65-1212 EHTOOLLINEN (Communion), Tucson, Arizona, USA, 12.12.1965

FIN/ENG

65-1212 EHTOOLLINEN
(Communion)

Tucson, Arizona, USA, 12.12.1965

 

1       Sävähdyttävä sanoma, jonka veli Pearry julisti meille juuri silloin Jumalan Sanasta.  Kuinka  totta  se  on,  että “Me rajoitamme Jumalaa ja asetamme Jumalalle määräaikoja; ja Hän on Iankaikkinen, me emme voi tehdä sitä.” Sitten tänä iltana me kohtaamme nyt jotakin muuta, se on ehtoollinen.

2       Kolme vuotta minä odotin seurakunnan nousevan Tucsoniin, mutta täällä se on. Kyllä, me olemme–me olemme täällä. Niinpä me kiitämme Herraa, sillä Hän antoi meidän odottaa, kunnes me nyt osaamme arvostaa sitä.

3       No niin, on yksi asia, jonka minä haluaisin  sanoa  juuri ennen kuin me aloitamme ehtoollisen, se on tämä, että minä uskon, että me olemme nähneet tarpeeksi omassa ajassamme, jossa me elämme, että meidän pitäisi todella antaa (jokaisen) koko olemuksemme Jumalalle. Me–meidän  tulisi  todella palvella Jumalaa. Minä uskon, että Hän on siunannut meitä suoralla  vastauksella  Kirjoituksiin.  Niin  kuin  veli  Pearry julisti siitä muutamia hetkiä sitten, että me–me olemme–me olemme siinä ajassa. Me emme ole  sokeita,  me–me–me näemme, että me olemme siinä, me–me olemme saapuneet siihen.

4       Ja me voimme myös katsoa ympärillemme ja nähdä sen vauhdin, miten inhimillinen mieli on jättämässä ihmiset. Että, me–me emme voi viipyä paljoa pidempään, muutoin me olisimme täysin mielisairaalassa,  koko  maailma  olisi. Näettekö? Niinpä me–me olemme lopun ajassa.

5       No niin, kuten veli Pearry lopetti siihen, nähden näiden asioiden olevan totta, nähdä, että ne ovat totta, ne eivät ole tarua. Ne eivät ole vain jotakin, mitä me kuvittelemme. Ne ovat jotakin, mikä on suoraan annettu meille Jumalan Sanan kautta ja julkisesti selvästi osoitettu meidän edessämme, että me tiedämme olevamme täällä. Me–me emme tiedä, kuinka kauan vielä, koska me jälleen tulemme takaisin kelloon, näettehän, siihen, mikä aika on. Mutta me olemme… me tiedämme, että me–me olemme täällä, me olemme oikeassa ajassa. Olipa Jumalan aika, minä kuvittelisin…

6       Joku esitti kerran pienen tutkielman, jossa  sanottiin,  että jos Jumala toimisi hänen kanssaan sen mukaan… jos Hän määräisi  ajan,  tuhat  vuotta  on  vain  yksi  päivä.  Niinpä  jos ihminen eläisi seitsemänkymmentä vuotta vanhaksi, se  olisi vain muutamia minuutteja Jumalan ajassa. Näettekö? No niin, sanottiin, että se olisi neljäkymmentä vuotta, se ei edes merkitsisi  aikaa,  tuskin,  Hän  saattaisi  räpäyttää  silmäänsä. Näettekö? Katsokaa, juuri niin nopeata se olisi, koko asia, jos–jos se olisi määrätty aika; joka, Hänellä ei ole mitään aikaa. Niinpä Hän vain on Iankaikkinen.

7       Luullakseni se oli Sarah tuolla… tai  ei,  Joseph,  joka eräänä iltana, sanoi minulle ja veli Pearrylle, hän sanoi: “Isi, mistä, milloin Jumala tuli näyttämölle? Mistä Hän tuli?” Näettekö? “Hänellä täytyi olla alku, eikö ollutkin? Eikö Hänellä pitänyt olla alku?”

8       Minä sanoin: “Ei. Kaikella, jolla on alku, on loppukin, mutta sillä, millä ei ole alkua, ei ole loppuakaan.” Mutta tietysti hän on vain kymmenen vuotta vanha, se oli hänelle melkoinen suupala. Ymmärrättehän? Ja kuinka hän voisi käsittää sen, tietäen, että jokin ei koskaan alkanut? Eikä ainoastaan hänelle, se on sitä minulle. No niin, katsokaahan, se vain on suuri annos minulle, miten se alkoikaan.

9       Nyt me tulemme tekemään täällä jotakin, mikä on todella pyhää.

10   Minä kävin muutama päivä sitten tapaamassa joitakin erittäin hienoja kristittyjä herrasmiehiä, jotka–jotka eivät ole koskaan nauttineet sitä, ja hän ymmärsi, että me nautimme ehtoollista kirjaimellisesti. He viettävät sitä tavalla, jota he kutsuvat “hengelliseksi ehtoolliseksi.” Ja mikä, sikäli kuin on kyse kommuuniosta, [kommuunio = ehtoollinen–Toim.] minä sanoisin sen olevan oikein, koska kommunikoida merkitsee “puhumista jollekin,” näettehän. Ja tämä veli antoi minulle tämän raamatunpaikan, sanoen: “Veli Branham, etkö sinä nyt ajattele… ”

11   Nyt, syy, miksi minä sanon tämän… Sopiiko se, veli Pearry? [Veli Pearry Green vastaa: “Totta kai.”–Toim.] Katsokaahan, siitä syystä minä sanon tämän, niin että te ymmärtäisitte, mitä te teette. Te ette… jos te menette johonkin sokeasti, te ette tiedä missä, mitä te teette. Teillä ei voi edes olla luottamusta, jos te ette tiedä, mitä te teette. Mutta teidän täytyy ymmärtää, mitä te teette, ja miksi te teette sen.

12   Hän sanoi: “Nyt jos me otamme Jumalan Sanan, eikö se ole Jumala, jonka me otamme?”

13   Minä sanoin: “Tarkalleen oikein, herra, se on totta. Mutta me luemme täällä, että he todella… Paavali opetti ottamaan kirjaimellisesti Herran ehtoollisen. ‘Tehkää tämä minun muistokseni,’ sanoi Jeesus. ‘Niin usein kuin te teette sen Minun muistokseni, te julistatte  Herran  kuolemaa,  kunnes  Hän tulee.’” Näettekö? No niin, meidän tulee nauttia se.

14   Me ymmärrämme, että Pyhä Paavali, joka asetti sen seurakuntaan, oli Uuden  Testamentin  profeetta.  Pietari, Jaakob,   Johannes,   he   kaikki,   he   kirjoittivat   (siis   Matteus, Markus, Luukas) mitä Jeesus teki, kirjureina. Mutta Paavali asetti sen järjestykseen, hän oli–hän oli Uuden Testamentin profeetta. Samoin kuin Mooses meni erämaahan saadakseen innoituksen  kirjoittaa  viisi  Kirjaa… Raamatun   ensimmäiset viisi Kirjaa, no, Paavali myös meni erämaahan  ja  sai innoituksen Jumalalta, asettaakseen Uuden Testamentin seurakunnan järjestykseen ja rinnastaakseen Sen Vanhaan.

15   Sen alla heillä oli siellä uhrilammas, jota Israel noudatti muistona. Sitä oli itseasiassa käytetty yhden kerran, tultaessa ulos Egyptistä. Mutta sitten he viettivät sitä muistona aina läpi koko ajanjakson. No niin, “jos laki oli varjo tulevista asioista,” kuten näette.

16   Nyt, minä uskon, että ehtoollinen (mitä me kutsumme “kommuunioksi,” nyt) on… on “Herran ehtoollinen.”

17   No niin, meillä on vain  kolme  fyysistä  Jumalallista säädöstä, jotka jätettiin meille: yksi niistä on–on ehtoollinen; jalkojen pesu; vesikaste. Nämä ovat nuo ainoat kolme asiaa. Siinä on täydellisyys, noissa kolmessa, katsokaahan. Ja ne ovat ainoat kolme säädöstä, jotka meillä on. Me ymmärrämme, että se oli määräys, jonka Pyhä Paavali antoi  Uudessa Testamentissa.

18   Nyt, jos me sanoisimme, että “ehtoollisen pitäisi olla vain Sanan vastaanottaminen,” minä en usko, että kenelläkään on oikeutta nauttia Herran ehtoollista ennen kuin hän on vastaanottanut Herran Sanan sydämeensä. Ymmärrättekö? Koska minä tulen… Minä tulen lukemaan teille jotakin muutaman hetken päästä ja te tulette näkemään. No niin, pankaa merkille. Sitten, miksi sitten me–me…

19   Samalla perusteella me voisimme ehdottomasti vanhurskauttaa Pelastusarmeijan. He eivät usko mihinkään vesikasteen muotoon, sanoen: “Me emme tarvitse sitä.” No niin, jos me emme tarvitse vesikastetta, miksi  meidät kastetaan? Sanotaan: “Vesi ei voi pelastaa teitä, Veri pelastaa teidät.”

20   Minä olen samaa mieltä siitä. Se–se on totta, Veri pelastaa teidät, ei vesi. Mutta meidän täytyy ottaa vesi ulkonaisena ilmauksena siitä, että armon sisäinen työ on tapahtunut. Näettekö? Samoin täytyy meidän ehtoollisessa!

21   Kun me olemme ottaneet Herran, meidän Uhrimme, itseemme, hengellisenä syntymänä  meihin  ja  Hänen Ruumiinsa, me elämme Hänen kauttaan Sanan kautta, meidän pitäisi myös esittää se, koska se on käsky. “Tehkää parannus, jokainen teistä ja ottakaa kaste Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksisaamiseksi.”

22   Paavali sanoi: “Minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, ‘että Herra Jeesus sinä samana yönä, jona Hänet kavallettiin, otti leivän ja mursi sen ja antoi opetuslapsilleen, ja–ja sanoi: “Ottakaa ja syökää, tehkää tämä Minun muistokseni.” Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää, te julistatte Hänen kuolemaansa, kunnes Hän tulee.’” Nyt me huomaamme, että siinä, heillä oli ihmisiä, jotka tulivat ja…

23   Tämä rakas veli, erittäin rakas veli, hän tuli ja hän sanoi: “Minä en–minä en koskaan ole  ottanut  sitä,  veli  Branham, minä en ymmärrä, mitä se on.” Hän sanoi: “Minulle on opetettu siitä toisin.”

24   Minä sanoin: “Mutta muista, meidän pitää myöntää, että Pyhä Paavali asetti sen järjestykseen varhaiskristillisessä seurakunnassa. He menivät seurakunnasta… kodista kotiin, murtaen leipää sydämen yksinkertaisuudella, ja niin edespäin. Nyt,” minä sanoin: “hän  asetti  sen  seurakuntaan. Galatalaiskirje 1:8, hän sanoi: ‘Jos enkeli taivaasta  tulee  ja sanoo jotakin muuta, se  olkoon  kirottu,’  te  näette, katsokaahan, se sama, joka käski  kastaa  uudestaan  ne,  joilla oli Johanneksen kaste, että heidät piti kastaa Jeesuksen Kristuksen nimessä.”

25   Te näette, että on kolme asiaa, jotka meidän täytyy tehdä esikuvina: Herran ehtoollinen, jalkojen pesu, vesikaste. Näettekö? Siinä on…

26   Te sanotte: “No,… ” No niin,  Pelastusarmeija  ottaa  sen tältä kannalta: “Kuoleva ryöväri, kun hän kuoli, häntä ei ollut kastettu, kuitenkin Jeesus sanoi, että hän tulisi olemaan Taivaassa.” Se on aivan totta. Se on oikein. Mutta, katsokaahan, hän–hän–hän vasta tunnisti Jeesuksen juuri sinä hetkenä, jolloin hän oli kuolemassa. Näettekö? Se oli ainoa–se oli ainoa mahdollisuus, joka hänellä oli. Hän–hän oli varas, hän oli poissa, hän oli ulkopuolella. Ja hän, niin pian kuin hän näki tuon Valon, hän tunnisti Sen: “Herra, muista minua!” Ja Jeesus… Se oli totta.

27   Mutta sinulle ja minulle, jotka tiedämme, että meidät tulisi kastaa, ja kieltäydymme tekemästä sitä, silloin se  on  oleva sinun ja Jumalan välillä. Sama asia ehtoollisen suhteen!

28   Nyt, kun me nautimme tätä ehtoollista, se ei ole vain sitä. että sanotaan: “Minä tulen sinne ja aion syödä vähän leipää, ja minä uskon, että minä olen kristitty.” Mutta jos te panitte merkille, Raamattu sanoi: “Joka syö ja juo kelvottomasti on oleva vikapää Herran Vereen ja Ruumiiseen.” Näettekö? Sinun täytyy elää elämää, joka–joka… ihmisten edessä, joka… ja Jumalan ja ihmisten edessä, joka osoittaa että sinä olet–että sinä olet vilpitön.

29   No niin, vielä hetken aikaa. Nyt, Vanhassa Testamentissa, kun uhrista annettiin säädös tai määräys. Ja samoin  on vesikaste määräys; samoin on jalkojen pesu määräys; samoin on  Herran  ehtoollinen  määräys.  “Autuas  on  se,  joka  täyttää kaikki Hänen määräyksensä, pitää kaikki Hänen säädöksensä. kaikki Hänen käskynsä, että hänellä olisi oikeus tulla Elämän Puun tykö.”

30   No niin, pankaa nyt tämä merkille, että tuossa ensimmäisessä, kun se ensiksi oli Jumalan säädös tuoda uhri seurakuntaan, ja temppeliin ja alttarille ja uhrata lahjanne, ja–ja teidän syntienne tähden, karitsa uhrina. No, minä voin vain kuvitella jonkun juutalaisen veljen tulevan tietä pitkin, tietäen, että hän on syyllinen, ja hän menee alttarille; tai tuo lihavan härkänsä tai mullikan, tai mitä hänellä olikin, tai oinaan, karitsan, jotakin. Hän oli tuonut sen tietä pitkin juuri niin vilpittömänä kuin saattoi tulla, hän käveli sinne, pitäen Jumalan määräyksen juuri niin vilpittömästi, kuin  hän saattoi.

31   Sitten hän laittoi kätensä sen päälle, tunnustaen syntinsä, ja pappi laittoi ne (hänen syntinsä) karitsan päälle, ja karitsan kurkku leikattiin auki, ja–ja silloin se kuoli hänen puolestaan. Ja kun hän oli siinä, tuo pieni karitsa potki  ja  vuosi  verta, hänen kätensä olivat verta täynnä,  ja  sitä  lensi  kaikkialle hänen päälleen, (tuo pieni karitsa määki, tehden kuolemaa) hänen tajutessaan, että hän oli tehnyt syntiä ja jonkun täytyi kuolla hänen puolestaan. Sen vuoksi hän oli uhraamassa karitsan kuoleman oman kuolemansa sijasta. Katsokaahan, karitsa kuoli hänen sijastaan. Silloin kun tuo mies teki sen vilpittömyydellä, sydämensä pohjasta.

32   Lopulta se tapahtui uudestaan ja uudestaan, sitä jatkui yhä uudelleen, kunnes siitä lopulta tuli perinnäistapa. Jumalan käskystä tuli ihmisille perinnäistapa. Ja täällä hän sitten tulee: “No niin, katsotaanpa, tänään on se-ja-se päivä, ehkä minun on parasta mennä sinne. Joo, parasta uhrata mullikka.” Hän meni sinne: “No, Herra, tässä on minun mullikkani.” Katsokaapa, siinä ei ole mitään vilpittömyyttä, siinä ei ole mitään ymmärrystä.

33   No niin, me emme halua ottaa ehtoollista sillä tavalla. Se on sama asia, kun me tulemme Herran pöytään.

34   Jesaja 35… ei, pyydän anteeksi,  Jesaja  60… Sallikaa minun perua se. Minä–minä–minä uskon, että se on Jesaja 28, se on se, mistä me löydämme tämän. Minä olen melko varma, että se on oikea luku. Hän sanoi: “Käsky käskyn päälle; läksy läksyn päälle; täällä vähän, tuolla vähän. Pitäkää lujasti kiinni siitä, mikä hyvää on. Sopertavin huulin ja vierailla kielillä Minä puhun tälle kansalle. Ja tässä on Lepo.”

35   Hän sanoi: “Kaikki Herran pöydät ovat oksennusta täynnä. Kenelle minä voin opettaa Oppia? Kenet minä saan ymmärtämään?” Näettekö? Minä luulen, että tämä oli oikea raamatunpaikka, Jesaja 28. “Kenet minä saan ymmärtämään Oppia?” Katsokaa: “pöydät.”

36    No niin, me näimme tänään, että tämä suuri asia, jonka me olemme aikeissa tehdä tänä iltana, Hänen kuolemansa ja Hänen Ruumiinsa muistoksi, josta me uskomme, että me syömme sitä päivittäin, tai, juuri olemme syöneet,  kun veljemme saarnasi meille. Ottaen Jumalan Sanan, me uskomme Sen koko sydämestämme. Me näemme Sen julkituotuna; me näemme sen annettuna meille; me näemme Sen vahvistettuna; me tunnemme Sen elämässämme. Ja meidän täytyy tulla tähän syvällä tietoisuudella siitä, mitä me teemme, ei vain sen vuoksi, että se on käsky.

37   Te menette seurakuntaan, ja usein he antavat vanhan voileipäkeksin tai jotakin muuta sellaista, murtavat sen, ja vaaleaa leipää tai–tai jotakin, ja–ja murtavat sen; ja ihmiset, jotka tupakoivat, juovat, ynnä muuta, koska he ovat tuon seurakunnan jäseniä, he tulevat ja ottavat Herran ehtoollista. No niin, se on saastaisuutta Jumalan edessä!

38   Jopa uhrista sanottiin: “Teidän pyhäpäivänne ja teidän uhrinne ovat tulleet löyhkäksi Minun  nenässäni.”  Kuitenkin Hän oli määrännyt heidät uhraamaan tuon uhrin. Mutta sen johdosta, miten he pitivät sitä, siitä tuli löyhkä, lemu Hänen nenäänsä (Hänen sieraimiinsa), juuri siitä uhrista, jonka Hän oli määrännyt.

39   Tällä tavalla me otamme Jumalan Sanan, liian monet kristityt tänä päivänä (niin kutsutut) tekevät sen. Me seisomme täällä ja opetamme tätä Sanaa, ja sanotaan: “Jeesus Kristus ei ole sama eilen, tänään ja iankaikkisesti,” ja opetetaan asioista, jotka Hän lupasi meille, että Hän tekisi, ja sanotaan: “Oi, no, ne olivat jotakin muuta varten,” meidän juhlallinen palvontamme vain tulee löyhkäksi Hänen nenässään. Hän ei vastaanota sitä, ei suinkaan. Siinä on syy, meidän perinnäistapojemme johdosta!

40   Te ette ota Herran ehtoollista perinteen vuoksi. Te otatte sen, koska Jumalan rakkaus on teidän sydämessänne Jumalan käskyjen pitämiseksi. Katsokaa, tämän vuoksi te otatte sen.

41   Niinpä jos te ette ota sitä vilpittömyydessä, vaan se on vain perinne: “No, meidän seurakuntamme viettää ehtoollista joka sunnuntai, tai kerran kuussa, tai kahdesti vuodessa,” ja te menette sinne ja sanotte: “No niin, nyt on minun aikani,” ja–ja sitten otatte ehtoollista, no, se on lemu Jumalan edessä! Katsokaahan, se on vain perinne.

42   Aivan niin kuin kaikessa muussakin, teidän–teidän täytyy olla vilpittömiä. Jumala haluaa teidän sydämenne syvyydet. Muistakaa, että se Jumala, joka  toi  teidät  tänne  maan  päälle, on Se, jota te palvelette. Näettekö?

43   Te teette tämän, koska Hän sanoi niin, koska se on Hänen määräyksensä. Sitten me haluamme tulla syvällä vilpittömyydellä, tietäen, että Jumalan armon kautta me olemme pelastettuja. Ja me–me rakastamme Häntä ja me olemme tunteneet Hänen läsnäolonsa, ja me–me näemme Sen muuttavan elämämme. Meidän–meidän koko olemuksemme on muuttunut. Me–me–me olemme erilaisia ihmisiä. Me emme elä niin kuin meillä oli tapana, me emme ajattele, niin kuin meillä oli tapana.

44   Niin kuin tässä Kirjassa täällä, ja se kohta siellä, josta me puhuimme koskien sitä, että nuo kaksi  Kirjaa  ovat  Yksi, Elämän Kirja. Ensimmäinen elämän Kirja tulee esiin, se oli silloin kun te synnyitte, se oli teidän luonnollinen syntymänne. Näettekö? Mutta sitten kerran, kaukana siellä, siellä oli pieni Elämän jyvä, kuten minä selitin joillekin nuorille  sisarille kotona tänään iltapäivällä.  Katsokaahan,  siellä  on  pieni Elämän jyvä makaamassa, josta te ihmettelette: “Mistä Se tuli? Mitä–mitä ovat nämä oudot asiat?”

45   Minä sanoin tämän, puhuen itsestäni, aivan kuin  te aikoisitte sanoa: “William Branham, no, neljäkymmentä vuotta sitten, se William Branham, se ei ole sama kuin tänä iltana.” Jos joku täällä sanoisi:  “William  Branham,  hän  oli  suuri lurjus,” katsokaahan, koska minä synnyin Charles ja Ella Branhamille. Heidän luonteensa  mukaisesti  minä  olin syntinen, minä tulin maailmaan valehtelijana ja  kaikki maailman tavat olivat jo minussa. Mutta siellä syvällä myös oli läsnä toisenlainen Luonne, katsokaa, ennaltamäärätty, se oli siellä Jumalan toimesta.  Tässä  samassa  ruumiissa, katsokaahan, siellä oli kaksi luonnetta.

46   No, minä ainoastaan ravitsin toista. Kun se kasvoi, minä jokeltelin vauvana: “Ii-ti.” Pian te huomaatte, että minusta tuli valehtelija, tuli kaikkea muutakin, mitä syntinen on, koska minut kasvatettiin sillä tavalla. Mutta siellä syvällä oli pieni hiukkanen Elämää koko ajan.

47   Minulla oli tapana muistaa, pienenä poikana… (Minä toivon, etten pidättele teitä liian pitkään. Mutta tietäen… ) Istuessani siellä… puron rannalla, ja minä istuskelin siellä ja katselin ympärilleni yöllä. Isä ja äiti, he ovat nyt menneet lepoonsa. Ja noina päivinä he olivat syntisiä, meidän kodissamme ei ollut mitään kristillisyyttä ollenkaan. Ja, oi voi, oli juomista ja juhlia ja tohinaa; se teki minut sairaaksi, niin että otin lyhtyni ja koirani ja menin metsiin, viipyäkseni siellä koko yön. Talvisaikaan metsästin, kunnes juhlat oli ohitse, ehkä päivän koittaessa aamulla. Kotiin tullessani, jos ne eivät olleet ohitse, minä makasin vajan katolla ja nukuin, odottaen päivänvalon koittavan.

48   Sitten minä ajattelin, kuinka toisinaan sitten olin siellä kesäisin, otin keppini ja laitoin niillä pystyyn pienen tuulensuojan,  missä,  jos  satoi;  siellä  minä  makasin  ja  pidin vapoja  vedessä,  kalastaen;  vanha  pesukarhukoirani  makasi siinä. Minä saatoin sanoa: “Katsohan  tänne.  Tiedätkö,  että viime talvena minä leiriydyin juuri tässä  eräänä  yönä,  minä tein valkean tänne, kun minä odotin vanhan koirani tulevan tänne puun tykö, ja minulla oli valkea täällä. Maa oli jäätynyt viiden tuuman syvyyteen asti. Mutta, pikku kukka, mistä sinä tulit?” Näettekö? “Niin, ja mistä sinä tulit? Kuka tuli tänne ja istutti sinut? Ja mistä kasvihuoneesta he toivat sinut.  Tai–tai entä se, mistä sinä tulit?” Näettekö? Tuo pieni kukka, minä saatoin sanoa. “No, se oli jäistä ja kaikkea ja minä tein valkean siihen päälle. Jäädyttävän tekijän lisäksi siellä  oli kuumuustekijä, siellä oli tuo kuumuustekijä tuosta vanhasta tukista, missä minä poltin sinua. Ja kuitenkin tässä sinä olet, ja sinä olet elossa. Mistä sinä tulit?”

49   Mitä se oli? Oli toinen William Branham. Näettekö? Pieni täplä Iankaikkista Elämää siellä syvällä, Jumalan geeneistä, Jumalan Sana, joka oli laitettu sinne. Jokainen teistä voi ajatella samanlaisia asioita. Katsokaa, Se teki työtänsä.

50   Sitten katsokaa ylös puita, ja minä ajattelen: “Lehti, minä näin sinun putoavan alas viime vuonna, ja sinähän olet jälleen täällä takaisin? Mistä sinä tulet? Mikä toi sinut tänne?” Katsokaa, Se oli tuo Iankaikkinen Elämä, joka tekee työtään rungossa.

51   No niin, sitten eräänä päivänä, kun minä vaelsin eteenpäin, tuo Ääni puhui: “Älä koskaan tupakoi, juo ja niin edelleen.” Ja nuo nuoret miehet ja kaikki tulivat vanhemmiksi. Katsokaahan, siellä oli Jotakin vaikuttamassa.

52   Mutta silti yhtäkkiä minä katsoin ylös, ja minä sanoin: “Minä en ole Charles ja Ella Branhamin poika. Jokin kutsuu.” Niin kuin minun pieni kotkani: “Minä en ole kananpoika. Tuolla ylhäällä on Jotakin, jossakin. Oi Suuri Jehova, Kuka hyvänsä Sinä oletkin, avaa! Minä haluan tulla kotiin. Minussa on Jotakin, joka kutsuu.”

53   Sitten minä uudestisynnyin. Tuo pieni Elämä oli siellä, elämän vesi vuodatettiin Sen päälle, silloin  Se  alkoi  kasvaa. Nyt, tuo vanha elämä oli anteeksiannettu, laitettu Jumalan unohduksen mereen, ettei sitä enää koskaan muistettaisi minua vastaan. Näettekö? Nyt me seisomme vanhurskautettuina (niin kuin me emme koskaan olisi tehneetkään syntiä) Jumalan Läsnäolossa.

54   Sitten kun me tulemme Herran pöytään, meidän täytyy tulla kunnioittaen, rakkaudella ja kunnioituksella, ajatellen “Katsokaa, missä me olisimme olleet, jos Häntä ei olisi ollut.” Ymmärrättekö? Katsokaa, missä se olisi…

55   Sen vuoksi, Paavali, minä ajattelen, sanoessaan tämän: “Sentähden, kun kokoonnutte aterioimaan,  odottakaa toisianne.”  Se  on,  toisin  sanoen,  odottakaa  vain  muutama hetki, rukoilkaa, tutkikaa itseänne. Ja jos te tiedätte, että siellä on veli, joka on juuri aikeissa tehdä jotakin, mikä on väärin, tai jotakin, ja te rukoilkaa hänen puolestaan, myös. Näettekö? Katsokaahan: “odottakaa toisianne,” odottakaa vain hetki, rukoilkaa. Jos siellä on jotain tunteita teidän välillänne tai jotakin, älkää–älkää tehkö sitä–älkää tehkö sitä, menkää ja oikaiskaa se ensin. Näettekö? Menkää oikaisemaan se ensiksi, koska he haluavat tulla tänne niin puhtaina kuin me voimme olla, ja meidän ajatuksemme toinen toisistamme ja Jumalaa kohtaan ja toisiamme kohtaan, ja sitten me tulemme yhteyteen Herran pöydän ympärille. Näettekö?

56   Ja me teemme tämän, sen vuoksi että me annamme kiitoksen Hänelle, ja keskuudessamme. Me syömme leipää keskenämme, juoden viinin keskenämme, Hänen Verenään ja Lihanaan.

57   “Ellette syö Ihmisen Pojan Lihaa ja juo Hänen Vertansa, ei teillä ole Elämää itsessänne.” Näettekö? Katsokaahan, tämä on se, mitä Raamattu sanoi. Ellette te tee sitä, ei ole Elämää. Ymmärrättekö te? Te olette silloin, enemmän tai vähemmän, osoittamassa, että te häpeätte osoittaa olevanne kristittyjä, sen elämän tähden, jota te elätte. Ja silloin tämä  on  todella ratkaisun paikka. Sitten jos te ette tee sitä, teillä ei ole Elämää. Jos te teette sen kelvottomasti, te olette vikapäät Herran Ruumiiseen.

58   Sama asia vesikasteessa. Jos me sanomme: “Me uskomme Jeesukseen Kristukseen, Hän pelasti meidät synnistä, ja meidät on kastettu Jeesuksen Kristuksen nimessä,” no, me tuotamme–me tuotamme häpeää Hänelle, kun me teemme asioita, jotka ovat väärin ja me–meidän täytyy maksaa siitä. Ja toinen asia, kun me teemme niin, me koetamme väittää yhtä ja teemme toista.

59   Se on meidän vikamme tänä päivänä. Mitä minä ajattelen…  Minä sanon “meidän,” minun, ja sen seurakunnan, jolle Herra Jumala on suonut minun puhua näinä viimeisinä hetkinä, joista me uskomme, että me olemme lopunajassa. Me uskomme, että Jumala on antanut meille Sanoman. Se on Jumalan määräämä, Jumala on vahvistanut Sen, Jumala on tuonut Sen julki. Nyt meidän täytyy tulla Hänen tykönsä kunnioituksella ja rakkaudella, ja sydämen, mielen ja sielun puhtaudella.

60   Te tiedätte, että se hetki on pian tuleva, kun–kun aivan meidän keskellämme on oleva… Pyhä Henki on puhuva niin kuin Se teki Ananiaan ja Safiran kohdalla. Muistakaa, katsokaa, tuo hetki on tulossa. Näettekö? Ja me olemme… No niin, muistakaa vain se, katsokaa, että Jumala tulee asumaan kansansa keskellä. Se on se, mitä Hän haluaa tehdä nyt.

61   Me voimme vastaanottaa  Sanoman,  niin  sanoaksemme…  Jos minä olisin nuori mies ja etsimässä vaimoa,  ja  minä löytäisin vaimon, minä sanoisin: “Hän on aivan täydellinen. Hän on kristitty. Hän on hieno nainen. Hän on tätä  kaikkea, minä olen luottavainen.” Riippumatta siitä, kuinka paljon luottamusta, miten minä ajattelen hänen olevan kunnollinen, minun täytyy hyväksyä hänet, hänen täytyy hyväksyä minut; katsokaahan, näiden vihkivalojen perusteella.

62   No niin, se on sama asia, minkä  me  huomaamme Sanomasta. Me näemme, että Se on oikein.  Me  näemme Jumalan vahvistavan Sen oikeaksi. Se on täydellisesti oikein. Vuosi vuoden jälkeen, vuosi vuoden jälkeen, Se jatkuu oikeana, jatkuu oikeana. Kaikki,  mitä  Se  sanoo,  tapahtuu  juuri  niin kuin Hän sanoi. No niin, me tiedämme,  että  Se  on  oikein, mutta, katsokaahan, älkää tehkö sitä järkiperäiseltä kannalta. Jos te teette, teillä on muilta lainattu uskonto. Näettekö? Me emme halua muilta lainattua uskontoa, jotakin, mitä joku toinen on kokenut siitä, ja me elämme heidän todistuksestaan.

63   Niin kuin minä uskon, että se oli Jeesus, joka sanoi Pilatukselle jotakin, sana, jota minä ajattelin, ja Hän sanoi siellä muutamia hetkiä aikaisemmin: “Kuka kertoi sen sinulle?” Tai “Paljastettiinko se sinulle? Kuinka sinä tiedät näistä asioista?” toisin sanoen. Minä en osaa sanoa, mikä tuo sana nyt on, siitä on kauan aikaa, kun luin sen, mutta: “Miten sinä–miten sinä tiedät tämän? Mitä? Kuinka? Kuka paljasti sen sinulle?” Siitä, että Hän on Jumalan Poika. “Kuka ilmoitti sen Sinulle? Kertoiko joku ihminen sen sinulle? Tai,” niin kuin Jeesus sanoi: “onko Minun Taivaallinen Isäni se, joka paljasti sen sinulle?” Näettekö? Näettekö? “Kuinka sinä sait sen selville, lainasitko sen muilta vai onko se täydellinen ilmestys Jumalalta?”

64   Onko tämä ehtoollinen vain jotakin, jota  varten  minä menen sinne, säädös, sanoen: “No, he muutkin ottavat sen, minäkin otan”? Se on ilmestys siitä, että minä olen osa Häntä ja minä olen osa teitä, ja minä rakastan teitä ja minä rakastan Häntä, ja me otamme tämän yhdessä vertauskuvana meidän rakkaudestamme Jumalaan, ja rakkaudestamme ja yhteenkuuluvaisuudestamme toisiamme kohtaan.

65   Nyt minä haluan lukea jotakin Kirjoituksista. Ja sitten minä luulen… Missä sinä… Millä tavalla veli Pearry sitten haluaakin tänään. Minä toivoisin, että te lukisitte sen minun kanssani, jos teillä on Raamattunne. 1.  Korinttolaiskirje  11. luku ja alkaen 23. jakeesta.

66   Ja sitten myös meidän tabernaakkelissamme, me olemme aina viettäneet tätä ja jalkojen pesua, aina, koska ne kulkevat yhdessä, käsi kädessä. Uskoakseni veli ilmoitti, että “keskiviikkoiltana” väentungoksen tähden ja koska teillä ei ole tarpeeksi… tilaa saadaksenne ihmiset sisälle  jalkojen pesua varten, he aikovat viettää–viettää sitä tänä keskiviikkoiltana.

67    No niin, 23. jae 1. Korinttolaiskirjeen 11. luvusta, kuunnelkaa nyt Paavalia. Nyt muistakaa ja pitäkää tämä mielessänne, Galatalaiskirje 1:8: “Jos me taikka enkeli taivaasta saarnaa jotakin muuta evankeliumia teille,” (kuin tämä Evankeliumi, jonka hän oli saarnannut) “olkoon hän kirottu.” Näettekö?

Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona Hänet kavallettiin, otti leivän,

Ja kun Hän oli antanut kiitoksen, hän mursi sen, sanoen: “Ottakaa ja syökää: tämä on minun ruumiini, joka on murrettu teidän edestänne: tehkää tämä minun muistokseni.”

68   No niin, pysähtykäämme juuri tähän sanoaksemme: mutta Herran Jeesuksen Kristuksen ruumiin ottaminen tällä ehtoollisella ei tarkoita sitä, että ehtoollinen on kirjaimellisesti Kristuksen ruumis. Se on katolisuutta. Minä en usko, että se on oikein. Minä uskon, että se on vain määräys, jonka Jumala antoi meille, katsokaahan, se ei ole varsinainen ruumis. Se on… No niin, se on oikeastaan pieni pala kosher leipää. Se on vain määräys.

69   Minä en myöskään usko, että Jeesuksen Kristuksen kaste (Jeesuksen Kristuksen nimessä) vedessä antaa anteeksi teidän syntinne. Minä en usko, että te… Minä uskon, että teitä voitaisiin kastaa koko päivän ajan… No niin, minä tiedän, että täällä on ehkä istumassa ihmisiä, jotka tulevat Apostolisesta kirkosta, minä tarkoitan, tai Yhtyneestä Helluntaikirkosta, missä he opettavat sitä. Mutta, katsokaahan, minä–minä en usko, että vesi antaa synnit anteeksi. Tai, jos niin olisi, silloin Jeesus kuoli turhaan. Näettekö? Minä uskon, että se on vain Jumalan määräys, katsokaahan, osoittamaan, että teille on annettu anteeksi. Mutta kastaa uudestisyntymiseksi, ei, minä–minä–minä en usko sitä. Minä en usko, että vesi antaa anteeksi syntejä.

70   Minä en myöskään usko, että tällä leivällä ja viinillä on mitään tekemistä teidän kanssanne, se on ainoastaan sen määräyksen täyttämistä, jonka Jumala on määrännyt meidät täyttämään. Näettekö? Aivan oikein. Minä uskon, että vesikasteen suhteen on sama asia. Minä uskon, että meidän on pakko tehdä se, koska Hän teki sen kaiken meille esimerkiksi. Ja Hän teki tämän meille esimerkiksi. Ja Hän pesi jalat meille esimerkiksi.

71   No niin: “Samoin hän otti myös,” 25. jae:

Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: “Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni”. Sillä   niin   usein (Muistakaa   nyt!) Sillä   niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. (Kuinka kauan? “Siihen asti kuin Hän tulee!” Näettekö? Näettekö?)

Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.

72   Sallikaa minun pysähtyä hetkeksi. Syy, miksi hän sanoi tämän, te huomasitte sen toisessa jakeessa täällä, toisessa luvussa, että hän sanoi: “Käsittääkseni, kun te–kun te tulette yhteen ja olette syömässä, jotkut tulevat  jopa  juovuksiin Herran pöydässä.” He ymmärsivät sen väärin, näettehän. He vain ahmivat itseensä, näettehän. Samoin kuin ihmiset tekevät tänään, eläen millaista elämää tahansa ja nauttivat sen. Näettekö? Hän sanoi: “Teillä on kodit syödäksenne siellä, katsokaahan. Mutta tämä on määräys, jota meidän pitäisi noudattaa, näettehän.” No niin:

Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin  syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;

sillä joka syö ja juo kelvottomasti, erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. (Näettekö?)

73   Mitä sinä olet? Sinä olet kristitty, sinä elät kaikkien edessä kristittynä. Ja jos sinä otat sen etkä elä niin kuin kristitty, sinä et erota Herran Ruumista. Sinä laitat kompastuskiven jonkun toisen tielle, näethän, kun he näkevät sinun  koettavan  tehdä sitä ja sitten sinä et elä niin kuin sinun pitäisi elää. Katsokaa, te ette erota Herran Ruumista. Tarkatkaa nyt, mitä se… mikä sen kirous on:

Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois. (Oikea käännös tuosta sanasta, veli Pearry, on “kuollut.” Näettekö? Katsokaahan: “monet ovat kuolleet.”)

Mutta jos me–mutta jos me tuomitsisimme itsemme, ei meitä tuomittaisi. (Katsokaa, jos me tuomitsisimme itsemme, ei meitä tuomittaisi. Näettekö?)

Mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä tuomittaisi maailman kanssa. (Katsokaapa, ei mitään siteitä maailmaan.)

Sentähden, veljeni, kun kokoonnutte aterioimaan, odottakaa toisianne. (Näettekö?)

Ja jos kenellä on nälkä, syököön kotonaan, ettette kokoontuisi tuomioksenne. Ja muun minä asetan järjestykseen, sitten kuin tulen. (Näettekö?)

74    No niin, toisin sanoen, älkää vain tulko ottamaan sitä jonakin… Niin kuin minä sanoin hetki sitten, mikä koski juutalaisia, heidän uhriansa, he… Se oli  ihmeellistä,  Jumala oli antanut sen, mutta se tuli sellaiseksi, missä he eivät tehneet sitä vilpittömyydellä ja kunnioituksella ja järjestyksessä, silloin siitä tuli vain… se tuli löyhkäksi Hänen nenässään.

75   No niin, sama asia on  meidän  tulossamme  ottamaan Herran ehtoollista, että, meidän täytyy tulla tietäen, mitä me olemme tekemässä. Aivan samoin kuin te menette veteen tullaksenne kastetuiksi Jeesuksen Kristuksen nimessä, te tiedätte, mitä te olette tekemässä, te olette  pukemassa päällenne seurakuntaan sen, mitä Jumala on pannut teihin, Kristuksen.

76   Kun me otamme tämän, se osoittaa seurakunnalle, että: “Minä uskon jokaisen  Jumalan  Sanan.  Minä  uskon,  että  Hän on Elämän Leipä, joka tuli Jumalalta Taivaasta. Minä uskon, että jokainen Sana, jonka Hän sanoo, on Totuus. Ja minä elän sen mukaan parhaan tietoni mukaan Jumalan ollessa minun Tuomarini. Sen vuoksi, veljieni edessä, sisarteni edessäMinä–minä en sadattele, minä en kiroile, minä en tee noita asioita, koska minä rakastan Herraa, ja Herra tietää sen ja todistaa puolestani. Sen  tähden,  teidän  edessänne,  minä otan tämän palan Hänen ruumistansa, tietääkseni, ettei minua tuomita maailman kanssa.” Katsokaa, siinä se on, silloin se on siunaus.

77   Ja, muistakaa, minä voisin antaa tästä monia todistuksia, missä minä olen ottanut tämän ja  selittänyt  sen sairashuoneissa ja nähnyt heidän paranevan.

78   Muistakaa, kun Israel oli nauttinut tämän esikuvan,  he olivat vaeltaneet neljäkymmentä vuotta erämaassa eivätkä heidän vaatteensa koskaan edes kuluneet, ja he tulivat sieltä pois ilman, että heidän keskellään oli yhtään heikkoa, kahden miljoonan ihmisen ollessa esikuvana tästä. No niin, mitä onkaan sen täyttymys tekevä? Jos uhrieläimen ruumis teki sen heille, mitä onkaan Jeesuksen Kristuksen, Immanuelin, Ruumis tekevä meille? Olkaamme todella kunnioittavia, kun me tulemme. Olkaamme niin kunnioittavia, kuin me vain voimme olla, tullessamme.

65-1207 JOHTAJUUS (Leadership), Covina, California, USA, 7.12.1965

FIN

65-1207 JOHTAJUUS
(Leadership)

Covina, California, USA, 7.12.1965

1       Kiitos sinulle, veli Williams. Tervehdys veljelle ja hänen vaimolleen ja kaikille, jotka ovat läsnä näillä juhlapäivällisillä tänä iltana. On todella suuri etuoikeus olla täällä. Olen odottanut tätä hetkeä siitä asti, kun lähdimme tälle matkalle.

2       Haluan kiittää tuota naista. En voi muistaa hänen nimeään, mutta Billy juuri kertoi minulle heidän antaneen minulle laatikollisen joulumakeisia. He olivat tuoneet ne sinne autolle muutama hetki sitten. Tuo sisar, en voi muistaa hänen nimeään, mutta hän on täältä Kaliforniasta. Se oli minun ensimmäinen joululahjani, joten minä kiitän sinua siitä.

3       No niin, tällä hetkellä Tucsonin aika on kymmenen minuuttia yli yhdeksän, mutta luulisin sen olevan vain kymmentä yli kahdeksan täällä. Joten me… Minusta tuntuu, että ihmisten mielestä olen saarnatessani jokseenkin pitkäveteinen, joten minä toivon… [Yleisö taputtaa.] Kiitoksia. Ihmiset ovat niin mukavia täällä. Minä kiitän teitä.

4       Olen melkeinpä hieman väsynyt saarnaamiseen tänä iltana. Olen matkustanut niin pitkän matkan Shreveportista. Ja kaikkialla muuallakin (tullessani tännepäin) ilta illan jälkeen, ja se saa teidät hieman sekaisin, tiedättehän, ja on kylmä, ja kurkkunne tulee käheäksi. Lähdin Shreveportista. Menetin hiukseni ollessani… joitakin vuosia sitten. Ja minulla on pieni peruukki, jonka panen päähäni saarnatessani maan pohjoisosissa välttyäkseni kylmettymiseltä. Ja unohdin sen mennessäni Shreveportiin, ja todella vilustuin siellä. Kun tuuli puhaltaa sillä lailla, te ette voi kuvitella, mitä se tekee minulle. Menetin hiukseni onnettomuudessa, ja iho on vielä pehmeä, ja pienikin hikoileminen saa sen heti tuntumaan kurkussani, joten minun on täytynyt peruuttaa monia kokouksia. Ja niinpä minä olen hieman käheä tänä iltana.

5       Haluamme sanoa, että meillä on ollut ihmeellistä aikaa kokouksissa ja matkatessamme kukkuloiden yli. Eilen illalla meillä oli ihmeellinen aika veljien kanssa siellä. Siellä oli suuri väenpaljous, ja ihmiset olivat ihmeellisen tarkkaavaisia ja kunnioittavia ja mukavia. Joten se saa minut tuntemaan todella hyvältä ollessani osana Täyden Evankeliumin Liikemiehiä.

6       Minulla on Sanoma, ja tunnen sen olevan Jumalalta. Se on hiukan outoa joillekin ihmisille. En voi ole enempää… Minun on oltava se, mikä minä olen. Ja me.. Tarkoitukseni ei ole olla erilainen, se vain johtuu siitä, että elän muuttuvassa ajassa.

7       Niin kauan kuin rakennatte suoraa seinää, se on hienoa, muurarit voivat jatkaa suoraan. Mutta kun teidän on käännyttävä kulman ympäri, niin silloin… Ja me emme rakenna seinää. Me rakennamme taloa, näettehän, joten näiden käännösten on tultava. Ne tulivat Martin Lutherin, John Wesleyn ja helluntailaisten ajanjaksossa, ja nyt se on jälleen täällä. Joten me… On vaikeata tehdä käännöstä nurkassa. Mutta minä olen niin kiitollinen Jumalalle, että vaikka se onkin ollut niin karkeata, ihmiset ovat reagoineet siihen sataprosenttisesti. Joten me olemme kovasti kiitollisia; kiitoksia jokaiselle teistä.

Ja nyt ennen kuin avaamme Kirjan, puhukaamme sen Tekijälle, tekisittekö niin hetkeksi, kun me kumarramme päämme.

8       Rakas Jumala, me olemme kiitollisia Sinulle tänä iltana etuoikeudesta tuntea Jeesus Kristus, meidän pelastajamme, Sinun Poikasi, ja meidän syntiemme anteeksi antaminen, ja tietää, että Hänen verensä riittää peittämään kaikki meidän syntimme ja vääryytemme. Ne ovat niin pyyhityt pois ja heitetyt Jumalan unohduksen mereen, ja Hänen Morsiamensa on seisova Hääaterialla, puhtaana ja koskemattomana, tullakseen vihityksi Jumalan Pojan kanssa. Kuinka me kiitämmekään Sinua tästä kaikesta, ja uskomme olevamme tietoisia siitä, ettemme luota omiin ansioihimme vaan yksin Hänen ansioonsa, siihen mitä Hän on tehnyt meitä varten. Olemme niin kiitollisia.

9       Kiitos siitä menestyksestä, jota näillä veljillä oli meren takana ja maissa siellä, missä he isoavat ja janoavat Jumalaa. Minä rukoilen, Herra, että jos he menevät sinne takaisin, niin nämä lapset, jotka he toivat Valtakuntaan, tulisivat olemaan iso-isoäitejä ja isoisiä lapsille, jotka he myös tuovat sisälle. Suo se, Isä.

10   Siunaa meitä yhdessä tänä iltana, ja antakoon Pyhä Henki meille asiat, joita me tarvitsemme. Sulje suumme asioille, joita meidän ei tule sanoa, ja avaa sydämemme vastaanottamaan se, mitä Sinä haluat sanoa meille. Suo se, Isä. Jeesuksen nimessä me rukoilemme. Aamen.

11   No niin, menkäämme nyt Raamattuun ja pieneen tekstiin, josta haluaisin hetkisen puhua tänä iltana. Te löydätte sen Markuksen 10. luvusta.

12   Joitain vuosia sitten ei minun puhuessani tarvinnut kirjoittaa muistiinpanoja, sillä kykenin muistamaan sen. Enkä tarvinnut laseja lukeakseni sitä Raamatusta. Mutta nyt täytettyäni kaksikymmentäviisi vuotta, toiseen kertaan, niin minun on vaikeampi tehdä se samalla tavalla kuin minulla oli tapana tehdä se. Niin kuin on käytetyn autonkin kanssa: olen vielä toimintakunnossa. Kyllä, ja haluan vielä jatkaa matkaani, kunnes minun on aika tulla romuläjäksi tullakseni muotoilluksi uudestaan. Niin on luvattu.

13   Aloittakaamme Luukkaan 10. luvusta, 21. jakeesta. jos vain voin löytää sen täältä jostakin. Olen erehtynyt, se on Markuksessa. Olen pahoillani.

14   Pyhän Markuksen 10. luku, ja haluan lukea aloittaen 21. jakeesta. Aloittakaamme mieluumminkin 17. jakeesta:

Ja hänen sieltä tielle mennessään juoksi muuan mies hänen luoksensa, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?”

Mutta Jeesus sanoi hänelle: “Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.

Käskyt sinä tiedät: ‘Älä tapa’, ‘Älä tee huorin’, ‘Älä varasta’, ‘Älä sano väärää todistusta’, ‘Älä varasta’, ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’.”

Mutta hän sanoi hänelle: “Opettaja, niitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti.”

Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: “Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua.”

Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

Siunatkoon Herra oman Sanansa lukemisen.

15   Nyt me tulemme puhumaan tänä iltana tästä aiheesta. Haluan tekstini olevan Seuraa Minua, ja aiheeni on: Johtajuus.

16   No niin, on outoa, mutta minä ajattelin, että ehkäpä, tänään rukoillessani… Ja minulta on kulunut pitkän aikaa, jokaisena iltana, koko matkan aikana, puhuessani Sanomaa, joka minulla on, ja jonka Herra on antanut minun puhuttavakseni. Minä ajattelin, että kun nyt olemme täällä uudessa paikassa tänä iltana, lähestyväni sitä erilaisesta suunnasta. Ja monasti puhuessamme tästä olemme kutsuneet sitä: Rikas nuori hallitsija. Ja monet minun veljistäni, jotka ovat sananpalvelijoita täällä, ovat varmasti lähestyneet sitä monella eri tavalla. Minä haluan yrittää lähestyä sitä erilaisella tavalla tänä iltana, kuin mitä milloinkaan ennen olen tehnyt, aiheenani Johtajuus.

17   Muistakaa tämä, että jokaisen meistä nuoren tai vanhan, ottaessamme ensimmäistä askelta elämässä, jonkun on täytynyt johtaa teitä. Tämä on oikein. Ja ottaessasi viimeisen askeleesi, joku tulee johtamaan sinua. Jonkun on johdettava.

18   Jumala vertaa meitä lampaisiin. Ja jos joku tietää lampaiden kasvattamisesta ja lampaiden luonteesta, niin te tiedätte, ettei se voi johtaa itseään, sitä pitää johtaa. Jopa teurastamoissa me näemme, että vuohi johtaa lampaita teurastettavaksi. Vuohi johtaa niitä, tuota käytävää ylös, ja sen loppuessa se itse hyppää pois, ja lampaat menevät suoraan teurastettaviksi. Joten me näemme, ettei lammas kykene menemään minnekään itsenäisesti.

19   Muistan kokemukseni, joka minulla kerran oli yhden lampaan kanssa. Ollessani riistanvartijana Indianan osavaltiossa ja ollessani siellä ulkona niityllä minä kuulin jotakin, joka oli mitä säälittävin huuto. Se oli pieni karitsa, joka oli eksynyt äidistään. Eikä se voinut löytää tietään äitinsä luo eikä äiti karitsansa luo. Minä nostin tuon pikku karitsan ylös, ja kuinka hiljaa se lepäsikään ruumistani vasten. Minä kävelin edelleen pitäen käsissäni tuota pikku kaveria. Se itki, ja minä kuuntelin sitä. Kuinka se ainoastaan nojasi pientä päätään minua vasten ja näytti tietävän, että minä tulisin auttamaan sitä.

20   Minä ajattelin: “Oi, Ikiaikojen Kallio, halkeama minua varten, nosta minut ylös, Herran Jeesuksen käsivarsilla, ja anna minun olla tyytyväinen tietäessäni olevani matkalla kotiin ollakseni rakkaitteni kanssa.” Ja minä ajattelin: “Elämäni matkan päässä, vain ota minut Sinun käsivarsillesi, Herra, että voin tietää tulevani kuljetetuksi tuon virran ylitse sinne toiselle puolelle, missä ei tule olemaan surua eikä sairautta, ja missä tulen olemaan rakkaitteni kanssa, joita olen rakastanut.”

21   Jos tutkitte luontoa, te huomaatte suuria asioita luonnossa. Kaiken minkä näen, on Jumala tehnyt. Hän on luonnon Tekijä. Luonto toimii jatkuvaisuudessa. Koko luonto toimii sillä tavalla. Huomatkaa, kaikki… Kuten olen sanonut, uskoakseni se oli eilen illalla: “Luonto todistaa Jumalasta.” Jos sinulla ei koskaan ole ollut Raamattua, voit silti seurata luontoa ja tulla tietämään, että tämä Raamattu on Totuus.

22   Minulla on ollut etuoikeus olla ympäri ja ympäri maailman. Olen nähnyt erilaisia uskontoja ja lukenut niiden vaiheista. Muhamettilaiset, olen lukenut Koraanin, ja nähnyt shikhiläiset, jainsilaiset ja  muhamettilaiset sekä buddhalaiset ja kaikkia sellaista, mutta kaikilla niillä on omat filosofiansa, uskontunnustuksensa ja lakikirjansa ja niin edelleen. Mutta meidän Raamattumme on Totuus, ja meidän Jumalamme on ainoa oikea, sillä joka ainoan heistä on näytettävä hauta jossakin, jossa heidän perustajansa yhä makaa. Mutta kristillisyys voi osoittaa tyhjää hautaa ja elää Hänen Läsnäolossaan, joka sinne pantiin. Hän on elossa! Se ei ole Jumala, joka oli, vaan Jumala, joka on. Ei “Minä olin” tai “tulen olemaan”, vaan “MINÄ OLEN.”

23   Koko luonto on jatkuvuudessa, kuten olen sanonut, puhuessani Seurakuntajaksoista, joka meillä on kirjasina nyt. Osoitin sen Seurakuntajaksoissa. Kuinka me näemme Seurakunnan tulevan kypsyyteensä, kuinka se kasvaa tarkalleen, niin kuin kaikki muukin luonnossa tekee.

24   Me puhuimme eräänä päivänä siitä, kuinka aurinko nousee pienenä vauvana, todella heikkona; sillä ei ole paljoakaan voimaa. Ja kun päivä menee eteenpäin, tulee se vahvemmaksi ja vahvemmaksi. Kahdeksalta se on kuin nuori poika tai tyttö aloittaessaan koulunkäynnin. Sitten noin yhdentoista aikaan se pääsee koulusta ja on valmis suorittamaan palveluksensa. Sitten se kulkee edelleen, kunnes noin kello kolmelta se muuttuu keski-iästä vanhukseksi. Ja sitten illalla se kuolee. Onko se auringon loppu? Ei. Se palaa takaisin seuraavana aamuna todistamaan siitä, että on olemassa elämä, kuolema, hautaus ja ylösnousemus. Näettekö? Ymmärrättekö?

25   Me katselemme puita, kuinka ne muuttuvat ja mitä ne tekevät. Minä olin jonkin aikaa sitten tuolla alhaalla Kentuckyssa. Minä pidän oravien metsästyksestä, ja menin sinne syksyllä ystäväni kanssa metsästämään oravia. Ja oli äärettömän kuivaa.

26   Jos te olette koskaan metsästänyt harmaaoravia, silloin tiedätte kuinka vaikeata on lähestyä niitä lehtien rapistessa jalkojen alla. Houdini on amatööri pakenemistaiteilija niihin verrattuna, ne todella osaavat sen taidon. Ja sitten kun yrittää ampua silmään viideltäkymmeneltä metriltä, tarvitaan hyvää metsästystaitoa saadakseen ammutuksi päivässä määrän, jonka laki sallii.

27   Joten minun ystäväni herra Wood, kääntynyt jehovantodistaja, oli minun kanssani. Hän sanoi: “Tunnen miehen tuolla, jonka tilalla on paljon…” Me kutsumme niitä siellä “huutajiksi”.

28   Kuinka moni tietää, mikä “huutaja” on? No niin, riippuu mistä osasta Kentuckya tulet. Näettehän, minä olen kotoisin sieltä päin.

29   Aivan kuten yhdessä näistä kokouksista jokin aika sitten. Olen kertonut tämän jo veli Williamsille ja muutamille muille, kuinka he siellä sanoivat: “Nouskaamme ylös ja laulakaamme kansallislaulu.”

30   Ja minä lauloin: “Minun vanha Kentuckyn kotini.” Joten kukaan ei yhtynyt siihen minun kanssani. Se oli ainoa kansallislaulu, jonka tunsin. Joten me olimme…

31   Hyvä on. [Veli Branhamille ojennetaan paperi.] “Olkaa hyvä ja rukoilkaa naisen puolesta täällä, jonka nenästä juuri nyt vuotaa verta.” Rukoilkaamme.

32   Rakas Jumala, minä pyydän Sinua Herra, Sinä olet suuri Parantaja. Ja minä pyydän, että Sinun armosi ja laupeutesi koskettaisi tätä naista juuri nyt ja pysäyttäisi tuon verenvuodon. Me olemme uskovia ihmisiä kokoontuneena yhteen. Tuo nainen on tullut tänne nauttiakseen Herran Sanasta ja ihmisten seurasta, ja minä pyydän Sinua Herra, juuri nyt, nuhtelemaan vihollista ja lopettamaan tuon verenvuodon. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen. Ja me uskomme sen.

33   Menkäämme eteenpäin tämän pienen kertomuksen kanssa päästäksemme vireeseen, ennen kuin aloitamme näiden raamatunpaikkojen kanssa, joita minulla on kirjoitettuna tänne.

34   Niinpä hän sanoi: “Menkäämme sinne tapaamaan tätä vanhaa miestä. Hänen maillaan on paljon huutajia.” Ja hän jatkoi: “Mutta hän ei ole uskovainen, ja saattaa olla, että hän ajaa meidät kiroten ulos, jos menemme sinne.”

35   Minä sanoin: “Me olemme olleet leiriytyneinä tänne jo kaksi viikkoa emmekä ole saaneet yhtään oravaa.” Ja me olimme likaisia ja kasvoiltamme parroittuneita.

36   Hän sanoi: “Hyvä on, menkäämme sitten sinne.”

37   Joten me menimme sinne, noin kahdenkymmenen mailin päähän. Olin ollut sielläpäin kerran aikaisemmin, metodistien leirintäalueella. Herra teki siellä silloin suuria asioita, ja meillä oli suuri parantamiskokous metodistien keskuudessa. Ja sitten me ajoimme sinne kauas noiden mäkien ja rinteiden taakse. Teidän on tunnettava Kentucky tietääksenne, minkälaisesta paikasta oli kysymys. Ja kun sitten tulimme tuohon taloon, siellä istui vanha mies, tai kaksi vanhaa miestä, jotka istuivat siellä hatut kasvojen yli vedettyinä. Sitten hän sanoi: “Tuolla hän on, hän on kova pala. Hän vihaa sanaa ‘saarnaaja’.”

38   Joten minä sanoin: “Hyvä on, minun on sitten parempi istua autossa, tai emme pääse ollenkaan metsästämään. Mene sinä ja pyydä häneltä lupa metsästykseen.”

39   Joten hän meni ulos, käveli sinne ja puhui heille. Ja Kentuckyssa on aina tapana kuten tiedätte “kutsua sisälle”. Ja niinpä hän meni sinne ja sanoi: “Minä ajattelin kysyä, että voisimmeko metsästää jonkin aikaa sinun maillasi.”

40   Vanha mies, noin seitsemänkymmentäviisivuotias, istui siellä jauhaen tupakkaa suussaan, sylkäisi sen ja sanoi: “Mikä sinun nimesi on?”

Hän sanoi: “Minun nimeni on Wood.”

Hän kysyi: “Oletko sinä sukua vanhalle Jimille, joka ennen asui…”

Hän vastasi: “Kyllä, minä olen Jimin poika. Minun nimeni on Banks.”

41   “Hyvä on”, hän sanoi, “vanha mies Jim oli rehellinen mies. Joten sen kun vaan metsästät.” Sitten hän kysyi: “Oletko sinä yksinäsi?”

Hän sanoi: “Ei, minun pastorini on tuolla mukanani.”

Hän sanoi: “Mitä?”

Hän sanoi: “Minun pastorini on mukanani, hän metsästää kanssani.”

42   Mies kysyi: “Wood, ethän vain tarkoita, että olet vajonnut niin alas, että sinun on kuljetettava saarnaajaa kanssasi kaikkialle minne menet?”

43   Hän oli raaka vanha kaveri, joten ajattelin, että minun olisi parasta mennä ulos autosta, tiedättehän. Joten kun kävelin sinne, hän sanoi: “No niin, sinä olet saarnaaja, häh?”

44   Sanoin: “Kyllä, herra.” Hän katseli minua päästä kantapäähän. Oravanverta ja likaa. Sanoin: “Enpä taida paljoa näyttää sellaiselta.”

45   Hän sanoi: “Oi, minä tavallani pidän siitä.” Hän sanoi: “Tiedätkö, minä haluan sanoa sinulle jotakin. Minua pidetään täysin uskosta osattomana!”

46   Sanoin: “Kyllä, herra, ymmärsin sen niin olevan. Kuitenkaan en ajattele, että se olisi mikään ylpeilyn aihe. Ajatteletko sinä niin?”

47   “No niin”, hän sanoi, “enpä tiedä. Minäpä kerron sinulle, mitä ajattelen sinun kaltaisistasi kavereista.”

Sanoin: “Hyvä on.”

48   Hän sanoi: “Te haukutte väärän puun juurella.” Ja kuinka moni tietää sen merkityksen? Näettekö? Se tarkoittaa, että koira valehtelee, näettekö. Pesukarhu ei ole ensinkään siinä puussa. Ja hän sanoi: “Sinä haukut väärän puun juurella.”

Sanoin: “Se on sinun mielipiteesi.”

49   “Kyllä”, hän sanoi, “katso, näetkö tuon vanhan savupiipun tuolla?”

“Kyllä.”

50   “Minä synnyin siellä seitsemänkymmentäviisi vuotta sitten”, hän sanoi, “ja minä olen elänyt näillä kukkuloilla koko sen ajan. Ja olen katsellut taivasta kohden, ja olen katsellut sinne ja tänne, ja varmasti näiden seitsemänkymmenenviiden vuoden aikana minun olisi pitänyt nähdä jotakin, mikä näyttäisi Jumalalta. Etkö sinäkin ajattele niin?”

51   Sanoin: “No, sehän riippuu siitä, mitä sinä katsot. Näetkö, mitä sinä tahdot nähdä.”

52   Ja hän sanoi: “Minä en varmastikaan usko sellaisen olennon olemassaoloon. Ja minä uskon teidänlaistenne kaverien ainoastaan ottavan petoksella rahat ihmisiltä. Tästä siinä vain on kysymys.”

53   Minä sanoin:” Sinä olet Amerikan kansalainen, joten sinulla on oikeus omiin ajatuksiisi.”

54   Hän sanoi: “Kerran oli yksi kaveri, josta olen kuullut, ja jos milloinkaan voisin päästä keskustelemaan tuon kaverin kanssa, minä haluaisin kysyä häneltä muutamia kysymyksiä.”

Minä sanoin: “Kyllä, herra.”

55   Hän sanoi: “Se oli saarnaaja, ja sinä saatat tuntea hänet. Hänellä oli kokous jokin aika sitten täällä Campbellsvillessä, tuolla kirkon leirintäalueella. Olen unohtanut hänen nimensä, hän oli Indianasta.”

Ja minä sanoin: “Oi, niinkö, herra.”

56   Veli Wood aikoi sanoa jotakin: ”Minä, tuota..” (“Älä sano sitä.”) Ja niin hän sanoi…

Minä sanoin: “Mitä hänestä?”

57   Hän sanoi: “Tuolla oli eräs vanha nainen tuolla mäellä, ja tiedätkö, hän oli kuolemassa syöpään, ja minä kävin siellä aamuisin vaimoni kanssa siivoamassa hänen vuoteensa. Sillä häntä ei voitu enää kohottaa tarpeeksi korkealle, jotta ulostusastia olisi voitu panna vuoteeseen hänen alleen, joten hänen vuodevaatteensa piti vaihtaa.” Sitten hän jatkoi: “Hän oli kuolemassa. Hän oli ollut Louisvillessä, ja lääkärit siellä eivät enää voineet auttaa häntä, vaan sanoivat, että ‘hän tulisi kuolemaan’.”

58   “Ja hänen sisarensa meni tuohon kokoukseen, jossa tuo saarnaaja seisoi siellä puhujanlavalla katsoen sinne perälle yli yleisön ja kutsuen tuota naista nimeltä ja sanoi hänelle: ‘Kun lähdet, ota nenäliinasi, joka sinulla on käsilaukussasi.’ Ja hän kutsui tätä naista, joka oli siellä kahdenkymmenen mailin päässä, nimeltä ja sanoi hänen kärsivän syövästä, ja mikä hänen nimensä oli, ja mitä hänelle oli tapahtunut. Hän käski hänen ottaa tuo nenäliina ja panna se tämän naisen päälle, ja hän tulisi paranemaan tuosta syövästä.”

59   Sitten hän jatkoi: “He tulivat tänne tuona yönä. Ja rehellisesti sanoen, kuulin kauheata kirkumista tuolta mäeltä. Minä ajattelin Pelastusarmeijan olevan irti siellä ylhäällä. Ja minä sanoin: ‘Kaiketi tuo vanha sisar on kuollut.’ Huomenna me tulemme ottamaan vankkurit ja kuljetamme hänet tuonne valtatien reunalle, josta he voivat viedä hänet hautausurakoitsijalle. Joten me jäimme odottamaan, sillä ei ollut mitään tarvetta mennä sinne ylös tuohon aikaan yöstä. Se oli noin mailin päässä siellä mäellä.” Hän sanoi: “Me menimme sinne ylös seuraavana aamuna, ja arvaapa, mitä oli tapahtunut?”

Minä sanoin: “En, herra.”

60   Hän sanoi: “Hän istui siellä syöden paistettua omenapiirakkaa ja joi kahvia miehensä kanssa.”

Ja minä sanoin: “Tarkoitatko sitä todella?”

Hän sanoi: “Kyllä, herra.”

“Oh”, minä sanoin, “no niin, herra, ethän sinä todella tarkoita sitä.”

61   Hän sanoi: “Se, mikä minua vaivaa… Kuinka tuo mies, joka ei ollut milloinkaan aikaisemmin ollut täällä, tiesi nuo asiat.” Näettekö?

Ja minä sanoin: “Oi, ethän sinä sellaista usko.”

Hän sanoi: “Se on totta.”

Minä kysyin: “Uskotko sinä sen?” Näettekö?

62   Hän sanoi: “Hyvä, mene vain ylös tuonne mäelle. Minä kykenen todistamaan sen sinulle.” Hän oli nyt saarnaamassa minulle, näettekö?

63   Joten minä sanoin: “Hmm.” Minä nostin maasta omenan ja sanoin: “Voinko ottaa yhden näistä omenista?” ja puhdistin sitä vaatteisiini.

64   Hän sanoi: “No, nuo madot syövät ne kuitenkin, joten arvelisin sinun voivan ottaa yhden.” Ja sitten… Ja nyt minä sanoin purtuani sitä: “Tämä on hyvä omena.”

65   Hän sanoi: “Kyllä vaan. Tiedätkö mitä? Minä istutin tuon puun noin neljäkymmentä vuotta sitten.”

Sanoin: “Oi, niinkö?”

“Kyllä, herra.”

66   Ja minä sanoin: “Hyvä, ja joka vuosi nuo lehdet putoavat pois puusta, ja tietääkseni meillä ei ole vielä ollut pakkasta, koska on vasta elokuun alku.”

67   “Kyllä, herra, se tapahtuu syksyllä, ja uskoisin sen tulevan aikaisin tällä kertaa.”

68   Muutin puheenaihetta, näettehän. Ja minä sanoin:” Tiedäthän, että on käsittämätöntä, kuinka tuo mahla poistuu tuosta puusta, ja lehdet putoilevat pois, vaikkei vielä ole ollut yhtään pakkasta tappaakseen nuo lehdet.”

69   Ja hän sanoi:” No, mitäs sillä on sen kanssa tekemistä, mistä me puhumme?”

70   Sanoin: “Minä vain ihmettelen.” (Tiedättekö, että äidilläni oli tapana sanoa: “Anna lehmälle tarpeeksi köyttä, niin se hirttää itsensä”. Joten minä vain annoin hänelle paljon köyttä.)

71   Hän kuitenkin jatkoi sanoen: “Mitä sillä on tekemistä tämän kanssa.”

72   Sanoin: “Tiedätkö, että Jumala kasvattaa nuo omenat niin kuin lehdetkin, jotta voit istua sen varjossa ja nauttia noista omenoista. Ja joka vuoden syksyllä tuo elämä menee sinne alas ja tulee uudelleen omenien ja lehtien kanssa?”

73   Ja hän sanoi:” Sehän on vain luonto, näethän, se on luonto.”

74   “Tietenkin se on luonto”, sanoin, “se on luonto, mutta Jonkun on hallittava luontoa.”

Näettekö, ja sitten minä sanoin: “Kerropa sinä minulle, mikä tekee sen?”

75   Hän sanoi: “Niin, kyseessä on vain luonto, joka saa sen aikaan.”

76   Sanoin: “Kuka on se, joka käskee tuota pientä lehteä?” Jatkoin:” No niin, nuo lehdet putoavat pois, jotta mahla menisi alas juuriin. Ja jos tuo mahla pysyisi puussa yli talven, mitä silloin tapahtuisi?”

77   Hän vastasi: “Se tappaisi puun.”

78   “Hyvä”, sanoin. “Mikä älykkyys juoksuttaa tuon mahlan sinne juuriin, ja mikä käskee sitä sanoen: ‘0n aika lähteä nyt, koska syksy on tulossa. Menehän sinne alas juuriin piiloon?” Sitten se pysyy siellä juurissa kuten haudassa, ja seuraavana keväänä se tulee jälleen takaisin ylös ja tuo tullessaan omenat ja lehdet.”

79   Hän sanoi: “Luonto vain sen tekee. Hän sanoi: “Sää! Sinähän tiedät, kuinka se muuttuu syksyn tullessa.”

80   Sanoin:” Panehan ämpärillinen vettä tuon tolpan nokkaan tuolla ulkona, ja tulet näkemään juoksuttaako luonto sen tuon pylvään alapäähän, ja tuoko se sen ylös uudestaan. Ymmärrätkö?”

“No niin”, hän sanoi, “saatat olla oikeassa.”

Minä sanoin: “Ajattelehan sitä sillä aikaa, kun me olemme metsästämässä.”

Hän sanoi: “Voitte metsästää missä haluatte.”

81   Sitten minä sanoin: “Kun tulen takaisin, niin voit kertoa minulle, mikä älykkyys juoksuttaa mahlan puusta alas juuriin ja pitää sen siellä koko talven. Se on se sama älykkyys, joka kertoi minulle tuosta naisesta tuolla.”

Hän kysyi: “Kertoi sinulle?”

Sanoin: “Kyllä, herra.”

Hän sanoi: “Et kai sinä ole tuo saarnaaja!”

Minä sanoin: “Tiedätkö hänen nimensä?”

Hän vastasi: “Kyllä.”

Minä sanoin: “Branhamko?”

Hän sanoi: “Juuri hän.”

Sanoin: “Se on oikein.” Näettekö?

82   Ja tiedättekö mitä? Minä johdatin tuon vanhan miehen Kristuksen luo, juuri siellä hänen oman todistuksensa johdosta.

83   Ja vuotta myöhemmin olin siellä ja pysäytin sinne pihalle autoni, jossa oli Indianan rekisterikilvet. He olivat muuttaneet pois; mies oli kuollut. Ja kun sitten palasin metsästämästä, siellä seisoi hänen vaimonsa ollen todella raivoissaan minulle. Ja minä ajattelin, että minullahan oli lupa metsästykseen. Ja tuo nainen tuli sinne ulos sanoen: “Etkö osaa lukea?”

84   Sanoin: “Kyllä, rouva.” Hän kysyi: “Näitkö nuo laput, joissa lukee: ‘Ei metsästystä!’?”

85   Sanoin: “Kyllä, rouva, mutta minulla on lupa.”

86   “Sinulla ei ole lupaa”, hän sanoi. “Nuo kieltolaput ovat olleet paikoillaan monta vuotta.”

87   Minä sanoin: “Siinä tapauksessa olen ollut väärässä, sisar, olen pahoillani.”

88   Hän sanoi: “Pahoillaanko, vielä mitä! Nuo Indianan rekisterikilvet tuolla, ja pysäköitte tänne, te olette mitä röyhkeimpiä ihmisiä!”

Sanoin: “Voisinko saada selittää asian?”

“Kyllä! Kuka antoi sinulle luvan?”

89   Sanoin: “En oikein tiedä, se oli vanhemmanpuoleinen mies, joka istui täällä verannalla, kun olin täällä viime vuonna, ja me keskustelimme Jumalasta.” Näettekö?

Sitten hän katsoi ja sanoi: “Oletko sinä veli Branham?” Sanoin: “Kyllä rouva.”

90   Hän sanoi: “Anna minulle anteeksi, en tiennyt, kuka sinä olit.” Sitten hän jatkoi: “Minä haluan kertoa sinulle hänen todistuksensa. Kuolemansa hetkellä hän nosti kätensä ylös ja ylisti Jumalaa. Hän kuoli uskovana kristittynä ja meni Jumalan luo.” Näettekö?

91   “Jos he olisivat hiljaa, niin kivet huutaisivat.” Luonnossa on jotakin.

92   Katsokaa lintuja, katsokaa eläimiä, katsokaa kaikkea, ja te katselette luontoa.

93   Katsokaa pientä kyyhkystä, kuinka se lentää. Sillä ei ole sappea, joten se ei voi syödä, mitä korppi syö, sillä se on erilainen lintu. Näettehän? Sillä ei ole sappea. Sen ei tarvitse kylpeä vedessä, koska sillä on jotakin sisäpuolella, joka puhdistaa sen sisältäpäin ulos, näettehän.

94   Samalla tavalla on kristityn kanssa. Sillä tavalla Jumala on esittänyt itsensä, kyyhkysenä. Näettekö. Ja Jeesus esitettiin Karitsana. Luonnossa te tulette aina löytämään Jumalan. Ja Jumala on verrannut meitä lampaisiin, joita tulee johtaa. Oletteko ennen huomanneet sitä, saarnasin jokin aika sitten, kuinka Kyyhkynen tuli alas Karitsan ylle johtaakseen Karitsaa ja Se johti Hänet teurastettavaksi. Tuo Kyyhkynen! Tuo Kyyhkynen ei olisi voinut laskeutua minkään muun kaltaisen eläimen ylle, koska niillä molemmilla täytyi olla samankaltainen luonne. Ymmärrättekö? Kyyhkynen ei olisi voinut tulla suden ylle, sillä se olisi murissut, ja Kyyhkysen olisi täytynyt paeta sitä.

95   No niin, samoin on nytkin, meidän ilkeät tapamme saavat Pyhän Hengen kaikkoamaan ja pakenemaan pois. On oltava saman kaltaiset luonteet. Taivaallinen lintu, kyyhkynen, ja nöyrin maallinen eläin, karitsa, soveltuvat yhteen. Kun Pyhä Henki tulee yllemme ja tekee meistä uusia luomuksia, silloin Hän voi johtaa meitä. Mutta kun me yritämme elää samaa vanhaa elämäämme, se ei tule onnistumaan! Se ei toimi.

96   No niin, kun te otitte ensimmäisiä askelianne elämässä, ehkä jonkun ystävällisen vanhan äidin kädet johtivat teitä silloin. Nuo kädet saattavat levätä tänä iltana liikkumattomina jossakin hautausmaalla, mutta tuo käsi tuki sinua ottaessasi ensi askeliasi.

97   Sitten sen jälkeen, kun äiti oli opettanut sinut kävelemään, sinä kävelit ehkä muutamia askelia ja kaaduit ja nousit jälleen ylös ja luulit tekeväsi jo suuria asioita. Tuli opettajan vuoro koulussa johtaa sinua opintielle, miten sinun tuli toimia ja mitä sinun tuli oppia ja niin edelleen.

98   Sitten kun opettaja koulussa oli lopettanut sinun kohdallasi, tuli ehkä isäsi vuoro opettaa sinulle ammatti tai kuinka olla menestyvä liikemies, kuinka tehdä asiat oikein. Ehkäpä äitisi opetti sinulle, kuinka tulisi olla perheenemäntä, kuinka tehdä ruokia ja niin edelleen.

99   Sitten kun he olivat lopettaneet kohdallasi, tuli ehkä jonkun saarnaajan tai papin vuoro johtaa sinua.

100   Mutta kuka johtaa sinua nyt? Tästä on kysymys juuri tällä hetkellä. Kaikkia meitä johtaa joku tänä iltana. Niin täytyy olla. Meitä johdetaan. Pankaapa merkille.

101   Katsokaamme nyt tätä nuorta kaveria… Mistä hän oli saanut vaikuttimensa. Katsokaamme nyt tätä nuorta liikemiestä, joksi me kutsumme häntä, sillä hän oli liikemies. Hän oli menestynyt mies. Katsokaamme hänen johtajiaan.

102   Ehkäpä hänen äitinsä ensin opetti hänen ollessaan pieni poika, kuinka hänen tuli toimia. Hänen isänsä oli tehnyt hänestä menestyksekkään miehen ja ehkäpä jättänyt hänelle perinnön, koska hän itsekin oli kansan johtomiehiä. Ehkäpä hänen isänsä oli kuollut, ja hän oli nyt liikkeen johdossa. Me voisimme kutsua häntä tänään kristityksi liikemieheksi, tai uskonnolliseksi liikemieheksi, uskoisin sen kuvaavan häntä parhaiten.

103   Tämä mies oli uskonnollinen. Missään tapauksessa hän ei ollut uskosta osaton. Ja hänen äitinsä oli opettanut hänet käyttäytymään oikein, kuinka kävellä ja pukeutua. Hänen isänsä oli opettanut hänelle liikkeenhoitoa ja kuinka olla menestyvä mies; ja hänen liikkeensä menestyi. Isä ja äiti olivat kasvaneet kirkossa ja esittelivät hänet papille, joka oli tehnyt hänet todella uskonnolliseksi mieheksi. Niinpä hän oli hienosti sivistynyt mies. Hän oli hieno poika ja hänellä oli hyvä luonne.

104   Jos kerran Jeesus Kristus katsoi häntä ja rakasti häntä, hänessä täytyi olla jotakin todellista. Kyllä. Sillä Raamattu sanoo täällä Markuksen Evankeliumissa: “Ja Jeesus katsoi häneen, ja rakasti häntä.” Kyllä, “Jeesus katsoi häneen, ja rakasti häntä.” Joten tässä nuoressa kaverissa on täytynyt olla jotakin huomiota herättävää. Hänen luonteensa oli havaittu hyväksi. Hän oli oikein kasvatettu mies, järkevä, lahjakas, älykäs, menestyväinen ja uskonnollinen mies. Hänellä oli paljon hyviä, huomiota herättäviä luonteenominaisuuksia. Niin paljon, että se kiinnitti Jeesuksen Kristuksen, Pelastajan huomion puoleensa. Mutta kun hän nyt joutui kasvotusten, ollen menestyvä kaikissa näissä muissa asioissa.

105   Mitään ei ollut mennyt vialle. Hän oli täydellisesti oikein mitoitettu, älykäs, oikean koulutuksen saanut, menestyvä terävä-älyinen, hieno liikemies ja ehkäpä hän kuului liikemiesten ryhmään jossakin siellä Palestiinassa. Hän ehkä kuului tämänkaltaiseen liikemiesten ryhmään, joka täällä on tänä iltana, epäilyksettä asia oli niin, sillä liikemiehet ovat aina yhteydessä toinen toistensa kanssa.

106   Koska he ovat “samanlaisia lintuja”, he puhuvat samoista asioista. Ja tämä uskonnollinen mies ei olisi halunnut olla yhteydessä miehen kanssa, joka pitää kapakkaa, sillä heillä ei ollut mitään yhteistä. Meillä on oltava yhteisiä asioita. Joten kristityillä on yhteistä kristittyjen kanssa; syntisillä on yhteisiä asioita syntisten kanssa, klubinsa ja kaikkea muuta sellaista. Ja tämä nuori poika todennäköisesti kuului liikemiesten yhteyteen.

107   Hän oli niin uskonnollinen kuin vain voi olla, koska hän Jeesuksen kysyessä vastasi hänelle: “Minä olen pitänyt nämä käskyt ja noudattanut niitä nuoruudestani lähtien.” Näin oli.

108   Näettekö, hänet oli kasvatettu oikein ja häntä oli opetettu oikein kaikessa. Mutta kun hän joutui kasvotusten Iankaikkisen Elämän kanssa… Nyt minä haluan teidän panevan merkille, että vaikka hänellä olikin tällainen luonne, hän tiesi, ettei hän omistanut Iankaikkista Elämää.

109   No niin, kaikki meidän yhdistyksemme, meidän seurakuntamme, meidän jäsenyytemme ja muut asiat, jotka ovat meille niin rakkaita, meidän amerikkalaisissa seurapiireissämme. Se on hyvin hienoa, eikä sitä vastaan voida sanoa mitään. Ja meidän liikemiestemme yhdistys täällä on hieno asia, se on pitänyt ovea avoinna minulle, minun kirkkokunnan vastaiselle ajatukselleni, että “me olemme kristittyjä”.

110   Ei yksikään kirkkokunta voi omistaa meitä, todellisia kristittyjä, sillä te kuulutte Jumalalle. Kirkkokunnat ovat ihmistekoisia, mutta kristillisyys on lähetetty Taivaasta. Mutta kaikista näistä asioista huolimatta, joita meillä on, miten hyviä ne ovatkin, ja miten hienoa se onkin, kun tulemme yhteen näissä hienoissa kokouksissa, joita meillä on, ja vaikka meillä onkin sosiaalinen ymmärryksemme, kuitenkin joka ainoan meistä on tultava kasvokkain Iankaikkisen Elämän kanssa. Ei väliä sillä, miten menestymme liikeasioissa, kuinka olemme menestyneet, miten hyvä seurakunnan jäsen me olemme, ja kuinka me työskentelemme ja yritämme tehdä asiat oikein, kuitenkin, jos ette ole tehneet sitä oikealla tavalla, on Jumalan palvontanne turhaa.

111   Jeesus luokitteli sen samalla tavalla kuten minäkin. Pysähtykäämme tässä hetkeksi. Hän sanoi: “Turhaan te palvotte minua, opettaen ihmisten käskyjä.” Ajatelkaahan nyt vilpitöntä, rehellistä palvontaa, vilpittömällä sydämellä Jumalaa kohtaan, ja kuitenkin turhaan! Se alkoi samalla tavalla Kainin kanssa, Eedenin puutarhassa. Se oli vilpitöntä palvontaa, mutta se tuli hylätyksi! Hyvin uskonnollista; silti se hyljättiin!

112   Toista viikkoa sitten Shreveportissa, Liikemiesten aamiaiskokouksessa, jossa oli läsnä useita satoja ihmisiä, puhuin kaksi ja puoli tuntia aiheesta: Tehdä Jumalalle palvelus ilman, että se on Jumalan tahto. Nyt tämä kuulostaa oudolta, mutta meidän on kanavoitava itsemme Jumalan valmistamalle kanavalle ja Jumalan tavalle tehdä se. Ei merkitse mitään, kuinka paljon me ajattelemmekin sen olevan oikein, sen on oltava Herran Sanan mukaisesti, tai se on turhaa. Kain palvoi, mutta ei Herran Sanan mukaisesti. Fariseukset palvoivat, mutta eivät Herran Sanan mukaisesti. Ja minä opetin tuossa sanomassa sitä liikemiehille.

113   Daavid halusi tehdä palveluksen Herralle ja hän oli oikeassa, siinä mitä hän sanoi. Hän sanoi: “Ei ole oikein, että Herran arkki on tuolla alhaalla. Tuokaamme se tänne ylös.” He eivät koskaan kysyneet Herralta, mitä on tehtävä arkille, vaan sanoivat, että meidän on tehtävä se. No niin, se oli oikein, ja se heidän olisi ollutkin tehtävä. Hän sanoi: “Meidän tulee noutaa arkki tänne, että voimme neuvotella Herran kanssa.” Ja se oli aivan oikein, sillä se oli siellä toisessa maassa. He sanoivat: “Meidän on tuotava se tänne ja pantava se meidän omaan taloomme täällä, ja sitten palvomme Herraa.”

114   Nyt huomatkaa, että hän käytti väärää kanavaa tehdessään sen. Hän neuvotteli viidenkymmenen, sadan, ja tuhannen päämiesten kanssa. Hän neuvotteli jokaisen heidän kanssa, ja näytti että se olisi Herran tahto, se näytti Herran Sanalta.

115   Herran sana, joskus teidän on pantava sana omalle paikalleen, tai se ei ole Herran tahto. Ymmärrättekö? Antakaa sen nyt imeytyä syvälle, niin tulette saamaan käsityksen siitä, mitä minä yritän sanoa.

116   En halua seurakunnan lankeavan sellaiseen, mitä näemme tuolla Englannissa: pitkähiuksisia ja maalattu-kasvoisia miehiä, vääristyneitä. Me emme halua sellaista! Ei väliä sillä, kuinka uskonnolliselta se kuulostaa, ja kuinka paljon Elvis Presley laulaa uskonnollisia lauluja, hän on silti perkele. Minä en ole tuomari, mutta “heidän hedelmistään te tunnette heidät”. Ymmärrättekö? Hän on helluntailainen, mutta se ei merkitse yhtään mitään. Näettekö, teidän hedelmänne todistavat, mitä te olette.

117   Ei ole väliä, jos Henki tulee hänen ylleen, ja hän puhuu kielillä ja huutaa ja voi parantaa sairaita. Jeesus sanoi: “Monet heistä tulevat minun tyköni tuona päivänä ja sanovat: ‘Herra, emmekö me tehneet tätä ja tuota?’ Ja minä olen sanova: ‘Menkää pois minun tyköäni, te, jotka teette laittomuutta. En ole koskaan tuntenut teitä.’” Ymmärrättekö?

118   Meidän on oltava todellisia, aitoja kristittyjä. Ja ainoa tapa meidän tehdä se, on tulla kasvokkain tämän kysymyksen kanssa Iankaikkisesta Elämästä.

119   On ainoastaan yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se tulee Jumalalta. Ja Hän ennalta määräsi jokaisen luomuksen, jolla tulisi olemaan Se. Samalla tavalla kuin olit alkiona isässäsi, sinä olit alkiona Jumalassa ollen Hänen ominaisuutensa alusta alkaen, tai et koskaan tule olemaan siellä. Sinä tulet esiin äitisi kasvualustan kautta; isäsi ei tuntenut sinua, kun olit hänen kupeissaan. Ja kun tulet esiin äitisi kautta, tulee sinusta ihmisolento ja tulet isäsi kuvaksi ja voit olla yhteydessä hänen kanssaan. Ja samoin on Jumalan kanssa, jos sinulla on Iankaikkinen Elämä.

120   Tulonne fyysiseen, luonnolliseen elämään tapahtui isänne kautta. Ja ainoa tapa, jolla teistä voi tulla uudestisyntyneitä, on että saatte Taivaalliselta Isältänne Hänen luonteenominaisuutensa. Se on ainoa tie. “Kaikki, jotka Isä on antanut minulle, tulevat minun luokseni.” Ymmärrättehän?

121   Sinä olet täällä, koska sinun nimesi oli pantu Karitsan Elämän Kirjaan, ennen kuin edes maailmaa oli perustettu. Se on tarkalleen oikein. Sinä olet alkio, Taivaallisen Isäsi hengellinen alkio, osa Jumalan Sanaa. Jos on niin, kuten olen sanonut, silloin sinä olit Jeesuksen kanssa, kun Hän oli täällä, koska Hän oli Sana. Sinä kärsit Hänen kanssaan, kuolit Hänen kanssaan, tulit haudatuksi Hänen kanssaan, ja nousit ylös Hänen kanssaan, ja nyt istut Taivaallisissa, Hänessä!

122   Huomatkaa, Daavid ajatteli kaiken olevan hienosti, kun hän oli neuvotellut kaikkien näiden ihmisten kanssa, ja he kaikki alkoivat tanssia ja huutaa ja kirkua. Heillä oli kaikki heidän omat uskonnolliset liikehdintänsä, mitä silloin oli, mutta kuitenkaan ei ollut Jumalan tahto mennä sillä tavoin noutamaan Jumalan Sana takaisin Jumalan huoneeseen. Mutta te näette, että Jumala aina, kaikkina ajanjaksoina, työskentelee samalla tavalla. Hänen ensimmäinen päätöksensä on Hänen ainoa päätöksensä. Koska Hänen päätöksensä ovat täydelliset, Hän ei tee milloinkaan mitään, ellei Hän ole ensin ilmoittanut sitä Hänen palvelijoillensa profeetoille. Se on tarkalleen näin.

123   Tästä syystä, tässä seurakunta jaksossa, jossa me elämme, ei ole yhtään seurakuntaa, ei metodisteja, baptisteja, helluntailaisia, eikä ketään muitakaan heistä, jotka kykenisivät tekemään tästä Seurakunnasta Morsiamen. Malakia 4 :n vastauksena Hän lähettää profeetan, jolle Hän paljastaa sen, sillä se on ainoa tie. Meidän seurakuntamme muodostuvat kirkkokunniksi ja ne saattavat kaiken sekasortoon, ja ne ovat aina tehneet niin. Niin myös Jumala aina lähettää profeetan.

124   Ja maassa oli silloin Naatan, Jumalan vahvistama profeetta; hänen kanssaan he eivät neuvotelleet.

125   Kun he menivät sinne ja ottivat arkin, aiheutti se rehellisen miehen kuoleman. Sen asemesta, että leeviläiset olisivat kantaneet sen takaisin olkapäillään, he toivat sen vankkureissa, täydellisesti pilaten koko asian!

126   Ja te huomaatte, että jos te ette mene Jumalan tahdon mukaisesti  tietä, jonka Jumala on antanut meidän kuljettavaksemme, te aina pilaatte Sen, tehden Siitä jonkun organisaation, kirkkokunnan tai jonkinlaisen sanoman, ja siinä sitä sitten ollaan. Näettekö? Se on aina tapahtunut tällä tavalla.

127   Tämän saman asian kanssa tämäkin poika tuli kasvotusten. Hän oli farisealaisten tai saddukealaisten jäsen tai jossakin muussa suuressa tuon päivän ryhmässä. Hän oli niin uskonnollinen, kuin vain voi olla. Hän sanoi: “Olen pitänyt kaikki nuo käskyt, joita minulle on opetettu siitä asti, kun olin nuorukainen.” Ymmärrättekö tämän? Ja siksi Jeesus rakasti häntä. Hän ei halunnut tulla johdetuksi, vaan kieltäytyi vastaanottamasta todellista Jeesuksen Kristuksen johtajuutta, joka olisi antanut hänelle Iankaikkisen Elämän.

128   Pankaapa merkille, että hän uskoi olevan olemassa jotakin erilaista, kuin mitä hänellä oli, muutoin hän ei olisi koskaan sanonut: “Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä nyt?”

129   Näettekö, hän itse halusi tehdä jotakin. Tällä tavalla mekin teemme: me haluamme itse tehdä jotakin. Jumalan lahja on ilmainen lahja. Jumala antaa Sen sinulle, ja sinä itse et tee yhtään mitään saadaksesi Sen. Hän on säätänyt Sen sinulle, ja sinulla tulee olemaan Se. Ymmärrättekö?

130   Huomatkaa, hän tiesi, että Se oli olemassa. Hän uskoi Sen ja halusi Sen, mutta kun hän tuli vastatusten sen kanssa, mitä hänen olisi tehtävä, se oli erilaista kuin, mihin hän oli tottunut. Se oli erilaista. Hän saattoi pitää rahansa ja niin edelleen, kuuluessaan tuohon kirkkoon, johon hän kuului. Mutta Jeesus tiesi, että hän oli kerännyt itselleen paljon rahaa, ja siksi Hän sanoi: “Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille. Ja tule ja ota ristisi ja seuraa Minua, ja sinulla on oleva aarteet Taivaassa.” Mutta hän ei kyennyt siihen.

131   Noilla johtajilla, joita hänellä oli ollut nuoruudessaan, oli sellainen vaikutus häneen, että hän kieltäytyi hyväksymästä Jumalan valmistamaa tietä, joka oli Jeesus Kristus. Ainoa, jonka käsissä on Iankaikkinen Elämä. Ainoa, joka voi antaa Sen sinulle. Kirkko ei voi antaa sinulle Iankaikkista Elämää, sen paremmin kuin naapurisi, pastorisi, pappisi tai uskontunnustuksesi. Vain Jeesus Kristus itse voi antaa sinulle Iankaikkisen Elämän.

132   Ei ole väliä sillä, kuinka hyviä te olette, mitä tekemästä olette lakanneet, ja mitä olette alkaneet tehdä, teidän on vastaanotettava Henkilö, Herra Jeesus Kristus. Ja Hän on Sana. Ja kun te vastaanotatte Hänet, silloin teidän elämänne on yhtä Sanan kanssa, ja se tuo ilmi itsensä tälle ajanjaksolle, jossa te elätte.

133   Nooan täytyi tehdä se, jotta Sana olisi tuonut ilmi itsensä hänen ajassaan. No niin, mitä jos Mooses olisi tullut ja sanonut: “Me tiedämme, mitä Nooa teki. Me otamme Nooan sanan. Me teemme samoin kuin Nooakin teki sen. Me rakennamme arkin ja lähdemme pois Egyptistä seilaamalla alas Niilin virtaa”? Se ei olisi käynyt päinsä. Näettekö, se oli toinen ajanjakso.

134   Jeesus ei olisi voinut tulla Mooseksen sanoman kanssa. Luther ei voinut tulla katolisen sanoman kanssa. Wesley ei voinut tulla Lutherin sanoman kanssa. Helluntailaiset eivät voineet tulla Wesleyn aikaisen sanoman kanssa. Ja Morsian ei voi muodostua helluntaikirkkokunnassa, se ei voi tehdä sitä. Ja tämä on tarkalleen oikein. Se on organisoitunut ja siitä on tullut aivan samanlainen kuin loputkin niistä. Se on kuori. Elämä vain kulkee nyt sen lävitse. Ymmärrättehän?

135   Tuon kirjan kirjoittaja, josta puhuin eräänä iltana, en siksi, että hän arvosteli minua siinä niin pahasti sanoen minun olevan “paholainen, jos sellainen oli olemassa.” Hän sanoi, ettei hän uskonut Jumalaan. Hän sanoi: “Jumala, joka saattoi istua kädet ristissä rinnallaan, ja katsella noita marttyyreita läpi ajanjaksojen, ja joka väittää, että Hänellä  on voima avata Punainen meri, ja joka kuitenkin antoi leijonien repiä nuo naiset ja lapset kappaleiksi ja niin edelleen, ja sitten Hän sanoo olevansa rakastava Jumala.” Hän sanoi: “Sellaista ei ole olemassakaan.” Näettehän, mies ilman Sanan innoitusta ei voi nähdä sitä.

136   Ensimmäisen vehnänjyvän, Sulhasen, täytyi pudota maahan, jotta se voisi nousta uudelleen. Niin teki myös ensimmäinen Morsian, joka syntyi Helluntaina. Sen täytyi käydä haudattuna tuon pimeän ajanjakson lävitse kuten kaikkien muidenkin siementen. Heidän täytyi kuolla. Mutta se alkoi kasvaa uudelleen Lutherissa, ensimmäisessä uskonpuhdistuksessa. Se ei näyttänyt siemeneltä, joka meni maahan, mutta se oli tuon päivän Valo. Sen jälkeen varteen tuli tähkä, Wesley. Ja tähkään muodostui helluntai, kuori, akana.

137   Kun te katselette, kuinka vehnä kasvaa vehnänjyväksi… Mies, joka kasvattaa vehnää näkee, kuinka vehnä muodostuu pellolla, näkee silloin sen näyttävän tarkalleen jyvältä. Mutta jos otatte pinsetit ja tuon vehnän ja avaatte sen kuoren, ette löydä sieltä jyvää. Se on ainoastaan kuori. Ja mitä sen jälkeen? Se on muodostunut sinne pitääkseen sisällään jyvän. Ymmärrättekö? Sitten aluksi huomaatte elämän lähteneen varresta mennäkseen tähkään. Jätettyään tähkän se meni kuoreen ja, kun se jättää kuoren, se menee jyvään. Näette siinä kolme vaihetta. Ja sitten näiden kolmen vaiheen (Luther, Wesley, helluntai) jälkeen muodostuu jyvä. Aivan tarkalleen. Näettekö, ei epäilystäkään. Ette voi keskeyttää luonnon järjestystä.

138   Nyt huomatkaa joka kerta, kun Jumala lähetti sanoman, se organisoitui kolmessa vuodessa. Tätä on nyt jatkunut kaksikymmentä vuotta, eikä siitä ole tullut organisaatiota. Se ei tule siksi. Ymmärrättekö? Nyt kuoren täytyy vetäytyä pois antaakseen jyvälle mahdollisuuden levätä Pojan edessä ja kypsyä Sanomassa tullakseen takaisin Seurakunnaksi, muodostuakseen Jeesuksen Kristuksen ruumiiksi, aivan samalla tavalla kuin ensimmäinen, maahan pudonnut jyvä teki, ja nähdäkseen Iankaikkisen Elämän.

139   Elämä, varmasti tuossa varressa siellä aikaisemmin oli Elämä. Tietenkin siinä oli. Mutta kun tuo varsi oli kasvanut, siitä tuli organisaatio, ja Elämä jätti sen ja meni Wesleyhin. Katsokaahan jokaista niistä. Ensimmäinen iso lehti ei näyttänyt jyvältä. Mutta kun tuohon varteen tuli tähkä siitepölyineen, se alkoi näyttää paljon enemmän jyvältä. Ja kun se tulee kuoreksi, akanaksi, se on jo melkein jyvä.

140   Eikö Jeesus sanonutkin Matt. 24:24: “Viimeisinä päivinä nuo kaksi tulisivat olemaan niin lähellä toisiaan, että se voisi eksyttää jopa ennalta valitut alkiot, valitut, jos se olisi mahdollista”? Se on aivan todellisen kaltainen, näettekö. Joten nyt viimeisinä päivinä on jyvän aika. On tulossa elonkorjuun aika. Tämä ei ole Lutherin ajanjakso eikä helluntailaisten ajanjakso, vaan tämä on Morsiamen ajanjakso.

141   Mooses kutsui kansan ulos kansasta. Kristus tänä päivänä kutsuu Seurakunnan ulos seurakunnasta. Kuten näette, ne kuvaavat toisiaan. Ja vieden heidät tuohon ihanaan Iankaikkiseen, Luvattuun Maahan.

142   Nyt jos kiellätte tuon Henkilön, Kristuksen, joka kutsuu… Ei ole väliä sillä, olitteko helluntailaisia, metodisteja, luterilaisia ja mitä sitten olettekin, teidän täytyy… Tässä ajanjaksossa! Minulla ei ole yhtään mitään heitä vastaan, mutta tässä ajanjaksossa teidän on nyt vastaanotettava, kuten hekin tekivät omassa ajanjaksossaan, Kristuksen persoona, joka on Sana.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala, ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskuudessamme, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Hebr. 13:8. Näettekö, teidän on vastaanotettava tuo Iankaikkisen Elämän Persoona!

143   Se Elämä, joka Lutherilla oli, oli vanhurskauttaminen. Wesleyllä siihen oli lisätty pyhitys. Helluntailaisilla siihen oli lisätty lahjojen ennalleen asettaminen. Nyt ruumis on tulossa täydelliseksi, näiden kolmen vaiheen kautta. Kun nyt ylösnouseminen tulee, se Elämä, joka eli luterilaisissa, ja sen jälkeen metodisteissa, ja joka meni helluntailaisiin, tulee kokonaisuudessaan nousemaan maasta ja tulee temmatuksi ylös Morsiamen ruumiissa ja asetettavaksi Jeesuksen Kristuksen eteen. Kunnia Jumalalle! Oi, se on niin jännittävää! Se on Totuus!

144   Me olemme kääntyneet kulman ympäri! Me katselemme taivasta kohden, kuten me sanoisimme ja odotamme pyramidin huippukiven tulemista. Hän tulee takaisin! Seurakunnan täytyy olla ylösnoussut pian, ja meidän täytyy valmistautua.

145   Se ei tapahdu sanomalla: “No niin, minä kuulun helluntailaisiin. Minä kuulun ykseyteen tai kakseuteen”, tai mihin tahansa heistä. Eikä sanomalla: “Minä kuulun Jumalan Kirkkoon.” Se ei merkitse yhtään mitään. “Meidän isämme huusivat ja tanssivat.” Se oli aivan oikein heidän päivinään. Mutta tänään te olette kasvotusten, ette ihmistekoisen organisaation kanssa, vaan eteenpäin liikkuvan Elämän kanssa, joka on Jeesus Kristus.

146   Sama asia tapahtui tämän nuoren miehen kohdalla. Mooses kirjoitti nuo käskyt. Mutta kuten näette, se sama Jumala, joka kirjoitti profeettansa kautta käskyt, oli sama, joka profetoi, että tulee päivä, jolloin “Minä olen herättävä teille profeetan minun kaltaiseni. Ja on tapahtuva, että kaikki, jotka eivät häntä kuule, pitää hävitettämän kansasta.” Entisten kirkkokunnallisten kuorien ja tähkien täytyy mennä eteenpäin Elämään. Tänä päivänä ette voi sanoa: “Minä olen helluntailainen, kuulun tähän, kuulun tuohon.” Se ei merkitse yhtään mitään. Teidän täytyy vastaanottaa Kristuksen Persoona, iankaikkinen elämä. Olemme kaikki vastatusten sen kanssa!! Älkää unohtako sitä.

147   Siellä olivat nuo johtajat, joilla oli sellainen vaikutusvalta häneen, kun ihmiset sanoivat: “Me kuulumme tähän ja me kuulumme tuohon”, ja se oli saanut otteen hänestä. Mutta miten kuolettava asia onkaan hyljätä Iankaikkisen Elämän johtajuus!

148   Tuo Elämä on läsnä tänä iltana. Tämä on totta. Pyhä Henki on täällä ollen Kristus Hengen muodossa, Hänen Henkensä; voitelu on täällä.

…vähän aikaa ja maailma ei enää näe minua, kuitenkin te tulette näkemään minut, sillä minä tulen olemaan teidän kanssanne ja teissä maailman loppuun asti.

149   Jeesus yksin voi johtaa sinut Iankaikkiseen Elämään. Ei yksikään seurakunta, ei kirkkokunta, ei saarnaaja, ei pappi eikä mikään muukaan voi johtaa sinua siihen. Hänen täytyy johtaa sinua ja Hän on ainoa, joka voi johtaa sinua.

150   Voitteko kuvitella Hänen johtavan teitä pois omasta Sanastaan, sillä Hän on se Sana? Ja jos Hän on Sana, ja te olette osa Hänestä, ettekö silloin ole osa Sanasta? Sana, jonka ylle Jumala haluaa vuodattaa pelastuksen vedet tänään ja tehdä itsensä tunnetuksi tänään kuten apostolit tunnistivat Hänet, kuten Luther ja Wesley ja muut ihmiset noina päivänä tunnistivat Hänet. Tämä on toinen ajanjakso. Se on Sana! Sana on sanonut, että tulee tapahtumaan nämä asiat, joiden me nyt näemme tapahtuvan. Sen on ennustettu tapahtuvan tässä ajassa. Joten ottakaa vastaan Jeesus Kristus ja antakaa Hänen johtaa itseänne Iankaikkiseen Elämään.

151   Vaikka tämä nuori mies olikin… Hän oli saanut aikaan paljon hyviä asioita. Hän oli menestynyt koulussa. Ei ollut epäilystäkään, etteikö hän olisi ollut hyvä poika. Hän oli todella kuunnellut isäänsä liikeasioissa, hän oli ollut hyvä poika, hyvä vanhempiaan kohtaan. Hän oli ollut uskollinen papilleen. Hän oli ollut uskollinen kirkolleen. Hän oli ollut uskollinen Jumalan käskyille. Mutta hän menetti suurimman asian. Nuo muut asiat eivät merkinneet kovinkaan paljoa hänelle, kun hän kieltäytyi Iankaikkisen Elämän, Jeesuksen Kristuksen johtajuudesta.

152   Pankaapa merkille! Me olemme kaikki kasvokkain tämän johtajuuden kanssa tänään. Saman asian kanssa kuin tuo nuori mieskin oli… Eikä ole väliä sillä, kuinka uskonnollisia me olemme. Te voitte olla katolilainen, voitte olla baptisti, metodisti tai helluntailainen tai jotakin muuta. Te olette kuitenkin vastakkain tämän saman asian kanssa tänä iltana. Iankaikkinen Elämä on se, että otatte vastaan Jeesuksen Kristuksen. Meille on annettu tämä tilaisuus.

153   Johonkin aikaan elämässämme meidän täytyy kohdata tämä sama asia, jonka tuo nuori mieskin kohtasi, koska te olette kuolevaisia, ja teille on annettu valinnan mahdollisuus. Teillä on valinnan mahdollisuus. Jumala antaa teille mahdollisuuden valita. Hän asetti Adamin ja Eevan vapaan moraalisen valinnan pohjalle, jotta he voisivat valita, ja he tekivät väärän valinnan. Ja näettehän, ettei Hän voi tehdä enempää teille kuin Hän teki heille. Hänen täytyy panna teidät samalle perustalle, joten voitte vastaanottaa tai kieltäytyä. Teillä on valinnan mahdollisuutenne. Katsokaamme nyt joitakin niistä.

154   Nuorena miehenä sinulla on valinnan mahdollisuus valita tuletko koulutetuksi vai et. Sinun on valittava se. Voi olla ettet halua sitä, silloin sinä voit kieltäytyä siitä.

155   Voitte valita miten käyttäydytte. Tulen tässä nyt vähän loukkaamaan, näettehän? Te voitte antaa hiustenne kasvaa pitkiksi ja olla kuten “beatles” tai jokin muu näistä tolvanoista.

156   Tai te naiset, te voitte näyttää säädyllisiltä ihmisolennoilta, tai joltakin noista kaameista luomuksista, joita meillä on tuolla kaduilla, noine sinisiksi maalattuine silmineen. Vesipää kampaukset ja kaikki muut ovat täydellisesti Jumalan Sanan vastaisia. Niin täydellisesti vastaan, ettei edes rukouksenne tule vastaanotetuksi. Tämä on totta. Tarkalleen oikein. Näin sanoo Raamattu.

157   Mutta mitä onkaan tapahtunut sinulle seurakunta? Olette katselleet niin paljon televisiota, niin paljon maailmallisia asioita. Teidän vanhan Aataminne luonteen on niin helppo ajautua siihen ja toimia kuten loputkin heistä.

158   Saisinko minä kerrata tämän uudelleen? Tuossa kosher-leivässä, Mooseksen päivien sovitus-uhrissa, Mooseksen tuodessa lapset ulos, ei heidän keskuudessaan saanut olla mitään hapanta seitsemään päivään. Jokainen tietää tämän. “Ei mitään hapanta saa löytyä sinun leiristäsi seitsemään päivään.” Nuo seitsemän päivää edustivat näitä “seitsemää seurakuntajaksoa”. Ymmärrättekö?

159   “Ei hapanta.” No niin mitä se merkitsee? Ei uskontunnustuksia, ei maailmaa. Jeesus sanoi: “Jos rakastatte maailmaa tai maailman asioita, ei Jumalan rakkaus ole teissä.” Näettekö? Ja me yritämme sekoittaa niitä. Te ette voi tehdä niin! Teidän on uskottava ainoastaan toiseen niistä. Joko te uskotte Jumalaa tai omaa kirkkoanne, jolloin te tulette uskomaan maailmaa. Ette voi sekoittaa niitä yhteen. Ettekä voi riippua kiinni niissä vanhoissa asioissa, joita seurakunta ennen teidän aikaanne teki. Teidän on otettava vastaan aikanne Sanoma.

160   Hän sanoi: “Mitä jäi siitä ylitse, älkää säilyttäkö sitä aamuun”, se tapahtui tuossa toisessa ajassa, “polttakaa se tulella, hävittäkää se.” Tämän ajanjakson Sanoman, tänä aikana, on oltava Kirjoitusten mukainen, ja Jumalan on vahvistettava ja todistettava, että se on Jumalasta. Sitten te joko vastaanotatte Sen tai hylkäätte Sen. Sitä on Iankaikkinen Elämä, Pyhän Hengen johtajuus johtaen omaa Seurakuntaansa.

161   Me voisimme puhua tästä asiasta pitkän aikaa, mutta menkäämme eteenpäin.

162   Käytöksenne valitseminen. Voitte… Te ette voi sekoittaa niitä. Te joko olette Jumalan puolesta tai Jumalaa vastaan. Ja se, mitä te ilmaisette ulospäin, osoittaa tarkalleen sen, mitä on sisäpuolella. Ymmärrättekö? Rikkaruohona me saatamme ajatella: “Minut on kastettu Pyhällä Hengellä; minä menen Taivaaseen.” Se ei merkitse ollenkaan sitä, että olisitte menossa Taivaaseen. Ei, ei. Voitte tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä jokaisena tuntina elämänne aikana ja silti olla kadotetut ja mennä helvettiin. Raamattu sanoo niin. Ja se on tarkalleen oikein.

163   Katsokaapa tänne, teidän ulkopuolinen olemuksenne. Teillä on viisi aistia, joilla olette yhteydessä ulkonaisen ruumiinne kanssa. Jumala antoi teille viisi aistia, ei ollaksenne yhteydessä Häneen, vaan maalliseen majaanne: näkö, maku, tunto, haju, kuulo.

164   Ja sitten sen sisäpuolella teillä on henki, ja sillä on viisi kanavaa: omatunto, rakkaus ja niin edelleen. Viisi kanavaa, joilla sinun henkesi on yhteydessä henkisen maailman kanssa.

165   Teidän ruumiinne on yhteydessä ulkonaisten kanssa. Teidän henkenne on yhteydessä hengellisen kanssa. Mutta sen sisäpuolella teillä on sielu, ja tuo sielu on se alkio, joka tulee Jumalasta.

166   Samoin on vauvan muodostuminen äitinsä kohdussa. Vauva tulee äidin kohtuun, tuon pienen siittiön ryömittyä munaan, eikä siihen muodostu yhtä solua ihmisestä, toista koirasta, seuraavaa kissasta ja sitten hevosesta. Ne ovat kaikki ihmissoluja, koska se rakentuu kaikki tuosta alkuperäisestä ihmissolusta, solu solun päälle.

167   Ja kun mies syntyy uudestaan Jumalan Sanan kautta ollen ennalta määrätty Iankaikkiseen Elämään, nimitetty “valituksi”, silloin se on oleva Jumalan Sana Sanan päälle, Sana Sanan päälle! Ei kirkkokunnallinen uskontunnustus ja sitten Sana ja sitten taas uskontunnustus; se ei tule onnistumaan. Teillä ei saa olla tuota hapanta siinä! On vain yksi Iankaikkinen Elämä, Jeesus Kristus, joka on Sana.

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui keskellämme.

168   Ystävät, te ruokitte minun lapsiani. Te lähetätte minut maailman lähetyskentille viemään Sanomaa. Minun on oltava vilpitön teidän kanssanne. Te ette ehkä näe sitä, mitä minä näen. Siksi minä olen täällä yrittäen kertoa sitä teille. Tämä ei ole siksi, etten rakastaisi ihmisiä, vaan siksi, että minä rakastan ihmisiä. Korjaavaa. Kun minä näen seurakunnan horjuvan, menevän pois sanoen: “No niin, me teimme tämän ja me teimme tuon.” Ja kun katson kaikkialle seurakunnassa ja näen heidän… Se ei voi onnistua.

169   Sitten katson tänne Raamattuun ja näen, että sillä tavalla on oleva lopunaikana, on oleva penseä Laodikean seurakunta-aika, joka panee Jeesuksen, Sanan, ulkopuolelle. Hän ei milloinkaan kutsu seurakuntaa. Hän sanoi: “Kaikkia niitä, joita Minä rakastan, Minä nuhtelen. Minä kuritan heitä.” Ottaen Sanan ja lyöden Sillä ja sanoen: “Sinä olet väärässä siinä!” Tästä syystä minä rakastan teitä. “Jos sinä avaat oven ja päästät Minut sisälle, Minä tulen sisälle ja aterioitsen sinun kanssasi.” Ei seurakunnan, Hänet on pantu sen ulkopuolelle.

170   Seurakunta on menossa Kirkkojen Maailmanneuvostoon. Sinne se on mennyt. Suoraan takaisin Roomaan, josta se oli tullut. Ja näin tarkalleen on. Minulla on kirjoitettuna se paperille kolmekymmentäkolme vuotta sitten, ja siellä se on. Eikä yksin tämä, se on kirjoitettuna myös Raamatussa. Seurakunta on mennyt takaisin. Ei ole mitään tietä pelastaa sitä, se on mennyttä! Se on oleva sillä lailla.

171   Jumala kutsuu yksilöitä. “Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku, joku henkilö….” Yksi ainoa yksilö tuhannesta, se saattaa olla yksi miljoonasta.

172   Kuten sanoin joitakin iltoja sitten. Kun Israel tuli ulos Egyptistä, heitä tuli ulos noin kaksi miljoonaa. Vain kaksi ihmistä meni sisälle. Yksi miljoonasta. Tiesittekö sen? Kaaleb ja Joosua.

173   Kun he sanoivat Jeesukselle Hänen ollessaan maailmassa: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa. Me pidämme perinnäissäännöt. Ja me teemme tätä. Me tiedämme missä seisomme.”

174   Hän vastasi heille: “Minä tiedän teidän isienne syöneen mannaa erämaassa, ja he ovat joka ainoa iankaikkisesti kadotettuja. He ovat kuolleet.”

175   Kun siemenneste tulee uroksesta tai muna naaraasta, niitä on noin miljoona, kumpiakin on miljoona alkiota. Ja jos on kyse sonnista tai miehestä tai jostakin muusta, on siellä noin miljoona alkiota, jotka elävät. Ja ainoastaan yksi noista alkioista on määrätty elämään, sillä siellä on vain yksi hedelmöittyvä muna sitä varten. Näin on, vain yksi muna sitä varten. Aivan kuten tämän ruumiin tässä odottaessa sitä elämän itua, joka tulee Jumalasta. Näettekö? Ja voitte nähdä, kuinka yksi noista siittiöistä tulee muiden joukosta ja menee muiden ohitse ja löytää tuon hedelmöittyvän munan ja ryömii siihen, ja muut niistä kuolevat.

176   Mitä jos on samalla tavalla seurakunnan kohdalla tänään, yksi miljoonasta? Näettekö missä se silloin olisi? “Ahdas on portti, ja kapea on tie, ja vain muutamat tulevat löytämään Sen. Sillä leveä on tie, joka johtaa kadotukseen, ja monet ovat ne, jotka sitä tietä menevät.” Onko se totta, veli Branham? En tiedä, mutta minä vain lainaan Kirjoituksia. Ymmärrättekö?

177   No niin, teidät on määrätty Elämään. Te tulette näkemään Sen, jos teidät on määrätty näkemään Se. Jos teitä ei ole määrätty näkemään sitä, te ette tule näkemään Sitä. Hän sanoi: “Heillä on silmät, mutta he eivät voi nähdä, korvat, eivätkä voi kuulla.” Miten sinun tulisikaan olla, seurakunta! Kuinka sinun tulisikaan oikaista itsesi näistä asioista! Kuinka sinun tulisikaan olla tulessa Jumalalle! Kun silmänne näkee, mitä te näette, ja korvanne kuulevat niitä asioita, jotka te näette. Johtajuus! Miksi olet tullut tänne tänä iltana kuulemaan tämänkaltaista sanomaa? Kirkot ovat polttomerkinneet minut ympäri maailman “fanaatikoksi”. Miksi sinä olet tullut? Pyhä Henki johti sinut tänne, ymmärrätkö, kuuntelemaan. Ympärileikattavaksi! Leikkaa pois maailman asiat ja ota vastaan Jeesuksen Kristuksen johtajuus, tai sinä tulet kuolemaan yhtä varmasti kuin maailmakin.

178   Voit valita käyttäytymisesi. Se, mitä tulet tekemään itsesi kanssa, riippuu itsestäsi.

179   Sinulla on mahdollisuus valita vaimosi. Kun otat vaimon, sinä haluat vaimon, joka soveltuu sinulle ja ajattelee samalla tavalla, millaisen sinä haluat tulevan kotisi olevan. Voisitteko kuvitella miehen, joka on kristitty mies, ottavan yhden näistä nykyaikaisista ricketoista vaimokseen. Näettekö? Voisitteko edes kuvitella sellaista? Mitä mies ajattelee? Millainen hänen tuleva kotinsa tulee olemaan, jos hän ottaa riisuuntujattaren, tuollaisen ilveilijän, joka jäljittelee muita tuolla kadulla, katuprostituoidun? Te sanotte: “Odotahan nyt hetkinen.” Kuinka hän pukeutuu? Näettekö? Näettekö? Käyttää shortseja ja senkaltaisia; hän on katuprostituoitu. “Oh-hoh”, te sanotte, “veli Branham!” Oi, nuo pienet tiukat hameet. Näyttää kuin teidät olisi valettu niihin sisälle. Katuprostituoitu.

180   Jeesus sanoi: “Kuka hyvänsä, joka katsoo naista himoiten häntä, on tehnyt huorin hänen kanssaan sydämessään.” Sitten miehen on vastattava siitä. Ja mitä nainen tulee tekemään? Hän esitteli itsensä sillä tavalla. Kuka on syyllinen? Ajatelkaapa sitä.

181   Te sanotte: “He eivät valmista muunlaisia vaatteita.” On olemassa kangasta ja ompelukoneita. Näettekö, se ei kelpaa tekosyyksi. Oi, näin on.

182   No niin, minä en halua loukata teitä. Ja tämä ei ole vitsi, tämä on NÄIN SANOO HERRA Kirjoituksista. Se on tarkalleen totta, ystäväni. Minä olen vanha mies, eikä minulla ole paljon enempää aikaa jäljellä, mutta minun täytyy kertoa teille Totuus. Jos tämä on minun viimeinen sanomani, se on Totuus. Ymmärrättekö? Älkää tehkö sellaista sisareni ja veljeni.

183   Ja te kaverit, jotka pidätte kiinni uskontunnustuksista, ja tiedätte Jumalan Sanan tulleen vahvistetuksi suoraan edessänne, Pyhän Hengen kasteen ja nämä todellisuudet, joita meillä on tänään, ja sitten oman uskontunnustuksenne vuoksi te käännytte pois Siitä? Kuinka sinä voisit olla Jumalan poika ja kieltää Jumalan Sanan, joka on määrätty tälle viimeiselle ajalle, jossa me elämme? Kuinka sinä voit tehdä sen?

184   Kuten kerroin eilen illalla tuosta värillisestä kaverista kerran tuolla etelässä, joka oli myyty orjaksi. Ja se oli aivan kuin olisitte ostaneet käytetyn auton: te saitte kauppakirjan heistä. Luin eräänä päivänä orjanostajasta, joka tuli ostamaan heitä. He olivat siellä hyvin murheellisen näköisinä, ja heidän täytyi lyödä heitä saadakseen heidät työskentelemään, sillä he olivat poissa kotoaan. Heidät oli myyty orjiksi. Ja he olivat vieraassa maassa eivätkä tienneet tulisivatko he koskaan pääsemään kotiinsa takaisin ja siksi he olivat murheissaan. Ja heitä täytyi lyödä, jotta he olisivat työskennelleet. Sitten tämä ostaja tuli tälle maatilalle, jossa he olivat.

185   Siellä oli yksi nuori kaveri rinta ulkona ja leuka pystyssä, eikä häntä tarvinnut lyödä. Hän oli oikeassa vireessä ja hän piti muidenkin moraalia ylhäällä.

Tuo ostaja sanoi: “Minä ostan hänet.”

186   Hän sanoi: “Hän ei ole myytävänä. Eikä tule olemaankaan. Et voi ostaa häntä, koska hän ei ole myytävänä.”

187   Hän kysyi: “Mikä tekee hänestä niin paljon erilaisen? Onko hän noiden muiden pomo?”

“Ei”

“Syötättekö hänelle jotakin erilaista?”

188   “En, Kyllä hän on orja ja syö muiden kanssa tuolla parakeilla.”

Ostaja kysyi: “Mikä tekee hänestä niin erilaisen?”

189   Isäntä vastasi: “Ihmettelin itsekin sitä, kunnes sain sen selville. Siellä Afrikassa, josta hän tulee, josta hänet on tuotu tänne ja myyty orjaksi, siellä hänen isänsä on heimon kuningas. Ja vaikka hän onkin täällä muukalaisena poissa kotoaan, hän tietää olevansa kuninkaan poika., joten hän käyttäytyy sen mukaisesti.

190   Millainen nuhde kristityille! Meidän oletetaan edustavan Jumalaa, ja Iankaikkista Elämää. On olemassa vain yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se on Jumala. Hänellä yksin on Iankaikkinen Elämä. Ja me olemme lähtöisin Hänestä, koska me olemme Hänen Henkensä alkioita. Silloin, naiset ja miehet, meidän tulisi käyttäytyä niin kuin Raamattu käskee meidän tehdä. Ei olemaan katu-iisebelejä eikä organisaatioiden rickejä, vaan kristittyjä herrasmiehiä, Jumalan poikia ja tyttäriä. Jumalan Hengestä syntyneitä tuoden ilmi ja levittäen meidän päivämme Valoa. Näin sen pitäisi olla.

191   Mutta kuinka pitkälle me olemmekaan ajautuneet pois Siitä! Miksi? Samasta syystä kuin tämä poikakin teki siellä. Hän hylkäsi, kieltäytyi vastaanottamasta Iankaikkista Elämää, koska se olisi maksanut hänelle hänen asemansa. Se olisi maksanut hänelle hänen rahansa ja ylellisyytensä. Se olisi maksanut hänelle hänen kirkkonsa yhteyden. Se olisi maksanut hänelle niin monia asioita. Hän tiesi, mitä se tulisi maksamaan hänelle. Hän oli ymmärtäväinen poika ja hänestä tuntui, ettei hän kykenisi maksamaan hintaa. Kuitenkin hän ajatteli: “Minä luotan omaan uskontooni ja jatkan entiseen malliin.” Mutta syvällä sydämessään hän tiesi, että Jeesuksessa Kristuksessa oli jotakin erilaista, kuin mitä hän näki sen päivän papeissa.

192   Ja jokainen Sanoma, joka tulee aidosti, Jumalasta syntyneenä Sanomana, on erilainen kuin tuo vanha suuntaus. Kun jumalallinen parantuminen tuli jokin aika sitten, panitteko merkille, kuinka jäljittelijät seurasivat sitä? Näettekö? Ja jokainen heistä meni suoraan noihin organisaatioihin ja pysyi siellä. Tietääkö kukaan, että sitä tuli myös seurata Sanoma? Miksi? Jumalan tarkoitus ei ole huvittaa meitä! Hän kiinnittää meidän huomiomme jollakin, ja kun Hän on saanut meidän huomiomme, sitten Hän antaa Sanomansa..

193   Katsokaa, kuinka Hän ensi kertaa maahan tullessaan alkoi palvelustehtävänsä. “Oi, nuori opettaja, me haluamme sinut tänne meidän kirkkoomme. Tule meidän luoksemme.” Hän oli nuori profeetta. “Oi, me haluamme sinut tänne. Tule tänne.”

194   Mutta eräänä päivänä Hän seisoi ja sanoi: “Isä ja minä olemme yksi.”

195   “Oi, mitä, hänhän tekee itsestään Jumalan.”

196   “Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, teillä ei ole Elämää itsessänne.”

197   “Hänhän on vampyyri. Me emme halua olla missään tekemisissä tuollaisen kanssa.”

198   Nuo apostolit istuivat siellä. Tuhannet jättivät Hänet, mutta nuo apostolit olivat määrätyt elämään. Hän sanoi niin. He eivät kyenneet selittämään sitä. He uskoivat sen. He pysyivät Sen kanssa, koska he tiesivät, ettei kukaan ihminen voinut tehdä noita tekoja

199   Jopa papit tiesivät sen. Nikodeemus sanoi: “Me”, Sanhedrinin Neuvosto, “tiedämme, ettei kukaan ihminen kykene tekemään tällaisia tekoja, ellei se ole Jumalasta.” Näettekö?

200   Pietari sanoi helluntaina: “Jeesus Nasaretista, Jumalan vahvistama mies teidän keskuudessanne. Jumala oli Hänen kanssaan.”

201   Katsokaa Kirjoituksiin, mitä Kirjoitukset ovat käskeneet tehdä. Jeesus sanoi: “Tutkikaa kirjoituksia. Te ajattelette, että niissä on teille Iankaikkinen Elämä. Ne juuri todistavat Minusta. Jos olisitte tunteneet Mooseksen, olisitte tunteneet minut, sillä Mooses kirjoitti, että Minä tulisin ja missä muodossa Minä tulisin tulemaan.” Hän tuli Ihmisen Poikana.

202   Jumalana Hän tulee kolmessa nimessä. Kolme, kuten Isä, Poika ja Pyhä Henki, sama Jumala, ne ovat Hänen luonteenominaisuuksiaan.

203   Nyt myöskin vanhurskauttaminen, pyhittäminen: Luther, Wesley. Ja helluntai. Kolme ominaisuutta, kolme vaihetta, kolme seurakunnan ajanjaksoa.

204   Sama asia: vesi, veri, ja henki. Te vaellatte koko ajan eteenpäin kolmen vaiheen kautta takaisin ruumiiseen. Samoin luonnollinen syntymänne on esikuva hengellisestä syntymästänne. Lapsen syntyessä ensimmäinen asia on vesi, seuraava veri ja sitten elämä. Se on tie, jota te tulette Jumalan Valtakuntaan, samaa tietä. Näettekö? Se on sama tie, jonka kautta Seurakunta tulee sisälle. Sama asia. Huomatkaa nyt nämä kolme asiaa, joiden päälle Jumala muodostaa oman Ruumiinsa.

205   Nyt huomaamme, että täällä teillä on oikeus omaan valintaanne, kuten valitessanne tyttö, jonka kanssa haluatte mennä naimisiin. Ja tytön valinta on hyväksyä sinut. Hyvä on.

206   Sitten toinen asia, jonka voit valita, on haluatko elää vai etkö halua elää. Sinun on nyt valittava Elämän ja kuoleman välillä. Sinä voit elää.

207   Tuolla pojalla oli tämä valittavanaan. Hän oli uskonnollinen mies ja menestynyt kaikessa muussa, mutta hän tiesi… Hän puhui siitä itse: “Minä olen noudattanut kaikkia näitä käskyjä nuoruudestani asti.” Mutta hän tiesi, ettei hänellä ollut Iankaikkista Elämää. Ymmärrättehän? Ja hänen valittavanaan oli joko Sen vastaanottaminen tai kieltäytyminen Siitä, ja hän kieltäytyi Siitä. Tämä oli kaikista kuolettavin virhe, jonka hän saattoi tehdä. Kaikilla niillä muilla ei ollut merkitystä. Eikä sillä ole merkitystä sinullekaan, ellet tee tätä valintaa.

208   Seuratkaamme nyt, minne hänen valintansa vei hänet. No niin, nähkää, mitä hän valitsi. Katsokaahan, hän oli rikas mies. Hän oli liikemies. Hän oli johtaja ja hän oli uskonnollinen mies. Hän oli kaikkea sitä.

209   Tänään me voisimme sanoa: “Pojat, hän on aito metodisti, tai baptisti tai helluntailainen. Hän on niin todellinen. Todella mukava poika. Hieno mies!” Ette voisi sanoa hänestä mitään pahaa. Ystävällinen, mukava, seurallinen ja kaikkea muuta. Hänessä ei ollut mitään moraalittomuutta. Ehkäpä hän ei tupakoinut eikä ryypännyt eikä hän juoksennellut ympäriinsä huveissa ja tansseissa, ja miksi me niitä tänään kutsummekin. Hän oli sellainen, miksi me kristityn luokittelemme. Mutta se ei vielä merkitse Iankaikkista Elämää. Tämä ei ole se, mistä me puhumme. Hän saattoi olla uskollinen seurakunnalleen, johon hän ehkä kuului. Mutta näettekö, mihin se johti hänet? Suosion tavoitteluun. Sanokaamme, että jos hän oli saarnaaja, hänellä olisi saattanut olla parempi seurakunta. Hän olisi saattanut olla ylivalvoja tai piispa. Näettehän? Se tekee sinut suosituksi. Ja se johti hänet rikkauteen ja maineeseen.

210   Se saattaa tehdä saman tänään, jos sinulla on suuri laulamisen lahja. Minä ajattelin tätä nuorta miestä, joka hetki sitten lauloi tuon laulun täällä. Kuinka suuri ero onkaan hänen ja Elvis Presleyn ja noiden muiden välillä. Pat Boone ja Ernie Ford ja muut senkaltaiset, suuria laulajia, jotka ottavat lahjakkuutensa, joka on Jumalan antama lahjakkuus, ja käyttävät sitä paholaisen työn eteenpäin viemiseksi. Näin se on. Jotkut suuret laulajat myyvät Jumalan antaman lahjakkuutensa tullakseen joksikin kuuluisuudeksi tässä maailmassa. Kuinka voisit tulla enemmän “joksikin”, kun sinulla on mahdollisuus olla “joku” olemalla Jumalan poika?

211   Ei ole väliä sillä, vaikka omistaisit koko kaupungin tai koko maailman, jos et ole vastaanottanut Iankaikkisen Elämän johtajuutta, Pyhää Henkeä (Kristusta) kuinka sinä tulet… Kuka sinä loppujen lopuksi olet? Sinä olet kuollut, kuolevainen, kuollut synnissä ja rikkomuksissa! Niin uskonnollinen kuin haluatkin olla, niin uskollinen kuin haluat olla seurakunnallesi. Saarnaaja, jos haluat olla puhujanlavalla, mutta kieltäytyä tästä, se merkitsee kuolemaa!

212   Hänellä oli suuri menestys. Hän oli menestynyt täällä tässä elämässä. Varmasti. Me näemme seuratessamme tätä kaveria Raamatusta, kuinka hän oli suuresti menestynyt ja tullut rikkaaksi mieheksi. Hänellä oli sellaisia suuria palatseja, ja hänen kutsuissaan kävivät tuomarit ja kaupunginjohtaja ja muut sellaiset. Hän oli todella uransa huipulla. Hän piti suuria juhlapäivällisiä; runsaasti tarjoilijoita, naisia ja tyttöjä ja kaikkea muuta hänen ympärillään. Ja siellä makasi kerjäläinen hänen ovensa ulkopuolella nimeltään Lasarus. Hän heitti ruuan tähteet hänelle. Me tunnemme kertomuksen. Ja hän jatkoi edelleen menestyen, aivan kuten kirkot tänään tekevät.

213   Täällä istuu liikemies joka sanoi minulle: “Kirkon pitäisi sanoa täällä Kaliforniassa noille työntekijöiden liitoille, mitä tulisi tehdä.” Näettekö, se on tulossa siihen jälleen, kirkko ja valtio. Se on aivan oven edessä. Näettehän, te olette jo siinä, ja te otatte pedon merkin tietämättä sitä.

214   Jos milloinkaan olette ostaneet yhtäkään minun nauhoistani, hankkikaa tämä, jonka tulen nauhoittamaan kotiin päästyäni: Käärmeen polku, ja tulette näkemään, mihin tämä kaikki on päättyvä. Menen nyt kotiin puhuakseni sen, jos se on Herran tahto. Se tulee kestämään noin neljä tuntia, joten en voi puhua sitä tämänkaltaisissa kokouksissa. Minun täytyy mennä sinne, missä seurakunta voi kuunnella minua kärsivällisesti niin pitkään. Ja te voitte kuunnella nauhaa joskus omassa kodissanne.

215   Huomatkaa tämä. Voimme nähdä, että hän oli suuresti menestynyt. Sitten me näemme hänen menestyneen niin pitkälle, että hän sanoi: “Minulla on niin paljon.” Oi pojat, hän olisi ollut todella jotakin tänä päivänä. Eikö vaan? “Jopa vilja-aittani ovat halkeamaisillaan. Ja minulla on niin paljon, että lopulta sanoin: ‘Oi sielu, nauti lepoa.’”

216   Mutta mitä hän teki alussa? Hän hylkäsi Jeesuksen Kristuksen johtajuuden. Hänen kirkkonsa, hänen kyvykkyytensä, hänen koulutuksensa ja kaikki muu olivat johtaneet hänet menestykseen. Kaikki juutalaiset rakastivat häntä. Hän oli ollut antelias ja auttanut heitä ja hän oli saattanut tehdä tätä tuota ja jotakin muuta. Mutta te näette hänen kieltäneen Jeesuksen Kristuksen johtajuuden, Iankaikkisen Elämän. Mutta Raamattu sanoo: “Sinä hullu, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta.”

217   Seuraava paikka, mistä me löydämme hänet, on helvetissä. Siellä hän nostaa katseensa ja näkee Aabrahamin helmassa tuon kerjäläisen, jonka hän oli ajanut kadulle. Millainen kuolettava virhe! Kuinka nuo seurakunnat olivat olleet oikeassa sillä tiellä, jota he kulkivat, mutta silti heillä ei ollut Iankaikkista elämää.

218   Se muistuttaa minua saarnasta, jonka saarnasin täällä jokin aika sitten: Ajattelevan miehen suodatin. Te olette voineet saada sen. Puhuin siitä, kuinka kävelin metsän läpi ollessani tänä syksynä oravia metsästämässä, ja kuinka katsoin maahan. Tietenkään en voi mainita tuon savuketehtaan nimeä, kuten tiedätte. Siellä tuo savukerasia oli maassa. Ja ohittaessani sen siellä metsässä näin tuon rasian siellä ja katsoin sitä uudelleen ja siinä luki: “Ajattelevan miehen suodatin; tupakoivan miehen maku.” Minä jatkoin kävelyä metsän lävitse.

219   Ja Pyhä Henki sanoi: “Käänny ympäri ja nosta se ylös.”

220   Minä kurottauduin ja otin sen ylös. “Ajattelevan miehen suodatin; tupakoivan miehen maku.” Minä ajattelin: “Amerikkalainen tehdas myy kuolemaa valepuvussa Amerikan omille kansalaisille. Ajattelevan miehen suodatin? Te… Tupakoivan miehen maku?

221   Olin Mailmannäyttelyssä, missä Yul Brynner ja nuo muut siellä tekivät näitä kokeita. Kuinka he suodattivat tuosta savukkeesta nikotiinin ja pyyhkivät sen valkoisen rotan selkään, ja seitsemässä päivässä se oli niin täynnä syöpää, ettei se kyennyt kävelemään. Ja he sanoivat: “Tehän tiedätte, mitä he sanovat ‘suodattimesta’. Kuitenkin se on vain mainoskikka myydä enemmän savukkeita.”

222   Tarvitaan määrätty määrä nikotiinia tyydyttämään tuo paholainen. Näin on. Ja kun poltatte suodatinsavukkeita, te tarvitsette neljä savuketta tuon yhden asemesta. Se on mainoskikka myydä teille enemmän savukkeita. Ei ole savua ilman tervaa, ja tervasta saatte syövän. Näettekö kuinka se on? Ja sokeat amerikkalaiset nähdessään kaniinin tulevan ulos hatusta jossakin lankeavat siihen. Teillä ei voi olla sitä. Se on kuolema. En välitä kumman valitsette, kumpikin on kuolemaksi. “Ajattelevan miehen suodatin.” Ajatteleva mies ei lainkaan tupakoi, näin on, jos hän ollenkaan ajattelee.

223   No niin, minä ajattelen, että sitä voidaan soveltaa myös seurakuntiin. Ymmärrättekö? Minä ajattelen, onko Jumalalla suodatin? Kyllä.

224   Ja jokaisella seurakunnalla on suodatin. Kyllä. Ja he suodattavat jokaisen sisään tulijan ja päästävät sisälle myös paljon kuolemaa.

225   Kuinka voitte koskaan vetää kirkkokuntia Jumalan suodattimen lävitse? Kuinka voitte tehdä sen? Kuinka voitte vetää käherrettyhiuksisen naisen tämän Suodattimen läpi? Kertokaa se minulle. Kuinka voitte vetää naisen, joka käyttää pitkiä housuja, Sen lävitse, kun “on kauhistus, jos nainen laittaa ylleen miehen tamineita”? Näettekö, Jumalan suodatin tulisi pysäyttämään hänet sinne. Se ei tulisi päästämään häntä sisälle. Mutta seurakunnilla on heidän omat suodattimensa. Joten voin sanoa että on olemassa ajattelevan miehen suodatin, Jumalan Sana, ja Se sopii pyhän miehen makuun. Näin on oikein. Pyhän miehen, ei kirkon miehen, vaan pyhän miehen maku. Koska Se on puhdas, pyhä, koskematon Jumalan Sana! On olemassa Suodatin ajattelevaa miestä varten. Ja sinua seurakunnan jäsen, minä neuvon käyttämään Sitä.

226   Koska maailman tullessa sisälle, vähäinenkin osa sitä on kuolemaksi. Pieni hapatus hapattaa koko taikinan. “Kuka hyvänsä ottaa yhden Sanan pois tästä tai lisää siihen yhden Sanan, hänen osansa otetaan pois Elämän Kirjasta.”

227   Mikä Eedenin puutarhassa aiheutti kuoleman, kaiken tämän murheen, jokaisen päänsäryn, jokaisen kuolevan lapsen, jokaisen käheän kurkun, jokaisen huutavan ambulanssin, jokaisen sairaalan ja jokaisen hautausmaan? Se, että Eeva epäili yhtä Sanaa, ei kaikkea Siitä, vääristäen vähän Sitä. No niin, Jumala oli sanonut miehelle siellä, että “hänen tuli pitää jokainen Jumalan Sana.” Näin oli Raamatun alussa.

228   Keskellä Raamattua Jeesus tuli sanoen: “Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Ei vain joistakin niistä, vaan jokaisesta.

229    Sitten Raamatun lopussa, Ilmestyskirjan 22, Jeesus antaa todistuksen itsestään. Raamatun ilmestys on Jeesus Kristus. Ja Hän sanoi: “Kuka hyvänsä ottaa yhden Sanan pois tästä, tai lisää yhden Sanan siihen, hänen osansa tullaan ottamaan pois Elämän Kirjasta.”

230    Jos nyt menette tämän ajattelevan miehen suodattimen lävitse, sen jälkeen teillä tulee olemaan pyhän miehen maku. Kyllä. Teillä on oleva pyhä maku.

231   Sisar, sinä, joka käytät tuonkaltaisia vaatteita, ajattelehan sitä. Sanot ehkä: “Minä olen puhdas miehelleni. Minä olen puhdas poikaystävälleni. Minä olen puhdas tyttö.” Mutta entä sitten tuo syntinen, joka katsoo sinua? Kun hänen on vastattava aviorikoksesta, kuka aiheutti sen? Näethän, sinä tulet olemaan syyllinen. Näet sen kirjoitettuna Sanassa, niin se on… Ymmärrätkö? Oi, ole ajatteleva nainen. Ole ajattelevainen.

232   Saatat ehkä sanoa: “Saattaa olla…” No niin, mitä jos se tulee tapahtumaan sillä lailla? Hän sanoi niin, ja yksikään Sana ei voi epäonnistua. Ymmärrätkö?

233   Eräs suuri mies kutsui minut jokin aika sitten huoneeseensa ja sanoi: “Minä tulen laskemaan käteni sinun yllesi, veli Branham. Sinä pilaat palvelutehtäväsi, kun saarnaat jotakin tuonkaltaista.”

234   Minä vastasin hänelle: “Jokainen palvelustehtävä, jonka Jumalan Sana tulee pilaamaan, tuleekin olla pilattu.” Ymmärrättehän?

235   Hän sanoi: “Minä lasken käteni sinun päällesi. Sinut on lähetetty rukoilemaan sairaiden puolesta.”

236   Sanoin: “Uskotko sinä tuollaisten asioiden olevan oikein, veli?” Hän sanoi: “En. Mutta se asia ei kuulu meille.”

Sanoin: “Kenen asia se sitten on?”

“No”, hän sanoi, “se on paimenen velvollisuus.”

237   Minä sanoin: “Katsohan tuota seurakuntaa.” Uh huh. Niin se on. Ymmärrättekö?

238   Joka vuosi minä kuljen tätä kautta saarnaten näistä asioista ja ajattelen: “Aivan varmasti he tulevat ymmärtämään sen.” Seuraavana vuonna, kun tulen takaisin, sitä on enemmän kuin milloinkaan ennen. Ymmärrättekö? Se vain osoittaa, että “monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut.”

239    Johtajuus on Pyhä Henki, ystäväni. Se johtaa ja opastaa sinut kaikkeen Totuuteen, kun Hän, Pyhä Henki, on tullut. Nyt ajatelkaahan sitä. Ottakaa ajattelevan miehen Suodatin, joka on Raamattu. Jos otatte uskontunnustuksenne tai seurakuntanne,    te tulette kadotetuksi. Ottakaa ajattelevan miehen Suodatin.

240   Tätä tuo poika ei ajatellut. Hän otti seurakunnan suodattimen.  Hänestä tuli suosittu, suuri mies. “Mutta helvetissä hän tuskissaan nosti katseensa.”

241   Jos nyt otatte ajattelevan miehen Suodattimen, Jeesuksen Kristuksen, Sanan, silloin tulette haluamaan sitä, mikä on pyhän henkilön makuun, koska Se on tyydyttävä halunne. Jos sinulla on Pyhä Henki itsessäsi, Sana tyydyttää sen.

242   Jos Pyhä Henki ei ole siellä, te sanotte: “Oi niin, minä en usko siinä olevan mitään eroa.” Katsokaa mitä juuri silloin teette. Saman asian jonka Eeva teki. Olette aivan samassa asemassa.

243   Menkäämme nyt hieman pidemmälle. Jättäkäämme nyt sinne tuo mies, joka ei käyttänyt ajattelevan miehen Suodatinta. Hän kieltäytyi vastaanottamasta Jeesusta Kristusta ja Iankaikkisen Elämän johtajuutta.

244   Ottakaamme nyt toinen rikas, nuori liikemies, johtaja, jolle tarjoutui sama mahdollisuus kuin tälläkin miehellä oli ollut, ja joka vastaanotti Sen. Hän vastaanotti Kristuksen johtajuuden. No niin Raamattu puhuu kahdesta heistä. Tuon toisen me näimme kieltäytyneen Siitä. Ottakaamme nyt tämä toinen rikas nuori liikemies ja johtaja, joka vastaanotti johtajuuden.

245   Jos haluatte kirjoittaa sen ylös, niin Kirjoitukset kertovat meille tästä kaverista Hebrealaiskirje 11:23-29. Mooses uskossa kieltäytyi siitä, että häntä kutsuttiin faaraon tyttären pojaksi.

Arvostaen Kristuksen pilkan suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet…

246   Näettekö, hän vastaanotti Iankaikkisen Elämän. Mooses arvosti Kristuksen pilkan suuremmaksi aarteeksi kuin kaikki aarteet, joita maailmalla oli. Mooses arvosti Sen suurimmaksi, ja tämä toinen rikas mies ei tehnyt niin.

247   Mooses oli rikas nuori hallitsija, tuleva faarao. Hän oli faaraon poika ja valtaistuimen perillinen. Hän katsoi tuota mahdotonta, mudassa tonkivaa orja joukkoa. Mutta uskossa hän näki Jumalan lupauksen Sanan kautta, joka sanoi: “Hänen kansansa tulisi vaeltamaan vieraalla maalla neljäsataa vuotta, mutta tulisi tuoduksi ulos väkevällä kädellä.” Hän arvosti Sen, hallelujaa, suuremmaksi rikkaudeksi kuin kaikki Egyptin aarteet, sillä hän hylkäsi Egyptin tietämättä, minne hän oli menossa. Häntä johti Kristus. Hän hylkäsi kaiken muun.

248   Valtaistuin olisi voinut olla hänen, hän olisi voinut olla seuraava Egyptin faarao, mutta hän arvosti Kristuksen pilkkaa. Pilkkaa! Tulla kutsutuksi “omituiseksi” tai “fanaatikoksi” ja ottaen paikkansa mudassa tonkivien fanaatikkojen kanssa, koska hän oli nähnyt, että Raamatun lupausten täyttymisen aika oli tullut.

249   Ja oi seurakunta, herätkää! Ettekö voi nähdä samaa asiaa tänä iltana. Luvattu hetki on edessämme. Arvostakaa Kristuksen pilkka suuremmaksi rikkaudeksi kuin kaikki muut yhteytenne, vaikka se olisi isä, äiti, seurakunta tai jotakin muuta. Seuratkaa Hengen johtajuutta!

250   Seuratkaamme tätä Moosesta pieni hetki. Minä tein sen. Katsokaamme hänen elämäänsä. Ensimmäinen asia sen jälkeen kun hän oli vastaanottanut Kristuksen pilkan, oli että hän hylkäsi oppineisuutensa, hylkäsi kaiken oman viisautensa… Ja hänet oli koulutettu kaikkeen Egyptin viisauteen. Kaikki hänen suosionsa, valtaistuimensa, valtikkansa, kuninkuutensa, kruununsa ja kaikki mitä hänellä oli, hän kieltäytyi siitä!

251   Tämä toinen kaveri halusi sitä ja kieltäytyi Kristuksesta. Tämä taas kieltäytyi siitä ja vastaanotti Kristuksen. Ja mitä ensimmäiseksi tapahtui? Hänen täytyi erottaa itsensä kaikesta.

252   Hallelujaa! Tuo sana merkitsee: “Ylistäkää meidän Jumalaamme!” On huono asia, että olemme unohtaneet sen.

253   Hän kieltäytyi valtaistuimesta ja suosiosta. Hänellä olisi voinut olla nuoria tyttöjä sadoittain vaimoinaan, ja Egyptin valtikalla hän olisi hallinnut maailmaa! Maailma oli hänen jalkojensa juuressa, ja hän olisi perinyt sen kaiken. Mutta katsomalla Kirjoituksiin hän näki päivän, jossa hän eli. Se oli tuo jokin hänessä, tuo ennalta määrätty Jumalan Siemen, joka alkoi elää.

254   Sillä ei ole väliä, kuinka suosittu sinä voit olla. Voit olla ylivalvoja tai pastori, sitä tai tätä, mutta jos tuo Iankaikkisen Elämän Sana Jumalan Sanan perusteella on ennalta määrätty sinuun, ja kun näet hetken tulleen, se alkaa toimia tuoden sinut ulos samalla tavalla. [Veli Branham napsauttaa sormiaan useita kertoja.] Ulostuleminen alkaa! Te alatte ymmärtää Sitä!

255   Ja hän kieltäytyi tulemasta kutsutuksi faaraon tyttären pojaksi, koska hän piti Kristuksen pilkkaa suurempana aarteena kuin kaikki Egyptin tai maailman aarteet. Hän arvosti Sitä. Katsokaa, mitä hän teki: hän seurasi Sitä. Nopeasti hänen kansansa heitti hänet ulos, kansa, joka kerran rakasti häntä.

256   Se saattaa maksaa sinulle kaiken, mitä sinulla on. Se saattaa maksaa sinulle kotisi. Se saattaa maksaa sinulle ystäväsi. Se saattaa maksaa sinulle ompelukerhosi. Ja se saattaa maksaa sinulle paikkasi kuorossa. Se saattaa tehdä niin. En tiedä, mitä se tulee maksamaan sinulle, mutta se on maailmallista tai kuuluu maailmaan. Teidän on erotettava itsenne kaikesta maailmallisesta. Teidän täytyy tehdä se.

257   Mooses pani kaiken syrjään ja meni erämaahan keppi kädessään. Aamen! Päivä toisensa jälkeen kului. Ja ihmettelenpä, ajatteliko hän tehneensä virheen? Ei.

258   Usein ihmiset aloittavat jotakin sanoen: “Oi, minä tulen tekemään sen. Kunnia Jumalalle, minä näen Sen!” Ja kun sitten joku nauraa sinulle tai tekee pilaa sinusta, sinä sanot: “Ehkäpä minä olin väärässä.”

259   Hän on sanonut: “Ne, jotka eivät kestä kuritusta, ovat äpärä-lapsia, eivätkä Jumalan lapsia.” Näettekö, he ovat aloittaneet jonkin tunnekuohun perusteella. Näettekö, se siemen, josta puhuin jokin aika sitten, tuo sielu, ei ollut siellä. Se oli Hengen voitelema, ja hän teki kaikenlaisia asioita. Oi, te voitte tehdä niin kun henkenne on voideltu. Se on todellinen, aito Pyhä Henki, ja kuitenkin sinä saatat olla paholainen.

260   “Oi”, te sanotte, “veli Branham!”

261   Väärät profeetat! Raamattu sanoo: “Viimeisinä päivinä tulee olemaan vääriä profeettoja. Jeesus sanoi: “Tulee nousemaan vääriä kristuksia.” Ei “vääriä Jeesuksia”; kukaan ei hyväksyisi sellaista, vaan “vääriä kristuksia”. Kristus merkitsee “voideltu”. He ovat voideltuja, mutta pohjimmaltaan he ovat vääriä ja tekevät suuria merkkejä ja ihmeitä puhuen kielillä, tanssien Hengessä ja saarnaten Evankeliumia.

262   Juudas Iskariot teki niin! Myös Kaifas profetoi. Bileam, tekopyhä. Varmasti, he tekivät kaikenlaisia merkkejä, kaikkia uskonnollisia eleitä.

263   Mutta te huomaatte, että jos panette rikkaruohon ja vehnän siemenet samaan maahan ja voitelette ne kaatamalla vettä niiden päälle, ne tulevat molemmat iloitsemaan. Ne tulevat molemmat kasvamaan saman veden avulla. “Aurinko paistaa niin vanhurskaille kuin väärillekin, ja sade lankeaa niin vanhurskaille kuin väärille, mutta heidän hedelmistään te tulette tuntemaan heidät.” Kuinka voisit välttää oikaisemasta itseäsi Sanan mukaan? Aamen. Näettekö mitä tarkoitan? “Vesi lankeaa vanhurskaan ja väärän ylle”, voidellen sen.

264   Jeesus sanoi: “He tulevat minun luokseni tuona päivänä sanoen: ‘Herra! Herra! Emmekö me ajaneet ulos riivaajia? Enkö minä ole profetoinut? Enkö minä tehnyt suuria asioita Sinun Nimessäsi?’ Hän on sanova: “Te vääryydentekijät, menkää pois Minun luotani. Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää iankaikkiseen helvettiin, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen.” Näettekö te? Millainen Sana! Vääriä! He palvovat turhaan, ponnistellen turhaan. Miksi teette niin kuin teidän ei tulisi tehdä? Miksi ottaa korvike, kun Taivaat ovat täynnä aitoa? Ymmärrättekö? Teidän ei ole pakko tehdä niin.

265    Me näemme voidellun Mooseksen. Mikään ei saanut häntä kääntymään takaisin. Hänen omat veljensä hylkäsivät hänet. Se ei pysäyttänyt häntä. Hän meni suoraan erämaahan. Ja eräänä päivänä hän kohtasi siellä Jumalan kasvoista kasvoihin, tuon Tulipatsaan ollessa siellä pensaassa, joka sanoi: “Mooses, ota pois kenkäsi. Maa, jolla seisot, on pyhä. Sillä minä olen kuullut kansani huudon ja olen kuullut heidän vaikerointinsa ja Minä muistan lupaukseni Sanan. Minä olen tullut alas ja lähetän sinut sinne tuomaan heidät ulos.” Varmasti. Hän kohtasi Jumalan kasvoista kasvoihin ja puhui Hänen kanssaan. Hän sai tehtävänsä Jumalalta.

266   Ja Jumala tuli uudelleen ja vahvisti tuon profeetan, joka seisoi siellä ulkona vuorella. Hän todisti sen tekemällä hänen käsiensä kautta kaikenkaltaisia ihmeitä ja asioita. Oi, heillä oli jäljittelyänsä, varmasti. Siellä olivat Jambres ja Jannes tehden samoja asioita, joita hänkin teki. Mutta kuka oli alkuperäinen? Näettekö? Mistä se alkoi? Tuliko se Sanan mukaisesti? Oliko sen aika?

267   Ja tiedättekö, että sama asia on luvattu toistuvan viimeisinä päivinä? “Kuten Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin tulevat tekemään nämäkin miehet, joilla on kelvoton mieli Totuutta kohtaan.” Näettekö, viimeisinä päivinä. Ja he tekevät saman asian, jäljittelevät kaikkea, ja jatkaen samassa kuopassa: “Sika palaa mutakuoppaan ja koira oksennukselleen.”

268   Ja te helluntailaiset, joiden isät ja äidit tulivat ulos noista organisaatioista kiroten niitä, käännytte ympäri tehden samoin kuin nekin ja menette aivan samaan mutaan ja oksennukseen. Näettekö? Jos seurakunta oksensi sen ulos ensimmäisen helluntain ajanjaksossa, Se on oksentava sen ulos uudelleen tänään. Ymmärrättekö? Niin on oltava, sillä se on kuori. Sen on tapahduttava. Se ei voinut pysyä tähkänä; kuoren oli tultava, näettekö, elämän kuljettajan. Nyt me elämme viimeisissä päivissä. Pankaa merkille asiat, jotka on luvattu tälle ajalle.

269   Katsokaa, kuinka Mooses vahvistettiin. Tiedättekö? Kun he olivat tulleet ulos, jotkut hänen omista veljistään kääntyivät häntä vastaan haluten tehdä siitä organisaation. He sanoivat: “Sinä toimit niin kuin olisit ainoa pyhä mies meidän keskuudessamme.” “Koko seurakunta on pyhä”, Koora ja Datan sanoivat. “Valitkaamme keskuudestamme mies ja tehkäämme jotakin.”

270   Minä tunsin sääliä Moosesta kohtaan. Hän meni sinne alas ja lankesi alttarin eteen sanoen: “Herra…”

271   Jumala sanoi: “Erottaudu heistä. Minä olen saanut tarpeekseni siitä.” Hän avasi maan ja nielaisi heidät. Näettekö, Mooses tiesi oman tehtävänsä.

272    Jumala ei toimi organisaatioiden kanssa. Hän ei toimi ryhmien kanssa. Hän toimii yksilöiden kanssa. Näin se on aina. Ei ryhmien kanssa, vaan yksilöissä, yhdessä henkilössä. Viimeisinä päivinä Hän sanoo: “Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku…” Ei mikään ryhmä. “Joku tulee kuulemaan Minun Ääneni ja kuulee Minua, Minä tulen hänen luokseen aterioimaan.” Näettekö? “Jos joku voi kuulla.”

273   Kuinka voi tämä mikrofooni välittää minun ääneni sinne saliin, ellei sitä olisi tehty siten? Voisin huutaa tuota lautaa päin kaikella voimallani, eikä se tekisi sitä. Mutta koska tämä on määrätty olemaan, valmistettu, tehty mikrofooniksi, se tekee sen. Ja jos Jumalan Sana on sinussa Jumalan ennalta määräämänä, silloin “Minun lampaani kuulevat minun ääneni. He tuntevat Minun huutoni. Vierasta ne eivät seuraa.” Ymmärrättekö? Sen on oltava ensimmäinen. “Kaikki, jotka Isä on antanut Minulle, tulevat tulemaan.” Joka ainoa heistä.

274   Nyt hän menee eteenpäin elämän päättyessä täällä. Huomatkaa, minne hän siirtyi, kun hän tuli tiensä päähän.

275   Me lopetamme nyt, koska on tulossa myöhä, kahtakymmentäviittä vailla kymmenen. Huomatkaapa. Siellä kotona tämä on aikaista. Siellä me joskus kahden kolmen aikaan yöllä alamme sanoa: “Hei, on tulossa hiukan myöhäinen.” Näettekö? Näettehän, minä olen saarnannut monena yönä, koko pitkän yön.

276   Paavalin saarnatessa tätä samaa Evankeliumia omana aikanaan, nuori mies putosi siellä ja sai surmansa. Ja Paavali, tämän saman voitelun ja saman Evankeliumin kanssa, ojensi ruumiinsa hänen ylleen, ja hän tuli takaisin elämään. He kiinnostuivat… Seurakunta muodostettiin. Jotakin oli tapahtumassa. Pankaapa merkille mitä täällä on tapahtunut.

277   Mooses, kun hän tuli tiensä päähän…

278   Tämä rikas mies, kun hän tuli tiensä päähän, nuori johtaja, josta olemme puhuneet, kaikella tavoin uskonnollinen ja kuului seurakuntaan, hienosti oppinut, hieno liikemies, ja kaikkea muuta, kun hän tuli tiensä päähän, hän alkoi huutaa: “Ei ole mitään minne astua!” Missä olivat hänen johtajansa? Hänen seurakuntansa oli johtanut häntä, ja se merkitsi kuolemaa. Häntä oli johtanut kuollut maailma, eikä ollut mitään, minne hän olisi voinut astua kuin se, mitä maailma oli valmistanut itseään varten: helvetti.

279   Mutta tässä tulee Mooses, uskollinen palvelija, joka arvosti Kristuksen pilkan suuremmaksi aarteeksi kuin Egyptin rikkaudet. Hän tuli tiensä päähän vanhana miehenä, satakaksikymmentävuotiaana. Hän käveli ylös vuorelle tietäen kuoleman odottavan häntä ja hän katseli luvattuun maahan. Ja hänen katsellessaan siellä hänen sivullaan oli hänen Johtajansa, Kallio. Hän astui tuolle Kalliolle, ja Jumalan Enkelit veivät hänet Kirkkauteen, kunnia Jumalalle, Jumalan helmaan. Ja mitä? Kahdeksansataa vuotta myöhemmin häntä vielä johti hänen Johtajansa.

280   Me löydämme hänet Kirkastusvuorelta Elian kanssa puhumassa Jeesukselle, ennen kuin Hän meni ristille. Kahdeksansataa vuotta kuolemansa jälkeen… Hän, joka arvosti palvelustehtävänsä pilkan suuremmaksi aarteeksi kuin kaiken maailmallisen suosion ja kaiken rahan, oli vielä Johtajansa johtamana. Häntä johdettiin! Hänen Johtajansa johti hänet kuoleman varjojen lävitse. Hänet johdettiin hautaan. Satoja vuosia myöhemmin hän seisoi siellä uudestaan, koska hän nuoruudessaan valitsi Pyhän Hengen johtajuuden. Hänen nimensä tulee olemaan suuri silloin, kun ei enää ole olemassa Egyptiä eikä sen aarteita. Kun pyramidit ovat tomua, ja kun Egyptiä ei enää ole, Mooses on oleva kuolematon ihmisten keskuudessa, koska hän vastaanotti Kristuksen johtajuuden sen asemesta, että olisi mennyt sitä tietä, jota hänen seurakuntansa meni.

281   Siellä on muitakin jotka tekivät samoin. Katsokaa Eenokia. Hän vaelsi Jumalan kanssa viisisataa vuotta ja sitten hän sai todistuksen, että “hän miellytti Jumalaa”. Jumala vahvisti sen ja sanoi: “Ei ole tarpeellista sinun kuolla. Tule vain ylös Kotiin tänä iltapäivänä.” Ja hän meni ylös.

282   Samoin Elia. Sen jälkeen kun hän oli haukkunut kaikki lyhythiuksiset naiset omana aikanaan sekä maalattukasvoiset Iisebelit. Hän oli saanut siitä niin tarpeekseen. Ja kun hän oli tehnyt kaiken voitavansa, kaikkien noiden pappien pitäessä hauskaa hänen kustannuksellaan, hän käveli alas joelle eräänä päivänä. Ja siellä joen takana olivat nuo tuliset hevoset valjastettuna tulisten vaunujen eteen. Hän astui niihin ja heitti viittansa pois seuraavalle profeetalle, joka seuraisi häntä, ja meni ylös Taivaaseen. Hän oli vastaanottanut Iankaikkisen Elämän johtajuuden, koska Kristus oli Eliassa. Oi! Kyllä!

283   Mitä se oli? Se oli: “Seuraa Minua.” Nyt sinun täytyy valita oma johtajasi. Sinun täytyy valita se, ystäväni. Katso Jumalan peiliin, Raamattuun, ja näe, missä olet tänä iltana.

284   Pieni tarina pienestä pojasta, joka kerran eli maaseudulla. Hän ei ollut milloinkaan nähnyt peiliä ja hän tuli kaupunkiin tapaamaan tätiään. Tädillä oli tuollainen vanhanaikainen talo, jossa oli peili ovessa. En tiedä, voitteko muistaa sellaista tapaa vai ette. Mutta tämä pieni poika ei ollut koskaan nähnyt peiliä. Ja sitten yhtäkkiä, hänen kulkiessaan ympäri taloa, hän näki pienen pojan. Hän heilutti kättään, ja pieni poika heilutti kättään. Hän veti korvaansa, ja pieni poika veti omaa korvaansa. Ja niin se jatkui. Sitten hän käveli lähemmäksi, kääntyi ympäri ja sanoi: “Äiti, se olen minä! Se olen minä.”

285   Miltä sinä näytät? Mitä sinä seuraat? Mitä me olemme tehneet? Sinun täytyy valita oma johtajasi. Valitse tänään. Valitse Elämä tai kuolema. Se minkä sinä valitset, on päättävä sinun iankaikkisen määränpääsi. Muista, että Jeesus sanoi: “Seuraa Minua.” Ja sinulle on annettu tänä iltana kutsu tehdä samoin. Ja seurataksesi Häntä iankaikkiseen Elämään sinun on tultava Hänen ehdoillaan. Näin on oikein, ja se on Sana. Ei mitä uskontunnustus tai yleinen mielipide sanoo, eikä mitä joku muu ajattelee Siitä, vaan mitä Jumala on sanonut Siitä.

286   Te sanotte: “Veli Branham, minä tunnen naisen, joka on niin hyvä kuin vain voi olla, ja hän tekee tällä tavalla. Tai minä tunnen miehen, joka meni tällaisen lävitse.”

287   En voi auttaa sitä, mitä he ovat tehneet. Se on Jumalan Sana, Hän sanoi: “Olkoon jokaisen ihmisen sana valhe ja Minun Totuus.” Sinun on tultava Hänen ehdoillaan, Hänen sääntönsä mukaisesti, Sanan mukaisesti. Ette voi tulla uskontunnustuksen kautta ettekä kirkkokunnan kautta. Ette voi sekoittaa sitä sillä lailla. On ainoastaan yksi asia, jonka te voitte tehdä: ottaa Se vastaan Hänen ehdoillaan, niin että olette valmis kuolemaan itsellenne ja kaikille omille ajatuksillenne ja seuraamaan Häntä. “Luovu kaikista maailman asioista ja seuraa minua.”

288   Minä tiedän, että tämä on ankara ja leikkaava Sanoma, veli. Minä en tullut tänne ja valinnut sanomaani yrittääkseni saada ihmisiä laulamaan ja huutamaan. Olen ollut pakanoiden kokouksissa, joissa he ovat tehneet samoja asioita. Minua kiinnostaa teidän elämänne. Minä olen Jumalan palvelija, jonka on vastattava Jumalalle jonakin päivänä. Ja tämä palvelustehtävä, jonka Jumala on antanut minulle, on todistanut itsestään tuhansia kertoja teidän edessänne.

289   Muistakaa, Jeesus sanoi: “Seuraa Minua. Seuratkaa Minua. Luovu kaikesta, mitä itselläsi on, ja seuraa Minua.” Ja se on ainoa tie saada Iankaikkinen Elämä. Se oli ainoa ohje, jonka Hän antoi tälle miehelle, ainoa ohje, jonka Hän antoi tälle liikemiehelle. Ja se on ainoa ohje, jonka Hän antaa kenellekään meistä. Hänen valintansa, kun Hän on tehnyt päätöksensä, on joka kerta täydellinen. Meidän täytyy seurata Häntä, sillä se on ainoa tie saada Iankaikkinen Elämä. Joten Jumalan johtajuus on: seuraa Pyhän Hengen vahvistamaa Sanaa tälle ajalle. Kumartakaamme päämme.

290   Tulen kysymään teiltä kysymyksen ja haluan teidän olevan todella vilpittömiä. Haluaisin sisaren soittavan minulle tuon: Minä voin kuulla Pelastajani kutsuvan. Minä haluan vanhanaikaisen alttarikutsun, ja veli, sisar, kuten voimme nähdä, katsokaa, mitä on tapahtumassa tänään. Nyt, päänne ollessa kumarrettuina ajatelkaa hetkinen. Nähkää, mitä on tapahtumassa.

291   Luitteko sanomalehdestä viime viikolla, mitä tuo mies Englannissa sanoi? Hän sanoi, että “Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitseminen oli vain petosta. Pilatus ja Hän olivat vain sopineet siitä yhdessä.”

292   Oletteko nähneet, mitä tämä amerikkalainen jumaluusoppinut sanoi? Hän sanoi että, “Jeesus vain nukutettiin tuolla narkoottisella mandrake-kasvilla.” Monet teistä teologeista olette lukeneet siitä ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, missä siitä puhutaan. Se saa sinut nukkumaan kuin kuollut noin kahdeksi tai kolmeksi päiväksi, ja sydämesi tuskin lyö silloin. “Ja kun he antoivat Hänelle tuota hapanviiniä”, hän sanoi, “se oli tätä mandrake-kasvia. Kun ne sitten panivat Hänet hautaan, Hän vain nukkui siellä kolme päivää. Ja tietenkin, kun he menivät sinne, he löysivät Hänet siellä kävelemässä ympäriinsä.” Voitteko kuvitella sellaista! Jumaluusoppineet, seminaarit, tekousko [Tyhjä kohta nauhassa.] Kun he panivat tuon hapanviinin Hänen suuhunsa.

293   Ja sitten on toinen asia. Jos se olisi ollut sillä tavalla, niin miksi nuo opetuslapset, jotka varastivat Hänen ruumiinsa, miksi he antoivat oman elämänsä marttyyreina Hänen vuokseen. He eivät pitäneet itseään arvollisina edes kuolemaan niin kuin Hän. Heitä ristiinnaulittiin ylösalaisin ja kyljittäin ja kaikenlaista. Ja jos he olisivat tienneet Hänen olleen teeskentelijän, ja itsekin olleet teeskentelijöitä, niin kuinka he silloin olisivat antaneet oman elämänsä Hänen vuokseen sillä tavalla?

294   Oi, te näette tämän olevan älyniekkojen päivän, jossa me elämme. Koulutus sivilisaatio ja tämän päivän nykyaikainen suuntaus on kaikki paholaisesta. “Sivilisaatioko paholaisesta?” Kyllä. Raamattu sanoo sen olevan. Tässä sivilisaatiossa on kuolema. “Tuleeko meillä olemaan tällainen sivilisaatio toisessa maailmassa?” Varmasti ei! Meillä tulee olemaan erilainen sivilisaatio. Koulutus ja kaikki tällaiset asiat ovat Paholaisesta. Tiede vääristelee luonnollista tehden siitä jotakin muuta.

295   Katsokaa, mitä he ovat tehneet teille. Uskoisin sen olleen pari kuukautta sitten, kun Valitut Palat kirjoitti, että “nuoret miehet ja nuoret naiset tulevat keski-ikäisiksi. Ja naisilla on vaihdevuodet, kun he ovat kaksikymmentä- tai kaksikymmentäviisivuotiaita.” Yksi sukupolvi lisää, ja he tulevat näyttämään kauhistuttavilta. Heistä ei ole silloin jäljellä enää yhtään mitään. Näettekö? Minkälaisia luontokappaleet tulevat olemaan, pehmenneitä ja törkyisiä. Katsokaa sielua ja henkeä, kuinka seurakunnan henki on risteytynyt maailman kanssa. Oi mikä hetki! Paetkaa! Paetkaa, lapset! Paetkaa ristille! Tulkaa Kristuksen luo ja antakaa Hänen johtaa itseänne.

296   Kun meidän päämme ovat kumarretut ja silmämme suljetut, niin olkaa hyvät ja kumartakaa sydämenne samanaikaisesti. Tekisittekö niin? Haluan kysyä teiltä kysymyksen. Katsotteko nyt todella itseänne Jumalan edessä? Tuntuuko teistä, ettette ole sillä paikalla, jossa teidän tulisi olla tällä hetkellä? Sillä Ylöstempaus saattaa tulla milloin hyvänsä. Näettehän, se on tuleva.

297   Siinä tulee olemaan, jos se, mitä sanoin hetki sitten, on totta, että vain noin viisisataa ihmistä, jotka nyt elävät, tulisivat olemaan siinä ja tulisivat muutetuiksi. Jos otamme koko kristikunnan yhdessä, katolilaiset mukaan luettuina. On noin viisisataa miljoonaa ihmistä, jotka väittävät olevansa kristittyjä. Ja yksi miljoonasta olisi viisisataa ihmistä. Niin monta ihmistä katoaa päivittäin maailmanlaajuisesti, emmekä me tiedä heistä mitään. Näettekö, se on tuleva, ettekä te tule edes tietämään sitä. Ihmiset tulevat jatkamaan saarnaamistaan tietämättä, että se on jo tapahtunut.

298   Kuten opetuslasten kysyessä Jeesukselta: “Miksi kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää tulla ensin?”

299   Hän vastasi: “Hän on jo tullut, mutta te ette tunteneet häntä. Ja he tekivät hänelle, mitä halusivat.”

300   Te tiedätte, etteivät välinne ole oikein Jumalan kanssa, ja haluaisitte tulla muistetuksi Jumalan edessä, että Jumala korjaisi sydämenne asenteen Jumalaa kohtaan. Voisitteko nyt nöyrästi, tässä hiljaisessa hetkessä, nostaa kätenne? En välitä, kuka sinä olet, voisitko tehdä sen? Sanokaa: “Nostan käteni Jumalalle.” Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua.

301   Katsotteko Peiliin? Minä kysyn teiltä Kristuksen Nimessä, katsotteko te Jumalan Peiliin? [Eräs veli puhuu kielillä ja toinen veli antaa selityksen.] Aamen.

302   Haluan kysyä yhtä asiaa. Kuinka moni täällä on helluntailainen? Helluntailaiset nostakaa kätenne. Käytännöllisesti katsoen jokainen teistä. Nyt kuinka moni täällä väittää olevansa kristitty? Nostakaa kätenne, missä olettekin, te, jotka väitätte olevanne kristittyjä. Tiesittekö Raamatun puhuneen, että tämä tulisi tapahtumaan?

303   Tämä tapahtui samoin Vanhassa Testamentissa, kun he ihmettelivät, mitä heidän tulisi tehdä, ja kuinka he voisivat paeta tulevaa piiritystä. Henki lankesi erään miehen ylle, ja hän profetoi kertoen heille, missä ja kuinka kohdata vihollinen, ja kuinka voittaa vihollinen. Tämä tapahtui Vanhassa Testamentissa, ja samoin on Uudessa.

304   Nyt joku saattaa sanoa: “Tuo mies, oi, eihän se ollut niin.” Mutta mitä jos se on niin? Te sanotte: “Oi, minä olen kuullut tuon aikaisemminkin.” Mutta mitä jos tämä on niin? Silloin te näette sen todistavan, että täällä on monia, jotka tarvitsevat sydämen muutoksen, jos tuo oli Pyhä Henki, joka puhui. On asioita, joita pitää tehdä, joten nyt se on teidän käsissänne.

Juuri niin kuin olen, ilman yhtäkään puolustusta,
Vain että Sinun veresi vuodatettiin minun edestäni.
Ja että Sinä kutsut…

Tuo oli Hänen kutsunsa sinulle juuri äsken.

 Sinulle,oi, Jumalan Karitsa…

“Minä otan pois tuon itsepäisen sydämen ja panen tilalle lihasydämen, jotta te tulette taipumaan Minun tahtooni.” Ymmärrättekö?

 Minä tulen!
Aivan kuten olen, Sinä tulet vastaanottamaan,
Haluatko…

Tekisittekö valintanne tänä iltana? Voitte valita kumman haluatte.

 …puhtaaksi.

Sanotte: “Olen kuullut sen aikaisemmin.” Mutta tämä voi olla sinun viimeinen kertasi kuulla se.

…koska Sinun lupauksesi minä uskon.

Vanhanaikaiset alttarikutsut ovat poissa muodista tänään, mutta Jumala vielä käyttää niitä. Ettekö voi tuntea Sen liikehdintää keskuudessanne, seurakunta?

…Minä tulen.

305   [Veli Branham alkaa hyräillä laulua Juur niin kuin olen.] Oi ajatelkaahan, tänä päivänä sydämet tulevat kivisiksi, maailman täyttämiksi, välinpitämättömiksi, seurakunnan jäseniksi ja penseiksi, kuten tuo rikas nuori johtaja, eivätkä tiedä, että suuri Pyhä Henki seisoo ovella ja kolkuttaa tässä Laodikean ajanjaksossa. “Hän, joka kuulee Minun Ääneni, Sanan, avaten sydämensä, minä tulen häneen ja aterioin hänen kanssaan.”

306   Ja Henki puhui tämän veljen kautta muutama minuutti sitten sanoen: “Minä olen ottava tuon kivisydämen ulos sinusta ja annan sinulle lihasydämen, joka on arka Jumalaa kohtaan.” Katsokaa, mihin se on tullut nyt: on vain älykkyyttä ja tunteita. Näettekö? Ei yhtään hellää sydäntä täynnä rakkautta ja suloisuutta Kristusta kohtaan.

307   [Veli Branham alkaa hyräillä kertosäettä.] Ettekö haluaisikin senkaltaisen sydämen? Kuinka tulette kohtaamaan Kristuksen kasvoista kasvoihin järjellisen käsityksenne kanssa Hänestä? Teidän täytyy ottaa vastaan iankaikkinen Elämä.

….oli vuodatettu…

Kaikki on tehty valmiiksi Veren kautta.

Ja että Sinä kutsut…

Mitä Hän teki? Vuodatti oman Verensä. Ja nyt kutsuu sinua: “Tule.”

 …Hänelle,
Oi Jumalan Karitsa, Minä tulen! Minä tulen!

308    Nostakoon nyt jokainen kristitty kätensä ollen hiljaa ja rukoillen.

309   Oi Jumala, ole niin hyvä, Herra, ota tämä päivä, jossa me elämme. Oi, on niin vaikeaa, Isä. Saatana on tehnyt niin paljon ihmisille. Heidän sydämensä ovat kivettyneet. Sinun Henkesi puhuu, Sinun Sanasi tulee esiin ja vahvistetuksi, mutta he ovat vaihtaneet vanhanaikaisen uudestisyntymiskokemuksen kirkkokunnallisuuteen, älylliseen käsitykseen; paljon musiikkia ja paljon huutamista ja paljon kaikkea muuta. Mutta todellinen lihasydän, tuo Henki, Iankaikkinen Elämä on tullut täydellisesti vieraaksi seurakunnalle.

310   Jumala, se särkee minun sydämeni, ja minä olen syntinen, Sinun armostasi pelastettu. Se saa minusta tuntumaan niin pahalta, Isä, katsoessani seurakuntaa, jonka vuoksi Sinä kuolit, seurakuntaa, jota Sinä yrität lunastaa. Minä ajattelen näkyä, jonka jokin aika sitten annoit minulle Amerikan ja muiden maiden seurakunnista. Miten hirvittävältä näyttävää rock‘n’rollia ja stripteasea se oli. Mutta jostakin sieltä näin tulevan esiin toisen, siunatun.

311   Minä rukoilen, Isä, jos täällä on joku niistä tänä iltana, jotka ovat määrätyt Elämään, tai joka haluaisi vastaanottaa sen, että nyt olisi heidän aikansa tehdä Se. Suo se, Herra. Särje tuo vanha maailmallinen kivisydän nyt. Ja jos he haluavat rauhaa, jotakin mikä tyydyttää, jotakin mikä antaa vakuuden, voikoot he vastaanottaa Kristuksen johtajuuden tänä iltana johtaakseen heidät rauhaan, joka käy yli kaiken ymmärryksen, sanoin puhumattomaan iloon, joka on täynnä kirkkautta, johonkin, jota ei itse kuolemakaan voi vahingoittaa. Suo se, Isä.

312   Nyt kätemme ollessa kohotettuina… Kuinka moni rakennuksessa nyt haluaisi sanoa: “Minä nousen seisomaan.” En välitä siitä, kuka istuu vierelläsi, Jumala puhuu sinulle nyt. Ja sinä todella haluat olla todellinen kristitty. Ymmärrätkö? Jos se ei ole enempää kuin jäljittelyä, oi, niin minä mieluimmin menen ulos ollakseni maailmassa. Minä uskon, että sinä tekisit myös niin.

313   Nyt tutkikaa itseänne Sanalla, Sanomalla. Tutkikaa minkälainen todellisen kristityn tulisi olla:    karski, rakastavainen, eikä tällainen nykyaikaisen kristillisyyden mukainen. Sehän on pehmeä, taipuvainen, puolikuollut, mädäntynyt ja risteytynyt. Näettekö, se ei ole todellista kristillisyyttä. He elävät millä tavalla haluavat ja kuuluvat seurakuntaan. Ettekö haluaisi tuota ihanaa yhteyttä Kristuksen kanssa, Pyhän Hengen, joka saa sydämenne yhdenmukaiseksi Sanan kanssa? Tulkaa suoraan Kristukseen. Jos te haluatte sitä, ja jos haluatte Jumalan näkevän teidän seisovan tässä ihmisryhmässä, niin voisitteko tehdä sen.

314   Sanotte: “Merkitseekö se yhtään mitään, veli Branham?”

315    Oi, kyllä, varmasti se merkitsee. “Jos te häpeätte Minua ihmisten edessä, Minä olen häpeävä teitä Isäni ja pyhien Enkelien edessä. Mutta hän, joka tunnustaa Minut ja seisoo Minun puolestani tässä maailmassa, Minä olen seisova hänen puolestaan tuossa maassa. Minä tulen tunnustamaan hänet Minun isäni edessä.”

316   Nyt ei ole väliä sillä, kuka sinä olet, nainen, mies, poika tai tyttö. Kuka sitten oletkin, kristitty tai ei, sananpalvelija tai seurakuntapalvelija, mikä sitten olet, jos uskoisit hetkisen kokosydämelläsi ja tekisit näin tänä iltana antaaksesi Jumalan tietää, että olet vilpitön.

317   “Katsohan nyt, minä olen helluntailainen”, te sanotte. “Minä olen tätä”, tai mitä sitten olettekin. “Minä olen tanssinut Hengessä. Ja veli Branham, minä ajattelin, että niin kauan kuin teemme niin, meillä on Se.” Teillä ei ole sitä.

318   Jos te uskotte minun olevan Jumalan profeetan, silloin te kuuntelette minun Sanojani. Ymmärrättekö? Tuo on tämän päivän petos. Eikö Raamattu sanokin sen tulevan olemaan niin lähellä, että se pettäisi Valitutkin, jos se olisi mahdollista? Valitut, “syvällä sielussa.”

319   Jos olet tanssinut Hengessä, ja sinulla vielä on maailman asioita, silloin jotakin on väärin. Jos sinä puhut kielillä, Paavali sanoi: “Minä voin puhua ihmisten ja enkelien kielillä, enkä vielä ole edes pelastettu.“ Uh-huh, molempia laatuja, näettekö. “Minulla voi olla kaikenlaisia tunne-elämyksiä, minulla voi olla usko, saatan saarnata Evankeliumia, minä voin antaa kaikki tavarani köyhien ruuaksi ja voin viedä Sanan maailman lähetyskentille, ja kuitenkaan minä en ole mitään.” Ymmärrättekö? Se on sisäpuolen sisin, veli. Kuollessasi sinun henkesi hajoaa, se katoaa, mutta sinun sielusi elää. Ymmärrättekö?

320   Katsokaa nyt itseänne. Oletko sinä todellakin aito, raamatullinen kristitty täynnä Jumalan rakkautta? Muistakaa, että Raamattu sanoo viimeisinä päivinä tulevan tapahtumaan, että “merkitsevä enkeli meni läpi seurakuntien ja kaupunkien ja sinetöi ainoastaan ne, jotka murehtivat ja valittivat niitä kauhistuksia, joita oli tehty Kaupungissa.” Onko se näin? Hesekiel 9. mukaan me tiedämme sen totuudeksi. Merkitsevä enkeli kulki ja laittoi merkin heidän otsiinsa, sinetöi heidät. “Heidät, jotka murehtivat ja valittivat.”

321   Sen jälkeen tulivat tappajaenkelit neljältä maan kulmalta, ja se on  juuri nyt. Me näemme sen tulevan: sodat, jotka tulevat hävittämään koko maailman pois, ovat tulossa. Ainoat, joihin he eivät saaneet koskea, olivat nuo Merkityt.

322   Katsokaahan nyt onko teidän sydämenne niin huolestunut syntisistä ja siitä, mitä seurakunta ja ihmiset tekevät, että valitatte ja murehditte sitä päivin ja öin? Jos ei näin ole, ihmettelen, sillä Kirjoitukset sanovat, että niin tulisi olla.

323   Voisitteko nousta seisomaan ja sanoa: “Rakas Jumala, minä en seiso, koska veli Branham sanoo niin, vaan minä kuulin Sanan sanovan sen, ja minä tulen tekemään sen Sinulle. Sinulle Herra minä seison. Minä olen tarpeessa, Herra. Täyttäisitkö tarpeeni tässä paikassa tänä iltana seisoessani?” Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon sinua. “Minä olen tarpeessa, ja haluan Sinun armosi ylleni.” Jumala siunatkoon sinua. “Minä haluan olla todellinen kristitty.”

324   Nyt, muistakaa, henkilöt, jotka seisovat vieressänne, ovat samanlaisia kuin tekin olette. Minä haluan teidän ottavan heitä kädestä ja sanovan: “Veli, sisar, haluan sinun rukoilevan puolestani.” Sanokaa se kaikella kristillisellä vilpittömyydellä: “Rukoile puolestani. Minä haluan olla oikeassa suhteessa Jumalan kanssa. Rukoile sinä minun puolestani, minä tulen rukoilemaan, että Jumala antaisi sinullekin tilaisuuden.”

325   Minä tiedän, että me emme tule olemaan täällä paljon pidempään. Te voitte nähdä sen. Me olemme lopun ajassa. Jokainen, joka uskoo sen, sanokoon: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mitään ei ole jäljellä, kaikki on mennyttä. Seurakunnat ovat menossa suoraan Kirkkojen Maailmanneuvostoon.

326   Katsokaahan tänne! Tiedättekö, mitä Herra sanoo Los Angelesista ja näistä paikoista täällä? “Se on mennyttä!” Muistatte minun kertoneen teille noin kaksi vuotta sitten, kuinka tuo maanjäristys olisi tuleva, joka tuli Kanadaan ja Alaskaan? Minä myöskin sanon teille, että “Hollywood ja Los Angeles liukuvat valtamereen. Kalifornia, sinä olet tuomittu! Eikä ainoastaan Kalifornia, mutta sinä, maailma, sinä olet tuomittu! Seurakunta, jos et sinä korjaa välejäsi Jumalan kanssa, sinä olet tuomittu!” NÄIN SANOO PYHÄ HENKI!

327   Oletteko te koskaan kuulleet minun käyttävän tuota Nimeä, niin ettei niin olisi tapahtunut? Minä kysyn teiltä! Olette tunteneet minut kaksikymmentä vuotta. Olenko koskaan sanonut teille mitään Herran Nimessä kuin sen, mitä on tullut tapahtumaan? Jos kaikki, mitä milloinkaan olen sanonut tulevan tapahtumaan, on tapahtunut, sanokaa: “Aamen”. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Näettekö? Minä sanon teille, että nyt on se hetki, jolloin teidän täytyy oikaista itsenne, kaikkien meidän. Rukoilkoon nyt jokainen toistensa puolesta.

328   Rakas Jumala, kun me kuolevat ihmiset nyt seisomme tässä tänä iltana kasvomme käännettyinä maan tomua kohden. Sinä olet antanut meille tämän leikkaavan saarnan, Herra. Meillä on esimerkkinä kaksi miestä. Yksi heistä, ollen uskonnollinen mies, meni seurakuntaan ja kieltäytyi vastaanottamasta Iankaikkisen Elämän johtajuutta. Toinen kieltäytyi maailmallisesta kunniasta ja vastaanotti iankaikkisen Elämän. Ja me näemme, missä he molemmat ovat tänä iltana. Raamatun mukaan tuo rikas mies on vaivassa ja Mooses on Kirkkaudessa.

329   Isä, me haluamme olla Mooseksen kaltaisia. Me haluamme Sinun Pyhän Poikasi, Jeesuksen Kristuksen johtavan meidät Iankaikkiseen Elämään. Anna Se meidän sydämiimme tänä iltana, Herra. Repäise pois vanha kivisydän ja pane meihin uusi lihasydän, sydän, jolle Sinä voit puhua ja jota Sinä voit käsitellä, niin ettemme olisi ylpeitä tai erilaisia. Älköön Pyhä Henki milloinkaan jättäkö meitä, Herra. Tulkoon Se ja johtakoon näitä ihmisiä. Puhu heille. Murskaa heidän kivinen tahtonsa ja pane heihin Jumalan tahto. Pelasta joka ainoa, Isä. Anna meille Rakkauttasi. Pane meidät sille paikalle, Herra, että me pääsemme eroon kaikesta siitä osasta, mikä on tunnekuohua ja tulisimme todelliseen ehjään osaan, sydämessä tuntuvaan osaan, Hengen syvyyteen, Jumalan rikkauteen, sydämemme tullessa Hengen Valtakunnaksi. Suo se, oi Suuri Johtaja, suuri Pyhä Henki, ennenkuin lennät taivaisiin Sinun Seurakuntasi kanssa.

330   Oi Jumala, anna minun mennä, Herra. Älä jätä minua tänne, Jeesus. Anna minun mennä kanssasi, Isä. En halua jäädä tänne maahan näkemään näiden ahdistusten tulemista. Minä en halua pysyä täällä tässä mielettömyydessä. Minä en halua seistä täällä, kun nuo hirvittävät näyt… ihmisten menettäessä järkensä. Me näemme miesten yrittävän toimia eläinten tavalla ja näyttää eläimiltä ja naisten yrittävän näyttää eläimiltä maalia kasvoillaan. Tietäen, että näiden asioiden on ennustettu tapahtuvan, että asia tulee saamaan heidät niin mielenvikaisiksi, kunnes heinäsirkat, joilla on hiukset kuten naisilla, tulevat ahdistelemaan naisia leijonankaltaisine hampaineen. Ja muut asiat, jotka Sinä olet sanonut tulevan. Ihmisten mielen tila tulee olemaan täydellisesti mennyttä. Me näemme sen olevan tapahtumassa juuri nyt, Herra. Auta meitä. Tuo meidät takaisin Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme selkeään mielenlaatuun.

331   Oi suuri Iankaikkisen Elämän Johtaja, me otamme vastaan Sinun lupauksesi tänä iltana, Isä. Minä ajan näiden ihmisten asiaa, jokaisen heidän puolestansa, Jeesuksen Kristuksen Nimessä, Herra. Minä rukoilen, että Kristus, Jumalan Poika, tulisi jokaisen meidän sydämeemme, Herra, ja muovaisi meitä tehden meistä uusia luomuksia Kristuksessa Jeesuksessa. Suo se, Herra Jumala.

332   Me rakastamme Sinua. Ja me haluamme sellaisen muutoksen tulevan itseemme, että me voimme olla Sinun lapsiasi ja tuntea Sinun Henkesi liikkuvan sydämissämme, Herra, pehmittäen meitä ja saaden meidät huomaamaan tämän mielenvikaisen ajan, jossa me elämme. Suo se Jumala. Me näemme nuorten naisten jääneen kiinni Saatanan verkkoon. Nuoret miehet, kieroutuneet mielet, lapset, huumausaineiden käyttäjinä, tupakoitsemisen ja juomisen ja moraalittomuuden, se on Saatanan Eeden.

333   Jumala, Sinulta kesti kuusituhatta vuotta, Raamatun mukaan, rakentaa Eeden. Ja Sinä panit poikasi ja hänen vaimonsa, morsiamensa, hallitsemaan sitä. Ja Saatana tuli ja vääristeli sen. Hänellä on ollut kuusituhatta vuotta aikaa rakentaa oma älyllinen Eedeninsä, tieteen, koulutuksen ja niin kutsutun älykkyyden kautta. Ja hän on rakentanut sen kuoleman sekasorroksi.

334   Oi Jumala, ota meidät takaisin Eedeniin, Herra, uudelleen sinne, missä ei ole kuolemaa eikä surua. Suo se, Herra. Me seisomme nöyrinä odottaen toisen Aadamin tuloa noutamaan Hänen Morsiantaan. Tee meidät osaksi Hänestä, Isä. Me rukoilemme Jeesuksen Nimessä. Aamen.

335   Rakastatteko te Jumalaa? Käsitättekö, mitä minä olen yrittänyt sanoa teille? Jos te voitte ymmärtää sen, nostakaa kätenne ja sanokaa: “Minä ymmärrän, mitä sinä yrität sanoa.” Voitteko nähdä tämän ajan mielenvikaisuuden? Katsokaa, mihin se on mennyt: ei ole enää mitään järkevyyttä ihmisten keskuudessa. Se on kadonnut! Missä on meidän omamme… ? jopa johtajien.

336   Katsokaa presidenttiämme! “Jos he haluavat kommunismia, saakoot he sen. Saakoot ihmiset mitä tahansa he haluavatkin.” Missä ovat meidän Patrick Henrymme ja George Washingtonimme? Missä ovat johtajamme, jotka seisoisivat periaatteiden puolesta? Meillä ei enää ole heitä.

337   Missä ovat seurakuntamme ja sananpalvelijamme? He ottavat ihmisiä vastaan joidenkin koeaikojen perusteella tai sanovat: “Tule ja liity seurakuntaamme ja tee tätä.” Tai jollakin tunne-elämyksellä tai sen kaltaisella. Missä ovat nuo Jumalan miehet, nuo profeetat, jotka seisoisivat ulkona ja uskaltaisivat uhmata, uhmata kaikkia maailman asioita?

338   Missä on noiden miesten rehellisyys? Mistä löydätte heidät? He ovat niin pehmentyneet järjellisen ymmärryksen ja muun sellaisen kautta, ettei heitä enää ole täällä. Oi Jumala, ole meille armollinen.

339   Nämä hirvittäviltä näyttävät asiat, jotka ovat tulossa maailmaan. Te näette ihmisten olevan menossa suoraan siihen. Se on mielenvikaisuutta. Mutta kun nämä asiat tulevat lyömään maailmaa, Seurakunta on silloin poissa.

340   Jumala, päästä meidät sinne. Tämä on minun rukoukseni suurelle Yliluonnolliselle Olennolle, joka on tässä rakennuksessa tänä iltana, suurelle Kristukselle, jolla yhä on Iankaikkinen Elämä. Minä rukoilen Sinua, Kristus, kun olen tässä silmät avoinna katsellen seurakuntaa, jonka Sinä olet omalla Verelläsi lunastanut. Jumala, älä anna yhdenkään meistä tulla kadotetuksi. Me haluamme välimme oikeiksi Sinun kanssasi. Joten puhdista meidät, oi Herra, kaikista vääryyksistämme. Ota pois syntimme.

341   Olemme nähneet Sinun parantavan sairaamme ja tuovan kuolleemme takaisin elämään rukouksen kautta. Me olemme nähneet kaikkien näiden asioiden tapahtuvan, Isä. Tuo meidät nyt takaisin Elämään hengellisesti. Tuo meidät takaisin käsittämään Iankaikkinen Elämä Jeesuksen Kristuksen kautta. Suo tämä, Isä. Minä annan sen kaiken Sinulle, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme
kunnes tapaamme Jeesuksen jalkojen juuressa;
Kunnes tapaamme!

Katsokaa Häneen ja antakaa Hänen pehmittää itsenne.

Jumala olkoon kanssanne kunnes jälleen tapaamme!

342   Nostakaamme kätemme nyt.

Kunnes tapaamme, kunnes tapaamme.

Veli Salano, kuka onkin seuraavana. [Joku sanoo: “Eikö muuta?”] Ei. Jumala siunatkoon teitä.

65-1206 NYKYISET TAPAHTUMAT SELVITETÄÄN PROFETIALLA (Modern Events Made Clear By Prophecy), San Bernardino, California, USA, 6.12.1965

FIN

65-1206 NYKYISET TAPAHTUMAT SELVITETÄÄN PROFETIALLA
(Modern Events Made Clear By Prophecy)

San Bernardino, California, USA, 6.12.1965

 

1       Kumartakaamme päämme. Rakas taivaallinen Isämme, me kiitämme Sinua tänä iltana, koska Sinä vastaat rukouksiimme. Tämä rakas nainen, joka makaa täällä, jonka kohdalla leikkaus ei ole onnistunut. Mutta, oi Jumala, me muistamme tuon ensimmäisen leikkauksen, joka tehtiin maan päällä; Sinä itse teit sen. Otit Adamin kyljestä kylkiluun, suljit haavan, ja teit vaimon. Oi Isä, rukoilen tänä iltana, että kätesi tulisi nyt alas ja tekisi tämän suuren asian, jota pyydämme. Ja nämä muut, Herra, tämä nainen, joka kärsii henkisestä ahdistuksesta, kaikki muut, joilla on pyyntöjä, me vain luovutamme heidät Sinulle, Isä, koko sydämestämme. Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen

On todella etuoikeus olla täällä tänä iltana ja katsella tätä hienoa kuulijakuntaa. Ja kuunnella tämän ihmeellisen pienen kuoron hienoa laulamista. Ajattelin juuri eroa nähdessäni nuo pojat seisomassa siellä… siistin näköisiä miehiä, hiukset siististi leikattuina. Ajattelin sitä paikkaa, jossa olin viime yön. Joukko huligaaneja tuli sinne ja yritti hukuttaa erästä poikaa uima-altaaseen. Heidän täytyi kutsua apua saadakseen heidät ulos sieltä. Mikä ero onkaan nähdä poikien laulavan Evankeliumin lauluja, minkälainen ero.

2       Ajattelin, niin kuin veli Henry sanoi: “Nuo miehet, joilla on naisille kuuluvat hiukset.” Kyllä, näyttää kuin… Näen näiden poikien, joilla on sellainen tukka, jopa panevan päähänsä papiljotteja. En oikein tiedä… Joskus tulen masentuneeksi. Näyttää todella olevan vääristyneisyyden aika. Miehet yrittävät käyttää naisten vaatteita, ja naiset käyttävät miesten vaatteita. Ja miehet antavat hiustensa kasvaa kuin naiset, ja naisilla on hiukset kuin miehellä. Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa? Onko todella viimeinenkin säädyllisyyden ja kunnian hiven hävinnyt tästä kansakunnasta ja näistä ihmisistä, tästä maailmasta?

3       Tämä on hirvittävä aika, mutta se on kaikkein loistavin aika maailmassa saarnata Evankeliumia. Jos olisin voinut seistä siellä ennen ajan alkamista, ja Isä olisi katsonut minua ja sanonut: “Minä aikana, kautta näiden ajanjaksojen, haluaisit saarnata?” Olisin halunnut tehdä sen juuri nyt. Juuri nyt, juuri ennen Hänen tulemustaan.

4       Katsoessani kuulijakuntaa, joka istuu täällä edessämme… Eräs sananpalvelija ystäväni Tucsonissa oli eilen ratsastamassa hevosella. (Ajattelen tätä naista, jolla on selkänikamavaiva). Tämä hevonen heitti hänet maahan. Eräs toinen mies soitti minulle kello yhdeltä tänä aamuna hotelliini ja sanoi: “Tuo mies on Veteraanien Sairaalassa, ja hänen silmänsä ovat lasittuneet, hänen selkänsä on murskana, ja hänen munuaisensa ovat työntyneet ulos, ja hänen sydämensä on pysähtymäisillään.” Ja siellä minä painuin lattialle polvilleni, otin puhelimen, sain hänet toiseen päähän ja rukoilin hänen puolestaan. Ja täällä hän istuu tänä iltana. Se oli viime yönä. Bob, nousisitko seisomaan siellä? Tuolla on tuo mies. [Seurakunta taputtaa.] Jumala vastaa rukoukseen aamulla, illalla, keskipäivällä, keskiyöllä, tai mihin aikaan tahansa.

5       No niin, minä olen niin ”pitkä-vieterinen” saarnaaja, niin kuin minä sitä kutsun. Minä en jotenkin haluaisi aloittaa tähän aikaan illasta ja ajattelin, että vain tulisin tänne… Eräänä iltana, kun olin puhumassa täällä eräässä paikassa, niin viisitoista minuuttia sen jälkeen, kun olin aloittanut, alkoivat tuon paikan tarjoilijat kerätä astioita ja antaa merkkejä minulle: “Lopeta! Sulje suusi. Teidän täytyy lähteä ulos täältä.” He polttivat samalla savukkeita ja muuta sellaista. Se ei ollut noiden juhlapäivällisten järjestäjien vika, vaan ihmisten, joilta he sen vuokrasivat. Ja puheenjohtajan vaimo meni tuon paikan johtajan luo…

6       Hän sanoi: “Teidän piti olla ulkona täältä kello 9:30.”

7       Hän sanoi: “Sinä et pannut sellaista vuokrasopimukseen.”

8       Tämä rouva tänä iltana, todella mukava nainen, tuli ja sanoi: “Me ymmärsimme, että sinä haluat sitä”, hän sanoi, “käytä vain niin paljon aikaa kuin haluat.” Niinpä olen kiitollinen siitä. Se on hienoa.

9       Veli Henry, minä todella arvostan ystävällisyyttäsi, kun kutsuit minut tänne.

10   Minulla oli eilen illalla etuoikeus olla täällä Assemblies of Godin seurakunnassa, jossa uskon veli Boonen olevan pastorina. Meillä oli siellä hienoa aikaa tuon ihmisryhmän kanssa. Ja huomenillalla me menemme jonnekin teidän kanssanne, johonkin toiseen Liikemiesryhmään, en tiedä, missä se tulee olemaan. He huolehtivat siitä. Minä vain rukoilen, luen ja kuljen mukana, ja siinä suunnilleen kaikki, mistä minä olen tietoinen.

11   Mutta nyt, me näemme outoja asioita tänä päivänä. Olen muistellut sitä, kun viimeksi olin täällä telttakokouksissa. Muistan puhuneeni siitä eilen illalla, eräästä pienestä pariskunnasta, joka toi sinne kuolleen vauvansa. Se oli jossakin täällä, ne olivat ajaneet koko päivän ja yön. Tuo pieni äiti istui murheellisena pitäen tuota pientä vauvaa käsivarsillaan. Hän saattaa olla täällä nyt, en tiedä. Hän ja hänen miehensä ja pari muuta avioparia heidän kanssaan. Ja hän, tuo mies, pyysi minua, että tulisinko sinne auton luo. Otin tuon pienen vauvan ulos autosta, ja vain pidin sitä käsissäni, pieni kuollut, jäykkä ja kylmä, ja aloin rukoilla. Ja kun rukoilin, tuo ruumis alkoi tuntua lämpimältä. Niinpä… minä vain jatkoin rukoilemista, ja se alkoi potkia ja liikkua, voiden hienosti ja alkaen itkeä. Annoin sen takaisin äidilleen ja tämä meni kotiin sen kanssa. Niinpä, en edes tiedä olivatko he kristittyjä. Näettehän? Se oli ihmeellistä.

12   Mutta minä ajattelen tänä iltana, että tunnen seurakunnan, joka myös on kuolemassa: meidän helluntailaisemme. Meidän täytyy ravistella itsemme ulos tästä, uh-huh, siinä kaikki. Ja ainoa tapa, miten te tulette tekemään sen, on rukous ja ojentautuminen Jumalan Sanan mukaan. Se on ainoa tapa, miten me tulemme tekemään sen. On vain yksi tie ulos, Hän on tuo tie, Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti. Haluaisimmeko me seurakunnan tulevan sellaiseen tilaan kuin Englannissa? Siitä syystä olen ollut, niin kuin te ajattelette, niin epäkohtelias huutaen teille. Enkä tarkoita tehdä sitä, mutta en halua nähdä seurakunnan tulevan tuon kaltaiseen tilaan. Te ette halua olla sellaisessa tilassa. Mutta kuitenkin teidän täytyy upottaa se niin syvälle, saadaksenne naulattua sen pitämään. Se täytyy tehdä.

13   Niinpä minulla nyt tänä iltana on täällä joitakin Kirjoituksia ja teksti, josta haluan puhua hetken. En tule panemaan sille mitään määrättyä aikarajaa. Jos te väsytte… Voin selviytyä siitä kolmessakymmenessä minuutissa, ja riippuu vain siitä… Minä aina vain jätän sen Pyhälle Hengelle, minne päin tahansa Hän johtaakin kokousta.

14   Kumartakaamme päämme vain hetken pidempään puhuaksemme Tekijälle, ennen kuin avaamme Hänen Kirjansa.

15   Kaikkivaltias Jumala, tämän Kirjan Tekijä, Jeesuksen Kristuksen kautta me rukoilemme. Me olemme kiitolliset siitä, mitä jo olemme kuulleet tänä iltana. Jos me vahvistaisimme tämän kokouksen sanomalla: “Aamen,” ja menisimme kotiin, niin olisi ollut hyvä olla täällä, sillä me tiedämme, että Sinä olet ollut kanssamme. Ja Isä, kun me nyt avaamme tämän Sanan, puhu meille suoraan tästä Sanasta, niin että voisimme tuntea sen hetken jossa elämme, Jos me tunnemme hetken, jossa elämme, niin silloin me voimme valmistautua tuota hetkeä varten. Mutta jos me menemme sokeasti, tietämättä mitä tai minne, silloin emme tiedä, kuinka valmistautua. Niinpä Isä, jospa Sinä antaisit meidän nähdä Arkin ja avoimen Oven ja Sanoman kutsumassa meitä sisälle. Suo se Jeesuksen Kristuksen Nimen kautta. Aamen.

16   Pyhistä Kirjoituksista haluan lukea tekstin. Se löytyy Luukkaan Evankeliumin 24. luvusta. Tulen aloittamaan 13:sta jakeesta ja luen osan siitä:

Ja, katso, kaksi heistä meni tuona samana päivänä kylään nimeltä Emmaus, joka oli Jerusalemista noin kuudenkymmenen vakomitan päässä.

Ja he puhuivat keskenään kaikista näistä asioista, joita oli tapahtunut.

Ja tapahtui, että, heidän keskustellessaan ja pohtiessaan, Jeesus itse lähestyi heitä, ja kulki heidän kanssaan.

Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä.

Ja hän sanoi heille: Mistä te keskustelitte toistenne kanssa kävellessä, kun olette niin murheellisia?

Ja yksi heistä, jonka nimi oli Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka ei ole tietoinen asioista, joita on tapahtunut siellä näinä päivinä?

Ja hän sanoi heille: Mitä asioita? Ja he sanoivat hänelle: Koskien Jeesusta Nasaretista, joka oli profeetta, mahtava teossa ja sanassa Jumalan ja koko kansan edessä:

Ja kuinka ylipapit ja meidän hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan, ja ovat ristiinnaulinneet hänet.

Mutta me luotimme, että se olisi ollut hän, joka olisi lunastanut Israelin: ja kaiken tämän lisäksi, tänään on kolmas päivä siitä, kun nämä asiat tapahtuivat.

Kyllä, ja myös eräät varhain haudalla olleet naiset joukostamme ovat saattaneet meidät hämmästyksiin;

Ja kun he eivät löytäneet hänen ruumistaan, he tulivat ja sanoivat, että myös he olivat nähneet näyn enkeleistä, jotka sanoivat Hänen elävän.

Ja eräät heistä, jotka olivat kanssamme, menivät haudalle, ja löysivät sen niin kuin naiset olivat sanoneet: mutta häntä he eivät nähneet.

Silloin hän sanoi heille: Oi hullut ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea, mitä profeetat ovat puhuneet:

Eikö Kristuksen pitänyt kärsiä näitä asioita, ja menemän kirkkauteensa?

Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista, hän selitti heille kaikissa kirjoituksissa häntä itseään koskevat asiat.

Lisätköön Herra siunauksensa Sanansa lukemiselle.

17   Nyt otan… jos kutsuisin sitä aiheeksi, haluaisin ottaa tämän: Nykyiset tapahtumat selvitetään profetialla. On aina ollut muuttumattoman Jumalan tapa antaa kansansa ennalta tietää, ennen kuin määrätyt tapahtumat tapahtuvat.

18   Jos ihmiset Herran Jeesuksen päivissä vain olisivat etsineet Jumalaa, ja tienneet mitä oli juuri tapahtumaisillaan, he eivät olisi tuominneet Jeesusta kuolemaan. Mutta se tapahtui siksi, että Kirjoitusten täytyi täyttyä, sillä juutalaisten täytyi olla sokaistuja. Me olemme kaikki tietoiset siitä.

19   Käsitättekö te, että niin on luvattu tapahtuvan uudestaan juuri tässä ajanjaksossa, jossa me elämme? Laodikean Seurakunta-ajanjakso, tämä seitsemäs seurakunta-ajanjakso, jossa me nyt olemme, on alaston, viheliäinen, sokea, eikä tiedä sitä. Samoin kuin Hän sokaisi heidät silloin, tarkoituksenaan saada Sanomansa valituille ihmisille, Hän on luvannut tehdä saman asian tänään.

20   Ja sanoisin tämän kunnioituksella kaikkia veljiäni ja sisariani kohtaan Kristuksessa, että yhtenä näistä päivistä joku tulee sanomaan: “Eikö ole kirjoitettu, että näiden asioiden pitäisi tapahtua ensin?”

21   Ja tulee olemaan samalla tavalla kuin silloin: “Totisesti, minä sanon teille, hän on jo tullut, ja he ovat tehneet hänelle, mitä tahtoivat.”

22   Kun he kysyivät Häneltä ja sanoivat: “Miksi kirjanoppineet sanovat, ja Kirjoitukset sanovat, että ‘Elian täytyy ensin tulla?’” He sanoivat sen Jeesukselle.

23   Hän sanoi: “Hän on jo tullut, ja te ette tunteneet häntä.” Näettekö? Ja sillä tavalla se ehkä tulee jälleen päättymään.

24   Nyt me haluamme olla ajan tasalla tietääksemme, mitä on tuleva tapahtumaan tällä ajanjaksolla, jossa me elämme. Jumala on jakanut Sanansa kullekin ajanjaksolle, niin ja niin paljon kullekin ajanjaksolle, ja meidän täytyy huomata, että yksi ajanjakso ei voi ulottua toiseen ajanjaksoon. Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Esimerkiksi, niin kuin sanoin, uskoisin että se oli eilen illalla, tai… Minä jatkuvasti puhun ilta illan jälkeen eri paikoissa, ja joskus teen jonkun huomautuksen toiseen kertaan. Tarkoitukseni ei ole kerrata itseäni. Mutta sanoin tämän: mitä hyötyä olisi Mooseksen ollut yrittää saarnata Nooan sanomaa? Tai mitä hyötyä olisi ollut Jeesuksen yrittää saarnata Mooseksen sanomaa? Tai mitä hyötyä olisi ollut Martin Lutherin jatkaa katolisen sanoman kanssa? Mitä hyötyä olisi Wesleyn ollut jatkaa Lutherin sanoman kanssa? Mitä hyötyä olisi ollut helluntailaisten jatkaa metodistien sanoman kanssa? Tai mitä hyötyä on helluntailaisuuden jatkua edelleen, kun Morsianta kutsutaan? Katsokaahan, me olemme tulleet siemenen aikaan, me olemme täällä lopunajassa. No niin, ellei vehnänjyvä putoa maahan, se pysyy yksinään.

25   Kuten tuo arvostelija, niin kuin olen huomauttanut siitä asti, kun tuo kirja tuli julkisuuteen, teillä on se ehkä täällä kaupungissanne, tuon saksalaisen kirjoittamana, joka kirjoitti yhden kaikkein arvostelevimmista artikkeleista. Hän on jumalankieltäjä. Tietenkään minä en tuomitse häntä siksi, että hän niin tuomitsi minut, mutta koska hän on jumalankieltäjä, ei tuon kirjan olisi koskaan tullut olla myynnissä. Ja hän sanoi: “Jumala, joka voi istua ylhäällä, ja sanoa, että Hän voi avata Punaisen Meren ja vapauttaa kansansa, istuu sitten kädet ristissä vatsansa päällä ja näkee, kuinka Pimeiden Ajanjaksojen aikana leijonat repivät palasiksi noita kristittyjä. Noita äitejä joiden hiukset kastettiin tervaan, ja heitä ripustettiin ristille ja poltettiin, ja heidän lapsensa… He halkaisivat odottavilta äideiltä vatsat ja löivät vetoa lapsen sukupuolesta. Ja Jumala vain istuu siellä ylhäällä antaen sen tapahtua ihmisille, joiden oletettiin olevan tämän Jumalan palvelijoita.”

26   Katsokaahan, Kirjoitus on innoitettu. Te ette ole koskaan kykenevä ymmärtämään Kirjoitusta vain istumalla alas ja lukemalla sitä teologiselta pohjalta, tai koulutukselliselta pohjalta. Se ei tule koskaan onnistumaan.

27   Keskustelin erään baptisti-sananpalvelijan kanssa äskettäin, ja hän sanoi: “Kunnes me opimme oikean kreikankielisen merkityksen, kunnes me…”

28   Minä sanoin: “Nikean kirkolliskokouksessa, ennen sitä, he väittelivät kreikankielisistä sanoista Raamatussa.” Sillä tavalla te ette koskaan tule tuntemaan Sitä.

29   Raamatun tulee olla paljastettu innoituksen kautta. Se on ainoa asia, ilmestys. Jeesus sanoi Pietarille: “Tälle kalliolle.” Tämä ilmestyksen kallio paljastaa, kuka Hän on. “Siunattu olet sinä Simon, Joonan poika, liha ja veri eivät ole paljastaneet tätä sinulle, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle: Tälle kalliolle Minä tulen rakentamaan Seurakuntani.” Ei Pietarin päälle, ei itsensä päälle, vaan hengelliselle ilmestykselle siitä, kuka Hän oli.

30   Ja Hän on Sana! Johannes 1: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” Hebrealaiskirje 13:8: “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.”

31   Sen vuoksi me elämme päivässä, jolloin Jumalan Sanan julkitulemisen täytyy tulla eri ajanjaksolle kuin helluntailaisten ajanjaksolle. Ja se on totta. Muistakaa, minä olen kouluttamaton henkilö, mutta te ette voi voittaa luontoa, koska Jumala toimii luonnon jatkuvuudessa. Aivan niin kuin olen sanonut, aurinko nousee ja laskee ja kulkee läpi päivän, aivan kuin menisi kouluun aamulla ja kuolisi illalla, noustakseen jälleen seuraavana aamuna. Puiden mahla menee juuriin talven ajaksi, ja tulee takaisin keväällä.

32   Huomatkaa, Hän vertasi Sitä, Morsianta, vehnänjyvään, ja siksi Jumalan täytyi sallia sen tapahtua sillä tavalla. Tuo hieno, todellinen, aito Seurakunta, joka perustettiin Helluntaipäivänä, oli kasvanut ja kasvanut Helluntaipäivästä lähtien suureksi seurakunnaksi, ja sen täytyi pudota maahan tuossa Pimeässä Ajanjaksossa tullakseen haudatuksi niin kuin kaikki muutkin siemenet. Sen täytyi kuolla voidakseen tulla jälleen esiin uskonpuhdistuksessa. Se tuli esiin uskonpuhdistuksen persoonassa, Martin Lutherissa. Ja on siitä alkaen kasvanut vehnän varren lailla ylöspäin. Ensimmäiseksi nousee esiin kaksi pientä lehteä, ja sitten tulee lisää lehtiä. Esiin tuli Martin Luther, ja sitten Zwingli, ja niin edelleen, Calvin, niiden liikkuessa eteenpäin.

33   Lopulta se muodostaa tähkän. No niin, se oli John Wesley, Wesleyn ajanjaksossa. Siinä riippui heteet siitepölyineen.

34   Siitä se tuli helluntaiajanjaksoon, joka on niin lähellä, aivan kuin todellinen vehnän jyvä, jos te vertaatte sitä varteen. Mutta jos te otatte tuon vehnän ja avaatte sen, siinä ei ole yhtään ainoata jyvää. Se on ainoastaan kuori jyvän-muodossa. Mutta se on siellä tarkoitusta varten suojellakseen tuota jyvää, kunnes… Jos aurinko osuisi siihen siinä vaiheessa, se tappaisi sen.

35   Sen täytyy pysyä siellä määrättyyn aikaan asti. Ja sitten kaikki Elämä jättää kuoren, aivan niin kuin Se jätti varren ja jätti heteet. Se jättää kuoren ja menee vehnänjyvään ja muodostuu jälleen sellaiseksi kuin se, joka meni maahan.

36   No niin, kaikki me tiedämme, että milloin tahansa sanoma on annettu, muodostavat he siitä kolmessa vuodessa organisaation. Kun he tekevät sen, se tappaa sen juuri siihen: Niin tapahtui Lutherin päivinä, ja niin tapahtui Wesleyn päivinä. Niin tapahtui Aleksander Campbellin päivinä, ja samoin kaikkien muiden, ja niin tapahtui helluntailaisten päivinä. Tarkalleen! Näettekö? Te tulette paikalle, jossa jokainen tulee kankeaksi ja menee pois, eivätkä he voi vastaanottaa uutta ilmestystä. He ovat asettuneet paikoilleen, ja siellä he ovat, ja siellä he kuolevat. Ja Elämä kulkee suoraan sen lävitse mennen suoraan eteenpäin ja muodostaen vehnänjyvän. Kun jyvä tulee, niin elämä, joka kulki vehnän kautta, tulee ylösnousemuksessa tuoden koko asian mukanaan ulos, kyllä, tuoden sen ylös Ylöstempausta varten.

37   Muistakaa nyt, tämä Sanoma alkoi aluksi Jumalallisen parantamisen ja ihmeiden tekemisen kanssa. Nyt jos Jumala olisi antanut sen tulla tavallisen seurakunnan kautta, joka meillä jo oli, silloin se ei olisi ollut Jumala. Jumalan ei tarvitse näytellä. Hänen ei tarvitse tehdä näitä asioita huvittaakseen meitä, niin kuin me amerikkalaiset olemme tottuneet huvittamiseen, vaan Hän tekee sen kiinnittääkseen ihmisten huomion siihen, että Hän on valmistautumassa tekemään jotakin.

38   Katsokaa, miten Hän itse tuli. “Ihmeellinen pikku profeetta, rabbi, profeetta Galileasta.” Hänellä oli ihmeellinen palvelustehtävä, ja Hän oli tervetullut jokaiseen seurakuntaan.

39   Mutta yhtenä päivänä Hän istuutui sanoen: “Minä ja Minun Isäni olemme yksi.”

40   “Oi, hyvänen aika!” Sitä he eivät voineet vastaanottaa. “Pois sellainen mies!”

41   “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertaan, teillä ei ole Elämää itsessänne.”

42   “Mitä, hänhän on vampyyri! Karttakaa sellaista henkilöä!” Näettekö?

43   Näettehän, siellä oli jotakin, jonka täytyi seurata tuota merkkiä.  Näettekö, jotakin seurasi sitä.

44   Kuori on pitänyt sen sisällään, mutta nyt kuori vetäytyy pois, sen täytyy. Ja muistakaa, kaksikymmentä vuotta on kulunut, eikä siitä ole syntynyt mitään kirkkokuntaa, eikä tule syntymäänkään. Me olemme kirkkokuntien lopussa, vehnä on ottanut muodon. Mutta vehnänjyvän täytyy nyt levätä Pojan läsnäolossa kypsyäkseen, ennen kuin leikkuupuimuri poimii sen ylös.

45   No niin, jokaisen ajanjakson tapahtumat, joiden näemme tapahtuvan, ovat ehdottomasti osoitettu Raamatussa. Me luulemme olevamme kokonaan poissa paikaltamme, mutta me emme ole, kaikki liikkuu eteenpäin aivan täsmälleen Jumalan Sanan mukaisesti.

46   Raamattu on erilainen kirja kuin mikään muu pyhä kirja. Ei ole mitään Raamatun kaltaista kirjaa, koska Raamattu on Jumala Sanan muodossa. Näettekö? Se on… Sana on ajatus ilmaistuna. Jumalan ajatukset ilmaistiin Hänen Sanoinaan profeettojen kautta, ja he kirjoittivat Raamatun, joka on sanan muodossa. Ja Jeesus kutsui Sanaa “Siemeneksi”. Ja mikä tahansa siemen tuottaa kaltaistaan, jos se on oikeassa tilassa ja oikeassa ilmapiirissä. No niin, tämä Kirja on profetia, Se kertoo ennalta tulevat tapahtumat. Tämä Kirja sisältää koko Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen. Te ette lisää Siihen tai ota Siitä pois, ja jokaisen ilmestyksen täytyy tulla Sen mukaan. Näettehän, sen täytyy olla Sana.

47   Niinpä ihmiset sanovat: “Minulla oli ilmestys.” Kyllä, me tiedämme Jofeph Smithilla ja monilla olleen ilmestyksiä ja muita asioita, mutta vastakkaisena Sanalle.

48   Sen täytyy tulla Sanan mukaisesti, jos se tulee Jumalalta, koska sen tulee vahvistaa tai todistaa Jumalan Läsnäolo. Ja Hän tiesi ennalta kaikki nämä asiat, ollen… Ennalta tietämisensä kautta Hän ennalta määräsi, sitä kutsutaan Raamatussa, “ennalta valinnaksi”, jokaisen ajanjakson paikallensa ja jokaisen miehen paikallensa ja jokaisen sanansaattajan omalle paikallensa. Hän on Jumala, ja perkele ei voi missään mennä Hänen edelleen. Ja Hän on Jumala ja Hän on määrännyt kaiken paikallensa, ja ne tapahtuvat tarkalleen Hänen Sanansa mukaisessa linjassa.

49   Niinpä jos me voimme Hänen Sanansa mukaan nähdä, missä ajanjaksossa ja missä ajassa me elämme, niin silloin te tulette näkemään täältä Raamatusta, mitä tässä ajanjaksossa ja tässä ajassa oletetaan tapahtuvan.

50   Nyt, nuo muut kirjat, me löydämme paljon kirjoja , joita he kutsuvat pyhiksi kirjoiksi”, ja niin edelleen, ja minä olen lukenut Koraanin ja monia muita. Mutta katsokaahan, heidän pyhät kirjansa ovat vain siveysopin, moraalin ja teologian sääntöjä.

51   Mutta tämä Kirja on Profeetta. Se on erilainen kuin mikään toinen kirja. Raamattu on Jumalan Sana kertoen ennalta tulevaisuuden. Se kertoo ennalta, koska se ennalta varoittaa.

52   Kun Jumala lähettää mitä tahansa, niin Hän sanoo ja lupaa Raamatussa, että Hän ei tulisi tekemään mitään maan päällä, ennen kuin Hän ensin paljastaa sen palvelijoillensa profeetoille. Se on Aamos 3:7. Ja Jumala ei voi valehdella. Hän paljastaa Sen, se on ollut Hänen tapansa tehdä se koko matkan kautta ajanjaksojen. Hän ei ole koskaan jättänyt tekemättä sitä.

53   Nyt meille on luvattu viimeisissä päivissä, että tämä tulee ennalleen asetetuksi. Ei tule olemaan mitään seurakuntaa, ei kirkkokuntaa, metodistit, baptistit, presbyteerit, helluntailaiset, he eivät koskaan nykyisessä tilassansa voi viedä tätä seurakuntaa Morsiameen. He eivät voi tehdä sitä, he epäonnistuvat. He ovat liiaksi toistensa kurkussa, ja maailmallisuus on hiipinyt sisälle, ja niin edelleen, ja he ovat kuolleet suoraan omille jalansijoilleen. Ja niinpä Jumala tietää sen.

54   Ja paljastaakseen tämän Sanan yksi sanoo: “Minulla on tämä. Ja siunattu olkoon Jumala, Se on sillä tavalla.” Se on juuri niin kuin se oli Jeesuksen tullessa ensimmäisen kerran: jokaisella on jokin oppi, jokaisella oli sitä ja tätä. Sen täytyy olla jotakin, mikä on lähetetty meille Jumalalta. Ja Jumala on luvannut sen. Ja ainoa tapa, miten Hän tulee tekemään sen, on tehdä se samalla kaavalla. Hän lupasi lähettää meille maan päälle viimeisinä päivinä Malakia 4. mukaan profeetan, joka kääntäisi ihmisten sydämet takaisin, “lasten sydämet jälleen takaisin apostolisien isien puoleen.” Hän lupasi sen Sanassansa. Luukas 17 ja monissa muissa paikoissa Hän lupasi, että Hän tulisi tekemään sen näissä viimeisissä päivissä tuodakseen tämän asian vahvistettuun Sanaan.

55   Katsokaahan, ihminen voi sanoa mitä tahansa, mutta ellei Jumala tulkitse tuota Sanaa… Näettehän nyt, meillä on omat tulkintamme, me sanomme Sen merkitsevän tätä. Ja metodistit sanovat Sen merkitsevän tätä, baptistit tätä, helluntailaiset tätä, Ykseys tätä, Kakseus tätä. Ja voi hyvänen aika, näin se on. Mutta Jumala ei tarvitse mitään tulkkia. Hän on oma tulkkinsa. Hän tulkitsee oman Sanansa vahvistamalla Sen siinä ajanjaksossa, jota varten Se on tarkoitettu, ajanjaksossa, jota varten Se on annettu.

56   Me emme elä helluntaiajanjaksossa, me elämme toisessa ajanjaksossa. Me emme elä metodistien ajanjaksossa, me elämme toisessa ajanjaksossa. Me elämme täällä ylhäällä Morsian-ajanjaksossa, Seurakunnan uloskutsumisessa ja Sen yhteen kokoamisessa Ylöstempausta varten. Siinä ajanjaksossa me nyt elämme. Uskon vilpittömästi, että se on tarkalleen Totuus.

57   Ja tämä Kirja on profetian kirja. Sen uskovaisia on käsketty kunnioittamaan sitä ja lukemaan Sitä ja uskomaan Sen Tekijää, sillä jokaisen Sanan, joka on kirjoitettuna siellä, täytyy tapahtua. Kaiken, mitä on luvattu, täytyy tapahtua, koska se on Jeesus Kristus jokaisessa ajanjaksossa. Sama eilen. Se oli Jeesus Kristus Nooassa. Se oli Jeesus Kristus Mooseksessa. Se oli Jeesus Kristus Daavidissa. Se oli Jeesus Kristus Joosefissa. Se on Jeesus Kristus sama eilen, tänään ja ikuisesti. Se on Jeesus Kristus kansansa keskuudessa tänään tehden niitä asioita, joita Hän lupasi tehdä tässä ajanjaksossa. Se on Jeesus Kristus.

58   Mutta seurakunta on tullut niin jäykäksi ollen niin kaukana, kuten veli sanoi täällä. Ja meidän seurakuntamme ovat tulossa samanlaisiksi, kunnes meillä täytyy olla jotakin, joka ravistelee meidät takaisin Sanaan. Kuinka me tiedämme, että se tulee tekemään sen? Sen täytyy tulla Jumalan oman suunnitelman mukaisesti. Se ei tule jonkun maallikon mukaan, se ei ole tuleva liikemiesten mukaisesti, se ei voi tulla seurakuntien mukaisesti. Jumala on asettanut oman suunnitelmansa.

59   Puhuin täällä Shreveportissa eräänä päivänä ympäri maata lähetetyssä radiolähetyksessä, että me voimme Yrittää tehdä Jumalalle palveluksen ilman, että se olisi Jumalan tahto. Daavid yritti tuoda takaisin Jumalan arkin. Hän oli voideltu kuningas ja niinpä hän neuvotteli valtuutettujensa kanssa, tuhansien ja kymmenientuhansien päämiestensä kanssa, ja niin edelleen. Ja he kaikki sanoivat: “Se on Herran Sana.” Ja hän kysyi neuvoa papilta, joka sanoi: “Se on hienoa.” Ja he kaikki tulivat niin innoittuneiksi, että he huusivat ja tekivät kaikki uskonnolliset eleet, mitä vain oli. Ja he olivat ehdottomasti vastoin Jumalan tahtoa, koska maassa oli profeetta nimeltä Naatan, eikä hänen kanssaan edes neuvoteltu siitä. Näettekö? Ja me tulimme näkemään, ettei se onnistunut, vaikka he olivatkin vilpittömiä yrittäessään tehdä Jumalalle palvelusta.

60   Ja te voitte olla miten vilpitön tahansa, mutta, ennen kuin me tiedämme mitä olemme tekemässä, te vain hosutte ilmaan. Tulkaa takaisin Jumalan Sanaan ja ojentautukaa, ja vasta sitten menkää. Silloin te tiedätte. Kuten sotilas ei tiedä mitä tehdä, ennen kuin hän saa määräyksen sen tekemiseen. Meidän täytyy olla kristittyjä sotamiehiä ja saada määräykset Raamatusta tätä hetkeä varten, ei eilispäivän tai toissapäivän määräystä, vaan tämän päivän määräys näyttämään minne päin mennä. Ottakaa selville hetki, jossa me elämme.

61   Ja nämä nykyiset tapahtumat livahtavat ohitsemme liian nopeasti, ja yhtenä päivänä tulemme näkemään, että olemme jätetyt tänne jäljelle ilman mitään ja joutuneemme ansaan tullen sinetöidyksi pedon merkillä ennen kuin tiesimmekään.

62   No niin, meidän täytyy odottaa kärsivällisesti tätä, luvattuja profetioita. Jokaisen niistä täytyy täyttyä omassa ajanjaksossansa. Sillä Se kertoo ennalta meille, että Tekijä on aikaisemmin tehnyt tämän, ja me odotamme nähdäksemme Hänen tekevän sen uudestaan. Millaista aikaa me elämmekään! Se on kuin kalenteri. Te katsotte kalenterista nähdäksenne, missä vuodenpäivässä te elätte. Ja te katsotte Jumalan Raamattuun nähdäksenne, missä ajanjaksossa me elämme. Me emme elä metodistien ajanjaksossa, baptistien ajanjaksossa. Me elämme Morsiamen ajanjaksossa, kutsumisjaksossa, jossa tullaan takaisin Jumalan luo Hänen lupaamansa kanavan kautta. Hän lupasi tehdä sen.

63   Mutta niin kuin on ollut jokaisessa ajanjaksossa, ihmiset antavat sille omat tulkintansa oman teologiansa mukaan, eivätkä halua uskoa sitä, minkä Jumala jumalallisesti vahvistaa, minkä Jumala on tulkinnut. Ei, mitä minä sanon, mitä joku muu sanoo, vaan mitä Jumala on luvannut ja mitä Jumala tekee, ja se todistaa, että Jumala on tulkitsemassa omaa Sanaansa.

64   Te helluntailaiset, 45 – 50 vuotta sitten, teidän isänne ja äitinne, kun he olivat aitoja helluntailaisia, tulivat ulos organisaatiosta ja kirosivat tuon asian ja lähtivät ulos siitä. Sitten niin kuin koira oksennuksellensa, te menitte uudestaan siihen takaisin. Tekemällä saman asian, joka tappoi tuon seurakunnan, te tapoitte omanne tekemällä samoin. Minulla ei ole mitään siellä olevia ihmisiä vastaan, ei mitään sitä vastaan. Tuon asian liittyvät systeemit sen tekevät.

65   Kotona, minä… mennessäni kotiin… En sano tätä toisen miehen kokouksessa, mutta menen kotiin ja aion saarnata aiheesta Käärmeen polku, ja kuunnelkaa sitä, jos otatte ääninauhoja.

66   Ja pankaa merkille tämä näyttämö, Jumalan Sanan profetioiden vahvistaminen on täyttymässä. Jos nuo papit… He olivat selittäneet aivan tarkalleen, millä tavalla Messias tulisi. He tiesivät, mitä tulisi tapahtumaan. Fariseuksilla oli oma ideansa, saddukeuksilla, herodialaisilla ja heillä kaikilla oli omat ideansa. Mutta Hän ei tullut sillä tavalla. Hän tuli vastoin jokaista niistä, mutta tarkalleen Sanan mukaisesti. Jeesus sanoi saman asian: “Jos olisitte tunteneet Minut, niin te olisitte tunteneet Minun päiväni. Jos te olisitte tunteneet, te olisitte… Te sanotte: ‘Mooses! Meillä on Mooses.’” Hän sanoi: “Jos te olisitte uskoneet Moosesta, te uskoisitte Minua, koska Hän kirjoitti minusta.”

67   Mutta näettekö, kun Jumala oli vahvistamassa tarkalleen sen, mitä Hän oli luvannut, he ajattelivat Jeesuksen tulevan jonkinlaisella arvokkaalla tavalla… tarkoitan Messiaan. Messiaan täytyi tulla juuri heidän ryhmäänsä, tai Hän ei ollut Messias. No niin, melkein sillä tavalla on tänäänkin, “Jos et näe minun lasieni lävitse, et näe ollenkaan.” Näettehän, juuri sillä tavalla se on. Se on totuus. Me vihaamme ajatella, että niin olisi, mutta se on ehdottomasti Totuus.

68   Hebrealaiskirje 1:1: Jumala muinaisina aikoina kirjoitti Raamatun omalla valitsemallansa tavalla. Hän ei koskaan kirjoituttanut sitä teologeilla, eikä Hän myöskään tulkitse sitä teologien kautta. Koskaan ei ole ollut sellaista aikaa, että teologeilla olisi koskaan ollut Jumalan Sanan tulkintaa. Tulkinta tulee ainoastaan profeetalle. Ja ainoa tapa, miten me koskaan tulemme pääsemään ulos tästä sekasotkusta, on se, että Jumala lähettää meille profeetan, aivan tarkalleen, ainoa tapa, miten se tullaan tekemään. Se on uskottu, sitä on odotettu, sitten tulee sen täyttymys.

69   Näettekö, sitä eivät ole ihmiset kirjoittaneet, vaan Sen kirjoitti Jumala. Se ei ole jonkun ihmisen kirja, se ei ole jonkun teologin kirja. Se on Jumalan Kirja, joka on profetian Kirja, profeettojen kirjoittama ja profeettojen tulkitsema. Raamattu sanoo: “Herran Sana tulee profeetoille.” Tarkalleen!

70   Kuinka kauniisti se olikaan kuvattu, tai esitetty, kun Jeesus oli tullut maan päälle, ja Johannes oli tuon päivän profeetta, ja hän oli profetoimassa. He sanoivat: “Oi, tarkoitatko sanoa, että Jumala tulee repimään alas meidän suuret yhdistyksemme täällä ja kaikki nämä asiat? Ja että tulisi aika, jolloin meidän temppelissämme ei enää palvottaisi?”

71   Hän sanoi: “On tulossa aika, jolloin Jumala tulee uhraamaan Jumalan Karitsan, miehen.” Ja hän oli niin varma sanomastansa, että hän sanoi: “Hän seisoo juuri nyt teidän keskuudessanne, ettekä te tiedä sitä.” Hän on juuri nyt keskuudessanne, ja te ette tiedä sitä.

72   Ja eräänä päivänä, kun Jeesus käveli sinne, Johannes katsoi ylös ja näki tuon merkin hänen yläpuolellaan ja sanoi: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.” Tuolla samalla hetkellä Jeesus tiesi, että Hänet oli vahvistettu ihmisten edessä. No niin, Hän oli Sana, epäilisimmekö me sitä? Raamattu sanoo, että Hän oli Sana: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” Ja tässä Hän on… Tässä Sana on maan päällä, katsokaa, täydellisesti, tullen suoraan veteen profeetan luo.

73   Niin se on, Sana tulee aina Hänen profeetallensa. Niinpä me emme voi odottaa Sen tulevan teologeille. Sen täytyy nyt tulla Jumalan kanavalle, josta Hän on ennalta kertonut meille, ja se on ainoa tapa, miten Se koskaan on tuleva. Se tulee olemaan vihattu, halveksittu, hyljätty. Kun Se tulee, se tullaan heittämään sivuun ja kaikkea muuta, mutta Jumala tulee tekemään sen joka tapauksessa. Se oli hyljätty Jeesuksessa Kristuksessa, Se oli hyljätty Johanneksessa, Se oli hyljätty Jeremiassa, Se oli hyljätty Mooseksessa. Se on aina sillä tavalla. Mutta Jumala liikkuu suoraan edelleen tavalla, jolla Hän lupasi tehdä sen. Kyllä, Hän ei koskaan jätä tekemättä sitä samalla tavalla.

74   Mies, joka näki näyn tai kuuli Hänen äänensä, ei koskaan kokonaisuudessaan ymmärtänyt Sitä. Monissa tapauksissa hän ei tiennyt sitä, koska hän oli vain Jumalan työkalu. Se on Jumalan ajatus ilmaistuna miehen huulten kautta, sana, tietenkin se on ajatus ilmaistuna. Jumala tekee oman valintansa, ennalta määrätyn valintansa. Hän teki sen jokaisessa ajanjaksossa. Hän asetti miehen kutakin ajanjaksoa varten. Aivan kuten Mooses, jonka tuli täyttää se, mitä Hän oli sanonut Aabrahamille. Mooses syntyi soveliaana lapsena, hän ei voinut mitään sille, mitä hän oli. Hän syntyi sillä tavalla, koska hän syntyi tuota tarkoitusta varten.

75   Ja niin me näemme, että Jumala tekee sen jokaisessa ajanjaksossa. Jumala tekee oman valitsemisensa. Oman ennalta määrätyn valintansa mukaan Hän valitsee profeettansa ja asiat kutakin ajanjaksoa varten. Hän järjestää miehen luonteen, miehen saarnaamistyylin, niin että se soveltuu hänen lahjaansa, ja kaikki mitä hän tekee, on kohtaamaan tuon päivän haasteen. Jumala luo tuon miehen ja lähettää hänet. Ja Hänen mielessänsä, niin kuin saarnasin eilen illalla, me olemme Jumalan geenin alkio. Hän tiesi, että tuo mies tulisi olemaan siellä tuossa ajanjaksossa, ennen kuin maassa oli edes molekyyliä, valoa tai mitään muuta.

76   Sillä te olette alkio isästänne, ja te olitte isässänne, vaikka isällänne ei ollutkaan yhteyttä kanssanne, koska… Te olitte siellä, mutta te ette tienneet sitä, eikä hänkään tiennyt sitä, mutta te tulitte julki, että hän voisi olla yhteydessä kanssanne. Ja te olette syntyneet uudestaan, olette syntyneet Iankaikkisesta Elämästä. Ja on ainoastaan yksi muoto Iankaikkista Elämää, ja se on Jumalan Elämä, Z o e, tuo kreikkalainen sana “Zoe”, ainoa Iankaikkisen Elämän muoto.

77   Sitten jos te olette Jumalan poika tai Jumalan tytär, te olitte Jumalassa koko ajan. Mutta Hän tiesi, minne ja mihin aikaan teidät tultaisiin istuttamaan. Niinpä teidät on nyt tehty luomukseksi, Jumalan pojaksi, julkituoduksi Jumalan pojaksi tai tyttäreksi kohtaamaan tämän hetken haasteen, vahvistamaan tämän hetken todellisen ja elävän Jumalan, sen Sanoman, joka tulee esiin tässä ajassa. Kyllä! Teidät oli tehty siellä ennen maailman perustamista. Jos teitä ei ole valittu sillä tavalla, niin ei ole väliä sillä, kuinka paljon te yritätte jäljitellä Sitä, te ette tule koskaan onnistumaan. Kuinka voitte saada verta lantusta, kun siinä ei ole mitään verta?

78   Siksi yritän sanoa koskien… Sitten ihmiset ajattelevat, että me huudamme naisille heidän lyhyistä hiuksistaan, ja ihmiset sanovat minulle, kun sanon noista asioista: “Sinä tulet pilaamaan palvelutehtäväsi.” Pilaamaan palvelutehtävänkö, jonka Jumala itse on määrännyt? Olkoon se kaukana! Ja kun ihmiset kuulevat Jumalan Sanan… Kun lapsi on siinnyt äitinsä kohdussa, kun tuo yksi solu menee sinne, kasvaa toinen solu sen päälle. Se ei ole yksi solu ihmisestä, seuraava koirasta ja seuraava kissasta ja seuraava jostakin muusta. Se on kokonaan, pelkästään, inhimillinen olento. Ja kun joku on syntynyt Jumalan Hengestä, hän ei ruiskuta mitä tahansa elämäänsä, vaan Se on väärentämätön Jumalan Sana, joka on vahvistettu tuota hetkeä varten. Hän ottaa koko Jumalan Sanan, hän ei pane mitään uskontunnustuksia, eikä mitään muuta Siihen. Se on puhtaasti väärentämätön Jumalan Sana, joka on julkituotu keskuudessamme.

79   Katsokaa Raamattuun, niin näette, missä ajanjaksossa me elämme, kun näette näitä suuria asioita tuotavan julki. Kun Jumala lupasi tehdä sen, Hän aina tekee sen kunkin ajanjakson lopulla, kun seurakunta on tullut käännekohtaan, ja on kääntynyt Sanasta takaisin syntiin ja maailmallisuuteen. Maailmallisuus on synti. Raamattu sanoo: “Jos te rakastatte maailmaa tai maailman asioita, Jumalan rakkaus ei edes ole teissä.”

80   Puhuessani eilen illalla, puhuin uhrista, Karitsasta, joka uhrattiin. Sen tuli olla seitsemän päivää, esittäen seitsemää seurakunta-ajanjaksoa. Mitään hapanta ei tullut löytyä ihmisten keskuudesta, ei mitään hapatusta seitsemään päivään. Se merkitsee, että Sen kanssa ei ole sekoitettu mitään. Se on happamatonta, jatkuvasti. Ja me emme halua mitään uskontunnustuksia, hapatuksia ja asioita sekoitettuna meihin. Me emme halua maailman sekoittuvan kanssamme. Sen täytyy olla happamaton Jumalan Leipä, Jumalan Sana, väärentämätön Jumalan Sana: “Ihminen on elävä jokaisen Sanan mukaan, joka Jumalan suusta lähtee.”

81   Meidän kirkkokunnalliset systeemimme ja eroavaisuutemme ja muut asiat ovat panneet hapatuksen meihin, ja sitä ja tätä ja maailmaa ja muotia. Ja se on tullut sellaiseksi, että Hollywood on melkein kaikkialla. Se on lopuksi tuleva sellaiseksi kuin on Englannissa, ja alttarikutsu tulee olemaan hävettävää. Oi! Niin kuin veli sanoi: “Kuinka te voitte saada kalan veneeseen?” Näin on.

82   Meillä täytyy olla Evankeliumi saarnattuna Sen täyteydessä, Jumalan voiman kanssa, vahvistamaan Se tuon ajanjakson lupauksen mukaisesti ja todistamaan, että se on tarkalleen Jumalan tahto. Sen ulkopuolella te olette vain seurakunnan jäsen, eikä ole väliä sillä, kuinka paljon yritätte tehdä Jumalalle palvelusta. Te voitte käydä ompeluseurassa, te voitte olla niin uskollinen seurakunnalle kuin vain mahdollista, mutta ellei tuota Iankaikkisen Elämän alkiota ole määrätty teihin ennalta ollaksenne Jumalan poika tai tytär, te tulette kasvamaan joksikin epämuodostumaksi, mutta ette koskaan tule olemaan todellinen, aito Jumalan poika tai tytär.

83   Usein olen kertonut pikku kertomukseni pienestä kotkasta. Kuinka eräällä maanviljelijällä oli kerran hautova kana… Toivon, ettei se kuulosta teistä pyhyyden loukkaukselta. Mutta eräällä maanviljelijällä oli hautova kana, ja häneltä puuttui yksi muna pesällisestä. Epäilen josko kukaan täällä tietää, mitä pesällinen munia on, kuinka paljon siihen kuuluu. Mutta, joka tapauksessa, häneltä puuttui yksi muna, hänellä ei ollut niitä tarpeeksi. Niinpä hän ryösti kotkan pesän, jolla oli kaksi munaa. Ja hän pani tuon munan kanansa alle.

84   Kun tuo kotka kuoriutui kaikkien kananpoikien keskelle, oli se hassunkurinen lintu. Se ei voinut ymmärtää kanan kotkotusta, joka ei kuulostanut… se ei kuulosta sellaiselta, miltä olisi olettanut sen kuulostavan. Ja kanaemon raapiessa kanatarhaa ja syödessä siitä, se ei ollut hänen ruokaansa. Se oli “ruma ankanpoikanen” heidän joukossaan. Se ei ymmärtänyt kanan kotkotusta. Kana meni sinnepäin ja tännepäin, syöden sitä ja tätä, mutta kotkanpoika ei ymmärtänyt sitä. Niinpä yhtenä päivänä sen äiti…

85   Sen äiti tiesi munineensa kaksi munaa, ja vain yksi niistä oli pesässä, joten se lähti etsimään toista. Se kierteli kaikkialla… ympäri maata ja lopulta se lensi tuon kanatarhan ylitse. Se näki poikansa siellä seuraamassa tuota vanhaa kanaa. Se huusi: “Poikani! Sinä et ole mikään kananpoika, sinä olet kotka!” Se kuulosti kotkanpojasta aivan oikealle. Miksi? Hän oli kotka alusta alkaen.

86   Ja kun joku mies tai nainen on istunut uskontunnustusten ja kylmän, muodollisen uskonnon alla, niin jos hänet on määrätty olemaan Jumalan poika, ja hän näkee Jumalan Sanan saarnattavan Sen voimassa, ja Jumalan vahvistavan Sen; hän on kotka alun pitäen, hän tulee juoksemaan Sen luo niin varmasti kuin kaksi kertaa kaksi on neljä. Hän ei voi sille mitään, koska itse hänen luonteensa rakastaa Jumalan Sanaa. Minä en välitä siitä, mitä joku muu sanoo, kun hän näkee Jumalan Sanan julkituoduksi, hän lentää sitä kohden, koska hän oli pieni kotka.

87   Ja heidän jatkaessa keskustelua hän sanoi: “Äiti, kuinka minä tulen pääsemään täältä ylös?”

88   Tämä vastasi: “Vain hyppää, ja minä tulen sieppaamaan sinut.”

89   Ja ainoa asia, mitä teidän täytyy tehdä, on hypätä jaloillenne, tehdä yksi hyppy Jumalaa kohti, antaa yksi lupaus: “Herra Jeesus, minä uskon Sinuun koko sydämestäni. Minä uskon tämän hetken Sanoman. Minä näen Sen vahvistetuksi ja tiedän, että Se on oikein.” Hypätkää jaloillenne. Äiti tulee sieppaamaan teidät. Älkää murehtiko, te olette kotka. Hän on oleva siellä vastaanottaakseen teidät.

90   No niin, me käsitämme, että elämme valtavassa ajassa, suuressa ajassa, mutta se on yksi tämän Raamatun totuuksista. Uskovaiset ovat nähneet Sen vahvistetuksi, ja juuri Sen vahvistaminen on todiste siitä, että Jumala on Siinä. Ehdottomasti! Se on silloin, kun luvattu Sana… Jumalan lupaus on tehty tunnetuksi. Siemen on murtautunut esiin, ja he näkevät Sen, ja he uskovat Sen. Toiset yksinkertaisesti eivät voi nähdä Sitä, jotenkin he vain istuvat ja katsovat Sitä.

91   Tiedättehän, olen saarnannut tarpeeksi kovasti ympäri tätä maata, ettei koko maassa tulisi olla yhtään lyhythiuksista naista. Mutta joka kerta kun tulen tälläisiin, niitä on enemmän. Missä on vika? Jotakin on vialla! Te tiedätte, että Sana sanoo sen! Te sanotte: “No niin, ei sillä ole merkitystä.” Sillä on merkitystä!

92   Siellä oli eräs hieno veli, hän sanoi: “Minä tulen laskemaan käteni sinun päällesi, veli Branham. Minä rakastan sinua. Sinä pilaat palvelutehtäväsi.” Hän sanoi: “Ei ole sinun tehtäväsi puhua siitä noille naisille.” Hän sanoi: “Anna pastoreiden tehdä se.”

93   Minä sanoin: “He eivät kuitenkaan tee sitä.”

94   Hän sanoi: “Mutta ei se ole sinun asiasi. Rukoile sinä vain sairaiden puolesta.”

95   Minä sanoin: “Kenen asia se sitten on? Minut kutsuttiin saarnaamaan Evankeliumia.”

96   Hän sanoi: “Minä lasken käteni sinun päällesi ja pyydän Jumalaa ottamaan sen pois.”

97   Minä sanoin: “Jos sinä myös annat minun laskea kädet päällesi.” Näettekö? Ja minä sanoin: “Minä tulen rukoilemaan, että Jumala tulisi avaamaan silmäsi ja tulisit näkemään sen.” Niinpä, se on oikein!

98   Hän sanoi: “Sinun tulisi saarnata… Ihmiset uskovat sinun olevan palvelijan, Jumalan profeetan.” Hän sanoi: “Sinun tulisi opettaa noille naisille, kuinka saada suuria lahjoja, profetoida ja muuta sellaista.”

99   Minä sanoin: “Kuinka voin opettaa heille algebraa, kun he eivät edes usko aakkosiaan?” Niin se on, te ette voi tehdä sitä. Sehän on vain joka… Oikein. Jos te ette osaa tehdä tavallisia asioita, niin kuinka te osaisitte tehdä hengellisiä asioita? Veli, sisar, se voi kuulostaa pilalta, mutta Se on Evankeliumi! Se on Evankeliumin Totuus. Oikein!

100   Huomatkaa, me näemme tänään, että ihmiset… On monia ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti voi uskoa sitä, jopa Hengellä täytettyjä ihmisiä. Tulen nyt sanomaan jotakin, mikä tulee järkyttämään teitä. Pyhän Hengen kaste ei merkitse sitä, että menette sisälle, ei ollenkaan, ei sen perusteella, sillä ei ole mitään tekemistä teidän sielunne kanssa. Se on kaste, näettehän. Siellä sisäpuolella on sielu, jonka täytyy tulla Jumalalta. Mutta ulkopuolella teillä on viisi aistia, viisi kanavaa, joilla te olette kosketuksessa maallisen kotinne kanssa. Sisäpuolella teillä on henki, ja siinä teillä on viisi kanavaa: teidän omatuntonne, ja rakkaus ja niin edelleen, viisi kanavaa tuohon henkeen. Muistakaa, tuossa hengessä te voitte olla kastetut aidolla Jumalan Hengellä ja yhä olla kadotettu. Sielu on se, joka elää, sielu joka oli Jumalan määräämä.

101   Eikö Jeesus sanonutkin: “Moni on tuleva Minun luokseni tuona päivänä ja sanova: ‘Enkö minä ajanut ulos perkeleitä, ja tehnyt suuria ja mahtavia tekoja, profetoinut ja eikö minulla ollut suuria Jumalan lahjoja?”’ Hän sanoo: “Menen pois Minun tyköäni, sinä vääryyden tekijä, Minä en koskaan edes tuntenut sinua.” Moni on tuleva tuona päivänä.

102   Eikö Kaifas profetoinut? Hän oli perkele. Me näemme siellä… Ja nuo papit, nuo suuret miehet, joiden oletettiin olevan suuria johtajia noina päivinä, nöyriä ja kaikkea muuta, mutta he eivät nähneet Jumalan Sanaa itseään julkituotuna edessään.

103   Me voisimme ottaa heitä koko joukon, joita olen kirjoittanut tänne. Miten oli Bileamin kanssa? Hän oli… Te sanotte: “Jumala muuttaa mielensä.” Hän ei muuta mieltään!

104   Kun Bileam meni sinne profeettana, piispana, saarnaajana, tai miksi tahansa haluattekin kutsua häntä, hän oli suuri mies. Mutta kun hän kysyi neuvoa Jumalalta sinne menemisestä ja Israelin kiroamisesta. Hän ei alusta alkaenkaan pitänyt heistä, joten hän pyysi Jumalalta lupaa mennä. Jumala sanoi: “Älä mene!”

105   Sitten he lähettivät arvohenkilöitä, ehkä piispoja tai vanhimpia tai jotain sellaista hänen luokseen, paremmin koulutettuja taivuttelemaan häntä. Hän meni kysymään Jumalalta uudestaan. Teidän ei tarvitse kysyä Jumalalta toista kertaa! Mitä Jumala sanoo ensin, niin sitä Hän tarkoittaa! Teidän ei tarvitse odottaa mitään muuta.

106   Rebekka ei odottanut toista kysymystä. He kysyivät häneltä: “Tahdotko sinä mennä?”

107   “Antaa hänen itsensä päättää.”

108   Hän sanoi: “Minä menen!” Hän oli lujasti Jumalan innoittama. Hän tuli yhdeksi Raamatun kuningattarista toimimalla Jumalan Hengen sykinnän mukaan, joka liikkui hänen yllään, saaden hänet vastaanottamaan sen, mikä oli ehdoton totuus, ja hän uskoi Sen.

109   Me näemme, että Bileam tietenkään ei voinut nähdä. Hän meni ulos, katseli tuota kansaa ja sanoi: “Hetkinen nyt vain! Me olemme suuri kansa täällä ylhäällä. Te olette vain hajanainen joukko.” Näettekö te? “Ja me kaikki uskomme samaan Jumalaan.”

110   Se on totta. He kaikki uskoivat samaan Jumalaan, ja he kaikki palvoivat Jehovaa. Katsokaa Bileamin uhria: seitsemän alttaria, Jumalan täydellinen luku. Seitsemän seurakuntaa, näettehän. Seitsemän oinasta, puhuen Herran tulemuksesta. Periaatteessa hän oli aivan yhtä fundamentaalinen kuin Mooseskin, mutta katsokaahan, siellä ei ollut Jumalallista vahvistusta, vaikka he molemmat olivatkin profeettoja.

111   Mutta Mooseksen palvelustehtävän alla oli yliluonnollinen Tulipatsas, Valo, joka riippui leirin yllä. Siellä oli jumalallinen parantaminen, siellä oli Kuninkaan huuto leirissä, suuria merkkejä, jumalallinen parantaminen, ihmeitä ja muita asioita suoritettiin heidän keskuudessaan. Se oli merkki elävästä Jumalasta kansansa keskuudessa.

112   Periaatteessa he molemmat olivat oikeassa. Mutta Bileam yritti suostutella ihmisiä, ja lumosi heidät siihen. Milloin? Juuri ennen kuin he saavuttivat Luvatun Maan. Vielä päivä tai kaksi, ja he olisivat olleet Luvatussa Maassa.

113   Mutta nyt minä pelkään, että… Tätä on vaikeaa sanoa, ja jonakin päivänä minut tullaan ampumaan Sen tähden. Mutta muistakaa tämä, että tämä Ekumeeninen Neuvosto on lumonnut kirkot vieden teidät suoraan siihen sanomalla: “Te olette samaa joukkoa.” Te ette ole samaa joukkoa! Tulkaa ulos sen keskeltä, olkaa erotetut! Se on totta. Meidän on pysyttävä poissa tuosta asiasta, pysykää niin kaukana kuin voitte siitä.

114   Bileam sanoi: “Antaa lastemme mennä naimisiin keskenään, koska, loppujen lopuksi, mehän uskomme samaan Jumalaan.”

115   “Kuinka voi kaksi kulkea yhdessä, elleivät he ole keskenään sopineet?” Kuinka te voitte kulkea Jumalan kanssa, ellette ole samaa mieltä Hänen Sanansa kanssa? Kuinka te voitte lisätä Siihen uskontunnustuksia ja niin edelleen, kun teidän on määrätty olemaan tekemättä sitä tai käsketty olemaan tekemättä sitä? Te ette voi tehdä sitä. Ei ole mitään tapaa tehdä sitä, veli, sisar. Te ette voi sekoittaa tuota hapatusta happamattoman kanssa. Öljy ja vesi eivät sekoitu. Pimeys ja valo eivät tule sekoittumaan. Valo on niin paljon voimakkaampi. Se yksinkertaisesti työntää pimeyden ulos.

116   Ja niinpä me emme voi sekoittaa sitä yhteen. Ette myöskään te voi sekoittaa maailman syntiä yhteen Sen kanssa. Te ette voi sekoittaa Seurakuntaa ja kirkkokuntaa toisiinsa. Te ette voi sekoittaa Seurakuntaa ja uskontunnustusta yhteen. Te ette voi sekoittaa maailmaa ja Evankeliumia yhteen. Ne eivät sekoitu! “Tulkaa ulos heidän keskuudestaan, olkaa erotetut”, sanoo Jumala, “ja Minä tulen vastaanottamaan teidät. Te tulette olemaan Minun poikiani ja tyttäriäni. Minä tulen olemaan teidän Jumalanne.” Me emme voi koskaan tehdä sitä, ennen kuin nämä asiat on julkituotu, ja tämän hetken Jumalan Sana on todistettu Totuudeksi. Seuratkaa jalanjäljissä.

117   Helluntailaiset, sen tähden Luther kadotti sanomansa. Sillä tavoin Wesley kadotti sanomansa. Näettehän, jos wesleyläinen kirkko olisi jatkanut eteenpäin, olisivat he olleet helluntailaisia. Jos luterilaiset olisivat jatkaneet eteenpäin, he olisivat olleet metodisteja. Näettehän? Ja nyt jos helluntailaiset menevät eteenpäin, ovat he Morsian. Jos te jarrutatte ja menette jatkuvasti maailmaan niin kuin nyt olette menemässä, te tulette olemaan kadotettuja! Te tulette olemaan vain kuori, joka poltetaan varren mukana. Te tiedätte sen. Hän kokoaa vehnänsä aittaan. Mutta kuoret Hän tulee polttamaan sammuttamattomalla tulella, vaikkakin se oli Elämän kuljettaja. Varmasti se oli Elämän kuljettaja, mutta Elämä jätti sen niin pian kuin se oli muodostunut lehdeksi mennen eteenpäin ja muodostaen jotakin muuta, kunnes se tuli täydelliseen muotoonsa.

118   Ja niin tulee Seurakunta vanhurskauttamisen, pyhittämisen ja Pyhän Hengen kasteen, lahjojen ennalleen asettamisen kautta jatkaen suoraan ja muodostuen Kristuksen kuvaksi. Kristus on Ylkä, ja Seurakunta on Morsian, ja Morsian on osa Yljästä. Sen on pakko olla Sana-Seurakunta, eikä joku kirkkokunnallinen seurakunta. Se tulee olemaan Sana-Seurakunta, Sana, joka on tehty tunnetuksi vahvistetun Jumalan Sanan mukaisesti.

119   Bileam, hän ei voinut nähdä eroa. Monet eivät voi.

120   Faarao ei voinut nähdä Sitä, vaikka Se vahvistettiinkin suoraan hänen edessään.

121   Daatan ei voinut nähdä Sitä. Daatan oli tullut ulos ja hän oli nähnyt Mooseksen ja tiesi asian. Hän meni sinne ja sanoi: “Sinä yrität ajatella, että olet jotain erikoista. Koko seurakunta on pyhä!” Jumala ei koskaan toiminut sillä tavalla. Hänen olisi tullut tietää se paremmin. Ja hän sanoi: “Mutta koko seurakuntahan on pyhä. Sinä yrität tehdä itsesi…”, niin kuin tänään sen sanottaisiin kadun kielellä ilmaistuna, “ainoaksi kiveksi rannalla.”

122   Ja Mooses tiesi, että Jumala oli lähettänyt hänet sinne sitä varten. Hän vain sanoi: “Herra…”, langeten maahan telttamajan ovelle.

123   Ja Jumala sanoi: “Erota itsesi hänestä.” Ja Hän nielaisi heidät.

124   Ja muistakaa, tuo synti jonka Israel teki, Bileamin mukaan hänen sanoessa, että “he olivat kaikki samoja”, tuota syntiä ei koskaan annettu anteeksi Israelille. Ja kuulkaahan, sallikaa minun antaa teille hätkähdyttävä luku. Niistä kahdesta ja puolesta miljoonasta, jotka lähtivät Egyptistä, vain kaksi meni Luvattuun Maahan. Joka ainoa heistä söi samaa ruokaa, he kaikki tanssivat Hengessä, heillä kaikilla oli kaikki yhteistä, mutta kun tuli erottamisen aika, Sana teki erottamisen. Niin se on tänäänkin! Sana on tehnyt erottamisen! Kun se tuli tuohon aikaan, hän sanoi: “Mehän olemme kaikki…”

125   Niin lähellä, katsokaahan, Raamattu sanoo: “Viimeisissä päivissä nuo kaksi henkeä”, Matteus 24:24, “olisivat niin lähellä toisiaan, että se pettäisi jopa Valitutkin, jos se olisi mahdollista.” Tuo kuori näyttää aivan tarkalleen vehnänjyvältä, mutta se ei ole vehnää. Näettekö? Se ei ole vehnää, mutta se näyttää tarkalleen sen kaltaiselta. Näettehän? Niin lähellä, että se pettäisi jopa Valitunkin. Te tulitte kirkkokunnallisiksi ja lankesitte tuohon kirkkokuntaan ja kuivuitte ja kuolitte, mutta vehnä liikkuu suoraan edelleen sen lävitse… Näettekö? Niin se on tarkalleen! Se on kuljettaja, mutta ei vehnää.

126   Muistakaa, vehnä jatkaa eteenpäin menemistä. Ylösnousemuksessa koko tuo vehnän voima on tuleva suoraan ylös vehnään, kun se muodostuu pääksi tullakseen ulos suuressa ylösnousemuksessa.

Milloinkaan anteeksi saamatta!

127   Pysähtykäämme tässä hetkeksi. Toivon, etten järkytä teitä. Mutta kuulkaahan, sallikaa minun kysyä teiltä jotakin. Ottakaamme vain se. Otaksukaamme esimerkiksi, että tämä laskelma pitää paikkansa. Kun sperma tulee uroksesta ja naaraasta, jos olette koskaan nähneet sitä koeputkissa, nautojen jalostamisessa ja niin edelleen, te tulette näkemään, että uroksen siemensyöksyssä tulee noin miljoona alkiota, ja naaraalta noin miljoona munasolua. Mutta tiesittekö, että vain yksi niistä on hedelmällinen? Nuo pienet vasikat, tai mitä tahansa ne ovatkin, noiden miljoonan alkion joukossa on vain yksi, joka tulee työskentelemään tiensä muiden ohitse löytäen tuon hedelmällisen munasolun ja on ryömivä siihen, ja loput niistä kuolevat. Yksi niistä on määrätty elämään, toiset eivät ole, vaikka ne ovatkin kaikki samanlaisia. Yksi miljoonasta!

128   Mitä jos niin on tänä iltana. Luulisin, että maailmassa pitäisi olla noin viisisataa miljoonaa kristittyä, suunnilleen se määrä, pyöreästi. Jos ylöstempaus sitten tulisi tänä iltana, niin elossa olevia, jotka tulisivat menemään sen mukana, olisi vain viisisataa ihmistä. Niin paljonhan melkein katoaa joka päivä, joista ei voida pitää lukua. Morsian tulee olemaan otettu pois, ja me ihmettelemme, mitä se kaikki oikein on. Ja ihmiset jatkavat suoraan edelleen saarnaten ja sanoen, että “he saavat sitä ja tätä”. Ja katsokaa, millainen petos se olisi. Otaksukaamme, että jos niin olisi. En sano, että niin on. En tiedä, minä en määrää sitä. Jumala on sen tuomari. Mutta katsokaa, kuinka helposti se voisi tapahtua, kuinka kaikki luvut ja asiat todistavat siitä.

129   Miksi ei Koora nähnyt sitä? Miksi ei Daatan nähnyt Sitä?

130   Miksi ei Ahab nähnyt Sitä? Kun Joosafat tuli Ahabin luo, tämä sanoi: “Me olemme vaikeuksissa. Etkö tiedä Jumalan antaneen meille tätä maata ja Joosuan jakaneen sitä meille? Tiedätkö, että tämä maapala, jonka syyrialaiset ovat ottaneet, eikö se ole meidän maatamme?” “Kyllä!”

131   “Meidän lapsillamme on nälkä, ja syyrialaiset, meidän vihollisemme, ruokkivat omia lapsiaan täyttäen heidän vatsansa sillä vehnällä, joka tulisi olla meidän.” Se oli kirjoitustenmukaisesti oikein. Hän sanoi: “Tahtoisitko auttaa minua menemään sinne ja ottamaan sen pois?”

132   No niin, joskus hyvä mies pahan vaikutuksen alaisena antaa periksi. Parasta olla hyvin tarkkaavainen, seurakunta, olkaa todella tarkkaavaisia.

133   No niin, ensimmäiseksi tiedättehän, Joosafat, ollen suuri uskonnollinen mies sanoi: “Varmasti meidän pitäisi mennä sinne yhdessä, meidän seurakuntamme. Me olemme kaikki samoja ihmisiä.” Mutta he eivät olleet samoja ihmisiä! Ei! Hän sanoi: “Meidän seurakuntamme on sinun seurakuntasi. Meidän kansamme on sinun kansasi. Varmasti me tulemme menemään yhdessä kanssasi”, hän sanoi, “mutta kysykäämme neuvoa Herralta ensin.”

134   Niinpä Ahab sanoi: “Ilman muuta, meidän olisi pitänyt ajatella sitä.”

135   “Onko täällä Herran profeettaa?”

136   Hän sanoi: “Minulla on niitä koko seminaari täynnä. Minulla on täällä neljäsataa, parhaita mitä on olemassa. Heillä jokaisella on Ph.D., L.L.D., kaksois -L.D.:nsä, ja kaikkea muuta mitä siihen kuuluu. He ovat jokainen…” Muistakaa nyt, he olivat heprealaisia profeettoja, profeettojen koulusta.

137   Joosafat sanoi: “Tuo heidät tänne. Kuulkaamme heitä.”

138   No niin, uskon että se oli Sidkia, kaikkien heidän yläpuolella oleva pääpiispa, joka tuli sinne, ja hänellä oli innoitus. Hänellä oli innoitus, ehdottomasti. Hän tuli sinne ja valmisti itselleen kaksi suurta rautasarvea. Hän sanoi: “Tiedättekö, NÄIN SANOO HERRA: ‘Sinä tulet ottamaan nämä sarvet ja puskemaan syyrialaiset suoraan ulos maasta.’”

139   Sitten kaikki loput heistä profetoivat: “Se on tarkalleen oikein!” Joka ainoa heistä, koko seminaari, yksimielisesti. Näettekö?

140   Ahab sanoi: “Näetkö nyt?”

141   Joosafat, ollen jotenkin hengellinen, tiedättehän, hän ei ollut vielä kokonaan kuivettunut. Hän sanoi: “Mutta eikö olisi vielä yhtä jossakin, jolta voisimme kysyä neuvoa?”

142   “Miksi sinä haluat kysyä neuvoa muilta, kun koko Ekumeeninen… koko Neuvosto sanoo, että se on oikein?” Suokaa anteeksi. “Koko joukkohan sanoo: ‘Se meidän tulee tehdä.”’ Näettekö? “Se meidän tulee tehdä.”

143   Hän sanoi: “Mutta eikö vielä olisi yhtä jossakin?” Tuota ylimääräistä, tiedättehän.

144   Hän sanoi: “Kyllä siellä on. Siellä on yksi, Miika, Imlan poika, mutta minä vihaan häntä.” Niin on aina. “Minä vihaan häntä, koska hän on aina huutamassa ihmisille ja kiroamassa minua, ja sanoo minulle kaikenlaista pahaa koskien minua. Minä vihaan tuota miestä! ”

145   Joosafat sanoi: “Älköön kuningas sanoko niin.” Hän sanoi: “Menkää noutamaan hänet”

146   Niinpä jotkut piispoista tai vanhimmista menivät sinne Imlan pojan luo ja sanoivat: “Kuulehan nyt, haluatko päästä jälleen takaisin organisaatioon? Sano samalla tavalla kuin he sanovat, niin he ottavat sinut takaisin.”

147   Mutta sattui olemaan niin, että Jumalalla oli siellä mies, jonka päälle he eivät voineet laskea käsiään. Jumalalla oli kätensä hänen yllään. Hän oli vain Jumalan Totuuden heijastaja. Hän sanoi: “Tietenkin minä tulen, mutta tulen sanomaan vain sen, mitä Jumala panee minun suuhuni.” Siinä on Jumalan mies. Hän sanoi: “Antakaa minulle tämä yö aikaa. Niinpä yö tuli ja Herra puhui profeetalle, tuolle mitättömälle miehelle. Ja sitten seuraavana aamuna hän tuli sinne ulos.

He kysyivät: “Miten sen kanssa on, Imla?”

148   Hän sanoi: “Menkää, mutta minä näin Israelin hajallaan kuin lampaat kukkulalla ilman paimenta.”

149   Ahab sanoi: “Mitä minä sinulle sanoinkaan! Mitä minä kerroin sinulle siitä! ”

150   Sitten tuo suuri piispa käveli sinne ja läimäytti häntä suulle sanoen: “Mitä tietä Jumalan Henki meni? Koska minä tiedän, että minulla oli Henki. Minä tanssin Siinä, minä tein kaikkia näitä asioita. Katsohan, minulla oli Henki ylläni. Mitä tietä Se meni?”

151   No niin, näettekö, Imla, ollen Jumalan poika, tai todellinen Jumalan profeetta, tutki näkynsä Sanalla. Jos se ei ollut Sanan mukainen, se on väärin. Näettekö? Tuon hetken Sanan mukainen, näettehän. No niin, hän sanoi Kirjoitusten mukaisesti, että tuo maa kuului heille. Tuo maa oli heidän. Kirjoitusten mukaisesti kaikki näytti olevan oikein, paitsi yksi asia.

152   Muistakaa, yksi Sana aiheutti koko sekasotkun tulon, kun Eeva ei uskonut yhtä Jumalan Sanaa Raamatun alussa. Yksi Sana aiheutti vaikeudet. Jeesus tuli keskellä Raamattua sanoen: “Ihmisen tulee elää jokaisesta Sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Ja Raamatun lopussa sanotaan: “Kuka tahansa ottaa yhden Sanan pois tai lisää yhden sanan Siihen.”

153   Se ei ole osa Evankeliumista… Metodisteilla on osa, baptisteilla, presbyteereillä ja niin edelleen, heillä oli osa Siitä. Katolilaisilla oli osa Siitä. Jehovan Todistajilla ja kaikilla muilla heistä.

154   Mutta Se on koko Sana, kaikki Sana, hetken Sana. Se on se, joka jotakin merkitsee. Me emme tule koskaan tekemään sitä, ennen kuin Jumala voitelee profeetan, joka voi seistä ja puhua Sen, ja Hän vahvistaa hänet ja todistaa Siitä, että Se on oikein. Se tulee livahtamaan suoraan ihmisten ohitse, eivätkä he tule koskaan tietämään Siitä, aivan niin kuin aina on ollut.

155   Te katolilaiset, kuten Joan deArch, te poltitte hänet paalussa noitana. Kaksisataa vuotta myöhemmin te kaivoitte noiden pappien ruumiit ylös ja heititte ne virtaan. Te ette tunteneet Pyhää Patrickia ja muita heistä.

156   Se tulee menemään suoraan käsienne lävitse uudestaan. Jumala tulee tekemään sen, ettekä te koskaan tule edes tietämään, että se on tehty. Hän vain livahtaa suoraan lävitse saa Morsiamensa ja ottaa hänet ylös varastaen hänet pois suoraan ihmisten keskeltä.

157   Me näemme, että tämä pikku Miika sanoi tutkineensa näkynsä. Hän tiesi, mitä Jumala oli sanonut eräälle todelliselle profeetalle ennen häntä. Tuo profeetta ennen häntä, mitä hän sanoi? Hän sanoi: “Ahab, koska sinä vuodatit vanhurskaan Naabotin veren, tulevat koirat nuolemaan myös sinun ja Iisebelin veren.” Ja niin tarkalleen oli. Sen täytyi tapahtua, koska Jumala oli sanonut sen. Kuinka olisi tuo profeetta voinut profetoida hyvää, kun se päinvastoin oli pahaa?

158   Kuinka minä voisin sanoa tälle Laodikean seurakunta-ajanjaksolle hyviä asioita, kun Jumala on puhunut sitä vastaan? Te olette alastomat, viheliäiset! Te sanotte: “Minä olen rikas, minulla on parempia seurakuntia kuin metodisteilla, baptisteilla ja presbyteereillä. Minulla on tätä, minulla on tuota; parasta tätä, tuota ja muuta.” Kyllä, mutta et tiedä, että olet alaston, sokea, viheliäinen sille todelliselle asialle, jonka Jumala tuo julki. Hän on tekevä aivan samoin teille siirtyen suoraan ulos. Näettekö? Uskokaa, ihmiset, ennen kuin se on liian myöhäistä.

159   Nyt me näemme, kuinka hän löi häntä suulle ja sanoi: “Mitä tietä Jumalan Henki…?”

160   Miika sanoi: “Minä näin Jumalan istumassa Valtaistuimella. Ja Hän kutsui koko Taivaan edustuston ja sanoi: ‘Kenet me voimme saada menemään alas ja pettämään Aahabin?’” Hän sanoi: “Ja yksi valehteleva henki tuli ja lankesi Jumalan eteen, valehtelija.” Ja kun tuo valehteleva henki tuli noihin profeettoihin, heidän olisi tullut tietää, ettei tuo henki heidän yllään ollut Sanan mukainen. Mutta he olivat niin innoissaan, koska he olivat kuninkaan profeettoja, koska heillä oli kaikki hienosti.

161   Ja niin on seurakunta tehnyt tänään. Te olette menneet pois tuosta vanhanaikaisesta kokemuksesta, joka teillä oli vuosia sitten, kun te seisoitte kadun kulmassa ja saarnasitte Evankeliumia. Kun te tulitte ulos noista organisaatioista ja kutsuitte itseänne “vapaiksi ihmisiksi”. Nyt te olette kietoutuneet siihen uudestaan, aivan kuin sika mutakuoppaansa ja koira oksennukselleen. Jos se sai sen oksentamaan ensimmäisellä kerralla, saa se sen oksentamaan uudestaan. Oikein! Jumala oksensi teidät suustansa. Hän sanoi: “Sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä.” Teillä on joitakin kokouksia, soitetaan muutama… Musikantit laulavat hieman, vaikka se on ehdottomasti… Siitä on melkein tullut häpeä kristillisyydelle.

162   Poikani kutsui minut eräänä päivänä katsomaan televisiosta jotakin, minkä oletettiin olevan jonkinlainen laulutilaisuus, jonne ihmiset tulevat. Tuo joukko pieniä Rickyjä seisoi siellä täristen kuin tässä rock‘n’rollissa ja lauloivat noita hengellisiä lauluja, se on häpeäksi Jeesukselle Kristukselle! Seurakunnassa ei ole enää minkäänlaista juhlallisuutta. Näyttää kuin se kaikki olisi tullut jonkinlaiseksi rock‘n’rolliksi ja muotinäytökseksi, sen sijaan että se olisi elävän Jumalan Seurakunta, missä Jeesus Kristus voi julkituoda itsensä voimassa. Niin ei tulisi olla! Jotakin on vialla jossakin. Te olette luisumassa pois. Ja Raamattu sanoo, että tulisi olemaan sillä tavalla. Näettekö? Katsokaa missä te olette. Olkaa varovaisia, herätkää ennen kuin se on liian myöhäistä.

163   Nyt me huomaamme, Hän sanoi: “Kenet me voimme saada menemään sinne ja pettämään Ahab saadaksemme hänet menemään, jotta hän täyttäisi tuon profeetan sanat?” Näettekö, jos profeetta oli sanonut Sanan, niin taivaat ja maa tulevatkatoamaan pois, mutta Se ei voi pettää. Sen täytyy tapahtua. Niinpä sen täytyi tapahtua.

164   Hän sanoi: “Pankaa tämä mies sisimpään vankihuoneeseen ja ruokkikaa häntä murheen leivällä ja murheen vedellä. Kun minä palaan rauhassa, tulen huolehtimaan hänestä.”

165   Miika seisoi siellä lujana tietäen, että hänellä oli Jumalan Henki. Hänen profetiansa ja näkynsä olivat oikein. Hänen Sanomansa oli oikein, koska se oli NÄIN SANOO HERRA näyistä, NÄIN SANOO HERRA Sanasta. Sen täytyi olla oikein. Se oli NÄIN SANOO HERRA. Hän sanoi: “Jos sinä lainkaan palaat, ei Jumala ole koskaan puhunut minulle.” Ja te tiedätte, mitä tapahtui, varmasti. Katsokaahan, te…

166   Ymmärrä, veli. Kuuntele.

167   Varmasti, Kaifas, hän ei voinut nähdä Sitä. Miksi hän ei katsonut… Hän oli piispa. Hän oli kaikkien seurakuntien yhteinen paavi. Miksi tuo mies ei voinut nähdä Jeesuksen seisovan siellä? Miksi hän ei voinut ymmärtää? Kun he olivat laulamassa 22. psalmia siellä kirkossa: “Jumalani, Jumalani, miksi olet hyljännyt Minut?”, ja siellä Hän riippui ristillä. Juuri sen Kirjoituksen, juuri sen Jumalan, jota he palvoivat, he tuomitsivat ja tappoivat Hänet “fanaatikkona.” Siinä se on teille.

168   Teitä järkyttäisi, jos kertoisin teille, että se on toistumaisillaan uudestaan. Raamattu sanoi, että Hän oli ulkopuolella yrittäen kolkuttaa päästäkseen sisälle, eikä kukaan päästä Häntä sisälle. “Häntä, jota Minä rakastan, Minä kuritan ja nuhtelen. Minä torun häntä. Minä ravistelen häntä, koska Minä rakastan häntä. Avatkaa ja antakaa Minun tulla sisälle.” Kyllä. Hän ei voinut… “Muistakaa. En halunnut tulla sisälle seurakuntaan. Kyseessä on yksilö.” Hän ei voinut päästä seurakuntaan, he olivat lukinneet Hänet ulos. Ainoa seurakunta-ajanjakso, jossa Hän oli seurakunnan ulkopuolella, on tämä nykyinen. Laitettuna ulos! Evättynä! Hylättynä! Koska… Hänet oli tuotu esille muissa seurakunnissa vain väliaikaisesti vanhurskauttamisen, ja niin edelleen, muodossa, mutta tässä tulevassa ajanjaksossa, Jeesus Kristus vahvistetaan täysin ja tuodaan julki samana eilen, tänään ja ikuisesti. Oi, myönnän, että meillä on paljon jäljittelijöitä, mutta tutkikaa ensimmäistä, alkuperäistä.

169   Mooses meni alas Jumalan käskyjen kanssa vapauttamaan Israelin. Ja niin tehdessään hän teki joitakin ihmeitä. Jäljittelijät seurasivat häntä. Jos he olisivat olleet ensin, olisi hän ollut jäljittelijä. Katsokaahan, hänellä oli Herran Sana, ja Herra vahvisti Sen. Hän vain oli hiljaa.

170   Ja tiedättekö, että tuo sama asia on luvattu viimeisissä päivissä? “Niin kuin Jambres ja Jannes vastustivat Moosesta, niin tulevat tekemään nämä miehet, joilla on kelpaamaton mieli Totuuden nähden.” Ja se meni organisaatioon, pitäen… Tuoden miehen tuon organisaation kautta ja osoittaen, ettei se tullut Jumalalta, koska Jumala tekee nuo asiat kiinnittääkseen ihmisten mielenkiinnon, ja sitten Sanoma seuraa sitä. Ellei se seuraa, silloin se ei ole Jumala. Se ei ole Jumala! Jumala aina tekee sen.

171   Juudas ei voinut ymmärtää Sitä. Hän vaelsi aivan Hänen kanssaan, eikä hän nähnyt Sitä.

172   Mutta todellinen, Jumalan määräämä, tuo todellinen geeni, tuo todellinen alkio, Jumalan sielu, joka oli Jumalassa ennen maailman perustamista. Muistakaa, te, joilla todella on Jumalan Henki itsessänne tänä iltana, te olitte Kristuksessa, koska Hän oli Sanan täyteys. Hän oli Jumaluuden täyteys ruumiillisesti. Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa. Uskotteko te sitä? Kuulkaahan, Hän oli Kristuksessa. Sitten jos te olitte Jumalassa, geeninä, sanana, Hänen ominaisuutenaan alusta alkaen, silloin te vaelsitte Hänen kanssaan täällä maan päällä, te keskustelitte Hänen kanssaan maan päällä, te kärsitte Hänen kanssaan maan päällä, te kuolitte Hänen kanssaan Golgatalla, ja te nousitte jälleen ylös Hänen kanssaan. Ja nyt te istutte taivaallisissa paikoissa Kristuksessa Jeesuksessa seurustellen Hänen kanssaan, Sanan, Sen ruokkiessa teidän sielujanne, koska “ihminen elää jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”

173   Ei metodistien sanan mukaan, baptistien sanan mukaan. Muistakaa, jos uhrista oli jäänyt mitään jäljelle, täytyi se polttaa ennen aamua, koska huomenna on toinen seurakunta-ajanjakso. Onko se oikein? 2. Mooseksen kirja, se on totta. Se on symboli, Uhrin esikuva.

174   Tuo Ovi. Sanottiin: “Minä tulen valmistamaan yhden paikan. Te ette tule palvomaan Minua jokaisella ovella, jonka Minä teille annan. Mutta siellä on yksi Ovi, ja tuohon Oveen Minä tulen panemaan Nimeni.” Ja minne Herra panee Nimensä, siinä Jumala tulee vastaanottamaan teidän uhrinne. Me olemme tehneet kaiken kaltaisia ovia, mutta Jumala valmisti Oven. Jumala valmisti Oven, ja tuo Ovi oli… Johanneksen 10. luku, Jeesus sanoi: “Minä olen tuo Ovi.”

175   Jumala pani Nimensä Jeesukseen. Uskotteko te sitä? Hän oli Jumalan Poika. Jokainen poika tulee isänsä nimessä. Hän sanoi: “Minä olen tullut Isäni Nimessä, ettekä te vastaanota Minua.” Minä tulen isäni nimessä, te tulette isänne nimessä. Jeesus tuli Isänsä Nimessä, joten Hänen Isänsä Nimi on Jeesus. Tarkalleen, koska Hän tuli Isänsä Nimessä.

176   “Ettekä te vastaanota Minua. Toinen on tuleva, ja hänet te tulette vastaanottamaan.” Te tulette ottamaan kirkkokuntanne ja menemään niiden mukana. Menkää vain edelleen, Raamattu sanoo: “Heidät nostettiin esiin täyttämään tämä paikka. Sokeita, alastomia, ja eivät tiedä sitä.” Seurakunta, uskonto, oh, hyvin hurskaita, aivan samalla tavoin kuin Kain oli. Hän uhrasi ja teki kaiken aivan samoin kuin Aabelkin. Mutta ilmestyksen mukaan hänelle oli paljastettu mitä sakramentti tarkoitti. Ei kedon hedelmiä tai jotakin, mitä te teette omin käsin.

177   Uskovainen voi nähdä Sanan tehtynä lihaksi, muut eivät voi tehdä sitä.

178   Kaikki nuo israelilaiset, sen jälkeen kun he olivat nähneet Mooseksen suorittavan sen, he tulivat tuohon suureen neuvostoon, joka pidettiin, ja jokainen heistä sanoi: “Me tulemme menemään Bileamin mukaan, koska meidän mielestämme tohtori Bileam on oikeassa.” Hän on älykkäämpi, hän on koulutetumpi ja kaikkea muuta, joten me valitsemme sen.”

179   Ja Jumala ei koskaan antanut sitä heille anteeksi. Hän hävitti heidät siellä erämaassa. Ja Jeesus itse sanoi: “He eivät ole koskaan tuleva, yksikään heistä ei ole pelastunut.”

180   He sanoivat: “Meidän isämme söivät mannaa erämaassa neljäkymmentä vuotta.”

181   Hän sanoi: “He ovat joka ainoa kuolleita, iankaikkisesti erotettuja Jumalasta. He ovat kaikki kuolleita.” Varmasti! Koska he kuuntelivat väärää asiaa. Vaikka Mooses oli Jumalan vahvistama ja johtaja näyttämään heille tien Luvattuun Maahan, ja vaikka he jo olivatkin tulleet niin pitkälle, mutta silloin he eivät halunneet mennä eteenpäin hänen kanssaan.

182   No niin, uskovaiset voivat nähdä Sen, mutta uskomattomat eivät voi nähdä sitä vahvistettuna.

183   Katsokaa, kuinka hurskas Kaifas oli. Katsokaa kaikkia noita pappeja, kuinka hurskaita he olivat. Ja Jeesus kääntyi ympäri sanoen: “Te olette isästänne perkeleestä, ja hänen tekojansa te teette.”

184   Mutta siellä oli muutamia uskovaisia istumassa. Uskotteko noiden opetuslasten voineen ymmärtää sitä, kun Jeesus sanoi: “Minä ja Minun Isäni olemme yksi”? He eivät osanneet selittää Sitä. Kun Hän sanoi: “Ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen Vertansa, teillä ei ole Elämää.” Osasivatko he selittää sitä? Eivät. Mutta he uskoivat Sen, koska he olivat nähneet Jumalan vahvistetuksi ja tehtynä lihaksi.

185   Jeesus sanoi: “Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua. Mutta jos Minä teen Isäni tekoja, joita Sana on ennustanut Minun tehtäväkseni, silloin te… Jos te ette voi uskoa Minua, uskokaa niitä tekoja, joita Minä teen, voidaksenne pelastua.” Näettekö? Jeesus sanoi: “Minun lampaani tuntevat Minun Ääneni. He tuntevat Minun Sanani. He näkevät Sen, kun Se on vahvistettu tuota ajanjaksoa varten.”

186   “Mutta, Kaifashan myös tunsi Sanan!” Mutta ei Sanaa tuolle ajanjaksolle. Hänellä oli se sana, jonka fariseukset olivat puhuneet hänelle, mutta ei tuon hetken vahvistettua Sanaa.

187   “He tuntevat Minun Ääneni. He tuntevat Minun merkkini. He tuntevat Minun ihmeeni.”

188   Oi, menkäämme takaisin tekstiimme, koska tulemme menettämään paljon tästä Kirjoituksesta, jos emme tee sitä, sillä minun täytyy lopettaa muutaman minuutin kuluttua joka tapauksessa, koska kello tulee kymmenen muutaman minuutin kuluttua. Minä rakastan Häntä. Aamen.

189   Ystävät, te ihmiset, jotka kävelitte tuota käytävää ja panitte tuon uhrin sinne hetki sitten. Te ihmiset, jotka ruokitte ja vaatetatte minun lapseni. Te ihmiset, jotka panette vaivalla ansaitsemanne rahat uhri lautaselle. Tiedättekö, minne se menee? Se auttaa viemään minut meren ylitse pakanain luo, jotka eivät ole koskaan kuulleet mitään Jumalasta. Sitä minä teen jokaisen pennin kanssa, Jumala on tuomarini. Täällä istuu eräs mies, joka on yksi seurakuntani varainhoitajista. Minä saan sata dollaria viikossa, ja siinä kaikki. Loput siitä menee merentakaisten kokousten kustannuksiin, joita he siellä eivät voi maksaa.

190   Seurakunnat eivät vastaanota minua. He eivät halua minua. Ei. Niin se on! He luokittelevat minut nyt… He sanovat: “Hän on ‘Jeesus Yksin’, tai hän on jonkinlainen harhaoppinen, fanaatikko, ja kaikkea sen kaltaista, Iisebel.” Ja minä odotankin sitä, sillä he kutsuivat minun Herraani “Iisebeliksi”, ja he kutsuivat Häntä… eivät Iisebeliksi, vaan “Beelsebuliksi.” He kutsuivat Häntä kaikilla noilla pahoilla nimillä. “Jos he ovat kutsuneet talon Herraa ‘Beelsebuliksi’, niin kuinka paljon enemmän he tulevat nimittelemään siten Hänen opetuslapsiaan?” Niinpä se ei merkitse mitään.

191   Ja te myöskin, Jumalan avulla, ajattelisitteko minun seisovan täällä jonakin suurena tekopyhänä ja kertovan teille jotakin, mikä on väärin? Tai enkö olisi tarkoin sen mukaisesti, jonka uskon olevan Jumalalta?

192   Mutta jos minä rakastan teitä ja tiedän, että se on Totuus… Oletteko koskaan kuulleet minun sanovan mitään Herran Nimessä, niin ettei se olisi tapahtunut? Ette. Kysyn sitä keneltä tahansa. On tuhansia asioita, joita on sanottu, ja ne kaikki ovat tapahtuneet. Muistatteko tuota aikaa, kun Samuel kutsui Israelin kokoon? Israel halusi tehdä itsestään muiden kansojen kaltaisen. Ja siihen te helluntailaiset olette tulossa. Te haluatte toimia niin kuin muutkin ihmiset. Te ette ole sen kaltaisia ihmisiä. Pysykää poissa siitä, suurista kirkoista ja suurista hienoista asioista, Oi veli, älkää tehkö sitä. Me saarnaamme, että Herran tulemus on käsillä. Menkäämme sinne kentille ja antakaamme pakanoiden tietää siitä. Näettehän, tehkää jotakin sen hyväksi.

193   Mutta, näettehän, Samuel sanoi: “Olenko minä koskaan yhtään kertaa ottanut teiltä mitään teidän rahoistanne omaa elämääni varten?”

194   He sanoivat: “Ei, Samuel, sinä et ole koskaan tehnyt sitä.”

195   Hän sanoi: “Olenko koskaan kertonut teille mitään Herran Nimessä, mikä ei olisi tapahtunut?”

196   “Oi, se on totta, Samuel. Me uskomme, että sinä olet Jumalan lähettämä profeetta. Kyllä vaan. Kaikki, mitä olet sanonut, on tapahtunut, Samuel. Mutta me haluamme sen joka tapauksessa.” Te näette, mitä on tapahtunut. Kirjoitus vain jatkuvasti toistaa itseään edes takaisin kautta Kirjoituksen, koska Jumala tekee niin, näettehän. Katsokaahan, te osutte tämän kaltaisiin aikoihin.

197   Menkäämme nopeasti takaisin tekstiimme. Olen nyt käyttänyt koko tämän ajan, enkä vielä ole päässyt tekstiini.

198    Se on minun sydämelläni! Minä rakastan teitä! Älkää tuhoutuko maailman mukana! Jos te olette maailmasta, te tuhoudutte maailman mukana. Jos te olette Jumalasta, te tulette menemään Hänen kanssaan ylösnousemuksessa. Niinpä muuttakaa luonteenne tänä iltana maailman rakkaudesta ja maailman asioista ja kaikista näistä uskontunnustuksista ja asioista ja katsokaa suoraan Golgatalle, uhriinne. Kohdatkaa Hänet siellä sillä maaperällä, koska se on ainoa paikka, missä Hän koskaan tulee kohtaamaan teitä.

199   Metodistit sanovat: “Hän on meidän kirkossamme.” Baptistit sanovat niin, helluntailaiset, presbyteerit ja muut sanovat niin.

200   Mutta Hän sanoi: “Minä tulen kohtaamaan heidät yhdessä paikassa, paikassa, johon Minä panen Nimeni.” Se on Jeesuksessa Kristuksessa. Siihen Jumala pani Nimensä. Se on ainoa paikka, missä Hän tulee kohtaamaan teidät, ja se on Kristus, Sana, sama eilen… Se on kasvanut jalkateristä lantioihin. Ja nyt se on päässä valmistautuen menemään, julkituoden Morsiamen täydessä mitassa samana kuin Ylkä.

201   No niin, menkäämme nyt nopeasti tekstiimme noin kymmeneksi minuutiksi ja sitten tulemme lopettamaan. Nyt meidän tekstimme, me olemme… Harkitkaamme onko se tapahtunut uudestaan, niin kuin on tekstissämme, niin kuin se tavallisesti on tapahtunut.

202   Jumala lähetti profeettansa, niin kuin Sana oli luvannut Malakia 3: “ Minä tulen lähettämään sanansaattajani kasvojeni edellä edeltämään Hänen tuloaan.”

203   Nyt jos haluatte vahvistuksen sille, todistuksen sille, niin Matteuksen luku vahvistaa saman asian. Kun Johanneksen opetuslapset tulivat katsomaan Jeesusta, he sanoivat: “Johannes on vankilassa, ja me olemme tulleet kysymään sinulta josko… “

204   Johanneksen kotkansilmä oli hämärtynyt. Ja hän oli vankilassa valmistautuen kuolemaan ja hän sanoi opetuslapsilleen: “Menkää ja kysykää Häneltä.”

205   Näettekö, Johannes oli sanonut: “Oi, Hänellä on viskimensä kädessään. Hän tulee täysin puhdistamaan puimatantereensa.” Hän ajatteli Tuhatvuotisvaltakunnan alkavan juuri silloin. Hän ajatteli jyvän olevan valmiina. Mutta sen täytyi kuolla ja muodostua varreksi, tulla ylös jälleen muodostaakseen todellisen Morsiamen. Niin hän oli sanonut: “Hän tulee kokoamaan vehnänsä aittaan, ja muut Hän tulee polttamaan tulella.” Tarkatkaa tuota Kristuksen edelläkävijää tuossa ajassa, mitä hän sanoi tulevan tapahtumaan? Tuo jyvä…

206   Ja toivon, että ette ole unessa. Tuo jyvä on täällä! Se tulee kootuksi aittaan. Se oli tuo Morsian, tuo osa Siitä. Mutta mitä hän sanoi tulevan tapahtumaan varrelle? Se tulee poltetuksi sammuttamattomalla tulella. Etsikää pelastusta nyt kun voitte. Olkaa jyvä varren sijasta. Näettekö? Menkää sisälle Elämään, eikä johonkin vanhaan kuolleeseen muotoon. Menkää Kristuksen Elämään, Sanaan joka on julkituotu, joka on julkituotu ja vahvistettu olevan niin. Tämä on kokoamisen aika, leikkuupuimuri on tulossa. Teidän on parasta tulla jyvään, koska kuori tullaan jättämään jälkeen.

207   No niin, me näemme sen tapahtuneen… Jeesus… Päättääkseni lainaukseni tästä Matteuksen 11. luvusta. Näettehän, Hän ei antanut Johannekselle… Hän ei sanonut: “Hetkinen vain, Minä annan Johannekselle kirjan Uskovainen vankilassa, niin että hän tietää, kuinka käyttäytyä.” Ei! Hän sanoi: “Seiskää täällä ja tarkkailkaa, mitä tapahtuu. Menkää sitten takaisin ja näyttäkää Johannekselle, mitä tapahtuu: rammat kävelevät, sokeat saavat näkönsä, kuolleita herätetään ja Evankeliumia saarnataan köyhille.” Aivan tarkalleen mitä tuo profeetta oli sanonut tulevan tapahtumaan. “Ja siunattuja olette te, jotka ette ole loukkaantuneet Minuun.”

208   Ja Johanneksen opetuslasten mennessä yli mäen Hän kääntyi ja sanoi: “Mitä te menitte ulos nähdäksenne, kun te menitte katsomaan Johannesta?” “Menittekö te nähdäksenne miestä hienoihin vaatteisiin puettuna ja niin edelleen, ympärikäännetyin kauluksin ja kaikkea sitä, tiedättehän?” Hän sanoi: “He ovat kuningasten palatseissa. He suutelevat vauvoja ja hautaavat kuolleita, eivätkä tiedä, kuinka käsitellä kaksiteräistä miekkaa.” Näettekö? Hän sanoi: “Mitä te menitte nähdäksenne? Minkä tahansa tuulen heiluttamaa ruokoako: ‘Tulehan nyt Johannes, minä annan sinulle enemmän rahaa jos tulet tänne’? No niin, se on sama kuin: “Minä en enää ole metodisti. Minä tulen olemaan helluntailainen. Minä tulen olemaan presbyteeri. Minä tulen olemaan sitä tai tätä, kuka vaan maksaa paremmin.” Hän sanoi: “Te ette koskaan nähneet mitään tuulen heiluttamaa ruokoa.” Hän sanoi: “Mitä te menitte katsomaan sinne, profeettaako?” Hän sanoi: “Kyllä, ja enemmänkin kuin profeetta.”

209   Johannes oli juuri antanut kehnoimman mahdollisen tunnustuksen Jeesukselle. Tietäen, että sen täytyi tulla sillä tavalla. Ja sen jälkeen kun hän oli esitellyt Hänet ja nähnyt tuon merkin Hänen yläpuolellaan ja sanottuaan, että “tämä on Messias”, hän sitten tulee ja kysyy: “Oletko Sinä Hän, vai tuleeko meidän odottaa toista?”

210   Mutta katsokaahan, tietäen sen Jeesus kääntyi ja antoi hänestä tunnustuksen sanoen: “Mitä te menitte katsomaan, tuulen heiluttamaa ruokoako?” Hän sanoi: “Ei ole koskaan tähän päivään mennessä naisesta syntynyt miestä niin suurta kuin Johannes.” Se on totta! Mikä kohteliaisuus sanottavaksi miehestä!

211   Mutta katsokaahan, siinä se oli, tuo profetia oli täyttynyt aivan heidän kasvojensa edessä, edelläkävijän tullessa tarkalleen niin kuin Malakia oli sanonut. No niin, se oli Malakia 3, ei Malakia 4.

212   Johannes Kastaja oli Malakia 3, Jeesus sanoi niin. Kun he kysyivät Häneltä sanoen: “Miksi kirjanoppineet sanovat…?”

Hän sanoi: “Hän on jo tullut.” He tekivät, mitä oli sanottu heidän tekevän.

213   Mutta muistakaa, välittömästi Malakia 4 profeetan jälkeen, Elian neljännen tulemuksen jälkeen… Viides tulemus on Ilmestyskirjan kaksi todistajaa, kun hän tulee juutalaisten jäännöksen luo. Mutta Jumala käyttää tuota samaa Henkeä viisi kertaa: armo J-e-s-u-s [englanniksi], se on kaikki ollut Jeesus koko ajan; f-a-i-t-h [usko], g-r-a-c-e [armo] ja niin edelleen. Ymmärrättekö te? Luku viisi on armon luku, ja Hän käyttää sitä viisi kertaa. Hän ei käytä vain kolmea varoitusta. Kaksi, kolme neljä, viisi kertaa Hän käyttää sitä.

214   Huomatkaa nyt nopeasti, kun päätämme. Hän sanoi: “Tämä on hän, josta on puhuttu: ‘Minä lähetän sanansaattajani kasvojeni edellä.’”

215   Mutta Malakia 4:ssä välittömästi sen jälkeen, kun tuo profeetta on profetoinut, koko maa tullaan polttamaan ja vanhurskaat kävelevät pahojen tuhkien päällä. Näettekö? Tarkalleen! Näettekö, se on Malakia 4. profetia.

216   Ja huomatkaa Luukas 17, missä Hän sanoi: “Viimeisinä päivinä tulisi jälleen olemaan niin kuin oli Sodomassa ja Gomorrassa.” Eikö meillä ole niin? Meillä on Sodoma ja Gomorra uudestaan, eikö niin? Kaikki kansakunnat, katsokaa sitä. Katsokaa, mitä juuri sanottiin Englannista, koko asia on vääristynyt. Jopa ruoka on vääristeltyä. Ja katsokaa, mitä tiede sanoo… Uskoisin sen olleen viime kuun Valituissa Paloissa, jossa he sanoivat: “Pienet pojat ja tytöt menevät läpi keski-iän 20-, 25-vuotiaina.” Minä tapaan heitä kokouksissa, pieniä tyttöjä vaihdevuosissa, kaksikymmentä-, kaksikymmentäkaksivuotiaita, vaihdevuosissa. Mistä se johtuu? Vääristelystä, risteyttämisestä. Se juuri se on turmellut koko asian, koko tuo asia on turmellut ruumiin. Me emme ole mitään muuta kuin… aivan kuin joku risteytetty kasvi.

217   Ottakaa risteytetty kasvi ja asettakaa se sinne ulos, niin jokainen bakteeri tulee käymään sen kimppuun. Mutta aito, alkuperäinen kasvi, bakteerit eivät mene siihen, se on kestävä. Ja se on vikana seurakunnalla, me olemme risteyttäneet sen.

218   Se oli vikana Pearry Greenin vanhalla hevosella, joka heitti tuon pojan maahan. Se ei ole mitään muuta kuin vanha Quarter-hevonen. Näettekö? Ainoa asia mitä se on… Se on aivan kuin muuli. Muuli ei tiedä, kuka sen isä on, tai äiti on. Se ei tiedä yhtään mitään. Se on puoliksi sitä ja puoliksi tätä, puoliksi hevonen ja puoliksi aasi. Se ei tiedä, mikä se on. Te ette voi koskaan… Se tulee odottamaan koko elämänsä ajan saadakseen potkaista teitä. Se on totta! Te ette voi kutsua sitä ja sanoa: “Tulehan nyt, poika. Tulehan nyt, poika.” Se tulee vain heristämään korviaan ja sanomaan: “Haw! Haw! Haw!” Näettekö?

219   Kuten jotkut näistä sanonnoista: “Ihmeiden päivät ovat ohitse. Haw! Haw!” Kaikki nämä puoliveriset niin kutsutut seurakunnan jäsenet ja kristityt. Minä en sano sitä vitsinä. Se on Totuus. Mutta aito puhdasverinen, veli, se tietää, kuka sen isä oli, kuka sen äiti oli, kuka sen isoisä, iso-äiti oli. Te voitte opettaa sille jotakin, se on lauhkea.

220   Ja aito kristitty, joka on syntynyt Pyhästä Hengestä ja on täytetty Jumalan voimalla ja Sanalla, hän tietää, kuka hänen isänsä oli, kuka hänen äitinsä oli, kuka hänen isoisänsä, isoäitinsä oli. Hän tietää Siitä kaiken. Te voitte opettaa hänelle jotakin.

221   Mutta puoliveriset, niitä on tullut seurakuntiin. He ovat risteyttäneet maailman ja uskonnolliset organisaatiot ja panneet vähän Sanaa siihen, sinne ja tänne vähän Sanaa, juuri tarpeeksi pettämään. Oikein. Vaikka te näette todellisen Jumalan Sanan olevan julkituodun, niin kuin Kaifas ja he muut, he kääntyvät Siitä pois, he eivät tunne Sitä. He ovat risteytettyjä!

222   Nyt me näemme että myös Jesaja 40:3 vahvisti Johanneksen. Hän lähetti äänen profeetan ylle, joka huusi erämaassa: “Valmistakaa Herran tie, tehkää Hänen polkunsa suoriksi.” Seurakunta ei uskonut häntä, sillä hän ei tullut heidän ryhmästään. Tuo profeetta oli kasvatettu erämaassa, ja hän tuli sinne tuntematta ketään. Hänellä oli yllään sama Henki, kuin Eliallakin oli. Hän oli erämaan mies. Hän vihasi moraalittomia naisia.

223   Muistakaa kuinka Elia… Mikä aiheutti, että hän menetti päänsä? Se oli Iisebel. Iisebel oli hänen kuolemansa aiheuttaja. Se ajoi hänet erämaahan.

224   Johannes Kastaja, toinen erämaan-rakastaja, metsästäjä, metsien mies. Tarkatkaa häntä. Hänellä ei ollut koulutusta. Tarkatkaa hänen tekstiään, se ei ollut samanlaista kuin jollakin teologilla. Hän sanoi: “Oi te kyykäärmeiden sukupolvi!” Saastaisin asia, mitä te voitte löytää erämaasta, oli käärme. Ja hän kutsui noita pappeja: “Te kyykäärmeiden sukupolvi! Kuka on varoittanut teitä pakenemaan tulevaa vihaa? Älkää alkako sanomaan: ‘Me kuulumme tähän, ja meillä on sitä ja tätä, sillä minä sanon teille, että Jumala on näistä kivistä kykenevä herättämään heidät. Myös on kirves”, jollaista hän käytti, “laskettu puun juurelle. Ja jokainen puu, joka ei tuota hyvää hedelmää, hakataan maahan ja heitetään tuleen.” Aamen.

225   Hän oli luonnonmukainen saarnaaja. Suuri Jumalan mies, joka eli lyhyen ajan, mutta todella sytytti liekkeihin koko maan. Hän järkytti tuota sukupolvea noina palvelutehtävänsä kuutena kuukautena. Jumala kasvatti häntä kolmekymmentä vuotta saadakseen käyttää häntä kuusi kuukautta. Mutta Jumala tekee asiat omalla tavallansa. Hän tietää, minkälainen Hänen elonkorjuunsa on.

226   Ja me näemme nyt, että tämä tarkalleen tapahtui. He eivät uskoneet häntä, koska hän ei ollut heikäläisiä. He eivät nähneet Sitä… Ja kuten tavallista, he eivät nähneet Sitä. He eivät uskoneet Jumalan Sanaa Malakia 3:ssa, vaikka he olivatkin selvästi nähneet kirjaimen mukaan, että tämä oli edelläkävijä. Heillä ei ollut ollut profeettaa neljäänsataan vuoteen, ja tässä yksi nousee yhtäkkiä näyttämölle. Näettekö? Ja nuo ihmiset, uskovaiset, uskoivat hänen olevan sen. Katsokaahan, he eivät uskoneet Sitä. He eivät uskoneet, vaikka he näkivät kirjaimen täydellisesti vahvistetuksi sen osalta, mitä Hän sanoi tulevansa tekemään ja kaiken muun, ja he näkivät Sen selvästi vahvistetuksi, kun Sana tuli veteen profeetan luo. Ja siellä he seisoivat.

227   Tässä on Kirjoitus Johanneksesta, josta monet väittelevät. Näettekö, Johannes sanoi: “Minun tarvitsee tulla Sinun kastamaksesi, ja miksi Sinä tulet minun tyköni?”

228   Jeesus sanoi: “Salli niin tapahtua, sillä näin on meidän soveliasta täyttää koko vanhurskaus. Johannes, sinä olet profeetta, sinä tiedät, että uhri täytyy pestä, ennen kuin se tuodaan uhrattavaksi. Ja minä olen tuo Uhri, ja sinä olet profeetta ja tiedät sen.” Silloin hän salli sen Hänelle ja hän kastoi Hänet. Näettekö? Ja hän tiesi, että niin oli.

229   Kuulkaahan, he nauroivat häntä, kutsuivat häntä “villiksi, kirkuvaksi, oppimattomaksi fanaatikoksi”, kuten yleensäkin, tuota profeettaa, Jeesuksen ensimmäisen tulemuksen edelläkävijää.

230   En sano, että olisi… Eikö meillä ole tänä päivänä samoja, aidon jäljittelijöitä? He tekevät, he ehdottomasti tekevät niin. Mutta muistakaa, kun te näette väärän dollarin, täytyy olla olemassa todellinen dollari, jonka mukaan se on tehty. Ja kun te näette kristittyä jäljiteltävän, täytyy jossakin olla todellinen kristitty, koska jos niin ei olisi, silloin se olisi alkuperäinen. Teidän täytyy tulla alkuperäiseen. Mutta tarkistakaa tuo ensimmäinen, nähdäksenne onko tuo alkuperäinen aivan tarkalleen lupauksen mukaisesti. Jos se on, silloin uskokaa Se: lupaus tätä ajanjaksoa varten.

231   Silloin Johanneksen profetia oli vahvistettu Jumalan järjestyksessä. Sana tuli profeetalle ja se vahvisti hänet täydellisesti tuoksi henkilöksi.

232   Jälleen Jeesus tuli toisella tavalla, kuin mitä he ymmärsivät tuosta profetiasta. He eivät ymmärtäneet sitä sillä tavalla. No niin, me olemme menossa loppuun nyt. Mutta profeetan Sanan mukaisesti, Se täytettiin kirjaimellisesti. Tuo profetia täyttyi, muttei niin kuin he ajattelivat sen olevan. Se ei ollut sillä tavalla. No niin, kuinka he olisivat voineet ymmärtää ja tietää, mikä oli oikein ja mikä väärin? Katsomalla jos Jumala vahvistaisi Sen. Oliko Jumala tulkitsemassa sen, mitä Hän oli sanonut. Oli noussut esiin vääriä jeesuksia, ja joku oli vienyt neljäsataa miestä erämaahan ja muuta sellaista, mutta hän ei koskaan todistanut itseänsä Sanassa, näettehän, niin kuin Hän oli sanonut.

233   Kun Jeesus tuli, niin Hänen tuli olla profeetta. Kyllä! Ja tänään, ennen kuin Jeesus tulee uudestaan, täysi Jeesuksen Kristuksen persoonan julkituleminen  on oleva julkituotu lihassa. Ajatelkaa sitä! Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivissä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa, kun Ihmisen Poikaa ollaan paljastamassa.” Mikä on paljastaminen? Avaaminen, tunnetuksi tekeminen. Salaisuus on tuotu esiin, paljastettu. “Päivänä, jolloin Ihmisen Poika tulee olemaan paljastettu, maailma tulee olemaan Sodoman tilassa. Meillä on se, eikö niin? Kyllä! Kuinka moni uskoo sen? Se on Sodoman tilassa. Ja se on tarkalleen oikein! Katsokaa, miten se on nyt.

234   Muistakaa, on aina kolme ihmisryhmää jokaisessa ihmisjoukossa jonka te kokoatte: tekouskovaiset, uskomattomat ja uskovaiset. Meillä on heitä jokaisessa ryhmässä. Heitä on ollut kaikkina aikoina. Siellä olivat sodomalaiset, siellä olivat lootilaiset, ja siellä oli Abraham.

235   Abraham oli uloskutsuttu ryhmä, hän ei alusta pitäenkään ollut Sodomassa. Nyt tarkatkaa heidän Sanomaansa! He olivat odottaneet luvattua poikaa, odottaneet sitä vuosia. Jumala oli näyttänyt Abrahamille monia suuria merkkejä ja ihmeitä, mutta tässä Jumala tuli itse alas kuin mies!

236   Te sanotte: “Se oli Enkeli.”

237   Abraham kutsui Häntä: “Herra”, isolla kirjaimella H-e-r-r-a. Jokainen raamatunlukija tietää, että isolla kirjaimella kirjoitettu H-e-r-r-a on Elohim. “Alussa Jumala…” Herra Jumala, Elohim, Kaikki riittävä. Abraham kutsui Häntä: “Herra Jumala, Elohim.”

238   Nyt huomatkaa, siellä oli kaksi miestä, jotka menivät alas Sodomaan sanoman kanssa ja he saarnasivat sodomalaisille. He eivät suorittaneet mitään, vaan sokaisivat heidät, samalla tavalla kuin Evankeliumin saarnaaminen sokaisee uskomattoman.

239   Mutta tarkatkaa, minkä kaltaisen merkin Abrahamin ryhmä sai!

240   No niin, meidän pitäisi olla Abrahamin kuninkaallinen Siemen, Iisak oli tuo luonnollinen siemen. Mutta uskon Siemen, joka uskoi luvattuun Sanaan, luvattuun Sanaan, älkää kadottako Sitä, se oli kuninkaallinen Siemen. Se oli tuo Siemen, Abrahamin usko. “Me olemme kuolleita Kristuksessa, me olemme Abrahamin Siemen, perilliset hänen kanssaan lupauksen mukaisesti.”

241   Huomatkaa, kun kaikki se oli tapahtumassa, siellä alhaalla Sodomassa oli kaksi saarnaajaa saarnaamassa suurta sanomaa.

242   Siellä ylhäällä istui yksi Abrahamin ryhmän kanssa, joka ei hullutellut tuon joukon kanssa siellä alhaalla. Nyt tarkatkaa sitä yhtä, joka pysyi Abrahamin ryhmän kanssa, minkä kaltaisen merkin Hän antoi heille. Hän sanoi… Muistakaa nyt, muutama päivä ennen sitä hänen nimensä oli Abram, ja S-a-a-r-a-i, ei S-a-a-r-a, prinsessa. Ja tämä mies, selkänsä käännettynä telttaan päin…

243   Silloin naiset olivat erilaisia, kuin mitä he ovat nyt. Heidän täytyy päästä ulos ja sekaantua aviomiehensä asioihin ja kaikkea muuta, tehän tiedätte miten on, mutta he eivät tehneet sitä silloin, he pysyivät taustalla.

244   Niinpä he… Nuo enkelit olivat siellä. Tuo sanansaattaja, Hän sanoi: “Abraham, missä on vaimosi, S-a-a-r-a, Saara?” Kuinka Hän tiesi sen? Kuinka Hän tiesi sen?

245   Abraham sanoi: “Hän on teltassa Sinun takanasi.”

246   Hän sanoi: “Minä tulen vierailemaan luonasi sen ajan mukaisesti, jonka lupasin sinulle.” Ja Saara vähän naurahti itseksensä.

247   Selkänsä käännettynä telttaan päin Hän sanoi: “Miksi Saara nauroi sanoen: ‘Kuinka voisivat nämä asiat olla niin?”’ Jos hän ei olisi ollut Abrahamissa, hänen morsiamensa tuolla hetkellä, olisi Jumala surmannut hänet. Niin tapahtuisi myös meille tänään kaiken epäuskomme kanssa, jos emme olisi Kristuksessa. Se juuri pitää meidät elossa, näettehän. Hän ei voinut ottaa Saaraa vahingoittamatta Abrahamia. Näettekö?

248   Ja niinpä muistakaa, Jeesus sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa.” Me näemme jokaisen myöntävän, että maailma on Sodoman tilassa. Luin Los Angelesin sanomalehteä täällä äskettäin, ja siinä sanottiin, uskon että se oli: “Homoseksuaalisuus on lisääntymässä 20 tai 30 prosenttia vuosittain Los Angelesissa.” Se on… Oi, se on hirvittävää! Hallituksessamme ja kaikkialla, kaikki on tullut vääristyneeksi. Se on totta! Tuo koko asia, koko systeemi, seurakunta ja kaikki muu on vääristynyt. Se on vääristyneisyyden ajanjaksossa.

249   Nyt haluan kysyä teiltä teologeilta jotakin, veljeni. Minä en puhu sinua vastaan kallis veljeni, minä olen täällä auttaakseni sinua, veli. Minä olen täällä seistäkseni sen pohjalla, mitä Jumalan Sana sanoo, pitäessäni kiinni kädestäsi ja tuodakseni tämän ihmisjoukon ulos tästä asiasta. Niin se on.

250   Mutta kuulkaahan, meillä ei ole koskaan aikaisemmin ollut sanansaattajaa Sodomassa, jonka nimi päättyisi kirjaimiin h-a-m ennen kuin vasta nyt. Meillä on ollut Spurgeon, Wesley, Luther ja kaikkea muuta, mutta ei milloinkaan aikaisemmin kansainvälistä sanansaattajaa jonka nimi päättyisi h-a-m. Se on totta. Näettekö G-r-a-h-a-m, kuusi kirjainta, G-r-a-h-a-m, Billy Graham, tuo tunnettu evankelista, tehden suurta Jumalan työtä, tuo mies on lähetetty Jumalalta. Hänellä on tuo vanhurskauttamisen sanoma, ja hän ravistelee kansakuntaa sillä, näettehän, sillä tavalla. Ei ole…

251   Katsokaa Oral Robertsia helluntaikirkkokunnalle. Milloin siellä oli koskaan ketään sen kaltaista?

252   Kuusi kirjainta, ei seitsemää. Abraham on A-b-r-a-h-a-m, seitsemän kirjainta. Billy Graham on G-r-a-h-a-m, kuusi kirjainta.

253   Nyt katsokaa sanansaattajia. Katsokaa aikaa, jossa olemme, milloinkaan ei historiassa ollut sellaista aikaa. Katsokaa samoja merkkejä, jotka Hän lupasi annettavaksi kullekin ryhmälle. Katsokaa, missä ne ovat. Tarkalleen samoja, oikeassa asemassa, ollen oikealla paikalla. Luonto, maailma, kaikki, aivan tarkalleen ajallansa.

254   Älkää nyt kadottako Sitä, kun hahmottellemme lopun tästä Kirjoituksesta. Nopeasti nyt, koska pidättelen teitä liian pitkään. Kutsu… Kuulkaahan. Profeetan mukaisesti, Hän tuli tarkalleen Sanan mukaan, tarkalleen ajallansa.

255   Nyt katsokaa aikaa, jossa me elämme. Emmekö me elä aivan Sodoman ajassa? Tarkatkaa sanansaattajaa Abrahamin ryhmälle. Tarkatkaa numeroita, kirjaimia, hänen nimensä numerologiaa. Te sanotte: “Ei nimellä ole mitään merkitystä.” Älkää koskaan antako kenenkään sanoa teille mitään sellaista. Miksi Hän muutti Abramin nimen Abrahamiksi? Saarain Saaraksi? Miksi Hän muutti Simonin Pietariksi, ja kaikki nuo toiset? Näettekö? Varmasti sillä on merkitystä. Ehdottomasti!

256   Siitä syystä sanon, että älkää koskaan kutsuko lastanne nimellä “Ricky” tai “Elvis” tai jotakin sellaista. Elvis merkitsee “kissa”, Ricky on “rotta”. Näettehän, kun te sanotte… Se on tarkalleen oikein. Les, tai jotakin sellaista, älkää koskaan kutsuko lastanne siksi. Jos hänellä on sellainen nimi, muuttakaa se nopeasti, ihmiset. Älkää te… Te jotka… Jos te uskotte minut Jumalan palvelijaksi, niin älkää kiinnittäkö tuollaista nimeä lapsiraukkaanne. Näettekö? Ei koskaan, antakaa hänelle toinen nimi sen tilalle. Oi! Minun ei olisi tullut mennä siihen, koska olen poissa aiheestani, mutta minä sanoin sen, ja se on tullut sanotuksi. Minä… Siten te teette, te ette tiedä, koska te sanotte sen. Näettekö?

257   He kutsuivat Häntä: “Muukalainen, ennustelija, perkele, Beelsebul”, ja sanoivat, “Hän tekee itsensä Jumalaksi..” Oi!

258   Eikö profeetta Jesaja sanonutkin: “Häntä kutsutaan: ‘Mahtava Jumala’”? Jesaja 9:6: “Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, hallitus on oleva Hänen hartioillaan, ja Häntä kutsutaan nimellä Neuvonantaja, Rauhan Ruhtinas, Mahtava Jumala, ja iankaikkinen Isä.” Kyllä! Ja myöskin Johannes 1:1: “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme.” Uskotteko te sen? Hän ei ollut vain… Hän oli profeetta, mutta Hän oli enemmän kuin profeetta. Hän oli Jumala-profeetta. Miksi Hänen täytyi tulla?

259   Muistakaa, Hän tulee kolmessa pojan nimessä. Hän tuli ensin Ihmisen Pojan nimessä. Hän ei koskaan kutsunut itseänsä “Jumalan Pojaksi”. Te tiedätte sen. Näettekö, Hän tuli ihmisen Pojassa, profeetassa, Jehova itse, Isä. Hän kutsui Jeremiaa “ihmisen pojaksi”, – profeetta on ihmisen poika.

260   Nyt Helluntaipäivän jälkeen Hän tuli takaisin Pyhän Hengen muodossa, yliluonnollisena Henkenä, ja on nyt Jumalan Poika.

261   Tuhatvuotisvaltakunnassa Hän tulee olemaan Daavidin Poika istuen Daavidin valtaistuimella. Näettekö, Hän tuli… Hän on Jumalan Poika, Ihmisen Poika, Daavidin Poika.

262   Oi, Raamattu on täynnä näitä kultakimpaleita. Emme voi saada niitä kaikkia yhtenä iltana. Mutta on sopivaa sanoa tämä nyt. Huominen ei ehkä milloinkaan koita. Me voimme olla menneet ennen huomista. Minä ehkä saarnaan jollekin henkilölle, joka on kuollut ennen aamua. Minä voin olla mennyt ennen aamua. Veli, sisar, se ei ole mitään tarua, se on todellisuutta! Me emme tiedä lähtömme aikaa, eikä teillä tule olemaan mitään mahdollisuutta sen jälkeen, kun viimeinen henkäys jättää ruumiinne. Pankaa se kuntoon nyt, älkää odottako aamuun, se voi olla liian myöhäistä.

263   Huomatkaa nyt, he olivat tehneet Hänelle aivan tarkalleen, mitä profeetat sanoivat heidän tulevan tekemään, aivan niin kuin he ovat tekemässä juuri tänä päivänä Laodikean Ajanjaksossa. Jos haluatte katsoa sitä, lukekaa Ilmestyskirja 3: “Sokeita, alastomia ja eivät tiedä sitä. Kääntäen Kristuksen pois…” Kun Hän alkaa paljastaa itseänsä jälleen siemenen muotoon, samana, joka meni maahan ja tulee takaisin ollakseen Morsian, niin että Morsian ja Ylkä ovat sama liha ja veri, sama palvelustehtävä ja samat asiat, tehden aivan tarkalleen, mitä Hän, Henki, teki.

264   Ja täällä he jäljittelevät ja tekevät kaikenlaista muuta, ja jokaisella on kirjansa, ja he juoksevat ja tekevät sitä ja tätä. Ja oi, te ette ole koskaan kuulleet sellaisista sensaatioista. Ja… [Veli Branham vetää henkeä nenänsä kautta.] “Minä haistan sen”, tai jotakin muuta, sitä ja tätä. Juuri niin epäraamatullista kuin se vain voi olla!

265   Ja aito asia on aivan heidän edessänsä, ja he kävelevät pois sanoen: “He eivät kuulu minun organisaatiooni, minun opillisiin periaatteisiini.” Näettekö, se on vain sokea johtamassa sokeaa! Eivätkö he kaikki putoa kuoppaan? Ihmisten kirkkokunnallisten perinteiden sokaisemina he panivat Hänet ulos seurakunnastansa, aivan niin kuin Jumala sanoi heidän tulevan tekemään Ilmestyskirja 3:ssa, kuten tavallisesti, niin kuin on profetoitu.

266   Huomatkaa, kuinka harvoin Jeesus teki itsensä tunnetuksi näille opetuslapsille. Nämä kaksi opetuslasta, Kleopas ja hänen ystävänsä. Me olemme nyt ensimmäisen ylösnousemuksen jälkeisessä aamussa. Kuinka kaunis aamu, Jeesus on noussut ylös kuolleista, eläen kansansa keskuudessa. Kuinka kaunis ajatus!

267   Hän on täällä samana tänään niin kuin Hän oli tuona päivänä, koska Hän on sama eilen tänään ja ikuisesti. Ja Hän paljastaa itsestänsä enemmän tänään kuin missään toisessa ajanjaksossa tuon päivän jälkeen tullen läpi vehnän varren ja kuoren. Se on kaikki nyt takanapäin, me olemme tulleet jälleen vehnänjyvään. Näettekö, me olemme jälleen jyvässä.

268   Tunnettuna niin kuin… Tunnetuksi… Tarkatkaa, kuinka Hän teki itsensä tunnetuksi näille ihmisille. Muistakaa nyt, tuon ajanjakson luvatun Sanan Messiaana. Huomatkaa! Hän ilmestyi heille niin kuin Hän oli sanonut profeetalle, että Hän tulisi tekemään. Huomatkaa: “Hullut ja hitaat sydämeltä uskomaan, että kaiken sen, mitä profeetat olivat kirjoittaneet Hänestä, täytyi täyttyä.”

269   Tarkatkaa Häntä! Hän viittaa suoraan takaisin Jumalan Sanaan. Hän ei koskaan sanonut heille suoraan: “Ettekö te tunne Minua? Minä olen ylösnoussut Messias.” Hän ei koskaan sanonut sitä. Näettekö, Hän vain antoi heille Kirjoituksen, kuten Johannes teki, ja he muutkin. Näettekö? Hän vain… Heidän täytyi itsensä käsittää se. Heidän täytyi itsensä tuomita se. No niin, älkää nyt nukahtako, tuomitkaa itse.

270   “Hullut, hitaat sydämeltä uskomaan, että kaikki, mitä profeetat ovat sanoneet, on tapahtunut.” Millainen nuhde heille, jotka väittivät tuntevansa Hänet. Näettekö?

271   Huomatkaa, kuinka Hän lähestyi aihetta. Hän ei koskaan tullut suoraan, niin kuin sanoin hetki sitten, ja sanonut: “Hei, ettekö te tunne omaa Messiasta tälle ajanjaksolle? Ettekö te tiedä, että Minä olen Hän?” Todellinen Jumalan palvelija ei koskaan tunnista itseänsä sillä tavalla. Kirjoitus tunnistaa, kuka hän on. Varmasti. Mutta Hän kiinnitti heidän huomionsa siihen, mitä profeetat olivat käskeneet odottaa Messiaan ajanjaksossa. Näettekö sitä? Mennen suoraan takaisin: “Hullut ja hitaat sydämeltä, kun ette usko, että kaiken, mitä profeetat sanoivat Messiaasta, pitää tapahtua.”

272   Hän, kuten Johanneskin, antoi Raamatun Sanan tunnistaa itsensä, mitä Hän oli heille. Sen olisi pitänyt olla tarpeeksi selvää. Jos Sana oli tunnistanut Hänet, olisi pitänyt olla selvää, kuka oli se lupaus, jota he odottivat. He tiesivät, että jonkun täytyi tulla näyttämölle tuohon aikaan.

273   Sitten te sanotte: “Annahan kun näytän sinulle, mitä Sana sanoo tulevan tapahtumaan tässä päivässä.”

274   Enkö minä tänä iltana yritäkin kertoa teille Sana Sanalta, jopa asemallisesti, paikallisesti, nimet ja numerot ja kaiken muun, ja kaikki merkit, ajat ja kaiken, että me olemme aivan lopun ajassa? Varmasti te voitte nähdä, mistä minä olen puhumassa. Näettekö? Katsokaa! Se on niin selvää, ettei siihen pitäisi tarvita enempää tunnistamista. Hän sanoi, kun Hän oli täällä maan päällä: “Tutkikaa Kirjoituksia, etsikää tarkoin Kirjoituksista, niissä te ajattelette teillä olevan Iankaikkisen Elämän, ne juuri todistavat, mitä Minä olen, näettekö, kuka Minä olen.”

275   Huomatkaa, Hän alkoi profeetta Mooseksen kanssa, 5. Moos. 18:15. No niin, minä katselen Kirjoituksia täällä. 5. Moos. 18:15. Mooses sanoi: “Herra teidän Jumalanne…”

276   Katsokaahan, Jumala puhui hänelle vuorella. Ja, oi, tuo ukkosenjylinä. He sanoivat: “Puhukoon Mooses, eikä Jumala, ettemme tuhoutuisi.”

277   Hän sanoi: “He ovat sanoneet oikein. Minä en enää tule puhumaan heille tällä tavalla, vaan Minä tulen herättämään heille profeetan.” Ja se on ollut Hänen sanomansa koko ajan. Se juuri tulee selvittämään koko asian lopussa. Sen yksinkertaisesti täytyy, koska Herran Sanan täytyy tulla profeetalle. Se on ainoa, jolle Se voi tulla. Jos se ei tee sitä, se rikkoo Jumalan Sanan ja panee Hänet sanomaan jotakin väärää. Näettekö? Se ei tule koskaan menemään seminaarin luo, se menee profeetan luo! Ja profeetta on Jumalan lähettämä, määräämä. Ja kuinka te tiedätte, että se on, eikä mitä ihmiset sanovat…

278   Meillä on ollut Elioita, ja viittoja, ja kaikenlaista muuta, ja mantteleita ja kaikenlaista hölynpölyä, joka on mennyt organisaatiollisuuteen kaiken muun mukana.

279   Mutta on tuleva tämän maan päälle, Jumalan lupauksen mukaisesti, aito Jumalan palvelija Jumalan Sanallansa tunnistama ja ollen tälle päivälle asetettu vastaus, joka tulee asettamaan Morsiamen järjestykseen, todella pienen seurakunnan vähemmistön, ja ottaa sen ylös. Se on totta. Hän tulee esittelemään: “Katso, siellä on tuo Yksi, josta olen puhunut, näettekö, joka on tuleva.”

280   Ja kaiken, mitä profeetat olivat sanoneet Hänestä ja tätä ajanjaksoa varten, olisi ollut mielenkiintoista kuulla Hänen puhuvan siitä. Haluaisitteko te kuulla Hänen puhuvan siitä? Kaikesta, mitä profeetat olivat sanoneet Hänestä. Muistakaa, Hän sanoi, mitä profeetat olivat sanoneet Hänestä itsestään, lainaten omaa itseänsä, sitä mitä Hän oli sanonut, ja Hän oli Sana, lainaten Sanaa.

281   Kuunnelkaamme niitä Sanoja, joita Hän lainasi. Haluaisitteko kuulla, mitä Hän sanoi heille. Seuratkaamme nyt tuota keskustelua ennen kuin lopetamme.

282   No niin, he olivat tietoisia kaikista viimeaikaisista ristiinnaulitsemisen tapahtumista. He tiesivät, mitä kerrottiin tapahtuneen haudalla, ja että naiset olivat nähneet Hänet, ja jotkut toiset olivat sanoneet nähneensä Hänet ja niin edespäin. He olivat kertoneet sen kaiken Hänelle. Ja Hän menee suoraan eteenpäin Sanan kanssa… lainaten itseänsä Sanan kautta:

Katsokaahan nyt Sakarian 12. Hänen on täytynyt lainata Sakaria 11:12.: “Hänet oli myyty kolmestakymmenestä hopearahasta.” Eikö Messiasta olisi pitänyt myydä kolmestakymmenestä hopearahasta?

Psalmissa 41:9: “Hänen ystävänsä pettivät Hänet.” Näettekö?

Sakaria 13:7: “Opetuslastensa hylkäämä.”

Psalmissa 35:11: “Väärien todistajien syyttämä.”

Jesaja 35:7 mukaan: “Ääneti syyttäjiensä edessä, avaamatta suutaan.”

Jesaja 50:6: “Häntä ruoskittiin.”

Psalmi 22: “Hän huusi ristillä: ‘Jumalani, miksi olet hyljännyt Minut. Voin lukea kaikki luuni, he tuijottavat Minua. He lävistivät käteni ja jalkani.” Katsokaa profetioita, joista Hän voi puhua!

Jesaja 9;6: “Lapsi on meille syntynyt, neitsyt tulee raskaaksi”, ja niin edelleen.

Ja myös Psalmissa 22:18: “He jakoivat Hänen vaatteensa keskenään.”

Jesajassa, 7:14: “Neitsyt tulee raskaaksi.”

Psalmissa 22 jälleen: “Vihollistensa, seurakunnan pilkkaama, joiden oletettiin olevan Hänen ystäviään.”

Psalmissa 22: “Luutakaan ei tullut rikkoa, mutta he lävistivät Hänen kätensä ja jalkansa.”

Jesaja 53:12: “Kuoli pahantekijäin kanssa.”

Jesajassa, 53:9: “Runneltu, haudattu rikkaiden veljien joukkoon.”

Psalmissa 16:10: “Hänet oli ylösnostettu kuolleista. Daavid sanoi niin, ‘Minä en tule sallimaan Pyhäni nähdä turmeltumista, en myöskään tule jättämään Hänen sieluansa helvettiin.’” Hän nousisi kuolleista.

Malakia 3:“Johannes Kastaja oli Hänen edelläkävijänsä.”

283   Ja kaikki esikuvat, joihin Hän olisi voinut mennä! Jopa siihen kuinka Iisak oli esikuva Hänestä vuorella, jonne hänen isänsä Abraham hänet vei, l. Moos. 22.

284   Silloin he alkoivat nähdä, kuka oli täyttänyt nämä Kirjoitukset, jotka oli luvattu tuota päivää varten. Kun se oli jo tapahtunut, niin he alkoivat nähdä. “Oi, hetkinen vain! Tiedätkö mitä?” He tiesivät silloin, että heidän ristiinnaulittu ystävänsä Jeesus oli tuo Profeetta, joka oli luvattu. He tiesivät koska… Näettekö, heille ei oltu selvitetty Kirjoituksia.

285   “Mutta kuulkaahan, kaikkien näiden asioidenhan pitikin tapahtua ristillä. Te hullut, hitaat sydämestä ymmärtämään kaikkea, mitä profeetat ovat sanoneet, kuinka Messiaan tuli kärsiä ja mennä Kirkkauteensa ja nousta ylös kolmantena päivänä.” Yhä he eivät voi ymmärtää.

286   “Oi, kyllä. Se on totta. Eikö sydämemme palanutkin sisimmässämme?”, he sanoivat. Ei ihme että heidän sydämensä paloivat! Kun Hän antoi heille kaikki nuo täyttyneet profetiat.

287   Silloin he alkoivat ymmärtää, että heidän ystävänsä, mies, jonka kanssa he olivat syöneet, jonka kanssa he olivat keskustelleet, jonka kanssa he olivat olleet yhteydessä, jonka kanssa he olivat kalastelleet ja maanneet metsissä, Hän oli se, joka oli täyttänyt jokaisen tuolle hetkelle profetoidun Sanan. Siinä se oli! He olivat kävelleet kuusi mailia, niin kuin siltä näytti, hyvin lyhyessä ajassa, olettaisin, ja he olivat kuulleet kuuden tunnin saarnan koskien vahvistettua profetiaa. Hieman pidempään kuin, mitä me olemme olleet tänä iltana. Oli tulossa jotenkin myöhäinen iltahetki, ehtoovalot olivat tulleet.

288   Nyt on sama hetki, seurakunta! Ehtoovalot ovat tulleet! Hebrealaiskirje 13:8: “Hän on sama eilen, tänään ja ikuisesti.” Oi, tapahtumat on selvitetty profetialla, samoin tänään. Ehtoovalo, jonka Jumalan profeetta on luvannut Sakaria 14:7, voi jälleen avata todellisen uskovaisen silmät niille tapahtumille, jotka tapahtuvat tänä päivänä, profetioiden todistaessa, että me olemme lopun ajassa. Jeesus tulee.

289   Se on…

290   Hän sanoi: “Tulee olemaan päivä, jota ei voida kutsua yöksi eikä päiväksi.” Hän sanoi: “Mutta ehtoolla on oleva valoisaa.” No niin, me tiedämme maantieteellisesti, että aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Nyt profeetta sanoi: “Tulee olemaan pitkä ajanjakso, joka on oleva synkkää… jota ei voida kutsua päiväksi eikä yöksi. Se on jonkinlainen hämärä, synkkä päivä.”

291   No niin, mistä Poika nousi? [Englanniksi son=poika, sun= aurinko. Molemmat äännetään samalla tavalla] Me puhumme nyt P-o-j-a-s-t-a. Luonnollinen aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Aivan samoin Poikakin. Jumalan Poika nousi ensin idässä, idän ihmisille.

292   Ja nyt sen jälkeen, kun Hän lähti, mitä he tekivät? Kolmesataa vuotta myöhemmin he alkoivat ensimmäisen organisaationsa, roomalaiskatolisen kirkon. He menivät läpi pimeän ajanjakson ja tulivat siitä ulos. Mitä he tekivät? Sama asia, päivä, jota ei ole voitu kutsua päiväksi tai yöksi. Heillä oli tarpeeksi sääntöjä ja he uskoivat, että Hän oli Jumalan Poika, ja he vaelsivat siinä valossa, joka heillä oli, ja muodostivat kirkkojaan ja rakensivat sairaaloita ja kouluja ja niin edelleen, ja seminaareja ja lähettivät lapsensa kouluun.

293   Mutta profeetta sanoi: “Ehtoolla on oleva Valo. Poika tulee jälleen pilkistämään esiin. On oleva valoisaa.” Mikä? Tuo sama Poika, joka paljastettiin lihassa siellä aamulla, tulee olemaan paljastettu jälleen ehtoolla.

294   Nyt verratkaa Luukas 17:30: “Tuona päivänä on maailma oleva niin kuin se oli Sodoman päivinä, silloin kun Ihmisen Poika paljastetaan.”

On oleva Valo ehtooajalla,
Polun kirkkauteen tulette varmasti löytämään.

295   Oi! Ihmiset, missä me olemme?

Kansakunnat ovat hajoamassa, Israel on heräämässä,
Nuo merkit, jotka profeetat ennalta kertoivat;
pakanain päivät ovat luetut, kauhujen täyttämät; (Tarkatkaa sen luisumista mereen!)
Palatkaa, oi hajotetut, omienne luo.
Lunastuksen päivä on lähellä,
Miesten sydämet pysähtyvät pelosta;
Olkaa täytetyt Hengellä, pitäkää lamppunne kunnossa ja kirkkaana,
Katsokaa ylös! lunastuksenne on lähellä. (Teidän on parasta tehdä se.)

296   Veli, sisar, on pelottava aika. Tarkatkaa asioita, jotka on profetoitu. Tarkatkaa niitä asioita, joita tapahtuu. Tarkatkaa, kuinka kaikki profetiat ovat täyttymässä, silloin näemme, mitä tämä kaikki on. Se ei ole jotakin fanaattisuutta. Se on Jumala vahvistamassa Sanojansa tarkalleen, tarkalleen. Kalliota on lyöty, ystävät, paetkaa Sen luo niin nopeasti kuin voitte. Profetia vahvistaa sen päivän, jossa me olemme.

297   Kumartakaamme päämme. [Eräs veli puhuu kielillä. Eräs sisar antaa tulkinnan. Eräs veli puhujanlavalla sanoo: “Voisimmeko hetken pysyä rauhallisina? Jumala on puhunut meille veli Branhamin kautta, ja voitelu on veli Branhamin yllä, eikä hän ole vielä lopettanut. Ja…”]

298   Rakas Jumala! Käsitättekö päivän, jossa me elämme, ystävät? Uskaltaisitteko te väitellä Jumalan kanssa? Tahtoisitteko sanoa: “Hän ei ole oikeassa?”, kun Hän on todistanut Sen. Hän on oma tulkkinsa. Tahdotteko palvella Häntä?

Nyt päänne kumarrettuina ja sydämenne kumarrettuina, veli sisar.

299   Tämä voi olla viimeinen kerta, kun tapaamme. Me emme ehkä koskaan… Jos tulisin takaisin vuoden kuluttua, jos elän, niin monet täällä nyt olevista eivät tulisi olemaan täällä silloin. Ja minun täytyy kohdata teidät Tuomiolla ja vastata kaikesta, mitä olen sanonut tänä iltana.

300   Jumalan edessä jos tiedätte, että ette ole… Vain katsokaa itseänne Jumalan peilistä, Raamatusta, ei ole väliä sillä, kuka olette, ja sanokaa: “Tiedän, että olen kaukana siitä, että olisin Jumalan tytär, näyttäessäni miltä näytän. Olen kaukana siitä, että olisin Jumalan poika, näyttäessäni miltä näytän. Mutta Jumala, minä en halua olla tässä tilassa, minä haluan pyrkiä tuohon asemaan.” Haluan että kohotatte kätenne Jumalalle, kuka oletkin, missä oletkin, ympäri rakennusta: “Kyllä, minä haluan olla Jumalan poika. Minä haluan olla Jumalan tytär. Haluan täyttää kaiken, mitä Herrani on käskenyt.” Nyt… Jumala siunatkoon teitä. Arvelisin että yhdeksänkymmentä prosenttia kuulijakunnasta.

301   Kuulkaahan nyt, ystäväni. Mitä jos te olisitte eläneet niissä päivissä ja kuulleet Johanneksen saarnaavan? Mitä jos te olisitte eläneet silloin, kun Jeesus oli täällä? Kenen puolella sinä olisit ollut? Jos olisitte eläneet Jeesuksen… Muistakaa, jos Hän… Jos te olisitte eläneet silloin, olisi ollut aivan niin kuin on nytkin. Sama Jeesus tekee itsensä tunnetuksi Sanansa mukaan, näettekö, ja se on hyvin epäsuosittua.

302   Mutta sallikaa minun sanoa teille, minä en yritä käskeä ihmisiä jättämään seurakuntaa tai… Minähän haluan teidän käyvän kirkossa: “Älkää jättäkö yhteen kokoontumistanne.” Mutta se mitä minä yritän käskeä teitä tekemään, on ponnistella sisälle Jumalan Valtakuntaan. Saada nämä asiat, maailma, seurakunta…

303   Helluntailaiset, te ihmiset olette tulossa liian maailmallisiksi. Te olette tulossa liian paljon maailmanmielisiksi. Se tapahtuu niin helposti, te katselette jatkuvasti televisiota ja kaikkia näitä asioita, ja millä tavalla he tekevät, ja kaikkea sellaista, ja ennen kuin huomaattekaan… Seminaarit ja koulut alkavat tekemään kompromisseja siellä ja täällä, on sitä ja tätä, ja ennen kuin huomaattekaan… Sen on pakko tulla siihen. Helluntaikirkko on ollut suurin kannattajani, en voi sanoa mitään sitä vastaan. Mutta sitä minä huudan: “Veljeni, tulkaa ulos!” Teillä ei ole sellaisia kokouksia, joita teillä tapasi olla. Ihmiset eivät ole niin kuin heillä oli tapana olla. Mutta Jeesus Kristus on sama, muuttakaamme Häneen.

304   Nyt, kätenne ollessa kohotettuina, muistakaa, siellä oli lyöty Kallio erämaassa, ja tuo lähde on yhä avoinna tänä iltana. Heidän Kalliotaan on lyöty, Kristusta, Hän on tuo lyöty Kallio.

305   Ja tänä iltana, niin pitkälle kuin tiedän, seurakunta voi olla… Kutsumisen aika voi jo olla ohitse, minä en tiedä, en osaa sanoa sitä. Muistakaa, ihmiset jatkoivat edelleen pitäen kokouksia aivan niin kuin ennenkin Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Ja kaikki ihmiset, he tulevat, he… Tarkatkaa! He tulevat edelleen jatkamaan saarnaamista ja sanovat, että he “pelastuvat” ja kaikkea sellaista, aivan niin kuin… “Maailma jatkuu aivan niin kuin se on ollutkin”, he sanovat. Mutta se tulee olemaan liian myöhäistä silloin.

306   Kun sinulla vielä on tilaisuus, veljeni. Kun sinulla on tilaisuus, sisareni, tule sisälle Jumalan Valtakuntaan. Sinun ei tarvitse tulla millään muulla tavalla kuin vain yksinkertaisella uskolla Hänen Sanaansa. Hän on tuo Sana! “Herra Jeesus, tiedän katselevani nyt itseäni Jumalan Sanan peilistä. Oi, kuinka puutteellinen minä olenkaan. Mutta rakas Jumala, tänä maanantai-iltana, täällä San Bernardinossa, Kaliforniassa, täällä auditoriolla, tässä on kaikki, mitä minulla on, Herra, mutta tulen antamaan sen Sinulle. Tahtoisitko ottaa minut niin kuin olen, Herra? Tahdotko antaa minun paeta ristille nopeasti? Minä jopa näen sanansaattajat. Minä näen ajan, näen Sodomasta ulos kutsumisen. Minä näen merkit. Minä näen Abrahamin ryhmän saavan Valon. Minä näen julkitulemisen, Jeesuksen ollessa jälleen julkituotu keskuudessamme, aivan kuten oli silloinkin. Näen kaikki asiat, jotka Sinä lupasit. Minä näen jäljittelijät. Näen Sinun sanoneen: ‘Niin kuin oli Mooseksen päivinä’, kuinka tämä Jambres ja Jannes tulisivat takaisin jäljittelemään, ja yhä pysyisivät siinä samassa kaatopaikassa, jossa he olivat.”

307   Näettekö, he eivät voineet seurata Moosesta tuon Sanan lävitse ja viedä noita Israelin lapsia sieltä ulos erämaahan, koska he olivat yhteydessä Egyptin kanssa. He eivät voineet tehdä sitä, vaikka he tekivätkin samoja tekoja, joita hän teki. Mutta heidän mielettömyytensä tuli julkituoduksi. Ja Raamattu sanoo: NÄIN SANOO HERRA: “Niin tulee tapahtumaan uudestaan viimeisessä päivässä.”

308   Ja te näette sen omilla silmillänne, jos olette hengellinen. Minä en voi selittää Sitä. Minun ei tarvitse selittää Sitä. “Minun lampaani kuulevat Minun Ääneni.” Menkäämme Hänen luoksensa nyt, kun meillä on tilaisuus. Tahtoisitteko tehdä sen?

309   Jos teillä on Pyhän Hengen kasteen tarve, jos teillä on uudelleen vihkiytymisen, uuden elämän, tarve, teidän pastorinne ei tule halveksimaan teitä, hän tulee rakastamaan teitä sen tähden. Vain antakaa itsenne täydellisesti Jumalalle tänä iltana, ollessamme täällä… Tiedän kyllä, että se on ollut kovaa, leikkaavaa, outoa, mutta en tee sitä ollakseni ilkeä. Teen sen ollakseni rehellinen. Teen sen, koska rakastan teitä, minä rakastan Jumalaa, ja teen sen yrittääkseni auttaa teitä. Ja todellakin, ystävät, minä uskon… Ja koko sydämestäni, kaikella uskollani, minä uskon, että minun Sanomani tulee Jumalalta. Se on todistettu teille siksi kautta vuosien.

310   Kuunnelkaa nyt, luovuttakaa tänä iltana kaikki, mitä teillä on, kaikki, mistä teillä on tarve. Minä uskon, totisella, antautuneella sydämellä, jos tahdotte nousta seisomaan ja kohottaa kätenne Jumalan puoleen ja sanoa: “Rakas Jumala, tässä minä olen. Ota minut, Herra. Minä en enää yritä käyttää omaa mieltäni ja omia tulkintojani. Sinun Sanasi sanoo, että minun täytyy olla pyhä, minun täytyy olla uudestisyntynyt, minun täytyy olla täytetty Hengellä, ja sitten Henki tulee johtamaan minut koko Totuuteen. Rakas Jumala, tässä minä olen, johda minua.” Tahtoisitteko tehdä niin paljon? Jos teette sen verran, että kohotatte kätenne ja sanotte: “Minä tahdon tehdä sen, minä olen halukas siihen.”

311   Silloin nouskaamme kaikki seisomaan.

Juuri niin kuin olen, ilman yhtäkään puolustusta,
Mutta Sinun Veresi vuodatettiin minun tähteni,
Ja Sinä kutsut minua tulemaan luoksesi,
Oi Jumalan Karitsa (Jumalan ainoa ovi),minä tulen, minä…

Jättäkää nyt kaikki omat tekonne, kaikki muu, väsyneisyytenne, kaikki… Mitä jos olisitte kuolemassa nyt?

Aivan niin kuin olen, Sinä tulet vastaanottamaan,
Toivotat tervetulleeksi, armahdat, puhdistat, vastaanotat;
Koska minä…

Tahdotteko kohottaa kätenne tässä kohden nyt?

… minä lupaan, minä tulen uskomaan,
Oi Jumalan Karitsa, minä tulen! minä tulen!

312   Nyt urkurin jatkaessa — jatkaessa soittamista, voikoon jokainen meistä…

313   Nuoret teini-ikäiset, ettehän halua tulla sellaisiksi kuin tämä huligaanijoukko täällä ulkona kaduilla?

314   Sisar, ethän halua käyttää lyhyitä hiuksia, kun sinun nasiiri-kunniasi Jumalalle on se, että sinulla on pitkät hiukset? “On häpeäksi naiselle hänen leikata hiuksiaan.” Tahdotko käyttää näitä pieniä hameita, joita he käyttävät tänään ja näitä muita moraalittomia pukuja, joista ruumiisi näkyy lävitse täällä ulkona kadulla? Tiesitkö, että jokainen mies, joka katsoo sinua, tekee sydämessään aviorikoksen sinun kanssasi? Ja sinä esittelit itsesi sillä tavalla. Tiedättekö te naiset, jotka käytätte make-uppia, että Raamatussa on vain yksi nainen, joka koskaan käytti make-uppia? Ja Jumala ruokki hänet koirille. Iisebel, nimi, joka siitä asti on ollut vihattu, sen vuoksi mitä hän teki. Tiedättekö, että profeetta Elia kirosi sen ja nimesi hänet sillä tavalla? Tiedättekö että Herodias oli Johannes Kastajaa vastaan? Te ette halua tuota Hollywoodin maailmallista asiaa. “Jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita, ei Jumalan rakkaus ole teissä.”

315   Veli, saarnaaja ystävä, ei mitään… Ole hyvä ja ymmärrä minua, minä olen sinun veljesi. Haluatko sinä kuulua, ja samoin te seurakuntien jäsenet, metodistit, baptistit tai mitä olettekin, haluatteko pitää kiinni tuosta kirkkokunnasta siksi, että teidän äitinne ja teidän isoäitinne kuuluivat siihen? Hän tuli ulos jostakin tullakseen siihen, se oli tuon päivän Valo, aivan niin kuin oli Nooan aikana. Tämä on toinen päivä.

316   Te sanotte: “Mutta, minulla oli…”

317   Tämä ei ole Helluntaipäivä. Helluntailais-ajanjakso on ohitse. Helluntai on mennyt, tämä on elonkorjuun aika. Näettekö? Ja elonkorjuun aika on jyvän aika, vedet on jo vuodatettu, jyvä on kypsymässä. Tule jyvään, kallis veljeni. Kuule minua, usko minua. Jos uskotte, että minä olen Jumalan palvelija, niin kumartakaamme päämme nöyryydessä ja uhratkaamme rukouksemme jokainen omalla tavallamme, kun tiedämme mitä meidän pitää tarjota: “Jumala, ota minut niin kuin minä olen.”

318   Ja veli, sisar, minä lasken myös itseni alttarille tänä iltana. Jumala, muovaa minua ja tee minut erilaiseksi. Tee jotakin, Jumala, tee minut Sinun kaltaiseksesi.

319   Luuletteko, että on helppoa seistä täällä ja leikellä ihmisiä palasiksi sillä tavalla? Sitä on vaikea tehdä. Mutta voi minua, jos en tee sitä.

320   Rakas Jumala, tämän kuulijakunnan kumartaessa päänsä ja sydämensä, tässä juhlallisessa hetkessä tämän Raamatun opetuksen lopuksi, kun me näemme Pyhän Hengen vahvistuksen, joka on ravistellut tätä kansakuntaa ristiin rastiin suurissa herätyksissä osoittaen ja tietäen, että jonkin täytyy seurata sitä. Ja sitten nähdä noiden seitsemän Enkelin tulevan alas siellä vuoren huipulla Arizonassa, josta aikakauslehdet ympäri kansakuntaa kirjoittivat. Nähdä Jeesus Kristus itse siellä taivaissa katsomassa alas ja sanovan: “Ilmestyskirjan 10. luvun 7. jakeessa, seitsemännen enkelin Sanomassa, nämä Sinetit avattaisiin ja Jumalan salaisuudet tehtäisiin tunnetuksi.” Että uskonpuhdistajat eivät eläneet tarpeeksi pitkään tuodakseen sitä esiin. Ja täällä, nämä seitsemän Sinettiä, jotka sinetöivät koko asian, tulisivat avatuiksi tässä ajassa. Nähdä kaikki nämä suuret merkit ja ihmeet, joita on tehty, vahvistettuna, ennalta kerrottuna ennen kuin se tapahtui. Ja yhtään kertaa Sinä et ole pettänyt meitä, vaan sait sen tapahtumaan aivan niin kuin oli sanottu.

321   Rakas Jumala, me käsitämme, että Jeesus Kristus on meidän keskellämme. Me tiedämme, että Hän on täällä. Hän on täällä tänä iltana. Näkymätön Jumala on täällä kanssamme ja voi vahvistaa jokaisen lupauksen, jonka Hän on antanut Sanassansa. Kuinka Sinä olet seissyt ja todistanut heille, selkä käännettynä, alkuperäisessä alkuhetkessä ennen kuin jäljittelijät edes tulivat mukaan kehiin, Herra, tai tulivat mukaan kilpailuun, kuten tapahtui. Sinä osoitit ja todistit, profetoit ja kerroit tarkalleen, millä tavalla se tulisi tapahtumaan, ja me näemme, että se on tapahtunut sillä tavalla. Ja Isä, Jumala, me tiedämme, ettei kyseessä voi olla ihminen, vaan sen täytyy olla Jumala. Niin me tiedämme, että Sinä olet täällä tänä iltana. Anna anteeksi meille meidän syntinne.

322   Rakas Jumala, Sinä olet parantanut meidän sairautemme, nyt anna anteeksi meidän syntimme, Herra, että emme ole olleet sen kaltaisia kristittyjä, joita meidän pitäisi olla… Me tunnustamme olevamme täyden Evankeliumin miehiä tai naisia, ja täältä me löydämme itsemme torkkumassa kuin kirkkokunnallinen kananpoika. Auta meitä, rakas Jumala, ota meidät ja ravistele meitä Pyhällä Hengelläsi. Ja jos meissä on jotakin, mikä ei ole Sinun kaltaistasi, ota se ulos meistä, Herra. Istuta jalkamme Jumalan Pyhälle Sanalle, ja anna Pyhän Hengen polttaa syvälle sydämiimme ja ottaa pois kaikki epäuskon kuona ja tämän päivän uneliaisuus, oi, niin että nousemme ja ravistelemme itseämme. Suo se, Jumala. Puhdista meidät! Muovaa meidät! Valmista meidät! Jumala, suo se.

323   Jos täällä tänä iltana on joku, Herra, joka pitää sydämessään tuota jyvää, tuota Jumalan alkiota, joka on säädetty Elämään maailman perustamisesta. Minä tiedän, Herra, että he ovat kuuleva tällä hetkellä. Niinpä minä rukoilen, Jumala, että Sinä täyttäisit heidän sielunsa ja valaisisit heidät tuoreella Pyhän Hengen kasteella ja lähettäisit heidät matkaan iloiten ja onnellisina.

324   Herra Jumala, minä luovutan heidät Sinulle. Minä en tiedä, keitä he ovat. Sinä tiedät. Minä olen vastuussa vain Sinun Sanasi saarnaamisesta, Herra, niin kuin Sinä paljastat Sen. Sinä olet vastuussa siitä, minne siemen lopulta putoaa. Minä vain kylvän Sen. Herra Jumala, minä rukoilen, että Se olisi pudonnut hyvään, rikkaaseen multaan tänä iltana. Että moni tulisi näkemään Sen, Herra, ja nousisi loistaakseen kristittyinä tässä viimeisessä päivässä, niin että se suuri asia, jota me odotamme tulevaksi, tulisi nopeasti. Suo se, Herra. Ja Sinä tulet ottamaan Seurakuntasi, Morsiamesi, ja viemään Hänet kotiin. Me näemme Sen kaiken olevan järjestyksessä. Tule, Herra Jeesus. Me jätämme sen kaiken Sinulle nähdäksemme tulokset, Jeesuksen Kristuksen Nimessä. Aamen.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni…

325   Rakastatteko te häntä? Hyvä on, silloin teidän täytyy rakastaa toisianne. Puristakaa toistenne kättä kun laulamme sen uudestaan:

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua
Ja osti pelastukseni
Puul’…

326   Antakaamme Hänelle ylistys. Kuinka moni tuntee tämän laulun:

Ylistän Häntä, ylistän Häntä,
Ylistän syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

327   Laulakaamme se nyt:

Ylistän Häntä, ylistän Häntä,
Ylistän syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran

328   Ettekö tunne itseänne puhtaaksi hangatuiksi? Kohottakaa kätenne ja sanokaa: “Oi, se saa minusta tuntumaan hyvältä.” Veli, minä rakastan noita vanhanaikaisia lauluja. Ettekö tekin? Ne menevät syvälle sydämeen.

Ylistän Häntä, ylistän Häntä,
Ylistän syntisten puolesta teurastettua Karitsaa;
Antakaa Hänelle kunnia kaikki te ihmiset,
Sillä Hänen Verensä on pessyt pois jokaisen tahran.

329   Kohottakaamme nyt vain kätemme ja ylistäkäämme Jumalaa, jokainen meistä, omalla tavallaan:

330   Herra Jeesus, me kiitämme Sinua. Me ylistämme Sinua, Herra. Me annamme Sinulle ylistyksen ihmisistä, jotka on kutsuttu ulos Babylonista. Me kiitämme Sinua Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen Verestä. Me kiitämme Sinua, koska Hän tekee meidät puhtaiksi tällä hetkellä. Me pyydämme, että annat anteeksi väärintekomme ja typeryytemme, Herra, pimeässä kompastelumme. Oi Jumala, voikaamme me nousta ja loistaa ja vaeltaa ehtoovalossa, ja olla tuon Puun hedelmiä, jotka ehtoovalo tuo esiin. Suo se, rakas Jumala. Me jätämme itsemme Sinulle, Jeesuksen Kristuksen Nimessä.

331   Nyt, päidenne ollessa kumarrettuina, minä annan teidät takaisin kokousta johtaville pastoreille.

65-1205 ASIAT, JOTKA TULEVAT OLEMAAN (Things That Are To Be), Rialto, California, USA, 5.12.1965

FIN

65-1205  ASIAT, JOTKA TULEVAT OLEMAAN
(Things That Are To Be)

Rialto, California, USA, 5.12.1965

1       Veli Boone ja seurakunta, minusta on todella suuri etuoikeus olla jälleen San Bernadinossa. Tähän paikkaan liittyy monia valtavia muistoja menneiltä päiviltä. Ja kuulla, että vierailuni tänne yhä vaikuttaa elävöittävästi, todella tekee mielen iloiseksi siitä, että Herra johti meidät tännepäin vuosia sitten.

2       Olin juuri istumassa ulkona pysäköintialueella koettaen muistaa tapahtuneita asioita. Rouva Iisacson, joka oli tulkkini Suomessa, Suomessa käydessämme, tuli autolle juuri, kun olin lähdössä pois. Ja hän sanoi: “Sinun Suomen äänesi.” Ihmettelenpä asuisiko rouva Isacson jossain tässä lähellä. En tiedä. Onkohan hän ehkä läsnä täällä tänä iltana? May Isacson, hän on Suomesta.

3       Sitten toinen erikoinen asia, joka tuli mieleeni, oli pikku tarjoilija Antlers hotellin ravintolassa, jossa söin tässä lähellä. Uskoisin sen olevan oikein. Ja tämä pikku nainen… Minä rukoilin hänen kanssaan. Hän oli miellyttävä pikku nainen, mutta hän ei ollut kristitty. Kutsuin häntä kokoukseen. Hän oli menettänyt vauvan, ja uskoisin, että hän asui erillään miehestään. Ja me rukoilimme, että hän sopisi miehensä kanssa, tai että he voisivat sopia toistensa kanssa. Ihmettelenpä olisiko tämä pikku nainen nyt läsnä täällä?

4       Ja sitten vielä toinen asia joka tapahtui. Pikkuvauva, joka oli tuotu jostakin, noin päivän ajomatkan päästä, oli kuollut ja lepäsi äitinsä käsivarsilla ja heräsi takaisin eloon. Olisikohan tämä henkilö läsnä täällä? Ja uskoisin sen tulleen tänne toisesta osavaltiosta. Ja pikku äiti oli ajanut koko pitkän yön isän kanssa, ja pikku äiti istui siellä surullisena pitäen pientä kuollutta vauvaansa käsivarsillaan. Minä ajattelin: “Millainen usko.” Vaikka olisin ollut maailman suurin tekopyhä, Jumala olisi kunnioittanut tämän äidin uskoa.

Pitäessäni vauvaa käsissäni tällä lailla ja rukoillessani, se lämpeni ja alkoi liikkua ja avasi pienet silmänsä. Ojensin sen takaisin äidilleen. He olivat jostakin. En uskoisi heidän olleen helluntailaisia. Uskoisin kuitenkin, että he kuuluivat johonkin kirkkoon. En tiedä, olivatko he kristittyjä vai eivät. En kysynyt sitä heiltä, olin niin haltioissani tuon pienen vauvan palatessa takaisin elämään.

Sen jälkeen, veli Boone, on paljon vettä ehtinyt virrata alas jokea, mutta me yhä palvelemme samaa Jumalaa, joka pysyy samana eilen, tänään ja iankaikkisesti.

5       Katsoessani ympärilleni näen veli Leroy Koppin istumassa täällä. Ensimmäistä kertaa näen hänet pitkästä aikaa. [Veli sanoo: “Tässä on Paul Kopp.”] Paul. Näin on. Leroy oli sinun isäsi. Todellakin. [“Ja hän on Venäjällä tänä iltana, joten rukoile hänen puolestaan.”] Oi, Venäjällä. Minä tiedän, että jos tämä urhoollinen sotilas on siellä, hän on siellä kuninkaan palveluksessa. [“Kyllä.”] Niinpä minä olen todella iloinen ollessani täällä ja kuullessani tämän nuoren sananpalvelijan sanovan, kuinka hän tuli innoitetuksi sen palvelutehtävän kautta, joka meillä oli ollessamme täällä. Se on valtavan sävähdyttävää. Tietäen, että ihmiset seisovat täällä, me emme halua pidätellä heitä liian kauaa. Me muistamme nämä valtavat parantamiskokoukset.

6       Ymmärtääkseni täällä lähistöllä on eräs veli, joka pitää parantamiskokouksia, veli Leroy Jenkins. Uskoakseni asia on niin. Joten olen kovasti kiitollinen ja luotan siihen, että Herra on siunaava häntä ja antava hänelle suuren suuret kokoukset.

Minusta tuntui etuoikeutetulta tulla tänä iltana tämänkaltaiseen kirkkoon. Minusta tuntuu aina paremmalta kirkoissa kuin noissa suurissa halleissa. Minulla ei ole mitään noita suuria halleja vastaan. Mutta te tiedätte, se saattaa olla taikauskoa, mutta minulle se on tosiasia. Mennessänne noihin halleihin, joissa on nyrkkeilyä ja painia ja kaikenlaista muuta raakuutta, pahat henget näyttävät pysyttelevän sellaisissa paikoissa. No niin se saattaa näyttää taikauskolta, mutta sitä se ei ole. Mutta tullessanne kirkkoon, jossa on hengellinen seurakunta, te tavallisesti tunnette itsenne vapautuneemmaksi, kuten täällä. Siellä on jotain erilaista, Jumalan läsnäolo on siellä, siinä on jotain erilaista. En tiedä, mitä vaikutusta rakennuksella on, mutta se on se paikka, jossa ihmiset ovat kokoontuneet yhteen. Tietenkin samat ihmiset ovat toisissakin paikoissa, mutta noilla pahoilla maaperillä. Ehkä se on vain minä, joka ajattelen sillä lailla, mutta kuitenkin, olen iloinen ollessani täällä tänä iltana.

7       Ja nyt, näiden seisovien ihmisten takia, me emme halua pidätellä teitä liian pitkään. Huomenillalla me menemme jonnekin toiseen paikkaan täällä. En edes tiedä, missä se tulee olemaan. Jossakin täällä lähellä. [Veli sanoo: “Orange Hall Auditoriossa.”] Missä? [“Orange Hall Auditoriossa.”] Orange Hall Auditoiriossa on kokous huomenillalla. Tämä on tullut väliin. Olen itse asiassa saarnamatkalla Täyden Evankeliumin Liikemiesten ryhmän kanssa, joille minulla on ollut etuoikeus puhua ympäri maailman. Ja ollessamme siellä rakas ystäväni antoi meille kutsun tulla tänne, ja olemme iloiset ollessamme koolla tänä iltana.

8       Ennen kuin avaamme Raamatun… No niin, jokainen, jolla on fyysistä voimaa, saattaa avata Sen tällä tavalla, ymmärrättekö? Mutta tarvitaan Pyhä Henki avaamaan Sana meille, avaamaan ymmärryksemme ja paljastamaan Kirjoitukset. Minä uskon Raamattuun. Uskon, että Se on Jumalan Sana. Ja minä uskon, että maa, tai paremminkin maan ihmiset, tullaan tuomitsemaan jonakin päivänä tällä Sanalla. Saattaa olla, että tämä tuntuu oudolta. No niin, on olemassa monia, jotka ovat siitä eri mieltä.

9       Ei ole pitkääkään aikaa, kun keskustelin erään hyvin uskollisen ystäväni kanssa, joka on katolilainen ja hän sanoi: “Jumala tulee tuomitsemaan maailman katolisen kirkon kautta.” Jos se olisi niin, niin minkä katolisen kirkon? Näettekö, jos Hän tuomitsee metodistien kautta, niin miten käy baptisteille. Ja jos Hän tuomitsee yhden kautta, toinen tulee kadotetuksi. Siinä on liikaa sekaannusta.

Meidän täytyy tutkia sitä löytääksemme oikean tavan, ja Raamattu sanoo, että Jumala on tuomitseva maailman Jeesuksen Kristuksen kautta, ja Hän on Sana. Joh 1: “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Ja Sana tuli lihaksi iankaikkisesti.” Ja minä uskon sen olevan Totuus.

10   No niin, minä uskon, että Jumala, alussa, ollen ääretön Jumala, Hän on rajoittamaton, me olemme rajoitettuja. Hänen mielensä on niin paljon suurempi, ja me pienessä rajoitetussa mielessämme emme voi ymmärtää Hänen valtavaa, ääretöntä viisauttaan. Mutta sen vuoksi, kun Hän puhuu mitä hyvänsä, se saattaa kyllä tuntua meistä oudolta, kuulla Hänen sanovan joitakin määrättyjä asioita kirjoituksissa, mutta sen on tapahduttava. Minä uskon, että Hänen sanansa eivät koskaan katoa. Sen vuoksi minä uskon, että Jumala tietäen, että me pienessä rajoitetussa mielessämme emme olisi kykenevät tulkitsemaan Hänen valtavaa mieltään, Hän tulkitsee itse oman Sanansa. Hän ei tarvitse ketään tulkitsijaa; Hän tulkitsee oman Sanansa toteuttamalla tuon Sanan sille määrättynä aikana.

11   Minä uskon, että Jumala alussa… Että Nooa oli Sana tuota päivää varten, Hänen sanomansa.

Sen jälkeen tuli Mooses. Mooses ei olisi voinut ottaa Nooan Sanaa. Hän ei olisi voinut rakentaa laivaa, jossa he olisivat ajelehtineet ulos Egyptistä Niilin virtaa pitkin luvattuun maahan ja niin edelleen. Hänen sanomansa ei olisi toiminut Nooan päivinä. Se oli osa Jumalan Sanaa, jonka Mooses vahvisti Totuudeksi. Ei myöskään Jeesuksella olisi voinut olla Mooseksen Sanaa. Luther ei olisi voinut jatkaa katolisen kirkon Sanan Kanssa. Wesley, hän ei olisi voinut jatkaa Lutherin Sanalla. Ja helluntailaiset, he eivät voineet ottaa metodistien Sanaa. Näettekö?

Seurakunta kasvaa. Jokainen ajanjakso on määrätty täällä Kirjoituksissa. Joten siis Jumala, Pyhän Hengen kautta, paljastaa oman Sanansa ilmoittamalla Sen ja toteuttamalla Sen itse osoittaen, että Hänen Sanansa on toteutuva sille luvattuna aikana.

12   Jeesus sanoi tämän. Hän sanoi: “Jos te ette voi uskoa minua, uskokaa niitä tekoja, joita minä teen”, sillä ne todistivat, kuka Hän oli. Ymmärrättekö? Jos joku olisi tuntenut Kirjoitukset… Hän tuli niin epätavallisella ja oudolla tavalla, että ihmiset eivät halunneet uskoa Häntä, koska Hän, joka oli mies, teki itsestään Jumalan.

Hänessä oli Jumalan muoto: “Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa.”

“Ja kukaan ei voi tehdä näitä tekoja, jollei Jumala ole hänen kanssaan”, kuten me tiedämme Nikodemuksen sanoneen, ja että myös Neuvosto uskoi näin.

13   Joten me tiedämme, että jos he olisivat tunteneet Sanan… Hän sanoi: “Jos te olisitte tunteneet Mooseksen, te olisitte tunteneet Minut, koska Mooses kirjoitti Minusta.” Jos he olisivat katsoneet Kirjoituksista ja nähneet, mitä Messiaan tuli tehdä, olisivat he tunteneet Hänet Hänen tekojensa kautta, että Jumala Kristuksen kautta oli sovittamassa maailman itsensä kanssa ja täyttämässä kaikki ne lupaukset, jotka koskivat Messiasta ja sitä, mitä Hänen tuli tehdä. Jeesus todisti tuosta Sanasta, tehden tuon Sanan eläväksi tuona aikana. Ja minä uskon meidän elävän samanlaisessa tilanteessa tänään. Jumala todistaa oman Sanansa toteuttamalla sen, mitä Hän sanoi tulevansa tekemään.

14   Nyt me siis tiedämme tämän olevan pelastuksen päivän, jona Jumala kutsuu ihmisiä maailmasta, synnin elämästä, palveluksen elämään. Myöskin on Jumala tänä aikana vuodattanut Henkensä korkeudesta suurien merkkien ja ihmeiden seuratessa palvelutehtävää tänä aikana. Tämä on myös aika, jolloin aikaisempi ja myöhäisempi sade lankeavat yhdessä. Ja me tiedämme, että suuria merkkiä ja ihmeitä on luvattu tulevaksi. Kuitenkin monet suuret kirkkokunnat ovat ne hyljänneet.

Mutta minä olen hyvin kiitollinen näistä avoimista ovista, joiden kautta voin mennä ja siitä innoituksesta, jonka se on vaikuttanut tässä nuoressa miehessä, teidän pastorissanne täällä. Kun alan vanheta ja tiedän päivieni olevan luetut ja tiedän, että nämä nuoret miehet voivat ottaa tämän sanoman ja levittää sitä Herran tulemukseen asti, jos Hän ei tule minun ajassani… Toivoisin näkeväni Hänet… Odotan Häntä päivittäin ja valvoen pidän itseni valmiina tuota hetkeä varten.

15   Puhukaamme nyt kirjan tekijälle ennen kuin luemme Hänen Kirjaansa kumartaessamme päämme.

Taivaallinen Isä, olemme kiitollisia Sinulle ollessamme elossa tänä iltana ja voidessamme palata takaisin tänään suurenmoiseen kaupunkiin. Katsoessamme tätä vuoristoista näköalaa ylöspäin näemme lunta ja samanaikaisesti appelsiinipuita, jotka kukkivat. Minkä suurenmoisen maailman Sinä olet antanut meille elääksemme siinä. Ja kuinka me näemme ihmisten sotkeneen ja muutenkin toimineen tässä maailmassa, se saa meidät häpeämään itseämme, Isä.

Me olemme täällä tänä iltana nähden vaivaa yrittäessämme saada ihmisiä näkemään näitä suurenmoisia asioita, joita Jumala on tehnyt, ja tietäen, että rajan ylitettyämme siellä on vielä suurenmoisempaa. Tarkatkaamme sitä tänä iltana, Isä, katsoessamme Sinun Sanaasi ja lukiessamme Sitä. Me voimme lukea sitä tänä iltana, Isä, katsoessamme Sinun Sanaasi ja lukiessamme Sitä. Me voimme lukea Sitä, Isä, mutta paljastakoon Pyhä Henki sen meille ilmestyksen kautta. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen nimessä. Aamen.

16   No niin, te, jotka tahdotte kirjoittaa ylös raamatunpaikkoja, ja lukea niitä sananpalvelijoiden kanssa, kuten he yleensä lukevat Sitä. Vuosia sitten minun ei tarvinnut kirjoittaa ylös raamatunpaikkoja ja niin edelleen, mutta olen jo vähän vanhempi kuin silloin. Olen juuri äskettäin täyttänyt kaksikymmentäviisi vuotta – kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Joten se tekee siitä vähän haastavampaa. Mutta minä vielä yritän pitäytyä kaikkeen, minkä tiedän, täyttääkseni Hänen Sanansa siihen asti, kun Hän kutsuu minut kotiin.

17   Menkäämme nyt Johanneksen 14. lukuun. Hyvin tuttu raamatunpaikka, jonka me haluamme lukea tänä iltana saadaksemme siitä sisällön sanomallemme, jos Herra suo. Melkein kaikki tuntevat tämän. Sitä on useasti käytetty hautajaistilaisuuksissa. Jos koskaan olisin halunnut pitää hautajaissaarnan, niin se koskisi tätä maailmaa. Antakaamme sen kuolla ja syntyä uudelleen. Johannes 14:1-7. Uskoisin tämän olevan minulla kirjoitettuna täällä.

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Jos te uskotte Jumalaan, niin uskokaa myös minuun.

Minun Isäni talossa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, olisin minä sen teille kertonut. Minä menen ja valmistan paikan teitä varten.

Ja jos minä menen ja valmistan paikan teitä varten, Minä tulen uudelleen takaisin ja vastaanotan teidät luokseni; jotta myös te olisitte siellä, missä minä olen.

… minne minä menen, tien sinne te tiedätte.

Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö, kuin minun kauttani.

Jos olisitte tunteneet minut, niin te olisitte tunteneet myös minun Isäni. Tästä lähtien te tunnette Hänet, ja olette nähneet Hänet.

Lisätköön Herra siunauksensa Hänen Sanansa lukemiselle. Me haluamme viitata Siihen uudelleen muutamia kertoja, kun menemme eteenpäin ja pidämme tämän pienen oppitunnin seurakunnalle.

18   Edellisenä iltana olin Yumassa, Arizonassa, joka on kotivaltioni nyt. Kun olin täällä viime kerralla, niin asuin Jeffersonvillessä, Indianassa. Ja nyt olen ollut Arizonassa, koska tulin sinne näyn lähettämänä muutamia vuosia sitten. Ja me olemme nyt asukkaita siellä. Minulla ei ole siellä seurakuntaa.

Veli Green, meidän veljemme, joka on täällä meidän kanssamme, on perustanut seurakunnan siellä. …Assemblies of God, seurakunta, pari helluntaiseurakuntaa. He liittyivät yhteen, ja luulen, että he kaikki menivät veli Brockin ja veli Gilmoren kanssa ja jättivät tämän rakennuksen tyhjäksi. Ja veli Pearry Green, Texasista, tuli ja otti paikan, ja ovat yhteydessä meidän kanssamme. Olemme iloiset tietäessämme veli Greenin avanneen tämän suljettuna olleen kirkon.

19   Eilen illalla puhuessani Yumassa Kristityille Liikemiehille minä puhuin aiheesta Ylöstempaus. Se oli ehkä outo puheenaihe juhlapäivällisille, mutta melkein jokainen siellä olevista oli kristitty. Ja näin yleensä on tämäntapaisissa kampanjoissa ja seurakunnassa. Voisin esittää kysymyksen: “Kuinka moni teistä on kristitty?” Todennäköisesti jokaisen käsi nousisi ylös. Sinä olet kristitty. Joten, jos me olemme kristittyjä, minä ajattelen, että meidän tulisi tietää näistä asioista etukäteen. Meidän ei tarvitse arvailla sitä, vaan me olemme tietoisia tulevasta määränpäästämme.

20   Ja sen vuoksi minä haluaisin puhua siitä tänä iltana. Aiheenani on: Asiat, jotka tulevat olemaan. Ja koska eilen illalla puhuin ylöstempauksesta, tänä iltana haluan puhua tästä aiheesta, jotta voin sitoa tämän yhteen eilen iltaisen sanomani kanssa. No niin, on tapahtuva ylöstempaus. Me tiedämme tämän. Se on tapahtuva tulevaisuudessa.

21   Nyt Jeesus tässä siis puhuu siitä. Hän on mennyt edellä valmistamaan paikkaa meitä varten. “Älköön teidän sydämenne olko murheellinen”. Hän osoitti puheensa juutalaisille. Hän sanoi: “No niin te olette uskoneet Jumalaan, uskokaa myös minuun. Ja kuten te olette uskoneet Jumalaan, uskokaa Minuun, koska Minä olen Jumalan poika.” Ymmärrättekö? Toisin sanoen: “Minä ja Isä olemme yksi. Minun Isäni asuu Minussa, ja se, mitä te näette minun tekevän, ei ole minusta, vaan Minun Isäni, joka asuu Minussa, tekee nuo teot.”

“Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.”

22   Se oli helppoa noille juutalaisille, joille oli opetettu monien sukupolvien ajan uskomaan, että oli olemassa suuri yliluonnollinen Jumala. Mutta ajatella, että Jumala oli tullut alas ja ilmoittanut itsensä henkilöityneenä omassa Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala lihan ruumiissa asuen majassaan. Se oli hiukan liian paljon heidän uskottavaksi.

Mutta Hän sanoi: “Nyt kuten te olette uskoneet Jumalaan, uskokaa myös Minuun. Sillä Minun Isäni talossa on monta asuinsijaa, ja Minä menen valmistamaan paikan teitä varten.” Jeesuksen elämä maanpäällä oli päättymässä.

Hän näytti ja todisti ihmisille, että Hän oli suurien ihmeiden ja merkkien ja häneen viittaavien Raamatun lainauksien kanssa lihassa ilmitullut Jehova.

Nyt Hän sanoi: “Kun näette minun elämäni päättyvän; sen päättymisellä on tarkoitus. Ja minä menen pois valmistamaan paikkaa teitä varten, jotta, missä minä olen, myös tekin tulisitte olemaan siellä.” Jeesus siis todisti opetuslapsilleen, että tämä elämä ei loppuisi kuolemaan.

23   No niin, sanoin tätä hautajaistekstiksi. Muistakaa, me, kuolema on suoraan edessämme, ja me emme tiedä onko tässä rakennuksessa joku, joka ei lähde täältä ulos elävänä tässä fyysisessä muodossa. Niin epävarmaa kaikki tämä voi olla. Viiden minuutin kuluttua joku nuori, terve ihminen saattaa olla ruumiina, vain viiden minuutin kuluessa. Tämä on totuus. Ja myöskin viiden minuutin kuluttua me kaikki saatamme olla kirkkaudessa. Me emme voi tietää sitä. Se on Jumalan käsissä. Jeesus sanoi, ettei Hän tiennyt itsekään, milloin tuo aika tulisi olemaan, vaan se oli ainoastaan Isän käsissä.

24   Mutta nyt Hän oli kertomassa heille, että kuoleman jälkeen oli olemassa elämä. Koska: “Minä menen valmistamaan paikan”, se tarkoittaa, vastaanottamaan heidät. Puhuessaan heille Hän näytti, että oli olemassa elämä, kun tämä elämä päättyy. Ja millainen lohdutus tämä onkaan meille tietäessämme, että tämän elämän jälkeen on olemassa elämä, johon me menemme. Vanhentuessanne tämä tulee aina vaan todellisemmaksi teille. Kun te alatte nähdä elämänne lähestyvän loppuaan, silloin se alkaa tuntua läheisemmältä, valmistautuessamme tuota suurta hetkeä varten. Tämä sama elämä siis tulee jatkumaan toisessa maailmassa toisessa paikassa.

25   Teidän syntymänne tänne oli ennalta suunniteltu. Arvelisin teidän uskovan tämän. Joka ainoa teistä tietää, että syntymänne oli ennalta suunniteltu. Tiesittekö, että olemisenne täällä ei koskaan saanut alkuaan jostakin jumaluustarusta? Kaikki oli Jumalan ennalta suunnittelemaa ennen maailman perustamista, sen te ymmärrätte. Ääretön Jumala tiesi… Ollakseen ääretön Hänen täytyi tietää jokainen kirppu, joka koskaan tulisi olemaan maan päällä, ja kuinka monta kertaa se räpäyttäisi silmiään. Tällainen on ääretön. Ymmärrättekö? Meidän pienessä mielessämme emme voi käsittää, mitä ääretön merkitsee. Ääretön Jumala. Hän tiesi kaikki asiat, ja juuri siksi ei mikään ole poissa paikaltaan.

26   Jos me tunnemme Jumalan Sanan. Me tunnemme sen hetken, jossa me elämme. Me tunnemme hetken, jossa elämme, Me tiedämme, mitä on edessämme. Me näemme, minkä olemme ohittaneet. Jumalan Kirja on Jeesuksen Kristuksen ilmestys. Hänen tekonsa läpi ajanjaksojen Ilmestyskirjaan asti ja Hänen lupauksensa siitä, mikä on tuleva… Joten kaikki Hänen lupauksensa ovat totta. Jumala ei voi puhua yhtään sanaa vahvistamatta sitä. Kaikki, mitä Hän on sanonut, tulee tapahtumaan.

27   Ennen maailman perustamista… Jotkin ihmiset menevät harhaan, kun he sanovat, että “Jumala toistaa itseään” ensimmäisen Mooseksen kirjan alussa. He vain ymmärtävät sen väärin. Näettekö?

Jumala sanoi alussa: “Tulkoon tämä. Tulkoon tämä. Tulkoon tämä!” Maailma oli pimeä ja ilman muotoa. Sitten Hän sanoi: “Tulkoon valo.” Saattoi kulua satoja vuosia, ennen kuin valo tuli olemassaoloon, mutta kun Hän oli sanonut sen, sen täytyi tapahtua. Sen täytyy olla näin, ymmärrättekö? Hän oli puhunut Sanansa. Siemenet jo olivat veden alla. Kun Hän kuivasi maan, silloin siemenet alkoivat kasvaa. Mitä Hän sanoo, sen täytyy tapahtua.

28   Hän puhui profeettojen kautta. Viittasin siihen eilen illalla. Kuten, ottakaamme Jesaja, hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Kuka olisi ajatellut, että miehen, jolla oli sellainen asema ihmisten keskuudessa, voisi sanoa: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Mutta koska Hän…

Profeetta on Jumalan heijastaja. Hänet on tehty niin, jottei hän voi puhua omia sanojaan, vaan hänen puhumiensa sanojen täytyy olla Jumalan Sanoja. Hän on heijastimen kaltainen. Ja hän on Jumalan suukappale. Ja sen tähden hän sanoi: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Hän ei ehkä voinut ymmärtää sitä, mutta Jumala puhui hänen kauttaan, koska Hän oli luvannut olla tekemättä mitään paljastamatta sitä ensin palvelijoilleen profeetoille. Sitten hän sanoi sen kahdeksansataa vuotta ennen kuin se tapahtui. Mutta sen täytyi tapahtua. Lopulta nuo Jumalan Sanat ankkuroituivat neitsyen kohtuun, ja hän tuli raskaaksi ja synnytti Immanuelin. “Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu, ja Häntä kutsutaan nimellä Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Rauhanruhtinas, Iankaikkinen Isä.” Sen täytyi olla näin, koska Jumala oli puhunut profeettansa suun kautta. Ja kaikkien Jumalan Sanojen täytyy toteutua.

Siitä syystä me tiedämme Jeesuksen menneen valmistamaan paikkaa vastaanottaakseen ihmiset luokseen. Ja keitä nuo ihmiset ovat; toivoisin, että me täällä tänä iltana olisimme osa heistä. Jos ei näin ole ystäväni, niin Jumala on valmistanut tien ja asettanut ehtonsa, joiden kautta halutessasi voit tulla osalliseksi siitä. Sinä olet vapaan valinnan pohjalla; voit valita tahtomallasi tavalla. Mutta pankaapa merkille! No niin, tässä maailmassa, joka on tuleva. Sillä on tuleva toinen maailma.

29   Juuri kuten oli syntymäsi kanssa tänne: sanoin sinun olleen valmistetun. Jumala tiesi, että sinä tulisit olemaan täällä.

Tiedättekö, että nuo asiat, joita vanhempanne ovat tehneet. No niin, ihmiset ajattelevat, ettei Jumala kosta tuleville sukupolville, mutta kuitenkin niin on.

30   Hebrealaiskirjeessä puhutaan, uskoisin sen olevan 7:ssä luvussa, uskon Paavalin olevan sen kirjoittaja, hän puhui suuresta tapahtumasta, joka tapahtui Aabrahamille hänen maksaessa kymmenykset Melkisedekille, kun hän palatesi kuninkaita teurastamasta. Ja nyt hän sanoi Leevin olleen Aabrahamin kupeissa, kun tämä tapasi Melkisedekin palatessaan kuninkaiden teurastuksesta, ja hän sanoo myös Leevin maksaneen kymmenyksiä, vaikka hän olikin vielä Aabrahamin kupeissa, joka oli hänen, iso, iso, iso-isänsä. Ja hän myös kostaa niiden ihmisten synnit, jotka eivät pidä Hänen Sanaansa, heidän lapsilleen sukupolvesta sukupolveen.

31   Näettekö, miten Jumala on kaiken ennalta suunnitellut. Jumalan kanssa mitään ei tapahdu sattumalta. Hän tietää kaiken kaikesta. On ennalta suunniteltu monia sukupolvia aikaisemmin, että te olisitte täällä tänä iltana. Tiesittekö tämän? [“Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Ajatelkaahan sitä! Että kerran sinä, kertaan tämän uudelleen, sinä kerran olit isässäsi alkiona. No niin, hän ei tuntenut sinua silloin, etkä myöskään sinä silloin vielä tuntenut häntä. Mutta huomaatte, että kun teidät oli istutettu äitinne kohtuun pyhän avioliiton kautta, ja teistä tuli henkilö, joka on isänne kuvan kaltainen. Ja näin teillä voi olla yhteys.

32   No niin ainoa tapa, miten te voitte olla Jumalan poika tai tytär… ja jotta teillä voisi olla iankaikkinen elämä… Ja on olemassa vain yksimuoto iankaikkista elämää, ja se on Jumalan Elämä. Ainoastaan yksi iankaikkisen elämän muoto, joka on Jumala. Ollaksesi Jumalan poika, sinun on aina täytynyt olla hänessä. Sinun elämäsi alkio, hengellinen elämäsi, oli Jumalassa, Isässä, ennen kuin oli olemassa edes molekyyliä. Ymmärrättekö? Ja te ette ole mitään muuta kuin ilmitullut elämän alkio, joka oli Jumalassa Jumalan poikana.

Nyt olette tulleet esille, kun Hänen Sanansa tuli teihin tässä ajanjaksossa. Te tuotte esiin Jumalan elämää itsessänne, koska olette Jumalan poikia tai tyttäriä. Ymmärrättekö, mitä minä tarkoitan? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Te istutte tässä kirkossa tänä iltana, koska teidän velvollisuutenne on tuoda ilmi Jumala tälle kansakunnalle ja näille ihmisille, naapureillenne, joiden kanssa olette kosketuksessa.

Missä tahansa olettekin, Jumala tiesi, että te tulisitte olemaan täällä, koska teidän täytyy olla yksi Hänen alkioistaan tai Hänen ominaisuuksistaan, Näin on täytynyt olla. Jos teillä on iankaikkinen elämä, niin sen on aina täytynyt olla iankaikkinen elämä. Ja Jumala tiesi ennen maailman perustamista, että tulisitte olemaan täällä. Ja kun Sana, tai vesi, “Sanan vedellä pesten” tuli yllenne, se toi esiin teidän olemuksenne. Nyt teillä on yhteys Isänne, Jumalan, kanssa aivan kuten maallisen isännekin kanssa. Ymmärrättekö? Te olette Kuninkaan lapsia, Elävän Jumalan poikia ja tyttäriä, jos kerran iankaikkinen elämä asuu teissä.

32a Nyt, jos Se oli, Jeesus oli Jumalan täyteys tuotuna ilmi. Hän oli Jumaluuden koko täyteys ruumiillisessa muodossa. Sen vuoksi, kun Hän tuli maahan ja ilmoitettiin lihassa, te olitte Hänessä silloin, koska Hän oli Sana. “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä, Ja Sana oli Jumala. Ja Sana tehtiin lihaksi ja asui meidän keskellämme…” Sana tehtiin lihaksi. Sen vuoksi te kävelitte Hänen kanssaan. Te olitte Hänessä, kun Hän oli maan päällä. Te kärsitte Hänen kanssaan. Te kuolitte Hänen kanssaan. Teidät haudattiin Hänen kanssaan. Ja nyt te olette ylösnousseet Hänen kanssaan ja tuotte ilmi Jumalan ominaisuuksia, ja istutte taivaallisissa, jo nyt ylösnousseena, ylösnousseena uuteen elämään, istuen taivaallisissa Kristuksessa Jeesuksessa. Oi miten paljon tämä merkitseekään seurakunnalle tänä aikana. Se merkitsee meille todella paljon, kun näemme itsemme asetettuina omalle paikallemme Jeesuksessa Kristuksessa.

33   No niin, jos me olemme noita Jumalan ominaisuuksia, me emme voi elää mistään uskontunnustuksesta emmekä mistään kirkkokunnallisuudesta. Meidän pitää elää Sanasta, koska Morsian on osa Ylkää, kuten vaimo on osa miehestään. Siitä syystä meidän tulee olla Sanamorsian. Ja mikä on Sanamorsian? Tämän hetken ilmituleminen, Morsian, ei mikään uskontunnustus, tai mikään kirkkokunta, vaan Jumalan elävä jumalallinen paljastus, Jumalan elävä ominaisuus, paljastaen maailmalle Jumalan ominaisuudet Morsiamen muotoutumisen kautta, joka tuli esiin tässä ajassa, jossa me nyt elämme.

34   Martti Luther ei voinut tuoda esiin niitä ominaisuuksia, joita me tuomme ilmi, koska tuo oli vasta ylösnousemuksen alku sille vehnänjyvälle, joka meni maahan.

35   No niin ottakaamme uudelleen tämä lainaus. Olette mahdollisesti lukeneet tuon kirjan, jossa tuo saksalainen teki minusta pilaa kutsuen minua kiihkoilijaksi. Hän vastusti täydellisesti kaikkea sitä, mitä Jumalaksi kutsutaan, ja jopa teki pilaa Jumalasta sanoen: “Jumala, joka kykeni avaamaan Punaisen Meren”, ja jatkoi sitten, “tuoden kansansa ulos, ja istui kädet ristissä vatsansa päällä läpi pimeän ajan ja antoi noiden ihmisten kuolla ja kärsiä kaikkien noiden leijonien syödessä pieniä lapsia.”

36   Näettekö, kuinka koko ohjelma, koko seurakunta, on rakennettu Jumalalliselle ilmestykselle. Jeesus sanoi Matteuksen 16. luvussa: “Liha ja veri ei ole tätä sinulle paljastanut, vaan minun Isäni, joka on taivaassa, on paljastanut tämän sinulle.” Mikä se oli? Ilmestys siitä, kuka Hän oli. “Ja tälle kalliolle Minä rakennan seurakuntani, ja helvetin portit eivät sitä voita.” Näettekö sen?

Jeesuksen Kristuksen ilmestys tässä ajassa: ei se, mitä Hän oli toisessa ajassa, vaan se, mitä Hän on nyt. Raamattu tulee ilmi kasvaessaan Morsiamessa täyteen miehuuteensa. Jos vehnänjyvän, Kristuksen, täytyi pudota maahan, niin täytyi myös Morsiamen pudota maahan pimeässä ajanjaksossa. Jokaisen jyvän, joka putoaa maahan, täytyy kuolla tai se ei kykene tuottamaan itseään uudelleen. Ja se suuri seurakunta, jonka Hän perusti helluntaina lähettämällä Pyhän Henkensä, sen täytyi kärsiä marttyyrikuolema ja maatua Pimeässä ajanjaksossa syntyäkseen uudelleen Lutherin ajanjaksossa ja kasvaakseen edelleen Jeesuksen Kristuksen Morsiamen täyteen miehuuteen tässä viimeisessä ajassa. Näettekö, ei ole muuta mahdollisuutta?

37   Sen vuoksi ylöstempauksessa Morsian on tuleva esiin, ja se kaikki tulee olemaan täydellisesti Jumalan ennalta asetetun suunnitelman mukaisesti. Alusta alkaen Hän jo tunsi jokaiselle henkilölle kuuluvan paikan siinä. Se on kaikki ennalta suunniteltu. Jumala tiesi, että se tulisi olemaan täällä. Ja Hän on tehnyt sen tuolla lailla, jotta kun me tulemme sinne… Hän on mennyt valmistamaan paikkaa meitä varten. Ja kun me tulemme sinne, se tulee olemaan valmisteltua, kuten tämä iltakin on valmistettu. Kuten tämä hetki on valmistettu. Hänen suuri ennalta tietämisensä mahdollistaa sen, että Hän tietää kaikki nämä asiat, ennalta tietämisen kautta.

38   Hän on kaikkialla läsnä oleva, koska Hän on kaikkitietävä; kaikkitietävä, koska Hän on kaikkialla läsnä oleva. No niin, Hän ei kuitenkaan voi olla tuulen kaltainen, koska Hän on olento. Eikä Hän voi olla mikään myytti. Hän on olento. Hän asuu. Hän jopa asuu talossa. Hän asuu paikassa nimeltään Taivas, ja koska Hän on kaikkitietävä ja tietää kaiken. Hän voi olla kaikkialla läsnä oleva, koska Hän tietää kaiken.

39   No niin, Te olette kasvaneet syntymänne jälkeen, sen jälkeen kun synnyitte ja tulitte tähän maailmaan. Jumala tiesi ennalta, että te tulisitte olemaan tämän maan päällä, ja niin te kasvoitte syntymänne jälkeen täysi-ikäisiksi. Monet asiat, jotka näyttivät niin oudoilta teistä nuorina tyttöinä ja poikina ollessanne lapsia, näyttävät nyt todellisilta. Ette voineet ymmärtää sitä kun olitte lapsia, mutta nyt tultuanne aikuiseksi, te aloitte ymmärtää ja huomasitte kaiken olevan kuitenkin aivan tarkoin kohdallanne. Nyt sillä on teille todellinen merkitys.

40   Näin on myös teidän hengellisen syntymänne laita. Te teette asioita, joita ette ymmärrä ollessanne pieni lapsi ja tullessanne alttarille ja antaessanne elämänne Kristukselle. Asiat tuntuvat teistä kovasti oudoille ja ihmettelette, miksi te teitte sen. Mutta jonkin ajan kuluttua tultuanne täysikasvuisiksi, aikuisiksi kristityiksi, silloin te ymmärrätte sen. Näettekö sen? Jotakin on tapahtunut teissä, ja te näette, miksi teidän täytyi tehdä se. Teidän hengellisessä syntymässänne… Teidän luonnollinen syntymänne on esikuva hengellisestä.

Kuinka se sopiikaan teihin kasvaessanne tässä elämässä, kaikki asettui tarkalleen kohdalleen, koska te olitte ennalta valmistetut siihen. Eikö ollutkin outo asia, mitä tapahtui sinä iltana, kun tulitte telttakokoukseen, tai pieneen kirkkoon jossain kadunkulmauksessa, ja saarnaajan saarnatessa jostakin määrätystä aiheesta, jotakin tapahtui, te lankesitte suoraan alttarille? Näettekö? Jumala tiesi sen ennen maailman perustamista. Se näytti teistä oudolta ettekä tienneet miksi teitte niin, mutta nyt te käsitätte sen. Te tiesitte mitä tapahtui. Kaikki asettui kohdalleen teitä varten tässä elämässä, ja näin on tapahtuva myös tulevassa elämässä. Tämä maailma ja sen elämä näyttää menevän eteenpäin kasvaessanne aikuiseksi. Kaikki teidän elämässänne näyttää menevän oikein.

41   En usko, että ihminen on täällä sattuman kautta. No niin ajatelkaahan. Kun te tulitte maailmaan, kaikki täytyi olla ennalta valmisteltua teitä varten ennen tuloanne. Minä tuskin voin ymmärtää meidän ajattelevan, että emme voi panna luottamustamme Jumalaan, joka on valmistanut kaikki nämä hyvät asiat meitä varten. Jos Hän on nyt tuonut meidät tähän kaaokseen, jossa olemme,  ja valmistaessaan kaikki hyvät elämän asiat meitä varten täällä, kuinka paljon enemmän me emme voisi luottaa Hänen valmistavan tulevia asioita, ymmärrättekö, iankaikkisia asioita. Se tuntuisi, sanoisinko, kovasti oudolta.

42   Ja minä en usko taivaan olevan paikan, jollaisesta äidilläni oli tapana kertoa minulle. Uskon seurakunnan kasvaneen ulos siitä. Ja ajatella, että sata- tai kaksisataa vuotta sitten sen ajan ihmiset ajattelivat, että jokainen, joka kuoli, meni taivaaseen ja sai harpun ja sitten istui pilvissä ja soitteli harppua. No niin, he tiesivät, että oli olemassa paikka, jota kutsutaan taivaaksi, mutta he… Jos näin olisi ollut, meidän kaikkien olisi oltava musikantteja. Näettekö? Mutta se ei ole tämän kaltainen paikka. Se ei ole mitään harppujen soittelemista. Minä en usko Raamatun opettavan sellaista. Mutta tämä oli heidän käsityksensä siitä, ennen kuin Sanan täyteys tuli tai Seitsemän Sinetin avaaminen, joka oli luvattu meille tässä ajanjaksossa, jotta me nyt voisimme ymmärtää.

Minä uskon, että taivas on todellinen paikka samalla tavalla kuin tämäkin on todellinen paikka, näettekö, sillä Jumala on aloittanut meidän hengellisen kasvumme tässä paikassa. Ja minä uskon, että taivas on aivan yhtä todellinen paikka kuin tämäkin, emmekä me siellä istu pilven päällä iankaikkisesti. Emme me siellä jatkuvasti näppäile harppujamme, vaan me olemme menossa todelliseen paikkaan, jossa me tulemme tekemään asioita, me tulemme elämään. Me tulee työskentelemään. Me tulemme nauttimaan. Me tulemme elämään. Me tulemme menemään todelliseen elämään, iankaikkiseen elämään. Me menemme Taivaaseen, paratiisiin. Aivan kuten Aadam ja Eeva työskentelivät, elivät ja söivät ja nauttivat Eedenin puutarhassa ennen syntiinlankeemusta, me olemme tiellämme takaisin sinne, uudelleen. Näin on… Ensimmäinen Aadam synnin kautta toi meidät ulos sieltä. Toinen Aadam vanhurskauden kautta tuo meidät uudelleen takaisin sinne, vanhurskauttaa meidät ja tuo meidät takaisin sinne.

43   Teille ihmisille, jotka otatte nauhoja nyt, vanhurskauttamisen sanoma, haluan teidän saavan sen. Ja te otatte nauhoja, ettekö otakin, saadaksenne sen? Puhuin siitä täällä jonkin aikaa sitten.

44   Huomatkaa, kuinka teidän maalliset vanhempanne ennen tänne tuloanne, ennenkuin he tiesivätkään teidän tulostanne, valmistautuivat teidän tuloanne varten. Ajatelkaahan sitä nyt. Teidän maalliset vanhempanne. Ja kuitenkin he ovat vain esikuva taivaallisesta Vanhemmasta. “Jos me pystymme antamaan hyviä lahjoja lapsillemme, kuinka paljon enemmän teidän taivaallinen Isänne pystyy antamaan hyviä lahjoja omille lapsillensa.” Jeesus sanoi nämä sanat. Näettekö Kuinka he valmistautuivat tuloanne varten? He tekivät pienen korin, pienet kengät ja pieniä vaatteita, ja niin edes päin.

He tekivät kaiken valmiiksi tuloasi varten, valmistautuen ennen kuin sinä tulit maan päälle.

45   Jeesus on mennyt tehdäkseen kaiken valmiiksi meidän tuloamme varten sinne. Nyt huomatkaa: “Isäni talossa on monta asuinsijaa.”

No niin, tarkoitukseni ei ole lisätä Sanaan tai ottaa siitä pois, sillä meidän ei tule tehdä sitä. Ilmestyskirja 22 sanoo: “Kuka hyvänsä lisää siihen sanan tai ottaa sanan pois Siitä…” Mutta antakaa minun nyt tehdä tämä, ei kuitenkaan lisäyksenä, vaan tuodakseni esiin erään asian.

“Minun Isäni talossa on monenlaisia asumuksia.” En usko, että kun me tulemme Taivaaseen, niin jokainen tulee näyttämään tarkalleen samanlaiselta. En usko, että kaikki tulevat olemaan valkopäisiä tai punapäisiä tai pieniä tai isoja tai kaikki jättiläisiä.

Minä uskon, että Jumala on erilaisuuksien Jumala. Maailma todistaa siitä. Siinä on isoja vuoria ja pieniä vuoria. Siinä on tasankoja ja erämaita. Siinä on erilaisia asioita, koska Jumala teki sen juuri niin kuin Hän halusi tehdä sen. Ja Hän asetti vuodenajat: kesän, talven, kevään, syksyn. Hän teki vuodenajat. Se osoittaa, että Hän on erilaisuuksien Jumala. Hän teki teidät erilaisiksi. Jotkut miehet ovat todella ujoja, toiset ovat todella määrääviä, ja toiset ovat hienoja miehiä, ja toiset taas ystävällisiä. Joten te huomaatte, että Hänen valtakunnassaan on monta erilaista ihmistyyppiä.

46   Katsokaahan Pietaria ja verratkaa häntä Andreakseen. Näettekö, Andreas on rukoussoturi pysyen kaiken aikaa polvillaan. Ja apostoli Pietari oli yksi noista todella tulessa olevista saarnaajista, ja niin edespäin. Ja Paavali vaikutti enemmän opettajalta tai enemmänkin kuten profeetalta, tai jotain muuta senkaltaista.

47   Huomaamme, että Mooses kirjoitti neljä ensimmäistä Vanhan Testamentin kirjaa. Loppu on laeista, ja kuninkaista ja psalmeista ja niin edelleen, ja mitä joku kirjoitti profeetoista. Mutta Mooses kirjoitti lait, Raamatun neljä ensimmäistä kirjaa: Genesis [1 Mooseksen kirja], Exodus [2 Mooseksen kirja], Leviticus [3 Mooseksen kirja] ja Deuteronomy [5 Mooseksen kirja]. Ja sitten Paavali kirjoitti Uuden Testamentin. Tämä on totta.

48   Matteus, Markus, Luukas ja Johannes kirjoittivat niistä teoista, joita silloin tapahtui, ja niin edelleen. Mutta Paavali erotti lain ja armon ja asetti ne omille paikoilleen. Ymmärrättekö? Hän oli Uuden Testamentin kirjoittaja. Hän antoi meille Uuden Testamentin kirjoitukset asettaen Jumalan Sanan käskyt paikalleen.

49   Nyt huomatkaa monta, monta asuinpaikkaa, monenkaltaisia asuinpaikkoja, kuten monenlaisia mäkiä ja monenlaisia jokia, puroja, järviä. Ne olivat täällä ennen sinun tänne tuloasi koska taivaallisen isänne ystävällisyys oli asettanut ne tänne. Koska jotkut miehet rakastavat vuoria, toiset vesistöjä ja jotkut erämaita. Joten te näette, että Hän tiesi teidän luonteenne, ja mitä te tulisitte olemaan. Ja Hän valmisti kaiken juuri sillä tavalla, että te voisitte nauttia siitä. Oi minä ajattelen, että Hän on ihmeellinen Isä, näettekö? Ajatella, että Hän valmisti kaiken tällä lailla.

Minä olen iloinen, että Hän teki vuoret. Minä pidän vuorista. Ja minä pidän siitä. Joku toinen saattaa sanoa: “Oi, minä en voi kestää kaikkia näitä. Hänen on täytynyt tyhjentää koko laastivarastonsa tehdessään ne.” No niin, Hän teki näin, jotta minä voisin nauttia siitä. Näettekö sen?

Sinä saatat sanoa: “Minä pidän tasangoista, missä voin nähdä pitkälle.” No niin, on vain kaksi toisistaan eroavaa luonnetta, kuitenkin me olemme molemmat kristittyjä. Mutta Isä tiesi teidän tulevan olemaan täällä ja valmisti kaiken teitä varten ennen tänne tuloanne. Aamen! Ensikertaa tänne tullessanne Hänellä oli kaikki valmiina teitä varten. Eikö olekin ihmeellistä ajatella, mitä Hän on tehnyt?

50   Mutta nyt muistakaa, että nämä ovat vain väliaikaisia, esikuvallisia lahjoja. Nyt me tiedämme, että Mooses rakentaessaan majaa erämaassa, valmistaessaan sen, hän sanoi valmistaneensa sen kaavan mukaan, jonka hän näki Taivaassa. Näettekö? Joten siis maalliset asiat ainoastaan ilmaisevat, minkä kaltaisia iankaikkiset ovat. Ja jos tämä maa, jossa me nyt asumme, joka on niin suuri, meidän rakastaessamme sitä ja hengittäessämme ilmaa, ja nähdessämme kukat ja muut asiat, niin tämä kuolevainen täällä on ainoastaan ilmaus siitä, mikä on iankaikkista. Kun näette puun taistelevan elämänsä puolesta, se merkitsee, että jossakin on puu, jonka ei tarvitse sitä tehdä.

Kun te näette ihmisen taistelevan täällä elääkseen, joku on sairaalassa tai sairasvuoteella tai onnettomuudessa, taistellen kuoleman kolkutellessa, kääntyillen ja itkien ja huutaen saadakseen elää, mitä se merkitsee? Sitä että on paikka jossakin, jossa on ruumis, jonka ei enää tarvitse taistella sen vuoksi? Ymmärrättekö? Se ei yksinkertaisesti tee sitä.

51   Nyt siis nämä asiat ovat väliaikaisia lahjoja meille, ainoastaan tehden meille tiettäväksi, että jossain on paikka, jossa ne ovat iankaikkisia. Tätä Jeesus on mennyt valmistamaan, iankaikkista paikkaa meitä varten. Nyt nämä siis ainoastaan tuovat ilmi sen, että on olemassa jotain valtavampaa, vaikka nämä ovatkin samankaltaisia.

52   Nyt muistakaa, että Raamattu on sanonut: “Jos tämä maallinen asuinmajamme häviää, meillä on jo toinen odottamassa.” Juuri samalla tavoin kuin pieni vauva kääntyilee äitinsä kohdussa. Pankaapa merkille, että nainen, kun hän tulee äidiksi, riippumatta siitä kuinka paha hän sitten onkin ollut aikaisemmin, juuri vähän ennen lapsen syntymää, te huomaatte erikoista hellyyttä hänen olemuksessaan. Tullessanne hänen läheisyyteensä, te voitte panna sen merkille. Hän on pehmeämpi. Miksi? On pieni enkeli-henki odottamassa tullakseen tähän luonnolliseen ruumiiseen. Sillä hetkellä kun se on syntynyt, elämän henki tulee siihen, ja Jumala hengittää sen sinne, ja siitä tulee elävä sielu. Ja juuri kun lapsi syntyy, siellä on hengellinen ruumis ottamassa sen vastaan.

Ja nyt kun tämä ruumis tulee maaksi jälleen, kuten lapsen syntymässä, myöskin on kuolematon ruumis odottamassa ottaakseen hengen jälleen takaisin itselleen. Oi, mikä valtava asia! Me olemme nyt Kristuksessa Jeesuksessa, aamen, lapsia. Lapsia Kristuksessa, Jumalan lapsia, odottaen vapautustamme Herramme Jeesuksen tulemuksessa, kun Hän tulee ottamaan meidät luoksensa, kun tämä kuolevainen ruumiimme pukee ylleen kuolemattomuuden.

53   Samalla tavoin kaikki Hänen tekemänsä asiat ovat tuova ilmi tulevat asiat. Aivan kuten tämä ruumis, jonka Hän on antanut teille elääksenne siinä, se ainoastaan ilmoittaa teille, että jotakin suurempaa on vielä tulossa. Ymmärrättekö? Jos meissä on maallisen kuva, meissä myös tulee olemaan taivaallisen kuva, jossa ei enää tule olemaan mitään pahuutta. Tämä nykyinen pitää sisällään pahuutta, sairautta, kuolemaa ja surua.

54   Jokin aika sitten täällä saarnatessani aiheesta Jumalan sanan muuttava voima sanoin, että tämä ruumis kaikkine pahuuksineen ja kaikki tämä nykyaikainen sivilisaatio, jossa me elämme, on paholaisesta. Vai ettekö usko sitä? Raamattu sanoo niin. Tämä maailma ja kaikki hallitukset, me emme halua uskoa sitä, mutta Raamattu selvästi sanoo sen, että jokainen hallitus ja jokainen valtakunta maan päällä on paholaisen omistuksessa ja hallinnassa. Saatana vei Jeesuksen vuorelle ja näytti Hänelle kaikki maailman valtakunnat, jotka olivat, ja jotka koskaan tulisivat olemaan, ja Saatana sanoi omistavansa ne, eikä Jeesus koskaan väitellyt hänen kanssaan siitä, koska hän on tämän maailman jumala. Näettekö? Ja hän sanoi: “Annan ne sinulle, jos kumarrat maahan edessäni ja palvot minua.” Kuten näette, hän yritti antaa niitä Jeesukselle ilman uhria. Ymmärrättekö? Hän yritti tehdä Hänen kanssaan kauppoja.

Mutta maailma oli tehnyt syntiä, joten rangaistus synnistä oli kuolema, ja Hänen täytyi kuolla. Tästä syystä Jumala ilmoitettiin lihassa, että Hän voisi ottaa kuoleman ylleen ja maksaa hinnan. Se ei enää voi tulla takaisin. Se ei ole korvamerkitty. Se on ehdottomasti vapaaehtoisesti maksettu! Koko velka on maksettu. Se kuuluu Hänelle nyt. Ja me olemme Hänen valtakuntansa edustajia kokoontuneina tänne yhdessä tänä iltana Jeesuksen Kristuksen meidän Kuninkaamme nimessä ja ollen taivaallisissa.

55   Tässä maailmassa, jossa me elämme… Minä haluan todistaa teille, että koulukasvatus, tiede, sivilisaatio ja kaikki nämä muut asiat, joista me niin tunnumme nauttivan tänä päivänä, ovat Saatanasta, ja ne tulevat häviämään. Sanotte ehkä: “Veli Branham, sivilisaatioko?” Kyllä varmasti! Tämä sivilisaatio on saanut alkunsa Saatanasta. l Moos. 4. todistaa sen. Kainin poika, ymmärrättekö, alkoi tämän sivilisaation ja rakensi kaupunkeja ja soittimia ja niin edelleen. Sivilisaatio on saanut alkunsa tiedosta. Tieto, jota paholainen myi Eevalle Eedenin puutarhassa, sai aikaan sen, että hän rikkoi Jumalan käskyt. Tulevassa maailmassa, jonne me menemme, on oleva sivilisaatio, mutta se ei tule olemaan tämän kaltainen sivilisaatio. Sillä tässä sivilisaatiossa meillä on sairautta, surua, himoitsemista ja kuolemaa. Kaikki tässä sivilisaatiossa on väärää. Mutta tuossa sivilisaatiossa ei tule olemaan mitään näistä asioista. Me emme tule tarvitsemaan tiedettä.

Tiede on ainoastaan alkuperäisen vääristelyä. Ymmärrättekö? Te jaatte molekyylejä ja atomeja ja teette yhtä ja toista räjäyttääksenne itsenne niillä. Otatte ruutia ja räjäytätte sen ja tapatte jotakin. Otatte auton ja bensiiniä, jota tulee maassa olevista aineista, ja sitten te ajatte maantiellä 150 kilometriä tunnissa ja tapatte jonkun. Näettekö? Oi niin hermostuttavaa, puskemista ja kiirehtimistä, meidän täytyy aina olla menossa ja… Näette sen kaiken olevan paholaisesta.

Jumalan valtakunnassa ei tule olemaan autoja, lentokoneita eikä muitakaan tieteellisiä saavutuksia. Ei! Siellä ei tule olemaan kerta kaikkiaan minkäänlaisia kouluja. Se tulee olemaan niin paljon tämän nykyisen yläpuolella, ettei tätä enää edes ajatella. Huomattehan, koulutus sivilisaatio ja kaikki tämä muu tulee Saatanasta.

56   Saatatte ehkä sanoa: “Veli Branham, miksi sinä sitten luet?” Ymmärrätteö, aivan sama asia kuin, miksi te käytätte vaatteita? Siinä sivilisaatiossa, joka oli alussa, he eivät ensinkään tarvinneet vaatteita, he olivat verhottuja. Heillä ei ollut mitään syytä käyttää vaatteita, koska he eivät tienneet olevansa alasti. Huomaatte, että kun me tiedämme olevamme alasti, synti on täällä, ja siksi meidän täytyy käyttää vaatteita. Mutta niin ei ollut alussa, koska ei ollut syntiä. Ymmärrättekö?

57   Nyt aivan sama asia koskee sivilisaatiota. Kuitenkin me luemme ja kirjoitamme ja teemme näitä asioita, mutta älkää koskaan sopeutuko niihin. Älkää koskaan tehkö siitä jumalaanne, sillä se on kommunismin jumala. Näettekö? Se ei ole Jeesus Kristus. Jeesus Kristus on uskosta, ei, mitä sinä voit tieteellisesti todistaa, vaan mitä sinä uskot.

58   En voi tieteellisesti todistaa teille, jotka tässä rakennuksessa olette tänä iltana, että on olemassa Jumala, mutta kuitenkin minä tiedän Hänen olevan täällä, sillä uskoni vahvistaa sen minulle.

Aabraham ei olisi voinut tieteellisesti todistaa, että hän tulisi saamaan lapsen tuosta lähes satavuotiaasta naisesta, mutta hänen uskonsa vahvisti sen hänelle. Näettekö, hän ei tarvinnut mitään tieteellistä todistusta. Lääkärithän olisivat sanoneet: “Tuo vanha mieshän on hullu väittäessään saavansa lapsen tuosta yhdeksänkymmentävuotiaasta naisesta ja on itse satavuotias.” Mutta näemme, että Jumala sanoi niin, joten siinä ei tarvita tiedettä. Jumalan Sanan uskomisessa tarvitaan uskoa eikä tiedettä.

59   Niinpä siis meidän koulumme ja muut sellaiset asiat ovat turhia. Jumala ei koskaan sanonut: “Menkää ja rakentakaa kouluja”, tai että pitäisi olla raamattukouluja? Tiesittekö tämän? Hän sanoi: “Saarnatkaa Sanaa.” Näin tarkalleen on. Meidän koulutussysteemimme on vienyt meidät kauemmaksi Jumalasta kuin mikään muu tietämäni asia, näin on, kauemmaksi pois Jumalasta. Ei koulujen ja sairaaloiden rakentamista ja niin edelleen. Tämä kaikki kuuluu maailmaan. Eikä minulla ole mitään niitä vastaan. Ne täyttävät tarkoituksensa, mutta kuitenkaan niitä ei tule olemaan siellä.

Me rakennamme parhaat sairaalat ja meillä on parhaat mahdolliset lääkärit, mutta kuitenkin tuhannet kuolevat päivittäin. Mutta, oi, Jumalan valtakunnassa ei ole kuolemaa eikä surua! Aamen! Siellä eivät nämä maailmalliset asiat ole tarpeellisia! Mutta me olemme ohittaneet nämä asiat ja menneet Jumalan todellisuuksiin. Kun me yritämme löytää näitä asioita tieteen kautta, ja mitä enemmän tieteellisiksi me tulemme, sitä enemmän me tuotamme kuolemaa itsellemme. Me taistelemme hävinneen puolella, joten kääntykää siitä pois, ja uskokaa, uskokaa Jeesukseen Kristukseen, Jumalan poikaan ja ottakaa Hänet vastaan, sillä Hän on ainoa, mitä me tarvitsemme.

60   Mitä tiede on valmistanut teitä varten? Enemmän kuolemaa. Näin on. Sputnikit ja muut saavutukset sekä kaikki nämä muut asiat, jotka levittävät kuolemaa yli maan. Älkää katsoko näihin, vaan kääntäkää päänne korkeammalle kuin nämä, kohti Taivasta. Katsokaa sinne, missä Jeesus istuu Jumalan oikealla kädellä tänä iltana eläen aina ja rukoillen meidän puolestamme meidän tunnustuksemme perusteella. Minkä perusteella? Sen, minkä me uskomme Hänen Sanansa olevan, Totuuden.

61   Nyt me näemme, että tässä elämässä on kaikenlaista pahuutta, joten siellä tulevassa elämässä sitä ei tule olemaan. Tässä on himoa, sairautta, kuolemaa. Mistä syystä? Koska tämä ei ole se asumus, jota hän on mennyt valmistamaan. Tämä on kuin kulkutautisairaala. Kuinka moni tietää, mikä kulkutautisairaala on? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kyllä. Sellaisessa me elämme. Kulkutautisairaala on paikka, johon he panevat tarttuvien tautien vaivaamat ihmiset. Tämän on synti tehnyt meille, pannut meidät maalliseen kulkutautisairaalaan. He eivät anna kenenkään muun tulla sisälle kulkutautisairaalaan, koska siellä on ilma täynnä kaikenlaisia basilleja, ja ihmiset voisivat tulla sairaiksi saatuaan basillin itseensä. Ja synti on tuonut meidät tähän paholaisen kulkutautisairaalaan.

62   Oi, mutta tuota toista kutsutaan minun Isäni Taloksi. “Minä menen valmistamaan paikan teitä varten. Vapautan teidät tästä kulkutautisairaalasta ja otan teidät Isäni Taloon.” Aamen! Tätä se on! Hän ottaa minut ulos tästä vanhasta maallisesta kulkutautisairaalasta. Hän on mennyt valmistamaan paikan, täydellisen paikan, missä ei ole mitään pahaa, ei sairautta, ei vanhenemista, eikä kuolemaa. Se on täydellinen paikka, joka kutsuu teitä täydellisyyteen Ja teidän täytyy olla täydelliset päästäksenne sinne. Raamattu sanoo niin. Jeesus sanoi: “Olkaa sen tähden täydelliset, niin kuin teidän Isänne taivaassa on täydellinen.” Ja se on täydellinen Valtakunta, joten sinne tulevat ainoastaan täydelliset ihmiset, koska te tulette vihityiksi täydelliselle Jumalan Pojalle. Ja teidän on oltava täydellinen morsian. Ja kuinka te voisitte tehdä sen jonkin muun kautta kuin ainoastaan täydellisen Jumalan Sanan kautta, joka on se erottava vesi, joka pesee meidät synneistämme. Aamen! Näin on oikein. Jeesuksen Kristuksen veri. Ajatelkaahan sitä! Verta tihkuva, verinen Sana! Aamen! Veri, Jumalan Sana vuotaen verta, Morsiamen pesemiseksi! Aamen! Kyllä! Morsian seisoo täydellisenä, neitsyenä, tahrattomana. Morsian ei ole koskaan tehnyt syntiä. Aamen! Hänet vain vieteltiin ansaan. Ymmärrättekö?

On olemassa Isän talo, jota Hän on mennyt valmistamaan.

63   Tämä on tullut seksin kautta, ja lankeemuksen kautta, ja sen täytyy tulla täydellisesti hävitetyksi. Ei ole väliä sillä, kuinka paljon paikkailette vanhaa, se tulee kuitenkin häviämään. Tämä on lopussa, koska se on tuomittu, koska Jumala sanoi niin! Tämä on lopussa! Jumala on hävittävä sen. Hän sanoi niin. Koko asia tulee uusittavaksi. Uskotteko tämän? Alussa, kun maailma syntyi, kun Jumala veti vesiä pois maan päältä, samalla tavoin kuin Hän laittoi veden tulemaan äidin kohdusta, syntyi maailma. Kyllä! Ja ihmiset alkoivat elää siinä, kun Jumala asetti heidät sinne. Ja he alkoivat tehdä syntiä. Se kastettiin upottamalla Nooan päivinä. Sitten se pyhitettiin Luojan veren tippuessa sen ylle.

Ja nyt, myös te tulette tällä tavalla, vanhurskauttamisen kautta, uskoaksenne Jumalaan. Teidät kastettiin syntien anteeksi saamiseksi. Te tunnustitte syntinne Jumalan edessä, ja Hän antoi sen teille anteeksi. Ja sinut kastettiin todistukseksi, että olet saanut anteeksi, todistukseksi ihmisille, ja näyttääksesi maailmalle, että sinä uskot Jeesuksen Kristuksen kuolleen sinua varten. Hän on ottanut sinun paikkasi, ja nyt sinä seisot Hänen paikallaan. Hän tuli sinuksi, jotta sinä voisit tulla Häneksi. Sitten Jumalan pyhityksen voima puhdisti sinut kaikista elämäntavoistasi. Sinulla oli tapana polttaa ja juoda ja tehdä asioita, jotka eivät olleet oikein, kertoa valheita ja kaikenlaista muuta.

Sitten kun Jeesuksen Kristuksen veren pyhittävä voima tulee sinun elämääsi, se ottaa nämä kaikki pois sinusta. Jos satut sanomaan jotain väärää, sinä nopeasti sanot: “Hetkinen, anna anteeksi, en tarkoittanut sanoa sitä tällä lailla.” Ymmärrättekö? Paholaisella oli ansansa valmiina, mutta teillä on halu tulla takaisin, jos olette todellinen kristitty. Te sanotte: “Minä olin väärässä.” Näin on!

64   Nyt seuraava asia, jonka te vastaanotitte, oli Pyhän Hengen kaste ja Tuli.

Sen jälkeen kun tuhatvuotinen valtakunta on ohitse, Jumala on antava maailmalle tulikasteen. Se tulee räjähdysmäisesti muuttamaan kaiken. Taivaat ja maa tulevat olemaan tulessa. Pietari sanoi niin. Ja maa tulee saamaan tulikasteen, täydellisen uudistamisen, ja tulee olemaan Uudet Taivaat ja Uusi Maa, jossa vanhurskaus asuu.

Siinä me olemme. Me olemme tulleet kuolevista olennoista, ajallisista olennoista, iankaikkisiksi olennoiksi, kun Jumalan Sana valaisi sielumme, ja meistä tuli Jumalan poikia ja tyttäriä Hänen ominaisuuksineen. Jumalan alkio oli meissä tehden meistä Taivaassa olevan Jumalamme ja Isämme poikia ja tyttäriä, ja me huudamme: “Abba, Isä, Jumalani, Jumalani!”

65   Nyt siis tämän vanhan maailman täytyy kadota, koska se on tullut seksin kautta ja on saanut alkunsa tottelemattomuudessa silloin alussa. Ja me synnyimme tänne seksin kautta, syntiinlankeemuksen kautta, ja niin tämä maailma siis tulee katoamaan. Mutta se paikka, jota Hän on valmistamassa teitä varten, ei voi kadota, koska Hän valmistaa sen sillä lailla. Olen mennyt…

Mitä tapahtuisi, jos meidän pitäisi pysyä tämänkaltaisessa ruumiissa? Ettekö olekin iloisia, että on olemassa sellainen asia kuin kuolema? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] No niin, eikö tämä olekin outoa? Sanokaamme esimerkiksi, muutamia vuosia sitten… Olin pieni poika ja nyt olen keski-ikäinen mies. Minulla on ystävä, joka istuu täällä, herra Dauch, ja hän täytti juuri yhdeksänkymmentäkolme vuotta. Katsokaa häntä nyt. Neljäkymmentä- tai neljäkymmentäviisi vuotta lisää ja minä tulen näyttämään samanlaiselta. Pankaapa toiset neljäkymmentä vuotta hänen ikäänsä. Mihin te silloin päätyisitte? Olen iloinen, että on olemassa jotakin, joka vie meidät ulos tästä kulkutautisairaalasta. On avoin ovi, ja sen nimi on kuolema. Jeesus seisoo tuolla ovella. Aamen! Hän on vievä minut joen ylitse! Hän on vievä minut tuon oven kautta.

66   On suuri ovi odottamassa nimeltään kuolema. Ja joka kerta, kun sydämenne lyö, te olette yhden lyönnin lähempänä sitä. Ja jonain päivänä minun on tultava tuolle ovelle. Myös teidän on tultava sinne. Mutta kun minä tulen sinne, en halua olla pelkuri. En halua huutaa ja kääntyä siitä pois. Minä haluan tulla tuolle ovelle, pukeutua hänen vanhurskautensa viittaan, en omaani, vaan Hänen!

Tästä tiedän tuntevani Hänet Hänen ylösnousemuksensa voimassa. Hänen kutsuessaan minä olen tuleva esiin muiden kuolleitten joukosta ollakseni Hänen kanssaan, päästen ulos tästä kulkutautisairaalasta. Missä hyvänsä tämä ruumis putoaakin maahan, missä hyvänsä ja mitä tahansa se sitten onkin, minä olen tuleva esiin jonain päivänä, koska Hän on luvannut sen minulle, ja me uskomme sen. Kyllä varmasti! Hän valmistaa sellaisen, joka ei voi kadota.

67   Huomatkaa kuinka odottava äiti, maailmassa tänään, kuinka äidin ruumis kaipaa jotakin. Toivoisin kaikkien aikuisten, joille puhun, ymmärtävän. Äidin odottaessa lapsen syntymää, jos hänen ruumiistaan puuttuu jotakin, hän alkaa kaivata sitä. Katsokaa silloin isää…

Muistan kuinka meidät kasvatettiin köyhässä perheessä, ja meillä oli tuskin mitään syötävää ollessamme lapsia. Monet teistä menivät samojen kärsimysten lävitse.

Joten, ennen kuin lapsi syntyy, äiti kaipaa jotakin, ja isä yrittää tehdä kaikkensa saadakseen sen hänelle. Näettekö, hänen ruumiissansa on puute kalkista tai vitamiineista, joita hän tarvitsee. Koska lapsi on tulossa, ja se kaipaa niitä. Ymmärrättekö? Hänen ruumiinsa kaipaa asioita, ruokaa tulevalle lapselle. Ja kuinka vanhemmat yrittävät saada sitä, jotta lapsi syntyisi mahdollisimman täydellisenä ja onnellisena. Näettekö, kuinka vanhempanne tekevät sen. Kun jostakin on tarve, se voidaan nähdä äidistä. Ymmärrättekö? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Hänen elimistönsä on valmistettu silla tavalla. Te ymmärrätte, että kun tuleva lapsi tarvitsee jotakin, äiti alkaa kaivata sitä.

68   Pysähtykäämme hetkeksi. Miksi meillä on herätyskokouksia? Miksi me kokoonnumme yhteen? Miksi minä aina nuhtelen ihmisiä? Miksi minä aina saarnaan helluntailaisnaisille: “Lopettakaa kasvojenne maalaaminen ja hiustenne kähertäminen ja kaikki muu sellainen”? Miksi minä sanon sen? Koska vanhanaikaiset helluntailaiset eivät tehneet niin. Todellinen raamatullinen tie on olla tekemättä niin. Te käytätte shortseja ja muita vaatteita, jotka kuuluvat miehelle. Tiedättekö Raamatun sanovan, että se on kauhistus Jumalalle? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Mutta me annamme suostumuksen sille! Miksi Pyhä Henki huutaa sitä vastaan? Hän tietää jotakin puuttuvan. Meidän täytyy olla täydellisiä Jeesuksen Kristuksen kuvia. Meidän on oltava Jumalan poikia ja tyttäriä. Meidän täytyy toimia kuin Jumalan lapset.

69   Kauan sitten kerrottiin tarinaa. Huomasin erään värillisen veljen istuvan siellä takana Etelässä, kun heillä oli orjia. Heillä oli tapana myydä niitä, ennen orjien vapauttamislakia. Ja he menivät ja ostivat niitä, itsensä kaltaisia ihmisiä, aivan kuten ne olisivat olleet käytettyjä autoja, autonmyyjiä. Heillä oli myyntilupa, ja he myivät niitä ihmisiä, aivan kuten he olisivat olleet käytettyjä autoja. Te saitte kuitin tehdessänne kauppaa heidän kanssaan.

70   Kerran eräs ostaja, välittäjä, kulki ohitse. Hän kulki ympäri näillä suurilla maatiloilla ostellen orjia. Hän tuli eräälle suurelle maatilalle, missä heillä oli paljon orjia. Ja hän halusi nähdä, miten paljon heillä oli niitä. Ne olivat kaikki siellä työskentelemässä. He olivat murheellisia, koska he olivat poissa kotoaan. He olivat Afrikasta. Heidät oli tuotu tänne. Puurilaiset olivat tuoneet heidät tänne ja myyneet orjuuteen. Ja siitä syystä he olivat murheellisia. He tiesivät, etteivät he koskaan tulisi pääsemään takaisin kotiinsa. He eläisivät ja kuolisivat täällä. Monesti he käyttivät piiskoja ja piiskasivat heitä. He olivat omistajansa omaisuutta, ja tämä teki heidän kanssaan mitä hän halusi. Jos hän halusi tappaa hänet, hän tappoi hänet, ja mitä tahansa hän halusi, hän teki. Sellaista on orjuus. Samoin Israelkin oli, ja monet muutkin kansat, ovat olleet orjuudessa.

71   Ja heillä oli nuo kurjat orjat ainoastaan palvelemassa heitä. Te tiedätte, kuinka he itkivät kaiken aikaa ja olivat murheellisia. Mutta he panivat merkille yhden orjan, nuorukaisen, jolla oli rinta pystyssä, ja hänen päänsä oli pystyssä tällä tavalla. Heidän ei koskaan tarvinnut piiskata häntä. Eikä sanoa hänelle, mitä hänen tuli tehdä. Niin tuo välittäjä sanoi: “Minä haluan ostaa tuon orjan.”

Toinen sanoi: “Hän ei ole myytävänä.”

Hän sanoi: “Minä haluan ostaa hänet.”

Toinen sanoi: “Ei, hän ei ole myytävänä.”

Välittäjä kysyi: “Onko hän noiden muiden työnjohtaja.”

Vastaus kuului: “Ei, ei, hän ei ole työnjohtaja. Hän on orja.”

Hän sanoi: “No niin, ehkä sinä annat hänelle toisenlaista ruokaa kuin noille toisille?” Vastaus oli: “Ei, he syövät kaikki yhdessä samaa ruokaa.”

Silloin hän kysyi: “Mikä tekee tuon pojan niin erilaiseksi toisiin verrattuna?”

Hän vastasi: “Tämä on syynä siihen. Minäkin ihmettelin jonkin aikaa tuota poikaa, muukalaista Afrikasta, mutta Afrikassa hänen isänsä on heimon kuningas. Ja kuitenkin, vaikka hän on muukalainen kaukana kotoaan, hän käyttäytyy kuten kuninkaan poika. Hän on tietoinen, että jossain siellä hänen isänsä on heimon kuningas. Ja nyt hän käyttäytyy sillä lailla, koska hän tietää olevansa kuninkaan poika.”

72   Oi, veli, sisar, te ja minä tässä maailmassa, jossa elämme, käyttäytykäämme kuten Jumalan poikien ja tyttärien tulee! Me olemme muukalaisia täällä, mutta meidän käytöksemme tulee olla Jumalan käskyjen mukaista ollaksemme Jumalan poikia ja tyttäriä! Meidän käyttäytymisemme, meidän tekomme ja toimintamme, tulee olla kaikessa Jumalan lain mukaisia.

“Ja on kauhistus Jumalalle, kun nainen käyttää miehelle kuuluvia vaatteita.” On väärin ja synti, “jos hän katkaisee hiuksensa”. Raamattu sanoo niin. Hänen ei ole soveliasta edes rukoilla.

Saatatte sanoa: “Mitä väliä sillä on.”

73   Vähän aikaa sitten eräs tunnettu sananpalvelija hyökkäsi minua vastaan sanoen: “Veli Branham, minä haluan laskea käteni sinun päällesi, koska sinä pilaat palvelustehtäväsi.”

Sanoin: “Miten?”

Hän vastasi, “Kun huudat näitä ihmisiä vastaan tuolla lailla.”

Hän jatkoi: “Oi, minä uskon sen, olenhan minäkin helluntailainen. Minä uskon, ettei naisilla pitäisi olla lyhyitä hiuksia, eikä käyttää pitkiä housuja, eikä tehdä noita muitakaan asioita kuten kasvojensa maalaamista.” Hän sanoen lisäksi: “Heidän ei pitäisi tehdä niin, mutta Jumala on kutsunut sinut rukoilemaan sairaiden puolesta.”

Minä sanoin: “Hän kutsui minut saarnaamaan evankeliumia.” Näettekö?

Ja hän kyllä sanoi uskovansa sen.

Joten minä jatkoin: “Katsohan vähän, mitä kaikkea teillä on, kuten nämä suuret ohjelmat televisiossa ja kaikenlaista muuta senkaltaista. Minun ei tarvitse vastata kenellekään muulle kuin Jumalalle.” Näin on. Sanoin: “Minulla ei ole ketään muuta kuin Jumala, jolle vastata.”

Hän sanoi: “Sinä tulet pilaamaan palvelustehtäväsi.”

Vastasin: “Mikä hyvänsä palvelustehtävä, jonka Jumalan Sana tuhoaa, sen täytyykin tulla tuhotuksi.” Näin on oikein! Tietenkin. Tarkalleen näin.

Hän jatkoi kuitenkin: “No niin, sinä tulet tuhoamaan sen.”

74   Sanoin: “Kuka sitten kertoisi ne asiat heille? Jonkun on se sanottava! Jonkun on seistävä Totuuden puolesta välittämättä siitä, ketä se loukkaa.” Ja kristityt ystävät, jotka uskomme menevämme Taivaaseen, Pyhä Henki itse on tekevä meistä Jumalan Sanan kaltaisia.

Hän sanoi: “Tiedät, mitä sinun olisi tehtävä. Ihmiset uskovat sinun olevan profeetan, joten sinun tulisi opettaa näille naisille, kuinka saada profetoimisen lahjoja ja muita suurempia asioita näiden pikkuasioiden sijasta.”

75   Vastasin: “Kuinka voisin opettaa heille algebraa, kun he eivät edes halua opetella aakkosiaan, kun he eivät edes halua tehdä näitä yleisesti tunnettuja asioita, luonnollisia asioita. Kuinka heille voisi opettaa korkeampia asioita, kun he eivät halua edes aloittaa. Te haluatte päästä tikkaiden latvaan, ennen kuin astutte ensimmäiselle askelmalle. Tästä syystä te kompastelette.

Aloittakaa pohjalta ja kiivetkää huipulle, niin kuin Jumala teitä johdattaa. Käsitättekö? Pitäkää huoli, että elämänne seuraa jokaista pientä Sanaa, jonka Jumala on määrännyt teidän tehtäväksenne.

76   Niinpä meidän tulee käyttäytyä ja toimia kristittyjen tavoin. Meidän tulee käyttäytyä, kuten kristittyjen tulee, koska me olemme muukalaisia täällä. Tämä ei ole meidän kotimme. Ei, me olemme täällä ainoastaan väliaikaisesti. Meidän on kerran mentävä, jokaisen meistä.

77   Nyt ajatelkaahan, jos Jumala armossaan, ennen kuin lapsi syntyy, panee äitiin kaipauksen näihin vitamiineihin, ja äiti puhuu siitä isälle: “Minä haluaisin hunajamelonin tai vesimelonin, tai haluaisin jotain muuta. Isä on tekevä kaikkensa saadakseen sitä hänelle, koska hän haluaa lapsensa syntyvän niin täydellisenä kuin mahdollista. Näettekö, hän on tekevä kaikkensa, mihin hän vain kykenee, saadakseen sen.

78   Kuinka paljoa enemmän Jumala on kykenevä tekemään sen? Hän on Luoja. Ajatelkaahan, kuinka paljon enemmän Hän on kykenevä valmistamaan meille Hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaiset ruumiit elääksemme niissä, jos me vain haluamme elää. Jokin meissä kutsuu meitä elämään. Ja meissä on jotakin, joka kutsuu meitä tekemään oikein. Jumala on kutsuva jonkun puhujanlavalle, joka saarnaa ainoastaan täydellistä Totuutta! Miksi? Se on osoittava sinulle, oletko todellinen Jumalan lapsi. Sinä tulet itkemään: “Jumala, ota se pois minusta, ympärileikkaa minut, ota nämä asiat pois minusta.” Miksi? Se tapahtuu sinun taivaallisen kotisi tähden, jota Hän on mennyt valmistamaan, ja johon sinä olet menossa. Sinun on oltava todellinen Kristuksen Sana- Morsian.

79   Saarnasin joitakin iltoja sitten sovitusuhrien päivistä. Saarnasin siitä ainoasta paikasta, ainoasta seurakunnasta, jossa Jumala kohtaa ihmisen, ja sen Hän sanoi olevan paikan, johon Hän panee nimensä. Hän sanoi: ‘En kohtaa heitä missään muualla kuin portissa, johon minä panen nimeni.” No niin, Hän ei ole kohtaava sinua metodistien portissa, baptistien portissa tai helluntailaisten portissa eikä missään niissä. Vaan Hän pani nimensä Poikaansa. Hän sanoi: “Minä tulin Isäni nimessä.”

Jokainen lapsi tulee isänsä nimessä. Minä olen tullut Branhamin nimessä, koska isäni nimi oli Branham. Ja te olette tulleet teidän isänne nimessä.

Ja Jeesus, Poika, tuli Isänsä nimessä. Ja Hän sanoi: “Uhratakaa tässä portissa, johon panen Nimeni.” Ja Jeesuksessa Kristuksessa on ainoa paikka, jossa te koskaan voitte palvoa Jumalaa ja löytää yhteyden.

Te sanotte: “No niin, minä kuulun kirkkoon.” Se ei merkitse yhtään mitään. Sinun on oltava Kristuksessa.

Eräs kirkkokunnallinen saarnaaja eräänä iltana sanoi minulle: “Herra Branham, katsohan, Jeesus sanoi: ‘Kuka tahansa, joka uskoo.’ Raamattu sanoo: ‘Jokainen, joka uskoo, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, on syntynyt Jumalan Hengestä.’”

80   Ja minä sanoin: “Eikö Raamattu sano, ettei kukaan voi kutsua Jeesusta Kristukseksi, kuin ainoastaan Pyhässä Hengessä?” Näettekö, te ette voi saada Raamattua valehtelemaan. Kaiken on sovittava yhteen. Joten teidän siis on ehdottomasti synnyttävä uudelleen Pyhästä Hengestä, ja Henki teissä todistaa itsestään, että Hän on Jumalan Poika. Jos siis olette Jumalan lapsi Jumalan Sanassa, kuinka te voisitte kieltää Jumalan Sanan? Kuinka voisi Pyhä Henki saada teidät uskomaan johonkin opinkappaleeseen, joka käskee teidän tehdä jotain sellaista, josta Raamattu on eri mieltä. “Meidän on liityttävä kirkkoon tai tehtävä sitä tai tätä,” Kun Raamattu selvästi sanoo, mitä tulee tehdä. Näettekö? Ja sitten, kun te näette tämän, te otatte sen vastaan ja vaellatte sen kanssa. Ei hapatusta, ei uskontunnustuksia, ei mitään lisättynä siihen.

Sen on tultava kuten siemen, joka tapaa äidin kohdussa munan. Ja sitten, kun tämä pieni muna alkaa kasvaa ja tuottaa soluja, se ei tuota joitakin ihmisen soluja, joitakin koiran soluja ja joitakin lehmän soluja, vaan ne ovat kaikki ihmisen soluja.

81   Ja kun ennalta valittu Jumalan lapsi… Se on huono sana käytettäväksi, mutta minun on käytettävä Jumalan Raamattua. Jumalan ennalta tietäminen voi ennalta määrätä, saada kaiken työskentelemään Hänen kunniakseen. Kun tämä ennalta määrätty siemen, joka sinun tuli olla, Jumalan kutsuessa sinua, tuon pienen kotkan siemenen sinussa kuullessa Jumalan Sanan, se alkoi kasvaa yksi Sana toisen päälle, ja yksi toisensa päälle, yksi toisensa päälle. Se ei tule sekoittumaan minkään uskontunnustuksen kanssa.

82   Pankaapa merkille, että näissä porteissa heidän tuli joka päivä syödä happamatonta leipää, ja heidän keskuudessaan ei saanut olla mitään hapanta seitsemän päivän aikana. Oliko näin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ja sitten seitsemässä seurakuntajaksossa, sitten, ei hapanta, ei uskontunnustusta, ei mitään siihen lisättyä. Sen täytyy olla täysin happamatonta leipää. “Teidän keskuudessanne ei tule olla mitään hapanta.” Ainoastaan happamatonta leipää, itse Sana. Ja tämä Sana on Jumala. Ja Jumala tehtiin lihaksi Jeesuksen Kristuksen persoonassa, ja tämä on se portti. “On portti, jossa Minä kohtaan sinut, palvoessasi, kun seuraat Jumalan käskyjä.”

83   Sen tähden, jos tänä iltana tulisitte ja sanoisitte: “Minä tarjoan elämäni Jeesukselle Kristukselle”, ettekä ole koskaan vastaanottaneet Pyhää Henkeä, tulkaa siihen sisälle. Teidän on tehtävä se. Teidän on kasvettava siihen sisälle. Pyytäkää Jumalaa panemaan Sana Sanan päälle, kunnes tulette täyteen kypsyyteen Jumalan poikina ja Jumalan tyttärinä.

Ottaen maailman asioita? 1. Johanneksen kirjeessä sanotaan: “Jos te rakastatte maailmaa, tai maailman asioita, niin teissä ei ole Jumalan rakkautta.” Teitä on petetty. Teissä on maailman rakkautta, ja se on pettänyt teidät, ja se on paholaisen aikaansaannosta. Ette voi jättää yhtään Jumalan Sanaa pois Raamatusta! Mikä aiheutti ensimmäisen synnin? Se ei ollut mikään suuri ja ilmeinen valhe, vaan koska Eeva tulkitsi väärin yhden Sanan, ja paholainen teki sen hänelle. Yksi sana katkaisi ketjun, kun Eeva kieltäytyi tuosta Sanasta. Tämä oli Raamatun alussa.

Jeesus tuli Raamatun keskellä ja sanoi: “Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” Ja se merkitsee koko Jumalan Sanaa. Uskotteko sen olevan Hänen ilmestyksensä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kokonainen ehjä Jumalan sana.

Sitten Ilmestyskirjan 22. luvussa Jeesus sanoi Johannekselle Patmoksen saarella: “Minä, Jeesus, olen lähettänyt enkelini todistamaan näitä asioita. Kuka tahansa ottaa yhden sanan pois siitä, tai lisää yhden sanan siihen, Minä tulen ottamaan pois hänen osansa Elämän Kirjasta.” Monet heistä sanovat: “Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.” Se on hyvä, mutta lisätkää sitten loppukin siihen.

84   Te sanotte: “Minut on vanhurskautettu. Olen puristanut kättä saarnaajan kanssa. Minä uskon Jeesukseen Kristukseen.” Sitten teidän on synnyttävä uudestaan! Ja täytyttävä Pyhällä Hengellä! Ymmärrättekö? Teidän on lisättävä siihen koko ajan vaeltaessanne eteenpäin. Te kasvatte täydellisyyteen Jumalan poikina ja tyttärinä.

Jumala on kykenevä valmistamaan meidät antamalla meille kaipauksen saada enemmän. Kuinka moni täällä olevista haluaisi enemmän Jumalalta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Miksi? Se osoittaa, että on olemassa enemmän, jotta voisitte olla onnellisia ja vapaita ja täydellisiä. Ja sellaisia meidän on oltava. Pienen elämän alun kaltaisia Jumalan rinnalla, juuri samalla tavoin kuin elämän alku on äidin rinnalla.

85   Jumala on viemässä eteenpäin. Hän on mennyt valmistamaan paikkaa meitä varten, iankaikkista paikkaa itsensä luona. Ei paikkaa, jossa voisitte kuolla, tai jossa olisi syntiä, aviorikoksia ja tämän maailman saastaa. Jos mielenne on näissä, se osoittaa, ettette ole koskaan tulleet kosketuksiin Jumalan kanssa. Se on omatekoista. Teillä on mielessänne harhakuva.

Olette ainoastaan liittyneet kirkkoon ja sanotte: “Minä kuulun tähän. Minun äitini kuuluu siihen. Se on ehkä ollut oikein äitisi aikana, mutta me elämme toisessa ajassa.

86   Wesley ei olisi voinut ottaa Lutherin sanomaa. Luther uskoi vanhurskauttamiseen. Mutta Wesleyllä oli pyhitys. Helluntailaisten tullessa he eivät voineet ottaa ainoastaan vanhurskauttamista ja pyhitystä, koska oli lahjojen ennalleen asettamisen aika. Nyt me menemme siitä eteenpäin. Ymmärrättekö?

Viinipuu kasvaa kolmessa vaiheessa. Alussa se on pieni lehti. Luther tuli esiin uskonpuhdistuksessa. Hyvä on, se oli varsi. Tarkatkaa luontoa: Jumala ja luonto työskentelevät jatkuvuudessa, koska Jumala on luonnossa. Sitten tulee tähkä ja siitepöly metodistien ajanjaksossa. Sitten tulevat helluntailaiset. Oi, näettekö kuinka täydellistä se on? Se on aivan kuten alkuperäinen. Vehnänjyvä, joka näyttää täydelliseltä vehnänjyvältä. Avatkaa se, ja siellä ei ole mitään jyvää. Se on kuori, elämän kuljettaja, mutta elämä jatkaa eteenpäin. Näettekö sen?

87   Silloin Lutherin ajassa he hyväksyivät hänet. Elämä kulki sen kautta, mutta siitä muodostui kirkkokunta. Ensimmäinen asia, jonka huomaatte tapahtuvan, on kirkkokunnan muodostuminen, jonka loppu on tulla poltetuksi. Varsi kuivaa, se oli ainoastaan elämän kuljettaja. Jotkut heistä vielä yrittävät pysyä tuossa vanhassa varressa kuolleina, tietämättä mitään Jumalasta. He sanovat: “Katsokaa, me olemme lehti. Me olemme luterilaisia.” Näin on, mutta katsokaahan, missä se on nyt.

Sanotaan: “Me olemme metodisteja.”

Ja jopa: “Me olemme helluntailaisia.” Mutta katsokaa helluntailaisia, kuinka kylmäksi ja muodolliseksi se on tulossa, kuinka jokainen on menossa poispäin. Näettekö? Mistä on kyse? Se oli todellisen siemenen kantaja. Kaikki ne ovat olleet elämän kantajia ja muodostuneet kirkkokunniksi.

88   Jos sanotte: “Minä olen helluntailainen.” Se ei merkitse Jumalalle yhtään enempää kuin, jos sanoisitte olevanne roomalaiskatolilainen tai juutalainen, tai mitä sitten olettekin. Teidän on synnyttävä. Elämä, joka kulki varren kautta, ei pysy varressa, eikä se pysy tähkässä, vaan se kulkee eteenpäin täydellisyyteen.

89   Nyt muistakaa, jokaisessa uskonpuhdistuksessa, joita meillä on ollut, luterilaiset ja niin edespäin, kolmessa vuodessa niistä on tullut organisaatioita. Näin on. Jokainen herätys sai aikaan organisaation kolmessa vuodessa.

Ajatelkaahan, kuinka kauan tämä on mennyt eteenpäin, yli kaksikymmentä vuotta, ilman organisoitumista! Miksi? Se on muodostumassa siemeneksi kuoren alla. Sen on levättävä auringon läsnäolossa kypsyäkseen sen ihanan jyvän kaltaiseksi, joka putosi maahan. Todellinen seurakunta, joka alussa putosi maahan, on tulossa takaisin varren kautta tullakseen uudelleen seurakunnaksi. Leikkuupuimuri on tulossa. Elämä, joka kulki Lutherin lävitse; elämä, joka kulki metodistien lävitse; elämä, joka kulki helluntailaisten lävitse, on nyt muodostumassa jyväksi, ja se kaikki on muodostumassa jyväksi ja tulossa ulos muodostaakseen täydellisen Jeesuksen Kristuksen Ruumiin.

90   Niin kuin aurinko nousee aamulla. Ette voi katsoa luontoa toteamatta, että se todistaa Jumalasta. Ette tarvitse edes Raamattua tietääksenne, että on olemassa Jumala. Aurinko syntyy pienenä lapsena kello seitsemältä aloittaen koulunkäynnin. Kello yhdeltätoista se lopettaa koulunsa, on vahvimmillaan kahdeltatoista, ja kolmelta iltapäivällä se tulee vanhaksi. Seitsemän kahdeksan aikaan se on kumaraharteinen ja kuolee. Onko tämä sen loppu? Ei! Se nousee uudelleen seuraavana aamuna. Elämä, kuolema, hautaus ja ylösnousemus.

91   Katsokaahan lehtien tulemista puuhun. Ensin tulevat kauniit lehdet tuottaen varjoa. Sitten on vuorossa hedelmä. Ensimmäinen asia, jonka huomaamme, on syksyn tuleminen tuoden kuoleman ja ajaen elämän alas juuriin ja maahan jälleen. Onko tämä sen loppu? Seuraavana keväänä se palaa takaisin antaen todistuksen elämän jatkuvuudesta.

Mutta veljet ja sisaret, meillä on iankaikkinen elämä. Meillä on iankaikkinen elämä Hänen kauttansa, joka tuli ja on mennyt, ja joka on kykenevä valmistamaan meille ruumiin. Ja nämä kasvukivut, joita me tunnemme, kuten te naiset tunnette syyllisyyttä siitä, mitä te teette väärin, kuten myös te miehet, jotka pidätte kiinni jonkin seminaarin opeista ja niin edespäin. Kaikki, mitä te haluatte sanoa, on: “Minä lausun tämän uskontunnustuksen.” Tai: “Minä teen sitä tai tätä.” Mutta syvällä sisimmässä on tapahtuva jotakin, kun te näette Sanaa saarnattavan voimassaan, joka voi muuttaa prostituoidun pyhäksi, ja joka voi ottaa juopon ja tehdä hänestä todellisen Jumalan pyhän. Oi, te huomaatte, että siinä on jotakin. Siinä on elämä. Se saa teidät tuntemaan, ettei teidän olisi pitänyt tehdä noita kaikkia asioita. Mutta te huomaatte, että tämä on jotakin sellaista, mitä teidän tuleva ruumiinne tarvitsee. Eikö olekin näin? Mutta Jumalalla on vitamiinit tässä Sanassa kaikkiin tuon ruumiin tarpeisiin. Ja Jeesus on mennyt valmistamaan paikkaa Jumalan luona. Kyllä! Olemme pieniä alkioita, Jumalan pieniä poikia ja tyttäriä.

92   Jeesus pyysi ainoastaan yhtä asiaa rukouksessaan Isältä. Tiedättekö, mikä se oli? Kaiken sen jälkeen, mitä Hän teki maan päällä ollessaan antaessaan uhrin, elämänsä, jota Hän eli. Ja kaiken vaelluksensa jälkeen Hän pyysi ainoastaan yhtä asiaa: “Että, missä Minä olen, siellä myös he olisivat.” Hän pyysi meidän seuraamme. Tämä oli ainoa asia, jota Hän pyysi Isältä rukouksessaan: teidän seuraanne iankaikkisiksi ajoiksi. Jos haluatte lukea tämän, se on Joh. 17:24. Kuinka paljon sitten meidän tulisi kaivata Häntä?

Kuulkaahan nyt, jos te todella olette syntyneet Jumalan Pyhästä Hengestä, niin tämä ainoastaan merkitsee teille jotakin. Näettekö? Se ei ole mikään sääntökirja. Te ette elä laista, vaan te elätte Jumalan armosta, Jumalan Pyhästä Hengestä.

93   Olen usein sanonut tämän. Lähetyssaarnaajana minä matkustan usein ulkomaille. Mitä jos ottaisin vaimoni ja lapseni, ja sanoisin heille: “No niin lapset… Kuulehan rouva Branham. Minä olen sinun miehesi. Sinulla ei tule olla muita miehiä poissa ollessani. Jos niin teet, tulen minä nylkemään sinut palattuani kotiin!” Näettekö?

Löisin jalkaani maahan! “Lapset kuulkaahan, mitä minä sanon.”

“Kyllä. Kyllä, isä. Kyllä isä.”

“Jos olette olleet kerrankin tottelemattomia.” Ymmärrättekö? Näettekö? Näyttäisikö tämä kodilta?

No niin, mitä jos vaimoni sanoisi: “No niin herra, minäpä sanon sinulle jotakin. Herra Branham, minä olen sinun vaimosi. Sinulla myöskään ei saa olla yhtään tyttöystävää poissa ollessasi.” Olisiko tällainen koti? Tällainenhan ei olisi oikein.

Me emme tee sillä tavalla. Minä rakastan häntä, ja hän rakastaa minua. Hän tietää, etten menisi minnekään, ellei Herra kutsuisi minua sinne. Me polvistumme lattialle lasten kanssa ja rukoilemme. Minä sanon: “Rakas Jumala, huolehdi Sinä minun pikku kumppanistani ja lapsistani.” He sanovat: “Jumala, huolehdi sinä isästä, kun hän on matkoilla.”

94   Jos nyt olisin tehnyt jotakin väärää ollessani siellä? Mitä jos olisin tehnyt jotakin väärää ja kotiin tultuani menisin pienen vaimo raukkani luokse, katselisin hänen ryppyisiä kasvojaan ja harmaita hiuksiaan ja sanoisin: “Kulta, minä haluan kertoa sinulle jotakin. Sinä tiedät minun rakastavan sinua.”

“Varmasti Bill, tiedän sinun rakastavan minua.”

95   “Kerronpa mitä olen tehnyt. Vein erään tytön kotiin.” Ja sanoisin: “Annatko sen minulle anteeksi?” Uskoisin, että hän tekisi niin. Uskoisin sen todella. Mutta tekisinkö minä jotakin sellaista? Katsellessani häntä ja nähdessäni hänen hiustensa tulevan harmaiksi, ja tietäessäni, kuinka hän on seissyt minun ja ihmisten välillä, ja tietäessäni, miten todellinen vaimo hän on ollut minulle. Voisinko tehdä jotain sellaista? Kuolisin mieluummin kuin loukkaisin häntä. Niin tekisin.

Jos näin on phileo-rakkauteni kanssa vaimoani kohtaan, niin kuinka paljon suurempi on agape-rakkauteni oltava Jumalaa kohtaan. En tekisi mitään loukatakseni Häntä. Tietenkään en, Koska rakastan Häntä. Haluan tehdä kaiken, mitä Hän haluaa minun tekevän. Haluan noudattaa jokaista Hänen sanomaansa Sanaa. En välitä yhtään, mitä maailma sanoo siitä. He eivät kuitenkaan tule sitä uskomaan. Haluan tietää, mitä Hän on käskenyt minun tehdä. Ja jos minä tarvitsen jotakin, haluan Hänen antavan sen minulle. Eläkäämme Häntä varten erottaen itsemme maailmasta.

96   Tämän vanhan maallisen ruumiimme on mentävä. Minäpä kerron teille: tämä maallinen ruumis, josta te ajattelette niin suuria, että teette sen Hollywoodin mallin mukaiseksi. Se on teille niin rakas, mutta se ei tule olemaan täällä paljoa pidempään. Te muistatte, te olette kuulleet profetian, jonka Herra antoi minulle. Se tulee uppoamaan! Näin on. Huomatkaa! Se tulee uppoamaan, seuratkaa sitä. Hän ei ole koskaan sanonut minulle mitään väärää. Ja haastan kenet hyvänsä sanomaan, jos niin on. En tiedä, milloin tai missä, mutta sen on tapahduttava. Tuomio on peruuttamattomasti sen yllä. Se on mennyttä. Ymmärrättekö?

97   Nyt, huomatkaa tämä. Eläkää Häntä varten ja pitäkää itsenne erossa maailman asioista. Nyt pankaa merkille. Te katselette televisiota, jotkut teistä sisarista. Ja sitten te haluatte sitä tai tätä. Te nuoret naiset, minä tiedän, että te olette nuoria, mutta te olette kristittyjä. Huomaatteko? Te olette erilaisia. Te ette halua olla kuten maailma. Te rakastatte maailmallisia, ettekä ainoastaan te nuoret, vaan jotkut teistä vanhemmistakin. Näettekö, mitä se saa aikaan? Te katselette televisiota, ja sitten te menette ostoksille ja näette noita pieniä jumalattomia vaatekappaleita, joita naiset käyttävät.

Tiedättekö, mitä on tapahtuva tuomion päivänä? Te saatatte olla täysin puhtaita aviomiehiänne kohtaan, mutta tuomiopäivänä teidän on vastattava aviorikoksesta. Jeesus sanoi: “Kuka tahansa katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” Kuka on syyllinen siihen? Te! Ymmärrättekö? Te esiinnyitte noissa shortseissa ja pitkissä housuissa.

Jokin aika sitten eräs nainen sanoi minulle: “Minä en käytä shortseja, veli Branham. Olen kiitollinen siitä Herralle. Minä käytän pitkiä housuja.”

98   Sanoin: “Se on pahempaa, se on pahempaa.” Näin on!

99   Tuskin voitte ostaa kunnon mekkoa naisille nykyään. Eräs nainen sanoi minulle: “Olet kertonut totuuden. Ei niitä ole ostettavissa.” Mutta kuitenkin he yhä myyvät kankaita ja ompelukoneita, ymmärrättehän. Se ei riitä tekosyyksi.

Se osoittaa sen sinulle, sisar. Olen sinun veljesi ja olen Kristuksen palvelija, jonka on vastattava tuomiolla siitä, mitä puhun täällä tänä iltana. Ymmärrätkö? Sinä tulet tuomittavaksi aviorikoksesta, koska Jumalan rakkaus on vuotanut pois sinun sydämestäsi. Sinä voit käydä kirkossa ja tanssia Hengessä sekä puhua kielillä. Ja nämä asiat ovat kyllä hienoja, mutta tämä ei vielä ole sitä. Ei koskaan!

100   Muistatte Raamatun sanovan: “Viimeisinä päivinä on oleva vääriä kristuksia.” Ei vääriä Jeesuksia. He eivät koskaan hyväksyisi sitä. Mutta vääriä kristuksia, vääriä voideltuja. He ovat ehdottomasti Pyhällä Hengellä voideltuja, ja kuitenkin vääriä. Käsitättekö?

101   Sinussa on kolme ihmistä. Ulkopuoli on ruumis. Sinulla on viisi aistia, joilla sinä huolehdit tästä maallisesta kodistasi. Sisällä on henki, jolla on viisi aistia: rakkaus, omatunto ja niin edelleen, jotka johtavat sitä. Mutta sen sisäpuolella on sielu.

102   Muistakaa sade lankeaa oikeiden ja väärien ylle. Sama sade, joka kasvattaa vehnän, kasvattaa myös rikkaruohon. Näettekö mitä se on? Siemenen sisäpuolella on sen luonne, ja luonne tuo itsensä esiin. Se voi olla samalla pellolla rikkaruohojen kanssa. Vehnä ja rikkaruoho kasvavat yhdessä ja ne iloitsevat samalla lailla sateesta. He lakastuvat yhdessä kärsiessään janoa. Sitten tulee sade, ja rikkaruoho iloitsee yhtä äänekkäästi kuin vehnäkin. Mutta hedelmistään te heidät tunnette. Näettekö?

103   Kristityt, en ehkä koskaan näe teitä uudelleen. On vuosia siitä, kun olin täällä viimeksi, ja voi olla, etten näe teitä uudelleen. Oikaiskaa itsenne Jumalan Sanalla. Katsokaa peiliin.

Kuten eräs pieni maalaispoika kerran. Hän ei ollut koskaan nähnyt peiliä. Hän tuli tätinsä taloon. Kävellessään portaita ylös hän näki peilin ja pienen pojan peilissä. Hän jatkoi kävelemistään ja katselemistaan. Hän heilutti kättään, ja pieni poika teki samoin. Ja hän piti sitä silmällä. Hän ei ollut koskaan nähnyt itseään peilistä. Ja tultuaan tarpeeksi lähelle sitä hän kääntyi ympäri ja sanoi: “Mutta äiti, sehän olen minä.”

104   Miltä te näytätte Jumalan peilissä? Heijastaako se Jumalan tytärtä tai poikaa? Onko sydämessäsi jotakin, joka saa sinut vihaamaan miestä, joka sanoo nämä asiat sinulle, vai tunnetko vetoa sydämessäsi, joka sanoo: “Tiedän tuon miehen olevan oikeassa, koska se on Raamatussa.” Ja nämä ovat ne vitamiinit, jotka on määrätty tätä ruumista varten, joka on määrätty olemaan siellä, se talo, jota tulette tarvitsemaan tullessanne sinne.

105   Nyt muistakaa, me ajattelemme niin paljon tästä ruumiista. Me puemme sitä niin monella tapaa. Me teemme niin monia tarpeettomia asioita, muutoksia ja muutoksia ja muuta sellaista… Ja miksi jokainen tekee niin?

Joku vain aloittaa jotakin. Maalaatte portaanne punaisiksi ja huomaatte Jonesien tekevän samoin. Te vaihdatte Chevroletinne Fordiin, ja he eivät voi kestää sitä. Halutaan olla samanlaisia. Kun kirkkoon tulee joku nainen määrätynlainen hattu päässään, pian on muillakin samanlaiset erikoisesti, jos se sattui olemaan pastorin vaimo. Näettekö, mitä tapahtuu? Tämä on ehdottomasti totta. On aika, kun halutaan olla samanlaisia. Veli, tämän tulisikin olla aika, kun halutaan olla samanlaisia. Kaikki nuo asiat, niillä on tarkoituksensa.

Minä en välitä, sopiiko takkini housujeni kanssa, se on minulle usein vaikeata. Vaimoni tai miniäni tai jonkun muun on sanottava minulle minkälaista solmiota käyttää sen kanssa. Minä en välitä, sopivatko ne ollenkaan yhteen. Minä haluan minun kokemukseni sopivan yhteen Jumalan Sanan kanssa. Sillä tämän kanssa tulen elämään. En tuolla jossakin Jonesien kanssa, vaan siellä kirkkaudessa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan paikkaa meille. Kyllä, sitä me haluamme!

106   Pysykää poissa siitä kaikesta… Te tiedätte, millainen tämä vanha maallinen majamme on? Tämä ruumis on kuin vanha takki, jota käytätte. Takki, jota kerran käytätte. Mutta nyt teillä on niin paljon parempi, että te ette tarvitse vanhaa enää. Mitä te teette? Te ripustatte sen komeroon, koska teillä nyt on parempi. Parempi takki, joka on ajankohtaisempi kuin tuo käytössä kulunut. Mikä se on? Se on tuo vaate, ja sinä olet sen sisällä.Mitä  mitä tuo vaate vain on tehnyt? Se kantoi sinun kuvaasi. Näettekö? Et tarvitse sitä enää. Olet heittänyt sen pois. Se on riepu.

Ja samoin on tämä vanhan ruumiimmekin laita. Se on kantanut taivaallisen kuvaa. Kuitenkaan se ei ole sinä. Sinä olet ruumiin sisäpuolella. Sinä, Jumalan Henki, on tuon ruumiin sisäpuolella. Ja tämä sisäpuoli saa ulkopuolen alamaiseksi ja on yhtä mieltä Jumalan Sanan kanssa, sinun sisäpuolesi, sinä, sinä itse, sinun olemuksesi.

Tämä ruumis on vanhan takin kaltainen. Ja jonain päivänä, mitä sinä olet tekevä sen kanssa, sillä se on vain vaate vähän aikaa? Tämä ruumis on kuten maallinen vaate. Sinun todellinen ruumiisi, sinun todellinen minuutesi, on tämän vanhan vaatteen sisällä, jota sinä kutsut William Branhamiksi tai Susie Jonekseksi tai joksikin muuksi. Näettekö? Jonain päivänä se on menevä maahan, ja sinä olet vain muisto. Se pannaan hautaan, ja joku kirjoittaa hautakiveen: “Tässä lepää saarnaaja se-ja-se tai John se-ja-se…” Se lepää siellä muistona sinusta. Ihmiset näkevät sinut tässä vain sellaisena, kuin sinä olit. Ja mitä sinä olit, todellinen sinä, oli sen ruumiin sisäpuolella. Vanha takki kantoi ainoastaan taivaallisen kuvaa.

Oi ihmiset, oletteko tehneet varauksenne vaihtaaksenne vaatteenne? Oletteko tehneet varauksenne Taivasta varten? Muistakaa, teillä on oltava varaus. Ette voi päästä sisälle ilman sitä. Puhun nyt nykykielellä. Tiedätte, että jos menette hotelliin ja sanotte: “Minä olisin halunnut…”

107   “Oliko teillä huone varattuna? Olemme pahoillamme, mutta kaikki on varattu.” Jäätte ulos kylmään, koska olitte jättäneet varauksen tekemättä.

Ja jos te tulette elämänne matkan päähän ilman varausta, ei ole ketään vastaanottamassa teitä. Teidän on astuttava pimeään iankaikkisuuteen, jossa on oleva huutoa ja itkua ja valittamista ja hammasten kiristelyä. Teidän on tehtävä varaus, koska ette voi päästä tuohon kaupunkiin ilman sitä. Teillä täytyy olla varaukset päästäksenne tuohon kaupunkiin, jonne Jeesus on mennyt valmistamaan paikkaa teitä varten. Muistakaa, että teillä on oltava varaus ja pelastuksen puku yllänne.

108   Minulla on Kirjoitettuna tänne ylös Matteus 22:1-14. Minulla ei ole aikaa lukea sitä, koska on tulossa myöhä. Olen puhunut liian kauan teille. Mutta muistakaa, Kuningas on lähettänyt kutsun ja valmistanut aterian. Hän on teurastanut härkänsä ja syöttiläänsä, ja kaikki on valmiina suurta ateriaa varten. Ja Hän lähetti lähettiläänsä kutsuen monia tulemaan.

Yksi sanoi: “No niin, sinähän tiedät, kaikesta huolimatta, minä kuulun tähän.” ”Ja minulla on tämä.” ”Ja minun on mentävä katsomaan maatilaani”, ja kaikkea muuta sellaista. Ja Hän lähetti lähettiläänsä uudelleen, mutta he pahoinpitelivät heidät. Tällä juutalaisten sukupolvella, jolle Jeesus puhui, oli muuta tehtävää.

Ja sitten lopuksi Hän lähetti heidät sanoen: “Menkää kaduille ja teille kaikkialla ja pakottakaa heitä tulemaan sisälle.” Ja sen jälkeen Hän määräsi talonsa täytettäväksi hääateriaa varten ja siellä tarvittiin vieraita.

Sitten Hän löysi miehen, jolla ei ollut häävaatetta yllään. Hän halusi pitäytyä vanhaan vaatteeseensa. Ja näettekö, mitä Hän sanoi: “Ystäväni, Minä olin kutsunut sinut Minun hääaterialleni ja olen antanut sinulle kutsun tulla…”

109   Jos olette koskaan olleet Itämailla, olen saarnannut siellä monasti, hääaterian vietto siellä tapahtuu vielä samalla tavalla kuin se on aina ennenkin tehty. Ylkä kutsuu niin monta vierasta kuin hän haluaa. Todennäköisesti sinä, veli Kopp, huomioit sen ollessasi Intiassa. Heillä on ainoastaan niin monta vierasta kuin hän, ylkä, kutsuu. Sanokaamme, että hän antaa kutsun kolmellekymmenelle.

Ja yljän on hankittava viitta heille jokaiselle. Sen tähden kun tulet tuon paikan ovelle, siellä on mies, joka tarkistaa sinun kutsukorttisi ja sen jälkeen pukee sinut tuohon viittaan. Jotkut kutsutuista ovat rikkaita ja toiset köyhiä, he eroavat toisistaan, mutta tuossa viitassa he kaikki näyttävät samanlaisilta. He näyttävät samanlaisilta.

Ja niin on teidänkin kaikkien oltava samanlaisia. Siellä ette voi sanoa: “Minä olen täälläkin metodisti”, tai “minä olen täälläkin prespyteeri.” Oi ei! Tällä lailla te ette voi ylipäätänsäkään päästä sinne. Ymmärrättekö?

Teidän on tultava oven kautta. Jeesus sanoi: “Minä olen lammastarhan ovi.”

“Minä olen helluntailainen. Minä olen sitä tai tätä.” Sillä ei ole mitään merkitystä.

Sinun on tultava ovesta. Ja jos te tulette tästä Ovesta, te saatte viitan.

110   Ja Hän sanoi tälle miehelle: “Kuinka sinä pääsit tänne, ystävä?” Näettekö?

Se osoittaa hänen tulleen jotain muuta tietä. Hän tuli ikkunasta tai takaovesta, mutta ei tuon Oven kautta. Sen Oven kautta, josta Jeesus tuli uhraamalla itsensä. Antakaa kaikkenne Jumalalle ja menkää Golgatalle ja tulkaa ristiinnaulituksi Hänen kanssaan ja nouskaa uudelleen pukeutuneena Hänen viittaansa, joka osoittaa, että olette antaneet uhrinne ja kuolleet maailman asioille.

111   Jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita, Jumalan rakkaus ei ole teissä. Ymmärrättekö? Jos teissä edelleen on rakkaus maailmaan, haluatte tehdä ja toimia maailman tavalla ja kuitenkin yritätte käydä kirkossa, olette kuin rikkaruoho vehnäpellossa. Voitte huutaa heidän kanssaan ja iloita heidän kanssaan ja olla osalliset kaikista hengellisistä siunauksista.

Te voitte sanoa: “Minä profetoin.” Niin tekivät Kaifas ja Bileamkin. Tämä ei merkitse mitään.

112    Te sanotte: “Minä olen kastettu Pyhällä Hengellä.” Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Se on ainoastaan väliaikainen lahja sinua varten. Todellinen lahja on teidän sielunne syntyminen Jumalasta, ja tämä tuo teidät Jumalan Sanan luo ja Jumalan tahdon tekemiseen antaen teille kasvun, jota tarvitsette. Sitten te olette Jumalan poika tai tytär, olette Jumalan lapsi. Luonnollisen syntymän tavoin te synnytte Jumalan lapsena, kun näette Sanan sanovan: “Minun on tehtävä tämä. Minun on synnyttävä uudelleen.”

“Minä kuulun kirkkoon.” Se ei merkitse yhtään mitään. Ymmärrättekö?

“Olen metodisti, äitinikin oli…” Se oli hyvää äidillesi.

113   “Hyvä, minä olen helluntailainen, minä kuulun…” Jos ette ole Sanan mukaisia, siinä on jotain väärää. Näettekö? Teidän oikea isänne ei ollutkaan Jumala. Teidän sielunne, vaikka se olikin sielunne, ennen kuin siinä oli henki, ei ollut tullut Jumalasta. Se ei alun pitäenkään ollut Jumalan siemen. Teitä on petetty. Te olette vehnäpellossa, mutta tuotatte maailmaa rikkaruohoina, toimien maailman lailla ja rakastaen maailmaa, koska Jumalan rakkaus ei ollut teissä.

114   No niin, on oleva vääriä voideltuja viimeisinä päivinä, ei vääriä Jeesuksia, he eivät hyväksyisi sitä, mutta vääriä voideltuja. He ovat voideltuja. Aivan varmasti! Mutta he ovat anti-Kristus. He ovat Hengellä voideltuja tehden merkkejä ja ihmeitä, kuten Kristuskin teki, mutta eivät ole yhtä Hänen Sanansa kanssa. Ymmärrättekö?

“Moni on tuleva Minun luokseni sinä päivänä sanoen: ‘Herra enkö minä ole profetoinut ja ajanut ulos riivaajia Sinun nimessäsi?’”

Hän on sanova: “Menkää pois luotani, te, jotka teette vääryyttä. Minä en koskaan edes tuntenut teitä.”

“Minä olin helluntailainen, Herra. Kunnia Jumalalle! Minä huusin ja puhuin kielillä. Laskin käteni sairaiden päälle ja paransin heidät. Ajoin ulos riivaajia.

“Menkää pois luotani, te, jotka teette vääryyttä. Minä en koskaan tuntenut teitä. “Näettekö, mitä minä tarkoitan?

115   Oi pienet lapset, tunnetteko tarvitsevanne tuota vitamiinia tänä iltana? Siellä on ruumis odottamassa. Siellä on ruumis odottamassa tullakseen vastaan otetuksi. Ihmiset, älkää antako pettää itseänne! Älkää olko petettävissä! Paholainen on pettäjä. Teidän on pukeuduttava häävaatteeseen. Näin on oltava.

116   Nyt me olemme ehtooajassa. Maallinen ruumiimme on nyt häviämässä, ja me valmistaudumme nyt mennäksemme taivaalliseen. Ja nyt me tunnemme Jumalan oudon kutsun mennäksemme tähän suureen Eedeniin. Ja ennen kuin me synnyimme tänne, meidän pieni ruumiimme itki jotakin, mitä sille oli annettava, ja jota ilman me olisimme syntyneet vajavaisina. Jumalan luona ei ole vajavaisuuksia. He ovat kaikki täydellistyneitä Morsiamessa aivan tarkalleen, kuten ylkä oli, Sana ilmoitettuna omassa ajassaan. Jumala suokoon sen tänä iltana, lapset, jokaiselle teistä. On olemassa Taivas, mennäksemme sinne, ja on olemassa Helvetti, pysyäksemme sieltä poissa.

117   Nyt, moni teistä on tietoinen, että Herra on antanut minulle tuhansia näkyjä. Suurin niistä… Minulla oli tapana pelätä kuolemaa. Ja kolme vuotta sitten, olette nähneet Kristillisten Liikemiesten julkaisu nimeltä Ajan esiripun takana. Minä ymmärrän, että voin kuolla ennen aamua. En ehkä koskaan enää näe teitä tämän elämäni aikana. Mutta tämä on totta. En tiedä, mitä se oli, en tiedä voinko kutsua sitä näyksi.

Eräänä aamuna hiljattain, kun olin juuri herännyt. Minulla oli ollut tapaamisia ja olin juuri tullut sisälle, ja vaimoni oli unessa. Kysyin: “Kulta, oletko hereillä?” Hän ei ollut hereillä. Tiesin, että meidän oli noustava ylös lähettääksemme lapset kouluun.

Panin käteni niskan taakse tällä lailla ja sanoin: “No niin, Bill Branham, sinähän tiedät olevasi yli viidenkymmenen? Jos haluat tehdä jotakin Herralle, on parasta, että pidät kiirettä, koska sinulla ei ole kovin paljoa enempää aikaa.” Minä ajattelin: “Toivoisin saavani elää nähdäkseni Herran Jeesuksen tulemisen.”

Minulla oli aina mielikuva siitä, mitä tapahtuisi kuoltuamme. Kuten ottakaamme veli tässä. Hän voisi sanoa: “Hei, sinähän saarnasit minun kirkossani eräänä iltana maan päällä, veli Branham.” Mutta hän olisi henki, ja minä en voisi puristaa hänen kättään, koska hänen kätensä olisi mädäntyneenä siellä haudassa, kuten minunkin. Näin oli minulla tapana ajatella.

118   Mutta tuona aamuna, kun tunsin jotakin tulevan ylitseni, tuntui kuten tavallisesti näyn tullessa. Minä katsoin ja katsoin ja ajattelin: “Mitähän tämä mahtaa olla?” Minä katselin vihreitä kukkuloita, ja kymmeniä tuhansia ja satojatuhansia nuoria naisia tuli kaikkialta minua kohden. Ja he tulivat pitkät hiukset riippuen alhaalla selässä, valkoisissa viitoissa ja paljain jaloin huutaen: “Meidän veljemme!”

119   Ajattelin: “No niin, tämäpä on outoa.” Ja käännyin ja näin itseni ja vaimoni makaamassa siellä vuoteella. Sanoin: “No niin, nyt olen kuollut, sen on täytynyt tapahtua, olen kuollut. Ja ajattelin: “Se on saattanut olla sydänkohtaus, ja nyt olen kuollut. Ja tuolla makaa minun ruumiini.” Näin itseni makaamassa siellä kädet niskan takana tällä lailla aivan kuin olisin ollut kuollut. Ajattelin: “Tuohan ei ole edes kahdenkymmenen jalan päässä minusta.” Ja katselin siellä ja ajattelin: “Tuolla on minun vaimoni, ja siellä oli paitani riippumassa sängyn pylväästä.” Ja ajattelin: “Tässä minä nyt olen.”

120   Katselin ympärilleni uudelleen ja näin näiden naisten tulevan. Ja sitten katsoin tuonne päin ja näin veljien tulevan. Oi, he olivat todellisia. He kaikki näyttivät nuorilta miehiltä. Ja he huusivat: “Kallis veljemme!” Hyvänen aika, en tiennyt mitä ajatella.

121   Ajattelin: “Tämäpä on outoa.” Katsoin itseäni enkä ollut enää vanha mies. Olin nuori. Ajattelin: “Tämäpä on outoa. Mahtaako tämä olla näky?” Puraisin sormeani ja ajattelin: “Ei. Se ei ollut senkaltainen näky, joita minulla on ollut.”

122   Ja sitten jokin alkoi puhua minulle yläpuoleltani sanoen: “Sinut on otettu kansasi tykö.”

Ja minä ajattelin: “Minun kansani? Ovatko kaikki nämä Branhameita?”

123   Hän sanoi: “He ovat sinun käännynnäisiäsi Kristukselle.” Ja nämä naiset…

No niin, tehän tiedätte, että minua on aina pidetty naistenvihaajana, mutta minä en ole sellainen. Näettekö, en vain pidä epämoraalisista enkä säädyttömistä naisista, vaan todellisista aidoista sisarista.

124   No niin minulla on joitakin arpia lapsuudestani. Tiedän, että tuolloin tapahtuneet asiat ovat tehneet minusta tällaisen. Mutta uskon sen kaiken olevan Jumalan tekoa muokatakseen minut tätä hetkeä varten. Ymmärrättekö?

125   Minä ajattelen, ettei ole mitään hienompaa kuin todellinen aito sisar. Seuraavaksi paras asia, mitä Jumala on miehelle antanut pelastuksen lisäksi, on hänen vaimonsa. Joten, jos Hän olisi voinut antaa jotakin parempaa, olisi Hän tehnyt sen. Ja sitten näemme, etteivät jotkut heistä edes toimi vaimon lailla. He ovat uskottomia avioliittolupauksellensa, ja sama koskee heidän miehiään. Pitäkää mielessänne, te olette sidottuja toisiinne niin kauan kuin elätte. Minkä Jumala yhdistää maassa, se on yhdistetty myös Taivaassa. Ymmärrättekö?

126   Ja sitten minä näin näiden, kun nämä naiset juoksevat luokseni, he panivat kätensä ympärilleni ja halaten he sanoivat: “Veli.” He olivat naisia, mutta siellä ei voi olla mitään syntiä. Näettekö, he olivat naisia. Meidät on tehty niin, että naisilla on naaraspuoliset rauhaset ja miehillä urospuoliset, mutta se on lisääntymistä varten. Siellä ei tule olemaan näin, he ovat samankaltaisia, vaikka he ovatkin siellä maallisen kuvansa näköisinä. Mutta siellä ei koskaan voi olla syntiä. Te olette kaikki samanlaisia, koska siellä ei enää kasvateta lapsia. Näettekö, millaista se kaikki tulee olemaan?

127   Sitten katsellessani eräät näistä veljistä nostivat minut eräälle paikalle. Kysyin: “Miksi teette tämän?” Hän vastasi: “Maan päällä sinä olit johtaja.” Hän sanoi: “Sinä… Nämä ovat kansaa.”

128   Ja sitten eräs nainen tuli ja sanoi: “Kallis veljemme.” Erittäin kaunis nainen, ja kun hän oli mennyt ohitse, tämä ääni jostakin sanoi: “Etkö muista häntä?”

Sanoin: “En.”

Hän sanoi: “Sinä johdit hänet Kristuksen luo, kun hän oli yli yhdeksänkymmenen. Ymmärrättekö? Te saatatte ymmärtää, miksi hän sanoi: “Kallis veli?”

Kysyin: “Menettekö te…”

He vastasivat: “Ei, me odotamme täällä.”

Sanoin: “Jos kerran olen tullut rajan yli, minä haluan nähdä Jeesuksen.”

Hän sanoi: “Et voi nähdä Häntä nyt. Tämä on paikka, josta Kirjoitukset puhuvat ‘sieluina alttarin alla’. Hän on vähän korkeammalla. Jonakin päivänä Hän on tuleva, ja me tulemme menemään takaisin maan päälle. Täällä me emme syö emmekä juo.

129   Ja kysyin itseltäni: “Tätäkö olen pelännyt?”

Ei ole olemassa sanoja kuvaamaan sitä, ystävät. Sana ”täydellinen” ei edes kosketa sitä. Ylevää… Ei, en voi löytää englanninkielestä yhtään sanaa, jolla kykenisin kuvailemaan sitä. Se ohittaa kaiken tietämäni. Siellä he olivat, ja siellä ei ollut mitään sairautta eikä surua. Ette voi kuolla ettekä tehdä syntiä. Se oli täydellistäkin täydellisempää. Ystävät, te ette saa kulkea sen ohitse.

130   Muistatte, kuinka minä pienenä poikana näin näyn Helvetistä. Ja te tiedätte, kuinka naiset tänä päivänä, hienot naiset eivät kuitenkaan tekisi niin, maalaavat silmiänsä ja näyttävät sudelta tai joltakin senkaltaiselta. Ja tuota sinistä ainetta silmien alla. Olen nähnyt sen. Ollessani pieni poika minua ammuttiin ja makasin kuolevana sairaalassa. Ja minä tiesin aina, että oli olemassa Jumala.

Muistan ensimmäisen rukoukseni, jota koskaan olen yrittänyt rukoilla, ja ainoa asia, minkä saatoin sanoa… En ole koskaan kertonut tätä aikaisemmin, mutta nyt minusta tuntuu, että kerron sen teille. Minua oli ammuttu ja makasin siellä niityllä kuolevana ja ainoa puolustukseni, jonka saatoin tuoda Jumalalle, oli: “Sinä tiedät, Herra, etten ole koskaan tehnyt aviorikosta.” Näettekö? Pienenä poikana, noin viisitoistavuotiaana, olin yrittänyt elää oikein. Ja sanoin: “Olen elänyt puhtaasti.” Ja se oli kaikki, mitä pystyin sanomaan. Se oli ainoa ansioni, jota saatoin tarjota Hänelle.

131   Ja sitten maatessani siellä, kun tohtori oli mennyt pois luotani, tunsin itseni vajoavan pimeään ikuisuuteen. Minä huusin Isää. “Oi, Isä, auta minua!” Siellä ei ollut isää. “Äiti, auta minua!” Siellä ei ollut äitiä. “Jumala, auta minua!” Siellä ei ollut Jumalaa. Se oli kuin loppumaton hirvittävä painajainen. Sen rinnalla olisi ilo olla polttavassa ja liekehtivässä helvetissä. Ja pudotessani alaspäin ajattelin: “Voi minua!” Ja sitten tulin paikkaan, missä oli savua ja pimeyttä ja sairautta, ja voi miltä se tuntui. Se oli kuolema ylläni.

Ja saatoin nähdä noilla naisilla, jotka tulivat luokseni, olevan tuonkaltaiset maalatut silmät. Muistakaa nyt, se tapahtui noin neljäkymmentä vuotta sitten. He tulivat äännellen: “Oooh, ooh, oooh…”

Sanoin: “Tulenko minä olemaan täällä iankaikkisesti?”

“Iankaikkisesti.”

132   Sanoin: “Oi, Jumala, jos sinä päästät minut täältä pois, en enää koskaan tule häpeämään Sinua. Jumala, ole niin hyvä ja anna minulle mahdollisuus.”

Ja heti sen jälkeen tunsin palaavani takaisin ylös. Ja tohtori oli hälytetty, koska sydämeni löi vain seitsemäntoista kertaa minuutissa. Kaikki vereni oli vuotanut ulos ja makasin omassa veressäni. Ja olen ihmetellyt, tuleeko niin tapahtumaan jonakin päivänä.

133   Noin kaksi vuotta sitten, kun muutin Tucsoniin, olin vaimoni kanssa Penneysin tavaratalossa. Istuin siellä pää kumartuneena odottamassa. Tehän tiedätte, miten kauan naiset tekevät ostoksiaan. Ja rullaportaita pitkin oli tulossa ylös joitakin naisia, joilla oli maalatut silmät ja suuret tukkalaitteet. Tehän tiedätte, millaisia ne ovat. He puhuivat espanjaa. Ja silloin näin tuon näyn uudelleen. Siinä se oli. [Veli Branham kuvailee jälleen tuota ääntä.]

134   Veljeni ja sisareni, sallikaa minun sanoa teille jotakin. Se ehkä kuulostaa hassulta juuri nyt, mutta se on vakava asia. Älkää milloinkaan menkö tuota tietä.

135   Olen saarnannut ympäri maailman, ja minulla on miljoonia ystäviä, mutta vanhana miehenä ja sananpalvelijana tiedän, että minun on seistävä teidän kanssanne tuolla toisella puolella. Tulkaa pois maailman asioista. Jos sinussa on jotakin, joka saa sinut toimimaan niin kuin toimit ennen, silloin maailman asiat vielä ovat sinussa. Muistakaa, silloin te ette ole yksi Jumalan omista. Olette ainoastaan kirkon jäsen. Siihen kutsuun asti, jossa syvyys syvyydelle huutaa. Käsitättekö?

136   Ennen kuin kalalla oli evät selässään, on ensin täytynyt olla vettä, jotta se voisi uida siinä, muutoinhan sillä ei olisi eviä.

Ennen kuin puu kasvoi maan päällä, on täytynyt olla maa, muutoinhan se ei voisi kasvaa siinä. Ei olisi ollut mitään syytä valmistaa puuta ennen maata. Ja ennen kuin voi olla mitään luotua, on oltava Luoja.

137   “Siunattuja ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta.” Siinä on jotakin, joka sai teidätkin nostamaan kätenne jokin aika sitten, kun te sanoitte: “Haluan lisää Jumalalta.” Näettekö, on tarve jostakin.

Ja jos te rakastatte maailmaa ja maailman asioita ja kuljette maailman tietä, niin te kuoltuannekin tulette menemään tuota tietä. Käsitättekö? Tulkaa ulos! Te olette Kuninkaan poikia ja tyttäriä. Olkaa oikeita aitoja naisia ja miehiä. Vaeltakaa ja eläkää ja toimikaa, kuten kristittyjen tulee. Muistakaa, että minä olen tapaava teidät tuomiolla näiden sanojeni kanssa. Käsitättekö tämän?

138   Katsokaa peiliin tänä iltana ja kysykää itseltänne: “Mitä tietä minä olen menossa. Onko Jeesus mennyt valmistamaan tuota paikkaa, ruumista, minua varten? Tuo ruumis on täydellinen vaeltaen ohjeiden mukaisesti, sillä se on Jumalan poika tai tytär. Ja minä olen synnytystuskissa täällä syntyäkseni tuohon ruumiiseen siellä. Ja jos minä yhä rakastan maailmaa, se osoittaa minulle, ettei minulla ole ruumista siellä. Silloin en ollutkaan Jumalan siemen. Hän ei olekaan minun Isäni.”

139   Hän sanoi: “Jos te ette kestä kuritusta, ja tämä on sitä, jota te nyt saatte, te olette äpärä-lapsia ettekä Jumalan lapsia.” Eikö se olekin näin? [Seurakunta sanoo: “Kyllä.”] Sanooko Raamattu tämän? [“Aamen.”]

Jos te ette kestä Jumalan kuritusta, kun näette Raamatun oikaisevan teitä, ja te vain sanotte: “Minä olen kristitty. Tuollaista roskaa minä en halua kuulla.” No niin voitte tehdä, kuten haluatte. Se on varma merkki siitä, että te ette ole Jumalan lapsi.

Mutta todellinen Jumalan lapsi isoaa ja janoaa. Miksi? Jos sydämessänne jokin sanoo teille, että teillä on sisäinen tarve, se osoittaa, että siellä jokin sykkii vetäen teitä. Siellä on tämän ruumiinne kaltainen ruumis. Mihin tarkoitukseen käytätte tätä ruumistanne? Kirkastatteko sillä paholaista, maailmaa ja sen muita, vai onko katseenne suunnattuna Taivaaseen? Tunnette, että siellä ylhäällä on jotakin, joka saa teidät kirkastamaan Jumalaa elämällänne.

Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, olisin kertonut sen teille. Ja minä menen ja valmistan paikan teitä varten ja tulen uudelleen ja otan teidät luokseni, että missä minä olen, siellä tekin voisitte olla.

140   Asiat jotka tulevat olemaan. Nämä asiat, jotka nyt ovat, vain osoittavat niihin asioihin, jotka tulevat olemaan.

141   Rukoilkaamme. Ajattele todella vakavasti kristitty ystäväni. Ajattele todella vakavasti pieni hetki. Olkaamme hetkinen täysin hiljaa ja antakaamme Pyhän Hengen puhua.

Pitkän aikaa sitten Herra Jeesus lähetti minut teidän helluntailaisten luokse. Tässä on yksi pojistanne, josta on tullut pastorinne ja joka sanoo olevansa ”Palvelustehtävän tulos”. Kun hän oli nähnyt Herran Jeesuksen avaavan sokeain silmät ja vesipäiden supistuvan. Minulla on vielä parantamiskokouksia ja olen rukoillut monien hyvin pahasti sairaiden ihmisten puolesta. He ovat parantuneet Herran vastatessa rukoukseen parantamalla sairaat. Mutta te tiedätte, että jotkut noista parantuneista ovat jo kuolleet. Eikä ole väliä sillä, mistä sairaudesta sinä olet parantunut, sinun on kuitenkin kerran kuoltava.

Mutta tuo sielu, kallis veljeni ja kallis sisareni, ettekö ajattelisi sitä nyt? Se on iankaikkinen. Ja jos Jumalan rakkaus ei ole siellä, siellä ei ole mitään vetämässä. Etkö nyt pyytäisi Jumalalta: “Oi Jumala, tee minut uudeksi tänä iltana. Minä rakastan sinua Herra. Minä haluan rakastaa sinua. Jokin sydämessäni sanoo, että minun tulee elää lähempänä Sinua. Minä haluan tulla juuri nyt, Herra, ja tehdä tämän.” Jos tässä rakennuksessa tai ulkopuolella on sellaisia henkilöitä, minä pyydän Kristuksen palvelijana, Jeesuksen Kristuksen nimessä, ettekö voisi kaikkien päiden ollessa kumarrettuina Jumalaa kohden sanoa: “Rakas Jumala, vedä minua lähemmäksi. Minä haluan oikaista itseni kaikessa, mitä Sinun Sanasi sanoo.” Nostakaa kätenne nyt ja olkaa todella rehellisiä.

142   Ajatelkaahan. Saatatte sanoa: “Oi minä olen huutanut Hengessä tai minä olen puhunut kielillä, mutta huomaan jonkin puuttuvan elämästäni. Katsoessani Jumalan Sanan peiliin tiedän, että on olemassa jotakin. Käyn kirkossa, mutta en ole sitä, mitä minun tulisi olla.” Ymmärrättekö?

Nyt, jos voitte katsoa itseänne ja näette, ettette ole sopusoinnussa Jumalan Sanan kanssa, ettekä kuitenkaan voi nostaa kättänne, silloin tiedätte, että siellä on jotakin väärin. Äidilläni oli tapana sanoa: “Et voi saada verta nauriista, koska siinä ei ole verta.” Ajatelkaahan todella vakavasti. Tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuutenne. Kolme tai neljäkymmentä kättä on ylhäällä tässä pienessä ryhmässä, ja jotkut heistä jopa saarnaajia.

143   Olkaa hyvin kunnioittavia hetkinen. Ja ajatelkaa todella tarkoin. Rakas Jumala, minä voisin kuolla tänä iltana onnettomuudessa. Voisin kuolla sydänkohtaukseen. Jonain aamuna voin tarvita tohtoria ja hänen mitatessa pulssiani, hän kertoisi minulle, että aikani on tullut. Olisin mennyttä. Sitten poski tyynyä vasten sanoisin: “Oi Jumala, oi Jumala:” Sydämenne lyötyä viimeisen kerran, te tulette tuolle suurelle ovelle. Ette voi koskaan selviytyä siitä, ellette ole syntyneet uudelleen Jumalan Hengestä. Ette voi selviytyä, ellei teissä ole jotakin, joka isoaa ja janoaa vaellusta Jumalan kanssa, ellette ole syntyneet Jumalan Hengestä. Näin on oltava. Näettekö sen? Te olette lapsia maassa, maan kohdussa odottaen vielä syntymistänne Jumalan valtakuntaan, sillä Hän on mennyt valmistamaan teille toisen ruumiin, joka on täydellinen ruumis.

Nyt ajatelkaa siis todella syvällisesti ja rukoilkaamme yhdessä.

144   Rakas Jumala, minä tiedän, että tämä on talletettuna Raamatun sivuilla. Me olemme tieteen kautta tietoisia, Herra, tulleet herätetyksi todellisuuteen, ja tiedämme, että jokainen liike, jonka me teemme, kulkee ympäri maailman samanaikaisesti, kun teemme sen. Me ymmärrämme sen televisiosta. Me huomaamme Isä, ettei televisio itse valmista kuvaa, vaan kanavoi nuo värähtelyt tuohon kuvaputkeen, johon kuva tulee. Jopa vaatteittemme värit tulevat näkyviin noiden ilmassa olevien värähtelyjen kautta ja näkyvät ympäri maailman. Mitä sitten tekevät sisaremme tuollaiset vaatteet yllään, toimien tuolla lailla, maalattuine kasvoineen ja katkaistuin hiuksin.

Saarnaajat, jotka ottavat jonkin seminaarin teologian ja miesten sanan, ja tekevät niiden kautta Jumalan käskyt tehottomaksi ihmisille. Perinnäissääntöjensä kautta he sanovat, että riittää, jos he kuuluvat kirkkoon.

Oi, Jumala, huomatkoot he, että tiedekin todistaa jokaisen puhumamme sanan olevan talletettuna, Ja se kaikki alkaa, kun me alamme elämään maan päällä, ja loppuu, kun me kuolemme. Se on talletettuna Jumalan ääninauhalla ja tulee soitettavaksi uudelleen tuomiolla.

Kuinka me voisimme paeta sitä, Jumalan tuomiota, jos tämä asia on tehty selväksi edessämme, ja käännymme siitä pois.

Oi rakas Jumala, nämä sanat eivät koskaan kuole. Ne tulevat esiin tuomion päivänä. Olet nähnyt nuo kohotetut kädet, Isä. Se kaikki on tuleva ilmi tuomiopäivänä. Myöskin heidän sydäntensä ajatukset ovat siellä tuomiopäivänä.

145   Nyt Isä Jumala, Sinun palvelijanasi minä pyydän ja rukoilen, että Sinä otat kaiken väärän pois omiltasi. Vääryys on jotakin, josta tiedämme, että meidän tulisi tehdä se, mutta emme tee. Daavid sanoi: “Jos minun sydämessäni on vääryyttä, ei Jumala vastaa minun rukouksiini.” Minä rukoilen Jumala, että otat pois meidän vääryytemme, sillä Sana on Sinun peilisi, joka näyttää meille, kuinka kaukana olemme siitä, että olisimme Kuninkaan poikia ja tyttäriä. Isä, minä rukoilen, että sinä teet sen tänä iltana.

146   Ja tee heidän sydämensä alttariksi, koska alttari on täynnä ihmisiä. Tee heidän sydämensä alttariksi juuri siellä, missä he istuvat. Poistukoon maailmallisuus jokaisesta täällä olevasta veljestä ja sisaresta. Ja voikoon tämä elämän alkio, tämä Jumalan alkio, josta olemme juuri puhuneet, tulkoon Jumalalta tulevat ominaisuudet ilmi täällä Jumalan kunniaksi. Jumala, ota maailma pois heistä.

147   En voi rukoilla toisten puolesta, Herra, koska sairaus on kuolemaksi, eikä heissä ole mitään, mikä saisi heidät liikkeelle. Mutta noiden puolesta, jotka voivat liikkua ja tietävät, että se on väärää, puhdista heidän sydämensä ja sielunsa tänä iltana, Isä, ja tulkoot he täytetyiksi Sinun Hengelläsi ja vaeltakoot he Sinun Valossasi.

148   Siunaa tätä rakasta, nuorta, tervettä, vahvannäköistä pastoria täällä, Herra, tätä nuorta miestä, joka kuten hän sanoi, tuli vaikutetuksi nähtyään, mitä Sinä teit. Tämä hieno nuori mies, oi Jumala, sytytä hänen sielunsa tuleen. Suo se, Herra. Olkoon hän todellinen paimen ja ruokkikoon hän jatkuvasti sitä laumaa, jota Pyhä Henki on pannut hänet kaitsemaan. Suo se, Herra. Älköön hän kääntykö oikealle tai vasemmalle, ei minkäänlaisiin uskontunnustuksiin, vaan lähteköön hänen suustaan ainoastaan väärentämätön Jumalan Sana. Siunaa häntä ja hänen rakkaitaan, Jumala, sekä hänen pientä seurakuntaansa täällä. Ole heidän kaikkien kanssa, Isä.

149   Jätän tämän sinulle, Isä. Siemen on kylvetty. Pudotkoon se tuon siemenen päälle, joka on määrätty elämään, ja kasvakoon heistä voimakkaita kristittyjä tähän seurakuntaan ja niihin toisiin, joista he tulevat. Suo se, Herra. Jätän sen Sinulle Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä.

Ja Isä: “Hän oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli Hänen päällänsä, jotta meillä rauha olisi. Ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.”

150   Näin hetki sitten erään hermostuneen naisen kulkevan ovesta. Oi Jumala, ne suuret asiat, jotka Sinä olet tehnyt hänen perheessään. Kuinka Sinä olet tuonut ilmi itsesi. Rukoilen, Herra, tämän naisen puolesta. Ota pois kaikki asiat, jotka ovat hänen menneisyydessään, ja paranna hänet tänä iltana. Teethän sen, Herra? Ota hänet itsellesi.

151   Näen nämä pienet lapset istumassa täällä, Herra, jotka tarvitsevat parantamista. Rukoilen, että sinä parannat heidät, Isä, suo se. Tulkoon Sinun suuri parantava voimasi ja parantakoon meidän sielumme sekä ruumiimme.

152   Ja nyt te, jotka olette täällä sisällä tai ulkopuolella ja jotka tarvitsette parantumista, pyydän teitä nostamaan kätenne ja sanovan: “Minä tarvitsen parantumista, veli Branham,” Näyttää kuin jokaisella olisi tarve. Hyvä on. Jos uskotte minun olevan Kristuksen palvelijan, sanokaa: “Aamen.” [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Laskekaa nyt kätenne toinen toistenne päälle, te kaikki, jotka nostitte kätenne, sisällä tai ulkona. Te nostitte kätenne osoittaaksenne, että uskotte Jumalaan.

Jeesus Kristus sanoi viimeisessä käskyssään seurakunnalle: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Ja joka ei usko, tulee tuomittavaksi. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, he puhuvat uusilla kielillä, jos he ottavat käsin käärmeitä tai juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita. Ja jos he laskevat kätensä sairaiden ylle, ne tulevat paranemaan.” Jeesus sanoi tämän. Muistakaa, se on Hänen sanansa! Näin täytyy olla! Hän ei olisi sanonut sitä ilman, että jotkut tulisivat sen uskomaan ja vastaanottamaan Sanan.

152a Samoin kuin Marian kohtu saattoi vastaanottaa siemenen: “Neitsyt tulee raskaaksi.” Samoin kuin palmun tai tammen luomisessa Hänen Sanansa teki sen.

Sana voi painua sinun sydämeesi juuri nyt. “Minä olen uskovainen, Herra. Tämä mies tai nainen, jonka yllä käteni on, hän kärsii. En rukoile itseni puolesta, koska hän rukoilee minun puolestani, ja minä rukoilen hänen puolestansa. Oi Jumala, paranna hänet. Me olemme kokoontuneet yhteen uskovina. Meille on juuri opetettu, että me vaelsimme Kristuksen kanssa, Hänen ollessaan maan päällä, koska me olemme osa Hänen Sanastansa. Me kärsimme Hänen kanssaan, me vuodatimme veremme Hänen kanssaan, me kuolimme Hänen kanssaan, meidät haudattiin Hänen kanssaan, me ylösnousimme Hänen kanssaan, ja nyt me olemme taivaallisissa Kristuksessa Jeesuksessa. Suuri kuningas on täällä keskellämme. Minä olen Kuninkaan poika tai tytär, ja minun käteni on Kuninkaan pojan tai tyttären yllä, joka rukoilee minun puolestani, ja minä rukoilen hänen puolestaan. Nyt, Herra, vastaa rukoukseeni ja paranna tämä Jumalan poika tai tytär.

Rukoilkaamme yhdessä nyt toinen toisemme puolesta.

153   Herra Jeesus, me tulemme nöyrinä tunnustaen vääryytemme. Me tunnustamme ansainneemme sairautemme, kuoleman ja murheemme, mutta me vastaanotamme Sinun sovitustyösi meidän syntiemme ja sairauksiemme edestä. Ja tänä iltana nämä Jumalan pojat ja tyttäret ovat täällä tulleet Jumalan Sanan oikaisemiksi ja kohottaen kätensä osoittavat haluavansa läheisempää vaellusta Sinun kanssasi. Nyt he ovat laskeneet kätensä toinen toisensa ylle, koska he uskovat, että Sinun Sanasi on totuus. He uskovat, että me nyt olemme ylösnousseet Kristuksen kanssa ja olemme nyt taivaallisissa Hänen kanssaan. Heidän kätensä ovat toistensa yllä ja he rukoilevat toinen toisensa puolesta.

Sinä olet sanonut, että uskon rukous pelastaa sairaan, ja Jumala on nostava hänet ylös, ja jos hän on tehnyt syntiä, se annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa vikanne toinen toisillenne ja rukoilkaa toinen toisenne puolesta, että parantuisitte. Sillä vanhurskaan rukous saa paljon aikaan, kun se on harras. Oi Iankaikkinen Jumala, kuule palvelijasi rukous.

On myös kirjoitettu: “Jos minun nimiini otetut ihmiset kokoontuvat yhteen rukoilemaan, niin Minä kuulen taivaasta.” Oi, Jumala, kuule lastesi rukous tänä iltana taivaasta. Lähetä Pyhä Henkesi tämän kuulijakunnan ylle väkevän tuulispään tavoin.

154   Tuomme nyt nämä ihmiset Jumalan eteen. Saatana, sinut on voitettu. Sinä olet hävinnyt. Jeesus Kristus voitti sinut Golgatalla. Sinulla ei ole valtaa. Sinä olet pettäjä. Me paljastamme sinut tänä iltana. Jeesuksen Kristuksen nimessä tule ulos näistä ihmisistä, vapautukoot he sairauksista ja taudeista Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan nimessä.

155   Hallelujaa! Tunnetteko Jumalan läsnäolon, ja että rukouksiinne on vastattu? Uskotteko Jumalan vastanneen naapurienne rukoukseen? Kuinka moni uskoo sen, nostakoon ylös kätensä? [Seurakunta iloitsee.] Siinä sen näette! Oi, kuinka ihmeellistä.

Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä,

Kätenne ylhäällä laulakaa se nyt Hänelle koko sydämestänne.

Koska Hän ensin rakasti minua,

Tarkoitatteko sitä koko sydämestänne nyt?

156   Kuinka monesta teistä tuntuu, että Jumala on antanut anteeksi kaikki nuo väärät asiat, joita olette tehneet? Ja nyt tästä illasta alkaen: “Oi Jumalan Karitsa, minä lupaan vaeltaa oikein. Kristittynä haluan vaeltaa tämän nimen kunniaksi, jolla minua kutsutaan. Kristuksen kaltaisena. Nostan ylös käteni, Jumala ja pyhitän itseni Sinulle uudelleen tänä iltana. Minä tulen vaeltamaan Valossa.” Aamen!

Me vaellamme valossa,
Kauniissa Valossa,
Tule sinne missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.
Loista ympärillämme päivin ja öin.
Jeesus, maailman Valo.
Me vaellamme Valossa,
Se on niin kaunis Valo.
Se tulee sieltä missä armon
Kastepisarat ovat kirkkaat.

Jonne Hän on mennyt valmistamaan paikkaa meille.

Loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.
Tulkaa kaikki Valon pyhät ja julistakaa
Jeesus, maailman Valo,
Totuus ja armo Hänen nimessään,
Jeesus, maailman Valo

Mitä me sitten teemme?

Me vaellamme Valossa;
Niin kauniissa Valossa;
Se tulee sieltä, missä armon kastepisarat ovat kirkkaat
Loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

Oi, ettekö tunne tulleenne puhdistetuiksi. Tuntuuko teistä hyvältä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Oi, puristakaamme toistemme käsiä, kun me laulamme uudelleen.

Me vaellamme Valossa,
Niin kauniissa Valossa
Se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat.

Jumala siunatkoon sinua, veljeni.

Loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

Sulkekaamme nyt silmämme ja hyräilkäämme se. [Veli Branham ja seurakunta alkavat hyräilemään laulua Maailman valo.] Me toimimme lasten tavalla, me olemme lapsia.

Oi se on niin kaunis Valo,
Ja se tulee sieltä missä armon kastepisarat ovat kirkkaat,
Oi, loista ympärillämme päivin ja öin,
Jeesus, maailman Valo.

Ettekö rakastakin Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

Uskoni katsoo Sinuun,
Sinä Golgatan Karitsa,

Sulkekaa nyt silmänne ja laulakaa se palvoen Hengessä.

Jumalallinen Pelastaja!
Kuule nyt minua rukoillessani,
Ota kaikki syntini pois,
Anna minun tästä päivästä alkaen
Olla kokonaan Sinun!
Kun elämän pimeitä sokkeloita kuljen,
Ja suru ympärilläni on,
Oi, ole sinä minun Oppaani,
Muuta pimeys päiväksi,
Pyyhi pois surun kyyneleet,
Äläkä anna minun koskaan harhailla Sinun luotasi pois.

157   Oi, te tiedätte minun olevan sellainen vanhanaikainen kaveri. Minun mielestäni tämä voittaa kaikki nuo nykyaikaiset rock’n’roll musiikit miljoonakertaisesti. Noiden vanhojen runoilijoiden kirjoittaessa näitä lauluja, Pyhä Henki tarttui tuohon kynään ja kirjoitti. Oi niin, mieleeni tulee Eddie Pruitt ja Fanny Crosby ja muut heistä.

Älä kulje ohitseni, Oi hellä Pelastaja,
Kuule minun nöyrää huutoani.

158   Kerran he yrittivät saada Fanny Crosbyä kirjoittamaan maailmallisia lauluja, mutta hän ei myynyt esikoisoikeuttaan, kuten helluntailainen Elvis Presley teki Cadillacien vuoksi. Hän sanoi: “Minä en tekisi sitä mistään hinnasta.”

He sanoivat hänelle: “Sinähän olet sokea. Kuinka luulet tuntevasi Hänet, kun tulet Taivaaseen?”

Hän kääntyi ympäri saaden innoituksen ja sanoi:

Minä tulen tuntemaan Hänet, minä tulen tuntemaan Hänet,
Ja lunastettuna Hänen vierellään tulen seisomaan.
Tulen tuntemaan Hänet, tulen tuntemaan Hänet, (Kuinka?)
Naulanjäljistä Hänen Käsissään.

Toisin sanoen: “Jos en näe Häntä, tulen koskettamaan Hänen käsiään.”

Tulen tuntemaan Hänet, tulen tuntemaan Hänet
Ja lunastettuna Hänen vierellään tulen seisomaan.
Tulen tuntemaan Hänet, tulen tuntemaan Hänet,
Naulanjaljistä Hänen käsissään.

159   Eikö se saakin teidät rakastamaan Häntä? Hän on mennyt valmistamaan paikkaa meille. “Ja jos minä menen ja valmistan paikan, Minä tulen takaisin ja otan teidät luokseni.”

160   Pienet lapset nyt synnytystuskissanne, totelkaa Jumalan käskyjä. Jos joku ei vielä ole kastettu, vesi on oleva valmiina. Jos olette seurakunnan jäsen, tai mitä hyvänsä haluatte tehdä tai olette tekemässä, jos teitä ei vielä ole kastettu Pyhällä Hengellä, voitte vastaanottaa sen tänä iltana. Ettekö uskokin niin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

161   Te sanotte: “veli Branham, on myöhäistä, ja sinä olet saarnannut liian pitkään.”

Paavali kerran saarnasi koko yön tämän kaltaista Sanomaa, ja siellä oli tuo nuori mies, joka putosi ja kuoli. Mutta Paavali oli niin voideltu tämänkaltaisella Sanomalla, että Hän laski ruumiinsa hänen ylleen, ja elämä palasi häneen takaisin. Hän on yhä Jeesus Kristus, sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Ettekö rakastakin Häntä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Laulakaamme vielä kerran, kätemme kohotettuina Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä.

Missä on pianisti? Olisitko hyvä ja tulisit antamaan meille sävelen, sisar.

Kuinka moni rakastaa Häntä? Nostakaa nyt kätenne ja sanokaa: “Minä todella rakastan Häntä. Minä rakastan Häntä koko sydämestäni. Minä rakastan Häntä.”

162   Laulakaamme se nyt Jumalan kunniaksi silmämme suljettuina ja kätemme kohotettuina Taivasta kohden: “Minä rakastan Häntä, minä rakastan Häntä.” Palvokaamme Häntä. Tällaisen leikkaavan ja repivän saarnan jälkeen tämä on Jumalan parantavaa balsamia. Gileadissa on balsamia sieluja varten. Laulakaamme se nyt. Antaisitteko sävelen siihen.

Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti minua,
Ja osti pelastukseni
Golgatan puulla.

163   “Ja tästä kaikki tuntevat teidät Minun opetuslapsikseni, kun teillä on rakkaus toisianne kohtaan.” Näin on oikein. Jos me emme voi rakastaa toisiamme, jotka me näemme, kuinka voisimme rakastaa Jumalaa, jota emme näe.

Minä rakastan Häntä, Minä rakastan Häntä,

164   [Veli Branham puhuu puhujankorokkeella olevalle veljelle.] Jumala siunatkoon sinua. [Veli sanoo: “Täällä olo on suuri Taivaasta annettu kunnia.”] Kiitos, veljeni. [“Se oli tosi hienoa.”] Nyt, luulen, että seurakunta, kaikki, tulivat vahvistetuiksi, vai mitä? [“Kyllä. Todella.”] Jumala siunatkoon sinua, veli Boone. Annan seurakunnan sinulle. Jumala siunatkoon sinua.

65-1204 YLÖSTEMPAUS (Rapture, The), Yuma, Arizona, USA, 4.12.1965

FIN

65-1204 YLÖSTEMPAUS
(Rapture, The)
Yuma, Arizona, USA, 4.12.1965

1       Osasto täällä Yumassa, on suuri etuoikeus saada tämä kutsu tulla jälleen takaisin Yumaan. Meillä oli täällä viime kerralla ihmeellistä aikaa, ja sitten kun tiesin tulevani jälleen takaisin, minusta tuntui todella hyvältä. Saada kuulla nämä hienot todistukset näiltä ihmisiltä, se aivan kuin työntäisi teitä eteenpäin hieman.

2       Billy kertoi minulle, että tuo Las Vegasista tullut veli, joka halusi kokousta sinne, on täällä. Mene tapaamaan Billyä välittömästi tämän kokouksen jälkeen. Hän sanoo, että meillä on heti tammikuussa, juuri ennen Phoenixin kokouksia, aikaa sujahtaa käymään siellä ja tulla Las Vegasiin. Ja me olemmekin aina halunneet päästä sinne.

Uskon, että veli Art Wilsonilla oli tapana asua siellä pitkän aikaa sitten, ja hän saattaa yhä olla siellä. Hän pyysi minua tulemaan, hän ja sisar Wilson. Enkä saanut siihen tilaisuutta, joten ehkä tämä tulee olemaan aika, jolloin voin tulla.

3       Ota yhteyttä Billy Pauliin tai veli Roy Bordersiin, uskon hänen olevan täällä jossakin. Joku sanoi veli Royn olevan täällä, veli Pearry, Lee tai joku heistä, kykenee sanomaan sen sinulle ja sopimaan tulopäivästä.

4       No niin, tapasin monia sanapalvelijoita täällä hetki sitten ja olen hyvin onnellinen tavatessani veljiäni. Toivoisin, että minulla olisi aikaa mennä kotiin kanssanne, koska tiedän, että teillä on paras kokki, mitä maassa on. Se on hienoa. Ja minä…

5       Veli Pearryllä on nyt jo kaksi asiaa itseään vastaan tänä iltana: ensimmäiseksi hän katkaisi tuon mikrofoonin pois päältä siellä. Sinua pidetään syyllisenä siihen, veli Pearry. En usko, että todella olit syyllinen, mutta sinä… Joku valmistautui puhumaan. Se herätti hilpeyttä.

6       Ja sitten toisen kerran puhuessaan veli Collinsille ja joillekin heistä, hän sanoi: “Päivällinen oli hyvä, mutta”, hän sanoi, “sanon teille, että tuon miehen täytyy olla espanjalainen tai meksikolainen tai jotakin sellaista. Se oli väkevintä pippuria, mitä koskaan olen maistanut!”, ja niin edelleen sillä tavalla, ja hän oli puhumassa itse kokille.

Hän sanoi: “Minä olen kokki.”

7       Sellainen on Texas. Me tulemme panemaan hänet järjestykseen täällä Arizonassa, jos hän vaan viipyy täällä, vai mitä?

8       On todella mukava olla täällä. Ja oletan, että nuo asiat eivät kuulosta pilalta vaan huumorintajulta. Ja Herralla itselläänkin oli huumorintajua, tiedättehän. Hän sanoi: “Herodes”, menkää sanomaan sille ketulle, näettekö, “tänään Minä ajan ulos, ajan ulos perkeleitä, huomenna olen tehty täydelliseksi.” Niinpä jos Hänellä oli huumorintajua, niin en usko sen meitäkään vahingoittavan, silloin tällöin.

9       Ja nyt, on hieman myöhä. Ja tavallisesti minä saarnaan noin neljä tuntia. Niinpä kohteliaisuudesta veljeä ja sisarta kohtaan täällä alaosastossa, me lyhennämme sitä paljon tänä iltana.

Ja juuri.. Sanoin Terrylle… Sanoin…

Hän sanoi: “Mitä… Panemmeko päälle kahden tunnin nauhan?”

10   Minä sanoin: “Ei, Terry. Nämä ovat juhlapäivälliset.” Minä sanoin: “Tulen puhumaan ihmisille vain noin kolmekymmentä, neljäkymmentä minuuttia jostakin.” Tai ainakin yritän, joka kerta, tietäen sen.

11   Kun olin pieni poika, ihmisillä oli tapana tulla kuuntelemaan minua, koska olin vain poika-saarnaaja. Olin vain nuori mies. Ja he sanoivat: “No niin, Billy Branham, tiedättehän, joka ei lapsena käynyt koulua eikä saanut sivistystä.” Ja he tulivat kuulemaan murteellisia sanojani, Kentuckyn englantiani, ja niin he… sanoessani “hits”, “hain’ts” ja “totes” ja “carry”.

Kuten yhdessä kokouksista täällä äskettäin he sanoivat: “Nouskaamme kaikki seisomaan ja laulakaamme Kansallislaulu.”

12   Ja minä nousin seisomaan ja sanoin: “Vanha Kentuckyn kotini, siellä kaukana.” Se oli ainoa kansakunta, josta olin tietoinen, joten niin pitkälle kuin minusta oli kysymys, se oli Kansallislaulu.

13   Niinpä nyt, tultuanne vanhemmaksi, täytyy teillä olla jotakin enemmän kuin se. Katsokaahan, meidän tulee… Niin kuin Paavali sanoi: “Kun olin lapsi, puhuin kuin lapsi ja ajattelin kuin lapsi.” Te toimitte kuin lapsi, mutta kasvaessanne vanhemmaksi, te alatte ottaa ensiaskeleitanne, horjutte ja kaadutte ja nousette ylös ja yritätte uudestaan. Ja sitten, jonkin ajan kuluttua, te osaatte kävellä suoraan. Ja niin meidän täytyy tehdä ristin sotilaina. Nyt on aika kävellä suoralinjaisesti, suoraan tuota valtatietä kirkkauteen.

14   Minä uskon, että me elämme tämän maailman historian loppunäytöksissä. Minä totisesti uskon, että Herran tulemus on lähempänä, kuin me ehkä luulemmekaan. Niinpä nyt, vain noin kolmeksikymmeneksi minuutiksi ajastanne, haluaisin kiinnittää huomionne Kirjoitukseen, jota haluan käyttää tekstinä, ja haluan myös viitata joihinkin muihin Kirjoituksiin täällä.

Istuessani kotona hiljattain ajattelin tätä aihetta. Sitten ajattelin: “Enpä tiedä, puhua kaikesta tästä Kirjoituksesta. Tulen ottamaan vain osan siitä näitä tämän kaltaisia pieniä lyhyitä kokouksia varten, joka meillä on tänä iltana.” Haluan sanoa yhden asian sillä aikaa, kun etsitte esiin Psalmin 27, josta haluan lukea viisi ensimmäistä jaetta.

15   Haluaisin sanoa tämän koskien näitä Täyden Evankeliumin Liikemiesten osastoja.

Veli Pearry puhui jotakin koskien kirjoja ja niin edelleen, näitä uusia kirjoja, joita heillä on. Kuinka monet muistavat, kun meillä oli ääninauha ja saarnasimme siitä täällä Phoenixissa yhdessä konventeista Miehet, mikä aika nyt on?” No niin, se oli alku tuolle kirjalle, näettehän, kun tämä tapahtui.

16   On tapahtunut aivan liian paljon yliluonnollisia vahvistuksia Jumalan tämän hetken kirjoitetulle Sanalle, niin ettei jotakin nyt olisi lähestymässä meitä. Me olemme juuri… Se on liian todellista. Katsokaahan, ne asiat, joita te… Te olisitte ällistyneitä, jos vain tietäisitte, mitä todella on tapahtumassa. Monet teistä vieraista ehkä kuulette näiden miesten nousevan ylös ja tekevän näitä huomautuksia koskien tämän hetken Sanomaa ja niin edelleen. Se, mistä he puhuvat, on Jumalan lupaus tälle hetkelle siitä, mitä Hän lupasi tehdä. Ja me näemme Hänen Kirjoituksensa vahvistavan aivan tarkalleen, mitä Hän on luvannut tehdä. Ennalta kerrottu tapahtuen aivan tarkalleen, täydellisesti joka kerta, koska se on Jumala, joka sanoo sen.

17   Jos joku mies, en välitä siitä kuka hän olisi, yrittäisi ennustaa jotakin sen kaltaista. Olisi yksi mahdollisuus miljoonasta, että tuon miehen kertoma asia tapahtuisi, ja sitten jonakin tiettynä aikana, se olisi yksi kymmenestä miljoonasta. Sitten paikka, jossa se tulisi tapahtumaan, mahdollisuudet olisivat noin yksi sadasta miljoonasta.

Ja miksi se tapahtuu ja millä tavalla ja niin edelleen, se ei ole arvattavissa. Kun me näemme sen tapahtuvan niin täydellisesti joka kerta, silloin se on Jumala.

Sitten menemme suoraan takaisin Kirjoituksiin. Se voi näyttää meistä oudolta, mutta me menemme suoraan takaisin Kirjoituksiin tietämättä edes minne mennä, ja Pyhä Henki tuo sen esiin ja vain pannen koko Sanan yhteen muodostaen kuvan ja osoittaen meille juuri sen hetken, jossa me elämme. Me muutumme ajanjaksosta toiseen.

18   Me olemme nurkkauksessa. On helppoa, kun joku kääntää nurkan, kun muurari kääntää nurkan. Aloittaa, jokainen voi muurata tiiliä samaan riviin, aivan niin kuin tietyt kirkkokunnat alkavat mennä eteenpäin samaa riviä, ja sehän sopii, mutta kun te tulette noihin nurkkiin, joissa teidän on käännyttävä toiseen suuntaan.

No niin, Jumala ei ole rakentamassa mitään seinää. Hän rakentaa rakennusta. Ymmärrättekö? Ja siinä on monia leikkauksia ja käännöksiä, jotka Hän on ennustanut täällä Raamatussa. Ja ne ovat nuo käännökset. Kuka tahansa voi yrittää tehdä käännöstä, mutta sen täytyy olla piirustuksen mukaisesti. Jos se ei ole, se täytyy repiä alas uudestaan.

19   Niinpä me ylistämme Jumalaa Hänen hyvyydestänsä ja yhdessäolosta teidän ihmisten keskuudessa ja niistä avoimista ovista, jotka Herra on antanut meille. Ja näiden Liikemiesten kautta… Olen aina sanonut, että en usko… Minä uskon ihmisiin kirkkokunnissa, mutta minulla ei ole paljoakaan aikaa kirkkokunnille, koska jokainen rakentaa aitoja ympärilleen ja…

20   Ja se on aivan kuin… Uskon veli Davidilla olleen tapana sanoa, koskien sitä, kuinka hän kasvatti ankkoja, hän sanoi veden joessa nousseen, ja jokainen ankka, tiedättehän, halusi olla yhteydessä toistensa kanssa eivätkä ne voineet tehdä sitä, koska ne olivat aitausten sisällä. Mutta kun veden pinta oli noussut tarpeeksi korkealle, kelluivat ankat ulos aitauksistaan.

Niinpä uskon, että sillä tavalla se tapahtuu. Vesi nousee, näettehän, ja me voimme päästä ulos aitauksista ja seurustella toistemme kanssa, tiedättehän. Meillä voi olla todellinen Kristuksen rakkaus sydämissämme.

21   Ja tämä Täyden Evankeliumin Liikemiehet on ollut keidas minulle, koska monesti… Minulla on kokouksissani veljiä, hienoja veljiä, arvelen tavanneeni heitä jokaisesta kirkkokunnasta, presbyteerejä, luterilaisia, baptisteja, helluntailaisia, erityyppisiä helluntailaisia, Jumalan Kirkosta, nasarealaisista, Pyhyyden Pyhiinvaeltajista, hienoja veljiä kaikkialla. Mutta monasti he eivät voi vastaanottaa minua yhteisöönsä, koska… Näettekö? Ei niin, etteivätkö he uskoisi sitä, mutta katsokaahan, se tulisi leikkaamaan heidät pois kirkkokunnastansa. Ja kun te teette sen, niin siinä sitä ollaan.

22   Täällä hiljattain eräs metodistiveli tuli luokseni. En sano hänen nimeänsä, hän on hieno mies. Hän oli kirjoittamassa väitöskirjaa Jumalallisesta Parantamisesta, ja hän tuli luokseni vähän keskustelemaan. Me istuuduimme ja puhelimme hetken. Ja hän sanoi: “Ainoa asia, mitä meillä on sinua vastaan, on se, että sinä riiput noiden helluntailaisten ympärillä koko ajan.”

Minä sanoin: “Tulkoon sitten metodistikirkko tukemaan sitä, niin kyllä minä tulen.”

Se oli eri asia, näettehän? Hän sanoi: “Minä en ole metodistikirkko. Minä vain kuulun heidän joukkoonsa.”

23   Minä sanoin: “Siinäpä se!” Näettekö? “Helluntailaiset ovat avanneet ovensa.” Ja niin monen luo heistä, jotka tahtovat avata ovensa, me olemme valmiit tulemaan.

Aivan niin kuin Hän sanoi Ilmestyskirjan 3. Luvussa: “Minä seison ovella ja kolkutan, jos joku tahtoo avata oven, tulen Minä sisälle ja aterioin hänen kanssaan.” Ja se oli Jeesus. Tiesin aina, että se oli Kristus. Ja Hän on Sana. Se on totta. Hän on Sana.

24   Ja niinpä Täyden Evankeliumin Liikemiehet on ollut keidas, missä me olemme voineet tulla yhteen. Mitkään seurakunnat eivät tue sitä. He ovat kaikki vain miehiä eri seurakunnista, ja me tulemme yhteen ympäri maailman, kaikkialla.

25   Ja minä olen auttanut perustamaan monia, monia, monia Täyden Evankeliumin Liikemiesten osastoja kautta koko maailman. Olen kiitollinen tilaisuudesta, joka annettiin minulle. Siellä Liikemiehet kustantavat sen, ja silloin kaikki seurakunnat tahtovat tulla.

Mutta sitten en koskaan halua yrittää vetää ketään pois seurakunnastaan. Pysykää vain omassa seurakunnassanne ja levittäkää Valoa. Näettekö? Olkaa todellinen kristitty. Pastorinne tulee arvostamaan teitä. Todellinen, uskollinen, aito pyhä, kuka tahansa, joka uskoo Jumalaan, tulee arvostamaan sen kaltaista henkilöä. Kyllä!

26   No niin, kiitän tätä veljeä täällä ja hänen vaimoaan ja tätä osastoa täällä tästä tilaisuudesta. Ja voikoon tämä osasto kasvaa. Levätköön Jumalan siunaukset sen yllä, ja olkoon se työkalu Jumalan käsissä pelastamaan satoja ja satoja ihmisiä ennen Herran tulemusta. Ja kaikkia muita teistä, jotka edustatte täällä muita osastoja.

27   Psalmien kirjassa, no niin, haluan puhua eräästä todella oudosta aiheesta tänä iltana vain pienen hetken. Minulla on joitakin Kirjoituksia kirjoitettuna muistiin täällä ja ajattelin, että ehkä… Tänä iltana aikomukseni oli puhua jostakin toisesta asiasta, mutta näin, ettei aika riittäisi, enkä halunnut viipyä niin pitkään, joten käännyin tänne ja otin toisen Kirjoituksen. Ja haluan puhua aiheesta Ylöstempaus. Ymmärrättekö?

28   No niin, me uskomme, että tulee olemaan ylöstempaus. Kaikki kristityt uskovat sen. Kaikki raamatunlukijat uskovat, että tulee olemaan ylöstempaus.

29   Ja nyt, lukeaksemme taustaksi, me luemme Psalmista 25, tarkoitan, suokaa anteeksi, Psalmista 27 jakeet 1-5.

HERRA on minun valoni ja minun pelastukseni; ketä minä pelkäisin? HERRA on minun elämäni voima; kenestä olisin peloissani?

Kun paha, minun viholliseni ja vihamieheni, tulivat kimppuuni syömään lihaani, he kompastuivat ja kaatuivat.

Vaikka sotajoukko leiriytyisi minua vastaan, minun sydämeni ei pelkäisi; vaikka sota nousisi minua vastaan, siitä huolimatta olen varma.

Yhtä asiaa olen halunnut HERRALTA, sitä minä etsin; että voisin asua HERRAN huoneessa kaikki elämäni päivät katsellakseni HERRAN kauneutta ja tutkistellakseni hänen temppelissänsä.

Sillä vaikeuden ajassa hän kätkee minut telttakatokseensa: hänen majansa salaisuudessa hän kätkee minut; hän asettaa minut kalliolle.

Lisätköön Herra siunauksensa tälle Sanansa lukemiselle.

30   Nyt tänään, puhuttaessa tästä aiheesta… Ja jotkut teistä voivat ottaa sen erilaiselta kannalta kuin minä sen otan, mutta kuinka monet täällä uskovat Raamatun opettavan, että tulee olemaan Seurakunnan ylöstempaus? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kyllä, tietenkin! Se on totta, todella, seurakunnan poistempaaminen. Olette sitten metodisti, baptisti, presbyteeri, tai kuka sitten olettekin, helluntailainen, tulee olemaan poistempaaminen.

31   Ja uskon, että puhuessani en yritä tulla tänne vain sanoakseni jotakin, jonka ajattelen miellyttävän ihmisiä. En ole koskaan syyllistynyt siihen. Haluan tulla tänne ja sanoa jotakin juuri niin kuin tunnen johdatusta sanoa se. Jotakin, jonka uskon olevan avuksi teille. Jotakin, joka edistäisi kokemustanne Jumalan kanssa, jos olette kristitty, ja jos ette ole kristitty, saamaan teidät niin häpeämään itseänne, että haluatte tulla kristityksi. Ja sen mukaisesti olen aina yrittänyt johtaa ajatuksiani, niin kuin Herra on minua johdattanut.

32   No niin, meitä on varoitettu, että tätä oppia tultaisiin viimeisissä päivissä pilkkaamaan. Jos haluatte… Lukekaamme siitä hetken. Se on 2. Pietarin kirjeen 3 luku, jakeet 3 ja 4. Katsokaamme, josko tämä on oikein.

Tietäen tämän ensin, että on tuleva viimeisissä päivissä pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan,

Ja sanovat: Missä on hänen tulemuksensa lupaus? Sillä siitä asti kun isät ovat nukkuneet pois, kaikki asiat ovat jatkuneet, niin kuin ne ovat olleet luomakunnan alusta.

Sillä tästä he mielellään [kernaasti] ovat tietämättömiä, että Jumalan sanalla taivaat olivat vanhastaan voimassa, ja maa pistäen esiin vedestä ja seisten vedessä:

Jolla maailma, joka silloin oli, vedellä peittäen tuhoutui:

33   No niin, me näemme syyn, miksi tähän aiheeseen suhtaudutaan niin kevyesti. Se johtuu siitä, että profeetta tässä sanoi, että näissä viimeisissä päivissä nämä pilkkaajat tulisivat sanomaan näitä asioita. Näettekö? Se on ennustettu. Se on syy miksi ihmiset toimivat tänään sillä tavalla kuin toimivat. Tehän varmasti voitte odottaakin sitä, koska Raamattu on sanonut: “Viimeisissä päivissä he tulisivat olemaan itsepäisiä, ylpeitä, nautintoja enemmän kuin Jumalaa rakastavia, rauhan rikkojia, vääriä syyttäjiä, tyytymättömiä ja halveksivat niitä, jotka ovat hyviä, omaavat jumalisuuden muodon, mutta kieltävät sen voiman; sen kaltaisista kääntykää pois.” Voimmeko me odottaa näkevämme Totuuden jäljittelyä? Tietenkin!

34   Kun Mooses meni alas Egyptiin vapauttamaan Israelin lapsia, hänellä oli kädessään vahvistuksena vain keppi, ja Taivaan Jumala takanaan hän teki ihmeen. Siellä tulivat jäljittelijät hänen jäljessään tehden saman asian kuin hänkin teki. Näettekö? No niin, he tulivat perässä sen jälkeen, kun hän teki sen ensin. He tulivat vasta sen jälkeen, koska he jäljittelivät sitä, mitä hän teki. He jäljittelivät alkuperäistä. Me huomaamme sen.

Ja nyt te sanotte: “Mutta sehän tapahtui Mooseksen päivinä.”

Mutta sama Kirjoitus sanoo, että he tulisivat uudestaan viimeisissä päivissä. “Niin kuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin tulevat tekemään nämä miehet, joilla on kelpaamaton mieli koskien Totuutta.” Näettekö? Jäljittelyjä, kaiken kaltaisia asioita järkyttämään ihmisiä. Ja sitten, jos…

35   Tämä ylöstempaus, joka tulee tapahtumaan, ja mitä tahansa Jumalalla on varattuna Sanassansa, tulee aina esiin jotakin järkyttämään Sitä, jos he vain pystyvät siihen. Saatanan tarkoitus on tehdä niin.

36   Niin kuin tämä veli täällä sieltä Las Vegasista sanoi: “Saatana”, hän sanoi, “maailma on hänen valta-alueensa, ja se siellä hänen päämajansa.”

Minä tiedän, että Saatana on tämän maailman jumala. Hänellä on hallinnassaan jokainen kansakunta Taivaan alla. Tarkalleen! Tämä maailma kuuluu Saatanalle. Mutta Jeesus tulee ottamaan sen hallintaansa. Saatana tarjosi sitä Hänelle kerran, ja Hän kieltäytyi siitä, koska Hän tiesi olevansa sen perillinen tulevina aikoina.

37    “Pilkkaajia.” Ottakaamme tuo yksi sana muutamaksi minuutiksi ennen kuin menemme eteenpäin. Pilkkaajia!

Noin kaksi viikkoa sitten luin Tucsonissa sanomalehdestä siitä, kuinka joku englantilainen oli antanut lausunnon, se oli lehdessä pääotsikkona, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulitseminen oli vain huijausta Pilatuksen ja Jeesuksen kesken, että Hän vain tuli tehdäkseen itsestään jotakin. Eikä ole mitään tapaa, kuinka voisimme todistaa sen heille, koska kaikki Jumalan asiat täytyy vastaanottaa uskossa. Meidän täytyy uskoa se. No niin, hän jatkoi edelleen kuvaillen, kuinka se olisi voinut tapahtua.

38   Siellä äskettäin, tuossa suuressa kansakunnassa, Lontoossa, Englannissa, missä John ja Charles Wesley ja monet noista suurista varhaispäivien saarnaajista, Spurgeon ja muut heistä, olivat saarnanneet Evankeliumia heinänmyyntipaikoilla ja kaikkialla siellä, he hylkäsivät tuon heidän päivänsä sanoman, ja katsokaa, mitä he ovat tänä päivänä.

Siinä veli Williams ja he tänä iltana ovat. Se on yksi alhaisimmiksi vajonneista maista maailmassa. Olen ollut kaikkialla maailmassa, mutta en tiedä mitään niin alhaista kuin Englanti. Se on… Billy Graham sanoi saman asian. Hänenhän täytyi viedä vaimonsa pois puistoista sen vuoksi, mitä miesten ja naisten välillä julkisesti tapahtui puistoissa. Kun olin siellä, en ollut koskaan nähnyt mitään, mikä vaivaisi henkilön sydäntä enemmän kuin se, mitä tapahtui Englannissa, jolla kerran oli tilaisuus johtaa maailmaa uskonpuhdistuksessa. Se osoittaa, kuinka voidaan langeta.

39   Mutta te näette, mikä saa sen aikaan, tuo sanoma, joka lähti liikkeelle silloin, englantilaiset yrittävät pitää kiinni tuosta samasta sanomasta tälle päivälle kuuluvana. Se ei tule toimimaan tänään. Se ei onnistu. Kuinka olisi…

40   Mitä jos Mooses olisi tullut ja tuonut Nooan sanoman: “Me tulemme rakentamaan arkin ja ajelehdimme alas Niiliä”? Se ei olisi onnistunut. Ei myöskään Jeesuksen sanoma olisi koskaan toiminut Mooseksen mukaisesti. Ja myöskään ei Wesleyn sanoma toiminut Lutherin sanoman mukaan, tai Lutherin päinvastoin.

Ja tänään, meidän viimeinen suuri uskonpuhdistuksemme oli helluntailiike. Ja tänään me liikumme pois siitä, sillä helluntailaisten sanoma ei sekoitu tämän kanssa, koska se oli toinen aika. Se kaikki on Jumalan Sanaa, mutta se rakentuu. Aivan kuten jalat, käsivarret, tullen ylöspäin ja muodostaen Morsiamen ylöstempausta varten. Näettekö, se ei, älkää syyttäkö noita aikaisemmin olleita ihmisiä. He elivät oman sanomansa mukaan.

Kaikki ne tulevat esiin, jotka olivat Morsiamessa.

Aivan niin kuin elämän kulkiessa viljankorren lävitse. Se jättää varren, kuoren, ja muodostuu vehnäksi, sen vehnänjyvän kaltaiseksi, joka putosi maahan.

41   Täällä äskettäin luin erästä kirjaa, jonka joku saksalainen oli kirjoittanut arvostellen. Hän sanoi: “Kaikista maailman fanaatikoista William Branham on kaiken huippu.” Hän sanoi: “Hänhän ei ole mitään muuta kuin… Hän on taikuri. Hän tekee näitä asioita…” Näettekö, tuo mies ei vain tiedä.

42   Ja sitten, tuo mies oli arvostelija. Hän ei edes uskonut Jumalaan. Hän sanoi: “Jumala, joka voi istua pimeiden ajanjaksojen aikana kädet ristissä vatsansa päällä ja nauraa tuota kristittyjen äitien joukkoa, joiden piti olla Hänen omia opetuslapsiaan, äitejä pienten lasten kanssa, ja voi antaa leijonien syödä heitä, liikauttamatta edes kättään.” Näettekö kuinka lihallinen mieli, kuinka koulutus ja muut asiat, eivät voi käsittää näkyä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”]

43   Tuon vehnänjyvän täytyi pudota maahan. Aivan niin kuin Jeesuksen täytyi pudota maahan ja nousta uudestaan, niin myös helluntaiseurakunnan täytyi pudota maahan. Sen täytyi mennä maahan, noiden Pimeiden Ajanjaksojen aikana. Ja jokaisen jyvän, joka menee maahan, täytyy levätä tuon pimeän ajan ylitse voidakseen tuoda esiin jotain.

Mutta se alkoi itää Martin Lutherissa. Kulki sitten Wesleyn kautta helluntailaisiin. Nyt se menee siitä ulos jyvään. Ja nyt, nuo kirkkokunnalliset järjestelmät, jotka he jättivät taakseen, ne ovat varsia. Siinä kaikki. Se tullaan polttamaan, tuo kirkkokunnallinen järjestelmä. Mutta todellinen vehnänjyvä, joka tuli ulos jokaisessa noista uskonpuhdistuksista, tullaan tempaamaan ylös Morsiamessa. Se tulee kokonaisuutena muodostamaan Morsiamen.

44   Nyt me näemme, kuinka he jäljittelivät ristiinnaulitsemista Englannissa, joukko noita pitkätukkaisia, jokin aika sitten, he huusivat ja nimittivät Jeesusta “isiksi” ja kaikkea sellaista. Sellaista roskaa.

45   Nyt te sanotte: “Se tapahtui Lontoossa, Englannissa.”

Tarkatkaa, mitä oli sanomalehdessä viime viikolla täällä Amerikassa. Joku suuri jumaluusopin tohtori jostakin hienosta koulusta sanoi, että ristiinnaulitseminen oli huijausta. Hän sanoi, että Jeesus vain yritti tehdä itsestään jotakin, että Hän oli juonut tätä mandrake-ruohoa.

Me löydämme l. Mooseksen kirjassa puhutun siitä. Se on marijuanan kaltainen kasvi. Sitä löytyy sieltä Itämailta. Ja jos te juotte sitä, se saa teidät nukkumaan kuin kuollut kahden tai kolmen päivän ajaksi.

46   Hän sanoi, että heidän antaessaan Hänelle viinietikkaa, on ollut täysin mahdollista, että se on ollut tätä mandrake-kasvia. Ja kun he antoivat sitä Hänelle, Hän nukkui kuin kuollut. He panivat Hänet hautaan, ja mentyään takaisin kahden tai kolmen päivän kuluttua Hän oli jälleen hereillä, ja kaikki oli kunnossa. Hän sanoi: “Hän meni Intiaan ja kuoli siellä jossakin tavallisen kuoleman yrittäen huijata ja aikaan saada uskonnon.”

Ensinnäkin, tuo arvostelija… Mikä on vikana ihmisillä? Näettekö? Se johtuu vain tästä päivästä, jossa me elämme, näettekö, pilkkaajat tänä päivänä täyttävät profetian.

47   Jumala jakoi Sanansa kullekin ajanjaksolle. Ja kunkin noista ajanjaksoista täytyy julkituoda Se. Hän myös ennalta määräsi miehet kutakin ajanjaksoa varten täyttämään tuon Sanan. Joka kerta jakaessaan Sanaansa Hän määräsi miehen sitä varten. Säätäessään Mooseksen ajan Hän sääti Mooseksen siihen. Kun Hän määräsi ajan Jumalan Pojan syntymiselle, Hän määräsi Hänet siihen. Jokaisessa ajanjaksossa Hän ennalta määräsi miehensä siihen. Niin kuin Raamattu sanoo, ei mikään…

48   Jos Jumala on ääretön, kaikkivaltias, omaten kaiken voiman, kaikkialla läsnä oleva, kaikkitietävä, silloinhan Hän tiesi kaikki asiat alusta alkaen. Mikään ei ole poissa paikaltaan. Me vain ajattelemme niin olevan. Katsokaa takaisin Hänen Sanaansa ja nähkää, mitä Hän on tekemässä. Silloin me tulemme ymmärtämään.

49   No niin, ajatelkaa vain. Ensinnäkin, jos tuo saarnaaja olisi ajatellut, kun he panivat tuota etikkaviiniä Hänen suuhunsa, Hän sylkäisi sen ulos. Hän ei alkuunkaan niellyt sitä. Näettekö? Pilkkaajia vain nousee. Toiseksi. Kuinka tämä Nasaretista oleva Jeesus, kuinka Hänen elämänsä sopi jokaiseen Vanhan Testamentin profetiaan? Miten niin voi olla? Niin ei olisi voinut olla ilman Jumalan ennalta määräämistä. Hänen elämänsä sopi jokaiseen Vanhan Testamentin profetiaan. Toiseksi. Jos nuo opetuslapset olisivat yrittäneet huijata sillä tavalla, niin miksi jokainen heistä kuoli marttyyrikuoleman? Ja apostoli Pietari jopa sanoi: “Kääntäkää minut pää alaspäin. Minä en ole arvollinen kuolemaan niin kuin Hän.” Kuinka… He ottivat Andreaksen ja käänsivät hänet kyljittäin ristille. Jokainen heistä sinetöi todistuksensa omalla verellään. He uskoivat Häneen ja rakastivat Häntä ja antoivat elämänsä Hänen vuokseen. Jos Hän oli huijari, niin kuinka he olisivat koskaan tehneet sitä? Katsokaahan, tuo hengellinen sovellutus, ihmiset eivät tajua sitä.

50   Täällä oli eräs suuri mies äskettäin, joku suuri rabbi, joka kirjoitti Mooseksen kulkemisesta Punaisen Meren halki. Hän sanoi: “ Se ei ollut itse asiassa vettä. Vedet eivät koskaan olleet seisoneet heidän ympärillään.” Hän sanoi: “Se, mitä tapahtui, oli, että siellä Kuolleen Meren toisessa päässä kasvaa kaisloja, ja hän kulki Kaislameren lävitse. Ei siellä ollut mitään vettä, vaan kaislameri, jonka halki he kulkivat.” Ja monet kirkonmiehet uskovat sen, ja hyväksyvät sen.

51   Tässä jokin aikaa sitten, kun tämä ensimmäinen astronautti meni ylös, hän tuli takaisin eikä ollut nähnyt minkäänlaista Jumalaa. Se jopa käänsi sananpalvelijoita ympäri. He ajattelivat Jumalan elävän siellä jossakin sadanviidenkymmenen mailin korkeudessa.

52   Voi hyvänen aika kuinka… Koulutus ja tämän maailman viisaus on muuttanut seurakunnan joukoksi rikkaruohoja. Se on… Koulutus, koulutukselliset järjestelmät, tiede ja sivilisaatio ovat perkeleestä. Se on perkeleen sivilisaatio.

Ja meidän tulossa olevalla sivilisaatiollamme ei tule olemaan mitään tekemistä tämän sivilisaation kanssa. Tässä sivilisaatiossa ja tässä tieteellisessä maailmassa meillä on… Mitä tieteellisemmäksi me tulemme, sitä pidemmälle me menemme kuolemaa tuottaviin asioihin. Tuossa uudessa sivilisaatiossa ei tule olemaan mitään kuolemaa, ei sairautta, murhetta, eikä kipua. Näettekö? Siellä ei tule olemaan mitään sellaista. Niinpä tämän sivilisaation täytyy tulla hävitetyksi, koska se on perkeleestä.

53   Me näemme l. Mooseksen kirja 4:ssä, että Kainin jälkeläiset alkoivat sivilisaation ja rakensivat kaupunkeja ja niin edelleen, musiikki instrumentteja ja tulivat tieteellisiksi. Ja ihmiset menivät kauemmaksi pois Jumalasta ollen kuitenkin uskonnollisia. Mutta kun Seetin jälkeläiset tulivat, alkoivat he huutaa avukseen Herran Nimeä.

Ja puhukaapa kavalasta yksilöstä.

54   Minä en ole täällä loukatakseni kenenkään tunteita tai sanoakseni mitään jostakin seurakunnasta. Ja jos täällä on joku, joka kuuluu tähän kirkkoon, niin en sano tätä loukatakseni tunteitanne, koska siellä on aivan yhtä paljon hyviä ihmisiä kuin muissakin seurakunnissa. Mutta luin viime viikolla Shreveportissa katolisen kirkon antamasta lausunnosta.

Ja me näemme, kuinka he nyt ovat kaikki tulossa yhteen tuossa suuressa ekumeenisessa neuvostossa, ja niin edelleen, täyttäen tarkalleen sen, mitä Raamattu sanoi heidän tekevän. Aivan tarkalleen…

55   Nyt me näemme heidän sanovan: “Miksi jotkut protestantit tahtoisivat pitää kiinni Raamatusta. Raamattuhan ei ole mitään muuta kuin kirja kirkon historiasta, eikä heillä ollut sitä kirjoitettuna ennen kuin vasta noin 250 vuotta sitten. Kirkko on aina ollut olemassa.” Hän sanoi: “Se oli kirkko eikä Raamattu, ja Raamattu on vain historia siitä, mitä kirkko teki.” Mikä ovela valhe se onkaan. Meillähän on ollut Raamattu kolmetuhatta vuotta. Vanha Testamentti oli kirjoitettuna Kirjoituksessa satoja ja satoja vuosia ennen Kristuksen tulemusta. Se on vain perkeleen ovela valhe.

56   Ja me näemme tänä päivänä, kun on tämä suuri pilkkaaminen, tehdään pilaa Raamatusta ja yritetään työntää sitä ulos, Jumalan täytyy tuomita seurakunta jonkin mukaan. Hän ei voisi olla oikeudenmukainen… He eivät voi pidättää minua täällä kadulla siitä, että ajan kolmenkymmenen mailin tuntinopeudella kahdenkymmenen mailin rajoitusalueella, jollei siellä ole jotakin sanomassa minulle, että on lupa ajaa vain kaksikymmentä mailia tunnissa. Sen täytyy olla siellä.

Ja Jumala tulee tuomitsemaan seurakunnan, tulee tuomitsemaan ihmiset jonakin päivänä. Me tiedämme sen. Tuomio on tulossa. Niinpä jos Hän tulee tuomitsemaan sen katolisen kirkon mukaan, niin minkä katolisen kirkon? Jos Hän tulee tuomitsemaan sen metodistien mukaan, ovat baptistit kadotettuja. Jos Hän tuomitsee sen ykseyden mukaan, on kakseus kadotettu. Näettekö? Minkä mukaan Hän tulee tuomitsemaan sen? Hän sanoi, että Hän tulisi tuomitsemaan sen Kristuksen mukaan, ja Kristus on Sana. Niinpä Jumalan Sanan mukaan Jumala tulee tuomitsemaan sen. “Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan kanssa, ja Sana oli Jumala. Ja Sana oli tehty lihaksi ja asui keskuudessamme. Sama eilen, tänään ja iäti.” Näettekö? Niinpä Hän tulee tuomitsemaan sen Sanansa mukaan.

57   Ja nyt, me näemme, että tänä päivänä, kun he yrittävät työntää Raamattua ulos: “Hyväksykää seurakunta.” Raamattu, sitä he eivät halua. Seurakunta, he vain tekevät kaiken kaltaisia uskontunnustuksia, ja jotakin muuta, ja vaeltavat sen mukaan.

58   On aivan kuin puhuessani Shreveportissa eräänä iltana siitä, kuinka he tappoivat tuon uhrikaritsan. Siellä heidän keskuudessaan ei tullut olla mitään hapanta kokonaiseen seitsemään päivään. Ei mitään hapanta leipää. Kaiken täytyi olla happamatonta. Se esitti Seitsemää Seurakunta Ajanjaksoa, jonka saamme kirjana kohta. Eikä se ole happamatonta, kun jotakin on sekoitettuna siihen. Ja me olemme sekoittaneet uskontunnustuksia ja kirkkokuntia ja kaikkea muuta Sanan kanssa ja yhä yritämme kutsua sitä Sanaksi. Kokonaiseen seitsemään päivään ei tullut olla mitään hapanta.

59   Ja jopa se, mitä ei syödä tänään, älkää yrittäkö säilyttää sitä huomiseen. Polttakaa se tulella ennen päivänkoittoa, sillä uusi sanoma on tulossa esiin, ja uusi asia. Näettekö, he yrittävät säilyttää sitä seuraavaan päivään. Se on ollut seurakunnan asenne. Herätyksen syttyessä niin ensimmäiseksi, tiedättehän, noin kolmen vuoden sisällä he aloittavat siitä organisaation. Kirkkokunta aloittaa organisaation.

Mutta oletteko huomanneet, tämä on pyyhkäissyt nyt maata kaksikymmentä vuotta, eikä ole tullut mitään organisaatiota. Eikä koskaan tule olemaankaan! Tämä on loppu. Vehnänjyvä on jälleen tullut vehnänjyväksi. Vehnä on tullut takaisin jyväänsä. Kuori on vetäytynyt pois siitä. Ja vehnän täytyy maata auringon läsnäolossa kypsyäkseen.

60   Eikö olekin outo asia, kuinka Itärannikolla oli äskettäin tämä suuri pimennys. He eivät voineet ymmärtää sitä. Texas pimeni viime viikolla. He eivät voi ymmärtää sitä. Ettekö te käsitä, että se on merkki? Ettekö te tiedä, että kansakunnat hajoavat? Israel on kotimaassaan, ja nämä merkit osoittavat, että me olemme lopussa! Samaan aikaan, kun se pimenee, ettekö te tunne tuota merkkiä profeetan sanoessa: “Mutta on oleva Valo ehtooajalla”, että Valo on tuleva esiin ehtoo ajassa, kun pimennykset ja asiat tapahtuvat sillä tavalla, kuin ne ovat nyt.

61   Katsokaa vain kuinka se pimeni. Paavi juuri tuli tänne.

Muistatteko siellä tabernaakkelissa, kuinka nuo, teillä on ääninauhat, arvaan teidän kaikkien tilaavan niitä, kuinka Herra siellä tabernaakkelissa näytti meille tarkalleen, kuinka ja missä nuo Seurakunta ajanjaksot tulisivat olemaan. Ja olin piirtänyt ne sinne taululle, nuo seurakunta-ajanjaksot, jotka näette piirrettynä täällä kirjassa. Ja eikö Pyhä Henki tullutkin alas suurena Tulipatsaana ja mennyt sinne seinälle ja piirtänyt niitä itse kolmen tai neljänsadan ihmisen istuessa katselemassa sitä.

Ja juuri kun paavi lähti tänne, kuu jostakin syystä pimeni, ja he ottivat siitä valokuvia, samalla tavalla kuin se oli piirrettynä siellä puhujanlavalla. No niin, hän teki matkansa tänne kolmantenatoista päivänä, käveli 13 askelta, tarjosi ehtoollista 13:sta, kansakunnassa. joka on numero 13, ja pimennyksiä tulee kaikkialla. Ettekö te näe, missä me olemme? Me olemme lopunajassa.

62   “Pilkkaajia on nouseva viimeisissä päivissä sanoen: ‘Aika ei ole mitenkään erilainen, kuin silloin kun isämme nukkuivat pois.’”

Mutta kun te näette näiden asioiden alkavan tapahtua, nostakaa päänne ylös. Valmistautukaa! Jotakin voi tapahtua millä hetkellä tahansa. Kristus tulee noutamaan Seurakuntaansa.

63   No niin, he eivät usko sitä, koska he eivät käsitä, että juuri he ovat niitä, jotka täyttävät Kirjoitukset. Ihmiset todella eivät käsitä tehdessään näitä asioita ja sanoessaan näitä asioita, että he ovat täyttämässä Kirjoituksia.

Kuinka vähän Kaifas ja nuo papit olivat siitä tietoisia sinä päivänä, kun he pilkkasivat ja tekivät pilaa Hänestä. He eivät tienneet, että itse Jumala, josta he lauloivat: “Jumalani, miksi hylkäsit Minut”, Psalmi 22, “He lävistivät käteni ja jalkani…” He lauloivat sitä siellä temppelissä Hänen kuollessa siellä ulkona ristillä. Vähän he tiesivät, että olivat tekemässä sitä. Jeesus jopa rukoili: “Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä ovat tekemässä.” Koska Kirjoitukset itse asiassa olivat ennustaneet heidän olevan sokeita.

64   Tiesittekö, että protestanttisten ja katolisten kirkkojen on ennustettu viimeisissä päivissä olevan sokeita, aivan Kirjoitusten mukaisesti, Kristuksen ollessa ulkopuolella yrittäen päästä sisälle? “Koska sinä sanot: ‘Minä olen rikas enkä mitään tarvitse.’ Etkö tiedä, että sinä olet viheliäinen, köyhä, kurja, alaston ja sokea, ja et ole siitä tietoinen!” Ilmestyskirja 3. Siinä se on teille, uudelleen sokeana, polkien jalkoihinsa Jumalan asiat, aivan niin kuin ne eivät merkitsisi heille mitään, pilkaten ja tehden siitä pilaa. Raamattu on sanonut niin.

65   Mutta Seurakunnalle, Morsiamelle, ylöstempaus on ilmestys. Hänelle on paljastettu, että se on ilmestys. Todellinen Kristuksen Morsian tulee odottamaan tuota ylöstempausilmestystä.

66   No niin, se on ilmestys, sillä ilmestys on usko. Teillä ei voi olla ilmestystä ilman uskoa. Usko on ilmestys, koska se on jotakin, mitä on paljastettu teille. Usko on ilmestys. Usko on jotakin, mikä on paljastettu teille samalla tavalla kuin Abrahamille, joka saattoi kutsua kaikkia asioita, jotka olivat vastoin hänelle paljastettuja asioita, että niitä ei olisi olemassakaan. Nyt usko… Sitä usko on, se on ilmestys Jumalalta. Seurakunta, koko ruumis kokonaisuudessaan, on rakennettu ilmestykselle.

67   Keskustelin tässä muutama viikko sitten erään hienon baptistisaarnaajan kanssa. Hän tuli keskustelemaan kanssani. Hän sanoi: “Minä pidän sinusta miehenä, mutta”, hän sanoi, “sinä olet kokonaan sekaisin.”

Minä sanoin: “Silloin pyydän sinua, että autat minua oikaisemaan itseni Kirjoituksella.”

Hän sanoi: “Me emme ole koskaan kykenevät, veli Branham, saamaan asioita yhteen, ennen kuin saamme jokaisen sanan sanasta sanaan tarkalleen sopimaan kreikankielen kanssa ja niin edelleen.”

68   Minä sanoin: “Oi, hyvä herra, sinä kyllä tiedät asian paremmin.” Minä sanoin: “Jopa Nikean kirkolliskokouksessa, jopa niin kauan aikaa sitten, kolmesataa vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen, he yhä väittelivät siitä, kuka kreikkalainen oppinut oli oikeassa. Sitä ei voi tehdä… Tuo koko asia on… Se on ilmestys.”

Hän sanoi: “En voi hyväksyä ilmestystä.” Minä sanoin: “Kuinka sitten voit hyväksyä Kristuksen?”

Hän sanoi: “Mutta Raamattuhan sanoo: ‘Joka uskoo Jeesukseen Kristukseen, hänellä on Iankaikkinen Elämä.’”

69   Minä sanoin: “Se on totta. Mutta Se myöskin sanoo, ettei kukaan voi kutsua Jeesusta Kristukseksi muuten kuin Pyhän Hengen antaman ilmestyksen perusteella, joka on paljastettu hänelle.” Näettekö? Ja siinä se on teille päätyen suoraan takaisin ilmestykseen. Sen täytyy olla paljastettu, Raamatussa.

70   Kain ja Aabel eivät omistaneet Raamattua lukeakseen sitä, mutta Aabelille se paljastettiin uskon kautta, joka on ilmestys. Aabel uhrasi Jumalalle paremman uhrin kuin Kain. Ja Jumala todisti, että hän oli vanhurskas.

Kun Jeesus kysyi täällä Matteus 16:17 ja 18. Meillä ei ole aikaa lukea sitä, mutta jos haluatte kirjoittaa sen muistiin. Hän sanoi: “Kenen ihmiset sanovat Minun, Ihmisen Pojan, olevan?”

Yksi heistä sanoi: “He sanovat, että olet Mooses, Elia, tai joku muu.”

Hän sanoi: “Mutta kenen te sanotte minun olevan?”

71   Hän sanoi: “Sinä olet Kristus, Elävän Jumalan Poika.”

72   Hän sanoi: “Siunattu olet sinä Simon, Joonan poika, sillä liha ja veri eivät ole paljastaneet tätä sinulle, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle. Tälle kalliolle, hengelliselle ilmestykselle siitä, kuka Jumala on, kuka Jeesus on, ja Hän on Jumalan ilmestys, Jumala tehtynä lihaksi ja paljastettuna maailmalle.”

“Hän oli maailmassa. Jumala oli Kristuksessa sovittaen maailman itsensä kanssa paljastaen, mitä Jumala oli lihan ruumiissa.”

“Sinä olet Kristus, Voideltu, Jumalan Poika.”

73   Hän sanoi: “Liha ja veri ei ole koskaan paljastanut tätä sinulle, vaan Minun Isäni, joka on Taivaassa, on paljastanut tämän sinulle. Tälle kalliolle Minä rakennan Seurakuntani, Sanan ilmestykselle omalle ajallensa, Minä rakennan Seurakuntani, eivätkä helvetin portit voi sitä voittaa.”

74   Ilmestyskirja on Raamatun viimeinen Kirja. Se on sinetöity uskomattomille. Siellä Raamattu sanoo 22:ssa luvussa: “Kuka tahansa ottaa yhden Sanan pois Siitä tai lisää yhden sanan Siihen, Minä tulen ottamaan hänen osansa pois Elämän Kirjasta.” Me käsitämme, että Se siten annettiin kokonaan uskovaisia varten. Ja Ilmestyskirja paljastaa, kuka tämän koko Kirjan Tekijä on. Hän on näöltään kuin Alpha ja Omega l. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, Jeesus Kristus, sama koko ajan. Ja Hän paljastaa itsensä täydellisen salaisuuden ja Hänen suunnitelmansa Hänen seurakuntansa ajanjaksoja varten, jotka olivat tulossa ja olivat sinetöidyt siellä Seitsemällä Sinetillä.

75   No niin, Kirja oli kirjoitettu, mutta muistakaa, että Se oli sinetöity Seitsemällä Sinetillä. Ja näiden Seitsemän Sinetin ei tullut olla avattuja, Ilmestyskirja 10, ennen viimeisen maallisen enkelin äänen kuulumista maan päällä, Ilmestyskirja 10:7. Näettekö? “Ja viimeisen enkelin Sanoman kuulumisen päivinä, seitsemännen enkelin, Jumalan salaisuus tulee päätökseensä tuossa ajassa.” Ja se on se aika, jossa me elämme.

76   Me kaikki tiedämme elävämme Laodikean ajanjaksossa. Seurakunnalla ei tule koskaan olemaan mitään toista ajanjaksoa. Sitä ei voi olla. Niinpä me elämme Laodikean ajanjaksossa, ja näiden Seitsemän Sinetin, jotka pitivät tuon Kirjan salaisuutena ihmisille, tulevat avatuksi tuona päivänä. Hän lupasi sen. No niin, se ei tule olemaan lainkaan Sanan ulkopuolelta, koska te ette voi lisätä Sanaan tai ottaa pois Sanasta. Sen on aina pysyttävä Sanana. Mutta ilmestys on paljastava Totuuden siitä, mitä Se [Sana] on, sovittaen Sen yhteen muun Kirjoituksen kanssa. Ja sitten Jumala vahvistaa, että se on Totuus.

77   Katsokaahan, Jumala ei tarvitse mitään tulkkia. Hän on oma tulkkinsa. Hän tulkitsee itse saattamalla tapahtumaan ne asiat, jotka Hän on sanonut tulevan tapahtumaan. Aivan niin kuin Hän alussa sanoi: “Olkoon siellä valo!”, ja siellä oli valo. Se ei tarvitse mitään tulkintaa. Se vahvistettiin.

78   No niin, Hän lupasi Kirjoituksessa tiettyjä asioita tässä viimeisessä päivässä. Ja siinä se oli.

Sillä tavoin Jeesus oli Jumalan Poika. Hän lupasi lähettää Hänet. Kun Hän aikanaan oli täällä maan päällä, eivätkä ihmiset voineet uskoa Häntä, Hän sanoi: “Tutkikaa Kirjoituksia, sillä te ajattelette, että teillä on niissä Iankaikkinen Elämä, ja juuri ne todistavat Minusta. Jos Minä en tee Isäni tekoja, älkää silloin uskoko Minua. Mutta jos te ette voi uskoa Minua, uskokaa tekoja, joita Minä teen, koska ne todistavat, kuka Minä olen.”

79   Sitten, Wesleyn ajanjaksossa, ne teot, joita hän teki, todistivat kuka hän oli.

Lutherin uskonpuhdistuksen ajassa, varmasti ne todistivat, kuka hän oli.

80   Helluntailaisten päivissä, lahjojen ennalleen asettaminen, kielilläpuhuminen, perkeleiden ulos ajaminen, ja nuo lahjat, nehän todistivat. Se ei ollut mitään leikinlaskua. Ihmiset sanoivat, kun se ensin alussa nousi esiin… Luin kirjoja helluntailiikkeen historiasta. He sanoivat: “Se ei voi kestää pitkään. Se on palava loppuun.” Se palaa yhä. Miksi? Siksi että te ette voi koskaan sammuttaa sitä. Jumala sanoi, että se olisi siellä. Se on tuo osa Sanasta, ettekä te voi sammuttaa sitä.

Ja sitten kun Morsianta kutsutaan ulos, kuinka te voisitte sammuttaa sen? Se on Sanan julkitulemisen ilmestys todeksi tehtynä. Ja me elämme tuossa päivässä. Ylistys Jumalalle! Salaisuuden paljastaminen Hänestä itsestään.

81   No niin, ylöstempaus on vain… Tämä ylöstempaus, josta me puhumme, on vain Morsianta varten. Muistakaa, että Raamattu sanoo: “Ja muut kuolleet eivät eläneet tuhanteen vuoteen.” Tämä suuri ylöstempaus… Jos ei ole ylöstempausta, ystävät, missä me silloin olemme? Mitä me tulemme tekemään? Missä ajassa me elämme? Mikä lupaus meillä on? Tulee olemaan ylöstempaus. Raamattu sanoo, että tulee olemaan, ja se tulee tapahtumaan ainoastaan Valituille, valitulle rouvalle, näinä viimeisinä päivinä ulos vedetylle Morsiamelle, Seurakunnalle.

82   Itse tuo sana seurakunta merkitsee “kutsuttu jostakin ulos”. Ja niin kuin Mooses kutsui kansan ulos kansasta, samoin Pyhä Henki on kutsumassa Morsiamen ulos seurakunnasta. Seurakunnan ulos seurakunnasta, jäseniä jokaisesta kirkkokunnasta, joka muodostaa Morsiamen, Morsiuspuun. Se on ääninauhalla Morsiuspuu. Morsian tulee uloskutsutuksi, ja Morsian tulee olemaan ylöstempauksessa, se yksin, ei mitään muuta kuin Morsian, valitut, jotka Jumala on ennalta tuntenut alusta alkaen, Isän hengellinen geeni

Sallikaa minun pysähtyä tähän minuutiksi. Tulen hermostuneeksi ajatellessani, että pidättelen teitä liian pitkään.

83   Mutta huomatkaa, kuulkaahan, jokainen teistä ihmisistä. Tiesittekö, että vuosia ennen syntymäänne te olitte isässänne geeninä? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se on totta! Siemenen alkio oli isässänne, se tulee uroksesta, ei naaraasta. Näettekö? Naaras tuottaa munan, maaperän, mutta elämän siemen tulee uroksesta. Sanokaamme nyt, isässäni…

84   Tai, poikani istuu täällä. Kun olin kuusitoistavuotias, poikani oli minussa. En tuntenut häntä, mutta hän oli siellä. Maaperän kautta, pyhän avioliiton kautta, hän tulee minun kuvakseni. Minä tunnen hänet. Voin seurustella hänen kanssaan. Ja hän tuli juuri oikealla ajalla.

85   No niin, niin olitte tekin, jos teillä on Iankaikkinen Elämä, te olitte Jumalassa, ennen kuin maailmaa edes oli. Te olette osa Hänestä, Jumalan poika, Jumalan ominaisuus. Hän tiesi ajan, jona te tulisitte. Hän ennalta määräsi teidät tuohon aikaan ottamaan tuon paikan, eikä kukaan muu voi ottaa sitä, ei väliä kuinka monia jäljittelijöitä ja asioita on. Teidän täytyy olla siellä, koska Hän tiesi, että te tulisitte olemaan siellä. Nyt teidät on julkituotu. Nyt te voitte seurustella Hänen kanssaan, ja sitä Hän haluaa. Hän kaipaa seuraa, olla palvottu. Mutta jos elämänne ei aina ole ollut Jumalan ominaisuus, te olette vain kristillisyyden matkija. Näettekö? On miljoonia ja miljardeja, jotka vain matkivat kristillisyyttä.

86   Eräs huomautus, jonka tein äskettäin. Katselin veli Demos Shakarianin kanssa karjanjalostusta katsellen noita koeputkia, ja niin edelleen, joita lääkärit toivat sinne.

87   Uroksen siemensyöksyssä tulee esiin kirjaimellisesti noin miljoona alkiota joka kerta. Ja suunnilleen miljoona munaa tulee naaraasta samaan aikaan. Mutta tiesittekö, että kaikista noista miljoonasta pienestä alkiosta, jotka liikkuvat ympäri, vain yksi niistä on säädetty elämään, ja on vain yksi hedelmällinen munasolu? Ja tuo pieni alkio ryömii ohitse ja ylitse kaikkien muiden pienten alkioiden, jotka ovat aivan sen itsensä näköisiä, ja tulee tänne ja löytää tuon hedelmällisen munasolun ja ryömii siihen. Ja kaikki loput niistä kuolevat. Puhutaan neitseellisestä syntymästä, eikä se ole puoliksikaan niin salaperäinen kuin fyysinen syntymä, kuinka se on Jumalan ennalta säätämä, ennalta määräämä.

88   No niin, alussa, kauan sitten, vuosia ennen ajan alkua, te, jos olette uudesti syntynyt kristitty tänä iltana, te olitte silloin Jumalassa, Isässänne. Ja siksi te tullessanne tähän elämään täällä tunnustaudutte kristityiksi, no niin, kaiken mennessä vikaan, te olette ihmetelleet, miksi niin on, ja miksi kaikki tämä on. Te olette ihmetelleet sitä. Mutta yhtenä päivänä jokin kosketti teitä. Mikä se oli? Tuo elämä, joka oli siellä sisimmässä alusta alkaen. Ja jos…

89   Kuten pieni kertomukseni kotkasta, jonka sen äiti löysi. Te olette kuulleet minun saarnaavan siitä, kuinka tuo pieni kotka oli haudottu kanan alla. Mutta tuon kanaemon tavat ruokkia noita kananpoikia, tuo pieni kotka ei voinut sietää sitä, koska se alusta alkaenkaan ei ollut mikään kananpoika, vaikka se olikin aitauksessa kananpoikien kanssa ja seurasi niiden mukana. Kanaemon raapiessa kanapihalla, ja muuta sellaista, sitä ei tuo pieni kotka voinut kestää. Mutta joka kerta kun kanaemo kotkotti, ja kaikki pienet kananpojat menivät, meni se myös mukana.

90   Mutta yhtenä päivänä sen äiti tiesi munineensa kaksi munaa, ei yhtä. Toisen täytyi olla jossakin. Se lähti etsimään sitä. Lentäen ympäri kaarrellen se lopulta tuli kanatarhan ylle ja löysi lapsensa. Ja se huusi hänelle. Se oli ääni, jonka se käsitti olevan sopivan juuri itseänsä varten. Sitä hän oli odottanut. Näettekö? Ja hän käsitti silloin, ettei hän ollut mikään kananpoika. Hän oli kotka.

Ja sillä tavalla on jokaisen uudestisyntyneen kristityn kanssa. Kun te tulette, en välitä siitä, kuinka moniin kirkkokuntiin te liitytte tai kuinka moniin kirjoihin te panette nimenne, kun tuo todellinen Jumalan Sana on vahvistettu ja osoitettu todeksi teidän edessänne sillä tavalla, te käsitätte juuri sillä hetkellä olevanne kotka. Koska kaikki tämä kanankotkotus: “Liity tähän ja liity tähän ja mene tuonne päin ja tänne päin”, se on hölynpölyä. On kyse aidosta Sanan lisäämisestä Sanaan.

91   Ja kun alkio tulee naisen kohtuun. Te ette saa inhimillistä solua isästänne ja sitten seuraavaa solua koirasta ja seuraavaa kissasta ja seuraavaa kananpojasta. Ne ovat kaikki ihmissoluja.

Ja Jeesuksen Kristuksen Ruumis, Morsian, on oleva osa Hänen ruumiistansa, joka tulee. Hän oli Sana, ja Morsiamen täytyy olla Sana, Sana lisättynä Sanaan, lisättynä Sanaan. Lutherin vanhurskauttaminen, Wesleyn pyhittäminen, helluntailaisten Pyhän Hengen kaste, lahjojen ennalleen asettaminen ja kaikki loppu, mikä kuuluu siihen. Sen täytyy olla Sana Sanan päälle, solu solun päälle, elämä elämän päälle tuodakseen esiin Herran Jeesuksen Kristuksen Morsiamen täysi miehuus. Muistakaa nyt, te olitte ominaisuus.

92   Ja nyt kysymys on siitä, sen jälkeen kun näemme nämä asiat, Kristuksen tulosta noutamaan Morsiantaan, niin kuinka me nyt pääsemme tuohon Morsiameen? No niin, siitä on kysymys. Monet sanovat: “Liittymällä meidän seurakuntaamme.” Joku haluaa jonkun tietyn tyyppisen kasteen. Joku haluaa sitä tai tätä. Joku sanoo, että teidän täytyy puhua kielillä tai teillä ei ole sitä. Toinen sanoo, ettei teidän tarvitse puhua kielillä. Tämä sanoo, että teidän täytyy tanssia Hengessä. Ja tämä sanoo, että teidän täytyy huutaa. Teillä täytyy olla mielenliikutus. Se on kaikki hyvää, ja silti se yhtäkaikki on väärin.

Kuinka voisi joku mies tai nainen, Jumalan lapsi, joka on syntynyt Jumalan Hengestä, kieltää Jumalan Sanan, kun Jumala itse tulkitsee Sen ja sanoo: “Tätä se on. Minä lupasin sen. Tässä se on”, osoittaen sen niin selvästi kuin vain voi olla. Heidänhän on pakko nähdä se. Näettekö? Kuinka voisi Kristus kieltää oman Sanansa? Jos Kristus on teissä, Hän ei voi kieltää Sanaansa.

93   Kuinka me sitten pääsemme tähän Ruumiiseen? l. Kor. 12: “Yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut tähän Ruumiiseen”, yhden Pyhän Hengen kasteen kautta. Jos haluatte merkitä sen muistiin, niin se on 1. Kor. l2:13: “Ja yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut…” Ja tuo Henki on Kristuksen Elämä, onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Kristuksen Elämä. Ja minkä tahansa siemenen elämä… Joka, Hän oli Sana Siemen tuoden siemenen elämään. Ymmärrättekö sitä? Jos tuo elämä on siemenessä, ja tämä Pyhän Hengen kaste tulee sen ylle, on sen pakko tuoda tuo siemen elämään.

94   Kuten kerroin teille täällä Phoenixissa jokin aika sitten. Keskustelin veli John Sharritin kanssa. Olin siellä ulkona, ja hän näytti minulle erästä puuta, sitruspuuta. Hän kasvatti paljon sitrushedelmiä. Ja hän näytti minulle erästä puuta, jossa oli kahdeksan tai yhdeksän erilaatuista hedelmää. Ja minä sanoin: “Veli Sharrit, minkälainen puu se on?”

Hän sanoi: “Appelsiinipuu.”

Minä sanoin: “Miksi siinä on sitruunoita, tangeloita, tangeriineja ja greippihedelmiä?”

Hän sanoi: “Ne ovat kaikki sitrushedelmiä. Ne on oksastettu siihen.”

“Oi”, minä sanoin, “ymmärrän. Ja ensi vuonna ne kaikki tulevat olemaan appelsiineja.”

95   “Oi, ei, jokainen oksa tulee tuottamaan kaltaistansa hedelmää.”

96   Monet teistä hedelmän kasvattajista tiedätte sen täällä sitruslaaksossa. Kukin oksa tuottaa kaltaistansa hedelmää. Kun te panette sitruunapuun oksan appelsiinipuuhun, se tuottaa sitruunoita, koska se on luonteenomaista sitrushedelmille. Kuitenkaan se ei tuota alkuperäistä hedelmää.

Ja sen me olemme tehneet. Me olemme oksastaneet mukaan uskontunnustuksia ja niin edespäin, oksastaen kaikki siihen. Kuinka voisi metodisti tuottaa mitään muuta kuin metodistilapsen? Kuinka voisi mikään kirkkokunta tuottaa mitään muuta kuin kirkkokunnallisen lapsen?

97   Mutta jos tuo puu koskaan työntää esiin alkuperäisen oksan, tulee se tuottamaan appelsiineja.

Ja sitten, jos Jumala koskaan tekee mitään Seurakunnassa, se tulee olemaan jälleen alkuperäinen, jälleen Sanan kanssa. Sen täytyy olla, koska elämä on puussa, ja se tuottaa kaltaisiaan.

98   Nyt kun tuo suuri seurakunta on liikkunut eteenpäin kautta ajanjaksojen tuottaen hedelmäänsä, ja kun oksat lakkasivat tuottamasta, ne karsittiin pois. Johanneksen 15. Luvussa, Hän ei koskaan leikannut viinipuuta pois, Hän leikkasi pois oksat, koska ne eivät tuottaneet lainkaan hedelmää.

99   Ja Jeesus haluaa hedelmää itselleen. Hänen vaimonsa täytyy synnyttää Hänen kaltaisia lapsia.

Sitten jos he eivät synnytä lapsia, Morsian-lapsia, Sana-lapsia, silloin ne ovat kirkkokunnallisia lapsia. Sitten hänen ensirakkautensa, maailma ja kirkkokunta, hän menee takaisin siihen. Eivätkä he voi tuottaa todellisia, aitoja, uudestisyntyneitä kristittyjä, koska siellä ei ole mitään tuottamaan sitä.

100   Aivan niin kuin jos te otatte sitruunapuun oksan ja oksastatte sen siihen, se tulee tuottamaan sitruunoita, mutta se ei voi tuottaa appelsiineja, koska se ei ollut siellä alusta. Mutta jos se oli määrätty alusta, jos Jumalan ennalta tietäminen ennalta määräsi sen, niin synnyttyään sen täytyy tuottaa appelsiineja. Se ei voi tuottaa mitään muuta.

101   Sillä tavalla on Elävän Jumalan Seurakunnan kanssa. Kun hetki tulee, jokainen… Antakaa Jumalan aloittaa jotakin, niin jokaisella on pallo ja he kuljettavat sitä. Näettekö? Se on aina ollut sillä tavalla.

Luin äskettäin Martin Lutherin historiaa. Siinä sanottiin, ettei ollut vaikeata uskoa, että Martin Luther kykeni protestoimaan katolista kirkkoa vastaan ja kykeni selviytymään siitä. Mutta siinä sanottiin, että se oli outoa, että hän saattoi pitää päänsä kaiken sen fanaattisuuden yläpuolella, joka sitä seurasi, ja saattoi yhä pysyä suoraan vanhurskauttamisen linjallaan. Näettekö? Kaikenlaista, jäljittelyä ja kaikkea muuta seurasi häntä.

102   Katsokaa rouva Semple McPhersonia, Aimee Semple McPhersonia, jolla oli tämä temppeli täällä. Jokaisella naissaarnaajalla oli nuo siivet ja kantoi Raamattuaan samalla tavalla. Vain lihallisia jäljittelijöitä.

He eivät voi olla alkuperäisiä. Sillä tavalla eivät seurakunnatkaan voi olla. Antakaa yhden seurakunnan kaupungissa saada jotakin, niin toinen seurakunta ei voi kestää sitä ennen kuin hekin saavat sen. Näettekö? He eivät enää ole alkuperäisiä.

Jumalan Sana on alkuperäinen. Se on Sana ja Sen täytyy tuottaa kaltaistaan Sille kuuluvana aikana, valitut, Isän Jumalan ennalta määräämät.

103   No niin, kuinka me pääsemme tuohon Seurakuntaan? Yhden Hengen kautta me olemme kaikki kastetut tähän yhteen Ruumiiseen, Kristuksen Ruumiiseen, joka on Morsian, Sana. Me olemme kastetut siihen Pyhällä Hengellä.

104   No niin, pankaamme nyt merkille olemmeko me tuossa viimeisessä ajanjaksossa vai emme. Nyt nähdäksemme se, menkäämme takaisin l. Mooseksen kirjaan suunnilleen 5. Lukuun. Te voitte katsoa sitä myöskin Luukkaasta ja nähdä, että Eenok oli seitsemäs Adamista.

Siinä tulee esiin käärmeensiemen, sillä jos Kain oli Adamin poika, olisi hän silloin kahdeksas. Näettehän? Mutta missään Raamatussa ei sanota, että Kain oli Adamin poika, koska Raamattu sanoo, että hän oli tuosta pahasta. Ja Adam ei ollut paha. Näettekö? Hän oli pahasta.

105   No niin, me näemme, että Eenok oli seitsemäs Adamista, joka oli esikuva seurakunta-ajanjaksoista. Nyt kaikki nuo kuusi miestä ennen häntä kuolivat, mutta Eenok muutettiin, Eenok ylöstemmattiin, seitsemäs, osoittaen, että Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa ylöstempaus tapahtuu. No niin, ei ole epäilystäkään siitä, ettemme olisi Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa. Me kaikki tiedämme sen.

106   No niin, Seitsemäs Seurakunta-ajanjakso näkee ylöstempauksen. Kaikki toiset kuusi kuolivat. Eenok muutettiin, koska häntä ei löydetty. Jumala otti hänet. He kaikki muut kuolivat, mutta Eenok ylöstemmattiin ollen esikuva siitä, että lopunajan Morsian tulee olemaan uloskutsuttu ylöstempaukseen eikä tule kuolemaan. Se tulee olemaan uloskutsuttu Seitsemännestä Seurakunta-ajanjaksosta. Ja me olemme juuri nyt todistamassa tuosta ajanjaksosta. Oi! Kaivautukaamme nyt todella syvälle. Näettekö?

107   No niin, tässä myös on esikuva Seitsemästä Seurakunta-ajanjaksosta, joka on Ilmestyskirja 10:7, että seitsemännen enkelin Sanoman tuli avata tuo Kirjan suuri salaisuus.

108   No niin, siellä on Sanansaattaja kaikkien näiden yläpuolella ja sanansaattaja maan päällä. Englanninkielinen sana enkeli merkitsee “sanansaattaja”. Ja seitsemännen enkelin Sanomassa, hänen valmistautuessa julistamaan palvelutehtäväänsä, hänen alkaessa kuuluttamaan palvelutehtäväänsä, ei silloin kun hän aloitti.

Jeesus, kun Hän aloitti, Hän aloitti parantaen sairaita ja vaivattuja. Ja sanottiin: “Oi, tuo suuri Rabbi, Hän on profeetta!” Ja jokainen halusi Hänen tulevan seurakuntaansa.

Mutta kun Hän istui alas yhtenä päivänä ja sanoi: “Minä ja Minun Isäni olemme Yksi”, se oli eri juttu. Se oli eri juttu. Ja “ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.”

“Mitä, hänhän on vampyyri.” Se oli erilaista.

Hän ei selittänyt sitä. He olivat jo nähneet julkituomisen, Jumalan Sanan vahvistaminen Hänen ajanjaksoaan varten oli tehty todelliseksi, ja heille oli todistettu, että Hän oli tuo tuon ajanjakson Sanansaattaja, joten Hänen ei tarvinnut selittää mitään.

109   Nuo opetuslapset eivät ehkä kyenneet selittämään sitä, mutta he uskoivat sen huolimatta siitä osasivatko he selittää sitä tai eivät. He istuivat hiljaa ja uskoivat sen. Miten he olisivat osanneet selittää, kuinka syödä Hänen lihaansa ja juoda Hänen Vertaan? Heidänhän oli mahdotonta tehdä sitä, mutta he uskoivat sen, koska heidät oli määrätty uskomaan. Jeesus sanoi valinneensa heidät ennen maailman perustamista. Näettekö? He uskoivat sen. Huolimatta siitä kykenivätkö he selittämään sitä tai eivät, he kuitenkin uskoivat sen.

110   Tarkatkaa nyt! Nyt, Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa, kun seitsemäs enkeli alkaa puhaltaa, Jumalan salaisuuksien tuli tulla tunnetuksi juuri silloin, nuo Sinetit. Nuo uskonpuhdistajat… Heillä ei ollut heidän aikanansa… Luther ei elänyt tarpeeksi pitkään, ei myöskään Wesley. Ajanjaksot eivät kestäneet tarpeeksi pitkään. Nuo uskonpuhdistajat, heillä oli tuon päivän sanomansa, ja ihmiset ottivat sen ja muodostivat siitä kirkkokunnan. Ja mitä se on?

111   Te ette voi koskaan voittaa luontoa. Luonto aina antaa todistuksensa. Jumala toimii jatkuvuudessa luonnon kanssa. Sen on oltava.

Niin kuin on auringon kanssa. Auringon noustessa aamulla se on kuin pieni vastasyntynyt lapsi. Se on heikko. Sillä ei ole paljoakaan lämpöä. Kello kymmeneltä se päättää keskikoulun. Keskipäivällä se alkaa elää. Kello kolmelta iltapäivällä se on tulossa vanhaksi. Kello viideltä se on jälleen vanha ja heikko ja on kuolemassa, ollen menossa takaisin hautaan. Onko se sen loppu? Se nousee jälleen seuraavana aamuna. Näettehän?

112   Katsokaa puita, kuinka ne työntävät esiin lehtensä, ja kaikkea mitä ne tekevät. Me näemme lehtien putoavan puusta, menevän takaisin maahan. Mitä tapahtuu? Elämä menee alas puun juuriin. Onko se sen loppu? Se tulee takaisin keväällä uuden elämän kanssa.

113   No niin, tarkatkaa seurakuntia, kuinka siinä on tapahtunut sama asia uskonpuhdistuksien yhteydessä, kuinka se on kasvanut. Tuo vehnänjyvä putosi maahan ja kuoli Pimeän Ajan vainojen aikana. Se meni maahan. Sen täytyi kuolla. Jokainen, joka on hengellinen, voi nähdä sen. Ellei tuo siemen kuole ja mätäne, se pysyy yksin. Ja sen täytyi mennä maahan Pimeässä Ajanjaksossa. Se makasi siellä ja mädäntyi ja tuli esiin luterilaisen kirkon kahtena pienenä sirkkalehtenä. Luterilaisesta kirkosta tuli esiin lisää lehtiä, Zwingli ja niin edespäin. Siitä se tuli tähkään, joka oli John Wesley, suuri lähetyssaarnaajien ajanjakso. Se tipahti takaisin. Ja sieltä tuli esiin tuo petollinen ajanjakso, tuo helluntailaisten ajanjakso. Tuo vehnänjyvä, joka…

114   Onko täällä ketään, joka on kasvattanut vehnää? Katsokaa tuota vehnää. Kun te menette sinne ulos, te katsotte sitä ja sanotte: “Minulla on vehnää.” Teistä näyttää kuin teillä olisi siellä vehnää. Avatkaa se ja katsokaa sitä todella tarkasti. Teillä ei ole siellä minkäänlaista vehnää. Teillä on vain kuori. Eikö Jeesus varoittanutkin meitä Matteus 24: 22-24, että viimeisissä päivissä nuo kaksi henkeä olisivat niin lähellä toisiaan, että se pettäisi jopa itse valitun vehnänkin, jos se olisi mahdollista. Näettekö? Tarkatkaa nyt, se oli elämän kantaja.

115   No niin, Elämä, joka tuli Lutherin kautta, muodosti Wesleyn. Elämä, joka tuli ulos Wesleystä, muodosti helluntain. Elämä, joka tulee ulos helluntaista, muodostaa vehnän. Mutta ne olivat Elämän kantajia. Näettekö? Todellinen Elämä kulkee sen kautta. Sanoma kulkee lävitse, mutta se päättyy ylhäällä vehnään. Siitä syystä vehnä kasvaa ja tuo tuon koko asian esiin ylöstempauksessa, täällä huipussa. Itse Morsian tulee jokaisesta ajanjaksosta, mutta tuo kirkkokunnallinen varsi kuolee, se kuivuu ja kuolee. Oletteko huomanneet viime aikoina, kuinka se nyt on alkanut vetäytyä pois? Kun tuo vehnänjyvä alkaa kasvaa, silloin kuori alkaa vetäytyä siitä pois.

116   Katsokaa jälleen tuota pientä vehnää. Vetäkää se auki tällä tavalla ja katsokaa sinne sisälle, niin te näette, että teillä on aivan pieni vehnänjyvän silmu siellä pohjalla. Näettekö?

Se on siellä aivan pohjalla, mutta se alkaa kasvaa. No niin, tuon kuoren täytyy olla siellä suojelemassa sitä ja antamassa sille mahdollisuuden tulla esiin. Mutta sitten kun se alkaa kasvaa, ja Sanoma alkaa levitä, silloin kuori vetäytyy pois siitä. Ja elämä menee suoraan ulos tuosta kuoresta ja menee suoraan vehnänjyvään mennen eteenpäin. Sillä tavalla tapahtuu kussakin ajanjaksossa. Te ette yksinkertaisesti voi voittaa luontoa. Siinä on Jumalan jatkuvuus, tapa miten Hän tekee asiat.

117   Ja nyt, tuossa ajanjaksossa me elämme juuri nyt, Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa. Nyt se on kaikki lopussa oleva julkituotu vehnänjyvässä.  Jos te nyt otatte Luukkaan 17. luvun ja 30. jakeen, niin Hän sanoi: “Niin kuin oli Sodoman päivissä, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemuksessa, kun Ihmisen Poika alkaa paljastaa itseään.” Mitä tarkoittaa ‘paljastaa’? Paljastaa Hänen ilmestyksensä siitä, mitä Hän on tänä päivänä, tulla paljastetuksi ihmisille. Sana, joka on tehty tunnetuksi tätä päivää varten, tulee paljastetuksi ihmisille Pyhän Hengen julkitulemisen kautta saaden Jeesuksen elämään keskuudessamme. Ja muistakaa, Hän esiintyi siellä Miehenä, Miehenä. Hän sanoi: “Niin kuin oli.” No niin, Hän luki samaa Raamattua kuin mekin 1. Mooseksen kirjaa. Me huomaamme tuosta 1. Mooseksen kirjan luvusta, josta Jeesus oli puhumassa.

118   Me näemme, että Hänen selkänsä oli siellä käännettynä telttaan päin, ja Saara oli siellä teltassa. Hän kysyi erään kysymyksen. Ja Saara siellä teltassa ei uskonut, että voi tapahtua se, mitä tapahtui. Hän sanoi: “No niin, Abraham, Minä tulen vierailemaan luonasi elämän ajan mukaisesti…” Ja Saara siellä teltassa nauroi sille. Hän sanoi: “Miksi Saara nauroi siellä teltassa sanoen: ‘Miten nämä asiat voisivat tapahtua?”’

119   Jeesus lupasi. Ja se oli Hän. Abraham kutsui Häntä Elohimiksi, Kaikkivaltiaaksi. Se oli Hän. Nyt Raamattu ennustaa, että se tulee tapahtumaan uudelleen viimeisessä päivässä. Jeesus sanoi niin. Ja kun te näette näiden asioiden alkavan tapahtua, vain muistakaa tämän alkaessa tapahtumaan sillä tavalla, niin silloin te tiedätte, että aika on lähellä, oven edessä.

120   Katsokaa maailmaa itseään. Katsokaa maailmaa, Sodomaa, jos koskaan on ollut Sodomaa. Katsokaa ihmisiä, niin kieroutuneita, niin kieroutuneessa tilassa. Heidän mielensä ovat kieroutuneet. He eivät tiedä, mitä aivan tavallinen säädyllisyys on. Katsokaa lainsuojattomia… [Tyhjä kohta nauhassa] …homoseksuaaleja ja kaikkea muuta.

Ja katsokaa naisiamme, miten se on päässyt valtaan. Katsokaa säädyttömyyden ja moraalittomuuden leviämistä naistemme keskuudessa, eikä vain meidän… Te sanotte: “Ne ovat metodisteja.” Niin myös helluntailaiset. Sellaisia ovat kaikki.

121   Katsokaa miehiämme. He riippuvat, Jumalan Sanan sijasta, kiinni jossakin pienessä kirkkokunnan perinteessä sen sijaan, että tulisivat ulos nähdessään Jumalan tekevän itsensä täydellisesti tunnetuksi. Syynä on se, että he ovat sokeita, eivätkä voi nähdä sitä. He eivät tule koskaan näkemään sitä.

No niin, tarkatkaa, mitä tapahtuu täällä tässä meidän kiirehtiessä.

Uskon, että tuo rouva haluaa meidän lähtevän. Näin hänen antavan merkkejä käsillään, jotakin sellaista, että hän haluaisi meidän lähtevän ulos. Niinpä meidän on parasta pitää kiirettä.

122   Niinpä nyt, huomatkaa Eenok, esikuva Seurakunnasta. Hän on myös esikuva Seitsemännestä Seurakunta-ajanjaksosta. Voisitteko ajatella sitä? Seitsemäs Seurakunta-ajanjakso. Huomatkaa, Seitsemännen enkelin äänen…

123   Kuinka monet uskovat, että on ollut seitsemän sanansaattajaa seitsemälle seurak… Oi, me kaikki uskomme sen, jos uskomme Raamattua. Jos me emme usko Raamattua, silloin me tietenkään emme usko sitä. Mutta on ollut…

124   No niin, me elämme Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa. Ja Raamattu sanoo, että tässä Seitsemännessä Seurakunta-ajanjaksossa, kun Seitsemännen Seurakunta-ajanjakson sanansaattaja alkaa tuoda esiin Sanomaansa, kaikkien näiden asioiden salaisuudet, jotka ovat olleet väännettyinä koko matkan kautta ajan, paljastettaisiin tuona aikana. Ja täällä me näemme sen. Ihmisen Poika tulee kansansa keskuuteen ja tekee sen aivan tarkalleen, vahvistaen oman Sanomansa, niin kuin Hän sanoi tulevansa tekemään sen. Täällä me näemme sen nyt tässä viimeisessä ajanjaksossa.

125   Ja nuo seitsemän vartiota, kuin seitsemän vartiota, joista yksi on tulossa. Hän ei tullut ensimmäisellä vartiovuorolla, toisella, kolmannella, neljännellä, vaan Hän tuli seitsemännessä vartiovuorossa. Se oli Eenok, seitsemäs, joka muutettiin. Ja Nooa oli esikuva juutalaisten jäännöksestä, joka tulee kuljetettavaksi ahdistuksen yli. Nyt, Raamatun aikoina, vartiovuoroista puhuttaessa, Raamatun aikana yötä ei ollut jaettu tunteihin.

126   Kuunnelkaa nyt tarkasti, kun tulen pitämään kiirettä, koska he tahtovat huoneen. Yötä ei Raamatun aikana ollut jaettu tunteihin. Se oli jaettu vartioihin.

Nyt kuunnelkaa. Minun täytyy kiirehtiä, koska he haluavat huoneen. Ei. Raamattu ei ollut jaettu, tai…

127   Yö oli jaettu kolmeen vartiovuoroon. Ensimmäinen vartio alkoi kello yhdeksästä kahteentoista, toinen vartio oli kello kahdestatoista kolmeen, ja kolmas yön vartio laskettiin kello kolmesta kuuteen. Nyt meillä on kolme kolmea, joka tekee yhdeksän, epätäydellinen luku. Sitten me tulemme takaisin seitsemään Ylöstempausta varten, jonka uskon tulevan tapahtumaan kello kuuden ja kello seitsemän… tai kello kuuden ja yhdeksän välillä, jonakin aamuna. “Sillä Herran pasuuna on soiva…”

Tuona kirkkaana ja pilvettömänä aamuna kun Kristuksessa kuolleet nousevat,
Ja Hänen ylösnousemuksensa kirkkauden jakavat;
Kun Hänen valittunsa kokoontuvat koteihinsa taivaan taa,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä, olen siell’

128   Tuota sanaa ylöstempaus ei ole ollenkaan edes käytetty Raamatussa. Me vain panemme tuon sanan sinne. Raamattu sanoo: “Temmataan ylös”, meidät temmataan ylös. Me luemme täältä 2. Tessalonikalaiskirjeestä… Tai 1. Tessalonikalaiskirjeestä missä järjestyksessä tämä suuri, viimeisissä päivissä tapahtuva ylöstempaus tulee tapahtumaan. Me tulemme aloittamaan täältä 13. jakeesta.

Mutta minä en halua pitää teitä tietämättöminä, veljet, koskien niitä jotka nukkuvat, ettette murehtisi, niin kuin toiset, joilla ei ole toivoa.

Sillä jos me uskomme, että Jeesus kuoli ja nousi ylös jälleen, niin myös ne, jotka nukkuvat Jeesuksessa, on Jumala tuova kanssaan.

Sillä tämän me sanomme teille Herran Sanan mukaan, että me, jotka olemme elossa ja jäämme tänne Herran tulemukseen, emme estä niitä, jotka nukkuvat.

Sillä Herra itse laskeutuu…

No niin, kuunnelkaa tarkasti.

Sillä Herra itse laskeutuu taivaasta [käsky]huudon kanssa, arkkienkelin äänen kanssa, ja Jumalan pasuunan kanssa: ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin.

129   No niin, haluan teidän huomaavan erään suuren asian tapahtumisen tässä nyt. Älkää kadottako tätä. Ymmärrättekö? Huomatkaa nyt, Sana sanoo täällä Tessalonikkalaiskirjeessä, että on kolme asiaa… Huomatkaa, kolmannestatoista kuudenteentoista jakeeseen siellä on kolme asiaa, joiden täytyy tapahtua, ennen kuin Herra itse ilmestyy. Nopeasti nyt, niin että voimme lopettaa. Ensimmäinen asia, joka tapahtui, huomatkaa: huuto, ääni, pasuuna. Lukekaamme se nyt nähdäksemme, onko se oikein.

Sillä Herra itse…(16. jae) …laskeutuu taivaasta huudon kanssa, ja arkkienkelin äänen kanssa, ja Jumalan pasuunan kanssa:…

130   Tapahtui kolme asiaa. Ääni… Huuto, ääni, pasuuna, joiden täytyy tapahtua, ennen kuin Jeesus ilmestyy. No niin, Jeesus tekee nuo kaikki kolme asiaa, kun Hän on laskeutumassa.

Huuto, mikä on huuto? Se on Sanoma, joka lähtee liikkeelle ensiksi; elävä Elämän Leipä tuoden esiin Morsiamen.

131   Nyt, Jumalalla on tapa tehdä asioita, eikä Hän koskaan muuta menettelytapaansa. Niin ei koskaan muuta… Hän on muuttumaton Jumala. Aamos 3:7:ssä Hän sanoi, ettei Hän tulisi tekemään mitään maan päällä ennen kuin Hän ensin paljastaa sen palvelijoillensa profeetoille. Ja aivan yhtä varmasti kuin Hän lupasi sen, Hän myös tulee tekemään sen.

132   No niin, me olemme tulleet seurakunta-ajanjaksojen lävitse, mutta meille on luvattu Malakia 4. mukaan, että viimeisissä päivissä tulisi jälleen profeetta palaamaan takaisin maan päälle. Kyllä! Huomatkaa hänen luonteensa ja minkä kaltainen hänen pitäisi olla. Hän on aina…

Jumala käyttää tuota henkeä viisi kertaa: kerran Eliassa, Elisassa ja Johannes Kastajassa kutsumaan ulos Seurakunnan ja kutsumaan juutalaisten jäännöksen. Viisi kertaa, armo [grace], Jeesus [Jesus], usko [faith] [Englanninkielisissä sanoissa on viisi kirjainta.], ja se on armon luku. Näettekö? Hyvä on.

133   Muistakaa nyt, Sanoma on luvattu. Ja kun kaikki nämä salaisuudet ovat olleet niin kirkonmiesten niputtamia, tarvitaan profeetta suoraan Jumalalta paljastamaan se. Ja sen juuri Hän on luvannut tehdä. Näettekö?

134   Muistakaa nyt, Herran Sana tulee profeetalle, ei teologille, profeetalle. Hän on Jumalan Sanan heijastaja. Hän ei voi sanoa mitään… Hän ei voi sanoa omia ajatuksiaan. Hän voi puhua vain sen, mitä Jumala paljastaa. Niin oli jopa profeetta Bileamin kanssa, kun hän yritti myydä lahjaansa. Hän sanoi: “Kuinka voi kukaan profeetta sanoa mitään muuta kuin sen, mitä Jumala panee hänen suuhunsa?” Se on asia, jonka Jumala tekee, te ette voi sanoa mitään muuta. Ja te olette syntyneet sillä tavalla. Ette sen enempää, kuin voisitte…

135   Jos te sanoisitte: “En voi avata silmiäni”, kun te katselisitte. Ymmärrättekö? Te ette kykene siihen. Te ette voisi ojentaa kättänne, vaikka kuitenkin voisitte. Ymmärrättekö? Te ette voi olla koira, kun olette ihminen. Näettehän? Teidät on vain tehty sillä tavalla.

Ja Jumala on aina kaikkina menneinä ajanjaksoina, kun kirkolliset ryhmät ovat saaneet kaiken sekaisin, lähettänyt profeetan ja nostanut hänet esiin aivan kuin tyhjästä. Hän ei kuulu mihinkään heidän asioihinsa, vaan puhuu Hänen Sanansa. Hänet kutsutaan pois näyttämöltä, ja hän on mennyt. He vain ovat karskeja Jumalan Totuuden miehiä. Ja se on aina… Siitä te voitte tuntea hänet. Hän sanoi: “Jos keskuudessanne on joku hengellinen tai profeetta…”

136   Nyt profeetat. On olemassa sen kaltainen asia kuin profetian lahja seurakunnassa, mutta profeetta on ennalta määrätty, ennalta säädetty tuohon aikaan. Näettekö? Kyllä vaan! No niin, jos joku profetia tulee esiin, täytyy kahden tai kolmen istua ja arvostella, onko se oikein vai ei, ennen kuin seurakunta voi vastaanottaa sitä.

137   Mutta ketään ei asetettu profeetan edelle, koska hän oli ehdottomasti Jumalan Sana. Hän oli tuo Sana omana aikanansa. Hän näki Jumalan heijastavan… Nyt, Jumala on luvannut lähettää sen meille jälleen viimeisissä päivissä tuomaan Morsiamen ulos tästä kirkollisesta sekasotkusta, ja vain sillä tavalla se voidaan tehdä.

138   Sitä ei koskaan tulla tekemään… Seurakunta ei tule vastaanottamaan Kristusta. Me, helluntailaiset, me emme voi viedä eteenpäin tätä Sanomaa tilassa, jossa seurakunta on tänään. Kuinka me voisimme viedä eteenpäin sitä lopun aikana tilassa, jossa he ovat tänään, kun jokainen on toinen toistaan vastaan, ja kaikkea muuta, kirkollisesti. Oi, armoa! Se on sekasotku? Seurakunta on täysin kirkkokunnallistunut. Ja joka kerta, pyydän ketä tahansa historioitsijaa osoittamaan, ettei niin ole. Joka kerta kun sanoma lähti liikkeelle, ja he organisoivat sen, se kuoli juuri siihen. Ja helluntailaiset ovat tehneet saman asian aivan niin kuin he kaikki, helluntailaiset jotka tulivat ulos.

139   Te, Assemblies of God [Eräs helluntailiike.], kun teidän esi-isänne ja äitinne tulivat ulos noista organisaatioista, silloin tuossa vanhassa Yleisneuvostossa, huutaen ja ylistäen Jumalaa ja puhuen noita asioita vastaan. Ja te olette kääntyneet kuin koira oksennukselleen ja sika mutakuoppaansa kieriskelemään, ja olette tehneet saman asian, jonka hekin tekivät. Ja nyt olette niin kirkollisia ja suljette sydämenne, että teidän kanssanne voi tuskin olla yhteydessä ilman jäsenkorttia.

140   Ja te, Ykseys, Jumala antoi teille sellaisen sanoman, ja sen sijaan että olisitte pysyneet nöyrinä ja menneet eteenpäin, täytyi teidän villiintyä ja organisoida oma ryhmänne. Ja missä te kaikki nyt olette? Samassa ämpärissä. Niin se on tarkalleen!

Ja Jumalan Henki liikkuu edelleen. “Minä, Herra, olen istuttava. Minä kastelen sitä päivin ja öin, ettei kukaan…” Hän sääti nämä asiat olemaan, ja Hänen täytyy lähettää tämä.

141   Ensimmäinen asia, joka tulee, kun Hän aloittaa laskeutumisen Taivaasta, on huuto! Mikä se on? Se on Sanoma kootakseen ihmiset yhteen. Sanoma tulee esiin ensin. No niin, on lamppujen kunnostamisen aika: “Nouskaa ja kunnostakaa lamppunne.” Missä vartiossa se oli? Seitsemännessä, ei kuudennessa, seitsemännessä. “Katso Ylkä tulee. Nouskaa ja kunnostakaa lamppunne.” Ja he tekivät niin. Jotkut huomasivat, ettei heillä ollut öljyä lampuissaan. Näettekö? Mutta on lampun kunnostamisen aika.

On Malakia 4:n aika… On Luukas 17. On Jesaj… Kaikki nuo profetiat, että tulisi asetetuksi täydellisesti järjestykseen tätä päivää varten, Kirjoituksissa, ja me näemme sen elävän juuri siinä. Ei ole…

142   Nähdä näiden asioiden tapahtuvan, kallis veljeni, sisareni, kun Jumala Taivaassa tietää, että voin kuolla tälle korokkeelle juuri nyt. Teidän, teidän vain tulee vaeltaa vielä hetki. Minä… Se on… Se on suunnatonta. Kun te näette Jumalan tulevan Taivaasta, seisovan ihmisjoukkojen edessä, ja seisovan siellä ilmaisten itsensä juuri niin kuin Hän aina teki… Ja se on Totuus, tämä Raamattu avoinna. Näettekö? Me olemme täällä!

143   Ja kirkkokunnallinen järjestelmä on kuollut. Se on mennyttä. Se ei tule koskaan nousemaan uudestaan. Se tullaan polttamaan. Sen te teette akanoille pellolla. Paetkaa pois siitä. Menkää Kristukseen. Älkää sanoko: “Minä kuulun metodisteihin. Minä kuulun baptisteihin. Minä kuulun helluntailaisiin!” Hakeutukaa Kristukseen.

Ja jos te olette Kristuksessa, silloin tänne ei ole kirjoitettuna sanaakaan, jota te ette uskoisi. En välitä siitä, mitä kuka tahansa muu sanoo. Ja sitten Jumala tuo tuon asian julki, koska te… Kun Hän vuodattaa Henkensä Sanan ylle, mitä tapahtuu? Aivan samalla tavoin kuin kaadettaessa vettä jonkun toisen siemenen päälle. Se tulee elämään, ja on tuottava kaltaistaan.

144   Te sanotte: “Minulla on Pyhän Hengen kaste.” Se ei merkitse sitä, että olette pelastunut, ei lähestulkoonkaan.

145   Kuulkaahan nyt, te olette kolminainen olento. Te olette… Sisimpänä täällä ihmisessä on sielu, seuraavana on henki, ja seuraavana on ruumis. Nyt teillä on viisi aistia tässä ruumiissa ollaksenne yhteydessä maallisen kotinne kanssa. He eivät ole yhteydessä muun osan kanssa siitä. Teillä on täällä hengen viisi aistia: rakkaus, omatunto ja niin edelleen, sillä tavalla. Mutta täällä sisimpänä on se, missä te elätte. Se, mikä te olette.

146   Eikö Jeesus sanonutkin sateen lankeavan sekä vanhurskasten että väärien ylle? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Pankaa tänne pellolle takiainen ja vehnä ja vuodattakaa vettä niiden päälle ja lannoittakaa niitä ja niin edelleen, niin eivätkö ne molemmat tule elämään samasta vedestä? Varmasti! Mutta miten on? Yksi niistä tulee tuottamaan takiaisia, koska se ei ole muuta kuin takiainen. Takiainen nostaa päänsä ja huutaa aivan samoin kuin vehnäkin.

147   Eikö Raamattu sano, että viimeisissä päivissä on tuleva vääriä kristuksia. [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Ei vääriä Jeesuksia, vaan kristuksia, voideltuja, jotka ovat väärällä tavalla voideltuja Sanalle, kirkkokunnallisesti voideltuja, mutta ei Sanalle.

Sillä Sana tulee todistamaan itsestänsä. Se ei tarvitse mitään muuta. Se tulee todistamaan itsestään.

“Ja on tuleva vääriä voideltuja.” Teillä on siitä ääninauha. Ja tuo voitelu…

Oi, jos kysyisitte heiltä: “Hei, oletko sinä Jeesus?”

“Oi, tietenkään en!” Sitä he eivät hyväksyisi.

148   Mutta kun tulee kysymys: “Oi, kunnia. Minulla on voitelu…” Ja se on aito voitelu. Muistakaa, myös Kaifaksella oli se ja hän profetoi. Niin oli myös Bileamillakin ja hänkin profetoi.

Mutta sillä ei ole mitään tekemistä tämän sisäpuolen kanssa. Ellei se ollut Jumalan siemen, Hänen alkionsa alusta pitäen, te olette lopussa. En välitä siitä, kuinka paljon te huudatte, puhutte kielillä, juoksette ja huudatte. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

Takiainen kykenee siihen aivan yhtä paljon kuin kuka tahansa heistä. Olen nähnyt pakanoiden nousevan ylös ja huutavan ja puhuvan kielillä ja juovan verta ihmiskallosta ja huutavan avuksi perkelettä. Näettekö? Niinpä te ette halua mitään noista aistimuksista ja asioista. Unohtakaa se.

Se on teidän sydämenne tuossa Sanassa, ja Se on Kristus. Tuokaa Se sinne sisälle ja tarkatkaa, kuinka Se tekee itsensä tunnetuksi Sen avautuessa juuri niin kuin joku toinenkin siemen ja ilmoittaessaan itsensä sitä aikaa varten, jossa Se elää.

149   Luther ei voinut tuoda mitään muuta kuin sirkkalehtiä. Nämä toiset voivat tuottaa näitä toisia asioita. Me olemme vehnän ajassa nyt. Se on tarkalleen niin!

Luterilaisten, aitojen luterilaisten, täytyi tuottaa aitoa Lutheria. Aidon helluntain täytyi tuottaa aito helluntai. Siinä kaikki. Mutta me olemme ohittaneet tuon ajan ja menemme eteenpäin.

150   Tiedättekö katolisen kirkon alkaneen helluntailaisena? Ja jos helluntaiseurakunta pysyisi kaksituhatta vuotta, tulisi se olemaan pahemmassa tilassa, kuin mitä katolilaiset ovat nyt. Se on juuri niin! No niin, sanon sen veljilleni ja sisarilleni, joita rakastan. Jumala tietää sen. Mutta muistakaa, ystävät, minun täytyy kohdata teidät siellä tuomiolla. Ja siihen ei ehkä mene kovinkaan pitkää aikaa. Minun täytyy todistaa siitä, mikä on Totuus.

151   Kun menin kokouksiin teidän kanssanne rukoillen sairaiden puolesta, se oli hienoa, mutta kun tulin Sanoman kanssa! Jos mikä tahansa sanoma tulee esiin, niin se on todellinen sanoma…

Jos ne ovat todellisia, aitoja Jumalan ihmeitä, ja ne riippuvat kiinni tuossa organisaatiossa, te tiedätte, ettei se ole Jumalasta, koska tuo asia on jo ilmoitettu.

Jeesus lähti ja paransi sairaita saadakseen ihmisten huomion, ja sitten Hänen Sanomansa. Se on oikein!

Siinä täytyy olla jotakin, minkä Jumala tulee esittelemään. Hän vain… Jumalallinen parantaminen… Sen kaltaiset ihmeet, ne vain vetävät ihmisten huomion puoleensa. Sen ytimenä on Sanoma. Siinä se on. Se tulee täältä. Hän yrittää saada ihmisten suosion, niin että he istuisivat ja kuuntelisivat Häntä. Näettekö? Sillä siellä sisäpuolella on joku, joka on säädetty Elämään.

Jotkut jyvistä putosivat maahan, ja linnut söivät ne. Ja toiset putosivat orjantappuroiden sekaan, ja jotkut menivät ennalta valmistettuun maahan ja tuottivat sadon. Ei, se on…

152   Ensimmäinen asia on äänen kuuluminen. Ensimmäinen asia on pasuuna ja… tai ääni… Huuto ja sitten on ääni ja sitten pasuuna.

Huuto: sanansaattaja saadakseen ihmiset valmiiksi.

Toinen on ylösnousemuksen ääni. Sama ääni, voimakas ääni, joka Joh. 11:38-44 kutsui Lasaruksen haudasta. Morsiamen kutsuminen yhteen, ja sitten kuolleiden ylösnouseminen, näettekö, tullakseen temmatuksi ylös sen kanssa. No niin, tarkatkaa näiden kolmen asian tapahtumista. Seuraavana oli mikä? Pasuuna. Ääni… Huuto, ääni, pasuuna.

153   No niin, kolmas asia on pasuuna, joka aina Pasuunoiden Juhlassa kutsuu ihmisiä pitoihin. Ja se tulee olemaan Karitsan Hääateria Morsiamen kanssa taivaalla.

154   Näettekö, ensimmäinen asia, joka tulee esiin, on Hänen Sanomansa kutsuen Morsiamen kokoon. Seuraava asia on nukkuvan Morsiamen ylösnousemus, niiden, jotka kuolivat aikaisemmin toisissa ajanjaksoissa, heidät temmataan yhdessä. Ja pasuuna, pidot taivaissa, taivaalla. Se tulee tapahtumaan, ystävät.

155   Me olemme juuri siinä, valmiina nyt. Ainoa asia, Seurakunta on tulossa ulos, sen täytyy levätä Pojan edessä kypsyäkseen.

Suuri leikkuupuimuri on tuleva ohitse jonkin ajan kuluttua. Varret tullaan polttamaan, mutta vilja kootaan aittaan. Näettekö?

156   Te ette ole sokeita. Te olette järkeviä ihmisiä.

Ja seisoinko täällä ja sanoin nämä asiat vahingoittaakseni? Minä sanon sen, koska se on Elämä, koska olen vastuussa Jumalalle sen sanomisesta. Ja minun täytyy sanoa se, ja minun Sanomani. Koko ajan olen ollut tietoinen, siellä aikaisemmin, että parantumiset, ja niin edespäin sillä tavalla, olivat vain kiinnittääkseen puoleensa ihmisten huomion, tietäen, että tulisi Sanoma. Ja tässä se on. Ja nuo Seitsemän Sinettiä avasivat nuo salaisuudet ja näyttivät nuo tapahtuneet asiat. Minä en tiennyt sitä.

157   Mutta täällä seisoo miehiä juuri nyt, jotka olivat kanssani. Ja te kaikki kuulitte minun saarnaavan tuon saarnan Miehet, mikä aika nyt on?” Ja tuona aamuna tarkalleen siellä, missä Se oli sanonut sen tulevan olemaan, siellä seisoivat nuo seitsemän Enkeliä suoraan Taivaasta. Ja kun ne menivät ylös, ja tuo pyörretuuli oli vienyt ne sinne ylös, me seisoimme katselemassa niiden poismenoa, ja tiede otti siitä valokuvia koko matkan yli kansakuntien, aina Meksikoon asti.

158   Ja siellä kun katselin, eräänä päivänä, aloittaessani saarnaamaan näistä Seitsemästä Seurakunta-ajanjaksosta, soitin Jack Moorelle, joka on suuri teologi. Minä sanoin: “Jack, kuka on tämä Henkilö, joka seisoo siellä, Ihmisen Pojan kaltainen, hiukset valkoisina kuin villa.” Minä sanoin: “Hän oli nuori mies. Kuinka Hänellä voisi olla villanvalkoiset hiukset?”

159   Hän sanoi: “Veli Branham, se oli Hänen kirkastettu ruumiinsa.” Se ei saanut kelloja soimaan.

Mutta kun menin huoneeseen ja aloin rukoilla, Hän antoi minun tietää, mitä se oli.

160   Katsokaahan, olen aina saarnannut, että Hän oli Jumaluus, eikä vain joku mies. Hän oli Jumala julkituotuna lihassa: Jumala, Jumalan ominaisuus rakkaudesta; nuo suuret Jumalan ominaisuudet, jotka tulivat alas ja esiteltiin täällä maan päällä. Jeesus oli Jumalan rakkaus, joka rakensi ruumiin, jossa Jehova itse eli. Hän oli Jumaluuden täyteys ruumiillisesti. Se mitä Jumala oli, sen Hän julkitoi tuon ruumiin kautta. Tuon ruumiin täytyi kuolla, niin että Hän saattoi pestä Morsiamen Verellänsä.

161   Ja huomatkaa, Morsian ei ole ainoastaan pesty, hän ei ole vain anteeksiannettu, vaan hänet on vanhurskautettu. Näettekö? Oletteko koskaan yrittäneet katsoa, mitä tuo sana vanhurskauttaa merkitsee?

Nyt, esimerkiksi, jos veli Green saisi kuulla, että minä olen ryypännyt ja tehnyt pahoja asioita, ja sitten saisi tietää, etten ollutkaan tehnyt sitä, ja sitten hän tulisi ja sanoisi: “Minä annan sinulle anteeksi, veli Branham.”

162   “Sinäkö annat minulle anteeksi? En ole koskaan tehnytkään sitä. Mistä syystä sinä annat minulle anteeksi?” Näettekö? Mutta jos olen syyllinen, silloin minulle voidaan antaa anteeksi, mutta kuitenkaan en silti ole vanhurskas, koska tein sen.

Mutta tuo sana vanhurskautettu merkitsee “niin kuin te ette olisi koskaan tehneetkään sitä”. Te olette vanhurskautettu. Ja sitten Jeesuksen Kristuksen Veri puhdistaa meidät synneistä niin, että se on pantu Jumalan unohduksen kirjaan. Hän on ainoa, joka voi tehdä sen.

163   Me emme voi. Me voimme antaa anteeksi, mutta emme voi unohtaa. Minä voin antaa anteeksi teille, mutta olen aina muistava, että te olette tehneet nämä pahat asiat. Silloin teitä ei ole vanhurskautettu: te olette saaneet anteeksi.

Mutta Jumalan silmissä Morsian on vanhurskautettu. Hän ei ole alun pitäenkään tehnyt sitä. Aamen. Seisten siellä ollen naimisissa siveellisenä Jumalan Pojan kanssa, hän ei ollut alun pitäenkään koskaan tehnyt syntiä. Miksi? Hän oli ennalta määrätty. Hänet oli vain houkuteltu tähän. Ja nyt kun hän kuuli Totuuden ja tuli esiin, puhdisti Veri hänet. Ja Morsian seisoo siellä siveänä. Näettekö? Hänen päällään ei ole minkäänlaista syntiä.

164   Sen vuoksi Sanoma kutsuu Morsiamen kokoon, ymmärrättekö, huuto.

Ja pasuuna…

Tuona aamuna Hän huusi voimakkaalla äänellä ja herätti Lasaruksen. Voimakkaalla äänellä Hän huusi: “Lasarus, tule esiin.” Näettekö? Ja tuo ääni herättää nukkuvan Morsiamen, nukkuvat kuolleet.

165   Ja tuo pasuuna, “pasuunan äänen kanssa”. Ja kun se tapahtuu, se kutsuu. Pasuuna aina kutsui Israelin Pasuunoiden Juhlaan, näettekö, joka oli Helluntaijuhla, suuri juhla taivaalla, ja Pasuunoiden Juhla… Ja nyt, pasuuna ilmoitti kutsun tulla yhteen: “Tulkaa juhlaan.” Ja nyt se on Karitsan hääateria taivaassa.

Tarkatkaa nyt, kokoontuminen yhteen, Morsian, Pasuunoiden Juhla, Hääateria. Me olemme nähneet sen esikuvissa. Tarkatkaa nyt vain hetken, ennen kuin lopetamme. Huomatkaa, me olemme nähneet sen esikuvissa.

166   Nyt jos haluatte lukea Matteus 18:16, siellä sanotaan, että kolme on, jotka todistavat. Näettekö? Myös l. Joh. 5:7, ja niin edelleen… Kolme on aina todistaja. Onko se oikein? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Se on vahvistus jostakin, mikä on oikein. “Kahden tai kolmen todistajan suulla olkoon jokainen sana vahvistettu.”

167   Huomatkaa nyt, meillä on ollut kolme todistajaa. Kolme on todistus. No niin, meillä on jo ollut kolme ylöstempausta Vanhassa Testamentissa Todistuksena. Tiesittekö sitä? Tarkatkaa nyt! Eenok oli yksi, Elia oli toinen ja Jeesus oli kolmas.

Jeesus, ollen Huippukivi, Hän todistaa. Näettekö, Hän oli Huippukivi Vanhan ja Uuden Testamentin välillä, koska Hänen täytyi ensin kuolla ja tulla sitten ylöstemmatuksi. Hän kuoli, palasi takaisin elämään ja kulki täällä kanssamme, ja sitten Hänet temmattiin ylös, koska Hän oli tuo Huippukivi, joka sitoi nuo kaksi yhteen. Ylösnousemuksensa ja ylöstempauksensa jälkeen… Kuulkaahan, sen jälkeen kun Hän oli tehnyt sen ja todistanut, että Vanha Testamentti siellä. Me kaikki tiedämme, että Eenok muutettiin. Me tiedämme, että Elia otettiin ylös pyörretuulessa, onko se oikein, tulisissa vaunuissa. Ja Jeesus kuoli, haudattiin, nousi ylös ja eli täällä maan päällä, ja sitten temmattiin ylös, tuo Huippukivi. Siinä on kolme todistajaa. Onko se oikein?

168   No niin, yksi ylöstempaus on jo tapahtunut. Tiesittekö sitä? Katsokaamme voisimmeko lukea sen nopeasti. Ottakaamme Matteuksen 27. Luku ja 45. jae. Katsokaamme voimmeko löytää sen nopeasti ja nähdä voimmeko saada tästä hieman apua. 27 ja 45, uskon että olen kirjoittanut tänne. Lukekaamme.

Nyt kuudennesta hetkestä alkaen oli pimeys yli koko maan yhdeksänteen hetkeen asti.

Ja noin yhdeksännellä hetkellä Jeesus huusi suurella äänellä, sanoen: Eeli, Eeli, lama, sabaktani? Se on, Jumalani, Jumalani, miksi sinä olet hylännyt minut?

Jotkut niistä, jotka seisoivat siellä, kun he kuulivat sen, sanoivat: Tämä mies kutsuu Eliasta.

Ja kohta yksi heistä juoksi ja otti sienen ja täytti sen etikalla ja pani sen ruo’on päähän, ja antoi hänen juoda.

Muut sanoivat: Anna olla, katsokaamme, josko Elias tulee pelastamaan hänet.

Jeesus, kun hän oli huutanut uudestaan suurella äänellä, antoi…

“Suurella äänellä.” Voimakkaalla äänellä, tarkatkaa.

Kun Jeesus kuollessaan huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.

Ja, katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa vapisi, ja kalliot halkesivat.

Ja haudat aukenivat, ja monta pyhien ruumista, jotka nukkuivat, nousivat ylös

Ja tulivat ulos haudoista hänen ylösnousemuksensa jälkeen ja menivät pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.

169   Yksi ylöstempaus on ohitse.

Kolme on tapahtunut Vanhassa Testamentissa niille valmistetuille, joille Herran Sana tuli. Näettekö? Herran Sana tuli Eenokille. Herran Sana tuli Elialle. Hän oli profeetta. Näettekö? Herran Sana oli Jeesus. Näettehän?

170   Tarkatkaa Vanhassa Testamentissa noita Vanhan Testamentin pyhiä nyt, kun tämä ylöstempaus ensin tapahtui. Huomatkaa jae 50. Hänen voimakas äänensä herätti Vanhan Testamentin pyhät aivan tarkalleen samoin, kuin tuo voimakas ääni herätti Lasaruksen. Näettekö, tuo voimakas ääni herätti heidät.

Ja toinen täyttyy 2. Tess. 4. luku. Me luimme sen juuri. Näettehän?

En halua teidän olevan tietämättömiä, veljet, koskien niitä, jotka nukkuvat, ettette murehtisi, niin kuin…

Se on 1. Tess. 4:12-18. Se tulee olemaan toinen ylöstempaus. Toinen ylöstempaus tulee olemaan Morsiamen pois tempaaminen.

171   Vanhan Testamentin pyhät ovat menneet Hänen läsnäoloonsa, paratiisi on hävitetty. Ja Vanhan Testamentin pyhät nousivat ylös Hänen voimakkaan äänensä kutsumina, kun Hän huusi ja antoi henkensä. Minkä vuoksi? Uhri, heidän syntiensä sovitus, jota he olivat odottaneet uskoen, että täydellinen Karitsa oli tulossa. He olivat uhranneet uhrikaritsan. Ja kun Hän kuoli ja antoi henkensä, Hän huusi suurella äänellä, ja Vanhan Testamentin pyhät heräsivät.

Tarkatkaa huutoa ja ääntä tässä, sama asia Hänen tulemuksessaan. Näettekö?

“Hän antoi henkensä.” Ja sen tehtyään oli uhri täydellinen, ja paratiisi tyhjeni. Ja Vanhan Testamentin pyhät tulivat maan päälle, kulkivat jälleen ympäriinsä maan päällä ja menivät sisälle Hänen kanssaan Hänen ylöstempauksessansa.

172   Daavid sanoi siellä: “Nostakaa päänne, te ikuiset portit, nostakaa päänne.” “Hän sai vangitut vangeikseen ja antoi lahjoja ihmisille”, kun Vanhan Testamentin pyhät menivät sisälle Hänen kanssaan.

173   He sanoivat: “Kuka on tämä vanhurskauden Kuningas?”

174   “Kirkkauden Herra, mahtava taistelussa.” Tässä he tulivat marssien. Jeesus johtaen vangittuja vankeinaan, ja tässä Hän tuli Vanhan Testamentin pyhien kanssa. Ja he menivät sisälle uusista porteista siellä ylhäällä ja sanoivat: “Nostakaa päänne, te ikuiset portit, nostakaa päänne, ja antakaa kirkkauden Kuninkaan tulla sisälle.”

Ääni sisäpuolelta sanoi: “Kuka on kirkkauden Kuningas?”

175   “Herra, mahtava taistelussa.” Portit lensivät auki. Ja Jeesus, Voittaja, johti vangitut vankeinaan, ne, jotka olivat uskoneet Häneen, ne, joille Sana oli tullut. Siellä Vanhan Testamentin pyhät lepäsivät odottamassa. Hän johti vangitut vankeinaan, nousi ylös korkeuteen, otti Vanhan Testamentin pyhät ja meni sisälle. Yksi ylöstempaus on jo ohitse.

176   Toinen ylöstempaus tapahtuu 2. Tessalonikalaiskirjeen mukaan Seurakunnalle, Morsiamelle, joka tulee nousemaan ylös ja tulee temmatuksi kirkkauteen. “Me, jotka olemme elossa ja jäljellä”, ruumis, joka on jäljellä täällä maan päällä, “emme tule estämään niitä, jotka nukkuvat, sillä Jumalan pasuuna on soiva ensin, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös.” Näettekö? “Ja me, jotka olemme elossa ja jäljellä, tulemme temmatuiksi ylös yhdessä heidän kanssaan.”

177   Eräänä päivänä olin seisomassa kadunkulmassa katselemassa Aselevon vuosipäivän paraatia sen kulkiessa katua ylös. Seisoin siellä pienen poikani Josephin kanssa. Ensin tulivat ohitse vanhat pienet ensimmäisen maailmansodan tankit. Sen jälkeen tulivat Toisen maailmansodan Sherman tankit suurine tykkeineen, joiden tykinsuut olivat murtuneet, ja niin edelleen.

Sen jälkeen tuli sotilaita ja kultaisen tähden äidit. Sitten aivan lopuksi tuli kuorma-auton päälle rakennettu lava, jonka etuosassa oli tuntemattoman sotilaan hauta, ja siellä haudan kummallakin puolella seisoi sotilas vartiossa. Toisella puolella seisoi sotamies, ja toisella puolella seisoi merimies. Sitten siihen oli vedetty väliseinä, jonka toisella puolella istui kultaisen tähden äiti. Hän oli menettänyt poikansa. Siellä oli nuori vaimo nojaten päätään pöytään ja itkien. Pieni resuinen poika istui sivuttain kyynelten vieriessä alas kasvoja. Hän oli menettänyt isänsä.

Minä ajattelin: “Miten surullista.” Kun seisoin siellä katselemassa näin nuo vanhat sotilaat, joista vain muutamia oli jäljellä, marssimassa katua alas vanhoina ja rampoina, sillä tavalla, sotilaspuvussaan, ylpeänä esitellen niitä, koska he olivat amerikkalaisia.

Minä ajattelin: “Oi, Jumalani.”

178   Eräänä päivänä on tuleva törähdys Taivaasta, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin. Nuo Vanhan Testamentin pyhät siellä aikaisemmin, jotka ovat odottamassa sitä, tulevat sieltä esiin ensin ja menevät ylösnousemukseen. Me liitymme jonoon ja menemme taivaille nämä kuolevaiset ruumiit muutettuina ja tehtyinä Hänen oman kirkastetun ruumiinsa kaltaisiksi. Millainen paraati se tuleekaan olemaan, kun se lähtee taivasta kohden jonakin näistä päivistä tuossa ylöstempauksen ajassa, joka odottaa edessäpäin, oi, ylpeinä esitellen Jeesuksen Kristuksen Verta rintansa päällä, Jumalan Sanoma ajalle, jossa he elivät. Se on tuo hetki, jota me odotamme, veli.

179   Kuulkaahan, juuri nyt lopettaessamme. Toinen ylösnousemus, kaikki… Ensimmäinen on ohitse. Toinen on käsillä, juuri nyt, tullen esille nyt.

180   No niin, kolmas on Ilmestyskirjaa 11:11 ja 12 nuo kaksi todistajaa, jotka tulevat takaisin Kristuksen Hengessä todistamaan juutalaisille, niin kuin Joosef teki veljillensä. Ja te muistatte, kuinka heidän kuolleet ruumiinsa makasivat kadulla kolme ja puoli päivää, sitten elämän henki tuli heihin, ja heidät ylöstemmattiin, otettiin ylös Taivaaseen.

Siinä ovat teidän kolme Uuden Testamentin ylöstempaustanne.

Kolme ylöstempausta Vanhassa Testamentissa, jotka kaikki ovat jo tapahtuneet.

181   No niin, me olemme valmiit, odotamme ylöstempausta, pyhien ylöstempausta. Se on puhuttu, ja niin on tuleva olemaan. Kun Jumala sanoo mitä tahansa, niin sekä taivaat että maa tulevat katoamaan pois, mutta tuo Sana ei tule koskaan pettämään.

182   Kun Jumala siellä aikaisemmin l. Mooseksen kirjassa Hän sanoi: “Olkoon siellä valo”… On voinut kestää satoja vuosia, ennen kuin oli mitään valoa. Niin Hän sanoi: “Olkoon siellä palmupuu. Olkoon siellä tammipuu. Olkoon siellä erämaa. Olkoon siellä vuori. Olkoon siellä tämä.” Hän puhui sen. Ymmärrättekö? Ja niin kauan kuin se oli lähtenyt Hänen suustaan Sanana, sen täytyi tulla julkituoduksi. Sen täytyy tulla. Kun…

183   Sitten yhtenä päivänä, kun Hän kutsui kansansa ulos, Hän puhui Tulipatsaana, Valona, pyhänä Tulena eräälle miehelle, jonka nimi oli Mooses. Ja ihmiset eivät halunneet uskoa Moosesta, joten Hän sanoi: “Tuo heidät ulos tämän vuoren luo.”

184   Tuona aamuna tuo vuori oli täynnä tulta ja välähtelyä ja ukkosenjylinöitä, sillä tavalla, ja kansa sanoi: “Älköön Jumala puhuko. Puhukoon Mooses”, näettekö, “ettemme kuolisi.”

185   Jumala sanoi: “Minä en enää tule puhumaan heille tällä tavalla. Minä tulen herättämään heille profeetan. Ja Minä tulen puhumaan hänen kauttansa, ja jos se, mitä hän sanoo, tulee tapahtumaan, silloin kuulkaa sitä, koska Minä olen hänen kanssansa.” No niin, Hän puhui sen. Hän sanoi, että se tulisi tapahtumaan.

186   Katsokaa tätä profeettaa, Jesajaa seisomassa siellä; miestä, viisasta miestä, no, josta kuningas ajatteli hyvää sillä hän eli Ussian kanssa. Kuningas, joka oli suuri mies, yritti kerran ottaa saarnaajan paikan ja meni temppeliin ja tuli lyödyksi pitaalilla.

Ja siitä puhuin Liikemiehille. Älkää koskaan yrittäkö ottaa saarnaajan paikkaa. Ei koskaan! Pysykää juuri sillä paikalla, missä olette. Ymmärrättekö? Tehkää omaa työtänne, jota Jumala on pannut teidät tekemään. Jos olette sormi, te ette koskaan voi olla korva. Jos olette korva, ette koskaan voi olla nenä tai silmä. Näettekö? Pysykää omassa asemassanne.

187   Te kuulitte tuon sanoman eräänä päivänä radiolähetyksessä: Yrittää tehdä Jumalalle palvelus. Daavid oli voideltu kuningas, ja koko kansa huusi, että se oli oikein, mutta hän ei koskaan kysynyt neuvoa Jumalan profeetalta. Ja eräs mies kuoli, ja koko asia meni pilalle. Älkää yrittäkö tehdä Jumalalle palvelusta. Odottakaa, kunnes se tapahtuu Jumalan ehdoilla. Antakaa sen tulla Hänen tekemällä tavalla. “Minä aloitan tämän suuren asian, minä tulen tekemään tämän.” Ole varovainen, veli.

188   No niin, Daavid tiesi asian paremmin. Siellä oli Naatan maassa tuona päivänä. Häneltä ei edes kysytty neuvoa. Näettekö? Daavid neuvotteli sadan ja tuhannen päämiesten kanssa. Koko kansa huusi ja kirkui ja tanssi. Sen sijaan… Heillä oli kaikki uskonnolliset eleet, mutta se ei ollut linjassa ja järjestyksessä Jumalan Sanan kanssa, ja se epäonnistui.

Mikä tahansa muu, mikä ei ole linjassa ja järjestyksessä Jumalan Sanan kanssa, tulee epäonnistumaan. Ja Jumalan Sana tulee pysymään iäti. “Taivaat ja maa tulevat katoamaan pois, mutta Minun Sanani eivät.”

189   Huomatkaa, Jesaja, tuo älykäs nuori mies seisoi siellä. Äkkiä Henki kosketti häntä. Hän ei voinut sanoa mitään muuta. Hän oli profeetta. Hän sanoi: “Katso neitsyt tulee raskaaksi. Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu. Häntä kutsutaan nimellä Neuvonantaja, Rauhanruhtinas, Mahtava Jumala, Iankaikkinen Isä. Loppu… Hallitus on oleva Hänen harteillaan. Loppu… Eikä Hänen hallitusajalleen ole oleva loppua.” Kuinka voi tuo järkevä mies sanoa, että neitsyt tulisi raskaaksi?

Jokainen odotti sitä. Se oli puhuttu. Se oli NÄIN SANOO HERRA. Sen täytyi tapahtua, koska se oli Jumalan Sana. Aivan samoin kuin l. Mooseksen kirjassa, kun Hän istutti nuo siemenet sinne meren pohjalle, kun maa oli ilman muotoa ja tyhjä, ja vesi oli syvyyden päällä. Näettekö, sen täytyi tapahtua. Ja yhtenä päivänä kahdeksansataa vuotta myöhemmin erään neitsyen kohdussa sikisi Jumalan Siemen, luotu Siemen. Hän synnytti Pojan.

190   Tuo sama Poika seisoi siellä yhtenä päivänä ja sanoi: “Lasarus, tule esiin.” Ja mies, joka oli ollut kuolleena neljä päivää ja oli mädäntynyt, jonka nenä oli painunut sisään, ja joka jo haisi, tuli esiin. Hän sanoi:

 Älkää tätä ihmetelkö, sillä hetki on tulossa, aamen, kun kaikki, jotka haudoissa ovat, tulevat kuulemaan Jumalan Pojan äänen.

Niinpä sitten se on puhuttu. Sen täytyy tulla. Tulee olemaan ylöstempaus. Oi!

191   Muistan juuri viimeisen sanomani Kaliforniassa, jonne en koskaan enää ajatellut palaavani takaisin, kun ennustin, että Los Angeles tulisi menemään valtameren pohjaan. NÄIN SANOO HERRA.” Se on menevä! Se on lopussa. Se on huuhtoutunut. Se on lopussa. Minä hetkenä? En tiedä milloin, mutta se tulee uppoamaan. Heti sen jälkeen maanjäristykset alkoivat ravistella sitä.

192   Te muistatte, monet teistä miehistä, jotka seisoitte siellä tuolla kalliolla tuona päivänä, kun tuo Enkeli tuli alas siellä, ja tuo Valo ja Tuli lankesi Taivaasta kallion ympärille meidän seistessämme siellä kivien sinkoillessa ulos vuoresta ja putoillessa sinne. Ja räjähti kolme kertaa voimakkaasti. Minä sanoin: “Tuomio iskee Länsirannikkoon.” Kaksi päivää sen jälkeen Alaska melkein upposi.

193   Muistakaa, tuo sama Jumala, joka sanoi sen, sanoi, että Los Angeles on tuomittu. Ja se on sen loppu. En tiedä milloin. En osaa sanoa sitä teille.

194   En tiennyt sanoneeni sitä. Mutta tämä veli tässä, uskon sen olleen… Ei, uskon että se oli yksi Mosleyn veljeksistä, joka oli vienyt minut sinne ulos kadulle. En tiennyt, mitä se oli, ennen kuin katsoin sitä Kirjoituksesta.

Ja Jeesus sanoi: “Kapernaum, Kapernaum, kuinka usein…” tai mieluumminkin, “sinä, joka olet korottanut itsesi Taivaaseen, tulet tuoduksi alas helvettiin. Sillä jos ne mahtavat teot, jotka sinussa on tehty, olisi tehty Sodomiassa, seisoisi se tänä päivänä.” Ja noin sata viisikymmentä vuotta sen jälkeen, (Sodoma oli jo maassa), myös Kapernaum oli veden vallassa, tänään.

195   Ja tuo sama Jumalan Henki, joka sanoi kaikki nämä asiat ja on tehnyt kaikki nämä asiat, sanoi siellä: “Oi kaupunki, Kapernaum, joka kutsut itseäsi enkelien nimellä, Los Angeles. Kuinka sinä oletkaan korottanut itsesi Taivaaseen”, itse Saatanan juuri ja istuin, näettekö, “sinä olet korottanut itsesi.”

196   Saarnaajat, se on hautuumaa heille. Hyvät miehet menevät sinne ja kuolevat kuin rotat. Mikä hävitys!

197   “Sinä, joka kutsut itseäsi enkelien nimellä. Jos ne mahtavat teot olisi tehty Sodomassa, jotka on tehty sinussa, seisoisi se tänä päivänä. Mutta sinun hetkesi on tullut.” Tarkatkaa vain ja nähkää. Jos niin ei ole, minä olen väärä profeetta. Näettekö? Siellä se on, se lepää siellä.

198   Muistan tuon illan ennen kuin näin sen. Näin Morsiamen katselmuksen. Seisoin siellä ja näin kauniiden pikku naisten juuri oikealla tavalla pukeutuneina, ja niin edelleen, marssivan tähän suuntaan. Näyssä, jonka näin, joku seisoi vierelläni ja sanottiin: “Morsiamen katselmus.” Näin Hänen kulkevan ohitse. He tulivat tältä puolelta ja menivät ympäri.

199   Ja kuulin sen tulevan. Seurakunta oli tulossa tältä toiselta puolelta. Siellä tuli Aasian seurakunta. Oi, te puhutte saastaisesta. Tässä tuli Euroopan seurakunta. Voi hyvänen aika! Ja sitten kuulin rock’n’rollin olevan tulossa, ja se oli Neiti Amerikka, seurakunta. Hänellä ei ollut yllään edes vaatteita. Hänellä oli paperia, aivan kuin sanomalehtipaperia, harmaata, jota hän piti edessään, tanssien rock‘n’rollin mukaan, Neiti Amerikka, seurakunta.

200   Seisoin siellä Hänen läsnäolossansa. Minä ajattelin: “Oi Jumala, sananpalvelijana, jos tämä on parasta, mitä olemme osanneet tehdä, niin oi voi!” Tehän tiedätte miltä teistä tuntuu. Sitten ajattelin: “Jumala, kätke minut. Jos vain voisin päästä pois täältä. Jos kaiken sen jälkeen, mitä olemme tehneet, olemme saaneet aikaan vain tämän.”

201   Ja sitten kun nuo naiset kulkivat ohitse ja jokainen teki kaiken kaltaisia nytkähtelyjä ja asioita, ja heillä oli lyhyet hiukset ja maalatut kasvot. Ja he kulkivat ohitse sillä tavalla, ja heidän pitäisi olla neitsyitä Kristukselle… Ja kun hän kulki ohi sillä tavalla, minä käänsin pääni, tiedättehän, pitäen tätä ylhäällä edessäni. Se oli häpeällistä, heidän takapuolensa. Ja siellä he olivat menossa sillä tavalla. Ja minä käänsin pääni itkeäkseni sillä tavalla.

202   Sanoin: “En voinut kestää sitä. Hän seisoi siellä, ja minä, tietäen olevani seurakunnan palvelija, olin saanut aikaan sen Hänelle.  Minä sanoin: “Oi Jumala, en voi katsoa sitä. Salli minun kuolla. Anna minun häipyä pois”, ja sillä tavalla.

203   Ja niin pian kuin se oli mennyt ulos, joka kerta yhden niistä tullessa, he menivät ulos erääseen tiettyyn paikkaan ja tipahtivat pois. Kuulin vain sen äänen sen mennessä pois.

Ja sitten kuulin jotakin sen kaltaista kuin: “Eespäin kristityt sotilaat”. Ja katsoin, ja tässä tuli tuo pyhitetty pienten tyttöjen joukko aivan tarkalleen sillä tavalla kuin he olivat olleet kaikki oikealla tavalla puettuina, hiukset riippuen alhaalla selässä, pehmeästi, puhtaasti, marssien tällä tavalla Evankeliumin tahdissa. Hän, Morsian oli Sana. Ja näytti kuin jokaisesta kansakunnasta olisi ollut yksi. Katselin sitä heidän kulkiessaan ja näin heidän menevän ohitse. Sen sijaan, että olisivat menneet alas, he alkoivat mennä ylös.

Ja huomasin yhden heistä yrittävän, kahden tai kolmen heistä, yrittävän mennä pois jonosta. Minä huusin: “Pysykää linjassa!” Ja tuo näky jätti minut, ja olin seisomassa tässä huoneessa ja huusin: “Pysykää linjassa!”

204   Ihmettelenpä, voisiko se jo olla tapahtunut? Voisiko Morsian jo olla kutsuttu? Senkö lävitse me olemme menossa tänään?

Hänen täytyy tulla muovatuksi ja valmistetuksi Kristuksen kuvaksi, ja Kristus on Sana. Se on ainoa asia. Näettekö, se on siellä, se on Sanassa, se on vain… Katsokaahan, siihen ei voida lisätä yhtään asiaa. Se ei voi olla nainen, jolla on yksi käsi kuin ihmisellä ja toinen käsi kuin koiran tassu. Sen on oltava tarkalleen Herran Sana, niin kuin Hän on Sana. Morsian on osa Yljästä. Nainen on osa aviomiehestänsä, koska hänet on otettu ulos miehestä. Eeva oli osa Adamista, hänen kyljestänsä. Ja niin on Morsian, ei otettu jostakin kirkkokunnasta, vaan otettuna tätä päivää varten olevan Jumalan Sanan helmasta.

205   Ylöstempaus!

Jumalan pasuuna on soiva;
Kristuksessa kuolleet nousevat,
Ja Hänen ylösnousemuksensa kirkkauden jakavat;
Kun valitut kokoontuvat kotiinsa taivaan taa,
Kun on nimenhuuto siellä ylhäällä.

Yrittäkäämme kaikki olla siellä, ystävät. Jumala siunatkoon teitä.

206   Se on puhuttu, sen täytyy tapahtua. Se tulee tapahtumaan! Ja pieni… [Tyhjä kohta nauhassa.]

Ihmiset, kukaan ei halua kuolla. Kukaan ei halua olla kadotettu. Sallikaa minun sanoa teille. Mitä tahansa teettekin… En välitä siitä, kuinka hyviä kirkossakävijöitä te olette ja kuinka uskollisia te olette seurakunnalle. Se on hienoa. Ei mitään sitä vastaan. Teidän tuleekin käydä kirkossa. Tehkää niin. Jatkakaa kirkossa käymistä, mutta mitä tahansa se onkin, heittäkää pois perinnäissääntönne ja liikkukaa suoraan eteenpäin ylös Kristukseen. Koska Herran pasuuna on soiva yhtenä näistä päivistä, ja te tulette yllätetyiksi pedon merkki yllänne, ettekä tiedä, mitä se on, ennen kuin on liian myöhäistä. Se on tarkalleen oikein!

207   Jumala siunatkoon teitä. Olen pahoillani pidäteltyäni teitä. Ja muistakaa, olen pitänyt heitä liian pitkään täällä. Se on totta. Ja se uhri, jonka keräsitte minulle, jota en pyytänyt teitä tekemään, veli… Se oli kohteliasta. Ottakaa se ja maksakaa tälle motellille yliajasta, koska minä pidin sen. Minulla vain oli vielä muutamia asioita täällä. Minulla on noin kahdeksan tai kymmenen sivua lisää koskien tuota ylöstempausta siellä, mutta minulla vain ei ollut aikaa antaa sitä. Jumala siunatkoon teitä!

208   Rakastatteko te Herraa Jeesusta? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Seiskäämme nyt vain hiljaa minuutin verran, tyynesti, kunnioittavasti. Ja muistakaa, mitä olen sanonut. Muistakaa, me olemme viimeisissä hetkissä.

Nämä kansakunnat hajoavat;
Israel herää;
Merkit, jotka Raamattu ennalta kertoi,
pakanain päivät luetut kauhujen täyttämät.
Palatkaa, oi hajotetut, omienne luo.
Lunastuksen päivän on lähellä.
Miesten sydämet pysähtyvät pelosta.
Olkaa täytetyt Hengellä,
Lamppunne puhdistettuina ja kirkkaina.
Katsokaa ylös, lunastuksenne on lähellä.

Tiedättekö sen?

Väärät profeetat valehtelevat.
Jumalan Totuuden he kieltävät.

Me tiedämme, että se kaikki on totta, emmekö tiedäkin? [Tyhjä kohta nauhassa.]

Minä rakastan Häntä,
Minä rakastan Häntä,
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni Puul’ Golgatan.

209   Kuinka moni todella rakastaa Häntä, kohottakaa kätenne? Nyt laulaessamme tämän uudestaan haluan teidän puristavan kättä jonkun lähellänne olevan kanssa ja sanovan: “Jumala siunatkoon sinua, pyhiinvaeltaja!” Me olemme pyhiinvaeltajia, emmekö olekin? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Pyhiinvaeltajia ja muukalaisia?

Minä rakastan Häntä,

Juuri niin, suoraan pöydän ylitse.

Minä rakastan Häntä
Koska Hän ensin rakasti mua,
Ja osti pelastukseni puul’ Golgatan.

210   Haluatteko olla ylöstempauksessa? [Seurakunta sanoo: “Aamen.”] Jokainen, joka on kiinnostunut olemaan ylöstempauksessa, sanokoon: “Jumala, haluan olla siinä koko sydämestäni.”

Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä. Tunnetteko tuon laulun? Tunnetko sen sisar? Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä. Mitä siihen sisältyykään? Oi.

Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne iankaikkisille asioille,
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

Pidättekö siitä?

Kun matkamme on saatettu päätökseen,
Jos Jumalalle olet ollut uskollinen,
Kaunista loistavaa kotianne kirkkaudessa,
Ylöstemmattu sielunne on katseleva!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne iankaikkisille asioille,
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

Haluan teidän nyt kumartavan päänne hetkeksi.

Älkää himoitko tämän maailman turhia rikkauksia,
Jotka niin nopeasti rappeutuvat,
Tavoitelkaa voittaaksenne taivaallisia aarteita,
Ne eivät tule koskaan katoamaan pois!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!
Rakentakaa toivonne iankaikkisille asioille,
Pitäkää kiinni Jumalan muuttumattomasta kädestä!

211   Nyt päänne kumarrettuina ja tämä mielessänne tietäen, että kumarramme päämme sitä tomua kohden, josta meidät on tuotu ja johon jonakin päivänä palaamme. Tietäen, että teillä on siellä sielu, jonka täytyy vastata Jumalalle. Ja jos teistä tuntuu, ettette ole aivan valmis tuohon ylöstempaukseen, jos se tapahtuisi tänä iltana, ja haluaisitte teitä muistettavan rukouksessa, niin kohottakaa vain kätenne. Meillä ei ole paikkaa alttarikutsua varten. Ja teidän alttarinne onkin teidän sydämessänne. Kohottakaa kätenne. Jumala siunatkoon sinua, sinua ja sinua. Oi!

“Tunnen etten ole valmis, veli Branham. Minä todella haluan olla kristitty. Olen yrittänyt olla, mutta aina on jotakin puuttunut. Tiedän etten ole aivan siinä, missä minun pitäisi olla.”

“Ole laupias, Jumala. Minä kohotan käteni, ole minulle armollinen.”

No niin, noin kaksi- tai kolmekymmentä kättä on jo noussut tässä pienessä ryhmässä. Lisää on nousemassa.

212   Rakas Jumala, Sinä tiedät, mitä tuon käden takana on siellä sydämessä. Minä rukoilen rakas Jumala. On vain yksi asia, josta olen vastuussa: Totuuden kertominen. Ja rakas Jumala, he tahtovat olla pelastuneita. He todella tahtovat. He eivät halua vain jonkinlaista mielenliikutusta, jotakin kiihotusta, jotakin kirkkokunnallista järjestelmää, jotakin uskontunnustusta, jotakin lisättyä opinkappaletta. He ymmärtävät, Isä, että siihen tarvitaan puhdas, väärentämätön Jumalan Sana. Kaikki muu tulee katoamaan pois, jopa taivaat ja maa, mutta Se ei katoa. Ja jos me olemme tuo Sana, niin maa tulee katoamaan altamme, mutta me emme voi koskaan kadota pois, koska me olemme Sana, Yljän Morsian.

213   Minä rukoilen jokaisen puolesta, että Sinä soisit sen heille, Isä, se on vilpitön rukoukseni. Ja suo minulle anteeksi, Isä, oltuani niin hermostunut tänä iltana ja tulin tänne myöhässä ja olin vapiseva ja sanoin sanat hajanaisesti ja katkonaisesti. Tavalla tai toisella, suuri Pyhä Henki, liitä ne yhteen omalla Jumalallisella tavallasi ja toimita ne ihmisten sydämiin sydämeltäni, ja anna heidän ymmärtää vaikutin ja tavoite, joka sydämessäni on sitä kohtaan. Teethän sen, Herra. Ja pelasta ne, jotka voidaan pelastaa. Vedä puoleesi, Herra. Ja voikaamme olla valmiit tuota ylöstempaushetkeä varten, joka pian on käsillä. Sillä me pyydämme sitä Jeesuksen Nimessä. Aamen.

Jumala siunatkoon teitä.

Nyt kokouksen puheenjohtaja.

CAB-10 LUKU 10 – SEURAKUNTAJAKSOJEN YHTEENVETO (Chapter 10 – A Resume of the Ages)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 10: Yhteenveto seurakuntajaksoista

 

Sentähden, että tutkistelumme on ollut Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntajakson jae jakeelta tapahtuvaa selitystä, emme ole muodostaneet yhtenäistä, historiallista kuvaa seurakunnasta siinä määrin kuin meidän olisi tullut tehdä. Sen vuoksi on tarkoituksemme nyt tässä luvussa, alkaen Efeson seurakuntajaksosta, seurata seurakuntaa ja sen historiaa kautta kaikkien seurakuntajaksojen sellaisena, kuin Jumalan Henki antoi sen Johannekselle. Emme niinkään lisää uutta aineistoa, vaan teemme yhteenvedon siitä, mitä olemme käsitelleet aikaisemmin.

Tutkistelumme perusteella olemme jo oppineet, että Ilmestyskirjasta on suuri osa täysin väärinymmärretty, koska emme ole aikaisemmin tienneet, että seurakunta, josta ja jolle tässä puhutaan, ei viittaa vain puhtaaseen, valittuun seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen, morsiameen, vaan tässä puhutaan koko sille joukolle, jota kutsutaan kristityiksi; olkootpa he sitten todellisia kristittyjä tai pelkkiä nimikristittyjä. Kuten koko Israel EI OLE Israel, siten EIVÄT myöskään kaikki kristityt OLE kristittyjä. Siten me olemme oppineet, että seurakunta koostuu kahdesta viinipuusta, todellisesta ja väärästä. Nämä kaksi viinipuuta ovat kahden erilaisen hengen vaikuttamia. Yhdellä on Pyhä Henki, kun taas toinen on puettu antikristuksen hengellä. Molemmat väittävät tuntevansa Jumalan ja Jumalan tuntevan heidät. Molemmat ilmoittavat puhuvansa Jumalan puolesta. Molemmat uskovat tietyt, hyvin periaatteelliset totuudet ja ovat taas eri mieltä toisissa. Mutta koska molemmat kantavat Herran nimeä, ja heitä kutsutaan kristityiksi (Kristuksen mukaan), ja kantaen tällaista nimeä ilmeisesti väittävät olevansa Hänen sukulaistansa (Jumala kutsuu sitä avioliitoksi), Jumala nyt pitää molempia vastuullisena itselleen ja siksi puhuu kummallekin.

Edelleen olemme oppineet, että nämä kaksi viinipuuta kasvavat vieri vieressä seurakunta jaksojen loppuun asti, jolloin molemmat kypsyvät ja molemmat korjataan sadonkorjuussa. Väärä viinipuu ei tulisi voittamaan oikeata viinipuuta, mutta myöskään oikea viinipuu ei kykenisi tuomaan väärää viinipuuta pelastavaan suhteeseen Jeesuksen Kristuksen kanssa.

Olemme oppineet sen mitä hämmästyttävimmän totuuden, että Pyhä Henki saattaa langeta ja lankeaakin uudestisyntymättömän, väärän viinipuun kristittyjen ylle ja tulla ilmi voimallisesti erilaisten ihmeiden ja merkkien kautta, aivan kuten Juudaksella oli määrätty palvelustehtävä Pyhässä Hengessä, vaikka hänestä itsestään sanottiin selväpiirteisesti, että hän oli perkele.

Nämä näkökohdat mielessä ryhdymme kuvaamaan seurakuntaa eri seurakuntajaksojen läpi.

Seurakunta syntyi helluntaina. Kuten ensimmäinen Aadam sai morsiamen puhtaana Jumalan kädestä ja oli tahrattomana lyhyen ajanjakson, samoin sai Kristuskin, viimeinen Aadam, morsiamen puhtaana ja raikkaana helluntaina; ja hän pysyi erottuneena ja tahrattomana jonkun aikaa. Ap.t. 5:13: ”Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa.” ja Ap.t. 2:47: ”…kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.” Kuinka kauan tämä jatkui, me emme tiedä, mutta eräänä päivänä, aivan niinkuin saatana kiusasi Eevaa ja vietteli hänet, niin myöskin seurakunta tuli saastutetuksi, kun antikristuksen henki tuli siihen sisälle. 1. Joh. 4:3: ”…ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.” Jeesus sanoi ensimmäisen seurakunta jakson morsiantaan tarkoittaen: Ilm. 2:4-5: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.” Seurakunta oli jo tuossa ensimmäisessä jaksossa ”langennut nainen”. Kuten saatana oli saanut Eevan ennen Aadamia, niin nytkin saatana vietteli seurakunnan, Kristuksen morsiamen, ennen ”Karitsan hääateriaa”. Ja mikä sitten aiheutti lankeemuksen seurakunnan keskuudessa? Mikä muu kuin Ilm. 2:6, ”NIKOLAIIITAIN TEOT”. Jo ensimmäinen seurakuntajakso oli kääntynyt seuraamasta puhdasta Jumalan Sanaa. He kääntyivät pois siitä Jumalan vaatimuksesta, että seurakunnan tulee olla ehdottomasti Hänestä riippuvainen (riippuvainen kokonaan Jumalasta täyttääkseen Hänen Sanansa alusta loppuun ilman inhimillistä hallintoa) Nikolaiittain oppiin, joka organisoi inhimillisen hallinon seurakunnan sisällä, ja joka kaikkien muiden hallitusten lailla säätää lakeja ihmisille, He tekivät täsmälleen sen, mitä Israel teki. He ottivat inhimillisen hallituksen tuomat edut mieluummin kuin Sanan ja Hengen.

Kuolema oli astunut sisään. Kuinka tiedämme sen? Emmekö kuulekin Hengen äänen tuolla ensimmäisellä seurakuntajaksolla kutsuvan jokaista, joka haluaa kuulla: ”Hän, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.” Seurakunta oli jo siemaissut liian syvälti kuoleman puusta (tai kirkkokunnallisesti väärästä viinipuusta), jonka loppu on tulinen järvi. Mutta nyt ei ole keruubia leimuavan miekan kanssa vartioimassa elämän puuta. Jumala ei nyt poistu seurakunnan keskeltä kuten Hän poistui Eedenistä. Oi, ei , Hän tulee olemaan seurakuntansa keskellä koko ajan viimeiseen seurakuntajaksoon asti. Siihen asti Hän kutsuu kaikkia tulemaan.

Olkaamme nyt varovaisia tässä kohden. Tämä sanoma seurakunnalle, joka on Efesossa, ei ole sanoma varsinaiselle paikalliselle Efeson seurakunnalle; se on sanoma SEURAKUNTAJAKSOLLE. Ja tämä jakso piti sisällään totuuden siementä ja väärää siementä täsmälleen siten kuin on kuvattu vertauksessa vehnästä ja lusteesta. Seurakuntajaksot ovat pelto, ja siinä ovat vehnä ja valhevehnä eli luste. Väärä seurakunta organisoitui eli kirkollistui, inhimillisti seurakunnan johdon ja Sanan sekä taisteli todellisia kristittyjä vastaan.

Valhevehnä kukoistaa aina paremmin kuin vehnä tai mikään muu viljelyskasvi. Lusteseurakunta kasvoi nopeasti tämän ensimmäisen jakson aikana. Mutta vehnä-seurakunta kukoisti myöskin. Ensimmäisen jakson lopussa nikolaiittain teot kukoistivat paikallisissa väärän viinipuun seurakunnissa yrittäen yhä lisääntyvästi levittää vaikutustaan oman ruumiinsa ulkopuolelle. Sen vaikutus tuntui oikeassa seurakunnassa, sillä miehet, kuten Polycarpus kutsuivat itseään piispoiksi viitaten tuohon titteliin tavalla, joka ei ollut siihen luonnostaan kuuluva SANAN mukaan. Myöskin tuossa jaksossa oli oikea seurakunta kadottanut ensimmäisen rakkautensa. Tätä rakkautta luonnehdittiin morsiamen ja yljän rakkaudeksi hääaikana ja avioliiton alkuvuosina. Oli tullut tuon täydellisen rakkauden kylmentyminen seurakunnassa.

Mutta huomatkaapa, että Ilm. 2:1 kuvaa Herraa Jeesusta seurakuntansa keskellä ja pitämässä sanansaattajiaan oikeassa kädessään. Koska tämä morsian on langennut; koska seura kuntayhteisö on nyt oikean ja väärän sekoitus, ei Hän jätä sitä. Se on Hänen. Näin on Room. 14:7-9 mukaan. ”Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.” Ristillä Hän osti KOKO maailman ihmiset. He ovat Hänen. Hän on elävien ja kuolleiden Herra (kysymys on omistuksesta, EI suhteesta). Ja Hän kulkee tuon ruumiin keskellä, jonka sisällä on sekä elämä että kuolema.

Mitä oli istutettu ensimmäisellä, Efeson seurakuntajaksolla, tulisi kehittymään toisessa ja muissa seurakuntajaksoissa, kunnes se kypsyisi elonkorjuun aikana (viimeisen seurakuntajakson aikana). Siten odotamme Smyrnan ajanjaksolla Pyhän Hengen ilmestyksen kautta tapahtuvaa seurakunnan historian valaisemista ja laajempaa selvitystä.

Tässä jaksossa väärän viinipuun viha lisääntyy. Katsokaahan, he (jae 9) ovat erottaneet itsensä totuuden yhteydestä. He lähtevät ulos heistä. He olivat valehtelijoita. He kutsuivat itseään sellaiseksi, mitä he eivät olleet. Mutta tuhosiko Jumala heidät? Ei. ”Antakaa, lusteen kasvaa yhdessä vehnän kanssa elonkorjuuseen asti.”

”Mutta, Herra, heidät pitäisi tuhota, sillä he tuhoavat Sinun kansasi. He tappavat heitä.”

”Ei, antakaa lusteen olla. Mutta morsiamelleni Minä sanon: ’Ole sinä uskollinen kuolemaan asti. Rakasta Minua vieläkin enemmän’.”

Opimme varmasti, että tämä väärä viinipuu on saatanan viinipuu. Heidän kokoontumisensa on hänestä (saatanasta). He kokoontuvat Jumalan nimessä ja valehtelevat, että ovat Kristuksen. He saarnaavat, opettavat, kastavat, palvovat, ottavat osaa erilaisiin hengellisiin jumalanpalvelustehtäviin, jotka Kristus on antanut seurakunnalle; kuitenkaan he eivät ole Jumalasta. Mutta koska he sanovat olevansa, Jumala pitää heitä vastuullisina ja kussakin seurakuntajaksossa puhuu heille ja heistä. He muistuttavat meitä tarkalleen Bileamista. Hänellä oli profeetallinen palvelustehtävä. Hän tunsi oikean tavan lähestyä Jumalaa; kuten näemme hänen uhratessaan puhtaita eläimiä. Kuitenkaan hän ei ollut todellinen SANAN PROFEETTA, sillä kun Jumala kielsi häntä kunnioittamasta Baalakia läsnäolollaan, hän kuitenkin etsi syytä lähteä, sillä hänen vaikuttimenaan oli hänen kullan ja vaikutusvallan himonsa. Niin siis Jumala antoi hänen mennä. Jumalan täydellinen tahto antoi tietä Jumalan sallivalle tahdolle Bileamin ”sydämen halun” tähden. Jumala itseasiassa sanoi: ”Jatka.” Muuttiko Jumala mielensä? Ei. Jumalalla oli tiensä riippumatta Bileamin menemisestä. Bileam ei tehnyt Jumalan tahtoa mitättömäksi. Jumalalla oli tiensä kaikesta huolimatta. Bileam oli häviäjä, sillä hän sivuutti Sanan. Ja tänä päivänä meillä on aivan sama tilanne. Naissaarnaajia, organisaatio, väärä oppi jne; ihmiset palvovat Jumalaa, tuovat ilmi Pyhän Hengen tekoja ja kulkevat aivan samaa tietä kuin Bileam, väittäen, että Jumala on puhunut heille jopa silloinkin, kun vastaanotettu tehtävä on vastakkainen ilmituodulle Sanalle. Minä en kiellä, etteikö Jumala puhuisi heille. Mutta on samoin kuin silloin, kun Hän puhui Bileamille tuolla toisella kerralla. Hän tiesi, että Bileam arvosti oman sydämensä halua enemmän kuin Sanaa ja asetti sen Sanan yläpuolelle ja Hän antoi sen tapahtua. Kuitenkin Hänellä oli koko ajan OMA tiensä ja Hänen tahtonsa tapahtui lopussa. Samoin tänä päivänä Jumala käskee ihmisten jatkaa oman sydämensä halujen mukaan, sillä he ovat hyljänneet Sanan. MUTTA JUMALAN TAHTO TULEE TAPAHTUMAAN TÄSTÄ HUOLIMATTA. Aamen. Toivon, että näette tämän. Se ei ainoastaan selvitä paljon sitä, mitä nähdään kaikissa seurakuntajaksoissa, vaan auttaa myös erityisesti tässä viimeisessä seurakuntajaksossa, jossa on niin paljon (Pyhän Hengen työn) ilmituomista ja ulkonaisia siunauksia, kun koko seurakuntajakso on niin Jumalan Sanan ilmaisevaa tahtoa vastaan.

Jos mikä, niin tämä (Efeson) aikakausi vastaanotti sanoman voimakkaana ja puhtaana. Se oli ja on tuo Vanhan ’Testamentin totuus: ” Orjattaren poika vainoaa vapaan vaimon poikaa, kunnes orjattaren poika ajetaan pois.” Se antaa meidän tietää, että saatanan viha ja herjaus todellista kristittyä vastaan tulee purkautumaan sen joukon kautta, joka koostuu nimellisistä, valheellisista kristityistä, ja että tämä tulee lisääntymään, kunnes Jumala repii juurineen ylös tuon väärän viinipuun Laodikean seurakuntajakson lopussa.

Kolmas seurakuntajakso paljasti profetian hengen kautta, että maailmallinen seurakunta tulisi vastaanottamaan nikolaismin oppina. Papiston erottaminen maallikoista kasvoi siitä raamatullisesta opista, jossa vanhimmat (paikallisen lauman paimenet) johtivat laumaa Sanan mukaan, ”Nikolaiittain opiksi”, jossa papisto asetti itsensä arvoasteisiin toinen toisensa yläpuolelle, ja tämä epäraamatullinen kaava sittemmin kehittyi pappeudeksi, joka asetti papiston Jumalan ja ihmisten väliin antaen papistolle tiettyjä oikeuksia samalla kieltäen maallikolta Jumalan tälle antamat oikeudet. Tämä oli anastus. Tässä seurakuntajaksossa siitä tuli oppi. Se otettiin kirkkoon Jumalan varmana Sanana, mitä se ei todellakaan ollut. Mutta papisto kutsui sitä Jumalan Sanaksi ja siksi oppi oli antikristillinen.

Koska inhimillinen hallinto on selvää ja yksinkertaista politiikkaa, tuli kirkko sekoitetuksi politiikkaan. Tämän kehityksen toivotti tervetulleeksi diktaattori-keisari, joka liitti kirkon politiikan valtion politiikkaan ja voiman avulla perusti väärän kirkon (saatanan valheuskonnon) oikeaksi uskonnoksi. Eri keisarien antamien julistusten kautta näemme väärän kirkon valtion mahdilla tuhoamassa oikeaa viinipuuta jopa vielä innokkaammin.

Surullista sanoa, että oikea viinipuu ei ollut täysin vastustuskykyinen tälle opille. Tällä en tarkoita sitä, että oikea viinipuu koskaan olisi tehnyt nikolaiittain opista oppijärjestelmää, kaukana siitä. Mutta tuo pieni kuoleman mato jatkoi imeytymistään oikeassa viinipuussa toivoen, että se kaatuisi. Jopa oikean seurakunnan sisällä miehet, jotka Jumala oli kutsunut johtajiksi, käyttivät tätä titteliä tarkoittamaan hiukan enemmänkuin vain paikallista vastuuta. Käsitys, joka vallitsi seurakunnassa Paavalin opetuksesta, ei ollut aivan puhdas tähän aikaan. Sillä Paavali oli sanonut: ”Ja he ylistivät Jumalaa minun tähteni.” Mitä valtuuksia Paavalilla sitten olikaan, piti hän ihmisten katseet Jumalassa, jolta ovat kaikki valtuudet. Mutta papisto katsoi aina sekä jumalalliseen ETTÄ INHIMILLISEEN johtoon antaen siten kunnian sinne, minne kunnia ei kuulu. Me huomaamme, että oikea seurakunta oli tahrattu inhimillisyydellä. Kun Nikolaiittain oppi oli perustettu – apostolinen vallanperimys, ostetut sananpalvelijät, äänestetyt pastorit jne. – se oli vasta yksi väärän kirkon askel bileamismiin. Toinen askel saatanan syvyyksiin oli nyt kehittymässä.

Tämä toinen askel oli Bileamin oppi (kuvattu Ilm. 2:14), jossa Bileam opetti Baalakille, miten tämä voisi langettaa Israelin lapset ”yhteisellä kokouksella”. Siinä vieraat tekisivät kukin kaksi asiaa, jotka olisivat Jumalan Sanaa vastaan. Muistattehan, että Baalak tarvitsi apua säilyttääkseen kuningaskuntansa. Hän otti yhteyttä tuon ajan merkittävimpään hengelliseen hahmoon, Bileamiin. Bileam antoi neuvon, joka langetti ja tuhosi Israelin. Ensinnäkin se oli ehdotus, että he kaikki kokoontuisivat yhteen ja puhuisivat asiat selviksi; söisivät yhdessä ja saisivat asiat selvitetyiksi; loppujen lopuksi toinen toistensa ymmärtäminen auttaa jo pitkälle. Aluksi sinä teet sen, että menet sinne. Seuraava askel on yhteinen jumalanpalvelus, ja tietysti pieni painostus isännän taholta tavallisesti saa vieraat menemään pitemmälle kuin he aikoivatkaan. Nyt asia on niin, ettei tämä tapahtunut ainoastaan Vanhassa Testamentissa Jumalan seurakunnalle, vaan se tapahtui myös Uuden Testamentin seurakunnalle, sillä silloinkin oli keisari, joka tarvitsi apua kuten Baalak varmistaakseen kuningaskuntansa. Niinpä Konstantinus kutsui nimikristityt, Rooman ensimmäisen kristillisen kirkon, auttamaan häntä saamaan kristityt hänen taakseen, koska he olivat hyvin suuri ryhmä. Tuloksena oli Nikean kirkolliskokous vuonna 325. Siinä kristityt, sekä oikeat että väärät, tulivat yhteen Konstantinuksen kutsusta. Oikeilla kristityillä ei ollut mitään asiaa koko kokoukseen. Kaikesta siitä huolimatta, mitä Konstantinus teki yhdistääkseen heidät (sekä oikeat että väärät kristityt), tiesivät Oikeat kristityt, että ei tämä ollut oikea paikka heille ja lähtivät pois. Mutta niille, jotka jäivät, Konstantinus antoi valtion kassasta rahaa niinkuin myös poliittista ja fyysistä valtaa. Kansa totutettiin epäjumalanpalvelukseen ja spiritismiin, sillä ”patsaita, joissa oli pyhien nimiä asetettiin rakennuksiin ja ihmisiä opetettiin kanssakäymiseen kuolleiden kanssa eli rukoilemaan pyhiä, mikä ei ole mitään muuta kuin spiritismiä. Sillä ruuan sijasta, jota ihminen todella tarvitsee, nimittäin Jumalan Sanaa, heille annettiin uskontunnustuksia, uskonkappaleita ja rituaaleja, jotka annettiin väkisin valtion pakkovallalla ja ennen kaikkea muuta, heille annettiin kolme jumalaa yhden todellisen Jumalan nimeen kolminaisuudeksi liitettynä. Ja vesikaste Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen antoi tietä pakanalliselle kasteelle kolmeen ”titteliin”.

Todellisten uskovaisten ei olisi pitänyt mennä kokoukseen. He olivat jo kadottaneet paljolti totuutta, ja nyt he kadottaisivat myös Jumalan olemuksen ymmärtämisen ja kadottaisivat nimen titteleihin vesikasteessa.

Tarkastelkaapa tätä Bileamin oppia hyvin huolellisesti. Ennenkaikkea huomatkaa, että se on turmeltuneen papiston tarkoituksellista toimintaa, jonka välityksellä he sitovat ihmiset itseensä johtamalla tarkoituksellisesti epäuskon syntiin. Nikolaiittain oppi oli papiston turmeltuneisuutta, sillä he etsivät poliittista valtaa keskenään, kun taas bileamismi on ihmisten alistamista heidän uskonkappale- ja jumalanpalvelusjärjestelmiinsä tarkoituksella sitoa heidät. Tarkastelkaapa tätä nyt huolellisesti. Mikä oli se, mikä sitoi ihmiset nimelliseen kirkkoon ja siten tuhosi heidät? Se oli: uskonkappaleet ja -tunnustukset, jotka oli muovattu kirkon oppien mukaan. Se oli roomalaiskatolisen kirkon oppi. Heille ei annettu todellista ruokaa, Sanaa. Heille annettiin ruokaa, joka tuli epäjumalanpalveluksesta; Babylonin pakanuus yhdistettynä kristilliseen terminologiaan (nimistöön). Ja tämä aivan sama henki ja oppi on kaikkien protestanttien keskuudessa ja sitä kutsutaan KIRKKOKUNNAKSI. Nikolaismi on organisaatio, kirkon johdon inhimillistäminen ja siten Pyhän Hengen syrjäyttäminen. Bileamismi on kirkkokunnallisuutta, joka ottaa kirkon käsikirjan Raamatun sijasta. Ja aivan tähän hetkeen asti ovat monet Jumalan ihmiset kirkkokunnallisuuden ansassa ja Jumala huutaa heille: ”Tulkaa ulos siitä te Minun kansani, ettette tulisi osallisiksi hänen synneistään ja ettette joutuisi vastaanottamaan hänen vitsauksiansa.” Huomaatte, että he ovat tietämättömiä. Mutta jos ylöstempaaminen tapahtuisi tällä hetkellä, ei tietämättömyys riittäisi vapautukseksi Jumalan tuomiosta, koska on oltu väärissä riveissä.

Sillä papisto, joka organisoi itsensä siten, että he ovat arvoasteissa toinen toisensa yläpuolella, kunnes ovat lopulta esim. arkkipiispan johtamia; on antikristuksen hengen ilmituloa, tuon hengen osoitus, riippumatta siitä, kuinka ihmeellistä ja välttämätöntä se sitten näyttääkin olevan. Se ei ole mitään muuta kuin sitä, että inhimillinen järkeily ottaa Sanan paikan. Ja kuka tahansa, joka on organisoidussa kirkkokunnassa, on aivan antikristuksen järjestelmän keskellä. Nyt sallikaa minun sanoa se hyvin selvästi. MINÄ EN OLE IHMISIÄ VASTAAN. MINÄ OLEN JÄRJESTELMIÄ VASTAAN.

Kirkon ja valtion yhdistämisen kautta valmistettiin pohja ajanjaksoja varten. Ja todellakin, lähes tuhanneksi vuodeksi seurakunta (kirkko) meni pimeyteen: tuntien saatanan syvyydet. Kun mikä tahansa uskonnollinen joukko omaksuu sekä nikolaiittain opin että Bileamin opin, ja heillä on poliittinen, taloudellinen ja fyysinen voima takanaan heitä tukemassa, on vain yksi suunta, minne he voivat kulkea. Tämä suunta on suoraan Iisebelin oppiin. Miksi sanomme näin? Koska, kuten osoitimme neljännen seurakuntajakson tutkistelussa, Iisebel oli siidonilainen, Ethbalin tytär. Ethbal oli Astarten ylipappi. Hän oli murhaaja. Tämä nainen meni naimisiin Ahabin (Israelin kuninkaan) kanssa poliittisten etujen tähden. Sittemmin hän otti johtoonsa uskonnon kansalta ja murhasi leeviläiset ja teetti temppeleitä, joissa hän sai ihmiset palvelemaan Astartea (Venusta) ja Baalia (aurinkojumalaa). Hän muodosti opetuskaavat ja asetti omat pappinsa opettamaan niiden mukaan, ja papit puolestaan saivat kansan hyväksymään sen. Tässä voitte nähdä tarkalleen sen, missä muodollinen kirkko oli pimeinä seurakuntajaksoina. He jättivät Jumalan Sanan kokonaan, paitsi Jumalan ”titteleitä” (Isä, Poika, Pyhä Henki) ja nimiä sekä joitakin Raamatun periaatteita. Mitä he ottivat Raamatusta, sen he vääntelivät muuttamalla sen merkityksen. Heidän piispa-oppilaitoksensa kirjoittivat hyvin laajoja tutkielmia, heidän paavinsa julistivat itsensä erehtymättömiksi ja sanoivat, että he vastaanottivat ilmestyksen Jumalalta ja puhuvat kansalle kuin Jumala. Kaikki tämä opetettiin papeille, jotka pelon avulla saivat ihmiset uskomaan sen. Olla eri mieltä merkitsi kuolemaa tai yhteyksien katkeamista, joka saattoi olla pahempaa kuin kuolema. Kirkko otti nyt johdon varmalla äänellä, ja villinä vallasta he joivat marttyyrien verta, kunnes todelliset kristityt olivat lähes lopetetut ja Sanaa oli tuskin lainkaan jäljellä ja vain vähän Pyhän Hengen ilmituloa. Mutta oikea viinipuu kamppaili ja säilyi elossa. Jumala oli uskollinen pienelle laumalle ja huolimatta siitä, mitä Rooma saattoi tehdä heidän ruumiilleen, ei se voinut tappaa Henkeä heissä, ja Totuuden valo loisti heissä Pyhän Hengen ja voiman tukemana.

Tämä on sopiva paikka tehdä valaiseva havainto. Katsokaa. Nikolaiittain teot ja opit, Bileamin oppi, ja väärän naisprofeetan, Iisebelin, opetus eivät muodostu kolmesta hengestä tai muodosta kolmea hengellistä alkulähdettä. Nämä kolme ovat vain saman hengen eri ilmenemismuotoja, kun se menee syvyydestä syvyyteen. Mitä se kaikki on, on organisaation antikristillinen henki sen kolmessa erilaisessa vaiheessa. Sen jälkeen kun papisto erotti itsensä ja organisoi itsensä, se ahdisti ihmisiä johtamalla heidät organisaatioon. Tämä organisaatio perustui uskontunnustuksille ja uskonkappaleille, joita he opettivat ihmisille puhtaan Jumalan Sanan sijasta. Rituaali ja seremonia sai lisääntyvän osan jumalanpalveluksissa, ja pian tämä koko järjestelmä oli sotaisa ja pirullinen voima, joka teki parhaansa vallitakseen kaikkia saarnoilla, suostuttelulla tai kirjaimellisella voimalla. Se sai voimansa omilta valheellisilta profetioiltaan, eikä Jumalan Sanasta. Se oli nyt täysin antikristillinen, vaikka se kulkikin Kristuksen nimessä.

Loputtomalta näyttäneen ajan jälkeen, jolloin Totuuden luulisi jo varmasti kuolevan, alkoivat miehet vastustaa Rooman katolisen kirkon kelvottomuutta, koska ei edes mielikuvitustaan käyttämällä voinut ajatella, että Jumala olisi ollut sellaisessa opetuksessa ja johdossa. Nämä vastalauseet joko torjuttiin ja ne kuolivat, koska eivät onnistuneet kiinnittämään huomiota, tai sitten Rooma tukahdutti ne. Mutta sitten Jumala ehdottoman valtansa nojalla armossaan lähetti Martti Luther -nimisen sanansaattajan aloittamaan uskonpuhdistuksen. Hän työskenteli ilmapiirissä, jossa Rooman kirkolla oli ”annettu köyttä niin paljon, että se oli hirttäytyä” siihen. Kun siis Luther saarnasi vanhurskautta uskon kautta, alkoi oikea viinipuu ensimmäistä kertaa satoihin vuosiin kasvaa runsaalla tavalla. Kuten nimellinen kirkko oli käyttänyt valtion voimaa itseään tukeakseen, niin nyt valtion voima alkoi virrata sitä vastaan. Tässä Luther niinkuin todelliset uskovatkin tekivät erehdyksensä. He sallivat valtion tukea heitä. Niinpä tämä seurakuntajakso ei tunkeutunut kovin pitkälle Sanassa. Kiitos Jumalalle, että se meni niin pitkälle kuin se meni, mutta koska se nojasi suuressa määrin poliittiseen mahtiin, päättyi tämä seurakuntajakso organisoitumiseen, ja juuri tämä ryhmä, joka Lutherin sukupolven aikana oli murtautunut ulos väärästä viinipuusta, nyt kääntyi tullakseen takaisin porton tyttäreksi, sillä se meni suoraan takaisin nikolaismiin ja bileamismiin. Tämä aikakausi sisälsi monia riiteleviä lahkoja, ja voidakseen nähdä, kuinka kauas he menivät todellisesta siemenestä, tarvitsee vain lukea historiaa ja huomata, kuinka he vainosivat toisiaan; jopa kuolemaan asti joissakin tapauksissa. Mutta heidän keskuudessaan oli muutamia nimiä, kuten jokaisessa seurakuntajaksossa.

Me iloitsemme tässä seurakuntajaksossa yhdestä asiasta: uskonpuhdistus oli alkanut. Se ei ollut ylösnousemus, vaan uskonpuhdistus. Myöskään se ei ollut kaiken ennalleen asettaminen. Mutta vehnänjyvä, joka kuoli Nikeassa ja lahosi pimeinä seurakuntajaksoina, työnsi nyt ylös totuuden verson vahvistaen siten, että jonakin päivänä tulevaisuudessa, laodikean seurakuntajakson lopussa, juuri ennen Jeesuksen tuloa, seurakunta tulisi olemaan jälleen Vehnänsiemen-Morsian, kun taas valhevehnä koottaisiin ja poltettaisiin tulisessa järvessä.

Viides jakso oli tuonut mukanaan suuren Sanan kylvämisen painokoneen keksimisen kautta, ja kuudes seurakuntajakso käytti sitä nopeasti hyödykseen. Tämä jakso oli uudistuksen toinen vaihe ja kuten aikaisemmissa tutkisteluissa on todettu, tähkäpään kausi. Kasvatusta oli yltäkyllin. Jakso oli älykkäiden miesten aikaa, jotka rakastivat Jumalaa ja palvelivat Häntä, lähetyssaarnaajia oli runsaasti ja Sana levisi yli maapallon. Se oli veljellisen rakkauden jakso. Se oli avoimen oven jakso (Filadelfian aikakausi). Se oli viimeinen pitempi jakso, sillä sen jälkeen tulisi Laodikean seurakunta jakso, ja se tulisi olemaan lyhyt.

Oikea viinipuu kasvoi runsaasti, enemmän kuin minkään muun jakson aikana, jos ajatellaan lukuja USA:ssa ja muissa maissa. Tämä jakso toi pyhät miehet eturintamaan. Oikea viinipuu levittäytyi ja väärä viinipuu peräytyi. Kaikkialla, minne oikea viinipuu meni, Jumala antoi valoa, elämää ja onnea. Väärä viinipuu myös osoitettiin siksi, mikä se on ja oli: pimeys, viheliäisyys, köyhyys, tietämättömyys ja kuolema. Ja kuten väärä viinipuu ei voinut voimansa päivinä tappaa oikeaa viinipuuta, ei oikea viinipuukaan nyt voinut tuoda väärää viinipuuta Jeesuksen Kristuksen luo. Mutta väärä viinipuu kaivautui maahan jääden odottamaan viimeisen seurakuntajakson loppuhetkeä, jolloin se tulisi voittamaan kaikki takaisin itselleen lukuunottamatta tuota pientä laumaa, joka on: valitut, Jumalan todellinen viinipuu.

Mutta kuinka surulliseksi tämä aikakausi meidät tekeekään, kun ajattelemme, että jokainen suuri Jumalan antama herätys (ja niitä oli monta) laiminlöi Nikolaiittain opin pois heittämisen ja ne kaikki organisoituivat ja kuolivat. Sitten he tulivat kirkkokunniksi pitääkseen hengellisesti kuolleet ruuattomilla laitumilla. Vähän he siitä tiesivät, mutta jokainen ryhmä oli saman erehdyksen tahraama, ja kun herätyksen liekki paloi hiljaisemmin, otti organisaatio ylivallan ja ihmiset tulivat aidatuiksi kirkkokuntiin. He olivat ainoastaan nimikristittyjä, vaikkakin jokainen ryhmä julisti samalla varmuudella kuin katolinen kirkko, että he ovat oikeassa ja kaikki muut väärässä. Tilanne oli nyt valmis tyttärien palaamiselle viimeisen seurakuntajakson aikana Rooman, äitikanan alle.

Ja niin me tulemme viimeiseen seurakunta jaksoon, Laodikean aikaan. Tämä on meidän aikamme. Tiedämme, että se on viimeinen jakso, koska juutalaiset ovat Palestiinassa. Ei ole väliä sillä, miten he sinne ovat joutuneet; pääasia on, että he ovat siellä. Ja tämä on sadonkorjuunaika. Mutta ennenkuin voi olla sadonkorjuuta, täytyy olla kypsyminen; molempien viinipuiden lopullinen kypsyminen.

Lutherin aika oli kevät. Wesleyn aika oli kasvun kesäaika. Laodikean aika on elonkorjuuaika; valhevehnän yhteenkerääminen niputtamista ja polttamista varten sekä vehnän kerääminen aittoihin Jumalaa varten.

Elonkorjuuaika. Oletteko huomanneet, että elonkorjuun aikana, vaikka tapahtuukin todellinen nopeutuminen kypsymisessä, niin vastaavasti tapahtuu myös hidastuminen kasvussa, kunnes kasvua ei ole lainkaan? Eikö se olekin täsmälleen sitä, mitä näemme? Valheviini menettää suuria joukkoja kommunismille ja erilaisille muille uskoille. Sen jäsenmäärät eivät lisäänny, kuten se haluaisi meidän ajattelevan. Sen ote ihmisiin ei ole sitä, mitä se oli aikaisemmin, ja niin monessa tapauksessa kirkossakäynti on vain näyttelyä. Entä oikea viinipuu? Mitä hänestä? Kasvaako se? Missä ovat ne valtavat ihmisjoukot, jotka tulevat esiin herätyksissä ja vastaavat alttarikutsuun? Eivätkö useimmat heistä olekin pelkästään inhimillisten tunteiden varassa tulleita, tai he haluavat jotakin fyysistä mieluummin kuin sitä, mikä on todella hengellistä? Eikö tämä päivä olekin kuten se päivä, jolloin Nooa astui arkkiin ja ovi suljettiin, mutta jolloin Jumala vielä viivytti tuomiota seitsemän päivää? Kirjaimellisesti ei kukaan kääntynyt Jumalan puoleen noina hiljaisina päivinä.

Ja kuitenkin on sadonkorjuun aika. Tänä aikakautena täytyy tulla esiin niiden, jotka saattavat vehnän ja valhevehnän (lusteen) kypsymään. Valhevehnä kypsyy hyvin nopeasti turmeltuneiden opettajiensa alaisena, jotka kääntävät ihmiset pois Sanasta. Mutta myös vehnän tulee kypsyä. Ja sille Jumala on lähettävä profeetta-sanansaattajan, jolla on Pyhän Hengen vahvistama palvelustehtävä, jotta valitut voisivat ottaa hänet vastaan. He tulevat kuulemaan häntä, kuten alkuseurakunta kuunteli Paavalia, ja morsian tulee pysymään Sanassa, kunnes hän tulee olemaan Sana-Morsian ja voimateot tullaan löytämään hänessä, sillä ne seuraavat aina puhdasta Sanaa ja uskoa.

Väärän kirkon ryhmittymät tulevat yhteen kirkkojen maailmanneuvostossa. Tämä kirkkojen maailmanneuvosto on ”KUVA, JOKA TEHTIIN PEDOLLE.” Ilm. 13:11-18: ”Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme. Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi. Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin. Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä vapaat, että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.” Nyt muistamme, että se oli keisarillinen, pakanallinen Rooma, joka kaatui miekkaan. Mutta se parantui kuolettavasta haavasta liittymällä Rooman nimikristittyyn kirkkoon ja yhdistämällä pakanuuden ja kristinuskon ja siten tulemalla ’Pyhäksi Rooman Keisarikunnaksi, mikä tulisi olemaan kestävä, kunnes Jeesus tulee ja tuhoaa sen. Mutta Rooma ei kulje tällä tiellä yksin. Sen tyttäret ovat aivan sen mukana ja se tulee ottamaan ehdottoman vallan Kirkkojen Maailmanneuvoston kautta. Joidenkin mielestä tämä voi näyttää kaukaa haetulta, mutta itse asiassa kaikki voivat nähdä sen aivan selvästi, koska juuri tällä hetkellä kirkot valvovat politiikkaa, ja sopivassa tilaisuudessa ne tulevat ilmaisemaan täsmälleen, kuinka suurta tämä valvonta on. Tämä ekumeeninen liike tulee päättymään siihen, että Rooma on sen johdossa, vaikkakaan ihmiset eivät sitä näin kaavailleet. Näin tapahtuu, koska Ilm. 17:3-6 sanoo, että portto, Babylonin salaisuus, istuu pedon selässä. Hän valvoo neljättä eli viimeistä keisarikuntaa. Tämä Rooman kirkko tekee sen. Maailman kirkkojärjestelmä alaisenaan Rooma tulee valvomaan, kontrolloimaan, ja tämä kuva (kirkkojärjestelmä) tulee tottelemaan Roomaa, koska Rooma valvoo maailman kultaa. Siten kaikkien ihmisten täytyy kuulua maailman kirkkojärjestelmään tai olla ilman elinmahdollisuuksia, sillä he eivät voi myydä eikä ostaa ilman pedon merkkiä kädessä tai otsassa. Tämä merkki päässä tarkoittaa, että heidän täytyy ottaa maailman kirkkojärjestelmän oppi, joka on kolminaisuus oppi jne., ja merkki kädessä tarkoittaa, että heidän täytyy tehdä maailman kirkkojen tahto. Tällä suurella vallalla kirkkojärjestelmä tulee vainoamaan todellista morsianta. Tämä kuva tulee yrittämään estää morsianta saarnaamasta ja opettamasta jne. Sananpalvelijoiden toiminta morsiamessa tullaan kieltämään niin, etteivät he saa antaa lohdutusta ja totuutta ihmisille, jotka tarvitsevat sitä. Mutta ennenkuin antikristus (henkilökohtaisesti) ottaa johtoonsa tämän täydellisen maailmankirkkojen järjestelmän, tullaan oikea seurakunta ottamaan pois tästä maailmasta olemaan Herran kanssa. Jumala sieppaa morsiamen Karitsan suurelle hääaterialle.

Nyt koska tämä loppuluku on siksi, että seurattaisiin kahta seurakuntaa ja kahta henkeä helluntaipäivästä niiden loppuun asti, otamme vielä aikaa osoittaaksemme tämän Laodikean seurakuntajaksossa.

Tämä jakso alkoi juuri kahdennenkymmenennen vuosisadan vaihteen jälkeen. Koska sen tuli olla se jakso, jona todellinen seurakunta tulisi olemaan jälleen se morsian, joka se oli helluntaipäivänä, täytyy välttämättä myös dynaamisen voiman palata seurakuntaan. Uskovat aistivat tämän hengessään ja alkoivat huutaa Jumalalta samanlaista vuodatusta kuin oli ensimmäisellä vuosisadalla. Kun monet alkoivat puhua kielillä ja ilmituoda Hengen lahjoja, näytti se vastaukselta. Uskottiin, että tämä oli se kauan odotettu ENNALLEENASETTAMINEN. Sitä se ei ollut, sillä myöhempi sade voi tulla vasta aikaisemman sateen jälkeen, joka on kevätsade tai OPETUKSEN sade. Sen jälkeen on syyssade, joka on ELONKORJUUSADE. Kuinka voisi tämä olla oikea asia, kun opettamisen sade ei ollut tullut? Profeetta-sanansaattaja, jonka oli määrä tulla OPETTAMAAN ihmisiä ja kääntämään lasten sydämet heidän helluntain aikaisten isiensä puoleen, ei ollut vielä tullut. Siten se, minkä oli ajateltu olevan ennalleenasettaminen ja lopullinen kypsyminen ylösottoa varten, ei ollut tullut. Siinä oli sekoitus epäoikeutettua osanottoa hengellisestä siunauksesta ja ilmaisusta, ilmituonnista Pyhässä Hengessä, kuten olemme jatkuvasti osoittaneet teille. Siinä oli myöskin perkeleen voima, sillä miehet olivat perkeleiden valvonnan, kontrollin alaisina, eikä kukaan näyttänyt tajuavan sitä. Tuoden sitten julki, että se ei ollut se TODELLINEN, nämä ihmiset (jopa ennen kuin toinen sukupolvi ehti ilmaantua; organisoituivat ja kirjoittivat epäraamatulliset oppinsa ja rakensivat omat aitauksensa niinkuin jokainen ryhmä ennen heitä oli tehnyt.

Muistakaa, että silloin kun Jeesus oli maan päällä, oli myös Juudas. Kumpikin tuli erilaisesta hengestä ja kuolemassa kumpikin meni omaan paikkansa. Kristuksen Henki sittemmin tuli takaisin todellisen seurakunnan ylle, ja Juudaksen henki tuli takaisin väärän kirkon ylle. Tämä on Kirjoituksissa. Ilm.6:1-8 ”Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä: ’Tule!’ Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan. Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: ’Tule!’ Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka. Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan: ’Tule!’ Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka. Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: ’Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä.’ Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan: ’Tule!’ Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.” Huomatkaa, kuinka Juudaksen henki tuli takaisin ratsastaen valkealla hevosella. Se oli valkea. Niin lähellä oikeata aivan kuten Juudas oli lähellä Jeesusta. Valkealla hevosella ratsastavalle annettiin kruunu. Kuinka? Tuo henki oli nyt nikolaiittain järjestelmän johtaja, ja hän oli kolmikruunuinen paavi, joka istui kuin Jumala temppelissään, kutsuen itseään Kristuksen sijaiseksi. Täten (koska Kristuksen sijainen on Pyhä Henki), paavi kutsui itseään Pyhäksi Hengeksi, eli syrjäytti Pyhän Hengen, toimien Hänen puolestaan. Juudaksen henki hänessä teki tämän. Katsokaa, kuinka hän valloitti, kulkien eteenpäin valloittaen ja valloittaen. Kristus ei tehnyt tätä. Ainoat, jotka tulivat Hänen luokseen, olivat Isän jo etukäteen valitsemia. Ja niin tuo Henki kulki eteenpäin ja eteenpäin, ja eräänä päivänä se tulee olemaan lihaan tulleena miehessä, joka tulee olemaan maailman kirkkojen johdossa; juuri niinkuin olemme jatkuvasti sanoneet. Ja kultansa avulla (muistakaa, että Juudaksella oli rahakukkaro) hän tulee valvomaan koko maailmaa, ja tuo antikristillinen järjestelmä tulee omistamaan kaiken ja yrittää valvoa jokaista. Mutta Jeesus on tuleva takaisin ja tuhoava heidät kaikki tulemisensa kirkkaudella. Ja heidän loppunsa tulee olemaan tulinen järvi.

Mutta kuinka on todellisen siemenen laita? Tulee tapahtumaan juuri niinkuin olemme sanoneet. Jumalan kansa tullaan valmistamaan Totuuden Sanan kautta, joka tulee tämän ajan sanansaattajalta. Jumalan kansassa tulee olemaan helluntain täyteys, sillä Henki tulee viemään ihmiset juuri siihen samaan, missä he olivat alussa. Tämä on ”Näin sanoo Herra.”

Se on ”Näin sanoo Herra”, sillä se on sitä, mitä Jooel 2:23-26 sanoo: ”Ja te, Siionin lapset, iloitkaa ja riemuitkaa Herrassa, teidän Jumalassanne, sillä hän antaa teille syyssateen, vanhurskauden mukaan, vuodattaa teille sateen, syyssateen ja kevätsateen, niinkuin entisaikaan. Ja puimatantereet tulevat jyviä täyteen, ja kuurna-altaat pursuvat viiniä ja öljyä. Ja minä korvaan teille ne vuodentulot, jotka heinäsirkka, syöjäsirkka, tuhosirkka ja kalvajasirkka söivät, minun suuri sotajoukkoni, jonka minä lähetin teitä vastaan. Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan. Eikä minun kansani joudu häpeään iankaikkisesti.” Nyt Jumala sanoo, että Hän saattaa ennalleen. Lutherin seurakuntajakso ei tehnyt sitä. Helluntailaisten seurakuntajakso ei sitä tehnyt. Mutta Jumalan täytyy suorittaa ennalleenpalauttaminen, sillä hän ei voi kieltää sanaansa. Tämä ei ole seurakunnan ylösnousemus, se on ”ennalleenasettaminen”. Jumala tulee viemään seurakunnan suoraan alkuajan helluntaihin. Nyt huomatkaa, että jae 25 kertoo, miksi me tarvitsemme ennalleenasettamista. Syöjä sirkat ym. ovat syöneet kaiken muun, paitsi juuren ja pienen osan runkoa. Nyt meille kerrotaan, että kaikki nuo hyönteiset ovat yksi ja sama hyönteinen erilaisissa vaiheissa. Tämä on totta. Ne ovat antikristillinen henki, joka on tullut ilmi organisaatioissa; kirkkokunnissa ja väärässä opissa kautta seurakuntajaksojen. Ja tämä poloinen pieni juuri ja varsi tullaan asettamaan ennalleen. Jumala ei aio istuttaa uutta seurakuntaa, vaan Hän tulee tuomaan alkuperäisen istutuksensa takaisin alkuperäiseen siemeneen. Hän tulee tekemään sen, kuten jakeessa 23 sanotaan, opettamisen eli kevätsateen kautta. Seuraavaksi tulee olemaan elonkorjuusade ja ylöstempaususko.

Siten me tällä hetkellä juuri olemme Matt. 24:24 täydellisessä täyttymyksessä: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.” Ja kuka on se, joka yrittää eksyttää jopa valitut? Oi, se on antikristuksen henki tämän viimeisen päivän ”väärissä voidelluissa”. Nämä väärät voidellut ovat jo tulleet ”Jeesuksen nimessä” väittäen, että Jumala on voidellut heidät tätä viimeistä päivää varten. He ovat vääriä messiaita (voideltuja). He väittävät olevansa profeettoja. Mutta ovatko he yhtä [yksi] Sanan kanssa? Eivät koskaan! He ovat lisänneet siihen tai ottaneet jotakin pois. Ei kukaan kiellä, että Jumalan Henki tulee ilmi Hengen lahjoissa, jotka ovat heidän yllään. Mutta Bileamin tavoin heillä kaikilla on ohjelmansa. He vetoavat saadakseen rahaa, käyttävät lahjoja, mutta kieltävät tai ohittavat Sanan pelosta, että erimielisyys saattaisi pienentää heidän mahdollisuuttaan suurempaan voittoon. Vieläpä he saarnaavat pelastusta ja vapautusta Jumalan voiman kautta; aivan kuten Juudas, jolla oli Kristuksen antama palvelustehtävä. Mutta koska he ovat väärästä siemenestä, on heillä vastaavasti väärä henki, joka vaikuttaa heissä. Uskonnollisia? Oi, he lyövät laudalta valitut yritteliäisyydessä ja palavassa innossa, mutta se on laodikealaista, ei Kristuksesta, sillä se etsii suuria joukkoja ja suuria ohjelmia ja hämmästyttäviä merkkejä keskeltään. He saarnaavat Kristuksen toista tulemusta, mutta kieltävät profeetta-sanansaattajan, vaikka mitä tulee voimaan ja merkkeihin ja todelliseen ilmestykseen, saattaa hän varjoon heidät kaikki. Oi niin, tämä väärä henki, joka viimeisenä päivänä on niin lähellä todellista, voidaan eroittaa ainoastaan sen Sanasta poikkeamisesta, ja milloin tahansa se todetaan Sanan vastaiseksi, peräytyy se aina samaan väitteeseen; jonka aikaisemmin olemme näyttäneet valheeksi: ”Meillä on tuloksia, eikö vain? Meidän täytyy olla Jumalasta.”

Nyt ennenkuin lopetamme, haluan esittää erään ajatuksen. Kaiken aikaa me olemme puhuneet haudatusta Vehnän Siemenestä, joka työnsi esiin kaksi pientä lehteä, sitten varren, sitten todellisen tähkän. Tämä saattaa saada jonkun ihmettelemään, että sanoimmeko, että ei luterilaisilla ollut Pyhää Henkeä sentähden, että he opettivat pääasiassa vanhurskauttamista. Se voi saada jonkun ihmettelemään metodisteista samaa. Ei, ystävä, me emme sano sitä. Me emme puhu yksilöistä tai ihmisistä, vaan SEURAKUNTAJAKSOSTA. Lutherilla oli Jumalan Henki, mutta hänen aikansa ei ollut täyden ennalleenasettamisen aika toisen samanlaisen vuodatuksen kautta kuin oli alussa. Samoin oli Wesleyn, Boothin, Knoxin, Whitefieldin, Brainardin, Jonathan Edwardsin, Müllerin jne. laita. Varmastikin he olivat täynnä Pyhää Henkeä. Kyllä, he varmasti olivat. Mutta se aika, jossa kukin heistä eli, ei ollut ennalleenasettamisen aika, niinkuin ei ollut mikään muukaan aika, paitsi tämä viimeinen, täydellisen pimennyksen ja luopumuksen aika. Tämä on luopumuksen aika, ja tämä on ennalleenasettamisen aika; tämä on päättyneen jakson aika. Tämän päätyttyä kaikki on ohi.

Niinpä me lopetamme ”Seitsemän seurakuntajaksoa”, sanomalla vain, mitä Henki sanoi kullekin seurakuntajaksolle: ”Kenellä on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.”

Minä uskon vilpittömästi, että Jumalan Henki on puhunut meille; ei ainoastaan opettaen meille seurakuntajaksojen totuutta, vaan Hän on uskollisesti vaikuttanut sydämissä niin, että ne voisivat kääntyä Hänen puoleensa. Tämä on saarnaamisen ja opettamisen tarkoitus, sillä Sanan saarnaamisen ja opettamisen kautta lampaat kuulevat Jumalan äänen ja seuraavat Häntä.

Tarkoituksenani ei ole ollenkaan julistaa sanomaa ihmisille sitä varten, että he seuraisivat minua, tai liittyisivät seurakuntaani tai perustaisivat jonkun yhteisön tai organisaation. Tätä en ole koskaan tehnyt enkä tee sitä nytkään. Minä en ole yhtään kiinnostunut tuollaisista asioista, vaan minä olen kiinnostunut Jumalan asioista ja ihmisistä, ja jos voin saada aikaan yhden asian, tulen olemaan tyytyväinen. Tämä yksi asia on nähdä todellinen hengellinen suhde Jumalan ja ihmisten välillä, jossa he tulevat uusiksi luomuksiksi Kristuksessa ja täytettyinä Hänen Hengellensä elävät Hänen Sanansa mukaisesti. Haluan kutsua, vedota ja varoittaa kaikkia kuulemaan Hänen äänensä tänä aikana, ja luovuttamaan elämänne täydellisesti Hänelle, kuten minä luotan sydämessäni, että olen antanut kaikkeni Hänelle. Jumala siunatkoon teitä ja saakoon Hänen tulemisensa teidän sydämenne iloitsemaan.

CAB-07 LUKU 7 – SARDEEN SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 7 – The Sardisean Church Age)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 7: Sardeen seurakuntajakso

 

Ilmestyskirja 3:1-6

Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.

Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.

Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.

Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.

Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.’

SARDEEN KAUPUNKI

Sardee oli muinaisen Lyydian pääkaupunki. Se joutui Lyydian hallitsijoiden käsistä persialaisille ja sitten Aleksanteri Suurelle. Sen jälkeen Antiokus Suuri ryösti sen. Tämän jälkeen Pergamon kuninkaat vallitsivat sitä kunnes roomalaiset ottivat sen heiltä. Tiberiuksen aikana maanjäristykset ja kulkutaudit hävittivät sen. Nykyään se on asumaton rauniokasa.

Tämä kaupunki oli kerran hyvin tärkeä kaupallisesti. Plinyn mukaan villan värjäys keksittiin siellä. Se oli villanvärjäyksen ja matonkudonnan keskus. Sen alueella oli runsaasti kultaa ja hopeaa, ja sanotaan, että kultakolikoita lyötiin ensimmäiseksi täällä. Siellä pidettiin myöskin orjamarkkinoita.

Tämän kaupungin uskonto oli jumalatar Cybelen saastainen palvonta. Temppelin mahtavat rauniot voidaan vieläkin nähdä.

Palauttakaapa mieliinne, että Pergamon seurakuntajaksolla mainitsin, että babylonialainen käsite ”äidistä ja pojasta”, joka tunnettiin nimellä Semiramis ja Ninus, tuli Aasian Cybeleksi ja Deoiukseksi. Näiden kahden tuntomerkit ovat hyvin valaisevia, kun tarkastelemme niitä vierekkäin.

Miespuolinen oli aurinkojumala; naispuolinen kuunjumalatar.

Miespuolinen oli taivaan herra; naispuolinen taivaan kuningatar.

Miespuolinen toi esiin hyvyyden ja totuuden; naispuolinen lempeyden ja armon.

Miespuolinen oli välittäjä; naispuolinen välittäjätär.

Miespuolisella oli avain, joka avaa ja sulkee näkymättömän maailman portit; naispuolisella oli samanlainen avain.

Miespuolinen on kuolleitten tuomari; naispuolinen seisomassa hänen vierellään.

Miespuolinen on tapettu, noussut ylös kuolleista ja noussut taivaaseen; naispuolinen on viety sinne ruumiillisesti pojan kautta.

Nyt Roomassa tälle samalle epäjumalalle annettiin meidän Herramme nimi: miespuolista kutsutaan Jumalan Pojaksi, kun taas naispuolista kutsutaan Jumalan äidiksi.

Tämä on sama, minkä huomasimme kahdessa aikaisemmassa seurakuntajaksossa, joissa käsite ”äiti ja poika” saavutti sellaiset valtavat mittasuhteet. Huomatkaa nyt, että samoinkuin Babylonissa, jossa pojan palvonta alkoi menettää suosiota äidin palvonnan tullessa sen sijaan, niin että hän kirjaimellisesti alkoi ottaa pojan paikan. Näemme tällä aikakaudella, että pakanallinen palvonta Sardeessa oli naisen palvontaa. Siellä oli Cybele yksin, ei Cybele ja Deoius. Äiti oli kirjaimellisesti ottanut pojan paikan, varustettuna jumaluuden ansioilla. Kaikki mitä meidän täytyy tehdä, on käydä lävitse hänen erilaiset nimityksensä ja palauttaa mieliin ne rakastettavat ominaisuudet, jotka Rooman kirkko on antanut Marialle. Tämä vain ymmärtääksemme, mistä tämän seurakuntajakson uskonto on tullut.

Kaksi asiaa todellakin vaikuttivat minuun voimakkaan iskun tavoin tutkiessani tätä Cybelen palvontaa. Yksi oli se, että hän oli Januksen tavoin varustettu avaimella, joka antoi hänelle saman vallan kuin Januksellakin (avain taivaaseen ja maahan ja salaisuuksiin), ja se, että palvojat ruoskivat itseään, kunnes verta vuotaa heidän ruumiistansa, kuten katoliset tekevät tänä päivänä, jolloin he tuntevat kärsivänsä niinkuin Herra.

Epäilemättä se, että tämä seurakuntajakso oli ensimmäinen todellinen murtuma paavillisen Rooman kirkossa, joka todella kukoisti tuohon aikaan, aiheutti naisprofeetta Iisebelin lujittamaan ja korostamaan oppiaan Mariasta, vastustaen päättäväisesti protestantteja, jotka kielsivät sen, että Marialla olisi ollut mitään osuutta pelastussuunnitelmassa erillään Jumalan suosiosta häntä kohtaan siinä, että tämä oli valinnut hänet kantamaan neitsyenä Jeesusta. Kuten Luther kiteytti opin vanhurskautumisesta uskon kautta, he pitäytyivät tekoihin, katumusharjoituksiin, rukouksiin ja muihin epäraamatullisiin keinoihin. Ja kun vapautetut kristityt kirkastivat Poikaa, roomalaiskatoliset lisäsivät Marian jumaloimistaan, kunnes kahdeskymmenes vuosisata näki (vastoin useimpia korkea-arvoisia Rooman teologeja) paavi Piuksen kirjaimellisesti nostavan Marian kunniaan ylösnousemusruumiissa. Tämä oppi on ehdottomasti tuo äsken mainittu babylonialainen oppi, jossa poika vie äidin ruumiillisesti taivaaseen.

Ei ihme, että tämä viides seurakuntajakso kulkee samaa tietä edellisten jaksojen kanssa ja tulee tekemään niin, kunnes se päättyy tulijärveen, missä portto ja hänen lapsensa tapetaan toisessa kuolemassa. Siinä se on, Marian palvonta, Cybelen palvonta. Tiesittekö muuten, että Cybele oli se Astarte, jonka papitar Iisebel oli ja joka sai Israelin kompastumaan irstailevilla rituaaleilla, joita hän johti? No niin, tämä on se, mikä hän oli Raamatussa.

SEURAKUNTAJAKSO

Sardeen tai viides seurakuntajakso kesti vuodesta 1520 vuoteen 1750. Sitä kutsutaan tavallisesti uudistuksen aikakaudeksi.

SANANSAATTAJA

Tämän jakson sanansaattaja on kaikkien seurakuntajaksojen sanansaattajista tunnetuin. Hän oli Martti Luther. Luther oli lahjakas opiskelija, jolla oli lempeä luonne. Hän oli opiskelemassa lakimieheksi, kun läheisen ystävän pitkäaikainen sairaus ja kuolema sai hänet pohtimaan vakavasti hengellistä tilaansa. Hän meni Augustinin luostariin Erfurtiin vuonna 1505. Siellä hän opiskeli filosofiaa ja myöskin Jumalan Sanaa. Hän eli elämää, johon kuuluivat kaikkein ankarimmat katumusharjoitukset, mutta kaikki nämä ulkonaiset teot eivät voineet karkoittaa hänen synnintuntoaan. Hän sanoi: ”Minä kidutin itseni melkein kuoliaaksi päästäkseni rauhaan Jumalan kanssa, mutta olin pimeydessä enkä löytänyt sitä.” Staupitz, piispan apulainen, auttoi häntä pääsemään selvään käsitykseen siitä, että pelastuksen tuli olla ennemminkin sisäinen kokemus kuin jokin rituaali. Näin rohkaistuna hän yhä edelleen etsi Jumalaa. Myöhemmin hänestä tuli pappi. Kuitenkaan hän ei vielä ollut pelastettu. Hänestä tuli innokas ja syvällinen Sanan ja jäljellä olevien suurten teologisten teosten opiskelija. Hän oli tavoiteltu opettajana ja saarnaajana syvällisen tietonsa ja suuren vilpittömyytensä tähden. Täyttääkseen luostarilupauksen, jonka hän oli tehnyt itselleen, hän meni Roomaan. Siellä hän näki niiden kirkon määräämien tekojen turhuuden, joiden tuli tuoda pelastus, ja tämä Jumalan Sana iskeytyi hänen sydämeensä: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. Kotimatkallaan tämän Kirjoituksen evankelinen totuus tulvi hänen mieleensä, ja hän vapautui synnistä ja syntyi Jumalan valtakuntaan. Pian tämän jälkeen hänet ylennettiin jumaluusopin tohtoriksi ja hänelle annettiin tehtäväksi ”omistaa koko elämänsä opiskelemaan ja selittämään ja puolustamaan uskollisesti pyhiä Kirjoituksia. Tämän hän tekikin, vieläpä sellaisella vaikutuksella, että hänen sydämensä ja hänen ympärilläänkin olevien sydämet syvästi kiinnittyivät Sanan totuuteen. Sana joutui pian avoimeen ristiriitaan kirkon uskontunnustuksien ja oppien väärinkäytön kanssa.

Kun nyt Leo kymmenennestä tuli paavi ja John Tetzel tuli myymään synnin päästöjä, Lutherilla ei ollut valinnan varaa, vaan hänen täytyi nousta tätä epäraamatullista opetusta vastaan. Aluksi hän jyrisi saarnatuolista sitä vastaan ja sitten kirjoitti kuuluisat 95 teesiänsä, jotka hän lokakuun 31, 1517 naulasi linnankirkon oveen.

Pian Saksa oli ilmitulessa, ja uudistus oli käynnissä. Muistettakoon nyt, että Martti Luther ei ollut ainoa, joka oli protestoinut Rooman katolista kirkkoa vastaan. Hän oli vain yksi monista. Muut olivat kieltäneet paaveilta näiden itse myöntämänsä maallisen ja hengellisen vallan, ja jopa paavien keskuudessa oli esiintynyt pienempiä, väliaikaisia uudistuksia. Niin, oli monia, jotka olivat nousseet vastaan, mutta Lutherin tapauksessa Jumalan aika oli kypsä lopulliselle liikkeelle, joka olisi seurakunnan ennalleen asettaminen ja johtaisi Pyhän Hengen vuodatukseen paljon myöhemmin.

Martti Luther itse oli herkkä, Hengellä täytetty kristitty. Hän oli ehdottomasti Sanan mies, sillä hänellä ei ollut ainoastaan syvällistä mieltymystä tutkia sitä, vaan myöskin saattaa se muiden käsiin, jotta kaikki voisivat elää siitä. Hän käänsi Uuden Testamentin ja antoi sen ihmisille. Tämän raskaan työn hän teki itse, korjaten jotakin tekstin kohtaa jopa kaksikymmentä kertaa. Hän keräsi ympärilleen ryhmän heprealaisia oppineita, joiden joukossa oli juutalaisia, ja käänsi Vanhan Testamentin.

Tämä Lutherin valtava työ on vieläkin se, jolle myöhemmät Kirjoitusten käännökset Saksassa ovat perustuneet.

Hän oli voimallinen saarnaaja ja Sanan opettaja, ja erikoisesti ensimmäisinä julkisen esiintymisensä vuosina hän vaati, että Sana olisi ainoa perusta, jolla asiat voidaan arvostella. Siten hän oli sitä vastaan, että teoilla ansaittaisiin pelastus ja kasteella uudestisyntyminen. Hän opetti, että Kristuksen välitystyö tapahtui ihmisten teoista erillään, niinkuin alkuperäinen ja helluntain kaava oli. Hän oli mies, joka rukoili paljon, ja hän oli oppinut, että mitä enemmän työtä hänellä oli ja mitä enemmän ajanpuute ahdisti häntä, sitä enemmän hän antoi ajastaan Jumalalle rukouksessa varmistaakseen tyydyttävät tulokset. Hän tiesi, että taistelu oli Saatanaa vastaan, ja kerrotaan, että Saatana eräänä päivänä näkyvästi ilmestyi hänelle. Hän heitti sitä mustepullolla käskien sitä menemään tiehensä. Toisen kerran kaksi fanaatikkoa tuli hänen luokseen taivuttaakseen hänet liittymään heihin, karkoittaakseen kaikki papit ja Raamatut. Hän erotti heissä olevat henget ja lähetti heidät pois.

Sauersin Historian kolmannessa osassa, sivulla 406 on kirjoitettu tohtori Martti Lutherista, että hän oli ”profeetta, evankelista, kielilläpuhuja, tulkitsija, kaikki yhdessä persoonassa, joka oli varustettu yhdeksällä Hengen lahjalla.”

Se, mikä liikutti hänen sydäntään Pyhän Hengen kautta, ja mikä oli se pieni vihreä oras, joka merkitsi sitä, että totuus oli tulossa seurakuntaan takaisin sellaisena, kuin se tunnettiin helluntaina, oli oppi vanhurskauttamisesta: pelastus armon kautta, erillään teoista. Huomaan, ettei tohtori Luther uskonut ja saarnannut ainoastaan vanhurskauttamisesta, mutta tämä oli hänen pääasiallinen aiheensa, kuten sen todella, täytyikin olla, sillä tämä on Sanan totuuden perusoppi. Hänet tullaan ikuisesti tuntemaan sellaisena välineenä Jumalan kädessä, joka elvytti tämän totuuden. Hän oli viides sanansaattaja ja hänen sanomansa oli: ”VANHURSKAS ON ELÄVÄ USKOSTA”. Varmasti me tunnustamme sen, että hän tiesi ja opetti, että me elämme uskosta uskoon. Hänen valtava ymmärtämisensä kaikkivaltiudesta, valinnasta, edeltämääräämisestä ja muista totuuksista osoittavat hänen olleen suuri Sanan mies, mutta kuitenkin minä sanon uudelleen, kuten historioitsijat, että Jumala käytti häntä tuomaan ihmisille esiin Jumalan käyttämän normin, joka ei perustu tekoihin. ”Vanhurskas on elävä uskosta.”

Kuten jo aikaisemmin olen maininnut, tätä jaksoa ovat historijoitsijat kutsuneet uudistuksen ajaksi. Se on aivan oikein. Täytyikin olla niin, että Martti Luther oli uudistaja, eikä profeetta. Tiedän, että historian kirjat kutsuvat häntä profeetaksi, mutta se ei merkitse sitä, että ne ovat oikeassa, sillä Martti Lutherista ei ole tietoja, jotka kelpuuttaisivat hänet Jumalan todelliseksi profeetaksi tuon sanan raamatullisessa mielessä. Hän oli hyvä opettaja, jonka elämässä tuli ilmi muutamia Hengen lahjoja, ja me ylistämme Jumalaa siitä. Hän ei siis kyennyt johtamaan seurakuntaa takaisin koko totuuteen, kuten teki esim. Paavali, joka oli sekä apostoli että profeetta.

Kun aika kului, huomaamme suuren muutoksen tavassa, jolla hän johti niitä asioita, joiden kanssa hän oli tekemisissä. Aluksi hän oli ollut lempeä, peloton, niin kärsivällinen, jatkuvasti odottaen Jumalaa selvittämään ongelmat. Mutta sitten suuret numerot alkoivat tulla hänelle tärkeimmiksi. Niiden tarkoitus ei ollut todellisesti hengellinen. Paremminkin niillä oli poliittiset tarkoitusperät. He halusivat rikkoa paavin kahleen. He eivät halunneet lähettää rahaa Roomaan. Fanaatikot nousivat esiin. Hänet vedettiin mukaan poliittisiin asioihin ja päätöksen tekoihin, jotka itse asiassa ovat seurakunnan asioiden ulkopuolella. Rukouksen, saarnaamisen ja käyttäytymisen olisi tullut opettaa normi, joka tuli ottaa huomioon. Nämä poliittiset ongelmat kasvoivat, kunnes hänet pakotettiin kestämättömään asemaan välittäjäksi herrojen ja talonpoikien välillä. Hänen päätöksensä olivat niin vääriä, että seurasi yleisiä levottomuuksia ja tuhansia tapettiin. Hän tarkoitti hyvää, mutta annettuaan johtaa itsensä jälleen kirkkovaltioevankeliumiin, hänen täytyi kärsiä seurauksista.

Mutta kaikesta tästä huolimatta Jumala käytti Martti Lutheria. Älköön sanottako, että hänen aikomuksensa olivat väärät. Sanottakoon ainoastaan, että hänen arvionsa oli väärä. Todellakin, jos luterilaiset voisivat päästä takaisin hänen opetuksiinsa ja Jumalan palvelemiseensa, kuten tämä rakastettava veli palveli Häntä, silloin ihmiset varmastikin olisivat kunniaksi ja ylistykseksi suurelle Jumalalle ja Pelastajalle Jeesukselle Kristukselle.

TERVEHDYS

Ilm. 3:1: ”’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä.'”

Jälleen kerran, kuten aikaisemmissakin neljässä jaksossa, Henki tuo ilmi armollista Herraamme asettamalla eteemme Hänen ihmeellisiä ominaisuuksiaan. Tällä kertaa, kun Hän seisoo seurakunnan keskellä, näemme Hänet sinä, jolla on seitsemän Jumalan Henkeä ja seitsemän tähteä. Me tiedämme, ketkä nuo seitsemän tähteä ovat, mutta meidän täytyy saada selville, mihin nuo seitsemän henkeä viittaavat.

Tämä sama lause esiintyy neljä kertaa Ilmestyskirjassa. Ilm. 1:4: ”Ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä.'”’ Ilm. 3:1: ”Näin sanoo ”hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä.” Ilm. 4:5: ”Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää; ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä.” Ilm. 5:6: ”Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ”ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat he seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.”

Ensinnäkin me tiedämme varmasti, että nämä jakeet eivät opeta meille uutta ja sellaista oppia, joka olisi vastoin Joh. 4:24: ”Jumala on (yksi) Henki.” Mutta tämä on kuten 1. Kor. 12:8-11 jakeet, jossa löydämme YHDEN Hengen ilmaisevan itseään YHDEKSÄLLÄ tavalla. Täten me tiedämme, että nämä Jumalan seitsemän Henkeä merkitsevät sitä, että yksi ja sama Henki esiintyy seitsemällä eri tavalla. Ilm. 4:5 nämä samat seitsemän Henkeä esiintyvät seitsemänä palavana soihtuna Herran edessä. Koska Johannes käytti aina Vanhan Testamentin symboleja Ilmestyskirjassa, me menemme Vanhaan Testamenttiin ja löydämme San. 20:27, että ”ihmisen henki on Herran lamppu.” Huomaamme näiden seitsemän hengen olevan yhteydessä ihmisen kanssa. Johannes Kastajaa kutsutaan Joh. 5:35 ’palavaksi lampuksi’. Jälleen Ilm. 5:6 seitsemän Henkeä samaistetaan seitsemään silmään. Sak. 4:10: ”Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?'” On hyvin todennäköistä, että sana ”he” viittaa ihmisiin. Näemme siis, että Herran silmät tässä yhteydessä merkitsevät ihmisiä – tietysti he tulevat olemaan voideltuja miehiä, täynnä Pyhää Henkeä, sillä Jumalan palvelustehtävät eivät ole ihmisten vaan Pyhän Hengen voimassa. Kun asetamme nämä Kirjoitusten kohdat yhteen, on ilmeistä, että nuo Jumalan seitsemän Henkeä viittaavat saman Pyhän Hengen jatkuvaan palvelustehtävään niiden seitsemän miehen elämässä, joiden kanssa Jumala samaistaa itsensä hyvin läheisesti. He ovat Hänen silmänsä ja he ovat Hänen lamppunsa. Keitä nämä seitsemän miestä ovat, voidaan helposti nähdä, koska seuraava lause kutsuu heitä seitsemäksi tähdeksi, joiden me jo tiedämme olevan seitsemän sanansaattajaa seitsemälle seurakuntajaksolle. Kuinka kaunista tuo onkaan. Näettehän, tähden tarkoitus on heijastaa valoa yöllä, sillä aurinko on laskenut. Samoin jokaisen seurakuntajakson sanansaattajan (jota tähti edustaa) tehtävänä oli heijastaa Pojan valoa. He kaikki tekivät tämän Pyhän Hengen avulla.

Paavali oli ensimmäinen sanansaattaja, ja hän sanoi Gal. 1:8, että jos enkeli, sanansaattaja, kirkkoherra, kuka tahansa hän olikaan – jos hän saarnaisi jotakin muuta evankeliumia kuin mitä Paavali oli saarnannut, hän olkoon kirottu. Paavali tiesi, että hänen lähtönsä jälkeen raatelevat sudet tulisivat seurakuntaan. Hän tiesi, että itse Saatana voisi ilmestyä valon enkelinä, kuinka paljoa ennemmin sitten hänen palvelijansa. Sentähden hän varoittaa, että tämän evankeliumin tulee aina olla sama. Nyt Paavali oli kastanut Jeesuksen nimeen ja kastanut uudelleen siellä, missä ihmisiä ei oltu näin upottamalla kastettu. Hän asetti seurakunnan järjestykseen ja opetti Hengen lahjojen oikeaa käyttöä ja vahvisti, että niiden tuli säilyä seurakunnassa, kunnes Jeesus tulisi. Samoin seuraavat sanansaattajat, kaikki jäljellä olevat kuusi, tulisivat saman Pyhän Hengen kautta palamaan samasta tulesta ja välittämään samaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin valoa, ja merkit tulisivat seuraamaan heitä. Täyttikö Irenaeus nämä ehdot? Kyllä. Täyttikö Martin? Kyllä. Täyttikö Golumba? Kyllä. Täyttikö Martti Luther? Aivan varmasti. Täyttikö Wesley? Kyllä, hänellä oli suuri palvelustehtävä ja hän jopa rukoili hevosensa puolesta, että se tulisi terveeksi ja se tuli. Siinä me olemme. Seitsemän seurakuntajaksoa ja seitsemän sanansaattajaa, jotka ovat kaikki samanlaisia, ja Paavali julisti kirouksen jokaiselle, joka sanoo olevansa sanansaattaja, mutta jolla olisi erilainen evankeliumi ja joka eläisi erilaisessa valossa.

Täsmääkö tämä viimeinen lausuntoni muun Sanan kanssa? Kyllä. Sana sanoo, että jos kuka tahansa ihminen lisää tähän kirjaan tai ottaa siitä pois jotakin, Jumala tuomitsee hänet kadotukseen. Jumala sanoi: ”Minä olen paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan.” Ilm. 22:18.

Näemme siis, että nuo seitsemän Henkeä itse asiassa viittaavat yhteen Jumalan Henkeen, joka toteuttaa Jumalan tahdon ja Sanan eri sukupolvien aikana. Haluaisin valaista tätä Sanasta. Jumalan Henki oli voimallisesti Elian yllä. Sitten sama Henki tuli Elisan ylle kaksinkertaisena. Vuosisatoja myöhemmin sama Henki, jota me kutsumme Eliaan Hengeksi, kuvataksemme sen palvelustehtävää, tuli Johannes Kastajan ylle. Eräänä päivänä sama Henki, joka tunnistetaan samalla tavalla palvelustehtävän perusteella on tuleva miehen päälle pakanaseurakunnan ajan lopussa. Jälleen; Kirjoitukset sanovat, että Jumala voiteli Jeesus Nasaretilaisen Pyhällä Hengellä ja voimalla, ja Hän kulki ympäriinsä tehden hyvää, parantaen kaikki, jotka olivat Saatanan sitomia. Ennen poismenoaan Jeesus käski opetuslastensa odottaa helluntaihin asti, jolloin sama Henki, joka oli Hänen yllänsä, oli tuleva takaisin ja lankeava heidän päällensä ja täyttävä heidät. Sitten tämä ’uloskutsuttu’ ruumis (seurakunta) tulisi olemaan Hänen sijaisenaan maailmassa, ottaen Hänen paikkansa. Ja koska tuo sama Henki, joka oli Hänessä, tulisi heihin, he tulisivat tekemään aivan samoja tekoja. Ja kuka tahansa, joka on todella Jeesuksen Kristuksen ruumis, todellinen seurakunta, tulee tuomaan julki samoja tekoja, mitä Jeesus teki ja joita helluntain seurakunta teki, koska sama Henki tulee olemaan heissä. Mikä muu tahansa seurakunta, jolla ei ole Henkeä ja Hengen ilmaisemista, joutuu vastaamaan siitä Jumalalle.

Tässä sanotaan myös, että nuo seitsemän tähteä tai nuo seitsemän sanansaattajaa seitsemälle seurakuntajaksolle ovat Hänen kädessään. Hän pitää heitä kädessään. Tiedätte ilman muuta, että jos he ovat Hänen kädessään, he ovat yhteydessä Hänen voimaansa. Tätä tuo käsi merkitsee. Se ilmaisee Jumalan voimaa! Ja Jumalan valtuuksia. Ei ainoakaan heistä tullut omassa voimassaan ja valtuudessaan. Näin Paavali sanoi. Ei yksikään ihminen uskaltaisi tehdä sitä. Tarvitaan Jumalan valtuudet ja Pyhän Hengen voima. Evankeliumia saarnataan Jumalan valtuuttamana Hengen voimassa. Kaikki nämä miehet olivat varustettuja Pyhän Hengen voimalla. He kaikki seisoivat maailmaa vastaan. He saattoivat tehdä tämän. He olivat täynnä Jumalaa. Jumala oli LÄHETTÄNYT ja valtuuttanut heidät; EIVÄT he itse tai muut ihmiset.

Nyt heillä oli, mitä maailmalla ei voinut olla. Jeesus sanoi, että kun Hän menee pois, Hän lähettää Henkensä, jota maailma ei voi ottaa vastaan. Niin se on. Maailma, tai maailman järjestelmät eivät voi ottaa Häntä vastaan. Tämä on se, mitä organisaatio on – se on maailman järjestelmä. Näyttäkää minulle vaikkapa vain yksikin maailman järjestelmän mukainen seurakunta, joka on täynnä Pyhää Henkeä. Minä haluan nähdä sen. Jos voitte näyttää minulle sellaisen seurakunnan, silloin olette löytäneet virheen Sanasta. Ei ainoakaan näistä sanansaattajista ollut organisoitu. Heidät joko potkittiin ulos tai he itse lähtivät siitä, koska he vakuuttuivat organisaation synnistä. Kuinka Pyhä Henki saattaisi olla organisaatiossa, kun organisaatio ottaa Hengen paikan ja kirkkokunnat ottavat Sanan paikan? Muistakaa, ”organisaatio” on ”KUOLEMA”. Se ei voi olla toisin. Jos maailma ottaa johdon, Henki lähtee.

No niin, Henki ei ole seitsemän henkeä vaan YKSI. Hän tulee aina olemaan sama ja toimimaan samalla tavalla. Ja seitsemän sanansaattajaa omaavat saman Hengen ja opettavat samaa Sanaa ja heillä on sama voima. Ja jos seurakunta on todellinen seurakunta, sillä tulee olemaan aina Henki ja Sana ja samat voimateot kuin helluntain seurakunnalla. Se tulee olemaan helluntain seurakunta kokemusperäisesti; ja siinä tulee esiintymään kielilläpuhumista, selitystä ja profetoimista ja parantamista. Jumala tulee olemaan sen keskellä ja Jumala tulee ilmoittamaan itseään sen keskellä, niinkuin Hän on aina tehnyt. Halleluja! Ja seurakunta tulee olemaan organisoimaton. Älkää unohtako tätä.

Nyt voimme nähdä, että Jeesus Kristus ilmoittaa itseään läpi aikakausien Henkensä kautta, joka on sanansaattajissa. He ovat kuten Mooses oli Israelin lapsille. Ja hänellä oli ilmestys omaa aikaansa varten, samoin jokaisella sanansaattajalla oli Jumalan ilmestys ja palvelustehtävä tuota päivää varten. Kun me siis näemme, että nämä sanansaattajat ovat Hänen kädessänsä, näemme, että Herra samaistaa itsensä näiden miesten kanssa ja suo heille voimaansa. Ei ole tarpeeksi, että Hän samaistaa itsensä koko seurakunnan kanssa, jonka me näimme, kun Hän seisoi noiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä. Ei edes ole tarpeeksi, että me näemme viisinkertaisen palvelustehtävän Efesolaiskirjeen 4. luvussa (apostolit, profeetat, opettajat, evankelistat, paimenet). Sillä jokaisessa jaksossa seurakunta menee harhaan, ja näin ei tapahdu ainoastaan maallikkojen keskuudessa, vaan papiston ryhmässä – paimenet ovat yhtä väärässä kuin lampaatkin. Silloin Jumala tuo itsensä esiin Johtavana Paimenena näiden seitsemän miehen palvelutehtävissä johtaakseen kansansa takaisin totuuteen ja tuon totuuden runsaaseen voimaan. Jumala on omassa kansassaan – koko kansassaan, sillä jos jollakulla ei ole Kristuksen Henkeä, hänellä ei ole mitään osuutta Kristukseen. Ja Hän on Sana. Tämä tulee olemaan Sana, joka on tunnettu kansassa. Mutta Hän on asettanut erityisen johtajuuden näille miehille oman valintansa ja oman tahtonsa päättämän mukaisesti. He tulevat esiintymään kerran jokaisessa seurakuntajaksossa. Sama Henki tulee olemaan heissä jokaisessa. Miten etäinen tämä onkaan Rooman harhaoppisuudelle. Heillä on mies oman valintansa mukaan – yksi toisensa jälkeen – kenelläkään heistä ei ole Jumalan voimaa – yksikään heistä ei pitäydy Jumalan Sanaan – jokainen heistä eroaa edeltäjästään ja lisää mitä haluaa, aivan kuin hän olisi Jumala. Jumala ei ole mukana siinä. Mutta Hän on sanansaattajassaan, ja se, jolla on Jumalan täyteys, seuraa sanansaattajaa, kuten sanansaattaja seuraa Herraa Hänen Sanansa mukaisesti.

”Hän, jolla on ne seitsemän Jumalan henkeä ja ne seitsemän tähteä.” Ilm. 3:1. Kuten tämä sama Herra samaisti itsensä ihmisen kanssa tulemalla lihaksi, Hän jälleen samaistaa itsensä sen ihmisen kanssa, jossa on Hänen Henkensä. ”Nämä ovat minun”, sanoo Herra. Seitsemän Hengellä täytettyä sanansaattajaa ovat Jumalan. Ihmiset saattavat kieltäytyä tunnustamasta heitä. Heitä saatetaan epäillä. Todellakin, inhimillisesti ajatellen he eivät ehkä täytä vaatimuksiakaan – yhtä kaikki, he ovat oman aikansa sanansaattajia. Jumala käytti Aabrahamia (tämä valehteli), Hän käytti Moosesta (tämä kapinoi), Joonaa (hän oli tottelematon), Simsonia (hän teki syntiä), Daavidia (hän teki murhan). Hän käytti myös Joosuaa ja Joosefia. Ja niitä, joiden elämä oli virheellistä, on paljon enemmän kuin niitä, joiden menneisyys näyttää olevan täydellinen. KAIKKI OLIVAT JA OVAT HÄNEN. Kukaan ei uskalla kieltää sitä. Hän käytti heitä Pyhässä Hengessä ja Pyhän Hengen kautta, jolla Hän oli täyttänyt heidät. Omalle Herrallensa he seisoivat tai kaatuivat. Ja kaikissa heissä täytettiin kaikkivaltiaan Jumalan tahto. Yrittäköön ulkopuolinen historia kieltää tämän, se pysyy silti voimassa. Iankaikkinen Jumala vielä käyskentelee kultaisten lampunjalkojen keskellä ja lähettää sanansaattajiansa Henkensä kautta Sanan kanssa jokaisen seurakuntajakson ihmisille.

TUOMIO

Ilm. 3:1: ”Minä tiedän sinun tekosi; sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.” Ilm. 3:2: ”Sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.” Tässä me näemme hyvin omituisen seikan. Jokaisessa seurakuntajaksossa tähän asti Henki on ensinnäkin kiittänyt todellisia uskovia, ja sitten tuominnut väärän viinipuun. Mutta tässä jaksossa esiintyy selvästi niin kevytmielistä Herran ja Hänen Sanansa hylkäämistä, että koko sanoma tälle viidennelle jaksolle kuulostaa tuomiolta.

”Minä tiedän sinun tekosi.” Mitkä olivat nämä teot, jotka nousivat Herran eteen ja aiheuttivat Hänen tyytymättömyytensä? No niin, te tiedätte, että jokainen jakso sulautui seuraavaan, niinpä neljännen jakson teot jatkuivat viidenteen. Nämä teot, kuten hyvin tiedätte, ovat seuraavat:

1. Pyhän Hengen johto korvattiin inhimillisellä järjestelmällä.

2. Puhdas Jumalan Sana ja sen vapaa hyväksikäyttö kaikille ihmisille oli korvattu uskontunnustuksilla, opinkappaleilla, kirkon määräyksillä jne.

3. Jumalan palvonta Hengessä ja Hengen lahjat ja kaikki, mitä kuuluu todelliseen pyhien yhteyteen, oli pantu syrjään liturgian ja kirjaimellisen epäjumalanpalveluksen, pakanallisten juhlien, yms. tieltä.

4. Marian palvonta saavutti suurempaa sijaa kristittyjen jumalanpalveluksessa, kunnes Maria itse asiassa anasti Jumalan paikan, ja Poika tuotiin alas korkeasta asemastaan, jossa Hän oli kaikkien yläpuolella, asemaan, jossa Hän oli paaviksi kutsutun miehen alaisena, miehen, joka kutsui itseään Kristuksen sijaiseksi.

Ne, jotka taistelivat tätä kauheaa antikristillistä kirkkoa vastaan, tuhottiin. Ne, jotka olivat sen puolella, huomasivat olevansa kirkon pelinappuloita, olivatpa he sitten kuninkaita tai talonpoikia. Heidän elämänsä ei ollut heidän omansa, eikä heidän elämänsä myöskään ollut Kristuksen, vaan ne kuuluivat ruumiineen, sieluineen ja henkineen Rooman kirkolle. He puhuivat Kristuksen verestä, mutta silti he ostivat pelastuksensa rahalla, ja ostivat syntiensä anteeksiantamuksen jopa kullalla tai katumusharjoituksilla. Varakkaimmat heistä totesivat tilanteen miellyttäväksi, kun paavi Leo X salli heidän ostaa niiden syntien anteeksiannon, joita ei oltu vielä tehtykään, niin että he kevyellä omallatunnolla saattoivat suunnitella kauheita rikoksiansa, ja sitten edetä toteuttaakseen ne, tietäen, että paavi oli jo sovittanut heidän syntinsä. Jumalan Sana pidätettiin heiltä, kukapa siis olisi tiennyt totuuden! Koska totuus tulee ainoastaan Sanasta, ihmiset teljettiin Rooman kirkon tunkkaiseen vankihuoneeseen, odottaen kuolemaa ja kuoleman jälkeen tuomiota. Mutta suuri portto, juopuneena marttyyrien verestä ja ilman ajatustakaan tuomiosta, hoiperteli villisti eteenpäin tappaaksensa ihmiset sekä hengellisellä että fyysisellä kuolemalla.

Neljännen jakson loppupuolella, mikä voisi olla myös viidennen jakson alku, turkkilaisten suorittama Konstantinopolin valloitus lähetti idän oppineet kreikkalaisten käsikirjoitustensa kanssa länteen. Sanan puhtaus ja todellisten uskovien opetukset levisivät tällä tavoin. Eivätkä nämä hyvät opettajat ainoastaan olleet hyvin tärkeitä, vaan näihin aikoihin tehtiin myös keksintö, josta tuli meidän nykyaikaisten painokoneittemme edeltäjä, helpottaen kirjojen painamista. Näin huomaamme, että suureen Raamatun nälkään ja tarpeeseen voitiin vastata. Jumala nostatti monia voimallisia miehiä, joista Luther oli ainoastaan yksi. Calvin ja Zwingli olivat kaksi muuta loistavaa valoa, ja heidän lisäkseen oli monia, monia muita, jotka eivät ole niin hyvin tunnettuja. Vaikka kaikki tämä ei mennytkään hukkaan, Jumalan voimallinen työ tosiasiallisesti estyi juuri näiden miesten tähden. Esim., he EIVÄT vastustaneet kirkon ja valtion avioliittoa, joka solmittiin Nikean kirkolliskokouksessa, vaan itse asiassa edistivät tätä liittoa. Valtion suorittama evankeliumin puolustaminen toivotettiin tervetulleeksi, vaikka Jumalan Sana ei millään tavoin ollut sen takana. Ja vaikka me näemme ”ihmisen vihan ylistävän Jumalaa”, sellaisissa tapauksissa kuin Henry XIII, joka otti esille uudistuksen ja paavillisen vallan hylkäämisen, oli se vielä kaukana helluntain totuudesta ja kaikkivaltiaan Jumalan suojeluksesta.

Huolimatta Lutherin jatkuvasta opetuksesta ulkopuolisten paikallisseurakunnan asioihin puuttumista vastaan, hän ei kyennyt puhdistamaan ihmisten mieliä käsitteestä, jossa piispa ja arkkipiispa hallitsivat seurakuntaa. Täten siis seurakunta otti yhden askeleen oikeaan suuntaan, mutta pysyi silti kahlehdittuna, niin että lyhyen ajan kuluttua se oli jälleen vankina samassa tunkkaisessa vankilassa, mistä se oli yrittänyt paeta.

Kuitenkaan iljettävien tekojen malja ei ollut vielä täynnä. Ei vain Luther huonon arviointikykynsä kautta yllyttänyt taisteluun ja siten aiheuttanut lukemattomien ihmisten kuolemaa, vaan Zwinglin ryhmä tuomitsi vankilaan jumalallisen tohtori Hubmeyerin, ja vaikka se ei tuominnutkaan häntä polttoroviolle, se oli itse asiassa suuressa määrin vastuussa hänen lopulta polttoroviolla tapahtuneesta kuolemastaan. Ja Calvin ei tehnyt yhtään vähempää, sillä hän vaati Servetuksen pidättämistä, joka oli nähnyt ja opetti jumaluuden ykseyttä. Kirkko sitten kidutti tätä veljeä, ja Calvinin kauhuksi hänet poltettiin roviolla.

Jos koskaan oli kirkkokunnallista innostusta, niin tänä kohtalokkaana aikana sitä oli. Comeniuksen sanat kuvaavat paljon tätä aikakautta. Hän kirjoitti teoksen ”YKSI TARPEELLINEN ASIA”. Hän vertaa maailmaa labyrinttiin ja osoittaa, että tie ulos löydetään jättämällä kaikki, mikä on tarpeetonta, ja valitsemalla yksi asia, joka on tarpeellinen – Kristus. Opettajien suuri määrä, hän sanoo, on syy useiden uskonlahkojen paljouteen, joille ei kohta edes löydy nimiä. Jokainen kirkko luulee olevansa se ainoa totinen tai ainakin puhtain, todellisin osa siitä, samalla kun he keskenään tuomitsevat toinen toisiaan mitä katkerimmalla vihalla. Mitään sovintoa ei voida toivoa heidän välillensä; heidän välillään on sovittamaton vihamielisyys. Raamatusta he väärentävät itselleen erilaiset oppinsa; nämä ovat heidän linnoituksensa ja vallituksensa, joiden taakse he kaivautuvat ja torjuvat kaikki hyökkäykset. En halua sanoa, että nämä uskontunnustukset ovat pahoja sinänsä, vaikka useissa tapauksissa onkin syytä niin olettaa. Niin tehdessään he kuitenkin ruokkivat vihamielisyyden tulta; ainoastaan panemalla ne kokonaan pois saattaisi olla mahdollista asettua työskentelemään seurakunnan haavojen parantamiseksi. ”Tämä uskonlahkojen labyrintti ja erilaiset ryhmät joihin ihmiset kuuluvat, johtuu mieltymyksestä väittelyyn. Mitä sillä saavutetaan? Onko mitään kiistaa koskaan saatu ratkaistuksi siten? Ei koskaan. Ne ovat vain lisääntyneet. Saatana on suurin saivartelija; häntä ei ole koskaan voitettu sanakiistassa. Jumalanpalveluksessa ihmisten sanoja kuullaan tavallisesti enemmän kuin Jumalan Sanaa. Jokainen tarinoi niinkuin häntä huvittaa, tai tappaa aikaa opituilla tutkielmilla ja osoittaa vääräksi toisten näkökohtia. Uudesta syntymästä ja siitä, kuinka ihmisen tulee muuttua Kristuksen kaltaiseksi tullakseen osalliseksi jumalallisesta luonnosta (2. Piet.1:4), sanotaan tuskin mitään. Avaimien voimasta kirkko on kadottanut melkein kokonaan voiman sitoa, ainoastaan voima päästää irti on säilynyt. Sakramentit, jotka on annettu ykseyden, rakkauden ja meidän elämämme Kristuksessa esikuviksi, on muutettu mitä katkerimmaksi epäsovuksi, keskinäisen vihan aiheeksi, lahkolaisuuden keskukseksi. Lyhyesti, kristillisyydestä on tullut labyrintti. Usko on silvottu tuhansiksi pieniksi palasiksi, ja ellet hyväksy yhtä niistä, sinusta tehdään harhaoppinen. Mikä voi auttaa? Yksi ainoa tarpeellinen asia, palaaminen Kristuksen luo, katsominen Kristukseen ainoana Johtajana ja kulkeminen Hänen jalanjäljissään, asettaen sivuun kaikki muut tiet, kunnes me kaikki saavutamme päämäärän, ja olemme tulleet uskon yhteyteen (Ef. 4:13). Koska taivaallinen Mestari rakensi kaiken Kirjoitusten perustalle, tulisi meidän jättää kaikki erikoiset uskontunnustuksemme ja tyytyä paljastettuun Jumalan Sanaan, joka kuuluu meille kaikille. Raamattu kädessämme meidän pitäisi huutaa: Minä uskon, mitä Jumala on ilmoittanut tässä Kirjassa; minä haluan tottelevaisesti pitää Hänen käskynsä; minä toivon sitä, mitä Hän on luvannut. Kristityt, kuunnelkaa! On ainoastaan yksi elämä, mutta kuolema tulee luoksemme tuhannessa eri muodossa. On ainoastaan yksi Kristus, mutta tuhat antikristusta. Tiedät siis, oi kristikunta, mikä on tuo ainoa tarpeellinen asia. Joko käännyt takaisin Kristuksen luo tai menet tuhoon antikristuksen lailla. Jos olet viisas ja haluat elää,seuraa Elämän Johtajaa.”

”Mutta te kristityt, iloitkaa siitä, että teidät temmataan ylös… kuule taivaallisen Johtajan sanat: ’Tulkaa minun tyköni’… Vastatkaa yhteen ääneen: ’Mestari, me tulemme’.”

Sanoin juuri, että tämä aikakausi kasvatti suunnattomasti kirkkokunnallista henkeä. Jos korinttolainen asenne ”minä olen Paavalin, minä Keefaan puolta” koskaan tuli esille, se tapahtui nyt. Oli luterilaisia, hussilaisia, Zwinglin puolta olevia jne. Sellainen ruumiin pirstoutuminen oli valitettavaa. Heillä oli nimi, että he elivät, mutta he olivat kuolleita. Varmasti he olivat kuolleita. He kuolivat sillä hetkellä, kun he organisoituivat. Suuret ryhmät organisoituivat ja sitoivat itsensä avioliittoon valtion kanssa. Siinä se oli. Heidän aikansa oli ohitse. Tässä olivat nuo luterilaiset, jotka olivat arvostelleet Rooman kirkkoa. He tiesivät poliittisten ja hengellisten liittojen vääryyden – silti Luther (kuten Pietari kääntyi juutalaisten puolelle) meni ja teki valtion uskonsuojelijaksi Jumalan sijasta. Tämä on ensimmäinen arvostettu kirkkokunta, joka tuli ulos portosta, mutta kun Luther kuoli, ei kestänyt kauan, kunnes heillä oli sama hierarkia, jota vastaan he olivat taistelleet. Tämä Jumalan synnyttämä liike, siihen aikaan kun toinen sukupolvi tuli esiin, oli palannut suoraan äitinsä siiven alle. Se oli palannut takaisin eikä edes tiennyt sitä. He olivat ottaneet oman nimensä Hänen nimensä yläpuolelle. He myöskin elivät omaa nimeään. Ja kaikki kirkkokunnat tekevät juuri tuota samaa tänä päivänäkin. He elävät omaa nimeään, eivätkä Herran Jeesuksen Kristuksen nimeä. Tämä voidaan helposti nähdä, sillä jokainen kirkko tunnetaan sen jumalanpalvelustavasta, mutta ei ainoatakaan tunneta Jumalan voimasta. Tässä on teidän testinne. Ja haluan teidän huomaavan juuri tässä, että tällä aikakaudella heillä ei ollut keskuudessaan merkkejä eikä ihmeitä. He luopuivat Jumalan voimasta valtion voiman tähden. He takertuivat omaan nimeensä; he tekivät oman nimensä suuriksi. Se oli tuo sama vanha henki, joka halusi saada jokaisen helmaansa. Tänään baptistit haluavat metodistien tulevan baptistien luokse. Metodistit käännyttävät presbyteerejä. Ja helluntailaiset haluavat niiden kaikkien tulevan luokseen. Jokainen väittää tarjoavansa eniten ja omaavansa suurimman toivon – tavallaan oven taivaaseen, tai ainakin tien leveämpään sisäänkäyntiin. Kuinka kohtalokasta tämä kaikki onkaan.

Tämä kirkkokunnallinen henki on saanut kaikki kirkkokunnat kirjoittamaan käsikirjansa ja opettamaan opinkappaleitaan, perustamaan toimistojaan ja kirkkohallituksiaan ja sitten väittämään, että se, ja se yksin todella puhuu Jumalan puolesta ja että se on parhaiten tehtävään sopiva. Eikö tämä olekin täsmälleen sitä, mitä paavi ja Rooman kirkko tekevät! He ovat palanneet takaisin äitinsä, porton luokse, eivätkä tiedä sitä.

Päättäessämme ajatuksiamme tästä jakeesta: ”Sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut” en voi liian voimakkaasti kiinnittää huomiotanne siihen, että tätä jaksoa, vaikka se toikin esiin uudistuksen, Jumala nuhteli mitä ankarimmin sen sijaan, että sitä olisi kiitetty, koska SE KYLVI SEN KIRKKOKUNNALLISEN SIEMENEN, JOKA ORGANISOITUI TAKAISIN PORTON LUOKSE, sen jälkeen kun Jumala oli avannut oven pakenemista varten. Kun muuttoliike katolisesta kirkosta tapahtui, se ei ollut todella kokonaan hengellinen, vaan enemmänkin poliittinen. Useimmat ihmiset liittyivät protestantismiin, koska, kuten olen sanonut, he vihasivat roomalaisen järjestelmän poliittista ja taloudellista orjuutta. Siten, sen sijaan, että se olisi ollut suuri hengellinen liike kaikkine Pyhän Hengen vaikutuksen tunnusmerkkeineen, niinkuin Jumala käytti puhtaasti hengellisiä keinoja täyttääkseen työnsä helluntaina, se todellakin oli TEKO, JOSSA IHMISEN VIHA YLISTI JUMALAA, ja tulokset ovat verrattavissa Israelin historiaan, kun se jätti Egyptin ja harhaili erämaassa, pääsemättä Kanaanin maahan. Paljon oli kuitenkin saatu aikaan sillä, että Rooman ies oli osaksi murrettu; ihmiset saattoivat nyt vastaanottaa Jumalan Sanan ja antautua Hengen vaikutukseen ilman sellaista suurta pelkoa kuin aikaisemmin. Tämä avasi oven suurelle lähetystyön aikakaudelle, joka nyt seurasi.

Tyatiran Iisebelillä ei ollut aikomustakaan päästää otettaan ihmisistä ja niinpä me näemme hänen tyttärensä Ataljan nostavan päätänsä Sardeen aikakaudella toivoen, että hän kykenisi tukahduttamaan todellisen siemenen organisaation järjestelmillään.

VAROITUS

Ilm. 3:2: ”Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ”ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.”

Toivoisin, että Sardeen ajasta voitaisiin sanoa, että se oli ennalleen asettaminen uudistuksen sijasta. Minä en voi sanoa sitä. Sana ei kutsu sitä ennalleen asettamiseksi, vaan varmastikin uudistukseksi. Jos se olisi ollut ennalleen asettaminen, tuo aika olisi ollut toinen helluntain aika. Mutta se ei ollut. Paras, mitä siitä voitiin sanoa, oli tämä: ”Vahvista jäljellejääneitä, niitä jotka ovat olleet kuolemaisillaan.” Jotakin puuttui. Tällä jaksolla oli vanhurskauttaminen mutta siltä puuttui pyhitys ja Pyhän Hengen kaste. Se oli Jumalan alkuperäinen suunnitelma. Tämä heillä oli helluntaina. He olivat vanhurskautetut, pyhitetyt ja täytetyt Pyhällä Hengellä. Niin, kuunnelkaapa, vanhurskauttamisen ja pyhityksen syy on lopullisesti se, että voisit tulla kastetuksi Pyhällä Hengellä. Tämän tähden on olemassa seurakunta. Se on Jumalan temppeli, joka on täytetty Jumalalla, niin, Pyhällä Hengellä. Sama Henki, joka oli Jeesuksessa, kun Hän oli täällä maan päällä, saaden Hänet tekemään ne voimalliset teot, jotka Hän teki, tuo sama Henki palasi seurakunnan päälle helluntaina, niin että he tekivät samoja tekoja joita Hän teki. Tällä seurakuntajaksolla ei ollut noita tekoja. Heillä oli kirjoitettu Sana (mutta ei paljastettua Sanaa). Tämä oli uudistuksen aika. Mutta älä pelkää pieni lauma, Jumala sanoi: ”Minä olen asettava ennalleen”, ja tämä uudistus oli oleva sen alku. Hän oli (lupauksensa mukaan) ottava seurakuntansa takaisin Saatanan syvyyksistä pimeänä aikana Jumalan syvyyksiin, jossa he olivat helluntaina ja muutamina ensimmäisinä vuosina seurakunnan alkuaikoina.

Tarkatkaapa nyt huolellisesti ja huomatkaa tämä erässä lukemassani toisessa jakeessa sanotaan: ”Minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä.” Tiedättekö, mikä sanonnan ’ei täydellinen’ merkitys todella on? Se on ’täyttymätön’. Tämä oli täyttymätön jakso. Se oli ainoastaan takaisin palaamisen alku. Tämän vuoksi sanoin, että Raamattu kutsui sitä uudistukseksi – ei ennalleen asettamiseksi. Se alkoi vanhurskauttamisopilla, mikä merkitsi, että pelastus oli kokonaan Jumalasta. Oi, kuinka Luther saarnasikaan Jumalan kaikkivaltiutta ja valintaa. Hän tiesi, että se oli kaikki armosta. Hän eroitti seurakunnan papillisen järjestelmän alaisuudesta. Hän repi alas epäjumalankuvat. Hän heitti ulos ripitykset papeille. Hän tuomitsi paavin. Se oli ihmeellistä, tuo alku, mutta Jumala oli sanonut tuhat viisisataa vuotta aikaisemmin: ”Luther, sinä tulet aloittamaan asiat, mutta sinun aikakautesi tulee näkemään sen kaiken täyttymättömänä, minä jätän sen myöhemmäksi.”Halleluja, meidän Jumalamme hallitsee! Hän tietää lopun alusta alkaen. Niin, Luther oli Hänen sanansaattajansa. Se ei näyttänyt siltä, kun me tutkimme virheitä. Mutta oli mies nimeltä Joona, ja hänen elämässään oli myös virheitä. Hän oli profeetta, vaikka sinä ja minä emme ehkä tahtoisikaan sanoa niin sillä perusteella, miten hän toimi. Mutta Jumala tuntee omansa, ja Hänellä on omat tiensä, aivan niinkuin Joonankin suhteen. Hänellä oli oma tiensä Lutherin suhteen tässä jaksossa, ja Hänellä tulee olemaan omat tiensä kaiken päätökseen asti.

Tämä oli siis täyttymätön jakso. Se oli uudistuksen aika. Mutta Jumala halusi sen olevan näin. Haluaisin kuvata sen teille samalla tavalla, kuin tein sen eräälle loistavalle luterilaiselle veljelle, joka on erään oikein hyvän seminaarin johtaja lännessä. Minut oli kutsuttu hänen kotiinsa päivälliselle ja puhumaan hänelle Pyhästä Hengestä. Monet asiat askarruttivat häntä, ja hän sanoi minulle: ”Mitä meillä luterilaisilla on?”

Sanoin: ”Niin, teillä on Kristus.”

Hän sanoi: ”Me haluamme Pyhän Hengen. Luuletko, että me olemme saaneet sen?”

Minä sanoin: ”Osittaisesti, tehän uskotte siihen.”

Hän sanoi: ”Mitä tarkoitat, osittaisesti? Me olemme nälkäisiä Jumalan puoleen. Luimme kirjan helluntaista ja Hengen lahjoista ja niinpä muutamat meistä lensivät Kaliforniaan nähdäkseen kirjoittajan. Päästyämme sinne hän kertoi meille, että vaikka hän oli kirjoittanut kirjan, hänellä ei ollut lahjoja. Nyt kun me näimme lahjojen toimivan sinun palvelustehtävässäsi, me halusimme puhua sinun kanssasi, sillä sinun täytyy tietää jotakin niistä.”

Tämän veljen seminaari on maaseudulla ja sitä ympäröi monen eekkerin maa-alue, jolla oppilaat voivat työskennellä ja siten maksaa oleskelunsa seminaarissa. Hänellä on myöskin tehtaita, jotka työskentelevät farmin rinnalla antaakseen lisätyöpaikkoja. Niinpä käyttäen hänen peltojaan apunani kuvatakseni asiaa sanoin: ”Kerran oli mies, joka meni omalle maalleen viljelemään maatansa. Hän poisti kannot, puhdisti pellot kivistä, kynti ja äesti maan ja sitten kylvi siemenet. Joka aamu hän katseli peltoansa, mutta yhtenä aamuna sen sijaan, että siellä olisi ollut pelkkä maa näkyvissä, hän näki lukemattomia pieniä vihreitä lehtiä tulevan ylös maasta. Hän sanoi: ”Ylistys Jumalalle minun viljapellostani.” Sitten minä kysyin häneltä: ”Oliko tuolla miehellä viljaa?”

Hän vastasi: ”No niin, tavallaan hänellä oli.”

Minä sanoin: ”Osittaisesti kyllä; ja samalla tavalla teillä luterilaisilla on uudistus, ja te olette työntäneet esiin lehden, oraan. Ymmärrättekö? Vilja alkoi kasvaa. (Sen jälkeen kun se oli lahonnut maassa pimeänä aikana.) Useiden korren liitoskohtien jälkeen oli hieno korsi, ja eräänä päivänä silkkinen tähkäpää ilmaantui. Tämä tähkäpää katseli alaspäin lehtiä ja sanoi: ”Teillä muodollisilla luterilaisilla ei ole mitään. Katselkaa meihin, me olemme kasvattajia, suuria lähetyssaarnaajia. Meidän päivämme on lähetyksen aikakausi.” Tämä tähkäpään aika oli Wesleyn aika (Filadelfian seurakuntajakso). He olivat suuria lähetyssaarnaajia ja jopa ylittivät meidät tänä aikakautena. Mitä tuo aikakausi teki? Se hajaantui kuin siitepöly tuulenpuuskassa.

”Mikä onkaan nyt seuraava askel? Loogisesti ajatellen luulisimme, että se on jyvänmuotoutumisen ja sadonkorjuun aika – viljan täysi kierto. Mutta ei niin. On vielä toinenkin vaihe. Tämä on se vaihe, jolloin kuori tai akana muodostuu suojaamaan jyvää. Ja tämä on täsmälleen se, mitä tapahtui tässä hengellisessä kiertokulussa. Kahdennenkymmenennen vuosisadan vaihteessa, Laodikean seurakuntajakson alussa, esiintyi laajalle levinnyttä uskoa, että Pyhän Hengen vuodatusta tapahtui täsmälleen samalla tavalla kuin helluntaina. Ihmiset puhuivat kielillä ja väittivät tulleensa kastetuiksi Pyhällä Hengellä. Todisteena pidettiin kielillä puhumista. Mutta minä olen kävellyt viljapelloilla monta kertaa, ja siellä kävellessäni olen myöhään kesällä poiminut muutamia vehnän tähkiä ja hangannut niitä käsieni välissä saadakseni muutamia jyviä, mutta yllätyksekseni NOISSA KUORISSA EI OLLUT YHTÄÄN AINOATA VEHNÄNJYVÄÄ, VAIKKA TODELLAKIN NÄYTTI SILTÄ, ETTÄ SIELLÄ OLISI VEHNÄÄ. Tämä on ”’täydellinen kuva niinkutsutusta helluntailiikkeestä. Se, että tämä on tosiasia, voidaan osoittaa sillä, että nämä ihmiset ORGANISOITUIVAT OPIN PERUSTALLE, ja sitoivat itsensä jälleen aivan samoin kuin organisaatio heidän edellään, osoittaen näin, että sen sijaan, että he olisivat todellinen jyvä, he olivat akana tai suojeleva kuori vehnänjyvälle, joka oli tuleva. Tämä akanakausi oli se vaarallinen aika, josta Jeesus puhui Matt. 24:24: ”…eksyttäen, jos mahdollista, valitutkin.” Niin, ihmiset ajattelivat, että tämä kuori, niinkutsuttu helluntain aikakausi, oli todellinen siemen. Mutta se osoitti olevansa vain kantaja kantaakseen elämän seuraavaan aikakauteen, jossa todellinen ennalleen asettaminen tulee, ja jossa vehnänjyvä morsian tuodaan ilmi voimassa, josta puhutaan Hes. 47:2-5: ”Sitten hän toi minut ylös pohjoisportin kautta ja kierrätti minut ulkopuolitse ulkoportille, joka antoi itää kohden; ja katsoi vesi virtasi oikeapuoliselta sivuseinämältä päin. Mennessänsä itää kohti mies, mittanuora kädessään, mittasi tuhat kyynärää ja antoi minun käydä veden poikki: vettä oli nilkkoihin asti. Sitten hän mittasi tuhat ja antoi minun käydä veden poikki: vettä oli lanteisiin asti. Sitten hän mittasi tuhat: tuli virta, jonka poikki minä en voinut käydä, sillä vesi nousi uimavedeksi, virraksi, josta ei voinut käydä poikki.”

”Ja tapa, jolla tämä kaikki tapahtui, oli Jumalan täydellisen tahdon ja ohjauksen mukainen. Luterilaisilla oli Pyhä Henki osittaisesti vanhurskauttamisessa; metodisteilla se oli osittaisesti pyhityksessä, ja tänään Se on tuotu takaisin, ennalleen asettaminen – Pyhä Henki on täällä.”

”Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan.” Nyt ajatukset, jotka on ilmaistu kahdessa sanassa ’heräjä valvomaan’ ja ’vahvista’, ovat nämä. Herätä valvomaan tarkoittaa ei ainoastaan valveilla olemista, vaan myös valppaana olemista. Oleminen muulla tavoin merkitsee vaaraa ja tappiota. Vahvistaa merkitsee enemmän kuin vain antaa voimaa, se merkitsee pysyvää asettamista ja perustamista. Nämä kaksi käskyä viittaavat siihen, mitä on jäljellä TOTUUDESTA, joka itsessään on valmis tai ”lähes” kuolemaisillaan. Tämä Hengen ilmaisu tuo eteeni kuvan. Ryhmä orjia, jotka ovat fyysisesti ja moraalisesti täysin sidottuja, ovat nousseet kapinaan ja paenneet orjuuttajiaan (todellakin tämä on sitä, mitä Sardee tarkoittaa: paenneet). He ovat takaa-ajettuja ja heidän suuret ja loistavat saavutuksensa ovat aivan menetettyjä. Heitä ei ole uudelleen otettu kiinni, mutta suunnilleen kaikki, mitä voidaan sanoa, on, että he ovat paenneet – eivät puhtaasti paenneet kuten jotkut olivat Sanan mukaisesti. He olivat kadottaneet paljon vapauksistaan. Nyt Herra sanoo: ”Te olette jälleen vankeudessa, vaikka se on vielä täyttymättä; katsokaa, ettette mene takaisin. Säilyäksenne joutumasta takaisin tulkaa valppaiksi ja pysykää aina valppaina niihin asioihin nähden, jotka koskevat teidän orjuuttanne, tai tulette jälleen menettämään kaiken. Vahvistakaa itseänne nyt siinä, mitä teillä on jäljellä, sellaisella tavalla, että pysyvästi vahvistatte sen, mitä teillä on, ja siten varmistatte sen, ettei tule uusia menetyksiä. Tämä on oleva teidän tilaisuutenne täyttää se, mitä ette ole täyttäneet.” Mutta tekivätkö he näin? Eivät. He eivät ottaneet huomioon Hengen ääntä, ja toinen seurakuntajakso meni takaisin orjuuteen, ja niin Jumala nosti esiin toisia, jotka toteuttaisivat Hänen tahtonsa. Jumala sivuutti luterilaisen kirkkokunnan, kuten Hän on sivuuttanut kaikki muutkin, ja he eivät koskaan tule tulemaan takaisin. Jumalan täytyy mennä eteenpäin, ja tuoda uudessa seurakuntajaksossa edelleen totuutta, ja vähän enemmän ennalleenasettamista.

TUOMIO

Ilm. 3:3: ”Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.”

Haluan lukea toisen käännöksen (Wuest) tästä jakeesta: ”Muista sentähden, millä tavalla sinä olet vastaanottanut (totuuden pysyvästi talletettavaksi) ja millä tavalla sinä kuulit (sen) ja varjele (sitä); ja tee mielenmuutos heti paikalla.” Tästä jakeesta tulee esille hyvin, että ilmeisesti Jumala on antanut heille totuuden pysyvästi talletettavaksi. Se oli vastaanotettu ja oli peruuttamattomasti heidän. Nyt jää nähtäväksi, mitä he tulisivat tekemään sillä, tulisivatko he välittämään siitä, vai eivät. Ja tämä on totta. Heille oli annettu koko evankeliumin perustotuus: ”Vanhurskas on elävä uskosta”, ”Pelastus on Herrasta”. He olivat kuulleet Raamatun totuuden, joka hajoitti maahan Rooman opit ja teki tyhjäksi kaiken paavillisen vallan. He tiesivät totuuden, että kirkko ei pelasta. He ymmärsivät Herran ehtoollisen. Heillä oli valo vesikasteesta. He panivat epäjumalankuvat pois. Eikö tämä ole totta? Miksi ei koskaan ollut sellaista aikaa, jolloin olisi ollut enemmän miehiä, joilla oli niin paljon valoa jaettavana. Heillä oli tarpeeksi valoa korjatakseen täydellisesti vanha järjestelmä, tai aloittaa kokonaan uudestaan ja antaa Jumalan johtaa heitä rivi riviltä ja käsky käskyltä. He vastaanottivat totuuden. He halusivat sitä ja kuulivat sen. Mutta kysymys oli siitä, kuinka he kuulivat sen? Kuulivatko he sen perustaaksensa sen päälle jotakin vai kuulivatko he samalla mielialalla kuin monet kreikkalaiset – jotakin, mistä väitellä ja muodostella teorioita? Ilmeisesti rikas totuuden Sana oli kuultu ennemmin akateemisella tavalla kuin käytännön toimenpiteitä synnyttävänä, sillä Jumala vaati mielenmuutosta näiden asioiden suhteen. Jos tämä on Jumalan Sana, mikä se todellakin on, silloin sitä tulee totella. Tottelematta jättäminen toisi mukanaan tuomion. Kun Pyhän temppelin Vartijat löydettiin nukkumasta, heitä lyötiin ja heidän vaatteensa poltettiin. Mitä tulee Herra tekemään noille, jotka tuossa seurakuntajaksossa veltostuivat vartioidessaan?

”Minä tulen sinun päällesi niinkuin varas.” Rosvot ahdistivat jatkuvasti muinaista Sardeeta, ja he syöksyivät alas vuorenrinteitä ja ryöstivät ihmisiä. Siten he tiesivät liiankin hyvin, mitä Henki tarkoitti sanoessaan, että Herran tulo on kuin varas. Jotta oltaisiin valmiina Hänen tuloonsa, vain yöllinen valvonta ja valmistautuminen tulisivat riittämään. Nyt tiedämme, että tämä on sanoma väärälle viinipuulle, sillä Herran tulemus on oleva niinkuin oli Nooan päivinä. Nuo kahdeksan pelastunutta olivat hyvin tietoisia lähestyvästä tulvasta, ja ollen valppaina he olivat valmistautuneita ja pelastuivat, mutta jumalaton maailma pyyhkäistiin pois. Vaikka he olivat päivittäin yhteydessä vanhurskaisiin ja kuulivat totuuden, he työnsivät sen pois, kunnes oli liian myöhäistä. Nuo täysin lihalliset ihmiset tuona muinaisena aikakautena esittävät tämän päivän nimikristittyjä, joiden elämä on täynnä maallisia asioita, ja he iloitsevat niistä siinä määrin, että heillä ei ole mitään halua hengelliseen, eivätkä he ole ollenkaan tietoisia eivätkä valmistautuneita Hänen ilmestymistään varten.

KIITOSMAININTA

Ilm.3:4: ”Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.”

Tietysti sana ’nimiä’ tarkoittaa tässä ’ihmisiä’. Mutta minun mielestäni se tarkoittaa paljon enemmänkin kuin vain ihmisiä; se tuo esiin sen totuuden, joka esiintyy jokaisessa seurakuntajaksossa, ja josta Herramme puhuu meille suuresti painottaen. Se on tämä. Näiden seurakuntajaksojen kirkkojärjestelmä on muodostunut kahdesta viinipuusta, oikeasta ja väärästä. Jumala on omalla kuninkaallisella tarkoituksellaan pannut ne kaikki yhteen kutsuen niitä seurakunnaksi. Katso, kuinka Hän tässä jaksossa nuhtelee heitä sanoen: ”Seurakunnalle, joka on” – ei ”seurakunnille, jotka ovat Sardeessa – vaan pannen ne yhteen – ”seurakunnalle, joka on”… ”Minä tiedän sinun tekosi… sinä olet kuollut… sinun tekosi eivät ole täydelliset…” Ja sitten Hän jatkaa – ”Sinulla (tällä seurakunnalla Sardeessa) on muutamia nimiä, jotka ovat oikeassa, eivätkä väärässä kuten enemmistö. Nämä kulkevat valkeissa vaatteissa ja ne ovat arvollisia minulle.” Nämä ihmiset, jotka olivat todellisia Jumalan pyhiä, kävelivät siellä ”tyydyttäen kaikessa Herran”, Heidän vaatteensa olivat puhtaat. Tiedäthän, että noiden aikojen vaatteet saattoivat pyyhkiä tietä ja kerätä pölyä ja saastaa. Nämä tarkkasivat kuinka he kulkivat, jotta he eivät olisi tulleet maailman saastuttamiksi. He olivat Hengessä ja vaelsivat Hengessä. He olivat pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään. Siten he täyttivät tarkoituksensa, sillä tämä on se, mitä Ef. 1:4 sanoo: ”Että me olisimme pyhät ja nuhteettomat Hänen edessään.”

Tästä jakeesta, joka osoittaa Jumalan valittujen olevan ”muutamia nimiä”, voit selvästi nähdä, mitä olemme opettaneet tästä seurakuntajaksosta. Se oli sekasortoinen. Se oli TÄYTTYMÄTÖN. Se oli jakautunut lukemattomilla tavoilla, ja Jumala nuhteli sitä melkein kokonaisuudessaan. Se oli heikko ja sairas ja kuolemaisillaan. Se ei ollut mikään loistava aikakausi, jollaiseksi lihallismieliset protestanttiset historijoitsijat ovat yrittäneet sen tehdä. Yhdellä nopealla silmäyksellä tuohon puuhun nähtiin, että se oli toukkainen ja tuhotautien vaivaama, lehtensä pudottanut puu ja hedelmätön, lukuunottamatta muutamia epämuodostuneita ja matoisia hedelmiä, jotka olivat aivan putoamaisillaan maahan. Mutta odotahan hetki! Katso tarkemmin. Tuolla latvassa, auringonvalossa, siellä oli muutamia ’ensimmäisiä hedelmiä’ – ’muutamia nimiä’ – täydellisiä Hänessä, sillä he olivat Hänestä syntyneitä, Hänellä täytettyjä ja kulkivat Hänen kanssaan Hänen Sanansa mukaisesti.

Kiitos Jumalalle noista ’muutamista nimistä’.

”Ja he saavat käyskennellä minun kanssani.” Tämän Jumala lahjoittaa heille tästä oikeamielisestä vaelluksesta. Tämä on osa perintöä, jonka Hän on varannut heille. Jos he olisivat halukkaita kulkemaan Hänen kanssaan läpi elämän vaarojen ja ansojen ja olemaan Hänelle kunniaksi, Hän olisi palkitseva heidät. Hän ei unohda meidän rakkaudentyötämme. Jumala tulee aina palkitsemaan meille meidän yrityksemme miellyttää Häntä.

Niin, he olivat kulkeneet maailman läpi eivätkä olleet tulleet siitä osallisiksi. He eivät olleet antaneet maailman järjestelmien voittaa itseänsä. Kun tuon ajan kuuluisat nimet olivat taipuneet valtion suostutteluun ja valinneet poliittisen mielen hengellisen mielen sijaan ja olivat matkalla takaisin maailmaan, nämä muutamat seisoivat Jumalan Sanan puolesta, ja niin kunnioittivat Herraa. Nyt Hän kunnioittaisi heitä vuorollaan. Sillä he tulisivat kävelemään Hänen kanssaan valkeissa vaatteissa. He olivat samaistaneet itsensä Hänen kanssaan maan päällä ja nyt Hän tulisi samaistamaan itsensä heidän kanssaan Uudessa Jerusalemissa. Ja kuinka ihmeellinen tuleekaan olemaan tuo samaistaminen! Hänen alentumisensa saa minut iloitsemaan ja silti se saa minut itkemään, sillä huomaatte, että Hän ei ole pukeutunut jonkin muun värisiin vaatteisiin kuin pyhät, niinkuin maalliset johtajat tekisivät. Ei, he ovat Hänen kaltaisiaan; Hän on heidän kaltaisensa. He ovat Hänen kaltaisiaan, niinkuin Johannes sanoi, sillä ”He näkevät Hänet sellaisena kuin Hän on.”

”Sillä he ovat siihen arvolliset.” Tajuatteko, kuka sanoo tämän? Se on Jeesus, tuo Arvollinen, Hän itse. Tämä on se ainoa, joka on katsottu arvolliseksi ottamaan kirjan Hänen kädestään, joka istuu valtaistuimella. Ja nyt tämä Arvollinen sanoo pyhillensä: ”Te olette arvolliset.” Tässä on tämä Yksi ainoa, joka on arvollinen tuomitsemaan, (ja todellakin kaikki valta tuomita on annettu Hänelle) ja Hän sanoo: ”Te olette arvolliset”. Nämä sanat ovat hämmästyttäviä, niinkuin nuo sanat Room. 8:33: ”Jumala sanoo, että minä olen vanhurskas.” (Way’n käännös). Siellä Jumalan vanhurskauttamisen valkeassa valossa, kuulkaa Jeesuksen suloista ääntä, kun Hän sanoo: ”Nämä ovat minun. He ovat vanhurskaat. He ovat arvolliset. He tulevat kävelemään minun kanssani valkeissa vaatteissa.”

LUPAUS VOITTAJALLE

Ilm. 3:5: ”Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä.”

”Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin.” Tämä on itse asiassa neljännen jakeen toisto, missä on viitattu muutamiin, jotka eivät ole saastuttaneet vaatteitaan. Meillä oli vuosia sitten tavallisesti sanonta, että tästä jakeesta ei ole epäilystäkään. Se kuuluu: ”Pitäkää paitanne puhtaina.” Se tarkoitti: älkää sekaantuko kyseenalaisiin asioihin; toiset tulevat sekaantumaan ja te voitte joutua kiusaukseen sekaantua, tai joku saattaa jopa koettaa saada teidät sekaantumaan; mutta pysykää siitä erossa ohjaamalla kurssinne siitä poispäin. Nyt Jumala tulee palkitsemaan nuo, jotka seuraavat tätä ohjetta. Heidät tullaan pukemaan valkoisiin, niinkuin Hänkin on puettu valkoisiin. Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät Hänet ilmestysvuorella ja Hänen vaatteensa olivat valkoiset kuin valo. Tällä tavoin tullaan pyhät vaatettamaan. Heidän vaatteensa tulevat olemaan loistavat, tavattoman valkoiset.

Tiedätte, että me elämme lopun ajassa. Tällä ajanjaksolla tapahtuu kirkkojen yhteentuleminen. Ja kuten ne jo nyt kontrolloivat maailman politiikkaa, ne tulevat pian kontrolloimaan maailman rahavaroja. Ellette silloin kuulu maailman kirkkojen organisaatioon, ette saa ostaa ettekä myydä. Te tulette menettämään kaiken. Ne, jotka pysyvät uskollisina Jumalalle ja pitävät vaatteensa puhtaina tämän ’maailmanjärjestelmän’ kirkkosäännösten saastutuksesta, tullaan jättämään fyysisesti turvattomiksi. Heille tullaan esittämään suuri kiusaus antaa periksi. Saarnaajat tulevat antamaan periksi sillä puolustuksella, että he palvelisivat Jumalaa antikristuksen petosysteemin sisäpuolella. He tulevat antamaan periksi hierarkian mairittelulle ja suostuttelulle. Ja ihmiset tulevat seuraamaan noita valheellisia paimenia suoraan teurastettaviksi. Mutta tuomiolla heidät kaikki tullaan havaitsemaan alastomiksi. Heille ei tulla antamaan noita valkeita vaatteita; eivätkä he myöskään tule kulkemaan Hänen kanssaan. Te ette voi kulkea maailman tahraisissa vaatteissa, pitäen kättänne perkeleen kädessä täällä, ja sitten olettaa olevanne Jumalan kanssa siellä. On aika herätä ja kuulla Jumalan äänen huutavan: ”Lähtekää siitä ulos (organisoidusta uskonnosta), te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” Amen. Jumala puhuu. Karta tämän maailman uskontoja kuten kartat ruttoa. Lakkaa kulkemasta maailman kanssa ja valkaise vaatteesi katumuksen ja Karitsan veren kautta. Mutta tee se nyt, sillä huomenna saattaa olla liian myöhä.

”Enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta.” Jälleen kerran me tulemme mitä vaikeimpaan Sanan kohtaan. Tätä jaetta pintapuolisesti katsellen käyttävät sekä armenianistit että calvinistit omiin tarkoituksiinsa. Armenianistit julistavat, että tämä jae varmasti kumoaa raamatunpaikan, joka on kirjoitettu Joh. 6:37-44: ”’Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt. Ja minun lähettäjäni tahto on se, että, minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä. Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.’ Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: ’Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta’; ja he sanoivat: ’Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: ”Minä olen tullut alas taivaasta”?’ Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Älkää nurisko keskenänne. Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.'” Armenianismi tekee Isän tahdosta ei itsevaltiaan tarkoituksen, vaan ainoastaan hyväntahtoisen toivomuksen, kun Hän seisoo taka-alalla nähdäkseen, mitä kaikki ihmiset tekevät Hänen hyvien ja armollisten lahjojensa kanssa, jopa iankaikkisen elämän kanssa.

Calvinistit eivät näe tätä. He näkevät tässä jakeessa voimakkaan lohdutuksen, joka on annettu kärsiville, taakkojen rasittamille pyhille, niin että kuinka paha lieneekään aika, kuinka kauhea vaino, voittaja on se, ”joka uskoo, että Jeesus on Kristus”, ja hänen nimeään ei pyyhitä pois tuosta kirjasta. Jotkut sanovat myös, että tämä ’Elämän kirja’ ei ole ’Karitsan elämänkirja’. Mutta kuten tavallista, jos katsellaan asiaa pintapuolisesti, ymmärretään asia pintapuolisesti.

Mahdollisuus nimen pyyhkimisestä Jumalan kirjoista ansaitsee enemmän kuin vain pintapuolista tutkimista, sillä tähän asti useimmat tutkijat ovat ainoastaan tehneet sen johtopäätöksen, että Jumala asettaa uudestisyntyneiden nimet Karitsan elämänkirjaan heidän uudestisyntymisensä hetkellä; ja jos jostain syystä nimi täytyy poistaa, tuo paikka kirjassa tulee olemaan yksinkertaisesti tyhjä, kuten se oli ennenkuin nimi oli asetettu siihen. Tämä on sataprosenttisesti päinvastaista sille, mitä Sana itse asiassa opettaa.

Tehtäköön heti tutkistelumme alussa selväksi, että EI YKSIKÄÄN Kirjoitus opeta, että Jumala nyt parhaillaan asettaisi nimiä kirjaan. Tämä kaikki tehtiin jo ennen maailman perustamista, kuten tulemme lyhyesti osoittamaan. Kysymys ei ole myöskään siitä, että me yksinkertaisesti sotkemme itsemme kahteen ryhmään ihmisiä, joilla molemmilla oli mahdollisuus vastaanottaa iankaikkinen elämä, joista toinen ryhmä vastaanotti sen ja heidän nimensä asetettiin elämän kirjaan, kun taas niiden nimiä, jotka kieltäytyivät, ei asetettu elämän kirjaan. Nyt me tulemme osoittamaan Kirjoituksista, että on joukko, joiden nimet on asetettu tuohon kirjaan ennen maailman perustamista, ja JOIDEN NIMIÄ EI MISSÄÄN OLOSUHTEISSA VOIDA POISTAA TUOSTA KIRJASTA; mutta tulemme myös osoittamaan, että on toinen ryhmä, JOIDEN NIMET OLIVAT TUOSSA KIRJASSA ENNEN MAAILMAN PERUSTAMISTA, JA JOIDEN NIMET TULLAAN PYYHKIMÄÄN SIITÄ POIS.

Aivan aluksi, ei ole mitään perustetta väitteelle, etteikö Karitsan elämänkirja ole sama kuin elämän kirja. Elämän kirjaa voidaan kutsua Karitsan elämänkirjaksi, tai Kristuksen elämänkirjaksi, tai vain kirjaksi ja elävien kirjaksi. Siihen on kirjoitettu ainoastaan nimiä. Ilm. 13:8: ”Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.” Ilm. 17:8: ”Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.” Ilm. 20:12-15: ”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” Voit huomata, että vaikka siellä mainitaan muita kirjoja, on siellä aina viittaus YHTEEN kirjaan, joka sisältää nimiä, Ilmestyskirjassa sitä kutsutaan ’Karitsan elämänkirjaksi’ tai ’elämän kirjaksi’.

Missä tämä kirja sijaitsee? Luuk. 10:17-24: ”Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ,ja sanoivat: ’Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden”. Silloin hän sanoi heille: ’Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman. Katso”, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava. Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.’ Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: ’Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Ja hän kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi:’ ’”Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette. Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.'” Elämän kirja sijaitsee ehdottomasti taivaassa, ja tulee ilmestymään suuren, valkean valtaistuimen edessä tuomiolla. Näissä jakeissa Jeesus sanoi, että heidän NIMENSÄ olivat kirjoitettuina taivaassa. Ne olivat elämän kirjassa, sillä sinne nimet on asetettu. Jeesus puhui seitsemällekymmenelle (jae 17), mutta Hän puhui myös kahdelletoista (jae 23). Nämä kaikki iloitsivat siitä, että riivaajat olivat alamaisia heille Jeesuksen nimen tähden. Kristuksen vastaus oli; ”Älkää iloitko siitä, että henget ovat teille alamaisia, vaan siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaassa (elämän kirjassa),” Huomaatte tässä, että Juudas oli yksi noista, jotka ajoivat ulos riivaajia Jeesuksen nimessä, mutta me tiedämme, että hän oli perkele, kadotuksen poika. Joh. 6:70-71: ”Jeesus vastasi heille: ’Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele. Mutta sen hän sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta; sillä tämä oli hänet kavaltava ja oli yksi niistä kahdestatoista.” Joh.17: 12: ”Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen.'” Joh. 13:10,18: ”Jeesus sanoi hänelle: ’Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki. En minä puhu teistä kaikista; minä tiedän ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: ”Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan.'” Nyt jos kieli merkitsee mitään, meidän kaikkien täytyy myöntää, että Juudas oli Jeesuksen valitsema (Joh. 13:18), mutta silti hän ei ollut puhdas (Joh. 13:10,11). Isä oli antanut myös Juudaksen Jeesukselle. Joh. 17:12. (Huomattakoon tässä yhteydessä, että ”valitseminen” ja antaminen ovat tarkka vertauskuva, kuten kuvauksessa Mooseksesta ja faaraosta, Jaakobista ja Eesausta, sillä vaikka Eesau ja faarao olivat molemmat edeltätiedettyjä, he olivat edeltämäärättyjä vihaan, kun taas Mooseksen ja Jaakobin loppu oli kirkastus. 1. Piet. 2:8-9 tulevat esiin molemmat ryhmät, uskosta osattomat sekä valitut ”koska he eivät tottele Sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin. Mutta te olette ’valittu suku.”) Juudas luettiin noiden kahdentoista joukkoon, ja itse asiassa hänellä oli palvelustehtävä heidän kanssaan ennen helluntaita. Ap.t. 1:16-17: ”’Miehet, veljet, sen raamatunsanan piti käymän toteen, jonka Pyhä Henki on Daavidin suun kautta edeltä puhunut Juudaasta, joka rupesi niiden oppaaksi, jotka ottivat kiinni Jeesuksen. Sillä hän oli meidän joukkoomme luettu ja oli saanut osalleen tämän viran.” Se osa, johon Juudas pääsi noiden kahdentoista keskuudessa ja sitten menetti sen, ei ollut vähempiarvoinen kuin muiden yhdentoista, eikä se myöskään ollut perkeleellinen, sinne kuulumaton palvelustehtävä, joka oli sujutettu muiden palvelustehtävien joukkoon. Ap.t. 1:25: ”Ottamaan sen paikan tässä palveluksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois, mennäkseen omaan paikkaansa’.” Juudas, perkele, menetti Jumalan antaman Pyhän Hengen palvelustehtävän, ja tappoi itsensä ja MENI OMAAN PAIKKAANSA. Hänen nimensä oli jopa elämän kirjassa. Mutta hänen nimensä pyyhittiin pois.

Nyt ennenkuin jatkamme tätä ajatusta Juudaksesta, menkäämme takaisin Vanhaan Testamenttiin ja katsokaamme, missä Jumala teki samalla tavalla. 1. Moos. 35:23-26 Jaakobilla oli kaksitoista poikaa, ja heidän nimensä olivat seuraavat: Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar ja Sebulon; Joosef ja Benjamin; Daan ja Naftali; Gaad ja Asser. Näiden kahdentoista pojan jälkeläisistä tuli sitten Israelin kaksitoista heimoa sillä poikkeuksella, että Joosefilla ei ollut nimensä mukaan nimitettyä heimoa, sillä Jumalan kaitselmuksen mukaan tuli olla kolmetoista sukukuntaa, ja Joosefin kahdelle pojalle annettiin kunnia lisätä kahdestoista ja kolmastoista. Tietenkin te tiedätte, että tämä oli tarpeellista, koska Leevi oli erotettu Jumalalle pappistehtävää varten. Niinpä kun Israel jätti Egyptin ja Jumala antoi heille temppelin erämaassa, huomaamme Leevin sukukunnan palvelevan kahtatoista sukukuntaa, joiden nimet ovat Ruuben, Simeon, Isaskar, Juuda, Sebulon, Benjamin, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Efraim ja Manasse. Sotajoukon järjestyksessä heitä nimitetään siten. 4. Moos. 10:11-28. Siinä ei ole mitään mainintaa Joosefista tai Leevistä. Mutta kun katsomme Ilm. 7:4-8, jossa sanotaan ”sinetillä merkittyjen luku oli sata neljäkymmentäneljä tuhatta merkittyä KAIKISTA Israelin lasten sukukunnista”, heidät nimitetään seuraavasti: Juuda, Ruuben, Gaad, Asser, Naftali, Manasse, Simeon, Leevi, Isaskar, Sebulon, Joosef, Benjamin. Olemme siis takaisin kahdessatoista sukukunnassa Leevin ja Joosefin nimien ollessa heidän joukossaan, mutta Daanin ja Efraimin puuttuessa.

Nyt herää kysymys, minkä tähden nämä kaksi heimoa on pyyhitty pois? Vastaus löytyy 5. Moos. 29:16-20: ”Sillä te tiedätte, kuinka me asuimme Egyptin maassa ja kuinka me kuljimme niiden kansojen keskitse, joiden kautta te olette kulkeneet. Ja te näitte heidän iljetyksensä, ne puu-, kivi-, hopea- ja kultajumalat, jotka heillä on. Älköön siis teidän joukossanne olko ainoatakaan miestä tai naista, sukua tai sukukuntaa, jonka sydän tänä päivänä kääntyisi pois Herrasta, meidän Jumalastamme mennäkseen palvelemaan noiden kansojen jumalia; älköön teidän keskuudessanne olko juurta, josta kasvaa koiruohoa ja marunaa, niin että se, joka kuulee tämän valan sanat, siunaisi itseänsä sydämessään sanoen: Minun käy hyvin, vaikka vaellankin sydämeni paatumuksessa”. Siten hän hukuttaisi kaikki, sekä kostean, että kuivan maan. Herra ei tahdo antaa hänelle anteeksi, vaan, silloin suitsuaa Herran viha ja kiivaus sitä miestä vastaan, ja kaikki se kirous, joka on kirjoitettu tähän kirjaan, laskeutuu hänen päällensä, ja Herra pyyhkii pois hänen nimensä taivaan alta.” Tässä on julistettu kirous epäjumalanpalvelusta, tai hengellistä haureutta vastaan. Epäjumalanpalvelukseen kääntyneen sukukunnan nimi tultaisiin pyyhkimään pois. Ja näiden kahden sukukunnan historia, joiden nimet pyyhittiin pois epäjumalanpalveluksen takia, löytyy 1. Kun. 12:25-30: ”Mutta Jerobeam linnoitti Sikemin Efraimin vuoristossa ja asettui sinne. Sitten hän lähti sieltä ja linnoitti Penuelin, Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: ’Nyt valtakunta joutuu takaisin Daavidin suvulle. Jos tämä kansa menee ja uhraa teurasuhreja Herran temppelissä Jerusalemissa, niin tämän kansan sydän kääntyy jälleen heidän herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan puolelle; ja he tappavat minut ja palaavat takaisin Rehabeamin, Juudan kuninkaan, luo.’ Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: ’Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.’ Ja hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin. Ja tämä koitui synniksi. Ja kansa kulki sen toisen kuvan luo Daaniin saakka.” Hoos. 4:17: ”Efraim on liitossa epäjumalain kanssa – anna hänen olla.”

Huomatkaa erityisesti, että rangaistus epäjumalanpalveluksesta oli se, että sukukunnan nimi tultaisiin pyyhkimään pois ’taivaan alta’. 5. Moos. 29:20. Siinä ei sanota, että se tultaisiin pyyhkimään ’taivaassa’, vaan taivaan alta. Ja asia on juuri näin, sillä nyt Israel on jälleen Palestiinassa, ja pian on Herra sinetöivä sataneljäkymmentäneljä tuhatta heistä. Mutta Daan ja Efraim puuttuvat tuosta luvusta.

Ilm. 7:4-8: ”Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä KAIKISTA Israelin lasten sukukunnista: Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä.” (Huomatkaa, että Daan ja Efraim puuttuvat) Nyt huomatkaa tämän yhteydessä Dan. 12:1, joka viittaa näihin sataan, neljäänkymmeneen neljään tuhanteen, jotka on sinetöity kuudennen sinetin ja suuren ahdistuksen, tai Jaakobin painin aikana. ”Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, JOTKA KIRJAAN KIRJOITETUT OVAT.”

Kuitenkin, tämän ahdistuksen ajan jälkeen (tuhatvuotisessa valtakunnassa), kuten näemme Hes. 48:1-8 ja 22-29, ovat heimot jälleen kerran takaisin jumalallisessa järjestyksessä. Mutta siitä lähtien, kun Efraim ja Daan liittoutuivat epäjumalien kanssa, he kuolivat, ja noita sukukuntia ei enää laskettu mukaan. Ymmärrän kyllä nyt, että Jerusalemin tuhon jälkeen kaikki muistiinpanot noista heimoista ovat kadonneet, niin ettei kukaan voi varmasti sanoa, mistä sukukunnasta hän on, MUTTA JUMALA TIETÄÄ. Tuo suuri Jumala, joka tuo Israelin takaisin Palestiinaan, tietää tarkalleen, mistä sukukunnasta kukin todellinen israelilainen on, ja kaikista näistä kokoontuneista sadasta neljästäkymmenestä neljästä tuhannesta Daan ja Efraim tulevat puuttumaan.

Tässä ovat Israelin heimot. Hes. 48:1-8 ja 22-29: ”Ja nämä ovat sukukuntien nimet: Pohjois-äärellä, pitkin Hetlonin tien vartta siihen asti, mistä mennään Hamatiin, ja siitä Hasar-Eenaniin – Damaskon alue jää pohjoiseen Hamatin sivulle -; tämä tulee hänelle idän puolelta lännen puolelle asti: Daan, yksi osa. Daanin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Asser, yksi osa. Asserin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Naftali, yksi osa. Naftalin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Manasse, yksi osa. Manassen alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Efraim, yksi osa. Efraimin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Ruuben, yksi osa. Ruubenin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Juuda, yksi osa. Juudan alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti, on oleva se antimaa, joka teidän on annettava, kahtakymmentäviittä tuhatta leveä ja niin pitkä kuin yksi sukukuntaosa idän puolelta lännen puolelle; ja pyhäkkö olkoon sen keskellä…” ”Leeviläisten perintömaasta ja kaupungin perintömaasta asti, jotka ovat ruhtinaalle tulevan maan keskellä, tulee RUHTINAALLE se, mikä on Juudan alueen ja Benjaminin alueen välissä. Sitten muut sukukunnat: Idän puolelta lännen puolelle asti: Benjamin, yksi osa. Benjaminin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Simeon, yksi osa. Simeonin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Isaskar, yksi osa. Isaskarin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Sebulon, yksi osa. Sebulonin alueen sivussa, idän puolelta lännen puolelle asti: Gaad, yksi osa. Ja Gaadin alueen sivua, etelän puolella, ….”

Toinen kuvaus, minkä voisimme ottaa, on kertomus Israelin lähtemisestä Egyptistä Kanaanin maahan. Jumalan tarkoitus tuona aikana oli tuoda Israel ULOS ja tuoda heidät SISÄÄN, niin että he lopulta voisivat palvella Häntä. Sitten kun he jättivät Egyptin, he KAIKKI tulivat ulos uhrikaritsan veren alla; he KAIKKI menivät läpi Punaisen Meren vesikasteen; he KAIKKI kokivat voimallisia ihmeitä; KAIKKI söivät mannaa; KAIKKI joivat kalliosta; ja sikäli kuin ilmeiset ulkonaiset siunaukset ja Jumalan voiman ilmaantumiset olivat kysymyksessä, he KAIKKI olivat siitä osallisia samalla tavalla. Mutta kun he tulivat Mooabiin, kaikki ne, jotka liittyivät Baal-Peorin pitoihin, kuolivat. He kuolivat erämaassa, sillä siellä he kielsivät Jumalan Sanan ja kääntyivät siitä pois. Tämä on se, mistä Hebr. 6:1-9 puhuu, joka tuotiin niin varovaisesti esiin Pergamon seurakuntajakson aikana. Et voi elää ottamalla Sanasta vain osan, sinun täytyy ottaa KOKO Sana. On ihmisiä, jotka näyttävät olevan Jumalan asioiden kanssa tekemisissä lähes sataprosenttisesti. He ovat Juudaksen kaltaisia. Ainoastaan Jeesus tiesi täsmälleen, minkälainen henkilö Juudas oli. Niinpä tuli päivä, jona Juudas teki täsmälleen sen, mitä Israel teki Baal-Peorissa. Hän päätti haluavansa liittoutua väärän viinipuun voimien kanssa – liittyä taloudelliseen, poliittiseen, Sanan vastaiseen organisaatioon, antikristuksen uskontoon, ja hän teki niin, Hänet eksytettiin! Niitä yhtätoista ei eksytetty. Heitä ei voitu, sillä he olivat kaikki valittuja. Kun siis Juudas lähti ja petti Herran, hänen nimensä poistettiin elämän kirjasta (Ilm. 22:19).

Nyt olen varma, että olette huomanneet, että nuo, joiden nimet olivat elämän kirjassa, olivat osa tuon päivän uskonnollista järjestelmää, jonka keskipisteenä oli todellinen Jumala ja Hänen palvomisensa, vaikkakaan he eivät palvelleet Häntä totuuden (Sanan) mukaisesti. Juudaksen tavoin he eivät kulkeneet koko tietä. Katsokaa, kuinka Juudas oli Jumalan valitsema. Häntä ohjailtiin totuuteen. Hän oli osallisena salaisuuksien tietämisestä. Hänellä oli voiman palvelustehtävä ja hän paransi sairaita ja ajoi ulos riivaajia Jeesuksen nimessä. Mutta kun loppuratkaisu tuli, hän myi sen kullasta ja poliittisesta vallasta. Hän ei päässyt helluntaihin asti vastaanottaakseen Jumalan Henkeä. Hän oli vailla Henkeä. Älkää tehkö mitään virhettä tässä; henkilö, joka on todella kastettu Pyhällä Hengellä Kristuksen ruumiiseen vastaanottaen Hengen täyteyden, tulee olemaan SANASSA KOKO TIEN. Tämä on todiste Pyhän Hengen kasteesta. Juudas epäonnistui. Suuret joukot epäonnistuvat juuri tässä. Kun he eivät onnistu jatkamaan tuossa Sanassa, heidän nimensä otetaan pois elämän kirjasta.

Selvittääksemme vielä enemmän tätä nimen poistamista elämän kirjasta, meidän tulisi viedä ajatuksemme Israeliin Mooseksen päivinä. 2. Moos. 32:30-34: ”Seuraavana päivänä Mooses sanoi kansalle: ’Te olette tehneet suuren synnin. Minä nousen nyt Herran tykö – Jos ehkä voisin sovittaa teidän rikoksenne.’ Ja Mooses palasi Herran tykö ja sanoi: ’Voi, tämä kansa on tehnyt suuren synnin! He ovat tehneet itselleen jumalan kullasta. Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi, johon kirjoitat.’ Mutta Herra vastasi Moosekselle: ’Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani. Mene nyt ja johdata kansa siihen paikkaan, josta minä olen sinulle puhunut; katso, minun enkelini käy sinun edelläsi. Mutta kostoni päivänä minä kostan heille heidän rikoksensa.'” On enemmän kuin todennäköistä, että nimiä on poistettu ja tullaan poistamaan elämän kirjasta, kunnes aikaa ei enää ole oleva. Se tapahtui tässä erityisessä paikassa epäjumalan palveluksen takia, aivan kuten Daan ja Efraim menettivät oikeutensa sukukuntina kultaisten vasikoiden palvelemisen takia. Kaikkien nimet, jotka palvelivat epäjumalia, poistettiin elämän kirjasta.

Kun Israel hylkäsi Jumalan johdon tulipatsaan muodossa ja kääntyi palvelemaan kultaisia vasikoita, heidän nimensä poistettiin elämän kirjasta. 2. Moos. 32:33 (Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani.) Jos kääntyminen epäjumalien puoleen vaatii rangaistuksena nimien poistamisen elämän kirjasta, silloin aivan varmasti Israelin Jeesuksen Kristuksen hylkääminen Messiaana tulisi vaatimaan yhtä ankaran rangaistuksen. Se on täsmälleen näin. Psalmissa 69, joka asettaa meidän eteemme Jeesuksen nöyryytyksen, se sanoo jakeissa 21-29: ”Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen käynyt heikoksi; minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mutta en löytänyt. Koiruohoa he antoivat minun syödäkseni ja juottivat minulle janooni hapanviiniä. Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi, ansaksi noille suruttomille. Soetkoot heidän silmänsä, niin etteivät näe, ja saata heidän lähteensä alati horjumaan. Vuodata vihastuksesi heidän päällensä, ja yllättäköön heidät sinun vihasi hehku. Joutukoon heidän leiripaikkansa autioksi, älköön heidän majoissansa asukasta olko. Sillä he vainoavat sitä, jota sinä olet lyönyt, he juttelevat niiden tuskista, joita sinä olet haavoittanut. Lisää heille rikosta rikoksen päälle, ja sinun vanhurskasten lukuun he älkööt pääskö. Pyyhittäköön heidät pois elämän kirjasta, älköönkä heitä kirjoitettako vanhurskasten lukuun.” Kun juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, Jumala kirjaimellisesti kääntyi pois heistä pakanoiden puoleen. Ap.t. 13:46-48: ”Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: ’Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen. Sillä näin on Herra meitä käskenyt: ”Minä olen pannut sinut pakanain valkeudeksi, että sinä olisit pelastukseksi maan ääriin asti.”’ Sen kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.”

Tällä en halua esittää sellaista, etteikö Israelin sukukunnista olisi enää enempää nimiä jäljellä elämän kirjassa, sillä monet näistä (mutta eivät suuret kansanjoukot) tulevat olemaan pakanain ajan seurakuntajaksossa valinnan periaatteen kautta ja tulemaan Jeesuksen Kristuksen ruumiiseen, osoittaen, että heidän nimensä todellakin pysyivät elämän kirjassa. Kuten tulemme osoittamaan, viidennen sinetin mukaan tulee Herra antamaan myös suurelle määrälle marttyyreina kuolleita juutalaisia valkoiset viitat ja iankaikkisen elämän. Myöskin nuo sata neljäkymmentä neljä tuhatta tullaan sinetöimään Hänen tulemuksessaan, todistaen, ettei heidän nimiään oltu pyyhitty pois. Psalmissa 69 on mitä tarkimmin tuotu esiin se, että pahat tai epävanhurskaat Kristuksen hylkääjät sekä Hänen kansansa tuhoajat ovat niitä, joiden nimet poistetaan elämän kirjasta.

Kuten Israelin (Jumalan valitun kansan) enemmistö menetti oikeutensa elämän kirjaan hylkäämällä Jeesuksen, samoin pakanaseurakunnan enemmistö tulee myös menemään kadotukseen ja seuraavana poistetaan heidän nimensä elämän kirjasta, koska he ovat hyljänneet Sanan ja sitä kautta astuneet maailman ekumeeniseen liikkeeseen, joka on se pedolle tehty kuva.

Tässä meillä on myös toinen kohta. Suuren, valkean valtaistuimen edessä tuomiolla, tulee myös tapahtumaan ihmisten erottelu. Elämän kirja avataan ja avataan toinen kirja. Matt. 25:31-46: ”Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa, lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne; minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda? Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut? Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’ Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda: minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’ Silloin hekin vastaavat sanoen ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’ Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

Ilm. 20:11-15: ”Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” Tällä tuomiolla tulevat olemaan sekä vanhurskaat että syntiset. Siinä sanotaan näin. NÄMÄ VANHURSKAAT EIVÄT TULE OLEMAAN MORSIAN, SILLÄ MORSIAN ISTUU HÄNEN KANSSAAN TUOMIOLLA. 1. Kor. 6:2-3; ”Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita? Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä, emmekö sitten maallisia asioita?” Ilm.5:21: ”Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa.” Katsokaa, morsian on Hänen kanssaan valtaistuimella. Koska morsian tulee tuomitsemaan maailman, hänen täytyy istua tuomiolla Hänen kanssaan. Tämä on täsmälleen se, minkä Daniel näki. Dan. 7:9-10: ”Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.” Näettehän, se on sama tapahtumapaikka, sillä nuo tuhannen tuhatta, jotka palvelevat Häntä, ovat morsian, sillä kuka muu kuin vaimo palvelee aviomiestä?

Nyt herää kysymys, miksi nämä vanhurskaat ovat tuomiolla? Ei ole olemassa muuta paikkaa, jossa he voisivat tulla esiin, sillä on olemassa vain kaksi ylösnousemusta, ja koska he eivät kelvanneet ensimmäiseen, heidän täytyy nousta ylös toisessa, joka on tuomion ylösnousemus. Ne, jotka kelpuutetaan ensimmäiseen ylösnousemukseen (morsian) eivät ole tuomiolla. Joh. 5:24: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Joka kuulee minun sanani ja uskoo Häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä (tämä tarkoittaa sitä, että uskova on jo iankaikkisen elämän vastaanottaja, joka on nyt hänen hallinnassaan) eikä hän joudu tuomittavaksi (ei tule tuomiolle, näin tässä itse asiassa sanotaan), vaan on siirtynyt (pysyvästi) kuolemasta elämään.” Mutta huomaapa tarkoin, Jeesuksella täytyy olla vielä toinen ryhmä mielessään, joka tietyssä ylösnousemuksessa tulee vastaanottamaan iankaikkisen elämän. He tulevat vastaanottamaan sen ylösnousemuksessa, EIVÄTKÄ OLE VASTAANOTTANEET SITÄ AIKAISEMMIN MORSIUSSEURAKUNNAN JÄSENINÄ. Joh. 5:28-29: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin KAIKKI, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” Nyt me kaikki tiedämme, että Joh. 5:28-29 EI OLE YLÖSTEMPAAMINEN, sillä ainoastaan Kristuksessa kuolleet nousevat haudoista tuona aikana yhdessä silloin elävän morsiamen kanssa, joka vielä on maan päällä. 1. Tess. 4:16-17: ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan” yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” Mutta Joh. 5:28-29 sanotaan, että KAIKKI nousevat ylös haudoista. Tämä on juuri tuo sama ylösnousemus, josta on puhuttu Ilm. 20:11-15, jossa KUOLLEET tuotiin Herran eteen ja tuomittiin tekojensa mukaan, ja kaikki, joiden nimet eivät ole kirjoitettuna elämän kirjassa, heitetään silloin tuliseen järveen.

Nyt me olemme kasvokkain sen kysymyksen kanssa, että miksi heille pitäisi antaa iankaikkinen elämä tuomiolla, kun apostolien kirjeet näyttävät niin johdonmukaisesti tuovan esiin sen, että ihmisellä täytyy olla Kristuksen Henki tai hän on kadotettu. Vaikka näyttää siltä, emme saa epäillä Jeesuksen sanoja, joka mitä selvimmin sanoo, että elämän kirjassa on joitakin, jotka tulevat vastaanottamaan iankaikkisen elämän joko ennen yleistä ylösnousemusta tai sen jälkeen. Paavali ei vältä tätä totuutta, sillä hän sanoo selvästi Fil. 3:11: ”Jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.” Nyt tämä lausunto on mitä erikoisin. Me kaikki tiedämme, että me KAIKKI tulemme olemaan ylösnousemuksessa halusimmepa sitä tai emme. Kaikki tulevat nousemaan ylös. Tuskin siis Paavali voisi sanoa: ”Jos minä EHKÄ pääsen ylösnousemiseen kuolleista”. Totuus tästä asiasta on näin, hän ei sano sitä. Kirjaimellinen teksti kuuluu: ”Jos minä ehkä voisin päästä ’ulos-ylösnousemukseen’ kuolleitten joukosta.” Tämä ei ole toiseen tai yleiseen ylösnousemukseen osallistumista, vaan pääsemistä ensimmäiseen ylösnousemukseen, josta Ilm. 20:6 sanotaan: ’Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.” Ensimmäisellä ylösnousemuksella ei ole mitään tekemistä toisen kuoleman kanssa. Tämä tapahtuu tuhannen vuoden lopussa, kun KAIKKI MUUT kuolleista elävät jälleen. Ja tuona päivänä tulee olemaan niitä, jotka tulevat esiin iankaikkiseen elämään ja niitä, jotka toinen kuolema tavoittaa. Nyt meidän ei tarvitse arvailla niistä, joille toisessa ylösnousemuksessa annetaan iankaikkinen elämä. Meille on kerrottu, että se annetaan heille sillä perusteella, että he ovat olleet ystävällisiä ja hyviä ”veljille”. Noita, jotka ovat nousseet ylös ja jotka on syösty tuliseen järveen, kohdellaan siten, koska he kohtelivat väärin ”veljiä”. Koska tämä on Jumalan Sana, me yksinkertaisesti hyväksymme sen. Tässä ei ole mitään järkeilyjä, vaan ainoastaan yksinkertainen asian toteaminen.

Selvittääksemme tätä edelleen, huomatkaa erityisesti sanat Matt. 25:31-46. Tässä ei sanota, että paimen kirjaimellisesti erottaa lampaat vuohista, vaan NIINKUIN paimen erottaa lampaat vuohista. Tässä erikoisessa ajankohdassa nämä eivät ole lampaita (valkean valtaistuimen tuomiolla). Lampaat ovat Hänen helmassaan, he kuulivat Hänen äänensä (Sanan) ja he seurasivat Häntä. HEILLÄ ON JO IANKAIKKINEN ELÄMÄ EIVÄTKÄ HE VOI TULLA TUOMIOLLE. Mutta näillä EI ole iankaikkista elämää, ja he ovat tuomiolla. Heidän sallitaan MENNÄ SISÄLLE iankaikkiseen elämään. Mutta millä perusteella he astuvat sisälle iankaikkiseen elämään? Varmasti eivät sillä perusteella, että heillä jo on Hänen elämänsä kuten morsiamella, vaan he vastaanottavat sen, koska he olivat ystävällisiä Hänen veljilleen. He eivät ole Hänen veljiään: se tekisi heistä kanssaperillisiä Jeesuksen kanssa. He EIVÄT ole perillisiä mihinkään muuhun paitsi elämään. He eivät jaa valtaistuinta, jne. Hänen kanssaan. HEIDÄN NIMENSÄ ON TÄYTYNYT OLLA ELÄMÄN KIRJASSA, EIKÄ NIITÄ OLE POISTETTU. Nyt heidät huomioidaan ja pelastetaan heidän rakkautensa tähden Jumalan lapsiin. Epäilyksettä nämä palvelivat ja auttoivat Jumalan lapsia. Ehkä kuten Nikodeemus ja Gamaliel he seisoivat Jumalan lasten puolesta ahdistuksen aikana.

Jos tämä näyttää lyövän korville ”ennalleen asettamista”, tarkatkaa varovasti nyt, sillä jumalattomia EI aseteta ennalleen, vaan syöstään tuliseen järveen. Noiden monien tuhottujen nimet olivat myöskin elämän kirjassa; mutta ne pyyhittiin pois, koska he eivät kunnioittaneet Jumalan kansaa, joka oli elävä, ilmoitettu Sana (eläviä kirjeitä) omalle ajallensa.

Tehkäämme tämä nyt hyvin selväksi tässä. Nämä eivät ole kansoja, joita tuomitaan, ja jotka menevät tuhatvuotiseen valtakuntaan, koska he ovat antaneet turvapaikan ja auttaneet juutalaisia. Tämä on hyvin selvää seuraavista jakeista tehtävän johtopäätöksen perusteella: ”Ja nämä (jumalattomat) tulevat menemään iankaikkiseen rangaistukseen (tuliseen järveen), mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” Tässä ei ole mainittu KAHTA tuomiota, jossa jumalattomat heitetään tuliseen järveen. Vain peto ja väärä profeetta tuomitaan suuren ahdistuksen ajan lopussa. Ei, tämä on valkean valtaistuimen tuomio, ja heidät tuomitaan sen mukaan, mitä on kirjoitettu kirjoihin.

Toisessa ylösnousemuksessa ”alttarin alla olevat sielut”, kuten on kerrottu viidennessä sinetissä (Ilm. 6:9-11), saavat valkeat viitat ja tietysti iankaikkisen elämän, muussa tapauksessahan ei olisi mitään mieltä valkeissa viitoissa. ”Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?’ Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijoidensa, ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.” Huomatkaa nyt erityisesti, että ”ei ketään näistä alttarin alla olevista sieluista oltu tapettu Jeesuksen todistuksen tähden. He eivät olleet kuten Antipas, joka tapettiin, koska hän pitäytyi lujasti Hänen nimeensä. Nämä eivät ole uudestisyntyneitä, jotka omistavat iankaikkisen elämän. He tulevat esiin ylösnousemuksessa ja vastaanottavat elämän, koska he ovat pysyneet Sanassa. Ja huomatkaa kuinka nämä huutavat kostoa. He eivät voi olla morsianainesta. Morsian kääntää poskensa ja huutaa: ”Anna heille anteeksi, Isä, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät.” Nämä ovat juutalaisia. Heidän täytyy olla, koska he ovat viidennessä sinetissä, ja neljännen sinetin aikana tapahtui, että pakanamorsian on temmattu ylös. Niinpä nämä juutalaiset eivät ole syntyneet Hänen Hengestään. He eivät edes usko, että Jeesus on Messias. Mutta koska he ovat Jumalan sokaisemia pakanoiden tähden, Jumala antoi heille iankaikkisen elämän sillä perusteella, että vaikka he eivät voineet tulla Hänen luokseen, he olivat kuitenkin todella uskollisia kaikelle, mitä he tiesivät Sanasta ja heitä kuoli sen tähden suurin joukoin Hitlerin, Stalinin jne. aikana, ja tulee vielä kuolemaan.

Juuri toisessa ylösnousemuksessa viisi tyhmää neitsyttä nousevat ylös. Huomatkaa, että he olivat neitsyitä. Heillä ei ollut Pyhää Henkeä ja niin he eivät päässeet morsiameen, kun taas viisi viisasta neitsyttä, joilla oli öljyä, tulivat osaksi tuosta morsiamesta. Mutta nämä ihmisetovat erotettuja, Jumalaa rakastavia ihmisiä, ja yrittäen pitäytyä Sanaan, sen mukaan mitä he tiesivät siitä, ja ollen apuna Herran työssä, tulevat nousemaan ylös lopun ajalla. He eivät tule pääsemään tuhatvuotiseen valtakuntaan, jonka alatte nähdä näiden totuuksien mukaan olevan paljon tärkeämpää ja ihmeellisempää kuin me koskaan olemme ajatelleet tai uskoneet.

Kaikkien näiden nimet olivat elämän kirjassa, ja heidän nimensä pysyivät. Mutta keiden nimet eivät pysyneet? Noiden, jotka olivat maailmanjärjestelmän kirkossa, joka taisteli morsianta vastaan, heidän nimensä tullaan poistamaan. Nämä ovat niitä, jotka menettävät osansa. Heidät tullaan heittämään tuliseen järveen.

Menkäämme nyt eteenpäin toinen askel, mutta ennenkuin teemme näin, tarkastelkaamme tätä tapausta tähän asti. Ensiksi me tiedämme mitä varmimmin, että Jumalan tarkoitus toteutuu valinnan kautta. Se oli tarkoitettu Hänessä itsessään. Oli Jumalan tahto valmistaa Hänen kaltaisensa kansa, joka tulisi olemaan Sana morsian. Hän oli valittu ennen maailman perustamista HÄNESSÄ. Hän oli edeltätiedetty ja rakastettu ennenkuin hän edes tuli esiin ajanjaksojen aikana maan päällä. Hänet oli lunastettu Hänen verensä kautta, eikä hän KOSKAAN tule kadotukseen. Hän ei koskaan voi olla tuomiolla, koska syntiä ei lueta syyksi hänelle. Room. 4;8: ”Siunattu on se mies, jolle Herra ei lue syntiä”. Mutta todellakin hän tulee olemaan Hänen kanssaan Hänen tuomioistuimellansa, tuomiten maailman ja jopa enkeleitä. Hänen nimensä (jokaisen hänen jäsenensä) oli kirjoitettuna Karitsan elämänkirjan erityisessä osassa ennen maailman perustamista. Toiseksi, on olemassa toinen ryhmä. Heidän nimensä ovat myöskin elämän kirjassa, ja he tulevat ylös toisessa ylösnousemuksessa. Sellaisia ovat tyhmät neitsyet ja vanhurskaat niinkuin on sanottu Matt. 25. Tässä ryhmässä ovat myös ne, jotka eivät palvele petoa tai sekaannu antikristilliseen järjestelmään, vaan kuolevat uskonsa tähden, vaikka he eivät olekaan morsiamessa, eivätkä ole syntyneet uudesti. Mutta he tulevat esiin toisessa ylösnousemuksessa ja menevät sisälle iankaikkiseen elämään. Kolmanneksi on olemassa rajalinjan kristittyjen ryhmä, jollaisia me näimme Israelissa sen tullessa pois Egyptistä. Näiden nimet oli kirjoitettu elämän kirjaan ja heidän tekonsa olivat kirjoitettuina kirjoissa. Koska he eivät totelleet Jumalaa, ja olivat vailla Hänen Henkeään, vaikka jopa merkit ja ihmeet olivat heidän keskuudessaan, heidän nimensä tullaan poistamaan elämän kirjasta. Tässä ryhmässä ovat sellaiset kuin Juudas, jotka, vaikka ovat täysin vailla Hänen Henkeänsä, ovat uskonnollisia, ja heillä on tunnusmerkkejä elämässään, ja vaikka he ovat kirjoitettuina kirjoissa, he eivät silti ole valittuja HÄNESSÄ. Sellaiset kuin Bileam tulevat myös olemaan tuossa ryhmässä. Neljänneksi ja viimeiseksi ovat ne, joiden nimiä ei koskaan ole ja joiden nimiä ei koskaan tule olemaankaan kirjoitettuna kirjoissa. Sellaiset löydetään Ilm. 13:8 ja Ilm. 17:8. ”Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.” ”Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.” Jeesus sanoi, että tietty ryhmä tulisi hyväksymään sen, joka tulisi omassa nimessään. Tämä henkilö on antikristus. Ja tämä on täsmälleen se, mitä sanotaan Ilm. 13:8 ja 17:8. Nämä olivat Jumalan määräämiä, mutta eivät valintaan määrättyjä. Ja tämän ryhmän keskuudessa ovat sellaiset kuin faarao. Hänestä sanotaan: ”Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin”, ja ”vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön”. Room. 9:17 ja 22. Ainoatakaan näistä ei tultaisi asettamaan elämän kirjoihin. En sano sitä, etteikö olisi olemassa mainintaa heistä. Epäilyksettä heistä on jonkinlainen maininta, MUTTA EI ELÄMÄN KIRJOISSA. Heidän olemassaolonsa tarkoitusta on jossain määrin käsitelty tämän kirjan loppuosassa, mutta voimme lisätä tässä kaksi muuta raamatunkohtaa. San. 16:4: ”Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle.”

Koska tämä sananpaikka on inhimilliselle mielelle vaikea ymmärtää, se täytyy hyväksyä ja uskoa uskossa. Jotkut tulevat loukkaantumaan siitä, mitä minä olen puhunut, koska he eivät ymmärrä Jumalan kaikkivaltiutta, joka tuo esiin sen, että JUMALA ON JUMALA, ja koska Hän on Jumala, kukaan ei voi kumota Hänen ajatuksiaan tai tehdä tyhjäksi Hänen tahtoaan ja tarkoitustaan; vaan Hän, ollen kaikkivaltias, hallitsee KAIKKIA asioita ja tekee mitä tahansa Hän haluaa kaikkien luotujensa kanssa, koska kaikki on luotu Hänen suureksi iloksensa. Sentähden, kuten Paavali sanoo: ”Jos Jumala ottaa palan savea ja tekee tuosta samasta savesta yhden astian kunniaan ja toisen astian häpeään, kuka voi loukkaantua ja huutaa Häntä vastaan?” [engl. käännös] Me emme voi kieltää sitä, että Hänellä on oikeus tehdä tämä pelkästään luomisenkin perusteella. Menipä Hän vielä pidemmälle, sillä Room. 14: 7-9 mukaan meillä on kieltämätön todiste siitä, että Jeesus maksoi lunastushinnan koko maailmasta, ja sen tähden Hän voi tehdä niinkuin haluaa omansa kanssa. ”Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä. Jos me elämme, niin elämme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat. Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi SEKÄ KUOLLEITTEN ETTÄ ELÄVIEN Herra.” (Tässä tarkoitetaan omistussuhdetta, EI sukulaisuhdetta). Tämä nähdään myös Joh. 17:2: ”Koska sinä olet antanut hänen valtaansa KAIKEN LIHAN, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut.”

Nyt jos me myönnämme Jumalan kaikkitietäväksi, meidän täytyy myös hyväksyä se, että Hän on täydellinen viisaudessa ja vanhurskaudessa. Tämän valinnan ja kadotustuomion suunnitelma on Jumalan viisautta, joka on paljastettu yhtäläisesti kaikissa jaksoissa, kuten sanotaan Ef. 1:3-11: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi VIISAUDEKSI ja ymmärrykseksi, tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä – siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan.” Siten jos Jumala on niin suunnitellut, että on niitä, joiden nimet on asetettu johonkin Karitsan elämänkirjan osaan, eikä niitä voida pyyhkiä pois, koska ne ovat Hänen morsiamensa nimiä, silloin meidän täytyy hyväksyä se. Jos se myöskin ilmaisee, että on niitä, joiden nimet on asetettu elämän kirjaan, mutta jotka Jumalan edeltätietämisen mukaan tulevat lankeamaan, jolloin heidän nimensä pyyhitään pois, täytyy meidän hyväksyä se. Ja jos on niitä, joiden nimiä ei KOSKAAN ole asetettu elämän kirjaan, meidän täytyy hyväksyä myöskin se. Ja jos on niitä, jotka tulevat astumaan sisälle iankaikkiseen elämään valkoisen valtaistuimen tuomion jälkeen pelkästään sillä perusteella, että he ovat olleet hyviä ja ystävällisiä ja oikeudenmukaisia Jumalan valittuja kohtaan, jotka ovat Hänen veljiään, silloin emme voi muuta kuin hyväksyä sen. SILLÄ KUKA TIETÄÄ HERRAN MIELEN, ETTÄ HÄN VOISI NEUVOA HÄNTÄ? Olkaamme mieluummin Hänelle uskossa alamaisia, joka on meidän Isämme ja elämämme.

Ymmärtääksemme tämän aiheen vieläkin selvemmin, olisi meidän nyt viisasta lähestyä sitä kaikkien aikojen seurakunnan näkökannalta. Tähän asti me olemme ajatelleet yksittäisten nimien poistamista. Nyt me haluamme käsitellä, ei yksittäisiä, vaan seurakunnassa edustettuja ryhmiä. Tehdäksemme niin vertaamme seurakuntaa läpi aikojen vehnäpeltoon. Vehnänjyvä kylvetään sillä seurauksella, että yksittäinen vehnänjyvä kasvaa jälleen ja lisääntyy tietyn prosessin kautta tietyn ajanjakson aikana. Tuo yksittäinen siemen tulee kuolemaan, mutta kuollessaan siinä ollut elämä tulee ylös kasviin, joka vuorostaan tulee olemaan siinä olevan elämän kantaja, elämän, joka on tuleva takaisin alkuperäisen kaltaiseksi moninkertaistuneena. Jeesus, suuri kuninkaallinen Siemen kuoli. Tuo vertaansa vailla oleva, joka on seurakunnan elämä, seisoo seurakunnan keskellä, sillä kaikki seitsemän seurakuntajaksoa antavat Hänen elämäänsä seurakunnalle (elämän kantajalle) sillä seurauksella, että Hänen itsensä elämä tulee olemaan uudelleen tuotettuna ruumiissa (monikko), jotka ovat ylösnousemuksessa Hänen ruumiinsa kaltaisia. Ylösnousemuksessa Kuninkaallinen Siemen tulee näkemään monia kuninkaallisia siemeniä, jotka ovat Hänen itsensä kaltaisia, ja he tulevat olemaan jopa sellaisia kuin Hän on, sillä Johannes sanoo: ”Me tulemme olemaan sellaisia kuin Hän on”. Tähän Johannes Kastaja viittasi, kun hän sanoi, että Jeesus tulisi kokoamaan vehnän aittoihin. Se oli ylösnousemus, jossa lunastetut, jotka on valittu iankaikkiseen elämään, tulivat sisään.

Nyt kertomus tästä vehnäkasvista, jonka loppu tulee olemaan alkuperäinen siemen moninkertaistuneena, on ELÄMÄN KIRJASSA. Toistan: Tämän vehnäkasvin historia tai kertomus on elämän kirja, josta kirjasta osa on IANKAIKKISEN ELÄMÄN KIRJA (elämän kirjan osa). Tämä nähdään vakuuttavasti tutkimalla vehnäkasvia. Paljas siemen kylvetään. Pian oras voidaan nähdä. Mutta tämä ei ole vielä vehnä. Sitten se kasvaa korreksi. Tämä ei ole vieläkään vehnä. Elämä on siinä, mutta ei vielä vehnää. Sitten korren päässä on pieni piikki, josta nousee tähkäpää. Vieläkin vehnäkasvi, mutta ei vielä vehnää. Sitten kasvi pölyttyy ja me näemme vehnänjyvän kuoren kasvavan. Tämä muistuttaa erittäin suuressa määrässä vehnää, mutta se ei ole vielä siemen. Sitten muotoutuu vehnä kuoren sisässä. Nyt se on jälleen sama, mitä se oli alunperin. Sitten kypsynyt vehnä korjataan talteen.

Jeesus Kristus kuoli. Hän antoi elämänsä. Tuo elämä oli tuleva takaisin seurakunnan päälle, ja valmistaa monia poikia Hänen kaltaisikseen ylösnousemuksen kirkkauteen. Mutta kuten vehnän siemenellä tuli olla kantaja tuodakseen esiin moninkertaisen vehnänjyvän, samoin täytyy olla seurakunta, joka olisi Kristuksen elämän kantaja. Kuten oras, korsi, tähkäpää ja akanat olivat siemenen kantajia, mutta EIVÄT itse siemen, samoin seurakuntajärjestelmä läpi aikojen on ollut todellisen SIEMENEN kantaja, vaikkakaan se ei ole ollut itse siemen. Tämän takia voimme sanoa, että elämän kirja on KOKO VEHNÄkasvi.

Kerratkaamme tämä vielä uudestaan. Tässä on tuo alkuperäinen siemen, joka kylvettiin. Se tuotti oraan. Se ei kuitenkaan ollut tämä. Se tuotti korren. Ei ollut vielä tämäkään. Tässä tulee esiin muutamia jyvän kuoria, joissa vehnä tulee muotoutumaan. Tämäkään ei ole se. Tähkäpää ilmestyy. SITTEN SIITEPÖLYÄ PUTOAA NOIHIN VEHNÄNKUKKIEN EMEIHIN. OSA TUOSTA KASVISTA KYPSYY. JOTAKIN TUOSTA ALKUPERÄISESTÄ SIEMENESTÄ, JOKA TULI YLÖS LÄPI KOKO KASVIN, MUUTTUU SIEMENEKSI. Miksi ei koko kasvi muuttunut siemeneksi? Koska se luotiin tällaiseksi. Vain osa tuosta kasvista voi tulla takaisin siemeneksi, koska vain osa tuosta VEHNÄKASVISTA ON IANKAIKKISEN ELÄMÄN VEHNÄÄ.

Teillä on tästä täydellinen esikuva Israelin jättäessä Egyptin. He tulivat ulos noin kahden miljoonan vahvuisena joukkona. KAIKKI pakenivat läpi pyhittävän veren. KAIKKI kastettiin Punaisessa Meressä; KAIKKI tulivat ylös vedestä nauttien Pyhän Hengen ilmoituksesta ja siunauksista; KAIKKI söivät enkelien ruokaa; KAIKKI joivat vettä heitä seuranneesta kalliosta. Kuitenkin muutamia harvoja lukuunottamatta he olivat vain kantajia lapsia varten, jotka seuraisivat heitä ja menisivät Kanaanin maahan. Kaikki Israel EI ole Israel. Pientä vähemmistöä lukuunottamatta heidän kaikkien nimet pyyhittiin pois elämän kirjasta.

Tämä sama oikeus on meillä tänä päivänä seurakunnassa. Nimiä tullaan pyyhkimään pois elämän kirjasta. Yhtään nimeä ei tulla pyyhkimään pois iankaikkisen elämän kirjasta, sillä tämä on toinen kirja, vaikkakin se sisältyy osana elämän kirjaan. On kirjoitettu: JUMALA ON ANTANUT MEILLE IANKAIKKISEN ELÄMÄN, JA TÄMÄ ELÄMÄ ON HÄNEN POJASSAAN. JOLLA ON POIKA, HÄNELLÄ ON MYÖS ELÄMÄ (IANKAIKKINEN) JA JOLLA EI OLE POIKAA, EI OLE ELÄMÄÄ (IANKAIKKISTA). Ja nuo, joilla on tuo Elämä, olivat HÄNESSÄ ennen maailman perustamista. HEIDÄT OLI VALITTU HÄNESSÄ ENNEN MAAILMAN PERUSTAMISTA. Tuo SUURI KUNINKAALLINEN SIEMEN, Jeesus Kristus, kylvettiin (Hän kuoli) ja tuo elämä, joka oli Hänessä, tuli ylös läpi vehnäkasvin ja kasvattaa jälleen suuressa määrin vehnän siemeniä, joissa on sama elämä ja jotka ovat Alkuperäisen kaltaisia, sillä Hengen kautta he ovat alkuperäisiä.

Nyt voimme nähdä, miksi lunastetun, alkuperäisen omistajan takaisin ostaman morsiamen (hän oli Hänessä niinkuin Eeva oli Aadamissa) ’jäsennimiä’ ei voida koskaan poistaa tuosta kirjasta. Hän on osa Hänestä. Hän on valtaistuimella. Häntä ei voida koskaan tuomita. Jokainen jäsen morsiamessa on Hänen jäsenensä, eikä Hän kadota heistä ainoatakaan. Mutta tämä ei tarkoita ”kaikkia” elämän kirjassa. Sillä niiden joukossa ovat jopa nuo, kuten Juudas jne., joilla on osa tuossa kirjassa, mutta heidän nimensä pyyhitään pois. Me voimme nähdä nuo, jotka tulevat sisälle viimeisinä päivinä ja heidän tehtyään ihmeellisiä tekoja Jeesus on sanova, ettei ole koskaan tuntenut heitä. Se ei tarkoita, etteikö Hän olisi ollut tietoinen heistä. Hänen kaikkitietävyytensä poistaa tämän mahdollisuuden; mutta he eivät olleet edeltätiedettyjä morsiamessa; myöskään he eivät olleet edeltätiedettyjä vanhurskaiden joukossa toisessa ylösnousemuksessa. He eivät kantaneet hedelmää (koska he olivat Sanan ulkopuolella – eivät pitäytyneet siihen) ja sentähden heidät tuomitaan kuolemaan. Sitten, kuten olemme aikaisemmin osoittaneet, on niitä, jotka olivat morsiamen puolella ja avustivat ja lohduttivat häntä. Noiden nimet säilyvät elämän kirjassa ja he menevät iankaikkiseen elämään. Lopuksi on niitä, sellaisia kuin faarao, joiden nimet eivät ole koskaan olleet elämän kirjassa, ja nämä heitetään myös tuliseen järveen.

Täten vehnänjyvä, josta tuli kasvi elonkorjuuta varten, on seurakunnan historia. Ja kuten ei kaikki vehnäkasvi ole siementä, ja kuten ei koko kasvia käytetä elonkorjuussa, samoin on seurakunnan suhteen – koko seurakunta ei ole morsian, kaikille ei myöskään anneta iankaikkista elämää, mutta OSA kerätään aittoihin, ja OSA siitä säilytetään, niin että se voisi astua iankaikkiseen elämään toisessa ylösnousemuksessa, ja OSA siitä lasketaan akanoihin, jotka poltetaan tulijärvessä. Tämä on täsmälleen sitä, mitä Johannes Kastaja ja Jeesus sanoivat, sillä Johannes sanoi, että vehnä tultaisiin kokoamaan aittoihin ja akanat polttamaan. Jeesus sanoi: ”Sitokaa lusteet, ja sitten kootkaa vehnä.” Ekumeeninen liike tulee sitomaan lustekirkot yhteen, sillä lusteet tullaan sitomaan ENSIN, ja vaikka niiden loppu onkin polttaminen, heitä ei polteta sidottaessa, vaan se varataan myöhempään ajankohtaan, joka on tuhannen vuoden lopussa, tai toisessa ylösnousemuksessa. Mutta kerran kun lusteet on sidottu yhteen, ylöstempaaminen voi tapahtua ja tapahtuu johonkin aikaan sitomisen ja antikristuksen ilmestymisen välillä. Sitten on tuleva päivä, jolloin KAIKKI seisovat yhdessä, kuten nähdään Danielin kirjassa. Kuningas tulee olemaan siellä morsiamensa kanssa ja heidän edessään tulevat olemaan ne suunnattomat kansanjoukot, jotka tullaan tuomitsemaan. Niin. KAIKKI ovat siellä. Kaikki kirjat avataan. KAIKKIEN lopullinen sijoitus tehdään. Elonkorjuu on todellakin ohitse. Kirjat, jotka kerran avattiin, suljetaan.

Päättäessäni tätä aihetta tällä kertaa, sallikaa minun viitata lausuntooni, jonka tein alussa, jossa sanoin, että ei yksikään Kirjoitus puhu Herrasta TÄLLÄ HETKELLÄ keräämässä nimiluetteloa. Näin se todella on. Kuitenkin on olemassa Kirjoitus osoittaen nimien keräämistä tapahtuvan tulevaisuudessa. Se on Psalmissa 87. Tämä psalmi puhuu Herrasta, joka kirjoittaa ylös kaikkien nimet, jotka ovat syntyneet Siionissa. Missään tapauksessa ei voida olettaa, että Jumalan täytyy odottaa, kunnes kaikki aikakaudet tai Siionia käsittelevät ajanjaksot ovat kuluneet loppuun, tietääkseen, ketkä kaikki saattaisivat olla syntyneet Siionissa. Tämä tulisi jälleen kieltämään kaikkitietävyyden. Varmasti Hän tietää, ketkä kaikki kuuluvat tuohon lukuun. Mutta mitä se on? Eikö se ole yksinkertaisesti tarkistettu kirjakäärö, mihin Jumala yksinkertaisesti asettaa uuden merkinnän noista nimistä, jotka säilyivät toisen ylösnousemuksen jälkeen ja kuuluivat Siioniin? Varmasti se on näin.

”Ja minä olen tunnustava hänen nimensä minun Isäni ja hänen enkeliensä edessä.” Kutsu taivaassa! ”Jos mies kuolee, tuleeko hän elämään jälleen? Läpi kaikkien minulle määrättyjen päivien olen minä odottava, kunnes minä muutun. Sinä olet kutsuva ja minä olen vastaava Sinulle: Sinulla on oleva halu sinun kättesi työhön.” Suuri Paimen kutsuu lampaitaan nimeltä. Jumalan luova ääni kutsuu heitä esiin maan tomusta tai muuttaa heidän atominsa, vaikka he eivät olisi vielä nukkuneetkaan. Se on ylöstempaaminen. Se on Karitsan ja Hänen morsiamensa suuri hääateria.

Mutta ylöstempaaminen ei ole ainoa kutsu. Toisessa ylösnousemuksessa, suuren valkean valtaistuimen tuomiolla, tullaan tunnustamaan nimiä Isän ja Hänen enkeliensä edessä. Ne, jotka tietävät, ovat kertoneet minulle, että kaikkein kaunein ääni inhimilliselle korvalle on tuon henkilön nimen ääni. Kuinka ihmiset rakastavatkaan nähdä nimensä julkisuudessa. Kuinka ihmiset rakastavat suosionosoituksia. Mutta mikään maallinen ääni ei soinnu koskaan sinun korvaasi niin suloiselta, kuin Jumalan ääni, jos sinun nimesi on elämän kirjassa ja säilyy siellä tullakseen paljastetuksi pyhien enkelien edessä. Mikä päivä se tuleekaan olemaan, kun me kuulemme Jeesuksen sanovan: ”Isä, he tunnustivat minun nimeni ihmisten edessä, heidän maallisen pyhiinvaelluksensa päivinä. Nyt minä olen tunnustava heidän nimensä Sinun ja kaikkien taivaallisten enkelien edessä.”

”Jolla on korva, se kuulkoon mitä Henki seurakunnille sanoo.” Jälleen kerran on Henki puhunut. Jälleen kerran me olemme tarkastelleet, mitä Henki sanoi yhdelle seurakuntajaksolle. Ja me havaitsimme tämän oikeaksi. Jälleen kerran yksi jakso oli mennyt, ja se täyttyi täsmälleen, niinkuin Hän sanoi sen täyttyvän. Mikä lohdutus se onkaan meille, jotka toivomme olevamme lopunajan morsiamessa, sillä se saattaa meidän sydämemme hypähtämään siitä ilosta, että Hän on uskollinen ja tulee täyttämään jokaisen lupauksensa. Jos Hän oli uskollinen ja totinen noille Sardeen seurakuntajakson aikana, silloin Hän on aivan yhtä totinen meidän seurakuntajaksomme aikana. Jos heidät vastaanotetaan ja Hän ylistää heitä armonsa ja voimansa kautta, silloin meille tulee tapahtumaan samoin. Menkäämme sentähden täydellisyyteen ja kohdatkaamme Herra pilvissä ja olkaamme iankaikkisesti Hänen kanssansa.

CAB-08 LUKU 8 – FILADELFIAN SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 8 – The Philadelphian Church Age)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 8: Filadelfian seurakuntajakso

 

Ilmestyskirja 3:7-13

Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa:

Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.

Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.

Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.

Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.

Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.’

FILADELFIAN KAUPUNKI

Filadelfia oli n. 120 km kaakkoon Sardeesta. Se oli Lyydian toiseksi suurin kaupunki. Se oli rakennettu useille kukkuloille kuuluisalla viiniä kasvavalla alueella. Sen kolikoissa oli Bacchuksen pään ja Baccanden (Bacchuksen papittaren) kuva. Kaupungin väestö käsitti juutalaisia, juutalaiskristittyjä ja kääntyneitä pakanoita. Kaupunki kärsi useista maanjäristyksistä, mutta silti sen kestoaika oli seitsemästä Ilmestyskirjassa kuvatuista kaupungeista pitkäaikaisin. Itse asiassa kaupunki vieläkin on olemassa turkkilaisella nimellä Alasehir, joka tarkoittaa Jumalan Kaupunki.

Painetuista kolikoista voi päätellä, että kaupungin jumala oli Bacchus. Bacchus on sama kuin Ninus tai Nimrod. Hän on surkuteltava, vaikka useimmat meistä ajattelevat häntä juominkien ja humaltumisen yhteydessä.

Minkä kuvan tämä tuokaan mieliimme. Tässä on kolikko, jonka toisella puolella on jumala ja toisella papitar tai naisprofeetta. Heitäpä nyt kolikko ilmaan. Onko sillä merkitystä, mikä puoli edellä se tulee alas? Ei varmasti, se on yhä sama kolikko. Sellainen on roomalainen uskonto Jeesuksesta ja Mariasta.

Mutta me emme ajattele ainoastaan Roomaa. Ei, ei ole olemassa ainoastaan suurta porttoa. Varmasti ei; sillä hän, haureutensa kautta, on tullut äidiksi. Hänen tyttärensä ovat nyt saman rahanlyönnin kolikkoja. Kolikon toiselle puolelle he ovat piirtäneet kuvan Jeesuksen palvonnasta ja toiselle puolelle heidän papittarensa tai myös naisprofeettansa kuvan. Ja hän kirjoittaa uskontunnustuksensa ja oppinsa ja myy ne ihmisille pelastuksen sijasta väittäen, että hänellä ja yksin hänellä on todellinen valo.

Kuinka merkittävää onkaan se, että kolikko luonnehtii tätä seurakuntajaksoa. Sillä äiti ja tyttäret ostavat taivaspaikkoja. Ei veri vaan raha on lunastushinta. Ei Henki vaan raha on se voima, joka kuljettaa heitä eteenpäin. Tämän maailman jumala (mammona) on sokaissut heidän silmänsä.

Mutta heidän kaupankäyntinsä on pian päättyvä, sillä tämä on se seurakuntajakso, jossa Henki huutaa: ”Katso, minä tulen pian.” Niinpä, tule pian, Herra Jeesus!

SEURAKUNTAJAKSO

Filadelfian seurakuntajakso kesti vuodesta 1750 noin vuoteen 1906. Tätä ajanjaksoa on kutsuttu kaupungin nimen mukaan veljellisen rakkauden ajanjaksoksi, kuten Filadelfia merkitsee: ”Veljesrakkaus”.

SANANSAATTAJA

Tämän ajanjakson sanansaattaja oli epäilyksettä John Wesley. Hän syntyi Epworthissa kesäkuun 17. päivänä 1703, ja oli yksi niistä yhdeksästätoista lapsesta, jotka syntyivät Samuel ja Susanna Wesleylle. Hänen isänsä oli Englannin kirkon kappalainen; mutta on enemmän kuin todennäköistä, että Johnin uskonnollinen mielenmuutos perustui enemmän hänen äitinsä esimerkilliseen elämään kuin hänen isänsä teologiaan. John oli lahjakas oppilas. Hänen ollessaan Oxfordissa hän ja Charles liittyivät erääseen ryhmään, joka oli hengellisesti harjoitettu palvelemaan Jumalaa, paremminkin kokemuksellisen totuuden elämisen perusteella kuin opin tekemisellä mittapuukseen. He kehittivät hengellisen ohjeen teoista, kuten esim. köyhien avustamisesta ja sairaiden ja vankien luona vierailemisesta. Tästä syystä heitä kutsuttiin metodisteiksi, ja muilla vastaavilla nimityksillä. Nyt John oli riittävän vakuuttunut näkynsä kautta siitä, että maailman kansat tarvitsivat uskontoa, niin että hän meni Amerikkaan (Georgia) lähetyssaarnaajaksi intiaanien keskuuteen. Matkallaan sinne hän havaitsi, että monet laivan matkustajista olivat moraviaaneja. Näiden sävyisyys, rauhallisuus ja rohkeus kaikissa olosuhteissa tekivät häneen syvän vaikutuksen. Huolimatta itsekieltäymyksistä ja kovasta työstä hänen työskentelynsä Georgiassa epäonnistui. Hän palasi Englantiin itkien: ”Minä menin Amerikkaan käännyttämään intiaaneja, mutta voi, kuka käännyttää minut?”

Lontoossa hän tapasi jälleen moraviaanit. Peter Boehler osoitti hänelle pelastuksen tien. Hän todella syntyi uudesti veljensä Charlesin kauhuksi ja ilmeiseksi ärtymykseksi, joka ei voinut ymmärtää, kuinka sellainen hengellinen mies kuin John saattoi sanoa, että hänen välinsä Jumalan kanssa eivät aikaisemmin olleet kunnossa. Ei kuitenkaan vienyt kauan, kun myös Charles pelastui Jumalan armosta.

Wesley alkoi nyt saarnata evankeliumia noissa saarnatuoleissa Lontoossa, joihin hänellä aikaisemmin oli pääsy, mutta pian hänet potkittiin niistä pois. Tähän aikaan hänen vanha ystävänsä, George Whitefield, tuli hänelle hyväksi avuksi, sillä hän kutsui Johnin auttamaan häntä saarnaamisessa kentillä, missä tuhannet kuuntelivat Sanaa. Aluksi Wesley suhtautui epäluuloisesti ajatukseen, että hänen tulisi saarnata ulkona jossakin rakennuksessa saarnaamisen sijasta, mutta kun hän näki väkijoukot ja evankeliumia saarnattavan Hengen voimassa, hän alkoi kokosydämisesti saarnata tällä tavoin.

Työ alkoi pian laajeta sellaisiin mittasuhteisiin, että hän alkoi lähettää useita maallikkoja saarnaamaan Sanaa. Tämä näytti samanlaiselta kuin helluntaina, jolloin Henki herätti miehiä voimalla saarnaamaan ja opettamaan Sanaa melkein yötä päivää.

Väkivaltainen vastustus kohdistui hänen työhönsä, mutta Jumala oli hänen kanssaan. Hengen vaikutus tuli mahtavalla tavalla esiin, ja usein sellainen vakuuttuneisuuden henki sai valtaansa ihmiset, niin että heiltä katosi voima ja he saattoivat kaatua maahan itkien syntejänsä suuressa hädässä.

Wesley oli huomattavan vahva mies. Hän sanoo itsestään, että ei voi muistaa, että hän olisi tuntenut heikkoutta edes neljännestuntia syntymänsä jälkeen. Hän ei nukkunut enempää kuin kuusi tuntia vuorokaudessa; koko palvelutehtävänsä ajan hän nousi ajoissa käytännöllisesti katsoen joka päivä kello viiden aikaan, ja hän saarnasi jopa neljä kertaa yhtenä päivänä, niin että hänellä vuoden kuluessa oli yli 800 saarnaa.

Hän matkusti useita tuhansia kilometrejä samoin kuin hänen avustajansa, jotka veivät evankeliumia lähelle ja kauas. Itse asiassa Wesley matkusti yli 7000 km vuodessa hevosella.

Hän oli uskovainen Jumalan voimassa, ja hän rukoili sairaitten puolesta suurella uskolla ja ihmeellisillä tuloksilla.

Monissa hänen kokouksissaan nähtiin hengellisten lahjojen ilmenevän.

Wesley ei suosinut organisaatiota. Hänen työtoverinsa muodostivat ”Yhdistyneen Seuran”, joka koostui ryhmästä miehiä, joilla oli muoto, ja jotka etsivät jumalallista voimaa, kokoontuneina yhteen rukoillakseen yhdessä, vastaanottaakseen kehoituksen Sanan ja tarkkaillakseen toinen toisiaan rakkaudessa, niin että he auttaisivat toinen toisiaan kasvamaan pelastukseen. ”Ainoa ehto niille, jotka tulivat mukaan oli se, että heidän tulisi olla niitä, joilla oli halu paeta tulevaista vihaa, ja pelastua synneistänsä.” Ajan kuluessa he kehittivät itselleen jyrkkiä sääntöjä, joita he käyttivät itsekuriin sielujensa parhaaksi. Wesley tajusi, että hänen kuolemansa jälkeen tämä liike saattaisi organisoitua, ja Jumalan Henki saattaisi jättää heidät kuolleeseen muotoon. Hän huomautti kerran, että hän ei pelännyt sitä, että metodisti-nimi tulisi häviämään, vaan sitä, että Henki saattaisi jättää heidät.

Elämänsä aikana hän olisi voinut saavuttaa paljon rikkautta; mutta sitä hän ei tehnyt. Hänen suosituin sanontansa raha-asioissa oli: ”Pidä kaikki, minkä voit, säästä kaikki, minkä voit ja anna kaikki, minkä voit.” Kuinka outoa Wesleylle olisikaan tulla takaisin ja nähdä tuo kirkkokunta, joka tänään kantaa metodistien nimeä. He ovat rikkaita – äärettömän rikkaita. Mutta John Wesleyn elämä ja voima puuttuvat.

Huomioitakoon myös, että Wesley ei koskaan halunnut rakentaa mitään kirkkokunnalliselle tai lahkolaisperustalle. Vaikka hän itse oli Armenialainen uskossaan, hän ei halunnut erottaa itseään veljistä opin perusteella. Hän oli Jaakobin hyvä oppilas: Hän perusti iankaikkisen elämänsä uskoon ja töihin, tai elämän elämiseen, mieluummin kuin yksinkertaisesti hyväksymällä uskontunnustuksen tai opillisen rakennelman.

John Wesley kuoli 88 vuoden ikäisenä, palveltuaan Jumalaa tavalla, jolla vain harvat edes uskaltaisivat ajatella palvelevansa Häntä.

TERVEHDYS

Ilm. 3:7: ”Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa:”

Oi, kuinka kauniit nuo sanat ovatkaan. Kuinka majesteetillinen on jo niiden sointukin. Kuinka sävähdyttävää onkaan ajatella, että kaikki nuo kuvaukset voidaan soveltaa yhteen henkilöön. Kuka uskaltaisi sanoa itsestään sellaisia asioita paitsi Jeesus Kristus, kirkkauden Herra. Uskon, että avain noiden ihmeellisten, kuvaavien lauseiden tulkintaan löytyy jakeesta yhdeksän: ”Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.” Sanon, että tämä jae on avain, koska se käsittelee juutalaisia, jotka ovat aina kutsuneet itseään Jumalan lapsiksi siinä mielessä, että se sulkee pois kaikki muut. He ristiinnaulitsivat ja tappoivat Herran Jeesuksen Kristuksen. Heidän kauhea tekonsa tuotti heidän oman verensä heidän päänsä päälle vuosisatojen ajaksi. Kaikki tämä sen tähden, että he kielsivät Jeesuksen Messiaanaan, joka Hän todella oli. Heille Hän ei ollut se tuleva, Daavidin Poika; heille Hän oli Beelsebul, tai joku epävanhurskas, joka oli sopiva vain tuhoa varten. Mutta ei niin. Hän oli todella Immanuel, lihassa julkitullut Jumala. Hän on todellakin Messias. Varmasti Hän oli täsmälleen se, jonka Hän nyt sanoo itsensä olevan. Siinä Hän on, sama Jeesus – JEESUS KRISTUS, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tuo Pyhä, joka seisoi lampunjalkojen keskellä on aivan sama Jeesus, joka käveli Galilean rannoilla, joka paransi sairaat, joka herätti kuolleet, ja joka huolimatta kiistämättömistä todisteista ristiinnaulittiin ja tapettiin. Mutta Hän nousi jälleen, ja istuu nyt Majesteetin oikealla puolella korkeuksissa.

Juutalaiset eivät silloin kutsuneet Häntä pyhäksi. He eivät kutsu Häntä pyhäksi nyt. Mutta Hän on se PYHÄ. Psalmi 16:10: ”Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.”

He etsivät vanhurskauttansa laista, ja epäonnistuivat surkeasti, sillä lain kautta ei mikään liha voi tulla vanhurskaaksi. Lain kautta ei kukaan ihminen voi tulla pyhäksi. Pyhyys on Herrasta. 1. Kor. 1:30: ”Mutta HÄNESTÄ on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi.” 2. Kor. 5:21: ”Että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.” Asetelma oli Kristus tai tuho, ja he tulivat tuhon omiksi, koska he kielsivät Hänet.

Ja tuon ajan kuten tämänkin päivän ihmiset ovat tekemässä saman erehdyksen. Kuten juutalaiset etsivät turvaa synagoogan palvelusmuodosta, niin Filadelfian seurakuntajakson aikana he etsivät turvapaikkaa seurakunnasta. Mutta seurakuntaan liittymisellä ei ole merkitystä. Elämä ei ole seurakunnassa. Elämä on Kristuksessa. 1. Joh. 5:11-12: ”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.” Ihminen tulee pyhäksi Hengen kautta. Pyhyyden Henki, joka nosti Jeesuksen kuolleista, on se, joka asuu meissä, ja tekee pyhyydellään meidät pyhiksi.

Siinä Hän seisoo, tuo PYHÄ. Ja me tulemme seisomaan Hänen kanssaan puettuina Hänen vanhurskaudellaan, pyhinä Hänen pyhyydessään.

Tämä on kuudes seurakuntajakso. Jumalan silmissä aika on kulumassa loppuun. Pian Hän on tuleva takaisin. Pian kuuluu huuto, kun Hän tulee: ”Joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.” Ilm. 22:11.

Oi, minä olen niin iloinen, että minun pyhyyteni ei ole minusta itsestäni. Olen iloinen, että minä olen Kristuksessa, ja että kaikki Hänen ihmeellisen vanhurskautensa ominaisuudet on suotu minulle, niin todellakin annettu minulle. Siunattu olkoon Jumala iankaikkisesti!

”Näin sanoo Pyhä, Totinen.” Nyt tämä sana: ”Totinen”, on hyvin ihmeellinen sana. Se ei merkitse totuutta vastakohtana valheelle. Se ilmaisee täydellistä tajuamista vastakohtana osittaiselle tajuamiselle. Esimerkiksi muistutamme mieliin, mitä Jeesus sanoi Joh. 6:3: ”Ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän.” Joh.15:1″Minä olen totinen viinipuu.” Hebr. 9:24: ”Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.” 1. Joh. 2:8: ”Koska pimeys on jo kadonnut ja totinen valkeus loistaa.”

Koska tämä Sana todellakin ilmaisee täydellistä tajuamista vastakohtana osittaiselle tajuamiselle kuten näissä jakeissa kuvataan, me voimme nyt ymmärtää paremmin kuin milloinkaan ennen eron vertauskuvan ja todellisen välillä, todellisuuden ja varjon välillä. Otetaanpa esimerkiksi taivaallinen manna. Jumala lähetti enkelien leipää Israelille alas taivaasta. Mutta tuo leipä ei tyydyttänyt. Se oli hyvää vain yhden päivän ajan. Ne, jotka söivät, olivat taas nälkäisiä jo seuraavana päivänä. Jos sitä jätettiin jäljelle, se pilaantui. Mutta Jeesus on TOTINEN leipä taivaasta, josta manna oli vain esikuva. Ja jos joku syö sitä LEIPÄÄ, joka tuli alas taivaasta, hän ei enää koskaan ole nälkäinen. Hänen ei tarvitse tulla takaisin ja syödä uudestaan. Sillä hetkellä, kun hän tuli osalliseksi siitä, hänellä oli iankaikkinen elämä. Tässä todellakin oli TODELLISUUS. Enää ei tarvittu varjoa. Ei tarvittu osittaista pelastumista. Tässä se on KOKONAAN. Aivan niinkuin Jeesus ei ole osa Jumalasta; Hän ON Jumala.

Kukaan ei voi kieltää, että Israelilla oli valo. He olivat ainoa kansa, jolla oli valo kansakuntana. Oli kuin Egyptissä, silloin kun siellä oli niin pimeää, että sen saattoi tuntea. Mutta israelilaisten kodeissa oli valo. Mutta nyt totinen valo on tullut. Jeesus on maailman valo. Mooses ja profeetat toivat valon Kirjoitusten avulla, ja heitä voidaan verrata Messiaaseen. Näin Israelilla oli valo. Mutta nyt valon Täyttymys on tullut, ja itse Sana on nyt murtautunut esiin Jumalan kirkkaudessa ilmoitettuna Hänen kansansa keskellä. Kuten tulipatsas valaisi yöllä, ja se oli ihmeellistä, nyt valo ja elämä olivat ilmoitetut Jumaluuden täyteydessä ruumiillisesti.

Israelilaisilla oli tapana ottaa hieho ja uhrata se alttarilla syntien anteeksisaamiseksi. Vuoden ajaksi syyllisen synnit olivat peitetyt. Mutta tuo peite ei voinut ottaa pois halua syntiin. Se ei ollut täydellinen uhri. Se oli varjo, kunnes todellinen tuli esiin. Niin joka vuosi ihmisen piti uhrata ja tulla joka vuosi takaisin, koska hänellä yhä oli sama halu syntiin. Eläimen elämä hyvitti hänen syntinsä, mutta koska se oli eläimen veri, joka vuodatettiin ja eläimen elämä, joka annettiin, se ei voinut tulla takaisin ihmisen ylle. Jos se olisikin tullut takaisin, se ei kuitenkaan olisi hyödyttänyt. Mutta kun Kristus, täydellinen uhri, oli annettu, ja Hänen verensä oli vuodatettu, niin se elämä, joka oli Kristuksessa, tuli takaisin katuvan syntisen ylle ja koska tämä elämä oli Kristuksen täydellinen elämä, synnitön ja vanhurskas, silloin syyllinen saattoi olla vapaa, sillä hänellä ei ollut enää halua syntiin. Jeesuksen elämä oli tullut takaisin häneen. Tämä on se, mitä Room. 8:2 merkitsee: ”Elämän hengen laki Jeesuksessa Kristuksessa on tehnyt minut vapaaksi synnin ja kuoleman laista. ”

Mutta Jeesuksen aikaiset juutalaiset eivät halunneet hyväksyä tätä uhria. Härkien ja vuohien veri ei tehnyt ketään täydelliseksi. Se oli kerran Jumalan määräämä menettelytapa. Mutta nyt, kun Kristus ilmestyi lihassa, ja vuodatti oman verensä, on Hän poistanut synnin ja uhraamalla itsensä on tehnyt meidät täydellisiksi. Juutalaiset eivät ottaneet tätä vastaan. Mutta kuinka oli Filadelfian seurakuntajakson aikana, ja myöskin muina jaksoina? Hyväksyivätkö he todellakin tämän todellisuuden Kristuksessa? Eivät. Vaikka Luther toi esiin vanhurskauttamisen totuuden, Roomalaiskatolinen kirkko, ja sen itäinen kumppani, Ortodoksinen kirkko, silti pitäytyivät tekoihin. Teothan ovat hieno asia, mutta ne eivät pelasta. Ne eivät tee täydelliseksi. Asetelma on edelleen: Kristus tai tuho. Eikä se ole edes Kristus ja teot. Se on Kristus yksin. Tämä aika aloitti vuodet, jolloin ei uskota Kristukseen TODELLISUUTENA. Tämä aika ei laula: ”Ei mitään muuta kuin Veri”, sillä se laulaa: ”Ei mitään muuta kuin veri JA minun oma käytökseni (teot).” Minä uskon hyvään käytökseen (tekoihin). Jos olet pelastettu, sinä toimit vanhurskaasti. Me olemme jo menneet tämän ohitse. Mutta salli minun kertoa sinulle nyt: pelastus EI ole Jeesus PLUS jotakin. Se on Jeesus YKSIN. PELASTUS ON HERRASTA. Alusta loppuun se on kaikki JUMALASTA. Olkoon Hänen elämänsä minussa. Olkoon se Hänen verensä, joka puhdistaa minut. Olkoon se Hänen Henkensä, joka täyttää minut. Olkoon Hänen Sanansa minun sydämessäni ja suussani. Olkoot ne Hänen haavansa, jotka parantavat minut. Olkoon se Jeesus, ja yksin Jeesus. Eivät minun vanhurskaat tekoni. Ei. Kristus on minun elämäni. Aamen.

Minusta tuntuu siltä, että voisin vain jatkaa ja jatkaa näiden totuuksien kanssa, mutta annan sinulle vielä yhden ajatuksen. Se on eräästä ihmeellisestä laulusta, jonka A.B. Simpson on kirjoittanut:

Kerran oli siunaus,
Nyt on Herra.
Kerran oli tunne,
Nyt on Hänen Sanansa.
Kerran toivoin Hänen lahjaansa,
Nyt lahjan Antajaa.
Kerran etsin parantumista,
Nyt yksin Häntä.
Kaikki kaikessa ikuisesti;
Jeesuksesta laulan.
Kaikki Jeesuksessa,
Ja Jeesus kaikki on.

Tässä elämässä ei ole mitään, niin tyydyttävää kuin se saattaa ollakin, niin hyvää ja hienoa kuin se saattaa ollakin, mikä olisi täydellistä, mutta löydät koko täydellisyyden huipun Kristuksessa. Kaikki menettää merkityksensä Hänen rinnallaan.

”Hän, jolla on Daavidin avain.” Tämä kaunis lause seuraa ja johtuu edellisestä lauseesta: ”Hän, joka on totinen.” – Kristus, täydellinen tajuaminen osittaisen tajuamisen vastakohtana. Tässä se on. Mooses oli eräs Jumalan profeetta, mutta Jeesus (Mooseksen kaltainen) oli SE Jumalan Profeetta. Daavid (Jumalan oman sydämen mukainen mies) oli Israelin kuningas, mutta Jeesus, suurempi Daavid, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, itse Jumala. Nyt Daavid oli syntynyt Juudan heimosta, josta ei tullut pappeja, silti hän söi uhrileipää, joka oli varattu pappeja varten. Hän oli suuri soturi, joka voitti vihollisen, perustaen kansan; hän istui valtaistuimelle kuninkaana. Hän oli profeetta. Hän oli Kristuksen ihmeellinen esikuva. Jesaja 22:22 sanoo: ”Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa.” Henki käyttää tätä Vanhan Testamentin viittausta, joka koskee Herraa Jeesusta Kristusta ja Hänen tehtäväänsä seurakunnassa. Se, mitä Daavidin avain tarkoitti tuona aikana, on pelkkä varjo, joka on nyt täyttynyt Jeesuksen seisoessa lampunjalkojen keskellä. Se käsittelee meidän Herraamme Hänen ylösnousemuksensa JÄLKEEN eikä Hänen maallisen vaelluksensa aikana. Mutta mitä tämä avain tarkoittaa? Vastaus löytyy avaimen ASEMASSA. Se EI ole Hänen kädessään. Se ei ole kiedottuna Hänen kaulansa ympärille. Sitä ei ole asetettu toisten ihmisten käsiin, tai muuten jae ei voisi sanoa, että HÄN YKSIN KÄYTTÄÄ TUOTA AVAINTA – SILLÄ HÄN YKSIN AVAA JA SULKEE, EIKÄ KENELLÄKÄÄN IHMISELLÄ ole tuota oikeutta paitsi Jeesuksella itsellään. Eikö tämä olekin oikein? Mutta missä tuo avain on? SE ON HÄNEN OLALLANSA. Mutta mitä tekemistä OLKAPÄÄLLÄ on tämän kanssa? Luepa Jesaja 9:5: ”Herraus on oleva Hänen hartioillaan.” Mutta mitä tämä tarkoittaa? Vastaus on tämä. Lause: ”Herraus Hänen harteillaan” johtuu idän hääseremonioista. Kun morsian on annettu yljän haltuun, hän ottaa pois huntunsa ja asettaa sen yljän hartioille, tarkoittaen tällä ei ainoastaan sitä, että hän on miehensä vallan alla – että hän on siirtänyt oikeutensa miehelleen – että mies on hänen päänsä – vaan myös, että yljällä on vastuu ja huolenpito ja että HÄN JA HÄN YKSIN – EI KUKAAN MUU – EI KUKAAN MUU MIES – EI MIKÄÄN MUU VOIMA – OMAA MITÄÄN OIKEUTTA JA VASTUUTA. Ja tämä, rakkaat ystävät, on Daavidin AVAIN. Koska Jumala on kaikkivaltias, Hän tiesi jumalallisella tarkkuudella täsmälleen, kenestä tulisi Hänen morsiamensa. Jumala valitsi hänet. Morsian ei valinnut Häntä. Hän kutsui hänet. Morsian ei tullut omine avuineen. Ylkä kuoli hänen puolestaan. Hän pesi morsiamen omalla verellään. Hän maksoi hinnan hänen puolestaan. Morsian kuuluu Hänelle ja Hänelle yksin. Morsian on annettu kokonaan Hänelle ja Hän hyväksyy tämän velvollisuuden. Ylkä on hänen päänsä, sillä Kristus on seurakuntansa pää. Niinkuin Saara kutsui Aabrahamia Herraksi, samoin myös morsian on onnellinen, että Hän on hänen Herransa. Hän puhuu ja morsian tottelee Häntä, sillä se on hänen ilonsa.

Mutta ovatko ihmiset ottaneet huomioon tämän totuuden? Ovatko he pitäneet arvossa Hänen Persoonansa, jolla yksin on täysi itsevaltius seurakuntaansa nähden? Minä sanon: ”EIVÄT”. Sillä jokaisena ajanjaksona seurakuntaa on hallinnut pappisvalta – papisto – apostolinen suksessio (seuraaminen) – sulkien armon oven siltä, jolle se kuuluisi, ja sen sijasta, että se olisi omaksunut rakkauden ja vastuun seurakunnasta, se on armottomalla kiihkolla saalistanut sitä ja tuhonnut sen. Papisto eli ylellisyydessä sillä aikaa kun taas köyhä seurakunta eli jätteistä. Eikä yksikään seurakuntajakso tehnyt toisin. Jokainen niistä sitoi itsensä organisaatioon ja antoi hallinnon ihmisille ja antoi seurakunnan tämän hallinnon alaiseksi. Jos ihmiset uskalsivat nousta tätä vastaan, heidät tukahdutettiin julmasti tai heitettiin ulos. Jokaisella kirkkokunnalla on sama henki. Jokainen kirkkokunta vannoo, että sillä on avain seurakunnan hallintoon. Jokainen kirkkokunta väittää, että se avaa oven. Mutta se ei ole totta. Se on Jeesus ja Jeesus yksin. Hän asettaa jäsenet ruumiiseen. Hän antaa heille heidän palvelustehtävänsä. Hän asettaa lahjat heidän käyttöönsä. Hän huolehtii heistä ja ohjaa heitä. Seurakunta on Hänen yksinomaisuuttaan eikä Hänellä ole ketään muuta kuin hän.

Miten kaukana todellisuudesta onkaan tämä seurakunta-aika, jossa me elämme. Ja pian lähitulevaisuudessa nämä miehet, jotka nyt väittävät puhuvansa seurakunnan puolesta, tulevat kokoontumaan yhteen ekumeniseen liikkeeseen ja asettavat elävän antikristuksen organisaationsa johtoon, mikä syrjäyttää Herran ja me tulemme löytämään Hänet (Kristuksen) seurakunnan ulkopuolelta sanomassa: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” Ilm. 3:20.

Mutta salli minun sanoa tämä: Meidän Herramme ei ole voitettu. Ihmiset väittävät avaavansa oven Jumalan luokse ja sulkevansa tuon oven, mutta he ovat valehtelijoita. Kaikki, minkä Isä on antanut Hänelle, tulee Hänen luoksensa, ja sitä, joka Hänen luoksensa tulee, Hän ei heitä ulos; Hän ei kadota heistä YHTÄKÄÄN. Joh. 6:37-39. Ja kun tuo viimeinen Kristuksen ruumiiseen valittu jäsen tulee sisälle, silloin meidän Herramme ilmestyy.

Daavidin avain. Eikö Daavid ollutkin Israelin kuningas – koko Israelin? Ja eikö Jeesus olekin Daavidin Poika sen tosiasian mukaan, että Hän on istuva Daavidin valtaistuimella tuhatvuotisessa valtakunnassa ja hallitseva perintöosaansa? Varmasti. Näin siis Daavidin avain merkitsee sitä, että juuri Jeesus on tuova tuhatvuotisen valtakunnan. Hän, jolla on kuoleman ja tuonelan avaimet on nostava omansa ylös, niin että he saavat olla osallisia Hänen vanhurskaaseen hallitukseensa maan päällä.

Kuinka ihmeellistä onkaan, että meidän Herrallamme on kaikki vastaukset. Hänessä totisesti ovat kaikki Jumalan lupaukset täytetyt. Todellakin olemalla HÄNESSÄ me olemme sen perilliset, mitä Hän on ansainnut meitä varten.

No niin, siinä Hän seisoo, Kirkkauden Herra. Kerran Isänä Hän eli enkelien, arkkienkelien, kerubien ja serafien, ja koko taivaan joukon ympäröimänä, jotka huusivat: ”Pyhä, Pyhä, Pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias.” Hänen pyhyytensä oli niin suuri, ettei yksikään ihminen voinut lähestyä Häntä. Mutta nyt me näemme Hänet seurakunnassa, Hänen jakaessansa oman pyhyytensä meidän kanssamme, kunnes me Hänessä tulemme Jumalan vanhurskaudeksi. No niin, ja siinä Hän seisoo, ”Jeesus, Koko Täydellisyys”, – Laakson Lilja, Kirkas Aamutähti, kymmentätuhatta jalompi, Alfa ja Omega, Daavidin Juurivesa, Isä, Poika ja Pyhä Henki – Kaikki Kaikissa. Jes. 9:5: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen, Neuvonantaja, Väkevä Jumala, iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas.” Hänessä on kaiken täyttymys (täydellisesti). Vaikka me emme kerran kunnioittaneet Häntä, nyt me rakastamme Häntä sanomattomalla ilolla ja täynnä ylistystä. Hän seisoo seurakunnan keskellä, ja me laulamme Hänen ylistystänsä, sillä Hän, Mahtava Valloittaja, on seurakunnan pää, seurakunnan, joka on Hänen morsiamensa. Hän osti tuon morsiamen. Hän omistaa hänet. Morsian on Hänen omansa ja Hänen yksin ja Hän pitää hänestä huolen. Hän on meidän kuninkaamme ja me olemme Hänen kuningaskuntansa, Hänen ikuinen omaisuutensa.

Nyt ehkä muistatte mainintani 7. jakeen alusta, kun sanoin, että jae 9 auttaisi meitä ymmärtämään sitä. Toivon, että näitte, mitä tarkoitin. Jeesus asetti itsensä eteemme pyhänä, totisena (tai ainoana todellisuutena) Daavidin avaimen haltijana, joka avaa ja sulkee. Ja se on täsmälleen totta. Nuo lauseet kuvaavat Häntä täydellisesti. Mutta Hänen päiviensä juutalaiset hylkäsivät Hänet ja kaiken, mitä Hän oli. He hylkäsivät Pelastajansa ja kaiken, mitä Hän merkitsi heille. Ja nyt nimikristityt ovat tehneet saman. He ovat tehneet tarkalleen sen, mitä juutalaiset tekivät. Juutalaiset ristiinnaulitsivat Hänet ja kääntyivät sitten todellisia uskovaisia vastaan. Nimikristityt ovat ristiinnaulinneet Hänet jälleen ja kääntyneet todellista seurakuntaa vastaan tuhotakseen sen. Mutta Jumala on totinen, ja Hän, joka on kaiken yläpuolella on vielä palaava, ja kun Hän palaa, on Hän näyttävä, kuka on ainoa Ruhtinas. Ja kun Hän osoittaa itsensä maailmalle, ja koko maailma polvistuu Hänen jalkojensa juureen, tuona aikana koko maailma tulee polvistumaan pyhien jalkojen juureen, todistaen, että nämä olivat oikeassa, kun he seisoivat Hänen kanssansa. Siunattu olkoon Jumala iankaikkisesti!

AVOIMEN OVEN AIKA

Ilm. 3:8: ”Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.”

Tämän jakeen ensimmäinen lause: ”Minä tiedän sinun tekosi” eritellään jakeen loppuosassa, sillä heidän tekonsa ovat yhteydessä sanontojen: ’avoin ovi’, ’vähäinen voima’, ’sana ja nimi’ kanssa.

Ymmärtääksemme lauseen ”Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea”, merkityksen runsauden, meidän täytyy palauttaa mieliimme, mitä olemme sanoneet seurakuntajaksojen sulautumisesta toinen toisiinsa. Seurakuntajaksojen välillä tapahtuu sulautumista, tai häipymistä toinen toisiinsa, eikä jotain terävää alkua ja loppua. Erikoisesti tämä seurakuntajakso ulottuu seuraavaan eli viimeiseen seurakuntajaksoon. Eikä se ainoastaan ulotu seuraavaan jaksoon, vaan viimeinen jakso tulee monessa suhteessa yksinkertaisesti olemaan jatkoa tälle kuudennelle seurakuntajaksolle. Seitsemäs (hyvin lyhyt seurakuntajakso) kokoaa itseensä kaiken lyhyessä ajassa; jokaisen seurakuntajakson pahuuden, mutta myöskin koko helluntain todellisuuden. Kun Filadelfian seurakuntajakso on päättymäisillään, astuu Laodikean seurakuntajakso nopeasti esiin, kooten sekä lusteen että vehnän sadonkorjuuseen: ”Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani”. Matt. 13:30. Muistakaamme, että Sardeen seurakuntajakso aloitti uudistamisen, jonka täytyi jatkua, kunnes se jyvä, joka istutettiin helluntaina, kulkee täyden kiertokulun alkaen istuttamisesta, kastelemisesta, ravitsemisesta jne., kunnes se tulee takaisin täsmälleen samanlaisena, kuin alkuperäinen siemen. Sillä aikaa kun tämä tapahtuu, luste, joka myös oli kylvetty, tulee myöskin menemään oman kasvukautensa läpi ja tulee elonkorjuuseen samalla tavalla. Tämä on juuri sitä, mitä me näemme tapahtuvan. Ajatelkaamme vuodenaikoja, niin saamme oikein hyvän kuvan tästä. Kasvi, jonka näemme kasvavan täydessä voimassaan kesällä, alkaa äkkiä tehdä siementä. Emme voi aivan tarkasti sanoa, millä hetkellä kesä vaihtuu syksyyn – se vain yksinkertaisesti sulautuu siihen. Tällä tavoin myöskin seurakuntajaksoissa tapahtuu, ja erikoisesti näissä kahdessa viimeisessä.

Juuri tälle seurakuntajaksolle Jeesus sanoo: ”Minä tulen PIAN” jae 11. Tämä tekee viimeisestä jaksosta hyvin lyhyen. Laodikean jakso on nopean toiminnan jakso. Se tulee loppumaan lyhyeen.

Nyt me kiinnitämme erikoisesti huomiomme AVOIMEEN OVEEN, jota kukaan ei voi sulkea. Ensiksi haluan sanoa avoimen merkitsevän tuon ajan valtavaa lähetystyötä. Paavali kutsui uutta lähetystyö-yritystä avoimeksi oveksi. 2. Kor. 2:12: ”Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia avautui minulle ovi työhön Herrassa.” Näin vertaamalla Kirjoituksiin näen, että tämä avoin ovi merkitsi evankeliumin suurinta leviämistä, mitä maailma koskaan on nähnyt.

Haluan teidän huomaavan jotakin tässä yhteydessä. Jumala toimii luvussa kolme, eikö vain? Kolmannen eli Pergamon seurakuntajakson aikana seurakunta avioitui valtion kanssa. Nikolaiittain teot olivat tulleet nikolaiittain opiksi. Tuo aika oli AVOIN OVI väärälle viinipuulle. Kun valtio kerran tuki sitä, tuli siitä tosiasiassa maailman järjestelmä, vaikka se kantoi kristillistä nimeä. Täten se levisi kuin kulovalkea. Mutta nyt, kolme seurakuntajaksoa myöhemmin, uskon pitkän ja kovan olemassaolon taistelun jälkeen tulee AVOIN OVI totuudelle. Nyt on Herran Sanan aika. Tietenkin viides seurakuntajakso asetti näyttämön tätä voimakasta liikettä varten, aivan kuten se pani alulle tutkimusmatkat, siirtomaiden asuttamisen, kirjojen painamisen jne.

Olisi ollut valtavaa, jos tämä ’avoin ovi’ olisi seurannut helluntain jumalallista esikuvaa, joka asetettiin Hebr. 2:1-4: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?” Nyt tiedätte, että tämä on tuo esikuva, sillä Jeesus itse sanoi niin. Mark. 16: 15-20: ”Ja hän sanoi heille: ’Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.’ Kun nyt Herra Jeesus oli puhunut heille, otettiin hänet ylös taivaaseen, ja hän istui Jumalan oikealle puolelle. Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta.”

Hän ei koskaan käskenyt heidän mennä kaikkeen maailmaan, ja perustaa raamattukouluja; Hän ei myöskään käskenyt heidän jakaa kirjallisuutta. Nuo asiat ovat hyviä, mutta se, mitä Jeesus käski heidän tehdä oli SAARNATA EVANKELIUMIA – pitäytyä SANAAN – ja silloin merkit seuraisivat heitä. Aivan ensimmäinen suositus siitä, miten Jumalan Valtakuntaa tuli saarnata, annettiin silloin kun Jeesus lähetti nuo kaksitoista opetuslasta. Matt.10: 1-8 Hän antoi heille tehtävän ja ohjasi heitä tällä tavoin: ”Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäinen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, ja Andreas, hänen veljensä, sitten Jaakob, Sebedeuksen poika, ja Johannes, hänen veljensä, Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, publikaani, Jaakob, Alfeuksen poika, ja Lebbeus, lisänimeltä Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka hänet kavalsi. Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: ’Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö. Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” Tämä palvelustehtävä, jonka Hän heille antoi, merkitsi tosiasiassa Hänen oman palvelustehtävänsä jakamista heidän kanssaan, sillä Matt. 9:35-38 sanotaan: ”Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta. Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.'”

Monet ovat nykyään sitä mieltä, että vain apostoleilla oli tämä palvelustehtävä, jonka Herra Jeesus heille antoi, ja kun he kuolivat, tehtävä oli suoritettu. Näin ei kuitenkaan ole. Luuk. 10: 1-9 me huomaamme, että jo maallisen vaelluksensa päivinä Hän alkoi jakaa voimallisia palvelustehtäviä omilleen: ”Sen jälkeen Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä. Ja hän sanoi heille: ’Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa. Menkää; katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkää kenkiä, älkääkä tervehtikö ketään tiellä. Kun tulette johonkin taloon, niin sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle talolle!’ Ja jos siellä on rauhan lapsi, niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä; mutta jos ei ole, niin se palajaa teille. Ja olkaa siinä talossa ja syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta taloon. Ja mihin kaupunkiin te tulettekin, missä teidät otetaan vastaan, syökää, mitä eteenne pannaan, ja parantakaa sairaat siellä ja sanokaa heille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle’.”

Kukapa uskaltaisi kieltää Filippuksen voimallisen palvelustehtävän? Kukapa uskaltaisi kieltää Irenaeuksen, Martinin, Columban, Patrikin ja lukemattomien muiden voimalliset palvelustehtävät, joilla on ollut Jumalan voitelu yllään?

Kyllä. Raamatun tie on todellinen avoimen oven tie. Ja minä haluan lisätä oman todistukseni tähän. Syy, miksi minun täytyy tehdä näin, on se, että minä voin puhua varmuudella ainoastaan siitä, mitä Jumala on tehnyt minun omassa elämässäni. Jos siis sallitte minun sanoa henkilökohtaisen huomautukseni tässä yhteydessä, kerron teille, kuinka minä varmuudella tiedän, että Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti, ja että Jumalan voima on vielä niiden käytettävissä, jotka uskovat ja vastaanottavat sen.

Lähetysmatkani aikana Etelä-Afrikassa Jumala siunasi niin, että kun tulin Durbaniin, ainoa paikka, mihin saatoin sijoittaa ihmisiä, oli valtava, maailman toiseksi suurin ravirata. Ihmisiä oli hyvinkin yli 100 000. Pitääkseen yllä lakia ja järjestystä heidän täytyi pystyttää aitoja erottaakseen eri heimot toisistaan. He sijoittivat satoja poliiseja pitääkseen väkijoukot aloillaan. Nuo nälkäiset sielut olivat tulleet monien kilometrien takaa. Sinne oli tullut eräs kuningatar Rodesiasta mukanaan 27 junavaunullista afrikkalaisia alkuasukkaita. He ponnistelivat yli peltojen ja kukkuloiden kantaen selässään monia monia kilometrejä jotakuta rakasta lähimmäistään, Joka tarvitsi apua. Koko maa oli liikkeellä voimallisten tekojen johdosta, jotka Pyhä Henki oli tuonut julki.

Eräänä iltapäivänä, kun aloin saarnata, yksi tuhansista muhamettilaisista tuli ylös korokkeelle. Kun hän seisoi edessäni, eräs muhamettilaisten keskuudessa ollut Lähetyssaarnaaja alkoi hiljaa rukoilla Herraa: ”Oi tuota rakasta sielua. Oi tuota rakasta sielua.” Hän oli ollut siellä monia vuosia, ja hänen oman todistuksensa mukaan hän oli nähnyt ainoastaan YHDEN muhamettilaisen ottaneen Jeesuksen Kristuksen vastaan Pelastajanaan. He olivat alun perin meedo-persialaisia, joiden lait eivät muutu. He ovat hyvin vaikeita voittaa. Näyttää siltä, että ”kerran muhamettilainen, aina muhamettilainen” on laki heidän keskuudessaan. No niin, kun hän seisoi edessäni, aloin puhua hänelle ja kaikille noille tuhansille tulkkien kautta. Sanoin: ”Eikö olekin niin, että lähetyssaarnaajat ovat kertoneet teille JEESUKSESTA, joka tuli pelastamaan teitä?” Teidän olisi pitänyt nähdä ihmisten katsovan toinen toisiinsa sanoessani tämän. Kun he olivat vastanneet, että asia on näin, jatkoin eteenpäin ja sanoin: ”Mutta lukivatko lähetyssaarnaajat teille tästä Kirjasta (pidin Raamattuani heidän nähtävissään), että tämä sama Jeesus oli voimallinen parantaja, ja että Hän tulisi elämään omissansa kautta aikojen, kunnes Hän tulee uudestaan ottamaan heidät luokseen? Kertoivatko he teille, että tuon saman Hengen kautta, joka oli Jeesuksessa, ja joka nyt oli heissä, he saattoivat tehdä voimallisia tekoja aivan niin kuin Jeesuskin teki? Kertoivatko he teille, että te voitte parantua, samalla tavalla kuin te voitte pelastua? Kuinka monet teistä haluaisivat nähdä tämän saman Jeesuksen tulevan alas meidän keskuuteemme, ja tekevän samoja tekoja, joita Hän teki kauan sitten ollessaan maan päällä?” He kaikki halusivat sitä. Tämä on yksi asia, josta he kaikki olivat varmasti yksimielisiä.

Sitten minä jatkoin: ”Jos Jeesus Henkensä kautta tekee sen, mitä Hän teki ollessaan maan päällä, uskotteko Hänen Sanansa silloin?” Ja siinä tuo muhamettilainen nainen seisoi minun edessäni. Henki alkoi liikehtiä minun lävitseni.

Sanoin hänelle: ”No niin, tiedät, että minä en tunne sinua. En osaa edes puhua sinun kieltäsi.” Hän myönsi tämän. Jatkoin: ”Ja mitä tulee sinun parantumiseesi, sinä tiedät, että minä en voi sitä tehdä. Mutta sinä kuulit sanoman tänä iltapäivänä ja ymmärsit minut.” Hänen intialainen tulkkinsa vastasi hänen puolestaan, että hän oli ymmärtänyt, sillä hän oli lukenut Uuden Testamentin.

Muhamettilaiset ovat Aabrahamin jälkeläisiä. He uskovat yhteen Jumalaan. Mutta he hylkäävät Jeesuksen Jumalan Poikana, ja sen sijaan he pitävät Muhammedia Jumalan profeettana. He sanovat, ettei Jeesus koskaan kuollut ja noussut uudestaan ylös. Heidän pappinsa ovat opettaneet tätä, ja he uskovat sen.

Sanoin: ”Mutta Jeesus kuoli ja nousi ylös haudasta. Hän lähetti Henkensä takaisin seurakuntaan. Tuo Henki, joka oli Hänessä, on nyt seurakunnassa, ja Se voi ja Se tulee tuottamaan samaa, mitä Jeesuskin. Hän sanoo Joh. 5:19: ”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.” Nyt siis, jos Jeesus tulee ja näyttää minulle, mikä sinun vaivasi on tai minkä takia sinä olet täällä – jos Hän voi kertoa minulle, mikä sinun menneisyytesi on, varmasti silloin voit uskoa tulevaisuuteen?”

Hän sanoi tulkkinsa kautta: ”Kyllä, minä voin.”

Minä sanoin: ”Hyvä on, saakoon Hän tehdä sen.”

Nuo muhamettilaiset tarkkailivat häntä hyvin kiinteästi. He nojautuivat kaikki eteenpäin nähdäkseen, mitä tapahtuisi.

Sitten Pyhä Henki puhui: ”Sinun miehesi on lyhyt ja painavahko, ja hänellä on mustat viikset. Sinulla on kaksi lasta. Sinä olit lääkärien luona noin kolme päivää sitten ja tohtori suoritti sinulle tarkastuksen. Sinulla on kysta kohdussasi.”

Hän kumarsi päänsä ja sanoi: ”Se on totta.”

Kysyin häneltä: ”Kuinka sinä tulit minun, kristityn luokse? Minkä tähden et mennyt Muhammedin profeetan luokse?”

Hän sanoi: ”Ajattelen, että sinä voit auttaa minua.”

Minä sanoin: ”Minä en voi auttaa sinua, mutta jos vastaanotat Jeesuksen Kristuksen Pelastajanasi, Hänet, joka on täällä nyt ja tietää kaiken sinusta, niin Hän auttaa sinua.”

Hän vastasi: ”Minä hyväksyn Jeesuksen minun Pelastajanani.” Tämä teki sen. Hän parantui ja noin kymmenen tuhatta muhamettilaista tuli Kristuksen luokse tuona päivänä, koska evankeliumia saarnattiin sekä Sanalla että voimalla. Jumala ei ole koskaan käskenyt ihmisen työskennellä kolmeakymmentä vuotta ilman tuloksia. Hän antoi meille Sanan avoimen oven ja voiman, ja meidän odotetaan käyttävän näitä. Tämä antoi Paavalille hänen suuren ja vaikuttavan palvelutehtävänsä. 1 Kor. 2:4: ”Ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista.”

Kuunnelkaapa nyt minua. Samalla matkalla, josta äsken mainitsin, olin nousemassa lentokoneeseen New Salisburyssa Rodesiassa, kun näin neljän ihmisen ryhmän, joilla oli amerikkalaiset passit. Menin heidän luokseen ja sanoin: ”Hei siellä, näen, että teillä on amerikkalaiset passit. Matkustatteko jonnekin?”

Nuori mies vastasi minulle: ”Emme, me kaikki olemme lähetyssaarnaajina täällä.”

”Sehän mukavaa”, minä vastasin. ”Työskentelettekö te omaan laskuunne vai jonkin organisaation kanssa?”

”Me olemme metodisteja. Olemme Wilmoresta, Kentuckysta”, hän sanoi.

”Todellako, sehän on melkein minun takapihallani”, minä vastasin.

”Ette kai te vain ole tuo veli Branham, joka tulee tätä kautta?”

”Olen kyllä”, vastasin. Se hiljensi hänet. Hän ei sanonut enää sanaakaan – ja millä tavalla hän ja nuo kolme tyttöä katselivatkaan edestakaisin ja toinen toisiaan. Niinpä sanoin: ”Odottakaahan hetkinen, minä haluaisin puhua teille kaikille muutamista periaatteista, koska me kaikki olemme kristittyjä ja olemme täällä suuren asian takia. Sanoitte, että te kaikki neljä olette olleet täällä kahden vuoden ajan. Voitteko nyt sanoa Jeesuksen nimessä, että voitte osoittaa edes yhtä sielua, josta te tiedätte, että olette voittaneet hänet Herralle?” He eivät voineet tehdä sitä.

”En halua loukata tunteitanne, tytöt”, minä sanoin, ”mutta teidän kaikkien pitäisi olla kotona auttamassa äitejänne astioidenpesussa. Teillä ei ole mitään asiaa kentälle, ellette ole täyttyneet Pyhällä Hengellä ja saarnaa todellista evankeliumia Pyhän Hengen voimassa. Ellette näe tuloksia, joita Jeesus sanoi teidän tulevan näkemään, niin se johtuu siitä, että te ette saarnaa todellista evankeliumia.”

Menkäämme askel eteenpäin, ja katsokaamme, kuinka asiat saattavat olla lähetyskentällä. En sano, että se olisi näin kaikkialla, mutta pelkään, että liian monessa paikassa se on näin. Ollessani samalla matkalla kiertämässä Durbanin ympäri pormestarin kanssa, satuin näkemään alkuasukkaan, jolla oli lappu kaulansa ympärillä ja siinä hänellä oli epäjumalan kuva. Kysyin ystävältäni, mitä varten hän kantoi tuota nimilappua, ja hän sanoi, että kun alkuasukas ottaa kristinuskon vastaan, he panevat tuon lapun hänen kaulaansa. Se todellakin hämmästytti minua, sillä tässä oli mies, joka kutsui itseään kristityksi ja kantoi tuota epäjumalankuvaa. Minä kysyin: ”Kuinka se voi olla mahdollista?”

Hän sanoi: ”Minä osaan puhua hänen kieltään. Mennään kysymään häneltä.”

Niin me menimme hänen luokseen ja pormestari toimi minun tulkkinani. Minä kysyin alkuasukkaalta, oliko tämä kristitty. Hän vakuutti, että hän varmasti oli kristitty. Silloin kysyin häneltä, miksi hän kantoi epäjumalankuvaa jos hän kerran oli kristitty. Hän vastasi, että se oli epäjumalankuva, jota hänen isänsä oli kantanut ja sitten jättänyt hänelle. Kun kerroin hänelle, ettei yhdenkään kristityn pitäisi kantaa epäjumalia, hän vastasi, että tämä epäjumala oli ollut erittäin hyödyllinen hänen isälleen. Olin utelias tietämään, millä tavalla, ja hän sanoi, että eräänä päivänä kun hänen isänsä joutui leijonan väijymäksi, niin hän rakensi tulen ja puhui epäjumalalle poppamiesten opettamalla tavalla. Silloin leijona jätti hänet. Kerroin hänelle, että leijona pakeni tulta, niinkuin kaikki villieläimet. En koskaan unohda hänen vastaustaan. Hän sanoi: ”No niin, se on sillä tavalla, että jos Amoyah (henki) epäonnistuu, silloin tämä epäjumala ei epäonnistu.”

(Yksityiskohtainen selostus Afrikan kiertueelta on esitetty kirjassa: Profeetta vierailee Afrikassa.)

Tässä on suurin piirtein kaikki voima, joka suurilla määrillä kristittyjä on, koska Sanaa ei oltu tuotu heille helluntain alkuperäisen avoimen oven kautta.

Palaamme nyt takaisin Filadelfian seurakuntajakson avoimeen lähetystyöoveen. Sillä ei ollut avointa ovea voimaan, joka sillä olisi tullut olla. Huomatkaa, että tässä samassa jakeessa Hän mainitsee tämän avoimen oven. Hän sanoo: ”Sinun voimasi on vähäinen.” Se on totta. Hengen VOIMA puuttui tuona seurakuntajaksona. Sanaa kyllä saarnattiin. Se kykeni tekemään ihmisille selväksi pelastuksen tien. Mutta Jumalan suuri voima, joka toi esiin Hänen voimalliset tekonsa ja joka paljasti Hänen käsivartensa Hänen omiensa puolesta, puuttui muutamia hajanaisia ryhmiä lukuunottamatta. Kuitenkin, ylistetty olkoon Jumala, se kasvoi ja oli lisääntynyt siitä, mitä se oli ollut uskonpuhdistuksen (Lutherin) aikana.

Tämän seurakuntajakson aikana esiintyi mies, jota usein kutsutaan lähetystyön isäksi. William Carey, kyläsuutari, joka saarnasi eräässä baptistiseurakunnassa Moultonissa, Englannissa, herätti voimallisesti ihmisiä saarnaamalla: ”Jos apostoleille annettu käsky opettaa kaikkia kansoja oli kaikkia jälkeenpäin seuraavia sananpalvelijoita velvoittava maailman loppuun asti, niin oliko sitä seuraava lupaus yhtä suuressa määrin voimassa?” Häntä vastaan taistelivat calvinistit, jotka olivat menneet äärimmäisyyteen valintaopin suhteen uskoon, että kaikki, jotka on määrätty pelastumaan, TULEVAT pelastetuiksi, ja lähetystyö olisi näin ollen Hengen työtä vastaan. Mutta Andrey Fuller auttoi Careytä hänen saarnaamisessansa ja varojen hankkimisessa. Niin suuri oli heidän vaikutuksensa, että v. 1792 perustettiin yhdistys levittämään evankeliumia kaikille kansoille. Tämä seura lähetti lähetyskentälle Careyn, jota Jumala erityisesti siunasi sielujen voittamisessa Intiassa. Vuonna 1795 herännyt kristillisyys muodosti Lontoon Lähetysseuran, joka, kuten hyvin tiedämme, keräsi miljoonia puntia ja lähetti tuhansia lähetyssaarnaajia vuosien mittaan täyttämään Herran tahdon. Jumalan Henki liikkui, ja vilpittömien uskovien sydämen huuto kuului ”muidenkin lampaiden” puolesta.

”Minä olen avannut sinun eteesi oven.” Haluan katsella näitä sanoja uudestaan. Vaikka aikomukseni ei olekaan erottaa näitä sanoja lähetystyön yhteydestä, aion tällä kertaa tuoda teille ajatuksen, joka luotaa syvälle viimeiseen seurakuntajaksoon. Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, tämä jakso sulautuu viimeiseen jaksoon. Juuri tässä jaksossa Jeesus sanoi: ”Minä tulen pian” (jae 11), ja viimeisessä seurakuntajaksossa Hän tulisi tekemään sen, mitä Room. 9:28 sanoo: ”Sillä Sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti.” Huomaa nyt, kuinka tämä Ilm. 3:8 kuuluu – ”Avoin ovi – vähäinen voima, Sana, Nimi.” Tällä avoimella ovella on tekemistä kaikkien näiden kolmen kanssa. Mitä ovi sitten merkitsee? Joh. 10:7: ”Niin Jeesus vielä sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: MINÄ OLEN LAMMASTEN OVI.” Näin se on: ’MINÄ OLEN’ ON lammasten ovi. Tämä ei ole vain hyvä vertaus. Tämä todellakin on sillä tavalla. Huomaa, että Joh. 10., kun Jeesus antaa tämän vertauksen, Hän kutsuu itseään lammasten paimeneksi. Sitten Hän kutsuu itseään oveksi. Hän on juuri se, mitä paimen on lampaille. Hän tosiaankin on heidän ovensa.

Ollessani Idässä huomasin, että illalla paimen kokosi kaikki lampaansa yhteen. Hän vei ne lammastarhaan. Sitten hän laski ne ja kun hän oli varma, että ne kaikki olivat sisällä, hän asettui makaamaan lammastarhan avoimeen oviaukkoon, ja tuli kirjaimellisesti lammastarhan oveksi. Ei kukaan voinut päästä sisään eikä ulos paitsi hänen kauttaan. Hän oli ovi. Seuraavana päivänä ollessani ajelulla jeepillä erään ystävän kanssa, huomasin, että eräs paimen alkoi johtaa laumaansa kaupunkiin. Aivan heti koko liikenne pysähtyi antaakseen lammaslauman kulkea lävitse. Idässä kaupungit eivät ole samanlaisia kuin täällä. Me pidämme kaikki tavarat kaupoissa sisällä;mutta siellä on kuin suuren farmarin pihalla: kaikki tavarat ovat ulkona jalkakäytävillä, niin että kaikki ohikulkijat voivat nähdä ja ostaa niitä. Minä ajattelin: ”Pian tässä syntyy meteli. Odotetaanpa, kun kaikki nuo lampaat näkevät tuon ruuan katukäytävillä.” Mutta kun paimen kulki edellä, nuo lampaat vain seurasivat tarkalleen paimenen joka askelta. Ne vilkuilivat kaikkia noita herkkuja, mutta ei yksikään lammas koskettanut niihin. Oi, jos vain olisin osannut heidän kieltään, olisin itse pysäyttänyt liikenteen ja saarnannut heille siitä, mitä juuri olin nähnyt.

Kun sinä olet lammas, joka kuuluu Suurelle Lammaspaimenelle, sinä seuraat tarkalleen Hänen jokaista askeltaan, aivan kuten nuo lampaat tekivät. Sinä et tunne kiusausta kääntyä syrjään jonkun suuren kirkon kukkasen takia, tai kuunnella jonkun teologian tai filosofian tohtorin ääntä, vaan sinä pysyt Lammaspaimenen kanssa. Raamattu sanoo, että lampaat tuntevat Hänen äänensä ja ne seuraavat HÄNTÄ, mutta muukalaisen ääni saa ne ainoastaan pakenemaan ja juoksemaan heidän todellisen Lammaspaimenensa luokse. Ylistys Jumalalle.

Mutta tässä ei ollut kaikki, mitä näin ja opin siellä. Eräänä päivänä sain ajattelemisen aihetta nähdessäni miehiä ulkona kaitsemassa erilaisia eläimiä. Joku kaitsi joitakin sikoja, toinen joitakin vuohia, kolmas kameleita, neljäs muuleja, jne. Niinpä minä kysyin eräältä ystävältä, joka asui siellä, miksi he kutsuivat noita miehiä. ”He ovat paimenia”, hän vastasi.

Minä en voinut hyväksyä tätä. Sanoin: ”Sinä et voi tarkoittaa, että he KAIKKI ovat paimenia. Paimenethan kaitsevat ainoastaan lampaita, eikö niin?” [englannin kielessä sana paimen johdetaan sanasta lammas – suomentajan huomautus]

”Ei”, hän sanoi, ”karjan kaitsija ja kasvattaja on paimen, siis kuka tahansa, joka kaitsee eläimiä, on paimen. ”

No niin, tämä todella yllätti minut. Mutta huomasin eron noiden karjan kaitsijoiden ja lampaiden kaitsijoiden välillä. Illan tullen kaikki muut, paitsi lammasten paimenet jättivät eläimensä pelloille ja menivät kotiinsa, lammaspaimen otti lampaat mukaansa ja pani ne lammastarhaan ja sitten meni makuulle ja tuli lampaitten oveksi. Oi, ylistys Jumalalle, meidän Lammaspaimenemme ei koskaan jätä eikä hylkää meitä. Kun yö tulee, minä haluan olla Hänen lammastarhassaan. Minä haluan olla Hänen huostassaan.

Nyt siis näemme, että JEESUS ON OVI. Hän on lammasten ovi. Ja huomaa, että Hän puhuu nyt avautuvasta ovesta. Mitä muuta tämä on, kuin ilmestys Hänestä itsestään. Ja tuo Ilmestys avautuu tuodakseen meille Voimaa, valaistakseen Sanaa, ja kirkastaakseen Hänen nimeään. Juuri näiden kahden seurakuntajakson keskellä Ilmestys Jeesuksen Kristuksen Jumaluudesta avautuu meidän eteemme. Niin, me tiesimme Hänen olevan Jumalan. Kuinka Hän muutoin Saattaisi olla meidän Pelastajamme? Mutta tieto siitä, että Hän oli AINOA JUMALA, TAI JUMALA YKSIN, että Hän oli Alfa ja Omega, että tämä Jeesus oli SEKÄ HERRA ETTÄ KRISTUS – TEHDEN HÄNESTÄ, HERRASTA JEESUKSESTA KRISTUKSESTA; ISÄSTÄ, POJASTA JA PYHÄSTÄ HENGESTÄ, KAIKISTA YHDEN PERSOONAN – tieto tästä oli kadonnut ensimmäisistä seurakuntajaksoista alkaen, mutta nyt me näemme sen jälleen. Ilmestys siitä, KUKA HÄN OLI, on tullut takaisin. Todellakaan jumaluus ei ole kolmesta persoonasta koostunut jumala, jolla on yksi persoonallisuus, sillä persoonan muodostamiseen tarvitaan persoonallisuus. Jos on YKSI persoonallisuus, silloin on ainoastaan yksi persoona. Mutta niillä, jotka uskovat kolmeen persoonaan, on kolmen jumalan jumaluus, ja he ovat syyllisiä ensimmäisen käskyn rikkomiseen.

Mutta ilmestys jumaluudesta on tullut takaisin. Nyt todellinen seurakunta voi jälleen kasvaa voimassa. Koko tämän ajan jälkeen hän lopultakin tietää, kuka hänen Herransa on. Jälleen kerran me KASTAMME HERRAN JEESUKSEN KRISTUKSEN NIMEEN juuri niinkuin helluntaina tehtiin.

Sallikaa minun kertoa teille Jumalan antamasta unesta, joka minulla oli kolmeen nimeen kastamisesta. Tämä ei ole näky, vaan uni. Tiedättekö, olen varma siitä, että yksi seurakunta-aikojen siunauksista oli unien vastaanottaminen Pyhän Hengen kautta, aivan samalla tavoin kuin voidaan vastaanottaa näkyjä. Näin sen noin klo 3 aamulla lauantaiaamuna. Olin juuri päässyt ylös antaakseni Joosefille juotavaa. Kun kävin jälleen vuoteeseen, vaivuin välittömästi uneen ja näin tämän unen. Näin miehen, jonka oletin olevan isäni. Hän oli suuri, lihaksikas mies. Näin myöskin naisen, jonka oletin olevan äitini, mutta hän ei näyttänyt äidiltäni, niinkuin ei myöskään mies näyttänyt minun isältäni. Tämä mies oli hyvin halpamainen vaimolleen. Hänellä oli suuri kolmikulmainen keppi. Tiedättehän, että kun otatte pölkyn, panette sen pystyyn ja lyötte sitä kirveellä, siitä tulee kolmikulmainen kiilamainen polttopuu. Tällainen tuo keppi oli. Tällä kepillä hän löi vaimoaan niin, että tämä kaatui maahan. Kun hän makasi siinä huutaen, mies käveli ympärinsä rinta pystyssä ja hänen kasvoillaan oli ylpeä, kerskaileva ilme, jolla hän näytti suurta ylpeyttään ja tyydytystään siitä, että hän hakkasi tuota heikkoa, pientä vaimoa. Joka kerta, kun tämä yritti nousta ylös, mies löi häntä. Minä en pitänyt siitä, mitä hän teki, mutta kun harkitsin hänen pysäyttämistään, ajattelin: ”En voi lyödä tuota miestä maahan – hän on liian suuri.” Ja hänenhän pitäisi olla minun isäni.” Mutta sisimmässäni minä tiesin, ettei hän ollut minun isäni, ja tiesin myöskin, ettei kenelläkään miehellä ollut oikeutta kohdella naista tuolla tavalla. Menin hänen luokseen ja tartuin häntä kauluksesta ja käänsin hänet ympäri ja sanoin: ”Sinulla ei ole mitään oikeutta lyödä häntä.” Ja kun sanoin sen, minun lihakseni kasvoivat ja minä näytin jättiläiseltä. Mies näki ne, ja hän pelkäsi minua. Sanoin: ”Jos lyöt häntä uudestaan, joudut tekemisiin minun kanssani.” Hän epäröi lyödä vaimoa uudelleen, ja sitten heräsin tuosta unesta.

Heräsin välittömästi tuon unen jälkeen. Ajattelin, kuinka omituista se oli. Ihmettelin, minkä tähden olin nähnyt unta tuosta naisesta, kun yhtäkkiä HÄN tuli, ja tunsin Jumalan läsnäolon ja unen tulkinta tuli Häneltä. (Te tiedätte, että en ole ainoastaan tulkinnut teidän unianne täsmällisesti, vaan olen monta, monta kertaa kertonut teille, mitä te olette uneksineet, niin ettei teidän ole tarvinnut kertoa niitä minulle.) Nainen edustaa tämän päivän maailmankirkkoa. Minä olin syntynyt suoraan tähän sekasotkuun – sotkuun, jossa seurakunta on. Naisen oletettiin olevan eräänlainen äiti (hän on porttojen äiti). Hänen aviomiehensä ovat kirkkokunnat, jotka hallitsevat häntä. Kolmikulmainen keppi on väärä kolmiyhteinen kaste kolminaisuuteen. Joka kerta, kun hän aloitti nousta siitä, (tämä tarkoittaa seurakuntaa, joka alkoi hyväksyä totuutta), tämä mies löi hänet aina uudelleen maahan tuolla väärällä opilla. Mies oli niin suuri, että minä aluksi pelkäsin häntä, mutta kun menin häntä vastaan, huomasin, että minulla oli suuret mahtavat lihakset. Ne olivat USKON LIHAKSET. Unen selitys oli tämä: ”Kun Jumala on minun kanssani ja voi antaa minulle sellaisen vahvuuden, niin minä nousen seurakunnan puolesta maailman kirkkokunnallista voimaa vastaan, ja saatan sen lopettamaan seurakunnan lyömisen.”

Minulla ei ole tarkoitusta rakentaa oppia unen perustalle. En myöskään yritä todistaa mitään oppia, jota puolustan, unen perusteella. Jumaluuden ykseys esiintyy Raamatussa ensimmäisestä jakeesta viimeiseen jakeeseen asti. Mutta ihmiset on sokaistu Kirjoitusten vastaisella opilla kolmiyhteisestä Jumalasta, ja tuo oppi on niin yleismaailmallisesti hyväksytty, että yritys nähdä jumaluudessa vain yksi persoona on lähes mahdoton. Elleivät ihmiset voi nähdä TOTUUTTA jumaluudesta, vaan taistelevat sitä vastaan, he eivät koskaan voi nähdä loppuosaakaan totuudesta, koska ILMESTYS ON JEESUS KRISTUS SEURAKUNNASSANSA JA HÄNEN TEOISTAAN SEURAKUNNAN KESKELLÄ SEITSEMÄN SEURAKUNTAJAKSON AIKANA. Ymmärsittekö tämän? Nyt olen varma, että te ymmärsitte.

”Sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun Sanastani, etkä ole minun nimeäni kieltänyt.” Jo aikaisemmin olemme maininneet, kuinka voima oli palaamassa. Se todella oli. Inkvisition valta oli häipynyt. Ihmiset olivat jättäneet kotimaansa ja vaatineet jumalanpalveluksen vapautta. Hierarkian valjaita rikottiin. Hallitukset tajusivat, ettei yhden osan ollut viisasta taistella toista vastaan. Itse asiassa hyvää tarkoittavat, mutta huonosti johdetut ihmiset, olivat halukkaita jopa sotaan puolustaakseen uskonnollisia oikeuksiaan. Kenties suurin uskonnollisen voiman näyttö tällä seurakuntajaksolla oli se, että vaikka Ranska joutui vallankumouksen pyörteisiin, wesleyläinen suuri herätys piti kumouksen poissa Isosta Britanniasta ja säästi sen olemaan aseena Jumalan kädessä monien loistavien vuosien ajan.

Sanan saarnaaminen ei koskaan ollut laajempaa. Samalla kun saatana nosti omaa vapaa-ajattelijoittensa laumaa, kun kommunismin perustajat aloittivat työnsä, kun vapaamieliset teologit levittivät saastaisia oppejaan, niin Jumala herätti uskonsotureita, ja kristillisen kirjallisuuden ja opetuksen ja saarnaamisen suurimmat työt tulivat esiin tällä aikakaudella. Ei koskaan ole tuon aikakauden saarnaajien ja opettajien tasoa saavutettu, eikä koskaan tulla saavuttamaan. Spurgeonit, Parkersit, McClarensit, Edwardsit, Bunyanit, Meullerit, Brainardit, Barnesit, Bishopit, kaikki nämä tulivat tältä aikakaudelta. He saarnasivat, opettivat ja kirjoittivat Sanaa. He kirkastivat Hänen nimeään.

VÄÄRIEN JUUTALAISTEN TUOMIO

Ilm. 3:9: ”Katso, minä annan sinulle saatanan synagogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.”

Tästä voimme välittömästi huomata, että tämä väärien juutalaisten tai väärien uskovien ongelma oli jo olemassa toisella seurakuntajaksolla. Nämä, jotka valheellisesti kutsuivat itseään juutalaisiksi, ilmestyivät kohta ensimmäisen seurakuntajakson Hengen vuodatuksen jälkeen ja nyt he ilmaantuvat uudelleen toisella seurakuntajaksolla uudistuksen jälkeen. Tämä tuskin on sattuma. Todellakaan, se ei ole sattuma. Se on Saatanan periaate. Tämä periaate on organisoida ja väittää olevansa alkuperäisyydessä ja tulla sillä perusteella oikeutetuksi erikoisiin oikeuksiin ja etuoikeuksiin. Näytän teille mitä tarkoitan. Jos palaamme takaisin Smyrnan aikakauteen, niin siellä nuo ihmiset valehtelivat ja sanoivat, että he todella olivat juutalaisia (tai uskovia), kun he ehdottomasti eivät olleet. He olivat saatanan synagooga. He olivat Saatanan organisoitu joukko, sillä juuri tällä aikakaudella me näemme ihmisten ottavan ilman valtuutusta johtavan aseman kanssapalvelijoihinsa nähden. (Piispoja asetettiin piirien kaitsijoiksi, vanhinten yläpuolelle.) Seuraavaksi huomaamme, että kolmannella seurakuntajaksolla oli epäilyksettä paikka, jota kutsuttiin ”Saatanan istuimeksi”. Tuolla aikakaudella tapahtui valtion ja kirkon avioliitto. Valtion voima taustatukenaan seurakunta oli nyt kirjaimellisesti fyysisesti voittamaton. Mutta Jumala rikkoi tuon tuen huolimatta valtion voimasta ja uudistus toi esiin suuren valon. Mutta mitä tapahtui? Luterilaiset organisoituivat ja yhdistyivät valtion kanssa ja jälleen me näemme Saatanan synagoogan esiin tuotuna tässä kuudennessa seurakuntajaksossa. Tietenkään tämä synagoogaryhmä ei myönnä, että he ovat Saatanasta. Eivätpä tietenkään. He sanovat, että he ovat Jumalasta. Mutta he valehtelevat. Sillä todellinen juutalainen (se, mitä he väittävät olevansa) on se, joka on juutalainen sisäisesti – Hengessä. Niinpä siis jos he ovat vääriä juutalaisia, merkitsee se, että he ovat kuten Juuda 19 sanoo: ”Heillä EI OLE henkeä.” Jumalan lapset ovat Hengestä syntyneitä. Näillä ei ole henkeä, ja siitä syystä he EIVÄT OLE Jumalan lapsia, riippumatta lainkaan siitä, kuinka tiukasti he protestoivat, ja kuinka pitkälle he menevät yrittäessään osoittaa olevansa Jumalan lapsia. He ovat KUOLLEITA. He ovat organisaation lapsia, ja todelliset hedelmät puuttuvat. ’He ovat rakentaneet omille uskontunnustuksilleen, opeilleen ja uskonkappaleilleen, ja totuus ei ole heissä, sillä he ovat asettaneet omat neuvostonsa Jumalan Sanan yläpuolelle.

Sallikaa minun näyttää teille, mitä olen koko ajan yrittänyt opettaa kahdesta viinipuusta, jotka kasvavat kahdesta eri hengestä. Ottakaamme esimerkiksi Jeesus ja Juudas tällä kertaa. Jeesus oli Jumalan Poika. Juudas oli kadotuksen poika. Jumala tuli Jeesukseen. Saatana tuli Juudakseen. Jeesuksella oli täydellinen Pyhän Hengen palvelustehtävä, sillä: ”te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli hänen kanssansa.” Ap.t. 10:38. Sanotaan: ”Sillä hän Juudas) oli meidän joukkoomme luettu ja oli saanut päälleen tämän viran.” Ap.t. 1:17. Matt. 10:1: ”Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.”

Tuo henki, joka oli Juudaksessa, oli mukana koko Jeesuksen maallisen palvelustehtävän ajan. Sitten he molemmat tulivat ristin luokse. Jeesus ripustettiin ristille ja antaen ilomielin oman elämänsä syntisten puolesta Hän luovutti Henkensä Jumalalle. Hänen Henkensä meni Jumalan luo, ja vuodatettiin helluntaina seurakuntaan. Mutta Juudas hirtti itsensä ja hänen henkensä meni takaisin Saatanan luo, mutta helluntain jälkeen tuo sama henki, joka oli Juudaksessa, tuli takaisin väärään viinipuuhun, joka kasvaa aivan rinnakkain oikean viinipuun kanssa. Mutta huomatkaa, Juudaksen henki ei koskaan saavuttanut helluntaita. Se ei koskaan vastaanottanut Pyhää Henkeä. Se ei voinut. Mutta mitä varten tämä Juudaksen henki meni? Se meni rahakukkaron takia. Kuinka se rakastikaan rahaa. Se rakastaa vieläkin rahaa. Jos se kulkee ympäriinsä Jeesuksen nimessä tehden voimallisia tekoja ja pitäen suuria kokouksia, se kokoaa vieläkin yhä enemmän rahaa ja rakennuksia, koulutusta ja kaikkea, mikä on aineellisen näkökannan mukaista. Tarkatkaapa vain tuota henkeä, joka on heidän yllänsä, älkääkä antako pettää itseänne. Juudas kulki noiden kahdentoista mukana, ja hän (myös teki ihmeitä. Mutta hänellä EI ollut Jumalan Henkeä itsessään. Hänellä oli kyllä palvelustehtävä. Hän ei koskaan päässyt helluntaihin, koska hän ei ollut oikeaa siementä. Hän ei ollut todellinen Jumalan lapsi. Ja juuri nyt on tilanne aivan sama Saatanan synagoogassa. Älä anna pettää itseäsi. Sinä et tule eksymään, jos kuulut valittuihin. Jeesus sanoi, että sinua ei voida eksyttää.

No niin, nämä ihmiset sanovat olevansa kristittyjä, mutta he eivät ole.

”Minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.” 1. Kor. 6:2: ”Ettekö tiedä, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman?” Eivät ainoastaan kaksitoista apostolia kahdellatoista valtaistuimella tule tuomitsemaan Israelin kahtatoista sukukuntaa, vaan myöskin pyhät tulevat tuomitsemaan maailmaa. Tällöin ne, Jotka väittävät kuuluvansa Jumalalle ja että Jumala rakastaa heitä, tulevat tarkalleen huomaamaan, kuka on Jumalan lapsi, ja ketä Poika rakastaa. Niin, tuo päivä tulee, jolloin kaikki tuodaan julki. Nämä, jotka nyt hallitsevat maailmaa jossakin määrin, ja jotka viimeisen seurakuntajakson aikana tulevat pystyttämään pedolle kuvan, jonka kautta he tosiasiassa hallitsevat maailmaa, tulevat eräänä päivänä nöyryytetyiksi, kun Jeesus tulee pyhiensä kanssa tuomitsemaan maailmaa vanhurskaudessa. Tämä on tarkalleen se, minkä me näimme Matt.25, kun ”kaikki” ne, jotka eivät päässeet ensimmäiseen ylösnousemukseen, tulevat seisomaan Tuomarin ja Hänen morsiamensa edessä.

KIITOSMAININTA JA LUPAUS

Ilm. 3:10: ”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.”

Mitä Hän tarkoittaa ”kärsivällisyytensä sanalla”? Hebr. 6:13-15: ”Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa, ja sanoi: ’Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän’; ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.” Näette, että Henki puhuu Jumalan Sanasta, joka on annettu meille. Tämän Sanan täyttymisen odottaminen vaatii kärsivällisyyttä, aivan kuin se vaati Aabrahaminkin tapauksessa. Hän kesti aivan kuin olisi nähnyt Hänet, joka on näkymätön. Hän oli kärsivällinen, ja näin Sana lopulta täyttyi. Tällä tavalla Jumala opettaa kansalleen kärsivällisyyttä. Jos Hän täyttäisi Sanansa fyysisesti ilmaisten juuri sillä hetkellä, kun te rukoilette, ette koskaan oppisi kärsivällisyyttä, vaan tulisitte jopa vielä kärsimättömämmiksi. Sallikaa minun näyttää teille tämä totuus vielä selvemmin. Hebr. 11:17: ”Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut.” Siinä se on: Aabrahamia koeteltiin SEN JÄLKEEN, kun hän oli vastaanottanut lupauksen sanan. Useimmat luulevat, että niin pian kuin me rukoilemme Jeesuksen nimessä Jumalan hyvien lupausten perusteella, ei enää voisi olla koettelemuksia. Mutta tässä sanotaan, että Aabrahamia koeteltiin sen jälkeen, kun hän vastaanotti lupauksen. Myöskin psalmista vahvistaa tämän viitatessaan Joosefiin. Psalmi 105:19: ”Siksi kunnes hänen sanansa tuli, Herran Sana koetteli hänet”. [engl. käännös]. Jumala antaa meille ylivuotavan suuret ja kallisarvoiset lupaukset. Hän on luvannut täyttää ne, ja hän tulee ne täyttämään. Mutta rukouksen ja rukouksen täyttymisen välillä meidän täytyy oppia kärsivällisyyttä sielussamme, sillä ainoastaan kärsivällisyydessä meillä on elämä. Auttakoon Jumala, että me oppisimme tämän läksyn, niinkuin tiedämme tämän kuudennen seurakuntajakson ihmisten oppineen kärsivällisyyttä. Me luemme historiasta noiden suurten kristittyjen elämästä; minkälaisen vastakohdan näemmekään heidän elämänsä ja oman elämämme välillä, sillä he olivat niin kärsivällisiä ja hiljaisia, ja tänään me olemme niin kärsimättömiä ja kiireisiä. Hän jatkaa sanoen heille: ”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.” Tässä me näemme jälleen kahden seurakuntajakson sulautuvan toisiinsa; sillä tämä lupaus käsittelee pakanain aikakauden loppujaksoa, joka saavuttaa huippunsa suuressa ahdistuksessa.

”Minä otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.” Tämä jae ei ole julistus siitä, että todellinen seurakunta tulisi astumaan ahdistukseen ja menemään sen kautta. Jos se tarkoittaisi tätä, se sanoisi sen. Mutta se sanoo: ”Minä pelastan sinut koetuksen hetkestä.” Tämä koetus on täsmälleen samanlainen kuin Eedenissä. Se tulee olemaan hyvin houkutteleva ehdotus, joka on aivan vastoin Jumalan antamaa Sanaa, ja silti inhimillisen järjen kannalta ajatellen se tulee olemaan niin oikea, niin valaiseva ja elämää antava, että se tulee pettämään maailman. Ainoastaan valittuja ei eksytetä. Koetus tulee seuraavalla tavalla: Ekumeeninen liike, joka on alkanut tavalla, joka näyttää niin kauniilta ja siunatulta periaatteelta (täyttäen Kristuksen rukouksen, että me kaikki olisimme yhtä), tulee niin voimakkaaksi poliittisesti, että se tulee painostamaan hallitusta saadakseen kaikki liittymään siihen joko suoraan tai pitäytymällä lakiin perustuviin periaatteisiin, ettei ketään hyväksyttäisi todelliseksi seurakunnaksi, elleivät ne ole tämän neuvoston joko suorassa tai epäsuorassa johdossa. Pienet ryhmät tulevat menettämään eri- ja etuoikeutensa jne., kunnes ne menettävät omaisuutensa ja hengelliset oikeutensa työskennellä ihmisten kanssa. Esimerkkinä voidaan mainita, että jo nyt meillä Amerikassa useissa, ellei useimmissa kaupungeissa, on voimassa sääntö, ettei rakennusta voida vuokrata uskonnollisia tilaisuuksia varten, ellei paikallinen sananpalvelijoiden yhdistys ole sitä hyväksynyt. Tullakseen sananpalvelijaksi armeijan palveluksiin, sairaaloihin, jne., on miltei välttämätöntä olla tunnettu ekumeenisten kolminaisuusopin kannattajien hyväksymänä. Kun tämä paine kasvaa, ja se tulee kasvamaan, tulee yhä vaikeammaksi vastustaa sitä, sillä sen vastustaminen merkitsee etuoikeuksien menettämistä. Ja niin monet tulevat kiusatuiksi menemään tähän mukaan, sillä he ajattelevat, että on parempi palvella Jumalaa julkisesti tämän organisaation muodossa, kuin se, ettei palvele Jumalaa julkisesti ollenkaan. Mutta he erehtyvät. Saatanan valheen uskominen merkitsee Saatanan palvelemista, vaikka sitten haluaisit kutsua häntä Jehovaksi. Mutta valittuja ei eksytetä.

Edelleen, valitut eivät ainoastaan tule pelastetuiksi, vaan kun tästä liikkeestä tulee ”PEDON KUVA”, pyhät temmataan ylös pilviin. Tämä pieni ilahduttava, hellyttävä liike, joka alkoi Efesossa kaikessa toverillisuudessa, tulee Saatanan hirviöksi, joka häpäisee ja pettää koko maailman. Sillä Rooman katolinen kirkkosysteemi ja myös protestanttinen tulevat yhdessä kontrolloimaan koko maailman hyvinvointisysteemiä, ja pakottamman koko maan sen uskonnolliseen ansaan, tai se tulee tappamaan heidät kieltämällä heiltä elämiselle välttämättömät ostamisen ja myymisen oikeudet. Tämä yksinkertaisesti tulee toteutumaan, sillä porton tyttäret ovat jo lähes kaikki palanneet äitinsä helmaan. Tällä välin Rooma on hankkinut lähes kaikki kultavarastot haltuunsa. Juutalaisilla taas on obligaatiot ja kaikki muut arvopaperit. Sopivana ajankohtana portto tulee tuhoamaan nykyisen rahasysteemin vaatimalla itselleen kaiken arvopaperin ja kullan. Ilman kultaa systeemi kaatuu. Juutalaiset joutuvat ansaan ja menevät yhteistyöhön hänen kanssaan, ja porttokirkko ottaa yliotteen koko maailmasta.

LUPAUS HÄNEN OMILLEEN

Ilm. 3:11-12: ”Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi. joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.”

Meidän ei tarvitse kommentoida ajatusta, että Hän tulee pian. Tiedämme Hänen tulevan pian, sillä me olemme viimeisten päivien lopussa, eikö vain? Mutta Hän jatkaa sanoen: ”Pidä, mitä sinulla on ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.”

Jeesuksen tulemus tapahtuu suurten vaikeuksien keskellä. Ja Hänen tullessaan tapahtuu myös ylösnousemus. Monet tulevat esiin maan tomusta ja nousevat ylös niiden kanssa, jotka ovat elossa odottaen Hänen tuloaan. Ja näille tullaan antamaan kruunut. Miksi? Koska he ovat Jumalan Poikia. He ovat kuninkaita Hänen kanssaan. He hallitsevat Hänen kanssaan. Tätä kruunu ilmaisee – hallitsemista tuon suuren Kuninkaan kanssa. Tämä lupaus kuuluu kaikille, jotka kärsivät Hänen kanssaan maan päällä – kaikille noille, jotka kestivät kärsivällisesti tietäen, että Jumala, oikeamielinen Tuomari, tulee palkitsemaan heidät. Nuo, jotka luovuttivat kaikkensa Hänelle, tulevat istumaan Hänen valtaistuimellaan ja jakamaan Hänen ihanan kuningaskuntansa.

Oi, meille kaikille on tänä aikana sana. Se on: Pidä mitä sinulla on. Älä luovuta. Pue Jumalan koko sota-asu yllesi – käytä jokaista asetta, joka on annettu meidän käyttöömme ja katso eteenpäin ilolla, koska meidät tullaan kruunaamaan Hänen kanssansa, joka on kuningasten Kuningas ja herrojen Herra.

Hän ei ainoastaan anna kruunua, vaan Hän sanoo, että nämä, jotka ovat morsiamessa, tullaan tekemään Jumalan temppelin pylväiksi. Mutta mikä on Jumalan temppeli? Jeesus puhui ruumiistaan sanoen sen olevan temppelin. Niin se olikin. Se oli Jumalan temppeli. Mutta nyt, kun me olemme Hänen ruumiinsa, todellinen seurakunta on Jumalan temppeli Pyhän Hengen kautta, joka on meissä. Nyt Hän tulee tekemään voittajista pylväitä tuohon temppeliin. Mutta mikä on pylväs? Pylväs on tosiasiassa osa perustuksesta, sillä se kannattaa ylempiä rakenteita. Ylistys Jumalalle, tämä asettaa voittajan aivan apostolien ja profeettojen rinnalle, sillä Ef. 2:19-22 sanotaan: ”Niin ette enää siis ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” No niin, jae sanoo, että meidät on rakennettu yhdessä heidän kanssaan. Jokainen meni OVEN (Jeesuksen) kautta, ja on osa tästä ruumiista eli temppelistä. Nyt kun Jumala asettaa ihmisen pylvääksi temppeliin ja tekee hänestä osan tuosta perustajaryhmästä, niin mitä Hän silloin tekee?Hän antaa hänelle ilmestyksen Sanasta ja Hänestä itsestään, koska tämä on täsmälleen sitä, mitä apostoleilla ja profeetoilla oli. Matt. 16:17- Hän on tuossa Sanassa. Siinä Hän seisoo. Ei kukaan voi saada häntä pois siitä.

Mietipä tuota sanaa: ”Voittaja”. Johannes tekee kysymyksen: ”Kuka on se, joka voittaa?” Ja vastaus tulee siinä samassa: ”Se, joka uskoo, että Jeesus on Kristus.” Hän ei sano, että voittaja on se, joka uskoo JOHONKIN Jeesukseen ja JOHONKIN Kristukseen, vaan joka uskoo siihen, että Jeesus on TUO KRISTUS – YKSI persoona – ei kahta. Hän on se, joka on kastettu Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.

Tässä Jumala puhuu morsiamesta. Haluatteko nähdä toisen kuvan Hänestä? Se on Ilm. 7:4-17: ”Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista: Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: ’Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!’ Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: ’Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?’ Ja minä sanoin hänelle: ’Herrani, sinä tiedät sen’. Ja hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.'” Jeesus on tullut. Hän on sinetöinyt nuo sata neljäkymmentä neljä tuhatta. Hän otti kaksitoista tuhatta jokaisesta heimosta. Mutta on toinen ryhmä, joka ei kuulu tähän sataan neljäänkymmeneenneljään tuhanteen, joka on kuvattu jakeissa 9-18. Keitä he ovat? He ovat niitä, jotka ovat pakanoista kootussa morsiamessa. He ovat Hänen valtaistuimensa edessä päivät ja yöt. He palvelevat Häntä temppelissä. He ovat Herran erityisessä huolenpidossa. He ovat Hänen morsiamensa.

Morsian menee kaikkialle, missä Ylkä on. Ylkä ei tule koskaan jättämään häntä. Morsian ei tule koskaan väistymään Hänen viereltään. Hän tulee jakamaan valtaistuimen Hänen kanssaan. Morsian tullaan kruunaamaan Hänen kirkkaudellaan ja kunniallaan.

”Ja minä kirjoitan Häneen minun Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen.” Mikä on Jumalan nimi? Noniin, Hän oli Jumala meidän kanssamme, tai Immanuel, mutta tämä ei ollut tuo nimi, joka oli annettu Hänelle. ”Sinun pitää antaa Hänelle nimi Jeesus”. Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ottaneet minua vastaan.” Siksi Jumalan nimi on JEESUS, sillä tuossa nimessä Hän tuli maailmaan. Hän on HERRA JEESUS KRISTUS. Minkä nimen nainen saa, kun hän menee naimisiin? Hän saa miehensä nimen. Se tulee olemaan Hänen nimensä, joka annetaan morsiamelle, kun Hän ottaa hänet itselleen.

Ilm. 21: 1-4: ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ’Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja Hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.'” Kuinka ihmeellistä! Kaikki Jumalan ihmeelliset lupaukset ovat täyttyneet. Kaikki on tapahtunut. Muutos on täydellinen. Karitsa ja Hänen morsiamensa ovat iankaikkisesti Jumalan täydellisyydessä. Voitko kuvata sen? Kuka kykenee tekemään sen? Ei kukaan. Ajatteletko sitä? Näetkö siitä unta? Luetko, mitä Sana sanoo siitä? Niin, me voimme tehdä kaiken tämän, ja silti me voimme tietää ainoastaan rajoitetun osan siitä, kunnes se muuttuu todellisuudeksi ensimmäisessä ylösnousemuksessa.

”Ja minä kirjoitan häneen minun UUDEN nimeni.” [engl. käännös] Minun uuden nimeni. Kun KAIKKI tulee uudeksi, silloin Hän ottaa itselleen uuden nimen, ja tuo nimi tulee olemaan myöskin morsiamen nimi. Mikä tuo nimi on, sitä ei kukaan uskaltane arvailla. Se vaatisi Hengessä annetun ilmestyksen niin vakuuttavasti, ettei kukaan uskaltaisi kieltää sitä. Mutta ei ole epäilystäkään, etteikö Hän jättäisi tätä ilmestystä siihen päivään, kun Hän haluaa antaa tämän nimen tiedoksi. Riittää, kun tiedämme, että se tulee olemaan ihmeellisempää, kuin me koskaan voisimme kuvitella.

LOPULLINEN KEHOTUS TÄLLE SEURAKUNTAJAKSOLLE

Ilm. 3:13: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Jokainen seurakuntajakso päättyy tällä samalla varoituksella. Se on jatkuva vetoomus seurakunnille, että ne kuuntelisivat Herran ääntä. Tässä jaksossa vetoomus on jopa voimakkaampi kuin aikaisemmissa, sillä tässä jaksossa Herran tulemus on todella tullut lähelle. Ehkä nousee kysymys: ”Jos kerran vielä tämän jälkeen on yksi seurakuntajakso, miksi sitten kiirehtiä?” Vastaus on se, että tämä viimeinen jakso tulee olemaan hyvin lyhyt – kaiken nopea päättyminen. Eikä ainoastaan tästä syystä, vaan meidän tulee aina muistaa, että Jumalan silmissä aika kuluu niin nopeasti; niin, tuhat vuotta on kuin yksi päivä. Ja jos Hän tulee muutaman tunnin kuluttua Hänen ajanlaskunsa mukaan, silloin Hänen varmasti täytyy varoittaa meitä kiireellisesti ja Hänen äänensä täytyy jatkuvasti kuulua meidän sydämissämme, että olisimme valmiit, kun Hän tulee.

Oi, maailmassa on niin monia ääniä – niin monia ongelmia ja tarpeita vaatien huomiota; mutta ei koskaan tule olemaan ääntä, joka olisi niin tärkeä ja huomion arvoinen kuin Hengen ääni. Siispä: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.”

CAB-05 LUKU 5 – PERGAMON SEURAKUNTAJAKSO (Chapter 5 – The Pergamean Church Age)

FIN

William Marrion Branham

 

Esitys seitsemästä seurakuntajaksosta

 

Luku 5: Pergamon seurakuntajakso

 

Ilmestyskirja 2:12-17:

Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka:

Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu.

Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat.

Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista.

Tee siis parannus; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaan suuni miekalla.

Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.’

PERGAMO

Alkuperäiseltä nimeltään Pergamum, sijaitsi Mysiassa, alueella, jonka halki virtasi kolme jokea, joista yhden kautta oli yhteys merelle. Sitä on kuvailtu Aasian maineikkaampana kaupunkina. Se oli kulttuurikaupunki, jonka kirjasto oli toiseksi suurin Aleksandrian jälkeen. Se oli myöskin suurten syntien kaupunki, jota hallitsi hillittömät Aesculapiuksen palvontamenot, jota palvottiin elävän käärmeen muodossa, joka asui ja jota ruokittiin temppelissä. Tässä kauniissa keinokasteltujen lehtojen, yleisten kävelypaikkojen ja puistojen kaupungissa eli pieni pyhittäytyneiden uskovien ryhmä, joita pinnallinen kauneus ei ollut lumonnut, ja jotka kammoksuivat sitä saatanallista palvontaa, joka täytti tuon paikan.

AJANJAKSO

Pergamon seurakuntajakso kesti noin kolmesataa vuotta, vuodesta 312 vuoteen 606 jälkeen Kristuksen syntymän.

SANANSAATTAJA

Käyttäessämme Jumalan meille antamaa sääntöä sanansaattajan valitsemisessa jokaiselle ajalle, valitsemme sellaisen, jonka palvelustehtävä kaikkein eniten muistuttaa ensimmäisen sanansaattajan, Paavalin, palvelustehtävää, ja epäilyksettä me sanomme Pergamon sanansaattajan olevan Martinin. Martin syntyi vuonna 315 Unkarissa. Elämäntyönsä hän teki kuitenkin Ranskassa, missä hän työskenteli Toursissa ja sen ympäristössä piispana. Hän kuoli vuonna 399. Tämä suuri pyhä oli erään toisen suurenmoisen kristityn, St. Patrickin (Irlannissa) setä.

Martin kääntyi kristityksi ollessaan ammattimaisen sotilaan uralla. Hänen ollessaan vielä kiinnostunut tästä ammatistaan tapahtui erittäin huomattava ihme. Muistiinpanoissa mainitaan, että eräs kerjäläinen makasi sairaana sen kaupungin kadulla, missä Martin toimi sotilaana. Talvipakkaset olivat kovemmat kuin hän saattoi kestää, sillä hän oli huonosti puettu. Kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota hänen tarpeisiinsa ennenkuin Martin kulki ohitse. Nähdessään tämän mies raukan ahdingon, ja kun hänellä ei ollut ylimääräistä vaatetta, otti hän päällystakkinsa ja leikkasi sen miekallaan kahtia, ja kietoi sen palelevan miehen ympärille. Martin piti hänestä niin hyvän huolen kuin saattoi ja jatkoi sitten matkaansa. Sinä yönä Herra Jeesus ilmestyi hänelle näyssä. Hän seisoi siinä kuten kerjäläinen kiedottuna Martinin vaatteen puolikkaaseen. Hän puhui Martinille ja sanoi: ”Martin, vaikka hän on ainoastaan katukumeeni, niin sinä olet pukenut minut tällä vaatteella.” Siitä hetkestä lähtien Martin koetti palvella Herraa koko sydämestään. Hänen elämästään tuli sarja ihmeitä, jotka julistavat Jumalan voimaa.

Jätettyään armeijan ja tultuaan seurakunnan Johtajaksi, hän otti hyvin sotaisan kannan epäjumalan palvelusta vastaan. Hän kaatoi maahan uhrilehdot, tuhosi epäjumalankuvat ja hajotti alttarit. Joutuessaan vastakkain pakanoiden kanssa tekojensa vuoksi hän haastoi heidät paljolti samalla tavoin kuin Elia Baalin profeetat. Hän tarjoitui sidottavaksi puun sille puolelle, jolle se kaadettaessa kaatuisi ja murskaisi hänet, jollei Jumala puuttuisi asiaan ja kääntäisi puuta toiseen suuntaan sen kaatuessa. Ovelat pakanat sitoivat hänet mäen rinteessä kasvavaan puuhun vakuuttuneina siitä, että maan luonnollinen vetovoima saisi puun kaatumaan niin, että se murskaisi hänet. Juuri puun alkaessa kaatua käänsi Jumala sen kaatumaan vastamäkeen vastoin kaikkia luonnon lakeja. Kaatuessaan puu murskasi useita pakenevista pakanoista.

Historioitsijat myöntävät Hänen ainakin kolmessa tapauksessa herättäneen kuolleen uskon kautta Jeesuksen nimeen. Eräässä tapauksessa hän rukoili kuolleen lapsen puolesta. Elisan tavoin hän kumartui lapsen päälle ja rukoili. Lapsi heräsi henkiin ja tuli terveeksi. Toisessa tapauksessa häntä kutsuttiin auttamaan erään veljen vapauttamisessa, jota vietiin surmattavaksi suuren vainon aikana. Hänen saapuessaan paikalle oli tämä mies raukka jo kuollut. Hänet oli hirtetty erääseen puuhun. Hänen ruumiinsa oli eloton ja hänen silmänsä olivat työntyneet ulos silmäkuopista. Mutta Martin otti hänet alas ja rukoiltuaan miehen puolesta tämä palasi takaisin elämään ja iloitsevan perheensä tykö.

Martin ei koskaan pelännyt vihollista, olipa se kuka tahansa. Niinpä hän meni henkilökohtaisesti tapaamaan jumalatonta keisaria, joka oli vastuussa monen hengellä täytetyn pyhän kuolemasta. Keisari ei suvainnut ottaa häntä vastaan, joten Martin meni tapaamaan erästä keisarin ystävää, Damasusta, julmaa Rooman piispaa. Mutta väärästä viinipuusta oleva nimiknistitty piispa ei halunnut tulla välittäjäksi. Martin meni takaisin palatsiin, mutta portit olivat nyt lukossa ja hänen ei sallittu tulla sisälle. Hän paneutui maahan; kasvoilleen Herran eteen ja rukoili, että hän voisi päästä palatsiin. Hän kuuli äänen käskevän Häntä nousemaan ylös. Näin tehdessään hän näki porttien avautuvan itsestään. Hän meni sisälle valtaistuinsaliin. Mutta ylpeä hallitsija ei kääntänyt päätään puhuakseen hänelle. Martin rukoili jälleen. Yhtäkkiä ilmestyi valtaistuimesta itsestään tuli ja onneton keisari pakeni nopeasti. Herra todellakin nöyryyttää ylpeät ja korottaa alhaiset.

Hänen intonsa palvella Herraa oli sellainen, että perkele nousi voimallisesti sitä vastaan. Totuuden viholliset palkkasivat salamurhaajia tappamaan Martinin. He tulivat varkain hänen kotiinsa ja juuri heidän ollessaan tappamaisillaan hänet, hän nousi pystyyn ja paljasti kurkkunsa miekalle. Heidän harpatessaan eteenpäin paiskasi Jumalan voima heidät yhtäkkiä huoneen toiselle puolelle. Niin tämän pyhän ja peljättävän ilmapiirin voittamia he olivat, että he ryömivät lattialla käsiensä ja polviensa varassa pyytäen anteeksiantamusta Martinin henkeen kohdistuneen hyökkäyksen vuoksi.

Liian usein Herran erityisesti käyttämät miehet tulevat ylpeiksi. Mutta niin ei ollut Martinin laita. Hän pysyi aina nöyränä Jumalan palvelijana. Eräänä iltana hänen valmistautuessaan saarnaamaan, tuli sinne kerjäläinen, joka pyysi häneltä joitakin vaatteita. Martin neuvoi hänet johtavan diakoninsa tykö. Ylpeä diakoni käski häntä poistumaan. Sen takia hän meni takaisin nähdäkseen Martinin. Martin nousi ja antoi kerjäläiselle oman hienon viittansa ja pyysi diakonia tuomaan hänelle toisen, huonomman viitan. Sinä iltana Martinin saarnatessa Sanaa näkivät Jumalan lapset pehmeän valkoisen valonhohteen hänen ympärillään.

Hän oli todella suuri mies, tuon ajan todellinen sanansaattaja. Ainoana halunaan miellyttää Jumalaa hän eli mitä pyhitetymmän elämän. Koskaan ei häntä voitu taivuttaa saarnaamaan ennen kuin hän oli rukoillut ja oli sellaisessa hengellisessä tilassa, että hän saattoi tietää ja julistaa Jumalan täydellisen suunnitelman taivaasta lähetetyn Pyhän Hengen kautta. Usein hän saattoi antaa ihmisten odottaa rukoillakseen täyttä varmuutta asiasta.

Jos tiedämme vain Martinista ja hänen valtavasta palvelustehtävästään, niin saatamme ajatella, että pyhien vainoaminen oli vähentynyt. Mutta niin ei ollut. Jumalattomat, joita saatana käytti aseenaan, tuhosivat kuitenkin yhä heitä. Heitä poltettiin roviolla. Heitä naulattiin pölkkyihin pää alaspäin ja villikoiria päästettiin heidän kimppuunsa, niin että ne repisivät pois lihan ja suolet jättäen uhrit kuolemaan kauheisiin kärsimyksiin. Lapset revittiin pois odottavien äitien vatsoista ja heitettiin karjujen eteen. Naisten rinnat, leikattiin pois ja heidät pakotettiin seisomaan pystyssä jokaisen sydämenlyönnin valuttaessa verta pois ruumiista, kunnes he kuolivat. Ja tämä murhenäytelmä on vielä suurempi, kun huomaamme ettei se ollut kokonaan pakanoiden työtä vaan usein siihen olivat syypäitä niinkutsutut kristityt, jotka tunsivat tekevänsä palveluksen Jumalalle hävittäessään näitä uskollisia ristin sotilaita, jotka puolustivat Sanaa ja tottelevaisuutta Pyhää Henkeä kohtaan. Joh. 16:2: ”He erottavat teidät synagogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.” Matt. 24:9: ”Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.”

Merkkien, ihmeiden ja Pyhän Hengen kautta Martin oli tämän ajan todellinen, vahvistettu sanansaattaja. Hänellä ei ollut lahjana ainoastaan suurta palvelustehtävää, vaan hän oli myös aina uskollinen Jumalan Sanalle. Hän taisteli järjestöjä vastaan. Hän vastusti syntiä myös ylhäisten keskuudessa. Hän puolusti totuutta sanoin ja teoin ja eli voitokkaan kristityn elämän.

Eräs elämänkerrankirjoittaja kirjoittaa hänestä: ”Kukaan ei nähnyt häntä milloinkaan vihaisena, tai rauhattomana, tai murheellisena, tai nauravana. Hän oli aina samanlainen, tavallaan hän näytti Jotenkin yli-inhimilliseltä kasvoillaan heijastus taivaallisesta ilosta. Hänen huulillaan ei koskaan ollut muuta kuin Kristus, hänen sydämessään oli ainoastaan Jumalan pelkoa, rauhaa ja sääliä. Usein hän itki jopa panettelijoidensa syntien takia, vaikka he hänen ollessaan hiljaa ja poissa hyökkäsivät häntä vastaan myrkyntäyteisin puhein. Monet vihasivat häntä niiden hyveiden vuoksi, jotka heiltä puuttuivat ja joita he eivät voineet jäljitellä; ja hänen katkerimmat ahdistajansa olivat piispoja.”

TERVEHDYS

Ilm. 2:12: ”Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka.”

Sanoma kolmannelle seurakuntajaksolle on tulossa esille. Kolmas näytös tästä esittämättömästä draamasta ”Kristus seurakuntansa keskellä” on lähellä paljastamistaan. Pasuunan kaltaisella äänellä Henki esittelee Hänet, jolla ei ole vertaistaan: ”Hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka!” Kuinka suunnattoman erilainen tämä onkaan kuin se esittely, jonka Pilatus suoritti esitellessään Jumalan Karitsan puettuna herjaavaan purppuraviittaan, lyötynä ja piikkien kruunaamana, sanoen: ”Katso, teidän kuninkaanne.” Nyt Hän, ylösnoussut Herra, ”Kristus, Jumalan voima” seisoo kuninkaallisesti vaatetettuna ja kirkkaudella kruunattuna.

Näissä sanoissa: ”Hän, jolla on se kaksiteräinen terävä miekka”, on toinen ilmestys Jumaluudesta. Efeson seurakuntajaksossa Hänet esitettiin muuttumattomana Jumalana, niinkuin muistanette. Smyrnan seurakuntajaksossa me näemme Hänet YHTENÄ TOSI Jumalana, jonka rinnalla ei ole ketään toista. Nyt tässä Pergamon seurakuntajaksossa on täydellisempi ilmestys Hänen jumaluudestaan, jossa Hänet esitellään yhdessä sen terävän, kaksiteräisen miekan kanssa, joka on Jumalan Sana. Hebr. 4:12: ”Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” Ef. 6:17: ”Ja ottakaa vastaan Hengen miekka, joka on Jumalan Sana.” Ilm. 19: 13 ja 15: ”Ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsuttiin, on Jumalan Sana. Ja Hänen suustaan lähtee terävä miekka.” Joh. 1:1-3: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän (Sana) oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttansa, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.” 1. Joh. 5:7: ”Sillä kolme on, jotka todistavat taivaassa, Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme ovat YKSI.” [edellisen kirkkoraamatun mukaan]

Nyt me voimme nähdä Hänen yhteytensä Sanan kanssa. HÄN ON SANA. Juuri se Hän on. SANA ON HÄNEN NIMENSÄ.

Johanneksen evankeliumin 1:1 sanotaan: ”Alussa oli Sana.” ’Sana’ -sanan kantamuoto, mistä me saamme käännöksemme, on ’LOGOS’, joka merkitsee ’ajatusta tai käsitettä’. Sillä on kaksinainen merkitys: ’ajatus’ ja ’puhe’. ’Ilmaistu ajatus’ on ’sana’, tai ’sanoja’. Eikö tämä olekin ihmeellistä ja kaunista? Johannes sanoo, että Jumala ilmaistiin Jeesuksessa. Ja Paavali sanoo aivan saman asian Hebr. 1:1-3: ”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan (LOGOS) kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa.” Jumala tuli ilmaistuksi Jeesuksen Kristuksen hahmossa. Jeesus oli ilmaistu kuva Jumalasta. Jälleen Johanneksen evankeliumin 1:14: ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” Jumala itse tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Suuri Henki-Jumala, jota kukaan ei voinut lähestyä, Jota kukaan ei ollut nähnyt tai voinut katsoa, asui nyt lihassa ja vaelsi ihmisten keskuudessa ilmaisten Jumalan täyteyden ihmisille. Joh. 1:18: ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” Jumala, joka ajoittain ilmensi läsnäolonsa pilvessä tai tulipatsaassa, joka aiheutti pelkoa ihmisten sydämissä; tämä Jumala, jonka sydämen ominaisuudet profeetat tekivät tiettäviksi sanallisen ilmestyksen kautta, tuli nyt Immanueliksi (Jumala meidän kanssamme) ilmaisten itsensä. Englanninkielen sana ”ilmaista” on alunperin kreikkalainen ja käännetään usein sanalla ”selittää tekstiä”, joka tarkoittaa: selittää täydellisesti ja tehdä ymmärrettäväksi. Juuri näin Elävä SANA, Jeesus, teki. Hän toi Jumalan meille, sillä Hän oli Jumala. Hän ilmaisi Jumalan meille niin täydellisellä selvyydellä, että Johannes saattoi sanoa Hänestä 1. Joh. 1:1-3: ”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, (LOGOS merkitsee puhetta) minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.” Kun Jumala todella ilmaistiin, ilmoitettiin Hänet lihassa. ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.”

Hebr. 1:1-3 me huomasimme, että Jeesus oli ilmaistu kuva Jumalasta. Hän oli Jumala, joka ilmoitti itsensä ihmisenä ihmisille. Mutta meidän tulisi huomata jotakin muutakin näissä jakeissa, erikoisesti jakeissa yksi ja kaksi. ”Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta.” Haluan teidän panevan merkille raamattunne marginaalissa erään korjauksen. (Eräissä raamatunpainoksissa on marginaalimerkintöjä, suomentajan huomautus). Sana ’kautta’ ei ole oikea käännös. Sen pitäisi olla ’profeetoissa’, eikä ’profeettain kautta’. Oikein käännettynä siinä tulisi lukea: ”Sittenkuin Jumala muinoin oli puhunut isille profeetoissa Sanan kautta.” 1. Sam. 3:21: ”Sillä Herra ilmestyi Samuelille Siilossa Herran sanan kautta.” Tämä tekee täysin ymmärrettäväksi 1. Joh. 5:7: ”Henki ja Sana ovat YKSI.” Jeesus ilmaisi Isän. Sana ilmaisi Isän. Jeesus oli elävä Sana. Ylistys Jumalalle, tänäänkin Hän on yhä tuo Elävä Sana.

Ollessaan maan päällä Jeesus sanoi: ”Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.” Joh. 14:10. Tässä on mitä selvimmin esitetty, että Jumalan täydellinen ilmoittaminen Pojassa tapahtui Pojassa asuvan Hengen kautta sanoin ja teoin. Juuri tätä me olemme koko ajan opettaneet. Kun morsian tulee jälleen olemaan Sana-Morsian, on hän tekevä samoja tekoja kuin Jeesuskin teki. Sana on Jumala. Henki on Jumala. He ovat kaikki YKSI. Yksi ei voi työskennellä erillään toisista. Jos jollakin todella on Jumalan Henki, niin hänellä on myös Jumalan Sana. Näin oli profeettainkin laita. Heissä asui Jumalan Henki ja Sana tuli heille. Näin oli Jeesuksenkin laita. Hänessä oli Henki rajoittamattomana ja Sana tuli Hänelle. (Jeesus alkoi tehdä ja OPETTAA. Minun oppini ei ole minun vaan Hänen, joka on minut lähettänyt. Ap.t.1:1 ja Joh. 7:16.)

Muistakaa, että Johannes Kastaja oli sekä profeetta, että oman aikansa sanansaattaja. Hän oli täytetty Pyhällä Hengellä äitinsä kohdusta alkaen. Kun hän oli Jordanilla kastamassa tuli Jumalan Sana (Jeesus) hänen tykönsä. Sana tulee aina todella Hengellä täytetylle. Tämä on | todiste Pyhällä Hengellä täyttymisestä. Tämän Jeesus sanoi olevan todisteena. Hän sanoi: ”Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan.” Me tiedämme, mikä on Totuus. ”Sinun Sanasi on Totuus.” Joh. 17:17. Johanneksen evankeliumin 8:43 sanotaan: ”Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani.” Huomasitteko, että Jeesus sanoi, ettei maailma voisi vastaanottaa Pyhää Henkeä. Tämän jakeen mukaan, jonka juuri luin, he eivät myöskään voi vastaanottaa Sanaa. Miksi? Koska Henki ja Sana ovat yksi, ja jos sinulla on Pyhä Henki niinkuin profeetoillakin, niin Sana tulee sinulle. Silloin sinä myöskin vastaanotat sen. Joh. 14:26: ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän OPETTAA teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.” Tässäkin me huomaamme Sanan tulevan meille Pyhän Hengen vuoksi. Joh. 16:13: ”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki (SANA), johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen (Sinun Sanasi on Totuus). Sillä se mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkähän kuulee (Jumalan Sanan), sen hän puhuu (Sanan), ja tulevaiset hän teille julistaa.” (Henki julistaa profetian Sanaa) Haluan teidän erittäin huolellisesti panevan merkille, ettei Jeesus sanonut, että kielillä puhuminen, selittäminen, profetoiminen, huutaminen tai tanssiminen ollut todiste siitä, että olette Pyhällä Hengellä kastettu. Hän sanoi todisteen olevan, että te pysytte TOTUUDESSA, että te pysytte Jumalan Sanassa, joka on teidän ajallenne. Todiste on yhteydessä tuon Sanan vastaanottamisen kanssa.

1. Kor. 14:37: ”Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky.” Huomatkaa tämä. Todiste siitä, että Henki asui ihmisessä, oli, että hän tunnusti ja SEURASI sitä, minkä Jumalan profeetta julisti ajalleen asettaessaan seurakuntaa järjestykseen. Paavalin oli sanottava niille, jotka väittivät heille olevan toisen ilmestyksen (jae 36): ”Teistäkö Jumalan Sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut?” Todiste siitä, että olette Hengellä täytettyjä kristittyjä ja uskovaisia ei ole se, että teette totuutta (Sanaa), vaan että vastaanotatte totuuden (Sanan), ja uskotte ja tottelette sitä.

Oletteko huomanneet Ilm. 22:17:stä ”Ja Henki Ja morsian sanovat: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule!'” Huomatkaa, että morsian sanoo saman Sanan kuin Henkikin. Hän on Sana-Morsian todistaen täten, että hänellä on Pyhä Henki. Jokaisessa seurakuntajaksossa me kuulemme nämä sanat: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Henki antaa Sanan. Jos sinulla on Henki, niin sinä kuulet sen Sanan, joka on sinun ajallesi, kuten nuokin todelliset kristityt ottivat vastaan sen Sanan, joka oli heidän ajalleen.

Ymmärsittekö tämän viimeisen ajatuksen? Toistan vielä, että jokainen seurakuntajakso päättyy samanlaiseen kehoitukseen. ”Jolla on korva, se (on kysymys yksilöstä) kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” Henki antaa Sanan. Hänellä on totuus jokaiselle ajanjaksolle. Jokaisella ajanjaksolla on ollut omat valittunsa, ja tuo valittujen ryhmä on aina ’kuullut sanan’ ja vastaanottanut sen osoittaen, että heillä on ollut Siemen itsessänsä. Joh. 8:47: ”Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.” He kielsivät Sanan (Jeesuksen) ja Hänen. Sanansa heidän ajalleen, mutta todellinen siemen vastaanotti Sanan, koska he olivat Jumalasta. ”Ja KAIKKI sinun lapsesi tulevat Jumalan (Pyhän Hengen) opettamiksi.” [engl. käännös Jes. 54:13] Jeesus sanoi saman asian Joh. 6:4-5:ssä. Se, että olette YHTÄ SANAN KANSSA, osoittaa oletteko Jumalasta ja Hengellä täytettyjä. Muuta tunnusmerkkiä ei ole.

Mutta mitä sitten on kielillä puhuminen ja selittäminen ja muut lahjat? Ne ovat Pyhän Hengen ilmenemismuotoja. Näin Sana opettaa. Lue siitä 1. Kor. ’12:7: ”Mutta kullekin annetaan Hengen ILMOITUS yhteiseksi hyödyksi. Sitten Paavali nimeää nuo ilmenemismuodot.

Nyt seuraa tämä erittäin hyvä kysymys, jota tiedän teidän kaikkien olevan halukkaita kysymään. Minkä tähden Pyhän Hengen ilmenemismuodot eivät ole todiste Pyhän Hengen kasteen saamisesta, koska ette varmastikaan saa aikaan Pyhän Hengen ilmoitusta, jollette ole todella täytettyjä Hengellä? Toivoisin voivani sanoa, että näin on oikein, sillä en haluaisi loukata ketään tai tehdä tyhjäksi kenenkään oppia; mutta en olisi uskollinen Jumalan palvelija, jos en kertoisi teille koko Jumalan suunnitelmaa. Tämä on oikein, eikö vain. Vilkaiskaamme hieman Bileamia. Hän oli uskonnollinen ja palveli Jumalaa. Hän tiesi oikean tavan uhrata ja lähestyä Jumalaa, mutta hän ei ollut todellista Siementä oleva profeetta, sillä hän otti vastaan palkkaa jumalattomilta, ja mikä pahinta, hän johti Jumalan kansan haureuden ja epäjumalan palvelemisen synteihin. Kuitenkaan ei kukaan uskaltaisi kieltää, että Jumalan Henki vaikutti hänen kauttaan tuoden esiin ehdottoman tarkan ja erään kauneimmista profetian osista, mitä maailma koskaan on nähnyt? Mutta koskaan ei hänellä ollut Pyhää Henkeä. Mitä sitten ajattelette Kaifaasta, ylipapista? Raamattu sanoo hänen profetoineen millaisella kuolemalla Herran tulisi kuolla. Me kaikki tiedämme, ettei missään mainita hänen olleen Hengellä täytetty tai Hengen johtama kuten vanha rakas Simeon tai suloinen pyhä, nimeltään Hanna. Kuitenkin hänellä oli alkuperäinen Pyhän Hengen ilmoitus. Sitä me emme voi kieltää.’ Missä siis on Pyhän Hengen ilmoitusmuotoa käytetty todisteena? Ei missään. Jos te todella olette Jumalan Hengellä täytettyjä niin Sana on oleva todisteena teidän elämässänne.

Sallikaa minun osoittaa teille kuinka syvällisesti minä tunnen ja ymmärrän tämän totuuden Jumalan minulle antaman ilmestyksen kautta. Ennenkuin kerron sen teille, haluan sanoa seuraavaa. Monet teistä uskovat minun olevan profeetan. Minä en sano olevan! sitä. Te olette sanoneet niin. Mutta te tiedätte, etteivät Jumalan minulle antamat näyt ole KOSKAAN PETTÄNEET. EIVÄT KERTAAKAAN. Jos joku voi osoittaa näyn, joka ei ole pitänyt paikkaansa, niin haluaisin tietää siitä. Niille, jotka ovat yhtä mieltä tästä, haluan kertoa tarinani.

Monta vuotta sitten ollessani ensi kertaa tekemisissä helluntailaisten kanssa, olin mukana eräässä heidän telttakokouksessaan, missä esiintyi paljon kielillä puhumista ja kielten selittämistä sekä profetoimista. Erikoisesti sitä harrastivat kaksi saarnamiestä enemmän kuin muut veljet. Nautin todella niistä kokouksista ja olin hyvin kiinnostunut erilaisista Pyhän Hengen ilmenemismuodoista, sillä niissä oli todellisuuden tuntu. Vilpitön haluni oli oppia kaikki, mitä voisin, näistä lahjoista, niinpä päätin puhua niistä näille kahdelle miehelle. Minussa olevan Jumalan lahjan avulla koetin tunnistaa ensimmäisessä miehessä olevan hengen, tietääkseni oliko hän todella Jumalasta vai ei. Keskusteltuani hetken tämän suloisen, nöyrän veljen kanssa, tiesin, että hän oli alkuperäinen, vakaa kristitty. Hän oli todellinen kristitty. Toinen nuori mies ei ollut, lainkaan ensimmäisen kaltainen. Hän oli kerskaileva ja ylpeä, ja puhuessani hänen kanssaan alkoi näky, jossa näin hänen olevan naimisissa vaaleaverisen naisen kanssa, mutta hän asui yhdessä tummaverisen naisen kanssa, jonka kanssa hänellä oli myös kaksi lasta. Jos joku on tekopyhä, niin hän oli sellainen.

Voin kertoa teille olleeni järkyttynyt. Kuinka olisi voinut toisin ollakaan? Siinä oli kaksi miestä, toinen oli todellinen uskovainen ja toinen syntinen jäljittelijä. KUITENKIN MOLEMMISSA VAIKUTTIVAT HENGEN LAHJAT. Olin hämmentynyt tämän epäselvyyden vuoksi. Lähdin kokouksesta saadakseni Jumalalta vastauksen. Menin yksin salaiseen paikkaan ja rukoilin siellä Raamattuni äärellä odottaen, että Jumala vastaisi minulle. En tiennyt, mitä osaa minun tulisi lukea Raamatustani vaan sattumalta avasin Raamatun jostakin Matteuksen evankeliumin kohdalta. Luin hetken ja laitoin sitten Raamatun syrjään. Hetken kuluttua tuuli puhalsi huoneeseen ja käänsi Raamatustani esiin Hebrealaiskirjeen kuudennen luvun. Luin sen lävitse ja erityisesti minuun vaikuttivat nuo oudot jakeet: Hebr. 6:4-9: ”Sillä mahdotonta on niitä, Jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan. Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi – vaikka puhummekin näin.”

Suljin Raamatun, laitoin sen syrjään ja mietin hetkisen ja rukoilin. Kuitenkin olin yhä ilman vastausta. Avasin taas Raamatun päämäärättä, mutta en lukenut sitä. Yhtäkkiä puhalsi tuuli taas huoneeseen ja vielä kerran sivut kääntyivät auki Hebrealaiskirjeen kuudennen luvun kohdalta ja jäivät siihen tuulenpuuskan mentyä ohitse. Luin jälleen nuo sanat ja niin tehdessäni Jumalan Henki tuli huoneeseen ja minä näin näyn. Näyssä näin miehen, joka oli pukeutunut puhtaimpaan valkoiseen, kulkevan juuri kynnetyllä pellolla kylvämässä siementä. Kylväminen tapahtui erään kirkkaan päivän aamuna. Mutta myöhään illalla, kun valkopukuinen kylväjä oli lähtenyt pois, tuli mustapukuinen mies ja kylvi salaa jotakin muuta siementä valkopukuisen miehen kylvämän siemenen sekaan. Päivät kuluivat – aurinko ja sade siunasivat maata; eräänä päivänä ilmestyivät oraat. Kuinka hienoa se olikaan. Mutta päivää myöhemmin tuli esiin luste.

Vehnä ja luste kasvoivat yhdessä. Ne saivat samaa ravintoa samasta maaperästä. Ne saivat samaa auringonpaistetta ja tulivat osallisiksi samasta sateesta.

Sitten eräänä päivänä taivas ei antanutkaan sadetta ja kaikki kasvit alkoivat nuokkua ja kuolla. Kuulin, kuinka vehnä nosti päänsä anoen Jumalalta sadetta. Myöskin luste kohotti äänensä ja rukoili sadetta. Silloin taivas tummeni ja sade tuli ja vehnä kohotti taas äänensä ja täynnä voimaa se huusi palvoen: ”Ylistys Herralle.” Ja ihmeekseni kuulin, että myöskin virkistynyt luste katsoi ylöspäin ja sanoi: ”Halleluja!”.

Silloin tiesin totuuden telttakokouksesta ja näystäni. Vertaus Kylväjästä ja Siemenestä, Hebrealaiskirjeen kuudes luku ja ilmeiset Hengen lahjojen ilmenemiset sekalaisen yleisön joukossa tuli silloin ihmeellisen selväksi. Valkopukuinen kylväjä oli Herra. Mustapukuinen kylväjä oli perkele. Pelto oli maailma. Siemenet olivat ihmiset, valitut ja kadotuksen lapset. Molemmat saivat samaa ravintoa ja vettä ja sama aurinko paistoi niille. Molemmat rukoilivat. Molemmat saivat avun Jumalalta, sillä Hän antaa auringon paistaa ja sateen langeta niin vanhurskaille kuin väärillekin. Ja vaikka heillä molemmilla oli samat ihmeelliset siunaukset ja molemmilla ilmeni samoja ihmeellisiä lahjoja, OLI KUITENKIN YKSI SUURI ERO; NE OLIVAT ERI SIEMENTÄ.

Tässä oli myös vastaus Matt. 7:21-23 sanoihin: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” Jeesus ei kiellä heidän tehneen valtavia tekoja, joita ainoastaan Pyhä Henki voi saada aikaan ihmisten kautta. Mutta Hän kielsi koskaan tunteneensa heitä. Nämä eivät olleet luopioita. Nämä olivat pahoja, uudestisyntymättömiä, kadotuksen lapsia. He olivat saatanan siementä.

Tässä se on. Te ETTE VOI väittää, että Pyhän Hengen ilmenemismuodot ovat todiste siitä, että olette Hengestä syntyneitä ja Hengellä täytettyjä. Ette todellakaan. Myönnän kyllä, että todellisten Hengen lahjojen ilmeneminen on todiste siitä, että Pyhä Henki tekee ne valtavat teot, mutta se EI ole todiste siitä, että te olette Hengellä täytettyjä, vaikka teillä olisi runsaastikin näitä lahjoja.

Todiste Pyhän Hengen vastaanottamisesta on tänä aikana aivan sama kuin se oli Herrammekin aikana. Se on sen ajan totuuden Sanan vastaanottaminen, jossa me elämme. Jeesus ei koskaan painottanut tekojen tärkeyttä niin kuin Hän painotti Sanan tärkeyttä. Hän tiesi, että jos ihmiset vastaanottavat SANAN, niin teot seuraisivat sitä. Näin sanoo Raamattu.

Jeesus tiesi, että Pergamon seurakuntajaksossa tulisi tapahtumaan hirvittävä ajautuminen pois Sanasta, vaikka siihen olikin vielä kaksisataa vuotta aikaa tuosta Patmos-näystä. Hän tiesi tuon ajautumisen saavan heidät liukumaan pimeään keskiaikaan. Hän tiesi, että tapa, jolla ihmiset alunperin joutuivat eroon Jumalasta, oli se, että he hylkäsivät ensin Sanan. Jos te hylkäätte tuon Sanan, niin te olette hyljänneet Jumalan. Näin Hän esittää itseään Pergamossa olevalle seurakunnalle ja tosiasiassa kaikille seurakunnille kaikkina aikoina: ”Minä olen Sana. Jos te haluatte jumaluuden olevan keskellänne, niin toivottakaa silloin Sana tervetulleeksi ja vastaanottakaa se. Älkää antako kenenkään tai minkään päästä tuon Sanan ja itsenne väliin. Tämä minkä minä annan teille (Sana), on ilmestys Minusta. MINÄ OLEN SANA. Muistakaa tämä!”

Ajattelen, onkohan Sana saanut riittävästi vaikuttaa meidän keskuudessamme. Sallikaa minun esittää tässä teille eräs ajatus. Kuinka me rukoilemme? Me rukoilemme Jeesuksen nimessä, eikö niin? Jokaisen rukouksen esitämme Jeesuksen nimessä, muutoin emme saa vastausta. Kuitenkin 1. Joh. 5:14 sanotaan: ”Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä.” Me voimme kysyä: ”Mikä sitten on Jumalan tahto?” On ainoastaan YKSI TAPA, jolla me voimme tuntea Jumalan tahdon ja se on JUMALAN SANA. Valitusvirret 3:37: ”Onko kukaan sanonut ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt?” Näin se on. Jos se ei ole Sanan mukaista, niin te ette voi saada sitä. Me emme voi pyytää mitään ellei se ole Sanan mukaista ja jollemme rukoile tai pyydä sitä Hänen nimessään. Tässä se taas on. Jeesus (Nimi) on SANA (tahto). Te ette voi erottaa Jumalaa ja Sanaa. He ovat YKSI.

Siispä tämä Sana, jonka Hän on jättänyt jälkeensä painettuna tekstinä on osa Häntä, kun se uskon kautta saa sulautua Hengellä täytettyyn elämään. Joh.6:63. Hän sanoi Sanansa olevan Elämän. Juuri sitä Hän on: Joh.14:6: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Room. 8:9 ’Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.” Tässä se on; Hän on Henki ja Hän on Elämä. Juuri tätä on Sana; juuri tällainen Jeesus on. Hän on Sana. Siispä kun Hengestä syntynyt ja Hengellä täytetty ihminen uskossa vastaanottaa tuon Sanan sydämeensä ja julistaa sen suullaan, niin se on sama kuin jos Jumala puhuisi. Jokaisen vuoren on väistyttävä. Sellaista ihmistä ei saatana voi vastustaa.

Jos seurakunta tuon kolmannen seurakuntajakson aikana vain olisi pitänyt kiinni siitä elävän Sanan ilmestyksestä, joka oli heidän keskellään, niin Jumalan voima ei koskaan olisi häipynyt niinkuin se teki noina pimeinä aikoina. Ja tänäkin aikana, kun seurakunta palaa uskossa Sanaan, voimme epäilyksettä sanoa, että Jumalan kirkkaus ja Hänen ihmeelliset tekonsa tulevat jälleen olemaan sen keskellä.

Eräänä yönä etsiessäni Herraa, käski Pyhä Henki minun ottaa kynäni ja kirjoittaa. Tarttuessani kynään kirjoittaakseni antoi Hänen Henkensä minulle sanoman seurakuntaa varten. Haluan esittää sen teille. Se käsittelee Sanaa ja morsianta.

”Tätä minä olen yrittänyt teille sanoa. Lisääntymisen lain mukaan jokainen laji tuo esiin kaltaisiaan kuten 1. Moos. 1:11 sanookin: ”Ja Jumala sanoi: ’Kasvakoon maa vihantaa, ruohoja, jotka tekevät siementä, ja hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää, jossa niiden siemen on.’ Ja tapahtui niin. ”Millainen elämä siemenessä sitten olikin, tuli se esiin ensin kasvina ja sitten hedelmänä. Tämä sama laki koskee nykyajan seurakuntaakin. Se siemen, mistä seurakunta lähti kasvamaan on tuleva jälleen esiin ja oleva alkuperäisen siemenen kaltainen, koska se on samaa siementä. Näinä viimeisinä päivinä todellinen morsiusseurakunta (Kristuksen siemen) on kasvava huippukiveen asti, ja se on oleva yliluonnollinen seurakunta, yliluonnollinen rotu, lähestyessään Ylkäänsä. Morsiameen kuuluvat tulevat olemaan niin paljon Hänen kaltaisiaan, että he tulevat jopa olemaan Hänen kuviaan. Tämä tulee tapahtumaan, jotta he voisivat liittyä Häneen. He tulevat yhdeksi. He tulevat olemaan todellinen ilmentymä elävän Jumalan Sanasta. Kirkkokunnat (väärä siemen) ei voi tuottaa tätä. Ne tuottavat uskontunnustuksiaan ja opinkappaleitaan, joihin on sekoitettu Sanaa. Tämä sekoittaminen saa aikaan sekamuotoja.

Ensimmäinen poika (Aadam) oli Jumalan puhuttu siemen-Sana. Hänelle annettiin morsian, jotta hän lisääntyisi. Tässä on syy, miksi hänelle annettiin morsian – jotta hän tuottaisi toisia itsensä kaltaisia; tuottaakseen toisen Jumalan pojan. Mutta Eeva lankesi. Hän lankesi sekaristeytykseen. Hän toi kuoleman ihmiskuntaan.

Toiselle Pojalle (Jeesukselle), joka oli myöskin Jumalan puhuttua siemen-Sanaa, annettiin morsian kuten Aadamillekin. Mutta ennenkuin Hän ehti mennä naimisiin morsiamensa kanssa, lankesi tämäkin morsian. Hän, niin kuin Aadaminkin vaimo laitettiin koetukselle, uskoisiko hän Jumalan Sanan ja saisi elää, vai epäilisikö hän Sanaa ja kuolisi. Hän epäili ja jätti Sanan. Hän kuoli.

Tuon pienen joukon todellista Sanan siementä Jumala esittää Kristukselle rakastettuna Morsiamena. Hän on Jumalan Sanan mukainen neitsyt. Hän on neitsyt, koska hän ei tunne mitään ihmisten tekemiä uskontunnustuksia tai opinkappaleita. Morsiamen jäsenten välityksellä tulee täytetyksi kaikki, mitä Jumala on luvannut ilmoittaa neitsyessä.

Lupauksen sana tuli neitsyt Marialle. Mutta tämä lupauksen Sana oli Hän, Jumala itse, joka tulisi ilmoitetuksi. Jumala tuli lihaksi. Hän itse toimi sinä aikana ja täytti oman lupauksen Sanansa neitsyessä. Enkeli oli tuonut Marialle sanoman. Kuitenkin enkelin sanoma oli Jumalan Sana. Jes. 3:6. Tuona aikana Hän täytti kaiken, mitä Hänestä oli kirjoitettu, koska Maria hyväksyi Hänen Sanansa itselleen.

Neitsytmorsiamen jäsenet rakastavat Häntä, ja heillä on oleva Hänen työkykynsä, sillä Hän on heidän päänsä, ja kaikki voima kuuluu Hänelle. He ovat Hänelle alamaisia samoin kuin ruumiinjäsenemmekin ovat alamaisia päällemme.

Huomatkaa Isän ja Pojan välinen sopusointu. Jeesus ei koskaan tehnyt mitään ennenkuin Hän näki Isän tekevän niin. Joh. 5:19. Tämä sopusointu tulee nyt ilmenemään Yljän ja Hänen morsiamensa välillä. Ylkä on näyttävä morsiamelleen elämän Sanansa. Morsian ottaa sen vastaan. Hän ei koskaan tule epäilemään sitä. Sen vuoksi ei mikään voi vahingoittaa häntä, ei edes kuolema. Sillä jos siemen on kylvetty, niin vesi saa sen jälleen tulemaan esiin. Tässä on sen salaisuus. Sana on morsiamessa (niin kuin se oli Mariassa). Morsiamella on Kristuksen mieli, sillä hän tietää, mitä Ylkä haluaa Sanalleen tehtävän. Morsian panee täytäntöön Sanan määräykset Ylkänsä nimessä, koska hänellä on ”näin sanoo Herra”. Silloin Henki elävöittää Sanan ja se tulee tapahtumaan. Niinkuin siemen, joka on kylvetty ja jota on kasteltu, tulee se täyteen elonkorjuukypsyyteensä täyttäen tarkoituksensa.

Ne, jotka ovat morsiamessa, tekevät ainoastaan Hänen tahtonsa. Kukaan ei saa heitä tekemään toisin. Heillä on oltava ”näin sanoo Herra” tai muutoin he ovat hiljaa. He tietävät, että Jumalan täytyy olla heissä tekemässä teot, täyttämässä omaa Sanaansa. Hän ei suorittanut kaikkia töitään maanpäällisen palvelutehtävänsä aikana joten Hän nyt työskentelee morsiamessa ja morsiamen kautta. Morsian tietää, että silloin Hänen ei ollut vielä aika tehdä tiettyjä tekoja, jotka Hänen nyt on tehtävä. Mutta nyt Hän on täyttävä morsiamensa kautta sen työn, jonka Hän jätti nimenomaan tätä aikaa varten.

Olkaamme siis niinkuin Joosua ja Kaaleb. Meidän luvattu maamme on tulossa näkyviin niinkuin heilläkin. Joosua tarkoittaa ”Jehova-Pelastaja” ja hän esittää sitä lopunaikaista johtajaa, joka on tuleva seurakunnalle niinkuin Paavalikin tuli ensimmäisenä johtajana. Kaaleb esittää niitä, jotka pysyivät uskollisina Joosuan kanssa. Muistakaa, Jumalan alkaessa johdattaa Israelia, oli se Hänen Sanansa mukainen neitsyt. Mutta sitten he halusivat jotakin muutakin. Niin teki lopunajan seurakuntakin. Huomatkaa, kuinka Jumala ei siirtänyt Israelia tai antanut sen mennä luvattuun maahan ennenkuin oli Hänen asettamansa aika. Ihmiset ovat saattaneet painostaa Joosuaa, johtajaa, ja sanoa: ”Maa on meidän, menkäämme ja ottakaamme se. Joosua, sinä olet aivan kelvoton, sinun on täytynyt menettää valtuutesi, sinulla ei ole enää sitä voimaa, joka sinulla yleensä ennen oli. Yleensä sinä kuulit Jumalan äänen ja tiesit Jumalan tahdon, ja toimit nopeasti. Sinussa on nyt jotakin vialla.” Mutta Joosua oli Jumalan lähettämä profeetta ja tiesi Jumalan lupaukset ja odotti niitä. Hän odotti selvää päätöstä Jumalalta ja kun tuli aika lähteä liikkeelle, asetti Jumala täyden johtajuuden Joosuan käsiin, koska hän oli pitänyt yhtä Sanan kanssa. Jumala saattoi luottaa Joosuaan, muttei muihin. Tämä on toistuva myös tänä lopun aikana. Samat ongelmat, sama painostus.

Tarkastelkaamme Mooseksen esimerkkiä. Tällä voimallisella, Jumalan voitelemalla profeetalla, oli erikoinen syntymä, sillä hän syntyi juuri oikeana aikana Aabrahamin siemenen vapauttamiseksi Egyptistä. Hän ei koskaan viipynyt Egyptissä kiistelläkseen heidän kanssaan Kirjoituksista tai kiusatakseen pappeja. Hän meni erämaahan siksi aikaa kunnes ihmiset olivat valmiita vastaanottamaan hänet. Jumala kutsui Mooseksen erämaahan. Odotus ei ollut Mooseksen takia, vaan niiden ihmisten vuoksi, jotka eivät olleet valmiita vastaanottamaan häntä. Mooses luuli ihmisten ymmärtävän, mutta sitä he eivät tehneet.

Sitten on myöskin Elija, jolle Herran Sana tuli. Saarnattuaan totuuden ja kun se ryhmä, joka on tämän Amerikan Iisebel-ryhmän edelläkävijä, ei vastaanottanut Sanaa, kutsui Jumala hänet pois kentältä ja antoi ahdistusten kohdata sitä sukupolvea profeetan ja Jumalan antaman sanoman hylkäämisen vuoksi. Jumala kutsui hänet erämaahan eikä hän tullut sieltä pois edes kuninkaan käskystä. Ne, jotka koettivat taivutella häntä niin tekemään, kuolivat. Mutta sitten Jumala puhui uskolliselle profeetalleen näyn kautta. Silloin hän tuli pois kätköpaikastaan ja toi Israelille jälleen Sanan.

Sitten tuli Johannes Kastaja, Kristuksen uskollinen edelläkävijä, voimallinen profeetta ajalleen. Hän ei mennyt isiensä kouluihin, eikä fariseusten kouluihin – hän ei mennyt mihinkään kirkkokuntaan, vaan Jumalan kutsumana erämaahan. Siellä hän viipyi kunnes Jumala lähetti hänet sanoman kanssa julistamaan: ”Messiaan tulo on käsillä.”

Tähän liittyy myöskin raamatullinen varoitus. Eikö se ollut Mooseksen päivinä, hänen, jonka Jumala oli voidellut, kun Koora nousi vastustamaan tätä voimallista profeettaa? Hän kiisteli Mooseksen kanssa ja väitti, että hän oli saanut Jumalalta yhtä paljon kuin Mooseskin johtaakseen ihmisiä ja että toisetkin ovat osallisia jumalallisesta ilmestyksestä niinkuin Mooseskin. Hän kielsi Mooseksen arvovallan. Nyt ne ihmiset siellä, jotka olivat kuulleet todellisen Sanan ja olivat hyvin perillä siitä tosiasiasta, että oli todellinen profeetta, joka oli Jumalan voitelema, niin kuitenkin nuo ihmiset ihastuivat Kooraan ja hänen vastaväitöksiinsä. Koora ei ollut raamatullinen profeetta, mutta suuret ihmisjoukot johtajineen menivät hänen puolelleen. Kuinka Kooran kaltaisia ovatkaan nykyajan evankelistat kultainen vasikka asetelmineen. Ihmisistä se tuntuu hyvältä samoin kuin Koorakin silloin. Heillä on verta otsallaan, öljyä käsissään ja tulipalloja puhujakorokkeilla. He sallivat naissaarnaajia, hyväksyvät sen, että naiset leikkaavat hiuksensa, pitävät pitkiä housuja ja shortseja, ja syrjäyttävät Jumalan Sanan omien uskontunnustustensa ja oppiensa hyväksi. Tämä osoittaa millainen siemen heissä on. Mutta eivät kaikki ihmiset kääntyneet Moosesta vastaan ja hyljänneet Jumalan Sanaa. Ei. Valitut pysyivat hänen kanssaan. Tämä tulee tapahtumaan uudelleen tänä aikana. Monet ovat jättämässä Sanan, mutta muutamat tulevat pysymään siinä. Mutta muistakaa vertaus vehnästä ja lusteesta. Luste tullaan keräämään yhteen polttamista varten. Nämä luopiokirkkokunnat tulevat sidotuiksi yhä tiukemmin ja tiukemmin yhteen, valmiiksi Jumalan tuomion tulta varten. Mutta vehnä kerätään Mestarin tykö.

Tahtoisin teidän olevan nyt erittäin tarkkaavaisia ja ymmärtävän tämän. Jumala on luvannut, että lopun aikana Malakian kirjan 4. luvun lupaukset tulevat täytetyiksi. Näin on tapahduttava, koska se on Hengen elävöittämää Jumalan Sanaa, jonka profeetta Malakia on puhunut. Jeesus viittasi siihen. Se tulee tapahtumaan juuri ennen Kristuksen toista tulemista. Sinä aikana kun Jeesus tulee on kaikkien Kirjoitusten tultava täytetyiksi. Pakanain ajasta tulee silloin olemaan menossa viimeinen seurakuntajakso, kun tuo Malakian kirjan sanansaattaja tulee. Hän tulee pitämään yhtä Sanan kanssa. Hän tulee aloittamaan käärmeen siemenestä ja jatkamaan aina myöhemmän sateen sanansaattajaan asti. Mutta hän tulee olemaan kirkkokuntien hylkäämä.

Näin on oltava, sillä historia toistaa itseään Aahabin ajoista. Niinkuin tapahtui Israelin historiassa Aahabin aikana, tulee tapahtumaan täällä Amerikassa Malakian kirjan profeetan ilmestyessä. Kun Israel lähti Egyptistä palvellakseen Jumalaa vapaudessa, työnsi se syrjään kaikki alkuasukkaat ja kasvoi kansaksi, jolla oli suuria johtajia kuten Daavid jne. ja sitten tuli valtaistuimelle Aahab, jonka päätöksiä Iisebel ohjasi, näin me olemme tehneet myöskin täällä Amerikassa. Esi-isämme tulivat tähän maahan palvellakseen Jumalaa ja elääkseen vapaudessa. He valloittivat sen alkuasukkailta. Ilmestyi sellaisia mahtavia miehiä kuten Washington ja Lincoln, mutta hetken kuluttua tuli esiin sellaisia kelvottomia miehiä näiden arvollisten tilalle, että pian laitettiin Aahab presidentiksi ja Iisebel oli taustalla häntä määräämässä. Tällaisena aikana täytyy Malakian kirjan sanansaattajan tulla. Sitten myöhemmässä sateessa tulee tapahtumaan Karmel-vuoren näytös. Tarkkailkaa nyt tätä huolellisesti nähdäksenne sen Sanasta. Johannes oli se sanansaattaja, josta Malakian kirjan 3. luku kertoo. Johannes toi esiin aikaisemman sateen ja sen ajan järjestöt hylkäsivät hänet. Jeesus tuli ja hänellä oli Kirkastusvuori-kohtauksensa. Jeesuksen toisen tulemisen edeltäjä tuo esiin myöhemmän sateen. Jeesus tulee esittämään loppuratkaisun kirkkokuntien ja uskontunnustusten suhteen, sillä Hän tulee vahvistamaan Sanansa ja tempaamaan morsiamensa ylös. Ensimmäinen näytös tapahtui Karmel-vuorella, toinen Kirkastusvuorella, ja kolmas tulee tapahtumaan Siionin vuorella.

Monet ihmiset jäivät hämmentyneiksi Mooseksen, Elian ja Johanneksen oudon käytöksen vuoksi, heidän vetäytyessään yksinäisyyteen. He eivät tajunneet, että se tapahtui heidän sanomansa hylkäämisen vuoksi. Mutta siemen oli kylvetty, istutus oli ohitse. Seuraavana olisi tuomio. He olivat täyttäneet tehtävänsä toimien merkkinä ihmisille, joten seuraavana oli tuomio.

Uskon Ilm. 13:16 mukaan, että morsiamen on lopetettava saarnaaminen pedon vaatiessa merkkiä käteen tai otsaan siitä, että ihmisille annetaan lupa saarnata. Kirkkokunnat tulevat ottamaan merkin tai niiden on pakko lakata saarnaamasta. Sitten Karitsa tulee noutamaan morsiantaan ja tuomitsemaan tuon suuren porton.

Muistakaa, että Mooses syntyi tiettyä tarkoitusta varten, mutta hän ei voinut suorittaa tuota tehtävää ennenkuin hän oli vastaanottanut lahjat, jotka saivat hänet kykeneviksi tuon tehtävän suorittamiseen. Hänen oli mentävä erämaahan ja odotettava siellä sitä aikaa, jonka Jumala oli määrännyt. Silloin täytyi olla tietty faarao valtaistuimella, ja ihmisten täytyi huutaa elämän leivän nälässä, ennenkuin Jumala saattoi lähettää hänet takaisin. Tämä on totta meidänkin päivinämme.

Mutta mitä meillä onkaan tänä aikana? Monet esittävät merkkejä, niin että meillä on kokonainen sukupolvi ihmeiden etsijöitä, jotka tietävät vähän tai ei mitään Sanasta tai todellisesta Jumalan Hengen liikkeestä. Jos he näkevät verta, öljyä ja tulta, niin he ovat onnellisia; sillä mitä Sana sanoo, ei ole heille mitään merkitystä. He hyväksyvät jokaisen merkin, jopa epäraamatullisetkin. Mutta Jumala on varoittanut meitä siitä. Matt. 24. luvussa Hän sanoo, että viimeisinä päivinä nuo kaksi henkeä tulisivat olemaan niin lähellä toisiaan, että ainoastaan valitut voivat erottaa ne toisistaan, sillä he ovat ainoat, jotka eivät tule eksytetyiksi.

Kuinka te voitte erottaa nämä henget? Laittakaa ne Sanan testiin. Jos ne eivät puhu tätä Sanaa, niin ne ovat pahasta. Niinkuin paholainen kerran eksytti kaksi ensimmäistä morsianta, niin hän tulee myöskin koettamaan eksyttää tätä lopunajan morsianta, koettaen saada häntä sekaantumaan uskontunnustuksiin, tai saada hänet yksinkertaisesti kääntymään pois Sanasta tunnusmerkkeihin, jotka ovat hänelle mieleisiä. Mutta Jumala ei koskaan asettanut merkkejä Sanan edelle. Merkit seuraavat Sanaa, aivan niinkuin Elia käski naista leipomaan hänelle ensin kaltiaisen, Jumalan Sanan mukaan. Kun sitten nainen teki niinkuin Sana sanoi, seurasi todellinen merkki. Tulkaa ensin Sanan tykö ja sitten odottakaa ihmeitä. Siemen-Sana on Hengen voimistuttamaa.

Kuinka voi kukaan Jumalan lähettämä sanansaattaja uskoa osan Sanasta ja kieltää toisen osan? Todellinen Jumalan profeetta tulee tänä lopun aikana julistamaan koko Sanan. Kirkkokunnat vihaavat häntä. Hänen sanansa saattavat olla yhtä karkeita kuin Johannes Kastajankin, joka kutsui heitä kyykäärmeiksi. Mutta valitut kuulevat häntä ja ovat valmiit ylöstempausta varten. Aabrahamin kuninkaallinen siemen, jolla on samanlainen usko kuin Aabrahamillakin tulee pysymään hänen kanssaan Sanassa, sillä heidät on edeltä käsin määrätty yhteen.

Tämä lopunajan sanansaattaja tulee ilmestymään Jumalan määräämänä aikana. Nyt on lopunaika, kuten me kaikki tiedämme, sillä Israel on kotimaassaan. Malakian mukaan hän voi nyt tulla milloin tahansa. Kun näemme hänet, on hän oleva omistautunut Sanalle. Hänestä on edeltä käsin kerrottu (Sana viittaa häneen Ilm. 10:7) ja Jumala tulee vahvistamaan hänen palvelustehtävänsä. Hän tulee saarnaamaan totuutta niinkuin Eliakin ja hän on valmis Siionin vuoren näytöstä varten.

Monet käsittävät hänet väärin, koska heille on opetettu Sanaa tietyllä tavalla, jonka he pitävät totuutena. Kun hän asettuu sitä vastaan, eivät he usko häntä. Jopa muutamat todelliset Jumalan palvelijat tulevat ymmärtämään väärin tämän sanansaattajan, koska eksyttäjät ovat kutsuneet niin monia asioita Jumalan totuudeksi.

Mutta tämä profeetta tulee, ja niinkuin Kristuksen ensimmäisen tulemuksen edelläkävijä huusi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”, niin on myöskin hän epäilyksettä huutava: ”Katsokaa, Jumalan Karitsa tulee kunniassaan!” Näin hän tulee tekemään, sillä niinkuin Johannes oli totuuden sanansaattaja valituille, niin tämä on oleva viimeinen sanansaattaja valituille ja Sanasta syntyneelle morsiamelle.

KRISTUS YLISTÄÄ SEURAKUNTAA

Ilm. 2:13: ”Minä tiedän sinun tekosi, ja missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas, minun todistajani, minun uskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä, missä saatana asuu.” [engl. käännös]

”Minä tiedän sinun tekosi.” Nämä sanat on lausuttu samanlaisina kaikille seitsemälle sanansaattajalle annettaviksi Jumalan kansalle kussakin ajassa. Koska ne on puhuttu kahdelle viinipuulle (todelliselle ja väärälle) tuottavat ne iloa toisen ryhmän sydämissä, mutta niiden tulisi saada aikaan pelkoa toisten sydämissä. Vaikka me pelastumme armosta, ilman tekoja, niin kuitenkin todellinen pelastus saa aina aikaan tekoja, jotka miellyttävät Jumalaa. 1. Joh. 3:7: ”Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin Hän on vanhurskas.” Jos tällä jakeella on jotakin merkitystä, niin se tarkoittaa, että mitä joku TEKEE, sellainen hän ON. Jaak. 3:11: ”Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?” Room. 6:2: ”Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?” Matt. 12:33-35: ”Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tai tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan. Te kyykäärmeiden sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.” Jos nyt ihminen on syntynyt Sanasta (uudestisyntynyt, ei katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta. 1. Piet. 1:25) tulee hän tuottamaan Sanaa. Hänen elämänsä hedelmät tai teot tulevat olemaan sen siemenen tai elämän tuote, joka on hänessä. Sen vuoksi tulevat hänen tekonsa olemaan Pergamon seurakuntajaksoa vastaan. Siellä seisoo Hän, jonka vertaista ei ole, kädessään terävä, kaksiteräinen miekka, joka on Jumalan Sana. Tuo Sana on tuomitseva meidät viimeisenä päivänä. Tosiasiassa Sana tuomitsee jo nyt, sillä se on sydämen ajatusten ja aivoitusten erottaja. Se erottaa lihallisen hengellisestä. Se tekee meidät eläviksi kirjeiksi, jotka kaikki ihmiset lukevat ja tuntevat Jumalan kunniaksi.

”Minä tiedän sinun tekosi.” Jos joku pelkää, ettei hän miellytä Jumalaa, niin täyttäköön silloin Sanan. Jos joku ihmettelee, mahtaako hän saada kuulla nuo sanat: ”Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija”, niin täyttäköön hän silloin Jumalan Sanan elämässään, niin hän saa varmasti kuulla nuo kiitoksen sanat. Totuuden Sana oli silloin arvosteluperuste ja se on sitä nytkin. Ei ole toista suuntaviivaa; ei ole toista luotinuoraa. Jos maailma tullaan tuomitsemaan Jeesuksen Kristuksen kautta, niin silloin se tuomitaan Sanan kautta. Jos joku haluaa tietää, kuinka selviytyä, tehköön hän niinkuin Jaakob ehdotti: ”Katsokaa Jumalan Sanan peiliin.”

”Minä tiedän sinun tekosi.” Kun Hän seisoi siellä tarkastellen heidän elämäänsä sen suunnitelman valossa, jonka Hän oli heille antanut, on Hänen täytynyt olla erittäin tyytyväinen, sillä he, niinkuin toisetkin, jotka olivat eläneet ennen heitä, kärsivät jumalattomien vainon ja pysyivät silti iloisesti Herrassa. Vaikka ajoittain olikin vaikeata palvella Herraa, niin kuitenkin he palvelivat Häntä ja palvoivat Häntä Hengessä ja totuudessa. Mutta väärän viinipuun laita ei ollut näin. Voi, he olivat hyljänneet elämän, joka perustui Sanaan ja nyt he kulkivat yhä kauemmas pois totuudesta. Heidän tekonsa todistivat siitä syvyydestä, johon he olivat vajonneet.

SINÄ PIDÄT MINUN NIMESTÄNI KIINNI

”Kenen tykö me menisimme? Sinulla yksin on iankaikkisen elämän sanat!” He pitivät silloin lujasti kiinni, samoin tekevät he nytkin, mutta eivät sellaisella kohtalokkaalla tavalla kuin ne, jotka elävät hedelmättömän elämän. He pysyivät lujina Hänen voimassaan Hengen todistaessa, että he olivat yhtä Hänen kanssaan. Heillä oli varma tieto syntien anteeksisaamisesta ja he kantoivat ”kristityn” nimeä todistuksena siitä. He tunsivat ja rakastivat tuota Nimeä, joka oli kaikkien muiden nimien yläpuolella. He polvistuivat tuon Nimen edessä. Heidän kielensä tunnustivat sen. Mitä tahansa he tekivätkin, tapahtui se kaikki Herran Jeesuksen nimessä. He olivat tunnustautuneet tuohon Nimeen ja erottautuneet pahasta ja nyt otettuaan tämän kannan, he olivat valmistautuneet kuolemaan tuossa Nimessä vakuuttuneina paremmasta ylösnousemuksesta.

Jeesus-nimi ota myötäs’
Murheen laakson matkamies!
Tee sen turvissa sun työtäs’,
Ohjatkoon se kaikki ties!
Kallis oi, nimi soi;
Ilo taivaan, autuus maani

Jo toisella vuosisadalla nuo sanat ”Isä, Poika ja Pyhä Henki” ovat monille merkinneet ”kolminaisuutta” ja monijumalainen ajatus kolmesta Jumalasta oli tullut opiksi väärässä seurakunnassa. Enää ei kestänyt kauan kun tuo Nimi otettiin pois, niinkuin tässä ajassa oli jo tapahtunut ja tuon NIMEN, Herra Jeesus Kristus korvasivat YHDEN SUUREN JUMALAN arvonimet. Monet luopuivat ja omaksuivat kolminaisuusopin ja kastoivat jumaluuden arvonimiä käyttäen, tuo pieni lauma kastoi kuitenkin Jeesuksen Kristuksen nimeen ja niin pysyi totuudessa.

Niin monien häpäistessä Jumalaa, muuttaen Hänet kolmeksi Jumalaksi ja vaihtaen Hänen suloisen nimensä arvonimiin, niin saattaa joku ihmetellä vieläkö merkit ja ihmeet, jotka seurasivat tuota suurta Nimeä, esiintyivät ihmisten keskuudessa. Todellakin noita ihmeitä tapahtui voimallisina ja ihmeellisinä, vaikkakaan ei väärän viinipuun parissa. Martinin kaltaiset miehet olivat suuressa käytössä ja Jumala todisti heidän kanssaan merkeillä, ihmeillä ja Pyhän Hengen lahjoilla. Tuo Nimi oli yhä voimallinen niinkuin se aina on ollut ja aina tulee olemaan siellä missä pyhät tulevat kunnioittamaan Häntä Sanassa ja uskossa.

SINÄ ET OLE KIELTÄNYT MINUN USKOANI

Kun Pietarilta kysyttiin kuinka tuo suuri ihme oli tapahtunut tuolle rammalle Kauniin portin luona, selitti hän sen tällä tavoin: ”Ja .uskon kautta hänen (Jeesuksen) nimeensä on hänen (Jeesuksen) nimensä vahvistanut tämän miehen (aikaisemmin ramman), ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa, on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden kaikkien teidän nähtenne.” Katsokaa, tässä se on. Jeesuksen nimi ja Jeesuksen usko saivat aikaan ihmeen. Pietari ei väittänyt, että hänen oma inhimillinen uskonsa sai sen aikaan sen paremmin kuin että se olisi ollut hänen oma nimensä. Hän sanoi, että Jeesuksen nimi, kun sitä käytettiin Jeesuksen antamassa uskossa, sai aikaan tuon suuren teon. Tästä uskosta Herra puhui Ilm. 2:13. Se oli HÄNEN uskonsa. Se ei ollut uskoa HÄNEEN, Mutta se oli HÄNEN OMA uskonsa, jonka Hän oli antanut uskoville. Room. 12:3: ”Sen uskon määrän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut (ensimmäisen jakeen mukaan sana ”kullekin” tarkoittaa VELJIÄ).” Ef. 2:8: ”Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se (usko) on Jumalan lahja.” Ja myöskin Jaakobin kirjeessä sanotaan (Jaak. 2:1): ”Veljeni (huomatkaa, että tässäkin puhutaan veljille) älköön se meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen usko, joka teillä on, olko sellainen, joka katsoo henkilöön (heillä oli Jeesuksen usko – ei usko Jeesukseen).” [engl. käännös]

Tässä Pergamon seurakuntajaksossa ihmiset olivat alkaneet inhimillistää pelastusta käännyttyään pois siitä totuudesta, että ”Pelastus on Herrasta” – he olivat hyljänneet opin valinnasta ja avanneet seurakunnan oven selko selälleen ja ottivat jäseniksi kenen tahansa, joka kannatti heidän opinkappaleitaan (Sanasta ei ollut väliä), mutta tämän nopean rappeutumisen aikana siellä kuitenkin oli vielä muutamia harvoja, joilla oli meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen usko, ja jotka eivät ainoastaan käyttäneet tätä uskoa voimatekoihin vaan sen kautta vastustivat niitä, jotka uskalsivat sanoa, että he olivat pelastettuja pelkästään seurakuntaan liittymisen perusteella. He tiesivät, ettei kukaan voinut todella uskoa iankaikkiseen elämään ja Jumalan vanhurskauteen ilman Jeesuksen Kristuksen uskoa. Niinkuin tämän ajan seurakunta on täynnä järkeisuskovia, jotka tunnustavat neitseestä syntymän, vuodatetun veren ja menevät kirkkoihin ja nauttivat ehtoollista olematta silti uudestisyntyneitä, sama ongelma oli tuossa kolmannessa seurakuntajaksossa. Inhimillinen usko ei silloin ollut riittävä, eikä se ole sitä nytkään. Tarvitaan todellista Jumalan Pojan uskoa ihmisen sydämessä, jotta hän voisi vastaanottaa kirkkauden Herran siihen temppeliin, joka ei ole käsillä tehty.

Tämä oli elävää uskoa. ”Minä elän Jumalan Pojan uskon kautta.” Paavali ei sanonut elävänsä uskon kautta Jumalan Poikaan [engl. käännös]. Jumalan Pojan usko oli antanut hänelle elämän ja sai hänet elämään kristityn voittoelämää.

He eivät olleet kieltäneet sitä, että pelastus oli yliluonnollinen alusta loppuun asti. He pitivät elossa totuutta Hänen Nimestään samoin kuin Hänen uskoaankin ja Herra siunasi heitä katsoen heidät itselleen arvollisiksi.

ANTIPAS, MINUN USKOLLINEN TODISTAJANI

Sanassa tai missään maallisessa historiassa ei löydy toista mainintaa tästä veljestä. Mutta varmasti ei tarvitse ollakaan. Siinä on yllin kyllin, että hän oli edeltä tiedetty ja Herran tuntema. Siinä on enemmän kuin tarpeeksi, kun näemme hänen uskollisuutensa Herraa kohtaan, mainittuna elävässä Sanassa. Hän oli kristitty. Hän piti kiinni Jeesuksen nimestä. Hänellä oli meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen usko, ja hän oli niiden joukossa, jotka elivät siitä. Hän eli sopusoinnussa Jaakobin sanojen kanssa: ”Älköön se meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen usko, joka teillä on, olko sellainen, joka katsoo henkilöön.” [engl. käännös Jaak. 2:1]Täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa niinkuin Stefanuskin, hän ei katsonut henkilöön eikä peljännyt ketään; ja kun kaikille niille, jotka ottaisivat tuon nimen ja vaeltaisivat Jeesuksen Kristuksen uskossa, julistettiin kuolemantuomio, teki hän ratkaisunsa yhdessä niiden kanssa, jotka eivät luopuisi. Tosin hän kuoli, mutta Aabelin tavoin hän sai todistuksen Jumalalta (Raamattu mainitsee hänen nimensä), ja kuolleenakin hän vielä puhuu Jumalan Sanan sivuilla. Jälleen oli yksi marttyyri päässyt lepoonsa. Mutta saatana ei saanut siinä mitään riemuvoittoa, sen paremmin kuin silloinkaan kun hän tappoi Rauhan Ruhtinaan, sillä saatana ryöstettiin ristiltä käsin, samoin tulee nyt Antipaan veri julistamaan sadoille muille, jotka ottavat ristinsä ja lähtevät seuraamaan Herraa.

SIELLÄ, MISSÄ SAATANAN VALTAISTUIN ON

Syy siihen, että tämä on osa Hengen ylistystä, on että nämä urhoolliset ristin sotilaat voittivat saatanan hänen oman valtaistuinhuoneensa keskellä. He kävivät voittavaa taistelua Jeesuksen nimessä ja uskossa pimeyden johtajien leirissä. Miten valtava kiitos. Kuten Daavidin voimakkaat miehet, jotka valtasivat vihollisen leirin tuodakseen Daavidille vettä, jotta hän voisi sammuttaa janonsa, samoin nämä uskon jättiläiset valtasivat saatanan maallisen valtakunnan saarnaamalla ja kehoittamalla toivat pelastuksen vettä niille, jotka elivät kuoleman varjossa.

Yhtä suuressa määrin kuin nämä sanat saatanan valtaistuimesta ja valtakunnasta ovat osa Jumalan ylistystä valituillensa, ovat ne tosiasiallisesti tuomion sanat sille pahalle, joka on saavuttanut valta-aseman seurakunnassa.

PERGAMO: Saatanan valtaistuin ja asuinpaikka. Monille nämä lauseet ovat olleet ennemminkin ainoastaan kuvaannollisia kuin todella historiallisia. Mutta ne ovat varmasti todellisia ja historia todistaa sen. Pergamo oli todella Saatanan valtaistuin ja asuinpaikka. Näin se tapahtui:

Pergamo ei ollut alunperin se paikka missä saatana asui (ollessaan tekemisissä ihmisten kanssa). Babylon on aina ollut sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti hänen päämajansa. Saatanan palvonta alkoi Babylonin kaupungissa. 1. Moos. 10:8-10: ”Ja Kuusille syntyi Nimrod. Hän oli ensimmäinen valtias maan päällä. Hän oli mahtava metsämies Herran edessä. Siitä on, sananparsi: ’Mahtava metsämies Herran edessä niinkuin Nimrod’. Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkadj a Kalne Sinearin maassa.” 1. Moos. 11:1-9: ”Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne. Ja he sanoivat toisillensa: ’Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi.’ Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. Ja he sanoivat: ’Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan.’ Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet. Ja Herra sanoi: ’Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heillä ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä. ’ Ja niin Herra hajoitti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.”

Baabel oli Babylonin alkuperäinen nimi. Se tarkoittaa sekoitusta. Sen varsinainen perustaja oli Kuus, Haamin poika, mutta voimalliseksi ja loisteliaaksi kuningaskunnaksi sen saattoi Kuusin poika Nimrod, joka oli mahtava metsämies. 1. Mooseksen kirjan 11. luvun ja myös maallisten historioiden mukaan hän asetti itselleen kolme päämäärää. Hän halusi rakentaa voimakkaan kansakunnan, jonka hän tekikin. Hän halusi saada aikaan oman uskonnon, niinkuin hän tekikin. Hän halusi tehdä itsellensä (muistettavan) nimen, minkä hän toteuttikin. Hänen saavutuksensa olivat niin suunnattomat, että Babylonian kuningaskuntaa kutsuttiin kultaiseksi pääksi kaikkien maailman hallitusten joukossa. Sen, että hänen Uskontonsa saavutti huomattavan aseman, todistaa se tosiasia, että Raamattu samaistaa sen täydellisesti saatanan kanssa sekä Jesajan 14. luvussa että Ilmestyskirjan 17-18 luvuissa. Ja historian avulla me voimme osoittaa sen valloittaneen koko maailman ja olevan perustana jokaiselle maailman epäjumalanpalvelusjärjestelmälle, ja jumaluustaruille, vaikkakin jumalien nimet eroavat toisistaan eri puolilla maailmaa riippuen ihmisten kielestä. Se, että hän teki itselleen ja seuraajilleen mahtavan nimen, on ilman muuta selvää, sillä niin kauan kuin tämä nykyinen aika kestää (kunnes Jeesus ilmoittaa itsensä veljilleen) tullaan häntä palvomaan ja kunnioittamaan , tosin toisella nimellä kuin Nimrod, ja hiukan erilaisessa temppelissä kuin se, jossa häntä alunperin palvottiin.

Koska Raamattu ei yksityiskohtaisesti käsittele muiden maiden historiaa, meidän on välttämätöntä tutkia muinaisia maallisia historiankirjoja löytääksemme vastauksen siihen kuinka Pergamo tuli Babylonian saatanallisen uskonnon tyyssijaksi. Päätietolähteinä ovat muistiinpanot Egyptin ja Kreikan kulttuurista. Syy tähän on se, että Egypti sai kulttuurinsa ja matematiikkansa kaldealaisilta ja Kreikka sai ne puolestaan Egyptiltä. Koska papit olivat velvollisia opettamaan näitä tieteitä, ja koska tieteitä käytettiin uskonnon osana, meillä onkin jo avain siihen miten babylonialainen uskonto pääsi valtaan näissä kahdessa maassa. On myöskin totta, että kun jokin kansa pystyi voittamaan toisen kansan, niin jonkin ajan kuluttua voittajan uskonto tuli voitetun uskonnoksi. On hyvin tunnettu tosiasia, että kreikkalaisilla oli aivan samat tähtitaivaan eläinradan merkit kuin babylonialaisillakin; ja muinaisegyptiläisissä muistiinpanoissa kerrotaan kreikkalaisten saaneen egyptiläisiltä tietonsa monijumalaisuudesta. Täten Babylonian mysteerit levisivät kansakunnasta toiseen kunnes sitä esiintyi Roomassa, Kiinassa, Intiassa ja jopa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa pohjimmiltaan samanlaisena palvontana.

Muinaiset historiat ovat yhtä mieltä Raamatun kanssa siitä, että tämä babylonialainen uskonto ei varmastikaan ollut maan ensimmäisten ihmisten alkuperäinen uskonto. Se oli ensimmäinen siirtymä pois alkuperäisestä uskosta, mutta alkuperäinen uskonto se ei ollut. Sellaiset historijoitsijat kuten Wilkinson ja Mallet ovat johdonmukaisesti osoittaneet ikivanhoihin; todistuskappaleisiin nojautuen, että kerran kaikki maan ihmiset uskoivat YHTEEN JUMALAAN, Kaikkivaltiaaseen, iankaikkiseen, näkymättömään, joka suunsa sanalla loi kaiken, ja joka luonteeltaan oli rakastettava, hyvä ja oikeudenmukainen. Mutta kuten saatana aina haluaa turmella kaiken, mitä se vain voi, löydämme hänet turmelemasta ihmisten mieliä ja sydämiä niin, että he hylkäsivät totuuden. Niinkuin aina hän on yrittänyt tulla palvonnan kohteeksi niinkuin hän olisi Jumala eikä palvelija ja Jumalan luotu, käänsi hän palvonnan pois Jumalasta, jotta hän voisi sen lopulta kohdistaa itseensä ja tulla siten korotetuksi. Hän todellakin täytti halunsa levittää oma uskontonsa kautta koko maailman. Jumala on osoittanut sen oikeaksi Roomalaiskirjeessä: ”Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet, vaan ovat ajatuksiltaan turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt niin, että he ovat omaksuneet turmeltuneen uskonnon siinä määrin, että he ovat alkaneet palvella luotua enemmän kuin Luojaa.” Muistakaa, saatana oli Jumalan luoma (Aamuruskon Poika). Täten me huomaamme, että siellä missä totuus oli kerran levinnyt kaikkien ihmisten joukkoon, ja missä kaikki pysyivät tuossa totuudessa, tuli lopulta aika jolloin suuri joukko kääntyi pois Jumalasta ja levitti saatanallisen palvontamuodon kaikkialle maailmaan. Historia todistaa, että Seemin sukukunnan jäsenet, jotka pysyivät muuttumattomassa totuudessa, tekivät lujaa vastarintaa haamilaisille, jotka kääntyivät pois totuudesta saatanan valheeseen. Meillä ei ole enempää aikaa keskustella tästä, olemme ainoastaan tutustuneet siihen niin, että huomaatte silloin olleen kaksi uskontoa, siis ainoastaan kaksi, ja siitä, joka oli paha, tuli maailmanlaaja.

Yksijumalaisuus muuttui monijumalaisuudeksi Babylonissa. Perkeleen valhe ja hänen salaisuutensa nousivat vastustamaan Jumalan totuutta ja Hänen salaisuuksiansa tuossa kaupungissa. Saatanasta tuli todellakin tämän maailman jumala ja hän vaati palvontaa niiltä, joita hän oli pettänyt, saaden heidät uskomaan siihen, että hän todella oli Herra.

Vihollisen monijumalainen uskonto alkoi opilla kolminaisuudesta. Jo siellä muinaisuudessa tuli esiin ajatus ”yksi Jumala, kolmessa persoonassa”. Miten outoa onkaan, etteivät meidän uudenaikaiset teologimme ole huomanneet tätä; mutta ilmeisesti saatanan pettäminä niinkuin esi-isänsäkin, he uskovat yhä jumaluuden kolmeen persoonaan. Näyttäkää meille edes yksi raamatunkohta, joka jotenkin tukee tätä oppia. Eikö ole outoa, että Haamin jälkeläisten jatkaessa saatanallista palvontaansa, joka sisälsi peruskäsitteet kolmijumalaisuudesta, ettei ole olemassa jälkeäkään siitä, että Seemin jälkeläiset olisivat uskoneet sellaiseen asiaan tai että heillä olisi ollut edes jonkinlainen seremoniallinen palvontameno, joka sisältäisi esikuvan siitä? Eikö ole outoa, että hebrealaiset uskoivat: ”Kuule, Israel, Herra sinun Jumalasi on YKSI JUMALA”, jos kerran jumaluus oli kolmipersoonainen? Aabraham, Seemin jälkeläinen, näki 1. Moos. 18. luvun mukaan ainoastaan YHDEN Jumalan kahden enkelin kanssa.

Kuinka tämä kolminaisuus sitten ilmaistiin? Se ilmaistiin tasasivuisella kolmiolla samoin kuin Roomassa tehdään tänä päivänäkin. Kummallista, ettei hebrealaisilla ollut sellaista käsitettä. Kuka sitten on oikeassa? Hebrealaiset vaiko babylonialaiset? Monijumalainen ajatus kolmesta jumalasta yhdessä esiintyi Aasiassa kuvana, jossa yhdessä ruumiissa oli kolme päätä. Hänet ilmaistiin kolmena älykkyytenä. Intiassa he ymmärsivät hänet niin, että hänet ilmaistiin yhtenä jumalana, jolla oli kolme muotoa. Tämä on todellakin hyvää, nykyaikaista jumaluusoppia. Japanissa on suuri Buddhan kuva, jolla on kolme päätä kuten edellä kuvatulla patsaallakin oli. Mutta kaikkein paljastavin niistä on se, joka esittää kolminaisuusopin mukaisen käsityksen Jumalasta kolmiyhteisessä muodossa: 1. Vanhan miehen pää joka kuvaa Isää Jumalaa, 2. Ympyrä, joka salaisuuksissa kuvaa ”Siementä”, joka puolestaan merkitsee Poikaa, 3. Linnun siivet ja pyrstö (kyyhkynen). Tässä oli oppi Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, jumaluuden kolmesta persoonasta; todellinen kolminaisuus. Saman asian voitte nähdä Roomassa. Sallikaa minun nyt taas kysyä, eikö olekin outoa, että saatana ja hänen palvelijansa tietävät todellisuudessa enemmän paljastettua totuutta kuin uskon isä Aabraham ja hänen jälkeläisensä? Eikö olekin outoa, että saatanan palvojat tiesivät Jumalasta enemmän kuin Jumalan lapset? Juuri tätä nykyaikaiset jumaluusoppineet koettavat kertoa meille puhuessaan,’ kolminaisuudesta. Tästälähin muistakaa tämä yksi asia: nämä historian tiedot ovat tosiasioita, ja tämä on tosiasia – saatana on valehtelija ja valheen isä, ja vaikka hän tuo esiin jotakin valoakin, niin se edelleen on valhetta. Hän on murhaaja. Ja hänen kolminaisuusoppinsa on tuhonnut suuria kansanjoukkoja ja tulee tuhoamaan edelleenkin siihen asti kunnes Jeesus tulee.

Historian mukaan ei kestänyt kauaa ennenkuin tähän käsitykseen Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä tuli muutos. Saatana vei heitä askel askeleelta pois totuudesta. Kehitelty käsitys jumaluudesta oli nyt seuraava: 1. Iankaikkinen Isä, 2. Jumalan Henki INHIMILLISEN äidin lihaan, tulleena (Eikö tämä saa teitä ajattelemaan?), 3. Jumalallinen Poika, joka oli tuon lihaantulemisen hedelmä (Naisen Siemen).

Mutta saatana ei ole tyytyväinen. Häntä itseään ei kuitenkaan vielä palvota muutoin kuin epäsuorasti. Niinpä hän vie ihmiset yhä kauemmas totuudesta. Salaisuuksien kautta hän paljastaa ihmisille, että koska suuri, näkymätön Isä Jumala ei puutu ihmisten asioihin, vaan pysyttelee hiljaisen välinpitämättömänä niiden suhteen, niin sen vuoksi voidaan häntä hyvin palvoa hiljaisuudessa. Todellisuudessa tämä merkitsee, että hänestä tulee välittää mahdollisimman vähän tai ei lainkaan. Tämä oppi levisi myöskin ympäri maailmaa, ja nykyään voitte nähdä Intiassa, että noita suurelle luojalle, hiljaiselle jumalalle, omistettuja temppeleitä on hämmästyttävän vähän.

Koska ei ollut tarpeellista palvoa luoja-isää, niin oli luonnollista, että palvonnan kohteiksi tulivat ”Äiti ja Lapsi”. Egyptissä oli sama äiti- ja poika-yhdistelmä nimeltään Isis ja Osiris. Intiassa niminä olivat Isi ja Iswara. (Huomatkaa jopa nimien samanlaisuus.) Aasiassa sitä kutsuttiin nimellä Cybele ja Deoius. Roomassa ja Kreikassa seurattiin samoja jälkiä samoin kuin Kiinassakin. Todellakin, kuvitelkaa niiden roomalaiskatolisten lähetyssaarnaajien hämmästystä heidän tullessaan Kiinaan, kun he näkivät siellä madonnan ja lapsen, jonka päästä lähti valonsäteitä. Kuva olisi aivan hyvin voitu vaihtaa johonkin Roomassa olevaan kuvaan paitsi kasvonpiirteiden eroavuuden vuoksi.

Meidän asiamme on nyt löytää alkuperäinen äiti ja lapsi. Alkuperäinen Babylonin jumalatar-äiti oli Semiramis, jota itämailla kutsuttiin Rheaksi. Käsissään hän piti poikaa, joka siitä huolimatta, että hän oli lapsi, kuvattiin kookkaaksi, vahvaksi, komeaksi ja erityisesti naisia kiehtovaksi. Hes. 8:14 häntä kutsuttiin Tammukseksi. Klassiset kirjoittajat kutsuivat häntä Bacchukseksi. Babylonialaiset tunsivat hänet nimellä Ninus. Syy siihen miksi häntä kuvattiin käsivarsilla olevana lapsena ja toisaalta suurena ja voimakkaana miehenä, on se, että hänet tunnettiin ”aviomies-poikana”. Eräs hänen arvonimistään oli ”Äidin aviomies”, ja Intiassa, missä nämä kaksi tunnettiin nimillä Iswara ja Isi, on aviomies esitetty lapsena oman vaimonsa rinnoilla.

Sen että tämä Ninus oli Raamatun Nimrod, voimme todistaa vertaamalla historiaa 1. Mooseksen kirjaan. Pompeius sanoi: ”Assyrian kuningas Ninus muutti muinaisajan maltillisen elämäntavan valloitushalullaan. HÄN OLI ENSIMMÄINEN, JOKA ALOITTI SODAN NAAPUREITAAN VASTAAN. Hän valloitti kaikki kansakunnat Assyriasta Libyaan saakka, koska nämä eivät tunteneet sotataitoa. Diodorus sanoi: ”Ninus oli maineikkain historian mainitsemista muinaisen Assyrian kuninkaista. Sotaisena luonteenlaadultaan hän harjoitti nuoria miehiä huolellisesti sotataidossa. Hän valloitti Babylonian siihen aikaan kun ei vielä ollut Babylonin kaupunkia. Täten huomaamme, että tästä Ninuksesta tuli suurmies Babylonissa ja hän rakensi Baabelin ja valloitti Assyriaan tullen sen kuninkaaksi, ja sitten hän ryhtyi valtaamaan toisia suuria alueita, joiden kansa oli taitamatonta sodankäynnissä ja eli vaatimattomalla tavalla kuten Pompeius sanoi. 1 .Moos. 10 puhuu Nimrodin kuningaskunnasta: ”Ja hänen valtakuntansa alkuna olivat Baabel, Erek, Akkad, ja Kalne Sinearin maassa. Siitä maasta hän lähti Assyriin ja rakensi Niiniven, Rehobot-Iirin ja Kelahin jne.” Tultuaan vahvaksi Nimrod (hän perusti kuningaskuntansa varustamalla maailman ensimmäisen armeijan, jota hän koulutti ankaralla harjoituksella ja metsästyksellä) meni voimakkaan armeijansa kanssa Sinearin maan ulkopuolelle valloittaen kansakuntia ja rakensi sellaisia kaupunkeja kuten Niinive, joka sai nimensä hänen mukaansa, ja vielä tänäkin päivänä tuon kaupungin raunioiden pääosaa kutsutaan nimellä Nimroud!