen toistamme.

7       Jeesus. “Kukaan ei ole koskaan nähnyt Jumalaa, mutta ainutsyntyinen Poika on Hänet ilmoittanut.” Toisin sanoen, Jumala oli tehty tunnetuksi. Jumalan Persoona oli tehty tunnetuksi Herran Jeesuksen Kristuksen Ruumiissa, niinpä Hän oli Jumalan ilmaistu kuva. Tai Jumala ilmaisi itsensä kuvan kautta, näettekö, kuvan, Miehen kautta. Jumala ilmaisi itsensä meille ja Hän oli Jumala. Ei kolmas persoona tai toinen persoona, Hän oli tuo Persoona, Jumala. Hän oli itse Jumala, joka teki itsensä tunnetuksi, niin että me saatoimme kosketella Häntä.

8       1. Tim. 3:16: “Ilman kiistelyä, se on ilman väittelyä, suuri on jumalisuuden salaisuus, sillä Jumala oli ilmoitettu, tai tehty tunnetuksi, lihassa.” Eikö se olekin ihmeellistä? Jumala! Ja me emme voineet koskaan ymmärtää Jumalaa, kun Hän liikkui Tulipatsaan kautta, ja niin edelleen, niin kuin Hän teki. Mutta me ymmärsimme Hänet, kun Hän tuli yhdeksi meistä, kun Hän tuli Mieheksi. Silloin Hän saattoi puhua meille, ja me kykenimme käsin koskettelemaan Häntä. Ja Kirjoitukset selvästi sanovat, että “me koskettelimme käsin Jumalaa”, käsillämme, me koskettelimme Häntä käsillämme.

9       Jumala on ihmisessä. Ja Hän tekee itsensä tunnetuksi tänään Seurakunnassansa. Uudestisyntyneessä kristityssä Jumala tekee itsensä tunnetuksi, sen, että Hän pysyy Jumalana. Ja ulkopuolinen maailma voi tuntea Jumalan vain näkemällä Jumalan teissä ja minussa. Ainoa tapa, miten he tulevat tuntemaan Jumalan, on se, kun me olemme kirjoitettuja kirjeitä, Raamatun kirjeitä, joita kaikki lukevat. Ja se elämä, jota me elämme, heijastaa sitä, mikä meidän sisäpuolellamme on. Mies tunnetaan teoistansa, joita hän tekee. Niinpä meidän tekojemme tulisi aina olla hyviä, koska me edustamme meidän Herraamme Jeesusta Kristusta.

10   Mikä ihmeellinen asia onkaan, erikoisesti vanhalle miehelle kuten minä, kun seison täällä ja ajattelen poishaihtuvaa elämää, joka on mennyt menneisyyteen, ja sitä, että olemme kasvokkain Iankaikkisen tulevaisuuden kanssa. Ja kun tiedän, että jos tämä elämä olisi ainoa toivoni, niin minä olisin kaikkein kurjin henkilö täällä tänä aamuna. Mutta minä tiedän, että elämä on vain sen elämän varjo, joka on meille tuleva. Se on heijastus, koska se ei ole täydellinen, jollaiseksi Jumala sen valmisti. Jumala ei tee mitään, mikä häviäisi pois. Jumala on iankaikkinen. Ja sen vuoksi tämä elämä, jossa me nyt elämme, on vain heijastus siitä, mikä on edessämme. Tuosta todellisesta, joka ei voi kuolla. Tuosta ruumiista, joka ei voi kuolla. Tuosta Elämästä, jota ei voida ottaa. Ja sen vuoksi Raamattu on oikeassa, kun Se sanoo, että meillä on Iankaikkinen Elämä. Me emme tule koskaan kuolemaan. Kun olette uudestisyntyneitä, tulee teistä osa Jumalaa. Näettehän, te olette iankaikkisia, ettekä te voi kuolla. Te olette osa Jumalaa, koska te olette Hänen poikansa.

11   Minä saatan ottaa toisen nimen ja kutsua itseäni jollakin toisella nimellä. Minä voin ottaa äitini nimen, Harvey, joka olisi lähinnä minua. Maailmassa minun äitini oli Harvey, ja niinpä voisin ottaa nimekseni Harvey. Mutta vereni yhä todistaisi, että minä olen Branham, koska minä olen osa isästäni. Ja niin kauan kuin minussa on verta, minä yhä olen osa isästäni. Näettehän, että se on oikein. Ja kun minä olen syntynyt Jumalan Hengestä, minä olen osa Jumalasta, siinä kaikki. Minä olen samaistettu Hänen kanssaan, ja se osoittaa, että Hän on minun Isäni. Sitten minun elämäni tulisi heijastaa Häntä, samalla tavoin kuin minun elämäni heijastaa maallista isääni samanlaisena kuvana kuin hänkin oli. He sanovat, että olen aika lailla isäni näköinen, ja niinpä sitten hänen kuvansa heijastuu minussa. Teidän isänne ja vanhempanne heijastuvat teissä. Ja niin myös Jumala, meidän Isämme, heijastuu meissä, kun olemme uudestisyntyneet ja tulleet täällä Hänen kuvakseen.

12   Nyt jos alan puhumaan, niin en koskaan pääse aiheeseeni, josta aioin puhua teille.

13   Olen aina arvostanut kotikokousta ja kodissa pidettävää tämän kaltaista rukouskokousta enemmän kuin ihmiset ehkä ajattelevat minun arvostavan, koska hienoin kokous ja paras yhdessäolon aika on tavallisesti tällaisissa pienissä tämän kaltaisissa kotona pidettävässä rukouskokouksessa. Silloin olen tuntenut olevani lähinnä Jumalaa, kun on kun vain pieni kourallinen uskovaisia tullut yhteen palvomaan.

14   Luulen, että meitä on täällä istumassa tänä aamuna noin kolme- tai neljäkymmentä lapset mukaan luettuina. En tiedä, en ole hyvä laskemaan, mutta siltä se näyttää, kun katselen tätä pientä joukkoa, koska näissä muissa huoneissakin on ihmisiä, enkä voi nähdä heitä. Mutta kun me tulemme yhteen tällä tavalla, niin minusta tuntuu, että me tulemme läheisemmiksi toisillemme, kuin mitä me tuntisimme lukumäärältään suuremmissa seurakunnissa. Me voimme ilmaista itseämme. Tätä ajattelin tullessani tänne tänä aamuna, että voisin puhua tälle seurakunnalle ja sen mukavalle pikku pastorille. Olen niin iloinen nähdessäni monia ystäviäni täällä, Strickerit ja kaikki nuo, joita en ole nähnyt pitkään aikaan.

15   Ja minä haluan puhu tänä aamuna teille uudenvuoden Sanomani, jonka olin suunnitellut puhua ensi sunnuntai-iltapäivänä Phoenixin kokouksessa, siellä luentosalissa. Koska minä ajattelin että he ehkä täällä tekevät siitä nauhan, ja Pyhä Henki ehkä antaisi minulle paremman ajatuksen sen suhteen täällä uskovaisten joukon keskuudessa, kuin millainen se tulisi olemaan Phoenixissa, tuossa joukossa, jossa usko, epäusko ja taikausko ovat sekoittuneet yhteen. Ja sitten jos veljet haluaisivat lähettää nauhat ulos, niin olisi parempi tehdä sillä tavalla, koska nauhoitus onnistuu paremmin täällä. Pyysin, että pojat ensin tarkastaisivat akustiikan täällä, ja tullessani sisälle tänä aamuna veli Terry kertoi minulle, että täällä oli hieno akustiikka. Niinpä se on hyvä asia. Niinpä nyt, ennen kuin lähestymme tätä…

16   Uskon, että he sanoivat joidenkin teistä jäävän lounaalle tänne pihalle tai taloon. Se on kovasti hienoa, ja minä arvostan sitä, kun näen teidän kaikkien tulevan yhteen.

17   Ja minä tunnen, että Sanomani tänä aamuna on tarkoitettu elävän Jumalan Seurakunnalle. Ja minä uskon, että te, jotka istutte täällä tänä aamuna, olette osa Siitä. Ja nyt, ennen kuin me tulemme tähän juhlalliseen osaan, kumartakaamme päämme hetken rukousta varten.

18   Taivaallinen Isämme, me olemme niin kiitolliset Sinulle siitä, että meillä on etuoikeus kutsua Sinua Isäksemme, koska sana “isä” merkitsee sitä, että me olemme syntyneet suuresta Jumalasta, joka on luonut taivaat ja maan. Ja me olemme niin onnellisia tästä etuoikeudesta, että voimme sydämissämme ajatella olevamme Sinun poikiasi ja tyttäriäsi. Ja sitten kun näemme Sinun selvästi tekevän itsesi tunnetuksi keskellämme osoittaessasi olevasi Isämme, ja muutat ajatuksemme pois maailman asioista ja muutat vaikuttimemme ja tarkoituksemme ja asenteemme ja kaiken meissä, niin että me rakastamme Sinua ja uskomme Sinuun, ja me tiedämme, että Sinun lu­pauksesi ovat totiset.

19   Me olemme tänä aamuna kokoontuneet tänne tähän paikkaan, jota me kutsumme “erämaan takaosaksi”, tai minä kutsun ja ajattelen sitä sellaisena. Syy, miksi minä sanon sen, Herra, ei ole se, että vähättelisin tätä ihmisjoukkoa, koska se on pieni.

20   Vaan minä yritän ajatella Moosesta, Sinun palvelijaasi, joka oli siellä erämaan takaosassa, ja ehkä hän oli siellä vain lampaittensa ja vaimonsa Zipporan ja poikansa Gershomin kanssa, joka on voinut olla mukana. Minä… Sitä en tiedä. Mutta siellä kokemus tapahtui, joka muutti tuon profeetan karkuun juosseesta pelkurista Jumalan palvelijaksi, Hänen, joka määräsi hänet tuohon tehtävään siellä erämaan takaosassa. Siellä tuo Tulipatsas ensi kertaa ilmestyi ihmis­elämän keskelle, tietojemme perustella, ja tuo Tuli oli siellä pienessä erämaan pensaassa, joka ei palanut. Mutta Jumalan Kirkkaus heijasti itseään tuon pensaan lävitse, ja kun Mooses lähestyi sitä ottaen kengät pois jaloistaan, Jumala määräsi hänet vapauttamaan Jumalan ihmisistä koostuvan kansan.

21   Voikoot jälleen tapahtua niin, Herra, erämaan takaosassa, että me nyt otamme pois, niin kuin sielläkin tapahtui, kenkämme, hattumme ja kaikkemme ja laskemme ne Kristuksen ristin juurelle ja sanomme: “Tässä minä olen Herra, lähetä minut.”

22   Siunaa tätä pastoria täällä, veli Isaacsonia. Me rukoilemme, että Sinä siunaisit häntä, hänen vaimoaan ja pienokaisiaan, veli Strickeriä, hänen vaimoaan ja pienokaisiaan, ja kaikkia muita, jotka ovet edustettuina täällä tänä aamuna.

23   Ja me emme ole kokoontuneet tänne, Herra, saadaksemme kunniaa, tai että meidät tunnettaisiin johtajiksi tai joksikin suureksi virkailijaksi. Me olemme täällä vain nöyrinä uskovaisina. Me olemme täällä, koska me rakastamme Sinua ja toinen toistamme. Ja kun me näemme toisemme kokoontuessamme yhteen, niin meistä se näyttää siltä, kuin enemmän Jumalaa kokoontuisi yhteen, kun uskovaisia kerääntyy yhteen määrättyyn paikkaan. Ja Jeesus sanoi: “Jos te teette tämän Minun Nimessäni, niin Minä tulen olemaan teidän keskellänne.” Ja me tiedämme, että Sinä olet täällä.

24   Puhu meille, Herra. Ja jos nämä pienet muistiinpanot jotka olen kirjoittanut tänne, ja nämä raamatunpaikat, joihin viittaan, ovat poissa ajatuksen polulta, jota Sinä haluat meidän ajattelevan, niin silloin me jätämme sen pois, Herra, ja teemme, niin kuin Sinä käsket meidän tehdä. Siunaa meitä nyt, sillä me pyydämme tätä Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

25   Nyt, Kirjoituksia lukiessamme, ennen kuin vanhenin, minä saatoin muistaa hyvin lukemani raamatunpaikat. Ja noina päivinä, kun olin nuori, en saarnannut pitkään, ehkä noin kolmekymmentä minuuttia. Menin suoraan ajatukseen ja pidin sen mielessäni. Syy siihen, miksi minä nyt pidän näitä pitkiä kokouksia, on näiden nauhojen tekeminen. Ja tämä nauha, jonka nuo pojat nauhoittavat, tulee alkamaan määrättynä aikana, ehkä juuri nyt, alkurukouksesta eteenpäin, ja se menee moniin, moniin paikkoihin, käytännöllisesti katsoen ympäri maailman. Niinpä me nyt tulemme puhumaan sen, mitä minä kutsun uudenvuoden Sanomakseni. Minulla oli kolme joulusanomaa, ja tiedän teidän ihmisten täällä erämaan takaosassa saaneen nuo nauhat. Ja minun toiseksi viimeinen sanomani siellä seurakunnassa oli Valo. Ja jos teillä ei ole tuota nauhaa, niin olen varma, että te tulette nauttimaan siitä. Minä nautin kovasti siitä innoituksesta, jonka Herra antoi minulle.

26   Nyt tänään, kun olemme kasvotusten uudenvuoden kanssa, minä en halua ajatella mennyttä, vaan haluan katsoa tulevaisuuteen. Niin kuin Paavali sanoi: “Unohtaen nuo asiat, jotka ovat menneet, ja ponnistellen eteenpäin, korkean kutsumuksen päämäärää kohden.” Ja on kuin katsoisi taaksepäin auton peilistä. Me katsomme, mitä on takanamme, kun me katsomme auton peruutuspeiliin. Me emme yritä asettaa tämän päivän Sanomaa sellaiselle paikalle, että se näkyisi ikään kuin peruutuspeilistä käsin. Menisi liian kauan aikaa, jos puhuisimme niistä asioista, joita Herra on tehnyt. Ja te kaikki olette tuttuja noiden suurten asioiden kanssa, joita meidän Herramme on tehnyt, ja joitakin valtavimpia asioita, joita koskaan olen nähnyt, on tapahtunut muuta­man viimeisen kuukauden aikana. Me olemme kiitolliset siitä, mitä on ollut, mutta nyt me katsomme eteenpäin. Me katsomme siihen, mitä on edessämme tänä vuotena 1964.

27   Haluan lukea joitakin raamatunpaikkoja, koska tämä kaikki on perustettu Jumalan pyhälle Sanalle.

28   Minulla on nyt noin tunti ja viisitoista minuuttia tätä nauhaa varten. Jos Herra tahtoo, niin yritän saada sen ennen päivällisaikaa. Kiitos teille siitä, että sanoitte minulla olevan aikaa kello kuuteen asti tänä iltana. Se oli kovin hienoa.

29   Kääntäkäämme nyt Raamatusta, Kirjoituksista, esille kaksi paikkaa, jotka ovat lähellä toisiaan. Ne ovat Vanhassa Testamentissa. Otan tekstini ja luen kahdesta paikasta: Jes. 62 ja Psalmi 60. Menemme ensin Jesajan 62:een. Tässä meille muistutetaan Herran Jumalan suuresta voimasta, kuinka suuri Hän on ja kuinka väkevä meidän Jumalamme on. Olen pahoillani, se on Jesaja 60 eikä 62. Jesaja 60. Hyvä on, luemme nyt Jesaja 60:1-2.

Nouse, loista, sillä sinun valkeutesi on tullut, ja HERRAN kirkkaus on noussut yllesi.

Sillä, katso, pimeys on peittävä maan ja kokonaispimeys ihmiset, mutta HERRA on nouseva yllesi, ja hänen kirkkautensa on oleva nähtävissä ylläsi.

30   “Kokonaispimeys on peittävä ihmiset.” Tämä tietenkin on profetia tästä päivästä, jossa me nyt elämme.

31   Menkäämme nyt Psalmeihin. Uskon kirjoittaneeni väärin nämä raamatunpaikat, kun olin niin kiireinen eilen illalla tehdessäni näitä muistiinpanoja. Psalmi 62:1-8.

Totisesti minun sieluni odottaa Jumalaa, Häneltä tulee minun pelastukseni.

Hän yksin on minun kallioni ja minun pelastukseni, Hän on minun puolustukseni, minua ei tulla suuresti horjuttamaan.

Kuinka kauan te kuvittelette tekevänne ilkityötä ihmistä vastaan? Te tulette kaikki surmatuiksi, te olette oleva kuin murtuva muuri, ja niin kuin horjuva aita.

He vain pitävät neuvoa syöstäkseen hänet alas erinomaisuudestaan: he iloitsevat valheissa, he siunaavat suullaan, mutta he kiroavat sisäisesti. Selah.

Minun sieluni, odota yksin Jumalaa, sillä Häneltä minä odotan kaikkea.

Hän yksin on minun kallioni ja minun pelastukseni, Hän on minun puolustukseni, minä en ole horjuva.

Jumalassa on minun pelastukseni ja minun kerskaukseni, Jumala on minun väkevyyteni kallio ja minun pakopaikkani.

Luottakaa häneen kaikkina aikoina te ihmiset, vuodattakaa sydämenne hänen eteensä, Jumala on meidän pakopaikkamme. Selah.

32   Jos panitte merkille Kirjoituksia luettaessa, niin siinä Psalmissa sanottiin monta kertaa, että “Jumala on kallioni”. Tiedättekö te, mitä kallio edustaa Raamatussa? Kallio Raamatussa, tässä, edustaa “Jumalan ilmestystä”, Näettekö, “Jumala on minun ilmestykseni.” Hän on. Sanan ilmestys on kallio.

33   Eräänä päivänä Jeesus kysyi kysymyksen: “Kenen ihmiset sanovat Minun Ihmisen Pojan olevan?’

34   Ja yksi heistä sanoi: “Jotkut sanovat, että Sinä olet Mooses tai Elias tai yksi profeetoista.” Mutta siitä ei ollut kysymys. “Kenen te sanotte Minun olevan?”

35   Silloin Pietari puhui nuo kuuluisat sanat ja sanoi: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.”

36   Hän sanoi: “Siunattu olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä liha ja veri eivät ole paljastaneet tätä sinulle, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa. Ja tälle kalliolle!” Näettekö?

37   Ja Daavid puhuu tässä: “Jumala on meidän kalliomme.” Jumala on meidän kalliomme, kun Jumala on paljastettu meille. Siitä tulee kallio, näettehän. Jumala on meidän kalliomme.

38   Minun tekstini tätä aamua varten on eriskummallinen sana: Shalom. Shalom, hepreankielellä se merkitsee “rauhaa”. Ja niin minä sanon seurakunnalla tänä aamuna: “Shalom!” Se tarkoittaa rauhaa.

39   Suomeksi se sanotaan Jumalan rauhaa, joka merkitsee “Jumalan rauhaa” sinulle. Rauhaa. Jumalan rauhaa, Shalom.

40   Minun uudenvuoden sanomani vuotta 1964 varten on Jeesuksessa Kristuksessa valitulle Seurakunnalle. Ei vain joillekin seurakuntaryhmille vaan Valitulle, rouvalle, Seurakunta-rouvalle, Kristuksen Morsiamelle, hänelle minä osoitan sen.

41   Me näemme, että nämä kaksi lukemaamme raamatunpaikkaa ovat vastakkaisia toinen toisellensa. Jesajassa sanottiin: “Nouse ja loista, sillä Jumalan kirkkaus on tullut yllenne. Valo on täällä.” Ja sitten heti seuraavassa jakeessa hän sanoo: “Kokonaispimeys on tämän kansan yllä.” Ja sitten kun me olemme Valon ja pimeyden sekoituksessa, ja sitten toivotan Seurakunnalle: “Shalom, rauhaa”, niin katsokaamme, mistä on kysymys. Me olemme kasvokkain tänä vuonna sekä pimeyden että Valon kanssa. Maailma on kaikkein sekasortoisimmassa pimeyden ajassa, missä se koskaan on ollut, ja se yhä on pystyssä. Ja on myös kaikkein siunatuin Valo, joka koskaan on loistanut sen ylle.

42   Ero on aivan samanlainen kuin oli alussa, kun siellä oli kokonaispimeys maan yllä. Ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä ja sanoi: “Tulkoon valkeus.” Ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä. Ja minä uskon, että me nyt jälleen elämme tuossa hetkessä, kun Jumala erottaa Valon pimeydestä, ja Jumala kuljettaa sen toiselle puolelle maailmaa, että tuo Valo voisi tulla ilmi.

43   Sitten syy, miksi minä sanon “Shalom” Seurakunnalle, on se, että se on Jumalan Rauha. Tämän minä haluan tuoda teille tänä aamuna uuttavuotta varten, ettemme katsoisi taaksepäin vaan eteenpäin, uuden päivän nousemiseen. Jotakin suurta on edessämme, josta menneinä vuosina olemme iloinneet odottaessamme sitä, tuon suuren Valon tulemista. Ja nyt me voimme nähdä sen nousevan taivaanrannalla. Se nousee kuolevaisuuden ja kuolemattomuuden välille. Me näemme sen tulevan taivaiden ja maan välille. Se on tulossa maahan sidotuista sairauksista ja sekasortoisesta maailmasta kuolemattoman Elämän kirkkaasti loistavaan päivään ja kuolemattomaan ruumiiseen ja kuolemattomaan maahan, jotka eivät koskaan häviä pois. Seurakunnalle se tarkoittaa: “Shalom”. On aika, että Valo tulee uskovaisia varten, mutta kokonaispimeys on ihmisiä varten.

44   Eräänä päivänä vaimoni ja minä puhuimme siitä hetkestä, jossa me elämme. Nyt syy siihen, miksi valitsin tämän paikan, on se, että minusta tuntui, että voisin puhua teille täällä vapaasti. Se näyttää siltä kuin ihmisten yllä olisi kaikkein liikuttavin aika, mitä voin ajatella.

45   Olen jatkuvasti tehnyt parhaani, kun olen ollut eri mieltä miesten kanssa uskonnollisista mielipiteistä, mutta jos en olisi voinut puristaa hänen kättään jälkeenpäin huolimatta siitä, kuinka leikkaavaa se on ollutkin, ja en olisi voinut sanoa: “Tämä on tehty siinä valossa, että meillä olisi parempi ymmärrys keskenämme”, ja silti rakastaa tuota henkilöä, (eikä ainoastaan sanoa sitä suullani vaan sydämestäni), niin silloin minä en olisi ensinkään kelvollinen menemään sinne ulos ja puhumaan ihmisille. Koska meidän täytyy rakastaa tuota henkilöä. Näettekö? Mennä ihmisten keskuuteen, erilaisten kulttien ja heimojen ja uskontojen ja niin edelleen, ja yrittää näyttää, kuinka asiat ovat Raamatussa, ja sanoa: “Keskustelkaamme siitä nyt, ei sinun uskontunnustuksesi tai siveysopillisen kirjasi valossa vaan Raamatun valossa.” Ja sitten, joskus miehet tulevat todella pureviksi, mutta jos minulla on yksikin ajatus, etten pidä tuosta henkilöstä, niin silloin olen tietoinen ainakin yhdestä asiasta: Kristuksen Henki on jättänyt minut. Jos voin tuntea, etten pidä tuosta henkilöstä, niin minussa jotakin on vialla.

46   Koska Kristuksen Henki, kun he ristiinnaulitsivat Hänet, Hänen oman kansansa lyödessä nuo naulat Hänen inhimilliseen lihaansa, Hänen luotunsa löivät nuo naulat, jotka Hän oli luonut, ja kuitenkin Hän sydän täynnä rakkautta huusi: “Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä he tekevät.”

47   Minä olen tullut tuolle paikalle. Minä uskon, että ihmiset eivät tiedä, mitä he tekevät. Tulee aikoja, jolloin inhimillinen olento näyttää olevan niin pahan hallinnassa, että se on säälittävää. Näyttää siltä kuin ihmisten yllä olisi pimeyden varjo, joka ajaa heitä siihen.

48   Kuten esimerkiksi tämä asia. Kun on kuljettu kaikkialla ympäri maata puhumassa, ja Herra Jumala on tehnyt tunnetuksi ja vahvistanut Hänen Sanansa ja näyttänyt, että se on tarkalleen niin, eikä ole sallinut sanottavan mitään, mikä ei olisi tapahtunut tarkalleen, niin kuin Hän oli sanonut, asioita on puhuttu olemassaoloon ja niin edelleen, niin kuin Hän on tehnyt. Ja ihmiset istuvat katsoen sitä ja jatkavat suoraan edelleen omassa vanhassa tilassaan.

49   En sano sitä väheksyäkseni, mutta kuten meidän sisaremme, monesti kun puhun heille noiden vaatteiden käyttämisestä ja hiustensa leikkaamisesta, niin he eivät ota sitä huomioon. Ja kuinka miehet jatkavat edelleen uskontunnustuksissaan ja palvelevat noiden uskontunnustusten ja asioiden alaisina. Ja he ovat hyviä ihmisiä. He ovat hienoja ihmisiä. Mutta kuitenkin näyttää siltä, etteivät he voisi ymmärtää, näyttää siltä, kuin he eivät käsittäisi sitä. Miksi? Mennessäni takaisin seuraavana vuotena, niin sen sijaan, että asiat olisivat paremmin, ne ovat huonommin. Se jatkuu edelleen. Tässä on sisar, jolla kerran oli kaunis pitkä tukka, ja hän on leikannut sen pois. Tässä on mies, joka kerran näytti siltä, kuin hän olisi ottanut asemansa sen asian puolesta, mikä on oikein, hän on mennyt suoraan takaisin niin kuin koira oksennukselleen ja sika mutakuoppaan. Näettehän, he menevät suoraan takaisin siihen. Se näyttää siltä, kuin jokin olisi iskenyt ihmisiimme, olisi iskenyt maailmaa, niin että heillä ei näytä olevan ymmärrystä siitä, että jokin on vialla.

50   Aivan samoin te voitte panna merkille, ettei tämän päivän miehissä enää ole tuota aitoutta. Te ette löydä sitä naisissa. Minä en puhu… Syy mihin perustan tämän, on se, että tultaisiin “Shalomiin”. Ymmärrättekö?

51   Pankaa merkille, meidän aikamme naisilla ei enää näytä olevan tuota hienon naisen leimaa, jollainen heillä kerran oli. He kyllä haluaisivat sellaisen, mutta siellä on jotakin, joka ei anna heidän tehdä sitä. Näyttää kuin siellä olisi jonkinlainen painostus. Niin että kun te kerrotte naiselle, ettei hänen tulisi tehdä sellaista-ja-sellaista asiaa, ja tuo nainen katsoo Siihen ja uskoo Sen, hän haluaa uskoa Sen, mutta jokin on työntämässä häntä toiseen suuntaan. Kurja raukka, minä tunnen sääliä häntä kohtaan. Hänet on sidottu sellaisella Hollywoodin verkolla, televisio, radio- ja sanomalehtimainoksilla, kauppojen näyteikkunoilla, joissa on nykyaikaisia pukuja, ja niin edelleen, ja sillä, miten muut naiset toimivat. Ja näyttää siltä, kuin siellä olisi jotakin, josta he eivät voi vetäytyä pois, se koskee nuoria, vanhoja ja keski-ikäisiä ihmisiä.

52   Ihmisten keskuudessa näyttää olevan jotakin. Miehellä ei näytä enää olevan tuota miehekästä leimaa, niin kuin hänellä tapasi ennen olla. Naisella ei enää ole tuota naisellista leimaa, niin kuin hänellä ennen tapasi olla. Ottakaa tämän päivän mies, niin hän ei enää näytä niin rotevalta, kuin heillä oli tapana olla. On kaikenlaista… He haluavat käyttää purppuran värisiä mokkanahkakenkiä, ja he haluavat toimia kuten naiset. Se on totta. Se näyttää enemmän tai vä­hemmän kieroontuneelta. Nainen haluaa leikata hiuksensa ja toimia kuin mies. Ja mies haluaa toimia kuin nainen. Näettekö? Ja kuitenkin kun puhutte heille, he ovat mukavia ja miellyttäviä ihmisiä ja seurallisia ihmisiä. Mikä on aiheuttanut tämän? Se on tuo ihmisten yllä oleva kokonaispimeys, jokin, joka on pakottanut heidät siihen.

53   On samalla tavoin oli juutalaisten kohdalla noina päivinä, jolloin Jeesus tuli maan päälle. Jesaja oli profetoinut siitä sanoen: “Heillä tulisi olemaan silmät, mutta he eivät voisi nähdä, ja korvat, mutta he eivät voisi kuulla.” Ja tästä syystä Jeesus rukoili heille anteeksiantoa, koska täytyi olla sillä tavoin, jotta Kirjoitukset täyttyisivät.

54   Ja se on jälleen kanssamme. Raamattu on puhunut tästä päivästä, jossa me elämme, ja on sanonut, että tällaisia asioita tulisivat olemaan: “Kokonaispimeys ihmisten yllä.” Ja me näemme, että siellä yksinkertaisesti on jotakin, koska ihmiset haluaisivat, mutta he eivät voi.

55   Nikodeemus ilmaisi sen kerran Herran edessä. Hän sanoi: “Opettaja, me tiedämme, että Sinä olet opettaja, joka tulee Jumalasta, sillä ei kukaan ihminen voisi tehdä asioita, joita Sinä teet, jollei Jumala olisi Hänen kanssaan.” Mutta tuo sokeus oli juutalaisen rodun yllä, jotta Messias voisi tulla ja ottaa pakanoista Morsiamen. Heidän täytyi hyljätä Hänet.

56   Ja tämä on tuo kokonaispimeys, joka on tänään seurakuntien yllä, ja se estää heitä näkemästä Valoa, joka loistaa. Näettekö? Siellä näyttää olevan jonkinlainen raskas paino. Ottakaamme joitakin tämän päivän tunnetuista evankelistoista, jotka jatkuvasti huutavat herätystä ja työskentelevät suoraan sitä vastaan. Näettehän, ei ole ymmärrystä, ollaan ilman ymmärrystä.

57   Ja minä en sano sitä sillä motiivilla, että yrittäisin sanoa: “No niin, me olemme nähneet Tämän, ja: ‘Kunnia Jumalalle’, he eivät ole siinä mukana.” Minä en yritä sanoa niin saadakseni ihmisiä ajattelemaan: “Veli Branham, sinulla on ainoa Totuus, mitä maailmassa on.” Ei, se on väärin.

58   Minä vain sanon niin siinä hetken Valossa, jossa me vaellamme, hyödyttääkseni ihmisiä, jotka yrittävät etsiä tätä Valoa. Totisesti, Jeesus sanoi: “Kukaan ei voi tulla Minun tyköni, ellei Minun Isäni häntä vedä.” Kukaan ei tule koskaan näkemään Sitä. Tuo ennalta määrätty Siemen, ja vain Se, tulee vastaanottamaan Sen. Mutta me olemme jälleen tulleet tuolle paikalle. Raamattu sanoo: “Te olette maailman valo.”

59   Profeetta sanoi: “Kokonaispimeys on ihmisten yllä”, maailman ihmisten yllä tänä aikana. Tämä meillä juuri on, kokonaispimeys ihmisten yllä.

60   Jumala suuressa armossaan, kuten olen aina saarnannut ja yrittänyt seistä sen puolesta, aina näyttää Hänen tapahtumansa taivaasta käsin, Hänen suurimmat, tärkeimmät tapahtumansa tapahtuvat taivaassa, ennen kuin ne tapahtuvat maan päällä. Hän heijastaa itseään. Toisin sanoen, ennen kuin Messias tuli sille paikalle, jossa Hänen palveluksensa alkaisi, tuli Tähti taivaasta opastamaan noita miehiä sille paikalle, missä Hän oli, noita viisaita miehiä. Niin kuin olette kuulleet viimeisessä Sanomassani, miten Jumala käsitteli noita viisaita miehiä, miten Hän tuona päivänä unen kautta käänsi heidät toiselle tielle ja sanoi Joosefille unessa, miten huolehtia Hänen oman Poikansa hyvinvoinnista. Koska hänellä oli uni…

61   Uni on toisarvoisella tilalla, se on jotakin toisarvoista, koska ihmisillä voi olla unia, jotka eivät ole oikein. Mutta siellä ei ollut tuona päivänä profeettaa maassa, näettekö, siellä ei ollut profeettaa, joten Jumalan täytyi käyttää sitä. Se opettaa meille, että Jumala voi käyttää kaikkia kykyjänne ja kaikkea, mitä me teemme, jos se on vihitty Hänelle, mutta sen täytyy ensin olla vihitty Hänelle. Sallikaa mietiskelynne, jotka todellisuudessa heijastuvat uniinne, koska siinä on kyse teidän alitajunnastanne. Jos te tarkkaatte untanne, niin te tulette huomaamaan, että se on jotakin, mitä te olette ajatelleet tai jotakin sen kaltaista. Tavallisesti niin on, näettehän. Ja antakaa mielenne olla Jumalassa, jotta se voisi heijastaa jotakin Hänestä. Ja mitä tahansa te olette, antakaa sen heijastaa Häntä.

62   Nyt, ylhäällä taivaissa. Oletteko huomanneet, että katselen tätä kuvaa tuosta Valosta, joka oli Life-lehdessä, jonka veli, joka asuu tässä talossa, on ripustanut seinälleen, tuosta kolmikulmaisesta Valosta.

63   Sattui juuri tulemaan mieleeni, että jos jollakin teistä on Lamsan raamatunkäännös, niin jos haluatte panna merkille, niin sen kannessa on kolminainen valo, kolminaisuuden valo, kolmikulmainen valo kehän muodossa. Ja kun tohtori Lamsa, joka on henkilökohtainen ystäväni, oli kääntämässä Raamattua, hän sanoi, että se oli vanha heprealainen Jumalan symboli, todellisesta kolminaisesta tavasta, jollainen Hän on, ei kolmea jumalaa vaan saman Jumalan kolme ilmenemismuotoa: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Tuo Valo on yksi täydellinen Valo-ympyrä kolmikulmaisessa muodossa, joka tarkoittaa, että Jumala tulee asumaan kolmessa virassa: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä, ne kaikki ovat yksi ja sama Jumala.

64   Mutta panitteko merkille, että ennen kuin Seitsemän Sinettiä paljastettiin, tuo suuri salaperäinen Valo näytettiin ylhäällä taivaalla täällä Tucsonin yläpuolella, Flagstaffissa, missä me olimme? Kaksi miestä oli siellä minun kanssani tuona aamuna. Ja kerrottiin kuukausia ja kuukausia aikaisemmin, että niin tulisi tapahtumaan. Sekä veli Fred Sothmann että veli Gene Norman istuvat täällä tänä aamuna. He olivat siellä, kun tuo räjähdys tapahtui, eivätkä tienneet, että nämä asiat tulisivat tapahtumaan. Ja Hän lähetti minut takaisin,  ja sanottiin, että olisi noiden Seitsemän Sinetin avaamisen aika, jotka pitäisivät sisällään koko Raamatun seitsemän salaisuutta, jotka olivat sinetöidyt näillä Seitsemällä Sinetillä. Ja kuinka nämä enkelit matkan varrella, nämä Seurakuntajaksojen sanansaattajat, avaisivat määrätyn osan siitä. Mutta seitsemännellä hetkellä, seitsemännen sanansaattajan aikana, kaikki nämä salaisuudet tulisivat päätökseensä. Ymmärrättekö? Seitsemäs maallinen sanansaattaja, näettehän, tämä enkeli, josta Hän puhui, oli silloin maan päällä. Enkeli merkitsee sanansaattajaa. Ja sen jälkeen hän näki toisen Enkelin tulevan alas, ei maallisen enkelin, jolle oli annettu Sanoma täällä, mutta (toinen) väkevä Enkeli tuli alas Taivaasta, yllään sateenkaari, ja asetti jalkansa maan ja meren päälle ja vannoi Hänen kauttaan, joka elää iankaikkisesti, että “aikaa ei enää oleva”. Ymmärrättekö? Mutta ennen kuin Hän avasi Seitsemän Sinettiä paljastaakseen ne, Hän näytti ihmeen, Hän näytti sen ensin taivaalla.

65   Tuona päivänä he ottivat siitä kuvia kaikkialla Yhdysvaltojen eteläosassa sekä Meksikossa. Tuolla tuo Life-lehdessä ollut kuva riippuu, ja yhä se on heille salaisuus. Mutta Hän ilmoittaa sen taivaissa ennen kuin Hän tekee sen maan päällä. Hän tekee aina niin. Hän näyttää ensin Hänen merkkinsä taivaissa.

66   Ja jopa Linnunradassa. Minä en mene taaksepäin opettaakseni Linnunradasta, mutta minä vain osoitan teille, miten taivaat ilmoittavat Sen. Me näemme, että Hän ilmoittaa koko Raamatun Linnunradan tähtikuvioissa. Ja me toteamme, että Hän aloittaa sen Linnunradan kaikkein ensimmäisellä kuviolla, joka on Neitsyt, viimeisen ollessa Leijona, joka osoittaa, että Jeesus tulisi ensimmäisellä kerralla maan päälle Neitsyen kautta ja toisella kerralla Juudan sukukunnan Leijonana. Hän kulkee ristissä olevien kalojen kautta juuri ennen tuota Syövän [Kravun] Ajanjaksoa, jossa me elämme nyt. “Ja kaikki taivaat julistavat Hänestä”, sanoo Raamattu.

67   Muutamia kuukausia sitten minä saarnasin kokoussarjan Tabernaakkelissa aiheesta: Seitsemän Seurakuntajaksoa. Te olette ehkä jokainen kuulleet ne. Ja kun olin lopettanut noiden Seitsemän Seurakuntajakson piirtämisen taululle, siitä kuinka Valo tuli sisälle, ja kuinka Valo hävisi pois. Ja arvelen, että teillä on se täällä jossakin, mutta me tiedämme, että Se on joka tapauksessa meidän keskuudessamme. Ja outo asia tapahtui tuona viimeisenä päivänä, jolloin tuo viimeinen seurakuntajakso piirrettiin, kun tuo suuri Tulipatsas (joka on keskuudessamme), tuli alas satojen ihmisten keskellä ja meni sitten sinne Tabernaakkelin takaseinälle ja piirsi siellä näiden satojen edessä nuo Seurakunta-ajanjaksot, niiden tummentuessa ja vaalentuessa aivan samalla tavoin, kuin minä olin piirtänyt ne taululle. Se oli salaperäistä!

68   Eräänä päivänä meillä oli seurakuntahistorian tapahtuma… Raamatussa kuu edustaa “seurakuntaa” ja aurinko “Kristusta”. Me löydämme Ilmestyskirjan 12. luvussa tuon naisen, joka oli seurakunta. Hänellä oli kuu jalkojensa alla, ja aurinko oli hänen vaatetuksenaan, ja päässään hänellä oli kaksitoistatähtinen kruunu, joka merkitsee sitä, että vanha ortodoksinen juutalaisuuden laki oli hänen jalkojensa alla, koska hän oli tullut auringon valoon. Kaksitoista tähteä ovat “kaksitoista apostolia”, jotka toivat sanoman meille Pyhän Hengen alaisuudessa. Nyt me voimme todeta, että kuu taivaalla heijastaa auringon valoa auringon ollessa poissa. Se antaa meille valoa liikkuaksemme. Mutta ei ole väliä sillä, kuinka paljon se heijastaakin, se ei kuitenkaan ole täydellinen valo, koska se on vain heijastus. Aurinko paistaa kuuhun, ja kuu heijastaa sen valoa sen ollessa poissa. Mutta kun aurinko nousee, kuuta ei enää tarvita.

69   Ja tänään Seurakunta heijastaa poissaolevan Jumalan Pojan Valoa. Seurakunta on Valon heijastus. Koska Jeesus sanoi: “Vähän aikaa ja maailma ei enää näe Minua. Kuitenkin te olette näkevä Minut, sillä Minä olen teidän kanssanne ja teissä aikojen loppuun asti. Tekoja, joita Minä teen”, Valoja, joita Hän toi ilmi. Eikä ole mitään muuta Valoa kuin se, joka tulee Jumalan Sanan kautta.

70   Tuo aurinko on Jumalan Sana. Alussa Jumala sanoi: “Tulkoon valkeus.” Ja kun Jumalan Sana tuli ilmi, siellä oli valkeus. Ensiksi, Jumala puhui sen. Mitä jos se ei olisi tullut ilmi? Silloin se ei vielä olisi ollut valkeus. Mutta kun Hän oli puhunut sen, ja kun se oli tullut ilmi, tullut vahvistetuksi, kun Hänen Sanansa oli vahvistettu, valkeus tuli olemassaoloon.

71   Ja se on ainoa tapa, miten se voidaan nyt tehdä, on silloin, kun Sana on vahvistettu, kun Jumalan kirjoitettu Sana on vahvistettu, sen jälkeen kun se näyttää Valoa. Tuo osa siitä, joka on valaistu tai annettu kutakin ajanjaksoa varten. Me löydämme sen Seurakunta-ajanjaksoissa ja me löydämme sen Vanhan Testamentin seurakunta-ajoissa. Joka kerta kun jonkun määrätyn asian tuli tulla ilmi heidän vaelluksensa aikana, tuli profeetta maan päälle. Ja Sana tuli profeetalle, ja hän teki tuon Sanan eläväksi. Ja kun tuo Sana tuli tunnetuksi, se heijasti Jumalaa. Oli ajanjakso, ja oli Valo. Ja sillä tavalla Valo tulee tänään.

72   Minulla ei ole mitään ketään kirkkokunnassa olevaa ihmistä vastaan. Mutta minä olen kaikessa noita järjestelmiä vastaan, koska ne ovat väärin. Ja ensimmäinen järjestelmä, mikä milloinkaan nousi esiin, oli roomalaiskatolisen kirkon roomalainen järjestelmä. Ensimmäinen organisaatio, joka milloinkaan organisoitiin, oli roomalaiskatolinen kirkko, Nikeassa, Roomassa. 325 vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen tuli esiin roomalaiskatolisen kirkon organisaatio, joka pani ihmiset liittymään yhteen, ja he alkoivat ottaa Sanan tilalle kaikkea Sen vastaista. Siten he saivat nuo oudot oppinsa, ja he alkoivat tuossa järjestelmässä ajautua pois Sanasta. Ja siitä ajasta alkaen tuo seurakunta on heijastanut pimeyttä, se meni ajanjaksoon, jota me kutsumme “Pimeäksi Ajaksi”, joka kesti noin tuhannen vuotta. Jokainen historioitsija ja raamatunoppinut tuntee sen Pimeänä Aikana, joka oli silloin, kun roomalaiskatolinen kirkko hallitsi kaikkea.

73   Ja tämä roomalaiskatolinen kirkko on “porttojen äiti”. Raamattu sanoo Ilmestyskirjan 17. luvussa, että “hän oli huora ja porttojen äiti”. No niin, se on moraalitonta, naisen epäpuhdasta elämää. Molemmat niistä merkitsevät samaa asiaa, molemmat ovat samanlaisia. Niinpä jos se on portto, niin sen täytyy olla nainen. Panitteko merkille, että se ei ollut portto, vaan “portot.” Näettekö? Hän on nainen, yksikkömuodossa, “huora”. Sitten seurakuntia kutsutaan “portoiksi”, ne ovat roomalaisen huoran tyttäriä. Hän on kaiken sen äiti, organisaatioiden äiti.

74   Ja eikö se olekin outo asia, että tänä aikana, kun me olemme tulleet kaikkien näiden asioiden lävitse, Sanoma on kulkenut yli maailman organisaatioita vastaan. Se on tässä ajassa mennyt oikealle ja vasemmalle, ja sitä on kerrottu vuoden 1933 jälkeen, kun Pyhä Henki antoi minulle nuo näyt ja näytti minulle lopunajan. Noista seitsemästä asiasta, joista puhuin, on viisi jo tapahtunut aivan täydellisesti, kuten se, mitä sanottiin Saksasta ja Italiasta ja kaikista sodista ja kansakunnallisista asioista (he tuskin koskaan puhuvat minulle noista asioista). Mutta ne tapahtuivat aivan tarkalleen sillä tavalla, kuin Hän sanoi niiden tulevan tapahtumaan. Kuinka Mussolini tulisi menemään Etiopiaan, ja kuinka Etiopia lankeaisi hänen jalkoihinsa, ja kuinka hän sitten joutuisi epäsuosioon, ja hänen ja hänen oma kansansa sylkisi hänen päälleen, kuinka hänet häväistäisiin ripustamalla hänet ylösalaisin tuon prostituoidun kanssa, jonka kanssa hän eli. Ja kuinka Amerikka menisi sotaan Saksan kanssa, ja kuinka heidät tultaisiin lyömään tuolla paikalla, tuolla linjalla, uskon, että sitä kutsuttiin Siegfried-linjaksi, ja uskon, että yhtä siellä kutsuttiin Maginot-linjaksi, se oli Ranskassa. Oliko se oikein? Ja Siegfried-linja oli Saksassa. Ja Herra salli minun nähdä sen yksitoista vuotta ennen kuin se rakennettiin. Ja amerikkalaiset eivät halunneet tunnustaa hävinneensä siellä, ennen kuin melkein koko heidän armeijansa oli lyöty. Kun he menivät sinne, saksalaisten tykit olivat suunnattu tuota laivastoa kohden, ja he antoivat sen tulla aivan lähelle ja melkein upottivat sen. Ja minä näin sen yksitoista vuotta ennen kuin tuon Siegfried-linjan betoniperustuksia edes valettiin. Ja kaikki nämä muut asiat kuten moottorit ja autot, ja kuinka kaikki on tapahtunut aivan tarkalleen, niin kuin Hän sanoi aina siihen asti, että nainen hallitsee tätä kansakuntaa, joka ehkä on seurakunta. Ja sitten tuli loppu.

75   Ja nyt kaiken tämän keskellä, kuinka minä olen hyökännyt organisaatioita vastaan, niin eikö olekin outo asia, että Rooman paavi lähti Roomasta ensimmäistä kertaa mennäkseen Jerusalemiin? Jerusalemiin, joka tunnetaan vanhimpana seurakuntana koko maailmassa.

76   Kun Melkisedek kohtasi Aabrahamin, joka tuli kuninkaita teurastamasta, Hän oli Jerusalemin Kuningas, Pappi, joka oli Jumala. Kukaan muu ei voinut olla Melkisedek kuin Jumala yksin, koska Hän oli ilman isää ja ilman äitiä. Niinpä tämä Mies oli ilman isää ja ilman äitiä, ilman päivien alkua ja elämän loppua. Ja kuka hyvänsä Hän on, Hän yhä elää. Ja Hän oli tuona aikana Saalemin Kuningas, joka tulkittuna tarkoittaa “Rauhan Kuningasta, Shalomia.” Jerusalemin Kuningas kohtasi Aabrahamin, ja hän antoi hänelle viiniä ja leipää, ehtoollista, taistelun jälkeen. Se on kaunis esikuva siellä Hebrealaiskirjeen 7. luvussa, josta me sen löydämme. Hän antoi hänelle leipää ja viiniä sen jälkeen, kun taistelu oli ohitse.

77   Se on ensimmäinen asia, minkä me tulemme tekemään mennessämme Uuteen Valtakuntaan, me tulemme syömään leipää ja viiniä uutena Hänen kanssaan Isän Valtakunnassa. “Minä en tule juomaan viinirypäleen mehua enkä syömään leipää enää ennen kuin syön sitä tuona päivänä teidän kanssanne uutena Isän Valtakunnassa.”

78   Ja nyt me voimme nähdä, että sen jälkeen kun Kuningas Shalom tuli ulos kaupungista, otti myöhemmin uskontunnustus sen hallintaansa. Ja se on jatkuvasti ollut uskontunnustus, mutta se edustaa vanhaa seurakuntaa. Ja meille on opetettu Uudessa Testamentissa, älkää nyt jättäkö ymmärtämättä tätä, Uudessa Testamentissa, että me emme ole tästä maan päällä olevasta Jerusalemin kaupungista, vaan me olemme ylhäällä olevasta Uudesta Jerusalemista. Niinpä tämän täytyy olla tuo kuu, Jerusalem, eikä Uusi Jerusalem, joka on ylhäällä. Joten kuu edustaa maallista seurakuntaa.

79   Ja eikö se olekin outoa, että juuri ennen kuin paavi lähti matkalleen Jerusalemiin, kuu taivaalla pimeni täysin vain muutamia päiviä, ennen kuin hän lähti matkalleen. Hän on myös tulossa tänne, tiedättehän. No niin, sellaista ei ole koskaan tiedetty tapahtuneen. Mutta mitä se osoittaa? Että hän tekee sen voidakseen pitää yhteyttä, kuten hän teki tullessaan Jerusalemiin, kun hän päivä sen jälkeen tapasi tuon kreikkalaisortodoksisen kirkon hierarkian. Ja mitä se heijastaa? Yhteyttä, he haluavat, että protestantit ja katolilaiset liittyisivät yhteen, jota he ovat tekemässä ja tulevat täydellisesti tekemään. Ja Jumala heijasti tämän meille kuussa täydellisenä pimentymisenä. Hänen laupeudestaan ja armostaan…

80   Näkikö teistä kukaan lehdissä nuo heidän kuusta ottamansa valokuvat? Minulla on se täällä. Eikö se ei olekin täydellinen kuva siitä, mitä minä piirsin Pyhän Hengen kautta, jos jättää pois seitsemännen ajanjakson, joka ei vielä ole päättynyt. Siinä on niistä kuusi kappaletta, ja tuo seitsemäs ei vielä ole päättynyt. Nuo kuun kuusi tilaa, miten se oli kirkkaimmillaan ensim­mäisessä seurakunta-ajassa ja pimentyi toisessa, kolmannessa, neljännessä, viidennessä ja kuudennessa juuri sillä tavalla, kuin Pyhä Henki antoi minun piirtää sen taululle, ja jonka Hän itse vahvisti oikeaksi siellä Tabernaakkelin takaseinällä kaksi vuotta sitten. Kuun heijastaessa itseään tiede toi jälleen esiin kuvan Seurakuntajaksoista. Aivan niin kuin he julkaisivat tuon kuvan siitä Valosta Life-lehdessä Sinettien tultua avatuiksi ja paljastetuiksi seit­semännen enkelin ajanjakson aikana. Hänen, tuon seitsemännen sanansaattajan palveluksen päivinä, Jumalan salaisuudet, kaikki nuo salaisuudet, jotka olivat olleet kautta ajanjaksojen, tulisivat olemaan paljastettuja, tuotuja ilmi, ja sen tulisi tapahtua tuona aikana. Ja Hän teki sen! Hänen Sanansa eivät petä. Eikö se olekin salaperäinen asia? Kun Jumala itse piirtää taivaalle saman asian, jonka Hän antoi minun piirtää taululle, ja jonka Hän itse myös piirsi. Se on tapahtunut kolme kertaa. Hän on täydellisesti tunnistanut sen, ja juuri ennen kuin paavi meni Jerusalemiin.

81   Tuo kuu oli seurakunta, se edustaa seurakuntaa. Ja seurakunnan edessä maailman varjo kulkee kuun ylitse. Ja tuo maailmallisuuden varjo on pyyhkäissyt maailmallisen seurakunnan ylitse pimentäen koko Raamatun Valon. Maailma on tullut sisälle Valon heijastukseen. Ymmärrättekö te sen? Maailma on peittänyt kuun pimentäen pois auringon. Ja kuun heijastus, jonka oletetaan antavan valoa maahan, on pimentynyt pois. Ja Hän tuli sisälle ja piirsi nuo kuvat aivan tarkalleen samalla tavalla kuin Hän oli tehnyt ne innoituksen kautta ennen sen tapahtumista.

82   Nyt, minä uskon, sisar Simpson, että se oli Tucsonin lehdessä. Enkä tiedä josko sisar Simpson tiesi… josko hän ymmärsi sitä silloin. Hän sanoi: “Minä leikkasin joitakin kuvia ja kirjoituksia lehdestä sinulle”, ja ojensi ne minulle.

83   Ja minä ajattelin, että siinä oli jotakin outoa. Minä menin sinne sisälle ja katsoin sitä ja sanoin: “Siinä se on, aivan tarkalleen, juuri se, mitä minä olen odottanut.” Ja siinä se oli sanomalehdessä.

84   Sisar Simpson voi kertoa teille, missä lehdessä se oli, jos haluatte kopion siitä. [Sisar Simpson sanoo: “Se oli joulukuun 28. päivän iltanumerossa.”] Joulukuun 28. päivän iltanumerossa.

85   Näettekö, ennen kuin hän meni Jerusalemiin sulkemaan ulos sen Valon tai sen pääsyn, mikä sillä on. Mikä aika, paikka ja oikeus Sillä on loistaa, nyt se leikkaa Sen pois kokonaisuudessaan viimeistä, seitsemättä seurakuntajaksoa varten, missä seurakunta menee pimeyteen. Kuinka suuren asian Herra onkaan kertonut meille. Missään se ei ole koskaan pettänyt, se, minkä Jumala on taivaissa julistanut ja näyttänyt, Hän on tunnistanut ja vahvistanut, että se on ehdoton Totuus.

86   Pimeys tässä Laodikean Seurakuntajaksossa. Jeesus, joka on Sana, on Laodikean Seurakuntajaksossa seurakunnan ulkopuolella ja koputtaa ovelle ja yrittää päästä sisälle. Pimeys, kokonaispimeys, on näiden ihmisten yllä. Oliko Raamattu oikeassa? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

87   Raamatun täydellistäminen, kunnia Hänen suurelle Nimelleen. Paavin vierailu oli merkki siitä, kuinka seurakunta on pimentynyt pois ilmi tuodusta maailman Valosta, joka oli Raamattu. Jeesus sanoi, että Hän oli maailman Valo. Raamattu sanoo, että Hän on Sana. Kun Kirjoitus on tuotu ilmi tai vahvistettu, Se on Valo. Teillä ei tule olemaan lupaa tehdä sitä, kun tämä ottaa otteen. Me olemme nähneet sen ennalta varjokuvina, kun se on kerrottu innoituksen kautta, ennen kuin se tapahtui, kuun varjokuvina näyttäessä sen tapahtumisen, ja tässä se tapahtuu.

88   Tuo hetki on yllämme, pimeys, kokonaispimeys. Kokonaispimeys on nyt ihmisten yllä, siitä on kysymys. Mitä se kaikki merkitsee? Missä me seisomme? Missä hetkessä me olemme? Kuinka lähellä Tulemusta me olemme? No niin, te sanotte: “Kun heillä kaikilla on herätystä.”

89   “Älä pelkää pikkuinen lauma, sillä Isänne hyvä tahto on antaa teille Valtakunta.”

90   Mitä se merkitsee? Jumala on alkanut erottamaan Valoa pimeydestä työntäen sitä taaksepäin, kuten Hän teki alussa, näyttääkseen uuden päivän valkenemisen. Seurakunta-ajanjaksot ovat häipymässä pois. Jumala on työntämässä pimeyttä sen tilalle, jolloin seurakuntaorganisaatiot ja maailma häipyvät pois. Koko asia on maailman peittämä, maailmallisuus on niellyt koko asian. Eikö Jumala silloin olekin oikeassa? Se on tapahtunut maailmallisten asioiden ja maailmallisen pukeutumisen kautta, ja maailmallisen toiminnan ja maailmallisen elämisen kautta, se on osa maailmaa!

91   Te ette ole maailmasta, pienet lapset. Te olette Taivaasta. Tämä ei ole teidän Kotinne.

92   Miksi minun tulisi katsoa meitä, vanhoja ihmisiä, ja yrittää katsoa taaksepäin ja tulla jälleen nuoreksi? Me emme voi tehdä sitä. Mutta me katsomme eteenpäin emmekä taaksepäin. Me katsomme tänne sitä, mikä on ollut, ja me haluamme tietää, mitä tulee olemaan. Ja me odotamme tuota hetkeä ja kurottaudumme sitä kohden.

93   Niin monet hyvät, vilpittömät ihmiset ovat jääneet näiden uskontunnustusten, näiden seurakuntien ja organisaatioiden ansaan, “joilla on jumalisuuden muoto, mutta kieltävät sen Voiman”, niin kuin 2. Tim. 3. luvussa sanotaan.

94   Kokonaispimeys, Israelin sokaiseminen, oli pakanoiden valaisemista varten. Nyt pakanoiden sokaiseminen on Israelin valaisemista varten. Se on aivan kuin päivä ja yökin ovat, toisella puolella on pimeys ja toisella puolella on valo, ja sitten valo jälleen tulee takaisin toiselle puolelle. Niinpä kuun kulkiessa niin kuin se teki, ja maailmallisen pimeyden pimentäessä sen valon, se heijastaa meille sitä, että pakanain seurakunta-aika on päättynyt. Seurakunta on valmistamassa itseään tuota aikaa varten, on Ylöstempauksen aika. Sillä pimeys on leviämässä pakanoiden ylle, ja aamu on pian valkeneva juutalaisille. Aurinko on vaeltanut idästä länteen, ja me olemme Länsirannikolla. Valo voi tehdä vain yhden asian, ja se on mennä takaisin Itään, toiselle puolelle. Te ymmärrätte sen, eikö niin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Valo voi mennä jälleen vain Itään, sinne, mistä se lähtikin, Israeliin. Jumala sokaisi heidät hetkeksi, mutta nyt on pimeys työnnetty pakanamaailman ylle, ja se on peittänyt koko asian. Jerusalem on pakanain tallattavana, kunnes pakanoille varattu aika on päättyvä. Jeesus sanoi niin. Ja nyt se on päättynyt! Kokonaispimeys on ihmisten yllä! Ja Jumala heijastaa sen taivaissa, niin kuin Hän on näyttänyt sen maan päällä, ennen kuin se kaikki tapahtuu. Me olemme siinä.

95   Hyviä ihmisiä on jäänyt tuon asian saaliiksi, hyviä, vilpittömiä ihmisiä. Kuten Maria ja Joosef, he olivat täysin vilpittömiä, näettehän, ajatellessaan, että Hän oli heidän kanssaan, silloin kun Hän ei ollut. Maria ja Joosef, tiedättehän, kun he olivat olleet ylhäällä Jerusalemin juhlilla, kun Jeesus oli kaksitoistavuotias, he ajattelivat ja olettivat, että Hän oli heidän kanssaan, mutta Hän ei ollut. Hyvät ihmiset tänään ajattelevat samalla tavalla, nämä ihmiset, jotka ovat organisoituneet tässä Kirkkojen Maailmanneuvostossa, nämä ihmiset näissä organisaatioissa, he ajattelevat tekevänsä jotakin hyvää. He olettavat Hänen olevan heidän kanssaan, vaikka näin ei ole. Näettehän, monet ihmiset ajattelevat, että Hän oli heidän kanssaan, silloin kun he puristivat saarnaajan kättä ja panivat nimensä kirjaan, mutta Hän ei ollut. Monet ihmiset ajattelivat, että kun heidät pirskotettiin, konfirmoitiin tai kastettiin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä, että Hän oli heidän kanssaan. He ovat hyviä ihmisiä. Maria ja Joosef olivat hyviä ihmisiä. Mutta tosiasia oli, että Hän ei ollut siellä! Älkää olettako mitään.

96   Mikä valo on? Vahvistettu, Jumalan puhuttu Sana! Sen ulkopuolella ei ole Valoa. Ymmärrättekö? Te ette voi valaista maata valonheittäjillä. Siihen tarvitaan Jumalan Sana, Poika, joka on tuotu ilmi.

97   He ovat hyviä ihmisiä. Pankaa merkille Hänen Sanansa tarkkuus, kuinka täydellinen Se on. Panitteko merkille, mitä Maria sanoi? Te rakkaat katolilaiset ihmiset, minulla ei ole mitään teitä vastaan. Se on tuo järjestelmä, jossa te olette. Ja te protestantit, sama asia. Se on tuo järjestelmä.

98   “Maria, Jumalan äiti”? Huomatkaa, että hänen oman kaksitoistavuotiaan Poikansa täytyi panna hänet järjestykseen. Raamatusta ei löydy yhtään kertaa, milloin Jeesus olisi kutsunut Mariaa “äidikseen”. Hän ei ollut Hänen äitinsä. Kuinka hän olisi voinut olla Jumalan äiti? Hän oli ainoastaan kohtu, jota Jumala käytti tullakseen maan päälle, tuodakseen itsensä julki maailmalle kohdun kautta. Maria ei ole yhtään sen enempää, yksikään raamatunpaikka ei sano: “Äiti”.

99   Pankaa merkille, kuinka väärässä Maria on, ja kuinka Hänen Sanansa on niin täydellinen. Maria löysi Hänet temppelistä Hänen ollessa kaksitoistavuotias ja keskustellessaan teologien kanssa. Hän hämmästytti heitä, koska Hän oli vain kaksitoistavuotias Poika, kouluakäymätön. Ja jos niin olisi, niin meillä ei ole mitään muistiinpanoja sellaisesta. Mutta kaksitoistavuotiaan Pojan viisaus saattoi ymmälle temppelin viisaat. Maria sanoi: “Sinun isäsi ja minä olemme etsineet Sinua kyynelin.” “Sinun isäsi!” Äiti itse oletti niin sanoessaan: “Sinun isäsi ja minä olemme etsineet Sinua kyynelin.”

100   Mitä Jeesus sanoi hänelle? “Etkö sinä tiedä, että Minun täytyy olla hoitelemassa Isäni asioita?” Jos Hän olisi ollut Joosefin asioilla, Hän olisi ollut rakentamassa taloa tai työssä puusepänverstaalla. Mutta Hän ei ollut Joosefin poika. “Minä olen Isäni asioilla”, oikaisemassa näitä kirkkokuntia ja uskontunnustuksia ja muita asioita, joista olen kuullut. Näettekö? “Minä olen Isäni asioilla.” Hän ei koskaan tunnustanut Joosefia isäkseen. Mutta Maria teki niin, ja Hän kääntyi ympäri ja oikaisi häntä.

Maria sanoi: “Isäsi ja minä olemme etsineet Sinua.”

101   Hän sanoi: “Minä olen Isäni asioilla”, osoittaen siten, että Joosef ei ollut Hänen isänsä. Hänen Sanansa ovat täydelliset, näettehän.

102   Mutta Maria ja nuo muut vain olettivat niin. Näettekö, minne Maria oli ajautunut? Hän halusi osoittaa noiden pappien edessä, että hän ei ollut tuon tyyppinen nainen. Ja tehdessään niin hän repi perustuksen pois oman todistuksensa alta sen jälkeen, kun hän oli todistanut, että Enkeli oli tullut hänen luokseen ja sanonut: “Sinä tulet raskaaksi ja synnytät Pojan, neitsytsyntyisen Pojan, tietämättä mitään miehestä.” Ja tässä korkean Sanhedrinin edessä hän sanoo: “Joosef, sinun isäsi tässä ja minä olemme etsineet Sinua.” Hän nuhteli häntä sanoen: “Tuo ei ole Minun Isäni!”

103   Ja tuo kaksitoistavuotias Poika sanoi: “Minä olen Isäni asioilla. Tuo ei ole Minun Isäni.”

104   Näettekö, minne seurakunta tänään on ajautunut neuvostojen ja maailman asioiden kanssa, ja miten se nyt on pimentynyt. Jumala nuhtelee seurakuntaa!

105   Milloinkaan ei Jeesus kutsunut häntä “äidiksi”. Eräänä päivänä kun Maria tuli käymään Hänen kokouksessansa, joka oli jossakin tämän kaltaisessa talossa. Joku tuli ja sanoi Hänelle: “Tuolla ulkopuolella ovat Sinun äitisi ja veljesi odottamassa Sinua.”

106   Hän sanoi: “Kuka on Minun äitini ja Minun veljeni? Keitä he ovat?” Ja katsottuaan ympärilleen opetuslapsiaan Hän sanoi: “Ne, jotka tekevät Minun Isäni tahdon, he ovat Minun äitini ja Minun veljeni ja Minun sisareni. He ovat niitä.”

107   Ja kuollessaan ristillä Hän sanoi Johannekselle, tuolle nuorelle opetuslapselle: “Katso, äitisi.” “Nainen, katso poikasi.” “Poika, katso äitisi.” Näettehän, Hän ei koskaan väittänyt sitä itse. Se ei ollut hänen Poikansa. Se oli Jumalan Poika. Hän oli vain kohtu.

108   Tämä on talo tänä aamuna, mutta se ei ole Seurakunta. Seurakunta on teissä, Kristus. Kuolevaisten henget, jotka istuvat täällä kokoontuneina yhteen taivaallisissa paikoissa. On kysymys Kristuksesta eikä talosta. Talo on kyllä ihan hyvä, se palvelee tarkoitustaan, mutta sitä käytetään vain kokouspaikkana. Maria oli ainoastaan kohtu, jota Hän käytti tullakseen maailmaan, tehdäkseen itsensä tunnetuksi ihmisten keskuudessa. Hän ei ollut mikään “Jumalan äiti” sen enempää, kuin tämä talokaan on Jumalan Seurakunta. Sitä vain käytetään tuota tarkoitusta varten.

109   Kyllä, monet ystävät ajattelevat nyt, hyvät ihmiset kuten Maria ja Joosef, he ajattelevat, että Jumala on heidän kanssaan, kun he tekevät näin. Mutta sellaisia kuin he olivat silloin, sellaisia he ovat nytkin, he ovat erehtyneet. He ajattelivat olevansa Hänen kanssaan, mutta he eivät olleet. Kun ihmiset on kastettu, he saattavat ajatella: “Oi, minä vastaanotin Hänet, kun minut kastettiin.” Sitä se ei ole, ennen kuin puhuttu Sana heijastaa itseään!

110   Mutta Valitut, entä Valo nyt? Olen käyttänyt puolet ajastani puhuakseni pimeydestä. Kello on jo yksitoista kolmekymmentä. Kääntykäämme nyt ympäri, kokonaispimeys on ihmisten yllä nyt, mutta entä sitten Valo? Hän sanoi, että kokonaispimeys olisi ihmisten yllä, mutta tulisi olemaan Valo: “Nouse ja loista, sillä Valo on tullut.” Kuinka voisi olla sekä pimeyttä että Valoa, niiden täytyy tulla erotetuiksi. Ja vain yksi asia erottaa ne, ilmi tuotu Sana erottaa. Se työntää sen toiselle puolelle… Täällä on pimeys maan yllä, mutta kun tuotu ilmi Jumalan Sana, tuo aurinko, joka puhuttiin olemassaoloon Sanalla, näyttää itsensä, menee pimeys toiselle puolelle maata. Ja niin on tapahtumassa juuri nyt. Pimeys on erottamassa itseään Valosta. Nyt Valitulle Seurakunnalle tässä pimeässä hetkessä… Me voisimme pysytellä siinä tuntikausia, mutta luulen, että olen sanonut tarpeeksi, jotta te voitte ymmärtää, mitä Raamattu tarkoittaa, kun sanotaan: “Kokonaispimeys on näiden ihmisten yllä.”

111   Nyt minä sanon Seurakunnalle: “Shalom. Jumalan rauhaa.” Rauhaa! Jokainen todellinen heprealainen kohdatessaan toisen sanoo: “Shalom.” Toisin sanoen: “Hyvää huomenta! Jumala olkoon kanssasi! Jumalan rauha olkoon kanssasi!” Se tarkoittaa: “Hyvää huomenta! Kuinka voit?” Päivä on valkenemassa, Seurakunta. Pimeys on ihmisten yllä. Mutta Seurakunnalle se merkitsee: “Hyvää huomenta”, Kristus ilmestyy keskuudessamme. “Shalom. Rauhaa.” Hallelujaa. “Shalom.”

112   Kun me näemme pimenemisen, joka tapahtuu juuri ennen päivännousua, me tiedämme, että aamutähti on siellä esittelemässä tulevan auringon. Se on se hetki, jolloin aamutähti loistaa. Se on siirtymävaihe. Pimeintä on aina juuri muutamaa minuuttia ennen päivää, pimentyminen tapahtuu, ja kuu ei enää loista. Pimein hetki ennen päivää on siksi, että valo painaa pimeyttä. Mutta aamutähti tulee esiin ja sanoo: “Hyvää huomenta. Shalom.”

113   Se on Hän meidän keskuudessamme, kun Hänen sanansa tulee tunnistetuksi. Shalom. Tuo suuri päivä on valkenemassa, kun Iankaikkinen Aamu vaikenee kirkkaana ja kauniina, kun Hänen valittunsa kerääntyvät taivaalliseen kotiinsa. Ja kun nimiä huudetaan, niin minä olen oleva siellä. Meidän nimemme ovat Hänen Kirjassaan, me tulemme olemaan siellä: “Shalom. Hyvää huomenta. Rauha teille.”

114   Pimeys on erottamassa itseään Valosta. Jumala aiheuttaa sen. Valo tekee sen. Näettehän, että Valo on tuomassa itseään esiin sillä tavoin, että pimeyden täytyy kerääntyä yhteen. Heillä oli tilaisuus vastaanottaa Se, eivätkä he halunneet tehdä sitä, ja niinpä se on vetäytynyt tiiviimmin yhteen. Ja he tekevät sen liittymällä yhteen Kirkkojen Maailmanneuvostoon, kun he liittyvät yhteen pakanallisen pimeyden kanssa. Vaikka he niin ehdottomasti ovatkin eri mieltä toistensa kanssa, heidän kuitenkin täytyy mennä yhteen tuodakseen yön ihmisten ylle.

115   Jesaja 60:1 sanoo: “Nouse ja loista, sillä Valo on tullut luoksenne.”

116   Nouse ja loista, Valo on tullut. Sana, Valo, on jälleen vahvistettu. Valo, Jumalan Sana, on jälleen vahvistettu, niin että te voitte nähdä Jumalan ilmi tuotuna Hänen tälle päivälle lupaamassaan Valossa, tai Sanassa, joka on annettu tätä ajanjaksoa varten, näettehän, nämä lupaukset, jotka on annettu tätä päivää varten, nämä lupaukset, jotka profeetat ja Jeesus itse ovat puhuneet. Tässä ajassa! Hebrealaiskirje sanoo: “Jumala monesti ja monella tavalla puhui heidän isilleen profeettojen kautta, mutta näinä viimeisinä päivinä, Hän puhunut Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kautta.” Näettekö?

117   Tuo suuri Valo siellä erämaassa aiheutti sen, että Mooses hylkäsi Egyptin ja arvosti Kristuksen pilkkaa suurempana aarteena, kuin se, mitä Egyptillä oli.

118   Tuo sama Yksi, joka kohtasi Sauluksen matkallaan Damaskokseen. Suuri Valo loisti hänen edessään, tuo sama Valo, tuo sama Tulipatsas. Saul, joka oli heprealainen, ei olisi koskaan palvonut mitään henkeä tai kutsunut sitä “Herraksi”, sellaisessa asemassa, missä hän oli. Hän sanoi: “Herra, kuka Sinä olet?”

119   Hän vastasi: “Minä olen Jeesus.” (Jeesus sanoi: “Minä tulen Jumalasta, ja Minä menen Jumalaan.”)

120   Tuo sama Valo on tullut. Tullut mitä varten? Tuodakseen ilmi ja tekemään tunnetuksi ne lupaukset, jotka Hän antoi tätä päivää varten, tuodakseen ilmi tämän päivän Valon. Pimeys on pimentynyt.

121   Kun Hän tuli, Hän oli tuon päivän Valo. Messiaan odotettiin tulevan. Ja Hän tuli tarkalleen, niin kuin Jumala oli sanonut, että Hän tulee. Ja kun Hän tuli, niin millainen Hän oli? Tuon päivän Valo. Ja Se työnsi pimeyttä niin voimakkaasti Häntä vastaan. Eikö niin? Hänen täytyi antaa Elämänsä, jotta Valo voisi loistaa. Hän oli tuon hetken Valo. Mutta miksi Hän oli tuon hetken Valo? Hän oli vahvistettu Sana, joka oli puhuttu, tuotu ilmi.

122   Jumala sanoi tämän pimeän, synkän ja sumuisen maailman ylle, joka oli täällä ilman valoa. Hän sanoi: “Tulkoon valkeus.” Eikä valkeutta ollut ollut, ennen kuin tuo Sana oli tullut ilmi, vasta sitten oli valkeus.

123   Hän sanoi: “On tuleva Pelastaja, Messias.” Eikä se tullut ilmi ennen kuin Hän tuli tuomaan ilmi tuon lupauksen.. Ja kun Hän vahvisti tuon lupauksen, Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä te luulette, että teillä on Niissä Iankaikkinen Elämä,  ja juuri Ne todistavat Minusta.”

124   He sanoivat: “ Me emme tiedä, mistä Sinä tulet, me olemme Mooseksen opetuslapsia.”

125   Hän sanoi: “Jos te olisitte Mooseksen opetuslapsia, te tuntisitte Minut, sillä Mooses kirjoitti Minusta.” Näettekö? Hän oli tuo ilmi tuleminen. Hän oli Mooseksen puhuman Jumalan Sanan vahvistus.

126   Ja tänään, tässä päivässä, jossa me nyt elämme, on Jumala tullut näyttämölle vahvistaakseen ja osoittaakseen oikeaksi Hänen lupauksensa. Niinpä, se on tämän hetken Valo, joten me voimme nousta ja loistaa. Valo loistaa jälleen yllämme tänään, Sana on julkituotu. Se on Valo.

127   Aivan kuten tuo auringon valo, joka loistaa tuolla tänä aamuna. Se on Jumalan puhuttu Sana, eikä ole mitään, mikä voisi antaa valoa tuolla tavalla. Mikään ei voi tehdä sitä. Mikä hyvänsä keinotekoinen valo palaa loppuun joskus, mutta niin ei tapahdu auringolle, koska se on Jumalan puhuttu Sana ilmi tuotuna.

128   Pieni kirkkokunnallinen uskontunnustus polttaa lampun ja polttaa sulakkeen ja kaikkea muuta. Mutta Jumalan Sana ei koskaan epäonnistu. Se on aina oma itsensä, Jumalan Sana.

129   Pelkään, että tulen viipymään täällä yli aikani, tai sopisiko teille, että jatkamme eteenpäin tämän Sanoman loppuun asti? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”) Hyvä on.

130   Nouse ja loista, sillä Valo on tullut luoksenne. Sana, Valo, on vahvistettu.

131   Jeesus Kristus oli Jumalan puhutun Sanan, tuon hetken Valon, ilmi tuleminen.

132   Johannes Kastaja oli oman hetkensä Valo. Hän oli Valo, ennen kuin Jeesus oli Valo. Profeetta Jesaja oli sanonut: “Eräs ääni huutaa erämaassa: “Valmistakaa Herran tie ja tehkää Hänen polkunsa suoraksi.” Se oli Jumalan puhuttu Sana. Se lepäsi siellä eikä se ollut vielä tullut eloon. Malakia, tuo viimeinen profeetta, neljäsataa vuotta ennen sen tapahtumista, sanoi: “Katso, Minä lähetän sanansaattajani Minun edelläni valmistamaan Herran tietä.” Ja täällä eräs tuli ulos erämaasta ilman kirkkokuntaa, ilman uskontunnustusta ja ilman henkilöllisyystodistusta. Mutta Valo tunnisti hänet. Sana tunnisti hänet.

He kysyivät: “Oletko sinä Messias?”

133   Hän vastasi: “En ole! Mutta minä olen ääni, joka huutaa erämaassa: “Valmistakaa Herran tie.”

134   Jeesus sanoi: “Te vaelsitte hänen Valossaan.” Hän oli hetken aikaa kirkas ja loistava Valo. Miksi? Siihen asti kunnes tie oli valmistettu, ja sitten hänen Valonsa sammui.

135   Te ette voi vaeltaa tuossa valossa, te baptistit. Tämä on tämän hetken Valo. Valo on tullut. Nouse ja loista. Sana, Valo, Sana, on tuotu ilmi. Jumalan Sana on Valo.

136   Entä miten on sitten tämän uuden vuoden kanssa, jonka kanssa me olemme kasvotusten? Me voisimme sanoa enemmänkin tästä siirtymävaiheesta pimeydestä Valoon, siirtymävaiheesta, jolloin Valo esitellään, mutta nyt me haluamme mennä suoraan uuteen vuoteen.

137   Uusi vuosi, mitä sen suhteen? Se tuo minulle toivon. Me olemme vuotta lähempänä. Me olemme päivää lähempänä kuin mitä me olimme eilen. Me olemme tuntia lähempänä kuin mitä me olimme aloittaessamme tämän kokouksen. Me olemme tuntia lähempänä! Me emme katso taaksepäin, me katsomme eteenpäin. Oi! Kyllä vaan. Uusi vuosi ei merkitse uuden lehden kääntämistä. Huh-uh. Ei.

138   Kuten tuo mies, josta kuulin kerrottavan. Eräänä aamuna hän nousi ylös varhain, nouti sanomalehden, tuli takaisin ja istuutui, nosti jalkansa jalkajakkaralle, pani lasit päähänsä ja alkoi lukea. Hänen vaimonsa, joka oli valmistamassa aamiaista, sanoi: “Onko mitään uutta, John?”

139   Hän vastasi: “ Ei. Samat vanhat asiat, ihmiset ovat vain uudet.” Kyllä. Murhia, raiskauksia ja kaikkea muuta, mutta vain joku toinen on tehnyt sen. Se on totta.

140   Se ei ole uuden lehden kääntämistä, vaan kääntymistä Sanaan nähdäksemme, mitä Sana lupaa tätä päivää varten, jotta voimme nähdä, millainen tämän päivän Valon tulisi olla. Meidän tulisi tehdä tänä vuonna se, että me emme menisi takaisin uskontunnustuksiin ja vanhoihin kirkkokuntiimme, että me emme menisi takaisin vanhoihin kirkkokuntiimme, vaan kääntyisimme Sanaan nähdäksemme, minkä kaltaisen Valon tulisi loistaa tänään. Oi, Seurakunta, kääntykää Sanaan, tulkaa takaisin Sanaan, kääntäkää oikeata katkaisijaa, älkää jatkako eteenpäin sähkövalon kansaa, se on keinotekoista, ihmistekoista. Kääntykää Hänen Sanaansa ja nähkää tämän päivän lupaus. Ja sitten nähtyänne, mikä lupaus on, tarkatkaa sen julkitulemista. Kun se on vahvistettu, niin silloin te tiedätte, oletteko te Valossa vai ei. Katsokaa, millainen lupaus on.

141   Sivun kääntäminen tai kalenterin vaihtaminen ei muuta aikaa. Monet ihmiset sanovat: “Vanha vuosi on nyt mennyt, heittäkää pois vanha kalenteri ja pankaa tilalle uuden vuoden kalenteri”, ja sitä uusi vuosi merkitsee heille.

142   Minä puolestani haluan nähdä, mitä on luvattu tätä päivää varten. Minä haluan tietää, mikä tämän hetken Valo on, jotta voisin tietää, kuinka vaeltaa siinä. Minä haluan tietää, missä minä elän, missä ajanjaksossa minä olen, ja kuinka pitkällä minä olen tiellä.

143   Kuten Paavali sanoi, ja voisin lainata sitä jälleen: “Unohtaen nuo asiat, jotka ovat menneisyydessä, ja nyt minä kurottaudun korkean kutsumukseni päämäärää kohden”, täydellistä tuntemista kohden, kun kaikki aika tulee häipymään Iankaikkisuuteen Jeesuksen tullessa.

144   Tehkää kuten Daavid teki ja pankaa tulevaisuutenne Hänen käsiinsä. Älkää katsoko mitään muuta, vaan pankaa teidän… Niin kuin Daavid sanoo täällä: “Minun aikani on Hänen käsissään.” Panitteko merkille sen, kun luimme sen täältä Psalmi 62: “Minun aikani on Hänen kädessään. Hän on minun kallioni.” Mitä Hän on? “Hänet on paljastettu minulle. Hän on paljastettu Totuus. Minun aikani on Hänen käsissään.” Aamen. Oi niin, siinä se on teille.

145   Minun aikani kuuluu Hänelle. Minä olen Hänen. Minä olen Hänen käsissään, koska Hän pitää kädessään aikaa. Minä en tiedä, millainen tulevaisuus on, mutta tiedän, että Hän pitää tulevaisuutta käsissään. Niinpä Hän, joka pitää huolen tulevaisuudesta, pitää huolen minusta. Niinpä miksi minun tulisi ajatella aloittavani sitä tai tätä uutena vuotena? Minä vain panen itseni Hänen käsiinsä ja vaellan niin kuin Daavid teki: “Minun aikani on Hänen kädessään”, tietäen, että Jumala piti tulevaisuutta kädessään. Daavid ei tiennyt, millainen tulevaisuus oli, mutta hän tiesi, että Jumalalla oli tulevaisuus. Minä en tiedä, millainen tulevaisuus on. Kukaan meistä ei tiedä sitä. Mutta me tiedämme, kenen käsissä tulevaisuus on.

146   Kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyttä. Jotkut meistä tulevat niin kovin kiireisiksi. Luulen, että monet hyvät miehet ovat tehneet niin. Te tulette liian kiireisiksi. Näettehän, te haluatte tehdä sen itse.

147   Sananpalvelijaveljet, te tiedätte, mistä minä puhun, te, jotka kuuntelette tätä nauhaa. Minä puhun teille, enkä ainoastaan tälle pienelle seurakunnalle täällä, vaan miehille ympäri maailman.

148   Monet miehet lähtevät liikkeelle kärsimättömyydestä, mutta koska te uskotte, että aika on lähellä, te yritätte tehdä jotakin itse. Odottakaa Herraa. Kärsivällisyys on hyve. Jos teillä voi olla kärsivällisyyttä, niin se on hyve. Se on hyve, jos te… “Ne, jotka odottavat Herraa, uudistavat voimansa.” Eivät ne, jotka yrittävät mennä Herran edelle, ne, jotka yrittävät sanoa Herralle: “Herra, minä tiedän, että Sinä haluat minut tekevän tämän, ja kunnia Jumalalle, minä…’” Älkää tehkö sitä. Odottakaa Herraa. Raamattu sanoo, että “ne, jotka odottavat Herraa, tulevat uudistamaan voimansa.”

149   Jumalalta kesti tuhansia vuosia täyttää lupauksensa tulevasta Pelastajasta. Mutta muistakaa, Hän tiesi koko ajan, milloin se oli tuleva. Monia ihmisiä nousi esiin yrittäen olla messiaita. Monet seurakunnat yrittivät tuottaa messiaita. Mutta Jumalalla oli määrätty aika Hänen Messiastaan varten. Hänellä ei ollut kiirettä. Ymmärrättekö?

150   Ja tämän ajan kuluessa Hän näytti monia esikuvia Messiaasta. Hän näytti sen koko matkan Adamista Messiaaseen asti, jotka olivat ensimmäinen ja toinen Adam. Toinen niistä maailmasta ja toinen Taivaasta, toinen maallinen ja toinen taivaallinen, toinen tuli alas Taivaasta ja toinen oli maasta. Mutta Häneltä otti tuhansia vuosia täyttää lupaus Messiaasta.

151   Hän näytti Joosefissa tarkalleen, millainen Hän oli. Joosef kuvasi Häntä.

152   Joosef kuvasi Häntä. Kun Daavid hyljättynä kuninkaana kulki tuota mäkeä ylös ja katsottuaan taakseen itki Jerusalemia, joka oli hyljännyt kuninkaansa, niin se oli Jeesus Daavidissa. Kahdeksan sataa vuotta myöhemmin siellä seisoi hylätty Kuningas, joka katsoi Jerusalemia ja sanoi: “Jerusalem, Jerusalem, kuinka usein Minä olisinkaan hoivannut sinua niin kuin kanaemo poikasiaan, mutta sinä et ole tahtonut.”

153   Katsokaa Joosefia, joka oli syntynyt veljiensä, noiden patriarkkojen, keskuuteen. Hän ei ollut viimeinen (vaan viimeistä edellinen Benjaminin ollessa viimeinen), juuri ennen viimeistä, näettehän, juuri sen edellä. Hän oli veljiensä vihaama ja isänsä rakastama. Hän oli vihattu, koska hän oli hengellinen mies. Hän pystyi tulkitsemaan unia, ja ne olivat tarkalleen oikein. Hän pystyi näkemään näkyjä, ennustamaan asioita, jotka tulisivat tapahtumaan. Ja he vihasivat häntä. Hänet myytiin kolmestakymmenestä hopearahasta.

154   Miksi he vihasivat Jeesusta? He kutsuivat Häntä Beelsebuliksi, koska Hän oli Sana, ja Sana voi erottaa ajatukset, jotka ovat sydämessä. He vihasivat Häntä ja myivät Hänet kolmestakymmenestä hopearahasta.

155   Hänet heitettiin kuoppaan, ja hänen oletettiin kuolleen, tarkoitan Joosefia. Hänen verinen vaatteensa jäi jäljelle samalla tavoin kuin jäi Jeesuksenkin verinen vaate, joka otettiin pois ristillä, tuo viitta, jota Hän oli käyttänyt, todisteeksi siitä, että Hän oli kuollut. Ja mitä teki Jumala Joosefille? Hän nosti hänet ylös kuopasta ja asetti hänet faaraon oikealle kädelle. Ja kukaan ei voinut nähdä faaraota, ainoastaan Joosef. Ja kun Joosef lähti palatsista, puhallettiin pasuunaan hänen edellään ja julistettiin: “Jokainen polvi notkistukoon. Joosef on tulossa.”

156   Samoin tapahtui Jeesuksen kohdalla. Hänet nostettiin ylös kuopasta, missä Hänen oletettiin olevan kuolleena. Hänet nostettiin ylös, ja Hän istuu Majesteetin oikealla kädellä. “Kukaan ei ole Jumalaa milloinkaan nähnyt paitsi Isän ainosyntyinen. Ja kun Hän lähtee sieltä, silloin tullaan puhaltamaan pasuunaan, ja jokainen polvi tulee notkistumaan, ja jokainen kieli tulee tunnustamaan.” Näettekö, Hän on menestyksen Prinssi. Katsokaa, mitä Egypti silloin teki? Se pelasti koko maailman, kun kuivuus tuli. Ja niin tulee tapahtumaan Ihmisen Pojan tulemuksessa. Jokainen polvi tulee notkistumaan, ja jokainen kieli tulee tunnustamaan, että Hän on se.

157   Hänet näytettiin kaikissa esikuvissa, mutta Jumala tiesi tarkalleen, milloin Hän oli tuleva. Hän tiesi tarkalleen, milloin Hän tulisi. Ei ole väliä sillä, kuinka monta heitä oli ollut ennen sitä, Hänellä oli Hänen Messiaansa. Hän osoitti heille esikuvilla sen, mitä oli tulossa.

158   Aivan tarkalleen samalla tavoin Hän näytti meille Seitsemässä Seurakuntajaksossa, mitä olisi tuleva. Aivan tarkalleen Hän näytti meille sen, mitä olisi tulossa, kun Hän laittoi tuon Valon sinne, sen paljastamista varten, näyttääkseen sen maailmalle. Kun Hän lähetti nuo seitsemän Enkeliä paljastamaan seitsemännelle sanansaattajalle, mitä oli ollut siellä aikaisemmin, ja osoittamaan meille nuo irtonaiset päät. Jokaisen Enkelin tullessa omana päivänään paljastaakseen nuo irtonaiset päät, jotka Luther oli jättänyt, jotka Wesley oli jättänyt, ja jotka helluntailiike oli jättänyt, sen kaiken ollessa edustettuna siinä. Suuren Shalomin, Jehovan, Jahven esikuvana ja varjona. Tarkalleen. Hän pani sen sinne taivaalle, ja kameran mekaaninen silmä otti kuvan siitä. Näettekö? Kiitos Herralle!

159   Shalom! Rauha! Älkää nääntykö, Jeesus on täällä. Hänen suuri Valonsa on tullut meidän luo. Ja me olemme kiitolliset Siitä, kyllä, Hänen Sanastaan, tuosta suuresta salaisuudesta. Hän on täällä tänään tuoden ilmi itsensä, tehden aivan samoin kuin Hän teki silloin. Tehden tarkalleen saman asian.

160   Me olemme ajallisia luomuksia. Hän on Iankaikkisuuden Jumala. Me yritämme pakottaa itsemme tekemään jotakin erilaista. “Oi, tämä täytyy tehdä.” Muistakaa, Hän tietää siitä kaiken. Se on tapahtuva joka tapauksessa. Antakaa Hänen tehdä se. Ainoastaan jättäkää itsenne Hänelle.

161   Katsokaa ylöspäin ja loistakaa Herran ilosta tietäessänne olevanne etuoikeutettuja, kun silmänne ovat avautuneet, ja te näette tämän päivän. Pankaa luottamuksenne Häneen tulevaisuuden osalta. Te olette nähneet Hänen vahvistavan Sanansa menneinä päivinä. Hän, joka vahvisti Sanansa menneinä päivinä ja pani kaikki nämä muut asiat tapahtumaan aivan tarkalleen siinä ajassa, jossa me elämme, kaikki tarkalleen seitsemännen enkelin Sanomassa, ja näytti sen sekä taivaalla että maan päällä ja teki sen tunnetuksi kolmella tavalla, niin ettei voi olla mitään erehtymisen mahdollisuutta. Muistakaa, Hän on luvannut, että Hän tulisi jälleen. Hallelujaa! Tuo Sana tullaan vahvistamaan, Jumalan luvattu Sana kahdentuhannen vuoden odotuksen jälkeen. Hän tulee saapumaan ajallaan! Älkää väsykö, Hän tulee olemaan täällä. Samoin kuin Hän on vahvistanut Sanansa jokaisena aikana, Seurakuntajaksot osoittavat saman asian seitsemännen Sanoman paljastaessa meidän Herramme ja niin edelleen. Jumala paljasti sen, toi sen ilmi ja todisti sen oikeaksi. Ja ollessaan keskuudessamme tänään, Hän näytti itsensä täällä meidän kanssamme ja todisti ja vahvisti Hänen Sanansa. Niin Hän on tuleva tekemään.

162   Tulee olemaan Tuhatvuotisvaltakunta. Vanha tulee olemaan siellä ainaisesti nuori. Sairaus tulee häipymään pois, eikä kuolemaa ole enää oleva. He ovat rakentava taloja ja asuva niissä. He istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmää. He eivät istuta toisia varten (niin että hänen poikansa ottaisi sen), vaan hänen poikansa on elävä hänen kanssaan. Hän ei ole kuoleva, niin että joku muu ottaisi sen, vaan hän tulee elämään siellä. Aamen. Siellä ei vahingoiteta mitään. Meidät tullaan muuttamaan siitä, mitä me nyt olemme, tuon kunniakkaan Jumalan Pojan kuvaksi, joka on kuolematon. Vuosilla ei ole mitään vaikutusta häneen, ikä ei voi tehdä mitään hänelle. Hän on kuolematon Jumalan poika. Niinpä me tiedämme olevamme lopunajassa. Me olemme tienhaarassa. Kaikki nämä asiat ovat täydellisesti tunnistettuja, ja niin se tulee tunnistetuksi jälleen.

163   No niin, tulevaisuus, Hänen pitää sen kädessään. Kuinka minä tiedän, milloin Hän tulee? Milloin Hän tulee? Minä en tiedä, mutta Hän tulee olemaan täällä. Oikein. Milloin Hän tekee tämän ja tämän? Milloin on kirous jättävä maan? Milloin tulevat nämä siunatut Jumalan rakkauden heijastukset, nämä puut ja kukat ja muut asiat, jotka loistavat sitä, milloin ne tulevat kasvamaan kuolemattomina? Minä en tiedä, mutta niin tulee olemaan. Milloin tulee täyttymään ihmisten sydänten halu elää, ja milloin lakkaavat sairaalat, lääkärit, leikkaukset ja itkeminen ja murehtiminen, milloin ne lakkaavat ja muuttuvat kunniakkaaseen hallitsemiseen Jeesuksen kanssa, milloin tulee tuhannen vuoden Shalom? Milloin se on tuleva? Minä en tiedä. Hän sanoi, että niin tulisi olemaan. Minä en tiedä, kuinka Hän tulee tekemään sen, mutta Hänen puhuttu Sanansa tulee vahvistetuksi, kun Vanhurskauden Aurinko nousee, parantuminen Hänen siipiensä alla. Ja tuo parantumisosa siellä ei tule olemaan fyysistä parantumista, niin kuin te ajattelette. Sanokaamme, että jollakin olisi sairaus, ja se otettaisiin pois. Niin Hän tekee nyt esikuvana. Vaan koko luomakunta tulee olemaan muuttunut! Tämä kuolevaisuus pukee ylleen kuolemattomuuden. Vanhuus tulee muuttumaan nuoruudeksi. Aamen. No niin, kuinka se tulee olemaan? Minä en tiedä, mutta se tulee olemaan.

164   Minä olen itsekin tulossa vanhaksi. Tänä vuonna, jos Herra sallii minun elää nähdä huhtikuun 6. päivän, minä tulen olemaan viisikymmentäviisivuotias ja vanha mies. Mutta minä en halua mennä taaksepäin ollakseni jälleen poika. Haluan tunkeutua eteenpäin tuota päämäärää kohden, sillä sitä tarkoitusta varten minä tulin. Noin kolmekymmentä vuotta minä olen nyt seissyt tämän pöydän takana aloitettuani pienenä poikasena, noin kaksikymmentäyksi-kaksivuotiaana. Siitä asti olen yrittänyt julistaa tätä Sanomaa. Ja olen pannut jokaisen hitusenkin voimistani Siihen. Jos olkapääni painuvat kumaraan, ja hiukseni harmaantuvat ja tippuvat pois, niin minä en katso takaisin siihen, minä tulen saamaan ne takaisin jälleen. Minä katson eteenpäin tuon päivän nousuun, mistä vahvistettu Jumalan Sana sanoi: “Ei yksikään hius ole katoava päästänne. Minä olen nostava sen jälleen ylös viimeisenä päivänä.” Kuinka Hän tulee tekemään sen? Minä en tiedä, mutta minä luotan siihen.

165   Minä en tiedä, mitä uusi vuosi pitää sisällään, mutta minä tiedän kenen käsissä se on. Siinä ovat ne uudenvuoden toiveet, joita minulla on. Hän tulee. Aamen. Jos Hän ei tule, niin minä tulen edelleen tekemään työtä, jos Hän säästää minut. Minä vain luotan tulevaisuuteni Hänelle. Te olette nähneet, kuinka Hän on vahvistanut Sanansa, niinpä te tiedätte, että niin tullaan tekemään. Hänen Sanansa!

Te sanotte: “Veli Branham, mistä sinä saat sitä?”

166   No niin, sallikaa minun antaa teille joitakin ajatuksia tässä minuutin verran. Tiedättekö, te millaista sinfonia on? Tiedän teidän tietävän sen. Se on musiikkia. Se on näytelmä. Näettehän, he näyttelevät sen.

167   Nyt teille pienille lapsille, niin että te voisitte ymmärtää sen. Te muistatte koulussa, uskon teillä olleen… Mikä tuo pieni venäläinen sinfonia onkaan, jonka he esittävät rummuilla? Tehän tiedätte, miksi sitä kutsutaan. Se koskee tuota pientä tikkaa, tiedättehän, joka meni metsään. He soittivat huiluja ja hakkasivat rumpuja ja muuta sellaista. Ja te kuulette sen kaiken sinfonian jatkuessa, kun he soittavat sitä. Olen unohtanut sen nimen, “Pekka ja Susi”. Niinhän se olikin. “Pekka ja Susi.” Se on venäläinen sinfonia. Lapset eivät näyttele sitä, vaan he soittavat sen, he soittavat sen rummuilla [Veli Branham koputtaa jotain puuesinettä.] erilaisten äänten avulla. [Sitten veli Branham koputtaa jotakin muuta.] He näyttelevät sen soittamalla. Niinpä te voitte ymmärtää, mitä veli Branham yrittää sanoa.

168   Nyt teille aikuisille, Raamattu on Jumalan Sinfonia. Kyllä. Hallelujaa. Ainoastaan säveltäjä tietää, mitä se todella merkitsee, ja hän paljastaa sen niille, jotka kuuntelevat. Niille, jotka ovat kiinnostuneet tietämään, mistä näytelmässä on kysymys. Mutta ensin teidän täytyy tietää tuosta sinfoniasta. Se ei ole vain jotakin, jota te näette, siinä on muutoksia, Sanan tienhaaroja ja käännekohtia siinä musiikissa. Se muuttuu, joskus se menee tänne päin hetken aikaa määrättyjen tahtien ajan, ja jonkun ajan kuluttua se kääntyy kokonaan ympäri. Mitä se on? Teille, jotka ette halua ymmärtää Sitä tai ette tiedä mitään Siitä, te, jotka ette ole kiinnostuneet Siitä, se on vain melua ja turhaa touhua. Mutta nuo, jotka tietävät Sen, he odottavat Sitä, he tietävät, että Se tulee. Hallelujaa!

169   Niinpä meillä on näiden sinfonioiden aikoina Jumalan Sanan Sinfonia, jolloin koko näytelmä muuttuu. Teille, jotka olette kiinnostuneita, kuunnelkaa ja odottakaa tuota muutosta. Te tiedätte, että se on tulossa lähelle. Te kuulette, millä tavalla rummut soivat, aamen, te haluatte jotakin tapahtuvan. Te tiedätte, että tämä on muutos, näettekö, se on tuleva esiin muutamassa minuutissa. Ymmärrättekö? Ja te odotatte sitä, te voitte tuntea sen rumpujen rytmistä. Oi Jumala. Jos te voitte nyt kuulla loppuosan rummut, jos te voitte kuulla Taivaallisen Sanan musiikin kaiun, kun se laulaa itsensä ulos: “Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä!” Jumalan sinfonian suuri näytelmä, jota Hän soittaa, Se muuttaa Hänet, Hänen sinfoniansa käännekohdissa. Säveltäjä ja nuo, jotka ovat kiinnostuneita, kuuntelevat odottaen tuota muutosta. Tämä kaikki merkitsee meille sitä, että me kuuntelemme ja odotamme. Joka kerta kun Hän ilmestyy, jotakin tapahtuu, me näemme ajan lähestyvän. Kun jokin aika sitten nuo Seurakunta-ajanjaksot piirrettiin, me kuuntelimme. Me näimme, että se oli oikein Sanan kanssa ja oli samassa tahdissa Sanan kanssa. Ja mitä tapahtui jonkin ajan kuluttua sen jälkeen? Hän itse tuli ja vahvisti sen.

170   Me kuulimme Sanan sanovan, että “Seitsemännen enkelin päivinä.” Seurakuntajaksossa Hän vain sanoi, että: “Seitsemännen enkelin Sanoma tulisi olemaan viimeinen Sanoma.” Ja sitten me löydämme täältä Ilmestyskirjan 10. luvusta, että “Seitsemännen enkelin Sanoman päivinä, Jumalan salaisuudet tulisivat päätökseen”, Seitsemäs Sinetti tultaisiin vetämään takaisin. Se tulee olemaan siellä. Sitten yhtäkkiä, sen tapahtuessa, tuli näky ja sanottiin: “Mene Tucsoniin, tulee tapahtumaan tällä kerralla suuri räjähdys, niin että sinä tulet täysin ymmärtämään ja tietämään, että se on lähetetty. Se tulee melkein ravistelemaan maata.” Te kaikki tiedätte sen. Se nauhoitettiin kuukausia, ennen kuin se tapahtui. Ja sitten se tapahtui. Sitten se ilmestyi taivaalla. “Shalom!” Mitä se on? Se on sinfonian tahdin muuttuminen.

171   Sitten erään kerran Hän sanoi Kolmannesta Nykäyksestä, kuinka se ensin tulisi tällä tavalla, sitten sydämen erottamisella, ja sitten puhuttu Sana.

172   Jeesus sanoi: “Suurempia asioita kuin nämä, te tulette tekemään, sillä Minä menen Isäni luo.” Joh. 14: “Niitä tekoja, joita Minä teen, myös te tulette tekemään, suurempia kuin tämä, sillä Minä menen Isäni luo.” Aivan niin kuin sanoin jokin aika sitten, kun Maria yritti tehdä Hänet tunnetuksi Joosefin poikana, ja Hän oikaisi häntä. Hänen Sanansa eivät voi pettää! Hän sanoi niin: “Taivaat ja maa tulevat pettämään, mutta Minun Sanani eivät.”

173   Kun me kuulemme sinfonian tahdin muuttuvan, olevan aikeissa muuttua, silloin on jakautumisen aika. Me huomaamme, kun Hän alkoi rummuttaa tahtia ja olemme nähneet, että: “Tekoja, joita Minä teen, myös te olette tekevä, ja suurempiakin te olette tekevä.” “Suurempia”, Hän lupasi sen. Olemme ihmetelleet, miten se voisi olla mahdollista.

174   Mutta panitteko merkille, että kun Hän teki ensimmäisen ihmeensä, Hän otti vettä ja muutti sen viiniksi. Onko se oikein? Hän otti vettä, joka potentiaalisesti jonakin päivänä olisi voinut olla viiniä, mutta se oli vettä ensin.

175   Ja kun Hän ruokki viisituhatta, niin mitä Hän teki? Hän otti jotakin, joka jo oli olemassa kuten vesikin. Hän otti kalan, joka kerran oli uinut ja syntynyt munasta, ja Hän mursi sen, ja toinen kala tuli luoduksi siitä, mikä oli alkuperäinen luontokappale. Hän otti leivän, joka kerran oli ollut vehnää, oli ollut siemen ja oli tehty leiväksi, ja Hän mursi tämän leivän, ja se, mikä jo oli luotu, lisääntyi.

176  Mutta tuolla metsässä, siellä ei ollut mitään, mistä olisi voitu tehdä orava. “Olkoon se siellä”, ja siellä se oli, ilman että sitä olisi tarvinnut murtaa mistään. Mitä se on? Sama Jeesus Kristus! Ymmärrättekö? “Suurempia asioita kuin tämä, te tulette tekemään, sillä Minä menen Isäni luo.” Ei niin että otettaisiin jotakin, joka on jo luotu, ja murretaan siitä jotakin ja lisättäisiin luotua, vaan ehdottomasti luoden. Se osoittaa, että Hän on tuo sama Jehova, joka siellä alussa sanoi: “Olkoon siellä”, ja siellä oli. Hänen Sanansa oli tullut ilmi. Kun Hänet oli tehty lihaksi maan päälle, Hän otti alkuperäisestä luomakunnasta, mursi siitä ja lisäsi sitä. Mutta nyt viimeisinä päivinä, kun Hän tulee alas meidän keskuuteemme, tuo sama Valo, joka liikkui siellä ja sanoi: “Tulkoon valkeus”, näettekö, Hän vain puhui luontokappaleen olemassaoloon. “Suurempia kuin tämä, te tulette tekemään, sillä Minä menen Isäni luo.” Muistakaa, me olemme nyt näissä ajoissa.

177   Ja maailma ei ymmärrä, koska heille se on vain “jonkinlaista hullutusta”. Koska he eivät ole metodisteja, metodistit eivät ymmärrä Sitä. Ja koska he eivät ole baptisteja, baptistit eivät ymmärrä Sitä. Koska se ei ole katolaista, katolilaiset eivät ymmärrä Sitä. Koska he eivät ole helluntailaisia, helluntailaiset eivät ymmärrä Sitä.

178   Mutta ne, jotka Herraa odottavat, nuo, jotka näkevät Sen. Ei yksikään mies missään tähtitornissa, sen mukaan, mitä meillä historian mukaan on ollut, tuntenut tuota Tähteä, joka kulki ylitse. Mutta viisaat miehet seurasivat sitä satoja maileja kahden vuoden aikana, he tarkkasivat sitä ja seurasivat Sitä. Näettekö te, mitä minä tarkoitan? Se on noita varten, jotka kuuntelevat sinfoniaa.

179   Muistakaa, Säveltäjä tietää lopun alusta alkaen. Hän tietää siitä kaiken. Tästä syystä Hän voi kirjoittaa sen tänne. Oikein. Teidän täytyy aloittaa Hänen kanssaan, teidän täytyy aloittaa. Jos te haluatte kuulla sinfonian, aloittakaa Hänen kanssaan samalla niin kuin te teette sinfoniamusiikinkin kanssa. Te kuuntelette ja te tiedätte, mitä se sanoo, se tulee olemaan sitä, mitä sinfonia on, ja te alatte kuuntelemaan musiikkia. Ja te tiedätte, mitä se on, ja niinpä te tiedätte, että “Suunnilleen tässä kohdassa sitä-ja-sitä tulee tapahtumaan, ja nyt sen täytyy muuttua.” Nyt kuka tahansa muu, joka ei tiedä siitä mitään, mitä he ovat… Sellainen, joka on juuri tullut sisälle ja istuutunut, hänelle se on vain hullutusta, jonkinlaista melua. Mutta hänelle, joka tietää, mistä on kysymys, hänelle se on nuoteista rummutettua musiikkia. Se on soitettu pasuunalla, harpulla ja viululla ja rytmitetty bassolla, se on puhallettu pasuunoilla ja rummutettu rummuilla. Koko asia yhdessä tahdissa, ja siitä tulee teille näytelmä, niin että voitte sul­kea silmänne ja elää siinä. Hallelujaa!

180   Ihminen voi sulkea kuolevaiset silmänsä maallisille näköaloille ja elää Jeesuksen Kristuksen läsnäolossa, kun te näette Hänen Sanansa soivan ulos suuressa sinfoniasta, jossa me nyt elämme ja muutumme. Teidän täytyy alkaa Sinfoniasta. Ainoa asia minkä te voitte tehdä, jos olette Sinfoniassa, että aloitettuanne te alatte pääsemään tahtiin. Tällä tavalla te teette Jumalan kanssa. Te ette seiso kauempana katsomassa sitä. Te tulette Sen tahtiin. Kuinka te pääsette sinne sisälle? Te olette syntyneet Siihen, tuohon Sanan tahtiin, kun te tulette osaksi tuota Sanaa.

181   Teidän täytyi tulla osaksi tanssista, jotta te pääsisitte osaksi tanssia. Teidän täytyy tulla osaksi pallopeliä tai jotakin, josta te olette kiinnostuneita, päästäksenne sisälle tuohon pallopeliin.

182   Teidän täytyy tulla osaksi tuota Sanaa tunteaksenne Jumalan Sinfonian. Kun Hänen Sinfoniansa soi, te ymmärrätte ja marssitte ajan tahdissa. Te odotatte sitä: “Näitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään, ja suurempiakin kuin nämä olette te tekevä”, näinä viimeisinä päivinä. Oi niin! Suuri ajan muutos. Me tulemme sisälle tahtiin, Sanan tahtiin. Löydämme Hänen tarkoituksensa siinä hetkessä, jossa me elämme. Tulkaa sisälle Sen tahtiin, siihen, kuinka Hän tekee sen. Jos te tulette sisälle Sanaan, te näette, miten Hän teki sen alussa, sitten te tiedätte, miten Hän tekee sen koko ajan.

183   Kuinka Hän lähetti Sanomansa ensimmäisellä kerralla? Mitä Hän tekee? Hän ei käytä organisaatioita, Hän ei ole koskaan tehnyt niin eikä Hän tee niin nytkään. Ja jos te kuuntelette Kirkkojen maailmanneuvoston tahtia, te olette pimeydessä. Mutta jos te kuuntelette Sanan tahtia, niin asia on toisin!

184   Minkä vuoksi he tappoivat Jeesuksen? “Sinä, joka olet Mies, teet itsesi Jumalaksi.”

185   Teillä on minun Sanomani: Kolmenlaisia uskovia. Siellä olivat nuo tekouskovaiset, jotka seurasivat mukana jonkin aikaa ja antoivat sellaisen kuvan, että he olisivat uskoneet. Ja yhtenä päivänä Jeesus sanoi heille: “Mitä te tulette ajattelemaan, kun Ihmisen Poika, joka on Taivaasta, nousee takaisin Taivaaseen? Minä tulen Taivaasta ja menen takaisin Taivaaseen.”

186   Ja tuo väkijoukko meni pois sanoen: “Tämä on kovaa puhetta.”

187   Ja sitten tulivat nuo tekouskovaiset, jotka kulkivat Hänen kanssaan, nuo seitsemänkymmentä. Ja kun heille annettiin jotakin vaikeata, he eivät nähneet sitä. He eivät tunteneet Sinfoniaa. He eivät tunteneet tuota Lupausta, sitä, että tämä Lapsi oli Jehova: “Hänen Nimensä on oleva Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, Väkevä Jumala.” Ja kun Hän oli sanonut: “Kun nousen ylös Taivaaseen, mistä Minä olen tullut!”

188    “No niin”, he sanoivat, “tämä on kovaa puhetta. Kuka voi ymmärtää sitä? Me tiedämme, että Sinä olet vain mies. Me söimme Sinun kanssasi, me nukuimme Sinun kanssasi, me olimme metsässä Sinun kanssasi ja me olimme vesillä Sinun kanssasi. Sinä olet ainoastaan mies, ja Sinä sanot, että Ihmisen Poika nousee takaisin sinne, mistä Hän on tullut? Mistä Sinä oikein puhut? Tämä on kovaa puhetta!” Näettekö, he eivät tunteneet tahtia. He eivät tunteneet tuota Jumalan Sanan Sinfonian tahtia, sitä, että Hän oli Jumala, joka oli tuotu ilmi lihassa, sillä Hän oli vahvistettu Sanan Valo tuossa hetkessä. He eivät ymmärtäneet sitä. He sanoivat: “Tämä on vaikea asia. Kuka voi ymmärtää tätä?” Ja he kääntyivät pois. He eivät tunteneet tahtia, näettekö?

189   Sitten me jälleen me panemme merkille, että siellä oli Juudas, tuo tekouskovainen, tai epäuskoinen, joka odotti niin kauan, kunnes hän löysi jotakin vikaa. Sitten Hän kääntyi opetuslapsiin päin, noiden kahdentoista puoleen, ja Juudas oli yksi heistä, ja sanoi: “Haluatteko tekin mennä pois?”

190   Silloin Pietari sanoi: “Kenen tykö me voisimme mennä, Herra? Sinä olet Säveltäjä.” Aamen. “Sinä tiedät, kuinka se on jatkuva. Sinä olet tuo Yksi Ainoa, jolla on Elämän Sana. Minne me voisimme mennä? Me emme voi mennä takaisin fariseusten, saddukeusten tai herodilaisten luo”, tai mitä tahansa se saattaakin olla. “Sinä olet tuo Yksi, jolla on Elämän Sana. Meillä ei ole muuta paikkaa, minne mennä. Me olemme liittäneet itsemme tähän suureen Konserttiin. Me olemme tässä kuuntelemassa ja me olemme tahdissa. Me uskomme, että Sinä olet Jumalan Poika, ilmi tullut Jehova. Me olemme varmat siitä! Me emme tiedä, mitä nämä suuret koettelemukset, vaikeudet, ahdistukset ja muut asiat ovat, ja Sinä sanot ‘meneväsi sinne ylös uhrattavaksi’, ja kaikkea tällaista ja tuollaista, kuten ‘kolmantena päivänä’, ja kaikkea muuta tällainen. Me emme ymmärrä Sitä. Mutta me olemme sisällä kuuntelemassa Jumalan Sinfoniaa ja me olemme osa Siitä. Ja me odotamme nähdäksemme, mitä tapahtuu seuraavaksi, ja me seuraamme lähellä Sinua.” Oi niin! Niin minä haluan tehdä. Lupaus.

191   Kuinka Hän aloitti? Aivan samoin kuin Hän teki alussakin. Näettekö? Hän ei koskaan lähettänyt Hänen Sanomaansa organisaatiolle. Hän ei koskaan lähettänyt joukolleen Sanomaa, vaan Hän lähetti yhden miehen. Nooan päivinä se oli Nooa. Mooseksen päivinä se oli Mooses.

192   Siellä oli toisia, jotka erään kerran sanoivat: “Haluatko sinä tehdä itsesi ainoaksi pyhäksi mieheksi tässä joukossa.” Ja Jumala katsoi siihen.

193   Mooses meni Herran luo ja sanoi: “Olen tehnyt tämän. Mitä minun nyt täytyy tehdä?”

194   Herra sanoi: “Erota itsesi heistä. Minä tulen huolehtimaan lopusta. Minä lähetin sinut, se on Minun velvollisuuteni.” Ja Hän avasi maan ja nielaisi Kooran ja koko hänen joukkonsa. Hän on aina tehnyt niin.

195   Johannes ja Jeesus eivät voineet olla samanaikaisesti. Jeesus… Kun Johannes katsoi ylös, hän sanoi: “Nyt minun täytyy vähetä ja Hänen kasvaa. Hän on vahvistettu Valo.” Niin myös tulee tämä Valo liikkumaan eteenpäin siihen asti, kunnes täysi vahvistus tulee. Kyllä vaan. Niin on.

196   Hän on sellainen kuin Hän oli alussa. Sillä tavoin te aloitatte, te aloitatte opiskelemaan, millainen Jumala oli. Mitä Hän teki kun Hän oli täällä maan päällä? Minkä kaltaista elämää Hän eli? Oliko Hän samaa mieltä heidän kanssaan, oliko Hän kompromissien tekijä? Menikö Hän organisaatioihin? Kuinka Hän teki itsensä tunnetuksi? “Tutkikaa Kirjoituksia! Te luulette, että Niissä teillä on Iankaikkinen Elämä, ja Ne juuri todistavat Minusta.” Näettekö, samoin on tänäänkin, tai minä muuna aikana tahansa. Kun te haluatte Valoa, niin katsokaa, mitä Kirjoitukset sanovat tästä hetkestä. Hyvä on.

197   Mistä te sitten aloitatte? Jos täällä on joku syntinen, niin te aloitatte ristin juurella pitäessänne itseänne kuolleina Hänen kanssaan. Silloin te olette tulleet sisälle suureen näytelmään. Sitten te kuuntelette ja tarkkaatte Sinfonian nuottivihkoa pitäessänne sitä kädessänne. Teillä on kädessänne nuottivihko, joka tulee kertomaan teille nämä asiat, milloin musiikki muuttuu näytelmän mukana, ja silloin te voitte nähdä, mistä näytelmässä on kysymys. Kun te näette Jumalan Hengen lankeavan ihmisten ylle ja tekevän jonkun määrätyn asian, te katsotte nuottivihkoanne ja näette, mistä on kysymys. Te katsotte, onko se sitä, ja onko se tätä päivää varten. Heillä oli myös suuren Sinfonian vihkonen kädessään silloin, kun Jeesus tuli. Tietenkin heillä oli.

198   Sanonko minä tuon sanan oikein, sinfonia, sympatia? Toivon niin. Minä vain satuin ajattelemaan sitä. Sinfoniako? [Joku seurakunnasta sanoo: “Sinfonia.”] Sinfonia. Hyvä on.

199   Heillä oli ohjelmalehtinen kädessään, mutta mitä he tekivät? He yrittivät katsoa taaksepäin siihen tahtiin, joka oli jo ollut… siihen osaan Sinfoniasta, joka oli jo soitettu. Niin kirkot tekevät tänään. Lutherilaiset katsovat taaksepäin nähdäkseen, minkä osan Luther soitti. He eivät tiedä musiikin muuttuneen. Lutherilaiset eivät tiedä, mitä Jumala tekee tänään, kun Hän tekee näitä asioita. Helluntailaiset sanovat: “Oi, meillä on se.” Teillä on edessänne nuotit, jotka soitettiin viisikymmentä vuotta sitten. Varmastikin. Pitäkäämme ainoastaan tätä Sanaa käsissämme ja tarkatkaamme, milloin musiikki muuttuu, niin silloin voimme tietää, mitä teemme.

200   Me aloitamme Hänen kanssaan ristillä. “Tehkää parannus ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä syntien anteeksi saamiseksi, niin te tulette saamaan Musiikin, Suunnan”, näettekö, “Hänen Sanansa, Pyhän Hengen, joka tuo Sanan julki.” Sitten seuratkaa lävitse Sanan tahdissa. Mikä tahansa Musiikin tahti sitten onkin tätä hetkeä varten, olkaa tahdissa Sen kanssa.

201   Monet ihmiset kysyvät: “Miksi?” He ovat kyselleet sitä. He kysyvät minulta: “Miksi? Miksi täytyy näiden asioiden tapahtua? Miksi tämä tapahtui minulle? Miksi tällaista tapahtui, kun aloitin, minulla oli tällainen vaikeus, tämä huolestuttaa minua täällä, ja minä kadotin tämän tässä?”

202   Joskus minulta kysytään: “Miksi?” Miksi otti Jumala pois vaimoni (ollessani vain nuori palvelija, silloin kun aloitin), miksi Hän otti lapseni pois suoraan sydämeni alta? Miksi Hän teki niin? En tiennyt sitä. Nyt tiedän sen. Minä vain pidin käteni Hänen kädessään ja jatkoin luottamalla Häneen.

203   Hän tuntee jokaisen tienhaaran. Hän tietää tahdin, ja milloin sen täytyy tapahtua. Hän tietää, mitä tarvitaan teidän muovaamiseksenne. Hän tietää, minkälaista materiaalia Hän tulee käyttämään. Ymmärrättekö? Joskus se tapahtuu erämaan takaosassa, missä Jumala muovaa vanhurskaita miehiä viisaiksi ja profeetoiksi. Näettehän? Siellä heistä tehdään miehiä. Miehiä hakataan Sanalla. Kun heillä on kaikenlaisia uskontunnustuksia ja muita asioita itsessään, niin antakaa heidän tulla Sanaan, ja Jumala on lyövä sen ulos heistä ja muovaava sen Tämän kaltaiseksi, ja he tulevat sisälle suureen Sinfoniaan Hänen Sanansa kanssa. Ja sitten he näkevät Sanan liikkuvan eteenpäin.

204   Jumala tietää, milloin sen tahdin täytyy muuttua. Hän tuntee, miten tahti etenee. Minä en tiedä sen etenemistä, mutta Hän tietää sen. Hän tietää, miten se menee, minä en. Mutta minä katson sitä Tästä ja sanon: “Se on juuri tulossa.”

205   “Monia on vaivoja vanhurskailla, mutta Jumala on vapauttava heidät niistä kaikista.” Näettehän, Jumala on liikkunut läpi historian Hänen Sanansa lupauksen tahdissa jokaisessa ajanjaksossa, samassa tahdissa, ja toteuttanut Sanansa. Näin Jumala on liikkunut lävitse koko historian, koko matkan 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, Hän on kulkenut läpi koko historian Sanansa kanssa. Kyllä. Pyhän Hengen voiman tahdissa ja vahvistamalla Hänen Sanansa Valituille. Muistakaa, Hän ei ole koskaan kyennyt koskettamaan ulkopuolista seurakuntaa. Se on vain valittuja varten.

206   Katsokaa noita pappeja, jotka sanoivat: “Tämä mies on Beelsebul. Hän on ennustelija. Mitä! Hänhän lukee heidän ajatuksensa.”

207   Vähänpä he tiesivät: “Sana on terävämpi kuin kaksiteräinen miekka ja se on sydämen ajatusten erottaja.” Ja Hän oli tuo Sana.

208   Mutta tämä pieni prostituoitu, joka oli siellä kaivolla noutamassa vettä tuona päivänä, hän sanoi: “Minä käsitän, että Sinä olet Profeetta. Me tiedämme, että Messias on tulossa. Meillä ei ole ollut profeettoja satoihin vuosiin, mutta me tiedämme, että Messias on tulossa. Ja kun Hän tulee, niin Hän tulee olemaan.”

209   Jeesus sanoi: “Minä olen Hän.” Siinä oli tarpeeksi. Miksi? Hän tunsi tuon tahdin! Hän odotti tuota muutosta kirkkokunnallisesta seurakunnasta vahvistettuun Messiaaseen. Ja tässä seisoi Hän, Messias, josta Mooses oli puhunut ja sanonut: “Herra, teidän Jumalanne on nostava profeetan, minun kaltaiseni.” Siinä Hän on. Tahti muuttui, ja vahvistettu Siemen tunsi Sen.

210   Ja kun todellinen Jumalan Sana lankeaa Siemenen ylle, he näkevät tuon Sanan vahvistamisen ja tuntevat Sen. He katsovat Sanaa ja tietävät, että on muutoksen aika, he tuntevat ajan ja hetken muutoksen, he tuntevat tuon sävelen, jonka tulee olla tuossa hetkessä. Hallelujaa! He tuntevat tahdin, he tuntevat ajan, ja he tietävät, miten sen tulee jatkua. Näettekö, vain Valitut tietävät Sen.

211   Kun Filippus näki sen, hän ei voinut kestää sitä pidempään, koska hän tiesi, että se oli Messias, ja niinpä hän meni erään miehen luo, ja he tutkivat Raamattua yhdessä. “Natanael”, hän sanoi, “tule katsomaan Miestä. Tule ja katso. Me olemme löytäneet Jeesus Nasaretilaisen. Me löysimme Jeesus Nasaretilaisen, joka on tuo Profeetta, jonka Mooses sanoi tulevan. Me löysimme Hänet. Me löysimme Hänet.”

212   Hän sanoi: “Miten voisi olla niin? Missä Hän oli?” Näettekö, hän ei tuntenut tahtia aivan tarkalleen. He olivat tutkistelleet yhdessä. Mutta kun hän tuli sinne, Hän kertoi hänelle, hän esitteli hänelle Sanan.

213   Ja kun hän tuli sinne, Jeesus sanoi: “Katso, israelilainen”, hän alkoi päästä tahtiin, suuri näytelmä oli meneillään siellä tuona päivänä. Jeesus ehkä seisoi siellä jonkun kiven päällä ja puhui ihmisille. Ja kun Filippus tuli sinne Natanaelin kanssa, Hän katsoi häntä ja sanoi: “Katso israelilainen, jossa ei ole lainkaan vilppiä.”

Hän sanoi: “Rabbi, milloin sinä olet tuntenut minut?”

214   Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla, Minä näin sinut.” Oi!

215   Hän oli osa siitä! Hän sanoi: “Sinä olet Jumalan Poika! Sinä olet Israelin Kuningas!” Ei ollut väliä sillä, minkälainen maailman tahti oli, ja kaikki heidän kirkkokunnalliset puheensa, ne eivät olleet osa tuota Jumalan suurta Sinfoniaa. Aamen. Hän sanoi: “Sinä olet Israelin Kuningas! Sinä olet Se. Minä näen sen. Minä tiedän sen.” Miksi? Hän oli Valittu. Valittu Siemen tietää. Niin on aina ollut, kautta jokaisen ajanjakson, he ovat tienneet sen.

216   Te sanotte: “Mutta veli Branham, entä sitten äitini ja isäni, entä minun sukulaiseni? Entä minun kirkkokuntani, mitä he tulevat tekemään? He tulevat heittämään minut ulos. Onko se…” Jos te ette voi katsoa eteenpäin, katsokaa ylös. Älkää yrittäkö katsoa eteenpäin, pankaa vain siitä huolimatta kätenne Hänen käteensä. Sallikaa Hänen johtaa teitä. Katsokaa ylös, älkää eteenne. Te sanotte: “Toisethan tulevat tekemään pilaa minusta, minun pitkästä tukastani ja siitä, etten enää käytä shortseja, ja siitä, kuinka lähdin pois seurakunnasta.” Mitä? Kärsiminen Hänen Nimensä tähden on Hänen armonsa kasvukipuja. Kyllä. Kärsiminen Hänen Sanansa vuoksi. Näettehän. Ne ovat Hänen armonsa kasvukipuja. Kyllä vaan! Muistakaa vain, että se on Jumalan armo, joka on annettu teille.

217   Kuten Paavali sanoi, hallelujaa, hänellä oli jokin heikkous, jokin kiusasi häntä. Perkele löi häntä isku iskun jälkeen. Hän puhui siitä Herralle kolmesti, jotta se jättäisi hänet. Hän sanoi: “En halua tällaista, Herra, ota se pois minusta.”

218   Ja sitten yhtenä yönä Herra puhui hänelle ja sanoi: “Paavali, Minun armossani on kylliksi.”

219   Hän sanoi: “Sitten minä tulen kerskaamaan heikkoudessani. Minä kerskaan siinä. Minä tiedän, että Sinä olet Parantaja. Olen nähnyt Sinun parantavan sairaita, nostavan ylös kuolleen ja ajavan ulos perkeleitä ja avaavan sokean silmät. Ja pyydettyäni Sinulta, Sinä sanot minulle, että Sinun armossasi on kylliksi, niin silloin tämä perkele, joka kiusaa minua, on Sinun armosi kasvukipuja. Ja sitten minä tulen kerskaamaan heikkouksissani. Miksi? Etten ylpistyisi liiaksi erinomaisten ilmestysteni tähden.”

220   Näettehän, hänellä oli jotakin, jota toisilla opetuslapsilla ei ollut, hän näki Hänet sen jälkeen, kun Hän oli kuollut, haudattu, noussut ylös ja astunut ylös Taivaaseen. Jotkut heistä saattoivat sanoa: “Minä vaelsin Hänen kanssaan.” Mutta niin tekivät kaikki, jotka olivat kadulla. Mutta sen jälkeen, kun Hän oli kuollut, haudattu, noussut ylös ja astunut ylös Taivaaseen, Hän palasi takaisin Tulipatsaan muodossa ja puhui Paavalille. Se oli enemmän kuin se, mitä heillä muilla oli. Aamen.

221   Hän sanoi: “Etten korottaisi itseäni ja haluaisi rakentaa valtavan suuria seminaareja ja kaikenlaista muuta suurta, etten korottaisi itseäni tämän runsaan ilmestyksen yläpuolelle, Jumala on sallinut perkeleen sanansaattajan pitää minua alaslyötynä.” Sitten hän sanoi. “Kun minä olen heikko, olen minä väkevä.” Aamen. Aamen. Armon kasvukipuja! Aamen. Me voisimme pysytellä siinä pitkään, mutta tunti ja neljäkymmentäviisi minuuttia on jo mennyt. Me kärsimme Hänen armonsa kipuja.

222   Oi, Hän voi sallia tienristeysten tulla. Hän saattaa sallia ne koetellakseen meitä ja tehdäkseen meidät täydellisiksi Hänen palvelustaan varten. Hän saattaa sallia sellaisia. Seurakunta, te, jotka olette täällä tai kuuntelette nauhaa. Hän voi sallia tienristeyksiä meidän palveluksemme tähden.

223   Niin kuin Hän teki Danielille. Hän antoi Danielille pienen tienristeyksen eräänä päivänä. Tehän tiedätte, että hän oli suuri mies siellä alhaalla Babylonissa. Jumala teki sen, Hän salli kuninkaan kääntyä häntä vastaan ja heittää hänet leijonien luolaan. Se vain teki hänet täydelliseksi. Varmasti se teki.

224   Hän salli noiden heprealaisten lasten joutua tuliseen pätsiin. He seisoivat päättäväisesti Hänen Sanansa puolella!

225   Hän saattaa sallia teiden risteyksiä, antaa heidän nauraa teidän pitkää tukkaanne, antakaa heidän nauraa teitä ja sanoa, että teistä on tullut pyhiä kieriskelijöitä tai mitä tahansa. He saattavat nauraa teille sen vuoksi, mutta se kyllä sopii. Se on tienristeys, se on pieni käännekohta. Se on koettellakseen jotakin.

226   Näettehän, että ainoa asia, jonka tuo tienristeys teki näille heprealaislapsille, jotka seisoivat Sanan pohjalla oli se, että se vapautti heidät noista siteistä, jotka sitoivat heidän jalkansa ja kätensä.

227   Ja joskus tarvitaan kovia koettelemuksia murtamaan maailman siteet pois meistä. Joskus Jumala sallii meille pieniä koettelemuksia, tiedättehän, jotta Hän näkisi, mitä me tulemme tekemään, jotta Hän voisi ottaa teidät ulos maailmasta. Tai toisin sanoen, Hän sallii teille pienen koetuksen lyödäkseen teidät ulos tuosta organisaatiosta ja tuosta ideasta, että “metodistit olisivat tuo yksi ja ainoa, tai että ne olisivat baptisteja, helluntailaisia tai mikä ryhmä heillä onkin. Jos te ette usko, niin kuin minun seurakuntani uskoo, niin te ette usko lainkaan.” Joskus Hän sallii pienen koetuksen tulla. Ehkä teillä on sairas lapsi. Ehkä jotakin tapahtuu juuri kuoleman hetkellä. Ehkä teiltä otetaan joku läheinen pois. Mitä sen tulee tehdä? Murtaa teidät irti, näyttää teille jotakin, avata teidän silmänne. Ehkä te joskus tulette kokoukseen arvostelemaan. Ehkä te kuuntelette tätä nauhaa vain arvostellaksenne. Ehkä Jumala tekee sen särkeäkseen joitakin noista maailmallisista siteistä, jotka sitovat teitä.

228   Kuten mies, joka on hukkumassa jokeen. Teidän täytyy ottaa mies pois joesta, ennen kuin te voitte ottaa joen pois miehestä. Niin se on. Teidän täytyy ottaa hänet pois joesta ensin, sen jälkeen te otatte joen pois hänestä. Joskus Jumalan täytyy tehdä se sillä tavoin. Hän sallii noiden tienristeysten tehdä sen. Seiskää Hänen lupauksissaan, Sanassa, sillä ne eivät koskaan petä. Tulevaisuudessa, joka on Hänen kädessään, seiskää samalla tavoin kuin he seisoivat, älkää menkö pois.

229   Aabraham, hänen tiensä risteyksessä, tiesi, että Jumala voisi nostaa hänen poikansa ylös kuolleista, jonka perusteella hän saikin hänet takaisin tienristeyksessään. Aabraham tuli tienristeykseensä sen jälkeen, kun hän oli luottanut Jumalaan ja nähnyt kaikki Jumalan ihmeet. Kaksikymmentäviisi vuotta hän odotti tuota luvattua poikaa, ja sitten Jumala käski hänen mennä uhraamaan se, jota hän oli odottanut. Oi, minkälainen aika! Mutta horjuiko Aabraham? Lukekaa Roomalaiskirjeen 4. luku, jossa sanotaan, että: “Hän oli täysin vakuuttunut.” Aamen. Hän oli täysin vakuuttunut siitä, että se, mitä Jumala oli luvannut, se Jumala myös kykenisi tekemään. Aamen. Hän salli tuon tienristeyksen tulla. Hän oli näyttämässä Aabrahamin kautta meille, että Hän on kykenevä nostamaan ylös kuolleen.

230   Aabraham sanoi: “Minä olen vastaanottava hänet aivan kuin kuolleista.” Saaran kohtu oli kuollut, ja hänen ruumiinsa oli kuollut, hän oli vanha mies. Saaralla ei ollut maitosuonia ruokkiakseen vauvaa. Heillä ei ollut mitään… No niin, ei ollut edellytyksiä siihen. Ja Aabraham itse oli hedelmätön, ja niin oli myös Saara. Näettehän, ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta. Ja hän sai hänet niin kuin kuolleista. Hän sanoi: “Jos kerran Jumala voi tehdä niin, Hän voi myös nostaa hänet ylös kuolleista. Sillä tuo sama Jumala kertoi minulle, että lapsi tulisi, ja minä odotin, ja se tuli, joten Hän voi nostaa hänet kuolleista.” Sillä Hän laittaa kaikki asiat työskentelemään niiden hyväksi, jotka Häntä rakastavat. Aamen.

231   Tuo sama Jumala antoi lupauksen että nämä asiat tapahtuisivat viimeisinä päivinä, ja me näemme niiden tapahtuvan! Jos Hän lupasi pojan, ja poika tuli. Jos Hän lupasi kaikki nämä asiat, jotka me näemme kautta Kirjoitusten, ja ne tapahtuivat, niin menkäämme sisälle sen tahtiin. Hän lupasi, että nämä asiat tulisivat tapahtumaan viimeisinä päivinä, ja me näemme sen tapahtuvan. Hän lupasi, että Hän lähettäisi Jeesuksen. Hallelujaa! Tulee olemaan Tuhatvuotisvaltakunta! Tulee olemaan uusi päivä! Tulee olemaan päivä, niin ettei aurinko enää koskaan laske… Me emme enää tarvitse sitä, sillä Karitsa on tuon Kaupungin Valo, minne me olemme menossa. Aamen.

232   Uuden päivän koitto, tunnen sen kaikkialla ylläni nyt. Uuden päivän Valo! Tuon päivän Valo, jossa ei ole yötä eikä pimeyttä, ei hämäryyttä, ei synkkää taivasta, ei keskiyötä, ei hautoja kukkineen, ei hautaussaattoja, ei lääkäreitä eikä ruumishuoneita. Aamen. Voin tuntea Hänen Valonsa säteiden säteilevän minun sieluni ylle. Tuo uusi päivä! Vanha on painumassa pois.

233   Tunnen kuolevaisen veren virtaavan ruumiini lävitse ja tunnen Pyhän Hengen aallon tulevan sen takana ja sanovan: “Nouse ja loista.”

234   Jokin sanoi: “Billy Branham, sinä olet tulossa vanhaksi, olet tulossa heikoksi, ja olkapääsi painuvat kumaraan, ja hiuksesi harmaantuvat ja putoavat pois.” Niin se on. Ja pimeys ja kokonaispimeys ovat maan yllä!

235   “Mutta nouse ja loista!” Minä tunnen Jeesuksen Kristuksen kirkkauden Evankeliumin Valon aallon lankeamisen, joka on tehnyt minut uudeksi luomukseksi Hänessä. Minä odotan tuota päivää, aamen, tuota uutta päivää. Minä en tiedä, millainen tulevaisuus on. Minä en tiedä, mitä vuodella 1964 on minua varten, mutta minä pidän kädestä Häntä, jolla on kädessään Iankaikkisuus, joka on Iankaikkisuus. Aamen.

236   Aabraham tiesi, että Jumala voisi nostaa hänet ylös jälleen, joten hän luotti Häneen.

237   Niinpä tätä uutta vuotta varten, olkaa päättäväiset pysyäksenne Hänen Sanansa kanssa ja sen kanssa, mitä Se on luvannut, aivan niin kuin muutkin (Valitut) tekivät muina päivinä. Jos teistä tuntuu, että olette nähneet tuon Valon, joka on säteillyt teidän yllenne, Jeesuksesta Kristuksesta, Hänen suuren Pyhän Henkensä ilmi tulemisen näinä viimeisinä päivinä. Ja muistakaa, muistakaa pysyä sen kanssa, mitä Hän on tehnyt, te olette yksi Valituista, ja mitä hän, toisen päivän Valittu, kuten Aabraham teki, kun hän näki sen, vaikka se olikin kaikki tieteellisen todistuksen vastaista. Nooa näki sen, ja se oli kaikki tieteellisen todistuksen vastaista. Mooses näki sen, ja se oli vastoin tieteen todistusta. Valitut näinä menneinä järjellisinä ajanjaksoina näkivät sen ja he seisoivat lujina! Aamen.

238   Ja tulevaisuuden takia seisokaamme lujina lupauksen varassa. Jumala antoi sen ja Jumalan velvollisuus on täyttää se. Minä ainoastaan seuraan tahtia. Kun se ilmoittaa ajasta ja sanoo: “Tämä on William Branhamin loppu maan päällä”, niin silloin minä vain seuraan tuota tahtia. Sitten minä olen nouseva ylös jälleen tuon tahdin kanssa. Hallelujaa. Tuo Yksi, joka soittaa sen sisälle, soittaa sen ulos ja on soittava sen sisälle uudestaan. Se on Jumalan tahti, joka sanoo: “Minä olen nostava hänet jälleen ylös viimeisinä päivinä. Ja joka uskoo Minuun, hänellä on Iankaikkinen Elämä. Hänellä, joka kuulee Minun Sanani ja uskoo Häneen, joka lähetti Minut, hänellä on Iankaikkinen Elämä, eikä hän koskaan tule tuomiolle, vaan on siirtynyt kuolemasta Elämään.” Minä seuraan Sanan tahdissa. Aamen. En oman sydämeni tahdissa, vaan Sanan tahdissa! Ei ole väliä sillä, mistä on kysymys, jos minun sydämeni ei ole Sanan tahdissa, niin silloin minun sydämeni on väärässä. Aamen. Sillä Hän on Sana! Aamen. Raamattu, Jumalan Sana kertoo meille sen.

239   Kuuntelin radio-ohjelmaa tullessani tänne jokin aika sitten Billyn kanssa. Ja se oli tuo Raamattu… hetken profetia, hetken… Miksi sitä nyt kutsutaankaan. Se oli jotakin profetiasta, Profetian ääni, todellakin, ja se on Seitsemännen päivän adventistien ohjelma. Heillä on ollut neljä tai viisi eri nimeä, mutta alussa heitä kutsuttiin Milleriläisiksi.

240   He olivat niitä, jotka sanoivat tuolla kokouksessaan, että: ‘“Minä väitin olevani Jeesus Kristus, että Pyhä Isä, tuo Tulipatsas, oli ylläni, ja minä olin Jeesus Kristus.”’ Sattui niin, että eräs ystäväni oli siellä heidän pienessä kokouksessaan, ja hän nousi seisomaan ja sanoi: “Teidän täytyy todistaa se, sillä minä tulen kutsumaan hänet tänne. Haluan teidän kerrankin näkevän tunnustaako hän sen.” Hänen puheensa aiheena olivat erilaiset kultit ja muut sellaiset maan päällä.

241   He tietävät. Erään kerran minä olin vastakkain heidän kanssaan tämän sapattikysymyksen osalta. Heillä on vanha, mennyt päivä. Pyhä Henki on meidän Sapattimme. Raamattu sanoo niin: “Tulkaa Minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin Minä tulen antamaan sapatin teidän sielullenne.” Se ei ole mikään “päivä”. Paavali sanoi: “Te pidätte päivää, minä olen peloissani teistä.” Näettehän, että se on oikein. Kyllä vaan. Hebrealaiskirje 4. sanoo: “ Jumalan ihmisille on olemassa lepo, sapatin pitäminen “Sillä me, jotka olemme menneet sisälle Hänen lepoonsa, olemme lakanneet omista teoistamme, kuten Jumala omistaan.”

242   Mutta heidän puhujallaan, jokin aika sitten, oli mukava ohjelma, eikä minulla ole mitään heitä vastaan. Minä tekisin kaiken voitavani auttaakseni heitä. Minä annan heille vapaasti anteeksi sen, mitä he sanoivat, kun he sanovat jotakin, mikä ei ollut oikein. Sillä ei ole väliä. Heidän oppinsa on samanlainen kuin on Jehovan Todistajilla ja Kristillisellä Tieteellä ja kaikilla näillä muilla kulteilla, näettehän, se on sama asia. Mutta huomatkaa, he ovat aivan samanlaisia kuin mikä tahansa muukin organisaatio, he eivät ole sen enempää väärässä, luulisin, kuin he muutkaan. Sana on aina oikeassa, Se tulee todistamaan itsensä oikeaksi. Huomatkaa se.

243   Mutta puhuessaan tuo mies sanoi: “Meillä on “Vuoden kirja’.” Tämä kirjoittaja, mikä hänen nimensä on, sen puhuja? Olen unohtanut, mikä hänen nimensä oli. Hän puhui Kristityille Liikemiehille jokin aika sitten Seattlessa siellä Maailman Näyttelyssä. Ja hän sanoi, tuo ilmoittaja, sanoi: “Tämä mies on kirjoittanut kirjan, joka on kaikkein huomattavin kirja tänä vuonna.” Minä olen eri mieltä siitä.

244   Raamattu on tämän vuoden kirja! Se on maailman Valo. Se on Jumala itse. Meidän vuoden kirjamme on Raamattu. Tätä vuotta 1964 varten meidän Kirjamme on Raamattu. Ja kaikkina tulevinakin vuosina meidän Kirjamme on Raamattu. Se on ollut kaikkien menneiden vuosien Kirja, ja Se on Kirja tulevienkin vuosien kohdalla. Se on Iankaikkisuuden Kirja. Se paljastaa, että Se on Jumala. Kyllä, Se paljastaa Jumalan. Jokaiselle tulevalle vuodelle Se on Vuoden Kirja. Milloin tahansa te kuulette Raamatun sanovan mitä hyvänsä, sen lupaus on vahvistettu, ja on tuleva Iankaikkisuus jonakin päivänä. Raamattu on Se, joka antaa meille tämän lupauksen, kun te kuulette Raamatun sanovan, että on tuleva päivä, kun Jeesus on tuleva. Ja kuten sanoin tänään…

245   Minun täytyy nyt lopettaa, koska olemme puhuneet siitä jo kaksi tuntia.

246   Katsokaahan, kertooko Raamattu meille näistä tulevista asioista ja puhuuko Se meille näistä hetkistä, joiden lävitse olemme kulkeneet. Nooan päivät on ennustettu. Kirjoitukset ovat ennustaneet näiden kaikki muutkin päivät. Martin Lutherin päivät oli ennustettu, Wesleyn ja helluntailaisten päivät oli ennustettu. Tämä hetki, jossa me nyt elämme, oli ennustettu. Kaikki on tapahtunut aivan tarkalleen sillä tavalla, kuin oli ennustettu. Niinpä mistä on kysymys? Jumalan puhutusta Sanasta, jonka Jumala on vahvistanut. Jumalan vahvistaminen tekee Sen tämän hetken Valoksi. Näettekö, aivan kuten aurinko. Sana itse on Valo, kun Se on vahvistettu sille ajalle, mihin Se kuuluu. Näettekö, kun se on vahvistettu, sen jälkeen se on hetken Valo.

247   Johannes oli Valo, hänellä oli enemmän Valoa kuin Elialla ja heillä muilla. Hän ei ollut Elian Valo, mutta hän oli Elia toisessa muodossa vahvistaen Valon. Näettekö, hän oli sitä. Ja kun Jeesus tuli, Hän sanoi: “Hän oli loistava ja kirkas Valo tätä hetkeä varten. Te rakastatte vaeltaa hänen Valossansa.”

248   Ja Johannes sanoi: “Nyt minun täytyy himmetä pois. Minun täytyy nyt mennä pois, minun. Valoni ei enää loista. Minun täytyy vähetä ja Hänen kasvaa. Hän on tuo Valo.”

249   Jeesus sanoi: “Minä olen maailman Valo.” Aamen. Kyllä. “Sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Ja Hän on yhä maailman Valo. Ja mitä Hän on? “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa.” Miksi Hän oli maailman Valo? Jos Hän oli tullut, ja sanottiin, että Hän oli Messias, ja Hän ei tehnyt sillä tavoin, kuin Raamattu oli sanonut Messiaan tulevan tekemään, niin silloin Hän ei ollut maailman Valo. Näettekö, Sanan vahvistaminen tekee sen maailman Valoksi.

250   Ja tässä hetkessä, jossa me nyt elämme, se on tämän hetken vahvistettu Sana. Te helluntailaiset sanotte: “Se on kielillä puhuminen”, ja niin edelleen. Se oli Helluntaipäivän Valo, se oli silloin tuon hetken Valo. Näettehän, tämä on toinen päivä. Hän on tämän hetken Valo tänään.

251   Seitsemäs Seurakuntajakso, täysin sammutettu, Kristuksen ollessa seurakunnan ulkopuolella. Kuu todisti siitä, että kokonaispimeys oli tulossa maan ylle. Valo on työntämässä sitä nyt ja alkoi näyttää, mitä tulee tapahtumaan. Tuo asia tulee hävitettäväksi, ja Valo on tuleva sisälle ja hävittävä sen. Ja pyhät perivät maan, nöyrät perivät maan. Kuun pimeys tullaan poistamaan. Yön pimeys on häipyvä pois, heidän uskontunnustustensa pimeys ja se, miten he ovat menneet pois Jumalan Sanasta, ja kuinka he ovat vääristelleet ne asiat, joita he sanovat. Ja Valo on tuova esiin päivän.

252   Ja muistakaa, kun koko Raamattu… Kuunnelkaa nyt, kun lopetamme. Kun tämä koko Raamattu on kokonaisuudessaan vahvistettu, sen jälkeen tulee olemaan Iankaikkinen Shalom, Iankaikkinen Rauha.

253   Hän tuli, ja sanottiin, että Hän oli: “Rauha maassa ja hyvä tahto ihmisiä kohtaan”, mutta maailma ei vastaanottanut sitä. Ymmärrättekö? Hän eli Rauha jokaiselle, joka tuli Hänen luokseen saadakseen Rauhan. Rauha maassa, hyvä tahto ihmisille. Hän oli Rauha tuon uuden vuoden alkaessa, Jumalan uuden päivän alkaessa. Minkä vuoksi? Koska Hän oli tuon päivän vahvistettu Valo.

254   Mutta enemmän Sanasta tullaan vahvistamaan. Hänen täytyy vahvistaa enemmän Sanasta. Ja kun tuo viimeinen Sana on tullut vahvistetuksi, silloin kuolema on nielty voitossa, ja Kristuksessa kuolleet tulevat nousemaan ylös, ja Tuhatvuotisvaltakunta on alkava, ja tulee olemaan yksi suuri Rauha, Shalom. Valmistautukaamme tuota päivää varten, veli, sisar, tuota yhtä suurta Shalomia varten.

255   Muistakaa, Raamattu on kaiken viisauden lähde ja pitää sisällään kaikki tulevaisuuden toivot. Seurakunnalle, Shalom! Rukoilkaamme.

256   Tämä pikku ryhmä, joka on läsnä täällä nyt. Olen puhunut kaksi tuntia tätä pientä uudenvuoden Sanomaa. Te olette olleet hyvin kärsivällisiä. Onko täällä ketään tänä aamuna, jolla ei ole Shalomia, tuota Rauhaa, josta puhuin, joka tunnistaa Jumalan Sanan, kun te ja Sana tulette yhdeksi? Ja kun Raamattu sanoo yhden asian, ja te sanotte: “Ei, minä tuskin uskon, että se on oikein”, silloin teillä ei ole Shalomia. Teillä ei ole rauhaa Jumalan kanssa, koska Hänen Sanansa sanoo jonkin asian, ja te olette eri mieltä Sen kanssa.

257   Ja jos Sana sanoo: “Shalom, Rauha”, ja jos teillä on tuo Rauha, niin kaiken sen, minkä Jumalan Sana sanoo, te voitte vahvistaa “aamenella”, ja uskoa Sen. Ja kun te näette Sen vahvistettuna, te sanotte: “Aamen, se on Sana!” Vai pimentääkö jokin uskontunnustuksen valheellinen valo sen, pimentää tuon heijastuksen jollakin uskontunnustuksella, joka sanoo: “ Oi, minun mielestäni se oli jotakin toista aikaa varten. Se ei tarkkaan ottaen merkitse sitä”, vaikka Sana sanookin Sen? Seuraatteko te tuota pimentävää varjoa vai oletteko te tuon Valon kanssa?

258   Te täällä ja te, jotka tulette kuuntelemaan nauhaa, ajatelkaa sitä hetkinen. Ja jos täällä on läsnä joku, joka haluaisi, mutta jolla ei vielä ole tuota Valoa, nostaisitteko kätenne ylös sen merkiksi, että te olette valmis vaeltamaan tämän päivän Valossa. Ja jos siellä, minne tämä nauha tulee menemään, on joku, jolla ei ole Sitä, niin kohottaisitko kätesi Jumalalle siellä, missä sinä olet. Pysäyttäkää nauhurinne hetkeksi, kun rukoilemme, ja menkää polvillenne ja sanokaa: “Herra Jumala, minä olen epäillyt, minä olen ajatellut, että koska seurakuntani sanoi, ettei tuollaisia asioita voi olla eikä tällaista voi olla,” Mutta nyt minä näen, että se on luvattu Raamatussa, ja minä näen liian monia asioita. Jopa itse taivas on ilmoittanut Sen. Ja nämä asiat, joiden on sanottu tapahtuvan, ovat tapahtuneet tarkalleen. Ja Jumala ilmoittaa Taivaassa saman asian. Niinpä minä haluan vastaanottaa sen nyt. Salli Jumalan Sanan tulla minuun. Ja anna minun päästä tahtiin, niin että en kuuntele, mitä seurakunta tai saarnaaja sanoo, vaan anna minun päästä Sanan tahtiin ja nähdä, mitä Se sanoo. Ja salli Sen tuoda minulle tämä suuri Jumalan Sinfonia, niin että Hänen tahtonsa tahti tulee minun elämääni.”

259   Taivaallinen Isämme, me nyt tuomme Sinulle jokaisen käden, joka on kohotettuna kaikkialla. Ja anna Jumalan Pyhän Hengen tuoda heille Sanan tahti ja Sen Totuus, että he tulisivat muovatuiksi nyt Jumalan pojiksi ja tyttäriksi, että he heijastaisivat Jumalan Valoa maan päällä. Heidän tulee olla ilmi tuotu Sana, niin että miehet ja naiset elävät sillä tavalla kuin Jeesus eli ja uskovat jokaisen Jumalan Sanan ja elävät Sen mukaan, niin kuin Hän toimi, sillä Hän sanoi: “Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Ei ainoastaan muutamasta Sanasta tai Sanan osasta, vaan “jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”

260   Mooseksen ajan Sana ei toiminut Jeesuksen aikana. Ja apostolien päivien Sana ei toimi tässä päivässä. Tarvitaan tätä päivää varten luvattu Sana. He sanoivat itse ja puhuivat Pyhän Hengen kautta, mitä tulisi tapahtumaan viimeisinä päivinä, kuinka seurakunnat tulisivat olemaan itserakkaita ja ylpeitä, kuinka tuo huora tulisi nousemaan esiin, ja kuinka portot tulisivat olemaan hänen kanssaan, ja kuinka he tulisivat pimentämään maan. Ja kuinka viimeisessä seurakunta-ajassa, Laodikean ajassa, Jeesus tulisi täydellisesti otetuksi pois seurakunnasta.

261   Oi Herra, salli minun pysyä Hänen, tuon Sanan kanssa. Ja tuo ilmi Hänen Valonsa meidän kaikkien kautta, kun me päättäväisesti menemme tähän uuteen vuoteen. Me emme tiedä, mitä tämä uusi vuosi pitää sisällään, mutta me pidämme kiinni Hänestä, Sanasta, joka tuntee koko Sinfonian alusta loppuun asti. Hän tuntee jokaisen liikkeen ja jokaisen risteyksen. Ja Herra, me vain tarkkaamme Häntä, Sanaa, ja pidämme silmämme Hänessä. Sitten kun me näemme näiden asioiden tulevan näkyviin, niin me tiedämme, että me olemme oikeassa Sanan tahdissa. Suo se. Pelasta jokainen kadotettu sielu, Herra, joka on täällä ja joka kuuntelee nauhaa. Me jätämme heidät Sinulle, Sinun Valtakuntasi tähden, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

262   Nyt, siellä on… Olen onnellinen ollessani kanssanne koko tämän aamun. No niin, olen ollut tarkalleen kaksi tuntia siitä kun aloitin, varttia vaille yhdestätoista varttia vaille yhteen. Sanoin Medalle. Sanoin: “Tulen takaisin puoli kahdelta.” Nyt, me emme usko nopeusrajoitusten rikkomiseen. Älkää luulko, että meidän pitäisi tehdä niin, ymmärrättehän, tehdä niin. Nyt, me kiitämme teitä. Tahdon nyt sanoa…

263   Terry käänsi nauhurinsa pois päältä, koska tuo on se nauha, joka menee ulos. Luulen että sinulla on vielä omasi päällä, joka sopii, näettehän, koska aion puhua seurakunnalle.

264   Minä todella arvostan teitä kaikkia täällä. Ja on monia kertoja, kun ajattelen, että tämä on minulle pieni vetäytymisen paikka, kun voin tulla tänne erämaan takaosaan, niin kuin minä kutsun sitä. Tulla erämaan läpi tänne takaosaan ja katsella ympärillensä, nähdä tämä pieni ryhmä puiden alla aivan joen rannalla. Ja me olemme nyt joen itäpuolella. Ja minä luotan, että Jumala tulee siunaamaan tietä, jokaista erikseen. Jumala, Shalom, olkoon kanssanne. Se on Hänen rauhansa.

265   Ja olen pahoillani, että olen pitänyt teitä tällä tavoin, mutta vain saadakseni nauhan tehtyä. Sillä tämä, jos Herra suo, niin on se, mistä minä aion puhua Phoenixissa sunnuntai iltapäivällä. Sitten maanantaina lähden liikkeelle ja pidän pieniä kokouksia ja niin edelleen. Tarkoitukseni sydämessäni on ollut tänä vuonna, jos Herra suo… Olen poikki ja uupunut, kaikin puolin. Ymmärrättehän?

266   Ja me kaikki tiedämme, että se on julkitulemista. Me tiedämme, mikä Kolmas Nykäys on. Me kaikki ymmärrämme sen. Nyt, teillä on tuo nauha. Näettekö? Ja minä ajattelen olla ovimattoja jonkin aikaa, kunnes suuri vainon aika on tuleva. Silloin se on oleva. Se on puhuva. Se on tuleva julki aivan kuin viisi suoraa merkkiä ilman epäonnistumista, täydellisesti. Ja nyt ajattelen, hetkinen, ymmärrättehän, jotta nähdään, mitä on tehty. Nyt, minä menen takaisin, sama uudestaan, läpi uudestaan ja uudestaan, jotta löydän.

267   Lyhyitä kokouksia. Yritän päästä ulos joka ilta aikaisin. Pitäen ehkä kolmekymmentä minuuttia ja puhun jotain Jumalallisesta parantumisesta tai jostain sen kaltaisesta. Ja kun olen jälleen valmis nauhan tekemiseen, tulen joko tänne erämaan takaosaan tai tabernaakkeliin tai jonnekin, jossa nauha voidaan tehdä, missä me voimme olla omiemme joukossa, jossa voin sanoa sillä tavoin mitä tahansa haluan. Mutta, näettekö, Jeesus…

268   Muistakaa. Näettekö? Minun täytyy tarkata. Kun huomaan kuinka nuo ihmiset vain täydellisesti, kopeasti kävelevät pois, luulen, että olen ilmaissut sen tänä aamuna. Heidän yllään on kokonaispimeys. He eivät voi sille mitään. Annan heille anteeksi, näettekö, sen etteivät he kuuntele. Ja vaikka he näkevät ne asiat, jotka Jumala tekee, silti he eivät tee sitä. Yhä silti rukoilen: “Jumala, anna heille anteeksi.” Ja tarkoitan sitä sydämestäni. En sano sitä sen takia, kun Mestarini sanoi sen, vaan halua tuntea ensin sydämessäni sen, minkä todella aion tehdä.

269   En eristä itseäni ihmisistä. En halua toimia niin. Näettekö? Koska minä… Minulla on heille Sanoma, “pelastus”. Minun täytyy mennä heidän keskuuteensa. Näettekö? Nyt, menen noiden kolminaisuuden kannattajien kanssa, metodistien kanssa, baptistien, luterilaisten, helluntailaisten, seitsemännen päivän adventistien ja kaikkien muiden kanssa. Koska etsin pelastaakseni niitä, jotka olivat kadotettuja, jos vain voin, tuodakseni Sen sisään, osoittaakseni heille Valon. Ja Herra olkoon kanssanne.

270   Minulla oli meidän ensimmäiset pienet kokouksemme täällä. En tiedä, onko teillä niitä aikatauluja täällä vai ei. Jos jotkut teistä… Jätän sen tähän. Pastori tulee lukemaan sen teille, missä voimme tavata, jos Herra suo. Niin, jos Herra suo. Minulla ei ole johdatusta niiden suhteen, menen vain ulos ja yritän tehdä mitä vain voin. Ja jos teillä sielläpäin joitakin rakkaita, jotka haluaisivat tulla joihinkin kokouksiin, niin kirjoittakaa heille kirje ja pyytäkää heitä osallistumaan johonkin näistä kokouksista.

271   Jumala siunatkoon teitä. Oli mukava nähdä tietä, veli Sticker ja sisar Sticker, ja teitä kaikkia muitakin ihmisiä täällä. Nyt, jotkut teistä, en edes tiedä teidän nimiänne. Mutta tunnen teidät Pyhän Hengen todistuksen kautta, että te olette minun veljiäni ja sisariani. Ja rakastan ja kunnioitan teitä. On niin suuri ilo olla täällä teidän kanssa.

272   Ja tiedän, kuinka teillä on täällä päivällisenne valmiina, tulette vähän seurustelemaan keskenänne. Toivoisin vain, että voisin jäädä tänne. Ja tiedän, että se on hyvää. Tiedän, että teillä maan parhaat kokit. Tiedän, että näin on. Mutta ehkä otan itselleni matkalla hampurilaisen. Mutta, kuitenkin, minulla on sovittuja tapaamisia, joihin minun täytyy mennä. Minun aikani on kortilla, vähän siellä ja vähän täällä. Te kaikki ymmärrätte, olen varma siitä. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] En niin etten haluaisi jäädä. Jumala tietää sen. En olisi tullut tänne… Ymmärrättehän?

273   Joku sanoi: “Menisitkö sinne ja saarnaisit kolmellekymmenelle ihmiselle, kun sinä voisit saarnata saman asian kymmenelle tuhannelle?” Varmasti. Koolla ei ole mitään merkitystä. Haluan nähdä sen, missä Se vastaanotetaan.

274    “Älkää heittäkö helmiänne sioille. He kääntyvät ja polkevat ne jalkoihinsa ja sitten kääntyvät ja sitten repivät teidät.” Näettekö? Mutta te ette heitä helmiänne sioille siellä.

275   Ja tunnen, että se mitä sanon täällä, ei ole helmien heittämistä sioille. Olen sitä mieltä, että se osoittaa, lapset, että heille kuuluu jalokivet. Näettekö? Hän tekee työkalun, tuhansia kertoja, liejussa ja pölyssä.

276   Oletteko huomanneet, kuinka lumme tulee esiin? Aivan sieltä limaisen lammen pohjasta asti. Ja se uurastaa, öin ja päivin, päästäkseen valoon. Mutta kun se kerran on päässyt valoon, se puhkeaa kukkaan, ja se on mitä kaunein kukka. Sellainen lumme on. Se tulee esiin maan mudasta ja saastasta.

277   Sieltä jalokivet löydetään ja ne on kääritty kansakunnan kultavaltiossa. Te löydätte kullan sieltä alhaalta mudasta. Te löydätte rubiinit ja jalokivet sieltä limaisen mudan joukosta. Näin todella on. Sieltä kaikki on peräisin, maailman limasta ja mudasta. Mutta nämä tässä…

278   Minä olen etsijä. Mitä etsijä tekee? Hän metsästää kultaa. Sitten, kun hän on löytänyt sitä, hän kiillottaa sitä. Hän lyö sitä, hän sulattaa sitä ja hän saa sen valmiiksi.

279   Tämä on Kultakaivos. Näettekö? Minä etsin täältä koko ajan kauniita jalokiviä. Näettekö? Löydän ne täältä jostain tomusta ja kiillotan ne. Ja sanon: “Herra, tässä ne ovat. Tässä on veli. Tässä on uudestisyntynyt kristitty. Tässä on hieno, nuori nainen. Tässä on hieno, keski-ikäinen, vanha nainen, oi, nuori nainen, millainen hän sitten onkin. Tässä he ovat, Herra. He ovat Sinun jalokiviäsi. Laita ne kruunuusi, Herra. He loistavat ikuisesti ja ainiaan sillä tavoin.”

Kunnes tapaan teidät: Shalom. Jumalan rauha olkoon kanssanne!

280   Hyvä on, pastori, tule tänne. Hyvä on. Jumala teitä nyt siunatkoon. Ja minä näen teidät kaikki hieman myöhemmin.

63-1229E KATSOKAA POIS JEESUKSEEN (Look Away To Jesus), Jeffersonville, Indiana, USA, 29.12.1963

FIN

63-1229E KATSOKAA POIS JEESUKSEEN
(Look Away To Jesus)
Jeffersonville, Indiana, USA, 29.12.1963

1       Aamen. Kiitoksia teille, George, Becky ja sisar Ungren, tuollainen hieno laulu! Se on totta: “Kun Jeesus saapuu, niin kaikki muuttuu.” Hän vain poistaa pimeyden ja tuo esiin Valon, ja me olemme kiitollisia siitä. No niin, on ensimmäinen kerta, kun Becky soittaa täällä seurakunnassa, joten se oli hyvin sopiva laulu: Kun Jeesus saapui.

2       Joten me olemme kiitolliset ollessamme täällä tänä iltana… Olemme niin kiitollisia teidän hienosta osanotostanne tänä aamuna. Ja nyt tänä iltana minulla on pieni aihe, josta haluan puhua pienen hetken, mutta juuri sitä ennen teen muutamia ilmoituksia.

3       Ja olen myös hieman käheä. Minä luulen, että se vain johtuu liiallisesta puhumisesta. Minä saarnaan pitkään, mutta kun tulen takaisin tänne ja teen näitä tunnin tai kahden nauhoja, niin se tapahtuu siksi, että nauhat menevät ympäri maailman. Ja niinpä minä kiitän teitä siitä, että olitte tänä aamuna niin kärsivällisiä.

4       No niin, on muutamia asioita, joista haluan juuri nyt mainita. Ja ensimmäinen kysymys, jonka haluan kysyä seurakunnalta, koskee jotakin, mitä minä olen tehnyt, ja kysyä voisinko muuttaa sitä tänä iltana. Me emme ole…

5       Minä en tee uudenvuoden valoja. Sitten minä… meidän täytyy mennä huomenna kotiin, joten me emme tule olemaan täällä uutena vuotena, mutta me tulemme muistamaan teitä. Uskon, että täällä tulee olemaan kokous uuden vuoden yönä. Kyllä, valvojaiskokous, kuten heillä tavallisesti on uuden vuoden yönä. Haluaisimme viipyä täällä, mutta meidän on mentävä takaisin hyvissä ajoin saadaksemme lapset kouluun. Ja vaimoni täytyy pestä heidän vaatteensa. Tehän tiedätte, millaista se on.

6       Joten minä haluan kiittää teitä kaikkia kaikista hienoista asioista, joita te teitte meille joulun aikana. Ja te naiset, jotka menitte sinne ja veitte ruokaa taloon, ja nuo muut asiat, jotka te teitte meitä varten, niin että, kun me tulimme sinne, siellä oli ruoka valmiiksi tehtynä, valmiina syötäväksi. Minä todellakin kiitän teitä siitä. Siunatkoon Jumala teitä.

7       Ja kiitän seurakuntaa heidän pienestä maksuosoituksestaan, että halutessani voin ostaa sillä täältä puvun itselleni. He antavat minulle puvun joka vuosi. Ja jotkut mukavat ystäväni antoivat minulle puvun juuri äsken. Niinpä minä ajattelin, että jos teille sopii, niin minulla olisi tarve toisenlaisista asioista, kuten paidoista ja aluspaidoista ja sellaisista. Minä haluaisin käyttää rahan sellaisiin, jos se sopii seurakunnalle. Minä tarvitsen juuri nyt enemmän näitä kuin pukua.

8   Ja nyt tämä nuori kaveri, alhaalta Tucsonista, joka juuri lauloi meille, veli George Smith. Me olemme käyneet siellä heidän seurakunnassaan, Uuden Testamentin baptistikirkossa, Hänen isänsä on lähetyssaarnaaja. Luulen, että hänellä on seitsemän seurakuntaa alhaalla Vanhassa Meksikossa. Ja he siellä ovat todella hienoja ihmisiä. Hänen isänsä ja äitinsä, ja he kaikki siellä, ovat hienoja ihmisiä, ja George on hyvin hieno nuori mies. Ja olen pahoillani, ettei hän antanut meille todistusta Kristuksen pelastavasta armosta hänen elämässään ennen kuin hän istui alas.

9       Ja nyt, sanomat, minä lupasin täällä jokin aika sitten, että sanomat, ennen kuin menin ulkopuolelle kokouksiin, että minä tulisin ensin tänne nauhoittaakseni ne, ja sen jälkeen menisin muualle. Tämä siksi, että nauhat saataisiin toimitettua ihmisille. Sitten minä tulisin tänne ja nauhoittaisin sanoman ja sitten menisin ja saarnaisin sen. Tämä antaisi nauhojen valmistajille mahdollisuuden ottaa nauhat mukaamme, kun me lähdemme. Nyt olen valmistautumassa lähtemään suurelle evankelioimiskiertueelle, joten en voi tehdä sitä tästä eteenpäin, näettehän. Ja tuon, joka ottaa nauhoja, täytyy tehdä se siellä, kun menemme eteenpäin.

10   Ja minä ajattelin, että eikö tällä viikolla olekin neuvottelu nauhojen suhteen? Jotakin nauhoja koskevaa täällä tällä viikolla. Joka tapauksessa luulen veli Sothmannin olevan täällä, ja hän on veli Maquiren edustaja. En tiedä, onko hän täällä vai ei. Luulen veli Fredin olevan täällä. Joku sanoi, että hän oli täällä. Luulen, että he neuvottelevat nauhoista tällä viikolla, ehkä huomenillalla. Keskustelimme siitä eräänä iltana täällä. Luulen, että sen suhteen on sovittu aika, ja ne tekevät valmisteluja sitä varten.

11   Joten tästä eteenpäin tulen mahdollisesti puhumaan siellä ulkopuolella sanomia, joita en vielä ole puhunut täällä tabernaakkelissa,.

12   Ja nyt, olen kiitollinen Jumalalle tuosta veli Blairin todistuksesta. Sattuu olemaan niin, että veli ja sisar Blair istuvat täällä tänä iltana, juuri täällä minun edessäni, tuo, jolla oli tuo pieni poika… Nyt muistakaa, kun Herra kertoi minulle, että hän oli… Veli Blair, on hyvin hermostunut, itkee. Hänen pienen poikansa kasvot olivat murskaantuneet auton kääntyessä ympäri, ja hän oli hyvin huonossa kunnossa. Sillä aikaa kun rukoilin, minä näin pikkukaverin täysin terveenä. Ja veli Blair tietenkin kysyi minulta: “Veli Branham, onko tämä NÄIN SANOO HERRA?”

Minä sanoin: “Veli Blair, se on NÄIN SANOO HERRA.”

13   Ja veli Blair on täällä tänä iltana, ja me olemme kiitollisia, että veli Blair on kanssamme. Ja hän on kärsinyt pienestä hermostuneisuudesta, ja Saatana antoi hänelle kovan lyönnin täällä jokin aika sitten ja yritti saada, ettei hän uskoisi minua. Ja sillä aikaa kun Saatana teki niin, Herra tuli ja paljasti sen hänelle ja kertoi hänelle sen, vain katkaistakseen sen pois ennen kuin tulee aika tätä varten. Veli Blair on hieno mies. Ja haluan teidän muistavan häntä. Hän on tavallaan jäänyt kiinni kahden mielipiteen väliin, tietämättä miten toimia. Hän ei tiedä mihin päin kääntyä, ja minä uskon, veli Blair, että sinä olet suuri Kristuksen palvelija, ja että Hänellä on paljon tehtävää sinua varten, koska valot ovat tulossa himmeiksi. Olitko sinä täällä tänä aamuna? Hyvä, se on hienoa.

14   Nyt luulen, että seuraava kerta, kun näen teidät, on ehkä keväällä hetken aikaa, ja silloin me tiedämme tulemmeko me pitämään kokouksia täällä Jeffersonvillessä vai emme, kun minun tuona aikana tulisi olla Norjassa ja Skandinavian maissa. Ja nyt ennen kuin menemme aiheeseemme…

15   Koska meillä on tulossa rukousjono ja monet seisoskelevat seinien vierustoilla ja niin edelleen, ja minä tiedän, että se on teille raskasta. Ja minä olen seissyt monesti itsekin, ja kulkiessani ohitse jokin aika sitten, kun toin vaimoni tänne, panin merkille ovien ympärillä olevat ihmiset, ja minä ajattelin: “Kuka sanoo, ettei Evankeliumi yhä ole kaikkein kiinnostavin asia, mitä maailmassa on?” Varmasti se on. Se vetää puoleensa noita, jotka ovat kiinnostuneita siitä. Nuo, jotka eivät ole kiinnostuneita, tietenkään se ei vedä heitä puoleensa. Mutta Jeesus sanoi: “Kun Minut on nostettu ylös maasta, tulen Minä vetämään kaikki miehet tyköni.” Kuinka totta se onkaan.

16   Ja kun minä tulen tänne, niin on niin paljon sanottavaa, että minun on kirjoitettava ylös mitä tulen sanomaan täällä, tai muutoin… Kun on niin paljon sanottavaa, te voitte unohtaa mitä teidän tulisi sanoa.

17   No niin, olen ymmärtänyt että veli Ungrenin isä kastettiin tänä aamuna Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Jos sisar Ungren ja he muut ovat täällä, niin olen varma, että tämä on suuri asia heille, koska se on ollut heidän jatkuva rukouksensa monet vuodet. Ja veli Ungren, missä sinä oletkin, Jumala runsaasti siunatkoon sinua, veljeni.

18   Ja jos ei se ole oikea tapa, niin Jumala panee minut vastaamaan siitä tuomion päivänä. Minä tiedän, että se on oikein. Minä otan syyn siitä päälleni. Se on tarkalleen oikein, koska se on Totuus.

Te sanotte: “Onko sillä mitään eroa?”

19   Sillä oli eroa Paavalin mielestä. Heiltä kysyttiin, kuinka heidät oli kastettu. He sanoivat, että Johannes oli jo kastanut heidät, sama mies, joka kastoi Jeesuksen. Paavali sanoi, että heidän oli tultava kastettavaksi uudelleen Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Eikä yhtäkään henkilöä Raamatussa koskaan kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä.

20   Yhtään ihmistä ei milloinkaan ollut kastettu sillä tavalla ennen katolisen kirkon organisoitumista Nikean kirkolliskokouksessa, Roomassa. Siellä ensimmäinen henkilö koskaan kastettiin käyttämällä arvonimiä.

21   Eräs mies puhui minulle siitä eräänä päivänä. Minä sanoin: “Hyvä, jos Herra Jeesus…” Se on Hänen nimensä. Hän sanoi: “No niin…” Minä sanoin: ”Jos kaveri tulee sinun luoksesi…

Hän sanoi: “En usko, että siinä on mitään eroa.”

22   Minä otin hänet kiinni hänen omasta opistaan. Minä sanoin: “Jos mies tulee sinun luoksesi ja sanoo: ‘Minut on kastettu Saaronin Ruusun, Laakson Liljanja Aamutähden Nimessä’, sanoisitko sinä ‘Aamen’ siihen?”

Hän sanoi: “En tietenkään.”

Minä kysyin: “Kastaisitko hänet uudelleen?”

Hän sanoi: “Kyllä varmasti.”

Minä kysyin: “Kuinka sinä kastaisit hänet?”

Hän sanoi: “Minä kastaisin hänet Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä.”

23   Juuri sillä tavalla minäkin kastaisin hänet, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä. Minä sanoin: “Saaronin Ruusu, Laakson Lilja ja Aamutähti ei ole nimi.”

Hän sanoi: “Juuri niin, ne ovat arvonimiä.”

24   Minä sanoin: “Niin ovat Isä, Poika ja Pyhä Henkikin.” No niin, minä kastan heidät Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimessä, ja Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimi on Herra Jeesus Kristus. Tarkalleen. Ja hän näki sen.

25   Se oli veli Joseph Mattson-Boze Chicagosta, kovin kaveri, mitä minun eteeni koskaan on tullut. “Minä luulen, että minulla on nyt noin kolme tai neljä tuhatta alkuasukasta kastettavana uudelleen, kun menen Afrikkaan.”

26   Niinpä me olemme kiitolliset Evankeliumin Valolle. Ja Jeesus sanoi, ollessaan täällä maan päällä: “Minkä Minä kuulen, sen Minä puhun.” Ja nyt minä tulen sanomaan jotakin seuraavan kymmenen tai viidentoista minuutin aikana, juuri ennen kuin menen tekstiini, hyvin lyhyeen tekstiin, ja sen jälkeen meillä on rukousjono. Minä olen tullut sellaiseen vaiheeseen palvelustehtävässäni, että minun täytyy sanoa jotakin.

27   Jeesus sanoi, että mitä Hän kuuli, sen Hän puhui. Ja Hän sanoi: “Minä kutsun teitä ystävikseni, ja ystävä kertoo ystävälleen kaikki asiat.”

28   Paavali sanoi Apostolien tekojen 20:27: “Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa.”

29   Ja sallittakoon minun liittyä häneen ja sanoa sama asia tänä iltana tuon entisajan suuren pyhän kanssa, parhaan tietoni mukaan, minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille koko Jumalan tahtoa.

30   Jonkun soittaessa yhtä nosta nauhoista eräänä päivänä, ja pelkästään siksi, että se sai jonkun vihaiseksi, he ampuivat heitä ikkunan lävitse, ja nainen haavoittui.

31   Joten ehkäpä jonakin päivänä minä tulen sinetöimään todistukseni… Mutta kun tuo aika tulee, silloin minä olen valmis lähtemään. Ennen kuin minun aikani tulee, ei ole mitään, mikä voisi vahingoittaa minua ennen tuota aikaa.

32   Me uskomme samaan Evankeliumiin juuri sillä tavalla, kuin Raamattu on kirjoitettu. Se on kohdistettu maaliinsa. Ja jos ase on tarkalleen kohdistettu ja asennettu, se osuu maaliin ensimmäisellä kerralla, ja se on osuva toisella kerralla, ja joka kerta.

33   Jos viinipuu työntää esiin oksan, ja tuo oksa kantaa määrätyn laista hedelmää, niin seuraavalla kerralla, kun viinipuu työntää esiin oksan, se on kantava samankaltaista hedelmää.

34   Ja jos Jeesus on Viinipuu, ja me olemme oksia, ja ensimmäisen oksan, Seurakunnan, jälkeen he kirjoittivat Apostolien teot. Tuo ensimmäinen oksa kastoi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Heillä oli Elävä Jumala keskuudessaan, joka teki samoja tekoja, joita Hän teki ollessaan maan päällä. Sen vuoksi ihmiset panivat merkille, vaikka he olivat tietämättömiä ja oppimattomia, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa, koska Hänen Elämänsä tuli esiin heidän kauttaan.

35   Kuten olen sanonut: “Jos minulla olisi Beethovenin henki itsessäni, minä voisin säveltää lauluja. Jos Beethoven eläisi minussa, minä olisin Beethoven, näettehän.

36   Jos Shakespeare eläisi minussa, minä olisin Shakespeare. Minä voisin kirjoittaa runoja ja näytelmiä ja niin edelleen, jos Shakespeare eläisi minussa.

37   Ja jos Kristus elää minussa, silloin te teette Kristuksen tekoja. Niin on oltava. Ja mikä on Kristus? Sana. Hän sanoi: “Jos te pysytte Minussa, ja Minun Sanani pysyvät teissä, pyytäkää silloin mitä te haluatte, ja se tullaan tekemään”, koska Sana siellä tarvitsee vain Valon, ja Valo saa Sen elämään.

38   Niinpä minä tulen sanomaan teille jotakin nyt, mitä minä en ole ennen sanonut. Se on asia, jota me olemme odottaneet niin kauan, nämä monet vuodet, neljä tai viisi vuotta, tai ehkä kauemminkin. Kolmas nykäys on nyt vahvistettu, ja olen varma, että te kaikki tiedätte, mikä se on.

39   Nyt muistakaa, sillä ei tule koskaan olemaan mitään jäljittelyä, koska sellaista ei voi olla. Sellaista ei voi olla. Se on nyt olemassaolossa, ja minua on varoitettu tästä… että pian, juuri tällä hetkellä nyt, se on juuri tapahtunut, niinpä se voi tunnistaa läsnäolonsa teidän keskuudessanne. Ymmärrättekö? Mutta sitä ei tulla käyttämään suuremmassa määrässä, ennen kuin tämä neuvosto alkaa kiristämään otetta. Ja kun se tapahtuu, kun se tekee… Helluntailaiset, ja niin edelleen, voivat jäljitellä melkein mitä tahansa, mitä voidaan tehdä, mutta kun tuo aika tulee, kun puristus tulee, silloin te tulette näkemään, mitä te olette nähneet väliaikaisesti, se on tuleva ilmi voiman täyteydessä.

40   Nyt minun täytyy jatkaa evankeliumin saarnaamista, aivan kuten minun tehtäväkseni annettiin alussa, minun täytyy jatkaa edelleen. Sen vuoksi, teillä on Sana, ja te tiedätte, mitä odottaa ja kuinka seistä. Minun täytyy jatkaa evankeliumin saarnaamista, ja minun ystäväni, pysykää hiljaa ja vain liikkukaa eteenpäin, sillä nopeasti on lähestymässä hetki, kun jotakin tullaan tekemään.

41   Te voitte nähdä joitakin pieniä outoja asioita tapahtuvan, ei mitään synnillistä, en tarkoita sellaista, vaan minä tarkoitan jotakin erikoista, tavallisuudesta poikkeavaa. Koska se, mihin minä olen nyt tullut palveluksessani, tipahdan nyt tässä taaksepäin tarkaten tuota paikkaa ja odottaen aikaa milloin käyttää sitä. Mutta sitä tullaan käyttämään!

42   Ja jokainen tietää, että aivan yhtä varmasti kuin ensimmäinen oli tunnistettu, niin on toinenkin tunnistettu. Ja jos te ajattelette todella tarkasti, te, jotka olette hengellisiä. Niin kuin Raamattu sanoi: “Sille, jolla on viisaus.” Kolmaskin on kunnolla tunnistettu. Me tiedämme, missä se on, joten Kolmas Nykäys on täällä.

43   Se on niin pyhää, että minun ei tule sanoa siitä paljoa. Niin kuin Hän käski minua alussa. Hän sanoi: “Tämä, älä sano siitä mitään.” Muistatteko sen, vuosia sitten? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se puhuu itse puolestaan. Näettekö? Mutta te… Minä olen yrittänyt selittää toisille, ja minä tein virheen. Tämä tulee olemaan asia, joka minun mielipiteeni mukaan. En sano, että Herra kertoo minulle tämän. Tämä tulee olemaan asia, joka tulee aloittamaan Ylöstempaususkon pois menoa varten, näettekö?

44   Ja minun täytyy pysytellä hiljaa vain pieni hetki. Nyt muistakaa, ja te jotka kuuntelette tätä nauhaa, te voitte nähdä sellaisen muutoksen minun palveluksessani juuri nyt, taaksepäin putoamisen. Ei ylöspäin menemistä, vaan putoamista taaksepäin. Me olemme juuri nyt tuossa ajanjaksossa, eikä se voi mennä enää edemmäksi. Meidän täytyy odottaa tässä vain hetki, kunnes tämä tapahtuu täällä saavuttaakseen sen, silloin aika tulee. Mutta se on perinpohjaisesti tunnistettu.

45   On tulossa aika tämän kansakunnan keskellä, jolloin tämä kansakunta tulee käyttämään kaikkea voimaa, joka pedolla oli ennen sitä, joka oli pakanallinen Rooma, kun siitä tuli paavillinen Rooma, tämä kansakunta tulee tekemään sen.

46   Ilmestyskirjan 13 selvästi selittää sen. Karitsa tuli esiin maasta. Toinen peto nousi vedestä, kansoista ja kansanjoukoista. Tämä karitsa tuli sieltä, missä ei ollut ihmisiä. Karitsa kuvaa uskontoa, Jumalan Karitsa. Ja muistakaa, se puhui kuten karitsa, se oli karitsa.

47   Sitten, jonkin ajan kuluttua se sai vallan ja se puhui kuin lohikäärme ja käytti kaikkea valtaa, joka lohikäärmeellä oli ollut ennen sitä, ja lohikäärme on aina Rooma. Joten ettekö te näe? Rooman kirkkokunta, merkitty protestanttinen kirkkokunta, pedon kuva, muodostaa vallan, joka tulee pakottamaan kaikki protestantit johonkin liiton kaltaisuuteen. Teidän täytyy olla tässä kirkkojen neuvostossa tai teillä ei voi olla mitään yhteyttä. Tai…

48   No niin, käytännöllisesti katsoen nyt on sillä tavalla. Te ette voi mennä kirkkoon ja saarnata, ellei teillä ole yhteyskorttia tai jotakin, josta teidät tunnetaan. Ja tästä eteenpäin, henkilöt kuten me, meidät tullaan leikkaamaan täysin sen ulkopuolelle, niin tarkalleen on, koska he eivät voi tehdä sitä.

49   Se on kiristymässä, ja sitten kun tuo aika tulee, ja painostus tulee siihen pisteeseen, että teidät on puristettu ulos, niin tarkatkaa, mitä minä valmistaudun kertomaan teille muutaman hetken kuluttua. Tarkatkaa silloin Kolmatta Nykäystä, enemmistö tulee täydellisesti kadottamaan sen, mutta se tulee olemaan Morsianta ja Seurakuntaa varten.

50   Nyt me olemme lähempänä kuin miltä näyttää. Minä en tiedä koska, mutta se on todella, todella lähellä. Minä saatan olla rakentamassa pohjaa, jonka päälle joku muu voi astua. Minut voidaan ottaa pois ennen tuota aikaa. Minä en tiedä. Ja tuo aika saattaa olla tällä tulevalla viikolla, että Pyhä Henki on tuleva… ja tuova Kristuksen Jeesuksen. Hän voi tulla tällä seuraavalla viikolla. Hän saattaa tulla jopa tänä yönä. En tiedä, milloin Hän on tuleva. Hän ei kerro sitä meille.

51   Mutta minä uskon, että me olemme niin lähellä, että minä en koskaan kuole vanhana. Kuitenkaan, vaikka olen viisikymmentäneljävuotias, minä en tule kuolemaan vanhuuteen, ennen kuin Hän on täällä. Ellei minua ammuta, tapeta, tai jos en kuole jollakin muulla tavalla, niin pelkästään vanhuuteen en tule kuolemaan, ennen kuin Hän tulee. Ja minä uskon niin.

52   Nyt, haluan sanoa tämän: en ole koskaan aikaisemmin sanonut sitä, mutta Kirjoitusten mukaan ja sen mukaan, mitä Hän sanoi kolmekymmentäkolme vuotta sitten tuolla alhaalla joella, paremminkin vuonna 1933, mitä Hän sanoi, se kaikki on tapahtunut juuri tarkalleen siten. Voi olla, että minä en tee sitä, mutta tämä Sanoma tulee esittelemään Jeesuksen Kristuksen maailmalle. “Sillä niin kuin Johannes Kastaja lähetettiin edeltä juoksemaan ensimmäisen tulemuksen, niin tulee Sanoma edeltä juoksemaan toisen tulemuksen.” Ja Johannes sanoi: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Niinpä sitä voidaan verrata siihen kaikin tavoin, ja minä tiedän, että se on tekevä sen. Sanoma on menevä eteenpäin.

53   Joitakin suuria asioita on tapahtunut matkan varrella. Tänä aamuna minulla oli tapaamisia täällä huoneessa, ja nuori kaveri, jonka nimi oli Autry, hän on ehkä täällä vielä tänä iltana. Hän on San Antoniosta, Texasista. Hän tuli ja kysyi, milloin me menisimme Dallasiin, hän oli tulossa Kaliforniasta, niin että voisimme mennä yhdeksi illaksi heidän tabernaakkeliinsa, vain yhdeksi illaksi. Ja he odottavat vastausta seuraavien parin päivän aikana, jotta voivat nähdä, voimmeko tehdä niin. Ja hän kertoi minulle… Enkä minä koskaan ole ollut San Antoniossa ennen tuota ensimmäistä kokousta.

54   No niin, kun meillä oli ensimmäinen kokous San Antoniossa, niin luulisin, että olin siellä veli Cootsin kanssa, joka on Kansainvälisestä Raamattukoulusta, ja olen unohtanut tuon juhlasalin, missä kokous oli. Joko minun ensimmäisenä tai toisena iltanani, luulisin sen olleen ensimmäisenä, kun olin kävelemässä korokkeelle, niin joku nousi ylös aivan siellä salin takaosassa ja puhui kielillä niin kuin olisi ampunut konekiväärillä. Ja hän tuskin ehti istuutua alas, kun jo toinen nousi puhujankorokkeelle ja antoi tulkinnan.

55   Se, mitä hän sanoi, pysäytti minut, ja minä sanoin tuolle miehelle: “Tunnetko sinä tämän miehen?”

Hän sanoi: “En tunne.”

Minä kysyin: “Kuinka sinä tulit tänne?”

56   Hän sanoi: “Ne ihmiset, joilla palveluksessa työskentelen, tulivat tänne tänä iltana ja he toivat minut.” Hän oli karjapaimen.

Ja minä sanoin: “Miten on, tunnetko sinä hänet?”

57   Hän sanoi: “En tunne, en ole koskaan nähnyt häntä.”

58   Ja minä sanoin tuolle toiselle: “Kuka sinä olet?” Ja hän oli kauppias kaupungista.

59   Ja mitä he sanoivat siinä… No niin, minä aina, ennen kuin opin asiat vähän paremmin, olin hieman epäileväinen kielilläpuhumisen suhteen. Ajattelin, että siinä oli paljon lihallista, ja niin voi ollakin, mutta kun tämä sanottiin, niin tuo tulkinta oli tarkalleen se, mitä Herran Enkeli sanoi alhaalla joella yksitoista vuotta sitä ennen: “Niin kuin Johannes Kastaja oli lähetetty juoksemaan edeltä Kristuksen ensimmäistä tulemusta, sinut on lähetetty edeltä juoksemaan toista.”

60   Ja siinä se oli. Kun tuo Enkeli, tuo Valo, joka on tullut täydellisesti tunnistetuksi seurakunnassa, Sanan, tieteen ja kaiken tunnistaessa sen, tuo Valo, ensi kertaa ilmestyessään julkisesti, pysyi juuri sen kohdan yläpuolella, jossa minä olin noin kello kaksi iltapäivällä siellä sillan pielessä, juuri täällä, missä Spring Street päättyy veteen. Se tapahtui monia, monia vuosia sitten. Ja tarkalleen se, mitä Se sanoi, on tapahtunut kohta kohdalleen.

61   Tämä veli täällä tänä aamuna sanoi naineensa tytön tästä seurakunnasta täällä, Sisar Noyesin tyttären, ja minä en tiedä, arvelisin tuon nuoren miehen olevan… Oletko sinä täällä, veli Autry? En tiedä, hän oli San Antoniosta. En tiedä, onko hän täällä vai ei. Hän kuitenkin oli täällä tänä aamuna ja hän kertoi minulle, uskoisin sen koskeneen hänen isoisäänsä, kuinka hänet, joka oli ollut kaatumatautinen koko elämänsä ajan, tuotiin tuohon kokoukseen.

62   Se oli silloin alkuaikoina, kun palvelustehtävä alkoi erottamisen kautta, kun he panivat kätensä minun käteeni, ja heille sanottiin, mikä se oli. Ja sitten minä kerroin teille, ja täällä on tänä iltana monia sen todistajia, että tulisi tapahtumaan, että minä tulisin tietämään jopa heidän sydäntensä salaisuudet. Muistatteko sen, ennen kuin se edes tapahtui? Ja noin viisi tai kuusi vuotta myöhemmin se tapahtui Kanadassa, se tapahtui ensimmäisen kerran. Sitten Hän sanoi: “Jos sinä pysyt vilpittömänä, se tulee menemään eteenpäin.” Ja nyt kolmas asia on tapahtunut. Se vain jatkuvasti liikkuu eteenpäin.

63   Ja hän kertoi, että hänen isänsä tuotiin rukousjonoon, ja hänelle kerrottiin hänen kaatumataudistaan ja niin edelleen, ja hänen puolestaan rukoiltiin, ja se tapahtui kuusitoista vuotta sitten, luulisin, että se oli noin kuusitoista tai seitsemäntoista vuotta sitten, ja hän sanoi, että hänellä ei ole ollut yhtään kohtausta sen jälkeen, ja hän on melkein kahdeksankymmentäviisivuotias, eikä hänellä sen jälkeen enää koskaan ollut kohtausta. Mitä se on? Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

64   Onko Margie Morgan täällä rakennuksessa? Sisar Margie Morgan, nainen, joka oli syövän syömä, sairaanhoitajatar. Kuinka monet muistavat sisar Morganin? Hän oli työssä sairaanhoitajana. Hän oli ollut syöpälistalla Louisvillessä, ja hän oli ollut kuolleena kuusi-, seitsemäntoista vuotta syöpälistalla Louisvillessä.

65   Kun Jim Tom Robinson, lakimies, kristitty lakimies, kuuli siitä, hän meni sinne baptistien sairaalaan tarkistamaan asian nähdäkseen, oliko niin, koska hänen isänsä oli siellä lautakunnassa, luotetun virassa tuolla baptistien sairaalassa, he tarkistivat tapauksen, koska naisen oletettiin kuolleen vuosia sitten, ja hän on nyt hoitajana täällä Jeffersonvillen sairaalassa. Kun hän seisoi täällä, silloin kun heidän täytyi kannatella häntä pystyssä, eikä hän enää ollut edes hänen oikeassa mielentilassaankaan. Mutta se oli NÄIN SANOO HERRA, ja hän on elossa nyt. Hän meni hoitajaksi Louisvilleen.

66   Ja tämä mies täältä Schimpffin Makeiskaupasta. Onko herra Schimpff täällä tänä iltana? Haluaisin hänen kertovan sen, jos hän on täällä, Sonny Schimpff, suuri, terve mies. Monesti minulla oli tapana…

67   Haluaisin olla sanomatta sitä, mutta se on totuus. Isälläni oli tapana antaa minulle kymmenen penniä, jos olin työskennellyt koko viikon, ja minä tulin kaupunkiin ja parkkeerasin polkupyöräni sinne veli Mike Eaganin talon lähettyville, joka on yksi luotetuistamme täällä Jimmy Poolin kanssa, luulen, että hänen poikansa on täällä tänä iltana. Jim ja minä ja Ernest Fisher, ja me menimme kaupunkiin ja elokuviin, joka maksoi viisi penniä. Meillä oli tapana katsoa noita vanhoja mykkäelokuvia. Me olimme pieniä lapsia, noin kahdeksan tai kymmenenvuotiaita. Heillä oli tuo William S. Hart, monet teistä kavereista muistatte hänet, vanha näyttelijä mykkäelokuvissa, ja minä en osannut lukea, minun vain täytyi katsella, mitä tapahtui. Ja minun täytyi tavata sitä, enkä pystynyt siihen, mutta minä katselin, mitä hän teki.

68   Ja sitten minulle jäi ylimääräinen viisipenninen. Kuinka monet muistavat pennin jäätelötötteröt? Hyvä on, saatoin saada kolme jäätelötuuttia ja kahdella pennillä “red hotteja”. En voinut säilyttää jäätelöitä, joten minä söin ne, ja sitten hain kahdella pennillä “red hotteja” ja sillä sai niitä noin neljänneskilon. Schimpffit valmistivat niitä, ja minulla oli tapana mennä sinne, istua siellä ja katsella William S. Hartia.

69   Ja tämä nuori mies, hieman minua vanhempi, taudin runtelema, jonka viisi tunnettua spesialistia Louisvillestä olivat hyljänneet toivottomana tapauksena. Hän painoi noin kaksikymmentäviisi kiloa ja hän oli kuolemassa. Neiti Morgan oli hoitamassa häntä, ja hän oli sellaisessa kunnossa… Hänessä oli niin paljon vikaa, hänen keuhkonsa olivat mennyttä, hänen kurkkunsa oli mennyttä, ja hänen pienet käsivartensa olivat suunnilleen näin paksut, ja hän makasi siellä kuolemassa.

70   Ja neiti Morgan oli palkattu sinne töihin, ja niinpä hän sanoi hänelle: “Minäkin olin kerran syöpäpotilas”, ja hän alkoi kertoa siitä hänelle.

71   Tuo mies kysyi: “Kenen sinä sanoit hänen olevan, Billy Branham? Minä olen myynyt hänelle monasti makeisia ja jäätelöä.” Ja hän sanoi: “Ihmettelenpä, josko hän haluaisi tulla rukoilemaan minun puolestani.” Ja minä menin sinne rukoillakseni Junie Schimpffin puolesta.

72   Ja jos te haluatte puhua hänen kanssaan, te löydätte hänet Schimpffin Makeiskaupasta, se on täältä päin mentäessä toinen liike Leon Teatterista eteenpäin, Schimpffin Makeiskauppa. Kaikki te täällä tiedätte, missä se on. Sehän on yksi vanhimmista yrityksistä Jeffersonvillessä.

73   Ja kun hän lepäsi siellä kuolemassa viiden spesialistin annettua hänelle vain jonkun tunnin elinaikaa. Se oli: “NÄIN SANOO HERRA, sinä et tule kuolemaan, vaan sinä olet myyvä minulle jälleen “red hotteja” tiskin ylitse.”

74   Tiesin hänen parantuneen, mutta olin jo pitkään unohtanut sen, kun sitten vaimoni kanssa menimme sinne ostaaksemme vähän makeisia, kun me tulimme tänne jouluksi, enkä tiedä, kuinka minä koskaan tuli mieleeni Schimpffit, koska me tavallisesti ostamme ne näistä sekatavarakaupoista, mutta nyt me pysähdyimme Schimpffin kaupan eteen.

75   Kun menin sisälle, hänen sisarensa katsoi minua ja sanoi: “Mitä, sehän on veli Branham, muistatko sinä Junieta?”

76   Minä sanoin: “Kyllä.” Ja siellä hän oli suuri, voimakas, terveeltä näyttävä kaveri.

77   Kävelin sinne tiskin luo, katselin sitä tällä tavalla ja sanoin: “Minä otan neljänneskilon noita ‘red hotteja’.”

78   Hän sanoi: “Kyllä vaan.” Ja hänen sisarensa myi minun vaimolleni. Ja niin kun hän sai ne valmiiksi.

79   Minä sanoin: “Minulla oli tapana syödä niitä kauan aikaa sitten täällä elokuvissa.” Pidin pääni kumarassa.

Hän sanoi: “Kyllä, monet lapset yhä ostavat niitä. Minun isäni valmisti niitä lapsia varten. Minä sanoin: “Minä todella pidän niistä.”

80   Kun hän oli saanut ne paketoitua ja ojennettua minulle, hän sanoi: “Olisiko saanut olla vielä jotakin muuta?”

Minä sanoin: “En tiedä…”, ja kohotin pääni ylös. Hän sanoi: “Veli Branham!”

81   Minä sanoin: “Tässä on “red hotit”, joista sanoin sinulle NÄIN SANOO HERRA noin viisi vuotta sitten.”

82   Hän sanoi: “Veli Branham, minä olen niin täydellisesti parantunut, ettei ole edes minkäänlaisia jälkioireita. Kuulen vain hieman heikosti toisella korvalla.” Arvelisin hänen olevan viidennelläkymmenennellä. Hän sanoi: “Toinen korvani on hieman heikkokuuloinen, koska he antoivat minulle niin paljon antibiootteja, kun olin siellä.” Jeesuksen Kristuksen hämmästyttävä armo.

83   Minulla ei ole paljoa aikaa sanoakseni mitään muuta, mutta haluan kuitenkin sanoa tämän.

84   Kuinka monet muistavat noita oravia koskevan asian? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] No niin, se oli hämmennyttävin Kirjoitusten paikka elämässäni, enkä milloinkaan voinut ymmärtää sitä.

85   Ja sitten siellä oli toinenkin paikka, joka hämmensi minua. Se oli se, kun Mooses saattoi sanoa Jumalalle paremman tavan tehdä jotakin, kuin se, minkä Jumala tiesi. Se kun Mooses sanoi: “Ihmiset tulevat sanomaan: ‘Teidän Jumalanne saattoi tuoda teidät ulos, mutta nyt Hän ei kykenekään huolehtimaan teistä.”’ Ja Mooses heittäytyi ihmisten ja Jumalan välille, ja myöhemmin minä tulin huomaamaan, että se oli Kristus Mooseksessa, joka seisoi siellä ihmisten puolesta.

86   Ja sitten tässä Kirjoituksen paikassa, josta en koskaan voinut saarnata: “Jos te sanotte tälle vuorelle, että se siirtyisi.” Ja te tunnette tuon kertomuksen. Niinpä minä aina menin sen ohitse. Vähänpä minä tiesin, mihin se oli johtamassa. Ja luulen, että veli Wood ja veli Fred ja nuo muut, jotka ovat täällä rakennuksessa nyt, jotka olivat läsnä, kun se tapahtui, tai juuri sen jälkeen, kun se oli tapahtunut siellä.

87   Veli Rodney ja veli Charlie, alhaalta Kentuckysta, Sisar Woodin veli ja ne muut olivat läsnä, kun se tapahtui siellä Kentuckyssa, ja se oli toinen kerta, kun se tapahtui. Vain yksinkertaisesti puhuen olemassaoloon asioita, joita ei ollut. Puhuen, ja vahvistaen Kirjoituksia, rohkaisten.

88   Ja kolmannen kerran se tapahtui Hattie Wrightille. Onko Hattie täällä tänä iltana? Kuinka monet tuntevat Hattie Wrightin? Veli Wood ja minä olimme istumassa siellä, kun se tapahtui. Kun Pyhä Henki sanoi: “Anna hänelle, mitä hän haluaa”, ja me olimme juuri puhuneet noiden oravien olemassaoloon tulosta.

89   Ja minä sanoin: “Ainoastaan on kysymys siitä, että Hän on Jehova Jireh.” Juuri kun Aabraham tarvitsi oinasta, Jumala jäljesti sinne oinaan. Ja Hän myös jäljesti nuo oravat sinne. Hän voi puhua oravan olemassaoloon, koska Hän on Luoja, aivan samalla tavalla kuin Hän puhui oinaankin. Aabraham ei koskaan pyytänyt sitä. Hän vain yksinkertaisesti oli tekemässä sitä, mutta se osoitti, että Jehova Jireh oli siellä.

90   Kun sanoin sen tuolle nöyrälle pienelle naiselle… Se oli ensimmäinen kerta, kun tämä, Kolmas Nykäys, milloinkaan tapahtui ihmisolennolle, se tapahtui tuolle pienelle nöyrälle naiselle.

91   Hän ansaitsi noin kaksisataa dollaria vuodessa elääkseen. Siinä oli kaikki, mitä hän ansaitsi pienellä maapalallaan. Hänen miehensä oli kuollut, ja kahdesta lapsesta oli tullut jotenkin villejä. Ja hän tuli ja lahjoitti kaksikymmentä dollaria siitä tämän tabernaakkelin rakentamista varten. Ja Meda oli antanut minulle tuona aamuna vähän rahaa ostaakseni ruokatavaroita, kaksikymmentä dollaria, ja minä aioin antaa sen hänelle takaisin tuona päivänä ollessamme siellä, niin että hänen ei olisi tarvinnut menettää sitä, mutta hän ei suostunut vastaanottamaan sitä.

92   Hän istui siellä nurkassa, ja kun minä sanoin: “Ainoa asia, minkä tiedän, on se, että Hän yhä on Jehova Jireh.”

93   Ja pieni Hattie sanoi oikean sanan. Hän sanoi: “Se ei ole mitään muuta kuin Totuus.”

94   Ja kun hän oli sanonut sen, veli Banks Wood täällä on yksi niistä, jotka olivat läsnä, tuo huone tuntui aivan kuin repeytyvän. Ja Pyhä Henki sanoi: “Anna hänelle, mitä hän pyytää.” Se oli tuo sama ääni, joka puhui noista oravista.

95   Ja minä sanoin: “Sisar Hattie, ollen todistajana Jumalan edessä, tämä se on. Nyt, jos sinun mielessäsi on yhtään epäilystä, niin pyydä, mitä haluat, ja jos sitä ei anneta sinun syliisi, niin minä olen väärä profeetta.”

96   Hän sanoi: “Veli Branham.” Jokainen itki. Hän kysyi: “Mitä minun tulisi pyytää?”

97   Minä sanoin: “Sinä olet köyhä ja elät täällä mäellä ilman rahaa. Voit pyytää sitä. Täällä istuu sinun pieni, raajarikkoinen sisaresi Edith, jonka puolesta me olemme vuosikausia rukoilleet. Sinä voit pyytää hänen parantumistaan. Ja myös isäsi ja äitisi ovat vanhoja ja raihnaisia. Voit ehkä pyytää heidän puolestaan. Mitä hyvänsä sinä pyydätkin, sisar Hattie, niin sinä tulet näkemään, että se tapahtuu juuri nyt.” Ja minä sanoin: “Hän, tuo sama Ääni, on juuri käskenyt minun sanoa: ‘Anna hänelle mitä hän pyytää.’”

98   Ja hän katseli ympärilleen ja sanoi: “Mitä minun tulisi sanoa, veli Branham?”

99   Minä sanoin: “Sano se, mitä sinä haluat. Ajattele sitä, mitä eniten haluat, ja sano se.”

100   Ja hänen poikansa jopa tirskuivat ja nauroivat. Hän sanoi: “Suurin asia, jonka minä haluan, on minun kahden poikani pelastuminen.”

101   Minä sanoin: “Minä annan heidät sinulle Jeesuksen Kristuksen Nimessä.” Ja siellä he menivät.

102   Ja he ovat olleet uskollisia tässä seurakunnassa ja ottaneet osaa ehtoolliseen. Nuo pienet kaverit pesevät jalkoja miesten kanssa, ja muuta sellaista. Me olemme kaikki sen todistajia.

103   Hän valitsi oikein. Hänen äitinsä täytyy kuolla samoin kuin hänen itsensäkin, kaikkien heidän, mutta se, mitä hän pyysi, on iankaikkista, hänen lastensa pelastumista. Tämä oli kolmas kerta, kun se tapahtui.

104   Neljännen kerran se tapahtui, minä juuri kerroinkin sen viime kerralla ollessani täällä, kun olimme ylhäällä vuorella, jossa tuo myrsky raivosi. Kuinka monet kuulivat sen? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Siellä missä tuo myrsky raivosi, ja Jumala on minun tuomarini seisoessani täällä. Mennessämme alas vuorelta, kun…

105   Daavid Wood, joka istuu täällä jossakin, ja joka valmisti minulle tuon voileivän, ja se olikin melkoinen leipä. Luulen, että hän yritti päästä tasoihin minun kanssani sen kanssa, jonka minä valmistin hänen isälleen joitakin vuosia sitten. Siinä oli lihaa ja kaikenlaista yhteen sekoitettuna, ja minä panin sen paitani sisälle, ja kun satoi, siitä tuli yksi suuri taikinamöykky.

106   Olin tulossa alas vuorelta, ja oli sellainen myrsky, että tuskin saatoin nähdä edessäni olevaa kättäni. Ja yhden asian tiedän, että te käännytte ympäri, kun tuo tuuli pyörii sillä tavalla.

No niin täällä on sen todistajia.

107   Yksi heistä on yksi meidän uskollisista seurakuntapalvelijoistamme, veli Wheeler. Oletko täällä, veli Wheeler? Missä hän on? Juuri tässä, veli Wheeler.

108   Veli Mann, metodistisaaraaja New Albanysta. Onko hän, veli Mann, tänä iltana täällä? En tiedä, onko hän vai ei.

109   Veli Banks Wood, oletko täällä, veli Banks? Hän on tuolla äänityshuoneessa. Hyvä on, ja Daavid Wood.

110   Ja luulisin, että veli Evans oli siellä. Onko se oikein, veli Evans? Hän seisoo siellä seinustalla, hän oli siellä.

111   Ja kuinka radio oli jo kaksi päivää sitä ennen varoittanut voimakkaasta lumimyrskystä, joka oli pyyhkäisemässä maan ylitse.

112   Veli Tom Simpsonia, joka on täällä tänä iltana, pyydettiin käyttämään kiertotietä, kun hän oli tulossa alas Kanadasta, koska hän ei olisi voinut päästä lävitse, lumimyrsky oli tulossa. Veli Tom, oletko sinä täällä? Missä sinä olet? Täällä hän istuu, juuri tässä.

Ja siellä nuo pilvet nousivat, ja minä sanoin: “Veljet…”

113   Jokainen ryntäsi pois sieltä, eikä sinne jäänyt jäljelle kuin meidän pieni ryhmämme ja yksi karjapaimen, ratsastaja, siitä runsaan sadan miehen joukosta, joka oli ollut siellä. Ja me olimme päättäneet pysyä siellä.

114   Minä soitin sisar Evansille ja pyysin häntä soittamaan vaimolleni ja pyytää häntä sanomaan Tonylle, että jos me emme pääsisi ulos sieltä, niin he hankkisivat jonkun toisen puhumaan Liikemiesten aamiaiselle.

115   Ja siellä ylhäällä vuorella minä tuona päivänä sanoin: “Kun te näette ensimmäisen merkin sateen alkamisesta, niin rynnätkää leirille, sillä noin kymmenen, viidentoista minuutin kuluttua te ette voi nähdä edes kättänne edessänne tuon lumimyrskyn vuoksi, ja vain lyhyessä hetkessä se sataisi kaatamalla mahdollisesti kuusi metriä lunta sinne vuorille.

116   Tästä syystä te voitte lukea lehdistä, kuinka ihmiset kuolevat sinne. Mutta me tiesimme, miten päästä pois sieltä, ja muut tiesivät, missä me olimme, ja niinpä me tunsimme johdatusta jäädä sinne.

117   Niinpä ollessani siellä ylhäällä vuorella tuon lumimyrskyn alkaessa, minä lähdin menemään alaspäin sieltä, ja kuljettuani noin puoli mailia Jumalan Ääni sanoi: “Käänny ja mene takaisin.”

118   Ja minä menin takaisin, niin kuin Hän käski minua. Menin takaisin sinne ylös ja istuuduin ja odotin ja söin sitä voileipää, jonka Daavid oli antanut minulle.

119   Ja kun istuin siellä tuon tuulen tempoillessa ja puhaltaessa puiden latvoissa ja lumen lentäessä tällä tavalla, Ääni sanoi: “Minä olen luomakunnan Jumala!”

120   Katsoin ylös ja ajattelin: “Mikä se oli? Ehkä se oli tuuli.”

121   Hän sanoi: “Minä loin taivaat ja maan. Minä hiljensin voimakkaat tuulet meren yllä”, ja Se jatkoi puhumistaan.

Minä hyppäsin ylös ja otin pois hattuni.

122   Hän sanoi: “Vain puhu myrskylle, ja se tulee taukoamaan, mitä hyvänsä sinä sanot, niin tulee tapahtumaan.”  

123   Ja minä sanoin: “Myrsky, lakkaa, ja aurinko, paista normaalisti neljän päivän ajan, kunnes me olemme poissa täältä.”

124   Minä en ehtinyt muuta kuin sanoa sen, kun räntä ja lumisade ja kaikki pysähtyi, ja hetkessä tai parissa aurinko paistoi minun selkääni. Minä näin tuulten puhaltavan idästä päin, josta se tuli, ja sitten tuulet muuttuivat suuntaansa tullen nyt lännestä ja nostaen noita pilviä salaperäisellä tavalla ylös ilmaan, ja muutamassa minuutissa aurinko paistoi.

125   Sitten Herra Jeesus puhui minulle vähän myöhemmin minun vaimostani siellä alhaalla, kuten tiedätte. Siellä ylhäällä, minne olin mennyt. En ole vielä milloinkaan ollut kotona hääpäivänämme. Me olemme olleet naimisissa kaksikymmentäkaksi vuotta. Ensimmäisenä hääpäivänämme, kun menimme naimisiin, minä vein hänet metsästysmatkalle, koska minulla ei ollut varaa sekä metsästysmatkaa että häämatkaan, niinpä minä yhdistin ne. Niinpä sitten minä olen metsästellyt siitä alkaen. Minä tunsin, että se tapa miten kohtelin häntä…

No niin, se oli neljäs kerta, kun se tapahtui.

126   Tässä on nyt jotakin, mitä haluan sanoa. Minun täytyy kertoa tarkalleen totuus. Noin kuusitoista vuotta sitten olin Kaliforniassa veli John Sharritin kanssa. Minulla oli siellä kokouksia, ja Meda ja minä ja veli ja sisar Sharrit olimme majoittuneet hotelliin. Ja mies nimeltään Paul Melikian, joka on, vieraillut täällä tabernaakkelissa monta kertaa. Hän on rikas armenialainen, ja hänen vaimonsa oli synnyttänyt lapsen siellä ylhäällä Fresnossa, Kaliforniassa, missä he asuivat, ja hän oli tullut sinne alas vaimonsa kanssa ja soitti minulle hotelliin ja sanoi: “Voinko tuoda vaimoni sinne, veli Branham?”

Minä sanoin: “Kyllä voit.” Seuraavana päivänä olin menossa Catalinaan.

127   Niinpä hän toi vaimonsa sinne, pienen naisen, joka oli niin kovasti sairas. Minä sanoin: “Pane kätesi minun käteeni, sisar Melikian, niin tulemme näkemään, jos Herra kertoo siitä meille.” Ja niin pian kuin hän oli pannut kätensä minun käteni päälle, minä sanoin: “Oi, se on maitojalka [alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta].”

Hän sanoi: “Minulla ei tunnu olevan mitään oireita.”

128   Minä sanoin: “Panehan vain merkille.” Ja kaksi päivää myöhemmin he lääkitsivät häntä maitojalan vuoksi.

129   Kuten Jimmy Poolin pieni vauva, jonka he ajattelivat saaneen sydänkohtauksen, ja että hänellä olisi astmaattinen kohtaus. Pantuani käteni hänen päälleen minä sanoin: “Tarkatkaa häntä parin päivän ajan. Hänellä on tuhkarokko, ja se on juuri tulossa esiin. Se on kuumetta.” Tavatessani hänet eilen illalla, hän sanoi: “Se on puhjennut esiin kaikkialla. Se on tuhkarokkoa.”

130   No niin, olin puhumassa sisar Melikianille pitäen häntä kädestä. Hän sanoi: “On hämmästyttävää katsella sitä, veli Branham. Toimiiko se kenen tahansa käden kanssa?”

131   Minä sanoin: “Jos potilaalla on jotakin vikaa.” Minä sanoin: “Nyt, laitan käteni”, monet teistä olette seisseet ja katselleet sitä, eikä se tee sitä. Nyt sanoin: “Mutta katsohan tänne, vaimossani ei ole mitään vikaa.”

132    “Katsohan tänne, rakkaani, laitapa kätesi käteeni.” Vaimoni istui siellä. Hän pani kätensä minun käteeni, ja niin pian kuin hän oli tehnyt sen, minä sanoin: “Sinulla on kasvain vasemmassa munasarjassasi. Sinulla on naisten tauti.”

Hän sanoi: “Minusta ei tunnu mitenkään erilaiselta.”

133   Minä sanoin: “Mutta sinulla on se.” Tyttäreni Becky, joka juuri hetki sitten soitti, oli silloin kaksivuotias.

134   Kaksi vuotta myöhemmin Saara tuli näyttämölle. Hän syntyi keisarinleikkauksella, ja minä pyysin tohtori Dillmania, siellä Cordonissa, että kun hän on avannut hänet, niin eikö hän katsoisi myös hänen vasenta munasarjaansa. Hän teki niin.

Hän sanoi: “Minä en nähnyt siellä mitään vikaa.” Minä panin käteni hänen päälleen. Se oli yhä siellä.

135   Neljä vuotta myöhemmin tuli Joosef. Pyysin häntä katsomaan uudestaan. “En huomannut, että mitään olisi ollut vialla”, oli vastaus. Panin käteni hänen ylleen. Se oli yhä siellä, joten me vain unohdimme sen.

136   Tämä on nyt jotakin, jota minun täytyy sanoa, enkä minä haluaisi sanoa sitä, mutta minun täytyy sanoa totuus. Näettehän, ja sitä te haluatte. Kertokaa aina totuus huolimatta siitä, mistä on kysymys.

Vuosia kului, emmekä me koskaan huomanneet sitä.

137   Ja minä sanon tämän, ei siksi, että hän istuu täällä, vaan sanon sen myös silloin, kun hän ei ole täällä. Te tiedätte sen. Minä en usko, että maailmassa voisi olla parempaa vaimoa, kuin mitä minun vaimoni on, ja toivon, että hän aina pysyy sellaisena. Ja minä haluan olla uskollinen aviomies ja minä toivon, että jokainen nuori mies tässä rakennuksessa mennessään naimisiin voisi saada sellaisen vaimon, kuin minun vaimoni on. Minä en tiedä, miten kauan me tulemme elämään sillä tavalla, mutta minä toivon, että niin olisi elämämme jäljellä olevina päivinä maan päällä. Me olemme olleet hyvin onnellisia yhdessä. Jumala oli se, joka käski minun naida hänet.

138   Samanaikaisesti, hänen tietämättään, minä yritin olla menemättä naimisiin hänen kanssaan. Ei siksi, etten olisi rakastanut häntä, vaan siksi, että minä en ajatellut voivani elättää häntä, ja hän oli hieno nainen, enkä minä ansainnut sitä.

139   Ja hän meni rukoilemaan ja avasi Raamattunsa. Hän sanoi: “Herra, en ole koskaan aikaisemmin tehnyt tätä, mutta anna minulle raamatunpaikka, joka auttaisi minua. Jos minun täytyy unohtaa hänet, niin silloin minun täytyy unohtaa se.”

140   Hän meni pieneen ulkorakennukseen rukoilemaan, ja kun hän avasi Raamattunsa, se oli Malakia 4: “Katso minä lähetän sinulle profeetta Elian.” Tämä tapahtui yli kaksikymmentä vuotta sitten, kun tämän päivän palvelustehtävästä ei vielä tiedetty yhtään mitään. Ja minä olin… ei voinut olla…

141   Ja minä olin nukkumassa siellä joen luona. Hän herätti minut yöllä. Kuulin Hänen seisovan siellä oven lähellä. Hän sanoi: “Mene ja ota hänet. Sinun hääpäiväsi on oleva tämän tulevan lokakuun kahdeskymmeneskolmas.” Ja juuri tarkalleen niin minä tein. Me olemme eläneet onnellisina. Jumalan armosta meillä ei ole koskaan ollut yhtään sanakiistaa. Hän on todella ollut rakastettava.

142   Eräänä päivänä tulin sisälle. Ja hänen on täytynyt kasvattaa yksinänsä nämä lapset, koska minä olen aina menossa, palveluksessa. Monikaan nainen ei tulisi toimeen sellaisen kanssa. Te tiedätte, että se olisi raskasta. Tulin sisälle, ja hän sanoi jotakin. Meillä on Joosef, joka istuu tuolla takana, ja hän todella on melkoinen poika. Hän on auttanut panemaan joitakin harmaita hiuksia äitinsä päähän, samoin kuin minäkin. Niinpä hän todellakin oli poika, ja hän oli tehnyt jotakin todella pahaa, ja minä sanoin hänelle… Hän sanoi minulle: “Bill, anna hänelle selkään.”

Minä sanoin: “Minulla ei ole hermoja, että tekisin sen.”

143   Ja hän sanoi: “Kyllä olisi, jos sinun täytyisi kestää sitä!” Ja hän löi oven kiinni suoraan kasvojeni edestä.

144    “No niin”, ajattelin, “mitäpä tuosta. Pikku raukka ei tarkoittanut tehdä sitä.”

145   Joten minä vain menin ulos pesemään autoani. Kun olin tullut sinne ulos, Pyhä Henki ei pitänyt siitä. Hän sanoi: “Mene ja sano hänelle…” Uskoisin, että se on 2. Aikakirjan 22. luku. Ensin ajattelin, että vain kuvittelin sen. Jatkoin pesemistäni, ja Se sanoi sen uudelleen: “Mene ja käske hänen lukea tämä.”

146   Menin sisälle ja otin Raamatun ja luin sen. Siinä naisprofeetta Mirjam teki pilaa veljestään Mooseksesta, koska tämä oli nainut etiopialaisen tytön. Ja Jumala ei pitänyt siitä, Hän sanoi: “Olisi parempi, jos hänen isänsä sylkisi häntä kasvoihin, kuin se minkä hän teki. “

147   Niinpä Mirjam tuli pitaaliseksi, ja Aaron tuli veljensä luo ja sanoi: “Hän kuolee pitaaliin.”

148   Ja Mooses juoksi alttarille välittämään hänen puolestaan, ja kun hän teki niin, tulipatsas, Jumala, tuli alas. Hän sanoi: “Mene ja kutsu hänet ja Aaron ja tuo heidät tänne.” Aaron myös oli osallinen siihen. Joten Hän sanoi: “Kutsu heitä tulemaan tänne.”

149   Jumala puhui heille ja sanoi: “Jos teidän keskuudessanne on joku, joka on hengellinen tai profeetta, niin Minä, Herra, teen itseni tunnetuksi hänelle. Tulen puhumaan hänelle näkyjen kautta ja paljastamaan itseni hänelle unien kautta ja paljastamaan unet, ja niin edelleen. Mutta Minun palvelijani Mooses, hänen kaltaistaan ei ole toista koko maassa.” Hän sanoi: “Minä puhun hänen kanssaan kasvoista kasvoihin.” Ja Hän sanoi: “Ettekö te pelkää Jumalaa?” Näettehän, Jumala ei pitänyt siitä.

150   Kun olin nähnyt sen, juoksin sisälle, ja hän oli toisessa huoneessa. Koputin ovelle, hän oli sulkenut itsensä sisälle, ja minä sanoin hänelle haluavani puhua hänelle. Menin sinne sisälle puhuakseni hänelle ja yrittääkseni kertoa hänelle, mistä oli kysymys. Minä sanoin: “Kultaseni, sinä tiedät, kuinka minä rakastan sinua, mutta Jumala ei pitänyt siitä. Sinun ei olisi tullut sanoa sellaista.” Ja välittömästi sen jälkeen tuo vaikeus alkoi hänen kyljessään.

151   Veimme hänet lääkäriin täällä Louisvillessä, tohtori Arthur Schoenin luo, ja hän löysi kasvaimen hänen vasemmasta munasarjastaan, saman, jonka minä olin löytänyt viisi- tai kuusitoista vuotta aikaisemmin, saksanpähkinän kokoisen kasvaimen vasemmassa munasarjassa.

Minä kysyin: “Mitä sinä ajattelet siitä, tohtori?”

152   Hän sanoi: “Katsokaamme, mitä tapahtuu. Tuo hänet takaisin parin kuukauden kuluttua.”

153   Veimme hänet takaisin, ja se oli kasvanut saksanpähkinästä noin sitruunan kokoiseksi. Hän sanoi: “On parasta ottaa se ulos. Se on tuleva pehmeäksi ja sitten pahanlaatuiseksi.”

154   Minä sanoin: “Minä tulen muuttamaan Tucsoniin. Herra on lähettänyt minut sinne.”

155   Hän lähetti hänet naistentautien spesialistille, ja tämä ei halunnut käsitellä häntä. Joten hänen oli täytynyt kertoa hänelle minun palvelutehtävästäni, koska… Hän, naistentautien erikoislääkäri, sanoi: “Se täytyy ottaa ulos.” Niinpä me kerroimme hänelle, että me olimme muuttamassa Tucsoniin. Hän sanoi: “Hyvä on, eräs minun hyvä ystäväni on erikoislääkärinä siellä.” Hän itse oli ennen asunut Tucsonissa. Hän sanoi: “Minä lähetän sinut hänen luokseen.”

156   Hän kirjoitti suosituksen häntä varten ja sanoi: “Rouva Branham on miellyttävä nainen”, ja jatkoi sillä tavalla. Hän lähetti piirroksen kasvin koosta ja niin edelleen osoittaakseen, kuinka iso se oli. Ja luulen, että hän kutsui minua siinä “jumalalliseksi parantajaksi”. Siinä oli kaikki, mitä hän osasi sanoa siitä. Ja minä sanoin: “Minä olen samaa mieltä, että jos se täytyy ottaa ulos, niin silloin se täytyy ottaa ulos.”

157   Mutta se oli meidän uskomme koettelemista. Me rukoilimme jatkuvasti, ja mitä enemmän me rukoilimme, sitä suuremmaksi kasvain kasvoi, kunnes se tuli siihen mittaan, että se pullotti ulospäin hänen kyljessään. Me olimme vaiti siitä, ja vain muutamat ihmiset täällä tiesivät siitä, koska tarkoituksemme oli nähdä, mitä tulisi tapahtumaan. Ja niin se jatkui edelleen.

Lopulta, kun olin tulossa alas Kanadasta, josta lähdin…

158   Herra salli minun johtaa intiaaniheimon Kristukselle, ja olen menossa tänä keväänä kastamaan heidät Herran Jeesuksen Nimessä, jos se on Herran tahto.

159   Ja ollessani tulossa takaisinpäin New Yorkissa tiesin, että hänen oli aika mennä viimeiseen tarkastukseen leikkausta varten. Sitten tullessani New Yorkista minä pysähdyin tänne pitämään kokousta, ja sen loputtua minä menin ja soitin vaimolleni veli Woodin luota.

160   Ja hän sanoi: “Bill, en voi kestää, että edes vaatteeni koskettavat sitä.” Se pullotti silloin ulos tällä tavalla hänen kyljessään. Se myös vaikutti hänen sen puoleiseen jalkaansa, joten hän käveli ontuen. Pahin viikko, mitä hänellä on koskaan ollut, ja hän istui siellä kuunnellen minua, pahin viikko, mitä hänellä on koskaan ollut. Ja hän sanoi: “Minun täytyy mennä ylihuomenna tuohon tarkastukseen.”

161   Minä ajattelin: “Oi Jumala, jos he leikkaavat sen, niin me emme pääse menemään kotiin jouluksi, ja minä olin jo luvannut ihmisille, että tulisin olemaan siellä.” Ja minä sanoin: “Millainen aika. Oi niin.” Ajattelin.

162   “Kerro hänelle, että jos hän joutuu leikkaamaan sen, niin hän odottaisi edes hiukan pidempään, jouluun asti.”

163   Sitten aloin ajatella: “Se saattaa olla pahanlaatuinen, ja tuossa paikassa se olisi paha asia, koska siellä ovat munuaiset, ja jos se tulee pahanlaatuiseksi, niin se tappaisi hänet.” Sitten minä ajattelin: “Mitä minä voin tehdä?”

Ja Meda sanoi: “Hyvä on, soita minulle.”

164    Shreveportiin tuloni jälkeinen päivä tulisi olemaan tarkastuspäivä.  Ja niinpä hän oli menossa sisar Normannin kanssa, kaikki te ihmiset, jotka käytte täällä Tabernaakkelissa, tunnette hänet. He olivat menossa yhdessä tapaamaan tätä erikoislääkäriä. Joten Meda sanoi: “Odota siellä kokouksen jälkeen, ja soita vasta sitten uudelleen.” Koska on kahden tunnin aikaero. “Silloin voin kertoa sinulle, mitä minun täytyy tehdä.”

Ja minä sanoin: “Hyvä on, tehdään niin.” Niinpä minä jatkoin edelleen.

165   Ja seuraavana aamuna, ennen kuin lähdin noutamaan Billyä ja Loycea, he ovat molemmat täällä läsnä. Ja aina…

166   Meillä on siellä vanha tuoli, jonka veli Palmer korjasi meille jokin aika sitten, ja me aina keräännymme sen ympärille rukoillaksemme, milloin tahansa… Esimerkiksi kun menen kokoukseen, me pyydämme Jumalaa auttamaan meitä.

167   Olin ollut siellä pari päivää ja tunsin itseni yksinäiseksi. Tuo talo… Lapset ovat menneet, ja vaimoni on poissa. Tehän tiedätte, monet teistä tietävät, minkä lävitse minun kerran täytyi mennä, mennä takaisin tyhjään taloon. Tuolloin hautasin tuon vaimoni, Hopen. Olisiko käytävä se läpi uudelleen. Kun polvistuin, minä ajattelin: “No niin, minä rukoilen ensin ja sitten menen ja noudan Billyn ja Loycen jatkaaksemme matkaamme.”

168   Niinpä polvistuttuani rukoukseen minä sanoin: “Herra, minä kaipaan, että saisin nähdä heidät täällä ympärilläni tänä aamuna. Minä rukoilen, että Sinä auttaisit heitä ja siunaisit heitä, ja olkoon mahdollista, että me voisimme tulla takaisin tähän paikkaan uudestaan. Ja siellä he nyt ovat, koska Sinä lähetit minut sinne näyn perusteella, jonka täytit, ja nyt minä aion odottaa nähdäkseni, mitä Sinä tulet käskemään, että minun tulisi tehdä seuraavaksi.” Minä sanoin: “Rukoilen, että olet laupias vaimolleni. Ja auta minua täällä kokouksessa.” Sitten minä sanoin Herralle: “Älä anna sen olla pahanlaatuinen. Suo, että lääkäri odottaa uuteenvuoteen asti, ennen kuin hän leikkaa sen pois. Minä en haluaisi nähdä hänen…”

169   Minä sanoin: “Herra, hän ei tarkoittanut sitä, mitä hän teki tuona aamuna. Hän ei tarkoittanut sitä.” Minä sanoin: “Herra, yhtään ainoaa kertaa hän ei ole koskaan sanonut sanaakaan, kun minä olen mennyt kokouksiin ja viipynyt joskus kuukausia, tai mitä se on ollutkin, kertaakaan hän ei ole sanonut siitä mitään. Hän on aina lähettänyt pukuni puhdistettavaksi ja pessyt paitani ja aina hänellä on ollut kaikki valmista, jotta olen voinut mennä kokoukseen. Ja sitten hän ihmettelee, kuinka hän voisi palvella Jumalaa.”

170   Te naiset. Palvellessanne miestänne te palvelette Jumalaa. Tietenkin.

171    “Ja sitten kun olen tullut kotiin väsyneenä ja aivan lopussa, ihmisten tullessa kaikkialta, ja minun on täytynyt mennä jonnekin kalastamaan tai metsästämään. Mitä, monet naisethan olisivat räjähtäneet sellaisen asian vuoksi. Mutta mitä vaimoni teki? Hän haki metsästysvaatteet valmiiksi minua varten, jotta saatoin mennä. Hän antoi minun mennä.” Minä sanoin: “Herra, hän ei tarkoittanut sitä.” Ja minä sanoin: “Hänet on täytynyt leikata kolme kertaa auki keisarinleikkausten vuoksi, Herra, enkä minä haluaisi nähdä sitä tehtävän enää hänelle.”

172   Juuri silloin minä kuulin jotakin huoneessa. Katsoin ylös, ja ääni sanoi: “Nouse seisomaan. Nyt, mitä hyvänsä sinä sanotkin, niin tulee olemaan.”

173   Odotin hetkisen. Minä sanoin: “Ennen kuin lääkärin käsi koskettaa häntä, tulee Jumalan käsi ottamaan tuon kasvaimen pois, eikä sitä tulla edes löytämään.”

174   Se riitti minulle, joten en soittanut hänelle. Me jatkoimme matkaamme. Hain Billyn ja Loycen, ja me menimme Shreveportiin.

175   Seuraavana iltana soitin hänelle. Hän oli onnellinen ja sanoi: “Billy, haluan kertoa sinulle.”

176   No niin, hän on täällä ja voi vahvistaa sen. Hänen täytyi ontua sinne, mennä sinne huoneeseen hoitajan ja rouva Normannin kanssa ja pukea ylleen tuo kaapu tarkastusta varten. Tohtori tuli sinne. Vaimoni tuskin pääsi pöydälle, kun kasvain oli siellä niin suurena. Lääkäri tuli sisään ja puhui hänelle ja meni hänen luokseen ja kohotti peitteen sivuun koskettaakseen häntä, ja juuri ennen kuin hän kosketti häntä, se katosi.

177   Eikä lääkäri tiennyt, kummalla puolella se oli. Hän sanoi: “Hetkinen! Piirroksen ja filmien ja kaiken muun kanssa hän ei voinut löytää siitä jälkeäkään. Hän tarkasti hänet uudelleen ja uudelleen. Hän sanoi: “Minä en ehkä kykene selittämään sitä, rouva Branham, mutta tuota kasvainta ei ole siellä.” Ja sen jälkeen hänellä ei enää ole ollut minkäänlaisia oireita.

178   Mitä se oli? Pankaa merkille, aivan tarkalleen sillä tavoin kuin Se sanoi sen: “Ennen kuin lääkärin käsi koskettaa sitä.” Sekunnin murto-osa, ja hänen kätensä olisi koskettanut sitä. Kuinka täydellinen Herran Sana onkaan!

179   No niin, siellä on minun vaimoni, ja me olemme molemmat Jumalan edessä. Mutta ennen kuin lääkärin käsi saattoi edes koskettaa hänen ruumistaan, kun hänen kätensä oli lähestymässä häntä tällä tavalla, jotakin tapahtui. Kasvain katosi. Ja he eivät voineet edes… Hän sanoi, uskon sen olleen näin, eikö niin kulta? “Minä vakuutan sinulle rouva Branham” (Näinkö hän sanoi sen? Kyllä.) “tuo kasvain ei ole siellä. Sinulla ei ole kasvainta.”

180   Mitä se oli? Aivan tarkalleen Herran Sanan mukaisesti. Aamen. Tämä on viides kerta. Viisi on armon luku ja myös uskon luku.

181   Minun mielessäni ei ole enää minkäänlaista epäilystä. Minä tiedän, mikä Kolmas Nykäys on, ja tiedän, mitä se tekee. Olkaa nyt kunnioittavia ja pysykää vain hiljaa. Pian on tuleva hetki, jolloin Jumala tulee tekemään meille joitakin suuria asioita.

Kumartakaamme nyt päämme rukousta varten.

182   Herra Jeesus, olen nähnyt sen muiden ihmisten kohdalla, mutta kun se tapahtui minun omalle kalliille vaimolleni, niin se tapahtui minun kodissani silloin, Herra. Näin sen omilla silmilläni ja kosketin sitä omilla käsilläni, ja kuusitoista vuotta aikaisemmin ennen kuin se oli, Herra, Sinä myöskin tiesit ja paljastit sen. Kun mitä tahansa on puhuttu, sen täytyy tapahtua. Sinä näytit minulle, Herra, että minä voisin luottaa siihen, mitä Sinä olet tehnyt ihmisille, ja annoit minun tietää sen, niin että voin auttaa heitä. Sinä teit sen minun omassa kodissani. Se oli Ensimmäinen Nykäys. Ja nyt Kolmas Nykäys on vahvistanut Ensimmäisen Nykäyksen.

183   Me olemme kiitollisia, Isä. Anna anteeksi meidän epätäydellisyytemme. Me olemme vähäpätöisiä ihmisiä. Olemme oppimattomia, enemmän tai vähemmän lukutaidottomia ihmisiä, mutta me olemme niin kiitollisia, että meillä on suuri kaikkivaltias Jumala, joka valvoo ja huolehtii meistä, sillä me emme tiedä, kuinka pitää huolta itsestämme. Me jätämme itsemme Sinulle.

184   Nyt Isä, minä rukoilen, että Sinä auttaisit minua, ja tässä Kolmannessa Nykäyksessä, voikoon, oi Herra, kuten Sinä olet puhunut viimeiset pari vuotta siitä näyttäen sen… merkit vuorella, ja niin edelleen, ja tuonut sen esiin. Minä tarkkailin sitä nähdäkseni, mitä se oli, kunnes se oli täydellisesti vahvistettu. Nyt minä rukoilen, Isä, että Sinä auttaisit minua olemaan kunnioittavampi tämän kanssa, kuin mitä olin aikaisemmin. Ja tulkoon kunnia Sinulle siitä, kun juuri täältä puhujankorokkeelta puhuttiin ensimmäisestä, toisesta ja nyt kolmannesta. Ja se, mitä Sinä olet sanonut, on tapahtunut tarkalleen, niin kuin Sinä sanoit. Me uskomme Sinua, Herra Jumala.

185   Auta meitä jokaista heittämään pois epäuskomme ja taikauskomme, niin että voimme seistä Elävän Jumalan läsnäolossa ja tietää, että sama Jumala, joka poisti kasvaimen vaimostani, on läsnä nyt, ja on todistettuna joidenkin korkeimpien lääketieteilijöiden kautta, joita meillä on maassa, ja jotka tutkivat sitä, näkivät ja kuvasivat sen. Ja nyt se on poissa. Sinä olet Jumala, eikä ole ketään toista Sinun lisäksesi.

186   Ja me rakastamme Sinua, koska Sinä olet antanut meidän tulla Sinun palvelijoiksesi. Salli meidän palvella sinua kunnioituksella ja kunniallisesti kaikkina elämämme päivinä. Suo se, Herra. Anna minun ja minun perheeni ja näiden kaikkien olla loistavia valoja, suolaista suolaa, joka saa toisetkin janoiseksi rakastamaan tätä Jeesusta, joka on tehnyt niin paljon meille.

187   Nyt kun avaan Sanan lukeakseni siitä pienen tekstin ja sitten rukoillakseni sairaiden puolesta, niin auta minua, Herra. Puhu meille, paranna sairaat. Me rukoilemme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

188   Onko minulla vielä aikaa? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jos kiiruhdan todella nopeasti tässä tekstissä täällä. Haluan teidän nyt lukevan tai merkitsevän sen ylös, tai mitä tahdottekin tehdä. Ensimmäinen löytyy 4. Moos. 21:5-9. Ja haluamme lukea tämän.

Ja ihmiset puhuivat Jumalaa vastaan ja Moosesta vastaan: Minkä vuoksi te olette tuoneet meidät ulos Egyptistä, että me kuolisimme erämaassa? Sillä ei ole lainkaan leipää eikä ole lainkaan vettä, ja meidän sielumme inhoaa tätä kevyttä leipää, Enkelien ruokaa.

Ja HERRA lähetti myrkyllisiä käärmeitä ihmisten keskuuteen, ja ne purivat ihmisiä, ja paljon Israelin ihmisistä kuoli.

Sen vuoksi ihmiset tulivat Mooseksen luo ja sanoivat:

189   Tun­nustus. Tarkatkaa: “Me olemme tehneet syntiä.” Tämä on ensimmäinen asia, jotta voitte tulla parannetuiksi, ensin tunnustus.

Me olemme tehneet syntiä, sillä me olemme puhuneet HERRAA vastaan ja sinua vastaan. Rukoile HERRAA, että hän ottaisi käärmeet pois kimpustamme. Ja Mooses rukoili ihmisten puolesta.

Ja HERRA sanoi Moosekselle: Tee itsellesi myrkyllinen käärme ja aseta se seipään päähän, ja tulee tapahtumaan, että jokainen, jota on purtu, tulee elämään, kun hän katsoo siihen.

Ja Mooses valmisti käärmeen vaskesta ja pani sen seipään päähän, ja tapahtui, että jos käärme oli purrut jotakuta miestä, niin, kun hän katsoi vaskikäärmettä, hän jäi eloon.

190   Nyt haluaisin myöskin lukea Kirjoituksista Sakarian 12. luvun 10. jakeen.

Ja Minä tulen vuodattamaan Daavidin huoneen ylle, ja Jerusalemin asukasten ylle, armon ja rukouksen hengen, ja he katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet, ja he valittavat häntä, kuten mies valittaa ainokaista poikaansa, ja he tulevat murehtimaan häntä katkerasti, niin kuin murehditaan katkerasti esikoista.

191   Nyt tekstikseni tulen ottamaan tämän: Katsokaa pois Jeesukseen. Katsokaa pois maailmasta Jeesukseen. Mooses valmisti käärmeen, ja täällä myöhemmin profeetta puhui siitä, mitä tulisi tapahtumaan, kun katsotaan pois Jeesukseen.

192   Raamattu sanoo Jesajan kirjassa 45:22. Voimme nähdä, että Jumala sanoi: “Katsokaa Minuun, kaikki maan ääret.” Ja nyt kun maalliset järjestelmät ovat tulleet loppuunsa, katsokoot ihmiset Häneen.

193   Nyt te voitte sanoa: “Olemme kuulleet tämän sukupolvesta toiseen. Olemme kuulleet tästä pitkän aikaa.” Se on totta. Ja sitä on saarnattu pitkän aikaa… Monet saarnaajat ovat käyttäneet tätä samaa tekstiä, tuhannet heistä.

194   Mutta tässä on yksi asia, jota haluan kysyä teiltä tänä iltana näiden seuraavien muutamien minuuttien aikana. Mutta kun te katsotte, kysymys on siitä, mitä te näette, kun te katsotte? Mitä te näette, kun te katsotte? Riippuu ainoastaan siitä, minkä takia te katsotte. No niin, Hän sanoi: “Katsokaa Minuun, kaikki maan ääret.” Mooses nosti ylös käärmeen, ja kuka tahansa, joka katsoi, hän parani. Niinpä riippuu siitä, mitä varten te katsotte.

195   Olen nyt viime aikoina nähnyt kokouksiin tulevan ihmisiä, jotka ovat kykeneviä istumaan kokouksessa vain noin yhden tai kaksi minuuttia. Siinä oli kaikki, mitä he kykenivät kestämään. He eivät voineet kestää enempää.

196   En tule koskaan unohtamaan. Toivon, ettei tämä vaikuta kehenkään, joka on Iowasta. Kun minulla oli kokous Waterloossa.

197   Veli Lee Vayle, hän oli täällä tänä aamuna, en tiedä, onko hän täällä tänä iltana vai ei. Oletko sinä täällä, Lee? Hän oli täällä tänä aamuna. Kyllä, siellä hän on nauhoittamassa, siellä takana. Hyvä on.

198   Veli Lee ja minä teimme kaiken, minkä voimme, me annoimme saarnaajayhdistykselle ilmaisen aamiaisen vain siksi, että he tulisivat sinne, ja me voisimme puhua heille. Veli Lee Vayle on oppinut ja teologian tohtori. Hän on todella ansainnut arvonsa. Ja niinpä minä yritin saada häntä puhumaan näille luterilaisille, presbyteereille ja niin edelleen, mutta hän sanoi: “Ei, he odottavat sinun tekevän sen.”

199   No niin, minä menin ja puhuin noille saarnaajille sen jälkeen, kun he kaikki olivat syöneet. Otin tekstikseni: Minä en ollut tottelematon taivaalliselle näylle. En ollut ehtinyt muuta kuin lukea tuon raamatunpaikan, kun jo kaksi heistä meni ulos ovesta. Sitten kun aloin puhua siitä, kuinka Paavali aikanansa, oudon palvelutehtävän kanssa, seisoi Agrippan edessä ja sanoi, ettei hän ollut tottelematon sille, kaksi tai kolme lisää nousi ylös. Ja kun pääsin siihen pisteeseen, että saatoin sanoa jotakin aiheestani, niin silloin siellä ei ollut kuin kolme tai neljä jäljellä. He olivat kaikki nousseet ylös ja menneet pois.

200   Syy siihen on tämä. Jotkut tulevat kokoukseen, kun he kuulevat evankelistasta. Millä tavalla hän pukeutuu, on jotakin tekemistä ihmisten kanssa. Jos hän ei käytä oikeanlaatuisia vaatteita, niin jotkut heistä…

201   Kuulin psykologin, tohtori Narramoren, hienon kristityn miehen, jolla on tuo KAIR-ohjelma radiossa, sanovan eräänä päivänä: “Jos mies ei pukeudu arvonsa mukaisesti, niin me voimme nähdä siitä, että hän on menettämässä järkensä.” Tiedättehän, kun hänen täytyy esiintyä kansan edessä. Se oli merkki siitä, että hän oli menettämässä järkensä.

202   No niin, silloin minä olen ollut hullu koko elämäni ajan, sillä minä käytän haalareita ja kaikkea muuta. Niinpä sopiakseni asemaani, ollakseni kirkonmies, minun tulisi pukeutua kuten kirkonmies.

203   En usko, että Jeesus pukeutui kirkonmiehen tavalla. Hän pukeutui kuten tavallinen mies. Hän kulki ihmisten joukossa eikä pukeutunut erikoisella tavalla.

204   Mutta se on vain ihmisten ajatuksia. Ihmettelenpä, mitä tuo tohtori ajattelisi siitä, kuinka tuota profeettaa Raamatussa käskettiin riisua pois vaatteensa ja kävellä alasti ihmisten edessä. Hänestä todella ajateltaisiin, että hän on hullu, eikö vain? Mutta Jumala käski hänen tehdä niin.

205   Erään toisen piti maata kyljellään kolmesataaneljäkymmentä… Kuukautta, uskoisin se olleen, maata toisella kyljellään ja sitten kääntyä toiselle kyljelle. Ja syödä padallinen linssejä, joita hän oli tehnyt, hänen täytyi mennä ja keittää tätä soppaa ja valmistaa se ja syödä sitä koko sen ajan, kurottautua ja ottaa kourallinen ja syödä ja maata kyljellään ja olla merkkinä, Ymmärrättekö?

206   Oi, kuinka kauaksi ihmiset voivatkaan joutua todellisesta Jumalan Sanasta. He tulevat niin koulutetuiksi, että he kouluttavat itsensä pois Jumalasta. Kun mies puhuu siitä, kuinka paljon hänellä on koulutusta, niin se osoittaa minulle, kuinka kaukana hän on Jumalasta. Tohtorin arvo, en sano tätä tohtori Vayleä vastaan, koska hän ei ole sen tyyppinen, mutta tavallisesti kun mies saa tohtorin arvon, niin minulle se merkitsee sitä, että hän on juuri niin paljon kauempana Jumalasta, ellei hän voi pitäytyä Sanassa ja Jumalassa.

207   Nyt me voimme todeta, että jotkut tulevat kuuntelemaan, millä tavalla te puhutte, kun te puhutte Jumalallisesta Parantumisesta ja Herrasta. Jos mies ei ole tyypillinen, koulutettu nero, niin ihmiset eivät jaksa kestää sitä, miten hän puhuu ja kuinka hän lausuu sanansa. He ajattelevat, että sellainen on kaukana Jumalasta.

208   Ja Jeesuksen puhuma yksinkertainen kieli on hämmentänyt professoreja tähän päivään asti, sillä he yrittävät tulkita sen koulutuksensa avulla, vaikka kieli tuona päivänä oli tavallista kadun kieltä.

209   Jopa meillä täällä Yhdysvalloissa kieli eroaa niin paljon. Minä soitin Floridasta New Yorkiin ja minun täytyi saada nainen täällä St. Louisissa tulkkaamaan tämän etelän tytön ja pohjoisen tytön välille. Se osoittaa, kuinka suuri eroa siinä oli. Varmasti oli.

210   No niin, asia on niin, että ihmiset katsovat noihin asioihin Sanasta puhumiseen sijasta. Kun Sana tulee ilmi, se on todiste siitä, että Se on oikein, kun Sana tulee ilmi. He eivät koskaan katso sitä. Teillä täytyy olla järjellinen käsitys, jotta voisitte tietää. Mennä seminaariin ja opiskella, kuinka kumartaa ja seistä paikoillaan, ja kaikkea sellaista, joka tukehduttaisi todella Pyhällä Hengellä täytetyn sananpalvelijan kuoliaaksi. No niin, sen täytyy olla järkevää.

211   Tähän koko tämä kansakunta on mennyt. Sillä on järjellinen käsitys Kristuksesta. Sitä he odottavat näkevänsä. Ja jos Kristus on teissä, täytyy teidän olla oppinut, teidän täytyy olla lukenut, koska sellaisen he ajattelevat Kristuksen olevan.

212   Ja toinen asia on se, että he muodostavat omat mielipiteensä siitä, millainen Hänen tulisi olla, heidän omat ideansa, sen sijaan, että he ottaisivat sen, mitä Sana sanoo. Tästä syystä, kun he katsovat ja jopa näkevät itse Jeesuksen, he eivät voi tuntea Häntä. He tekivät niin Helluntaipäivänä. He tekivät niin, kun Hän oli lihassa. He tekivät niin, kun Hän oli seimessä. He tekivät niin Hänen ollessaan Jerusalemin kaduilla. Hän oli Sanan täyteys, ja kuitenkin he ajattelivat Messiaan tulevan jotakin käytävää pitkin alas Taivaasta, ja kaikkea muuta sellaista. Ja he olivat väärässä, koska se oli heidän järjellinen käsityksensä, eivätkä he voineet nähdä Häntä, vaikka katselivatkin Häntä. Niin on tänäänkin.

213   Mitä te näette, kun te katsotte? Jotkut, kun he katsovat Häntä, katsovat nähdäkseen jonkun suuren kirkon perustajan, jonkun, joka todella voi tuottaa uskontunnustuksia, niin että ihmiset tulevat lankeamaan niihin. Näin he näkevät, kun he katsovat.

214    Jotkut katsovat nähdäkseen jonkun jumalaistarun, ikään kuin jonkin joulupukin. He lukevat Raamattua ja sanovat: “Oi, se on mystinen asia. Se on vain jotakin, jonka ihminen on kirjoittanut.” Tätä he näkevät, koska sellaisen kannan kuin te otatte Raamattuun, sellaisena kannan te otatte Häneen, näettehän.

215   Jotkut katsovat nähdäkseen vauvan. Jotkut katsovat ja näkevät kaniinin tai joulupukin. Jotkut katsovat nähdäkseen jonkun historiallisen kirjan, joka oli eilistä varten eikä tätä päivää varten.

Mutta on kysymys siitä, mitä te näette, kun te katsotte?

216   Niin monet teistä, jotka väitätte, että teillä on Pyhä Henki, te katsotte ja näette kolminaisuuden toisen persoonan, vaikka sellaista ei edes mainita Raamatussa. Sellaista asiaa ei olekaan. Sanaa kolminaisuus ei löydy edes Raamatun kansista. Mutta kuitenkin kun te katsotte Jeesusta, te pidätte Häntä kolminaisuuden toisena persoonana. Ja tämä on syy siihen, miksi te ette pääse minnekään.

217   Tiedättekö, mitä Hän sanoi? Minä olen Jumala, eikä ole toista Minun lisäkseni.”

218   Riippuu siitä, mitä te katsotte. Jos te haluatte jotakin pientä maskotti poikaa ja vanhaa parrakasta miestä, ja niin edelleen, jos tämä on se tapa, miten te katsotte Jeesusta, niin kuin Hän olisi jokin toinen persoona Jumalan sijasta, te katsotte väärin. Te ette näe sitä.

219   Jokin aika sitten minulla oli täällä kiikari. Yritin nähdä siellä kaukana kedolla antilooppia, jota poikani yritti näyttää minulle. Hän on melkoisesti nuorempi, ja niinpä hän sanoi: “Ota tuo kiikari, isä, tuolla seisoo antilooppi, juuri tuolla.”

Minä sanoin: “Voin nähdä sen ilmankin.”

Hän sanoi: “Ota tämä kiikari.”

220   Ja kun minä katsoin, minä näin noin kymmenen antilooppia, koska kiikaria ei ollut kohdistettu oikein. Ja kun minä kohdistin sen, niin kaikista noista kymmenestä tuli yksi.

221   Ja jos te kohdistatte mielenne Jumalan Sanaan, niin kolme on tuleva Yhdeksi. Mutta teidän jumaluusopilliset kiikarinne ei ole kohdistettu, kun te yritätte tehdä Hänestä kolmea. Hän on yksi.

222   Se riippuu siitä, mitä te katsotte. Mitä te näette, kun te katsotte? Muistakaa, te voitte nähdä Hänet vain, kun te katsotte Häntä Sanan lävitse. Te ette voi katsoa Häntä tekstikirjan lävitse. Te ette voi katsoa Häntä uskontunnustuksen lävitse. Te tulette näkemään kaksi tai kolme jumalaa, ja kaikkea muuta noissa uskontunnustuksissa, mutta katsokaa Häntä Sanan lävitse, ja te tulette näkemään, että Hän on Immanuel, Jumala tehtynä lihaksi meidän keskellämme. Hän sanoi: “Minä olen Jumala, ja Minun lisäkseni ei ole yhtäkään toista.” Hän on Jumala.

223   Profeetta Jesaja katsoi kerran, ja kun hän näki Jeesuksen… Aiheenanihan on: “Katsoa Jeesukseen”. Katsokaa pois Jeesukseen. Kun Jesaja katsoi pois maailmasta nähdäkseen Hänet, hän sanoi: “Minä näen Neuvonantajan, Rauhanruhtinaan, Väkevän Jumalan, Iankaikkisen Isän.” Tämän Jesaja näki katsoessaan.

224   Daniel näki erään kerran pakanain Valtakunnan loppuvan. Hän näki kuvan, josta Nebukadnessar oli nähnyt unta. Hän näki, kuinka jokainen niistä seurasi toistaan sen tullessa alaspäin. Ja kun hän katsoi nähdäkseen, mitä tulisi tapahtumaan lopussa, kun hän näki Jeesuksen, Hän oli Kivi, joka oli hakattu irti kalliosta ilman ihmiskättä, ja joka murskasi pakanain Valtakunnan.

225   Nebukadnessar heitti kolme heprealaislasta tuliseen pätsiin, nuo, jotka uskoivat Jumalaan ja seisoivat Hänen Sanassaan. Jos heidän täytyisi kuolla Sen vuoksi, tulisivat he seisomaan Sen varassa joka tapauksessa, olisi ollut vain pikku asia kumartaa jotakin muuta. Mutta kun he katsoivat pois ja näkivät Jeesuksen, silloin siellä tulisessa pätsissä Hän oli tuo Neljäs Mies, joka piti kaiken kuumuuden poissa Hänen tottelevaisista palvelijoistaan. Tämän Nebukadnessar näki.

226   Hesekiel katsoi pois ja näki Hänet eräänä päivänä, ja Hän oli “Pyörä pyörän keskellä”, korkealla ilmassa. Hän oli tuo pyörän akseli, johon jokainen pinna on kiinnitetty. Aamen! Suuri pyörä pyörii uskolla, mutta pieni pyörä pyörii Herran Voimalla. Tämän Hesekiel näki, kun hän katsoi pois.

227   Johannes Kastaja katsoi pois eräänä päivänä ja tehdessään niin, hän näki Kyyhkysen, ja Ääni sanoi: “Tämä on Minun rakas Poikani, jossa Minä olen mielistynyt asumaan.” Tämän hän näki. Sitten hän näki, että Jeesus ja Jumala ovat sama Henkilö, koska Henki tuli alas Taivaasta kuin Kyyhkynen ja sanoi: “Tämä on Minun rakas Poikani, jossa Minä olen mielistynyt asumaan.” Tämän hän näki. Pankaa merkille, Jumala tekee itsensä tunnetuksi sillä tavoin.

228   Kun Nooa katsoi pois nähdäkseen Hänet, hän näki Jumalan oikeamielisen tuomion tulevan tämän maailman ihmisten ylle, jotka olivat hyljänneet Hänen Sanansa. Näin Nooa sanoi, kun hän katsoi pois.

229   Mooses katsoi pois ja näki palavan pensaan. Tulipatsas itse oli tullut tuohon pensaaseen, ja kun Mooses lähestyi Sitä, Hän sanoi: “Ota pois kenkäsi, sillä MINÄ OLEN.” Punnitkaapa nyt tuota sanaa, MINÄ OLEN. Se sisältää menneen, nykyisen ja tulevan ajan. MINÄ OLEN, iankaikkinen, näettehän. MINÄ OLEN, hän näki MINÄ OLEN. Tämän hän näki palavassa pensaassa.

230   Israel katsoi vaskikäärmettä, jonka Mooses oli valmistanut, ja näki Kristuksen tuomion ja sairauden edestä tapahtuvan kärsimyksen. Sillä me tiedämme, että vaskikäärme puhui sovituksesta.

231   Jeesus oli tuo sovitus. “Niin kuin Mooses nosti ylös vaskikäärmeen erämaassa, samoin täytyy Ihmisen Poika nostaa ylös”, samaa tarkoitusta varten. Miksi? He olivat tehneet syntiä ja tulleet sairaiksi. Se oli heidän syntiensä ja sairauksiensa poisottamista varten, ja niin myös Jeesus haavoitettiin meidän pahojen tekojemme vuoksi, ja Hänen haavojensa kautta meidät parannettiin. Ottakaapa jumalallinen parantuminen pois Kristuksesta, silloin te jaatte sovitustyön kahteen osaan.

232   Mitä te näette, kun te katsotte? Näettekö te sen? Näettekö te, että Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme vuoksi. Ja Hänen haavojensa kautta meidät parannettiin. Kun te katsotte pois, niin voitteko te nähdä sen vai näettekö te vain yhden puolen sovituksesta? Voitteko te nähdä sen molemmat puolet, kun te katsotte?

Jos te katsotte sitä uskontunnustuksen lävitse, he tulevat kertomaan teille: “Parantumisten päivät ovat ohitse.”

Mutta jos te katsotte sitä Sanan lävitse, te tulette näkemään, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

233   Opetuslapset katsoivat Häneen, kun he olivat vaikeuksissa merellä, ja he näkivät olevan tulossa ainoan avun, joka voi auttaa heitä.

234   Martta katsoi Häneen kuoleman kohdatessa heitä ja hän näki, että Hän oli Ylösnousemus ja Elämä. Aamen! Kuoleman hetkellä, kun Martta katsoi Häntä, hän näki, että hänen oma kansansa oli hyljännyt Hänet, Hänet oli hyljätty. Jopa silloin, kun hän oli lähettänyt kutsumaan Häntä, Hän ei tullut hänen veljensä luo, mutta kun Hän lopulta tuli, hän meni ja lankesi Hänen eteensä, jotta hän voisi katsoa Häntä, ja hän totesi, että Hän oli sekä Ylösnousemus että Elämä, Aamen!

235   Jairus teki saman asian, hän oli sala-uskovainen. Hän oli samanlainen kuin joku pieni presbyteeri, metodisti tai baptisti, joka todella uskoi, mutta ei voinut olla Hänen kanssaan, koska hänen kirkkokuntansa ei sallinut sitä, sillä silloin hänet olisi erotettu. Mutta kun hänen ainoa pieni tyttärensä lepäsi kuolemassa, niin hänen täytyi mennä. Ja kun hän löysi Hänet, hän totesi, että Hän oli Ylösnousemus ja Elämä.

236   Kun hän oli pyytänyt Häntä tulemaan, tuli lähetti ja sanoi: “Älä vaivaa Mestaria, sillä tyttö on jo kuollut.” Ja hänen sydämensä melkein pysähtyi.

237   Mutta Hän sanoi: “Enkö Minä sanonut sinulle: ‘Jos sinä vain uskoisit, sinä näkisit Jumalan Kirkkauden’?” Jairus tuli toteamaan, että Hän voi nostaa ylös kuolleen, kun hän katsoi Jeesukseen.

238   Nälkäiset katsoivat Häneen ja löysivät elämää ylläpitävää ruokaa elääkseen. Se oli luonnollista. Hengellisesti nälkäinen voi katsoa Häneen ja todeta, että Hän on Elämän Leipä.

239   Kuoleva ryöväri katsoi Häneen nähdäkseen, mitä hän voisi nähdä, ja hän löysi Jeesuksessa armahduksen. “Muista minua, Herra, kun tulet Valtakuntaasi.” Ja Jeesus sanoi: “Tänään sinä tulet olemaan Minun kanssani paratiisissa.” Tämän hän näki kuolemansa hetkellä.

240   Sairaat katsoivat Häneen ja he näkivät Parantajan. Sokea katsoi ja hän kykeni näkemään.

Riippuu nyt siitä, mitä te katsotte. Mitä te katsotte?

241   Pietari ja Natanael katsoivat ja näkivät heidän profeettansa Mooseksen luvatun Sanan ilmi tulleena. “Herra, teidän Jumalanne, tulee nostamaan profeetan, minun kaltaiseni, ja Hänessä ihmiset tulevat riippumaan kiinni, ja kaikki, jotka eivät usko Häntä ja kuule tuota profeettaa, tullaan hävittämään kansasta.”

242   Ja kun Pietari käveli Hänen läsnäoloonsa, Jeesus sanoi: “Sinun nimesi on Simon, ja sinä olet Joonaan poika.” Hän tiesi heti katsoessaan ensi kertaa Jeesukseen, että siinä oli sen täyttymys, millainen Jumalan Sana oli sanonut Hänen tulevan olemaan.

243   Ihmettelenpä, löysittekö te saman asian, kun te katsoitte Häntä ensimmäisen kerran? Ihmettelenpä toiko luvattu Sana itsensä ilmi teille, kun te katsoitte Häntä?

244   Natanael, niin pian kuin hän hieman epäilevänä tuli Jeesuksen läsnäoloon… Me tiedämme, että Filippus oli mennyt ja sanonut hänelle: “Tule ja katso, kenet me olemme löytäneet.”

Ja Natanael tuli ja kysyi: “Kuka heistä hän on?”

Hän sanoi: “Ehkä se on tuo tuolla, joka rukoilee sairaiden puolesta.”

245   Niinpä hän puski tiensä ihmisjoukon lävitse, niin että hän saattoi nähdä Hänet. Ja kun hän katsoi, Jeesus sanoi: “Katso, israelilainen, jossa ei ole vilppiä.”

Hän kysyi: “Rabbi, milloin olet tuntenut minut?”

246   Hän sanoi: “Ennen kuin Filippus kutsui sinua, kun olit puun alla, Minä näin sinut.’

247   Mitä Natanael silloin näki? Hän näki, että siellä oli Israelin Kuningas. Hän sanoi: “Sinä olet Jumalan Poika. Sinä olet Israelin Kuningas.” Sen hän näki, kun hän katsoi. Hänellä oli edessään Kirjoitusten selitys valoon tuotuna. Hän näki sen, saman Kirjoituksen, joka oli voidellut profeetta Mooseksen, joka oli sanonut: “Hän tulee olemaan minun kaltaiseni profeetta.”

248   Nainen kaivolla katsoi erään kerran, ja mitä hän näki? Hän toi ilmi sen kaupungissa. Hän sanoi: “Tulkaa katsomaan Miestä, joka kertoi minulle asiat, joita olen tehnyt. Eikö tämä juuri ole Messias?” Kun hän ensi kerran katsoi Jeesukseen, hän näki Messiaan.

249   Ihmiset voivat katsoa samaa asiaa tänään ja kutsua sitä ajatustenlukemiseksi. He kutsuvat sitä spiritismiksi, ja he kutsuvat sitä kaikenlaisilla perkeleellisillä nimillä, millä vain he voivat kutsua Sitä, koska he eivät tiedä, mitä heidän tulisi katsoa. Aamen. He eivät ymmärrä. He katsovat uskontunnustusta. He odottavat neroa, joka asettaisi seurakunnan järjestykseen. He etsivät lisää jäseniä, eivätkä näe siunattua Herraa Jeesusta Kristusta tuomassa julki Hänen Sanansa. Näin on.

250   Riippuu siitä, mitä te odotatte. Jos te odotatte tämän päivän lupauksen täyttymystä, te tulette näkemään sen, mutta jos te odotatte jotakin älyllistä tai jotakin, jota he aina ovat odottaneet, jotakin suurta perustajaa, jotakin historioitsijaa, jotakin toista henkilöä, jotakin muuta, silloin te ette ole näkevä Sitä. Mutta jos te katsotte Häntä Sanan lävitse, niin silloin Sana ilmoittaa, kuka Hän on.

251   Hän haastoi ihmiset päivänään tekemään niin. He eivät voineet nähdä Häntä. Hän sanoi: “Te sokeat sokeiden johtajat. Te väitätte, että Mooses on teidän profeettanne. Jos te olisitte tunteneet Mooseksen, te olisitte tunteneet Minut. Mooses kirjoitti Minusta.” Ja he olivat liian sokeita nähdäkseen Sitä. He katsoivat suoraan Siihen ja olivat liian sokeita näkemään Sitä.

252   Olen sovittamassa paikoilleen tuota ‘loistoa’ tänä aamuna muutamien minuuttien ajan, näettekö. He etsivät, eivätkä tiedä, mitä he etsivät, koska heillä on väärä käsitys siitä, mitä he yrittävät löytää. Kuinka te voitte tietää, mitä te haluatte löytää, jos te ette tiedä, mitä te etsitte?

253   Kuinka te voisitte mennä etsimään melonia, jos te ette olisi koskaan nähneet tai kuulleetkaan sellaisesta? Kuinka te voisitte löytää vesimelonin, jos te ette olisi koskaan tienneet sellaista olevankaan, ja miltä se näyttäisi? Mitä, tehän voisitte löytää pesualtaan ja ajatella, että se olisi vesimeloni. Te voitte löytää jotakin muuta. Te voitte löytää puukalikan ja ajatella, että se on vesimeloni.

254   Mutta teidän täytyy tietää, mitä te olette etsimässä. Ja ainoa tapa, miten te koskaan tulette tietämään, mitä te olette etsimässä, jos te etsitte Jeesusta, te etsitte Sanaa, koska Hän on Sana. “Ne juuri todistavat Minusta. Tutkikaa Kirjoituksia.”

255    “Te väitätte, että te uskotte profeettoja, mutta te olette isästänne perkeleestä. Teidän isänne, he väittävät; kun Jumala lähetti profeettoja heidän luokseen, he laittoivat heidät hautaan. He tappoivat profeetat. Jokaisen, joka tuli.” Jeesus sanoi: “Ketä heistä eivät teidän isänne kivittäneet? Ja oman isänne tekoja te teette.” Aamen. Vanhurskaita miehiä, pyhiä miehiä, miehiä, joita ei voitu sormella osoittaa, ja kuitenkin Hän kutsui heitä käärmeiksi ja perkeleiksi. Näettekö?

256   Mitä te etsitte? Etsittekö te jotakin hurskasta henkilöä? Jotkut ihmiset ajattelevat, että koska Pyhä Henki työskentelee teidän kauttanne, niin teidän tulisi kävellä ympäriinsä hurskaan näköisenä, kulkea ympäri eikä edes… Se ei ole Pyhä Henki. Jumala ei toimi senkaltaisten enkelien kautta, tai joiden oletetaan olevan sellaisia. Jumala toimii miesten kautta. Raamattu sanoo: “Elias oli mies, yhtä vajavainen kuin mekin.” Mutta te ette voi olla hänen kanssaan, ennen kuin olette nähneet Jeesuksen.

257   Pietari ja Johannes, Kauniin portin luona. Kun he kuulustelivat heitä tuon miehen parantumisen johdosta, he käsittivät, että he olivat tietämättömiä ja oppimattomia, mutta he myöskin käsittivät, että he olivat olleet Jeesuksen kanssa, koska Hänen elämänsä heijastui heidän kauttaan.

No niin riippuu siitä, mitä te etsitte.

258   Tuo nainen oli lukenut Raamatun. Hän tiesi, että Messias oli tulossa, ja mitä Messias tulisi tekemään. Ja niin pian kun Jeesus sanoi hänelle: “Anna Minun juoda.”

Hän vastasi: “Sellainen ei ole tapana.” Hän oli vain tavallinen mies.

259   Jos Hän nyt olisi istunut siellä valtavan suuri turbaani päässään ja kaikenlaisia koristeita yllään, kuten joku pyhä henkilö, nainen olisi sanonut: “Se on pappi”, ja jatkanut matkaansa, tai: “Se on jonkunlainen rabbi”, ja mennyt menojaan.

260   Saarnaaja tai jokin muu. Näin tänään miehen tulevan syömään, siellä missä olen käynyt ruokailemassa. Hänellä oli melkoinen määrä ristejä ja kaikenlaista yllään, ja joskus on hyvä asia, että heillä on sellaista. Minä ajattelen, että teidän tulisi elää sellaista elämää, ettei teidän tarvitse pukeutua kirkonmiehen vaatteisiin todistaaksenne, mitä te olette. Joskus he ryyppäävät ja tekevät kaikenlaista, polttavat ja kaikkea, joten heidän täytyy pukeutua papin vaatteisiin, jotta voitaisiin tietää, ovatko he saarnaajia vai eivät. Näin on.

261   Minä sanon teille, että ainoa papillinen vaatetus, jota miehen tulee käyttää, on Pyhän Hengen kaste. Siitä voidaan tuntea, että te olette olleet Jeesuksen kanssa.

262   Nyt me voimme todeta, että riippuu siitä, mitä te etsitte. Hyvin pukeutunutta, hyvin hoidettua, jolla on jonkinlainen turbaani päässään. Silloin te ette koskaan näe Jeesusta, koska Hän oli vain tavallinen mies. Jumala toimii miesten kanssa. Jeesus oli mies. Jumala oli miehessä, ja Hän oli Jumala.

263   Nyt me toteamme, että tämä nainen, kun hän näki tämän salaperäisen merkin, että Hän saattoi kertoa hänelle, mitä hän oli tehnyt, ja mikä oli väärin, tai mitä oli hänen sydämessään, hän tiesi juuri silloin, että Hän oli Messias. Niinpä, kun hän katsoi Jeesusta, hän näki Messiaan.

264   Millaisia ovat Messiaan teot? Sydämen salaisuuksien tunteminen. Käsitittekö te sen? Ihmettelenpä, ymmärsittekö te. Jos te haluaisitte nähdä Hänet tänä iltana, niin mitä te etsisitte? Hän tulisi olemaan samanlainen. Messias on Sana, ja Raamattu sanoo Hebrealaiskirjeen 4. luvussa: “Jumalan Sana on nopeampi ja voimakkaampi kuin kaksiteräinen miekka, joka erottaa luun ytimen ja erottaa sydämen ajatukset.”

265   Ja kun hän näki, että Messias tulisi olemaan tuo Sana ilmi tuotuna, niin että se saattoi kertoa hänelle, mikä hänen kohdallaan oli väärin, niin hän tiesi, että se oli Messias. Ei sen perusteella, miten Hän oli pukeutunut, ei, miten koulutettu Hän oli, vaan siitä merkistä, jonka Hän näytti hänelle. Se osoitti, että Hän oli Messias. Kun hän näki Jeesuksen, hän näki Messiaan, Jumalan miehessä, niin kuin oli luvattu tuolle voidellulle ajanjaksolle.

266   Mutta tiedättekö mitä? Monet tuona samana aikana, josta olen puhunut, eivät koskaan nähneet sitä. Monet heistä eivät nähneet sitä. Samoin on tänäänkin. Monet eivät tunteneet Moosesta. Monet eivät tunteneet Eliaa. He eivät koskaan tunnistaneet heitä, ennen kuin he olivat menneet. Sen jälkeen he tunnistivat heidät.

267   Uskomaton Nooan päivinä, niin mitä hän näki? Minä olen kertonut teille, mitä uskovainen näki. Katsokaamme nyt, mitä uskomaton näki. Mitä uskomattomat näkivät katsoessa siellä Nooan päivinä? He näkivät fanaatikon kokoamassa yhteen niin kutsuttua arkkia. Siinä oli kaikki, mitä he näkivät. Jokin valkopartainen, hullu, vanha mies, joka oli menettänyt järkensä, ja joka vastoin tieteen tutkimusta ja todistusta sanoi: “Tuolla ylhäällä on vettä.” Tuo vanha mies raukka, he tunsivat sääliä häntä kohtaan. Kulkiessaan ohitse he ajattelivat: “Hänet tullaan julistamaan hulluksi pian. Hän on menettänyt järkensä.”

268   Mutta hänellä oli Herran Sana. Hän oli rakentamassa sen päälle Jumalan todistaessa, että oli tulossa tulva. Se oli merkkinä heille. Entä nuo, jotka eivät uskoneet Nooan kertomusta? He menivät pimeyteen, ja heidän loppunsa oli kuolema vedessä ja helvetin hauta.

269   Faarao, hänkin katsoi erään kerran. Mitä hän näki? Mitä faarao näki? Hän näki fanaatikon niin kutsutun profeetan monien niin kutsuttujen vapautusvaatimusten kanssa. Tässä oli kaikki, mitä hän näki. Mudassa tonkijan, joka nousi esiin ihmisten joukosta, ja joka itse sanoi Jumalan lähettäneen hänet tekemään ihmeitä. Mitä, hehän ajattelivat, että tuo kaveri oli menettänyt… He sanoivat: “Antaa hänen nyt rähistä aikansa. Hänet tullaan jonkin ajan kuluttua julistamaan mielisairaaksi.”

270   Mutta hänellä oli NÄIN SANOO HERRA. Uskovaiset, Aaron ja Joosua, ja he monet muut, näkivät Jumalan Mooseksessa. Sillä Mooses teki Jumalan tekoja. Tästä syystä he tiesivät Jumalan olevan hänessä. He katsoivat ja näkivät Jumalan Mooseksessa.

271   Rikas mies katsoi ja hän näki tarkalleen, kuka Hän oli, mutta hän kieltäytyi seuraamasta Häntä. Koska hän rakasti maailman asioita liian paljon seuratakseen Jeesusta.

272   Kuinka monet tuon tyyppiset rikkaat miehet tulevat kuuntelemaan tätä nauhaa. Ei aina tarvitse olla rikas rahassa. Ei, te voitte olla rikkaita himoissa ja tämän elämän nautinnoissa. Kuinka useat, kuinka monet nuoret tytöt ja nuoret pojat eivät tulee myymään itseään ollakseen joku suosittu seksi-kuningatar tai jokin “ricky” banjon tai kitaran kanssa, joka menee sinne ulos ja viihdyttää ihmisiä rock’n’ rollilla, tai tanssilla, jota hän osaa? Kuinka monet heistä haluavat suosion rikkauksia ja kieltäytyvät siitä, minkä he näkevät istuessaan kokouksissa, kun he katselevat Jumalan Käden liikkuvan ja ilmoittavan Hänen Sanansa? Kuinka moni tulee tekemään sen?

273   Hän valitsi kirkkokuntansa. Hän saattoi elää sen kanssa. Jeesus oli fanaatikko hänen kirkkokuntansa mielestä, joten hänen täytyi ottaa joko se, mitä Jeesus sanoi, tai sitten ottaa…

274   Miksei hän mennyt pappinsa luo ja sanonut: “Mitä minä voin tehdä saadakseni Iankaikkisen Elämän?” Hän tiesi, että pappi ei tiennyt mitään siitä.

Joten hän tuli Jeesuksen luo ja sanoi: “Mitä minä voin tehdä?”

275   Jeesus sanoi: “Pidä käskyt.” Heitti sen takaisin hänen syliinsä.

Hän sanoi: “Minä olen tehnyt sen.”

276   Hän sanoi: “Pidä käskyt.” Kuitenkaan hänellä ei vielä silloin ollut Iankaikkista Elämää, ja hän tiesi sen. Te voitte pitää kaikki käskyt, eikä teillä vielä ole Iankaikkista Elämää.

277   Niin Jeesus sanoi: “Jos sinä nyt haluat tehdä sen, mikä on oikein, niin mene ja myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille ja tule ja seuraa Minua.”

278   Mutta se oli liian paljon hänelle. Me voimme todeta, että hän katsoi ja näki, kuka Hän oli, mutta kuitenkin kieltäytyi ottamasta sitä. Ja seuraavan kerran kun hän katsoi, se tapahtui helvetissä. Hän katsoi sinne ylös ja näki Lasaruksen Abrahamin helmassa.

279   Pilatus katsoi erään kerran, kun Hänet tuotiin hänen luokseen. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt Häntä. Hänen kätensä olivat sidottuina, veri virtasi Hänen selästään, ja Hänen päässään oli orjantappurakruunu. Pilatus katsoi ja oli vakuuttunut.

280   Koska hevonen laukkasi katua alas, ratsastaja hyppäsi pois sen selästä ja tuli hänen luokseen ja sanoi: “Tässä on vaimosi lähettämä kirje.”

281   Ja hän katsoi sitä, ja siinä luki: “Pilatus, minun rakas mieheni, älä ole missään tekemisissä tämän vanhurskaan miehen kanssa, sillä tänään minä olen kärsinyt monia asioita unessa Hänen vuokseen.”

282   Hän vapisi, hänen polvensa löivät yhteen, ja hän sanoi: “Jos sinä olet Jumalan Poika, jos sinä olet Kuningas, niin miksi sinä et puhu? Oletko sinä Israelin Kuningas?”

Hän sanoi: “Sinäpä sen sanoit.”

Hän sanoi: “Kerro meille totuus.”

283   Hän sanoi: “Sitä varten Minä synnyin.” Ja Pilatus ihmetteli. Hän…

284   Kaikki kerjäsivät ja itkivät hänen jalkojensa juuressa. Hän sanoi: “Minulla on valta tappaa sinut ja minulla on valta päästää sinut vapaaksi.”

285   Hän sanoi: “Sinulla ei olisi mitään valtaa, ellei Minun Isäni olisi antanut sitä sinulle.” Whew.

286   Kyllä vaan, hän oli vakuuttunut, että siinä oli enemmän kuin mies. Hän oli täysin vakuuttunut, että se oli enemmän kuin mies. Varmasti hän oli. Mutta mitä tapahtui? Hänen poliittinen kansansuosionsa oli liian suuri. Hän hylkäsi Hänet. Suosio merkitsi hänelle liian paljon. Politiikka, hänen asemansa elämässä, oli liian suuri, jotta hän olisi voinut vastaanottaa tämän fanaatikon.

287   Ihmettelenpä, kuinka monet Pilatukset tulevat kuuntelemaan tätä? Onko teidän asemanne jossakin kirkkokunnassa liian suuri, jotta vastaanottaisitte todellisen Herran Jeesuksen ja seisoisitte sen varassa, millainen Hän on tänään.

Roomalainen sotilas katsoi Jeesusta ristillä.

288   Sen jälkeen kun maalla oli ollut hermoromahdus, se vapisi, niin että kallionlohkareet vyöryivät alas vuorilta, ja aurinko pimeni keskellä päivää, ja tähdet eivät antaneet valoaan. Ja maa järisi, ja kalliot halkeilivat, ja salamat pyyhkivät taivaita, temppelin esirippu repeytyi ylhäältä alas asti. Ihmiset juoksivat ja kirkuivat. He eivät tienneet, mitä oli tapahtunut.

289   Ja tuo roomalainen sotamies, joka oli auttanut Hänen ristiinnaulitsemisessaan, oli puhkaissut Hänen sydämensä. Hän katsoi silloin, mutta se oli liian myöhäistä. Hän katsoi ja uskoi, mutta silloin hänen oli liian myöhäistä uskoa. Se, mitä oli tehnyt, sinetöi hänen tuomionsa. Hän oli työntänyt keihään Pelastajansa sydämen lävitse. Oli liian myöhäistä.

290   Ihmettelenpä, kuinka monet roomalaiset sotilaat tänään ovat tehneet saman asian, ja kuinka monet vielä tulevat tekemään samoin. Sinä ehkä katsot jonakin päivänä, mutta se voi olla liian myöhäistä. Monet tämän päivän ihmisistä tulevat tuona päivänä olemaan samassa asemassa. Sillä he ovat tienneet.

291   Veli Wood, tässä, kävi eilen. Sanon tämän, koska se on osa tätä Sanomaa. Hän kävi tuolla alhaalla Slider Companyssä, roomalaiskatolinen mies istui siellä. Hän meni sinne noutamaan vähän betonia tätä rakennustyötä varten. Hän kertoi hänelle, mihin hän tarvitsi sitä. Ja tuo mies sanoi: “Onko se veli Branhamille?”

“Kyllä”

292   Hän sanoi: “Yhden asian minä sanon. Kun hän rukoilee, Jumala vastaa.”

293   Ihmettelen sitten, he tietävät sen, he näkevät vahvistuksen, että se on todellista Evankeliumia, en minä, olen vain kuin kuka tahansa mies, joka edustaa Kristusta. Se on Sana, josta me puhumme, emme miehestä.

294   Mutta se, mitä minä yritän sanoa, on tämä, että he näkevät selvästi vahvistetun Sanan, kuten Pilatus ja he muutkin, kuten roomalainen sotilaskin, mutta tuletteko te odottamaan liian kauan, ennen kuin te teette mitään sen kanssa? Hänen olisi pitänyt käyttää keihästä toisella tavalla. Ovet tulevat sulkeutumaan samalla tavoin kuin Nooan päivinä, ja silloin on liian myöhäistä. Te voitte herätä jonakin aamuna ja sanoa: “Minä aion mennä ulos tästä sekasotkusta’.’ Älkää odottako liian kauan. Teidän on parasta katsoa ja elää nyt.

295   Luther katsoi pois katolisesta kirkkokunnasta. Mitä hän näki? Tulipatsaan. Hän näki itsenäisen seurakunnan.

296   Wesley katsoi pois anglikaanisesta kirkkokunnasta. Hän näki saman asian.

297   Helluntailaiset katsoivat pois kaikista kirkkokunnista. Mitä siitä tuli? Suuri väkevä kansa.

298   Mitä joka ainoa heistä on tehnyt? Kun perustajat, Luther, Wesley ja he muut, kun he katsoivat pois ja näkivät, mitä heidän tuli tehdä, he aloittivat, heidän lapsensa seurasivat heidän perässä. Sitten he katsoivat taakseen sinne, mistä he olivat tulleet ulos kirkkokunnista, ja sitten he veivät tuon ihmisryhmän suoraan takaisin samaan sekasotkuun, josta he olivat tulleet ulos!

299   Mitä te katsotte? Perustajat katsoivat oikein, mutta ihmiset, jotka seurasivat heitä, katsoivat taaksepäin, sinne, mistä perustajat olivat tulleet ulos, ja he tekivät tarkalleen sen, mitä vastaan perustajat olivat olleet.

300   Tehän tiedätte, että minun täytyy kiirehtiä, koska on tulossa rukousjono, ja monien teistä täytyy matkustaa.

301   Eräänä päivänä minä katsoin. Minä näin Sanan tehtynä lihaksi. Minä näin Alfan ja Omegan. Minä en milloinkaan nähnyt kolmea, neljää tai viittä. Minä näin Yhden. Minä näin Hänet Pelastajanani. Minä näin Hänet, Sanan. Minä näin Hänet, Valon. Minä näin Hänet, Väkevän Jumalan. Minä näin Jumalan Hänessä. Minä näin Tulipatsaan. Minä näin Hänet tarkalleen sellaisena, kuin mitä Raamattu sanoi Hänen olevan. Minä näin, että Hän oli Alfa ja Omega, että Hän oli Tulipatsas, että Hän oli sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Minä näin Tulipatsaan sanovan Johannekselle: “Hänen milloinkaan pettämätön läsnäolonsa ei tule koskaan jättämään sinua.” Veli, minun mielessäni tänä iltana on laulaa tuo laulu:

Katso ja elä, veljeni, elä.
Katso Jeesukseen nyt ja elä.

Sillä se on todistettu Hänen Sanassaan, Hallelujaa!
Tarvitaan vain, että katsot ja elät.

302   Katsokaa! Mitä te näette? Näettekö te vapautuksen? Näettekö, millainen Hän on? Katsokaa Sanan kautta ja nähkää, millainen Hän oli, sitten katsokaa tuota samaa Sanaa, niin te näette, että Hän on sama tänään kuin Hän oli silloinkin. Hän on se, minkä esikuva vaskikäärme erämaassa oli, samaa tarkoitusta varten, syntiä ja sairautta varten.

303   Eräänä päivänä Juudas katsoi. Ja kun hän katsoi, kun hän todella katsoi, sillä sitä ennen hän oli katsonut rahakirstua, joka heillä oli, mutta eräänä päivänä, kun hän katsoi ja näki Jeesuksen, niin tiedättekö, mitä hän näki? Hän näki olevansa syyllinen. Hän näki, että hän ei ollut arvollinen elämään, ja hän hirtti itsensä.

304   Eräänä koko historian ajan suurimmista aamuista, siellä Jerusalemissa, tapahtui jotakin. Yhtäkkiä alas vankilaan tuli sotilasjoukko. Voin kuulla kahleiden kilinän, ja keihään raapivan katua vasten.

305   “Kuka tuo tuolla takana oleva on? Barabbas. Hän on valmiina kuolemaan. Hän on varas, hän on paha, hän on ryöstäjä ja murhaaja. Hän tulee kuolemaan.”

306   Ensimmäinen asia, mitä hän sanoi mielessään: “No niin, tämä on minun loppuni. Minut tullaan tappamaan tänä aamuna.”

307   Sitten vartija avasi oven ja sanoi: “Tulehan ulos, Barabbas.”

Hän tuli ulos ja sanoi: “Luulenpa, että loppuni on tullut.”

Hänelle sanottiin: “Barabbas, sinä olet täysin vapaa.”

“Mitä? Olen mitä? Minä…”

“Täydellisesti vapaa. Sinä olet vapaa”, minä sanoin.

Hän sanoi: “Miten minä voin olla vapaa.”

308   “Tulehan tänne Barabbas, katsohan tuonne ylös. Näetkö tuon miehen kuolevan tuolla ylhäällä? Hän otti sinun paikkasi.”

309   Jospa me kaikki tänä iltana voisimme katsoa ja nähdä sen, minkä Barabbas näki! Erään, joka on ottanut meidän paikkamme. Hänet haavoitettiin meidän rikkomustemme vuoksi ja runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Tuomio oli Hänen päällään, jotta meillä rauha olisi, ja Hänen haavojensa kautta minut parannettiin, teidät parannettiin. Jospa me, syylliset, jotka olemme sairaita, voisimme nähdä Hänet Vapauttajanamme? Te, joiden tulisi mennä helvettiin, te näette Hänessä vapautenne, ja sen sijaan te menette Taivaaseen. Voitteko te nähdä sen, minkä Barabbas näki tuona päivänä?

310   Hän sanoi: “Vain vähän aikaa, ja maailma ei enää Minua näe, kuitenkin te tulette näkemään Minut.” Oi, seurakunta, jos Hän sanoi: “Te tulette näkemään Minut”, niin se todistaa, että te voitte katsoa uudestaan. “Te tulette näkemään Minut, sillä Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä maailman loppuun asti.” Missä te näette Hänet? Sanassa. Hän on Sana. Katsokaa Sanaa ja nähkää, mikä lupaus on, sillä Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

311   Sellainen kuin hän oli, kun Hän käveli Galileassa, samanlainen Hän on tänä iltana Jeffersonvillessä, samanlainen Hän on Branham Tabernaakkelissa. Mitä te katsotte, kun te katsotte? Haluatteko nähdä perustajan? Kirkkokunnallisen miehen? Te ette koskaan näe sellaista Jeesuksessa. Ei. Katsotteko te nähdäksenne jotakin suurta papillista… Sellaista te ette koskaan tule näkemään Jeesuksessa. Miten te näette Jeesuksen? Ilmituodun Jumalan Sanan avulla, koska Hän oli ilmituotu Jumalan Sana. Sellainen kuin Hän oli silloin, sellainen Hän on tänäänkin ja tulee olemaan iankaikkisesti.

312   Kumartakaamme päämme hetkiseksi. Lopetan nyt tämän hieman kesken.

313   Herra Jeesus, minun rukoukseni on, että antaisit minun katsoa pois elämän huolista. Herra, minä tiedän, että me olemme vain tavallisia, kouluttamattomia ihmisiä. Meillä ei ole paljon tämän maailman hyvyyttä, mutta me rakastamme Sinua, Herra.

314   Ja minä puhun näiden ihmisten puolesta. He eivät istuisi tämän kaltaisessa paikassa yhteen ahtautuneina, palaen kuumuudessa tai jäätyen kylmässä, eivätkä he seisoisi täällä lastensa kanssa tuoden mukanaan nuo sairaat ja ahdistetut, he eivät tulisi, jos he haluaisivat nähdä jotakin muuta kuin Sinut. Nuo ihmiset, Herra, eivät koskaan tulisi nähdäkseen miestä. Kadut ovat täynnä miehiä, ja he kaikki näyttävät samanlaisilta.

315   Vaan he tulevat nähdäkseen tuon Miehen, Jumala-Miehen, tuon Jeesus Nasaretilaisen, joka oli Jumala lihassa. Nyt Isä, Sinä olet sanonut meille, että “vain vähän aikaa, ja maailma ei enää tule näkemään Sinua.” Huolimatta siitä, kuinka paljon he katsovat, he eivät koskaan tule näkemään Sitä. Mutta sinä sanoit: “Te tulette näkemään Minut”, tosiuskovainen, “koska Minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä maailman loppuun asti.” Sinä olet luvannut meille, että jos me katsoisimme, me tulisimme näkemään. Ja minä rukoilen, että Sinä täyttäisit tuon Kirjoituksen meille uudestaan tänä iltana, että me voisimme katsoa ja nähdä Jeesuksen tekevän itsensä tunnetuksi meille samalla tavalla kuin Hän aina on tehnyt, kun Hän toteuttaa tästä lähtien Hänen Sanansa, Herra.

316   Kun annoin tämän lausunnon tätä ennen, ja minä totisesti sanoin nämä “nykäyksiä” koskevat asiat sydämestäni, ja sen, minkä Sinä olet sanonut minulle. Ja nyt, niin salaperäiseltä kuin se voikin näyttää, jos vain voisimme nipistää sisäistä omaatuntoamme ja nähdä, että noita asioita ei olisi voitu kertoa ennalta niin täydellisesti kuin ne on kerrottu, elleivät ne olisi tulleet Jumalalta.

317   Kuinka me voimme nähdä tuon Ensimmäisen asian tapahtuvan? Kuinka voi Toinen tapahtua? Kuinka voi Kolmas tapahtua? Kuinka me voimme seistä täällä kuukausia, ennen kuin se tapahtui, ja kertoa, mitä tulisi tapahtumaan Tucsonissa, joka tulisi avaamaan Seitsemän Sinettiä ja toisi esiin salaisuudet ja paljastaisi Jumalan salatut asiat, jotka ovat olleet kätkettyinä ajan alkamisesta asti, ja nähdä se sekä todistajien todistamana että tieteen vahvistamana.

318   Herra, Sinä olet meidän turvapaikkamme ja voimamme. Sinä olet kaikki, mitä meillä on. Ja minä kiitän Sinua, Herra, että olen osa tästä Sinun suuresta taloudestasi. Minä kiitän Sinua, että olen Sinun Ruumiisi jäsen monien täällä olevien tuon Ruumiin jäsenten kanssa, noiden monien kanssa, jotka ympäri maailman eri seurakunnissa ovat tuon salaperäisen Kristuksen Ruumiin jäseniä.

319   Joka kerta kun me katsomme, me näemme Hänet. Me näemme Hänet linnun laulussa ja auringon nousussa ja sen laskussa. Me kuulemme Hänet laulussa ja katselemme Häntä Hänen ihmisissään. Me näemme Hänen vahvistavan Hänen Sanansa.

320   Oi, Herra, Sinä olet meidän Jumalamme. Aikaisin me huudamme Sinua avuksi. Sinä olet meidän laupias Isämme. Anna anteeksi meidän väärintekomme.

321   Herra, me olemme lopunajassa. Näen, että ovet tulevat pian sulkeutumaan, tilaisuuksien ovet, ja kun vielä on päivänvaloa, ja voin yhä päästä joihinkin noista paikoista, Herra, niin auta minua menemään. Olen tulossa vanhaksi. Anna minulle voimaa, uusi minun nuoruuteni, Herra. Auta minua, että minä voisin tehdä jotakin siellä ulkona nyt, kun odotan tulevan tämän suuren ajan, joka on tuleva. Auta minua. Herra, kun menen sinne ulos, niin että olisin kykenevä jollakin tavalla löytämään tuon viimeisen ennalta määrätyn Siemenen, joka tulee tuomaan takaisin Herran Jeesuksen. Auta, oi Jumala.

322   Ja jos minä olen laskemassa perustusta, että joku toinen seisoo sen päällä, niin Herra, suo, että se tapahtuisi pian. Että Sana voisi tulla täytetyksi.

323   Sydämemme halu on nähdä Sinun Sanasi täyttyneenä. Me rakastamme Sinua. Me uskomme Sinuun. Uskomattomien ja epäilevien ihmisten keskellä, tässä tämän päivän sukupolvessa, Herra Jumala, me yhä uskomme, että Sinun Sanasi ei tule koskaan pettämään. Me uskomme, että taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Sanasi ei koskaan petä. Me seisomme urheasti Sen varassa.

324   Nyt Isä, tälle pienelle ryhmälle, joka on odottanut. Täällä on monia sairaita, ja täällä voi olla pelastumattomiakin ja ihmisiä, jotka ovat pelastettuja ja joita ei vielä ole täytetty Pyhällä Hengellä. Herra Jumala, tulisitko Sinä sillä tavalla näyttämölle Sinun lupauksesi Sanan perusteella, että ihmiset katsoisivat ja näkisivät Jeesuksen ja sitten polvistuisivat ja antaisivat sydämensä Hänelle. Voikoot sairaat katsoa ja nähdä, että kenenkään muun kuin Jumalan on mahdotonta tehdä sitä, koska se on Hänen luvattu Sanansa.

325   Tulkoon nyt vahvistetuksi se, mitä me olemme tänään molemmissa sanomissa sanoneet. Se on kaikki Sinun käsissäsi. Herra, ja minä olen Sinun käsissäsi, ja seurakunta on Sinun käsissäsi. Työskentele meidän kauttamme Herra, Sinun suuren Nimesi kunniaksi. Oi Iankaikkinen, suo tämä Jumalan kunniaksi. Aamen.

326   Tiedän, että on kuuma, ja minä haluan nyt yrittää rukoilla sairaiden puolesta, ja jos te voitte antaa minulle viisitoista tai kaksikymmentä minuuttia. En tiedä, kuinka monta korttia he ovat jakaneet, mutta juuri nyt alamme rukoilla sairaiden puolesta.

327   Nyt, Billy kertoi minulle, että hän antoi ulos, kuinka monta se oli? [Joku sanoo: “Yhdestä sataan.”] Sataan… Mitä, mitä? [Joku vastaa.] Hyvä on, No niin, aloittakaamme. Hän sanoi antaneensa yhdestä sataan. Kuinka monella täällä on rukouskortti? Nostakaa kätenne, rukouskortit. No niin, aika monella. Me yritämme ottaa niin monta kuin mahdollista, jos vain voimme. Nyt, meillä ei voi olla erottamista jokaisen kohdalla, tehän tiedätte, joten me vain rukoilemme. Ja kaikki, kuinka monella täällä ei ole rukouskorttia, ja silti sinä olet sairas? Kohottakaa kätenne. Useilla.

328   Katsokaahan nyt. Mitä se on? Minä tiedän, että me olemme noin viisitoista minuuttia myöhässä aikataulusta, mutta haluan sanoa yhden asian. Tämä saattaa merkitä eroa sen välillä, että ollaanko iankaikkisuus Taivaassa vai Helvetissä, näettekö. Katsokaa, olkaa kunnioittavia, tarkatkaa minuutin ajan. Kuunnelkaa Sanaa ja nähkää, jos Hän yhä pysyy Kristuksena.

329   Jokainen täällä oleva henkilö mahdollisesti tuntee minut, ja on monia, joita minä en tunne, koska minulla ei ole tarpeeksi aikaa olla täällä oppiakseni tuntemaan teidät. Ja monet teistä ovat kaupungin ulkopuolelta. Kuinka monet ovat kaupungin ulkopuolelta? Kohottaisitteko kätenne? Näettekö.

330   Kysyin joltakin tuolla kaupungilla eräänä päivänä: “Käytkö sinä koskaan täällä?”

331   Hän sanoi: “Meidän ei kannata yrittää tulla sinne. Sinne tulee niin monia kaupungin ulkopuolelta, että me emme voi päästä sisälle.”

332   Mutta se kyllä sopii. Me kyllä jäljestämme heille tavan, miten he voivat tulla sisälle. Tulkaa joka tapauksessa. Pankaa merkille, että heillä oli mahdollisuus ennen teitä.

333   Muistakaa nyt, että minä olen vain teidän veljenne. Olen varma, että te ymmärrätte sen. Minä olen vain mies, Hän on Jumala. Mutta Jumala voi vain, ja on aina vain työskennellyt miehen kautta. Nyt tänä iltana, älkää katsoko minuun tai kehenkään toiseen henkilöön, vaan katsokaa Jeesukseen Kristukseen.

334   Katsokaa tänä iltana Kirjoituksia, mitä Se on luvannut. Voisin antaa monenlaisia Kirjoitusten paikkoja, mutta kuinka monet uskovat Hebrealaiskirjeen 13:8? “Jeesus Kristus sama eilen…” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja kuinka monet uskovat Johannes 14:12? “Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään.” [“Aamen.”] Kuinka monet uskovat, että Hän, erottaessaan sydänten ajatuksia, lupasi juuri tuon asian tulevan palaamaan jälleen viimeisinä päivinä juuri ennen Hänen tuloaan? Te kaikki tiedätte sen. Hyvä on. Kuinka monia satoja Kirjoitusten paikkoja olisikaan, mutta me tiedämme sen.

335   Nyt katsokaa. Älkää katsoko nähdäksenne palvelijaa, älkää katsoko nähdäksenne pastoria, katsokaa nähdäksenne Jeesuksen. Älkää nähkö miestä, nähkää Jeesus. Kun te katsotte, nähkää Hänet. Jos voisin auttaa teitä, minä tekisin sen. Mutta minä en voi auttaa teitä. Minä olen vain teidän veljenne, mutta Hän on teidän Herranne. Katsokaa Häneen ja uskokaa.

336   Nyt, aloittakaamme rukouskortilla numero… No niin, me aloitamme numerosta yksi. Kuinka monet… Numero yksi, kenellä on rukouskortti numero yksi? Missä se on? [Joku sanoo: “Suoraan täällä.”] Tarkoitatko, että te… [“Hän seisoo.”] Oliko niin? Oi, olen pahoillani. Hyvä on. Numero yksi, tule tänne, rouva, suoraan… Mitä kautta te haluatte tuoda heidät, tätä kautta? Hyvä on, tule tästä näin, jos pystyt kävelemään. Jos kutsutaan sellainen, joka on rampa, joku meistä tulee auttamaan sinut ylös. Numero yksi.

337   Numero kaksi, kenellä on kortti numero kaksi? Nosta kätesi, niin nopeasti kuin voit. Numero kaksi, missä se on? En pysty näkemänä sitä. Missä? Olen pahoillani, en voi… Juuri täällä, rouva.

338   Numero kolme, voisitteko nousta ylös, tai jotakin? Se on oikein, numero kolme.

339   Numero neljä. Rukouskortti numero neljä, voisitteko nostaa kätenne ylös? Missä se on? En voi nähdä sitä. Rukouskortti numero neljä. Mitä sanoitte? Numero neljä.

340   Numero viisi. Kenellä on numero viisi, voisitteko nostaa kätenne ylös? En näe sitä. Numero viisi.

341   Numero kuusi. Numero kuusi. Nopeasti, oikein nopeasti, numero kuusi. Hyvä on.

Seitsemän. Teillä, seitsemän? Hyvä on. Se on oikein.

342   Kahdeksan. kahdeksan, todella nopeasti nyt.  Nouskaa, oikein nopeasti. Hyvä on, kahdeksan. Se on hienoa, herra.

Yhdeksän. Yhdeksän, missä se on? Numero yhdeksän. Hyvä on.

Numero kymmenen. Kymmenen, hyvä on, kymmenen, aivan tällä. Kymmenen.

Yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista, viisitoista.

343   Me emme kutsu liian monia, niin että te… Näettekö, syy tämän tekemiseen… Siinä kortissa on vain numero, näettekö, ja te vain tulette tämän numeron mukaisesti. Se pitää heidät järjestyksessä.

Viisitoista. Rukouskortti viisitoista. Hyvä on.

344   Kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista, yhdeksäntoista, kaksikymmentä, kaksikymmentäyksi, kaksikymmentäkaksi, kaksikymmentäkolme, kaksikymmentäneljä, kaksikymmentäviisi.

345   Antakaa heidän tulla, järjestykää jonoon, kaksikymmentäviisi, kunnes saatte jonon muodostettua. Tulkaa vain nyt numeronne mukaisesti. Se on oikein. Älkää tulko kaikki yhtä aikaa. Tulkaa toista kautta, jos pystytte, jos te olette siellä suunnalla, ja tulkaa. Nyt kaksi…

346   Minkä me kutsuimme, kaksikymmentäviisi? [Joku sanoo: “Kaksikymmentäviisi.”] Hyvä on, pysähdytään hetkeksi kahteenkymmeneenviiteen. Hyvä on.

347   Nyt sanon, jos te ette halua seisoa liian pitkään, kun te näette se tulevan eteen, sitten tulkaa siihen heidän mukaansa. Kaksikymmentäviisi, kaksikymmentäkuusi, kaksikymmentäseitsemän. Vain, no, hetki, annetaan jonon hetkeksi edetä, niin teidän ei tarvitse seistä liian paljon, liian pitkään.

Nyt, kumarretaan päämme.

348   Oi ystävät, missä me nyt olemme? Me olemme nyt lopussa, me olemme nyt ajassa, jossa jotakin täytyy tehdä. On sanottava “Kyllä” tai “Ei”. Jumala täytyy todeta oikeaksi tai vääräksi.

349   Nyt tänään minä olen saarnannut kaksi kovaa saarnaa ja yrittänyt kertoa teille, millainen Hän on. Kertoa teille, että aika on loppumassa. Hän on samanlainen, kuin mitä Hän on ollut. Ja nyt kun katsomme tänä iltana, katsokaamme Häneen.

350   Pysyköön nyt jokainen henkilö istuimellaan Herran Jeesuksen Nimessä, älkääkä kulkeko ympäriinsä. Istukaa todella liikahtamatta, kunnes teitä kutsutaan. Voikoot pienet lapset…

351   Jos minä satun sanomaan: “Kumartakaa päänne”, tee se silloin todella nopeasti, kultaseni, koska nuo pahat asiat kuten syöpä ja muut taudit lähtevät ihmisistä ja menevät toisiin. Kaikki, jotka uskovat sen ja tietävät, että se on Kirjoitusten mukaista, sanokoon: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Me voimme nähdä Raamatusta, että pahat henget menevät yhdestä toiseen, kun ne on ajettu ulos, ja ne yrittävät löytää uutta paikkaa.

352   Ja kuinka monesti me olemmekaan nähneet sen kokouksissa! Ihmiset tulevat kokoukseen täysin terveinä ja kunnossa, istuvat siellä arvostellen ja päivän tai kahden kuluttua he ovat täysin sokeita tai heillä on syöpä tai he ovat halvaantuneet, siksi että he ovat epäuskoisia. Minä en ole vastuussa heistä vaan uskovaisista. Monet heistä joutuivat laitoksiin vuosia sitten ja he yhä ovat siellä, jotkut taas menivät hautaansa, vain siksi että he olivat röyhkeitä ja uskomattomia.

353   Tämä ei ole paikka uskomattomille, vaan se on uskovaisia varten. Pitäkää usko Jumalaan!

354   Taivaallinen isä, nyt kokous on Sinun. Se on ollut Sinun koko ajan. Minä voin puhua Sinun Sanastasi, mutta nyt, tästä eteenpäin, minä en voi puhua. Sinä olet tuo Yksi, joka puhuu nyt, Herra. Tulkoon tunnetuksi, että Sinun palvelijasi on kertonut heille Totuuden. Monet ihmiset täällä, jotka ovat sairaita, eivät ehkä edes ole jonossa, mutta Sinä olet yhä täällä, Herra. Sinä voit parantaa heidät myös siellä niin kuin missä hyvänsä muuallakin. Anna Sanasi tulla tunnetuksi, Jeesuksen Nimessä minä rukoilen. Aamen.

355   Jos nyt voisin saada teidän jakamattoman huomionne muutamien minuuttien ajaksi. Haluan katsoa tätä rukousjonoa. En todellakaan usko tuntevani ketään heistä! Oletteko te kaikki tässä rukousjonossa tuntemattomia minulle? Ja tiedätte, että minä en tunne teitä? Nostaisitteko kätenne, jos niin on! Kuinka moni siellä yleisössä tietää, että minä en tiedä mitään sinusta? Kohottaisitteko kätenne siellä? Varmasti! Yhdeksänkymmentäviittä prosenttia ihmisistä minä en tunne. Se on totta.

356   Nyt tässä on pieni nainen. En ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Hän on minulle täysin outo. No niin, hän voi olla täällä sairauden vuoksi, tai ehkäpä hän on tehnyt jotakin, ehkä hän on täällä taloudellisista syistä, ehkä on perhevaikeuksia, tai ehkä hän on täällä jonkun toisen puolesta. Minä en tiedä. Minulla ei ole hajuakaan siitä.

357   Mutta tässä on nyt tarkka kuva Johanneksen evankeliumin 4. luvusta. Mies ja nainen kohtaavat ensimmäistä kertaa. Ja ei ole epäilystäkään, että nainen, joka kohtasi Jeesuksen, oli nuori. Jeesus oli paljon vanhempi häntä, koska he sanoivat, että hän näytti olevan viidenkymmenen, ja mahdollisesti hän, joka tuli sinne kaivolle, oli nuori ja kaunis nainen, vain nuori tyttö. Ja täällä taas tänä iltana kaksi ihmistä kohtaavat, nuori ja vanha, tuntematta toinen toistaan.

358   Ja nyt hän seisoo siinä. Hänellä on jokin syy, miksi hän on siinä. Minä en tiedä. Hän saattaa seistä täällä yrittäen petkuttaa. Hän saattaa seistä täällä sanomassa jotakin ja vain nähdäkseen, mitä tulee tapahtumaan. Jos niin on, niin tarkatkaa, mitä tulee tapahtumaan.

359   No niin, minä en tunne naista, en ole koskaan nähnyt häntä. Hän kohotti kätensä hetki sitten merkiksi siitä, että olen vieras hänelle, ja minun käteni oli ylhäällä merkkinä siitä, että hän on minulle vieras, en ole koskaan nähnyt häntä.

360   Niinpä jos minä miehenä sanoisin jotakin, niin minun täytyisi kysyä: “Rouva, mikä sinulla on vikana. Miksi olet täällä, mitä sinä haluat?”

361   Hän sanoisi: “Herra Branham, minä olen täällä, koska minulla on syöpä, minä kärsin tuberkuloosista, minä kärsin kasvaimesta tai minä tarvitsen rahaa, koska mieheni on jättänyt minut, tai minä olen naimisissa, ja poikaystäväni teki sellaista…” Hänen täytyisi kertoa se minulle.

362   Ja minä sanoisin: “Hyvä on, minä rukoilen puolestasi, lasken käteni sinun yllesi ja sanon: ‘Herra Jumala, anna tälle naiselle se, mitä hän haluaa. Aamen. Jeesus, tee se.” Sitten antaisin hänen mennä. No niin, luulen, että jos hän uskoisi sen, hän paranisi. Se on ihan oikein. Se on ollut palvelustehtävänä monia, monia vuosia.

363   Mutta viimeisille päiville on luvattu, että niin kuin Enkeli, Jumala, asui ihmisruumiissa, joka tuli juuri ennen Sodoman polttamista ja istui selkä telttaan päin käännettynä, missä Saara oli, ja kertoi Aabrahamille, mitä hän ajatteli teltassa. Jumala ihmislihassa käyttäen ihmisen vaatteita.

364   Ja ainoastaan tällä tavoin Jumala voi tehdä sen tänäänkin, kun Hän tulee teidän lihaanne ja osoittaa, että Jumala tulee ilmoitetuksi ihmislihassa.

365   Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Meillä on sanansaattaja, Billy Graham, ja he siellä Sodomassa, mutta valittu Seurakunta vastaanotti Sanoman ja sanansaattajan.

366   Nyt jos tämä pieni rouva… Jos Pyhä Henki tulisi… En sano, että Hän tulee tekemään sen. Mutta jos Hän tulisi ja kertoisi meille, minkä vuoksi sinä seisot täällä tai mitä sinä haluat, tai jos se on jotakin, mitä olet tehnyt tai aiot tehdä. Silloin sinä tietäisit, että sen täytyy tulla jostakin yliluonnollisesta, koska me vain seisomme täällä. Se olisi niin, eikö vain? Silloin sinä tietäisit, että sen täytyy tulla Yliluonnollisesta voimasta, ja jos Raamattu sanoo, että Jeesus teki tuon saman asian ja lupasi tehdä sen uudestaan viimeisinä päivinä, silloin sinä uskoisit Häneen. Kuinka monet tulisivat silloin tekemään samoin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Silloin te tulisitte näkemään Jeesuksen. Te näkisitte Hänen Sanansa.

Nyt te kysytte: “Onko Hän Sana?”

367   Raamattu sanoo, että Hän on Sana. Ja Raamattu sanoo, että Sana erottaa sydämen ajatukset. Onko tämä oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Silloin sen tulee olla Sana, joka on puhuttu ihmishuulien kautta, joka erottaa ajatukset.

368   Minä en voi tehdä sitä. Minulla ei ole mitään keinoa tehdä sitä, näettehän, koska minä en tunne häntä, mutta Hän tuntee, ja Hän on Sana.

369   Ja Hän on tuo Yksi, joka voi ottaa meidän kahden hengen, kuten Hän ja nainen kaivolla, ja sekoittaa ne yhteen ja sitten näyttää minulle, miksi hän on täällä, mitä hän on tehnyt tai mitä hän haluaa. Silloin minä voin puhua ja sanoa sen. Se riippuu Hänestä.

370   Nyt te sanotte: “Veli Branham, voitko sinä parantaa hänet?” Ei, ei. Minä en voi tehdä sitä. Hän on jo tehnyt sen. Hänen haavojensa kautta meidät parannettiin.

371   Mutta tämä on vain nostaakseen ylös hänen uskonsa, niin että hän voi tietää Hänen tietävän, mitä hän haluaa. Hän tietää, kuinka antaa se, ja mitä sinä tulet olemaan jälkeenpäin. Onko näin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Nyt, jokainen uskokoon sen.

372   Nyt olkaa todella kunnioittavia, ja te ihmiset siellä, joilla ei ole rukouskorttia, rukoilkaa.

373   Nyt muistakaa, että Jeesus kulki eräänä päivänä ihmisjoukon lävitse, ja eräs pieni nainen kosketti Hänen viittaansa. Ja Hän kääntyi ympäri ja sanoi: “Kuka kosketti Minua?” Ja Hän katsoi yli seurakunnan, kunnes Hän löysi hänet, ja kertoi hänelle, että hänellä oli verenvuototauti, ja hänen verenvuotonsa pysähtyi juuri sillä hetkellä, ymmärrättekö.

374   Nyt Raamattu sanoo, että Hän on nyt ylipappi, jota voimme koskettaa heikkoutemme tunnolla. Onko tämä totta?

375   Katselen tuolla veli Waytä istumassa vaimonsa vieressä. Hetki sitten tämä mies oli täällä minun saarnatessani, aivan kuten Paavalin saarnatessa kerran koko yön, ja tämä mies kaatui alas kuolleena kuulijakunnan keskellä, ja Pyhä Henki toi hänet uudelleen takaisin elämään. Hän on todistaja, näettehän, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

376   Kuinka monet teistä eivät ole koskaan nähneet veli Waytä ja te haluaisitte nähdä hänet? Nostakaa kätenne, jos ette ole nähneet häntä. Veli Way, nousisitko seisomaan? Tässä on mies, joka kuoli suunnilleen sillä paikalla, missä hän juuri nyt istuu. Tässä on hänen vaimonsa, rekisteröity sairaanhoitaja, seisoo juuri siellä. Hänen pulssinsa ei enää tuntunut, hänen silmänsä kääntyivät nurin, ja hän oli musta kasvoiltaan. Se oli sydänkohtaus.

377   Lääkäri oli sanonut hänelle, että hänellä oli sydänvika. Ennen sitä minä olin todennut sen erottamisen avulla, vain lyhyen aika sitä ennen, ja kertonut hänelle, että hänellä oli sydänvika. Ja sitten, aivan yhtäkkiä, hänen sydämensä pysähtyi, ja hän kaatui ja makasi siellä täysin kuolleena.

378   Minä olen noin kuusi tai kahdeksan kertaa nähnyt Herran Jeesuksen tuovan kuolleen takaisin elämään. Olen nähnyt Hänen tekevän sen, ja Hän voi tehdä sen tänä iltana.

379   Nyt minä otan jokaisen hengen täällä hallintaani Jumalan kunniaksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Olkaa kunnioittavat ja tarkatkaa.

380   Haluan puhua sinulle rouva, olen saarnannut, näethän, ja teen sen saadakseni kiinni sinun hengestäsi. Niin juuri minä teen.

381   Sinussa on jotakin, joka saa sinut elämään, tai muutoin et seisoisi täällä. Ilman sitä sinä olisit vain kuollut, eikä sinussa olisi elämää. Mutta koska lihassa on elämä, se hallitsee sinua. Ja nyt jopa sinun ajatuksesi, joita ajattelet, ja sanat, joita sanot, ovat osa elämääsi. Sinun sanasi ja sinun ajatuksesi, ne juuri ovat sitä, mitä sinä olet.

Nyt me olemme täällä uskoen. Nyt Pyhä Henki…

Aivan kuten Jeesus sanoi tuolle naiselle: “Tuo Minulle juotavaa.”

382   Ja kun hän toi, hän sanoi: “Mitä, sinun ei tulisi pyytää minulta sellaista, minä olen samarialainen. Sinä olet juutalainen, eikä meillä ole edes tapana puhua toisillemme.”

383   Nyt, tietenkin, me molemmat olemme pakanoita. Ja me seisomme täällä vain uskoen Jumalaan. Jos Hänen Henkensä, minulle annetun lahjan kautta, voi kertoa sinulle jotakin, niin silloin sinä tiedät, onko se oikein vai ei, koska sinä olet elänyt tuon osan elämääsi, ja silloin sinulla on lahja uskoa se. Ja jos sinä uskot sen, kun Hän kertoo sinulle siitä, niin silloin se on kaikki ohitse, ja se tulee tekemään täällä samoin joka ainoan kohdalla. Olkoon jokainen nyt todella kunnioittava.

384   Ja rouva kärsii jostakin hänen kurkussaan, kurkkuviasta. Jos se on oikein, kohota kätesi. Ne niin, en ole koskaan elämässäni nähnyt häntä. Se on totta. Sen takia hän on täällä, jotta minä rukoilisin hänen kurkkunsa puolesta.

385   Juuri silloin, niin pian kuin sanoin sen, tai juuri sitä ennen, hän tiesi, että jokin oli häntä lähellä. Jokin tuli lähelle juuri silloin. Te voitte nähdä tuon mielenliikutuksen hänen yllään, todella miellyttävän tunteen, kosketus.

386   Tuo valo, jonka olette nähneet kuvassa. Missä sinä olet, George? Tuo valo, joka oli kuvassa, riippuu tuon naisen yläpuolella juuri nyt. Se on toinen ulottuvaisuus. Hän on uskovainen, ei tekouskovainen, hän on uskovainen.

387   Nyt koska sinä olet uskovainen, niin uskotko minun olevan Hänen palvelijansa ja profeettansa? Niin täytyy olla, sen tietäminen. [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Uskotko Hänen voivan kertoa sinulle toisista asioista, joita on sydämelläsi? [“Kyllä.”] Hyvä on.

388   Sinun sydämelläsi on joku, jonka puolesta sinä rukoilet, lapsi. Uskotko Hänen voivan kertoa minulle, mikä hänen vaivansa on? Hänellä on virus. Onko se oikein? [Sisar sanoo: “Se on oikein. Kyllä.”] Uskotko Jumalan voivan kertoa minulle, kuka sinä olet? [“Kyllä.”] Sinä olet rouva Walker. [“Kyllä.”] Sinä et ole täältä. [“En.”] Sinä olet etelästä. [“Oikein.”] Georgiasta. [“Oikein.”] Sinä menet kotiin terveenä. Jeesus Kristus on parantanut sinut ja lapsesi. Älä murehdi, se on ohitse. Jumala siunatkoon sinua, sisar.

389   Mitä kuuluu? No niin, tässä on toinen nainen. En tunne häntä, en ole koskaan nähnyt häntä. Hän on vain nainen, joka seisoo täällä. Katsokaahan nyt, minä olen saarnannut koko ajan kello kahdeksasta alkaen, ja kello on nyt kymmenen. Minä olen ollut täällä kaksi tuntia. Tuo yksi erottaminen heikensi minua enemmän kuin nuo kaksi tuntia, jotka olen saarnannut. Näettehän. se on…

Te sanotte: “Tarkoitatko todella sitä?” Oi, kyllä.

390   Tuo nainen kosketti Hänen viittansa lievettä. Hän sanoi: “Tunsin, että voimaa lähti Minusta”, voimaa. Oliko se niin? Sen se tekee.

Nyt täällä on nainen, jota en ole koskaan nähnyt.

391   Billy meni sinne ja nouti tuon pojan, joka meillä on täällä mukanamme, Georgen. Hän on baptisti ja haluan hänen näkevän, että se, mistä me puhumme, on Jumala. Hänen isänsä, koko perhe, ovat mukavia ihmisiä. He ovat Meksikossa, hän on lähetyssaarnaaja. Hieno mies. Ja hänen isänsä on myöskin sairas. Minä vain odotan, että hän tulisi tänne. No niin, katsohan nyt tarkkaavaisesti, George.

392   Tämä nainen, minä en tunne häntä. En ole koskaan nähnyt häntä. Oletan, että me olemme vieraita toisillemme. Me emme tunne toisiamme.

393   Mutta nyt, Pyhä Henki, Jeesus on läsnä. Me kaikki todistamme sen. Jos nyt Herra Jeesus tulee paljastamaan minulle jotakin sinusta…

394   No niin, jos minä voisin parantaa sinut, niin minä tekisin sen, mutta minä en voi tehdä sitä, minkä Hän on jo tehnyt. Jos Hän seisoisi täällä tänä iltana tämä puku yllään, jonka Hän antoi minulle. No niin, Hän ei voisi parantaa sinua, koska Hän on jo tehnyt sen. Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut. Mutta ainoa asia, minkä Hän tekisi, Hän ilmoittaisi itsensä Sanansa kautta, jonka Hän lupasi, ja Se saisi sinut näkemään, että Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Ja Hän lupasi tehdä sen.

395   Nyt jos Hän tulee käyttämään minua kertomaan sinulle, miksi olet täällä, niin tuletko sinä käyttämään uskoa, joka sinulla on Hänessä, uskoaksesi, että sinä vastaanotat sen, mitä varten sinä olet täällä? Koko sydämestäsi? [Sisar sanoo: “Kyllä, minä tulen.”] Hyvä on. Suokoon Herra sen.

396   Näen, että naisessa on jotakin vialla. Tarkastus osoitti, että se on repeytymä vatsassa. [Sisar sanoo: “Se on oikein.”] Se on oikein. [“Se on oikein.”] Se on totta, repeämä vatsassa. [“Se on.”] Uskotko sinä, että Jumala voi parantaa tuon repeämän? [“Kyllä. Minä uskon kaiken, minkä voin uskoa.”] Sinä, te kaikki… [“Uskon kaikella, millä voin.”] Jumala siunatkoon sinua. [“Jumala voi parantaa vatsani.”]

397   No niin, sinä et ole täältä. [Sisar sanoo: “En ole.”] On ollut melkoinen uhraus päästä tänne. [“Kyllä, se on ollut.”] Sitä se oli. [“Kiitos Herralle.”] Kyllä, kyllä. Sinä olet Tennesseestä. [“Kyllä.”] Se on oikein, rouva Hart. [“Se on oikein.”] Palaa takaisin äläkä epäile. Sinä tulet paranemaan, jos voit uskoa.

398   Kuinka voitte, rouva? Me olemme vieraita toisillemme. [Sisar sanoo: “Se on oikein.”] En ole koskaan elämässäni nähnyt sinua, niin että olisin tietoinen siitä. Ehkä olen, jossain kokouksessa, ja sinä olet ehkä nähnyt minut, mutta minä en tunne sinua. Jumala tuntee sinut. Uskotko minun olevan Hänen palvelijansa, ja saarnaamani Sanan olevan Totuus? No niin, ollessani vieras sinulle, ja Sanan, jonka olen saarnannut, sinä olet uskonut.

399   Ainoa asia on, joku heistä antoi sinulle rukouskortin. Se oli joko järjestysmiehistä tai poikani tai joku antoi sinulle kortin. Sinun korttisi kutsuttiin, ja tässä sinä olet. Siinä on kaikki, mitä minä tiedän.

400   Mutta sinä olet täällä, koska sinä kärsit hermostuneisuudesta. Se vaivaa sinua pahasti. Sinulla on joku mukanasi. On joku, jonka puolesta sinä rukoilet. Se on aviomiehesi. Ja hänellä on hengellinen ongelma, jonka ylitse hän ei pääse. Ja sinulla on myös lapsi, joka on sairas. Sinä et ole täältä, vaan sinä olet tullut pohjoisesta. Sinä olet Kanadasta, Albertasta. Se on oikein. Uskotko minun olevan Jumalan profeetan ja uskotko, että se mitä olen kertonut sinulle, on Totuus? Mene kotiisi ja vastaanota se, mitä olet saanut. Kyllä. Usko. Jumala siunatkoon sinua, rouva.

401   Minä olen sinulle tuntematon. Sinä olet tuntematon minulle. En tunne sinua, mutta Jumala tuntee sinut. Uskotko, että olen Hänen palvelijansa? [Sisar sanoo: “Kyllä, minä uskon.”] Koko sydämestäsi? En tunne sinua, en mitään sinusta. Jos voisin parantaa sinut, tekisin niin, mutta minä en voi. [“Aamen.”] Minä en ole parantaja. Olen vain mies. Mutta Hän on Jumala. Olen hieman hämmentynyt, koska vanhempi rouva seisoo minun ja sinun välissä. Se on joku, jonka puolesta sinä rukoilet. [“Kyllä.”] Kyllä. Hän on sinun äitisi. [“Kyllä, hän on. Kyllä.”] Ja hän kärsii korkeasta verenpaineesta. [“Kyllä, hän kärsii.”] Ja sinulla on munuaistulehdus. [“Kyllä, herra.”] Se on oikein. [“Se on totta.”] Uskotko sen? [“Kyllä uskon.”]

402   Äitisi ei ole täällä. [Sisar vastaa: “Ei.”] Mutta kun menet hänen luoksensa, ota tuo huivi, joka on kaulasi ympärillä, ja laske se äiti päälle äläkä epäile, ja korkea verenpaine tulee jättämään hänet, ja sinun tulehduksesi tulee häviämään. Mene, usko nyt.

403   Uskotteko te nyt? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Koko sydämestänne? [“Aamen.”] Nyt, te näette, katson yleisön yli, ja näyttää aivan kuin se tulisi siellä hieman sumuiseksi.

404    “Ja näitä asioita, joita Minä teen, myös te tulette tekemään.” Hän on tehnyt useampia täällä, kuin Hän… tuon tyyppisiä, kuin Hän teki koko elämänsä matkan aikana. Se on oikein.

Nyt, tämä yksi rouva tässä, nuori nainen. Minä en tunne häntä, hän on minulle outo. Mutta uskotko sinä minun olevan Hän palvelijansa. [Sisar vastaa: “Kyllä.”] Nyt, hetkinen.

405   Mies tuli eteeni, joku yleisöstä. Nyt, hetkinen vain. Joku yleisön joukossa. Se jätti tämän paikan silloin, Valo lähti täältä. Ja mies seisoin Sen vieressä, ja jossain yleisössä. Älkää väsykö, olkaa rohkealla mielellä.

406   Palatkaamme ja katsokaamme naista. Nyt, jos Herra Jumala… Tämä on kuudes tai seitsemäs tai jotakin muuta, joka on mennyt jonossa ohi erottamisen alla. Ja jos Herra Jeesus tulee ilmaisemaan minulle, tälle naiselle, mitä tahansa onkin vialla hänen kohdallaan, eikö se saisi teitä muita uskomaan koko sydämestänne? Voisitteko hyväksyä Kristuksen tämän perustella? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettekö? Yhden kerran tulisi todistaa se. Kolme kertaa on vahvistus. Ja tämä on kymmeniä tuhansia kertoja ilman, että se olisi ollut kertaakaan väärässä.

407   Sinä et ole täällä itsesi takia. Sinä olet täällä miehen takia. Ja minä näen hänen istuvan pää painuksissa. Hän polttaa savuketta, ja sinä rukoilet, että savukkeet jättäisivät hänet. Se on… Suokoon Herra Jumala vastauksen pyyntöösi, sisar. Mene uskoen koko sydämestäsi, ja voikoon tuo tottumuksen paholainen jättää aviomiehesi Herran Jeesuksen Nimessä.

408   Sinun ongelmasi on selässä. Uskotko, että Jumala on parantava sen? Uskot? [Sisar sanoo: “Kyllä, minä uskon.”] Hyvä on. Mene ja sano: “Kiitos Sinulle, Herra.”

409   Minä tunnen tämän naisen. Uskon, että se rouva Neecen tytär. Onko se oikein? [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Minä ajattelinkin sen olevan. Jumala siunatkoon sinua, tuo vanha vaiva tulee jättämään sinut nyt, ja sinä voit mennä ja olla terve.

410   Uskotko, että Jumala voi parantaa tuon reuman ja tehdä sinut terveeksi? Me ja kerro Hänelle, että sinä uskot Häntä. Vain usko koko sydämestäsi.

411   Kuinka voitte, herra? Uskotko sinä, että Jumala voi parantaa tuon vatsavaivan ja tehdä sinut terveeksi? [Veli vastaa: “Aamen.”] Hyvä on, mene sitten ja sano: “Kiitos Herra, minä tulen olemaan nyt terve.” Ja sinä tulet olemaan terve.

412   Toinen reumatapaus, ja myöskin vanhuus. Uskotko, että Jumala tulee parantamaan sinut, jos lasken käteni päällesi? [Sisar sanoo: “Hän on tehnyt niin monta kertaa kanssasi, kun olet laskenut kätesi päälleni, veli.”] Kuulitteko tuon? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Herra siunatkoon sinua sisareni ja jälleen antakoon hänelle vapautuksen tänä iltana. Aamen. Usko vain Häneen.

413   Sydänvaiva, vatsavaiva. [Sisar sanoo: “Kyllä.”] Uskotko, että Jumala voi parantaa sen? Hyvä on. Mene Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, tehköön Hän sinut terveeksi.

414   Kuinka voit, nuori kaveri? Astmaattinen tila. Uskotko, että Jumala voi parantaa astman. [Veli sanoo: “Kyllä.”] Mene, usko se, Hän on tekevä sen. Hyvä on.

415   Sokeritauti. Uskotko sinä, että Jumala voi parantaa veresi ja tehdä sinut terveeksi? Me, usko Häneen, ja Hän on tekevä sen. Uskotko se koko sydämestäsi?

416   Mitä jos en sanoisi sinulle mitään, laskisin vain käteni päällesi, uskotko, että Pyhä Henki on täällä tehdäkseen sinut terveeksi? [Potilas sanoo: “Kyllä.”] Sillä tavoin se tulee tehdä. Tule tänne. Jeesuksen Kristuksen Nimessä, voikoon hän mennä ja olla parannettu. Aamen.

417   Tule, rouva. Jos en sanoisi sinulle mitään, uskoisitko sinä, että Jumala parantaisi naistenvaiva… Ei, suo anteeksi, Hän jo sanoi sen. Mene vain. Jumala siunatkoon sinua. Mene, mene uskoen ja tule parannetuksi.

418   Uskotko, herra, koko sydämestäsi? Jumala parantaa sydänvaivan, eikö teekin? [Veli sanoo: “Kyllä, herra.”] Tekee ihmisen terveeksi. Olen varma, että Hän tekee.

419   Hän, Hän on Jumala. Uskotteko te sen? [Seurakunta sanoo: ”Aamen.”] Uskotteko te sen koko sydämestänne? [“Aamen.”] Pitäkää usko Jumalaan!

420   Joku mies täällä teki jotakin muutama hetki sitten. Haluan löytää sen. Se oli veri. Joku ikään kuin onnettomuudessa, tai jotakin, joka tapahtui. Se vuosi. Se oli jossain. Tuo mies seisoi tässä. Nyt vain rukoilkaa. Kyllä, se on. Se on tuo mies istu… Mitä, sehän on J.T. Parnell. Tunnen pojan. Sinä vuodat sisäisesti. J.T. Usko koko sydämestäsi.

421   Tuo pieni rouva, joka istuu tässä ja katselee toiselle puolelle, hän istuu siellä veli Grimsleyn vieressä. Hän vierellään on Valo. Te, jolla on valkoinen kaulus. Mary, minä en tunne sinua, mutta se on nimesi. Sinulla hengellinen ongelma, ja sinä olet myös hermostunut. Unohda se, kaikki tulee menemään hyvin. Usko koko sydämestäsi. Pidä usko Jumalaan. Jos te vain voisitte uskoa.

422   Tämä pikku nainen, joka istuu siellä takana takimmaisella rivillä, tuolla puolen, hän on Michiganista ja kärsii naistenvaivasta. Uskotko, että Jumala tulee tekemään sinut terveeksi? Sinä voit sitten saada sen, mitä olet pyytänyt. Uskotko sen? Aamen. Kohota kätesi ja sano: “Minä vastaanotan sen.” Hyvä on, sinä voit mennä kotiin ja tulla terveeksi. Minä en tunne rouvaa, mutta Jumala tuntee hänet.

423   Miten on sinun laitasi tässä paareilla? Sinä olet ainoa rampa mies, tai paareilla oleva mies. Minä olen outo sinulle. Minä en tunne sinua. Jumala tuntee sinut. Mutta minä sanon nyt, että sinä olet kuoleman varjostama. Sinulla on syöpä. Sinä olet tullut pitkän matkan päästä. Sinä tulit tänne Cincinnatista. Sinun nimesi on herra Hawk. Usko koko sydämestäsi. Jos makaat siellä, sinä tulet kuolemaan. Vastaanota Jeesus ja tule parannetuksi. Uskotko Häneen? Sitten nouse jaloillesi noilta paareilta ja usko Jeesukseen Kristukseen.

424   Kuinka moni täällä uskoo Häneen tällä hetkellä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Uskotteko te koko sydämestänne? [“Aamen.”] Sitten nouskoon jokainen teistä ylös juuri nyt. Nouskaa ylös. Nyt omalla tavallanne, miten te rukoilettekin, laskekaa kätenne jonkun vierellänne olevan päälle.

425   Missä sisar Brown on? Hän on istunut tällä ja kärsinyt siitä. Joku päivä sitten hän soitti minulle puhelimella ja hän ei voinut kohottaa käsiänsä. Näin, että hänen veressään oli jotakin vialla. Kun tapasin hänen joku päivä sitten… Hänellä on sokeritauti. Missä hän on? Hän oli hetki sitten täällä rouva Dauchin kanssa. Hyvä on, sisar Brown. Tänä iltana haluan, että uskot koko sydämestäsi. Tiedän, että sinä tiedät minun tietävän, mikä sinulla on vikana, mutta minä haluan, että sinä uskot. Sinä olet tullut sairaalasta tullaksesi tänne, näetkö, jotta puolestasi rukoiltaisiin. Rukoilen puolestasi juuri nyt. Sinä tulet terveeksi.

426   Margie, pidä usko Jumalaan. Se tulee loppumaan juuri nyt. Se tulee päättymään. Hän voi parantaa sokeritaudin. Hän voi parantaa vatsasairautesi.

427   Nyt, laskekaa jokainen teistä kätenne toistenne päälle ja pitäkää käsiänne siinä hetken ajan. Vain laskekaa kätenne toistenne päälle, pitäkää… Näettekö, kello on yksitoista, ja monet näistä ihmisistä joutuvat ajamaan Tennesiin ja eri paikkoihin.

428   Todella, Herra Jumala on todistanut. Mitä te näitte tänä iltana? Näittekö te miehen vai näittekö te Jeesuksen, Jeesuksen, joka vahvistaa Hänen Sanansa?

429   Nämä täällä oleva nenäliinat, kun voitelu on ylläni, olen laskenut käteni näiden nenäliinojen ylle rukoillen, että Jumala Kaikkivaltias… Sanotaan: ”He ottivat nenäliinoja, tai liinoja, Paavalin ruumiin päältä.”

430   Täällä on niitä, jotka ovat olleet kuolleita, ja jotka on nostettu ylös. Täällä on niitä, jotka ovat olleet onnettomuuksissa murskaantuneina, ja ovat parantuneet. Täällä on…

431   Minä näen rouva Wilsonin seisovan täällä. Ei kauan aikaa, vuosia sitten, hänellä kuolemaan johtava verenvuoto tuberkuloosin kanssa. Täällä hän on tänä iltana. Lääkärit antoivat hänelle aikaa vain muutamia tunteja. Täällä hän seisoo tänä iltana.

432   Kaikkialla täällä ympäriinsä rampoja, raajarikkoja, pyörätuoleissa ja kaikkea, täällä he seisovat elävinä voittopalkintoina. Miksi on niin? Jeesus Kristus elää. Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

433   Tuo mies, joka tuolla todisti hetki sitten, hän, jolla oli epilepsia, oli ollut se jo vuosia, ja kaikkea, ja vain yhtenä hetkenä kokouksessa. Siitä on aikaa melkein kaksikymmentä vuotta. Hänellä ei ole ollut siitä lähtien kohtausta. Se on yksi kymmenistä tuhansista.

434   Hän on parantaja. Aamen. Hän parantaa. Nyt, älkää kiihottuko. Vain lapsenkaltaisella uskolla katsokaa Golgatalle. Sulkekaa silmänne ja unohtakaa, että te olette Tabernaakkelissa. Sulkekaa silmänne ja unohtakaa jokainen ympärillänne ja katsokaa Jeesukseen ja nähkää. Katsokaa nyt Jeesukseen ja eläkää.

On kirjoitettuna Sanassa, hallelujaa!
Vain että meidän tulee “katsoa ja elää”.
Oi, “katsoa ja elää”, veljeni, elä.
Katso nyt Jeesukseen ja elä.
On kirjoitettuna Sanassa, hallelujaa!
Vain että meidän tulee “katsoa ja elää”.

435   Sulkekaa silmänne ihmisiltä. Sulkekaa silmänne ympärillänne olevilta asioilta. Ja katsokaa uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ja tietäkää, että “Hänen haavoitettiin teidän tähtenne, Hänen haavojensa kautta te olette parannettu.”

436   Herra Jeesus, kun nämä ihmiset rukoilevat ja heidän kätensä on toistensa päällä. Ja me olemme… Me ymmärrämme, että me seisomme elävän, ylös nousseen Jeesuksen Kristuksen läsnäolossa, joka Pyhän Hengen muodossa paljastaa meille sydänten salaisuudet ja tekee meille tiettäväksi toiveemme ja lupaa meille, että Hän tulee antamaan meille meidän toiveemme, jos me vain voimme uskoa.

437   Miehillä ja naisilla on kätensä toinen toistensa päällä. He rukoilevat, koska me olemme samanlaisia Jumalan Valtakunnan kansalaisia. Me olemme Jeesuksen Kristuksen kanssaveljiä ja –sisaria.

438   Ja, saatana, me tulemme ja haastamme sinut Herramme Jeesuksen Nimessä. Hän on Miekka. Hän on se Yksi, joka leikkaa pois sairauden. Hän on se Yksi, joka leikkaa pois epäilyksen. Hän on Valloittaja. Nyt me haastamme sinut Jeesuksen Kristuksen Nimessä, että sinä, saatana, tulet ulos näistä ihmisistä.

439   Jumalan Sana on tehty tiettäväksi. Se ympärileikkaa, ottaa pois epäilyksen, ottaa pois sairauden ja tuo täydellisen vapautuksen. Me rukoilemme, että Pyhä Henki lankeaisi näiden ihmisten päälle ja antaisi heille uskon voiman uskoa, että Kristuksen kaikkivoipa Läsnäolo on nyt täällä. Suo se, Herra.

440   Minä tuomitsen jokaisen sairauden. Minä tuomitsen jokaisen taudin. Minä tuomitsen jokaisen epäuskon. Jeesuksen Kristuksen Nimessä kunnioittakoon Pyhä Henki sitä, minkä olen sanonut, ja pyyhkäisköön tämän rakennuksen läpi ja vapauttakoon jokaisen henkilön Jumalallisessa Läsnäolossa.

441   Kohottakaa nyt kätenne ja ylistäkää Häntä. Julistan teidän terveiksi ja parannetuiksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

63-1229M TÄÄLLÄ ON MIES, JOKA VOI SYTYTTÄÄ VALON There Is A Man Who Can Turn On The Light), Jeffersonville, Indiana, USA, 29.12.1963

FIN

63-1229M TÄÄLLÄ ON MIES, JOKA VOI SYTYTTÄÄ VALON
(There Is A Man Who Can Turn On The Light)
Jeffersonville, Indiana, USA, 29.12.1963

1          Kumartakaamme päämme nyt. Taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua tänä aamuna Sinun hyvyydestäsi ja armostasi, kun olet antanut meille etuoikeuden kokoontua täällä jälleen yhteen, tänä päivänä, joka on tuon suuren iankaikkisuuden tällä puolella, palvomaan tuota Ihanaa, Herraa Jeesusta Kristusta. Me kiitämme Sinua siitä, että Hän tuli maan päälle lunastamaan meidät synnin elämästä ja antamaan meille tämän suuren perinnön, joka meillä on Hänen vanhurskautensa kautta. Ja, kun me olemme täällä tänä aamuna Hänen lähettiläinään, murtaaksemme tätä Elämän Leipää tälle odottavalle kuulijakunnalle, niin voikoon Pyhä Henki innoittaa jokaisen sanan ja asettaa sen ihmisten sydämiin, sen mukaan kuin meillä on tarve. Me pyydämme tätä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Voitte istuutua.

2          Minä pidän tätä todella suurena etuoikeutena, seistä jälleen tänä aamuna täällä teidän kanssanne. Olemme pahoillamme ettei meillä ole enempää tilaa huolehtiaksemme ihmisistä; meidän tabernaakkelimme ei ole aivan tarpeeksi tilava. Ja olemme hyvin kiitolliset ollessamme täällä näiden pyhien aikana, vieraillessamme täällä Tucsonista. Ilmat ovat olleet epämiellyttävät, mutta me olemme onnelliset ollessamme täällä pitämässä kokousta.

 Minä haluaisin ilmoittaa, että tänä iltana on parantamiskokous tai rukoillaan sairaiden puolesta. Ja Billy kysyi juuri minulta, että mitä minä tulisin tekemään.

3          Minä sanoin hänelle, että on ehkä parasta jakaa rukouskortteja tänä iltana noin kello 6:30, niin että ihmiset eivät… Ja näettehän, se on niin täyttä täällä, joten on parasta, että voimme kutsua teitä numeroittain sen mukaan, mitä kortissanne on, jotta ei tulisi mitään tungosta. Sillä tavalla me voimme kutsua heidät yksi kerrallaan, ja antaa heidän tulla jonossa rukoillaksemme heidän puolestaan.

4          Niinpä, jos te olette sairas tai, jos joku rakkaanne on sairas, ja haluaisitte tuoda heidät sisälle, niin tulkaa noin 6:30 tai seitsemältä hakemaan rukouskorttia. Hän tulee olemaan ovella, tai miten hän sitten jakaakin niitä, tullessanne sisälle.

5          Ja sitten tämä on ehkä viimeinen kerta, kun minulla on tilaisuus tulla, melko pitkään aikaan, koska minulla on erittäin raskas aikataulu nyt. Olen kuitenkin yhä Yhdysvalloissa myöhäiskevääseen asti, joten me ehkä voimme tulla takaisin hieman myöhemmin tänä kesänä. Jos se on Herran tahto, niin haluaisin tehdä niin, jos vain saisimme täältä paikan, joka olisi ilmastoitu. Minä haluaisin puhua noista Seitsemästä Pasuunasta, pitää kokouksen Seitsemää Pasuunaa varten täällä, jos se on Herran tahto. Sillä ensin oli Seitsemän Seurakuntajaksoa ja Seitsemän Sinettiä, ja nyt Seitsemän Pasuunaa. Ja, jos voimme saada joskus aikaa kuten kesäkuussa, kun ihmisillä on lomansa, niin että heillä olisi sopivaa aikaa tulla.

6          Olen iloinen nähdessäni veli Shepherdin täällä tänä aamuna, poissa sairaalasta. Olin katsomassa häntä eräänä päivänä. Ja sisar Shepherd, minä en soittanut sinulle eilen. Tuo uni, jonka sinä lähetit minulle, oli erittäin hieno. Sinä näit, niin kuin se oli, Kristuksen taivaalla, valkoisen hevosen selässä, mutta kuitenkin ollen sidottuna. Näetkö? Mutta kuitenkin, ennen kuin se häipyi pois, koko sinun perheesi näki sen. Unen tulkinta on se, että sinun perheesi on nähnyt Hänen tämän viimeisen päivän liikkumisensa, ennen kuin se häipyi pois… Niinpä se oli hyvin hengellinen ja kovasti hyvä siunaus sinun perheellesi. Tuo perhe on tullut joidenkin suurten ahdistusten kautta siihen, mitä he ovat tänään.

7          Ja nyt meillä on jotakin hieman murheellisempaa tänä aamuna. Sen jälkeen, kun olin täällä, yksi kalliista ystävistämme, he käyvät täällä tabernaakkelissa, Coatsin perhe, jota me kaikki rakastamme. He tulevat idästä, Chicagon lähistöltä. Ja Sisar Billy Habib, ja siellä on sisar Armstrong ja kaikki nuo tytöt. Luulen, että he aikaisemmin olivat nasarealaisia ja ovat tulleet Herralle ja ovat hyvin kalliita ystäviämme. Ja veli ja sisar Coatsin vanhemmat olivat matkalla kotiin eräänä päivänä tuolta lännestä, ja joku liukui tiellä ja tappoi sisar Coatsin välittömästi. Ja juuri heidän soittaessaan minulle siitä, minä istuin siellä tuo rasiallinen makeisia edessäni pöydällä, jotka hän oli juuri valmistanut minulle. Ja te tiedätte, mitä se sai minut tuntemaan. Mutta kiitän Herraa tänä aamuna, että hänen ei tarvinnut kärsiä. Hän oli tulossa iäkkääksi, ja hän meni kotiin ollakseen Jumalan kanssa.

8          Keskustelin juuri äsken hänen kahden tyttönsä kanssa tuolla huoneessa. Veli Coats on täällä tänä aamuna, häneltä katkesi joitakin kylkiluita. Ja minä soitin hänelle sairaalaan, missä hän oli siellä Missourissa. Hänen kylkiluunsa olivat murtuneet ja muuta sellaista, mutta hänellä oli todellista urheutta, todellisena kristittynä hän tietää, että hänen pikku kuningattarensa ei ole kuollut; hän on elossa iankaikkisesti Kristuksen kanssa. Näettehän, ja on tuleva yhdistymisen aika.

9          Job sanoi erään kerran: “Oi, jospa Sinä kätkisit minut hautaan ja pitäisit minut salaisessa paikassa, kunnes Sinun vihasi on ohitse.”

10     Oletteko koskaan panneet merkille, että Jumala luonnossa tekee juuri niin? Kuten mahla, joka on ylhäällä puussa, pitäen lehdet siellä, ja ennen talven tuloa, ennen kuin viha vuodatetaan maan päälle… Näettekö, yhteen aikaan maan päällä ei ollut talvea. Ja Tuhatvuotisvaltakunnassa ei enää koskaan tule olemaan talvea. Näettekö te? Niinpä viha on maan yllä. Kun sitten tuo tapahtui… Näettehän, ennen kuin viha tulee, Jumala armossaan lähettää tuon mahlan maan alle tuon puun juuriin, ja pitää sen siellä kunnes talven viha on mennyt ohitse, minkä jälkeen Hän nostaa sen jälleen ylös kevätaikana. “Oi, jospa Sinä kätkisit minut hautaan ja pitäisit minut salaisessa paikassa, kunnes Sinun vihasi on mennyt ohitse.” Tämän Hän on tehnyt sisarellemme; tämän Hän tekee kaikille kristityille.

11     Veli Coats. Jumala siunatkoon sinua. Olen niin iloinen tietäessäni, että Jumalan Sinetti kestää vaikeuksien kohdatessa. Tiedän minkä lävitse hän on menossa, koska itse menin sen lävitse vuosia sitten. Mutta yksi kerrallaan meidän täytyy ylittää tämä suuri virta, ja minun aikani on oleva yhtenä näistä päivistä, samoin kuin teidänkin. Mutta kuten Daavid sanoi: “Minä en pelkää mitään pahaa, sillä Sinä olet minun kanssani. Sinun sauvasi ja Sinun vitsasi ne minua lohduttavat.”

12     Nyt sisar Coatsin muistoksi, kalliin sisaremme, joka on mennyt Jumalan luo, pienen muistotilaisuuden tapaan, haluan seurakunnan nousevan seisomaan hetkeksi. Kumartakaamme päämme ja ajatelkaamme erästä, joka muutamia päiviä sitten käveli sisään ja ulos tässä tabernaakkelissa, meidän keskellämme ja puristaen käsiämme. Hieno kristitty, joka nyt on paikassa, jonka Herra salli minun nähdä jokin aika sitten, jälleen nuorena naisena odottamassa perheensä tulemista.

13     Taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua niistä muistoista, joita meillä on sisar Coatsista. Mikä kallis, rakas sisar. Ja nyt, kun olemme eläneet sen elämämme mitan, joka meille on säädetty, meidän täytyy ylittää virta. Me kiitämme Sinua siitä, että hänen ei tarvinnut kärsiä. On täytynyt olla niin, että täällä ei ole ollut mitään häntä vastaan, minkä vuoksi hänen olisi tarvinnut kärsiä. Hän vain meni suoraan, pikku hetkessä Jumalan käsivarsille.

14     Hänen miehensä ja lapsensa ovat täällä tänä aamuna. Herra, suoraan takaisin heidän velvollisuutensa määräämällä paikalla. Kuinka me kiitämmekään Sinua tuosta uljaasta uskosta! “Isiemme uskosta, joka yhä elää, huolimatta vankiluolista, tulesta ja miekasta.” Me kiitämme Sinua kaikista näistä asioista.

15     Anna lepo hänen kalliille sielulleen, Herra. Hän oli sisaremme. Murheen kyyneleet ovat sydämissämme hänen poissaolonsa vuoksi, mutta ilo nousee sen tilalle, antaen meidän Sinun Sanasi vakuuttamana tietää, että hän elää kuolematonta elämää, joka ei enää koskaan kuole. Ja siellä ei koskaan ole mitään onnettomuutta, missä hän on nyt, missä hän on odottamassa noita, jotka jälkeenpäin tulevat ollakseen hänen kanssaan.

16     Siunaa veli Coatsia ja siunaa perheen tyttöjä, Herra, ja noita rakkaita, jotka rakastivat häntä. Ja jonakin päivänä, Isä, me uskomme tapaavamme hänet siellä tuossa suuressa tuon puoleisessa, jossa ei ole sairautta, murhetta eikä kuolemaa. Siihen aikaan asti, pidä meidät terveinä, palvellaksemme Sinua ja odottaaksemme tuota päivää. Jeesuksen Kristuksen. Nimessä me pyydämme sitä. Aamen.

17     Voikoot suuri Pyhä Henki, joka toimii kanssamme täällä tabernaakkelissa, paljastaen Hänen Sanansa, antaa levon ja rauhan hänen sielulleen, kunnes me tapaamme hänet.

18     On lämmintä täällä tänä aamuna ihmismäärän vuoksi, tiedättehän kuinka paljon ihmisruumis erittää lämpöä.

19     Haluaisin nyt ilmoittaa eräästä asiasta. Joskus meidän aamukokouksemme täällä ovat pitkiä, eikä todellakaan ole oikein pitää niin pitkiä kokouksia, tunti, puolitoista ja joskus kaksi tuntia. Mutta syy siihen on se, että minä nauhoitan näitä täällä. Näettehän? Ja sitten tämä nauha menee kaikkialle ympäri maailman. Ja tästä syystä me olemme täällä niin pitkään aamuisin, koska minä tulen tänne tekemään näitä nauhoja. Näettehän, te voitte nähdä tuonne huoneeseen, missä he tekevät nauhoittamisen. Ja ne menevät kaikkialle ympäri maailman.

20     Ja minä tulen lähtemään, jos se on Herran tahto, huomenaamulla johonkin aikaan takaisin Arizonaan, koska minulle on tulossa siellä kokous. Ja sen jälkeen suoraan ylitse etelään. Ja te etelän ihmiset siellä alhaalla Georgiassa, Missisipissä, ja Texasissa ja Alabamassa, me olemme tulossa suoraan sinne, aina Floridaan asti.

21     Minä menen täältä Phoenixiin, sitten Kaliforniaan, ja suoraan takaisin Dallasiin. Sitten poikkean ehkä alas San Antonioon, luulisin, ja sitten Alabamaan ja Floridaan ja sitä kautta. Joten me tulemme näkemään teidät ihmiset siellä alhaalla hyvinkin pian, jos se on Herran tahto.

22     Ja sitten, jatkakaa rukoilemista puolestamme, ja me tulemme ilmoittamaan teille… Jos Herra laskee sydämellemme pitää muutamien päivien kokoukset täällä tulevana kesänä.

23     Minulla oli merkitty luetteloon kokoussarja… Ja monet teistä New Yorkissa tiedätte, kun tuo näky tuli, jossa sanottiin, että nuo kokoukset Skandinavian maissa… Te muistatte kuinka ne oli määrä pitää siellä? Ja sitten ollessani New Yorkissa näky tuli, että joka ainoa noista kokouksista tultaisiin jostakin syystä peruuttamaan. Muistan kertoneeni sen joillekin teistä, kun olimme New Yorkissa, se oli tarkalleen mitä tapahtui, koska he kaikki halusivat saman päivän eivätkä voineet saada tuota rakennusta. Niinpä se sitten jättää pienen aukon kesäkuulle, ja se voi olla Herran tahto, että me tulemme takaisin noita Pasuunoita varten tänne, ennen kuin se on liian myöhäistä. Näettekö? Niinpä me näemme, että kaikki toimii aivan oikein. Se oli sydämelläni, joten saattaa olla, että Hän haluaa meidän tekevän sen.

24     Minä näen kuinka te vaihdatte istuimia toistenne kanssa ja miten te olette siellä eteisissä ja niin edelleen. Toivomme, että meillä olisi tilaa antaa jokaiselle istumapaikka.

Ja noita Pasuunoita varten me haluaisimme saada tuon koulun voimistelusalin. Luulen, että siellä on istumapaikkoja viidelletuhannelle viidellesadalle istua hiljaa ja kuunnella saarnatessamme.

25     Tai noista Pasuunoista, jotka ovat erittäin hienot. Katsoin sitä eräänä päivänä… Näettehän, Kuudennessa Sinetissä, kaikki Seitsemän Pasuunaa soivat juuri siellä tuossa Kuudennessa Sinetissä, juuri ennen kuin Seitsemäs Sinetti avaa Kristuksen tulemisen.

26     Ja tänä iltana minulla on hyvin tärkeä sanoma, jonka haluan puhua juuri ennen parantamiskokousta. Ja, jos te tulette olemaan täällä, niin me yritämme, jos mahdollista, alkaa hieman aikaisemmin, koska tulee olemaan rukousjono. En tule saarnaamaan liian pitkään, mutta minulla on jo jonkin aikaa ollut jotakin, jota haluan sanoa seurakunnalle, pitääkseni teidät ajan tasolla siitä, kuinka asiat ovat menossa, ja missä me seisomme, ja tuoda ne esille parhaan tietoni mukaisesti Kirjoituksista.

27     Jos haluatte merkitä muistiin mitä me luemme tänä aamuna, niin se on Jesajan 42. luku.

28     Olemme myös kovasti onnelliset siitä, että veli Dauch istuu tänä aamuna täällä meidän kanssamme. Tehän tiedätte, että he ajattelivat, ettei hän tulisi elämään, mutta hänellä todellakin on uskoa… kyllä vaan! Hän selvisi siitä. Herra siunatkoon häntä. Näettehän, veli Dauch on yhdeksänkymmentäyksi vuotta vanha, ja kaiken sen lisäksi hänellä oli täydellinen sydänkohtaus. Ja tuo sama lääkäri, joka sanoi, ettei hän voinut nähdä mitään mahdollisuutta eloonjäämiseen, on nyt kuollut, ja veli Dauch elää. Näettehän, Koska hän… veli Dauch istuu täällä.

29     Ja mies, yhdeksänkymmentäyksivuotias, sydänhalvauksen ja sydänkohtauksen kanssa. Ja ollessani menossa sinne, minä näin hänet kävelemässä kadulla; ja näin hänet seurakunnassa. Ja hänen ollessaan happiteltassa, minä menin sinne ja sanoin hänelle: “Herran Nimessä minä tulen jälleen näkemään sinut seurakunnassa ja puristamaan sinun kättäsi kadulla.” Ja seuraavassa kokouksessa hän oli täällä, istuen siellä aivan kirkon perällä. Ja minä menin Louisvilleen syömään, sinne missä meillä on tapana syödä, Blue Boariin, ja juuri, kun olin tullut ulos autosta ja aloin kävellä katua ylös, niin siellä tuli veli Dauch vastaani. Siinä se oli, aivan täydellisesti. Kuinka Herra onkaan siunannut häntä.

30     Tänä iltana me tulemme puhumaan parantumista koskevista asioista. Heillä on joitakin todella erikoisia asioita kerrottavaksi teille tänä iltana.

31     Ja nyt, jotta nauhoitus voisi alkaa, haluan lukea Jesajan 42:1-7, ja Matteuksen 4. luku alkaen 15. tai 16. jakeesta.

32     Nyt luemme Jesajan 42. luvusta.

Katso minun palvelijani, jota minä tuen; minun valittuni, jossa minun sieluni ilahtuu; Minä olen pannut henkeni häneen: hän tuo esiin tuomion pakanoille.

Hän ei huuda, tai nosta ylös, tai anna äänensä kuulua kadulla.

Muserrettua ruokoa hän ei särje, ja savuavaa kynttilän sydäntä hän ei sammuta: hän on tuova esiin totuudenmukaisen tuomion.

Hän ei ole epäonnistuva tai lannistuva, ennen kuin hän on asettanut tuomion maassa: ja saaret odottavat hänen lakejaan.

Näin sanoo Jumala HERRA, hän, joka loi taivaat, ja levitti ne; hän, joka levitti esiin maan, ja sen mitä siitä tulee ulos; hän, joka antoi hengityksen sen päällä oleville ihmisille, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat.

Minä HERRA olen kutsunut sinut vanhurskaudessa, ja minä tulen pitämään sinun kättäsi, ja tulen pitämään sinut, ja annan sinut liitoksi ihmisille, valoksi pakanoille;

Avaamaan sokaistut silmät, tuomaan ulos vangit vankilasta, ja ne, jotka istuvat pimeydessä ulos vankihuoneesta.

33     Nyt haluan lukea Matteuksen Evankeliumin 4. luvusta tämän Jesajan antaman profetian täyttymyksen. Ja luulen, että aloitan lukemisen 12. jakeesta 15. asemesta.

Nyt, kun Jeesus oli kuullut, että Johannes oli heitetty vankilaan, hän lähti Galileaan;

Ja lähtien Nasaretista, hän tuli ja asui Kapernaumissa, joka on meren rannalla, Sebulonin ja Naftalinin rajoilla:

Että se voisi olla täyttynyt, minkä profeetta Jesaja on puhunut, sanoen:

Sebulonin maa, ja Naftalin maa, meren äärellä, Jordanin tuolla puolen, pakanain Galilea;

Kansa, joka istui pimeydessä, näki suuren valon; ja niille, jotka istuivat kuoleman varjon alueella, on valo noussut.

Ja tuosta ajasta alkaen Jeesus alkoi saarnata, ja sanoa: Tehkää parannus: sillä taivaan valtakunta on lähellä.

34     Lisätköön Herra siunauksensa Hänen Sanansa lukemiselle. Kuulin jonkun, joka puhui, sanovan tämän, mutta minä haluan ottaa tämän tekstiksi: Täällä on mies, joka voi sytyttää valon. Ja nyt me tulemme puhumaan aiheesta, valo.

35     Tämä seuraa niitä kolmea aihetta joista olemme juuri puhuneet.

Yksi niistä, Tucsonissa, tai Phoenixissä, oli aiheesta miksi Jeesus tuli Betlehemistä. Sen täytyi olla niin, koska Hän on Beetlehem, B-e-t-h on “huone”; e-l, “Jumala”; e-h-e-m on “leipä”. “Jumalan Leivän Huone.” Ja jokainen kristitty, joka on syntynyt Kristuksessa, on syntynyt Betlehemissä, Jumalan leivän huoneessa.

36     Ja sitten siellä minä otin esikuvaksi Daavidin, joka oli pakolainen sinä aikana, kun hänet oli erotettu omistansa, hänet heitettiin ulos, Beetlehem oli piiritetty, ja filistealaiset olivat Beetlehemin ympärillä. Ja Daavid pakolaisena oli esikuva Kristuksesta tämän päivän seurakunnassa. Näettekö, Kristus on pakolainen omalle seurakunnalleen tänään. Pakolainen on “jotakin, mikä on hyljätty.” Ja Daavid oli hyljätty, vaikka profeetta oli voidellut hänet olemaan kuningas.

37     Ja ollessaan paossa omiltaan, hän oli ottanut luokseen monia urheita pakanoita. Yksi heistä tappoi yhtenä päivänä kahdeksansataa miestä keihäällä, tai miekalla. Ja toinen hyppäsi kuoppaan ja tappoi leijonan lumisena päivänä. Ja, kun kaikki ne, jotka olivat keräämässä papuja, juoksivat pakoon, hän seisoi ja tappoi miehiä kunnes hänen käsivartensa väsyivät. He myöskin tappoivat nuo Goljatin jättiläisveljet. Urheat miehet, jotka pysyivät Daavidin kanssa, koska he tiesivät, että hän oli tuleva valtaan. He tiesivät sen, huolimatta siitä, mitä kuka hyvänsä sanoi, sillä Jumala oli voidellut Daavidin, ja he tiesivät sen. He olivat pakanoita. Eikä ollut väliä kuinka paljon muut hylkäsivät hänet, he kuitenkin tiesivät hänen tulevan valtaan.

38     Mikä esikuva se onkaan Kristuksesta tänään, pakolaisena! Te sanotte: “Kristusko Pakolaisena?” Raamatun mukaan, Jumalan viedessä meidät noiden Seitsemän seurakuntajakson lävitse, tässä Laodikean seurakuntajaksossa, Kristus oli pakolaisena oman seurakuntansa ulkopuolella, hyljättynä, ja yrittäen jälleen päästä takaisin sisälle. Näettekö? Hän on omalle seurakunnalleen pakolainen. Ja syy, miksi Hän on pakolainen, on se, että Hän on Sana, eivätkä he halua päästää Sanaa sisälle, he ovat hyväksyneet Sen tilalle uskontunnustuksia.

39     Ja me olemme todenneet, että nuo urheat miehet Daavidin ympärillä olivat pakanoita.

40     Jos panette merkille, kuinka Beetlehem sai alkunsa. En halua mennä siihen aiheeseen, mutta kuinka Beetlehem… Itse asiassa portto Raahabin poika perusti Beetlehemin. Se oli vehnänkasvatuskeskus, ja siellä oli paljon hyvää vettä. Ja hän perusti tuon pikku kaupungin. Ja se oli pienin kaikista kaupungeista, koska profeetta sanoi: “Juudean Beetlehem, etkö sinä olekin vähäisin Juudan prinssien joukossa, mutta sinusta on tuleva Hallitsija, joka tulee hallitsemaan Minun kansaani.” Vähäisimmästä.

41     Silloin, kun Daavidia valittiin hänen suurten hienojen veljiensä joukosta, profeetta Samuelin mennessä sinne voidellakseen kuninkaan. Kaikki he seisoivat siellä, suuret urhoolliset miehet, joista olisi tullut hienolta näyttäviä kuninkaita, mutta tuo yksi, joka oli hyljätty, Daavid, oli se, jonka päälle öljy kaadettiin. Hyljätty kaupunki oli se, mistä Kristus… Se on aina hyljätty, jonka Kristus valitsee, näettehän, nuo, jotka ovat hyljätyt.

42     Sitten voimme todeta, että hänen jälkeensä tuli Oobed. Hänen jälkeensä Booas. Sitten tulee sisään toinen pakana, joka tulee Ruutista. Ja sieltä tulee esiin Iisai. Ja Isaista tulee esiin Daavid. Ja tuo pieni mäensyrjätalli siellä toi esiin Kuningasten Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, Daavidin Pojan, hänen hengellisen Poikansa.

43     Daavid oli syntynyt tuossa kaupungissa, joten Hänen täytyi tulla tähän pieneen paikkaan. Ja sitä kutsuttiin Beetlehem, mikä merkitsee “Jumalan Leivän Huone”. Ja Hän on Jumalan Leivän Huone.

44     Ja, kun Daavid makasi siellä mäellä tuona päivänä, ja näki nuo filistealaiset ympärillä, hänelle on täytynyt tulla kuuma ja jano. Hän sanoi: “Oi, jospa minä vain saisin juoda tuosta kaivosta vielä kerran.” Ja pienin hänen ajatuksistaan oli käsky niille, jotka rakastivat häntä.

45     Ja niin se on tänäänkin, pienin Jeesuksen ajatuksista, tai kuinka on Hänen Sanansa kansaa, tulisi olla käsky meille pakanoille, jotka rakastamme Häntä. Sillä me tiedämme Hänen tulevan valtaan, huolimatta siitä kuinka paljon Hänet hyljätään. Taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta tämä tulee hallitsemaan senkin jälkeen, kun taivaat ja maa ovat poissa Ja me tiedämme, että Hän on tuleva valtaan, koska mikään ei voi estää sen tapahtumista.  [Veli Branham taputtaa Raamattuaan.] Tämä on Kristus, ilmestys Hänestä, ja tämä on tapahtuva aivan sillä tavalla kuin Sana sanoo sen tulevan tapahtumaan, koska Hän on Sana. Ja pienimmät Hänen käskyistään ovat… Ei väliä kuinka pieni se on… Olkoon se sitten käsky tulla uudelleen kastetuksi, tai mitä hyvänsä se onkin, me olemme tekevä sen joka tapauksessa. Se on Hänen käskynsä.

46     Ja pienin Daavidin ajatuksista oli käsky noille pakanoille, ollen esikuva pakanaseurakunnasta tänään, nuo urheat miehet. Näettekö? Nuo miehet, jotka seisoivat Daavidin kanssa, olivat pakanoita, mutta urhoollisia miehiä. He olivat pelottomia. He eivät tienneet mitä pelko oli.

47     Yksi mies otti miekan ja tappoi kahdeksansataa miestä, heidän ollessaan kaikkialla hänen ympärillään. Millainen mies hän olikaan. Yksi heistä meni egyptiläistä soturia vastaan, jolla oli pitkä keihäs kädessään, vain kepin kanssa. Hän löi kepillä keihään pois hänen kädestään, otti sen ja tappoi hänet.

48     Ja yhdellä noista jättiläisistä oli neljäntoista tuuman sormet… Teidän sormenne ovat aivan yhtä pitkät kuin kämmenenne. Avattuna hänen kätensä on täytynyt olla kaksikymmentä kahdeksan tuumaa… Ja hän meni häntä vastaan ja tappoi hänet. Näettekö? Miksi? Hän oli urhoollinen mies. Pakana, joka katsoi voideltuun, häneen, jonka hän tiesi tulevan valtaan.

49     Oletteko panneet merkille, että heidän oltuaan niin urhoollisia Daavidille, hän lopulta valtaan tultuaan teki heistä kaupunkien hallitsijoita. Eikö Jeesus luvannutkin saman asian? Saman asian, joka teki heistä hallitsijoita.

50     Sitten siellä, kun Daavid halusi raikasta vettä… Hänellä mahdollisesti oli siellä jotakin vanhaa, seissyttä vettä juotavakseen, mutta hän sattui ajattelemaan tuota raikasta vettä siellä alhaalla Betlehemissä, joka on “Jumalan huoneen leipä”. Ja hän sanoi: “Jospa vain voisin juoda tuosta lähteestä…” Ja nuo miehet vetivät esiin miekkansa ja taistelivat tiensä viisitoista mailia filistealaisten lävitse, ei siksi, että hän olisi pyytänyt heitä tekemään niin, vaan koska he tiesivät hänen haluavan sitä. Ja he hakkasivat tiensä filistealaisten lävitse kaivolle asti, ja, sillä aikaa, kun kaksi heistä taisteli, yksi otti ämpärin vettä, ja sitten he taistelivat tiensä koko matkan takaisin, ja ojensivat sen Daavidille. Puhukaapa urhoollisuudesta!

51     Daavid, tuo jumalinen mies, sanoi: “Älköön Jumala salliko minun juoda sitä näiden ystävien vuoksi, jotka panivat henkensä alttiiksi.” Ja hän valmisti juomauhrin kaataen sen maahan Herralle: “Minä annan sen Herralle. Hän on tuo Yksi, joka on sen arvoinen, en minä.”

52     Esikuva Kristuksesta itsestään, jolla oli Hänen oma Iankaikkinen Elämänsä itsessään, mutta lyötynä Kalliona, Hän vuodatti Elämänsä maan päälle, syntiuhriksi meitä varten, jotta tämä Sana voisi elää.

53     Oi pakanat, kuten olen sanonut, kuka tulee vetämään esiin tuon Miekan minun kanssani? Hän haluaa raikasta juotavaa tänä aamuna, eikä näitä vanhoin seisovia seurakuntien uskontunnustuksia, joiden kanssa me hassuttelemme. Hän haluaa aitoa uskoa Hänen Sanaansa, sellaista, joka uskoo jokaisen sanan Siitä. Menkäämme kaivolle ja tuokaamme takaisin virkistävää juotavaa, palvonnan, jota ei ole rakennettu uskontunnustuksille ja kirkkokunnille, vaan, joka on aitoa Hengessä palvontaa. Kristuksen ollessa keskuudessamme, eläen Hänen Elämäänsä sillä tavalla kuin Hän haluaan. Ottakaamme Hänet sillä tavalla, eikä uskontunnustusten ja erilaisten asioiden kanssa.

54     Nyt seuraavaksi katsomme kuinka Jumala toimi ihmisten kanssa unien kautta, Joosefin päivinä. Panitteko merkille, että uni on toisarvoinen asia. Se on toisarvoinen Jumalan toiminta tapa. Joillain ihmisillä voi olla unia, jotka eivät merkitse mitään. Te voitte syödä liikaa ja saada painajaisen. Ja uni on toisarvoinen tapa. Näettehän? No niin, miksi Jumala suojelisi omaa Poikaansa toisarvoisen tavan kautta? Hän ilmestyi Joosefille. Hänen omasta Pojastaan huolehtiminen tapahtui toisarvoisella tavalla. Oletteko koskaan ajatelleet sitä? Koska maassa ei ollut profeettaa, Hänen täytyi toimia unien kautta. Ja se ei ollut uni, jonka täytyi tulla tulkituksi. Herran Enkeli sanoi: “Joosef, älä pelkää ottaa tykösi vaimoasi, Mariaa, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.”

55     Se oli epätavallista sellaisen asian tapahtua. Joosef, ollen vanhurskas mies… Hänelle se oli epätavallista; Jumala on epätavallinen. Ja epätavallinen on vaikeata ymmärtää. Tästä syystä se on niin epätavallista. Naisen saada vauva ilman miestä, se oli todella epätavallista. Mutta, jos te olette rehellinen ja vilpitön, Jumala voi yhä ilmestyä teille unessa. Se osoittaa, että mitä hyvänsä teillä on, olkoonpa se mielenne, tai se, että osaatte viheltää, laulaa, antaa todistuksen tai mitä hyvänsä te voitte tehdä, jos koko olemuksenne on annettu Jumalalle. Jumala voi käyttää sitä, jos te vain annatte Hänen käyttää sitä.

56     Sitten seuraavana iltana täällä veli Neville saarnasi aiheesta “pakeneminen”, kuinka mies pakenee. Ja minä ajattelin sen olevan erinomaista, ja tänä aamuna näyttää siltä kuin Pyhä Henki haluaisi minun käsittelevän aihetta Valosta, heti sen perään. Mennä suoraan alkuun, siihen kuinka Kristuksen Elämä alkoi seimessä. Me menemme suoraan takaisin siihen jälleen tässä tekstissämme. Ja hän ei tiennyt sitä, enkä minäkään tiennyt sitä, ja tässä se on, samassa asiassa. Näettekö? Sitten seuraava asia on, että Hän aloittaa palvelustehtävänsä. Ja tänä iltana meillä on jotakin, joka sekoittuu yhteen sen kanssa, ja me jatkamme siitä tänä iltana, jos Herra tahtoo.

57     Nyt tämä suuri Valo. Pakanat, jotka istuivat kuoleman varjojen alueilla, näkivät suuren Valon keskellään. Ja Sebulon ja Naftali, pakanain Galilea, he näkivät suuren Valon

58     Valosta puhutaan ensimmäistä kertaa Raamatussa, 1. Moos. 1:3. Se oli Jumalan puhuttu sana, joka teki valon. Jumala sanoi: “Olkoon valo!”, 1. Moos. 1:3, ja siellä oli valo.

59     Muistakaa nyt, että valo tulee Jumalan puhumallaan sanalla. Ja valo on todistus siitä, tai se aihe, josta Hän on puhunut, on valo. Jumala sanoi: “Olkoon valo.” Ei ollut mitään valoa, ja Hän sanoi: “Olkoon valo”, ja valo oli. Se on todiste; valo oli Hänen puhutun sanansa vahvistaminen. Samoin on tänään; se on Hänen puhumansa sanan vahvistaminen.

60     Nyt, kun te näette Hänen Sanansa vahvistettuna, tai toisin sanoen, tehtynä tunnetuksi, se todistaa, että se on Hänen Puhutun Sanansa Valo. Ja mikään ei voi elää ilman valoa.

 Ei ole mitään elämää maan päällä tänään, joka ei tulisi auringon valosta, kasvillisuus ja niin edelleen. Eikä ole mitään iankaikkista Elämää Jumalan Pojan ulkopuolella. Näettehän, Hän on Valo.

61     Ja, kun me nyt jatkamme tämän valon tutkimista… ja kuinka maa oli ilman muotoa.

62     Jotkut ihmiset väittelevät tänään kouluissaan siitä, että maailma olisi niin ja niin monien miljoonien vuosien ikäinen, ja yrittävät tuomita Raamatun sanomalla, että se on väärin. He eivät vain koskaan lue Raamattua, siinä kaikki. Koska Raamattu ei kerro meille kuinka vanha maailma on. Raamattu sanoo: “Alussa Jumala loi taivaat ja maan. Piste! Milloin ja kuinka, sitä me emme tiedä. No niin, se sanottiin ensin, ja sitten on piste; se päättää tuon lauseen.

63     “Alussa Jumala loi taivaat ja maan.” Se on voinut olla sata miljoonaa tai miljardia vuotta sitten. Ja kuinka Hän teki sen? Vain Hän tietää sen, en minä. Mutta maa oli ilman muotoa ja tyhjä, ja vesi peitti maan. Ja Jumala, liikkuen veden päällä sanoi: “Tulkoon Valo.”

64     No niin, minä uskon, että aurinko ja niin edelleen jo olivat olemassa. Uskon, että kuu, niin kuin se jatkuu 1. Moos. 3:ssa, selittäen sitä… Mutta minä uskon sen olleen täällä… Ja, että maailma; että me tulisimme tarvitsemaan sitä; ja sen vuoksi… Ja sumu ja kosteus oli maan yllä tehden sen pimeäksi. Ja Jumala sanoi: “Olkoon valoisaa!”, ja pimeys häipyi pois, ja taivas muuttui pilvettömäksi.

65     Minä uskon, että se on Jumalan tapa tehdä asioita. Raamatussa seuraava, 4. jae sanoo: “Ja Hän erotti valon pimeydestä; ja valon Hän kutsui päiväksi, ja pimeyden yöksi.” Ja Jumalan Sana aina erottaa valon pimeydestä. Ymmärrättekö? Se on Sana, joka erottaa valon.

66     Jumala tekee aina samoin. Kun Hän valmistautuu käyttämään mitä hyvänsä, kuten, kun Hän oli valmis käyttämään tätä vanhaa tähteä, mikä hyvänsä tämä maailma olikin, Hänen täytyi erottaa valo pimeydestä. Kun Hän valmistautuu käyttämään jotakin ihmisjoukkoa, Hänen täytyy erottaa valo pimeydestä. Kun Hän valmistautuu käyttämään yksilöä, Hän erottaa valon pimeydestä.

67     Valo tulee Jumalalta… ja muistakaa, valo tulee Hänen puhumansa sanan kautta. Jumalan Sana sanoi: “Olkoon valo”, kun ei vielä ollut mitään valoa. Ja Hän lähetti valon erottamaan pimeyden valosta.

68     Tämä käskysana puhdisti taivaan niin, että aurinko voi paistaa maan päälle. Sanansa tänään on se mikä puhdistaa pois kaiken epäuskon ilmapiirin.

69     Luulen, että minulla oli yksitoista yksityiskeskustelua, ennen kuin nousin puhumaan täällä tänä aamuna.

70     Eräänä päivänä he luulivat, että ystäväni Jim Poolin pienellä pojalla oli sydänkohtaus, ja he veivät hänet kiireesti sairaalaan. Se oli astmaattinen tila. Hänen pieni sydämensä hakkasi, ja hän kirkui eikä voinut vetää henkeä, ja näytti siltä kuin hän olisi kuolemassa. Ja, kun minä olin valmiina menemään sairaalaan, he toivat hänet tänne. Tartuin hänen pieneen käteensä ja sanoin: “Se johtuu siitä, että tuhkarokko on iskenyt lapseen. Pitäkää häntä silmällä pari päivää, minkä jälkeen haluan nähdä hänet uudestaan. Hän tulee olemaan rokon peittämä.” Ja tässä hän on tuhkarokkoisena. Näettekö te?

71     No niin, Jumala erottaa valon pimeydestä, ja Hän erottaa kuoleman Elämästä; Hän tekee sen Hänen Sanallaan. Hänen Sanansa on se; mikä aina saa sen aikaan.

72     Siemen oli jo maan päällä. Uskon, että Jumala oli istuttanut tuon siemenen, ja heti, kun aurinkovalo pääsi tuohon siemeneen, se alkoi kasvaa. Ja tästä syystä se kesti vain jonkin päivän tuoda esiin nämä asiat, koska siemen oli jo maassa. Kaikki mitä se tarvitsi, oli valo.

73     Ja se on Jumalan tapa tänäänkin. Hänen Siemenensä on jo täällä, se on Hänen Sanansa. Ja ainoa asia mitä se tarvitsee, on Valo Sen ylle; ja Hän on tuo Valo, sillä Hän on Sana. Sana ja Valo ovat sama asia. Elämä siellä on Sanan Valo, joka on Elämä. Elämän itu on jyvässä, ja kun tuo elämä tulee esiin, se on tuon jyvän elämä. Tämä on se tapa kuinka Kristus Sanassa saa Sanan tekemään sen, mitä Sen otaksutaan tekevän. Aivan kuten elämä vehnän jyvässä, saa vehnän tekemään, mitä sen oletetaan tekevän, koska se on elämä, joka on siinä itsessään.

74     Niinpä ainoastaan Jumalan Sana tuo elämän julki . Elämä tulee vain, kun Jumalan Sana on ilmitullut. Niin kauan, kun se vain on Kirjassa kuten tämä, se yhä voidaan panna kyseenalaiseksi. Mutta, kun se on tuotu ilmi, te näette tuloksen siitä mitä oli puhuttu ilmitulleena, ja sitten se on Valo Sanan yllä. Ymmärrättekö? Sana sanoi niin, ja sitten, kun se tapahtuu, se on Elämä Valossa. Valon tuodessa Elämän.

75     Valo tuo elämän. Istuttakaa vehnä tuonne ulos ja peittäkää se täydellisesti, niin se ei koskaan tuo esiin mitään, koska se ei voi, koska siellä ei ole valoa. Mutta niin pian kuin valo osuu siihen, tuo se esiin elämän, jos se on hedelmöittynyt siemen. Näin on Sanankin kanssa. Näettehän, Sana on Jumala, ja kun Elämä osuu siihen, kun Valo osuu Siihen, se tuo Sanan jälleen elämään. Se on ollut näin jokaisessa ajanjaksossa.

76     Oi, kuinka me arvostammekaan näitä suuria asioita, kuinka tuo Sana vahvistettuna on Puhutun Sanan Valo. Ymmärrättekö? Jumala sanoi: “Tulkoon valo.” Mitä, jos Hän olisi sanonut sen, eikä valoa olisi tullutkaan? Silloin me emme tietäisi olisiko se totta vai ei.

 Me emme tietäisi olisiko Hän luotettava, olisiko Hän Jumala tai ei, jos Hän vain sanoisi: “Tulkoon”, eikä mitään tulisi. Näettekö? Niinpä, kun Jumala puhuu, ja me näemme sen, niin silloin se on Valo, joka loistaa esiin, Sanan Totuus. Näettekö, siellä on Valo ja Elämä.

77     Kaikki luonnollinen elämä tulee Hänen puhutun sanansa kautta, ja aurinko on Hänen puhumansa sana. Hän loi suuremman valon päivää varten ja vähäisemmän valon yötä varten. Näettekö, kaiken luonnollisen elämän täytyy tulla Jumalan puhutun sanan kautta. Kukka ei voi kasvaa, jos Jumalan puhutun sanan valo ei loista sen ylle, sillä aurinko on Jumalan puhuma sana. Hän sanoi: “Tulkoon valo!” Näettekö, se on Jumalan puhuma elämä, eikä väliä kuinka paljon ihmiset yrittävät sanoa sitä tai tätä, se yhä pysyy samana; teillä täytyy olla aurinko. Niinpä luonnollinen elämä voi tulla vain Jumalan puhuman sanan kautta.

78     Ja hengellinen elämä, Iankaikkinen elämä voi tulla vain Jumalan puhutun sanan Elämän kautta. Tällä kertaa Elämä oli P-o-i-k-a. Hänessä on Valo, eikä Hänessä ole pimeyttä; ja Hän on Jumalan Puhuttu Valo onko se oikein? [Seurakunta vastaa: ”Amen.”] Jumalan Puhuttu Sana; sillä alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Se on iankaikkisesti Jumala. Ja Jumalan Valon täytyy osua Sanaan tekemään Sen eläväksi. Tässä on mitä Hän puhui, nyt loistakoon Valo. Aamen! Loistakoon Valo. Ja Valo tulee tuomaan jokaisen Sanan Sen oikealle paikalle, sille kuuluvana aikana.  Aamen!

79     Näettehän, kun sen aika tulee. Joskus tuo pieni siemen lepää elottomana maassa yli talven, kuten talvivehnä, joka on kylvetty maahan. Mutta, kun tuo aurinko tulee aivan oikealle kohdalle, oi, sen täytyy elää. Näettekö? Eikä se voi elää ilman aurinkoa. Ja Jumala on antanut lupaukset jokaiselle ajanjaksolle ja jokaiselle päivälle, ja kun Valo tulee oikeaksi, ja loistaa sen ylle, on se tuottava aivan tarkalleen mitä Sana sanoi; koska Hän on Valo ja Elämä.

80     Jumalan Sana tulee vain Raamatulla. Raamattu on Jumalan Poika painetussa muodossa, koska Raamattu sanoi, että se on Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Se on Jumala paljastamassa itseään Kristuksen kautta, ja Kristus on Sana. Ja Jumalan Valon täytyy loistaa tuon Sanan ylle, vahvistaakseen Sen, todistaakseen sen, että Jumala yhä puhuu Iankaikkisen Elämän, luonnollinen valo tuo esiin elämän. Vain Valo tuo esiin Elämän, tuo Sanan ilmi, tai tekee Sen lihaksi… Kun kaikki Raamatun lupaukset tulivat ilmi Jeesuksessa Kristuksessa, silloin Sana tehtiin lihaksi keskuudessamme. Jumala toimii aina miesten kautta. Miehet ovat Jumalan alaisia.

81     Jos tämä käy hieman lämpimäksi teille, niin voitte avata ikkunat tai mitä haluatte tehdä, tai ehkä kääntää lämmittäjää pienemmälle. Näen, että monet ovat kuumissaan, ja on myös kuuma seistä täällä… Mutta minä olen iloinen, että on lämmintä kylmän asemesta, koska minä pidän lämpimästä,… Lämpö aina tuo esiin elämän.

82     Huomatkaa! Tehtynä lihaksi, kun Sana tulee lihaksi. Se tulee ilmi, kuten ottaa Sana ja panna se oikealle paikalle, oikeanlaatuiseen maaperään. Se on tuova esiin, Siemen on juottava itseään. Kun Sana pannaan oikean kaltaiseen sydämeen, se ilmituo itsensä. Se tuo esiin valon. Valo on tuleva sen ylle. Hyvä on.

83     Mikään luonnollinen tai hengellinen ei voi elää ilman Jumalan Valoa. Elämä voi tulla vain Valosta. Mikään luonnollinen tai mikään hengellinen ei voi elää ilman Jumalan Valoa. Ajatelkaa sitä. Hyvä on. Mutta, kun Hän lähettää meille Valon ja tekee kaikkia näitä asioita, ja sitten me hylkäämme sen… No niin, se on säälittävä asia hyljätä Valo, kun se on lähetetty meille.

84     Voisitteko kuvitella jonkun miehen tänään sanovan: “Minä kieltäydyn sanomasta, että on jotakin sellaista asiaa kuin aurinko. Minä en usko, että on aurinkoa.” Hän juoksee alas kellariin ja sulkee kaikki ovet ja istuu siellä pimeydessä sanoen: “Ei ole sellaista asiaa kuin aurinko; ei ole mitään sellaista kuin valo.” Ettekö te heti käsittäisi, että tuon henkilön järjessä on jotakin vialla. Näettekö, siinä on jotakin väärää, kun hän juoksee takaisin pimeään kellariin ja kieltäytyy vastaanottamasta Jumalan antaman valon tuomia etuja. Hänen kanssaan on jotakin vialla. Hän ei halua sen lämmittäviä säteitä. Hän ei halua sen terveyttä antavia ominaisuuksia. Hän ei halua sen valoa vaeltaakseen siinä, vaan istuu mieluummin pimeydessä. Se osoittaa, että tuon luonnollisen miehen järjessä on jotakin vialla.

85     Ja minä sanon tämän kaikella rakkaudella ja kunnioituksella: niin on myös hengellisesti väärän miehen, joka juoksee takaisin kirkkokuntiensa uskontunnustuksiin, ja kieltäytyy näkemästä Raamatun Valoa, kun se loistaa hänen silmiensä edessä. Hänen kohdallaan jotakin on vialla. Hän palaa takaisin uskontunnustuksiinsa ja muodollisuuksiinsa, ja sulkee oven ja sanoo: “Ei ole mitään tuonkaltaista asiaa. Ihmeiden päivät ovat ohitse. Ei ole sellaista asiaa kuin jumalallinen parantuminen. Ei ole mitään tällaisia asioita. Se oli apostoleja varten.” Tuollainen mies on hengellisesti hullu. Näettehän, jokin on vialla hänen kanssaan. Hän… hän… hän on vetänyt alas verhot ja kieltäytynyt Pyhästä Hengestä, joka voisi tulla hänen ylleen. Jos hän voisi…

“Jos te pysytte Minussa ja Minun Sanani teissä, silloin Valon loistaessa tämän Sanan ylle, pyytäkää mitä haluatte.” Ymmärrättekö? Ymmärrättekö?

86     Siinä on jotakin väärää, että hän voi hyljätä Jumalan antaman alkulähteen, jonka Jumala on antanut meille elääksemme Siitä, Hänen Sanansa. “Vanhurskas on elävä uskosta. “Ja miehen ei tule elää ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, ei osasta Sanaa, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Ja, kun mies kieltäytyy siitä, silloin jotakin on vialla tuon henkilön kanssa, jotakin on vialla hänen kokemuksensa kanssa, siinä, että hän väittää rakastavansa Jumalaa ja sitten kieltäytyy Jumalasta. Jokin on mennyt vialle tuollaisen henkilön kohdalla. Me tiedämme sen ilman epäilyksen varjoakaan. Hän hylkää sen, ja juoksee sinne ja sanoo: “En halua tietää mitään siitä; älä kerro minulle mitään näistä asioista. Minä en usko mitään siitä, mitä hyvänsä sinä sanotkin…”

87     Eräs kaveri sanoi jokin aika sitten, minä kerroin siitä teille, hän sanoi: “En välitä, vaikka sinä toisit viisikymmentä syöpätapausta ja viisikymmentä lääkäriä todistamaan niistä, minä en kuitenkaan uskoisi. En välitä, vaikka herättäisit kuolleen minun edessäni, minä en uskoisi sitä.” Näettehän, tuollaisessa henkilössä on jotakin vialla. Ja kuitenkin tuo mies oli saarnaaja, hänen oletettiin olevan saarnaaja. Mutta tuon organisaation vuoksi hän ei usko Jumalan voimiin, eikä usko, että Sana merkitsee juuri sitä, mitä se sanoo. Tuollainen mies juoksee homeiseen, likaiseen ja saastaiseen organisaation kellariin, ja kieltäytyy lämmöstä ja Pyhän Hengen Elämää antavista säteistä, Jeesuksesta Kristuksesta, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tuollaisessa henkilössä on jotakin väärää. Näettekö? Hän elää mieluummin tuossa homeisessa pimeydessä ja niin edelleen, sen sijaan, että eläisi Jumalan Valossa, Raamatun Valossa, joka sanoo, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. “Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään, jopa suurempia kuin nämä, olette te tekevä, sillä Minä menen Isäni luo.” On jotakin väärää sellaisen henkilön kohdalla, ei ole kysymystäkään siitä, etteikö jotakin olisi vialla.

88     Ja teille miehille, jotka kuuntelette tätä ympäri maailman, missä hyvänsä olettekin. Kokemuksessanne on jotakin vialla, sanoessanne rakastavanne Jumalaa ja kiellätte Hänen Sanansa. Te kiellätte juuri sen… ei ihme, että seurakunta on sellaisessa tilassa, ja asioita ei voida tehdä niin kuin Jumala on luvannut, ja syy on se, että te ette edes vastaanota Sanaa tai vaella Valossa. Raamattu sanoo: “Vaeltakaamme Valossa niin kuin Hän on Valossa, silloin Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan Veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” Synti on epäusko.

89     Sitten, jos me vaellamme Jumalan antamassa tämän hetken Valossa, niin silloin Jumala ottaa tuon Sanan, joka on annettu tätä hetkeä varten ja vahvistaa Sen aivan niin kuin Hän teki 1. Moos. 1:3. Hän sanoi: “Olkoon valo”, ja valo tuli esiin. Hänen Sanansa kulki edellä, ja valo seurasi sitä ja se puhdisti pois kaiken sumun. Ja pimeys pakeni yhdelle puolelle, ja valo loisti toisella puolella.

90     Tällä tavalla Jumala tekee tänään. Hän lähettää Sanansa tätä hetkeä varten, ja Pyhä Henki tulee ja laittaa tuon Sanan elämään. Ja pimeys pakenee heidän uskontunnustuksiinsa ja kirkkokuntiinsa, mutta Valo loistaa; koska Jumalan Sanan vahvistaminen osoittaa, että Jumalan Sana on totta. Siinä ei ole mitään keksittyä, vaan se on tarkalleen Kirjoitusten mukaista. Hyvä on.

91     Me voimme nähdä, että entisajan viisaat miehet seurasivat Jumalan antamaa asiaa; he seurasivat Jumalan Sanaa Valon luo, sillä se oli Sana, joka toi Elämän.

92     Te kysytte: “Kuinka he seurasivat sitä?” No niin, he olivat, niin kuin me ymmärrämme, jonkinlaisia taikureita. Ja sitten me voimme todeta, että profeetta Bileam siellä aikaisemmin. 4. Moos. 24:17, oli itse myös jonkinlainen taikuri. Hän oli profeetta, ehdottomasti; ja hän profetoi täällä sanoen, että tähti tulisi nousemaan Jaakobista. Ja, kun nuo viisaat miehet näkivät Jumalan Sanan sanovat, että tähti tulisi nousemaan Jaakobista, he seurasivat. tuota pientä Jumalan antamaa merkkiä iankaikkisen Valon alkulähteelle. Samoin tulevat viisaat miehet, jotka eivät ole uskontunnustusten sokaisemia tänään, seuraamaan Jumalan antamaa puhuttua Sanaa, kunnes he näkevät Jumalan voiman täyteyden puhkeavan kukkaan tässä ajassa. He näkevät sen ja tietävät, että se on täällä Kirjoituksissa. Jumala lupasi sen tätä päivää varten.

93     Ei väliä kuinka monet havaintoasemat ja kuinka monet muut sanoivat noille viisaille miehille: “Mitä, tehän olette menettäneet järkenne…!” Kaikesta huolimatta he olivat matkalla kaksi vuotta. He ohittivat monia kansoja, jotka kysyivät heiltä: “Minne te menette?”

94     “Oi, me olemme nähneet Hänen tähtensä idässä ja menemme palvomaan Häntä.”

Ja tultuaan Jerusalemiin, kirkkokuntien päämajaan, heillä ei ollut vastausta. He kulkivat ylös ja alas katuja huutaen: “Missä on Hän, joka on syntynyt juutalaisten Kuninkaaksi?” He eivät tienneet mitään siitä.

Niinpä he pyysivät apua Sanalta, saadakseen tietää sen. He olivat seuranneet tuota tähteä, tietäen, että se johtaisi heidän iankaikkisen Valon luo. ”Opasta meidät Sinun täydelliseen Valoosi.” Ja Sana on se mikä opastaa teidät Valon luo, ja Valo vahvistaa Sanan. Huomatkaa, he olivat viisaita miehiä.

95     Ja tämän päivän viisaat miehet eivät… ”Tämän maailman viisaus on hullutusta Jumalalle.” Kaikki teidän tiedemiehenne ja te, jotka olette riippuvaisia jostakin suuresta oppiarvosta, tai jostakin muusta, mikä voi sanoa teille kuinka halkaista atomi, se ei voi antaa Elämää teille. Ei mikään muu voi antaa teille elämää, kuin Jumalan puhuttu Sana. Se on ainoa tie, jonka kautta elämä voi tulla; Hänen puhuttu Sanansa.

96     Se kyllä sopii, että tiedätte kuinka halkaista atomi, vaikka toivonkin, etteivät he koskaan olisi löytäneet sitä menetelmää. Mutta heidän täytyi tehdä se, koska tämä maailma tänään… sen täytyi tapahtua, räjäyttääkseen näitä suuria reikiä maankuoreen, jotta laava voisi purkautua esiin, uusiakseen ja tehdäkseen tämän maailman uudeksi, jossa vanhurskaat vaeltavat pahojen tuhkien yllä, missä kaikki synti tulee olemaan unohdettu. Kaikella on tapansa uusia itseään. Mies, jolle on annettu tämä maa elääkseen sen päällä, on omalla viisaudellaan, ottamalla tiedon puusta, elämänpuun asemesta, hävittävä maan, jonka Jumala antoi hänelle asuakseen siinä. Mutta nuo, jotka yhä ovat Elämän Puussa, tulevat uusiin taivaisiin ja uuteen, maahan, jossa ei enää ole sairautta tai kuolemaa. Valo! Valo! Herra, lähetä meille Valo!

97     Ne olivat Jumalan Enkelit, jotka näyttivät valoa siellä mäellä, opastaakseen nuo paimenet iankaikkisen Valon luo. Näettehän, se tulee vain Valon kautta. Vain Valo voi antaa Elämän. Tehän tiedätte, että kuninkaan syntyessä he laulavat, heillä on suuri ilo, kun kuningas on syntynyt. Hän syntyi niin salaisesti tallissa, seimessä, josta karja ja hevoset söivät, mutta kuitenkin Hän oli Kuningas. Ja Enkelit tulivat ja lauloivat paimenille tuossa valossa. Enkelit itse olivat valoja, sillä se Jumalan Sana, joka, heillä oli, osoitti sen, kun he sanoivat paimenille: “Tänään on Daavidin kaupungissa, toisin sanoen Betlehemissä, syntynyt Kristus Pelastaja.” Enkeleillä oli Sana, ja Sana tuli Valona opastamaan heitä. Ja he seurasivat Enkelten Sanaa iankaikkisen Valon luo. He löysivät tuon Vauvan sieltä kapaloituna niin kuin heille oli sanottu. Sillä näettehän, että vain Valo antaa Elämän.

98     Huomatkaa. Hän oli Sana, joka tuli Valoksi. Tuossa sukupolvessa Hän oli tuon sukupolven Sana, Valo, koska entisajan profeetat olivat puhuneet Hänestä, ja tässä Hän tuli, todistaen, että Hän oli Jumalan Puhutun Sanan Valo. Näettekö? Kaikki, mitä profeetat olivat sanoneet, oli täytetty Hänessä, profeetat täällä aikaisemmin Sanan kanssa.

Kuten Jumala alussa, kun Hän sanoi: “Tulkoon valo!” ja valo tuli.

No niin, profeetta sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi, ja synnyttää Pojan. He kutsuvat Häntä Nimellä Immanuel, sillä se on oleva Jumala meidän kanssamme.” No niin, he olivat puhuneet sen; Sana oli Puhuttu, mutta Hän oli tuo Valo. Mitä Hän oli? Hän oli täyttymys. Halleluja! Hän oli tuon Sanan täyttymys, Hän oli tuon Sanan ilmituleminen.

99     Niin se on tänäänkin. Kun tätä hetkeä varten annettu Jumalan Sana on täytetty, silloin se on Valo. Se on Jumala, joka ilmoittaa itsensä. Hän oli maailman Valo.

100Ja, kun profeetta Pyhän Hengen innoittamana sanoi: “Lapsi on meille syntynyt; Poika on meille annettu; ja Hänen Nimensä on oleva Neuvonantaja, Rauhan Prinssi, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä”, niin siinä se oli. Mitä Hän oli? Valo, joka täytti tuon Sanan. Aamen!

101Matteuksen 28. luvussa, kun Jeesus nousi kuolleista, me näemme, että Hän oli Puhutun Sanan Valo, jonka Daavid puhui: “Minä en jätä Hänen sieluansa helvettiin, enkä salli Pyhäni nähdä katoavaisuutta.” Kuolema oli pimeydessä, mutta Hän avasi kuoleman sinetit. Hän meni kuolemaan ja tuli jälleen takaisin. Hän oli Valo, joka vahvisti Sanan, että kuolleet voivat elää sen jälkeen, kun he kuolevat. Hän oli Valo!

102Helluntaipäivänä se oli Valo, joka osoitti koska Pyhä Henki oli tullut. Jesaja oli sanonut Jesajan 28. luvussa: “Ohjeen täytyy olla ohjeen päälle; rivi rivin päälle; täällä vähän ja siellä vähän; pitäkää lujasti kiinni siitä, mikä on hyvää; sillä sammaltavin huulin ja toisella kielellä tulen Minä puhumaan tälle kansalle; ja tämä on lepo, tämä on Sapatti, jonka Minä tulen antamaan teille.” Kaikesta tästä huolimatta he eivät halunneet kuulla, he nyökyttivät päitään ja kävelivät pois. Ja, kun Pyhä Henki lankesi näiden ihmisten ylle Helluntaipäivänä, he toimivat humalaisten miesten ja naisten tavalla, hoippuen Pyhän Hengen vaikutuksesta, ja he kävelivät pois nyökytellen päitään ja sanoivat: ”Nämä ihmiset ovat humalassa, he ovat täynnä uutta viiniä”, ja niin edelleen. Se oli ehdottomasti Valo, profetoitu Sana ilmoitettuna.

103Niin se on jokaisessa ajanjaksossa. Ilmoitettu Sana, tullessaan elämään on tuon ajanjakson Valo, Sana ilmitulleena, aivan kuin Jumalan sanoessa 1. Moos. 1: “Tulkoon valo!”, ja valo tuli. Jumala sanoi, että tulisi olemaan Poika, ja Poika tuli.

104Kun Jumala sanoi Joelin 2:28: “On tapahtuva viimeisinä päivinä, että Minä vuodatan Hengestäni kaiken lihan ylle. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat. Palvelijani ja palvelijattarieni ylle Minä tulen vuodattamaan Hengestäni. Teidän nuoret miehenne näkevät näkyjä; teidän vanhat miehenne näkevät unia!” Ja kaikki nämä asiat, jotka Hän oli luvannut. Kun sitten Pyhä Henki lankesi, oli se Valo tuon Sanan ylle. Ja, kun Sana tuli ilmi, silloin se tuli Valoksi. Hän on Valo. Hän on Valo, jota meidän tulisi seurata. Hän on ainoa Valo. Enkelit näyttivät valon, ja he seurasivat sitä Hänen luokseen.

105Hänen Sanaansa on asetettu niin ja niin paljon kutakin ajanjaksoa varten. Jumala aina lähettää jonkun, johon tuo Sana voi päästä sisälle. näyttämään Sen Valon. Jokaisessa ajanjaksossa se on samoin, Hän tekee aina niin.

106Hän oli kuten sanoin, kaikkien profeettojen Jumalallisten, pyhien voimien täyttymys. He olivat vähäisempiä jumalia. Kun Herran Sana tuli miehelle, niin Jeesus itse sanoi, että hän oli jumala. Te tiedätte sen. Hän sanoi: “Jos teidän laissanne sanotaan, ja jos teidän isänne siellä aikaisemmin, kutsuivat niitä, joille Jumalan Sana tuli jumaliksi, niin kuinka te voitte tuomita Minut, kun Minä sanoin, että Minä olen Jumalan Poika?” Ymmärrättekö? Kun sama Jumala itse, joka puhui Sanan profeettojen kautta, osoitti, että Hän oli tuo Puhuttu Sana ilmoitettuna. Ja, jos profeettaa kutsuttiin jumalaksi, koska hän oli toisen profeetan Sanan ilmituleminen, niin kuinka te voitte tuomita Hänet, kun Hän oli tuo sama asia? Hän oli Jumalan Poika.

107Hän oli tuo kauan aikaa sitten luvattu Messias, jota maailma oli odottanut. Hän oli lupaus Messiaasta ilmituotuna.

108Katsokaa Häntä, Hänen seistessään siellä. Hän sanoi: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, silloin tuomitkaa Minut. (Näettekö?) Mutta, jos ette voi uskoa Minua, niin uskokaa ne teot joita Minä teen. Ne todistavat kuka Minä olen. Ne kertovat teille kuka Minä olen.” Näettehän, että tuossa sokeassa, pimeässä hetkessä, jossa he elivät, he eivät voineet nähdä sitä. He eivät voineet millään ymmärtää kuinka Hän olisi voinut olla se. He sanoivat: “Kuinka tämä voisi olla Jumalan Poika, hänhän on syntynyt täällä Betlehemissä?” Jos he vain olisivat tienneet, että Sana sanoi Hänen tulevan sillä tavalla.  “Mitä, hänen isänsä Joosefhan on kirvesmies. Ja hänen äitinsä, itse asiassa veljiemme keskuudessa uskotaan hänen syntyneen aviottomasti.” Näettekö? Mutta kuitenkin Jumalan Sana sanoi niin.

109Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä te ajattelette, että teillä Niissä on Iankaikkinen Elämä, ja Ne ovat juuri Ne, jotka todistavat Kuka Minä olen. Ne ovat Ne, jotka todistavat Minusta”, nämä Pyhät Kirjoitukset. Mitä Hän sitten oli? Jumalan Valo. Ei ihme, että Hän sanoi: “Minä olen maailman Valo.”

110Eikä Hän ainoastaan sanonut: ”Minä Olen Valo”, vaan Hän sanoin myöskin: ”Te olette Valo.” Jos Hänen Sanansa on teissä todistaen itsestään, niin silloin te olette maailman Valo. Huomatkaa, jokaisen ajanjakson Valo on tuotu ilmi samalla tavalla.

111Sitten haluaisin kysyä kysymyksen, ennen kuin aikamme loppuu. Miksi he sitten hylkäsivät sen? Kuinka he saattoivat tehdä sen, kun heidän oma Raamattunsa, jota he lukivat, oli tuotu ilmi heidän edessään? Tutkikaapa sitä nyt todella hartaasti.

112Muistakaa nyt, että minä puhun monille ihmisille tänä aamuna, enkä vain näille neljälle viidellesadalle täällä, vaan monille tuhansille.

113Pysähtykää hetkeksi. Pysäyttäkää nauhurinne ja kysykää: Miksi uskonnolliset, hyvät miehet… Miksi Joosef asetti sen kyseenalaiseksi? Näettekö? Koska hän ei koskaan tutkinut Kirjoituksia. Miksi papit asettivat sen kyseenalaiseksi? Itse asiassa he eivät tehneet sitä, he tiesivät sen, Nikodeemus toi ilmi sen selvästi sanoessaan: ”Rabbi, me tiedämme, että Sinä olet Jumalalta tullut opettaja, sillä ei kukaan voi tehdä mitä sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssaan. Me olemme tietoiset siitä.” Mutta mistä oli kysymys? Heidän perinnäissääntönsä estivät heitä tekemästä sitä.

114 Miksi he sitten hylkäsivät Messiaan? Miksi he hylkäsivät tuon Valon? Tässä on Sana, jonka he tiesivät tulevan tapahtumaan, mutta kun tuo Sana oli tuotu ilmi osoittamaan, että Jumalan Sana oli täyttynyt… Verratkaa sitä nyt tämän päivän kanssa. Näettekö? Kun siellä on kirjoitettuna Sanassa mitä tulisi tapahtumaan… Miksi sitten nuo miehet, nuo opettajat hylkäsivät sen? Koska he elivät toisessa valossa, joka häikäisi heidät. Siinä se on.  He elivät häikäisevässä valossa.

Se on mitä he tekevät tänäänkin. He elävät…

Syy, miksi he hylkäävät sen, on se, että he elävät toisen valon häikäiseminä. Näettehän, he elivät, tai ainakin väittivät elävänsä Mooseksen valossa. He elivät menneen ajanjakson häikäisevässä valossa.

Ja se on juuri tuo syy tänään että tämä sanoma, että Jeesus Kristus on yhä sama, hyljätään. Koska ihmiset elävä toisen ajanjakson häikäisevässä valossa. Samasta syystä he hylkäävät sen. Nyt huomaamme.

115Websterin sanakirja sanoo häikäsevän valon [glare] olevan “jonkinlainen valheellinen tai väärä valo”. Häikäisevä valo on “väärä valo”. Kuten kangastus maantiellä. Monet teistä, jotka ajatte autoa, olette nähneet kuinka maantie heijastaa auringonvaloa, se on kuin kangastus, näyttää siltä kuin tie olisi veden peittämä. Mutta, kun tulette sille kohdalle, ei siellä olekaan mitään. Se on vain valheellinen kangastus, todellisen valon valheellinen heijastus. Se on mitä perkele tekee tänään, se näyttää ihmisille kangastuksia, Kirkkojen Maailmanneuvoston, ryhmän kirkkokuntia, joka tulee osoittautumaan valheelliseksi. Se on siksi, että myös todellinen Valo loistaa. Sillä, jos todellinen Valo ei loistaisi, ei kangastusta voisi olla siellä. Todellinen Valo loistaa. Ja se… Tehdessään niin he elävät toisen ajanjakson sokaisevassa valossa, toisessa asiassa, joka on saavutettu ja ohitettu.

 Häikäisevä valo, tällainen kangastus on valheellinen. Se on heijastuma auringosta.

116Ja he tekivät saman asian. Se on todellisen Valon väärä heijastus.

117 Se tuli todistetuksi, että Hän oli tuo todellinen Valo. Hän oli Valo. Kuinka he tiesivät, että Hän oli Valo? Kuinka te voitte tietää, että Hän oli Valo? Koska Sana, joka oli luvattu tuli ilmi Hänen kauttaan, niinpä Hän oli Puhutun Sanan Valo. Aamen! Oi, se melkeinpä tekee minusta helluntailais-baptistin, niin että voisin huutaa.

118Pankaa merkille, ajatelkaa sitä, tuota sokaisevaa valoa. Näettekö, he elävät valossa, joka häikäisee heidän silmänsä. Mutta, kun todellinen Sana elää, niin se on Valo, se on mitä Jumala on sanonut. Mitä, jos Jumala olisi alussa sanonut: “Tulkoon valo”, ja jotakin muuta olisi tullut, jonkinlainen kangastus? Näettehän, se ei olisi ollut mitä Jumala sanoi. Ei, se ei olisi ollut sitä. Mitä, jos Jumala olisi sanonut: “Tulkoon valo”, ja lisää sumua olisi tullut esiin? Näettekö? Se ei olisi ollut valo. Mutta syy miksi valo tuli, oli se, että Hänen Sanansa tuli ilmi. Ja tänään, kun Jumala on sanonut, että näitä asioita tapahtuisi tänä aikana, ja te näette sen tapahtuvan, niin mitä se on? Se on Valo Jumalan Sanan yllä. Sana tehtynä Valoksi, tuoden ilmi itsensä.

119He sanoivat: “Miksi sinä meitä kutsut? Mitä, sinähän yrität… Me tiedämme, että sinä olet hullu. Sinun täytyy olla samarialainen, etkä ole oikeassa mielentilassa. Me tiedämme sinun syntyneen synnissä. Me emme tiedä mistä sinä tulet, sinä et ole meidän ryhmiemme kirjoissa.. Sinähän olet hullu. Sinussa on perkele.” Näettehän, he sanoivat: “Sinähän olet järjiltäsi.” Mutta Hän oli todellisuudessa tuo aito, todellinen Jumalan Valo, joka loisti, mutta tuo häikäisevä valo oli sokaissut heidän silmänsä. He sanoivat: “Meillä on Mooses, jota me seuraamme.”

120Hän vastasi: “Jos te olisitte uskoneet Moosesta, te olisitte tunteneet Minut.” Ja, jos te haluatte uskoa Jeesusta ja Raamattua, niin silloin te tunnette tämän hetken, jossa me elämme.

121He sanovat: “No niin, mehän olemme kristittyjä ja me…” Jos te olisitte, niin te tuntisitte Kristuksen teot tässä päivässä. Näettehän, te tuntisitte sen.

122Jeesus sanoi: “Kaikki nuo profeetat puhuivat Minusta. Ja, jos te uskoisitte noita profeettoja, niin silloinhan te tuntisitte Minut. Minun teoistani te voitte tuntea Minut, koska Minä teen, mitä he sanoivat Minun tulevan tekemään. Ja kuka voi tuomita Minut epäuskosta?’ Ja yhä vielä he eivät voineet nähdä sitä. Miksi? Häikäisevä valo oli sokaissut heidän silmänsä; jokin muu, minkä he sanoivat Puhutun Sanan olevan, sokaisi heidät.

123Ajatelkaa sitä nyt! Ajatelkaa sitä! He väittivät, että he uskoivat Sanan. Mutta heidän perinnäissääntönsä olivat kääntäneet heidän kasvonsa todellisesta Sanasta, johonkin sokaisevaan valoon, ja siksi he eivät voineet nähdä todellista asiaa. Niin se on tänäänkin. Niin se on ollut jokaisessa ajanjaksossa. Näettehän, että todellinen Sana loistaa, mutta he ovat olleet niin perinnäissääntöjen sokaisemia, etteivät he voi nähdä tuota Sanaa. He katsovat jotakin häikäisevää valoa ja sokaistuvat. Häikäisevä valo sokaisee teidät. Se tulee valokiilana, joka sokaisee teidät.

124Jeesus sanoi: “Te olette sokeita, jotka johdattavat sokeita.” Heidän olisi tullut nähdä se, nähdä kuka Hän oli, mutta he eivät nähneet, koska he elivät tuossa sokaisevassa valossa.

125Häikäisevä valo, kuten sanoin, on valheellinen valo, kangastus, se on väärä käsitys todellisesta Valosta, valheellinen käsitys siitä. Se on jotakin, jonka oletetaan näyttävän siltä, mutta ei ole se..

126Ainoa tapa miten he voivat nähdä eron, olivat ne asiat, joita Jeesus teki, jotka todistivat kuka Hän oli, todistivat, että Hän oli tuo Valo. He ajattelivat olevansa valossa. Mutta nyt, jos pysähtyisitte hetkeksi miettimään, niin kuka silloin oli Valossa?

127Jos sen päivän kirkonmiehet tekivät sellaisen järkiperäisen virheen, niin veljet, niin eikö olisi aika meidän pysähtyä miettimään, mikä on Valo tänään? Älkäämme me tehkö sellaista järkiperäistä virhettä. Mutta te teette sen. Te olette jo tehneet sen, ettekä tienneet sitä. Samoin kuin silloinkin.

128Pysähtykää vain minuutiksi, löytääksenne sen, mitä Sana sanoo tätä päivää varten. Jos he vain olisivat pysähtyneet ja ajatelleet: “Tässä Hän on, täyttäen kirjaimellisesti sen, mitä Sana sanoi Hänen tulevan tekemään,” Ja Hän antoi heille haasteen, niin kuin minäkin annan haasteen teille. Haastan teidät katsomaan Sanaan. Tutkikaa kirjoituksia. Nähkää, eikö olekin tuo hetki? “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä niissä te luulette, että teillä on iankaikkinen elämä. Ja ne ovat juuri ne, jotka todistavat Minusta.” Ne ovat ne, jotka todistavat siitä, mitä tapahtuu tänään. Teot itse todistavat, että se on tapahtumassa. Ja Kirjoitukset sanovat, että se tultaisiin tekemään. Niinpä se on tämän hetken Valo. Jumalan Sana on sanonut niin.

129Teidän perinnäissääntönne ja muut asianne ovat tarkalleen sama asia kuin se, mitä Raamattu sanoi noista, jotka nyökyttivät päitään ja kävelivät pois. Raamattu sanoi, että kaikki pöydät ovat tulleet täyteen oksennusta. Ja sillä tavalla eivät hekään halunneet uskoa sitä, vaan nyökyttelivät päitään. Ja herrat, käsitättekö te, ja veljet, käsitättekö te tämän, että hyljätessänne juuri tuon asian, jonka Jumala vahvistaa silmienne edessä, te teette samoin kuin hekin tekivät, menemällä takaisin omaan perinnäissääntöjenne oksennukseen

130“Niin kuin koira, joka palaa oksennukselleen….” Jos se teki hänet sairaaksi ensimmäisellä kerralla, on se tekevä hänet sairaaksi toisellakin kerralla. Jos katolisen kirkon organisoituminen, sen muodostaessa ensimmäisen organisaation, toi sairauden seurakuntaan, niin samoin tekevät loputkin heistä, luterilaiset, metodistit, baptistit, presbyteerit ja helluntailaiset. Koira palaa oksennukselleen ja sika mutakuoppaan. Näettekö? Tulemme siihen muutaman minuutin kuluttua, jos Herra tahtoo.

131Vaeltaminen häikäisevässä valossa, kangastuksessa, on väärä käsitys todellisesta Valosta. Hän todisti, että Hän oli tuo Valo, koska Hän oli vähemmistönä (oi, niin!), miljoonien ollessa Häntä vastaan. Siellä ei edes yksi yhdeksästäkymmenestä ihmisestä tiennyt Hänen olevan maan päällä. Tuskinpa siellä edes puolet juutalaisistakaan Hänen omassa maassaan tiesivät Hänen olevan täällä. Ja ne, jotka tiesivät, pitivät Häntä jonakin valheellisena, koska kirkkokunnat sanoivat heille niin. Näettekö? Mutta kuitenkin Hän oli tuo todellinen Valo, josta oli puhuttu 1. Mooseksen kirjasta alkaen. Hän pyysi heitä tutkimaan Kirjoituksia, nähdäkseen, josko Hän eli juuri tuona aikana, josko Hänen tekonsa eivät täyttäneet tarkalleen sitä, mitä oli luvattu tuota aikaa varten. Aamen!

132Mikä vakava asia se onkaan, veli. Me elämme suunnattomassa ajassa. Hänet todistettiin oikeaksi.

133Hän oli juuri tuo Valo jota he väittivät palvovansa. He väittivät palvovansa tuota Valoa. Ja niin on tänäänkin. He väittävät tekevänsä niin, ja ovat niin sokeita, etteivät voi nähdä sitä. Miksi? Heidän organisoitumisensa on heijastanut häikäisevän valon heidän kasvoihinsa. Perinnäissäännöt, joita jotkut ihmiset ovat laatineet, sanoen: “Me tulemme tekemään tämän ja tämän ja tämän ja tuon.” Nyt me olemme tulossa siihen, miksi sen täytyy tapahtua, jos Herra tahtoo.

134Huomatkaa, Hänen tekonsa olivat elävä Sana itse. Se mitä Hän teki. oli Sana itse elämässä, osoittaen, että Hän oli tuo Valo, joka oli luvattu maailman alusta alkaen. Hän oli tuo Valo. Hänen Valonsa tuon ajanjakson luvatussa Sanassa sai Sen elämään tarkalleen, mitä lupaus oli sanonut Sen tulevan tekemään, mutta heillä oli se niin ympärikäännettynä, etteivät he voineet nähdä sitä. Näettekö? Mutta Hän oli tuon ajanjakson Valo.

135Hän oli tuo Valo, jota he väittivät palvovansa. He ajattelivat palvovansa juuri luomakunnan Jumalaa. Mutta he elivät häikäisevässä valossa ja palvoivat sitä, ja Jeesus sanoi: “Te palvotte Minua turhaan, kun opetatte oppina miesten perinnäissääntöjä, ettekä Sanaa.” Hän on Sana, ja Hän oli Sana ilmoitettuna. Heidän olisi tullut tietää se. Toivon, että tämä voisi murtautua lävitse kaikkialla missä se kuullaan, että se on Sana ilmoitettuna.

136He sanovat: “Oi, meillä on Sana!” Kuka tahansa, joka haluaa voi kuljettaa Raamattua mukanaan, mutta kun Sana vahvistetaan, tuodaan ilmi…

137Sanotaan: “Me uskomme!” Kyllä vaan! He uskovat koko Sanan, mutta niin tekee Saatanakin. Kuka olisi voinut tuomita noita fariseuksia siitä, etteivät he uskoneet? Mutta he eivät uskoneet tuon hetken Sanaa. He palvoivat jonkin muun häikäisevässä valossa. Se on sama asia mitä he tekevät tänään. Te ylläpidätte Lutherin perinnäissääntöjä tai Wesleyn perinnäistapoja tai helluntailaisten perinnäistapoja. Miten on tämän hetken kanssa? Fariseukset ylläpitivät omia perinnäistapojaan, mutta heidän perinnäistapojensa takaa oli todellinen Jumalan Sana tuleva loistamaan esiin. Ja, kun niin tapahtui, se sokaisi heidät. He eivät voineet nähdä sitä, koska he katselivat jotakin muuta. Niin on tänäänkin. Voikoon Jumala antaa sen todella imeytyä sisään, kunnes ne ihmiset joiden tulee uskoa se, voivat ymmärtää sen. On myöhäisempää kuin luulettekaan.

138Poikani Billy Paul puhuu unissaan, mutta hän ei näe unia kovin usein. Hänellä oli yksi eräänä yönä, joka todella järkytti häntä. Hän sanoi uneksineensa, että hän oli kirkossa, ja minä en ollut vielä tullut sisälle. Hän sanoi, että kun tulin sisälle, leimusi tuli silmistäni. Ja minä sanoin: “Aika on käsillä, se on ohitse!” Ja kaikki alkoivat huutaa: “Minä en voi! Minun lapseni!”

139Minun vaimoni sanoi: “Minä en voi saada Saaraa pyytämään siunausta ruokapöydässä.” Ja Billy sanoi: “Minun täytyy mennä hakemaan Loyce ja vauva.”

140Minä sanoin: “Loyce ei voi tulla nyt, ja vauva on liian nuori tietämään. Billy, aika on tässä nyt; meidän täytyy mennä.” Minä sanoin: “On keskiyö nyt, ja ennen auringon nousua Jeesus on oleva täällä. Jos niin ei ole, niin silloin minä olen väärä Kristuksen todistaja.” Ja joku rupesi puhumaan ja sanoi: “Ei kukaan tiedä minuuttia tai tuntia.”

141Minä sanoin: “En koskaan sanonut mitään minuutista tai tunnista, vaan sanoin, että johonkin aikaan tämän hetken ja päivännousun välillä.” Ja minä sanoin: “Mennään,…?…” Minä sanoin: ”Me olemme tuossa hetkessä, menkäämme.”

Ja me nousimme autoon ja lähdimme liikkeelle. Me lähdimme menemään vuorta ylöspäin. Ja tehdessämme niin, näytti niin kuin olisi tullut valoisampaa, ja taivaat olivat pimeinä maan yllä. Hän sanoi minun pysäyttäneen tien sivuun, ja pitäneen käsiäni tällä tavalla, tulen vielä leimutessa silmistäni. Hän kertoi minun sanoneen: “Herra, olen tehnyt tämän Sinun käskystäsi. Olen tehnyt tämän siksi, että Sinä käskit minun tehdä se tällä tavalla. Olen tehnyt nämä asiat sen mukaisesti kuin Sinä käskit minun tehdä.” Ja minä osoitin suurta graniittivuorta, ja Valo ilman käsiä leikkasi tuosta vuoresta irti kiven, joka painoi satoja tonneja ja tässä se oli tulossa. Minä sanoin: “Kääntäkää päänne, älkää katsoko. Se on kaikki oleva ohitse muutamassa minuutissa.” Hän sanoi: “Sitten suuri pyhä hiljaisuus laskeutui kaikkialle, tämän Kiven tullessa tuota paikkaa kohden.”

142Se voi olla myöhäisempää kuin luulemmekaan. Näettehän, se on tarkalleen Kirjoitusten mukainen. Kivi, joka ilman käsiä hakattiin irti kalliosta. Ja yhtenä päivänä se on oleva sillä tavalla, kun te tulette huutamaan saadaksenne jotakin. Sanoin hänelle: “Teillä on jo ollut tuo aika. Jumala on jatkuvasti varoittanut teitä, kerta toisensa perästä.” Kyllä, minä sanoin: “Olkoonpa se sitten, vaikka oma lapseni, tai kuka hyvänsä, tuo hetki on nyt. Minä voin vain sanoa mitä Hän on käskenyt minun sanoa, ja Hän käski sanoa, että se tulisi olemaan täällä; ja se oli.” Ja sitten, yhtäkkiä, [Veli Branham lyö käsiään kerran yhteen.] tässä tuli Kivi, joka oli leikattu irti vuoresta ilman ihmiskättä. Daniel näki sen, tiedättehän, monia vuosia sitten. Ja Billy ei tiennyt siitä mitään, mutta se oli Jumalan hänelle lähettämä uni.

143Näettehän nyt, he väittivät palvovansa juuri tuota Jumalaa, josta he tekivät pilaa. Ja sama asia on kertautunut jälleen tänään, samasta syystä, he elävät sokaisevassa valossa todellisen Valon asemesta. Suuri Valo on loistanut.

144No niin, katsokaa minkälaisessa pimeydessä me olemme tänään. Katsokaa mitä tapahtuu tänään. Katsokaa murhia, raiskauksia ja epäsopua… Uskon, että se oli Billy Graham, joka sanoi viimeisessä kokouksessaan: ”Kymmenen vuoden kuluttua tästä päivästä, jokainen Kalifornian asukas tulee kuljettamaan asetta mukanaan suojellakseen itseään. Ette voi asettaa tarpeeksi lain ylläpitäjiä.” Ihmiset ovat menettäneet järkensä; ampumisia ja murhia ja raiskauksia ja kaikkea muuta. Näettehän, se on aivan villinä kaduilla. Se on tämä päivä, jossa me elämme, se on Sodoman päivä. Mutta siellä on Valo loistamassa, jos he vain haluaisivat katsoa Sanaan, ja nähdä mitä tässä hetkessä tulisi olla, niin silloin he tietäisivät, mitä yritetään tehdä.

145Ja he väittävät palvovansa tuota Valoa. Niin hekin silloin väittivät palvovansa tuota Valoa. Mutta he palvoivat sitä toisen valon loisteessa, eikä todellisen. Näettehän, Hän oli tuo Valo.

146Uskontunnustukset ja perinnäissäännöt ja heidän sokea tilansa olivat kääntäneet heidät pois lupauksen Sanan todellisesta Valosta. Se Sana, jonka Jumala oli vahvistanut Jeesuksen, maailman Valon kautta, joka tuli ja teki tuon Sanan eläväksi aivan tarkalleen aikanaan, tarkalleen noita päiviä varten. Hänet tultaisiin katkaisemaan pois puolessa välissä seitsemättäkymmenettä viikkoa, joka on Hänen profetiansa kolme ja puoli vuotta. Messias, prinssi tulisi ja profetoisi. Ja se jatkuisi 3 ½ päivää, jonka jälkeen Hänet otettaisiin pois elävien joukosta ja saisi aikaan sovituksen. Ja se tapahtui tarkalleen, Hän profetoi kolme ja puoli vuotta.

147Jopa tuo Psalmi täyttyi, jossa Daavid sanoi: “Jumalani, Jumalani, miksi Sinä hylkäsit Minut?” 22. Psalmi. “Kaikki luuni tuijottavat minua. He nyökyttävät päitään; he kulkevat ohitseni.” Kahdeksansataaviisikymmentä vuotta aikaisemmin oli Daavid laulanut tuon laulun Hengessä, ja se käsitettiin profetiaksi… He olivat laulamassa noita lauluja temppelissä. Samaan aikaan kuin tuo sama Uhri riippui ristillä kädet lävistettyinä. “Ja he lävistivät Minun käteni ja jalkani.” Näettekö sen siellä? Miksi he tekivät niin? He elivät sokaisevassa valossa, eivätkä voineet nähdä tuota Valoa.

148Voisitteko kuvitella järkevän henkilön tekevän sellaista. Ei sen enempää, kuin minä voisin kuvitella järkevän henkilön juoksevan alas kellariin homehtumaan ja sulkevan ovet peräänsä sanoen: ”Minä kieltäydyn näkemästä, että siellä on valo.” Se on hulluutta. Ja miehen hengellisyys on luiskahtanut jonnekin, kun hän näkee, että Raamattu on luvannut tämän, ja näkee sen elävän ja ilmitulevan suoraan edessään ja sitten jatkuvasti pysyy noissa uskontunnustuksissa ja noissa asioissa siellä ulkona, jotka hylkäävät sen. Se on hengellistä rikollisuutta. Aivan tarkalleen niin.

149Tässä Hän nyt oli. Hän oli maailman Valo, eikä maailma tuntenut Häntä. Hän tuli omiensa tykö; ja Hänen omansa eivät tunteneet Häntä. Hän tuli maailmaan; ja maailma oli Hänen tekemänsä; eikä maailma tuntenut Häntä. Näettekö? Mutta niin monelle kuin tunsivat Hänet, Hän antoi voiman tulla Jumalan pojiksi, niille, jotka uskoivat Häneen.

150Muistakaa, me emme voi elää eilisessä valossa. Eilisen päivän valo on mennyttä. Sitä ei enää ole. Eilisen päivän valo on vain muisto. Eilispäivän auringonvalo on vain muisto, tai se on historiaa. Me emme voi elää eilispäivän valossa… Vaikka se onkin sama aurinko, niin kuitenkin joka päivä se tulee hieman voimakkaammaksi kypsyttääkseen jyvän elonkorjuuta varten. Ymmärrättekö?

151Aurinko on tänään hieman voimakkaampi kuin eilen. Joka päivä se tulee vähän voimakkaammaksi ja vähän voimakkaammaksi, kunnes lopulta vehnä, joka siellä lepää, ottaa itseensä elämän. Jonkin ajan kuluttua elämä on tuleva ylös. Sitten vähän voimakkaampana ja vähän voimakkaampana. Maalis-, huhti-, touko-, kesä-, heinäkuu, ja sitten tulee elonkorjuu. Näettekö te sen? Tuo sama aurinko paistaa tänään, joulukuussa, paistaen tuohon lumeen ja sulattaa sen tuon jyvän päälle, tuoden sille vettä. Se on sama aurinko, mutta tuo vehnä ei voisi elää tulla samalla auringonvalolla kesäkuussa. Näettehän, se ei voi tehdä sitä. Vaan aurinko tulee vähän voimakkaammaksi joka päivä. Ja jyvän täytyy olla vähän kehittyneempi vastaanottaakseen tuon auringonvalon.

152Tämä on se mikä on vikana tänään. Se jyvä, jonka entisaikojen isät kylvivät siellä Lutherin, Wesleyn ja muiden aikoina, on jäänyt kääpiökasvuiseksi; se ei voi kestää aurinkoa. Aurinko tappaa sen. Se kieltäytyi kasvamasta. Näettehän, se tavallaan irrotti itsensä varresta, tuli tänne ja valmisti itselleen omia pikku asioitaan, siitä tuli akana, eikä siinä ole elämää. Jyvän tulee kypsyä ja tulla voimakkaammaksi joka päivä, kun aurinkokin tulee voimakkaammaksi.

153Katsokaamme sitä nyt hetkinen. Katsokaamme seurakuntajaksoja, joita on seitsemän. Tarkatkaa sitä, kuinka Hän noissa seurakuntajaksoissa puhui jokaiselle niistä, mitä se tulisi tekemään, ja kuinka jyvä tulisi kypsymään tässä viimeisessä hetkessä täällä, jossa me elämme. Niinpä seurakuntien täytyy tehdä nuo asiat.

154Katsokaa nyt kuinka Luther kylvi jyvän, ja Luther oli jyvä. Ja hän kylvi sen. Hyvä on, ja niin teki myös Wesley, ja niin tekivät myös helluntailaiset. Niin tekivät baptistit ja nasarealaiset. Mutta näettehän nyt, Luther ei mennyt takaisin elääkseen ensimmäisen kirkkokunnan, katolilaisuuden valossa. Ei, hän oli toinen valo. Siinä Jumala kypsytti jotakin. Nyt, pieni vähemmistö tuli siitä ulos, tuo luterilainen herätys.

155Sitten seurasi Wesleyn herätys. Ja sitten, miksi he eivät voineet mennä takaisin ja alkaa luterilaisina. Näettekö? Sitten tulivat helluntailaiset, ja sitten helluntailaiset organisoituivat, tekivät saman asian ja muodostivat kuoren.

156Huomatkaa, mutta jyvä jatkaa suoraan eteenpäin. Me olemme toisessa ajanjaksossa. Miksi he eivät vastaanota sitä? Miksi he eivät voi nähdä, että jyvä on kypsynyt? Tässä on tätä päivää varten luvattu Sana. [Veli Branham taputtaa Raamattuaan.] Miksi he eivät näe sitä? Koska he elävät luterilaisten, Wesleyn, baptistien tai helluntailaisten häikäisevässä valossa. Toisenlainen valo sokaisee heidät. Tästä syystä he eivät voi vastaanottaa kokonaista Sanan Valoa, niin kuin Jumala lupasi noista Seitsemästä Sinetistä, joissa koko salaisuus paljastettiin, näyttäen miksi nämä salaisuudet olivat tehdyt sillä tavalla… Ja kuitenkin, kun se tuli esille, he vaelsivat pidemmälle siitä kuin koskaan aikaisemmin. Heillä ei ole minkäänlaista puolustusta.

157Jumala teki sen Hengen kautta, ilmestysten kautta. Hän todisti täydellisesti tieteen ja kaiken muun kautta, että se on Totuus, että se on Totuus. Ja yhä he haluavat elää helluntailaisten sokaisevassa valossa, he sanovat: “Minä kuulun Assemblyyn! “Minä ykseyden kannattajiin!  Minä Jumalan Kirkkoon!, ja minä olen tätä.” Näettekö? He elävät neljä- tai viisikymmentä vuotta sitten olleen valon häikäiseminä. Eläen Lutherin, Wesleyn, baptistien, presbyteerien tai nasarealaisten häikäisevässä valossa, joka kuului toiseen seurakuntajaksoon, joka organisoitui, ja kieltäytyi ja hylkäsi Valon, kun se todellisuudessa loistaa.

158Ja te elätte kangastuksessa. Minä sanon sen kunnioituksella, en loukatakseni teitä, vaan herättääkseni teidät. Te elätte kangastuksessa.

Entä jos Jeesus sanoi: “Miksi, te olette sokeita ja te johdatte sokeita.” He eivät voineet… Hän yritti kertoa heille, eivätkä he tehneet sitä. Sanoi: “Jättäkää heidät rauhaan. Jos sokea johtaa sokeaa, he tulevat kaikki lankeamaan kuoppaan.”  Ja tämä on se hetki, johon olen tullut. Jos he tulevat horjumaan, minä en voi auttaa sitä, olen tehnyt kaikkeni. Tehnyt täsmälleen.

Olen tehnyt tämän Sinun käskystäsi. Sinä olet todistaja.

Vuodesta 1933, kun te näitte tuon Valon loistavan tuolla alhaalla joella, se on ollut suoraan täällä tabernaakkelissa ja todistettu teille kaikkina näinä vuosina. Ja kaikki, mitä Se on sanonut, on tapahtunut. Ja jatkuvasti he vain jatkavat eteenpäin. Johtakoot sokeat sokeita. Minä vain odotan tuota hetkeä. Hän tulee saapumaan yhtenä näistä päivistä.

159Pankaa merkille, he elävät Lutherin häikäiseminä, elävät Wesleyn häikäiseminä, he elävät noissa aikaisemmissa häikäisevissä valoissa ja siitä syystä he eivät voi nähdä todellista Valoa. Jos he haluaisivat pysähtyä muutamaksi minuutiksi, ottaakseen Raamatun ja lukeakseen Sitä, he voisivat nähdä, että tämä Valo luvattiin tätä hetkeä varten.

160Nyt otamme esiin joitakin näistä asioista. Hän lupasi Malakia 4. mukaan, että nämä asiat tapahtuisivat. Hän lupasi kautta Kirjoitusten, että ne tulisivat tapahtumaan. Ymmärrättekö?

161Huomioikaa myös Israel, joka on meidän esikuvamme, kuinka he matkallaan. Katsokaa, söivät mannaa, joka oli heidän Valonsa, Elämänsä, joka antoi heille voimaa, Elämän. Onko se oikein? Israel ei voinut syödä eilispäivänä langennutta mannaa. Se oli saastunutta. Se oli mädäntynyt. Se ei soveltunut heille; he olisivat kuolleet siitä. Manna, joka piti heidät elossa eilen, tappaisi heidät tänään. Raamattu sanoi, että se oli saastunut, siihen oli tullut bakteereja. Heidän täytyi saada uutta mannaa, joka päivä. Aamen!

Ja mistä on kysymys? Te ihmiset, jotka elätte Lutherin mannalla, Wesleyn ja muiden siellä aikaisemmin, te syötte saastunutta ruokaa, joka tappaa teidät hengellisesti. Näettehän, se tappaa teidät, te olette kuolleet perinnäissääntöihinne.

162Eilispäivän Lutherin manna ei olisi hyvää metodisteille. Metodistien manna ei sopisi helluntailaisille. Helluntailaisten manna ei toimi tänään. Näettekö mitä tarkoitan? Se tuli jokaiselle päivälle erikseen tuoreena, ja niin se on ollut seurakuntajaksoissakin.

Lutherin manna oli vanhurskauttamisen sanoma. Wesleyn sanoma oli pyhityksen ilmituleminen. Helluntailaisten oli lahjojen ennalleen palauttaminen. Mutta tämä esittelee Huippukiven, viimeisen päivän morsiuspuun. Se on vastoin kaikkea sitä. Ja kuitenkin se on sama Valo kypsyneempiä varten.

Aivan niin kuin tänään paistava aurinko aloittaa jyvän kypsyttämisen elonkorjuuta varten heinäkuussa. Näettekö tarkoitukseni? Mutta tämän päivän Valosta ei olisi mitään hyötyä edellisheinäkuussa. Se on voimakkaampi. Vehnä on kehittyneempää; ja on silloin valmis vastaanottamaan sen. Aamen! Tietenkin. Se ei voisi ottaa sitä vastaan nyt, mutta silloin se voi. Vuodenaika ei ollut oikea silloin, mutta nyt se on.

163Te ette voi toimia Jumalan luonnon vastaisesti. Hänellä on lakinsa. Ja, jos teette vastoin tuota lakia, te tapatte kasvinne, Teidän täytyy toimia Jumalan Puhuttujen lakien mukaisesti, ja Hänen Lakinsa on Hänen Sanansa. Mikä hyvänsä laki on puhuttu sana. Ja sana on ajatus ilmituotuna. Nyt, me — me tiedämme sen olevan totta.

164164. Mitä on näky? Jumalan Sana tai jokin ennakoi tulevan tapahtuman. Ja näyt, jotka profeetoilla oli, jotka Jeesuksella, Paavalilla ja kaikilla heillä oli, jotka puhuivat tästä päivästä, ennustivat mitä tulisi tapahtumaan. Ja täällä me näemme ennustuksen ilmitulemisen, ja ihmiset eivät edes tunnista sitä. Näettekö tarkoitukseni? Nyt eilispäivän mannaa…

165Katsokaahan tätä! Oletteko koskaan panneet merkille, että aurinko, a-u-r-i-n-k-o [Englanniksi s-u-n] on joka kerta kulkenut idästä länteen. Oletteko panneet sen merkille. Ja huomatkaa, seurakunta jaksoissa on tapahtunut samoin. Aurinko alkaa idästä, ja sivilisaatio on kulkenut auringon mukana, joka on Jumalan puhuttu valo, heidän elääkseen siinä. He ovat tulleet seuraten aurinkoa, nähdäkseen minne se oli menossa.

166Elämä itse, johon te olette syntyneet, on kuin aurinko. Te vaellatte auringonlaskua kohden, syntymästänne alkaen auringon laskuun.

167Ihmiset ovat myös kulkeneet länttä kohden. Vanhin sivilisaatio, mikä meillä idän maissa on, on Kiina… Ja huomatkaa, se jatkaa kulkuaan länttä kohden. Ja niin kuin se on kulkenut eteenpäin ja eteenpäin länteen.

168Niin ovat seurakuntajaksotkin kulkeneet samalla tavalla Jumalan  P-o-j-a-n [Englanniksi s-o-n.] Valossa. Katsokaahan! Ensimmäinen seurakunta alkoi idässä, ja sieltä se hyppäsi Saksaan. Ja, sillä oli kolme nykäystä. Katsokaahan, Aasian eteläosasta. Palestiinasta se hyppäsi meren ylitse Saksaan, se oli Luther. Ja Lutherista Englannin Kanaalin ylitse Englantiin, Wesleyhin. Ja Wesleystä se hyppäsi Yhdysvaltojen Länsirannikolle. Ja, jos te tästä jatkatte yhtään eteenpäin, tulette te jälleen itään. Tämä on ehtooaika!

169Katsokaa kuinka seurakuntajaksot ovat pyristelleet esiin. Luther… Paavali siellä ensimmäisessä ajan jaksossa, sitten se tuli Irenaeukseen, ja sieltä se jatkoi eteenpäin Ranskaan. Sieltä Saksaan, Englantiin, jatkuvasti länttä kohden. Ja nyt emme voi mennä enää pidemmälle. Tämä on viimeinen ajanjakso! Ja mitä Raamattu sanoo tästä viimeisestä ajanjaksosta? Näettehän, se on maantieteellisesti ja melkeinpä miten vain haluatte katsoa sitä, ja ensisijaisesti, se on Kirjoitusten mukaisesti. Kirjoitukset tietenkin tulevat ensiksi, ja sitten historialliset todisteet ja kaikki muu. Mutta miten vain haluattekin ottaa sen, niin me olemme lopussa, viimeisessä seurakuntajaksossa.

170Ja tarkatkaa, kuinka se eteenpäin mennessään kasvoi voimakkaammaksi ja voimakkaammaksi. Ja niin on tuo todellinen Seurakunta, joka on pieni vähemmistö, kasvanut vanhurskauttamisesta Pyhitykseen, Pyhän Hengen kasteeseen, ja nyt se on kasvanut ylös Huippukiveen. Tämän jälkeen ei ole enää organisaatioita. Niitä ei enää tule olemaan. Näettehän, niin ei voi olla. Me olemme nyt lännessä.

171171. Näyttääkseni vain teille tämän esikuvien ja kaiken muun kautta. Ja katsokaa noita kolmea hyppyä, kolmea nykäystä. Me tulemme siihen tänä iltana, näettehän, siihen kuinka me olemme lopun ajassa. On kuin…

172A-u-r-i-n-k-o [sun] on kulkenut kuten P-o-i-k-a [Son] ja P-o-i-k-a kuten a-u-r-i-n-k-o. Samoin on seurakunta tehnyt Seitsemässä seurakuntajaksossa ja niin edelleen. Sivilisaatio on kulkenut suoraan länttä kohden, ja samoin on tehnyt seurakuntakin. Ja nyt, jos me menemme yhtään pidemmälle tästä, me tulemme jälleen takaisin itään. Jos jätätte Länsirannikon, te tulette takaisin Kiinaan ja Japaniin, suoraan takaisin itään. Seitsemän tuhatta mailia ja te olette jälleen takaisin idässä. Niinpä itä ja länsi ovat kohdanneet toisensa. Se on kaikki mitä siinä on, me olemme lopussa. Mitään ei enää ole jäljellä.

173Ja sama asia on tapahtunut tänään, mikä tapahtui siellä aikaisemmin. Sama asia on tapahtunut lännessä, mikä tapahtui idässä; ihmiset elivät toisen valon sokaisemina, joka kuitenkin yritti näyttää heille tulevaa Valoa, mutta he hylkäsivät Sen, koska heillä oli tuo häikäisevä valo todellisen Valon asemesta. ”Oi! Ja siellä oli suuri Valo Sebulonin ja Naftalin maassa, Galileassa… pakanain Galileassa.”

174Tämä on Seitsemäs seurakuntajakso. Muistakaa joka kerta, kun aurinko nousi idässä, oli se sama aurinko, joka laski länteen. Ja Henki on ollut sama kautta kaikkien ajanjaksojen, aivan kuten aurinkokin on sama tänään. Mistä siinä on kysymys? Se on kuin kypsymistä vuodenajan mukaisesti. Tuo aurinko, joka nyt paistaa, on sama aurinko, joka kypsyttää jyvän syksyllä. Mutta mistä siinä on kysymys? Se on tämä sama aurinko lisäksi se, mitä se tulee olemaan. Ja tänään, tässä viimeisessä ajanjaksossa on se, mitä he olivat lisäksi tämä. Ja kuitenkin he tahtovat elää siellä menneisyydessä kääpiökasvuisina, mennä noihin vanhoihin homeisiin kirkkokuntien kellareihin ja uskontunnustuksiin ja vetää kaihtimensa alas ja sanoa: “Minäpä vain kieltäydyn näkemästä sitä; se on kaikki hölynpölyä.” Ja, kun tuo sama Raamattu, minkä he väittävät uskovansa, on tullut saman Pyhän Hengen tunnetuksi tekemäksi, tuoden Valon viimeisissä päivissä.

175Ja tarkatkaa sitä hyvin läheisesti Malakiassa, kuinka Hän  jaotti sen “isien usko lapsiin ja lasten isiin”? Näettekö, sama Henki, joka nousi esiin alussa, on noussut täällä jälleen, se on sama asia… Näettehän, vain edestakaisin, asetettuna takaisin jälleen. Minkä vuoksi? Itä ja länsi ovat kohdanneet toisensa. Näettehän kuinka se on tarkalleen kasvojemme edessä, ja kuitenkaan he eivät näe sitä. Miksi? Ei ihme, että Jeesus sanoi: “Jättäkää heidät vain rauhaan; he ovat vain sokeita sokeiden johtajia, ja he tulevat kaikki putoamaan kuoppaan.”

176Toisten ajanjaksojen valo ainoastaan heijasti tätä Valoa. Näettekö? Tämän päivän aurinko on vain heijastus siitä auringosta, joka on tuleva heinä-, elokuussa elonkorjuuta varten. Ja Martin Luther, ja Wesley, ja Sankey, Finney, Knox, Calvin, Moody ja kaikki nuo muut suuren miehet siellä aikaisemmin, joilla oli nuo valot; ja John Smith, joka perusti baptistit, ja Alexander Campbell, joka perusti Campbellilaisten kirkon tai niin kutsutun Kristuksen Opetuslapset – ryhmän; Kristittyjen Seurakunta ja mitä hyvänsä nimiä he antoivatkaan niille; kaikki nuo miehet siellä omissa ajanjaksoissaan olivat vain heijastus siitä, mitä se tulisi olemaan täällä lopussa.

177Ja sitten, mitä tekivät lapset välittömästi noiden perustajien jälkeen? He eivät pysyneet varressa. He vetäytyivät irti siitä ja tekivät itselleen pieniä kuoria, noita asioita sinne, vetäytyen pois todellisesta elämän alkulähteestä, eikä siinä enää ole elämää. Te otatte akanan pois ja istutatte sen maahan, se kuolee ja mätänee. Samoin tekin yritätte syödä menneiden päivien mädäntynyttä mannaa. Sato on kypsynyt! Jeesuksella on pöytä valmiina, missä Jumalan pyhiä ruokitaan tämän päivän kypsyneellä ruualla, Evankeliumin Valon vahvistaessa sen, että Hän on tänään täällä. Pyhät syövät leipää.

178Ajatelkaapa vain. Eilispäivän vanha kuori, älkää istuttako sitä, se on mädäntynyt. Elämä ei voi pysyä sen kanssa. Ei koskaan! Se ei tee mitään hyvää; se ei kasva. Se on poissa elämästä. Ja Sana on Elämä. Niin se on. Kuori tipahtaa pois, se vain kirkkokunnallistaa itsensä ja tipahtaa pois. Se kieltäytyy jatkamasta eteenpäin Elämän kanssa. Mutta Valo vahvistaa sen. Oi, niin! Kyllä vaan!

179Kuinka meidän tulisikaan nähdä se, ettemme söisi tänään eilispäivän mädäntyneitä asioita. Näettekö, siinä on matoja. Tehän tiedätte noita pieniä lieruhäntiä, joiksi minä kutsun niitä? Minä en tiedä paljoakaan bakteerien elämästä, mutta me aina kutsuimme niitä lieruhänniksi. Niitä tulee kaikkeen mikä alkaa mädätä. Näettehän, siinä tapauksessa minä en halua sellaista. Jos te olette tyytyväiset sen kanssa, niin jatkakaa edelleen. Mutta en minä. Mutta muistakaa…

180Te sanotte: “Miksi se sitten oli hyvää eilen?” Jos te vain tietäisitte, että tuo sama pieni kuori, joka oli vehnässä alussa, jos se pysyy jyvässä saa se sen menemään eteenpäin. Juuri se sama asia saa vehnän kukkimaan, mitä se oli eilen. Mutta, jos se vetää itsensä irti jyvästä, eikä kypsy, niin silloin se menee pois. Mutta, jos se kulkee tuon elämää antavan prosessin lävitse, niin se kuollessaan vain sulautuu johonkin muuhun, josta lopuksi muodostuu jyvä. Jos ei niin olisi, niin mistä se sitten tulisi? Aamen! Ymmärrättekö te sen? [Seurakunta vastaa: ”Amen!”]

181Kuten Englannin kuningatar kerran meni suureen paperitehtaaseen, sanoen haluavansa nähdä kuinka se toimii. Niinpä he näyttivät hänelle paperitehdasta. Se oli monia vuosia sitten, ennen kuin he alkoivat tehdä paperia selluloosasta. Ja jonkin ajan kuluttua hän tuli huoneeseen, jossa ei ollut mitään muuta kuin vain suuri läjä likaisia riepuja, ja hän kysyi “Mistä nämä tulevat? Mitä näillä tehdään?”

 Tehtaan johtaja sanoi: “Nämä on mistä me teemme paperia, nämä likaiset rätit.” Kuningatar sanoi: “Tuostako tehdään paperia?”

Vastaus oli: “Kyllä!” Ja hän tuskin saattoi uskoa sitä.

182Ja hänen mentyään mies otti tuon saman likaisen läjän riepuja ja pani ne määrätyn prosessin lävitse, joka toi ne esiin puhtaana paperina, tiedättehän, se oli kulkenut prosessin lävitse ja tehty todelliseksi. Sitten hän painoi kuningattaren profiilin siihen ja lähetti sen hänelle, heijastaen häntä itseään siinä, mitä hän oli kutsunut likaisiksi räteiksi.

183Se on nyt mistä on kysymys. Eilispäivän kuolleet asiat Lutherin Wesleyn ja helluntailaisten sanomat, jos ne vain voisivat käydä Jumalan Pyhän Hengen ja Sanan vahvistuksen prosessien lävitse. Se synnyttäisi Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen heijastuksen. Aamen!  Mutta, jos te jätätte sen sellaiseksi, se on vain likaisia rättejä.

184Näettehän, sen täytyy tulla muotoilluksi joksikin muuksi tulla muotoilluksi joksikin muuksi. Lutherin täytyy tulla muotoilluksi Wesleyyn, Wesleyn helluntailaisiin ja helluntailaisten Kristukseen. Se kulkee prosessin kautta. Lutherin ajanjakso oli vanhurskauttaminen, ja me uskomme siihen. Niinpä on Evankeliumi menossa prosessin lävitse. Sitten Wesleyn ajan pyhitykseen, ja me uskomme siihen, Sitten helluntailaisten Pyhän Hengen lahjojen ennalleen palauttamiseen, ja me uskomme siihen. Tietenkin, mutta muovatkaapa se kaikki yhteen, niin mihin te päädytte? Jeesukseen, oikein, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, Te tulette ulos tuon prosessin lopussa Jeesuksen kanssa.

185Kun mies metallivalimossa valmistaa kelloa, hänen täytyy saada pannuksi siihen määrätty ääni. Kun hän on valmistanut muotin, hän kaataa siihen raudan, jossa on niin paljon messinkiä, niin paljon terästä ja niin paljon kuparia, Miksi? Hän tietää aivan tarkalleen kuinka paljon panna siihen kutakin antaakseen sille oikean äänensävyn. Ja tämä on mitä Jeesus on tehnyt Hänen Morsiamelleen. Hänen täytyi panna niin paljon luterilaisuutta, ja niin paljon metodismia, ja niin paljon helluntailaisuutta siihen, mutta mihin Hän on päätyvä? Hänen omaan heijastukseensa. Miksi se on niin? Se on kuten pyramidi sanomassa.  Te näette kuinka se on kasvamassa ylöspäin kunnes se tulee vähemmistöksi Huippukiveä varten. Jeesuksen Kristuksen palvelustehtävä maan päällä täytyy olla sama kuin Hänellä itsellään oli, tai muutoin Hän ei voi tulla siihen. Aivan kuten on pään ja jalkojen suhteen. Se on pää, joka sanoo jaloille minne mennä, koska jalat eivät ole pää. Käsitättekö sen? [Seurakunta vastaa: ”Aamen!”] Se on kaunista, se on tämän hetken Valo.

186Wesley oli suuri Valo. Aivan niin kuin Jeesus sanoi Johannes Kastajasta, että hän oli suuri Valo hänen aikanaan, varmasti hän oli sitä.

187Kyllä vaan! Jos te pysytte eilispäivän likaisina rätteinä, tuottaa se joka kerta likaisia rättejä. Vaatteena se oli palvellut tarkoitustaan, mutta nyt siitä oli tullut paperia.

 Vanhurskauttaminen palveli aikansa, Lutherin vanhurskauttamisen aikansa, sitten täytyi tulla pyhitykseen Wesleyn kautta. Ja pyhitys palveli oman aikansa, kunnes tuli Pyhän Hengen kaste. Ja Pyhän Hengen kaste palveli oman aikansa, kunnes Pyhä Henki, joka on ainoa Jumala, sulautuu Seurakuntaan, tai Seurakunta Kristukseen, joka saa aikaan Jeesuksen Kristuksen heijastuksen maan päällä, sen mitä Hän lupasi täällä Raamatussa. Te ette ehkä usko sitä. Minä en voi saada teitä uskomaan sitä. Olen vastuussa ainoastaan Sanasta. Ymmärrättekö? Näin on.

188Näettekö te sen? Näettekö? Jos näette, niin se on oleva kuin tuo mies, joka matkusti Walesiin, Walesin herätyksen aikana. Joukko miehiä Yhdysvalloista meni sinne. Niinpä he menivät sinne ja kyselivät missä rakennuksessa tuo Walesin herätys oli meneillään. Monet teistä muistavat Walesin herätyksen, tuon suuren herätyksen, joka siellä heidän keskuudessaan oli. Niinpä nämä miehet, nämä suuret saarnaajat, jumaluusopin tohtorit menivät sinne Yhdysvalloista. He halusivat mennä ja nähdä mitä suuria asioita he olivat tehneet, tiedättehän. Niinpä he kävellessään kadulla kohtasivat pienen vanhan poliisin, joka siellä kadunkulmassa pyöritteli patukkaansa, ja vihelteli hengellistä laulua. He sanoivat: “Oi, hänhän viheltää hengellistä laulua. Mehän voimme mennä ja kysyä sitä häneltä.” Niinpä he menivät hänen luokseen ja sanoivat: “Herra, mistä me löydämme Walesin herätyksen?”

189Hän nykäisi pois hattunsa ja sanoi: “Herrat, Walesin herätys pidetään täällä!”, osoittaen sydäntään. Oi, siinä se on: hän oli tuo Walesin herätys.

Oi, Jumala. jospa me vain voisimme ymmärtää, että me olemme Jeesuksen Kristuksen heijastus, hänen sanansa ilmituotuna. te olette hänen sanansa heijastus.

 He kysyivät: “Missä Walesin herätystä pidetään? Missä rakennuksessa se on?” Hän vastasi: “Herra, se on sydämessäni.” Hän oli Walesin herätys. Kyllä.

190Ja tänään seurakunnan tulisi olla Jeesus Kristus toiminnassa maan päällä. “Koska Minä elän, niin te myös elätte; ja Minun elämäni tulee olemaan teissä. Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään.” Ymmärrättekö? Seurakunnan täytyy päästä tuolle paikalle… ja hän lupasi, että seurakunta on tekevä sen. Ja niin on Tapahtuva, sen täytyy tulla sellaiseksi. Niinpä te näette, että tämä on se mitä tapahtuu. Meidän täytyy tulla sellaisiksi.

191Hän on Valo. Niin oli Nooakin Valo päivinänsä. Hän, Nooa oli tuo Valo. Mille hän oli Valo? Jumalan Sanalle, joka sanoi: “Minä tulen hävittämään ihmiset maan päältä, jotka Minä olen luonut. Rakenna arkki, ja kaikki, jotka tahtovat tulla siihen sisälle, tulevat pelastumaan.”

 Nooa käveli siellä saarnaten: “On vain yksi tie, ja se on arkki.”

192He sanoivat: “Tuo vanha, hullu fanaatikko.” Hän oli Sanan ilmituleminen! Nooa oli tuon hetken Valo, varmasti hän oli. Hänen päivänään, hänen ajanjaksossaan hän näytti Valoa

193Mooses oli aikansa Valo. “Minä olen varmasti vieraileva luonasi”, oli Jumala sanonut Aabrahamille. “Minä olen tuleva alas ja tuova kansan ulos väkevällä kädellä, ja Minä olen osoittava voimani Egyptissä.” Ja, kun Mooses siellä kohtasi tuon palavan pensaan, hän tuli näkemään, että MINÄ OLEN oli tuossa pensaassa, sen jälkeen Mooses meni sinne alas ja hän oli Valo. Aamen! Ei ihme, että hän voi ottaa pölyä, heittää ilmaan ja sanoa: “Tulkoon kärpäsiä maan päälle.” Hänellä oli Jumalan Sana. Mitä tapahtui? Pöly alkoi lentää, ja kärpäsiä alkoi tulla olemassaoloon. Halleluja! Miksi? Hän oli Jumalan Sanan Valon ilmituleminen, joka oli sanonut: “Minä olen lyövä Egyptiä vitsauksilla.” Hän oli profeetta. Mitä hän sanoi, tapahtui. Hän oli tuon päivän Valo. Hän oli Jumalan Valo.

194Faaraolla on saattanut olla kaikkea mitä hän halusi, ja lopuilla heistä, kaikilla noilla papeilla oli mitä he halusivat, mutta Mooseksella oli Valo. Miksi? Hän toi ilmi Jumalan Sanan. Jumala oli luvannut. “Minä olen tuova heidät ulos väkevällä kädellä, ja olen hankkiva kunnian itselleni.” Tämä oli se, mitä Hän oli tekemässä. Tästä syystä Mooses todisti, että hän voi luoda, ei siksi, että hän olisi halunnut luoda, vaan koska Jumala käski hänen tehdä niin. Mennä seurakuntaan ja sanoa: “Herra Jumala on juuri puhunut minulle sanoen: ’Ota kourallinen tomua ja heitä se ilmaan tällä tavalla, ja kutsu ne esille. Niitä ei vielä ole, mutta ne tulevat olemaan’”. Aamen! Oi, toivon, että ette ole unessa. Oi, on kysymys ilmitulemisesta.

195Mooses sanoi: “Minut on lähetetty. Jumala sanoi isillemme, että Hän varmasti vierailisi luonamme ja veisi meidät ulos täältä. Pankaa pois kaikki mitä teillä on. Lähtekäämme.”

196Jotkut heistä, ehkä Daatan sanoi: “Minä en usko, että on mitään kiirettä. Meidän ei tulisi niin kiihtyä tästä, sehän on jo neljä viisi kertaa epäonnistunut.” Mutta kaikesta huolimatta se liikkui eteenpäin.

197He tulivat ja sanoivat: “Me kivitämme tämän Mooseksen, ja pääsemme eroon hänestä, me emme halua häntä täällä meidän ryhmässämme.” Mooses vain jatkoi eteenpäin kaikesta huolimatta, koska hän oli Valo. Hän oli tuon hetken Valo. Mitä oli se mitä hänellä oli? Se oli Jumala, joka toi ilmi lupauksensa Sanan Mooseksen kautta, ja Mooses oli tuo Valo.

198Elia oli Valo. “Mene sinne vuorelle; Minä olen antanut korpeille käskyn ruokkia sinua.” Aamen!

199Kyllä vaan! Hän tuli sinne sanoen: “NÄIN SANOO HERRA, ei edes kaste ole lankeava taivaasta, ennen kuin minä pyydän sitä.” Aamen! “Aurinko paistaa ja teillä voi olla vaikka minkälaisia sadetansseja, mutta ei edes kastetta tule, ennen kuin minä pyydän sitä.” Mikä hän oli? Valo! Halleluja! Hän oli Valo, tuo Valo; hän oli Jumalan Sana ilmituotuna.

200He ajattelivat, että hän oli hullu istuessaan siellä ylhäällä. Mutta palvelijat ruokkivat häntä, kun muut heistä kuolivat nälkään. He halusivat elää perinnäissäännöissä. Mutta ei Elia, hän eli Valossa. Hän vain istui siellä Keritin purolla ja voi hyvin, hänellä oli ateriansa ja joku, joka piti huolta hänestä, ja muuta sellaista. He ajattelivat, että hän oli hullu, mutta hän oli tuo Valo.

201He kyselivät: “Hei, tiedätkö mitä on tapahtunut sille pyhälle kieriskelijälle, joka täällä oli? Tiedätkö mitä, jotkut olivat metsästämässä yhtenä päivänä ja sanoivat nähneensä hänet seisomassa tuolla vuoren huipulla. Lyönpä vetoa, että nyt tuo vanha mies on jo aivan kuivettunut.” Oi, ei! Hän oli Valo. Hän oli Jumalan Valo omassa ajassaan.

202Johannes tullessaan maan päälle meni erämaahan tullakseen Jumalan kouluttamaksi, eikä jonkun seminaarin, koska hänen täytyi esitellä Messias… Niinpä, kun hän tuli esiin, niin Jeesus sanoi, että hän oli kirkas ja loistava Valo. Halleluja! Miksi? Hän oli Sanan ilmi tuleminen. Jesaja oli sanonut niin, kyllä, Hän tulisi lähettämään äänen, joka huutaisi erä maassa sanoen: “Valmistakaa tie Herraa varten, tehkää Hänen tiensä suoraksi.” Ja tässä tuo ääni tuli esille. Mikä hän oli? Ääni, joka huusi erämaassa. Mitä hän oli? Sanan ilmituleminen, Valo. Sama Jumala, joka oli puhunut 1. Moos. puhui tämän, ja tässä tuli elämä. Niin kuin Hän sanoi: “Tulkoon auringonvalo”, ja aurinko tuli olemassaoloonsa, niin Hän myöskin oli sanonut, että tulisi olemaan ääni, joka huutaisi erämaassa. Ja tässä hän tuli esiin. Hän oli aikansa Valo.

203Hän on myös sanonut, että viimeisissä päivissä! Aamen! Hetken Valo, huutaisi Babylonin erämaassa: “Tulkaa ulos hänestä Minun kansani, ettette olisi osalliset hänen synteihinsä. Älkää koskeko hänen saastaisiin asioihinsa; menkää pois siitä. Paetkaa vihaa, joka on tuleva.”

204Johannes sanoi saman asian: “Kirves on laitettu puun juurelle.” Hänellä ei ollut edes koulutusta eikä niin puhunut niin kuin saarnaaja. Hän puhui käärmeistä, puista ja kirveistä, asioista, joihin hän oli tottunut erämaassa. Häntä ei ollut kasvatettu missään tämänkaltaisissa suurissa hienoissa asioissa, joita heillä on tänään, ja kuten heillä myös oli tuona päivänä. Hän tuli esiin puhuen omalla kielellään. Hän ei seisonut siellä sanomassa: “A-a-amen!”, ja hienosti kumarrellen. Hän tuli suoraan erämaasta ja sanoi: “Älkää ajatelko, että ‘minä kuulun tähän, ja minä kuulun tuohon.’ Jumala on kykenevä näistä kivistä herättämään lapsia Aabrahamille.”

205Älkää te ajatelko, että koska te olette metodisti, baptisti tai presbyteeri, teillä olisi mitään otetta Jumalaan. Jumala voi ottaa pirtutrokarin tai porton kadulta ja tehdä heistä pyhiä. Joku tulee kuulemaan sen, ja joku tulee uskomaan sen.

206Johannes sanoi: “Kirves on laitettu puun juurelle, ja jokainen puu, joka ei usko, hakataan maahan ja heitetään tuleen.” Niinpä se oli hänen sanomansa, ja hän oli tuon päivän Valo.

207Jeesus sanoi, että “hän oli kirkas ja loistava Valo, ja te tahdoitte vaeltaa siinä pienen hetken.”

208Ja mitä Johannes, tuo profeetta sanoi? “Hän seisoo teidän keskellänne juuri nyt. Minä en ole arvollinen päästämään Hänen kenkiään. Ja niin pian kuin Hän tulee näyttämölle, minä olen menevä pois.” Oi niin! Sillä hän oli tuo valo.

Ei ole kahta tai kolmea valoa, neljää tai viittä eri organisaatiota; on vain yksi Valo. Ei ole metodistia, baptistia, luterilaista tai presbyteeriä, vaan Kristus on Valo, ja Valo on Sana, ja ilmitullut Sana on hetken Valo. “Tulkoon valo, ja valo tuli.” Kyllä! Tulkoon Valo, ja Valo on oleva.

209Hän puhui, että Valo tulisi olemaan tässä päivässä, ja Valo on. Hän on tulossa. Minä uskon sen.

210Katsokaa tämän ajanjakson lupauksia. Oi, jokainen Valo, mikä koskaan on loistanut… me näemme kuinka nämä seurakuntajaksot… Se on ollut säälittävää nähdä tuo hylkääminen… Ilmestyskirjan 3. luvun mukaisesti. Olen kirjoittanut tänne Ilmestyskirja 3., joten tiedän mihin viittaan.

211Katsokaa lupausta, joka on tälle ajalle, missä me nyt elämme, hyljättyä Valoa. Mitä he tekivät? He hylkäsivät sen siellä aikaisemmin. Miksi? Koska he elivät häikäisevässä valossa. Mitä he tekevät tänään? Saman asian.

212“Oletko — oletko sinä kristitty?”  He vastaavat: “Minä olen luterilainen!” “Minä olen baptisti!” “Minä olen presbyteeri.” Se ei merkitse yhtään mitään Jumalalle. Voisitte aivan yhtä hyvin sanoa olevanne sika, karju, tai jotakin muuta miksi haluatte itseänne nimittää. Näettekö?  Se on suunnilleen se kuinka paljon, sillä on merkitystä. En ollakseni epäkunnioittava teitä kohtaan, mutta jos viette sen koko asian perustalle, niin se on oikein.

Minä kysyn kysymyksen: ”Kristitty?” Se on Kristus teissä. Ja, jos Kristus on teissä, silloin Sana on teissä. Ja sitten, jos Sana on teissä, niin silloin Valo loistaa, kuinka te voisitte paeta sitä? Siitä on kysymys. Tämä on mikä on tullut sisälle nyt.

Valo, Ehtoovalo loistaa; morsiuspuu kukoistaa.

213Oi muistakaa, he karsivat oksat pois tuosta vanhasta Puusta, “Ja minkä heinäsirkka jätti, sen söi syöjäsirkka; ja minkä syöjäsirkka jätti, sen söi tuhoojasirkka.” Minkä metodistit jättivät, baptistit söivät; minkä baptistit jättivät, sen söivät helluntailaiset. Joel sanoi, että tämä puu oli kokonaan syöty ja vain tynkä oli jäljellä, ja hän halusi tietää tulisiko se jälleen elämään. Oi, kyllä Hän suojeli sen. Hän suojeli tuon Puun, sillä se oli Hänen Morsiamensa. Ja Hän sanoi: “Minä olen palauttava ennalleen, sanoo Herra.” Mistä on kysymys? “Minä olen tuova sen esille; kaiken mitä luterilaiset söivät, mitä Wesley ja muut heistä söivät. Ja minä olen palauttava sen ennalleen, koska se kaikki yhä on tuon Puun juuressa.” Näettekö, se lepää siellä maassa, aivan kuten mahla, joka menee alas, niin kuin sanoin sisaresta, se lepää siellä. Ja Jumalan pasuuna on soiva jonakin päivänä ja nuo valitut luterilaisista, metodisteistä, baptisteista ja niin edelleen, joilla ei ollut mitään tekemistä minkään organisaation kanssa…

214Luther ei koskaan organisoinut mitään. Eikä Moody organisoinut mitään. Se oli tuo joukko rickejä heidän jälkeensä, jotka organisoituivat, ja muodostivat akanan. John Smith ei organisoinut mitään. Eikä kukaan lopuistakaan heistä tehnyt sitä. Se oli tuon hetken Valo. Luther, Wesley eikä kukaan muukaan heistä organisoitunut, vaan se oli tuo ryhmä, joka teki sen jäljestäpäin.

215Pyhä Henki ei koskaan organisoinut mitään Helluntaissa. Helluntai on kokemus, eikä kirkkokunta. Se ei koskaan organisoinut mitään. Oi, ei! Mutta miehet, jotka väittivät olevansa helluntailaisia, organisoivat sen. Se on tuo kuori siellä, joka on kuolemassa. Sen sijaan, että he olisivat painaneet sen paperille, saadakseen Jeesuksen Kristuksen koko kuvan tulemaan esille, he vetivät itsensä ulos siitä. Niinpä heillä ei ole mitään tekemistä siinä, jättäkää heidät vain rauhaan.

216Mutta niinpä me löydämme tämän Valon… Kristuksen jälleen seurakunnan hylkäämänä. Miksi? Samasta syystä mistä he tekivät sen ensimmäiselläkin kerralla, toiselle päivälle kuuluvan vanhan valon sokaistessa heidät. Ja Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, Hebr. 13:8, sanoo sen. Hän on sama tänään, kuin Hän oli silloin, koska Hän tekee samoja asioita, joita Hän teki silloin.

217Kuulkaahan, haluan sanoa jotakin nyt, ja sallikaa sen olla henkilökohtaista. En tiedä olenko päättänyt vielä tuon nauhoituksen katkaisemista. Mutta minä jätän sen päälle. [Seurakunta iloitsee.]

218Haluan kysyä teiltä jotakin. Katsokaahan tätä! Näettekö? Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Katsokaahan, Hänen tekonsa, jotka Hän teki, ilmitoivat itsensä. Kuulkaahan nyt tarkkaavaisesti. Hän sanoi Joh. 14:12: “Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään. Suurempia kuin tämä olette te tekevä, sillä Minä menen isän tykö.” No niin, Hän sanoi sen. Taivaat ja maa tulevat katoamaan, mutta Sana ei koskaan petä. Jos me nyt olemme viimeisen ajanjakson lopussa, niin missä ovat ne suuremmat teot joiden tuli tulla? Näettekö, me olemme nyt täällä, eikä meillä ole…

219Kuulkaahan, jos roomalainen kalenteri on oikeassa… niin silloin meillä on 36 vuotta jäljellä. Joka kahdentuhannen vuoden kuluttua maailma kohtaa päätepisteensä. Ensimmäinen kaksituhatta vuotta ja se hävitettiin vedellä; Toinen kaksituhatta vuotta ja Kristus tuli. Nyt on tulossa vuosi 1964, joten 36 vuotta on jäljellä. No niin, egyptiläinen astronominen kalenteri sanoo, että meillä on 17 vuoden virhe. Se on 17 vuotta meitä edellä. Se jättäisi jäljelle vain yhdeksäntoista vuotta. Jeesus sanoi, että työt tultaisiin lopettamaan lyhyeen, valittujen vuoksi, tai muutoin ei olisi mitään lihaa, joka pelastuisi. Missä ajassa me olemme? “Niitä tekoja, joita Minä teen, tulette myös te tekemään.” Samankaltaisia, mutta suurempia, tulette te tekemään.

220Tarkatkaapa nyt. Kuunnelkaa huolellisesti. Rukoilen, että Jumala avaisi sydämenne ja mielenne ymmärtämään, niin että ymmärtäisitte sen ilman, että puhumme siitä liian paljoa tässä. Huomatkaa. Hän sanoi yhtenä päivänä… Katsokaamme joitakin suuria tekoja, joita Hän teki. Pysähtykäämme nyt pariin niistä. Ajatelkaamme sitä. Erään kerran Hän sanoi: “Antakaa te heille jotakin syötävää.”

 He sanoivat: “Meillä ei ole mitään.”

 Hän kysyi: “Mitä teillä sitten on? Tuokaa Minulle, mitä teillä on.”

 Ja he vastasivat: “Meillä on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa.”

221Jeesus sanoi: “Tuokaa ne Minulle.” Hän otti alkuperäiset viisi ohraleipää ja alkoi murtaa niitä. Ja alkuperäisestä Hän valmisti leipää ja ruokki viisituhatta. Onko se oikein? [Seurakunta vastaa: ”Aamen!”] Sitten Hän kysyi: “Onko teillä kalaa? Antakaa Minulle kala.” Se oli alusta alkaen kala, ja Hän otti tuosta kalasta toisen kalan ja toisen kalan jne. ja ruokki viisituhatta. Oliko se näin?

Mutta viimeisessä päivässä Hänellä ei ollut mitään, Hän vain puhui sanoen: “Puhu, ja se tulee olemaan siellä”, ja se oli siellä, eikä tarvittu mitään sen enempää. Siellä ei ollut yhtään oravaa. Hän vain sanoi: “Olkoon se siellä”, ja siellä se oli: Oi, Hänen Sanansa on pettämätön. Sen täytyy täyttyä.

222Voisin kertoa teille asioita, jotka tulisivat vapisuttamaan teitä. Näettekö? Se on siellä, kun Hän sanoo, että se on siellä. Antakaa Hänen sanoa se. Ymmärrättekö?

223Näettekö, länsi tässä on kohdannut idän. Se oli Mooses, joka myös nosti ylös hiekkaa ja sanoi: “Tulkoon kirppuja”, ja niin edelleen sillä tavalla, maan päälle. Mutta tänä viimeisenä päivänä Hän ei ota mitään, vain Sana. “Olkoon se, ja se on.” Mitä on sanottu sillä tavalla se tulee olemaan. Haluan antaa todistuksen joistakin noista asioista tänä iltana, siitä mitä on tapahtunut, jotta te voisitte nähdä, että Hän yhä on Jumala. Hänen Sanansa eivät voi… “Näitä tekoja joita Minä teen, tulette myös te tekemään, ja suurempia kuin nämä olette te tekevä. Minä otin kalan ja valmistin siitä kalan. Teillä ei edes tarvitse olla kalaa.” Hän on yhä Jumala. Hän on yhä sama Poika, sama Jumalan Poika, joka otti kalan kalasta. Se on sama Jumalan Poika tänään. “Näitä tekoja joita Minä teen, tulette myös te tekemään, ja suurempia kuin nämä olette te tekevä.” Se tulee olemaan suurennettua. “Suurempia kuin nämä olette te tekevä.” Ja ihmiset kieltäytyvät näkemästä sitä. Suurempia tekoja!

224Valheellinen valo. Tiedättekö, ajattelin juuri jotakin. Olen viitannut paljon Englantiin, mutta minä ajattelin valheellista valoa. Te muistatte jokin aika sitten, tuon suurimman ryöstön mitä Englannissa koskaan on tapahtunut. Se oli seitsemän miljoonan dollarin ryöstö. En usko, että maailmassa on mitään vastaavaa mitä voitaisiin verrata sen kanssa. Suuri seitsemän miljoonan dollarin ryöstö, joka tapahtui äskettäin. Jopa Scotland Yard ei voi käsittää sitä. Tiedättekö miten he tekivät sen? Väärällä valolla. He panivat varoitusvalon rautatiekiskoille, ja myöhemmin punaisen valon, joka pysäytti junan, ja siinä ryöstö tapahtui, juuri heidän valitsemallaan paikalla. Väärä valo sai aikaan suurimman ryöstön mitä kansat koskaan ovat tunteneet. Suurin ryöstö mitä tuossa kansakunnassa on tapahtunut, tehtiin väärällä valolla.

225Ja suurin ryöstö mitä Jumalan seurakunnalla milloinkaan on ollut, on tapahtunut valheellisella valolla, häikäisevällä kirkkokunnan valolla. Se on ryöstänyt heidät pois Pyhän Hengen voimasta. Se on ottanut seurakunnasta sen elämän antajan. Se on ryöstänyt heidät pois Sanasta, kun he hyväksyivät uskontunnustuksen Sanan sijalle. Oi, he väittävät, että heillä on Sana. Ajanjaksoa varten oleva Sana tekee itsensä eläväksi, se tekee itsensä tunnetuksi.

He myös siellä aikaisemmin Jeesuksen päivinä väittivät, että heillä oli Sana, mutta Sana oli sanonut heidän nähneen suuren Valon, ja he hylkäsivät Sen. He näkivät Sen, mutta hylkäsivät Sen.

226Oi, valheellista valoa! Kyllä, se on ollut seurakunnalle suurin ryöstö, mitä sillä koskaan on ollut. Kylmä kirkkokunnallinen uskontunnustus, veli, ei kypsytä vahvistettua Sanaa, se ei tee sitä jyvälle… Jeesus sanoo Raamatussa, että Jumalan Sana on Siemen, jonka kylväjä kylvää. Näettekö? Ja kylmät uskontunnustukset eivät kypsytä tuota Sanaa. Ei, ei!

Kylmät räntäiset päivät eivät kypsytä vehnää. Ei todellakaan! Tarvitaan auringonvalon lämpöä tekemään se, koska se oli Jumalan puhuttu sana. Ja tarvitaan Jumalan puhuma Sana tänään osoittamaan Jumalan pyhille, että Jeesus Kristus elää ja on sama tänään kuin Hän oli eilenkin. Uskontunnustukset ja kirkkokunnat eivät koskaan ole tekevä sitä. Ne ovat kylmiä ja välinpitämättömiä ja jyvä tulee mätänemään maassa. Se ei voi itää sellaisessa.

227Tästä syystä meillä on tänään niitä asioita joita me teemme. Kuten kallis veljemme Billy Graham, tuo suuri herättäjä. Minun mielestäni Jumala käyttää tuota miestä. Mutta katsokaa, mitä hän tekee mennessään sinne baptistien ja presbyteerien keskuuteen. Mitä hän saa aikaan? Joukon seurakuntiin liittyjiä.

228Te näette kuinka etelän baptistit kasvavat siellä, heidän kirkkokuntansa on kasvanut enemmän kuin yksikään toinen protestanttiryhmä. Katolinen kirkko otti melkein kaikki heidät viime vuonna. Te voitte lukea siitä lehdistä. He varmasti tekivät, ja älkää surko, se tulee ottamaan heidät kaikki, koska se on ottava baptistit ja kaikki muutkin heistä yhteen. Ja he ovat kaikki yksi, eivätkä tiedä sitä.

 Kirkkojen maailmanneuvosto tekee heistä kaikista yhden ja saman asian. Kirkkokunnat panevat… Miksi? Miksi te haluatte pysyä siinä. Niin kauan kuin te hylkäätte tämän, niin mitä eroa siinä on? Ettekö te yhä käytä samaa kirkkokunnallista nimilappua toisessakin paikassa, yksi on peto ja toinen on sen kuva, niinpä siinä se on teille, eikä, sillä ole mitään eroa.

229Se on missä se on ollut. Hän on lyönyt suostumuksensa sinetin siihen, ja te otatte sen vastaan. Ja sinne se johtaa suoraan Valkoiseen Taloon, Washington D.C:n, ja Kirkkojen maailmanneuvostoon, ja sinne te menette. Ja kirkonmiehet ottavat heidät suoraan sinne takaisin, tarkalleen mitä Raamattu sanoi heidän tulevan tekemään. Oi, toivoisinpa tuon kellon kulkevan hitaammin.

230Ajatelkaahan missä me nyt olemme. Katsokaa tälle päivälle kuuluvia lupauksia, kuinka ne on jälleen hyljätty. Mitä nuo seurakunnat, nuo kirkkokunnat ovat tehneet tässä viimeisessä päivässä.

231Eläminen valheellisessa sokaisevassa valossa on syy siihen, miksi se ei kypsy. Se on syy, miksi te ette näe mitään ihmeitä tapahtuvan.

232Eräs pappi haastatteli minua jokin aika sitten, ja hän sanoi: “Herra Branham, kuinka sinä kastoit tuon tytön?”, joka lähti pois tästä seurakunnasta, tullen luopioksi ja mennen naimisiin katolisen pojan kanssa ja liittyen katoliseen kirkkoon. Ja hänellä oli tarkoitus ottaa hänet omaan seurakuntaansa.

233Minä sanoin: “Minä kastoin hänet kristillisellä kasteella.”

Hän sanoi: “Piispa haluaa tietää sen.”

Minä sanoin: “Hyvä on, siinä se on.”

Hän kysyi: “Vannotko sen?”

234Minä sanoin: “Minä en ensinkään vanno. Jos ei minun sanani riitä, niin se kyllä sopii. Mutta minä en vanno… sillä Raamattu sanoo: ’Älä vanno taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin; eikä maan kautta, joka on Hänen jalkojensa astinlauta. Olkoon sinun sanasi: ’Kyllä, kyllä’ ja ’ei ei’, joten sinun täytyy hyväksyä minun sanani siitä.”

 Hän sanoi: “Sinä sanoit kristillisellä kasteella, mitä sinä tarkoitat, sillä, upottamistako?”

235Minä sanoin: “Se on ainoa tapa miten kristillinen kaste suoritettiin. Ja minä kastoin hänet Ohio-joessa, upottamalla hänet Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Minä kastoin hänet Herran Jeesuksen Kristuksen Nimessä, mikä on ainoa kristillinen kaste mitä on olemassa.”

Hän sanoi: “Aivan niin.” Sitten hän merkitsi sen muistiin ja sanoi: “Se on outoa, mutta tiedätkö, että katolisella kirkolla oli tapana kastaa sillä tavalla?”

 Minä kysyin: “Milloin?”

Sitten keskustelu jatkui, ja jonkin ajan kuluttua hän sanoi: “Me olemme alkuperäinen katolinen kirkko.”

236Tiesin sen, koska se on kirjoitettuna kirjoihin, joten sanoin: “Se on totta. Mutta miksi te ette tee sitä tänään?”

 Hän sanoi: “Meillä on valta antaa anteeksi syntejä. Eikö Jeesus sanonutkin opetuslapsilleen, että ’kenen hyvänsä synnit te päästätte, heille ne on päästetty, ja kenen hyvänsä synnit te pidätätte, heille ne on pidätetty?’”

 Minä vastasin: “Kyllä vaan Hän sanoi niin.”

 Hän kysyi: “Eikö se silloin anna seurakunnalle valtuuksia siihen? Pietari oli kirkon pää.”

237Minä sanoin: “Jos seurakunta antaisi synnit anteeksi sillä tavalla kuin Pietari teki sen, kun he kysyivät häneltä: ’Mitä meidän pitää tehdä voidaksemme pelastua?’, ja hän vastasi: ‘Tehkää parannus joka ainoa teistä, ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen Nimessä, syntienne anteeksi saamiseksi.’” Ja sanoin: “Jos te teette niin, niin olen oleva kanssanne.” “Oi”, hän sanoi, “sinä yrität vedota Raamattuun.”

 Minä sanoin: “Se on Sana.”

 Hän sanoi: “Jumala on seurakunnassansa.”

 Minä vastasin: “Jumala on Sanassansa. Jokaisen muun miehen sana on valhe, mutta Hänen Totuus.” Ymmärrättekö?

238Ei ole olemassa mitään muuta tietä kuin Se. Sinne he menevät, suoraan pimeyteen, ja tuhansittain protestantteja lankeaa siihen. Ja he ovat langenneet niin alas, että he ottavat heidän uskontunnustuksiaan ja muita asioita, jatkaen niiden kanssa… Ja Sana on tullut esiin todistaen sen, että Jeesus Kristus ilmi tuo itsensä samaksi eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja tuossa uskontunnustuksen häikäisevässä valossa he liikkuvat suoraan ulos pimeyteen, ja ovat pimeydessä, aivan kuten he tekivät Nooan aikana. Aivan samoin kuin he ovat tehneet kaikkina aikoina, he tekevät jälleen tänään, mennen suoraan ulos pimeyteen. Miksi? He hylkäävät Valon, koska uskontunnustus on sokaissut heidät.

239Oi, millainen pimentynyt hetki se onkaan, jossa me nyt olemme. Kyllä, he hylkäävät Kristuksen todellisen iankaikkisen Valon, ja se on mikä aiheuttaa sen.

240Kylmät kirkkokunnat eivät voi koskaan tuoda Elämää Jumalan Sanalle, koska se toisi elämän kirkkokuntaan. Meillä on enemmän tunnustuksellisia kristittyjä juuri nyt… Katsokaahan tänne, jos kristitty… Minä sanoin tuolle papille: “Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että katolinen kirkko sai alkunsa Helluntaina, eikä Nikeassa, Roomassa.” Seurakunta ei saanut alkuaan Nikeassa, Roomassa; se alkoi Helluntaina. Ymmärrättekö? Jerusalem on se paikka, missä Seurakunta alkoi.

241Nuo orjat, joilla oli Pyhä Henki, ja heidän isäntänsä näkivät heidän voimansa, ja nuo asiat joita he tekivät, herättäen kuolleet, puhuen kielillä, ajaen ulos perkeleet ja ennustaen asioita… Ja heillä oli keskuudessaan profeettoja, jotka tulivat sinne Nikean kirkolliskokoukseen lampaannahkoihin käärittyinä ja syöden kasviksia ja niin edelleen… kuinka suuria miehiä he olivatkaan. Ja he tulivat sinne, tuohon Nikean kirkolliskokoukseen, puolustaakseen tuota Sanaa. Mutta noina viitenätoista verisenä päivänä he hyväksyivät ”Isä, Poika, Pyhä Henki” uskontunnustukseksi, sen sijaan, mitä Raamattu opetti ”Jeesuksen Kristuksen Nimessä”. Sen kautta ovat tulleet kaikki protestanttiset kirkot, syntyneenä siihen samaan asiaan. Kaikki nämä toiset asiat, kuten väärä käsitys Pyhästä Hengestä. He ottavat ehtoollista, juovat viinin: ”Tämä on ’pyhä eukaristia’, mikä merkitsee ’Pyhä Henki’”. Ja pappi antaa sen teille.

242No niin, Raamattu ei tarkoita, että “kun Helluntaipäivä oli täysin tullut, tuli pappi tietä myöden, kaulus ympärikäännettynä, ja sanoi: ’Työntäkää kielenne ulos ja ottakaa pyhä eukaristia.’” Ei! Eikä se myöskään sano: “Kaikki ihmiset siellä, tulkaa tänne ja ojentakaa minulle oikea kätenne yhteyden merkiksi. Te baptistit ja metodistit, minä panen teidän nimenne… Tuokaa suosituskirje jostakin.”

243Hän sanoi, että he olivat kaikki yhdessä paikassa yksimielisesti, ja yhtäkkiä tuli taivaasta ääni, niin kuin väkevä tuulispää. Täyttäen koko huoneen, jossa he istuivat. Heidät kaikki täytettiin Pyhällä Hengellä ja he alkoivat puhua muilla kielillä, niin kuin Henki heille puhuttavaksi antoi. Ja ulos kaduille he menivät, hoippuen kuin humalaiset, Maria ja muut heistä, Pyhän Hengen voiman alaisina. Silloin ihmiset nauroivat heitä ja sanoivat: “Nämä ovat täynnä uutta viiniä!”

Miksi he sanoivat niin? He olivat uskontunnustuksen sokaisemia.

244Tuo pieni kaksi kertaa neljätuumainen saarnaaja siellä, nimeltään Pietari, sanoi: “Te Jerusalemin miehet, ja te, jotka asutte Juudeassa, olkoon tämä teille tiettäväksi ja kuunnelkaa minun sanojani. Nämä eivät ole juovuksissa, mutta sallikaa minun kertoa teille, mitä Kirjoitukset sanoivat sen tulevan olemaan. Tämä on Valo. Tämä on Sanan ilmituleminen!” Aamen! Sama asia tapahtuu tänään, ja he tekevät niin kuin he tekivät silloin, kävelevät pois ravistellen päätään. On kirjoitettu: “Jättäkää heidät rauhaan, kun sokea johtaa sokeaa, he kaikki lankeavat kuoppaan.”

245Oi. tarvitaan Kristuksen Iankaikkinen Elämä, tekemään Elämän Sana vahvistetuksi, tekemään se lihaksi… Oi, hyvänen aika!

246Tarvitaan Pyhä Henki käyttämään Jumalan Sanaa. Kun Jeesus sanoi: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumi jokaiselle luodulle…” Katsokaahan nyt Mark. 16. luvussa Hänen viimeksi antamaansa tehtävää: “Menkää kaikkeen maailmaan, koko maailmaan…” Se ei ole vielä saavuttanut sitä. Näettekö? “Koko maailmaan ja saarnatkaa Evankeliumi jokaiselle luodulle. Hän, joka uskoo kaikessa maailmassa ja on kastettu on pelastuva; hän, joka ei usko, on oleva tuomittu. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat.”

”He tulevat puristamaan kättä pastorin kanss…?” Ei! “He tulevat olemaan hyviä seurakunnan jäseniä?” Ei!

”Minun Nimessäni he ajavat ulos perkeleet. He puhuvat uusilla kielillä. He ottavat ylös käärmeitä tai juovat kuolettavia asioita, eivätkä ne heitä vahingoita. Jos he panevat kätensä sairasten päälle, he paranevat.” Oi, niin!

247Kuinka kauas? Kuinka monelle? Kaikkialle maailmaan jokaisen luodun luo, siihen asti, kun Hän jälleen tulee…. “Hän, joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen. Jopa suurempia kuin nämä, hän on tekevä, sillä Minä menen Isäni tykö.”

248Oi, kuinka me voimme kävellä pois siitä, on enemmän kuin, mitä voin ymmärtää. Me olemme syvemmässä pimeydessä nyt kuin, missä he olivat.

Minulla on vielä pari muuta jaetta täällä, ja sen jälkeen haluan lopettaa niin pian kuin mahdollista. Me olemme syvemmässä pimeydessä kuin, missä he olivat. Minä tiedän väsyttäväni teitä täällä tämän tunnin tai puolitoista [Seurakunta sanoo: ”Ei!”] Mutta näettehän, että tämä nauhoitetaan.

249He ovat pimeämmässä kuin missä me olemme. Miksi minä sanon niin? Tämä seurakuntien häikäisevä valo on niin petollista, että näyttää siltä kuin se olisi totuus. Eikö Jeesus sanonutkin Matteuksen 24. luvussa… Jeesus sanoi, että viimeisissä päivissä nuo kaksi henkeä tulisivat olemaan niin lähellä toisiaan, että se tulisi pettämään jopa valitutkin, jos se olisi mahdollista. Siellä on oleva valittu ryhmä, joka tulee ulos muodostaakseen seurakunnan viimeisissä päivissä. Ja tämä mitä nämä organisaatiot kutsuvat totuudeksi, tulee olemaan niin lähellä oikeata asiaa, että se tulisi pettämään jopa Valitutkin, jopa helluntailaiset.

250No niin, tehän tiedätte, että ette voi ottaa helluntailaista ja pettää häntä metodistien tai baptistien opilla. Te ette voi puhua sellaista hänelle. Hän tietää sen paremmin. Ettekä te myöskään voi pettää baptistia Lutherin opilla.

Ettekä te myöskään vastaanota Sanomaa, joka nyt on tässä Sanassa, jollakin helluntailaisten väärällä ’Isä, Poika, Pyhä Henki’ –opilla, ja kaikilla muilla sellaisilla uskontunnustuksilla, joita heillä on tuossa organisoidussa järjestelmässään. Ei todellakaan! Te ette tule koskaan pettämään heitä, koska valittua ei voida pettää. Ei!

251Mitä se on? Mitä se on? Pettävää. Mitä nämä häikäisevät valot tekevät? Ne johtavat häikäisevillä valoillaan seurakunnan kirkkojen neuvoston teurastukseen. Se tulee olemaan lopullinen teurastus, kun se ja Rooma liittyvät yhteen. Kun he muodostavat tuon pedon kuvan, on se oleva lopullinen teurastus, Ja nämä häikäisevät valot, jotka teillä nyt on, katsokaa mitä ne tekevät. Johdattavat ihmisiä kuin vuohi.

252Vuohi aina johtaa lampaat teurastettavaksi. Te olette nähneet sen teurastamoissa. Tuo vuohi juoksee suoraan sinne ylös, johtaen noita lampaita, sitten se hyppää pois ja antaa noiden lampaiden mennä sisälle. Se on mitä se tekee. Se on aina tehnyt niin. Ne olivat vuohet, jotka johtivat Jeesusta, Karitsaa teurastettavaksi, roomalaiset vuohet. Kyllä! Ne ovat tämän päivän kirkkokunnalliset vuohet, jotka johtavat viattomia lampaita teurastettavaksi. Panevat itse nimensä noihin kirjoihin siellä ja ovat tulleet loppuunsa. Se on pedon merkki. Herran nimessä minä puhun. Olen pitänyt sen takanani pitkän aikaa; se on totuus. Aivan tarkalleen! Mikä on peto? Mikä on tuo peto? Se on Rooman hierarkia, ensimmäinen organisaatio. Mikä on sen merkkinä? Sama asia, tarkalleen, Se on tarkalleen sama asia kuin sekin oli.

253Mutta nykyisestä pimeydestä huolimatta, me yhä olemme nähneet Jumalan Valon loistavan lävitse. Kuinka kiitolliset me olemmekaan siitä!

254Kuunnelkaa tarkasti! Me olemme nähneet Valon, Hänen tälle päivälle lupaamansa Sanan. todistetuksi ja vahvistetuksi, että se on Totuus, ja tämän hetken Valo. Oi, olen niin iloinen, eikä siinä ole mitään väärää. Ei mitään.

255Kuulin täällä jokin aika erään saarnaajan puhuvan siitä kuinka hänen ollessaan Floridassa, hänen autoonsa tuli vika, eikä hän osannut korjata sitä. Hän vei sen autokorjaamoon, missä pieni vanha mekaanikko tarkisti sen läpikotaisin, eikä voinut korjata sitä. Hän yritti tätä, eikä se toiminut. Hän yritti jotakin muuta, eikä sekään auttanut. Hän kokeili uutta laturia, ja uusia sytytystulppia ja kärkiä, eikä hän saanut sitä käymään. Lopulta sinne tuli eräs hyvin pukeutunut mies ja sanoi: “Voisinko antaa sinulle neuvon?”

256Tuolla mekaanikolla oli tarpeeksi järkeä sanoa: “Kyllä vaan, herra!” Ja tämä sanoi: “Ota tämä, ja kertaa tämä ja tämä, ja pane tuo kerran yhteen ja yritä sitten.” Ja hän otti tämän, ja kertasi tämän ja pani sen yhteen, ja se käynnistyi.

257Tuo mekaanikko kääntyi ympäri ja kysyi: “Kuulehan, kuka sinä oikein olet?” Hän sattui olemaan General Motorsin pääinsinööri. Hän oli tehnyt sen. Hän oli tuo, joka oli suunnitellut sen.

258Ja tänään, puhuessamme metodisteista, baptisteista ja presbyteereistä, tuo Päämekaanikko on täällä, Hänen Sanansa Suunnittelija, tuo Mies, joka loi taivaat ja maan ja suunnitteli oman Seurakuntansa. Tietääkö Hän enemmän siitä, mitä tarvitaan ylös tempausta varten, kuin metodisti tai baptistikirkko? Hän on sen Suunnittelija; Hän tietää mitä tarvitaan. Hän on hyvin pukeutunut ylösnousemuksensa voimassa. Halleluja! Hän vaeltaa keskuudessamme tänään hänen ylösnousemuksensa voimassa.

Hän tietää mitä tarvitaan valmistamaan Seurakunta ylöstempausta varten. Hän suunnitteli Sen ja pani osat yhteen täällä Raamatussa. Aamen! Antakaa vain sähkön virrata sen lävitse, ja nähkää kuinka se toimii.. Sallikaa uskon Hänen tämän päivän luvattuun Sanaansa virrata lävitsenne. niin tulette näkemään kuinka se toimii. Miksi? Koska Hän oli se, joka suunnitteli koko asian. Hän on suunnitellut oman Seurakuntansa Sanalla. Se on mitä Hän panee yhteen, eikä jokin metodisti, baptisti, presbyteeri tai helluntailaisorganisaatio, ei, vaan se tapahtuu Hänen Sanallaan. “Mies ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Kyllä vaan! Tulkaa ulos noista häikäisevistä valoista!

259Pimeyden keskellä, tänä pimeänä aikana, jossa me nyt elämme… Minulla on enää viisi minuuttia jäljellä. Kuka on tuova pienen Morsiamen ulos tämän pimeyden keskeltä? Kuka tietää kuinka tehdä se? Pääsunnittelija! Oi. kyllä! Kaikesta tästä häikäisevien valojen sekaannuksesta… Täällä metodistien valo osoittaa yhtä tietä, baptistien toista, presbyteerien toista ja helluntailaisten valo toista tietä, kaikki nämä häikäisevät valot ovat ympärillämme. He juoksevat tänne ja panevat nimensä tänne tämän häikäistessä heidät. Sitten he huomaavat, että tuolla on jotakin ja he menevät sinne, ja sitten taas on jotakin tuolla ja he menevät sinne…

260Kuten sanoin tuolle papille: “Jos te olette alkuperäinen seurakunta ja menitte näiden oppien perässä, jotka nämä miehet asettivat Nikeassa, niin miksi sitten teillä ei ole voimaa, joka heillä oli siellä alussa? Miksi ette tee niitä tekoja, joita he tekivät, joista Jeesus sanoi…

 Hän vastasi: “Oh, meitä on niin paljon enemmän nyt; me elämme toisenlaisessa ajassa.”

261Minä sanoin: “Mutta Sana ei muutu. Hän sanoi, että nämä merkit tulisivat seuraamaan niitä, jotka uskovat kaikissa ajanjaksoissa. ’Taivaat ja maa katoavat, mutta Minun Sanani eivät koskaan katoa.’ Siinä se on.”

Hän sanoi: “Sinähän puhut Raamatusta.”

262Minä sanoin: “Kyllä, Sanasta, joka on Kristus.” Kyllä. Ja siinä se on teille. Näettekö?

263Ja nyt, kun metodistit näyttävät omaa häikäisevää valoaan, ja baptistit ja presbyteerit omiaan, jokaisen niistä kasvaessa koko ajan suuremmaksi ja suuremmaksi.

Missä silloin on tuo pieni Morsian raukka? Hän meni hetkeksi tänne ykseyttä kannattaviin helluntailaisiin, pani nimensä sinne ja sanoi: “No niin, katsotaanpa nyt mitä he tekevät.” He tulivat ja sanoivat: “Sinun täytyy kuulua meihin. Jos et kuulu meidän seurakuntaamme, niin et ole edes Morsiamessa. Et ole yhtään mitään.” Sitten Hän meni Jumalan Seurakuntaan, nähdäkseen mitä heillä oli. Siellä tapahtui samoin. Meni baptistien tykö nähdäkseen mitä heillä oli… Meni presb…

264Mitä tulee tapahtumaan tuolle pikku raukalle? Morsian on tuleva esiin. Älkää olko huolissanne siitä. Morsian tulee olemaan siellä.

265Noin kaksi vuotta sitten pidin kokouksen Uudessa Meksikossa [New Mexico], lähellä Carlsbadin luolia. Ja he veivät erään miehen ja hänen vaimonsa ja joukon lapsia hissillä sinne aivan kuilun pohjalle. Ja päästyään sinne he sammuttivat kaikki valot. Ja siellä oli säkkipimeää. se tapahtui minulle erään kerran näissä puutarhoissa täällä Coloradossa, jossa kävin vaimoni kanssa. Kun he sammuttivat valot, te voitte ojentaa kätenne tällä tavalla ettekä voineet nähdä sitä. Ja siellä oli eräs pikku tyttö, joka alkoi kirkua. Hän kirkui koska hän pelkäsi kuollakseen, kun oli niin pimeätä. Tuo pikku raukka yritti ottaa kiinni kaikkialta ja hän huusi ja kirkui isää ja äitiä. Hän ei voinut kestää sitä, kun oli niin pimeätä. Hän ei ollut koskaan nähnyt sellaista pimeyttä.

266Ja suunnilleen niin on tilanne nytkin. On niin pimeätä, että te ette edes tiedä minne te olette menossa. Te menette metodisteihin, baptisteihin, ja presbyteereihin ja kaikkialla kohtaatte saman asian. He syövät vanhaa, mädäntynyttä mannaa, joka on täynnään noita lieruhäntiä. Näettehän, heillä on jotakin, jokin uskontunnustus: “Tule ja liity tähän, ja liity tuohon.” Vanhoja uskontunnustuksia ja kaikkea muuta, mutta te ette näe Kristusta siinä. Oi, te näette kyllä omavanhurskaita ihmisiä ja kaikkea muuta. Ja monet noista noissa kirkkokunnissa ovat hienoja ihmisiä. Mutta näettehän, riippuu siitä mitä he syövät. Kertokaa heille siitä!

Täällä on tuoretta Ruokaa!

267Ja tämä pikku tyttö, joka siellä seisoi, huusi koko keuhkojensa voimalla ja oli tulemaisillaan hysteeriseksi, ja suunnilleen niin on laita tämän pienen Morsiamen kanssa. Mutta tiedättekö mitä tapahtui? Hänen pikkuveljensä huusi hänelle: “Pikkusisko, älä pelkää.” Koska hän seisoi aivan tuon insinöörin vieressä; “Täällä on mies, joka voi sytyttää valon.”

Älä pelkää pikku sisar. täällä on mies, joka voi sytyttää valon. Hän voi saada tämän sanan elämään. Me emme tiedä, kuinka Hän tulee. Me emme tiedä, koska Hän tulee. Me emme tiedä, kuinka ja milloin Hän tulee. Minä en tiedä mitään siitä. Mutta hän on täällä, ja voi sytyttää valot. Kuinka me tulemme pääsemään ulos siitä? En tiedä, mutta hän on täällä, ja hän on tuo Yksi, joka voi sytyttää valot. Kyllä. Hän on Se. Hän on Valo. Hän vain tekee itsensä tunnetuksi; ja se on miten Hän sytyttää valon. Aivan niin, tarvitaan Kristus väläyttämään Hänen valojaan ja silloin kaikki pimeys kaikkoaa. Hän erottaa. Hän vetää pienen morsiamensa ulos. “Minä tulen ottamaan ulos pakanoista ihmiset Minun Nimeni tähden, joilla tulee olemaan Minun Nimeni.” Mikä on Hänen Nimensä? Hyvä on! Se ei ole metodisti, baptisti, presbyteeri, luterilainen. Se on Jeesus Kristus. Oikein.

268Hän on Valo, Hän on Totuus ja Valo, eikä Hänessä ole mitään pimeyttä. Hän hajottaa pimeyden, kun Hän tulee sisälle, koska Hän on Sana. Sana on Valo. Oikein, koska Hän puhui sanoen: “Olkoon valo”, se oli Sana, joka tuli valoksi. Kun Hän puhuu jotakin, se on Valo tuolle ajanjaksolle jokaisella kerralla samoin. Hän on tässä, ei häikäisevänä valona, vaikka ihmiset elävätkin sellaisessa, vaan Hän on vahvistettu Sana. Hän on ehdoton Valo tässä pimeässä ajassa. Kyllä, kaikki nämä väärät häikäisevät valot ja muut asiat tulevat haihtumaan pois. Hän on täällä. Älkää pelätkö! Sytyttäkää Valot, Hänen luvattu Sanansa, Se elää…

“Joka uskoo Minuun, on myös tekevä niitä tekoja, joita Minä teen.” Siinä tapauksessa se on Sana. “Kuten Isä lähetti Minut, niin lähetän Minä teidät.” Isä, joka lähetti Hänet, tuli Hänessä. Jeesus, joka lähettää teidät, tulee teissä. Ja niitä tekoja joita Hän teki silloin, Hän tekee nyt. Millä tavalla? Sana on tehty lihaksi, ihmislihassa, tuoden ilmi itsensä tämän päivän Valona. Siinä se on meillä. Siinä se on, se osoittaa tien Elämään Valossa. Oi minun! Viisaat miehet, jotka eivät ole uskontunnustusten ja kirkkokuntien sokaisemia, tulevat vaeltamaan tuossa valossa.

269Oi, täällä on mies, joka todellakin voi sytyttää valot. Miten hän tekee sen? Vahvistaen hänen sanansa, joka on tätä päivää varten. Jeesus, Jumalan poika, joka lupasi sanan tätä päivää varten, on juuri nyt täällä meidän kanssamme. Älkää pelästykö, älkää, kiinnittäkö mitään huomiota siihen, mitä he tekevät. Jos teette niin, tulette te vaeltamaan pimeydessä. Olkaa viisaita. Daniel sanoi: “Ne, jotka ovat viisaita näissä viimeisissä päivissä, ovat tekevä urotöitä heidän Jumalalleen.” Näettekö? he tulevat vaeltamaan Valossa, niin kuin hän on Valossa.

270Älkää olko huolissanne; se saattaa olla pimeätä, ja näyttää siltä kuin he tulisivat pakottamaan jokaisen meistä. Te näette julistuksen annettavan, että kaikkien näiden pienten seurakuntien on tultava sisälle nyt. Teidän täytyy tulla siihen sisälle, tai he tulevat sulkemaan teidän ovenne. He tulevat tekemään sen.

271Me haluamme iskeä sitä todella lujasti tänä iltana, lujemmin kuin mitä teen tällä kerralla.

272Meidän ovemme tullaan sulkemaan. Teidän täytyy olla joko yksi heistä, tai ei ollenkaan. Joko te liitytte siihen, tai ette voi tehdä yhtään mitään. Ette edes ostaa tai myydä. Niin se on. Te ette edes uskaltaisi rukoilla sairaan puolesta. Jos teidät saadaan kiinni tekemästä sitä jollekin sairaalle, tai mistä hyvänsä hengellisestä asiasta mitä on, niin teidät voidaan silloin lain mukaan tappaa. Se on tarkalleen oikein. Te tiedätte sen. Niin se on. Se voidaan lukea heidän lehdistään. Kyllä. Niinpä te ette voi tehdä sitä, vaan teidän täytyy kuulua kulttiin.

Veli, salli minun sanoa sinulle jotakin. Sinun on parasta saada Kristus juuri nyt sydämeesi, sillä aika on tuleva, jolloin sinä todella tulet tarvitsemaan sitä. Te ette saa sitä silloin. Muistakaa. Kun tuo sinetti on pantu sinne, niin se on siellä pysyäkseen. Niinpä älkää tehkö sitä, että uskotte tuohon asiaan. Tulkaa juuri nyt suoraan Kristukseen. Sanaan. Näin on.

273Sanan vahvistaminen osoittaa, että se on hetken Valo. Siitä me tiedämme, että Hän on Valo, koska Hän on Valo, joka ilmituo itsensä lihassa.

Mistä me tiedämme sen? Koska Hän oli Jumalan Sana lihaksi tehtynä. Jumalan Sana toi ilmi itsensä vahvistamalla itsensä. Kun Messias tulee, niin mitä Hän tulee tekemään?

274Tuo nainen kaivolla sanoi: “Kun Messias tulee, Hän on tekevä näitä asioita. Sinun täytyy olla profeetta, joka on Sana, koska ennustaen meille nämä asiat.”

275Hän sanoi: “Minä olen Hän!” Näettekö? Se riitti. Valo loisti luvatun Sanan ylle. Siinä oli Valo.

276Suoraan kaupunkiin hän meni sanoen: “Tulkaa katsomaan Miestä, joka on kertonut minulle ne asiat, joita olen tehnyt. Eikö tämä olekin juuri Messias?” Siinä se oli. Näettekö? Huolimatta siitä mitä muut sanoivat, hän tiesi, että se oli Messias.

277Muistakaa, jokaisessa ajanjaksossa pimeyden aikana, Jumalalla on aina ollut Hänen Sanansa, jolla erottaa Valo pimeydestä. Hänellä oli se Lutherin päivinä, kun kaikki oli katolisella kirkolla. Hän lähetti Lutherin loistavaksi Valoksi. Ja Luther erotti Totuuden pimeydestä.

Ja, kun luterilaiset menivät sekaannukseen, Hänellä oli John Wesley, joka erotti Valon pimeydestä. Ja, kun metodistit, baptistit ja presbyteerit olivat sekoittaneet kaiken, Hän lähetti helluntailaisten sanoman erottamaan Valon pimeydestä. Helluntailaiset menivät suoraan takaisin pimeyteen, muodostaen organisaatioita ja ottaen uskontunnustuksensa ja muita asioita. Mutta nyt on tullut tämän Sanan vahvistamisen hetki. Hän lähettää Valon, Sanan ilmitulemisessa, kuten Hän teki alussa, Hän lähettää Sanan, ja se todistaa Itsestään. Siinä on Valo. Hän aina erottelee Valon pimeydestä. Samoin on nyt, kuin pienet ikuiset Valot alussa.

278Lapsia ajatellen, olen jo ollut viisi minuuttia liian pitkään, mutta sallikaa minun sanoa yksi asia.

Täällä on läsnä Mies. Älkää pelästykö mistään, mitä he sanovat. Olen itse nähnyt sen tulevan siihen pisteeseen, etten tiennyt minne päin liikkua seuraavaksi. Hänen koskaan pettämätön läsnäolonsa on kuitenkin aina läsnä. Hän on aina läsnä ja voi sytyttää Valon. Kyllä. “Hän vain odottaa nähdäkseen, mitä te tulette tekemään. Hän voi kääntää katkaisijaa milloin tahansa Hän haluaa. Kyllä vaan

279Täällä on Mies, joka voi sytyttää Valot. Ja nuo, jotka istuvat kuoleman varjojen alueilla, toiset heistä syövän alaisina, toiset taas kirkkokunnan kuoleman varjossa, jotkut kuollen uskontunnustusten ja perinnäissääntöjen varjossa, ja nuo joita kaikenkaltaiset kuolemat varjostavat, ovat nähneet suuren Valon. Mies, joka väläytti valoja silloin, on tuo yksi ja sama, joka sanoi alussa: “Olkoon valo!” Tuo Jumala, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, on tänään läsnä täällä, juuri nyt. Älkää pelästykö. Hän voi sytyttää valot.

Kun vaino alkaa, älkää peljätkö, sillä Valo on sanonut, että hän tulee tempaamaan omat ihmisensä pois. Morsian ei mene ahdistuksen lävitse. Se ei koskaan tapahdu morsiamelle, sillä hän on sanonut niin. Hänet tullaan tempaamaan pois. “Kuinka se tullaan tekemään, veli Branham, näyttää kauhean pimeältä?” Ei väliä, kuinka pimeäksi se tulee, täällä on kuitenkin mies, joka voi sytyttää Valon, ja ottaa tuon seurakunnan ylöstempauksessa. Sinä sanot: ”Niin, olen oike…”

280Kyllä, siellä olivat Sadrak, Meesak ja Abednego tuossa tulisessa pätsissä, mutta siellä oli myös Mies, joka voi muuttaa tuon ilman siellä. Kyllä vaan! Tuo sama väkevä tuulispää, joka tuli alas Helluntaipäivänä, Hän käytti sitä puhaltamaan tuon tulen vaikutuksen poispäin heistä. Siellä oli Mies, ja Häntä kutsuttiin Neljänneksi Mieheksi. Ja on Yksi täällä tänään, ja Hän on Yksi ainoa! Halleluja: Hän pitää valokatkaisijaa kädessään.

281Ja noille, jotka istuivat kuoleman varjojen alueilla, loisti suuri Valo. Älkää hylätkö Sitä; ottakaa se vastaan Herran Nimessä, sillä aikaa, kun kumarramme päämme hetkeksi.

Me vaellamme Valossa! Kauniissa Valossa!
Joka tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Me vaellamme Valossa! Kauniissa Valossa!
Joka tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Tulkaa te Valon pyhät, julistakaa Jeesus maailman Valo.
Silloin Taivaan kellot tulevat soimaan; Jeesus maailman Valo..

Mikä se on? Vahvistettu Sana on Jeesus tänään; Hän on Sana.

Me vaellamme Valossa! Niin Kauniissa Valossa!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Oi, loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

282Päänne ollessa kumarrettuina, kysyn kuinka moni täällä haluaisi vaeltaa tässä Valossa Pyhän Hengen johtajuuden alaisuudessa, tämän päivän vahvistetussa Sanassa, siinä Sanassa, jonka Jumala lupasi tätä päivää varten; ja jonka te näette tulleen ilmi? Eikö tämä ole se, mitä Hän oli alussa? Hän oli Sana. Poika syntyi; Hän oli Sana; Hän oli Messias; Hän oli vahvistettu Sana. Jumala puhui lopun jo alussa.

283On myös Sana tätä päivää varten, ja tässä Hän vahvistaa tuon Sanan, kaiken sekaannuksen, pimeyden ja häikäisevien valojen keskellä. Ja ne näyttävät paljon Siltä, mutta eivät ole; sitä ei vahvisteta siksi.

284Jeesus sanoi: “Jos Minä Jumalan sormella ajan ulos perkeleet, niin millä te ajatte ne ulos?” He eivät ajaneet niitä ulos. Näettekö? Mutta Hän sanoi: “Jos Minä Jumalan sormella ajan perkeleen ulos, niin silloin on Jumalan Valtakunta tullut teitä lähelle.” Oi, ajatelkaamme sitä, kun nyt hitaasti kohotamme kätemme, hiljentykää todella ajattelemaan

Me vaellamme Valossa! Tämä on niin kaunis Valo!
Ja se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.

Tehkää tunnustuksenne, ja uskokaa Jumalaan nyt.

Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Me tulemme vaeltamaan tässä Valossa! Se on niin kaunis Valo!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

285Kun he jatkavat soittamista, minä haluan kysyä… Jokaisessa ajanjaksossa se on ollut samoin. Mitä tapahtui noille, jotka Nooan päivinä hylkäsivät Valon? Menivät ulos Jumalan tuomioon. Mitä tapahtui faaraolle niinä päivinä, kun tuon palavan pensaan Valo oli Mooseksessa? He vaelsivat suoraan kuolemaan meressä. Mitä tapahtui Daatanille, joka alkoi oikein, mutta sitten hylkäsi Valon? Maa avautui ja nielaisi hänet. Mitä tapahtui kaikissa ajanjaksoissa noille, jotka eivät vaeltaneet Valossa, sen päivän Valossa?

Se on, koko ajan Jeesus. Se oli Jeesus noiden miesten päivinä. Se on Jeesus tänään, sillä Hän on Sana, ja Sana antaa Valon. Se on hetken Valo. Hiljentykää nyt todella ajattelemaan sitä vilpittömyydessä, ja kysykää itseltänne, vaellatteko te Valossa? Sillä aikaa, kun nyt hyräilemme sen… [Veli Branham ja seurakunta alkavat hyräillä: ”Jeesus on Valo maailman.”]

…kauniissa Valossa!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Oi, Jeesus, maailman Valo.

Nouskaamme nyt jaloillemme.

286Minä rukoilen, Taivaallinen Isä, että Sinä annat tämän Sanoman imeytyä syvälle ihmisten sydämiin, niiden, jotka ovat läsnä ja niiden, jotka tulevat kuulemaan sen nauhalta. Ja voikoon Valo tulla Sanan ylle, joka on Siemen, ja tuokoon esiin jokaisen ennalta määrätyn siemenen, joka on istutettu sinne ulos, jotka ovat näissä erilaisissa häikäisevissä valoissa ja organisaatioissa. Voikoot he nähdä sen, niin kuin Nikodeemus, vaikka heidän sitten täytyisi tulla yöllä, ja tulla Valoon. Suo se, Isä.

287Voikoon tuo suuri Kivi tulla esiin, joka leikattiin irti vuoresta ilman käsiä. Se on murskaava maahan kaikki nämä pakana valtakunnat, kaikki hengelliset ja luonnolliset valtakunnat, ja tuo Kivi on peittävä koko maan; se on suorittava puhdistuksen. Kaikki, jotka tuo Kivi murskaa, jauhetaan jauhoksi; ja nuo, jotka putoavat tämän Kiven päälle, heillä on oleva luja perustus.

288Oi, Kristus, salli minun palvelijanasi kuolla seisten tällä Kivellä. Tällä Sinun Sanasi Kalliolla. Herra Jumala, salli minun seistä kuin Daavid, ja niin kuin nuo entisajan soturit, jotka seisoivat Daavidin puolesta. Salli minun seistä tämän Sanan puolesta tänään, kun näen, että kirkkokunnat ovat hyljänneet Sen. Se lepää täällä pienessä turvapaikassa jossakin. Oi Jumala, suo se, että meillä olisi voimaa ja rohkeutta ja Pyhä Henki, voidaksemme seistä, sillä on tulossa hetkittäin pimeämpää ja pimeämpää. Mutta salli meidän aina muistaa, että Sinä olet aina läsnä, sytyttääksesi Valon, milloin tahansa Sinä haluat. Sinä voit sytyttää Valon, Isä. Niinpä me rukoilemme…

289Ja niin kuin Sinä sanoit: “Te olette maailman Valo.” Suo Herra, että meidän Valomme, jotka olemme Sinun palveluksessasi, loistaisivat niin kirkkaina toisille, että he tulisivat näkemään Evankeliumin Valon, kun me elämme sitä, Herra, päivästä päivään, heijastaen heille Jeesuksen Kristuksen Elämää, sellaisena kuin Hän oli ollessaan maan päällä, täynnä nöyryyttä ja suloisuutta kuitenkin Sanan eläessä Hänen kauttaan. Suo se, Herra.

Sillä me katsomme Sinuun, tuohon Yhteen suureen, jolla on valokatkaisija kädessään. Sinä pidät maailmaa kädessäsi; Sinä pidät kaikkia asioita kädessäsi, ja ylläpidät maailman Sinun Sanallasi.

Oi Isä, salli meidän vastaanottaa Sana, ole niin hyvä. Herra. Salli sen olla jokaisen sydämen todistus ja halu, jotka ovat täällä.

290Ja Isä, meidän laulaessamme näitä lauluja… Kuten Daavid lauloi lauluja, ja ne tulivat profetioiksi. Ne olivat profetioita, ja Sinä tunnustit ne profetioiksi. Laulaessamme sitä, Herra, salli sen myös olla sydämissämme, kun me laulamme tuota laulua: “Me tulemme vaeltamaan tässä Valossa.” Olkoon se niin, Herra.

Tämä on kaunis Valo, se on Sana, se on Kristus eläen keskuudessamme, ei, mitä Hän oli, vaan mitä Hän on. Ja me tiedämme, että Hän oli vain heijastus siitä, mitä Hän on. Ja me rukoilemme, Isä, että ihmiset tulisivat ymmärtämään ja vaeltamaan tässä kauniissa Valossa. Me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä.

291Ja jäädessämme seisomaan hetkeksi, haluan meidän kaikkien laulavan.

292Täällä on nyt presbyteerejä, metodisteja, katolisia, tämä on sekalainen kuulijakunta, kun on kysymys kirkkokunnallisuudesta.

293Muistakaa nyt, ja olkoon se tunnettua, että minä en puhu mitään näitä ihmisiä vastaan, jotka ovat näissä häikäisevissä valoissa, mutta minä olen todistanut sen Raamatulla, että ne ovat häikäiseviä valoja. Jos ei niin olisi, niin Kristus toimisi heidän kanssaan, niin kuin Hän on luvannut toimia. Näettehän, mutta he hylkäävät sen. Ja mitä te löydätte mennessänne sinne. “Liity seurakuntaan. Lausu tämä uskontunnustus.” Ja mihin se johtaa? Sen, että tullessanne tienne päähän, te tulette toteamaan, että se olikin valheellinen kangastus.

Kristus on Sana; Hän on Valo. Eläkää nyt, kun vielä voitte elää.

294Te elätte jotakin varten. Minkä vuoksi te elätte? Jotta voisitte kuolla. Jokainen teistä, minkä vuoksi te työskentelette? Syödäksenne. Minkä takia te syötte? Elääksenne. Minkä vuoksi te elätte? Kuollaksenne.

Niinpä miksi te ette eläisi Elääksenne! Miksi ette eläisi Elääksenne! Silloin ainoa tapa voidaksenne elää, on vastaanottaa Sana, koska mies ei voi elää yksin leivällä, mitä me hankimme täällä hiki kasvoillamme, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. No niin, Pyhä Henki on vahvistanut Jumalan suun Sanan täällä meidän edessämme. Eläkää Siitä. Haluatteko tehdä niin?

295Nyt, Sillä aikaa, kun laulamme tämän jälleen, haluan, että te paikoillanne seisten kurottaudutte ja otatte otteen jonkun kädestä ja sanotte: “Veli, vaeltakaamme tässä Valossa!” Sillä aikaa, kun nyt laulamme: “Me vaellamme Valossa.” Tekisittekö niin? Rukoilkaa toistenne puolesta, ottaessanne toisianne kädestä, Sillä aikaa, kun me nyt laulamme sen yhdessä, silmät suljettuina, jos se vain on mahdollista.

Me tulemme vaeltamaan Valossa! Niin kauniissa Valossa!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin, 
(kuka se on?)

Jeesus, maailman Valo.

 Kohottakaamme nyt kätemme ylös!

Me tulemme vaeltamaan Valossa! Se on kaunis Valo!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Oi, Jeesus, maailman Valo.
Tulkaa kaikki Valon pyhät, julistakaa 
(mitä?)

Jeesus maailman Valo.

Silloin Taivaan kellot tulevat soimaan,
Jeesus, maailman Valo.

 Oi, laulakaamme se todella nyt.

Me tulemme vaeltamaan Valossa! Se on niin kaunis Valo!
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista kaikkialla ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

296Kun päämme nyt ovat kumarretut, muistakaa, kun Israel vaelluksensa aikana söi mannaa joka päivä, he vaelsivat Tulipatsaan valossa. Tuo Tulipatsas oli Jeesus Kristus. Raamattu sanoo niin. Ja tänään Hän on meidän kanssamme. Meillä on Se; me tiedämme, että Hän on kanssamme, tuo sama Tulipatsas, tehden samoja asioita, joita Hän teki ollessaan täällä maan päällä täyttämässä Sanaansa.

297    Nyt lähtiessämme täältä, muistakaamme pitää tuo laulu sydämissämme, mennessämme koteihimme, autonpyörien hyräillessä tuota laulua.

 Ennen kuin syötte päivällistä. kumartakaa päänne ja kiittäkää Jumalaa, että Hän on lähettänyt valon maan päälle tuottamaan ruokaa meidän fyysistä ruumistamme varten. Sitten kiittäkää Jumalaa, että Hän on lähettänyt hengellisen Valon, Hänen Sanansa, että Hän voi ruokkia sielumme, sillä “mies ei elä yksin leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”

298   Jatkakaa tämän laulun laulamista kodeissanne, ja tulkaa takaisin tänne tapaamaan meitä kello 6:30, jos tarvitsette rukouskorttia. Jaamme niitä silloin. Ja siihen asti, kumartakaamme nyt päämme.

299  Kun pyydän pastoriamme, veli Nevilleä, tulemaan tänne ja lopettamaan kokouksen rukouksella.